diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50599-8.txt | 9185 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50599-8.zip | bin | 154774 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9185 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4ec5e29 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50599 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50599) diff --git a/old/50599-8.txt b/old/50599-8.txt deleted file mode 100644 index 2f17d5f..0000000 --- a/old/50599-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9185 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Luotsi ja hänen vaimonsa, by Jonas Lie, -Translated by J. Hollo - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Luotsi ja hänen vaimonsa - - -Author: Jonas Lie - - - -Release Date: December 3, 2015 [eBook #50599] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUOTSI JA HÄNEN VAIMONSA*** - - -E-text prepared by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen - - - -LUOTSI JA HÄNEN VAIMONSA - -Kirj. - -Jonas Lie - -Suomentanut J. Hollo - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1922. - - - - - - -1. - - -Merdön mustapartaista luotsia Salve Kristiansenia nimitettiin -Arendalissa huimapäiseksi veikoksi, joka uskalsi lähteä merelle -millaisessa säässä tahansa. - -Hän oli henkensä uhalla pelastanut useita aluksia, jotka -haaksirikkoutuneina olisivat joutuneet merilain alaisiksi, ja -tiedettiin kertoa, että hän oli yksinään noussut vajoavaan hylkyyn -lähettäen kumppaninsa maihin hakemaan apua. Mutta samalla kerrottiin, -että hänen ja luotsivanhimman Beckin välit olivat siksi sameat, ettei -hän koskaan saanut pelastusmitalia. - -Hänellä väitettiin olevan kotona kulmakaapissa useita -omistuskirjoituksilla varustettuja hopeahaarikoita ja suuri -kaukoputki muistoina eri aluksista. - -Hän oli pikemmin lyhyt kuin pitkä, @@ olisipa häntä sopinut sanoa -hinteläksikin; mutta terävät, ruskeat silmät, tarmokas, suora nenä -ja poskessa, parranrajan yläpuolella näkyvä tuima piirre loivat -hänen kasvoihinsa taipumattoman ja pelottoman ilmeen. Hänen jäyhään, -karskiin olemukseensa ja puhetapaansa yhtyneenä tuo kaikki teki -erinomaisen tarmokkaan vaikutuksen. - -Koko hänen juro käytöksensä ilmaisi jonkinlaista katkeruutta, josta -ihmiset saattoivat riittävän selvästi havaita, että hän kykeni -elämään ilman heidän seuraansa ja apuansa. - -Kaupungissa, vieläpä luotsivanhimmankin luona kerrottiin, että hän -oli vaipunut juoppouteen. Myytyään makrillinsa kalarannassa hän näet -voi toisinaan istua kokonaisen päivän Andersenin muorin tuvassa, -viinaksi edessään. Niinä päivinä hän oli harvasanainen; mutta kun -alkoi ilta joutua ja hän oli ehtinyt saada hieman hattuunsa, ei -ollut hyvä joutua hänen kanssaan tekemisiin. Ei ollut helppo sanoa, -minkätähden hän viihtyi Andersenin muorin merimiestuvassa. Mutta -siellä joka tapauksessa tiedettiin, miten häntä oli kohdeltava. - -Se arvonanto, jota hän merimiehenä yleisesti nautti, oli tehnyt -hänestä tämän piirin sankarin, ja vaikka asiaa ei lausuttukaan -suoraan julki, osoittivat hänen merimatkojensa jälkeen tehdyt -ikäänkuin satunnaiset kysymykset tai sisäänastuvien tervehdystapa, -että täällä oli myötätuntoa ja että hänen nimellään oli hyvä kaiku. - -Laivamiehen päähän ei helposti pälkähtänyt istuutua muitta mutkitta -hänen viereensä; luonnollisena edellytyksenä oli tervehdys ja -puhuttelu. - -Salve Kristiansenin siten viettäessä aikojaan merimiestuvassa liikkui -hänen kymmenvuotias poikansa Gjert satamassa, seuranaan koko joukko -kaupungin poikia, jotka eivät paljoakaan tienneet säätyerosta. - -Ruskeatukkainen, ruskeasilmäinen, reippaannäköinen Gjert poika -oli heistä kaikkein villityin ja nautti sitäpaitsi jonkinlaista -arvonantoa isänsä poikana. Tätä kunniaa hän ilmeisesti koki puolustaa -kaikenlaisilla hurjilla tempuilla. - -Oikeastaanhan hänen olisi pitänyt vartioida purtta, mutta se -oli hyvin kiinni ja sitäpaitsi sen voi mainiosti nähdä joltakin -raakapuulta satamasta. Gjert pysytteli veneen luona, kunnes -pojat tulivat koulusta, mutta kun he sitten innoissaan riensivät -tavanmukaiselle leikkipaikalleen satamaan, kirjalaukut selässään, -niin Gjert odotti heitä mielellään jossakin silmiinpistävässä -paikassa, saalingin tai raakapuun varassa tai @@ kuten monesta -ikkunasta voitiin nähdä kaukoputkella ja ilmankin sitä ja kuten -kaupungin äidit suureksi kauhistuksekseen toisilleen huhuilivat @@ -maaten mahallaan mastonhuipussa. - -Useimpia kaupungin lapsia oli nimenomaan varoitettu antautumasta -mihinkään tekemisiin "hurjan Kristiansenin" pojan kanssa. Mutta -saalinki ja mastonnokka, jotka liiankin hyvin saattoi nähdä -kotosalta, kävivät juuri sentähden mielenkiintoisiksi katseltaviksi, -ikäänkuin olisi Gjert Kristiansen istunut kielletyn puun oksalla. - -Elämä satamassa oli sangen riemullista, kuten ainakin -merikaupungeissamme, joiden satamissa pojista kasvaa laivamiehiä -ennen ensimmäistä matkaansa. - -Beckin pojanpoika, Fredrik, josta piti tulla merikadetti, oli -eräänä päivänä luullut olevansa suojassa kodin ikkunoilta, kun -kiipesi maston selkäpuolta kohti huippua, missä hänen ystävänsä -Gjert jo istui odottamassa; mutta hoikka puu ei suojannutkaan häntä -luotsivanhimman terävältä katseelta. - -Vanha Beck saapui itse alukseen, täynnänsä isoisän mielikarvautta, -haukkui pahanpäiväiseksi laivurin, joka saattoi kaikessa rauhassa -katsella moisia temppuja, ja kuritti käyrällä ryhmysauvalla Gjert -Kristiansenin, joka oli viekoitellut hänen pojanpoikansa sellaiseen -tottelemattomuuteen lisäten, että Gjertistä saattoi jo varsin hyvin -nähdä, mikä hänestä vihdoin oli tuleva @@ ilmetty isänsä poika. - -Hänen oma armas, vietelty aaluvansa [vesa, kuv. poikanen], joka oli -paria vuotta vanhempi, pääsi ilman selkäsaunaa, ja sen johdosta -pidettiin poikien kesken neuvoa, että hänen piti saada se takaisin, -kun ensikerran kohdattaisiin. - -Hän olisikin joutunut kylvetettäväksi, ellei Gjert, jonka puolesta -piti kostettaman, olisi odottamatta ryhtynyt häntä puolustamaan. - -Kertomuksen siitä, kuinka Beck oli kurittanut hänen poikaansa ja -ennustellut hänen tulevia vaiheitansa, sai luotsi kuulla vasta -kotiin purjehdittaessa. Hänen mustanpuhuvat kasvonsa kävivät -kalmankalpeiksi; mutta kun hän sitten kuuli Gjertin kaikesta -huolimatta auttaneen Fredrik Beckiä, niin hän säpsähti ja sanoi vähän -ajan kuluttua: - -"Kerro se äidille." - - - - -2. - - -Merdö, missä luotsi asusti, on kaupungin väylän suulla, merituulen -pesänä. - -Ulkoapäin tämä pieni, puolipyöreä saari ei mitenkään eroa -tavallisesta karusta kalliosaaresta. Ylhäältä, tuuliviirin luota, -luotsien tähystyspaikalta, voi myrskyn aikana nähdä loppumattomiin -valkoisina vaahtoilevia kallioita ja kareja. - -Nämä rannikkovedet ovat erinomaisen vaaralliset; mutta Merdössä ja -Torungenissa asustavat Arendalin luotsit ovat Norjan parhaita. - -Englantilaisilla ja hollantilaisilla luotseilla on suppeat alueensa, -mutta nämä laajalti purjehtivat miehet, jotka tänään ovat laivoja -auttamassa Lindesnäsin luona, voivat huomenna olla Skagenin tai -Hanstholmin tienoilla, ja ylihuomenna luotsimme kenties astuu -hampurilaiseen alukseen Hornin riutoilla. - -Leveissä kansialuksissaan, joiden isossa purjeessa nähdään Arendalin -merkki, numero ja punainen raita, he liikkuvat makrillimatkoillaan -koko Pohjanmerellä aina Dogger-matalikoille saakka, missä -puhuttelevat vieraitten kalastaja-alusten miehiä tiedustellen heiltä -Kanaalista sekä Englannin ja Hollannin satamista saapuvia laivoja. -Valassaarten alusten varpapurjeen asemesta on heidän pursissaan -kahvelipurje, ja vaikka eivät olekaan yhtä hyviä purjehtijoita kuin -ensinmainitut, suoriutuvat ne aallokosta ihan yhtä hyvin. - -Mutta Merdön luotsin tuntee parhaiten se kapteeni, joka sysimustana -talviyönä, aaltojen vyöryessä pilvenkorkuisina, saapuu Torungin -väylälle hyvin tietäen, että hänen on ajauduttava rantakareille, -ellei saa luotsia. - -Hän kuulee huudettavan, köysi sinkoaa esiin, ja samassa seisoo -kannella likomärkä luotsi. Mies vaihtaa vaatteet, saa lasin -lämpimikseen ja ryhtyy ohjaamaan alusta. Hänestä ei tuntunut liian -arveluttavalta hypätä mereen, köysi vyötäisille sidottuna, sillä -muulla tavoin ei alus ollut pelastettavissa. - -Kun on kysymyksessä kunnia, laivan pelastaminen, ei venhe, koti ja -elämä merkitse paljoakaan näille miehille, jotka muuten arkioloissaan -voivat olla hyvinkin kitsaita killingistään. - -Merdön takarannalla on kuuluisa Merdön hätäsatama, pieni kalastajain -ja luotsin asumapaikka. Siellä asui luotsimme omistamassaan pienessä, -punaisessa, kuistilla varustetussa tuvassa, jonka takana oli -kiviaidan ympäröimä perunamaa. - -Pienissä, valkoisiksi sivutuissa ikkunoissa näkyi pari pelargonia, -ja tupa oli kaikin puolin erinomaisen siro ja siisti. Se näytti -puolittain laivamaiselta, ja arkioloissa siellä laskettiinkin, kuten -meriväen keskuudessa yleensä, vuorokauden hetket ja ruoka-ajat kuten -laivassa ikään. Seinässä pöydän takana riippui pitkä kaukoputki, -nurkkakaapin päällä oli joukko merikarttakääröjä ja toisessa nurkassa -hollantilainen kaappikello, jonka yläosassa nähtiin viheriä käki. - -Luotsin vaimo oli edellisenä päivänä nähnyt aluksen purjehtivan -Merdöstä Arendaliin ja odotti nyt miestänsä kotiutuvaksi. Heidän -nuorin poikansa pyydysteli toimessaan katkorappoja pienistä -vesilätäköistä, joita myrsky tai korkea vuoksi jättää saaren -matalampiin kohtiin. - -Poika oli saanut tehtäväkseen tähystellä ja ilmoittaa äidille, -mutta oli nähtävästi asian kerrassaan unhottanut mielenkiintoisen -askarruksensa vuoksi, sillä kauniina iltahetkenä, meren hohdellessa -sineä ja kultaa ja auringon alkaessa painua mailleen nähtiin luotsin -pursi täysin purjein kiitämässä kohti satamaa. - -Luotsin vaimo istui pöydän ääressä ikkunan luona. Hänen pukunsa oli -vierasta, lähinnä hollantilaista kuosia. - -Hän oli varmaan rauhaton, sillä huolen riuduttamissa kasvoissa -näkyivät ilmeet vaihtelevan. - -Hän nojasi hetkiseksi poskeaan käteensä, ja sulki väsyneenä silmänsä, -mutta alkoi kohta jälleen uutterasti ommella. - -Vaikka hän piti miehestään, tunsi hän kuitenkin suoranaista pelkoa -ajatellessaan hänen saapumistaan. - -Hänessä oli jotakin arkaa, rasittunutta, kun hän hieman hätäillen -nousi seisomaan, kuullessaan luotsin olevan tulossa sisään. Hän -seisoi epäröiden, lähtisikö ulos ottamaan miestään vastaan. - -Mutta kun luotsi sitten astui tupaan, väistyi tuo ilme samassa -avoimen, näennäisen iloisen yllätyksen ilmeen tieltä. - -Palatessaan Arendalista oli luotsi useinkin tyytymätön ja katkera -eikä hänen kanssaan ollut helppo tulla toimeen. Vaimo huomasi heti, -mitä hänen kasvonsa ilmaisivat, ja tiesi, että hänen asianaan oli -vain sietää, kestää @@ olla hilpeä ja lempeä ja välttää kaikkia niitä -ansoja, joita mies katkeran mielialansa vallassa taitavasti hänelle -asetteli, oli vältettävä jokaista sopimatonta sanaa, vieläpä ilmeen -ilottomuuttakin. - -"Sydäntyessään" mies saattoi uhkailla tekevänsä jos jotakin, -ei vaimolleen vaan itselleen, ja vaimo tiesi, että hän kykeni -uhkauksensa toteuttamaan. Oli monesti sattunut, että hän oli -sopimattoman sanan vuoksi heti lähtenyt takaisin merelle @@ erään -kerran myrskyisenä iltana, jolloin tuhoutuminen näytti ihan varmalta. - -Luotsi tunsi itsekin huonot puuskapäänsä, ja pyrkimys niiden -välttämiseen luultavasti saikin hänet usein mieluummin viipymään -Andersenin muorin tuvassa Arendalissa kuin kotonansa. - -Kunhan ensimmäinen, vaarallinen päivä oli ohi, ei kukaan voinut elää -kotonaan onnellisemmin ja tyytyväisemmin kuin Salve Kristiansen -vaimoineen. Hän näet kerrassaan jumaloi vaimoaan ja lapsiaan, ja -hänen oli yhtä vaikea heistä erota kuin aikaisemmin tulla heidän -luoksensa. - -Gjert pojan urotyö Beckin pojanpojan jutussa oli lauhduttanut hänen -mieltänsä ja siten tavallaan suorittanut vaimon vaikean tehtävän. - -Hän astui pieneen tupaan hilpeän näköisenä ja tervehti vaimoansa: - -"No, äitimuori, miten jakselet? @@ Ja missä on piltti pahanen?" - -Kysymys koski nuorinta poikaa, joka oli kehnosti hoidellut -tähystysvelvollisuuttaan ja jota isä hyvällä tuulella ollessaan aina -nimitti tuolla nimellä @@ piltti oli hänen silmäteränsä. - -Vaimon rinnasta hävisi heti painostava tunto, mutta hän varoi -ilmaisemasta sitä miehelleen. Tupa oli hänelle äkkiä valoisa, täynnä -sitä ilta-auringon hohdetta, joka oli ikkunan läpi valanut kultaa -hänen hiuksiinsa hänen kalpeana istuessaan pöydän ääressä. - -Hän oli kaunis, solakka, punaposkinen nainen. Vapisevin käsin -hän autteli merivaatteita miehensä yltä eikä tahtonut kyetä -johdonmukaisesti vastailemaan hänen kysymyksiinsä. Se ei jäänyt -havaitsematta luotsilta, joka yhä kovemmalla äänellä huuteli piltti -pahastaan. Piltti ilmestyikin vihdoin ovelle hämillään ja arkana, -housunlahkeet käärittyinä ja kädessään se läkkirasia, johon hän oli -saalistaan kerännyt. - -Vanhin poika, Gjert, kantoi sisään nyyttejä ja tavaroita, joita -luotsi oli kaupungista ostanut, ja komensi ällistelevän piltin heti -avukseen. - -Gjert oli vain ohimennen tervehtinyt äitiänsä, sillä hän huomasi ensi -silmäyksellä, että sillä kertaa oli kaikki hyvin. - -Muutoin hän oli äitiinsä hyvinkin kiintynyt, auttoi häntä ja kevensi -hänen kuormaansa kaikessa hiljaisuudessa, minkä suinkin voi. Hän oli -lapsuutensa aikana nähnyt ja käsittänyt tuosta onnettomasta suhteesta -niin paljon, että hänestä oli tullut äidin ystävä ja tuki, vaikka hän -samalla ihaili isäänsäkin. - -Se seikka, että Gjert oli isän mukana aluksessa, oli äidille -takeena siitä, ettei Salve Kristiansen pahan pään sattuessa sentään -purjehtinut itseänsä upoksiin @@ tuo mahdollisuus ilmaantui muuten -useinkin hänen säikähtyneeseen mieleensä. - -Gjert piti myös huolta siitä, että eri paikoista tuli toisten -luotsien tai kalastajain myötä tietoja isästä, ja kun Gjert ei ollut -mukana, lähetti äiti hänet kaupunkiin urkkimaan uutisia hänestä. - -Merellä luotsi oli yleensä tyynimielinen, mutta toisinaan saattoi -synkkä mieliala pauloa hänet sielläkin, näennäisesti ilman -vähintäkään ulkonaista syytä. - -Hän ei muuten näyttänyt milloinkaan olevan niin hyvällä tuulella kuin -rajusään vallitessa. Silloin hän jutteli luotsitoverilleen hauskasti -ja hilpeästi. Mutta ihan luonnollista oli, että hän kovan aallokon -vaikeuttaessa laivaan pääsemistä itse otti köyden vyötäisilleen ja -hyppäsi mereen @@ muussa tapauksessa hän olisi osoittanut toista -kunnioittavansa. - -Hän näet ei kunnioittanut ketään @@ tämä tieto herätti hänessä -itsessään erinomaista tyydytystä. - -Tällä kertaa luotsi jäi kotiin pitkäksi ajaksi, jonka kuluessa ei -hänen huoneessaan kuulunut yhtään soraääntä. Päinvastoin: kun otti -huomioon, että he olivat olleet jo kauan naimisissa, oli kaikki -pikemmin liiankin hyvin. - -Ensimmäisinä päivinä oli hän ollut pikku Henrikin apuna hänen -pyydysmatkallaan ja oli sitten ryhtynyt rakentamaan hänelle pientä -prikiä. - -Ainoa seikka, josta oli kaikessa ystävyydessä hieman kinastelua, oli -Gjertin koulunkäyntiä koskeva kysymys. He olivat asemaansa nähden -hyvinkin varakasta väkeä, ja eräänä päivänä oli äiti ikäänkuin -sattumalta lausunut, että he kyllä voisivat kustantaa Gjertin -kaupungin kouluun @@ poikahan voi asua siellä hänen tätinsä luona. - -Isä ei tahtonut kuulla asiasta puhuttavankaan. Gjertin piti -asianmukaiseen ikään ehdittyään lähteä Terjesenin telakalle -rikaamista oppimaan. - -Luotsi alkoi kuitenkin yhä useammin astella reippaaseen, hieman -rauhattomaan tapaansa tähystyspaikalle tai seisoskella yksinään, -kädet selän takana, alhaalla laiturilla @@ hän ei ollut niitä miehiä, -jotka keräävät tovereita ympärilleen. Oli ihan ilmeistä, että hän -alkoi jälleen ikävöidä merelle. - - - - -3. - - -Korvetti "Kotka" oli vast'ikään saapunut Arendaliin Välimerelle -tekemällään kadettiretkeltä. Se lepäsi satamassa, missä katselijain -huomiota herättivät korkeat mastot, ampuma-aukoissa kiiltelevät -messinkitulpat, vilisevä miehistö ja täsmällinen sotilaallinen -järjestys, joka tavan takaa, rummun päristessä ja miesten rientäessä -paikoilleen, ilmeni erikoisen silmiinpistävänä. - -Gjert oli saanut luvan lähteä erään luotsin mukana kaupunkiin -näkemään sota-alusta, johon kohdistuva uteliaisuus oli tällä -kertaa sitäkin suurempi, kun oli kiertelemässä eräänlaisia yhä -merkillisemmältä kuulostavia huhuja. - -Merkitsevin silmäniskuin kerrottiin, että "Kotkan" viime retki -oli ollut "pamppuretki", ja Gjertin toverit samoinkuin satamassa -parveileva yhteinen kansa silmäilivät alusta jotenkin arastellen. -Joka kerta kun merkkipilli soi, kohosi kuulijain mieleen hämärä -mielikuva siitä, että siellä joku sai maistaa patukkaa, ja uteliaat -venheet pysyttelivät mieluummin hiukan loitolla. - -Kaikessa tuossa oli sen verran totta, että korvetin miehistön -keskuudessa tosiaankin vallitsi joltinenkin tyytymättömyys erääseen -upseeriin, joka oli kiivautensa vuoksi joutunut vihapidoksi. Lisäksi -hän oli erehtynyt rankaisemaan miehistön laulumestaria, joten -vorokilta kuului iltaisin salaperäinen laulu, joka pian kaikui -satamassa hyvien ja heleiden äänien esittämänä. - -Gjertin mieltä oli koko ajan herkeämättä kiinnittänyt tuo merkillinen -alus ja kaikki sitä koskevat seikat, ja seuraavana päivänä, kotiin -purjehdittaessa, hän ajatteli ainoastaan näkemiään ja kuulemiaan. - -Sepä miekkonen, joka voisi käyskellä sellaisen laivan kannella, -puettuna kultaa hohtelevaan univormuun! - -Fredrik Beck, johon hän oli kiintynyt erikoisin ystävyyden sitein -siitä lähtien kuin oli pelastanut hänet selkäsaunasta, oli kertonut -hänelle paljonkin. - -Tuuli oli käynyt melkoista navakammaksi; ilta ei luvannut laisinkaan -kaunista säätä, ja pursi liikkui kotoa kohti, kolme reiviä purjeessa. - -Luotsi oli käynyt useita kertoja heitä tähyämässä ja istui nyt -tuvassaan korjaillen vanhaa merikarttaa, kun poika asteli laiturilta -hyräillen uutta laulua, jonka sanat alinomaa häipyivät tuuleen. Hän -pysähtyi hengästyneenä etehiseen saadakseen loppuun asti lauletuksi. -Luotsi ja hänen vaimonsa kuulostivat ja vilkaisivat toisiinsa. - -Äiti oli parhaillaan kattamassa illallispöytää. Gjertin astuessa -sisään oli hänestä helppo nähdä, että hänen mielensä oli merkillisten -asiain valtaama ja että hän itse sen tiesi ja tunsi. Nopeasti -tervehtien hän tempasi oven pielessä seisovan tuolin, siirsi sen -pöydän ääreen ja istuutui, vaikka ateria ei ollut vielä valmis. Hän -tunsi kalvavaa nälkää. - -"No, Gjert", sanoi äiti Gjertin vähän aikaa istuttua ja katseltua -ympärilleen, ilmeisesti odottaen, että häntä kehoitettaisiin -kertomaan: - -"Olitko laivassa?" - -"En @@ en minä, mutta minä juttelin niiden kanssa, jotka olivat -olleet. Sitäpaitsi näin kaikki" @@ vakuutti hän, itsetietoisesti -päätään nyökäyttäen ja ojentaen kätensä kohti leipäkannikkaa @@ -"vieressä olevan kuunari Antonian märssystä. Se ei ulottunut kuin -hieman kannenkatosta ylemmäksi; se olisi hyvinkin voinut olla -korvetin isovenhe." - -@@ "Jos olisi ollut koko joukon pienempi", lisäsi luotsi -kuivakiskoisesti, nousi ja vei karttakäärön pienen nurkkakaapin -päälle. - -Gjert alkoi nyt äitinsä puoleen kääntyen esittää puolustuksekseen -erinäisiä vertailuja: kuinka alhaalla kuunarin runko oli levännyt -korvetin rinnalla, kuinka sen viiri oli ulottanut vain isoonraakaan -j.n.e., mutta isä keskeytti hänen esityksensä: - -"Mitä laulua sinä laulelit tullessasi?" - -"Oh @@ se oli pamppuretken laulu!" - -"Vai niin @@ onko retki tosiaankin ollut sellainen?" kysyi luotsi -katsahtaen hieman tutkivasti poikaansa; hän näet ei kuulunut niihin, -jotka helposti uskovat huhuja. - -Tuo mielenkiintoa ilmaiseva kysymys hiveli tavattomasti Gjertin -itsetuntoa. Oikeastaan hän olikin koko ajan mitä palavimmin halunnut -kertoa juuri tästä asiasta ja aloitti nyt mitä syvimmän vakuutuksen -ilmein: - -"Sen voit uskoa, isä! @@ Toiset puhuvat kuudesta, toiset yhdeksästä, -mutta että he kaikki ovat saaneet pamppua, kunnes ovat siihen -oienneet, on yhtä varmaa kuin se, että @@ että" @@ hän silmäsi -innoissaan ympärilleen etsien vakuuttavaa vertauskohtaa ja päätyi -vihdoin, kun ei mitään iskevämpää juolahtanut mieleen, verrattain -laimeaan kuvaan: - -"että käki seisoo tuolla kellon päällä!" - -Tiedonanto vaikutti äitiin niin järkyttävästi, että hän istuutui -rahille, lautanen sylissään. Hän siirsi säikähtyneenä katseensa -pojasta mieheen, jonka ilme häntä sentään hieman rauhoitti. - -"Keneltä olet tuon kuullut, Gjert?" kysyi hän vihdoin vakavasti, -äänessä yhä vielä huolestunutta sävyä. - -"Keneltä olen sen kuullut? Niiltä kaikilta!" - -Oivaltaen samassa itsekin, että "ne kaikki" tässä epäuskoisessa -ympäristössä merkitsi samaa kuin ei kukaan, hän jatkoi: - -"Fredrik Beckiltä. Hän on itse jutellut erään merimiehen kanssa, -joka oli vahdissa laivavenheessä, kapteenin ollessa maissa. Hän oli -kertonut vielä paljon muitakin ihmeellisiä asioita." Gjert katsahti -ympärilleen arvellen kuulijain vihdoin pakostakin täytyvän uskoa. - -"Se näyttää olleen hyvinkin luotettava mies!" virkkoi luotsi hupaisen -ivallisesti, mutta niin, ettei Gjert ivaa huomannut. Äiti silmäili -poikaansa, hieman huolissaan, että hän voisi itsensä paljastaa. "No, -mitä hän olikaan vielä kertonut?" - -"Oh @@ paljonkin." - -"Annahan kuulua!" - -"Oli ollut myrsky sellainen, että he kohtasivat mereltä ajelehtimasta -kokonaisen tuulen viemän kylän. Pappi oli parhaillaan saarnaamassa -vedenhätään joutuneille. Ja sitten he olivat luovineet Gibraltarin -salmessa niin lähelle rantaa, että kokkapuu oli kopannut laivaan -palmun, jossa istui kokonainen neekeriperhe. Se heidän oli sitten -täytynyt viedä takaisin maihin." - -Gjert olisi varmaan sepittänyt enemmänkin ihmeellisiä asioita, -ellei vanhempain hilpeys olisi alkanut käydä epäilyttäväksi. Piltti -pienoinenkin nauroi, koska näki toisten nauravan, ja sai sen vuoksi -paljon lupaavan silmäyksen Gjertiltä, joka kohta vetäytyi kuoreensa -virkkaen: - -"Ette kenties usko sitä todeksi?" - -"Tiedätkö, mitä on pajuköyden punominen, poikaseni? Merimiehesi -näyttää olleen koko mestari siinä taidossa!" sanoi luotsi istuutuen -pöytään. - -Mieliala oli hilpeä sekä aterian aikana että sen jälkeen, äidin -korjatessa pois astioita. - -Gjert jutteli, äiti kulki edestakaisin, isä istui ikkunan luona -katsellen ulos ja kuunnellen. Poika kuvaili tosiaankin viehättävän -täsmällisesti, mitä kaikkea oli nähnyt ja kertoi meriupseereista ja -kadeteista niin vilkkaasti, että äidin täytyi istua kuuntelemaan ja -että isä lausui erään keskeytymän aikana hymyillen: - -"Sinä, Gjert, tahtoisit varmaan mielelläsi olla sellainen -merikadetti!" - -"Niin", sanoi äiti, joutuen hetkiseksi tuon häikäisevän ajatuksen -lumoihin, "jos hän pääsisi kaupungin kouluun, niin eipä tiedä, mitä -hänestä tulisikaan. Sanoohan lukkari, että Gjert on hyväoppinen." - -Tuo lausunto varmaan vaikutti luotsiin jollakin tavoin -epämieluisasti, sillä hänen kasvonsa vaihtoivat väriä ja hän vastasi -hetkisen kuluttua hieman ivallisesti: - -"Minun mielestäni Gjert ei ole liian hyvä isänsä säätyyn, enkä minä -aio ryhtyä kerjäämään, että hän pääsisi isoisten joukkoon." - -Gjertin hyvää mielialaa oli yhä parantanut sellaisen univormullisen -tulevaisuuden haavekuva, joten hän ei huomannut varoa isän -muuttunutta sävyä, vaan tuli lausuneeksi: - -"Äiti arveli tässä eräänä päivänä, että jos minusta voisi tulla -sellainen, niin pääsisin maailmassa eteenpäin paremmin kuin ihan -tavallinen merimies." - -Nuo sanat vaikuttivat kuin tuli tappuroihin. Luotsin jäykät kasvot -leimahtivat vihaisen punaisiksi ja hän loi vaimoonsa sanomattoman -kylmän ja ivallisen katseen. Sen mykkä ilme sanoi, että hän liiankin -hyvin oivalsi, mihin mielialoihin sellaiset lausumat perustuivat. - -Hän kääntyi synkkänä poispäin ja virkkoi niin viiltävästi, että hänen -vaimonsa vavahti: - -"Halveksitko sinäkin isäsi asemaa, poikaseni?" - -Gjert tuli innoissaan huudahtaneeksi: - -"Fredrik Beckistä tulee merikadetti!" - -Muuta ei kaivattukaan. Seurasi vain lyhyt käsky: - -"Tule tänne, Gjert!" - -Sitten poika sai korvilleen, niin että sinkosi kumoon. - -Toista kertaa lyödessään luotsi tuli sattumalta katsahtaneeksi -vaimoonsa. Hän oli syöksähtänyt pari askelta eteenpäin, ikäänkuin -olisi aikonut temmata Gjertin miehensä käsistä ja seisoi siinä -punoittavin kasvoin ja säihkyvin silmin asennossa, joka sai luotsin -heti laskemaan kätensä. Heti sen jälkeen hän lähti keittiöön. - -Luotsi seisoi hetkisen kahden vaiheella. Sitten hän avasi -keittiönoven ja ilmoitti lyhyeen ja terävästi lähtevänsä Gjertin -kanssa merelle vielä samana iltana @@ oli varustettava eväät -valmiiksi. - -Kun hänen vaimonsa hetkisen kuluttua palasi, mukanaan olutnassakka -ja muut mukaanotettavat, ei hänestä voinut huomata äskeisen -mielenliikutuksen jälkeäkään. Hänen kasvonsa olivat ihan rauhalliset, -kalpeat, ja hän käyttäytyi melkeinpä nöyrästi. - -Tuuli ravisteli toisinaan rajusti tummia ikkunaruutuja hänen -puuhaillessaan matkavarustuksia. - -Mutta kun Gjert ja hän jäivät hetkiseksi kahden kesken tupaan, -puristi hän poikaa kiinteästi rintaansa vasten ja kuiskasi hänelle -itku kurkussa: - -"Poikaseni, älä milloinkaan ilmaise isällesi, että pelkäät!" - -Puolisot olivat sanoneet toisilleen hyvästi ovella, mutta vaimo -seurasi salaa aina laiturille saakka ja istui siellä vielä kauan -itkien, piltti pienoinen sylissään. - -Sekä luotsin povessa että hänen ympärillään riehui synkeä rajusää -hänen sinä iltana lähtiessään merelle. - - - - -4. - - -Norjan hankalaa rannikkoa valaisee nykyään öisin oivallisten meri- ja -satamaloistojen rivi. Ei ole kulunut vielä miespolvenkaan aikaa -siitä, kun asiat olivat aivan toisin. Silloin oli vielä avaroita -alueita, joiden ainoina loistokohtina olivat karien valkoiset hyrskyt. - -Kapteeni, joka oli Kristiansandin kohdalla sivuuttanut Oksön majakan, -voi kiittää onneansa, jos hänen silmiinsä vilkahti etäältä Kragerön -kulmalta Jomfrulandin majakan valo, sillä välillä olevan Arendalin -vaarallisen rannikon loistoja ei silloin vielä ollut olemassa. - -Ison ja Pikku-Torungin majakat seisovat nyt valkeine torneineen -siellä kaukana merellä, kumpikin autiolla nimikkosaarellaan. - -Pienempi saari näyttää ohikulkijasta olevan hädin tuskin niin avara, -että valkoinen majakkatorni ja sen vieressä sijaitseva vartijanasunto -siihen mahtuvat. Majakka sijaitsee karun yksinäisenä ulkona -ulapalla, jonka pärske myrskysäällä kastelee sen seinää, kotkien ja -merilintujen lentäessä paksuja lasiruutuja vasten, niin että putoavat -kuolleina alas. - -Yhdysliikenteen mantereen kanssa keskeyttää kovana vuodenaikana -jääsohjo, joka tekee jalan käymisen yhtä mahdottomaksi kuin venhein -soutamisen, puhumattakaan harvinaisemmista tapauksista, jolloin -ahtojää ajautuu esteeksi. - -Kahdeksantoistasataakaksikymmentäluvun alkuvuosina @@ suunnilleen -parikymmentä vuotta ennen näiden majakkain rakentamista ja ylempänä -kerrottuja tapahtumia aikaisemmin @@ sijaitsi Torungissa mökki, -jonka takaseinä ja toinen pääty puskivat melkein räystästä myöten -kiviraunioon. Näytti siltä kuin rakennus olisi kyyristynyt antaakseen -rajutuulen pyyhkiä ylitsensä. - -Matala ovi oli maanpuolella, sekin luultavasti tuvan suojaamiseksi -@@ kahdesta pienestä ikkunasta voivat asujaimet katsella merelle. -Rannalla, parin kierinkiven välisessä aukossa, lepäsi venhe. - -Kun astui korkean kynnyksen yli sisään tai pikemmin alas tupaan, -näytti se odottamattoman avaralta, ja siellä oli koko joukko -sellaista kalustoa, jota ei olisi voinut edellyttää tapaavansa. - -Suuri kaappi astioineen oli varmaan aikaisemmin sijainnut toisessa -ympäristössä, ja sen takana nurkassa seisoi vanha, tomuuntunut rukki, -jonka kelalta vielä riippui ruskeanharmaa villatukko. Erinäisten -seikkojen nojalla saattoi arvata, että talossa oli aikoinaan -asustanut naishenkilö, ja että tuo villatukko oli ollut hänen -viimeinen kehrättävänsä. - -Rahilla lieden luona istui nyt yksinäinen ukko, useimmiten -suutarintöissä askarrellen. Toisinaan hän saattoi pikilankaa -kiskoessaan lausua vanhan tavan mukaan jonkin sanan ääneen, ikäänkuin -olisi otaksunut elämänkumppaninsa olevan vielä kuuntelemassa. - -Hänen karuissa, hieman raskasmielisissä kasvoissaan näkyi -silmiinpistävin voimakkaiden piirteiden jälkiä, ja kaljun päälaen -ympäriltä laskeutuivat valkoiset hiukset korville ja niskaan. - -Messinkisankaisten lasien yli vinosti vieraaseen suuntautuva silmäys, -jolla hän tervehti tulijaa, oli vain ehdollinen kehoitus; hänen -sisäänpainuneen suunsa ja terävän leukansa pielessä näkyvä piirre -sitävastoin ilmaisi riittävän selvästi, että piti hyvinkin silmällä, -mitä häneltä tahdottiin ja ettei häntä saatu kauemmaksi kuin hän itse -halusi. - -Jurous oli yleensäkin hänen huomattavimpia ominaisuuksiaan. Se oli -sananlaskuksi muuttuneena tunnettu avaroilla alueilla. Jos ryhtyi -hieromaan hänen kanssaan kalakauppaa satamassa, niin ensimmäisestä -tinkimisyrityksestä saattoi johtua, että hän läksi soutamaan pois, -tyynesti, mutta auttamattomasti. - -Useimmiten hänellä oli venheessään halkoja, sillä merensaaressa -kaivattiin polttopuuta. - -Muuten hänestä tiedettiin vain, että hän oli aikomaan ollut luotsi -ja että hänellä oli ollut juoppo poika, jonka vuoksi isä oli vihdoin -menettänyt toimensa. Hänen arveltiin tällöin ottaneen pojan syyn -vastattavakseen. Sittemmin hän oli alkanut kartella ihmisiä ja oli -muuttanut vaimoineen Torungiin, minne he pojan hukuttua olivat -ottaneet luoksensa pienen orvon pojantyttärensä. - -Ei ollut helppo sanoa, mistä hän sai elatuksensa, lukuunottamatta -pientä suutaroimista, kalastusta, jonka tuoton hän tavallisesti -möi laivoihin, sekä varhaisempina vuosina harjoittamaansa vähäistä -linnustusta. - -Eräs hänen toimiansa, josta hän sai pieniä vakinaisia korvauksia -erinäisiltä luotseilta ja tuttavilta, oli siinä, että hän piti -syksyiltoina takassaan tulta, jotta ulkona pimeällä ulapalla -purjehtivat saattoivat ikkunain valonhohteesta päätellä Torungin -aseman. - -Niin asia ainakin julkisesti selitettiin. Toisaalta ei sovi pitää -mahdottomana sitäkään, että tämä Jakobin yötyö samalla, ehkäpä ensi -sijassakin, hyödytti salakuljetusta, joka siihen aikaan rehoitti -näillä rannikkovesillä: alukset saapuivat yön pimeydessä lähelle -manteretta purkamaan lastiansa. - -Joka tapauksessa oli ukko liian viisas ryhtyäkseen suoranaisesti -sellaisiin hommiin. Mutta toisinaan hänen tupaansa sentään vieri -merkillisiä lahjoja: katajaviinanassakoita, kahvi-, tupakka- ja -jauhopusseja y.m.s., ja hän eleli yleensäkin silmiinpistävän -äveriäänä kaukana merenluodossaan. - -Hänet muistettiin nähdyn kirkolla ainoan kerran silloin, kun hän toi -sinne vaimonsa ruumiskirstua. Pastorin heittäessä multaa kirstun -kannelle vierivät Jakobin poskille kyyneleet, ja huomattiin, ettei -hän lähtenyt kalmistosta ennenkuin illan pimetessä. - -Viime vuosina oli "vanha Jakob", kuten häntä nimitettiin @@ hänen -täysi nimensä oli Jakob Raklev @@ käynyt sairaalloiseksi, joten hänen -ei ollut enää helppo soutaa aina kaupunkiin asti. Vanhan luuvamman -vuoksi hänen oli toisinaan vaikea päästä veneeseenkään. Niinpä hän -enimmäkseen istui lämpimissä pukimissaan lieden luona sisätöissä -askarrellen. - -Toisinaan, kun pojantytär @@ vankkatukkainen tyttölapsi, jonka -kintereillä aina juoksi pörhöinen koira @@ syöksyi huoneeseen, niin -että ilma viuhui hänen ympärillään, ja kertoi näkemiänsä, saattoi -vanha Jakob viehättyä astelemaan ikkunaan, vieläpä @@ tosin jurosti -muristen ja hieman vaivalloisesti @@ pihallekin asti kaukoputkilleen. -Siellä hän asettui siten, että voi käyttää pojantyttären olkapäätä -tukena; vanha käsi näet muuten vapisi liikaa. Vanhuksen alinomaa -väitellessä vastaan yritti tyttönen suunnata kaukoputkea oikeaan. Hän -näki paljain silmin ainakin yhtä selvästi kuin ukko laseillaan ja -käytteli paremmuuttaan sangen omavaltaisesti. Ukko mukautui siihen, -vaikka hänen lyhyenlainen kärsivällisyytensä joutuikin kovalle -koetukselle. - -Ukon juro käytös hälveni vähitellen molempien ihmetellessä, mikä -laiva saattoi olla näkyvissä tai miten jokin siinä ilmenevä -omituisuus oli selitettävissä. Vihdoin, lausuttuaan varman -mielipiteensä, vanhus kömpi takaisin tupaan. - -Niin hänet ahdistettiin ulos kuin muriseva karhu pesästään ja joka -kerta hänen juroutensa säännöllisesti suli. Itse asiassa hän kovin -ylpeili pojantyttärensä kelpoudesta. - -Tyttönen mainitsi milloinkaan erehtymättä kaikki paikkakunnan purret -ja laivat ja voi aina täsmälleen sanoa, mikä purjehtija oli miehiään. - -Eräänä päivänä hän sentään joutui ymmälle. He näkivät lipussa -puolikuun, joka sai ukonkin ällistymään. Kohta hän kuitenkin lyhyesti -ja päättävästi selitti sen olevan "barbareskin". Selitys tyydytti -tyttöä hetkisen, mutta sitten hän tiedusteli: - -"Mikä on barbareski, isoisä?" - -"Se on turkkilainen." - -"Entä turkkilainen?" - -"Turkkilainen @@ se on, tuota @@ mahomettilainen @@" - -"Mahu @@ Muha?" - -"Muhamettilainen @@ sellainen merirosvo." - -"Merirosvo?" - -Ukko ei tahtonut mielellään vääjätä tässä asiassa, vaikka tyttö kovin -häntä ahdisti. Hänen mieleensä johtui vanhoja juttuja ja hän selitti -kuivakiskoisesti. - -"Ne menevät Itämerelle @@ Venäjälle @@ ihmisenlihaa suolaamaan." - -"Ihmisenlihaa!" - -"Niin. Toisinaan ne ryöstävät laivoja merelläkin ja suolaavat siellä." - -Tyttö käänsi häneen suuret, säikähtyneet silmänsä ja sai ukon siten -jatkamaan: - -"Ne pyydystävät varsinkin nuoria tyttöjä. Niiden liha on hienointa ja -sitä kuljetetaan tynnyreittäin suurturkille." - -Viimeisen valtin esitettyään ukko aikoi lähteä takaisin tupaan, mutta -tyttö pidätti hänet nopeasti kysyen: - -"Tähystelevätkö ne kaukoputkellakin laivastaan?" - -Ukon myönnettyä hän pujahti mitä pikimmin ovesta sisään ja pysytteli -visusti tuvassa niin kauan kuin alus oli ikkunasta nähtävissä. - -Heidän mielialansa olivat kerrankin muuttuneet. Vanhus istui -veitikkamaisena työssään; tyttö oli hiljainen ja alakuloinen. Mutta -vihdoin hän huudahti harmistuneena: - -"Miksi ei kuningas niitä hävitä? Jos minä olisin sotalaivan kapteeni, -niin @@" - -"Niin, jos sinä olisit sotalaivan kapteeni!" toisti ukko. - -Tällaisia asioita paljoakaan kauemmaksi ei tytön ajatuspiiri -ulottunut. - -Elisabet @@ se oli hänen nimensä @@ oli kasvuvuosinaan nähnyt varsin -vähän ihmisiä, ja viimeisinä vuosina, isoäidin kuoltua, olivat he, -hän ja isoisä, olleet saaren ainoat vakinaiset asukkaat. - -Toisinaan saattoi sentään saaressa käydä venhe joillakin asioilla, ja -parisen kertaa oli hän käynyt Arendalissa tätiänsä tapaamassa. Isoisä -oli opettanut hänet lukemaan ja kirjoittamaan. Paitsi raamatusta, -virsikirjasta ja heidän hallussaan olevasta "tanskalaisten ja -norjalaisten merisankarien mainetöitä" esittävästä teoksesta -lukemiaan oli hänen pääasiallisena henkisenä ravintonaan ollut se, -mitä oli sopivina hetkinä saanut harvasanaisen isoisän kertomaan -nuoruudenajan merimieselämästä. - -Heillä oli tuvassa pieni kehyksetön kuva, se esitti Lyngörin -meritaistelua, jossa ukko oli ollut mukana. Siinä nähtiin fregatti -Najaadi sekä kolme prikiä hurjasti taistelemassa englantilaista -linjalaivaa Dictatoria vastaan, joka priki Kalypson ohella lepäsi -poikittain ahtaan sataman suulla ja ampui Najaadin ihan nuuskaksi. -Laivojen nimet olivat painettuina luettavina alareunasta. - -Pienessä kuvassa näkyi oikeastaan vain mastonhuippuja, tykinsuita ja -savuista sekamelskaa, mutta se oli ollut vuosikausia tyttösen elämän -sisältönä. Monet kerrat hän oli ajatuksissaan ollut taistelussa -mukana ja lyönyt engelsmannin. - -Sotalaivat ja meriupseerit olivat korkeinta, mitä hänen -mielikuvituksensa osasi keksiä, ja hänen sydämensä hartain toivo -oli, että sotalaiva kulkisi kerran niin likeltä Torungia, että voisi -selvästi nähdä, mitä kaikkea sellaisessa aluksessa oli. - - - - -5. - - -Vanhan Jakobin käytyä kivulloiseksi kuljetti laivuri Kristiansen -usein muonavaroja ja muita tarpeita Torungiin. He sopivat aina hyvin, -sillä vanhus piti aina huolen asioistaan. Ajan mittaan laivuri -Kristiansen alkoi käydä saaressa säännöllisesti useita kertoja -vuodessa. - -Hänen poikansa, Salve, oli pienestä pitäen liikkunut kalastaja -venheessä näillä vesillä. Hän oli kasvanut näiden karien ja -kallioiden keskellä. - -Nähdessään ensi kerran Elisabetin hän oli jo ollut merillä -jungmannina @@ hän oli kenties kahdeksantoista vuoden ikäinen, tyttö -vain neljäntoista. - -Salve oli siihen aikaan kisojen kuningas sekä Sandvigenissä että -Vraengenissä ja tiesi sen hyvin itsekin. - -Hänellä oli musta tukka, tummat silmät ja teräväpiirteiset älykkäät -kasvot. Hän oli tosin verrattain lyhyt varreltaan, mutta voiman -vajauksen korvasi hänen vilkkautensa ja kätevyytensä, joten hän -pelasti itsensä monestakin pulasta, johon hänen härnäämishaluinen -kielensä hänet useinkin saattoi. - -Eräänä syksynä kun hänen aluksensa saapui aikaisin kotiin, oli hän -isänsä mukana Torungissa ja näki hänkin vanhuksen pojantyttären mutta -ei suvainnut virkkaa hänelle sanaakaan. Ivailihan vain, että tyttö -muistutti haikaraa. - -Kun näki tytön, jonka yllä oli paksu punaruutuinen villahuivi, kulmat -taakse solmittuina, täytyi myöntää ettei vertaus ollut ihan tuulesta -temmattu. Joka tapauksessa Salve selitti kotiin palatessaan, ettei -hän ollut vielä milloinkaan nähnyt moista "kuvatusta" naisekseen ja -että olisi hauska nähdä hänen laihoine käsivarsineen ja säärineen -tanssivan "kuin heinäsirkka". - -Seuraavalla kerralla tyttö toi hänen nähtäväkseen isoisän -hopeakuorisen kellon, ja siten syntyi keskustelua. - -Aluksi Salvesta tuntui, että tyttö oli tyhmä. Hän kyseli kaikenlaista -ja näytti ajattelevan, että Salven täytyi ehdottomasti kyetä -vastaamaan. Niinpä hän tahtoi vihdoin saada tietää, miten Arendalin -isoiset henkilöt elivät ja varsinkin miten rouvat käyttäytyivät. - -Salve uskotteli hänelle huvikseen jos jotakin; tyttö kuunteli ihan -lapsellisen herkkäuskoisena. Mutta kotiin palatessaan Salve kuitenkin -tunsi katuvansa, oivalsipa vielä lisäksi, että tyttö oli tavallaan -kaikkea muuta kuin yksinkertainen. - -Hän sai katua asiaa vielä tuntuvamminkin, sillä vanha Jakob oli -saanut kaulia hänen jaarituksensa ja oli sydämystynyt. - -Salven jälleen saapuessa oli ukko sangen jörömäinen, joten tuvassaolo -ei tuntunut ollenkaan viihtyisältä. Niinpä Salve lähtikin kohta -työhönsä. - -Sen kestäessä tyttö kertoi hänelle "Najaadista", jossa hänen -isoisänsä oli ollut mukana. - -Salve, joka oli ottanut nokkaansa ja arveli ukon käyttäytyneen -"koiramaisen epäkohteliaasti", pisteli kertomuksen lomaan pilkallisia -huomautuksia, joita tyttö ei innoissaan huomannut tai ei käsittänyt. -Salve nauroi epäuskoisena: - -"Vanha Jakob 'Najaadissa'! Sitä ei liene kukaan tätä ennen kuullut!" - -Vanha Jakob astui onnettomuudeksi samassa ulos, koska vieraat olivat -lähtemässä. Tyttö kääntyi hänen puoleensa harmista punastuneena ja -huudahti: - -"Isoisä! Hän ei usko, että sinä olet ollut mukana 'Najaadissa'!" - -Ukko vastasi ensin, ikäänkuin ei olisi viitsinyt moiseen kajota: - -"Oh, tuo kai on jälleen tyttöletukan lorua!" - -Mutta miten olikaan, lieneekö syynä ollut turhamaisuus ja -poikanulikkaan kohdistuva kiukku vai sattuiko hän vilkaisemaan -pojantyttäreensä, joka seisoi siinä ilmeisesti kiihtyneenä ja -vihamielisenä @@ kohta ukko pui jykeviä nyrkkejään ja jyrisi -nuorukaiselle: - -"Jos tahdot tietää, sinä hulttio, niin sanon sinulle, että olen -seisonut 'Najaadin' patterissa" @@ tässä hän tömisti jalkojansa -ikäänkuin olisi vieläkin seisonut sotalaivan kannella @@ "miesten -joukossa, joiden vertaisia sinä et tule koskaan näkemään, kun -'Dictator' yhdellä iskulla ampui poikki kaikki kolme mastoa ja -kokkapuun, ja yläkansi putosi rytisten alakannelle." - -Viimeinen lause oli sanasta sanaan lainattu "Tanskalaislen ja -norjalaisten merisankarien mainetöistä", ja noita rivejä piti vanhus -kaikessa hiljaisuudessa kunniamitalin veroisina. Hän lisäsi, yhä -samassa asennossa, pyhää kirjakieltä jäljitellen: - -"Laivan ruhjoutuessa ehti se, joka tätä kertoo, parahiksi pelastua -heittäytymällä tykkiportista mereen." - -Mutta sitten hän jatkoi ihan vapaasti, ylevän kieliparren kahleista -irtautuen, nyrkkiään heristäen ja kulkien venheelle peräytyvän Salven -jäljessä: - -"Me emme kuljekaan valheen kengillä emmekä jaarittele joutavia, kuten -sinä, vaivainen penikka, ja ellen ajattelisi isääsi, joka varmaan -ymmärtää sinua kurittaa, niin pehmittäisinpä selkäpuoltasi, kunnes et -enää paljoakaan piipittäisi!" - -Lausuttuaan tuon @@ varmaan pisimmän puheen, mitä oli -viimeksikuluneina kolmenakymmenenä vuotena pitänyt @@ vanha Jakob -nyökäytti päätään Salven isälle ja astui takaisin tupaan. - -Tyttö oli kovin onneton nähdessään Salven lähtevän sillä tavoin, -suvaitsematta edes hyvästi sanoa. Isoisäkin oli kärtyisä, sillä hän -pelkäsi menetelleensä tyhmästi ja rikkoneensa suhteen laivuriin. - - - - -6. - - -Salve saapui jälleen seuraavana syksynä, käytyään sillävälin -Liverpoolissa ja Havressa. - -Ensi kerralla hän hieman arasteli. Hänen isänsä ja vanha Torungin -Jakob olivat kumminkin tuosta jutusta huolimatta, pysyneet koko ajan -hyvissä väleissä. "Jääkarhu" @@ kuten Salve ukkoa nimitti @@ näytti -kerrassaan unohtaneen, mitä oli tapahtunut ja mitä kaikkea hyvää hän -oli tullut nuorelle miehelle luvanneeksi. - -Tytön kanssa hän pääsi helposti sovintoon @@ tyttö oli jo oppinut -olemaan kertomatta kaikkea isoisälleen. - -Laivurin ja vanhan Jakobin nauttiessa tuvassa sydämenvirvoitusta -kantoi Salve tavaroita venheestä kellariin. Elisabet kulki hänen -mukanaan edestakaisin, ja keskustelu liikkui kompassin koko alueella. - -Kyseltyään Salvelta Hâvre de Grâce'ista, niissä viimeksimainittu oli -käynyt, ja Amerikasta, missä hän ei ollut käynyt, tiedusteltuaan, -oliko hänen kapteeninsa rouva yhtä hieno kuin sotalaivan kapteenitar -ja eikö Salvekin aikonut tuonnempana etsiä itselleen ylhäistä -puolisoa, Elisabet tahtoi vihdoin saada hymyilevältä merimiehellä -kuulla, voivatko upseerien vaimot milloinkaan olla mukana sodassa. - -Siitä pitäen Salve tahtoi aina päästä isänsä mukaan näille retkille. - -Elisabethin kasvot olivat viime aikoma muuttuneet ihmeen -viehättäviksi. Niissä saattoi toisinaan ilmetä merkillinen vakavuus, -mutta siitä huolimatta tyttö oli yhtä lapsellinen kuin ennenkin. Ja -silmät, ne olivat sellaiset, että oli vaikea löytää toisia niiden -veroisia. - -Viimeksi saaressa käydessään Salve kertoi Sandvigenin kisoista, -tahtoipa vielä saada kuuntelijaansa hieman tajuamaan, että tytöt -pitivät häntä erikoisessa arvossa. Mutta nyt hän sanoi väsyneensä -heidän kanssaan karkeloimaan. - -Elisabet oli ylen utelias ja saikin Salven tunnustamaan, että hän -oli talven kuluessa ottanut osaa kahteen kelpo tappeluun. Tyttö loi -häneen säikähtyneen katseen ja kysyi hieman hidastellen: - -"Olivatko ne sinulle jotakin tehneet?" - -"Eivät @@ eivät mitään erikoista @@ kisoissa on useimmiten lopuksi -sellainen ylimääräinen tanssi. @@ He vain tahtoivat tanssia sen -kanssa, jota minä olin aikaisemmin pyytänyt." - -"Onko se niin vaarallista? @@ Kuka se sitten oli? @@ Tarkoitan: mikä -hänen nimensä oli?" - -"Toisen nimi oli Maria ja toinen oli Anna, Herluf Andersenin tytär. -@@ Saat uskoa, että he olivat kauniit! @@ Annalla oli valkoinen liivi -ja korvakellukat ja hän tanssi niin, ettet ole koskaan nähnyt aluksen -niin soreasti aalloilla keinuvan @@ sen tunnusti perämies Gjörskin." - -Tämän keskustelun asiallisena tuloksena oli, että Elisabet ymmärsi -tyttöjen Arendalissa ja yleensäkin niissä satamissa, missä Salve oli -käynyt olevan kaikkien hyvin puettuja. - -Salve lupasi seuraavalla kerralla, Hollannista palatessaan, tuoda -hänelle kiiltävillä hopeasoljilla varustetut sahviaanikengät. - -Sen hän lupasi lähtiessään, ja Elisabet antoi hänen ottaa tarkan -mitan jalastaan @@ varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Hänen poskensa -rusottivat ja hän pyysi Salvea pitämään asiaa hyvin mielessään. - - * * * * * - -Vuoden kuluttua Salve palasi, kengät mukanaan. Niissä oli hopeasoljet -ja ne olivat ylen hienot, mutta olivatkin vieneet häneltä puolen kuun -palkan. - -Elisabet oli nyt sirommissa pukimissa, ja näytti melkein -täysikasvuiselta. Hän harkitsi, ennenkuin otti kengät vastaan, eikä -kysellyt enää kaikenlaista kuten ennen. Ei hän myöskään tahtonut -jäädä kahdenkesken venheen luo juttelemaan, vaan halusi mieluummin -saada Salven lähelle toisia. - -"Etkö näe, kuinka ankara aallokko on? Venhe voi paiskautua pirstoiksi -kallion kupeeseen" @@ väitti Salve. Mutta Elisabet tiesi, ettei tuo -ollut totta, nakkasi keveästi niskaansa ja lähti yksin astelemaan -pihaan päin. Salve lähti heti hänen jälkeensä. - -Tyttö oli varmaan oppinut tuon kaiken Arendalissa, missä hän oli -syksyllä uudistanut kasteensa liiton ja oli asunut tätinsä luona. - -Mutta ihmeen kauniiksi hän oli sillä välin kasvanut @@ sen huomasi -Salve nyt melkein ällistyen. - -Hyvästeltäessä ei Salve enää keveästi naureskellut, kuten aina ennen, -vaan oli pikemmin hieman hämillään @@ hän ei oikein tiennyt, miten -olisi oltava. Ja jälkeenpäin tyttö askarrutti hänen mieltänsä siinä -määrin, ettei hän voinut muuta ajatellakaan. - - - - -7. - - -Vanha "Juno", jonka miehistöön Salve kuului, odotteli Sandvigenissä -koillistuulta päästäkseen lähtemään. Alus, jossa oli yhdeksäntoista -miestä, oli useita vuosia purjehtinut Amerikan vesillä ja toisinaan -Pohjanmerelläkin, ja se luettiin siihen aikaan Arendalin suurimpien -laivojen joukkoon kuuluvaksi. - -Sen lähtö ja paluu olivat merkkitapauksia koko seudulla, ja sen -miehistöön kuulumista pidettiin kunniana, sitäkin enemmän, kun sen -kuljettaja ja enimpäin osakkeiden omistaja, kapteeni Beck, oli -harvinaisen etevä ja onnekas päällikkö. - -Kun "Juno" puolenpäivän rinnassa kohotti ankkurinsa ja sievoisessa -luodetuulessa vähin purjein lipui ulapalle, seisoi laitureilla paljon -katselijoita. Useimmat miehistä olivat täältä kotoisin, ja matkan -tiedettiin muodostuvan harvinaisen pitkäksi. - -Aluksessa oli vielä kapteenin poika, nuori meriupseeri Carl Beck -sisarineen sekä pieni seurue heidän tuttaviaan. He aikoivat mukana -kuljettamassaan purjevenheessä lähteä maihin Torungsaarten tienoilla. - -He halusivat seurata mukana mahdollisimman kauas ja olivat senvuoksi -järjestäneet pienen huvimatkan. Sen kestäessä aikoivat herrat ampua -vesilintuja, joita keväisin, muuttoretken aikana, lepää siellä -kareilla suurin joukoin. - -Aluksen kulkiessa kello neljän tienoissa iltapäivällä Pikku Torungin -ohi seisoi Salve Kristiansen keulakannella katsellen saarta kohti. - -Hyökylaineet kimposivat siellä täällä salakareista valkoisina -suihkuina, ja taivaanrannalla lepäävät, laskevan auringon kultaamat -synkeät pilvet ennustivat tuimaa säätä. Senvuoksi lähti seurue -laivasta jo Pikku-Torungin luona, vaikka alkujaan oli ollut aikomus -seurata isomman saaren tienoille saakka. - -Alaston kallioluoto lepäsi ilta-auringon hohteessa kuin keinuva -laivanrunko, vaahtopäärme ympärillään. Salve näki Jakobin -pojantyttären seisovan tuvan seinämällä kaukoputkella tähystämässä. -Mutta Salve oli hetkisen kiusallisen epätietoinen, katseliko tyttö -purjevenheeseen astujia vai häntä itseään. - -Nuori merimies oli tahallaan valinnut silmiinpistävän paikan. Hän -seisoi taakiin nojaten sellaisen jäähyväisalakuloisuuden vallassa, -että olisi tehnyt mieli itkeä; hänelle näet oli ylen voimallisesti -selvinnyt, että hän rakasti tyttöä. - -Saadakseen selville, ketä kohti kaukoputki oli suunnattu, hän -heilutti lakkiansa, ja hänen kasvoissaan loisti ankara ilo, kun hän -näki tytön vastaavan tervehdykseen. Hän kohotti taas lakkiansa ja -näki kaukoputken jälleen vastaukseksi heilahtavan. - -Mietteisiinsä vaipuneena seisoi Salve siinä katsellen hämärän -peittoon painuvaa saarta. - -Hän oli saanut uutta rohkeutta koko matkan varalle. - -Bostonista hän ajatteli ostaa hameen ja sormuksen ja kotiin päästyään -oli hänen ensimmäisenä tehtävänään oleva lähteä kysymään Elisabetilta -jotakin. - -Äkkiä hän säikähti kuullessaan nimeänsä huudettavan ja kysyttävän, -halusiko hän saada paukun herätteekseen. - -Oli näet komennettu reivaamaan, koska tuuli näytti yöksi yltyvän. - -Vahtivuorot oli järjestetty iltapäivällä ja molempain puolten vahdit -oli jaettu niinkuin matkan ensimmäisenä päivänä ainakin. - -Salve oli koiranvahdissa. Purjehdittiin pimeässä, kaksi reiviä -märssypurjeessa, kovassa aallokossa ja kuu repäisi silloin tällöin -aukon savuna kiitäviin myrskypilviin, joten voi vilahduksittain nähdä -koko laivankannen, aina keulakannella seisovan tähystäjän epäselvään -hahmoon saakka. - -Kelannokalla istui öljyvaatteissaan merimies, joka varmaankaan ei -ollut sulkenut silmiään viimeisenä maissa viettämänään vuorokautena. -Hän nuokahteli alinomaa, ankarasti yrittäen pysyä valveilla. Aika -ajoin hän nousi ja koki käsiään heiluttamalla saada lämpimäänsä. -Hän lauleli puolittain ruotsalaista laulua "uskollisesta flikasta", -jota hän toivoi vierellensä, koska "aika muutoin käydä voi niin ylen -pitkäksi" @@ lauloi, nuokahti ja lauloi jälleen. Toisinaan meren -hyöky vihma hänet äkeästi herätti, mutta se ei auttanut kovinkaan -kauan. Pian alkoi taas kaikua tuo ylen alakuloinen laulun sävel. - -Salvea, jonka veri levottomana kuohui, ei ollenkaan haluttanut -lähteä nukkumaan. Hän käyskeli nyt omissa haaveissaan kuunnellen -laulua, joka hänestä kaikui ihmeen vaikuttavalta. Nuokkuva merimies -ei ollenkaan aavistanut esittävänsä taidettaan syvästi liikutetulle -kuulijakunnalle. - - * * * * * - -Tämän yön vietti laivasta lähtenyt seurue vanhan Jakobin luona -Torungissa. - -He olivat aluksi yrittäneet risteillen päästä isompaan saareen, mutta -aallokko kävi ankarammaksi, tuli pimeä ja pian havaittiin, ettei -kysymyksessä ollut mikään huvipurjehdus naisväen seurassa. - -Koska pari kolme päivää kestäväksi suunniteltu jahtiretki olisi -kotiin käännyttäessä mennyt ihan pilalle, päätettiin yöpyä Pikku -Torungissa odottamaan aamua. - -Vanha Jakob hämmästyi kovin, kun illalla koputettiin ovea ja hän -lieden valossa näki tupaansa tulvahtavan herrasväkeä, kuusi henkeä, -niiden joukossa kaksi naishenkilöä. Hän kääntyi tuolillaan ja -varjosti kädellään silmiänsä paremmin nähdäkseen. - -Joukko haltiattaria ei varmaankaan olisi herättänyt suurempaa -uteliaisuuden sekaista säikähdystä Elisabetissa, joka oli istunut -uneliaana lieden ääressä, makuullemenon aikaa odotellen. - -Solakka ja sievä hän oli, ja hänen kasvonsa herättivät huomiota @@ -sen näki tulijain etunenässä kulkeva Carl Beck ensi silmäyksellä. -Hänen katseensa jäi seurailemaan tyttöä, joka hämillään ja punastuen -riensi korjaamaan pois lieden luo penkille jäänyttä hameenmiehustaa. - -"Hyvää iltaa, vanha Jakob!" tervehti tulija suorasukaiseen, -miellyttävään tapaansa, astuen ukon luo ja laskien reippaan -luottavasti kätensä hänen olalleen. "Saatpa tyytyä siihen, että -sinua hieman häiritsemme tänä iltana, me kaikki, ja jäämme luoksesi -aamupuolelle asti, jolloin sää kevenee. Emme uskaltaneet lähteä -pimeässä polskuttamaan Isoon Torungiin, kun oli nämä naishenkilöt -venheessä." (Hän osoitti nauraen sisartaan ja hänen ystävätärtään). -"Onhan sinulla itselläsikin naisväkeä hoivissasi, joten kyllä tiedät, -miten on laita." - -Vanhusta näytti miellyttävän tulijan hupainen käytöstapa. Hän nousi -ja teki tilaa lieden luo pyytäen heitä tyytymään siihen, mitä oli. -Samalla hän käski Elisabetia hakemaan ulkoa lisää puita liettä varten. - -Seurueen sijoittuessa lieden ääreen niin hyvin kuin osasi lähti -Carl Beck soutajien kanssa hakemaan eväsvaroja. Hän tuli takaisin -heti Elisabetin jäljessä, hänkin puusylystä kantaen. Hän heitti -kantamuksensa nauraen lattiaan ja huudahti: - -"Nyt pistetään booliksi, kuten ruotsalainen sanoo, mutta sitä ennen -eväät esille!" - -Ei ollut puutetta muonavaroista, joita seurue nautti hilpeästi -jutellen saadakseen ajan kulumaan. Sitten tuli "booli", erilaisista -väkevistä ja hienoista aineksista kokoonpantu juoma, jonka -salaperäisestä valmistuksesta piti huolen Beck, tuntija. - -Vihdoin se sytytettiin ja lasit täytettiin, sinisen liekin palaessa. - -Carl Beck, puettuna somaan upseerinnuttuun, istui kahdareisin -penkillä ja lauloi lasi kädessä pari tunnelmallista seuralaulua -toisten yhtyessä loppukertoon. - -Vihdoin hän esitti reippaan merimieslaulun, jonka johdosta aljettiin -kertoella tarinoita viime sodasta. - -Vanha Jakob oli hupaisen mielialan ja hyvien eväiden vaikutuksesta -käynyt huomattavan hilpeäksi, lausuipa silloin tällöin jonkin -sanankin. Turhia näyttivät kuitenkin olevan kaikki yritykset saada -hänet itsensä kertomaan. Ainoastaan Lyngörin taistelun ollessa -hetkisen pohdinnanalaisena hän esitti pienen "kaskun", kuten itse -sanoi. - -"Niin", virkkoi hän asettaen varovasti takaisin tyhjentämänsä lasin, -"taistelu oli tuima. Valtakunta menetti siinä uljaan aluksen ja monta -kelpo meripoikaa! Mutta sitä henkilöä, joka opasti englantilaisen -Sandön tienoille, painaa Jumalan kirous @@ kukaan ei edes ole tiennyt -hänen nimeänsä. Hänen kerrotaan heti taistelun jälkeen katumuksesta -surmanneen itsensä kuten Judas Iskariot. Mutta Sandön väylän suulla -on kari niin matalassa, että siinä voi vähän veden aikana seisoa -merisaappaissa, siellä hänet nähdään kuutamoöinä seisomassa ja -surkeasti apua anomassa, kunnes vesi vihdoin kuohuu yli hänen päänsä. -Mutta Jumala armahtakoon sitä, joka soutaa luo aikoen hänet pelastaa! -Hänen näkyviin tulonsa merkitsee aina rajuilmaa." - -"Oletko itse hänet joskus nähnyt, Jakob?" kysyi Carl Beck. - -"Totta puhuakseni olen, eräänä iltana niillä vesillä purjehtiessani, -ja myrsky siitä syntyi niin melkoinen, että olimme hyvillämme -päästessämme Sandöhön." - -Siten heränneen tunnelman johdosta syntyi verrattain pitkä vaitiolo, -jonka Carl Beck keskeytti alkaen karkoittaa uneliaisuuttaan -laulamalla. Laulun loppukertoa toistaessaan hän tervehti lasiaan -kohottaen naisseuralaisiaan, jotka istuivat hieman uupuneina ja -lyyhistyneinä penkillä, ja heidän ylitsensä Elisabetia, joka seisoi -peremmällä, valppaana heidän kaikkien edestä. - -Lieden tuli valaisi Carl Beckin kauniita ruskeita kasvoja. Hänen -sysimustan kiharan tukkansa sanottiin olevan perintöä hänen -varhain kuolleelta äidiltään, joka oli kotoisin Brestistä. Hän -näytti kieltämättä miehekkäältä ja muhkealta siinä istuessaan ja -hilpeydellään pitäessään yllä toisten hyvää tuulta. - -Vähitellen aljettiin yhä useammin tarkastella säätä, joka oli jo -melkoisesti tyyntynyt, ja aamun sarastaessa koko seurue oli jälleen -venheessä, jossa purjehdittaessa sopi levollisesti nukkua. - -Mutta Elisabetin mieltä askarrutti vielä kauan jälkeenpäin se komea -meriupseeri, joka oli ollut lieden ääressä istumassa. Hän saattoi -pitkät ajat houkutella esiin ennen näkemäänsä, varsinkin sitä hetkeä, -jolloin laulaja oli kohottanut lasiaan hänen puoleensa kääntyen. - -Siitä pitäen purjehti meriupseeri Carl Beck usein Toringiin -merilintuja ampumaan, mieluimmin yksinään pienessä purressaan. Mutta -Elisabet varoi vaistomaisesti joutumasta hänen kanssaan kahden -kesken; vanha Jakob oli aina läsnä. - - - - -8. - - -"Juno" saapui onnellisesti Bostoniin, missä Salve kulutti suuren osan -palkkaansa ostamalla hamekangasta, silkkisiä liinoja ja kaksi tukevaa -sormusta, joihin oli kaiverrettu heidän nimiensä alkukirjaimet. -Bostonista he kuljettivat kanadalaisen lastin Grimsbyhyn, purjehtivat -sieltä Liverpooliin ja taasen takaisin Qvebeckiin. - -Yksitoista kuukautta matkalle lähdön jälkeen oli alus nyt Itämerellä, -viemässä Memelistä New-Yorkiin parru- ja lankkulastia. Tarkoitus oli -ohimennen poiketa hankkimaan muonavaroja kotipuolesta, jonne oli -otettu kuljetettavaksi jokin määrä kappaletavaraa. - -Memelin edustalla olivat jääsuhteet olleet epäsuotuisat ja kova onni -näytti yhä vainoavan alusta: Skagerrakissa he äkkiä havaitsivat -joutuneensa ajojäihin, joihin oli jäätävä kenties viikkokausiksi. - -Itämerellä oli tavaton pakkastalvi, ja he näkivät jäätyneellä -ulapalla kaikkien kansallisuuksien lippuja, kohtalotovereita. - -Ei auttanut muuta kuin odottaa ja toivoa; muonavaroista, joita jo oli -niukalta, saattoi tulla pahakin puute, ellei ajojää pian hellittäisi. - -Mutta ikäväksi se kävi, varsinkin Salvesta, jonka kaipuu kotipuoleen -oli muuttumassa kuumeeksi @@ hänen mielenlaatunsa ei erikoisesti -soveltunut sellaisia Tantaluksen tuskia sietämään. - -Hän oli päässyt harvinaisen pian erilleen tilketukosta, -silavapuolikosta ja muista jungmannin ja kevyen matruusin oppivuosiin -kuuluvista ikävyyksistä. - -Hänen kerrassaan huimapäiseen luontoonsa liittyi melkein kissamainen -ketteryys ja hän herätti yleistä ihailua ratsastaessaan sileällä, -voidellulla sivupurjeen raa'alla hypäten sen jalustan yli -ja samalla työntäen sen ulos. - -Sinisessä, avokaulaisessa paidassaan, nahkavyössään ja -purjekangashousuissaan hän näytti tarmokkaalta ja reippaalta, ja -helppo oli nähdä, että hän oli merimies kiireestä kantapäähän asti. - -Hänen käytöksensä tosin oli hieman vallaton ja hänen kielensä -pyrki toisinaan pisteliääksi. Siitä huolimatta kaikki pitivät -hänestä, sillä hän oli hyväsydäminen, kunhan osasi häntä oikein -kohdella. Hän ei muuten näyttänyt niinkään ylpeilevän harvinaisista -merimieslahjoistaan kuin ymmärryksensä voittoisasta terävyydestä -väitellessään punapartaisen, hieman kopeilevan purjemestarin kanssa, -joka oli lukeneisuutensa vuoksi maineessa. - -Hamekangas, silkkiliinat, sormukset ja mitä pitäisi neidolle sanoa, -pitäisikö juhlallisesti pyytää saada puhutella häntä kahden kesken, -vai oliko mieluummin pidettävä silmällä jotakin tarjoutuvaa aihetta -@@ kaikki tuo pyöri hänen päässään. Ja varsinkin se, mitä hänen piti -sanoa, alkoi nyt tuntua hankalalta, miten monesti hän olikin matkan -kestäessä sitä harkinnut ja päässyt siitä selvyyteen. - -Hänen täytyi lopulta lähteä kirstulleen katsomaan, olivatko -tavarat todellakin vielä tallella ja olivatko ne säilyneet koilta. -Viimeksimainittu tutkimus, joka vaati levittämään vaatekappaleita, -tapahtui ylen salaperäisesti. - -Hän oli pelkkää levottomuutta @@ kiipesi sata kertaa mastoon -tähyämään "mahdollisuuksia". Isonprammin saalingista hän oli -kirkkaina päivinä kiikarilla näkevinään kaistaleen Norjan rannikkoa. - -Vihdoin alkoi ilmetä mahdollisuuksia: ilma kävi usvaiseksi ja mereltä -päin alkoi puhaltaa myrskytuuli. Jäähän aluksen ympärille oli -viimeksikuluneen vuorokauden aikana sinne tänne ilmestynyt sinisiä -vesipilkkuja. - -Illan pimetessä he tunsivat vapautuneensa jäästä, joka luultavasti -oli painunut. - -Huolimatta suolavedestä ja sateesta, jota täytyi alituiseen pyyhkiä -kasvoistaan, kulki Salve tuona yönä vartiopaikallaan keulakannella -hiljakseen hyräillen, toisten vahdissaolijain kompuroidessa -merisaappaisiin ja vettävaluviin öljyvaatteisiin puettuina alhaalla -kansilastin päällä tai seisoskellessa ruhvin ja keulakannen suojassa. -Köysistö ja kaikki muu, mihin ikänä tarttuikaan, oli likomärkää -ja jäisen kylmää; miehet olivat sitäpaitsi koko päivän ahertaneet -jäänpuhkomisessa, ja ne äänet, jotka nyt yhä voimakkaammin vonkuivat -ja vihelsivät köysistössä, eivät ennustaneet yöksi mitään hyvää. - -Kapteeni Beckin ääni kaikui harvinaisen karskina. Hänen oli -suoritettava ankara valinta myrskyisessä, pimeässä talviyössä. - -Väkevä eteläinen aallokko ja mereltä käyvä myrsky painoivat ankarasti -kohti rannikkoa, väkinäinen risteileminen taas saattoi viedä aluksen -törmäämään jäälauttoihin. Kapteeni ei ollut edes oikein selvillä -siitä, missä oltiin, ja käveli hytissään levottomana edestakaisin. -Silloin tällöin hän kääntyi virkkamaan jonkin sanan toiselle -ruorimiehelle, jonka hahmo näkyi kompassikaapin valossa. - -"Mitä suuntaa me kuljemme, Jens?" - -"Suoraan lounaiseen, kapteeni @@ ylemmäs emme pääse." - -"Hm, vielä enemmän kohti rannikkoa!" mutisi hän. - -Hänen nahkalakin peittämälle otsalleen kihosi hiki; teki mieli -työntää päähine sadesäässä takaraivolle, jotta saisi ilmaa. - -Henki ja laiva olivat kysymyksessä. - -"Mitä sanoo tähystäjä, perämies?" kääntyi hän kysymään -viimeksimainitulta, joka asteli portaita ylös käytyään keulapuolella. - -"Mustaa kuin piki! Ajopurjeen puomille voisi muuten, pistää lyhdyn, -niin näkisi ainakin sen verran. Mutta luoti ilmoittaa selvää vettä." - -"Vai niin @@ vai ilmoittaa!" virkkoi Beck äänellä, joka hieman -ällistytti perämiestä, se näet kuulosti ivalliselta. - -Pimeys esti häntä näkemästä kapteenin kasvoja; muuten hän olisi -voinut niistä lukea hyvin vähän imartelevan, itseensä kohdistuvan -arvostelun. - -"Tuo hölmö", murisi Beck hänen mentyään, "ei vielä tiedä, että -luoti voi täällä ilmoittaa selvää vettä, kunnes alus iskee nokkansa -rantakallioon!" - -Yltyvä, jyrkkä merenkäynti teki piankin ihan ilmeiseksi, että tässä -oli vaara uhkaamassa. - -Kapteeni Beckillä ei enää ollut mitään valitsemisen varaa: täytyi -kiristää purjeita päästäkseen pois rannikon lähettyviltä. Luotsista -ei sellaisena yönä voinut olla puhettakaan, mutta kapteeni antoi -sentään laukaista merkkitykit pariin kertaan toivoen tuulen voivan -kantaa äänen maihin. - -Vanhan "Junon" oli nyt kestettävä koetus, johon sen liitteet olisivat -tuskin nuoruuden aikoinakaan kelvanneet. - -Se huomattiin pian pumpuista, joita täytyi pitää alinomaa -käynnissä. Alus oli, kuten monet entiset hyvät purjehtijat, hieman -notkoselkäinen keskilaivan lastin painosta. Etukannen luukusta -esiinpistävät tikapuut sahasivat luukun reunaa aluksen taipuessa, ja -ravistuneiden keulalankkujen lomitse sirisi vesi. - -Päivä sarasti ja kului sumussa, jonka keskeltä ei voinut mitään -erottaa. - -Eräänä kirkkaana tuokiona oltiin sentään näkevinään maissa Arendalin -yläpuolella sijaitseva Homborgsundin meriviitta, ja sen matalan -häämötyksen nojalla uskallettiin toivoa aluksen kuluneina kolmena -vuorokaudenneljänneksenä päässeen hyvään matkaan avoimelle merelle. -Aamupäivällä he sivuuttivat englantilaisen prikin, jonka köysistö -oli kunnossa ja joka ilmeisesti oli vaipumassa, se näet lepäsi -puolittain kyljellään ja hyökylaineet löivät sen yli. Miehistö -pysytteli perämaston varassa ja viittilöi heille epätoivoisesti, -mutta auttaminen oli ilmeisesti ihan mahdotonta. Sumun seasta oli jo -aikaisemmin samana päivänä kuulunut heidän hätälaukauksiaan, tuulen -vaimentamina. - -Alus oli yrittänyt samaa temppua, jota "Juno" nyt parhaillaan -suoritti. - -Komentosanat kaikuivat yksitoikkoisina joka kerta, kun suuntaa -muutettiin, ja samassa iski aina hyöky niin ankarana, että koko alus -vapisi. Kansilasti, jona oli raskaita lankkuja, kohoili iskujen -ja veden voimasta, niin että useat lankut seisoivat pystyssä -kannenkatosta, kaidepuita ja vorokkia vasten. - -Miehistö oli osalta kiinnittänyt itsensä alimpaan köysistöön, sillä -kannella ei ollut enää olemista. - -Salve Kristiansen oli seuraavana yönä kumppanin kanssa ruorissa, kun -vihurin nostama hyökyaalto äkkiä kohahti näkyviin pimeästä ja vyöryi -hurjalla rytinällä aluksen kupeelle. Se murskasi vastustamattomalla -voimalla kaikki, mitä sen tielle sattui, repäisi pois suuren osan -kannenkatosta, isonvenheen ja kompassikaapin ja vioitti ruoriratasta. - -Keskellä sekamelskaa taistelivat läpimärät, tukehtumaisillaan olevat -matruusit paikoistaan, ja monet heistä löysivät itsensä myöhemmin -mitä odottamattomimmista paikoista. - -Kokasta kuului jälleen varoitushuuto ja samassa kuohui meri -valkoisena. - -Komennussanat kaikuivat, laiva kääntyi kallelleen, köysistössä -vihelteli jälleen tuhansin äänin ja rajumyrsky alkoi raivota. - -Vanha Beck seisoi paikallaan avarassa, luunapeilla varustetussa -nutussaan, nahkatakissaan ja puhetorvi kainalossaan tähystellen -yökiikarilla, jonka oli ottanut ensimmäiseltä perämieheltä. - -Täytyi yrittää, mitä suinkin voi, ellei mielinyt joutua karikolle -sinä yönä, ja Beck päätti vieläkin lisätä purjeita. Puhetorvesta -kuuluviin komennussanoihin vastailivat matruusit käsitellen raskaita, -vetisiä purjeita, aallonpärskeen valellessa heidän kasvojaan ja -laivan keikkuessa niin että he toisinaan riippuivat köysissä, kannen -hävitessä jalkojen alta. - -Koko kuluneen vuorokauden aikana ei kukaan ollut nauttinut muuta kuin -korppuja ja hieman palo viinaa. - -Lisättyine purjeineen alus kallistui ankarasti lähtien sitten -entistä kiivaammin eteenpäin. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä -repesi märssypurje paukahtaen irti reunanuorastaan, alus ei totellut -peräsintään, isoharuspurje lepatti irrallisine väkipyörineen niin -ettei kukaan uskaltanut mennä sitä lähelle, ja jäljelläolevat -kannenkatoksen rippeet mursi vesihyöky, johon kansilasti jälleen -upposi suistuen osalta mereen. - -Salve Kristiansenilla oli ollut liiaksikin tekemistä vioittuneessa -ruorirattaassa, joten hän ei ollut voinut kiinnittää ympäristöönsä -erikoista huomiota. Mutta sinä hetkenä, jolloin ensimmäinen -musta hyöky odottamatta heihin iski, hän näki sen harjalla pari -valonvälkähdystä. - -Ne herättivät samassa muisteloja, ja nuoresta romanttisesta miehestä -tuntui siltä kuin hänen olisi onnistunut sopia kohtauksesta Elisabet -Raklevin kanssa @@ ajatus, joka tosin ei ollenkaan sointunut hänen -ankaraan työhönsä, mutta siitä huolimatta valtasi hänen mielensä -kokonaan. - -Valon väikkeet näkyivät jälleen, ja vasta nyt hänelle selvisi, että -kysymyksessä oli sama, vanhan Jakobin liedestä Torungista näkyvä -loiste, jota hän usein ennenkin oli pitänyt merkkinään. - -Märssypurjeen ratketessa ja todellisuuden siten käydessä hänen -kimppuunsa Salve Kristiansenista tuli heti käytännön mies. - -"Tuo valo tuolla suojanpuolella", huudahti hän kapteenille, joka sen -vasta nyt huomasi, "on vanhan Jakobin liedestä Torungista." - -"Jos olet oikeassa", mutisi Beck astuen kallellaan olevaa kantta -pitkin lähemmäksi köyden varassa, "niin ei kestä kauan, ennenkuin -aluksemme iskeytyy pirstaleiksi vasten Torungin rantaa." - -Heidän kesken sukeutui nyt keskustelu, jonka aikana Salve selitti -tuntevansa Torungin vedet lapsuudestaan saakka kuin oman taskunsa -@@ ja lopputuloksena oli, että Beck kalpeana ja epäröiden päätti -purjehtia maihin hänen luotsaamanaan. - -"Tänä yönä uskotaan paljon sinun nuorille hartioillesi", virkkoi -Beck, "ja sinun tulee ottaa hyvin huomioon, että kysymyksessä on sekä -oma elämäsi, että meidän toisten henkemme." - -Alus laskettiin tuuleen ja se kiiti nyt kohti rannikkoa niin vähin -purjein kuin suinkin mahdollista nyt heidän jäljissään pauhaavassa -ankarassa aallokossa. Pian kuului karityrskyn valtava meuruaminen. - -Nuori merimies oli levollinen seisoessaan siinä alusta johtamassa -huutotorvi kädessään, kapteeni ja perämies vieressään. - -Mutta äkkiä kihosi hänen otsalleen hiki, hänen silti mitään -virkkamatta. - -Valo oli omituisen epäsäännöllinen: se muuttui tumman punervaksi ja -näytti vihdoin sammuvan. - -Mitä taivaan nimessä se voikaan olla? - -Oliko hän kenties erehtynyt ja ohjasi "Junon" kaikkineen päivineen -suoraan rantakallion kupeeseen! - -Niin kului neljännestunnin aika. Salve Kristiansen ei ollut eläessään -nähnyt niin ankaran huolestunutta ilmettä kuin Beckin, joka oli -huomannut hänen kasvoissaan epäilyksen vivahduksen ja katseli häntä -ilmeisesti aprikoiden, ryhtyisikö itse jälleen alusta ohjaamaan. - -Mutta valonvälke syttyi jälleen @@ mikä sen esteenä lienee ollutkaan -@@ ja sinä yönä Salve Kristiansen pelasti "Junon" Merdöhön. - -Seuraavana aamuna alus lepäsi Arendalin satamassa, jossa sen lasti -oli purettava, pumppujen ollessa alinomaa käynnissä, ja sitten -siirrettiin korjaustelakalle. - -Beck antoi Salvelle 100 hopeariksiä ja lupasi ottaa hänet -aliperämieheksi "Junolle", kunhan hän oli ehtinyt perehtyä -merenkulkuoppiin. - -Siitä kerrasta oli peräisin hänen halunsa päästä luotsiksi. - - - - -9. - - -Pikku Torungissa oli tapahtunut merkillisiä asioita, joista -kaupungissa nyt kiireen kaupalla juteltiin. - -Vanha Jakob oli joutunut halvauskohtauksen uhriksi kuollen sinä yönä, -jolloin "Juno" suoritti uhkayrityksensä. - -Viimeksikuluneina parina vuorokautena, sumun ja myrskyn vallitessa, -he olivat kuulleet hätälaukauksia, ja pojantytär oli sinä aikana -pitänyt yksin vireillä lieden tulta laiminlyöden tehtävän ainoastaan -sinä hetkenä, jolloin vanhus henkäisi viimeisen kerran. - -Se hetki se oli saanut "Junoa" ohjaavan Salven ankaran -epätietoisuuden valtaan. - -Seuraavana päivänä oli neito epätoivoissaan pyrkinyt henkensä uhalla -ahtojään yli hakemaan ihmisiä avukseen, ja hänet oli otettu erääseen -venheeseen, joka vei hänet kaupunkiin. - -Elisabet rukkaa askarrutti isoisän kuoleman aiheuttama suru -siinä määrin, ettei hän ajatellutkaan muovata kertomustaan -mielenkiintoiseksi. - -Meriupseeri Carl Beck osasi kuitenkin innoissaan luoda tapahtumaan -romanttista hohdetta, joten nuori tyttö äkkiä kohosi päivän -sankarittareksi. - -Juttu lähti kiertämään amtmannin luota @@ perheestä, jossa oli kaksi -kaunista tytärtä ja jossa luutnantti Beck joka päivä vieraili @@ -ja nytpä ei puhuttu muusta kuin siitä, kuinka Elisabet oli ollut -kuolevan isoisänsä luona Torungissa, pelastanut "Junon" ja sitten -lähtenyt uskaliaalle retkelle yli jään. - -Kaikki saattoivat havaita, että neidossa piili merkillinen luonne. -Sitävastoin vallitsi naismaailmassa eriäviä käsityksiä hänen -erikoisesta kauneudestaan @@ "mikä vahinko, että hän oli jäänyt niin -kovin osattomaksi!" - -Beckien katsottiin nyt joka tapauksessa olevan velvollisuus ottaa -hänet hoiviinsa. - -Beck piti tosiaankin ensi töikseen huolta vanhan Jakobin -kunniallisesta hautaamisesta. - -Nuoren neidon luo, joka nyt asui erään ahtaan kadun varrella tätinsä -luona, tulvi nimellisiä ja nimettömiä ystävällisiä neuvoja, mustaa -hamekangasta ja koristeita varsinkin kaupungin nuorilta miehiltä ja -kauppa-apulaisilta, kävipä pari kaupungin toimekasta rouvaa ihan -henkilökohtaisesti puhumassa neidon tulevaisuudesta. - -Meriupseerin lausuttua, että hän piti näitä lahjoja persoonallisina -loukkauksina, niiden tuonti taukosi. - -Hän itse kävi yhden ainoan kerran talossa, vanhin sisarensa mukanaan. - -Hänen olemuksensa pakostakin viehätti. Hän otti niin luottavan -miellyttävästi ja samalla niin vaatimattomasti osaa Elisabetin suruun -eikä kyennyt salaamaan liikutustaan, kun lähtiessään lausui, että -heidän oli kiittäminen Elisabetia isänsä pelastumisesta. - -Hänen lähdettyään esitti sisar varsinaisen asian. Sisar -ehdotti tädille, että Elisabet siirtyisi Beckien taloon, missä -vähitellen oppisi niin paljon, että voisi toimia kunnollisena -taloudenhoitajattarena @@ missään tapauksessa hänen ei tarvitsisi -olla tavallisena palvelijattarena. Neiti lisäsi, että tämän -tulevaisuudensuunnitelman oli laatinut hänen veljensä. - -Tarjous oli heidän oloissaan suurenmoinen, ja täti otti sen vastaan -ylen iloisena. - -Elisabetin otsa vetäytyi hetkiseksi pilveen; hän tunsi @@ osaamatta -sanoa, miksi @@ mielessään erinäistä ahdistusta, kun ajatteli -joutuvansa lähempään kosketukseen meriupseerin kanssa, ja toisaalta -hän taas ei kovinkaan mielinyt siitä mahdollisuudesta luopua. - -Jo seuraavana päivänä tuli Elisabet Beckin perheeseen. - - - - -10. - - -Salve puolestaan oli ensimmäiset päivät kotiinpaluunsa jälkeen -onnellinen mies. - -Hän oli kosimispuuhissa, oli saanut kapteenilta sadanriksin setelin -ja lisäksi oivallisen lupauksen ja kuuli kaikkien vertaistensa -itseään ihailevan. - -Aluksen tyhjentämiseen ja telakalle toimittamiseen kului koko viikko, -joten hän sai odottamansa loman vasta lauantai-iltana. - -Istuessaan perjantaina vahdissa laivanpartaan suojassa hän joutui -odottamattaan kuuntelemaan alhaalta telakalta kuuluvaa keskustelua, -joka sai hänen verensä kiehumaan. - -Eräs kirvesmies kertoi siellä aamulla työhön saapuessaan vanhan -Jakobin kuolemaa koskevia yksityisseikkoja, miten ukon pojantytär oli -pelastanut "Junon" ja sitten lähtenyt kulkemaan jäätä myöten. - -"Kerrotaan", jatkoi hän, "että kapteeni toimittaa ukon nyt -maanantaina hautaan. Hän ottaa hoiviinsa tytönkin @@ niin, siitä on -meriupseeri pitänyt huolen." - -Yltyvä melu ja kalke hämmensi tässä kohden osan keskustelua. - -"Siihen on oma syynsä, saat sen uskoa", kuului jälleen -kaksimielisesti naureskeleva ja hieman matalampi ääni, "eipä hän -suotta ole pitkin vuotta uupumatta käynyt Torungissa linnustamassa." - -"Olisiko tyttö sellainen @@ lintu? Vanha Jakob ei ollut sitä lajia @@" - -"Ei, eihän niin olla pitänyt; mutta ensi töikseen tyttö kumminkin -tuli tänne. Ja nyt upseeri on jo saanut hänet kotiinsa @@ kuulin -asian tytön tädiltä. Täti vanha ei ajatellut siinä mitään pahaa -piilevän, kertoihan vain ihan vilpittömästi, että Elisabet lähtee -Beckien luo palvelukseen." - -Vähäinen kohina sai puhujan katsahtamaan aluksenpartaalle. - -Siellä seisoi kalmankalpea nuori merimies tuijotellen häneen -silmillä, jotka muistuttivat hänen kerran näkemänsä hullun koiran -silmiä. Merimies kääntyi heti kannelle kävelemään. - -"Se oli sulhanen, epäilemättä", kuului mies sanovan kumppanilleen. -Sitten hän alkoi veistää hirttänsä. Hetkisen kuluttua hän murisi -harmissaan: - -"Jos tuon naaman oikein oivallan, saa hyvinkin olla varuillaan, kun -hän pääsee maihin." - -Salve oli hypähtänyt seisaalleen kuullessaan meriupseeria -mainittavan, mutta halu saada jotakin kuulla oli pidättänyt hänen -mielenpurkautumaansa. Se, mitä heidän suhteestaan edelleen kerrottiin -ja että Elisabet oli turvautunut meriupseerin perheeseen, tuntui -täysin totuudenmukaiselta. Salve tunsi molemmat keskustelijat; he -olivat kumpikin kunnon väkeä, ja olihan toinen kuullut asiasta -tädiltä itseltään. - -Sinä päivänä oli aluksen puhdistamisessa ja telakalle kallistamisessa -ankara työ, mutta Salven kädet olivat ikäänkuin halvatut. Hän ei -kyennyt käymään asiaan käsiksi muuta kuin näön vuoksi, kaikki -tapahtui vain konemaisesti. - -"Oletko kipeä, poika, vai morsiantako on ikävä?" kysyi perämies -iltapuolella; hän oli huomannut, etteivät asiat olleet oikealla -tolalla. - -Nuo viimeiset sanat @@ "morsianta ikävä" @@ vaikuttivat ihmeen -elähdyttävästi. Salve tunsi tuon omituisen väsymyksentunteen -hälvenevän ja työskenteli nyt niin innokkaasti, että hiki helmeili -pitkin poskia hänen silloin tällöin kärsimättömän äänekkäästi -ryhtyessä johtamaan työlaulua. Hän pelkäsi joutuvansa ajattelemaan. -Myöhemmin hän otti hoitaakseen babiaanivahdin, vapauttaen siten erään -kumppaninsa, joka oli varsin tyytyväinen päästessään odottamatta -nauttimaan yölepoansa sen sijaan, että olisi käyskellyt kannella -"laivakoirana"; mainittu vahti näet on siinä, että mies yksinään -varjelee alusta satamavarkailta. - -Hän käyskeli edestakaisin kannella. Oli sysipimeä; vain jokin lyhty -näkyi ulkona merellä ja siellä täällä kaupungissa. - -Toisinaan hän jäi pitkiksi ajoiksi seisomaan laivanpartaan ääreen. -Hän tunsi voivansa surmata meriupseerin ilman mitään tunnonvaivoja. - -Noin kello kahden tienoissa hän asteli pimeänsuojassa lankkua myöten -maihin. - -Elisabetin täti asui mäellä eräässä pienessä talossa. Salve oli -päättänyt herättää hänet saadakseen häntä puhutella. - -Vanha Kirsti muori oli tottunut siihen, että häntä öisin häirittiin -@@ eräs hänen tehtäviään näet oli sairaiden ääressä valvominen @@ -mutta hän oli silloin aina ärtyinen. - -Tuntiessaan sytyttämänsä kynttilän valossa Salve Kristiansenin muori -päätteli miehen olevan humalassa, koska hän oli kovin kalpea ja -muutenkin oudonnäköinen. - -"Sinäkö siinä, Salve @@ ja ihan yösydännä?" virkkoi muori moittien -ovelta haluamatta aluksi päästää tulijaa sisään. "Silläkö tavalla se -palkka pannaan menemään?" - -"Ei, Kirsti muori @@ minä tulen suoraan vahtivuoroltani, sillä tahdon -jutella kanssanne hieman Elisabetista." Ääni oli ilmeisen hiljainen -ja surunvoittoinen, ja muori ymmärsi jotakin tavatonta olevan -tekeillä. Hän avasi oven. - -"Elisabetista, sanoit?" - -"Niin, missä hän on?" - -"Missä on? Beckien luona, tietenkin. Onko jotakin tekeillä?" - -"Se kai pitäisi teidän lähinnä tietää, Kirsti muori", virkkoi Salve -vakavasti. - -Muori kohotti kynttilän kohti hänen kasvojaan luoden niihin tutkivan -katseen. Hän oli peloissaan eikä saanut mitään selkoa tulijan -puheesta. - -"Pitäisikö minun se tietää @@ no, sanohan se!" virkkoi hän melkein -rukoillen. - -"Meriupseerihan kuuluu oleilleen koko vuoden Torungissa @@ -vesilintuja ampumassa @@ vai luuletteko hänen aikovan ottaa -Elisabetin vaimokseen?" huudahti hän kiivaasti ja kovalla äänellä. - -Vasta viimeisestä lauseesta Salven ajatus täysin selvisi muorille. -Hän laskea paukautti kynttilänjalan pöydälle ja istuutui tuolille -pöydän ääreen. - -"Vai niin kuuluu!" @@ virkkoi hän vihdoin. Hänen ensi säikähdyksensä -oli ohi, mutta nyt hänet valtasi harmi ja hän nousi seisaalleen kädet -puuskassa ja silmät säkenöiden @@ hän oli eukko, jota ei ollut hyvä -vihoittaa. - -"Vai niin @@ vai ovat ne jo ehtineet levittää sellaisia valheita -Elisabetista! Hyi! Ja sinäkin, Salve, kehtaat puhua sellaista! -Minä vakuutan sinulle, ettei koko kaupungissa ole kunniallisempaa -taloa kuin Beckin @@ sinä ja sinunlaisesi eivät kykene sen kunniaa -polkemaan. @@ Ole varma siitä, että minä kerron koko soman juttusi -Elisabetille ja kapteenille ja upseerille ja rouva Beckille, niin -sinut ajetaan pois 'Junosta' kuin märkä koira! @@ Vai olet sinä -luulotellut, että Elisabetin tarvitsee kerjätä upseerilta kunniaa?" - -"Parahin Kirsti muori!" huudahti Salve tuon sanantulvan sekaan. "Minä -en ole mitään luulotellut, sillä olen ollut kauan poissa kotoa, mutta -minä kuulin tänään telakalla Anders Broekkenin sitä kertovan ihan -varmana asiana." - -"Andersinko? Kertoiko hän sellaista, se kurja vintiö @@ kiitokseksi -siitä, että minä kävin hänen vaimonsa luona viime viikolla! Kyllä -minä hänet vielä haen käsiini. Mutta tällaisissa asioissa ei -salantaja ole varasta parempi", @@ jatkoi hän myrtyneenä. "Beckin oma -tytär se kävi täällä tarjoamassa Elisabetille kunniallista tointa -kunniallisessa perheessä ja hän jutteli minun kanssani, ymmärrätkö, -poikaseni!" (eukko osoitti vapisevin etusormin itsetietoisesti -rintaansa). "Elisabet ei ole tullut sinne kerjäten. Sinun ei olisi -tarvinnut karata vahdista sellaisten asiain vuoksi, ja Elisabet saa -kuulla @@ ihan varmasti hän saa kuulla" (eukko innostui ja iskeä -paukautti kätensä toiseen), "hän saa kuulla, kuinka sievät ajatukset -sinulla on hänestä!" - -"Parahin Kirsti muori, minähän tarkoitan pelkkää hyvää", rukoili -Salve, jonka sydän oli käynyt ihmeen keveäksi, "älkää sentään kertoko -sitä Elisabetille!" - -"Saatpa olla varma siitä, että hän sen kuulee!" - -"Kirsti muori", virkkoi Salve hiljaa, katse alas luotuna, "minä tulin -tuomaan hänelle hamekangasta, jonka olin ostanut Bostonista, sain -kuulla tuon kaiken enkä päässyt rauhoittumaan." @@ Sormuksista hän ei -virkkanut mitään. - -"Vai niin", sanoi vanhus hetken vaiettuaan ja tarkasteltuaan häntä -puoliavoimien luomiensa lomitse, hieman lempeämmällä äänellä. -"Vai olet tuonut hänelle hamekankaan? Ja juokset tänne kertomaan, -että hänestä on tullut meriupseerin narttu!" aloitti hän jälleen -kiukuissaan. - -"Mutta hyvä Kirsti muori, enhän minä usko hitustakaan tuosta -kaikesta!" - -"Et sinä tänne juossut tuota sanomaan, poikaseni!" - -"Minä vain jouduin päästä pyörälle, kuullessani hänestä kerrottavan -sellaista." - -"No @@ menehän! Anders saa koreasti vastata valheestaan, vaikka -minun täytyisi mennä hänen tähtensä kylänvoutiin ja merioikeuteen -asti!" Eukko olisi hyvinkin voinut uhata menevänsä kuuhun asti hänen -tähtensä, mutta Salve käsitti merioikeuden hänelle merkitsevän -verisintä oikeutta, minkä hän tiesi. - -Avatessaan Salvelle ovea muori kysyi tutunomaisen vakavasti: - -"Kuulehan, Salve! Onko sinun ja Elisabetin kesken ollut mitään -sopimusta?" - -Salve seisoi epäröiden, mitä hänen oikeastaan piti vastata tuohon -odottamattoman tutunomaiseen tiedusteluun. - -"En oikein tiedä, Kirsti muori; kerran, pari vuotta sitten, minä -lahjoitin hänelle kenkäparin." - -"No niin, pidä nyt huolta siitä, että pääset takaisin laivaan -kenenkään huomaamatta, siinä neuvoni!" virkkoi muori haluamatta -asiaan enempää syventyä ja nopeasti työntäen Salven menemään. - -Sitten muori istui hetkisen tuolillaan kynttilä sylissään ja kokien -tyynnyttää mieltänsä. Hän nyökytti miettivästi päätään kynttilän -liekkiin tuijotellen. Hän oli täyteläinen, hieman kokoonpainunut, -mutta muuten voimakkaalta näyttävä vanha muori, kasvot leveät, -hyväntahtoiset, ohut harmaa tukka korvien taakse siveltynä. - -"Salve on sievä, kelpo poika", puheli hän ääneen itsekseen ja -makuulle laittautuessaan hän mutisi kaikkien katselmustensa -päätökseksi: - -"On sittenkin parasta, kun sanon sen Elisabetille, niin että hän -tietää olla talossa varuillaan!" - -Salve Kristiansen ei kumminkaan ollut seuraavana päivänä täysin -tyytyväinen. Monien seikkojen nojalla hän aavisti meriupseerin -joka tapauksessa olevan jonkinlaisen kilpakosijan ja tunsi itsensä -liian araksi mennäkseen ilman muuta viemään hänelle hamekangasta ja -sormusta. Surihan Elisabet sitäpaitsi parhaillaan isoisäänsä. - -Illalla, kun kaikki pääsivät lomalle kotiinsa kolmeksi viikoksi, -Salve lähti heti isänsä luo saadakseen kenties häneltä kysellyksi -hieman enemmän kysymyksessäolevasta suhteesta, ja maanantaina he -olivat kumpikin vanhan Jakobin hautajaisissa Tromön kirkkomaalla. - - - - -11. - - -Kaikki nämä tapahtumat olivat kohdanneet Elisabetia valtavan -äkillisinä. Ne olivat hänestä melkein kuin hämyistä unta. - -Hän käyskeli nyt mustiinpuettuna talossa, jonka huoneista hän oli -Torungissa ollessaan usein yrittänyt muodostaa itselleen mielikuvaa. - -Kapteeni Beck oli toisissa naimisissa. Hänen vaimonsa oli tuonut -mukanaan omaisuutta ja oli tarkalla komennollaan saattanut jälleen -kuntoon talouden, joka Beckin leskenä ollessa oli joutunut liiaksikin -laiminlyödyksi. Hän oli ankaran vaativainen eukko, käytökseltään -varma ja kunnioitusta herättävä. - -Täysikasvaneet lapsipuolet pitivät häntä arvossa, joskaan eivät -kovin rakastaneet; heidän näet oli mukaannuttava sellaiseen -pakonalaisuuteen, johon eivät olleet tottuneet. Hänen miehensä oli -tosin itsevaltias "Junossa", mutta tuskin yhtä ehdottomasti talossaan. - -Riippumattoman asemansa vuoksi oli meriupseeri erikoisessa, vapaassa -suhteessa kotiinsa, missä hän kepeän, hienon käytöksensä nojalla tuli -varsin hyvin toimeen mahdikkaan äitipuolensa kanssa. - -Hän oli kaupungissa hyvin suosittu ja sisaret jumaloivat häntä -etsiskellen hänelle sopivia aviopuolison ehdokkaita. Erään -rannikkokomitean palkattuna jäsenenä hänen oli vietettävä vielä -suunnilleen vuoden aika kotipaikallaan. - -Jo ensimmäisinä päivinä, joiden kuluessa tapahtui täydellisen -olosuhteisiin perehtymättömyyden vuoksi virhe toisensa jälkeen, -Elisabet oivalsi terveellä vaistollaan, että oli jännitettävä koko -kykynsä ja kärsivällisyytensä, jos mieli puolustaa asemaansa. Niinpä -hän aluksi seuraili rouva Beckiä nuhteettoman uutterasti kuin karitsa -emoansa. - -Toisinaan hän sentään hellitti ja saattoi muitta mutkitta istuutua -ikkunan ääreen, käsi poskella tähyämään kohti satamaa. Hän kaipasi -kylmää, raitista ilmaa ja saikin lopulta auki ikkunan, josta kumartui -katsomaan, posket hehkuvina, kunnes saapui rouva Beck ankarin äänin -kutsumaan häntä pois. @@ Rouva virkkoi vihoissaan omaisilleen, ettei -olisi paljonkaan toisin, jos olisi taloon tuotu villi-ihminen. - -Ensi aikoina sattui yleensäkin monta kiusallista kasvatuskohtausta, -jotka Elisabet sieti lempeän rauhallisena. Rouva Beck piti sitä -nöyränä oppivaisuutena, mutta todellisena syynä oli se, että Elisabet -oli lujasti päättänyt voittaa kaikki vaikeudet. - -Luutnantti Beck huomasi ihmeen herkästi Elisabetin salaiset -kärsimykset ja loi häneen silloin tällöin rohkaisevan silmäyksen. -Mutta neitonen ei ollut milloinkaan yskää ymmärtävinään. - -Kerran, kun häntä nuhdeltiin luutnantin läsnäollessa, hän kuitenkin -äkkiä juoksi pois ja heittäytyi vuoteeseensa nyyhkyttämään. - -Eräänä iltapäivänä hän oli saanut toimekseen kantaa sisään -teetarjottimen, jolle hän ajattelemattomuudessaan oli asettanut -tuliastian ja kiehuvan teekattilan. Se kaatui matkalla; mutta -vaikka sen kuuma kylki ja kiehuva vesi polttivatkin hänen -käsivartensa ja kätensä, kantoi hän ihan rauhallisena tarjottimen -takaisin, ilmettäkään muuttamatta. Hän ei halunnut joutua uudelleen -nuhdeltavaksi luutnantin kuullen. - -Rouva Beck sitoi itse Elisabetin käden keittiössä, niissä tyttö -seisoi tuskan kalventamana. - -Mutta Carl Beck, joka oli istunut sohvassa ja nähnyt, miten tuo -kaikki tapahtui, ei muistanutkaan hillitä itseänsä. Hän hypähti -kiihtyneenä seisoalleen ja käyttäytyi niin osaaottavasti, että hänen -sisarensa Miina heidän jäätyään yksin huoneeseen, loi häneen katseen, -joka oli tutkivampi kuin olisi voinut päättää leikillisistä sanoista: - -"Ethän vain ole ihastunut piikaiseen, Carl?" - -"Ei ole pelkoa, sisko", vastasi hän reippaasti samaan sävyyn -nipistäen sisartaan leuasta, "mutta voithan nähdä itse yhtä -hyvin kuin minäkin, että hän on merkillinen tyttölapsi. Tuota -tarjotintemppua ei monikaan kykene suorittamaan, @@ ja sitäpaitsi -tulee meidän muistaa, että ilman häntä..." - -"Niin, niin", sanoi Miina nakaten niskaansa, hieman kyllästyneenä -saman asian iänikuiseen toistelemiseen, "eihän hän tiennyt isän -olevan silloin merellä." - -Sorea luutnantti käytteli tuota seikkaa varsin hienosti suunnitellun -teeskentelyn aiheena. - -Toitottamalla kaupungissa Elisabetin ansiota "Junon" pelastumiseen -hän oli tavallaan pakottanut omaisensa ottamaan tytön hoiviinsa, -sillä he olivat joutuneet yleisen mielipiteen painon alle. - -Toisaalta hän suhtautui Elisabetiin erittäin varovasti, sillä tyttö -oli voitettava niin, etteivät sisaret eikä äitipuoli sitä huomaisi. - -Hänellä oli syytä uskoa tehneensä Elisabetiin jonkinlaisen -vaikutuksen, mutta samalla hän aavisti olevansa tekemisissä -villijoutsenen kanssa, joka saattoi lehahtaa siivilleen ja -lentää pois milloin hyvänsä @@ hänen olemuksessaan oli jotakin -luonnonvoimaista, omaa tietään kulkevaa. - -Luutnantin kotona oli tyttö muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi, -käyskeli hiljaa, luoden luutnanttiin tuskin silmäystäkään ja -noudatellen kaikissa asioissa orjallisesti emännän mieltä. Tämä uusi -puoli hänessä oli saanut upseerin hetkiseksi epäilemään. Pian hänelle -kumminkin selvisi, että Elisabet oli siinä suhteessa saavuttanut -tarkoituksensa, ja tuo teetarjotinkohtaus, jonka toiset merkitsivät -kömpelyydeksi, oli hänelle ihan toista. Hän imarteli itseään -luulottelemalla Elisabetin alistuvan kaikkeen pakkoon hänen tähtensä, -tulipa se päättymään miten tahansa. - -Mutta toisaalta oli tytön olennossa jotain sellaista, joka vaikeutti -alkuunpääsemistä ja yhä piti yllä jonkinlaista välimatkaa. - -Samoin oli ollut laita heidän seurustellessaan vanhan Jakobin luona, -ja se oli oikeastaan tärkeimpänä syynä siihen, että tämä rakastuminen -yhä voimakkaammin hänen mieltänsä kiinnitti. Kerran hän oli nähnyt -tytön teräksenharmaissa silmissä ilmeen, josta saattoi päättää, -että hän voi silmänräpäyksessä saada tuttavastaan toisen käsityksen -ja ettei missään tapauksessa pitänyt herättää hänessä kosiskelijan -vaikutelmaa. Siksipä luutnantti olikin jutellut melkein yksinomaan -isoisän kanssa, tytön kanssa pikemmin vain sattumalta. - -Seikka oli se, että vanha Jakob oli varsin hyvin käsittänyt, ettei -luutnantti saapunut saareen hänen itsensä tähden ja kun hänen ei -helposti käynyt päinsä sulkea häneltä oveansa, oli hän varsin -järkevästi varoittanut poikansatytärtä. Hän oli selittänyt, ettei -sellaisten henkilöiden tapa ole mennä naimisiin alhaisempainsa -kanssa, kun sitävastoin liiankin usein sattuu, että he leikkivät -lempeä heidän kerallaan. "Sellaiseen mieheen kuin Salve -Kristianseniin voi niissä asioissa uskoa ja luottaa", päätti hän -puheensa, omasta mielestään hyvinkin ovelasti. - -"Minusta tuntui, että olit hieman toista mieltä aikoessasi häntä -löylyttää, isoisä!" vastasi tyttö julkeanlaisesti. - -"Hm, niin @@ poikaveitikat tarvitsevat toisinaan kuritusta", murisi -ukko, "mutta saat uskoa, että hän on kelpo mies. Jos hän tulisi sinua -kosimaan, niin hän saisi sinut heti, sillä tietäisinhän sinun olevan -hyvässä tallessa, kun minun on täältä lähdettävä." - -Elisabet ei sillä kerralla enempää vastannut, mutta suupielessä -näkyvä piirre opetti hänen haluavan pidättää itselleen oikeuden -muodostaa asiasta oman mielipiteensä. Hän oli Salve Kristiansenissa -nähnyt rakkaan ja ainoan kumppaninsa ja tunsi häntä kohtaan täyttä, -varmaa luottamusta, mutta sittemmin oli meriupseeri koko ajan -askarruttanut hänen mieltänsä. Kaiken sen, mitä hän oli innokkaimmin -ihastellut, oli upseerin olemus tuonut yht'äkkiä ilmielävänä hänen -nähtäviinsä. Hän ei kumminkaan ollut itselleen lähemmin selvitellyt, -ihasteliko hän upseerin univormua, vai laivaston urotöitä, vai -häntä itseään. Mutta sitten tuli isoisän varoitus, joka loukkasi -hänen mieltänsä. Samassa hänelle selvisi, että asia koski upseeria -itseänsä, soreata, häikäisevää kaiken muun kannattajaa. Mutta samalla -oli hänen mielessään hillitön ylpeydentunne, hän luopui ajattelemasta -minkäänlaista heidän välilleen sukeutuvaa suhdetta pysyttäen hänet -kuitenkin ihailunsa esineenä. - -Saatuaan sitten tädiltä kuulla ihmisten juoruista hän pani asian -kovin pahakseen ja tunsi entistä selvemmin, että heidän välillänsä -oli näkymätön seinä. - -Kuukautta myöhemmin, "Junon" ollessa jälleen valmiina lähtemään, tuli -Carl Beckin sisar eräänä päivänä hymyillen sanomaan: - -"Elisabet! Kuistilla on nuori merimies, joka pyytää puhutella sinua. -Hänellä on käärö kainalossa, ehkäpä jokin lahja." - -Elisabet, joka oli parhaillaan kantamassa sisään pöytäastioita, -punastui, ja Carl Beck, joka seisoi ikkunan luona, kalpeni. -Elisabet tiesi varsin hyvin, että tulija oli Salve, ja säikähti -hänen uskaliaisuuttaan. He olivat nähneet toisensa pari kertaa sitä -ennen, ja Elisabet oli antanut tuntea, että hän vältteli Salvea sen -johdosta, mitä täti oli hänelle kertonut. Nyt hän meni vapisten ulos -hänen luokseen. - -Salve katseli häntä hetkisen sanaakaan sanomatta. "Otatko tämän -hamekankaan, Elisabet?" kysyi hän vihdoin melkein tylysti. - -"En, Salve, en huoli ottaa @@ kun olet minusta sellaista jutellut." - -"Etkö sitä ota, Elisabet?" virkkoi hän hitaasti ja alakuloisena. -"Niinpä ei kannata puhua sen enempää." - -"Ei, ei kannata puhua enempää, Salve." - -Kun Elisabet näki hänen seisovan siinä edessään ihan murtuneena ja -kuuli hänen kysyvän: - -"Pitääkö minun ottaa se mukaan matkalleni, Elisabet?" @@ kihosivat -äkkiä kyynelet hänen silmiinsä. Hän pudisti päätään, mutta hänen -kasvoissaan oli melkein epätietoinen ilme, kun hän kiiruhti sisään. - -Huoneessa-olijat huomasivat hänen itkeneen. Mutta Carl Beck oli -kylmäverinen mies, hän nojasi ikkunalautaan ja katsoi kilpakosijaansa -@@ oliko hänellä käärö kainalossa portista ulos mennessään. - -Samana yönä Elisabet heräsi. Hän oli itkenyt unessa ja nähnyt Salven -seisomassa laiturilla @@ kehnoissa pukimissa ja onnettomana, mutta -liian ylpeänä pyytääkseen keneltäkään apua. Samalla hän oli luonut -Elisabetiin vakaan, moittivan katseen. - -Elisabet jäi levottomana makaamaan voimatta saada unta mielestään -haihtumaan. - -Samassa kuului kulkevan ohi meluava väkijoukko, ja hän meni ikkunaan -luo. Poliisimiehet kuljettivat jotakin henkilöä välissään katua -alaspäin. - -Heidän ohi kulkiessaan katulyhty valaisi ryhmää, ja Elisabet näki, -että kuljetettava oli Salve. - -Salve taisteli viejiään vastaan kalpeana ja raivoten, sininen paita -rinnasta ihan revenneenä ja hänen kasvoissaan oli sellainen ilme, -ettei Elisabet sinä yönä enää nukkunut. - -Andersenin muorin luona sataman toisella puolen olivat merimiehet -ankarasti tapelleet. Puukkojenkin kerrottiin heiluneen, ja Salve -Kristiansenin sanottiin olleen pääpukarina. - -Kapteeni Beckin täytyi seuraavana päivänä itse lähteä kaupunginvoudin -luo saadakseen miehensä vapaaksi ennen laivan lähtöä, ja hän suoritti -sakot. - -Elisabet ymmärsi liiankin hyvin Salven käyttäytymisen syyn ja -lähti ulos, kun meriupseeri seuraavana päivänä asiasta kertoi sitä -selitellen @@ Salve oli aloittanut kahakan ilman minkäänlaista -aihetta. - -Elisabet oli muutamia päiviä kalpea ja uupunut, ja meriupseerista -tuntui, että hän käyttäytyi tavallista pidättyvämmin. @@ -Iltapäivällä, ennen laivan lähtöä, Salven isä ja nuorempi veli -tulivat sanomaan hyvästi, ja hänen olemuksessaan oli jotakin -omituisen silmiinpistävää @@ veljestä tuntui melkein siltä kuin olisi -hän ajatellut, etteivät he näe toisiaan enää milloinkaan. - -Salve tarjosi omistamansa sadanriksinsetelin isälleen ja kun -viimeksimainittu ei halunnut sitä ottaa, piti hänen luvata ainakin -säilyttää se hänen varalleen. Isä arveli asian johtuvan äskeisen -mellakan jälkiselvityksen aiheuttamasta alakuloisuudesta ja -mielenmasennuksesta, mutta sanoi kumminkin aluksesta poistuessaan -hieman huolestuneena: - -"Muista, Salve, että sinulla on vanha isä kotona odottamassa!" - -Illan ja osan yötä Salve Kristiansen vietti istuen "Junon" märssyssä. -Hän tuijotteli kohti Beckin taloa, niin kauan kuin yläkamarista näkyi -valoa, ja valon sammuessa hänestä tuntui, että hänessä itsessäänkin -sammui jotakin. - - - - -12. - - -Tromön ulkoranta Arendalin luona on karun, kivenharmaan näköinen, -kuten rannikko yleensäkin. Kirkko vahtikojua muistuttavine -kellotapuleilleen, joka toimittaa merimerkin virkaa, seisoo yksinään -meren äärellä, ja sunnuntaisin nähdään luotsivenheiden laskevan sen -rantaan jumalanpalveluksen aikana. - -Saaren sisäpuoli tarjoaa sitä rikkaamman ja eloisamman näyn. - -Ahdas Tromön salmi vilisevine pikkupursineen, proomuineen, -luotsivenheineen ja isompine aluksineen lepää auringonpaisteessa -hedelmällisten, metsänpeittämäin harjujen ja rinteiden keskellä. - -Kummallakin puolen on kaikkialla punaisia merimiesten tupia, -laivurien asumuksia ja huviloita, ja joka paikassa, jokaisessa -lahdessa ja poukamassa, missä suinkin on alukselle sijaa, näkyy -valkoisina hohtelevia, rakenteella olevia laivanrunkoja, toinen -toisensa vieressä. - -Siinä on sievä laivaveistämö luonnon helmassa, tosiaankin ihmeen -kaunis kulkutie Arendaliin, Norjan ensimmäiseen merikaupunkiin. Se, -joka tyynenä kesäpäivänä matkustaa höyrylaivalla tuota väylää pitkin, -kokee yllätyksen, jota ei hevillä unohda. - -Kertomuksemme aikoina tämä kuva ei ollut läheskään niin täyteläinen -ja rikas, mutta kumminkin oli jo näkyvissä tulevan kehityksen alku. - -Kapteeni Beckillä oli huvila eräässä salmen kauneimpia kohtia @@ -pieni yksikerroksinen, harmaja rakennus jyrkkine tiilikattoineen, -josta pisti esiin kaksi pieniruutuista yliskamarin ikkunaa. -Rakennuksen takana, tunturin rinteellä kasvoi sievä lehtimetsä. - -Niinä vuosina, jolloin kapteeni Beck oli pitkillä matkoillaan, -oleskeli perhe kesäisin mielellään huvilassa. Nyt hän aikoi parin -vuoden kuluttua vetäytyä pois mereltä ja perustaa kokoamallaan -omaisuudella laivaveistämön. - -Beckeillä oli puuhaa ja hyörinää arkisinkin heidän huvilassa -ollessaan. Rouva Beck istui mielellään rukkeineen tuvassa. - -Poikapuoli, joka rannikkokomissionin jäsenenä oli matkoilla ja -töissä, saapui sinne tavallisesti sievässä purjehdusvenheessään -lauantaisin jääden sunnuntaiksi. Sunnuntaisin tuli asein vielä joku -tuttava perhe tai huviretkellä oleva seurue herroja ja neitosia -vierailemaan heidän luokseen tai naapuritilalle, ja siellä vietettiin -sitten useimmiten iltapäivä yhdessä. - -Carl Beck oli naisten suosikki. Hän seurusteli heidän kanssaan -leikkisään tapaan, toisinaan osoittaen hieman hempeätunteisuutta, -missä ahavoitunut, miehekäs meriupseeri voi ikäänkuin sattumalta -paljastaa varsinaista syvempää olemustaan. - -Hänellä oli hieman taipumusta lihomaan, ja hän laski itse siitä -leikkiä sanoen viettävänsä liian hyviä päiviä. - -Useimmat nuoret tytöt tunsivat hänet lapsuuden ajoilta, jolloin -hän oli kadettina käynyt kotona, ja hän näytti olevan erikoisen -tuttavallisissa suhteissa heihin kaikkiin @@ tai ainakin oli olemassa -milloin mikäkin juttu, jonka tunsivat ainoastaan hän ja yksi heistä. -Siksipä esiintyikin tämän piirin keskusteluissa aina koko joukko -iskusanoja, jotka olivat toisille tuntemattomia, vielä nytkin, heidän -ehdittyä täysikasvuisiksi. - -Niiden joukossa, jotka kävivät usein vierailemassa, oli postimestari -Forstbergin perhe. - -Siihen kuului vanhempien lisäksi puolikasvuinen poika ja -kahdeksantoistavuotias tytär Maria, hiljainen, vaalea olento, jonka -kasvot olivat harvinaisen älykkäät. - -Kukaan ei väittänyt häntä kauniiksi, mutta useimmista hänen -tutuistaan tuntui sittenkin siltä, että hän oli kaunis. Hänen kenties -liian hennossa olemuksessaan ja kaikessa, mitä hän teki, oli jotakin -itsetiedottoman sopusointuista ja viehättävää. Sensijaan kiittivät -kaikki hänen älyänsä. - -Hän oli ystävättärien joukossa se, jonka puoleen ehdottomasti -käännyttiin, kun sattui jotakin hankaluutta. Kumma kyllä ei kukaan -huomannut, ettei hän milloinkaan uskonut asioitaan heille. - -Ystävättäret arvelivat hänen olevan niin "säntillisen ja oikean", -ettei hänellä ollut mitään sydämenasioita. Hän oli Carl Beckin -sisarten hyvä ystävätär, varsinkin Miinan, joka selitti asettavansa -hänet kaikkia muita tuttaviansa korkeammalle ja kaikessa -hiljaisuudessa piti veljensä puolisoksi soveltuvana. - -Ainoa tämän seurapiirin nuorista tytöistä, johon Carl Beck ei ollut -sellaisessa lapsuusajalta polveutuvassa tuttavuussuhteessa, oli Maria -Forstberg. - -Oli kestänyt jonkin verran, ennenkuin Carl Beck huomasi, että -tuon hiljaisen tytön kanssa kannatti jutella. Myöhemmin hänestä -oli tuntunut kiusalliselta, että se, mitä sanoi, hänen kanssaan -keskustellessa helposti aleni merkityksettömäksi jaaritteluksi. -Neito oli vilpittömän kirkas ja hymyili ihmeen kauniisti yhtyessään -johonkin lausuttuun mielipiteeseen. - -Niinpä esiintyikin upseeri hänen kanssaan seurustellessaan aina -leveän miehekkäästi ja miellyttävästi osaten samalla tepsivästi -keimailla. Hänen voimansa tai heikkoutensa oli siinä, että hän -hetkittäin antautui liiankin herkkänä sille, joka otti hänet vastaan. - -Neitonen ajatteli hyvillään, että upseerin kevyt, liehittelevä -suhtautuminen nuoriin naisiin oikeastaan aiheutui siitä, ettei hän -vielä ollut löytänyt heidän joukostaan sellaista, joka olisi ollut -miehen täyden vakavuuden arvoinen; he olivat hänelle vain vapaiden -hetkien ajanvietettä. - -Maria taipui kovin mielellään näkemään asiat tässä valossa, sillä -Carl Beck oli jo pari vuotta ollut kaikessa hiljaisuudessa hänen -sydämensä sankari. Ystävättäret olivat tuon ajan kuluessa uskoneet -hänelle paljon asioita, jotka selvänäköisempinä olisivat juuri -häneltä salanneet. - -Vaikka Elisabet olikin alinomaa työssä ja toimessa, tunsi hän -kuitenkin itsensä vapaammaksi täällä maaelämässä. Hän oli vähitellen -alkanut perehtyä talouteen, jota hän, kuten kävi ilmi, oikeastaan -ymmärsi hyvinkin, ja rouva Beck luotti häneen monessa asiassa. - -Hän osasi varsinkin @@ mitä olisi vähimmin osannut odottaa @@ -tarjoilla erittäin miellyttävästi, ja kun tuo solakka tyttö -ilmehikkäine kasvoineen, sievä raitainen hame ja valkoinen esiliina -yllään, sunnuntai-iltapäivinä kantoi tee- tai kahvitarjotinta -vieraiden luo huvimajaan, osui häneen moni ihaileva silmäys. Ei näet -ollut laisinkaan vaikea havaita, että hän oli kaunotar. - -Maria Forstbergin huomio oli kiintynyt Elisabetiin, jonka tarinan -hän tunsi, ja hän koetti usein opastaa ja auttaa tyttöä. Huolimatta -erilaisesta luonnonlaadusta ja yhteiskunnallisesta asemasta nämä -kaksi naista piankin tunsivat @@ ellei suoranaista mieltymystä, niin -ainakin hienoa uteliaisuutta toisiaan kohtaan. - -Aluksi oli tyttö näyttänyt neidistä hieman jurolta ja umpimieliseltä. -Hän ei ollut halunnut huomata niitä erinäisiä avustuksia ja -huojennuksia, joita toinen hiljaiseen ja harkittuun tapaansa oli -hänen hyväkseen suorittanut, mutta jo seuraavana sunnuntaina hän -kiitti erinomaisen kauniisti katsomalla. - -Hänen uskotuksi ystäväkseen pääseminen sitävastoin tuntui Maria -Forstbergistä varsin vaikealta. - -Harvoin sai hänestä houkutelluksi esiin muuta kuin lyhyitä myöntöjä -ja kieltoja. Vain silloin tällöin väikkyi hänen kasvoillaan jokin -värivivahtelu, joka osoitti hänen ajattelevan omalla tavallansa, ja -hänen hieman jyrkän voimakas, melkein loukkaava tapansa suorittaa -tehtäviä omin päin, kun hän toisinaan ei ymmärtänyt toisen -tarkoitusta, osoitti, ettei hän tainnutkaan olla niin taipuisa kuin -Beckit luulivat. - -Lisäksi oli myönnettävä, että Elisabet osasi pukeutua merkillisen -luontevasti ja miellyttävästi ja järjestää suuren, vaalean tukkansa -yksinkertaisen sirosti käyttelemättä mitään säädystään poikkeavaa -koristetta, ei edes nauhan palastakaan. Tuntui melkein siltä, kuin -hän olisi koruttomuudellaan kiemaillut, ja kumminkaan ei Maria -Forstberg, hieno havaitsija, ollut huomannut hänessä sellaista -vivahdustakaan. - -Elisabet puolestaan ymmärsi varsin hyvin, että Maria Forstberg oli -nuorista naishenkilöistä se, josta lähinnä saattoi tulla meriupseerin -morsian ja josta myöskin mieluimmin piti se tulla, sekä hänen -persoonallisen arvonsa vuoksi että perhepolitiikan nojalla, jota hän -varsin hyvin ymmärsi. - -Huolimatta siitä, että hän omasta mielestään oli vain alistuva -katselija, syntyi häneen kuitenkin viikon varrella vaikutelma, joka -sunnuntaina, toisen saapuessa, vain vähitellen suli. Mutta silloin -hänessä saattoi elää voimakas tunto siitä, että tuo toinen oli ainoa -nainen, josta hän sydämessään välitti. Maria Forstbergillä oli -omituinen kyky voittaa ihmisiä. - -Hänen seurassaan Elisabet voi vastoin tavallisuutta esiintyä -kerrassaan puheliaanakin. Näennäisesti tosin oli puhe vain -talouspuuhista, mutta hän osasi samalla varsin hienosti kertoa -meriupseerista ja häntä koskevista seikoista. - -Maria Forstbergin täytyi toisinaan luoda häneen älykkäiden, sinisten -silmäinsä katse tutkiakseen ja saadakseen varmuutta siitä, eikö -sanojen alla sittenkin ollut jotakin tarkoitusta. Mutta Elisabet -seisoi käärityin hihoin niin uutterasti puuhaillen, että hänen -ajatuksensa ilmeisesti olivat kaukana kaikesta sellaisesta. - -Carl Beck oli koko ajan osoittanut Elisabetille huomaavaisuuttaan -omalla hiljaisella tavallansa. - -Elisabet tunsi hänen silmäinsä alinomaa seurailevan itseään, miten -suurta mielenkiintoa hän toisille osoittikin, ja tiesi, ketä hän -kotiin palatessaan aina etsi katseellaan. Mutta milloinkaan ei -kuulunut sanaa, joka olisi hänen tunteensa ilmaissut. - -Kun jokin asia oli välttämättä muistettava, ei hän sanonut sitä -vain sisarilleen, vaan aina myöskin Elisabetille. "Hän ei unohda -milloinkaan", sanoi hän, ja Elisabet ymmärsi hänen uskovan voivansa -luottaa häneen erikoisen ehdottomasti. - -Hänen siro huvipurtensa, pitkä, hieno, rivakkakulkuinen venhe, jonka -hän hiljattain oli ristinyt "Joutseneksi", lepäsi usein viikkokauden -huvilan poukamassa. - -Se oli kovin hänen sydämellään, ja hänen poissaollessaan uskottiin -sen silmälläpito Elisabetille. - -Siinä oli aina erinäistä varteenotettavaa, varsinkin sinä aikana, -jolloin äskenmaalattu sisustus oli auringonpaisteessa kuivamassa, ja -Beck antoi sen vuoksi monia ohjeita. - -Kotiin palattuaan hän mielellään pani toimeen leikkisän tuiman -kuulustelun, jota hän nimitti "kenttäoikeudeksi". - -"Hän on melkein täysi merimies", nauroi hän Elisabetista puhuessaan, -"ja hänen päässään pitäisi oikeastaan olla matruusin lakki, jonka -nauhoihin olisi kultakirjaimin merkitty 'Joutsenen' nimi." - -Lauantaisin saattoi tapahtua, että luutnantti tullessaan heilutti -kädessään monilla postileimoilla varustettua kirjettä. - -Ne olivat isän kirjeitä äitipuolelle. Rouva Beck istuutui silloin -mielellään hetkiseksi yksin lukemaan, ja sitten seurasi kirjeen -sisällön julkinen esittäminen. - -Elisabet kuunteli kovin huolestuneena; hän näet oli aina kovin -peloissaan, että Salvesta kuuluisi jotakin ikävää. - -Vaikka Carl Beck olikin mainitun komissionin nuorin jäsen ja oli -alkujaan tullut siihen oikeastaan vain luvun täytteeksi, oli hänen -kuitenkin onnistunut kunnostautua. Pitkällisen pohdinnan jälkeen oli -näet komissionin johtaja lopulta ottanut koko työn pohjaksi hänen -poikkeavan ehdotuksensa. - -Johtaja, joka samoinkuin useimmat muutkin oli nuoreen upseeriin -mielistynyt, oli tuttavallisesti kertonut tuon hänen isälleen. - -Komissionin piti lopettaa työnsä kuluvan vuoden aikana, ja sisaret -otaksuivat, että saattoi tulla kysymykseen kunniamerkki. - -Maria Forstbergin ollessa luonakäymässä olivat naiset hetkisen -keskustelleet tästä asiasta @@ hän oli jo pitkät ajat ollut perheen -uskottuja @@ ja Elisabet, joka oli kuulijana, mietti itsekseen, että -kunniamerkki sopisi hänelle hyvin. - -"Riippuu nyt johtajasta, kapteeniluutnantti Fengeristä", lausui -Miina merkitsevästi, "mitä hän tekee asian hyväksi! Carl on hänen -erikoisessa suosiossaan, ja Carl sanoo, että hän heidän yksissä -ollessaan tuskin milloinkaan irroittaa hänestä katsettaan. Hän on -luvannut käydä kerran täällä luonamme." - -Maria Forstberg ilmeisesti ei hyväksynyt, että kapteenia -liehakoitiin, sillä hän vastasi hieman lyhyeen ja loukkaantuneena: - -"Kuntohan se veljellesi hankkii kunniamerkin eikä kapteeni Fenger, -joten en käsitä @@" - -"Etkö käsitä? Niin, tyttöseni, sellaisista asioista täytyy usein -pitää huolta tässä maailmassa", virkkoi Miina hieman ylhäisen -kokeneesti. - -"Ei, sitä minä en käsitä", väitti toinen yhä itsepintaisesti ja -hieman punastuen, "minä jäisin mieluummin ilman kunniamerkkiä kuin --" - -"Niin sinä!" virkkoi Miina imarrellen, astui ystävättärensä luo ja -laski käsivartensa hänen olalleen, koska huomasi toisen kiihtyneen. -"Mutta me muut, emmehän me ole niin oikeamielisiä ja vanhurskaita -kuin sinä, Maria! Sitäpaitsi", lisäsi hän päästäkseen asiasta, "Carl -ei ollenkaan tiedä, että me täällä hieman mielistelemme kapteenia." - -Elisabet oli sydämestään Maria Forstbergin puolella. Se vain tuntui -harmittavalta, että hän oli voinut hetkeäkään epäillä Carl Beckin -voivan alentua moisiin vehkeisiin. - -Carl Beckin sitten astuessa huoneeseen kosketeltiin -kunniamerkkikysymystä leikkisään tapaan. - -"Sehän kuuluu riippuvan kapteeniluutnantin armosta", virkkoi Maria -Forstberg, vastoin tavallisuutta hieman pistävästi, luoden katseensa -neulomukseen. - -"Minä en välitä rahtuakaan sellaisista nutunkoristeista!" vastasi hän -leveästi ja ikäänkuin väsyneenä koko juttua kuuntelemaan. - -Elisabetista tuo kuulosti miehekkäältä. - -Seikka oli kuitenkin se, että Beck kovin halusi tuota koristetta ja -oli salaa harmissaan siitä, mitä Maria Forstberg oli huomauttanut. -Maria oli mielellään ollut hänen uskottunaan vakavissa asioissa, -mutta tätä asiaa koskevan mielipiteensä oli Beck häneltä salannut ja -tahtoi nyt mieluimmin herättää sen vaikutelman, että asia oli hänelle -kerrassaan yhdentekevä. - -Maria Forstberg istui äänettömänä neuloen, ja hänen ilmeensä osoitti, -ettei hänkään ollut oikein tyytyväinen. - -Eräänä sunnuntaina Elisabet huomasi luutnantin univormun napinlävessä -kukan, jonka hän, Elisabet, oli laskenut kädestään. Sehän saattoi -olla pelkkä sattuma; mutta Elisabet tiesi hänen nähneen sen hänen -kädessään. - -Päivälliseksi syötiin mansikoita. Vieraita ei ollut. - -"Niin", virkahti luutnantti äkkiä, "tuhat kertaa mieluummin oikeita -mansikoita kuin hyötymansikoita! Onhan niissä ihan toinen tuoksu ja -maku!" - -Elisabetista tuntui, että hän tuota sanoessaan katsoi kovin -omituisesti ja tuijotti sitten pitkän aikaa lautaseensa. Neitonen -tunsi sanojen koskevan häntä itseänsä, ja yleensäkin oli luutnantin -käytöksessä sinä päivänä jotakin omituista, levottomuutta herättävää. - -Kun rouva Beckillä sattui olemaan harvinaisen pitkä luettelo -Arendalista noudettavia taloustarpeita, ehdotti Carl Beck, että joku -lähtisi purjevenheessä hänen mukaansa ottamaan vastaan ostokääröjä. -Rouva Beck mainitsi Elisabetin, ja ehdotus miellytti luutnanttia -erinomaisesti. Mutta Elisabet lähti samassa varsin vinhasti pois -huoneesta. - -Hänellä oli täysi syy olla suostumatta lähtemään luutnantin mukana. -Hän tiesi joutuneensa juorujen esineeksi tämän suhteen vuoksi, ja -ilman sitäkin hän olisi mitä ehdottomimmin kieltäytynyt. - -Nähdessään hetkistä myöhemmin luutnantin seisovan yksin pihalla hän -meni suoraan hänen luokseen, katsoi häntä ylpeästi ja vihaisesti -kasvoihin ja virkkoi: - -"Minä en lähde Arendaliin teidän kanssanne, herra Beck!" - -"Miksi et, Elisabet?" kysyi hän näennäisen välinpitämättömästi kokien -kestää toisen katsetta. - -"Minä en lähde, sen tahdoin teille sanoa!" toisti Elisabet yhä -harmistuneemmin, vapisevin äänin @@ hänen ilmeensä oli ankaran -päättävä. - -Luutnantti sopersi hämillään: - -"Luuletko siis, Elisabet" @@ mutta Elisabet oli jo kääntynyt pois. -Hänen astelunsa nurmikon poikki näytti ivallisen torjuvalta @@ -luutnantin silmiin hurjan ihanalta ja ylväältä. - -Matka järjestettiin toisin, mutta luutnantin varovaisuudesta -huolimatta tuli sattumalta ilmi, ettei Elisabet ollut suostunut -lähtemään hänen kanssaan yksin, ja rouva Beck piti sitä sangen -kiitettävänä. - -Hänen olisi itsensä pitänyt ajatella, ettei se oikein sopinut; mutta -samalla hän lausui hieman ankarasti, että Elisabetin olisi ensin -pitänyt keskustella asiasta hänen kanssaan. - - - - -13 - - -Kaupunkitalossa toimitettavat korjaukset pakottivat perheen tällä -kertaa oleskelemaan huvilassa sangen myöhään syksyyn. - -Kauniina syyskuun päivinä oli kesästä sentään vielä jotakin jäljellä. -Salmi lepäsi syksyisissä väreissään omituisen tunnelmallisena, ja -illat vietettiin edelleenkin enimmäkseen ulkona kuistilla. - -Kun komissionin jäsenet johtajineen olivat kutsutut vieraiksi, oli -talossa ankara puuha. - -Illalla, kun herrat istuivat ulkona puistossa ja Elisabet tuli -tuomaan lämmintä totivettä, otti kapteeniluutnantti sanoakseen -sukkeluuden, joka kohotti punan nuoren tytön kasvoihin. - -Elisabet ei vastannut mitään, mutta vesikipponen vapisi hänen -kädessään ja hän loi asianomaiseen samalla niin uskaliaan -katkeroituneen ja halveksivan katseen, että sukkeluuden sepittäjä -hetkiseksi hämmästyi. - -"Tuhat tulimmaista, Beck!" huudahti hän sitten. "Näitkö, miten hän -minua katsoi? Ne kerrassaan salamoivat." - -"Niin, hän on ylpeä tyttö", vastasi Beck, joka oli kuohuksissaan, -mutta piti parhaana kohdella esimiestänsä varovasti. - -"Vai niin @@ ylpeä tyttö!" toisti viimeksimainittu, ja hänen -äänensävystään kävi ilmi, että hänen mielestään olisi pikemmin -pitänyt puhua "hävyttömästä piiasta". - -"Minä tarkoitin, että hän on sievä tyttö", korjasi Beck vältellen ja -hymyili hieman väkinäisesti. - -Elisabet oli sen kuullut. Hän oli loukkaantunut ja vertaili ensi -kerran toisiinsa meriupseeria ja Salvea. Salve ei olisi hänen -sijassaan sillä tavoin väistynyt! - -Kohdatessaan Elisabetin illalla kahden kesken virkkoi luutnantti -melkein huolestuneena: - -"Ethän sinä pannut pahaksesi tuon vanhan hävyttömän puheita, -Elisabet? Hän on pohjaltaan kelpo mies, joka ei tarkoita mitään pahaa -jaarituksillaan." - -Elisabet ei vastannut vaan aikoi lähteä viemään sisään, mitä hänellä -oli käsissään. - -"Näetkös, minä en voi sietää, että sinä loukkaannut, Elisabet!" -huudahti hän äkkiä ihan tulistuen ja yrittäen tarttua hänen -käsivarteensa. "Sinun työtä tekevä kätesi on minulle rakkaampi kuin -kaikkien hienojen naisten kädet yhteensä!" - -"Herra Beck!" huudahti Elisabet rajusti, kyynelsilmin, "minä lähden -pois @@ tänä yönä @@ jos puhutte vielä tuollaista!" - -Hän riensi etehiseen, mutta Beck tuli hänen jäljessään. - -"Elisabet", kuiskasi hän, "minä puhun ihan tosissani!" - -Elisabet riistäytyi irti ja meni keittiöön, missä sisaret seisoivat -juttelemassa lieden luona. - -Beck teki kauniissa tähtiyössä kävelyretken saaren sisäosiin ja -palasi kotiin vasta jälkeen puolenyön. - -Hän ei ollut puhunut ihan tosissaan, mutta nyt, nähtyään hänet -edessään ihmeen kauniina, kyynelet silmissä @@ nyt hän oli täydessä -todessa. Hän oli valmis arkailematta menemään kihloihin, jos niin -vaadittiin. - -Seuraavana aamuna hän matkusti huvipurressaan kaupunkiin, mutta -kuiskasi ennen lähtöänsä ohimennen Elisabetille: - -"Minä puhun ihan tosissani!" - -Nuo toistetut sanat saivat Elisabetin kerrassaan ymmälle. - -Hän oli yöllä maatessaan miettinyt tuota lausetta ja oli sen -harmistuneena torjunut; sehän saattoi merkitä vain sitä, että -luutnantti huomasi uskaltavansa ilmaista ihastuneensa häneen. -Elisabet oli päättänyt toteuttaa uhkauksensa ja lähteä talosta. - -Mutta nyt, yhä edelleen @@ tuossa äänilajissa! - -Aikoiko hän tosiaankin tarjota hänelle kätensä ja sydämensä @@ -hänestäkö tulisi upseerin rouva? - -Hänen mieleensä tulvi tulvimalla entisiä unelmia, jotka melkein -huumasivat hänet. - -Hän oli koko viikon hajamielinen ja kalpea ja pelkäsi ajatella -sunnuntaita, jolloin luutnantin piti palata. Mitä hän sanoisikaan -tullessaan? - -Ja mitä hän itse vastaisi? - -Mutta luutnantti ei tullutkaan, koska hänen tehtäväkseen oli -odottamatta sattunut jokin matka. Sensijaan saapui Maria Forstberg, -joka hyvin huomasi, että tytön mielialassa oli tapahtunut jokin -muutos; Elisabet karttoi ilmeisesti ottamasta vastaan mitään apua, ja -Maria Forstbergiin sattumalta osuvissa katseissa oli jotakin kovaa ja -epäystävällistä. - -Tuo koski häneen kipeämmin kuin hän halusi itselleen tunnustaa. - -Hartaana ystävänä koetti hän, äkillistä mielijohdetta noudattaen, -taputtaa Elisabetia olalle. Mutta se ei vaikuttanut mitään @@ olisi -yhtä hyvin voinut puuta silitellä. Sisään astuttuaan ei Maria voinut -olla kysymättä: - -"Mitä Elisabetille on tapahtunut?" - -Mutta toiset eivät olleet mitään huomanneet. - -Carl Beck ei tullutkaan, kuten tavallisesti, seuraavana lauantaina, -vaan jo aikaisemmin, keskellä viikkoa ja kulki nopein askelin -huoneitten läpi, kun ei löytänyt Elisabetia tuvasta. - -Vihdoin hän löysi hänet yläkerrasta. - -Elisabet seisoi tuijotellen yläeteisen ikkunasta, josta näkyi -ainoastaan tunturirinteen metsikkö ja sen yläpuolella kaartuva -taivas. Hän kuuli askelet, kuuli tulijan nousevan portaita ja tunsi -sanomatonta pelontuskaa, teki mieli paeta, melkeinpä heittäytyä ulos -ikkunasta. Mitä hänen pitikään vastata? @@ - -Kun tulija laski käsivartensa hänen vyötäisilleen ja kysyi -puoliääneen: - -"Elisabet! Tahdotko tulla omakseni?" tunsi hän ensi kerran elämässään -olevansa pyörtymäisillään. Hän tuskin tiesi, mitä teki, mutta -tyrkkäsi hänet vaistomaisesti luotaan. - -Luutnantti tarttui jälleen hänen käteensä ja kysyi: - -"Elisabet, tahdotko tulla vaimokseni?" - -Ja Elisabet oli ihan kalpea vastatessaan: "Tahdon!" - -Mutta kun luutnantti jälleen aikoi laskea kätensä hänen -vyötäisilleen, hypähti hän äkkiä taaksepäin luoden luutnanttiin -kauhistuneen katseen. - -"Elisabet!" virkkoi hän hellästi yrittäen jälleen astua lähemmäksi. -"Mikä sinua vaivaakaan? Jospa tietäisit, kuinka olen tätä hetkeä -ikävöinyt!"... - -"Ei nyt @@ ei nyt enempää!" pyysi Elisabet kädellään torjuen. -"Myöhemmin --" - -"Sinähän sanoit 'tahdon', Elisabet @@ sanoit tulevasi omakseni @@", -mutta tunsi, että Elisabet tahtoi hänen nyt poistuvan. - -Elisabet istui kauan vaatearkun kannella tuijotellen eteensä. - -Se siis oli tapahtunut. - -Sydän jyskytti, niin että hän sen kuuli ja hän oli tuntevinaan -tukehduttavaa kipua. - -Hänen kasvoilleen kohosi vähitellen jäykkä, kylmä ilme. - -Hän ajatteli luutnantin nyt kertovan äitipuolelleen, että he olivat -kihloissa, ja valmistautui ottamaan vastaan, mitä nyt seuraisi. - -Hän odotti, että hänet kutsuttaisiin alas. - -Vihdoin hän päätti lähteä itse. - -Tuvassa istuivat kaikki ihan rauhallisina, kukin omissa askareissaan. - -Luutnantti oli lukevinaan jotakin kirjaa, jonka yli hän -kumminkin Elisabetin huoneeseen astuessa loi häneen salaisen, -hellän-huolestuneen katseen. - -Illallinen kannettiin sisään, ja kaikki kävi tyyntä latuansa; -luutnantti laski tapansa mukaan hieman leikkiä. Elisabetista tuntui, -että he kaikki olivat ikäänkuin sumun peitossa. - -Miina kysyi häneltä kerran, vaivasiko häntä jokin, ja hän vastasi -konemaisesti: "Ei." - -Se siis tapahtuisi myöhemmin illalla. Elisabet kuljetti -ruoka-astioita kuten aina ennenkin, mutta hänestä tuntui kuin eivät -jalat olisi koskettaneet permantoon eivätkä kädet siihen mitä hän -kantoi. - -Ilta kului, ja mentiin levolle ilman että mitään oli tapahtunut. - -Puolipimeässä porraskäytävässä luutnantti tarttui lämpimästi hänen -käteensä ja sanoi: - -"Hyvää yötä, Elisabet @@ oma Elisabetini!" Mutta Elisabet ei kyennyt -vastaamaan hänen kädenpuristukseensa, ja kun luutnantin huulet -lähenivät hänen otsaansa, vetäytyi hän nopeasti loitommaksi. - -"Minä tulin tänne yksinomaan senvuoksi, että saisin tämän sanoa -sinulle, rakas Elisabet!" kuiskasi hän, äänessään värjyvä palo ja -yrittäen syleillä Elisabetia. "Minun täytyy huomenna taas lähteä. -Pitääkö minun matkustaa saamatta minkäänlaista merkkiä siitä, että -minusta pidät?" - -Elisabet taivutti hitaasti otsansa hänen puoleensa, hän suuteli sitä -ja Elisabet lähti. - -"Hyvää yötä, rakkaani!" kuiskasi hän Elisabetin poistuessa. - -Elisabet makasi kauan valveilla. Hänen teki mieli itkeä, ja sydäntä -tuntui palelevan. - -Vihdoin uneen päästyään hän ei nähnyt unta sulhasestaan, vaan -Salvesta, koko ajan Salvesta. Hän näki hänen tuijottamassa vakavin -kasvoin. Niissä oli ankaran surun ilme, ja Elisabet seisoi hänen -edessään ikäänkuin rikoksentekijänä. - -Salve sanoi jotakin, mutta hän ei sitä kuullut. Kuitenkin hän -ymmärsi, että Salve tuomitsi häntä ja oli heittänyt hamekankaan -mereen. - -Elisabet nousi aikaisin ja yritti askarruttaa ajatustaan toisilla -unelmilla @@ kuvitellen tulevaisuuttaan upseerin rouvana. - -Mutta nyt tuntui siltä, että kaikki se, minkä hän ennen oli nähnyt -kultana kiiltelevän, nyt näkyikin vain himmeänä vaskena. Hän tunsi -itsensä onnettomaksi ja levottomaksi ja mietti kauan, ennenkuin meni -tupaan. - -Carl Beck ei matkustanut sinä aamuna. Hän oli oivaltanut, että -Elisabetia vaivasi jokin. - -Aamupäivällä, sisarten ollessa ulkona ja äitipuolen askareissaan -onnistui hänen päästä puhuttelemaan Elisabetia kahden kesken. -Elisabet käyskeli yhä kuin kuumeessa ja odotti hänen puhuttelevan -rouva Beckiä. - -"Elisabet!" virkkoi luutnantti silitellen hänen hiuksiansa. "Minä en -voinut matkustaa, ennenkuin sain sinua vielä puhutella." - -Elisabet näytti alakuloiselta, mutta ei vetänyt kättänsä pois. - -"Pidätkö minusta? Tahdotko tulla vaimokseni?" - -Elisabet oli vaiti. @@ Vihdoin hän virkkoi, hieman kalpeampana ja -ikäänkuin ponnistaen: - -"Tahdon @@ herra Beck!" - -"Sinuttele minua, sano 'Carl'", pyysi hän hartaasti, "ja @@ katso -minua!" - -Elisabet katsoi, mutta ei sillä tavalla kuin luutnantti oli -odottanut. Hänen katseensa oli omituisen kiinteä ja kylmä hänen -kysyessään: - -"Tahdon @@ kunhan menemme kihloihin." - -"Emmekö sitten ole kihloissa?" - -"Milloin saa äitipuolenne sen tietää?" kysyi Elisabet hieman empien. - -"Rakas Elisabet! Kotiväki ei saa huomata mitään, ennenkuin @@ -ennenkuin kolmen kuukauden kuluttua, @@, jolloin olen..." - -Elisabetin kasvojen ilme ja hänen väistyvä kätensä saivat luutnantin -keskeyttämään aikomansa lauseen. Hän korjasi nopeasti puheensa: - -"Minä kirjoitan ensi viikolla Arendalista isälle ja kerron sitten -äitipuolelleni, mitä olen kirjoittanut. Oletko tyytyväinen, Elisabet, -rakas Elisabet? Vai tahdotko, että teen sen heti?" virkkoi hän -päättävästi tarttuen jälleen hänen käteensä. - -"Ei, ei nyt! Ensi viikolla, mieluummin vasta ensi viikolla!" huudahti -Elisabet äkkiä säikähtyneenä, samalla melkein rukoillen vastaten -hänen kädenpuristukseensa @@ ensimmäisen kerran. - -"Ja sitten olet sinä minun omani, Elisabet?" - -"Niin, sitten", virkkoi hän vältellen toisen katsetta. - -"Hyvästi siis, Elisabet! Minä palaan lauantaina; kauempaa en voi olla -sinua näkemättä!" - -"Hyvästi!" virkkoi Elisabet melkein kuulumattomin äänin. - -Carl Beck kiiruhti odottavaan purteensa. Elisabet ei katsonut hänen -jälkeensä, vaan asteli sisään, pää painuksissa. - -Pienet seikat ovat usein varsin painavia vaikutelmia maailmassa. - -Elisabetiin oli vaikuttanut valtavasti luutnantin ylevä ajatustapa -hänen selittäessään tahtovansa korottaa hänet vaimokseen. Hän tunsi, -että hänen oma arvonsa luutnantin silmissä oli korvannut kaiken muun. -Sitävastoin hän ei ollut johtunut ajattelemaan, että luutnantti voisi -peräytyä joutuessaan ulkokohtaiseen taisteluun omaistensa kanssa. -Tosin hän oli itse aavistanut asian käyvän kiusalliseksi, mutta -oli tässä kohden asettunut luutnantin miehekkään kilven suojiin. -Luutnantin nyt alkaessa tinkiä itselleen aikaa, vieläpä niin, että -aikoi itse olla poissa asian joutuessa kotona käsiteltäväksi, heräsi -Elisabetissa tunto, johon hän tuskallisessa levottomuudessaan -vaistomaisesti tarttui ikäänkuin pelastavaan oljenkorteen saadakseen -ehkä sittenkin vielä harkita asiaa. - -Hän kulki raskaissa mietteissä ne pari päivää, jotka Carl Beck viipyi -poissa, ja yönsä hän vietti kuin kuumeessa. - -Luutnantti saapui lauantai-iltana ja tervehti kaikkein ensinnä -Elisabetia. Hän ei näyttänyt enää paljoakaan huolivan salata -suhdetta. Elisabet puuhaili hiljaisena ja kalpeana askareissaan. - -Luutnantilla oli mukana isän kirjoittama kirje, joka aterian jälkeen -luettiin. - -Se oli päivätty eräässä Etelä-Amerikan satamakaupungissa, ja -siinä mainittiin myöskin Salve. Cap Hatterasin kohdalla he olivat -joutuneet ankaraan myrskyyn, jonka aikana heidän oli ollut pakko -katkaista isontangon riki. Tanko oli jäänyt riippumaan parin köyden -varaan ja oli ankarassa aallokossa heilunut edestakaisin vasten -alarikiä, niin että se oli iskeytyä piloille. Silloin oli Salve -Kristiansen uskaltanut kiivetä sitä lopullisesti katkaisemaan, ja -hänen niissä puuhissa ollessaan putosi koko isotanko mereen. Salve -Kristiansen putosi hänkin, mutta ehti pudotessaan onneksi tarttua -raa'ankannattimeen siten pelastaen henkensä. - -"Se oli uskalikon teko" @@ niin päättyi kertomus @@ "mutta muuten ei -hänen laitansa joka suhteessa ole niinkuin pitäisi ja niinkuin olisi -voinut odottaa." - -"Eipä tietenkään", virkkoi Beck halveksivasti hartioitaan kohauttaen, -"hän oli jumalaton veitikka, ja ellei hän tällä kertaa tuhoutunut, -saanee hän siihen pian jälleen tilaisuutta!" - -Puhuja ei huomannut, kuinka harmistuneena Elisabet katseli häntä. - -Elisabet ajatteli sinä hetkenä epätoivoissaan, että Salve käyttäytyi -huimapäisesti ja oli entisestään muuttunut yksinomaan hänen tähtensä. - -Hän istui kauan vaieten ja väänteli käsiään. Hän oli tekemässä -päätöstä. - -Ennen makuulle menoa kuiskasi Carl Beck hänelle: - -"Minä olen jo tänään kirjoittanut isälle ja @@ huomenna, Elisabet, -huomenna on meidän kihlauspäivämme! Miinan silmät varmaan suurenevat!" - -Elisabet jäi viimeiseksi huoneeseen ja otti lähtiessään palasen -paperia ja kirjoitusneuvot mukaansa. - -Hän paneutui vuoteeseensa, mutta puolenyön aikana hän istui kynttilän -ääressä maalaten paperille kirjaimia. - -Siitä saatettiin lukea seuraavaa: - -"Suokaa anteeksi, etten minä voi tulla teidän vaimoksenne, sillä minä -ikävöin toista. Elisabet Raklev." - -Hän taittoi paperin kokoon ja sulki sen paremman sinetin puutteessa -nuppineulalla. - -Sitten hän avasi rouva Beckin makuuhuoneen oven, kumartui ja kuiskasi -nukkujan korvaan hänen nimensä. - -Rouva Beck heräsi ja oli ihan säikähdyksissään, kun näki Elisabetin -täysissä tamineissa ja ilmeisesti valmiina lähtemään matkalle. - -"Rouva Beck!" virkkoi hän hiljaa. "Minä uskon teille jotakin ja -pyydän teiltä neuvoa ja apua. Poikapuolenne on kysynyt minulta, -tahdonko tulla hänen vaimokseen. Se tapahtui viime sunnuntaina -@@ ja minä vastasin myöntävästi. Mutta nyt minä en enää voikaan. -Minä lähden nyt tätini luo tai mieluummin kauemmaksi, jos tiedätte -jotakin neuvoa. Minä näet pelkään, että hän muussa tapauksessa lähtee -jälkeeni." - -Rouva Beck istui kuin puusta pudonneena. Aluksi hän näytti -epäilevältä ja ivalliselta, mutta huomattuaan asian sittenkin -nähtävästi olevan sillä tolalla, hän vaistomaisesti kohosi -vuoteessaan korkeammalle istumaan. - -"Mutta @@ miksi tulet tämän ilmoittamaan juuri nyt, yön aikaan?" -virkkoi hän epäluuloisesti tiedustellen. Hänestä näytti siltä, ettei -asia vielä ollut täysin selvä. - -"Siksi, että hän on tänään kirjoittanut siitä isälleen ja aikoo -huomenna sanoa sen teille ja muille." - -"Vai niin @@ vai on hän jo kirjoittanut!" - -"Senvuoksi hän sinut taloomme toimittikin!" virkkoi hän hetken -vaiettuaan. - -Sitten hän äkkiä havaitsi, että Elisabetin käytöksessä oli jotakin -hienoa. Hän silmäili tyttöä suopeammin ja sanoi: - -"Niin, olet oikeassa @@ on parasta, että poistut @@ jonnekin, mistä -hän ei sinua hevillä saa käsiinsä." - -Hän painui jälleen miettimään. Sitten hänen mieleensä juolahti hyvä -ajatus, hän nousi ja pukeutui. - -Hän oli toimekas kuin mies ja tottunut asioita ohjailemaan. - -Hollantilainen laivuri Garvloit, joka oli naimisissa hänen -sisarpuolensa kanssa, oli juuri niinä päivinä kuulustellut -norjalaista tyttöä, joka kykenisi auttamaan talousaskareissa. -Siinähän oli Elisabetille paikka. Hänen ei tarvinnut muuta kuin astua -lähtövalmiiseen alukseen. - -Hän kirjoitti heti Garvloitille kirjeen ja antoi Elisabetille lisäksi -melkoisen rahasumman @@ hänen ansaitsemansa palkan, kuten hän sanoi. - -Hiljaisena kuutamoyönä souti Elisabet yksin pienessä venheessä -Arendaliin. - -Tyyni salmi lepäsi tähtivälkkeisenä harjunvieremäin varjossa. Siellä -täällä kohoava mastonhuippu osoitti rannassa olevan aluksia. - -Toisinaan hehkui taivaalla pitkä tähdenlento. Elisabet tunsi -rinnassaan syvää riemua, jota hänen täytyi usein hillitä soutamalla -vinhasti pitkiä matkoja. - -Hän oli kuin irti päässyt @@ vapautunut jostakin musertavasta -onnettomuudesta. Ja Maria Forstberg! @@ kuinka hän iloitsikaan -saadessaan nyt hänet nähdä! - -Hän saapui kaupunkiin ennen päivänkoittoa ja meni heti tädin luo, -jolle selitti rouva Beckin tahtovan, että hän lähtisi palvelukseen -Hollantiin Garvloitille, jonka alus oli parhaillaan lähtövalmiina. - -Hän näytti tädille kirjettä @@ asia oli ylen kiireellinen. - -Täti kuunteli häntä hetkisen ja virkkoi sitten äkkiä: - -"Elisabet @@ sinun ja meriupseerin kesken on jotakin sattunut!" - -"Niin on, täti", vastasi hän vilpittömästi, "hän on kosinut minua." - -"Entä sitten?" - -"Minä vastasin aluksi melkein suoraan myöntävästi @@ mutta minä en -tahdo häntä ja sanoin sen rouva Beckille." - -Tädin eleistä saattoi nähdä, että uutinen oli hänestä kerrassaan -ällistyttävä. - -"Sinä et tahtonut häntä", virkkoi hän vihdoin. "Kaiketi siitä syystä, -että mieluummin tahdoit omaksesi Salven?" - -"Niin, täti", vastasi hän jokseenkin hiljaisella äänellä. - -"Miksi sitten et hänestä huolinut?" tiedusti täti hieman jäykästi. - -Elisabetin silmiin kihosivat kyynelet. - -"Oma syy, ei auta valittaa", virkkoi vanhus ankarasti ja ryhtyi -samassa keittämään aamukahvia. - -Kulkiessaan rantaan päästäkseen alukseen Elisabet poikkesi -postitalossa, missä Maria Forstberg jo oli jalkeilla ja hämmästyi -kovin kuullessaan Elisabetin uudet aikeet. Elisabet selitti saavansa -erittäin edullisen, melkein itsenäisen aseman perheessä, ja rouva -Beck itse oli kehoittanut häntä suostumaan. - -Maria Forstberg ei Elisabetin hienon varovasta selostuksesta oikein -päässyt asian jäljille. Elisabet huomasi sen hänen silmistään. -Hyvästellessään he itkien syleilivät toisiansa. - - * * * * * - -Huvilassa syntyi ankara ihmettely, kun Elisabet oli poissa. - -Luutnantti oli löytänyt hänen kirjeensä ovenraosta, mutta ei ollut -voinut uskoa hänen lähteneen, oli sitten mennyt ulos mieli kovin -kuohuksissa, palaten kotiin vasta myöhään iltapuolella. - -Rouva Beck oli sillävälin uskonut tyttärille asian, joka tietenkin -oli pidettävä salassa. - -Vaikka luutnantin katse etsiskeli, ei hän kuitenkaan nimenomaan -kysynyt, missä Elisabet oli, ja saatuaan kuulla hänen matkustaneen -pois ja kenties parhaillaan jo purjehtivan Hollantia kohti hän istui -hetkisen kuin kivettyneenä. - -Sitten hän silmäili heitä pilkallisesti, toista toisensa jälkeen. - -"Jos minä tietäisin saavani kiittää tästä teitä, ketä tahansa", -huusi hän, "niin..." Hän tempasi tuolin, jolla oli istunut, iski sen -säpäleiksi permantoon ja hyppäsi päälle. - -Mutta Elisabetin kirje oli ikävä kyllä riittävän selvä: hän rakasti -toista, ja luutnantti tiesi, kuka tuo toinen oli. - - - - -14. - - -Kun "Juno" oli viimeksi lähtenyt Arendalista, oli sen miehistö -melkein ennallaan. Vain pari uutta miestä oli alukseen tullut. - -Niihin aikoihin saapui keväällä koko joukko väkeä läntisiltä -kalastusalueilta tarjoutumaan laivamiehiksi. He saapuivat -kalastajanpuvuissaan, likaisina ja työn köyristäminä, mukanaan -kömpelöt maalaisarkkunsa. Heidän olemuksestaan puuttui kokonaan -merimiehen kuosi, ja he pääsivät yleensä vain pitkänmatkan aluksiin. - -Sellainen vuonolaismatruusi oli tullut "Junoon", ja näytti siltä, -että hänestä oli koituva kaikkien syntipukki. - -Hän oli roteva mies; jykeviä, leveitä kasvoja ympäröi punaisenruskea -parta. Hänen nimensä oli oikeastaan Nils Buvaagen, mutta näennäisen -unisen olemuksensa vuoksi häntä nimitettiin Nils Uvaageniksi (Niilo -Nukkuvaksi). - -Hän ei osannut astella merimiesten tapaan, vaan liikkui kannella kuin -kilpikonna, kädet riipuksissa, ja oli synti sanoa hänessä olevan -minkäänlaista "kurssia". Sitävastoin kävi piankin ilmi, että hän, -kuten useimmat hänenlaisensa, kesti tavattoman sitkeästi tuulta ja -tyventä. - -Kun hän myrskyn aikana pisti nahkalakin peittämän päänsä ruhvista -näkyviin ja katseli ympärilleen, irvistellen vasten tuulta, oli siinä -todellinen vanhanajan viikingin naama, ja tähystyspaikallaan hän -seisoi, vaikka hyöky oli iskeä hänet kumoon. - -Hän oli lapsellisen avomielinen, uskomattomassa määrin, varsinkin jos -keskustelu kääntyi hänen vaimoonsa ja lapsiinsa. Viimeksimainituista -hän puhui ylen mielellään. Kokki, suuri koiranleuka, sai hänet -vetistelemäänkin ja suoritti tämän taidonnäytteensä toisten suureksi -huviksi. - -Kaiken sen pilkan ja härnäämisen ohella, mikä kohdistui tähän -maalaisen kömpelöön hahmoon, tunsi miehistö kuitenkin jonkinlaista -kunnioitusta häntä kohtaan. Ainoa, joka näytti mielivän ottaa häntä -suojellakseen, oli Salve. Hän käytteli silloin tällöin teräväsanaista -kieltänsä Nilsin hyväksi, varmaankaan ei mistään varsinaisesta -myötätunnosta, vaan pikemmin senvuoksi, että näki kaikkien toisten -miestä ahdistavan. - -Eräs tapaus liitti heidät lähemmin toisiinsa. - -He olivat menomatkallaan eräänä pimeänä yönä kulkeneet Englannin -rannikolla sijaitsevan Forelandin majakan ohi ja luovivat Kanaalin -suulla sateessa ja niin sankassa sumussa, että isonmaston viiri -oli iltapäivällä näkymättömissä. Aallokko oli, kuten usein näillä -vesillä, erittäin ankara. - -Yöllä kaikui lakkaamatta kellonsoitto ja merkkitorvien pauhu -aluksista, jotka sellaisissa oloissa risteilivät toistensa ohi -melkein umpimähkään, uhaten puskea toisensa upoksiin. - -Silloin kaikui äkkiä pimeässä keulakannelta: "Tähystysmies yli laidan -@@ Nils Uvaagen!" - -"Mies yli laidan!" kajahti terävästi eri vahtipaikoilta, mutta -jokainen käsitti, ettei näissä oloissa voinut pelastusta ajatellakaan. - -Salve seisoi ulkona rustissa ja näki miehen liukuvan ohi -laivankyljen, kädet kohotettuina. Hän riensi peränpuolelle, -mennessään kehitellen auki kädessään olevan köysikimpun, ja näki -miehen aallokossa, joka uhkasi singota hänet painuvaa aluksenperää -vasten. He olivat tuskin sylen päässä toisistaan. - -Salve heitti köyden, ja Nils Buvaagen oli pelastettu. Siitä -hetkestä lähtien Nils Buvaagen oli Salven uskollinen ystävä, ja -viimeksimainittukaan ei ollut vastahakoinen ystävyyteen, joskin -osoitti sitä pikemmin teossa ja antamalla satunnaista apua kuin -erikoisesti sitä sanoin ilmaisemalla. Niinpä ei kokki enää uskaltanut -häntä ivailla. - -Muutaman kuukauden kuluttua "Juno" lepäsi Montevideon sataman -edustalla. Sieltä oli otettu lastiksi vuotia. Muu osa Eurooppaan -kuljetettavaa lastia piti lastattaman laivaan Riossa. Sinne mentäessä -kuljetettiin tyhjässä lastiruumassa hiiliä. - -Alus lepäsi troopillisessa asussa, purjekangasteltta etu- ja -takakannen yläpuolella ankaran auringonpaahteen kaihtimena, ja miehet -käyskelivät ilmavissa puvuissaan, paidanrinta avoinna ja kevyiden -housujen lahkeet ylös käärittyinä. Kasvot olivat ruskettuneet ja -hikiset, keuhkot imivät ahnaasti jokaista tuulenhenkäystä. - -Oli vuoden kuumin aika; piki suli kannen liitoksissa, ja terva -virtaili pitkin aluksen kylkiä. - -"Juno" oli levännyt siinä jo kolmatta päivää, sillä odotettiin vielä -saapuvan kirjeitä, joita oli jo Montevideoon tultaessa toivottu -löytyvän. - -Sellaisen odotuksen ja kielteisessä tapauksessa kaikkien kasvoihin -kuvastuvan pettymyksen tuntee ainoastaan se, joka on ollut mukana -pitkänmatkan purjehtijassa. Aluksessa tuskin on ainoatakaan miestä, -joka ei olisi iloinnut ajatellessaan pitkien aikojen kuluttua -saavansa kuulla jotakin kotoa, vaimosta ja lapsista, morsiamesta tai -sukulaisista, ja sekin, jota eivät mitkään sellaiset siteet kiinnitä -kotipuoleen, näyttää yhtä jännittyneeltä, sillä koti-ikävä on mahti, -joka merellä kasvamistaan kasvaa. - -Vieraassa satamassa voi joutua moneen hurjaankin huvitukseen, mutta -toivo saada kerran jälleen astua kotiseudun laiturille muodostuu -sittenkin lopulta yksin vallitsevaksi mahdiksi, joka varmaan pahimmin -estää norjalaista merimiestä kauan palvelemasta vieraan lipun alla. - -Laivavenhe saapui satamasta. - -Koreapukuinen perämies kiipesi hautovasta helteestä huolimatta -vikkelästi kuin kissa köysiportaita ylös kannelle ja hävisi hytin -taakse, missä istui kapteeni karahvin ja lasin ääressä. - -Kapteeni Beckin hien vallassa olevaa kaljua päälakea kiersi suoraan -alas kammattu valkoinen hiusseppele. Hänen lihavain, punakkain -kasvojensa kirpeä väri osoitti, ettei hän suinkaan ollut niin -rauhallinen kuin näytti olevan antaessaan kirjekimpun jäädä lepäämään -pöydälle. Hän nyökkäsi perämiehelle, joka ymmärsi, että hänen oli -aluksi väistyttävä hytin toiselle laidalle odottamaan. - -Beck avasi kimpun, ja hänen kasvonsa kirkastuivat, kun hän erään -kirjeen osoitteessa tunsi poikansa käsialan. - -Sitten hän ryhtyi hilpeästi lajittelemaan kirjeitä eri osoitteiden -mukaan, huomautellen niiden johdosta yhtä ja toista. - -"Perämies!" huudahti hän iloisesti kooten jälleen kaikki yhteen ja -ojentaen ne hänelle. "Tässä on kirjeitä koko joukko, on eukoilta jos -morsiamiltakin!" - -Tieto postin saapumisesta levisi kuin kulovalkea aluksen joka soppeen. - -Perämiehen alkaessa huutaa kirjeiden saajia oli hänen ympärilleen -kokoontunut koko miehistö, lukuunottamatta paria myöhästynyttä, jotka -olivat olleet köysistössä ja nyt kiireesti kapusivat alas kannelle. - -Ainoa, joka ei odottanut kirjeitä, eikä näyttänyt niistä -välittävänkään, oli Salve Kristiansen. Kirjeiden jakelun aikana hän -seisoi hieman yhteenpuristunein huulin peränpuolella ruorirattaan -takana. Hänen huomionsa näytti yksinomaan kiintyneen molempiin -soutumiehiin, jotka kiskoivat laivavenhettä paikoilleen. Tavan takaa -puuttui hänkin asiaan, mutta hänen eleensä eivät ilmaisseet erikoisen -hyvää tuulta. - -Hänen olemukseensa oli tullut jotakin karua ja epäystävällistä, ja -kun kapteeni oli tullut kirjoittaneeksi kotiin, ettei hän enää ollut -Salveen kovin tyytyväinen, niin hänellä oli siihen täysi syy. Hänen -tähtensä oli jo ollut paljon ikävyyttä, ja jos aluksessa sattui -syntymään riitaa, voi aina olla varma siitä, että Salve oli riidan -aiheuttaja. - -Kapteeni Beckiä vaivasi sitäpaitsi ärsyttävä tunne siitä, että -Salvella oli henkilökohtaista kaunaa häntä kohtaan. - -Paitsi kapteenia, joka istui hytin takana, oli Salve nyt ainoa -kannella näkyvä olento. Ensimmäinen perämies oli vetäytynyt kojuunsa -lukemaan morsiamensa lähettämää kirjettä, toinen perämies makasi -ylhäällä isossavenheessä tutkien samanlaista kirjelmää, ja koko -miehistö näytti hävinneen. Jos olisi lähtenyt etsimään, olisi -löytänyt miehiä tavailemassa kirjeitään ja niistä nauttimassa mitä -erilaisimmissa paikoissa, isostamärssystä aina alimpiin makuukojuihin -asti. Kirjeitä luettiin keittiössä ja keulakannella, olipa eräs -laatinut itselleen häiritsemättömän tyyssijan kokkapuun varaan, alas -vetämänsä halkaisijapurjeen suojiin. - -Kapteeni Beck istui hytin takana lukien poikansa pitkää kirjettä. -Hänen päänsä oli ankaran punainen ja hän näytti olevan kiukuissaan. - -Poika pyysi häntä suostumaan hänen ja Elisabetin kihlaukseen, ja -isä ymmärsi, kaikista kirjeen kauniista sanoista huolimatta, että -kysymyksessä oli päätetty asia. - -Kapteenin vaistomaiset eleet ja huudahdukset ilmaisivat riittävän -selvästi, että uutinen oli saanut hänen mielensä ankarasti kuohumaan. - -Hän istui hetkisen vaiti, takoen kämmenellään polveansa, ja loi aika -ajoin ruorin luona seisovaan Salveen kaikkea muuta kuin lempeitä -silmäyksiä. Tuntui siltä kuin kapteeni olisi mielinyt purkaa -kiukkunsa häneen. Hän tiesi Salven aikoneen antaa Elisabetille -lahjoja ja otaksui hänen kosineenkin tyttöä. Ja nytkö tulisi samasta -tytöstä kapteenin oman pojan, meriupseerin, vaimo! - -Vihdoin iski kapteeni kätensä, jossa hänellä oli kirje, pöytään niin -kiivaasti, että karahvi ja lasi putosivat kannelle. Hän potkaisi -sirut syrjään ja kulki nopein askelin pitkin kantta. - -Astuessaan Salven ohi hän tuskin voi itseänsä hillitä, käännähti -äkkiä ympäri ja asteli jälleen takaisin. - -Salve näki kapteenin katseesta, että oli ollut saamaisillaan kuulla -jotakin epämieluista. Hänen uhitteleva asentonsa ja ilmeensä -osoittivat hänen olevan valmiin ottamaan vastaan mitä tahansa. - -"Missä on toinen perämies? Missä on koko vahti?" huusi kapteeni -kiukuissaan ja katseli ikäänkuin ihmeissään ympärilleen. Hän tiesi -varsin hyvin, miten asianlaita oli, ja määräyksen mukaan oli ankkuri -nostettava vasta myöhemmin, illansuussa. - -"Täällä!" kuului isostavenheestä huutavan perämies, jonka miellyttävä -askarrus oli häiriytynyt ja joka nyt ilmaantui näkyviin hieman -hämmentyneenä, kirje kädessään. - -"Ankkuri ylös! @@ Kaikki miehet kannelle!" komensi Beck toitottaen -määräyksen suotta vielä huutotorvellakin. - -Miehet kömpivät happamennäköisinä piiloistansa. He eivät olleet -laisinkaan osanneet odottaa sellaista yllätystä keskellä -auringonpaahdetta, ja kapteeni jakeli määräyksiään vimmatulla -vauhdilla, ikäänkuin riivattuna. - -Vorokin luota kaikuvista äänistä, jotka pikemmin ulvoen kuin laulaen -myötäilivät eri toimenpiteitä, voi varsin hyvin kuulla, että -miehistön mieliala oli ärtynyt. Kaikki olivat otaksuneet saavansa -olla rauhassa taakse päivällisen, jolloin piti ruhvin ympärillä -kerrottaman kaikenlaisia uutisia. Tavanmukaisen englantilaisen -keulaköysilaulun: - - Haul the bowline, - the captain he is growling - haul the bowline, - the bowline haul! - -lauloivat auringonpaisteessa kärventyvät, puolialastomat meripojat -kiukkuisen tarkoituksellisesti. - -Nils Uvaagen seisoi siinä ankarasti hikoillen, päässään vanha -nahkalakki, josta hän oli poistanut vuorin, ja jalassaan uimahousujen -tapaiset, joten hänen urhonvartalonsa esiintyi täydessä loistossaan. -Hän oli tiikerien ilmanalaan eksynyt Pohjolan ruskea kontio. Hän -ei yleensäkään laulanut ja hänen kärsivällinen mielensä lienee -tuskin yhtynyt siihen tyytymättömyyteen, joka puhkesi ilmi toverien -huudoissa. - -"Kohta saatte vilvoitella, kun joudutte halkaisijaa ja ajopurjetta -nostamaan. Kun ehdimme niemennokan ympäri, tulevat kaikki sivupurjeet -käytäntöön!" virkkoi Salve ivallisesti. Hän oli vast'ikään eräiden -toisten kanssa palannut vaivalloisesta tehtävästä. - -Se mahdollisuus, että sivupurjeet tulisivat nostettaviksi, synkisti -kaikkien kasvoja entistäkin enemmän. Tehtävä näet on erittäin -vaivalloinen, ja miehistä tuntui, että he olivat ihan paistua. - -Mutta huutotorvesta kaikui yhä käsky käskyn jälkeen, alinomainen -kiiruhtava moite seuranaan. - -Kapteeni väsyi vasta myöhään illalla. Käskyt suoritettiin sitä -haluttomammin, kun miehet varmasti tiesivät kaiken tapahtuvan vain -heidän kiusallaan, kostoksi eräistä viime aikoina, ennen Montevideoon -saapumista ilmenneistä, ruokaan kohdistuneista tyytymättömyyden -ilmauksista. - -Montevideossa miehet olivat tuskin ollenkaan päässeet maihin. -Kiellon aiheena olivat Laplata-valtioiden silloiset poliittiset -levottomuudet, joiden aikana puolueet joka päivä kahakoivat -Montevideon kaduilla. - -Useimpain laivamiehistöjen ja monesti kaikkein parhaiden keskuudessa -ilmenee helposti levottomuutta ja tyytymättömyyttä, kun on oltu liian -kauan yksissä. Miehet ovat oppineet tuntemaan toisensa liian hyvin, -he ovat täysin perehtyneet toistensa olemukseen ja omituisuuksiin, -ja vihdoin tulee hetki, jolloin ikävystytään ja jolloin kinastus ja -eripuraisuuskin kelpaa yksitoikkoisen laivaelämän hauskutukseksi. - -Pitkän matkan kestäessä oli osa muonavaroja kuumassa ilmanalassa -pilaantunut. Kokkia oli kuritettu, koska hän muka ei huuhtonut -ryynejä, ja kapteeni oli eräänä iltana, kävellessään hytissä -kuutamovalaistuksessa, löytänyt eltaantuneen kapasillin, joka oli -asetettu neljän jalan varaan ja varustettu hännällä. Tämän juonen -keksijäksi hän aiheettomasti epäili Salvea, joka päinvastoin oli -saanut kumotuksi keulakannella syntyneen ehdotuksen, jonka mukaan -piti toimittaa kapteenin puheille lähetystö vaatimaan ruokakomennon -korjaamista. - -Kapteeni Beckin mieliala ei parantunut seuraavinakaan päivinä. -Hänen päänsä punoitti ankarasti, ja Salve huomasi hänen kiukkuisen -katseensa joka kerta kun he joutuivat lähelle tosiaan. Tuntui siltä -kuin hän olisi aikonut jotenkin purkaa sisuansa. - -Lopulta Beck ei enää voinut pidättyä. Hänen täytyi saada ilmaista -pojan kihlautumisen aiheuttama harmi, vaikkapa se tapahtuisikin hänen -omaksi vahingokseen. - -Salve oli koonnut köyttä peränpuolella, ja Beck oli seisonut ääneti -katsellen hänen askarrustaan. Mutta yht'äkkiä kapteeni puhkesi -puhumaan, ilman mitään aihetta ja ivallisin äänenpainoin: - -"Tunsithan sinä sen @@ sen Elisabet Raklevin, jonka minä sain -talooni! Nyt toi posti sellaisen ilahduttavan tiedon, että oma -poikani on mennyt hänen kanssaan kihloihin." - -"Onneksi olkoon, kapteeni!" vastasi Salve, kasvot ihan vaaleina. -Hänen äänensä petti, joten sanoja tuskin voi kuulla, mutta hänen -silmissään näkyi uhmaileva, hurja välähdys. - -"_Hänen_ olisi tietenkin pitänyt piika saada!" murisi kapteeni Beck -Salven poistuessa. "No, pahoitelkoon nyt tuota asiaa, niin muonan -huonous kenties unohtuu!" - -Iltasella Salve ja Nils Buvaagen olivat yhdessä isollaraa'alla -suorittamassa isoapurjetta koskevaa komentoa. Toiset miehet olivat -laskeutuneet alas, mutta Salve, joka halusi olla yksinään, seisoi yhä -pärtin varassa, kyynärpäät raakapuuhun nojaten. - -Heidän yläpuolellaan säteili taivaankansi kuin valtava, loistavin -kultanastoin koristettu kupukatto. - -Taivaanrannalta kohosi vinona Etelänristi, ja ehtootähti paistoi -lämpimässä yössä kirkkaan hopeisena, luoden valoa ja varjoa alas -kannelle. - -Alus kynti noidantulta ja sen vanavesi välkkyi sinertelevänä -fosforijuovana. - -Salven käytöksestä ja ulkonäöstä oli Nils arvannut jotakin erikoista -tapahtuneen. Nähdessään Salven jäävän mastoon jäi hänkin sanoen -mielellään hieman vilvoittelevansa sen sijaan että lähtisi makuulle -tukehduttavan kuumaan kojuunsa. - -Salve oli vaipunut mietteisiinsä. - -Hänen mielessään kohisi raskaana se ajatus, että Elisabet ja Beckin -poika olivat menneet kihloihin, ja hänen sydäntään kaiveli kapteenin -kertomatapa. - -Alhaalta keulakannelta kuului merimieslaulu. Siellä joku lauloi -kaihomielisesti neidosta, joka ensin antoi lupauksensa, mutta sitten -petti, uskoton. Laulun loputtua Salve kääntyi Nilsin puoleen, joka -erinäisistä huokauksista päättäen oli liikutettu. - -"Nyt sinä vetistelet toisen miehen morsiamen vuoksi, Nils; mutta mitä -olisitkaan tehnyt, jos hän oli omasi?" - -"Vaimoniko?" kysyi Nils säikähtäen. Hän ei kyennyt saamaan ajatusta -heti itselleen selväksi ja käänsi leveät kasvonsa toveriinsa päin. - -"Niin. Etkö sydämestäsi haluaisi nähdä hänet heitettävän meren -syvyyteen?" - -"Kaarinani meren syvyyteen? Ei, mieluummin hyppäisin sinne itse." - -"Niin, mutta jos hän olisikin ollut sinulle uskoton?" jatkoi Salve -jälleen ilkeästi ahdistaen mies parkaa. - -"Hänpä ei ole uskoton." - -Nils ei kyennyt abstraktisiin harkintoihin eikä suostunut -keskustelemaan asiasta sen enempää. Hän oli kuitenkin loukkaantunut -ja laskeutui vähän ajan kuluttua alas sanaakaan sanomatta. - -Salven katkerat katselmukset ylhäällä raakapuulla olivat johtaneet -varmaan tulokseen: hän oli päättänyt karata heti "Junon" Rioon -saavuttua. Hän ei halunnut enää astella samalla permannolla kuin -Elisabetin appiukko. - -"Mieluummin mereen kuin takaisin Arendaliin!" mutisi hän ryhtyessään -kapuamaan alas. - -Yöllä, kuun noustua, tuli Nils, joka ei ollut saanut rauhaa -kojussaan, jälleen Salven luo. - -"Mitä olisin tehnyt, kysyit sinä. Minä sanon sen sinulle", @@ virkkoi -hän hetkisen vaiettuaan, luotettavissa kasvoissaan ajatuksen koko -ankaruus, @@ "minä olisin kuollut siihen paikkaan." - -Salve seisoi hetkisen häntä silmäillen. Kuun valossa lankesi hänen -kasvoilleen omituinen kalpea kajo. - -"Näetkös", virkkoi hän pilkallisesti, laskien kätensä Nilsin olalle, -"minulla ei ole vaimoa, mutta minä olen kumminkin kuollut siihen -paikkaan @@ kas niin, nyt minä lasken pelkkää leikkiä!" Hän lähti -pois nauraen teennäisesti, lyhyttä naurua. - -Nils Uvaagen jäi seisomaan epäröiden ja mietteissään Oli mahdollista, -että Salve piti häntä pilkkanaan. Mutta toisenlainen tunto oli -sentään painavampi. Se sanoi hänelle, että hän oli katsahtanut -epätoivoiseen ihmismieleen, ja hän tunsi syvää sääliä. - -Purjehdittiin hiljalleen koillista kohti pitkin Brasilian rantavesiä -joka ainoa purje ylhäällä. - -Aamuisin, koiranvahdin lopulla, kun aurinko nousi komeana merestä, -nousi raitis maatuuli tuoden mukanaan kaikenlaisten hyvänhajuisten -yrttien tuoksuja. - -Silloin parveilivat isot albatrossit ja kaikenlaiset merilinnut -vilkkaasti aluksen ympärillä, ja näkyviin tuli ahdistettuja -lentokalaparvia. - -Tuulenhenki kävi vähitellen yhä lämpöisemmäksi ja vienommaksi, kunnes -purjeet iltaisin riippuivat velttoina tyvenessä ilmassa. Kuljettiin -tuskin viisi solmuväliä vahtiajassa, ja helle oli suurimman osan -päivää ihan sietämätön. - -Kapteeni Beck oli yhä ennallaan @@ kuin vihainen jumala. Hän oli -päättänyt masentaa miehistönsä, jonka väitti tottuneen laiskuudessa -huonoille tavoille. - -Taivaanrannalle kerääntyneet pilvenlongat antoivat helteessä -työskentelevälle iltapäivävahdille lisätyötä, sillä kapteeni käski -koota purjeet. Sen sijaan, että tähän asti oli liikuttu täysin -purjein, levättiin nyt ilman riepuakaan odottaen rajumyrskyä. - -Se ei ollutkaan niin ankara kuin kapteeni oli luullut. - -Sensijaan tuli kamala rankkasade ja välkkyvä, räjähtelevä ukkossää, -jollaista saa kokea ainoastaan näillä vesillä. Yön pimeyttä näytti -valaisevan alinomainen, ristiin rastiin poimetteleva tuli, josta -silmät ihan huikenivat. - -Kello kahden tienoissa rajusää äkkiä tyyntyi, ja ylhäällä mastojen -huipuissa näkyi sähköisessä ilmassa syttyvän suuria lieskoja. Pian -hulmahti jokaisen raakapuun nokasta kuin kirkas kaasuliekki @@ aivan -kuin olisi mies kulkenut niitä sytytellen. Keskellä isoamastoa leijui -suuri, kirkkaasti paistava kuu. - -Ilmiö näkyi toista tuntia, ja useat pelästyneet uskoivat sen -ennustavan turmiota. - -Aluksessa oli yleensäkin tapahtunut ihmeellisiä asioita viime -päivinä. Paitsi tuota valoilmiötä oli vielä kuultu valitusta -hiililastiruumasta. - -Purjeentekijä väitti nähneensä useina peräkkäisinä öinä miehen -kulkevan laivan keskiosasta perään päin pitkin kaidepuuta. Mies oli -hetkiseksi seisahtunut, osoittanut kädellään kompassia ja hävinnyt -vanaveteen. - -Toinen väitti nähneensä laivatontun kulkevan samaa tietä ja hyppäävän -mereen. Päähineineen päivineen ei tonttu ollut näyttänyt puolta -saappaanvartta pitemmältä. - -Tontun poistuminen ennustaa merimiesten taikauskoisen käsityksen -mukaan aina aluksen häviötä. - -Kaiken tuon täytyi jotakin merkitä, ja kun näki Beckin yhä riehuvan -kuin tuli tappuroissa, täytyi melkein otaksua pahan riivanneen sekä -kapteenin että aluksen. - -Lastiruumasta kuului yhä kummallisia ääniä. - -Ne olivat kuulostaneet melkein kuin valitukselta, kun luukku oli -ollut kiinni. Se kuitenkin jälleen avattiin, jottei ruumaan syntyisi -hiilikaasua. - -Kokki, joka kantoi vettä sieltä alhaalta, tuli eräänä päivänä -ylös takanasilmin ja väitti nähneensä siellä punanuttuisen miehen -istumassa. - -"Se on laivatonttu, joka valittaa aluksen kohtaloa", arveli joku -merkitsevästi. Mutta kun kokki siihen huomautti, että mies oli ollut -ainakin ison Andersin kokoinen, ja alkoi vielä varustella häntä -mustalla värillä ja kavioilla, niin syntyi ankara pelko. - -Eipä ollut enää mikään leikin asia olla moisessa aluksessa. - -Kapteeni Beck oli vastannut näihin otaksumansa mukaan uusiin -ärsytysyrityksiin jatkamalla nujerrustyötään. - -Vaikka Salve olikin liian älykäs uskoakseen noita taikoja, ei hän -kumminkaan moittinut syntynyttä tyytymättömyyttä, vaan vihjaili -siihen suuntaan, ettei olisi hullumpaa, jos kaikki, jotka suinkin -voivat, karkaisivat laivasta Riossa. - -Kun Beckille kerrottiin kokin viimeinen huomio, viittasi hän vanhan -merenvahapiippunsa pureksitulla suukappaleella puhujaan päin ja -virkkoi ivallisesti: - -"Luulenpa, että teidän jokaisen lastissa piilee riittävän tyhmä -paholainen. Eikö kukaan uskalla lähteä hiiliruumaan? Vai pitääkö -minun itse mennä?" - -Ensimmäinen perämies tarjoutui seuraamaan häntä. - -Mutta samassa ilmoittautui Salve selittäen puolestaan lähtevänsä -alas hiiliruumaan yhtä mielellään kuin mastoonkin. "Siellä ei ole -läheskään niin kuuma!" lisäsi hän pilkallisin vihjein. - -Lyhdyn valossa tarkastaessaan pimeätä ruumaa löysi Salve punaiseen -villanuttuun paetun miespahasen, joka oli kiivennyt piiloon -köysikasan päälle. - -Hän oli musta kuin neekeri ja selitti, kannelle tultuaan, -kuolemanrangaistuksen uhalla karanneensa rykmentistään Montevideosta -ja aikoneensa pysytellä piilossa, kunnes alus saapuisi Rioon. - -Hän oli tullut laivaan lähdön edellisenä iltana pimeän aikaan ja -oli kätkeytynyt hiiliruumaan. Kun luukku suljettiin, oli hiilikaasu -vähältä hänet tukehduttaa, ja hän oli voihkinut siellä maatessaan. -Sitten hän oli pitänyt varansa ja hiipinyt öisin peräkannella -olevaan laivavenheeseen, jossa oli maannut hengittäen raitista ilmaa -suunnilleen auringonnousuun asti. Muutaman kerran hän oli ollut -keittiössä ja löytänyt ruokaa ja kompassin luo hän oli toisinaan -pysähtynyt, koska matka tuntui loppumattomalta ja hän tahtoi päästä -varmuuteen siitä, että alus tosiaankin kulki pohjoiseen, kohti Rioa, -jonka nimen hän oli kuullut satamassa mainittavan. - -Hän oli nuori, hintelä, vilkassilmäinen mies, ei Salvea pitempi ja -näöltään espanjalainen tai portugalilainen. Hän osasi kumminkin -välttävästi englannin kieltä. - -Kapteeni Beckiä hänen selityksensä epäilytti, sillä hän näytti -kuuluvan korkeampaan säätyyn kuin tavallinen sotamies, ja se seikka, -että hän pelkäsi ilmaista itseänsä, vaikka jo oltiin avoimella -merellä, sai kapteenin päättelemään, että hän kuului valtiollisen -vainon alaisiin, joiden oli Riossakin paras pysytellä piilossa. - -Kapteeni käski antaa hänelle ruokaa ja lupasi sallia hänen menevän -maihin sillä tavalla kuin itse parhaaksi näki. Mutta mitään apua hän -ei saanut odottaa, koska kapteeni ei halunnut joutua hänen tähtensä -tekemisiin viranomaisten kanssa. - -Salve, joka useimpain merimiesten tapaan osasi hieman -englanninkieltä, liittyi vähitellen espanjalaiseen, jonka havaitsi -hupaiseksi ja sangen älykkääksi veikoksi. - - - - -15. - - -Kevyen iltapäivätuulen kuljettamina he liukuivat Rio Janeiron -ahtaaseen väylään @@ yhteen maailman kauneimpia @@ valtavain -graniittivuorten väliin, joista toinen vielä hehkui punaisena -auringonpaisteessa toisen kohotessa varjosta sinipunervana vasten -ilman puhdasta sineä. - -Toisella puolella, "Sokerikeon" juurella, oli Prajan linnoitus, -toisella Castel Santa Cruz, ja suoraan heitä vastapäätä, korkeimmalla -huipulla satamassa kohosi solakka signaalitorni. - -Kaikki tämä luonnonkauneus vaikutti voimakkaasti Salveen. Hän tunsi -tuona hetkenä katuvansa karkaamispäätöstään. - -Viranomaisten tullessa laivaan työskenteli brasilialainen -rauhallisesti toisten miesten joukossa, ja heidän ei onnistunut -tarkastuksen aikana havaita, että kapteenin ilmoittamassa miesluvussa -oli yksi liikaa. Salve oli lainannut hänelle vaatteet. - -Satamaluotsi, tärkeännäköinen, punaisin kukin koristetulla -panamahatulla varustettu mulatti sitävastoin huomasi piankin, että -miehistön keskuudessa vallitsi tyytymättömyyttä, sillä alusta -ankkuripaikalle Ilha das Cobrasiin sijoitettaessa kaikui vorokkilaulu -jälleen sangen kiihtyneenä. Ja ne runnarit, jotka jo samana iltana -ilmestyivät heidän luokseen laiturille, olivat varmaan saapuneet -hänen vihjauksestaan. - -Kapteeni Beck oli tyytymätön sekä itseensä että miehistöön. - -Hän oli aina tuittupäinen lämpimässä ilmanalassa ja koki usein -hyvinkin kiitettävästi itseänsä hillitä, mutta se johti vain sitäkin -ankarampiin purkauksiin vartioimattomina aikoina. - -Pojan kirje oli hänen mieltään katkeroittanut, ja nyt, luullessaan -arvovaltaansa loukatun, hän oli käynyt taipumattomaksi. - -Niillä miehillä, jotka aikoivat laivasta lähteä, oli kuitenkin täysi -syy odottaa, kunnes tavallisuuden mukaan saivat satamassa osan -palkkaansa. - -Mutta jo seuraavana yönä olivat brasilialainen ja Salve kadonneet. - -Seurasi ankara, satamapoliisin avulla toimeenpantu etsiskely, -varsinkin sen runnarin luona, jonka oli nähty juttelevan miesten -kanssa. Mutta hänen omatuntonsa näytti kotitarkastuksen aikana niin -puhtaalta, että poliisi arveli hänen tällä kertaa tosiaankin olevan -syyttömän. - -Beck vahvisti nyt yövahtia luotettavimmilla miehillään, antoi siirtää -aluksen iltaisin ulommaksi laiturista eikä päästänyt ketään maihin. - -Hän oli saanut ansaitsemansa kiitoksen, @@ virkkoi hän katkerasti -@@ kun oli auttanut tuota punapaitaista lurjusta, joka oli -vastapalvelukseksi vienyt hänen parhaan miehensä. Salven karkaaminen -kiukutti häntä enemmän kuin hän halusi itselleen tunnustaa. - -Kapteeni Beck oli lupauksensa mukaan pitänyt huolta siitä, että -ensimmäinen perämies opetti Salvelle merenkulkuoppia, ja oli -sitäpaitsi hautonut mielessään ajatusta, että Salve saisi hänen -toimesta luovuttuaan "Junon" kuljetettavakseen. Kapteeni näet -oivalsi, ettei hän ollut milloinkaan tavannut rehdimpää eikä -luotettavampaa nuorta miestä, joka samalla oli harvinaisen lahjakas. - -Salve oli ajatellut brasilialaisen varmaan keksivän neuvon heidän -satamaan päästyänsä eikä hän näissä toiveissaan pettynytkään. -Brasilialainen oli osannut tehdä hänelle monia palveluksia. - -Ennen lähtöänsä pisti Salve hopeakuorisen kellonsa, johon oli -puukonkärjellä piirtänyt "Muistoksi Salve Kristiansenilta", Nilsin -liivintaskuun. Nils kuorsasi ankarasti viereisessä kojussa. - -Kansivahdin huomaamatta molemmat miehet sitten kiipesivät yön -hiljaisuudessa kiinnitysköyttä pitkin laiturille. - -Salven seuralainen näytti hyvin tuntevan tienoot ja olevan samalla -kovin arka. He karttoivat kaikkia valaistuja katuja ja seisahtuivat -usein pimentoon tähyämään yöpoliisia. - -Kun he olivat tunnin ajan kulkeneet ahtaita katuja, alkoi rakennusten -lomiin ilmestyä puutarhamuureja, joiden yli levittelivät oksiansa -pomeranssipuut levittäen väkevää tuoksuansa tyyneen yöhön. - -He olivat jättäneet taakseen Catumby-nimisen esikaupungin ja -astelivat nyt avoimen paikan poikki toiseen esikaupunkiin, -Mata-Porcaniin. Toisella puolen näkyi kukkulalla -linnoituksentapainen, kivimuurin ympäröimä rakennus. - -Salven kumppani käyttäytyi näillä main ylen pelokkaasti ja tuli -sanoneeksi, että rakennus oli rangaistuslaitos, jonka tienoilla aina -liikkui patrulli. - -Runsaan puolen tunnin kuluttua hän vihdoin pysähtyi erään -puutarhamuurin luo, missä oli pienoinen portti, katsahti varovasti -ympärilleen ja virkkoi kummantapaisen kiireesti: - -"Tästä meidän täytyy yli @@ sitten ei ole hätää." - -Hän nousi Salven selkään ja veti sitten hänetkin muurille, hyppäsi -alas pieneen puutarhaan ja alkoi kuin mieletön kieriä ruohikossa -huutaen huutamistaan: - -"Salvado! Salvado!" (Pelastettu, pelastettu!) @@ Sitten hän riensi -pienen rakennuksen luo, joka lepäsi puolittain puiden varjossa, -koputti oveen omalla tavallansa ja huusi: - -"Paolina! @@ Paolina!" - -Yöpuvussa oleva naishenkilö, jonka ääni kaikui nuorekkaalta, mutta -hieman syvältä, avasi kaihtimen ja kurkisti ulos. - -"Federigo!" virkkoi hän väristen, ja sitten seurasi nopeita -kysymyksiä ja vastauksia espanjan kielellä, jota Salve ei ymmärtänyt. - -Hän käsitti vain, että nainen kummastui nähdessään vieraan miehen, -ja että Federigo rauhoitti häntä sanalla "amigo" ja lyhyellä -selityksellä. - -Nainen avasi nopeasti oven ja syleili kiinteästi Federigoa, suuteli -hänen kumpaakin poskeansa ja nyyhkytti. - -Paikkakunnan tavan mukaan hän sitten tarjosi Salvelle poskeansa ja -säpsähti hieman, kun mies ei näyttänytkään tarkoitusta ymmärtävän, -nyökkäsi vain ja virkkoi puolittain englannin, puolittain espanjan -kielellä: "Good evening, señorita!" - -Nyt huomasi señorita innoissaan unohtaneensa mantiljinsa ja juoksi -kiireesti heidän luotansa. - -Paolina oli Federigo Nunezin sisar. Hän, hänen vanha äitinsä ja -lisäksi eräs vanhahko mulattinainen, joka oli ollut Paolinan -imettäjä, olivat talon ainoat asukkaat. - -Pian hän tuli takaisin, mukanaan kynttilä, viiniä, leipää ja -hedelmiä, asettui osaaottavasti veljensä viereen ja laski -käsivartensa hänen olalleen. Veli kertoi innokkaasti viittilöiden, -kasvot kertomuksen elävänä kuvastimena. - -Äkkiä Federigon kasvot muuttuivat kalpean intohimoisiksi, ja hänen -mustat silmänsä salamoivat. Hän iski kädellään ilmaa, ikäänkuin olisi -tikaria käytellyt ja nauroi niska kenossa ivallisesti riemuiten, niin -että valkeat hampaat loistivat. - -Salve ymmärsi, että Federigo oli surmannut jonkun henkilön -Montevideossa, luultavasti päästäkseen karkuun, ja että hän pelkäsi -Rion poliisin saaneen tiedon asiasta. Hän istui tuijotellen Federigon -sisarta. Hän oli solakka ja joustava nainen, viehkeä ja samalla -uhkea, sellainen tumma kaunotar, joita löytää vain etelästä ja joiden -kasvoissa ja hehkuvassa katseessa on ihmeellinen eloisuus. - -Ilmeiden leikki, joka muistutti veljeä, vaikutti kuitenkin -epänaiselliselta Salveen, josta jo oli tuntunut vastenmieliseltä se, -että señorita tavan takaa katseli häntä pitkään ja tutkivasti. - -Miten olikaan: Elisabetin syvät, puhtaat, pohjoismaiset kasvot -kuvastuivat tuona hetkenä hänen mieleensä niin selvästi, että hän -olisi hyvin voinut ne piirtää. - -Sen sangen vähän imartelevan ilmeen, joka tämän vertailun vuoksi -vaistomaisesti kohosi hänen kasvoilleen, huomasi Paolina sattumalta -aikoessaan juuri ryhtyä tuliseen tapaansa kiittämään häntä siitä, -mitä hän oli tehnyt veljen hyväksi. - -Hän jäi hetkiseksi seisomaan, hämmästyneenä ja hieman epäröiden. -Hänen kasvoissaan välähti näkyviin jotakin kalpeata ja silmissä -oli outo ilme. Sitten hän astui Salven luo, tarttui hänen käteensä -niinkuin oli nähnyt Salven tullessaan tervehtivän, ja lausui -jokseenkin kylmästi joitakin sanoja, joiden tuli ilmaista hänen -kiitollisuuttansa. - -Sitten hän herätti vanhan mulattinaisen, joka ryhtyi järjestämään -paria kaislavuodetta, ja toivotti hyvää yötä luomatta katsettaan -Salveen. - -Federigo oli sillä välin mennyt äitinsä luo, ja Salve kuuli heidän -juttelevan kiihkeästi. - -Salven mieleen oli odottamatta johtunut se, minkä hän olisi -mieluimmin tahtonut unohtaa. Hän makasi kauan valveilla raskaissa -mietteissään, joiden esineenä oli Elisabet. - -Sitten hän uneksi joutuneensa käärmeenpesään, missä hänen oli -ankarasti taisteltava isoa käärmettä vastaan, joka yritti iskeä -häneen katosta ja seiniltä ja jonka hiiluvissa silmissä hän lopulta -tunsi Paolinan katseen. - - * * * * * - -Señoritan sanottiin aamupäivällä lähteneen vanhan mulattinaisen -seurassa ostoksille ja tutkimaan, oliko ryhdytty etsiskelyihin. - -Sointuakseen paremmin ympäristöönsä oli Salve pukeutunut hienoihin -sinisiin verkavaatteisiinsa. Ne hän oli kuljettanut mukanaan -nyytissä, muutamain muiden esineiden ja Montevideossa maksetusta -palkasta jäljellä olevien rahojen ohella. - -Oli ilmeistä, että hän näytti komealta sievässä merimiespuvussaan, -sillä Federigon äiti silmäili häntä ihan ihmeissään, kun heidät -esiteltiin toisilleen. Hän oli nähtävästi otaksunut poikansa ystävän -karkeaksi brasilialaiseksi matruusiksi, jollaista väkeä kansan -pohjasakka siellä ylimalkaan on. - -Hän itse oli kutistunut, pergamentinkeltainen vanha nainen, jonka -paksu harmaa tukka oli sidottu niskaan yksinkertaiseen solmuun. -Hänellä oli sormissa joukko tukevia sormuksia ja korvissa raskaat -kellukat. Pienet pistävät silmät puhuivat sammuneista intohimoista, -ja hänen kasvoissaan näkyi vielä selvempänä se rottamainen ilme, joka -silloin tällöin pilkisti pojan piirteistä. Salve havaitsi piankin, -että hän oli vajonnut juoppouteen. - -Eukko pysytteli isomman osan päivää varjonpuolella olevissa suojissa -tai pienessä kuistikossa acachacasta ja vettä säätävillään ja -alinomaa pyöritellen ja polttaen savukkeita. - -Kaikesta huolimatta kohtelivat sisarukset häntä kunnioittavasti, ja -selvää oli, että hän oikeastaan johti kaikkia heidän aikeitansa. - -Ave Marian aikaan iltasella lepäsi hän useinkin humalassa polvillaan -ja mutisi rukouksiaan lähtien sitten kohta makuulle. - -Kotiin tullessaan vältti señorita edelleen Salven puoleen -kääntymistä. Salve näki hänen antavan rahoja veljelleen, jonka hieman -murheellisiksi vetäytyneet kasvot jälleen kirkastuivat. - -"Mitä sinä olet tehnyt sisarelleni?" kysyi Federigo hymyillen eräänä -päivänä. "Hän ei ole sinulle hyvä. Hän on vaarallinen", virkkoi hän -vakavasti ja lisäsi sitten ikäänkuin harkiten: - -"Niin kauan kuin olet tässä talossa, olet kumminkin hyvässä suojassa; -mutta nyt olet saanut varoituksen." - -Federigoa samoinkuin Salveakin alkoi pitkä kotiaresti vähitellen -ikävystyttää. - -Sisaren pyynnöistä huolimatta hän lähti illalla ulos ja palasi hyvin -myöhään. Hänen mielialansa oli synkkä ja kiihtynyt, ja Salve voi -hänen katkonaisista lausumistaan ymmärtää, että hän oli menettänyt -pelissä kaikki rahansa. - -Salve oli jo toisena aamuna huomannut, että talossa vallitsi -rahanpuute. - -Eräänä päivänä olivat veli ja sisar molemmat huonolla tuulella. Salve -kuuli heidän kiivaasti riitelevänkin. - -Sopivana hetkenä hän toteutti tekemänsä päätöksen jättämällä -Federigolle rahansa, yhtä ainoata hopeapiasteria lukuunottamatta. Hän -näet halusi maksaa puolestaan. - -Federigo otti rahat, joskin empien, ja illalla hän oli jälleen -ulkona. Sisar istui kotona kuistikossa. - -Hän ja Salve eivät voineet keskustella, kun eivät osanneet toistensa -kieltä, ja Salvea tuo välimuuri lähinnä ilahdutti, koska siten sai -olla ihan rauhassa. - -Señorita oli kuitenkin viime aikoina silmäillyt häntä uteliaasti ja -oli useita kertoja käskenyt veljensä kysyä häneltä yhtä ja toista. - -Hänen mielikuvapiirinsä ei näyttänyt ollenkaan avaralta. Kysymykset -koskivat aina samaa asiaa: millaisia naiset olivat hänen maassaan. -Niinpä osasi Salve piankin asiaankuuluvat iskusanat ulkoa. - -Salven istuessa illalla tuolissaan kulki señorita hänen selkänsä -taitse ja silitti ikäänkuin sattumalta kevyesti hänen hiuksiansa. - -Jos tukka olisi ollut sähköinen, olisi sen rätinä hyvin ilmaissut -Salven kiukkua. - -Kotiin palatessaan heitti Federigo harmistuneena lakkinsa tuolille -ja joi ahnain siemauksin lasin rommia, jonka näki pöydällä. Hänellä -ei ollut enää sitä sievää viittaa, joka oli ollut hänen yllään hänen -lähtiessään. - -"Minä olen menettänyt pelissä kaikki sinun rahasi!" huudahti hän -englannin kielellä, enempää kursailematta, Salvelle, ja lausui sitten -epämiellyttävästi nauraen jotakin sisarelleen, jonka kasvoista näkyi, -että hän oli heti arvannut asian oikean laidan. - -"Tässä on minun viimeinen piasterini", virkkoi Salve ojentaen -hopearahan Federigolle. "Eikö sovi koettaa sillä onneansa?" - -"Hänellä on onnea rakkaudessa", virkkoi Paolina kärtyisesti ja -lapsellisen taikauskoisesti. "Hän on kihloissa." - -Veli keikutteli piasteria etusormensa varassa ja tulkitsi hymyillen -sisarensa sanat. Salve loi kärsimättömän silmäyksen señoritaan ja -vastasi: - -"Minä en ole kihloissa @@ en nyt enkä milloinkaan!" - -"Onneton rakkaudessa!" huudahti señorita riemuiten. "Ja viimeinen -piasteri! Huomenna me voitamme sata, kaksi sataa, Federigo!" - -Se kuulosti hänen sydämensä vakaumukselta. Hän tarttui mandoliiniin -ja tanssi muutamia askelia edestakaisin lattialla ja katseli Salvea, -omituinen ilme silmissään. - -"Riennä, Federigo @@ vielä tänä iltana!" huudahti hän sitten äkkiä -heittäen mandoliinin sohvalle. "Huomenna hänen onnensa voi olla -mennyttä." - -Hän tempasi veljen hatun, painoi sen hänen päähänsä ja työnsi hänet -ulos ovesta lähtien itse hänen jäljessään sulkemaan puutarhan porttia. - -Señorita ja Salve istuivat kahden odottamassa lampun valaisemassa -huoneessa, jonka ovista ja ikkunoista tulvi sisään tummissa lehvissä -välkehtivä, tuoksuva kuutamoyö. Señorita alkoi tarjoilla Salvelle -rommia ja vettä ja pyörittää hänelle savukkeita. Hän oli kuumeisen -hermostunut ja kiiruhti tavantakaa puutarhanportille. - -Salve istui tyynenä tupakoiden ja maistoi silloin tällöin juomaansa; -señorita keinui ruokotuolissa silmäillen häntä. Salve kuuli -huokauksen, ja señorita virkkoi mielistelevän hiljaisella äänellä: - -"Pelkäänpä, ettei Federigolla ole onnea." - -Salve oli riittävän viisas yskän ymmärtääkseen. - -Hän näki myös varsin hyvin, että señorita oli kaunis istuessaan -siinä polvi kämmenten välissä ja siro jalka ojennettuna, mutta hänen -ainoa tunteensa oli harmi sen johdosta, että moinen brasilialainen -letukka uskalsi asettaa itsensä Elisabetin rinnalle. Hän heitti äkkiä -savukkeensa ja lähti puutarhaan salaamatta harmiansa. - -Hän vihasi naisia siitä lähtien, jolloin se ainoa, josta hän piti, -oli hänet pettänyt. Nyt hän käveli ankaran mielenliikutuksen vallassa -edestakaisin. - -Hän käveli siellä vielä, kun Federigo palasi @@ viittansa -hartioillaan ja pussi kainalossa, riemuiten ja kiihdyksissä. "Lähes -kolmesataa piasteria!" huusi hän rientäen juoksujalkaa sisään. - -Sisar nukkui siellä sohvassa. - -Hän hypähti haltioissaan ylös kuullessaan uutisen, ja Salve näki -sisarusten lapsellisen iloisina levittävän hopearahoja pöydälle -jakaen ne kolmeen osaan. - -Kun Salve kumminkaan ei millään muotoa suostunut ottamaan takaisin -muuta kuin yhden piasterinsa, tuli señoritan silmiin jotakin melkein -nöyrän ihailevaa. Hän ei käsittänyt sellaista uhrausta, mutta tunsi -kuitenkin siinä piilevän jotakin ylevää. Hieman mietittyään hän -ojensi kätensä ja virkkoi: - -"Señor, antakaa minulle se piasteri, joka on kädessänne, niin saatte -minulta toisen!" - -Salve antoi sen hänelle, ja hän suuteli sitä ihastuneena useita -kertoja. - -"Sen minä panen peliin huomisiltana!" huudahti hän iloissaan ja kätki -sen poveensa. - -Hän voitti tosiaankin muutamia piastereita ja palasi iloa säteillen. - -Mikäli Salve ymmärsi, eli koko perhe yksinomaan uhkapelin varassa. - -Poika kuului tosiaankin johonkin puolueeseen, ja hänellä näytti -olevan toiveita päästä vapaaehtoisen joukon päälliköksi, jos kapina -saataisiin syntymään. - -Ennen señoritan huomaavaisuuksia oli Salve viihtynyt varsin hyvin -tässä yksinäisessä ja hiljaisessa elämässä. Mutta nyt, kun hän -ilmeisesti pysytteli koko päivän kotosalla hänen tähtensä, koristeli -itseänsä ja liehakoi jos jollakin tavalla, alkoi asia käydä -sietämättömäksi. Kun sitten "Juno" vihdoin oli lähtenyt, selitti hän -eräänä päivänä aikovansa lähteä satamaan hakemaan pestiä. - -Señorita kalpeni, mutta hillitsi itsensä heti, jopa hymyilikin -leikillisesti. - -Myöhemmin suostutteli hänen veljensä Salvea siirtämään lähtönsä kolme -päivää tuonnemmaksi voidakseen ottaa osaa erääseen ystäväpiirin -kokoukseen, joka oli määrätty pidettäväksi yöllä eräässä -esikaupungissa. - -Illalla, veljen ollessa tapansa mukaan pelaamassa, istui señorita -kynnyksellä, isot hiuksensa hajallaan. Hän näytti kaihomieliseltä -ja näppäili silloin tällöin kitaraa hiljaa hyräillen ja kiinnittäen -Salveen mustien silmiensä katseen. - -Salve, joka istui huoneessa, näki olevansa tavallaan piirityksessä. -Hänen teki oikeastaan mieli lähteä hänen ohitsensa ulos ovesta ja -pujahtaa puutarhaan, mutta siinä oli tiellä señorita, ja hän tiesi -sellaisen menettelyn herättävän paheksumista. - -Ainoa merkki siitä, ettei hän ollut tilanteeseen tyytyväinen, oli se, -että hän hikoili jokseenkin ankarasti. - -"Aiotko lähteä pois?" kysyi vihdoin señorita alakuloisesti, melkeinpä -rukoilevasti. - -"Aion, señorita!" vastasi Salve harmistuneesti. - -Samassa tempasi señorita jotakin poveltaan ja hypähti seisaalleen. - -Stiletti, jonka hän sinkosi kädestään, lensi viheltäen ohi Salven -korvan ja jäi väristen seinään hänen päänsä viereen. - -Señoritan joustava vartalo oli vielä heiton asennossa, kasvot olivat -kalpeat ja silmät salamoivat. Sitten hän taivutti äkkiä ruumistaan -taaksepäin ja alkoi nauraa. - -"Pelästyitkö?" kysyi hän. Mutta Salve ei näyttänyt pelästyneeltä; -hän oli kylmän katkeroitunut ja koska ei voinut ajatellakaan -taistelevansa naisen kanssa, antoi hän stiletin jäädä seinään, vaikka -olikin ensin aikonut siihen tarttua. - -"Näetkös!" sanoi señorita hypäten äkkiä luo ja temmaten aseen -seinästä. Hän alkoi nauraen heittää sitä seiniin eri kohtiin, joihin -se sattui joka kerta ihan pilkulleen. - -"Sinä pelkäsit @@ tunnustahan", virkkoi hän ilkamoiden, istuutui -askareestaan kuumana Salven luo ja katsoi häntä suoraan silmiin, -kyynärpää pöytään nojaten. "Sinä pelkäsit ja nyt sinä olet vihainen. -Eivätkö sinun maasi naiset ole sellaisia?" - -Salve silmäili häntä kylmän torjuvasti. "Eivät, señorita!" vastasi -hän lyhyeen ja lähti puutarhaan. - -Señorita tarttui jälleen kitaraan ja alkoi kiihkeästi itsekseen -hyräillä. Se ei ollut enää mikään tanssisävel, vaan kuulosti -uhkaavalta. Uhkaava sävy oli hänen silmissäänkin, ja sävel tunkeutui -kuiskauksena hänen hampaittensa välitse. - -Illalla hän sitten tuli keimailevasti hymyillen Salven luo ja ojensi -hänelle maan tavan mukaan savukkeen, jota oli alkanut polttaa. - -Kun Salve hieman epäkohteliaasti kieltäytyi, huudahti hän äkkiä -hurjistuen, jalkaa polkien: - -"Señor!" - -Samassa hän kuitenkin taas hillitsi itsensä ja sanoi näennäisen -hyväsydämisesti hymyillen ymmärtävänsä, ettei tapa ollut sellainen -Salven kotimaassa. - -Salve tunsi mielensä melkoisesti keventyvän, kun Federigo palasi -kotiin ja kertoi puheenaolleen kokouksen tulevan pidettäväksi -seuraavana iltana. - - * * * * * - -Federigo vei Salven huonosti valaistuun kapakkaan, jossa oli pari -kolme huonetta, toinen toisensa takana. - -Sisin huone oli täynnä mitä erilaisimpiin yhteiskuntaluokkiin -kuuluvia miehiä. Useilla heistä oli yllään nukkavierut -sotilasunivormujen tapaiset. - -Uloimmassa huoneessa hän näki heti sisäänastuessaan joukon -merimiehiä, jotka nyökkäsivät hänelle nähdessään hänen -merimiespukunsa; @@ he näyttivät olevan yankee-poikia. - -Kaikki joivat acachacasta, ja kaiken yllä leijui tupakansavu sumuna, -jonka keskeltä kaikui korviasärkevä melu ja juttelu. - -Miesten joukossa liikkui ilman mitään säätyrajoitusta paremmin -tai huonommin puettuja naishenkilöitä, joista muutamat seisoivat -kiihkeännäköisinä pelipöydän ääressä sisimmässä huoneessa. - -Federigo kuljetti Salven syrjään pitkän pöydän luo, jonka ympärillä -istui joukko ruskeita, parrakkaita miehiä päässä leveälieriset hatut, -yllään nahkahousut ja kantapäissä kannukset. - -Salvea ei seura miellyttänyt; ne muistuttivat härkäpaimenia, joita -hän oli nähnyt Montevideossa, mutta vieläkin enemmän pahantekijöitä. - -"He kuuluvat Mendezin vapaajoukkoon", kuiskasi Federigo esittäen -hänet pöydän päässä istuvalle päällikölle, voimakkaalle, -punervanaamaiselle miehelle, jolla oli isot mustat viikset ja pienet, -vilkkaat silmät, jotka salaa tarkastelivat Salvea moneen kertaan. - -Tavantakaa he kilistivät laseja huudahtaen: "Alas Fejo!" mutta -pysyttelivät muuten rauhallisena; @@ he odottivat "capitanoa". - -Juoman vaikutuksesta kävivät hekin sentään äänekkäämmiksi, ja useat -heistä alkoivat pelata keskenään. - -Useiden toisten pöytien ääressä istui samanlaista väkeä. Toisissa -pöydissä, joiden ääressä näkyi osalta hyvinpuettuja kaupunkilaisia, -keskusteltiin vain kuiskaten. Nämä henkilöt näyttivät pelokkailta. He -nähtävästi odottivat kärsimättöminä capitanoa. - -Äänekkäät huudot, nauru ja melu kiihtyivät. Näkyi jo juopuneita -kasvoja, ja usealla taholla riideltiin ja iskettiin nyrkkejä pöytään. - -Federigo, jolla oli monta tuttavaa, oli hävinnyt joukkoon. Salven -vierustoverit pelasivat innokkaasti noppaa kaivaen pieniä hopearahoja -suurista nahkakukkaroista, jotka näyttivät aiotun sisältämään ihan -toisenlaisia summia. - -Salvesta tuntui, ettei hän ollut milloinkaan nähnyt niin konnamaisia, -rahanahneita naamoja kokoontuneena yhteen paikkaan, ja samalla hän -oli päättänyt olla ryhtymättä heidän kanssaan mihinkään tekemisiin. - -Tärkeintä oli päästä heistä erilleen ehjin nahoin. Salve tunnusteli -povitaskuansa, jossa hänellä oli puukko. - -Eräs pohjoisamerikkalainen, joka oli Salvea hänen sisäänastuessaan -tervehtinyt, kehoitti häntä istuutumaan heidän joukkoonsa, mutta hän -kieltäytyi toistaiseksi, koska tunsi olevansa silmälläpidon alaisena. - -Samassa hän ihmeekseen huomasi señoritan seisovan pelipöydän ääressä. - -Hän pelasi intohimoisesti menettäen panoksen toisensa jälkeen. - -Isäntä, joka itse hoiti pelipöytää, oli pitkä, laiha portugalilainen, -kasvot pitkät, kellertävät ja pää melkein ihan kalju. - -Isäntä silmäili señoritaa koko ajan nöyrän surkuttelevasti. -Lakattuaan harmistuneena pelaamasta señorita viittasi hänet tavallaan -käskevästi syrjään. - -He juttelivat innokkaasti, ja Salve huomasi señoritan vilkaisevan -häneen päin. Se sai hänet miettimään. - -Señorita oli tavattoman kalpea, ja Salve näki hänen vihdoin ojentavan -isännälle kätensä. Isäntä suuteli sitä ylen onnellisen näköisenä. -Sitten señorita äkkiä hävisi. - -Isännän kasvot loistivat koko illan, ja hän kumarsi veitikkamaisesti -Federigolle hänen kulkiessaan pelipöydän ohi. - -Tullessaan sitten jälleen hetkiseksi Salven lähettyville Federigo -kuiskasi ivallisesti: - -"Minä luulen sisareni myyneen tänä iltana sielunsa ja menneen -kihloihin rikkaan Antonio Varezin kanssa; @@ onnittele minua, -ystäväni!" - -Salve huomasi nyt isännän tavantakaa puhuttelevan pöydän päässä -istuvaa miestä, joka yritti yhä salaa silmäillä Salvea. Se ei -tuntunut Salvesta ollenkaan miellyttävältä. - -Pohjoisamerikkalainen, pitkä, voimakas mies, jolla oli vaalea parta -ja jäykät yankee-kasvot sekä kappale nauhaketta nutunhihassa, seisoi -pelipöydän ääressä menettäen dublonin toisensa jälkeen. - -"Se on petospeliä, poikaseni!" virkkoi hän englannin kielellä -Salvelle, jonka kanssa hän ilmeisesti halusi päästä puheisiin. - -"Samoin uskon minäkin", vastasi Salve, "tämä on huono pesä!" - -"Minkä maan miehiä sinä olet?" - -"Norjalainen." - -"Ahaa @@ norwayman! Hyvää meriväkeä. Karannut Riossa?" kysyi hän -sitten hymyillen, ikäänkuin vastaus olisi ollut itsestään selvä. - -"Pelaanko sinun puolestasi?" - -"Minulla ei ole rahaa." - -"Tässä on guinea pestiksi 'Star and Stripes' laivaan, joka on -lähdössä Valparaisoon ja Chincasiin!" huudahti amerikkalainen nauraen -ja heitti pöytään kultarahan, jonka heti hävisi. - -Hän kääntyi, vei käden suulleen ja sanoi: - -"Vielä yksi pestistä!" - -Seuraavan kultarahan kävi samoin kuin edellisenkin. - -"Vielä yksi!" kuului jälleen ja tulos oli sama. - -Salvea alkoi äkkiä tympäistä tuo tungetteleva pelaaja, joka hävisi -hänen kustannuksellaan. Miehen kasvot eivät hilpeydestään huolimatta -näyttäneet hänestä ollenkaan miellyttäviltä. Hän huusi kiivaasti: - -"Pelaa omasta puolestasi, yankee!" - -Pelaaja ei ollut kuulevinaan, vaan toisti kylmäverisesti nyökäten: - -"Vielä yksi pestistä!" - -Nyt Salven kärsivällisyys loppui. - -Hän oli koko ajan istunut penkin ja seinän välisessä kapeassa -solassa, miehiä kummallakin puolellaan, joten hän ei päässyt -paikastaan. - -Siepaten lujasti kiinni vierustoverinsa hartioihin hän hyppäsi -yht'äkkiä yli pöydän, päin tuota hävytöntä pelaajaa. Hänen teki -sanomattomasti mielensä vapautua kaikesta, mihin oli kietoutunut, ja -raivata itselleen tie ulos. - -Samassa kuului uloimmasta huoneesta huudettavan: "Poliisi!" Siellä -sammuivat valot. - -Pian senjälkeen kävi samoin siinä huoneessa, missä Salve seisoi -parhaillaan ankarasti purkaen vihaansa kohti amerikkalaista, joka -ihmeekseen näki hänen seisovan vastassaan. - -Vihamielinen suhde muuttui kuitenkin heti ystävälliseksi. Salve, -joka oli nähnyt isännän astelevan kiireesti päin, tunsi parin miehen -käyvän itseensä käsiksi ja työntävän kohti erästä ovea, joka ei -johtanut ulos. - -"Auta, yankee! Tässä on konnanjuonia @@ pieni ovi oikealla!" huusi -hän neuvokkaasti. Samassa sulkeutui ovi hänen takanaan. - -Hänen suunsa sulki kohta liina, hänet heitettiin kumoon ja kädet ja -jalat sidottiin. Sitten hänet työnnettiin pimeään sivuhuoneeseen @@ -kuten hänestä näytti, kaapin taakse, jonka läpi huoneeseen kuljettiin. - -"Hm", tuumi yankee kylmäverisesti, "toivonpa, ettei pesti mene -menojaan." Sitten hän lähti rauhallisesti hakemaan poliisia avukseen. - -Salve oli varma siitä, että oli kuullut señoritan kuiskaavan äänen. - -Pian senjälkeen hän kuuli kaapin oven avautuvan ja näki naisen -itsensä seisovan vieressään lamppu kädessä. - -Nainen silmäili häntä ilkkuen ja valutti samalla öljyä hänen -kasvoilleen. - -Hänen ilmeensä kävi vähitellen inhoittavaksi kuin kostonhimoisen -naarastiikerin, jonka täytyy pidättää raivoansa. Sitten hän riensi -jälleen ulos, paukahduttaen oven lukkoon. - -Salve makasi lujasti sidottuna, kädet selän takana, mutta hänen -onnistui siitä huolimatta tavattoman notkeutensa avulla vihdoin saada -povitaskusta putoamaan veitsensä, jolla leikkasi nuorat poikki. - -Hän seisoi kuunnellen puukko kädessä. - -Ei kestänyt kauan, ennenkuin hän kuuli amerikkalaisen äänen ja -poliisin, joka tuntui etsivän. - -Hän alkoi huutaa, ja oli seuraavana hetkenä vapaa. - -"Hän on meidän aluksemme miehiä!" sanoi yankee ottaen haltuunsa -Salven, joka nyt mielellään kuului minne hyvänsä, kunhan ei vain -mihinkään tässä kaupungissa, ja senvuoksi tyytyi rauhallisesti -kohtaloonsa. - -"Ovatpa ne raapineet sinua kelpo tavalla, poikaseni!" virkkoi -amerikkalainen hieman ivallisesti nähdessään Salven kasvot. - -"Mielisinpä nähdä isäntää sitä ennen", sanoi Salve kylmästi. Hän -tunsi kamalaa kostonhalua. - -"Niin, mutta sitäpä me emme mieli", virkkoi amerikkalainen kuivan -käskevästi. "Me emme halua hammastella poliisin kanssa. Sitäpaitsi -minä olen jo pelastanut vähät pestirahat." - -Amerikkalaiset ympäröivät Salvea tiheänä kehänä, joten hänellä ei -ollut mitään muuta neuvoa kuin lähteä mukaan. Mutta amerikkalaiseen -suuntautuva katse osoitti, että pestiä koskevan kysymyksen täytyi -tulla heidän kesken uudelleen käsiteltäväksi laivalla oltaessa. - - - - -16. - - -"Star and Stripes", joka lepäsi satamanedustalla unionilippu -kahvelipurjeessa, oli pitkä, musta, sukeva pursi. Miehiä siinä oli -kaksineljättä. - -Se näytti erittäin miellyttävältä, ja Salve kiitti kaikessa -hiljaisuudessa onneansa, joka oli johdattanut hänet niin hyvään -alukseen. - -Oltiinpa vielä niin kohteliaita, että annettiin hänelle oma koju -kannen alla. - -Hänen sanomattomaksi harmikseen ovi lukittiin ulkopuolelta, ja hänen -alkaessaan sen johdosta pitää melua, annettiin hänen tietää, että -hänen oli tyytyminen vankinaoloonsa niin kauan kuin vielä viivyttiin -Riossa. Hän ymmärsi, että hänen peljättiin karkaavan. - -Alhaalla oli sietämättömän kuuma ja sitäpaitsi kuului koko ajan -ikäänkuin sairaiden valitusta viereisestä suojasta. Salve piti -tällaista kohtelua kerrassaan halpamaisena. Lastauksessa puuhailtiin -lakkaamatta koko yö ikäänkuin olisi ollut tulinen kiire päästä -lähtemään, ja aamupäivällä nostettiin ankkuri kohta kun viimeisen -tavaraproomun sisältö oli saatu laivaan lastatuksi. - -Kun Salve muutaman tunnin kuluttua laskettiin vapaaksi, olivat he jo -avaralla merellä satamansuun ulkopuolella. - -Kapteeni, kolme perämiestä ja useita alempia päällysmiehiä -käveli kannella kultanauhakkein koristetuissa päähineissään ja -univormumaisissa vaatteissa ikäänkuin sotalaivassa, ja vahdissaolijat -olivat aseistetut. - -Miehistö sitävastoin oli melkein poikkeuksetta ryysyihin -puettua väkeä. Siihen näytti kuuluvan kaikkia kansallisuuksia: -englantilaisia, irlantilaisia, saksalaisia ja amerikkalaisia; -sitäpaitsi puoli tusinaa neekereitä ja mulatteja. - -Kun ei kukaan hänestä sen enempää välittänyt, kulki hän toistaiseksi -missä halusi. - -Mutta kun Salve sitten näki aavanpuoliselta laidalta laskettavan -mereen ilman mitään juhlamenoja kokonaista kolme ruumista, jotka oli -huolimattomasti kääritty purjekankaaseen, alkoi häntä kammottaa. - -Ne olivat osanneet salata satamaviranomaisilta, että laivassa raivosi -keltakuume. - -Vielä kaameammalta alkoi asia tuntua, kun pieni, kalpea laivapoika, -jonka kanssa hän ryhtyi puheisiin, kertoi alhaalla makaavan useita -sairaita ja tiesi yhden äsken mereen lasketuista kuolleen edellisenä -päivänä juuri siinä kojussa, jossa Salve oli viettänyt yönsä. - -Salve oli ihan kuohuksissaan. - -Illalla kutsui hänet luoksensa kapteeni, jolla oli venemies -vierellään. Kapteeni oli laiha, tarmokkaannäköinen, suunnilleen -neljänkymmenen vuoden ikäinen mies, jonka jyrkkäpiirteisiä, hieman -onttoposkisia kasvoja kiersi tiheä, tumma poskiparta ja sirosti -kammattu kiiltävä tukka. - -Hän seisoi polttaen hienoa piippuansa, jonka varsi oli helmiäisellä -koristeltu, silloin tällöin maistaen mustaa kahvia kattoikkunalla -olevasta kupista. - -"Mikä on nimesi?" kysyi hän nyökäten vastaukseksi Salven -tervehdykseen. - -"Salve." - -"Salve", toisti kapteeni murtaen nimeä englanniksi, @@ "ja -norjalainen?" - -"Hän näyttää liian kelpo mieheltä noiden toisten lurjusten joukkoon", -mutisi hän venemiehelle. - -"Kokenut matruusi, vai kuinka?" - -"Niin." - -"Sinä olet saanut pestiksi kolme guineaa, eikö totta?" jatkoi -kapteeni imaisten pari kertaa piippuansa ja katsahtaen tilikirjaansa. -"Kuukauden palkan." - -"En, kapteeni!" Salve selitti, miten asianlaita oli. "Pestiä en -ole oikeastaan ottanut ennenkuin nyt, jolloin minun lienee pakko -se tehdä, @@ mutta minua on tähän asti kohdeltu kuin koiraa, jopa -huonomminkin!" - -Kapteeni ei ottanut kuullakseen jälkihuomautusta, päätti vain -lyhyesti ja karskisti: - -"Ne kolme guineaa kuuluvat hänelle, Jenkins! Menköön keulamärssyyn, -siellä tarvitaan kunnon meripoika kaikkien kelvottomani avuksi." - -"Pelatkaa toiste omaan laskuunne, älkää matruusien vahingoksi", -huomautti hän sitten hiljaa ja ivallisesti; Salve kuuli sen sentään. - -Niin oli se keskustelu ohi. Venemiehen kasvot ennustivat, että Salve -saisi tilaisuuden sattuessa maksaa voittonsa. Hän kulki liikutellen -ulkonevaa leukaansa ja kierrellen vaaleata poskipartaa sormensa -ympärille. - -Eräs mulatti parka, joka pesi keittoastioita, sai toistaiseksi -sijaisena kokea kostoa. Nuhdeltuaan häntä lyhyeen venemies iski -hänet pampulla kumoon, niin että hän jäi pitkäksi ajaksi makaamaan -kykenemättä liikahtamaankaan. - -Tuo kuohutti Salven mieltä, mutta vielä enemmän häntä ihmetytti, kun -hän näki miehen heti senjälkeen tarttuvan jälleen työhönsä, ensin -rauhallisesti pyyhkien kastrullista omaa vertansa. - -Jonkinlaista kohtuutta luulisi koiramaisessa nöyryydessäkin olevan, -arveli Salve kiukuissaan melkein suoden miehelle ansaitsemattoman -iskun. - -Purjeentekijältä hän sitten sai kojuvaatteet ja varastonhoitajalta -palkkansa tiliin merimiespuvun niiden melko lailla tärveltyneiden -hienojen vaatteiden sijaan, jotka hänellä oli yllään. - -Seisoessaan myöhemmin alhaalla järjestämässä kojuansa hän näki -toisella puolen purjekangasvaatteisiin puetun miehen samoissa -askareissa. Hän ei voinut erehtyä @@ se oli Federigo. - -Salve sai myöhemmin kuulla, että hän oli joutunut poliisin huostaan -kapakassa sattuneen rytäkän aikana. - -Hän oli nähnyt laivamiehen pelastavan Salven ja kun hänen itsensäkin -onnistui matkalla päästä pakoon, oli hänkin turvautunut alukseen. - -Sisaren konnamaisuuden aiheuttama harmi kiehui vielä liian kiivaana -Salven mielessä, vaikka hän uskoikin, ettei Federigo ollut jutussa -mitenkään osallisena. - -Näytti kumminkin siltä, että hänellä oli tavallaan paha omatunto, -sillä he eivät jutelleet toisilleen, vaan käyttäytyivät kuin -ventovieraat. Brasilialaisen ilmeestä näki, että hän tunsi itsensä -nöyryytetyksi, mutta siinä oli samalla sellaista, mikä kehoitti -Salvea olemaan varuillaan. - -Salvelle selvisi pian, ettei hän olisi voinut joutua mahdottomampaan -alukseen. - -Miehistö oli koottu New Orleansin ja Charlestonin telakkain -pohjasakasta; kaikkien kasvoissa näkyi paheiden ja häpeällisen elämän -jälkiä, ja heidän kesken kaikui alinomaa mitä karkein sadattelu ja -jumalanpilkka. - -Pampun iskut ja kammottava käytös kuuluivat päiväjärjestykseen, ja -se, jota asia koski, voi odottaa vain vahingonilon ilmauksia toverien -taholta. Mitään oikeutta ei voinut saada; kysymykseen tuli ainoastaan -se, missä määrin asianomaista suojelivat upseerit tai miten hän oli -onnistunut takaamaan tovereita miehikseen. - -Amerikkalaiset ja irlantilaiset vetivät lukuisimpana kansallisuutena -yhtä köyttä kohdellen joka päivä julmasti kaikkia heikompiansa. - -Seitsemän tai kahdeksan kehnosti puettua espanjalaista ja -portugalilaista, joilla oli aina varalla veitsi, olivat kumminkin -suljettuna joukkona tavallansa heidän veroiset. Heidän joukossaan oli -Federigokin. - -Varsinkin kärsi heidän halpamaisesta käytöksestään eräs sairas -espanjalaisraukka, jota oli ajettu työhön, kunnes hän ei enempää -jaksanut. - -Salve käsitti voivansa näissä oloissa luottaa vain itseensä. -Amerikkalaiset ja irlantilaiset, jotka aluksi näyttivät aikovan lukea -hänet miehekseen, kääntyivät näet vähitellen hänelle vihamielisiksi. -He olivat närkästyneet siitä, ettei hän välittänyt heidän -toveruudestaan, epäilivät hänen pitävän itseänsä liian hyvänä, ja kun -sitten kävi ilmi, että hän oli erinomainen merimies, tuli lisäksi -kateus. - -Mutta kaikkein pahimmin vaikutti mister Jenkins, joka osasi -viekkaasti saada matruusit uskomaan, että upseerit suosivat Salvea. - -Tässä suhteessa osoittautui kuitenkin Federigo odottamattoman -ystävälliseksi, ja Salve oivalsi saavansa kiittää häntä siitä, -etteivät kaikki portugalilaisetkin olleet hänelle vihamielisiä. Siitä -johtui, että he molemmat jälleen lähenivät toisiansa. - -Miehistön keskuudessa pelättiin varsinkin erästä luisevaa, -kuparinruskeata ja arpista irlantilaista. Hän joutui toisinaan -todellisen raivon valtaan, kun hänen paha verensä sattui -kuohahtamaan. Ennen Rioon saapumista hän oli ollut kahleissa, koska -oli eräänä päivänä kannella ollessaan vannonut tappavansa kapteenin. - -Paitsi häntä oli laivassa vielä pari kolme muuta samanlaista pukaria, -jotka kumminkin pitivät keskenään jonkinlaista aselepoa. - -Upseereilla oli syynsä olla ylimalkaan puuttumatta miesten kesken -sattuviin kiistoihin. - -Eräänä päivänä, kun isokello soitti ruualle, antoi mister Jenkins -Salvelle määräyksen, jonka hän sai suoritetuksi vasta kaikkien -toisten jo istuttua pitkän pöydän ääreen. - -Hänen tullessaan oli kaikki syöty, joten hän jäi ilman päivällistä. - -Seuraavana päivänä sattui käymään ihan samoin, joten hänen täytyi -tyytyä aamiais- ja illallisannoksiin, ja kolmantena näytti taas -olevan samoin laita, sillä mister Jenkins määräsi hänet jälleen -sopimattomaan aikaan sellaiseen työhön, jota suorittaessaan hän -välttämättä myöhästyisi aterialta. - -Salve oli hyvin ymmärtänyt, mikä oli tarkoituksena. Kun hän -oli verrattomasti kunnollisempi ja reippaampi kuin kukaan muu -keulamärssyn miehistä, ei mr. Jenkins ollut päässyt häntä mitenkään -rankaisemaan. Mutta nyt oli aikomus päästä toista tietä hänen -kimppuunsa. - -Ollessaan yksin vahdissa edellisenä iltana oli Salve suunnitellut, -mitä tekisi. Nälkiintyessään ja heikontuessaan hän joutuisi armotta -mr. Jenkinsin pahoinpideltäväksi. Mutta miten hyvänsä, joka -tapauksessa oli parempi kärjistää asiat heti paikalla kuin sortua -hitaasti perikatoon. - -Suoritettuaan tehtävänsä hän riensi ruokapöydän ääreen, missä miehet -olivat jo aterialla, kaksi saman kulhon ääressä. - -Hän istuutui irlantilaisen luo, jonka huomasi olevan yksin kulhollaan. - -"Anna tänne!" virkkoi hän kylmästi. - -Irlantilainen vain silmäili häntä ivallisesti, nähtävästi oudoksuen -Salven rohkeutta, mutta jatkoi häiriytymättä syöntiänsä. - -Salve tajusi, että tässä täytyi voittaa. - -"Henki hengestä, irlantilainen!" huusi hän hypähtäen seisaalleen. Kun -toinenkin samassa nousi, iski hän häntä kasvoihin niin kiivaasti, -että hän tupertui yli rahin, seinää vasten. - -Syntyi hurja tappelu. - -Irlantilainen nousi kuin vertavuotava härkä, sieppasi orresta -malspiikin ja iski sillä syvän haavan Salven poskeen, jossa -myöhemmin, oli ainainen arpi. - -Sitten välkähtivät puukot. - -Salve liikkui kuin teräsvieteri, kaksinverroin vikkelämmin ja -kylmästi laskevammin kuin hänen raivoisa, mutta kömpelö vastustajansa. - -Salven huulilla oli kalpea hymy; hänen iskunsa sattuivat tavantakaa -ja tappelu päättyi siihen, että toinen, ankarasti verta vuotaen ja -melkein tajuttomana, kompuroi ulos ahtaasta ovesta pelastuakseen. - -Monet iloitsivat nähdessään pelätyn irlantilaisen joutuvan häviölle, -ja sitä mielialaa oli Salven kiittäminen siitä, että sai tapella -tappelunsa yksin hänen kanssaan. - -Salve iski puukkonsa pöytään kulhonsa kupeelle, katsoi ympärilleen ja -kysyi: - -"Onko täällä muita, jotka aikovat anastaa minun ruokani?" - -Kukaan ei vastannut. - -"Minun tekee nyt kovin mieleni ratkaista asia tällä kertaa!" jatkoi -hän välittämättä siitä, että veri vuoti pitkin hänen kasvojaan ja -käsiään. "Minulta on jäänyt saamatta kaksi päiväannosta. Nyt minä -sensijaan pidän vadin yksin seuraavina kahtena kertana @@ ja haluanpa -kuulla, mitä irlantilainen tai kuka muu tahansa siitä asiasta -arvelee." - -Irlantilainen makasi kojussaan haavakuumeessa koko viikon, ja tapaus -oli herättänyt kunnioitusta Salvea kohtaan. - -Kaikesta huolimatta hän arvasi aloittaneensa epätoivoisen pelin ja -tiesi voivansa selviytyä kaikista näistä konnamaisista ihmisistä -ainoastaan yhä häikäilemättömällä käytöksellä, joten hänen täytyi -tulla ainakin yhtä pelätyksi kuin irlantilainen. - -Senpävuoksi hän ei odottanutkaan toisten haasteita, vaan alkoi -tahallaan käyttäytyä häikäilemättömästi jakaen oikeutta mielin määrin. - -Mies, jota lähinnä irlantilaista eniten pelättiin, oli leveäharteinen -mulatti, joka muitta mutkitta käytteli ryöstöjärjestelmää niihin -nähden, jotka eivät olleet minkään puolueen suojatteja. - -Salve, joka hänkin oli kerran joutunut kärsimään hänen ryöstöistään, -oli nähnyt hänet useissa tappeluissa, tutkinut hänen omituista -taistelutapaansa ja saanut selville, ettei mies ollutkaan niin väkevä -kuin hän halusi toisille uskotella. - -Salve ryhtyi hänen kanssaan kinastelemaan vanhan asian johdosta, ja -tappelu päättyi nytkin ehdottomasti hänen edukseen. - -Hänellä oli nimenä Januarius (Tammikuinen) pyhimyksen mukaan, ja -Salve vakuutti kykenevänsä kylvettämään hänet kaikkina muinakin -vuoden kuukausina. - -Mies ei ollut lainkaan rohkea eikä näyttänyt sen koommin haluavan -ryhtyä tappelemaan. Irlantilaisesta sitävastoin saattoi heti hänen -jälleen kannelle tultuaan havaita, että hän halusi koettaa uudestaan. - -Aihetta ei tarvinnutkaan kauan odottaa. Salve tarttui siihen kohta -voidakseen esiintyä kiihkeänä haastajana. - -Sairaan espanjalaisparan saappaat olivat eräänä päivänä näyttäneet -irlantilaisesta houkuttelevilta, ja hän käyskeli nyt ne jalassaan. - -"Kuulehan, irlantilainen", virkkoi Salve ensinmainitun kulkiessa -eräänä iltapäivänä hänen ohitsensa, "sinä astelet huonoissa -saappaissa. Minä neuvon sinua jättämään ne takaisin, tai muuten en -hellitä, ennenkuin olen vetänyt ne jalastasi, ymmärrätkö?" - -Irlantilainen loi häneen hurjan katseen, mutta kalpeni kuullessaan -ankaran uhkauksen @@ Salve puolestaan näytti säteilevän -tyytyväiseltä, ikäänkuin olisi vain odottanut huvin alkamista. - -Mies teki virheen asettumalla puolustusasentoon sensijaan että olisi -hyökännyt, ja typertyi jo parista odottamattomasta iskusta Salven -hyökätessä tiikerinä hänen kimppuunsa. - -Miehistö kokoontui heidän ympärilleen. Molemmat taistelijat -käyttelivät asetta, ja Salve piti sanansa: hän veti saappaat -pyörtyneen vastustajansa jalasta ja vei ne espanjalaiselle. - -Salve ei ollut voimiltaan läheskään niiden monien veroinen, -joiden hän tiesi nyt vain etsivän sopivaa tilaisuutta päästäkseen -hänen kimppuunsa. Senvuoksi täytyi alinomaa asettaa kaikki yhden -ainoan kortin varaan, jotta tilanne säilyisi siedettävänä, täytyi -käyttäytyä häikäilemättömämmin, välittää vähimmin hengestään ja -olla halukkain tappelemaan. Siksi ryntäsi hän arvelematta kimppuun -vähäpätöisimmästäkin syystä, ja kun hän uhkasi, tiesi hän aina pitää -sanansa. - -Alinomaa ylenmäärin jännitetty tarmo meni hänelle lopulta veriin kuin -kuume, ja hänen kasvoihinsa tuli pahasisuinen ilme. - -Häntä aljettiin pitää yhtenä niistä hillittömistä miehistä, -jotka usein päättävät päivänsä raakapuunnokassa tai kapteenin -revolverinkuulan satuttamina. - -Heissä raivoaa sokeana, kostoa vaatien pilkattu ihmisluonto; @@ -muuten ei voi selittää kaikkea sitä suunnatonta pahanilkisyyttä ja -niitä hurjia kohtauksia, joita useissa valtamerialuksissa sattuu. - -Upseerit iloitsivat kaikessa hiljaisuudessa irlantilaisen ja mulatin -hirmuvallan sortumisesta. Heille oli eduksi, että miehistön kesken -vallitsi riita ja eripuraisuus, sillä jos kaikki nuo konnat olisivat -olleet yksimielisiä, olisi kapinavaara ollut uhkaamassa. - -Ennen Rioon tuloa oli kapteeni, kuten sanottu, antanut kahlita -irlantilaisen. Samaan aikaan hän oli muitta mutkitta ampunut alas -raakapuulta erään, jota, hän piti häiriöntekijäin päämiehenä. - -Salveakin katseltiin nyt epäluuloisemmin, ja kapteeni ihmetteli, -kuinka oli voinut niin kovin erehtyä miehestä. "Mutta", arveli hän, -"roskaväki se tekee kaltaisekseen." Salve oli joka tapauksessa -kunnollisin ja palveluksessa luotettavin matruusi, mitä aluksessa oli. - -Mr. Jenkins väisti nyt häntä vaieten, sillä hän oli kuullut Salven -vannoneen tahtovansa "nähdä hänen sisuksensa", jos mr. Jenkins -uskalsi häntä loukata. - -Salvesta näytti kuitenkin selvältä, että mr. Jenkins mietti jotakin -juonta häntä vastaan. - -Kävi pian ilmi, että niin oli laita. Eräänä päivänä Salve kutsuttiin -kapteenin luo, joka piti oikean tutkinnon, tuon uhkaavan lauseparren -johdosta. Salve tunnusti sitä käyttäneensä, koska mr. Jenkins yritti -häntä ahdistelemaan. - -"Minä tahdon pois laivasta kohta kun saavutaan Valparaisoon, -kauemmaksi minä en ole sitoutunut lähtemään. Muuten on elämä minulle -ihan yhdentekevä", lopetti hän synkästi. - -Kapteenilla lienee hänelläkin ollut omat ajatuksensa mr. Jenkinsistä, -sillä Salve pääsi odotetusta ankarasta rangaistuksesta joutuen vain -neljäksitoista vuorokaudeksi vedelle ja leivälle. - -"Se kesyttää sinua, poikaseni!" virkkoi kapteeni. - -Salven istuessa kopissaan laihan muonan varassa huvittelihe mulatti, -jonka hän oli voittanut, syömällä lämpimiä liharuokiansa ihan -oviluukun suulla, jotta tuoksu tunkeutuisi koppiin ja ärsyttäisi -vankia. Mr. Jenkins oli antanut suostumuksensa tähän huvitukseen. - -Salve oli aluksi iloinen siitä, että oli päässyt rauhaan. - -Mutta erään kerran päivällisaikaan hän pisti päänsä ulos aukosta. Hän -oli nälkiintynyt ja ärtyisä. - -"Kuulehan, mulatti!" aloitti hän. - -Mulatti katsahti häneen irvistellen niin että valkoiset hampaat -loistivat ja oli kovin tyytyväinen nähdessään temppunsa tepsivän. - -"Sinulla kai on siinä hyvää ruokaa?" - -"On, hyvin hyvää!" vastasi mulatti vahingoniloisena ja ylen -tyytyväisenä. - -"Se saa minut ajattelemaan tulevaisuutta", jatkoi Salve leppoisasti, -"ajattelemaan, miltä sinä sitten näytät, kun minä pääsen vapaaksi. -Minä survon sinut nuuskaksi, ystäväiseni! Etkö ole tullut sitä -ajatelleeksi?" - -Mulatti jatkoi syömistään, mutta kävi yhä miettivämmäksi. - -Hän, kuten sanottu, ei ollut erikoisen rohkea, ja lopulta ruoka -ilmeisesti alkoi häntä tympäistä. - -"Sinähän olet sen näköinen kuin söisit itseäsi", virkkoi Salve -pitkähkön vaitiolon jälkeen, jonka aikana hän oli pitänyt silmällä -toisen yhä aremmaksi käyvää ilmettä. "Niin käy, ystäväiseni, @@ ellet -@@" - -"Ellen?" tiedusti mulatti korviaan teroittaen. - -"Ellet sinä pidä huolta siitä, että minä saan joka päivä -ruoka-annoksesi. Nyt on vain viisi päivää jäljellä, ja minä olen -nähnyt nälkää yhdeksän päivää sinun syödessäsi; sehän on oikeus ja -kohtuus. Jos mr. Jenkins näkee sinun pistävän minulle ruokaa, niin -tiedät joutuvasi rangaistavaksi. Sinun tulee siis olla varovainen -ja itse pitää lautasta luukulla, joten hän luulee sinun syövän ihan -minun nokkani alla." - -Ehdot olivat kiusalliset. Mulatti ei vastannut, istui vain villavine -päineen alakuloisessa ja mietteliäässä asennossa. - -Mutta seuraavana päivänä hän asettui lautasineen leveästi luukulle, -ja Salve otti armotta jok'ikisen murenan. - -Hänelle oli tärkeätä pysyä voimissaan, sillä hän tiesi henkensä -muutoin olevan menoteillä. - -Kopista päästyään hän ei ollut lainkaan "kesyttynyt", vaan yhtä -sotaisa kuin ennenkin. Sen hän osoitti verisessä ottelussa, jossa hän -omasta aloitteestaan edusti Federigoa erästä amerikkalaista vastaan -ja jossa brasilialainen olisi epäilemättä joutunut pahoin tappiolle. - -Salve ei hänestä välittänyt. Hän piti miestä petollisena, juonikkaana -ja tunnottomana, mutta auttoi häntä toveruuden vuoksi, sillä -toveruudella on noiden hylkiöiden joukossa rikkomattomat lakinsa. -Sitäpaitsi hän oli nyt tottunut toveriinsa. - -Federigo oli hauska veikko, osasi jutella hieman mistä tahansa, -ja hänellä oli varsinkin muutamia teorioja, joita Salve vahdissa -ollessaan kuunteli mielelläänkin. - -Federigo selitti mahdikkaasti, ettei ole olemassa mitään uskontoa -eikä mitään jumalaa; sellaiset sadut kelpaavat vain hölmöille, joilla -onkin joka maassa oma uskonsa, minkä turvissa älykkäät ja papit heitä -puijaavat. - -Hän kertoi asian yhteydessä useita tarinoita pappien Brasiliassa -harjoittamista petoksista ja teki erään kerran varsin hupaista pilaa -siitä, mitä heidän taakseen jäävän Tulimaan asukkaat uskoivat. -Sanalla sanoen: hän asetti korkeimmalle väkevämmän oikeuden ja elämän -tarkoitukseksi piasterit, naiset ja vapauden. - -Mikäpä muu jumala kuin Salve @@ lausui hän kerran pilkallisesti @@ -olisikaan voinut estää irlantilaista surmaamasta espanjalaisparkaa -alhaalla ruumassa @@ ja mikä muu jumala kuin pelko estikään mr. -Jenkinsiä iskemästä häntä itseään kangella kuoliaaksi? - -Vaikka Salve halveksikin puhujaa, vaikuttivat hänen todistelunsa -häneen melkoisesti; sillä mikäpä jumala hänet pelastaisi, ellei hän -alinomaa pelastaisi itseänsä kaiken tämän roskaväen joukossa. Jos -sellaista ohjausta olisi ollut @@ mietti hän katkerasti @@ niin moni -asia olisi tapahtunut toisin hänen elämässään. - -Salve tunsi aina verensä kuohuvan sellaisten keskustelujen jälkeen. - -He purjehtivat Kap Hornin ympäri ja saapuivat Valparaisoon. - -Mutta sinä aamupäivänä, jolloin heidän piti tulla satamaan, -pistettiin hänet arestiin. Kapteeni, joka käsitti hänet hyödylliseksi -miesten kurissapitäjäksi, tahtoi olla varma siitä, ettei hän karkaisi -laivasta, kuten oli uhannut. - -Käytyään Chineos-saarella, josta otettiin linnunlantalasti Kiinaan -kuljetettavaksi, he purjehtivat Tyyntä merta, jonka yksitoikkoisuutta -häiritsi vain joku iso merilintu tai aluksen läheisyydessä -ruiskuttava etelämeren valas. - -Yksinäisinä öinä kimmelsi Eteläristi vinosti, heidän päänsä päällä. -Mutta laivalla ei ollut lainkaan rauhallista. - -Tuo pieni pähkinänkuori, joka pisteenä siirtyi pitkin ääretöntä -pintaa, oli alinomaa täynnä riitaa, murhahimoa ja jumalanpilkkaa. - -Osa miehistöä, irlantilainen johtajanaan, vaativat, että upseerit oli -surmattava ja laivasta tehtävä valaanpyyntialus. - -Eräänä iltana, kun Salve ja Federigo vahdissa ollessaan -keskustelivat, kysyi ensinmainittu äkkiä: - -"Mitä olisi sisaresi mahtanut minulle tehdä, ellen olisi päässyt -pakoon, Federigo?" - -He olivat tähän saakka karttaneet tuon arkaluontoisen asian -koskettelemista, ja Federigo vastasi vältellen: - -"Sitä en tosiaankaan tiedä; mutta hän osasi kyllä olla villitty." - -"Niin, @@ mutta mitä nyt luulet? Minä tiedän, ettet sinä ollut -asiassa osallisena." - -"Hm @@ eipä ole helppo sanoa", virkkoi Federigo huomattavasti -keventynein mielin, omituisesti hymyillen, ikäänkuin olisi -jonkunlaista nautintoa tuntien valikoinut mahdollisuuksia. @@ "Kerran -hän hitaasti valeli apinaa, joka oli purrut, kiehuvalla vedellä! @@ -Hän oli muuten varsin monipuolinen." - -Salvea pöyristytti, ja hänen kasvoihinsa nousi jokin ilme, jota -toinen kavahti kiiruhtaen lisäämään puoleksi leikillisen, puoleksi -lohduttavan huomautuksen: - -"Niin, nyt saa Antonio Varez parka maksaa, mitä on rikkonut, sillä -hänen täytyy mennä naimisiin hänen kanssaan @@ siitä saat olla varma! -@@ Niin, Paolina on rikas ja onnellinen!" lopetti hän huokaisten, -ikään kuin olisi sisartaan kadehtinut. - - * * * * * - -Elettyään puolentoista vuoden aikana monta kauhistavaa kohtausta -"Star and Stripes" aluksessa Salve erosi siitä vihdoinkin -New-Orleansissa saaden taskuunsa kelpo summan palkkarahoja. - -Seuraavissa aluksissa, joissa hän purjehti, oli toisenlaiset, mutta -ei paljoa paremmat olot. Salve oli nyt tottunut sellaiseen elämään ja -osittain tylsynyt huomaamaan sen huonoja puolia. - -Federigo seurasi häntä yhä nuhteettomana toverina. - -Salve oli koonnut rahoja, sillä hän ei etsinyt maissa tilaisuutta -päästä niistä erilleen kuten Federigo, joka aina menetti palkkansa -pelissä. Hän vihasi naisia, ja merimieskapakoissa häntä pidettiin -hurjan hillittömänä veitikkana, josta oli paras pysytellä loitolla. -Hänen kirkas älynsä sanoi hänelle sen katkeranlaisen totuuden, -että raha sittenkin on lopulta ylin voima ja mahti. Hän kantoi -kultarahojaan aina vyössään. - -Federigon alinomaista joukossa pysymistä alkoi Salve, joka arveli -tuntevansa ystävänsä perinpohjin, yhä varmemmin pitää vyössä -kantamiensa rahojen aiheuttamana. Hän epäili Federigon pitävän häntä -säästökassana, johon sopi tarpeen tullen turvautua. - -Kun siis Federigo kerran eräässä satamassa oltaessa ehdotti, että -he karkaisivat, lähtisivät kaivamaan kultaa muutamista kaivoksista, -joista silloin kovin huhuiltiin, ja jakaisivat saaliin, niin Salve -harkitsi kylmästi ja erikoisemmin närkästymättä olevan todennäköistä, -että hänen ystävänsä, kun he olisivat kaivettavansa kaivaneet ja -vaeltaisivat jossakin erämaassa, eräänä kauniina yönä pistäisi puukon -hänen kylkeensä ja anastaisi koko saaliin. - -Sellainen oli tämä ystävyys laadultaan @@ Federigo piti vielä enemmän -rahoista kuin hänestä. - -Senvuoksi Salve kieltäytyi lähtemästä, vaikka vaihtelu muuten olisi -häntä miellyttänyt. Heidän suhteensa pysyi yhä ystävällisenä. - - * * * * * - -Niin kului kaikkiaan neljä vuotta, ja Salve alkoi kovin ikävöidä -Eurooppaan @@ hän ei tahtonut itselleen tunnustaa tarkoittavansa -Norjaa. - -Etsittyään kauan sopivaa alusta kotiinpalaamista varten oli hän -edelleenkin brasilialaisen ystävänsä seurassa palkkautunut isoon -parkkilaivaan, joka oli kotoisin Hollannin siirtomaasta Curacaosta ja -matkalla Rotterdamiin ja Nieuwediepiin lastinaan tupakkaa ja rommia. -Muutamaa hollantilaista lukuunottamatta kuului miehistöön melkein -yksinomaan kreoleja. - -Salve tunsi nyt amerikkalaisen palvelusitoumuksen kaikki koukut ja -oli laillisesti jättänyt laivan heti sen saavuttua Nieuwediepiin. -Federigo ei aavistanut mitään, ennenkuin Salve lähtiessään asian -hänelle ilmoitti. - -Federigo kalpeni ja kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Salve -ei voinut oikein käsittää, oliko syynä ystävyyden loukkaaminen, -vai jonkinlainen pettymys, vai kenties molemmat seikat. Pienine -vilkuilevine silmineen Federigo tavallaan muistutti hätääntynyttä -rottaa. - -Vihdoin hän äkkinäiseen tapaansa lankesi Salven kaulaan ja huudahti: - -"Viimeisenä iltana minä tahdon ainakin juoda lähtömaljasi. Enpä -voi käsittää, kuinka voin tulla toimeen ilman sinua @@ olemmehan -pysytelleet kauan yhdessä!" - -Vastoin tervettä järkeänsä tunsi Salve tuon ajatuksen hieman -hellyttävän mieltä ja muistaessaan tuon lurjuksen tosiaankin -osoittamaa "kiintymystä" hän tunsi jotakin todellisen liikutuksen -tapaista. - -"Eipä auta, ystäväiseni", vastasi hän. "Olen asian niin päättänyt. -Mutta tänä iltana minä kestitsen. Istun 'Aurorassa' sinua -odottamassa." - -Siihen vuodenaikaan oli satamassa tavattoman paljon aluksia, ja -'Auroran' kapakka oli illalla täynnä meripoikia, jotka laulelivat, -näkivät toisensa jälleen tai tutustuivat toisiinsa paloviinan ääressä. - -Pienessä salissa anniskeluhuonetta vastapäätä tanssittiin soiton -pauhatessa Hampurin skotlantilaista ja Englannin jikiä uupumatta koko -ilta niin että permantopalkit notkuivat. - -Ymmärtääkseen oikeata merimiesten 'reeliä' täytyy nähdä sitä -tanssimassa miehiä, jotka ovat purjehtineet vuosikausia kaikilla -maailman kulmilla näkemättä ainoatakaan naista. - -He saapuvat maihin tuntien miehen ankaraa kaipausta ja vuosikausia -kytenyttä iloa ja silloin on tanssikin @@ Nieuwediepin tai -Portsmouthin tyttöjen keralla ja yhtä suuressa määrässä kumpaistenkin -kanssa @@ sanomattoman hurmaavaa. - -Jos jättää huomioonottamatta ihan rappeutuneista oloista ja -yksilöistä johtuvat poikkeukset, voinee sanoa, ettei missään -muualla koko maailmassa esiinny niin romanttista tunnetta naista -kohtaan kuin aluksessaan purjehtivan meripojan povessa. Rakkaus on -siellä luonnostaan rikkaampi ja monivivahteisempi kuin talonpojan -yksitoikkoisessa elämässä, ja sitäpaitsi tulee itse rakkaussuhde @@ -erossa elämisen vuoksi @@ paljon hartaammaksi ja säilyy menettämästä -ihanteellista hohtoansa arkipäiväisessä tavanomaisuudessa. - -Naimisissa olevaa merimiestä kunnioittavat salaa kaikki toverit, -joilla ei yleensä ole varaa sellaisen askelen ottamiseen. - -Merimies makaa keulakannella kertoen vilpittömän avomielisesti -vaimostaan tai morsiamestaan, miten he olivat toisiinsa suostuneet -tai mitä on ostettava tuliaisiksi satamaan saavuttua. Ja jos haluaa -meidän päivinämme etsiä hiljaista romanttista haaveilua, niin sitä -varmaan löytää laivojemme kansilta yksinäisten yövuorojen aikana. -Ei ole liioittelua, jos sanoo naisen oikeastaan olevan mukana -merielämässämme, joka ulkonaisessa katsannossa on usein hyvinkin -raakaa. Nainen väikkyy merimiehen mielessä ihasteltuna, lämpöisenä, -puhtaana ja ylhäisenä, etäisyyden aiheuttaman kuvitteluautereen -ympäröimänä. - -Salve ja Federigo istuivat viinalasiensa ääressä salinviereisessä -kamarissa, joka oli täynnä juttelevia ja juovia miehiä tai pareja, -jotka vetäytyivät hetkiseksi pois tanssista. - -Tukehduttavan kuumassa, tupakansavun ja höyryn himmentämässä salissa -näkyi tanssijoita, joiden kasvot olivat mitä erilaisimmat @@ useimmat -ruskeita ja ahavoituneita, monet parrakkaita, hattu huolettomasti -takaraivolla. Muutamilla oli suussa rikkoutunut liitupiippu, kaikki -olivat hurjan iloisia, valuivat hikeä ja tanssivat ihan uupumatta. - -He pyörittelivät somasti puettuja hollantilaisia tyttöjä, joilla -oli päässään pienet valkoiset päähineet ja helmat maan tavan mukaan -kiinnitettyinä niin, että sievät kengät ja valkoiset sukat pääsivät -oikeuksiinsa. Punaisiin villanuttuihin puetut ranskalaiset ja -ruotsalaiset meripojat, norjalaiset ja tanskalaiset sinisissään -ja laajalahkeisine purjekangashousuineen, amerikkalaiset ja -englantilaiset kokonaan sinisissä tanssivat siinä kilvan solmien -samalla ystävyysliittoja tai joutuen riitoihin, mistä myöhemmin -illalla oli seurauksena pullo paloviinaa tai tappelu. - -Salve ei ottanut osaa tanssiin; pauhaava hilpeys sai hänet apeaksi, -joskaan hän Federigon vuoksi ei päästänyt mielialaansa näkyviin. - -Federigo näytti kovin lohduttomalta ja istui alkupuolen iltaa -mietteissään, maistellen lasistansa. - -Ikkunanpielessä selkänsä takana Salve kuuli kahden nuoren miehen -puhuvan norjaa. Hänen sydämensä ailahti, sillä hän ei ollut moneen -vuoteen kuullut äidinkieltänsä. - -Myöhemmin illalla Federigo liikuttavan epäitsekkäästi täytti alinomaa -Salven lasia ja tuli @@ kuten näytti, yhä päihtyneempänä @@ useat -kerrat vahingossa läikyttäneeksi maahan oman lasinsa sisällön. - -Hän muuttui hieman puheliaaksi ja kertoi muistelon toisensa jälkeen -heidän yhteisestä elämästään. - -"Minä, näetkös, en unohda milloinkaan", virkkoi hän avomielisesti. -"En milloinkaan!" lisäsi hän viiltävästi hetkisen kuluttua, silmissä -hillityn vihan väike. - -Molemmat norjalaiset olivat jälleen tulleet sisään, ja toinen, joka -näytti hieman punaiselta ja kiihtyneeltä, lausui ihastuneita sanoja -eräästä salissa tanssivasta tytöstä. - -"Ei se mitään!" huudahti toinen torjuen. "Olisitpa nähnyt kauniin -Elisabetin Amsterdamin 'Tähdessä!' Mutta hänenpä kanssaan et saakaan -niin tanssia, poikaseni." - -Nuo sanat herättivät Salvessa äkkiä mielenkiintoa. Hän istui -jännittyneenä kuunnellen. - -"Mikäpä siinä olisi esteenä?" kysyi toinen hieman ihmeissään. - -"Ensinnäkään siellä ei tanssita ja toiseksi pitäisi siellä olla -vähintään laivuri liehakoimassa, ymmärrätkö? Minä näin hänet viime -kevännä 'Galathean' käydessä siellä, Hän jutteli kapteenin kanssa, @@ -hän näet on norjalainen. Siinä on ylpeä tyttö, tukka kuin kultakruunu -ja riki niin solakka, että sydäntä ahdistaa, kun joutuu hänen -läheisyyteensä." - -Salve painui mietteisiinsä ja kuunteli koko illan varsin -hajamielisesti kumppaniansa. - -Aavistus, että kysymyksessä saattoi olla Elisabet, oli iskenyt hänen -mieleensä, ja hän ei päässyt siitä erilleen, vaikka ymmärrys hänelle -sanoikin, että Elisabetin täytyi olla jo aikoja sitten naimisissa -meriupseerin kanssa. - -Salven mieli oli joutunut kuohuksiin, ja hänen teki nyt melkein -hurjasti mielensä päästä Arendaliin saamaan asiasta selkoa. - -Heidän lähtiessään oli Federigo humalassa, joten Salven täytyi -saattaa lohdutonta ystäväänsä pimeässä pitkin kapeata patoa, jonka -kummallakin puolella aaltoili meri. Federigo nojasi koko ajan hänen -käsivarteensa. - -Kun he olivat ehtineet padon keskivaiheille, näki Salye hänen tekevän -äkkinäisen eleen ja tunsi kupeessaan niin ankaran iskun, että -horjahti pari kolme askelta taaksepäin. Hän kuuli toisen raivosta -vapisevin äänin lausuvan: - -"Siinä saat Paolinan puolesta @@ sinä koira!" - -Hänen aikeittensa esine, rahavyö, oli pelastanut Salven, joka nyt -iski miehen kumoon, niin että hän kieri mereen. - -"Auttakaa! Auttakaa!" kuului merestä. - -"Pitänee se tehdä", vastasi Salve ivallisesti, "korean ystävyytemme -vuoksi. Mutta heitä minulle ensin veitsesi!" - -Salve kiersi taskuliinansa nuoraksi ja ojensi sen hänelle. - -"Sinä ja sinun sisiliskosisaresi olette muuten opettaneet minulle -yhtä ja toista", mutisi hän katkerasti. "Minä tosiaankin ansaitsin -joutua pistetyksi ja ryöstetyksi, kun voin silmänräpäystäkään luottaa -sinuun tai kehenkään muuhun." - -"No, pääsetkö sieltä?" - -Nähdessään Federigon hahmon kömpivän yli reunan hän virkkoi -ivallisesti: - -"Nyt meidän on sitten vihdoinkin erottava! Hyvästi, kelpo vanha -ystäväni!" - -Hän meni ja kuuli takanaan pimeässä brasilialaisen raivoissaan -polkevan tannerta. - - - - -17. - - -Tönsbergiläinen puulastialus tarjosi Salvelle sopivan tilaisuuden -päästä kotiin; hän näet toivoi, että hänet laskettaisiin maihin -Arendalin tienoilla. - -Omituisen syvä tunne valtasi hänen mielensä, kun hän jälleen astui -kotoiseen alukseen, kuuli ympärillään miesten juttelevan ja tunsi -olevansa heidän uteliaisuutensa esineenä. - -Hänen etelämaisen ruskeista kasvoistaan, vierasmallisista -vaatteistaan ja koko asustaan näkyi, että hän oli tullut rikkaista ja -suurenmoisista merimiesoloista, joista heillä ei ollut tietoakaan. - -Häntä pidettiin englantilaisena tai amerikkalaisena, sillä hän oli -tahallaan salannut kansallisuutensa. Laivurin ja hänen välinen -sopimus oli laadittu englanninkielellä. - -Nuo parrujenkuljettajat, joiden paksut vaatteet tekivät heidät -pikemmin raskaassa työssä ahertavan työmiehen kuin matruusin -näköisiksi, olivat melkein poikkeuksetta voimakasta, uskaliasta -väkeä. Liikuttavan vaikutuksen teki häneen kaikkien kasvojen rehti -ilme, jollaista hän ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Hän häpesi kulkea -puukko salaa mukanaan, kuten tähän saakka oli ollut hänen tapansa. -Niinpä hän heti ensimmäisenä päivänä lukitsi sen arkkuunsa. - -Hän asetti huvikseen kellonsa ja rahansa niin, että vieras voi ne -helposti viedä, ja oli kovin ihmeissään, kun niitä kumminkaan ei -varastettu. - -Hänestä muuten tuntui siltä, ettei hän ollut milloinkaan nähnyt niin -surkean kehnoa alusta kuin tämä ravistunut tönsbergiläinen, joka imi -vettä joka puolelta. Miehistön muonakin näytti hänestä ylen huonolta: -kokki takoi paukutti kalaa pehmeäksi kirveenhamaralla. - -Salve oli yht'äkkiä sukeltanut syvälle kotoisiin oloihin. - -Alus oli aikoinaan haaksirikkoutunut, ja sen nykyinen omistaja -oli sen ostanut huutokaupasta mitättömällä summalla. Se muistutti -suuressa määrin vanhaa puukenkää jolla laivuri Brekan uskaliaasti -purjehti Hollantiin ankarain kevät- ja talvimyrskyjen aikana -ajatellen, että hätätilassa täytyi uida puulastin varassa, köyttää -itsensä kiinni hyökylaineiden varalta ja muuten purjehtia niin kauan -kuin riki kesti. - -Prammitanko oli poissa, jottei alus ylenmäärin rasittuisi, purjeet -olivat repaleiset ja köysistö oli monin paikoin valtavissa, -kömpelöissä solmuissa @@ katkenneita kohtia ei ollut huolittu punoa -yhteen, kuten merimiestapa aina vaatii. - -Säännöllisestä merenkulusta ei liioin ollut puhettakaan. Kapteeni -käytteli omaa omituista lokiansa: sylki mereen tai heitti sinne -jonkin säleen määräten nopeuden sen mukaan, miten se jäi jälkeen -aallokossa. - -Sää ei heitä suosinut. Tuuli oli vastainen, toisinaan tyyntyi -kokonaan, joten he kolmatta viikkoa purjehdittuaan olivat saapuneet -vasta Jyllannin rannikolla sijaitsevan Hanstholmin majakan tienoille. - -Salve kulki mietteissään kuvitellen Amsterdamissa olevaa Elisabetia -@@ ja hiljaisin pelontuntein ajatellen, miten hänen ja meriupseerin -väliset asiat oikeastaan olivat. - -Hän alkoi tiedustella laivurilta Hollannin-matkojen hyötyisyyttä -ja muita asiaankuuluvia seikkoja. Keskustelu tapahtui jonkinlaista -englanninkieleen vivahtavaa mongerrusta käyttäen, mutta Salve sai -tietää kaikki: että yritys oli tuottoisa ja että sellainen toimi -saattoi kaikin puolin hänelle sopia. - -Erikoisen houkuteltavaksi sen teki sen vaatima huimapäinen rohkeus. - -Sellaiset kotoiset olot, joiden vallitessa hän vapautui kaikesta -käskynalaisuudesta, sopi varsin hyvin hänen luonnonlaatuunsa ja -häämötti hänelle nyt hyvänä aatteena. Hänellä oli @@ isän hallussa -olevaa sadanriksin seteliä lukuunottamatta @@ muutaman sadan riksin -pääoma, jolla hän voi hankkia itselleen jonkin vanhan aluksen -Hollannin-matkoja varten. Asia oli päätetty. - -Salve alkoi käydä ylen kärsimättömäksi, kun ei jo päässyt perille. -Hän ikävöi isänmaansa ensimmäisen rantakaistaleen näkemistä oikein -uskaltamatta ajatella, että hän sen todellakin saisi nähdä, ja -hänestä tuntui, että he pikemmin ajelehtivat kuin purjehtivat. - -Taasen oli tyyntä ja aurinkoista, ja Salve käyskeli edestakaisin -kiroillen hampaittensa lomitse tuota vanhaa puukenkää, joka lepäsi -siinä keinuen veltoin purjein, oikein tietämättä, mihin päin ottaisi -liikkuakseen. - -Kun Lindesnäsin ranta sukelsi esiin, tuntui Salvesta, ettei mikään -Etelämeren palmuniemi kyennyt tuon näyn kanssa kilpailemaan. - -Pian hän jälleen alkoi pelätä, mitä saisi kuulla Elisabetista, ja -hänen levoton, kärsimätön käytöksensä alkoi herättää aluksen miehissä -sellaista luuloa, etteivät englantilaisen kaikki saumat olleet oikein -paikoillaan. - -Vihdoin tuli vapahduksen hetki; saapui luotsivenhe Arendalista. - -Hän saapui sinne illalla, pimeän tultua, Gjersin matamin kehnoon -majataloon. Syntymäkaupunkinsa hän sai nähdä vasta seuraavana aamuna. - - * * * * * - -Seuraava päivä oli sunnuntai. - -Hänet valtasi sanomattoman juhlallinen tunne, kun soitettiin kirkkoon -ja hän näki kaikkiin eri säätyluokkiin kuuluvia kaupunkilaisia, -pieniä ja suuria, pyhäisissä pukimissaan astelevan temppeliin päin. - -Siinä oli yhä sitä hurskautta ja puhtautta, johon hän oli uskonut -ollessaan vielä luottavainen ja iloinen ja herkkäuskoinen, ja se -kulki hänen ohitsensa, kunnes silmät täyttyivät niin että näki tuskin -mitään. - -Hän tunsi useimmat noista hahmoista, muiden muassa Elisabetin vanhan -tädin, jonka näki yksinään astelevan kädessänsä virsikirja ja -valkoinen, kokoontaitettu nenäliina. - -Hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaan liittyi toisten matkaan -luottaen siihen, ettei kukaan häntä tuntenut. - -Melkein hänen vierellään kulki eräs perhe: @@ hän tiesi varsin hyvin, -keitä he olivat @@ vanhemmat, kaksi kaunista, valkoisiin puettua -tytärtä, jotka nyt olivat täysikasvuiset, ja nuorempi veli, jota -hän ei muistanut. He näyttivät uteliaina katselevan ulkomaalaista, -tummapartaista, hienoihin vaatteisiin puettua merimiestä kultaisine -kellonvitjoineen. Hän puolestaan asteli ajatellen, kuinka he -karkaisivat hänen luotansa, ikäänkuin susi olisi syöksynyt heidän -joukkoonsa, jos olisivat aavistaneet hänen arkisen elämänsä, edes -puolisen päivää laivojen kansilla, missä hän oli ollut vuosikausia -kotonansa. He eivät olisi sitä ymmärtäneet, jos siitä olisi heille -kerrottu, ja itse kertomuskin olisi ollut liian likainen heidän -kuultavakseen. - -Hän kulki ihmisvirran mukana mielessään sellainen tunto, että kaikki -hänen kauniin kotikylänsä talot seisoivat todistajina ja kysyivät, -oliko "Star and Stripes" aluksen laivapeikolla lupa astua kirkkoon. -Kirkon ovesta kulkiessaan hänen täytyi kaikin voimin hillitä -itseänsä; sisäänastuminen tuntui hänestä pyhyydenloukkaukselta. - -Hän istuutui takimmaiselle tuolille oven pieleen ja näki melkein -kuin unessa toisten kulkevan ohitsensa. He näyttivät hänestä kaikki -puhtaammilta olennoilta. - -Urut pauhasivat, virsi soi, ja miehemme istui siinä pää käsien varaan -painuneena, istui tuntojensa valtaamana ja salaten nyyhkytystään. - -Niin hän istui melkein koko jumalanpalveluksen ajan kykenemättä -mitään ajattelemaan. Sitten hänen oma elämänsä alkoi kohota hänen -näkyviinsä, kuva kuvan, kohtaus kohtauksen jälkeen. - -Lapsena ja poikasena hän oli käynyt kirkossa samoinkuin muutkin -@@ mutta millaisena hän nyt palasikaan? Miehenä, joka oli elänyt -rikoksissa ja jumalanpilkassa enemmän kuin koko seurakunta kykeni -käsittämään ja joka oli sisimmässään voimaton siihen uskoon, jonka -oli kerran omistanut. - -Hänen silmissään näkyi vihdoin katkera, väkivaltainen välke, -sillä hän ajatteli niitä, jotka olivat hänet siihen saattaneet: -Elisabetia ja luutnanttia. Lähtiessään kirkosta hän tunsi syvää vihaa -viimeksimainittua kohtaan. - -Se mies, joka nyt kulki reippaasti ja jännittynein, uhmaavin ilmein -katua alaspäin, ei ollut enää se, joka oli pari tuntia aikaisemmin -hiljakseen vaeltanut samaa tietä. - -Hänen katseensa osui sattumalta erääseen kirkosta palaavaan -pariskuntaan, jonka hän tunsi kapteeni Beckiksi ja hänen -puolisokseen. Tuntui siltä kuin tuo näky olisi saanut hänet vieläkin -kapinallisemmaksi. Hän kiiruhti askeleitaan. - -Nyt hän tahtoi ennen Sandvigeniin isänsä luo lähtöä saada selville, -miten oli Elisabetin laita. Hän muisti varsin hyvin emäntänsä, -piskuisen, kirpeän, kirkassilmäisen Gjersin muorin, ja tiesi hänen -olevan täysin selvillä kaikista kaupungin uutisista, joita hän -innokkaasti levitti. - -Siihen aikaan päivästä ei muorin tuvassa ollut vieraita. Salve istui -yksinään pöydän ääressä. - -Muorin ryhtyessä asettamaan pöytään päivällistä ja levittäessä liinaa -hänen eteensä hän kysyi, oliko kapteeni Beckin poika, meriupseeri, -naimisissa. - -"On, onpa kyllä", vastasi muori ihmetellen, että hän puhui -norjankieltä, "siitä on nyt @@ odottakaahan @@ suunnilleen kolme -vuotta." - -Muori silmäili häntä tutkivasti. "Mutta kuka olettekaan te? Ettehän -vain ole Salve Kristiansen, joka @@" Hän oli yht'äkkiä tuntenut -miehen. - -Muorin äänestä kuului, että Salve Kristiansenin nimi kaikui hieman -epäilyttävältä, ja Salve päätteli siitä ihan oikein, että karkaaminen -Riossa oli tehnyt hänet juorujen esineeksi. Hän täydensi ihan -kuivasti muorin keskenjääneen kysymyksen: - -"Joka karkasi Beckin laivasta Riossa @@ sama mies." - -"Niin, en minä mitään kerro", kuiskasi muori salaperäisesti täynnä -mielenkiintoa. - -Vaikka Salve ei uskonutkaan Beckin enää tahtovan häntä ahdistella, -oli tuo karkaamisjuttu sittenkin tärkeimpänä syynä siihen, että hän -halusi pysyä tuntemattomana kotipaikallaan. Hän vastasi ivallisesti, -eukon kumminkaan hänen ivaansa havaitsematta: - -"Minä uskon sen teille, muori Gjers, koska tiedän teidät henkilöksi, -joka ei milloinkaan mitään juorua!" - -Salvesta näytti, kenties aiheettomasti, siltä, että muori jo kovin -himoitsi päästä kertomaan uutista jollekin toiselle. - -"Vai on luutnantti naimisissa", virkkoi Salve sitten melkein kuin -itsekseen. - -"Onpa kyllä @@ jo aikoja sitten. Häät vietettiin morsiamen vanhempain -luona; he asuvat nyt Fredriksvärnissä." - -"Elisabetin vanhemmathan olivat jo kuolleet", sanoi Salve hieman -kärsimättömästi. - -"Elisabetin? Hänenkö, joka tuli Beckien luo? Sehän on ihan toinen -juttu", virkkoi muori erikoisin äänenpainoin. "Ei, luutnantti joutui -naimisiin postimestari Forstbergin tyttären Marian kanssa. Toinen -oli pelkkää lemmenleikkiä ja päättyi siihen, että tyttö rukan täytyi -lähteä Hollantiin. Hänen kerrottiin saaneen siellä paikan." - -"Tiedättekö tästä asiasta jotakin varmaa?" kysyi Salve tiukasti ja -vakavasti, että eukkopahanen joutui hämilleen ja piti välttämättömänä -puolustaa sanojansa: - -"Kaikki tapahtui salaa, mutta poislähtö tuli ihan äkillinen. Asia on, -ikävä kyllä, hyvinkin tunnettu; voipa sanoa, että se nyt on aikoja -sitten sekä tunnettu että unohdettu." - -"Mikä on tunnettu?" tiukkasi Salve harmistuneena. "Näittekö hänet, -muori Gjers?" - -"En nähnyt, en minä eikä kukaan muukaan. Beckit asuivat silloin koko -syksyn yksinään maalla, ja senvuoksi oli vieläkin suurempi syy --" - -"Niinpä ette te eivätkä muut, jotka juoruavat häneltä pois kunnian, -tiedä asiasta mitään muuta kuin sen, mitä olette itse sepitelleet", -virkkoi Salve tuimasti ja halveksien. Hänen teki vielä mieli -puolustaa Elisabetia toisia vastaan, vaikka hän omassa sydämessään -olikin hänet tuominnut ja tunsi itsensä ihan sairaaksi. - -"Minä sattumalta tiedän, miten asianlaita on", valehteli hän -katsoen muoria silmiin kylmästi ja terävästi, "ja" @@ hän hypähti -seisaalleen ja iski nyrkkinsä ankarasti pöytään @@ "minä en syö -palastakaan sellaisen juorukellon talossa! Ymmärrättekö, muoriseni?" -Sitten hän kehoitti muoria perimään maksun, heitti pöydälle joitakin -hopeakolikoita, juoksi yläkertaan ja alkoi kiskoa laivakirstuansa -portaita alas. - -Muori lausui lukemattomia lieventäviä puheenparsia, joiden ytimenä -oli, että hän oli sanonut ja uskonut vain sen, mitä itse oli kuullut -kaikilta kaupungin ihmisiltä, mutta Salve oli leppymätön ja lähti -kirstu selässään astelemaan katua alaspäin. Hän laski taakkansa -laiturille. - -Hänen aikomuksensa oli vuokrata venhe päästäkseen isäänsä tapaamaan, -mutta toistaiseksi hän jäi istumaan kirstunsa kannelle ja tuijotteli -satamaan, mietteisiinsä vaipuneena. - -Mietteitten tuloksena oli, että hän luopui Hollaninmatkasta. - -Hän vuokrasi venheen Sandvigeniin. Mutta ulos selälle soudettaessa -hän käski äkkiä soutajaa muuttamaan suuntaa ja laskemaan rantaan -telakan luona, sataman toisella puolella. Hän tahtoi keskustella -Elisabetin tädin kanssa päästäkseen täyteen varmuuteen @@ hänessä oli -koko ajan jotakin, joka kieltäytyi uskomasta pahinta. - -Kun hän astui sisään, tunsi vanhus hänet heti. - -"Hyvää päivää, Salve!" sanoi hän. "Sinä olet ollut kauan poissa @@ jo -viidettä vuotta." - -Salve jäi synkännäköisenä seisomaan noudattamatta eukon ystävällistä -kehoitusta istuutumaan. - -"Onko totta, että Elisabet @@ joutui sillä tavoin pois Beckien luota -@@ Hollantiin?" - -"Miten 'sillä tavoin'?" kysyi eukko tiukasti. Hänen kasvoihinsa -kohosi punan häivä. - -"Sillä tavoin kuin kerrotaan", virkkoi Salve katkeran painokkaasti. - -"Kun niin kerrotaan, niin sinunlaisesi miehen tietenkin täytyy se -uskoa", sanoi eukko pilkallisesti. "En ymmärrä, miksi tulet tänne -kyselemään hänen vanhalta tädiltänsä, kun sinulla on niin monta, -jotka sinua uskovat! Muuten voi juuri hän, tämä vanha täti, kertoa -sinulle jotakin muuta, poikaseni. Ja sitä hän ei tekisi, ellei -uskoisi, että tyttö on vieläkin sinuun kiintynyt, huolimatta kaikista -niistä vuosista, joiden aikana olet liehunut maailmalla, Jumala -tiesi missä. Minä uskallan sanoa tuntevani hänen luonnonlaatunsa. -Hän tosiaankin pakeni eräänä yönä Beckien luota ja tuli tänne -aamusella, mutta se tapahtui sinun tähtesi, koska hän tahtoi vapautua -meriupseerista. Rouva Beck itse hänet Hollantiin toimitti, koska he -eivät tahtoneet häntä miniäkseen." - -Salven kasvoissa välkähti hurja ilo, mutta sitten jälleen pimeni. -"Eikö hän sitten ollut kihloissa luutnantin kanssa?" kysyi hän. - -"Oli ja ei ollut", vastasi vanhus harkiten, jottei poikkeisi -rahtuakaan totuudesta. "Hän salli houkutella itsensä antamaan -myöntävän vastauksen, mutta pakeni sitten talosta, koska ei tahtonut -häntä miehekseen. Hän tunnusti minulle itkusilmin katuvansa sitä, -että oli vastannut sinulle kieltävästi." - -"Vai niin se asianlaita olikin", virkkoi Salve ivallisesti, "että -'oli ja ei ollut'! Beckit eivät tahtoneet häntä miniäkseen ja saivat -hänet toimitetuksi Hollantiin, ja @@ te tahdotte uskotella hänen -matkustaneen minun tähteni!" @@ Hän lisäsi surullisella äänellä, -hitaasti päätänsä pudistaen: - -"Jumala tietää, että tahtoisin sen uskoa, @@ mieluummin kuin mitään -muuta @@ mutta minä en voi, Kirsti muori! Te olette hänen tätinsä, ja -minä tahdon mielelläni @@" - -"Minä pelkään pahoin", keskeytti eukko ankarasti, "sinun -onnettomuutesi olevan siinä, ettet kykene täysin uskomaan -kehenkään tässä maailmassa. Sen vuoksi sinä aina jäät juoruista ja -epäilyksistä riippuvaiseksi. Ajattelemalla niinkuin nyt näyttää, -teet joka tapauksessa itsesi mahdottomaksi viipymään kauemmin -minun huoneessani. @@ Mutta yhtä minä sinulta pyydän", lisäsi hän, -älykkäissä, voimakkaissa kasvoissa lempeä, vaikuttava vakavuus. -"Älä yritäkään lähestyä Elisabetia tai voittaa häntä omaksesi niin -kauan kuin sydämessäsi on häneen kohdistuva epäilyn häiväkin! Siitä -koituisi vain onnettomuutta teille kummallekin." - -"Hyvästi, Kirsti muori!" virkkoi Salve ihastuksissaan ja etsi eukon -kättä puristaakseen sitä jäähyväisiksi. Mutta eukko ei ollut sitä -huomaavinaan, vaan vakuutti vieläkin: - -"Muista, että sen sanoo vanha nainen, joka on nähnyt maailmassa yhtä -ja toista!" - -Salve istui mietteliäänä venheessä, joka lipui kohti Sandvigeniä. -Matkan kestäessä hän päätti sittenkin lähteä Hollantiin, kuten oli -aikaisemmin suunnitellut. - - - - -18. - - -Me tapaamme Salven tällä kertaa laivurina "Apollo" nimisessä prikissä -eräänä kirkkaana lokakuun päivänä matkalla Pürmurendeen lastinaan -puutavaraa. - -Luovuttuaan merimiesturhamaisuudestaan oli hän hyvinkin tyytyväinen -vanhaan ravistuneeseen alukseensa, etupäässä siitä syystä, että se -oli hänen omansa. - -Hänen miehistönsä, kaikkiaan seitsemän Tiömön ja Nötterön miestä, -arveli joutuneensa tuiman miehen alukseen, mutta huomasi samalla, -että hän kohteli heitä moitteettomasti. Vaikka olivatkin tottuneet -kaikenlaiseen, olivat miehet kumminkin jo ensi matkallaan havainneet -purjehtivansa oikean uskalikon kanssa, jonka ainoa halu oli päästä -perille ja saada suoritetuksi mahdollisimman monta retkeä, ennenkuin -jää joulun tienoilla tekisi matkat mahdottomiksi. - -Hän lähti matkalle ankaran myrskyn vallitessa ja vastasi lausuttuihin -epäilyksiin vain hyvin hilpeästi, että sellaisella tuulella jonnekin -pääsee. - -Apollo lasketti laitamyötäistä, ja Nils Buvaagen piti huolta -peräsimestä. Salve oli tavannut miehen Arendalissa ja suostuttanut -hänet lähtemään mukaansa. - -Tässä miehessä herätti hänen erikoista mielenkiintoansa se -järkkymätön ilo ja rakkaus, jota vaimo ja lapset häneen loivat. Hän -tuskin hennoi syödä ruoka-annoksiaan laivassa. - -Salve seisoi usein kuuntelemassa hänen lapsellisen avomielisiä -kertomuksiaan niistä vastuksista, joita hänellä oli ollut -voitettavanaan ja jotka olivat olleet ylen lukuisat. - -Jäykkä kapteeni, joka näytti olevan yhtä etäällä kaikista -hempeämielisistä ajatuksista kuin kuusta, kadehti kaikessa -hiljaisuudessa ruorimiestään. Hän isosi ja janosi sitä ihanuutta, -minkä tuo mies omisti, ja kulki mietiskellen, että hänkin voisi sen -saada @@ kunhan vain olisi riittävässä määrin tuhman luottavainen -uskoakseen mitä tahansa, @@ nauroi hän itsekseen katkerasti. - -Mutta hän ei ollut, ikävä kyllä, sokeana syntynyt. Oli selvääkin -selvempi, että Elisabetin ensimmäisen ja parhaan kiintymyksen esine -oli ollut meriupseeri. Nyt @@ niin, nyt oli hän, Salve, kenties -riittävän hyvä! - -Salve tunsi kipeämmin kuin koskaan ennen, miten halpamainen hän -omine epäluuloisine ajatustapoineen oli verrattuna tuohon mieheen, -jonka mielessä varmaan olisi noussut voimallisena kaikki se, mikä -olisi voinut puhua Elisabetin hyväksi. Hän ihaili yksinkertaista -kumppaniansa, joka retkeili tyynenä ja voi palata kotiinsa iloisena, -päästämättä sydämeensä yhtään epäilystä. - -Hän kuvaili mieleensä, kuinka Nils istuu köyhässä kodissaan tavallaan -onnellisen arvokkaana @@ lapsi kummallakin polvellaan, ja toiset -teuhaamassa ympärillään. - -Tuollaiset mietteet ne Salvea askarruttivat hänen astellessaan -tavattoman hitaasti ja usein pysähdellen edestakaisin aluksensa -kansilastin päällä; ja se oli viimeinen ajatus, joka kajastelihe -hänen kasvoissaan, kun hän päätti tällä matkallaan pistäytyä -Pürmurendestä Amsterdamiin Elisabetia tapaamaan. - - - - -19. - - -Laivuri Garvloit, jonka luo Elisabet oli tullut, asui Amsterdamissa, -alas telakalle johtavan vilkasliikkeisen kadun varrella. - -Kadun toisella puolen kohoaa kolmi- tai nelikerroksisia kivitaloja, -jotka on rakennettu tavalliseen Hollannin tyyliin vihreine -ikkunankaihtimineen ja pienine, kiilloitetuilla messinkikolkuttimilla -varustettuine ulko-ovineen. - -Toisella puolen on kaupungin halki kulkeva kanava monine siltoineen, -täynnä kaikenlaisia pikkualuksia, jotka purkavat lastiansa. - -Matami Garvloit, kivulloinen nainen, jolla oli neljä puolikasvuista -lasta, tunsi yhä enemmän saavansa apua ja tukea terveeltä ja -voimakkaalta Elisabetilta, joka oli onneksi saapunut hänen -vastuksiansa torjumaan, ja suhtautui suopeasti erinäisiin hänen -olemuksensa erikoisuuksiin. - -Ominainen vakavuus teki hänet erikoisen viehättäväksi vanhemmille -henkilöille; toisaalta hän oli lasten kanssa leikkiessään usein ihan -vallaton: he kulkivat toisinaan Elisabet etunenässä portaita ylös ja -alas, niin että matami Garvloitin teki toisinaan mieli häntä hillitä. - -Toisin ajoin hän taas oli koko päivän niin mietteissään ja vaitelias, -että hänen luultiin kovin ikävöivän kotimaahan. - -Perheen nuoret tuttavat herrasmiehet @@ eräs hieno kauppa-apulainen, -joka palveli eräässä isossa konttorissa ja yritti hieman näytellä -mynheeriä sekä eräs Vlielandista kotoisin oleva vaaleatukkainen, -punakka laivurinpoika @@ olivat kumpikin Garvloitin sukulaisia. - -Vaikka avomielinen, suorasukainen Elisabet usein näyttikin rikkovan -sovinnaisia muotoja, huomasivat herrat kuitenkin pian, että hän -hyvin tiesi varoa liikaa tuttavallisuutta. Hänen olemuksestaan uhosi -jotakin vakavaa, melkeinpä mahdikastakin, joka heitä nöyryytti, mutta -samalla teki hänet sitäkin viehättävämmäksi, kun hän hymyili ja hänen -ilmehikkäät kasvonsa säteilivät veitikkamaisina. - -Nuoret miehet saapuivat säännöllisesti sunnuntaisin, olivat ylen -mustasukkaiset toisilleen, koettivat tilaisuuden sattuessa olla -toinen toistaan kohteliaammat ja vaistosivat kumpikin varmaan -huokailevansa suotta. - -Seuraavana syksynä kotiin palatessaan kertoi laivuri Garvloit -luutnantti Beckin menneen kihloihin Arendalin postimestarin -Forstbergin tyttären kanssa ja toi häneltä paljon terveisiä -Elisabetille. Heidän sanottiin menevän naimisiin keväällä. - -Uutinen oli suuri ilo, sillä Elisabetia oli monesti rasittanut se -ajatus, että Beck nyt kenties eleli onnettomana hänen tähtensä @@ hän -päätteli oman, Salveen kohdistuvan tunteensa nojalla. - -Ilta muuttui hänelle hiljaiseksi juhlaksi, kun hän makuullemenon -aikaan istui yksin huoneessaan katsellen ikkunastaan kuun tyynessä -paisteessa lepäävää kanavaa ja siinä olevia aluksia. Hän ajatteli -ystävätärtään ja ymmärsi hänen terveisistään, ettei hän tiennyt -mitään hänen ja luutnantin välisistä asioista. - -Elisabet tunsi mielensä keventyneeksi tietäessään, ettei asia -ollut vaikuttanut luutnanttiin sen syvemmin. Suupielessä väikkyvä -hymy kumminkin osoitti, että mies samalla punnittiin. Sitten -liitivät ajatukset, kuutamon kuvaillessa ikkunanpuitteet seinään -hänen vuoteensa kohdalle, omille teilleen @@ kauas maailmalle -Salven luo. Niin hän istui mietteisiinsä vaipuneena, iso tukka -hajallaan voimakkailla kauniilla hartioilla. Hänen ilmeensä kävi yhä -murheellisemmaksi, ja kasvot värähtelivät silloin tällöin. - -Hänen mieltään saattoi painaa katkeran raskaana se, että Salve -oli hänen tähtensä lähtenyt maailmalle ja kenties muuttunut -epätoivoiseksi ihmiseksi @@ siinä se hiljainen, jäytävä tunto, josta -hän alinomaa yritti vapautua, mutta jonka hän toisaalta mielellään -salli askarruttaa itseänsä. Hän näki Salven onnettomana ja ylpeänä, -kasvot kalpeina ja terävä, älykäs katse vihaisesti suunnattuna -häneen, joka oli koko onnettomuuden aiheuttaja. - -Hänen mielessään häilyi ajatus pukeutua merimieheksi ja lähteä -maailmalle Salvea etsimään. Mutta hän tiesi, että vaikka hänet -löytäisikin, ei häpeäntunteensa vuoksi uskaltaisi hänelle näyttäytyä, -koska oli jo melkein ollut toisen oma. Ja ankaraa hylkäystä hän ei -missään tapauksessa halunnut lukea Salven silmistä. - -Hän nyyhkytti kouristuksentapaisesti, pää käsivarsien välissä, kunnes -vihdoin nukkui ikkunanlaudan varaan. - -@@ Elisabet oli ollut kolme vuotta Garvloitin talossa, kun tapahtui -sellainen onnettomuus, että Garvloit menetti aluksensa, joka ajautui -karille Amlandin paikkeilla. Siinä hän menetti suurimman osan -omaisuuttansa ja, mikä pahinta, mahdollisuuden harjoittaa edelleen -laivurinammattia, koska hänellä ei ollut varoja uuden aluksen -ostamiseen. - -Niihin aikoihin vallitsi talossa masentunut mieliala, ja Elisabet, -joka ymmärsi, että hänen nyt oli pakko lähteä pois, oli kovin -suruissaan; hän näet oli mieltynyt näihin vieraisiin ihmisiin. - -Tanakka, lihava Garvloit oli käynyt huomattavan laihaksi. Hän -käyskeli paitahihasillaan ja leyhytteli nenäliinaansa lyhyin -käsivarsin, hieman vaivalloisesti @@ huoltenko vai helteen vuoksi, -oli vaikea arvata. Hän muistutti jotakin lyhytjalkaista merieläintä, -maalle kiivennyttä hyljettä tai mursua. - -Eräänä päivänä hänen mieleensä johtui ajatus, joka ilmeisesti -askarrutti häntä yhä enemmän; hän näet käveli ylen rauhattomana -edestakaisin huoneessaan koko iltapäivän. Hän suunnitteli -merimiesravintolan perustamista. Talo sijaitsi erinomaisen -edullisessa paikassa ihan likellä satamaa. Alakertaan sopisi -järjestää merimiestupa ja yläkerrassa oli sali, jossa kävi -kestitseminen laivureita ja perämiehiä. Huoneita oli riittävästi. - -Garvloit ei kumminkaan virkkanut mitään, ennenkuin oli asian itse -lopullisesti ratkaissut. Mutta eräänä päivänä hän astui vaimonsa luo -kainalossaan käärö painettuja paperilevyjä ja iso tauluntapainen. - -"Jumala siunatkoon, Garvloit, @@ mitä aiotkaan?" huudahti matami. - -Garvloit käänsi taulun juhlallisesti, sanaakaan sanomatta. - -Siinä oli suurin, kullatuin kirjaimin luettavana: "Tähti". Ukko -virkkoi painokkaasti: - -"Siinä on uusi elinkeinomme, eukkoseni! Ensi kuussa riippuu nimikilpi -ovemme yläpuolella; nämä levyt jaetaan satamassa oleviin laivoihin. -Garvloit ei ole vielä mennyttä miestä, ymmärrätkö?" päätti ukko -puheensa hieman ylpeillen aatteestaan. - -Sitten hän selitti aikovansa itse olla isäntänä ja ottavansa -Elisabetin avukseen pitämään huolta koko yrityksestä. - -Matami Garvloit väitti vain heikosti vastaan. - -"Sinähän tiedät, ettet siedä olutta, ystäväiseni!" - -Toisen vastaväitteensä @@ mitä Norjassa sanottaisiin, kun kuultaisiin -hänen miehensä vaipuneen tavalliseksi ravintoloitsijaksi, @@ piti hän -viisaasti omana salaisuutenansa. Pääasia oli, että he saivat jonkin -elinkeinon ja @@ olihan siinä suuri lohdutus, että voivat pitää -Elisabetin luonansa. - -Viimeisen turhamaisuutensa jäännöksen hän ilmaisi sanomalla -Elisabetille, ettei kotimaassa tunnettu puukengissä astelevia -miljoonanomistajia, kuten Hollannissa, ja ukko Garyloit havaitsi -eukkonsa innostuneemmaksi kuin hän oli odottanut. - -Hän oli tottunut turvaamaan eukkonsa terävämpään älyyn ja olisi ollut -kovin pahoillaan, jos hän olisi ryhtynyt vastustelemaan. - -Niinpä tapahtui, että vilkasliikkeisen kanavakadun varrella eräänä -maanantaiaamuna loisteli sinisellä pohjalla kullanvärisin kirjaimin: -"Tähti". - -Ravintola oli perustettu otolliseen aikaan ja paikkaan. - -Satamassa olevista laivoista kokoontui sinne aivan pian vieraita, -joten oli toivoa liikkeen menestymisestä. - -Garvloit isännöi mielellään itse puhtaassa tuvassa tiskin takana, -jonka yläpäässä oli joukko tinakantisia kivituoppeja. Seinäkaapissa -näkyi pitkiä ja lyhyitä hollantilaisia liitupiippuja. Jokaiselle -vieraalle ojennettiin täytetty piippu hänen tilaamansa juoman ohella. - -Piilossa tiskin alla kivihaarikkain kohdalla, oli oluttynnöri -kirkkaine hanoineen ja sen alla astia, johon liiat pisarat putosivat. -Takaseinällä olevissa hyllyissä oli kokonainen apteekki väkeviä, -niiden joukossa tummanvihreitä hollantilaisia katajaviinapulloja. - -Elisabetilla oli emännöitsijänä kyllin tekemistä, joten hän ei -ottanut suoranaisesti osaa tarjoiluun, paitsi silloin, kun oli -järjestettävä jotakin erikoista yläkerran vieraille. - -Toisinaan tuli sentään hänkin tupaan jollekin asialle tai nähdäkseen, -oliko kaikkea riittämään asti, ja huhut "Tähden" kauniista -Elisabetista lisäsivät osaltaan melkoisesti vieraitten lukuisuutta. - -Norjalaiset, jotka toivat Amsterdamiin puutavaraa @@ useimmat heistä -purkivat lastinsa Pürmurendessä tai Alkmarissa @@ olivat uskollisia -vieraita. - -Elisabet jutteli heidän kanssaan usein heimouden vuoksi ja -kuullessaan jonkun heistä olleen pitkällä matkalla hän saattoi -kevyesti ja ikäänkuin sattumalta kysäistä, olivatko kuulleet hänen -tuttavastaan merimiehestä, jonka nimi oli Salve Kristiansen ja joka -oli kotoisin Arendalista. - -Elisabetin luonnonlaatuun kuului hyvä annos tahtoa, ja talossa, jossa -hän oikeastaan johti kaikkea, tämä puoli hänen olemustaan kehittyi -melkoisesti. Nuoren tytön terhakkuus ja varmat mielipiteet loivat -häneen usein yksipuolisen myöntymättömyyden leiman, näyttipä hän -matami Garvloitista toisinaan liiankin mahdikkaalta. - -Harvasanaisina pahantuulen päivinä, jolloin hän tavallisesti -oli kuumeentapaisessa puuhassa, hän kiireissään helposti unohti -perheenemännälle osoitettavan huomaavaisuuden ja saattoi muitta -mutkitta syrjäyttää hänen määräyksensä. - -Matami Garvloit ei kumminkaan maininnut asiasta mitään Elisabetille -itselleen, hän moitti vain hänen epäkohteliasta ja välinpitämätöntä -käyttäytymistään kauppa-apulaista kohtaan. - -Elisabet sanoi kauppa-apulaisen häntä ikävystyttävän, mutta matami -Garvloit lausui vakaana mielipiteenään, että nuoren tytön pitää osata -peittää sellaiset tunteensa. - -Totta oli, että Elisabetilta puuttui taitoa sellaisissa asioissa. Hän -ei halunnut mielellään alistua pakkoon, ja hänestä näytti yleensäkin -mielettömältä, että piti käyttäytyä ikäänkuin olisi hyvinkin -hupaista, vaikka on ylen ikävystyttävää. - -Eräänä työn ja touhun täyttämänä aamupäivänä Elisabet kulki kiireesti -tarjoilutuvan läpi. - - * * * * * - -Siellä istui pienen pöydän ääressä parrakas, sininuttuinen mies, -jolla oli koskematon oluthaarikka edessään. - -Elisabet oli kiireissään huomannut vain sen, että hänen täytyi olla -perämies tai kapteeni. Mutta jotakin hänessä lienee ollut sellaista, -mikä herätti Elisabetin huomiota, sillä hän kääntyi vielä ovessa -taakseen katsomaan. - -Vieras oli kalpea ja oli luonut häneen silmäyksen. - -Ehdittyään ulos ovesta Elisabet tiesi, että vieras oli Salve. - -Hän seisoi vapisten ja sormieli ovenripaa ankaran mielenliikutuksen -vallassa, ilmeisesti miettien, uskaltaisiko mennä jälleen sisään. - -Hän painoi ripaa tietoisena siitä, että ovi avautuu, ennenkuin hän -oikeastaan on tehnyt päätöksensä. Ovi aukeni jälleen, ja Elisabet -kulki alasluoduin silmin ja ankarasti punastuen läpi tuvan ja -taivutti hieman päätään ikäänkuin tervehdykseksi astuessaan hänen -ohitsensa. - -Ehdittyään jo vastakkaiselle ovelle hän kuuli hiljaista, katkeraa -naurua. - -Samassa hän kääntyi ylpein ilmein päin naurajaa. - -"Hyvää päivää, Salve Kristiansen!" virkkoi hän tyynesti. - -"Päivää, Elisabet!" vastasi Salve hieman käheästi nousten -hämmennyksissään seisaalleen. - -"Onko laivasi täällä Amsterdamissa?" - -Salve istuutui jälleen, sillä Elisabetissa oli jotakin sellaista, -mikä kielsi käymästä lähemmäksi. - -"Ei, vaan Pürmurendessä @@ minä vain tulin tänne @@" - -"Sinä siis olet nykyään puutavara-aluksessa?" - -"Niin olen @@ Elisabet!" uskalsi hän lisätä toisenlaisin, -paljonpuhuvin äänenpainoin. - -Mutta samassa Elisabet jälleen tervehti häntä ylpeästi kuten -taannoinkin ja lähti ulos. - -Salve istui hetkisen yhteenpuristetuin huulin ja eteensä tuijotellen. - -Elisabetin ensi kerran ovessa kääntyessä Salve oli aavistanut hänen -palaavan sisään, mutta oli odottanut toisenlaista kohtausta. - -Hänen luonnonlaatunsa oli muuttunut koko lailla tyrannimaiseksi. Hän -sieti kaikkein vähimmän alistumista, ja kun Elisabet astui sisään -hiljaa ja nöyränä, tietoisuus suuresta vääryydestään kasvoista -luettavana, tunsi Salve jonkinlaista katkeraa iloa siitä, että sai -asettua tuomarin istuimelle. - -Hän tahtoi ensin nähdä Elisabetin masentuneena edessään @@ sitten hän -olisi antanut anteeksi ja rakastanut häntä sielunsa koko hehkulla. - -Mutta tuona hetkenä Elisabetin seistessä ovella salaten -loukkaantumistaan ja puhuen rauhallisesti, oli Salve yhtäkkiä -tuntenut joutuvansa hänestä loitommaksi kuin silloin, kun hän vielä -purjehti maapallon toisella puolella. - -Salve istui siinä tuntien tuskallista, epätoivoista itseensä -kohdistuvaa harmia. - -Kuinka solakka ja ylväs olikaan Elisabet! Entä hän itse? Millainen -pikkumainen, kurja mies hän olikaan! - -Viimeksimainitun katkeran päätelmän suoritettuaan hän löi haarikan, -jolla oli leikkinyt, lujasti pöytään ja riensi ulos. - -Sinä ehtoopäivänä hän kulki kauan sataman kivilaitureilla harkiten -erästä päätöstä. - -Hetkiseksi hän pysähtyi katselemaan kaikkia satamassa olevia aluksia -ja hänen ilmeensä synkkeni. - -Hänen tottunut merimiehenkatseensa huomasi laivojen erilaisesta -ulkomuodosta, millaisia matkoja ne kukin tekivät; hän tunsi auringon -ja aaltojen pitelemän jykevän aluksen Jaavan-matkoja suorittavaksi -kahvilaivaksi, tunsi purkamisesta vioittuneine kylkineen lepäävän -laivan rauta- ja kappaletavaran pitkämatkaiseksi kuljettajaksi; -kolmas alus, jonka ruho oli jähmettyneen merisuolan valkaisema, -kuljetti sokeria ja rommia Länsi-Intiasta; neljäs, leveä ja tanakka -pursi paksuine raakapuineen ja mastoon kiinnitettyine tynnöreineen, -oli Huippuvuorilta kotiutunut valaanpyynti-alus. - -Salve seisoi ja ajatteli niitä, pitkiä vakoja, joita jokainen niistä -kyntää kulkiessaan, ajatteli niissä vietettyä juuretonta, epävakaista -elämää ja tunsi pelastuksen havaitessaan olevansa jälleen joutumassa -siihen leikkiin. Asia riippui nyt Elisabetista; mutta hyvät toiveet -olivat vähäiset. - -Salve kuului niihin, joita tuonnemmaksi jättäminen kiusaa kaksin -verroin. Lähtiessään jälleen kävelemään hän oli melkein lopullisesti -päättänyt saada kohtalonsa heti ratkaistuksi. - -Astellessaan näissä mietteissä sillalle päin hän kuitenkin -huomasi erään seikan, joka puolsi odottamista @@ ja hän ajatteli -kesken kiihtymystään erittäin kylmäverisesti @@ nimittäin sen, -että ensimmäisen onnettoman vaikutelman kenties piti saada aikaa -asettaakseen. - -@@ Oli ollut syksyisen harmaa, sumuinen päivä, mutta nyt kirkastui -taivaalle sinne tänne sinisiä läikkiä ja hänen astuessaan sillan yli -loi iltapäivän aurinko hehkuvia säteitään kanavakadun rakennusten -ruutuihin. - -Garvloitin talossa seisoi Elisabet avoimen ikkunan ääressä @@ hänkin -oli tahtonut sinä päivänä olla yksin mietteinensä. - -Salve näki hänet ja seisahtui hetkiseksi häntä katselemaan. - -"Tuo siunattu pää on minun!" huudahti hän tietämättään, äänekkäästi, -kiihkeästi. - -Hän syöksyi salamannopeasti Garvloitin ovelle. - -Elisabet kuuli oven takanaan aukenevan. - -Salven seisoessa odottamatta hänen edessään hän vaipui hetkiseksi -tuolille, mutta nousi kohta reippaasti säikähtynein ilmein, ikäänkuin -olisi ollut vastapäätä vihollistaan. - -"Elisabet", virkkoi Salve hiljaa, "lähetätkö minut uudestaan -maailmalle? Jumala tietää, millaisena sitten palaan." - -Elisabet ei vastannut, seisoi vain jäykkänä ja kalpeana silmäillen -häntä; tuntui siltä kuin hän olisi unhottanut vetää henkeänsä ja -olisi vain odottanut kuulevansa lisää. - -"Tule vaimokseni, Elisabet", pyysi hän. "Silloin minusta jälleen -kasvaa hyvä ihminen. Näithän itsekin aamupäivällä, millainen kunnoton -mies minusta on tullut ilman sinua!" - -"Jumala sen tietää, Salve", vastasi hän kyynelsilmin, voimatta -hillitä liikutustaan, "että sinä yksin olet ollut mielessäni -silloinkin, kun en itseäni tuntenut. Mutta ensinnä minun täytyy saada -täysi varmuus siitä, mitä minusta ajattelet." - -"Samaa kuin Jumalan enkeleistä, Elisabet!" virkkoi Salve hartaasti, -aikoen tarttua hänen käteensä. - -"Tiedätkö, että minä @@ kerran olin joutua kihloihin nuoren -Beckin kanssa?" kysyi hän punastuen, mutta katseessa jonkinlainen -hellittämätön ilme. "Minä en silloin ymmärtänyt itseäni, ajattelin -vain kaikenlaista joutavaa, kunnes oli kerrassaan paettava." - -"Älä puhu siitä, rakas, siunattu Elisabet! Tätisi on kertonut minulle -kaikki." - -"Etkö sitten ajatuksissasi minua epäile? Sellaista kuin tänään, en -näet voi sietää, Salve! En voi, ymmärräthän?" virkkoi hän vavahtavin -äänin, luoden häneen vakuuttavan, luottavan katseen. - -"Epäile? @@ Sinua!" Salve laski kätensä sydämelleen. - -Tänä hetkenä hän tiesi varmaan, ettei Elisabet ollut milloinkaan -luutnanttiin syvästi kiintynyt. - -Elisabetin kasvoille levisi sanomattoman sädehtivä, onnellinen hohde. -He silmäilivät toisiaan hetkisen, ja sitten Salve kiersi käsivartensa -hänen ympärilleen. - -He seisoivat siinä, ikäänkuin eivät olisi tahtoneet enää päästää -toisiaan menemään, poski poskea vasten, mitään virkkamatta, mitään -ajattelematta. - -Heidän rakkaudessaan oli vielä kouristuksentapaisia otteita: syvää -epäluuloisuutta onnellista todellisuutta kohtaan ja vaistomaista -pelkoa, että se voi jälleen kadota. - -He seisoivat Garvloitin salissa keskellä lattiaa @@ ja ovella seisoi -tanakka Garvloit ihan ymmällään katsellen tarjoutuvaa näkyä. Hän -näytti avuttomalta ja liikutti pari kertaa lyhyitä käsivarsiaan, -ikäänkuin olisi tahtonut työntää kohtauksen pois luotansa. - -Kumpikaan ei ollut huomannut oven aukenemista. - -Vihdoin huomasi Elisabet ukon ja huudahti, ollenkaan hämilleen -joutumatta, tahtoen ennen kaikkea julistaa onneansa: - -"Tässä on minun sulhaseni!" - -"Vai on siinä sulhasesi?" virkkoi ukko ymmällään ja astui askelen -taaksepäin. - -"Minä olen Salve Kristiansen, 'Apollon' kuljettaja", lisäsi Salve -laskematta Elisabetia irti; hänestä tuntui kaikki muu ihan joutavalta. - -Garvloit oli sentään keksinyt keinon. Hän kääntyi ja huusi useita -kertoja, yhä äänekkäämmin: "Andrea! Andrea!" - -Ja kun Andreaa ei kuulunut kompuroi, hän pyylevyydestään huolimatta -tavattoman nopeasti portaita alas. - -Alimpaan porraskäänteeseen hän pysähtyi ja tuijotteli eteensä. Matami -Garvloit hämmästyi nähdessään ukon seisovan mietteissään, ilmeisesti -huolestunein kasvoin ja kysyi, mitä oli tekeillä. - -"Minä joudun häviöön", vastasi ukko murheellisena. - -Eukko silmäili häntä käsittämättä, mitä hän tarkoitti. Sen hän vain -tajusi, että jotakin ylen ankaraa oli tapahtumassa. - -"Elisabet on mennyt kihloihin jonkun laivurin kanssa, Jumala tiesi -kenen" @@ virkkoi ukko verkalleen. "Mene itse katsomaan." Sitten, -hetkisen vaiettuaan, hän lausui syvästi huoaten huolestumisensa -varsinaisen ytimen: "Kuka nyt hoitaa taloutta? Elisabetin veroista -minä en saa maailmasta mistään." - -Matami Garvloit oli ajatuksiltaan miestänsä nopsempi. Hän nousi -yläkertaan ja sai omin hämmästynein silmin selon asiasta. - -"Minä olen tuntenut hänet siitä saakka kuin olin pieni tyttö", päätti -Elisabet katkonaisen selityksensä. - -Matami Garvloit osoitti mitä vilkkainta, vilpittömintä osanottoa. - -Hänen ei tarvinnut teeskennellä, sillä hän oli nainen, jolla oli -sydän paikallaan ja hän ymmärsi tässä rakkaudessa piilevän erikoisen -romaanin. Hän oli kovin utelias, mutta jätti kyselemisen sopivampaan -tilaisuuteen. - -Hän kehoitti Salvea käymään talossa, milloin mieli teki. Sitten -saapui Garvloitkin ja oli kovin ystävällinen. Kuitenkin hänestä -tuntui, että Salve oli ihmeen hidas lähtemään pois, sillä aika kului -kauas ohi ukon makuullemenoajan. - -Elisabet seurasi Salvea etehiseen. Tuntui siltä kuin hän olisi -matkustanut Uuteen Hollantiin sen sijaan, että oli aikomus saapua -taas jo seuraavana päivänä. - -@@ Puettuna somaan hollantilaiseen pukuunsa seisoi Elisabet -odottavin, juhlaisin ilmein tyynessä suviaamussa, jonka sumut olivat -hälvenemässä auringon alkaessa nousta. - -Salve oli väijyskellyt talon tienoilla, ennenkuin koko kadun varrella -oli yksikään portti auki. Heidän tervehtiessään tulvi iloisen -yllätyksen hohde Elisabetin kasvoihin. - -Matami Garvloit lähti jonkin tekosyyn nojalla ulos jättäen heidät -kahden kesken. - -"Näetkös, Elisabet!" virkkoi Salve hieman juhlallisin äänin. "Viisi -vuotta sitten minä oli Bostonissa ja ostin nämä sormukset." - -Hän kirvoitti ne paperista ja laski Elisabetin käteen. "Paljon on -minulla ollut rasitusta ja surua tänä aikana, mutta olenpahan ne -kumminkin säilyttänyt, kuten näet." - -Elisabet kavahti äkkiä hänen kaulaansa, peitti kasvonsa hänen -rinnalleen. Salve huomasi hänen olevan ankaran mielenliikutuksen -vallassa ja itkevän. - -Sitten oli sormuksissa kyllin katselemista ja juttelemista. - -Ne olivat molemmat täyteläiset ja sileät ja Elisabetin mielestä -kauneimmat sormukset, mitä hän oli nähnyt. - -Hän koetteli sormeensa niitä kumpaakin, ojensi kättään Salvea kohti -niitä näyttääkseen ja sanoi: - -"Ensimmäinen sormus eläissäni!" - -Hän huomasi Salven kasvoissa tumman ilmeen ja punastui hieman, koska -oivalsi vasta nyt sen, mikä helposti johtui mieleen: että luutnantin -kenties sittenkin olisi onnistunut saada sormus hänen sormeensa. - -Tuo vaikutelma oli kuitenkin vain ohimenevä, rakkauden -itsesäilytysvaisto työnsi sen pois kummankin mielestä ja hukutti sen -nykyhetken onneen. - -Elisabet ei ollut vielä uskaltanut kysyä, milloin hän aikoi matkustaa -pois, mutta kysymys kiersi monta kertaa hänen kielellään. Hän -tiesi aluksen olevan Pürmurendessä ja pelkäsi lähdön tapahtuvan jo -seuraavana päivänä. Hän ei kumminkaan virkkanut mitään, vaan päätti -jättää kysymisen iltapuolelle, jolloin Salven piti tulla uudelleen. -Salven lähtiessä hän sentään rohkaisi itsensä ja kysyi hieman -epäröivin äänin: - -"Milloin sinä matkustat?" - -"Tiistai-iltana, Elisabet! Keskiviikkoaamuna minun täytyy olla -Pürmurendessä auttamattomasti." - -Siitäpä ilo syntyi: Elisabet oli voittanut viisi kokonaista päivää. - -Ne kuluivat kuin huumeessa, liian nopeasti. - -Sunnuntai-iltapäivänä jumalanpalveluksen jälkeen oli Amsterdamissa -jonkinlainen kansanjuhla. - -Kuuluisaan raatihuoneeseen @@ joka oli ollut hallituksen tyyssijana -Hollannin suuruuden aikana, Ruyterin ja Trompin tykkien ulvoessa -satamassa ja hienojen, raha-aatelistoon kuuluvien raatiherrojen -istuessa tasavallan neuvospöydän ääressä hallitsemassa @@ oli sinä -päivänä tullut uusi taulu, esittävä nuorta hollantilaista sankaria -van Spyckiä, joka räjähdytti laivansa ilmaan vuonna 1830, Belgiaa -vastaan sodittaessa. - -Kuva piti paljastettaman ja sen tuli saada paikkansa raatihuoneen -seinässä, Hollannin kansallisten muistojen joukossa. - -Juhlapukuinen väki liikkui pitkin kaikkia katuja, pysähtyi ja -aaltoili merenä raatihuoneen torilla kansallislaulun sävelten -raikuessa: - - "Wien Neerlands bloed door de aders vloeit." - -Kaikkien kasvoista voi lukea, että ilmassa kohisi kansallistunnelmain -myrsky. - -Elisabet kulki Salven käsipuolessa, juhlan hohto kulmillaan. - -Salvenkin mieli oli ylevässä vireessä, vaikkei hän voinutkaan tuntea -oloansa niin kotoiseksi kuin Elisabet, ja hänen huomionsa oli joka -tapauksessa häilyvä, sillä hän ei väsynyt katselemaan Elisabetia. - -Vihdoin he tulivat suuren maalauksen luo. - -Se esitti seitsentoista vuotista kadettia tykkivenheessään -ratkaisevassa silmänräpäyksessä. - -Elisabet seisoi hetkisen vaiti ihastellen Salven varjellessa häntä -väkijoukon puristuksesta. - -"Näetkös", virkkoi Elisabet kääntyen puolittain häneen päin -kumminkaan irroittamatta katsettaan maalauksesta, "siinä hän seisoo -belgialaisen kapteenin kehoittaessa häntä luovuttamaan aluksensa! -Hänellä ei ole mitään valitsemismahdollisuutta, sillä vihollisia on -liian paljon", jatkoi hän syvän myötätunnon valtaamana. "Mutta etkö -näe, mitä hän miettii? Senhän voi lukea hänen kasvoistaan: hän pyytää -saada hakea heille laivapaperit." - -"Katsohan, miten kaunis univormu hänellä on, napit ja pieni tikari. -Hän on hienonnäköinen", virkkoi hän hiljaisemmalla äänellä, ilmaisten -sellaiseen komeuteen kohdistuvaa ihailuansa. - -Viimeiset sanat vaikuttivat Salveen kuin äkillinen pisto: Elisabet -siis vieläkin ihasteli sitä henkilöä. Salve seisoi hänen takanansa -hänen yhä katsellessa maalausta ja lausuessa ääneen ajatuksiaan: - -"Sorea poika rukka! Mutta hän ei voi antautua @@ minä ymmärrän sen -varsin hyvin. Niinpä hän lähtee kannen alle", jatkoi hän hillityin -äänin, vaistomaisesti laskien kätensä ristiin sennäköisenä kuin olisi -itse seurannut lähtijää, "ja räjähdyttää ilmaan belgialaisen ja -kaikki, ymmärrätkö!" virkkoi hän kääntyen Salven puoleen, kasvoissa -korkea rusotus ja silmät kosteina. - -Salve ei vastannut, ja Elisabet luuli hänen samoin syventyneen -maalauksen katselemiseen. Hän kääntyi jälleen kuvan puoleen. -Elisabetin seistessä siinä hymyillen, vajonneena taulun katselemiseen -ajatellen, että oli sentään olemassa eräs, joka olisi suorittanut -saman urotyön kuin van Spyck, nimittäin se mies, joka tällä hetkellä -seisoi hänen takanansa @@ oli maalaus Salven silmissä muuttunut -harmaaksi, vihamieliseksi. Hän olisi voinut ampua van Spyckiä suoraan -sydämeen hänen univormunsa tähden. - -Hän salasi sentään tunteensa Elisabetilta, mutta oli kotimatkalla -koko ajan hyvin harvasanainen ja vakava. Elisabet, joka oli juhlan -lumoissa ja jutteli omia huomioitaan, ei kumminkaan kiinnittänyt -siihen huomiota. - -Vasta iltapäivällä oli tuo vaikutelma Salvesta hälvennyt: tuntui -siltä kuin olisi nähnyt pahaa unta. Olihan hänellä nähtävissään -Elisabet, todellisena, uskollisena ja lämpöisenä, koko hänen -sieluansa ilahduttavana. - -Salve ilmoitti Garvloitille, että he olivat päättäneet mennä -naimisiin keväällä, huhtikuun alussa, jolloin hän aikoi palata. @@ -Oltiin joulukuussa. - -"Neljä pitkää kuukautta!" virkkoi Salve huolestuneesti viimeisenä -iltana. - -Elisabet ajatteli samaa. Hän oli kalpea, mutta koetti esiintyä -rohkeana, kun näki toisen olevan huolissaan. - -Vihdoin sanottiin viimeiset sanat. Salve suuteli Elisabetia ja sanoi: - -"Kevääseen asti, rakkaani!" - -Elisabet seisoi kyynelsilmin katsellen hänen jälkeensä, kunnes hän -hävisi sillan toiselle puolen. - - - - -20. - - -Kävi niinkuin Salve oli vaistomaisesti peläten aavistanut: hänelle -tuli pitkä ja alakuloinen talvi. - -Hän asui Tönsbergissä, mutta seurusteli harvoin toisten laivurien -kanssa, joita siellä on talvisaikaan aina paljon. - -Jonkun aikaa hän eli Amsterdamissa viettämänsä viikon ihmeellisestä -muistosta, mutta pian alkoi hänen hankala mielensä jälleen punnita ja -tutkia sitä kultaa, jonka hän oli voittanut, ja epäilys epäilyksen -jälkeen tunkihe hänen ajatuksiinsa. Oliko Elisabet tarjonnut hänelle -elämää varten vain sydämensä rippeet, vai oliko hän antanut oman, -täyden, raikkaan itsensä? - -Se ajatus, joka oli johtunut hänen mieleensä Elisabetin näyttäessä -sormuksia, leimahti jälleen eloon, Elisabet oli ollut vähällä joutua -meriupseerin morsiameksi! Samoin kohosi näkyviin muisto siitä, miten -hän oli seisonut kadetti van Spyckin kuvaa katsellen, kasvoissa -ihastuksen hehku. - -Salve mietti itsekseen, että Elisabet oli sittenkin luopunut -loistosta, johon hän oli sydämestään kiintynyt. - -Kuinka hänen täytyikään vertailla toisiinsa näitä kahta asiaa: päästä -ylhäiseksi rouvaksi, kuten hänen ylpeä luontonsa oikeastaan edellytti -@@ ja joutua toimeentulostaan taistelevan merimiehen vaimoksi! - -Lisäksi tuli vielä hänen syvä arkatuntoisuutensa näissä asioissa. -Olihan hän asettanut kihlautuessaan nimenomaiseksi ehdoksi, ettei -niihin ollenkaan kajottaisi. - -Mitä enemmän Salve ajatteli, sitä epävarmemmaksi hän havaitsi -pohjan, jolle oli rakentanut; pinnalta ylen kaunis omena osoittautui -madonsyömäksi ydintä myöten. Näytti siltä kuin hänen olisi heitettävä -se pois. - -Kuitenkin eli hänen sydämensä syvimmässä tunne, joka puhui kaikkea -tuota vastaan. Kun sitten ajatukset jälleen sukelsivat esiin @@ -kuinka kehnoksi ja vaivaiseksi hän tunsikaan itsensä! "Jospa hän -olisi täällä!" kuuli hän mielessään kuin avunhuudon, sillä hän tunsi -olevan tarjona sen vaaran, että hänen parempi minänsä hukkuisi tähän -kaikkeen. - -Usein hän ajatteli kirjoittaa Elisabetille. Mutta oli niin paljon -sellaista, mitä ei saanut eikä uskaltanut sanoa, että hän aina luopui -aikeistaan @@ Jumala tiesi, kuinka monta kertaa. - -Vihdoin hän päätti käydä toimeen. Kirje syntyi näin kuuluva: - - "Arvoisa Neiti Elisabet Raklev. - - Mitä 'Apolloon' tulee, niin se lepää toisten alusten joukossa - Selvigjoen suulla, ja jää on puolen kyynärän paksuinen eikä ole - paljoakaan toiveita jäänlähdöstä, joka tapahtuu tänä vuonna - myöhään, kuten kaikki täällä ennustavat; se on hyvän vahdin - suojassa ja riki on tallessa Pettersenin luona. Mutta mitä tulee - kapteeniin, johon sanoit kiintyneesi koko sydämelläsi, niin ettei - mikään voi asiaa muuksi muuttaa, ei mikään maailman mahti eikä - voima @@ niin hän on ajatellut ankarasti ja lähtisi mielellään - sinua jälleen näkemään ennenkuin kiinnitysköysi on ihan pahasti - hankautunut. Sillä minusta näyttää, että sen viimeiset säikeet - ovat katkeamassa. Mutta jos näkisin sinut, niin se jälleen - vahvistuisi kestämään kovankin virran riuhtomista; mutta sinun - pitää antaa anteeksi sille, joka on käynyt heikoksi niiden viiden - vuoden aikana, jotka hyvin tiedät. Mutta minä en tahdo sanoa, - että syy on sinun, en myöskään tehdä itseäni paremmaksi kuin - olen, sillä minä luotan sinuun, Elisabet, mutta en yhtä suuressa - määrässä itseeni, mikä on virhe, jota ei kukaan voi auttaa. Kun - luet tätä kirjettä, Elisabet, niin muista merimiestä, joka on - jäänyt jäihin, äläkä unohda tätä myöhemminkään, kunnes jälleen - kohtaamme toisemme. Antaisin puolet verestäni tai enemmänkin, jos - se auttaisi, sillä minä ihan näännyn tänne @@ niin minä ikävöin - nähdä sinua. Ja voi nyt hyvin, sitä toivon sydämestäni. Minä - tahdon luottaa sinuun kaikesta mielestäni tukalimpinakin aikoina - viimeiseen hetkeen asti ja tahdon asettaa sinuun vakaan toivoni. - Voi hyvin, sinä rakastettu tyttö monin terveisin - - Salve Kristiansen." - -Tämä kirje vaati Elisabetilta monta kyyneltä. - -Hän istui sitä lukien iltaisin ennen makuullemenoa ja tunsi -katkerasti, että oli itse hänet sellaiseksi tehnyt ja että hänen nyt -oli vaikea uskoa ja luottaa. Hän näet ymmärsi varsin hyvin, mitä -rivien välissä oli. - -"Jospa pääsisin hänen luokseen", ajatteli hän yhä ankarammin haluten -lähettää Salvelle vastauksensa; mutta hän ei ollut milloinkaan -oppinut kunnolla kirjoittamaan tai kirjettä laatimaan. - -Suuren vaivan ja tutkimuksen jälkeen hän sai kumminkin kokoon pari -riviä jonkin katkismusmuistuman nojalla: - - "Sulhaselleni Salve Kristiansenille! - - Sinun pitää luottaa Jumalaan ja hänen jälkeensä minuun kaikista - ihmisistä, joka varmasti sinua rakastan ja usko minua. Tämä on - totuus sinun ikuisesti unohtumattomalta - - Elisabet Rakleviltä - ja keväällä Elisabet Kristiansen." - -Kirjeen hän taittoi kokoon ja sai erään Garvloitin pojista -kirjoittamaan kuoreen osoitteen, mutta vei varmuuden vuoksi itse sen -postikonttoriin. - -Kirje yllätti Salven eräänä kauniina päivänä. Hän arvasi, mistä se -tuli ja empi sitä avata, koska pelkäsi siinä ilmenevän mielenmuutosta -hänen lähettämänsä esityksen vuoksi @@ Salve muisti, miten Elisabet -oli Amsterdamissa samanlaiseen asiaan suhtautunut. - -Hän luki kirjeen tuntien ylenpalttista iloa, kuten ainakin -henkilö, joka saa kirjallisen todistuksen hyvien toivelmainsa -mahdollisuudesta. Hän piilotti paperin joka kerta huolellisesti -lompakkoonsa ja oli pitkän aikaa aivan toinen mies. - -Mutta päivien kuluessa paperin arvo alkoi yhä enemmän himmetä hänen -silmissään. Se muuttui vähitellen pelkäksi elottomaksi liuskaksi, -joka vakuutti, että Elisabet rakastaa häntä, mutta ei vakuuttanut, -että hän on Elisabetin ensimmäinen ja syvimmän rakkauden esine @@ ja -juuri sitä epäilys koski. - -Oli hyvä, että tuli jäänlähtö ja työ jälleen häntä askarrutti @@ -joutilaana ja ajatuksissaan kulkeminen ei ollut hänelle terveellistä. -Niin hänen mielestään unohtui melkein kokonaan kaikki talviset -kärsimykset. Hän odotti vain hartaasti sitä hetkeä, jolloin saisi -jälleen nähdä Elisabetin ja jolloin Elisabet tulisi hänen vaimokseen. - - - - -21. - - -Salve oli saapunut Amsterdamiin häitä viettämään. Hänellä oli -käytettävänään vain ne neljä päivää, joiden aikana priki otti lastia -Pürmurendessä. Tahtoen säästää Garvloitien kustannuksia he olivat -kumpikin vakaasti päättäneet, että heidät vihittäisiin samana -päivänä, jolloin heidän piti lähteä Pürmurendeen. - -Vihkiäispäivän aamupuolella Garvloitin talo esiintyi koko -prameudessaan. Vanhoista, varallisuuden päiviltä säilyneistä -kirstuista vedettiin esille juhlapukuja päivän kunniaksi. - -Matami Garvloitilla oli yllään jäykkä, viheriä, kukkakoristeinen -silkkihame, rinnalla tukevia koruja ja tukassa suurenmoinen kullattu -kiinnitin, joka välkkyi otsalla kuin kappale kruunua. - -Garvloit oli saanut vain osan isoisänsä juhlapuvusta sopimaan -pyylevän persoonansa verhoksi, nimittäin kultavaateliivit, jonka -lieve ulottui arveluttavan alas ja joka oli nappien kohdalta ylen -ankarassa pingoituksessa. - -Muutamia perheen vanhoja tuttavia sekä lapset olivat kirkossa, ja -lisäksi vlielandilainen laivurinpoika, jonka pyöreille, leppoisille -kasvoille valuivat viljavat kyynelet Garvloitin kuljettaessa -alttarille myrttiseppelein ja valkoisin harsoin koristettua morsianta. - -Elisabetilla oli harvinaisen sievät, hopeasoljilla varustetut -kengät, ja Salve ilostui kovin tuntiessaan ne monia vuosia sitten -lahjoittamikseen. - -Varmuus siitä, että he nyt kuuluivat erottamattomasti yhteen, täytti -heidät sanomattomalla riemulla. Kuinka sykkikään Elisabetin sydän, -kun Garvloit ensimmäisen kerran nimitti häntä rouva Kristianseniksi -ja millaisen onnen ylenpalttisuus virtasikaan hänen mieleensä, kun -kuuli toisten tekevän samoin. - -Sitten seurasi ateria, jonka aikana vallitsi omituisen hillitty -mieliala. Garvloitien näet ei ollut helppo erota Elisabetista, jota -olivat kaikin oppineet rakastamaan. - -Kahta tuntia myöhemmin he olivat matkalla Pürmurendeen, ja Garvloitin -talo tuntui nyt kaikista autiommalta kuin ennen. - -Kun hevosten vetämät alukset kauniina iltapäivänä hinasivat -"Apolloa" suurta kanavaa ylöspäin, soivat Alkmarin kellot tuttua, -vanhanaikaista säveltänsä. - -He seisoivat vaieten laivanportaaseen nojaten vaihtelevain -kellonäänten juhlallisesti sulaessa toisiinsa heidän yläpuolellaan, -ja heistä tuntui, että se oli heidän hääsoittonsa. - - - - -22. - - -He olivat elelleet Tönsbergissä vuoden, elämänsä onnellisimman, ja -Elisabetilla oli nyt pieni poikanen sylissään. He olivat antaneet -hänelle nimen Gjert. - -Elisabet tahtoi pitää tupansa somana ja järjestyksessä. Se olikin -puhdas ja läikkyvä kuin hollantilainen asumus. Ikkunassa oli kukkia -ja tuvassa samoinkuin hänen omassa sievässä asussaankin jotain -sellaista, mistä heti huomasi, että hän oli liikkunut muuallakin -maailmassa. - -Salven ollessa usein matkoilla oli sievä, nuori laivurinvaimo -herättänyt hyvänsuopaa huomiota useissa paikkakunnan hyvissä -perheissä, joihin hän tutustui, joskaan ei nimenomaan niissä -seurustellut. - -Salve ei virkkanut asiaan mitään, mutta Elisabet huomasi, ettei hän -kotiin palatessaan erikoisesti halunnut kuulla siitä puhuttavan. -Syytä ei Elisabet oikein voinut ymmärtää. - -Tuo oli ainoa varjo, joka saattoi silloin tällöin hieman pimentää -heidän hilpeätä onneansa. - -Se unohtuikin aina varsin pian, sillä Salve tunsi lopulta itsekin, -että hänen osoittamansa, ylhäisiin ihmisiin kohdistuva luulevaisuus -oli naurettavaa heikkoutta. Mutta sittenkin: olihan Elisabet -aikoinaan melkein kuulunut heidän joukkoonsa ja istui nyt hänen -köyhässä majassaan. - -Toisin oli laita silloin, kun hän yksinään käveli edestakaisin laivan -kannella ulkona merellä. Silloin näkyivät asiat aina synkemmässä -valaistuksessa, ja häntä kidutti se tunto, että nuo ihmiset joka -päivä vaietessaankin puhuivat siitä, mitä hän kaikkein vähimmin sieti -@@ siitä, mitä Elisabet oli hylännyt valitessaan hänet. Mutta hänen -ärtyisä ylpeytensä ei toisaalta olisi missään tapauksessa sallinut -hänen mainita mitään tästä Elisabetille, vielä vähemmin pyytää häntä -pysyttelemään loitolla noista tuttavistaan. - -Kun Gjert pojan synnyttyä saapui kyselyjä ja tukkukauppias -Jürgenseniltä joukko pieniä lahjoja, muuttui Salve, joka oli koko -ajan istunut ylen iloisena vaimonsa vuoteen ääressä voimatta poistua -hänen ja kätkyen luota, äkkiä alakuloiseksi ja käyskeli pitkän aikaa -pihalla kädet selän takana. - -Joka kerta kun hän kulki ikkunan ohi, näki Elisabet hänen tuiman -ilmeensä. - -Jälleen sisään tultuaan hän kumminkin oli entistä hellempi. - - * * * * * - -Tehtyään alkukesästä viimeisen matkansa asettui Salve kotiinsa -toivoen saavansa viettää siellä pari kuukautta kauniina vuodenaikana. - -Päivät tuntuivat kuluvan liian nopeasti. Elisabet kukoisti kuin -ruusu, ja he keskustelivat siitä, miten hän lähtisi mukaan -seuraavalle Hollannin-matkalle ja kävisi Garvloiteja tervehtimässä. - -Sunnuntaisin nähtiin tuo soma, siropukuinen pariskunta usein -kirkkoväen joukossa, ja Elisabet, joka oli huomannut, kuinka Salvea -loukkasi se, että hän keskusteli jonkun "ylhäisen" kanssa, ihmetteli -vain sitä, että hän välttämättä tahtoi hänen, Elisabetin, käyvän -koreasti puettuna. Pian hän kumminkin tyydytyksekseen päätteli, että -syynä oli hänen halunsa tyydyttää onnellista ylpeyttänsä näyttämällä -hänen koreuttaan muille. - -Elisabet kohteli noita tuttavuuksiansa @@ hänen kannaltaan katsoen @@ -hienosti ja ylevämielisesti. Vaikka hän arvasikin Salven heikkouden -pohjautuvan jonkinlaiseen epäluuloisuuteen, ei hän kumminkaan -ilmaissut pitävänsä asiaa erikoisen tärkeänä, koska toivoi voivansa -tasaisella käytöksellään ajan mittaan osoittaa hänen olevan väärässä. - -Hän ei oikein oivaltanut, miten syvät juuret tällä asialla oli miehen -mielessä. - -Eräänä päivänä, kun Salve oli ollut Nötterössä hankkimassa itselleen -miehistöä, kertoi Elisabet hänen kotiintultuaan vast'ikään -keskustelleensa tukkukauppias Jürgensenin ja hänen rouvansa kanssa, -jotka olivat kulkeneet heidän asuntonsa ohi. - -"He matkustavat huomenna Frederiksvärniin, ja ajattelehan", virkkoi -hän vielä ihan ilon vallassa, "rouva tunsi Maria Forstbergin! Minä -sain lähetetyksi hänelle terveiset." - -"Maria Forstberg? Kuka se on?" kysyi Salve hieman säpsähtäen. - -"Se oli hän, joka oli niin ystävällinen minulle @@" aloitti Elisabet, -mutta mielikuvain kohotessa vaihtoivat hänen kasvonsa väriä ja hän -änkytti ikäänkuin vaivoin jatkaen: "Hän joutui naimisiin @@ Beckin, -meriupseerin kanssa." - -"Olisit lähettänyt Beckille terveiset minulta!" virkkoi Salve -purevasti. Hän oli kalpea ja karttoi katsomasta Elisabetiin, joka -käyskeli neuvotonna. - -Vihdoin Elisabet astui miehensä luo, istuutui hänen polvelleen ja -kietoi käsivartensa hänen kaulaansa. - -"Ethän ole minulle siitä vihainen?" - -"En @@ sinä saat tietenkin lähettää terveisiä kenelle tahdot." - -"Hän oli minun paras ystäväni, kun olin @@ Arendalissa", selitti -Elisabet vilpittömästi, mutta empi jälleen lauseen loppupuolella, kun -ei tahtonut sanoa "Beckin perheessä". - -"Minä en ollenkaan epäile sitä, että olet hyvinkin hyvissä suhteissa -niihin ihmisiin!" - -"Salve!" huudahti hän loukkaantuneena ja nousi seisomaan. - -Mutta Salve veti hänet jälleen luokseen. - -"Suo minulle anteeksi, Elisabet", virkkoi hän katuen, "mieltäni -pahoittaa, kun kuulen sinun puhuvan noista henkilöistä. Mutta minähän -tiedän, ettei se mitään merkitse, tiedän sen niin varmasti kuin tässä -istun", jatkoi hän nähdessään vaimonsa silmäin kyyneltyvän. - -Sitten hän yritti pitkän aikaa saada hänet jälleen hyväksi, mikä -vihdoin yht'äkkiä onnistuikin. Samana iltana he istuivat toistensa -seurassa ylen onnellisina, kuten rakkauden sadekuuron jälkeen -yleensäkin tapahtuu. - -Mutta Salve kävi siitä päivästä lähtien harvasanaisemmaksi ja -hiljaisemmaksi, vaikka muuten käyttäytyikin vaimoaan kohtaan yhtä -hellästi kuin ennenkin. - -Seuraavina sunnuntaipäivinä hän ei halunnut lähteä kirkkoon, joten he -jäivät kotiin istumaan. - -Rauhattomuuden henki näytti ottaneen hänet valtoihinsa; hän ikävöi -vain jälleen merelle. - - - - -23. - - -Aikomuksen mukaisesti oli Elisabet lähtenyt Salven kanssa -Amsterdamiin, missä oli ollut useita päiviä Garvloitien vieraana. Nyt -he olivat kotimatkalla. - -Matka oli sujunut sievästi, vaikka Salve olikin ollut hieman vakava -ja hiljainen. Hän oli kumminkin käyttäytynyt koko ajan hellän -huomaavasti vaimoansa kohtaan, joten hän alkoi melkeinpä tottua -häneen niinkuin huomaamattaan tottuu vähempään valoon oltuaan -hetkisen poissa varsinaisesta auringonvalosta. - -He purjehtivat kauniin, kirkkaan sään vallitessa lievän tuulen -kuljettamina ulos matalasta, kaikenlaisten alusten täyttämästä -Zuiderseestä, jossa ranta oli monin paikoin näkymättömissä. - -Elisabet istui laivan kannella pikku Gjertin kanssa ja kyseli -innokkaasti luotsilta, jonka he olivat velvollisuuden mukaan saaneet -alukseensa, kaikista niistä mataloista, hiekanharmaista saarista ja -kylistä, joita vähitellen sukelsi näkyviin. Hän tunsi useimpain nimet -niiltä ajoilta, jolloin oli asunut Amsterdamissa. - -Toisinaan otti Salvekin osaa keskusteluun, jonkin tiedonannon -herättäessä hänen mielenkiintoansa, mutta enimmäkseen hän kulki -vaieten tai seisoi katsellen ulos, pieni Gjert käsivarrellaan. - -Eräs Urkin saaren läheisyydessä oleva kirkontorni, jonka sanottiin -olevan Norjan graniittia, herätti Elisabetissa suurta isänmaallista -tyydytystä. - -Terschellingin luona näkyy Zuiderseen ja Pohjanmeren välinen väylä -kapeana, mustain ja punaisten poijujen rajoittamana juovana. -Tyynenkin sään vallitessa kuohui pitkin matkaa kummallakin puolen -ankaria vaahtopäitä, ja Elisabet kysyi säikähtyneenä luotsilta, miten -mahtoikaan olla myrskyn aikana, meren koko voimallaan aallotessa -sisään. - -"Se on paras jättää näkemättä", vastasi luotsi vakavasti. - -"Mutta tehän liikutte täällä silloinkin?" - -"Niin @@ virka vaatii", vastasi luotsi lyhyesti. - -Salve pysähtyi kuullessaan vastauksen. - -"Niin, on niitä meillä Norjassakin luotseja", lausui Elisabet, "jotka -eivät pelkää nuttunsa kastumista. Se on uljasta elämää!" - -Hollantilainen ei näyttänyt oikein voivan ottaa osaa innostukseen, -virkkoi vain kylmästi: - -"Kahtena toisiaan seuraavana vuotena @@ siitä on nyt kolme vuotta -@@ menetettiin täällä Amlandissa kaikkiaan viisikymmentä luotsia. -Niiden mielestä, jotka vielä ovat pesissään, ei tästä kunniasta ole -paljoakaan taikaa! Useilla heistä on nyt tuskin kuivaa leipääkään -suuhun pistettävänä." - -"Niin, mutta se on uljasta, luotsi! Minusta nähden se on uljasta!" -virkkoi Elisabet. - -Salve lähti jälleen astelemaan. - -@@ Pari vuorokautta myöhemmin keinui "Apollo" kuutamossa -Doggermatalikon tienoilla, märssypurje reivattuna. - -Elisabet istui vielä kannella poikanen hyvin verhottuna sylissään; -Salve asteli edestakaisin kannella luoden häneen silloin tällöin -silmäyksen. - -Hieman loitommalla, isonluukun luona, istui Nils Buvaagen ja pari -muuta miestä, jotka olivat vapaina vahdista ja kertoilivat juttuja, -toisten kierrellessä heidän ympärillään voidakseen kuunnella. - -He olivat sinä päivänä kohdanneet ankaran umpiaallon, ja kirvesmies -kertoi sen johdosta eräitä salaperäisiä tarinoita, joiden tapahtumat -hän väitti nähneensä omin silmin. Sellainen merellä kohdattu -umpiaalto ennusti usein jotakin. - -Elisabetkin istui kuunnellen. - -Nils Buvaagenissa, vuonotalonpojassa, oli syvää vaistoa kaikelle -taikauskoiselle ja oli hän Pohjanmerta purjehtiessaan huomannut -paljonkin sellaista. Hän oli tähän saakka istunut sanaakaan -virkkamatta. - -"Hm!" virkkoi hän mietteissään piippuansa imaisten, "täällä Doggerin -tienoilla lienee yhtä jos toistakin. Uskokaa minua: tämä on kuin -vanha hautausmaa." - -Niin selitettyään hän vaikeni ja alkoi jälleen tuimasti imeä -piippuansa, ikäänkuin olisi tullut sanoneeksi enemmän kuin oikeastaan -mieli sanoa. Mutta kun uudistuvat kehoitukset pakottivat hänet -kertomaan ja kaikki näyttivät olevan jännityksessä, ryhtyi hän -jälleen juttelemaan, katsahdettuaan kuitenkin sitä ennen ympärilleen -ja puhuen hiljaisella äänellä. - -"Tiedättekö", kysyi hän, "kuinka kaikki vanhat kalat kuolevat?" - -Kukaan läsnäolevista ei näyttänyt kykenevän vastaamaan tähän -odottamattomaan kysymykseen. - -"Ei", jatkoi hän, "sitä ei tiedä kukaan, ja kuitenkin kuolee joka -päivä niin lukemattoman paljon, että niitä ajelehtisi pitkin meren -pintaa, valkoinen maha pystyssä @@ me purjehtisimme pelkkäin -kuolleiden kalojen keskitse. Nähkääs, se on salattu ihan samoin kuin -sekin, minne kaikki maailman vanhat alukset joutuvat." Sana "salattu" -sai hänen suussaan erikoisen aavemaisuuden leiman. - -"Niin, Dogger voi olla ilkeä ja voi kenties siksi kääntyä, -ennenkuin olemme ehtineet luovia sen ohi", päätti hän puheensa -nojaten niskaansa selkänojana olevaan palkkiin ja alkaen katsella -ilmanvivahduksia. Täysikuun ohi kiiti pilvijoukko. - -"Entä sitten, Nils", tiedusti kirvesmies, "mitä arvelettekaan -vanhoista kaloista ja vanhoista aluksista?" - -"Ne hakeutuvat enimmäkseen tänne Doggermatalikolle ja ehkä vielä -muutamiin muihin paikkoihin maailmassa; senvuoksi on täällä meressä -aina ikäänkuin kuolinvirren kohinaa ja paljon ääniä ja asioita, joita -ei voi oikein ymmärtää." - -Samassa kaikki vaikenivat, sillä alus tuntui äkkiä pysähtyvän -ikäänkuin johonkin törmäten, ja ankara kokkahyöky vyörähti kannelle. - -"Se kuuli sen", virkkoi kirvesmies vaistomaisesti, "sillä se on -vanha, tämä aluksemme, eikä halua kulkea yli hautausmaan!" - -Elisabetin korvissa tuo viimeinen lause kaikui niin kaamealta, että -hän nousi ja lähti levolle. - -Yöllä oli aallokkoa ja kumeita iskuja, ikäänkuin olisi oltu hyvinkin -matalilla vesillä. Luoti kuitenkin osoitti, ettei niin ollut laita. - -Mutta seuraavana aamuna, sakean merisumun ympäröidessä alusta melkein -kuin muurina työntyi ankkuriketju hiekkapitoisten hyökyjen voimasta -jokseenkin säännöllisesti ylös kannelle. - -Useat miehistä pitivät varsin mahdollisena, ettei tuo tapahtunut -luonnollisessa järjestyksessä, vaan oli Doggerin salaisuuksien -yhteydessä oleva enne, ja että matalikolla oli "kuolleita käsiä". -Nils pudisteli päätänsä. - -Aamupäivällä alkoi näkyä aurinko heikkona kajasteena sumun keskeltä, -ja puolisen aikaan paistoi äkkiä kirkas päivä yli vihertävän, -raikkaassa tuulessa vaahtopäänä kuohuvan merenpinnan. - -Elisabet oli noussut kannelle nauttiakseen auringonpaisteesta. Ilma -oli ollut kylmän sumuinen, ja hän huomasi nyt ihmeekseen, että heidän -ympärillään oli joka suunnalla valkoisia purjeita. - -Siinä oli tosiaankin komea näky, jota hän oli oppinut jo -merensaaressa viettämänään tyttöaikana ihailemaan. Haluten saada -ilmaista tuntojansa hän kutsui Salven. - -Sorein kaikista purjehtijoista oli kieltämättä korvetti -"Pohjantähti", joka kulki täysin purjein vinosti heidän ohitsensa -kohti kanaalia @@ se oli menossa Välimerelle. Tämän sotalaivan maine -oli levinnyt pitkin rannikkoa, ja Elisabet oli aikoinaan usein -haaveksinut sen näkemistä. Nyt hän huudahti, ikäänkuin olisi tuntenut -vanhan tuttavan: - -"Tuo on 'Pohjantähti'! Näetkö, Salve, kuinka uljas, ihana alus -se on! Nyt ne kokoavat latvapurjeita! Näetkö, miten uljaasti se -kyntää merta kaikkien purjeittensa painolla, haarapurje perässään. -Kuinka siro ja hieno @@ ja nuo reippaat miehet köysistössä suurien -kauniiden purjeiden keskellä, kokoamassa latvapurjeita, ne näyttävät -raakapuulla istuvalta lintuparvelta! Eikö olekin uljas laiva!" -huudahti hän innoissaan Salvelle. Mutta Salve seisoi katsellen -suoraan eteensä mitään vastaamatta. - -Salve tiesi @@ Elisabet sitä vastoin ei aavistanutkaan @@ että -luutnantti Beck oli kolmantena päällikkönä tämän vuoden retkellä ja -hänen sydäntänsä kiduttivat Elisabetin huudahdukset. - -"'Pohjantähti' se yksin luovi vasten virtaa Gibraltarin salmessa!" -jatkoi Elisabet. Hän oli aikoinaan pannut merkille tämän haaveittensa -laivan, 'Najaadin' seuraajaa ylistävän tosiasian ja lausui sen nyt -julki tavallaan ylpein tuntein. - -"Mitäpä sanoisit, Salve", kysyi hän saadakseen toisen vastaamaan, -"jos olisit tuollaisen laivan päällikkönä?" - -"Olisihan se tietenkin toista kuin tällaisen vaivaisen 'Apollon' -laisen puukengän kuljettaminen!" vastasi hän katkerasti. - -Hän tunsi, ettei enää kyennyt hillitsemään sanojansa ja kääntyi äkkiä -toisaalle, ikäänkuin hänen olisi täytynyt ryhtyä jakelemaan käskyjä -miehistölle. - -Elisabet jäi ihmeissään seisomaan. - -Hän käsitti loukanneensa miestään ankarasti, mutta ei saanut -selville, millä tavalla. Hän ymmärsi, mitä merkitsi hänen ukkosena -komentava äänensä ja hänen ilmeensä hänen seisoessaan siinä -ruorirattaan toisella puolella, käsi rinnallaan. @@ Elisabet oli -varma siitä, että se oli nutun alla nyrkkiin puserrettuna. - -Elisabet näytti harkitsevan hetkisen; mutta sitten hänen kasvoissaan -kuvastui varma päätös. - -Hän tahtoi puhua ihan suoraan ja kestää kohtauksen nyt yhtä hyvin -kuin joskus toiste, sillä olihan tämä kerrassaan mieletöntä @@ -eihän hän voinut olla mustasukkainen laivalle! Missään tapauksessa -@@ virkkoi hän itsekseen, päätään nyökäyttäen @@ ei hän tahtonut -asian tähän tapaan jatkuvan; siitähän aiheutui mitä sietämättömin -epävarmuus mitättömimpienkin sanojen käyttelyssä ja alinomaisia -neulanpistoja. Kerrankin oli asia selvitettävä. - -Ja sen piti tapahtua nyt @@ että mies vihdoinkin huomaisi, millaisia -hullutuksia hän ajatuksissaan hautoi. - -Elisabet tunsi mielensä keventyvän toivoessaan vihdoinkin saavansa -heitetyksi pois tuon näkymättömän taakan, joka oli ylen kauan -rasittanut heidän avioliittoansa. - -Koko iltapäivän kuluessa ei kumminkaan tarjoutunut siihen -tilaisuutta. Rajuilma näytti jälleen uhkaavan, ja osa purjeita oli -reivattava. Sitten käveli Salve pari tuntia edestakaisin ruhvin -edustalla. Elisabet ymmärsi hänen tahallaan välttelevän kohtaamista. - -Miehistökin näytti aavistavan, ettei nyt ollut hyvä häntä lähestyä. -Kaikki väistivät vaieten sitä ahtaan kansipaikan puolta, missä hän -asteli. - -öljyvaatteissaan ja nahkalakeissaan, joihin olivat uhkaavan sään -vuoksi pukeutuneet, seisoivat miehet vorokin luona luoden epäileviä -silmäyksiä köysistöön ja pilvijoukkioihin, jotka vyöryivät synkkinä -taivaanrannalla ja tuulen alkaessa vinkuen piestä vanhoja köysiä. He -odottivat kärsimättöminä käskyä useampain purjeitten kokoamiseen. - -Salve näytti tekevän päätöksensä viime tingassa, sillä hänen -huutaessaan käskyjänsä he jo olivat rajuilman käsissä. Salve riensi -peränpuolelle ja sieppasi huutotorven. Rientäessään ohi Elisabetin, -joka istui hytin suojassa, hän virkkoi lyhyeen ja karusti, tuskin -häneen katsahtaen: - -"Ei tässä ilmassa käy kannella istuminen, Elisabet! Mene sinä hyttiin -lapsen kanssa!" - -Elisabet oivalsi itsekin asian ja lähti seisottuaan hetkisen -epäröiden, kasvoissaan jonkinlainen tuskallisen hämmästynyt ilme. -Salve ei ollut milloinkaan ennen puhutellut häntä tuolla tavalla; -Elisabetista tuntui melkein kuin hänen äänessään olisi kaikunut -häneen ja lapseen kohdistuva viha. - -Miehistö oli odottanut Salven purjehtivan myötäistä eikä kiusaavan -vanhaa prikiä luovimalla sellaisena yönä, joten he tottelivat hänen -komentoansa äänettömän tyytymättömyyden vallassa. - -Vanhat väkipyörät kitisivät ja valittivat miesten kiskoessa köysistä -keskellä raekuuroa, ja ankarasti keikkuva alus työntyi tuuleen -hyökyaaltojen ryskyessä sitä vastaan. - -Nils Buvaagen oli harvinaisen hyvä ruorimies; hänen kätensä oli -merkillisen herkkä tuntemaan pimeässä aluksen liikkeitä. Hän ja -eräs toinen mies seisoivat vaieten ruorirattaan ääressä. Salve -käveli tuulen puolella lähellä heitä. Kompassikaapin valo lankesi -toisinaan hänen kasvoihinsa ja Nilsistä tuntui, että hän näytti -harmaankalpealta. - -Nilsillä oli jotakin sydämellään, mutta ei näyttänyt olevan hyvä -mennä mitään sanomaan. - -"Painuu kolmen, neljän viivan verran, kapteeni!" ilmoitti hän. -"Itäkaakkoon!" - -"Märssypurje lepattaa!" kuului etukannelta. "Aikoo iskeä takaisin!" - -"Alus on vanha, kapteeni! Se ei siedä paljoa kiristämistä", uskalsi -Nils vihdoin tyynesti huomauttaa. Hän arveli nyt olevan tilaisuuden -sanoa jotakin. - -"Minä näytän sinulle, että saan puukengän liikkumaan, minä!" mutisi -Salve itsekseen, ikäänkuin ei olisi mitään kuullut. - -"Anna mennä alemmaksi Nils! Parempi vauhti ja sitten toiselle -laidalle!" vastasi hän komentoäänellä. - -"Valmiit kääntämään!" - -Nils huokasi; hänestä tämä purjehdus tuntui jumalattomalta, ja miehet -ajattelivat varmaan poikkeuksetta samoin. - -Pimeyden ja merenpauhun keskeltä kaikuivat komentosanat lyhyin -väliajoin. - -Etumärssyn köydet näyttivät joutuneen jotenkin epäjärjestykseen, -sillä raakapuu ei tahtonut päästä kääntymään ja purje elämöi niin, -että koko osasto tutisi. - -Nämä pelottomat miehet olivat tottuneet yhteen jos toiseenkin. Eräs -heistä kapusi epävarmaan, vanhaan köysistöön, siirtyi pimeässä -tunnustellen pitkin raakapuuta, kunnes löysi köyden, jonka selvitti -meren vaahdotessa valkoisena hänen jalkojensa alla. Pian kävi jälleen -hilaaminen. - -Oli käännytty toiselle laidalle, mutta tilanne ei ollut muuttunut. -Hyökyaallot kuohuivat alinomaa kannelle, joten siellä tuskin voi -liikkua. - -Salve ei ollut sinä yönä oikein oma itsensä. Häneen oli tullut -jotakin rajua ja riivattua, ja syvällä hänen mielessään kuohui uhma -hänen käyskellessään pimeässä ja myrskyssä. - -"Pohjantähti" luovimassa Gibraltarin salmessa oli se loppukerto, joka -alinomaa kohisi hänen aivoissaan ja paloi roihusi hänen veressään, -kunnes muuttui kuumenäyksi: siinä laiva purjehtimassa ja Elisabet -katsojana ihastelemassa. Mutta hänpä tahtoi näyttää, että hänessäkin -oli miestä luovimaan -- ei siihen mitään "Pohjantähteä" tarvittu! Hän -tahtoi tehdä saman tempun ränstyneessä proomussa. - -Elisabet näytti halunneen asettaa miehen miestä vastaan. Olkoonpa -menneeksi! Hän erehtyi, jos luuli Salvea kehnossa prikissään ketään -meriupseeria huonommaksi! - -Pari kertaa, kun kokki, joka piti matkalla huolta Elisabetin -palvelemisesta, nousi hytin portaita, oli Salve kysynyt, kuinka oli -laita ja oli saanut kuulla hänen istuvan alhaalla täysissä pukimissa. -Viime kerralla oli laatuisa kokki varovasti lisännyt: - -"Hän kyllä mielellään näkisi teidät, kapteeni @@ hän ei ole -tällaiseen tottunut." - -Jos kokki olisi kyennyt näkemään pimeässä, olisi hän nähnyt kapteenin -kasvoissa ivallisen vivahduksen. - -Mitään vastaamatta alkoi hän jälleen astella edestakaisin. Toisinaan -hänen täytyi tarttua laivanpartaaseen pysyäkseen pystyssä. - -Sillaikaa kuin Salve mustasukkaisuutensa ja kiihtyneen itsetuntonsa -vallassa hurjasti liioitteli kaikkea, oli Elisabet istunut alhaalla -hytissä monenlaisten ajatusten ahdistamana. - -Lähtiessään lapsen kanssa kannelta oli hänessä kumea tunto siitä, -että häntä oli kohdannut tai tulisi kohtaamaan ankara. Sillä tavoin -ei Salve ollut milloinkaan käyttäytynyt. Elisabet ei kyennyt mitään -ajattelemaan, vaan alkoi konemaisesti asetella lasta makuulle tapansa -mukaan. - -Keinuva hytti oli poikaselle kuin kehto, johon se heti rauhallisesti -nukahti. - -Ahtaassa hytissä häilyi kattopalkkiin kiinnitetty lamppu. Himmeä -valonkajaste lankesi viheriälle, hytinikkunain välissä olevalle -nostopöydälle, ja naulakoissa riippuviin vaatteisiin, jotka -heilahtelivat edestakaisin pitkin seinää. - -Salven käytös oli ollut kovin omituinen, hänen katseensa säikkyvä -ja Elisabetista tuntui, että hän panisi alttiiksi kaikki, jos nyt -pysyisi tekemässään päätöksessä ja pakottaisi hänet puhumaan suoraa -kieltä. Mutta toisaalta hänessä taas eli melkein hillitön halu saada -rohkealla tempauksella poistaa rasittava epätietoisuuden ies ja -päästä kerrankin selvyyteen. - -Hänen kasvoissaan oli vielä tuloksettoman taistelun leima, kun hän -äkkiä alkoi tuskallisen jännittyneenä kuunnella. - -Huolimatta laivanrungon korviasärkevästä paukahtelusta hyökypäiden -sitä yhä ankarammin pidellessä kuuluivat hyttiin Salven tuimat -komentosanat ja touveja pitkin aluksen kantta laahaavien miesten -huutoja. Tavantakaa tärisytti koko alusta äkillinen isku, ja -Elisabetin jalat pyrkivät kohoamaan lattiasta, joten hänen oli -pideltävä kiinni kojunlaidasta samalla tukien pienokaista. Hän -käsitti sään käyneen pelottavaksi ja odotti Salvea. - -Hetkisen kuluttua hän kuuli jonkun astelevan portaita alas. Mutta -tulija olikin kokki. Tuiman sään punerruttamin, vettä tippuvin -kasvoin hän seisoi siinä pidellen kiinni ovesta, joka uhkasi -paukahtaa kiinni. Hän tiedusteli, kuinka voitiin. - -"Sää on varmaan ankara?" kysyi Elisabet vaiettuaan hetkisen -pettymystään salatakseen. - -"Ihan tavaton, rouva; mutta asia käy varmaan paremmaksi, kun kapteeni -päästää tuuleen @@ me näet luovimme kiinteästi." - -"Mikä meteli sieltä kannelta kuuluikaan?" - -"Me @@ tuota @@ käänsimme vain toiselle laidalle, ja sitten oli -etumärssypurje epäkunnossa @@ ja sitten meni halkaisija menojaan. -@@ Mutta hän päästää varmaan alemmaksi tuuleen", toisti kokki -hyvänsuovasti lohduttaen. Hänen äänensävystään kävi kuitenkin ilmi -hänen varsinainen ajatuksensa: että suunnanmuutoksen olisi pitänyt -tapahtua jo aikoja sitten. - -"Me siis luovimme kiinteästi, Jens?" kysyi Elisabet huolestuneena. - -"Eipä ole toisinkaan laita; kaikki liitokset natisevat @@ @@ mutta -kun laskemme alemmaksi, niin saattepa nähdä, rouva, että asia -paranee. @@ Onko muuten jotakin tehtäväkseni?" - -"Ei ole, kiitos vain!" Elisabet seisoi hieman empien, kysyisikö, -eikö kapteeni pian tule alas, ja kokki ymmärsi sen; mutta hän jätti -kumminkin kysymättä ja lisäsi vain: "Kiitos, en tarvitse mitään." - -Jens painoi oven, joka yritti aueta, tarkoin kiinni ja asteli -raskaissa saappaissaan portaita ylös. - -Elisabet jäi seisomaan samaan kuuntelevaan asentoon, mutta hänen -kasvoissaan kuvastui nyt yhä selvemmin sieluntuska. Lopulta hän -väänteli käsiään pimeässä suojassa. - -Hän käsitti, ettei Salve tahtonut tulla alas, ja vaistomainen pelko -sanoi hänelle, että mies nyt luovi synkeän uhman vallassa hänen ja -lapsen kanssa @@ että tämä oli hänen tapansa vastata vaimolleen. - -"Mitä minä olenkaan hänelle tehnyt?" huudahti hän kiivaasti ja peitti -samassa kasvonsa pielukseen. - -"Mitä minä olenkaan hänelle tehnyt?" toistui hänen mielessään, kunnes -se ajatus, jota hän aina koetti välttää, kohosi tajuntaan täysin -varmana ja vaikeana. - -"Hän ei minua usko!" kuiskasi hän epätoivoisena. "Hän epäilee minua -sittenkin!" Hän nojasi päänsä käsivarteensa, niinkuin hänen lapsensa -olisi tehnyt lohduttomasti itkiessään; mutta hän ei voinut itkeä. - -"Mitä hän uskoneekaan? Mitä ajatelleekaan?" kysymyksiä nousi -hänen mieleensä, ja hän tuijotteli melkein kivettyneenä siihen -mahdollisuuksien avaraan maailmaan, joka sulki piiriinsä kaikki -miehen epäilykset. Hän ei nähnyt mitään rajaa, ainoastaan mustan -epäluulojen syvänteen, johon Salven rakkaus oli hukkumassa. - -Hän ei enää kuullut melua eikä ryskettä, ei enää välittänyt aluksen -yhä yltyvästä keikunnasta eikä hyökyjen iskuista. Vaikka hänen -täytyikin usein pidellä kiinni makuulavan laidasta, oli koko hänen -sielunsa tarmon vallannut tuo ainoa, kauhea pelko. - -Hänen uhmansa oli kokonaan kadonnut. Hän tunsi itsessään rohkeutta -yhteen ainoaan asiaan: tekemään mitä tahansa säilyttääkseen hänen -rakkautensa. - -Hänen mielessään risteili joukko ajatuksia. Lopputuloksena oli -kalpean masentumisen ilme. - -Sitten hän omaksui nöyrästi kaiken syyn ja oli syvästi -epätoivoissaan, koska oli häntä vastaan rikkonut @@ olihan hän itse -tehnyt hänet sellaiseksi, ettei hän enää voinut täysin luottaa -vaimoonsa. Ja nyt seurasi rangaistus. @@ Olihan hän nähnyt, kuinka -Salve oli taistellut vastaan @@ kaikin voimin. - -Siinä seistessään hän tunsi olevansa valmis minkälaiseen uhraukseen -tahansa, valmis huokailematta kantamaan hänen taakkaansa halki -elämän, sillä katkera katumus oli hänelle nyt kirkastanut, että Salve -oli tullut sairaaksi, sielultaan sairaaksi hänen kevytmielisyytensä -vuoksi. Vaisto johti kohta hänen mieleensä parhaan parannuskeinon. -Salven piti nähdä, että hän, Elisabet, puolestaan järkkymättömästi -luotti häneen, yhtä järkkymättömästi kuin nukkuva lapsonen. - -Heikko hymynkajaste huulillaan ryhtyi Elisabet rauhallisesti -riisuutumaan ja paneutumaan makuulle pikku Gjertin viereen. - -Ylhäällä kannella oli Salve kaivannut yökiikaria, joka oli alhaalla -hytissä. Tähystäjä näet luuli havainneensa majakan tuikahduksen, -missä tapauksessa heidän Salven laskelmain mukaan täytyi olla -Jyllannin tienoilla. - -Hänen ylpeytensä ei kumminkaan sallinut lähettää ketään muuta sitä -hakemaan, ja itse hän ei voinut taipua menemään Elisabetin luo. - -Miehiä oli alkanut yhä enemmän arveluttaa se uhkarohkeus, jota -kapteeni osoitti pakottaessaan vanhan aluksen sysipimeässä halkomaan -kuohuja niin että kansi oli alinomaa veden vallassa. Salve käyskeli -edestakaisin, arkaillen mennä omaan hyttiinsä. - -Vihdoin se kävi välttämättömäksi. Hän astui reippain askelin portaita -alas. - -Avattuaan hytin oven hän pysähtyi hetkiseksi hämmästyneenä ja -katsahti ympärilleen. Hän oli otaksunut näkevänsä Elisabetin istuvan -siellä peloissaan, lapsi sylissä. Sensijaan vallitsi hytissä syvä -rauha, ja lamppu oli sammumaisillaan. - -Otettuaan kiikarin seinältä sytytti Salve vaivoin tulitikun -tarkastaakseen sen valossa ilmapuntaria, mutta jäi sitten seisomaan -tikku kädessään, ja kuuntelemaan, nukkuiko Elisabet. Samalla hän -huomaamattaan lähestyi makuusijaa. - -"Elisabet!" kuiskasi hän hiljaa, ikäänkuin olisi pelännyt hänet -herättävänsä. - -"Sinäkö, Salve?" kuului hänen rauhallinen äänensä. - -"Minä luulin sinun istuvan valveilla lapsen kanssa tässä ilmassa. -Alus keikkuu kovin, ja minä @@ en ole käynyt sinua katsomassa", -virkkoi hän hilliten mielenliikutustaan. - -"Miksi niin? Minähän tiesin sinun olevan kannella ja olin levollinen. -Muusta täytyy toivoa Herramme pitävän huolta. Sinulla on ollut ankara -työ; et ole ehtinyt pistäytyä alhaalla!" - -"Elisabet!" huudahti Salve äkkiä syvän katumuksen valtaamana ja -ojensihe syleilemään vaimoaan. - -Samassa kuului ryske, jota seurasi ankara tärinä. Tuntui siltä, kuin -olisi jokin osa aluksesta murtunut, ja kaikui äänekkäitä huutoja. - -Salve nosti vaimonsa nopeasti makuusijalta ja huusi: "Pukeudu ja pue -poika! Älä hukkaa aikaa! Pysyttele ylhäällä ruhvissa!" - -Alus kallistui samassa ankarasti enää kohoamatta. - -"Etumärssytanko poikki, kapteeni! Riki kumossa!" mylvi Nils Buvaagen -portaitten yläpäästä. - -Salve kääntyi hetkiseksi Elisabetin puoleen, kasvoissa raskas, -sanaton itsesyytös, ja riensi kannelle. - -"Päästä alemmaksi @@ jos tottelee!" huusi hän ruorissa olevalle -miehelle. - -Priki makasi ihan kallellaan, kehno köysistö vääntyneenä, ja meren -hyöky huuhteli sitä kuin karia. - -Salve itse oli kokkamärssyssä katkaisemassa murtunutta märssytankoa, -joka putosi mereen suojanpuolelle. - -Päivän harmaassa himmeydessä, jonka seasta miehiä tuskin voi erottaa, -liikkuivat kirveet kuumeentapaisella kiireellä. Mutta työn kestäessä -he menettivät laivan ankarasti kallistuessa ison prammipurjeen ja -märssypurjeen raakapuineen päivineen. Keulataaki murtui, isopurje -repeytyi, alaraakapuut ja keulamasto vioittuivat. - -Kun heidän vihdoin oli onnistunut epätoivoisin, hengenvaarallisin -ponnistuksin vapauttaa laiva köysistön aiheuttamasta ahdingosta, -lepäsi se puolittain hylkynä, jota oli hankala ohjata muuten kuin -myötätuuleen. - -Heillä ei ollut käytettävänään muuta kuin prikipurje ja keulapurje, -joiden varassa Salve lasketteli peräntakaista @@ muuta mahdollisuutta -ei ollutkaan @@ odottaen päivänkoiton osoittavan, oliko heillä -edessään selvä meri vaiko pelätty Jyllanti. Viimeksimainittu -mahdollisuus merkitsi vallitsevan länsimyrskyn ja heidän avuttoman -tilansa huomioonottaen suunnilleen samaa kuin särkille ajautuminen ja -perikato. - -Päivän sarastaessa he näkivät Hornin riutat etäällä kaakossa; alus -oli suunnilleen Ringkjöbingvuonon tienoilla, ja nyt ei ollut mitään -muuta tekemistä kuin koettaa selviytyä rannikosta. - -Mahdollisuudet riippuivat tuulesta, joka ehkä saattoi talttua tai -kääntyä etelämpään, sekä virrasta, joka kenties ei ajanut heitä -liiaksi maihin päin. - -Melkoisella vaivalla he saivat kuntoon hätähalkaisijan, jonka varassa -alus kohosi hieman paremmin tuuleen. - -Salve asteli vioittuneella kannella, missä osa kannenkatosta ja ruhvi -olivat murtuneet. Miehistö vuorotteli pumppuja käyttämässä, sillä -aikoja sitten oli ilmoitettu puolikolmatta jalkaa vettä ja nyt sitä -oli pumppuamisesta huolimatta jo viidettä jalkaa. - -Priki oli varmaan saanut vakavan vuodon, mikä oli sitäkin -arveluttavampaa, kun heillä palatessaan oli vain pohjalasti eikä -puulastia, jonka varassa olisivat voineet pysyä pinnalla. - -Sinä aamuna jaettiin kaikenlaisia ylimääräisiä annoksia, sillä vaikka -työtä tehtiinkin entistä tulisemmin, oli laivassa tuskin ketään, joka -ei olisi ajatellut, että tämä päivä saattoi olla viimeinen. - -He olivat ehtineet Aggerkanaalin kohdalle ja toivoivat hieman -selvempiä vesiä Thylannin rannikon väistyessä enemmän itää kohti. - -Elisabetille oli Salve sanonut: - -"Pelkäänpä, että meidän on laskettava maihin jossakin sopivassa -kohdassa. @@ Me menetämme prikimme", lisäsi hän hieman väsähtävin -äänin. - -Hän korosti viimeksimainittua seikkaa, koska ei tahtonut ilmaista -hänelle pahinta @@ että sitä sopivaa paikkaa, josta hän puhui, ei -ollut koko rannikolla ja että tässä oltiin ilmeisessä hengenvaarassa. - -Elisabet katsoi häneen niin luottavasti, että hänen sydäntään -vihlaisi ja hän kääntyi pois. - -Salve ei salannut itseltään, että oli itse haaksirikon aiheuttaja -ja oli itsekseen päättänyt tunnustaa sen Elisabetille. Mutta nyt ei -ollut oikea aika eikä paikka. - -Aluksen menettäminen painoi raskaasti hänen mieltään, sillä hän oli -mielestään tehnyt pitkät vuodet ankaraa työtä ansaitessaan niitä -rahoja, joilla oli sen ostanut, ja ilman alusta tuli hän jälleen -olemaan mitättömämpi mies. - -Elisabet oli tosiaankin sydämestään iloinen eikä ajatellut paljonkaan -prikiä, joka heidän täytyi menettää, vaan enemmän sitä, että hänen -oli onnistunut ehdottomalla luottamuksellaan saada suuri voitto -Salvesta. - -Hyräillessään ja tuuditellessaan poikasta sylissään alhaalla hytissä -hän teki ankaran päätöksen ja kuiskasi kostein silmin pienokaiselleen: - -"Ellei hän meihin luota, niin me opetamme hänet hiottamaan @@ eikö -totta, Gjert?" - -Hän ymmärsi, että miehen sairas mieli tahtoi aina nähdä hänen -olemuksensa sydänveren, tahtoi yhä nähdä hänen rajattoman rakkautensa -todisteita, ennen kuin uskoi. Ja hänen piti saada, mitä tahtoi. - -Salven ei pitänyt saada aavistaakaan prikiä koskevaa moitetta @@ ei -koskaan, mitä heidän kesken sattuisikaan, nähdä tyytymätöntä ilmettä -hänen kasvoissaan. - -Tuon Elisabet päätti lujasti mielessään, sillä kuluneen yön -kokemukset osoittivat, että hän oli löytänyt pelastuskeinon. - -Hän tunsi voivansa tehdä mitä tahansa, kun oli kysymyksessä Salven -omanansa säilyttäminen. - -Puolenpäivän aikaan seisoivat Salve ja Nils Buvaagen hetkisen -vierekkäin laivanpartaan vieressä. - -Vaikka myrsky oli melkoisesti laimentunut, oli ilma edelleenkin -harmaa ja sumuinen, ja meri vyöryi korkeana. - -Pari-kolme merilokkia risteili alakuloisesti aluksen ja rannikon -välillä, missä lie nyt näkivät meren kellervänä kiehuvan riuttojen -yli vakaisena muurina, joka nousi ja laski, yksityisten, ulompana -olevien karien nostaessa ilmoille maston korkuisia suihkuja. - -Vaikka tuuli puhalsi maallepäin kuohui sieltä kumeata ukon jyrinää ja -ikäänkuin ilmojen kohinaa. - -Oli ilmeistä, että heidät oli saavuttava ratkaiseva hetki seuraavien -kolmen tai neljän tunnin kuluessa. - -He seisoivat kumpikin vaieten, omiansa mietiskellen. - -"Tiedätkö, mikä minua tässä eniten rasittaa?" virkkoi Salve -vakavasti. "Se, että sinä tai joku muu voi tänään menettää henkensä -minun yöllisen purjehtimiseni vuoksi. Priki on minun oma asiani." - -"Eipä hätää, kapteeni!" vastasi Nils luottavasti. "Meidän tulee -pysytellä aluksessa, kun se ajautuu riutoille, ja otaksunpa, että -senkin jälkeen jokin keino löytyy." - -"Jumala sen suokoon!" virkkoi Salve lähtiessään. - -Nils jäi vielä hetkeksi paikalleen. Hänen karkeat, ruskean parran -peittämät kasvonsa värähtivät @@ hän ei suuria toivonut ja ajatteli -kotona olevaa vaimoa ja lapsiansa. - -Pumppumiehet komennettiin vaihtumaan. Oli jälleen Nilsin vuoro, ja -hän kävi nurkumatta työhön. - -Salve kärsi omantunnon tuskia. Hän näytti jännittyneen levottomalta, -ja hänen katseestaan ja ilmeistään hohti yhä selvempänä se päätös, -että tässä oli taisteltava, sillä välttämättömyys oli nyt kaikille -selvä. - -Kiikarilla voi nähdä joukon ihmisiä rannalla, jonka sakaraiset muodot -vivahtelivat sinipunaisilta. - -Salve oli ruhvissa vaimonsa ja lapsensa luona. Hän oli seisonut siinä -hetkisen katsellen vaimoansa ja oli huokaissut raskaasti: - -"Minä antaisin mielelläni aluksen ja jäisin tyhjin käsin, jos saisin -kuluneen yön olemattomaksi!" - -Elisabet oli puristanut hänen kättään vilpittömän lohdutuksen -ilmaukseksi, joka vastasi Salvelle paremmin kuin sanat. - -Mutta kohta senjälkeen Salve oli taas käytännön mies ja näytti -Elisabetille, kuinka hän voi sitoa lapsen rinnoilleen liinan -avulla. Sitten hän sitoi vaimonsa vyötäisille köyden vetäen sen -merimiessolmuun. - -"Kun nykäset sitä näin, niin se irtautuu. Minä en voi olla teidän -luonanne; minun on tehtävä velvollisuuteni kaikkien aluksessa olevien -pelastamiseksi, ymmärräthän?" - -"Tee niin, Salve!" kuiskasi Elisabet. "Se tyydyttää parhaiten meitä -kumpaakin." - -"Ja sitten", päätti hän puheensa, liikutustaan salaten silittäen -kummankin otsaa, "ole rohkealla mielellä. Saatpa nähdä, että kaikki -käy hyvin, ja jos tulee hätä käteen, niin minä olen luonanne." - -"Jumalan armollisella avulla!" vastasi Elisabet. "Muista se, Salve!" - -Salve lähti sitten reippaasti kannelle ja huusi miehet koolle -neuvottelemaan. - -"Kuulkaahan, pojat", virkkoi Salve, "kuten jokainen teistä näkee, -on tämä vakava juttu. Mutta jos meillä on rohkeutta rinnassa, niin -voipa vielä tapahtua, että siitä selviydymme, saamme ainakin henkemme -pelastetuksi. Me saavumme riutoille suunnilleen kolmen tunnin -kuluttua. Mutta silloin alkaa jo hämärtää, ja rannalla oleva väki -tuskin kykenee meitä pelastamaan. Sen vuoksi meidän on ohjattava -sinne jo päivän aikaan ja itse valittava paras paikka, minkä voimme -keksiä. Jos te, pojat, olette samaa mieltä, niin laskemme maihin -heti, sen sijaan, että antaisimme aluksen pimeässä paiskautua -riutoille kuolleen kalan tavoin." - -Miehet olivat vaiti ja silmäilivät arvellen maihin päin. - -Mutta kun Nils Buvaagen ilmaisi yhtyvänsä kapteenin mielipiteeseen -astumalla kannen yli hänen luokseen, seurasivat kaikki muut hänen -jäljessään. - -Salve itse ryhtyi ohjaamaan ja käänsi aluksen vähitellen maata -kohti. Vauhti kiihtyi, Salven tummat, teräväpiirteiset kasvot olivat -jännittyneet ja hänen silmänsä haeskelivat kuin haarahaukan silmät -sitä paikkaa, joka oli valittava. - -Pari kertaa hän katsoi kiikarilla rannalle, missä liikkui joukko -ihmisiä. - -Valkoinen, nouseva ja laskeva muuri kasvoi yhä korkeammaksi heidän -silmissään; tyrskyjen kumea pauhu kävi yhä huumaavaksi ja vaikutti -Elisabetiin pyörryttävästi. - -Tämä kesti kiusallisen kauan; ruorirattaan luona seisova Salve alkoi -näkyä kuin sumun seasta, ja Elisabet yritti peloissaan katsella -lastansa, vain lastansa. - -Ilman kiehuva, pyörryttävä kohina hänen ympärillään kiihtyi ja siihen -sekaantui kaikenlaisia viheltäviä ääniä ja merkillistä vinkunaa. -Hän näki heikonkeltaisen merenvaahdon kohoavan valtaiseksi harjaksi -ja valkoisten vaahtohahtuvain lentävän parvina ilmassa. Hän kuuli -kauhistuneita huutoja, tunsi äkkiä aluksen kohoavan korkealle ja -isonmaston heiluvan, tunsi kohta senjälkeen veden ankaran painon, -joka oli viskata hänet alas hytinportaita, joihin hän tarrautui -kiinni. Se uudistui uudistumistaan aikomatta tauota, ennenkuin hän -tukehtuisi. Mutta hänen ainoana ajatuksenaan oli kiinnipitäminen. - -Kun hän tuli jälleen tajuihinsa, oli Salve hänen vieressään. Hän -pysytteli samassa köydessä kuin Elisabet. Miehet olivat kiinnittäneet -itsensä aluksen peräpuolelle. Priki makasi toisella kyljellänsä -sisimmällä särkällä, peräpuoli pystyssä. Se kohosi ja iski raskaasti -pohjaa vasten, isomasto sivulla, suurten vesimäärien virratessa -keulan ja keskiosan yli. - -"Köysistö on katkaistava suojan puolelta, jos mielimme pelastua, -pojat!" huusi Salve kämmentensä välitse ja juoksi kirves kädessä -aluksen etuosaan. - -Nils Buvaagen auttoi häntä, ja Elisabet katseli kuolettavan pelon -valtaamana, kuinka nuo kaksi miestä katkaisivat köyden toisensa -jälkeen, hyökylaineiden tavan takaa vyöryessä heidän ylitsensä, joten -heidän täytyi pidellä kiinni köysistöstä. Iskettyään vielä iskun, -joka vapautti heidät mastosta, pelastihe Salve nopeasti aluksen -peränpuolelle. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä viskasivat hiekkapitoiset, keltaiset -hyökylaineet aluksen särkän yli ja sitten isku iskulta särkän ja -rannan väliselle matalikolle. Aluksen keula murtui. - -Salve päätteli kylmäverisesti, sen olevan eduksi, koska priki siten -vapautui lastina olevasta vesimäärästä ja voi nyt helpommin siirtyä -rantaan päin. - -Vihdoin, parin pitkän, kauhean tunnin kuluttua, joiden lopulla -sateenharmaa ilma jo alkoi hieman pimetä, tuntui alus olevan pohjassa -kiinni. Aallot vyöryivät nyt harvoin sen yli, mutta heittivät aina -silloin raskasta hiekkaa kannelle. Oli luultavaa, että alus hajoaisi -alkuosiinsa, jos heidän piti jäädä siihen yöksi @@ tai hukkuisi -hiekkaan. - -Matalikon toisella puolella @@ missä he näkivät rannalla väkeä @@ -oli väylä, jossa kävi kiivas virta, ja haaksirikkoiset ymmärsivät -olleen onneksi, etteivät olleet joutuneet siihen, sillä priki olisi -varmaan uponnut. Toinen puoli oli kulkukelpoinen, joskin paikoitellen -valkoisena vaahtoava. - -Heidän hätämerkkinsä oli maissa ilmeisesti ymmärretty. Mutta -haaksirikkoiset joutuivat ihan epätoivoon nähdessään kaikkien -poistuvan rannalta. - -Salve köytti yhteen muutamia lankkuja, ja miehet seurasivat hänen -esimerkkiänsä. - -Hän aikoi yrittää pelastaa Elisabetin ja lapsen rannalle ja jättää -riippumaan uimataidostaan ja reippaudestaan, kykenikö hän köyden -avulla vetämään heidät vihaisen virtapaikan yli. - -Elisabet istui sillävälin portaissa kykenemättä oikein käsittämään, -mitä tapahtui. - -Ollessaan yhä työssään kiinni kuuli Salve ilohuutoja ympäriltään. -Rantasärkän takaa ilmestyi näkyviin joukko ihmisiä, jotka kiskoivat -suurta venhettä. - -Rantaan päästyä istuutui osa heistä venheeseen, joka hyökylaineen -tultua työnnettiin vesille. Väistyvän aallon kantamana liukui venhe -heti hyvään matkaan rannasta, ja miehistö alkoi soutaa kaikin voimin. - -Nuo rohkeat miehet ilmeisesti tunsivat kulkuvetensä, sillä he -ohjasivat suuressa kaaressa riutta-ryhmän taitse, joka aallonmurtajan -tavoin särki pahimmat hyökyaallot. Sitten he suuntasivat venheensä -suoraan hylkyä kohti, jonka suojassa oli verrattain tyyni. He iskivät -kiinni ja huusivat: - -"Pitäkää kiirettä, miehet!" - -Yllytys ei ollut tarpeen. - -Salve kantoi melkein tajuttoman vaimonsa aluksenpartaalle, missä -pelastajat ottivat hänet vastaan ja asettivat lepäämään venheen -pohjalle, peräpuolelle. Mutta Elisabet nousi seisomaan kädet ojossa, -kunnes oli saanut syliinsä lapsen, joka kulki miehestä mieheen, ja -tuijotteli peloissaan, kunnes näki Salvenkin tulevan. - -Salve hyppäsi viimeisenä veneeseen, ja silloin Elisabet pyörtyi. - -Nyt lähdettiin aallon kiidättäminä kohti rantaa, missä joukko -merisaappaisiin ja villanuttuihin puettuja miehiä seisoi ketjuna -vedessä ja kiskoi venheen maihin. - -Rantaan päästyään he kuulivat ympäriltään riemuhuutoja, ja -peränpitäjä virkkoi Salvelle, joka oli äänetönnä tarttunut hänen -käteensä: - -"Teitpä päättävästi, pohjolainen, kun ohjasit suoraan päin @@ muuten -olisittekin maanneet tänä yönä särkillä!" - -Vilpittömän osaaottavasti ja vieraanvaraisesti kutsuivat pelastajat -haaksirikkoiset luokseen yöksi. - -Kantaen lasta käsivarrellaan ja tavantakaa tukien vaimoansa seurasi -Salve ja väsynyt miehistö kelpo Ib Mathisenia ja hänen kumppaneitaan -hiekkakumpujen välitse, missä tuuli ei enää tuntunut. - -Heidän oli vielä kuljettava toista peninkulmaa, ennenkuin saapuivat -lähimpiin kalastajamökkeihin. Hämärsi, ja he kulkivat alakuloisina, -väsyneinä ja vaieten, saattajien silloin tällöin hieman haastellessa -keskenään. - -Kun he hetkisen kuluttua saapuivat laakealle hiekkarannalle, pieksi -hiekka viheltäen ja polttaen heidän kasvojaan ja käsiään. - -Vihdoin he näkivät valoa eräästä mökkiryhmästä. Suurin niistä oli Ib -Mathisenin, ja sinne vietiin Salve vaimoineen, miehistön hajautuessa -toisiin. - -Ibin vaimo, suunnilleen viidenkymmenen vuoden ikäinen, roteva nainen, -jonka terhakat kasvot olivat ruskettuneet hänen elellessään täällä -nummella, seisoi lieden luona leipomassa hihat käärittyinä, kun he -astuivat sisään. - -Hän katseli tulijoita hetken tarkkaavasti yhä kumartuneessa -asennossaan, mutta nähdessään Elisabetin lapsineen hän huudahti -myötätuntoisesti: - -"Tuleeko vaimo parka lapsineen suoraan mereltä?" Se kuulosti -kauniimmalta kuin kaiken maailman tervehdyspuheet. - -"Tulee, Mari, @@ Matiasta ja Pietaria, Jumalan kiitos, ei ollut -kulkuvesillä näkyvissä!" vastasi Ib. - -Tuo näytti olevan mieltäkeventävä uutinen. Emäntä alkoi pitemmittä -puheitta askarrella vieraittensa hyväksi: hän ja hänen täysikasvuinen -tyttärensä siirsivät heille rahin lieden ääreen ja asettivat kattilan -tulelle keittääkseen lämmintä juomaa. - -Emäntä näytti tottuneen suorittamaan kaikkia asiaankuuluvia tehtäviä, -sillä ei kestänyt kauan, ennenkuin he kaikki olivat muuttaneet ylleen -kuivat vaatteet ja Elisabet lapsineen makasi vuoteessa. - -Puuhaillessaan kyseli emäntä hiljaa mieheltään, miten kaikki -oikeastaan oli käynyt. - -Salve, joka istui nojaten leukaansa käteen ja tuijotellen tuleen, -kuuli hänen kysyvän: - -"Mahtoiko alus olla hänen omansa?" - -"Oli kyllä, se oli koko omaisuutemme", vastasi Salve tyynesti. -"Saammepa olla iloiset, että miehenne meidät pelasti. Ikävä kyllä -emme voi häntä paljoakaan palkita siitä, että hän tässä säässä pani -vaaralle alttiiksi nuttunsa ja henkensä ulkona riutoilla." - -"Lähditkö sinä taaskin sillä tavoin, Ib?" kääntyi vaimo kysymään -mieheltään, kasvoissa huolestuneen moitteen ilme @@ kuitenkin niin, -ettei hän halunnut tehtyä tekemättömäksi. - -"Sellaisesta me emme ota maksua", virkkoi hän Salvelle hieman lyhyeen -ja lisäsi sitten leppoisemmin: - -"Meillä nähkääs on kaksi poikaa, jotka ovat Norjanmatkalla @@ siellä -on kova merenkäynti sielläkin." - -Salve oli kalpea ja rasittunut ja lähti levolle hieman aterioituaan. - -Aamupuolella hän makasi valveillaan. - -Mereltä kuului kumea pauhu ja jyrinä. - -Elisabet oli levottomassa kuumeunessa, joka oli täynnä haaksirikon -mielikuvia. Eräistä yksityisistä sanoista päättäen hänen ajatuksiaan -askarrutti Salve. Salve makasi ja kuunteli, mutta mitään kokonaista -ajatusta ei syntynyt. Elisabet jutteli yhä levottomammin. - -"Ei milloinkaan! Ei milloinkaan!" huudahti hän ääneen. "Hänen ei pidä -koskaan kuulla prikistä sanaakaan!" Hetkisen kuluttua hän kuiskasi -hiljaa: - -"Eikö totta, Gjert? Hänen pitää löytää meidät makuusuojasta, muuten -hän luulee meidän pelkäävän." - -Salve oli huolissaan ja tunsi samalla sanomattomasti häntä -rakastavansa. Mutta kuunnellessaan nukkujan sanoja hän sentään -tuli ajatelleeksi, että Elisabet oli tarkoituksellisesti niin -käyttäytynyt, ettei se ollut tapahtunut itsestään ja luonnollisesti. -Huolestuneesti huoaten hän suuteli hiljaa vaimonsa otsaa. - -Pari tuntia myöhemmin hän oli jo noussut ja oli menossa rantaan -katsomaan alustansa. - -Ympäristö oli hänen mielialansa mukainen. - -Kalpealla rannikolla risteli kirkuvia merilintuja hiekasta -esiinpistävien mustien hylkyjätteiden ympärillä. Ulompana oli -silmänkantamattomiin Länsimeri, jonka lyijynharmaalla pinnalla -ei näkynyt yhtäkään purjetta. Se vyöryi ankarasti pauhaten yli -neljä-viisitoista jalkaa korkean riutan vaahtosuihkujen monin paikoin -nuoleskellessa rannan hiekkatörmää. - -Sisemmän riutan ja rannan välillä oli vielä prikin takaosan -jäännöksiä, ja rannassa kellui lankkujen ja köysien kappaleita sekä -pyöröpuita. - -Vaieten rantaa astellessaan hän tunsi omituisen voimakasta -myötätuntoa tätä rannikkoa kohtaan. Hänen oma elämänsä tuntui siihen -hyvin sointuvan. Hänen oli onnistunut saada itselleen alus, joka -kuitenkin nyt lepäsi tuolla hiekassa; hän oli saanut Elisabetin, -mutta oli oikeastaan hänetkin menettänyt. Aluksen tuhoutumisen -aiheuttamaan suruun sekaantui se, mitä hän oli kuullut Elisabetin -yöllä sanovan, tummana, tuskallisena säestyksenä. - -Hänet saavuttivat pian Ib Mathisen ja laivamiehet. He ryhtyivät -innokkaasti etsimään omaisuutensa jäännöksiä, ja tuntikausia -kestäneen haeskelun tuloksena oli kolme laivakirstua sekä kompassi. - -He jäivät vielä koko päiväksi kalastajakylään ja lähtiessään he -sanoivat liikutettuina hyvästi Ibille ja hänen vaimolleen sekä -kaikille näille henkilöille, jotka olivat epäitsekkäästi uhrautuneet -heidän hyväkseen suostumatta millään muotoa ottamaan vastaan -korvausta. - -Annettuaan viranomaisille onnettomuutta koskevan meriselityksen -ja Salven jaettua suurimman osan pelastamiansa rahoja palkkoina -miehistölle he lähtivät eräässä viljalaivassa Kristianssandiin. - -Salve oli matkalla vaitelias. Hän mietiskeli tulevaisuuden -mahdollisuuksia, mutta samalla hänen mielessään kulki toinenkin tumma -virta: hänen suhteensa Elisabetiin oli jälleen hämmentynyt, ja tämä -seikka kehitteli, kuten tavallista, yhä mustemman mielialan, joka -vaikutti yhä enemmän hänen ajatuksiinsa. - -Hän tiesi varsin hyvin koko miehistön olevan sitä mieltä, että -hän oli järjettömyyksissään purjehtinut aluksensa pirstoiksi, -ja tiesi tämän uutisen leviävän, joten hänellä ei enää ollut -suuriakaan toiveita päästä kenenkään alusta kuljettamaan. Hänen ei -myöskään tehnyt mieli yrittää kerjäten päästä samanlaiseen asemaan -Tönsbergissä ja kenties saavuttaakin se @@ Elisabetin vuoksi, josta -kaikki pitivät. Hän ei edes sietänyt sitä ajatusta, että nyt veisi -hänet sinne kaikkien isoisten joukkoon. - -Hänellä oli jäljellä vain yksi mahdollisuus: ruveta luotsiksi -Arendalin rannikolle. Siihen virkaan hän kelpasi yhtä hyvin kuin kuka -muu tahansa, koska oli siellä syntynyt ja kasvanut. Siihen hänellä -sitäpaitsi oli palava halu, ja jossakin siellä, esimerkiksi Merdössä -@@ mietti hän katkerasti @@ saattoi hän säilyttää Elisabetinsa -kaikessa rauhassa. - -Siten lujasti päätettyään hän meni Elisabetin luo, joka istui poika -sylissään. Elisabet oli viime päivinä usein luonut häneen salaa -huolestuneita silmäyksiä. - -"Elisabet", virkkoi hän, "minä olen ajatellut, mihin ryhtyisin! -Jos myymme kaikki, mitä minulla on Tönsbergissä, niin voin ostaa -itselleni hyvän luotsivenheen, jääpä vielä hieman säästöäkin -ensimmäisiä aikoja varten, kun aloittelen Merdössä. Sinun on -tyytyminen siihen, että olet halvan miehen vaimo!" - -"Kunhan hänen nimensä on Salve Kristiansen, olen iloinen", vastasi -Elisabet hilpeästi, "sitäpaitsi olen aina viihtynyt siellä hyvin." - -"Me vuokraamme sieltä asunnon sinulle ja pojalle, kunnes ehdin saada -asiat Tönsbergissä järjestykseen", virkkoi hän. - -Elisabet kuunteli tuota hieman vastahakoisena, sillä hän oli ollut -kovin iloinen ajatellessaan näkevänsä jälleen oman tupansa. Sitten he -keskustelivat siitä, miten koko asia oli järjestettävä. - -Astellessaan myöhemmin aluksen kannella Salve mutisi itsekseen: - -"Hän on kyllin viisas osatakseen vastata niinkuin pitääkin!" - -Elisabet olisi voinut vastata miten tahansa @@ Salve olisi joka -tapauksessa aina epäillyt. - - - - -24. - - -Voimme vain muutamin piirtein kosketella heidän yhdyselämäänsä -seuraavina kymmenenä vuotena, jotka he elivät Merdössä, aina -siihen saakka, kun kertomuksemme alussa loimme silmäyksen heidän -kotiinsa @@ Salve oli nyt neljänkymmenen ja Elisabet suunnilleen -kolmenkymmenenkuuden @@ emmekä viivy kuvailemassa peitettyä haavaa, -joka alinomaa kasvoi, kaiken ilahduttavan, toivorikkaan kasvun -käydessä vuosi vuodelta niukemmaksi. - -Oli käynyt yhä hankalammaksi tulla toimeen hänen kanssansa, ja -Elisabetin hiljainen, uhrautuva taistelu oli käynyt vastaavassa -määrässä vaikeammaksi. - -Hänen täytyi punnita sanansa kultavaa'assa, välttää häneen -loukkaamista kaikin mahdollisin tavoin, ja kuitenkin saattoi käydä -mitä odottamattomimmin, syntyä äkkiä ankara kohtaus, sitäkin -katkerampi, kun Salve ei milloinkaan lausunut suoraan ajatustansa. - -Elisabetin täytyi kärsivällisesti salata oma mielenkuohunsa ja -odottaa kohtauksen ohimenoa. Tuloksena oli usein, että Salve lähti -merelle, vaieten ja synkkänä. - -Silloin Elisabet usein istui tuntimäärin itkemässä. - -Toisinaan saattoi salattu loukkaantuminen ja harmi kohahtaa -voimakkaaseen lieskaan ja vaatia ilmipääsyä. Mutta kun se oli ohi, -herätti jälleen voimakkaana elävä rakkaus sen ajatuksen, että -hänen, Elisabetin, oli autettava häntä voittamaan sitä ankaraa -luulevaisuutta, joka häneen oli maailmalla juurtunut. Kidutetuin -mielin hän näki, kuinka kovin mies itse kärsi. - -Kuinka ylpeä hän toisaalta olikaan kuullessaan toisten luotsien -pohtivan, mitä Salve oli uskaltanut ja todella suorittanut ja -huomatessaan, kuinka he kaikki häntä kunnioittivat. - -Millainen sydän hänellä oikeastaan olikaan! Sen tiesi Elisabet yksin -@@ toiset arvostelivat häntä vain hänen karun ulkoisen olemuksensa -nojalla. - -Ensi aikoina, kun luotsinvirkaan pääseminen vielä oli Salven -kunnianhimon päämääränä, oli tämä pyrintö vaikuttanut osalta -onnekkaasti, ehkäisevästi. Missään tapauksessa ei ollut sattunut, -että hän olisi, kuten myöhemmin, jäänyt retkillään palattuaan -Arendaliin sen sijaan, että olisi tullut kotiin. - -Oli kaksi erikoista tapahtumaa, jotka muodostivat määrätyn -käännekohdan, nimittäin hyviin varoihin päässeen kapteeni Beckin -nimittäminen luotsivanhimmaksi ja samalla Salven päällysmieheksi sekä -hänen poikansa, meriväestä eronneen upseerin muutto Arendaliin, missä -hän otti haltuunsa isänsä suuren laivatelakan. - -Beckien tultua voi Elisabet aina olla varma siitä, että tapasi -miehensä synkällä tuulella, jos oli tullut pistäytyneeksi Arendalissa -ostoksilla tai tätiänsä tervehtimässä. Synkkä mieliala purkautui -useimmiten siten, että Salve alkoi purevasti moittia vanhaa Beckiä -kelvottomaksi luotsivanhimmaksi. Elisabet jätti senvuoksi nekin -käyntinsä, joskin aluksi vain kovin vastahakoisesti. Hän näet tunsi -ankaraa halua päästä toisinaan ihmisten joukkoon näkemään muutakin -kuin Merdön jokapäiväisen yksitoikkoisia oloja. - -Siinä tylsässä yksinäisyydessä, johon hän siten vähitellen vaipui, -olivat nämä kiduttavat kohtaukset lopulta muuttuneet hänelle -totunnaiseksi ikeeksi. Ja melkein hänen alkuperäistä päätöstään -voimallisemmin kannatti häntä nyt hetkellisen palkinnon mahdollisuus -@@ jos hän onnistuisi: pari kolme häiriytymättömän onnellista, -aurinkoista päivää, joiden aikana hänestä tuntui, että Salve oli -samanlainen kuin ensimmäisinä aikoina. Ikävä kyllä se epäonnistui -liiankin usein. Mutta juuri se, että Elisabet yhä enemmän myöntyi -ja taipui, ravitsi Salven aina valvovaa, väijyvää luulevaisuutta, -koska hän tiesi tuon olevan vastoin vaimonsa luonnetta ja -alinomaa aavisteli pohjalla piilevän laskelmia. Se sairaalloinen -epäluuloisuus, joka oli aiheutunut hänen hurjasta menostansa -maailmalla sekä myöhemmistä, kalvavista salaisista epäilyksistä, -oli vähitellen tehnyt hänestä tyrannin, joka ei synkkinä hetkinään -sietänyt vastustuksen oirettakaan enempää vaimonsa kuin kenenkään -muunkaan taholta kotonansa. - -Toisaalta pelkäsi hän itse, kuten olemme nähneet, mielialojansa -yhtä suuressa määrin kuin Elisabetkin @@ ja senvuoksi hän turvautui -Arendaliin. - - - - -25. - - -Nuoret Beckit @@ kuten heitä nimitettiin erotukseksi luotsi vanhimman -perheestä @@ elivät Arendalissa sangen komeasti ja heillä oli siihen -varaa, sillä laivanrakennus tuotti vuoden mittaan suuret summat. - -Muhkea luutnantti oli miellyttävä seuramies. Hänen kähärät, mustat, -hieman aikaisin harmahtaviksi käyneet hiuksensa putosivat erittäin -somasti otsalle, ja lasin ääressä puhuessaan hän oli kaikkien -yksimielisen tunnustuksen mukaan kaunis näky. - -Hänen esiintymisessään ilmeni erinomaista hienoutta, ja hänen -harvinainen kuntonsa nautti yleistä arvonantoa. - -Asiain niin ollen täytyi hänestä välttämättä tulla sekä seuraelämässä -että kunnallisissa toimissa vaikutusvaltainen tekijä. - -Beckin siten ollessa yleisesti suosittu ei hänen vaimostaan voinut -sanoa ihan samaa. - -Se arvostelu, että hän oli joka suhteessa "niinkuin olla pitää", ei -oikeastaan ollut tarkoitettu kohteliaisuudeksi, mutta siihen sisältyi -kuitenkin hänen vaikutusvaltansa tunnustusta. - -Hän oli kaikessa hiljaisuudessa miehensä säännöstelijä. Ilman hänen -käytöstottumuksiaan ei luutnantti olisi niin helposti säilyttänyt -ryhtiänsä ympärillänsä aaltoavan sydämellisyyden merellä. - -Vaimoansa näytti Beck aina kohtelevan mitä ritarillisimmin; hän ei -laiminlyönyt pienintäkään huomaavaisuutta ja häntä ylistettiin aina -ihanteelliseksi aviomieheksi. - -Eräät perheen läheisimmistä tuttavista olivat kuitenkin huomaavinaan -jotakin oudostuttavaa heidän välisessä suhteessa, jotakin omituisen -kylmää ja pidättyvää kumpaisessakin, ja huhuiltiinpa, ettei rouva -osannut antaa miehelleen hänelle kuuluvaa arvoa. Näytti siltä, että -he keskustelivat toistensa kanssa parhaiten silloin, kun oli läsnä -vieraita. - -Sitäpaitsi oli rouva Beck omituisen kalpea; hänen levollisuutensa -vivahti toisinaan tunteettomuuteen, ja hän käyttäytyi lämminveristä -luutnanttia kohtaan hillityn kylmästi. - -Kun he olivat vastavihittyinä saapuneet Fredriksvärniin, oli hän -ollut raikkaan värikäs, ja hänen ilmeessään oli heidän ensimmäisen -rakkautensa kajaste. Luutnantin lämmin, viehättävä olemus vaikutti -häneen kiehtovasti ja hän tunsi itsensä turvalliseksi omistaessaan -hänen rakkautensa. - -Hänelle tosin ilmeni ajan pitkään pari virhettä, jotka oikeastaan -olivat ristiriidassa luutnantin miehekkään olemuksen kanssa -sellaisena, miksi hän oli sen ajatellut: luutnantti oli ylen -turhamainen ja melkein naurettavassa määrässä maailman tuomiosta -riippuvainen. Mutta niin kauan kuin pääasia oli järjestyksessä ja hän -tunsi miestään rakastavansa, eivät nämä pettymykset sentään suuria -merkinneet. Hän luotti siihen mahtiin, joka hänellä yhä lisääntyvässä -määrässä oli mieheensä nähden, uskoipa voivansa häntä rakastaakin, -jos mahdollista vielä enemmän noiden heikkouksien vuoksi, jotka hän -kaikessa hiljaisuudessa päätti hävittää. - -Rakastettavaa luutnantti Beckiä tahtoivat kaikki nähdä luonansa, ja -naisväen suosikkina hän pian oli jonkinlaisessa herkkätunteisessa -mairittelusuhteessa melkein kaikkiin paikkakunnan kaunottariin. - -Kun hän saapui kotiin, oli hänellä useimmiten kukka napinlävessä, -ja hän otti vastaan lahjoja milloin sieltä milloin täältä. Hän oli -yhteisenä ja yleisenä ihastelun esineenä. - -Siinä ei suinkaan ollut mitään moitittavaa. - -Ainoa henkilö, joka kaikessa hiljaisuudessa tunsi itsensä -syrjäytetyksi, oli hänen oma vaimonsa. Hän näki koko tuon ihastelevan -armeijan vähitellen muodostavan jonkinlaisen erottavan seinän hänen -ja hänen miehensä välille ja tallaavan jalkoihinsa ne kukat, joiden -olisi pitänyt versoa heitä varten heidän omassa kodissaan. - -Hänen eloisuutensa laimeni vähitellen, mutta luutnantista tuntui -siltä, että hän kuunteli tarkkaavasti hänen monia lausumiansa, kun -he olivat palanneet kotiin sellaisista seuroista. Mutta samalla hän -alkoi pukeutua entistä hienommin ja kehitteli nyt järjestelmällisesti -luontaisia esiintymis- ja keskustelulahjojaan. - -Hän tahtoi kerrassaan voittaa kilpailijansa, jotka olivat -ulkonäöltään häntä etevämmät, mutta henkisesti hänen alapuolellaan. -Hän voitti, mutta kärsi siitä, että joutui siten yleiseksi -puheenaiheeksi. - -Ainoa henkilö, joka ei huomannut hänen voittavan, oli hänen oma -miehensä. - -Luutnantin itserakkautta sukoilivat liiaksi ne monet pienet -mairittelut, joiden esineenä hän oli, joten hän ei käsittänyt sitä -suurta imartelua, joka sisältyi hänen vaimonsa käytökseen. He olivat -naimisissa, ja luutnantti oli kyllin varma vaimostaan. - -Niiltä ajoilta oli peräisin hänen vaikutusvaltansa niissä piireissä, -joissa hän seurusteli, ja sen hän osasi miehensä varallisuuden ja -arvossapidetyn aseman nojalla säilyttää vielä sittenkin, kun he -olivat muuttaneet Arendaliin. - -Heidän avioliittonsa ensimmäisinä vuosina oli kumminkin sattunut -vakava ja rouvaan nähden ratkaiseva keskustelu. - -Se aiheutui luutnantin suhtautumisesta erään korkean upseerin -rouvaan. Sitä ei rouva Beckin ylpeys sietänyt, vaikka hän hyvin -oivalsi, että kysymys oli jostakin turhamaisuuden ja laskelmain -tapaisesta. - -'Eräässä seurassa oli rouva käyttäytynyt ilmeisen kylmästi mainittua -naishenkilöä kohtaan, ja luutnantti moitti häntä siitä heidän kotiin -palattuaan. - -Luutnantti oli tähän asti elänyt ihan levollisena suhteessaan -vaimoonsa, ja sokea itsekkyys oli estänyt häntä näkemästä mitään -siitä, mitä hänen vaimonsa mielessä liikkui. - -Rouva ei vastannut paljoa, seisoi vain hetkisen silmäillen miestään -niin, että hänen olonsa kävi ikäväksi, ja lähti sitten levollisesti -ulos. Luutnantti kuuli hänen nousevan hitaasti portaita ylös. - -Noin tunnin kuluttua hän palasi, kynttilä kädessään. Hänen ilmeensä -oli kylmä ja hän ei katsahtanutkaan mieheensä tapansa mukaan -huoneessa askarrellessaan. - -Beck koki nyt häntä rauhoittaa, pyysi, ettei hän panisi asiaa niin -kovin pahakseen. Hän aikoi tarttua vaimoaan hellästi vyötäisille, -mutta näkikin äkkiä edessään harmiahehkuvan, kalmankalpean naisen. - -Rouva sanoi nyt sanottavansa arkailematta, ja luutnantti Beckin -ei varmaankaan tehnyt mieli kertoa kuulemaansa parhaalle -ystävälleenkään, sillä hänen oli sydämessään tunnustettava se -todeksi, vaikka hän kykenikin helposti unohtamaan. - -Rouva nimitti häntä kurjaksi heittiöksi, joka möi imartelusta hänet -ja kaikki, mitä heillä oli kallista yhteistä, kenelle tahansa. -Tehden kädellään syvästi inhoavan eleen hän sanoi, ettei luutnantin -olemuksesta, jonka sadat kevytmieliset naiset olivat jakaneet -keskenään, ollut jäljellä sen vertaa, että hiemankaan kunniasta ja -totuudesta välittävä nainen voisi siihen tarttua. - -Beckin heittäytyessä sohvaan hentomielisesti huudahtaen, että hän oli -onneton mies, virkkoi rouva sanomattoman halveksivasti: - -"Mieskö! Mies! Jos olisit ollut mies, niin sinulla olisi vielä minun -rakkauteni @@ ainakin kipinä jäljellä. Mutta nyt on kaikki väliltämme -sammunut niinkuin tämä kynttilä!" - -Rouva lähti huoneesta puhallettuaan kynttilän sammuksiin. - -Beck jäi istumaan ikäänkuin pyörtyneenä avio-onneansa kohdanneesta -kamalasta iskusta ja pelkäsi kovin, että kysymyksessä saattoi olla -totinen tosi. - -Rouva istui koko yön lapsensa luona, ja luutnantti ymmärsi, ettei -ollut lupa mennä häntä häiritsemään. - -Ylpeytensä sanelemista vastaväitteistä huolimatta luutnantti -käyttäytyi seuraavina päivinä melkein nöyrästi häntä kohtaan ja -tunnusti vilpittömästi tehneensä väärin. Yrittipä hän vielä vakuuttaa -hänelle alkavansa suhtautua naishenkilöihin toisin kuin ennen ja -sai tosiaankin aikaan, että rouva oli näennäisesti entisellään; -ystävällinen ja rauhallinen kuten viimeksikuluneen vuoden aikana. - -Rouva ei milloinkaan todella leppynyt. Hän oli liiankin selvästi -nähnyt, että luutnantti oli varsinaiselta olemukseltaan kuin -irrallinen pilvi, joka saattoi kimallella henkevyyttä ja -rakastettavuutta ihmisten ihailun tuokioittain siihen heijastuessa, -mutta että hän samalla oli niin syvästi itsekäs, ettei mikään -todellinen, vakaa rakkaus voinut häneen juurtua, vielä vähemmin -versoa yhteiseksi elämänkasvuksi. - -Herkkätunteisena, kohteliaana ja hyväntahtoisena hän olisi kohdellut -vaimoansa erinomaisen hyvin, vaikka viimeksimainittu ei olisikaan -ollut hänelle siinä määrin välttämätön. Mutta rouva tiesi oman -arvovaltansa olevan jonkinlaisena itsepuolustuksena, koska se -pakotti luutnantin häntä kunnioittamaan @@ turhamaisuutensa vuoksi -hän tahtoi nähdä vaimonsa mitä parhaimmassa valossa. Epätoivoisin -sydämin huomasi rouva tehneensä ankaran virheen antaessaan hänelle -rakkautensa, huomasi, ettei hänessä ollut mitään uskollista ja -oikeata, mihin olisi voinut luottaa, ei mitään sellaista, mitä hän -aikaisemmin oli tahtonut hänessä nähdä. - -Hän tiesi tuon maailman silmissä loistoisan miehen salaisuuden: että -hän ei ollut mies. - -Hänen puolisonsa oli ja liikkui hänen silmissään sortuneena -ihanteena, johon hän oli sidottu @@ eliniäkseen. Hänen pettyneessä -mielessään kasvoi katkeruus, joka kävi sitäkin syvemmäksi, kun hänen -täytyi kätkeä se mieleensä voimatta sitä kenellekään uskoa. - -Hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin menetellä älykkäästi, tyytyä -mukavaan, ulkonaisesti arvossapidettyyn yhdyselämään ja tehdä kaikki -itselleen mahdollisimman siedettäväksi. - -Elämä oli käynyt hänelle autioksi kuin erämaa, ja kaikkein -häikäisevimpinä tuokioina, esimerkiksi silloin, kun hänen miehensä -piti hehkuvaa maljapuhetta, tuntui hänestä siltä kuin olisi kuullut -tyhjän kumisevan. - -Vanhemmilleen hän aina vakuutti olevansa onnellinen, kun he -ihmettelivät hänen kalpeuttansa, vaikka toisaalta tiesivätkin hänen -elävän kaikin puolin huolettomissa oloissa. - -Hänen ainoan syvän harrastuksensa esineenä oli Frederik-poika, jota -hän kuitenkin kasvatti ankarasti, koska luuli havaitsevansa hänessä -isän luontoa. - -Hän oli yhä edelleenkin lämpimästi kiintynyt Elisabetiin ja oli ollut -kovin iloinen saadessaan aikojen kuluessa häneltä terveisiä. - -Hänen muistissaan oli tuo solakka tyttö yhtenä niistä ihmisistä, -joiden hän oli tuntenut vetävän itseänsä eniten puoleensa. Kokemansa -suuren pettymyksen jälkeen hän voi usein nähdä ilmiselvänä edessään -nuo ilmehikkäät kasvot, joista uhosi voimaa ja sydämellisyyttä. - -Toisinaan hän oli nähnyt Elisabetin Arendalissa ja luuli tietävänsä, -miksi hän aina näytti karttavan kohtaamista. Hän näet oli kerran -sattumalta nähnyt miehensä laatikossa vanhojen kirjeiden joukossa sen -kirjelapun, jonka Elisabet oli jättänyt luutnantille. - -Se ei ollut mikään isku @@ hän tunsi jo liian hyvin miehensä häilyvän -luonnonlaadun. - -Niinä kertoina, jolloin hän näki kadulla vilahdukselta luotsin -vaimon, hän koetti urkkia hänen kasvoistaan, oliko hän onnellinen. -Hän oli havaitsevinaan pikemmin jotakin rasittunutta. Ja kun -hän sitten kuuli kerrottavan, että Elisabetin mies oli kovin -tyly ja taipumaton, luuli hän varmasti tietävänsä, että hänenkin -avioliittonsa oli onneton. Hänen teki nyt kovin mieli puhutella -Elisabetia, kuulla, eikö hän itse sittenkin ollut onnettomampi. - -Elisabetkin oli ikävöinyt päästä tapaamaan entistä ystävätärtään. -Mutta Beckin talo oli hänelle monestakin syystä mahdoton -vierailupaikka. Elisabet oli kumminkin huomannut hänen käyneen kovin -kalpeaksi. - -Varsinkin näytti hänestä siltä erään kerran, kun hän Gjert-pojan -keralla seisoi laiturilla menossa kotiin. - -Rouva Beck kulki ohitse kappaleen matkan päässä miehensä käsipuolessa -ja kääntyi pitkään katsomaan. Hänen kasvoillaan viipyi surumielinen -ilme, ikäänkuin hänellä olisi ollut jotakin sanottavaa. He -tervehtivät vaistomaisesti. - -Sitten kului pari vuotta, joiden kuluessa he eivät nähneet toisiansa. -Elisabet kävi sinä aikana tuskin kertaakaan Arendalissa. - - - - -26. - - -Palaamme nyt kertomuksemme alussa mainittuun yöhön, jolloin luotsi -lähti poikineen merelle hurjan, synkän mielialansa ajamana. - -Elisabet vietti sen yön mielenliikutuksen vallassa, joka oli -tavallista ankarampi. Miehen käydessä käsiksi poikaan oli hänessä -kuohahtanut vaikeasti hillittävä kiukku, ja hän oli säikähtäen -havainnut purkautumisen olleen ihan lähellä @@ vain pitkällinen -tottumus alistumaan oli tehnyt hänelle mahdolliseksi tälläkin kertaa -vaieta. - -Usein toistetut miehen puolustelut eivät tahtoneet enää tepsiä. - -Hän istui hiljaisessa yössä muistellen menneitä vuosia, ja mielen -täytti epätoivo, kun hän ajatteli kahlaavansa ja kamppailevansa -jossakin loppumattomassa autiudessa ja tunsi kärsivällisyytensä -olevan loppumassa. - -Eikö hänellä tosiaankaan ollut mitään oikeutta? Vai oliko näin -yhä vaiettava @@ kunnes toinen heistä kerran kuljetetaan Tromön -kirkkomaahan? - -Ajatukset olivat heränneet eivätkä ottaneet enää suistuakseen -syrjään. Ne liikkuivat hänen mielessään seuraavanakin päivänä, ja -hänen oli mahdotonta istua rauhallisesti minkään työn ääressä. Hän -pelkäsi Salven palaavan odottamatta kotiin, koska ei tiennyt, kuinka -ottaisi hänet vastaan, kun tuntui mahdottomalta hillitä itseänsä. Oma -tupa oli yht'äkkiä käynyt hänelle ahtaaksi ja tukehduttavaksi kuin -vankityrmä. - -Hän otti pikku Henrikin syliinsä rauhoittuakseen. - -Illalla hän purskahti väkivaltaiseen itkuun; kaikki taannoiset -ajatukset näyttivät hänestä nyt syntisiltä, hän tunsi sittenkin -palavasti rakastavansa Salvea ja nyyhkytti, kasvot käsiin peitettyinä. - -Mutta jälkeenpäin tuntui kuitenkin siltä kuin olisi jotakin -tapahtunut @@ kuin hänen ei olisi enää ollut helppo kantaa tämän -elämän taakkaa. - -Eräänä päivänä astui tupaan naapuri tuoden sanan hänen tädiltänsä, -joka makasi vaarallisesti sairastuneena ja pyysi Elisabetia käymään -luonansa. Elisabet lähti heti Henrik-poikansa kanssa Arendaliin -jättäen asiasta tiedon Salvelle, jota odotti kotiin. - -Hän oli melkein iloinen voidessaan tällä kertaa olla poissa kotoa -miehen palatessa. - - * * * * * - -Vanhan Kristi-muorin sairastuminen oli melkoinen tapaus, sillä -hän oli monia vuosia sairaanhoitajattarena toimien solminut -hiljaisia suhteita moniin perheisiin @@ muiden muassa Beckien -perheeseen. Perheenisät muistivat nähneensä hänen kasvonsa ylitsensä -kumartuneina, kun olivat lapsina sairastaneet tuhkarokkoa tai -kuumetta, ja hän oli aina välttämättä läsnä, kun sattui jokin vakava -sairaudentapaus. Lääkäri oli piankin huomannut, että hänen oli oman -arvonsa vuoksi voitettava muorin luottamus eikä päinvastoin. - -Beckin nuori rouva oli samoinkuin muutkin alinomaa tiedustellut, -kuinka asiat olivat, ja nyt kerrottiin, että pahin otaksuttavasti oli -kestetty. - -Rouva Beck ei kumminkaan voinut jättää käyttämättä hyvää tilaisuutta: -hän lähti eräänä aamupäivänä tapaamaan Elisabetia. - -Kirsti-muori oli vaipunut rauhalliseen uneen, ja Elisabet istui hänen -vuoteensa vieressä. Vilkaistussaan ikkunaan hän näki rouva Beckin -tulevan. Hän arvasi rouvan tulevan sisään ja istui sykkivin sydämin -odottamassa kapean eteisen oven aukenemista. - -Rouva Beck oli nähtävästi seisonut kauan kuistilla, sillä kesti -pitkän aikaa, ennenkuin ovenripaan koskettiin. Elisabet meni ovelle -ja avasi sen. - -He seisoivat vastapäätä toisiansa. - -Elisabetin silmät olivat täynnä kyyneleitä; rouva Beckin katseessa -oli pikemmin jotakin ylhäisen ujoa, ja hän puristi Elisabetin -kättä ikäänkuin olisi tahtonut siten kiertoteitse vastata toisen -tervehdykseen. Kuitenkin oli hänen kalpeissa kasvoissaan jotakin -sellaista, josta toinen huomasi jälleennäkemisen herättävän hänessä -yhtä voimakasta tunnetta. - -Elisabet vei vieraansa Kirsti-muorin pieneen, somaan keittiöön. -Siellä porisi liedellä liemikasari sairasta varten. - -Elisabet kehoitti rouvaa istumaan. - -Oli niin hiljaista, että kuului kellon tikitys viereisestä huoneesta, -missä täti nukkui. - -Kului hetkinen, ennenkuin kumpikaan virkkoi mitään. Vihdoin kysyi -rouva Beck hiljaa: - -"Kuinka voi tätinne, Elisabet?" @@ Tuo olisi joka tapauksessa ollut -luonnollinen kysymys, mutta nyt se tuntui vain yleiseltä johdannolta -@@ sitäpaitsi hän oli samana aamuna lähettänyt asiaa tiedustamaan. - -"Kiitos, hän näyttää olevan paranemassa", vastasi Elisabet, "ja nyt -hän nukkuu. Se on varmaan hyväksi." - -"Emmepä ole nähneet toisiamme pitkiin aikoihin @@ kahdeksaantoista -vuoteen!" virkkoi rouva Beck silmäillen Elisabetia ikäänkuin etsien -merkkejä siitä, miten kuluneet vuodet olivat häneen vaikuttaneet. -"Mutta te olette ollut luja, näen mä, lujempi minua." - -"Viimeksi sinä aamuna, jolloin minä matkustin Hollantiin", vastasi -Elisabet, muistelon iloisesti liikuttamana. - -"Minä olen usein ajatellut niitä aikoja", kuiskasi rouva Beck -pikemmin itsekseen kuin Elisabetille. Hänen huulensa vavahtivat -hieman. - -Elisabet luki hänen kasvoistaan sanattoman surun ilmeen. - -Rouva Beck oli ajatellut kertoa Elisabetille tietävänsä, mikä oli -ollut syynä hänen lähtöönsä. Hän epäröi kovin, sanoako vai ei, mutta -jätti sentään sanomatta. - -"Kunpa olisi voinut nähdä tulevaisuuteen, Elisabet!" huudahti hän -huokaisten ja katsahti toiseen ikäänkuin olisi tahtonut ilmaista -yhteistä murheellista tuntoa. - -"Niin, rouva Beck @@ elämä tuo mukanaan paljon sellaista, jota olisi -paljon vaikeampi kantaa sitten, kun rohkeus on murtunut." - -"Olisi pitänyt olla varuillaan!" kuiskasi rouva Beck, äänessä jotakin -kovaa, katkeraa. - -Elisabet ei ollut ihan samaa mieltä. Syntyi vaitiolo, jonka kestäessä -rouva Beckistä tuntui, että keskustelu oli katkennut. Hän harkitsi, -miten jälleen aloittaisi saadakseen sanotuksi, mitä tahtoi, ja -tarttui äkkiä lämpimästi Elisabetin käteen. - -"Jos tätinne tarvitsee jotakin, niin toivon hänen luonnollisesti -kääntyvän minun puoleeni!" Hän olisi mieluummin maininnut Elisabetin -tädin asemesta, mutta tunsi, että heidän, Elisabetin ja hänen -itsensä, välisessä suhteessa oli jotakin, mikä teki sen mahdottomaksi -@@ ja tarkoitus kuulsi kyllin selvänä sanojen takaa. - -"Entäs te itse, Elisabet?" jatkoi rouva luoden häneen tutkivan -katseen, jossa ilmeni harrasta myötätuntoa. "Teidän elämänne ei ole -keveä @@ tehän olette onnettomassa avioliitossa!" - -Viimeisten sanojen johdosta kohosi Elisabetin kasvoihin puna, ja hän -veti vaistomaisesti kätensä takaisin. - -Hän silmäili rouva Beckiä loukkaantuneen ylpeyden ilmein, jota hän ei -kumminkaan olisi tahtonut tunnustaa omakseen. - -"Ei, rouva Beck", vastasi hän, "niin ei ole laita. Minun -avioliittoni" @@ hän aikoi sanoa sen olevan onnellisen, mutta -sanoikin mieluummin: @@ "ei ole onneton". Tuntien lausumansa -kuulostavan heikolta hän lisäsi: - -"Minä en ole koskaan rakastanut, en olisi koskaan tahtonut saada -omakseni ketään muuta kuin hänet, joka nyt on mieheni." - -"Se ilahduttaa minua sanomattomasti, Elisabet. Minä olin kuullut -kerrottavan ihan toista", virkkoi rouva Beck hieman hämillään. Syntyi -jälleen vaitiolo. - -Rouva ymmärsi onnettomuudekseen loukanneensa Elisabetia ja -pahentaneensa asiaa viimeisillä sanoillaan, sillä Elisabetin -olemuksesta kuulsi jonkinlainen itsetuntoinen arvokkuus. - -Viereisestä huoneesta kuului liikahtelua, ja Elisabet käytti -tilaisuutta katkaistakseen jossakin määrin kiusalliseksi käyneen -vaitiolon katsahtamalla, miten oli tädin laita. - -Rouva Beck katsoi hänen jälkeensä hieman hämmästynein ilmein. Hän -oli nähtävästi sittenkin erehtynyt, mutta onnellinen ei Elisabetin -avioliitto sittenkään voinut olla. Ja kuitenkin @@ mietti hän -katkerana @@ millainen juopa heidän välillään! Hän joka tapauksessa -piti miehestään. - -Hänen palattuaan rouva Beck halusi haihduttaa syntynyttä epämieluista -vaikutelmaa ja virkkoi tutunomaisesti: - -"Ettehän loukkaantunut siitä, mitä tulin sanoneeksi, Elisabet. Minä -ajattelin, että toisillakin voi olla surunsa!" - -"Meillä on kaikilla kannettavamme, ja monta kertaa voi taakka tuntua -raskaaltakin", vastasi Elisabet. Hän oli hyvin ymmärtänyt rouva -Beckin sanat ja silmäili häntä osaaottavasti. Hän ei kumminkaan -halunnut suoraan vastata siihen, mitä ajatteli toisen tulleen -tahtomattaan sanoneeksi, virkkoihan vain: - -"Teillä, rouva Beck, on poika, onnelliset olot ja paljon sellaista, -minkä hyväksi kannattaa elää!" - -"Kannattaa elää!" huudahti rouva. "Kannattaa elää! Minäpä sanon -sinulle jotakin, minkä nyt tiedät yksin sinä! Minä kuolen päivä -päivältä @@ tiedän itse parhaiten, mitä minusta on jäljellä. Vain -vähän ja yhä vähemmän!" - -Hän puhui kylmän, kalpean hurmion vallassa. "Sinä olet ainoa ihminen, -jolle olen sen sanonut @@ ainoa, josta oikeastaan välitän. Kätke se -ja unohda! Nyt hyvästi!" lausui hän sitten. "Jos kohtaamme toisemme -joskus vielä, niin emme puhu siitä sanaakaan." - -Hän hapuili mielenliikutuksen vallassa ovea ja avasi sen. - -"Jokainen risti tulee Herralta, ja epätoivo on kaikkein suurin synti; -sen saatte uskoa, sillä se on totuus", lohdutti Elisabet. Hän sanoi, -mitä parasta tiesi. - -Rouva Beck kääntyi ovessa taakseen katsomaan. Hänen kasvonsa olivat -kalpeat, tyynet, ilottomat. - -"Elisabet", virkkoi hän, "minä löysin tämän eräästä mieheni -laatikosta. Minä sanon sen sinulle, jottet luule sen aiheuttaneen -minulle surua." Hän otti taskustaan vanhan, kellastuneen -paperiliuskan ja ojensi sen Elisabetille. - -Elisabet istui pitkän aikaa apein mielin ja ajatteli rouva Beckiä. - -Nyt hän käsitti miksi rouva Beck oli niin kalpea! Hänen kasvoissaan -ei ollut yhtään ryppyä, ne näyttivät erittäin hienoilta, mutta miten -kylmiksi ne olivatkaan muuttuneet. Hän raukka kärsi varmaan kovin. -Eipä ollut helppo tuntea häntä entiseksi Maria Forstbergiksi. - -"Sellaista siis on olo onnettomassa avioliitossa", lausui hän -itsekseen; hänestä tuntui siltä kuin hän olisi tuijotellut johonkin -kamalaan kuiluun. - -Hänen istuessaan tädin vuoteen ääressä tuo ajatus kiusasi häntä yhä -ja hän tunsi syvää sääliä ystävätärtään kohtaan. - -Myötätunnon vihdoin tyynnyttyä jonkinlaiseen lepoon alkoi häntä -ankarasti askarruttaa eräs toinen, tähän saakka mielen taka-aloilla -pysytellyt seikka, nimittäin ne sanat, jotka olivat hänestä tuntuneet -loukkaavilta. - -"Vai sellaista maailma meistä kertoo", mietti hän, "että -avioliittomme on onneton!" - -Hänellä oli riittävästi aikaa ja häiritsemätöntä rauhaa miettiä -tuota asiaa hoitaessaan sairasta ja valvoessaan hänen vuoteensa -ääressä. Hän tuijotteli puolittain pelästynein, tutkivin silmin omaan -avioliittoonsa ja siihen ankaraan, alinomaiseen, tuloksettomaan -taisteluun, jonka vallitessa se oli kulunut. Ei yhtäkään askelta -eteenpäin @@ aina vain taaksepäin, yhä enemmän ja enemmän. - -Voiko hän sanoa sellaisessa elämässä olevan onnea? - -Ja oliko Salve onnellinen? - -Hän näki hänet edessään sellaisena kuin hän oli ollut nuoruutensa -aikana ja sellaisena, miksi hän oli muuttunut: synkkänä, hurjana -ja luulevaisena omassa kodissaan, ajatteli, kuinka otti hänet aina -vastaan salaisin pelontuntein eikä vaimon tavoin iloiten, kuinka he -olivat viimeksi eronneet @@ niin, mitä viimeksi oli tapahtunut ja -mitä hän oli tuntenut. - -Hänen ajatuksensa viipyi kauan ja katkerana siinä asiassa. Niin -piloilla oli siis heidän välinen suhteensa! - -Hän alkoi tuntea pelontuskaa ajatellessaan: "Tämä kenties merkitsee -sitä, että avioliittoni on onneton!" Aikaisemmin ei ollut hänen -mieleensä johtunut, että hänestä voitaisiin sanoa sellaista. Olihan -hän saanut omakseen sen, jonka hän oli kaikkien joukosta omakseen -valinnut. - -Hän istui valveilla vielä aamupuolella, kädet ristissä polvella. -Yölamppu valaisi heikosti huonetta. - -Onnettomuuttansa kertovan kalpean rouvan Beckin lausumat soivat yhä -hänen korvissaan; ne toistuivat selvästi, sanasta sanaan, kerran -toisensa jälkeen, tahtomatta ollenkaan hälvetä: "Minä kuolen päivä -päivältä @@ tiedän itse parhaiten, mitä minusta on jäljellä. Vain -vähän ja yhä vähemmän!" - -Samassa selvisi hänelle kirkkaasti: "Mutta sitenhän me elämme, Salve -ja minä! Me olemme alinomaa käyneet pienemmiksi @@ me kuolemme päivä -päivältä toistemme rinnalla; niin käy onnettomassa avioliitossa!" - -Hän istui hetken kumarassa, tuskaisesti tuijottaen tuohon ajatukseen. - -Hän oli uhrautunut, koska oli luullut, ettei Salve sietänyt kuulla -totuutta, mutta nyt tuo uhrautuminen näytti hänestä alinomaiselta, -kalvavalta, vuosikausia kestäneeltä valheelta. Oli puuttunut -molemminpuolista, luottavaa vilpittömyyttä @@ molemmat olivat -karttaneet selvää totuutta @@ ja siitä oli heidän suhteensa käynyt -sairaaksi. "Mutta niin ei saa enää tapahtua! Me, Salve ja minä, emme -saa tuhota toistemme elämää!" huudahti hän nousten seisomaan. - -"Mitä sanotkaan, Elisabet?" kysyi täti, joka oli herännyt unestaan. - -"En mitään, täti!" vastasi hän kumartuen tarjoamaan liemikulhon, joka -oli ollut yölampun yläpuolella. - -"Sinä näytät niin @@ iloiselta, Elisabet." - -"Senvuoksi, että olet nukkunut hyvin, täti. Jos juot hieman, niin -saatpa nähdä, että pääset jälleen uneen." - -Elisabetin huulilla väikkyi hiljainen hymy, ja koko hänen -ryhtinsä oli yht'äkkiä käynyt itsetietoiseksi. Hän tunsi mielensä -keventyneeksi ja vapautuneeksi @@ monivuotisesta painostuksesta. Hän -oli vihdoinkin päässyt selvyyteen ja näki läpi sen, mikä oli tähän -asti levännyt raskaana, hämmentävänä usvana koko elämän yllä tehden -jokaisen askeleen, jokaisen ajatuksen, jokaisen ilon epävarmaksi. - -Hän tiesi nyt, missä hänen vastuunsa oli, mitä hän tahtoi ja mitä -hänen piti tehdä. - -Hän odotti Salvea ja Gjertiä seuraavana päivänä saapuviksi ja -ajatteli kovin, kuinka ottaisi hänet vastaan. Selvityksen piti -tapahtua, mutta Elisabet tiesi myös, että hänen oli meneteltävä -viisaasti. - -Ja kesken tätä kaikkea @@ kuinka iloisesti kaivaten hän odottikaan -miestään. - - - - -27. - - -Salvella oli ollut onni myötä; hän oli pelastanut Hesnäsiin erään -englantilaisen parkkilaivan ja saanut hyvän palkkion. - -Kotiintulo kammotti häntä nyt kuten aina, mutta kun hän ei -tavannutkaan vaimoansa ja kuuli, miten asianlaita oli, lähti hän heti -Arendaliin häntä tapaamaan. - -Elisabet otti hänet vastaan eteisessä. - -"Hyvää päivää, Salve", sanoi hän tarttuen miehensä käteen. "Minä olen -ollut kovin peloissani tähtesi ja odottanut sinua. Menehän hiljaa @@ -tuonne sisään." Hän viittasi viereiseen huoneeseen. "Entä missä on -Gjert?" - -Salve silmäili häntä hieman kummastuneena. Elisabet ei yleensä -ottanut häntä vastaan tällä tavalla; hänen käytöksessään oli -jotakin hilpeätä, ikäänkuin hän olisi ihan luonnollisesti vaatinut -poissaollutta tekemään tiliä matkoistaan. Muulloin oli Salve aina -tavannut aloittaa ja mielensä mukaan osoittaa armollisen mielialansa -pilkahduksia. - -"Gjert on kotona", vastasi hän hieman lyhyeen. "Sinäkö olet ollut -peloissasi, olet odottanut?" lisäsi hän omituiseen sävyyn, ikäänkuin -hänen olisi tehnyt mieli huomauttaa jotakin vaimonsa lausuman -johdosta. Se jäi kumminkin tekemättä. - -"Tiedät kai sinäkin, ettei ole minulle samantekevää, jos sinä joudut -tuhon omaksi @@" - -"Kuinka voi tätisi?" keskeytti Salve. "Onko hän kovin sairas?" - -"Voit käydä häntä katsomassa; seuraa minua, mutta astele hiljaa." - -Salve tunsi, että hänen oli tavallaan pakko, ja seurasi. - -Hän oli aina, mikäli mahdollista, välttänyt Kirsti-muorin tapaamista -antaen vaimonsa yksin pitää vireillä sitä suhdetta. Hän pelkäsi -vanhuksen tutkivaa katsetta ja muisti aina hänen varoittaneen -lähestymästä Elisabetia niin kauan kuin epäilys kyti sydämessä. - -Huoneeseen tultuaan Salve astui kunnioittavasti muorin vuoteen ääreen. - -"Sinäkö, Salve!" virkkoi hän heikoin äänin, "Eipä sinua usein näe. -Elisabet on ollut ihmeen hyvä minua kohtaan, ja Henrik on hiljainen -ja kiltti. Missä on Gjert, eikö hän ole mukanasi?" Muori katsoi -häneen kysyvästi. - -"Hän on kotona, täti", vastasi Salve. "Kuinka onkaan laita?" - -"Kiitos vaan @@ kuten näet. Minä ajattelen usein, mitä siitä pojasta -tulee; hän on hurjapäinen, mutta pohjaltaan hyvä, raukka!" - -"Saatpa nähdä, että me saamme hänet mieheksi!" virkkoi Elisabet, joka -oli seisonut Salven takana ja nyt astui lähemmäksi. "Mutta sinä et -saa puhua niin paljon." - -Tuo vaikutti Salveen kiusallisesti. Keskustelu oli johtunut juuri -siihen, mikä oli aiheuttanut viime myrskyn kotona, ja Elisabet -käsitteli sitä tuolla tavalla. Hänen ilmeensä jäykistyi. - -"Sinä näytit yöllä kovin iloiselta, Elisabet! Kuka se eilen kävi -luonasi juttelemassa?" - -"Rouva Beck." - -"Nuorempi?" jatkoi täti tiedusteluansa. - -"Niin. Mutta sinä puhut liian paljon, täti!" - -"Minä pelkään ihan samaa!" mietti Salve synkkänä. Mutta nähdessään -Elisabetin viittaavan lähtemään, ikäänkuin ei olisi mitään -tapahtunut, hän sentään hillitsi itsensä ja sanoi hieman teennäisesti: - -"Te varmaan reipastutte muutamassa päivässä, täti, käyn sitten -jälleen teitä katsomassa. Hyvästi siihen asti!" Hän lähti ulos hieman -äkkinäisesti, ja hänen ilmeensä oli synkeä kuin ukkosilma. - -Hän ei saanut ylpeydeltään lausutuksi, mitä ajatteli, mutta -hänen teki mielensä sanoa lyhyesti ja katkerasti, että Elisabet -luonnollisesti voi hänen puolestaan jäädä Arendaliin niin pitkäksi -aikaa kuin halusi, ja lähteä sitten kohta kotiin. - -Elisabet arvasi hänen ajatuksensa ja ehdätti sanomaan: - -"Kuulehan, Salve, minun on tietenkin oltava täällä niin kauan kuin -täti on sairaana!" - -"Tietysti", vastasi Salve kuivasti, "sinullahan on täällä -tuttaviakin!" - -"Tarkoitatko rouva Beckiä? Hän on ollut hyvä minua kohtaan, ja minä -pidän hänestä @@ hän on onnettomassa avioliitossa, raukka!" - -Salve säpsähti. Elisabet näytti kokonaan unohtaneen, että oli -olemassa eräitä loukkauskiviä. Siitäkö syystä, että hän nyt oli -kotona tätinsä luona? - -Salve silmäili vaimoansa kylmästi, ikäänkuin ei olisi oikein -käsittänyt, mikä häntä vaivasi. - -"Sinä tietenkin jäät niin pitkäksi aikaa kuin haluat", virkkoi hän -valmistautuen lähtemään, mutta ei voinut olla katkerasti lisäämättä: - -"Yksinäistä ja ikäväähän siellä onkin, kotona!" - -"Etpä ole kovinkaan väärässä, Salve! Olen tuntenut itseni sangen -yksinäiseksi jo monet vuodet. Sinä olet usein poissa kotoa, ja minä -istun siellä aina yksinäni. Minä en ole nähnyt tätiäni kahteen -vuoteen!" - -"Elisabet!" huudahti hän yrittäen hillitä itseänsä. "Oletko -järjiltäsi?" - -"Sitä juuri tahdon välttää, Salve!" lausui Elisabet jäisen tyynesti. - -Salve tuijotti hämmästyneenä vaimoonsa, joka rohkeni sanoa hänelle -tuollaista vasten silmiä. - -"Nytpä tiedän, mitä sinusta ajattelen!" virkkoi hän ivallisesti. -"Olen sitä aina aavistellut. Minun puolestani voit tulla kotiin, -milloin haluat, Elisabet!" jatkoi hän kylmin, välinpitämättömin äänin. - -"Sinun olisi pitänyt aina tietää, mitä minusta ajatella: että minä -pidän sinusta @@ kenties liiankin paljon!" - -"Minä lähetän sinulle rahoja @@ sen ei pidä oleman esteenä. Minun -puolestani voit seurustella rouva Beckin ja isoisten kanssa niin -kauan kuin tahdot!" - -"Miksei minulla sitten olisi lupa jutella rouva Beckin kanssa? -Ajatteletko ehkä", huudahti hän pää pystyssä ja säihkyvän kiivain -ilmein, "että minun on jostakin syystä vaikea astua hänen -huoneeseensa? Erään asian minä tahdon sanoa sinulle, Salve @@ ja minä -sanon sen rakkautemme tähden: @@ tästä pitää tulla loppu! Sillä jos -suhteemme pysyy tällaisena", päätti hän puheensa vavahtavin äänin, -"niin saanet nähdä sen päivän, jolloin rakkauttamme ei enää ole. -Sille ei itse mahda mitään, Salve!" - -Salve seisoi vielä hetkisen sanatonna katsellen vaimoansa. Terävä, -tumma katse osoitti hänessä kummittelevan jotakin vaarallista, jonka -irtipääsemistä hän itsekin pelkäsi. - -"Minä tahdon uskoa, että olet sanonut tuon kiihdyksissä", virkkoi hän -pelottavan vakavasti. "Minä en ole sinulle ollenkaan vihainen, minä -unohdan sen, siitä voit olla varma @@ ajattelen, ettet ole tänään -oikein suunnillasi @@ että olet sairas @@" - -"Älä luulottele turhia, Salve! Minä tarkoitan, mitä sanon @@ niin -totta kuin sinusta pidän!" - -"Hyvästi, Elisabet! Minä palaan keskiviikkona", virkkoi Salve -haluamatta kuulla enempää. - -Hänen mentyään Elisabet vaipui rahille istumaan. Hän kauhistui omia -sanojansa, ja hänen sydämensä täytti syvä, sanomaton pelontuska. - -Hän tunsi miehensä ja tiesi panevansa kaikki vaaran alaiseksi hänen -äärimmäisyyksiin taipuvan luonteensa vuoksi @@ kenties syöksevänsä -hänet jälleen villiin elämään kodin ulkopuolelle. - -Ja kuitenkin täytyi @@ täytyi uskaltaa. Hän toivoi Jumalan avulla -voittavansa ja voivansa säilyttää hänet rakkautensa kehässä. - - - - -28. - - -Ohjatessaan purttansa kotiin päin tunsi luotsi vain hämärästi, -mitä oli tapahtunut, mutta hänen katseessaan paloi harmi ja -ahavoituneissa, teräväpiirteisissä kasvoissa oli ankara ilme. - -Hän oli ylen loukkaantunut, hänen ylpeytensä oli haavoittunut -sydänjuuria myöten. Elisabet oli äkkiarvaamatta tehnyt hyökkäyksensä -puolueettomalla alueella, tädin huoneessa, oli sanonut ihan avoimesti -olleensa onneton, tunteneensa sorron painoa koko heidän yhdyselämänsä -aikana. - -Hän hymyili katkerasti @@ hän oli siis sittenkin ollut oikeassa -tuntiessaan vaimonsa salaavan varsinaista olemustaan. - -Epäilemättä heidän elämänsä oli ollut onnetonta, mutta kenen olikaan -syy? Miksi oli Elisabet alusta pitäen jättänyt hänet sellaiseen -epävarmuuteen ja epäselvyyteen? Eikö Elisabet ollut pettänyt -häntä silloin, kun hän vielä oli nuori eikä tuntenut sydämessään -minkäänlaista epäilystä? - -Entä sittemmin? Salve oli hyvin ymmärtänyt, että Elisabetin oli -täytynyt voittaa monta vaikeutta sopeutuessaan tarjoutuneisiin -vähäisiin oloihin. - -Salve tunsi monivuotisen mahtinsa lauenneen ja tiesi, että -kysymyksessä oli taistelu. Hänestä tuntui siltä kuin Elisabet olisi -tuonut ruutitynnyrin hänen tupaansa uhaten räjähdyttää ilmaan koko -rakennuksen. - -Mutta Salven tapana ei ollut alistua! - -Saavuttuaan kotirantaan hän kiinnitti venheen tuskin katsahtaen -Gjertiin, joka oli hänen apunansa. Sitten hän asteli vaieten -tupaansa, missä seisoi hetkisen ikkunan ääressä kirjoitellen ruutuun. - -Pian oli ulkona ihan pimeä. - -Gjert oli sytyttänyt kynttilän. Hän arvasi isän ja äidin kesken -jälleen sattuneen jotakin ikävää, mutta ei uskaltanut kysyä mitään. - -Isä istui sitten koko illan mitään virkkamatta. - -Illallisajan tultua Gjert toi pöytään ruokaa. Hän tunsi tilanteen -jollakin tavoin vaaralliseksi ja yritti suorittaa tehtävänsä -mahdollisimman äänettömästi, varpaillaan liikkuen, mutta tulikin -liian jännittyneisyytensä vuoksi kalisuttaneeksi lautasia. - -Melu ja pojan osoittama pelko ärsyttivät Salvea. - -Hän hypähti äkkiä seisaalleen ja huusi ukkosäänin: - -"Etkö kysy mitään äidistäsi, poika?" - -Gjert olisi muuten säikähtänyt, mutta nyt hän oli kovin huolissaan -äitinsä vuoksi, jonka puolella hän sisimmässä sydämessään -ehdottomasti oli. Niinpä hän vastasi rohkeana kuin jalopeura: - -"Isä, minä olen koko ajan aikonut kysyä, kuinka äiti voi. Eikö hän -tule? Äiti parka!" Samassa poika purskahti itkuun, laski päänsä -käsivarren varaan ja nyyhkytti. - -"Äiti tulee kotiin, kunhan täti on toipunut", sanoi luotsi -rauhoittaen ja lempeästi. Mutta kohta hän jälleen kiivastui: - -"Mitä siinä vetistelet, Gjert? Voit lähteä hänen luoksensa milloin -haluat @@ huomenna varhain aamulla. Nyt voit mennä sisään ja -laittautua makuulle." - -Gjert totteli. - -Luotsi asteli kauan edestakaisin lattialla, ankaran mielenkuohun -vallassa. - -"Sen hän siis on saanut aikaan!" huudahti hän. "Hän tiesi, mitä teki -ja miten uhkaili!" - -Hän istuutui jälleen, kädet yhteen puristettuina, ja tuijotti -lattiaan. Hän oli ankaran mielenkuohun vallassa. - -"Mutta hän ei saa minua taipumaan!" - -Kynttilä oli sammumassa. Hän sytytti uuden. - -Puoliyö oli jo ohi. Hän seisoi hetkisen kynttilä kädessään ja meni -sitten katsomaan Gjertiä. - -Poika makasi äitinsä vuoteessa ja näytti itkeneen itsensä nukuksiin. - -Luotsi seisoi siinä kauan. Hänen huulensa vavahtelivat ja kasvot -muuttuivat melkein harmaiksi. Hän oli joutumassa kokonaan tuskan -valtoihin. - -Sitten hän lähti jälleen huoneesta ja istuutui entiseen paikkaan. - -Aamulla Gjert näki isänsä täysissä pukimissa rahilla nukkumassa. - -Hän oli ilmeisesti valvonut koko yön. - -Se koski pojan sydämeen. Hänen tuli kovin sääli isäänsä. - -Salve heräsi kohta senjälkeen ja silmäili poikaa, aluksi melkein -hämmennyksissään. Sitten hän sanoi leppoisesti: - -"Minä annoin sinulle, poikaseni, luvan lähteä Arendaliin äidin luo @@ -hän kenties ikävöi nähdä sinua." - -"Ellei äiti ole sairas, jään mieluummin tänne luoksesi, isä @@ kunnes -itse lähdet. Onhan siellä Henrik." - -"Vai jäät tänne?" Ääni kaikui hieman kumealta. "Minä tahdon -sittenkin, että lähdet, Gjert!" virkkoi hän äkkiä tuimemmin, -vastaväitteitä sietämättä. "Äiti ei ollut varustanut paljoakaan -mukaansa. Saat ottaa mukaasi hänen pyhähameensa ja muuta, mitä tiedät -hänen tarvitsevan. Voi kestää kauan, ennenkuin @@ ennenkuin täti -toipuu." - -Samassa hän lähti tuvasta. - -Gjertin varustautuessa lähtemään hänen isänsä asetteli rannassa -kuntoon pientä venhettä nostaen siihen airot. - -Ennen lähtöä hän silitti pojan poskea, mutta virkkoi hieman -katkerasti: - -"Sano nyt terveisiä äidille ja kerro, että isä tulee keskiviikkona, -kuten lupasi. Liiku nyt varovasti @@ minä en tahtonut sinun -purjehtivan." - -Hän seisoi kauan rannassa katsellen ulapalle päin soutavaa poikaa ja -meni sitten viiritangon luo, missä käyskeli totuttuun tapaansa, kädet -selän takana. - -Levottomuus ajoi hänet kumminkin takaisin tupaan, missä hän pysytteli -melkein koko päivän. - -Harmistuminen oli nyt siinä määrin laimennut, että hän kykeni -ajattelemaan selvemmin. - -Hänen mieltään alkoi nyt lähinnä askarruttaa ihmettely: miten -Elisabet olikaan voinut muuttua @@ niin yht'äkkiä? - -Eihän syynä voinut olla hänen lähtönsä yhteydessä sattunut kohtaus? -Se ei ollut mitään uutta. Ei, syyn täytyi olla toisaalla. Se oli -tapahtunut Arendalissa. - -Elisabet oli tavallaan heihin itseensä viittaillen puhunut -rouva Beckin onnettomasta avioliitosta. Asia oli selvä: hän oli -jutellut rouva Beckin kanssa, muutoksen aiheuttaja oli hänen vanha -ystävättärensä. - -"Hm!" äännähti hän harmistuneena. "Saanpa olla kiitollinen Beckin -perhekunnalle. Näyttää siltä, kuin kaikki onnettomuudet tulisivat -siitä käärmeittenpesästä! Elisabet on kaikessa hiljaisuudessa -hautonut noita ajatuksia täällä kotona, salaten ne, minulta, on -taipunut ja vaiennut. Nyt hän on käyttänyt hyväkseen tilaisuutta. -Arendalissa hän voi olla varma siitä, että hänen tunnustettiin olevan -oikeassa ja miehen väärässä, miehen, tuon huonoissa kirjoissa olevan -luotsin. Hänen puolellaan olivat siellä kaikki, tädistä noihin -Beckeihin asti!" - -Niin, miten Elisabetin oikeastaan oli käynyt Beckin luona? Salve ei -ollut milloinkaan saanut siitä selkoa. "Hän vaati minua uskomaan -itseänsä @@ ei sietänyt mitään epäilyksiä! Ja kumminkin on asia -oikeastaan aina minua kiusannut. Mutta minäpä en haluakaan enää elää -heidän narrinansa!" huudahti hän, hypähti raivostuneena seisaalleen -ja asteli edestakaisin lattialla. "Hänen on tehtävä minulle tiliä -@@ hän on polkenut minut jalkoihinsa!" Hän istuutui pöydän päähän -ja jatkoi mietteitänsä. "Elisabet! Elisabet! Mitä oletkaan tehnyt!" -kuiskasi hän mielenliikutuksen valtaamana ja kätkien päänsä käsiinsä. - -"Niin, mitä hän onkaan tehnyt? Kunpa voisikin uskoa, ettei ole mitään -estettä @@. Mieleni keventyy kohta, kun saan olla hetkisen hänen -luonansa", huokasi hän jälleen ja lisäsi sitten itseänsä hieman -ivaillen: - -"Minun olisi pitänyt oikeastaan pysyä täällä tuvassa kuin silakka -nelikossaan @@ minä en siedä sen enempää! @@ Hän muistutti entistä -Elisabetia seisoessaan siinä minulle juttelemassa @@ hänen -vertaistansa ei ole koko maailmassa. En ole nähnyt häntä sellaisena -vuosikausiin! @@ Hän on sanonut minulle monta kertaa pitävänsä -minusta, on sanonut pitäneensä minusta aina niiltä ajoilta saakka, -jolloin asui vielä saaressa @@ ja hän ei valehtele, siitä panen -ilomielin pääni pantiksi! Totisesti minä uskon sinua, Elisabet, kun -sen sanot!" - -Hän iski nyrkkinsä pöytään, ikäänkuin kohtaus olisi tapahtunut -todellisuudessa. - -"Mutta miksi hän pitäisikään minusta? Eikö hän ole toivoellut -itselleen paljon enempää kuin minä, köyhä luotsi, voin hänelle -tarjota vaatimattomassa majassani? Eikö hän ole aina tavoitellut -jotakin suurta?" - - * * * * * - -Salve näytti näinä päivinä melkein villiytyneeltä. Lähdettyään -kotoansa hän piankin tunsi, ettei hänellä ollut rauhaa missään -muualla, ja kiiruhti sinne takaisin. - -Mielenliikutukset olivat häntä rasittaneet, ja hän istui nyt @@ -lähtönsä edellisenä päivänä @@ yksin tuvassaan, joka tuntui kovin -tyhjältä ja ilottomalta. - -Ikkunalla pöydän luona, missä Elisabet tapasi istua ompelemassa, -oli kiilloitettu puhvelinkavio jonka hän kerran oli huvin vuoksi -ottanut mukaansa Montevideosta teettäen siitä neulatyynyn jalustan, -ja seinällä hieno, luuhun leikattu norsun kuva, joka sekin oli hänen -pitkien matkojensa muistoja. - -Hän seisoi hetkisen mietteissään katsellen noita esineitä ja meni -sitten makuuhuoneeseen, missä olivat heidän ja piltin pienoisen -vuoteet. - -Hän loi silmäyksen seinustalla olevaan yksinkertaiseen lipastoon. Sen -päälle tapasi Elisabet kauniita, vaaleita hiuksiaan järjestellessään -asettaa tuvan seinällä riippuvan kuvastimen, jonka kiilloitettuun -kehykseen oli leikattu ruusu. - -Salven mieleen muistui, kuinka usein he olivat keskustelleet -toistensa kanssa hänen seisoessaan siinä poispäin kääntyneenä, sorea -niska ja voimakas, kaunis vartalo näkyvissä ja voiden toisinaan -vastata ainoastaan kasvojensa ilmettä muuttamalla. - -Miehen ajatukset askartelivat pitkän aikaa tuossa ja monissa muissa -pienissä, tutuissa asioissa, joita olisi sopinut sanoa liian -lapsellisiksi neljänkymmenen vuoden ikäiselle, karskinnäköiselle, -parrakkaalle miehelle. Mutta hän ei ollutkaan nyt karski @@ kaukana -siitä. - -Yht'äkkiä hän kävi kovin hiljaiseksi. Hän käsitti, ettei voinut -tulla toimeen ilman häntä ja kääntyi hitaasti katsomaan ympärilleen, -mielessä kasvava pelontuska. - -Hänestä tuntui siltä kuin Elisabet olisi tosiaankin poissa, kuin -hän olisi jollakin tavoin hänet menettänyt ja kaikki nyt seisoisi -huoneessa hiljaa ja pölyn peittämänä ja jäisi yhä niin seisomaan @@ -auttamattomasti. - -"Minä olen sen ansainnut!" mutisi hän hien kihotessa hänen otsalleen. - -"Onko hänen olonsa minun luonani ollut sellaista, että voin odottaa -hänen minusta pitävän? Eikö syynä olekin oma kehnouteni? Hän oli -oikeassa @@ liiankin oikeassa! Minä olen kohdellut häntä huonosti, -epäluuloisesti ja tyrannimaisesti, aina ja alinomaa. Nyt en voi -kyllikseni istua täällä sitä katumassa! Hän ei olisi oma itsensä, jos -sietäisi sellaista!" - -Hänen ajatuksensa viipyi viimeksimainitussa asiassa, kunnes hänelle -selvisi jotakin. Hän huudahti katkerasti itseänsä ivaten: - -"Minä en ole sietänyt sitä ajatusta, että hänen olonsa voisi olla -parempi, etten minä ole ollut ollenkaan hänen veroisensa enkä voinut -olla hänelle kyllin hyvä @@ sepä se minua onkin oikeastaan aina -kalvanut @@ ja olen viipynyt aina siinä ajatuksessa, etten voinut -häntä uskoa!" - -"Uskonko nyt?" kysyi hän taas hitaasti itseltään, ja hänen kasvonsa -kävivät hänen ajatellessaan yhä synkemmiksi. - -"Millainen typerä narri sinä oletkaan, Salve!" nauroi hän samassa -ivallisesti. "Hän se on ollut väärä ja valheellinen, hänen -velvollisuutensa on antaa minulle selvyys kerta kaikkiaan! @@ -Niin, hänen on taivuttava @@ ja vasta sitten on Elisabetilla oleva -jonkinlaista oikeutta saada kuulla, mitä minulla voi olla hänelle -sanottavaa @@ @@ Niin se on, ja @@ niin sen pitää olla!" - -Näiden ajatusten aikana tuli luotsin kasvoihin jotakin armottoman -ankaraa. Hänen ilmeensä kävi kuitenkin taas kohta melkein -liikutetuksi. - -"Minä juttelen hänelle suopeasti @@ olen lempeä @@ unohdan kaikki. -Mutta hänen täytyy taipua!" lisäsi hän synkän järkähtämättömästi. - - - - -29. - - -Gjertin tuodessa hänen tavaroitaan Elisabet kalpeni. Tuntui siltä -kuin hän olisi ottanut kannettavakseen liian kuorman. - -Tiistai-iltana hän istui yksin taistellen ankaraa taistelua -päätöksestään. Hänessä eli ahdistava tunne siitä, että ratkaisu nyt -oli lähellä. - -He olivat kaikin paneutuneet makuulle. Hänen ympärillään oli ihan -hiljaista, ja hänessä oli sama tunne kuin aikoinaan 'Apollossa', kun -hän istui odottaen, aluksen lähestyessä karikkoa. Huomenna varhain -heidän täytyi välttämättä olla siellä @@ ja silloin oli kysymys -siitä, menettäisivätkö he enemmän kuin aluksen @@ kaikki, mitä heillä -oli yhteistä maailmassa! @@ Hän näki loitompana pitkän, aution -elämänrannikon. - -Tällä kertaa ohjasi hän suoraan kohti karikkoa @@ pelastaakseen -rakkautensa. - -Hänen kasvoihinsa tuli jotakin hiljaista, juhlallista. Hän johtui -tahtomattaan ajattelemaan rukousta hädässä olevien merimiesten -puolesta, jonka hän oli usein rukoillut myrskyn ravistellessa Merdön -asumusta ja hänen istuessaan yksin kotona odottamassa ja toivomassa, -että Jumala pelastaisi hänen miehensä äkillisestä kuolemasta. - -Äkillisestä kuolemasta? Mitäpä, jos hän tosiaankin olisi kuollut -jonakin niistä monista kerroista, joina hän oli lähtenyt kotoa -harmi ja katkeruus sydämessä! Olisiko rakkaus silloin ollut hänelle -siunaukseksi? - -"Ei, Salve @@ sinun ei pidä viimeisenä hetkenäsi kiittää minua -sellaisesta elämästä!" - -Yöllä hän heräsi kiljaisten. - -Hän oli uneksinut, että Salve jätti hänet, ja huusi pelontuskan -vallassa hänen jälkeensä: "Salve! Salve!" - - * * * * * - -Luotsin saapuessa aamulla kaupungin rantaan olivat hänen molemmat -poikansa siellä häntä odottamassa. - -Pikku Henrik huusi hänelle tavan takaa jo laitolta, ankaran ilon -vallassa; Gjert sitävastoin oli hiljainen. - -"Hyvää päivää, pojat!" tervehti luotsi leppoisesti. "Kuinka voi @@ -täti?" - -"Paremmin", vastasi Gjert. - -"Täti nukkuu päivälläkin!" riemuitsi piltti pienoinen, joka oli -käsittänyt asian niin, että täti tarvitsi juuri tuota parantuakseen. - -Sitten hän heitti kuten matruusi ainakin lakkinsa laituriin ja -seisoi siinä paljain päin vaaleine kiharoineen. Pitäen kovaa ääntä -alkoi hän sitten vetää mailiin köyttä, jonka luotsi oli heittänyt. -Gjert kiinnitti sen renkaaseen, ollenkaan välittämättä veikon -ponnistuksista. - -"Oikein pojat! Saatte nyt molemmin jäädä tänne venhettä vartioimaan, -kunnes minä palaan. Pidä silmällä pilttiä, ettei hän putoa -laiturilta!" - -Luotsi lähti nopein askelin kulkemaan katua ylöspäin. - -Pikku Henrikin leikkiessä matruusia ja puuhaillessa venheessä jos -jollakin tavalla istui Gjert ihan hiljaa venheen perässä. - -Tovereita kulki ohi, mutta hän vain käänsi selkänsä ja oli ilmeisesti -niin vähän halukas seurustelemaan, että he pian lähtivät tiehensä. - -Pojan mieli oli painuksissa. Hän oli ymmärtänyt riittävästi -aavistaakseen, että vanhempain välillä oli jotakin erikoisen tärkeätä -tapahtumassa. - -Elisabetin olemuksessa oli jotakin pyhäisen levollista hänen -seisoessaan lieden luona odottamassa miestään, tulevaksi. - -Hän kuuli askeleita eteisestä. - -Salven huoneeseen astuessa kohosi hänen lujapiirteisiin ilmeikkäisiin -kasvoihinsa äkkiä puna, joka kuitenkin kohta väistyi. Hän tuijotti -mieheensä huulet puoliavoimina, unohtaen tervehtiä. - -Salvelta ei jäänyt huomaamatta, että hänessä ilmeni jonkinlaista -itsetietoista varmuutta. Sellaisena hän juuri olikin se Elisabet, -jota hän rakasti. - -"Elisabet!" virkkoi hän vakavasti, katsoen vaimoansa suoraan silmiin. -"Minulla on mielessä ankara moite: sinä et ole ollut avomielinen. -Olet salannut itseäsi minulta vuosikausia, pelkäänpä @@ koko sen -ajan, jonka olemme eläneet yhdessä!" - -Hän katsoi vaimoaan lempeän suopeasti, ikäänkuin olisi odottanut -toisen suoraa tunnustusta saadakseen antaa hänelle anteeksi. - -Mutta Elisabet seisoi kalpeana ja tuijotteli eteensä poven -aaltoillessa raskaasti. - -"Kuinka minä olenkaan sinua rakastanut!" huudahti Salve hieman -miettivin äänensävyin. "Olen rakastanut sinua aina @@ enemmän kuin -omaa elämääni!" - -Elisabet seisoi vielä hetkisen vaieten. Hänen täytyi kerätä koko -rohkeutensa saadakseen sanottavansa lausutuksi. Vihdoin hän virkkoi -hieman teennäisesti luomatta katsettaan ylös: - -"Minä kuulen, mitä sanot, Salve, mutta minä olen nyt miettinyt yhtä -ja toista." - -"Mitä sinä olet miettinyt, Elisabet?" Salven ilme kävi yht'äkkiä -synkäksi, tylyksi, jollaisena Elisabet oli sen usein nähnyt. Se -merkitsi, että vastaus oli häntä loukannut, että hän oli mennyt -vaimoaan vastaan niin kauas kuin oli tahtonut ja että he nyt olivat -rajamuurin luona: enempää ei hän tahtonut taipua. - -"Onko minulla oikeutta vai eikö?" kysyi Salve terävästi. - -"Että minä olen sokeasti uskonut rakkauteesi", vastasi Elisabet, -kalpeana katsoen miestään suoraan silmiin, @@ "niin, se on totta ja -se on minulle kunniaksi. Mutta oletko sinä sitä minulle osoittanut? -Vai pitikö vain minun antaa sinulle kaikkeni? Eikö minun iloni tässä -elämässä merkinnyt mitään ja eikö minulla olekaan mitään oikeutta? -Ei, Salve!" huudahti hän harmia värähtävin äänin ja luoden mieheensä -katseen, jossa oli kaikkien hänen kärsimystensä palo. "Tunnusta -totuus! Sinä olet rakastanut itseäsi, ja kun menit naimisiin -kanssani, otit itsellesi vain auttajan, joten sinulla oli kaksi -rakastajaa! Ja sekään ei riittänyt! Ei! Ei!" lopetti hän puheensa -tehden kädellään torjuvan liikkeen katkeran tunteensa ilmaukseksi. -"Jos sinä olisit rakastanut minua niinkuin minä sinua, niin emme -olisi joutuneet siihen, missä nyt olemme!" - -"Elisabet!" virkkoi Salve hiljaisella, hieman ivalliselta -kuulostavalla äänellä. "Minä kiitän sinua siitä, että viimeinkin olet -ilmaissut ajatuksesi, vaikka teetkin sen jokseenkin myöhään. Näethän -itsekin, että olin oikeassa, kun sanoin, ettet ole ollut avomielinen -minulle!" - -"Sinä sanot, että olen salannut itseäni sinulta. Niin, se on totta!" -vakuutti Elisabet painokkaasti, vastaten rauhallisesti miehensä -katseeseen. "Mutta ei se ole johtunut siitä, etten olisi sinua -riittävästi rakastanut, vaan siitä, ettet sinä @@ voinut minuun -luottaa. Minä olen huomannut, että minua epäiltiin omassa kodissani -ja että sen teit sinä, Salve, ja olen sietänyt kaikki vaieten, koska -luulin, ettet sinä siedä kuulla totuutta ja koska yhä toivoin, että -sinä siten pääsisit varmuuteen. Minä luulin sitä oikeaksi tieksi ja -kuljin sitä sinun tähtesi huolimatta kaikesta, mitä se minulle maksoi -@@ ja se oli paljon, Salve! @@ Sillä tavoin minä olen puhunut sinulle -joka päivä kaikkina näinä vuosina, koska olen pitänyt sinusta. Mutta -sinä, joka sälytit yhä ankarampia kuormia kannettavaksi @@ piditkö -sinä minusta? Alan melkein epäillä sitä, Salve!" - -Salve seisoi siinä äkillisen hyökkäyksen hämmentämänä. Tuo käsitys -heidän välisestä suhteestaan oli hänelle odottamaton, ja hän oli -hämmästyksissään, että Elisabetilla puolestaan saattoi olla syytä -niin ajatella. Siitä huolimatta hän vastasi katkerasti. - -"Sinä olet liiankin oikeassa, Elisabet. Tiedänhän minä, että -halpa, köyhä luotsi sopi huonosti sinulle @@ olen sen tiennyt aina -kihlautumisestamme asti. Muistatko, kun seisoimme Amsterdamissa van -Spyckin kuvan edessä? Silloin minä ymmärsin, että sinun olisi pitänyt -saada sellainen mies. Ja muistatko, kuinka kerran 'Apollossa' kovin -ihastelit 'Pohjantähteä'? Silloin minussa oli sama tunto, ja sinä -yönä minä purjehdin prikini menoteille!" - -"Salve!" huudahti Elisabet kiivaasti. "Sinä tiedät hyvin, ettet olisi -ollut minun silmissäni suurempi, vaikka olisit ollut amiraali, kuin -nyt, luotsina @@ ja aina ennenkin. Sinuahan minä ajattelinkin van -Spyckiä katsellessani @@ ajattelin, että sinä olisit voinut tehdä -samoin. Ja 'Pohjantähteä' katsellessani minä ajattelin näin: Jospa -olisit siellä kapteenina sinä, Salve, niin saisivat nähdä, miten -asiat luistavat, kun on oikea mies komentamassa! Mitäpä olisinkaan -välittänyt 'Pohjantähdestä', ellen saanut ajatella sitä omaksesi? -Olinhan sitä mieltä, että sinä, köyhä laivuri, olit koko sen komeuden -veroinen!" - -Salve tunsi itsensä sanomattoman onnelliseksi kuullessaan Elisabetin -selvästi ilmoittavan, että hän @@ Salve itse @@ oli ollut kaikkien -hänen unelmiensa sankarina. - -Hän uskoi joka sanan, kuten aina Elisabetin jotakin sanoessa, ja -tunsi olleensa tuhmin kaikista luontokappaleista, mitä Jumala on -luonut maan kamaralla käyskentelemään. Hän ojensi jo vaistomaisesti -kätensä, kuten muinoin Alkibiades, lopettaakseen riidan tarttumalla -hänen vyötäisiinsä ja kantamalla hänet oikeusistuimen luota omaan -kotiinsa. Mutta hänet pidätti Elisabetin syvä, torjuva vakavuus hänen -jatkaessaan: - -"Ei, Salve, se ei ole esteenä meidän välillämme, miten älykkäästi -lienetkin asian keksinyt! Ei se, vaan eräs toinen seikka. Sydämesi -syvimmässä sinä et minua usko @@ se on koko totuus, ja sitten on tuo -kaikki muu saanut sinussa sijaa jälkeenpäin." - -"Näetkös", puhui hän edelleen, kasvojen kuvastaessa hurjaa tuskaa, -"meidän suhteemme ei voi tulla hyväksi niin kauan kuin sinun -mielessäsi on sellaisten ajatusten häiväkin. Etkö vieläkään ymmärrä, -että kysymyksessä on pirttimme rauha, että minä olen nämä vuodet -taistellut sen puolesta sopeutuen kaikkeen @@ vaikka hyvin tiedät, -ettei minun luonnollani ole helppo sellaista sietää! Jos et sitä -vieläkään ymmärrä, niin Jumala auttakoon sinua ja meitä!" päätti hän -epätoivoisena puheensa kääntyen jälleen lieteen päin, jonka tuleen -hän masentuneena tuijotteli. Salve seisoi kuin halvautuneena hänen -edessään tuskin uskaltaen kohottaa häneen katsettansa @@ niin selvänä -ja iskevänä totuutena ilmeni hänelle nyt kaikki, mitä Elisabet oli -sanonut. - -Elisabet oli näyttänyt hänelle heidän yhdyselämänsä ikäänkuin -kuvastimessa, ja Salve näki itsensä siinä ylen itsekkäänä ja pienenä -tuon suuren rakkauden rinnalla. Hän oli sydämestään nöyrtynyt ja -syvästi murheellinen ja oli liian ylpeä ja vilpitön voidakseen -sitä salata. Hän asteli ajatuksissaan ikkunan luo ja seisoi siellä -hetkisen. - -"Elisabet", virkkoi hän arasti, "tiedäthän sentään sydämessäsi, että -olet ollut minulle kaikki kaikessa! Minä puolestani tiedän, mikä -on pahin vääryyteni sinua vastaan, ja tunnustan sen sinulle nyt -avoimesti, vaikka siten esiinnynkin sinulle kehnona miehenä. Niin, -Elisabet, minä en ole milloinkaan voinut tuntea olevani ihan varma -siitä, että sinun mielesi kuului minulle ja yksin minulle, siitä" -@@ hänen oli ilmeisesti ylen vaikea sanoa sanottavaansa, sillä -tunnustuksen nöyryyttävyys tuntui katkeralta @@ "siitä lähtien, -kun sinun ja luutnantin kesken sattui se, mikä sattui. Se on ollut -minun salaisena sairautenani", jatkoi hän tutunomaisesti, "jolle -en ole mitään voinut huolimatta kaikesta paremmasta tiedostani. En -liene vieläkään oikein toipunut @@ tunnustan sen rehellisesti; mutta -sittenkään en voi luopua sinusta, Elisabet! Minä olen aina huomannut -että sinä olit suunniteltu jotakin suurta varten, että sinun olisi -oikeastaan pitänyt saada mies, joka olisi jotakin ollut maailmassa -@@ sellainen kuin hän eikä minunlaistani halpaa miestä. Näetkös, -sitä minä en ole milloinkaan sietänyt ajatella @@ ja senvuoksi olen -alkanut vihata kaikkia ihmisiä ja kohdella sinua epäluuloisesti -ja ilkeästi. Siitä huolimatta, että olet vaimoni, en ole koskaan -voinut uskoa omistavani sinut, ja senvuoksi et myöskään ole koskaan -todella ollut omani, vaikka se, mitä tänään olet minulle sanonut, on -@@ Jumalan kiitos @@ saanut minut asiaa toisin oivaltamaan. Minä en -ole ollut kyllin voimakas @@ kuten sinä @@ vaikka uskallankin sanoa -taistelleeni, Elisabet!" huudahti hän kalpeana, laskien kätensä hänen -olkapäälleen ja katsoen suoraan hänen silmiinsä. - -Elisabet tunsi hänen käsivartensa vapisevan. Hänen silmänsä -kyyneltyivät; hänen koski sydämeensä, kun näki miehensä sellaisessa -mielentilassa. Yht'äkkiä hänen mieleensä johtui jotakin, hän meni -pieneen sivuhuoneeseen ja avasi siellä laatikon. Palattuaan hän toi -vanhan kirjelapun ja ojensi sen Salvelle: - -"Siinä on kirje, jonka minä jätän luutnantille, paetessani Beckien -luota." - -Salve katsoi häneen hieman ihmeissään. - -"Minä sain sen rouva Beckiltä", sanoi Elisabet. "Lue se, Salve!" - -"Antakaa anteeksi, etten voi tulla vaimoksenne, koska olen toisen -oma. Elisabet Raklev", tavaili Salve suuria, kömpelöitä kirjaimia. -Sitten hän istuutui penkille ja luki kirjeen uudelleen. - -Elisabet seisoi kumartuneena ja katseli milloin paperiin, milloin -lukijan kasvoihin. - -"Mitä siihen on kirjoitettu, Salve?" kysyi hän vihdoin. "Minkätähden -minusta ei voinut tulla Beckin vaimoa?" - -"Koska olit toisen oma", vastasi Salve hitaasti luoden Elisabetiin -kyyneltyneen katseen. - -"Siinä sanotaan, että minä rakastin toista. Ja kuka se toinen -olikaan?" - -"Jumala sinua siunatkoon @@ se olin minä!" virkkoi Salve vetäen hänet -polvelleen. - - * * * * * - -Pojat olivat väsyneet odottamaan venheessä, ja varsinkin piltti -pienoinen kävi kärsimättömäksi, kun monista selvistä merkeistä sopi -päätellä päivällisajan olevan ohi. Koulusta tulevat pikku pojat -olivat jo kulkeneet ohi, ja telakalla olivat kellot soineet. - -Piltti pisti nyt vaalean tukkansa ja hiestyneet kasvonsa -keittiönovesta sisään. - -Äiti ja isä näyttivät istuvan varsin iloisina rahilla. Seuraava, -liedelle suuntautuva vilkaisu ilmaisi tulijalle sen surullisen -tosiasian, ettei pata ollut vieläkään tulella; ei edes tulta ollut -näkyvissä. Astuen sisään poika loihe lausumaan melkein itkemäisillään: - -"Onko täällä jo syöty päivällistä? Eikö minulle ja Gjertille -annetakaan ruokaa?" - -Hänen äitinsä hypähti säikähtyneenä seisomaan. "Entä täti!" huudahti -hän. "Kello on yli puoli yhden @@ ja ruokaa ei ole aljettukaan -keittää!" Hän riensi tädin luo, ja piltti näytti jossakin määrin -rauhoittuvan, kun älysi pahimman vaaran olevan ohi. - -Kirsti-muori oli arvannut, että aviopuolisojen kesken oli jotakin -erinomaista tapahtumassa, ja senvuoksi hän ei ollut kutsunut -Elisabetia. - -"Salve kujeilee pikku Henrikin kanssa", sanoi muori itsekseen. "Sepä -merkillistä @@ en ole kuullut hänen koskaan ennen nauravan." - -Kun sitten Elisabet tuli sisään, silmäili muori häntä tutkivasti. -"Onko tapahtunut jotakin?" kysyi hän. - -Elisabet astui nopeasti vuoteen ääreen ja syleili muoria. - -"On, täti", vastasi hän liikutettuna, "elämäni iloisin tapaus!" - -Sitten hän kiirehti askareilleen keittiöön. - -Vanhus katsoi hänen jälkeensä. Hän nyökkäsi pari kertaa, mietteissään: - -"Vai @@ niin!" - -Päivällinen syötiin keittiössä. Luotsin ei ollut nälkä. Hän nousi -kesken kaiken pöydästä ja meni sairaan luo. Hänellä oli paljon -sanottavaa ja hän viipyi siellä kauan. - - - - -LOPPULUKU. - - -Eräänä seuraavan talven ehtoopäivänä odotti Elisabet kotona, luotsin -tuvassa, miestänsä palaavaksi matkalta. Hän käveli levottomana ja -silmäili alinomaa ulos ikkunasta. Koko edellisen vuorokauden oli -merellä vallinnut myrskysää. Hänen olisi pitänyt palata aamupäivällä, -mutta nyt alkoi jo hämärtää. - -Hän heitti ompeluksensa, mutta ei voinut vielä sytyttää valoa ja -tehdä iltaa, istuihan vain hämärissä liesitulen heittäessä valoansa -lattialle. Liedellä porisi pieni kattila. @@ Gjert kävi koulua -Arendalissa @@ hän asui tädin luona @@ ja Henrik istui tulen ääressä -kirvotellen veitsellään puupalasestaan pitkiä lastuja. - -"Alkaa jälleen puhaltaa ankarasti, Henrik", virkkoi hän sitaisten -huivin päähänsä aikeissa lähteä ulos. - -"Ei maksa vaivaa, äiti", arveli vuoleksija halkaisten veitsellään -pitkän puikon rintaansa vasten. "Siellähän on sysipimeä!" - -Elisabet luopuikin aikeestaan, ennenkuin oli ehtinyt ovelle. Mutta -samassa hän seisahtui kuuntelemaan; hänestä tuntui siltä kuin olisi -joku ollut tulossa sisään. - -"Hän tulee!" huudahti hän äkkiä rientäen ulos. - -Kun luotsi astui eteiseen vettä valuvine öljytakkineen, kietoutui -käsivarsipari hänen ympärilleen. - -"Kuinka kauan sinä oletkaan viipynyt, Salve!" huudahti hän ottaen -mieheltään, mitä hänellä oli kädessään, ja astui edellä tupaan, missä -sytytti kynttilän. - -"Onko sattunut jotakin erinomaista? Minä kuulin sinun eilen -luotsanneen jonkin kaljaasin Arendaliin ja luulin sinun palanneen -jo aamulla. Eilen oli kamala ilma, Salve @@ minä olin hieman -peloissani", jatkoi hän kiirehtien riisumaan miehensä yltä öljy -vaatteita. - -"Minä olen ansainnut hyvin, Elisabet!" virkkoi luotsi tyytyväisenä. - -"Kaljaasistako?" - -"Niin @@ ja sitten minulla oli jotakin toimitettavaa Arendalissa, -joten pääsin lähtemään vasta päivällisen jälkeen." - -"Olet kai jutellut Gjertin kanssa?" - -"Olen kyllä!" @@ Hän loi hieman kärsimättömän katseen kohti ovea. - -"Voiko hän hyvin?" - -"Kysyhän häneltä itseltänsä!" vastasi Salve oven samassa auetessa ja -Gjertin astuessa sisään äänekkäästi tervehtien: "Hyvää iltaa, äiti!" - -Elisabet riensi sulkemaan poikansa syliinsä. - -"Ei kuivaa lankaa koko pojassa!" valitti hän säälien kuten äiti -ainakin. - -"Mutta Salve kulta, mitä tämä merkitsee? Kuinka voi poika olla poissa -koulusta?" - -"Kun olemme saaneet kuivaa yllemme ja lämmitelleet hieman, niin -selitän asian sinulle, äiti", vastasi luotsi veitikkamaisesti, @@ -"hän jää tänne luoksesi kokonaiseksi viikoksi." - -Elisabet askarteli hyvillä mielin luoden silloin tällöin silmäyksen -Gjertiin, jonka näytti olevan ylen vaikea pitää omana tietonaan -jotakin uutista, ja hänestä mieheensä, jonka ilme ei kumminkaan -mitään ilmaissut. - -Ovi oli auki keittiöön, missä takkavalkea loimotti korkeana. - -Istuuduttuaan, täytettyään piippunsa ja vedettyään muutamia haikuja -virkkoi luotsi: - -"No, kerrohan asia, Gjert! Minä näen, ettet kykene kauempaa -pidättymään." - -"Niin, äiti!" huudahti hän. "Isä sanoo, että minusta pitää tulla -meriupseeri ja senvuoksi hän on ottanut minut pois koulusta ja vie -minut ensi viikolla mukanaan Frederiksvärniin." - -Henrikin suu avautui hiljalleen. - -Elisabet, joka hämmensi puuroa, loi mieheensä melkein pelästyneen -katseen: - -"Mitä ajatteletkaan, Salve?" - -"Eikö olisi sangen somaa, jos näkisit pojan kerran astuvan luoksesi -tupaan kiiltävässä univormussa, Elisabet? Sinähän olet aina pitänyt -siitä kuosista", lisäsi hän hieman leikkisästi. "Ja kun sinusta ei -voinut upseeria tulla @@ eivät kerta kaikkiaan huoli ottaa naisväkeä -sotalaivojemme miehistöön @@ eikä minustakaan ollut mihinkään -sellaiseen, niin olen ajatellut, että annamme Gjertin koettaa." - -"Oletko ihan tosissasi, Salve?" kysyi Elisabet silmäillen yhä -jännittyneenä miestänsä. Luotsi nyökkäsi myöntävästi. - -"No, jos isäsi niin tahtoo, niin @@ niin Jumala sinua siunatkoon, -poikaseni!" virkkoi Elisabet silittäen Gjertin otsaa. - -"Nytpä voit jälleen siirtää laiturisi tupaan, Henrik! Saat jutella -Gjertin kanssa, jos hän vielä suvaitsee vastata sinunlaisellesi -halvalle miehelle. Sanohan, tahdotko ruveta laivakapteeniksi ja -ansaita yhtä paljon kuin kaksi tuollaista univormupukuista veitikkaa! -Niin pääsisimme, äiti ja minä, teiltä rauhaan täällä keittiössä!" - -Heidän kahden kesken jäätyään kysyi Elisabet: - -"Mitä sinulle onkaan tapahtunut, Salve?" - -"Näetkös, minä olin saanut päähäni sellaisen ajatuksen, että -Gjertistä pitää tulla hieman parempi mies kuin isästä, ja niinpä -menin Beckin, luotsivanhimman puheille ja tiedustelin häneltä, miten -minun oli meneteltävä saadakseni pojan edistymään sillä uralla. Niin, -minä keskustelin vielä Beckin nuoren rouvankin kanssa." - -"Hyvä ystävä, menitkö tosiaankin Beckin luo?" - -"Menin. Pojan täytyy päästä eteenpäin! Pyysinpä häneltä vielä -puolittain anteeksi vanhoja purevia puheitani @@ ja me sovimme. Hän -on pohjaltaan kelpo ukko, jolle minä olen tehnyt paljon vääryyttä. -Hän sanoi aina muistaneensa, että minä olin pelastanut hänen vanhan -'Junonsa' ja kertoi silloin aikoneensa tehdä minusta aluksen -päällikön. Meidän siinä jutellessamme tuli Beckin nuori rouva -huoneeseen ja kuuli, mistä oli kysymys. Hän innostui kovin asiaan, -koska @@ kuten sanoi @@ sinä olet hänen vanha ystävättärensä, ja -arveli, että Gjert voi saada vapaapaikan opistossa, kunhan hän -ensinnä on suorittanut tutkintonsa kesään mentäessä. Hän tuntee -siellä vaikutusvaltaisia henkilöitä, ja kun luotsivanhin kirjoitti", -@@ jatkoi Salve hieman hämillään @@ "että minä olen kerrassaan -harvinainen luotsi, jolle valtion kannattaisi antaa palkinto @@ niin -asian pitäisi sujua sitäkin helpommin. Niinpä luotsivanhin kirjoitti -anomuksen minun puolestani." - -"Entä sitten?" tiedusti Elisabet jännittyneenä. - -"Niin, hän sepitti itse minulle todistuksen @@ minulla ei ollut -aavistustakaan, että olen niin melkoinen mies", nauroi Salve. - -"Näetkös!" huudahti Elisabet luoden mieheensä ylpeän katseen. -"Vihdoinkin! Nyt hän sen tunnustaa!" - -"Ja ellei kävisikään päinsä sillä tavoin, niin voinee Salve -Kristiansen suorittaa sen omasta taskustaankin @@ sillä luonnistua -sen pitää! Kalliiksihan se käy, mutta meillä on vähän säästöpankissa -ja loppu saataneen aikanaan. @@ Voipa olla hyväkin, että minua jokin -asia kannustaa lähtemään mökistä, muutenhan voisin rakastua liiaksi -sekä siihen että sinuun, Elisabet!" virkkoi hän vetäen vaimonsa -luokseen. "Minä tarvitsen toisinaan hieman ryöppyä ja rajusäätä; -luonto vaatii, kuten hyvin tiedät. Ei saa myöskään kääntyä pelkäksi -valheeksi se, mitä luotsivanhin on minusta kirjoittanut." - -Elisabet silmäili miestään. Syvä tunne valoi kajastettaan hänen -kauniisiin kasvoihinsa. - -"Kuinka onnellisiksi olemmekaan tulleet, Salve!" huudahti hän. "Jospa -olisi ollut niin laita alusta pitäen!" - -"Minä olen miettinyt sitä asiaa, Elisabet!" virkkoi Salve vakaasti. -"Siinä on varmaan ollut ohjaajana minua viisaampi, sillä minussa oli -paljon pahaa, kun palasin pitkältä matkaltani. @@ Sinä jouduit siitä -kärsimään, raukka!" - -"Minähän se sinut ajoin niille teille, Salve." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUOTSI JA HÄNEN VAIMONSA*** - - -******* This file should be named 50599-8.txt or 50599-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/5/9/50599 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50599-8.zip b/old/50599-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f4a27e9..0000000 --- a/old/50599-8.zip +++ /dev/null |