diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50829-8.txt | 10698 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50829-8.zip | bin | 195728 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10698 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..36360b5 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50829 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50829) diff --git a/old/50829-8.txt b/old/50829-8.txt deleted file mode 100644 index 52a8597..0000000 --- a/old/50829-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10698 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Onnen kultapoika I, by Mór Jókai, Translated -by Hulda Sykäri - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Onnen kultapoika I - Romaani - - -Author: Mór Jókai - - - -Release Date: January 2, 2016 [eBook #50829] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNEN KULTAPOIKA I*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -ONNEN KULTAPOIKA I - -Romaani - -Kirj. - -MAURI JÓKAI - -Suomentanut Hulda Sykäri - - - - - - -Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Pyhä Barbara - II. Vapaa saari - III. Öiset äänet - IV. Saarelaisten elämäntarina - V. Ali Tshorbadshi - VI. Elävä alabasteripatsas - VII. Hautaus - VIII. Hupainen juttu - IX. Pyhän Barbaran kohtalo - X. Kasvatusisä - XI. Hyvä neuvo - XII. Punainen puolikuu - XIII. Kultakaivos - XIV. "Mikael Timar von Levetinczy" - XV. Tyttömäinen kuje - XVI. Uusi kuje - XVII. Morsiuspuku -XVIII. Timea - XIX. Alabasteripatsaan häät - XX. Suojeluspaholainen - XXI. Kevätaika - XXII. Hämähäkki kukkien keskellä - - - - -Ensimmäinen luku. - -PYHÄ BARBARA. - - -Näiden tapahtumien aikaan ei Tonavalla vielä kulkenut höyrylaivoja. -Galatz'ista Mainiin, siis Turkista Saksaan saakka Unkarin halki -kulkevalla virranosalla oli yhdeksäntuhatta hevosta vetämässä -laivoja vastavirtaan; Turkin puolisella Tonavalla käytettiin myös -purjeita, Unkarin puolisella ei. Sitäpaitsi uiskenteli parvi -salakuljetusveneitä edestakaisin näiden maiden välillä, ja niitä -kaikkia soutivat voimakkaat kädet. Siihen aikaan oli varsinkin -suolan salakuljetus yleinen, ja sitä ehkäistäkseen olikin valtio -rakennuttanut vartiomajoja pitkin koko rantaa. Niissä piti lähikylien -miesväen pyssyin asestettuina vartioida rajaa. Kukin kylä antoi -rajavartiansa ja kussakin kylässä oli omat salakuljettajansa. -Tarvitsi siis vain järjestää asiat siten, että sillä aikaa kun jonkun -kylän nuoret makasivat vartiomajoissa, vanhukset läksivät matkaan -salakuljetusveneineen, ja sehän oli kaunis sukulaispiirre. - -Mutta valtion viranomaiset vartioivat ankarasti rajaa eräästä -toisestakin syystä, nimittäin estääkseen ruttoa leviämästä. Oli -ryhdytty jos jonkinlaisiin varokeinoihin, jotta tämä hirveä tauti ei -pääsisi tunkeutumaan sisämaahan. Jokirantojen väestö sai seurustella -keskenään vain noudattamalla mitä ankarimpia suojelusohjeita, ja tämä -seikka teki sen elämän hyvin miellyttäväksi ja mielenkiintoiseksi. -Jokaisessa laivassa tuli olla mukana virkamies, "puhdistaja", hirveä -ihminen, jonka velvollisuus oli heti laivan saavuttua Orsovaan -luovuttaa ruttosulkulaitoksen huostaan kaikki matkustajat, jotka -matkalla olivat pienimmässäkään määrässä joutuneet kosketuksiin -jonkun tarttuvan aineksen kanssa, oli se sitten mitä laatua -tahansa. Senvuoksi kutsuttiin häntä "puhdistajaksi." Ja voi häntä, -jos hän laiminlöi velvollisuutensa, sillä häntä rangaistiin -mitättömimmästäkin laiminlyönnistä viidentoista vuoden vankeudella. - -Mutta salakuljettajiin ei rutto näyttänyt pääsevän käsiksi, sillä -he eivät kuljettaneet mukanaan yhtäkään "puhdistajaa", vaikka he -kulkivat yötä päivää rantojen väliä. - -Myrsky yksin aikaansai epäjärjestystä heidän pienissä -kauppa-asioissaan, sillä se yhdessä niin kutsutun "Rautaportin" -kautta kulkevan vuolaan virran kera viskasi soutuveneet eteläistä -rantaa vastaan. Salakuljetusta harjoitettiin tosin myös niillä -laivoilla, joita hevoset vetivät, mutta sellainen kuului jo -tukkukauppaan eikä ollut köyhien tointa. Täten ei myöskään kuljetettu -suolaa, vaan tupakkaa ja kahvia. - -Myrsky on nyt perinpohjin la'assut puhtaaksi Tonavan kaikista -laivantapaisista ja siten kohottanut yleistä siveellisyydentuntoa ja -lainkuuliaisuutta, jopa siihen määrään, että ei ole ollut vähintäkään -syytä katsoa sormien lävitse kenenkään asiassa. Laivat ovat kilvan -kiirehtineet etsimään turvallista satamaa tai ovat laskeneet ankkurin -keskelle Tonavaa, ja rajavartiat voivat nukkua rauhassa niin kauan -kuin tämä tuuli panee heidän vartiomajansa liitteet ryskämään. - -Mutta Ogradinan raja-aseman korpraalista on kuitenkin tuntunut -siltä kuin olisi hän aina päivän koitosta alkaen kuullut tuulen -huminan ja aaltojen pauhun seasta useita kertoja sellaisia omituisia -merkinantoja, joita laivantorvesta lähetetään, ja tuon pitkän -puuputken kamala, valittava ääni kuuluu yli kahden penikulman -etäisyyteen, eikä sitä estä kuulumasta edes ukkosenjyrinä. - -Onko tulossa laiva, joka täten antaa merkin rannalla kulkeville -vetäjilleen? Vai onko jollekin laivalle tapahtunut onnettomuus -kallioiden välissä ja huutaako se apua? - -Tämä laiva "tulee." - -Se on suuri tamminen laiva, täydessä lastissa, kuten näyttää, sillä -laineet lyövät molemmilta puolilta laivansivujen yli. - -Vahvarakenteinen laiva on maalattu mustaksi, ainoastaan kokka on -hopeanhohtoinen ja päättyy näkinkengänmuotoiseen keulaan, joka -on päällystetty kiiltävällä lyijyllä. Kansi on pitkän talonkaton -muotoinen. Kummallakin sivulla kulkevat kapeat portaat, ja avoin -käytävä johtaa toisilta airoilta toisille. Se osa kantta, joka -ulottuu keulalaidan yläpuolelle, päättyy kaksoiskajuuttaan, joka -sisältää kaksi hyttiä, joista ovet aukeavat oikealle ja vasemmalle. -Kajuutan kolmannessa seinässä on kaksi pientä ikkunaa vihreine -verhoineen ja näiden ikkunoiden välisellä seinällä on kultapohjalle -maalattu neitseellinen kuva Pyhästä Barbarasta, joka kuoli -marttyyrikuoleman. Hän on maalattu vaaleanpunaiseen pukuun, jota -osaksi peittää vaaleansininen viitta, punainen huivi päässä ja valkea -lilja kädessä. - -Kajuutan ja keulassa olevan vintturin välisellä pienellä alalla -on kaksi jalkaa leveä ja viisi jalkaa pitkä vihreäksi maalattu -puulaatikko. Se on täynnä multaa, johon on istutettu mitä ihanimpia -kerrottuja neilikoita ja leukoijia. Kuvaa ja tätä pientä puutarhaa -ympäröi kolme jalkaa korkea rautaristikkoaita, jonka ristikossa -riippuu tiheässä ketokukista kiedottuja kiehkuroita; keskellä palaa -pieni lamppu punaisen lasin sisällä, ja sen vieressä on kimppu -rosmariinia ja pyhiä piilipuunoksia. - -Mainitut torventoitotukset antavat merkkejä niiden miesten -johtajalle, jotka ajavat seitsemääkymmentä kahta, raskasta laivaa -vastavirtaan kiskovaa hevosta. Turhaan saisi ihmisääni ponnistella, -sillä vaikka huuto voisikin tunkeutua rannalle myrskyn läpi, ei -kukaan kuitenkaan ymmärtäisi sitä tässä kaikujen sekasotkussa. Mutta -torven merkkikieltä ymmärtävät hevosetkin. Sen milloin venytetystä, -milloin katkonaisesta, varoittavasta tahi kehoittavasta äänestä -tietävät ihmiset ja eläimet, tuleeko heidän kiirehtää vaiko hidastaa -käyntiään vaiko pysähtyä äkkiä. - -Sillä tässä kalliokanavassa on aluksen voitettava monta vaikeutta. -Sen on täällä taisteltava riehuvan myrskyn puuskien, salaperäisen -virran sekä oman lastinsa kanssa; sen on vältettävä kareja ja -vesipyörteitä. - -Sen kohtalo lepää kahden ihmisen käsissä. Toinen näistä on -perämies, joka hoitaa peräsintä, toinen on laivan päällikkö, -"laivakomissaario", joka myrskyn pauhinassa antaa laivanvetäjille -merkkejään torven toitahduksin. - -Mutta näiden molempien miesten kasvoista näkyy, etteivät he tiedä, -mitä pelko on. Perämies on karaistunut merikarhu, tasan kolmen -kyynärän pituinen, hyvin punakka kasvoiltaan. Hänen äänensä on -alituiseen käheä, ja siinä on huomattavissa vain kaksi vaihtelevaa -sävyä, koriseva mylviminen ja kumea murina. Todennäköisesti on hänen -senvuoksi pidettävä kaksinkertaista huolta kurkustaan: ennakolta -ehkäisevällä punaisella kaulahuivilla, joka on kiedottu kireästi -kaulan ympärille, ja jälestäpäin vaikuttavalla viinapullolla, jonka -paikka on hänen povitaskussaan. - -Laivakomissaario on noin kolmenkymmenen vuotias, vaaleatukkainen, -haaveellisen sinisilmäinen ja lukuunottamatta pitkiä viiksiä muuten -sileäksi ajeltu mies. Hän on keskikokoinen ja ensi silmäykseltä -heikkorakenteinen, jota luuloa vahvistaa hänen äänensä sointukin, se -kun hänen hiljaa puhuessaan muistuttaa naisenääntä. - -Perämiehen nimi on Johan Fabula, laivakommissaarion nimi on Mikael -Timar. - -Virallinen "puhdistaja" istuu peräsinpenkin laidalla. Hän on -vetänyt karvakankaisen huppukauluksen päänsä yli, joten vain nenä -ja viikset ovat näkyvissä; molemmat ovat punaiset. Hänen nimeään ei -kertomuksemme mainitse. Hän pureskelee parhaillaan tupakkimälliä. - -Raskaaseen tammilaivaan on kiinnitetty pieni alus. Siinä istuu kuusi -soutumiestä, jotka soutavat tahdissa. Alukseen kiinnitetty pikku vene -liitää sen takana. - -Kajuutan ovella seisoo mies, joka ulkomuodosta päättäen -on viisikymmenvuotias. Hän polttaa turkkilaista tupakkaa -tshibukkiputkella. Hänen piirteensä ovat itämaalaiset, mutta ne -ovat enemmän turkkilaista kuin kreikkalaista tyyppiä; hänen pukunsa -reunustettuine viittoineen ja punaisine fetseineen viittaa kumminkin -pikemmin kreikkalaiseen tai serbialaiseen. Mutta tarkkaavaiselta -katsojalta ei jääne huomaamatta, että hänen kasvojensa ajeltu puoli -on toisen puolen ihonväriin verrattuna paljon vaaleampi, kuten on -laita ihmisten, jotka vasta äskettäin ovat ajelluttaneet tiheän -poskipartansa. - -Tämä herra on merkitty laivakirjaan nimellä Eutym Trikalis. Hän on -lastin omistaja. Laiva itse kuuluu kauppias Atanas Brazovics'ille -Komornissa. - -Toisessa kajuutan akkunassa näkyvät nuoren tytön kasvot. Ne -näyttäytyvät siis aivan Pyhän Barbaran naapurina. Voisi luulla -näkevänsä toisen pyhimyksen kuvan. - -Nämä kasvot eivät ole kalpeat, vaan valkeat; tämä on sitä valkeutta, -jonka luonto on antanut marmorille ja kristallille. Samoin kuin -abessiinialaisnainen on syntyjään musta, malaijilaisnainen keltainen, -samoin on tämä tyttö saanut syntymästään valkean värinsä. Ei mikään -vieras värisekoitus häiritse tätä valkeutta. Näitä kasvoja ei tuulen -hengähdys eikä miehen katse voi loihtia punastumaan. Hän on tosin -vielä lapsi, tuskin täyttänyt kolmeatoista, mutta hänen vartensa on -korkea ja hoikka, hänen kasvonsa valkeat kuin marmoripatsaan, niiden -piirteet ankaran antiikkiset, kuin olisi hänen äitinsä kerran liiaksi -syventynyt katselemaan Milolaista Venusta. Hänen tuuhea, musta -tukkansa hohtaa metallinvärisenä kuin mustan joutsenen höyhenet. -Mutta hänen silmänsä ovat tummansiniset. Pitkät, hienosti piirretyt -kulmakarvat miltei yhtyvät otsalla. Sellaiset yhtyvät kulmakarvat -antavat kasvoille omituisen tenhon. On kuin nämä hienot yhteenyhtyvät -kulmakarvat muodostaisivat mustan sädekehän pyhimyksenkuvan kasvojen -ympärille. Tytön nimi on Timea. - -Nämä ovat "Pyhän Barbaran" matkustajat. - -Niinpian kuin laivakommissaario on laskenut kädestään torven ja -tunnustellut luotinuoralla, kuinka monen jalan syvyydessä laiva -kulkee, on hänellä aikaa kääntyä pyhimyskuvan rauta-aitausta vasten -jutellakseen tytön kanssa. - -Timea ymmärtää vain uuskreikkaa, jota kieltä laivakommissaariokin -puhuu sujuvasti. Hän kiinnittää tytön huomion seudun ihanuuksiin, -sen synkkään, kammottavaan kauneuteen. Valkeat kasvot ja -tummansiniset silmät pysyvät yhä liikkumattomina; mutta hän kuuntelee -jännityksellä, tarkkaavaisena. Timar kertoo hänelle seikkailuja -kallioilta ja vesiputouksista, sillä niillä on kullakin oma -historiansa. Tämä seutu on kivinen kirjasto, ja Mikael Timar on -perehtynyt sen kirjoihin. Hän on monesti kulkenut Rautaportin kautta; -jokainen kivi, jokainen saari on hänelle tuttu. - -"Hän tekisi viisaammin, jos pitäisi silmällä kokkapuolta eikä perää", -mutisi perämies ja huusi sitten ääneen: - -"Hohooi! Herra komissaario, mikä tuolla tulee suoraa päätä vastaamme?" - -Kommissaario katsahti nyt ympärilleen kääntyen laivan keulaa kohti ja -keksi silloin sen esineen, josta perämies oli huomauttanut hänelle. - -Laiva kulki juuri Fatalia-salmen keskellä, missä Tonava on vain -kaksisataa syltä leveä ja syöksyy nopeana putouksena alas. Vaara, -josta perämies oli huudollaan huomauttanut, oli siis kovin vakavaa -laatua. Laiva tulossa heitä vastaan Fatalia-salmessa veden ollessa -niin korkealla ja tuulenpaineen ollessa niin suuren! - -Mikael Timar pyysi takaisin kaukoputkeansa Timealta, jolle hän oli -sen lainannut. Tonavan vasemmanpuolisessa mutkauksessa näkyi keskellä -virtaa tumma röykkiö. Timar tarkasti sitä kaukoputkellaan ja huusi -sitten perämiehelle: - -"Se on mylly!" - -"Jeesus! Silloin olemme hukassa!" - -Mikael Timar ei sanonut sanaakaan. Hän antoi kaukoputken Timealle -takaisin, riisui kiireesti päältään päällystakkinsa, hyppäsi alukseen -soutajien luo ja käski viiden heistä astua kanssaan veneeseen. Heidän -tuli ottaa mukaansa pieni ankkuri ja sirotekoinen köysi ja sitten -irroittaa vene. - -Trikalis ja Timea eivät ymmärtäneet hänen käskyjään, syystä että hän -puhui unkarinkieltä, jota he eivät taitaneet. Mutta muutaman minuutin -kuluttua saattoi Trikalis jo itse nähdä, missä vaarassa he olivat. -Irtitemmaistu mylly tuli vinhaa vauhtia myötävirtaan heitä kohti. Jos -se törmäisi yhteen lastilaivan kanssa, niin molemmat tuhoutuisivat -silmänräpäyksessä. Vene, jossa kuusi miestä oli, kulki vaivoin -vastavirtaan. Neljä heistä souti, yksi piti perää. Kommissaario -seisoi kokassa käsivarret ristissä rinnalla. - -Mihin mielettömään yritykseen he ryhtyivät? Mitä he voisivat tehdä -myllylle heikolla veneellään, mitä virralle ja myrskylle ihmisjäntein -ja -lihaksin. Vaikkapa jokaisella heistä olisi Simson'in voimat, -tekisivät kuitenkin nesteiden tasapaino-opin lait tyhjiksi kaikki -heidän voimainponnistuksensa. - -Timar käski peräsimessä olevan miehen ohjata Perigrada-saaren -niemekettä kohti, missä kohoaa korkeuteen "Rakastavien kallio." - -Heidän saapuessaan putouksen läheisyyteen hän nosti -sentnerinpainoisen ankkurin ja heitti sen veteen. Tällöin ei vene -kuitenkaan keikahtanut ensinkään. Tässä tuli näkyviin näiden -hienorakenteisten jäsenten suuri lihasvoima. - -Senjälkeen hän antoi käskyn soutaa veneen mahdollisimman nopeaa -vauhtia myllyä kohti. Nyt arvasi miehistö hänen aikeensa. Hän aikoi -ankkurin avulla pysäyttää myllyn. - -Kun Eutym Trikalis laivasta huomasi Timarin aikeet, heitti -hän kauhistuneena luotaan tshibukinsa, juoksi perään ja huusi -perämiehelle, että hänen tuli kaapata touvi, jonka avulla heitä -hinattiin eteenpäin ja antaa laivan mennä virran mukana. - -Johann Fabula ei ymmärtänyt kreikkaa, mutta arvasi miehen liikkeistä -hänen vaatimuksensa. Nojautuen ruoritankoon hän vastasi aivan -levollisesti: - -"Ei mitään napisemista eikä levottomuutta! Timar kyllä tietää mitä -hän tekee." - -Samassa Trikalis tempasi vyöltään veitsen kauhun ja raivon vallassa -katkaistakseen itse köyden; mutta perämies osoitti sormellaan -perää kohti, ja se, mitä Trikalis siellä näki, sai hänet luopumaan -aikeestaan. Turkkilainen brigantiini seurasi heitä. Sen nähdessään -pisti Trikalis jälleen veitsen vyöhönsä. Jos se, mitä hän oli nähnyt -edessään, oli värjännyt hänen kasvonsa punaisiksi, niin tulivat ne -nyt kalpeiksi. Hän riensi Timean luo. Tämä tarkasteli kaukoputkella -Perigradan kalliohuippuja. - -"Anna kaukoputki tänne!" huusi Eutym kauhusta käheällä äänellä. - -"Oi, kuinka kaunista!" sanoi Timea ojentaessaan kaukoputkea isälleen. - -"Mikä sitten?" - -"Tuolla kalliolla on muutamia pieniä murmeleita, jotka leikkivät -keskenään kuin apinat." - -Eutym suuntasi kaukoputken jälessä seuraavaa laivaa kohti, ja hänen -kulmakarvansa synkkenivät vieläkin synkemmiksi, ja hänen kasvonsa -muuttuivat kalmankalpeiksi. - -Timea otti kaukoputken hänen kädestään, ja hänen katseensa etsi -jälleen murmeleja. Eutym kietaisi oikean käsivartensa hänen -vyötäistensä ympäri. - -"Katso, kuinka ne tanssivat ja hyppelevät! Toinen hyppää toisensa -yli! Miten sievää!" - -Ja tällöin oli se käsivarsi, joka syleili Timeaa, juuri -nostamaisillaan hänet laidan yli ja heittämäisillään hänet kuohuvaan -koskeen. - -Mutta se, mitä Eutym näki toisella puolella, nostatti jälleen -elämänvärin hänen kalvistuneille kasvoilleen. - -Mylly läheni nopeasti kuin vedenpaisumuksentakainen merihirviö -aalloilla ajelehtien. Sokea sattuma sitä ohjasi. Siinä ei ollut -ainoatakaan elävää olentoa lukuunottamatta valkeata kissaa, joka -naukuen surkeasti istui punaiseksi maalatulla katolla. - -Kun Timar oli ehtinyt myllyn luo, heilautti hän äkkiä valtausha'alla -varustettua köydenpäätä ja viskasi sen vesiratasta kohti. Niin pian -kuin haka oli tarttunut yhteen rattaan siipeen, suuntasi mylly -kulkunsa Perigradasaarta kohti ja täydensi siten oman koneistonsa -avulla itsehävitystyönsä ja heittäytyi kallioita vastaan. - -"Enkö ole sanonut, että Timar kyllä tietää, mitä hän tekee", -mutisi Johan Fabula samalla kun Eutym ihastuneena huudahti: "Hyvä, -poikaseni!" ja puristi Timean kättä niin lujasti, että tämä säikähtyi -ja unohti murmelit. - -"Katso tuonne!" - -Nyt huomasi Timeakin myllyn. Hän ei tarvinnut kaukoputkea sitä -erottaakseen, sillä mylly ja laiva olivat töintuskin kymmenen -sylen päässä toisistaan. Timea ei nähnyt vaaraa eikä pelastusta. -Hän ei nähnyt muuta kuin omiin hoteisiinsa jääneen valkean kissan. -Eläinparka hyppeli valittaen ja naukuen edestakaisin katolla ja -mittasi myllyn ja aluksen välistä välimatkaa epäröiden, uskaltaisiko -tuon hyppäyksen. - -"Voi kaunista kissa parkaa!" huudahti Timea huolestuneena. - -"Älä ole huolissasi sen kohtalosta", lohdutti häntä Eutym. "Kun mylly -törmää kalliorantaa vastaan, hypähtää kissa rannalle, ja viettää -siellä iloisia päiviä murmelieläinten kustannuksella." - -Mutta valkea kissa ei pahaksi onneksi nähnyt saarta, ja kun mylly -törmäsi kalliota vastaan, katosi kissa myllyn kera veden alle. Timea -säpsähti ja kätki kasvonsa huiviinsa. - -Mutta "Pyhä Barbara" oli pelastettu. Eutym puristi takaisinpalaavien -miesten käsiä ja syleili Timaria. Tämä oli kenties odottanut -Timeankin sanovan hänelle jonkun ystävällisen sanan, mutta hän vain -kysyi Timarilta masentuneen näköisenä: - -"Kuinka kissan on käynyt?" - -"Se on todella hukassa." - -Tytön huulet vapisivat ja silmät kostuivat. - -"Mutta mylly ja kissa kuuluivat kai varmasti jollekin ihmisraukalle." - -"Tosin kyllä, mutta meidän täytyi pelastaa laivamme ja henkemme." - -Timea katseli kyynelsilmin miestä, joka sanoi näin. Hän näki näiden -kyyneltensä lävitse vieraan, itselleen oudon maailman. Olisiko siis -luvallista hävittää jonkun lähimmäisraukkamme mylly, jotta oma laiva -pelastuisi, olisiko luvallista upottaa kissa, jotta ei itse hukkuisi -aaltoihin? -- Sitä hän ei tajunnut. Tästä hetkestä lähtien hän ei -enää kuunnellut Timarin taruja, vaan väisti häntä, missä vain hänet -näkikin. - -Muutoin ei Timarillakaan ollut aikaa enempää kertoa, sillä tuskin hän -oli ennättänyt levätä hengenvaarallisen pelastustyön aiheuttamien -ponnistuksien jälkeen, ennenkuin Eutym ojensi hänelle kaukoputken ja -osoitti perää kohti. - -"Tykkivene... kaksikymmentäneljä soutajaa... brigantiini Saloniki!" - -Timar ei hellittänyt silmästään kaukoputkea ennenkuin toinen laiva -haihtui hänen näkyvistään Perigrada-saaren kallioiden taakse. Silloin -hän äkkiä antoi kaukoputken vaipua, vei huulilleen torven ja puhalsi -sillä useita kertoja, minkä johdosta hevoset lisäsivät vauhtia. - -Se paikka Tonavaa, missä nyt oltiin, on virran vaarallisin osa, -ja siinä tapahtuvat useimmat haaksirikotkin. Mutta tämä vesi -vaarallisine kareineen voidaan kuitenkin kiertää erään kulkuväylän -kautta, jonka tosin vain harvat merimiehet tuntevat ja nekin, jotka -tuntevat, vastenmielisesti käyttävät sitä hyväkseen. Tätä kulkuväylää -voivat laivat kulkea serbialaiselta rannalta Rumanian puolella -olevaan kalliokanavaan. Ainoa pelastuksen mahdollisuus on koettaa -tätä keinoa. - -Useita kertoja kiirehdittyään hevosten vauhtia torven toitahduksilla, -kaappasi Timar äkkiä köyden, joka yhdisti laivan keulan rannalla -kulkeviin vetojuhtiin. Laiva muutti kiireesti suuntaa ja alkoi kulkea -vastavirtaan joen poikki. - -Raskas laiva kulkee nyt eteenpäin ilman höyryn ja airojen apua. Sillä -on lisäksi virta vastassaan ja vain entisen vauhdin voimalla se -ajautuu vastakkaiselle rannalle. - -Siitä silmänräpäyksestä lähtien, jolloin Timar kaappasi köyden, -olivat kaikkien kohtalot yhden ihmisen, perämiehen kädessä. Johan -Fabula osoitti nyt, mihin hän kelpasi. "Jesus, auta meitä! Auta Jesus -Kristus!" ulvoi hän, mutta ei pannut käsiään ristiin. - -Laiva oli jo onnellisesti sivuuttanut Roskevall-putouksen ja oli nyt -lahdelmantapaisen kalliopiirin sisällä. Merimiehet kutsuvat näitä -kallioita "Pyssykallioiksi", ehkä senvuoksi, että tyrskyjen pauhu -muistuttaa lakkaamatta paukkuvan kiväärinammunnan aiheuttamaa ääntä. - -Timea tuijotti veteen seuraten silmillään kalojen karkeloa. Se oli -aivankuin amfiteatteri -- lintuperspektiivissä. Äkkiä hän tunsi -Timarin tarttuvan käsivarteensa, tempaisevan hänet laidan luota, -työntävän hänet kajuuttaan ja sulkevan oven kiivaasti hänen jälessään. - -"Katsokaa ylös, hohooi!" huudahti miehistö kuin yhdestä suusta. - -Timea ei tiennyt, mitä tapahtui, miksi häntä kohdeltiin niin -kovakouraisesti. Hän juoksi kajuutan akkunaan katsomaan. - -Muuta mitään muista ei näyttänyt tapahtuneen, kuin että laiva oli -onnellisesti sivuuttanut Pyssykalliot ja nyt valmistautui soljumaan -rumanialaiseen kanavaan. Mutta kalliolahdelmasta virtaa vesi niin -äkkijyrkästi kanavaan, että siinä kohdassa muodostuu todellinen -vesiputous, jonka vuoksi juuri tässä on ratkaisevin hetki. - -Katsoessaan ulos kajuutan akkunasta Timea näki Timarin seisovan -keulassa valtaushaka kädessä. Senjälkeen kuului äkkiä hirmuinen -jyske. Jättiläismäinen vaahtopäinen aaltovuori vyöryi laivan keulan -ylitse ja pirskoitti valkeaa vaahtoaan kajuutan akkunaan, niin että -Timea hetkiseksi aivan sokaistui. Hänen jälleen katsoessaan ulos -ei kommissaario enää seisonutkaan keulassa. Ulkona vallitsi suuri -sekasorto. Timea hyökkäsi ovelle ja törmäsi isäänsä vastaan. - -"Hukummeko?" hän huusi. - -"Ei, laiva on pelastettu, mutta kommissaario on pudonnut veteen." - -Timea oli nähnyt sen. Juuri hänen silmäinsä edessä oli aalto -huuhtaissut hänet laivan keulasta veteen. Mutta silti ei hänen -sydämensä sykkinyt kiivaammin. Kummallista! Nähdessään valkean kissan -hukkuvan aaltoihin joutui hän epätoivoon. Silloin ei hän kyllä -voinut pidättää kyyneleitään. Mutta nyt, kun laineet lakaisivat pois -kommissaarion, ei hän edes sanonut: "Voi raukkaa!" - -Niinpä niin, mutta kissa oli valittanut niin surkeasti, ja tämä -ihminen uhmaa koko maailmaa. Valkea kissa oli niin pieni ja sievä, -mutta laivakommissaario on ilkeä mies. Ja lisäksi ei pikku kissa -kyennyt auttamaan itseään, mutta kommissaario on voimakas ja notkea -ja suoriutuu kyllä hyvin vaarasta -- onhan hän mies. - -Laiva oli pelastettu ja ui kanavan turvallisessa väylässä. Miehistö, -kekseillä varustettuna, hyppäsi veneisiin etsimään kadonnutta -kommisaariota. Eutym heilutti ilmassa rahapussia, jonka hän lupasi -palkkioksi Timarin pelastajalle. - -"Sata tukaattia sille, joka tuo hänet elävänä syvyydestä!" - -"Pitäkää tukaattinne, herraseni!" kuului kaivatun ääni laivan -toisesta päästä. "Minä tulen itse." - -Nähtiin, miten hän kiipesi ylös ankkuritouvia pitkin. - -Hänen tähtensä ei kenenkään tarvinnut olla huolissaan; hän ei niin -helposti joudu perikatoon. - -Ja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut, hän alkoi heti jaella -määräyksiään ja astui kolmen soutajan kera veneeseen noutaakseen -maalta uusia vetohevosia. Ei puoltakaan tuntia ollut kulunut, kun jo -"Pyhä Barbara" saattoi jatkaa matkaansa Rautaportin lävitse. - -Laiva oli pelastettu -- kenties kahdestakin vaarasta ja sen kera koko -lasti sekä Eutym ja Timea. - -Mutta mitä kaikki tämä liikutti Timaria, koska hän näki sen vuoksi -niin paljon vaivaa? Hänhän on vain tämän laiva kommissaario, pelkkä -huonopalkkainen "kirjuri"; hänellehän on yhdentekevää, onko laivalla -lastina vehnää, tupakkaa, vai oikeita helmiä: hänen palkkansa on aina -sama. - -Näin ajatteli "puhdistajakin" itsekseen, ja kun oli tultu -rumaanialaiseen kanavaan, rupesi hän juttelemaan perämiehen kanssa. - -"Myöntäkääpä vain, maamies, ettemme milloinkaan ole olleet niin -vähällä matkustaa yhdessä helvettiin kuin tänään." - -"Onhan siinä perää", vastasi Johan Fabula. - -"Mutta miksi oli sitten niin välttämätöntä koetella, voidaanko hukkua -pyhänä Mikonpäivänä?" - -"Hm!" mutisi Johan Fabula ja otti naukun taskumatistaan. "Paljonko -palkkaa herralla on päivässä?" - -"Kaksikymmentä kreutseriä päivässä", vastasi puhdistaja. - -"Miksi siis piru on lähettänyt teidät tänne ottamaan henkeä -itsestänne kahdenkymmenen kreutserin päiväpalkasta? Minä puolestani -en ole kutsunut teitä. Minä saan guldenin päivässä ja ruuan. Siis -minulla on kahdenkymmenenneljän kreutserin vuoksi suurempi syy panna -henkeni alttiiksi kuin herralla." - -"Puhdistaja" pudisti päätään ja heitti huppukauluksensa taaksepäin -tullakseen paremmin ymmärretyksi. - -"Kuulkaapa, minusta tuntui, kuin ajaisi turkkilainen laiva teitä -takaa ja kuin 'Pyhä Barbara' yrittäisi päästä sitä pakoon." - -"Hm!" perämies karisti kurkkuaan äänekkäästi ja tuli äkkiä niin -käheäksi, ettei hän voinut saada ääntään ensinkään kuulumaan. - -"No, minua se ei liikuta", jatkoi puhdistaja, olkapäitään kohauttaen. -"Minä olen itävaltalainen granitshaari eikä minulla ole mitään tekoa -turkkilaisten kanssa; mutta minä tiedän, mitä minä tiedän!" - -"No, silloin saa herra tietää, mitä herra ei vielä tiedä", sanoi -Johan Fabula, joka sai takaisin puhelahjansa. "Se on totta, -että turkkilainen laiva ajaa meitä takaa ja että me olemme sen -takia poikenneet oikealta tieltä, sillä on tahdottu viedä tuo -valkeakasvoinen tyttö sulttaanin haaremiin, mutta tytön isä ei -ole sallinut niin tapahtuvan. Hän on senvuoksi lähtenyt pakoon -Turkista tytön kera, ja nyt on heidän mitä pikemmin sitä parempi -ennätettävä unkarilaiselle alueelle, missä sulttaani ei enää voi -heitä saavuttaa. No nyt herra tietää kaiken. Älkää siis muuta udelko, -vaan menkää ennemmin tuonne Pyhän Barbaran luo ja sytyttäkää lamppu, -jonka vesi kenties on sammuttanut. Älkää myöskään unhottako polttaa -siellä kolmea pyhitettyä piilipuunoksaa, jos olette oikeauskoinen -katolilainen." - -"Puhdistaja" nousi seisaalleen vaivalloisesti, kaivoi taskustaan -sytytysvehkeensä ja mutisi perämiehelle: - -"Ettäkö minä en olisi oikeauskoinen katolilainen! Teistä itsestänne -puhutaan sellaista, että olette paavilainen laivalla ollessanne, -mutta kalvinilainen niin pian kuin astutte maihin, että rukoilette -niin kauan kuin olette merellä, mutta tuskin on teillä kuiva maa -jalkojenne alla, kun jo alatte kiroilla. Minulle on myös kerrottu -teidän nimenne olevan Johan Fabula, ja että Fabula on latinaa ja -merkitsee samaa kuin suurvalehtelija. No, no, siitä huolimatta uskon -kaikki todeksi, mitä olette minulle sanonut, kun vain ette vihastu!" - -"Siinä teette viisaasti. Mutta menkää nyt, älkääkä palatko ennenkuin -kutsun teitä." - - * * * * * - -Kahdesta vaarasta oli "Pyhä Barbara" onnellisesti suoriutunut, mutta -kolmas oli vielä jälellä: Orsovassa tapahtuva tarkastus, mikä oli -pahin kaikista. - -Päivä oli jo mennyt mailleen "Pyhän Barbaran" saapuessa Orsovaan. - -"Huomenna nousee vielä suurempi myrsky kuin tänään olikaan," mumisi -perämies katsellessaan punaista taivasta. - -"Pyhä Barbara" oli laskenut ankkurin saaren edustalla ja odotti -lähestyvää venettä, jossa istui kolme aseistettua miestä, kahdella -näistä musketit ja pajunetit, sitäpaitsi kaksi soutajaa ja perämies. - -Eutym käveli levottomana edestakaisin kajuutan edustalla. Timar -lähestyi häntä ja sanoi hiljaa: "Tullitarkastusmies tulee." - -Eutym veti esiin nahkapussistaan silkkisen kukkaron, otti siitä kolme -rullaa. Kussakin rullassa oli sata tukaattia. - -Hetkinen senjälkeen laski vene laivan luo ja kolme aseistettua miestä -nousi laivaan. - -Yksi heistä on tullitarkastusmies, jonka tehtävänä on tarkastaa lasti -ja tutkia, onko laivassa kieltotavaraa tai kiellettyjä aseita. Toiset -kaksi antavat tarvittaessa aseellista avustusta ja pitävät silmällä, -toimittaako tullitarkastusmies tarkastuksensa tunnollisesti. -"Puhdistaja" on yleinen vakooja, joka pitää varalla, pitävätkö -tarkastusmiehen seuralaiset tätä kyllin perinpohjaisesti silmällä. -Kolme ensinmainittua taasen muodostaa julkisen tuomioistuimen, joka -kuulustelee puhdistajaa ja tiedustelee, onko hän nähnyt matkustajien -olevan tekemisissä jonkun tarttuvan aineen kanssa. Tämä kaikki on -hyvin järjestelmällistä. Toinen elin pitää silmällä toista, ja kaikki -pitävät silmällä toinen toistaan. - -Niin pian kuin tullitarkastusmies on astunut kannelle, menee -"puhdistaja" häntä vastaan. Tarkastusmies raapii korvallistaan, -puhdistaja nenäänsä. Lähempää keskinäistä kosketusta ei synny. -Tullitarkastusmies kääntyy senjälkeen laivakommissaarion puoleen. -Molemmat seuralaiset pajunetit pystyssä seisovat hänen takanaan. -Vielä kolme askelta väliä! Ei oi tietää, onko mies ruton tartuttama. - -Kuulustelu alkaa: - -"Mistä?" -- "Galatz'ista." -- "Kuka on laivanomistaja?" - --- "Atanas Brazowicz." -- "Lastin omistaja?" -- "Eutym Trikalis." -- -"Missä ovat laivan paperit?" - -Näitä luovutettaessa ollaan vielä varovaisempia. Paikalle tuodaan -hiilipannu, johon sirotellaan katajoita ja koiruohoja, ja esiinotetut -paperit pidetään pannun päällä ja savutetaan. Tullitarkastusmies -tarttuu sitten niihin rautapihdeillä, lukee ne niin kaukaa kuin -suinkin mahdollista ja antaa ne takaisin. Toistaiseksi ei ole mitään -muistuttamista laivan papereita vastaan. Pannu kannetaan pois ja sen -sijaan tuodaan vesiruukku. Se on suuri saviruukku, jonka suuaukosta -mahtuu suurinkin nyrkki sisään. Tämä on asiaan kuuluvien maksujen -välittäjä. Itämainen rutto leviää eniten juuri metallirahojen -välityksellä, ja laivurin, joka tulee Levantista, täytyy ensin panna -rahat vedellä täytettyyn ruukkuun, josta länsimainen terveyspoliisi -onkii ne ylös. - -Timar pistää nyrkkinsä vesiruukkuun ja vetää sen ylös avattuna. -Senjälkeen sukeltaa tulitarkastusmiehen käsi alas veteen, vetää sen -sieltä nyrkissä ulos ja pistää sen taskuunsa. Hänen ei tarvitse -iltaruskon loisteessa tutkia, minkä laatuista rahaa se oli. Hän -tuntee sen painostakin. Sokeakin tuntee tukaatin. Hän ei muuta -ainoatakaan ilmettä. Toiset virkamiehet astuvat hänen sijaansa ja -tekevät samoin. - -Lasti tutkitaan nyt. Säkit ovat tarpeeksi madonsyömiä voidakseen -sisältää jauhoja: niissä on varmaan kaikissa jauhoja! Koko laiva -tutkitaan. Ei löydy mitään epäilyksenalaista. - -Toinen aseellisista miehistä ottaa esiin kirjoitusvehkeet, toinen -paperia ja pöytäkirja tehdään. Tarkastusmies kirjoittaa sitäpaitsi -kirjeen, jonka hän kääntää kokoon ja sulkee suulakalla, johon hän -painaa virkasinettinsä. Hän ei kirjoita kirjeeseen mitään osoitetta. - -Vihdoin sukeltavat kaikki kolme tullitarkastajaa jälleen kannelle. -Tarkastusmies kutsuu laivakommissaarion luokseen ja ilmoittaa -hänelle, ettei laivasta ole löytynyt mitään kiellettyä tavaraa. -Sitten kehottaa hän puhdistajaa antamaan lausuntonsa laivaväen -terveydentilasta. Vedoten virkavalaansa selittää puhdistaja koko -laivaväen sekä kaiken, mitä he kulettavat mukanaan, olevan puhtaita. -Siitä annetaan taas kuitti. Tullitarkastusmies antaa laivalle luvan -jatkaa matkaansa. Todistukseksi tästä vedetään ylös valkopunainen -lippu mustine kotkankuvineen. - -Kun siten oli julkisesti tunnustettu, että Levantista tuleva laiva -oli täysin ruttovapaa, puristi tullitarkastusmies laivakommissaarion -kättä ja virkkoi: - -"Tehän olette Komornista? Siinä tapauksessa varmaankin tunnette herra -Katshukan, sotaväen muonituskomitean päällikön? Olkaa niin hyvä, ja -antakaa tämä kirje hänelle tultuanne kotiin. Siinä ei ole osotetta. -Sitä ei tarvita. Ettehän unohda hänen nimeään? Se muistuttaa -espanjalaisen tanssin nimeä. Viekää kirje vain hänelle heti kotiin -tultuanne. Te ette tule sitä katumaan." - -Hän taputti sangen armollisesti kommissaariota olalle, aivan kuin -tämä olisi ollut hänelle ikuisessa kiitollisuuden velassa. Senjälkeen -läksivät kaikki laivasta. - -"Pyhä Barbara" sai nyt jatkaa matkaansa. Vaikka kaikki säkit olisivat -olleet suolaa ja tupakkaa ja kaikki matkustajat täydessä mustassa -rokossa tai spitaali-taudissa, ei kuitenkaan kukaan enää olisi voinut -pidättää heitä Tonavalla. - -Eihän laivalla ollutkaan kieltotavaraa eikä tartuntaa vaan -- jotakin -muuta. - -Timar pani kirjeen lompakkoonsa eikä arvaillut sen sisältöä. - -Mutta siihen oli kirjoitettu: - -"Lanko! Suosittelen Sinulle tämän kirjeen tuojaa. Hän on _'onnen -kultapoika'_." - - - - -Toinen luku. - -VAPAA SAARI. - - -Jo samana yönä läksi "Pyhä Barbara" Orsovasta. Seuraavana päivänä -nousi hirmumyrsky, kuten perämies oli ennustanut. Se kesti useita -päiviä, ja vihdoin neljäntenä päivänä huomattiin välttämättömäksi -etsiä suojaa eräältä Tonavan sivujoelta. Täällä "Pyhä Barbara" saikin -levätä ponnistuksistaan. - -Mutta nyt kohtasi uusi suru. Kaikki elintarpeet olivat lopussa. -Laivassa ei ollut muita muonavaroja kuin hiukan kahvia ja sokeria -sekä Timean hallussa laatikollinen sokeroituja hedelmiä, jota -laatikkoa hän ei suostunut avaamaan, koska se oli määrätty lahjaksi -eräälle henkilölle. - -"Ei mitään hätää", sanoi Timar. "Jossakin kohdin rannikolla lienee -varmaan joku ihmisasutus; lampaita ja vohlia on kai kaikkialla ja -rahalla saa kaikkea näillä seuduin." - -Vieläkin uusi vaikeus! Ankkurissa olevaa laivaa viskelivät aallot -sinne tänne, niin että Timea tuli ankaraan meritautiin. - -Kenties löytyisi kuitenkin jostakin ihmisasunto, jossa Timea ja hänen -isänsä voisivat rauhassa viettää yönsä? - -Timarin terävä silmä keksi heikon savun nousevan rantakaislikosta -kohoavien poppelien yläpuolelle. Siellä toki on ihmisiä! - -"Minäpä soudan katsomaan, kuka siellä asuu." - -Hän työnnätti venheen vesille, otti pyssynsä, metsästyslaukkunsa -ja verkon -- eihän voinut tietää, mitä sattuisi eteen, kenties -metsänriistaa tai kaloja -- ja souti sitten kaislikkoa kohti, -yht'aikaa pitäen perää ja soutaen. - -Tungettuaan kaislikon halki näki hän äkkiä edessään sen, mitä -oli etsinytkin, saaren. Hän lähestyi, nousi maihin ja katsahti -ympärilleen. Tämä saari oli varmaankin aivan uusi lietemuodostuma, -jota ei vielä toistaiseksi oltu merkitty karttoihin. - -Timar pysähtyi kuuntelemaan. Ei ääntäkään kuulunut. Nelijalkaisia -ei saaressa voi asua. Tulva surmaisi ne sukupuuttoon. Asujaimistona -ovat vain linnut ja linnuistakaan ei leivonen eikä villikyyhky eksy -tänne. Tämä ei ole niille sovelias asuinpaikka. Ne etsivät sellaisia -seutuja, missä ihmiset asuvat siementä sirotellen. - -Täällä näkyy kumminkin kaksi elävää olentoa, jotka ilmaisevat -ihmisen läheisyyttä. Toinen on ampiainen, toinen öinen kultarastas. -Kumpainenkin on suuri jalostettujen hedelmälajien ihailija. Missä -jättiläismäiset ampiaispesät riippuvat puissa, missä kultarastas -viheltelee houkuttelusäveliään lehdossa, siellä täytyy myös olla -hedelmäpuita likellä, ja siellä, missä kasvaa hedelmäpuita, siellä on -myös ihmisiä. - -Timar seurasi kultarastaan vihellystä. Raivattuaan itselleen tietä -orapihlaja- ja kuusamapensaiden lomitse, joiden piikit repivät rikki -hänen vaatteensa, pysähtyi hän kuin kiinninaulattuna, hämmentyneenä. - -Edessään hän näki todellisen paratiisin. - -Hyvin viljellyn puutarhan hedelmäpuineen, jotka eivät olleet -istutettuja suoriin riveihin, vaan sinne tänne siroteltuihin -sieviin ryhmiin, ja joiden oksat painuivat maahan asti suloisen -taakan painosta. Omena-, päärynä-, luumupuita, kaikenlaatuisia, -täynnä kultahohteisia, punertavia hedelmiä, muistuttaen -ruusu- ja liljakimppuja. Maassa jalkojen juuressa suuret kasat -pudonneita hedelmiä. Niiden välillä muodostavat vattu-, viini- ja -karviasmarjapensaat punaisine, keltaisine ja tummanvihreine -marjoineen oikean metsikön. Tämän hedelmäsokkelon lävitse ei johda -yhtään tietä, maa on ruohon peitossa. Mutta kaikkialla, missä voi -nähdä puiden lomitse, pilkistää kukkaistarhoja; niiden takana -vihdoin näkyy asumus, josta savu nousee. Se on pieni haaveellinen -rauhan asuinsija. Taustassa kohoaa korkeuteen jättiläissuuruinen -kallio, jossa on syvennys. Sen alla on varmaankin tulisija ja tuolla -vie toinen aukko alaspäin ehkä kellariin. Pieni asumus on kiinni -kalliossa. Se on rakennettu kivestä ja savesta. Siinä on kaksi -huonetta, kummassakin yksi akkuna. Toinen akkuna on toista pienempi, -ja toinen huone toista matalammalla. Molemmat ovat kaisloilla -peitetyt ja molempiin johtaa yhteinen puusta tehty eteinen, -muodostaen kuistin, joka on koristettu monenmoisilla, eri puulajeista -veistetyillä eriskummallisilla kuvioilla. Mutta yhtävähän näkyy kiveä -ja savea kuin puutakaan, mikä tiheästi on majan ympäri eteläpuolella -punottu köynnöksiä riippuvine punaisine ja sinisine rypäleineen ja -pohjoispuolella humalaköynnöksiä, joiden kypsät hedelmät vihertävän -kullan tavoin peittävät korkean kallionkin. Kallion alastomimmille -huipuille on sitä paitsi istutettu purjosipulia, jotta kaikki olisi -vain vihreätä. - -Täällä asuu naisia. - -Timar suuntasi askeleensa piilopirttiä kohden. Kukkaistarhassa -erottautui vihdoinkin asumukselle johtava polku, tosin sekin -ruohottunut, joten tulijan askeleita ei voinut kuulla. Siten hän voi -aivan äänettömästi lähestyä kuistia. - -Ei etäällä eikä lähellä näkynyt ihmisolentoa. - -Kuistin edustalla loikoi suuri, musta koira, newfounland-rotua. Nämä -koirat ovat niin viisaita ja kunnioitusta herättäviä, ettei ihminen -uskalla niitä sinutella, vaan heti ensi näkemällä ehdottomasti sanoo -niille "te." - -Tämä herra "Nelijalkainen", oli mitä kaunein näyte lajiaan, suuri, -jättiläisvahvuinen eläin. Kun se noin loikoi pitkänään talon -edustalla, täytti se ovipielusten välisen tilan kokonaan. Musta -vartija oli nukkuvinaan eikä näyttänyt piittaavan enempää vieraasta -miehestä kuin tuosta toisesta olennosta, joka yksinkertaisuudessaan -tunkeilevaisuudellaan koetteli suuren eläimen kärsivällisyyttä. -Se oli valkea kissa, joka oli kyllin hävytön heitelläkseen -kuperkeikkaa pitkin ja poikin hänen lojuvan Ihanuutensa ruumiilla, -tunnustellakseen käpälällään suuren herran nenää ja vihdoin -paneutuakseen maata selälleen hänen eteensä ja ottaakseen yhden -hänen uimaräpylällä varustetun etujalkansa käpäliensä väliin ja -leikkiäkseen sillä kuin penikkansa kera. Kun suuren herran anturaa -alkoi kutkuttaa, veti hän sen jalan pois ja ojensi kissalle toisen. -Tämä saattoi nyt leikkiä sillä. - -Nähdessään eläimet ei Timar ajatellut: "Jos tämä musta hirviö iskee -kyntensä kurkkuuni, olen hukassa", vaan hän ajatteli: "Voi kuinka -Timea on ihastuva nähdessään pienen valkean kissan!" - -Mutta koiran loikoessa juuri sisäänkäytävän suulla ei Timar voinut -päästä taloon sisään. Hän yritti yskäisemällä ilmaista läsnäolonsa. -Silloin nosti vihdoin valtava eläin levollisesti päätään ja katsahti -häneen pähkinänruskeilla, viisailla silmillään, jotka ihmisen tavoin -osaavat itkeä, hymyillä, vihastua ja liehakoida. Sitten se painoi -päänsä jälleen maahan, kuin olisi se tahtonut sanoa: "Vain _yksi_ -ihminen. Siinä tapauksessa ei maksa vaivaa nousta." - -Mutta Timar teki sen johtopäätöksen savupiipusta nousevasta savusta, -että asumuksessa täytyi myös olla tulen tekijä. Hän alkoi siis ulkoa -huutaa tuolle näkymättömälle olennolle toisen "hyvän päivän" toisensa -jälestä ja sen vuorotellen kolmella kielellä, unkarin, serbian ja -rumaanian. - -Viimeksi vastasi naisääni unkariksi: - -"Hyvää päivää! Sisään! Ken se on?" - -"Tulisin mielelläni, mutta koira on tässä tielläni." - -"No astukaa vain sen ylitse." - -"Mutta jos se hyökkää kimppuuni?" - -"Hyville ihmisille se ei milloinkaan tee pahaa." - -Timar astui suuren eläimen ylitse. Se ei liikahtanut, heilautti vain -häntäänsä kuin olisi se tahtonut lausua hänelle: "Tervetuloa!" - -Noustuaan kuistille Timar näki edessään kaksi ovea. Toinen vei -keittiöön. Siellä hän näki lieden ääressä askartelevan naisen. -Tämä oli laiha, jäntevä, tummaihoinen nainen. Yhteenpuristetuissa -huulissa ilmeni jotakin ankaraa, mutta silmissä oli lempeä, -luottamusta herättävä katse. Hänen päivänpolttamat kasvonsa -olivat noin kolmekymmenvuotiaan. Hänen pukunsa ei ollut seudun -talonpoikaisnaisten, mutta ei myöskään kaupunkilaisnaisen. - -"No, käykää peremmälle ja painakaa puuta!" sanoi nainen omituisella -ankaralla, mutta kuitenkin tyynellä äänellä. Sitten hän helisti -muutamia kuorittuja, lumivalkeita maissinjyviä punottuun koriin ja -tarjos siitä vieraalleen. Sen jälkeen ojensi hän tälle viiniruukun. - -Timar istuutui osotetulle tuolille, mikä oli taiteellisesti -punottu monenmoisista ohuista, taipuisista oksista Nyt nousi musta -ovenvartijakin, läheni vierasta ja paneutui maata hänen eteensä. -Nainen heitti koiralle kourallisen maissijyviä, joita se heti alkoi -nakerrella. Valkea kissa yritti tehdä samoin, mutta jo ensimmäinen -maissijyvä tarttui sen hampaisiin niin ilkeästi, että se luopui -uusista yrityksistä. Se ravisteli tyytymättömänä käpäläänsä ja -hypähti liedelle, missä se hartaasti katseli tulella olevaa pannua, -joka ilmeisesti sisälsi jotakin sille mieleisempää. - -"Komea eläin!" sanoi Timar katsellen koiraa. "Minua vain ihmetyttää, -että se on niin sävyisä. Se ei edes murissut minulle." - -"Hyvälle ihmiselle se ei milloinkaan tee pahaa, herraseni. Kun -sellainen tulee, huomaa se heti, kenen kanssa on tekemisissä, ja -on sävyisä kuin karitsa eikä edes hauku. Mutta jos vain joku varas -pyrkii tänne, vainuu se hänet heti paikalla hänen astuessaan jalkansa -saareen, ja voi häntä, jos joutuu koiran hampaisiin. Se on silloin -hirvittävä. Viime talvena hiipi suuri susi jään ylitse saarellemme, -aikoen saaliikseen vuohiamme. Kas tuossa sen nahka on levällään -lattialla. Silmänräpäyksessä koira oli ottanut sen hengiltä. Mutta -hyvä ihminen saattaisi istuutua sen selkään, ilman että se tekisi -hänelle mitään pahaa." - -Timar oli sangen tyytyväinen saatuaan niin elävän todistuksen omasta -hyvyydestään. - -"No, herraseni, mistä olette ja mitä tahdotte minusta?" - -"Ensinnäkin pyydän anteeksi sitä, että olen pensaiden ja viidakon -lomitse tunkeutunut puutarhaanne. Myrsky viskasi laivani tännepäin -toiselta rannalta ja niin täytyi minun etsiä suojaa Ostrovasaarelta." - -"Se on totta. Kuuluu puiden suhinasta, että ulkona tuulee kovasti." - -Tämän paikan ympärillä kasvoi niin tiheä metsä, että myrskyä ei -tuntenut ollenkaan. Vain puiden suhinasta huomasi tuulen puhaltavan. - -"Meidän täytyy käyttää hyväksemme tuulta, ennenkuin myrsky on täysin -tyyntynyt. Mutta ruokavaramme ovat loppuneet ja siksi täytyi minun -lähteä ensimmäiseen asumukseen, jonka vain löysin, pyytämään talon -emännältä ruokavaroja rahaa ja kiitoksia vastaan." - -"Niitä kyllä saatte ja minä myös otan maksun. Siitähän elänkin. -Me voimme tarjota vohlia, jauhoja, juustoa ja hedelmiä. Valitkaa, -mitä vain tarvitsette. Me käymme tämänlaatuista kauppaa, siitä me -saamme elatuksemme. Paikkakunnan torikauppiaat käyvät tavallisesti -noutamassa tuotteemme. Me olemme puutarhureja." - -Toistaiseksi Timar oli nähnyt vain tämän naisen, mutta koska hän -puhui monikossa, oli kai toisiakin siellä. - -"Kiitän teitä jo edeltäkäsin ja olen ottava hiukan joka lajia. -Lähetän laivasta perämiehen tänne noutamaan tavaroita. Mutta sanokaa -nyt myös, rouva hyvä, paljonko minun on niistä maksettava. Tarvitsen -elintarpeita seitsemälle miehelle kolmeksi päiväksi." - -"Ei, ei! Älkää ottako esiin lompakkoanne. Minulle ei makseta rahana. -Mitä minä tekisin sillä tällä yksinäisellä saarella? Korkeintaan -murtautuisi varkaita huoneeseeni varastamaan rahojani. Mutta nyt -tietää jokainen, ettei saaressa ole yhtään rahaa ja senvuoksi voimme -nukkua yömme rauhassa. Minä harjoitan yksinomaan vaihtokauppaa. Annan -hedelmiä, vahaa, hunajaa ja parantavia yrttejä ja niiden vastikkeeksi -annetaan minulle viljaa, suolaa, leninkikankaita ja rautakaluja." - -"Aivankuin Austraalian saarilla?" - -"Aivan niin." - -"No, minulle se on aivan yhdentekevää. Meillä on lastina viljaa ja -suolaa. Minä arvioin teidän tavaranne ja annan vastineeksi toista -tavaraa saman arvon. Olkaa vakuutettu siitä, että te ette tule -jäämään vahingolle." - -"Olen varma siitä, herraseni." - -"Mutta nyt on minulla vielä eräs pyyntö. Laivalla n vielä muuan isä -nuoren tyttärensä kera. Neiti on tottumaton laivan keinumiseen ja voi -siitä pahoin. Voisitteko te antaa näille matkustavaisille kattoa pään -päälle, kunnes pahin myrsky on tyyntynyt?" - -Ei tämäkään pyyntö saattanut naista hämilleen. - -"Siihenkin voin suostua, herraseni. Tässä meillä on kaksi pientä -huonetta. Me itse vetäydymme toiseen ja toisessa voi kunnon ihminen, -joka etsii kattoa päänsä päälle, saada mitä hän etsii: lepoa, vaikka -ei tosin mukavuuksia. Jos tekin tahtoisitte jäädä tänne, niin pitäisi -teidän tyytyä ullakkoon, syystä että molemmat huoneet näin ollen -joutuvat naisten haltuun. Siellä on hyviä, vastaniitettyjä heiniä ja -merimiehethän eivät ole kovin hemmoteltuja." - -Timar vaivasi aivojaan arvailemalla, ken tämä nainen voisi olla, joka -osasi lausua ilmi ajatuksensa näin selvästi ja viisaasti. Hän ei -voinut saada selvyyttä siitä tämän luolamaisen asumuksen perustalla. - -"Kiitän teitä tuhatkertaisesti rakas rouva, ja riennän nyt laivaani -opastamaan matkustajiani tänne." - -"Hyvä on. Mutta älkää palatko laivaanne samaa tietä, mitä tulitte. -Tätä suota ja viidakkoa pitkin ei neitinne voi kulkea. Rantaa pitkin -kiemurtelee kuiva ja käymäkuntoinen polku. Sekin on tuuhean ruohon -peittämä, sillä vain harvat ihmiset kulkevat sitä ja täällä muodostuu -nopeasti kaikkialle ruohikkoa. Minäpä toimitan teille oppaan -laivaanne. Palatessanne suuremmalla veneellä voitte laskea maihin -lähempänä saarta. Tässä oppaanne! -- Almira!" - -Timar katsahti ympärilleen nähdäkseen mistä talon nurkasta tai -puutarhan pensaasta tämä hänen oppaakseen määrätty Almira astuisi -esiin. Mutta hän ei nähnyt ketään muuta kuin suuren, mustan -newfoundland-koiran, joka nousi ja alkoi heiluttaa häntäänsä, jonka -lyönnit ovipieleen aikaansaivat sellaisen melun kuin olisi lyöty -vanhaa rumpua. - -"Mene, Almira, näyttämään herralle tietä rantaan!" sanoi nainen. -Puhuteltu murisi jotakin koirankielellä Timarille, tarttui häntä -takinliepeisiin ja tempoili niitä kuin sanoakseen: "No, tule sitten!" - -"Tämä siis on Almira, jonka piti seurata minua rantaan. Olen teille -suuresti kiitollinen, Almira-neiti", nauroi Timar ottaen pyssynsä -ja hattunsa. Sitten hän heitti "Herran haltuun" emäntänsä ja seurasi -koiraa. - -Almira veti yhä kaikessa ystävyydessä vierasta takinliepeestä. Tie -vei hedelmälehdon läpi, missä täytyi kulkea hyvin varovasti, jotta ei -polkisi rikki maahanpudonneita luumuja. - -Valkea kissakin seurasi. Sekin tahtoi tietää, minne Almira vei -vierasta. Se hyppeli milloin edellä, milloin jälessä pehmeässä -ruohikossa. - -Heidän tultuaan hedelmäpuutarhan päähän kuului ylhäältä sointuva ääni: - -"Narcissa!" - -Se oli tytön ääni, puoleksi nuhteleva, mutta samalla ilmaisten -rakkautta ja lapsellista ujoutta. Se oli miellyttävä ääni. - -Timar katsahti ympärilleen, ensi sijassa saadakseen tietää, mistä -ääni tuli, ja toiseksi, ketä se tarkoitti. - -Hän huomasikin pian, ketä nimi kutsui, sillä huudahduksen -kuullessaan hypähti valkea kissa äkkiä syrjään, kiemursi häntäänsä -ja kiipesi tuuheaan päärynäpuuhun, jonka tiheän lehvikon lomitse -Timar näki pikistävän esiin jotakin naisen valkean puvun tapaista. -Hän ei kuitenkaan ennättänyt lähemmin tarkastaa, kuka siellä oli, -sillä Almira päästi ilmoille muutamia syviä kurkkuääniä, mikä -nelijalkaisten kielellä oli samaa kuin: "Ei sinun tarvitse täällä -vakoilla!" Ja Timarin oli pakko seurata opastaan, ellei hän tahtonut -nähdä takkinsa siekaleita koiran hampaiden välissä. - -Pitkin kaunista ruohokäytävää johdatti Almira hänet rantaa myöten -siihen paikkaan, mihin hän oli sitonut veneensä. - -Tällä hetkellä lensi kaksi viklaa saarta kohti. Timar ajatteli -heti, miten herkullinen illallispaisti niistä tulisi Timealle. -Silmänräpäyksessä hän sieppasi pyssynsä olaltaan ja pudotti linnut -kahdella hyvin tähdätyllä laukauksella. - -Mutta samassa hän makasi itse maassa. Samassa silmänräpäyksessä kuin -hän oli laukaissut laukaukset, oli nimittäin Almira hyökännyt hänen -kimppuunsa, paiskannut hänet maahan kuin salaman iskusta. Hän yritti -nousta ylös, mutta huomasi pian saaneensa voimakkaamman vastustajan, -jonka kanssa ei ollut leikkiminen. Koira ei kai tekisi hänelle mitään -pahaa, mutta se piti häntä yhä kauluksesta kiinni eikä sallinut hänen -nousta ylös. - -Timar yritti jos jollakin tavoin päästä koiran suosioon, sanoi sitä -Almira-neidiksi, rakkaaksi ystävättärekseen ja piti sille esitelmän -metsästyksestä ja metsästystavoista. Missä hiidessä sellaisia koiria -pidetään, jotka pitävät kiinni itse metsästäjän? Koiran piti toki -ennemmin noutaa viklat viidakosta. Mutta hän saarnasi kuuroille -korville. - -Vihdoin viimein vapautti hänet tästä tukalasta asemasta emäntä, joka -kuultuaan laukauksen oli heti juossut ääntä kohden, ja jo kaukaa -kutsui Almiraa luokseen, jolloin merkillinen toveri viimeinkin -hellitti kauluksen. "Voi surkeutta!" hän valitti juosten yli kivien -ja kantojen. "Unohdin sanoa, että ette saisi ampua, Almira kun -silloin hyökkäisi kimppuunne. Se raivostuu kauheasti, kun ammutaan. -Kuinka olinkin niin tyhmä, ett'en muistanut sanoa sitä!" - -"Olkaa huoletta, hyvä rouva", vastasi Timar hymyillen. "Almirastapa -tulisi oiva metsänvartija. Mutta katsokaa, kaikesta huolimatta -minä olen ampunut pari viklaa. Arvelin niistä olevan hieman apua -valmistaesanne ateriaa vieraillenne." - -"Noudan ne aivan heti. Astukaa te vain veneeseenne ja kun palaatte, -jättäkää pyssynne tähän, sillä, uskokaa minua, jos Almira näkee -sen olallanne, riistää se sen teiltä heti. Almiran kanssa ei ole -leikkimistä." - -"Sen olen saanut kokea. Väkevä, kelpo koira! En edes ehtinyt ajatella -puolustautumista, ennenkuin jo makasin maassa. Saan kiittää Luojaani -siitä, ettei se purrut kurkkuani poikki." - -"Oi, siitä ei ole pelkoa! Ihmisiä se ei pure. Mutta jos joku yrittää -tehdä vastarintaa, pitää se hänen käsivarttaan hampaillaan kuin -rautapihdissä, siksi kunnes joku meistä joutuu paikalle. Mutta -hyvästi nyt, herraseni!" - -Ei ollut kulunut tuntiakaan, ennenkuin suurempi vene vieraineen laski -maihin saaren rannalle. - -Matkalla oli Timar lakkaamatta jutellut Timealle Almirasta ja -Narcissasta, saadakseen lapsiraukan unohtamaan pahoinvointinsa ja -aallokon aiheuttaman pelkonsa. Niin pian kuin hän pani jalkansa -maalle, oli pahoinvointi muuten haihtunut. - -Timar kulki edellä tietä näyttäen. Timea seurasi nojaten Eutymin -käsivarteen. Kaksi matruusia ja perämies kantoivat vaihtotavaroita -muutamissa säkeissä, paarille ladottuina. - -Jo etäältä kuultiin Almiran haukunta. Ne olivat tervetuliaisääniä, -joilla sillä oli tapana ilmoittaa hyvien ystävien tulo. Tällöin se -aina juoksi tulijoita vastaan. - -Tänään se tuli aina puolitiehen asti. Ensin se kierteli haukkuen -koko seurueen ympäri, sitten se vaihtoi vuoron perään tervehdyksen -perämiehen, matruusien ja Timarin kanssa. Tultuaan Timean luo osasi -se astua suutelemaan tämän kättä, mutta lähestyessään Eutymia se -äkkiä mykistyi, alkoi nuuskia häntä joka paikasta ja kulki sitten -koko ajan hänen kintereillään. Se nuuski lakkaamatta, ravisti välistä -päätään, naksutteli korviaan, niin että kaikui. Tästä miehestä sillä -näytti olevan omat ajatuksensa. - -Saarimajan emäntä odotti ovellaan tulijoita ja nähdessään heidät -puiden välistä, huusi hän äänekkäästi: - -"Noëmi!" - -Tätä kutsua noudatti joku, joka tuli puutarhan perältä. Kahden -korkean, tiheän vattupensaan välistä, joiden latvat muurin tavoin -yhtyivät miltei yhteen, astui esiin nuori tyttö. - -Kasvot ja vartalo ovat kehitysijässä olevan lapsen. Hän on puettu -valkeaan paitaan ja valkeaan hameeseen. Ylöskäännetyssä päällyshameen -helmassa on hänellä poimimiaan hedelmiä. - -Hän on ihana ilmestys. Hänen kasvonsa ovat hienot ja heleät -kuin valkoruusu, punastuessaan kuin punaruusu. Kirkkaalla -pyöreäkaartoisella otsalla lepää itse hyvyys, mikä on täydessä -sopusoinnussa ilmehikkäiden sinisilmien viattoman katseen kanssa, -ja hienopiirteisten huulien kiinteä hohde ilmaisee pirteätä -tarkkaavaisuutta ja kainoa häveliäisyyttä. Tuuhea, kellanruskea -tukka liehuu luonnonkiharoina tuulessa. Syrjään heilahtanut kiehkura -paljastaa mitä suloisimman pikku korvan. Kasvoilla lepää ääretön -sulous. Mahdollista on, ettei kuvanveistäjä ottaisi mallikseen -jokaista erikoispiirrettä ja kenties eivät nämä kasvot marmoriin -hakattuina edes olisi mielestämme kauniit, mutta pää ja koko olento, -sellaisena kuin ne tässä ilmenevät, huokuvat sellaista suloutta ja -viehkeyttä, että tyttö lumoo meidät ensi silmäyksellä ja tenhoo yhä -enemmän, kuta kauemmin häntä katselemme. Toiselta olkapäältä on paita -valunut alas. Mutta jott'ei sekään olisi paljas, istuu sillä valkea -kissa painaen päätään tytön poskea vasten. - -Hänen pienet, kauniit jalkansa ovat paljaat. Miksi ei hän kävelisi -paljain jaloin? Kulkeehan hän täällä matolla, mitä komeimmalla -samettimatolla? Syksyinen ruohokenttä on siroteltu täyteensä sinisiä -veronikoita ja punaisia geranium-kukkia. - -Eutym, Timea ja Timar pysähtyivät vattupensaikon päähän odottamaan -häntä. - -Tyttö arveli tervehtivänsä vieraita parhaiten tarjoamalla heille -helmastaan hedelmiä. - -Ne olivat kauniita punertavia bergamotteja. Hän kääntyi ensiksi -Timarin puoleen. Timar valitsi joukosta kauneimman ja ojensi sen -Timealle. - -Molemmat tytöt kohauttivat olkapäitään -- Timea senvuoksi, että -hän kadehti toiselta lapselta pientä valkeata kissaa, joka lepäsi -sen olalla. -- Noëmi senvuoksi, että Timar oli ojentanut hedelmän -Timealle. - -"Voi sinua taitamatonta!" huusi hänelle emäntä. "Olisit ensin -asettanut hedelmät koriin ja tarjonnut siitä. Käykö nyt tuollainen -tarjoaminen päinsä?" - -Tyttö punastui korviaan myöten ja juoksi äidin luo. Tämä kuiskasi -hänen korvaansa muutamia sanoja, joita toiset eivät saattaneet -kuulla, suuteli sitten lasta otsalle ja sanoi ääneen: - -"Mene nyt ottamaan vastaan meriväen tuomiset. Anna kantaa ne kamariin -ja täytä sitten säkit jauholla, ruukut hunajalla ja heidän korinsa -kypsillä hedelmillä. Sitten valitset heille kaksi vohlaa." - -"Minä en tahdo valita", kuiskasi tyttö, "anna heidän itsensä tehdä -se." - -"Sinä hupakko", sanoi äiti ystävällisesti nuhdellen. "Jos asia olisi -sinun määrättävissäsi, pitäisit sinä kaikki vohlat etkä antaisi -teurastaa ainoatakaan. -- No niin, valitkoot vain itse. Älköön -kenelläkään olko valittamisen syytä. Minä hommaan sillä aikaa -keittiössä." - -Noëmi kutsui merimiehet luokseen ja avasi varastohuoneet. Hän -järjesti viisaasti ja oikeudenmukaisesti vaihtokaupan, antoi kullekin -viiniryypyn kaupanpäällisiksi, kehotti heitä pitämään saarta -muistissaan, kun seuraavan kerran kulkisivat ohitse, ja meni sitten -keittiöön. - -Siellä hän ei odottanut käskyä ruveta kattamaan pöytää. Pienelle -kuistin pöydälle hän levitti hienon kaislaliinan, asetti sille neljä -lautasta sekä yhtä monta veistä, haarukkaa ja tinalusikkaa. -- Entä -viides henkilö? - -Hän istuisi kissan pöydässä. - -Kuistille johtavien portaitten vieressä on pieni puinen penkki. -Keskelle sitä asetetaan savilautanen, sen viereen pieni veitsi, -haarukka ja lusikka ja kumpaankin päähän puulautanen, toinen -Almiralle, toinen Narcissalle. Sitten kun vieraat ovat istuutuneet -pöytään emännän kera ja ottaneet lautaselleen vadista, kulkee tämä -kissapöytään, missä Noëmi omantunnon mukaisesti jakaa sen sisällön -vieraittensa ja itsensä välillä. Mureat palat saa Narcissa, luiset -Almira ja itse hän ottaa viimeiseksi. Ensin mainitut eivät saa -koskea ruokaan ennenkuin hän on jäähdyttänyt sen puhaltelemalla, -niin innokkaasti kuin Almira heristääkin korviaan ja kissa köyristää -selkäänsä emäntänsä olalla. Niiden täytyy totella lasta. - -Saaren valtiatar tahtoi -- hyvänkö vai huonon unkarilaisen tavan -mukaan -- osoittaa vierailleen, etupäässä Timarille, ettei hänen -keittiönsä ollut tämän metsästyssaaliin tarpeessa. Hän oli -valmistanut viklat suurimojen kera, mutta kuiskannut jo edeltäkäsin -Timarin korvaan, että tämä oli vain naisten ruokaa; herroille oli -muun muassa paistettu hyvää silavaa. Timar ottikin sitä lautaselleen -aika lailla. Eutym ei koskenut siihen, ja Timea nousi äkkiä pöydästä. -Hänen käytöksensä tuntui kuitenkin luonnolliselta. Hän oli useita -kertoja heittänyt uteliaita silmäyksiä toisen pöydän seurueeseen eikä -ollut ihmeellistä se, että hän nousi nopeasti ja istuutui Noëmin -viereen. Solmivathan nuoret tytöt hyvin pikaisesti ystävyysliittoja. - -Timea ei ymmärtänyt unkarin kieltä eikä Noëmi puolestaan kreikkaa, -mutta heidän välissään oli Narcissa, joka ymmärsi molempia kieliä, -yhtä hyvin kumpaakin. - -Valkoinen kissa näytti oivallisesti ymmärtävän Timean sanat "horaion -galion" [kaunis pikku kissa], joita seurasi hänen valkokätösensä -silitys. Vastaukseksi hiipi kissa hänen syliinsä, hieroi päätään -hänen valkeita poskiaan vasten, avasi kauniin punaisen suunsa -terävine hampaineen ja katseli häntä veitikkamaisin silmin. Sitten se -hypähti hänen olalleen, ryömi hänen kaulaansa pitkin ja vaelsi sitten -taas Noëmin luo ja sieltä taas takaisin. - -Noëmi iloitsi siitä, että vieras neito piti niin paljon hänen -lemmikistään. - -Mutta tähän iloon sekaantui pian jonkinmoista katkeruutta hänen -huomatessaan vieraan tytön suuresti ihastuneen hänen kissaansa, -pitäen sen yksin hallussaan ja suudellen sitä lakkaamatta. Vielä -tuskallisempaa oli hänestä nähdä, miten helposti Narcissa tuli -uskottomaksi hänelle, miten auliisti se vastaanotti vieraan tytön -hyväilyt eikä ensinkään välittänyt hänen kutsustaan "Narcissa!", -jolla hän tahtoi viekoitella sitä luokseen. "Horaion galion" oli -mieluisampi kuulla. - -Noëmi vihdoin suuttui Narcissaan ja tarttui sen häntään vetääkseen -sen luokseen. Narcissa puolustautui kynsillään ja raapaisi -valtiatartaan käteen. - -Timealla oli ranteensa ympärillä sininen emaljinen rannerengas, joka -oli käärmeen muotoinen. Kun Narcissa raapaisi emäntäänsä, vetäisi -Timea taipuisan rannerenkaan käsivarrestaan ja tahtoi työntää sen -Noëmin käden yli, ilmeisesti aikeessa saada tämä unohtamaan kipunsa. -Mutta Noëmi käsitti asian toisin: hän luuli vieraan neidin tahtovan -ostaa häneltä Narcissan. Mutta Narcissa ei ollut ostettavissa. - -"Minä en tarvitse tätä rannerengasta! Minä en anna Narcissaa pois. -Pitäkää rannerenkaanne! Narcissa jää minun luokseni. Tule tänne, -Narcissa!" - -Kuu Narcissa ei halunnut ottaa kutsua kuuleviin korviinsakaan, -näpäytti Noëmi häntä kevyesti päähän, jolloin säikähtynyt eläin -hypähti alas penkiltä, kiipesi ähisten ja puhisten pähkinäpuuhun ja -sihisi äkäisesti. - -Kun Timea ja Noëmi tällä hetkellä katsahtivat toisiinsa, lukivat he -toistensa silmistä unentapaisen aavistuksen. Heistä tuntui samalta -kuin siitä, joka sulkiessaan silmänsä yhtäkkiä uneksii vuosikausien -elämän ja herätessään on unohtanut kaiken ja muistelee vain unen -olleen hyvin pitkän. - -Nämä molemmat nuoret tytöt tunsivat katseittensa kohdatessa, että he -kerran salaperäisellä tavalla tulisivat vaikuttamaan toinen toisensa -kohtaloihin, että heillä tulisi olemaan jotakin yhteistä, tuskallista -tai iloista, mutta että he kenties vain kuin unessa tulisivat -tietämään tuottaneensa toinen toisilleen tämän surun tai tämän ilon. - -Timea hypähti ylös Noëmin rinnalta ja jätti rannerenkaan emännälle. -Sitten hän istuutui Eutymin viereen ja nojasi päänsä hänen -olkapäätään vasten. - -Timar tulkitsi lahjan merkityksen. - -"Neiti lahjoittaa rannerenkaan tuolle nuorelle tytölle muistoksi. Se -on kultainen." - -Tuskin hän oli maininnut sen olevan kultaa, kun rouva jo viskasi sen -luotaan kuin se olisi ollut elävä käärme. Hän katsoi levottomana -Noëmia eikä kyennyt edes lausumaan kiitosta. - -Siinä samassa veti Almira kaikkien huomion puoleensa. Se oli äkkiä -hyökännyt sijaltaan, pää ylhäällä päästänyt pitkän ulvonnan ja alkoi -nyt haukkua syvällä äänellä, äänellä, joka tärisytti ilmaa. Sen -haukunta muistutti leijonan kiljuntaa, kiivaasti sysäyksittäin se -haukahti kuin taisteluun vaatien. - -Se ei juossut eteenpäin vaan pysähtyi kuistin edustalle, työnsi -etukäpälänsä eteenpäin ja heitteli takakäpälillään multaa taakseen. - -Emäntä kalpeni. Puiden välissä asteli joku polkua pitkin. - -"Noin haukkuu koira vain _yhtä ainoaa_. Kas tuossa! Hän se on!" - - - - -Kolmas luku. - -ÖISET ÄÄNET. - - -Alhaalta rannasta asteleva mies on omituisen näköinen Hän on puettu -puseroon ja roimahousuihin. Kaulan ympäri on kiedottu punainen -kattuuniliina ja päätä peittää turkkilainen fetsi. - -Hänen kasvonsa ovat kauniit. Jos hän istuisi hiljaa maalarin mallina, -arvelisi jokainen hänet nähdessään, että siinäpä malli sankarista; -mutta hänen astuessaan esiin ilmielävänä on jokaisen ensi ajatus: -"Hän on vakoilija!" Hänen piirteensä ovat säännölliset, silmät tummat -miltei mustat, tuuhea tukka on kihara, huulet hienopiirteiset, mutta -nämä silmiä ympäröivät rypyt, nämä alaspäin kaareutuvat suupielet ja -epämääräisesti harhailevat silmät ilmaisevat luonnetta, joka on omien -halujensa orja. - -Almira haukkui raivoissaan miestä, joka uhmaavan välinpitämättömänä -asteli eteenpäin tietoisena siitä, että toisten velvollisuus oli -suojella häntä. Noëmi huusi koiraa olemaan hiljaa, mutta siitä se ei -välittänyt. Hän tarttui sitä korviin ja veti taaksepäin. Almira ulvoi -ja murisi vihoissaan siitä vääryydestä, mitä sen korville tehtiin, -mutta ei lakannut haukkumasta. Viimein Noëmi pani jalkansa sen pään -päälle ja polki sen maahan. Nyt vasta se alistui. Se ojentautui -muristen pitkäkseen antaen tytön jalan levätä suuren, mustan päänsä -päällä, aivan kuin se olisi ollut taakka, josta ei voinut vapautua. - -Vihellellen ja rallattaen mies lähestyi. Hän huusi jo kaukaa: - -"Vai on teillä täällä yhä tuo kirottu koira! Miksi ette ole sitä -lopettaneet? Loppujen lopuksi kai minun täytyy raivata se tieltäni. -Sinä senkin tyhmä elukka!" - -Kun nuorukainen oli tullut Noëmin luo, ojensi hän tuttavallisesti -hymyillen kätensä tytön kasvoja kohti aikoen nipistää häntä poskesta, -mutta Noëmi vetäytyi nopeasti pois. - -"Oletko yhä vielä kesytön, pikku morsiameni? Kas, kuinka olet -kasvanut sitte viime näkemän." - -Noëmi katsoi pää ylväästi pystyssä puhujaa. Kuinka hän saikin -kasvonsa häijyiksi yht'äkkiä! Hän rypisti kulmakarvojaan, työnsi -huulensa eteenpäin ja katsoi mieheen uhmaten, terävästi. Hänen -kasvojensa värikin muuttui. Ruusuinen iho muuttui silmänräpäyksessä -tuhkanharmaaksi. Hän osasi todella näyttää oikein ilkeältä, kun vain -tahtoi. Mutta mies sanoi hänelle: - -"Oi kuinka sinusta on tullut kaunis!" - -Vastauksen sijasta Noëmi kääntyi koiraan päin. - -"Vaiti, Almira!" - -Aivan kuin kotonaan tulija astui kuistille, missä hän ensi -työkseen suuteli emännän kättä. Sitten hän tervehti ystävällisellä -alentuvaisuudella Timaria, kumarsi kohteliaasti Eutymille ja Timealle -ja ryöpsähytti heti puhetulvan: "Hyvää iltaa, rakas anoppi! Nöyrin -palvelijanne, herra komissaario! Nimeni on Teodor Kristyan. Olen -kapteeni ja ritari, tämän kunniallisen rouvan tuleva vävy. Isämme -olivat hyviä ystäviä ja kihlasivat Noëmin ja minut. Minun on tapana -vierailla joka vuosi rakkaitteni luona täällä heidän kesäasunnossaan -katsomassa, miten paljon morsiameni on kasvanut. Olen erinomaisen -iloinen tavatessani teidät täällä, herraseni -- jos oikein muistan -on nimenne Timar? Minulla on jo ennen ollut ilo kohdata teidät -toisaalla. Toinen herra näyttää..." - -"-- Ymmärtävän vain kreikkaa", keskeytti Timar ja työnsi samalla -kätensä niin syvälle takintaskuihin, että näytti siltä, kuin hän -olisi tahtonut tehdä tulijalle mahdottomaksi puristaa hänen kättään -jälleennäkemisen ilossa. Häntähän oli helppo kohdata, matkustavaista -kauppakommissaariota. - -Teodor Kristyan ei liioin katsonut tarpeelliseksi askaroida enempää -Timarin kanssa. Hän katsoi elämää käytännöllisemmältä puolelta. - -"Näyttääpä siltä kuin minua olisi täällä odotettu. Oiva ateria -- -neljännet ruokaneuvot käyttämättä! Silavaa! Se on heikko puoleni. -Kiitoksia paljon, rakas mamma, kiitos herraseni, ja te neitiseni! -Minulle illallinen kyllä maistuu. Kiitos, tuhat kiitosta!" - -Eikä kenkään näistä mainituista henkilöistä ollut pienimmälläkään -tavalla kehoittanut häntä istumaan pöytään tai pitämään hyvänään sen -herkkuja, mutta hän oli otaksuvinaan heidän pyytämällä pyytäneen -häntä. Sitten hän ryhtyi silavaan tarjoten useita kertoja sitä -Eutymille ja oli suuresti hämmästynyt nähdessään kristityn sielun, -joka ylenkatsoi tätä jumalten ruokaa. - -Timar nousi pöydästä sanoen emännälle: "Matkustajani ovat väsyneet. -Heille on lepo tarpeellisempi kuin ruoka. Tahdotteko olla -ystävällinen ja valmistaa heidän vuoteensa." - -"Ne ovat aivan kohta kunnossa!" vastasi rouva. "Noëmi, auta neitiä -riisuutumaan." - -Noëmi nousi ja seurasi äitiään sekä molempia vieraita sisähuoneeseen. -Timarkin lähti pöydästä, jonka ääreen tulija jäi yksin istumaan. -Ahnaasti hän ahmi kaiken ravinnoksi kelpaavan, mitä oli jälellä. -Silläaikaa loruili hän herkeämättä Timarille ja heitti haarukkansa -päästä imemänsä luut Almiralle. - -"Teillä mahtoi olla hiivatin vaivalloinen matka tässä kovassa -tuulessa. Minua ihmetyttää, miten pääsitte Demir Kapin ja Fatalian -ohi. -- Ota pois, Almira, äläkä enää vihoittele minulle, tyhmä -elukka! -- Muistatteko vielä, herraseni, että kerran kohtasimme -toisemme Galatz'issa? -- No, tuon saat myös, musta hirviö." - -Kääntyessään viimein ympäri huomasi hän, ettei Timaria enempää kuin -Almiraakaan ollut enää huoneessa. Kumpikin oli hänet jättänyt. -Timar oli kiivennyt ullakolle, minne hän valmisti itselleen vuoteen -tuoksuvista heinistä. Almirakin oli ryöminyt piiloon johonkin -nurkkaan. - -Nyt hänkin käänsi tuolinsa ympäri, ei kuitenkaan ennenkuin oli -tyhjentänyt viiniruukun ja toisten vieraiden lasit viime tilkkaan -asti. Senjälkeen hän veisti tikun tuolista, jolla istui, ja kaivoi -sillä hampaitaan, levollisena kuin mies, joka rehellisesti on -ansainnut iltasensa. - -Yö oli tullut. Lopen väsyneitä matkailijoitamme ei tarvinnut uneen -tuudittaa. - -Timar oli ojentautunut suoraksi ihanasti tuoksuviin heiniin ja arveli -tänä yönä nukkuvansa kuin kuningas. Mutta hän erehtyi luulossaan. -Suurten ja vaihtelevien vaivojen perästä on juuri vaikeinta saada -unen päästä kiinni. Toinen toistaan ajavat kuvat ryntäsivät hänen -mieleensä sekaisina kuvasarjoina, takaa ajavien hahmojen, uhkaavien -karien, vesiputousten, vieraitten naisten, mustien koirien ja -valkoisten kissojen muodossa. Myrsky ulvoi kaiken keskellä, -laivatorvet räikkyivät, ruoskat paukkuivat, kultaa satoi alas ja -ihmiset nauroivat, kuiskuttelivat ja huusivat sikin sokin. - -Ei auttanut vaikka hän sulki silmänsä. Äänet ja näyt silloin -vain lisääntyivät. Ja äkkiä alettiin puhua hänen allaan olevassa -huoneessa. Äänet olivat hänelle tuttuja. Emäntä ja viimeksi tullut -vieras, juttelivat keskenään. Ullakon erotti huoneesta vain ohut -lautakatto, ja hän kuuli jokaikisen sanan yhtä selvästi kuin se olisi -kuiskattu hänen korvaansa. He puhuivat hiljaa, hillityllä äänellä, -vain silloin tällöin korotti mies ääntään. - -"No, mamma Terese, onko sinulla paljon rahaa?" hän alkoi. - -"Tiedät liiankin hyvin, ettei minulla ole yhtään. Etkö tiedä minun -harjoittavan vain vaihtokauppaa, joten en ota vastaan ensinkään -rahaa?" - -"Se on hyvin typerää, eikä ollenkaan miellytä minua. En myöskään voi -sitä uskoa." - -"Asia on kuin sanon. Se, joka tulee luokseni ostamaan hedelmiä, -jättää sijaan jotakin, jota voin käyttää hyväkseni. Mitä minä täällä -tekisin rahoilla?" - -"Minä kyllä tiedän, mitä tekisit. Antaisit ne _minulle_. Minua et -milloinkaan ajattele. Kun minä nain Noëmin, et kai voi antaa hänelle -kuivatttuja kukkia myötäjäisiksi! Tyttäresi onni ei ensinkään -ole sydämelläsi. Auttaisit minua eteenpäin, että saavuttaisin -varman aseman maailmassa. Juuri tällä hetkellä on minut nimitetty -ensimmäiseksi tulkiksi lähetystöön, mutta minulla ei ole rahaa, millä -matkustaa sinne, sillä minulta on taskustani varastettu kaikki rahat, -ja nyt minä menetän senvuoksi paikkani." - -Rouva vastasi levollisesti: - -"En usko kenenkään antaneen sinulle virkaa, jonka voisit menettää; -mutta uskon kyllä sinulla olevan viran, jota et voi menettää. Uskon -myöskin, ettei sinulla ole yhtään rahaa, mutta en usko, että niitä -olisi varastettu sinulta." - -"No, usko minun puolestani mitä tahansa, tai ole uskomatta. Minä en -myöskään usko sinun olevan ilman rahoja. Sinulla täytyy olla niitä. -Salakuljettajat laskevat tässä maihin. Ja he maksavat runsaasti." - -"Se on totta. Välistä nousee salakuljettajia maihin saarelle, mutta -he tulevat harvoin majani läheisyyteen, ja kun se joskus tapahtuu -ostavat he juustoa antaen minulle sijaan suolaa. Tahdotko suolaa?" - -"Tahdotko tehdä minusta pilaa, vai mitä? Entä nämä rikkaat -matkustajat, jotka tänä yönä nukkuvat kattosi alla?" - -"En tiedä, ovatko he rikkaita." - -"Pyydä heiltä rahaa! Vaadi sitä! Pois tuo tekopyhä ilme! Päästä -minut kuulemasta tuosta austraalialaisesta vaihtokaupasta. Hanki -tukaatteja, jos tahdot elää sovussa minun kanssani. Tiedäthän, että -minun on tarvis vain ilmaista yksikin sana asianomaisessa paikassa, -niin olet hukassa." - -"Puhu hiljaa, onneton!" - -"Vai pyydät sinä minua jo puhumaan hiljaa? No, tee minut mykäksi -yhdellä kertaa! Ole ystävällinen nyt, Terese! Anna minulle hiukan -rahaa!" - -"Mutta eihän koko talossa ole. Älä kiusaa minua! Minulla ei ole -äyriäkään. Enkä tahdokaan rahoja. Minun silmissäni lepää kirous -kaiken sen yli, mitä kutsutaan rahaksi. Tuossa ovat kaikki -laatikkoni. Etsi niistä kaikista ja jos löydät, niin ota ne." - -Kuten näytti, ei mies lyönyt laimin käyttää hyväkseen tätä lupaa, -sillä hetki sen jälkeen kuuli Timar hänen huudahtavan: - -"Oi, mitä tämä on? Kultainen rannerengas!" - -"Niin, vieras neiti antoi sen Noëmille. Jos sinulle on siitä hyötyä, -niin ota se!" - -"Se on kymmenen tukaatin arvoinen. Onhan sekin parempi kuin ei -mitään. Älä pahastu Noëmi. Kun sinusta tulee minun vaimoni, ostan -sinulle kaksi rannerengasta, joista kumpikin maksaa kolmekymmentä -tukaattia ja keskelle saat sinä safiirin -- ei, smaragdin?" - -"Kumman mieluummin tahdot, safiirin vaiko smaragdin?" - -Hän nauroi itse päähänpistolleen, ja kun ei kukaan vastannut hänen -kysymykseensä, jatkoi hän: - -"Mutta, mamma Terese, valmistappa nyt yösija rakkaalle tulevalle -vävyllesi, Teodorillesi, jotta hän uneksisi suloisesti kaikkein -rakkaimmasta Noëmistaan." - -"Minulla ei ole vuodetta sinulle. Viereisessä huoneessa ja ullakolla -nukkuvat vieraamme, täällä meidän kanssamme sinä et voi nukkua. Se -ei olisi soveliasta. Noëmi ei enää ole lapsi. Mene ulos kuistille ja -paneudu maata penkille." - -"Oi sinä kovasydäminen, epäinhimillinen Terese! Sinä osoitat minut -ulos kovalle penkille minut, ainoan, tulevan rakkaan vävysi." - -"Noëmi, anna minulle tyynysi!" - -"Kas tuossa, ota se! Tässä on peitteenikin. Nuku hyvin!" - -"Kyllä, jos vain se kirottu koirahirviö ei ole siellä ulkona. Se -ilkeä elukka raatelee minut." - -"Älä sitä pelkää. Minä sidon sen kiinni. Eläinparka! Sitä ei tarvitse -panna kahleisiin muulloin, kuin sinun ollessasi täällä." - -Rouva Teresen oli vaikeata vietellä Almira esiin piilopaikastaan. -Koiraparka tiesi varsin hyvästi, mitä nyt seuraisi, mutta se oli -tottunut tottelemaan ja se antoi emäntänsä vihdoin sitoa itsensä -kahleisiin. Mutta sitä raivokkaampi oli koira sitä kohtaan, jonka -tähden se vangittiin. - -Niin pian kuin Terese oli palannut huoneeseensa ja Teodor oli -jäänyt yksin kuistille alkoi Almira kiivaasti haukkua tanssien -hurjasti ympäri sitä pientä avointa paikkaa, jonka kahle jätti sen -käytettäväksi. Aika ajoin se nykäsi vetääkseen kaulanauhan ja kahleen -päänsä yli tai kiskaistakseen juurineen sireenin, johon sen kahle oli -kiinnitetty. - -Teodor ärsytti sitä tällöin vielä enemmän. Hänelle tuotti iloa -ärsyttää eläintä, joka ei voinut hyökätä hänen kimppuunsa ja joka -senvuoksi sihisi raivosta. - -Hän meni aivan koiran lähelle jättäen vain jalanverran välimatkaa -itsensä ja sen kohdan välille, mihin koira saattoi kahleiltaan -ulottua, jonka jälkeen hän alkoi ryömiä nelinkontin ja irvistellä. -Hän pisti ulos kielensä, sylki sitä silmiin ja matki sen haukuntaa. - -"Vouv, vouv! Sinä tahtoisit mielelläsi tarrata minuun, vai mitä? -Vouv, vouv! Tässä on nenäni, pure se pois, jos voit! Oletpa sinä -kaunis koira! Sinä ilkeä elukka! Vouv, vouv! No, kiskaise sitten -poikki kahleesi! Vedä sormikoukkua kanssani! Pureppa sormeani! Sehän -on aivan kuonosi edessä. Iske kiinni vain, jos haluat!" - -Almira hillitsi raivonsa äkkiä. Se ei enää haukkunut, se tuli -tajuihinsa. "Viisaampi antaa perään", ajatteli koira. Se kohotti -päätään, kuin olisi se tahtonut katsella alas toista nelijalkaista -eläintä, kääntyi sitten ympäri ja raapi koiran tavoin takajaloillaan, -jolloin ruohoa ja hiekkaa nousi ilmaan, niin että toisen eläimen -silmät ja suu tulivat niitä täynnä, ja se alkoi haukkua ihmisen -tavoin, s.o. kirota. Mutta Almira vetäytyi kahleineen sireeninrungon -taakse eikä tullut enää esiin. Se ei haukkunutkaan enää, -kuumeentapainen huohottaminen vain kuului vielä hetkisen. - -Timar makasi sitä kuunnellen. Hän ei voinut nukkua. Hän oli jättänyt -ullakon oven auki päästääkseen valoa sisään. Oli kuutamo ja koiran -vaiettua lepäsi seudun ylitse syvä hiljaisuus, joka teki yön ja -yksinäisen seudun yksinäiset äänet vielä eriskummallisemmiksi. - -Tänne ei kuulu ihmisääniä, vaunujen rätinää eikä myllyjen pauhua. -Tämä on rämeiden, saarien ja hiekkasärkkien valtakunta. Aika ajoin -kuuluu syvä-äänistä surinaa yössä. Se on kaulushaikaran, rämelinnun -laulua. Yölintujen lento tuntuu häipyvältä soinnulta, ja lepäävä -tuuli tekee itselleen harppuja poppeleista, joiden värisevien -lehtien lomitse se suhisten kulkee. Vesikoira ulvoo kaislikossa -matkien itkevän lapsen ääntä, ja orava hyrrää majan valkeata -seinää vasten. Ympärillä avartuu tumma, tuuhea metsä, jossa keijut -keinuvat soihtutanssissaan ja virvatulet ajavat toisiaan takan -lahopuiden seassa, mutta puutarhan kukkiin valaa kuu hopeahohdettaan -ja loistosiipiset yölepakot parveilevat korkeiden runkoruusujen -ympärillä. - -Mikä ihmeellinen paikka! Sielu vaipuu mietteisiin. Kuinka ylevä, -kuinka jumalallinen tämä autio seutu onkaan! - -Kunpa ei ihmisääniä sorahtelisi näihin öisiin ääniin! - -Mutta niin kuitenkin on laita. - -Alhaalla majan molemmissa pikku huoneissa lepää samaten ihmisiä, -joilta joku paha henki on riistänyt yöunen, ja sieltä kuuluu syviä -huokauksia öisten äänien säestykseksi. - -Toisesta huoneesta kuulee Timar jonkun yön hiljaisuudessa huokaavan: -"Oi, Jesus!" -- toisesta "Oi, Allah!" - -Siellä ei osata nukkua. Mikä riistääkään unen alhaalla nukkuvilta? - -Timar, koettaessaan koota ajatuksiaan saa äkkiä päähänpiston, -mikä saattaa hänet hypähtämään vuoteeltaan, pukemaan päälleen -päällystakkinsa, jota hän on käyttänyt peitteenään ja nopeasti -juoksemaan tikapuita alas, jotka on pystytetty ullakon ovea vasten. - -Samassa silmänräpäyksessä oli aivan sama ajatus syntynyt erään toisen -henkilön aivoissa toisessa alhaalla olevista huoneista. Ja kun Timar -tultuaan talon nurkalle hillityllä äänellä huusi "Almira!", kuului -yht'aikaa toinen ääni kuistille antavasta ovesta samoin kutsuvan -koiraa, aivan kuin olisi toinen ääni ollut toisen aavemainen kaiku. -Molemmat huutajat lähenivät hämmästyneinä toinen toisiaan. Timar -kohtasi Teresen. "Olette noussut vuoteeltanne?" Terese kysyi. - -"En saanut unta." - -"Ja mitä tahdoitte Almirasta?" - -"Tahdon avoimesti tunnustaa sen teille. Päähäni pälkähti ajatus, että -tuo,... ihminen olisi myrkyttänyt koiran, kun se äkkiä vaikeni." - -"Aivan sama ajatus johtui minun mieleeni. -- Almira!" - -Koira tuli esiin kopistaan heiluttaen häntäänsä. - -"Ei sitä mikään vaivaa", Terese sanoi. "Vieraan yösija kuistilla on -koskematon. Tule, Almira! Minä päästän sinut kahleistasi." - -Eläin painoi päänsä emäntänsä helmaan, antoi levollisesti ottaa -kaulastaan nahkanauhan, hypähti hänen päälleen, nuoli hänen poskiaan -ja kääntyi sitten Timarin puoleen, nosti suuren käpälänsä pannen -sen koiran kunnioitusta ilmaisevin elein Timarin käteen. Sitten se -ravisteli itseään, ojentelihe pitkin pituuttaan, heittäytyi ensin -oikealle, sitten vasemmalle kyljelleen ja makasi sen jälkeen hiljaa -pehmeässä ruohikossa. Se ei enää haukkunut. - -Siitä saattoi olla varma, ettei sen vihollinen ollut enää saarella. - -Terese lähestyi Timaria. "Tunnetteko tätä miestä?" - -"Olen kerran kohdannut hänet Galatz'issa. Hän tuli kerran laivaani -ja käyttäytyi niin, etten saanut selville, oliko hän vakoilija vaiko -salakuljettaja. Loppujen lopuksi ajoin hänet maihin. Siihen supistuu -koko tuttavuutemme." - -"Kuinka tulitte sitten ajatelleeksi, että hän olisi myrkyttänyt -Almiran?" - -"Tunnustan totuuden. Joka ainoa sana, joka puhutaan alakerrassa, -kuuluu ullakolle ja pantuani levolle oli minun pakko kuulla koko -keskustelunne hänen kanssaan." - -"Kuulitteko siis hänen uhkauksensakin? Jos minä en tyydyttäisi häntä, -tarvitsisi hänen lausua vain yksi sana, ja me olisimme hukassa." - -"Kuulin sen kyllä." - -"Mitä siis ajattelette meistä? Että jokin suuri, sanomaton rikos -on karkoittanut meidät tälle saarelle, kauas kaikesta kunniasta ja -rehellisyydestä, eikö niin? Tai että meillä on täällä sellaista -hommaa, josta ei uskalleta puhua? Tai että me olemme kirotun -perheen kodittomia jälkeläisiä, jotka pysytteleivät täällä piilossa -viranomaisten silmiltä? Sanokaa, mitä ajattelette meistä?" - -"En mitään, rakas rouva. Minä en vaivaa aivojani sellaisella. Te -olette yhdeksi yöksi vieraanvaraisesti antanut minulle katon pääni -päälle. Siitä olen teille kiitollisuudenvelassa. Myrsky on la'annut. -Huomenna minä jatkan matkaani enkä ajattele sen enempää, mitä olen -kuullut ja nähnyt tällä saarella." - -"Mutta minä en salli teidän jättävän meitä tällä lailla. Te -olette tahtomattanne saanut kuulla asioita, joita ei saa jättää -selittämättä. En tiedä miksi, mutta ensi näkemältä te herätitte -minussa kunnioitusta, ja se ajatus vaivaa minua, että te eroaisitte -meistä epäillen ja halveksien meitä. Tämä epäilys ei antaisi teidän -enemmän kuin minunkaan nukkua tämän katon alla. Yö on tyyni ja sangen -sovelias kuulemaan katkeran elämän salaisuudet. Ne kuultuanne saatte -meitä tuomita. Minä en ole peittelevä mitään, vaan rehellisesti -kertova totuuden. Kuultuanne tämän aution saaren ja tämän savimajan -historian, ette enää ole sanova: 'Huomenna minä lähden pois enkä enää -ajattele, mitä olen täällä nähnyt, mitä kuullut', vaan te olette -vuosi vuodelta tuleva tänne takaisin, kun tienne käy tästä ohitse, -ja te olette joka kerta lepäävä yön tämän rauhaisan katon alla. -Istuutukaa tähän portaille viereeni ja kuunnelkaa majamme historiaa." - - - - -Neljäs luku. - -SAARELAISTEN ELÄMÄNTARINA. - - -"Kaksitoista vuotta sitten asuimme Pancsovassa, missä miehelläni oli -virka. Hänen nimensä oli Bellovary. Hän oli kaunis, nuori mies, ja me -rakastimme toisiamme suuresti. Olin silloin kahdenkymmenen vuotias, -hän kolmenkymmenen. Synnytin hänelle tyttären, jonka nimeksi panimme -Noëmi. Emme olleet rikkaita, mutta varakkaita. Hänellä oli virka, -kaunis talo, komea hedelmäpuutarha ja peltoja. Minä olin orpo hänen -naidessaan minut ja toin käteistä rahaa muassani. Saatoimme elää -hyvin." - -"Miehelläni oli ystävä, josta hän piti paljon, Maxim Kristyan. -Tuo äskeinen vieras on hänen poikansa. Siihen aikaan hän oli -kolmentoista-vuotias, kaunis, suloinen, iloinen poika, oikein aika -velikulta. Jo silloin kun kannoin pikku tyttöstäni käsivarrellani, -sanoivat molemmat isät, että lapsista tulisi pari, ja minä iloitsin -suuresti, kun poika tarttui pikku tytön käteen ja kysyi häneltä: -'Tahdotko tulla vaimokseni?' ja lapsi hymyili herttaisesti hänelle." - -"Kristyan oli viljakauppias olematta kumminkaan -varsinaisesti kasvatettu kauppiaaksi. Hän kuului noihin -pikkukaupunkilais-keinottelijoihin, jotka itse istuen paikallaan -antavat suurkauppiaiden vetää heitä vetoköydessään ja sokeasti -seuraavat heitä. Jos keinottelu onnistuu, käy heidän hyvin, jollei, -niin ovat he hukassa." - -"Kun hän aina voitti, ei hänestä mikään ollut yksinkertaisempaa kuin -kauppaoppi. Keväällä hän otti selville, millainen laiho oli, ja -teki sitten tukkukauppiaiden kanssa sopimuksia siitä viljasta, joka -syksyllä luovutettaisiin." - -"Hänen alituinen ostajansa oli tukkukauppias Atanasius Brazowics -Komornista, joka joka kevät antoi hänelle suuria summia etukäteen -viljasta, jota hänen syksyllä piti kulettaa hänen laivoihinsa ennen -sovittuun hintaan. Nämä kauppa-asiat olivat tuottavia Kristyanille, -mutta olen jälestäpäin ajatellut, ettei se ole oikeata kauppaa, -vaan onnenkauppaa, kun edeltäkäsin myydään jotakin, jota ei vielä -ole olemassa. Brazovics'illä oli tapana, kuten sanottu, antaa -Kristyanille paljon rahaa etukäteen, ja koska tällä, lukuunottamatta -taloaan, ei ollut mitään vakinaista omaisuutta, täytyi hänen hankkia -takauksia sitä vastaan. Mieheni rupesi ilolla takaajaksi, olihan -hän maatilanomistaja ja Kristyanin ystävä. Kristyan vietti hyvin -kevytmielistä elämää. Sillä aikaa kun mieheni istui päivät päästään -kumartuneena työpöytänsä yli, istui Kristyan Jumalan pitkän päivän -kahvilan ulkopuolella piippuaan poltellen ja jutellen toisten -liikemiesten kanssa. Mutta lopulta iski Jumalan ruoska. Vuosi 1816 -oli kauhea vuosi. Keväällä olivat laihot kauniit koko maassa. -Laskelmien mukaan tulisi vilja olemaan halpaa. Kauppiaat pitivät -itseään onnellisina, jos voivat solmia sopimuksia, joiden mukaan -toimittaisivat vehnää neljän guldenin hintaan. Mutta tulikin sateinen -kesä. Kuusitoista viikkoa satoi yhtä mittaa. Vilja mätäni pelloilla. -Seutuja, joita ylistettiin toiseksi Kaanaaksi, ahdisti nälänhätä. -Syksyllä nousi vehnän hinta aina kahteenkymmeneen guldeniin, eikä -edes tähän hintaan ollut mitään kaupassa, sillä maanmies pidätti -viljavaransa siemeneksi." - -"Muistan sen ajan", keskeytti Timar, "aloin juuri silloin urani -laivakomissaariona." - -"Sinä vuonna, Maxim Kristyan huomasi olevansa kykenemätön täyttämään -sopimusta, jonka hän oli tehnyt Atanas Brazowicsin kanssa. Hänen tuli -maksaa hyvitykseksi suunnaton summa. Mitä Maxim Kristyan nyt teki? -Hän karhusi kaikki rahat, jotka hänellä oli lainassa, lainasi lisäksi -herkkäuskoisilta ihmisiltä ja katosi eräänä kauniina yönä Panesovasta -ottaen mukaansa kaikki rahansa ja jättäen jälkeensä ainoastaan -poikansa." - -"Hän saattoi sen helposti tehdä. Kaikki hänen tulonsa olivat -käteisenä rahana eikä hän rakastanut ketään." - -"Mutta miksi pitää rahaa olla maailmassa, kun se voi tehdä ihmisen -niin huonoksi, ettei hän enää rakasta muuta kuin sitä?" - -"Hänen velkansa, hänen sitoumuksensa siirrettiin nyt niille, jotka -olivat olleet hänen ystäviään ja menneet hänelle takuuseen. Näiden -ystävien joukossa oli minunkin mieheni." - -"Ja nyt tuli Atanas Brazowics pyytämään takaajia täyttämään -sopimuksen asettamat vaatimukset. Hän oli tosin antanut karanneelle -velalliselle rahaa etukäteen, ja me suostuimmekin korvaamaan -summan. Olisimme voineet myydä puolet maaomaisuudestamme, ja sillä -olisi velka ollut peitetty. Mutta hän ei tahtonut kuulla siitä -puhuttavankaan, vaan piti kiinni sopimuksen täyttämisestä. Ei voinut -olla kysymystäkään siitä, kuinka paljon rahaa hän oli antanut; hänen -piti saada ne rahasummat, jotka me olimme velvolliset maksamaan. Hän -voitti sillä tavoin viidenkertaisesti. Hänen sopimuksensa oikeuttivat -hänet näin menettelemään. Me rukoilimme häntä kyynelsilmin tyytymään -pienempään voittoon, sillä häneen nähdenhän oli kyseessä vain -suurempi tai pienempi voitto, eikä mikään tappio. Mutta hän pysyi -järkähtämättömänä. Hän vaati takuumiehiä täyttämään kaikki hänen -vaatimuksensa." - -"Mutta, kysyn minä, mitä hyötyä on uskonnosta ja uskosta ja kaikista -juutalais-kristillisistä uskontunnustuksista, kun on kerran sallittua -esittää sellaisia vaatimuksia?" - -"Asia tuli tuomioistuimen käsiteltäväksi. Langetettiin tuomio, jonka -mukaan talomme, maamme, koko omaisuutemme otettaisiin takavarikkoon, -sinetöitäisiin ja menisi vasaran alle." - -"Mutta mitä hyötyä on laista ja yhteiskuntalaitoksesta, kun joku -henkilö joutuu keppikerjäläiseksi velan tähden, josta hän ei itse ole -nähnyt äyriäkään, ja näkee olevansa syösty kurjuuteen toisen henkilön -tähden, joka on kadonnut näkymättömiin?" - -"Teimme kaikkemme säästyäksemme täydellisestä turmiosta. Mieheni -matkusti Ofeniin ja Wieniin pyytämään puheillepääsyä. Tiesimme -kavalien petturien, jotka olivat karanneet toisten rahat mukanaan, -tavallisesti oleskelevan Turkinmaalla ja me pyysimme toimittamaan -Kristyanin luovuttamista pakottaaksemme hänet itsensä hyvittämään -velkojansa. Mutta kaikkialla meille vastattiin, ettei siihen ollut -voimaa." - -"Mutta mitä hyötyä sitten on keisarista, ministereistä, maan -mahtajista, kun ne eivät pysty suojaamaan sorrettuja alamaisiaan?" - -"Tämän hirveän iskun takia, joka teki meistä keppikerjäläisiä, ampui -miesparkani eräänä yönä kuulan sydämeensä." - -"Hän ei voinut katsella perheensä kurjuutta, vaimonsa kyyneleitä, -lapsensa nälän riuduttamia, kalpeita kasvoja, ja hän pakeni kauas -meistä, tuonne maan alle." - -"Oi, kauas meistä, tuonne maan alle!" - -"Mutta mitä varten mies on olemassa, kun hän suuressa onnettomuudessa -ei tiedä muuta keinoa kuin tehdä itsemurhan ja jättää vaimonsa ja -lapsensa yksin kärsimään?" - -"Eikä kurjuus kuitenkaan siihen loppunut. Olin kerjäläinen, jolla -ei ollut kattoa pään päällä; nyt minusta tahdottiin tehdä lisäksi -jumalankieltäjä. Itsemurhaajan vaimo pyysi sielunpaimeneltaan -lupaa saada haudata onneton puolisonsa, mutta turhaan. Tämä oli -hyvin ankara ja pyhä mies, jolle kirkon käsky oli kaikki kaikessa. -Hän kielsi vainajalta kunniallisen hautaamisen, ja minun täytyi -katsella, miten jumaloimani miehen maalliset jäännökset kuljetettiin -pyövelinkärryillä hiljaisuudessa haudattaviksi." - -"Mutta mitä varten sitten on pappeja, kun he eivät voi ehkäistä -tällaista?" - -"Mitä varten on koko maailma olemassa?" - -"Puuttui vain, että minusta olisi tehty itsemurhaaja ja -lapsenmurhaaja, että minut olisi pakotettu surmaamaan itseni ja -lapseni. Kietaisin lapseni kaulahuiviin ja kannoin sen sylissäni -Tonavan rannalle." - -"Olin yksin. Ei ainoakaan ihmissielu seurannut minua." - -"Kuljin pari kolme kertaa edes takaisin rannalla nähdäkseni, missä -kohdin vesi oli syvin." - -"Silloin joku tarttui minua takaapäin hameeseeni ja veti minut -takaisin. Käännyin ympäri nähdäkseni, kuka se oli. -- Tämä sama koira -se oli! Kaikkien elävien olentojen joukossa oli se ainoa ystävä, joka -minulle oli jäänyt!" - -"Tämä tapahtui Ogradinasaaren rannalla. Tällä saarella meillä oli -kaunis hedelmäpuutarha sekä pieni kesäasunto. Sielläkin tuijotti joka -ovesta esivallan sinetti, ja saatoin liikkua vapaasti vain keittiössä -ja hedelmäpuutarhassa." - -"Istahdin rannalle ja aloin ajatella. Mikä minä olen? Minä ihminen, -nainen, olisin huonompi eläintä? Nähdäänkö koiran milloinkaan -hukuttavan pentujaan tai ottavan itsensä hengiltä? Ei, minä en ole -surmaava itseäni enkä lastani! Tahdon elää ja kasvattaa sitä! Mutta -miten voin elää? Siten kuin sudet, mustalaiset, joilla ei myöskään -ole kotia eikä leipää. Käyskentelen ympäri kerjäten -- kerjäten -maalta, vesien syvyyksiltä, metsältä ja erämaalta; mutta ihmisiltä en -koskaan!" - -"Miesparkani oli useasti puhunut eräästä pienestä saaresta, joka -oli muodostunut viisikymmentä vuotta sitten kaislikkoon Ogradinan -lähelle. Hän kävi usein syksyisin siellä metsästämässä ja tiesi -palatessaan jutella paljon eräästä ontosta kalliosta, jossa hän oli -saanut suojaa myrskysäällä. Hän sanoi: saarella ei ole omistajaa. -Tonava on luonut sen olemattomalle omistajalle. Ei mikään hallitus -tiedä siitä mitään, ei mikään maa voi vaatia sitä omakseen. Siellä -ei kenkään kynnä eikä kylvä. Maa, puut ja ruoho eivät kuulu -kenellekään. -- Kun nyt tämä saari on omistajaa vailla, niin miksi -en minä saattaisi ottaa sitä haltuuni? Rukoilen Jumalaa, rukoilen -Tonavaa antamaan minulle sen. Miksi he kieltäisivät sen minulta? -Minä viljelen siellä hedelmiä. Miten tulee minun menetellä? Mitä -hedelmälajeja valitsen? Sitä en tiedä. Hätä keinon keksii." - -"Minulla oli vielä jälellä yksi vene. Tuomari ei ollut sitä nähnyt ja -siksi sitä ei oltu takavarikoitu. Siihen istuuduimme Noëmi ja Almira. -Minä soudin saarelle. En eläissäni ollut käytellyt airoja, mutta hätä -minulle senkin taidon opetti." - -"Astuessani jalkani tälle maalle valtasi minut ihmeellinen tunne. -Oli kuin olisin äkkiä unohtanut kaiken, mitä minulle oli maailmassa -tapahtunut. Hiljaisuus ja rauha, mikä teki niin hyvää sielulle ja -mielelle, kohtasi minua täällä. Kuljettuani niityn ja lehdon sivutse -tiesin mitä minun oli tehtävä. Niityllä surisivat mehiläiset, -lehdossa kukkivat orapihlajat, veden pinnalla uivat meripähkinät, -rannalla paistattelivat itseään kilpikonnat, etanat ryömivät puiden -rungoilla. Hyvä Jumala! Tässä on sinun katettu pöytäsi! -- Ja metsä -oli täynnänsä nuoria, villinä kasvavia hedelmäpuita. Kultarastaat -olivat kuljettaneet tänne siemeniä lähisaarelta, omenat punersivat -jo puiden oksilla ja vattupensaat kantoivat talvihedelmiä. Nyt -tiesin, mitä minun tuli toimittaa tällä saarella. Minun tuli tehdä -siitä paratiisi. Niin, minun yksinäni. Sen työn, jonka otin täällä -tehdäkseni, voi yksinäinen ihminen, yksinäinen nainen, suorittaa. Ja -siten me eläisimme täällä kuin ensimmäiset ihmiset paratiisissa." - -"Menin kalliolle, johon luonto oli muodostellut luolia. Suurimpaan -niistä oli levitetty heiniä. Siinä oli kerran ollut mies-raukkani -leposija. Minulla oli siihen lesken etuoikeus, se oli perintöni. -Imetin lastani, nukutin sen, laskin sen heinille ja levitin suuren -huivin sen yli. Almiralle sanoin: 'Jää tänne vartioitsemaan Noëmia, -siksi kunnes tulen takaisin.' Senjälkeen soudin takaisin suurelle -saarelle. Kesäasuntoni kuistin ylitse oli levitetty liinakangas -katoksi; sen otin alas. Me voisimme käyttää sitä telttana, -peitteenä ja sittemmin ehkä myös talvipukuna. Vaatteeseen panin -ne keittiöastiat ja puutarhakalut, jotka vielä olivat hajallaan -siellä täällä ja sidoin ne niin suureksi mytyksi, että saatoin -kantaa sitä selässäni. Komeissa varustuksissa, nelivaljakolla ajaen -olin ensi kerran tullut tänne; mytty selässä läksin täältä, enkä -kuitenkaan ollut ollut tuhlari enkä huono ihminen. Mutta entä jos -tämä mytty sisältäisi varastettua tavaraa? Tosin sen sisältö on minun -omaisuuttani, mutta eikö ole varastamista kantaa se pois. En tiennyt -sitä. Käsitykseni oikeasta ja väärästä, luvallisesta ja luvattomasta -olivat aivan sekaisin. Varkaan tavoin pakenin myttyineni omasta -asumuksestani. Puutarhan lävitse kulkiessani leikkasin muutaman -oksan jokaisesta oivallisesta hedelmäpuustani, otin pudonneet -siemenet maasta ja kätkin ne esiliinaani. Sitten suutelin kyynelpajun -riippuvia oksia, joiden alla olin niin usein uneksien nukkunut. Nyt -olivat nämä onnen unelmat ijäksi menneet. En milloinkaan enää palaisi -tähän paikkaan." - -"Viimeinkin istuuduin veneeseen ja soudin Tonavaa alas." - -"Näin matkatessani takaisinpäin olin levoton kahdesta syystä. -Ensiksikin sentähden, että saarella oli epämiellyttäviä loiseläimiä, -käärmeitä. Niitä olisi kaiketi luolassakin. Tämä ajatus kauhisti -minua ja olin peloissani Noëmin takia. Toiseksi olin levoton -ajatellessani: Minä voin elää vuosikausia meripähkinöillä ja -hunajalla; lapseni saa ravintonsa äitinsä rinnasta; mutta mitä annan -Almiralle? Uskollinen eläin ei voi elää sillä, millä minä elän. Ja -minä tarvitsen kuitenkin koiraa. Ilman sitä menehdyn pelosta tässä -korvessa. Kun minä myttyineni olin laahautunut luolan suulle, näin -suuren käärmeen pyrstön vielä longertelevan ja etäämpänä poikkipurrun -käärmeenpään. Pyrstön ja pään väliltä puuttuvan osan oli Almira -syönyt suuhunsa. Viisas eläin makasi lapsen edessä heilutellen -häntäänsä ja nuoleskellen huuliaan ikäänkuin aikoen sanoa: 'Minä olen -jo syönyt'." - -"Siitä lähtien metsästi Almira käärmeitä. Ne olivat sen jokapäivästä -leipää. Talvisin se kaivoi ne esille piilopaikoistaan. Ystävättäreni --- sillä tällä nimellä totuin kutsumaan koiraa -- oli löytänyt -tarvitsemansa ravinnon, ja samalla vapauttanut minut huolestani." - -"Oi, herra, sanoin kuvaamattomat tunteet väreilivät mielessäni -viettäessäni täällä ensimmäistä yötäni, jolloin luonani ei ollut -muita kuin Jumala, lapseni ja koirani. En voi sanoa niitä hetkiä -tuskallisiksi, pikemmin tunsin jonkinmoista mielihyvää. Levitin -vaatteen meidän kolmen ylitse, ja me heräsimme vasta lintujen -liverrykseen." - -"Nyt alkoi työ, villien työ. Ennen auringonnousua oli minun koottava -mannaa. Unkarilainen kutsuu sitä kastejyväksi (harmatkása). Köyhät -naiset menevät soihin, missä tämä makeasiemeninen kasvi rehottaa. -Hameet ylöskäärittyinä ja pidellen niitä molemmin käsin edestä kiinni -kävelevät he pensaiden keskellä, jolloin kypsät siemenet putoilevat -helmoihin. Se on mannaa, _niiden_ taivaanleipää, jotka turhaan anovat -ihmisiltä leipäpalasta." - -"Minä olen kaksi vuotta elänyt tällä leivällä ja joka päivä kiittänyt -polvillani häntä, joka huolehtii taivaan linnuista." - -"Villihedelmät, metsämehiläisten hunaja, pähkinät, kilpikonnat, -metsäsorsien munat, talveksi säilytetyt meripähkinät, etanat ja -kuivatut sienet olivat muuten jokapäiväinen ruokani. Herra olkoon -ylistetty, joka kattoi köyhiensä pöydän niin runsailla herkuilla." - -"Ja koko tämän pitkän ajan ponnistelin suorittaakseni työn, joka -minulle oli asetettu. Metsässä jalostutin villejä hedelmälajeja -mukanani tuomilla istukeoksilla, istutin marjapensaita, -viiniköynnöksiä ja pähkinöitä muokattuun maahan. Kallion -etelärinteellä viljelin pumpulikasvia, jonka hedelmistä valmistin -pajupuusta tehdyissä kangaspuissa pukukankaamme. Ruo'oista ja -kaisloista solmeilin mehiläispesiä, joihin vangitsin mehiläisparvia, -ja jo ensimmäisestä vuodesta alkaen saatoin ruveta vahaa ja hunajaa -vaihtamaan. Myllärit ja salakuljettajat tulivat joskus saarelle. He -auttoivat minua raskaammissa töissä eikä kukaan tehnyt minulle pahaa. -He tiesivät, ettei minulla ollut rahaa, ja he maksoivat rehellisesti -antamalla minulle yhtä ja toista avustusta ja välttämättömiä -työkaluja. He tiesivät myös, etten ottanut vastaan rahaa. Kun siis -hedelmäpuut alkoivat kasvaa suuriksi, oi, silloin minä aloin uida -yltäkylläisyydessä, liejuttuneessa maaperässä kasvaa joka puu niin -reheväksi, että on ilo sitä katsella. Minulla on päärynäpuita, -jotka kantavat kypsän hedelmän joka vuosi. Ja minun puuni kantavat -yleensä hedelmän joka vuosi. Olen urkkinut niiltä kaikki salaisuudet -ja tiedän, että hyvän puutarhurin hoidossa ei tule liian runsasta -satoa eikä katoa. Eläimet ymmärtävät ihmisen kieltä, ja minä uskon -puillakin olevan silmät ja korvat ymmärtämään sitä, joka hellästi -niitä hoitaa ja tiedustelee niiden salaisia toiveita, ja ne ovat -ylpeitä valmistaessaan sille iloa. Oi, puut ovat niin ymmärtäväisiä. -Niilläkin on sielu. Sanon sitä murhaajaksi joka hakkaa poikki jalon -puun." - -"Ne ovat täällä minun ystäviäni." - -"Minä rakastan niitä, elän niissä ja niiden kanssa." - -"Kaiken, minkä ne antavat minulle vuosi vuodelta, noutavat -naapurikylien ja myllyjen väet, ja vastineeksi he antavat minulle, -mitä taloudessani tarvitsen. Rahasta en myy mitään. Inhoan rahaa, -tuota kirottua rahaa, joka on karkoittanut minut maailmasta ja -mieheni elämästä. En milloinkaan enää tahdo nähdä rahaa." - -"Mutta silti en ole kylliksi houkkio luullakseni, ettei milloinkaan -voisi tulla katovuosia, jotka tekevät tyhjäksi ihmisen uutteruuden -hedelmän; hallat ja raesateet voivat hävittää vuoden siunauksen. -Olenkin siltä varalta varustautunut. Kallioni kellariloukkoon ja -noihin ylhäällä oleviin ilmaviin onkaloihin, olen kätkenyt ne -vaihtotavarat, jotka voivat säilyä. Tynnyreissä on minulla viiniä, -lekkereissä hunajaa, paaleissa villaa ja puuvillaa kylliksi, -ollakseni turvattu kymmeneksi vuodeksi. Näette, että vaikka olenkin -ilman rahaa, minulla kuitenkin on kassakirstu. Voin sanoa olevani -rikas, vaikkei kahteentoista vuoteen ainoakaan äyri ole kulkenut -käsieni lävitse." - -"Sillä kaksitoista vuotta olen asunut tällä saarella, minä yksin -noiden kahden toisen kera, sillä Almiran lasken ihmiseksi. Noëmi -tosin väittää, että meitä on neljä. Mutta hän laskee Narcissan -mukaan. Lapsihoukka!" - -"Jotensakin useat tuntevat olinpaikkamme, mutta tällä saarella -ei tunneta petosta. Pakollinen erottauminen rajalla molempien -maiden välillä on tehnyt väestön suljetuksi. Ei kukaan sekaannu -toisten asioihin. Jokainen säilyttää vaistomaisesti tietonsa kuin -salaisuuden. Täältä ei mene mitään ilmiantoja Wieniin, Ofeniin eikä -Stambuliin." - -"Minkätähden minut ilmiannettaisiin? Minä en astu kenenkään tielle -enkä vahingoita ketään. Minä viljelen hedelmiä maatilkulla, jolla ei -ole omistajaa. Herra Jumala ja Tonava ovat antaneet sen minulle, ja -minä kiitän heitä siitä joka päivä. Ole siunattu, Sinä, Jumalani, ole -siunattu Sinä kuninkaani!" - -"En tiedä onko minulla uskontoa. Kahteentoista vuoteen en ole -nähnyt kirkkoa enkä pappia. Noëmi ei tiedä niistä mitään. Olen -opettanut hänet lukemaan ja kirjoittamaan. Minulla on tapana puhella -hänelle Jumalasta, Jeesuksesta ja Mooseksesta sellaisina kuin minä -ne tunnen, hyvästä, rakastavasta, armahtavaisesta, kaikkialla -läsnäolevasta Jumalasta, Jeesuksesta suurena kärsimyksissään ja -jumalaisena ihmisyydessään, Mooseksesta, kansanvapauden sankarista, -joka vaeltaessaan erämaassa mieluummin kärsi nälkää ja janoa kuin -vaihtoi vapauttaan orjuuden lihapatoihin, siitä Mooseksesta, joka -kehoitti hyväntekeväisyyteen ja veljelliseen rakkauteen, sellaiseen, -jollaiseksi minä ne tajuan. Mutta järkähtämättömän koston Jumalasta, -valittujen Jumalasta, siitä Jumalasta, joka vaatii uhreja ja asuu -koristetuissa temppeleissä ja siitä Jeesuksesta, joka vaatii sokeata -uskoa ja vainoo toisinuskovia, ja siitä Mooseksesta, joka kiristää -rahoja ja saarnaa vihaa, sanalla sanoen, niistä, joista kirjat ja -kirjoitukset, kellot ja kirkkolaulut julistavat, niistä hän ei mitään -tiedä." - -"Nyt te tiedätte, keitä olemme ja mitä me täällä teemme. Nyt saatte -myös tietää, millä tämä mies uhkaa meitä." - -"Hän on sen miehen poika, jonka edestä mieheni meni takuuseen, joka -ajoi hänet tekemään itsemurhan, ja jonka takia me pakenimme ihmisten -maailmasta tähän korpeen. Hän oli kolmentoistavuotias poika silloin -kun me kadotimme kaiken ja isku kohtasi häntäkin, sillä hänen isänsä -hylkäsi hänet. Minua ei oikeastaan ihmetytä se, että hänestä tuli -niin huono ihminen. Isänsä hylkäämänä, vieraiden ihmisten armoille -osoitettuna, sen pettämänä ja ryöstämänä, johon hänen olisi tullut -olla kiintynyt lapsen kunnioituksella, jo lapsuusvuosinaan leimattuna -kavaltajan pojaksi -- onko ihme, että hänestä tuli se, mikä hän nyt -on?" - -"Ja kuitenkin en vielä oikein tiedä, mikä hän oikeastaan on, mutta -se, mitä tiedän, on kylliksi. Tänne saapuvat ihmiset tietävät kertoa -paljon hänestä." - -"Jonkun ajan kuluttua isän paosta lähti hänkin Turkinmaalle. Hän -sanoi lähtevänsä isäänsä etsimään. Toiset väittävät hänen tavanneen -isän, toiset arvelevat, ettei hän ollut päässyt tämän jäljille. On -niitäkin, jotka sanovat hänen varastaneen ja tuhlanneen ne isän -rahat, jotka tämä paetessaan oli ottanut mukaansa. Mutta mitään ei -varmuudella tiedetä. Häneltä itseltään ei voi saada tietää mitään, -sillä kaikki hänen sanansa ovat valhetta. Siitä, missä hän on -oleskellut ja mitä tehnyt, hän kertoo historioita, joita hän on -erinomainen kyhäämään kokoon, ja joita hän pystyy esittämään niin -uskottavina, että sekin, joka omin silmin on nähnyt asian tapahtuneen -päinvastoin, ällistyy ja kysyy, eikö hänen puheissaan kuitenkin -ole perää. Tänään hän on täällä, huomenna siellä. Hänet näkee -Turkinmaalla, Walakiassa, Puolassa ja Unkarissa. Kaikissa näissä -maissa ei ole ainoatakaan kuuluisaa miestä, jota hän ei tuntisi. Hän -pettää jokaista, jonka seurassa kerrankin on ollut, ja se, jota hän -kerran on pettänyt, voi olla varma siitä, että hän tulee vielä kerran -petetyksi." - -"Hän puhuu kymmentä kieltä, minkä maalaiseksi hän itsensä sanoneekin, -täytyy hänet siksi uskoa. Milloin hän tulee kauppiaana, milloin -sotilaana, milloin merimiehenä, tänään hän on turkkilainen, huomenna -kreikkalainen. Hän on jo sukeltanut esiin puolalaisen kreivin -hahmossa, erään venäläisen ruhtinattaren sulhasena ja saksalaisena -ihmelääkärinä, joka pillereillään parantaa kaikenlaatuisia tauteja. -Ei kukaan voi saada selville, mikä hänen oikea ammattinsa on. -Yksi ainakin on varma -- hän on palkattu vakooja. Turkkilaisten, -itävaltalaisten vaiko venäläisten palveluksessa, kuka tietää? Kenties -hän palvelee kaikkia kolmea yht'aikaa ja kenties vielä useampia. -Hän kulkee kaikkien asioilla ja pettää kaikkia. Joka vuosi ilmestyy -hän muutaman kerran saarelle. Hän saapuu turkkilaiselta rannalta ja -lähtee samassa veneessä Unkarin puolelle. Mitä hänellä on siellä -tekemistä, sitä en aavista. Mutta minä olen suuresti taipuvainen -uskomaan, että hän pelkästään omaksi ilokseen valmistaa minulle -ikävän nähdä häntä täällä. Minä tiedän myös, että hän on hekumoitsija -ja irstailija. Minun luonani hän saa herkullista ruokaa ja minulla on -nuori, kukoistava tytär, jota hän mielellään kiusoittelee kutsumalla -häntä morsiamekseen. Noëmi vihaa häntä. Hän ei aavista, miten -oikeutettua hänen vihansa on." - -"En kuitenkaan luule Teodor Kristyanin vain siksi käyvän saarellamme. -Täällä lienee muita vetovoimia, joita en tunne. Mies on palkattu -vakooja. Sitäpaitsi hänellä on häijy sydän. Hän on läpeensä -turmeltunut ja pystyy mihin tahansa. Hän tietää minun tyttäreni -kera anastaneen tämän saaren. Hän tietää, ettei meillä ole siihen -ihmislakien mukaan minkäänlaista oikeutta." - -"Tämän salaisuuden tietäessään hän voi veroittaa, kiusoittaa ja -piinata meitä molempia. Ellemme anna hänelle, mitä hän pyytää, uhkaa -hän ilmaista meidät Itävallan ja Turkin hallituksille, ja niin pian -kuin nämä saavat kuulla keskellä Tonavaa kohonneen uuden maapalasen, -jota ei ole mainittu missään rauhansopimuksissa, alkavat ne kiistellä -keskenään ja ratkaisua odottaessa täytyy meidän lähteä täältä pois, -kuten kävi kansan Allion-vuoren ja Csernajoen välisellä alueella. -Tämän miehen tarvitsee vain sanoa sana, tehdäkseen tyhjäksi kaiken, -mitä minä kahdentoista vuoden työllä ja ponnistuksella olen saanut -aikaan tällä yksinäisellä saarella, ja muuttaakseen tämän Edenin, -missä me olemme eläneet onnellisina, erämaaksi ja syöstäkseen meidät -kodittomina maailmaan takaisin. Niin, hän voi tehdä enemmänkin. -Meidän ei ole pelättävä ainoastaan keisarin valtiollisia käskyläisiä, -vaan vavistava myös pappien edessä. Jos arkkipiispat, patriarkat, -arkimandriitit ja dekantit saisivat tietää tällä saarella asuvan -tytön, joka kasteestaan asti ei kertaakaan ole ollut kirkossa, -veisivät he väkisin hänet täältä ja sulkisivat hänet luostariin. -Käsitättekö nyt, herraseni, ne raskaat huokaukset, jotka estivät -teitä nukkumasta?" - -Timar tuijotti kuuhun, joka oli laskemassa poppelien taakse. - -"Minkätähden", hän ajatteli itsekseen, "en minä nyt ole mahtava mies?" - -"Ja siten", jatkoi Terese, "voi tämä mies minä päivänä hyvänsä syöstä -meidät turmioon. Hänen on vain tarvis joko Wienissä tai Stambulissa -ilmoittaa täällä Tonavassa olevan uuden maatilkkusen ja me olemme -hukassa. Ei kukaan koko seudulla ole ilmaiseva meitä, vain hän -pystyy siihen. Mutta minä olen valmis kaikkeen. Saaren tulee kiittää -synnystään tätä kalliota. Se ehkäisee Tonavan ryöppyvää vettä. -Eräänä vuonna, kun Milos oli sodassa serbialaisten kanssa, kätkivät -serbialaiset salakuljettajat kolme kirstua ruutia saaren pensaihin. -Siitä saakka se on ollut täällä. Ehkä joutuivat ruudin kätkijät -turkkilaisten vangeiksi, kenties heidät surmattiin. Minä löysin -ruudin ja kätkin sen kallion syvimpään luolaan. -- Herraseni, jos -yritetään karkoittaa minut tältä saarelta, heitän palavan sytykkeen -alas ruudin sekaan, ja kallio on räjähtävä ilmaan ja me sen mukana, -ja ensi keväänä jään lähdettyä ei kukaan ole löytävä jälkeäkään tästä -saarestamme. Nyt tiedätte, miksi ette osannut nukkua täällä." - -Timar nojasi päätään käteensä ja tuijotti eteensä. - -"Tahdon sanoa teille vielä erään seikan", jatkoi Terese kumartuen -hänen puoleensa, niin että hän voisi kuulla hiljaa kuiskatut sanat. -"Luulen miehen tällä kertaa tulleen tänne muistakin syistä kuin vain -siitä, että hän oli pelannut rahansa kapakassa ja tahtoi kiristää -minulta muutamia guldenia. Hänen vierailunsa tarkoitti joko teitä -tai tuota toista herraa. Olkaa varuillanne, jos toisella teistä on -pelättävää tai joku salaisuus kätkettynä." - -Kuu katosi poppelien taakse ja idässä alkoi päivä sarastaa. -Kultarastaat virittivät laulunsa soimaan. Aamu koitti. - -Morava-saarelta kuului torvien pitkäveteiset äänet. Ne olivat -merkkejä, joilla laivaväki herätettiin. - -Hiekasta kuului askeleita. Eräs merimies tuli maihinnousupaikalta -sanomaan, että myrsky oli jo tauonnut, ja laiva oli lähtövalmis. -Majasta tulivat vieraat, Eutym Trikalis ja hänen tyttärensä, kaunis -Timea häikäisevän valkoisine kasvoineen. - -Noëmikin oli ylhäällä ja keitti äsken siilattua maitoa aamiaiseksi. -Timea ei juonut sitä, vaan ojensi sen sijaan sen Narcissalle, joka -Noëmin suureksi mielipahaksi piti hyvänään vieraan tytön antimen. - -Eutym Trikalis kysyi Timarilta, minne edellisenä iltana saapunut -vieras oli hävinnyt. Timar vastasi hänen jo yöllä lähteneen. - -Tämän uutisen kuullessaan tummenivat vanhuksen kasvot entistä enemmän. - -Viimein sanoivat he kaikki jäähyväiset emännälleen. Timea oli -alakuloinen ja valitti yhä voivansa pahoin. Timar jättäytyi -viimeiseksi ja jätti Tereselle turkkilaisen silkkihuivin lahjana -Noëmille. Hän kiitti luvaten, että tyttärensä käyttäisi sitä. - -Sitten he poistuivat poiketen veneelle vievälle ruohottuneelle -polulle. Terese ja Almira seurasivat heitä rantaan. Noëmi sitävastoin -kiipesi kallion huipulle. Istuen siellä sammaleen kukkien keskellä -hän seurasi silmillään loittonevaa venettä. - -Narcissa hiipi hänen luokseen, kääriytyi kiemuraan hänen polvelleen -ja taivutti notkean kaulansa hänen poveaan vasten. - -"Pois, sinä uskoton! Silläkö tavoin sinä minua rakastat! Sinä hylkäät -minut ja liehakoit toista tyttöä, vain siksi, että hän on kaunis, -mitä minä en ole. Mene, en enää välitä sinusta!" - -Ja sitten hän painoi kissaa molemmin käsin povelleen, hyväili -hienohipiäisellä leuallaan sen valkoista päätä -- ja katseli veneen -jälkeen. Hänen silmissään kimmelsi kyynel. - - - - -Viides luku. - -ALI TSHORBADSHI. - - -Samana päivänä kulki "Pyhä Barbara" suotuisan sään vallitessa ylös -Unkarin puoleista Tonavan haaraa. Päivän kuluessa ei tapahtunut -mitään huomattavampaa. Illalla menivät kaikki aikaisin levolle. He -olivat yhtä mieltä siitä, että edellisenä yönä oli nukuttu huonosti. - -Mutta Timarin ei pitänyt tänäkään päivänä saaman rauhaa. Ankkurissa -lepäävässä laivassa oli kaikki hiljaista ja vain aaltojen -yksitoikkoinen loiske sen laitoja vastaan piti yötä valveilla. -Mutta keskellä tätä hiljaisuutta tuntui hänestä, kuin olisi hänen -naapurillaan jotain tärkeätä tekeillä. Sivuhytistä, jonka hänen -hytistään erotti vain ohut lautaseinä, tunkeutui hänen kuuluviinsa -useita eri ääniä, kuten kultarahojen kilinää, korkin vetämistä pullon -suulta, sitten ikäänkuin jotain olisi sekoitettu lusikalla, kuin -olisi lyöty yhteen käsiä ja kuin joku olisi alkanut pestä itseään -keskellä yötä. Ja sitten taas sama huokaus, joka kuului edellisenä -yönä: "Oi, Allah!" - -Vihdoin kuului hiljainen naputus väliseinään. Eutym Trikalis huusi -hänelle: - -"Herra, tulkaa luokseni." - -Timar pukeutui nopeasti ja riensi naapurinsa hyttiin. Täällä oli -kaksi makuusijaa ja niiden välissä pieni pöytä. Toisen makuusijan -eteen oli vedetty uutimet, toisessa makasi Eutym. Pöydällä näkyi -lipas ja kaksi pientä lasia. - -"Herra, mitä käskette?" alkoi Timar. - -"En käske -- pyydän." - -"Vaivaako teitä mikään?" - -"Kohta ei mikään enää minua vaivaa. Kuolen kohta Tahdon kuolla. Olen -ottanut myrkkyä. Älä hätyytä. Istuudu tähän viereeni ja kuuntele, -mitä minulla on sanomista. Timea ei herää, olen antanut hänelle -opiumia tehdäkseni hänen unensa sikeäksi. Sillä tällä hetkellä hän ei -saa olla hereillä. Älä keskeytä minua. Se, mitä sinulla on minulle -sanomista, ei enää hyödytä minua, mutta minulla on sinulle paljon -sanomista ja minulla on vain lyhyt hetki jälellä, sillä myrkky -vaikuttaa nopeasti. Älä tee mitään turhia pelastamisyrityksiä! Tässä -kädessäni minulla on vastamyrkky, jos katuisin, olisi vallassani -tehdä tehty tekemättömäksi. Mutta minä en tahdo ja siinä teen oikein. -Istuudu siis kuuntelemaan." - -"Oikea nimeni ei ole Eutym Trikalis, vaan Ali Tshorbadshi. Olin -jonkun aikaa kuvernöörinä Kandiassa ja sen jälkeen khazniarina -Stambulissa. Tiedäthän, mitä tapahtuu Turkinmaalla parast'aikaa. -Sulttaani panee käytäntöön uusia tapoja, ja kapinallisia syntyy. -Sellaisina aikoina on ihmishengillä korkea hinta. Toinen puolue -murhaa tuhansittain niitä, jotka eivät liity siihen, ja toinen -sytyttää tuleen tuhansia niiden rakennuksia, jotka ovat ohjissa. Ei -kukaan ole kyllin korkeassa asemassa ollakseen turvassa herransa tai -orjansa kädeltä. Stambulin kajmakami kuristutti äskettäin kuusisataa -kapinallista turkkilaista, ja hänet itsensä murhasi hänen oma orjansa -Sofian moskeijassa. Jokainen uudistus maksaa ihmisverta. Sulttaanin -vieraillessa Edrenessä vangittiin kaksikymmentäkuusi etevää miestä, -kaksikymmentä mestattiin, toiset kuusi pantiin kidutuspenkkiin. -Sitten kun he pelastuakseen olivat antaneet väärän todistuksen -maan suurista, kuristettiin heidät. Senjälkeen vainottiin niitä, -joita vastaan he olivat väärin todistaneet. Epäilyksenalaiset -hävisivät eikä heistä kuultu mitään sen enempää. Sulttaanin kirjuri, -Waffat-Effendi, lähetettiin Syyriaan, ja matkalla murhasivat hänet -druusilaiset. Edrenen kuvernööri, Emir-Pasha, kutsui Pasha Pertaon -aterialle luokseen. Aterian päätyttyä tarjottiin hänelle kuppi -mustaa kahvia ja hänelle annettiin tiedoksi, että hänen, sulttaanin -käskystä, tuli juoda myrkkyä tästä kupista. Pertao pyysi vain lupaa -saada sekoittaa kahviin sitä myrkkyä, jota hänellä itsellään oli, -sillä se surmasi varmemmin. Senjälkeen hän rukoili Allahin siunausta -sulttaanille, peseytyi, rukoili ja kuoli. Vielä tänä päivänä kantaa -jokainen etevä turkkilainen myrkkyä sinettisormuksessaan, jotta se -olisi hänellä aina käsillä, kun hänen vuoronsa tulee." - -"Tiesin minun vuoroni tulevan pian. Ei senvuoksi, että olisin -liittynyt salaliittolaisiin, vaan kahdesta toisesta syystä olin kypsä -silkkinyöriä varten. Nämä kaksi syytä olivat rahani ja tyttäreni." - -"Rahani tarvitsi aarrekamari ja tyttäreni seralji." - -"Kuoleminen ei ole vaikeata. Siihen olen valmistautunut. Mutta -tytärtäni en jätä seraljiin enkä anna tehdä itsestäni kerjäläistä." - -"Päätin tehdä vihollisteni laskuihin virheen pakenemalla Timean ja -omaisuuteni kera." - -"Meritietä en voinut valita, sillä silloin olisi minut pian -saavutettu." - -"Minulla oli jo jonkun aikaa ollut passi Unkariin valmiina. Pukeuduin -nyt kreikkalaisen kauppamiehen valepukuun, ajoin pitkän partani ja -saavuin salateitä Galatz'iin. Sieltä en voinut päästä eteenpäin -maitse. Päätin silloin vuokrata laivan ja lastata sen ostamallani -vehnällä. Täten saatoin parhaiten viedä rahani turvaan. -- Kun -sinä mainitsit varustajasi nimen, tulin hyvin iloiseksi. Atanas -Brazowics on sukua minulle. Timean äiti oli kreikkalainen ja hänen -perhekuntaansa. Minä olen usein tehnyt sille miehelle hyvää, nyt -saa hän palkita hyvät tekoni. Allah on suuri ja viisas! Ei kukaan -voi välttää kohtaloaan. Sinä aavistit heti minun olevan pakolaisen, -vaikka et ollutkaan selvillä siitä, olitko tekemisissä rikollisen -vaiko valtiollisen pakolaisen kanssa. Siitä huolimatta katsoit -olevasi velvollinen laivan päällikkönä saattamaan huostaasi uskotun -matkustajan turvaan. Ihmeellisellä tavalla sivuutimme Rautaportin -kalliot ja pyörteet, uhkarohkean uskaliaasti vältimme takaa-ajavan -turkkilaisen rosvolaivan, leikitellen osasimme kiertää ruttosulun -ja tullitarkastuksen, mutta jätettyämme siten taaksemme kaikki -kauhunkuvat, kompastuin oljenkorteen ja lankesin omaan hautaani." - -"Tuo mies, joka eilen seurasi meitä yksinäiselle saarelle, oli -Turkin hallituksen vakoilijoita. Minä tunnen hänet, ja hän tunsi -epäilemättä minut. Ei kukaan muu kuin hän olisi voinut päästä -jäljilleni. Nyt hän on ennättänyt edelleni ja Pancsowassa ollaan jo -valmiina vangitsemaan minut. Vaiti, tiedän, mitä aiot sanoa: olemme -jo Unkarin maalla ja toinen hallitus ei luovuta toiselle valtiollisia -vankeja. Mutta he eivät vaadikaan minua valtiollisena vankina, vaan -varkaana. Tosin syyttömästi, sillä se, mitä olen ottanut mukaani, -on omaa omaisuuttani, ja jos valtiolla on minulta jotain saatavaa, -niin on minulla kaksikymmentäseitsemän taloa Galatassa näiden -saatavien maksamiseksi. Mutta siitä huolimatta tulevat he huutamaan -jälessäni: 'Ottakaa varas kiinni!' Minun sanotaan varastaneen rahoja -aarrekammiosta, ja Itävalta luovuttaa pakenevat varkaat silloin, kun -turkkilaisten vakoilijain onnistuu nuuskia niiden jäljet. Tämä mies -on tuntenut minut, ja sillä on kohtaloni ratkaistu." - -Suuret hikikarpalot tunkivat puhujan otsalle. Hänen kasvonsa kävivät -vahankelmeiksi. - -"Anna minulle pisara vettä, että voin jatkaa." - -"Minulla on vielä paljon sanottavaa sinulle." - -"Itseäni en enää voi pelastaa, mutta kuolemalla voin pelastaa -tyttäreni ja hänen omaisuutensa. Allah tahtoo siten, ja ken voisi -paeta varjoaan?" - -"Vanno siis uskosi ja kunniasi kautta täyttäväsi ne tehtävät, jotka -sinulle annan." - -"Ensiksikin: Kuoltuani älä hautaa minua maahan. Muhamettilainen ei -tahdo tulla haudatuksi kristityn tavoin. Hautaa minut tavallisella -merimiestavalla: ompele minut purjekankaaseen, ripusta raskas kivi -pääni ja jalkojeni kohdalle ja laske minut Tonavan syvimpään kohtaan. -Tee niin, poikani!" - -"Ja kun kaikki on tehty, vie laivasi tarpeellisiin varokeinoihin -ryhtyen Komorniin. Vartioi Timeaa!" - -"Tässä lippaassa on puhdasta rahaa -- yhteensä tuhannen tukaattia. -Muu omaisuuteni on vehnässä. Tuolle pöydälle jätän kirjoitukseni; -säilytä se. Minä selitän siinä, että liiallisesta meluunien -nauttimisesta olen saanut punajuoksun ja kuoleman, samalla selitän -omaisuuteni puhtaassa rahassa käsittävän vain tuhannen tukaattia. Se -kädessäsi ei kukaan voi syyttää sinun aiheuttaneen minun kuolemaani -tai omaan laskuusi pidättäneen osan rahojani." - -"En anna sinulle mitään. Sen, mitä teet, teet armeliaisuudesta; ja -Jumala on palkitseva sinua siitä. Hän on paras velkamies, saatpa -nähdä." - -"Ja vie sitten Timea Atanas Brazowicsin luo ja pyydä häntä -huolehtimaan tytöstä. Hänellä on itsellään tytär, tulkoon tästä -hänelle sisar! Anna hänelle rahat. Hän on käyttävä ne lapseni -kasvatukseen. Jätä laivalastikin hänen huostaansa ja _pyydä häntä -itseään olemaan läsnä säkkejä tyhjennettäessä_. Niissä on hyvää -vehnää -- ja se voitaisiin vaihtaa toiseen. -- Sinä ymmärrät?" - -Kuoleva katsahti Timaria silmiin ja taisteli itsensä kanssa. - -"Sillä..." - -Taas katkesi ääni. - -"Sanoinko jotakin? Minulla on vielä sanottavaa, mutta minä sekaannun. -Miten punainen taivas on! Niin 'punainen puolikuu...'" - -Syvä huokaus, joka kuului Timean vuoteelta, kiinnitti nyt hänen -huomionsa ja suuntasi hänen ajatuksensa toisaalle. Säikähtyneenä hän -kohosi vuoteelleen ja kopeloi vapisevin käsin tyynynsä alustaa. Hänen -silmänsä pullistuivat ulos kuopistaan. - -"Oi, olin miltei unohtaa Timean! Olenhan antanut hänelle unijuomaa. -Ellet herätä häntä oikeissa ajoin, nukahtaa hän ijäksi. Tässä -pullossa on vastamyrkkyä. Heti minun kuoltuani hierot sillä hänen -ohimojaan, otsaansa ja sydänkuoppaansa, kunnes hän, herää. -- Ah, -olin vähällä ottaa hänet muassani! Ei, sitä en tahdo! Hänen täytyy -elää. Eikö niin? Lupaathan minulle kunniasi ja rehellisyytesi nimessä -herättää hänet, kutsua hänet takaisin elämään, että et anna hänen -nukahtaa ijäksi?" - -Kuoleva puristi kouristuksentapaisesti Timarin kättä rintaansa -vasten. Hänen vääntyneet kasvonsa ilmaisivat kuoleman kamppailun jo -alkaneen. - -"Mistä puhuinkaan? Mitä aioinkaan sanoa sinulle? Mikä oli viimeinen -sanani? -- Niin oikein: 'punainen puolikuu!'" - -Avoimesta akkunasta paistoi vähenevä puolikuu, joka nousi -veripunaisena öisistä sumuista. - -Puhuiko kuoleva siitä houreissaan? Vai muisteliko hän jotakin muistoa? - -"Niin, 'punainen puolikuu!'" änkytti hän vielä kerran, jonka jälkeen -kuolema sulki hänen huulensa ijäksi. - -Vielä lyhyt kamppailu, ja hän lepäsi ruumiina. - - - - -Kuudes luku. - -ELÄVÄ ALABASTERIPATSAS. - - -Timar oli yksin kuolleen, kuolonuneen vaipuneen ja tässä haudatun -salaisuuden kera. - -Yön hiljaisuus varjosi kaiken. - -Ja yön varjot kuiskivat hänelle: - -"Kas, kas! Jollet täytä, mitä olet saanut tehtäväksesi, jollet heitä -kuollutta Tonavaan, jollet herätä nukkujaa, vaan annat hänen rauhassa -nukahtaa ijäisyyteen, miten silloin käy? Tuo kavaltaja on Pancsovassa -ilmiantanut pakolaisen, Tshorbadshin, jos sinä nyt ennätät hänen -edelleen, lasket maihin Belgradissa ja teet ilmoituksen asiasta -siellä, niin lankeaa, Turkin lain mukaan, kolmasosa pakolaisen -aarteista sinulle. Muuten ne eivät enää kuulu kenellekään. Isä on -kuollut. Jos sinä tahdot, ei tytär enää herää. Silloin tulee sinusta -äkkiä rikas mies. Vain rikas merkitsee jotakin maailmassa. Köyhä -ihminen on aina alempiarvoinen olento." - -Timar vastasi yön varjoille: "No, tahdonpa siis olla alempiarvoinen -olento!" Ja saattaakseen öiset kuiskivat varjot vaikenemaan, hän -sulki kajuutan ikkunan. Häntä pelotti katsella punaista kuuta. -Hänestä tuntui kuin juuri se kuiskaisi hänelle näitä pahoja ajatuksia -ikäänkuin kuolevan viimeisten sanojen selitykseksi. - -Hän veti verhon syrjään Timean vuoteelta. - -Tyttö lepäsi vuoteellaan kuin elävä alabasteripatsas. Hänen povensa -nousi ja laski hitaasti, huulet olivat puoliavoimet, silmät suljetut -ja kasvoilla uinui ylimaallinen vakavuus. - -Toinen käsi oli kohotettu valtoinaan valuvia kiharoita kohti, toinen -piti koossa yöpukua rinnan päällä. - -Timar lähestyi väristen, kuin tyttö olisi ollut lumottu haltijatar, -jonka kosketuksesta kuolevaista kohtaa sydänhalvaus. Hän alkoi hieroa -pullossa olevalla nesteellä nukkujan ohimoita. Koko ajan piti hän -silmänsä herkeämättä tytössä ajatellen itsekseen: - -"Sinunko antaisin kuolla, sinä taivainen olento? Ei, ei, vaikka -laiva olisi täynnänsä oikeita helmiä, jotka kaikki minä saisin sinun -kuoltuasi, en sittenkään sallisi sinun kuolevan. Ei koko maailmassa -ole timantteja, olkootpa ne miten suuria tahansa, joita mieluummin -katselisin kuin sinun kahta silmääsi, kun ne jälleen avaat." - -Ihanat kasvot pysyivät muuttumattomina otsan ja ohimojen hieronnan -aikana, eivät edes kauniit kulmakarvat vetäytyneet kokoon, kun -vieraan miehen käsi kosketti otsaa. Mutta Timaria oli käsketty -hieromaan vastamyrkyllä myöskin sydänkuoppaa. - -Hänen täytyi tarttua tytön käteen vetääkseen sen pois povelta. - -Käsi ei tehnyt pienintäkään vastarintaa. Se oli jäykkä ja kylmä. -Kylmä kuten koko ruumiskin. Kaunis ja kylmä kuin alabasteri. - -Yön varjot kuiskivat: - -"Katso noita ihania muotoja! Häntä kauniimpaa eivät kenenkään -kuolevaisen huulet ole koskettaneet. Ei kenkään ole saava tietää, jos -nyt suutelet häntä." - -Mutta nytkin vastasi Timar yön varjoille ja samalla itselleen: "Ei, -sinä et ole vielä milloinkaan varastanut kenenkään omaisuutta, -ja tämä suudelma olisi varkautta." Ja näin sanoen hän levitti -persialaisen peitteen, jonka tyttö unissaan oli heittänyt päältään, -yli koko ruumiin aina olkapäihin asti ja hieroi peitteen alla -nukkujan sydänkuoppaa, jota tehden hän vastustaakseen kaikkia -kiusauksia alituisesti piti katseensa neidon kasvoille kiinnitettynä. -Hän luuli näkevänsä alttaritaulun, niin kylmät ja samalla kirkastetut -olivat nämä kasvot. - -Viimein aukenivat silmäluomet, ja hänen tummat, mutta kiillottomat -silmänsä kohtasivat Timarin katseen. Hän hengitti helpommin ja Timar -tunsi kätensä alla sydämen alkavan sykähdellä nopeammin. Hän veti -kätensä pois. Sitten hän piti pulloa tytön nenän alla antaakseen -tämän hengittää sisäänsä sen voimakasta tuoksua. - -Timea heräsi, sillä hän käänsi pois päänsä ja rypisti kulmakarvojaan. - -Timar mainitsi hiljaa hänen nimensä. Tyttö hypähti vuoteeltaan ja -huudahtaen: "isä" istuutui sängynlaidalle. Sitten hän alkoi tuijottaa -suoraan eteensä. Persialainen peite valahti istujan polville, yöpuku -oli pudonnut hänen olkapäiltään alas. Siten istuessaan muistutti hän -kreikkalaista kuvapatsasta. - -"Timea." - -Timar veti batistipaidan hänen olkapäidensä yli. Hän ei sitä -huomannut. - -"Timea", sanoi hän äänekkäämmin, "isänne on kuollut!" - -Tyttö ei liikahtanut. Hän ei huomannut yöpuvun valuneen alas -paljastaen hänen povensa. Hän näytti olevan täysin tajuton. - -Timar syöksyi hyttiinsä, palasi takaisin kahvikeittiö mukanaan ja -alkoi keittää kahvia kuumeentapaisella kiireellä, polttaen useasti -sormensa. Kun se oli valmista, hän meni Timean luo, pani tämän pään -käsivarrelleen, painoi sitä itseään vastaan, avasi suun sormillaan -ja kaatoi siihen kahvia. Tähän saakka Timar oli saanut taistella -lamautusta vastaan, mutta niin pian kuin Timea oli saanut kuumaa, -väkevää mokkaa suuhunsa, työnsi hän äkkiä Timarin luotaan sellaisella -voimalla, että kuppi putosi kädestä. Sitten hän heittäytyi -vuoteelleen, veti peitteen päänsä yli ja alkoi vavista, niin että -hampaat kalisivat. - -"Luojan kiitos, hän elää, hänelle nousee kuume!" huokasi Timar. "Nyt -siirtykäämme hautaukseen!" - - - - -Seitsemäs luku. - -HAUTAUS. - - -Valtamerellä menetellään jotakuinkin yksinkertaisesti. Vainaja -ommellaan purjekankaaseen, jalkojen kohdalle ripustetaan kuula -ja ruumis lasketaan mereen. Korallit kasvavat aikaa myöten hänen -hautansa päälle. - -Mutta Tonavan laivoilla ei kuollutta saa noin vaan heittää veteen -ilman edesvastuuta. Siellähän on ranta lähellä, ja rannoilla on kyliä -ja kaupunkeja kirkonkelloineen ja pappeineen, jotta kuollut voisi -saada osalleen sielukellojen soittoa ja hänet voitaisiin haudata -siunattuun maahan. Siellä ei käy päinsä heittää kuollutta veteen -muitta mutkitta vain sen vuoksi, että hän itse niin haluaa. - -Mutta Timar käsitti varsin hyvin, että niin oli tehtävä. Hän ei -joutunutkaan hämilleen. Jo ennenkuin laiva oli nostanut ankkurin, -ilmoitti hän perämiehelle laivassa nyt olevan ruumiin. - -"Tiesin jo edeltäkäsin onnettomuuden tulevan", sanoi Johan -Fabula, "sillä sampi ui kilpaa laivan kanssa, ja se merkitsee -kuolemantapausta." - -"Laskekaamme maihin tuolla kylän kohdalla ja pyytäkäämme pappia -hautaamaan hänet, jatkoi Timar. Emme voi kuljettaa ruumista mukanamme -kauemmas; meitä kohdeltaisiin kuin ruton saastuttamia." - -Herra Fabula karisti kurkkuaan kovin sanoen: - -"Voidaanhan koettaa." - -Plescovacz, joka oli lähinnä, on varakas kylä. Siellä on dekantti -ja komea kaksitorninen kirkko. Dekantti oli pitkä ja hyvin kasvanut -mies, jolla oli pitkä parta, sormenpaksuiset kulmakarvat ja kaunis, -sointuva ääni. - -Timar ja hän sattuivat olemaan tuttuja. Hän oli usein ostanut tältä -viljaa, sillä dekantti möi koko paljon maantuotteita. - -"Ei, poikaseni", huudahti dekantti nähdessään hänet pihalla, "olisit -valinnut paremman ajan. Sato on ollut huono, ja minä olen aikoja -sitten myynyt viljani." - -Siitä huolimatta puitiin pihalla ja luuvassa. - -"Tällä kertaa on minulla kypsää hedelmää markkinoille tuotavana", -vastasi Timar. "Meillä on laivassamme kuollut, ja minä tulen -pyytämään Teidän Korkeuttanne hautaamaan ruumiin asiaankuuluvin -menoin." - -"Mutta, poikaseni, se ei käy niinkään helposti päinsä", vastasi -dekantti. "Onko vainaja ripittänyt itsensä? Onko hän vastaanottanut -kuoleman sakramentin? Oletko sitäpaitsi varma siitä, että hän oli -kristitty? Muutoin en voi haudata häntä." - -"Ei mitään näistä. Meillä ei ole rippi-isää laivassamme; tämä -raukka on ottanut jäähyväiset maailmasta ilman papillista apua, -sehän on merimiehen kohtalo. Mutta ellei Teidän Korkeutenne tahdo -antaa hänelle kristillistä hautausta, niin antakaa ainakin minulle -kirjallinen todistus siitä, johon minä voin vedota näyttääkseni -toteen, minkätähden minä en kyennyt osoittamaan hänelle viimeistä -kunniapalvelusta. Me hautaamme sitten hänet jonnekin rannalle." - -Dekantti antoi hänelle todistuksen siitä, että hän oli kieltäytynyt -hautaamasta kuollutta, mutta senjälkeen alkoivat puimassa olevat -talonpojatkin tehdä vastaväitteitä. - -"Mitä? Meidänkö maallemme haudattaisiin ruumis, jota ei ole siunattu? -Silloinhan yhtä varmasti kuin Amen kuuluu kirkossa, raesateet tulevat -hävittämään peltomme. Älkääkä yrittäkö tehdä sitä kunniaa millekään -toisellekaan kylälle, sillä minne tulettekin, ei kenkään tahdo ottaa -kuolluttanne vastaan. Ensinnäkin tuo hän mukanaan raekuuroja jo tänä -vuonna, ennenkun on ennätetty saada viini korjuun, viini, johon -maamies panee viimeisen toivonsa; toiseksi synnyttää sillä tavoin -haudattu ruumis itsestään vampyyrin, joka imee itseensä kaiken sateen -ja kasteen." - -Uhkasivatpa he lyödä Timarin kuoliaaksikin, jos hän toisi ruumiin -maihin. Ja estääkseen hänet hautaamasta ruumista rannalle valitsivat -he neljä vahvaa poikaa, joiden tuli lähteä laivaan ja jäädä sinne, -siksi kunnes laiva olisi ennättänyt kylän alueen ohitse. Sitten saisi -Timar menetellä ruumiin kanssa miten halusi. - -Timar näytti olevan kovin suutuksissaan, mutta antoi neljän -seuralaisen nousta laivaan. Miehistö oli sillä välin kyhännyt kokoon -arkun ja pannut kuolleen siihen. Piti vain enää naulata kansi kiinni. - -Ensi työkseen meni Timar katsomaan miten Timea voi. Kuume oli -nyt puhjennut, hänen otsansa oli hehkuvan kuuma, mutta siitäkin -huolimatta hänen kasvonsa olivat vielä häikäisevän valkeat. Hän -makasi tajuttomana eikä tiennyt mitään hautajaisvalmistuksista. - -"Nyt on siis kaikki kunnossa", sanoi Timar, otti sitten värisankon ja -alkoi maalata kauniilla kyrilliläisillä kirjaimilla Eutym Trikaliksen -nimeä arkun kanteen. Neljä serbialaista seisoi takana tavaten. - -"No, maalaa nyt sinäkin yksi kirjain, sillä aikaa kuin minä maalaan -oman osani", sanoi Timar yhdelle heistä, joka suu ammolla katsoa -töllisteli hänen työtään, ja ojensi hänelle samalla penselin. -Talonpoika otti sen vastaan ja näyttääkseen taituruuttaan maalasi -"X":n, jonka sen ajan serbialaiset lukivat "S":ksi. - -"Kas vain, mikä taiteilija sinä olet!" kiitti häntä Timar ja antoi -hänen maalata vielä yhden kirjaimen. "Sinä olet taitava poika. Mikä -on nimesi?" - -"Joso Berkics." - -"Entä sinun?" - -"Mirko Jakerics." - -"No, Jumala varjelkoon teitä! Juokaamme lasillinen slisovitzia." - -Heillä ei ollut mitään sitä vastaan. - -"Minun nimeni on Mikael, sukunimeni on Timar. Se on hyvä nimi, kuuluu -yhtä unkarilaiselta kuin turkkilaiselta ja kreikkalaiselta. Sanokaa -minua vain Mikaeliksi." - -"Zbogom, Mikael!" - -Timar juoksi vähä väliä kajuuttaan katsomaan, miten Timean laita -oli. Tällä oli yhä kuumetta ja pysyi tiedottomana. Timar otti asian -tyynesti. Hän ajatteli, että sillä, joka matkustaa Tonavalla, on -kokonainen apteekki muassaan, sillä kylmä vesi parantaa kaikki -sairaat. Koko hänen lääketaitonsa perustui siihen, että hän pani -kylmiä kääreitä sairaan otsalle ja jaloille ja muutti niitä heti, kun -ne olivat kuumenneet. - -"Pyhä Barbara" liukui sitten kaikessa rauhassa Tonavaa ylös pitkin -Unkarin rantaa. Serbialaiset tutustuivat pian merimiehiin. He -auttoivat näitä soutaessa ja nämä antoivat heille kiitokseksi paistia -laivankeittiössä. - -Vainaja lepäsi kannella. Arkulle oli levitetty valkea lakana. Se oli -hänen paaripeitteensä. - -Illan tullessa sanoi Mikael väelleen menevänsä levolle; hän ei ollut -nukkunut kahteen yöhön. Laiva saisi jatkaa matkaansa, siksi kunnes -tulisi pimeä; silloin heitettäisiin ankkuri. - -Mutta ei hän nukkunut tänäkään yönä. Sen sijaan, että olisi mennyt -omaan hyttiinsä, hiipi hän Timean hyttiin, asetti yölampun tyhjään -kirstuun, ettei sen loiste näkyisi ja istui koko yön sairaan vuoteen -vieressä kuunnellen hänen kuumehoureitaan ja asetellen hänelle yhä -kylmiä kääreitä. Hän ei sulkenut silmiään minuutiksikaan. - -Hän kuuli kuinka ankkuri laskettiin, ja kuinka aallot senjälkeen -alkoivat loiskia laivan kylkiä vastaan. Kannella kävellä kopistelivat -miehet vielä hyvän aikaa, siksi kunnes he toinen toisensa perästä -painuivat nukkumaan. - -Mutta keskiyön aikaan kuului kumeita vasaran lyöntejä. - -"Kuuluu siltä", hän ajatteli, "kuin lyötäisiin puuhun nauloja, joiden -päihin on kiedottu purjekangasta, jotta eivät vasaran iskut kuuluisi." - -Hetkinen senjälkeen kuului sentapainen loiskahdus kuin olisi jokin -raskas esine pudonnut veteen. Sitten oli kaikki hiljaa. - -Mikael valvoi sairaan luona aina päivän koittoon, jolloin laiva -jatkoi matkaansa. Kun oli purjehdittu noin tunnin verran, lähti hän -hytistä. Tyttö nukkui levollisesti, kuume oli ohitse. - -"Minne ruumisarkku on joutunut?" olivat Mikaelin ensi sanat hänen -noustessaan kannelle. - -Serbialaiset miehet menivät häntä vastaan uhmaavina. - -"Me heitimme sen veteen kivillä kuormitettuna ehkäistäksemme teitä -hautaamasta sitä johonkin rannalle ja vetämästä sillä tavoin -onnettomuutta päällemme." - -"Julkeat ihmiset, mitä olette tehneet? Nyt tullaan vetämään minut -komitaatin eteen ja vaatimaan minua edesvastuuseen kadonneesta -matkustajasta. Ja päälle päätteeksi tullaan minua syyttämään siitä, -että olisin salaa toimittanut hänet hengiltä. Teidän täytyy nyt antaa -minulle kirjallinen selitys, että te olette tehneet tämän. Kuka -teistä osaa kirjoittaa?" - -Sitä taitoa ei tietysti ollut kenelläkään heistä. - -"Mitä? Etkö sinä, Berkics ja sinä, Jakerics, auttaneet minua -maalaamaan kirjaimia arkun kanteen?" - -He vakuuttivat nyt, ettei kumpainenkaan osannut kirjoittaa muuta kuin -tuon ainoan kirjaimen, jonka he olivat maalanneet laudalle, ja senkin -he osasivat tehdä vain pensselillä eikä kynällä. - -"Hyvä, silloin minä vien teidät mukanani Pancsovaan. Siellä saatte -antaa suullisen todistuksen. Rauhoittukaa; siellä kyllä saan teidät -puhumaan." - -Tämän uhkauksen kuultuaan tunnustivat miehet oppineensa kirjoittamaan -samoinkuin molemmat toisetkin. - -He selittivät heti olevansa valmiit antamaan kirjallisen todistuksen -mieluummin kuin lähtemään Pancsovaan. - -Mikael toi kynän, mustetta ja paperia, antoi toisen -kirjoitustaitoisista asettua vatsalleen kannelle ja saneli hänelle -selityksen, missä he tunnustivat raesateiden pelossa heittäneensä -Eutym Trikaliksen ruumiin Tonavaan miehistön nukkuessa ja sen -tietämättä ja myötävaikuttamatta. - -"Kirjoittakaa nyt alle nimenne ja paikka, missä kukin teistä asuu, -niin että teistä voidaan saada selko, siinä tapauksessa, että -tutkintolautakunta lähetetään teitä kuulustelemaan." - -Toinen kirjoitti alle: "Ira Karabassalovics, asuva Gunerovacz'issa," -toinen: "Nyegro Stiriapickz, asuva Medvelincz'issä." - -Ja nyt he sanoivat mitä vakavimmin ilmein jäähyväiset toisilleen, -ilman että Mikael enemmän kuin toisetkaan oli huomaavinaan, miten -paljon vaivaa kysyi heiltä naurun pidättäminen. - -Mikael vei heidät sitten maihin. - -... Ali Tshorbadshi lepäsi jo Tonavan pohjalla, siellä, minne hän oli -toivonut pääsevänsä. - - - - -Kahdeksas luku. - -HUPAINEN JUTTU. - - -Aamulla herätessään ei Timea tuntenut jälkiäkään kivustaan. Nuoruuden -voima oli sen voittanut. Hän pukeutui ja poistui hytistä. Nähdessään -Timarin keulan puolella hän lähestyi tätä kysyen: - -"Missä isäni on?" - -"Neiti, isänne on kuollut." - -Timea tuijotti häneen suurine raskasmielisine silmineen. Hänen -kasvonsa eivät voineet käydä valkoisemmiksi kuin ne jo olivat. - -"Ja minne olette hänet panneet?" - -"Hän lepää tuolla Tonavan pohjalla." Timea istuutui reelingin viereen -ja alkoi mykkänä katsella vettä. Hän ei puhunut, ei itkenyt, hän vain -tuijotti alas aaltoihin. - -Timar arveli sen keventävän tytön sydäntä, jos hän puhuisi -lohduttavia sanoja tälle. - -"Neiti, teidän maatessanne sairaana, kutsui Jumala äkkiä isänne -luoksensa. Minä olin hänen luonaan hänen viime hetkellään. Hän puhui -teistä ja jätti minun tehtäväkseni antaa teille hänen viimeisen -siunauksensa. Hänen toivomuksensa mukaisesti tulee minun saattaa -teidät erään teidän sukulaisenne luo, joka on sukua äidillenne. Hän -ottaa teidät lapsekseen ja on oleva teille isän sijaisena. Hänellä on -kaunis tytär, teitä hieman vanhempi, josta on tuleva teille sisar. Ja -koko tämän laivan lasti kuuluu perintönä teille. Te olette rikas ja -teidän tulee kiitollisuudella muistella rakastavaa isäänne, joka on -niin hyvin huolehtinut teistä." - -Timarin kurkkua kuristi hänen jatkaessaan ajatuksissaan: "Ja joka -meni itse kuolemaan kirjoittaakseen sinulle vapauden ja täyden -elämän." Mutta nyt katseli hän ihmeissään tytön kasvoja. Timea ei -ollut koko hänen puheensa aikana vaihtanut ilmettä eikä vuodattanut -ainoatakaan kyyneltä. - -Mikael arveli häntä hävettävän itkeä vieraan läsnäollessa ja hän -vetäytyi pois; mutta tyttö ei itkenyt yksin jäätyäänkään. - -Kummallista! Hänen kyyneleensä vuotivat valtoinaan, hänen nähdessään -valkean kissan hukkuvan, ja nyt, kun hänelle ilmoitettiin hänen -isänsä makaavan Tonavan pohjalla, ei hän itkenyt ainoatakaan kyyneltä. - -Vai onko niin, että ne, jotka pienempien surujen kohdatessa -helposti puhkeavat itkuun, pysyvät suurissa tuskissa mykkinä. -- -Ehkä niin. Timarilla oli nyt muuta tehtävää kuin vaivata aivojaan -sielutieteellisillä ongelmilla. - -Pancsovan tornit alkoivat sukeltaa esiin pohjoisessa ja suoraan -"Pyhää Barbaraa" kohti suuntasi vastavirtaan keisarillinen sotalaiva, -jossa oli kahdeksan aseellista tshaikistia, tshaikistikapteeni ja -oikeudenpalvelija. Kun he olivat tulleet laivan luo, iskivät he lupaa -kysymättä keksinsä laivaan kiinni ja kiirehtivät heti ulos veneestä -kannelle. - -Kapteeni meni suoraa päätä Timarin luo, joka odotti häntä kajuutan -ovella. - -"Oletteko laivakommissaario?" - -"Palvelijanne." - -"Tällä laivalla matkustaa valenimellä Eutym Trikalis Turkista paennut -khasviar-pasha varastettuine aarteineen." - -"Tällä laivalla matkusti eräs kreikkalainen viljakauppias nimeltä -Eutym Trikalis, ei varastettuja aarteita, vaan ostettua viljaa -mukanaan. Laiva tarkastettiin Orsovassa ja tässä ovat paperit. Tuossa -on ensimmäinen asiakirja; olkaa hyvä ja katsokaa itse, eikö kaikki -ole kuten sanoin. En tiedä mitään turkkilaisesta pashasta." - -"Missä hän on?" - -"Jos hän oli kreikkalainen, on hän Abrahamin luona; jos hän oli -turkkilainen, Muhamedin." - -"Mitä. Ei suinkaan hän ole kuollut?" - -"Onpa niinkin. Tässä on toinen asiakirja, johon on kirjoitettu hänen -viimeinen tahtonsa. Hän kuoli punajuoksuun." - -Kapteeni luki lävitse asiakirjan, katsahti sivultapäin Timeaan, joka -yhä istui samalla paikalla, missä oli kuullut isänsä kuolemansanoman. -Hän ei ymmärtänyt, mitä sanottiin. Kieli oli hänelle vierasta. - -"Kuusi matruusiani ja perämies voivat todistaa, että hän on kuollut." - -"No niin, se oli hänelle onnettomuudeksi eikä meille. Jos hän -on kerran kuollut, täytyy voida sanoa, minne hän on haudattu. -Suvaitsetteko sanoa, minne? Me kaivamme silloin ruumiin ylös -haudasta. Meillä on lähettyvillä mies, joka kyllä on tunteva sen ja -näyttävä toteen, että Ali Tshorbadshi ja Trikalis ovat sama henkilö, -ja siten me ainakin saamme haltuumme varastetut aarteet. Minne hän on -haudattu?" - -"Tonavan pohjalle." - -"Ohoh, se on liikaa. Ja miksi juuri sinne?" - -"Hiljaa, hiljaa! Tässä on kolmas asiakirja, jonka Plescovacz'in -dekantti on antanut, jonka alueella Trikalis kuoli. Vainajalta ei -ainoastaan kielletty kristillistä hautaamista, vaan minua kiellettiin -myös kuljettamasta ruumista maihin. Seudun kansa käski minun upottaa -sen virtaan." - -Kapteeni löi raivostuneena kättään sapelinsa kahvaa vasten. - -"Salama ja jyrinä! Kirotut papit! Kaikkialla niistä on kiusaa. Mutta -voitte te kai edes sanoa, missä se heitettiin virtaan?" - -"Sallikaa minun puhua loppuun saakka, herra kapteeni. Plescovacz'in -väki lähetti neljä miestä laivaan estämään meitä viemästä ruumista -maihin, ja yöllä meidän kaikkien nukkuessa laskivat he tietämättämme -ruumiin, kivillä kuormitettuna Tonavaan. Tässä on heidän omakätinen -todistuksensa siitä; ottakaa se ja etsikää heidät, kuulustelkaa heitä -ja antakaa sitten kullekin heistä ansaittu rangaistus." - -Kapteeni polkaisi jalkaansa ja pyrskähti äkäiseen nauruun lukiessaan -asiakirjaa, jonka hän sitten heitti takaisin Timarille. - -"Onpa se kaunis juttu. Ilmisaatu pakolainen kuolee eikä häntä voida -enää vetää oikeuteen; pappi ei salli häntä haudattavan, talonpojat -heittävät hänet virtaan ja antavat työstään todistuksen, jonka alla -on kaksi nimeä, joita ei milloinkaan kukaan ihminen ole kantanut, -ja johon on merkitty kylien nimiä, joita ei ole koko maailmassa. -Pakolainen häviää Tonavan aaltoihin, ja nyt minä siis saisin ilon -joko naarata koko Tonavan ylös ja alas aina Pancsovasta Szedröön -saakka, taikka lähteä etsimään noita heittiöitä heidän valenimiensä -avulla. Mutta minä en uskalla ottaa takavarikkoon lastia, ennenkuin -pakolainen on tunnettu. Olettepa todella menetellyt oivallisesti, -herra laivakommisaario! Oivallisesti harkittu on juttunne. Ja päälle -päätteeksi on teillä kirjallisia lisiä! Yksi, kaksi, kolme, neljä -kappaletta Olen varma siitä, että, jos pyytäisin teiltä tuon naisen -kastetodistusta, olisi teillä sekin näytettävänä." - -"Jos suvaitsette." - -Timar ei tosin olisi kyennyt sitä näyttämään; mutta hän osasi ottaa -kasvoilleen niin lammasmaisen ilmeen, että kapteeni nauroi ääneensä -ja taputti häntä olalle. - -"Te olette onnenpekka, herra laivakommissaario. Olette pelastanut -nuoren neidon omaisuuden, sillä kun minulla ei ole hänen isäänsä, ei -elävänä eikä kuolleena käsissäni, en uskalla pidättää häntä itseään -enkä laivan lastia. Saatte jatkaa matkaanne, te onnenpekka." - -Näin sanoen hän teki täyskäännöksen. Viimeinen tshaikisti, joka ei -ennättänyt kyllin nopeasti kääntyä sai osalleen korvapuustin, niin -että miesparka oli vähällä vierähtää mereen. Sitten hän komensi -lähtemään. - -Kun hän oli tullut alas, heitti, hän vielä vaanivan katseen taakseen. -Laivakommisaario katseli hänen peräänsä kasvot samassa lammasmaisessa -hymyssä. "Pyhän Barbaran" lasti oli pelastettu. Eikä yksistään se, -vaan myöskin Timea. - - - - -Yhdeksäs luku. - -PYHÄN BARBARAN KOHTALO. - - -"Pyhä Barbara" saattoi nyt häiritsemättä jatkaa matkaansa, eikä -Timarilla ollut muita vaikeuksia kuin ainainen kina vetojuhtien -ajajien kanssa. - -Tonavanmatka Unkarin tasankojen halki on hyvin ikävä. Siellä ei ole -kallioita, ei putouksia, ei vanhoja raunioita, ei mitään muuta kuin -laidunta ja poppeleja, joita kasvaa virran kummallakin rannalla. - -Täällä ei ole paljon mielenkiintoista puheenainetta. - -Monesti ei Timea poistunut hytistään koko päivänä eikä sanaakaan -tullut hänen suustaan. Hän istui yksin alhaalla, ja usein kannettiin -hänelle viety ruoka pois koskemattomana. - -Päivät alkoivat jo käydä lyhemmiksi ja kaunis syksysää muuttui -sateeksi. Viimein sulkeutui Timea kokonaan hyttiinsä eikä Mikael -kuullut hänestä muuta kuin öisin, jolloin syvät huokaukset -tunkeutuivat hänen kuuluvilleen ohuen lautaseinän läpi. Mutta hän ei -milloinkaan kuullut tytön itkevän. - -Raskas suru, joka häntä oli kohdannut, oli kenties ympäröinyt hänen -sydämensä läpipääsemättömällä jääkuorella. - -Kuinka hehkuvan tulisikaan sen rakkauden olla, joka sen sulattaisi! - -"Oi, ystävä parka, kuinka tulit sitä ajatelleeksi? Miksi uneksit -valveilla ollen, uneksit nukkuessasi näistä valkeista kasvoista? -Vaikka hän ei olisikaan noin kaunis, on hän kumminkin rikas ja -sinä köyhä. Mitä hyödyttää sinun kaltaisesi köyhän raukan antaa -ajatustensa askarrella niin rikkaan tytön kuvassa?" - -"Jospa olisikin päinvastoin. Sinä olisit rikas ja hän köyhä!" - -Kuinkahan rikas Timea saattaa olla? -- kysyi Timar itseltään ja alkoi -tehdä laskelmia karkoittaakseen turhat unensa mielestään. - -Hänen isänsä jätti paitsi laivan lastia, joka on noin -kymmenentuhannen tukaatin arvoinen, tuhat tukaattia puhdasta rahaa. -Kenties on hänellä senlisäksi koristeita ja jalokiviä ja tullaan -häntä unkarilaisessa maaseutukaupungissa pitämään rikkaana tyttönä. - -Mutta tässä tuli Timarille eteen arvoitus, jota hän ei voinut -ratkaista. - -Jos Ali Tshorbadshilla olisi ollut yhdentoistatuhannen tukaatin -arvoinen omaisuus, niin olisi tämä painon jälkeen laskettuna vain -kuusitoista naulaa. Kaikista metalleista mahtuu kulta painoon -nähden pienimpään tilaan. Kuusitoista naulaa tukaatteja mahtuu -matkalaukkuun, jonka voi heittää olalleen ja kantaa pois jalan. Minkä -vuoksi on sitten Ali Tshorbadshi muuttanut ne viljaksi ja sillä -lastannut laivan, joka tarvitsee puolitoista kuukautta matkaansa -varten ja jonka täytyy olla varuillaan myrskyjä, vesipyörteitä, -kalliota ja kareja vastaan ja jota kerta toisensa jälkeen pidättää -ruttosulku ja tullitarkastus, jotavastoin hän, aarre matkalaukkuun -sälytettynä, olisi voinut kaikessa rauhassa kahdessa viikossa saapua -Unkariin yli vuorten ja virtain? - -Timar ei voinut keksiä avainta tähän ongelmaan. - -Tämän saman seikan yhteydessä oli toinenkin arvoitus. - -Jos Ali Tshorbadshin omaisuus nyt on vain yhteensä yksitoista -tai, sanokaamme, kaksitoista tuhatta tukaattia (olkoon se nyt -sitten rehellisesti tai epärehellisesti hankittua), minkä vuoksi -järjestää silloin Turkin hallitus sellaisen ajokierroksen, minkä -vuoksi se lähettää sotaprikin, jossa on kaksikymmentäneljä soutajaa -sekä vakoilijoita ja pikalähettejä häntä takaa ajamaan? Sama -rahasumma, jota köyhä laivakomissaario pitää suurena, on Hänen -Ylhäisyydelleen Sulttaanille vain tyhjänpäiväinen ropo. Muuten, jos -onnistutaankin takavarikoimaan joku omaisuus, joka on kymmenen tai -kahdentoistatuhannen tukaatin suuruinen, ei siitä, sittenkuin se on -kulkenut ilmiantajan, takavarikoijan ja kaikkien muiden julkisten -varkaiden käsien läpi, jää tuskin niinkään paljoa sulttaanille, että -se riittää piipulliseen tupakkia. - -Eikö ollut naurettavaa panna niin suuri koneisto käyntiin niin pienen -voiton takia? - -Vai eikö raha ollutkaan tavoteltavana, vaan Timea? Timarilla oli -kyllin paljon romanttisia taipumuksia pitääkseen tätä olettamusta -todenmukaisena, niin vähän kuin se tahtoikaan käydä yhteen hänen -laivakommissaarion kertomataulunsa kanssa. - -Eräänä iltana hajoitti tuuli pilvet, ja kun Timar katsahti ulos -kajuutan akkunasta, näki hän läntisellä taivaanrannalla kuun. -"Punaisen puolikuun." - -Hehkuva kuunsirppi näytti koskettavan Tonavan vesikuvastinta. - -Timarista tuntui kuin olisi kuulla todella ollut ihmiskasvot, -niinkuin se on kuvattu almanakassa, ja kuin olisi se sanonut hänelle -jotakin vinolla suullaan. - -Mutta hän ei voi ymmärtää, mitä se sanoo. Se puhuu vierasta kieltä. - -Kuutautiset kaiketi ymmärtävät sen sanat. Hehän juoksevat sen -jälessä. Mutta eivät unissakävijätkään herätessään muista, mitä se -oli puhunut heille. - -Oli kuin olisi kuu vastannut Timarin kysymyksiin. Mihinkä? Kaikkiin. -Hänen sydämensä tykytykseenkin? Tai hänen laskelmiinsako? Kaikkeen. -Mutta Timar ei osannut tulkita näitä vastauksia. - -Punainen puolikuu sukelsi vähitellen alas Tonavan vesikuvastimen alle -ja lähetti laineista valoheijastuksiaan laivan keulaan ikäänkuin -tahtoen sanoa: "Etkö vieläkään ymmärrä?" - -Viimein veti se sarvensa päänkin hitaasti veden alle ja nyt näytti se -tahtovan sanoa: "Huomenna tulen takaisin ja silloin olet ymmärtävä -minua." - -Perämies arveli, että pitäisi käyttää hyödykseen auringonlaskun -jälkeen kirkastunutta taivasta ja jatkaa matkaa, kunnes tulisi aivan -pimeä. Olihan jo ehditty Almàsiin saakka eikä oltu enää kaukana -Komornista. Täällä oli hänelle kulkuväylä niin tuttua, että hän -voisi torkahdella, ja kuitenkin turvallisesti ohjata laivaa. Aina -"Raaber--Tonavaan" saakka ei virrassa ollut mitään, mikä olisi voinut -aiheuttaa vaaraa. - -Jotakin oli kuitenkin! - -Frizitön alapuolella kuului veden alla heikosti kumea romahdus ja -silloin huusi perämies vetojuhtien ajajalle: "Seis!" - -Timarkin kalpeni ja seisoi hetkisen kuin kivettyneenä. Ensi kerran -koko matkalla hän näytti hämmästyneeltä. - -"Olemme ajaneet puupölkylle", hän huusi perämiehelle. - -Ja tämä väkevä, karkeatekoinen ukko menetti kokonaan tajuntansa, -jätti peräsimen siihen paikkaan ja juoksi ulvoen kuin pieni poika yli -kannen kajuutan luo. - -"Olemme ajaneet puupölkylle!" - -Niin oli todella käynyt. Kun Tonava tulvii, uurtelee se rantoja, ja -puut, jotka temmaistaan juurineen, syöksyvät virtaan, missä juurissa -oleva hiekka ja multa vetää ne pohjaan. Kun rahtilaiva, jota hinataan -vastavirtaa, ajaa tuollaiselle pölkylle, menee sen pohja puhki. - -Kareista ja matalikosta voi perämies pelastaa laivansa; mutta veden -alla väijyviä puupölkkyjä vastaan ei tieto, taito eikä kokemus voi -suojella. Useimmat Tonavalla tapahtuvat haaksirikot aiheutuvat niistä. - -"Olemme hukassa!" vaikeroivat perämies ja miehistö sikin sokin. -Jokainen jätti paikkansa ja juoksi kirstujaan etsimään pelastaakseen -ne veneisiin. - -Laiva laskeutuu poikkipuolin virtaan ja keula alkaa vajota. - -Ei ole ajattelemistakan pelastaa alusta. Se on sula mahdottomuus. -Lastihuone on täynnä viljasäkkejä; ennenkuin ennätetään saada ne -pois tieltä ja vuotopaikka paikatuksi, on laiva aikoja sitten oleva -pohjassa. - -Timar avasi oven Timean hyttiin. - -"Neiti, heittäkää vaippa pian päällenne ja ottakaa tuo lipas -pöydältä. Laivamme painuu pohjaan. Meidän täytyy pelastautua!" - -Puhuessaan hän auttoi tytön päälle lämmintä viittaa ja käski tämän -sitten mennä alas laivaan. Perämies auttaisi häntä. - -Itse hän juoksi omaan hyttiinsä pelastaakseen kirstun, jossa laivan -asiakirjat ja laivan kassa olivat. - -Mutta Johan Fabula ei ajatellut auttaa tyttöä. Hän päinvastoin -raivostui nähdessään tytön. - -"Enkö sitä sanonut, että tuo liitunaama, tuo noita yhteenkasvaneine -kulmakarvoineen syöksisi meidät kaikki turmioon! Hänet olisi meidän -ensiksi pitänyt heittää veteen!" - -Timea ei ymmärtänyt perämiehen sanoja; mutta hän pelästyi tämän -verestäviä silmiä ja piti parempana mennä takaisin hyttiinsä, missä -hän pani maata ja katseli; miten vesi tunkeutui hytin ovesta ja -vähitellen nousi aina vuoteenlaidan kohdalle saakka. Hän ajatteli -itsekseen, että laineet huuhdeltuaan hänet pois täältä veisivät hänet -virran mukana siihen paikkaan, missä hänen isänsä lepäsi Tonavan -pohjalla. Silloin he pääsisivät jälleen yhteen. - -Vesi nousi jo Timarin polviin ennenkuin hän oli saanut koottua -välttämättömimmät tavarat hytissään ja pannut ne arkkuun. Tämä -olallaan hän sitten riensi veneeseen. - -"Missä Timea on?" hän huusi, kun ei nähnytkään tyttöä. - -"Piru sen tietäköön!" murisi perämies, "jospa ei häntä koskaan olisi -ollutkaan!" - -Timar syöksyi takaisin Timean hyttiin, kahlaten jo lantioitaan myöten -vedessä. Hän otti tytön käsivarsilleen. - -"Onko teillä lipas?" - -"On", kuiskasi tyttö. - -Timar ei kysynyt muuta, riensi vain kannelle ja kantoi hänet -veneeseen, missä hän laski tytön keskiteljolle. - -"Pyhän Barbaran" kohtalo ratkaistiin hirveän nopeasti. - -Laivan keula sukelsi alas pohjaan, jonkun minuutin kuluttua nähtiin -vain takakansi ja masto, missä riippui nyt irtonainen vetoköysi -vedenpinnan yläpuolella. - -"Työntäkäämme vesille!" käski Timar soutajia, ja vene lähti -liikkeelle rantaa kohti. - -"Missä lippaanne on?" kysyi Timar tytöltä kun he olivat soutaneet -jonkun matkaa. - -"Tässä se on", hän vastasi näyttäen kädessään olevaa lipasta. - -"Onneton! Sehän on hedelmälaatikko eikä lipas!" - -Timea oli tosiaankin ottanut turkkilaisia sokerihedelmiä sisältävän -laatikon, jonka hän aikoi antaa tuolle toiselle tytölle, uudelle -sisarelleen, ja sen vuoksi unohtanut lippaan, joka sisälsi koko hänen -omaisuutensa. Se oli jäänyt kajuuttaan. - -"Takaisin laivaan!" huusi Timar perämiehelle. - -"Ei kai kukaan liene siksi hullu, että tahtoisi nyt etsiä jotakin -hukkuvasta aluksesta", mutisi Johan Fabula napisten. - -"Käännä ympäri! Ei mitään vastaan puhumista! Minä käsken!" - -Vene souti takaisin. - -Timar ei kääntynyt kenenkään muun puoleen, vaan hypähti itse ylös -kannelle aikoen nousta portaita pitkin kajuuttaan, joka jo oli veden -alla. - -Timean suuret, tummat silmät seurasivat häntä, kun hän katosi -aaltojen alle, aivan kuin ne olisivat tahtoneet sanoa: "Sinäkin siis -menet ennen minua sinne märkään hautaan?" - -Timar tuli esiin vastakkaisen reelingin luona, joka oli veden alla, -mutta hänen täytyi olla äärimmäisen varovainen, sillä laiva oli -laskeutunut sivulleen ja kallistui sille puolelle, missä Timean hytin -ovi oli. Hänen täytyi tarrautua kiinni kajuutan kattoon, jotta ei -olisi luiskahtanut reelingin yli. - -Hän löysi hytin oven. Onneksi ei vesi ollut painanut sitä kiinni, -jolloin häneltä olisi kulunut paljon aikaa sitä auki yrittäessään. - -Sisällä oli aivan pimeä. Vesi ulottui kattoon asti. Tunnustellen -käsillään hän lähestyi pöytää. Lipasta ei sillä ollut. Ehkä tyttö -oli pannut sen vuoteeseen. Vesi oli nostanut sen kattoon. Hänen -täytyi vetää se alas. Ei hän sieltäkään löytänyt lipasta. Ehkä -se oli luistanut alas silloin kun laiva kellahti sivulleen. Hän -haparoi turhaan käsillään pitkin lattiaa. Hänen jalkansa onnistuivat -paremmin. Hän kompastui etsimäänsä esineeseen; lipas oli todella -pudonnut lattialle. Hän otti sen ylös ja yritti päästä vastakkaisen -reelingin luo, missä hänen ei tarvinnut pitää kiinni molemmin käsin. - -Se minuutti, jonka Timar vietti veden alla, tuntui Timeasta -ijäisyydeltä. Hän oli kokonaisen minuutin siellä alhaalla. Koko ajan -pidätti hän henkeään, kuin olisi hän tahtonut koetella, miten kauan -ihminen voi kestää hengittämättä. - -Kun Mikaelin pää sukelsi veden pinnalle, huokasi Timea helpotuksesta. - -Ja hänen kasvonsa hymyilivät silloin, kun Timar ojensi hänelle -pelastetun lippaan. -- Kenties ei lippaan vuoksi! - -"No, herra komissaario", huudahti perämies auttaessaan Timaria -laivaan, "nyt olette kolme kertaa kastunut näiden yhteenkasvaneiden -kulmakarvojen vuoksi. Kolme kertaa!" - -Timea kysyi hiljaa Mikaelilta: "Mitä merkitsevät sanat 'Kolme kertaa' -kreikan kielellä?" - -Mikael käänsi ne. - -Timea katseli kauan häntä ja toisti hiljaa itsekseen: "Kolme kertaa!" - -Soudettiin nyt rantaan Almäs'in suuntaan. Kimaltelevalla, -iltahämärässä teräksenhohtoisella vedenpinnalla näkyi pitkä, -huutomerkin kaltainen viiva, joka oli vedetty valitushuudahduksen -jälkeen tai -- ajatusviiva koko elämäksi. Se oli "Pyhän Barbaran" -masto. - - - - -Kymmenes luku. - -KASVATUSISÄ. - - -Kello kuuden tienoissa illalla oli jätetty uponnut laiva oman onnensa -nojaan, ja jo puoli kahdeksan oli Timar Komornissa Timean kera. -Almàs'ista tuleva pikapostiajuri tunsi hyvin Brazovics'in talon ja -ajoi neljää kulkusilla varustettua hevostaan armottomin ruoskaniskuin -katuja pitkin, sillä hänelle oli luvattu runsaasti juomarahoja, jos -hän mahdollisimman pian veisi matkustajansa määräpaikkaan. - -Mikael nosti Timean alas talonpoikaskärryistä sanoen hänen nyt olevan -kotona. Senjälkeen hän otti rahalippaan viittansa alta ja vei tytön -portaita ylös. - -Atanas Brazovics'in talossa oli kaksi kerrosta, mikä Komornissa -on harvinaista, sillä tavallisesti siellä tyydytään vain yhteen, -senjälkeen kun maanjäristys viime vuosisadalla oli varoittanut -paikkakunnan kansaa. - -Alikerroksessa oli kahvila, jota kauppiaat käyttivät -klubihuoneustonaan. Omistajan perhe asui ylikerrassa. Siinä oli kaksi -sisäänkäytävää portaista ja kolmas keittiön puolelta. - -Timar tiesi, ettei Atanas Brazovics tavallisesti ollut kotona tähän -aikaan. Hän vei senvuoksi Timean suoraa päätä naisten huoneisiin -johtavalle ovelle. - -Näissä huoneissa oli kaikki muodikasta ja komeata, ja etuhuoneessa -seisoi haukotellen miespalvelija. Timar pyysi hänen kutsumaan "nagy -ur'in" s.o. suurherran ylös kahvilasta. - -Tulee näet tietää, että "nagy ur" käytettiin arvonimenä Komornissa -aivan kuin Stambulissakin, vain sillä erotuksella, että kun -siellä yksistään sulttaanilla on tämä nimitys, tuhlataan sitä -Komornissa kauppiaille ja kaikille arvohenkilöille, joita voi lukea -"Spectabilis"-nimityksen piiriin kuuluviksi. - -Sillä välin Timar saattoi tytön naisten luo. Hän puolestaan oli -tosin kaikkea muuta kuin vieraspuvussa, kuten helposti voi kuvitella -ottaen huomioon, mitä seikkailuja hänen oli täytynyt läpikäydä ja -miten läpimärkä hän oli ollut. Mutta hän oli taloon kuuluva henkilö, -jota oli totuttu vastaanottamaan minä aikana hyvänsä ja missä -puvussa hyvänsä; häntä pidettiin "yhtenä palkkalaisenamme." Kun on -senlaatuisista kysymys kohoudutaan etiketin sääntöjen yläpuolelle. - -Ilmoittamisen korvaa emännän ylistettävä tapa pistää päänsä ulos -salin ovesta, niin pian kuin etuhuoneen ovi avataan, katsoakseen, -kuka tulija on. - -Sohvi-rouva on säilyttänyt tämän tapansa palvelijatarajoiltaan. -(Anteeksi, se pääsi tahtomattani kynästäni!) No niin, Atanas-herra -on kohottanut hänet arvoonsa alemmasta säädystä; se oli -rakkausavioliitto. Älköön sitä kukaan moittiko. - -En minäkään pahansuovasta panetteluhalusta tässä mainitse, että -Sohvi ei armollisena rouvanakaan voinut päästä entisistä tavoistaan; -teen sen vain luonnekuvauksen vuoksi. Hänen vaatteensa olivat sen -näköiset kuin hän olisi ne saanut lahjaksi herrasväeltään; hänen -tukkalaitteestaan pisti aina edessä tai takana vallaton hiustupsu -esiin; hänen loistavimmissakin puvuissaan oli aina jotakin -rypistynyttä tai litistynyttä; ellei muuta ollut, täytyi hänen -ainakin läntistyneillä kengillä seurata entisiä taipumuksiaan. -Uteliaisuus ja juorut olivat hänen keskustelunsa alkutekijät. -Keskustelussaan hänellä muutoin oli tapana käyttää niin huonosti -vieraskielisiä sanoja, että vieraat, hänen käyttäessään niitä -suuremmassa seurassa huiskin haiskin, olivat vähällä pudota -tuoliltaan pidätetystä naurusta. Sitäpaitsi hänellä oli tuo oiva tapa -puhua kovin äänekkäästi; hänen puheensa oli alituista huutamista, -aivan kuin häntä olisi pistetty puukolla, ja hän alituisesti olisi -huutanut apua. - -"Oi, Herra Jesta, Mikael herra!" hän kirkui. "Mistä olette saanut -käsiinne tuon pienen, kauniin neidin? Ja mikä ihmeen lipas teillä on -kainalossanne! Tulkaapa sisään! Kas, kas, Atalia, mitä Timarilla on!" - -Mikael antoi Timean mennä edellä. Sitten hänkin astui sisään -tervehtien kohteliaasti läsnäolevia. - -Paitsi talon rouvaa oli huoneessa eräs nuori tyttö ja eräs mies. - -Tyttö on ylväs, täydellinen kaunotar, joka solakkuudestaan -huolimatta, ei halveksi kureliiviä. Korkeat korot ja pään päälle -laitettu korkea hiuslaite saavat hänet näyttämään vielä pitemmältä -kuin hän itse asiassa on. Hänellä on käsissään puolihansikkaat -ja sormissa pitkät ja terävät kynnet. Kasvojen piirteissä lepää -itsetietoinen sulo. Hänellä on paisuvat, hieman ulos pistävät huulet, -ruusuinen iho ja kaksi riviä häikäisevän valkeita hampaita, jotka hän -mielellään näyttää. Hänen hymyillessään muodostuu poskiin ja leukaan -pienet kuopat. Tummat kulmakarvat kaartuvat mustien säihkyvien -silmien yllä, jotka loistavat sitä kirkkaampina, kun ne pistävät -ulos voimakkaasti -- kuin hyökäten. Heittäen päätään taaksepäin ja -kohottaen ylväästi poveaan osaa tämä kaunis olento ottaa vaikuttavan -asennon. - -Sellainen on Atalia-neiti. - -Mies on noin kolmekymmenvuotias nuori upseeri, jolla on avoimet -huolettomat kasvot ja mustat, tuliset silmät. - -Senaikuisen sotilassäännön mukaisesti on leuka sileäksi ajeltu, pieni -puolikuunmuotoinen poskiparta vain ympäri kasvoja. Upseeri on puettu -orvokinväriseen hännystakkiin, jonka kaulus ja rintapielet ovat -punaisesta sametista. Sellainen on insinööri osaston univormu. - -Hänetkin Timar tuntee. Hän on herra Katshuka, linnoituksen -yliluutnantti ja samalla muonavarojen intendentti -- jotakuinkin -omituinen yhdistelmä, mutta sellainen hän nyt kuitenkin on. - -Luutnantti huvitteleihe piirtämällä edessään istuvan neidon kuvaa. -Yhden hän on jo valmistanut päivänvalossa ja yrittää nyt uutta -lampunvalossa. - -Tässä taiteellisessa askaroimisessa häiritsi häntä Timean sisääntulo. - -Tällä hetkellä oli tuossa hoikassa hennossa lapsessa jotakin -aavemaista. Oli kuin varjo tai aave olisi astunut esiin pimeydestä. - -Kun herra Katshuka katsahti ylös piirustuslaudastaan ja kääntyi -ympäri, veti hän tummanpunaisella pastellivärillään viivan kuvan -otsaan, jota leivänsisuksella olisi vaikea saada lähtemään. -Nähdessään Timean hän hypähti tahtomattaan ylös tuoliltaan. Ataliakin -nousi. Kuka hän mahtoi olla? - -Timar kuiskasi kreikaksi jotakin Timean korvaan, jolloin hän meni -Sohvi-rouvan luo ja suuteli tätä kädelle. Itse hän sai suudelman -poskelleen. Timar kuiskasi taas hänen korvaansa. Tyttö meni aran -kuuliaisen näköisenä Atalian luo ja katsoi häntä tarkkaavaisesti -kasvoihin. Suutelisiko hän niitä vai lankeisiko uuden sisarensa -kaulaan? Atalia näytti kohottavan päänsä vieläkin korkeammalle; -Timea kumartui silloin hänen kätensä ylitse ja suuteli sitä -- ei -niin paljon kättä kuin miellyttävää hirvennahkaa. Atalia salli näin -tapahtuvan. Hän heitti leimuavan katseen Timean kasvoihin, toisen -upseeriin ja työnsi huulensa vieläkin ulommas. Herra Katshuka seisoi -kokonaan ihailuun vaipuneena. - -Mutta yhtä vähän hänen ihailunsa kuin Atalian leimuava katse sai -aikaan minkäänlaista liikettä Timean kasvoilla. Ne pysyivät valkeina -kuin hengettären. - -Timar itse oli suuresti hämillään. -- Miten voisi hän tässä, upseerin -läsnäollessa, esittää tyttöä ja kertoa, millä tavoin hän oli saanut -hänet haltuunsa? - -Herra Brazovics päästi hänet pulasta. Kauheasti kolaten hän astui -sisään. Hän oli juuri alhaalla kahvilassa -- kaikkien kantavieraiden -hämmästykseksi -- lukenut ääneen "Augsburger Zeitung'ista", miten -eronnut pasha ja khanizari Ali Tshorbadshi tyttärensä kera oli -paennut "Pyhällä Barbaralla", pilkannut turkkilaisien virkamiehien -valppautta ja päässyt itse turvaan Unkariin. - -"Pyhä Barbara" on hänen oma viljalaivansa. Ali Tshorbadshi on hänen -vanha tuttunsa, vieläpä sukulaisensakin, äidinpuolelta. Ihmeellinen -maailmantapahtuma! - -Voi arvata, kuinka Atanas-herra työnsi tuolinsa taaksepäin, -palvelijan ilmoittaessa herra Timarin äskettäin saapuneen mukanaan -kaunis neiti ja kainalossaan pronsinen lipas. - -"Se on siis totta!" huudahti Atanas-herra ja lähti juoksemaan -asuntoonsa, ohirynnätessään töytäisten tuoliltaan pelipöydän ääressä -istuvia herroja. - -Brazovics oli mies, joka ui rasvassa. Hänen ihramahansa käveli aina -puoli askelta hänen edellään. Hänen kasvonsa olivat kuparinkarvaiset -hänen kalvetessaan ja orvokinväriset hänen punastuessaan. Jos -hän oli ajanut partansa aamulla, oli hänen leukansa karvainen jo -illalla; ja hänen karheat viiksensä tuoksuivat tupakille, nuuskalle -ja kaikenlaisille alkoholiaineille. Hänen kulmakarvansa muodostivat -pensasmaisen vallin hänen ulos pistävien ja aina verestävien -mulkosilmiensä yläpuolelle. (Hirveä ajatus, että kauniin Atalian -silmät vanhuudessa tulisivat olemaan isän silmien kaltaiset!) - -Ja kun herra Brazovics avaa suunsa, käy täysin ymmärrettäväksi, -että Sohvi-rouva huutaa niin hirveästi. Hänen miehensäkään ei osaa -puhua huutamatta, erotus on vain siinä, että tällä on bassoääni kuin -virtahevosella. Tietenkin täytyy Sohvi-rouvan, saadakseen äänensä -kuuluviin hänen äänensä rinnalla, kohottaa se kirkunaksi. On kuin -aviopuolisot olisivat lyöneet vetoa keskenään siitä, kumpi heistä -ensinnä saisi kuristustaudin tai halvauksen. Kumpi tulee voittamaan -vedon on vaikeata sanoa; herra Brazovics'in korvat ovat kuitenkin -aina pumpulilla tukitut ja Sohvi-rouva kantaa aina kaulassaan -liinaista huivia. - -Huohottaen innostuksesta ja kiireestä hyökkäsi herra Brazovics -naisten huoneeseen, jonne hänen kumiseva äänensä oli tunkeutunut -ennen häntä itseään. - -"Onko Mikael täällä neidin kera, missä neiti on? Missä Mikael on?" - -Mikael oli juossut häntä vastaan pidättääkseen häntä ovella. - -Herra Brazovics'iin nähden pidätys olisi kenties voinutkin onnistua; -mutta hänen raskasta ihramahaansa, ei mikään voi seisauttaa, kun se -kerran on päässyt vauhtiin. - -Mikael iski hänelle silmää huomauttaakseen hänelle vieraan henkilön -olevan kuulemassa. - -"Oh, ei se mitään tee! Häneltä ei sinun tarvitse salata mitään. Me -olemme 'suljetussa seurassa.' Luutnantti kuuluu myös perheeseemme. -Hahaha! Älä loukkaannu, Atalia. Koko maailmahan sen jo tietää. Voit -puhua avoimesti, Mikael! Onhan se jo sanomalehdissäkin." - -"Mitä on sanomalehdissä?!" huudahti Atalia kiivaasti. - -"No, no, sinä et siellä ole, mutta sitä vastoin on siellä uutinen, -että ystäväni, Ali Tshorbadshi-pasha, lihallinen serkkuni, khanizari, -on paennut tänne Unkariin tyttärineen ja aarteineen minun 'Pyhällä -Barbarallani!' Eikö olekin tuo hänen tyttärensä? Rakas, pikku olento!" - -Näin sanoen herra Brazovics hyökkäsi tytön kimppuun, sulki hänet -syliinsä ja painoi kaksi suudelmaa hänen valkeille kasvoilleen, kaksi -kaikuvaa, pahanhajuista, märkää suudelmaa, joista tyttö meni aivan -pyörälle päästään. - -"Sinä olet kunnon poika Mikael, kun olet tuonut hänet onnellisesti -tänne. Oletteko antaneet hänelle lasin viiniä? Sohvi, mene heti -antamaan hänelle lasi viiniä!" Sohvi-rouva ei ollut kuulevinaan. -Herra Brazovics heittäytyi nojatuoliin, veti Timean polviensa väliin -ja silitteli rasvaisilla, hikisillä käsillään hänen hiuksiaan. - -"Ja missä on arvoisa ystäväni khanizari? Missä hän on?" - -"Hän on kuollut matkalla", vastasi Timar hiljaa. - -"Oi, sepä surullista!" huudahti herra Brazovics koettaen vetää -pyöreät kasvonsa viisikulmaisiksi ja veti kätensä pois lapsen -pään päältä. "Mutta ei kait hänelle ole muuten tapahtunut mitään -onnettomuutta?" - -Merkillinen kysymys! - -Mutta Mikael ymmärsi sen. - -"Hän on uskonut huostaani omaisuutensa, jotta jättäisin sen hänen -tyttärensä kera teille. Teistä on tuleva hänen kasvatusisänsä ja te -olette holhoava hänen omaisuuttaan." - -Nämä sanat kuullessaan tuli herra Brazovics jälleen liikutetuksi. Hän -otti Timean pään käsiensä väliin ja painoi sitä rintaansa vastaan. - -"Olen pitävä häntä omana lapsenani! Omana lihallisena tyttärenäni!" - -Ja nyt tuli purkaus. Läiskis! Läiskis! Toinen suudelma toisensa -perästä läiskähti uhriraukan otsalle ja poskille. - -"Entä mitä sinun lippaassasi on?" - -"Ne rahat, jotka minun piti jättää teille." - -"Aha, hyvä, hyvä, Mikael. Paljonko niitä on?" - -"Tuhat tukaattia." - -"Mitä, häh?" huusi herra Brazovics ja työnsi Timean luotaan. "Vain -tuhat tukaattia? Mikael, sinä olet varastanut loput!" - -Timarin kasvot värähtivät. - -"Tässä on vainajan omakätinen testamentti. Hän itse sanoo siinä -jättäneensä haltuuni tuhat tukaattia puhtaassa rahassa. Hänen muu -omaisuutensa on laivan lastissa, jota on kymmenentuhatta puolikappaa -vehnää." - -"Ahaa! Se muuttaa asian. Kymmenen tuhatta puolikappaa vehnää -on Wienin-merkinnän, siis kahdentoista guldenin viidenkymmenen -kreutzerin mukaan satakaksikymmentäviisituhatta guldenia eli 50,000 -guldenia hopeassa. Tule tänne, pikku sydänkäpyseni ja istu tuohon -polvelleni; olethan kait väsynyt? Ja onko unohtumaton, uskollinen -ystäväni jättänyt minulle mitään muuta sanaa?" - -"Hän pyysi minua sanomaan teille, että olisitte itse läsnä säkkejä -avattaessa, niin ettei niiden sisällystä vaihdettaisi toiseen, sillä -hänellä oli puhdasta viljaa!" - -"Tietenkin olen itse oleva läsnä. Se on itsestään selvää! Missä -sitten on laiva viljalastineen?" - -"Almàsin alapuolella, Tonavan pohjalla." - -Nyt herra Brazovics työnsi Timean kauas tyköään ja hypähti -raivostuneena tuoliltaan. - -"Mitä kuulenkaan? Onko kaunis laivani uponnut kymmenentuhatta -puolikappaa vehnää lastinaan? Voi teitä hirtehiset, teitä lurjukset! -Olitte tietysti kaikki juovuksissa? Panetan teidät kaikki -vankeuteen. Perämiehen panetan rautapaitaan. Palkkaanne pidätän. -Ne kymmenentuhatta guldenia, jotka olet antanut takuuksi, minä -takavarikoin. Sinä et niitä saa takaisin. Mene tekemään valitus, -minne tahdot!" - -"Teidän laivanne ei ollut enemmän kuin kuudentuhannen guldenin -arvoinen ja se on vakuutettu täydestä arvostaan Komornin -vakuutusyhtiössä. Te ette ole kärsinyt mitään vahinkoa." - -"Vaikka se olisi sataa kertaa vakuutettu, vaadin minä sittenkin -vahingonkorvausta sinulta _lucrum cessans'in_ [tappio, joka on -syntynyt siten, että tappion kärsinyt on saanut samalla aineellista -etua] nojalla. Tiedätkö, mitä lucrum cessans on? No, jos tiedät, niin -käsität myös, että sinun kymmenentuhatta guldeniasi menevät viimeistä -kreutzeriä myöten." - -"Siitä saamme puhua toiste", vastasi Timar levollisesti. "Siihen -jää kyllä aikaa; mutta mitä uponneeseen lastiin tulee, ei ole aikaa -kadottaa hetkeäkään, sillä kuta kauemmin se on veden alla, sitä -huonommaksi se käy." - -"Mitä minä siitä välitän, miten sen käy?" - -"Te ette siis välitä siitä? Te ette tahdo henkilökohtaisesti olla -läsnä sitä ylös otettaessa." - -"En, piru vie, tahdokaan. Mitä minä tekisin kymmenellätuhannella -puolikapalla veden kastelemaa vehnää? En kait voi tehdä siitä edes -jähmikettä? Vai laittaisinko liisteriä? Vieköön piru sen roskan, jos -hän voi käyttää sitä." - -"Tuskinpa voinee; mutta vilja on joka tapauksessa myytävä. Myllärit, -tehtailijat, navetan vuokraajat ja talonpojatkin, joilla on viljan -puute, tarjoovat aina jotakin. Sitäpaitsi on laiva tyhjennettävä. -Sillä tavoin voidaan toki saada jonkun verran rahoja." - -"Rahoja! (Tämä sana raivasi itselleen aina tien kauppiaan pumpulilla -täytettyjen korvien läpi.) Hyvä! Huomispäivänä annan sinulle -valtakirjan myydä laiva sisältöineen päivineen." - -"Minun täytyy saada valtakirja heti. Jos odotamme huomiseen, on lasti -aivan pilaantunut." - -"Hetikö? Tiedäthän, etten öiseen aikaan milloinkaan pane kynää -paperille. Se on tapojani vastaan." - -"Olen ajatellut sitä edeltäkäsin ja sen vuoksi ottanut mukaani -valmiiksi kirjoitetun valtakirjan. Teidän on vain kirjoitettava -nimenne sen alle. Tässä on mustetta ja kynä." - -Mutta nyt puuttui Sohvi-rouva puheeseen. "Täällä minun huoneessani -en salli kirjoitettavan", hän huusi. "Se vielä puuttuu, että -tahraatte musteella uuden mattoni! Mene omaan huoneeseesi, jos -haluat kirjoittaa. Ja sitten pyydän sinua olemaan tappelematta -palvelusväkesi kanssa täällä. Tämä on minun huoneeni." - -"Mutta minun taloni!" karjasi "suurherra." - -"Ja minun huoneeni." - -"Täällä olen minä isäntä." - -"Ja minä emäntä!" - -Kiljuminen ja karjuminen oli siitä hyvä, että herra Brazovics -raivostui ja vain osoittaakseen olevansa isäntä talossaan tarttui -kynään ja allekirjoitti valtakirjan. - -Mutta kun Timarilla vihdoinkin oli tämä käsissään, hyökkäsivät -molemmat hänen kimppuunsa ja syytivät sellaisen nuhteiden ja -haukkumasanojen ryöpyn hänen niskaansa, että hänen olisi täytynyt -kylpeä Tonavassa pestäkseen itsensä niistä puhtaaksi. - -Sohvi-rouva tähtäsi tosin vain epäsuorasti Timariin nuhdellessaan -miestään siitä, että tämä antoi valtakirjoja sellaisille repaleisille -likaisille miehille, sellaisille juopporentuille kuin Timar. Miksi -hän ei uskonut asiaa jollekin muulle laivakirjurille, kuin Timarille, -joka tietenkin joisi ja pelaisi rahat, joita saataisiin. - -Timar seisoi yhtä järkähtämättömän levollisena keskellä tätä melua, -kuin uhmatessaan aaltoja Rautaportissa. - -Lopulta hän keskeytti vaitiolonsa. - -"Tahdotteko ottaa vastaan rahat, jotka kuuluvat isättömälle -ja äidittömälle tytölle, vai jätänkö ne kaupungin lastenkodin -johtokunnalle?" - -Tämän viime kysymyksen kuullessaan herra Brazovics säikähtyi. - -"No", jatkoi Timar, "tulkaa sitten kanssani konttoriin, jos -suvaitsette, järjestämään asia siellä, sillä en minäkään pidä -_palvelusväen torasta_." - -Tällä sadanviidenkymmenen punnan karkeudella hän sai aikaan sen, että -sekä herra että rouva äkkiä vaikenivat. Ihmisiin, jotka tällä tavoin -toruvat ja sättivät, on aimo annos raakuutta aina varmin keino. -Brazovics otti kynttiläjalan sanoen: - -"No, hyvä, tule rahoinesi kanssani!" - -Sohvi-rouva näytti äkkiä tulevan mitä parhaalle tuulelle ja kysyi -Timarilta, eikö tämä tahtoisi ensin juoda lasin viiniä. - -Timea oli aivan ällistynyt siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. -Hän ei ymmärtänyt mitään siitä, mitä puhuttiin, sillä kieli oli -hänelle vierasta, ja yhtä vähän hän pystyi selittämään liikkeitä ja -ilmeitä, jotka seurasivat sanoja. - -Minkätähden kasvatusisä syleilee ja suutelee häntä toisella hetkellä -ja toisella taas työntää hänet luotaan? Minkätähden hän ottaa hänet -taas polvelleen heti työntääkseen hänet uudelleen pois? Minkätähden -molemmat huutavat tuolle miehelle, joka seisoo heitä kuunnellessaan -yhtä tyynenä, kuin hän on nähnyt hänet myrskyssä ja rajuilmassa, -siksi kunnes hän viimein vihastumatta sanoo pari sanaa saaden siten -nuo kaksi, jotka äsken reuhtoivat toinen toisilleen, vaikenemaan ja -pysymään loitolla? - -Ja tämä mies, joka oli tähän saakka uskollisesti seurannut häntä, -joka "kolme kertaa" oli hypännyt veteen hänen tähtensä, ja joka -oli ainoa, jonka kanssa hän voi puhua omaa kieltään, hän oli nyt -poistumaisillaan varmaankin ijäksi, eikä hän enää saisi kuulla hänen -ääntään. - -Sittenkin! Se kaikuu vielä kerran hänen korviinsa. Ennenkuin Timar -astui kynnyksen yli, kääntyi hän Timean puoleen ja sanoi kreikaksi: - -"Timea-neiti, tässä on se, joka teillä oli muassanne." - -Ja näin sanoen hän veti esiin piilosta, viittansa alta, hedelmärasian. - -Timea juoksi hänen luokseen, otti rasian hänen kädestään, riensi -Atalian luo ja ojensi hänelle ystävällisesti hymyillen lahjan, jonka -hän oli tälle tuonut vieraasta maasta. - -Atalia avasi rasian. - -"Fi donc!" hän huudahti; "sehän haisee ruusuvedelle, aivankuin -piikojen nenäliinat, heidän mennessään kirkkoon sunnuntaisin." - -Timea ei ymmärtänyt hänen sanojaan, mutta siitä tavasta, jolla -huulet työnnettiin esiin ja siitä nenännyrpistyksestä, joka seurasi -sanoja, hän saattoi kuitenkin jotakuinkin hyvin arvata niiden -sisällön -- ja se teki hänet sangen surulliseksi. Hän yritti vielä -kerran tarjoomalla Sohvi-rouvalle. Mutta rouva pyyteli anteeksi -sanoen itsellään olevan huonot hampaat eikä senvuoksi voivansa syödä -makeisia. Aivan alakuloisena hän silloin kääntyi luutnantin puoleen. -Hänen mielestään hedelmät olivat hyvin herkullisia, ja hän otti niitä -kolme kertaa suun täydeltä, josta syystä Timea kiitollisena hymyili -hänelle. - -Timar seisoi ovella ja näki hänen hymynsä. - -Äkkiä Timean mieleen johtui tarjota Timarillekin. Mutta nyt se oli -myöhäistä, sillä hän oli jo mennyt. - -Heti senjälkeen otti luutnanttikin jäähyväiset ja läksi. - -Maailmanmiehenä, jommoinen hän oli, kumarsi hän Timeallekin, mikä -teki tälle hyvää. - -Hetki sen jälkeen Brazovics palasi, ja nyt olivat he neljä yksinään. - -Brazovics ja Sohvi-rouva alkoivat puhua keskenään siansaksaa, joka -oli olevinaan kreikkaa. Timea tajusi silloin tällöin sanan, mutta -kieli tuntui hänestä sittenkin vieraammalta kuin se kieli, josta hän -ei ymmärtänyt sanaakaan. - -He neuvottelivat siitä, mitä tuolle tytölle olisi tehtävä, joka -oli lähetetty heidän niskoilleen. Koko hänen perintönsä supistui -kahteentoistatuhanteen guldeniin. Vaikka olisikin mahdollista -saada jotakin vedenturmelemasta vehnästä, ei se kuitenkaan -riittäisi kasvattamaan hänestä neitiä, joksi Atalia oli kasvatettu. -Sohvi-rouvan mielestä oli häntä joka suhteessa pidettävä palvelijana; -hänen tulisi oppia keittämään, lakaisemaan, pesemään ja silittämään. -Ei kukaan muu kuin ehkä joku "kirjuri", joku laivakommissaario, -ottaisi häntä vaimokseen, koska hänellä oli niin vähän rahaa, -ja olisi parempi hänelle, jos hänet kasvatettaisiin palvelijan -kuin neidin tavoin. Mutta siitä ei Brazovics tahtonut kuulla -puhuttavankaan, -- mitä maailma siitä sanoisi? Loppujen lopuksi -oltiin yhtä mieltä keskitiestä. Timeaa ei kohdeltaisi palvelijana, -vaan kasvattilapsena. Hän söisi perheen pöydässä, mutta auttaisi -tarjoilemisessa. Häntä ei pantaisi pesupaljun ääreen seisomaan; -mutta hän saisi huolehtia Atalian hienommasta pyykistä. Hän saisi -ommella mitä talossa tarvittiin, mutta ei kamarineidin huoneessa, -vaan ylhäällä herrasväen puolella. Hän auttaisi Ataliaa pukuhommissa; -siitä pitäisi koitua hänelle iloakin. Hän ei tulisi nukkumaan -palvelusväen, vaan Atalian huoneessa. Atalia tarvitseisi sitäpaitsi -jonkun, joka pitäisi hänelle seuraa ja olisi hänen käytettävissään. -Palkaksi voitaisiin hänelle antaa vaatteita, joita Atalia ei enää -halunnut käyttää. - -Tyttö, jolla oli vain kaksitoistatuhatta guldenia, saattoi kiittää -Jumalaa, että hänen osalleen tuli sellainen kohtalo. - -Ja Timea olikin tyytyväinen osaansa. - -Suuren, hänelle käsittämättömän onnettomuuden tapahduttua, joka -yht'äkkiä heitti hänet vieraitten ihmisten pariin, tarrautui hyljätty -raukka kiinni jokaiseen olentoon, jonka läheisyyteen hän joutui. Hän -oli mukautuvainen ja palvelevainen. Se on turkkilaistytön kohtalo. - -Hänelle teki hyvää saada illallispöydässä istua Atalian vieressä, -eikä häntä tarvinnut muistuttaa, hän nousi itsestään ylös vaihtamaan -lautasia ja kuivaamaan veitsiä ja haarukkoja. Ja hän teki kaikki -iloisena ja ystävällisen huomaavaisena. Tyttöraukka pelkäsi loukata -kasvatusvanhempiaan, näyttämällä olevansa suruissaan, vaikka -hänellä kuitenkin olisi ollut kyllin syytä siihen. Etenkin pyrki -hän miellyttämään Ataliaa. Niin usein kun hän katsahtikin Ataliaan, -ilmaisivat hänen kasvonsa sitä tosi-ihailua, jota nuoret tytöt -tuntevat täydessä kukoistuksessa olevaa naisellista kauneutta -kohtaan. Useasti hän vaipui kokonaan katselemaan Atalian ruusuisia -kasvoja ja loistavia silmiä. - -Tämä nuori lapsensielu luuli, että sen, joka oli niin kaunis, -täytyisi olla myöskin hyvin hyvä. - -Hän ei ymmärtänyt Atalian puhetta, sillä tämä ei osannut edes huonoa -kreikkaa, kuten vanhemmat. Mutta Timea koetti aina hänen silmistään -arvata, mitä hän halusi. - -Aterian jälkeen, jonka aikana Timea, tottumaton kun oli rasvaiseen -ravintoon, ei juuri nauttinut muuta kuin leipää ja hedelmiä, mentiin -saliin. Siellä Atalia istuutui pianon ääreen. Timea kyyristyi -pallille hänen viereensä ja katseli hartaalla ihmetyksellä hänen -sormiensa nopeita liikkeitä. - -Sitten näytti Atalia hänelle sen kuvan, jonka luutnantti oli -piirtänyt. Timea löi kätensä yhteen hämmästyksestä. - -"Sinä et kai milloinkaan ole nähnyt sellaista?" - -"Missä hän olisi sellaista nähnyt?" puuttui herra Brazovics puhumaan. -"Turkissa on kielletty kuvauttamasta itseään. Siellähän on juuri -puhjennut kapina siitä syystä, että sulttaani antoi maalata kuvansa -ja ripusti sen divaaniin. Ali Tshorbadshi raukka oli sekaantunut -kapinaan ja hänen täytyi senvuoksi paeta. Tshorbadshi-parka, että -hänkin oli sellainen houkkio!" - -Kun Timea kuuli isänsä nimen, suuteli hän Brazovicsia kädelle. Hän -luuli tämän rukoilleen hurskasta siunausta vainajalle. - -Atalia poistui vihdoin huoneesta mennäkseen nukkumaan. Timea kantoi -hänen edellään kynttilää. - -Atalia istuutui yöpöytänsä ääreen, katseli kuvastimeen, huokasi -syvään ja vaipui sitten väsyneenä ja pahantuulisena nojatuoliinsa. -Timea olisi tahtonut mielellään tietää, miksi nuo kauniit kasvot -äkkiä saivat niin surullisen ilmeen. - -Hän otti kamman Atalian tukasta, päästi taitavasti irralleen -palmikon ja palmikoksi uudelleen tuuheakiharaisen, kastanjanruskean -tukan. Senjälkeen Timea irroitti Atalian korvista renkaat, jota -tehdessään hänen päänsä tuli niin lähelle Ataliaa, että tämän täytyi -kuvastimessa nähdä molemmat vastakohtaiset kasvot vierekkäin. Toiset -olivat niin loistavat, niin ruusuiset, niin viehkeät, toiset niin -kalpeat ja lempeät. Ja kuitenkin hypähti Atalia harmistuneena ylös -tuoliltaan ja työnsi jalallaan toalettipöydän syrjään. "Menkäämme -nukkumaan!" - -Valkeat kasvot olivat heittäneet varjon hänen kasvoihinsa. - -Timea kokosi hujan hajan heitetyt vaatekappaleet ja asetti ne omasta -vaistostaan sileästi ja siististi päällekkäin. - -Senjälkeen hän lankesi polvilleen Atalian eteen ja alkoi vetää sukkia -hänen jaloistaan. Atalia salli sen tapahtua. - -Ja kun Timea oli saanut pois toisen hienon silkkisukan ja piteli -lumivalkoista jalkaa, jota ei mikään kuvanveistäjä olisi voinut -marmoriin hakata, sylissään kumartui hän ja suuteli sitä. Atalia -salli senkin tapahtua. - - - - -Yhdestoista luku. - -HYVÄ NEUVO. - - -Luutnantti Katshuka kulki kahvilan lävitse ja tapasi siellä Timarin, -joka hörppi väkevää kahvia. - -"Olen märkä ja läpeensä jäässä ja minun täytyy jo tänään tehdä pitkä -matka", sanoi Timar upseerille, joka ystävällisesti riensi hänen -luokseen ja puristi hänen kättään. - -"No, tulkaa sitten minun luokseni juomaan lasi punssia." - -"Paljon kiitoksia, mutta minulla ei ole aikaa. Minun on heti paikalla -riennettävä vakuutusyhtiöön saadakseni sieltä avustusta uponnutta -lastia ylös ottaessani, sillä mitä kauemmin se on veden alla, sitä -enemmän se vahingoittuu. Sieltä minun täytyy juosta pormestarin luo, -niin että hän voi ajoissa lähettää jonkun Almàsiin toimittamaan -huutokauppaa; sitten on minun juostava sikokauppiaiden ja ajurien -luona kehoittamassa heitä huutokauppaan ja senjälkeen matkustan -tänä yönä Totisiin käydäkseni sikäläisissä jähmiketehtaissa. Siellä -voidaan parhaiden käyttää vedenturmelemaa vehnää. Kenties voin sillä -tavoin pelastaa edes osan lapsi-raukan omaisuutta. Mutta tosiaankin -minulla on sinulle kirje jonka sain Orsovassa." - -Katshuka luki kirjeen ja sanoi sitten Timarille: - -"Hyvä on toveri! Toimita asiasi kaupungilla, mutta tule sitten -puoleksi tunniksi luokseni. Asun 'Anglian' tykönä: portin päällä -on kilpi, jossa on suuri kaksoiskotka. Pikapostiajurin syöttäessä -hevosia juomme yhdessä lasin punssia ja puhelemme järkevästi. Mutta -tulekin varmasti." - -Timar lupasi ja läksi asioilleen. - -Kello kävi kai yhdettätoista, kun hän kaupungin kävelypaikan -vieressä, jolle oli annettu nimeksi "Anglia", astui kaksikotkaisella -kilvellä koristetusta portista sisään. - -Katshukan palvelija odotti häntä porttikäytävässä ja johdatti hänet -isännän huoneeseen. - -"No, luulinpa sinun olevan naimisissa Atalian kanssa jo kauan ennen -paluutani sieltä alhaalta", alkoi Timar puhua. - -"Niinpä niin, mutta se ei tahdo oikein käydä päinsä. Milloin on -toisella, milloin toisella puolella pieni 'mutta.' Tuntuu miltei -siltä, kuin toisella meistä ei olisi varsin suurta halua." - -"Ohoh, voitpa olla varma Atalialla ainakin olevan." - -"Tässä maailmassa ei voi olla varma mistään, kaikkein vähimmin -naissydämestä. Minä sanon vain yhden asian: ei pidä olla kauan -kihloissa. Sensijaan että lähestyttäisiin toisiaan, joudutaan vain -erilleen. Opitaan tuntemaan toinen toisensa viat ja heikkoudet. Jos -se tapahtuu vasta häitten jälkeen, ajatellaan: Olkoon menneeksi. -Jumalan nimessä, ei sitä enää voi auttaa. -- Ota se viittaukseksi -omasta kohdastasi toveri! Jos joskus rakastut ja aijot mennä -naimisiin, niin älä harkitse kauan, sillä jos alat punnita asiaa, -niin tulee lopulta ero." - -"No, mitä sinuun tulee, en luulisi punnitsemisesta koituvan vaaraa, -kun sinulla on niin rikas tyttö morsiamena." - -"Rikkaus, ystäväiseni, on sangen suhteellista. Usko pois, jokainen -aviovaimo osaa kuluttaa myötäjäistensä korot. Sitäpaitsi ei kenkään -ole selvillä herra Brazovicsin tuloista. Hän antautuu lakkaamatta -yrityksiin, joita hän ei ymmärrä ja joihin hän ei kiinnitä -riittävästi huomiota. Hänen käsiensä lävitse kulkee paljon rahoja, -mutta hän ei osaa kauppiaan tavoin huolellisen kirjanpidon avulla -tehdä selkoa itselleen, onko hän voittanut ja miten paljon, vai onko -hävinnyt asioissaan." - -"Minä puolestani luulen hänen asiansa olevan hyvin. Ja Ataliahan on -hyvin kaunis ja sivistynyt." - -"Niin on, niin on, mutta miksi sinä ylistät Ataliaa, kuten hevosta, -jota myydään markkinoilla? Puhukaamme mieluummin asioista, jotka -koskevat sinua." - -Jos Katshuka olisi voinut nähdä Timarin sydämeen, niin olisi hän -huomannut äskeisen puheenaineen myöskin koskeneen ystäväänsä -jotakuinkin läheltä. Timar oli johtanut keskustelun Ataliaan siitä -syystä... siitä syystä, että hän kadehti luutnantilta Timean -hymyilyä. Oli kuin hän olisi tahtonut sanoa luutnantille: "Sinulle ei -Timea saa hymyillä. Sinä olet toisen sulhanen. Nai nyt jo viimeinkin -Atalia!" - -"Puhukaamme siis järkevämpiä asioita", jatkoi upseeri. "Orsovalainen -ystäväni kehoittaa minua ottamaan sinut suojelukseeni. Hyvä on, -tahdon koettaa. Sinä olet nyt sangen tukalassa asemassa. Sinulle -uskottu laiva on joutunut haaksirikkoon. Se ei ollut sinun syysi, -mutta onnettomuus on sinun, sillä nyt ei kenkään rohkene antaa -sinulle laivaa. Varustajasi ottaa haltuunsa ne rahat, jotka -olet antanut takaukseksi, ja kuka tietää, voiko saada niitä -oikeudenkäynnissäkään takaisin. Tahdot myös mielelläsi auttaa -isätöntä ja äiditöntä tyttöraukkaa. Näen sen silmistäsi. Eniten -surettaa sinua se, että hän menettää niin suuren omaisuuden. Miten -voidaan tässä yhdellä iskulla auttaa?" - -"Minä en tiedä neuvoa." - -"Mutta minä tiedän. Kuuleppa! Ensi viikolla tapahtuu jokavuotinen -sotajoukkojen kokoutuminen täällä Komornin ympäristöllä. Joukot, -yhteensä noin 20,000 miestä, oleskelevat täällä kenttämanööverissä -kolme viikkoa. Leivän hankkimiseksi on annettu tarjouksia -rajahintoihin. Suuria summia tullaan maksamaan, ja se, joka -hoitaa asiansa ymmärtäväisesti, voi ansaita hyvin. Kaikki -kirjalliset tarjoukset käyvät minun käsieni kautta, ja minä -voin edeltäpäin sanoa, kuka tulee hankkijaksi, sillä se ei niin -paljon riipu siitä, mitä kirjallisessa tarjouksessa on, kuin -siitä, mitä siinä ei ole. Tähän saakka on Brazovicsin tarjous -ollut edullisin. Hän on valmis ottamaan leivänhankkimisen -huolekseen sadallaneljälläkymmenellätuhannella guldenilla ja lupaa -asianomaisille virkamiehille kaksikymmentätuhatta." - -"Mitä puhut 'asianomaisista virkamiehistä'?" - -"Älä nyt tekeydy noin tyhmäksi! Onhan luonnollista, että se, joka saa -noin suuren hankinnan, myös antaa hyvitystä henkilöille, jotka sen -hänelle hankkivat. Siten on aina ollut, maailman alusta asti. Mistä -me muutoin eläisimme? Tunnet hyvin kaiken tuon." - -"Tunnenhan kyllä! Mutta itse puolestani en ole sitä koettanut." - -"Tyhmästi kyllä. Sinä poltat hyppysesi toisten takia samalla kun -voisit siepata itsellesi kastanjat tulesta, kun vain tietäisit, miten -menetellä. Jätä nyt sisään tarjous, jossa ilmoitat ottavasi hankinnan -sadastakolmestakymmenestätuhannesta ja lupaa 'asianomaisille' -kolmekymmentätuhatta voitto-osuudeksi." - -"Siihen en voi suostua useammastakin kuin yhdestä syystä. Ensinnäkään -ei minulla ole rahoja, jotka tulee liittää tarjoukseen; toiseksi -puuttuu minulta pääomaa, jolla voisin ostaa sellaisia vilja- ja -jauhomääriä; edelleen on minulle vastenmielistä lahjoa ihmisiä ja -lopuksi en ole siksi huono laskija, että kuvittelisin voivani ottaa -hankinnan sadallakolmellakymmenellätuhannella guldenilla ja sen -lisäksi antaa kolmenkymmenentuhannen arvoisen kädenpuristuksen." -Katshuka nauroi hänelle. - -"Oi, voi, Mikael. Sinusta ei sitten milloinkaan tule oikeata -liikemiestä. Nurkkasaksat vain tyytyvät ansaitsemaan groshenin -guldenista. Tärkeintä on saada joku tukemaan ja siinä suhteessa -voit olla turvallinen. Sitä vartenhan minä olen. Olemmehan -kouluajoiltamme asti olleet hyviä ystäviä. Luota minuun. Sinulla ei -ole tarjoukseen tarvittavia rahoja -- no, ota siihen kuitti niistä -kymmenestätuhannesta guldenista, jotka sinulla on Brazovics'in luona -lunnaina. Sitä tullaan pitämään kyllin varmana takuuna. Ja kuule -sitten, mitä sinun vielä on tehtävä: Matkusta mahdollisimman pian -Almàsiin tekemään itse tarjouksia uponneesta lastista. Vilja, joka on -sadantuhannen guldenin arvoinen, on varmasti oleva sinun kymmenestä -tuhannesta. Silloin on sinulla heti 10,000 puolikappaa vehnää. Sinä -maksat pois Brazovics'in niillä kymmenellätuhannella guldenilla, -jotka hän on pidättänyt ja siten pääset hänestä ilman epämiellyttävää -oikeudenkäyntiä. Senjälkeen tarjoat Almàsin, Nessmelyn, Fuzitön -ja Izsan mylläreille kahdenkertaisen tullin, jos he heti paikalla -jauhattavat sinulle vehnän. Ja sitten sinä laittautat leivinuuneja -ja leivotat leiväksi jauhot. Kolmessa viikossa on kaikki oleva -kulutettu; jos onkin hiukan pilaantunutta viljaa seassa, on ystäviesi -asia saada se puhe vaikenemaan. Kolmessa viikossa olet voittanut -ainakin 70,000 guldenia. Usko minua, jos ehdottaisin varustajallesi -tätä, ottaisi hän sen kädet ojossa vastaan. Ihmettelen vain sitä, -ettei hän itse ole tullut ajatelleeksi asiaa." - -Timar mietti tehden laskelmia itsekseen. - -Se oli todella viekoitteleva tarjous. - -Voittaa kolmessa viikossa kuusi-, seitsemänkymmentätuhatta guldenia! -Ja ilman sanottavaa vaivaa ja täysin varmasti! Ensimmäisellä -viikolla maistuisi sotilasleipä hiukan makealta, toisella karvaalta, -kolmannella hieman tunkkaiselta; mutta sotilas ei ole turhan tarkka -sellaisissa. Hän on jo tottunut. - -Timar työnsi kuitenkin inholla sellaisen ajatuksen luotaan. - -"Oi, Emmerik", hän sanoi lyöden kätensä entisen koulutoverinsa -käteen. "Missä olet tuollaista oppinut?" - -"Siellä, missä sitä opitaan", hän vastasi ja hänen kasvonsa -synkistyivät. "Alkaessani sotilasurani oli mieleni täynnä -haaveellisia kuvitelmia. Ne ovat nyt kaikki tuhkana. Siihen aikaan -luulin sotilasammatin olevan ritariuden koulun; sittemmin huomasin -kaiken maailmassa olevan vain laskelmia ja yksityisten etujen -hallitsevan yleisiä asioita. Insinöörikunnan opistossa minä olin -erinomaisella, saatanpa sanoa loistavalla tavalla suorittanut -tutkintoni. Kun minut siirrettiin Komorniin, tunsin ylpeyttä -ajatellessani, miten hyvä tilaisuus minulle täällä tarjoutui näyttää -taitoani rakennusalalla. Ensimmäisen laatimani linnoitussuunnitelman -tunnustivatkin ammattimiehet mestarinäytteeksi. Älä kuitenkaan luule, -että se senvuoksi hyväksyttiin. Kaukana siitä. Sain tehtäväkseni -suorittaa uudet piirustukset, entistä kalliimmat, joka johti -muutamien kaupungin katujen pakkoluovuttamiseen. No, minä suoritin -nekin. Muistanet kai vielä tämän kaupungin osan, joka nyt on avoimena -torina. Sen uudelleenmuodostaminen maksoi noin puoli miljoonaa. -Sinun varustajallasi oli täällä rappeutuneita taloja. Hän möi ne -hintaan, jolla ostetaan palatseja. Ja tätä he sanovat linnoitukseksi! -Sitävartenko olin tutkinut insinöörialaa?! No niin, ihminen selviää -vähitellen ja mukautuu asemaansa. -- Kenties olet jo kuullut tarun --- se on jokaisen suussa -- kruununprinssi Ferdinandista, joka viime -vuonna vieraillessaan luonamme sanoi linnoituksen komentajalle: -'Luulin tätä linnoitusta mustaksi.' -- 'Miksi sen piti olla musta, -Teidän Keisarillinen Korkeutenne?' -- 'Siksi että linnoituksen -menotilissä vuosittain oli kymmenentuhatta guldenia _musteeseen_. -Otaksuin linnanmuurien olevan maalatut musteella!' -- Kaikki -nauroivat. Se on aina laulun loppu. Ellei mitään tule ilmi vaietaan; -jos jotakin tulee ilmi nauretaan. Miksi en siis minäkin nauraisi? -- -Naura sinäkin! Vai haluatko mieluummin seista tyhmänä katselemassa -maailmaa rihkamakauppiaan ovella ja myydä taulaa kahdella kreuzerillä -päivässä? Minä olen jo astunut alas maan päälle. Ylös toveri Almàsiin -ostamaan vedenpilaamaa vehnää! Kello kymmeneen huomenaamulla on -sinulla aikaa jättää tarjouksesi. Kuule, pikapostiajuri tulee jo -rämisten. Lähde heti matkaan ja laita itsesi pian takaisin." - -"Ajattelen asiaa", sanoi Timar miettivänä. - -"Ajattele, että teet orporaukallekin hyväntyön, jos hankit hänelle -kymmenentuhatta guldenia pilaantuneesta vehnästä. Muutoin hän ei -saa edes yhtä monta sataa, kun ylösottamiskustannukset ovat siitä -vähennetyt." - -Nämä sanat jäivät Mikaelin korviin. - -Näkymätön käsi työnsi häntä eteenpäin. "Fata nolentem..." sanoi pyhä -Augustinus. - -Pian senjälkeen istui Timar, viittaansa kääriytyneenä taasen -talonpoikaskärryillä, joita uusi nelivaljakko veti huimaa vauhtia -eteenpäin. Kaupungissa nukuttiin jo kaikkialla. Vain raatihuoneen -edessä kuului yövartijan huuto: - - "Ei otsallesi kirjoitettu liene, - Mit' aamu sulle uutta tuoda tiennee." - -Valleilta huutelivat syyssateesta märät vartijat toinen toisensa -jälkeen: "Kuka siellä?" -- "Yövahti!" -- "Menkää!" - - - - -Kahdestoista luku. - -PUNAINEN PUOLIKUU. - - -Seuraavana päivänä myytiin uponnut vilja huutokaupalla -asijoitsijoiden ja myllärien läsnäollessa. - -Nämä tekivät mitä kurjimpia tarjouksia, muutaman groshenin -puolikapasta. Timar harmistui ja huusi äkkiä: "Minä annan -kymmenentuhatta guldenia koko lastista!" - -Kun kilpaostajat kuulivat tämän hajaantuivat he eri tahoille ja -olisi ollut turha vaiva kutsua heitä takaisin. Huutokaupanpitäjä löi -vasaransa pöytään Timarin tarjouksen jälestä ja antoi hänelle koko -lastin. - -Kaikki ihmiset pitivät Timaria hulluna. Mitä hän tekisi niin suurella -määrällä läpikastunutta viljaa? - -Sillävälin hän sitoi kokoon kaksi lauttaa, kiinnitti ne haoilla -uponneen laivan kanteen ja alkoi varustautua purkamaan vehnälastia. - -Laiva oli muuttanut asentoa sitten edellisen päivän siten, että perä -oli laskenut ja keula noussut veden päälle, joten toinen hyteistä oli -aivan kuiva. - -Timar asettui hyttiin ja ryhtyi vaikeaan työhönsä. - -Hän antoi murtaa kannen ja nostaa nostimen avulla ylös säkit toisen -toisensa perästä. Ensin ne asetettiin kajuutan viereen, jotta vesi -valuisi niistä pois, sitten ne lastattiin kolmelle lautalle ja -vietiin rannalle. Sinne oli levitetty niinimattoja, joille vilja -nelistettiin kuivamaan. - -Sillävälin sopi Timar myllärien kanssa viljan jauhamisesta heti -paikalla. Ilma oli suotuisa; tuuli mitä ankarin, ja vehnä kuivi -nopeasti. Jospa vain työ nyt sujuisi nopeaan! - -Hän alkoi tehdä laskelmia itsekseen. Se pieni summa puhdasta rahaa, -jonka hän omisti, menisi työmiesten palkkoihin. Jos siis liike -epäonnistuisi, olisi hän kerjäläinen. Johann Fabula sanoi hänelle -edeltäkäsin, että tämän typerän oston jälkeen ei hänellä olisi muuta -valittavana kuin sitoa viimeinen viljasäkki kaulaansa ja hypätä -Tonavaan. Tuhannet levottomat ajatukset, joilla ei ollut alkua -eikä loppua, kiertelivät Timarin päässä. Illan tullen hän seisoi -katselemassa, miten säkki toisensa jälkeen kohosi kajuutan seinälle. -Kaikissa oli sama leima: viisipuolainen pyörä maalattuna mustalla -värillä säkkikankaaseen. - -Tosiaankin, pakolainen olisi tehnyt viisaammin, jos sen sijaan, -että laahasi mukanaan noin paljon viljaa, olisi pistänyt rahansa -matkalaukkuun! Ja olisiko häntä todella ajettu niin itsepintaisesti -takaa vain tuollaisen mitättömän asian vuoksi? Maksoiko tämä vaivan -paeta ja ottaa myrkkyä. - -Työtä jatkettiin myöhään iltaan, ja kuitenkaan ei vielä oltu saatu -muuta kuin kolmetuhatta puolikappaa kuivalle maalle. - -Timar lupasi työmiehille kaksinkertaisen palkan, jos he tekisivät -työtä muutaman tunnin yli määräajan. Se osa vehnää, joka vielä tämän -yön olisi veden alla, tuskin kelpaisi leiväksi. Ryhdyttiin uusin -innoin työhön. Tuuli oli hajoittanut pilvet, ja kuu näyttäytyi taas -iltataivaalla. - -Taivas ja kuu olivat punaiset. - -"Miten aavemaisesti se katsoo minuun", virkkoi Timar itseksensä ja -käänsihe kuuhun selin. - -Mutta hänen par'aikaa seistessään siinä kasvot poiskäännettyinä -laskemassa vedestä nostettuja säkkejä, sukelsi punainen kuu uudelleen -hänen näkyviinsä. - -Tällä kertaa se kuitenkin oli maalattu säkkiin. - -Samassa paikassa, joissa toisten säkkien viisipuolaiset pyörät -olivat, nähtiin tässä zinooberilla maalattu punainen puolikuu. - -Kylmä väristys kulki Timarin läpi. - -Tämä se siis oli! - -Tähän olivat kuolleen viime sanat tähdänneet! Mutta hän ei ollut -kylliksi luottanut Timariin, tai ei hän ollut ennättänyt sanoa -kaikkea, mitä hänellä oli mielessä. - -Kun työmiehet olivat panneet säkin pois, kantoi Timar sen hyttiin. - -Ei kenkään huomannut sitä. - -Miehet työskentelivät vielä kaksi tuntia, mutta olivat silloin niin -uupuneet veden ja kylmän vuoksi, etteivät kestäneet enempää. Loppu -täytyi jättää seuraavaan päivään. - -Lopen väsyneet työmiehet kiiruhtivat lähimpään kapakkaan -lämmittääkseen itseään ruualla ja juomalla. Timar jäi yksin laivalle. -Hän sanoi tahtovansa laskea puretut säkit ja soutaisi kyllä yksin -pikku veneellä maihin. - -Kuu, jonka alin sarvi jo oli saavuttanut vedenrajan, loisti sisään -hytin akkunasta. - -Timarin käsi vapisi kuin vilutautisen. - -Avatessaan veitsensä hän leikkasi sormeensa, ja veripisarat -muodostivat punaisia tähtiä punaisen puolikuun viereen säkkikankaaseen. - -Hän leikkasi poikki nyörin, jolla säkin suu oli sidottu, ja pisti -kätensä syvälle säkkiin. Kaikki, mitä tuli käteen oli valkoista, -kaunista vehnää. Senjälkeen hän avasi säkin pohjasta. Sieltäkin valui -vaan vehnää esiin. - -Nyt hän leikkasi auki koko säkin. Vehnä virtasi ulos joka taholle, ja -pitkulainen nahkapussi putosi hänen jalkoihinsa. Pussissa oli lukko. -Hän mursi sen auki. - -Sitten hän pudisteli sen sisällön sängylle, jolla kerran valkea -alabasteripatsas oli levännyt. - -Mikä näky kuutamossa! - -Kokonaisia nyörejä pujotettuina täyteen hohtokivi-, safiiri-, ja -smaragdisormuksia, helmikaulanauhoja, joiden helmet olivat pähkinän -suuruisia, rannerenkaita, joissa oli opaaleja ja turkooseja, sen -lisäksi pelkistä timanteista tehty kaulanauha sekä agaattirasia, -josta hänen avatessaan koko joukko jalokiviä säkenöi häntä vastaan. -Pussin pohjalla oli sitäpaitsi joukko rubiineilla koristettuja -solkia ja vöitä sekä neljä rullaa, joista hän avasi yhden; siinä oli -viisisataa luisdooria. - -Tässä oli koossa kokonainen aarre -- raha-arvoltaan noin miljoonan -verran. - -Nyt saattoi käsittää, miksi mies oli paennut Tonavan pohjaan, jotta -ei hänen omaisuutensa joutuisi takaa-ajajan käsiin. - -Kylläpä kannattikin lähettää sotapriki täynnä väijyviä urkkijoita -kaikkea tätä kiinniottamaan. Kylläpä kannatti kaiken tämän takia -katkaista köysi Rautaportissa myrskyn raivotessa. - -"Pyhällä Barbaralla" oli ollut koko miljoona lastinaan. - -Se ei ole harhanäky, ei unelma, se on kouriintuntuva totuus. Ali -Tshorbadshin aarteet lepäävät tuossa likomärällä peitteellä, jonka -Timea kerran veti päälleen. Se, joka osaa arvioida helmiä ja -jalokiviä, voi nyt nähdä, ettei Ali Tshorbadshi turhaan ole ollut -Kandian kuvernöörinä ja aarrekammion vartijana. - -Timar istui ikäänkuin kivettyneenä vuoteen laidalla ja piti -vapisevassa kädessään agaattirasiaa, jonka timantit säkenöivät -kuutamossa. - -Hän katseli jäykästi kuuta. - -Taasen tuntui hänestä siltä kuin olisi sillä ollut silmät ja suu, -jommoiseksi se on kuvattu almanakassa, ja kuin olisi se antautunut -keskustelemaan kuolevaisen kanssa. - -"Kenelle nämä aarteet nyt kuuluvat?" - -"Kenelle muulle kuin sinulle? Etkö ole ostanut uponnutta lastia -sellaisenaan, säkkeineen, vehnineen? Sinä, olet uskaltanut antautua -vaaraan saada itse pitää kaiken -- arvottomana roskana. Nyt siitä on -tullut kultaa ja jalokiviä." - -"Kuoleva tosin mainitsi sinulle punaisen puolikuun, ja sinä mietit, -mitä hän tarkoitti sillä. Olet samoin ihmetellyt, kuinka oli -mahdollista, ettei pakolaisella ollut enempää omaisuutta, kuin -mikä oli kaikkein nähtävissä. Nyt näet selvästi, kuinka oli laita, -mutta ostaessasi lastin, et sitä tiennyt. Sinä aloit ottaa ylös -märkää viljaa aivan toisessa mielessä. Aikomuksesi oli leivottaa -siitä makeata ja karvasta leipää sotilasparoille. Kohtalo on toisin -säätänyt. Etkö näe, että tämä on merkki taivaasta? Se ei tahdo sallia -sinun häpeälliseksi voitoksesi ansaita kahtakymmentätuhatta köyhien -sotilaiden kustannuksella; se on säätänyt sinulle jotakin muuta. Ja -koska taivas on siten estänyt sinut huonosta teosta, on se, mikä -tapahtuu sen tahdosta, epäilemättä hyvää." - -"Kenellekä muulle nämä aarteet sitten kuuluisivat?" - -"Sulttaani on varmaankin valloittanut ne hävittävillä sotaretkillään." - -"Khainzaari on hyvin luultavasti ryöstänyt ne sulttaanilta." - -"Tonava on riistänyt ne noilta molemmilta." - -"Nyt niillä ei enää ole omistajaa." - -"Ne ovat sinun." - -"Sinulla on niihin ainakin yhtä suuri oikeus kuin sulttaanilla, -khainzaarilla ja Tonavalla." - -"Entä Timea?" - -Tämän kysymyksen aikana vetäytyi pitkä, kapea, sysimusta pilvi -kuunsirpin yli. - -Timar istui kauan ajatuksiinsa vaipuneena. - -Kuu sukelsi jälleen esiin pilvestä. - -"Sitä parempi sinulle!" - -"Sinä paraiten tiedät miten maailma kohtelee köyhää raukkaa." - -"Häntä haukutaan kun hän on tehnyt velvollisuutensa; häntä sanotaan -roistoksi, kun hänelle on käynyt huonosti; hänen annetaan hirttää -itsensä ensimmäiseen oksaan, kun hänellä ei ole, millä elää; hänen -rakkautensa tuskiin ei kauniilla tytöillä ole minkäänlaista palsamia. -Köyhä on vain alempi ihminen." - -"Mutta rikas, kuinka maailma häntä juhliikaan! Kuinka hänen -ystävyyteensä pyritään, kuinka hänen neuvoansa kysytään ja kuinka -hänelle uskotaan maan kohtalot! Ja naiset, kuinka ihastuneita he -ovatkaan häneen!" - -"Oletko edes kertaakaan kuullut ystävällistä kiitosta hänen -huuliltaan?" - -"Mitä sinua hyödyttäisi viedä löydettyä aarretta hänelle ja laskea -sitä hänen jalkainsa juureen sanoen: 'Kas tuossa, ota; se on sinun! -Minä olen tuonut sen merenpohjasta.'" - -"Ensinnäkin hän ei osaisi panna siihen mitään arvoa. Hänhän tuskin -osaa erottaa tukaattilipasta hillohedelmärasiasta. Hänhän on lapsi." - -"Toiseksi hän ei saisi haltuunsa aarretta, sillä kasvatusisä -ottaisi sen ja tuhlaisi siitä huonoissa kauppa-asioissa yhdeksän -kymmenettäosaa. Kuka voi pitää häntä silmällä, vaikka hän muuttaisi -toisen koristeen toisensa jälkeen rahaksi?" - -"Mutta otaksukaamme, että Timea itse saisi pitää ne, mitä silloin -seuraisi? Hänestä tulisi rikas neiti, joka korkeasta asemastaan ei -suvaitsisi heittää silmäystäkään sinuun, ja sinä jäisit yhä köyhäksi -laivakirjuriksi, joka olisi mielisairas, jos edes uneksisi hänestä." - -"Mutta nyt ovat suhteet päinvastoin. Sinusta voi tulla rikas mies ja -hänestä köyhä tyttö." - -"Etkö itse ole kohtalolta toivonut samaa?" - -"No, nyt on käynyt niin!" - -"Oletko sinä pannut turmiota tuottavan puupölkyn laivan tielle?" - -"Aiotko tehdä väärin Timealle?" - -"En!" - -"Sinä et aio pitää löytämääsi aarretta omanasi. Sinä hoidat sitä -hedelmäätuottaen, ja hankittuasi ensimmäisellä miljoonalla toisen ja -kolmannen menet köyhän tytön luo ja sanot hänelle: Kas tuossa, ota se --- se on kaikki sinun -- ja ota minut kaupanpäälle!" - -"Teetkö näin menetellen mitään pahaa?" - -"Sinusta on tuleva kyllin rikas tehdäksesi hänet onnelliseksi!" - -"Sellaisin ajatuksin voit levollisesti mennä nukkumaan." - -Kuu oli jo puoliksi vaipunut Tonavaan; vain sen toinen sakara pisti -enää esiin vedestä kuin majakka. Laineilta heijastuvat säteet -saavuttivat laivan keulan, ja jokainen säde, jokainen laine puhui -Timarille. - -Ja ne kaikki sanoivat hänelle: - -"Sinulla on onni kädessäsi; pidä siitä kiinni. Et menetä mitään. -Ainoa, joka tietää aarteesta, makaa tuolla alhaalla, Tonavan -pohjalla." - -Timar kuuli, mistä kuu ja laineet kuiskasivat, kuuli myös salaisen -äänen sydämessään -- ja kylmät vesikarpalot pusertuivat hänen -otsalleen. - -Kuu veti nyt hehkuvan kehränsä ylimmänkin sakaran vedenpinnan alle, -ja sen viimeinen säde huusi Timarille: - -"Sinä olet rikas, onnesi on varma!" - -Mutta pimeän tultua, ääni hänen sisässään kuiskasi hiljaisessa yössä: - -"Sinä olet varas!" - - * * * * * - -Tunti senjälkeen kiisi pikaposti nelivaljakolla eteenpäin pitkin -Szönyn maantietä, ja kun torninkello St. Andreankirkossa Komornissa -löi yksitoista, pysähtyi vaunu "Anglian" portin ulkopuolelle, jota -kaksoiskotka koristi. Timar astui kiireisesti ulos vaunuista ja lensi -taloon. - -Häntä oli odotettu. - - - - -Kolmastoista luku. - -KULTAKAIVOS. - - -... Kävin kerran Csetatye Maréssa [eräs jo roomalaisaikana tunnettu -vuorikaivos Siebenbürgissä Karlsburgin läheisyydessä]. Muistellessani -mielessäni näkyä, joka täällä minua kohtasi, ja ryhtyessäni näkemääni -kuvailemaan, puristuu rintani kokoon. Mielikuvitus herpautuu, kun -se alkaa tehdä selkoa itselleen niistä vaikutelmista, joita se ensi -katseella sai, ja kieli tuntuu riittämättömältä sanoin ilmaisemaan -näitä vaikutelmia. - -Vain vertauksin voin puhua. - -Kuvitelkaamme mielessämme, millainen on tuollainen jättiläismäinen -vuorenluola, joita kuun pinnalla nähdään ja joiden syviin, terävien -varjojen synnyttämiin rotkoihin suuren kaukoputken avulla voimme -katsoa -- tuollainen kaikkea kauneutta vailla oleva asumaton erämaa. -Ajatelkaamme olevamme "Plutarkoksen" vuorenluolassa, jonka luullaan -olleen tulivuoren. - -"Csetatye Maré" on tuollainen ontto jättiläisvuori -- ääretön -tuomiokirkko, josta puuttuu vain kupooli. Kalliot, jotka muodostavat -sen ympärysmuurit, ovat heitetyt toinen toisensa päälle aivan kuin -jättiläiskäsien toimesta, ja muistuttavat romahtaneita torneja, jotka -makaavat sikin sokin siellä täällä. Kammottavassa kraatterissa, -aina sata syltä korkeasta reunasta alas pohjaan saakka, joka on -laajuudeltaan tuhat syltä, ei kasva ainoatakaan pensasta, ei -ainoatakaan ruohonkortta. Silmä ei näe muuta kuin harmaakiveä, -tuntureja, kallionmöhkäleitä, obeliskeja, pyramiideja ja kuutioita. -Siellä täällä riippuu kallionkieleke vaakasuoraan alas jyrkkänä -kohoavasta vuorenseinästä, aivan kuin se uhkaisi joka hetki syöksyä -alas; siitä huolimatta se on riippunut siinä vuosisatoja. Tuossa -taasen on vuorenseinämä, jossa ylhäältä alas asti kulkee ammottava -halkeama, joka päättyy syvään luolaan. Toisella puolella tätä -ääretöntä tuomiokirkkoa on kokoon luhistunut porttikäytävä, arvokas -sisäänkäytävä tähän jättiläispalatsiin. Luodessamme silmäyksen siitä -sisään, näemme alhaalla, maljanmuotoisessa laaksossa, teräväkärkisen -vuoren kohoavan, joka sekin on vailla kaikkea kasvullisuutta ja -kokoonpantu pelkästään rikkimusertuneista kivistä, niinkin pienistä, -että niiden seassa loistavat ametistit ovat suurimmat. - -Sellainen on "Csetatye Maré." - -Ja tämä sammunut tulivuori, tämä kallionluola, joka muistuttaa kuun -vuorirenkaita, ei ole luonnontekoa, vaan ihmiskäden -- roomalaisten. -Vuori sisälsi kultaa ja roomalaiset valloittajat antoivat -voitettujen kaivautua maan sisään ja kovertaa vuoren tuollaiseksi -jättiläiskattilaksi. Portin yllä näkyy vielä vasaran ja meisselin -jäljet, seinillä tulen. Koska ei siihen aikaan ollut ruutia, -halkaistiin vuori kuumentamalla se ensin tulikuumaksi ja kaatamalla -sitten etikkaa sen päälle. - -Teräväkärkinen vuori, joka kohoutuu laaksossa, on kokonaan -muodostunut rikkirouhitusta kivestä, josta kulta on erotettu. Se on -kuonavuori. - -Eräänä kauniina päivänä Csetatye Marén huippu romahti sisään -täyttäen kaivoksen. Väitetään täyttyneen osan ulottuvan yhtä kauas -maan sisään kuin näkyvissä oleva osa on syvä. Vieläkin tavataan -täällä muinaisjäännöksiä roomalaisajalta. Minulle näytettiin -esimerkiksi _tabula ceramica_, jonka molempien vahalehtien välissä -oli prässäytynyt kuusiosainen hiuspalmikko -- todennäköisesti muisto, -rakkauden merkki. - -Ympäristöllä asuva väestö kaivaa yhä vieläkin kultaa ja murtaa sitä -kivistä. - -Lohdutonta työtä! - -Metallien kuningas, kulta, vaatii ankaraa työtä palvelijoiltaan. -Vuori on pelkkää "harmaakiveä" ja vain siellä täällä kulkevassa -"suonessa" on kimmeltäviä kultajyviä. Usein saa kaivaa kokonaisia -vuosia, ennenkuin löytää kultasuonen, ja kun sellainen on löydetty, -päättyy se äkkiä jatkumatta enää, ja työ on silloin alettava alusta. -Kulta leikkii piilosilla, ja sitä kiinni saadakseen on etsijän -murtauduttava vuoren lävitse. - -Kultapitoinen malmi rikotaan ja luokitellaan; runsaspitoisempi -kuiviin, loput märkiin survinkoneisiin. Täällä se jauhetaan jauhoksi -ja seulotaan. Pitkin koko Verosjokea kuuluu rouhinkoneiden räminä, -koneiden, joissa kulta erotetaan kuonasta. Pitkien kaukalojen ja -rännien pohjalle jää kallis kultapöly, jotavastoin kuona johdetaan -säiliöihin, joiden kautta sen täytyy kulkea; mutta ei sekään riitä, -vaan se heitetään suuriin vateihin, missä se "kultamyllyissä" -sekotetaan elohopeaan, kunnes tämä on imenyt itseensä kultapölyn. -Senjälkeen kaadetaan elohopea hirvennahkaspusseihin ja puristetaan -niissä; elohopea tunkeutuu silloin ulos nahan huokosista, jotavastoin -kulta jää pussien pohjalle kiillottomana keltaisena pölynä. Tämän -kantavat kullankaivajat joka lauantai Karlsburgiin myytäväksi. - -Sitä siis sanotaan kultakaivokseksi. - -Mutta älkää uskoko sitä sanaa! Ei se ole mikään kultakaivos, se on -nälkäännäännyttämislaitos. Ne, jotka täällä vainuvat ja kaivavat -kultaa, käyvät ryysyissä, syövät maissileipää, asuvat puuhökkeleissä -ja kuolevat muutamia vuosia kestettyään. He ovat maailman köyhimpiä -ihmisiä. - -Kultakaivos on aivan toisessa paikassa. - - * * * * * - -Komornissa tapahtuneen sotajoukkojen kokoomuksen jälkeen oli -Timarista tullut varakas mies. - -Hän oli myös ostanut itselleen talon Komornilaiskauppiaiden -kaupunginosasta, Serberinkadun varrelta. Ei se ketään -hämmästyttänyt. Ne sanat, jotka keisari Frans I kerran sanoi -eräälle muonituskomissaariolle: "Härkä seisoi seimen ääressä, miksi -se ei syönyt?" -- nuo kultaiset sanat, on luullakseni jokainen -muonanhankkija kirjoittanut muistikirjaansa. - -Ei voitu tietää, miten paljon Timar oli voittanut leivänhankinnalla; -mutta sen näki jokainen, että hänestä oli tullut mahtava mies. Hän -oli kaikessa mukana, missä oli tekeillä joku kauppa, ja rahoja -hänellä oli viljalti. - -Kauppiaiden ja kaupanhaluisten keskuudessa ei sellainen pistä -silmään. Perustuksen laskeminen vain on vaikeata. Kun ensimmäiset -satatuhatta guldenia ovat hankitut, niin loppu seuraa itsestään. -Saadaan luottoa. Yhdessä kohden oli herra Brazovicsilla kuitenkin -omat arvelunsa. Hän otaksui ja aivan oikein, että Timar oli antanut -"asianomaisille" suuremman voitto-osuuden kuin hän tavallisesti -luovutti ja että tämä siitä syystä oli saanut toimekseen tuottavan -leivänhankinnan, jonka avulla herra Brazovics tavallisesti rikastui. -Mutta sitä hän ei voinut saada päähänsä, että Timar olisi ansainnut -sillä niin paljon. - -Mutta kun entisestä laivakomissaariosta oli tullut oma herransa, -pyrki herra Brazovics hänen ystävyyteensä ja pyysi häntä -iltakutsuihinsa, minne Timar varsin mielellään tulikin. Hän sai -siellä monesti nähdä Timean, joka jo oli oppinut vähän unkarin -seurustelukieltä. - -Nyt katseli Sohvi-rouvakin häntä suopein silmin, sanoipa kerran -puoleksi kuiskaten puoleksi huutaen Atalialle, ettei olisi vahingoksi -osoittaa Timarille hieman ystävällisyyttä, sillä tämä oli nyt rikas -mies, jota ei sopisi halveksia, joka oli suurempiarvoinen kuin kolme -upseeria yhteensä, joilla ei ollut muuta kuin kaunis virkapuku ja -velkoja kaupanpäälle; johon Atalia-neiti vastasi: "Siitä ei vielä -seuraa, että minä ottaisin isäni rengin miehekseni." Sohvi-rouva -saattoi itse täydentää vastauksen näin kuuluvin sanoin: "Eikä -siitäkään, että pappa on nainut piikansa", missä piili ansaittu -nuhde hänelle siitä, että hän oli uskaltanut tunkeutua äidiksi niin -ylhäiselle neidille. - -Kerran illallisen lopulla, kun Brazovics jäi kahden Timarin kanssa -pöydän ääreen, alkoivat he juoda maljoja. Brazovics oli oikea taituri -sillä alalla, mutta toinen köyhä raukka oli harvoin saanut maistaa -viiniä. - -Kun he nyt olivat tulleet oikein vauhtiin, johti Brazovics aivan -huolettomasti puheen aiheeseen, joka oli hänen sydäntään lähinnä. - -"Kuuleppa nyt, Mikael, sano kerran suora totuus! Kuinka sinä -käyttäydyit ansaitessasi niin paljon muonanhankinnalla? Minäkin -olen yrittänyt sitä ja tiedän, mitä sillä voi ansaita. Minä olen -sekoittanut liitua ja jauhopölyäkin jauhoihin; osaan myös jauhaa -akanoita vehnän sijasta ja tunnen eron ruis- ja vehnäjauhon välillä. -Mutta minun ei ole milloinkaan onnistunut saada sellaista voittoa -kuin sinun. Tunnusta nyt vain! Mitä noituutta sinä olet käyttänyt? -Sinullahan on jo kaikki -- katon alla." - -Timar katseli alas lattiaan kuin juopunut, joka tarvitsee kuuden -hevosen voiman silmäluomiaan erilleen vetämään. Aivan autuaana ja -änkyttäen hän alkoi: - -"No, tietääkö, herra..." - -"Sinuttele vain minua! Kuinka usein minun täytyy sanoa sinulle se? -Kutsu minua ristimänimellä." - -"No, saatpa nyt kerran kuulla, Natzi, ettei se ollut ensinkään -noituutta. Muistathan minun huutaneen uponneen laivanlastin -mitättömästä summasta, guldenista puolikapan. Sitä en myönyt, kuten -luullaan, mylläreille, eläinkauppiaille ja talonpojille parin -groshenin voitolla, vaan annoin heti leipoa siitä leipää, joka tuli -minulle puolet halvemmaksi kuin keskinkertaisimmatkin jauhot." - -"Tuhat tulimmaista! Saanpa vanhoilla päivilläni käydä koulua sinun -luonasi. Sinä senkin veijari! No, eikö sotilasleivästä tullut huonoa?" - -Mikael nauroi niin että viini oli vähällä purskahtaa hänen suustaan -ulos. - -"Tietenkin se oli huonoa, sanomattoman huonoa." - -"Eikä kumminkaan tehty valituksia muonatoimikunnalle?" - -"Mitä se olisi hyödyttänyt, kun minulla oli taskussani koko -toimikunta!" - -"Mutta linnankomentajalle tai tykistöpäällikölle kai tehtiin?" - -"Nekin ovat täällä!" huudahti Mikael ylpeästi lyöden taskuaan, mihin -mahtui niin monta korkeata herraa. - -Herra Brazovicsin silmät loistivat kaameasti ja olivat entistä -punaisemmat. - -"Ja sinä annoit sotamiesten syödä leipää, joka oli leivottu -vedenturmelemasta vehnästä?" - -"Miksi en? Nielty leipä ei voi kannella." - -"Aivan oikein, Mikael, aivan oikein; varo vain itse puhumasta -asiasta. Minulle, joka olen ystäväsi, voit puhua; mutta jos joku -vihamiehistäsi saisi vihiä asiasta, voisi sinun käydä huonosti. -Voisipa silloin Serberinkadun varrella oleva talosikin mennä samassa -mylläkässä. Pidä siis kielesi kurissa!" - -Aivan kuin juopunut äkkiä saa tajuntansa, alkoi Mikael -itsepintaisesti pyytää Brazovicsia vaikenemaan asiasta, jottei tekisi -häntä onnettomaksi. Hän suutelikin Brazovicsin kättä. Brazovics -rauhoitti häntä; häntä ei muka tarvinnut pelätä, mutta hänen tulisi -vain itse olla varuillaan, ettei ilmaisisi salaisuutta. - -Sen sanottuaan kutsui isäntä palvelijansa näyttämään Timarille tietä -kotiin. Palvelijan tulisi tarkoin katsoa, ettei Timarille kävisi -huonosti kotimatkalla ja tukea häntä, jos hän horjahtelisi. - -Palvelija kuvaili kotiin palattuaan, miten vaikeata hänen oli ollut -saada Timar'ia kotiin. Hän ei ollut tuntenut oman talonsa porttia, -olipa vielä alkanut laulaakin kadulla. Tultuaan asuntoonsa hänet oli -viety sänkyyn ja siihen herra-pahanen oli nukahtanut. - -Mutta kun Brazovicsin palvelija oli poistunut Timarin luota, nousi -tämä ylös vuoteeltaan ja istuutui kirjoittamaan kirjeitä ja jatkoi -aamun sarastukseen. - -Hän ei ollut ollut vähääkään päihtynyt. - -Timar tiesi yhtä varmasti, kuin että maanantai seuraa sunnuntaita, -että Brazovics seuraavana päivänä ilmaisisi koko jutun, ja hän tiesi -myös kenelle. - -Siihen aikaan -- nykyään on kenties toisin -- oli valtiotaloudellinen -periaate: "Varasta ja salli varastettavan!" Mukava ja rakastettava -periaate! Tällä oivallisella periaatteella oli vain yksi vastustaja, -ja se oli eräs ranskalainen. Ranskalainen on aina itävaltalaisen -vastustaja. Tämä periaate kuului: "òte-toi, que je m'y mette!", -vapaasti käännettynä: "Väisty syrjään, että minäkin saan varastaa!" - -Eri keisarilliset virkamiehet kilpailivat keskenään, ja niin pian -kuin joku heistä oli keksinyt hyvän lypsylehmän alkoivat toiset panna -kaikki voimansa liikkeelle seivästääkseen lypsäjän lehmän sarviin ja -taluttaakseen hyvän lehmän omaan navettaansa. - -Siihen aikaan oli olemassa "kolme hovikansliaa;" sitten oli "yleinen -valtiovarain ja kauppa-asioiden hovikamari", edelleen "ylin -oikeusvirasto", "hovisotaneuvosto", "sensuuri ja poliisivirasto", -"salainen talous-, hovi- ja valtiokanslia" ja lopuksi "ylimmäinen -tilityspaikka." - -Viisaitten kivi oli nyt vain saatava siten, että oli päästävä -selville siitä, mikä pyörä tässä monimutkaisessa koneistossa oli -pantava liikkeeseen, jotta se laatikko avautuisi, mistä kunnon -porvarin olisi lupa ammentaa. Mitä olisi voitettavissa, missä, ja -kenen luona, kenen avulla ja millä syyllä, millä tavalla ja milloin? - -Ja kuka on toisen vihollinen tai ystävä ja mitä intohimoja hänellä -on? Ja kenen käteen toisessa tai toisessa tapauksessa kaikki langat -johtavat? - -Tämä on päätiede. - -Ei siis ollut mikään yllätys Timarille, kun hänet muutama päivä -Brazovicsin luona vietetyn illan jälkeen kutsuttiin linnoitukseen, -missä eräs herra, joka kutsui itseään ylimmäiseksi valtiovarain -salaneuvokseksi, antoi hänen tietää, että hänen oli toistaiseksi -jäätävä sinne ankaraan tutkintovankilaan, samalla kun hän vaati -häneltä avaimet, pannakseen hänen kirjansa ja paperinsa takavarikkoon. - -Siitäpä tulisi kaunis juttu! - -Timarin salaisuus oli ilmaistu valtiovarain yleiselle hovikamarille. -Tämä kilpaili alituisesti silloisen hovisotaneuvoston kanssa. -Nyt tarjoutui oivallinen tilaisuus vetää päivänvaloon ne ilkeät, -häpeälliset teot, joita viimemainitussa virastossa tehtiin, -ja riistää siltä kokonaan sotilasmuonavarojen hankinta. Kolme -hovikansliaa tuki hyökkäystä; hovipoliisiviranomaiset yksinään -olivat hovisotaneuvoston puolella. Lopuksi äänesti valtiokanslia -sitä vastaan, ja silloin lähetettiin toimikunta ankarin määräyksin -tutkimaan asiaa; ei ketään ollut säästettävä, koko muonavarojen -toimikunta oli pantava viralta, komentajaa ja tykistöpäällikköä -vastaan oli nostettava kanne, hankkija oli vangittava, kuulustelu -pidettävä ja kaikki otettava selville. - -Jos nyt ilmestyisi palanenkaan homehtunutta leipää todistamaan -Timaria vastaan, niin voi häntä! - -Mutta mitään ei tullut ilmi. - -Kokonaisen viikon teki toimikunta työtä yötä päivää. Todistajia -kuulusteltiin, vannotettiin, kyseltiin, itse linnankomentajakin -otettiin avuksi -- kaikki turhaan. Ei kenelläkään ollut mitään -Timaria vastaan todistettavana. Päinvastoin kävi tutkisteluista -selville, että tämä oli jakanut koko vedenturmeleman lastin -mylläreille, talonpojille, tehtailijoille ja eläintenmyyjille ja -ettei kourallistakaan kysymyksessä olevia jauhoja ollut sekotettu -sotilaille leivottuun leipään. - -Sotilaita itseään kuulusteltiin; nämä sanoivat, etteivät he -olleet saaneet milloinkaan niin hyvää leipää kuin niiden kolmen -viikon ajalla, jolloin Timar oli ollut leivänhankkijana. Ei -ainoatakaan syytöstä, ei yhtään raskauttavaa asianhaaraa tullut -esiin häntä vastaan, ja sitä pienemmällä syyllä voitiin syyttää -sotilasviranomaisia lahjuksien vastaanottamisesta. Hehän olivat -antaneet hankinnan sille, joka paraiten ja halvimmalla oli sen -toimittanut. Seurauksena oli se, että he alkoivat tuntea olevansa -ylivoimaisia, tunsivat itsensä loukkaantuneiksi tutkimuksesta, -uhkasivat ja kalistivat sapeleitaan. Toimikunta, joka joutui pulaan, -tuli levottomaksi, peruutti kanteensa, jakoi hyvitystä puolelle -ja toiselle ja koki mahdollisimman nopeasti päästä pötkimään pois -Komornista. Timar vapautettiin satakertaisesti anteeksipyytäen. - -Kun hän oli päässyt vankilasta, oli herra Katshuka ensimmäisenä -puristamassa hänen kättään kaikkien nähden ja onnittelemassa häntä. - -"Tätä loukkausta et saa jättää rankaisematta, ystäväni. Sinun on -hankittava loistava hyvitys. Ajatteles, onpa epäilty minunkin -vastaanottaneen lahjuksia. Matkusta Wieniin vaatimaan hyvitystä. Ja -tulevaisuudessa" -- lisäsi hän hiljaa -- "voit olla varma siitä, ei -kukaan heitä meitä satulasta. Tao nyt vain niin kauan kuin rauta on -kuumaa." - -Timar lupasi tehdä niin ja sanoi samaa Brazovicsille kohdatessaan -hänet. - -Brazovics oli olevinaan hyvin julmistunut siitä vääryydestä, jota oli -tehty hänen ystävälleen Mikaelille. Kukahan se hävytön oli, joka oli -tällä tavoin mustannut häntä? - -"Olkoonpa ken tahansa, asia on tuleva hänelle kalliiksi!" uhkasi -Timar. "Ja jos hän on talonomistaja Komornissa, uskallan pääni -pantiksi siitä, että se on maksava hänen talonsa. Matkustan itse -huomenna Wieniin pyytämään hyvitystä hovikansliasta." - -"Teeppä se," sanoi Brazovics ja ajatteli itsekseen: "Hyvä on että -tiedän; minäkin olen oleva siellä." - -Ja hän kiirehti todellakin matkaan ennättääkseen perille päivää ennen -Timaria. - -Siellä hän sai asiat järjestetyiksi siten, (mikä kaikki maksoi -hänelle kauniin summan), että Timarin tarvitsi vain astua jalkansa -tähän sokkeloon, jotta hän ei enää milloinkaan löytäisi sieltä -ulos. Hovikansliasta osoitettaisiin hänet hovikamariin; tämä -lykkäisi asian hovioikeuteen, mistä se menisi poliisivirastoon ja -sieltä salaiseen valtiokansliaan. Oikeudenhakija-parka menettää -lopulta kärsivällisyytensä, kiivastuu ja lausuu suuttumuksessaan -ajattelemattomia sanoja, antaa kenties jotakin painoonkin; silloin -ottavat sensuuriviranomaiset häntä niskasta, ja viimein pyytää hän -vain päästä kaikesta vapaaksi ja vannoo, ettei koskaan elämässään -enää tartu hoviviraston ovenripaan. Eipä hän enää olisi sellainen -houkkio, että lähtisi etsimään oikeutta! - -Mutta Timar ei ollut sellainen houkkio. Hän oli jo ollut viisaampi -kuin hänen molemmat neuvonantajansa yhteensä. - -Siitä silmänräpäyksestä lähtien, jolloin hän oli astunut ensimmäisen -harha-askeleen, oli hän tullut viekkaaksi ja ovelaksi; hän tiesi -ennen kaikkea, ettei pidä uskoa kenellekään, mitä aikoo tehdä. - -Tämän asian laita on kuin naisen siveyden. Aina ensimmäiseen -harha-askeleeseen asti on hänen sielunsa puhdas, tietämätön kaikesta -ja viaton; mutta niin pian kuin ensimmäinen harha-askel on astuttu, -herää äkkiä tietoisuus jos jostakin kristallikirkkaassa mielessä. Nyt -ei häntä enää tarvitse opettaa; hän tietää jo kaikki, osaapa lisäksi -keksiä uuttakin. - -Jo vetäessään Pancsovan viranomaisia nenästä antoi Timar aavistaa, -mitä hänessä piili. Silloin hän teki sen, toisen asiassa, itse -ensinkään hyötymättä siitä. Hän teki sen, mitä oli saanut tehdäkseen. -Hän pimitti takaa-ajajien silmät. - -Nyt hän ajoi omaa asiaansa. - -Omistaessaan löytämänsä aarteet, täytyi hänen keksiä sopiva tekosyy, -jonka nojalla hän voi näyttäytyä maailman silmissä rikkaana miehenä. -Hänen täytyi olla olevinaan liikemies, jolla oli ollut onnea -yrityksissään. - -Jo ensimmäisessä yrityksessä oli hänen täytynyt voittaa suuria -summia, Jos ihmiset luulivatkin hänen saaneen tämän voiton -lahjomalla, niin se oli pienin onnettomuus. Todistuksia ei voitu -saada, koska asia ei ollut niin. Hänellä oli ollut niin paljon menoja -muonaa hankkiessaan, että siitä jäi hänelle tuskin ensinkään voittoa. -Mutta hän sai siten kuitenkin tilaisuuden ostaa itselleen talon ja -laivan ja maksaa ne tukaateilla, ja kaikki luulivat hänen rahansa -olevan kotoisin tästä kaupasta. Hän tarvitsi jonkunmoisen tekosyyn, -verukkeen, voidakseen vähitellen tuoda esiin Tshorbadshin aarteet. - -Mitä Timar siis teki matkustaessaan Wieniin? Kaikki otaksuivat -hänen anovan hyvitystä hovikamarilta, ja hän voi siinä luottaa -hovisotaneuvoston tukeen. Ystäviltään Komornissa hän oli saanut -suosituskirjeitä vaikutusvaltaisimmille henkilöille. - -Mutta mitä hän teki? Hän antoi kaikkien näiden suosituskirjeiden -levätä matkalaukkunsa pohjalla ja läksi suoraa päätä hovikamarin -päällikön luo, pyytäen päästä hänen puheilleen. - -Ministeriä miellytti se, ettei tuo ihminen pyytänyt puheillepääsyä -kiertoteitä, akkunan kautta, vaan suoraan ovesta. Hän otti Timarin -vastaan. - -Ministeri oli pitkäkasvuinen mies, jolla oli sileäksi ajellut kasvot, -voimakas kaksoisleuka, uhkaavat silmäkulmat ja paljas pää; hän -seisoi kädet hännystakin liepeiden alla antaessaan pitkäviiksisen -ihmislapsen astua silmiensä eteen. Timar oli puettu yksinkertaiseen -unkarilaiseen pukuun. - -Ensimmäinen kysymys, jonka hänen korkeutensa teki Timarille, kuului: - -"Miksi teillä ei ole sapelia tullessanne puheilleni?" - -"Minä en ole aatelismies, armollinen herra." - -"Vai niin? -- Todennäköisesti olette tulleet luokseni pyytämään -hyvitystä sen vangitsemisen ja kuulustelun vuoksi, jotka ovat tehdyt -teitä vastaan?" - -"Olkoon se kaukana minusta!" vastasi Timar. "Hallitus on vain -tehnyt velvollisuutensa, kun se näennäisesti todellisen ilmiannon -perustalla on käyttäytynyt ankarasti, ei ainoastaan minua, vaan -paljon korkeampiakin herroja vastaan. Koska en ole aatelismies, en -voi edes kunnia-asiana valittaa loukkauksesta. Sitävastoin olen -kiitollisuudenvelassa sekä ilmiantajalle että tutkintotuomarille -siitä, että he tällä tutkimuksella, joka toimitettiin niin ankarasti, -ovat todistaneet minun käteni olleen puhtaat huostaani uskotussa -muonahankinnassa." - -"Ahaa! Teillä ei siis ole aikomusta pyytää hyvitystä -ilmiantajaltanne?" - -"Päinvastoin, pitäisin sitä miltei vahingollisena, sillä siten -kenties moni kunniallinen mies, joka koettaa ilmituoda todellista -väärinkäyttöä, säikähtyisi. Minun kunniani on taas hyvitetty; -luontoni ei vaadi kostoa. Sitäpaitsi on minulla siihen yhtävähän -aikaa kuin halua. Se, mikä on tapahtunut, olkoon unohdettu." - -Timarin puhuessa oli hänen korkeutensa jo vetänyt esiin toisen -kätensä taputtaakseen häntä olalle. - -"Nähkääs, se onkin hyvin käytännöllinen mielipide. Arvelette voivanne -tehdä parempaa kuin kuluttaa aikaanne juoksentelemalla edestakaisin -kostonhimo mielessä. Jotensakin oikea käsitys. Mikä siis tuo teidät -minun luokseni?" - -"Eräs tarjous." - -"Ohoh, tarjousko?" - -"Johon tarvitsen teidän ylhäisyytenne suojelusta." - -Ylhäisyys pisti jälleen kätensä hännystakin alle. - -"Valtio omistaa erään herraskartanon illyyrialaisella sotilasrajalla, -Levetinczissä." - -"Hm, hm!" hymisi korkea herra. "Mitä siitä tahdotte?" - -"Olen komissaariona viljanostoissa liikuskellut paljon niillä seuduin -ja tunnen sen seudun asiat. Herraskartanossa on 30,000 tynnyrinalaa -maata; nämä ovat olleet vuokrattuina wieniläispankkiirille -Silbermann'ille neljästäkymmenestä kreutzeristä tynnyrinala. -Vuokrasopimuksen lopettaminen kuuluu hovikamarille, mutta -hovisotaneuvostolla on käytettävänään vuokratulot. Nämä tekevät -yhteensä 100,000 guldenia. Silbermann on jakanut herraskartanon -kolmeen palstaan ja vuokrannut ne toisille, jotka ovat maksaneet -hänelle guldenin tynnyrinalasta." - -"No, pitihän hänenkin ansaita jotakin." - -"Luonnollisesti. Alavuokraajat ovat puolestaan vuokranneet pellot -seudun talonpojille määrättyä sadon osuutta vastaan. Mutta nyt, -kun kahtena vuonna peräkkäin on ollut katovuosi ja etenkin tänä -vuonna, ei maa ole tuottanut edes siementä. Talonpojat eivät ole -saaneet ensinkään satoa eivätkä ole voineet antaa alavuokraajille -viljaa. Nämä taasen eivät ole maksaneet veroansa päävuokraajalle ja -päästäkseen sopimuksestaan on tämä viis välittänyt valtiosta ja on -velkaa vuokrasumman." - -Nyt olivat armollisen herran molemmat kädet tulleet esiin hännystakin -liepeiden alta ja alkaneet hosua kaikin kymmenin sormin. - -"Niin, siitä syystä, että hän on elänyt kuin ruhtinas, se lurjus. -Kuvitelkaapa esimerkiksi, että hänellä on ollut kahdeksantuhannen -guldenin hevosia, joilla hän on ajellut. Nyt ne myydään -huutokaupalla. Minä olen ylhäisyys, mutta en katso voivani pitää niin -kallista valjakkoa." - -Timar ei ollut huomaavinaan tätä, vaan jatkoi: - -"Nyt tullaan menettämään koko vuokraussumma, sillä siellä ei ole -mitään otettavaa; päävuokraaja ja alavuokraajat ovat naimisissa, -ja heidän omaisuutensa kuuluu vaimoille myötäjäisinä. Mainitut -satatuhatta guldenia puuttuvat hovisotaneuvoston rahastosta ja se -aikoo kuulemani mukaan vedota hovikamariin saadakseen ulos summan." - -Ylhäisyys avasi nuuskarasian ja pistäessään peukalonsa ja etusormensa -siihen katsahti hän toisella silmällään tutkivasti puhujaan. - -"Minun alammaisin tarjoukseni on nyt", jatkoi Timar vetäessään -taskustaan esiin kokoonkäärityn asiakirjan, "vuokrata Levetinczin -herraskartano kymmeneksi vuodeksi samaa vuokrasummaa vastaan minkä -alavuokraajat ovat maksaneet, siis guldeni tynnyrinalasta vuodessa." - -"Hm! Se on kaunis tarjous." - -"Uudelta vuokraajalta on jo vuosi mennyt hukkaan, sillä nyt olemme -marraskuun lopussa, ja kaikki pellot ovat kesantona. Siitä huolimatta -tarjoudun minä laskemaan menetetyn vuoden vuokrasopimuksen aikaan ja -päälle päätteeksi maksamaan viime vuoden vuokrasumman, mikä muutoin -menetetään." - -Ylhäisyys naputti kaksi kertaa sormensa päillä kultaisen -nuuskarasiansa kantta ja puristi lujasti yhteen huulensa. - -"Hm", hän ajatteli itsekseen, "tuo tietää enemmän, kuin hänen -lampaankasvoistaan luulisi. Hän aavistaa, että hovikamari aikoo ottaa -hovisotaneuvostolta sotilasmuonituksen, ja että se oli Komornissa -tapahtuneen tarkastuksen tarkoituksena. Nyt kun tämä päättyi niin -surkeasti, on hovisotaneuvosto korkeine, sapelia helistävine -suosijoineen taasen pinnalla ja sillä saattaisi kyllä olla halua -riistää meiltä vuokra-asiat sotilasrajalla. Ne arvelevat sen hyväksi -lypsylehmäksi ja Levetinczin vuokraajan vaillingin tähden he ovatkin -saaneet hyvän otteen. Ja nyt, kaukana siitä, että esiintyisi -hovikamarin vastustajana, joka kuitenkin on vainonnut häntä, tulee -tämä mies luoksemme auttamaan meitä pulasta siten tukeakseen -asemaamme. Hänelle tulee osoittaa kunnioitusta!" - -"Hyvä on!" sanoi ylhäisyys ääneen. "Näen, että olette erinomainen -mies. Teillä on ollut syytä tehdä valitus meidän menettelymme -johdosta ja te annatte kuitenkin valitusten raueta; saattepa nähdä, -että tämä on oikea tie, jota jokaisen ymmärtäväisen kansalaisen tulee -käydä. Näyttääkseni vain teille, että valtio osaa palkita kelpo -miehiä, vakuutan teille, että tarjoukseenne suostutaan. Tulkaa jo -tänä iltana toimistooni. Minä vastaan tuloksista." - -Timar jätti kirjallisen anomuksensa ja poistui syvään kumartaen. - -Hänen ylhäisyytensä piti tästä miehestä. - -Ensinnäkin oli hän kyllin järkevä vetääkseen viivan suuren -vääryyden yli, jonka hallitus oli hänelle tehnyt ja joka, hänen -vaatiessaan hyvitystä, olisi herättänyt epämiellyttävää huomiota. -Toiseksi hän tarjosi valtiolle vuokraa, joka oli viisikymmentä -prosenttia edellistä edullisempi. Kolmanneksi hän jalomielisellä -uhrautuvaisuudella päästi hovikamarin pälkähästä ja teki sen -kykeneväksi torjumaan hovisotaneuvoston hyökkäykset. Hän oli -kolminkertaisesti kullan arvoinen. - -Vieläpä nelinkertaisestikin, mutta sitä ei ylhäisyys vielä tiennyt. -Hän sai tietää sen vasta tultuaan palatsiinsa päivällistä syömään, -kun tallirenki ilmoitti hänelle, että se unkarilainen herra, joka oli -saanut tehtäväkseen huutaa hänen laskuunsa kahdeksantuhannen guldenin -hevoset, oli jo tuonut ne; hinnasta sopisi hän henkilökohtaisesti -hänen ylhäisyytensä kanssa. - -Nelinkerroin kullan arvoinen! - -Kun Timar illalla meni armollisen herran puheille tämän toimistoon, -saattoi hän jo kaikkien vastaantulevien kasvoilla nähdä ystävällisen -hymyilyn -- kullan heijastuksen. - -Ylhäisyys meni häntä vastaan aivan ovelle asti. - -Hän vei hänet kirjoituspöydän luo. Siinä oli sopimus valmiina, -kaikilla tarpeellisilla allekirjoituksilla, leimalla ja suurella -sinetillä varustettuna. - -"Lukekaa! Toivon, että olette tyytyväinen." - -Ensimmäinen seikka, mikä hämmästytti Timaria, oli se, että sopimus -oli tehty kahdeksikymmeneksi vuodeksi kymmenen sijasta. - -"No, oletteko tyytyväinen vuokra-aikaan?" - -Oliko hän tyytyväinen! - -Toinen yllätys oli hänen oma nimensä: - -"Mikael Timar von Levetinczy." - -"Onko teillä mitään arvonimeä vastaan?" - - - - -Neljästoista luku. - -"MIKAEL TIMAR VON LEVETINCZY." - - -"Aateliskirja lähetetään kohta teille", sanoi korkea herra hymyillen. - -Timar kirjoitti nimensä sopimuksen alle liittäen siihen arvonimen. - -"Älkää kiirehtikö, minulla on vielä teille jotakin sanomista", sanoi -ylhäisyys, kun kaikki oli selvillä. "Hallituksen velvollisuus on -palkita kunnon kansalaisia, jotka velvollisuuksiaan täyttämällä -toimivat valtion hyväksi. Erikoista huomiota osoitetaan tässä -tapauksessa niille, jotka ovat saavuttaneet yleistä tunnustusta -kansantaloudellisella- ja kauppa-alalla. Voitteko mainita jonkun -henkilön, jolle minä voisin korkeimmassa paikassa ehdottaa -rautakruunun ritarimerkkiä?" - -Hänen ylhäisyytensä oli valmistautunut saamaan vastaukseksi: -"Tässä on oma napinreikäni, armollinen herra; te ette voi löytää -sen parempaa paikkaa ritarimerkillenne. Jos tässä tarvitaan vain -erinomaista miestä, niin on hän tässä." - -Ja niinhän kysymys oli tarkoitettukin vastattavaksi. - -Sitä pahemmin ällistyikin korkea herra, kun Mikael Timar von -Levetinczy hetkisen mietittyään vastasi: - -"Niin, armollinen herra, minä otan itselleni vapauden kiinnittää -teidän huomionne mieheen, joka jo kauan on nauttinut yleistä -kunnioitusta ja hiljaisuudessa on seudun asujainten hyväntekijä. Se -on Plescovacs'in dekantti, Cyrill Sandrovics; hän, paremmin kuin moni -muu, ansaitsee tämän kunnianosotuksen." - -Ministeri astui askeleen taaksepäin. Hän ei vielä milloinkaan ollut -tavannut miestä, joka kysyttäessä: "Kenelle annamme ritarimerkin?" -ei olisi kääntynyt kuvastimeen osottaen itseään ja sanonut: "Antakaa -se tuolle erinomaiselle miehelle!" Sensijaan tämä ihminen osottaa -sormellaan kartan etäisintä kolkkaa, etsien sieltä kaukaisimmasta -kylästä maalaispapin, joka ei ole hänen kumminsa eikä lankonsa, ei -edes kuulu samaan kirkkoon, ja sanoo: "Hänen katson olevan paremman -ihmisen kuin itse olen!" - -Hän on todella ihminen, joka on puhdasta kultaa. Häneen täytyisi -kullankaivajan sekoittaa ainakin kolme karaattia hopeaa voidakseen -häntä takoa! - -Mutta koska kysymys nyt kerran oli asetettu, täytyi asiasta tehdä -tosi. - -"Hyvä on, hyvä on!" sanoi korkea herra. "Muutamia muodollisuuksia -liittyy kuitenkin ritarimerkin jakamiseen. Hallitsija ei voi -antautua sille pettymykselle alttiiksi, että lahjaa ei mahdollisesti -otettaisikaan vastaan. Saadakseen tuollaisen suosionosoituksen on -sitä siis itse omakätisesti haettava." - -"Hänen korkea-arvoisuutensa on hyvin kaino mies, eikä luullakseni -voisi tehdä päätöstä sellaista askelta ottamaan, ennenkuin häntä -olisi kehotettu siihen korkeimmasta paikasta." - -"Vai niin. Ymmärrän. Pari riviä minun kädestäni siis riittäisi? Hyvä -on. Koska kerran te olette suositellut häntä, lähetän ne hänelle. -Niinpä niin, valtion on etsittävä piilossa olevat ansiot." - -Ja korkea herra kirjoitti omakätisesti muutamia suosiollisia rivejä -herra dekantti Cyrill Sandrovics'ille vakuuttaen, että, jos hän -haluaisi, hänelle annettaisiin rautakruunuristi tunnustukseksi hänen -tähänastisista palveluksistaan. - -Timar kiitti mitä nöyrimmin tästä armosta, ja hänen ylhäisyytensä -vakuutteli hänelle vuorostaan korkeaa suojelustaan ainiaaksi. - -Senjälkeen oli Timarilla ilo nähdä ministeristön kaikissa -toimistoissa, missä muutoin sai kärsiä kaikenlaatuisia vaivalloisia -toimitusmuodollisuuksia, kaikkien rientävän kiireisesti häntä -palvelemaan, niin että häneltä meni korkeintaan tunti kaiken -sen toimittamiseen, mihin toinen olisi tarvinnut viikkokausia, -pujotellakseen tämän sokkelon lävitse. - -Orsovan vesiruukku oli täällä näkymättömänä. - -Oli yö, kun Timar pakkasi kaikki sopimusta koskevat asiakirjat -matkalaukkuunsa. - -Ja nyt hänellä oli kiire. - -Hän ei syönyt illallista, ei pannut nukkumaan, vaan riensi -"Kultaiseen Karitsaan", missä pikapostiajurit tavallisesti -majailivat. Vierashuoneessa hän tilasi sämpylän ja savustetun -makkaran, jotka pisti taskuunsa, tiellä hän ottaisi ne esiin. Sitten -hän huusi ajurille: - -"Lähdemme heti paikalla. Älä sääli ruoskaasi äläkä hevosiasi. Joka -penikulmasta saat guldenin juomarahaa ja sitäpaitsi kahdenkertaisen -kyytimaksun, jos annat mennä." - -Enempää ei hänen tarvinnut sanoa. - -Kaksi minuuttia senjälkeen vierivät vaunut ruoskaniskujen -läimähdellessä Wienin katuja pitkin. Poliisi huusi turhaan niiden -jälkeen, että eläinrääkkäys oli kielletty Wienin kaduilla. - -Pikapostiajurilaitos, joka siihen aikaan vastasi meidän aikuisia -rautateitämme, muodosti yhtenäisen ketjun Wienistä Semlin'iin. -Hevoset seisoivat yötä päivää valmiina valjastettaviksi, ja niin -pian kuin ruoskaniskut jonkun kylän etäisimmässä päässä ilmaisivat -matkustavaisen tuloa, talutti se pikaposti, jonka vuoro oli lähteä, -neljä levännyttä hevostaan tallista ulos, ja kahden minuutin kuluttua -kiisi uusi valjakko täyttä laukkaa vuorten ja laaksojen yli. Jos -kaksi pikapostiajuria kohtasi toisensa tiellä, niin riisuttiin -hevoset ja vaihdettiin sekä ajajia että hevosia, joiden oli nyt -tarvis kulkea vain puolet matkaa. Kuljetuksen nopeus oli suhteellinen -maksun suuruuteen. - -Timar istui vaunuissa kaksi yötä ja kaksi päivää, nousematta edes -syömään, vielä vähemmän lepäämään yöksi. Hän oli jo tottunut -nukkumaan vaunuissa, kaikesta kolinasta, räminästä ja heittelemisestä -huolimatta. - -Toisen päivän illalla Timar oli jo Semlin'issä, mistä hän ajoi yön -läpi lähimpään kylään Levetinczin herraskartanon alueella. - -Oli kaunis ja vuodenaikaan katsoen leuto sää. Oli juuri ensimmäinen -päivä joulukuuta. - -Timar ajoi käräjätaloon ja kutsui tuomarin ulos. Hän esittäytyi -herraskartanon uutena vuokraajana ja pyysi häntä ilmoittamaan -maanviljelijöille, että he saisivat ensi vuonnakin pitää maan -osaviljelyksessä. Kahtena viime vuotena olivat pellot, jotka eivät -olleet antaneet mitään satoa, olleet miltei kesantona; seuraavana -vuonna tulisi todennäköisesti oivallinen sato. Ilma oli suotuisa, -syksy venyi pitkäksi; se joka kiirehtisi, ennättäisi vielä kyntää ja -kylvää. - -Hänelle sanottiin, että kaikki tämä oli kyllä hyvä; kyntää kyllä -ehtisi, ellei pääasiaa, siementä, puuttuisi. Rahalla ei voinut -saada mitään, vaikka olisi maksanut kuinka korkean hinnan tahansa. -Maanviljelijöiden oli töin tuskin onnistunut varustaa peltonsa -talvikylvöön. Köyhälistön oli elettävä kai koko talvi maissilla. - -Timar vakuutti lohduttaen, ettei siementä suinkaan tulisi puuttumaan, -siitä hän pitäisi huolen. - -Senjälkeen hän ajoi toisiinkin kyliin, joiden väestö piti peltojaan -osaviljelyksessä, ja hänen kehotuksestaan otettiin sielläkin -esiin aurat ja ruvettiin kyntämään niitä avaria peltoja, jotka jo -oli tuomittu makaamaan kesantona koko vuoden ja kantamaan vain -ohdakkeita. Mutta mistä saada siementä? Olisi jo liian myöhäistä -tuoda viljaa Walakiasta, ja läheisyydessä ei ollut mitään saatavissa. -Timar tiesi kuitenkin, mistä ottaa. - -Toisena päivänä joulukuuta illalla saapui hän Plescovacziin, missä -hän oli joku aika sitten ollut saamaisillaan selkäänsä, ja meni hänen -korkea-arvoisuutensa Cyrill Sandrovicsin luo, joka silloin oli ajanut -hänet ulos. - -"No, poikaseni, oletko nyt täällä taas?", huudahti korkea-arvoinen -herra, tämä kansan hyväntekijä ja ystävä, joka jo kauvan sitten olisi -saanut rautaristin, ellei olisi ollut niin vaatimaton. "Mitä nyt -sitten tahdot? Tahdotko ostaa minulta viljaa? Olen jo kaksi kuukautta -sitten sanonut sinulle, ettei minulla ole; en myö. Älä lörpöttele! -Koetat turhaan valehdella minulle, sillä en usko sanaakaan siitä, -mitä sanot. Sinulla on kreikkalainen nimi ja pitkät viikset; en usko -kasvojasi." - -Timar hymyili. - -"Mutta tällä kertaa tulevat huuleni puhumaan vain totuuden sanoja." - -"Voit saada jonkun toisen uskomaan, et minua. Te ylämaan kauppiaat -petätte meitä aina. Kuvittelette meille saaneenne runsaan sadon -ja koetatte täten saada vehnän hinnat alas. Kun te tahdotte ostaa -meiltä kauraa, levitätte sellaisen huhun, että hallitus aikoo myydä -hevosensa. Te olette epäluotettavaa väkeä." - -"Mutta nyt puhun totta. Minä olen täällä hallituksen puolesta -pyytämässä sen nimessä teidän korkea-arvoisuutttanne avaamaan -viljalaarinsa. Hallitus on saanut tietoonsa, että maanviljelijöiltä -puuttuu siementä ja se tahtoo senvuoksi jakaa etukäteen viljan niiden -kesken. Tässä on kyseessä suuri tarkoitusperä, hyvä teko kansaa -kohtaan; se, joka auttaa hallitusta tässä, tekee sille erikoisen -suuren palveluksen. Viljaa en minä ota haltuuni, vaan kansa, joka saa -sen siemenekseen." - -"Jaa, hätä on tosin suuri, ja minä valitan suuresti kansaraukkaa. -Mutta kun minulla nyt kerran ei ole viljaa! Mistä minä olisin sitä -saanut? En ole itsekään saanut satoa. Tuossa on vilja-aitta, aivan -naurettavan suuri se on, mutta kaikki kolme kerrosta on tyhjänä!" - -"Tyhjiä ne eivät ole, korkea-arvoisa isä. Minä tiedän varsin hyvin, -että kolmen vuoden sato on vielä siellä tallessa. Voin saada tuolta -ylhäältä kymmenentuhatta puolikappaa vähintään." - -"Roskaa sinä saat! Älä vaivaa itseäsi menemällä sinne. En päästä sitä -käsistäni viidestä guldenista puolikapalta. Keväällä sen hinta on -seitsemän guldenia puolikappa ja silloin minä myyn. On valetta, että -hallitus olisi sinut lähettänyt. Tahdot vain tehdä hyvän kaupan omaan -laskuusi. Et jyvääkään tule minulta saamaan. Hallitus nyt tietäisi -mitään sinusta, enempää kuin minustakaan! Sen tietämättä voisimme -yhtähyvin asua kuussa." - -Tähän saakka oli linnoitus hyvästi kestänyt lievän tykistötulen. -Mutta nyt pisti Timar käden taskuunsa ja veti esiin -kahdenkymmenenneljänpunnan setelin, ministerin kirjeen. - -Kun arvon herra oli lukenut kirjeen, ei hän tiennyt, pitikö hänen -epäillä Timaria vai omia silmiään. - -Mutta suuri keisarillisella kaksoiskotkalla varustettu sinetti -kuoressa ja hovikamarin leima kirjeessä eivät kumminkaan sallineet -epäilyksiä. Siinä ei voinut olla mitään erehdystä, se oli -kouraantuntuvaa todellisuutta. - -Ja hänen korkein unelmansa oli juuri ollut saada kantaa tuollaista -kiiltävää ristiä rinnallaan. Timar tunsi tämän heikkouden herra -dekantissa, joka usein heidän istuessaan viinilasin ääressä oli -katkerasti valittanut sitä, miten väärin hallitus menetteli -antaessaan Karlovitzin patriarkalle ylenmäärin ritarimerkkejä. Miksi -yhdelle annetaan kaikki ja toisen annetaan käydä tyhjin käsin? Nyt -hän näki kiihkeimmän toiveensa täytetyksi. Kuinka talonpojat katsoa -tollottaisivat häntä, kun hän tulisi ritarimerkki rinnassaan, ja -kuinka tshaikistikapteeni kadehtisi häntä, kun ei hänellä itsellään -vielä ollut merkkiä! Patriarkkakin osottaisi enemmän ystävällisyyttä -häntä kohtaan. - -Ja hänen oma käytöksensäkin Timaria kohtaan muuttui heti paikalla. - -"Istuhan toki, veliseni!" (Tähän saakka ei hänen mieleensä ollut -juolahtanut tarjota Timarille tuolia.) "Sanoppa minulle, miten olet -tullut tutuksi heidän ylhäisyyksiensä kanssa? Mistä johtuu, että tämä -kirjoitus on uskottu sinun haltuusi?" - -Timar esitti nyt kertomuksen, joka oli valhetta alusta loppuun. Hän -oli jättänyt paikkansa Brazovicsin luona ja astunut hallituksen -palvelukseen. Hänellä oli ministeriin suuri vaikutusvalta, ja -hän se vanhan tuttavuuden perustalla oli suositellut hänen -korkea-arvoisuuttaan saamaan tämän suosionosotuksen. - -"Tiesinhän edeltäkäsin, ettet ollut niin tyhmä kuin miltä näytät. -Senpä vuoksi olenkin aina pitänyt sinusta niin paljon. No, poikaseni, -koska sinulla on niin kaunis kreikkalainen nimi ja niin rehelliset -kasvot, niin saat vehnän. Paljonko tahdot? Kymmenentuhatta, -kaksitoistatuhatta puolikappaa? Kaikki, mitä minulla on, myyn -sinulle. En tehdäkseni ministerille mieliksi, mutta sinun rehellisten -kasvojesi vuoksi ja tehdäkseni hyvää kansalle. Minkä hinnan -sanoinkaan? Viisi guldenia! Tiedätkö, sinulle annan sen neljällä -guldenilla yhdeksällätoista groshenilla. Maksathan heti? Vai noudanko -itse rahat Wienistä? Matkustan joka tapauksessa sinne ja voin tehdä -sen samalla. Tahdon mieskohtaisesti kiittää hänen ylhäisyyttään siitä -armosta, joka minulle on osoitettu. Sinähän tulet viemään minut hänen -luokseen?... No, jos tahdot jäädä pois leikistä, niin sano minulle -ainakin, minkälainen ihminen ministeri on. Onko hän suuri vai pieni? -Ystävällinen vai nyreä? Antaako hän itse minulle heti ristin? Juoko -hän mielellään hyvää karlovitziläistä? No, saatpa sinäkin aivan kohta -sitä maistaa." - -Turhaan Timar vakuutti täytyvänsä jo samana yönä olla Levetinczissä -antaakseen työnjohtajille käskyn lähettää heti osaviljelijät viljaa -noutamaan. Rattoisa isäntä asetti renkinsä vieraansa käytettäviksi, -koska ei millään muotoa tahtonut päästää häntä luotaan. Rengit saivat -ratsastaa Levetincziin toimittamaan hänen käskynsä perille. Mikaelin -täytyi jäädä yöksi. - -Hänen korkea-arvoisuudellaan oli pyöreät, jalattomat lasit, -jonkavuoksi ne oli tyhjennettävä ennenkuin laski ne kädestään, sillä -pöydälle pannessa ne kaatuivat kumoon. Hän ojensi yhden tuollaisen -lasin Timarille, toisen hän otti itse, ja niin he joivat aamun -koittoon asti. Aamulla ei Timarista saattanut nähdä, että hän oli -juopotellut. - -Aamulla ani varhain tulivat maalaiset vankkureineen pappilaan. -Nähdessään kolmikerroksisen viljamakasiinin ovet auki sanoivat he -Timarille, että hän oli tehnyt ihmeitä. Siellä ylhäällä oli kolmen -vuoden varasto, paljon enemmän kuin he tarvitsivat talvikylvöään -varten. - -Timar oleskeli herraskartanossa siksi kunnes ankarat hallat -lopettivat syyskylvön teon. Ja täksi vuodeksi olikin kyllin kylvetty. -Muut pellot saisivat olla kesantona tai odottaa kesäkylvöä ja -heinänsiementä. Koko herraskartanon kolmestakymmenestätuhannesta -tynnyrinalasta oli tuskin muutamia satoja niittynä. Kaikki muu -oli hedelmällistä, ensiluokkaista peltomaata. Jos tuleva vuosi -olisi suotuisa, niin sato olisi sangen runsas. Oli kylvetty juuri -soveliaimpaan aikaan. Syksy oli kylmä ja tuulinen aina lokakuun -loppuun saakka. Ne, jotka olivat silloin kylväneet, saivat varmasti -taas odottaa huonoa satoa, sillä peltomyyrälegioonat kaivoivat esiin -jyvät, ennenkuin ne olivat ennättäneet itää. Niiden, jotka kylvivät -sateisessa marraskuussa, ei käynyt paremmin; sillä alkoi jo varhain -sataa lunta, ja lämpimässä maassa alkoi kylvö lumipeitteen alla -mädäntyä. Mutta niin pian kuin tämä lumi äkkiä oli sulanut, seurasi -pitkäaikaisesti leuto sää, jota kesti aina jouluun asti, ja ne, jotka -silloin kylvivät, saattoivat olla onnellisia. Peltomyyrät olivat -hävinneet, pakkanen tuli nyt ennen lunta ja kauniin valkean peiton -alla lepäsi maan huostaan uskottu aarre hyvässä säilössä kevääseen. - -Maanviljelys on hyvin uskallettua arvanheittoa. Kuusi tai ei mitään! -Timar heitti kuutosen. - -Seurasi rikassatoinen vuosi, niin että ne, jotka olivat kylväneet -soveliaaseen aikaan, saivat kaksikymmenkertaisen sadon. - -Maanviljelijät, jotka olivat Levetinczin alustalaisia, siunasivat -uutta vuokraajaa, jota heidän oli kiittäminen siitä, ettei vuosi -mennyt heiltä hukkaan. Hänen omat peltonsa antoivat huonoa, -pahentunutta nokitähkää, mutta osa viljelijäin pelloilla kasvoi -kultaista vehnää. Ja sinä vuonna kuletti Timar Komornista -Raabiin kolmekymmentä laivalastia mitä kauneinta viljaa, ja nämä -kolmekymmentä laivalastia eivät maksaneet hänelle enempää kuin kolme -samanlaista toisille. Riippui vain hänestä itsestään, tahtoiko -hän sinä vuonna voittaa sillä puoli miljoonaa vai satatuhatta -guldenia vaiko tyytyä sataatuhatta pienempään summaan tehdäkseen -leivän halvaksi köyhälle kansalle tai myös pannakseen nuoran -kilpailijaraukkojen kaulaan. Hänhän saattoi leikkiä heidän kanssaan -kuin kissa hiirellä. Hän saattoi alentaa viljan hinnan miten -alhaiseksi tahansa. - -Brazovicsin kahvilassa tapahtui joka ilta kiivaita otteluja -kokoontuneiden viljakauppiaiden välillä. Tuo Timar, joka vuodessa oli -päässyt pinnalle, astui jo kaikkien muitten kauppiaitten varpaille; -ei kenkään koko seudulla saattanut kilpailla hänen kanssaan. Hänellä -oli rahaa yllin kyllin ja hän tuhlasi, niinkuin olisi ne varastanut. -Jos hän vain näyttäytyisi heidän keskuudessaan, niin kylläpä he -hänelle näyttäisivät. Kurkkuun tarttuisivat! Mutta hän ei tullut -sinne. Hän ei ylipäänsä näyttäytynyt missään, ei pyrkinyt kenenkään -tuttavuuteen. Hän varoi kertomasta kenellekään, mitä hänellä oli -tekeillä. Ja kaikki, mihin hän koski, muuttui kullaksi. Joukko uusia -yrityksiä, joihin kuka hyvänsä saattoi ryhtyä, heräsivät henkiin -hänen alotteestaan. Ne olivat, niin sanoakseni, maantiellä; oli vain -tarvis ottaa ne ylös; mutta ei kukaan muu nähnyt niitä, ennenkuin -tuo ihminen oli jo ennättänyt ennen heitä. Sitäpaitsi hän oli aina -matkoilla, ajoi edes ja takaisin, ja ihmeteltiin vain sitä, miksi -hän, joka oli niin rikas, ei muuttanut Wieniin, vaan asui yhä -edelleen kaupungissa, piti pääliikettään Komornissa. - -Timar tiesi, mikä häntä pidätti täällä. Hän tiesi, miksi asui -tässä kaupungissa, missä kaikki hänen kilpailijansa olivat hänen -vannoutuneita vihamiehiään ja missä hänen tarvitsi vain ajaa -Brazovics'in kahvilan ohitse, jotta joku ulkopuolella istujista -huutaisi hänen jälkeensä: "Katkaise kaulasi!" Tämä talo hänen oli -saatava kynsiinsä -- kaikkine sisältöineen. - -Tämä se juuri pidätti häntä Komornissa. Vielä sittenkin, kun hänellä -jo oli 1 1/2 miljoonaa, pysyi hän täällä, missä kaikki kutsuivat -häntä Timariksi ja tuskin voivat tottua hänen aateliseen Levetinczy -nimeensä. Sillävälin hän osasi jaloin teoin tehdä aatelisnimelleen -kunniaa. Kaupungin köyhille hän laittautti sairashuoneen, -protestanttiselle koululle hän perusti stipendirahaston, vieläpä -ehtoolliskalkkikin muuttui kullaksi hänen kädessään; hän lahjoitti -kirkolle kultaisen kalkin vanhan hopeisen tilalle. Hänen ovensa oli -aina avoin köyhille ja joka perjantai kulki pitkä jono kerjäläisiä -katuja pitkin hänen talonsa editse, missä jokainen sai rovon, -suurimman kuparirahan, niin kutsutun suutarintaalarin. Kerrottiin -myöskin, että heti kun joku merimies oli hukkunut, Timar kasvatutti -orpolapset ja antoi leskelle eläkkeen. Hän oli kullan arvoinen! -Kultapoju! - -Mutta hänen rinnassaan kuiskasi eräs ääni lakkaamatta: - -"Se ei ole totta! Ei, se ei ole totta!" - - - - -Viidestoista luku. - -TYTTÖMÄINEN KUJE. - - -Herra Brazovicsilla oli tapana juoda päivällisen jälkeen kupillinen -mustaa kahvia naisten huoneessa, jonka hän silloin armotta täytti -tupakan savulla. - -Katshuka ja Atalia istuivat kuiskutellen keskenään erään pöydän -ääressä, jonka yhdessä kulmassa Sohvi-rouva muka ompeli. (Jo -vuosikausia oli tälle pöydälle ollut levitettynä ompelutarpeita -ja koruompeleita, jotta jokainen taloon tulija heti saattoi nähdä -täällä ommeltavan morsiusvaatteita.) Herra Katshuka nykyään miltei -asui talossa. Hän tuli aamupäivällä, hänet pidätettiin päivälliselle -ja vasta myöhään illalla nähtiin hänen menevän kotiin. Näytti -siltä kuin Komornin linnoituksissa ei olisi enää mitään toivomisen -varaa, koska herra insinööriupseerilla oli aikaa askaroida kaiket -päivät Atalian kera. Mutta sitä enemmän luhistuivat herra Katshukan -omat linnoitukset. Oli tullut se hetki, jolloin hänen piti mennä -naimisiin. Hän puolustautui kuin toinen Zrinyi. Kun hänet työnnettiin -ulos vallituksista, vetäytyi hän takaisin linnoitukseen. Hän keksi -aina sopivan verukkeen häiden lykkäämiseksi. Mutta nyt oli viimeinen -miina räjähytetty. Nuorelle parille oli löydetty jo huoneustokin, -ja viimein Katshuka ylennettiin kapteeniksi. Nyt ei ollut mitään -armonaikaa. Puolustajan viimeinen patruuna oli ammuttu eikä hänellä -ollut muuta neuvoa kuin antautua ja viedä nuori, kaunis tyttö -kotiinsa. - -Herra Brazovics tuli päivä päivältä yhä myrkyllisemmäksi juodessaan -kahviaan naisten huoneessa, ja se joka myrkytti hänen kahvinsa, oli -aina ja alituisesti Timar. - -Tämä oli hänen alituinen Kartagonsa. - -"Mitä pirunvehkeitä tuolla ihmisellä taas on! Sillävälin kuin -kaikki rehelliset viljakauppiaat iloitsevat siitä, että saavat -viettää talvensa rauhassa ja levätä vaivoistaan, ryhtyy hän tekemään -sellaista, jota ei kissakaan olisi tullut ajatelleeksi. Nyt hän -vuokraa Plattenjärven ja antaa kalastaa jään alta. Joku aika sitten -hänen väkensä veti yhdessä ainoassa apajassa kolmesataatuhatta -sentneriä kalaa. Sehän on oikeata rosvoilua. Ennen kevättä on hän -ryöstänyt Plattenjärven puti puhtaaksi, niin ettei siellä ole -ainoatakaan ahventa, säynävää eikä kilohailia, puhumattakaan hauista. -Ja sitten hän vie kaikki Wieniin, aivankuin meidän kalamme olisivat -tehdyt saksalaisten ruuaksi. Senkin lurjus! Valtiotaloudellisista -syistä pitäisi hänen päästään maksaa tapporaha. Ennemmin tai -myöhemmin otan hänet hengiltä, se nyt on varma. Kun hän kulkee sillan -yli, annan kahden merimiehen heittää hänet Tonavaan. Minä annan -vahtisotamiehelle kaksi guldenia, jos hän tapaturmaisesti ampuu -hänet kuoliaaksi jonakin yönä, kun hän kulkee linnoituslaitosten -ohitse. Suljen hänen pihaansa äkäisen koiran, joka puree häntä -aika lailla, kun hän aamulla menee ulos. -- Se roisto pitäisi -hirttää! Hän on sopivampi nuoraan, kuin Angyal Bandi tai Zöld -Marczi, metsiemme kuuluisat ryövärit; sillä Zöld Marczi ottaa vain -taskussani olevat rahat, mutta tämä riistää katon pääni päältä. -Minä sytytän hänen talonsa tuleen, niin että hän palaa poroksi! -- -Ja tuollaisesta ihmisestä tehdään päälle päätteeksi aatelismies! -Komitaattikokouksessa tehdään hänestä jäsen, ja minun täytyy istua -sen roiston vieressä vihreän pöydän ääressä. Minun, jonka isoisä -jo oli ikivanhaa unkarilaista aatelia, minun on siedettävä tätä -nousukasta vieressäni! Mutta yrittäköönpä vain kerrankin tulla -kahvilaan! Ärsytän hänen kimppuunsa jonkun täysverisen aatelismiehen, -joka heittää hänet ulos ikkunasta, niin että hän taittaa niskansa. --- Jospa vain voisin joutua hänen kanssaan samoille päivällisille, -pippuroisin hänen liemiruokansa niin, että hän kellahtaisi selälleen -kuin kuollut kala. -- Ja tuo maankiertäjä kulkee vielä kaiken -lisäksi vieraisilla hienojen neitien luona, tuo Timar, tuo entinen -laivakirjuri, jota me sanoimme 'mutarämpijäksi'! Toivoisinpa hänen -kerrankin joutuvan seuraan, missä hän tulisi tekemisiin jonkun -urhoollisen upseerin kanssa, joka haastaisi hänet kaksintaisteluun ja -keihästäisi hänet kuin sammakon -- näin!" - -Herra Brazovics heitti samalla ilmehikkään katseen Katshukaan, -mutta tämä ei ollut kuulevinaan mitään. Hän oli kyllä kuullut -tulevan appensa yksinpuhelun, mutta kaikki, mitä hän oli merkinnyt -muistiinsa, supistui siihen, että uusi miljonääri oli epäilemättä -tehnyt suuren loven herra Brazovicsin omaisuuteen, uhkasipa vielä -heittää kumoon hänen talonsakin, ajatus, joka ei erikoisesti lisännyt -herra Katshukan iloa tulevista häistä. - -"Ei, en odota siksi, kunnes joku toinen ottaa hengiltä miehen!" -huudahti viimein herra Brazovics nousten kahvipöydän äärestä, pannen -pois tshibukinsa ja ottaen bamburuokonsa nurkasta. "Tässä minulla on -pistinpuukko. Olen ostanut sen silloin, kun tuo ihminen alkoi peuhata -täällä, yksinomaan hänen varallensa!" (Ja, jotta hänen sanojansa -uskottaisiin, veti hän bamburuo'ostaan esiin terävän miekan.) -"Tuossa se on! Ensi tilassa kohdatessamme kahden työnnän sen hänen -ruumiiseensa -- noin! -- ja isken hänen kiinni seinään kuin lepakon. -Sen vannon!" - -Ja hän pyöritteli verestäviä silmiään korostaakseen sanojaan. Hän joi -kahvinsa loppuun ja sanoi aikovansa mennä ulos liikeasioissa. (Niin, -pelipöydän ääreen.) Hän tulisi varhain kotiin. (Toisin sanoen varhain -aamulla.) - -Kaikki olivat iloisia siitä, että hän lähti. Kun herra Brazovics nyt -asteli varovasti alas kapeita kiertoportaita -- sillä hänen vatsansa -ei ollut omiaan juoksemaan kovaa portaissa --, kuka tulee siellä -häntä vastaan? - -Timar! - -Nyt hänellä on siis Timar vallassaan! Veitseniskun välimatkan päässä! -Ja pimeässä paikassa, missä ei kukaan heitä näe! - -Tiedämme historiasta, että useimmat salamurhat on tehty -porraskäytävissä. Tunarilla ei ollut aseita, ei edes keppiä, Atanas -herralla sitävastoin jalanpituinen pistinpuukko. Kun viimemainittu -äkkäsi Timarin, pisti hän tikarin kainaloonsa ja huusi suurella -äänellä ottaessaan lakin päästään: - -"Nöyrin palvelijanne, herra von Levetinczy!" - -Timar vastasi: - -"Terve, Nazi! Menetkö taas liikeasioitasi hoitamaan?" - -"Hähähä!" nauroi Atanas-herra hyväntuulisesti kuin poika, joka on -yllätetty iloisesta kujeenteosta. "No, Mikael, etkö kerran sinäkin -tulisi mukaan?" - -"Ei pistä päähäni. Jos tahdotte vain voittaa pari sataa guldenia -minulta, niin maksan ne mieluummin heti; mutta pyydän vapautusta -hirveästä koko yön kestävästä hikoilemisesta pelipöydän ääressä." - -"Hähähä! No, mene sitten naisten luo; he ovat tuolla ylhäällä. -Hauskaa iltaa! Tänään en sinua kumminkaan enää tapaa." - -Sitten he erosivat sydämellisesti puristaen toinen toisensa kättä. - -Herra Brazovicsin uhkauksia ei saa ottaa vakavalta kannalta. Ei -häntä kukaan pelkääkään, hänen hirveästä äänestään ja vaikuttavasta -hahmostaan huolimatta, ei edes hänen oma vaimonsa, hän ehkä vähin. - -Atanas-herra tietää varsin hyvin, että Mikael käy usein hänen -talossaan, ja hän asettaa aina niin, ettei ole itse kotona silloin. -Sohvi-rouva ei ole pitänyt salassa olettamustaan, että hänen -vierailunsa tapahtuvat Atalian kauniiden silmien takia. -- No, sehän -on Katshukan asia. Jos Katshuka ei halua seivästää kilpakosijaansa -kuin sammakkoa, niin syyttäköön itseään. Eikä hän näytä sitä -haluavan, vaikka Timar on kylläkin usein Atalian seurassa. - -Kapteenin kai pitäisi haastaa Timar kaksintaisteluun! He ovat yhtä -hyvät ystävykset kuin ennen. Ei milloinkaan ole nähty sellaista -seuruetta, joka olisi ollut paremmassa sovussa keskenään. - -Herra Brazovics aavisti, saipa lopulta varmasti tietää, että juuri -kapteeni Katshuka oli avannut Timarille sen takaportin, jonka kautta -hän oli päässyt rikkauteensa. Hän saattoi myöskin arvata syyn -kapteenin menettelyyn. Hän tahtoi mielellään päästä Ataliasta. Hän -ei mitään niin toivo, kuin että herra Brazovics asettuisi väliin ja -ajaisi hänet talostaan. -- Mutta juuri siksi tämä ei sitä tee, vaan -antaa vuotamalla vuotaa ystävällistä hyvyyttään kapteenin, vävynsä -ylitse. Nyt ei hänellä ole mitään pelastuksen mahdollisuutta -- hänen -täytyy mennä naimisiin. - -Kapteeni Katshuka on kauan ollut kihloissa Atalia-neidin kanssa, -jota hän näkee vaarallisen kilpakosijan, rikkaan miehen, joka -päivä hakkailevan. Tätä miestä hänen tulisi vihata jo siitäkin -syystä, että hän tietää tämän jättäneen entisen suosijansa pulaan -hovisotaneuvoston ja hovikamarin välisessä riitajutussa. Siitä -huolimatta pitää kapteeni niin paljon entisestä toveristaan, että -hän antaisi senkin anteeksi, että tämä saattaisi hänen morsiamensa -uskottomaksi. - -Atalia ajattelee halveksien Timaria, isänsä entistä palvelijaa, -mutta osottaa siitä huolimatta ystävällisyyttä häntä kohtaan. Hän -on intohimoisesti rakastunut kapteeniin, mutta osottaa kuitenkin -huomaavaisuutta Timarille tehdäkseen rakastajansa mustasukkaseksi. - -Sohvi-rouva vihaa Timaria, mutta ottaa hänet kuitenkin vastaan -ystävällisyyttä teeskentelevin ilmein, niinkuin hänen hartain -toivomuksensa olisi saada hänet vävykseen ja saada elää saman katon -alla hänen kanssaan. - -Timar viimein aikoo tehdä heidät kaikki onnettomiksi. "Suurherran", -talon rouvan, neidin ja sulhasen hän aikoo heittää kadulle; mutta -silti hän vierailee talossa, suutelee naisia kädelle, vaihtaa -kädenpuristuksia miesten kanssa ja koettaa kaikin tavoin olla -miellyttävä seuramies. - -Kaikki ovatkin sangen suosiollisia hänelle. Atalia istuutuu pianon -ääreen soittamaan hänelle ja Sohvi-rouva pidättää häntä iltaan asti -tarjoten hänelle kahvia ja hillohedelmiä. Mutta Timar juo kahvia -ajatellen, että siinä voisi olla rotanmyrkkyä. - -Kun illallinen on valmis, tulee Timeakin sisään auttamaan pöydän -kattamista. Senjälkeen ei Timar kuule, mitä Atalia puhuu tai soittaa, -hän ei näe muita kuin Timean. Mutta häntä onkin ilo katsella. Hän on -jo täyttänyt viidennentoista ikävuotensa ja on nyt täysin kehittynyt -neito. Hänen katseensa ja lapsellinen kömpelyytensä puhuvat kuitenkin -vielä lapsesta. Hän puhuu jo unkaria, vaikkakin vieraasti murtaen. -Välistä hän vääntääkin jonkun sanan tai käyttää sitä väärin -- -kova kohtalo, meitä kun tällöin auttamattomasti nauretaan (yksinpä -valtiopäivilläkin ja vakavimmissakin otteluissa.) - -Atalia on saanut Timeasta hyvän ajanvieton. Hänellä on nyt joku, -josta tehdä pilaa. Lapsi-raukka on hänen leikkikalunaan. - -Atalia antaa Timealle vanhoja vaatteitaan, sellaisia, jotka ovat -olleet muodissa useita vuosia sitten. Tiedetäänhän, kuinka usein -muodit vaihtelevat meillä sivistyskansoilla. Kuinka nykyaikana -naurettaisiinkaan, jos joku keskellä päivää kulkisi kaduilla avarassa -krinoliinissa, ja kumminkaan ei siitä ole kauan, kun tämä oli -säädetty käytettäväksi ja se muoti oli silloin kaikkialla vallitseva. - -Mutta olipa kerran sellainenkin aika, jolloin krinoliineja ei -käytetty hameen helmassa, vaan olkapäillä. Hihat olivat nimittäin -niin avarat, että ne täytyi sisältäpäin pingoittaa renkaiden avulla, -ja jotta kangas ei laskisi poimuihin, täytettiin ne untuvilla kuin -tyyny. Hame ulottui nilkkoihin asti ja oli helmasta koristeltu. -Kampa, joka törrötti pystyssä ja oli päästään taivutettu alaspäin, -eriskummallinen laite, jonka ylitse-hiukset olivat vedetyt, kuului -myöskin muotiin ja sillä lailla ylösvedetyn tukkalaitteen päälle oli -sidottu jättiläissuuruinen nauharuusu. - -Tämä puku oli hyvin kaunis silloin kun se oli käytännössä; mutta -neljän vuoden perästä, jolloin ei kukaan enää käyttänyt sitä, olisi -siinä esiintyvää ihmistä pidetty naamioituna. No niin, Ataliaa -huvitti naamioida Timea tällä tavoin. - -Lapsi-raukka, joka ei tiennyt mitään eurooppalaisten muodeista, -oli tässä suhteessa suunnilleen samalla kannalla kuin kesytön -intiaanityttönen. Kuta silmiinpistävämpi joku koriste oli, sitä -enemmän hän siitä piti. Hän iloitsi sanomattomasti Atalian pukiessa -hänen päälleen silkkipukujaan, jotka nyt, jouduttuaan pois muodista, -pistivät silmiin, mutta kaikkein eniten hän iloitsi korkeasta -kammasta ja koreasta nauharuususta. Hän luuli silloin olevansa hyvin -kaunis. Vastaantulijoiden hymyn luuli hän aiheutuvan ihailusta ja -hän kiirehti voimainsa takaa askeleitaan hämillään ja vaivattuna -siitä syystä, että häntä katseltiin. Kaupungilla Timeaa sanottiin -vain "hulluksi turkkilaistytöksi." Hänen kustannuksellaan voitiin -myös tehdä pilaa, hänen siitä pahastumatta. Hän oli vielä liiaksi -lapsellinen, tunteakseen loukkaantuvansa, ja hän otti todeksi -ilmeisen pilankin. - -Ataliaa huvitti erikoisesti tehdä lapsiparka herrojen -naurunalaiseksi. Jos oli nuoria herroja vierailulla, kehoitti hän -heitä hakkailemaan Timeaa, ja häntä huvitti sanomattomasti nähdessään -tytön ottavan osakseen tulleen ihailun todeksi ja iloitsevan siitä, -että häntä kohdeltiin neitinä, että joku pyysi häntä tanssimaan -tanssijaisissa, että joku hölmö ojensi hänelle kukkakimpun, joka ei -ollut salonkimainen ja viekoitteli hänet sanomaan jotakin, jolle -koko seurue purskahti nauramaan. Oi, kuinka kirkkaana kaikui aina -Atalian sointuva ääni tämän helisevän naurun seasta! -- Sohvi-rouva -on asettunut Timeaan nähden vakavammalle kannalle. Hän toruu tyttöä -alituiseen. Kaikkea, mitä tyttö tekee, hän moittii. Kasvatit ovat nyt -kerta kaikkiaan kömpelöjä, ja kuta useammin Timeaa torutaan, sitä -nurinkurisemmin hän käyttäytyy. - -"Kuka nyt panee kupin noin nurinkurisesti, sinä senkin tollo! Etkö -vielä tunne Atalian lusikkaa? Kuka on ottanut makeisia? Odotappas, -minä kyllä opetan sinut näpistelemään makeisia! Voi, voi, kuinka -sinun leninkisi taas on tahriintunut! Luuletko meidän aina vaan -voivan antaa sinulle uusia? -- Kuivataanko nyt veitsiäkin tuolla -lailla? Kuka on särkenyt kannun kädensijan? Sinä kai sen taas olet -tehnyt, vai mitä? Sinä otat syyksesi kaiken, etten minä vain ottaisi -hintaa palvelijoiden palkasta, kun tiedät, etten voi pidättää sinun -palkastasi, koska et saa mitään." - -Atalia-neiti ryhtyy silloin puolustamaan Timeaa. - -"No, mutta mamma, älä nyt toki aina toru tyttöä. Sinähän kohtelet -häntä kuin piikaa. Timea ei ole mikään piika, ja minä en salli sinun -kohtelevan häntä tuolla tavoin!" - -Timea suutelee nyt Sohvi-rouvan kättä, lepyttääkseen hänet, kuin myös -Ataliaa kiitollisuudesta, kun tämä on puolustanut häntä, ja sitten -hän taas suutelee molempia, jotta he eivät riitelisi keskenään. -Hän on niin alistuvainen ja kiitollinen. Mutta Sohvi-rouva odottaa -vain siksi, kunnes Timea on ennättänyt ulos huoneesta, sanoakseen -tyttärelleen, mitä hänellä on kielellään, kumminkin niin, että hänen -vieraansa Timar ja Katshuka saattavat sen kuulla. - -"Tekisimme oikeammin, jos kohtelisimme häntä kuin piikaa. Sinähän -tiedät, mikä onnettomuus häntä kohtasi. Ne rahat, jotka Timar -- -tarkoitan, herra von Levetinczy -- pelasti hänelle, sijoitettiin -erääseen maatilaan. Tämä on nyt joutunut vasaran alle, ja rahat -ovat menneet. Timealla ei nyt ole muuta omaisuutta kuin vaatteet, -jotka ovat hänen yllään." ("Ohoh, nyt jo he ovat siis tehneet -hänestä kerjäläisen!" ajatteli Timar ja tunsi mielensä kevyeksi kuin -ylioppilas, joka on saanut vuoden pidennyksen opiskeluajalleen.) - -"Se minua vain harmittaa, että hän on niin välinpitämätön kaikesta", -sanoi Atalia. "Häntä saa torua tai pilkata, hänelle se on -yhdentekevää, hän ei kuitenkaan milloinkaan punastu." - -"Tämä on ominaista kreikkalaiselle rodulle", huomautti Timar. - -"Kaikkea vielä!" vastasi Atalia halveksivasti. "Se on -sairaalloisuuden merkki. Opistossa osasi jokainen oppilas saada -ihonsa noin keinotekoisen valkeaksi syömällä liitua ja poltettuja -kahvipapuja." - -Atalia kohdisti sanansa Timarille, hänen katseensa oli kuitenkin -kiinnitetty Katshukaan. - -Mutta herra Katshuka vilkuili suureen seinäkuvastimeen, mistä saattoi -nähdä, milloin Timea taas tulisi huoneeseen. Atalia huomasi sen. Eikä -se jäänyt Timariltakaan huomaamatta. - -Kun Timea palasi käsissään suuri tarjotin täynnä kiliseviä laseja, -oli hänen koko huomionsa kiinnitettynä siihen, ettei vaan yksikään -lasi olisi pudonnut lattiaan. Kun nyt Sohvi-rouva huusi hänelle: -"Varo itseäsi, ettet vaan pudota mitään!" pudotti hän aivan oikein -koko tarjottimen. Onneksi lasit putosivat pehmeälle matolle eivätkä -särkyneet, kierivät vain ympäri lattiaa. - -Sohvi-rouva aikoi heti puhjeta rajuilmaksi, mutta Atalia sulki hänen -suunsa sanoen: - -"Tällä kertaa se oli oma syysi, mamma; miksi huusit hänelle? Jää -tänne luokseni Timea. Kamarineitsyt saa tuoda kahvin." - -Tästä Sohvi-rouva suuttui kahta pahemmin, meni keittiöön ja toi itse -kahvitarjottimen. - -Samassa silmänräpäyksessä, kun Timea oli pudottanut lasit, oli -Katshuka sotilaallisen reippaasti hypännyt tuoliltaan ja nopeasti -koonnut ne ja asettanut ne tarjottimelle, jota Timea piti vapisevassa -kädessään. Tytön suuret, tummat silmät loivat häneen kiitollisen -katseen, jonka sekä Atalia että Timar näkivät. - -"Herra kapteeni", kuiskasi edellinen sulhaselleen, "saakaapa piloilla -tyttöhupakko rakastumaan itseenne. Olkaa hakkailevinanne häntä. -Siitäpä tulee oivallinen kuje." -- "Timea, sinä syöt tänä iltana -kanssamme. Tule istumaan tänne, kapteenin viereen." - -Se oli kenties katkeraa pilaa, kenties sydämetöntä pilkkaa, kenties -heräävän mustasukkaisuuden purkaus, tai kenties se oli häijyyttä? -- -Saammepa nähdä, mitä siitä kehittyy. - -Kiihkeästi ja liikutettuna, lainkaan peittelemättä iloaan, istuutui -lapsi vastapäätä kauneudestaan tietoista Ataliaa, joka kehoittaessaan -sulhastaan sanomaan kohteliaisuuksia Timealle menetteli kuin -kuningatar, joka heittää kultarahoja kerjäläislapselle. Lapsi tulee -iloiseksi koko päiväksi, mutta hän itse ei huomaa menetystä. - -Kapteeni ojensi sokeriastian Timealle. Tämä ei oikein osannut -käytellä sokerisaksia. - -"No, ottakaa sitten sokeri pienellä, valkealla, kauniilla -kädellänne," sanoi hän Timealle, joka tästä tuli niin hämilleen, -että heitti sokerin vesilasiin eikä kahvikuppiin. Ei kukaan ollut -koskaan ennen sanonut hänen kättään pieneksi, valkeaksi ja kauniiksi. -Ja kuitenkaan ei kapteeni ehkä ollut tahtonut sanoa hänelle edes -kohteliaisuutta, vaan ainoastaan koettanut kehoittaa häntä ottamaan -sokeria sormin, mikä ei suinkaan sodi sopivaisuutta vastaan, kun käsi -on niin puhdas lapsenkäsi. Mutta lapsenmieleen painuivat nuo sanat, -ja Timea katsahti usein varkain käsiään. Olivatko ne todella niin -valkeat ja kauniit? Atalia tuskin saattoi pidättää nauruaan. Hän -nautti pilan jatkamisesta. - -"Timea, tarjoa makeisia herra kapteenille." - -Tyttö nosti kristallikannen hopeamaljakosta ja ojensi sen herra -Katshukalle. - -"No, valitse hänelle jotakin." - -Timea valitsi sattumalta palan, joka oli sydämenmuotoinen. Lapsella -ei luultavasti ollut pienintäkään aavistusta siitä, että se kuvasi -sydäntä, eikä siitä, mitä sydän yleensä merkitsi. - -"Oi, se on minulle liian paljon," nauroi kapteeni; "minä otan sen -vain sillä ehdolla, että te, kaunis neitiseni, jaatte sen kanssani." - -Ja näin sanoen hän taittoi sokerisydämen kahtia tarjoten puolet -Timealle. - -Tyttö antoi sen olla lautasella; hän ei olisi tahtonut syödä -sitä mistään hinnasta. Hän vartioitsi sitä mustasukkaisin silmin -eikä odottanut Sohvi-rouvan muistutusta, eikä palvelustytön -sisääntulemista vaihtamaan lautasia, vaan kiirehti itse ottamaan ne -pois ja ulos huoneesta. - -Aivan varmasti hän on pistävä tämän sydämen puoliskon taskuunsa, ja -se löytyy sitten hänen kätköistään. Siitä koituu taas uusi naurunaihe. - -Ei ole mikään helpompaa kuin panna viisitoistavuotiaan tytön pää -pyörälle, hän kun ottaa kaiken todeksi ja uskoo ensimmäistä miestä, -joka sanoo hänellä olevan kauniit, valkeat kädet. - -Ja herra Katshuka on juuri sitä lajia, joka ei voisi antaa itselleen -anteeksi, jos hän lähestyisi kaunista tyttöä sanomatta hänelle -joitakin imartelevia sanoja. Vanhojakin naisia hän liehittelee. No, -liehitelköön! Mutta hän ei voi olla sanomatta muutamia suosiollisia -sanoja edes kamarineitsyellekään, kun tämä näyttää hänelle valoa -porraskäytävässä. Hänen suurin kunniansa on saada jokaisen tytön -sydän sykkimään kiivaammin hänen sinisen univormunsa nähdessään. Ja -Atalia voi olla varma siitä, että hän on kaikkein kirkkain tähti. - -Katshukan mielestä ei ole ajanhukkaa askarrella Timean kera. Hän on -tosin vielä lapsi, mutta hänestä saattaa kerran sukeutua kaunotar. -Sitäpaitsi hän on isätön ja äiditön lapsi, lisäksi turkkilaistyttö, -jota ei vielä ole kastettu eikä hän ole oikein täysjärkinen, kaikki -syitä, joiden nojalla häntä voi mielistellä omantunnonvaivoitta. Eikä -herra Katshuka annakaan ainoankaan tilaisuuden jäädä käyttämättä ja -siten hän huvitti sanomattomasti morsiantaan. - -Kerran Atalia sanoi Timealle tämän mennessä nukkumaan: - -"Kuuleppa Timea! Kapteeni on pyytänyt kättäsi. Otatko hänet?" - -Tyttö katsahti kauhistuneena Ataliaa ja juoksi sitten vuoteeseensa, -missä veti peitteen päänsä yli, niin ettei kukaan voinut nähdä häntä. - -Atalia iloitsi siitä, ettei lapsi osannut nukkua, vaan heittelihe -sinne tänne vuoteellaan ja huokaili puoliin öihin. - -Tämä tyttömäinen kuje onnistui. Seuraavana päivänä Timea oli -tavattoman vakava. Hän luopui lapsellisista tavoistaan, hänen -kasvonsa olivat miettivän raskasmieliset, ja hän muuttui usein aivan -äkkiä harvapuheiseksi. Myrkky alkoi vaikuttaa. - -Atalia vihki koko talonväen salaisuuteen. Tästä lähtien tuli -Timeaa kohdella kuin morsianta, kuten herra Katshukan kihlattua. -Palvelusväki, vieläpä armollinen rouvakin suostuivat näyttelemään -tätä huvinäytelmää. - -Älköön kenkään sanoko tätä pakanalliseksi pilaksi, ei, se oli -päinvastoin kristillistä pilaa. - -Atalia sanoi Timealle: - -"Kas tässä, kapteeni on myöskin lähettänyt sinulle kihlasormuksen. -Mutta sinä et saa panna sitä sormeesi vielä, niinkauan kuin olet -pakana. Ensin sinun täytyy tulla kristityksi. Tahdotko antaa kastaa -itsesi?" - -Timea pani käsivarret ristiin rinnalleen ja painoi päänsä alas. - -"Siis sinut tullaan ensiksi kastamaan. Mutta jotta se voitaisiin -tehdä, tulee sinun opetella ulkoa uskonkappaleet ja katkismus sekä -raamatunhistoria, virret ja rukoukset. Sinun tulee käydä lukkarin -luona koulua. Tahdotko?" - -Timea nyökäytti vain päätään. - -Ja nyt hän alkoi käydä papin ja lukkarin luona joka päivä, laulu- ja -rukouskirja kainalossaan kuin pieni koulutyttö, ja illalla myöhään, -toisten mentyä nukkumaan, hiipi hän tyhjään vierashuoneeseen, ja -puoli yötä ääneen luettuaan hän oppi ulkoa kertomuksen kymmenestä -egyptiläisestä maanvaivasta sekä mitä siveellisimmät kertomukset -Simsonista ja Delilasta, Josefista ja Potifarin vaimosta. Se oli -hänelle vaikeata, sillä hän oli tottumaton siihen. Etenkin oli -hänelle hirvittävä työ saada muistiinsa painumaan katekismuksen -abstraktiset, käsittämättömät kysymykset ja vastaukset. Mutta eikö -hän olisi tehnyt mitä hyvänsä tullakseen kastetuksi? - -"Siinä näette", sanoi Atalia usein Timarinkin läsnäollessa; "ellen -olisi herättänyt hänessä tätä toivetta, ei hän milloinkaan olisi -suostunut kääntymään kristinuskoon eikä kastattamaan itseään. Mutta -nyt hän ponnistelee voimainsa takaa saavuttaakseen tarpeelliset -tiedot." - -Oli siis päälle päätteeksi hurskas teko panna tytön pää pyörälle -ja uskotella hänen pian saavan olla morsiamena. Ja Timarin täytyi -vaieten katsella tuota häijyä leikkiä, jota lapsen kanssa leikittiin. -Mitä hän muutoin olisi voinutkaan sanoa Timealle? Hänellä ei -kuitenkaan olisi ollut ymmärrystä tajuta kaikkea oikein. Hänen -käyntinsä talossa lisäksi vain pahensivat asiaa. Ne vakuuttivat -lorun todeksi Timean silmissä. Hän kuuli kaikilta -- vanha, vakava -Atanas-herrakin viittaili siihen suuntaan --, että rikas herra -Levetinczy kävi talossa Atalian tähden. Hänestä se olikin aivan -luonnollista. Rikas mies kosii rikasta tyttöä. Ne kaksi soveltuvat -toisilleen. Mutta kuka soveltuisi paremmin köyhälle unkarilaiselle -upseerille kuin juuri turkkilaisen sotilashenkilön köyhä tytär? Ei -mikään näyttänyt hänestä luonnollisemmalta. - -Hän siis luki yöt, päivät. Katkismuksesta, virsikirjasta ja -raamatusta hän oli jo selviytynyt; mutta nyt keksittiin uusi pila. -Sanottiin hänelle hääpäivän jo olevan määrätyn, ja että siksi -päiväksi oli ommeltava paljon, myötäjäisiin kuuluvia vaatteita. Monet -hienot liinavaatteet, lukemattomat, vielä jälellä olevat leningit ja -koristeet tekivät mahdottomaksi päivän määräämisen liian läheiseksi. -Ja etupäässä juuri morsiuspuku, jossa hän astuisi alttarin -eteen! Tämä täytyi morsiamen itsensä kirjailla. Näin on laita -turkkilaistenkin maassa, ja sen vuoksi se tuntui Timeasta varsin -luonnolliselta. Hän osasi oivallisesti ommella silkki-, kulta- ja -hopealangalla, sillä turkkilaisten haaremissa pannaan näiden taitojen -opettamiseen varsin suurta painoa. - -Hänelle siis annettiin Atalian morsiuspuku, jotta hän ompelisi siihen -niitä komeita kirjailuja, joita hän oli kodissaan oppinut. Timea -piirsi laahustimeen ja puvun liepeisiin mitä kauneimpia arabeskeja -ja alkoi sitten ommella niitä. Hänen ahkerat sormensa saivat aikaan -todella ihmeitä. Hän teki työtä aamusta varhain myöhään iltaan -eikä edes pannut työtä pois vieraiden tullessa, vaan keskusteli -kumartuneena työnsä yli, mikä olikin hänelle onnellisinta, sillä -siten hän pääsi näkemästä, miten hänelle naurettiin. Kuiskien ja -merkkikieltä puhuen viittoilivat naiset keskenään sekä niille -herroille, jotka kävivät vieraisilla, että Timea ompeli niin -ahkerasti, koska luuli ompelevansa omaa morsiuspukuaan. Pikku hupakko! - -Timar, jonka täytyi katsella kaikkea tätä, poistui talosta usein -katkerin sydämin ja portaiden päässä hän tarttui molemmin käsin -marmoripylväisiin. Hän olisi mieluimmin tehnyt kuin Simson, joka -kukisti filistealaisten talon heidän ja itsensä päälle. - -Kuinka kauan antaa hän tämän talon seistä? - -Se päivä, jota Timea odotti niin suurella salaisella vavistuksella, -oli toden teolla se päivä, jolloin herra Katshukan piti viettää -häitään ei hänen, vaan Atalia-neidin kera. - -Kuitenkin näyttäytyi omituisia esteitä. Ei tähdissä, eikä myöskään -rakastavaisten sydämissä (sillä hehän olivat kuolettavasti -rakastuneet toisiinsa), vaan herra Brazovicsin raha-asioissa. - -Kun herra Katshuka kosi herra Brazovicsilta tämän tytärtä, oli hän -sangen avomielisesti selvittänyt tälle asemansa. Hänellä ei ollut -ensinkään omaisuutta; hänen palkkansa oli tosin niin suuri, että -hän saattoi esiintyä sotilasarvonsa mukaisesti, mutta se ei ollut -kyllin suuri ylläpitämään vaimoa, kaikkein vähin vaimoa, joka on -tottunut kaikenlaatuisiin mukavuuksiin ja ylellisyyteen. Hän sanoi -siis suoraan, ettei hän voinut mennä naimisiin, ellei hänen vaimonsa -myötäjäiset voisi peittää talousmenoja. - -No niin, tähän ei ollut mitään sanomista, arveli herra Brazovics. -Sellaisessa tapauksessa hän ei olisi saita. Tyttärensä hääpäivänä hän -antaisi hänelle satatuhatta guldenia puhtaassa rahassa, ja niillä he -saisivat tehdä, mitä tahtoivat. - -Siihen aikaan, jolloin herra Brazovics antoi tämän lupauksen, olisi -hän voinutkin sen täyttää. Mutta sittemmin oli Timar tullut hänen -tielleen. Timar sekotti kaikin keinoin ja ennenkuulumattomalla -tavalla kaikki herra Brazovicsin kaupat, teki tyhjiksi hänen -varmimmatkin laskelmansa, syrjäytti hänet kaikesta kilpailusta ja -sulki häneltä entisten korkeiden suosijain ovet, niin että herra -Brazovicsin oli mahdotonta saada kokoon lupaamiaan sataatuhatta -guldenia. - -Asian laita oli aivan oikein siten kuin Katshuka kerran oli sanonut -Timarille, ettei herra Brazovics itse tiennyt, millä kannalla hänen -asiansa olivat, oliko hän pinnalla vai veden alla. Vanhat ja uudet -yritykset olivat sekaantuneet keskenään, kannattavat tappiota -tuottaviin; paperilla nähtävien voittojen ja saatavien rinnalla -vilisi menoja ja velkoja, jotka hän salasi itseltäänkin, sopimuksia, -joita ei voitu katkaista, ja riitajuttuja, joiden ratkaisu oli -epätietoinen, joten sillä hetkellä ei voitu tietää, oliko herra -Brazovics Kroisos vaiko Irus, ja itse hän oli siitä vähin selvillä. -Se, jolla oli hänen hallussaan satatuhatta guldenia, menettelisi -viisainten hakiessaan ne tänään häneltä mieluummin kuin huomenna. Ja -herra Katshuka oli viisas mies. - -Atanas-herra otti hänet pari kertaa kahdenkesken -- ja yritti -lähestyä sotainsinöörin vallituksia. Hän teki suotuisia tarjouksia. -Miksi Katshuka tahtoisi saada nuo satatuhatta guldenia käteisenä? -Hänen vaimonsa vain tuhlaisi ne. Niiden korot nousisivat vain -kuuteentuhanteen guldeniin. Eikö siis olisi parasta antaa pääoman -jäädä Atanas-herran haltuun, joka antaisi heille kahdeksantuhatta -vuotuista korkoa? Tai miten olisi, jos Atanas-herra antaisi nuorelle -parille erään maatilansa, joka tuottaa seitsemäntuhatta guldenia -vuosikorkoa? -- Mutta sotainsinööri ei antanut ottaa viimeisiä -varustuksiaan. Hän sulki juoksuhaudat ja uhkasi räjähyttää ilmaan -koko avioliittolinnoituksen ellei sataatuhatta guldenia maksettaisi -hänelle ennen häitä. - -Herra Brazovics oli siis pahemmassa kuin pulassa, ja jos joku vielä -suuremmalla katkeruudella kuin Timar katseli morsiuspukua, joka -Timean uutterien sormien avulla yhä enemmän läheni täydellisyyttään, -niin se oli varmaankin juuri Atanas-herra. - -Timaria muistaen, sukelsi pelastava ajatus hänen mieleensä. Tosin hän -vihaa tätä Timaria syvästi ja myrkyttäisi hänet sangen mielellään -liemilusikallisella. Mutta mitä? Jospa hän antaisi hänelle tyttärensä -vaimoksi? Eihän tämä ole taottu kiinni herra Katshukaan. Ellei herra -insinöörikapteeni halua mennä naimisiin, niin kulkekoon hän koko -ikänsä vallituksia kaivaen. Tässä on vain kyseessä saada Atalialle -katto pään päälle. Eikä vaihtokauppa olisi niinkään huono. Tuo Timar -on tosin kurja ja kelvoton, joka ansaitsisi tulla hirtetyksi; mutta -jos hän saisi Atalian vaimokseen, muuttuisivat asiat kädenkäänteessä. -Hänestä tulisi äkkiä kunnon ihminen. Vihamielisyys ja kilpailu -häviäisivät heti; hän saisi liittyä kumppaniksi liikkeeseen, ja -kaikki tulisi jälleen oikeille raiteilleen. - -Ja olisiko sitten niin vaikeata saada asia oikealle tolalle? Timar -käy usein talossa. Palvelijoitahan nämä vieraskäynnit eivät voi -tarkoittaa. -- Kunpa hän ei vain olisi niin kovin arka! Hänellä ei -ole rohkeutta ilmaista, että hän on uskaltanut kohottaa silmänsä -entisen päämiehensä tyttäreen. Sitäpaitsi hän pelkää tuota upseeria, -joka on vanha miekkailija. No, tässä ei auta muu kuin hieman -rohkaista pelkuria! - -Eräänä iltapäivänä oli Atanas-herra kaatanut kaksinkertaisen annoksen -anislikööriä kahviinsa (yleisesti tunnustettu tehokkaaksi rohkaisu -keinoksi) ja antoi sitten kantaa kahvin huoneeseensa käskien naisia -lähettämään Timarin luokseen tämän tultua. - -Atanas sytytti tshibukinsa ja ympäröi itsensä sellaisella -savumuurilla, että hän uiden edestakaisin tässä alkuaineessa milloin -hävisi, milloin sukelsi esiin mulkoilevine, veristävine silmineen -aivankuin jättiläismäinen mustekala, joka väijyy saalistaan imeäkseen -sen veren. Uhri ei antanut kauan odottaa itseään. - -Niin pian kuin Timar kuuli Sohvi-rouvalta, että Atanas halusi -puhutella häntä, riensi hän heti tämän huoneeseen. - -Suuri mustekala ui häntä vastaan savun läpi. Kamalat polyyppisilmät -Timariin kiinnitettyinä syöksi hän noiden samaisten merieläinten -tavoin yht'äkkiä saaliinsa kimppuun huutaen Timarille: - -"Kuulkaapa, herraseni, mitä teidän vierailunne tässä talossa -tarkoittavat? Mitä aikeita teillä on tyttäreni suhteen?" - -Tämä on paras keino saada tuollainen jänishousu selittelemään. Hän -hämmästyy, ällistyy ja ennenkuin hän ennättää pakoon, sätkyttelee hän -pyhän avioliiton verkossa. - -Ei ole narripeliä vastata tuollaiseen kysymykseen. - -Ensimmäinen seikka, minkä Timar tajusi, oli se, että herra Brazovics -oli juonut liian paljon anislikööriä. Siitä hänen rohkeutensa. - -"Herraseni", hän vastasi levollisesti. "Minulla ei ole mitään aikeita -neiti tyttärenne suhteen. Sitä vähemmän minulla voisi niitä olla, kun -hän on jo toisen morsian, ja tämä toinen on vanha, hyvä ystäväni. -Sanon teille, minkävuoksi käyn tässä talossa. Ellette olisi kysynyt, -olisin vaiennut vielä kauan, mutta koska nyt kysytte minulta, niin -tietäkää se nyt. Käyn talossanne, koska olen luvannut ystävä- ja -sukulaisvainajallenne, jonka loppu oli niin surullinen, valvoa hänen -orpoa lastaan. Käyn täällä nähdäkseni, miten huostaanne uskottua -lasta kohdellaan. Tyttöä kohdellaan häpeällisesti, alhaisesti ja -ilkeästi, herra Brazovics! Sanon sen teille vasten kasvoja omassa -talossanne. Te olette kavaltanut hänen pienen omaisuutensa; niin -juuri, kavaltanut, se on oikea sana. Ja koko perheenne tekee -häpeällistä pilaa lapsiraukasta. Hänen sielunsa myrkytetään koko -ijäkseen. Kohdatkoon Jumalan rangaistus teitä kaikkia senvuoksi! Ja -nyt, herra Brazovics, olemme me kaksi viimeisen kerran olleet kahden -teidän luonanne. Älkää toivoko elävänne sen päivän yli, jolloin minä -palaan takaisin!" - -Timar kääntyi ympäri korollaan ja heitti oven kiinni perässään. -Mustekala vetäytyi sitävastoin takaisin savupilviensä tummiin -syvyyksiin, kulautti sisäänsä vieläkin lasillisen anislikööriä ja -ajatteli itsekseen, että hänen kai olisi pitänyt vastata tähän -jotakin. Mutta mitä? - -En todella itsekään tiedä, mitä hänen olisi pitänyt vastata. - -Timar palasi vastaanottohuoneeseen, ei ainoastaan noutamaan hattuaan, -jonka oli jättänyt sinne, vaan toisestakin syystä. - -Timea istui yksin salissa. Atalia oli sulhasineen viereisessä -huoneessa. - -Timarin vihasta hehkuvissa kasvoissa huomasi Timea tapahtuneen suuren -muutoksen. Nämä muutoin lempeät ja vaatimattomat kasvot olivat nyt -saaneet ylpeän ilmeen, ja niillä väikkyi mielenliikutus, joka teki -hänet kauniiksi. Monet kasvot kaunistuvat intohimon leimahtaessa -niissä. - -Hän meni suoraa päätä Timean luo, joka kirjaili kultaisia ruusuja ja -hopealehtiä morsiuspukuun. - -"Timea neiti," hän sanoi syvällä, sangen liikutetulla äänellä, "nyt -otan jäähyväiset teiltä. Kunpa tulisitte onnelliseksi! -- pysykää -kauan lapsena. Mutta jos kerran tulisi hetki, jolloin tuntisitte -olevanne onneton, niin älkää silloin unhottako, että on olemassa -_yksi_ joka teidän tähtenne..." - -Hän ei kyennyt jatkamaan. Ääni petti, ja rinta kuristui kokoon. - -Timea lopetti keskenjääneen lauseen. - -"Kolme kertaa..." - -Timar puristi hänen kättään ja änkytti värisevällä äänellä: - -"Ikuisesti!" - -Sitten hän kumarsi ja läksi, vaivaamatta viereisessä huoneessa -olijoita. - -Ei ainoakaan "Jumala kanssanne!" tullut hänen huuliensa yli. Hänhän -toivoi tällä hetkellä, että Jumala lakkaisi käsillään suojaamasta -taloa. - -Timea päästi käsistään koruompelun ja tuijotti kauas avaruuteen, -huokaisten: - -"Kolme kertaa!" - -Kultalanka kiertyi pois neulansilmästä. - -Kun Timar meni alas portaita kulki hän taas niiden kahden -marmoripylvään ohi, jotka kannattivat portaita. - -Millä raivolla hän iski nyrkkiinpuristetun kätensä toiseen pylvääseen! - -Tunsivatkohan ylhäällä olijat iskun? Sanoivatkohan horjuvat seinät -heille, että heidän piti juosta ulos rukoilemaan, ennenkuin katto -romahti heidän päälleen? - -Ei, he vain nauroivat hupsulle lapselle, joka ompelee niin ahkerasti -morsiuspukuaan. - - - - -Kuudestoista luku. - -UUSI KUJE. - - -Äskettäin aateloitu herra von Levetinczy on jo hyvin tunnettu henkilö -ei ainoastaan Unkarissa, vaan Wienissäkin. - -Hänestä sanotaan, että hän on onnen suosikki, kultapoju. Kaikki, mitä -hän kädellään tavoittaa, muuttuu kullaksi. Kaikki, mihin hän ryhtyy, -muuttuu kultakaivokseksi. Täällä on oikea kultakaivos, eikä Csetatye -Maréssa tai Chemnitzissä tai Veröspetakissa Unkarin ja Siebenbürgin -rotkoissa. - -Kullankaivajan suurin taito piilee siinä, että hän ennen toveriansa -ennättää hankkia tietoja suurimmista yrityksistä, joita hallitus -valmistaa, ja tässä taidossa Timar oli mestari. - -Kun hän antautui johonkin kauppa-asiaan, pyrähti koko parvi samaan -paikkaan, sillä tiedettiin siinä saloin ansaittavan rahaa; oli vain -tarvis poimia ne ylös kadulta. - -Mutta ei Timaria vain sen vuoksi sanottu kultapojaksi, vaan -toisestakin syystä. Hän ei milloinkaan pettänyt ketään, ei -milloinkaan suostunut petokseen. - -Suurissa liikeasioissa on rehellinenkin voitto melko suuri; jokainen, -joka tahtoo sitä lisätä varastamalla ja pettämällä, menettää -siunauksen. Se, joka tyytyy ansaitsemaan groshenin guldenilla, -on rehellinen, kunnon mies, ja tämä groshen tekee miljoonasta -viisikymmentätuhatta guldenia ja vetää perässään toisen miljoonan. -Älköön vain meneteltäkö liian kiireisesti. Onnen jumalatar tulee -siitä huolimatta kyllin avokaulaisena vastaan; tulee varoa itseään -riistämästä häneltä viimeistä ohutta harsoa, sillä siitä hän pahastuu. - -Ja Timar omasi tässä suhteessa oikean hienotunteisuuden. Hän voitti -suuria summia, sillä hän heittäytyi suuriin yrityksiin; mutta hän -ei milloinkaan alentunut pettämään eikä varastamaan. Voitostaan -hän jätti suuren osan niille, joita hänen oli kiittäminen jutusta -ja siitä, että oli saanut sen niin halvoilla ehdoilla, ja siten -hän piti kultalähdettä aina avoimena. Välistä hän tuotti valtiolle -todellisen voiton sokaistessaan valtiokassan kilpailijaviholliset -teeskenneltyinä sotatempuillaan. Niiden häviö tuli sitäpaitsi -valtionkin hyödyksi. Nämä eivät tosin sanoneet häntä kultapojaksi; -mutta hallituspiireissä hänellä oli se nimi samoin köyhän kansan -keskuudessa. - -Erään kerran hän alkoi ostella viinitarhoja Monostorilla Komornin -luostarivuorella. - -Monostor on korkea Uj-Szönyn edustalla sijaitseva hiekkakumpu. -Jo tästäkin voi päättää, miten oivallista viiniä siellä kasvaa. -Mutta viinitarhat, jotka tuottavat tavallista viiniä, ovat niille, -jotka eivät itse valmista sitä, itseään kuluttavaa pääomaa. Siitä -huolimatta Timar osti sieltä lähes kymmenen tynnyrinalaa. Tämä -herätti huomiota kauppamaailmassa. Mitä hän aikoo tehdä? Hänellä -mahtoi olla siellä jokin kultakaivos. - -Herra Brazovics luuli olevansa oikeilla jäljillä. Hän hyökkäsi herra -Katshukan kimppuun tämän omassa luolassa. - -"No, herra vävy, nyt on teillä tilaisuus osoittaa olevanne -rehellisissä aikeissa ja todella pitävänne minua appiukkonanne. -Myöntäkää, että hallitus aikoo laittauttaa linnoituksia Monostoriin. -Ei, älkää juosko pakoon. Tiedän hyvin teidän panevan koko virkanne -alttiiksi, jos ilmaisette sellaisen salaisuuden. Mutta minä vannon -kunniani ja kaiken sen kautta, mikä on minulle kallista, että minä -en sano sitä kenellekään. Sanokaa minulle vain totuus. Minä en -anna viekoitella itsestäni mitään, vaikka sitä koetettaisiin tehdä -hehkuvilla rautapihdeillä. Nähkääs, tuo kelvoton Timar on päätä -pahkaa alkanut ostaa sieltä maata; joku on jo ilmaissut hänelle -kaiken. Älkäämme antako hänen pitää koko herkkupalaa! No, eikö totta, -maa tulee linnoitettavaksi?" - -Herra Katshuka antoi nyt puristaa itsestään salaisuuden, että jotakin -oli tosiaan tekeillä. Hovisotaneuvostossa oli päätetty laajentaa -Komornin linnoituksia sinne päin. - -Atanas ei voinut saada mieluisempaa tietoa. Kuinka monta -kaunista sadantuhannenguldenin suuruista summaa hän olikaan jo -saanut samanlaatuisissa tapauksissa ostettuaan etukäteen ne -talonpoikaishökkelit, jotka tulivat pakkoluovutettaviksi, ja sitten -myynyt ne hallitukselle palatsien hinnasta. - -Hän tahtoi mielellään myös nähdä linnoituskartan ja pyysi -tulevaa vävyään niin hartaasti kuin voi sallimaan hänen heittää -edes silmäyksen siihen. No, siinäkin suhteessa herra Katshuka -noudatti hänen mieltään. Täten Atanas sai tietää kaikki, mitä -hänen oli tarvis tietää. Hän sai tietää, minkä palasen hallitus -oli aikonut pakkoluovutettavaksi, mitkä maatilat joutuisivat -pakkoluovutusalueelle. Ja tuo kelvoton Timar oli todella nuuskinut -sen paikan, minne linnoitukset rakennettaisiin! - -"Ja miten kuuluvat pakkoluovutusehdot?" - -Se oli pääkysymys. - -Sitä ei herra Katshuka voinut ilmaista tekemättä rikosta. -- Hän teki -sen kumminkin. - -"Hallitus maksaa summan, joka on, kaksi kertaa niin suuri kuin -viimeinen ostohinta." - -"Nyt tiedän kylliksi!" huudahti Atanas-herra ja syleili vävyään. -"Loppu jää minun tehtäväkseni. Hääpäivänänne ovat sanotut satatuhatta -guldenia pöydällänne." - -Ja näin sanoen hän hyökkäsi ulos ryhtyäkseen toimeen. - -Mutta Atanas-herra erehtyi luullessaan tietävänsä tarpeeksi. Hän -olisi menetellyt viisaasti jos olisi tiedustellut vieläkin erästä -seikkaa; herra Katshuka, joka oli juorunnut jo niin paljon ei olisi -vaiennut siitäkään. Mutta Brazovics ei kysynyt häneltä, ja siten -häneltä jäi se tietämättä; hänen kävi kuin kärpäsen, joka lentää -sokeasti ikkunaa vasten. Asian laita oli muutoin niin, että herra -Katshuka ei tuntenut enää minkäänlaista palavaa intohimoa noihin -sataantuhanteen guldeniin enempää kuin siihenkään, mikä siitä -seurasi. Jos hän ne saisi, niin olkoon menneeksi; mutta jollei saisi, -ei hän silti muuttuisi harmaapääksi. - -Herra Brazovics matkusti suurimmassa kiireessä Uj-Szönyyn ja kävi -vuoronperään viinitarhojen omistajien luona kyselemässä, kenellä -heistä oli maata myytävänä. Hän maksoi, mitä pyydettiin, ja sille, -joka ei halunnut myydä, hän tarjosi kolminkertaisen hinnan. Mitä -kalliimmin hän osti, sitä parempi se oli hänelle itselleen; -pakkoluovutusehtojen mukaisesti hän saisi yhtä paljon puhdasta -voittoa. - -Tietenkin herätti tämä toistenkin liikemiesten huomion. He tulivat -paikalle joukottain ja nostivat hinnat niin korkeiksi, että köyhät -mehiläisten ja lampaiden omistajat Monostorissa eivät voineet -käsittää, kuinka heidän viininsä oli äkkiä muuttunut niin jaloksi -tavaraksi, että siitä tapeltiin jo ennen viininkorjuutakin. - -Viinitarhojen hinnat nousivat viimein niin korkeiksi, että maa, -josta hallituksen piti, ennenkuin kartta oli tullut tutuksi, maksaa -korkeintaan satatuhatta guldenia, nyt viimeisiltä ostajilta ostaen -tulisi maksamaan ainakin viisisataatuhatta. - -Herra Brazovics itse oli ostanut sadallatuhannella guldenilla, niin -vaikeata kuin olikin ollut hankkia rahoja. Hän möi viljavarastonsa, -laivansa, lainasi rahaa koronkiskurin koroilla ja käytti vierasta -rahaa, joka oli uskottu hänen haltuunsa. Tällä kertaa hän pelasi -varmaa peliä. Onhan Timar osallinen asiassa! Hän tekee varmaankin -huonoimman kaupan tässä, sillä hän on ostanut hyvin halvalla ja -tulee siis ansaitsemaan mitättömän vähän; mutta koska hän kerran on. -pelissä, täytyy yrityksen olla "numero yksi", ja osalliset tulevat -jo samana vuonna saamaan voitto-osuutensa. Velallinenhan on valtio, -joka ottaa rahansa meiltä; mehän siis oikeastaan otamme takaisin vain -omat rahamme. Mutta Timar oli tälläkin kertaa ollut pahanilkinen. -Kaikki oli vain herra Atanas Brazovicsin päähän tähdätty isku. Timar -tunsi senkin seikan, minkä Atanas-herra oli jättänyt kysymättä herra -Katshukalta. - -Oli aivan totta, että hallitus aikoi laajentaa Komornin linnoituksia -kauemmas, ja samoin oli totta, että jo tänä vuonna ryhdyttäisiin -työhön. Mutta se, _mistä_ alotettaisiin, oli tärkein kysymys. Sillä -työn suoritukseen lasketaan kuluvan kolmekymmentä vuotta. - -Timar on taasenkin tehnyt kilpailijoilleen ilkeät kepposet, jotka -tuovat hänelle heidän kirouksensa. - -Mutta aina kun hän ryhtyy johonkin, joka saattaa monet kiroomaan -häntä, huolehtii hän hyvänä kauppamiehenä siitä, että samaan aikaan -pannaan liikkeeseen jotakin sellaista, josta vielä useammat häntä -siunaavat, niin että kun tehdään lopputiliä siunauksen ja kirouksen -välillä, niin aina jää pieni ylivoitto siunauksen puolelle. - -Timar kutsui Johan Fabulan luokseen. - -"Johan", hän sanoi tälle, "te olette nyt vanha poika ja olette -kuluttanut ruumiinne kelvottomaksi työssä. Eikö olisi parasta teidän -silmäillä ympärillenne keksiäksenne jotakin, joka tekisi teille -mahdolliseksi pienen levon?" - -Johan Fabula oli, kuten tavallista, sangen käheä ja hänen puhuessaan -tuntui kuin hän olisi sähissyt kuiskaajaluukusta näyttelijälle tämän -osaa. - -"Niinpä niin, herra, olen itse ajatellut kääntää selkäni koko -merimiesammatille ja etsiä jotakin sopivaa tointa maakamaralla. -Silmäni ovat jo heikot. Mieluimmin rupeaisin työnjohtajaksi tai -portinvartijaksi taloonne." - -"Minäpä tiedän ehdottaa teille jotakin parempaa, Johan. Te ette voisi -kestää siellä. Te olette tottunut Komornin vehnäleipään. Teistä -tulisi parempi suurtalonpoika." - -"Miksikä ei minun puolestani; minulta puuttuu vain kaksi seikkaa, -ajokaluja ja maata." - -"Ajan pitkään tulevat kyllä molemmatkin. Päähäni pälkähtää eräs -ajatus. Kaupunki myy nyt vanhoja laidunmaita. Menkää huutokauppaan ja -ostakaa kaikki." - -"Oho", vastasi Fabula käheästi nauraen, "silloinhan olisin hullu. -Sehän on kaikki kangasmaata, missä ei kasva muuta kuin kamomillaa. -Myynkö sen jollekin apteekille? Ja sitäpaitsi se on sangen suuri -alue. Voidakseni ostaa sen tulisi minulla olla monta tuhatta -guldenia." - -"Älkää järkeilkö, vaan tehkää kuten sanon. Lähtekää vain matkaan. -Tuossa teille on ne kaksituhatta guldenia, jotka vaaditaan takuuksi -huutokaupassa. Tarjotkaa niin kauan, kunnes saatte maan. Ottakaa -se mistä hinnasta tahansa. Älkää jakako kenenkään kanssa, kuka -tahtoisikin tarjoutua toveriksenne. Rahat lainaan minä. Voitte -maksaa ne takaisin silloin, kun jaksatte. Minä en pyydä teiltä -mitään korkoa, ja teidän ei myöskään tarvitse antaa minulle mitään -velkakirjaa. Koko asia päätetään uskolla ja luottamuksella. No, kättä -päälle!" - -Johan Fabula pudisteli arvellen päätään. "Ei mitään korkoa, ei -mitään kirjallista todistusta, kirotun paljon rahaa ja huonoa maata! -Loppujen lopuksi minut jätetään pulaan ja paitani riisutaan yltäni." - -"Epäilykset pois, Johan. Vuoden saatte pitää maata hallussanne, ja -voitto, jonka sillä ajalla saatte jää kokonaan teidän osaksenne." - -"Mutta millä minä kynnän ja kylvän?" - -"Te ette kynnä ettekä kylvä, vaan teette vain niin, kuin minä -käsken. Sato ei kuitenkaan jää tulematta. Mutta älkää puhuko asiasta -kenellekään." - -Johan Fabula oli jo ennakolta tottunut pitämään kaikkia Timarin -tekoja tyhminä, mutta siitä huolimatta ehdottomasti tottelemaan hänen -käskyjään; sillä jälestäpäin hän oli tullut vakuutetuksi, että nämä -ennenkuulumattomat tyhmyydet johtivat seurauksiin, jotka tuntuivat -johtuvan suoranaisesti viisaudesta. Silti ne eivät lakanneet -olemasta tyhmyyksiä, mutta tuolla ihmisellä mahtoi olla salainen -suojelushenkensä. - -Hän siis noudatti Timarin kehoitusta. - -Ja nyt emme enää anna lukijan olla epätietoisia niistä ihmeellisistä -asioista, joita oli tekeillä. - -Komornin uusi linnoituskartta oli todella olemassa, kuten sanottu. -Hovisotaneuvosto oli päättänyt uudelleen muodostaa tämän linnoituksen -linnoitetuksi leiriksi. Tästä syystä oli tehty suurenmoisia -ehdotuksia, jotka käsittivät Monostorin linnoitukset ja pitkän -varustuslinjan, jonka piti yhdistää Tonavan Waag-haara Raab-haaraan -ja niin kutsuttuun Palatinalilinjaan, jonka rintama toimiessaan -yhdessä Monostorin tykistön kera saartaisi koko linnoituksen -ja kaupungin lujaan yhtenäiseen ympyrään. Tähän rakennustyöhön -laskettiin kuluvan noin kolmekymmentä vuotta. Kulungit nousisivat -yhtä moneen miljoonaan. - -Valtioneuvoston puolelta tulisi varmasti annettavaksi lopullinen -päätös. Mutta yhtä seikkaa ei oltu otettu laskelmissa huomioon -- -huomautusta, jonka eräs kuiskuttelija oli pistänyt hovikamarin suuhun. - -Koska ei kaikkia linnoitustöitä yhtaikaa alotettaisi, niin ei -myöskään ollut tarpeen yhdellä kertaa pakkoluovuttaa kaikkea sen -alaan kuuluvaa maata. Toistaiseksi riittäisi sen maan pakkoluovutus, -joka tarvittiin Palatinalilinjan rakentamiseksi kummankin Tonavan -haaran välille. Monostorin pakkoluovutus saattoi viipyä vielä -kaksikymmentä vuotta. - -Mutta nyt olivat keinottelijat hyökänneet Monostorin hiekkakummun -kimppuun. Tonavan haarojen välistä aluetta ei kenkään ajatellut. -Siellä oli suunnattoman laaja alue, jonka kaupunki möi huutokaupalla. -Ystävämme Johan Fabula sai sen kahdellakymmenellä tuhannella -guldenilla. - -Mutta jos nyt Monostorin pakkoluovutus tapahtuu vasta kahdenkymmenen -vuoden kuluttua, niin ovat ne pääomat, jotka keinottelijat ovat nyt -kiinnittäneet siihen, silloin korkojen kuluttamat. - -Tämän kepposen oli Timar tehnyt kilpailijoilleen ja eritoten eräälle -heistä, jolla oli suurin osuus yrityksessä, nimittäin herra Atanas -Brazovicsille. Ja niin pian kuin tämä oli ostanut maan Monostorissa, -pani Timar kaikki pyörät liikkeeseen ehkäistäkseen hovisotaneuvoston -ehdotuksen kaiken tarpeellisen maan pakkoluovutuksesta yhdellä haavaa -tulemasta hyväksytyksi Wienin hovikamarissa. - - * * * * * - -Näin oli asiainlaita kolme päivää ennen sitä päivää, jona Atalian -häitä oli määrä viettää. - -Kaksi päivää ennen häitä lensi Johan Fabula Timarin huoneeseen. Niin, -todella lensi. Hänen liehuva viittansa oli siipinä. - -"Kymmenen tuhatta! Kaksikymmentä tuhatta! Neljäkymmentä tuhatta! -Lautakunta! Maksettu! Keisari! Kuningas!" - -Sillä tavoin hän hengähtämättä huudahti irrallisia sanoja, joista -Timar lopulta seuraavalla tavalla teki lauseen: - -"No, hyvä Johan! Tiedän jo, mitä aijot sanoa. Tänään tuli lautakunta -arvostelemaan maata, joka lankee uuden pakkoluovutusalueen sisälle. -Maa, jonka ostit kahdellakymmenellätuhannella, lunastetaan -neljälläkymmenellä tuhannella. Ylijäämä jää voitoksesi. Siinä sato. -Enkö sitä ennustanut?" - -"Ennustittepa todella, herra. Ja se puhe oli kuin pyhän Johanneksen -pitämä, hänen jolla oli kultaa suussa. Nyt näen, että olette -puhunut totta. Ja näen myös saaneeni kaksikymmentä tuhatta guldenia -ilmaiseksi. En ole milloinkaan kätteni työllä ansainnut niin paljon -rahaa. Kaksikymmentä tuhatta guldenia! Tulen aivan hulluksi! Järkeni -seisoo. Sallikaa herra minun mustalaistapaan heittää kuperkeikkaa." - -Timarilla ei ollut mitään sitä vastaan. - -Johan Fabula heitti kuperkeikkaa pitkin lattiaa, ei vain yhden kerran -vaan kolme kertaa ja sitten taas kolme kertaa taaksepäin, hypähti -sitten ylös ja seisoi kuin kynttilä Timarin edessä. - -"Kas noin! Nyt olen saanut järkeni takaisin. Tämä suuri summa on siis -minun! -- Nyt menen ostamaan juutalaisten temppelin." - -(Jotta ei lukijamme luulisi viimeistä lausetta Johan Fabulan -huonoksi sukkeluudeksi, tahdon sivumennen huomauttaa, että kaupungin -israelilaisen väestön oli pakko näihin aikoihin rakentaa itselleen -uusi synagoga kreivi Zichyn _aateliselle_ maalle, joten vanha -synagoga todella oli myytävänä ja pisti erikoisesti Johan Fabulan -silmiin.) - -Mutta ennenkuin hän pani tämän aikeensa täytäntöön, kävi hän samana -päivänä vielä kuusi kertaa Timarin luona. Ensimmäisellä kerralla hän -toi mukanaan vaimonsa, toisella naimattoman tyttärensä, kolmannella -naimisissa olevan tyttärensä, sitten poikansa, joka oli lopettanut -koulunsa, ja sitten vielä koulua käyvän poikansa. Vaimolla oli -muassaan oivallinen komornilais'czipo', pyöreä vehnäleipä, jonka -alakuori oli punaruskea ja kiiltävä ja yläkuori keltainen loistava -korppu; naimisissa oleva tytär antoi hänelle vadillisen reheviä -maissijyviä, naimaton hunajakakun, joka oli koristettu punaisilla -munilla, kultaisilla pähkinöillä ja kaikenlaatuisilla kirjavilla -paperinpalasilla, kuten häälahjat tavallisesti; täysikasvuinen poika, -joka oli tunnettu linnunpyydystäjä, toi linnunhäkin, jossa oli useita -tiklejä ja punarintasatakieliä, ja koulupoika lausui runopukuisen -onnittelun. Koko päivän he osoittivat hänelle kiitollisuuttaan -ja seitsemännen kerran he tulivat yhdessä myöhään illalla hänen -akkunansa alle ja lauloivat hänen kunniakseen ylistyslaulun -rukouskirjasta. - -... Mutta mitähän hänen kilpailijansa, herra Brazovics etunenässä -laulaisivat hänelle saadessaan tietää hänen asettaneen heidät -liukkaalle jäälle Monostorin maaostojen avulla? - - - - -Seitsemästoista luku. - -MORSIUSPUKU. - - -Kolmen päivän perästä häät siis vietettäisiin. - -Sunnuntai-iltapäivänä Atalia teki kierroksen ystävättäriensä luona. -Morsiamen etuoikeus on saada tehdä nämä jäähyväisvierailut yksin, -ilman äidillistä suojelusta. Onhan heillä niin paljon puhumista -toisilleen -- viimeisen kerran kohdatessaan tyttöinä. - -Sohvi-rouva saattoi siis jäädä kotiin. Hän oli iloinen saadessaan -kerrankin koko vuodessa päivän, jolloin hänen ei tarvinnut tehdä -eikä vastaanottaa vierailuja, ei tarvinnut istua tyttärensä -vartijana kuuntelemassa, miten keskusteltiin saksaksi, jota kieltä -hän ei ensinkään ymmärtänyt, vaan sai jäädä kotiin ajattelemaan -mennyttä onnellista palvelusaikaansa, jolloin hän vapaana -sunnuntai-iltapäivänä täytti esiliinansa keitetyillä maissinjyvillä, -istahti talon edustalla olevalle penkille ja istui siellä myöhään -iltaan asti virnaillen muiden palvelijoiden kera ja pureskellen tuon -tuostakin maissijyväsiä. - -Tänäänkin oli tuollainen vapaa sunnuntai-iltapäivä ja keitettyjä -maissinjyviä oli myös saatavissa. Toverit palvelusväen huoneesta vain -puuttuivat keittiönpenkiltä. Sohvi-rouva oli antanut sekä sisäkön -että keittäjättären mennä ulos saadakseen olla yksin keittiössä, -sillä sisähuoneissa ei voinut heitellä ympärilleen maissinkuoria. - -Viimein hän kuitenkin sai tasa-arvoista seuraa. Timea hiipi hänen -luokseen. Hänelläkään ei ole tänään mitään tekemistä. Ompelutyö on -valmis ja puku on ompelijattaren luona, joka luultavasti saa sen -valmiiksi viimeisen päivän viimeiseksi tunniksi. - -Timea sopii erinomaisen hyvin Sohvi-rouvan viereen keittiönpenkille. -Samoinkuin tämä on hänkin olento, jota vain juuri ja juuri siedetään -talossa. Erotus heidän välillään on vaan siinä, että Timea pitää -itseään neitinä, jota vastoin kaikki ihmiset tietävät hänen olevan -vain palvelijan, kun taasen jokainen pitää Sohvi-rouvaa talon rouvana -hänen itsensä tuntiessa olevansa vain piika. - -Timea ryömi siis pienelle penkille Sohvi-rouvan viereen, aivankuin -lastenhoitaja keittäjättären viereen silloin kun he, koko viikon -riideltyään sunnuntaisin istuutuvat yhdessä puhelemaan. - -Häihin oli enää vain kaksi päivää. - -Timea katseli varovasti ympärilleen tullakseen vakuutetuksi, ettei -läheisyydessä ollut kuuntelijoita, ja kysyi sitten Sohvi-rouvalta -hiljaa: - -"Mamma Sohvi! Sanokaa minulle, _mitä vihkiminen on_?" - -Sohvi-rouva veti päänsä olkapäittensä väliin, ravisteli itseään kuin -henkilö, joka nauraa hiljaa itsekseen, ja katsahti häijynilkisesti -kysyvään lapseen. Häijysti ja vahingoniloisesti, kuten vanhat -palvelijat tavallisesti kohtelevat nuorempia, mukautui hän tytön -naurettavaan typeryyteen saadakseen vielä enemmän tehdä hänestä pilaa. - -"Niin, Timea", hän alkoi sadunkertojan huumautuneella äänellä, "se on -jotakin ihmeellisen ihanaa. Saathan nähdä sen kohta." - -"Olen jo kerran koettanut väijyskellä kirkonovella", kertoi Timea -avomielisesti, "hiivin sinne juuri silloin, kun erään vihkimisen piti -tapahtua, mutta ennätin vain nähdä, että morsian ja sulhanen menivät -kauniin, kultaisen kaapin luo." - -"Se oli alttari." - -"Juuri silloin äkkäsi minut häijy poika, joka ajoi minut pois -huutaen: 'Ulos turkkilaisletukka!' Silloin minä juoksin sieltä pois." - -"No, tiedä siis", alkoi Sohvi-rouva, pistäen suuhunsa toisen -maissinjyvän toisensa perään, "tiedä siis, että sitten tulee -korkea-arvoisa herra kullallakirjailtu myssy päässään, pitkä, -kahiseva kirjoviitta hartioillaan ja suuri solkikirja käsissään. -Hän lukee ja laulaa niin sanomattoman kauniisti. Sulhanen ja -morsian lankeevat sitten polvilleen alttarin eteen ja pappi kysyy, -rakastavatko he toisiaan." - -"Ja siihen tulee vastata?" - -"Tietysti, pikku hupakko. Eikä vain sitä sanota, vaan pappi lukee -edellä ensin sulhaselle, sitten morsiamelle valan, jonka mukaan he -sitoutuvat rakastamaan toisiaan aina hylkäämättä toisiaan ennenkuin -kuolema heidät erottaa. Sen he vannovat Isän Jumalan, Pojan ja -Pyhän Hengen ja Neitsyt Maarian ja kaikkien pyhimysten nimessä -ijankaikkisesta ijankaikkiseen amen! Ja koko kuoro laulaa sitten -amen!" - -Timea värisi. - -Senjälkeen pappi ottaa molemmat vihkisormukset hopeavadilta ja panee -toisen sulhasen, toisen morsiamen sormeen, panee sitten heidän -kätensä toinen toisiinsa ja sitoo kultaisen nauhan niiden ympärille. -Ja lukkari sekä kuoro laulavat urkujen säestämänä: "Gospodi pomiluj! -Gospodi pomiluj!" - -Oi, kuinka Timea piti noista sulosointuisista sanoista! Ne olivat -varmaankin joku loitsu, joka toi siunauksen muassaan. - -"Senjälkeen sulhanen ja morsian peitetään paksulla, kukikkaalla -silkkipeitolla ja papin lukiessa siunausta heille pitää kaksi -apulaista kukin hopeakruunuaan sulhasen ja morsiamen pään päällä." - -"Ah!" - -Kun Sohvi-rouva huomasi lapsen mielenkiinnon, koetti hän -alttarikynttilöiden avulla vielä innokkaammin kiihottaa hänen -mielikuvitustaan liekkiin. - -"Sillä välin laulaa kuoro lakkaamatta: 'Gospodi pomiluj!' Pappi ottaa -tämän aikana toisen hopeakruunun ja ojentaa sen sulhaselle antaakseen -hänen suudella sitä. Kun hän on suudellut, panee pappi sen hänen -päänsä päälle sanoen: 'Minä kruunaan sinut Jumalan palvelijaksi ja -tämän Herran palvelijattaren herraksi!' Sitten hän ottaa toisen -kruunun ja ojentaa sen morsiamelle antaakseen hänen suudella sitä." - -"Paneeko hän kruunun hänenkin päähänsä?" - -"Panee, hänenkin päähänsä." - -"Entä mitä hän sanoo hänelle?" - -"Hänelle hän sanoo: 'Minä kruunaan sinut Jumalan palvelijattareksi ja -tämän Herran palvelijan vaimoksi!'" - -"Se on kaunista, hyvin kaunista!" - -"Senjälkeen diakooni alkaa rukoilla nuoren parin puolesta, ja -rukoillessa ottaa pappi heitä kädestä kulettaen heitä kolme kertaa -alttarin ympäri. Kun tämä on tapahtunut, ottavat avustajat pois -silkkipeitteen, johon molemmat olivat käärityt. Kirkko on täpötäynnä -ihmisiä, jotka katselevat ja kuiskuttelevat keskenään sanoen: 'Tuopa -on morsian, jota kannattaa suudella! Siinäpä komea pari!'" - -Timea nyökytti neitseellisessä huumauksessa päällään ikäänkuin -tahtoen sanoa: "Niin on hyvä! se mahtaa olla kaunista!" - -Sohvi-rouva veti pitkään henkeään jatkaakseen. - -"Senjälkeen pappi ottaa esiin kultaisen maljan, joka on täynnä -viiniä. Siitä juovat sulhanen ja morsian toinen toisensa jälkeen." - -"Onko siinä oikeata viiniä?" kysyi Timea kauhistuneena. Hänen -lapsellinen viininpelkonsa yhdistyi tässä muistoon koraanin kiellosta -sitä nauttimasta. - -"Tietenkin se on oikeata viiniä. Sitä heidän täytyy juoda. -Sulhaspojat ja morsiusneidot heittävät sillä välin heidän päälleen -hunajassa keitettyjä vehnänjyviä. Se tuottaa siunausta. Oi, onpa se -kaunista, sen vaan sanon!" - -Timean silmät loistivat magneettisen unen ennustavaa tulta. Hän -kuvaili mielessään salaperäistä toimitusta puoleksi mysteerioksi, -puoleksi sydämen arvoitukseksi, ja koko hänen olemuksensa värisi. - -Mutta Sohvi-rouva hymyili sisässään ja pisti suunsa täyteen -maissinjyviä, ettei purskahtaisi nauruun. Se oli oivallista -ajanviettoa. - -Vahinko vain, että se keskeytyi. Miehen askeleita kuului keittiönoven -takaa, ja äkkiä astui joku sisään. - -Mikä hämmästys! Se oli herra Katshuka. - -Sohvi-rouva kauhistui pahasti, sillä hänellä oli vain tohvelit -jalassaan ja esiliina täynnä maissinjyviä. Mitä hän ensinnä -peittelisi? - -Timea pelästyi vieläkin enemmän, vaikkei hänellä ollut mitään -peitettävää. - -"Suokaa anteeksi", sanoi Katshuka tuttavallisen vaivattomasti, "minä -tapasin kaikki ovet pääoven puolella sulettuina ja tulin sen vuoksi -takatietä keittiöön." - -"Niin", huusi Sohvi-rouva, "tyttäreni on mennyt vierailemaan -ystävättäriensä luo. Palvelustytöt olen lähettänyt kirkkoon; me -olemme aivan kahden kotona. Sentähden istahdimme keittiöön siksi -aikaa, kunnes piiat palaavat. Anteeksi, herra kapteeni, että olemme -tällaisessa puvussa." - -"Älkää siitä huoliko, mamma Sohvi", vastasi kapteeni ystävällisesti; -"minäkin jään tänne keittiöön kanssanne." - -"Ei, pyydän, en voi sitä sallia. Tänne keittiöönkö! Eihän meillä ole -ainoatakaan tuolia, jolle herra kapteeni voisi istahtaa." - -Sohvi-rouva oli todella pahemmassa kuin pulassa. Hän ei voinut viedä -kapteenia vastaanottohuoneeseen, sillä hänellä oli keittiöpuku -yllään; hän ei myöskään voinut antaa hänen mennä sinne Timean kera -sillä aikaa kun hän muutti pukua, sillä se ei olisi ollut soveliasta. - -Herra Katshuka oli yritteliäs sotilas, joka mukautui mihin asemaan -hyvänsä. - -"Älkää nyt minun takiani kursailko, mamma Sohvi. Tässähän minulle on -tuoli, tämä ruukku; sillä voi varsin hyvin istua." - -Ja hän istuutui Timeaa vastapäätä, vesiruukun päälle. - -Nyt oli jälellä vain maissijuttu. Siitäkin kapteeni vapautti rouvan. - -"Jos näen oikein, niin herkuttelee Sohvi-mamma maissinjyvillä. -Oh, älkää sitä hävetkö. Ruuan jälkeen ne maistuvat oivallisilta. -Antakaa minulle niitä kourallinen myssyyni; minäkin syön niitä kovin -mielelläni." - -Sohvi-rouva ihastui suuresti nähdessään, ettei kapteeni halveksinut -ensinkään kansanomaisia makeisia, vaan söi kaikki kuorineen -päivineen. Rouva anoppi alkoi aivan pitää hänestä. - -"Olin juuri Timean kanssa innokkaassa keskustelussa", puuttui -puhumaan Sohvi-rouva; "hän tahtoi tietää, mitä tarkoitetaan -- -kasteella." - -Timea oli jo rientämäisillään ulos siinä tapauksessa, että hän -sanoisi totuuden; mutta Sohvi-rouva ei olisi ollut naimaikäisen -tyttären äiti, ellei hän olisi osannut antaa senlaatuiselle -keskustelulle toista käännettä. - -"Selitin hänelle, mikä kaste on. Hän on tullut siitä aivan -pelokkaaksi. Katsokaa vain, miten hän vapisee, sillä minä peloitin -häntä, että hänen täytyy muka antaa kapaloida itsensä kuin -kapalolapsi, joka kannetaan kastettavaksi ja sanoin, että hänen -täytyy huutaakin. Älä nyt pelkää, pikku hupakko; eihän se ole totta. -Olen vain laskenut leikkiä. Eniten surettaa häntä se seikka, että -hänen tukkalaitteensa menee piloille kasteessa." - -Tukkalaitteesta puhuttaessa tulee meidän antaa lukijalle muutamia -tietoja. - -Timealla oli pitkät, paksut, kauniit hiukset. Atalia huvittelihe -sillä, että antoi kamarineitonsa laittaa ne mitä merkillisimpiin -muotoihin. Kerran hän kampautti ne niskasta sileäksi ja eteen -torniksi; toisen kerran ne piti kammata lepakkokampaukseksi -molemmille sivuille; välistä hän taas antoi punoa hiukset kahdeksi -oinaksensarveksi korvien päälle. Lyhyesti sanoen, lapsen täytyi -kuljeskella mitä naurettavimmalla tavalla kammattuna, niinkuin -ei kukaan ennen häntä ollut ollut kammattu, ja niitä arkkitehdin -päähänpistoja toteutettaessa ei säästetty kiharrussaksia, -papiljotteja, harjoja eikä voiteita. Atalia uskotteli hänelle -tekevänsä näin siitä syystä, että piti hänestä niin paljon, ja -tyttö-paralla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka kauheasti nämä -laitteet häntä rumensivat. - -Herra Katshuka valaisi nyt hänelle asian. - -"Timea-neiti, ei Teidän tarvitse olla peloissanne kampauksenne takia. -Teitä pukisi paljon paremmin sileä kampaus. Teillä on niin kauniit -hiukset, että on synti Jumalaa vastaan polttaa niitä kiharrussaksilla -ja hieroa niihin voiteita. Älkää salliko enää niin tehtävän. On sääli -jokaista noista kauniista hiussuortuvista, joka menee hukkaan. Siitä -rääkkäyksestä, jota naiset sanovat tukkalaitteeksi, pilaantuvan vain -hiukset. Ne menettävät kiiltonsa, halkeavat päistään, kuluvat pian -poikki ja harmaantuvat varhain. Te ette tarvitse noita monimutkaisia -hiusnutturoita. Teillä on niin tuuhea ja komea tukka, että teidän -tarvitsee panna se vain ylös yksinkertaisena palmikkona, ja teillä on -kaunein kampaus, mitä voi toivoa." - -On mahdollista, että herra Katshuka sanoi kaiken tämän vain -ihmisystävällisestä osanotosta puhuen komean, väärinkäytetyn -tukan puolesta, ja ettei hänellä ollut muuta tarkoitusta kuin -vapauttaa Timean hiukset niistä pellonpelätyksistä, joihin se oli -punottu; mutta hänen sanoillaan oli syvempi vaikutus kuin hän siinä -tapauksessa osasi aavistaa. Siitä hetkestä lähtien Timeasta tuntui -kuin tukassa oleva kampa uhkaisi halkaista hänen päänsä ja hän voi -tuskin odottaa niin kauan kuin Katshuka oli mennyt. - -Kapteeni ei viipynytkään kauan. Hän armahti Sohvi-rouvaa, jonka -hänen läsnäollessaan täytyi kätkeä jalkojaan tai paremmin, risaisia -tohvelejaan. Herra Katshuka lupasi tulla takaisin vielä kerran illan -kuluessa ja sanoi sitten jäähyväiset. Hän suuteli Sohvi-rouvaa -kädelle, mutta Timealle häh kumarsi syvään. - -Tuskin kapteeni oli kerinnyt ovesta ulos, kun Timea jo tempaisi -suuren kamman hiuksistaan, kiskoi auki toinen toisensa päälle -pyntätyt palmikot ja hävitti silmänräpäyksessä koko komeuden. -Senjälkeen hän asettui vesipaljun eteen ja alkoi pestä tukkaansa ja -koko päätään. - -"Mitä sinä teet, tyttö?" huusi Sohvi-rouva hänelle. "Lopeta heti -paikalla! Anna tukkasi olla niinkuin se on. Atalia suuttuu kovin, kun -hän kotiin tullessaan näkee sen tuollaisena." - -"Suuttukoon minun puolestani", vastasi lapsi uhmaten ja pusersi vettä -pois marista hiuksistaan. Senjälkeen hän istuutui Sohvi-rouvan taakse -ja alkoi palmikoida sitä yksinkertaiseen kolmiosaiseen palmikkoon. - -Uhma oli jo herännyt tytön sydämessä. Hän alkoi päästä pelostaan. -Kapteenin sanat antoivat hänelle rohkeutta. Hänen toivonsa, hänen -makunsa oli Timean laki. Hän pani, kuten hän oli sanonut, palmikon -yksinkertaisena kiehkurana päänsä ympäri. Sohvi-rouva nauroi -itsekseen. Lapsi oli tehty aivan hulluksi. - -Timean palmikoidessa hiuksiaan muutti rouva lähemmäs häntä istumaan -ja koetti taas päästä hänen suosioonsa. - -"No, annahan kun kerron loppuun, kuinka vihkiminen käy. Missä tuo -hullunkurinen Katshuka nyt keskeyttikään meidät? Voi, jospa hän olisi -tiennyt mistä puhuimme! Ai niin, siihenhän jäin, missä sulhanen ja -morsian juovat samasta maljasta. Diakooni ja kuoro laulavat koko -ajan: 'Gospodi pomiluj!' Sitten pappi lukee evankeliumin avustajien -pitäessä koko ajan hopeakruunuja morsiusparin pään päällä. Pappi -ottaa sitten kruunut, laskee ne takaisin hopealautasille ja sanoo -kääntyen sulhasen puoleen: 'Ole ylistetty kuin Abraham, siunattu -kuin Isak ja lisäänny kuin Jakob.' ja kääntyen morsion puoleen: -'Ole ylistetty kuin Saara, onnellinen kuin Rebekka ja lisäänny kuin -Rakel!' Ja tämän siunauksen jälkeen sulhanen ja morsian suutelevat -toisiaan kolme kertaa alttarin edessä ja häävieraiden nähden." - -Timea sulki silmänsä tältä näyltä. - - * * * * * - -Atalia ei hämmästynyt niinkään vähän, kun kotiin tullessaan näki -Timean hiukset toisin palmikoituina. - -"Kuka sinulle on antanut luvan palmikoida hiuksesi toisin? Missä -kampa on? Missä on nauharuusu? Pane ne heti paikalla päähäsi!" - -Timea pusersi huulensa yhteen ja pudisti päätään. - -"Teetkö paikalla kuten sanoin!" - -"En!" - -Atalia hämmästyi tätä uhmaa. Oli ennenkuulumatonta, että kukaan -olisi uskaltanut sanoa häntä vastaan, ja nyt se tapahtui, ja päälle -päätteeksi oli vastaansanoja tämä kadulta löydetty tyttö, joka söi -täällä armoleipää, ja joka aina ennen oli ollut niin alistuvainen -vieläpä suudellutkin kerran hänen jalkaansa. - -"Etkö?" hän kysyi mennen Timean luo ja kumartaen vihasta hehkuvat -kasvonsa lapsen alabasterinvalkeita poskia vasten, aivankuin olisi -tahtonut sytyttää ne tuleen. - -Sohvi-rouva katseli nurkastaan vahingoniloisena näytelmää huutaen: - -"Enkö sinulle sanonut, että saisit kyytiä, kun Atalia tulisi kotiin!" - -Mutta Timea katseli Atalian loimuaviin silmiin ja toisti kieltonsa. - -"Ja miksikä et?" kiljui Atalia, jonka ääni nyt muistutti äidin ääntä -samoinkuin hänen silmänsä isän silmiä. - -"Siksi että olen kauniimpi näin." - -"Kuka on sanonut sinulle sellaista?" - -"Hän." - -Atalia käyristi sormensa kuin kotkankynnet, ja hänen yhteen purrut -hampaansa kiilsivät kauniiden huulien takaa. Näytti kuin hän olisi -tahtonut repiä palasiksi lapsen. - -Silloin hänen hillitön raivonsa puhkesi äkkiä ivanauruun. Hän antoi -Timean seista siinä ja meni huoneeseensa. - -Herra Katshuka kävi vielä samana iltana talossa. Hänet pyydettiin -jäämään illalliseksi. Pöydässä osoitti Atalia erikoista -ystävällisyyttä lasta kohtaan. - -"Eikö teidänkin mielestänne, herra kapteeni, Timea ole paljon -kauniimpi noin hiukset sileästi kammattuna?" - -Kapteeni myönsi sen. - -Atalia hymyili. - -Nyt ei hän enää leikitellyt lapsen kanssa, hän kuritti häntä. - -Häihin oli enää vain kaksi päivää. - -Näinä kahtena päivänä Atalia aivan tuhlaamalla tuhlasi -huomaavaisuutta ja hellyyttä Timealle. - -Hän ei enää saanut mennä palvelijoiden luo ja näiden täytyi suudella -Timeankin kättä tullessaan huoneeseen. - -Sohvi-rouva sanoi häntä useita kertoja "pikku neidiksi." - -Morsiuspuku oli jo tullut ompelijalta. - -Mitä lapsellista iloa Timea tunsikaan sen nähdessään! Hän tanssi -ympäri huonetta ja taputti käsiään. - -"Tule koettamaan morsiuspukuasi" sanoi Atalia hänelle häijysti -hymyten. - -Timea antoi pukea ylleen komean pavun, jonka hän oli omin käsin -kirjaillut. Hänellä ei ollut kureliivejä, hän oli ikäisekseen -jotensakin kehittynyt ja puku sopi hänelle sangen hyvin. - -Millä kainolla mielihyvällä hän katselikaan itseään seinäpeilissä! Oi -kuinka hänestä tulisi kaunis tässä morsiuspuvussa. Kenties hän myös -ajatteli, kuinka suurta rakkautta hän herättäisi. Kenties hän tunsi -omankin sydämensä sykkivän. Kenties siellä paloi lisäksi liekki, joka -aiheuttausi surua ja tuskaa. - -Mutta tätä eivät ne ajatelleet, jotka tekivät tätä julmaa pilaa -hänestä. - -Kamarineitsyt, joka puki hänen päälleen, puri huultaan, jotta ei -purskahtaisi nauruun. - -Mutta Atalia kesti loppuun saakka häijynilkisessä ivapelissään ja -jatkoi lapsen koristelemista, lapsen, joka ei osannut peittää iloaan, -ja jonka marmorikasvot heijastivat niitä tunteita, jotka myrskyn -lailla riehuivat sen sielussa. - -Atalia otti morsiuskruununkin ja koetti sitä Timean päähän. Myrtti ja -valkea jasmiini tekivät hänet hyvin kauniiksi. - -"Ah, kuinka kaunis sinä olet oleva huomenna!" - -Vihdoin riisuttiin morsiuspuku Timean yltä. - -"Nyt minä koetan sitä", sanoi Atalia; "tahtoisin mielelläni nähdä, -miten se sopii minulle." - -Hänen täytyi ottaa kureliivit avukseen pakottaakseen muodot pukuun, -joka hänen komean, hyvinkasvaneen vartalonsa päällä poimuili vielä -plastillisemmin. Hän pani myös päähänsä morsiuskruunun ja katseli -itseään seinäpeilissä. - -Timea huokasi syvään ja kuiskasi vilpittömällä ihastuksella: - -"Oi, kuinka olet kaunis! Sinä olet hyvin kaunis!" - -Nyt olisi kenties ollut aika tehdä loppu ilveestä. Mutta niin ei -tehty. Hänen täytyi kestää loppuun saakka, osaksi senvuoksi, että -hänellä on niin suuria luuloja, osaksi senvuoksi, että on niin -typerä. Hänen täytyi kärsiä rangaistuksensa. - -Siten näyttelivät kaikki talon jäsenet koko päivän ivanäytelmää. -Tyttöraukan pää oli jo aivan pyörällä monista onnitteluista. Hän -väijyi ovella herra Katshukan tuloa ja nähdessään hänen tulevan, -juoksi pois. Jos käännyttiin hänen puoleensa ja lausuttiin hänen -nimensä, niin hän vapisi ja antoi nurinkurisia vastauksia mitä -yksinkertaisimpiin kysymyksiin. Koko talo huvittelihe hänen -kustannuksellaan. - -Aavistikohan herra Katshuka mitään tästä? - -Kenties. - -Suututtiko se häntä. - -Kenties se ei edes suututtanutkaan. - -Mahdollisesti hän aavisti asioita, joista eivät ivailijat edes -uneksineet. Joka tapauksessa hän odotti mitä suurimmalla tyyneydellä -kohtalokasta päivää. - -Häiden edellisenä päivänä sanoi Atalia Timealle: - -"Nyt sinun on paastottava koko päivä. Huomenna on edessäsi -juhlallinen, pyhä päivä. Sinut viedään alttarille, missä sinut -ensinnä kastetaan ja sitten vihitään. Sinun täytyy paastota, jotta -voisit astua puhtaana alttarin eteen." - -Timea noudatti neuvoa eikä syönyt palaakaan koko päivänä. - -Mutta onhan tunnettua, että kasvavilla on tavallisesti hyvä -ruokahalu. Luonto vaatii osansa ja hyvin syöminen on ainoa nautinto, -jota he jossain määrin saavat tuntea. Ja Timea taisteli tätä tarvetta -vastaan. Hän istui päivällispöydässä ja illallisella nauttimatta -mitään ja kuitenkin oli tahallaan valmistettu hänen mieliruokiaan. -Vierashuoneessa koettivat palvelustytöt viekoitella häntä salavihkaa -syömään niitä herkkuja, joita oli pantu hänen varalleen: salassa -saattoi toki rikkoa paaston; eihän siitä kukaan saisi tietää. Mutta -hän ei antanut vietellä itseään harhaan, vaan voitti nälkänsä. Hän -auttoi torttuja ja hilloja laitettaessa seuraavan päivän häitä -varten, joukko ruokahalua herättäviä, herkullisia ruokalajeja oli -hänen edessään, mutta hän ei maistanut ainoatakaan. Ja kuitenkin -näytti Atalia, joka myöskin oli ottavinaan osaa hääpitojen -valmistamiseen, että sellaisissa tilaisuuksissa on lupa herkutella. - -Mutta hänen täytyi paastota. Illalla hän meni varhain nukkumaan; -häntä paleli, kuten hän sanoi. Niin olikin todella laita. Hän -värisi vilusta, vuodepeitteensäkin alla eikä osannut nukkua. Atalia -kuuli makuulle mennessään, miten vilu puistatti häntä, ja miten -hänen hampaansa kalisivat. Ja kumminkin hän oli kyllin sydämetön -kuiskatakseen hänen korvaansa: "Huomenna tähän aikaan, missähän -silloin olet?" - -Lapsi-parka, kuinka hän olisikaan voinut nukkua, kun kaikki ne -tunteet, jotka siihen aikaan tavallisesti vielä uinuvat, olivat -ennen aikojaan herätetyt eloon hänen sydämessään? Useita tunteja -makasi tyttö saamatta unta. Pelon puuskat, jotka samalla olivat -ilontapaisia, toiveet, jotka synnyttivät salaperäistä vavistusta, -ilveilivät hänessä kuin peikot, joilta hän turhaan sulki silmänsä. -Hän tahtoi rukoilla, mutta ei epätoivossaan tiennyt, minkä monista -pyhistä kirjoista valitsisi, sillä sitä ei kukaan ollut hänelle -opettanut (kaikkihan olikin ollut vain ilveilyä!) ja niin hän viimein -lausui muutamia raamatunlauseita, jotka käsittelivät egyptiläisten -maanvaivoja, mikä kamala runo alkaa sillä, että vesi muuttuu vereksi -ja loppuu siihen, että kaikki esikoiset hävitetään. - -Ja Atalia oli kyllin sydämetön nauramaan hiljaisuudessa lasta, niin -sydämetön, ettei oikaissut hänen erehdystään sanomalla: "Ei se ole -oikea rukous, vaan toinen, joka alkaa 'Isä meidän'; tule rukoilkaamme -yhdessä! aina viimeiseen rukoukseen asti: 'Vaan päästä meitä -pahasta.'" - -Ja kuitenkin se oli _hänen_ hääpäivänsä aatto, ja silloin kai on -rukous tarpeen, olipa kuinka kaunis ja rikas morsian tahansa. - -Timea makasi aamunkoittoon asti kuumeessa eikä saanut unta -silmiinsä. Mutta päivän koittaessa hän nukahti sitä sikeämpään -uneen. Lyijynraskas horrostila laskeutui hänen jäseniinsä; häntä ei -herättänyt edes se melu, joka aamulla syntyi hänen ympärilleen. - -Ja oli kuitenkin hääpäivä! - -Atalia kielsi palvelusväkeä herättämästä Timeaa. Hän päästi itse -rullaverhot alas, joten makuuhuone tuli aivan pimeäksi. Timeaa ei -saisi herättää, ennenkuin Atalia oli puettu morsiuspukuunsa. - -Mutta tämä kesti hyvin kauan. Atalia halusi näyttäytyä kauneutensa -kaikessa loistossa. Tänäänhän oli saapunut lukuisasti sukulaisia ja -liiketuttavia joka taholta ottamaan osaa rikkaan Brazovicsin ainoan -tyttären häiden viettoon, tyttären, joka oli kaunein tyttö seitsemän -kunnan alueella. - -Vieraita alkoi kertyä häätaloon. Morsiamen äiti, Sohvi-rouva, oli jo -puristettu uuteen pukuunsa ja uusiin kenkiinkin, mikä oli hänestä -vielä epämieluisampaa ja saattoi hänet toivomaan, että päivä olisi -ohitse pian. - -Sulhanenkin saapui iloisena, kohteliaana, kuten tavallisesti. -Mutta tämä iloisuus ei merkinnyt paljoa, se oli hänellä vain -kohteliaisuuden univormu. - -Hänellä oli muassaan kukkavihko morsiamelle. Siihen aikaan ei vielä -tunnettu kamelioita; morsiusvihko oli erivärisistä ruusuista. Herra -Katshuka sanoi antaessaan sen tuovansa ruusulle ruusuja. Palkinnoksi -hän sai ylvään hymyn säteileviltä kasvoilta. - -Kaksi vielä puuttui: Timea ja herra Brazovics. - -Timeaa ei kait kukaan kaivannut, mutta sitä suuremmalla -levottomuudella odottivat kaikki herra Brazovicsiä. - -Sanottiin hänen jo aikaisin aamulla ajaneen linnoitukseen, -kuvernöörin luo, ja kärsimättöminä odotettiin hänen kotiinpaluutaan. -Morsiankin meni usean kerran ikkunasta katsomaan, eikö isän vaunut jo -olleet tulossa. - -Sulhasessa vain ei huomattu mitään levottomuuden merkkejä. - -Mutta missähän herra Brazovics saattoi olla? Vielä edellisenä iltana -hän oli ollut hyvin hyvällä tuulella. Hän oli istunut ystäviensä -seurassa ja kutsunut kaikki tuttavat häihin. Myöhään yöllä hän oli -koputtanut herra Katshukan akkunaan ja hyvän yön toivotukseksi -huutanut: "Puhutut satatuhatta guldenia ovat huomenna valmiina." - -Hänellä olikin kyllin syytä hyvään tuuleensa. Linnoituksen päällikkö -oli ilmoittanut hänelle, että linnoitussuunnitelma oli hyväksytty -koko laajuudessaan. Pakkoluovutus oli käsketty toimittamaan ja osalta -oli jo rahatkin maksettu. Muutkin summat oli osotettu; niiden piti, -ministerin määräyksestä saapua jo yön kuluessa. Sehän oli aivan kuin -rahat olisivat jo olleet taskussa. - -Aamulla ei herra Brazovics malttanut odottaa tavallista puhetuntia. -Hän tuli hiukan aikaisemmin, ettei kukaan ehtisi ennen häntä. - -Herra päällikkö ei antanut hänen kauan odottaa. Hän kutsui hänet heti -puheilleen. - -"Pieni onnettomuus!" hän sanoi sisääntulijalle. - -"No, menee mukiin, ellei ole suuri." - -"Oletteko milloinkaan kuullut puhuttavan valtioneuvostosta?" - -"En milloinkaan." - -"En minäkään. Viiteentoista vuoteen en ole siitä kuullut. Mutta -tämä on kuitenkin olemassa ja on äskettäin antanut itsestään -elonmerkkejä. Kuten sanoin teille, oli ministerineuvosto päättänyt -heti pakkoluovuttaa koko alueen, joka lankeisi linnoitussuunnitelman -piiriin. Silloin saapui tuntemattomasta lähteestä ilmianto, jossa -paljastettiin useita valtiolle vaarallisia epäkohtia. Ei käynyt -laatuun jättää ministerineuvostoa pulaan. Kutsuttiin senvuoksi -kokoon valtioneuvosto, josta ei ole viiteentoista vuoteen kuultu -muuta, kuin että sen jäsenet ovat nostaneet vuotuiset palkkansa. -Valtioneuvosto, jonka ratkaistavaksi kyseenalainen asia lankesi, -tuli siihen viisaaseen johtopäätökseen, että hallituksen päätös -hyväksyttiin periaatteessa, mutta tuli toimeenpantavaksi kahdessa -osassa. Tonavan kummankin haaran välinen maa tulisi heti paikalla -pakkoluovutettavaksi, mutta Monostorin maa vasta sitten, kun -linnoitustyöt olivat joutuneet niin pitkälle. Monostorin maan -omistajat saavat siis ilon odottaa kahdeksantoista tai kaksikymmentä -vuotta. Hyvää huomenta, herra Brazovics!" - -Herra Brazovics ei voinut saada suustaan sanaakaan vastaukseksi. -Kukapa olisi voinut kuvitella, että vielä sittenkin, kun jo kaikki -ministerit oli voitettu, oli olemassa valtioneuvosto, ja sitäpaitsi -eräs ihminen, joka, vaikka olikin jokaiselle edullista iskeä valtion -suonta, ryhtyi tekemään ilmiantoja omien etujensa vahingoksi! - -Mutta sitä ei nyt voi millään tavoin auttaa. Varmuudella toivottu -sadantuhannen guldenin voitto on poissa; poissa myös ne satatuhatta -guldenia, jotka olivat sijoitetut viinitarhoihin, joista ei saa -mitään satoa, joita ei voi käyttää mihinkään, ja jotka tällä haavaa -ovat aivan arvottomia. Herra Brazovics näki kaikki pilvilinnansa -romahtavan tämän toiveen kera, joka oli haihtunut olemattomiin. -Hänen kaunis, komea talonsa, hänen laivansa, jotka uivat Tonavassa, -valaistu kirkko loistavine häävieraineen, ne ovat kaikki vain -kangastusta, jonka ensimmäinen tuulenpuuska puhaltaa pois yhdessä -Monostorinlinnoituksen utukuvan kera ja jonka ensimmäinen auringon -pimittävä pilvi peittää näkymättömiin. - -Kun herra Brazovics poistui päällikön huoneesta näytti hänestä -kuin olisi ulkopuolella seisovalla vahdilla ollut kaksi kypäriä -päässään ja kaksi kivääriä olallaan, kuin olisivat parvekkeen -ikkunat tanssineet ilmassa, kuin olisi pitkä käytävä hänen edessään -venynyt vuorenluolaksi, jonka jyrkät seinät uhkasivat syöksyä hänen -päälleen... - - * * * * * - -Ah, tuossa tulee Timea. - -Vihdoinkin hän on nukkunut tarpeekseen. Makuuhuoneen puolipimeässä -häneltä oli kulunut pitkä aika heräilemiseen; mitään ajattelematta, -kuten se, joka herää pitkästä kuumetilasta, hän pukeutui ja -horjahteli vieläkin untensa pauloissa viereisten huoneiden lävitse, -jotka hän näki tyhjinä, ja tuli viimein siihen, jossa Atalia oli -pukeutunut. - -Vasta astuessaan tähän loistavaan huoneeseen, joka oli täynnä -kukkamaljakkoja ja häälahjoja hän muisti, että tänään oli hänen -hääpäivänsä. - -Nähdessään herra Katshukan, jolla oli kädessään morsiusvihko, välähti -hänen mieleensä ajatus: "Siinähän on sulhanen!" Ja katsahtaessaan sen -jälkeen Ataliaan hän ajatteli: "Siinähän on minun morsiuspukuni." - -Siinä seistessään hämmästyneenä, silmät selkoselällään ja suu -ammollaan oli hän sekä naurettavan että itkettävän näköinen. - -Palvelusväki, vieraat, itse Sohvi-rouvakin eivät voineet hillitä -hilpeyttään. Mutta Atalia astui, majesteetillisena kuin haltijatar, -hänen luokseen, nipisti häntä leuasta oikealla kädellään, jossa oli -valkea hansikas. - -"Tänään, sydänkäpyseni", hän sanoi, "saat sallia minun astua -alttarille. Sinun, lapsukaiseni, täytyy odottaa vielä viisi vuotta, -ennenkuin sinut sinne viedään, jos muutoin kukaan tulee sinua sinne -noutamaan." Nyt eivät naiset enää voineet pidättää tirskumistaan. -Voi, kuinka he hymyilivät, vanhat ja nuoret, lapselle, joka oli -antanut tehdä itsestään pilaa! - -Timea seisoi kuin kivettynyt ja antoi yhteenpuristettujen nyrkkiensä -vaipua alas. Hän ei punastunut eikä kalvennut. Sen hetken tunteita -ilmaisemaan puuttui häneltä sanoja. - -Atalia mahtoi tuntea, ettei tämä julma pila oikein soveltunut hänen -kauneutensa kehyksiksi. Hän koetti lievittää sen vaikutusta. - -"Tule tänne, Timea", hän sanoi lapselle; "minä olen vain odottanut -sinua. Tule kiinnittämään morsiushuntu päähäni." - -Morsiushuntu! - -Timea tarttui jäykin käsin siihen ja astui Atalian luo. - -Huntu piti kiinnittää kultaisella nuolella, joka pistettiin tukkaan -kiinni. - -Timean käsi vapisi ja nuolta oli sitäpaitsi vaikea kiinnittää. Se -ei tahtonut millään tunkeutua paksuihin hiuksiin. Atalian tehdessä -kärsimättömän liikkeen tunkeutui sen tylsä kärki hieman kauniin -morsiamen ihoon. - -"Voi sinua taitamatonta!" huusi Atalia kiivaasti ja löi Timeaa -kädelle. - -Timean kulmakarvat vetäytyivät kokoon. Joutua toruttavaksi ja -lyödyksi juuri tänä päivänä ja tämän miehen läsnäollessa! -- Kaksi -suurta kyynelkarpaloa kirposi hänen kalpeille poskilleen. - -Tosiaankin nämä kaksi pisaraa painoivat alas vaakakupin, joka on -korkeimman tuomarin kädessä ja jolla hän punnitsee kuolevaisille -onnea ja onnettomuutta. - -Atalia koetti parannella kiivauttaan sillä kuumeentapaisella -mielenliikutuksella, jossa hän oli. Eiköhän liene anteeksiannettavaa, -jos morsian viime hetkessä on hieman ärtyisä ja hermostunut. -Sulhaspojat ja morsiustytöt olivat jo saapuneet, ja kuitenkin antaa -morsiamen isä odottaa itseään. - -Kaikki olivat levottomia, vain sulhanen säilytti levollisuutensa. - -Kirkosta oli jo tullut tieto, että pappi oli valmiina odottamassa -morsiusparia; kellojakin jo oli alettu soittaa, niinkuin tavallisesti -tehdään ylhäisten häissä. Atalian povi kohosi kiivaasti harmista, -ettei isä tullut. Toinen lähetti toisensa perästä lähetettiin -linnoitukseen herra Brazovicsia hakemaan. - -Vihdoin nähdään akkunasta hänen lasivaununsa. Siinä hän siis on -vihdoinkin. - -Morsian menee vielä kerran kuvastimen eteen nähdäkseen, ovatko -hunnun poimut kauniit. Hän asettelee rannerenkaitaan ja helminauhaa -kaulassaan. Sillävälin syntyy portaissa kummallista kolinaa, -aivankuin monta henkilöä yht'aikaa ryntäisi niitä ylös. Viereisestä -salista kuuluu onnettomuutta ennustavia ääniä, tukahtuneita -huudahduksia, jotka kuolevat huulille Kaikki tunkeutuvat ulos -katsomaan. - -Morsiusneidot, morsiamen ystävättäret juoksevat myös katsomaan, mitä -on tekeillä. Merkillistä, ettei kukaan tule ilmoittamaan, mitä on -tapahtunut. - -Atalia kuulee äitinsä huutavan. No, hänhän nyt aina huutaa silloinkin -kun pitäisi puhua tyynesti. - -"Mene sinä toki katsomaan, mitä siellä on", sanoo Atalia sulhaselleen. - -Kapteeni menee, ja Atalia jää yksin Timean kera. Tukahutetut, -hiljaiset kuiskaukset ulkona tulevat yhä äänekkäämmiksi. Atalia alkaa -tulla levottomaksi. Sulhanen palaa takaisin. - -Hän pysähtyy avoimeen oveen ja sanoo morsiamelleen: - -"Herra Brazovics on kuollut." - -Morsian huitasee käsivarsillaan ja kaatuu pyörtyneenä taaksepäin. -Ellei Timea olisi ottanut häntä syliinsä, olisi hän satuttanut päänsä -mosaikkipöytään. - -Morsiamen kauniit, ylpeät kasvot ovat nyt valkoisemmat kuin Timean. - -Ja Timea ajattelee pitäessään Atalian päätä polvellaan: "Kas kuinka -kaunis morsiuspuku laahaa tomussa!" - -Sulhanen jää seisomaan ovelle ja katselee kauan Timean silmiin. -Sitten hän kääntyy nopeasti ympäri ja poistuu yleisen sekasorron -vallitessa talosta. - -Hän ei edes vaivautunut nostamaan morsiantaan lattialta. - - - - -Kahdeksastoista luku. - -TIMEA. - - -Voi, kuinka kaunis morsiuspuku laahaa tomussa!... - -Hääkemujen sijaan vietettiin hautajaiset. - -Ja kirjaillun morsiuspuvun sijaan tuli surupuku. - -Musta! Se väri, joka tekee köyhän ja rikkaan samanlaisiksi! Atalia ja -Timea puettiin samalla tavalla -- mustiin. - -Ja jospa suru olisi vain siinä, että käy puettuna mustiin! - -Herra Brazovicsin kuoltua seurasivat onnettomuuden mustat korpit -lentäen kuin mustat varikset päivää ennen talvimyrskyn alkua pitkissä -riveissä istumaan talojen katoille. - -Ensimmäinen korpinrääkyntä oli se, että sulhanen lähetti takaisin -kihlasormuksen. Ei edes hautajaisissa hän näyttäytynyt ojentamassa -tukevaa käsivarttaan morsiamelleen tämän horjahdellessa miltei -tajuttomana arkun jälessä; sillä siinä pikkukaupungissa on tapana -surevien, ovat he sitten köyhiä tai rikkaita, saattaa vainajaa -paljastetuin päin hautuumaalle. Oli paljon ihmisiä, jotka moittivat -herra Katshukaa tästä menettelystä ja jotka eivät tahtoneet nähdä -mitään puolustusta siinä käytännöllisessä syyssä, että sulhanen, kun -herra Brazovics ei puolestaan ollut täyttänyt ehtoa maksaa ennen -häitä sadantuhannen guldenin myötäjäiset, saattoi täydellä oikeudella -katsoa olevansa vapaa sitoumuksestaan. Niitä on nyt kerran sellaisia -ahdasmielisiä ihmisiä, jotka eivät halua nähdä mitään puolustusta -sellaiselle poisvetäytymiselle. - -Senjälkeen tulivat korpit joukottain istumaan Brazovicsin talon -katonharjalle. Toinen velkoja toisensa perästä saapui vaatimaan -saataviaan. - -Ja nyt romahti koko korttitalo raunioiksi. - -Ensimmäinen velkoja, joka lausui sanan "vararikko!" puhalsi -Brazovicsin talon kumoon. Kerran alkuun päästyään ei lumivyöry -pysähtynyt, ennenkuin oli saapunut vuoren juurelle. - -Sulhasen vaatimus saada myötäjäiset ennen häitä osottautui liiankin -perustelluksi. Herra Brazovicsin kauppatoimissa kummitteli niin -paljon näköjään edullisia, mutta itse asiassa tappiota tuottavia -yrityksiä, virheellisiä laskelmia, salattuja sitoumuksia ja -luuloteltuja voittoja, että omaisuus ei riittänyt peittämään velkoja, -kun vihdoin ja viimein tämä sekainen vyyhti oli selvitetty. Eikä -tässä kyllin. Kävi selville, että hän oli hävittänyt huostaansa -uskotut rahat, orpolasten pääomat, kirkolle tehdyt lahjoitukset, -sairashuoneitten kassat ja asiamiesten takaussummat. Aallot yhtyivät -tämän talon katon päällä ja nämä aallot kuljettivat mukanaan lokaa ja -mutaa; jälkeensä ne jättivät -- häpeän. - -Timeakin kadotti koko omaisuutensa. Orpolapsen rahoja ei oltu viety -ensinkään kirjoihin. - -Joka päivä kävi nyt talossa asianajajia, maistraatin jäseniä, -ryöstöntoimeenpanijoita. He takavarikoivat kaikki laatikot ja -kaapit; he eivät kysyneet naisilta lupaa, sallisivatko nämä heidän -vierailunsa; ilmoittamatta he hyökkäsivät sisään, minä hetkenä -hyvänsä, nuuskivat perin pohjin kaikki huoneet ja panettelivat -ja sadattelivat vainajaa niinkin äänekkäästi, että surevien -naisten täytyi kuulla. Kaikki esineet, mitä talossa oli, otettiin -toinen toisensa perään esiin arvioitavaksi vieläpä taulutkin, -kehyksettömätkin. Eipä edes morsiuspuku ilman morsianta välttänyt -tätä kohtaloa. - -Ja niin he määräsivät huutokaupan pitopäivän ja naulauttivat talon -portille tiedonannon, missä kaikki tarjottiin kaupan -- kaikki, ei -edes kaunis, kirjailtu morsiuspuku jäänyt pois luettelosta. Loppujen -lopuksi itse talo, ja kun se oli myyty, saisivat sen nykyiset -asukkaat mennä tiehensä, minne halusivat, ja kaunis Atalia saisi -katsella taivaaseen kysellen, mihin hän tämän jälkeen kallistaisi -ylpeän päänsä. - -Niin, mihin? - -Hän, konkurssin tehneen petturin tytär, jolle ei oltu jätetty mitään, -ei edes hyvää nimeä, ja jolle ei kukaan tahtonut hyvää -- ei edes hän -itse. - -Kaikista omistamistaan kalleuksista oli hän pidättänyt itselleen vain -kaksi arvokasta muistoa, jotka olivat jääneet takavarikoitsijoilta -huomaamatta: erään chalcedonirasian ja takaisinlähetetyn -kihlasormuksen. - -Rasian hän oli pistänyt hameensa taskuun; kun hän yöllä oli yksin, -otti hän sen esiin ja katseli siinä säilytettyjä aarteita. - -Ne olivat erilaatuisia myrkkyjä. Atalia oli eräällä Italian matkalla -saanut omituisen päähänpiston ostaa rasian. Omistaessaan tällaisen -rasian luuli hän voivansa uhmata koko maailmaa. Hän luuli kykenevänsä -surmaamaan itsensä pienimmästäkin loukkauksesta. Tämä harhaluulo teki -hänet itsevaltiaaksi sekä vanhempiaan että sulhastaan kohtaan. Ellei -kaikessa mukauduttu hänen tahtoonsa, niin olihan hänellä myrkkyrasia. -Hänen oli vain tarvis valita nopeimmin vaikuttava myrkky ja aamulla -hän olisi ruumiina. - -Ja nyt oli kiusauksen hetki tullut. Hänen edessään oli koko elämä -lohduttomana erämaana, Isä oli tehnyt lapsestaan kerjäläisen, ja -sulhanen oli hyljännyt morsiamensa. - -Atalia oli noussut vuoteeltaan. Hän silmäili avattua rasiaa ja etsi -eri myrkkyjen joukosta. - -Mutta nyt hän huomasikin pelkäävänsä kuolemaa. Hänellä ei ollut -kyllin voimaa tehdä itsemurhaa. - -Hän tuijotti kuvaansa peilissä. Pitäisikö niin suuri kauneus tuomita -hävitettäväksi? - -Hän sulki rasian ja kätki sen jälleen. - -Sitten hän otti esiin toisen kalleuden, kihlasormuksen. Siinäkin on -myrkkyä. Ja lisäksi vielä vaarallisempaa. Se tappaa sielun. Mutta -sitä myrkkyä hän on kyllin rohkea imemään itseensä, siksi kunnes se -aivan huumaa hänet. Hän on rakastanut miestä, joka lähetti hänelle -takaisin sormuksen. Hän ei ole pelkästään rakastanut häntä, vaan on -ollut raivoisasti rakastunut häneen. - -Myrkkyrasia antaa huonoja neuvoja, sormus vieläkin huonompia. - -Atalia alkaa pukeutua. Ei ole ketään, joka voisi auttaa häntä siinä -toimituksessa. Palvelijat ovat lähteneet talosta aikoja sitten ja -rouva Sohvi sekä Timea nukkuvat palvelijain huoneessa, sillä ovet -vierashuoneisiin ovat oikeuden sinetillä lukitut. Atalia ei herätä -heitä, vaan pukeutuu itse. - -Hän ei tiedä, mikä aika yöstä on. Ei kukaan vedä enää komeita -seinäkelloja, nyt kun tiedetään niidenkin tulevan myydyiksi. Toinen -osoittaa aamua, toinen keskipäivää. - -Samantekevää, mitä kello on. Atalia hakee portinavaimen ja hiipii -yksin talosta jättäen kaikki ovet jälessään selkoselälleen. Keneltä -täällä varastettaisiin? - -Ja nyt hän uskaltaa lähteä ilman seuralaista ulos pimeille -kaduille. Ja siihen aikaan olivat Komornin kadut sangen pimeät. -Kolminaisuuspylvään edessä lepatti lyhty, raastuvan portin edessä -toinen ja kolmas päävahdin edustalla, muualla ei missään. - -Atalia suuntaa askeleensa "Angliaa" kohti. Se on pahamaineinen -paikka. Kaupungin ja linnoituksen välillä on pimeä aukeama, missä -öiseen aikaan piileskelee kodittomia naisia maalatuin kasvoin ja -takkuisin hiuksin kun heidät on karkoitettu piilopaikoistaan "Pikku -torilla." Atalian on luultavasti kuljettava sellaisten naisten ohitse -mennessään "Anglian" ohi. Mutta nyt hän ei niitä pelkää. Se myrkky, -jota hän on imenyt kultasormuksesta, on poistanut hänestä pelon -kohdata näitä saastaisia olentoja. Lokaa pelätään vain niin kauan -kuin ei itse astuta siinä. - -Kadunkulmassa seisoo etuvartija; hänen täytyy koettaa päästä hänen -ohitseen, ilman että vartija huomaisi häntä ja huutaisi hänelle: "Ken -siellä?" - -Kulmatalossa on pylväskäytävä, joka johtaa ulos torille. Päivisin -oleskelevat leivänmyyjättäret täällä. Atalia suuntaa kulkunsa tämän -käytävän lävitse päästäkseen pujahtamaan vartian katseiden ohitse -huomaamatta. Käydessään näin nopeasti hän kompastuu johonkin. Se on -ryysyihin puettu nainen, joka makaa poikkipuolin käytävässä aivan -päihtyneenä. Puoleksi eläimellinen olento, jota hän on koskettanut -jalallaan, syytää suustaan mitä likaisimpia kirouksia. Hänestä -välittämättä Atalia astuu esteen yli. Hänen on helpompi olla -päästyään kulmauksen ohitse, Päävahdin, edustalta loistava lyhdynvalo -katoaa hänen silmistään ja nyt, hän on pimeässä puiden alla. - -Syreenipensaiden läpi välkähtelee valo valaistusta akkunasta. Tämä -johtotähti johtaa Ataliaa. Siellä on insinööriupseerin asunto. - -Atalia tarttui ovenkolkuttimeen, joka oli leijonanpään muotoinen. -Portin päällä oli kaksipäisen kotkan kuva. Hänen kätensä vapisi, -kun hän kohotti sitä kolkuttaakseen ovelle. Hän teki sen kuitenkin. -Koputuksen kuultuaan tuli upseerin palvelija ulos ja avasi oven. -"Onko kapteeni kotona?" kysyi Atalia. Iloinen poika teki irvistäen -liikkeen, jolla tahtoi osoittaa hänen olevan sisällä. Hän oli usein -nähnyt Atalian ja moni hopearaha oli luiskahtanut tämän hienojen -sormien lomitse hänen käteensä hänen viedessään isännältään tuolle -kauniille neidille lahjaksi kukkakimppuja tai varhaiskypsiä hedelmiä. - -Kapteeni istui yhä työssä. - -Hänen työhuoneensa näytti olevan sisustettu ilman minkäänlaista -ylellisyyttä. Seinillä riippui karttoja ja mittauskojeita. -Ankaran sotilaallinen yksinkertaisuus hämmästytti sisääntulijaa -ja läpitunkeva tupakanhaju, joka oli vetäytynyt huonekaluihin ja -kirjoihin, vieläpä lattiaankin, lemahti vastaan ja tuntui silloinkin, -kun ei poltettu. - -Atalia ei ollut milloinkaan nähnyt kapteenin huonetta. Se huoneusto, -johon sulhanen olisi vienyt hänet hääpäivänä, oli varmaankin aivan -toisin sisustettu; mutta jo samana päivänä olivat saamamiehet -takavarikoineet sekä sen että huonekalut. Tätä hän oli nähnyt -vain vilaukselta, akkunasta, kävellessään ohitse äitinsä kanssa -sotilasmusiikin soidessa. - -Herra Katshuka hypähti ylös tuoliltaan hämmästyneenä. Hän ei ollut -valmistunut vastaanottamaan naisvieraita. Hänen virkapukunsa kolme -ylimmäistä nappia oli auki, vaikka se oli vastoin sääntöjä, olipa hän -ottanut kaulaltaan jouhisen kaulahuivinsakin voidakseen mukavammin -tehdä työtä. - -Atalia pysähtyi oven suuhun kädet riipuksissa ja pää painuneena -rinnalle. - -Kapteeni kiirehti hänen luokseen. "Jumalan tähden, neiti! Mitä -aiotte? Kuinka olette joutunut tänne?" - -Mutta kapteeni ei syleillyt häntä. "Istukaa, neiti", hän sanoi -viedessään hänet yksinkertaisen nahkasohvan luo. Kapteenin seuraava -tehtävä oli solmia kaulahuivi kaulaansa. Tämän tehtyään hän veti -tuolin sohvan viereen ja istuutui vastapäätä Ataliaa. - -"Mitä tahdotte neiti?" - -Atalia kuivasi kyyneleensä ja katseli kauan kapteenia loistavin -silmin, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa katseillaan, miksi hän oli -tullut. Eikö kapteeni ymmärtäisi? - -Ei, hän ei ymmärtänyt. - -Nähdessään nyt olevansa pakotettu puhumaan, hän alkoi vavista kuin -vilutaudin värisyttämänä. - -"Herraseni", hän vastasi vapisevalla äänellä, "niin kauan kuin onni -oli minulle myötäinen rakastitte minua. Onko sitä tunnetta vielä -nimeksikään jälellä?" - -"Neitiseni", vastasi Katshuka kylmän kohteliaasti, "olen aina -pysyvä ystävänänne ja ihailijananne. Isku, joka kohtasi teitä, -kohtaa minuakin; olemme molemmat kadottaneet kaikki. Minäkin olen -epätoivoissani siitä, sillä minä etsin turhaan pelastavaa ajatusta, -joka voisi elvyttää tuhkaksi palaneet toiveeni. Virka, joka minulla -on, vaatii minulta paljon sellaista, jota en voisi täyttää. Meidän -asemassamme olevien henkilöiden, joilla ei ole omaisuutta, ei ole -luvallista naida." - -"Tiedän sen", sanoi Atalia, "enkä suinkaan tahtonut muistuttaa -teille tätä. Me olemme nyt kovin köyhiä, mutta kohtalomme voi saada -yht'äkkiä suotuisan käänteen. Belgradissa asuu eräs isäni rikas -setä, joka meidän piti saada periä; siten meistä piti taas tulla -rikkaita. Minä kyllä odotan teitä; odottakaa tekin minua. Ottakaa -takaisin kihlasormuksenne, viekää minut äitinne luo ja antakaa minun -jäädä luoksenne kihlattuna morsiamenanne. Minä odotan teitä siksi -kunnes tulette minua noutamaan, ja siihen saakka olen oleva äitinne -rakastava tytär." - -Herra Katshuka huoahti niin syvään, että hän oli puhaltamaisillaan -sammuksiin edessään olevan kynttilän. - -"Oi, neiti", hän sanoi ottaen pöydällä olevan luotilaudan käsiinsä, -"ikävä kyllä se on mahdottomuus. Te ette tunne äitiäni. Hän on -ylväs nainen, luoksepääsemätön luonne. Hän elää erikseen maailmasta -eikä rakasta ketään. Te ette aavista, mitä taisteluja minun on -ollut käyminen hänen kanssaan rakkauteni tähden. Hän on syntyjään -paroonitar eikä ole milloinkaan ollut suostuvainen tähän liittoon. -Eihän hän edes tullut häihimme. Hänen luokseen en voi teitä viedä, -neitiseni. -- Minä olen teidän tähtenne rikkonut välini äitini -kanssa." - -Atalian povi kohosi voimakkaasti; hänen kasvonsa hehkuivat. Hän -tarttui uskottoman sulhasen vasempaan käteen, josta puuttui -kihlasormus ja kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan hän kuiskasi -hiljaa ikäänkuin eivät edes mykät seinät saisi kuulla hänen sanojaan: - -"Jos te olette minun takiani uhmannut äitiänne, uhmaan minä teidän -tähtenne koko maailmaa." - -Katshuka ei rohjennut katsoa kauniin naisen ilmehikkäisiin, -suoraa kieltä puhuviin silmiin. Hän piirteli kädessään olevalla -luotilaudalla mittausopillisia kuvioita pöytään, ikäänkuin hän olisi -tahtonut sinus- ja kosinusprobleemin avulla ratkaista, mikä oli -erotus rakkauden ja mielisairauden välillä. - -Tyttö kuiskasi: "Minä olen jo niin nöyryytetty, ettei mikään häpeä -voi enää alentaa minua. Minulla ei ole mitään kadotettavissa tässä -maailmassa. Ellei _teitä_ olisi, olisin jo tehnyt itsemurhan. Minä en -kuulu itselleni vaan teille. Sanokaa, miten minun on suhtauduttava -teihin. Olen menettänyt järkeni, ja kaikki on minulle yhdentekevää. -Surmatkaa minut, jos tahdotte, enkä minä vastusta." - -Mittailiko herra Katshuka luotilaudalla tämän intohimoisen puheen -aikana, mitä hänen oli vastattava? - -"Neiti Atalia! Minä puhun teille suoraan totuuden. Olen rehellinen -mies, kuten tiedätte." - -Sitä ei Atalia ollut kysynyt. - -"Rehellinen ja ritarillinen mies ei halua käyttää väärin naisen -onnettomuutta tyydyttääkseen alhaisia himojaan. Olen valmis antamaan -teille hyvän neuvon hyvänä ystävänänne, ikuisena ihailijananne. -Sanoitte Belgradissa asuvan erään setänne. Matkustakaa hänen -luokseen. Hän on läheinen sukulaisenne, hänen on otettava teidät -ystävällisesti vastaan. Annan teille kunniasanani, etten mene -naimisiin, ja jos joskus vielä kohtaamme toisemme tässä elämässä, -olen aina rinnassani tunteva teitä kohtaan samoja tunteita, joita -vuosikausia olen rinnassani vaalinut." - -Katshuka ei valehdellut antaessaan tämän lupauksen. - -Mutta hänen kasvoistaan luki Atalia jotakin, jota hän ei sanonut --- että kapteeni ei enää rakasta häntä eikä ole moniin vuosiin -rakastanut, että hän rakastaa toista ja että hän, syystä että tyttö -on köyhä, kerjäläiseksi tehty, levollisesti voi antaa kunniasanansa -siitä, että ei mene naimisiin. - -Tämän luki Atalia uskottoman sulhonsa kylmistä kasvoista. - -Ja nyt välähti salama hänen aivojensa läpi. Silmissäkin välähti. - -"Tahdotteko", hän kysyi, "tulla huomenna luokseni seurataksenne minua -setäni luo Belgradiin?" - -"Tulen", kiirehti Katshuka vastaamaan. "Mutta menkää kotiin nyt. -Oliko joku saattamassa teitä tänne?" - -"Tulin yksin." - -"Kuinka varomatonta! Kuka nyt saattaa teidät kotiin?" - -"Te ette uskalla!" sanoi Atalia katkerasti. "Jos joku sattuisi -näkemään meidät yhdessä tähän aikaan päivästä, mikä häpeä se -olisikaan -- teille! Minä en pelkää. Eihän minulla ole enää mitään -kadotettavissa." - -"Palvelijani seuratkoon teitä." - -"Hän ei tee sitä. Patrulli vangitsisi hänet kenties. Iltasoiton -jälkeen ei kukaan sotamiehistä saa kävellä kadulla. Minä kyllä löydän -yksinkin kotiin. Siis huomenna!" - -"Olen luonanne aamulla kello 8." - -Atalia kääriytyi mustaan vaippaansa ja oli jo rientänyt ulos ovesta, -ennenkuin Katshuka oli ennättänyt avata oven hänelle. - -Hänestä tuntui siltä kuin kapteeni olisi kiireesti vyöttänyt sapelin -vyölleen heti kun ovi oli sulkeutunut. Aikoiko hän kenties seurata -häntä matkan päässä. "Anglian" kulmassa hän pysähtyi. Ei ketään -tullut jälessä. - -Hän riensi eteenpäin kotia kohti. - -Ja kiiruhtaessaan pimeitä katuja pitkin hän valmisti aivoissaan erään -suunnitelman. Jos kapteeni vain olisi hänen vieressään vaunussa, jos -hän vain seuraisi häntä Belgradiin, niin olisi hän piankin näkevä, -ettei mikään mahti maailmassa voisi vapauttaa häntä. Kulkiessaan -pylväskäytävän läpi kompastui Atalia taaskin naisolentoon, joka -makasi kivillä. Tällä kertaa se ei kiroillut, eipä edes herännyt. -Miten sikeästi kurjat nukkuvat! - -Mutta tullessaan talon portille laskeutui Atalian sieluun -lyijynraskaana ajatus. Jospa kapteeni olikin vain päästäkseen hänestä -luvannut seurata häntä Belgradiin? Jollei hän tulisikaan aamulla, ei -kello kahdeksan eikä myöhemminkään? - -Tuskallinen mustasukkaisuus vaikutti ärsyttäen hänen hermoihinsa. - -Tultuaan ylös eteiseen hän etsi pimeässä pöydältä siihen jättämäänsä -kynttilää ja tulitikkuja. Näiden asemasta hänen käteensä sattui -veitsi. Terävä lyijykahvainen leikkuuveitsi. Se välkähtelee -pimeässäkin. - -Hän tarttui kovasti sen kahvaan ja käveli edestakaisin huoneessa. - -Ja silloin juolahti hänen mieleensä ajatus: Jos hän työntäisi tämän -veitsen valkokasvoisen tytön sydämeen, tytön, joka nukkui hänen -vieressään sängyssä, silloin olisi heidän kummankin asia autettu. -Hänet mestattaisiin murhaajana ja siten hän pääsisi pois maailmasta. - -Oi, vain yksi puukon pistos valkealla päänaluksella nukkuvaa valkeata -olentoa kohti. - -Mutta hän ei nukukaan siellä. - -Vasta mentyään huoneeseensa ja siellä astuttuaan Timean vuoteen luo -muistui hänen mieleensä, että tyttö nukkui yhdessä Sohvi-rouvan kera -palvelijoiden huoneessa. - -Veitsi putosi hänen kädestään ja nyt hän alkoi pelätä. Hän alkoi -tuntea, miten hyljätty hän oli, kuinka pimeätä oli hänen ympärillään -ja kuinka pimeätä hänen omassa sielussaan. - -Hän heittäytyi pukimissaan vuoteelle ja yritti rukoilla. - -Mutta sensijaan hänen mieleensä juolahtivat raamatunlauseet Egyptin -maanvaivoista, joita lapsi oli kauhuissaan änkyttänyt luulotellun -hääpäivänsä edellisenä yönä, ja joille hän silloin oli nauranut niin -ivallisesti. Nämä lauseet kaikuivat nyt hänen korvissaan: - -Ja kaikki jokien vesi muuttui vereksi -- konnia -- heinäsirkkoja -- -kivisateita -- ruttoa -- paiseita! - -"Silloin peitti pimeys koko Egyptin maan." - -"Ja keskiyöllä löi Herra kuoliaaksi kaikki esikoiset." - -Kun hän sulki silmänsä, näki hän sielussaan kaikki nämä näyt, ja -kun viimein raskas uni laskeutui hänen silmäluomilleen ympäröivät -samat unikuvat häntä: verivirrat -- konnajoukot -- heinäsirkkaparvet --- kivisateet -- rutto -- paiseet -- loputon, läpitunkematon, -lyijyraskas pimeys -- kaikkien esikoisten kuolema. - -Rummun pärinä herätti Atalian sikeästä, levottomasta unesta. - -Hän oli uneksinut eräästä nuoresta naisesta, joka oli murhannut -kilpailijansa ja joka sitten vietiin mestauslavalle. Hän polvistui -jo lavalla, pyöveli seisoi kirves kädessään hänen takanaan, tuomari -luki julki tuomion. "Jumala on armollinen!" Rumpu pärisi -- ja sitten -Atalia heräsi. - -Se oli huutokaupparumpu. - -Huutokauppa alkoi. - -Oi, tämä rummunpärinä on vielä hirveämpi kuin se, joka antaa merkin -kuolettavaan iskuun mestauslavalla. - -Kuinka sydäntäsärkevää on kuunnella kuinka ne esineet, joihin olemme -tottuneet, jotka ovat käyneet meille rakkaiksi ja jotka vielä eilen -olivat omiamme, tarjotaan myytäviksi korkealla äänellä: "Ensimmäinen -kerta,... toinen kerta,... kuka tarjoo enemmän?" Ja sitten -päristetään rumpua ja vasara kolahtaa pöytään. - -Ja sitten taas: "Ensimmäinen kerta -- toinen kerta, kuka tarjoo -enemmän?" - -Atalia pukeutui surupukuunsa -- ainoaan, joka hänelle oli jätetty -- -ja meni etsimään toisia ihmisiä. Talossa oli vain hänen äitinsä ja -Timea. Todennäköisesti hän löytäisi heidät keittiöstä. - -He olivat kumpikin olleet jo kauan valveilla ja puettuina. - -Sohvi rouva oli paksu kuin tynnyri. Hyvin tietäen, ettei -kukaan tekisi ruumiintarkastusta, hän oli pukenut päälleen -kaksitoista hametta ja pistänyt taskuihin muutamia ruokaliinoja -ja hopealusikoita. Hän tuskin saattoi liikkua. Timealla oli -yksinkertainen arkipukunsa. Hän seisoi lieden ääressä ja keitti -kahvia ja maitoa. - -Atalian nähdessään Sohvi-rouva alkoi ääneen nyyhkyttää ja heittäytyi -hänen kaulaansa. - -"Oi, rakas, kallis, kaunis lapseni, kuinka meidän onkaan käynyt! Ja -miten on meidän käyvä tästälähtien? Oi, jospa emme milloinkaan olisi -nähneet tätä päivää! Eikö olekin tuo inhoittava rumpu herättänyt -sinut?" - -"Eikö kello ole vielä kahdeksaa?" kysyi Atalia. (Keittiössä oleva -kello kävi vielä.) - -"Kahdeksaako? Huutokauppahan alkoi kello yhdeksän. Etkö siis kuule?" - -"Eikö kukaan ole käynyt täällä?" - -"Tyhmä kysymys! Kuka meitä nyt kävisi katsomassa ja päälle päätteeksi -tähän aikaan?" - -Atalia ei sanonut sen enempää, vaan istuutui keittiönlavitsalle, -samalle pienelle puulavitsalle, jolla Sohvi-rouva oli kuvaillut -Timealle komeita häämenoja. - -Tyttönen valmisti aamiaista, ruskeutti vehnäleipäpalaset hiilillä ja -kattoi keittiönpöydän -- molemmille valtiattarilleen. - -Atalia ei kuunnellut kutsua, vaikka Sohvi-rouva pyytämällä pyysi -häntä aterialle. - -"Juo rakas, ainoa, kaunis lapseni! Kuka tietää, kuka huomenna antaa -meille kahvia. Koko maailma on meille vihamielinen; kaikki tuttavamme -ja ystävämme pilkkaavat ja kiroavat meitä. Miten meidän käykään? -Miten meidän käykään?" - -Huolet eivät kumminkaan estäneet häntä hörppimästä itseensä kahviaan. - -Mutta Atalia ajatteli Belgradin matkaa ja odottamaansa matkakumppania. - -Sohvi-rouva taasen mietiskeli omituisia itsemurha-ajatuksia ja -kuvitteli mielessään kaikenkaltaisia helppoja kuolintapoja. - -"Jospa kahvissa edes olisi nuppineula, niin että tukahtuisin!" - -Sen jälkeen hän toivoi silitysraudan putoavan alas hyllyltä ja -musertavan hänen pääkallonsa. Ei hänellä myöskään ollut mitään sitä -vastaan, että Komornin seutuvilla usein tapahtuva maanjäristys -kukistaisi talon aivan äkkiarvaamatta ja hautaisi heidät kaikki -raunioiden alle. Mutta kun nyt ei näyttänyt tapahtuvan mitään tästä -kaikesta eikä Ataliakaan sallinut itseään puhuteltavan oli hänellä -jälellä vain yksi mahdollisuus: suuttua Timealle. - -"Tuopa sitten ottaa asian kevyeltä kannalta. Kiittämätön letukka! Ei -hän edes itke. Ja kyllä hänellä on syytä ollakin iloinen. Hän voi -mennä palvelukseen tai ruveta työhön muotikauppiaalle ja elättää -itsensä siten. Hän kenties iloitseekin päästessään siten meistä ja -saadessaan elää omin päin. Mutta odotappas vain, kylläpä vielä joskus -olet muistava meitäkin. Ennenkun vuosi on umpeen kulunut, olet tekevä -katumusta." - -Timea ei tosin ollut tehnyt mitään katumisen arvoista, mutta -Sohvi-rouva näki sen hengessä ja hänen suuttumustaan suurempi oli -vain se tuska, jota hän tunsi Atalian tähden. - -"Mutta kuinka on sinun käyvä, soma, ainoa lapseni? Kuinka on sinun -käyvä? Kuinka on sinun kauniiden, valkeiden kättesi käyvä?" - -"Anna minun olla rauhassa!" sanoi Atalia, irroittaessaan itsensä -vaikeroivan äitinsä syleilystä. "Katso mieluummin ulos ikkunasta, -tuleeko sieltä joku meille." - -"Ei ketään, ei ketään! Kuka meille tulisi?" - -Aika kului edelleen. Rummunlyönnit ja huudot seurasivat toinen -toisiaan. Joka kerta kun keittiön kello löi, säpsähti Atalia, mutta -antoi päänsä sitten jälleen painua käden varaan ja tuijotti jäykkänä -eteensä. Hänen poskiensa ruusut alkoivat käydä sinipunerviksi, -hänen huulensa sinertäviksi, sappitautisen oliiviväri tummensi -hänen kauniit kasvonsa. Tuijottavat silmät sinisine renkaineen, -paksut huulet ja käärmemäisesti kokoonrypistetyt kulmakarvat, -jotka muodostivat valkealle otsalle syviä ryppyjä, muuttivat tämän -ihanteellisen kauniin olennon kauhistavaksi irvikuvaksi. Hän istui -siinä kuin langennut enkeli, joka oli syösty alas taivaista. - -Oli jo päivällisaika tulossa, eikä hänen odottamansa henkilö -saapunut. Huutokaupan surulliset huudot lähenivät lähenemistään. -Käytiin huoneesta toiseen. Oli alettu kadunpuoleisista huoneista ja -nyt siirryttiin pihanpuoleisiin, jotka päätyivät keittiöön. - -Sohvi-rouvassa oli vielä siksi paljon huomiokykyä kaikessa -epätoivossaan, että hän huomasi myynnin käyvän sangen nopeasti. -Tuskin oli tarjottu kaupan jotakin, kun jo rumpu pärisi. "Eikö muuta -tarjota?... yksi, kaksi..." Trrrrmmmm. Ostajat seisoivat ryhmissä -meluten: "Eihän kukaan voi saada mitään ostetuksi. Tuo ihminenhän on -aivan hullu!" - -Kukahan se hullu lienee? - -Nyt on vain keittiökalusto jälellä, mutta sinne ei edes astuta -sisään. Viereisessä huoneessa huudetaan: "Eikö muuta tarjota?" Rumpu -pärisee. Se on ostettu näkemättä -- hullu ihminen on sen ostanut. - -Sekin tuntuu Sohvi-rouvasta ihmeelliseltä, ettei heti riennetä -ottamaan ostettuja esineitä, niinkuin muutoin tavallisesti tehdään -huutokaupoissa. Siellähän heti, kun sänky on ostettu, erotetaan osat -toisistaan ja kannetaan pois. Täällä sitävastoin ei liikuteta mitään -pois paikaltaan. - -Seuraa sitten tärkein hetki. Kaikki menevät alas pihalle. Talo -myydään nyt. Ostohaluiset tunkeilevat huutokaupanpitäjän pöydän -ympärillä. Arvioitu hinta huudetaan julki. Silloin joku tekee -matalalla äänellä tarjouksen. Kansanjoukko tulee levottomaksi. Sitten -kuuluu kaunistumisen, hämmästyksen, ivallisen naurun ilmauksia. -"Toden totta, se on hullu ihminen!" Ja sitten poistuvat kaikki -äänekkäästi napisten. "Ensimmäinen kerta! Toinen kerta! Eikö kukaan -tarjoo enemmän? Kolmas kerta!" Rumpu pärisee tämänkin kerran. Talokin -on saanut ostajan. - -"No, suloinen, kaunis lapseni, en kuule mitään." - -"Mutta, mamma, kuulen varmasti jonkun käytävässä hiipivän tännepäin -varpaillaan." - -Todenteolla lähestyykin joku miltei kuulumattomin askelin. Ovelle -kolkutetaan niinkuin kohteliaan vieraan tapa on tehdä pyytääkseen -sisäänpääsyä ja odottaessaan, kunnes huudetaan: "Sisään!" Ja nyt -vasta ovi avautuu ja hattu kädessään kohteliaasti kumartaen astuu -sisään -- Mikael Timar von Levetinczy. - -Kumarrettuaan naisille Mikael jää oven suuhun. Atalia nousi seisomaan -hämmästyneenä ja vihaa säihkyvänä. Sohvi-rouva väänteli käsiään -ja katseli häntä väikkyen toivon ja pelon välillä. Timea katseli -levollisena ja lempeänä häntä silmiin. - -"Minä", alkoi Timar, lähettäen tämän "minä"-sanan niinkuin paavi -bullassaan tekee, "minä olen nyt laillisessa järjestyksessä -kuulutetussa huutokaupassa huutanut tämän talon sekä kaikki, mitä -siinä on myytävänä. Minä en ole ostanut sitä itseäni varten, vaan -antaakseni sen hänelle, joka yksinään ei ole myytävänä, mutta joka -minulle on ainoa aarre maailmassa. -- Timea-neiti, tästä päivästä -lähtien on tämä talo oleva teidän. Kaikki, mitä siinä on, kuuluu -teille sellaisena, kuin se on; vaatteet kaapeissa, korut laatikoissa, -hevoset talleissa ja arvopaperit kassakaapissa, sellaisina kuin -oikeuden takavarikoitsijat ne tapasivat. Kaikki on siirretty teidän -nimellenne, ja kaikki saamamiehet on tyydytetty. Tästä päivästä -lähtien olette te talon hallitsiatar -- ottakaa se vastaan lahjana -minulta. Ja jos tässä talossa olisi pieni sija rauhalliselle -ihmiselle, joka olisi teille vaivaksi vain jumaloimisellaan ja -ihailullaan, ja jos tahtoisitte antaa sen sijan minulle, jos teidän -sydämenne olisi pieni turvapaikka minun sydämelleni ja jos te -tahtoisitte vastaanottaa käteni, niin olisin _ylen_ onnellinen ja -lupaisin teille, että koko elämäni päämäärä olisi tehdä teidät niin -onnelliseksi, kuin te teette minut." - -Timean kasvot hehkuivat näitä sanoja lausuttaessa neitseellistä -loistoa. - -Niissä yhtyi sanoin kuvaamaton tuska, jalo kiitollisuudentunne ja -pyhä uhrautuvaisuus kirkasti niitä. - -"Kolme kertaa... Kolme kertaa..." änkyttivät hänen huulensa saamatta -lausutuksi sanaakaan. Vain sisällään hän tunsi, mitä hän tahtoi -sanoa. Tämä mies oli niin usein pelastanut hänet. Hän oli aina ollut -niin hyvä häntä kohtaan. Hän ei milloinkaan ollut pilkannut häntä, ei -milloinkaan imarrellut häntä. Ja nyt tämä mies antaa hänelle kaiken, -mitä hänen sydämensä halajaa. - -Kaiken? Oi, yhtä vain ei. - -Mutta se on jo kadotettu kerta kaikkiaan, se kuuluu toiselle. - -Timar odotti levollisena vastausta. Tyttö oli kauan vaiti. - -"Älkää vastatko miettimättä Timea-neiti", sanoi Mikael. "Minä -kyllä odotan, kunnes te olette tehnyt päätöksenne. Tulen takaisin -huomenna tai viikon perästä tai koska muutoin haluatte antaa minulle -vastauksen. Te olette joka tapauksessa oleva kaiken sen omistaja, -mitä minä olen antanut teidän huostaanne; en ole pannut siihen mitään -ehtoja; kaikki on jo, kuten sanottu teidän nimellänne. Ellette halua -enää nähdä minua tässä talossa, niin on teidän vain sanottava sana. -Miettikää viikko, kuukausi taikka vaikka vuosikin vastaustanne." - -Timea astui nyt päättäväisen näköisenä lieden äärestä, jonne molemmat -toiset naiset olivat työntäneet hänet, ja lähestyi Mikaelia. Hänen -kasvonsa kuvastivat kypsynyttä vakavuutta, joka antoi kasvoille -naisellisen arvokkuuden. Onnettomasta hääpäivästä lähtien hän -oli muuttunut lapsesta naiseksi. Hän oli muuttunut vakavaksi ja -hiljaiseksi. Hän katseli Mikaelia levollisesti silmiin sanoen: - -"Olen jo punninnut asian." - -Sohvi-rouva odotti kateellisen vahingoniloisena Timean vastausta. -Oi, jospa hän sanoisi Timarille: "Minä en välitä sinusta. Mene -tiehesi!" Tuollaiselta tyttöhupakolta, jonka pää oli sullottu täyteen -rakkautta erääseen toiseen kauniiseen mieheen, saattoi odottaa -sellaista vastausta. Ja jos Timar silloin kostaakseen sanoisi näin: -"No, ole sitten kuin olet; et saa taloa etkä kättäni; annan kummankin -Atalia-neidille." Ja jospa hän sitten naisikin Atalian! Niinkuin -ei ennen olisi kuultu sellaista että arvossa pidetyn kosijan olisi -ensiksi hylännyt ylpeä neiti ja sitten kosija heti harmissaan olisi -pyytänyt kotiopettajattaren tai kamarineiden kättä ja nainut hänet. - -Sohvi-rouvan toiveen ei kuitenkaan pitänyt toteutua. - -Timea ojensi kätensä Timarille sanoen matalalla, vakavalla äänellä: - -"Otan teidät miehekseni." - -Mikael tarttui ojennettuun käteen -- ei tulisesti kuten rakkautta -uhkuva nuorukainen, vaan kunnioittavasti kuten mies -- ja katsoi -kauan tytön taivaallisen ihaniin silmiin. Ja tyttö salli hänen katsoa -sielunsa syvyyteen. - -Timea toisti sanansa. - -"Otan teidät miehekseni ja tahdon olla teille uskollinen, -tottelevainen puoliso. Yhtä vain pyydän teiltä. Ettehän kiellä -minulta sitä." - -Onni saattoi Timarin unohtamaan itsensä; hän unohti, ettei kauppiaan -milloinkaan pidä allekirjoittaa tyhjää paperia. - -"Oi, puhukaa! Mitä vain toivotte, se on tapahtuva." - -"Rukoilen sitä", sanoi Timea, "että te, minun tultuani teidän -vaimoksenne ja tämän talon jouduttua teidän omaksenne ja minun -tultuani tämän talon valtiaaksi sallitte minun pitää luonani -kasvatusäitini, joka otti minut vastaan isättömänä ja äidittömänä -lapsena, ja kasvatussisareni, jonka rinnalla olen kasvanut suureksi. -Pitäkää heitä äitinäni ja sisarenani ja olkaa niin ystävällinen -heille kuin..." - -Kyynel kohosi tahtomatta Timarin silmiin. - -Timea huomasi petollisen kyyneleen, tarttui hänen oikeaan käteensä -molemmin käsin ja teki uuden hyökkäyksen hänen yllätettyyn sydämeensä. - -"Teettehän, mitä pyydän? Ja annattehan Atalialle takaisin sen, mikä -hänelle kuuluu: hänen kauniit vaatteensa ja hänen korunsa? Ja hän saa -asua meidän kanssamme, ja te käyttäydytte häntä kohtaan niinkuin hän -olisi minun lihallinen sisareni, niinhän? Ja Sohvi-äitiä te kutsutte -myös äidiksi, kuten minäkin?" - -Sohvi-rouva alkoi nyt nyyhkyttää äänekkäästi. Hän vaipui polvilleen -Timean eteen ja peitti hänen kätensä, vaatteensa, vieläpä jalkansakin -yhä uudelleen suudelmilla sitä tehdessään änkyttäen katkonaisia, -käsittämättömiä sanoja. - -Timar kuivasi kyyneleen silmästään ja oli seuraavassa -silmänräpäyksessä täysin oma herransa, ja hän näki taas selvästi, -kauas eteenpäin, kuten hän aina ratkaisevalla hetkellä näki; seikka, -joka korotti hänet niin usein kilpailijoidensa yläpuolelle. Tässä -tuli hänelle avuksi nopsa käsityskyky. Silmänräpäyksessä se hänelle -kuiskasi, mitä oli tehtävä, jotta voitaisiin ehkäistä vahingollisia -seurauksia. - -Hän sulki Timean molemmat kädet omiinsa. - -"Te olette jalo, Timea! -- sallittehan minun tästä lähtien kutsua -teitä vain etunimellänne? -- enkä minä ole saattava teidän sydäntänne -häpeään. Nouskaa, Sohvi-äiti; älkää itkekö! Sanokaa Atalialle, että -hän tulisi lähemmäs. Tahdon tehdä vielä enemmän kuin Timea pyysikään --- miellyttääkseni häntä ja teidän molempien hyväksi. Minä en -ainoastaan anna Atalialle turvapaikkaa täällä, vaan oman onnellisen -kodin. Minä annan hänen sulhaselleen takuun hänen myötäjäisistään, -samasta summasta, jonka hänen isä-vainajansa lupasi hänelle. Olkoot -he onnellisia keskenään!" - -Timarin kaukonäköinen katse näytti hänelle asioita, jotka vielä -olivat näköpiirin ulkopuolella, ja hän ajatteli, ettei mikään uhri -olisi liian suuri, jos vain sillä voisi poistaa heidät talosta, -Timean läheisyydestä, ja saadakseen aikaan liiton komean kapteenin ja -kauniin Atalian välillä. - -Mutta nyt tuli hänen vuoronsa saada osakseen suuteloja ja -kiitollisuudenosoituksia ylenpalttisesti Sohvi-rouvalta. - -"Oi, herra von Levetinczy! Oi, kallis, rakas, jalomielinen herra von -Levetinczy, antakaa minun suudella teidän käsiänne, jalkojanne ja -teidän viisasta päätänne!" - -Ja hän tekikin niinkuin hän oli ohjelmassaan luvannut ja suuteli sen -lisäksi hänen olkapäitään, takinkaulustaan ja selkäänsä. Lopuksi -hän sulki Mikaelin ja Timean syliinsä ja antoi heille lämpimän -siunauksensa: "Tulkaa yhdessä onnellisiksi!" - -Oli mahdotonta olla hymyilemättä rouvaraukan ilon ilmauksille. - -Mutta Atalia pilasi heidän kaikkien ilonsa. - -Ylpeänä kuin paha enkeli, jota kehotetaan tekemään katumusta, -mutta joka mieluummin tahtoo joutua kadotukseen kuin kukistaa -ylpeytensä, hän kääntyi poispäin Timarista ja sanoi mielenliikutuksen -tukahuttamalla äänellä: - -"Kiitän teitä, herraseni! Mutta minä en tahdo tässä enkä tulevassa -elämässä tietää mitään herra Katshukasta. En milloinkaan tahdo tulla -hänen vaimokseen; jään tänne Timean luo -- hänen piiakseen." - - - - -Yhdeksästoista luku. - -ALABASTERIPATSAAN HÄÄT. - - -Timar tunsi olevansa ylen onnellinen saadessaan olla Timean kihlattu -sulhanen. - -Tytön haltiatarmainen kauneus oli heti heidän ensi kertaa -kohdatessaan valloittanut hänen sydämensä. Hän ihaili häntä. Hänen -lempeä luonteensa, jota hän sittemmin oppi tuntemaan, saavutti hänen -kunnioituksensa. Arvoton pila, jota Brazovicsin talossa hänestä -tehtiin, oli herättänyt hänen ritarillisen osanottonsa. Kapteenin -kevytmielinen hakkailu oli sytyttänyt hänen mustasukkaisuutensa. -Kaikki tuo kuuluu rakkauteen. - -Nyt hän oli saavuttanut toiveittensa päämäärän. Kaunis tyttö oli -hänen omansa. Tyttö tulisi hänen vaimokseen. - -Ja sitäpaitsi on hänen sielustaan poistunut raskas taakka -- -itsesyytös. - -Sillä siitä päivästä alkaen, jolloin Timar löysi Ali Tshorbadshin -aarteet uponneesta laivasta, oli hänen mielenrauhansa poissa. Aina -kun hänen liikeyrityksensä oli onnistunut kuului hänen rinnassaan -syyttävä ääni: "Ei mitään tästä kaikesta kuulu sinulle, sinä olet -anastanut isättömän ja äidittömän lapsen omaisuuden. Sinäkö olisit -onnen suosikki? Se ei ole totta! Köyhien hyväntekijä? Valhetta! -Kultapoika? Ei ole totta! _Sinä olet varas_!" - -Nyt on tämä juttu päättynyt. Tuomari hänen sisimmässään julistaa -vapauttavan sanan. Orpotyttö, jolta omaisuus on varastettu, saa sen -takaisin kaksinkertaisena. Se, mikä kuuluu hänen puolisolleen, kuuluu -hänellekin. Hän ei ole milloinkaan saava tietää, että tämän suuren -omaisuuden perustana kerran on ollut hänen omaisuutensa; hän vain -tietää sen nyt kuuluvan hänelle. Siten on kohtalo sovitettu. - -Mutta onko se todella sovitettu? - -Timar ei ajatellut sitä, että hän aarteiden kera antoi Timealle -kaupan päälle itsensä ja pyysi siitä vastineeksi tytön sydämen -- hän -ei ajatellut tämän olevan petosta, väkivaltaa. - -Timar tahtoi kiirehtää häitä. Hänen mielestään oli ajanhukkaamista -hankkia myötäjäisiä ja järjestää asuntoa. Hän oli jo ostanut kaikki -valmiina Wienistä. Timean hääpuvun olivat kuuluisat ompelijat -valmistaneet eikä morsiamen tarvinnut itse kirjailla sitä kuutta -viikkoa kuten sitä toista. -- Tämä kaksinkerroin onnettomuutta -tuottanut puku oli kätketty erääseen seinäkaappiin, jota ei -milloinkaan avattu. Sieltä ei kukaan ole ottava sitä esiin. - -Mutta toisia esteitä, kirkollista laatua olevia, asettui tielle. -Timea ei vielä ollut kastettu. - -Olihan luonnollista, että Timar toivoi, kun nyt Timea kerran -kääntyisi kristinuskoon, hänen kääntyvän protestanttiseen uskoon, -jotta he voisivat yhdessä käydä jumalanpalveluksessa. - -Mutta nyt vaativat tietysti protestanttiset papit kääntymyksen -välttämättömänä ehtona, että tytön oli ensinnä tutustuttava kirkon -uskonkappaleisiin. - -Ja koska protestanttisessa kirkossa ei niinkuin katolisessa riitä -se, että nähdään ja kuullaan, vaan on myös ymmärrettävä, niin -täytyi neidon nauttia jonkun aikaa opetusta niissä aineissa, joita -on välttämättä tunnettava, voidakseen tulla vakuutetuksi siitä, -miten paljon järkevämmät ja omistamisen arvoiset ne opinlauseet -olivat, joita hänen vast'edes oli seurattava, verrattuina niihin -harhaoppeihin, joissa hän oli kasvanut. - -Mutta tässä kohtasi suuri vaikeus. Islamin oppi ei dogmeissaan -ensinkään koskettele naissukupuolta. Muhamettilaisnaiset eivät -ole seurakunnan jäseniä. Heidän ei sallita ottaa osaa miesten -jumalanpalvelukseen; heille ei "Merab" taulu, joka osoittaa -Mekkaa kohti, merkitse mitään; heidän ei ole pakko pestä itseään -ei "Abdestan"-, "Güzul"- eikä "Tüseret"-juhliksi; he eivät -vietä Ramazan-paastoa eikä Beiram-juhlaa; he eivät myöskään tee -pyhiinvaellusretkiä Mekan Kabaan, he eivät suutele synneistä -puhdistavaa kiveä, eivätkä juo Zenzemen kaivosta; papit eivät -vihkineet, eivätkä opettaneet eivätkä konfirmeeranneet heitä eivätkä -antaneet heidän ripittää itseään; heillä ei edes ollut sielua. Enkeli -Asrael, joka erottaa sielun ruumiista, ei tule heidän luokseen -kuoleman hetkellä; enkelit Monkai ja Nakir eivät kuulustele heiltä -kuoleman jälkeen, mitä hyvää ja pahaa he ovat tehneet elämässään. -Heitä ei kylvötetä Ismül-kaivossa eikä heitetä Morhut luolaan; enkeli -Israfilin tuomiopasuuna ei herätä heitä kuolleista; heidän otsalleen -ei kirjoiteta sanaa "mumen" (uskollinen); he eivät juokse Alsiratin -sillan yli eivätkä myöskään putoa seitsenkertaiseen helvettiin, -missä Gehennassa vielä on inhimillinen ilmalämpö, jotavastoin kaikki -seuraavat osastot, Ladhana, Hosama, Szair, Szakar, Jahim ja Al -Harija, ovat asteen kuumempia kuin muut. Tätä kaikkea ei naisten -tarvitse pelätä, mutta he eivät myöskään pääse paratiisiin, suuren -Tuba-puun varjoon, sillä siellä eivät miehet heitä enää tarvitse; -siellä odottavat heitä ikuisessa nuoruudessa kukoistavat "hourikset" -seitsemänkymmentä seitsemän kutakin kohti. Muhamettilaisen mielestä -on nainen vain kukka, joka kuihtuu ja pudottaa lehtensä; hänen -sielunsa on kukan tuoksu, jonka tuuli vie muassaan, ja siihen kaikki -loppuu. - -Arvon herra sai miltei ylivoimaisen tehtävän koettaessaan saada -Timeaa tajuamaan uskonnon perustotuuksia. Hän oli jo käännyttänyt -monta juutalaista ja katolilaista, mutta turkkilaista tyttöä hän ei -ennen ollut yrittänyt käännyttää. - -Ensimmäisenä päivänä, kunnianarvoisan isän selittäessä autuutta -tulevaisessa elämässä ja kertoessa, miten ne, jotka olivat kuuluneet -toisilleen tässä elämässä, tulisivat löytämään toisensa, teki tyttö -sen kysymyksen, kohtaisivatko ne toisensa, jotka pappi on yhdistänyt -vai ne, jotka ovat rakastaneet toisiaan. - -Tämä oli monimutkainen kysymys, johon kunnianarvoisa herra kuitenkin -puritaniselta näkökannaltaan vastasi kutakuinkin tyydyttävästi -siten, että koska ei ole ajateltavissa, että voisimme rakastaa -jotakin muuta, kuin sitä, johon pappi on meidät yhdistänyt, ja koska -toisaalta on mahdotonta, että emme rakastaisi sitä, johon pappi on -meidät yhdistänyt, niin on raamatun sana tässäkin aivan oikea. - -Mutta hän varoi kertomasta herra Timarille tästä mitään. - -Seuraavana päivänä kysyi Timea häneltä, tulisiko hänen isänsä, Ali -Tshorbadshi, myöskin sinne toiseen maailmaan, minne hänkin. - -Tähän vaikeaan kysymykseen ei hänen kunnianarvoisa korkeutensa -todellakaan voinut antaa mitään tyydyttävää vastausta. - -"Mutta, minä tulen kai sielläkin olemaan herra Levetinczyn puoliso?" -kysyi Timea sangen uteliaana. - -Siihen kysymykseen osasi pappi jo nyt lohduttaen vakuuttaa näin -varmasti käyvän. - -"No, silloin minä pyydänkin herra Levetinczyltä, kun me yhdessä -menemme taivaaseen, että hän jättää pienen sijan isälle, niin että -hänkin saa olla meidän kanssamme. Ja sitähän hän ei toki voi minulta -kieltää, eihän?" - -Nyt raapi hänen korkea-arvoisuutensa korvantaustaansa ja -selitti esittävänsä tämän arkaluontoisen kysymyksen yleisen -kirkolliskokouksen ratkaistavaksi. - -Kolmantena päivänä hän sanoi Timarille, että olisi kai parasta nyt -jo kastaa ja vihkiä neiti. Jälellä olevat uskontotuudet saisi hänen -herra miehensä selittää hänelle. - -Seuraavana sunnuntaina tapahtuikin pyhä toimitus. Tällöin oli Timea -ensi kerran protestanttisessa kirkossa. - -Tämä yksinkertainen rakennus valkeaksi kalkittuine seinineen ja -saarnatuoleineen, jossa ei näkynyt mitään kuvan veistoksia eikä -kultauksia teki hänen mieleensä aivan toisen vaikutuksen kuin se -toinen kirkko, josta häijy poika ajoi hänet ulos hänen kerran -hiivittyään sinne. Siellä oli kullattu alttari, suuret vahakynttilät -paloivat hopeaisissa kynttiläjaloissa, kaikkialla seinillä riippui -kuvia, pyhää savua tuntui ilmassa, salaperäisiä lauluja kuului, ja -kellojen soidessa laskeutuivat kaikki ihmiset polvilleen -- ja kaikki -sellainen vaikuttaa mielikuvitukseen. Mutta täällä istuvat miehet -ja naiset erotettuina eri penkkiriveissä, jokaisella on virsikirja -edessään, ja kun kanttori alkaa laulaa, yhtyy koko seurakunta lauluun -ja laulaa virren loppuun. - -Ja sitten seuraa yleinen hiljaisuus; pappi nousee korkeaan -saarnatuoliin ja alkaa puhua ilman mitään juhlallisia toimituksia; -hän ei laula, hän ei juo kalkista, hän ei osota mitään pyhää -esinettä, vaan puhuu keskeyttämättä. Timea ei käsitä, mitä hän -puhuu. Hän vain ihmettelee, ihmettelee sitä, että kirkossa istuu -kolme penkillistä täpötäynnä naisia, jotka eivät puhu mitään, -eivät avaa suutaan; toinen naapuri ei edes uskalla kuiskata toisen -korvaan. Kauhea kirkkojärjestys! Kolme legioonaa naisia, jotka ovat -kokonaiseksi kahden tunnin ajaksi tuomitut olemaan vaiti! Olisipa -heidän edes lupa huutaa "amen" saarnan jälkeen! - -Timea istuu ensimmäisessä penkissä ensimmäisen kirkkoraadin jäsenen -rouvan vieressä. Tämä on hänen toinen kumminsa. Toinen on hänen -miehensä. - -Ei edes itse kastetoimituksessa ilmene mitään juhlamenoja, jotka -saattaisivat mielikuvituksen toimintaan. Korkea-arvoinen herra -puhuu kastemaljan ääressä viisaita sanoja. Vihdoin loppuu sekin -puhe. Kastettava kumartuu kastemaljan yli ja pappi kastaa hänet -Pyhän Kolmiyhteyden nimeen "Susannaksi." -- Tämän nimen ovat kummit -määränneet hänelle. - -Senjälkeen puhuu pappi kummeille muistuttaen heitä heidän -velvollisuuksistaan. Kirkkoraadin jäsenen rouva vie kummityttärensä -takaisin penkkiin ja nyt kumartuu koko seurakunta rukoilemaan; mutta -vain pappi rukoilee ääneen, kaikki muut hiljaa itsekseen. Ja Timea -ihmettelee hiljaa mielessään, miksi hänet on kastettu "Susannaksi", -kun hän oli ollut aivan tyytyväinen entiseen nimeensä. Rukouksen -loputtua alkaa lukkari virren: "Oi, Israelin Jumala", mikä panee -Timean hiljaisuudessa ihmettelemään, onko hänet kenties kastettukin -juutalaiseksi. - -Vihdoin häipyvät kaikki hänen epäilyksensä kun hänen -korkea-arvoisuutensa, nuorempi pappi, nyt astuu saarnatuoliin ja -hyvin kauniisti puhuttuaan ottaa kirjastaan esiin paperin ja lukee: -"Täten kuulutetaan, että korkea- ja vapaasyntyinen herra Mikael Timar -von Levetinczy, reformeeratun kirkon jäsen, on kihlannut siveän -neidon, neiti Susanna Timea Tshorbadshin, korkea- ja jalosukuisen -herra Ali Tshorbadshi-vainajan tyttären ja samoin reformerattua -kristinuskoa." - -Eivätkä nuo kolme legioonaa naisia sano nytkään mitään! - -Timeakin tyytyy siihen mitä on tapahtunut. - -Ensimmäisen kuulutuksen jälkeen täytyi kulua vielä kaksi viikkoa -ennenkuin häät voitaisiin viettää. Mikael oli näiden kahden viikon -aikana joka päivä Timean luona. Tyttö otti hänet aina vastaan -vilpittömällä ystävällisyydellä. Mikael oli onnellinen ajatellessaan -edeltäkäsin tulevaisuutta. - -Milloin hyvänsä hän tulikin Timean luo, kohtasi hän aina Atalian -morsiamensa luona. Atalia silloin tavallisesti lausui jonkun -verukkeen päästäkseen pois huoneesta ja hänen sijaansa ilmestyi -Sohvi-rouva. - -Sohvi-rouva piti hänelle ylistyspuheita hänen morsiamensa -rakastuneisuudesta, kuinka usein hän puhui hyvästä, rakkaasta -Mikaelistaan, joka oli pitänyt hänestä niin hyvää huolta "Pyhällä -Barbaralla", joka oli pelastanut hänet haaksirikosta ja turkkilaisten -vankeudesta, joka hänen takiaan oli hypännyt veteen, noutanut -hänet uppoavasta laivasta, ja sitten uuden kerran oli sukeltanut -syvyyteen pelastaakseen Timealta unohtuneen lippaan jossa hänen koko -omaisuutensa säilytettiin. Tuo hyvä, rakastettu Mikael oli huvittanut -häntä saduilla, kun oli kuljettu vaarallisten paikkojen ohi, hän -oli valmistanut Timealle turvapaikan yksinäisellä saarella ja oli -hoitanut häntä hänen sairautensa aikana laivassa. Ilman Timaria olisi -Timea kai kuollut. - -Sohvi-äiti tiesi kaikista pikkuseikoistakin, joita ei kukaan muu kuin -Timea ollut voinut kertoa hänelle ja Mikael tunsi olevansa onnellinen -siitä, että Timea vielä muisteli niitä. Siinä, että tyttö oli -kertonut Sohvi-rouvalle kaiken tämän, näki Timar todistuksen siitä, -että tyttö vielä rakasti häntä. - -"Oi, jospa tietäisitte, rakas Levetinczy, kuinka tyttö on kiintynyt -teihin!" - -Eikä Timea ollut hämillään kuullessaan Sohvi-rouvan sanovan niin. -Hän ei ollut tahtovinaan edes kainosti väittää vastaan mitään, mutta -hän ei myöskään vakuuttanut väitteen todenmukaisuutta kainosti -punastumalla. Hän näytti hiljaiselta, totiselta ja mukautuvaiselta. -Hän salli Timarin pitää kättään omassaan ja katsoa häntä kauan -silmiin. Ja Timarin tullessa ja mennessä puristi tyttö hänen kättään -hymyillen hänelle. - -Ja joka päivä tiesi Sohvi-rouva kertoa Timarille jotakin uutta, jota -Timea oli kertonut hänestä. Timar saattoi kuvitella olevansa se -onnellinen, jota tämä nainen saattoi rakastaa. - -Tulipa vihdoin hääpäivä. - -Suuret joukot häävieraita kokoontui etäisiltä seuduilta. Kadulla -näkyi pitkät vaunujonot samoinkuin tuona onnettomuuspäivänä; mutta -tällä kertaa ei tapahtunut mitään onnettomuutta. - -Sulhanen vei morsiamen kirkkoon entisestä Brazovics'in talosta, -joka jo oli tämän omaisuutta; mutta hääjuhla oli valmistettu -sulhasen kotona. Sohvi-äiti ei antanut riistää itseltään huvia olla -juhlavalmistuksien ylivalvoja. Atalia jäi kotiin ja akkunaverhon -taakse piiloutuneena katseli hän samasta akkunasta, josta hän oli -tähystellyt sulhonsa saapumista onnettomuuspäivänä, kuinka pitkä jono -vaunuja, joissa olivat vieraat, morsiusneidot, marsalkat, morsian ja -sulhanen lähti liikkeelle. Ja siellä hän odotti myös siksi kunnes -vaunut taas vierivät Brazovicsin talon ohi -- nyt istuivat morsian ja -sulhanen samoissa vaunuissa -- ja seurasi heitä silmillään. Ja jos -koko seurakunta äskettäin oli rukoillut vastanaineiden puolesta, niin -hänkin varmasti lähetti rukouksen heidän jälkeensä... - -Timean mielestä ei vihkimistoimitus ollut niin komea, kun Sohvi-äiti -oli kuvaillut sen olevan. Papilla ei ollut kultaista hiippaa -päässään, ei myöskään kultakirjoista messukasukkaa; hän ei pitänyt -mitään hopeakruunuja morsiusparin pään päällä kruunatakseen heidät -toinen toisensa hallitsijoiksi; yhtä vähän laulettiin heille. -- -Sulhanen oli puettu samettitakkiin, sellaiseen, jommoisia aateliset -siihen aikaan käyttivät, joka oli untuvalla koristettu ja soijilla -varustettu. Hän oli komean näköinen, mutta hänen päänsä oli koko -ajan painuksissa; hän ei vielä ollut tottunut pitämään sitä niin -ylväästi pystyssä, kuin aateliston juhlapuvussa olisi pitänyt pitää. --- Ei sitäkään ihastuttavaa toimitusta seurannut, jolloin morsian ja -sulhanen peitettiin silkkipeitteeseen, jonka alla he ensin olivat -yksin, mutta sitten tarttui pappi heidän käsiinsä ja kuletti heitä -kolme kertaa alttarin ympäri. Tämäkin oli jätetty pois. Samoin -oli jätetty pois juominen yhteisestä pikarista ja pyhä suudelma -alttarin edessä; täällä ei edes ollut kultaista alttaria. Täällä -ei itse asiassa ollut mitään; vain mustapukuinen pappi, joka puhui -hyvin järkeviä sanoja, joissa ei ollut ensinkään sitä viehätystä -kuin sanoissa "Gospodi pomiluj." He eivät edes polvistuneet toinen -toisensa viereen; he antoivat lupauksensa seisten. Protestanttinen -vihkimistoimitus ei tehnyt mitään vaikutusta tytön itämaiseen, -ärsytystä himoitsevaan mielikuvitukseen. - -Ja Timea ei ymmärtänyt muuta kuin ulkonaiset juhlamenot. - -Kenties tulee ymmärtämys ajan mukana. - -Loistava hääjuhla oli lopussa. Vieraat lähtivät pois, ja morsian jäi -sulhasen kotiin. - -Kun Timar vihdoinkin oli kahden Timean kanssa, kun hän istui tytön -vieressä pitäen tämän kättä omassaan, tunsi hän sydämensä värisevän -ja väristys kävi lävitse hänen koko ruumiinsa. - -Tämä ääretön aarre, joka oli ollut hänen kaikkien toiveittensa -päämaali, tämä oli nyt hänen omansa. Hänen on vain tarvis ojentaa -kätensä vetääkseen hänet povelleen. -- Hän ei uskalla sitä tehdä. -- -Hän on kuin lumouksessa. - -Rouva, hänen armonsa, ei tunne mitään Timarin läheisyydestä. Hän ei -vapise, ei hehku. - -Jospa tyttö vain kerrankin hämillään loisi alas katseensa, Mikaelin -käden koskettaessa hänen olkapäitään; jospa vain hänen valkeat -kasvonsa kerrankin kauniisti punastuisivat, niin olisi lumous -lauennut. Mutta hän on kylmä ja tyyni ja himoton kuin unissakävijä. - -Mikael näkee edessään saman olennon, jonka hän onnettomuusyönä oli -pelastanut kuolemasta, joka silloin istui vuoteen reunalla hänen -edessään kuin alttarikuva, josta kylmyyden säteet huokuvat katsojaan, -jonka kasvot eivät muuttuneet, silloin kun hänen yöpukunsa valui alas -olkapäiltä, ei edes silloin kun Timar sanoi hänelle hänen isänsä -kuolleen. - -Eikä nytkään Timarin kuiskatessa hänen korvaansa: - -"Rakkahin!" - -Tyttö on alabasteripatsas. -- Patsas, joka kumartuu, kääntyy ja antaa -myöten, mutta ei elä. Hän katselee Timaria, mutta hänen katseensa ei -rohkaise eikä myös ilmaise minkäänlaista kauhua. Timar saattaa tehdä -hänelle mitä tahtoo. Tyttö mukautuu siihen, että Timar irroittaa -hänen kauniit, kiiltävät hiuksensa ja antaa aaltoilevien kiharoiden -valua hänen hartioilleen; tyttö mukautuu siihen, että Timarin huulet -lähestyvät hänen valkeita kasvojaan, että hänen kuuma hengityksensä -koskettaa hänen kasvojaan; mutta hän ei sytytä mitään hehkua niihin. - -Mikael uskoo lumouksen haihtuvan, jos hän puristaa tuon jääkylmän -olennon povelleen; mutta aikoessaan täyttää aikomuksensa värisyttää -häntä vieläkin kiivaampi väräys. Hän ponnahtaa takaisin, ikäänkuin -hän olisi tekemäisillään rikoksen, jota vastaan luonto, hänen -suojelusenkelinsä, jokainen tunteellinen hermo kapinoi. - -"Timea", hän sanoo hyväillen kuiskaten, "tiedätkö, että sinä olet -minun vaimoni?" - -Timea katsoo häntä silmiin ja vastaa: - -"Tiedän." - -"Rakastatko sinä minua?" - -Silloin hän luo hämmästyneenä ylös suuret, tummat katseensa ja kun -Timar katsoo niihin, tuntuu hänestä niinkuin hän saisi katsahtaa -tähtitaivaan kaikkiin salaisiin kätköihin. Senjälkeen sulkeutuvat -jälleen silmien pitkät silkkiripset. - -"Etkö tunnekaan rakkautta minua kohtaan?" kuiskaa hänen puolisonsa -kaihoavasti huoahtaen. - -Vieläkin kerran tämä katse! Valkeakasvoinen nainen kyselee häneltä: - -"Mitä se on?" - -Mitäkö rakkaus on? Kaikki maailman viisaat eivät voisi selittää sitä -niille, jotka eivät itse tunne rakkautta. - -Mitäkö rakkaus on? Hän, jolla on sisimmässään selitys siihen -kysymykseen, ei tarvitse sanoja selittämään mitään. - -"Oi, lapseni!" huokasi Timar nousten vaimonsa vierestä. - -Timeakin nousi. - -"Ei herrani, minä en enää ole mikään lapsi. Tiedän, mikä olen: -teidän vaimonne. Minä olen luvannut olla teidän vaimonne, ja Jumala -on kuullut lupaukseni. Minusta on tuleva teille uskollinen ja -tottelevainen vaimo. Kohtalo on pannut sen minun osakseni. Te olette -tehnyt minulle niin paljon hyvää, että minä olen koko elämäni ajan -teille kiitollisuuden velassa. Te olette herrani ja valtiaani. Minä -olen aina tekevä sen, mitä te toivotte ja käskette." - -Mikael kääntyi pois ja kätki kasvot käsiinsä. - -Tämä katse, joka kielsi kaiken tuskan ja oli niin täynnä -kieltäytymystä sai kaiken himon lamautumaan. Kuka olisi rohjennut -painaa naismarttyyriä povelleen, pyhänkuvaa, jolla oli palmunoksa -kädessä ja orjantappurakruunu päässä? - -"Minä olen tekevä, mitä käskette." - -Mikael alkoi nyt aavistaa, miten huonon voiton hän oli saavuttanut. - -Hän oli nainut alabasteripatsaan. - - - - -Kahdeskymmenes luku. - -SUOJELUSPAHOLAlNEN. - - -On tosin usein tapahtunut sellaista, että joku mies on huomannut -vaimonsa sydämen olevan kylmän. - -Ja kenties ovat toisetkin sellaisissa tapauksissa odottaneet ajan -parantavan asiat. Mitä muuta voisi talvella tehdä kuin -- odottaa -kevättä? - -Muhamettilaisten vanhempien lapsi kun oli, oli Timea kodissaan -kasvatettu muhamettilaisten tyttöjen tapaan. Aina hääpäivään asti -he eivät saa nähdä miehensä kasvoja. Heiltä ei kukaan kysy, eivät -vanhemmat eikä pappi eikä mies itse: "Rakastatko vai etkö rakasta?" -Puolison on osoitettava hänelle kunnioitusta; mutta jos hän huomaa -vaimonsa uskottomaksi, niin hän surmaa hänet. Pääasia on, että -hänellä on kauniit kasvot, vilkkaat silmät, tuuhea tukka ja puhdas -hengitys; sydäntä ei kukaan kysy. - -Kasvatusisänsä kodissa oli Timea käynyt toista koulua. Siellä hän -oppi, että kristitylle on luvallista rakkaushaaveet, vieläpä, -että siihen valmistetaan tilaisuutta kaikin tavoin; mutta, että -häntä, joka antautuu sen valtaan, ei paranneta kuten sairasta, vaan -rangaistaan rikollisen tavoin. Hän oli saanut sen takia kärsiä. - -Tultuaan Timarin vaimoksi, hän oli antautunut ankaran itsekurin -alaiseksi ja kieltänyt ainoankaan veripisaran muistuttamasta muusta -kuin vaimon velvollisuuksista; sillä jos hän olisi antautunut -haaveiluihinsa niin olisi hänen jokainen veripisaransa ajanut hänet -kulkemaan samaa tietä, jota toinen tyttö yön pimeydessä kulki -kompastuen nukkuvan katunaisen ruumiiseen; ja tämä harha-askel -olisi ollut hänen sielunsa kuolema. Hän tukahutti ja hautasi tämän -tunteen ja ojensi kätensä miehelle, jota hän kunnioitti, jolle hän -oli kiitollisuuden velkaa, ja jolle hänen tuli olla uskollinen -elämäntoveri. - -Sama juttu uudistuu joka päivä. Ja jokainen, joka elää sen, -lohduttautuu sillä, että kevät on pian tuleva ja sulattava jään. - -Häiden jälkeen lähti Mikael matkoille nuoren vaimonsa kera. He -kävivät Schweizissä ja Italiassa. He tulivat takaisin samoin kuin -olivat menneetkin. Ei Schweizin romantiset alppilaaksot eikä Italian -tuoksuvat appelsiinilehdot antaneet hänelle mitään lohtua. - -Hän lahjoitti nuorelle vaimolleen kaikkea, mikä muutoin miellyttää -naisia, kalleuksia ja koristeita, hän tutustutti hänet suurkaupungin -huveihin. Kaikki turhaan. - -Kuun säteet eivät lämmitä, eivät edes polttopeilin lävitse. - -Hänen vaimonsa oli ystävällinen, huomaavainen, kiitollinen ja -tottelevainen, mutta sydäntänsä hän ei näyttänyt miehelleen, ei -ulkona eikä sisällä, ei surussa eikä ilossa. - -Hänen sydämensä oli haudattu. - -Timar on nainut kuolleen ihmisen. - -Hän palasi ulkomailta tästä tietoisena. - -Hän ajatteli kauan pois muuttoa Komornista Wieniin. Kenties -voitaisiin siellä alottaa uutta elämää. Mutta hän malttoi mielensä ja -laati toisen suunnitelman. - -Hän päätti jäädä Komorniin ja asettua asumaan Brazovicsin taloon. -Siellä hän asuisi vaimonsa kera. Mutta oman talonsa hän järjesti -liikeasioita varten, jotta ei liikemaailmalla olisi mitään tekoa -siinä talossa, missä hänen vaimonsa asui. Siten hän saattoi olla -poissa kotoa koko päivän, ilman että se herätti kenenkään huomiota, -että hän jätti vaimonsa yksin. - -Seurapiirissä he aina näyttäytyivät yhdessä. Timea menee sinne -miehensä kanssa, huomauttaa hänelle, milloin on aika lähteä kotiin -ja poistuu hänen käsivarteensa nojaten. Kaikki ylistelevät Timarin -onnea. Onnellinen se mies, jolla on niin kaunis ja uskollinen vaimo! - -Oi, jospa hän ei edes olisi niin uskollinen ja niin hyvä! Jospa hän -edes voisi vihata häntä! - -Mutta Timeaa ei kukaan panettele. Eikä kevätkään sulata jäätä hänen -sydämensä ympäriltä. Jäätiköt päinvastoin kasvavat päivä päivältä. - -Mikael kiroaa kohtaloaan. - -Kaikilla aarteillaan hän ei voi ostaa oman vaimonsa rakkautta. -Sitä pahempi hänelle on hänen rikkautensa. Komeus ja rikkaus vain -suurentavat juopaa heidän välillään. Köyhyys pitää ne, jotka kuuluvat -toisilleen, läheisemmin yhdessä neljän seinän ahtaalla alueella. -Päivätyöläinen ja merimies, joilla on vain yksi huone, yksi vuode ja -yksi pöytä, ovat onnellisempia. Halonhakkaaja, jonka vaimo tarttuu -sahan toiseen päähän, on kadehdittava häneen verraten; kun he ovat -lopettaneet työnsä, istuutuvat he maahan ja syövät papuruokaa -yhteisestä astiasta ja suutelevat sitten toisiaan. - -Muuttukaamme siis köyhiksi! - -Timar alkoi inhota rikkauttaan ja koetti päästä siitä vapaaksi. Jos -hän joutuisi onnettomuuteen, jos hänestä tulisi köyhä, pääsisi hän -lähemmäs vaimoaan, hän ajatteli. - -Mutta hänen ei onnistunut päästä köyhäksi. Onni seuraa sitä, joka -halveksii onnea. Kaikki, mihin hän ryhtyi, ja mikä varmaankin -olisi saattanut jokaisen muun häviöön, menestyi erinomaisesti; -hänen kädessään muuttui näennäisesti mahdoton mahdolliseksi ja -todelliseksi; heittonoppa putosi aina siten, että kaikki kuusi silmää -oli ylöspäin; kun hän koetti tuhlata rahojaan hasardipelissä, rahat -virtasivat sinne, missä hän seisoi; jos hän meni pois tai piiloutui, -niin ne vierivät hänen jälessään etsimään häntä. - -Ja kaikesta tästä hän olisi ilolla luopunut, jos vain olisi saanut -suudelman vaimonsa suloisilta huulilta. - -Ja kuitenkin sanotaan, että raha on kaikkivaltias, että rahalla -saadaan kaikkea. - -Tosin kyllä, petollista, teeskenneltyä rakkautta ja viehkeiden -naisten loistavia hymyilyjä, naisten, joilla ei itsellä ole -minkäänlaisia tunteita; kiellettyä, synnillistä rakkautta, jota -täytyy pitää salassa -- mutta ei sen rakkautta, joka yksinään voi -rakastaa todellisesti, uskollisesti ja joka voi antaa autuutta. - -Timar miltei toivoi voivansa vihata vaimoaan. Hän tahtoi saada -sydämensä uskomaan hänen rakastavan toista, hänen olevan uskottoman, -hänen rikkovan velvollisuutensa puolisona. - -Mutta hän ei löydä mitään syytä vihata häntä. Ei kenkään näe häntä -muualla kuin miehensä käsivarressa. Seurassa hän osaa ottaa sellaisen -aseman, että häntä kunnioitetaan ja että häntä on mahdoton lähestyä. -Tanssiaisissa hän ei tanssi. Hän mainitsee syynkin siihen: tyttönä -hän ei ole saanut oppia tanssimaan ja naimisissa ollessaan hän ei -tahdo oppia sitä. Hän etsii vanhempien naisten seuraa. Jos hänen -miehensä on viikonkin verran matkoilla, ei hän poistu talostaan -kertaakaan koko aikana. - -Mutta miten on laita kotona? Seurapiirien salit voidaan nähdä läpi, -mutta kodin seiniä ei. - -Oi, tähän kysymykseen sai Timar mitä musertavimman vastauksen. - -Tässä talossa asui Atalia Timean kanssa. Atalia ei ollut Timean -kunnian suojelusenkeli, vaan suojeluspaholainen. Timean jokaista -askelta, joka sanaa, joka ajatusta, joka huokausta, joka kyyneltä, -vieläpä jokaista unikuvaakin vartioi toinen nainen, joka vihaa niin -hyvin Timaria kuin hänen vaimoaan ja varmaankin kiirehtisi tekemään -heidät molemmat onnettomiksi, jos vain harha-askeleen varjoakin -ilmenisi. - -Jos Timea sillä hetkellä, jolloin hän pyysi Mikaelin pitämään -Atalian ja Sohvi-rouvan talossaan, olisi voinut kuunnella muutakin -kuin hyvän, tunteellisen sydämensä kieltä, ei hän olisi saattanut -turvakseen keksiä mitään parempaa, kuin pitää luonaan Atalia, joka -oli ollut kihloissa sen miehen kanssa, jota hän ei enää milloinkaan -uskaltanut kohdata. - -Nämä kaksi vihaavaa silmää seurasivat häntä kaikkialla. - -Niin kauan kuin suojeluspaholainen pysyi vaiti, ei itse Jumalakaan -voinut tuomita Timeaa. - -Ja Atalia pysyi vaiti. - - * * * * * - -Atalia oli toden teolla Timean kotipaholainen, ei ainoastaan suuressa -vaan myös pienessä. - -Häneltä ei jäänyt huomioonottamatta pieninkään tilaisuus kiusata -Timeaa. - -Hänen mielestään Timea tahtoi loistaa jalomielisyydellään -kohtelemalla talon entistä neitiä kuten sisartaan ja hienoa naista, -ja tässä oli Atalian mielestä kylliksi syytä näyttää maailmalle, että -hän muka olikin vain palvelijatar. - -Timean täytyi joka päivä ottaa väkivallalla luuta Atalian kädestä -tämän tullessa siivoamaan hänen huonettaan. Toisinaan näki hän -Atalian puhdistamassa hänen vaatteitaan. Ja jos oli päivällisvieraita -ei Ataliaa saanut millään muotoa pois keittiöstä. - -Atalia oli saanut takaisin koko vanhan puku- ja koristevarastonsa; -hänellä oli kaapit täynnä tiibetti-, merino- ja gros-de-naple pukuja; -mutta hän käytti mieluummin kuluneimpia ja likaisimpia pukujaan, -niitä, joita hän ennen oli käyttänyt vain kammattaessa ja lisäksi oli -hänen sydämensä iloinen, kun pukuun paloi reikä keittiössä tai kun -lamppua puhdistaessa öljytahra loiskahti hameelle. Hän tiesi, miten -syvästi se loukkasi Timeaa. Korunsa hän myös oli saanut takaisin. -Niitä oli tuhansien arvosta, mutta hän ei käyttänyt niitä, vaan osti -itselleen lasisen rintaneulan kymmenellä kreuzerillä ja kiinnitti sen -rintaansa. - -Timea otti silloin salaa neulan ja antoi vaihtaa sen lasin oikeaan -opaaliin ja rikkiset vaatteet hän kerran poltti antaen ommella -Atalialle puvun samasta kankaasta, josta hänellä itsellään oli puku. - -Oi, Timean mieltä voitiin pahoittaa, mutta ei häntä suututtaa. - -Käytöksessäänkin Atalia osoitti sietämätöntä nöyryyttä Timeaa -kohtaan, huolimatta siitä, tai oikeammin juuri sen vuoksi, että -Timea loukkaantui siitä. Kun Timea pyysi häneltä jotakin, kiirehti -hän noutamaan pyydettyä tavaraa niin nöyränä kuin hän olisi -ollut orjatar, joka pelkää ruoskaa. Hän ei milloinkaan puhunut -luonnollisella äänellään, vaan kiusasi Timeaa pakottamalla äänensä -tuollaiseksi ohueksi, kimeäksi diskantiksi, mikä aina kuuluu -matelevan nöyrältä; hän sopersi ja änkytti teeskennellyn heikosti -eikä ollut osaavinaan lausua r:ää. - -Häntä ei millään muotoa saanut sinuttelemaan Timeaa. - -Pahiten hän kiusasi sillä, että ylisti toista puolisoa toiselle. - -Ollessaan kahden Timean kanssa hän huokasi: "Oi, kuinka onnellinen -te olette, Timea, jolla on niin kelpo mies, joka rakastaa teitä -niin kovin!" -- Kun Timar palasi kotiin, otti Atalia hänet vastaan -lapsellisin nuhtein: "Onko kauniisti tehty, että olette näin kauan -poissa? Timea on jo aivan epätoivoissaan; hän on jo odottanut teitä -niin kovin. Menkää nyt hiljaa sisään yllättämään vaimonne. Pankaa -kädet hänen silmilleen takaa päin; hän kyllä arvaa, ken se on." - -Ja heidän täytyi kummankin sietää tätä ivaa, joka hellän osanoton -teeskennellyn naamion alta loukkasi heidän sydämiään. Atalianhan -olisi parhaiten pitänyt tietää, ettei heistä kumpainenkaan ollut -onnellinen. - -Näistä kasvoista -- ruumiillistuneesta ivasta -- he eivät missään -paikassa omassa talossaan voineet vapautua. Minne hyvänsä he -vetäytyivätkin, seurasi hän heitä matelevan imartelevana, loukkaavan -nöyränä ja ivallisen palvelevaisena. - -Ja he sietivät sitä! - -Mutta Atalia, ollessaan yksin, heitti pois tämän naamarin, jolla hän -rääkkäsi itseään ja muita, ja päästi koko vihansa purkautumaan. - -Kuinka hän silloin paiskasikin kauas sen samaisen luudan, -- jota -Timea turhaan oli koettanut vääntää hänen käsistään -- raivoissaan -luotaan lattialle ja löi sitten varrella tuoleja ja sohvia -piiskatakseen, kuten sanoi, pölyn niistä, mutta itse asiassa vain -purkaakseen raivoaan. Kun hän meni ulos tai tuli sisään, ja puvun -laahustin tarttui oveen tai puku muutoin oven ripaan, tempasi hän -niin että joko ripa rikkoontui tai leninki repesi. Juuri se miellytti -häntä. Porsliinin sirpaleet, särkyneet lasit ja jalattomat tuolit -todistivat niistä onnettomista hetkistä, jolloin ne olivat olleet -Atalian kanssa kahden. - -Etenkin erästä mykkää esinettä hän ruoski katkeruudellaan ja -ilkeydellään, jota hän pisara pisaralta oli koonnut; ei senvuoksi, -että se olisi ollut mykkä eikä olisi osannut puhua, vaan sen vuoksi, -että se oli hänen lihallinen äitinsä. Sohvi-äiti rukka piilottautui -oman tyttärensä silmistä; häntä peloitti olla yksin hänen kanssaan. -Hän oli ainoa, joka sai kuulla Atalian luonnollisen äänen ja joka -sai nähdä sen pohjattoman kuilun, jonka hänen vihansa oli kaivanut. -Sohvi-rouvaa peloitti maata samassa huoneessa tyttärensä kanssa ja -hän näytti tuttavallisella tuulella ollen vanhalle uskolliselle -palvelijalleen ne sinelmät, jotka kauniin Atalian käsi oli jättänyt -hänen käsivarteensa. Kun Atalia tukahuttaen raivonsa tuli sisään, -tarttui hän äitiään käsipuoleen ja huusi hänen korvaansa: "Miksi olet -synnyttänyt minut?" - -Kuinka hänestä tuntuikaan hyvältä potkaista rouvan lempikoiraa salaa! - -Kuinka hyvältä hänestä tuntuikaan kannella Timealle, miten huonoja -palvelijat olivat, mitä pahaa he taas olivat saaneet aikaan, mitä -harmia tehneet. Timeakin sai osansa siitä. - -Ja kun Atalia, teeskennellyin nöyryyden ilmein oli lopettanut päivän -tehtävät ja vihdoinkin meni nukkumaan, ei kenenkään tarvinnut auttaa -häntä riisuutumaan. Hän riuhtasi vaatteet päältään, katkoi solmuun -menneet nauhat, ja avatut palmikot saivat mukautua siihen, että -sormet ja kampa pitelivät niitä niin pahoin, kuin tukka olisikin -ollut toisen ihmisen päässä tai olisi tehnyt jotain pahaa. Viimein -polki hän jalkoineen vaatteita, jotka olivat hajallaan kaikkialla, -sammutti kynttilät ja antoi sydämien käryttää, kunnes ne itsestään -sammuivat -- täyttäköön vain savu ja käry huoneen! -- ja heittäytyi -vuoteelle. Siellä hän puri tyynyjä ja repi niitä hampaillaan -ajatellessaan niitä helvetin tuskia, joita hän oli kärsinyt päivän -kuluessa. Unta ei tullut, ennenkuin hän kuuli yön hiljaisuudessa -erään oven paukahtavan -- oven, joka johti miehen _yksinäiseen_ -makuukamariin. Nyt hän oli iloinen. Nyt hän vaipui uneen. - -Häneltä ei pysynyt salassa, että eivät nuori mies ja nuori vaimo -olleet onnellisia. - -Vahingoniloisena hän odotti, mitä ikävyyksiä tästä seuraisi. - -Ei kumpainenkaan puoliso ollut huomaavinaan mitään. - -Ei heidän välillään milloinkaan tapahtunut sanakiistaa, ei -erimielisyyttä, eipä edes huokaus päässyt huomaamatta kuuluville. - -Timea on muuttumatta, samanlainen; mies vain käy päivä päivältä -yhä synkemmäksi. Tuntikausia hän istuu vaimonsa vieressä ja pitää -välistä hänen kättään omassaan; mutta hän ei katso häntä silmiin, hän -nousee ja poistuu sanomatta sanaakaan. Miehet eivät osaa säilyttää -salaisuuksia yhtä hyvin kuin naiset. - -Yhteen aikaan oli Timarilla tapana matkustaa usein pois ja määrätä -paluupäivä, mutta tulla takaisin ennen määräpäivää. Toisinaan hän -yllätti vaimonsa epätavalliseen aikaan, kun ei kukaan osannut odottaa -häntä. Hän selitti muka sattumalta tulleensa kotiin eikä tahtonut -näyttää, mitä hän etsi. Mutta otsalta saattoi lukea hänellä olevan -epäilyksiä. Mustasukkaisuus ei anna hänelle rauhaa. - -Eräänä päivänä sanoi Mikael olevansa pakotettu matkustamaan -Levetincziin ja palaavansa luultavasti vasta kuukauden kuluttua. Hän -oli valmistautunut pitkän poissaolon varalta. - -Puolisoiden ottaessa toisiltaan jäähyväiset -- kylmästi, -velvollisuudesta suudellen -- oli Ataliakin läsnä. - -Hän hymyili. - -Joku muu ei olisi kenties huomannut tätä hymyä tai ei ainakaan -olisi tajunnut sitä ivaa, mikä siinä piili. Se oli vahingoniloista, -halveksivaa hymyä petetylle aviomiehelle. Oli kuin hän olisi tällä -hymyilyllä halunnut sanoa: "Mene sinä vain, hupsu!" - -Mikael otti tämän pilkallisen hymyn pistoksen muassaan matkalle. -Tämä pistos sydämessään hän matkusti aamupäivällä Levetincziä kohti; -mutta keskipäivällä hän käännätti vaununsa takaisin ja oli keskiyöllä -jälleen Komornissa. - -Kaksi eri sisäänkäytävää johti hänen huoneisiinsa, joiden avaimet -hänellä oli aina mukanaan. Hän saattoi siis päästä sisään kenenkään -huomaamatta. Huoneestaan hän saattoi sitten mennä yhteisen huoneen -lävitse Timean makuuhuoneeseen. - -Timealla ei ollut tapana lukita makuuhuoneensa ovea. Hän tavallisesti -luki vuoteessaan, ja kamarineidin oli usein käytävä katsomassa, oliko -lamppu jäänyt palamaan hänen nukahdettuaan. - -Makuuhuoneen toisella puolella oli se huone, missä Atalia ja -Sohvi-rouva nukkuivat. - -Mikael lähestyi ovea kuulumattomin askelin ja avasi sen varovasti. - -Kaikki oli hiljaista, kaikki nukkuivat. - -Yölamppu, joka seisoi valkoisen lasisuojustimen takana, valaisi -huonetta himmeällä valollaan. Mikael veti syrjään vuoteen uutimen. -Siinä lepäsi hänen edessään sama nukkuva pyhimyksen kuva, jonka hän -kerran Pyhän Barbaran kajuutassa oli herättänyt henkiin. Hän näytti -nytkin nukkuvan sikeästi. Hän ei tuntenut mitään, vaikka Mikael oli -lähellä. Hän ei nähnyt häntä alasluotujen silmäripsiensä alta. Mutta -nukkuva vaimo näkee rakastamansa miehen unissaankin ja suletuin -silmin. - -Mikael kumartui hänen povensa puoleen laskeakseen sydämen lyönnit. -Sydän löi levollisesti, säännöllisesti. Minkäänlaisia petollisia -oireita ei ollut huomattavissa... ei mitään, joka voisi antaa -ravintoa sille suunnattomalle hirviölle, joka väijyy uhriaan. - -Hän katseli kauan aikaa nukkuvaa. - -Äkkiä hän säpsähti. -- Atalia seisoi hänen vieressään täysissä -pukimissa vahakynttilä kädessään. Nytkin leijaili hänen kasvoillaan -tuo ivallinen, loukkaava hymy. - -"Oletteko unohtanut jotakin?" hän kysyi hiljaa. - -Mikael vapisi kuin varas, joka on joutunut kiinni itse teossa. - -"Hiljaa!" hän sanoi osottaen nukkuvaa ja riensi pois vuoteen luota. -"Minä olen unohtanut paperini kotiin." - -"Herätänkö Timean, jotta hän etsisi ne?" - -Timaria harmitti se, että hän ensi kerran eläissään oli sanonut -hätävalheen. Eiväthän hänen paperinsa olleet Timean luona, vaan hänen -omassa huoneessaan. - -"Ei, älkää herättäkö vaimoani. Paperit ovat minun huoneessani. Etsin -vain avaimia." - -"Ja löysitte ne?" kysyi Atalia pilkaten, näyttäen Mikaelille sitten -valoa tämän omaan huoneeseen. - -Täällä hän laski kynttilän pöydälle, mutta ei poistunut. - -Mikael heitteli hämillään papereitaan sikin sokin. Hän ei löytänyt -sitä, mitä etsi -- tietenkään ei, koska hän ei tiennyt, mitä etsi. -Viimein hän lukitsi kirjoituspöydän laatikon ottamatta sieltä mitään. - -Taaskin häntä kohtasi tuo ivahymy, joka nyt kerta toisensa perästä -värähti Atalian huulille. - -"Käskettekö mitään?" puhui tämä ikäänkuin vastaukseksi siihen -tutkivaan katseeseen, jonka Timar häneen kiinnitti. - -Mikael pysyi mykkänä. - -"Tahdotteko minun puhuvan?" - -Nämä sanat kuullessaan tuntui Mikaelista kuin maailma olisi -luhistunut kokoon hänen päänsä päällä. Hän ei saanut sanottua -sanaakaan. - -"Tahdotteko minun puhuvan Timeasta?" kuiskasi Atalia kumartuen -Timarin puoleen ja lumoten kauniilla käärmeen silmillään herpautuneen -miehen tenhopiiriinsä. - -"Mitä te tiedätte?" huudahti Mikael kiivaasti. - -"Kaikki. -- Tahdotteko minun puhuvan?" - -Timar oli kahdenvaihella. - -"Mutta minä sanon teille edeltäkäsin, että te tulette kovin -onnettomaksi saadessanne tietää, mitä minä tiedän." - -"Puhukaa!" - -"Olkoon menneeksi! Kuulkaa! Minä tiedän yhtä hyvin kuin te itse, että -Timea ei rakasta teitä. Te tiedätte yhtä hyvin kuin minä, ketä hän -rakastaa. Mutta yhtä te ette tiedä, minkä minä tiedän, että Timea on -teille uskollinen kuin enkeli." - -Timar säpsähti. - -"Myöntäkää, tätä ette olisi minulta odottanut. Eikö olisikin -mielestänne ollut mieluisampaa kuulla, että vaimonne ansaitsisi -halveksumisenne, niin että voisitte vihata häntä ja hyljätä hänet. -Ei, herraseni! Alabasteripatsas, jonka olette ottanut vaimoksenne, -ei rakasta teitä, mutta ei myöskään petä teitä. Sen tiedän täysin -varmasti. Oi, teidän kunnianne on hyvässä tallessa. Vaikka olisitte -pannut tarun Arguksen tuhansine silmineen vartiaksi tänne, ei hän -olisi ollut minua parempi vartia. Ei ainoakaan hänen tekonsa, -ajatuksensa eikä puheensa ole minulta salassa; ei missään sydämensä -sisimmässä sopessa hän voi kätkeä mitään minulta. Teitte viisaasti -ja aviokunniallenne eduksi ottaessanne minut taloonne. Minua te -ette karkoita täältä, vaikka vihaattekin minua, sillä tiedätte -varsin hyvin, että niin kauan kuin minä olen täällä, ei se mies, -jonka edessä vapisette, voi lähestyä pyhättöänne. Minä olen -kotinne timanttilukko. Te saatte tietää kaikki. Kun te lähdette -kaupungista, on kotinne luostari koko matkanne ajan. Täällä ei -käy ketään vieraita, ei naisia eikä herroja. Kaikki vaimonne -saamat kirjeet löydätte avaamattomina kirjoituspöydältänne; saatte -mielenne mukaan joko antaa ne hänelle tai heittää tuleen. Vaimonne -ei poissaollessanne astu jalkaansa kadulle; joskus hän ajaa ulos, -mutta silloinkin minun seurassani; hänen ainoa kävelypaikkansa on -saari. Ja minä olen aina hänen lähellään; minä näen hänen kärsivän, -mutta en kuule hänen milloinkaan valittavan. Kuinka hän voisikaan -valittaa _minulle_, minulle, joka kärsin samoja helvetin tuskia -ja niitä hänen takiaan. Sillä siitä hetkestä lähtien, jolloin -nämä aavekasvot ensi kerran ilmestyivät tähän taloon, alkoi minun -onnettomuuteni. Siihen saakka olin onnellinen. Minä olin rakastettu. --- Älkää pelätkö minun purskahtavan itkuun! Nyt minä en enää rakasta, -nyt vain vihaan, vihaan koko sydämestäni. -- Te voitte turvallisena -uskoa kotinne minun huostaani. Voitte matkustaa maailman ympäri ja -olla levollinen; olettehan jättänyt minut tänne. Ja niin kauan kuin -palatessanne tapaatte vaimonne elossa, voitte olla varma siitä, että -hän on pysynyt uskollisena teille. Sillä tietäkää, herraseni, että -jos hän joskus vaihtaisi ystävällisen sanan tämän miehen kanssa tai -vastaisi hänen hymyilyynsä tai lukisi hänen kirjeensä, niin en minä -odottaisi teitä, vaan ottaisin itse hänet hengiltä ja te tulette vain -hänen hautajaisiinsa. -- Nyt tiedätte mitä jätätte tänne. Hiotun -tikarin, jota mustasukkaisuuden raivo pitää paljastettuna vaimonne -rintaa vasten. Ja tämän tikarin varjossa täytyy teidän joka päivä -panna levolle, ja vaikka minä herätän teissä inhoa, tulette te -epätoivoissanne tarraamaan minuun kiinni!" - -Timar tunsi sielunsa voimat kokonaan lamautuvan tätä intohimoista -purkausta kuullessaan. - -"Olen sanonut kaiken, mitä tiedän Timeasta, teistä ja itsestäni. -Toistan vielä kerran: olette ottanut vaimoksenne tytön, joka rakastaa -toista. Tämä toinen on kuulunut minulle. _Te_ ryöstitte tämän talon -minulta; teidän toimestanne menetin isäni ja omaisuuteni ja sitten -te asetitte Timean tänne valtiaaksi. Nyt näette, mitä olette tehnyt. -Timea ei ole puolisonne, vaan marttyyri. Ei siinä kyllin, että itse -kärsitte; teillä on omallatunnollanne sekin tietoisuus, että olette -tehnyt sen, jonka omistamisesta olette taistellut, onnettomaksi, -vieläpä niinkin onnettomaksi, ettei Timea voi milloinkaan olla -onnellinen, niin kauan kuin te elätte. Tämä piikki sydämessänne -te lähdette kodistanne herra Levetinczy; ettekä löydä missään -lääkettä kirveleville haavoillenne, -- ja siitä minä iloitsen koko -sydämestäni." - -Posket hehkuen, hampaat yhteenpuristettuina ja silmät salamoiden -niiasi Atalia Timarille, joka uupuneena vaipui nojatuoliin tytön -ojentaessa nyrkkinsä häntä kohti ikäänkuin olisi työntänyt -näkymättömän tikarin hänen sydämeensä. - -"Ja nyt... ajakaa minut ulos talostanne, jos uskallatte!" - -Tytön kasvoilta oli kaikki naisellisuus poissa. Teeskennellyn -nöyryyden asemasta temmelsivät niillä nyt hillittömän himon -raivottaret. - -"Ajakaa minut pois, jos teillä on rohkeutta siihen!" Ja ylväänä kuin -voitonriemuinen pahahenki hän poistui Mikaelin huoneesta. Hän otti -mennessään palavan vahakynttilän, jonka hän oli asettanut pöydälle ja -jätti masentuneen aviomiehen pimeään. Hänhän oli jo sanonut miehelle, -ettei hän ollut talon nöyrä palvelija, vaan sen suojeluspaholainen. - -Kun Timar näki tytön palava kynttilä kädessään lähenevän ovea, käski -joku ääni hänen sisässään häntä nousemaan tuoliltaan, tarttumaan -Atalian käsivarteen ja huutamaan hänelle: "No, jääkää siis tähän -kirottuun taloon, koska antamani lupaus sitoo minut, mutta te ette -jää meidän kanssamme!"; ja sen jälkeen juoksemaan Timean huoneeseen -kuten silloin, onnettomana iltana laivan upotessa, ottamaan hänet -syliinsä huutaen: "Talo luhistuu kokoon; pelastakaamme itsemme!" sekä -senjälkeen juoksemaan pois hänen kanssaan paikkaan, missä ei kukaan -vartioisi heitä... - -Tämä ajatus suhahti hetkeksi hänen päähänsä... Näin oli hänen -meneteltävä... - -Ovi Timean huoneeseen kävi, ja Atalia katsahti vielä kerran taakseen. -Sitten hän meni sisään, ovi sulkeutui hänen jälkeensä ja Mikael jäi -yksin pimeään. Oi, millaiseen pimeyteen! - -Vihdoin hän kuuli avainta kierrettävän kaksikertaa lukossa. - -Hänen kohtalonsa oli sinetöity. - -Hän nousi ylös ja hapuili matkakapineitaan. Hän ei sytyttänyt valoa -eikä kolannut, jotta ei talossa herättäisi eikä tiedettäisi hänen -käyneen kotonaan. - -Koottuaan tavaransa hän hiipi ulos hiljaa, sulki oven yhtä hiljaa ja -poistui varovasti ja äänettömästi kuin varas tai pakolainen omasta -talostaan. Brazovicsin tytär oli ajanut hänet ulos sieltä. - -Ulkona kadulla otti hänet huhtikuun myrsky voimakkain lumiryöpyin -vastaan. Tuollainen ilma on hyvä sellaisille, jotka eivät halua -näyttäytyä kenellekään. - -Tuuli vinkui kaduilla ja ajoi lunta silmiin, mutta Mikael Timar lähti -siitä huolimatta matkaan sellaisessa ilmassa, jommoisessa ei ajeta -ulos edes koiraakaan. - - - - -Kahdeskymmenesensimmäinen luku. - -KEVÄTAIKA. - - -Raaka takatalven sää seuraa matkalaistamme aina Bajaan saakka. Siellä -täällä peittää ketoja lumi, ja metsät seisovat paljaina. - -Kylmä, myrskyinen sää on täydessä sopusoinnussa niiden ajatusten -kanssa, jotka askartelevat Timarin aivoissa. - -Tämä epäinhimillinen tyttö on oikeassa. - -Ei yksistään mies ole onneton, vaan vaimokin. - -Mutta mies on kaksinverroin onneton, sillä hänhän on aiheuttanut -molempien onnettomuuden. - -Nyt seuraa rangaistus hänen rikoksestaan. - -Löytäessään Timean aarteet hän pidätti ne valloittaakseen niiden -avulla tytön. - -Hän on valloittanut hänet ja saa nyt kärsiä seuraukset. - -Köyhä on vain _laumaihminen_, mutta köyhäkin voi silti olla -onnellinen. Rikas on arvossapidetty ihminen; mutta silti voi rikas -olla onneton. - -Mutta miksi täytyy hänen olla onneton? - -Eikö hänessä ole mitään rakastamisen arvoista? Eikö hänessä ole -mitään niitä ominaisuuksia, joilla mies voi voittaa naisen rakkauden, --- miellyttävät kasvot, ilmehikkäät silmät, voimakas, miehekäs -vartalo, terve veri ja sydän, joka kykenee rakastamaan? Eikö häntä -voisi nainen rakastaa, vaikka hän olisi köyhä ja alhaisessa asemassa, -rakastaa häntä vain hänen itsensä takia? - -"Ja kuitenkin, hän ei rakasta minua!" - -Katkerin itsesyytös miehen rinnassa, vielä raskaampi kuin tietoisuus -rikoksestaan, on tämä: - -"Vaimoni ei voi rakastaa minua!" - -Mutta miksi sitten elämme? Mikä tarkoitus on sitten -olemassaolollamme? Kyntää, kylvää, tehdä kauppoja? Koota rahaa? Ja -sitten taas alkaa kyntää ja kylvää ja tehdä kauppoja ja koota rahaa? - -Kenties myös tehdä hyvää lähimmäisilleen? - -Se, joka ei saa rakkautta omassa kodissaan, etsii sitä kodin -ulkopuolelta. - -Se, jonka koti on vailla rakkautta, alkaa istuttaa puita ja hänestä -tulee pomoloogi. Tämä on ensi aste. - -Toisessa asteessa hän antautuu ihmisystävällisiin yrityksiin ja -harjoittaa hyväntekeväisyyttä. - -Minkä palkkion hän saa siitä? Maksaako vaivan tehdä hyvää -ihmisille?... - -Nämä lohduttomat, katkerat, kiusaavat ajatukset seurasivat Mikaelia -aina Bajaan asti. Siellä hän levähti. - -Hänellä oli täälläkin haaraliike, ja kulkiessaan Unkarin tasankojen -yli hän antoi osoittaa kirjeensä tänne. Kokonainen pinkka odotti -häntä. - -Hän repäsi välinpitämättömänä auki toisen kuoren toisensa perästä. -Mitä se häneen kuului, veikö halla rapsin vai ei? Mitä häntä liikutti -se, että tuontitullia oli korotettu Englannissa, ja että metallien -arvo nousi? - -Saapuneiden kirjeiden joukossa oli kuitenkin kaksi, jotka eivät -olleet hänelle samantekeviä. Toinen oli hänen asiamieheltään -Wienissä, toinen Stambulista. Näiden kirjeiden sisältö ilahutti -häntä suuresti. Hän pisti ne taskuunsa ja tästä hetkestä lähtien -alkoi se tylsyys, joka oli saanut hänessä vallan, hälvetä. Hän antoi -jälleen tavanmukaisella reippaudellaan ja innollaan asiamiehilleen -tarpeellisia määräyksiä, kirjoitti muistiin heidän tiedonantojaan, ja -kun kaikki oli selvä lähti hän nopeasti matkaan. - -Nyt hänen matkallaan oli päämäärä. - -Ei mikään korkea eikä tärkeä päämäärä, mutta kuitenkin joku päämäärä. -Oli kyseessä valmistaa muutamalle ihmisparalle todellinen ilo. - -Sää oli muuttunut. Taivas oli kirkastunut ja aurinko paistoi -lämpimästi. Unkarissa, missä kesä tavallisesti äkkiä astuu kevään -sijaan, eivät sellaiset vaihtelut ole harvinaisia. Bajan alapuolella -onkin maisema vaihtunut. - -Kun Mikael uusilla hevosilla kiirehti etelään päin, näytti luontokin -yhdessä päivässä kiirehtineen viikkoja eteenpäin. Jo Mohacsissa -vastaanottivat hänet metsät vaalean vihreinä, Zomborin seutuvilla -peitti tummanvihreä samettipeite kedot; Neusatzissa kukkivat niityt -monivärisinä ja Pancsovan tasangoilla hymyilivät rapsiketojen -kultaiset aavat hänelle ja kummut olivat kuin ruusun värisen lumen -peitossa, sillä manteli- ja persikkapuut kukkivat parhaillaan. -Tämä kahden päivän matka oli kuin uni. Toissapäivänä Komornissa -lumipeitteiset kedot ja jo tänään alisen Tonavan varsilla kukkivat -lehdot! - -Mikael astui alas Levetinczin linnan luona jäädäkseen sinne yöksi. Jo -samana päivänä antoi hän tilanhoitajalle ohjeensa. Seuraavana aamuna -nousi hän aikaisin ylös, istuutui vaunuun ja ajoi Tonavan rannalle -katselemaan kuljetuslaivojaan. Siellä oli kaikki järjestyksessä. -Ystävämme Johan Fabula oli nyt koko laivaston tarkastusmiehenä; -täällä ei hänellä ollut mitään tehtävää. - -"Armollinen herra voi lähteä sorsajahtiin." - -Ja herra Levetinczy noudatti sitä hyvää neuvoa, jonka Fabula antoi -hänelle. Hän kuljetti itselleen veneen ja käski viedä sinne eväitä -viikon ajaksi. Sitäpaitsi hän käski panna veneeseen kaksipiippuisen -pyssynsä ja ruutivaraston. Ei kenkään ihmettelisi sitä, vaikka hän ei -edes viikon lopussa palaisi kaislikoista, missä näihin aikoihin oli -yllin kyllin vesilintuja. Siellä vilisi villihanhia, joita ammutaan -vain kauniiden höyhenten vuoksi; esiintyypä siellä pelikaanejakin, -kerran ammuttiin siellä egyptiläinen ibislintukin ja väitetään siellä -nähdyksi flamingokin. Kun intohimoinen metsästäjä joutuu oikein -kaislikon sisään, saa odottaa kauan, ennenkuin hän taas sieltä -ilmestyy. Ja Mikael rakasti metsästystä; merimiehelle on metsästys -Tonavalla virkistystä. - -Tällä kertaa hän ei ladannut pyssyään. Hän antoi venheen kulkea -myötävirtaan aina Ostrovasaaren niemekkeelle asti. Siellä hän tarttui -molempiin airoihin ja sousi suoraan Tonavan poikki. - -Kuljettuaan saaren ohi, tunsi hän ennen pitkää seudun. - -Eteläpuolella olevan kaislikon yllä kohosivat tuttujen poppelien -latvat. Hän suuntasi sinne. Kaislikkoon oli sinne tänne taiteltu -kulkuteitä, mutta nyt oli vain löydettävä oikea. Ja Mikael löysi aina -sinne, missä hän vain kerrankin oli ollut, vieläpä pimeässäkin. - -Mitähän Almira ja Narcissa nyt tekevät? - -Mitä he tekevät tällaisella kauniilla ilmalla? Mitäpähän muuta kuin -harjoittavat hienoa ajanviettoa, metsästystä? - -Mutta metsästys on rajoitettu määrättyjen rajojen sisään. Myyriä on -metsästettävä yön aikaan, eikä Narcissa niistä piittaa. Narcissaa -on myös ankarasti kielletty väijymästä lintuja. Almiralle taasen on -annettu määräys olla metsästämättä murmeleita, jotka niinä kolmena -vuonna, jolloin Tonava oli jäässä, tulivat yli jään. Mitäpä siitä! -Metsästetään siis vesilintuja! Se onkin oivallista urheilua. - -Almira kahlaa puhtaassa, kirkkaassa vedessä suurten, pohjalle -kasattujen sorakivien välissä ja pistää oikean etukäpälänsä kuoppaan, -josta pistää esiin jotakin tummaa. Äkkiä se hypähtää, vetää ulos -käpälänsä ja ontuu valitellen takaisin kolmella jalalla; neljännessä -jalassa riippuu suuri, musta rapu, joka on iskenyt saksensa kiinni -siihen. Almira ontuu epätoivoissaan edestakaisin, siksi kunnes sen -onnistuu rannalla karistaa irti vaarallinen peto, joka nyt joutuu -sekä Almiran että Narcissan kuulusteltavaksi. Nämä tiedustelevat, -mihin hintaan se tahtoo luovuttaa lihansa kuoren sisältä. Rapu ei -tietenkään ole suostuvainen tuollaiseen kaupantekoon, vaan peräytyy -kaikin voimin taaksepäin vettä kohti; molemmat metsästäjät taaskin -työntävät käpälillään taaksepäin kulkevaa toveria eteenpäin, siksi -kunnes tämä eräästä sysäyksestä kellahtaa selälleen ja nyt huomaavat -kaikki kolme -- Almira, Narcissa ja rapukin -- olevansa hämillään -siitä, mitä nyt on tehtävä. - -Äkkiä vetäytyy Almiran huomio muualle. Se kuulee melua ja vainuaa -jotakin. Tuttu ihminen lähestyy rantaa. Koira ei hauku häntä, antaa -vain kuulua jonkunlaista naurua, vanhan, hyväntahtoisen herran -naurua. Se tuntee miehen veneestä. - -Mikael hypähtää maihin, kiinnittää venheen piilipensaaseen ja kysyy: -"No, mitä tänne kuuluu? Onko kaikki hyvin?" - -Almira vastaa kaikenlaista, vaikkakin Newfoundlandin koirakielellä. -Äänen sävystä päättäen vaan rauhoittavia asioita. - -Silloin häiritsee äkkiä hauskaa jälleennäkemistä hirveä valitushuuto. -Asiat kehittyivät kuten odottaa sopikin. -- Narcissa on tullut niin -lähelle ryömivää hirviötä, joka makaa selällään, niin lähelle, että -se nipistää saksellaan kissaa korvaan ja sitäpaitsi iskee kuusi -kynsillä varustettua koipeaan sen niskaan. - -Timar hyökkäsi onnettomuuspaikalle ja käsittäen vaaran suuruuden hän -tarttui panssaroitua pahantekijää sellaiseen paikkaan, jossa sen -aseet eivät voineet saavuttaa sitä, likisti elukan pään vahvojen -sormiensa väliin ja pakotti sen siten hellittämään uhrinsa. -Senjälkeen hän heitti sen rantaa vasten sellaisella voimalla, että se -hengähti ulos mustan sielunsa. - -Narcissa hyppäsi ylös ritarillisen vapauttajansa olalle osoittaakseen -hänelle kiitollisuuttaan, mutta sihisi sieltäkin vihoissaan -surmatulle viholliselleen. - -Tämän johtavan sankariteon jälkeen -- jommoista minun arveluni -mukaan ei saa puuttua mistään romaanista -- vei Timar kimpsunsa ja -kampsunsa maihin. Kaikki oli pantu laukkuun, jonka hän helposti -saattoi heittää selkäänsä. Mutta pyssy, pyssy! Almira ei siedä nähdä -häntä pyssy kädessä, ja tänne ei sitä voi jättää, sillä silloin voi -joku viedä sen muassaan. Mitä oli tehtävä? Timarin päähän pisti panna -se Almiran hampaiden väliin, ja niin kantoi se ylväänä kivääriä kuin -voitonmerkkiä edessään, pitäen sitä hampaissaan kuin villakoira -herransa kävelykeppiä. - -Narcissa istui yhä kehräten Mikaelin olalla. Itse kävi Mikael Almiran -jälessä antaen tämän näyttää itselleen tietä. - -Hän tunsi olevansa aivan uusi ihminen kulkiessaan näitä ruohottuneita -polkuja pitkin. Täällä vallitsi pyhä hiljaisuus, syvä yksinäisyys. - -Hedelmäpuut ovat täydessä kukassa tässä paratiisissa; niiden -valkoisten ja ruusunpunaisten pyramiidien välissä kohoaa pyöreänä -orjanruusupensaat; vihreä, kaunis ruohopeite on kirjailtu vuoroin -orvokeilla ja voikukkasilla; kultaiset auringonsäteet viekottelevat -kukilta rakkaudentunnustuksia, suloista tuoksua -- ilma on -siitä kylläinen; joka hengähdyksellä imee sisäänsä kultaa ja -rakkautta. Mehiläisparvet surisevat kukkapuiston lävitse, ja tässä -salaperäisessä surinassa, näistä kukkasilmistä puhuu Jumala, katsoo -Jumala... - -Se on Herran temppeli. - -Ja jotta ei kirkkolauluakaan puuttuisi, virittää satakieli -valituksensa Davidin psalmista, ja leivo laulaa ylistyslaulua -- -vaikka vielä kauniimmin kuin kuningas David. - -Siinä paikassa, missä sinipunervat sireenipensaat avautuvat ja pieni -asunto tulee näkyviin, pysähtyy Mikael kuin lumottuna. - -Pieni talo näyttää uivan liekkimeressä ei tulen, vaan ruusujen -liekeissä. Sitä peittää yltä päältä orjanruusukiehkurat, jotka -punoutuvat aina katolle asti, ja ympärillä laajalti ei näy mitään -muuta kuin kukkia. Tuhannet orjanruusupensaat ja sylenkorkuiset -ruusupuut muodostavat pyramiideja, aitauksia ja lehtokujia. Se on -ruusulehto, ruusuvuori, ruususokkelo, jonka komeus sokaisee ja jo -kaukaa levittää tuoksua, joka ympäröi meitä ylimaallisen ilmakehän -tavoin. - -Tuskin oli Mikael astunut polulle, joka kiemurteli tämän ruusulehdon -lävitse, ennenkuin helisevä ilohuuto kajahti häntä vastaan. -Huudettiin hänen nimeään. - -"Oi, herra Timar!" - -Ja huutaja tuli juosten häntä kohti. Timar oli jo äänestä tuntenut -hänet. Se oli Noëmi. - -Pikku Noëmi, jota hän ei ollut kolmeen ja puoleen vuoteen nähnyt. - -Miten hän oli kasvanut siitä ajasta lähtien ja miten hän oli -kehittynyt, miten hän oli muuttunut! Hänen pukunsa ei enää -ollut huolimaton, yksinkertainen tosin, mutta sievä. Tuuheassa, -kullankeltaisessa tukassa on hänellä vastapuhjennut ruusunnuppu. - -"Ah, herra Timar!" huudahti tyttö juosten tulijaa vastaan ja jo -kaukaa ojentaen kätensä häntä kohti tervehtiäkseen häntä lämpimällä -kädenpuristuksella. - -Mikael vastasi kädenpuristukseen ja seisoi hetkisen vaipuneena -katselemaan tyttöä. - -Kas siinäpä kasvot, jotka loistivat ilosta hänen tullessaan? - -"Kuinka pitkä aika siitä onkaan, kun viimeksi näimme teidät!" sanoi -Noëmi. - -"Ja kuinka teistä on tullut kaunis!" huudahti Timar. - -Tyttö oli tosiaankin viime vuosina muuttunut suuresti edukseen. - -Tyttökasvoissa esiintyy se omituinen ilmiö, että monen kuvankauniin -lapsen piirteet tulevat kehityskautena karkeiksi ja leveiksi, ja -niistä katoaa silloin herttaisuus, jotavastoin toisissa kasvoissa -tänä aikana kehittyy tavaton sulo, joka muuttuu aavistamattomaksi -täydellisyydeksi, ihanteelliseksi kauneudeksi. - -Kenties on tämä kaunis ilmiö selitettävissä luonnollisella tavalla. -Kenties muovailevat heräävät tunteet kasvoja ja kenties muuttuvat -niiden piirteet pysyväisistä sieluntiloista ja taipumuksista, surusta -ja ilosta, levottomuudesta ja mielenrauhasta samalla tavoin kuin -simpukka muuttaa kuortansa. Noëmin kasvot loistivat. - -"Te siis vielä muistatte minut", kysyi Timar pitäen hänen pientä -kättään omassaan. - -"Me olemme usein ajatelleet teitä." - -"Onko rouva Terese terve?" - -"Tuolla hän tuleekin." - -Nähdessään Mikaelin kiirehti Terese askeleitaan; hän tunsi jo kaukaa -entisen laivakomissaarion, joka nyt, kuten edelliselläkin kerralla, -lähestyi hänen majaansa harmaassa takissa ja metsästyslaukku olalla. - -"Jumalan nimessä tervetuloa! Olette kauan antanut meidän odottaa!" -huudahti rouva vieraalleen. "Mutta te olette kuitenkin säilyttänyt -meidät mielessänne?" lisäsi hän syleillen muitta mutkitta Mikaelia, -jolloin tämän täyteen ahdettu laukku pisti hänen silmiinsä. "Almira", -hän sanoi koiralle, joka lähestyi samassa, "ota tämä laukku ja kanna -se taloon." - -"Siinä on myös pari paistia", muistutti Mikael. "Vai niin! Varo vain, -Almira, ettei Narcissa pääse sen kimppuun." - -Noëmi tunsi loukkaantuvansa. "Oi, Narcissa ei suinkaan ole niin -huonosti kasvatettu." - -Rouva Terese suuteli häntä hyvittääkseen virheensä. Ja Noëmi leppyi. - -"Mutta nyt menemme sisään", sanoi Terese ja tarttui tuttavallisesti -Mikaelin käsivarteen. "Tule mukaan, Noëmi!" - -"Heti paikalla. Minä kannan samalla sisään korin; se onkin jo täynnä." - -Suuri, veneenmuotoinen valkoisista pajunoksista punottu kori oli tien -vieressä ja sen kukkuraista sisältöä peitti liinakankaan palanen. -Noëmi valmistautui tarttumaan koriin molemmista kädensijoista. - -Mikael juoksi luo. - -Noëmi nauroi lapsellisesti, veitikkamaisesti ja veti liinan syrjään. -Kori oli täynnä ruusunlehtiä. - -Mikael tarttui siitä huolimatta toiseen kädensijaan, ja niin -kantoivat he yhdessä suurta ruusukoria polkua pitkin, jota molemmilta -puolilta ympäröivät lavendelipensaat. - -"Laitatteko ruusuvettä lehdistä?" kysyi Timar. - -Terese katsahti Noëmiin. - -"Kuule, kuinka hän heti arvaa kaikki!" - -"Meilläkin Komornissa valmistetaan paljon ruusuvettä. Monet köyhät -naiset saavat niistä elatuksensa." - -"Niinkö? Ruusu on siis muuallakin Jumalan siunauksena? Tämä kaunis, -kallisarvoinen kukka, joka yksinänsä saattaisi ihmisen rakastamaan -maailmaa! Eikä se ainoastaan ilahuta hänen sydäntään, vaan se antaa -hänelle leipääkin. Nähkääs viime vuonna oli meillä huono vuosi; -halla vei syksyllä hedelmät ja viinisadon; märkä, kylmä kesä hävitti -mehiläisparvet; siipikarjan ja karjan tappoivat taudit; meidän olisi -ollut pakko turvautua säästöihimme, ellei ruusuja olisi ollut, jotka -pelastivat meidät pulasta. Ruusut kukkivat joka vuosi ja ovat aina -meille uskollisia. Olemme keittäneet kolme sataa ankkuria ruusuvettä, -jotka olemme myöneet kaikki Serbiaan ja saaneet viljaa vastineeksi. -Oi, te rakkaat, kauniit kukkani, jotka annatte minulle elatuksen!" - -Siitä kun Timar viimeksi oli käynyt täällä oli pientä asuntoa hiukan -suurennettu. Kuivatusuuni ja keittiö ruusuveden valmistamista varten -olivat tulleet lisää. Täällä oli liesi kuparikattiloineen, josta -tippui hyvin hitaasti ulos ensimmäinen keitos; lieden ääressä oli -suuri amme, jossa olivat jo poljetut ruusunlehdet, ja leveälle -penkille olivat tuoreet lehdet levitetyt kuivamaan. - -Mikael auttoi Noëmia tyhjentämään korin sisältö penkille. Siinäpä -tuoksu, sellainen lemu, joka aivan huumasi. Noëmi painoi päänsä -pehmeään lehtikasaan ja sanoi: - -"Mahtaisipa olla ihanaa kerran saada nukkua sellaisella -ruusuvuoteella!" - -"Lapsi houkka!" nuhteli äiti häntä. "Sinä et enää heräisi siitä -unesta, ruusujen tuoksu surmaisi sinut." - -"Olisipa ihanaa kuolla sillä tavoin!" - -"Vai niin, sinä siis mielelläsi haluaisit kuolla!" torui -Terese-rouva. "Sinä tahtoisit jättää minut yksikseni tänne, sinä paha -lapsi!" - -"Ei, ei!" huusi Noëmi syleillen ja suudellen äitiään. "Minä en jätä -sinua -- sinua rakas, kallis oma pikku äitini!" - -"Miksi siis lasket tuollaista leikkiä? Eikö niin, herra Timar, ettei -nuoren tytön sovi laskea sellaista leikkiä äitinsä kanssa, pienen -tytön, joka eilen leikki nukeilla." - -Mikael myönsi Terese-rouvan olevan oikeassa siinä, että joka -tapauksessa oli anteeksiantamatonta nuoren tytön sanoa äidilleen -olevan kaunista kuolla joko tavalla tai toisella. - -"No, jääppäs nyt tänne pitämään silmällä, ettei kattila kiehu maahan; -minä menen valmistamaan hyvän aterian vieraallemme. Jäättehän -luoksemme koko päiväksi?" - -"Minä jään täksi ja huomiseksi päiväksi, jos annatte minulle jotakin -työtä, jolla voin auttaa teitä. Viivyn niin kauan kuin te voitte -antaa minulle työtä." - -"Oi, silloin voitte viipyä koko viikon", keskeytti Noëmi, "minä kyllä -annan teille yllin kyllin työtä." - -"Minkähän laatuista työtä sinä voisit antaa herra Timarille, pikku -hupakko?" kysyi Terese-rouva hymyillen. - -"Oi, panisin hänet sotkemaan ruusunlehtiä!" - -"Kenties hän ei tiedä, miten siinä menetellään." - -"Enkö minä tietäisi sitä!" sanoi Timar; "minä olen vanhempaini kotona -usein auttanut äitiäni siinä työssä!" - -"Äitinne oli kai myöskin hyvin hyvä?" - -"Hän oli hyvin hyvä." - -"Ja te piditte paljon hänestä?" - -"Sangen paljon." - -"Elääkö hän vielä?" - -"Siitä on kauan, kun hän kuoli." - -"Teillä ei siis nyt ole ketään koko maailmassa?" - -Timar viivytteli vastausta hetken aikaa ja painoi sitten surullisena -päänsä alas. - -"Ei ketään..." - -Hän oli puhunut totta. - -"... Minulla ei ole ketään maailmassa -- se on surullinen totuus." - -Mikael näki Terese-rouvan yhä seisovan ovella epätietoisena siitä, -menisikö vai eikö. - -"Kuulkaapas, Terese-äiti", hän sanoi nopeasti tullen tajuihinsa, -"älkää huoliko mennä keittiöön keittämään mitään minun tähteni. -Minulla on kaikenlaatuisia ruokavaroja repussani; teidän ei tarvitse -muuta kuin kattaa pöytä ja meille kaikille on ruokaa yllin kyllin." - -"Mutta kuka sitten on varustanut teille niin runsaat eväät?" kysyi -Noëmi. - -"Kukapa muu kuin herra Fabula?" - -"Vai niin, se kelpo perämies. Onko hänkin täällä?" - -"Hän lastauttaa laivaa toisella rannalla." - -Therese oli arvannut Timarin ajatukset eikä tahtonut olla epähienompi -kuin tämä. Hän tahtoi näyttää, ettei häntä arveluttanut jättää Noëmia -yksin Timarin kanssa. - -"Ei, minä olen nyt päättänyt toisin. Minä laitan kaikki valmiiksi -keittiössä ja pidän silmällä kattilaa täällä. Mene sinä, Noëmi, sillä -aikaa näyttämään herra Timarille saarta ja niitä muutoksia, joita -hänen viime käyntinsä jälkeen on tapahtunut täällä." - -Noëmi oli kuuliainen lapsi. Hän teki aina napisematta kaikki, mitä -hänen äitinsä käski. - -Hän sitoi päähänsä kirjavan turkkilaisen huivinsa, joka ympäröi niin -sievästi hänen kasvojaan. Timar tunsi sen samaksi silkkihuiviksi, -jonka hän edellisellä kerralla oli antanut hänelle lahjaksi. - -"Näkemiin siis, sydänkäpyseni!" -- "Näkemiin!" sanoivat äiti ja -tytär suudellessaan toinen toistaan. Jos jompikumpi poistui talosta, -otti hän aina silloin toisesta sellaiset jäähyväiset kuin olisi -hän lähtenyt ulkomaille. Ja kun he taas hetken perästä kohtasivat -toisensa syleilivät ja suutelivat he taas, ikäänkuin eivät olisi -nähneet toisiaan vuosikausiin. Eihän heillä muuta ollut kuin toinen -toisensa. - -Noëmi katsahti äitiinsä kysyvästi. -- Terese vastasi pään -nyökäyksellä joka merkitsi samaa kuin: "Mene sinä vain!" - -Noëmi alkoi nyt Timarin kera kiertää saarta. Tie oli niin kapea, -että heidän täytyi kulkea aivan toinen toisensa vieressä. Almira oli -kuitenkin niin viisas, että pisti suuren päänsä heidän väliinsä siten -muodostaen luonnollisen rajan. - -Pienellä saarella oli viljelys kolmena viime vuotena huomattavasti -edistynyt. Viljelevän käden jälkiä ulottui aina saaren niemekkeelle -asti. Tiheän metsän lävitse kulki tie. Monivuotinen pensaikko -poppelilehdossa, missä poppelien rungot olivat niin paksut, ettei -kahden ihmisen käsivarret ulottuneet niiden ympäri, oli raivattu pois -ja villit hedelmäpuut oli jalostettu istukasoksien avulla. Matalasta -näreiköstä oli taitava käsi luonut aistikkaasti järjestettyjä -aitauksia. Siinä, missä hedelmäpuutarha päättyi, alkoivat luonnon -muodostelemat pensasaitaukset, ja sitäpaitsi olivat niitytkin, jotka -olivat lampaiden ja vuohien laidunmaita, senkaltaisten aitauksien -ympäröimiä. Erään pienen valkoisen karitsan kaulassa oli punainen -nauha; se oli arvatenkin Noëmin valittu lemmikki. - -Kun laitumella käyvät eläimet näkivät Noëmin, tulivat ne juosten -häntä kohti määkien tervehdykseksi. Noëmi ymmärsi hyvin niiden -kieltä. Sitten ne seurasivat tyttöä ja Timaria aina niityn toiseen -laitaan, missä taasen elävä aita kohosi heidän edessään. - -Tämän toisella puolella näkyi komea pähkinäpuulehto, leveine -varjoisine latvoineen ja kyynärän paksuisine runkoineen, joiden -kaarna oli silkin hienoa. - -"Nähkääs", sanoi Noëmi, "nämä pähkinäpuut ovat äitini ylpeys. Ne ovat -vain viidentoista vuoden vanhoja -- vuotta nuorempia minua." - -Hän sanoi tämän niin koruttomasti. Pähkinäpuista oikealle avautui -suomaa, jonka lävitse Timar muisti ensi käynnillään raivanneensa -tien. Nyt peittivät tätä alaa suota vesikasvit, keltaiset liljat ja -valkoiset kielonkaltaiset kukat ja keskellä seisoi suuri haikara -hiljaisessa haaveilussa. - -Timar avasi veräjän. Hänestä tuntui mieluisalta muistella -tätä puoleksi villiä paikkaa, mutta hänestä tuntui kuin hänen -seuralaisensa olisi ollut peloissaan ja tuntenut jonkinlaista -arkuutta tällä paikalla. - -"Oletteko yhä yhtä yksinäisiä tällä saarella?" kysyi Timar. - -"Olemme aivan kahden. Toisin ajoin, vuosimarkkinoille, tulee tänne -kansaa tekemään vaihtokauppaa ja talvella käy täällä halonhakkaajia, -jotka auttavat meitä raivaustyössä ja vievät maksuksi muassaan -kaadetut puut. Kaiken muun teemme itse." - -"Mutta hedelmien viljelys on sangen vaivalloista, etenkin matojen -vuoksi." - -"Eipä meille niistä ole paljonkaan haittaa. Puissa laulelevat -ystävämme helpoittavat työtämme hävittämällä sukupuuttoon madot. -Näettekö noita monia pesiä lehdossa? Niissä kaikissa asuu -apulaisiamme. Täällä ei kukaan niitä hätyytä ja ne tekevät meille -oivallisia palveluksia. Kuulkaapa, miten ne livertävät!" - -Lehdossa raikui todella paratiisin konsertti. Illansuussa -palaavat kaikki linnut pesiensä lähettyville ja silloin on niiden -laulusulosointuisinta; käellä, metsien kellolla, on yllin kyllin -työtä lyödessään kellonlyöntejä ja rastas viheltää kreikkalaisia -värssyjä. - -Yht'äkkiä huudahti Noëmi, kalpeni, pani vapisevan käden sydämelleen -ja horjahti taaksepäin, jolloin Timar katsoi velvollisuudekseen -tarttua hänen käteensä, jotta hän ei kaatuisi. - -"Mikä teidän on?" - -Noëmi piti käsiään kasvojensa edessä ja huusi puoleksi itkien, -puoleksi hymyillen kauhun ja inhon sekaisella äänellä: - -"Katsokaa, katsokaa. Tuolla se tulee..." - -"Mikä?" - -"Oi, tuo tuolla!" - -Timar näki nyt suuren, komean, ryppyisen sammakon hyppelevän -levollisesti ruohikossa, vakoillen toisella silmällään tulijoita -ja ollen valmiina hätätilassa yhdellä harppauksella loikkaamaan -lähimpään vesilätäkköön. - -Noëmi oli niin kauhun herpaisema, että hän ei edes kyennyt pakenemaan. - -"Pelkäättekö te noin sammakoita?" kysyi Timar. - -"Inhoan niitä. Olisin kuoleman oma, jos yksikään loikkaisi päälleni." - -"Niin, niin. Sellaisia tytöt ovat. Kissoista he pitävät, siksi, -että ne osaavat liehitellä; mutta sammakoita he eivät siedä, siksi -että ne ovat rumia. Ja kuitenkin ovat sammakot meidän yhtä hyviä -ystäviämme kuin linnut. Nämä halveksitut, inhotut elukat ovat -puutarhurin parhaita liittolaisia. Tiedättehän olevan olemassa -perhosia, kovakuoriaisia ja matoja, jotka näyttäytyvät vain öisin. -Yöllä nukkuvat laululinnut, mutta innoittavat sammakot tulevat -silloin ulos piilopaikoistaan ja taistelevat silloin meidän -vihollistemme kanssa. Ne syövät yöperhosia ja niiden toukkia, -kastematoja, hyönteisiä ja usein vahingollisia etanoita. On ilo -nähdä, miten sammakot metsästelevät noita vahingollisia matelijoita. -Pysykää hiljaa -- katsokaa vain, tuo ruma, ryppyinen sammakko -ei loiki ruohikossa vain teitä peloittaakseen. Se ei suinkaan -ajattele sellaista. Se on sävyisä eläin, joka ei tiedä tekevänsä -mitään pahaa eikä pidä teitä vihollisenaan. Näettekö tuolla sinistä -kovakuoriaista, joka räpyttelee siipiään; se on mitä vaarallisin -metsähyönteinen, puunsyöjä, jonka yksi ainoa toukka pystyy -hävittämään kokonaisen nuoren metsän. Ja sen on ryppyinen ystävämme -katsonut saaliikseen. Älkäämme häiritkö sitä. Katsokaa, kuinka se -vetäytyy kokoon tehdäkseen loikkauksen. Varokaa! Nyt se on tehnyt -pitkän harppauksen ja pistää salaman nopeasti ulos pitkän kielensä. -Nyt on kovakuoriainen onnellisesti nielaistu; vain sen siivet näkyvät -enää sammakon suusta. No, sanokaa, eihän sammakkopahanen ole niinkään -inhottava elukka, huolimatta vähemmän kauniista puvustaan?" - -Noëmi löi iloisena kätensä yhteen ja tunsi jo vähemmän -vastenmielisyyttä sammakoita kohtaan. Hän suostui mielellään siihen, -että Mikael tarttui hänen käteensä ja vei hänet lammin reunalle, -missä hän kertoi, miten ymmärtäväisiä sammakot olivat, mitä kepposia -ne tekivät ja mitä ihmeellisiä lajimuutoksia niiden seassa esiintyi. -Hän kertoi taivaansinisistä Surinam-sammakoista, jommoisesta Preussin -kuningas maksoi neljä tuhatta viisi sataa taaleria; samaten hän -jutteli tulisammakosta, joka öiseen aikaan levittää ympärilleen -kirkasta valoa, hiipii taloihin, ryömii hirsien väliin ja kurnuttaa -armottomasti öisin; Brasiliassa on usein aivan mahdotonta kuulla -laulajia ja orkesteria oopperassa, siitä syystä, että lukuisat -sammakot, joita asustelee teatterissa, yhtyvät kuoroon. - -Noëmi nauroi jo hirveälle viholliselleen. Nauru on puolitie vihasta -rakkauteen. -- - -"Jospa ne vain eivät kirkuisi niin inhoittavasti." - -"Näillä sävelillä ne kuitenkin ilmaisevat hellät tunteensa -vaimoilleen, sillä vain urossammakoilla on laulun lahja, naaraat -sitävastoin ovat mykkiä. Sammakko huutaa koko yön vaimolleen: 'Kuinka -kaunis sinä olet, kuinka viehättävä!' Voiko olla olemassa hellempää -olentoa kuin sammakko on?" - -Noëmi alkoi nyt myös ottaa asian tunteelliselta puolelta. - -"Sitäpaitsi on sammakko oppinut eläin. Lehtisammakko ymmärtää, -nähkääs, ilmanennustusta. Sadeilman lähetessä se tuntee sen -etukäteen, nousee ylös vedestä ja ennustaa kurnuttaen. Kun sitten -taas on kuivia ilmoja tulossa, palaa se takaisin veden alle." - -"Vai niin!" - -Noëmi alkoi tulla uteliaaksi. - -"Minä otan heti kiinni yhden", sanoi Timar. "Minä kuulen yhden -harjoittavan laulua täällä pähkinäpensastossa." - -Pian senjälkeen hän palasi todellakin kantaen lehtisammakkoa käsiensä -välissä. - -Noëmi vapisi ja oli innostunut. Hänen kasvonsa punastuivat ja -kalpenivat. - -"Katsokaappa nyt tänne", sanoi Timar hänelle avaten hiukan käsiään. -"Eikö se olekin mitä herttaisin pikku elävä? Se on yhtä kauniin -vihreä kuin nuori ruoho, ja sen jalat ovat ihmiskäden kaltaiset, -pienoiskoossa tietenkin. Kuinka sen sydän lyö! Kuinka se katselee -meitä viisaine, mustine silmineen, jotka ovat kultaisen renkaan -ympäröimät! Sammakko ei ensinkään pelkää meitä." - -Noëmi, joka horjui uteliaisuuden ja pelon välillä, ojensi vapisevan -kätensä, mutta veti sen taas heti nopeasti takasin. - -"Ottakaa se vain. Koskekaa siihen. Se on maailman viattomin eläin." - -Pelokkaana, mutta kuitenkin hymyillen ojensi Noëmi kätensä, mutta ei -katsonut sammakkoa, vaan Timarin silmiin, ja hän säpsähti, kun kylmä -eläin kosketti hänen väriseviin hermoihinsa. Senjälkeen hän naurahti -tyytyväisenä kuin lapsi, joka ei ensin ole uskaltanut mennä kylmään -veteen, mutta sitten iloitsee tultuaan sinne. - -"Nähkääs nyt, se ei ensinkään liikahda kädessänne; se on siinä hyvin -tyytyväinen. Me viemme sen nyt kotiin; siellä otamme lasin, johon -kaadamme vettä ja sitten teemme piilipuunoksista pienet tikapuut ja -sitten päästämme sammakon lasiin, ja niin usein kuin sade lähestyy -tulee se kiiveten tikapuita ylös. -- Antakaappa se minulle, niin minä -kannan sen." - -"Ei, ei", sanoi Noëmi, "minä pidän sen. Minä kannan itse sen kotiin." - -"Mutta pitäkää edes kätenne hyvin yhdessä, muutoin se hyppää ulos. -Ei kuitenkaan liian kovaa, niin ett'ette purista sitä kuoliaaksi. -- -Ja menkäämme nyt, sillä kaste laskeutuu maahan, ja ruoho alkaa käydä -kosteaksi." - -He läksivät siis kotimatkalle. Noëmi juoksi edellä ja huusi jo kaukaa -äidilleen: - -"Äiti, äiti, katso, mitä me olemme saaneet kiinni! Kauniin linnun!" - -Terese-rouva antoi viisaasti harkitulla ankaruudella tyttärelleen -nuhteita. - -"Etkö tiedä, ettei ole lupa pyydystää lintuja?" - -"Mutta tämä on niin kaunis lintu! Herra Timar otti sen kiinni ja -antoi minulle. Kas tässä, katsoppa vain käteeni." - -Terese-rouva löi kätensä yhteen nähdessään lehtisammakon Noëmin -sormien välistä. - -"Kas vain, miten se vilkuttaa kauniilla silmillään!" huudahti Noëmi -ilosta säteilevin kasvoin. "Me panemme sen lasiin ja pyydystämme -sille kärpäsiä ja sitten se ennustaa minkälainen ilma on tulossa. Voi -sitä pientä, rakasta eläintä!" - -Ja hän painoi hyväillen pientä lehtisammakkoa poskeaan vastaan. - -Terese kääntyi hämillään Timarin puoleen. - -"Te olette noita, herra. Vielä eilen olisi hänestä saanut hengen tuon -elukan avulla..." - -Mutta Noëmi osottautui aivan ihastuneeksi sammakkoon. Kattaessaan -illallista kuistilla hän piti äidilleen kokonaisen esitelmän -sammakoista, kaikesta, mitä hän oli kuullut Timarilta, siitä, -miten hyödyllisiä, viisaita ja huvittavia eläimiä sammakot ovat; -ei ensinkään ole totta, että ne purskuttavat myrkkyä itsestään, -kun niitä ärsytetään, tai että ne ryömivät nukkuvan ihmisen suuhun -ja että ne imevät lehmien maidon eikä sekään, että ne halkeavat -myrkystä, jos niiden edessä pidetään hämähäkkiä; se on siis pelkkää -panettelua ja tyhmää taikauskoa. Ne ovat meidän uskollisimpia -ystäviämme, sillä ne valvovat edestämme öisin. Pienet tiheät -jalanjäljet sileäksi haravoidulla hiekalla talon ympärillä ovat -rauhoittavia todistuksia niiden ystävällisestä vartiopalveluksesta; -olisi siis kiittämätöntä olla peloissaan niiden vuoksi. - -Timar oli sillävälin valmistanut piilipuun oksista pienet tikapuut -vihreäpukuiselle ilmatieteilijälle; ne hän pani avosuiseen lasiin, -jonka hän täytti puoleksi vedellä ja peitti sen paperikannella, -johon hän teki reiän päästääkseen siitä alas kärpäset vangitulle -ilmanennustajalle. Tämä tietenkin vetäytyi veden alle lasin pohjalle -eikä välittänyt lasista, eikä laulusta. Noëmi iloitsi siitä, kun -luuli sen todistavan, että kaunista ilmaa jatkuisi. - -"Niin, herraseni", sanoi Terese-rouva kattaessaan illallispöytää, -jonka ääreen kaikki kolme istuutuivat, "te ette ainoastaan ole -tehnyt ihmeitä Noëmin suhteen, te olette myös tehnyt hänelle suuren -hyväntyön. Saaremme olisi ollut paratiisi, ellei hän olisi niin -peljännyt sammakoita. Heti kun hän näki sammakon, kalpeni hän -ja alkoi väristä. Ei mikään mahti maailmassa olisi voinut saada -häntä astumaan aitauksen ulkopuolelle, missä lukemattomat sammakot -kurnuttavat lammikossa. Nyt te olette tehnyt hänestä toisen ihmisen -ja sovittanut hänet kotinsa kanssa." - -"Suloisen kotinsa!" huomautti Timar. - -Terese huokasi syvään. - -"Miksi sinä huokaat niin syvään?" kysyi Noëmi. - -"Tiedäthän syyn varsin hyvin." - -Timarkin tiesi, mitä tämä huokaus tarkoitti. - -Noëmi yritti kääntää keskustelua toisaalle. - -"Sammakkoinhoni", sanoi hän, "on peräisin siitä hetkestä, jolloin -eräs häijy poika ilkeyksissään löi silmäini edessä kuoliaaksi suuren -leivänruskean sammakon. Hän sanoi sitä härkäsammakoksi, joka muka -mylvii kuin härkä, jos sitä lyödään nokkosella selkään. Hän loikin -sammakkoparkaa nokkosella ja silloin se alkoi mylviä niin surkeasti, -että en elämässäni unohda sitä. Oli kuin se olisi huutanut koko -sukunsa kostoa meidän päällemme, ja sen koko ruumis peittyi kokonaan -valkealla vaahdolla. Siitä lähtien minusta on aina tuntunut kuin -koko sammakkojen suku hyppelisi, ryömisi ja hiipisi ympärilläni vain -pirskoittaakseen päälleni myrkkyään. Mutta se häijy poika vain nauroi -kuullessaan eläinparan valituksen." - -"Kuka se poika oli?" kysyi Mikael. - -Noëmi vaikeni ja teki vain halveksivan liikkeen päällään. Timar -arvasi nimen; hän katsahti Terese-rouvaan ja tämä nyökäytti päätään. -He osasivat jo arvata toistensa ajatukset. - -"Eikö hän ole käynyt täällä senjälkeen?" - -"Voi, on! Hän tulee joka vuosi eikä lakkaa milloinkaan meitä -kiusaamasta. Nyt hän on keksinyt uuden tavan verottaa meitä. Hän -tulee tänne suurella venheellä ja kun minä en voi antaa hänelle -rahaa, lastaa hän venheensä täynnä hunajaa, vahaa ja villoja, -jotka hän sitten myy. Minä annan hänelle kaikki, mitä hän pyytää -päästäkseni vain rauhaan hänestä." - -"Tänä vuonna hän ei ole vielä käynyt täällä", puuttui puheeseen Noëmi. - -"Mutta se ihminen ei tuhoudu. Minä odotan häntä joka päivä." - -"Jospa hän vain tulisi nyt!" sanoi Noëmi. - -"Miksikä nyt, pikku hupakko?" - -Noëmi sävähti tulipunaiseksi. - -"Siksi vain, että minusta se olisi hauskaa." - -Timar ajatteli, miten onnelliseksi hän voisi tehdä nämä ihmiset -yhdellä ainoalla sanalla. - -Hän kuitenkin säästeli vielä tätä sanaa, kuten lapsi, joka makeisia -saadessaan säästää parhaat viimeiseksi. - -Hän tunsi sisäistä tarvetta saada kokonansa eläytyä näiden -saarelaisten suruihin ja iloihin. - -Illallinen oli syöty. Aurinko oli laskenut ja hiljainen, leuto ja -loistava yö laskeutui maan päälle, koko taivas näytti läpinäkyvältä -hopeakellolta. Ei lehtikään liikahtanut. - -Naiset saattoivat vierastaan kallion huipulle. Sieltä oli avara -näköala puiden ja kaislikon yli Tonavaa alas. Saari avautuu heidän -katseilleen monivärisissä laineissa aaltoilevana taikajärvenä; -omenapuut väreilevät ruusunpunaisena, persikkapuut tummanpunaisena -kukkamerenä; poppeli loistaa kullankeltaisena, päärynäpuu -valkeana ja luumupuiden huojuvat latvat hohtavat vihreässä -pronssihohteessa. Ja heidän ympärillään kohoaa loistavan -kupoolin tavoin punaisten orjanruusujen peittämä kukkula, jonka -huipulla vanhat lavendelipensaat muodostavat tiheän näreikön. - -"Suurenmoista!" huudahti Timar, ihastuneena edessään avautuvaan -maisemaan. - -"Näkisittepä kallion kesällä, kun krassi kukkii orjanruusujen -paikalla", sanoi Noëmi vilkkaasti. "Silloin se näyttää siltä kuin -peittäisi sitä kultainen peite, ja kukkivat lavendelipensaat -muodostavat suuren, sinisen seppeleen sen huipun ympärille." - -"Minä tulen kesällä tänne sitä katsomaan." - -"Todellakin?" - -Tyttö ojensi hänelle iloisesti kätensä, ja Mikael tunsi sellaisen -kädenpuristuksen, jommoista hän ei elämässään ollut naisen kädestä -saanut tuntea. - -Senjälkeen Noëmi nojasi päänsä äidin olkapäätä vastaan ja kiersi -käsivartensa hänen kaulansa ympäri. - -Luonnossa vallitsi syvä hiljaisuus, jota ei mikään ihmisääni -häirinnyt. Vain sammakoiden yksitoikkoinen konsertti elävöitti -tummiin varjoihin peittynyttä yötä. Taivas näytti merkilliseltä; -toinen puoli oli sininen, toinen opaalinvihreä. - -"Kuuletko miten sammakot laulavat?" kuiskasi Noëmi Tereselle. -"Tiedätkö, mitä ne sanovat toisilleen? 'Oi, kuinka sinä olet -rakastettava, kuinka sinä olet suloinen!' Sitä ne laulavat koko yön. -'Oi, sinä rakas, sinä suloinen!'" - -Ja jokaista sanaa lausuessaan hän suuteli äitiään. - -Mikael, joka unohti itsensä ja koko maailman, seisoi yhteenliitetyin -käsin kallion huipulla. Uusikuu loisti poppelien värisevien lehtien -välistä, jotka nyt kimmelsivät kuin sula hopea. - -Uusi, ihmeellinen tunne hiipi miehen sydämeen. Oliko se kaipaus vai -pelko? Herännyt muisto vai viekoitteleva toivoko? Tunne, joka oli -jumalallisen, inhimillisen vai eläimellisen sukua? Kuutauti vaiko se -kevätvirtaus, joka valtaa joka puun ja ruohonkorren, joka kylmä- ja -lämminverisen eläimen? - -Samalla tavoin kuin nyt hän oli kerran ennen tuijottanut laskevaa -kuuta, jonka loistetta silloin aallot heijastivat aina uponneeseen -laivaan asti. Tietämättään hän puhui ajatuksissaan magneettisten, -aavemaisten säteiden kanssa. - -"Etkö vieläkään ymmärrä minua? -- Huomenna tulen takaisin ja silloin -sinä olet ymmärtävä minua." - - - - -Kahdeskymmenestoinen luku. - -HÄMÄHÄKKI KUKKIEN KESKELLÄ. - - -Mutta kättensä työllä elävillä ihmisillä ei ole aikaa ihailla -kuutamoa kallion huipulta eikä unohtua katselemaan luonnon -ihanuuksia. Kotiinpalanneet vuohet odottivat jo emännän ottavan -vastaan heidän päiväisen maito-antimensa. Lypsäminen on Terese-rouvan -tehtävänä, jota vastoin Noëmin tehtävänä on leikata ruohoa karjalle. -Timar jatkaa nyt keskustelua nojaten lammasläävän oveen ja sytyttäen -piipun aivan kuin talonpoikaisrenki, hakkaillessaan palvelustyttöä. - -Lopuksi on kattila uudelleen täytettävä ja senjälkeen he paneutuvat -nukkumaan. - -Timar pyysi saada nukkua sivurakennuksessa. Terese-rouva valmisti -vuoteen vastaniitetystä heinästä ja Noëmi järjesti päänaluksen -oikealle paikalle. Ei tarvittu paljoakaan häntä uneen tuudittamaan; -tuskin oli hän heittäytynyt pitkälleen, ennenkuin uni sulki hänen -silmänsä. Hän uneksi koko yön, että hän oli puutarhurin renkinä ja -keitti ruusuvettä loppumattomiin. - -Herättyään näki hän auringon jo jotakuinkin korkealla taivaalla. -Mehiläiset surisivat hänen ympärillään täydessä työssä. Hän oli -nukkunut hyvin kauan. Joku oli jo käynyt hänen luonaan, sen hän -huomasi siitä, että kaikki ne esineet, joita välttämättä tarvitaan -miehen pukeutumishommiin ja jotka hänellä oli matkalaukussaan, olivat -järjestyksessä hänen makuusijansa vieressä. Matkustajaparka, jolla on -tapana ajaa partansa joka päivä, tuntee itsensä sangen onnettomaksi -silloin kun ei voi suorittaa tätä toimitusta, ja jos hänet päästetään -pälkähästä, johon hän vieraassa talossa ollessaan joutuu etsiessään -saippuaa, lämmintä vettä ja peilinpalaa, missä näkisi ajaa partansa, -on se hienotunteista ja huomaavaista. Hänen mieltään painostaa -kirottu parransänki omantunnonvaivana. Miten onnellinen hän onkaan -väittäessään tämän harminkarin, huomatessaan olevansa siinä -miellyttävässä asemassa, että saattaa ajaa leukansa sileäksi. - -Kun Timar oli suoriutunut tästä tehtävästä, meni hän naisten luo, -jotka odottivat häntä aamiaiselle, jossa oli maitoa, leipää ja voita. -Senjälkeen mentiin päivätyöhön, ruusujenkorjuuseen. - -Mikael sai pyyntönsä mukaisesti tehtäväkseen sotkea kukkaset; Noëmi -nyhti irti terälehdet ja Terese-rouva hääräili kattilan vieressä. - -Timar puhui Noëmin kanssa ruusuista. Hän ei sanonut Noëmille niiden -olevan hänen poskiensa kaltaiset, sillä silloin Noëmi olisi nauranut -hänelle, vaan hän kertoi matkoillaan saamistaan kokemuksista -näiden kukkien suhteen, opettavaisia asioita, joita Noëmi kuunteli -hartaasti, ja jotka yhä lisäsivät hänen kunnioitustaan Timaria -kohtaan. Nuorten, viattomien tyttöjen silmissä on tietorikas mies -suurimmassa suosiossa. - -"Turkinmaassa käytetään ruusuvettä ruokaan ja juomaankin. Siellä -kasvatetaankin kokonaisia ruusulehtoja. Siellä punotaan ketjuja -ruusuista puristamalla sotketut kukanlehdet pallonmuotoisiksi -ja pujottamalla helmet nauhaan. Senvuoksi niitä kutsutaankin -ruusunauhoiksi. Itämailla kasvaa myös eräs sangen kaunis ruusulaji, -josta saadaan ruusuöljyä. Se on palsamiruusu; se kasvaa pensaina, -jotka kasvavat kahdenkin sylen pituisiksi ja joiden oksat taipuvat -maahan asti lumivalkeiden kukkien painosta. Niiden tuoksu on -voimakkaampi kuin kaikkien muiden ruusulajien. Jos tämän lehtiä -heittää veteen ja panee ne sitten aurinkoon kuivumaan, niin käy -niiden pinta ennenpitkää sateenkaaren väriseksi kukkien erittämästä -öljystä. Samoin on laita ikivihreäruusun, joka ei edes talvella -pudota lehtiään. Ceylon- ja Riva-ruusuilla värjätään hiukset ja -parta vaaleiksi vieläpä niin hyvin, että väri pitää useita vuosia. -Itämailla tehdäänkin kauppaa niiden lehdillä. Moggor-ruusun lehdet -menevät päähän: niiden tuoksu huumaa kuin olut. Vilmorin-ruusulla on -se ominaisuus, että se erään hyönteisen pistosta kukkien asemasta -työntää itsestään nyrkinsuuruisia mukuloita, joilla kuuluu olevan -sellainen voima, että ne tyynnyttävät uneen itkevän lapsen, jos ne -pannaan lapsen pään alle." - -"Oletteko ollut kaikkialla, missä näitä kukkia kasvaa?" kysyi Noëmi. - -"Minä olen matkustellut maailmaa jotensakin laajalti. Olen ollut -Wienissä, Parisissa ja Konstantinopolissa." - -"Onko sinne pitkä matka täältä?" - -"Jalan käyden kestäisi matka Wieniin kolmekymmentä ja -Konstantinopoliin neljäkymmentä päivää." - -"Mutta te kuljitte meritse." - -"Niin ja silloin kesti matka vieläkin kauemmin, sillä matkan varrella -oli minun otettava lastia." - -"Kenelle?" - -"Sille päällysmiehelle, jonka palveluksessa olin." - -"Eikö herra Brazovics olekaan enää päällysmiehenne?" - -"Kuka on kertonut hänen olleen?" - -"Perämies, joka oli mukananne täällä." - -"Ei hän enää ole. Herra Brazovics on kuollut!" - -"Kuollutko? Hän on siis kuollut! Entä hänen vaimonsa ja tyttärensä?" -puuttui puheeseen Terese-rouva hyvin vilkkaasti. - -"He menettivät hänen kuollessaan koko omaisuutensa." - -"Suuri Jumala! Siis on Sinun kostava kätesi saavuttanut heidät!" - -"Äiti, hyvä äiti!" huudahti Noëmi lempeästi ja rukoilevasti. - -"Herraseni, te saatte vielä tietää erään asian kuulemainne lisäksi. -Silloin kun kohtalon isku kovimpana kohtasi meitä, ja kun minä -turhaan olin polvillani rukoillut herra Brazovicsiä, ettei tekisi -meistä kerjäläisiä, muistui mieleeni, että tällä miehellä oli vaimo -ja lapset, ja minä päätin kääntyä hänen vaimonsa puoleen valittamaan -hätääni hänelle. Hän varmaankin ymmärtäisi minua ja tuntisi sääliä -meitä kohtaan, niin arvelin. Minä otin lapseni käsivarrelleni -ja matkustin kuumimmassa kesän helteessä Komorniin. Menin hänen -kauniiseen kaksikerroksiseen asuntoonsa. Odotin eteisessä, sillä -minua ei päästetty sisään. Vihdoin tuli rouva Brazovics ulos -pienen, viisivuotiaan tyttärensä kera. Minä heittäydyin polvilleni -ja vannotin häntä Jumalan nimessä armahtamaan meitä ja puhumaan -puolestamme puolisolleen. Silloin tarttui rouva minua käsivarteen ja -työnsi minut portaita alas. Minä koetin pudotessamme suojata lastani -molemmin käsin ja löin silloin pääni toiseen pilareista, jotka -kannattavat kuistia. Arpi iskusta näkyy vieläkin tässä otsallani. Ja -viisivuotias lapsi nauroi täyttä kurkkua nähdessään minun ontuvan -pois ja kuullessaan lapseni itkevän. Siksi minä nyt huudan: Hosianna! -ja siunattu olkoon se käsi, joka on ajanut heidät ulos niitä portaita -myöten, joita pitkin hän työnsi meidät alas." - -"Oi, äiti, älä puhu noin!" - -"He ovat siis nyt todella joutuneet kurjuuteen! Siis heidät itse on -tehty kerjäläisiksi! Tuo ylpeä joukko! Kulkevatko he nyt ryysyihin -puettuna ympäri maata kerjäten tuloksetta entisten tuttaviensa -ovilla?" - -"Ei, rouva hyvä", sanoi Mikael, "eräs henkilö huolehtii heistä." - -"Kuka hullu se lie?" huudahti Terese intohimoisesti. "Miksi hän -koettaa ehkäistä kohtalon pyörää kulussaan? Kuinka hän uskaltaa vetää -huoneensa yli kirousta, joka on syöksevä hänetkin turmioon?" - -Noëmi juoksi äitinsä luo ja pani molemmat kätensä hänen suunsa -päälle. Sitten hän kietoi kätensä hänen kaulaansa ja sulki hänen -suunsa suudelmilla. - -"Äiti, kallis äiti, älä puhu noin. Älä huuda kirousta kenenkään -päälle; minä en voi kuulla sinun suustasi sellaista. Ota nuo sanasi -takaisin. Oi, salli minun suudella pois nuo häijyt sanat sinun -huuliltasi!" - -Tyttären suudelmat saattoivat Teresen jälleen tajuihinsa. - -"Älä pelkää, pikku hupakko", hän sanoi pudistaen päätään. "Kiroukset -ovat tyhjiä sanoja, jotka haihtuvat ilmaan. Meillä vanhoilla naisilla -on ruma, taikauskoinen tapa kirota muita. Jumala ei ota huomioon -poljetun madon kirouksia eikä kätke niitä sydämeensä tilinteon päivän -varalle. Minun kiroukseni ei kohtaa ketään." - -"Minua se on jo kohdannut", ajatteli Timar; "minähän se hullu olen, -joka olen ottanut heidät huoneeseeni." - -Noëmi yritti kääntää puhetta kukkiin. - -"Sanokaa minulle, herra Timar, kuinka voisi saada sellaisen -Moggor-ruusun, jonka tuoksu huumaa?" - -"Jos haluatte, hankin minä teille yhden." - -"Missä se sitten kasvaa?" - -"Brasiliassa." - -"Onko sinne pitkä matka?" - -"Se on maapallon toisella puolella." - -"Matkustetaanko sinne meritietä?" - -"Kahden kuukauden ajan vain merta pitkin." - -"Ja miksi te matkustatte sinne?" - -"Liikeasioissa ja -- hankkiakseni teille Moggor-ruusun." - -"Olkaa sitten mieluummin hankkimatta!" - -Noëmi lähti keittiöstä, ja Mikael huomasi hänellä kyyneleet silmissä. - -Tyttö ei tullut takaisin, ennenkuin hän oli poiminut korinsa täynnä -ruusuja. Hän varisti ne kaislamatolle suureen läjään. Päivällisen -tienoissa oli ruusukeitos, joka edellisenä päivänä oli pantu tulelle, -valmiiksi keitetty, aterian jälkeen sanoi Terese-rouva vieraalleen, -ettei sinä päivänä enää ollut muuta työtä, joten heillä oli aikaa -tehdä kävelyretki saaren ympäri. Niin paljon matkustellut mies voisi -kenties antaa saaren asukkaille useita hyviä neuvoja siitä, mitä -kasveja kannattaisi istuttaa heidän pieneen paratiisiinsa. - -"Sinä jäät tänne taloa vartioimaan", käski Terese-rouva koiraa. "Pane -maata tähän kuistin edustalle äläkä liiku paikaltasi!" - -Almira ymmärsi käskyn ja totteli. - -Mikael seurasi oppaitaan katselemaan saaren puuistutuksia. - -Tuskin he olivat kadonneet lehtoon kun Almira jo alkoi heristää -korviaan ja murista vihaisesti. Se vainusi jonkun tulevan. - -Akeissaan se ravisteli päätään, nousi seisaalleen kerta toisensa -perästä, mutta paneutui taas uudelleen levolle. - -Nyt kuului selvästi miehen ääni, joka lauloi erästä saksalaista -laulua, joka loppui säkeeseen: - -"Ellen aivan erehdy on hällä musta..." [Sepittänyt E. M. Dettinger.] - -Rannasta tuleva henkilö laulaa arvatenkin herättääkseen isäntäväen -huomiota. Hän pelkää suurta koiraa. - -Mutta tämä ei edes hauku. - -Tulija sukeltaa ulos ruusupensastojen varjosta. Se on hän, Teodor -Kristyan. - -Tällä kertaa hän on puettu muodikkaaksi keikariksi, tumman siniseen -kullatuilla napeilla koristettuun hännystakkiin. Päällysnuttunsa on -hänellä käsivarrellaan. - -Almira ei edes vavahtanut hänen lähestyessään. Almira on filosofi. -Hän ajattelee näin: Jos käyn ankarasti tuon miehen kimppuun, niin -loppuu leikki aina niin, että minut sidotaan eikä häntä. Menettelen -näin ollen viisaammin, jos pidän omana tietonani mielipiteeni hänestä -ja odotan asestettuna vaikka puolueettomana pitäen silmällä hänen -tekojaan. - -Teodor lähestyi luottavaisena vihellellen suurta, mustaa vihollistaan. - -"Terve, Almira. Tuleppas tänne Almira, rakas, pikku koiraseni! -Missä sinun emäntäsi ovat? Haukuppa vähän, jos tahdot tehdä minulle -mieliksi. Missä Terese-äiti on?" - -Almiraa ei millään voimalla saatu vastaamaan. - -"Kas, pikku Almira, mitä minä olen tuonut sinulle. Paistinpalasen. -Syö! No, etkö huoli? No, syö nyt sentään, kaunis Almira!" - -Mutta Almira ei edes haistanut paistia, joka heitettiin sille, -ennenkuin Narcissa (kissoillahan on tunnetusti heikompi luonne) hiipi -sinne. Siitä Almira suuttui ja alkoi kaivaa maahan suurta kuoppaa, -jonne se kätki lihapalasen puutteen päivien varalle, kuten viisaat -koirat tekevät. - -"Voi, mikä epäluuloinen elukka!" mutisi Teodor itsekseen. "No, on -kait sallittua mennä sisään taloon?" - -Mutta se ei suinkaan ollut sallittua. - -Almira ei ilmaissut sitä sanoin, mutta se nosti hieman ylähuultaan, -jolloin paljastuivat sen käytettävissä olevat valkoiset, kauniit -hampaat. - -"Hullu elukka, et kai tahtone purra? Mutta missä on naisväki? Kenties -tislaushuoneessa?" - -Teodor meni sinne ja katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. Hän -pesi kätensä ja kasvonsa höyryävässä ruusuvedessä, ja häntä ilahutti -suuresti ajatus, että hän täten oli tuhonnut kokonaisen päivän -vaivalloisen työn. - -Mutta aikoessaan senjälkeen ulos keittiöstä, näki hän koiran -sulkeneen tien. Almira oli paneutunut maata oven ulkopuolelle ja -näytteli hänelle hampaitaan. - -"Vai niin, sinä et aio päästää minua ulos, lurjus! No, se onkin -minulle yhdentekevää, voinhan odottaa täälläkin, kunnes naiset -tulevat kotiin. Kyllä minä täälläkin löydän jonkun lepopaikan." - -Näin sanoen hän heittäytyi tuoreille ruusunlehdille, jotka Noëmi oli -vastikään varistellut ulos korista. - -"Oh, tässähän minulle on mukava vuode, oikein oivallinen. Hahaha!" - -Naiset palasivat nyt kävelyltään Mikaelin kera. - -Terese huomasi ihmeekseen Almiran siirtyneen kuistilta vartioimaan -keittiönovea. - -"Mitä Almiralla on siellä tekemistä?" - -Kun Teodor kuuli Teresen äänen, keksi hän kepposen. - -Hän kaivautui ruusunlehtiin, niin ettei häntä voitu nähdä ja Noëmin -katsahtaessa sisään kysyen "Mitä tämä on, Almira?" pisti hän päänsä -esiin ja irvisti hänelle. - -"Rakastettu sulhosi on täällä, kaunis Noëmi." - -Noëmi astui askeleen taaksepäin huudahtaen. - -"Mikä sinun on?" kysyi äiti juosten luo. - -"Tuolla kukkien alla..." änkötti Noëmi. - -"No, mikä siellä on? Hämähäkkikö?" - -"Niin -- hämähäkki..." - -Teodor hypähti nauraen ylös ruusuvuoteeltaan ja syöksähti kuten -ystävänsä hauskasti yllättänyt henkilö Terese-rouvan luo, -välittämättä yhtävähän tämän kiukustuneista katseista kuin Noëmin -kauhistuneista kasvoista, hänen suudellessaan äitiä. - -"Hahaha! Yllätinkö teidät? Iloitse toki, suloinen, rakas Terese-äiti; -rakastettu vävysi on täällä; kuin haltiatar sukeltautuu hän esiin -ruusumerestä! Hahaha!" - -Tämän sanottuaan hän kääntyy Noëmin puoleen, mutta tyttö vetäytyy -kiireesti pois hänen syleilystään, ja vasta nyt huomasi Teodor -Kristyan kolmannen henkilön läsnäolon: Mikael Timarin. - -Tämä huomio hillitsi hiukan hänen iloisuuttaan, mikä itse -asiassa olikin vain teeskentelyä, juuri senvuoksi olikin hänestä -kaksinverroin epämiellyttävää nähdä edessään henkilö, johon liittyi -niin ikäviä muistoja. - -"Vai niin, herra kirjuriko, terve mieheen!" tervehti hän Timaria. -"Täälläkö taasen tapaamme toisemme? Lieneekö teillä taas turkkilainen -pasha laivallanne? Hahaha! No, älkää peljätkö, herra kirjuri!" - -Timar kohautti olkapäitään ja vaikeni. - -Senjälkeen kääntyi Teodor uudelleen Noëmin puoleen. Hän otti -hyväillen tyttöä vyötäisistä, mutta vastaukseksi työnsi tämä hänet -luotaan ja käänsi pois kasvonsa. - -"Anna tytön olla rauhassa", sanoi Terese lyhyesti ja ankaralla -äänellä. "Mitä sinä nyt taas tahdot?" - -"No, no, älä nyt aja minua ulos ennenkuin olen edes sisään -ennättänyt! Kai minun on lupa sentään syleillä pikku morsiantani? -Noëmi ei toki mene rikki, jos häntä katselen? Miksi sinä minua -pelkäät?" - -"Meillä on kyllin syytä siihen", sanoi Terese katkerasti. - -"Älä pelkää, mammaseni. Tällä kertaa en ole tullut riistämään teiltä -mitään; minä hankin teille päinvastoin paljon, paljon rahaa. Hoho! -Suunnattomasti rahaa. Niin paljon, että sinä voit ostaa takaisin -sen kauniin talon, jonka kerran omistit sekä siihen kuuluvat pellot -ja puutarhasi Ostrova-saarella, sanalla sanoen kaiken, mitä olet -kadottanut. Sinä saat kaiken takaisin. Minä tiedän velvollisuuteni -olevan hyvittää isäraukkani rikkomukset sinua vastaan." - -Teodor Kristyan oli nyt tullut niin surumieliseksi että hän vuodatti -kyyneleitä; mutta tämä ei liioin suuresti vaikuttanut läsnäolijoihin. -Hänen kyyneleitään uskottiin yhtävähän kuin hänen nauruaan. - -"Menkäämme sisään huoneeseen", sanoi Teodor, "sillä minä en voi -kertoa teille kerrottavaani koko maailman kuullen." - -"Älä puhu tyhmyyksiä", torui Terese-rouva. "Täällä yksinäisellä -saarellamme ei kai koko maailma ole kuulemassa. Timarin kuullen voit -puhua vapaasti: hän on vanha hyvä ystävämme. Mutta tule nyt sitten, -Jumalan nimeen! Tiedän, että sinun on nälkä; se on lorusi loppu." - -"Hahaha! Sinä pikku, rakas, viisas äiti, miten hyvin sinä tunnet -Teodorisi heikkouden, että hänellä on aina erinomainen ruokahalu! Ja -sinähän osaat leipoa niin jumalallisen hyviä kreikkalaisia leivoksia, -että niitä nähdessään toivoisi olevansa vatsana koko mies. Koko -maailmassa ei ole sellaista emäntää kuin sinä. Minä olen syönyt itse -Turkin sulttaanin luona; mutta ei hänelläkään ole sinun vertaistasi -kokkia." - -Terese-rouva ei voinut pysyä kylmänä ylistykselle, joka kohdistui -hänen vieraanvaraisuuteensa. Oli vieras ken tahansa, ei hän säästänyt -kestitystä, ei edes verivihollistaan hän päästänyt luotaan nälkäisenä. - -Teodor Kristyanilla oli niin kutsuttu Figarohattu, joka siihen aikaan -oli muodissa, ja hän osasi asettaa niin asiat, että hattu putosi -ovessa hänen päästään, kun hän astui majaan. Näin hän teki vain -saadakseen sanoa: - -"Voi, näitä kirottuja muotihattuja! Mutta se on seurauksena siitä, -että on tottunut korkeisiin oviin. Uudessa asunnossani on vain -siipiovia. Ja näkisittepä vain, miten ihana näköala minulla on -asunnostani." - -"Onko sinulla todella asuntoa missään?" kysyi Terese kattaessaan -pöytää pieneen huoneeseen. - -"Minullako? Onpa niinkin ja päälle päätteeksi kaupungin kauneimmassa -palatsissa. Minä olen etevimmän laivanrakentajan asiamies." - -"Triestissäkö?" puuttui Timar puheeseen. "Mikä hänen nimensä on?" - -"Hän rakentaa valtamerenlaivoja..." hän vastasi katsahtaen halveksuen -Timariin. "Hän ei olekaan mikään jokien soutaja eikä rakentele -proomuja... Muutoin on hänen nimensä signor Scaramelli." - -Timar oli vaiti. Hän ei katsonut tarpeelliseksi ilmaista, että hän -itse juuri paraillaan rakennutti valtamerenlaivaa herra Scaramellin -veistämöllä. - -"Jaa'a, nyt minä oikein vyöryskelen rahoissa", lörpötteli Teodor. -"Minun käsieni lävitse kulkee miljoona toisensa perästä. Ellen olisi -niin tunnontarkka kuin olen, saattaisin salata omaan kukkarooni -tuhansia. Minä olen myös tuonut pienelle rakkaalle Noamilleni -jotakin, jonka olen ennen luvannut hänelle. No, mitä minä sitten -lupasinkaan? Sormuksenhan lupasin. Minkälainen kivi siinä piti olla? -Rubiiniko? Smaragdiko? Siinä on briljantti. Siitä on tuleva Noëmin -kihlasormus. Tässä se on..." - -Teodor koetteli käsineen housuntaskujaan, kaivoi niitä kauan aikaa, -näytti lopuksi kovin hämmästyneeltä ja tuijotti suoraan eteensä. "Se -on kadonnut!" hän huokasi, kääntäen toisen taskunsa ylösalaisin ja -näyttäen petollisen reiän, josta kallisarvoinen kihlasormus neljän ja -puolen karaatin timanttineen oli kadonnut. - -Noëmi purskahti heläjävään nauruun. Hänellä oli nauraessaan niin -ihanasti sointuva ääni ja harvoin sai kuulla hänen nauravan. - -"Mutta ei se silti ole aivan hukassa", huusi Teodor, "säästäkää -naurunne, kaunis naiseni." - -Hän alkoi riisua saappaita jaloistaan, ja toden teolla putosi -kaivattu sormus pöydälle hänen pudistellessaan saappaansa vartta. - -"Siinä se on! Hyvät lampaat eivät juokse tiehensä. Oman Noëmini -kihlasormus ei jätä minua. Kas tässä, Terese-äiti! Tämän on tuleva -vävysi tuonut morsiamelleen. No, mitä nyt sanot? Ja te, herra -kirjuri, jos ymmärrätte näitä asioita, niin sanokaa, miten kalliiksi -arvioitte tämän timantin?" - -Timar katseli kiveä ja sanoi: - -"Pierre de Strass! Ystäväin kesken se on viiden groshenin arvoinen." - -"Vaiti kirjuri! Mitä te siitä ymmärrätte? Te tunnette vain maissia ja -kauraa, mutta ette taida ikänänne olla nähnyt timanttia." - -Ja kun Noëmi ei millään ehdolla tahtonut timanttia omakseen, pisti -Teodor sormuksen omaan sormeensa ja koetti aterian aikana kaikin -tavoin näytellä sitä. - -Nuorella herralla oli hyvä ruokahalu. - -Syödessään hän puhui laajalti siitä, miten jättiläismäinen laitos -tämä laivatelakka oli, ja miten monta miljoonaa kuutiojalkaa puuta -siellä vuosittain kulutettiin. Läheisyydessä ei enää ollut puita, -jotka olisivat soveltuneet laivanrakentamiseen. Amerikastakin oli -täytynyt tuoda yhtä ja toista. Vain Slavoniassa saattoi vielä löytää -joitakin sopivia puita. - -Vasta syötyään itsensä kylläiseksi hän tuli asian ytimeen. - -"No nyt sanon sinulle rakas, hyvä Terese äiti, minkätähden oikeastaan -olen tullut tänne." - -Terese katsoi Teodoria tuskallisen epäluuloisesti. - -"Nyt minä teen yhdellä iskulla meidät kaikki onnellisiksi, sekä sinut -että Noëmin ja itseni, ja sitäpaitsi saan arvoa signor Scaramellin -silmissä. Kuulkaa nyt! Eräänä päivänä sanoo signor Scaramelli -minulle: 'Kuulkaapa herra Kristyan, teidän täytyy matkustaa -Brasiliaan!'" - -"Jospa olisit Jumalan nimeen jo matkustanut sinne!" huokasi Terese -itsekseen. - -Teodor käsitti tämän huokauksen merkityksen ja hymyili. - -"Sieltä me tuomme nimittäin välttämättömän puuaineen laivojamme -varten. Siellä kasvaa makaya- ja murmuru-puita, joista valmistetaan -laivan kölejä; poripout- ja patavona-puita, joista sivulaidat -tehdään, mangroveroyok- ja graegal-puita, jotka eivät milloinkaan -mätäne vedessä, 'mort aux rats'-puu, jonka hajua rotat eivät voi -sietää, rautapuu, josta valmistetaan peräsimiä, 'sour-gumtree', -josta veistetään peräsimen tankoja, sitäpaitsi fernambul-, -manchinell-, paholaisenkahvi-, teak- ja mahogny-puita, joista tehdään -hienoja kajuuttahuonekaluja, ja viimein kaskarilla-, tahamabaja -volodor-puita, joita toukat eivät turmele, ja maonpuu, johon ei -teredo navalis tunkeudu." - -"Lakkaa jo luettelemasta noita tyhmiä intialaisia nimiä!" keskeytti -Terese. "Sinä kai luulet voivasi sokaista minut kasvitieteellisellä -luettelolla niin kokonaan, että minä en näkisi metsää puiden vuoksi. -Sanoppa minulle mieluummin miksi et jo lähtenyt Brasiliaan, koska -siellä kerran kasvaa niin monenlaisia oivallisia puita." - -"Nähkääs, siinäpä juuri onkin minun loistava päähänpistoni. Miksikä -minä -- sanoin signor Scaramellille -- matkustaisin Brasiliaan asti, -kun lähimmäisessä läheisyydessäni on yllin kyllin puuainetta, joka -on vielä parempaa kuin brasilialainen? Minä tiedän saaren keskellä -Tonavaa, jossa on kokonainen aarniometsä mitä kauneimpia puita, jotka -kyllä kestävät vertailun etelä amerikalaisten kanssa." - -"Minä aavistin sen", sanoi Terese itsekseen. - -"Poppelit korvaavat täydellisesti patavonapuut ja pähkinäpuut ovat -parempia kuin mahognypuut. Ja niitä on meillä satoja saarellamme." - -"Minun pähkinäpuuni!" - -"Omenapuu on rakennusaineena paljon parempaa kuin kaskarillapuu." - -"Sinä olet siis myöskin antanut määräyksiä omenapuistani?" - -"Ja luumupuiden ei tarvitse hävetä verrattuina teakpuihin." - -"Sinä aiot siis hakkauttaa nekin ja myydä ne herra Scaramellille?" - -"Me tulemme saamaan paljon, paljon rahaa niistä. Vähintään kymmenen -guldenia joka puusta. Signor Scaramelli on antanut minulle täydet -valtuudet. Minä saan vapaasti tehdä sopimuksen sinun kanssasi. -Sopimus onkin jo valmiina taskussani; sinun ei tarvitse tehdä -muuta kuin kirjoittaa sen alle ja niin olemme onnellisia kaikki. -Ja kun kaikki nämä puut ovat hakatut poikki, emme mekään enää -jää tänne, vaan asetumme asumaan Triestiin. Mutta me istutamme -_prunus mehaleb_-kasvin koko saaren täyteen. Tiedäthän, että siitä -valmistetaan tunnettuja, hyvälletuoksuavia turkkilaisia piipunvarsia. -Se ei tarvitse erikoista hoitoa, vain yksi henkilö on tarpeeni -myymään niistä joka vuosi leikattuja keppejä kauppiaille Warnaan. -Siten saamme vuosittain joka tynnyrinalasta viisisataa tukaattia, se -tekee kymmenestä tynnyrinalasta viisi tuhatta tukaattia." - -Timar ei saattanut olla hymyilemättä. Niin rohkeita suunnitelmia ei -edes hänessä ollut syntynyt. - -"No, mitä nauramista siinä on?" sanoi Teodor. "Minä ymmärrän hiukan -niitä asioita." - -"Ja minä myös ymmärrän mitä tarkoitat", vastasi Terese. "Niin usein -kuin onnettomuuteni tähti johdattaa sinut näille maille, ilmestyt -sinä yölepakkona, ja voin olla varma siitä, että taas haudot -mielessäsi jotakin minulle turmiota tuottavaa suunnitelmaa. Sinä -tiedät että et saa, etkä ole milloinkaan saava minulta rahaa. Mutta -sinä osaat auttaa itseäsi toisin. Tähän asti olet tullut luoksemme -veneellä ja vienyt muassasi ne varastot, joita olemme panneet -säästöön itseämme värien, ja muuttanut ne sitten rahaksi. Nyt et -enää tyydy hedelmiin, joista olet ottanut suuremmat kymmenykset -kuin millä turkkilainen pashakaan verottaisi minua. Nyt sinä tahdot -päälle päätteeksi myydä puut pääni päältä -- ainoat ystäväni koko -maailmassa, jotka itse olen istuttanut ja hoitanut, jotka antavat -minulle elatuksen ja varjon, missä levähtää. Hyi, häpeä! Että -kehtaatkin valhetella minulle saavani koko omaisuuden myymällä herra -Scaramellille nämä puut laivapuiksi! Olen aivan vakuutettu siitä, -että sinä muitta mutkitta pienen pienestä summasta hakkauttaisit ja -möisit ne ensimmäiselle tiellesi sattuvalle kalkinpolttajalle. Siinä -koko sinun oiva suunnitelmasi! Ketä tahdot pettää? Ei vain minua, -joka tunnen sinun kujeesi. Minä kehoitan sinua jo luopumaan tyhmistä -kepposistasi, muutoin saat itse tuntea mihin niistä puista tehdyt -kepit kelpaavat." - -"No, älähän nyt, Terese-äiti, ei mieleeni ole juolahtanutkaan -laskea leikkiä. Käsität kait, etten ole tullut tänne ilman syytä. -Muisteleppa, mikä juhlapäivä tänään on. Minä vietän nimipäiviä. -Tänä päivänä on myös rakas pikku Noëmini syntynyt. Tiedäthän, että -isävainajamme kihlasivat meidät toinen toisillemme meidän ollessamme -vielä lapsia, he sopivat siitä, että meistä tulisi aviopari, heti -kun Noëmi on täyttänyt seitsemännentoista vuotensa. -- Tänä päivänä -minä olisin tullut tänne vaikka maailman ääristä. Ja tässä minä -saavun rakastavaisen sydämen koko lämmöllä. -- Mutta ei ihminen -elä ainoastaan rakkaudesta. Tosin maksaa herra Scaramelli minulle -hyvän palkan, mutta siitä on paljon mennyt minun komean asuntoni -sisustamiseen Triestissä. Mutta sinunkin on annettava jotakin -Noëmille myötäjäisiksi, niin että hän voi astua ulos maailmaan -arvonsa ja säätynsä mukaisesti. Eihän morsian saata tulla sulhasen -kotiin tyhjin käsin. Hän on sinun ainoa tyttäresi ja hänellä on -oikeus vaatia sinulta asianmukaiset myötäjäiset." - -Noëmi oli harmistuneena ja suutuksissaan asettunut nurkkaan ja istui -siellä selin koko seurueeseen nojaten otsaansa seinää vasten. - -"Niinpä niin", jatkoi Teodor, "sinun on hankittava Noëmille -myötäjäiset. Älä ole niin omanvoitonpyyntöinen. Minun puolestani voit -pitää puolet puista, mutta anna toinen puoli minulle. Jääköön sitten -minun asiakseni määrätä kenelle ja millä ehdoilla minä myyn ne. Anna -Noëmille puut myötäjäisiksi. Minulla on niille, totta puhuen, varma -ostaja." - -Teresen kärsivällisyyttä oli nyt koeteltu kylliksi. - -"Kuule Teodor", hän sanoi, "en tiedä, onko tänään sinun nimipäiväsi, -mutta sen tiedän varmasti, että Noëmin syntymäpäivä ei tänään ole. Ja -vieläkin varmempaa on, että Noëmi ei sinusta huolisi, vaikka olisit -ainoa mies tässä maailmassa." - -"Hahaha, anna minun huolehtia siitä. Sitä en pelkää." - -"Usko siinä asiassa, mitä haluat. Mutta anna minun ratkaista -riita-asia lyhyesti. Rakkaita, komeita pähkinäpuitani et saa nyt etkä -milloinkaan, vaikka rakennuttaisit niistä Noakin arkin. Yhden ainoan -puun lahjotan sinulle, ja sitä voit käyttää siihen tarkoitukseen, -jonka kerran olet saavuttava. Sanot tänään olevan nimipäiväsi. Se -olisi juuri sovelias päivä." - -Nämä sanat kuullessaan Teodor nousi ylös ei mennäkseen tiehensä, -vaan kääntyäkseen tuolilla istumaan hajasäärin, nojaten käsivarsiaan -selkänojaa vastaan ja katsellen uhmaten ja hävyttömästi Tereseä -silmiin. - -"Toden totta, oletpa sangen ystävällinen minua kohdan, Terese-äiti! -Näyt vain unhottaneen, että jos minä vain sanon yhdenkin sanan..." - -"Sano pois vain. Tämän herran läsnäollessa voit puhua suoraan; hän -tietää jo kaikki." - -"Senkinkö, ettei tämä saari kuulu sinulle." - -"Senkin." - -"Ja että minun on vain tarvis sanoa yksi sana Wienissä tahi -Konstantinopelissa..." - -"Tehdäksesi meistä kerjäläisiä, kodittomia ja ilman kattoa päämme -päällä." - -"Niin teenkin", huusi Teodor Kristyan, joka nyt vasta näyttäen oikean -karvansa, katsoi Tereseä kostonhimoisin, hehkuvin katsein ja veti -taskustaan paperin, jota piti hänen silmiensä edessä. "Tässä on jo -valmis sopimuskirja, tässä tämän päivän päiväys. Sinä tiedät, mitä -voin tehdä ja minä olen sen tekevä, ellet silmänräpäyksessä kirjoita -tämän sopimuksen alle." - -Terese vapisi. - -"Ei, herraseni", sanoi Timar laskien hiljaa kätensä Teodorin olalle, -"te ette voi tehdä mitään!" - -"Mitä?" kysyi tämä heittäen uhmaten päänsä taaksepäin. - -"Te ette saata missään paikassa tehdä ilmiantoa tämän saaren -olemassaolosta tai siitä, että se on mielivaltaisesti omistettu." - -"Miksikä en voisi?" - -"Siksi, että eräs toinen on jo tehnyt sen." - -"Kuka?" - -"Minä." - -"Tekö?" kiljui Teodor kohottaen nyrkkinsä Mikaelia kohti. - -"Te!" huudahti Teresekin puristaen ristissä olevat kätensä otsaansa -vastaan. - -"Niin, minä juuri", sanoi Timar lujasti ja tyynesti. "Minä olen sekä -Wienissä että Konstantinopelissa ilmoittanut, että Ostrovasaaren -vieressä on pieni, nimetön saari, joka on syntynyt viimeisen -viidenkymmenen vuoden kuluessa. Samalla kertaa suostuttiin sekä -Wienissä että Korkeassa Portissa anomukseeni saada hallita -saarta yhdeksänkymmentä vuotta; omistusoikeuden tunnusteeksi on -vuosittain jätettävä pussillinen pähkinöitä Unkarin hallitukselle ja -laatikollinen kuivattuja hedelmiä Korkealle Portille. Yksinoikeus ja -kiinnitys ovat jo käsissäni." - -Timar veti taskustaan molemmat asiakirjat. Ne olivat juuri ne, -jotka hän oli saanut Bajassa ja joista hän oli niin ilostunut. Heti -tultuaan rikkaaksi hän oli ryhtynyt toimiin, valmistaakseen köyhälle, -kohtalon kolhimalle perheelle rauhaa ja lepoa. Tämä pähkinäpussi ja -hedelmälaatikko olivat maksaneet hänelle suunnattomia summia. - -"Mutta minä", hän lopetti puheensa, "olen heti siirrättänyt oikeuteni -saaren nykyisille raivaajille ja asukkaille. Tässä on laillinen -siirtokirja." - -Terese vaipui sanaa sanomatta Mikaelin jalkojen juureen. Hän -vain suuteli nyyhkyttäen sitä kättä, joka vapautti hänet tästä -ruumiillistuneesta kirouksesta ja ikuisiksi ajoiksi karkoitti sen -aaveen, joka ei päivin eikä öin jättänyt häntä rauhaan. - -Noëmi painoi molempia käsiään sydäntään vasten, ikäänkuin hän olisi -pelännyt sen huutavan ääneen, mitä hänen suunsa salasi. - -"Näette siis, rakas herra Teodor Kristyan, ettei teillä tulevina -yhdeksänäkymmenenä vuotena ole mitään tekemistä tällä saarella." - -Vihasta ja raivosta kalpeana ja vaahto suussa huusi seikkailija: - -"Mutta kuka te olette, joka uskallatte sekaantua tämän perheen -asioihin? Mikä antaa teille oikeuden siihen?" - -"... _Minun rakkauteni!_" huudahti äkkiarvaamatta Noëmi esiin pursuvan -intohimon koko voimalla, heittäytyen Mikaelin povelle ja kietoen -käsivartensa hänen kaulaansa. - -Teodor ei enää puhunut mitään. - -Mykässä raivossaan hän uhkasi Timaria nyrkeillään ja syöksyi ulos -huoneesta. Hänen katseessaan paloi sellainen viha, joka ei karta -murha-asetta eikä myrkkyä. - -Mutta sittenkin, vaikka hän oli poistunut, piti tyttö käsivartensa -Mikaelin kaulalla. - - -ENSI OSAN LOPPU. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNEN KULTAPOIKA I*** - - -******* This file should be named 50829-8.txt or 50829-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/8/2/50829 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50829-8.zip b/old/50829-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 33e0911..0000000 --- a/old/50829-8.zip +++ /dev/null |