diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50830-8.txt | 12370 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50830-8.zip | bin | 211574 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 12370 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2b4113c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50830 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50830) diff --git a/old/50830-8.txt b/old/50830-8.txt deleted file mode 100644 index d15cd5a..0000000 --- a/old/50830-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12370 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Onnen kultapoika II, by Mór Jókai, Translated -by Hulda Sykäri - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Onnen kultapoika II - Romaani - - -Author: Mór Jókai - - - -Release Date: January 2, 2016 [eBook #50830] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNEN KULTAPOIKA II*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -ONNEN KULTAPOIKA II - -Romaani - -Kirj. - -MAURI JÓKAI - -Suomentanut Hulda Sykäri - - - - - - -Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1919. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Uusi maailma - II. Uusi maailma, jatkoa - III. Suloinen koti - IV. Sukukorut - V. Uusi vieras - VI. Puunleikkaaja - VII. Synkkämielisyys - VIII. Terese - IX. Taittunut sapeli - X. Ensimmäinen tappio - XI. Jää - XII. Aave - XIII. Mitä kuu puhuu? -- Mitä puhuu jää? - XIV. Ken tulee - XV. Ruumis - XVI. Sohvi-rouva - XVII. Dodin kirje -XVIII. "Sinä taitamaton" - XIX. Atalia - XX. Viimeinen tikarinpisto - XXI. Maria-Nostran syntinen vaimo - XXII. Ei kukaan - - - - -Ensimmäinen luku. - -UUSI MAAILMA. - - -Tyttö syleili yhä Mikaelia, vaikka se henkilö jo olikin poistunut, -jota vastaan hän kenties oli luullut olevansa pakotettu suojelemaan -ystäväänsä omalla ruumiillaan. - -Mikä oli saattanut Noëmin heittäytymään Mikaelin rintaa vasten ja -äänekkäästi ilmaisemaan rakastavansa häntä? - -Tahtoiko tyttö ijäksi karkoittaa miehen, jonka läsnäolo oli hänelle -vastenmielinen? Tahtoiko hän siten tehdä hänelle mahdottomaksi -toistaa kosintaansa? - -Eikö erämaassa kasvaneella lapsella ollut mitään käsitystä -soveliaisuudesta, joka käskee kätkemään sellaiset tunteet -neitseelliseen poveen? Eikö hän tuntenut niitä lakeja ja säädöksiä, -joilla valtio ja kirkko ankarasti määrää miehen ja naisen väliset -suhteet? - -Sekoittiko hän sydämessään rakkauden tunteen kiitollisuuden -tunteeseen, jota hänen täytyi tuntea sitä miestä kohtaan, joka oli -vapauttanut hänet sekä äidin niistä huolista, jotka heitä alati -kalvoivat, ja joka oli valmistanut heille tämän pienen paratiisin -ikuiseksi elinsijaksi ja luultavasti oli saanut nähdä paljon vaivaa -sen takia ja samalla usein ajatellut heitä? - -Oliko hän säikähtänyt nähdessään kiusaajansa vievän kätensä takkinsa -alle asetta etsiäkseen ja oliko hän vaistomaisesti heittäytynyt -hyväntekijänsä rintaa vasten suojellakseen tätä hyökkäykseltä? - -Oliko hän kenties ajatellut itsekseen: Tämä laivankomissaario-raukka, -jonka äiti oli yhtä köyhä kuin minunkin, on itse sanonut, ettei -hänellä ole ketään koko maailmassa. Miksi en minä voisi olla hänelle -"jotakin"? Olisikohan hän tullut takaisin tälle yksinäiselle -saarelle, ellei joku side olisi vetänyt häntä tänne? Ja jos hän -kerran rakastaa minua, niin miksi en minä rakastaisi häntä? - -Ei, ei, tässä ei tarvita mitään selityksiä, ei mitään järkeilyä, ei -mitään anteeksipyyntöjä. -- Tässä on kysymys puhtaasta rakkaudesta. - -Ei Noëmi tiennyt miksi. Hän ei kysynyt syytä. Hän vain rakasti. - -Hän rakasti kyselemättä, oliko se Jumalan tai ihmisten mieleen, oliko -se hänelle iloksi vai suruksi. - -Hän ei pyytänyt onnen ja ylpeyden tunnetta, ei anonut saada olla -herransa valtiatar hopeakruunuin koristettu, kolmiyhteisen Jumalan -siunaama morsian -- hän vain rakasti. - -Hän ei valmistunut puolustautumaan maailman ja tuomarien silmissä; -hän ei aikonut nöyrästi, pää painuksissa pyytää anteeksi; hän ei -anonut miehen suojaa, maailman anteeksiantoa eikä Jumalan armahdusta --- hän vain rakasti. - -Sellainen oli Noëmi. - -Noëmi parka! Kuinka paljon sinä oletkaan kärsivä senvuoksi! - -... Mikael oli ensimäisen kerran eläissään kuullut, että toinen -ihminen sanoi rakastavansa häntä -- rakastavansa häntä köyhänä -laivakomissaariona, joka oli toisen ihmisen palveluksessa, -rakastavansa häntä ilman itsekkyyttä, vain hänen itsensä takia. - -Ihmeellinen lämpö virtasi hänen sisimpäänsä, sama lämpö, joka -ylösnousemuksen päivänä herättää kuolleet ikuisesta levostaan. - -Arkana ja väristen hän laski kätensä tytön olkapäälle, painoi häntä -vielä kerran povelleen ja kysyi matalalla, kuiskaavalla äänellä: - -"Onko se ihan totta?" - -Tyttö kohotti hiukan päätään, joka lepäsi hänen rinnallaan, ja -nyökkäsi hänelle: "On, se on ihan totta!" - -Mikael katsahti Tereseen. - -Tämä astui heidän luokseen, laski kätensä Noëmin pään päälle -ikäänkuin sanoakseen: "No, rakasta sitten häntä!" - -Se oli pitkä, mykkä, juhlallinen hetki, jolloin kukin voi kuulla -toisensa sydämen sykähdykset. - -Terese ensiksi katkaisi äänettömyyden. "Jospa tietäisitte, miten -monta kyyneltä tyttönen on tähtenne vuodattanut! Olisittepa nähnyt, -kuinka hän joka päivä nousi vuoren huipulle ja tuntikausia katseli -vetten yli siihen suuntaan, johon te hävisitte hänen silmistään! -Olisittepa kuullut hänen unissaan kuiskailevan teidän nimeänne!" - -Noëmi teki kädellään torjuvan liikkeen, ikäänkuin ehkäistäkseen -äitiään enempää ilmaisemasta. - -Mutta Mikael puristi tyttöä lujemmin syliinsä. - -Kas tässä kerrankin olento, ainoa koko maailmassa, joka saattoi -rakastaa häntä, joka rakasti "kultamiestä" itseään eikä vain hänen -rahojaan! - -Hänestä tuntui kuin hän olisi harhaillut maanpaossa koko ajan, jonka -oli elänyt muualla, ja kuin olisi hän nyt nähnyt edessään uudet maat -ja uudet taivaat ja niissä uuden elämän. - -Hän kumartui suutelemaan tyttöä otsalle, ja tunsi hänen sydämensä -sykkivän omaansa vasten. - -Ja kaikkialla hänen ympärillään paisuivat kukkien ummut, tuoksuivat -lehdot kukkineen, surisivat mehiläiset ja lauloivat linnut, jotka -kaikki julistivat: Sinun tulee rakastaa! - -Mykkä, itseensä vaipunut ilo ajoi heidät vapaan taivaan alle. -Täälläkin he kulkivat käsivarret kiedottuina toistensa ympäri ja -katsellessaan toisiaan silmiin he ajattelivat: "Miten ihmeellistä! -Sinun silmäsihän ovat aivan samanväriset kuin minun!" - -Ja jos hehkuva taivas ja sulotuoksuja huokuva maa olivat -liittoutuneet heitä lumoamaan, niin täydensi heidän oma sieluntilansa -tätä lumousta. Kun lapsi, joka ei milloinkaan ole rakastanut, ja -mies, jota ei milloinkaan ole rakastettu, kohtaavat toisensa, miten -heidän silloin käy? - -Päivä kallistui ehtooseen, mutta vielä he eivät olleet kyllin -hekumoineet lumotusta ihastuksestaan. - -Ilta laskeutui seudun yli, kuu nousi taivaalle, Noëmi vei Mikaelin -kallion kielekkeelle, josta hän kerran kyynelsilmin oli nähnyt hänen -poistuvan. - -Timar istuutui tuoksuvien lavendelipensaiden keskeen. Noëmi istuutui -hänen viereensä, nojasi kultakutrisen päänsä hänen käsivarteensa ja -käänsi eloisat, sielukkaat kasvonsa taivasta kohti. - -Terese seisoi heidän takanaan ja katseli heitä hymyten. Kuun hopea -hohti yötaivaan tummalta taustalta. - -Ja viettelevä taivaan haamu puhui näin: - -"Katso, tämä aarre on kokonaan sinun. Sinä olet sen keksinyt ja -löytänyt. Se on vapaasta tahdostaan jättäytynyt huostaasi. Se on -siis sinun. Sinä olit jo ennen saavuttanut kaiken, vain rakkaus -sinulta puuttui. Nyt olet saavuttanut senkin. Ota ja nauti malja -pohjaan saakka, se malja, jonka taivas on sinulle suonut! -- Sinusta -on tuleva uusi ihminen! -- Mies, jota nainen rakastaa, muuttuu -puolijumalaksi! -- Sinä olet onnellinen! -- Sinua rakastetaan!" - -... Mutta sisäinen ääni kuiskasi hänelle: - -"Sinä olet varas!" - - * * * * * - -Ensimäinen suudelma oli avannut Mikaelille uuden maailman. - -Nuoruuden unelmat, romanttiset taipumukset, jotka olivat seuranneet -häntä pitkien matkojen yksinäisyyteen, olivat jälleen heränneet -henkiin. Tämä haaveilu ja romanttisuus, jonka liikemiehen, -etuilevan kauppiaan jokapäiväiset huolet ja kuivat laskelmat olivat -tukahuttaneet, olivat ennen saaneet hänet unelmoimaan paratiisista, -missä hän löytäisi kaihoamansa onnen; mutta saavuttaessaan -päämääränsä hän näki tämän paratiisin puiden kimmeltävän huurretta -eikä loistavan kukkien peitossa. Kylmänä, kuivana, käsittämättömänä -hän harhaili ilman päämäärää. Silloin johdatti sattuma hänet -erämaassa kosteikon partaalle ja tässä kosteikossa hän löysi sen, -mitä oli turhaan etsinyt maailmasta: häntä rakastavan sydämen. - -Ihmeellinen muutos tapahtui hänessä. Ensimmäinen tunne, joka hänet -valtasi, oli salainen väristys, onnen pelko, Onko hänen syöstävä -siihen vai paettava? Seuraako tätä onnea siunaus vai kirous? Tuoko se -muassaan elämän vai kuoleman? Mitä tulee sen perästä? Mitä sitten on -tapahtuva? Mikä on se jumaluus, joka antaa vastauksen kaikkiin näihin -kysymyksiin? Vastauksen saa kukka, joka avaa umpunsa, perhonen, joka -levittää siipensä, lintu, joka rakentaa pesänsä, mutta ei ihminen, -joka kysyy: "Onko oleva minulle onneksi vai turmioksi, jos seuraan -sydämeni ääntä?" - -Ja hän kuunteli nyt sydämensä sykintää. Ja se sanoi hänelle: -"Katsahda häntä silmiin! Eihän toki ole syntiä hurmautua katseesta!" - -Mutta tämä hurmio kestää niin kauan. Kun kaksi ihmistä katsoo -toisiaan tuolla tavoin silmiin, tarttuu toisen sielu toisen silmiin -ja näin he vaihtavat sieluja. - -Mikael unohtikin koko maailman katsoessaan tyttöä silmiin; niissä -hänelle avautui uusi maailma täynnä viettelyksiä, hurmausta ja -maallista autuutta. - -Tämä hurmaava aavistus pyörrytti häntä. - -Aina hänen nuoruudestaan asti ei yksikään ollut rakastanut häntä. -Kerran hän oli rohjennut toivoa rakkauden onnea; vaivojen ja -vastuksien läpi hän oli pyrkinyt siihen ja hänen luullessaan olevansa -päämäärässään sortui hänen toivomansa onni tuhkaläjäksi. - -Ja täällä hänelle sanotaan avoimesti, että häntä rakastetaan. Kaikki -puhuu hänelle samaa, puiden kukat, jotka putoilevat hänen päänsä -päälle, eläimet, jotka nuolevat hänen kättään, huulet, jotka kertovat -sydämen salaisuuksia, punastuminen ja katseet, jotka ilmaisevat -enemmän kuin suu. - -Hänkin, jonka piti huolellisesti säilyttää ja kätkeä salaisuus, -rakastavan tytön äiti, hänkin ilmaisee nyt salaisuuden. - -"Hän rakastaa, hän rakastaa niin suuresti, että hän voi kuolla siitä." - -... Ei, ei, niin ei saa käydä... Timar eli saarella sellaisen -päivän, joka vastaa ijäisyyttä -- äärettömien tunteiden päivän. Se -päivä oli itsensä unhottamista ja hereilläolon unelmia, silloin -kaikki unelmien kaiho oli todellisuutena edessä. - -Mutta viettäessään saarella kolmatta yötä ja palatessaan onnellisen, -haaveellisen yhdessäolon jälkeen kuun valaisemasta lumotusta -maailmasta takaisin yksinäiseen, pimeään makuuhuoneeseensa, silloin -vaati hänen sisäinen syyttäjänsä tilinteolle. Se syyttäjä ei antanut -uuvuttaa itseään uneen eikä vaimentaa ääntään kuulumasta. - -"Mitä sinä täällä teet? Tiedätkö, mitä nyt teet? Sinä teet itsesi -syypääksi varkauteen, murhapolttoon ja murhaan. Tämä naisparka on -ajettu pois maailmasta ja hänet on ryöstetty köyhäksi; hänet on -sylilapsen kera ajettu maanpakoon asumattomalle saarelle; hänen -nuori puolisonsa on heitetty itsemurhaajan hautaan, hänestä on tehty -ihmisvihaaja ja jumalankieltäjä. Ja nyt sinä hiivit hänen suosioonsa, -riistät hänen ainoan, kalleimman aarteensa ja saatat kuolemaa, surua -ja häpeätä onnettoman viimeiseenkin turvapaikkaan. Sinä olet huonompi -kaikkia muita, jotka rikkipoljetun käärmeen kirousta noudattaen -harhailevat ympäri maailmaa, kunnes kirous kohtaa heidät. Sinä -murhaat täällä sielun rauhan. Sinä varastat viattoman sydämen ja -jätät omasi sijaan. Sinä olet hullu tai olet siksi tulossa. Pakene -täältä!" - -Takaa-ajajan ääni ei sallinut hänen nukahtaa. Hän ei saanut rauhaa -koko yönä. Aamunsarastus tapasi hänet jo ulkona puiden alla. - -Hänen päätöksensä oli tehty. Hän halusi pois täältä -- eikä aikonut -palata pitkiin aikoihin. Ei ennen kuin hänkin olisi unohtanut -eläneensä täällä kokonaista kolme päivää siinä luulossa, että hänen -oli sallittu olla onnellinen. - -Kun aurinko nousi oli hän jo kiertänyt koko saaren ja palatessaan -aamukävelyltään hän löysi Terese-rouvan ja hänen tyttärensä -kattamassa aamiaispöytää. "Minun on tänään lähdettävä", sanoi Mikael -Tereselle. - -"Niinkö pian!" kuiskasi Noëmi. - -"Hänellä on paljon tekemistä", lausui Terese tyttärelleen. - -"Minun täytyy mennä takaisin laivoille", lisäsi Mikael. - -Tämä oli luonnollista. Laivankomissaario on vain palvelija, jonka on -hoidettava tehtäviään ja joka ei voi hallita vapaasti aikaansa, josta -työnantaja maksaa hänelle. - -Häntä ei myöskään kehoitettu jäämään. Olihan päivänselvää, että hän -jo nyt läksi; tuleehan hän takaisin ja olihan aikaa kyllin odottaa -häntä vuosi ja kaksikin -- aina kuolinhetkeen, aina ijäisyyteen asti. - -Mutta Noëmi ei koskenut maitolasiinsa, hän ei olisi voinut nielaista -pisaraakaan. - -Häntä ei tahdottu, kuten sanottu, pidättää. Hänellä oli liikeasioita, -joita hänen oli toimitettava. - -Terese itse antoi hänelle pyssyn ja metsästyslaukun, jotka hän oli -tullessaan antanut pois. - -"Onko pyssy ladattu?" kysyi ajatteleva äiti. - -"Ei", vastasi Mikael. - -"Silloin olisi viisasta ladata se ja lisäksi karkeilla hauleilla", -neuvoi Terese. "Toisen rannan metsä ei ole turvallinen; siellä on -susia ja kenties vieläkin vaarallisempia eläimiä." - -Eikä hän jättänyt Mikaelia rauhaan, ennenkuin kivääri oli ladattu, -hän itse pani ruudin siihen; takaaladattavaa kivääriä ei silloin -vielä tunnettu. - -Sitten sanoi Terese Noëmille: - -"Kanna sinä pyssyä, ettei Almira heittäydy sen päälle. Mene -saattamaan häntä veneeseen." - -Hän kehoitti vielä tyttöä menemään veneen luo! - -Itse ei hän tullut mukaan, hän salli heidän mennä kahden. - -Timar kulki vaiti Noëmin rinnalla; tytön käsi lepäsi hänen kädessään. - -Kerran Noëmi pysähtyi äkkiä. Mikaelkin seisahtui ja katsoi häntä -silmiin. - -"Tahdoitko sanoa minulle jotakin?" - -Tyttö mietti kauan; viimein hän sanoi: - -"En mitään!" - -Timar oli jo oppinut lukemaan Noëmin silmistä. Hän arvasi tämän -ajatukset. Tyttö oli aikonut kysyä häneltä: - -"Sano minulle, miten valkokasvoisen tytön on käynyt, hänen, joka -kerran oli kanssasi tällä saarella ja jonka nimi oli Timea?" - -Mutta hän ei sanonutkaan mitään, vaan kulki hiljaa eteenpäin pitäen -Mikaelia kädestä. - -Kun heidän viimein oli sanominen toisilleen jäähyväiset, tunsi Mikael -sydämensä raskaaksi. - -Noëmi kuiskasi antaessaan hänelle pyssyn: - -"Olkaa varuillanne, ettei onnettomuus teitä kohtaisi." - -Ja puristaessaan Mikaelin kättä katsoi tyttö häntä vielä kerran -silmiin noilla taivaansinisillä silmillään, jotka magneetin tavoin -vangitsivat hänen sielunsa ja kysyi suloisella, rukoilevalla äänellä: - -"Tuletteko takaisin?" - -Mikael huumaantui tästä äänestä. - -Hän painoi lasta rintaansa vasten ja kuiskasi: - -"Miksi et sano: 'Tuletko sinä takaisin'? Miksi et sano minulle: -'sinä'?" - -Tyttö loi silmänsä alas ja pudisti hiljaa päätään. - -"Sano: 'sinä'", pyysi Mikael taas. - -Tyttö kätki kasvonsa hänen rintansa suojaan ja oli vaiti. - -"Siis sinä et voi tai et tahdo sanoa minulle: 'sinä'. Yksi ainoa -sana. Etkö voi sanoa sitä? Pelkäätkö sitä?" - -Tyttö peitti kasvonsa käsillään ja pysyi yhä vaiti. - -"Noëmi, pyydän, sano vain tämä pieni sana ja teet minut onnelliseksi. -Älä pelkää lausua sitä. Älä anna minun lähteä näin." - -Tyttö pudisti hiljaa päätään; hän ei saanut sanotuksi tuota sanaa. - -"Hyvästi siis, _te_ kallis Noëmi!" soperteli Mikael hypähtäen -veneeseen. Kaislikko kätki pian saaren hänen silmiltään, mutta niin -kauan kuin hän saattoi erottaa viidakkoa, näki hän tytön seisovan -siellä katsellen hänen jälkeensä, surullisena seisoen akaasiapuuta -vasten, pää käsiin nojaten; mutta "sinä" sanaa ei hän kuitenkaan -huutanut hänen jälkeensä. - - - - -Toinen luku. - -UUSI MAAILMA, JATKOA - - -Tultuaan toiselle rannalle jätti Mikael veneen erään kalastajan -huostaan siihen asti kuin hän palaisi. - -Mutta palaisiko hän? - -Hän aikoi jalan käydä sille majalle, minne Fabula, huolehtiakseen -hänen laivojensa kuljettamisesta, oli asettunut asumaan. Vastavirtaan -soutaminen on vaivalloista ja Timar ei sillä hetkellä ollut suinkaan -voimisteluharjoituksiin halukas. - -Hänen sielussaan kohisi vielä voimakkaampi virta kuin se olikaan, -jota vastaan hänen oli taisteltava koko voimallaan. - -Seutu, jonka kautta hänen oli kulkeminen, oli niitä laajoja -virran kasvattamia maa-aloja, joita alisen Tonavan varsilla -tavataan niin runsaasti. Oikullinen virta puhkaisee siellä täällä -sulun ja muuttaa siten suuntaansa. Vuodesta vuoteen se sieppaa -maakaistaleen toiselta rannalta ja liittää sen toiseen. Siten -muodostuneella alueella kasvaa maan mukana kulkeutuneista puista -uusi metsikkö, joten poppeleista, joiden latvat porrasmaisesti -kohoavat toistensa yläpuolelle, selvästi saattaa nähdä jokaisen uuden -vuosittaismuodostuman. - -Tämän tiheän, villinä kasvavan metsän lävitse kulkee sikin sokin -polkuja. Ne ovat kalastajien ja kaislanniittäjien teitä. Siellä -täällä tapaa hyljätyn mökkipahasen, katto kallellaan, lengallaan, -seinät köynnöskasvien peitossa. Sellainen mökki voi olla metsästäjän -asunto, ryövärin piilopaikka tahi susiemon ja hänen pentujensa -pesäpaikka. - -Ajatuksiinsa vaipuneena asteli Timar hiljakseen tämän erämaan -lävitse. Pyssy riippui hänen olallaan. - -... Tänne sinä et voi, etkä saa enää palata, -- sanoi hän itsekseen. -Jos jo on vaikeata hoitaa _yhtä_ valhetta, kuinka sitten voisi -kahta ehkäistä ilmi tulemasta. Kahta vastakkaista valhetta! Tule -toki järkiisi! Sinä et enää ole lapsi, jonka kanssa intohimot -leikittelevät. Ja kenties ei tunteesi ole edes intohimoa. Kenties -se on vain ohimenevä ihastus tahi -- mikä vielä pahempaa -- -vain turhamaisuutta. Sydäntäsi hivelee tieto, että nuori tyttö, -kieltäytyessään nuoren, kauniin miehen kosinnasta, heittäytyy -itsestään sinun syliisi sanoen: "Minä rakastan sinua." Tukahuta -turhamaisuutesi! Tyttö ei saata rakastaa tätä nuorta miestä, syystä -että hän on huono mies; sinua hän jumaloi, koska luulee sinua -puolijumalaksi. Mutta jos hän tietäisi, mitä sinä tiedät, jos hän -tietäisi sinutkin petturiksi, vain tuota toista onnellisemmaksi -petturiksi, rakastaisikohan hän silloin sinua? - -... Ja jos hän todella olisi kuolettavasti rakastunut sinuun, -millaista olisi sinun, millaista hänen elämänsä, jos ottaisit vastaan -hänen rakkautensa? Silloin sinä olisit erottamattomasti yhdistetty -Noëmiin. Silloin on sinun viettäminen kaksoiselämää, joista kumpikin -on valheellista. Tahdotko sitoa kohtalosi kahtaalle? Niin pian kuin -jätät toisen tai toisen, seuraa levottomuus sinua. Toisaalla sinä -olet vapiseva rakkautesi, toisaalla kunniasi vuoksi. - -... Vaimosi ei sinua rakasta, mutta on sinulle uskollinen kuin -kulta. Sinä kärsit, mutta eikö Timeakin kärsi? Ja teidän molempien -kärsimykset eivät ole hänen syytään, vaan yksinomaan sinun. Sinä olet -varastanut hänen aarteensa ja sen jälkeen hänen vapautensa; tahdotko -nyt varastaa häneltä uskollisuutesikin, jonka olet antanut hänelle -lunnaaksi? - -... Hän ei luultavasti milloinkaan ole saava kuulla mitään, eikä asia -niin ollen ole tuottava hänelle mitään tuskaa. Sinä olet näihinkin -saakka viettänyt aikasi poissa kotoa. Kauppiaan on liikeasioissaan -vaellettava kaukaisissa maissa, toisissa maanosissa. Keväästä -syksyyn saatat olla täällä, ilman että kukaan kiinnittää huomiota -poissaoloosi. Ja jos joku sinulta kysyy, missä olet ollut, vastaat -vain: Virkamatkoilla. - -... Mutta miten on tytön käyvä? - -... Noëmi ei olekaan sellainen kevytmielinen letukka, joka voitaisiin -tänään uhrata himojen tyydytykseen ja jolle huomenna kyllästyttyä -annetaan palkkioksi suuri summa ja joka sitten kyllä etsii lohdutusta -muualta. Hänen isänsäkin on kuollut tekemällä itsemurhan. Tällä -sydämellä ei käy leikkiminen. - -... Ja jos se siunaus, jota rakastava pariskunta rukoilee Jumalalta, -lankeaisi osaksesi siellä, missä et ole sitä anonutkaan. Miten -on silloin käyvä vaimosi, miten perheesi, jolla ei _ihmislakien_ -mukaisesti ole mitään oikeuksia sinuun, yhtävähän kuin sinulla heihin? - -... Noëmi ei olekkaan tavallinen tyttö, joka antaisi leikitellä -kanssaan mielin määrin. Hän ottaa sydämesi kokonaan itselleen ja -antaa omansa sinulle sijaan. Kuinka sinä saatat ottaa päällesi -sellaisen vastuun? Kuinka tahtoisit auttaa häntä siitä kurjuudesta, -johon syökset hänet? - -... Tahdotko öisiin unelmiisi manata _lapsensurmaajan_ tai -itsemurhaajan kuvan? - -... Ja sitäpaitsi on olemassa vieläkin yksi este. Kuinka saisit sen -pois tieltä? Se on hylätty kosija! Tästä viekkaasta seikkailijasta ei -uusi ilkityö ole minkäänarvoinen; hän kykenee kaikkeen ja on vainoava -sinua vaikka toiseen maanosaan asti, hän on sulkeva tiesi, jos -aiot ottaa askeleenkaan eteenpäin elämäsi polulla, hän on vainoava -tietoonsa salaisuutesi ja kiusaava sinua ikäsi kaiken. Hänestä et -ole pääsevä eroon millään hinnalla, et edes suurimmilla uhreilla. -Hän on vihassaan oleva sitkeämpi vainooja kuin on rakkaudessaan se -nainen, joka alttarilla on vannonut uskollisuutta sinulle. Kuinka -sinä hänestä vapaudut? Joko hän surmaa sinut tai sinä hänet. Ihana -sukulaisuus, joka päättyy mestauslavalla! Ja sinä, onnenpoika, -jota kaikki kunnioittavat ja osoittavat hyveen esimerkkinä, -hyväntekeväisyyden saarnaajana, sinä asetut asemaan, jossa saat aina -olla valmiina joutumaan esille rikosjutussa. - -Timar otti hatun päästään ja kuivasi hikeä otsaltaan. Leuto -kevättuuli viilensi vienosti hänen polttavia ohimoitaan. - -Hän koetti puolustautua raskaita syytöksiä vastaan. - -... Enkö minä siis milloinkaan saisi iloita olemassaolostani? -Neljänkymmenen vuoden aikana minä en ole muuta tehnyt kuin noussut -aikaisin ylös, mennyt myöhään nukkumaan ja koko päivän ponnistanut -... minkä vuoksi? Että toisten olisi hyvä, mutta ei minun. - -... Miksi minä olen onneton omassa kodissani? - -... Enkö minä mennyt valittuani vastaan hehkuvasti rakastaen? Enkö -minä jumaloinut vaimoani? Eikö hänen kylmyytensä saattanut minua -epätoivoiseksi? Hän ei minua rakasta! - -... Olenko minä anastanut hänen omaisuutensa? Se ei ole totta. Minä -olen pelastanut sen hänelle. Jos minä löytäessäni olisin antanut sen -hänen holhoojalleen, niin tämä olisi hävittänyt kaiken ja nyt hänen -olisi käytävä kerjuulla. Mutta nyt hän sitävastoin omistaa kaiken, -mikä kuului hänelle. Itselleni en ole pidättänyt mitään muuta kuin ne -vaatteet, jotka ovat ylläni. Minäkö olisin varas? - -Noëmi rakastaa minua. Sitä asiaa ei nyt voi enää auttaa. Hän on -rakastanut minua jo ensi näkemästä asti. - -... Onko hän oleva onnellinen, jollen minä palaa hänen luokseen? - -... Enkö minä häntä surmaa, jos väistän häntä? Enkö pakota häntä -itsemurhaan, jollen milloinkaan palaa takaisin? - -Tällä saarella, joka on etäällä maailmasta, eivät yhteiskunnalliset -ja kirkolliset lait merkitse mitään; siellä on vain tosi, puhdas -luonnontunne vallalla. Eikö siis siellä asu todellinen onni, joka on -paennut hullua maailmaa? - -... Ja mitä voisi tuo pojanhupakko, joka tunkeutuu väliimme, tehdä -minulle? Hän tarvitsee vain rahaa, eikä sitä minulta puutu. Minä -maksan hänelle ja hän on jättävä minut rauhaan. Miksi minä häntä -pelkäisin? - -Kevättuuli suhisi nuorten poppelien oksissa. - -Tässä polku teki mutkan ja siinä oli risumaja, jonka sisäänkäytävä -oli karhunmarjapensaiden peitossa. - -Timar kuivasi hien otsaltaan ja pani hatun päähänsä. - -Hänen sovittava henkensä puhui taas: - -... Onhan totta, ettei sinulla ole mitään koko maailmassa, joka -ilahuttaisi sydäntäsi. Elämäsi on yksinäistä ja hyljättyä, mutta -levollista, Illalla levolle laskeutuessasi ajattelet: "Taaskin on -yksi iloton päivä mennyt" -- mutta sinä ajattelet myös: "Minä saatan -rauhassa mennä levolle, minä en ole rikkonut ketään vastaan, eikä -mikään rikos paina mieltäni." Uhraisitko tämän omantunnonrauhan -ilosta, jotka vievät unesi? - -Tähän vastasi vastustava henki: - -... Mutta ken voi sanoa synniksi rakkautta ja hyveeksi kärsimystä? -Ken on nähnyt ne kaksi enkeliä, joista toinen, Jumalan oikealla -kädellä istuen, kirjoittaa muistiin niiden nimet, jotka kärsivät ja -kieltäytyvät, sillä aikaa kuin toinen kirjoittaa mustaan kirjaan -niiden nimet, jotka rakastavat eivätkä halveksi maallista autuutta? - -Hänen näin mietiskellessään paukahti kaksi laukausta aivan hänen -läheisyydessään ja hänen päänsä päällä vingahti kahden luodin kaamea -ääni, joka muistuttaa ampiaisen surinaa tai kuolinharpun säveltä. -Kahden luodin lävistämänä putosi Mikaelin hattu pensaikkoon. - -Molemmat laukaukset tulivat rappeutuneesta mökistä. Ensi -silmänräpäyksessä lamautuivat Mikaelin jäsenet kauhusta; nämä kaksi -laukausta olivat tulleet ikäänkuin vastaukseksi hänen suloisiin -ajatuksiinsa. Hänen ruumiinsa läpi kulki väristys. Mutta seuraavassa -silmänräpäyksessä tukahutti kauhistuksen tunteen esiinpursuva raivo. -Hän tempaisi kiväärin olaltaan, jännitti molemmat hanat ja syöksyi -raivokkaana majaa kohti, jonka aukoista äsken laukaistujen laukausten -savu vielä tuprusi. - -Hänen pyssynpiippunsa edessä seisoi vapiseva mies: Teodor Kristyan. -Tyhjäksi ammuttu kaksoispistooli oli vielä hänen kädessään; hän piti -sitä nyt edessään ikäänkuin puolustaakseen kasvojaan ja vapisi koko -ruumiissaan. - -"Vai niin, sinäkö se oletkin!" huusi Mikael. - -"Armoa!" soperteli vapiseva olento, heitti aseen luotaan ja rukoillen -ojensi molemmat kätensä Mikaelia kohti. Hänen polvensa löivät yhteen, -ja hän saattoi tuskin pysyä jaloillaan. Hänen kasvonsa olivat -kuolonkalpeat, hänen silmänsä kiillottomat; hän oli enemmän kuollut -kuin elävä. - -Timar sai nyt takaisin itsehillitsemiskyvyn. Kauhistus ja raivo -haihtuivat. Hän antoi kohotetun pyssynsä vaipua. - -"Tule lähemmä!" hän sanoi levollisesti salamurhaajalle. - -"En uskalla", sammalsi tämä painautuen risuseinää vasten; "te -surmaatte minut." - -"Älä pelkää, en minä tahdo henkeäsi. Kas niin" -- hän laukaisi -pyssynsä ilmaan -- "nyt olen minäkin aseeton, eikä sinulla enää ole -syytä pelätä henkeäsi." - -Teodor hoippuroi ulos majasta. - -"Sinä tahdoit tappaa minut", sanoi Mikael. "Onneton! Säälin sinua." - -Nuori rikollinen ei uskaltanut katsoa häneen. - -"Teodor Kristyan! Sinä olet vielä nuori ja olit kuitenkin vähällä -tulla murhaajaksi! Se ei sinulle onnistunut. Tutki itseäsi! Sinä -et ole häijyluontoinen; toiset ovat myrkyttäneet sielusi. Minä -tunnen sinun elämäsi tarinan, minä annan sinulle anteeksi. Sinulla -on hyviä taipumuksia, mutta sinä käytät niitä väärin. Sinä olet -tyhjäntoimittaja, mies, joka petät koko maailmaa. Saattaako sinua -miellyttää sellainen elämä? Mahdotonta! Alota uutta. Tahdotko, -että hankin sinulle paikan, jossa voit saada koetella kykyäsi ja -rehellisesti ansaita leipäsi? Minulla on useita suhteita; Voin ja -tahdon hankkia sinulle toimen. Tuossa käteni!" - -Murhaaja heittäytyi polvilleen sen ihmisen eteen, jonka hengen hän -oli tahtonut ottaa, tarttui hänen ojennettuun käteensä molemmin käsin -ja peitti sen suudelmillaan, koko ajan kiihkeästi nyyhkyttäen. - -"Oi, herrani, te olette ensimmäinen ihminen, joka puhuttelette -minua noin. Sallikaa minun laskeutua polvilleni edessänne. Aina -poika-ajoistani asti on minua ajettu kuin koiraa ovelta ovelle; minun -on täytynyt varastaa, peijata ja petkuttaa itselleni jok'ikinen -suupala. Ei kukaan ole minulle kättään ojentanut, lukuunottamatta -erästä, joka oli minuakin huonompi ja joka johdatti minut väärälle -tielle. Minä olen viettänyt häpeällistä, kurjaa elämää, joka on ollut -täynnä petosta ja kavaluutta ja minun täytyy vapista jokaisen tutun -ihmisen edessä, jonka kohtaan. Ja nyt te ojennatte minulle kätenne, -te, jota minä rosvon tavoin olen väijynyt monet päivät, te tahdotte -pelastaa minun henkeni. Antakaa minun maata jalkojenne juuressa -kuuntelemassa käskyjänne." - -"Nouse ylös! Minä en rakasta haikeita tunnenäytelmiä. Miehen -kyyneleet herättävät minussa aina epäluuloa." - -"Olette oikeassa", sanoi Teodor Kristyan, "ja etenkin tällaisen -kuuluisan näyttelijän näyttelemänä, joka heti on purskahtanut itkuun, -kun joku on sanonut: 'he, tuossa ropo, itkeppä hiukkasen.' Minua ei -nytkään uskota, kun todella itken. Minä tukahutan kyllä kyyneleeni." - -"Ja sitäkin paremmin, koska aikomukseni ei suinkaan ole pitää teille -siveyssaarnaa, vaan ainoastaan puhua sangen kuivasta asiasta. Te -mainitsitte tässä taannoin suhteistanne Scaramelliin ja matkasta -Brasiliaan." - -"Se oli kaikki valhetta." - -"Niin arvelinkin. Te ette siis ole missään suhteissa Scaramelliin?" - -"Olen ennen ollut, mutta en ole enää." - -"Oletteko paennut, vai onko teidät ajettu pois?" - -"Paennut." - -"Teille uskottuine rahoinenne?" - -"Kolme tai neljäsataa guldenia mukanani." - -"Sanokaamme niitä olleen viisisataa. Eikö teillä olisi halua itse -viedä niitä takaisin? Minä olen liikeasioissa mainitun kauppahuoneen -kanssa." - -"Minä en mielelläni jäisi sinne." - -"Miten on laita Brasilian-matkan?" - -"Siinä kertomuksessa ei ole ainoatakaan totuuden sanaa; sieltä ei -saada mitään laivanrakennuspuita." - -"Kaikkein vähimmin sellaisia, joita mainitsitte. Joukossahan oli -väripuitakin." - -Teodor hymyili. - -"Tosiasia on se, että aioin myydä saaren puut eräälle -kalkinpolttajalle, saadakseni hiukan rahaa. Terese arvasi heti oikeat -aikeeni." - -"Te ette siis tulleet hänen luokseen rakkaudesta Noëmiin?" - -"Ei, minulla on vaimoja joka maassa, missä olen matkustellut." - -"Hm! -- Minä tiedän sangen edullisen toimen teille Brasiliassa, -asiamiehenpaikan eräässä uudessa liikkeessä. Siinä vaaditaan unkarin, -saksan, italian, englannin ja espanjan kielten taitoa." - -"Minä puhun ja kirjoitan kaikkia näitä kieliä." - -"Tiedän sen, ja senlisäksi vielä kreikan, turkin, puolan ja venäjän -kieltä. Te olette nerokas ihminen. Minä hankin siis teille tämän -toimen, jossa voitte käyttää kykyänne rehellisellä tavalla. Virassa -on kolmentuhannen dollarin vuositulot ja sitäpaitsi määrätty -prosentti liikkeen voitosta. Teistä itsestänne riippuu, kuinka suuri -se on oleva." - -Teodor ei tiennyt, tuliko hänen uskoa omia korviaan. Mutta hän oli -niin tottunut näyttelemään, että hän nyt tuntiessaan todellista -kiitollisuutta, ei uskaltanut osoittaa sitä, pelosta, että se taas -käsitettäisiin näyttelemiseksi. - -"Tarkoitatteko totta, herra?" - -"Mitä syytä minulla olisi laskea leikkiä tässä, tällä hetkellä ja -teidän kanssanne? Te olette uhannut elämääni -- minun on saatava -varmuus siitä, että ette sitä, enää tee. Omatuntoni estää minut -raivaamasta teitä tieltäni. Minun on siis oman turvallisuuteni tähden -koetettava tehdä teistä hyvä ihminen. Kun te olette onnellisessa -asemassa, ei minun tarvitse enää pelätä teitä. Nyt kaiketi käsitätte -menettelytapani. Ottakaa tässä lompakkoni todisteeksi siitä, -että tarjoukseni on rehellisellä mielellä tehty. Siitä löydätte -tarvittavat matkarahat Triestiin ja todennäköisesti niin paljon, kuin -olette velkaa Scaramellille. Triestissä tapaatte edellänne kirjeen, -joka antaa lähempiä tietoja. Ja nyt menemme toinen oikealle, toinen -vasemmalle." - -Teodorin käsi vapisi ottaessaan ojennetun lompakon. - -Mikael otti maasta läpiammutun lakkinsa. - -"Ja nyt saatte itse arvostella kahta laukaustanne, miten haluatte. -Jos ne olivat salamurhaajan, niin on teillä kyllin syytä välttää -kohtaamasta minua sellaisella paikalla, missä laki on voimassa. -- -Jos taasen ne olivat loukkaantuneen ritarin, niin tietäkää, että ensi -kerralla on minun vuoroni ampua..." - -Teodor Kristyan paljasti rintansa huudahtaen intohimoisesti: - -"Ampukaa minut, jos vielä kerran astun silmäinne eteen! Ampukaa minut -kuoliaaksi kuin hullun koiran!" - -Hän otti maasta laukaistun pistoolinsa ja painoi sen Timarin käteen. - -"Ampukaa minut omalla pistoolillani, jos minut vielä joskus -kohtaatte! Älkää silloin kyselkö, älkää puhuko mitään, ampukaa vaan!" - -Eikä hän hellittänyt, ennenkuin Mikael oli ottanut pistoolin ja -pistänyt sen metsästyslaukkuunsa. - -"Jääkää hyvästi!" sanoi Timar ja läksi. - -Teodor seisoi hetkisen seuraten häntä silmillään. Vihdoin hän juoksi -hänen jälkeensä pidättäen häntä. - -"Herrani, vielä sananen! Te olette tehnyt minusta uuden ihmisen. --- Sallikaa minun kirjoittaessani teille alkaa sanoilla: 'Isäni!' -Näihin sanoihin on mielestäni aina kätkeytynyt pelkoa ja inhoa, -antakaa niiden tästä lähtien tulla minulle luottavaisuuden ja onnen -lähteeksi. -- Isäni, isäni!" - -Teodor suuteli kiihkeästi Timarin kättä, syöksyi pois, heittäytyi -ensimmäisen pensaan taa, joka kätki hänet Mikaelin katseilta, kätki -kasvonsa ruohoon ja itki -- todellisia, rehellisiä kyyneleitä. - - * * * * * - -Pikku Noëmi parka seisoi kauan aikaa akaasiapuun alla, siinä missä -oli lausunut jäähyväiset Mikaelille. - -Terese, jonka mielestä tytär oli viipynyt liian kauan oli lähtenyt -etsimään ja istui nyt ruohikossa hänen vieressään. Jotakin tehdäkseen -hän oli ottanut esiin sukankutimensa. - -Äkkiä Noëmi kirkaisi: - -"Äiti, kuulitko? Kaksi laukausta toisella rannalla!" - -He kuuntelivat. Helteisessä ilmassa vallitsi syvä hiljaisuus. - -"Nyt taas kaksi laukausta! Äiti, mitä tämä merkitsee?" - -Terese yritti häntä rauhoittaa. - -"Ne ovat metsästäjiä, lapsi kulta." - -Mutta Noëmi kalpeni kuin akaasiankukka hänen päänsä päällä. Hän -painoi käsillään sydäntään, sopertaen: - -"Oi, ei, ei! Hän ei enää milloinkaan ole palaava takaisin!" - -Ja nyt häntä ahdisti, ettei hän ollut sanonut tuota pientä "sinä" -sanaa, jota hän niin lämpimästi oli häneltä pyytänyt. - - * * * * * - -"Mestari Fabula", sanoi Timar uskolliselle tarkastusmiehelleen, "tänä -vuonna emme vie viljaa Raabiin emmekä Komorniin." - -"Mitä me sitten sillä teemme?" - -"Me jauhatamme sen täällä. Minulla on maatilallani kaksi myllyä -ja sitäpaitsi vuokraamme kolmekymmentä Tonava-myllyä, jotka pian -suorittavat työn." - -"Mutta silloin on meidän myös perustettava äärettömän suuri -jauhomyymälä voidaksemme myydä niin paljon jauhoja." - -"Siitäkin olen pitävä huolen. Me kuljetamme jauhot säkeissä, pienillä -aluksilla vastavirtaa Karlsburgiin. Siellä me lastaamme säkit härkä -vaunuihin, viedäksemme ne sitten Triestiin. Triestissä on laivani jo -lähtövalmiina, viedäkseen tynnyreihin sullotut jauhot Brasiliaan." - -"Brasiliaanko?" huudahti Fabula ihmeissään. "Mutta sinne minä en -seuraakaan mukana!" - -"En aiokaan lähettää sinua sinne, mestari Fabula. Teidän toimeksenne -jää vain huolehtia siitä, mitä Triestissä on tehtävä, sekä -jauhatuksesta että sinne kuletuksesta. Minä annan jo tänäpäivänä -työnjohtajalle ja mylläreille käskyt, ja te saatte poissaollessani -johtaa asioita aivan kuin minä olisin itse mukana." - -"Kiitoksia paljon", sanoi Fabula pudistellen päätään herra -Levetinczyn poistuessa huoneesta. - -"Tässä taas yksi hänen hirveitä tyhmiä päähänpistojaan!" mutisi -hän itsekseen, tosin niin äänekkäästi, että toisetkin saattoivat -kuulla. "Miten kannattaisi lähettää jauhoja Unkarista Brasiliaan? -Niinkuin en minä tietäisi, missä Brasilia on! Mitä hyötyä minulla -sitten olisi ollut maantiedon lukemisesta hänen ylhäisyytensä -herra Onodyn johdolla? Brasilia, pääkaupunki Rio Janeiro; sieltä -viedään ulos pumpulia ja tupakkaa, sokeria ja kahvia; siellä on -mitä oivallisimpia timanttikaivoksia. Asukkaat ovat intiaaneja, -portugalilaisia, hollantilaisia, englantilaisia ja saksalaisia. Nyt -tahtoisin nähdä, milloin unkarilaisetkin tulevat näiden omituisten -ihmisten luetteloon. Ja lisäksi jauhoja myymään! Maahan, jossa on -kokonaisia metsiä, joiden runkojen sisältä saadaan jauhoja ja ryynejä -ja toisia, joiden oksilla kasvaa leipää. Ei tarvita muuta kuin poimia -sitä ja syödä. Ja sellaiseen maahan tarvittaisiin jauhoja muualta! -Ensinnäkin ne ummehtuvat ennen perille tuloaan. Toiseksi ei siellä -kukaan osta meidän jauhojamme. Kolmanneksi ei niistä rahoista, jotka -Brasiliasta saadaan, ikänä nähdä edes vilaustakaan. Kuinka niitä -tänne saataisiin? Sinne ei lähde ainoakaan viskaali eikä alituomari. -Lyhyesti sanoen, siinä taas ennen kuulumaton tyhmyys, joka kaikkien -hämmästykseksi on saava ihmeellisen onnellisen ratkaisun, kuten -kaikki muutkin tyhmyydet, joita herra Levetinczy on tehnyt, enkä minä -suinkaan epäile, etteivät jauholaivamme tule takaisin kultajauholla -lastattuina. Mutta siitä huolimatta on se mielestäni tyhmyys ja on -sellaisena pysyvä." - -Herra Fabula oli aivan oikeassa. Timarkin oli miltei samaa mieltä -kuin hän. - -Hän pani alttiiksi vähintäin satatuhatta guldenia tässä -jauholastauksessa. - -Tämä päähänpisto ei muutoin ollut syntynyt tänä päivänä. Hän oli -jo kauan hautonut mielessään ajatusta, että unkarilainen kauppias -voisi asettaa itselleen korkeamman päämäärän kuin oli viljalaivojen -kulettaminen ja viljasopimuskirjojen tekeminen; parhaassa tapauksessa -voi saavuttaa korkeiden virkamiesten suosion ja saada valtion -kustannuksella johdetuksi kanavia omalle alueelleen, vuokrata -valtiontiloja mitättömällä maksulla, lainata jalomielisesti rahaa -velkaisille tilanomistajille viidenkymmenen prosentin korkoa -vastaan ja tällä tavoin koota kurjan miljoonan toisensa jälkeen. -Eikö unkarilaisella kauppiaalla olisi mahdollisuuksia vapaampiin, -rohkeampiin toimenpiteisiin kuin ovat nämä poroporvarilliset toimet? -Eikö meidän olisi mahdollista saavuttaa arvossapidettyä asemaa -maailman markkinoilla niiden tuotteiden avulla, joissa teollisuutemme -kestäisi kilpailun muiden maiden kanssa? - -Jauhojen ulosvienti oli hänen vanha suunnitelmansa. Parantaakseen -vientimahdollisuuksia hän oli parantanut myllyjään ja rakennuttanut -suuren kauppalaivan Triestissä. Ainoa aihe päätökseen tekemiseen oli -kuitenkin Noëmi, ja kun Timar oli kohdannut Teodor Kristyanin, oli -päätös kypsynyt teoksi. - -Ulosvienti oli nyt hänelle sivuseikka. Pääasia oli saada puolet -maapalloa itsensä ja tuon ihmisen välille. - -Jokainen, joka näki, miten uupumatta Timar työskenteli viikkokausia, -miten hän riensi myllyltä toiselle ja sieltä taas takaisin -laivoilleen, miten hän, niiden tultua lähtövalmiiksi, kiirehti niiden -lähtöä, miten hän mieskohtaisesti valvoi joka kuljetusta -- jokainen, -joka näki sen, sanoi: - -"Hän on kauppamiehen ihanne. Tämä mies on määrättömän rikas, hänellä -on työnjohtajat, asia- ja toimitusmiehet ja kuitenkin hän itse valvoo -kaikkea pikku kauppiaan tavoin. Hän osaa hoitaa liikeasioita." - -(Jospa he olisivat tienneet, mitä tämä asia koski!) - -Kolmen viikon kuluttua oli unkarilaisilla jauhoilla lastattu laiva -lähtövalmiina. Laivan nimi oli "Pannonia." - -Se oli kaunis, kolmimastoinen pikapurjehtija. Fabulakin, joka oli -läsnä jauhojen lastauksessa, kiitteli sitä. - -Timar ei itse nähnyt laivaa. Hän ei edes matkustanut Triestiin -näkemään sen lähtöä. Näinä kolmena viikkona hän oleskeli alituisesti -Levetinczyssä tai Pancsovassa. Koko toimi kulki Scaramellin nimessä. -Timarilla oli syytä pysytellä leikin ulkopuolella. - -Kaikki sovittiin kirjallisesti valtuutetun Scaramellin yhtiön kanssa. - -Mutta eräänä päivänä hän sai kirjeen Teodor Kristyanilta. Avatessaan -sen, hämmästyi hän löytäessään sisältä rahoja, sadan guldenin -setelin. Kirjeen sisältö oli seuraava: - - Isäni! - - Lukiessanne näitä rivejä olen minä jo kaukana merellä, komeassa - "Pannoniassa", Scaramelli-yhtiön brasilialaisena asiamiehenä. - Ottakaa vastaan mitä lämpimimmät kiitokset hyväntahtoisesta - suosituksestanne! Kauppayhtiö on maksanut palkkani kahdelta - kuulta Minä lähetän nämä sata guldenia pyytäen teitä olemaan - ystävällinen ja viemään ne Pancsovassa olevan "Valkoisen laivan" - isännälle. Olen velassa tuolle kunnon ukolle tämän summan ja - maksan nyt kiitollisuudella velkani Taivas siunatkoon teitä - hyvyydestänne minua kohtaan! - -Timar hengitti nyt helpommin. Nuorukainen oli tehnyt parannuksen. Hän -muistelee jo vanhoja velkojaan ja maksaa niitä. - -Kuinka suloista onkaan johdattaa harhaaneksynyttä takaisin oikealle -tielle, ihmisyyden ja kunnian tielle, vetää liejuun tallattu helmi -loasta puhdistettuna valoon! Eikö se ole tosi kristillistä? Sinä olet -jalo ihminen! - -Jospa nyt vain ei syyttäjä hänen sisällään olisi vastustanut: - -... Sinä et iloitse siitä, että olet pelastanut ihmisen, vaan siitä, -että olet päässyt vapaaksi tuosta miehestä jos saisit tiedon, -että kiivas myrsky on haudannut laivasi miehineen kaikkineen -meren pohjaan, kuinka iloitsisitkaan silloin! Sinä et ajattele -jauhokauppaa, et voittoja etkä vahinkoja, vaan sinä ajattelet, -että La Platan ja Amazonjoen rämeistä nousee joka kesä hirvittävä, -hävittävä haamu, keltainen kuume, joka tiikerin tavoin väijyy -äskettäin maahan muuttaneita muukalaisia ja valitsee aina sadasta -kuusikymmentä uhria. Eikö hänkin voisi olla yksi niistä? - -... Sinä olet murhaaja! - -... Tai vieläkin luultavampaa on, että tämä kevytmielinen, -kuumaverinen nuorukainen joutuu tässä väkevien intohimojen maassa -pelihelvettien ja kreolilaisnaisten kauniiden silmien uhriksi ja että -hän tuhlaa hänelle uskotut rahasummat, että hänestä tulee rikollinen, -pakolainen ja siten on hän sinulle ja koko maailmalle kuollut, -Senvuoksi sinä nyt jo edeltäkäsin iloitset. - -... Sinä olet murhaaja! - -Timar tunsi itse asiassa samaa iloa kuin se, jonka on onnistunut -surmata joku ihminen, iloa, johon sekaantui raskaita itsesyytöksiä ja -pöyristyttäviä aavistuksia. - - * * * * * - -Tästä päivästä lähtien näytti Timar aivan muuttuneen. Tuskin häntä -enää tunsi samaksi mieheksi. - -Muutoin niin kylmäverinen mies osoitti kaikessa, mihin ryhtyi, -tavatonta levottomuutta. Hän antoi ristiriitaisia käskyjä ja unohti -jo tunnin perästä antamansa määräykset. Lähdettyään matkaan palasi -hän puolitiestä. Hän alkoi vetäytyä pois liiketoimista eikä edes -hoitanut tärkeimpiä asioitaan. Toisinaan hän oli niin ärtyinen, että -hänen vihansa kuohahti joka laiminlyönnistä. Usein nähtiin hänen -käyskentelevän edes takaisin Tonavan rannalla näöltään kuin mies, -joka on vajoamaisillaan mielipuolisuuteen, jonka oireet ilmenevät -siinä, että hän aina tahtoo pois kotoaan. Toisinaan hän sulkeutui -huoneeseensa eikä päästänyt ketään sisälle. - -Kirjeitä, joita hänelle saapui maailman kaikilta ääriltä, makasi -kasottain hänen pöydällään avaamattomina. Tuo viisas mies ei osannut -ajatella muuta kuin kultakutrista tyttöä, jonka hän viimeksi näki -seisomassa saaren rannalla käsivarsi nojaten puunrunkoon ja pää -alaspainuneena. - -Toisinaan hän päätti palata hänen luokseen, toisinaan repiä hänen -muistonsa rinnastaan. Hän alkoi tulla taikauskoiseksi. Hän odotti -taivaallisia näkyjä ja merkkejä, joiden piti ratkaista, kuinka hänen -olisi meneteltävä. Mutta voi, unissa kohtasi hänet alituisesti sama -olento, onnellisena ja kärsivänä, antautuvana ja lohduttavana, ja hän -tuli tästä yhä mielettömämmäksi. Taivaasta ei mitään merkkiä kuulunut. - -Eräänä päivänä päätti hän tulla järkiinsä ja ryhtyä uudelleen -toimiinsa. Kenties hänen mielensä rauhoittuisi työssä. Hän istuutui -avaamattoman kirjepinkan ääreen ja alkoi avata kirjeitään. -Seurauksena oli vain, että hän tullessaan kirjeen loppuun jo oli -unohtanut, miten se alkoi. Hän luuli vain koko ajan lukevansa, mitä -noihin rakkaisiin sinisilmiin oli kirjoitettu. - -Äkkiä alkoi hänen sydämensä sykkiä kiivaasti. Hän sai käsiinsä -muita paksumman kirjeen. Hän tunsi sen osotteen käsialan. Se oli -Timealta. Kylmät väreet kulkivat hänen ruumiinsa läpi ja ne saivat -hänet tajuihinsa. Tässä oli taivaallinen merkki. Tämä kirje olisi -ratkaiseva hänen sieluntaistelunsa. - -Timea oli kirjoittanut; tuo enkelimäisen hyvä, uskollinen vaimo. -Yksi ainoa hellä sana häneltä ja se on puolisossa tekevä saman -vaikutuksen kuin herättäjän ääni juopuneeseen, joka on nukkunut pois -humalansa. Nämä tutut kirjaimet loihtivat esiin sädekehän ympäröimät -marttyyrinkasvot ja johtavat hänet oikealle tielle. - -Kirjeeseen on suljettu jotakin. Kenties hellä yllätys, muistolahja. -Niin, niin! Huomenna on hänen puolisonsa syntymäpäivä. Siitä -kirjeestä on vastaisuudessa tuleva kalleus, arvokas muisto. - -Rikottuaan sinetin avasi Mikael varovasti kirjeen. Ensimmäinen, mitä -hän näki, oli avain, joka putosi kuoresta -- hänen kirjoituspöytänsä -avain. - -Kirje kuului näin: - - Kallis puolisoni! - - Olette unohtanut avaimen kirjoituspöytänne laatikon suulle. - Jotta ette olisi levoton asiasta, lähetän sen teille. Jumala - teitä siunatkoon! - - Timea. - -Eikö mitään muuta! - -Timar oli unohtanut ottaa avaimen pois silloin, kun Atalia tuona -kauheana yönä, jolloin hän oli palannut takaisin kotiinsa, oli -saattanut hänen sielunsa kuohuksiin. Ei siis mitään muuta kuin tämä -avain, eikä sen mukana muuta kuin pari kylmää riviä! - -Alakuloisena laski Timar kirjeen käsistään. Mutta äkkiä välähti hänen -aivoihinsa kamala ajatus. - -Timea on kenties löytäessään laatikon avoimena tutkinut samalla sen -sisällön. Naiset ovat uteliaita ja heille tuollainen on tavallista... -Mutta jos hän on katsonut laatikkoon, niin on hän myös löytänyt -jotakin, joka varmasti oli hänelle tuttua... Muuttaessaan Ali -Tshorbadshin aarteita rahaksi oli Timar ollut kyllin varovainen -pidättääkseen itselleen taide-esineitä, jotka helposti olisivat -johtaneet jäljille, jos olisivat joutuneet kaupattaviksi. Hän -oli kaiken kaikkiaan myönyt vain juottamattomat timantit. Muiden -kalleuksien joukossa oli timanttiin juotettu medaljonki, jonka -sisällä oli pienoisvalokuva. Se esitti nuorta naista, jonka -kasvonpiirteet huomattavasti muistuttivat Timean piirteitä. Se oli -luultavasti hänen äitinsä, erään kreikattaren kuva. Jos Timea nyt -on löytänyt tämän valokuvan laatikosta, silloin hän tietää kaiken. -Hän on heti tuntenut äitinsä piirteet ja päättänyt siitä tämän korun -kuuluneen isälleen. Tämä seikka taasen on johtanut siihen tulokseen, -että isän aarteet ovat joutuneet Timarin käsiin, ja siten on hänelle -helposti käyvä selväksi, miten Timarista tuli rikas, samoinkuin -sekin, että Timar on nainut hänet hänen omien aarteidensa hinnasta. - -Jos Timea on ollut utelias, tietää hän nyt kaikki -- ja silloin hän -halveksii puolisoaan. - -Ja eikö kirje todista sitä? Eikö avaimen lähettäminen ole selvä -todistuskappale? Eikö hän tahdo siten osoittaa puolisolleen tulleensa -tämän salaisuuden perille? - -Tämä ajatus ratkaisi, valitsisiko hän tien ylös -- vaiko alaspäin. -- -Alaspäin? - -"Nyt voi se olla yhdentekevää", hän ajatteli. "Vaimoni silmissä olen -minä jo paljastettu. Hänelle en enää voi näytellä 'kultapojan', -ylevämielisen, anteliaan, jalon hyväntekijän osaa! Hän on jo nähnyt, -mikä olen. Nyt on minulla vain mahdollisuus kulkea alaspäin!" - -Hän oli jo päättänyt palata saarelle. Mutta hän ei sentään halunnut -palata kuin lyöty vihollinen. - -Hän kirjoitti Timealle kirjeen, jossa pyysi tämän vastaanottamaan -ja avaamaan kaikki kirjeet, jotka hänen poissaollessaan saapuivat -Komornissa olevaan taloon sekä, jos mahdollista, kertomaan niiden -sisällyksen hänen asianajajalleen, mutta milloin oli tehtävä päätös -tai solmittava kauppa, toimimaan omin neuvoin Timarin nimessä, -ottamaan vastaan ja antamaan ulos rahaa aivan oman mielensä mukaan. -Samalla hän lähetti kirjoituspöydän avaimen takaisin, että se olisi -käsillä, jos sieltä olisi tarvis hakea jotakin asiakirjaa. - -Näin hän pelasi valttinsa. Tuntiessaan, että oltiin hänen -salaisuutensa jäljillä, hän riensi johdattamaan huomiota vieläkin -lähemmä. Kenties se juuri siten ei tulekkaan ilmi. Epäluulon silmä -tarvitsee samoinkuin yölepakonkin, hämärää, pimeyttä; sitä häikäisee -kirkas päivänvalo. - -Senjälkeen hän lähetti ohjeita asiamiehilleen. Hän sanoi heille -aikovansa lähteä pitkälle matkalle, mutta ei ilmaissut, minne. -Kaikki ilmoitukset, jotka koskivat häntä, voisivat he osottaa hänen -vaimolleen. - -Myöhään iltapäivällä hän lähti vuokravaunuilla. Hän tahtoi eksyttää -jäljiltään takaa-ajajat ja siksi hän ei ajanut omillaan. - -Vielä pari päivää sitten hän oli ollut taikauskoinen. Hän oli -odottanut merkkiä taivaasta. Nyt hän ei välittänyt siitä. Hän oli -vakavasti päättänyt palata saarelle. - -Mutta nyt koetti taivas pelottaa häntä onnettomuuden enteillä, -koettipa väkisinkin estää hänen matkansa, Iltapuolella, kun Tonavan -poppelit jo tulivat näkyviin, näyttäytyi taivaalla äkkiä punertava, -maanruskea pilvenlonkare, joka kokoontuen kiisi nopeasti. Kuski alkoi -huoata ja rukoilla; mutta kun luonnonilmiö, joka näytti savupilveltä, -tuli lähemmä, muuttuivat hänen rukouksensa kirouksiksi. - -"Galambocz'in hyttyset tulevat!" - -Näitä paholaisen luomia oleskelee triljoonia Galambocz'in -kallioluolissa. Äkkiä ne parveillen leijailivat ulos luolista, ja -jos ne laskeutuvat maahan, niin on se niiden elävien olentojen tuho, -jotka sattuvat olemaan ulkosalla. Tuollainen hyttysparvi peitti -nyt tasangon, jonka yli Timarin oli ajaminen. Pienet pistimillä -varustetut hyönteiset laskeutuivat molempien hevosten päälle, -ryömivät niiden silmiin ja korviin ja sieramiin. Eläimet säikkyivät -eikä niitä voinut hillitä. Ne raivoisina kääntyivät vaunuineen ja -syöksyivät hillittöminä koillista kohti. Timar hyppäsi ulos vaunuista -henkensä uhalla. Hyppäys onnistuikin ja hän tuli maahan, taittamatta -jalkojaan ja käsiään. Hevoset laukkasivat ajopelineen eteenpäin. - -Jos hän yhä vielä olisi uskonut enteitä, niin olisi tämä tapaus ollut -omiaan käännyttämään hänet takaisin. - -Mutta hän oli nyt itsepäinen. Hänhän kulki nyt tietä, jota käyden -ihminen ei enää huuda Jumalaa avukseen. Nyt hän tahtoi kulkea sinne, -minne Noëmi häntä veti ja Timea syöksi. Etelä- ja pohjoisnapa, -taipumus ja itsepäisyys ajoivat häntä edelleen. - -Hypättyään alas vaunuista jatkoi Timar matkaa jalan metsäistä Tonavan -rantaa pitkin. Hänen pyssynsä oli jäänyt vaunuihin, tyhjin käsin hän -oli pelastunut. - -Hän teki itselleen kepin viidakosta; se oli hänen ainoa aseensa. -Sillä varustettuna hän yritti raivata itselleen tietä pensaikon -lävitse. Siellä hän eksyi, hämärä yllätti hänet, ja kuta kauemmas hän -samoili, sitä vaikeammaksi kävi hänen löytää ulos metsästä. - -Vihdoin viimein hän sattui risumajalle ja päätti jäädä sinne yöksi. - -Hän kokosi risuja ja laittoi tulen majan eteen. Onneksi oli -metsästyslaukku ollut hänen selässään hänen hypätessään ulos -vaunuista. Siinä oli leipää ja sianlihaa. Hän paistoi lihan -tulella ja pani sen leivälleen. Metsästyslaukusta hän löysi sen -kaksoispistoolin, jolla Teodor oli ampunut häntä majasta. Kenties -juuri tästä majasta? Mahdollisesti se olikin sama. - -Pistoolia hän ei saattanut käyttää, syystä että ruutisarvikin oli -jäänyt vaunuihin. Mutta yhden palveluksen teki pistooli hänelle -sittenkin. Se vahvisti häntä kohtalonuskossaan. Sillä, jota kohti -kaksi laukausta oli turhaan laukaistu, oli varmasti jotakin tekemistä -täällä maailmassa. - -Tämä lohdutus olikin hänelle tuiki tarpeen, sillä yön tullen muuttui -tämä luola kauhukuvien temmellyspaikaksi. Sudet ulvoivat aivan -lähellä, ja Timar näki niiden vihreiden silmien kiiluvan pensastossa. -Välistä tuli vanha koirassusi hiiviskellen aina majan takaseinustalle -ja ulvahti siellä kaameasti. Vain tuli saattoi pidättää petoja -etäällä, ja Timar pitikin koko yön sitä vireillä. Jos hän meni -majaan, tunkeutui hänen korviinsa kamala sihinä, jommoisella käärmeet -tervehtivät ihmistä, ja hänen jalkojensa alla kiemurteli hitaasti -muodoton massa. Kenties hän astui kilpikonnien päälle. - -Timar viritteli tulta pitkin yötä ja piirteli ilmaan eriskummallisia -kuvia pitkän hiilihankonsa palavalla päällä. Kenties ne olivat hänen -omien ajatustensa hieroglyyfejä. - -Mikä surullinen yö. Hän, jolla on koti kaikkine mahdollisine -mukavuuksineen ja oivallisine vuoteineen ja jonka talossa nuori, -kaunis vaimo huolehtii hänestä, hän viettää nyt yötä yksinään -tukahuttavassa, sienien peittämässä majassa, sudet ulvovat hänen -ympärillään, ja hänen päänsä päällä kiemurtelevat vesikäärmeet -risukudoksissa. - -Ja tänään on hänen syntymäpäivänsä! - -Miellyttävä perhejuhla -- sellaisessa ympäristössä! - -Mutta tämä on juuri niin kuin pitääkin. Nyt hän ei tahtoisi olevan -toisin. - -Mikael oli hurskas ja harras luonne. Lapsuudesta saakka oli hänellä -ollut tapana rukoilla aamuin ja illoin. Tästä tavastaan hän ei -ollut milloinkaan luopunut ja joka vaarassa, joka surussa, joita -hänen vaiherikkaassa elämässään oli ollut niin runsaasti, hän oli -turvautunut rukoukseen. - -Hän uskoi Jumalaan, ja Jumala olikin hänen pelastajansa. Mihin -ikänänsä hän ryhtyikin, se onnistui. Mutta tänä kaameana iltana hän -ei voinut rukoilla, hän ei tahtonut puhua Jumalalle: - -"Katso, missä minä vaellan!" Tästä syntymäpäivästään lähtien hän -luopui rukoilemistavastaan. Hän uhmasi kohtaloa. - -Aamun alkaessa sarastaa vetäytyivät pedot piiloihinsa. Timar läksi -nyt epäystävällisestä yöleiristään ja löysi pian sen polun, joka -johti suoraan Tonavan rannalle. - -Siellä häntä odotti uusi kauhea näky. Tonava oli paisunut hirveästi -ja tulvinut yli äyräittensä. - -Oli kevät ja lumi suli, virran keltaiset laineet olivat -kaislanjuurien peittämät. Kalastajamökillä, jonne Timar raivasi -itselleen tien, ja joka seisoi korkealla kummulla, nousi vesi aina -ovenkynnykselle asti. Vene, jonka hän oli jättänyt sinne, oli -sidottuna mökin vieressä seisovaan vanhaan piilipuuhun. Mökissä -ei ollut ainoatakaan ihmistä. Veden ollessa näin korkealla ei voi -kalastaa. Kalastajat olivatkin vieneet pyydyksensä muassaan. - -Jos hän olisi rukoillut Jumalalta merkkiä, olisi hän nyt sen saanut. -Tulvinut joki sulki häneltä tien koko majesteetillisellä voimallaan. -Tällaisena aikana ei kukaan uskalla lähteä soutamaan virtaa pitkin. - -Taivas oli varoittanut häntä -- luonnonvoimat käskivät häntä -kääntymään takaisin. - -"Liian myöhäistä!" sanoi Timar. "Minä en saata enää kääntyä takaisin, -minun täytyy mennä eteenpäin." - -Kalastajamökin ovi oli lukossa. Timar mursi sen auki ottaakseen -aironsa. Rakosesta hän näki niiden olevan sisällä. - -Sitten hän istuutui veneeseen. Hän sitoi nenäliinallaan jalkansa -tuhtoon kiinni, irroitti köyden ja työnsi veneen yhdellä sysäyksellä -keskelle virtaa. Siellä virta heti tempasi sen mukaansa. - -Tonava oli tällä kertaa mahtava herra, joka raivoissaan kiskaisi -matkaansa metsiä juurineen. Jokainen kuolevainen, joka uskalsi lähteä -sen valtaväylälle, oli vain matonen, joka uiskenteli oljenkorren -varassa. - -Mutta tämä matonen vaati mahtajan kaksintaisteluun. - -Hän teki työtä molemmilla airoilla pitäen niillä samalla perää. -Hänen pieni veneensä tanssi kuin pähkinänkuori vuolaassa virrassa, -vastavirran koettaessa ajaa sitä takaisin rannalle. Mutta Timar ei -väistänyt tuulta eikä vettä. - -Hän oli heittänyt hattunsa veneen pohjalle. Hänen hiuksensa liehuivat -tuulessa ja veneeseen syöksähtelevä vesi heitti kylmää vaahtoa hänen -kasvoilleen jäähdyttämättä niitä. Hän oli helteissään. Hän joutui -aivan kuumeeseen kuvitellessaan Noëmin olevan vaarassa saarella. Tämä -ajatus antoi hänen käsivarsilleen voimaa ja joustavuutta. - -Tonava ja tuuli ovat kaksi väkevää luonnonvoimaa; mutta niitäkin -väkevämmät ovat intohimo ja ihmisen tahto. Timar todisti tämän -väitteen oikeaksi. Mikä tarmo hänen rinnassaan, mikä kestävyys hänen -käsivarsissaan! Oli yli-inhimmillistä pyrkiä Ostrovasaaren niemelle. -Timar pääsi perille ja levähti niemen suojassa. Ostrovasaari oli -kokonaan tulvan vallassa. Vesi virtaili puiden lomitse. Täällä oli -helppoa työntää venettä eteenpäin ponnistamalla airoilla puista. -Hänen täytyi kulkea saaren poikki antaakseen veneen sitten liukua -virran mukana Noëmin asunnolle. - -Kun hän oli saanut veneen kyllin ylös ja päässyt näreiköstä ulos, -näyttäytyi uusi, hämmästyttävä näytelmä. - -Vapaa saari lepäsi muulloin leveän kaislikon takana, jonka -yläpuolella puiden latvat vain kohosivat. Nyt ei kaisloja näkynyt -ensinkään, saari lepäsi vapaana Tonavan haarassa. Laineet löivät -kaislikon yli, puut seisoivat vedessä ja vain kallionkieleke -läheisimpine ympäristöineen kohosi veden pinnasta. - -Kuumeentapaisella kiireellä hän työnsi veneen virtaan. Joka aironveto -vei häntä lähemmäs kalliota, jonka huippu sinersi kukkivista -lavendelipensaista sivujen helottaessa kapusiinilais-krassin -köynnösten kullassa. - -Ja kuta lähemmäs hän tuli, sitä kärsimättömämmäksi hän kävi. - -Hän saattoi jo nähdä hedelmäpuutarhan, jonka puut seisoivat vedessä -rungon puoliväliin saakka; mutta ruusutarha oli kuivilla ja sinne -olivat lampaat ja vuohet paenneet. - -Nyt kajahtaa Almiran iloinen haukunta hänen korviinsa. Koira tulee -hypellen alas rantaan, syöksyy jälleen takaisin, hyppää veteen, ui -tulijaa vastaan ja sitten taas takaisin. - -Näkeeköhän Mikael tuota ruusuista olentoa, joka seisoo kukkivan -jasmiinipensaan luona, juosten häntä vastaan aina veden reunaan asti? - -Vain yksi airojenveto ja vene on maissa. Mikael hypähtää rantaan ja -virta vie veneen muassaan. Sitä ei enää tarvittu, eikä kukaan huomaa -vetää sitä maihin. Nuo kaksi näkevät vain toisensa. - -Heidän ympärillään on ensimäisten ihmisten paratiisi! Hedelmistä -raskaita puita, kukkivia niittyjä ja kesyjä eläimiä, aaltokehän -ympäröiminä ja tämän kaiken keskellä -- Aatami ja Eeva. - -Neito seisoo väristen, kalpeana tulijan edessä, ja kun tämä syöksyy -häntä vastaan ja neito näkee kaivattunsa vieressään, heittäytyy hän -hänen syliinsä ja huutaa hurmaantuneena, itsensä unhottaen: - -"Sinä olet tullut takaisin! Sinä, sinä, sinä!" Ja sittenkin kun hänen -suunsa ei enää voinut puhua, hän yhä kuiskaili: "Sinä, sinä, sinä!" - -Heidän ympärillään kukkii Eeden. Jasmiinipensas kaartaa -hopeanhohtoisen kukkakruununsa heidän ylleen ja satakielien ja -kultarastaiden kuoro laulaa Jumalan ylistystä. - - - - -Kolmas luku. - -SULOINEN KOTI. - - -Virta vei veneen muassaan. Alus, jolla saaren asukkaat olivat -saapuneet, oli aikoja sitten lahonnut eikä uutta oltu hankittu. -Vieras ei voinut lähteä saarelta, ennenkuin ensimäiset hedelmänostajat -laskivat maihin. Siihen kuluisi vielä viikkoja ja kuukausia. - -Onnen viikkoja ja onnen kuukausia! - -Lukemattomia ilon päiviä. - -Vapaasta saaresta tuli Timarin koti. Siellä hänellä oli työtä ja -lepoa. - -Tulvan asetuttua oli hänellä paljon työtä saaren alaviin paikkoihin -jääneen veden poisjohdattamisessa. Hän oli koko päivän kanavia -kaivamassa. Hänen käsiinsä kasvoi paksu nahka kuten päivätyöläisen. -Mutta illalla kun hän palasi lapio ja kirves olalla pieneen majaan, -tultiin häntä vastaan jo kauas ja otettiin hänet rakkaudella vastaan. - -Alussa tahtoivat naiset auttaa häntä tässä vaivaloisessa työssä, -mutta Mikael epäsi hellästi: heidän asiansa oli hoitaa taloustoimia, -miehelle kuului lapion hoito. - -Ja saadessaan yhden kanavan valmiiksi ja johdattaessaan sitä myöten -vettä pois saarelta, katseli hän ylpeänä työtään, aivankuin se -olisi ollut hänen elämänsä ainoa ihme, joka saattoi vaatia hyvän -työn nimeä, ainoa, johon hän voi vedota sisäisen tuomarinsa edessä. -Sellaisen kanavan avaamispäivän aatto oli saarella juhlapäivä. He -eivät viettäneet mitään suuria kirkkojuhlia eivätkä edes pitäneet -lukua sunnuntaipäivistä. Heille riitti juhlapäiväksi sellainen päivä, -jolloin Jumala antoi heille jonkun ilon. - -Nämä saaren asukkaat olivat myös hyvin harvasanaisia. Saman, minkä -hurskas Daavid sanoi sadassa psalmissa, sen he ilmaisivat yhdellä -ainoalla huokauksella, ja sen, mitä runoilijat olivat laulaneet -runoiksi, lausuivat he yhdellä katseella. He oppivat lukemaan toinen -toistensa ajatukset kasvoista, he oppivat seuraamaan toistensa -ajatuksia, niin että he ajattelivat yhdessä. - -Mikael ihaili Noëmia päivä päivältä yhä enemmän. Hän oli uskollinen, -kiitollinen olento, joka ei oikutellut eikä asettanut suuria -vaatimuksia. Hän ei ollut levoton tulevaisuudesta eikä surrut -edeltäkäsin. Hän oli onnellinen ja onnellistutti läheisyydellään. Hän -ei kysynyt Timarilta: Mitä on minusta tuleva, kun sinä lähdet pois? -Jätätkö minut tänne vai vietkö muassasi? Onko minulle onneksi, että -rakastan sinua? Mihin kirkkoon kuuluu pappi, joka meidät siunaa? -Voitko, saatko olla omani? Eikö kellään muulla ole oikeutettuja -vaatimuksia sinuun? Mikä asema sinulla on maailmassa? Missä piireissä -elät? Ei edes hänen kasvoillaan, eikä silmissään milloinkaan näkynyt -levottomuutta herättävää epäilystä, vaan tuo ainoa, ainainen kysymys: -"Rakastatko minua?" - -Terese rouva sanoi eräänä päivänä Timarille, että tämä nyt laimin -löi paljon, mutta Timar lohdutti häntä sanoen Fabulan pitävän huolta -kaikesta; ja kun Terese katsoi Noëmia, jonka siniset, lempeät silmät -etsivät Mikaelin kasvoja niinkuin päivänkukka aurinkoa, huokasi hän -syvään: "Oi, kuinka tyttö rakastaa häntä!" - -Timarin täytyi kaivaa ojaa päivät pitkät, hakata maahan paaluja ja -sitoa risukimppuja, tukahuttaakseen sitkeällä ruumiillisella työllä -vieläkin sitkeämmin työskentelevät ajatuksensa. - -Mitähän tapahtunee ulkona maailmassa? Kolmekymmentä hänelle kuuluvaa -alusta ui pitkin Tonavaa, laiva kyntää merta, koko hänen liikkeensä, -omaisuus, joka nousee miljooniin, on naisen käsissä. - -Ja jos tämä nainen nyt kevytmielisesti ja ylimielisesti hävittää -omaisuuden, jakaa sen ja tekee miehensä rutiköyhäksi, voiko hän -silloin moittia tuota naista? Eikö hän itse ole tahtonut juuri sitä? - -Hän tunsi itsensä onnelliseksi tässä kodissa; mutta hän olisi sentään -mielellään tahtonut tietää, mitä toisessa kodissa tapahtui. - -Hänen henkensä oli kahtaalla, oli jaettu kahtia. Toisaalla sitoi -hänet hänen omaisuutensa, hänen kunniansa, hänen asemansa maailmassa, -toisaalla hänen rakkautensa. - -Tosin olisi hän helposti saattanut lähteä täältä. Tonava ei ole -mikään meri ja hän oli hyvä uimari. Näin ollen hän olisi hyvin -voinut uida toiselle rannalle. Häntä ei olisi täällä pidätetty; -tiedettiinhän hänellä olevan asioita toimitettavana. Mutta kun hän -taas oli Noëmin kanssa, unohti hän koko maailman. Silloin hän tunsi -vain rakkautta, autuutta ja ihailua. - -"Oi, älä rakasta minua niin suuresti!" kuiskasi tyttö hänelle. - -Ja niin meni päivä toisensa perästä. - -Näin joutui sekin aika, jolloin hedelmät alkoivat kypsyä. Puiden -oksat painuivat maahan suloisen taakkansa alla. Oli ilo nähdä -hedelmien kehittyvän päivä päivältä täydellisyyttään kohti. -Päärynät ja omenat alkoivat saada heimovärinsä; vihreä ruskettui -nahankeltaiseksi tai sai kultaisia ja punaisia viiruja; tämä -ruskea värivivahdus muuttui päivän puolella purppuranpunaiseksi; -kullankeltaiseen sekaantui karmiinipilkkuja ja karmiinin pieniä, -vihreitä pisteitä, ja hedelmä hymyili kuin iloiset lapsenkasvot. - -Timar auttoi naisia hedelmien korjuussa. He täyttivät kokonaisia -koreja näillä jumalanantimilla. Timar laski hedelmät aina koriin -heittäessään. Kuinka monta sataa, kuinka monta tuhatta? Mikä -aarre! Oikeata kultaa! Eräänä päivänä auttaessaan Noëmia kantamaan -täysinäistä koria hedelmävarastoon näki hän vieraita majan edustalla. -Hedelmänostajat olivat saapuneet. - -Moniin kuukausiin olivat nämä ainoat, jotka toivat tietoja -ulkomaailmasta! - -He keskustelivat parhaillaan Terese-rouvan kanssa hedelmien ostosta. -Tässäkin harjoitettiin tavanmukaista vaihtokauppaa. - -Terese-rouva tahtoi kuten ainakin, viljaa hedelmistään; mutta -kauppiaat eivät tahtoneet antaa hänelle vastineeksi niin paljon kuin -ennen. He sanoivat viljan tulleen hyvin kalliiksi. Viljakauppiaat -Komornissa olivat ostaneet suuret määrät viljaa ja korottaneet -hinnat; he jauhattivat sitä ja lähettivät sen meren tuolle puolen. - -Tätä ei Terese-rouva tahtonut uskoa, se oli vain kauppurijuorua. - -Timar kiinnitti seikkaan sitä suurempaa huomiota. Se oli hänen -keksintönsä. Kuinka olisi asia nyt kehittynyt? - -Nyt ei hän enää saanut rauhaa. Huolet liikkeestä ja omaisuudesta -vaivasivat häntä. Tämä tieto oli hänelle samaa, kuin torven toitotus -sotilaalle, joka kuullessaan sotatorven toitahduksen kaipaa takaisin -taistelukentälle, vaikkapa rakastajattarensa syleilystä. - -Naisten mielestä oli aivan selvää, että Mikael teki lähtöä. Hänen -velvollisuutensa kutsui. Ja tulisihan hän ensi keväänä takaisin. -Noëmi pyysi vain, ettei Mikael heittäisi matkustettuaan pois niitä -vaatteita, jotka hän itse oli kutonut ja ommellut ja joita Mikael oli -käyttänyt saarella ollessaan. - -Ei suinkaan hän heittäisi, hän tulisi säilyttämään niitä -kalleuksinaan. - -Ja sitten pitää hänen joskus ajatella pikku Noëmi-raukkaa. - -Siihen hän ei voinut vastata sanaakaan. - -Hän lahjoi kauppiaat jäämään vielä yhdeksi päiväksi. - -Tänä päivänä hän ei tehnyt muuta kuin kulki käsi kädessä Noëmin -kera vuoron perään kaikissa tutuissa paikoissa, jotka olivat olleet -todistajina heidän mykälle onnelleen. Milloin tempasi Timar lehden -jostakin puusta, milloin kukkaistertun ja pisti sen povelleen -muistoksi. Näille lehdille oli kirjoitettu kokonaisia satuja, joita -vain kaksi ihmistä osasi lukea. - -"Rakastatko minua sittenkin, kun et enää näe minua?" - -Tämä viimeinen päivä vierähti niin nopeaan! Kauppiaat tahtoivat -lähteä illalla saadakseen kulkea illan viileydessä. Mikaelin täytyi -sanoa jäähyväiset. - -Noëmi oli järkevä. Hän ei itkenyt. Tiesihän hän Mikaelin tulevan -takaisin. Hän ajatteli paljon enemmän matkarepun täyttämistä. - -"Tulee jo yö siksi kun pääset toiselle rannalle", hän sanoi hellällä -huolenpidolla Mikaelille. "Eikö sinulla ole asetta?" - -"Ei. Ei kukaan tee minulle pahaa." - -"Mutta kas, tuossahan onkin pistooli repussasi", sanoi Noëmi vetäen -uteliaana ampuma-aseen esiin. - -Mutta silloin hän kalpeni. - -"Se on _hänen_ aseensa!" - -Timar säikähtyi tytön ilmettä. - -"Silloin kun sinä lähdit luotamme viime kerralla", sanoi tyttö -kiivaasti, "väijyi hän sinua toisella rannalla ja ampui jälkeesi -tällä pistoolilla." - -"Kuinka pistää päähäsi sellainen ajatus?" - -"Minä kuulin hänen molemmat laukauksensa ja sitten sinun. Niin se on. -Sinä otit häneltä pistoolin." - -Timar hämmästyi sitä, että rakastavaiset näkevät sellaistakin, jota -eivät heidän silmänsä erota. Hän ei voinut väittää vastaan. - -"Oletko surmannut hänet?" kysyi tyttö. - -"En." - -"Mitä olet sitten hänelle tehnyt?" - -"Älä enää pelkää häntä. Hän on lähtenyt Brasiliaan. Välillämme on nyt -puolet maapalloa." - -"Minä näkisin mieluummin välillämme kolme jalkaa maata!" huudahti -Noëmi kiivaasti tarttuen Mikaelin käteen. - -Mikael katsahti hämmästyneenä Noëmin kasvoihin. - -"Sinä? Sinullako on tuollaisia murha-ajatuksia, sinulla, joka et voi -nähdä kanaakaan tapettavan, jolla ei ole omaatuntoa polkea kuoliaaksi -hämähäkkiäkään eikä pistää perhosta neulaan!" - -"Mutta hänet, joka voisi riistää sinut minulta, hänet voisin minä -surmata, samantekevää, olisiko se ihminen tai paholainen tai aave!..." - -Ja näin sanoen hän syleili intohimoisesti rakastettua miestä. Mies -värisi ja hehkui. - - - - -Neljäs luku. - -SUKUKORUT. - - -Mikael etsi taas toiselta rannalta kalastajamökin. Kaksi asiaa -täytti hänen mielensä. Toinen oli se kuva, joka oli häipynyt hänen -katseiltaan iltasumuun: kasvien ja kukkien peittämä kukkula Tonavan -keskellä ja sen huipulla hento tyttönen, joka heilutti hänelle -jäähyväisiä nenäliinallaan niinkauan kuin hän oli näkyvissä, -toinen hänen oman mielikuvituksensa luoma kuva kotoisista oloista -Komornissa. No, tätä kuvaa hänellä olisi kyllin aikaa kehittää -pitkällä matkalla alisen Tonavan varsilta Komorniin. - -Kun vanha kalastaja näki Timarin alkoi hän huokailla. (Kalastajat -eivät milloinkaan kiroile.) - -"Ajatelkaapa, herra, joku varasnulikka on tulvan aikana varastanut -veneenne; hän on päälle päätteeksi murtautunut sisään majaan ja -vienyt airot. Voi, minkälaisia lurjuksia maailmassa sentään on!" - -Timarille teki hyvää kuulla jonkun sanovan häntä suoraan vasten -kasvoja varkaaksi. Varashan hän juuri olikin. Jospa hän vain ei olisi -varastanut muuta kuin veneen! - -"Älkäämme kumminkaan kirotko sitä ihmistä. Kuka tietää, missä -vaarassa hän on ollut ja kuinka välttämättömästi hän on tarvinnut -venettä. Me hankimme itsellemme pian toisen. Mutta nyt, kunnon -ukkoseni, istuudumme teidän veneeseenne ja koetamme jo tänään päästä -satamaan." - -Kalastaja suostui suuresta maksusta pyyntöön. Aamun sarastaessa -saapuivat he satamaan, missä laivat tavallisesti ottivat lastia. -Rannalla olevassa majatalossa oli ajureita. Mikael pyysi yhtä -näistä kyyditsemään itseään Levetincz'iin. Hänen aikomuksensa oli -hankkia Levetincz'in tilanhoitajalta tietoja kaikesta, mitä hänen -viisikuukautisen poissaolonsa aikana oli tapahtunut, joten ei hänelle -olisi mikään uutta eikä mikään hämmästyttäisi häntä Komorniin -palatessa. Levetincz'issä oli yksikerroksinen herraskartanorakennus, -jonka toisessa siivessä asui tilanhoitaja vaimoineen ja toinen -oli varustettu Timarin varalle. Tästä rakennuksen osasta veivät -eräät portaat entiseen metsästyspuistoon, ja näitä portaita myöten -voi päästä suoraan siihen huoneeseen, jonka Timar oli valinnut -konttorikseen. - -Mikaelin täytyi jännittää huomiokykynsä pienimpiinkin -pikkuseikkoihin, voidakseen johdonmukaisesti valehdella. - -Hän oli ollut poissa viisi kuukautta ja tehnyt sinä aikana pitkän -matkan. Mutta tämän kanssa on huonosti sopusoinnussa se seikka, -että häneltä puuttuu kaikki matkakapineet. Metsästyslaukussaan ei -hänellä ole muuta kuin se liinainen, paidallinen puku, jonka Noëmi -on ommellut, sillä ne vaatteet, jotka hänellä oli yllään saareen -tullessa, olivat kylmemmän ajan varalle ajatellut ja ne ovat -sitäpaitsi nyt rikkinäiset ja kuluneet, kuten hänen saappaansakin. -Hänen olisi vaikeata selittää ulkoasuaan. - -Jos hän pääsisi metsästyspuiston ja siipirakennuksen portaiden -kautta konttoriinsa, jonka avain hänellä oli taskussaan, pukeutuisi -hän nopeasti ja kun sitten hän olisi pitkältä matkalta palanneen -näköinen, kutsuisi hän sisään tilanhoitajan. - -Alussa kävi kaikki hyvin. Kenenkään huomaamatta Timar pääsi aina -konttorinovelle asti. - -Mutta juuri aikoessaan avata sitä avaimellaan, teki hän sen -yllättävän huomion, että toinen avain jo ennestään oli lukossa. - -Joku oli huoneessa! - -Mutta siellähän ovat hänen paperinsa, hänen kirjansa; sinne ei -kenkään saa mennä. Kuka se hävytön on? - -Hän tempasi kiukustuneena auki oven ja syöksyi sisään. - -Mutta nyt oli hänen vuoronsa säikähtyä. - -Hänen kirjoituspöytänsä ääressä istui henkilö, jota hän kaikkein -vähimmin olisi odottanut täällä näkevänsä. - -Se oli Timea. - -Vähemmän hän olisi säikähtänyt nähdessään haamun toisesta maailmasta -kuin tuon hennon olennon valkeine kasvoineen ja levollisine -katseineen, olennon, joka hänet nähdessään nousi kirjoituspöydän -äärestä laskien kynän kädestään. - -Hänen edessään oli avoinna suuri pääkirja, jonka ääressä hän oli -työskennellyt. - -Ristiriitaisten tunteiden myrsky kuohui Timarin sielussa. Siinä oli -hämmästystä siitä, että ensimmäinen henkilö, jonka hän salaperäisen -matkansa jälkeen kohtasi, oli Timea, siinä oli iloa siitä, että tämä -oli yksin ja yllätys oli se, että Timea istui työssä täällä. - -Timea loi hämmästyneenä silmänsä ylös Mikaelin astuessa sisään. -Sitten hän heti kiirehti häntä vastaan ja ojensi vaiti hänelle -kätensä. - -Nämä valkeat kasvot olivat nytkin selittämätön arvoitus hänen -puolisolleen. Hän ei osannut lukea niistä mitään. Tiesikö tämä nainen -jo kaikki? Aavistiko hän jotakin vai eikö? Mitä oli kätkettynä -tämän kylmän välinpitämättömyyden alle? Vaikenevaa halveksumistako? -Vai salattua, uhrautuvaa rakkautta? Vai oliko se vain lymfaattisen -verenkierron apaattinen ilmaisu? - -Hänkään ei tiennyt, mitä sanoa Timealle. Tämä ei ollut huomaavinaan -Mikaelin risaisia vaatteita. Naiset osaavat taidon nähdä ja kuitenkin -olla näkemättä. - -"Minua ilahuttaa, että olette palannut", sanoi Timea vihdoin -matalalla äänellä. "Minä olen joka päivä odottanut teitä. Viereisestä -huoneesta löydätte vaatteenne. Kun olette pukeutunut, pyydän teitä -tänne. Silloin olen minäkin valmis." - -Näin sanoen hän pisti kynän hampaidensa väliin. - -Mikael suuteli hänen kättään. Kynä, joka oli poikkipuolin hänen -suussaan ei juuri ollut omiaan viekottelemaan suutelemaan huulia. - -Mikael meni viereiseen huoneeseen, missä hän tavallisesti pukeutui. - -Sieltä hän löysi pesuvadin täynnä vettä, puhtaan paidan ja vaatteensa -sekä kiiltonahkasaappaat; kuten kotona Komornissa, -- Koska hän ei -voinut otaksua Timean tietäneen hänen palaavan juuri sinä päivänä, -oli jälellä vain mahdollisuus otaksua Timean joka päivä odottaneen -häntä -- ja kuka ties kuinka kauan. - -Mutta kuinka oli rouva tullut Levetincz'iin? - -Ja mitä hän teki siellä? - -Mikael pukeutui nopeasti. Riisumansa vaatteet hän kätki -vaatekonttorin nurkkaan. Muutoin voitaisiin kysyä häneltä: "Mistä -ovat nämä reiät hihoissa, mistä nämä kuluneet kyynärpäät. Ja ennen -kaikkea, mistä tämä liinapuku monivärisine kirjailuineen?" Naiset -ymmärtävät koruommelneulan hieroglyyfien kieltä. Jonnekkin oli -vaatteet kätkettävä. - -Hän teki ankarasti työtä saippualla. Eikö häneltä kysyttäne, mitä -hän on tehnyt noilla käsillä, joihin on kasvanut niin paksu nahka ja -jotka ovat niin karheat? - -Kun hän oli valmis, meni hän konttorihuoneeseen. Timea oli häntä -vastassa jo ovella, pisti kätensä hänen käsivarrelleen ja sanoi: - -"Menkäämme sisälle syömään aamiaista." - -Konttorista oli kuljettava Mikaelin pukuhuoneen lävitse, ennenkuin -päästiin ruokasaliin. Siellä odotti Mikaelia uusi yllätys. - -Pyöreä pöytä oli katettu kolmelle. Kuka olisi kolmas? - -Timea soitti. Toisesta salinovesta tuli kamarineiti, toisesta Atalia. - -Kun Atalia näki Timarin, leimahti hänen kasvoilleen raivoisan vihan -puna, jota hän ei voinut estää nousemasta. - -"Ah, herra von Levetinczy, oletteko siis vihdoinkin palannut kotiin? -Olipa todella rakastettava päähänpisto kirjoittaa rouvallenne: 'Tässä -ovat avaimeni, tässä kirjani. Ole niin hyvä, rakas vaimoni, ja hoida -liikeasioita edestäni', ja sitten jättää meidät viideksi kuukaudeksi -tietämättömiksi siitä, missä te vaelsitte." - -"Pyydän Atalia!" hillitsi häntä Timea. - -"Enhän minä nuhtele herra Levetinczyä siitä, että hän on ollut niin -kauan poissa; sehän on erittäin rakastettavaa aviomiehen puolelta. -Tapahtuuhan muidenkin avioparien kesken sellaista, että toinen -matkustaa Karlsbadiin, toinen Emsiin. Mutta me kiitämme tällaisesta -huvista. Istua keväästä syksyyn täällä Levetinczyssä, missä paitsi -talonpoikia ja sääskiä ei ole ainoatakaan elävää olentoa, riidellä -aikaisesta aamusta myöhään iltaan myllärien ja merimiesten kanssa -tahi sulkeutua konttoriin, lähettää kirjeitä joka maanosaan ja -opiskella englannin ja espanjan kielioppeja voidakseen tulla toimeen -englantilaisten ja espanjalaisten asiamiesten kanssa -- se ei toden -totta ole mikään huvitus nuorille naisille." - -"Atalia!" sanoi Timea ankarasti. - -Mikael istuutui hiljaa paikalleen, jonka hän tunsi tavanmukaisista -veitsestä, kahvelista ja lasista. - -"Olemme joka päivä odottaneet teitä, joka päivä on pöytä ollut -katettu teitäkin varten." - -Mikael jaksoi tuskin odottaa siksi, kunnes ateria oli ohi. Atalia ei -enää puhunut mitään, mutta aina kun Timar katsoi häneen, saattoi hän -hänen silmistään lukea mitä selvintä suuttumusta. - -Tämä oli hänelle rauhoittava merkki. - -Kun he olivat aterioineet, pyysi Timea miestään seuraamaan -konttoriin. Mikael mietiskeli, minkä sadun hän kertoisi vaimolleen -tämän kysyessä hänen matkaansa. - -Sellaisenko, jommoisia Teodor Kristyan keksi, niinkö? - -Mutta Timea ei sanallakaan kosketellut sitä asiaa. - -Hän työnsi kaksi tuolia kirjoituspöydän luo ja laski kätensä -avoimelle pääkirjalle. - -"Tässä, herrani, näette liikeasioittenne kannan siitä lähtien, kun -jätitte niiden hoidon minun käsiini." - -"Tekö itse olette hoitanut niitä?" - -"Käsitin teidän sitä tarkoittaneen. Kirjeestänne näin teidän -alottaneen suurenmoisen yrityksen: unkarilaisten jauhojen -ulosviennin. Minä huomasin sekä omaisuutenne että luottonne ja -kauppiaskunnianne olevan tässä pantuna alttiiksi, vieläpä tärkeän -teollisuushaaran synnyn riippuvan tämän yrityksen onnellisesta -ratkaisusta. Minä en ymmärtänyt tätä liikettä, mutta minä ymmärsin -asian riippuvan suuremmassa määrin omantunnontarkasta, luotettavasta -huolenpidosta kuin liiketottumuksesta. Minä en senvuoksi luovuttanut -sitä kolmansiin käsiin. Heti saatuani teidän kirjelmänne lähdin -Levetincz'iin ja ryhdyin kehoituksenne mukaisesti johtamaan -kaikkea. Opiskelin kirjanpitoa ja opin tulemaan toimeen laskuissa. -Luulen teidän löytävän kaikki hyvässä järjestyksessä. Kirjat ja -kassansisältö pitävät yhtä." - -Timar katseli ihmetellen tuota naista, joka niin levollisesti -harkiten osasi johtaa käsiensä kautta kulkevia miljoonia -määräpaikkaansa, vetää sisään ja antaa ulos ja nopeasti pelastaa ne -pääomat, jotka olivat vaarassa, -- ja joka ymmärsi vieläkin enemmän. - -"Onni on suosinut meitä tänä vuonna", jatkoi Timea, "ja on korvannut -minun puuttuvat tietoni. Näiden viiden kuukauden nettotulo on -viisisataatuhatta guldenia. Tämä summa ei kumminkaan ole vapaana, -minä olen, teidän valtakirjaanne käyttäen, sijoittanut sen uusiin -liikeyrityksiin." - -Minkähänlaatuisia liikeyrityksiä naisen järki keksinee? - -"Teidän ensimmäinen jauholähetyksenne Brasiliaan onnistui -täydellisesti. Unkarilaiset jauhot tulivat Etelä-Amerikan -markkinoilla suosituiksi. Niin kirjoittavat teidän asiamiehenne -Rio Janeirosta, jotka kaikki yksimielisesti ylistävät teidän -pääasiamiehenne, Teodor Kristyanin kuntoa ja rehellisyyttä." - -Timar ajatteli itsekseen: "Menettelen minä kuinka hullusti tahansa, -on teollani aina hyvät seuraukset, ja suurinkin hullutus, johon -ryhdyn, muuttuu viisaudeksi. Milloin tämä on päättyvä?" - -"Saatuani nämä tiedot harkitsin, miten te itse olisitte menetellyt. -Ajattelin, että on käytettävä tilaisuutta hyväkseen ja kaikin voimin -vallattava ne markkinat, jotka täten avautuivat. Vuokrasin heti -useita myllyjä. Hankin uusia laivoja ja lastautin ne, ja tällä haavaa -on teillä uusi jauholähetys matkalla Etelä-Amerikkaan, ja sillä te -voitte lyödä laudalta kaikki kilpailijat." - -Mikael hämmästyi. Tämä nainen oli rohkeampi kuin moni mies. Jonkun -toisen vaimo olisi huolellisesti lukinnut saadut rahat, hukkumisen -pelosta, mutta tämä uskaltaa jatkaa puolisonsa alkamaa liikeyritystä -kymmenkertaisen mittakaavan mukaan! - -"Minä arvelin, että te olisitte menetellyt samalla lailla", sanoi -Timea. - -"Olisin kyllä." - -"Muutoin osottautui alotteemme oikeaksi, koska heti meidän -ryhdyttyämme kasvavalla innostuksella yritykseen, tuli jäljessämme -heti kokonainen kilpailijoiden sarja, jotka nyt päätäpahkaa -jauhattavat vehnää ja kuljettavat jauhoja tynnyreissä Brasiliaan. -Mutta teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä. Me voitamme ne -kaikki. Ei kenkään niistä tunne sitä salaisuutta, jossa unkarilaisten -jauhojen etu oikeastaan on." - -"Mikä se sitten on?" - -"Jos joku olisi kysynyt sitä vaimoltaan, olisi hän kenties voinut -saada tietää sen. Minä pääsin perille asiasta vertailemalla -amerikkalaisen viljan hintoja. En nähnyt missään niin raskasta vehnää -kuin unkarilainen on. Meidän täytyy siis jauhattaa täysipainoista -tavaraa, voittaaksemme amerikkalaisen. Mutta tähänastiset -kilpailijamme ovat ottaneet kevyempää tavaraa, ja siksi he -epäonnistuivat meidän pysyessämme voitonpuolella." - -Mikael hämmästyi hämmästymistään. Sillä aikaa kuin hän itse -kuukausimääriä oli maannut väijymässä paratiisin kiellettyä hedelmää, -uhrasi tämä hento nainen päivät ja yöt voittaakseen ne vaikeudet, -jotka liittyivät tähän laajakantoiseen yritykseen. Hän askarteli -kuivassa, sieluaherpaisevassa työssä ja hankki uutta ylistystä, -loistoa ja kunniaa miehensä nimelle, kieltäytyen itse kaikesta -nautinnosta. Hän kätki ihanan, nuorekkaan olentonsa tänne kauas -tasankojen suoperäisiin viljaviin seutuihin. Hän tyytyi kaikkiin -vaikeuksiin, rasittui, solmi liikeyrityksiä ja piti silmällä kaikkea, --- tekipä hän enemmänkin, hän, suloinen puoliso, joka kaivautui -liikeasioiden vaivoihin, vaikka oli luotu elämännautintoihin, ei edes -kysynyt kotiinpalaavalta mieheltään: No, mitä sinä olet tehnyt sillä -aikaa? - -Mikael suuteli Timean kättä pyhällä, aralla kunnioituksella, -jommoisella me suutelemme kallista vainajaa, joka ei enää kuulu -meille, vaan hautaan eikä enää tunne suudelmaamme. - -Kun hän muisteli Timeaa sinä aikana, jonka hän oli viettänyt saarella -itseunhotuksen juopumuksessa, ajatteli hän aina: Hän etsii itselleen -huvitusta matkustelemalla tai lähtemällä kylpylaitokseen. Rahaahan -hänellä oli yllin kyllin ja hän saattoi sillä tehdä, mitä halusi, -- -nyt hänen täytyi nähdä, mikä oli ollut Timean huvina: tehdä laskuja, -istua konttorissa, vaihtaa kirjeitä ja oppia ilman kielienopettajaa -kahta vierasta kieltä -- ja kaikkea tätä hän oli tehnyt täyttääkseen -puolisonsa toivomuksen. - -Timar sai kuulla vaimoltaan suuremmoisesti laajennetun liikkeensä -kaikista haaroista. Tämä käsitti välitys-, diskontto- ja -pörssiasioita, maanviljelystä ja tehdasteollisuutta, ja kaikista -näistä liikkeenhaaroista teki Timea miehelleen tarkan tilin. -Konsolin, pörssipaperien ja metallirahan kurssista, vuokrista, -alivuokraajista, raskaasta ja kevyestä tavarasta, välityspalkkioista, -liikapainosta, tonnipainosta, ulkomaisten rahalajien sekasotkusta, -mitasta ja painosta -- kaikessa tässä hän liikkui niin nopeasti kuin -hän olisi aivan nuoruudestaan asti ollut tottunut siihen. Hänen oli -myös usein täytynyt ajaa riita-asioita ja solmia vaikeita sopimuksia, -jotka vaativat suurta asioihin perehtymistä; mutta nämäkin hän oli -suorittanut tyydyttävällä tavalla. -- Timar oli varma siitä, että jos -hän itse olisi suorittanut kaiken tämän viidessä kuukaudessa, olisi -hän ollut työssä aamusta iltaan. Kuinka vaikea olikaan sellainen -tehtävä ollut nuorelle naiselle, jonka vielä lisäksi oli ensin -perehdyttävä näihin toimiin. Eihän hänelle voinut jäädä kylliksi -aikaa edes levätäkseen. - -"Mutta tehän olette minun edestäni tehnyt täällä hirvittävän työn." - -"Se on tosi; alussa joutui työ hitaasti, mutta sitten minä totuin -siihen, eikä se silloin enää väsyttänyt. Työ tekee hyvää." - -Mikä surumielinen lohdutus! Nuori vaimo löytää lohdutusta työstä! - -Mikael veti Timean käden luokseen. Syvä surumielisyys kuvastui hänen -kasvoillaan. Hänen sydämensä oli niin raskas. - -Oi jospa hän vain olisi tiennyt, mitä Timea sillä hetkellä ajatteli! -Hän ei voinut saada kirjoituspöydän avainta mielestään. - -Jos Timea on päässyt hänen salaisuutensa perille, niin on hänen -menettelytapansa vain hirvittävä tuomio, joka on langetettu hänen -päälleen osoittamaan, mikä erotus on syyttäjän ja syytetyn välillä. - -"Ettekö ole koko tänä aikana oleskellut Komornissa?" hän kysyi. - -"Vain kerran kun minun täytyi kirjoituspöytänne laatikosta etsiä -Scaramellin kanssa tehtyä sopimusta." - -Timar tunsi veren hyytyvän suonissaan. - -Timean kasvot eivät ilmaisseet kerrassaan mitään. - -"Nyt me lähdemme Komorniin", sanoi Timar; "asiat ovat järjestyksessä; -meidän on odotettava tietoja laivojemme kohtalosta, ja ne tiedot -eivät voi saapua ennen kuin talvella." - -"Hyvä on!" - -"Tai tahdotteko kenties mieluummin matkustaa Schweiziin tai Italiaan? -Nyt on juuri soveliain aika." - -"Ei, Mikael, me olemme kyllin kauan olleet erossa; olkaamme nyt -yhdessä." - -Mutta ei ainoakaan kädenpuristus osoita, miksi hän tahtoisi olla -Mikaelin kanssa. - -Mikael ei rohjennut sanoa hänelle ainoatakaan hellää sanaa. -Valehtelisiko hän vielä enemmän? - -Ja siitä huolimatta -- kuinka paljon hänen olikaan valehdeltava! - -Aamusta iltaan! Onhan hänen vaitiolonsakin valhetta! - -Kirjojen ja paperien tarkastamiseen meni koko iltapäivä. Illalliseksi -oli kutsuttu kaksi vierasta, tilanhoitaja ja korkea-arvoinen herra -tuomiorovasti. - -Herra tuomiorovasti oli pyytänyt heti saada tiedon herra von -Levetinczyn paluusta saadakseen käydä häntä tervehtimässä. Saatuaan -sanoman hän heti kiirehti linnaan. Hänellä oli myös rinnassaan -kunniamerkkinsä. - -Heti sisääntultuaan hän sytytti kaunopuheliaan ilotulituksen, -jossa hän ylisti Timaria seudun hyväntekijänä. Hän vertasi Timaria -Noak'iin, joka rakensi arkin, Josefiin, joka pelasti kansansa -nälänhädästä, ja Mosekseen, joka antoi sataa mannaa alas taivaasta; -Timarin alkaman jauhokaupan hän sanoi olevan suurenmoisimman -yrityksen, joka oli milloinkaan lähtenyt Europasta. Eläköön jauhojen -viennin Columbus! - -Timarin täytyi vastata tähän tervetuliaispuheeseen. Hän puhui -sangen hajamielisesti ja paljon pötyä. Hänen oli vaikea pidättäytyä -nauramasta ja sanomasta korkea-arvoiselle herralle: "Hahaha! Älkää -kuvitelkokaan minun ryhtyneen tähän yritykseen tehdäkseni teitä -onnelliseksi; minulle oli tärkeätä karkoittaa tyhmä poika erään -pikku tytön läheisyydestä, ja jos tämä tyhmyys on vienyt joihinkin -viisaihin tuloksiin, niin on ansio kokonaan tämän vierelläni istuvan -naisen. Naurakaa toki, herrasväki!" - -Syödessä nousi hyvä tuuli. Yhtävähän tuomiorovasti kuin tilanhoitaja -olivat viinin ylenkatsojia. Herra tuomiorovasti oli "kalugyer", -rumanian kielellä pappi, jonka vaimo oli kuollut ja joka ei saanut -mennä uusiin naimisiin. Siitä huolimatta hän jatkuvasti ihaili -kaunista sukupuolta eikä säästänyt kohteliaisuuksia Timealle ja -Atalialle, jolla hän taas joutui tilanhoitajan sukkeluuksien -maalitauluksi. - -Vanhan, hupaisan herran päähänpistot ja jutut saivat Timarinkin -hymyilemään, mutta niin pian kuin hän heitti silmäyksen Timean -jääkylmiin kasvoihin, kuoli hymy hänen huulillaan. - -Timea oli jättänyt hyvän tuulensa jonnekin muualle. - -Oli jo tullut hämärä ennenkuin ateria oli päättynyt. Molemmat vanhat -herrat huomauttivat toisiaan vallattomasti siitä, että oli jo aika -lähteä, sillä herra puoliso oli äskettäin palannut nuoren vaimonsa -luo pitkän poissaolon jälkeen, ja heillä varmaankin oli paljon -puhuttavaa toisilleen. - -"Tekisivätpä he todella oikein, jos pian menisivät tiehensä", -kuiskasi Atalia Timarille. "Timean päätä alkaa joka ilta kivistää -niin ankarasti, että hän ei saa nukuttua ennen puoliyötä. Katsokaapa, -miten kalpea hän on!" - -"Timea, voitko pahoin?" kysyi Timar hellästi. - -"Ei minua mikään vaivaa", vastasi Timea. - -"Älkää uskoko häntä. Aina siitä saakka, kun tulimme Levetincz'iin, -vaivaa häntä hirveä päänsärky. Se on hermosärkyä, jonka hän on saanut -aivorasituksesta ja epäterveellisestä ilmanalasta. Äskettäin näin -hänen päässään harmaan hiuksen. Mutta hän salaa tautinsa, siksi -kunnes makaa vuoteessa, eikä enää nouse, eikä hän siinäkään valita." - -Timar tunsi hengessä samoja tuskia kuin rikollinen, joka on -kidutuspenkillä. - -Eikä hänellä ollut rohkeutta sanoa vaimolleen: "Jos sinä olet sairas, -niin salli minun maata huoneessasi, että voisin hoitaa sinua." - -Ei, ei, hän pelkäsi unessa lausuvansa Noëmin nimeä ja vaimon voivan -kuulla sen, kun tuskat pitivät häntä valveilla puoli yötä. - -Hänen täytyi paeta häävuodettaan. - -Seuraavana päivänä he läksivät Komorniin. He matkustivat -postihevosilla. Mikael istui vastapäätä naisia. Matka oli ikävä. -Elo oli jo korjattu ja yksitoikkoiset niittymaat kohtasivat silmää -kaikkialla. Ei kenkään ajajista puhunut mitään. Kaikkien kolmen oli -vaikea pysyä hereillä. - -Mutta iltapäivällä ei Timar enää voinut kestää vaimonsa mykkää -katsetta ja hänen salaperäisiä, arvoituksellisia kasvojaan. Muka -saadakseen polttaa hän istuutui ajajan viereen ja jäikin sinne. - -Noustessaan pois eräällä asemalla valitteli Atalia huonoja teitä, -hirvittävää kuumuutta, vaivaavia kärpäsparvia, tukahuttavaa pölyä -ja matkan muita vaikeuksia. Majatalot olivat likaisia, vuoteet -epämukavia, ruoka vastenmielistä, viini hapanta, vesi ei ollut -puhdasta, kasvot, joita näki, aivan kauhistuttavia. Hän tunsi -olevansa koko matkan ajan kuolemansairas, hän oli ylönantamaisillaan, -hänellä oli kuumetta, pää oli halkeamaisillaan; miten silloin Timea -mahtoikaan kärsiä, hän kun oli niin hermostunut. - -Koko tien oli Timarin pakko kuunnella tätä valitusta. Timea ei -sitävastoin päästänyt kuuluviin ainoatakaan valituksen ääntä. - -Kun he tulivat Komorniin, otti Sohvi-rouva heidät vastaan selittäen -aivan harmaantuneensa yksinäisyydessään. Hänkö olisi harmaantunut! -Päinvastoin hän oli viihtynyt kuin kala vedessä saadessaan päivät -päästään vaeltaa talosta taloon juoruamassa oikein sydämensä pohjasta. - -Timar tunsi sydäntänsä ahdistavan astuessaan omaan kotiinsa. Koti on -joko taivas tai helvetti. Nyt hän vihdoinkin saa kokea, mitä näiden -selittämättömien marmorikasvojen kylmyys kätkee. - -Seuratessaan vaimoaan tämän huoneeseen sai Timar kirjoituspöytänsä -avaimen. - -Hän tiesi jo niin paljon, että Timea oli avannut laatikon ja etsinyt -hänen papereittensa joukosta mainittua sopimusta. - -Kirjoituspöytä oli vanha taidekalu, jonka yläosaa peitti kaareva, -viuhkamainen pyöräkansi, jonka saattoi työntää ylös. Sen takana oli -suuria ja pieniä laatikoita. Suuremmissa oli sopimuksia, pienemmissä -arvopapereita ja kalleuksia. Koko kaappi oli tehty raudasta ja -maalattu mahonginväriseksi; lukko oli taideteos, joka ei auennut --- käänsi sitten avainta oikealle tahi vasemmalle, ellei tuntenut -salaista koneistoa. Timea oli selvillä salaisuudesta ja hän saattoi -helposti päästä laatikkoihin. - -Levottomasti sykähtelevin sydämin veti Timar ulos laatikon, jossa -hän säilytti niitä kalleuksia, joita hänestä oli varovaisinta olla -myymättä. Sellaisilla kalleuksilla on tuntijansa joka taholla; se on -tiede, samanlainen kuin muutkin, professoreineen ja opetuslapsineen, -jotka määrätyistä tuntomerkeistä erottavat, mistä tämä kivi ja tuo -kamé ovat kotoisin. Ja sitten seuraa kysymys: Kuinka te olette -joutunut sen omistajaksi? Vasta "hankkijan" jälkeläinen kolmannessa -polvessa uskaltaa avoimesti näyttää sen. - -Jos Timea on ollut kyllin utelias vetämään ulos laatikon, niin -on hän myös nähnyt nämä kalleudet. Siinä tapauksessa hän myös on -tuntenut timanttikoristeen, jossa on hyvin hänen näköisensä kuva. Se -on varmaankin hänen äitinsä kuva, ja silloin hän tietää kaikki. Hän -tietää Timarin ottaneen haltuunsa hänen isänsä kalleudet. Pimein, -kenties rikollisin keinoin hän on silloin myös hankkinut itselleen -tämän satumaisen rikkauden, jolla hän on voittanut Timean käden, -näyttelemällä jalomielisen osaa sitä kohtaan, jonka on ryöstänyt. - -Kenties hän ajattelee jotakin vielä pahempaa kuin todellisuudessa -on tapahtunut. Hänen isänsä salaperäinen kuolema, hänen yhtä -salaperäinen hautaamisensa voisivat helposti johtaa ajattelemaan, -että Timarin sormi on mukana tässäkin jutussa. - -Ja jos Timea on päässyt perille kaikesta tästä, jos hänellä on -sellaisia epäluuloja, mitä silloin merkitsee hänen uhrautuva -uskollisuutensa, hänen levoton huolenpitonsa miehensä kunniasta ja -maineesta? Eikö se kaikki ole vain sen syvän halveksumisen ilmaisua, -jota hänen ylevä sielunsa varmasti tuntee kunniansa unohtanutta -miestä kohtaan, jonka nimeä hän kantaa, johon hänet on yhdistetty -ja jota ylpeys käskee kunnioittamaan sen valan tähden, jonka hän on -vannonut alttarin ääressä. - -Tämä olisi toki sietämätöntä miehelle! - -Hänen oli hankittava varmuutta! Hänen oli otettava avuksi vieläkin -uusi valhe. - -Hän otti laatikosta timantteihin upotetun valokuvan ja lähti se -kädessään Timean luo. - -"Rakas Timea", sanoi Mikael istuutuen vaimonsa viereen, "minä olen -oleskellut jonkun aikaa Turkinmaalla. Saatte myöhemmin tietää, mitä -olen tehnyt siellä. Ollessani Skutarissa tarjosi eräs amerikkalainen -jalokivikauppias minulle erästä timantteihin upotettua kuvaa, joka -on sangen suuresti teidän näköisenne. Minä ostin sen ja saan täten -jättää korun teille." - -Näin hän oli pannut kaikki yhden kortin varaan. - -Jos Timean kasvot kuvan nähdessään säilyttäisivät tavallisen, kylmän -välinpitämättömyyden ilmeen, jos hän antaisi silmiensä rankaisevan -katseen siirtyä koristeesta puolison kasvoille, silloin hän tahtoisi -sanoa: "Sinä et ole ostanut tätä koristetta Skutarista -- se on jo -kauan virunut pöytälaatikossasi. Herra ties mistä olet sen ostanut. -Kuka tietää missä sinä olet kuljeskellut? Kuka tietää, mikä pimeys -sinua ympäröi?" - -Ja silloin Timar olisi hukassa. - -Mutta ei mitään tällaista tapahtunut. - -Nähdessään kuvan muuttuivat Timean kasvot äkkiä. Hänen -marmoripiirteissään kuvastui sellainen mielenliikutus, jota ei voi -peittää eikä salata. Hän taittui molemmin käsin kuvaan ja suuteli -sitä kiihkeästi. Hänen silmänsä täyttyivät kyyneleillä. Tunne -purkautui esiin. Timean kasvot alkoivat elää. - -Mikael oli pelastettu. - -Kauan pidätettyjen tunteittensa voittamana Timea alkoi kiivaasti -nyyhkyttää. - -Silloin astui Atalia sivuhuoneesta esiin. Hän näytti hämmästyneeltä. -Hän ei milloinkaan ollut kuullut Timean itkevän sillä lailla. - -Kun Timea huomasi hänet juoksi hän häntä vastaan kuin lapsi ja huusi -itkun ja naurunsekaisella äänellä: "Katso, katso! Äitini kuva!... -Hän on antanut sen minulle!" - -Ja näin sanoen hän juoksi takaisin Mikaelin luo, kietoi käsivartensa -hänen kaulaansa ja kuiskasi liikutettuna: - -"Kiitoksia... tuhansia kiitoksia!..." - -Timarista tuntui kuin se hetki olisi tullut, jolloin hänen olisi -pitänyt suudella noita huulia ja sen jälkeen suudella ja yhä vain -suudella niitä. - -Mutta hänen sydämensä lyönnit sanoivat hänelle: "Sinun ei tule -varastaa." - -Kaiken senjälkeen, mitä "Vapaalla Saarella" oli tapahtunut, olisi -suudelma näille huulille ryöväystä. - -Samassa hän tuli ajatelleeksi jotakin muuta. - -Hän meni takaisin huoneeseensa ja otti esille kaikki korut, joita oli -säilyttänyt pöytälaatikossa. - -(Ihmeellinen vaimo, joka, vaikka avain on hänen käsissään, jättää -koskematta salaiset laatikot ja etsii vain sitä paperia, jota -tarvitsee!) - -Senjälkeen hän sulloi kaikki kalleudet metsästyslaukkuunsa, joka oli -ollut hänen selässään hänen tullessaan Levetincz'iin ja palasi sen -kera vaimonsa luo. - -"Minä en ole vielä sanonut teille kaikkea", hän puhui Timealle. -"Samasta paikasta, mistä sain kuvan, löysin nämäkin korut ja ostin -ne teille. Ottakaa ne lahjaksi minulta." Ja näin sanoen hän laski -korun toisensa jälkeen Timean helmaan, kunnes säkenöivä joukko peitti -tämän koko esiliinan. Se oli kuin haltijattaren lahja "Tuhannesta ja -Yhdestä yöstä." - -Atalia seisoi vieressä, kalpeana kateudesta ja kädet nyrkkiin -puristettuna katkeruudesta. -- Sillä kaikki tuo olisi voinut olla -hänen! - -Mutta Timean kasvot synkistyivät ja muuttuivat jälleen -marmorikylmiksi. Hän katseli välinpitämättömänä sylissään olevia -jalokiviä. Timanttien ja rubiinien säteet eivät lämmittäneet häntä. - - - - -Viides luku. - -UUSI VIERAS. - - -Pitkä talvi kului liikeasioiden hoidossa. Ainakin nimittävät rikkaat -raharuhtinaat tätä liikeasiainhoidoksi. - -Levetinczy alkoi tottua asemaansa. Rikkaus synnyttää hyviä unia. -Hän matkusti usein Wieniin ja otti osaa suurten pankkiirien -huvituksiin. Hän näki edessään monta hyvää esimerkkiä. Se, joka -omistaa miljoonia, voi sallia itselleen ylellisyyden ostaa -jalokivikauppiaalta uudenvuodenlahjoja kaksi kappaletta joka lajia -ilahuttaakseen yhtä aikaa kahta sydäntä -- toisella rouvaansa, joka -istuu kotona vastaanottamassa vieraita juhlia vietettäessä, muun -ajan kuluessa perhehuolissa; toisella jotakin toista naista, joka -joko tanssii tai laulaa, mutta kummassakin tapauksessa vaatii hienon -hotellin asunnokseen, koruja ja pitsejä. Timar oli kyllin onnellinen -saadakseen olla mukana sekä rahaparoonien kotoisissa juhlissa, -joissa kunnioitettavat naiset kaatavat teetä ja kysyvät vieraalta, -miten hänen perheensä voi, että myös näissä toisin järjestetyissä -iltakutsuissa, joissa sangen kursailemattomat naiset ilmeisellä -mieltymyksellä antautuvat samppanjan nauttimiseen, ja missä -jokainen härnää Timaria kysymyksellä, eikö hänellä vielä ole mitään -tuttavuuksia oopperassa. - -Punastuminen, jolla hyväluontoinen Timar vastaa sentapaisiin -viittauksiin, lisää vain yleistä iloa. "Mitä te ajattelette!" sanoo -eräs miljoonanomistaja totisena; "herra Levetinczy on hyveellisen -aviomiehen esikuva." -- "Ei siihen mitään taitoa tarvita", sanoo -toinen, "kun vaimo on niin kaunis ja sielukas, ettei sellaista ole -koko Wienissä." -- "Hän on saituri", sanoo hänen selkänsä takana -kolmas, jota puistattaa ajatellessaan, mitä sellainen pitsejä ja -silkkiä nielevä olento tulee maksamaan. -- Toiset taas juttelevat -keskenään ja levittelevät salaisuutta, että Timar on onneton -mies, jonka sydän pysyy kylmänä, vaikka kuka tahansa panisi sen -koetukselle. -- Itse asiassa häntä viekottelevatkin monet kauniit -ja nerokkaat naiset, jotka ovat opetelleet taitoa valloittaa miehiä -ja saavuttaneetkin jonkunlaisen taituruuden; mutta Timar pysyy -kylmänä ja luoksepääsemättömänä kaikille viehätyksille, kaikille -viekotuksille. Hän on tunteeton. - -"Oikean aviomiehen esikuva!" sanovat hänen ihailijansa. "Inhoittava -ihminen!" kuuluu sitävastoin hänen vihamiestensä leiristä. - -Mutta hän vaikenee ja ajattelee -- Noëmia. - -Mikä ijäisyys olikaan tämä kuuden kuukauden aika, jolloin hänen oli -elettävä erossa Noëmista, jolloin hänen aina täytyi ajatella häntä, -eikä voinut uskoa kenellekään ajatustensa sisältöä! - -Usein hän yllättää itsensä juuri kertomassa niistä. Kerran hänen -istuessaan aterialla kotonaan, ovat nämä sanat livahtamaisillaan -hänen suustaan: "Kas! Juuri tuollaisia omenia saa sillä saarella, -missä Noëmi asuu." Kun Timean silmät joskus ilmaisivat hänellä olevan -päänsärkyä, tuntee Timar kiusausta sanoa hänelle: "Ah, kun Noëmilla -oli päänsärkyä haihtui se heti, kun panin käteni hänen otsalleen." Ja -kun hän näkee Timean suosikin, valkoisen kissan, on hänen huulillaan -kysymys: "Oi, Narcissa, minne emäntäsi on joutunut?" - -Mutta hänellä on täysi syy olla varoillaan, sillä talossa on eräs -olento, joka argussilmin vartioi ei ainoastaan Timeaa, vaan myös -häntä. - -Atalialta ei saattanut jäädä huomaamatta, että Timar paluunsa jälkeen -oli vähemmän raskasmielinen kuin ennen. Kaikkia hämmästytti hänen -vilkas ulkonäkönsä. Siinä piili joku salaisuus. Eikä Atalia voinut -sallia kenenkään tuntevan onnea tämän katon alla. Mistä hän oli -varastanut onnensa? Miksi hän ei kärsi, niinkuin Atalia tahtoo nähdä -hänen kärsivän? - -Liikeasiat kävivät hyvin. Uuden vuoden ensimmäisenä kuukautena tuli -tietoja Amerikasta. Jauholähetys oli onnellisesti tullut perille, ja -nyt oli menestys varma. Unkarilaiset jauhot olivat saavuttaneet niin -suuren maineen Etelä-Amerikassa, että myytiin kotimaisiakin jauhoja -unkarilaisina. Brasiliassa oleva Itävallan konsuli kiirehti antamaan -hallitukselleen tietoja tästä huomattavasta seikasta, jonka avulla -ulkomaankauppaa oli lisätty tärkeällä vientitavaralla. Seurauksena -tästä sai Timar kuninkaallisen neuvoksen nimen ja sitäpaitsi Pyhän -Stepanuksen ritarikunnan pienemmän ristin tunnustukseksi niistä -palveluksista, joita hän oli tehnyt isänmaalle kaupan ja yleisen -talouselämän alalla. - -Kuinka hymyilikään hänen sisäinen ivanhenkensä, kun ritarikunnan -merkki ripustettiin hänen rinnalleen ja häntä kutsuttiin arvonimellä -"Teidän armonne." Ja pahahenki kuiskasi hänen korvaansa: "Siitä saat -kiittää kahta naista, Timeaa ja Noëmia." - -Vähätpä siitä! Purppuraväri keksittiin siten, että erään rakastuneen -paimenen pieni koira söi purppurasimpukan, ja sen kuono tuli -punaiseksi. Siitä huolimatta on purppurasta tullut maankuulu -kauppatavara. - -Herra Levetinczy alkoi nyt vasta nousta komornilaisten silmissä. -Ei ole kylliksi, että on rikas. Mutta kun henkilö sitäpaitsi on -kuninkaallinen neuvos, silloin täytyy häntä jo kunnioittaa. - -Kaikki riensivät onnittelemaan häntä; virkamiehet, ammattikunnat, -maistraatti, papisto ja kirkkoneuvosto. Hän vastaanotti heidät kaikki -armollisesti. - -Herra Johan Fabulakin tuli hänen luokseen onnitellakseen laivurien -ammattikunnan puolesta. Hän esiintyi arvonsa mukaisessa juhlapuvussa. -Unkarilaisessa lyhyessä, tummansinisestä silkistä tehdyssä -takissa loisti kolme riviä pähkinänsuuruista näkinkengänmuotoista -hopeanappia, toiselta olkapäältä toiselle riippui kämmenenlevyinen -hopeaketju suurine lukkomaisine medaljongeineen, johon Komornin -kultaseppä oli painanut Julius Caesarin kuvan. Lähetystön muutkin -jäsenet olivat samanlaisissa puvuissa ja yhtä komeasti varustettuja. -Vielä siihen aikaan kuului Komornin laivurien juhlapukuun hopeanapit -ja ketjut. - -Oli tavallista pyytää onnittelijoita jäämään päivälliselle. -Fabulaakin kohtasi tämä kunnia. - -Fabula oli sangen avomielinen mies, joka puhui suunsa puhtaaksi. -Kun viini oli hellittänyt hänen kielensä siteet, ei hän voinut olla -sanomatta armolliselle rouvalle, että hän, ensi kerran nähdessään -armollisen rouvan neitinä, ei olisi voinut luulla hänestä tulevan -niin hyvää perheenemäntää ja sitäpaitsi herra Levetinczyn puolisoa. -Olipa hän oikeastaan pelännytkin häntä. Ja kas, miten ihmeellisesti -jumalallinen kohtalo johtaa kaiken ja miten lyhytnäköinen ihmisen -silmä on! Kuinka kaikki onkaan kääntynyt hyväksi! Mikä onni -vallitseekaan tässä kodissa! Kuulkoon vain kohtalo niidenkin -huokaukset, jotka rukoilevat taivasta suomaan sydämenhyvälle herra -Levetinczylle onnen nähdä uuden vieraan, pienen enkelin haahmossa! - -Timar peitti säikähtyneenä lasinsa kädellään. Jos tämä viini saa -ihmisen puhumaan kaikki, mitä ajattelee, niin hän ei uskalla juoda -enää pisaraakaan. Hänen sielussaan välähti ajatus: - -"Se rukous voisi tulla kuulluksi odottamattomalla tavalla!" - -Ystävämme Fabula ei vain tyytynyt toivomaan kaikkea hyvää; hän luuli -olevansa pakotettu myös antamaan hyviä, käytännöllisiä neuvoja. - -"Mutta armollinen herra rasittaa itseään varmasti liian paljon. -Ei se kelpaa. Ihminen elää vain kerran ja miksi hän elää? Minä -en, totta tosiaan, antaisi niin kauniin ja niin kelpo vaimon olla -niin kauan yksin. Mutta mitä sille kukaan voi, että maa polttaa -armollisen herran jalkojen alla! Alituisesti hän vaivaa aivojaan -jollakin uudella aatteella ja hänen täytyy aina olla itse mukana. -Siksi onnistuvat kaikki hänen yrityksensä. Kenen muun päähän olisi -pistänyt lähettää jauhoja Unkarista Brasiliaan? Tunnustaakseni -totuuden: kuullessani asiasta puhuttavan arvelin itsekseni -- -anteeksi karkeuteni! -- Armollinen herra on tullut hulluksi, kun -lähettää jauhoja toisesta maanosasta toiseen. Ennenkuin se tulee -perille, muuttuu se liisteriksi. Sitäpaitsi kasvaa siellä suurissa -puissa kokonaisia leipämetsiä ja pienissä sämpylöitä. Ja nyt -- mitä -kunniaa olemmekaan saaneet osaksemme yrityksestä! Mutta tietysti, -missä armollinen herra itse pitää silmällä kaikkea..." - -Tässä puheessa oli niin paljon tiedotonta ivaa, ettei Mikael voinut -pidättäytyä vastaansanomasta. - -"Rakas John, jos tämä oli syynä yrityksen onnistumiseen, niin on -sinun käännyttävä ylistyksinesi vaimoni puoleen, sillä hän se johti -kaikkea." - -"Niinpä kyllä, kaikella kunnioituksella puhuen armollisen rouvan -ominaisuuksista; mutta armollisen herran luvalla tiedän, mitä tiedän. -Tiedän varsin hyvin, missä armollinen herra on oleskellut koko kesän." - -Mikael tunsi hiuksiensa nousevan pystyyn. Tietäisikö tämä mies, missä -hän oli ollut? Se olisi kauheata. - -Fabula iski silmää Timarille kohotetun lasin takaa. - -"No, sanonko armolliselle rouvalle, niissä armollinen herra on -oleskellut koko kesän? Ilmaisenko sen?" - -Timar tunsi kangistuvansa kauhusta. Atalia oli kiinnittänyt silmänsä -hänen kasvoihinsa. Hän ei uskaltanut edes ilmeellään ilmaista, miten -noloksi viinin autuaaksi tekemä kielikello oli saattanut hänet. - -"No, sanoppa sitten, John, missä olen ollut", sanoi Timar -ulkonaisesti levollisena. - -"Hyvä on. Minäpä sanonkin ja syytän teitä armollisen rouvan edessä!" -huudahti Johan Fabula asettaen lasinsa pöydälle. "Armollinen -herra matkusti sanomatta kenellekään, minne. Hän nousi kaikessa -hiljaisuudessa laivaan ja matkusti Brasiliaan. Hän oli itse -Amerikassa järjestämässä kaikkea. Senvuoksi päättyikin kauppa meille -niin suotuisasti." - -Timar hengähti syvään. - -"Te olette suuri hupsu, Janos ystäväni. Pyydän, Atalia, ojennappa -herra Fabulalle kuppi mustaa kahvia." - -"Asia on kuten sanoin", vahvisti Johan, "minä tiedän, mitä minä -tiedän. Minä pääsin selville kaikesta, niin huolellisesti kuin keitto -olikin keitetty. Armollinen herra on ollut Brasiliassa. Hän on -kulkenut merellä kolmetuhatta penikulmaa. Hyvä Jumala yksin tietää, -miten monessa myrskyssä hän on ollut ja miten monen ihmissyöjän -kanssa hän on otellut. Mutta että hän tosiaan on ollut siellä, sen -tiedämme kaikki varsin hyvin. No, nyt olen minä puolestani ilmaissut -armolliselle rouvalle asian, ja nyt voi hän rangaista rikollista -ansion mukaan, eikä enää sallia hänen tehdä sellaisia harhahyppäyksiä -Atlantin yli." - -Timar katsahti molempiin naisiin. Timean piirteissä kuvastui -levottomuutta ja hämmästystä; Atalia näytti harmistuneelta. Hän uskoi -kertomuksen yhtä todeksi kuin Fabulakin, joka olisi voinut luvata -päänsä pantiksi siitä, että se oli tosi. - -Nyt Timar hymyili salaperäisen näköisenä. Nyt oli hän valehtelija -eikä Johan Fabula. - -Kultapojan täytyi valehdella, aina valehdella. - -Johan Fabulan kertomus oli Timarille hyödyksi. Unkarin kansa -sepittelee mielellään kaskuja etevistä miehistään, ikäänkuin ihailun -syyt eivät sinänsä olisi riittävät. Keksijä uskoo itse keksimänsä -jutun todenmukaiseksi ja kun yleisö lisäksi alkaa uskoa, saa se -historiallisen tositapahtuman leiman. - -Timarilla oli tästä lähtien veruke salaperäiseen katoamiseensa. -Jos hänen oli pakko peittää syy poissaoloonsa, niin etsittiin syy -hänen salaamiseensa hänen hienotunteisuudestaan, että hän nimittäin -ei tahtonut kertoa Timealle niin vaarallisesta matkasta, jommoinen -Amerikan matka vielä siihen aikaan oli. - -Hän saattoi nyt muodostella kertomusta niin todenperäiseksi, että -Ataliakin uskoi sitä. - -Itse asiassa petti hän Ataliaa parhaiten. Tämä tyttö tunsi -naissydämen. Hän tiesi varsin hyvin, mitä Timea tunsi, mitä -sisäisiä taisteluja hän taisteli. Ja alituisesti seurasi hän Timean -sieluntilan vaiheita. Tämä nainen, jonka sydän oli sairas, kielsi -sielunsa tuskat ja pakeni paikkaan, niissä ei ainoatakaan ystävää -ollut hänen lähellään, missä hän ei voinut iloita mistään, missä ei -mikään herättänyt eloon intohimoa: unkarilaiselle pustalle. Siellä -hän hautautui kauppakirjojen kuiviin laskelmiin ja ryhtyi työhön, -joka ei salli sijaa intohimoille, rahanansaitsemiseen. Näin teki -vaimo-parka tukahuttaakseen onnetonta rakkauttaan. - -Jos kerran vaimo pystyi siihen, miksi ei mieskin pystyisi? Eikö -häneltä ollut paremminkin odotettavissa, että hän vetäytyisi toiseen -erämaahan, merelle, ja että hän kullanhankkimisen jääkellarissa -jäähdytti kaiken sielunsa lämmön. - -Mistähän Atalian mieleen oli juolahtanutkin hullunrohkea ajatus, että -Timar olisi keksinyt parannuskeinon kuolettavaan tautiinsa ja oli -onnellinen ollessaan poissa kotoa? - -Mitä hän olisikaan antanut, jos olisi päässyt salaisuuden perille! - -Mutta Vapaata Saarta ympäröivä kaislikko ei juorua kuten se -kaislikko, jolle kuningas Midaan parturi uskoi salaisuutensa. - -Ataliaa ahdisti keltainen kateus, kun hän turhaan yritti etsiä -arvoituksen selitystä. - -Timar ja Timea olivat kotona sekä maailman silmissä avioparin -esikuvat. - -Mikael lahjoitti Timealle koruja, joiden arvo oli kokonainen aarre, -ja Timea käytti niitä pidoissa. Hän tahtoi loistaa niillä. - -Mika vakuuttaisi miehen rakkautta paremmin kuin vaimon timantit? - -Atalia mietti näitä. - -Ovatko Timar ja Timea tosiaan niitä, joiden rakkaus näkyy timanttien -antamisessa ja ottamisessa? Vai onko ihmisiä, jotka voivat olla -onnellisia ilman rakkautta? - -Atalian epäluulot olivat yhä kohdistuneet Timeaan eikä Timariin. - -Mutta Timar tuskin taisi odottaa talven kulumista ja kevään tuloa. -Myllyjenhän piti silloin alkaa käydä ja liikemieshän aina ajattelee -sellaisia asioita. Edellisen vuoden onnellisen tuloksen jälkeen -jatkettaisiin jauholiikettä vielä suuremmassa mittakaavassa kuin -ennen. - -Mutta nyt kielsi Timar Timeaa turmelemasta terveyttään johtamalla -yritystä, Hän aikoi antaa johdon asiamiestensä käsiin, jota -vastoin Timean tulisi viettää kesänsä meren rannalla, jossakin -kylpylaitoksessa parantaakseen hermotautiaan. - -Minne hän itse aikoi, sitä ei kukaan kysynyt. Arvattavasti hän taas -lähtisi Etelä-Amerikkaan ja sitten hellästä hienotunteisuudesta -sanoisi olleensa Egyptissä ja Italiassa. - -Mutta hän riensikin alisen Tonavan varsille. Poppelipuiden silmujen -alkaessa puhjeta ei hänellä ollut enää mitään rauhaa kodissaan. -Viehkeä kuva täytti kaikki hänen unelmansa, vangitsi kaikki hänen -ajatuksensa. - -Hän ei pysähtynyt edes Levetincz'iin, antoi vain tilanhoitajalle -ja asiamiehilleen niin ylimalkaisia ohjeita, että he saattoivat -tehdä, mitä halusivat. Sieltä hän matkusti Golovacz'iin, missä asui -kunniamerkin saanut tuomiorovasti. Tämän luo hän aikoi jäädä. - -Oli jo myöhäinen ilta hänen saapuessaan pappilaan. Hän meni sisään -keittiön ovesta. Siellä oli nuori, kaunis tyttö keittämässä ja -paistamassa ja sisällä, missä hän tapasi papin yksinään, oli pöytä -katettu kahdelle hengelle. - -Hänen korkea-arvoisuutensa vastaan otti ylhäisen vieraansa mitä -kohteliaimmin. Kaikkein ensiksi hän onnitteli vierastaan ritarimerkin -johdosta; sitten hän pyysi lupaa saada mennä keittiöön huolehtimaan -arvokkaasta kestityksestä kunnioitetulle vieraalle. - -"Sillä", hän sanoi, "me elämme muutoin sangen yksinkertaisesti." - -"Me?" kysyi Timar leikillisellä äänellä. - -"No, no, no", huudahti leskimies, uhaten sormellaan vierasta. "Älkää -toki olko niin häijy." - -Isäntä ryhtyi toimenpiteisiin ja palasi muassaan pullo hyvää -Syrmeriviiniä, jota hän tarjoili vieraalleen heidän odotellessaan -illallista. - -Mutta joka kulauksen perästä hän uhkasi Timaria uudelleen sormellaan, -aivankuin olisi tahtonut nuhdella ajatuksesta, jonka luki tämän -kasvoista. - -"Voi, miten maailma sentään on paha! Kaikessa se tahtoo nähdä vain -huonoa. Mutta ihminen on ihminen. Ihminen ei ole kivestä, hän ei ole -puupölkky eikä ovenpieli." - -Timar vakuutteli olevansa samaa mieltä. - -Mutta isäntä pudisteli yhä päätään ja kuta enemmän hän joi -- eikä -hän säästellyt viiniä edes herkullisen aterian aikana -- sitä -puheliaammaksi hän kävi. - -Nuori, kaunis tyttö tarjoili ruuat ja aina kun Timar katsahti häneen, -uhkasi pappi sormellaan valitellen maailman pahuutta. - -"Mutta todistakaa minulle raamatusta edes yksi, joka todistaisi -maailman pahuudessaan olevan oikeassa!" - -Timar selitti, ettei hän edes piispanistuimesta ottaisi todistaakseen -jotakin sellaista. - -"Eikö isä Abraham ollut maailman kunnianarvoisin ja -jumalaapelkääväisin patriarkka? Sanokaa, eikö hän ollut Saran -uskollinen puoliso? Ja kuitenkin, tunnemmehan kertomuksen Hagarista, -vai miten? Mutta Abraham oli siitä huolimatta hurskas." - -Mikaelin täytyi tunnustaa tämän todistuksen totuus. - -"Tai ottakaamme patriarkka Jakob esimerkiksi. Hän menee naimisiin -Lean kanssa, mutta on sitä ennen rakastunut Rakeliin ja ottaa -hänetkin vaimokseen; mutta kenen mieleen on milloinkaan juolahtanut -tehdä kannetta häntä vastaan kaksoisavioliiton tähden? Jatkakaamme! -Katsokaamme pyhää kuningas Davidia. Kuinka monta vaimoa hänellä oli? -Kuusi. -- Kaikki yhtaikaa. Eivätkä ne hänelle riittäneet. Hän erotti -Salthielistä Michal'in ja nai hänet, sitten hän rakastui Batsebaan, -Uriaan vaimoon, surmautti Uriaan ja nai Batseban. Eikä hän silti -ollut huonompi. David ylistää kuudessa sadassa viidessäkymmenessä -psalmissa itseään pyhänä miehenä. -- Ja kuinka viisas Salomo sitten -käyttäytyi? Hänellä oli kokonaista 400 vaimoa. Kuka siis vaatisi -meitä olemaan viisaampia kuin viisas Salomo?" - -Hyväsydäminen leskipappi ei aavistanut täten antaneensa vieraalleen -matkapassin, jolla tämä saattoi matkustaa Tonavan poikki. - - * * * * * - -Timar oli vain puolen päivänmatkan päässä Noëmista. - -Puoleen vuoteen hän ei ollut nähnyt tyttöä - -Hänen kaikki ajatuksensa olivat jälleennäkemisen ilossa. Valveilla -ollen ja unessa hän oli täynnä polttavaa kaihoa. - -Tuskin hän saattoi odottaa päivän sarastamista. Jo aamun koittaessa -hän nousi, ripusti metsästyslaukun selkäänsä, heitti pyssyn olalleen -eikä jäänyt odottelemaan isäntänsä ylösnousua. Lähtien pappilasta -hyvästiä sanomatta hän riensi alas metsäiselle Tonavan rannalle. - -Tonava tekee hyvän työn laajentamalla vuosi vuodelta -rantametsikköään, sillä kuta kauemmas virta vetäytyy, sitä kauemmas -siirtyvät myös rajavartioiden vahtikojut, jotka rakennettiin jo -kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Se, joka aikoo passitta virran -toiselle puolelle, tapaa metsikössä täysin puolueettoman alueen. - -Timar oli edeltäkäsin lähettänyt uuden veneen yllämainitun -kalastajamökin luo, jonne hänellä oli tapana käydä jalkasin. Hän -löysikin veneen sieltä ja läksi yksin soutamaan kaislikkoa kohti. - -Vene liukui kuin kala veden pinnalla, mutta nopeus ei ollut -yksinomaan sen ansio. - -Oltiin jo huhtikuussa ja kevät oli tullut. Ostrovasaaren puut olivat -vihreinä ja kukassa. Sitä enemmän hämmästyttävä oli näky toisella -puolella. Vapaalla Saarella ei näkynyt ensinkään vehreyttä. Se näytti -palaneelta. - -Kuta lähemmäs hän tuli sitä tarkemmin hän saattoi erottaa kaiken. -Saaren pohjoispuolella olivat kaikki puut ruosteenkarvaisia. - -Kiihtyvällä nopeudella liukui vene kaislikon halki. Kun Mikael -saapui rannalle, huomasi hän suuren joukon puita kuivuneeksi. Ne -olivat Terese-rouvan lempipuut -- pähkinäpuut. Ne olivat kaikki, -ensimmäisestä viimeiseen aivan kuihtuneet. - -Mikael tunsi alakuloisuutta tämän nähdessään. Ennen, hänen -saapuessaan tänne seisoivat metsät ja ruusuaitaukset vehreydessään, -nyt olivat vastassa kuivuneet puut. Huono enne! - -Hän tunkeutui saaren sisäosiin ja odotti tervehdykseksi tavanmukaista -koiranhaukuntaa. Ei ääntäkään kuulunut. - -Hän kulki huolestuneena edelleen. Tiet olivat hoidotta, kuivien -syyslehtien peitossa, ja hänestä tuntui linnunlaulukin vaienneen -saarella. - -Tullessaan majan läheisyyteen tuli hän levottomaksi. Minne sen -asukkaat olivat joutuneet? He saattoivat olla vaikka kuolleina -ja hautaamattomina. Hänhän oli puolen vuoden ajan työskennellyt -oikeusasioissa, oli loistanut nuorella vaimollaan ja koonnut rahaa. -Saaren asukkaista oli taivas saanut pitää huolta, jos sitä halutti. - -Hänen tullessaan kuistille avautui eräs ovi ja Terese astui ulos. - -Hän näytti vakavalta. Mikaelista tuntui kuin hän olisi ensin -säikähtänyt jotakin. Sitten levisi katkera hymy hänen kasvoilleen. - -"Oi, oletteko vihdoinkin täällä?" sanoi rouva nähdessään Mikaelin. -Näin sanoen hän juoksi Mikaelia vastaan puristaakseen tämän kättä. Ja -nyt kysyi vuorostaan Terese, miksi Mikael näytti niin vakavalta. - -"Ei kait vain liene tapahtunut onnettomuutta?" kiirehti Timar -kysymään. - -"Onnettomuuttako? Ei!" huokasi Terese surumielisesti hymyillen. - -"Minä tunsin niin suurta ahdistusta nähdessäni kuivuneet puut", sanoi -Mikael selittääkseen vakavuuttaan. - -"Viime vuoden tulvat saivat aikaan tämän hävityksen. Pähkinäpuut -eivät siedä vettä." - -"Ja kuinka te molemmat voitte?" kysyi Timar levottomana. - -Terese vastasi hiljaa: - -"Me voimme hyvin, sekä minä että molemmat toiset." - -"Minä ja molemmat toiset?" - -Terese hymyili, huokasi ja hymyili. Sitten hän laski kätensä Mikaelin -olalle sanoen: "Eräs köyhä salakuljettajan vaimo sairastui luonamme. -Nainen kuoli, lapsi jäi tänne. Nyt tiedätte, keitä nuo molemmat -toiset ovat." - -Timar ryntäsi taloon. - -Etäisimmässä huoneen nurkassa seisoi pajunvitsoista punottu kehto. -Sen ääressä istui toisella puolella Almira, toisella Noëmi. Noëmi -keinutti kehtoa ja odotti istuallaan siksi kunnes Timar oli ehtinyt -hänen luokseen. - -Kehdossa lepäsi pieni punaposkinen lapsi, jonka kirsikkasuukkonen -pisti niin somasti esiin. Se nukkui silmät puoliummessa, pienet -kätöset kasvoja kohti kohotettuina. - -Mikael seisoi kuin lumottuna kehdon ääressä. Hän katsahti Noëmiin -ikäänkuin etsien selitystä arvoitukseen hänen kasvoistaan, joilla -leijaili taivaallinen autuus, missä kainous ja rakkaus viettivät -sovintojuhlaa. Hän luuli menettävänsä järkensä sinä hetkenä. - -Terese laski kätensä hänen käsivarrelleen. - -"No, oletteko nyt pahoillanne siitä, että otimme omaksemme -salakuljettajan vaimoparan lapsen. Jumala on lähettänyt sen meille." - -Kuinka hän olisi siitä vihainen! Hän heittäytyi maahan kehdon -viereen, sulki sen syliinsä puristaen sitä sydäntään vastaan. -Sitten hän alkoi kiivaasti itkeä ja nyyhkyttää ikäänkuin hänen -rintaansa olisi kokoontunut kokonainen tuskien järvi, jotka kaikki -nyt rikkoivat sulkunsa. Hän suuteli pienokaista, Jumalan lähettämää -vierasta, missä vain sopi, sen pikku kätösiä ja jalkoja, sen puvun -helmaa, sen punaisia poskia. - -Lapsi teki enkelimäisiä ilmeitä hänen suudellessaan, mutta ei -tahtonut herätä. Äkkiä se avasi silmänsä suuret sinisilmänsä ja -katseli hämmästyneenä vierasta silmiin ikäänkuin kysyen: "Mitä tuo -mies minusta tahtoo?" Sitten se naurahti ääneen kuin kysyen: "Mitä -ihmettä hän minusta tahtoo?" Sitten se sulki jälleen silmänsä ja -nukahti yhä hymyillen ja häiriintymättä suudelmien myrskystä. Terese -hymyili ja sanoi: - -"Sinä isätön ja äiditön lapsi raukka, tällaista et kait olisi osannut -aavistaa?" Noin sanottuaan hän käänsi päänsä pois kuivatakseen -kyyneleensä. - -"No -- ja minulle ei enää riitä mitään", sanoi Noëmi rakastettavalla -tavalla yrittäen näyttää suuttuneelta. - -Mikael lähestyi häntä polvillaan. Hän ei saanut sanottua sanaakaan, -painoi vain huulensa hänen kättään vastaan ja kätki kasvonsa -hänen helmaansa. Hän oli vaiti niin kauan kuin lapsi nukkui. Kun -pienokainen heräsi, alkoi se puhua omalla kielellään, jota me -kutsumme itkuksi. Onpa onni, että jotkut ymmärtävät sitäkin kieltä. -Se oli nälissään. - -Noëmi kehoitti nyt Mikaelia menemään ulos huoneesta, hän ei saisi -tietää, mitä vieraalle lapselle annettiin ruuaksi. - -Mikael meni mökin edustalla olevalle aukealle. Hän oli kuin -humalassa. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut toisella planeetalla, -josta katsellaan alas maahan, josta on lähdetty, kuin vieraaseen -taivaankappaleeseen. - -Hän on jättänyt maan päälle kaiken, mitä hän on sanonut omakseen, -eikä hän enää tunne mitään huimausta, mikä vetäisi häntä sinne alas. - -Hän on kadottanut jalkainsa alta sen piirin, jossa hänen elämänuransa -ori tähän saakka liikkunut ja uusi painopiste on vetänyt häntä -luokseen. - -Uusi päämäärä, uusi elämä on hänen edessään -- yhtä hän vain ei -ymmärrä: kuinka hänen on mahdollista kadota vanhasta maailmastaan? -Ihmishermot eivät kestä oleskelemista toisessa maailmassa samaan -aikaan kuin maan päällä, nousemista taivaaseen ja laskeutumista -maan päälle, taivaassa seurustelemista enkelien kanssa ja maan -päällä rahojen laskemista, oi, sitä ei ihminen kestä tulematta -mielisairaaksi! - -Pikku lapsia ei suotta nimitetä enkeleiksi, sillä sana enkeli on -johtunut kreikkalaisesta "angelos"-sanasta, joka merkitsee lähetti. -He ovatkin lähettejä toisesta maailmasta, jonka outo, magneettinen -ilmapiiri loistaa lapsenkasvoista, lapsen silmistä siihen, jolle -lapsi on lähetetty. Lapsensilmissä on usein ihmeellinen, sininen -säde, jolla on sanoin selittämätön taikavoima, joka myöskin puhuu -meille. Tämä väri katoo silmistä heti kun lapsi oppii puhumaan, -vain vastasyntyneen lapsen silmissä saattaa erottaa tämän sinisen -välähdyksen. - -Oi, kuinka usein Timar istui tuntikausia ihailemassa tätä sinistä -välkettä. Kun lapsi laskettiin ruohikolle lampaannahan päälle, -heittäytyi Timar pitkälleen sen viereen katsellen sen ensi leikkejä. -Hän poimi silloin tällöin kukkasen, jota kohti lapsi ojenteli -kätösiään, sanoen: "No, tuosta sen saat!" ja sitten taas oli -hänellä täysi työ saada se pois, sillä lapsella on tapana pistää -kaikki, mikä sitä miellyttää, suuhunsa. Hän tutkisteli ensimmäisiä -äänneyhtymiä, jotka tunkeutuivat lapsen huulilta, ja koetti selvittää -niiden merkitystä. Hän antoi sen vetää itseään parrasta ja lauleli -kehtolauluja saadakseen sen nukkumaan. - -Hänen tunteensa Noëmia kohtaan oli nyt aivan toisen laatuinen kuin -ennen. - -Tässä tunteessa ei ollut mitään aistillista himoa, pelkkää ihastusta -vain. Himon hehku oli vaihtunut suloiseen, kylläiseen lepoon. Hän -tunsi samaa hyväätekevää tunnetta kuin kuumeesta vapautunut sairas. - -Noëmikin oli muuttunut suuresti sitten heidän viime tapaamansa. Hänen -kasvoillaan oli lempeä, miellyttävä ilme. Vieno kärsivällisyys, jota -ei voi teeskennellä eikä salata, ilmeni hänen mielenlaadussaan. Tyyni -ylevyys yhtyneenä kainouteen säteili nuoresta naisesta, vaatien -ehdotonta kunnioittamista ja arvonantoa. - -Timar ei voinut kyllästyä onneensa. Tuli päiviä, jolloin Timar epäili -kaikkea uneksi, tätä puoliksi savesta, puoliksi puusta rakennettua -mökkiä ja sisällä hymyilevää naista lepertelevä sylilapsi polvellaan. - -Ja hän ajatteli, miten kaikki olisi päättyvä. - -Hän harhaili ympäri saarta miettien tulevaisuutta. - -Mitä on sinulla annettavaa lapselle? -- Rahojako? -- Suuria -maatilojako? -- Tällä saarella ei välitetä rahasta etkä saata -liittää tähän saareen uusia maa-alueita. -- Otatko poikasi muassasi -ja kasvatatko hänestä hienon herran, arvossapidetyn miehen? -- -Suostuisivatkohan naiset siihen? -- Vietkö heidätkin mukanasi? --- Vaikka he haluaisivatkin, et sinä voisi tehdä niin, sillä silloin -he saisivat tietää, kuka sinä olet, ja he halveksisivat sinua. Vain -täällä he voisivat olla onnellisia, vain täällä, missä ei kukaan -kysele sen nimeä, saattaa se kulkea pää pystyssä. Naiset ovat -antaneet pojalle vain yhden nimen _Adrodat_, Jumalanantama; muuta ei -se tarvitse ja minkä nimen sinä antaisitkaan? - -Eräänä päivänä hän ajatuksiinsa vaipuneena tunkien näreikön lävitse -harhaili saarella, vailla varsinaista päämäärää, ja joutui silloin -äkkiarvaamatta erääseen paikkaan, missä kuiva lehdikkö kahisi hänen -jalkojensa alla. Hän katseli ympärilleen: hän huomasi olevansa -surullisella tavalla kuivettuneiden pähkinäpuiden alla. Kauniit, -jalot puut olivat kaikki kuolleet; kevät ei ollut pukenut niiden -oksia tuoreeseen vihreyteen vaan putoilleet, kuihtuneet lehdet -peittivät maan. - -Täällä puuhautausmaalla teki Timar päätöksen. Kiireesti hän läksi -takaisin mökille. "Terese, ovatko ne puusepänkalut vielä tallella, -joita te käytitte taloa rakentaessanne?" - -"Ne ovat kamarissa." - -"Antakaa ne minulle. Minä olen tehnyt suunnitelman. Minä kaadan -kuivuneet pähkinäpuut rakentaakseni niistä kauniin talon Dodille." - -Terese löi kätensä ihmeissään yhteen ja Noëmi vastasi suutelemalla -pikku Dodiaan ikäänkuin sanoakseen hänelle: "kuuletko?" - -Mikael käsitti Teresen ihmetyksen hiljaiseksi epäilykseksi. - -"Niinpä niin", jatkoi Timar. "Minä rakennan yksinäni, ilman vierasta -apua talon -- pienen talon, sellaisen kuin szeklit ja valakialaiset -rakentavat tammesta ja jotka ovat sieviä kuin korurasiat. Minä -rakennan pähkinäpuusta ruhtinaallisen asunnon, josta tulee Dodin talo -hänen tultuaan suureksi." - -Terese vain hymyili. - -"Hyvä, Mikael, sepä oivallista! Minähän olen itsekin rakentanut -pesäni kuin pääskynen. Minä olen itse rakentanut seinät savesta ja -peittänyt ne kaisloilla. Mutta puusepäntyö ei ole _yhden_ miehen -työtä. Vanhassa sahassamme on kaksi kädensijaa, _yksi_ ei saa sillä -toimeen mitään." - -"Mutta meitähän onkin kaksi!" huudahti Noëmi vilkkaasti. "Enkö minä -voi auttaa häntä? Ettekö usko käsivarsiani kyllin voimakkaiksi?" - -Ja hän kääri ylös hihansa aina olkapäähän saakka näyttääkseen, kuinka -vahvat ne olivat. Näkyviin tuli voimakas Diana-käsivarsi voimakkaine -lihaksilleen. Mikael suuteli käsivartta ylhäältä olkapäästä aina alas -sormenpäihin saakka ja sanoi sitten: - -"Se käy laatuun." - -"Oi, me työskentelemme yhdessä!" sanoi vilkas Noëmi Timarin ajatuksen -innostuttamana. - -"Me menemme molemmat metsään. Pikku Dodille ripustamme riippumaton -puiden oksien väliin. Siellä työskentelemme koko päivän. Sinä, äiti, -tuot meille ruokaa ja sitten me istuudumme kaadetun puun rungolle ja -syömme samasta vadista. Voi, kuinka se on maistuva hyvältä!" - -Ja niin tapahtuikin. - -Mikael tarttui heti kirveeseen ja meni pähkinäpuulehtoon ryhtyäkseen -työhön. Jo ennenkuin hän oli ennättänyt kaataa yhden puun ja karsia -sen oksat, olivat hänen kätensä täynnä rakkoja. Noëmi lohdutti häntä -sanoen, ettei naisten käsiin ikinä nouse rakkoja. - -Kun sitten kolme puuta oli kaadettu, niin että voitiin asettaa kolmas -kahden toisen päälle poikittain, oli Noëmin apu tarpeen. - -Noëmi piti lupaustaan täytenä totena. Hän ryhtyi toimeen täydellä -voimalla. Hänen hento ruumiinsa oli sangen voimakas ja sitkeän -joustava. Hän käsitteli suurta sahaa niin taitavasti kuin olisi hän -saanut opetusta siinä työssä. - -Täten oppi Timar kokemuksesta tuntemaan rakennustyömiehen ja hänen -vaimonsa elämän, jotka auttavat tosiaan aamusta iltaan sahaustyössä. -Päivällisajan tullessa kannetaan heille ruokaa ruukkuvadissa. -He istuutuvat vierekkäin puun rungolle syöden hyvän papukeiton -viimeistä pisaraa myöten, juovat yhteisestä ruukusta raikasta vettä -ja laskeutuvat sitten hetkiseksi levolle. Vaimo asettuu pehmeille -sahajauhoille, mies asettuu pitkälleen maan päälle. Vaimo peittää -kasvonsa esiliinalla suojellakseen itseään nukkuessaan kärpäsiltä -tai ottaa sylilapsen helmaansa koettaen kaikin tavoin saada sitä -vaikenemaan niin kauan kunnes mies on nukahtanut. - -Illalla he menevät yhdessä kotiin. Rakentaja ottaa työkalunsa -olalleen, vaimo lapsen syliinsä. Kotona leimuaa tuli takassa ja -jo kauas tuntuu paistin tuoksu. Lapsi tuuditetaan uneen, vaimo -etsii miehen piipun ja menee keittiöön etsimään palavaa tikkua -sitä sytyttääkseen. Kun sen jälkeen höyryävä vati kannetaan sisään -yrittävät he tehdä huomiseksi kaunista ilmaa ja kertovat toinen -toisilleen, mitä lapsi on tehnyt päivän kuluessa. - -Ja sitten -- he eivät kysy toisiltaan: - -"Rakastatko minua?" - -Timar perehtyi pian työhön ja oppi valmistamaan pähkinäpuunpalkeista -rakennusainesta. Kirves oli hänelle hyväksi avuksi. - -Noëmi katseli ihmetellen häntä. - -"Sano minulle, Mikael", hän kysyi eräänä päivänä, "etkö olekin joskus -ollut rakentaja?" - -"Olenpa kyllä", vastasi tämä, "ja päälle päätteeksi laivanrakentaja." - -"Mutta kuinka sinusta on tullut sellainen herra, että voit olla -poissa työstäsi koko päivän ja viettää aikasi toisaalla? Sillä nythän -olet oma herrasi, etkö olekin? Eihän kukaan voi käskeä sinua?" - -"Siihen vastaan sinulle toiste", vastasi Mikael; mutta hän ei -milloinkaan kertonut Noëmille mitenkä hänestä oli tullut niin -ylhäinen herra, että hän saattoi kokonaisia viikkoja sahata puita. - -Hän kertoi tosin Noëmille paljon matkoistaan eri maissa; mutta hän -ei milloinkaan tullut niin pitkälle tarumaisissa kertomuksissaan, -että olisi maininnut jotakin itsestään. Hän osasi karttaa Noëmin -uteliaisuutta olemalla koko päivän työssä kiinni, ja illalla levolle -pannessa häneltä ei saanut mitään tietää -- vaikka useiden vaimojen -tapana on juuri silloin kysellä niin paljon kuin mahdollista, kun -mies ei voi päästä pakoon. Mutta onneksi oli taivas antanut hänelle -suojan tätäkin vastaan. Heti paneuduttuaan levolle hän nukahti ja -siten ei kuulustelusta voinut tulla mitään. - -Sinä pitkänä aikana, jonka Timar vietti Vapaalla Saarella oli hän -vähitellen tehnyt sen huomion, että saari ei ollutkaan niin kätkössä -maailmalta, ettei kenkään olisi, tiennyt sen olemassaolosta. - -Sen olemassaolosta tietää tosin eräs kokonainen yhteiskuntaluokka, -mutta se ei ilmaise mitään. Tämän yhteiskuntaluokan muodostavat -sivistyksen villit. - -Valtioiden rajalla laukeavat yhteiskunnalliset lait samoin kuin -kirkkolainkin käskyt ja säädökset. - -Tämä yhteiskuntaluokka asustaa Unkarin ja Serbian raja-alueella. -Maaperä on suotuisa. Mutkikas virta metsärikkaine saarineen, jonka -toisistaan etäällä olevat rannat ovat aarniometsien peitossa. Puiden -oksat ulottuvat veden pintaan asti. - -Avonaisia, raivatuita teitä on ani harvassa, kylät hajallaan eikä -läheisyydessä ole ainoatakaan suurta kaupunkia. Näennäisesti -vallitsee sotilaallinen komento, itse asiassa villikansan vapaus. -Sotilaslaitos on menettänyt merkityksensä, syy, joka sen synnytti, -nimittäin rajan vartioitseminen, on vuosisatoja sitten lakannut -vaikuttamasta; vanha perivihollinen, turkkilainen on jo kauan sitten -kadonnut sieltä. Nykyään käytetään aseita vain salakuljetuksen -ehkäisemiseksi, ja siitä on ollut seurauksena, että salakuljetus -on täällä todellinen elämänkutsumus. Sillä on oma järjestelmänsä, -oma koulunsa, oma salainen hallituksensa ja se muodostaa valtion -valtiossa. - -Timar löysi usein ihmeekseen pajupensaiden väliin kiinnitetyn veneen -tai aluksen, jota ei kukaan vartioinut. - -Kun hän jonkun tunnin perästä palasi, ei sitä ollut enää. - -Toisinaan hän löysi näreiköstä kokonaisia kangaspakkoja, jotka myös -olivat poissa silloin kun hän palasi harhailumatkoillaan samoille -paikoille. - -Kaikki nämä salaperäiset ihmiset, jotka valitsivat saaren -lepopaikakseen, näyttivät tahallaan karttavan mökin läheisyyttä. He -tulivat ja menivät polkematta polkuja ruohikkoon. - -Oli kumminkin toisia tilaisuuksia, jolloin he tulivat mökin luo. -Vierailut koskivat silloin aina Tereseä. - -Niin usein kuin Almira ilmaisi haukunnallaan vieraita lähestyvän, -jätti Timar työnsä, kiirehti mökille ja meni sisimpään huoneeseen. -Hän ei uskaltanut näyttäytyä kenellekään. Tosin hänen kasvattamansa -parta oli muuttanut hänen kasvojaan; mutta voisihan helposti sattua -saarelle tulemaan joku henkilö, joka oli nähnyt hänet toisaalla ja -joka tuntisi hänet. - -Yhteiskunnan villit tulivat Teresen luo, kun joku onnettomuus oli -kohdannut heitä. Nämä ihmiset kulkevat usein sellaisissa paikoissa, -joissa he saavat haavoja, pahoja syviä asehaavoja. He eivät voi mennä -niitä näyttämään rykmentinlääkärille, sillä seuraus olisi kuulustelu. -Mutta saaren rouvalla on lääkkeitä, millä parantaa haavoja; hän osaa -sitoa ammottavia haavoja ja antaa heille haavapalsamia; hän osaa -myös hoitaa luumurtoa. Näillä seuduin, etenkin Turkin puolella, on -eräänlaatuinen ilkeä ihopaise yleinen. Niitäkin osasi Terese parantaa -yksinkertaisilla yrteillä, joiden voiman hätä oli opettanut hänen -keksimään. Senkintähden etsivät sairaat häntä ja pitävät salassa -hänen oleskelupaikkansa, syystä että he tietävät lääkärien ja -apteekkarien vihaavan puoskareita. - -Yhteiskunnan villeillä on myös usein riitaisuuksia keskenään. Näitä -he eivät voi jättää tuomarin ratkaistaviksi. He tietävät liian -hyvin tämän panevan sekä syyttäjän että syytetyn häpeäpaaluun. He -tulevat senvuoksi viisaan saarenrouvan luo ja jättävät riitansa hänen -ratkaistavakseen, ja hänen tuomionsa on heille sellainen tuomio, -johon jokaisen on tyydyttävä. Useimmissa tapauksissa on kysymys -verikostosta. Terese osaa rauhoittaa raivoisia riitapuolueita ja nämä -pitävätkin ne rauhanlupaukset, jotka he tekevät hänen edessään. - -Välistä eksyy hänen mökkiinsä joku umpimielinen olento, joka arkana -karttaa ihmiskatseita ja pakenee ihmisten ilmoilta -- rikollinen, -jota omatunto ajaa ja jolla ei ole rohkeutta mennä sielunpaimenen -luo peläten helvettiä ja vankeutta. Saarenrouva osaa parantaa -niitäkin. Hän vuodattaa lievittävää palsamia heidän sydämiinsä, uskoa -jumalalliseen armahdukseen, johon hän itse uskoo. - -Välistä tulee vainottu, väsynyt ja nälän ja janon näännyttämä -ihminen salaa hänen ovensa kynnykselle. Hän ei kysy: "Mistä olet -ja minne menet?" Hän ottaa hänet ystävällisesti vastaan ja päästää -hänet luotaan virkistyneenä ja levänneenä täytettyään hänen pussinsa -eväillä. - -Hänet tuntee moni, jonka uskonto on vaitiolo, eikä ole ainoatakaan -salaista liittoa, joka kykenisi liittämään vanhaa ja nuorta niin -lujasti yhteen kuin nämä ihmiset ovat kiintyneet saarenrouvaan. - -Kaikki myös tietävät, ettei hänellä ole rahoja; ahneudellakaan ei ole -mitään syytä tahtoa pahaa hänelle. - -Timar tuli siihen vakaumukseen, että hän oli paikassa, minkä ylitse -vuosisadat saisivat vierähtää, ennenkuin sen ja sen asukkaiden -historia olisi vedetty siihen kaaokseen, jota kutsutaan maailmaksi. - -Timar saattoi täällä jatkaa rakennustyötään pelkäämättä, että -maailma milloinkaan tulisi tietämään Mikael Timar von Levetinczyn, -hovineuvoksen, maatilainomistajan, pankkiirin, joka käsitteli -miljoonia, toimivan täällä rakennustöissä ja levätessään raskaan -päivätyönsä jälkeen ottavan esiin kynäveitsensä leikelläkseen -varjostinta pajunvitsoista lapsiparalle, jolla ei ollut isää eikä -äitiä eikä edes kunnon nimeä. - -Ja mitä riemua hän täällä tunsikaan! Kuinka hartaasti hän -kuunteleekaan lapsen ensimmäisiä puheyrityksiä. Kuinka lapsukainen -paneekaan parastaan yritellessään muodostella tottumattomilla -huulillaan tätä sanaa! - -"Pappa!" - -Tietysti oppii lapsi ensinnä tämän sanan. - -Sen mielestä ei toisin saata olla, kuin että mies, joka hymyilee -hänelle niin hellästi on hänen isänsä. - -Kuinka poika tietäisi olevansa köyhän salakuljettajan poika, jonka -isä ja äiti ovat kuolleet? - -Vihdoin alkaa hänkin tuntea elämän surullisia puolia. Lapsentaudit -alkavat. Kuinka paljon tuskaa, kuinka monta unetonta yötä uuden -hampaan puhjetessa! Noëmi jää koko päiväksi hänen luokseen ja Mikael -lyö joka tunti kirveensä lankkuun ja juoksee kotiin katsomaan, miten -pikku Dodi voi. Sitten hän ottaa hänet Noëmin käsivarrelta, kantaa -häntä ympäri huonetta tuntikausia laulaen hänelle kehtolaulua: - - "En linnoihinkaan vaihtaisi - Ma majaa armahaisen..." - -Ja kun hänen onnistui tuudittaa lapsi uneen ja lieventää sen tuskat -oli hän ylpeä voitostaan. - -Eräänä päivänä oli Timar päässyt niin pitkälle, että hän oli jo -tehnyt lankuiksi kaikki pähkinäpuut. Tähän saakka hän oli osannut -työnsä, mutta ei siitä eteenpäin. Sillä rakennustyö on taidokasta, -ja hän ei ollut puhunut totta sanoessaan Noëmille ymmärtävänsä asian -perinpohjin. Hän ei tiennyt, miten jatkaa. - -Syksy lähestyi. Terese ja Noëmi olivat jo tottuneet, että Timar lähti -pois heidän luotaan syksyn tullessa. Olihan hänellä omat toimensa. -Hänen toimensa oli varmaankin sen laatuinen, että se meni kesällä -itsestään, mutta talvella oli hänen ehdottomasti omistettava sille -kaikki voimansa. - -Niinhän muutkin kauppiaat menettelivät, ja kauppiaana häntä pidettiin -jo laajemmissakin piireissä. - -Timea taasen luuli Timarin juuri kesän aikana täytyvän kaikin voimin -antautua teollisuus-, maanviljelys- ja kauppatoimiin ja senvuoksi -viipyvän poissa kotoa. - -Syksystä kevääseen hän petti Noëmia keväästä syksyyn Timeaa. Ei hän -voinut syyttää itseään epäjohdonmukaisuudesta. - -Tänä vuonna hän lähti saarelta vielä aikaisemmin kuin ennen. Hän -riensi takaisin Komorniin. - -Hänen poissaolonsa aikana olivat kaikki hänen alotteensa onnistuneet -odottamattoman hyvin. Päälle päätteeksi oli hän voittanut päävoiton -valtion suurissa arpajaisissa. Kauan sitten unohdettu arpalippu -makasi jossakin laatikossa muiden paperien joukossa ja vasta kolme -viikkoa vetämisen jälkeen meni Timar nostamaan nuo odottamattomat -satatuhatta markkaa, kuten henkilö, joka tuskin kiinnittää huomiota -sellaiseen vähäpätöisyyteen. Ihmiset saivat yhä uutta syytä -ihmettelyynsä. - -"Hänellä on niin paljon rahaa, ettei hän tarvitse enempää", sanottiin. - -Ja mitä hän tekisi niillä? - -Hän kutsui eteviä rakennusmestareita ja puuseppiä Szeklien ja -Zarend'in alueelta, missä osataan rakentaa oivallisia puutaloja, -todellisia palatseja puusta. Szeklit ja rumaanilaiset aateliset -tilanomistajat asuvat sellaisissa rakennuksissa ja sisustus on -samanlaista puutyötä. Talo samoinkuin huonekalut, pöydät, tuolit ja -kaapit ovat saman mestarin tekoa. Kaikki on puusta; ei ainoatakaan -raudanpalaa eikä edes naulaa ole koko rakennuksessa. - - - - -Kuudes luku. - -PUUNLEIKKAAJÄ. - - -Timar tapasi kotiintullessaan Timean jonkun verran sairaana. Tämän -johdosta hän kutsui pari Wieniläistä lääkäriä neuvottelemaan hänen -tilastaan. - -Lääkärit neuvoivat vaihtamaan ilmanalaa ja kehoittivat Timeaa -matkustamaan Meraniin. - -Mikael saattoi vaimonsa ja Atalian sinne. Tässä lauhkeassa, -suojaisessa Tyrolin laaksossa etsi hän Timealle asunnoksi huvilan, -jonka puutarhassa oli pieni schweitziläis-tyylinen huvimaja. Hän -tiesi sillä ilahuttavansa Timeaa. - -Talven kuluessa hän kävi siellä usein Timeaa tervehtimässä erään -vanhanpuoleisen miehen seurassa ja hän huomasi Timean todella pitävän -lempipaikkanaan huvimajaa puutarhassa. - -Hän rakennutti nyt Komorniin samanlaisen. Szekliläismestari, jonka -hän oli vienyt mukanaan Meraniin oli mestari niissä asioissa. Hän -oli piirtänyt huvimajan Meranissa ja sen sisustuksen pienimpiä -pikkuseikkoja myöten sekä laittoi nyt työpajansa Timarin taloon -Serberkadulle ja ryhtyi toimeen. Ei kukaan saanut tietää asiasta, -sillä talo piti tulla yllätyksenä. Mutta nyt tarvitsi mestari sälliä, -joka auttaisi häntä työssä. Oli tuskin mahdollista löytää sellaista, -joka ei juoruaisi muille. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin että -Timar suostui rupeamaan sälliksi, ja nyt hän kilpaa mestarinsa kanssa -käsitteli kirvestä, poraa, sahaa, sorvia y.m. puusepänkaluja. - -Mutta mitä mestariin itseensä tulee, ei hän olisi, vaikka hänen -suunsa olisi suljettu Salomonin sinetillä, voinut pitää salaisuutta -takanaan, vaan hän kertoi sunnuntai-iltana läheisimmille ystävilleen, -tietenkin salaisuudessa, minkä yllätyksen herra Levetinczy valmisti -rouvalleen. Nyt aluksi järjestettiin eri osat ja liitettiin ne -yhteen; sitten kun kaikki olisi valmista pystytettäisiin talo -Monostorpuutarhaan. Hän itse, upporikas herra von Levetinczy, ei -pitänyt itseään liian hyvänä työskentelemään puusepän työssä aamusta -iltaan ja hän oli jo niin taitava, että saattoi milloin tahansa -ruveta sälliksi. Hän ei ensinkään välittänyt liikeasioistaan, ne -hän jätti asiamiesten huoleksi, ja itse hän seisoi koko päivän -työpajassa sahaten, höyläten ja sorvaten. Mutta tätä ei saisi kertoa -kenellekään, sillä armolliselle rouvalle piti valmistaa todellinen -yllätys hänen kotiin palatessaan. - -Mutta pian tiesi koko kaupunki salaisuuden, ja siten sai -Sohvi-rouvakin tiedon siitä. Hän kirjoitti asiasta Atalialle ja -Atalia kertoi Timealle, joten tämä jo edeltäkäsin tiesi, että -Mikael hänen palatessaan Komorn'iin keväällä ajaisi ensimmäisenä -kevätpäivänä Monostorkukkulalle, missä heillä oli kaunis -hedelmäpuutarha. Siellä, kukkulan Tonavan puoleisella rinteellä hän -olisi löytävä kauniin Meranilaisen huvimajansa sekä ompelupöytänsä -akkunan ääressä, valkopyökistä tehdyn kirjahyllynsä hänen -lempikirjoineen, koivunoksista punotun nojatuolinsa kuistilla ja -kaikki tämä on oleva hänelle yllätyksenä ja hänen on hymyiltävä -ikäänkuin ilostuisi suuresti, ja kun hän kiittelee mestaria, joka -on valmistanut kaikki niin hyvin on hän kuuleva tämän sanovan: -"Kiitos ei kuulu minulle, armollinen rouva, vaan sällilleni, joka -on suorittanut kauneimmat puuleikkaukset. Kuka on laittanut tämän -paneelin, nämä keveät ristikot, nämä pilarien kapiteelit? Sällini, -ja kuka oli sällini? Armollinen herra Levetinczy itse! Tämä malli on -hänen työtään, armollinen rouva." - -Ja sitten täytyy Timean taas hymyillä ja etsiä sanoja -kiitollisuuttaan ilmaistakseen. - -Vain sanoja! Sillä lahjoittakoon hän vaimolleen kalleuksia -tai antakoon hän hänelle kovaa ruisleipää, jota hän ansaitsee -päivätöillään, vaimonsa rakkautta hän ei kuitenkaan voi ostaa. - -Kaikki kävikin näin. - -Keväällä Timea palasi kotiin; Monostor-yllätys oli -suunnitelmanmukaisesti järjestetty suurin kemuin ja monin vierain. -Timean kasvoilla leijaili raskasmielinen hymyily, Timarin kaino -hyvyys, niin yhden kuin toisenkin vieraan kasvoilla kateus. - -Naisvieraat arvelivat, ettei mikään vaimo ollut Timarin veroisen -miehen vertainen. Hän on aviomiehen ihanne. Mutta miehet olivat -toista mieltä. He pitivät sitä huonona merkkinä, että miehen täytyi -pyrkiä vaimonsa suosioon lahjoilla ja imartelulla. - -Vain Atalia vaikeni. Hän etsi salaisuuden ariadnelankaa, mutta -turhaan. - -Timeaan nähden hän oli varma asiastaan. Hän kärsi lakkaamatta ja -kuihtui. Se myrkky surmaa hitaasti, joka ei ole ruumiissa vain -sielussa. - -Se surmaa hitaasti mutta varmasti. - -Mutta miten on Timarin laita? Hänen kasvoillaan välähti jotakin -onnen tapaista, mutta mistä hän oli sen varastanut? Hän oli pelkkää -huomaavaisuutta ja pyrkii Timean suosioon kaikin voimin. Mitä hän -sillä tahtoo salata? Maailman silmissä hän näyttäytyi mitä hellimpänä -ja onnellisimpana puolisona. Mitä etuja hän voisi sillä saavuttaa? -Seurassa hän on puhelias ja hyvällä tuulella, Atalian seurassa -vapaa, miltei hyväntahtoisen välinpitämätön, ikäänkuin hän jo olisi -unohtanut, mitä hän oli tältä kuullut ja mikä oli loukannut häntä -sydänjuuria myöten. Vieläpä hän tanssikin Atalian kanssa kotiljonkia. - -Onko hän onnellinen? Vai onko hän vain olevinaan? Olisiko hän jo -tylstynyt vai tahtoisiko hän saavuttaa mahdottomia? Tahtooko hän -valloittaa Timean sydämen? Olisi turha vaiva yrittääkin. Tietäähän -Atalia sen omista tunteistaan. Hänelle on ilmestynyt uusia kosijoita, -useampiakin -- rehellisiä pikku porvareita, jotka pystyivät -elättämään vaimon; mutta hän on hyljännyt heidän tarjouksensa. -Hänelle ovat kaikki miehet välinpitämättömiä. Hän ei voi rakastaa -muita kuin sitä yhtä, jota hän vihaa. Vain Atalia ymmärsi Timeaa. - -Mutta vaikka hän ymmärtääkin Timeaa, ei hän saata käsittää Mikaelia. -Tämä mies, jolla on niin hymyilevät kasvot ja imarteleva käytös ja -niin hyväntahtoinen mielenlaatu pysyy hänelle arvoituksena. Hän on -kultapoika, jossa ei voi keksiä ainoatakaan ruostetahraa. - -Mikael huomasi usein Atalian silmissä tutkivan katseen, ja silloin -sanoi joku ääni hänen sielunsa tummassa syvyydessä hymyillen: - -"Mieti, mieti sinä vain, jos saat selville! Et sinä eikä kukaan -muukaan ole saapa selville, miksi minä tein puusepäntyötä koko -talven. Minä olen tehnyt sitä oppiakseni rakentamaan samanlaisen -rakennuksen eräälle nimettömälle olennolle eräässä maailman etäisessä -kolkassa. Rakkaudesta erääseen olentoon, joka asuu siellä, olen -tehnyt työtä käteni rakoille. Arvaa sinä, talon suojeluspaholainen, -mikä sen olennon nimi on!" - -Timar kutsui taas etevimmät lääkärit luokseen neuvottelemaan -Timean terveyden tilasta. Tällä kertaa ehdotettiin Biarritzin -kylpylaitosta. Mikael saattoi itse Timean sinne, järjesti hänen -asuntonsa mahdollisimman mukavaksi, huolehtien siitä, että hän -puvuissa ja vaunuissa saattoi kilpailla minkä englantilaisen ladyn -tai venäläisen ruhtinattaren kanssa hyvänsä sekä jätti hänelle -täysinäisen rahakukkaron pyytäen hänen jättämään sen takaisin -tyhjänä. Ataliaakin kohtaan hän osottautui sangen jalomieliseksi. -Kylpyvieraiden luetteloon hän merkitsi hänet Timean serkuksi ja hänen -täytyi samoinkuin Timeankin, muuttaa pukua viisi kertaa päivässä. - -Voiko perheenpäämiehen velvollisuuksia täyttää oivallisemmin? - -Sitten hän kiiruhti pois, ei kotiin vaan Wieniin. - -Siellä hän osti kaiken, mitä hyvin varustetussa puusepän-, rakennus- ja -sorvausverstaassa tarvitaan sekä antoi pakata kaikki tarpeet -laatikkoihin, jotka lähetti Pancsovaan. - -Mutta nyt hänen täytyi keksiä uusi veruke, millä saattoi kuljettaa -nämä laatikot Vapaalle Saarelle. - -Hänellä olikin täysi syy olla varovainen. Vasemman Tonavan rannan -kalastajat, jotka olivat useita kertoja nähneet hänen kulkevan -Ostrova-saaren ohitse, olivat jo kauan vaivanneet päitään -kysymyksellä, kuka tämä mies oli, ja miksi hän niin usein harhaili -näillä seuduin? - -Kun laatikot saapuivat Pancsovaan, lastautti hän ne vaunuihin ja -kuljetutti ne poppelimetsään Tonavanrannalle, missä ne uudelleen -nostettiin pois. Senjälkeen hän lähetti sanan kalastajille ja -kehoitti näitä kulettamaan laatikot Vapaalle Saarelle. Niissä oli -muka aseita. - -Näillä sanoilla hän oli upottanut salaisuuden meren syvyyteen. - -Tästälähtien hän saattoi matkustaa edes takaisin sekä auringon- että -kuunvalossa; ei kenkään ilmaisisi hänestä sanaakaan. Kaikki tiesivät -nyt hänen olevan serbialaisten ja montenegrolaisten vapaussankarien -asiamiehen, ja tätä tietoa ei mikään kidutuspenkki olisi voinut -pakottaa esiin näistä ihmisistä. Hän oli nyt heidän silmissään pyhä -ja loukkaamaton ihminen. - -Kätkeytyäkseen itse pimeyteen hän siis petti jokaista, jonka kanssa -hän vaihtoi sanankin. - -Kalastajat kuljettivat laatikot yöllä ja Timar seurasi heitä. -Saarella he etsivät valkamapaikan siinä, missä oli tihein metsä ja -kantoivat laatikot maihin. Mikael tahtoi maksaa heille, mutta he -eivät ottaneet vastaan äyriäkään, vaan puristivat ainoastaan hänen -kättään. - -Hän jäi saarelle, kalastajat palasivat takaisin. - -Oli kaunis kuutamoyö. Satakieli lauloi pesänsä yläpuolella. - -Mikael meni rantaa pitkin etsimään sitä polkua, joka johti taloon. -Hän tuli rakennuspaikalle, missä hän edellisenä syksynä oli jättänyt -työnsä kesken. Hakatut puunrungot olivat huolellisesti peitetyt -kaisloilla, ettei talven lumi vahingoittaisi niitä. - -Sieltä johti tie kukkaislehtoon. Ruusut olivat jo ammoin -kukkineet siihen aikaan, jonka Timar oli viettänyt Timean kera -Monostorhuvilassa ja kylpylaitoksessa. Tänä vuonna hän oli -laiminlyönyt ruususadon. Häntä oli varmaankin jo levottomuudella -odotettu. Mutta hänen oli täytynyt pitää huolta siitä, että hänellä -oli "sumua edessä ja sumua takana." - -Hän lähestyy pientä taloa varpaisillaan. On hyvä merkki, ettei kuulu -mitään melua. Hän selitti Almiran vaikenemisen johtuvan siitä, että -koira oli pantu yöksi keittiöön, jotta se ei herättäisi nukkuvaa -lasta. Siitä päättäen siis kaikki talossa elävät ja ovat terveinä. - -Oi, kuinka usein hän olikaan uneksinut tästä talosta valveilla ollen -ja unessa! Kuinka usein hän olikaan nähnyt itsensä lähestymässä majaa! - -Toisinaan hän luuli talon palaneen. Nokiset kattohirret olivat sisään -pudonneet ja seinillä kasvoi rikkaruohoa. Ei kukaan voinut kertoa -hänelle, miten asukkaiden oli käynyt. - -Välistä hän taasen kuvitteli mielessään, että hurjia, aseellisia -joukkoja syöksyi hänen sisäänastuessaan häntä vastaan, tarttuen hänen -kurkkuunsa huutaen: "Juuri sinua me olemme odottaneet!" sulkien hänen -suunsa ja työntäen hänet kellarin luukusta alas. - -Välistä hän näki rakkaansa verisen ruumiin edessään. Noëmin pitkät, -kultaiset kiharat olivat poljetut tomuun ja hänen vieressään makasi -lapsi pää murskana. Oi, mitä tuskia hän olikaan tuntenut näitä kuvia -nähdessään! Hänen oli täytynyt jättää rakkaansa niin pitkäksi ajaksi -yksin tänne. Välistä hän uneksi Noëmin luo astuessaan kohtaavansa -kylmät alabasterikasvot Noettiin hymyilevien kasvojen sijaan ja -nämä kasvot kysyivät: "Missä olette viipynyt näin kauan, herra von -Levetinczy?" - -Mutta nyt, kun hän seisoi pienen rakennuksen edessä hävisivät -kaikki kauhunkuvat. Täällä oli kaikki kuten ennen. Täällä asuivat -edelleenkin ne, joita hän rakasti. - -Kuinka hän ilmoittaisi heille tulostaan? Kuinka hän yllättäisi heidät? - -Hän asettui pienen, matalan akkunan eteen, joka oli aivan -ruusupensaan peitossa ja alkoi laulaa pientä lauluaan: - - "En linnoihinkaan vaihtaisi - Ma majaa armahaisen..." - -Hän ei ollut erehtynyt. Seuraavassa minuutissa akkuna aukesi ja -Noëmin ilosta säteilevät silmät katsoivat ulos. - -"Oma Mikaelini!" änkötti pikku raukka. - -"Niin, juuri sinun Mikaelisi!" kuiskasi hän tarttuen molemmin käsin -Noëmin rakkaaseen päähän. Hänen seuraavat sanansa olivat: "Entä Dodi?" - -"Hän nukkuu." - -"Hiljaa, niin että emme herätä häntä!" - -Ja nyt kuiskasivat vain huulet sanottavansa. - -"Mutta tule toki sisään!" - -"Hän saattaa herätä ja alkaa itkeä." - -"Oi, eihän hän ole enää itkevä lapsi. Hän on jo yli vuoden vanha..." - -"Mitä? Kokonaisen vuodenko vanha? Silloinhan hän on jo aika mies." - -"Hän osaa jo sanoa sinunkin nimesi." - -"Mitä? Puhuuko hän jo?" - -"Hän opettelee parhaillaan kävelemään." - -"Ei, mutta käveleekö hän myös?" - -"Nykyään hän jo syökin joka lajia." - -"Se ei ole mahdollista! Se on vielä liian aikaista." - -"Mitä _sinä_ siitä ymmärrät? Näkisitpä vain hänet." - -"Vedä verho sivulle ja anna kuun paistaa sisään niin saatan nähdä -hänet." - -"Ei, se ei käy päinsä. Kun kuu paistaa nukkuvaan lapseen, tulee se -sairaaksi." - -"Lorua." - -"Lapsissa on paljon ihmeellistä. Siihen täytyy uskoa. Sentähden -uskotaan lapset naisten huostaan, sillä nämä uskovat kaikkea. Tule -katsomaan häntä tänne sisälle." - -"En minä tule sisälle niin kauan kuin hän nukkuu. Voisin herättää -hänet. Tule sinä mieluummin minun luokseni." - -"En voi. Hän heräisi heti, kun minä menen ulos ja äiti nukkuu -sikeästi." - -"No, mene sitten takaisin hänen luokseen. Minä jään tänne ulos." - -"Etkö tahdo panna nukkumaan." - -"Pianhan on päivä. Mene takaisin hänen luokseen, mutta anna akkunan -olla auki." - -Ja niin hän jäi avoimen akkunan ääreen katsellen huoneeseen, jonka -lattialle kuu piirteli hopeakuvioita ja koetti käsittää niitä ääniä, -joita tunkeutui sisältä, ensiksi lyhyttä valitusta kuin heräävän -lapsen itkun alkua, sitten hiljaista laulua, joka ikäänkuin unessa -toisti säveltä: "En linnoihinkaan vaihtaisi...", viimeksi suudelman, -jommoisen hyvä lapsi saa nukuttuaan kiltisti kehtolauluun. - -Käsivarret nojaten akkunalautaan ja kuunnellen nukkuvien hengitystä, -odotti Timar kunnes aamu alkoi sarastaa makuuhuoneessa. - -Aamuruskon loistoon heräsi ensin lapsi, joka ilmaisi heräämisensä -valoon helähtävällä naurulla ja nyt eivät muut voineet ajatellakaan -nukkumista: Poika melusi ja leperteli, hänen puhettaan ymmärsivät -ainoastaan Noëmi ja hän. - -Kun Mikael vihdoin oli saanut lapsen käsivarrelleen, sanoi hän sille: - -"Nyt jään tänne niin pitkäksi aikaa, kunnes saan talosi valmiiksi, -Dodi." - -Lapsi vastasi tähän jotakin, joka Noëmin tulkinnan mukaan merkitsi: -"Juuri sitä tahdonkin." - -Timar vietti nyt kaksoiselämänsä onnellisimpia hetkiä. - -Ei mikään häirinnyt hänen onneaan, ei muu kuin ajatus, että hänen oli -vielä palattava toiseen elämään. - -Jos hän voisi keksiä keinon, millä päästä tästä toisesta elämästä, -miten rauhallisesti hän viettäisikään elämäänsä täällä! - -Eikö mikään ollut yksinkertaisempaa kuin päästä siihen. Hän jäisi -vain yksinkertaisesti tänne. Häntä etsittäisiin vuoden ajan, -ehkä kolmen vuoden aikana joskus muisteltaisiin, sitten hänet -unohdettaisiin, maailma unohtaisi hänet ja hän maailman, mutta Noëmi -olisi tallella. - -Ja Noëmi onkin aarre. - -Häneen on kätketty kaikki naisen viehättävyys, kaikki viat puuttuvat. -Hänen kauneutensa ei ole sitä lajia, johon pian väsyy. Jokainen -mielialan vaihtelu antaa hänen kauneudelleen uutta lumoa. Hänen -mielenlaatuunsa on yhtynyt hellyyttä, lempeyttä ja tulta. Neitsyt, -hengetär ja vaimo sulavat yhteen hänessä. Hänen rakkaudessaan ei ole -mitään itsekästä; koko hänen olemuksensa on sulautunut siihen, jota -hän rakastaa. Rakastetun kärsimykset ja ilot ovat hänen kärsimyksiään -ja ilojaan, muita hän ei tunnekaan. Kotona hän ajattelee aina -rakkaansa mukavuutta, työssä hän auttaa häntä lakkaamatta. Aina hän -on iloinen ja reipas ja jos joskus pahoinvointi vaivaa rakasta, niin -parantaa hän sen suutelemalla tätä otsalle. Hän on alistuvainen -jumaloivan ihailijansa tahtoon. -- Ja kun Noëmi ottaa lapsensa -polvelleen leikkiäkseen sen kera silloin täytyy hänen iloita, joka -omistaa ja ei omista Noëmia. - -Mutta Timar ei vielä ole aivan poissa suunniltaan. Hän hieroo vielä -sopimusta kohtalon kanssa. Hinta on vielä liian korkea, vieläpä -tästäkin aarteesta, joka oli: - -"Nuori vaimo hymyilevä lapsi polvellaan." - -Mutta hintana onkin koko maailma. On uhrattava omaisuus, joka nousee -miljooniin, yhteiskunnallinen asema, ylhäinen sääty, ylhäiset -tuttavuudet ja alotetut yritykset, joilla on maailman merkitys ja -joiden onnellisesta ratkaisusta riippuu tärkeän, isänmaallisen -teollisuudenhaaran tulevaisuus. Ja lisäksi Timea! - -Kenties hän olisi mukautunut ajatukseen heittää aarteensa maailman -jalkojen juureen. Ne ovat tulleet virran pohjalta, menkööt ne -takaisin sinne mistä ovat tulleetkin. Mutta hänen turhamaisuutensa -ei voinut tyytyä siihen ajatukseen, että valkokasvoinen nainen, jota -hänen miehensä hehku ei voinut lämmittää tuli jo tässä elämässä -onnelliseksi -- toisen kanssa. - -Hän ei kenties itsekään tiennyt, mitä paholaista hän elätti povessaan. - -Vaimo, joka ei voi rakastaa häntä, kuihtuu hänen silmiensä edessä. - -Mutta hän itse viettää onnellisia hetkiä siellä, missä osataan -rakastaa häntä. - -Ja näinä onnellisina päivinä kohosi nopeasti se talo, jonka palkkeja -nyt oppinut rakennusmestari taitavin käsin liitti yhteen. Jo -olivat seinät pystyssä, tehtyinä kauniista, sileäksihöylätyistä -pähkinäpuulankuista, jotka olivat sovitetut yhteen niin hyvin, ettei -pieninkään tuulenpuuska voinut tunkeutua lävitse. Kattokin oli jo -valmiina ja peitettynä leveillä kattopäreillä, jotka szeklien tapaan -olivat leikatut suomun tapaisiksi. Puusepäntyö oli nyt aivan valmiina -ja sitten alkoi puunleikkaajan työ. Tämän suoritti Mikael ilman apua -ja hänet saattoi nähdä aamusta iltaan verstaassa, jonka hän oli -valmistanut itselleen uuteen taloon. Siellä hänen kuultiin laulavan -höylätessään ja sahatessaan. - -Ahkeran käsityöläisen tavoin hän poistui työstään vasta yön tullessa. -Silloin hän palasi majaan, missä hyvä ateria odotti häntä. Illallisen -jälkeen hän istuutui penkille majan edustalle ja sytytti piippunsa. -Noëmi istuutui hänen viereensä ottaen pojan syliinsä antaakseen -Mikaelin kuulla, mitä tämä oli oppinut päivän kuluessa. Yhden uuden -sanan. - -Oi, eikö tämä yksi sana ole suurempaa tietoa kuin koko maailman -viisaus? - -"Kuinka paljosta möisit Dodin?" kysyi Noëmi kerran häneltä -veitikkamaisesti hymyillen. "Koko maailmastako, jos se olisi täynnä -timantteja?" - -"En edes taivaasta täynnä enkeleitä." - -Mutta pikku Dodi oli sinä päivänä hyvällä tuulella. Vallattomasti -se tarttui pikku kätösellään piippuun, joka oli Mikaelin hampaiden -välissä ja vetäsi varresta, kunnes sai piipun pois suusta ja heitti -sen sitten äkkiä maahan. Pää oli savesta ja särkyi tietysti heti. - -Timar kiihtyi hiukan ja antoi lapselle rangaistukseksi tehdystä -vahingosta kevyen lyönnin kädelle. Pienokainen katsahti häneen -suurilla silmillään ja kätki sitten kasvonsa äitinsä povelle alkaen -itkeä. - -"Näetkö", sanoi Noëmi surullisesti, "sinä olisit antanut hänet -yhdestä vaivaisesta piipustakin ja tämä oli lisäksi vain savesta." - -Mikael katui syvästi, että oli lyönyt poikaa. Hän koetti rauhoittaa -häntä hyväilevin sanoin ja suuteli kättä, jota oli lyönyt, mutta -poika pysyi arkana ja piiloutui Noëmin kaulahuivin alle. Hän oli -koko yön levoton. Hän ei tahtonut nukkua, vaan itki lakkaamatta. -Timar suuttui siitä. Hän sanoi pojalla olevan uhkamielisen luonteen. -Hänen itsepäisyytensä olisi murrettava ajoissa. Noëmi katsahti häneen -tällöin lempeän nuhtelevasti. - -Seuraavana aamuna lähti Timar tavallista aikaisemmin työhönsä. -Mutta hänen ei kuultu laulavan koko päivänä. Hän jätti työnsäkin -aikaisemmin kuin ennen iltapäivällä ja tullessaan kotiin hän saattoi -Noëmin katseesta huomata tämän kovin säikähtyvän hänen ulkomuotoaan. -Hänen kasvojensa väri oli aivan muuttunut. - -"Minä voin pahoin", hän sanoi Noëmille; "minun pääni on niin raskas, -jalat tuskin kantavat ja koko ruumistani kolottaa. Minun täytyy panna -maata." - -Noëmi kiirehti tekemään hänelle vuodetta sisähuoneeseen ja auttoi -häntä riisuutumaan. Huolestuneena hän huomasi Timarin käsien olevan -kylmät ja hengityksen kuuman. - -Terese-rouvakin tuli kiireesti sisälle koetteli hänen käsiään ja -otsaansa ja neuvoi häntä peittämään itsensä hyvin, koska hän saisi -kuumeen. - -Mutta Timar tunsi jotakin vielä pahempaa olevan tulossa. Lavantauti -raivosi paikkakunnalla. Tonavan tulviessa se oli levinnyt tavattoman -laajalle. - -Laskiessaan päänsä tyynylle oli hän vielä niin tajuissaan, että -saattoi ajatella, mitä seuraisi, jos hän sairastuisi täällä -hermokuumeeseen. - -Läheisyydessä ei ole ainoatakaan lääkäriä, joka voisi auttaa häntä. -Hän voi kuolla täällä. Ei kenkään ole saapa tietää hänen kohtaloaan. -Miten on Timean käyvä? Ja miten Noëmin? - -Kuka ottaa huolehtiakseen hänestä, josta on tullut leski ennenkuin -hän on tullut vaimoksi. Kuka on kasvattava pikku Dodia ja mikä -kohtalo odottaa häntä, kun hänestä on tullut täysi-ikäinen ja -Mikael jo makaa maan alla? Ja kuka sanoo Timealle, milloin hänen -on pukeuduttava surupukuun ja milloin riisuttava se? Onko Timean -odotettava hänen paluutaan aina kuolinpäiväänsä asti? - -Kuinka onnettomaksi tuleekaan kaksi naista hänen kuolemansa tähden! - -Ja sitten hän kuvitteli, mitä hän kuumehoureissaan sanoisi niiden -kahden kuullen, jotka päivät ja yöt valvoisivat hänen vieressään --- miten hän kertoisi aarteistaan, palvelijoistaan, palatseistaan, -kalpeasta vaimostaan ja miten hän näkisi Timean edessään, nimittäisi -häntä vaimokseen ja kutsuisi häntä nimeltä. Ja Noëmi tuntee jo tämän -nimen! - -Timarista oli kauheata tajussaan ollessaan ajatella kuinka hän pian -joutuisi tilaan, missä kaikki hänen salaisuutensa pujahtaisivat hänen -huuliltaan, missä hänen suunsa kuumekohtauksissa juoruisi, kuka hän -on. - -Paitsi tätä tuskaa ja ruumiillista kipua vaivasi häntä vielä -yksi asia, nimittäin se ajatus, että hän oli lyönyt Dodia. Tämä -vähäpätöisyys lepäsi nyt suurena sentnerinpainoisena rikoksena hänen -sielussaan. - -Paneuduttuaan vuoteeseen hän halusi vielä kerran nähdä lastaan -suudellakseen sitä. - -"Noëmi!" hän huohotti kuumasti hengittäen. - -"Mitä tahdot?" kuiskasi Noëmi. - -Mutta hän ei enää tiennyt, mitä hän tahtoi. - -Kuume puhkesi heti koko voimassaan. Hän oli voimakas mies, ja juuri -sellaiset heittääkin viikatemiehen pyövelirenki helpointen maahan ja -kiusaa niitä ankarimmin. - -Tästä hetkestä alkaen hän houri lakkaamatta. - -Ja Noëmin täytyi kuulla joka sana. - -Sairas ei enää ollut tajuissaan. - -Kuumesairaan unet ovat sukua mielisairaan kuvitelmille. Ne liikkuvat -itsepäisesti yhden ja saman ajatuksen ympärillä; vaihdelkoot unikuvat -kuinka paljon tahansa, niin tulee kuitenkin aina se haahmo, joka -muodostaa keskipisteen, uudelleen hänen mielikuviinsa. - -Timarinkin kuumeisissa unissa oli tuollainen hallitseva haahmo. Se -oli eräs nainen. Mutta tämä nainen ei ollut Timea, vaan Noëmi. -- -Hänestä Mikael puhui lakkaamatta. Timean nimi ei milloinkaan tullut -hänen huulilleen. Hän ei täyttänyt Mikaelin sydäntä. - -Noëmille oli sekä kauhuksi että iloksi kuunnella näitä -kuumehourailuja. - -Kauhuksi senvuoksi, että Mikael puhui niin kummallisia asioita ja -vei hänet muassaan niin tuntemattomille paikoille, että hänen täytyi -väristen ajatella kuumetta, joka pani hänet näkemään sellaisia -ihmeitä -- ja iloksi oli kuunnella senvuoksi, että Mikael puhui -lakkaamatta hänestä. - -Kerran Mikael oli muka ruhtinaallisessa palatsissa ja puhui -ylhäiselle herralle. - -"Kenelle teidän armonne aikoo antaa tämän kunniamerkin? Minä tunnen -erään tytön Vapaalla Saarella, ei kukaan ansaitse niitä paremmin -kuin hän. Antakaa ne hänelle. Hänen nimensä on Noëmi. -- Mikä hänen -sukunimensä on? -- Onko kuningattarellakin sukunimeä? -- Ensimmäinen. -Noëmi ensimmäinen, Jumalan armosta. Vapaan Saaren ja ruusupensasten -kuningatar." - -Hän kehitti edelleen tätä ajatusta. - -"Kun minusta tulee Vapaan Saaren kuningas, perustan minä -ministeristön. Almirasta teen lihantarkastajan, Narcissasta -maidontarkastajan. Minä vaadin heidän tekemään tiliä ja kutsun heitä -uskollisikseni." - -Senjälkeen hän alkoi puhua palatseistaan. - -"Mitä pidät näistä saleista, Noëmi? Mitä pidät katon kultauksesta? -Nuo kultapohjalle maalatut tanssivat lapset muistuttavat meidän -Dodiamme. Eikö niin? Vahinko, että ne ovat niin korkealla. Sinua -viluttaa näissä suurissa saleissa? Niin minuakin. Tule, menkäämme -pois täältä! Meidän pienen majamme takan ääressä on paljon parempi -olla, vai kuinka? Minä en pidä korkeista palatseista. Tätä kaupunkia -rasittavat maanjäristykset. Minä pelkään holvien syöksyvän päällemme. -Tuolla tuon pienen oven takana on joku väijymässä meitä. Siellä on -erään kateellisen naisen kasvot. Älä katso sinne, Noëmi! Hänen paha -silmänsä voisi kohdata sinut. Kerran oli tämä talo hänen; nyt hän -kulkee täällä kuin aave. Katso, hänellä on tikari kädessään. Hän -tahtoo sillä murhata sinut. Menkäämme pian pois täältä!" - -Mutta tiellä oli jokin este. Siinä olivat rahasummat. -- Minä en voi -nousta ylös, kulta painaa rinnallani. Ota se pois, Noëmi! Oi, minä -vaivun kultaan. Katto syöksyy sisään ja kulta kierii päälleni. Minä -tukahdun. Noëmi, anna minulle kätesi; vedä minut pois tästä kauheasta -kultakasasta. - -Hänen kätensä oli jo Noëmin kädessä ja Noëmi ajatteli väristen -itsekseen, mikä hirvittävä voima se mahtoi olla, joka tällä tavoin -vaivasi _köyhää_ laivuria kullanunelmilla. - -Taas tuli Mikael Noëmin luo. - -"Sinä et pidä timanteista, Noëmi? Pikku hupakko! Luuletko sinä -timanttien tulen polttavan? Sitä ei sinun tarvitse peljätä. -- Haa! -Olet oikeassa. Se polttaa todella. Sitä en ole tiennyt ennenkuin -nyt. Se on helvetin tulta. Nimetkin ovat sukua: Diamant, Diabolus -[lat. Paholainen]. Me heitämme ne veteen. Minä tiedän, mistä ne ovat -tulleet. Minä kannan ne takaisin sinne. Älä pelkää, minä en ole kauan -veden alla. Pidätä henkeäsi ja rukoile. Niin kauan kuin sinä voit -pidättää hengitystäsi, voin minä kestää siellä. Minä sukellan vain -uponneeseen laivaan, sen kajuuttaan. -- Haa, kuka tässä vuoteessa -makaa?" - -Nyt hän alkoi vavista kauheasti ja hypähti ylös vuoteestaan aikoen -rientää ulos. Noëmi tuskin saattoi viedä hänet takaisin vuoteeseen. - -"Tässä sängyssä makaa joku!" - -"Mutta minä en uskalla sanoa hänen nimeään." - -"Katso kuinka punainen kuu loistaa sisään akkunasta! Sulje kuunvalo -pois täältä! Minä en tahdo sitä kasvoilleni. Se tulee yhä lähemmäksi. -Vedä verho eteen!" - -Mutta rullaverho oli jo laskettu alas ja ulkona vallitsi syvä pimeys. - -Kun kuume lieveni sanoi hän Noëmille: - -"Oi, kuinka sinä olet kaunis ilman timantteja, Noëmi!" - -Sen jälkeen alkoi uusi mielikuva kiusata häntä. - -"Tämä mies seisoo maailman toisella puolella meitä vastassa. Jos -maapallo olisi lasia, näkisi hän suoraan meidät. Ja niinkuin minä -näen hänet, näkee hänkin minut joka tapauksessa. Mitä hän tekee -siellä? Hän pyydystää kalkkarokäärmeitä. Miksi hän niitä pyydystää? -Päästääkseen ne takaisin tullessaan irralleen tällä saarella. Älä -anna hänen astua tähän saareen. Älä anna hänen tulla takaisin. -Almira! Almira! Herää! Raatele hänet palasiksi! Ahaa! Nyt tapasi hän -jättiläiskäärmeen, joka heittäytyy hänen ylitseen ja nielaisee hänet. -Jospa minun vain ei tarvitsisi nähdä miten käärme nielee hänet! Jospa -hän vain lakkaisi katselemasta minua! Nyt on vain pää enää ulkona ja -kuitenkin hän yhä tuijottaa minuun. Oi, Noëmi, peitä minun kasvoni, -niin että en näe häntä." - -Taas muuttui unikuva. - -"Kokonainen laivasto keinuu merellä. Millä laivat ovat lastatut? -Jauhoilla. Nyt tulee tuulenpuuska, myrskyn vihuri, tarttuu laivoihin, -tempaa ne muassaan pilviin ja särkee ne pirstaleiksi. Kaikki jauhot -hajaantuvat tuuleen. Koko maailma tulee valkoiseksi siitä. Meri, -taivas ja ilma ovat kaikki valkoiset; kuu sukeltaa esiin pilvien -takaa, ja kas vain, kuinka tuuli tuhrii sen silmät jauhoilla! Eikö se -ole vanhan punanenäisen akan näköinen, joka puuteroi naamaansa? Mutta -naura toki, Noëmi!" - -Mutta Noëmi väänteli käsiään ja värisi. - -Oi, Noëmi raukka istui päivät yöt Timarin vuoteen vieressä. Päivisin -hän istui tuolilla, öisin hän muutti oman sänkynsä aivan Timarin -viereen ja nukkui hänen vierellään. Välittämättä tartunnasta hän -painoi päänsä Mikaelin tyynylle, veti hänen kuumeesta polttavan -otsansa poskeaan vasten ja suuteli pois hänen kuumeenkuivilta -huuliltaan huokaukset. - -Terese-rouva koetti lievittää kuumetta vaarattomin kotilääkkein ja -otti pois akkunat, jotta raitis ilma pääsisi huoneeseen. Sehän onkin -lavantautisairaan paras parannuskeino. - -Hän sanoi Noëmille, että tavallisen ihmisjärjen laskun mukaan -tapahtuisi kolmantenatoista päivänä käänne joko hyvään tai pahaan, -elämään tai kuolemaan. - -Oi, kuinka hartaasti Noëmi polvistui näinä päivinä sairaan vuoteen -viereen ja rukoili Jumalaa, joka lähetti hänelle niin raskaita -koettelemuksia, olemaan armollinen hänen sydänparkaansa kohtaan. -Antakoon hän Mikaelin takaisin elämälle, ja jos kuolema välttämättä -tahtoisi uhrin, niin olisihan hän itse valmis kuolemaan hänen -puolestaan. - -Taivasta joskus miellyttää sellainen iva. - -Noëmi tarjosi julmalle kuolemalle koko maailman, itsensä siihen -luettuna, jos tämä antaisi Mikaelin jäädä eloon. Hän luuli olevansa -tekemisissä hyvän ihmisen kanssa, jonka kanssa voi neuvotella. - -Ja hirveä murhanenkeli suostuikin vaihtokauppaan! - -Kolmantenatoista päivänä lauhtui kuume ja kuumehoureet lakkasivat. -Tämä oli merkki siitä, että sairaus oli kääntynyt. Oli toivoa siitä, -että potilas jäisi eloon, jos häntä huolellisesti ja rakkaudella -hoidettaisiin ja vaalittaisiin sekä osattaisiin elähyttää hänen -mieltään sekä poistaa kaikki levottomuuden ja kiihoituksen syyt. -Sairas on tässä tilassa erittäin ärtyisä ja hänen paranemisensa -riippuu juuri siitä, ettei hänen rauhaansa häiritä. Ankara -mielenliikutus voisi viedä häneltä hengen. - -Noëmi pysyi koko yön sairasvuoteen vieressä. Hän ei edes mennyt Dodia -katsomaan. Poika nukkui Teresen kanssa ulkomaisessa huoneessa. - -Neljännentoista päivän aamuna, kun Mikael makasi sikeässä unessa, -kuiskasi Terese Noëmin korvaan: - -"Pikku Dodi on sangen sairas." - -Lapsikin! - -Noëmi parka! - -Pikku Dodilla oli kuristustauti, pahin lastentauti, johon nähden -lääkärien taito useimmiten on aivan voimaton. - -Mikael nukkui, kuten sanottu, silloin kun Terese ilmoitti Noëmille -asian. - -Kuolemankauhussa Noëmi riensi lapsensa luo. Lapsiraukan viattomat -kasvot olivat aivan muuttuneet. Se ei itkenyt. Tähän tautiin ei kuulu -valitushuutoja, mutta sitä hirveämmät ovat tuskat. - -Oi kuinka ne olivat hirveät! Lapsi, joka ei saata valittaa ja -ihminen, joka ei saata auttaa! - -Noëmi katsahti äitiinsä tuijottavin katsein ikäänkuin kysyen: - -"Eikö sinulla ole mitään parannuskeinoa tähän sairauteen?" - -Terese ei voinut kestää hänen katsettaan. "Niin monta kurjaa, -sairasta, kuolevaa olet sinä auttanut ja häntä yksin et osaa -pelastaa?" - -"Ei ainoatakaan keinoa!" - -Noëmi polvistui pojan vuoteen viereen, painoi huulensa hänen huuliaan -vastaan ja änkötti hiljaa: - -"Mikä sinua vaivaa, pieni, rakas lapseni, mikä sinua vaivaa, -enkelini? Katso minuun kauniilla silmilläsi!" - -Mutta lapsi ei tahtonut katsoa häneen kauniilla silmillään, ja kun se -vihdoin, monien suudelmien ja rukousten perästä avasi silmänsä, oli -sen katse niin kaamea. Lapsen katse, joka jo on tullut siihen, että -se pelkää kuolemaa. - -"Oi, älä katso minuun, älä katso!" - -Lapsi ei itkenyt, vaan päästi vain kuuluviin käheän yskähdyksen. - -"Kunhan sairas tuolla sisällä vain ei kuulisi!" - -Noëmi piti vavisten lasta sylissään kuunnellen koko ajan, oliko -viereisessä huoneessa nukkuja herännyt. - -Kuultuaan Mikaelin äänen, hän laski lapsen vuoteeseen ja meni -Mikaelin luo. - -Tämä oli ärtyinen ja äkäinen. - -"Missä sinä taas olet ollut?" hän torui. "Sinä jätät minut aivan -yksin! Sinä et milloinkaan ole paikalla, kun minä tarvitsen jotakin!" - -"Oi, älä ole pahoillasi!" pyysi Noëmi. "Minä olin hakemassa sinulle -raikasta vettä." - -"Miksi ei Terese hae sitä? Eihän hänellä ole mitään tekemistä. Akkuna -on auki, sisään voi tulla vaikka rotta minun nukkuessani. Etkö näe -rottaa missään?" - -Lavantautisairailla on päähänpistona nähdä rottia kaikkialla. - -"Ei kukaan voi tulla tänne, rakkaani. Akkunan edessä on teräslankaa." - -"Vai niin. No missä vesi on?" - -Noëmi ojensi hänelle vettä. - -Silloin hän taas suuttui. - -"Eihän se ole raikasta vettä. Sinä annat minun nääntyä janoon." - -Noëmi nieli kärsivällisesti hänen toransa. - -Ja kun Mikael nukahti, juoksi hän taas Dodin luo. - -Naiset vuorottelivat siten, että Terese istui Mikaelin luona tämän -nukkuessa, mutta antoi Noëmille merkin heti kun hän alkoi herätä, -joten Noëmi saattoi jättää sairaan lapsensa palatakseen Mikaelin -luokse. - -Tällä tavoin kuluivat monet pitkät yöt. Noëmi kulki toisen vuoteen -vierestä toisen viereen. - -Sitäpaitsi piti hänellä aina olla hätävalhe varalla, jos Mikael -kysyisi, missä hän taas oli ollut. - -Sairaat ovat epäluuloisia. He ovat vakuutettuja siitä, että koko -heidän ympäristönsä on liittoutunut heitä vastaan tehdäkseen jonkun -ennenkuulumattoman, hirveän petoksen. - -Se, joka on tekemisissä heidän kanssaan, saa olla valmistautunut -marttyyriksi. - -Noëmi oli sellainen marttyyri. - -Lapsi tuli yhä huonommaksi. Terese ei tiennyt mitään neuvoa. Eikä -Noëmi uskaltanut itkeä. - -Eräänä aamuna tunsi Timar voivansa paremmin ja pyysi lihakeittoa. - -Noëmi riensi ulos noutamaan sitä. Se oli valmiina Mikaelia varten. -Hän söi sen ja sanoi sen tekevän hyvää. - -"No", kysyi Mikael, "mitä pikku Dodi toimii?" - -Noëmi säikähtyi ja pelkäsi Timarin huomaavan kuinka kiivaasti hänen -sydämensä alkoi sykkiä. - -"Hän nukkuu", vastasi Noëmi. - -"Nukkuuko? Mutta eihän hän tavallisesti nuku tähän aikaan. Onko hän -kipeä?" - -"Oi, ei, hän voi sangen hyvin." - -"Miksi et kanna häntä luokseni kun hän on valveilla?" - -"Siksi, että sinä tavallisesti nukut." - -"Sehän on totta. Mutta kun me joskus molemmat olemme hereillään -yhtäaikaa, niin tuo hänet luokseni ja anna minun nähdä hänet." - -"Teen sen, Mikael." - -Noëmin oli pakko jatkuvasti salata Mikaelilta, että Dodi oli sairas -ja hän kertoili tälle kaikenlaisia juttuja lapsesta, sillä Mikael -kyseli alituisesti poikaa. - -"Leikkiikö Dodi pienellä puumiehellä?" - -"Oi, hän leikkii aina sen kanssa (sen kauhean luurankomiehen!...)" - -"Puhuuko hän minusta?" - -"Hän puhuu paljon sinusta (hän on pian puhuva sinusta ylhäällä hyvän -Jumalan luona!)" - -"Mene hänen luokseen ja anna tämä suudelma minulta." - -Noëmi meni lapsen luo antamaan sille isän jäähyväissuudelman. - -Taaskin oli kulunut päivä. - -Aamulla oli sairas yksin herätessään. - -Noëmi oli valvonut tämän yön lapsensa luona. Hän oli nähnyt sen -kuolinkamppailun ja niellyt kyyneleensä sydämeensä. Ihme, ettei sydän -haljennut! - -Tullessaan Mikaelin luo, hän hymyili jälleen. - -"Olitko pikku Dodin luona?" kysyi sairas. - -"Olin, olin hänen luonaan." - -"Nukkuuko hän nytkin?" - -"Nukkuu." - -"Se ei ole totta." - -"Toden totta, hän nukkuu..." - -Noëmi oli juuri painanut hänen silmänsä umpeen ikuiseen uneen. - -Eikä hän uskaltanut ilmaista tuskaansa! Hänen täytyi näyttää -sairaalle hymyilevät kasvot! - -Iltapäivällä Mikael taas oli ärtyinen, kuta pitemmälle päivä kului, -sitä hermostuneemmaksi ja kärsimättömämmäksi hän kävi. Hän huusi -Noëmille, joka oli viereisessä huoneessa. - -Noëmi riensi sisään katsoen häneen hellästi. - -Sairas oli epäluuloinen ja huonolla tuulella. - -Hän huomasi Noëmin povella neulan, jonka silmässä oli silkkilankaa. - -"Voi, neulotko taas? Onko sinulla nyt aikaa siihen? Mitä koristuksia -sinä taas teet?" - -Noëmi katsoi häneen ja ajatteli itsekseen: "Minä neulon pikku Dodille -kuolinpaitaa." - -Mutta ääneen hän sanoi: - -"Minä neulon pukuuni kaulusta." - -Timar sanoi huoaten: "Turhamaisuus, nimesi on nainen." - -Noëmi hymyili sanoen: "Se on totta..." - -Taaskin valkeni uusi aamu. Mikaelia alkoi vaivata unettomuus. Hän ei -voinut sulkea silmiään eikä nukkua. Sitäpaitsi häntä vaivasi ajatus, -mitä pikku Dodi teki. Hän lähetti Noëmin lakkaamatta ulos katsomaan, -eikä häneltä puuttunut mitään. - -Ja joka kerta mennessään ulos, Noëmi suuteli paareilla lepäävää pikku -Dodia puhuen hyväileviä sanoja pettääkseen siten Mikaelia. - -"Pikku Dodiseni, rakas Dodiseni! Vieläkö nukut? Pidätkö vielä -minusta?" - -Ja sitten hän tuli takaisin sanomaan Mikaelille, ettei Dodilta -puuttunut mitään. - -"Poika nukkuu liian paljon", sanoi Mikael. "Miksi et herätä häntä?" - -"Minä herätän kyllä hänet pian", vastasi Noëmi hiljaa. - -Mikael nukahti nyt vähäksi aikaa. Vain muutamaksi minuutiksi ja -sitten hän äkkiä hypähti ylös. - -"Noëmi", hän huusi, "Dodi on laulanut. Minä kuulin hänen laulavan ja -hän lauloi niin kauniisti!" - -Noëmi painoi molemmat kätensä sydäntään vasten pidättäen -yli-inhimmillisellä voimainponnistuksella tuskaansa purkautumasta. - -Hän laulaa jo taivaassa, enkelien kuorossa, seraafimiljoonien -keskuudessa. - -Iltapuoleen Mikael lähetti Noëmin ulos. - -"Mene panemaan Dodi nukkumaan. Suutele häntä minunkin puolestani." - -Noëmi teki niin. - -"Mitä Dodi sanoi?" kysyi Mikael Noëmin palattua. - -Noëmi ei voinut saada sanotuksi sanaakaan vastaukseksi. Hän vain -kumartui Mikaelin puoleen painaen suudelman tämän huulille. - -"Sitäkö hän sanoi, pikku aarteeni!" huudahti Mikael ja nukahti -suudelmaan. Lapsi oli antanut hänelle osan untaan. - -Seuraavana aamuna Mikael taas puhui vain pojasta. - -"Kanna Dodi ulos raittiiseen ilmaan. Hänelle ei ole terveellistä aina -olla huoneessa. Kanna hänet puutarhaan." - -He juuri valmistautuivatkin siihen. - -Terese oli tänä yönä kaivanut haudan kyynelpajun juurelle. - -"Mene sinäkin nyt ulos. Jää hänen luokseen", sanoi Mikael Noëmille. -"Minä nukun sillä aikaa. Voin aivan hyvin." - -Noëmi lähti sairashuoneesta ja väänsi oven lukkoon. Sitten he -kantoivat ulos kuolleen enkelin, jättäen hänen tomunsa luontoäidin -helmaan. - -Noëmi ei tahtonut hautakumpua hänen päälleen. Sen nähdessään tulisi -Mikael aina surulliseksi, ja se vaikeuttaisi aina hänen toipumistaan. -Sensijaan laittoivat he kyynelpajun juurelle sileän kukkapenkin ja -istuttivat sen keskelle ruusupensaan, sitä lajia, jonka Mikael itse -oli oksastanut, valkokukkaisen, jonka puhdasta valkeutta ei mikään -muu väri vivahdus sekoittanut. - -Sitten Noëmi palasi sairaan luo. - -Mikaelin ensimmäiset sanat olivat: - -"Minne jätit Dodin?" - -"Ulos puutarhaan." - -"Mitä hänellä on pukuna?" - -"Valkoinen koltti sinisine nauhoineen." - -"Se pukee häntä parhaiten. Onko hän hyvin peitetty?" - -"Oi, on, sangen hyvin." - -(Kolme jalkaa multaa päällä.) - -"Kanna hänet tänne, kun taas menet ulos." - -Nämä sanat kuullessaan ei Noëmi enää voinut pysyä huoneessa. Hän -meni ulos puutarhaan, heittäytyi Teresen kaulaan ja painoi häntä -kiihkeästi vastaansa. Mutta ei hän nytkään itkenyt. Se ei ollut -hänelle luvallista. - -Sen jälkeen hän hoiperteli kauemmas. Hän meni kyynelpajun luo, -taittoi puoliauenneen nupun ruusupensaasta ja meni takaisin Mikaelin -luo. - -"No, kuinka on Dodin laita?" kysyi Mikael kärsimättömästi. - -Noëmi polvistui hänen vuoteensa viereen ja ojensi hänelle ylpeänä -hymyillen -- valkoisen ruusun nupun. - -Mikael otti sen alkaen haistella sitä. - -"Kummallista!" hän sanoi. "Tämä ruusu ei ensinkään tuoksu, aivankuin -se olisi kasvanut haudalla." - -Noëmi nousi ylös ja meni ulos. - -"Mikä hänen on?" kysyi Mikael kääntyen Teresen puoleen. - -"Älkää pahastuko", sanoi Terese hiljaisella, lepyttelevällä äänellä. -"Te olette ollut vaarallisesti sairas. Taivaalle olkoon kiitos, -että se nyt on onnellisesti ohi, mutta tauti tarttuu, etenkin -toipumistilassa. Olen senvuoksi kieltänyt Noëmia tuomaan lasta -luoksenne, ennenkuin te olette täysin terve. Kenties tein väärin, -mutta tarkoitin hyvää." - -Mikael puristi Teresen kättä. - -"Olette menetellyt aivan oikein. Ja minä tyhmyri, joka en itse -ajatellut sitä! Olipa se hyvä ajatus! Kenties hän ei ensinkään -oleskele viereisessä huoneessa?" - -"Ei. Me olemme valmistaneet pienen asunnon puutarhaan." - -Hän ei valehdellut -- raukka! - -"Olette hyvin hyvä, Terese. Menkää nyt Dodin luo ja lähettäkää Noëmi -tänne. En enää milloinkaan pyydä häntä tuomaan Dodia luokseni. Mutta -heti, kun voin nousta ylös, heti kun voin mennä ulos, viette minut -hänen luokseen?" - -"Viemme kyllä, Mikael." - -Tällä hurskaalla petoksella heidän onnistui rauhoittaa. Mikaelia, -siksi kunnes hän nousi ylös ja oli onneksi voittanut taudin. - -Hän oli kuitenkin vielä hyvin sairas ja saattoi tuskin kävellä. - -Noëmi auttoi häntä pukeutumaan. Noëmin olkapäähän nojaten hän lähti -huoneesta ja Noëmi vei hänet talon edustalla olevalle penkille. Itse -istuutui Noëmi hänen viereensä, pisti kätensä hänen käsivarrelleen ja -antoi hänen päänsä nojata olkapäähänsä. - -Oli kaunis, lämmin kesäinen iltapäivä. Mutta Mikaelista tuntui -lakkaamatta, kuin puiden suhina kuiskaisi hänelle jotakin, kuin -toisivat surisevat mehiläiset hänelle jotakin tietoa, kuin -ruohonkorret soittaisivat hänelle. Kaikki kohisi hänen päässään. - -Mutta ylinnä _yksi_ ajatus. - -Katsoessaan Noëmia kasvoihin alkoi tuskaisa ajatus herätä hänen -sielussaan. Hän ei voinut jotakin selittää Noëmin kasvojenilmeessä. - -Hän tahtoi tietää, mitä se oli. - -"Noëmi!" - -"Mitä tahdot, oma Mikaelini?" - -"Rakas Noëmi! Katso minuun!" - -Noëmi loi silmänsä häneen. - -"Missä pikku Dodi on?" - -Tämän kysymyksen kuullessaan ei naisparka enää voinut tukahuttaa -tuskaansa. Hän kohotti marttyyrikasvonsa taivasta kohti, ojensi -molemmat kätensä ylöspäin änköttäen: - -"Tuolla!... Tuolla!" - -"Hän on kuollut!?" sanoi Mikael matalalla äänellä. - -Noëmi vaipui hänen kaulaansa. Hän ei enää saattanut pidättää -kyyneleitään, vaan itki kiivaasti eikä voinut lakata. - -Mikael kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja antoi hänen itkeä -tarpeekseen. - -Olisi ollut rikos Jumalaa vastaan ehkäistä näitä kyyneleitä -vuotamasta. - -Itse hän ei itkenyt -- hän vain ihmetteli. - -Hän ihmetteli sitä sielunvoimaa, joka kohotti tämän naisraukan niin -korkealle hänen yläpuolelleen. - -Että hän olikin voinut kätkeä niin kauvan hirveän tuskansa hänen -tähtensä, jota rakasti. - -Kuinka suuri olikaan hänen rakkautensa! - -Kun Noëmi vihdoin oli itkenyt kyllikseen, katsahti hän Timariin kuin -aurinko sadepilven takaa. - -"Ja sinä saatoit salata asian minulta." - -"Minä pelkäsin henkeäsi." - -"Sinä et uskaltanut itkeä, etten minä näkisi sinun itkeneen!" - -"Minä odotin aikaa, jolloin saisin itkeä." - -"Kun sinä et ollut luonani, vaalit sairasta lastamme, ja minä toruin -sinua siitä." - -"Sinä et sanonut minulle pahaa sanaa, Mikael." - -"Antaessasi minulle hänen suudelmansa, tiesit sen olevan -jäähyväis-suudelman! Kun nuhtelin sinua siitä, että ompelit -koristuksia itsellesi, ompelitkin sinä hänen kääreliinojaan. Kun sinä -näytit minulle hymyilevät kasvot oli sinun sydämessäsi Jumalan Äidin -seitsemän miekkaa. Oi, Noëmi, kuinka sinua jumaloin!" - -Mutta Noëmi raukka pyysi vain hänen rakkauttaan. - -Mikael veti hänet syliinsä. - -Puiden lehdet, ruohonkorret, surisevat mehiläiset kuiskivat nyt niin -selvästi; nyt hän alkoi tajuta niiden kieltä. - -Pitkän synkän vaitiolon perästä Mikael kysyi: - -"Minne olette panneet hänet? Vie minut sinne!" - -"Ei tänään", sanoi Noëmi, "sinne on liian pitkä matka sinun kävellä. -Huomenna!" - -Mutta ei seuraavana eikä vielä seuraavinakaan päivinä Noëmi vienyt -Mikaelia haudalle. - -"Sinä istuisit vain aina siellä haudalla ja sairastuisit uudelleen. -Minä en myöskään ole luonut mitään hautakumpua enkä pystyttänyt -ristiä hänen päälleen, jotta sinä et voisi mennä sinne suremaan." - -Mutta Timar tuli kuitenkin yhä surullisemmaksi. - -Saatuaan voimansa takaisin siinä määrin, että hän saattoi kävellä -yksikseen saarella, hän aina kulki etsimässä sitä, mitä hänelle ei -tahdottu näyttää. - -Erään kerran hän palasi mökkiin kasvot kirkastuneina. Kädessä hänellä -oli valkoinen ruusunnuppu, niitä ruusuja, jotka eivät tuoksuneet. - -"Onko se siellä?" hän kysyi Noëmilta. - -Tämä nyökkäsi ihmeissään päällään. - -Häneltä ei siis kuitenkaan voinut salata asiaa! Ruusupensas oli -vienyt hänet jäljille. Hän tiesi, että se oli vastikään istutettu -sinne. - -Senjälkeen hän tuli levolliseksi kuin henkilö, joka on lopettanut -elämäntehtävänsä. - -Koko päivän hän istui pienellä penkillä talon edustalla, kaiveli -kepillään sileitä sorakiviä ja höpisi itsekseen: - -"Sinä et tahtonut antaa häntä pois koko maailmasta täynnä timantteja, -etkä taivaasta täynnä enkeleitä, -- mutta kurjan savipiipun vuoksi -olet lyönyt häntä kädelle!" - -Pikku Dodin kaunis talo oli jo puolivalmiina, ja korkea nardus-ruoho -oli kasvanut sen kaikkien seinien yli; mutta Mikael ei enää astunut -jalkoineen sinne sisälle. - -Ainoa, mikä piti yllä hänen tuskin palannutta elinvoimaansa ja hänen -murtunutta mieltään, oli Noëmi. - - - - -Seitsemäs luku. - -SYNKKÄMIELISYYS. - - -Nuppu toisensa jälkeen avautui ruusupensaassa. Päivät pitkät ei -Timar tehnyt muuta kuin seurasi näiden nuppujen kehitystä. Kun yksi -niistä puhkesi, taittoi hän sen, pani sen lompakkoonsa ja kuivasi sen -povellaan. - -Se oli surullista ajanvietettä. - -Kaikki se hellyys, jota Noëmi osoitti hänelle, ei voinut karkoittaa -hänen raskasmielisyyttään. Hänen suloiset hyväilynsä olivat hänelle -taakaksi. - -Ja kuitenkin olisi Noëmi voinut lohduttaa häntä, se olisi maksanut -hänelle vain yhden sanan. Mutta siveä kainous pidätti häntä -lausumasta tätä sanaa, ja Mikaelin päähänkään ei pistänyt kysyä -häneltä. - -Henkilöille, jotka ovat sielustaan sairaita, on omituista se, että he -alituisesti askartelevat menneisyydessä. - -Kerran sanoi Noëmi Timarille: - -"Mikael, sinulle tekisi hyvää matkustaa täältä pois." - -"Minne?" - -"Ulos maailmaan. Täällä kaikki herättää sinussa surullisia muistoja. -Sinun on lähdettävä tullaksesi terveeksi. Minä olen jo laittanut -kuntoon matkatavarasi. Huomenna vievät hedelmäkauppiaat sinut -toiselle rannalle." - -Mikael ei vastannut mitään, antoi vaan päännyökkäyksellä suostumuksen -merkin. - -Vaikea tauti oli kiihdyttänyt hänen hermonsa ja se tila, johon hän -itse oli saattanut itsensä, isku, joka häntä oli kohdannut, vaikutti -niin tuskallisesti ärtyneisiin hermoihin, että hän itse huomasi -joutuvansa mielisairaaksi tai tekevänsä itsemurhan, jos jäisi -kauemmaksi aikaa tänne. - -Itsemurhanko? Eihän ole helpompaa keinoa vapautua sietämättömästä -tilasta. Vastoinkäymiset, tuskat, sieluntaistelut, ihmisten -vainoaminen, vääryydet, petokset, rauenneet toiveet, sydänsurut, -epätoivo, mielikuvituksen kauhukuvat, kärsineiden tappioiden muisto, -rakkaiden kuolleiden muisto -- kaikki tämä on vain pahaa unta, josta -painettua pistoolin liipasinta _herää_. Jatkakoot jälkeenjääneet -samaa unta. - -Viimeisenä iltana istuutuivat kaikki kolme, Mikael, Noëmi ja Terese -illallisen jälkeen mökin edustalle ja Mikael ajatteli, että heitä -kerran oli ollut siinä _neljä_. Täysikuu kätkeytyi hopeapilven taa. - -Noëmi piti Timarin käsiä sylissään. - -"Mikähän tuo kuukin oikeastaan on?" kysyi Noëmi. - -Timarin käsi puristautui nyrkiksi Noëmin kädessä. Hän sanoi -itsekseen: "Minun paha henkeni. Jospa en ikinä olisi nähnyt punaista -puolikuuta!" - -Terese vastasi tyttärensä kysymykseen: - -"Se on palanut, jäätynyt taivaankappale, missä ei ole puita, ei -kukkia, ei eläimiä eikä edes ilmaa, vettä, säveliä ja värejä." - -"Eikö mitään näistä?" jatkoi Noëmi. "Siis on tuo tähti aivan autio ja -asumaton?" - -"Sitä ei kenkään tiedä", vastasi Terese. "Tyttöaikanani, ollessani -pensioonissa, katselimme usein kuuta kaukoputkella. Se on aivan -täynnä luolia. Meille sanottiin niiden olevan kraattereita -tulivuorista, joiden tuli oli jo sammunut. Kaukoputket eivät ole -niin vahvoja, että voisi erottaa siellä eläviä olentoja; mutta niin -paljon tietävät oppineet varmasti, ettei kuussa ole vettä eikä ilmaa. -Ja ilman vettä ja ilmaa ei ole olemassa mitään elimellistä elämää ja -niinmuodoin ei siellä voi asua ihmisiä." - -"Mutta jos kuitenkin jotakin olisi?" - -"Mitä sinä arvelet siellä voivan olla?" - -"Sanon, mitä ajattelen. Usein lapsuudessani, yksin ollessani valtasi -minut raskas ajatus; varsinkin istuessani rannalla ja katsellessani -veteen. Jokin veti minua syvyyteen, tuntui kuin joku olisi huutanut -minulle, kuinka ihanaa siellä alhaalla oli ja kuinka ihana siellä -oli levätä. Ole huoletta, Mikael, siitä on nyt jo kauan, se oli -'ennenkuin.' Mutta sitten minä sanoin itselleni: 'Hyvä, ruumiisi jää -lepäämään sinne Tonavan pohjalle, mutta sielusi, minne se joutuu?' -Täytyyhän senkin joutua jonnekin. Ja sitten mieleeni juolahti, että -sielut, jotka jollakin väkivaltaisella tavalla poistuvat maanpäältä, -tulevat juuri kuuhun. Nyt uskon siihen vieläkin varmemmin. Kun siellä -kerran ei ole puita, ei kukkia, ei vettä, ei ilmaa, ei värejä eikä -säveliä, niin se on määrätty niille sieluille, jotka ovat vapautuneet -ruumiista; siellä ne löytävät maailman, missä ei mikään niitä vaivaa, -eikä mikään niitä ilahuta." - -Hämillään nousivat Terese ja Mikael ylös. Noëmi ei käsittänyt, -mikä heidän tuli. Hän ei tiennyt, että hänen oma isänsä oli ollut -itsemurhaaja ja että se, jonka kättä hän piti omassaan, oli ollut -vähällä tehdä itsemurhan. - -Mikael sanoi, että ilta oli viileä ja oli paras mennä sisälle. - -Nyt hän oli saanut vielä uuden aaveajatuksen kuusta. - -Toisen hän oli saanut Timealta, toisen nyt Noëmilta. - -Kauhea rangaistus oli aina nähdä taivaanrannalla loistava merkki, -joka lakkaamatta muistuttaa ihmistä hänen ensimmäisistä rikoksistaan, -hänen väärään suuntaan suunnatun elämänsä ensimmäisestä, surkeasta -harha-askeleesta! - -Seuraavana päivänä Mikael lähti saarelta. - -Hän kulki keskenjääneen rakennuksen ohi kertaakaan katsahtamatta -siihen. - -"Kevään mukana tulet sinäkin takaisin!" kuiskasi Noëmi hellästi hänen -korvaansa. - -Noëmi parka! Hänestä oli niin luonnollista, että Mikael kuului -hänelle vain puolen vuoden ajan. - -("Mutta kenelle hän kuuluu toisen puolen vuoden ajan?" -- Se kysymys -ei milloinkaan johtunut hänen mieleensä.) - -Kun Mikael saapui Komorn'iin oli pitkä matka rasittanut häntä -vieläkin enemmän. - -Timea säikähtyi hänet nähdessään. Hän tuskin tunsi häntä. - -Ataliakin säikähtyi. Hänellä oli omat syynsä. - -"Oletteko ollut sairaana?" kysyi Timea painautuen miehensä rinnalle. - -"Hyvin sairaana." - -"Tielläkö?" - -"Niin", vastasi Timar, jonka mielestä kysymykset tuntuivat -kuulusteluilta. Hänen täytyi olla varuillaan joka sanassa. - -"Oletteko maannut kauan?" - -"Useita viikkoja." - -"Jumalani! Ja oliko teillä vieraiden ihmisten joukossa ketään, joka -hoiti teitä?" - -Sanat: "eräs enkeli", olivat vähällä pujahtaa hänen huuliltaan. - -Mutta hän pidätti ne ajoissa ja vastasi: - -"Rahalla voi saada kaikkea." - -Timea ei osannut näyttää olevansa suruissaan ja siten ei Timarkaan -voinut huomata mitään muutosta näissä aina kylmissä kasvoissa. -Timeahan oli aina itsensä kaltainen. - -Jälleennäkemisen kylmä suudelma ei vienyt heitä lähemmäs toisiaan. - -Atalia kuiskasi Mikaelin korvaan: - -"Jumalan tähden, varokaa elämäänne!" - -Timar tunsi tässä hellässä huolenpidossa piilevän piikin. - -Timarin täytyi elää, jotta Timea kärsisi; sillä jos Timea jäisi -leskeksi, ei hänen onnelleen olisi enää mitään esteitä. Ja silloin -alkaisivat Atalialle helvetin tuskat. - -Timarin ajatuksiin tästä vihatusta ihmisestä liittyi lisäksi ajatus, -että tämä paholainen, joka vihasi heitä molempia, rukoili hänelle -pitkää ikää, jotta heidän molempien kärsimykset kestäisivät kauan. - -Kaikki ihmettelivät sitä suurta muutosta, joka oli tapahtunut -Timarissa keväästä syksyyn. Lähtiessään hän oli voimakas ja -elinvoimainen, nyt hän oli kuin voimaton, hiljainen varjo. - -Hän vetäytyi työhuoneeseensa ja vietti siellä koko päivän. Hänen -kirjurinsa tapasi iltapäivällä pääkirjan auki samalla sivulla, missä -hän oli sen avannut. Timar ei edes ollut katsahtanut siihen. - -Asiamiehet, joille oli ilmoitettu hänen paluustaan, kiirehtivät hänen -luokseen kyynäränpituisin selonteoin. - -"Hyvä on!" hän vastasi kaikkeen ja kirjoitti kaiken alle, mitä hänen -eteensä pantiin, monet asiat väärään paikkaan, toiset kahteenkin -kertaan. - -Lopuksi hän sulkeutui huoneeseensa eikä ottanut ketään vastaan, -sanoen syyksi haluavansa nukkua. Mutta kaikki kuulivat, miten hän -käveli tuntikausia edestakaisin huoneessaan. - -Kun hän syödessä tapasi naiset, oli hän niin synkän näköinen, ettei -kukaan uskaltanut puhutella häntä. Hän tuskin koski mihinkään -ruokaan, eikä myöskään maistanut viiniä. - -Mutta tunti päivällisen jälkeen hän soitti palvelijaa ja kysyi -harmistuneena, eikö ruoka vielä ollut valmista. Hän oli unohtanut jo -syöneensä. - -Iltapuoleen hän ei voinut istua ylhäällä, niin heikoksi hän tunsi -itsensä. Heti kun hän istuutui, hän nukahti. Mutta kun hän riisuutui -ja paneutui levolle, haihtui uni taas hänen silmistään. - -"Oi, kuinka kylmä tämä vuode on!" - -Kaikki täällä kotona on niin kylmää! Jokainen huonekalu, valokuvat -seinillä, vieläpä vanhat kattomaalauksetkin näyttävät huutavan -hänelle: "Miksi olet tullut tänne? Tänne sinä et kuulu! Ei tämä ole -sinun kotisi! Sinä olet vieras täällä!" - -Oi, kuinka kylmä tämä vuode on! Palvelija, joka tuli kutsumaan häntä -illalliselle, tapasi hänet jo vuoteessa. - -Tämän sanoman saadessaan tuli Timeakin katsomaan, oliko hän sairas. - -"En ole", vastasi Mikael. "Olen vain lopen uupunut matkasta." - -"Tuotanko lääkärin?" - -"Älä millään muotoa. En ole ensinkään sairas." - -Timea toivotti hänelle hyvää yötä ja poistui koetettuaan hänen -otsaansa kädellään. - -Mutta Timar ei voinut nukkua. Hän kuuli joka kolinan talossa. Hän -kuuli, kuinka kaikki puhuivat kuiskaten, jotta eivät herättäisi -häntä, kuinka he hiipivät varpaisillaan kulkiessaan hänen ovensa -ohitse. - -Mutta hän mietiskeli, minne ihminen voisi paeta itseään. -- Untenko -maailmaan? -- Sinne juuri, kunpa tie vain löytyisi yhtä helposti -kuin kuoleman maailmaan. Mutta väkivalloin ei unten maailmaan voi -tunkeutua. - -Opiuminko avulla? Se olisi hyvä keino. Unen itsemurha. - -Näitä miettien hän huomasi huoneen vähitellen alkavan pimetä. Öiset -varjot kietoivat esineet tiheään huntuunsa, yö kävi yhä synkemmäksi. -Vihdoin hänet ympäröi pimeys, joka oli paksun sumun tai maanalaisten -syvyyksien yön kaltainen, sokeain yön. Sellaisen pimeyden "näkee" -ihminen vain unissa. - -Mikael tietää nyt nukkuvansa, ja se sokeus, joka hänen silmilleen -painuu, on unen sokeutta. Onpa hän aivan tietoinen siitä, että -hän nukkuu. Hän makaa vuoteessaan Komornissa; -- vuoteen vieressä -on pöytä ja tällä pöydällä vanhanaikuinen pronssilamppu, jossa -on kiinalaisesta, maalatusta porsliinista tehty varjostin. Hänen -vuoteensa yläpuolella riippuu suuri soipa seinäkello; silkkiverhot -ulottuvat lattialle asti. Suuressa, vanhanaikuisessa vuoteessa -on sivuosa, joka voidaan vetää uudeksi vuoteeksi. Se on oikea -mestariteos. Sellaisia vuoteita tapaa vielä vanhemmissa taloissa. -Koko perhe voisi mukavasti viettää yönsä siinä. - -Timar tietää myös, ettei hän ole sulkenut huoneensa ovea. Kuka -tahansa voi tulla sisälle. Mitä, jos joku tulisi murhaamaan hänet? Ja -mikä erotus olisi silloin unen ja kuoleman välillä? - -Sitä hän tahtoi tietää unissaan. - -Vihdoin hän näki sellaista unta, että ovi avautui hiljaa ja joku -astui sisään; ne olivat naisen askeleet. - -Vuodeverhot kahisivat hiljaa, joku kumartuu hänen ylitseen. -Naisenkasvot. - -"Sinäkö se olet, Noëmi?" ajattelee Mikael itsekseen unissaan ja -kauhistuu. "Kuinka sinä olet tullut tänne? -- Jos joku näkee sinut!" - -On pimeä. Hän ei voi nähdä mitään, mutta hän kuulee, kuinka joku -istuutuu hänen vuoteensa reunalle ja kuuntelee hänen hengitystään. - -Täten oli Noëmi pitkät yöt istunut saaren pienessä mökissä. - -"Sinä tulit siis jälessäni, Noëmi, hoitamaan minua? Siinä teit -kiltisti. Mutta mene takaisin, kun tulee aamu. Valoisalla päivällä et -saa olla täällä." - -Suuri seinäkello lyö; syvät kellonlyönnit ilmaisevat myöhäistä yön -tuntia. Vuoteen reunalla istuja nousee ylös ehkäisemään heiluria, -jotta ei soitto herättäisi nukkujaa. Hänen täytyy silloin kumartua -vuoteen yli, niin että Mikael voi kuulla hänen sydämensä lyönnit. - -"Kuinka hitaasti sinun sydämesi nyt lyö!" hän sanoo unissaan. - -Senjälkeen hänestä tuntuu kuin käsi etsisi kemiallisia tulitikkuja -yöpöydältä. - -"Et kait aikone sytyttää valkeata? Sehän olisi hyvin varomatonta. -Joku voisi käytävästä nähdä sisään ikkunasta ja huomaisi sinut -täällä." - -Sytyttävä platinalaatta alkoi hehkua ja yölamppu sytytettiin. Sen -teki eräs nainen. Timar ei nähnyt hänen kasvojaan, mutta se oli -varmasti Noëmi. Kuka muu valvoisi hänen vuoteensa vieressä? - -Nainen vetää varjostimen varovasti lampunvalon eteen, ettei se -loistaisi sairaan kasvoihin. - -"Oi, Noëmi, aiotko sinä taas valvoa koko yön? Milloin sinä sitten -nukut?" - -Ikäänkuin vastatakseen tähän kysymykseen lankee nainen polvilleen ja -vetää vuoteen sivuosan ulos. - -Mikaelin rinnan täyttää samalla kertaa kauhu ja ilo. - -"Sinä tahdotkin nukkua vierelläni? Oi, kuinka minä rakastan sinua! Oi -kuinka vapisen tähtesi!" - -Ja niin valmistaa nainen vuoteen itselleen ja paneutuu levolle. - -Nukkujan povessa taistelevat vielä ilo ja pelko. - -Hän tahtoisi kumartua hänen puoleensa, syleillä ja suudella häntä -ja toiselta puolen hän tahtoisi huutaa hänelle: "Mene, riennä pois! -Sinut voidaan nähdä täällä." Mutta hän ei voi liikuttaa jäseniään -eikä kieltään. Ne ovat kuin lyijystä. - -Ja sitten nukahti nainenkin. - -Ja Timarin unet kuljettivat häntä yhä kauemmas. Ne veivät häntä -menneisyyden läpi ja tulevaisuuden kautta näkymättömyyden -valtakuntaan. Ja yhä uudelleen ne palasivat tuohon nukkuvaan naiseen. - -Toisinaan hän uneksi heräävänsä ja näkevänsä haamun yhä vierellään... - -Yht'äkkiä alkoi hämärtää ja aurinko paistoi akkunasta sisään. Se -loisti niin ihmeellisesti, ettei se milloinkaan ollut niin loistanut. - -"Herää jo! Herää jo!" kuiskasi Timar unessa, "mene toki kotiin jo! -Sinua ei päivänvalo saa tavata täältä. Jätä minut nyt jo!" - -Hän taisteli unensa kanssa. - -"Mutta ethän sinä ole täällä. Kaikkihan on vain unta." - -Ja näin sanoen hän pakottaa itsensä hereille ja katkoo unen kahleet, -ja herää vihdoinkin. - -Onkin itse asiassa jo aamu; auringonsäteet tunkeutuvat akkunaverhojen -läpi. Lampunliekki lepattaa vielä maalatun porsliinivarjostimen -takana ja vuoteessa makaa nukkuva nainen kasvot käsivartta vasten. - -"Noëmi!" huudahti Mikael. - -Nukkuva nainen heräsi huutoon ja katsahti ylös. - -Se oli Timea... - -"Tahdotteko jotakin?" hän kysyi, nopeasti nousten. - -Hän oli herännyt _ääneen_ eikä _nimeen_. - -Mikael oli vielä unensa pauloissa. Hän katseli ihmeissään merkillistä -muutosta. Noëmi on muuttunut Timeaksi. - -"Timea..." hän änkötti unissaan. - -"Tässä minä olen", vastasi Timea laskien kätensä vuoteen laidalle. - -"Kuinka tämä on mahdollista?" huudahti Mikael vetäen peitteen -leukaansa saakka ikäänkuin peläten niitä kasvoja, jotka kumartuivat -hänen puoleensa. - -"Minä olin levoton tähtenne. Pelkäsin teille voivan käydä huonosti -yöllä ja tahdoin olla luonanne täällä." - -Hänen äänessään, hänen katseessaan oli luonnollista, rehellistä -hellyyttä, jota ei voi teeskennellä. Naisen vaisto on uskollisuus. - -Mikael tuli tajuihinsa. Hänen ensimmäinen tunteensa oli kauhua, -seuraava itsesyytöstä. - -Hänen vaimoraukkansa makaa tässä hänen vuoteensa vieressä -- leskenä, -vaikka miehensä vielä on elossa. Hänellä ei milloinkaan ole ollut -yhteisiä iloja miehensä kanssa, mutta nyt, kun tämä kärsii, tulee hän -jakamaan kärsimykset. - -Mutta nyt seurasi taas ikuinen valhe. Tätä hellyyttä ei saa ottaa -vastaan, se täytyy torjua. - -Mikael teeskenteli levollisuutta: - -"Pyydän, Timea, älkää tulko enää makuuhuoneeseeni. Minä olen potenut -vaikeata tautia. Matkalla sairastuin itämaiseen ruttoon. Pelkään -henkenne puolesta, jos tulette lähelleni. Pyydän teitä, pysykää -loitolla minusta. Tahdon olla yksin -- päivät ja yöt. Nyt ei minulta -enää puutu mitään, mutta luulen täytyväni välttää kaikkia, jotka -pitävät minusta. Siksi pyydän teitä mitä hartaimmin, älkää tehkö sitä -enää, älkää millään muotoa!" - -Timea huokasi syvään, loi silmänsä alas ja lähti huoneesta. - -Hän ei edes ollut riisuutunut, vaan paneutunut pukeutuneena levolle -miehensä jalkojen juureen. - -Kun hän oli poistunut nousi Mikaelkin ylös ja pukeutui. Hän oli aivan -sekaisin. Kuta kauemmin hän jatkoi tätä kaksoiselämää sitä syvemmin -hän tunsi kaksinkertaisten velvollisuuksiensa välisen ristiriidan, -niiden velvollisuuksien, jotka hän oli ottanut päälleen, Hän on -yht'aikaa ottanut vastuulleen kahden jalon, uhrautuvaisen olennon -kohtalon. Hän on tehnyt molemmat onnettomiksi ja on itse vielä -onnettomampi. Mistä hän voi etsiä pelastusta? - -Jos edes toinen heistä olisi jokapäiväinen olento, jota hän voisi -vihata, halveksia tai tyydyttää rahoilla. Mutta toinen on yhtä jalo, -yhtä ylevä kuin toinenkin, ja kummankin kohtalo on niin raskas syytös -sen aiheuttajaa vastaan, ettei ole mitään anteeksiantoa. - -Kuinka hän voisi sanoa Timealle, mikä tämä Noëmi on ja kuinka -Noëmille, mikä Timea on? - -Entä jos hän jakaisi omaisuutensa molempien kesken? Tahi jos hän -antaisi toiselle omaisuutensa, loiselle sydämensä? - -Mutta toinen ehdotus on yhtä mahdoton kuin toinenkin. - -Sillä ei kumpikaan ole ollut hänelle uskoton, hänellä ei ole oikeutta -hyljätä kumpaakaan. Molemmat ovat niin jaloja ja puhtaita. - -Oleskelu kotona pahensi Mikaelin tilaa. Hän ei poistunut huoneustaan -koko päivänä, ei jutellut kenenkään kanssa ja istui myöhäiseen yöhön -saakka samassa paikassa tekemättä mitään. Ei voitu saada selville, -mikä häntä vaivasi. Jos joku kysyi, miksi hän oli niin surullinen, -niin hän vastasi sen johtuvan jälkitautina itämaisesta rutosta. - -Vihdoin turvautui Timea lääkäreihin. Tuloksena neuvotteluista oli, -että Mikaelin oli lähdettävä merenrannalle kylpemään saadakseen -vedestä takaisin sen, mitä maa oli häneltä riistänyt. - -Tähän neuvoon hän vastasi: "Minä en tahdo nähdä ketään ihmistä." - -Silloin häntä neuvottiin valitsemaan kylmävesiparantola, missä -varsinainen kylpyaika jo olisi ohitse. Schmecks, Flöpatak tai -Balaton-Füred. Siellä hän saisi olla kyllin yksin. Kylmä vesi olisi -pääasia. - -Nyt hän muisti eräässä Plattenjärven rannalla olevassa laaksossa -omistavansa pienen huvilinnan, jonka hän oli ostanut muutama vuosi -sitten, vuokratessaan Balaton'in kalastusoikeuden. Hän oli sen -jälkeen käynyt siellä pari kolme kertaa. Siellä hän viettäisi syksyä. - -Lääkärit hyväksyivät hänen valintansa. Zala- ja Vessprimrannikko ovat -todellisen paratiisin kaltaisia. Neljäntoista kilometrin pituisessa -keskeymättömässä puutarhaketjussa lepää toinen hymyilevä maisema -toisensa vieressä, siellä, täällä maalaisaateliston linnat. Komea -järvi on meri pienoiskoossa, täynnä kauneutta ja romantiikkaa. Täällä -puhaltaa Italian tuuli. Kansa on hyvänluontoista ja sydämellistä, -kivennäislähteet ovat terveyttä antavia. Siellä on synkkämieliselle -paras lepopaikka syksyksi löytyvä. Lukuunottamatta muutamia hektisiä -professoreja ja vatsakatarria sairastavia pappeja, ei Füredissä -ole ketään muita vieraita häiritsemässä synkkämielistä, joka -kaipaa yksinäisyyttä. Sensijaan on hänen ympärillään ihana luonto. -Plattenjärven rannalla on syksy kuin uusi kevät. - -Lääkärit lähettivät siis Mikaelin Plattenjärven rannalle. - -Mutta yhtä asiaa he eivät tietäneet. He olivat vain unohtaneet -ottaa selvää siitä, että nimittäin kesän lopussa raesateet olivat -hävittäneet koko seudun Plattenjärven rannalla. - -Mutta nyt ei voi olla mitään surullisempaa näkyä kuin tuollainen -raesateiden hävittämä seutu. - -Viinitarhat, jotka tavallisesti korjuuaikana kajahtelevat iloisista -äänistä, seisoivat nyt hylättyinä; uudelleen esiin pistävät -viiniköynnökset ovat peittyneet erään piikkisen, punaruskean -rikkaruohon alle, joka levittää pahaa hajua suljettuihin -puristimoihin. Hedelmäpuiden toinen lehdikkö on kuparinvihreä tai -ruosteenpunainen. Se ottaa jäähyväisiä tulevaan kevääseen asti. -Viljapelloille on äsken-niitetyn oljen jälkeen noussut nyhtämätöntä -rikkaruohoa. Kultaisten tähkäpäiden sijalla kasvaa ohdakkeita, -takiaisia ja punakoisoja, eikä kukaan tule niitä niittämään. Kaikki -on hiljaista ja synkkää. Tiet ovat ruohottuneet, sillä kukaan ei astu -niitä. - -Tällaiseen aikaa tuli Mikael linnaansa Balaton'iin. - -Tämä linna oli vanha rakennus. Joku ylhäinen herrasväki oli -rakennuttanut sen, koska he olivat pitäneet näköalasta ja heillä -oli kylliksi rahaa tämän ylellisyyden hankkimiseen. Se oli -yksikerroksinen massiivin muurin rakennettu, jossa kuisti antoi -järvelle, suurista viikunapuista, ja muutoin täynnä pyhimyksen kuvia. - -Ensimmäisen omistajan perilliset olivat polkuhinnasta myyneet aution -linnan, jota vain sellainen henkilö voi pitää arvossa, jolla oli -sattumalta päähänpistoja. - -Neljännestunnin matkan päässä on vasta ihmisasuntoja. Ja nekin -nykyään asumattomia. Puristimot ja kellarit eivät ole auki tänä -vuonna, sillä ei saada mitään satoa. Füredissä näkyy kaikkialla -uutimia suurien rakennuksien akkunoiden edessä ja viimeinenkin -kylpyvieras on jo lähtenyt. Höyrylaivatkaan eivät enää kulje. -Happikaivon juomasali on tyhjä ja kävelytiellä rapisevat putoilleet -plataaninlehdet kulkijan jalkojen alla. Ei kenkään vaivaudu niitä -lakaisemaan. - -Ei ainoatakaan ihmistä, ei edes haikaraa näy seudulla. Vain -majesteettinen Balaton vyöryy salaperäisesti heitellessään aaltojaan, -eikä edes kenkään tiedä, miksi se on vihoissaan. - -Ja keskellä Plattenjärveä kohoo alaston kallio ja sen huipulla -on kaksi-torninen luostari, jossa asuu seitsemän munkkia -- -ruhtinaallisten ruumiiden krypta ylhäältä alas asti. - -Tällaiseen paikkaan Mikael tuli. - -Hän oli tuonut mukanaan vain yhden palvelijan ja tämänkin hän lähetti -muutaman päivän perästä takaisin sanoen viinitarhurin, joka vartioi -taloa, riittävän häntä palvelemaan. Mutta tämä oli jo vanha mies ja -sitäpaitsi kuuro. - -Läheisessä kylpylässä oli sentään vielä jonkunverran eloa. Ainoan -suuren hotellin omistaja perheineen asui siellä sekä sitäpaitsi -muutamien herrasväkien palvelijat, jotka olivat paikkakunnalla koko -vuoden läpeensä, ja kappelissa soitettiin joka aamu messuun. Mutta -tapahtuipa eräänä päivänä, että hotellinisäntä piti vieraspidot -viettääkseen tyttärensä nimipäiviä ja paistinpannun rasva syttyi -tuleen ja liekki lensi savupiippuun Hotelli paloi poroksi ja sen kera -kylpyläkin, palvelusväen asunnot ja kappeli. Tähän tilaan jäi kaikki -aina kevääseen saakka. Asukkaat hylkäsivät mustat rauniot. - -Nyt ei enää kuulunut ainoatakaan ihmisääntä koko laaksossa, ei edes -kellojen soittoa, ainoastaan suuren järven kohinaa. - -Timar istui päivät pitkät kuuntelemassa järven henkikieltä. - -Välistä se alkaa kohista, ilman että ainoakaan tuulenhenki -puhaltaa. Silloin sen väri muuttuu, niin kauas kuin silmä kantaa, -smaragdinvihreäksi, ja tumman vedenpinnan yli ei kulje ainoatakaan -purjevenettä, ei laivaa eikä alusta. On kuin oltaisiin Kuolleella -Merellä. - -Järvellä on ihmeellinen, kaksinkertainen voima: se karaisee ruumista -ja synkentää sielua. Rinta laajenee, ruokahalu lisääntyy suuresti, -mutta mieleen hiipii haaveellinen, surumielinen mieliala ja uneksii -olevansa satumaailmassa. - -Sievät vuoriryhmät ovat vielä keskiajan sankarikauden -linnanraunioiden kruunaamia. Szigliget-Csobancz'in linnanpihalla -viheriöi vielä salvia ja lavendeli, joita kuolleiden sukujen esiäidit -ovat istuttaneet sinne. Mutta muurit rappeutuvat yhä vuosi vuodelta. -Siellä täällä uhmaa vielä yksi ja toinen korkea torniseinä kuin -ihmeeksi myrskyä. Ja sellaisetkin paikat, joissa vielä asuu eläviä -olentoja, joutuvat yhä enemmän ja enemmän hävitykselle alttiiksi. -Vieläpä Tihanynkin vuorenselkä sortuu lakkaamatta itäpuolelle. Vanha -kansa muistaa vielä, kuinka luostarin ympäri ajettiin vaunuilla; -sittemmin johti vain jalkapolku muurien ympäri; nyt se on jo syvän -kuilun äärimmäisellä reunalla, ja kuningas Andreaksen lujasta -rakennuksesta vierii kivi toisensa jälkeen alas syvyyteen. Ylhäällä -vuorella oli ennen kaksi pientä järveä; ne ovat nyt kuivuneet. Tien -varrella seisoo hylätty, luhistuva kirkko, ja siellä, missä ennen -oli kylä, on nyt laidunmaita. Mutta suuri järvi maksaa pudonneet -kivet vedenpaisumuksen edellisillä kivettymillä ja simpukoilla, jotka -muistuttavat vuohensorkkia. Näitä se viskelee ylös rannalle. Ja -kaikki mitä se kätkee syliinsä, on niin vierasta, niin perin pohjin -toisenlaista kuin muissa sisäjärvissä, että se näyttää todella olevan -meren jättämä tytär, meren, joka kerran on vallinnut täällä, ja kuin -se olisi säilyttänyt muistot kauan sitte kadonneesta äidistään. -Vallitsevana värinä järvessä elävissä kaloissa, etanoissa, käärmeissä -ja sammakoissa on valkoinen; muissa vesissä ei tapaa valkoisia. -Järven lieju on täynnä levää, joka koskettaessa sitä kutkuttaa ja -parantaa. Kylvyistä nousee ihon pinnalle rakkoja, mutta kaikki vesi -on juotavaa ja makeaa siitä huolimatta. Minä tunnen monta ihmistä -jotka ovat aivan rakastuneita Plattenjärveen. - -Timarkin oli rakastunut. - -Tuntikausia hän uiskenteli keinuvilla aalloilla; puolen päivää hän -vaelteli rannalla ja saattoi tuskin iltahetkellä erota sieltä. - -Hän ei etsinyt metsästyksestä eikä kalastuksesta huvitusta. Kerran -hän otti pyssynsä mukanaan ja unohti sen jonkun puun oksalle, toisen -kerran veti kala sekä koukun että ongen mukanaan. - -Hän ei voinut kiinnittää huomiotaan mihinkään läheiseen. Silmät ja -sielu liitelivät kaukana. - -Syksy läheni loppuaan; vesi viileni huomattavasti pitkien öiden -aikana ja hänen oli lyhennettävä kylpyaikaa. Mutta pitkillä öilläkin -oli omituinen, haaveellinen viehätyksensä: tähtikirkas taivas, -tähdenlennot ja kuu. - -Timar oli tuonut muassaan voimakkaan teleskopin, jonka avulla hän -yökaudet tarkasteli taivaan ihmeitä, taivaankappaleita, joita -ympäröivät kuut ja renkaat, joissa talvisaikaan näkyy valkeita -pilkkuja, jotavastoin kesä ympäröi ne punertavalla loistolla. Ja -sitten tämä taivaan suuri ihme, kuu, joka putken läpi katsottuna -näyttää loistavalta laavankappaleelta läpinäkyvine vuorenhuippuineen, -syvine vuoriseppeleineen, loistavine laaksoineen ja tummine -varjoineen. Se on kokonainen maailma, missä ei ole mitään. - -Ei mitään muuta kuin niiden sielut, jotka väkivaltaisesti ovat -ottaneet itsensä hengiltä vapautuakseen kaikista vaivoista. - -Heidät on nyt lähetetty tänne, tähän olemattomuuteen. - -Siellä ei ole mitään heitä häiritsemässä. He eivät tunne mitään, ei -mikään tuota heille tuskaa eikä iloa, voittoa eikä tappiota. Siellä -ei ole ilmaa eikä vettä, ei ääntä eikä värejä, siellä ei tunnu -tuulia eikä myrskyjä; ei kukkia eikä eläviä olentoja, ei sotaa, ei -suuteloja, ei sydämensykintää, ei syntymää eikä kuolemaa: siellä on -vain tämä "olemattomuus" ja kenties -- muistot? - -Olisi hirveämpää kuin helvetissä elää siellä, kuussa, olemattomuuden -valtakunnassa, sieluna ilman ruumista ja muistella maata, jossa on -vihreää ruohoa ja punaista verta, jossa ilma kajahtelee ukkosen -jylinää, jossa kuuluu rakastavien suudelmia, jossa vallitsee elämä ja -kuolema. - -Mitä Noëmi sanoisikaan? - -Ja kuitenkin kuiskaa joku lakkaamatta Mikaelin korvaan, että hänen -täytyy lähteä niiden luo, jotka ovat karkoitetut olemattomuuden -valtakuntaan. - -Muuta keinoa ei ole hänen päästäkseen pakoon siitä onnettomasta -elämästä, jota hän viettää. - -Hän on itse syypää onnettomuuteensa. - -Siihen, että hänen on pakko viettää kaksoiselämää kahden naisen kera, -joista hän ei voi hylätä kumpaakaan! - -Vasta nyt, kun molemmat olivat kaukana hänestä, vasta nyt, kun hän -oli aivan yksin, hän tunsi asemansa koko kauheuden. - -Eikö hän jumaloi Timeaa? - -Eikö Noëmi ole koko hänen elämänsä? - -Toisen kanssa hän kärsii, toisen kanssa hän iloitsee. - -Toinen on todellinen pyhimys, toinen todellinen nainen. - -Hän kävi lävitse koko elämänsä. Missä hän oli langennut? - -Siinäkö, että hän pidätti Timean aarteet itselleen? - -Siinäkö, että hän nai Timean? - -Vai siinäkö, että hän epätoivoissaan jätti hänet ja lähestyi -haavotetuin sydämin Noëmia etsien onneaan hänen luotaan? - -Häneen ei sovi ensimmäinen nuhde. - -Timea hallitsee koko sitä omaisuutta, jonka hän on pelastanut Tonavan -pohjalta. - -Toiseenkin syytökseen on olemassa anteeksianto. Hän oli nainut -Timean rakkaudesta ja Timea oli vapaaehtoisesti suostunut hänen -omakseen. Timea oli vastaanottanut hänen naimatarjouksensa lämpimällä -kädenpuristuksella. Hän oli esiintynyt Timean edessä kuin mies, -joka on naisen arvoinen. Voiko hän aavistaa sitä, että Timea jo oli -rakastunut niin kiihkeästi, ettei hänen sydämensä tahtonut tietää -mistään muusta? - -Mutta kolmanteen syytökseen hän ei keksinyt mitään vastausta. - -Kun sinä kuulit, ettei vaimosi rakastanut sinua, syystä että kolmas -oli sinun ja hänen sydämensä välillä, ei sinun olisi pitänyt -raukkamaisesti lähteä pois, vaan sinun olisi pitänyt mennä sen -kolmannen luo ja sanoa hänelle: "Ystävä, nuoruuden toverini; -toiselle meistä ei ole kyllin tilaa maailmassa. Minä rakastan sinua, -minä syleilen sinua, mutta tule nyt kanssani jollekin kauniille -yksinäiselle saarelle ja ampukaamme siellä toinen toisiamme, kunnes -jompikumpi meistä jää paikalle." - -Niin sinun olisi pitänyt menetellä. - -Silloin olisi vaimosikin nähnyt sinussa miehen. - -Vaimosi näki tuossa toisessa ihanteensa senvuoksi, että hän -ammattinsa perusteella esiintyi hänelle rohkeana ja uljaana -sankarina, jotavastoin sinä et ole esiintynyt sillä tavoin. Terävä -sapeli kädessäsi sinä olisit voittanut hänet paremmin kuin timantein -ja helmin. Nainen tahtoo tulla valloitetuksi eikä pidä siitä, että -hänen rakkauttaan kerjätään. - -Ja sitten olisi sinun ollut tehtävä itsesi tämän rakkauden -arvoiseksi, taisteltava tahi, jos niin olisi pitänyt käydä, pakottaa -se itsellesi. - -Vaikka sinun olisi täytynyt näytellä tyrannin osaa, olla sen naisen -sulttaani, jonka olit ostanut orjattareksesi, vaikka sinun olisi -ollut pakko ruoskia häntä, kunnes hän ryömi ristille, niin sinä -olisit kuitenkin ollut hänen herransa, olisit omistanut hänet, hän -olisi ollut omasi; -- mutta nyt hänestä on tullut aave, joka käy -ympärilläsi syyttääkseen sinua. - -Eikä sinulla ole rohkeutta luopua hänestä! - -Jos edes olisit kyllin rohkea sanoaksesi hänelle suoraan: "Timea, -minä olen teidän paha henkenne, purkakaamme liittomme!" - -Mutta sinä pelkäät yhtä seikkaa. - -Pelkäät Timean vastaavan sinulle: - -"Minä en tahdo erota teistä! -- Minä en kärsi. -- Minä olen vannonut -pysyväni uskollisena teille. -- Minä en riko valaani!" - -Syysyöt tulivat yhä pidemmiksi, päivät lyhyemmiksi ja vähitellen kävi -vesi järvessä yhä kylmemmäksi. - -Mutta juuri senvuoksi hän kylpi siinä niin mielellään. Hänen -ruumiinsa oli saanut entisen joustavuutensa, hermot ja lihakset -olivat karaistuneet; mutta hänen sielunsairautensa oli juuri nyt -pahimmillaan. - -Synkkämielisen ihmisen luulotaudin voi vielä parantaa. Ruumiin -sairauden mukana häviää sielunkin tauti. Mutta kun terve, voimakas -mies vaipuu synkkämielisyyteen, silloin on kyseessä toivoton sairaus. - -Luulotautinen pukeutuu lämpimään nuttuun, kääriytyy kiireestä -kantapäähän paksuihin pukimiin, liimaa ikkunat papereilla tuulta -vastaan, nauttii ravintonsa nauloittain ja valitsee sen lääkärin -määräysten mukaan; hän vetää lääkäriäkin nenästä, käyttää puoskarien -salaisia lääkkeitä ja tutkii lääketieteellisiä teoksia; hän -lämmityttää huoneensa lämpömittarin mukaan ja laskee valtimonsa -lyönnit kellon mukaan, hän pelkää kuolemaa. -- Synkkämielinen taasen -paljastaa rintansa myrskylle ja kulkee paljain päin; hän ei tahdo -pidentää elämäänsä. - -Yöt olivat aina valoisat, ja sellaisina kirkkaina syysöinä on taivas -tähtiä täynnä. Timar istuu aamuun asti avoimen akkunan ääressä -tarkastellen äärettömän avaruuden loistavia pisteitä, toista toisensa -jälkeen. Heti kun kuu oli laskeutunut, istuutui hän teleskopin -ääreen. Kuu oli hänelle vastenmielinen kuten seutu, joka on meille -niin tuttu, että olemme siihen kyllästyneet ja jonka kaikki asukkaat -ovat suututtaneet meitä. Samoin kuin valtiopäivämies vihaa sitä -vaalipiiriä, missä hän ehdokkaana ollen ei kuitenkaan ole tullut -valituksi, mutta missä hänen on siitä huolimatta asuttava. - -Näitä havaintoja tehdessään tähtikirkkaalla taivaalla oli -hänellä onni sattumalta olla todistajana eräälle ilmiölle, joka -tähtientutkijain muistiinpanoissa on merkitty ainoaksi laatuaan. - -Eräs pyrstötähti joka palaa vain pitkien väliaikojen perästä, -näyttäytyi taivaalla. - -Timar sanoi itselleen: "Se on minun tähteni. Se on yhtä -rikkinäinen kuin minun sieluni; sen tuleminen ja meneminen on yhtä -tarkoituksetonta kuin minun, kaikki sen loistavat ominaisuudet ovat -yhtä turhaa loistoa kuin minun." - -Ja nyt seurasi hän yön toisensa perään ihmeellisen ilmiön vaiheita. - -Samalla suunnalla kuin tämä pyrstötähti liikkui Jupiterkin neljine -kuineen; niiden ratojen oli pakko leikata toisiaan. - -Heti kun pyrstötähti tuli suuren Jupiterin läheisyyteen alkoi sen -loistava pyrstö haljeta. Jupiterin sentripedaalivoima alkoi tehdä -vaikutuksensa tuntuvaksi. Suuri tähti uskalsi tehdä yrityksen riistää -sumutähden pois valtiattareltaan, auringolta. - -Ja tämä tapahtui maanasujainten silmien nähden. - -Seuraavana yönä oli pyrstötähden valopyrstö jakautunut selvästi -kahtia. - -Sitten lähestyi nopeasti suurin Jupiterin neljästä kuusta, se, joka -on kauimpana Jupiterista. - -"Kuinka nyt on käyvä tähdelleni?" kysyi Timar. Kolmantena yönä alkoi -kirkas tähti, joka muodosti pyrstötähden pään, tummua ja särkyä. -Jupiterin kuu oli silloin sitä lähinnä. - -Neljäntenä yönä oli pyrstötähti haljennut. Nyt näkyi kaksi päätä, -kullakin oma loistava pyrstönsä, ja molemmat aavetähdet alkoivat nyt -lentonsa ilman päämäärää avaruuden lävitse kahdessa eri parabelissa, -jotka muodostivat terävän kulman. "Niinmuodoin tapahtuu 'tällaista' -siis taivaallakin?" - -Timar seurasi tätä ihmeellistä ilmiötä teleskoopista, siksi kunnes se -häipyi erottamattomaan etäisyyteen. - -Ilmiö teki hänen sieluunsa mitä syvimmän vaikutuksen. - -Nyt hän oli selvillä asioistaan maailman kanssa. - -On olemassa satoja itsemurhan syitä, mutta itsepintaisimmat -ja voittamattomimmat ovat ne, jotka johtuvat pitkäaikaisista -luonnonvaarinotoista. Pidä tarkasti silmällä henkilöä, joka ilman -tieteellisiä tarkoituksia tekee huomioita taivaalla ja pyrkii -tutkimaan luonnon salaisuuksia! Kätke häneltä terävä veitsi ja -pistooli ja tutki tarkoin, onko hänellä myrkkyä. - -Niin, Timar oli päättänyt ottaa itsensä hengiltä. - -Voimakkaille luonteille ei tämä ajatus tule yht'äkkiä, vaan se kypsyy -vähitellen. He valmistautuvat vuosikausia siihen ja valmistavat -huolellisesti sen toimeenpanemista. - -Timarissa oli ajatus jo kypsynyt ja hän siirtyi nyt -järjestelmällisesti sen toimeenpanemiseen. - -Kylmän vuodenajan tullessa hän lähti Plattenjärveltä ja palasi -Komorniin. - -Kaikki, joita hän tapasi, lausuivat ilonsa siitä, että hän oli -voimistunut niin huomattavasti ja oli niin reippaan näköinen. Ja -Timar osottautui olevansa mitä parhaalla tuulella. - -Mutta Timean silmiltä ei jäänyt huomaamatta, että hänen sisällään -liikkui jotakin, ja hän kysyi huolestuneena: "Mikä teitä vaivaa, -puolisoni?" - -Hänen vaikean sairautensa jälkeen oli vaimo sangen hellä häntä -kohtaan. Tämä hellyys ajoi häntä vain yhä lähemmäs hiotun teräksen -kärkeä kohti. - -Jokainen itsemurha on hulluutta ja kaikki hulluus ilmaisee itsensä. -Monet tietävät olevansa hulluja, itsemurhaaja tietää sen jotensakin -hyvin. Hän tahtoo kätkeä salaisuutensa, ettei kukaan pääsisi sen -perille, ja juuri siten hän ilmaisee itsensä. Hän tahtoo puhua -oikein järkevästi, ettei kukaan huomaisi häntä hulluksi, mutta -kaikki nämä viisaat sanat tulevat sanotuiksi sopimattomaan aikaan -ja sopimattomassa paikassa, joten ne herättävät epäluuloja. Hän -on tavattoman hyvällä tuulella, luonnottoman iloinen ja leikkisä; -mutta hänen iloisuutensa on miltei levottomuutta herättävää, niin -luonnotonta, että se, joka näkee ja kuulee sen, sanoo väristen -itselleen: "Tämä ennustaa onnettomuutta." - -Timar järjesti asiansa siten, että "se" ei tapahtuisi kotona. - -Hän teki testamenttinsa. - -Hän jätti koko omaisuutensa Timealle ja köyhille, ja siinä hän -menetteli niin varovasti, että sääsi erityisen legaatin, josta -Timea, siinä tapauksessa, että meni uusiin naimisiin, sekä hänen -jälkeläisensä, jos tulisivat köyhiksi, saisivat nostaa satatuhatta -guldenia. - -Muutoin oli hänen suunnitelmansa seuraava: - -Heti kun vuodenaika antaisi myöten, matkustaisi hän pois -- omien -sanojensa mukaan Egyptiin, mutta itse asiassa Vapaalle Saarelle. -Siellä hän tahtoo kuolla. Jos hän voisi saada Noëmin seuraamaan -itseään, niin he menisivät yhdessä kuolemaan. - -Oi, Noëmi kyllä suostuisi. Mitä hän tekisi maailmassa ilman Mikaelia! - -Minkä arvoinen olisi maailma silloin hänelle, sellaiselle kuin hän on? - -He nukkuvat molemmat siellä kaukana Dodin vierellä. - - * * * * * - -Talven Timar vietti osaksi Komornissa, osaksi Raabissa tai Wienissä. -Kaikkialla tuntui elämä hänestä taakalta. - -Synkkämielisyyteen vaipuneen suurin onnettomuus on se, että hän -luulee lukevansa salaiset ajatuksensa kaikkien kasvoilla. Kaikkien -tuttaviensa ilmeistä ja sanoista hän huomaa heidän aavistavan hänessä -tapahtuneen muutoksen, hän huomaa heidän kuiskailevan hänen selkänsä -takana ja salavihkaa iskevän silmää toisilleen hänen lähestyessään, -hän huomaa naisten pelkäävän häntä ja miesten koettavan näyttää -levollisilta ja niin tapahtuu hänelle, että hän hajamielisyydessään -sanoo asioita, jotka todistavat hänen sielunsa sekavuutta, juttelee -hullunkurisia juttuja, joille ei kukaan hänen suureksi harmikseen -naura. -- Heitä jo pelottaa nauraa. - -Eikä heillä kuitenkaan ole mitään syytä pelätä häntä. Ei hän vielä -ole joutunut niin pitkälle, että nousisi pöydästä ja heittäisi -pippuria vastapäätä istuvien silmiin, niinkuin häntä kyllä välistä -haluttaisi tehdä. Kun Johan Fabula tulee hänen luokseen kirkkoraadin -varajäsenenä ja alkaa pitää hänelle pitkiä puheita vakavista asioista -seisten suorana kuin seipään niellyt, silloin tuntee Timar palavaa -halua -- niin palavaa, että tuskin jaksaa vastustaa sitä -- panna -molemmat kätensä herra varakonsulin olkapäille ja hypätä pukkia hänen -päänsä yli. - -Timarin katseessa oli jotakin, joka synnytti jokaisessa sellaisen -tunteen, kuin kaadettaisiin kuupallinen kylmää vettä hänen selkäänsä. - -Tämän katseen kohtasi Ataliakin. - -Usein heidän istuessaan vastapäätä perhepöydässä, seurasivat Timarin -silmät hellittämättä Atalian kasvoja ja vartaloa. - -Tuollaisten mielisairaiden katseissa ilmenee palava himo naisen -suloihin niin kaamealla tavalla. - -Ja Atalia oli tavaton kaunotar. Mikaelin silmät eivät voineet lakata -katselemasta tätä kaunista lumivalkoista kaulaa, ja Atalia tunsi -levottomuutta tämän mykän ihailun vuoksi, joka omistettiin hänen -kauneudelleen. - -Mutta Mikael ajatteli: "Jospa vain kerrankin saisin teidät valtaani, -sinä kaunis, lumivalkoinen kaula ja sinä, sametinpehmeä, ihana povi --- silloin puristaisin teidät rautaiseen syleilyyni, niin että sielu -teistä lähtisi." Tämä himo häntä ahdisti heti kun hän katseli Atalian -ihanaa vartaloa. - -Vain Timea ei pelännyt häntä. Timea ei milloinkaan pelännyt ja mitäpä -hänellä olisi ollutkaan pelättävää. - -Timar kyllästyi vihdoin odottamaan viipyvää kevättä. Miksi pitäisi -sen, joka lepää turpeen alla, odottaa kukkien puhkeamista? - -Päivää ennen lähtöään hän antoi suuret päivälliset, joille hän oli -kutsunut koko joukon ihmisiä, vieläpä sellaisiakin, joita hän sangen -vähän tunsi. Koko talo oli täynnä vieraita. - -Ennen päivällisten alkua hän sanoi Johan Fabulalle; - -"Veljeni Kristuksessa, istukaa viereeni, ja kun niinä aamulla -tulen juovuksiin ja hulluksi, pitäkää huoli siitä, että minut -kannetaan matkavaunuun ja pannaan istuimelle maata. Käskekää sitten -valjastamaan hevoset ja antakaa niiden juosta tiehensä vieden minut -mukanaan." - -Tällä tavoin hän halusi tajuttomassa tilassa poistua kotoaan ja -synnyinkaupungistaan. - -Kun sitten aamupuoleen yöstä kaikki vieraat olivat kierineet pöydän -alle, yksi sinne ja toinen tänne, kuorsasi ystävämme Johan Fabulakin -aivan rauhallisesti nojatuolissa pää taaksepäin nojaten. Timar yksin -oli tajuissaan. - -Mielisairaaseen viini vaikuttaa samoin kuin Mitridates-kuninkaaseen -myrkky. Se ei vaikuta ensinkään. - -Siten hänen täytyi itse etsiä vaunut ja huolehtia lähdöstään. - -Hänen aivoissaan kohisivat todellisuus ja unet, mielikuvitus ja -humala, muisti ja harha-aistimus kaikki sekaisin. - -Hänestä tuntui kuin hän olisi seisonut vuoteen vieressä, missä -valkokasvoinen, nukkuva pyhimys lepäsi, kuin olisi hän suudellut -valkoisen patsaan huulia ja kuin patsas ei olisi edes herännyt tästä -suudelmasta. - -Kenties kaikki olikin vain humalan luoma tai mielikuvituksen -herättämä kuva. - -Sitten hän näki toisen ilmiön. Hänestä tuntui kuin kauniit -mänaadikasvot, vallattomien kiharoiden ympäröiminä, olisivat -katselleet oven takaa eräässä pitkässä, pimeässä käytävässä, jonka -ohi hän kulki. Tytöllä oli säihkyvät silmät ja punaiset huulet, -joiden välissä hohti kaksi helmiriviä, silloin kun hän, pitäen -vahakynttilää hoipertelevan miehen edessä, kysyi tältä: "Minne te -lähdette, herra?" - -Ja vastaukseksi tähän hän oli kuiskannut kiehtovan haltiattaren -korvaan: - -"Minä lähden pois tehdäkseni Timean onnelliseksi..." - -Silloin olivat haltiattaren kasvot äkkiä vääntyneet Medusanpääksi ja -kiharat muuttuneet käärmeiksi. - -Kenties oli tämäkin vain harha-aistimus. - -Timar heräsi vasta keskipäivällä vaunuissaan, kun ajuri vaihtoi -hevosia. Hän oli jo kaukana Komornista. - -Hän ei ollut muuttanut päätöstään. - -Myöhään yöllä hän tuli alisen Tonavan varsille, missä salakuljettajan -vene, jonka hän oli tilannut kalastajamökille, jo odotti häntä. Hän -soudatti itsensä jo samana yönä saarelle. - -Eräs ajatus välähti hänen mielessään. - -Mitä! Jos Noëmi olisi kuollut? - -Miksi se olisi niin mahdotonta? - -Mikä taakka silloin kohoaisi hänen sielustaan! Kuinka kauheata -muutoin olisi vietellä häntä ottamaan tuota kauheata askelta! - -Se, joka on saanut päähänpiston, vaatii kohtalolta kaikki olemaan -niin kuin hän on kuvitellut. - -Valkokukkaisen ruusupensaan vieressä on nyt toinen, jossa keväällä -on punaisia kukkia -- Noëmin haudalla. Ja pian tänne tulee kolmaskin -keltainen ruusu, -- kultamiehen kukka. - -Näihin ajatuksiin vaipuneena hän nousi maihin saarelle. - -Oli vielä yö ja kuu paistoi. - -Pähkinäpuista rakennettu huone, joka oli jäänyt kesken, seisoi kuin -krypta, ruohon peitossa; akkunoiden ja ovien edessä oli kaislamattoja -lumen ja sateen suojaksi. - -Mikael kiirehti savimökin luo. Almira tuli häntä vastaan. Se ei -haukkunut, vaan otti häntä takinliepeestä hampaillaan ja veti hänet -akkunan luo. - -Kuu paistoi akkunasta ja Mikael katsahti pieneen huoneeseen, joka oli -aivan valkoinen. - -Hän näki vain yhden vuoteen huoneessa, toinen oli poissa. Vuoteessa -nukkui Terese. - -Asia on kuten hän oli arvellutkin. Noëmille on jo tehty vuode -ruusupensaan alle. Silloin on kaikki hyvin. - -Hän naputti akkunaan. - -"Minä se vain olen, Terese!" - -Muutaman silmänräpäyksen kuluttua tuli rouva kuistille. - -"Makaatteko yksin, Terese?" kysyi Timar. - -"Makaan." - -"Onko Noëmi mennyt ylös Dodin luo?" - -"Ei, vaan Dodi on tullut alas Noëmin luo." - -Timar katsahti ihmeissään Tereseen. - -Rouva otti häntä kädestä ja vei hänet viekkaasti hymyillen talon -taakse, missä oli toisen huoneen akkuna. - -Tämäkin huone oli valoisa. Siellä paloi yölamppu. - -Timar katsahti akkunasta sisään ja näki Noëmin nukkuvan valkoisella -vuoteella. Hän piti käsivarttansa kultakutrisen enkelin ympärillä, -joka nukkui hänen rinnallaan. - -"Mitä tämä on?" huudahti Timar tukahutetulla äänellä. - -Terese hymyili lempeästi. - -"Ettekö näe? Pikku Dodihan se on. Hänen oli ikävä meitä. Täällä -alhaalla oli hänen mielestään parempi olla kuin taivaassa. Hän sanoi -hyvälle Jumalalle: 'Sinulla on kylliksi enkeleitä. Salli minun mennä -takaisin niiden luo, joilla oli vain yksi.' Ja Jumala antoi hänen -tulla takaisin." - -"Kuinka se on mahdollista?" - -"Hm, hm! Se on sama vanha juttu. Eräs salakuljettajan vaimoraukka -kuoli täällä taas, ja me otimme huostaamme orpolapsen. Ettehän -pahastune siitä." - -Timar värisi kuin olisi hänellä ollut vilu. - -"Älkää herättäkö nukkujia ennen aamua", sanoi Terese. "Lasta -vahingoittaa, jos sen uni keskeytetään. Lapsenelämällä on monta -salaisuutta. Onhan teillä kärsivällisyyttä kylliksi?" - -Timarin päähänkään ei pälkähtänyt tehdä vastaväitteitä. Hän heitti -myssyn pois päästään, tempasi nutun ja takin yltään ja kääri hihansa -korkealle. Terese luuli hänen tulleen hulluksi. Mutta ei hän ollut -tullut hulluksi. Hän ryntäsi pähkinäpuisen talon luo, tempasi -kaislamatot ovista ja akkunoista, veti höyläpenkin esiin, ruuvasi -paikoilleen ovilaudan, joka oli jäänyt puolivalmiiksi, otti höylän ja -alkoi tehdä työtä. - -Alkoi juuri silloin sarastaa. - -Noëmi näki unta, että joku työskenteli uudessa talossa. Höylä -räiskähti kovaan puuhun ja iloinen työmies lauloi: - - "En linnoihinkaan vaihtaisi - Sun majaas', armahani." - -ja avatessaan silmänsä hän kuuli vielä höylän äänen ja laulun. - - - - -Kahdeksas luku. - -TERESE. - - -Timar oli onnistunut varastamaan koko maailmalta. - -Timealta hän ensin varasti hänen isänsä miljoonat, sitten hänen -sydämensä miesihanteen ja lopuksi aviollisen uskollisuutensa. - -Noëmilta hän varasti rakastavan sydämen, naisellisen hellyyden, koko -hänen olemuksensa. - -Tereseltä hän varasti tämän luottamuksen, viimeisen luottamuksen, -jonka ihmisille vihamielinen mieli niihin asetti. Hän varasti tältä -Vapaan Saaren lahjoittaakseen sen takaisin Tereselle ja siten -saavuttaakseen hänen kiitoksensa. - -Teodor Kristyanilta hän varasti koko maailman karkottaessaan hänet -toiseen maapallonpuoliskoon. - -Atalialta hän oli varastanut isän ja äidin, kodin ja sulhasen, hänen -maallisen ja taivaallisen autuutensa. - -Ystävältään Katshukalta hän varasti toivon onnellisesta elämästä. - -Kunnioitus, jota maailma osoittaa hänelle, köyhyyden kyyneleet, -isättömien ja äidittömien lasten suudelmat hänen kädelleen, -kunniamerkki, jonka hänen kuninkaansa on antanut hänelle, eikö kaikki -tämä ole varkautta? Hän varastaa salakuljettajilta uskollisuuden, -jolla he säilyttävät hänen salaisuutensa -- varas, joka varastaa -varkailta! - -Onpa hän lisäksi varastanut hyvältä Jumalalta; hän on varastanut -taivaasta pienen enkelin. - -Hänen sielunsa ei ollut enää hänen omansa. Hän oli jo pantannut sen -kuulle. Kuutakin hän on pettänyt eikä ole antanut sille, mitä lupasi. -Hän on varastanut kuultakin. - -Myrkkyjuoma oli jo valmiiksi sekoitettuna, sen piti auttaa hänet -toiseen maailmaan; haa, kuinka pirut iloitsivat, kuinka he -riemuitsivat, kuinka he jo ojentelivat kynsiään hänen sieluparkaansa -kohti. Mutta hän veti heitäkin nenästä. -- Hän on varastanut -pirultakin. - -Maailman keskellä hän hiipi paratiisiin ja paratiisista hän varasti -kielletyn hedelmän sillä aikaa kuin pääenkeli, joka oli vartioimassa -häntä, käänsi hänelle hetkiseksi selkänsä, ja tässä salaisessa -Edenissä hän ivasi kaikkia inhimillisten lakien turvaamia laitoksia: -pappeja, kuningasta, tuomareita, veronkantajia ja poliiseja. Kaikilta -niiltä hän oli varastanut. Ja kaikessa hän onnistui. Mutta kuinka -kauan? - -Hän onnistui pettämään koko maailmaa, yhtä lukuunottamatta: itseään. - -Hän oli aina surullinen, silloinkin kun hänen kasvonsa hymyilivät. - -Hän tunsi, minkä nimen hän ansaitsi. Ja hän olisi mielellään ollut -se, miltä näytti. Mutta se oli mahdotonta. - -Suunnaton rikkaus... yleinen kunnioitus... onnellinen rakkaus... -vain yksi näistä oli rehellisesti hankittu. Rehellisyys, ihmisrakkaus, -ankara suoruus ja itseuhrautuvaisuus olivat hänen luonteensa -pääpiirteet, hänen sielunsa elämänilo. Ennenkuulumattomat kiusaukset -olivat tempaisseet hänet vastakkaiseen suuntaan, ja nyt hän oli -ihminen, jota kaikki kunnioittivat, rakastivat ja pitivät arvossa, -mutta joka vain vihasi ja syytti itseään. - -Ja sen lisäksi on kohtalo siunannut hänelle viime sairaudesta lähtien -niin rautaisen terveyden, ettei mikään voi vahingoittaa häntä. Sen -sijaan, että hän olisi vanhettunut, hän on vain nuortunut. - -Koko kesä kului työssä. - -Pienessä, edellisenä vuonna rakentamassaan talossa hän lopetti -nyt puusepäntyöt, sitten seurasi sorvaaminen ja leikkaaminen. Hän -varasti kaunotaiteillakin. Hän voitti niiltä luovan taidon. Oli ilo -nähdä, miten pieni puutalo hänen talttansa avulla muodostui oikeaksi -mestariteokseksi. Timarissa oli taiteilija mennyt hukkaan. - -Kaikki pylväät, jotka kannattivat pientä kuistia, olivat -erimuotoisia. Ensimmäinen muodostui kahdesta kiemurtelevasta -käärmeestä, joiden päät muodostivat kapiteelin; toinen oli -palmupuunrunko, jonka ympärillä kiemurteli eräs köynnöskasvi; kolmas -esitti viiniköynnöstä, jota pitkin juoksi sisiliskoja ja oravia; -neljäs oli kaislakimppu, joka kohosi akanthuslehdistä. - -Ja sisältäkin ovat seinien paneelit pelkkää leikkaustyötä, -kirjavaa mosaiikkia; pöydät ja tuolit ovat taidokkaasti liitetyt -yhteen; lumivalkoinen orapihlajapuu muodostaa hauskan vaihtelun -ruskean pähkinäpuun kera; leikkaukset taivasvuoteessakin osottavat -taiteellista makua. Sitäpaitsi näkyy ovien lukoissa ja akkunahaoissa -omintakeisia päähänpistoja. Sekä ovet että akkunat häviävät seiniin; -edelliset työnnetään sivulle, jälkimmäiset ylöspäin ja ne avataan -ja suljetaan harvinaisella tavalla muodostetuilla puusuluilla. -Timarhan oli jo alunpitäen päättänyt, ettei koko talossa saisi -olla ainoatakaan naulaa, jota hän ei itse olisi valmistanut, ja -niinmuodoin ei siinä ollut palaakaan rautaa. Hän tahtoi rakentaa ja -sisustaa sen omin käsin ja saaren omista tuotteista. - -Vain akkunoiden suhteen hän oli hieman epätietoinen. Ensin hän -jännitti hyttysverkon kehyksiin, mutta sellaisin akkunoin voisi -taloa käyttää vain kesäasuntona ja sitäpaitsi sataisi sisään, kun -luukut eivät olleet suletut. Sitten hän valmisti ruudut eläinten -rakoista kuten eskimoilla on tapana; mutta ne pistivät liian selvästi -silmään muuta komeutta vastaan. Vihdoin hän löysi, kauan ja tarkoin -etsittyään, erään kalliomöhkäleen päältä kerroksen, kissankultaa, -jota myös kutsutaan "Marianlasiksi." Tämän hän varovasti irroitti -harmaakivestä, halkaisi hienon, läpikuultavan metallin ohuihin -lehtisiin ja valmisti sitten kapeista, kauniisti leikatuista säleistä -ristikon, joiden välit hän täytti Jumalan antamalla lasilla. Se -oli orjantyötä. Ja tuolla suunnattoman rikkaalla miehellä oli -kärsivällisyyttä vaivata itseään sellaisella työllä! - -Mutta kuinka suuri olikaan hänen ilonsa, kun hän talon valmistuessa -saattoi viedä rakkaansa sinne! Katsokaa, kaikki on minun kätteni -työtä! Sellaista taloa ei edes kuningas saata lahjoittaa -kuningattarelleen. - -Dodi (toinen) oli jo neljän vuoden vanha, kun talo valmistui -- -"Dodin talo." - -Nyt Mikael sai muuta työtä. Hänen täytyi opettaa Dodia lukemaan. - -Dodi oli vilkas poika. Viisas, terve ja hyvänluontoinen lapsi. -Timar selitti itse tahtovansa opettaa hänelle kaikki, lukemaan ja -kirjoittamaan, uimaan ja voimistelemaan; sittemmin käsittelemään -kirvestä, höylää ja talttaa. Rakennus- ja leikkaustyöntekijä voi aina -ansaita leipänsä. Dodin tulee oppia kaikkea sellaista. - -Timar oli jo alkanut uskoa, että kaikki saisi jatkua edelleen samaan -tapaan kuin tähän asti; nyt oli kaikki niinkuin pitikin; hänen oli -vain elettävä edelleen tätä elämää ikänsä kaiken. - -Mutta äkkiä huusi kohtalo hänelle: "Seis!" - -Ei se ollut kohtalo, vaan Terese. - -Kahdeksan vuotta oli kulunut siitä, kun Timar ensi kerran oli -joutunut tälle saarelle. Silloin olivat Noëmi ja Timea vielä aivan -lapsia. Nyt on Noëmi kaksikymmentakaksi, Timea kaksikymmentäyksi -vuotta. Atalia käy kahtakymmentäviittä, Terese on jo täyttänyt -neljäkymmentäviisi; Timar itse käy neljääkymmentäkahta ja pikku Dodi -viidettä. - -Erään heistä oli valmistauduttava kotimatkalle, sillä hänen aikansa -oli joutunut, ja hänen kärsimystensä mitta, joka olisi ollut kylliksi -kokonaiselle pitkälle ihmiselämälle, on täynnä. Tämä henkilö on -Terese. - -Eräänä sunnuntai-iltapäivänä Noëmin ollessa ulkona lapsen kera, hän -sanoi Timarille: - -"Mikael, minun on sinulle uskottava eräs asia. Syksyllä on minun -lähdettävä. Tiedän kuolemani lähestyvän. Jo kaksikymmentä vuotta olen -kärsinyt sitä kipua, joka vie minut hautaan: minulla on sydäntauti. -Älä ota sitä puheenparreksi. Tämä on kuolettava tauti. Minä olen aina -salannut sen enkä ole milloinkaan valittanut. Minä olen parannellut -sitä kärsivällisyydellä ja te olette auttaneet minua rakkaudellanne -ja ilolla, jonka olette minulle valmistaneet. Ellette te olisi sitä -tehneet, olisin jo kauan sitten maannut haudassa. Mutta kauempaa -en jaksa kestää. Jo vuoden ajan en ole saanut unta. En osaa nukkua -koko yönä. Nousen ylös heti kun olen pannut maata. Luulen, että -tätä tilaa seuraa pitkä, -- hyvin sikeä uni. Sydämeni on palvellut -aikansa. Kuulen sen koko päivän tykyttävän. Kolme, neljä kertaa se -lyö kuin säikähtyneenä ja sitten se seisahtuu kokonaan, sitten kuuluu -pitkien väliaikojen perästä joku lyönti, ja sitten se alkaa taas -nopeasti sykkiä, sitten taas lyhyt tykytys ja pitkä vaitiolo. Loppuni -lähenee. Usein minua pyörryttää ja vain voimakas tahtoni estää -minut sortumasta. En kestä kesää loppuun. Olkoon niin; minä alistun -kohtalooni. Ei mikään pelota minua. Noëmilla on jo toisia rakkauden -esineitä. Sinua, Mikael, minä en vaivaa millään kysymyksillä. En -pyydä sinulta mitään lupausta. Puhuttu sana on vain tyhjä sana; vain -tunnettu sana on tosi sana. Sinä tunnet, mitä olet Noëmille ja mitä -Noëmi on sinulle. Mikä minua pelottaisi? Voin kuolla, vaivaamatta -kaikkivoipaa ja kaikkiviisasta Luojaani rukouksillani Mitä veisin -pyytää häneltä, sen hän on jo kaiken antanut minulle. Eikö niin, -Mikael?" - -Mikael painoi päänsä alas. Juuri tämä oli lakkaamatta viime aikoina -häirinnyt hänen untaan. Häneltä ei ollut jäänyt huomaamatta, miten -Teresen terveys oli huonontunut. Hän oli nähnyt Teresen kamppailevan -kauhean, salaisen taudin kanssa, joka oli iskenyt häneen siinä -kohdassa, missä ruumis ja sielu koskettavat toisiaan läheisimmin: -sydämessä, ja hän oli väristen ajatellut sitä mahdollisuutta, että -kuolema kohtaisi häntä äkkiarvaamatta. -- Miten kävisi silloin Noëmin? - -Kuinka hän silloin voisi, kuten hän siihen saakka oli tehnyt, jättää -tuota hentoa naista yksin lapsensa kera tänne yksinäiselle paikalle? - -Kuka häntä suojaisi, tukisi ja lohduttaisi? - -Hän oli aina torjunut luotaan tämän ajatuksen. Nyt se oli hänen -edessään, eikä hän voinut paeta. - -Terese oli puhunut totta. Jo samana iltapäivänä laski maihin eräs -tuttu hedelmäkauppias, ja kun Terese laski hänelle persikoilla -täytettyjä koreja, meni hän tiedottomaksi ja vaipui maahan. - -Onneksi hänet saatiin virkoamaan. Kolmen päivän perästä tuli -hedelmäkauppias takaisin. Terese tahtoi kiirehtiä asiaa ja pyörtyi -taaskin. Hedelmäkauppias huokasi syvään. - -Parin päivän perästä hän tuli noutamaan hedelmiään. Nyt Mikael ja -Noëmi eivät pyytäneet häntä Teresen luo, vaan luovuttivat itse -hedelmät hänelle. - -Hedelmäkauppias huomautti, että rouva-paran olisi paras -- ripittää -itsensä, koska hän kerran oli niin sairas. - - * * * * * - -Mikael punnitsi vakavasti mielessään, mitä oli kuullut Tereseltä. - -Hän ei ainoastaan pitänyt tätä naista Noëmin äitinä ja ainoana tukena -hänen poissaollessaan, mutta myös voimakkaana sieluna, jonka kohtalo -oli valinnut, kuten profeetta Jeremiaan, koetellakseen häneen kaikkia -kidutuskeinojaan -- sieluna, joka ei masentunut näissä kärsimyksissä, -ei joutunut epätoivoon eikä alentanut itseään, vaan kärsi, vaikeni ja -toimi. - -Hänen kuolemansa samoin kuin hänen elämänsä on todistava, mitä hän on -kestänyt ja kärsinyt. - -Ja niin Timar tuli vakuutetuksi siitä, että hänen kohtalonsa oli -vienyt hänet yhteen tämän naisen kanssa, jotta tämä hänessä saisi -korvauksen suurista kärsimyksistään, ja jotta kaikki hänen vihansa ja -syntinsä, joilla hänen omatuntonsa oli raskautettu, ja jotka suuressa -maailmassa olivat haudattuina loistavien valheiden pyramiidien -alle, sovitettaisiin tällä pienellä saarella. Kaikki hyveet ja -oikeudenmukaisuus, kaikki hyvä, jota hän elämässään on tehnyt, on -rajoitettu tälle pienelle alueelle. - -Kun Terese ei enää voinut taistella tuskiaan vastaan, vaan kuihtui -hänen silmäinsä nähden, tunsi hän yhä voimakkaammin käskevän äänen -sydämessään, joka huusi hänelle, että Teresen kuollessa hänen -hartioilleen lankeisi suuri taakka, se taakka, jota tämä nainen oli -kantanut ja se sielunvoima, jolla hän oli kantanut sen. - -Noëmi ei vielä tiennyt äitinsä olevan kuolemansairaan. Hänen tiheät -pyörtymiskohtauksensa selitettiin johtuvan kuumuudesta. Terese -sanoi hänelle naisten usein kärsivän sellaista tautia siirtyessään -nuoruudesta vanhuuteen. - -Timar osotti tästä lähtien suurempaa huomaavaisuutta Tereseä kohtaan. -Hän ei sallinut tämän ottaa osaa taloustoimiin, piti huolta siitä, -että hän sai olla rauhassa ja käski pienokaista vaikenemaan kun -se tuli liian meluavaksi. Mutta Teresen unettomuus ei kuitenkaan -tahtonut väistyä. - -Täten kului kesä. Viileämmät päivät näyttivät tuovan helpotusta, -mutta vain näennäisesti. Syksyn alussa palasivat pyörtymiskohtaukset, -ja hedelmäkauppias huokasi lakkaamatta, että oli aika ripittää -itsensä ja ottaa kuolinsakramentti. - -Kerran lie taas istuivat neljäsin päivällispöydän ääressä -ulommaisessa huoneessa, kun Almira haukkuen ilmoitti vieraita -tulevan. Terese katsahti ulos akkunasta ja sanoi säikähtyneenä -Mikaelille: - -"Mene heti kamariin, ettei sinua kukaan näe täällä." - -Timar katsahti nyt hänkin puolestaan ulos akkunasta ja huomasi myös -parhaaksi olla tapaamatta tulijaa, sillä se ei ollut kukaan muu kuin -hänen korkea-arvoisuutensa, herra Sandrovicz, kunniamerkin saanut -tuomiorovasti, joka heti olisi tuntenut herra von Levetinczyn ja -olisi huomannut kauniita asioita täällä tapahtuneeksi. - -"Kantakaa pois pöytä ja jättäkää minut yksin", sanoi Terese-rouva, -kehottaen Dodia ja Noëmiakin nousemaan. Ja aivan kuin hän olisi -saanut voimansa takaisin hän auttoi pöydän korjuussa, joten hän -olikin jo yksin hänen korkea-arvoisuutensa koputtaessa ovelle. Hän -oli vetänyt vuoteensa sisähuoneen oven eteen ja istui itse vuoteen -laidalla. Siten oli sisähuone sulettu. - -Tuomiorovastin parta oli, sitten viime näkemän, kasvanut vielä -pidemmäksi ja oli nyt huomattavasti harmahtava, mutta hänen poskensa -olivat punaiset ja muoto Simsonin. - -Lukkari ja kirkonvartia, jotka olivat hänen seurassaan jäivät -kuistille yritellen solmia ystävyyttä suuren koiran kanssa. -Korkea-arvoinen herra astui kuin suudeltavaksi. Mutta Terese -jätti tämän suotuisan tilaisuuden käyttämättä, mikä menettely ei -erikoisesti virittänyt tulijan mieltä armolliseksi. - -"No, etkö enää tunne minua, syntinen vaimo?" - -"Oi, tunnen hyvinkin, herraseni, mutta tiedän myös olevani -syntisparka. Mikä tuo teidät tänne?" - -"Mikäkö tuo, sinä vanha lepertelevä noita? Vielä kysyt, mikä minut -tuo! Sinä Jumalasta luopunut pakanavaimo! Etkö tunne minua?" - -"Olen jo sanonut tuntevani sinut. Sinä olet sama pappi, joka et -tahtonut haudata minun miesvainajaani." - -"Niin, syystä että hän oli lähtenyt maailmasta luvattomalla tavalla -ripittämättä itseään ja tekemättä katumusta ja parannusta. Siitä -syystä hänen osansa oli kuolla ja tulla haudatuksi kuin koira. Siis, -jollet sinäkin tahdo tulla haudatuksi kuin koira, niin mene itseesi, -kadu syntejäsi ja ripitä itsesi, kun vielä on aikaa. Tänään tai -huomenna lyö viime hetkesi. Hurskaat naiset ovat ilmoittaneet minulle -sinun olevan viimeisilläsi, ja he ovat pyytäneet minua antamaan -sinulle synninpäästön. Heitä saat kiittää siitä, että olen täällä." - -"Puhukaa hiljaa, herraseni. Tyttäreni on viereisessä huoneessa. Hän -saattaisi säikähtyä." - -"Vai niin, sinun tyttäresikö? Ja sitäpaitsi eräs mies ja eräs lapsi?" - -"Niin onkin." - -"Ja tämä mies on sinun tyttäresi mies?" - -"Niin on." - -"Entä kuka heidät on vihkinyt?" - -"Hän, joka vihki Adamin ja Evan -- Jumala." - -"Houkka nainen! Se tapahtui silloin, kun ei vielä ollut pappeja eikä -alttareita. Mutta nyt se ei ole yhtä helppoa. Siitä meillä on laki." - -"Minä tiedän sen. Tämä laki on ajanut minut yksinäiselle saarelleni. -Mutta täällä se laki ei ole voimassa." - -"Sinä olet siis pakana?" - -"Rauhassa olen elänyt, rauhassa myös kuolen." - -"Sinä olet siis opettanut oman ainoan tyttäresi viettämään -häpeällistä elämää?" - -"Mikä on häpeätä?" - -"Mikäkö on häpeä? Kaikkien kunniallisten ihmisten ylenkatse." - -"Koskeeko se minuun?" - -"Sinä tunteeton lokamöhkäle! Sinä siis vain tunnet sen, mikä -vaikuttaa ruumiiseesi? Sinä et ajattele sielusi vapahdusta? -Minä tulen osottamaan sinulle tietä taivaaseen, ja sinä tahdot -kaikin voimin helvettiin. Etkö usko ylösnousemukseen? Etkö usko -ijankaikkiseen elämään?" - -"En, en usko. En myöskään tunne minkäänlaista kaipausta sinne. Minä -en tahdo herätä uuteen elämään. Minä tahdon nukkua rauhassa puiden -lehvien varjossa. Minä tahdon maatua maaksi, ja puiden juuret imevät -minun tomuni itseensä, ja puiden lehdet kasvavat minun tomustani, -muuta elämää en toivo. Minä tahdon elää niiden vihreiden puiden -mehussa, jotka itse olen istuttanut. Minä en usko julmaan Jumalaan, -joka tahtoo nähdä kurjan olennon kärsimysten jatkuvan haudan tuolla -puolen. Minun Jumalani on armelias Jumala, joka suo ruoholle, puille -ja ihmisille kuolemassa levon." - -"Näytä minulle pyhästä raamatusta, milloin Jumala loi helvetin ja -paholaisen, niin minä uskon sinua." - -"Oi, sinä jumalaton nainen!" huudahti pappi kauhuissaan. "Tuli -kuluttakoon sinun kielesi! Sinä siis tahdot kieltää paholaisen -olemassaolon?" - -"Minä kiellän sen. Jumala ei milloinkaan ole luonut paholaista. Te -olette itse luoneet paholaisen pelotellaksenne sillä meitä. Mutta -siinäkin olette menetelleet taitamattomasti. Teidän paholaisellanne -on sarvet ja kaviot. Sellainen olento elää ruoholla eikä niele -ihmisiä." - -"Herra, älä johdata meitä kiusaukseen! Maa on pian avautuva allamme -ja nielevä tämän naisen. -- Kasvatatko pienen lapsenkin samaan -uskoon?" - -"Lapsen kasvattaa hän, joka on ottanut sen omakseen." - -"Kuka?" - -"Hän, jota lapsi kutsuu isäkseen." - -"Ja mikä tämän ihmisen nimi on?" - -"Mikael." - -"Mikä hänen sukunimensä on?" - -"Sitä en ole tiedustellut." - -"Kuinka? Etkö ole tiedustellut hänen nimeään? Mitä siis tiedät -hänestä?" - -"Tiedän hänet rehelliseksi ja tiedän hänen rakastavan Noëmia." - -"Mutta mikä hän sitten on? Herrako, talonpoikako, käsityöläinenkö, -merimieskö vai salakuljettajako?" - -"Hän on köyhä mies ja sopii siis meille." - -"Entä mikä hän muutoin on? Minun on päästävä siitä perille, koska se -kuuluu virkaani. Mitä uskontoa hän tunnustaa? Onko hän paavilainen, -kalviinilainen, luterilainen, sociniaani, unitaari tai kenties -juutalainen?" - -"Siitä en ole pitänyt väliä." - -"Paastoatko sinä?" - -"Kerran olin syömättä lihaa kaksi vuotta, syystä että minulla ei sitä -ollut." - -"Entä kuka kastoi lapsen?" - -"Jumala. Ukkossateella ja hän istui itse korkealla sateenkaarella." - -"Voi, teitä pakanoita!" - -"Pakanoitako! Miksikä pakanoita?" kysyi Terese katkerasti. "Mehän -emme ole epäjumalan palvelijoita emmekä jumalankieltäjiä. Meidän -saareltamme sinä et edes löydä sitä rahaan painettua kuvaa, jota -muutoin jumaloidaan kaikkialla maailmassa. Etkö sinäkin jumaloi -kaksipäistä kotkaa, silloinkun se on painettu hopeaan tai kultaan? -Eivätkö kaikki ihmiset kutsu rahaa: 'Kristukseksi?' Kun raha loppuu, -sanovat he: 'Ei Kristuksen penninkiä!'" - -"Jumalaton noita! Sinä uskallat vielä tehdä pilaa niin pyhistä -asioista!" - -"Minä puhun täysin vakavasti. Jumalan käsi on kohdannut minua -kovasti. Onnen ylenpalttisuudesta minä vaivuin kurjimpaan hätään. -Yksi ainoa päivä teki minusta lesken ja kerjäläisen. Minä en -kuitenkaan kieltänyt Jumalaa, minä en heittänyt luotani hänen -lahjaansa -- elämää. Minä tulin tänne autioon paikkaan, etsin -täältä Jumalaa ja löysin hänet. Minun Jumalani ei vaadi kauniisti -muodosteltuja rukouksia, lauluja, uhreja ja kellojen soittoa. Hän -vaatii vain antautuvan sydämen. Minä en tee katumusta ruusunauhaa -lukemalla, vaan tekemällä työtä. Ihmiset eivät jättäneet minulle -mitään maan päällä, mutta minä en silti paennut itsemurhan avulla -maan alle, vaan loin sen sijaan omistajatta olevasta maakappaleesta -kukoistavan puutarhan. Minua petettiin, minut ryöstettiin -putipuhtaaksi, minulle naurettiin; -- oikeuden palvelijat verottivat -minua, hyvät ystäväni varastivat minulta, papit ivasivat minua, mutta -minä en silti ole vihannut ihmisiä. Minä elän täällä muukalaisten -ja pakolaisten tien varrella. Minä hoidan ja parannan niitä, jotka -etsivät hoivaa luonani ja minä nukun kesät, talvet ovet auki. Minä en -pelkää huonoja ihmisiä. Oi, herra, minä en suinkaan ole pakana." - -"Mitä tarpeetonta lörpötystä sinä lepertelevä nainen osaat sekottaa -yhteen! En minä sinulta sitä kysy, kysyn vain, onko mökissäsi asuva -mies oikeauskoinen vai kerettiläinen, ja miksi hänen lapsensa ei -vielä ole kastettu. On mahdotonta, ettet tiedä tämän miehen nimeä." - -"Tiedän kyllä hänen nimensä, mutta muuta en. Hänenkin elämällään voi -olla salaisuuksia, kuten minunkin elämälläni on ollut. Olen uskonut -omani hänelle, hänen salaisuuksiaan en ole milloinkaan kysellyt. -Hänellä saattaa olla tärkeitä syitä olla niitä ilmaisematta. Mutta -tunnen hänet hyväksi, oikeudenmukaiseksi ihmiseksi enkä epäile -häntä ensinkään. Hyvät ystävät riistivät minulta kaiken; he olivat -aatelisia, korkeassa asemassa olevia henkilöitä; he eivät jättäneet -minulle muuta kuin pienen, itkevän lapseni. Minä kasvatin pikku -lapseni suureksi ja tämän ainoan aarteeni, elämäni, kaikkeni olen -antanut miehelle, josta en muuta tiedä kuin että häntä itseään -rakastetaan. Eikö se ole lujaa uskoa Jumalaan?" - -"Älä puhu minulle uskostasi Jumalaan! Sellaisen uskon takia on -entiseen hyvään aikaan viety noitia polttoroviolle ja poltettu heitä -koko kristityssä maailmassa." - -"Onpa silloin onni, että minä omistan tämän saaren erään turkkilaisen -yhtiön voimasta." - -"Turkkilaisen yhtiön?" huudahti tuomiorovasti ihmeissään. "Kuka on -antanut sinulle sen?" - -"Sama mies, jonka nimeä et saa minulta tietää." - -"Minä otan siitä selvän heti paikalla sangen yksinkertaisella -tavalla. Minä huudan lukkarin ja kirkonvartian sisälle, annan heidän -vetää vuoteen ja sinut pois tieltä ja menen sisään tuonne. Eihän -ovessa ole mitään lukkoa." - -Timar kuuli joka sanan viereisessä huoneessa. Veri syöksähti hänen -päähänsä kuvitellessaan hänen korkea-arvoisuutensa muutaman hetken -kuluttua astuvan huoneeseen ja huudahtavan: "Ah, tekö se olettekin, -herra hovineuvos, herra Mikael von Levetinczy!" - -Tuomiorovasti avasi oven kuistille ja kutsui molemmat voimakkaat -matkatoverinsa sisään. - -Ahdistuksessaan veti Terese kirjavan turkkilaisen peitteen rinnalleen. - -"Herraseni", hän sanoi pyytävällä äänellä tuomiorovastille, "kuulkaa -vieläkin sananen uskoni vahvuudesta, jotta näkisit, etten ole pakana. -Katsokaa! tämä villapeite, joka on päälläni, on Brussasta. Eräs -matkustavainen toi sen sieltä äskettäin ja antoi sen minulle. No, -nyt on luottamukseni Jumalaan niin suuri, että joka yö makaan tämän -peitteen alla ja kuitenkin on tunnettua, että itämainen rutto on -jo neljän viikon ajan raivonnut Brussassa. Kuka teistä nyt luottaa -Jumalaan niin suuresti, että uskaltaa koskea tähän vuoteeseen?" - -Mutta katsahtaessaan ylös hän ei nähnyt ketään. Kuultuaan -villapeitteen olevan Brussasta, missä rutto raivosi, olivat he -kaikki toinen toisensa jälkeen kiirehtineet ulos mökistä, jättäen -koko saaren ja sen kuolemaan vihityt asukkaat paholaisen ja helvetin -valtaan. Täten oli saari tullut huonoon huutoon ja se pidätti -jokaisen, jolle henki oli kallis, etäällä siitä. - -Terese päästi nyt piilossa olijat ulos. - -Timar suuteli hänen kättään. - -"Äitini!" - -"Poikani!" kuiskasi Terese hiljaa ja katsahti häntä silmiin. Tämä -katse sanoi Mikaelille: "Muista, mitä olet tällä hetkellä kuullut!" - -Ja nyt oli aika valmistautua matkalle. - -Terese puhui aina tulevasta kuolemastaan kuin matkasta. - -"Lokakuussa lähden, keskellä kaunista jälkikesää. Kovakuoriaisetkin -paneutuvat silloin talven lepoon ja puut pudottavat lehtensä." - -Hän valitsi itse kuolinpukunsa ja kääreliinansa. - -Timariin ja Noëmiin nojaten hän kulki pienelle, kauniille aukeamalle -ja määräsi hautansa paikan sinne. - -"Tähän, keskelle tätä kaunista kenttää!" hän sanoi ottaen Timarin -kädestä lapion ja mitaten sillä pitkänomaisen neliön. "Sinä olet jo -valmistanut asunnon Dodille; valmista nyt minullekin. Mutta älä luo -kumpua haudalleni, älä pystytä siihen ristiä äläkä istuta puita eikä -pensaita sinne. Peitä paikka kauniilla, tuoreella ruoholla. Ei mikään -saa erottaa sitä ympäröivästä tasangosta. Minä toivon niin. En tahdo -kenenkään, joka on iloisella mielellä, huomaavan hautaani tullakseen -surulliseksi." - -Ja Timar valmisti Teresen asunnon. - -Terese ei edes kertaakaan sanonut hänelle: - -"Sano, kuka sinä oikeastaan olet? Minä lähden muutaman päivän perästä -maailmasta enkä tiedä, kenen käsiin jätän Noëmin." - -Eräänä iltana hän nukahti eikä enää herännyt. - -He hautasivat hänet, kuten hän oli toivonut. - -He käärivät hänet valkoisiin, kauniisiin vaatteisiin ja laittoivat -hänelle vuoteen hyväntuoksuisista pähkinänlehdistä. - -Ja sitten he loivat haudan umpeen maan tasalle ja peittivät sen -tuoreella ruoholla, joten paikka oli aivan entisen näköinen. - -Seuraavana aamuna, kun Timar ja Noëmi taluttaen pikku Dodia kädestä -menivät kentälle ei tasaisessa maassa näkynyt jälkeäkään. Hämähäkit -olivat kutoneet verkkonsa senkin paikan yli, kuten muidenkin avointen -paikkojen, ja ne näyttivät hopeiselta paaripeitteeltä, jossa -kastepisarat kimaltelivat auringon paisteessa kuin tuhannet miljoonat -timantit. - -Mutta keskellä tätä vihreätä, hopeallekimmeltävää kenttää, he -kuitenkin löysivät paikan. - -Almira kulki edellä. Äkkiä se ojentautui suoraksi, ja painoi kuononsa -maahan. Siinä se oli. - -Timar ajatteli, että tämä hauta sulki häneltäkin maailman. Hänenkin -oli valmistauduttava matkalle joko "tänne" tai "sinne." - - - - -Yhdeksäs luku. - -TAITTUNUT SAPELI. - - -Timar jäi saarelle siksi kunnes huurre peitti vihreät nurmet, kunnes -lehdet putoilivat puista ja satakieli ja rastas muuttivat pois. - -Silloin hän päätti palata maailmaan, todelliseen maailmaan. - -Noëmin hän jätti yksin heidän pikku lapsensa kera autiolle saarelle. - -"Mutta minä tulen takaisin jo talvella." - -Näillä sanoilla hän erosi hänestä. - -Noëmi ei edes tiennyt, mitä sana "talvi" merkitsi niillä seuduin, -jossa Mikael asui. Saaren ympärillä ei Tonava jäätynyt ensinkään. -Siellä oli etelämainen talvi; kylmimpään vuodenaikaan oli vielä kaksi -astetta lämmintä. Muratti ja laakeri viheriöitsivät koko talven -villeinä. - -Mutta Mikaelille sattui huono matkailma. Ylisen Tonavan varsilla -oli jo satanut lunta, ja häneltä meni tuiskun tukkoamilla teillä -kokonainen viikko, ennenkuin hän ennätti Komorniin. Hänen oli myös -vietettävä yksi päivä Uj-Szöny'ssä. Tonavassa uiskenteli niin paljon -jäitä, että ei voitu kulkea sen yli. - -Kerran hän oli pienellä venheellä uskaltanut tulvineen joen yli. -Mutta silloin oli Noëmi odottanut häntä. Mutta nyt hän vain rientää -Timean luo. - -Mutta hänenkin luokseen hän "rientää." - -Jäät kasautuivat virralla, ja hän oli ensimmäinen, joka kulki jalan -jään poikki. - -Sillä, kuten sanottua, Timeankin luo hänellä on kiire -- ottamaan -eroa hänestä. - -Hänen päätöksensä on nyt tehty. Heidän täytyy erota. Noëmi ei voi -kauemmin olla yksin autiolla saarella. - -Noëmille on palkittava oikeudenmukaisesti hänen uskollisuutensa -ja rakkautensa. Kirous Timarille, jos hän jättäisi Noëmin yksin -avuttomana korpeen, senjälkeen kun hän on antautunut Timarille -ruumiineen, sieluineen! - -Ja sittenhän Timeakin tulisi onnelliseksi - -Tämä ajatus häntä kuitenkin harmitti, -- ajatus, että Timea tulisi -onnelliseksi. - -Jos Timar voisi edes vihata häntä, jos hän voisi esittää edes yhden -syytöksen häntä vastaan, niin että hän voisi hyljätä hänet kuin -henkilön, jota vihataan ja joka unohdetaan helposti! - -Hänen oli ollut pakko jättää vaununsa Uj-Szöny'yn, sillä ajopeleillä -ei vielä voinut kulkea jäiden yli. Hän palasi kotiin jalkaisin. - -Astuessaan sisään hänestä tuntui kuin Timea olisi säikähtynyt hänet -nähdessään, kuin hänen kätensä olisi vavissut, kun hän sen ojensi -tervehdykseksi, kuin hänen äänensä olisi värissyt hänen vastatessaan -Timarin tervehdykseen. Tällä kertaa hän ei myöskään ojentanut -poskeaan suudeltavaksi. Sanoen syyksi puvun muuttamista, Timar -kiirehti huoneeseensa. - -Oi, jospa tällä arkuudella olisi syynsä! - -Hän oli huomannut vielä kerran erään toisenkin merkin, nimittäin -Atalian kasvoilla. Tämän silmissä loisti pirullisen voiton tuli, -vahingonilon virvatuli. - -Kuinka? Tietäisiköhän Atalia jotakin? - -Hän tapasi taas molemmat naiset aterialla. He istuivat kaikki kolme -vaiti vastapäätä toinen toisiaan, katsellen toisiaan tutkivasti. - -Aterian jälkeen Timea sanoi vain nämä sanat: "Te olette tällä kertaa -ollut hyvin kauan poissa." - -Timar ei voinut vastata: "Pian olen jättävä sinut ainiaaksi", mutta -hän ajatteli niin. - -Hän aikoi edeltäkäsin neuvotella asianajajansa kera siitä, kuinka hän -nostaisi avioerojutun vaimoaan vastaan. Hänen oli mahdotonta keksiä -mitään tekosyytä siihen. - -Ei ollut muuta syytä kuin "molemminpuolinen voittamaton -vastenmielisyys." - -Mutta tässä täytyi molempien olla yhtä mieltä, oli asia sitten totta -tai ei. - -Antaisikohan hänen vaimonsa samanlaisen selityksen? Hänestä riippui -kaikki. - -Timar mietiskeli koko iltapäivän tätä asiaa. Hän käski palvelusväkeä -pitämään hänen paluunsa salassa kaikilta vierailta; tänään hän ei -tahtonut puhua kenenkään kanssa. - -Iltapuoleen avasi kuitenkin joku oven hänen huoneeseensa. - -Hän heitti raivostuneen silmäyksen sinnepäin ja oli jo tarttunut oven -lukkoon estääkseen tulijaa, oli se sitten kuka tahansa, astumasta -sisään. Mutta hän astui hämmästyneenä askeleen taaksepäin. Atalia -seisoi hänen edessään. - -Sama vahingonilo loisti hänen kasvoissaan, sama ivallinen voitonhymy -väreili hänen huulillaan. - -Mikael vetäytyi taaksepäin näiden silmien edestä. - -"Mitä tahdotte, Atalia?" kysyi hän hämillään. - -"Hm, mitä luulette, herra von Levetinczy, minun tahtovan?" - -"Kuinka minä sen tietäisin?" - -"Mutta minäpä tiedän, mitä te tahdotte." - -"Minäkö?" - -"Tahdotteko tietää minulta jotakin?" - -"Mitä?" kuiskasi Mikael innokkaasti sulkien oven ja tuijottaen silmät -suurina Ataliaa. - -"Mitä tahdotte tietää minulta, herra von Levetinczy?" sanoi kaunis -nainen yhä hymyillen. "Niin, onhan se vaikeata arvata! Kuinka monta -vuotta olen nyt ollut talossanne?" - -"Talossaniko?" - -"No niin, tässä talossa sitten kun se tuli omaksenne. Jo kuusi -vuotta. Joka vuosi olen nähnyt teidän palaavan kotiin. Joka vuosi -olen nähnyt uuden ilmeen kasvoillanne. Ensimmäisenä vuonna se oli -tuskaista mustasukkaisuutta, seuraavana hyväntuulisuutta, sitten -teeskenneltyä levollisuutta, kerran myöskin kuohuvaa intoa ja -poroporvarillista toimekkuutta. Kaikkea tätä tutkin. Viime vuonna -miltei luulin murhenäytelmän jo loppuvan. Ja se pelotti minua. Te -osasitte ottaa kasvoillenne sellaisen ilmeen, kuin on ihmisellä, joka -aina näkee haudan edessään. Mutta tehän tiedätte, ettei kukaan niin -hartaasti rukoile teidän henkenne puolesta kuin minä." - -Nämä sanat kuullessaan Timar rypisti kulmiaan ja Atalia osasi kenties -lukea näistä rypyistä. - -"Ei, ei kukaan, herraseni", hän jatkoi intohimoisesti, "sillä jos -on olemassa _joku_, joka _rakastaa_ teitä, ei hän kuitenkaan voisi -niin lämpimästi toivoa teille pitkää ikää, kuin minä nyt toivon. -- -Nyt näen kasvoillanne taas saman ilmeen kuin ensimmäisenä vuonna. -Se on oikea ilme. Te tahtoisitte mielellänne tietää minulta jotakin -Timeasta?" - -"No tiedättekö sitten jotakin?" kysyi Timar kiivaasti, nojaten -selkäänsä oveen, ikäänkuin pitäen Ataliaa vankina. - -Atalia hymyili ivallisesti. Eihän, vaan Mikael on vanki. - -"Tiedän paljon -- kaikki!" hän vastasi. - -"Kaikki?" - -"Niin, kylliksi, vetääkseni kirouksen meidän kaikkien kolmen ylitse, -minun ja sen toisen sekä teidän." - -Mikael tunsi veren seisahtuvan suonissaan. - -"Te voitte sanoa minulle kaikki." - -"Juuri siksi olen tänne tullutkin. Kuunnelkaa minua tarkoin loppuun -asti, yhtä levollisesti kuin minä olen kertova teille asioita, joiden -ajatteleminen vie hulluuteen ellei kuolemaan." - -"Pyydän teitä, etukäteen yksi sana: onko Timea uskoton?" - -"Hän on." - -"Ah!" - -"Minä sanon vielä kerran: hän on uskoton. Ja te olette saapa -eittämättömän todistuksen siitä." - -Timarin paremmat tunteet nousivat tätä syytöstä vastaan. - -"Mutta, neitiseni, punnitkaa tarkoin sananne." - -"Minä esitän vain tosiseikkoja, ja jos haluatte omin silmin olla -todistajana, niin käy sekin päinsä, ja te voitte sitten torua kaikkia -viittä aistianne siitä, että ne panettelevat pyhää alttarikuvaa." - -"Minä vaikenen, mutta en usko." - -"Minä puhun siitä huolimatta. Teidän pyhimyskuvanne on astunut alas -alttaritaulusta kuunnellakseen kaupungin juorua, joka kertoo komean -majurin hänen tähtensä taistelleen erään vieraan upseerin kanssa ja -haavoittaneen tätä pahasti, vieläpä käyneen niin kiivaasti hänen -kimppuunsa, että sapeli taittui. Pyhimyskuva kuunteli tätä satua. -Sohvi-rouva kertoi sen hänelle, ja tämän kertomuksen kuullessaan -vuodatti pyhimyskuva kyyneleitä. Mitä? Te olette kerettiläinen, -kun ette usko itkeviin pyhimysten kuviin. -- Mutta asia on siitä -huolimatta tosi, ja Sohvi-rouva kertoi seuraavana päivänä kaiken -tuolle komealle majurille. Sohvi-rouvaa miellyttää juosta juoruja -kantamassa toiselta toiselle, imarrella ja juonitella; Sohvi-rouvan -mielityönä on saattaa yhteen sydämet, jotka salassa rakastavat -toinen toisiaan, ärsyttää rauhalliset perheenjäsenet toinen toisensa -kimppuun, valmistaa jollekin henkilölle iloa, joka pian muuttuu -tuskaksi, tunkeutua toisten salaisuuksiin ja sitten vaivata heitä -tiedoillaan. Sohvi-rouva on minun äitini." - -Atalia pyyhkäisi kädellään huuliaan "minun äitini" sanojen perään, -aivankuin hän olisi tahtonut kuivata niiltä jotakin, joka maistui -katkeralta. - -"Seurauksena tiedonannosta kyyneleistä oli, että Sohvi-rouva kuljetti -majurilta pyhimyskuvalle erään laatikon ja kirjeen." - -"Mitä laatikossa oli?" - -"Se, mitä siellä oli, ei ole teille niinkään mielenkiintoista kuin -kirjeen sisältö. Laatikossa oli taittuneen säilän toinen puoli sekä -sen sapelin kädensija, jolla majuri oli taistellut. Se on muisto." - -"Hyvä, ei siinä ole mitään pahaa", sanoi Mikael teeskennellyn -levollisesti. - -"No niin! Mutta kirje." - -"Oletteko lukenut sen?" - -"En, mutta tiedän sisällön." - -"Kuinka voitte sen tietää?" - -"Siksi, että pyhimys vastasi siihen, ja Sohvi-rouva oli taas -rakkauden posteljoonina." - -"Tämä vastaus saattoi olla torjuva." - -"Mutta se ei ollut. Sohvi-rouvalla on tapana kertoa minulle kaikki, -sillä hän tietää varsin hyvin valmistavansa minulle helvetin tuskia -sanoillaan. Sitäpaitsi hän ei ole minun palvelusjuhtani, vaan äitini. -Hänen velvollisuutensa on olla palvelevainen pyhää rouvaa kohtaan, -mutta mitä minuun tulee, hänen palvelijakumppaniinsa, katsoo hän -velvollisuudekseen ilmaista sen huonon, mikä voisi tuottaa hänen -rouvalleen vahinkoa. Palvelusväen huoneessa ei ole äitiä ja tytärtä, -vaan vain palvelijoita, jotka kadehtivat toinen toisiaan ja juoruavat -herrasväestään. Ettekö häpeä, herra, puhua minun kanssani?" - -"Jatkakaa eteenpäin!" sanoi Timar. - -"Niin, eteenpäin, sillä kertomus ei ole vielä läheskään lopussa. -Lähetetty kirje ei ollut tuoksuva eikä myöskään ruusunvärinen; se oli -kirjoitettu tässä teidän oman pöytänne ääressä ja sinetöity omalla -sinetillänne, ja sen sisältö olisi voinut ijäksi torjua majurin -kunnioituksen osotukset. Mutta se ei ollut sellainen." - -"Kuka voi sen tietää?" - -"Sohvi-rouva ja minä. Ja te olette pian kolmas, joka tietää sen. -Kuinka odottamatta te palasitte kotiin tänään... voi, kuinka -sopimattomasti saattaakin toisinaan tulla! Kaikkialla ympärillämme -ovat Tonavan haarat täynnä ajojäitä, toinen jäämöhkäle kasaantuu -toisen päälle, eikä ainoakaan elävä olento uskalla toiselta toiselle -rannalle. Olisi luullut kaupungin tällaisena päivänä olevan niin -tarkoin suljetun, ettei edes levoton aviomies voisi päästä sisään, -jos hän kerran seisoisi ulkopuolella. Kuinka te osasitte tulla juuri -tänään?" - -"Älkää kiusatko minua, Atalia!" - -"Ettekö huomannut pyhimyksen säikähtyneitä kasvoja, hänen nähdessään -teidät? Ettekö tuntenut kuinka hänen kätensä vapisi teidän -kädessänne? Te valitsitte sangen sopimattoman ajan. Sohvi-rouvan on -taas mentävä kauniin majurin luo viemään lyhyttä sanaa 'Tänään ei käy -päinsä.'" - -Nämä sanat kuullessaan vääntyivät Timarin kasvot vihasta ja -hämmästyksestä. - -Sitten hän vaipui uupuneena nojatuoliin sanoen: - -"Minä en usko teitä." - -"Sitä en pyydäkään", vastasi Atalia olkapäitään kohottaen; "mutta -minä tahdon antaa teille sen häijyn neuvon, että uskotte omia -silmiänne. Tänään se ei käy päinsä, senvuoksi että olette tullut -kotiin. Mutta se mikä ei ole tänään mahdollista, se sopii ehkä -huomenna. Kuinka olisi, jos poistuisitte? Teillähän on joka talvi -tapana tehdä huvimatka Plattenjärvelle siihen aikaan, jolloin järvi -jäätyy ja kalastus jään alla alkaa. Se on mielenkiintoista urheilua. -Tehän voisitte huomenna sanoa: 'Niinkauan kuin näitä pakkasia kestää, -haluttaa minua lähteä Füred'iin katsomaan kalojani', ja sitten -te lähdettekin Serberkadun varrella olevaan taloonne ja odotatte -siellä siksi, kunnes joku naputtaa akkunallenne sanoen: 'Nyt on asia -valmis.' Silloin te tulette takaisin tänne." - -"Minäkö?" huudahti Timar väristen. Atalia mittasi häntä halveksivin -katsein kiireestä kantapäähän. - -"Minä luulin teitä mieheksi. Mieheksi, joka silloin kun hänelle -sanotaan: 'Huomenna hän, joka rakastaa vaimoasi, tulee tänne, sama -mies, jonka takia vaimosi on ollut jääkylmä sinua kohtaan ja joka -on nähnyt sinut nöyryytettynä' -- mieheksi, joka silloin tarttuisi -ensimmäiseen käsiinsä sattuvaan aseeseen, eikä ensiksi kysyisi: -'Kuka hän on?' vaan heti surmaisi hänet, vaikka se olisikin hänen -oma veljensä. -- Minä olen pettänyt teitä. -- Teitä pelottaa. -- -Anteeksi, että olen kääntynyt väärän henkilön puoleen. Minä en enää -tee sitä. Minä vain pyydän, älkää ilmiantako minua emännälleni. -Tästälähtien en ole panetteleva häntä. En milloinkaan ole puhuva -hänestä muuta kuin hyvää. Minä olen nytkin valehdellut. Hän ei -olekaan ollut uskoton teille." - -Atalia oli äkkiä kääntynyt Timarin puoleen niin nöyrän ja pyytävän -näköisenä, että tämä antoi johtaa itsensä harhaan ja alkoi jo uskoa -kaiken, mitä oli kuullut, keksityksi jutuksi; mutta tuskin oli -hänen hämmästynyt ulkonäkönsä ilmaissut hänen herkkäuskoisuutensa, -ennenkuin Atalia nauroi hänelle vasten kasvoja: - -"Te olette pelkuri raukka!" - -Ja sitten hän kääntyi lähteäkseen. - -Mutta Mikael juoksi hänen jälessään ja tarttui hänen käteensä. - -"Jääkää! Minä suostun ehdotukseenne ja teen, mitä neuvotte." - -"Kuulkaa siis!" sanoi Atalia kumartuen Mikaelin puoleen, niin -lähelle, että hänen povensa kosketti tämän olkapäätä ja että tämä -tunsi hänen kuuman hengityksensä. Jos heitä olisi katsellut kaukaa, -olisi luullut näkevänsä kaksi rakastavaista kuiskailemassa keskenään. - -Mutta Atalia kuiskasi seuraavaa: - -"Kun herra Brazovics rakensi tämän talon, laitettiin huone, jossa -Timea nyt asuu, vieraita varten. Mitä herra Brazovicsin vieraat -silloin tavallisesti olivat? Liikemiehiä, kilpailijoita, kauppiaita, -jotka halusivat ostaa ja tuottajia, jotka tarjosivat kaupan -tavaroitaan." - -"Tässä huoneessa on eräässä seinässä tyhjä tila. Se on sillä -kohdalla, missä kiertoportaat ulkoseinällä tekevät kierroksen, -mutta sisähuoneessa on nurkka. Tähän loukkoon pääsee käytävästä. -Täällä on seinäkaappi, missä säilytetään vanhoja, säröillä olevia -laseja ja porsliineja, ja joka harvoin on avoinna. Mutta vaikka -se olisikin avoin, ei kenenkään päähän aivan helposti pistäisi -tunnustella hyllyjen ruuveja. Kolmannen hyllyn keskimmäisen ruuvin -voi kuitenkin helposti vetää pois. Mutta vaikka joku senkin tekisi, -ei hän sittenkään saisi selville mitään. Se on vain yksinkertainen -nasta. Mutta jos tunnette salaisuuden ja jos hallussanne on eräs -omituisen muotoinen avain, joka pistetään reikään avaimen sijasta, -niin on vain tarvis painaa sitä; silloin ponnahtaa avaimesta esiin -eräs vieteri ja jos tätä kerran kierretään, niin voi äänettömästi -työtää kaapin sivulle. Sieltä tullaan piilopaikkaan, joka saa valoa -ja ilmaa eräästä aukosta, joka kulkee katon lävitse, kuin savupiippu. -Seinässä oleva syvennys ulottuu nyt siihen huoneeseen saakka, joka -on Timean makuuhuoneena, ja jossa herra Brazovicsin vieraat ennen -viettivät yötä. Sen perällä on lasiovi, jonka huoneen sisäpuolella -peittää helmiäismosaikista oleva kuva. Kuva esittää Pyhää Yrjänää -ja lohikäärmettä. Se näyttää olevan juotettu seinään. Sitä on usein -tahdottu poistaa, mutta Timea ei ole sallinut, ja niin se on yhä -paikoillaan. Yksi näistä mosaikkipaloista voidaan työntää syrjään -ja siitä aukosta voidaan kuulla ja nähdä kaikki, mitä sivuhuoneessa -tapahtuu." - -"Mihin tarkoitukseen isänne käytti tätä piilopaikkaa?" - -"Minä luulen sen jollakin tavoin kuuluneen hänen liikkeeseensä. -Hän oli paljon tekemisissä muiden liikemiesten, viljantuottajain, -kilpailijoiden ja asiamiesten kanssa. Hän tarjosi hyvää ruokaa -ja hyviä viinejä. Saatuaan vieraansa hyvälle tuulelle hän jätti -heidät itsekseen, hiipi piilopaikkaansa ja kuunteli sieltä heidän -keskusteluaan. Siten hän sai helpolla ja täysin luotettavalla -tavalla tiedon tuottajien keskenään sopimasta viimeisestä hinnasta -ja siitä, minkä kilpailijat puolestaan pitivät korkeimpana -mahdollisena tarjouksena, ja mitä yrityksiä elintarpeidenhankkijoilla -ja linnoitustöiden johtajilla oli tekeillä. Viini tekee ihmiset -puheliaiksi eikä maljoja kilistelevillä vierailla ollut -aavistustakaan siitä, että heitä kuunneltiin. Tällä tavoin herra -Brazovics sai haltuunsa monta tärkeätä tietoa, joita hän osasi -käyttää hyväkseen. Kerran, kun hän itse oli nauttinut liian paljon -pöydän iloja, lähetti hän minut sinne kuuntelemaan ja siitä saakka -tunnen salaisuuden. Piilopaikan avain on vielä minun hallussani. Kun -minun omaisuuteni takavarikoitiin, olisin minä voinut viedä kaiken -arvotavaran pois tämän salaisen käytävän kautta. Mutta minä oli liian -ylpeä varastamaan." - -"Tästä piilopaikasta voi siis myös päästä huoneeseen?" - -"Pyhän Yrjänän kuva riippuu hakasilla ja sen voi piilopaikasta päin -avata samalla kuin toisen lasioven." - -"Tätä tietä te siis voitte milloin hyvänsä päästä Timean -makuukamariin?" kysyi Mikael huomattavasti väristen. - -Atalia hymyili ylpeästi. - -"Minun ei ole milloinkaan tarvinnut hiipiä hänen luokseen salaisia -teitä. Timea nukkuu ovet avoinna, ja tehän tiedätte minun voivan -kulkea hänen huoneensa läpi. Ja hän nukkuu niin sikeästi." - -"Antakaa minulle avain." - -Atalia otti avaimen taskustaan. Sen alapäässä oli ruuvi; vasta -painettaessa kädensijaa ponnahti vieteri esiin. Hän selitti -Timarille, kuinka sitä oli käytettävä. - -Ääni Timarin sisällä, kenties hänen suojeluspyhimyksensä, kehotti -häntä heittämään avaimen syvään pihakaivoon. Hän ei kuunnellut tätä -ääntä. Hän kuunteli vain mitä Atalia kuiskasi hänen korvaansa. - -"Jos te huomenna lähdette kotoa ja palaatte sovitun merkin saatuanne -ja menette piilopaikkaan, niin saatte tietää kaikki, mitä haluatte. -Tuletteko?" - -"Tulen." - -"Onko teillä aseita muassanne tavallisesti? Pistoolia tahi -pistinpuukkoa? Eihän voi tietää, mitä saattaa tapahtua. Pyhän Yrjänän -kuva avautuu oikealle kun painetaan napinmuotoista kädensijaa. Kun se -aukeaa peittää se Timean vuoteen. Ymmärrättekö minua?" - -Hän puristi kiihkeästi Mikaelin kättä katsoen häntä silmiin -liekehtivän raivoissaan ja sitten taas sanoi jotakin hiljaa -itsekseen; huulet vain liikkuivat, hän kiristi hampaitaan; ne olivat -äänettömiä sanoja. Mitähän hän sanoi? - -Timar itse tuijotti eteensä tajuttomana kuin unissakävijä. Sitten hän -äkkiä kohotti päätään tehdäkseen Atalialle vieläkin kysymyksen. - -Silloin hän huomasi olevansa yksin. Vain avain, jonka Atalia oli -painanut hänen käteensä todisti ettei hän ollut nähnyt unta. - -Timar ei milloinkaan ollut kärsinyt sellaisia tuskia kuin niinä, -pitkinä tunteina, jotka vielä olivat seuraavan päivän iltaan. - -Hän teki kuten Atalia oli neuvonut. Hän jäi seuraavana päivänä kotiin -päivälliseen saakka; noustaessa päivällispöydästä hän sanoi aikovansa -Plattenjärvelle katselemaan siellä vuokrattuja kalastusmaita. Kun hän -oli tullutkin tänne Tonavan jäiden yli, saattoi hän hyvästi palatakin -sinne. Hänen ajopelinsä odottivat toisella rannalla, sillä niitä ei -vielä oltu voitu kuljettaa jään yli, ensin oli avattava tie. - -Ja puhumatta konttorihenkilökunnalle edes sanaakaan tai -katsahtamattakaan kirjoihinsa, hän pisti laskematta setelipinkan -lompakkoonsa ja lähti kotoaan. - -Portaissa hän tapasi kirjeenkantajan, jolla oli hänelle -Sisäänkirjoitettu kirje. Se oli kuitattava. Mutta Mikaelilla oli -liian kiire kääntyäkseen sen takia takaisin. Hänellä oli aina -taskussaan kynä, jonka varsi samalla oli mustepullona. Sen hän otti -esille, asetti kuitin kirjeenkantajan selän päälle ja kuittasi täten -nimensä. - -Sitten hän silmäili kirjettä. Se oli valtameren tuolta puolen, hänen -asiamieheltään Rio Janeirosta. Hän pisti sen lukematta taskuunsa. - -Mitä hän nyt välitti koko maailman jauhokaupasta! - -Talossaan Serberkadun varrella hänellä oli itseään varten aina -varalla huone, joka lämmitettiin kylmän tultua. - -Tähän huoneeseen johti erityinen eteinen, joka pidettiin lukittuna ja -monta tyhjää huonetta oli sen ja liikehuoneustojen välillä. - -Timar tuli sisään huomaamatta. Hän istuutui akkunan ääreen odottamaan. - -Kylmä pohjatuuli, joka puhalteli ulkona, piirteli kauniita jääkukkia -ruutuihin, niin ettei voinut nähdä sisään eikä ulos. - -Tässä hänellä nyt oli se, mitä oli etsinytkin: todistus Timean -uskottomuudesta. Hän oli monta vuotta toivonut tätä hetkeä -rauhoittaakseen omaatuntoaan sanomalla: "Nyt olemme molemmat -rikkoneet toinen toisiamme vastaan, nyt olemme kuitit", -- voidakseen -tuomita, inhota ja vihata tätä naista, jolle hänen tähän saakka oli -täytynyt omistaa kunnioituksensa, kuten alamainen hallitsijalle. -Nyt hän voi syöstä Timean siltä valtaistuimelta, jolta vaimo vain -kerran astuu alas. Ja sitten kun hän pätevistä syistä oli saanut -eron Timeasta, voi hän sen sijaan kohottaa Noëmin luokseen ja antaa -hänelle sen arvon, joka hänelle kuuluu; silloin hän voi tehdä Noëmin -onnelliseksi vaimokseen, rouvaksi talossaan, kuten hän ansaitseekin. - -Mutta sittenkin, sittenkin kiusasi tämä ajatus häntä sanomattomasti. - -Kun hänen mielikuvituksensa kuvaili tätä ensimmäistä kohtausta -tuon naisen ja tämän miehen välillä, niin hänen verensä pohjasakka -syöksähti pinnalle ja pimitti hänen sielunsa kirkkauden. - -Kainous, mustasukkaisuus ja kostonhimo kalvoivat hänen mieltään. - -On rasittavaa tulla petetyksi ja häväistyksi, vaikkakin siitä voisi -olla hyötyä. - -Nyt hän alkoi tuntea, mikä aarre hänellä oli Timeassa. Hän olisi -ollut valmis vapaaehtoisesti luopumaan tästä aarteesta, vieläpä -lahjoittamaankin sen pois; mutta varastaa sitä ei hän olisi sallinut! -Tämä ajatus liikutti häntä. - -Hän taisteli itsensä kanssa. Mitä hän tekisi? - -Jos Atalian vuodattama myrkky olisi valunut aina hänen sydämeensä -asti, olisi hän pysähtynyt päätökseen hiipiä tikari kädessään esiin -Pyhän Yrjänän kuvan takaa ja murhata uskottoman vaimon rakastajan -sylissä keskellä palavinta suudelmaa. Atalia himoitsi Timarin verta. - -Mutta puolison kosto vaati muuta. Hänen täytyi saada nähdä miehen -veri. Ei salamurhassa, vaan avoimin katsein vuodatettua verta. -Kumpikin sapeli kädessä taistellen elämästä ja kuolemasta. - -Levollisesti punnitseva, kylmästi harkitseva järki sanoo saadessaan -voiton: Miksi vuodattaa verta? Sinä et tarvitse kostoa, vaan -häväistysjuttua. Sinä syöksyt esiin piilopaikastasi, kutsut -palvelusväen sisään ja karkotat uskottoman vaimon rakastajilleen -ulos talostasi. Sillä tavoin menettelisi järkevä mies. Sinä et ole -sotilas, joka hankkii hyvitystä sapeli kädessä. Sinulla on laki, ja -tuomarit, joihin turvautua. - -Mutta siitä huolimatta hän ei voinut olla ottamatta puukkoa ja -pistoolia mukaansa, kuten Atalia oli neuvonut. Kuka tietää, miten -pitkälle voidaan joutua? Ratkaiskoon silmänräpäys, kumpi on jäävä -voittajaksi: kostonhaluinen salamurhaajako, loukkaantunut puoliso -vai viisaasti harkitseva liikemies, joka tyynesti merkitsee muistiin -häpeällisen loukkauksen otsakkeella: "Menet." - -Sillävälin oli ilta joutunut. - -Toinen lyhty toisensa jälkeen sytytettiin. Herra von Levetinczy -kustansi tämän kadun valaistusmenot. Ohikulkijoiden varjot piirtyivät -hetkiseksi jäätyneisiin akkunaruutuihin. - -Kerran eräs näistä kulkijoista pysähtyi akkunan eteen, ja kuului -hiljainen naputus. - -Timarista tuntui kuin jääkukat, jotka varisivat akkunan naputuksesta, -olisivat olleet taikametsän suhisevia lehtiä, jotka kuiskivat -hänelle: "Älä mene!" - -Hän mietti. Taas naputti joku. - -"Minä tulen!" hän vastasi hiljaa ruudun läpi, otti pistoolinsa ja -puukkonsa ja riensi ulos. - -Keskeymättömällä vauhdilla hän kiiruhti aina sen talon luo, jonka -päämies hän on, jossa hänen rikkautensa ovat koossa ja jossa kaunis, -kalpea rouva hallitsee. - -Hän ei kohdannut koko tiellä ainoatakaan elävää olentoa. Katu oli jo -tyhjä. - -Vain välistä hän näki tumman varjon kiitävän edellään, silloin -tällöin katoavan pimeyteen ja vihdoin häviävän kadun kulmauksessa. -Hän seurasi sitä. - -Hän tapasi kaikki ovet lukittuina. Joku avulias käsi oli avannut -portin, porraskäytävän, vieläpä piilokomeron tapettiovenkin. - -Hän saattoi päästä sisään vähääkään meluamatta. - -Määrätystä paikasta hän löysi ruuvin, joka voitiin vetää ulos, ja -pisti sen sijaan avaimen. Salaovi ponnahti auki ja sulkeutui hänen -jälkeensä. Timar oli salakäytävässä -- urkkija omassa talossaan. - -Siis päälle päätteeksi vielä urkkija! - -Mitä alhaista tekoa ei hän vielä olisi tehnyt? Ja vain senvuoksi, -että "köyhä" on vain alhaisempi olento ja vain rikas on jonkun -arvoinen maailmassa! Tässä nyt on se ihanuus! - -Onpa onnellista, että tässä paikassa vallitsee maanalainen pimeys! - -Hapuillen ja käsillään tunnustellen hän hoiperteli seinää pitkin -siihen paikkaan, mistä heikko valo häämöitti. Hän seisoi Pyhän -Yrjänän kuvan kohdalla. Huoneessa olevan lampun valo tunkeutui -mosaikin rakosien lävitse. - -Hän löysi laatan, jonka voi työntää syrjään, jonka jälkeen vain ohut -lasiruutu jäi tähän paikkaan. - -Hän katsahti huoneeseen. - -Pöydällä paloi lamppu, jossa oli varjostin himmeätä, hiottua lasia. -Timea käveli edestakaisin huoneessa. - -Valkoinen, koruompeleinen puku hulmahteli hänen lanteillaan; -yhteenpuristetut kädet riippuivat alaspäin. - -Ovi vierashuoneeseen avautui ja Sohvi-rouva astui sisään. Hän sanoi -hiljaa jotakin Timealle. - -Mutta Timar kuuli tämänkin hiljaisen kuiskauksen. Syvennys oli -Dionysoksen korvan kaltainen; se vangitsi jokaisen äänteen. - -"Saako hän tulla?" kysyi Sohvi-rouva. - -"Minä odotan häntä", vastasi Timea. - -Senjälkeen Sohvi-rouva taas poistui. - -Timea avasi nyt piironkinsa laatikon ja otti sieltä esille erään -esineen. - -Tämä kädessään hän lähestyi lamppua. Hän seisoi nyt vastapäätä -Timaria, niin että lampunvalo heijastui kirkkaana hänen kasvoilleen. -Timar saattoi nyt tarkata joka muutosta hänen piirteissään. - -Timea avasi laatikon. Siinä oli sapeli, jonka terä oli katkennut. - -Ensimmältä rouva säpsähti, ja kokoonvetäytyvät kulmakarvat ilmaisivat -kauhua. Mutta hänen kasvonsa kirkastuivat vähitellen ja muistuttivat -kapeine, yhteenkasvaneine kulmakarvoilleen taaskin pyhimyskuvaa, -jolla oli musta sädekehä otsan ympärillä. - -Hellyyttä ilmeni hänen surumielisissä piirteissään. Hän kohotti -laatikkoa ja vei siinä olevan sapelin niin lähelle huuliaan, että -Timar väristen pelkäsi hänen suutelevan sitä. - -Nyt oli tämä sapelikin kilpailija! - -Kuta kauemmin Timea katseli sapelia, sitä kirkkaammin alkoivat hänen -silmänsä loistaa. Kerran hän meni rohkeudessaan niinkin pitkälle, -että uskalsi tarttua sapelinkahvaan; hän otti taittuneen aseen -laatikosta ja alkoi miekkailla sillä, niinkuin me miehet teemme... -Oi, jospa hän vain olisi tiennyt lähellään olevan erään, jonka -jokaisella iskulla täytyi tuntea kaikki helvetin tuskat! - -Nyt naputettiin ovelle. Timea laski säikähtyneenä sapelin takaisin -laatikkoon ja änkötti sitten epämääräisesti: "Sisään!" Mutta sitä -ennen hän kuitenkin veti alas hihansuut, jotka olivat vetäytyneet -ylöspäin. - -Majuri Katshuka astui sisään. - -Hän oli vieläkin komea mies, jolla oli kauniit sankarinkasvot. Timea -ei mennyt häntä vastaan, vaan seisoi yhä lampun vieressä. Timar -tarkkasi häntä ankarasti. - -Tuhat tulimmaista, mitä hänen täytyi nähdä! - -Majurin astuessa sisään _punastui_ Timea. - -Niin, alabasteripatsas saattoi myöskin loistaa aamuruskosta. -Pyhimyskuvan kasvot olivat liikutuksen vallassa, ja neitseellinen -valkeus koristautui ruusuilla. - -Valkeat kasvot olivat kohdanneet hänen, joka voi sytyttää ne -liekehtimään. - -Tarvitaanko muita todistuksia. Tarvitaanko sanoja? - -Timar oli työntämäisillään kuvan syrjään ja Pyhän Yrjänän -vastustajan, lohikäärmeen, tavoin heittäytymäisillään noiden kahden -väliin, ennenkuin Timean huulet olivat ennättäneet lausua julki sen, -mitä hänen kasvonsa ilmaisivat... - -Mutta ei! -- Kenties hän oli vain nähnyt unta. Timean kasvot ovat -yhtä valkoiset nyt kuin ennen. Kylmän arvokkaasti hän viittaa majuria -istuutumaan. Itse hän istuutuu kauas hänestä, ja hänen katseensa on -niin ankara, niin kylmä, niin kunnioitusta herättävä. - -Majuri piti kultanauhoin koristettua lakkia toisessa kädessään ja -kultatupsuista sapelia toisessa ja istui jäykkänä kuin kenraalinsa -edessä. - -He katselivat toisiaan kauan. Molemmat taistelivat kiusaavia tunteita -vastaan. - -Timea katkaisi äänettömyyden. - -"Herraseni, te olette lähettänyt minulle arvoituksellisen kirjeen, -jota seurasi vieläkin merkillisempi lahja. Tämä lahja on taittunut -sapeli." - -Näin sanoen hän avasi laatikon ja otti sieltä esiin kirjeen. - -"Kirjeenne sisältö on seuraava: Armollinen rouva! Minä olen tänään -ollut kaksintaistelussa, ja vain sitä seikkaa, että sapelini -taittui, saa vastustajani kiittää hengestään. Tämä kaksintaistelu -on yhteydessä sangen arvoituksellisten asianhaarojen kanssa, -jotka suoranaisesti liikuttavat teitä, ja vielä enemmän _teidän -puolisoanne_. Suokaa minulle muutaman minuutin keskusteluaika, joten -voisin sanoa teille, mitä teidän välttämättä tulee tietää." - -"Tässä kirjeessä ovat sanat _teidän puolisoanne_ alleviivatut -kaksinkertaisesti, ja juuri tämä seikka sai minut sallimaan -teille tilaisuutta keskusteluun. Puhukaa! Mitä yhteyttä on teidän -kaksintaistelullanne ja herra von Levetinczyn personallisilla -suhteilla? Minä olen kuunteleva teitä, niin kauan kuin sanottavanne -koskee herra von Levetinczyä, -- mutta jos siirrytte toiselle alalle, -niin poistun heti paikalla." - -Majuri kumarsi miettivän totisena. - -"Alan siis, armollinen rouva, kertomalla erään tuntemattoman -miehen viime aikoina kuljeskelleen tässä kaupungissa puettuna -meriupseerinpukuun. Pukunsa on avannut hänelle tien kaikkialle, missä -upseereja oleskelee. Hän tuntuu olevan maailmanmies ja tottunut -seuraihminen. En tiedä lähemmin kertoa, ken hän on, sillä minun -tapani ei ole urkkia. Eikö hän joskus ole herättänyt teidänkin -huomiotanne, armollinen rouvani? Te olette voinut joka ilta nähdä -hänet teatterissa; hänellä on yllään vihreä virkapuku, jossa on -keltaiset ja punaiset kääntökaulukset." - -"Minä olen nähnyt hänet." - -"Ja muistatteko milloinkaan ennen nähneenne häntä?" - -"En ole pannut merkille hänen kasvojaan." - -"Sehän on totta, armollinen rouva ei milloinkaan katsele vieraita -miehiä kasvoihin." - -"Eteenpäin, herrani! Minusta ei ole kysymys." - -"Tämä mies on jo viikkokausia seurustellut kanssamme; rahoja -hänellä tuntuu olevan viljalti. Syyksi täällä oloonsa hän ilmoitti -odottavansa herra von Levetinczyn paluuta, koska hänellä oli -muka hyvin tärkeä asia kerrottavana hänelle. Asia alkoi lopuksi -ikävystyttää meitä. Hän tiedusteli joka päivä herra von Levetinczyä, -ja hänen ilmeensä oli silloin niin salaperäinen, että me tulimme -ajatelleeksi hänen olevan seikkailijan. Eräänä päivänä päätimme -panna miehemme pussiin. Meidän oli saatavat selville, miten oli -tämän ihmisen, laita, joka tunkeutui seuraamme. Minä otin hänet -kuulusteltavakseni. Hän veti taas esiin tavalliset lausepartensa, -että hänellä oli jotakin selvitettävää teidän miehenne kanssa. Miksi -hän ei siis kääntynyt herra Levetinczyn liikkeenhoitajan puoleen? -- -Siksi, että asia oli niin arkaluontoinen, että se voitiin selvittää -vain kahden kesken. -- Tämän vastauksen saatuani päätin minä armotta -käydä hänen kimppuunsa. Kuulkaa, sanoin hänelle, minä en usko, ja me -epäilemme sitä kaikki, teillä olevan mitään arkaluontoisia asioita -selvittämättä herra von Levetinczyn kanssa. Me emme tiedä, kuka te -olette, mutta sen tiedämme, että herra Levetinczy on kunniallinen -mies, jolla on järkeä ja luonnetta, jonka varallisuussuhteet, hyvä -maine ja yhteiskunnallinen asema ovat tunnetut -- ja sitäpaitsi -hän on mies, joka perheenisänä on moitteeton ja joka kansalaisena -on uskollinen kuninkaalleen. Hänellä ei siis voi olla mitään syytä -salaisiin kohtauksiin teidän laistenne miesten kera." - -Majurin puhuessa oli Timea noussut hiljaa paikaltaan. Hän meni nyt -majurin luo, ojensi kätensä sanoen: "Kiitän teitä." - -Ja taas näki Timar hänen valkeiden kasvojensa leimahtavan hehkuvan -punaisiksi, jommoiset ne eivät ikinä olleet olleet, mutta nyt jäivät -semmoisiksi. Rouva oli lämmennyt ajatellessaan juuri tämän miehen, -jota hänen sydämensä jumaloi, puolustavan toista, joka ollen hänen -puolisonsa seisoi heidän sydämiensä välillä. - -Majuri jatkoi selontekoa, ja jotta ei loukkaisi Timeaa katseillaan, -hän etsi huoneesta toisen esineen, johon kiinnitti katseensa, kuten -ne, jotka aikovat kertoa jännittävän kertomuksen, valitsevat kiinteän -pisteen silmilleen. Sellaisen hän löysi lohikäärmeen päästä Pyhän -Yrjänän kuvassa. Mutta juuri tämän lohikäärmeen pään vieressä oli se -aukko, josta Timar katseli huonetta, ja hänestä tuntui kuin majuri -puhuisi suoraan hänelle, vaikka hänen piilopaikassaan olikin niin -pimeä, ettei kukaan voinut nähdä häntä. - -"Tämän kuultuaan", jatkoi majuri, "muuttuivat miehen kasvot -äkkiä ja hän hypähti ylös, kuin nukkuva koira, jonka hännälle on -astuttu. 'Mitä?' hän huusi, niin että kaikki sen kuulivat, 'te -pidätte siis Leventinczya rikkaana, mainehikkaana, ymmärtäväisenä -ja kunnioitettuna miehenä, hyvänä perheenisänä ja uskollisena -alamaisena? No, minäpä näytän teille, että tämä Levetinczy, -tavattuaan minut, seuraavana päivänä lähtee karkuun ja jättäen -talonsa ja kauniin vaimonsa pakenee Unkarista ja koko Europasta, ja -että te ette milloinkaan ole saava hänestä kuulla.'" - -Timean käsi etsi tahtomatta katkenneen sapelin kahvaa. - -"... Vastauksen asemasta löin miestä kasvoihin." - -Timar veti nopeasti päänsä aukosta, jossa oli urkkinut, ikäänkuin -olisi pelännyt iskun kohtaavan itseään. - -"Minä näin miehen heti katuvan sanojaan. Hän olisi mielellään -vetäytynyt pois tämän nyrkiniskun seurauksista. Mutta minä en -päästänyt häntä. Minä asetuin hänen tielleen. 'Te olette sotilas, -teillä on sapeli. Teidän täytyy siis tietää, mihin tällainen -kunniallisten miesten välillä tapahtunut kohtaus johtaa. Tuolla -ylhäällä majatalossa on avara tanssisali; me sytytämme kynttilät, te -valitsette kaksi sekundanttia, ja minä kaksi, ja sitten me annamme -aseiden ratkaista asiamme.' Emme jättäneet hänelle hetkeäkään -ajatusaikaa. Mies miekkaili kuin merirosvo. Pari kertaa hän yritti -tarttua sapeliini vasemmalla kädellään, minä raivostuin, iskin -häntä päähän ja hän kaatui lattialle. Hänen onnekseen olin iskenyt -terän lappeella, jolloin terä katkesi. Seuraavana päivänä mies oli -paennut kaupungista, kuten lääkäreiltä kuulin. Haava ei siis ollut -vaarallinen." - -Timea otti jälleen ylös sapelin ja tarkasteli sen terää. Sitten hän -laski sen takaisin pöydälle ja ojensi kätensä majurille. - -Tämä taittui siihen hellästi ja vei sen huulilleen; tuskin saattoi -huomata hänen sitä suudelleen. - -Timea ei vetänyt kättään pois. - -"Kiitän teitä!" kuiskasi majuri hiljaa. Timar ei kenties kuullutkaan -sanoja piilopaikkaansa, mutta majurin kosteat silmätkin sanoivat -samaa: "Kiitän teitä!" - -Seurasi pitkä vaitiolo. Timea istuutui jälleen sohvalle ja nojasi -päätään käteensä. - -Majuri ryhtyi taas puheeseen: - -"Mutta, armollinen rouva, minä en ole pyytänyt saada keskustella -kanssanne kerskuakseni urotyöstä, joka on teille kiusallinen ja -minun puolestani oli vain ystävyydenvelvollisuuden täyttämistä, enkä -myöskään saadakseni sitä kiitosta, jota te ystävällisesti osoititte -minulle kädenpuristuksella. Se oli paljon ja minulle erinomainen -palkinto. Mutta minä en sen vuoksi, tällä tavattomalla, miltei -naurettavalla tavalla, lähettämällä teille taittuneen sapelin, ole -pyrkinyt saamaan teidät suostumaan keskusteluun kanssani, vaan -tehdäkseni teille vakavan kysymyksen. Armollinen rouva, olisiko -mahdollista, että tuon ihmisen puheissa olisi perää?" - -Nämä sanat kuullessaan Timea säpsähti kuin salaman iskemänä. -Timariinkin tämä salama sattui, joka ainoa hermo hänessä vetäytyi -kokoon. - -"Mitä te ajattelette?" huusi Timea kiivaasti. - -"Sana on sanottu", jatkoi majuri, joka oli noussut tuoliltaan, "ja -nyt minä en jätä teitä ennenkuin vastaatte kysymykseeni, armollinen -rouva. Jos tämä mies on valehdellut yhden asian, niin on kaikki tyyni -valhetta; mutta jos vain yksikin asia on totta, niin voi kaikki -olla totta. Senvuoksi olen tullut tänne. Ilman verukkeita, suoraan -asiaan käyden, avoimin otsin kysyn teiltä: Onko mahdollista, että -näissä syytöksissä voisi olla yhtään totuuden sanaa? Minä en ole -toistanut kaikkea, mitä tuo mies on sanonut Levetinczystä, mutta -kaiken, mikä voi miestä loukata, hän on syytänyt hänen niskoilleen. -Onko mahdollista, että Timarin elämä voisi saada sellaisen kauhean -käänteen, jonka tämän onnettoman talon edellinen omistaja vain -kuolemallaan vältti? Sillä jos se on mahdollista, niin eivät mitkään -hienotunteisuussyyt voi pidättää minua Jumalan armahtavaisuuden -nimessä hetkeäkään viipymästä pelastaakseni teidät tästä talosta, -joka siinä tapauksessa uhkaa lyhistyä kokoon. Minä en voi sallia -teidän vihkiytyvän turmioon; minä en voi kylmäverisenä katsella, kun -joku vetää teidät mukanaan syvyyteen." - -Nämä hehkuvat sanat olivat lämmittäneet Timeaa. Timar katseli -väristen ja liikutettuna vaimonsa sieluntaistelua. Timea suoriutui -voittajana. Hän kokosi kaikki voimansa ja vastasi levollisesti: - -"Olkaa huoletta, herrani. Minä voin vakuuttaa teille, että ken -tämä mies lieneekin ja mistä tulleekin, niin hän on valehdellut ja -hänen panettelussaan ei ole mitään perää. Minä tunnen tarkoin herra -Levetinczyn varallisuussuhteet, sillä hänen poissaollessaan olen -minä hoitanut liikeasioita ja olen tajusin selvillä kaikesta. Hänen -raha-asiansa ovat järjestyksessä, ja vaikkakin kaikki, mikä hänen -yrityksissään on alttiina, onnettoman sattuman kautta menisi, niin -ei ainoakaan pylväs hänen talossaan silti horjuisi. Sitäpaitsi voin -minä hyvällä omallatunnolla sanoa teille, että herra Levetinczyn -omaisuudessa ei ole äyriäkään, joka ei olisi rehellistä tietä -hankittu. Hän ei ole ketään vahingoittanut eikä tehnyt köyhäksi ja -hänen ei siis tarvitse vavista niitä syytöksiä, joita muut hänestä -tekevät, eikä salata Jumalalta eikä ihmisiltä sitä, miten hän on -saanut sen tai sen omaisuutensa osan. Levetinczy on rikas mies, jonka -ei tarvitse punastua rikkauttaan." - -Haa, kuinka Timarin posket paloivat pimeässä! - -Majuri huokasi syvään. - -"Te olette saanut minut vakuutetuksi kaikesta, armollinen rouva. Minä -en myöskään ole epäillyt, ettei joka sana, jolla hän moitti Timaria -liikemiehenä, olisi ollut valhetta. Mutta hänen lausunnoissaan oli -myös paljon sellaista, joka asetti hänet puolisona huonoon valoon. -Sallikaa minun kysyä teiltä yhtä seikkaa: Oletteko onnellinen?" - -Timea katsoi häneen sanomaton tuska kasvoissaan ja hänen katseessaan -oli vastaus: "Sinä näet ja kuitenkin kysyt!" - -"Rikkaus, komeus ja ylenpalttisuus ympäröi teitä", jatkoi majuri -rohkeammin; "mutta jos on totta, mitä minä -- kautta kunniani! -- -en milloinkaan ole keneltäkään kysynyt ja johon minä, kun eräs -minulle kysymättä sen sanoi, vastasin: 'Sinä valehtelet!' ja kuritin -häntä siitä -- jos se on totta, että te kärsitte, että te ette ole -onnellinen, niin minä en olisi mies, jos nyt minulta puuttuisi -rohkeutta sanoa teille: Armollinen rouva, vielä on eräs, joka kärsii -yhtä paljon ja on yhtä onneton kuin te; -- heittäkää luotanne nämä -_kahden ihmisen_ kärsimykset, jotka vielä toisessa maailmassa tulevat -Jumalan edessä syyttämään kolmatta, näiden kärsimysten aiheuttajaa. -Erotkaa hänestä!" - -Timea painoi molemmin käsin sydäntään ja katseli kirkastettu tuska -kasvoillaan ylös, kuten marttyyri, joka menee tuskalliseen kuolemaan. -Kaikki sydämen tuskat olivat tällä hetkellä heränneet hänessä. - -Kun Timar nyt näki hänet, löi hän masentuneena otsaansa ja kääntyi -pois Judaksen reiästä, josta hän vakoili. - -Muutamaan hetkeen hän ei kuullut eikä nähnyt mitään. - -Kun kiusallinen uteliaisuus veti hänet uudelleen valon luo, joka -tunkeutui hänen pimeyteensä ja hän katsahti huoneeseen päin, ei hän -enää nähnyt marttyyriä. Timean kasvot olivat taas levolliset. - -"Herraseni", hän sanoi lempeällä, vienolla äänellä majurille, "se -seikka, että olen kuunnellut teitä loppuun asti on todistuksena -siitä, että kunnioitan teitä. Sallikaa minun säilyttää tämä -kunnioitukseni älkääkä milloinkaan enää kysykö minulta, mitä tänään -olette kysynyt. Minä otan koko maailman todistajakseni, että en -milloinkaan ole sanoin, enkä edes kyynelin valittanut. Kenen tähden -olisin valittanut. Hänenkö, joka pelasti minut, muukalaisen, lapsen, -kuolemasta, joka kolme kertaa astui kuoleman valtakuntaan pelastamaan -minua? Kun minä olin typerä olento, jota kaikki ivasivat, suojeli -hän minua; minun takiani hän joka päivä kävi verivihollisensa -luona, kärsi kanssani, valvoi etujani. Kun minusta oli tullut -kerjäläinen, jolla ei ollut kattoa pääni päällä, lahjoitti hän -minulle, palvelijalle, kätensä, rikkautensa ja teki minusta kotinsa -valtiattaren. Ja kun hän ojensi minulle kätensä, tarkoitti hän totta. -Hän ei laskenut leikkiä kanssani." - -Sanoessaan tämän Timea kiiruhti erään seinäkaapin luo ja tempasi sen -oven auki. - -"Katsokaa tänne, herraseni", hän huusi majurille ja levitti auki -koruompeleisen laahustimen eräästä puvusta, joka riippui kaapissa. -"Tunnetteko tätä pukua? Se on sama puku, jota minä ompelin. Te -näitte minun viikkokausia tekevän siihen työtä. Joka piste on -minulle haudattu unelma, surullinen muisto. Minulle oli kuviteltu, -että siitä tulisi hääpukuni. Mutta kun se oli valmis, sanottiin -minulle: 'Riisu se nyt yltäsi, se onkin toista morsianta varten!' -Oi, herrani, se oli kuolettava isku sydämelleni. Jo vuosikausia -olen riutunut tämän parantumattoman haavan tähden. Mutta nytkö -hakisin eroa tästä jalosta, suuresta miehestä, joka ei, minun -ollessani vielä puoliksi lapsi, imarrellut minua eikä sanonut minulle -kohteliaisuuksia pannakseen pääni pyörälle, vaan pysyttelihe loitolla -ja odotti, ja vasta sitten, kun muut polkivat minua ja jättivät minut -avuttomaksi, astui hän esiin korottaakseen minut luokseen eikä ole -senjälkeen milloinkaan lakannut yli-inhimillisellä, enkelimäisellä -kärsivällisyydellä tekemästä kaiken voitavansa parantaakseen -kuolettavaa haavaani ja jakaakseen kärsimykseni? Minäkö eroaisin -tästä miehestä, jolla ei paitsi minua ole ketään muuta, jota hän -rakastaa, tästä miehestä, jolle minä olen koko maailma, ainoa -olento, jonka nähdessään hänen synkät kasvonsa kirkastuvat. Minäkö -eroaisin tästä miehestä, jota kaikki rakastavat ja kunnioittavat? -Minäkö sanoisin vihaavani häntä -- minä, jonka on kiittäminen häntä -kaikesta, ja joka en ole antanut hänelle muita myötäjäisiä kuin -sairaan rakkaudettoman sydämen?" - -Intohimoisesti liikutetun rouvan sanoja kuullessaan peitti majuri -kasvonsa kädellään. Ja mitä sitten tunsi toinen mies Pyhän Yrjänän -kuvan takana? Eikö hänestä tuntunut kuin hän olisi ollut lohikäärme, -jonka kitaan pyhä ritari syöksee keihäänsä? - -Ei kuitenkaan riitä, että keihäs syöstään halien kurkkuunsa; -keihäänkärjen väkä riuhdotaan uudelleen irti haavasta. - -"Ei, herraseni", jatkoi Timea, jonka kasvoja kirkasti -vastustamattoman viehättävä naisellinen arvokkuus, "vaikka Timar -olisi suoranainen vastakohta sille, miksi maailma häntä luulee, -vaikka hän olisi rappiolla, kerjäläinen, en kuitenkaan eroaisi -hänestä. Ei, silloin kaikkein vähinten. Ja jos hänen nimeänsä -tahraisi häpeä, en silti heittäisi tätä nimeä luotani. Minä jakaisin -hänen häpeänsä, kuten olen jakanut kaikki hänen loistokautenaan. -Vaikka koko maailma halveksisi häntä, olisin minä kuitenkin velkapää -hänelle ikuisen kunnioitukseni. Jos hän joutuisi maanpakolaiseksi, -seuraisin häntä maanpakoon, ja minä asuisin hänen kanssaan metsissä, -jos hänestä tulisi ryöväri. Niin, jos hän surmaisi itsensä, kuolisin -hänen kanssaan..." - -(Mitä se on? Itkeekö lohikäärme kuvassa?) - -Timea ei ollut vielä puhunut loppuun. - -"Ja lopuksi, herraseni, vaikka tuntuvin, katkerin suru, joka voisi -kohdata vaimoa, kohtaisi minuakin, jos saisin tietää hänen rakastavan -toista, niin sanoisin: Jumala siunatkoon häntä, joka on lahjoittanut -miehelleni sen onnen, jota minä en voinut hänelle antaa! Enkä minä -eroaisi hänestä. -- Minä en siihen suostuisi, vaikka hän itse -pyytäisi; minä en milloinkaan eroa hänestä, sillä minä tiedän, mitä -valani ja sieluni pelastus vaativat minulta!" - -Majuri nyyhkytti -- hänkin! - -Timea vaikeni hetkiseksi saadakseen takaisin levollisuutensa. -Senjälkeen hän alkoi taas matalalla, lempeällä äänellä: - -"Ja nyt te lähdette luotani ainiaaksi. Se tikarinpistos, jonka te -monta vuotta sitten minun sydämeeni iskitte, on nyt kuitattu tällä -miekaniskulla. Minä säilytän tämän taittuneen sapelin muistona. Niin -usein kun silmäni sattuvat tähän sapeliin, muistutan itselleni teidän -olevan jalon ihmisen, ja se on parantava haavani. Sillä, että te ette -vuosikausiin ole lähestynyt minua ettekä puhunut minulle, olette te -sovittanut sen, että kerran lähestyitte minua ja puhuitte minulle." - -(Pyhän Yrjänän takaa kuului melua, ikäänkuin joku olisi nopeasti -poistunut.) - -Kun Timar kaapinovesta syöksyi piilopaikastaan käytävään, astui tumma -olento hänen eteensä. Oliko se varjo, aave, vai paha henki? - -"Mitä olette kuullut? Mitä olette nähnyt?" - -Se oli Atalia. - -Timar työnsi tumman varjon luotaan ja painaen sen toisella kädellään -seinää vastaan kuiskasi sen korvaan: - -"Kirous tulkoon päällenne! Ja kirottu olkoon tämä talo ja sen tomu, -joka sen rakensi!" - -Näin sanoen hän juoksi kuin mielipuoli alas portaita. - -Ovi Timean huoneeseen avautui. Sieltä loisti valonhohde, ja siinä -saattoi tuntea majurin, joka poistui. Timea soitti. Sohvi-rouvan -kimeä ääni kuului hänen toruessaan siitä, että joku oli sammuttanut -lampun portaissa. Sitten hän näytti majurille tietä. Atalia piiloutui -kaapinoven taa. Ja kun kaikki olivat poistuneet ja oli jälleen tullut -pimeä seisoi hän kauvan puhellen itsekseen äänettömiä sanoja. Hän -vain liikutteli huuliaan, puri yhteen hampaansa ja silmät pyörivät ja -puristetut nyrkit uhkasivat. Mitä hän sanoi? - - - - -Kymmenes luku. - -ENSIMMÄINEN TAPPIO. - - -Paetako? Mutta minne? Siitä on nyt kysymys. - -Tornikellot kaupungissa lyövät kymmenen. Puomit oli jo laskettu alas -pienemmän Tonavan yli vievällä sillalla, joka johti saarelle. Nyt -pääsi jäätäkin myöten suuremman Tonavan haaran ylitse. Mutta sinne ei -voi päästä häivyttämättä kaikkia puusillalla olevia tullipalvelijoita -ja rannalla muutamia poliiseja, joilla on ankara käsky olla -päästämättä illasta kello 8:sta aamuun kello 7:ään ketään jäälle, -vaikka pyrkijä olisikin itse paavi. - -Tosin pari seteliä herra von Levetinczyn lompakosta kenties olisi -saanut aikaan sen, mitä eivät edes pyhän isän bullat olisi pystyneet -toimittamaan; mutta silloin olisi myös seuraavana päivänä varmasti -koko kaupunki tiennyt kultapojan myöhään yöllä, yksin suuressa -kiireessä lähteneen vaarallisen jään yli. Siitäpä olisi tullut -erinomainen kuvitus juoruun, joka jo oli syntynyt kaupungissa -kaksintaistelun johdosta. Pian olisi sanottu: - -"No, hän pakenee jo Ameriikkaan." Ja se olisi tullut Timeankin -korviin. - -Timea! - -Oi, kuinka raskasta on muistella tätä nimeä! Ja se kaikuu kaikkialta -häntä vastaan. - -Hänelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin palata Serberkadulla -olevaan taloonsa ja odottaa siellä, siksi kunnes päivä alkaisi -sarastaa. - -Seuraisi tuskallinen yö. - -Varovasti kuin varas, hän avasi oven, joka johti hänen huoneeseensa. -Tähän aikaan nukkuivat talon kaikki muut asukkaat. - -Tultuaan huoneeseen hän ei sytyttänyt mitään valoa. Hän heittäytyi -sohvalle. Mutta pimeässä löysivät takaa-ajavat aaveet hänet vielä -paremmin. - -_Kuinka punastuivatkaan alabasteri-kasvot!_ - -Niinmuodoin on siis elämää jään alla. Vain aurinko puuttuu. - -Avioliitto on Timealle ikuinen talvi, ikuinen napamaidentalvi. Hän on -uskollinen vaimo. - -Ja kilpakosija on myöskin uskollinen ystävä. Hän lyö miekkansa -palasiksi sen miehen kalloon, joka uskaltaa panetella jumaloidun -rouvan miestä. - -Hänenkin edessään on Timarin kumartaminen. Aina niin pitkälle on -hänen täytynyt nöyrtyä, että hänen nyt on pidettävä tätä miestä, -jota hän vihasi, onnellisena kilpakosijanaan, jota hän halveksien -katseli kuin nälkiintynyttä raukkaa, joka kokosi muutamia muruja -muonanhankinnasta, aina niin pitkälle on tultu, että Timarin -on pidettävä häntä suurena luonteena, joka on paljon hänen -yläpuolellaan. Hänen itsensä yläpuolella! - -Ja Timea rakastaa tätä henkilöä ja on onneton niinkuin tämäkin. - -Ja molempien onnettomuuden syynä on se, että Timar on "kultapoika." - -Ne, jotka eivät rakasta häntä, jumaloivat häntä. - -Ei kenkään edes ajattele pettää, tai häväistä häntä, tai varastaa -häneltä, ei edes särkeä hitustakaan hänen kunniansa timantista. He -vaalivat hänen kunniaansa kuin aarretta. - -Mitä? Jos nyt joku sanoisi: "Mutta eihän se ole totta!" - -... Miten lämpimästi hänen vaimonsa ylisti häntä! - -"Minut, palvelijattaren, hän teki talonsa hallitsijaksi." - -Se ei ole totta. Sinä olit hallitsija, hän palvelija. Sinun -omaisuudellasi hän teki itsensä herraksi, ja vasta senjälkeen hän -antoi sen sinulle. - -"Hänellä ei ole ketään muuta kuin minut. Minä olen ainoa olento, -jonka nähdessään hänen synkät kasvonsa kirkastuvat." - -Se ei ole totta. Hän nauttii rakkautta ja onnea eräässä maailman -kolkassa, missä hän pettää sinua, rikkoo valansa ja pilkkaa -uskollisuuttasi! - -"_Minäkö_ halveksisin häntä jota kaikki kunnioittavat?" - -Mutta miksi kaikki kunnioittavat häntä? -- Siksi, että häntä ei -kukaan tunne. Jos Timea nyt kuulisi ja näkisi, millaista hänen -sisällään on, sanoisikohan hän silloinkin: "Minä tahdon jakaa hänen -nimensä häpeän, niinkuin olen jakanut sen loistonkin?" - -Niin, hän sanoisi siten. - -Timea ei hae eroa hänestä. - -Timea sanoisi: "Jos olet tehnyt minut onnettomaksi, niin kärsi nyt -kanssani." Se on enkelin julmuutta. - -Näin on Timean laita. - -Mutta miten on Noëmin? - -Mitä hän tekee autiolla saarella, josta hän, siitä kiitos Timean -jalomielisyyden -- ei saa lähteä? Yksin keskellä talven synkkää -yksitoikkoisuutta, pieni, avuton lapsi sylissään! Mitä hän nyt -ajattelee? Ei ole ketään, joka voisi sanoa hänelle lohdutuksen -sanaa. Kuinka hän vapiseekaan aaveita, huonoja ihmisiä, villejä -eläimiä peläten siellä autiossa korvessa! Kuinka hänen sydäntään -ahdistaneekaan ajatellessaan rakastettuaan ja ihmetellessään, missä -tämä nyt oleskelee! - -Oi, jospa hän vain tietäisi! - -Oi, jospa nuo molemmat naiset tietäisivät, mikä alhainen lurjus se -mies on, joka saattaa heille niin suuria sydäntuskia! - -Jospa olisi joku, joka voisi sanoa heille sen! - -Mutta odottakaa! - -Kukahan se muukalainen voisi olla, joka on jo sanonut hänestä -sellaisia asioita, että majuri iski häntä päähän? Vieras meriupseeri? -Kukahan tämä vihamies voisi olla? Nyt on mahdotonta saada tietää -sitä, sillä hän on jo lähtenyt kaupungista saamansa haava päässään. - -Jokin ääni sanoi Timealle, että olisi parasta paeta tätä ihmistä. - -Paeta! Kaikki hänen pyrkimyksensä ja tarkoituksensahan yhtyivät -pakoajatukseen. Hänen mielestään ei ole mitään sietämättömämpää -kuin paikallaan pysyminen. Matkoilla ollessaankin hän pitäessään -päivällislepoa ei voi odottaa niin kauan, kunnes hevoset ovat -ennättäneet syödä, hän menee jalan eteenpäin maantietä pitkin. Täten -häntä alituisesti ajaa jokin paikasta paikkaan. - -Nyt hänen päähänsä pisti viedä Noëmi ja Dodi laivaan ja purjehtia -maailman ympäri heidän kanssaan. Kauas tuntemattomiin maanosiin. - -Mutta Timea! - -Tähän nimeen hän tekee haaksirikon. Valtamerellä virtaa lämmin -virta päiväntasaajalta napamaihin saakka ja napamailta uiskentelee -jäävuoria aina päiväntasaajalle saakka. Timar ajatteli, miten -hullusti hän oli tehnyt ottaessaan sellaisen valtameren rintaansa. - -Eikä hänen silmiinsä tullut unta! Hänen taskukellonsa löi -kaksitoista. Vielä oli hänen valvottava seitsemän pitkää tuntia -ennenkuin aamu valkenisi. - -Hän päätti vihdoinkin sytyttää valon. Mielenliikutuksia vastaan on -olemassa rauhoittava keino, vaikuttavampi kuin opium, nimittäin -arkipäiväinen askartelu. - -Sillä, jolla on paljon tekemistä, ei ole aikaa antautua rakkauden -tuskien valtaan. Kauppiaat harvoin tekevät itsemurhan onnettoman -rakkauden vuoksi. Heille ovat liikehuolet sellaisena terveellisenä -jalkakylpynä, joka vetää veren alas jaloimmista ruumiinosista. - -Timar otti esiin kirjeet, jotka oli pistetty pronssisen lohikäärmeen -alle. Tämän kirjepainon alle pani hänen lähin miehensä tavallisesti -ne kirjoitelmat, joiden sisältöön Timarin välttämättä oli itse -tutustuttava, tai jotka hänen itse oli ratkaistava. Muutamat niistä -olivat jo olleet Bajassa, Levetincz'issä, Wienissä ja Triestissä -etsiäkseen näistä paikoista vastaanottajaansa ja olivat palanneet -hänen pääkonttoriinsa Komorn'issa todistaakseen, ettei Timar puoleen -vuoteen ollut näyttäytynyt missään näistä paikoista. - -Jollei hänen ympärillään olisi ollut pelkästään rehellisiä ihmisiä, -olisi häntä voitu pettää ja kavaltaa joka taholla. - -Muutamiin kirjeisiin oli Timea jo merkinnyt ratkaisseensa -kysymyksessä olevan asian. - -Taaskin Timea! - -Mikael avasi ja luki toisen kirjeen toisensa jälkeen. Kaikissa oli -hyviä uutisia. Hän tuli ajatelleeksi Polykratesta, jolle kaikki -onnistui ja joka lopulta alkoi pelätä menestystään. - -Hänen rikkautensa kasvoi lakkaamatta. Häneltä jo puuttuu -tilaisuutta hedelmällisesti käyttää kokoontuneita rahasummiaan. -Hyväntekeväisyystili ei voi ottaa koko voittoa, joka nousee yli -kaiken odotuksen. Kaikki, mihin hän ryhtyy, onnistuu. Kaikki, -mihin hän lainaa nimensä, muuttuu kullaksi. Puhdas paperi tulee -arvokkaaksi, kun hänen liikkeensä nimileima painetaan siihen. - -Ja mikä on sitten syynä tähän ennenkuulumattomaan menestykseen? - -Salaisuus, jota ei kukaan tunne, ei kukaan muu kuin hän. - -Kuka on nähnyt Ali Tshorbadshin aarteiden makaavan hujan hajan -pimeässä hytissä? - -Hän yksin -- ja kuu. Mutta kuu on hyvä toveri. Se on nähnyt muutakin. - -Maailmanjärjestyksen painopisteenä on siis se, ettei tehty rikos -milloinkaan tule ilmi. Silloin täytyy kaikkien seuraustenkin siitä -olla loistoa, suuruutta, hyvettä! - -Mutta se on mahdotonta! - -Mikael tunsi sen, sillä hän oli syvä luonne. Hän tunsi, että -liioiteltu onni, jonka perusta oli niin madonsyömä, lopuksi oli -raukeava tyhjiin; sillä oikeus tapahtuu kaikille auringon alla. -Ilolla hän olisi antanut pois puolet omaisuudestaan, vieläpä sen -kokonaisuudessaankin, jos hän vain olisi voinut toivoa siten -sovittavansa taivaan. Mutta hän tunsi katumuksentekonsa sisältyvän -siihen tietoisuuteen, että hänen rikkautensa ja valtansa, hänen -arvossa pidetty nimensä ja hänen näennäinen avio-onnensa olivat -vain kohtalon ivaa. Hän oli haudattu sen alle, eikä voinut nousta -ainoaan autuaaksitekevään elämään, jonka tarkoitusperä on Noëmi ja --- pikku Dodi. Vasta kun Dodi ensimmäinen oli kuollut, vasta silloin -hän tunsi, mitä poika oli ollut hänelle. Nyt, kun on kysymyksessä -toinen, tuntee hän sen vieläkin voimakkaammin. Eikä hän voi tehdä -heitä omikseen. Hän makaa haudattuna kultakasan alla, jota hän ei -voi pudistaa päältään. Hän tuntee nyt valveilla ollen samaa, jota -lavantaudin kuumehoureissa: hän makaa elävänä haudassa, joka on -täytetty kullalla. Hänen päänsä päällä marmoripatsaassa seisoo -liikkumaton alabasteripatsas: Timea. Kerjäläisnainen, pieni lapsi -mukanaan, tulee poimimaan kukkia hänen haudaltaan: se on Noëmi. -Elävältä haudattu koettaa turhaan huutaa: "Ojenna minulle kätesi, -Noëmi, ja vedä minut ulos kultahaudasta!" - -Timar ryhtyi uudelleen kirjeitä lukemaan. - -Niiden joukossa oli eräs hänen brasilialaiselta asiamieheltään. -Hänen lempiaatteensa, unkarilaisten jauhojen vienti, oli toteutunut -loistavalla tavalla. Timar niittää siitä sekä kunniaa että rikkautta. - -Lukiessaan kirjettä hän muisti kirjeenkantajan jättäneen hänelle -sisäänkirjoitetun kirjeen, jossa oli valtameren tuonpuolisten maiden -postileima. Hän etsi ja löysi sen takkinsa povitaskusta. - -Kirje oli samalta kirjeenvaihtajalta, joka oli lähettänyt äskeiset -suotuisat uutiset. - -Se kuului: - - Herrani! Sen jälkeen kun viime kirjeeni kirjoitin, on suuri - onnettomuus kohdannut meitä. Suojattinne, Teodor Kristyan on - häpeällisesti pettänyt meitä ja aiheuttanut meille suuria - tappioita. Me olemme syyttömät tähän. Tämä mies on useita - vuosia osottanut olevansa luotettava, kunnollinen ja ahkera, - joten emme ole voineet olla osottamatta hänelle mitä suurinta - luottamusta. - - Hänen palkkansa ja toimituspalkkionsa olivat niin suuret, ettei - hän ainoastaan elänyt hyvin niillä tuloilla, vaan säästikin vielä - rahoja, jotka sijoitti meidän liikkeeseemme korkoa vastaan. Mutta - tämä mies onkin vaarallisin petturi, joka milloinkaan on elänyt. - Antaessaan näennäisten säästöjensä liikkeessämme kasvaa pieneksi - pääomaksi, varasti hän meitä mitä julkeimmalla tavalla, kavalsi - rahalähetyksiä, väärensi laskuja ja kirjoitti vääriä vekselejä - liikkeemme nimessä -- mikä oli hänelle mahdollista, syystä että - te olitte antanut hänelle oikeuden käyttää sen nimileimaa, joten - näihin saakka selville saatu tappio nousee 10 miljoonaan reissiin. - -Timar heitti kirjeen luotaan. - -Kymmenen miljoonaa reissiä! Se on suunnilleen satatuhatta guldenia. - -Kas siinä Polykrateksen sormus, joka oli heitetty mereen. - -Hän luki eteenpäin: - -"Mutta tappion tekee vieläkin tuntuvammaksi se seikka, että hän on -sekoittanut viime vuosien lähetyksiin Lorsisianilaista tavaraa, joka -on paljon huonompaa lajia, sillä tämän konnantyön avulla on hän -pilannut unkarilaisten jauhojen maineen useiksi vuosiksi, jos me -yleensäkään milloinkaan voimme saada kaikkia asioita järjestykseen." - -Tämä on siis ensi isku, ajatteli Timar itsekseen. Ja tämä isku oli -samalla tuntuvin suurelle liikemiehelle. Se koski asiaa, josta hän -oli ollut eniten ylpeä, ja joka oli saattanut hänelle kuninkaallisen -neuvoksen arvonimen. - -Täten on siis Timean rakentama loistava rakennus lyhistynyt kokoon. - -Taaskin Timea! - -Timar kiirehti lukemaan eteenpäin. - -"Kevytmielisten naisten kanssa solmittu ystävyys on vienyt nuoren -rikollisen näille harhateille. Muukalaiselle on tämä seikka -ilmanalamme vaarallisin tartunta. Me vangitsimme hänet heti, mutta -varastetuista rahoista ei ollut enää mitään jäljellä; osan hän -oli menettänyt pelihelvetissä, loput tuhlannut kreolilaisnaisten -seurassa. On tosin myös mahdollista, että lurjus on pannut melkoisia -rahasummia varmaan säilöön, toivoen pääsevänsä niihin käsiksi -tultuaan vapaaksi; mutta siinä tapauksessa hän saa odottaa kauan, -sillä täkäläinen tuomioistuin on tuominnut hänet viideksitoista -vuodeksi kaleriorjaksi." - -Timar ei kyennyt lukemaan eteenpäin. Hän antoi kirjeen pudota -pöydälle. Sitten hän nousi ja alkoi levottomasti kävellä edestakaisin -huoneessa. - -Viideksitoista vuodeksi kaleriorjaksi! Olla viisitoista vuotta -taottu kiinni soutulaivaan, jolloin ei näe muuta kuin taivasta ja -vettä! Viisitoista vuotta kestettävä auringon polttavaa hehkua, -keinua ikuisesti levottomalla merellä ja kirota ikuisesti armotonta -ihmiskuntaa! Hänestä tulee vanha mies ennenkuin hän saa vapautensa -takaisin. -- Ja miksi? Siksi, että Mikael Timar von Levetinczyä ei -saa häiritä, tämän nauttiessa kiellettyjä iloja Vapaalla Saarella. -Siksi, että ei kukaan saa ilmaista Noëmiä Timealle eikä Timeaa -Noëmille. - -Kun sinä lähetit Teodorin Brasiliaan, et luullut asiain käyvän -näin... Kuitenkin, sinä laskit niiden olosuhteiden, joihin hän -joutui, tekevän hänestä rikollisen. - -Sinä et heti surmannut häntä luodilla niinkuin kunniallinen mies -kaksintaistelussa surmaa vastustajansa, joka on hänen rakkautensa -tiellä. Sinä teeskentelit isällistä hyväntahtoisuutta ja lähetit -hänet kolmen tuhannen penikulman päähän luotasi, ja nyt saat nähdä -hänen viisitoista vuotta hitaasti kitumassa kuollakseen lopulta, -sillä sinä olet näkevä hänet maapallon lävitse ja kaikkien sen -merienkin keskellä. - -Tuli oli uunissa sammunut. Huone oli käynyt kylmäksi, ja akkunat -olivat jääkukkien peitossa. Siitä huolimatta tippui hiki Timarin -otsalta hänen kävellessään edes takaisin pienessä huoneessa. - -Siis on jokainen, jolle hän ojentaa kätensä, tuomittu onnettomuuteen. - -Tähän käteen on kiinnitetty kirous. - -Kerran hän oli itsetietoisessa ylimielisyydessään kerskunut, miten -hän teki kaikki onnellisiksi, joita lähestyi; vieläpä roistotkin -tekivät parannuksen. - -Oi, kuinka hirvittävästi hän oli pettynyt! - -Hänen joka sormessaan riippui kirous ja tuomio. - -Hänen takiaan on hänen vaimonsa onneton, ja samalla myös se ystävä, -jolta hän viekkaasti on riistänyt vaimonsa. - -Hänen takiaan kärsii toinenkin, jonka sydämen hän viekoitteli -itselleen, ja jolle hän ei löydä turvapaikkaa maan päältä. - -Ja tämä mies on nyt viisitoista vuotta kuuleva kahleiden kalisevan. - -Oi, mikä kauhea yö! - -Eikö päivä milloinkaan ala sarastaa? - -Hän tuntee tässä huoneessa olevansa kuin vankilassa tai kuin haudassa. - -Mutta salaisessa kirjeessä on myös jälkikirjoitus. - -Timar palasi pöydän ääreen lukeakseen sen. - -Jälkikirjoitus oli päivätty muutamia päiviä myöhemmin ja kuului -seuraavasti: - -"Juuri nyt sain kirjeen Porte au Prince'stä, missä meille -ilmoitetaan, että kolme kaleriorjaa viime yönä pakeni veneellä siitä -kalerista, missä rikollinen oli. Pelkään, että miehemme oli yksi -niistä." - -Lukiessaan nämä rivit valtasi Timarin sanomaton kauhu. Jos hiki -oli tähän saakka helmeillyt hänen otsallaan, niin alkoi hän nyt -vavista. -- Onko kuume palannut? - -Hän katseli peloissaan ympärilleen. - -Miksi hän pelkää? - -Hän on yksin huoneessa ja on säikähtynyt kuin lapsi, jolle on -kerrottu ryövärihistorioita. Hän ei voi kauemmin kestää täällä -sisällä. - -Hän otti pistoolinsa ja katsoi, olivatko ne kunnolla ladatut. Sitten -hän tutki, saiko pistinpuukon kärjen helposti ulos. - -Pois täältä! - -On vielä yö. Palovartija on juuri kuuluttanut ensimäisen tunnin -keskiyön jälkeen. Täällä hän ei voi odottaa aamua. - -Mitä? Eikö Szöny-rannalle voisi päästä kulkematta sillan yli? Saaren -yläpuolella on Tonava täysin jäätynyt. Hänen tarvitsee vain vähemmän -pelätä pimeää yötä ja vaarallista jääsiltaa kuin tätä lepattavaa -kynttilää ja avointa kirjettä. - -Kirjeen hän pitää liekin yläpuolella ja polttaa sen. Sitten hän -puhaltaa kynttilän sammuksiin. - -Ne eivät enää tee häntä rauhattomaksi. - -Senjälkeen hän hapuilee ulos huoneesta. Suljettuaan oven jäljessään -johtuu hänen mieleensä, että hän kenties on sytyttänyt jotakin -poisheitetyn kirjeen jäännöksillä. Hän menee takaisin sisään. -Paperilla, joka on palanut tuhkaksi, kulkee vielä muutamia -tulikipinöitä edestakaisin monimutkaisissa kuvioissa kuin aavemaiset -virvatulet. Hän odottaa siksi kunnes viimeinen kipinä on sammunut -ja siten on tullut aivan pimeä. Senjälkeen hän syöksyy ulos yöhön. -Tiellä eteisen ja käytävän lävitse hän näkee aaveen milloin edessään, -milloin takanaan. Hän pitää vasenta kättään kasvojensa edessä ja -oikeassa on hänellä paljastettu pistinpuukko. -- Mutta kukaan ei väijy -häntä, kukaan ei tule häntä vastaan. - -Vasta silloin kun hän ennättää kadulle, hän tuntee rintansa -keventyneeksi. - -Hän rohkaisee taas itsensä. - -Sillävälin on satanut lunta, joka nousee hänen jalkainsa alla -hänen kiitäessään Tonavan rannalle läpi koko Serber-kadun aina -myllysatamaan saakka. - - - - -Yhdestoista luku. - -JÄÄ. - - -Tonava oli täydelleen jäässä aina Pressburg'iin saakka. Joka paikasta -saattoi kulkea sen yli. Mutta päästäkseen Komornista Uj-Szöny'yn, -oli Timarin kuitenkin kierrettävä saaren niemekkeen ympäri, sillä -täällä on hiekkasärkkiä, joista kesäisin huuhdotaan kultaa. -Näissä kaivetuissa särkissä kasaantuu jää tavallisesti korkeisiin -röykkiöihin ja on vaikeata kiivetä näitä jäävallituksia ylös. - -Timar teki ylimenosuunnitelman. Heti kun hänen huvilansa -Monostor-kukkulan huipulla tulisi näkyviin, menisi hän suoraan -eteenpäin. - -Mutta jotakin tuli väliin, joka teki tyhjäksi hänen laskelmansa. Hän -oli toivonut tähtikirkasta yötä; mutta heti hänen tultuaan Tonavalle -laskeutui sumu. Alussa se vain oli hentoa, läpinäkyvää höyryä, mutta -Timarin etsiessä tietä jäällä tuli sumu niin tiheäksi ettei voinut -nähdä kolmea askelta eteensä. - -Jos hän nyt olisi kuunnellut järjen ääntä, olisi hän heti kääntynyt -takaisin yrittääkseen palata rannalle; mutta hän oli juuri -sellaisessa mielentilassa, jossa ei kuunnella järkisyitä. Hänen oli -ehdottomasti päästävä toiselle rannalle. - -Lukuunottamatta sumua oli yö pimeä, ja saaren yläpuolella on -Tonavan levein kohta ja jään yli on siinä kohden vaikein kulkea. -Jääkappaleet, jotka ovat kokoontuneet toinen toisensa päälle, -muodostavat sikin sokin pitkiä vallituksia ja monin paikoin -muistuttavat jäät oikullisesti rotkoutunutta kallioryhmää, josta myös -sylenkorkuiset jäähuiput pistävät esiin. - -Kuljettuaan useiden tämänlaatuisten vallitusten ympäri huomasi Timar -kulkeneensa harhaan. - -Hän on jo tuntikauden harhaillut jääkentällä. Hänen taskukellonsa -lyö neljännestä vaille kolme. Hänen olisi pitänyt jo aikoja sitten -ennättää toiselle rannalle; hän on varmaankin erehtynyt suunnasta. - -Hän kuuntelee. Pimeässä yössä ei kuulu ainoatakaan ääntä. On -ilmeistä, ettei hän lähesty toisella rannalla olevaa kylää, vaan -päinvastoin joutuu yhä kauemmas siitä. - -Ei edes koiran haukuntaa kuulu. - -Hän luuli nyt kulkeneensa Tonavaa pitkin, sensijaan että olisi -kulkenut poikki, ja päätti sen vuoksi muuttaa suuntaa. Virta ei ole -millään kohdalla yli kahtasataa askelta leveä, ja jossakin kohden hän -kait lopultakin pääsisi maihin, jos jatkaisi kulkemistaan määrättyyn -suuntaan. - -Mutta pimeässä ja sumussa ei edes tiedetä, mihin suuntaan kuljetaan. -Jäävallitus, jonka ohi hänen on kuljettava, vie hänet vastoin kaikkia -laskelmia, suoralta linjalta pois. Hänen on kulkeminen murtoviivoissa -takaisin samaan paikkaan, jossa jo on ollut. Toisen kerran hän löytää -oikean suunnan ja hänen on vain tarvis ottaa sata askelta saapuakseen -rantaan, mutta silloin hän alkaa miettiä, muuttaa suuntaa ja tulee -taas noiduttuun jääsokkeloon. - -Kello on nyt yli viisi. Hän on jo kulkenut Tonavalla neljä tuntia. -Hän on lopen väsynyt. Hän ei ole ensinkään nukkunut tänä yönä eikä -syönyt mitään koko edellisenä päivänä, mutta sitävastoin heikentynyt -hermoja tärisyttävistä mielenliikutuksista. - -Hän pysähtyi kuuntelemaan. Tähän aikaan tavallisesti soitetaan -aamurukoukseen. Hänen pitäisi kuulla se joko kaupungista tai kylästä. - -Mikä kohtalon iva, että pakana, kerettiläinen kuuntelee hartautta -herättäviä kellonsointuja, jotka kutsuvat uskovaisia rukoukseen, ja -että pakeneva rikoksentekijä hartaasti toivoo saada kuulla niitä! - -Vihdoin hän kuuli, mitä oli toivonut: Komornin kellot. Oikein suunta -olisi siis kääntyä puoleksi oikealle ja sitten marssia suoraan -eteenpäin; siellä täytyi olla Szöny-ranta. - -Mutta kellot pettivät häntä tällä kertaa, ne johtivat häntä vielä -kauemmas Tonavaa ylös. Hän eksyi alueelle, jossa oli yksinomaan -toinen toisensa päälle kokoontuneita jääkappaleita, joiden syrjät -pistivät suoraan ylös. Niiden välistä oli hänen pujoteltava, milloin -liukuen alas, milloin tarraten kiinni ja välistä ryömien nelinkontin, -mutta mistään hän ei päässyt rantaan. - -Hän ei uskaltanut huutaakaan. Hän ei kuullut muuta ääntä kuin -variksien rääkymistä niiden lentäessä hänen päänsä päällä, tosin -näkymättömissä. Hänen ainoa toiveensa oli voida auringon asennosta -päivän koittaessa nähdä, missä itä oli, jolloin hän, entinen merimies -kun oli, helposti oli löytävä tiensä. Jos hän jossakin paikassa olisi -voinut hakata reiän jäähän, niin hän olisi voinut virran suunnasta -nähdä, minne päin oli mentävä, mutta jääpeite oli kaikkialla niin -tasapaksu, että ilman kirvestä oli mahdotonta saada siihen reikää. - -Vihdoin sarasti aamu. Alkoi valeta, mutta sumu peitti vielä auringon. - -Kello oli jo yli yhdeksän ja hän harhaili yhä löytämättä rantaa. - -Vihdoin hälveni sumu hetkiseksi. Auringonkehrä näyttäytyi kalpeina, -loistottomina kasvoina. Se näytti auringon varjolta. Ilma oli täynnä -lukemattomia loistavia jäähiukkasia, jotka vierivät yhteen niinkuin -pilvissä ja häikäisivät silmät. - -Nyt hänen siis pitäisi löytää tie. - -Aurinko on kumminkin jo liian ylhäällä, se ei enää osoita itää. - -Mutta se näyttää muuta. - -Timarista tuntui kuin hän tuijottaessaan välkkyvän sumun hämärän -lävitse olisi kaukaa nähnyt erään talon katon ääriviivat. - -Siellä, missä on talo, on varmasti myös maata. Hän meni suoraan -eteenpäin. - -Mutta verrattain kirkasta ilmaa kesti vain vähän aikaa. Tiheä sumu -laskeutui taas jään yli, ja Timar kulki jälleen pimeässä. - -Mutta tällä kertaa hän oli varuillaan eikä kääntynyt siltä suunnalta, -mihin oli kulkenut. Ja nyt hän oli kulkenut oikeaa tietä. Pian hän -havaitsi taas talon katon tiheän sumuharson lävitse. - -Tultuaan kymmenen askeleen päähän rakennuksesta näki hän sen olevan --- myllyn. - -Jäät olivat temmaisseet sen mukanaan talvisuojapaikasta tai -yllättäneet sen, sen ollessa vielä kiinni ketjuissa. Pyörätalon -olivat jääkappaleiden terävät syrjät kauniisti sahanneet läpi, -aivankuin puuseppä olisi tässä tehnyt mestariteoksia; pyörä oli -murskautunut, ja talo oli kiilautunut jääröykkiöiden muodostaman -vallituksen sisään, joka muodosti sen ympärille rintasuojustimen. - -Timar pysähtyi kauhistuneena myllyn eteen. Päätä pyörrytti kuten sen, -joka näkee aaveen. - -Hän tuli äkkiä ajatelleeksi Perigrada-pyörteisiin vaipunutta myllyä. - -Eikö tämä ole sen myllyn aave, joka tulee pelottamaan häntä hänen -elämänuransa lopulla -- tai kenties antamaan hänelle asuinsijan? - -Asuinsijanko? Talo, joka on lyhistymäisillään kokoon. Myllynrauniot -keskellä jäitä! - -Kiusaava halu pakotti Timarin astumaan sisään. Oven lukko oli -avautunut todennäköisesti jäiden painosta ja ovi oli selkoselällään. -Hän meni sisälle. Myllylaitos oli vielä sellaisessa kunnossa, että -Timar joka hetki odotti saavansa nähdä valkoisen myllärinaaveen -tulevan kolistamaan jyvät alas sihtauslaatikkoihin. - -Ylhäällä katon rajassa, poikkilaudoilla, istui joka laudalla -variksia. Pari niistä lensi ylös hänet nähdessään; toiset istuivat -hiljaa ensinkään välittämättä hänestä. - -Timar oli kuolemanväsynyt. Kahdeksan tuntia hän oli herkeämättä -vaeltanut jäällä ja ne esteet, joita hänen oli ollut voitettava, -olivat väsyttäneet häntä vielä enemmän. Hänen vatsansa oli tyhjä, -hänen hermonsa veltostuneet, hänen jäsenensä kankeat kylmästä. - -Hän istuutui eräälle laudalle myllyyn. - -Hänen istuessaan menevät hänen silmänsä kiinni. - -Ja tuskin hän on sulkenut silmänsä, kun hän jo näkee itsensä -"Pyhän Barbaran" keulassa valtaushaka kädessä, ja valkokasvoinen -tyttö vieressään. "Pois täältä!" hän huutaa tytölle. Laiva syöksyy -putousta kohti, kuohut lähenevät. "Sisään kajuuttaan!" Mutta tyttö ei -liikahda. Nyt lyövät aallot laivan yli. - -Timar putosi lattialle ja heräsi siihen. - -Hän alkoi nyt ajatella sitä vaaraa, jossa oli. Jos hän vielä nukkuisi -tähän, niin hän paleltuisi kuoliaaksi. - -Epäilemättä olisi se helpoin keino päästä hengestään. Mutta hänellä -oli vielä paljon tekemistä tässä maailmassa. Hänen hetkensä ei vielä -ollut lyönyt. - -Mitä ihmiset sanoisivat siitä, että herra Mikael Timar von Levetinczy -löydettäisiin seuraavana päivänä kuolleena myllyssä, joka oli -joutunut jäihin. Kuinka hän oli joutunut sinne? Mikä arvoitus siitä -syntyisi jälkimaailman selitettäväksi! - -Ei, niin naurettavalla tavalla hän ei tahtoisi kuolla. - -Hän nousi ja meni pois myllystä. - -Sumu oli niin tiheä, että mitään ei voinut nähdä. Ei ollut päivä, -vaan yö. Huokauksen, joka pyrki nousemaan taivaaseen, nieli musta -pilvi, eikä se päässyt tunkeutumaan sen lävitse. - -Kaikki elävät olennot ovat hylänneet hänet; hän on hautautunut -pilviin. - -Eikö siis mikään elävä olento voi vapauttaa häntä hänen hädästään? - -Voipa niinkin. - -Kun jäät tempaisivat irti myllyn, oli siinä rottia. Ne odottivat -siksi kunnes jäät olivat asettuneet. Silloin ne lähtivät myllystä ja -kulkivat rannalle. Ohuella lumipeitteellä näkyivät niiden jäljet. -Timar seurasi niitä. Pienin imettäväisistä johdatti siis viisaan, -mahtavan ihmisen maihin. - -Noin puolen penikulman päässä Uudesta Szönystä hän pääsi maihin. - -Sieltä hän harhaili maantielle ja saapui vihdoin majataloon, johon -oli jättänyt vaununsa. Siellä oli hänen edessään ja hänen takanaan -sumua; ei kenkään nähnyt, mistä hän tuli. - -Majatalossa hän nautti sorkkahyytelöä, jota oli valmistettu kuskille -syötäväksi, joi sen lisäksi ruukullisen viiniä, valjastutti hevoset, -paneutui levolle vaunuihin ja nukkui aina iltaan saakka. - -Hän näki alituisesti unissa olevansa jäällä ja vaunun kolahtaessa -hän heräsi aina siihen, että jää hänen allaan sortui ja hän painui -pohjattomaan syvyyteen. - -Kun hän oli lähtenyt myöhään Szönystä tuli hän vasta seuraavana -päivänä huvilinnaansa Füred'iin. - -Sumu seurasi häntä sinne asti, niin ettei hän voinut nähdä -Plattenjärveä. - -Jo yöllä hän kutsutti kalastajansa luokseen ja kuuli heidän -aikovan seuraavana päivänä lähteä ensimmäiselle jäänalaiselle -kalastusmatkalle. Hän käski viinitarhurin pitämään varalta niin -paljon viiniä ja viinaa kuin tarvittiin. - -Galambos, kalastajien vanha esimies, ennusti hyvin hyvää satoa. Timar -kysyi, mihin hän perusteli tämän ennustuksen. - -Hän selitti sen jo lupaavaksi enteeksi, että Plattenjärvi oli niin -aikaisin jäätynyt. Tähän aikaan, juuri ennen kutuaikaa, tulivat kalat -suurin joukoin lahdelmaan. Mutta vielä onnellisempi merkki oli se, -että herra von Levetinczy oli itse saapunut tänne. Hänen mukanaan -tulee onni. - -"Minunko mukanani onni!..." toisti Timar itsekseen ja huokasi syvään. - -"Minä uskallan lyödä vetoa siitä, että me huomenna saamme pyydykseen -itse fogaschien kuninkaan." - -"Mikä fogaschien kuningas on?" - -"Se on vanha fogaschi, jonka kaikki Plattenjärven kalastajat -tuntevat, sillä se on ollut kaikkien nuotassa, mutta kukaan ei ole -voinut saada sitä ylös. Heti kun se huomaa joutuneensa pyydykseen, -sukeltaa se meren pohjalle ja alkaa siellä kaivaa reikää pyrstöllään; -siihen reikään se sitten ryömii ja pääsee siten pakoon. Se on viekas -veijari. Me olemme jo luvanneet palkinnon sen päästä, sillä se -pyydystää yhtä paljon pikku kaloja kuin kolme kalastajaa yhteensä. Se -on määrättömän suuri, kun se ui veden pinnalla saattaisi sitä luulla -sammeksi. Kyllä me saamme senkin huomenna." - -Timar antoi hänen mennä sekä päästi toisetkin menemään ja paneutui -levolle. - -Nyt vasta hän tunsi, miten väsynyt oli. - -Hän vaipui pitkään, hyväätekevään uneen, jota eivät unikuvat -häirinneet. Herätessään hän tunsi olevansa aivan entisellään. -Huoletkin, jotka olivat vaivanneet hänen mieltään olivat astuneet -varjoon, niinkuin ne olisivat siirtyneet vuosien taakse ajassa. -Eilis- ja toissapäivän välinen aika tuntui hänestä ijäisyydeltä. - -Päivä ei vielä sarastanut, mutta häntä hämmästytti kuu, joka paistoi -sisään jääkukkien peittämästä akkunasta. - -Hän nousi nopeasti, peseytyi tapansa mukaan jääkylmällä vedellä ja -kiirehti katsomaan Balatonia. - -Kun tämä on jäässä, on se, etenkin ensi päivinä viehättävä näky. - -Jättiläissuuri järvi ei jäädy kuten virrat, joissa jääpalat -vähitellen röykkiöityvät ja lopuksi muodostavat kiinteän massan; -tässä peittää koko veden pinnan tyynellä hetkellä kristallin kirkas -jääpeite, ja aamulla lepää silmien edessä sileä, kirkas jääkuvastin. -Kuun valossa se näyttää yhdeltä ainoalta jäätasolta, jossa ei ole -minkäänlaista halkeamaa. - -Vain ajotiet, jotka pitävät yllä liikeyhteyttä kummankin rannan -kylien asukkaiden välillä, vain ne piirtyvät siihen. Ne kulkevat -ristiin toinen toisensa poikki niinkuin mittaviivat suuressa -lasilevyssä. - -Tässä kuvastimessa nähdään Tihanyn vuoret luostareineen ja sen -kahdenkertaiset tornit, aivan samoin kuin todellisuudessa, tässä vain -ylösalasin. - -Timar seisoi kauan vaipuneena katselemaan tätä lumoavaa taulua. - -Kalastajat herättivät hänet unelmistaan. He tulivat nuottineen, -seipäineen ja jääkoukkuineen. Kalastus oli alettava ennen -auringonnousua, he sanoivat. - -Kun kaikki olivat koolla, asettuivat he piiriin ja vanha esimies -viritti hartaan virren, johon toiset yhtyivät. Timar astui syrjään. -Hän ei voinut lähettää Jumalalle ylistyslaulua. Kuinka hän voisi -kääntyä ylistyslauluin hänen puoleensa, joka on kaikkitietävä eikä -anna laulun äänen pettää itseään? - -Kalastajien laulu kuului sileätä jäätä pitkin aina kahden penikulman -päähän asti ja kaiku rannoilta lauloi virren uudelleen. - -Timar meni kauas jäälle. - -Nyt alkoi sarastaa. Kuu kalpeni ja itäinen taivaanranta värittyi -koko pituudessaan ruusunpunaiseen, jonka jälkeen jättiläissuuruinen -jääkuvastin muuttui ihmeellisissä värivivahduksissa, jakaantuen -silloin kahteen puoliskoon, jotka erottuivat selvästi toisistaan; -toinen puoli sinipunertavana ja kuparinruskeana, toinen, läntinen, -taivaansinisenä. - -Sikäli kun taivas vaalenee, käy ilmiö yhä komeammaksi. Purppurapuna, -taivaan kulta, kohdistuu tässä puhtaassa kuvastimessa, ja kun -auringon himmeänä hehkuva kehrä, tulensäteiden ympäröimänä, sukeltaa -esiin taivaanrannan sinipunertavista sumuista ja valaisee jään -kimmeltävää pintaa, niin on se näytelmä, jommoista ei meri eikä -mikään liikkuva vedenpinta tarjoa. On kuin kaksi aurinkoa yhtä aikaa -nousisi kahdella eri taivaalla. - -Heti kun aurinko on murtautunut noiden sinipunertavanruskeiden -sumujen läpi, päästää se äkkiä ulos säteensä. - -Esimies Galambos huusi etäältä Timarille: - -"Nyt te saatte kohta kuulla jotakin! Mutta älkää pelätkö! Hoho!" - -"Pelätäkö?" ajatteli Timar itsekseen ja kohautti epäilevästi -olkapäitään. - -Mikähän koko maailmassa voisi enää saada hänet pelkäämään? - -Pian hän olisi sen kokeva. - -Kun aurinko ensi kerran paistaa Balatonin jäälle, kuuluu siitä -aluksi ihmeellisiä ääniä, aivankuin lumoutun harpun tuhansia kieliä -kosketeltaisiin. Ne muistuttavat Memnonin patsaan soittoa, vain -sillä erotuksella, että äänet eivät tähän vaikene. Salaperäinen -soiminen käy yhä äänekkäämmäksi niinkuin virran näkki alhaalla -vedessä tarttuisi soittimiin molemmin käsin. Viimeksi syntyy pauhina -ja räiskinä, joka yhä kasvaa voimakkaammaksi, niin että viimeksi -kuuluu kuin paukahtelevia laukauksia ja joka pamauksen perästä näkyy -loistava halkeama jäässä, joka tähän saakka on ollut läpinäkyvä -kuin lasi. Joka suuntaan halkeilee jääkerros, kunnes se muistuttaa -jättiläismäistä mosaikkia, joka on kokoonpantu miljaardeista pienistä -kuutioista, viisikulmioista ja erimuotoisista särmiöistä, mutta jonka -pinta on kuin kuvastin. - -Tästä syntyy ääni. - -Kun sen kuulee ensi kerran, alkaa sydän lyödä kiivaammin. - -Koko jääkenttä kohisee, soi ja laulaa jalkojen alla. Ukkosen jyrinä -ja sitran soitto sekaantuvat toisiinsa. Joku pauke muistuttaa -kanuunanjyrinää ja kuuluu penikulmien päähän. - -Mutta kalastajat alkavat tyynesti levitellä nuottiaan paukkuvalle -jäälle ja kaukana näkyy heinärekiä, joiden eteen on valjastettu -neljä härkää, hitaasti kulkevan sen yli. Ihmiset ja eläimet ovat jo -tottuneet jään paukkinaan, jota kestää auringon laskuun asti. - -Mikaeliin teki tämä hänelle vieras ilmiö ihmeellisen vaikutuksen. - -Hänellä oli aina ollut avoin mieli käsittämään luonnon "suurta -elämää." Hänen vastaanottavaiseen sieluunsa oli se ajatus juurtunut, -että kaikessa, jossa on elämää, on myös tietoisuutta: tuulessa, -myrskyssä ja salamoissa, itse maassa, kuussa ja tähdissä. - -Jospa hän nyt vain tajuaisi, mitä jää tässä hänen allaan sanoo! - -Äkkiä kuului sellainen jyske, että oli kuin sata kanuunaa olisi -lauaistu yhtäaikaa tai kuin maanalainen miina olisi räjähytetty -ilmaan. Koko jääpeite tutisi. Tämän kumisevan jyrähdyksen seuraukset -ovat pelottavat. Aina Füredin rannalta Tihanyyn asti, 3000 askeleen -pituisen matkan, on jää halennut ja molempien jääröykkiöiden välissä -ammottaa sylenlevyinen kuilu. - -"A rianas, a rianas" ["jäärailo, jäärailo!"] huutavat kalastajat, -antaen nuottainsa jäädä siihen paikkaan ja juoksevat paikalle. - -Timar oli tuskin kahden askeleen päässä paikalta. Hän oli nähnyt, -miten railo oli syntynyt. Hänen polvensa tutisivat siitä hinattavasta -töytäyksestä, joka oli erottanut jäät toisistaan. Hän seisoi siinä -ikäänkuin valtava luonnonilmiö olisi herpaissut hänet. - -Kalastajat selittivät hänelle, että äsken syntynyttä railoa kutsutaan -kansan kielellä "rianas", sana, jota ei muualla tunneta. Tällainen -jäärailo on hyvin vaarallinen jään yli kulkeville, sillä sitä ei voi -etäisyydestä erottaa, eikä se milloinkaan jäädy, sillä vesi on sillä -kohdalla alituisessa kuohussa. - -Näiden hyvien ihmisten ensimmäinen toimenpide oli lyödä seipäitä -jäänreunaan ja sitoa olkilyhteitä niiden päihin joka paikassa, missä -ajoteitä ja jalan jälkiä johti railolle, jotta ajoissa kulkijat -huomaisivat vaaran. - -"Mutta vielä vaarallisemmaksi käy paikka", selitti esimies, "kun -voimakkaan tuulen paineesta eronneet jääröykkiöt jälleen työntyvät -yhteen. Silloinkin syntyy samanlainen soiminen ja ryske. Usein on -myrskyn voima niin suuri, että se nostaa jään reunat korkealle, joten -veden ja kohonneen jään välille syntyy tyhjä paikka. Armahtakoon -Jumala sen kulkijan sielua, joka ei huomaa tätä, vaan ajaa ylitse -ajopeleillä, sillä jää, joka ei ulotu vedenpintaan saakka, murtuu -hänen allaan." - -Oli jo puolipäivän aika, ennenkuin päästiin käsiksi päivätyöhön. - -Kalastaminen Balatonin jään alta on iloista työtä. - -Siinä lahdelmassa, jossa tiedetään kalojen tähän vuoden aikaan -oleskelevan ja kokoontuvan suuriin parviin, hakataan ensiksi kaksi -sylenlevyistä aukkoa noin viidenkymmenen kyynärän päähän toisistaan -ja sen jälkeen muodostetaan pienistä aukoista, jotka ovat noin kaksi -syltä läpimitaten, neliö sillä tavoin, että suuret aukot muodostavat -puolisuuunikkaan vastakkaiset kulmat. - -Kaikki jääkappaleet, jotka on hakattu pois, ladotaan päällekkäin -aukkojen reunoille, joten ohikulkijoita varoitetaan aukoista. - -Auringon paistaessa näihin jäämöhkäleihin, joita on siellä täällä -suurella jääkuvastimella, luulisi näkevänsä tuhansien suurien -timanttien säkenöivän. - -Kalastajat kantavat pitkän, vahvan nuottansa toisen suuren aukon -luo, levittävät sen ja kiinnittävät kumpaankin päähän puolenkolmatta -sylen pituisen seipään. Eräs heistä alkaa nyt työntää seivästä -siihen kiinnitettyine nuottineen jään alle, toinen odottaa lähimmän -pienemmän aukon vieressä, ja niin pian kuin seipään kärki on -ennättänyt sinne, työntää hän sen kolmanteen aukkoon, jonka luona on -kolmas kalastaja. Samaa tietä kulkee neliön toisella puolella toinen -seiväs, jossa on kiinni nuotan toinen pää. Molemmat seipäät ja niiden -kera nuotan molemmat päät kohtaavat toisensa rantaa lähinnä olevassa -suuressa aukossa. - -Nuotta, jonka sen alareunaan kiinnitetyt lyijypainot vetävät pohjaan -yläreunan pysyessä veden rajassa, muodostaa siis oikean vankilan -niille kaloille, jotka ovat nelikulmiossa. - -Ja näihin aikoihin vilisee tavallisesti kaloja. Fogaschi lähtee -syvästä liejustaan ja nousee hengittämään raitista ilmaa jäähän -hakatuista aukoista. Ne viettävät nyt perhe juhliaan; tämä on se -aika, jolloin kylmäveriset viettävät suloisen rakkauden juhlaa. -Kiinteä jääkatto erottaa ne vieraista aineksista -- mutta ei -ihmisestä. - -Nyt on jää niille vain turmioksi. - -Kun ne vihdoin huomaavat nuotan työntyvän yhä suljetummin -ympärilleen, ei ole enää mitään mahdollisuutta päästä pakoon. Ne -eivät voi loikata ulos saarroksesta, sen estää jää. Fogaschi, joka on -joutunut pulaan, ei nyt myöskään voi käyttää tavallista keppostaan -hyväkseen, nimittäin kaivautua liejuun, sillä toveriparvi vetää sen -mukanaan. - -Ja kaksikymmentä kalastajaa tuolla ylhäällä tarttuu nuotan nyöreihin -ja vetää sen levollisesti ylös. - -Kahdenkymmenen henkilön yhdistyneet ponnistukset antavat aavistaa, -mikä kalapaljous vedetään ylös. Kokonaisuudessaan painaa saalis -muutamia satoja sentnerejä. - -Veden pinta alkaa elää suuressa aukossa. - -Ylös pinnalle ajettu kalaparvi, joka on joutunut satimeen, tunkeutuu -ainoaan aukkoon, joka sille on olemassa. Se on varma kuolema. - -Eri muotoisia kalansuita ja päitä sukeltaa esiin vedestä, läpinäkyviä -eviä, punaisia pyrstöjä, sinisiä, vihreitä ja hopeanhohtoisia -selkiä vilisee sekaisin, ja niiden seassa näyttäytyy silloin -tällöin Balatonhaikala, sentnerinpainoinen suurine kitoineen ja -hevosenkengänmuotoisine viiksineen; se kuitenkin katoaa yhtä nopeasti -syöksyen alas syvyyteen ikäänkuin etsien sieltä pelastusta. - -Kolme kalastajanrenkiä pyydystää etumiehensä kera suuriin haaveihin -liikkuvaa joukkoa, joka on tunkeutunut aukkoon ja he heittävät -muitta mutkitta kalat jäälle, missä suuret ja pienet sätkyttelevät -sikinsokin. Sieltä ne eivät voi paeta, sillä muut aukot ovat -jo tukitut niihin soveltuvilla jäämöhkäleillä. Nyt alkaa oikea -nostotanssi. - -Leveäleukainen karppi loikkii puolen sylen korkeudelle, hauki -väänteleikse epätoivoissaan kuin käärme kiemurtelevissa ahven- ja -ruutanaläjissä. Monnikaloja tartutaan kiduksiin, vedetään ylös ja -heitetään jäälle, missä ne hitaasti painaen muodottoman ruumiinsa -kaljua päätä jäähän lakasevat painavalla pyrstöllään ympärillä -makaavat vankitoverinsa kauas toinen toisistaan. - -Jää aukon ympärillä on jo kaikilla tahoilla kalojen peittämä. Karppi -hyppelee kuin nokkahiiri. Sen annetaan olla rauhassa, eihän se -kuitenkaan voi paeta. Hitaammat kalat makaavat suurissa röykkiöissä. - -"Olenhan sanonut", mutisi vanha esimies, "että me tänään saisimme -hyvän saaliin. Missä vain armollinen herra näyttäytyy, siellä on myös -onni mukana. Jospa nyt vain saisimme kiinni fogaschikuninkaan!" - -"Ellen aivan erehdy, on se nuotassamme", sanoi kalastajanrenki, joka -veti nuoraa lähinnä vettä, "siinä ui suuri otus edestakaisin, tunnen -sen käsivarsissani." - -"Haa, tuossa se on!" huusi toinen, joka juuri oli saanut haavinsa -kaloja täyteen, kun krokotiilia muistuttava suunnaton pää pisti ylös -veden pinnalle; koko pää oli hopeanvalkoinen, ammottavassa kidassa -loisti kaksi riviä hampaita, teräviä kuin kaimalla. Sitäpaitsi oli -sillä neljä käyrää torahammasta, jotka tarttuivat toinen toisiinsa -haukatessa kuin tiikerin hampaat. Se oli kunnioitusta herättävä -pää. Täydellä syyllä saattoi sen omistajaa kutsua tämän järven -kuninkaaksi, missä ei kukaan, ei edes hänen omaa heimoaan, voinut -kilpailla hänen kanssaan. - -"Siinä se on!" huusi yhtaikaa kolme muuta, mutta hetki sen jälkeen se -oli taas sukeltanut alas, ja nyt alkoi kalastajien taistelu. - -Alkoi hirveä metakka, ikäänkuin olisi satimeen joutunut -järvenkuningas vielä jäljellä olevine henkivartioineen äkkiä antanut -käskyn taistella itsensä ratkaisevassa kamppailussa lävitse. -Haukien, karppien ja monnien hurja joukko syöksyi suin päin kireäksi -jännitettyä nuottaa vastaan; täytyi taistella nuijilla näitä -syöksyviä Goliatheja vastaan. - -Kalastajat innostuivat, kylmäveriset osottautuivat kykenevänsä -sankarilliseen innostukseen, nousivat heidän valtakuntaansa -tunkeutuvia vihollisia vastaan ja taistelivat oikean taistelun. -Taistelu päättyi kuitenkin heidän tappioonsa. Monneja lyötiin kalloon -ja vedettiin jäälle; kauniit, valkoiset fogaschit ja kiiltokalat -haavittiin ylös aina kun niitä ilmestyi veden pinnalle, mutta -fogaschikuningas ei vain tahtonut näyttäytyä. - -"Se on päässyt pakoon!" mutisi vanha esimies. - -"Ei, se on yhä vielä nuotassa", ilmoitti kalastajanrenki, joka oli -lähinnä vettä ja puri yhteen hampaitaan. "Minä tunnen käsivarressani, -miten se nykii ja työntää; kunhan se ei vain repisi rikki lankaa." - -Saalis, joka oli ympäristössä, oli suunnattoman suuri. Oli tuskin -ainoatakaan paikkaa, missä olisi voinut seistä polkematta kaloja. - -"Kas niin, nyt on nuotta revennyt", huusi kalastajanrenki. "Kuulin, -miten se repesi." - -Vain pieni osa nuottaa oli enää veden alla. - -"Vetäkää ylös!" kiljui vanha esimies, ja miehet tempoilivat nyt -kaikin voimin. Nuotan kera tuli koko jälellä oleva kalajoukkokin -ylös. Niiden joukossa oli fogaschikuningaskin, oivallinen näyte -lajiaan. Se painoi yli kaksi naulaa, ja sellaisia saadaan pyydyksiin -vain kerran kahdessakymmenessä vuodessa, tuskin niinkään usein. -Se oli todella vahvalla päällään murtautunut nuotan läpi, mutta -piikkiset evät sotkeutuivat lankoihin eikä se päässyt irti. Kun sitä -vedettiin ylös, löi se erästä kalastajanrenkiä pyrstöllään kasvoihin -niin kovaa, että tämä kaatui taaksepäin jäällä. Mutta se olikin sen -viimeinen uroteko. Seuraavassa silmänräpäyksessä se sai kuolla. -Ei milloinkaan vielä ole kukaan ihminen pitänyt elävää fogaschia -kädessään. Arvellaan sen ilmarakon halkeavan heti kun se on tullut -ylös vedestä, ja siihen sen elämä päättyy. - -Kalastajien ilo tästä kalasta oli suurempi kuin koko muusta runsaasta -saaliista. Sille oli kauan asetettu pyydyksiä. Kaikki tunsivat -tämän äreän kalanhävittäjän. Sillä oli muun muassa paha tapa syödä -omia sukulaisiaan. Siksi sitä nimitettiinkin fcgaschikuninkaaksi. -Kun se avattiin, löytyi sen vatsasta toinen suuri fogaschi, jonka -se luultavasti juuri äskettäin oli nielaissut. Sillä oli kaunis -kullanvärinen rasvakerros, niin paksu kuin villisian, ja sen liha oli -lumivalkoista. - -"Herra von Levetinczy, tuon me lähetämme armolliselle rouvalle", -sanoi vanha esimies. "Me pakkaamme sen jäälaatikkoon. Teidän armonne -täytyy kirjoittaa kirje ja ilmoittaa sen olevan fogaschikuninkaan. -Se, joka syö sitä, syö kuninkaanlihaa." - -Mikael ylisti päähänpistoa ja lupasi, ettei palkinto jäisi tulematta. - -Kun fogaschi oli saatu ylös, oli lyhyt talvipäiväkin lopussa, mutta -vain taivaalla, ei jäällä. - -Nyt vasta alkoi täällä tulla eloisaa. - -Naapurikylistä, Siofokista, Szantosta, Zamardista, Araks'ista, -Csapokista, tuli kansaa tänne ajopeleissä korineen, selkäreppuineen -ja puisine kenttä pulloineen. Pulloissa oli viiniä, repuissa silavaa -ja koreihin aiottiin ottaa kaloja. - -Kun sitten alkoi saaliinjako, syntyi kalastajien ympärillä oikeat -markkinat. - -Auringon laskettua solmittiin soihtuja kaislanipuista, jäälle -sytytettiin tulia ja nyt alkoi kalakauppa. Karpit, hauet, monnit ja -ahvenet kelpaavat kyllä köyhälle kansalle. Mutta fogaschit lähetetään -Pestiin ja Wieniin, ja niistä saadaan hyvä hinta. Loput myydään -halvalla. Mutta tästäkin saatiin hyvä voitto. Yhdellä ainoalla -nuotanvedolla oli saatu lähes kolme sataa sentneriä kalaa. Tämä Timar -on toden totta onnen helmalapsi. - -Kala, joka ei ole myyty, pakataan koreihin ja ajetaan -varastohuoneisiin, mistä se viedään ajoneuvoilla Vessprimtorille. - -Timar tahtoi nyt valmistaa kokoontuneelle kansalle iloisen hetken. -Hän käski tuoda suuren viinitynnörin jäälle ja antoi siellä lyödä -tapin pois. Sitten hän kehoitti esimiestä keittämään kalaruokaa, -jommoista vain hän osasi valmistaa. - -Tähän tarkoitukseen valittu, palasiksi leikattu kala, joka ei saa -olla liian rasvaista eikä liian ruotoista, heitetään suunnattoman -suureen kattilaan. Lisäksi sekotetaan pari kourallista sipulia. -Oikeastaan on koko taito siinä, että osataan saada aikaan oikea seos, -mikä asiaan perehtymättömälle ei suinkaan ole helppoa. - -Tästä oivallisesta ruokalajista nautti Timar itse uskomattomia -annoksia. - -Mutta kun hyvää viiniä vuotaa ja kalaruokaa keitetään, kuinka silloin -mustalaiset pysyisivät poissa? - -Ei aikaakaan, niin ilmestyi joukko ruskeita soittajia paikalle. Nämä -alkoivat, cymbalin lyöjän asetuttua istumaan erään korin päälle, -soittaa tuttua kansanlaulua: - - "Jaj de szabad ez a húr! - Majd megfizet ez az ur!" - - [Oi, kuinka soitto soi! - Ken herra on, hän maksaa voi!] - -Mutta kuinka voisi tanssi puuttua sieltä, missä on mustalaisia, -punaposkisia tyttöjä ja iloisia, vilkkaita poikia? Tuossa tuokiossa -oli maalaistanssit pystyssä jäällä, ja siellä oli iloa ja eloa. -Kaislatulien ympärillä tanssivat hoikat parit kuningas Davidin -tanssia suuresti riemuiten ja ennenkuin Timar huomasikaan, veti eräs -nuori, kaunis tyttö hänet mukanaan pyörteeseen. - -Timar tanssi. - -Kauniissa talviyössä loistivat ilotulet laajalti jään yli. - -Tätä ilonpitoa kesti aina puoliyöhön asti. - -Kalastajat olivat sillävälin kantaneet jäännökset saaliista -varastohuoneeseen. Iloiset ihmiset erosivat vihdoinkin huudettuaan -voimakkaasti "eläköön" juhlan toimeenpanijalle, anteliaalle herra von -Levetinczylle. - -Timar jäi paikalle siksi kunnes Galambos oli huolellisesti pakannut -fogaschikuninkaan laatikkoon jään ja heinän väliin ja naulannut -laatikon kiinni. Senjälkeen laatikko vietiin linnaan ja asetettiin -vaunuihin, joissa Timar oli saapunut, ja kuskin käskettiin -olemaan valmiina ajamaan kivien ja kantojen ylitse Komorniin. -Kalalähetyksissä ei saa viivytellä. - -Itse hän kirjoitti sillävälin Timealle. Kirje oli kirjoitettu -sydämelliseen, milteipä iloiseen sävyyn. Hän kutsui Timeaa kalliiksi -vaimokseen ja kuvaili tälle suuremmoista näytelmää jäätyneellä -Balatonjärvellä, kuvaili hirvittävää jäärailoa. (Sen hän jätti -mainitsematta, että hän itse oli ollut niin lähellä "rianas'ta"). -Senjälkeen hän kuvaili kalastusta kaikkine iloisine pikkuseikkoineen -ja lopetti kertomalla yöllisestä juhlasta. Hän kertoi myös, miten -hän itse oli huvitellut ja miten vallaton hän oli ollut, olipa hän -uskaltanut tanssiakin nuoren, kauniin talonpoikaistytön kanssa. - -Sellaisia iloisia kirjeitä kirjoittelevat joskus ihmiset, jotka -kulkevat itsemurha-ajatuksia kantaen. - -Kun kirje oli valmis, vei hän sen kuskille. - -Vanha esimies oli vielä alhaalla. - -"Menkää nyt kotiin, Galambos", muistutti häntä Mikael; "te olette -varmaan väsynyt!" - -"Minun on ensin mentävä laittamaan tulia uudelleen jäälle", vastasi -ukko sytyttäen piippunsa; "sillä väkevän kalanhajun houkuttelemana on -jokainen kettu ja karhu ympäristön metsistä kulkeva näiden avonaisten -avantojen luo kalastamaan omin päin. Siellä ne sitten istuskelivat -väijymässä pinnalle uskaltavia kaloja ja sieppaamalla ne itselleen -pelästyttävät ne toisetkin kalat." - -"Ei, antakaa kaikin mokomin tulen olla sinänsä", sanoi Mikael. -"Minä kyllä olen vartioiva. Minä valvon usein öisin. Minä menen -kylkirakennuksen luo ja laukaisen pyssyni; kun nelijalkaiset -kalastajat kuulevat laukauksen, lähtevät he heti paikalla tiehensä." - -Nämä sanat kuultuaan rauhoittui vanha kalastaja. Hän jätti isäntänsä -Jumalan haltuun ja riensi kotiinsa. - -Kuuro viinitarhuri, ainoa mies, joka paitsi Mikaelia oli talossa, oli -aikoja sitten jo nukkunut. Kuuroutensa lisäksi oli hän tällä kertaa -lisäksi saanut ankaran humalan hyvästä viinistä. Saattoi olla aivan -varma siitä, ettei hän antaisi häiritä yörauhaansa. - -Timar meni huoneeseensa ja sytytti tulen kamiinaan. - -Hän ei ollut ensinkään uninen. - -Hänen kiihtynyt mielensä ei kaivannut todellista lepoa. - -Onhan olemassa toinenkin keino levätä. - -Onhan sekin lepoa, kun kylmässä talviyössä asettuu istumaan -sivurakennuksen eteen, avonaisen oven eteen ja katselee hiljaista -luontoa. - -Kuu ei vielä ole noussut; vain tähdet loistavat ylhäällä taivaalla ja -alhaalla jääkuvastimessa; niiden välke muistuttaa suuria jalokiviä, -jotka ovat sirotellut sinne tänne sileälle teräslevylle, tai niitä -valoja, jotka Pyhäinmiestenpäivänä lepattelevat haudoilla. Siellä -nähdään Saturnus, Joutsen, Pohjantähti, Arcturus ja Berenice, -uskollinen puoliso. - -Timar tuijottaa avaruuteen ja ajatus seisoo hänen aivoissaan. Niin -hän istuu tuntematta mitään tunteita yhtä vähän pakkasesta kuin -sydämensä lyönneistä, yhtä vähän ulkonaisesta kuin sisäisestä -maailmasta. Hän vain tuijottaa. Siten hän lepää. - - - - -Kahdestoista luku. - -AAVE. - - -Tähdet tuikkivat taivaalla ja jäällä; ei ainoakaan tuulenviima -häiritse yön hiljaisuutta. - -Silloin kuulee Mikael takanaan äänen, joka tervehtii häntä: - -"Hyvää iltaa, herraseni!" - -Ääni ja odottamaton puhuttelu herättää hänet tylsästä uinailusta. Hän -lähtee sisään huoneeseensa, minne on jättänyt lampun ja takkavalkean -palamaan. Kumpikin valaisee vielä huonetta. - -Sen oven edessä, joka johtaa portaille, näyttäytyy tässä -kahdenkertaisessa valaistuksessa haamu, jonka nähdessään Timar tuntee -veren suonissaan hyytyvän. - -Hän ei tunne sitä -- ja kuitenkin hän tietää, kuka haamu on. - -Kylmässä talviyössä, jäisten sumujen läpi Tonavan jäiden yli hän oli -paennut tätä haamua... - -Mies oli puettu meriupseerinpukuun. Talvi lumimyrskyineen oli -pidellyt huonosti pukua. Kultanauhat kauluksessa riippuivat irrallaan -kuin olisivat ne aiotut vain teatterinäytäntöön eikä ankaraan -sotapalvelukseen. Vihreä kangas oli olkapäiden kohdalta aivan -haalistunut, ja muutamia nappeja puuttui. Olipa oikeassa hihassa -ollut reikä, joka oli ommeltu kokoon valkoisella langalla. Kengät -olivat yhtä kurjassa kunnossa. Kärjissä oli ommel purkautunut, -niin että alastomat varpaat olivat näkyvissä, ja toinen jalka oli -sitäpaitsi kiedottu riepuun. - -Tämän puvun kantaja vastasi täydelleen pukuaan. - -Päivänpaahtamat kasvot ajamattomine partoineen. Ajeltujen viiksien -kohdalla oli karkea parransänki. Otsan poikki kulki musta -silkkihuivi, joka kätki toisen silmän. - -Tämä haamu se oli toivottanut Timarille hyvää iltaa. - -"Kuka siellä?" huusi Timar. - -"Oi, rakas, pikku pappa, ettekö tunnekaan minua enää?" kysyi vieras -pilkallisen iloisesti. - -"Kristyan!" sanoi Timar hiljaa. - -"Niinpä niin, teidän rakas, pikku Teodorinne, teidän kasvattipoikanne -Teodor Kristyan! Hyvä, että toki vihdoinkin tunsitte minut!" - -"Mitä sinä tahdot?" - -"Ennen kaikkea", vastasi risapekko, "tahdon saada käsiini tuon -pyssyn. Te voitte kenties muutoin helposti muistaa ne sanat, -joilla erosin teistä viimeksi tavatessamme: 'Jos vielä kerran -tulen kasvojenne eteen, niin ampukaa minut kuoliaaksi!' Minä olen -senjälkeen muuttanut mieltä." - -Näin sanoen hän tarttui Timarin pyssyyn, joka seisoi seinää vasten -eräässä huoneen nurkassa, veti molemmat hanat auki, heittäytyi -nojatuoliin ja asetti kiväärin ampumavalmiina polvelleen. - -"Kas niin, nyt saamme rauhassa keskustella. Minä olen vaeltanut -pitkät matkat ja olen kovin väsynyt. Vaununi ovat jättäneet minut -pulaan ja minun on ollut pakko kävellä pitkät matkat jalan." - -"Mitä te täältä haette?" kysyi Timar. - -"Ensinnäkin tahdon kunnollisen puvun, sillä siinä, joka on päälläni, -on jo liian paljon rajuilman jälkiä." - -Timar meni kaapin luo, otti esiin turkisreunaisen päällystakkinsa ja -siihen kuuluvat vaatteet, asetti ne lattialle Kristyanin ja itsensä -väliin ja osotti niitä vaieten. - -Maankiertäjä piti pyssyä toisessa kädessään sormi alati liipasimella, -nosti toisella ylös vaatteet, toisen toisensa perästä ja tutkisteli -niitä tuntijan katsein. - -"Hyvä, mutta tästä takista puuttuu vielä jotakin. Mitä luulette vielä -kuuluvan siihen? Eikö totta, lompakkohan kuuluu siihen?" - -Timar veti vaieten ulos erään laatikon, otti sieltä lompakon ja -heitti sen hänelle. - -Roisto otti sen ylös toisella kädellään, avasi sen hampaittensa -avulla ja laski siinä olevat rahat, satasen toisensa jälkeen, -tuhannen tuhannen perästä. - -"No, kelpaapa sitä katsella", hän sanoi pistäen lompakon takin -povitaskuun. "Onko luvallista pyytää myöskin puhtaita alusvaatteita? -Näitä olen jo viikkokausia pitänyt ylläni. Pelkään pahoin, ettei se -ole oikein hienoa." - -Timar otti pari paitaa kaapista. - -"No, nyt olen hyvin varustettu, että voin ruveta pukeutumaan. Mutta -ensin on minun annettava muutamia tietoja herra hovineuvokselle -selittääkseni eräitä niistä selville käyviä seikkoja. Mutta, piru -vieköön, miksi me vaivaamme itseämme arvonimillä? Mehän olemme -vanhoja, hyviä tovereita! Sinutelkaamme toisiamme!" - -Timar istui pöydän ääreen sanomatta sanaakaan. - -"No hyvä, rakas toveri", alkoi paholainen vetäen paikoilleen silmänsä -päälle sidotun silkkihuivin, "sinä kait muistat lähettäneesi minut -joku vuosi sitten Brasiliaan? Oi, kuinka innoittavan liikutettu minä -silloin olin! Minä otin sinut isäkseni ja lupasin ruveta kunnon -ihmiseksi. Mutta sinä et ollut lähettänyt minua Brasiliaan tehdäksesi -minusta kunnon ihmistä, vaan päästäksesi minusta rauhaan tällä puolen -maapallon. Sinä olit viekkaasti harkinnut, että kun minun tapaiseni -lurjus, jossa ei ollut vähääkään hyvää, saapuisi siihen maanosaan, -josta 'naismyrkky' on tullut Europaan ja istutettu 'valkoisiin', -joutuisin ehdottomasti perikatoon. Joko minä kuolisin tai tulisi -minusta varas; joko nielisi meri minut tai minut surmattaisiin. -Yhdellä tai toisella tavalla minut raivattaisiin tieltä." - -Timar kätki painuneen päänsä käsiinsä. Hän ei uskaltanut katsoa -aavetta kasvoihin, ei uskaltanut vastustaa sitä. - -Riemuitseva lurjus jatkoi pirullisella ivalla: - -"Sinä olit uskonut minulle paljon rahaa. Mitä ne sinulle merkitsivät? -Pikku seikkahan semmoinen sinulle oli. Sinä laskit minun varastavan -sinulta, joten olisit voinut pidättää minut ja sulkea minut tyrmään. -On käynyt juuri kuten sinä toivoit. Pari kertaa tosin olisin voinut -tehdä sinulle sen palveluksen, että olisin kuollut johonkin niistä -kauheista taudeista, joita intiaanirodulta voi itselleen saada; mutta -sinun narrimaiseksi iloksesi, nousin uudelleen jalkeille. Ja sitten -minä ryhdyin kaikin voimin liiketoimiin. Minä varastin kymmenen -miljoonaa reis'iä sinun kassastasi! Hahaha! Kymmenen miljoonaa -reis'iä! Espanjalaiset varkaat laskevat puolissa kreutzereissä, -jotta summa näyttäisi suuremmalta. Tuskin nousee koko summa edes -sataantuhanteen guldeniin. Haa, jospa tietäisit, miten kauniit -hampaat sikäläisillä naisilla on, niin et pitäisi summaa suurena. He -eivät myöskään huoli muita kuin oikeita helmiä. Nämä sopivatkin juuri -heidän kaulalleen! -- Mutta se on nyt lopussa. Nyt olemme taas kotona -ja tyydymme täkäläisiin oloihin. Kun ei ole ananas'ia, saa peruna -tehdä saman palveluksen." - -Nyt alkoi lurjus lisäksi tulla surumieliseksi. - -"Mutta sinun typerä asiamiehesi siellä, espanjalainen, katseli -asiaa aivan toiselta kannalta. Hän vangitutti minut ja asetti -minut tuomioistuimen eteen ja nämä tuomarilurjukset tuomitsivat -minut mitättömästä poikamaisesta kepposesta -- ajatteleppas! -- -viideksitoista vuodeksi kaleerirangaistukseen. No, sanoppa itse, eikö -se ollut barbaarimaista?!" - -Timar värisi. - -"He riisuivat minun kauniit, hienot vaatteeni ja jotta eivät -kadottaisi minua näkyvistään, polttivat he hehkuvalla raudalla -hirsipuun merkin olkavarteeni." - -Paholainen heitti näin sanoen virkapuvun takin yltään, veti likaisen -paidan oikealta olkapäältään ja näytti Timarille vielä hehkuvan -punaisen palomerkin käsivarressaan nauraen katkeralla ivalla: - -"Katso, sinun takiasi ovat he merkinneet minut kuin varsan tai -vasikan, jotta en minä hukkuisi. No, älä pelkää! Minä en olisi -kuitenkaan juossut sinun luotasi." - -Kiusallisen uteliaisuuden valtaamana katseli Timar kurjan olennon -palomerkkiä, eikä voinut ottaa silmiänsä siitä. - -"Tehtyään tämän he raastoivat minut eräälle kaleerilaivalle ja -takoivat kymmenennaulan painoisilla kahleilla minun toisen jalkani -kiinni soutupenkkiin. Katso vain, tuossa on kahleen jättämä jälki." - -Näin sanoen hän heitti risaisen kenkänsä jalastaan ja näytti -Timarille pahan haavan paisuneessa nilkassaan. - -"Tätäkin haavaa kannan muistoksi sinusta!" ivasi paennut -rangaistusvanki. - -Timarin silmät tarttuivat haavaan ikäänkuin ne olisivat olleet -liimatut siihen kiinni. - -"Mutta ajatteleppa, toveri, miten armollinen kohtalo voi olla. Mitä -ihmeellisimpiä teitä vie taivaallinen kohtalo usein onnettomia -ristinkantaja raukkoja odottamatta ystävien syliin. Samalla -penkillä, johon minut suvaittiin kiinnittää, istui kiinni taottuna -eräs kunnioitusta herättävä, tuuheapartainen ukko. Hänestä piti -viideksitoista vuodeksi tulla minun vuodetoverini. Onhan aivan oikein -ja luonnollista, että tarkoin tutkitaan ihminen, jonka kanssa on -yhdistetty niin pitkäksi ajaksi. Minä tuijotin häneen pitkän aikaa ja -sanoin sitten espanjan kielellä: 'Herra, minusta tuntuu kuin olisin -tavannut teidät ennen jossakin.'" - -"Silmäsi ovat voineet nähdä oikein; lyötäköön ne sokeudella!" vastasi -rakastettava ukko. - -Minä puhuttelin häntä nyt turkin kielellä: - -"Effendi, etkö olekin ollut Turkissa?" - -"Olen ollut sielläkin. Mutta mitä se sinuun kuuluu?" - -Tämän jälkeen minä kysyin häneltä unkariksi: - -"Eikö sinun nimesi ole alkuaan ollut Kristyan?" - -Ukko hämmästyi suuresti ja vastasi: - -"Onpa kylläkin!" - -"Minä olen sinun poikasi Teodor, rakas pikku Teodorisi, sinun ainoa -perijäsi!" - -"Hahaha! Kiitos, toveri! Minä löysin isäni, isäni, jonka luulin -kauan sitten kadottaneeni, löysin hänet sieltä Uudesta maailmasta, -kaleeriorjan penkiltä. Jumalallinen kohtalo oli tällä ihmeellisellä -tavalla johdattanut yhteen isän ja pojan, jotka niin kauan olivat -olleet erotettuina. Hahaha! -- Mutta minä pyydän sinua, anna minulle -ruukullinen viiniä ja jotakin pureskeltavaa, sillä minun on jano -ja nälkä ja minulla on vielä monta mielenkiintoista asiaa sinulle -kerrottavana, asioita, jotka tulevat sinua suuresti huvittamaan." - -Timar täytti hänen toivomuksensa ja antoi hänelle kinkkua, leipää ja -viiniä. - -Vieras istuutui pöydän ääreen, asetti pyssyn polviensa väliin ja -alkoi syödä. Hän söi ahneesti kuin nälkiintynyt koira ja teki usein -tuttavuutta viiniruukun kanssa, joka kulaukselta hän maiskutti -kieltään kuin ahnuri, joka on saanut hyvän kulauksen. Sillävälin hän -jatkoi suu täynnä: - -"Tultuamme taasen tajuihimme odottamattoman jälleennäkemisen -tuottamasta ensi ilosta, kysyi rakas isäni minulta taputellen minua -nyrkillään päähän: - -"Mutta sanoppa minulle nyt, hirtehinen, kuinka sinä olet joutunut -tänne?" Lapsen kunnioitus ei ollut sallinut minun tehdä isälleni -samanlaista kysymystä. Minä kerroin nyt hänelle varastaneeni eräältä -unkarilaiselta herralta, jonka nimi oli Timar, kymmenen miljoonaa -reis'iä. "Entä mistä hän on varastanut niin paljon rahaa?" kysyi -ukko. Minä valaisin häntä sanoen, ettei Timar ollut varastanut rahaa, -sillä hän oli rikas maanomistaja, kauppias ja laivanvarustaja. Mutta -tämä ei muuttanut ukon mieltä asiasta. "Saman tekevää! Se, jolla on -rahoja on varastanut ne. Se, jolla on paljon rahaa, on varastanut -paljon, ja se, jolla on vähän, on varastanut senkin vähän, ellei hän -itse ole varastanut, on hänen isänsä tai isoisänsä tehnyt sen. On -olemassa satakolmekymmentäkolme tapaa varastaa, ja niiden joukossa -on vain kaksikymmentäkolme, jotka vievät varkaat kaleereille." -Nähdessäni turhaksi vaivan koettaa kääntää isääni mielipiteestään, en -enempää keskustellut hänen kanssaan asiasta. Vihdoin hän kysyi: - -"Mutta miten hemmetissä sinä olet joutunut yhteen tuon Timarin -kanssa?" - -Minä kerroin, miten se oli tapahtunut: - -"Minä tunsin tämän Timarin jo silloin, kun hän oli köyhä -laivakomissaari ja itse kuori hytissään perunansa silavan lisäksi. -Kerran oli minun päästävä erään turkkilaisen karanneen pashan -jäljille, joka oli lähtenyt Unkariin juuri Timarin laivalla. Tehtävän -olin saanut turkkilaiselta poliisilta." - -"Nämä sanat kuullessaan veti ukko päänahkansa ryppyyn. Hahaha! Se oli -niin irrallaan, että se näytti oikein hullunkuriselta kulkiessaan -edes takaisin. Kun hän veti sen ylös seisoi lyhyeksi leikattu tukka -pystyssä kuin apinan karvat." - -"Mikä sen pashan nimi oli?" mutisi hän. - -"Ali Tshorbadshi." - -"Ali Tshorbadshi!" kiljui hän lyöden minua polveen nyrkillään. Hän -hypähti ylös, niin että minä luulin hänen loikkaavan veteen. Hahaha! -Olisipa se ollut oikea tie pakoon noissa kahleissa! - -"Oletko sinäkin kenties tuntenut hänet?" kysyin. - -Nyt ukko pudisteli päätään äreästi, veti päänahkansa alas otsalle ja -sanoi: "Jatka! Kuinka Ali Tshorbadshin kävi?" - -"Minä kerroin senkin: - -"Ogradina-järven kohdalla minä pääsin hänen jäljilleen. Salatietä -riensin nyt laivan edellä Pancsovaan, jossa ryhdyttiin kaikkiin -tarvittaviin toimenpiteisiin hänen kiinniottamisekseen. Mutta laiva -saapui perille ilman pashaa. Hän oli kuollut matkalla, ja koska -ei komissaarin oltu missään sallittu haudata ruumista, oli se -lopulta heitetty jokeen. Kaiken tämän osoitti Timar asiaankuuluvin -asiakirjoin todeksi." - -"Ja sama Timar oli silloin köyhä?" - -"Ei minua rikkaampi." - -"Mutta nyt hän omistaa miljoonia?" - -"Niin, ja niistä olen minä onneksi saanut tuhlata kymmenen miljoonaa -reis'iä." - -"No, näetkö nyt, tyhmeliini, minun puhuneen totta? Hän on varastanut -omaisuutensa. Keneltä hän on varastanut sen? Hän on surmannut pashan -ja varastanut hänen aarteensa." - -"Nämä sanat kuullessani minä levitin silmäni ja suuni ammottavan auki -ja kalvistuin -- kuten sinä nyt, pikku veli." - -"Ei, mutta se ei ole ennen juolahtanut mieleenikään." - -"Kuuleppa nyt tarkoin", mutisi ukko, tukien leukaansa koukistettuihin -polviinsa. Minusta tuntuu vieläkin kuin näkisin hänen vilkuilevan -minua ilvessilmillään. "Minäpä kerron sintille jotakin. Minäkin olen -tuntenut Ali Tshorbadshin. Minä olen tuntenut hänet sangen hyvin. -Hän oli myös varas, kuten kaikki muutkin ihmiset, joilla on paljon -rahaa. Hän kuului varkaisiin numero 122 ja 123. Näiden numeroiden -joukossa esiintyy kuvernöörejä ja aarrekammion hoitajia. Toinen varas -oli uskonut aarteensa hänen huostaansa. Se oli varas numero 133, -sulttaani. Kerran kuulin varkaan numero 132, suurvisiirin, aikovan -kuristaa aarremestarin varastaakseen takaisin ne aarteet, jotka -tämä oli varastanut sieltä täältä. Minullakin oli virka salaisessa -turkkilaisessa poliisilaitoksessa. Vain numero 10: rappeutunut, -karannut kauppias. Minä sain hyvän päähänpiston. Miten olisi? Jos -minun onnistuisi edetä edes numero 50:een. Menin pashan luo ja -ilmaisin hänelle, että hänkin oli listalla monien muiden rikkaiden -nimien joukossa, joiden kurkut ministeri aikoi kuristaa yhteen itse -sitten taitavasti anastaakseen heidän aarteensa. Mitä hän antaisi -minulle, jos pelastaisin hänen omaisuutensa? Ali Tshorbadshi lupasi -minulle neljänneksen heti kun olisimme turvassa. Niinpä niin, mutta -minun on edeltäkäsin tiedettävä, miten paljon kaikki se tekee -yhteensä; minä en ostakaan sikaa säkissä. Minä olen perheenisä, -minulla on poika, jonka tulevaisuuden tahdon turvata." - -"Hahaha! Ukko sanoi tämän niin totuudessa, että minun vieläkin täytyy -nauraa." - -"'Onko sinulla poika?' kysyi pasha isältäni. 'Kyllä on. Jos minä -pääsen pakoon ehjin nahoin niin annan pojallesi ainoan tyttäreni. -Sillä tavalla jää koko omaisuuteni perheeseen. Lähetä jo tänään -poikasi tänne, että saisin tutustua häneen.' Piru vieköön, etten -tietänyt tuon kauniin tytön, jolla oli valkoiset, viehkeät kasvot -ja yhteenkasvaneet kulmakarvat olleen määrätyn minulle! Kuuletko, -toveri? -- Mutta sen päälle täytyy minun ryypätä unohtaakseni kaikki -vastoinkäymiseni. -- Sallinethan minun juoda maljan armolliselle -rouvallesi, joka on maailman naisista viehättävin?" - -Kaleeriorja nousi ryövärin kohteliaisuudella ja kilisti lasinsa -Timarin lasiin. - -Sitten hän heittäytyi taaksepäin nojatuoliinsa, asetti kielensä -hampaitaan vasten ja päästi samoja ääniä kuin se, joka on kestinnyt -itsensä hyvin. - -"Isäni suostui siis kauppaan. 'Me sovimme siitä', sanoi ukko, 'että -panisimme Ali Tshorbadshin kalleimmat arvotavarat nahkapussiin, -jonka minä ottaisin muassani englantilaiseen laivaan, jossa minä, -vapaana epäluuloista, matkustaisin Maltaan. Siellä minun piti odottaa -Tshorbadshia, joka tyttärensä seurassa ilman mitään matkakapineita -lähtisi Stambulista aivan julkisesti kuin olisi lähtenyt kävelylle -kiertääkseen sitten Pyreeukseen ja sieltä paetakseen Maltaan. -Pasha osoitti minulle mitä suurinta luottavaisuutta. Hän lähetti -minut aivan yksin aarrekammioon, jotta ei herättäisi huomiota itse -lähtemällä sinne, ja hän antoi tehtäväkseni valita ne esineet, jotka -minusta tuntuivat kallisarvoisimmilta, ja panna ne itse nahkapussiin. -Minä voisin vielä luetella jokaikisen niistä kalleuksista, jotka -valitsin ja omin käsin asetin pussiin. Taiteellisesti tehtyjä -kameeneuloja, kokonaisia nauhoja oikeita helmiä, sormuksia ja -korusolkia, agaattirasia, joka oli aivan täynnä timantteja...'" - -"Etkö olisi voinut piilottaa edes yhtä niistä?" kysyin ukolta. - -"Pässinpää!" ärjäsi hän. "Minkätähden minä varastaisin vain -yhden timantin, niinkuin varas numero 18, kun olin tilaisuudessa -varastamaan kaiken?" - -"Aha! pappa oli viisas mies!" - -"Niin olinkin, piru vieköön. Houkko minä olin. Olisinpa tehnyt kuten -sinä sanoit! Jospa olisin pistänyt poveeni edes sen korun, joka minua -eniten miellytti: kahteen timanttiriviin juotetun pashan vaimon -valokuvan..." - -... Timarin kasvoilla kuvastui epätoivo. Tämä salaisuus, josta hän ei -luullut kenenkään tietävän, oli nyt kuitenkin joutunut erään henkilön -käsiin, henkilön, jolta hänellä ei ollut odotettavissa mitään -armoa!... - -"Isäni jatkoi kertomustaan: - -"Minä sulloin nahkapussin täyteen ja jätin sen pashan huostaan -herättämättä pienintäkään epäluuloa. Hän asetti vielä muutamia rullia -louisdoreja muiden kalleuksien joukkoon. Senjälkeen hän lukitsi -pussin taidelukolla ja varusti pussin neljä kulmaa lyijypainoilla. -Sitten hän lähetti minut hakemaan kantotuolia, jossa voisin -huomaamatta lähteä. Ei ollut kulunut neljännestuntiakaan, ennenkuin -olin palannut. Hän antoi nyt minulle nahkapussin englantilaisine -teräksisine taidelukkoineen ja lyijypainoineen. Minä otin sen -viittani alle ja hiivin puutarhan ovesta alas kantotuoliin. -Tiellä minä haparoin käsineni pussia ja tunsin siinä korusoljet, -helminauhat, agaattirasian ja kultarullat. Tunti senjälkeen olin -englantilaisessa laivassa; ankkuri nostettiin ja me lähdimme -Kultaisesta Sarvesta." - -"Etkä sinä ottanut minua mukaasi!" sanoin lapsellisesti nuhdellen -isälleni. "Kenen piti naida pashan tytär?" - -"Sinä houkko!" huusi ukko. - -"Minä en tarvinnut sinua, enkä pashaasi enkä hänen kaunista -tytärtään. Ei mieleenikään juolahtanut odottaa teitä Maltalla. Niillä -rahoilla, jotka pasha oli jättänyt minulle matkan varalle, ostin -piletin Ameriikkaan, ja nahkapussi teki minulle seuraa. Mutta voi -kirousta! Tultuani varmaan paikkaan, mistä ei ainoakaan paholainen -olisi voinut löytää minua, otin esiin linkkuveitseni ja leikkasin -auki pussin, ja mitä luulet pudonneen ulos? Kuparinappeja, ruosteisia -hevosenkenkiä, ja timanteilla täytetyn agaattirasian sijaan savesta -tehty mustepullo, ja louisdorien sijasta kurjia para-rahoja, joilla -korpraalit maksavat viikkorahoja sotilaille. Varas lurjus oli -varastanut minultakin. Mitään tämänlaatuista ei milloinkaan ole -esiintynyt minun 133:n numeroni joukossa. Sille ei vielä ole varattu -numeroa." - -"Ukko oli raivoissaan; hän miltei itki kiukusta." - -"Antaa tällä tavoin turkkilaisen narrata itseään! Sillä aikaa kun -kävin kantotuolia etsimässä oli se lurjus täyttänyt aivan samanlaisen -pussin roskalla ja sitten lähetti hän minut meren taakse! Sillävälin -hän pakeni aarteineen toisaalle ja kavalsi siis palkkion siitä -ilmoituksesta, jonka olin tehnyt hänelle. Mutta kas, onpa siis -kuitenkin oikeus olemassa, ei vain maan vaan vedenkin päällä, sillä -suurvaras joutui tiellä vieläkin suuremman roiston käsiin, joka -matkalla murhasi ja ryösti hänet." - -"Ja tämä oiva mies, joka riisti hengen ja omaisuuden siltä varkaalta, -joka varasti varkaalta ja jota varas ajoi takaa, tämä varas ei ole -kukaan muu kuin juuri sinä, rakas, pikku veliseni, Mikael Timar von -Levetinczy, 'kultapoika' itse!" sanoi pakolainen, nousten ylös ja -pilkallisesti kumartaen. - -Timar ei vastannut sanaakaan - -"Ja nyt me muutamme puhetapaa", jatkoi Teodor Kristyan, "mutta yhä -kolmen askeleen etäisyydessä ja unohtamatta, että pyssynpiippu on -suunnattu sinua vastaan." - -Timar katseli kylmästi pyssynsuuta. Hän oli itse ladannut pyssyn -luodeilla. - -"Tämä keksintö vei minulta kaiken halun kaleeriorjuuteen", jatkoi -seikkailija. "Minä en voinut millään ehdolla tyytyä siihen -ajatukseen, että suurempi varas kaiken lisäksi olisi oikeutettu -kahlehtimaan pienemmän kaleeripenkkiin. Jos Alin aarteet eivät -olisi langenneet Mikael Timarin käsiin, vaan jääneet isäni kynsiin, -niin olisin minä nyt rikas herra, majoresco, ainoa majoresco, eikä -koirakaan olisi kysynyt minulta, millä tavoin esi-isäni olivat -hankkineet nämä aarteet. Ei enempää kuin kysellään nykyisten kreivien -ja paroonien esi-isiä, ryöväriritareita. Sen sijaan minä sain -vetelehtiä haisevalla suolamerellä. Ja miksi? Siksi, että Mikael -Timar nenäni edestä oli siepannut ne aarteet, jotka olivat määrätyt -minulle, ja päälle päätteeksi vielä tytön, jonka kanssa minun piti -mennä naimisiin, tuon pienen, vaalean, vapaana kasvavan olennon, -joka minua varten kypsyi neidoksi Vapaalla Saarella. Hänetkin -täytyi Timarin ryöstää minulta, sillä vaimonsa kanssa, jonka isän -hän oli surmannut, hän ei voinut olla onnellinen, ja siksi hänellä -täytyi olla rakastajatar. Ja jotta ei hänen loistava maineensa -kärsisi -- sillä koko maailmahan jumaloi häntä hyveen esikuvana -- -hän ei valinnut ystävätärtään baletin tai taideratsastus-seurueen -kaunottarien joukosta, niinkuin minunlaiseni hyvämakuinen mies olisi -tehnyt, vaan etsi itselleen köyhän, maailmaa tuntemattoman tytön, -joka ei milloinkaan joutunut tekemisiin ihmisten kanssa, ja joka ei -milloinkaan sanallakaan ilmaisisi jakavansa herra Timarin iloja. -Hyi, herra Timar! Ja senvuoksi te olisitte antanut kahlehtia minut -viideksitoista vuodeksi kaleeripenkkiin?" - -Isku toisensa jälkeen kohtasi häväistyn miehen kasvoja. - -Mitä tulee seikkailijan nuhteisiin, eivät ne kaikki olleet erikseen -perusteltuja; hän ei ollut "murhannut" Timean isää; hän ei ollut -"varastanut" kenenkään aarteita; hän ei ollut varsinaisessa mielessä -"vietellyt" Noëmia eikä myöskään antanut Teodorin "hävitä"; mutta -syytöksiä kokonaisuudessaan hän ei voinut torjua. - -Hän oli pelannut väärää peliä ja oli senvuoksi joutunut jos -jonkinlaisiin rikoksiin. - -Pakolainen jatkoi: - -"Ollessamme ankkurissa 'Barra de Rio Grande du Sul'-lahdessa alkoi -keltainen kuume raivota laivassamme. Isänikin sairastui siihen. Hän -taisteli kuoleman kanssa penkillä vieressäni eikä häntä siirretty -pois. Se ei ole tapana. Kaleeriorjan on kuoltava siihen paikkaan, -mihin hän on taottu kiinni. Minulle oli se sangen inhoittava tilanne. -Ukko värisi vilusta kokopäivän. Hän kiroili ja kiristi hampaitaan. -Hän oli sietämätön kirotessaan Neitsyt Mariaa unkarin kielellä. -Miksi hän ei kironnut espanjan kielellä? Sekin kuuluu kauniilta -ja silloin olisivat toiset ymmärtäneet häntä. Ja miksi hän kirosi -Jumalan Äitiä? Minä en voinut kuunnella sitä. Onhan olemassa kyllin -paljon miespyhimyksiä, joita hän olisi voinut kirota. Sivistyneen -miehen, hienon maailmanmiehen ei sovi loukata naisia. Se saattoi -minut epäsopuun ukon kanssa. En sitä ottanut pahakseni, että hän -sairastui minun vieressäni keltaseen kuumeeseen, joka olisi voinut -tarttua minuunkin, eikä se suinkaan ole mieluisin kuolintapa; ei, -yksinkertaisesti vain hänen sietämättömien kiroustensa takia minä -päätin erota hänestä. Niin voimakkaat kuin isän ja pojan väliset -siteet olivatkin, päätin kuitenkin katkaista ne." - -"Minun onnistui paeta kahden toverin kera, joiden kanssa olin sopinut -asiasta. Meidän oli kuitenkin odotettava sitä hetkeä, jolloin kuoleva -isäni alkoi hourailla, sillä hän oli uhannut hälyyttää vartioston, -jos minä yrittäisin paeta. Kun sitten aika oli otollinen, viilasimme -me kahleemme poikki yön aikaan, löimme tarkastusmiehen, joka keksi -vehkeemme, tainnoksiin ja heitimme veteen, ennenkuin hän ennätti -häivyttää. Senjälkeen me irroitimme pienen veneen ja työnsimme sen -vesille. Aallokko kävi korkeana ja me kaaduimme lähellä rantaa. -Toinen tovereistani ei osannut uida ja hän hukkui; toinen osasi uida, -mutta ei niin nopeasti kuin hänen jäljessään uiva haikala. Vain hänen -mylvinästään saatoin huomata, että 'meren enkeli' oli saanut hänet -kynsiinsä ja hetkisen pysyi puoli ruumista veden pinnalla. Itse uin -minä rannalle. Tästä näet minulla olevan vielä jotakin tehtävää -tässä maailmassa. Mehän uskomme kumpainenkin ennakkomääräykseen, -sinä hyvänä kalviinilaisena, minä tosi muhamettilaisena. Minulla -ei ollut sen pienempää päämäärää kuin palata Europaan. Minä aioin -etsiä sinut käsiini. Sinähän olet nyt minun ainoa isäni! Toisen -ovat haikalat nielleet, ja niiden mahassa hän on aivan varmassa -tallessa helvetistä, sillä sieltä ei mikään paholainen voi riistää -häntä pois. Kuinka sain käsiini tämän meriupseerin virkapuvun -sekä aseet ja matkarahat valtameren ylitse, kerron sinulle toiste -viinilasin ääressä, kun meillä on siihen aikaa; nyt selvittäkäämme -asiamme. Sillä sinähän tiedät meillä olevan erään laskun keskenämme -suorittamatta." - -Seikkailija vei kätensä silkkihuiville, joka oli sidottu hänen -vasemman silmänsä yli. Haava, jota oli vaikea parantaa, mahtoi olla -hänelle sangen epämiellyttävä muisto. Ankara pakkanen ei suinkaan -ollut tehnyt sille hyvää hänen vaeltaessaan ulkona pitkät ajat. - -"Minä lähdin heti Komorniin, jossa tiesin sinulla olevan vakinaisen -asunnon. Sinä et vielä ollut palannut 'ulkomailta', sanottiin -konttorissasi. Missä päin ulkomailla sinä oleskelit, sitä ei kukaan -voinut sanoa. Hyvä on, minäpä odotan siksi kunnes hän palaa, -ajattelin. Kuluttaakseni aikaa kävin kahviloissa ja tein tuttavuutta -upseerien kanssa, joille virkapukuni oli avoin suositus. Sitäpaitsi -kävin usein teatterissa. Siellä näin tuon ihmeen ihanan naisen, -jolla oli alabasterikasvot ja surumieliset silmät. Arvannet, ketä -tarkoitan? Hänen seurassaan oli alati eräs toinen kaunotar. Oi, -miten kauniit, murhaavat silmät hänellä on! Hän on oikea merirosvo -alushameessa. Minä liittyisin heti paikalla merirosvojoukkoon, -jonka päämies hän olisi, eikä mieltäni pahoittaisi, vaikka minut -vuodeksi kahlehdittaisiin samaan kaleeripenkkiin hänen kanssaan. -Mutta pois tämä hempeämielisyys! Puhukaamme tärkeämmistä asioista! -Minä ryhdyin tunnustelemaan maaperää. Kerran minä asetuin istumaan -tuon murhanenkelin viereen. Minä hakkailin häntä eikä hän siitä -pahastunut. Kysymykseeni, saisinko käydä häntä tervehtimässä hän -vastasi kaiken riippuvan rouvastaan. Minä puhuin sangen ylistävästi -kunnioitusta herättävästä madonnasta ja mainitsin olleeni kyllin -onnellinen tunteakseni hänen perheensä Turkinmaalla, ja että hän oli -hämmästyttävästi äitinsä näköinen." - -"Mitä?" kysyi kaunis neiti, "oletteko tuntenut armollisen rouvan -äidin? Hän kuoli sangen nuorena." - -"Minä olen", vastasin, "vain nähnyt hänen valokuvansa armollisen -rouvan isän luona, joka osotti minulle paljon ystävällisyyttä. Ne -olivat miltei yhtä kalpeat ja surumieliset kasvot kuin armollisella -rouvalla ja kuva oli juotettu kaksinkertaiseen timanttiriviin, jotka -varmaan olivat satojentuhansien guldenien arvoiset." - -"Ah, te olette siis nähnyt sen komean korun?" huudahti kaunis -neiti. "Rouvani näytti sen minullekin saadessaan sen lahjaksi herra -Levetinczyltä." - -Timar puristi kätensä nyrkkiin voimattomassa raivossa. - -"Ahaa! Nyt alamme ymmärtää toisiamme!" jatkoi seikkailija kääntyen -epäinhimillisesti hymyillen kidutuspenkillä makaavan miehen puoleen. -"Sinä olet siis lahjoittanut Ali Tshorbadshin tyttärelle isältä -varastamasi korun. Silloin on toistenkin kalleuksien täytynyt -joutua sinun käsiisi, sillä niitä säilytettiin samassa paikassa. -Nyt et enää voi kieltää mitään... Ja nyt olemme samanarvoisia. -Sinutelkaamme toisiamme tai nimittäkäämme toisiamme komein arvonimin, -kuinka tahansa; mutta älkäämme millään tavalla olko vaivattuja -puhutellessamme toinen toistamme niinkuin sopii." - -Timar istui aivan herpautuneena vastapäätä tätä ihmistä, jonka käsiin -kohtalo oli jättänyt hänet. Kristyanin ei todellakaan olisi tarvinnut -suunnata asetta häntä kohti, sillä hän ei edes jaksanut nousta -tuoliltaan. - -"Mutta sinä annoit kauan odottaa itseäsi, ja minä aloin jo tulla -levottomaksi tähtesi. Pikkurahani olivat myös lopussa. Joka päivä -postikonttorissa kyselemäni rahakirjeet rikkaalta tädiltäni, -amiraalivirastosta, päämiehiltäni ja pankkiireiltani eivät -- -sangen luonnollisista syistä -- tahtoneet alkaa kuulua. Mutta sinua -ylistettiin joka taholla, minne vain tulinkin. Nerokas kauppias, -jättiläiskyky, köyhien hyväntekijä, niin sanottiin. Sinun esimerkiksi -kelpaavaa perhe-elämääsikin kiitettiin. Sinä olit aviomiehen ihanne; -naiset polttaisivat kuolemasi jälkeen sinun ruumiisi ja antaisivat -miehille lääkkeeksi sinun tuhkasi. Hahaha!" - -Timar käänsi pois kasvonsa. - -"Mutta kenties minä väsytän sinua? No, me tulemme kohta asioihin -takaisin. Eräänä päivänä olin sangen huonolla tuulella siitä, että -sinä et tahtonut palata, ja kun eräs upseeri kahvilassa mainitsi -nimesi, en minä voinut pidättäytyä lausumasta epäilyäni siitä, -voisiko joku ihminen yhdistää niin monta täydellisyyttä. Tähän eräs -raakalainen vastasi lyömällä minua kasvoihin. Kaikkeen muuhun, -sen myönnän olin valmistautunut, mutta en tähän. Se oli oikein -leuoilleni, sillä miksi en pitänyt kieltäni kurissa? Kaduin sanojani -kuin koira, kaduin sitä, että olin uskaltanut lausua häpäiseviä -sanoja sinusta, ja sen läksyn olen painanut muistiin. Minä en -milloinkaan enää puhu pahaa sinusta. Jospa asia olisi jäänyt vain -korvapuustiin; niihin minunlaiseni ovat tottuneet. Mutta se roisto -pakotti minut kaksintaisteluun siitä syystä, että olin mustannut -sinun hyvää nimeäsi ja mainettasi. Kuten sittemmin sain kuulla oli -tuo hullu mies ollut madonnan ihailija ennen tämän naimista, ja nyt -hän tappeli suojatakseen tämän puolison kunniaa. Sekin on sellainen -ennenkuulumaton onni, joka voi kohdata vain sinua, kultapoikaa. Mutta -minä en huolisi sinun onnestasi. Taaskin oli minun maksettava se. -Minä sain iskun päähäni aina kulmakarvoihin asti." - -Paholainen työnsi mustan silkkisiteen syrjään ja silloin paljastui -pitkä naarmu, joka oli peitetty likaisella laastarilla. Punainen iho -ympärillä osoitti haavan vieläkin olevan tulehtuneen. - -Timar katseli sitä väristen. - -Kristyan veti jälleen siteen silmänsä päälle ja jatkoi kyynillisellä -ivalla: - -"Tämä on muisto numero 3, joka minulla on sinun ystävyydestäsi. No, -mitäpä siitä, sitä enemmän on minulla oleva otsakkeen 'Debet' alla!" - -"Tämän tapahtuman jälkeen ei minun ollut enää jäämistä Komorniin. -Asia oli herättänyt huomiota; minä olisin voinut joutua -epämiellyttävän kuulustelun uhriksi, vaikka tässä maassa muutoin, -sikäli kuin asia riippuu tuomioistuinten kunnianarvoisista -päämiehistä, voidaan pysyä piilossa aina tuomiopäivään saakka, mistä -on loistavia todistuksia olemassa -- meissä molemmissa." - -Pakolainen oli ylpeä hyvästä päähänpistostaan. - -"Mutta minä en viihtynyt muistakaan syistä Komornissa; olin väsynyt -odottamaan sinua. Tiedänhän, mistä hänet löydän, sanoin itsekseni. -Minä tiedän, missä 'ulkomaalaisessa' seudussa hän oleskelee maan -asioissa. Se seutu ei ole missään tuntemattomassa maanosassa. Se on -tietysti Vapaa Saari. Minä matkustan sinne hänen jälkeensä." - -Nämä sanat kuullessaan hypähti Timar tuoliltaan kiivaasti huutaen: - -"Mitä? Oletko ollut saarella?" - -Hän vapisi säikähdyksestä ja raivosta. - -"Älä kiivastu, ystäväiseni", rauhoitti seikkailija häntä. "Tämä pyssy -on ladattu. Jos sinä liikut paikaltasi voi se helposti laueta, eikä -se silloin ole minun syyni. Muutoin voit olla levollinen. Ei ollut -sinulle, vaan minulle onnettomuudeksi, että läksin sinne. Minun on -aina tanssiaisissa maksettava sisäänpääsömaksu sinun puolestasi. Se -on niin selvä, kuin olisi se kymmenissä käskyissä kirjoitettuna. Sinä -tanssit, ja minä maksan. Sinä paneudut vuoteelle minun sijastani ja -minut heitetään ulos sinun sijastasi. Miksi minä läksin Vapaalle -Saarelle? Vain tavatakseni sinut. Mutta tultuani sinne, olit sinä -jo lähtenyt. Minä en tavannut siellä muita kuin Noëmin pienokaisen -kera. -- Oi, Mikael ystävä, kenpä olisi uskonut sinusta sellaista! --- Mutta vaiti, emme puhu asiasta kenellekään. -- Dodihan hänen -nimensä on, eikö olekin? Rakastettava, viisas poika hän onkin. Kuinka -hän pelkäsi minua, kun toinen silmäni oli siteissä. Tosin Noëmikin -säikähti pahasti minut nähdessään. Kuinka minua suretti kuullessani -Terese-äidin kuolleen. Hän oli hyvä ja olisi ottanut minut toisella -tavalla vastaan. Ajatteles, että Noëmi ei edes olisi sallinut minun -asettua asumaan taloon. Hän sanoi pelkäävänsä minua ja Dodi pelkäsi -vieläkin enemmän. He olivat aivan yksin. 'No hyvä, minä olenkin juuri -tullut tänne sen vuoksi, että teillä olisi mies talossa suojananne!' -Ohimennen sanoen, minkä taikajuoman olet antanut tytölle, kun hänestä -on tullut niin kaunis. Hänestä on tullut oikea kaunotar, niin että -sydän hypähtää rinnassa hänet nähdessään. Minä sanoinkin sen hänelle. -Silloin hän yritti tehdä rumia ilmeitä. Minä tahdoin laskea leikkiä -hänen kanssaan. 'Onko soveliasta', sanoin, 'irvistellä noin rumasti -sulhaselleen?' Mutta silloin minä jouduin pahaan pulaan. Hän kutsui -minua maankiertäjäksi ja osoitti minut ovelle. 'Hyvä', sanoin, 'kyllä -menenkin', ja silloin yritin viedä hänetkin muassani ja nostin häntä -vyötäisistä." - -"Oi, istu hiljaa, toveri! Ei sinulla ole syytä suuttua; mutta minulla -kyllä oli syytä siihenkin, sillä tyttö antoi minulle korvapuustin, -korvapuustin, sanon minä, joka tuntui kaksinverroin kovemmalta kuin -majurin antama; historiallisen todenmukaisuuden vuoksi on minun -mainitseminen, että hän valitsi toisen posken, joten tasapaino -säilyi." - -Timarin kasvot kirkastuivat. - -"Ago gratias! Siihenkin sain tyytyä. Mutta nyt minä suutuin oikein -toden teolla. Minä olen tunnettu kauniin sukupuolen ihailija, mutta -tämä häväistys vaati kostoa ja korvausta. 'No, minäpä näytän sinulle -sittenkin, että sinun on tultava muassani, ellet suostu antamaan -minun jäädä tänne. Sinun on itse omasta tahdostasi seuraaminen minua.' -Näin sanoen minä tartuin pikku Dodin käteen viedäkseni hänet pois." - -"Saatana!" huusi Timar. - -"No, no, ystäväiseni! Emme voi molemmat puhua yhtäaikaa. Kohta on -tuleva sinun vuorosi, ja silloin saat puhua niin paljon kuin sinua -haluttaa; mutta kuule ensin, mitä minulla on sanottavaa sinulle. Minä -olin väärässä saneessani heitä olleen vain kaksi; kolmehan heitä -oli. Kirottu elukka, Almira, oli myöskin siellä. Koira oli koko ajan -maannut sängyn alla eikä ollut minua huomaavinaankaan. Mutta kun -lapsi alkoi huutaa, hyökkäsi peto esiin ja syöksyi kimppuuni. Minä en -ollut päästänyt lurjusta näkyvistäni, vaan vedin nopeasti pistoolini -taskustani ja ammuin kuulan sen ruumiin läpi." - -"Murhaaja!" voihki Timar. - -"Lorua! Jospa omallatunnollani ei olisi muuta kuin tämän koiran veri! -Eikä se edes kuollut kuulasta. Se ei vähääkään välittänyt siitä. -Se vain hyökkäsi sitä raivokkaammin minun kimppuuni, puri itsensä -kiinni vasempaan käsivarteeni, kaatoi minut maahan ja painoi minua -niin, etten voinut liikahtaa. Turhaan yritin saada käsiini toista -pistooliani; se piti käsivarttani hampaidensa välissä kuin tiikeri. -Vihdoin aloin pyytää Noëmilta apua. Hän koetti vapauttaa minua -pedosta; mutta raivoisa elukka puri hampaansa vain entistä lujemmin -lihaani. Vihdoin sanoi Noëmi: 'Pyydä poikaa. Koira tottelee häntä.' -Minä rukoilin nyt Dodia. Pojalla on hyvä sydän; hän sääli minua ja -kiersi käsivartensa Almiran ympäri. Silloin koira päästi minut ja -antoi lapsen suudella itseään." - -Kyynel putosi Timarin poskelle. "Siten minä sain täältäkin muiston", -jatkoi Teodor Kristyan kiertäen ylös likaisen, veritahraisen -paidanhihansa. "Kas tässä jäljet koiran puremasta. Kaikki kolme -raateluhammasta on tunkeutunut lihan lävitse aina luuhun asti. -Siinä muisto numero 4 sinusta. Minä kannan ruumiissani kokonaista -haava-albumia, joista saan kiittää sinua: palomerkkiä, kahleiden -jälkiä, sapelin iskua ja koiranpuremaa. Siinä pelkkiä muistoja sinun -ystävyydestäsi. Ja sano minulle sitten, mitä minun on sinulle tehtävä -saadakseni laskumme käymään yhteen?" - -Lausuttuaan viimeiset sanat seisoi karannut rangaistusvanki aivan -riisuttuna Timarin edessä, jolla siis oli silmien edessä kaikki ne -haavat, joilla hän oli koristettu... - -Ja yhtä alastomana oli tuon kurjan sielu hänen edessään, sekin -täynnänsä inhoittavia haavoja, jotka hänen kätensä oli iskenyt. - -Tämä mies tajuaa varsin hyvin Timarin vain leikkineen hänen kanssaan -silloin kun tämä lähetti hänet muka jalomielisyydestä Brasiliaan, -että tämä luotti hänen huonoihin taipumuksiinsa asettaessaan rahansa -hänen käytettäväkseen, että tämä vain tahtoi raivata hänet tieltään. -Tämä mies tietää, kuinka rikkaaksi Timar on tullut ja hän kadehtii -Timaria sen vuoksi. - -Tämä mies tietää myös Timarin pettäneen sekä Noëmia että Timeaa, -tietää hänen elävän kaksoisavioliitossa. Ja hän on raivoissaan -molempien tähden. Kaikki ihmisen huonot himot kaluavat hänen sieluaan -kuin myrkyllinen ruttopaise. Ja nyt on Timar tämän miehen vallassa. -Hän ei edes tunne ulkonaista voimaa puolustautuakseen tätä miestä -vastaan. Hänen jäsenissään on sama voimattomuus kuin henkilön, joka -taistelee unta vastaan. Tämä haavoihin peittynyt mies vaikuttaa -häneen kuin ilkeä lumous, hermostuttavasti. - -Seikkailija tietää sen varsin hyvin. Eikä hän enää ole edes -varovainen Timarin suhteen. Noustessaan tuolilta hän nojaa pyssyä -uuniin ja puhuu kasvot pois päin käännettyinä Timarille: - -"No, nyt minä ryhdyn pukeutumishommiin. Niiden kestäessä on sinulla -aikaa ajatella vastausta kysymykseeni, jonka aion tehdä sinulle." - -Näin sanoen hän heitti nutun toisensa perästä uuniin, jossa ne -räiskyen leimahtivat, niin että liekki nousi savupiippuun saakka. -Sitten hän alkoi kaikessa rauhassa pukea ylleen niitä vaatteita, -jotka Timar oli antanut hänelle. Uuninhyllyltä hän löysi tämän -kellon. Sen hän pisti liivinsä taskuun. Sitten hän asetti Timarin -napit paitaansa. Väänsipä hän kuvastimen edessä viiksiäänkin. Tämän -tehtyään hän viskasi päänsä taaksepäin kuten henkilö, joka on -tyytyväinen itseensä: nyt hän oli herran näköinen. - -Ja sitten hän asettui selkä uuniin päin seisomaan hajasäärin, -käsivarret ristissä rinnalla. - -"No, miten on laitasi, toveri?" - -Timar alkoi puhua. - -"Mitä pyydätte minulta?" - -"Ahaa! Olenko vihdoinkin irroittanut kielesi siteet? No, jos nyt -sanoisin: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta.' Lähde sinäkin -antamaan polttaa hirsipuun merkki käsivarteesi. Anua takoa itsesi -kiinni kaleeripenkkiin, kuljeskele ympäri maita ja meriä, korpia -ja kaupunkeja, alituisesti metsästäen haikaloja, intiaaneja, -jaguaareja, kalkkarokäärmeitä ja poliisipalvelijoita; -- anna -sitten vaimosi ihailijan kaksintaistelussa iskeä itseäsi kalloon, -anna rakastajattaresi koiran repiä rikki käsivartesi, ja sitten --- jakakaamme loput keskenämme. Mutta kas, minä en olekaan niin -armoton. Minä en enää puhu haavoistani -- koiranpuremat paranevat -helposti. Minä olen sinulle armollisempi. Keskustelkaamme rauhan -ehdoista!" - -"Tarvitsetteko rahaa?" kysyi Timar. - -"Tarvitsen sitäkin, mutta puhukaamme siitä myöhemmin. Pysykäämme -ensiksi siinä, mikä koskee yhteisesti meitä molempia. Minun on -nyt joksikin ajaksi paettava julkisesta elämästä, sillä nyt ei -minua vainota vain senvuoksi, että olen kavaltanut sinun rahasi. -Karkaamistani kaleereilta ja sitä, että heitin tarkastusmiehen -veteen, ei minulle anneta ikänä anteeksi. Sinun rahasi eivät minua -siis hyödytä ennenkuin olen parantunut palomerkistä ja kahleiden -jättämistä haavoista. Edellämainitun saan pois sudenmaidolla; -viimemainittua vastaan tulee käyttää kivennäisvesiä. Minä en epäile, -että sinä johdattaisit vainoojiani jäljilleni. Siihen olet liian -viisas. Päinvastoin sinä itse piilottaisit minut ja kieltäisit minun -olevan lähellä, jos minua tultaisiin etsimään, ja sinä veisit minut -lähimpien sukulaistesi luo, jollen enää olisi turvassa sinun luonasi. -Minä tunnen sinut, sinä olet kultapoika. -- Mutta varovaisuus on -viisauden äiti. Huolimatta lämpimästä ystävyydestämme saattaisi -tapahtua, että joku iskisi minua kalloon kadulla tahi että joku -palvelevainen työväri ampuisi minut maantiellä tahi että kaikessa -ystävyydessä tarjottu viinilasi passittaisi minut samaa tietä kuin -Ali Tshorbadshin. Niinpä niin, minä en uskaltaisi pyytää sinua -täyttämään tätä viiniruukkua uudelleen, vaikka itse joisitkin ensiksi -siitä. Minun on joka suhteessa oltava varovainen." - -"Mitä te siis tarvitsette?" - -"Te? Sinä et, kuten näen, tahdo tunnustaa minua veljeksesi. Seurani -vaivaa sinua. Mutta kysykäämme ensiksi, mitä korkea ja jalo herra -itse haluaa. Onhan toki onnellista, että minä pidän tietonani kaikki -ne salaisuudet, jotka omistan. Korkea ja jalo herrani kenties -olisi halukas siitä syystä takaamaan minulle 100,000 frangin koron -ranskalaisissa valtiopapereissa?" - -Timar ei empinyt, vaan vastasi heti: - -"Olisin." - -Rosvo nauroi. - -"Minä en pyydä niin suurta uhrausta, teidän armonne. Minä olen jo -sanonut, että eivät minua rahat korvessa auta. Näin leimattu ihminen, -näin huonotapainen, joutuu kiinni kaikkialla, ja mitä minua silloin -hyödyttäisivät 100,000 frangia? Minä tarvitsen, kuten sanottua, lepoa -ja paikan, missä voin olla varmassa turvassa, pidemmän ajan, ja missä -voin sitäpaitsi löytää mukavan ja huolettoman olon. No, eikö se ole -kohtuullinen pyyntö." - -"Sano yhdellä kertaa, mitä toivot." - -"Hyvä, minä sanon. Armollinen herra näyttää kärsimättömältä. Kenties -herra haluaa panna levolle?" - -Näin sanoen hän otti jälleen pyssyn uunin luota; istuutui tuolille -ja piti kivääriä molemmin käsin edessään ollakseen joka hetki valmis -ampumaan. - -"Minä en siis pyydä nyt noita sataatuhatta korkoa teidän armoltanne, -en pyydä muuta kuin -- Vapaan Saaren." - -Oli kuin salama olisi iskenyt Timariin. Nämä sanat herättivät hänet -tylsyyden tilastaan. - -"Mitä te sillä tekisitte?" - -"Ensinnäkin siitä tulisi minulle pakopaikka, johon eivät minkään -kansan vainukoirat osaisi. Toiseksi on luonnollista, että teidän -armonne, niin kauan kuin minulle ja teidän armollenne on viisainta, -että pysyn siellä, varustaa minut kaikella, mitä sydämeni halaa, -kaikella, mikä on hyvää ja kallista." - -Timar suuttui nyt hänen hullun pyyntönsä vuoksi. - -"Voi, älkää nyt tässä laskeko typerää leikkiä. Pyytäkää joku summa, -miten suuri hyvänsä. Lähtekää sen kera, minne haluatte. Menetelkää -sen kanssa mielenne mukaan, mutta saarta ette saa. Se on typerä -toivomus." - -"Ei niin typerä kuin miltä se näyttää, _illustrissime!_ Nähkääs, -ilma tuolla saarella on oivallinen; juuri sellainen, jota minä -tarvitsen saadakseni takaisin terveyteni, joka on niin suuresti -huonontunut Etelä-Ameriikassa. Terese-vainajalta olen kuullut -saarella kasvavan yrttejä, jotka parantavat kaikki haavat. Diossegi'n -kasviopista olen lukenut niiden voivan kasvattaa yhteen pannussa -kiehuvat lihapalatkin. Sybariittisten elintapojen jälkeen halajan -kultaisen aikakauden maalaisnautintoja. Antakaa minulle Vapaa Saari, -armoseremissime!" - -Seikkailija pyysi täten pilkaten, pyssy ladattuna käsissään. - -"Te olette houkkio!" sanoi Timar, joka suuttui tästä pilasta. Sitten -hän käänsi äkkiä tuolinsa ja käänsi selkänsä Teodor Kristyanille. - -"Oi, älkää kääntäkö minulle selkäänne, armollinen herra -- -_Sennor! -- Excellenza! -- Mylord!_ -- Armollisin herra! -- _Pan -velkomozsnye! -- Mynheer! -- Monseigneur! -- Gospodine! -- Effendi!_ -Millä kielellä on minun puhuminen, jotta saisin teidät kuulemaan -karkulaisen rukouksia?" - -Tämä mauton iva ei ollut hyökkääjälle hyödyksi. Se vähensi ilkeän -lumouksen vaikutusta Timariin. Tämä alkoi tointua. Hän tuli -ajatelleeksi olevansa tekemisissä jänishousun kanssa, joka pelkäsi -omaa nahkaansa. Hän huudahti harmistuneena: - -"Lopettakaa jo tämä leikki. Mainitkaa joku summa -- saatte sen ja -jos tarvitsette saarta, niin ostakaa sellainen kreikkalaisessa -arkipelagissa tahi Kiinan luona. Jos pelkäätte takaa-ajajia, niin -lähtekää Romaan, Neapeliin tai Schweiziin; olkaa olevinanne markiisi, -laittakaa itsenne hyviin kirjoihin Kamorran kanssa, eikä kukaan ole -tekevä teille pahaa. Rahaa annan teille. Saarta ette saa." - -"Vai niin! Alkaako teidän armonne jo käyttää ylpeätä kieltä minulle?" -huudahti Teodor Kristyan. "Poika joka on pudonnut järveen, tointuu -pian ensi säikähdyksestään ja yrittää uida maihin. Mutta odotappa -vain, minä pistän sinut pian uudelleen veteen. Sinä ajattelet -itseksesi: 'Ole hyvä, risapekko, ja kerro jollekin, mitä tiedät -minusta. Ensi saavutuksesi olisi, että sinut otettaisiin kiinni, -suljettaisiin tyrmään ja sinne jäisit. Sinut tehtäisiin niin mykäksi, -että sinä et koko elämässäsi enää voisi puhua kenellekään mitään. -Tai voi sinulle muullakin tavoin tapahtua jotakin inhimillistä. -Voihan sattua, että luoti osuu selkääsi kuljeskellessasi mitään pahaa -aavistamatta. Jos Tonava heittää raatosi rannalle, niin kuka silloin -kysyy, oletko itse hypännyt jokeen vai onko joku työntänyt sinut? Ja -olettakaamme vaikka pahinta, mitä voi tapahtua, kuka uskoisi sinun, -maankiertäjän, kertomusta, silloin kun minä, kultamies, sanon: Se -ei ole totta! Minulla on paljon rahaa. Jos todistaja, ilmiantaja -on siksi tyhmä, ettei ota vastaan lahjuksia, niin on tuomari oleva -viisaampi.' Näin sinä ajattelet, näemmä. Mutta ota huomioon, kuinka -viisaan miehen kanssa olet tekemisissä. Sinä olet heti kohta -käsittävä, että kätesi ja jalkasi ovat sidotut, että olet yhtä -avuton kuin ryövärin kiinni ottama saituri, joka saa tyytyä siihen, -että häntä pistellään piikeillä kynsien alle, että hänen partansa -kiskotaan karva karvalta pois ja että kiehuvaa talia vuodatetaan -hänen iholleen, siksi kunnes hän ilmaisee, minne on kätkenyt -aarteensa. Minäkin olen menettelevä samalla tavalla sinun kanssasi. -Ja kun sinä et enää voi kestää enempää, niin huuda silloin: 'Jo -riittää!'" - -Timar kuunteli kiusallisen uteliaana kaleeriorjan sanoja. - -"Tähän saakka en ole kertonut ainoallekaan elävälle, olennolle, mitä -tiedän sinusta. Kautta kunniani! Paitsi sitä juorua, joka pujahti -kieleltäni Komornissa, en ole kertonut sinusta mitään, ja se, mitä -silloinkin juttelin, ei ollut mitään. Mutta kaiken, mitä tiedän, -olen kirjoittanut muistiin -- se kirjoitus on täällä taskussani --- ja sitäpaitsi neljä kappaletta neljällä eri osotteella. Yksi -kappale on osotettu Turkin hallitukselle, ja siinä ilmaisen, mitä -Ali Tshorbadshi otti muassaan Stambulista ja mikä kapinallisen -takavarikoituna omaisuutena kuului sulttaanille, kenties oli -työstetty itse aarrekammiosta -- ja kaikki nämä kalleudet ovat -luetellut kappaleittain, niinkuin isäni kuvaili ne. Samalla -ilmaisen kenellä ne nyt ovat ja kuinka ne ovat joutuneet nykyisen -omistajan käsiin. Toisessa kirjoituksessa ilmiannan minä sinut -Wienin hallitukselle Ali Tshorbadshin murhaajana, joka varasti hänen -aarteensa. Muista, että miehellä, joka äkkiä on rikastunut, on -paljon vihollisia ja kadehtijoita. Kolmas kirje on osotettu rouva -Levetinczylle Komorniin. Hänellekin ilmaisen, mitä olet tehnyt hänen -isälleen ja kuinka olet saanut käsiisi hänen äitinsä timantteihin -juotetun kuvan sekä muut kalleudet. Mutta hänelle ilmaisen vielä -muutakin. Sen paikan, missä oleskelet silloin kun et ole kotona. -Salaiset ilosi Vapaalla Saarella. Rakkaussuhteesi erääseen toiseen -naiseen. Uskottomuutesi hänelle. Puhun Noëmista ja Dodista. -- No, -pistelenkö vielä piikkejä kynsiesi alle?" - -Timarin rinta nousi ja laski läähättäen. - -"No, koska sinä yhä olet mykkä, niin jatkamme!" puhui hänen julma -kiusanhenkensä. "Neljäs kirje on osotettu Noëmille. Siinä kerron -hänelle kaikki, mitä hän ei vielä tiedä: että sinulla on muualla -vaimo, johon olet vihitty, että sinä olet ylhäinen herra, joka olet -häväissyt hänet etkä milloinkaan voi olla hänen omansa, että sinä -olet uhrannut hänet vain himoillesi ja että sinä olet rikollinen. No, -etkö vieläkään pyydä armoa? -- Otammeko vielä sulatetun, kiehuvan -talin avuksi. Minä en ole niin typerä, että kantaisin näitä kirjeitä -taskussani, jotta joku sinun palkkaamasi salamurhaaja ottaisi ne -minulta murhattuaan minut ensiksi jollakin yksinäisellä paikalla. -Jos sinä sanot: 'Minä en hiero rauhaa' -- hyvä, silloin minä sanon: -'Nöyrin palvelijasi, minua ilahuttaa suuresti, suosittelen itseäni', -ja sitten minä lähden luotasi kaikella kunnioituksella. Mutta täältä -menen suoraan päätä sinne. Näetkö nuo kaksi tornia? Siellä on Tihany. -Siellä asuu rehellisiä munkkeja. Siellä on luostari. Sinne jätän nuo -neljä kirjettä luotettavaan paikkaan ja pyydän priorin lähettämään -ne osotteessa oleville henkilöille, ellen palaisi viikon perästä -noutamaan niitä. Olisi senvuoksi turha vaiva raivata minua tieltä; -kirjeet tulisivat siitä huolimatta perille. Ja silloin sinä et enää -voisi olla tässä maassa. Kotiisi sinä et voisi mennä, sillä vaikka -vaimosi antaisikin anteeksi isänsä kuoleman, niin hän ei kuitenkaan -voisi antaa sinulle anteeksi suhdettasi Noëmiin. Tuomioistuimet -tutkivat asiasi, ja silloin sinun on kerrottava, miten olet hankkinut -rikkautesi. Turkin hallituskin on nostava oikeusjutun sinua vastaan -ja samoin Itävallan hallitus. Koko maailma on oppiva tuntemaan sinut. -Ne, jotka ovat ylistäneet sinua kultapojaksi, ne näkevät sinussa nyt -ihmiskunnan hylyn. Etkä sinä voi edes paeta Vapaalle Saarelle, sillä -Noëmi on sulkeva ovensa sinun nenäsi edessä. Hän on ylväs nainen, ja -hänen rakkautensa on pian muuttuva vihaksi. -- Ei, sinulla ei ole -muuta mahdollisuutta kuin paeta suuresta maailmasta kuten minäkin, -sinun on hiivittävä salaa kaupungista ja säikähdyttävä heti kun -kuulet askeleiden lähestyvän oveasi. No, menenkö vai jäänkö?" - -"Jää!" ähkyi rääkätty. - -"Ahaa, joko antaudut?" huusi rangaistusvanki, "no, istuutukaamme siis -vielä kerran. Ensinnäkin sinä siis luovutat Vapaan saaren minulle?" - -Timar turvautui heikkoon tunneseikkaan käyttääkseen sitä -puolustusaseena. - -"Vapaa Saarihan ei kuulu minulle, vaan Noëmille." - -"Aivan oikea huomautus. Mutta minun pyyntöni ei silti ole vähemmin -oikeutettu. Vapaa Saari kuuluu Noëmille, mutta Noëmi kuuluu sinulle." - -"Mitä sillä tarkoitat?" kysyi Timar katse sekavana. - -"No, älä pyöritä silmiäsi noin hurjasti! Etkö tiedä olevasi sidottu? -Kyselkäämme järjestyksessä. Asia on kyllä järjestettävissä. Sinä -kirjoitat kirjeen Noëmille. Minä itse jätän sen hänelle. Ilkeä, musta -peto on jo silloin heittänyt henkensä, joten minä voin rauhassa astua -saarelle. Kirjeessä sinä sanot kiltisti jäähyväiset Noëmille; sinä -sanot, ettet voi naida häntä, syystä että katkaisemattomat siteet -kahlehtivat sinut toisaalle; sinulla on vaimo, kaunis Timea, jonka -Noëmi varmaan muistaa. Sinä kirjoitat aikovasi huolehtia hänestä -kunnollisesti. Sinä olet antanut hänen entisen sulhasensa palata -Uudesta Maailmasta ja hän on kaunis, kelpo poika, joka on nytkin -valmis naimaan hänet ja unohtamaan entisyyden. Sinä lupaat myös -kaikin puolin huolehtia molemmista sekä annat siunauksesi meille ja -toivot meidän elävän onnellisina." - -"Mitä? Tahdotko Noëminkin omaksesi?" - -"Tuhat tulimmaista! Kuvitteletko kenties minun aikovan asettua -saarellesi kuin mikäkin Robinson? Minä tarvitsen elämän sulostuttajaa -yksinäisyydessä. Tuolla kaukana olen ennättänyt kyllästyä -mustasilmäisten ja mustakutristen naisten syleilyihin; nyt olen -nähnyt Noëmin kultakiharat ja sinisilmät ja aivan rakastunut -häneen. Sitäpaitsi hän on lyönyt minua kasvoihin ja ajanut minut -ulos ovesta, ja siitä on minun saatava hyvitystä. Ja onko jalompaa -kostoa kuin maksaa korvapuusti suudelmalla? Minä tahdon päästä -tämän vastahakoisen haltiattaren hallitsijaksi. Se on nyt minun -päähänpistoni. Ja mikä oikeus sinulla on asettua sitä vastustamaan? -Enkö minä ole Noëmin kihlattu? Enkö minä voi tehdä häntä lailliseksi -vaimokseni ja saattaa hänet jälleen kunniaan, jotavastoin sinä, joka -et milloinkaan voi naida häntä, vain teet hänet onnettomaksi." - -Oi, tämä ihminen vuodattaa sulatettua rasvaa Timarin sydämeen! - -"Pyydä koko omaisuuteni!" hän rukoili roistoa. - -"Lykätkäämme asia tuonnemmaksi. Kyllä senkin asian vuoro tulee. Nyt -en pyydä muuta kuin Noëmin. Muutoin vaadinkin vain omaani takaisin." - -Timar väänteli käsiään epätoivoissaan. - -"No, tahdotko suostua kirjoittamaan Noëmille, vai vienkö nämä neljä -kirjettä Tihanyyn?" - -Timar huudahti tuskassaan: - -"Oi, pikku Dodi!... pikku Dodi!..." - -Karkulainen purskahti ivanauruun. - -"Minusta tulee hänelle isä, sangen hyvä isä." - -... Siinä silmänräpäyksessä Timar hypähti ylös tuoliltaan, heittäytyi -jaguarin tavoin seikkailijan kimppuun, tarttui hänen molempiin -käsivarsiinsa ennenkuin hän ennätti käyttää asetta, laahasi häntä -kappaleen matkaa, työnsi häntä sitten takaapäin ja tästä iskusta -mies lensi avoimesta ovesta ulos portaille ja kaatui suulleen. Hän -nousi vaivalloisesti; mutta yhä hoiperrellen iskun vaikutuksesta -hän kompastui ensimmäiseen portaaseen ja kieri kiroillen ja ilmaa -haukaten portaita alas. - -Alhaalla oli kaikki pimeätä ja hiljaista. Ainoa ihminen, joka paitsi -näitä molempia oli linnassa, oli kuuro, joka nukkui pois humalaansa. - - - - -Kolmastoista luku. - -MITÄ KUU PUHUU? -- MITÄ PUHUU JÄÄ? - - -Timar olisi voinut tappaa tämän miehen. Hän oli Timarin vallassa. -Ja Timar tunsi käsivarsissaan raivostuneen ihmisen lihasvoiman. -Hän olisi voinut tukahuttaa roiston tai murskata hänen pääkallonsa -pyssynperällä, jos hän ei olisi raaskinut tuhlata jaloa lyijyä -häneen. -- Mutta Timar ei tapa ketään. Hän ei edes henkensä -pelastukseksi ota murhaajan henkeä. Timar on "nyt" todellinen -kultapoika, nyt kun kaikki on vaarassa, hänen omaisuutensa ja -kunniansa, kuten akanat tuulessa. - -Hän antaa tämän miehen mennä, miehen, joka voi ja joka on syöksevä -hänet turmioon. - -Hän voisi vielä surmata hänet. Sisällä makuuhuoneessaankin on hänellä -ladattu kivääri. Hän voi ampua miehen akkunasta tämän kulkiessa -suuren pihan yli. Tämä mies on ryöväri, karannut rangaistusvanki; -kuka vaatisi Timaria tilille siitä, jos hän sammuttaisi tuomitun -hengen. Kenties Brasilian hallitus antaisi hänelle palkinnonkin siitä. - -Mutta Timar ei huomaa miestä. Hän sanoo itsekseen: Tämä mies on -oikeassa. Ja kohtalo täyttyköön. -- Timar ei ole roisto, joka salaa -toisen rikoksen toisella, vaan suuri luonne, joka langettuaan on -valmis sovittamaan rikoksensa. - -Hän astuu sivurakennuksen luo ja katselee kädet ristissä rinnalla, -kuinka mies kulkee pihan yli porttia kohti. - -Kuu nousee juuri Somogy-vuorien takaa ja valaisee linnan etusivua. - -Tumma varjo sivurakennuksen luona olisi oivallinen maalitaulu sille, -joka tahtoisi ampua. - -Teodor Kristyan kulkee sivurakennuksen ohi ja katsahtaa ylös. - -Otsassa oleva puoliksi umpeen mennyt haava on portailla kaatuessa -auennut uudelleen ja vuotaa nyt verta. Veri valuu kasvojen yli. - -Kenties Timar onkin asettunut juuri senvuoksi siihen, että -raivostunut kostonhalusta ampuisi häntä. - -Mutta mies seisahtuu hänen eteensä ja alkaa puhella äänettömiä -sanoja. Aivan kuin Atalia. Kuinka nuo kaksi sopisivatkaan toisilleen! -Kristyan liikuttaa vain huuliaan. Hän nostaa varovasti toista -jalkaansa, jonka on satuttanut pudotessaan. Vasemmalla kädellään -hän lyö oikeassa kädessään olevaa kivääriä; sitten hän ravistelee -sitä kuin eväten, puristaa kätensä nyrkkiin Timaria kohti ja uhkaa -etusormellaan. Tämä ilmenäytelmä tahtoo sanoa: Näin en sinua surmaa. -Minä olen säästänyt sinulle toisen kuolintavan. Odotappa vain! - -Timar katsoo hänen jälkeensä hänen poistuessaan. Hänen silmänsä -seuraavat miestä lumipeitteistä tietä pitkin aina järven -jääkuvastimelle asti. Hän tuijottaa miehen jälkeen, kunnes tämä -hopeanhohtoisella jää kentällä näyttää vain mustalta pisteeltä, joka -liikkuu korkeiden vuorenhuippujen kaksoistorneja kohti. - -Zalavuorten yläpuolelle ilmestyy myrskypilviä. Timar ei huomaa niitä. - -Plattenjärven seutuvilla syntyy usein myrskyilmoja keskellä tyyntä -ilmaa ja ilman mitään enteitä. Kalastajat, jotka etäisyydessä -kuulevat puiden suhisevan, eivät ennätä palata takaisin Zala-rannalle. - -Myrsky ruoskii aaltoja, ajelee veneitä edessään ja heittää ne -toiselle rannalle. Välistä rajuilma laantuu jo puolen tunnin -kuluttua; tuulenmorsian on vain tahtonut tanssia koko piirin ympäri. -Ja sitten tulee jälleen tyyni. - -Myrsky, joka nyt syöksyi vuoristosta, ajoi lumipilveä edellään. Tästä -seuloutui neulanteräviä jääkristalleja esiin. Pilvi peitti vain -puoleksi laajan näköalan, kätkien Tihanyn seudun, niemekkeen kallion -kielekkeineen ja synkän luostarin pimeyteen, itäisten rantojen -loistaessa kuutamossa. - -Myrsky vinkui ulvoen Arakin laakson puitten latvoissa. Vanhan linnan -ilmaviirit natisivat, niin että luuli kuulevansa noiduttujen henkien -valitushuutoja, ja kiihkeän tuulen laastessa Balatonin jäätä, -houkutteli se siellä olevista jääkappaleista niin yliluonnollista -soittoa, että luuli näkevänsä valittavia henkiä: ne ajoivat toinen -toistaan ja valittivat paetessaan. Joku murisi hurjasti. Kenties se -juuri ajoi toisia edellään. - -Keskellä tätä öistä, aavemaista soittoa tuntui Timarista kuin olisi -hän etäältä kuullut myrskyn keskeltä hirvittävän huudon, sellaisen, -jommoinen voi lähteä vain ihmisen huulilta. Kauhun, epätoivon, -jumalanhäpäisyn huudon, joka herättää nukkujat unestaan ja saa tähdet -vapisemaan. Muutamien sekuntien perästä se uudistui, mutta lyhyempänä -ja heikompana, ja senjälkeen kuului taas vain myrskyn soittoa. - -Tämäkin vaikenee. Lumimyrsky pakenee. Myrsky ajaa sitä edellään. Se -ei enää ulvo Arakin laakson puissa. Nekin sävelet, jotka syntyivät -jääkappaleiden ympärillä leikkivästä tuulesta, häipyvät etäisyyteen -kuolevaan sointuun. Taivas seestyy, ja kaikki hiljenee jälleen. - -Timarinkin povi on tyyntynyt. - -Hän on elämänsä uran päässä. Hänelle ei ole ainoatakaan tietä -avoinna. Hän ei voi mennä eteenpäin eikä kulkea taaksepäin. - -Hän on paennut niin kauan kuin on voinut paeta. Nyt ammottaa kuilu -hänen edessään eikä ole mitään vastakkaista rantaa. - -Koko hänen elämänsä vyöryi hänen eteensä kuin uni, ja hän tiesi nyt -vihdoin heräävänsä tästä raskaasta unesta. - -Hänen ensimmäinen toiveensa omistaa tämä ihmeen ihana, rikas tyttö on -ollut perustana hänen kohtaloonsa. Sille perustalle hän on rakentanut -elämänsä kuin sfinksin arvoitukseen. Kun arvoitus on selvitetty -syöksyy sfinksi kuiluun... - -Kuinka hän voisi enää elää senjälkeen kun hänet on paljastettu Timean -ja Noëmin edessä! - -Syöstynä siitä korkeudesta, jossa häntä on pidetty kotona ja -maailmassa useita vuosia, hallitsijan suosiossa ja kansalaisten -kunnioituksen esineenä! - -Kuinka hän vielä kerran voisi katsoa sitä naista silmiin, joka hänen -kilpakosijalleen on ylistänyt häntä niin kiihkeästi, kuinka hän nyt -voisi tehdä sen, nyt, kun tämä nainen on saanut tietää hänen olevan -vastakohdan sille kaikelle, jota hän on miehessään ihaillut, ja kun -hän on saanut tietää miehensä koko elämän suureksi valheeksi? - -Ja kuinka hän voisi astua Noëmin eteen nyt kun tämä on saanut tietää -hänen olevan Timean puolison? Kuinka hän nyt enää voisi ottaa Dodia -syliinsä? - -Ei missään, ei missään koko maailmassa ole paikkaa, minne hän voisi -paeta. Asia on kuten tuo mies sanoi: ei ole olemassa muuta keinoa -kuin kääntää maailmalle selkänsä kuten hän, kieltää nimensä kuten -hän, salaa varkain hiipiä kaupungista toiseen kuten hän, harhailla -ympäri maailmaa. - -Mutta tunsipa Timar kuitenkin yhden paikan. Kuun. Tuon kylmän tähden. --- Mitä Noëmi sanoikaan? Ne, jotka olivat väkivaltaisesti riistäneet -itseltään elämän, ne, jotka olivat lakanneet toivomasta, ne lähtevät -sinne ja asuvat siellä. Ne lähtevät sinne, missä olemattomuus ympäröi -heitä. Kun tuo mies on tullut Noëmin luo ja kertomuksellaan syössyt -hänetkin epätoivoon, on hänkin varmaan pian seuraava miestään sinne --- pimeään tähteen. - -Timar tunsi rauhoittuvansa tästä ajatuksesta niin suuresti, että -hän saattoi suunnata kaukoputkensakin vähenevää kuuta kohti, jonka -loistavassa kehrässä vaihteli suuria, pyöreitä, tummia aukkoja, -- ja -hän etsi itselleen yhden näiden suunnattoman suurten vuorenonkaloiden -joukosta: "Siellä minä olen asuva, siellä olen odottava Noëmia!" - -Senjälkeen hän meni takaisin siihen huoneeseen, missä oli -keskustellut seikkailijan kanssa. - -Kamiinissa näkyi vielä jätteitä tämän poltetuista vaatteita. Tuhassa -näkyi vielä osia niitä. Timar pani uusia puita uuniin, jotta tuli -hävittäisi niiden jätteet. - -Sitten hän kääri vaipan ympärilleen ja poistui talosta. - -Hän suuntasi kulkunsa Plattenjärveä kohti. - -Kuu valaisi ääretöntä jääkenttää. Jääaurinko, joka paistoi -jäätasangolla. - -"Minä tulen, minä tulen!" huusi Timar. "Pian olen saava tietää, mitä -sinä olet sanonut minulle. Sinä olet kutsunut minua ja minä olen -pian oleva luonasi." - -Hän meni suoraa päätä jäärailoa kohti. Sen löysi helposti. Seipäät -olkilyhteineen, jotka hyväsydämiset kalastajat olivat asettaneet -sille paikalle, huomauttivat jo etäältä kulkijaparalle, että hänen -olisi _vältettävä_ sitä. Timar taasen _etsi_ sitä. - -Tultuaan erään tällaisen varotusmerkin luo, hän pysähtyi, paljasti -päänsä ja katsoi ylös taivaaseen. - -Vuosia oli kulunut siitä, kun hän oli rukoillut. Tällä hetkellä hän -tuli ajatelleeksi sitä ylhäistä alkuolentoa, joka johtaa tähtien -kulun ja kahlehtii myrskyn, ja joka on luonut toisen olennon, joka -uhmaa Luojaansa: ihmisen. - -Nyt hän tahtoi kohottaa sielunsa tähän alkuolentoon. - -"Ikuinen voima! Sinua minä pakenen ja Sinun luoksesi tulen tällä -hetkellä. Minä en tule valittamaan. Sinä johdatit minua, mutta -minä poikkesin poluiltasi. Sinä varoitit minua, mutta minä en -tahtonut kuunnella. Nyt olen joutunut näin pitkälle. Sokeasti -totellen menen toiseen maailmaan. Sieluni on siellä kärsivä kylmässä -olemattomuudessa. Minua rangaistaan siitä, että olen tehnyt -onnettomaksi niin monta, jotka ovat minua rakastaneet ja tulleet -omikseni. Ota Sinä, ijankaikkinen oikeus, heidät huostaasi! Minä olen -tehnyt syntiä; senvuoksi minä nyt menen kuolemaan ja kiroukseen. -- -Ei kenkään heistä ole itse syypää kärsimyksiinsä, minä vain olen. -Sinä ikuinen oikeus, joka olet johdattanut minut sinne, missä nyt -olen, ole heitäkin kohtaan oikeudenmukainen. Suojaa, lohduta heikkoja -naisia, heikkoa lasta! Mutta luovuta minut koston-enkeleille! -- Minä -kiroan itseäni ja vaikenen ijäksi." - -Hän polvistui. - -Jään reunojen välillä vyöryivät Balatonin aallot. Levoton järvi -ääntelee joskus tyynelläkin ilmalla, ja jäässäkin ollessaan se -kohisee ja kuohuu kuin meri. - -Timar kumartui veden puoleen suudellakseen sitä niinkuin suudellaan -äitiä ennen pitkälle matkalle lähtöä, niinkuin suudellaan -pyssynpiippua ennenkuin murskataan sillä pää. - -Mutta juuri kun hän kumartui vedenpinnan yli, sukelsi ihmisen pää -esiin aalloista! - -Ihmisen pää, jonka kasvot olivat ylöspäin. - -Otsan yli on sidottu musta huivi, joka peittää oikean silmän; toinen -silmä, joka veristää, tuijottaa suoraan eteenpäin, ja avoimesta -suusta kohisee vesi sisään ja ulos. - -Haamu sukelsi jälleen alas. - -Hetken perästä paisuivat aallot taaskin, aavekasvot näyttäytyivät -uudelleen, ja punainen, jäykistynyt silmä tuijotti taas Timaria. - -Ja vielä kerran tuli pää näkyviin jään reunalle kadotakseen jälleen -ainiaaksi jään alle, samalla kun jäykistynyt käsi kouristuksen -tapaisesti koukistunein sormin silmänräpäyksen ajan pisti esiin -vedestä. - -Timar hypähti puolihulluna polvistuneesta asennostaan ja tuijotti yhä -veteen aavemaista olentoa etsien. - -Hänestä tuntui kuin se huutaisi häntä seuraamaan. - -Aallot vyöryivät jään reunojen välillä. - -Ja taasen kaikui etäältä henkimaailman urkujen tapainen soitto, -jommoisen öinen myrsky lähetti enteenään. Siinä ulvonnassa, joka -syntyy siitä, että myrskyn voima taittuu jäälohkareisiin, kuuluu -näkymättömien henkien huokauksia ja valituksia, ja yhä äänekkäämmäksi -paisuu aaveiden laulu. - -Ja taasen kaikuu ylimaallinen soitto yli koko jääkentän, ikäänkuin -tuhansien harppujen kieliä tuolla alhaalla kosketeltaisiin, kunnes -sävelet paisuen muuttuvat kuohuvaksi kohinaksi, ikäänkuin tuuli -ajaisi vinhaa vauhtia alhaalla vedessä ja houkuttelisi aalloista -ihmeellisiä, uuvuttavia sointuja. Myrskyn urkujen sävelet soivat -mahtavina jään alla, hirvittävällä pauhulla lähtee kiinteä jääjoukko -liikkeelle, ja voimakkaasta ilmanpaineesta jäärailo sulkeutuu jälleen. - -Timar syöksyi väristen polvilleen kasvot keinuvaa jääkuvastinta -vasten. - - - - -Neljästoista luku. - -KEN TULEE. - - -Huurre oli tehnyt Vapaasta Saaresta hopeametsän. Jatkuvasti -leijaileva sumu oli luonut joka oksaan lumikukkia. Sitten tulivat -aurinkoiset päivät, jolloin puiden huurre muuttui jääksi, ikäänkuin -koko saari olisi ollut lasista. Kristallien painosta riippuivat oksat -alaspäin kuin kyynelpajuissa, ja tuulen värähdellessä metsän läpi -löivät ne yhteen ja soivat kuin sadun lasipuutarha. - -Vain yksi polku johti vahvassa huurteessa olevan nurmen poikki -mökille. Ja se kulkee sille paikalle, missä Terese lepää. Se on -Noëmin ja pikku Dodin jokapäiväisen kävelyretken päämaali. - -Nykyään he kulkevat sinne kahden. Kolmas seuralainen, Almira, makaa -mökissä vetäen viimeisiä hengenvetojaan. Luoti on tunkeutunut ruumiin -jalompiin osiin, eikä ole mitään pelastuksen mahdollisuutta. - -On ilta. Noëmi sytyttää valon, vetää esiin rukkinsa ja alkaa kehrätä. -Pikku Dodi on istuutunut hänen viereensä ja pitää olkia rukin pyörää -vasten, leikkien tuulimyllyä. Almira makaa nurkassa ja voihkii kuin -ihminen. - -"Äiti, kumarra päätäsi puoleeni", sanoo lapsi äkkiä, "minä tahdon -kuiskata sinulle jotakin, niin ettei Almira kuule." - -"Eihän koira sanojasi muutoinkaan ymmärrä, Dodiseni." - -"Oi, hän kyllä ymmärtää. Hän ymmärtää kaikki. Sano minulle, kuoleeko -Almira?" - -"Varmasti, rakkain pienokaiseni." - -"Mutta kuka meitä sitten suojelee, kun Almira kuolee?" - -"Jumala!" - -"Onko Jumala vahva?" - -"Vahvempi kaikkia muita." - -"Onko hän vahvempi kuin isä?" - -"Isäsikin voima on Jumalalta." - -"Entä sen häijyn miehen, jonka silmä oli sidottu?" - -"Hänenkin." - -"Miksi hyvä Jumala antaa hänellekin voimaa? Minä pelkään hänen -tulevan takaisin. Hän tahtoo viedä minut pois." - -"Älä pelkää! Minä en anna kenenkään viedä sinua." - -"Mutta jos hän lyö meidät molemmat kuoliaaksi?" - -"Silloin me pääsemme molemmat taivaaseen."' - -"Almirakin?" - -"Ei, Almira ei pääse." - -"Miksikä ei?" - -"Siksi, että hän on eläin." - -"Entä pikku Louiseni?" - -"Ei hänkään pääse." - -"Voi, älä sano niin, hän osaa kevyemmin lentää taivaaseen kuin me." - -"Taivaaseen saakka se ei osaa lentää." - -"Siellä ei siis ole eläimiä eikä lintuja? No, silloin minä mieluummin -jään tänne alas isän ja pikku Louisen kanssa." - -"Niin, jää, pikku sydänkäpyseni, jää!" - -"Eikö niin, että jos isä olisi täällä, hän löisi tuota häijyä miestä?" - -"Häijy mies juoksisi pakoon häntä." - -"Mutta milloin isä tulee takaisin?" - -"Jo talvella." - -"Kuinka sinä sen tiedät?" - -"Hän sanoi." - -"Onko kaikki, mitä isä puhuu, totta? Eikö hän milloinkaan valehtele?" - -"Ei, poikani, kaikki mitä hän puhuu, on totta." - -"Mutta onhan jo talvi." - -"Hän onkin pian oleva täällä." - -"Kunpa Almira ei vain kuolisi sillä aikaa!" - -Poika nousi jakkaraltaan ja meni vaikeroivan koiran luo. - -"Rakas Almira, älä kuole! Älä jätä meitä yksin tänne! Katsos, -taivaaseen sinä et voi tulla kanssamme; sinä voit vain täällä -alhaalla olla luonamme. Jää tänne! Kesällä minä rakennan sinulle -kauniin talon pähkinäpuusta, sellaisen kuin isä rakensi minulle. -Kaikesta ruuasta, jonka saan, annan puolet sinulle. Paina pääsi tähän -polvelleni ja katsele kiltisti minua. Älä pelkää, minä en päästä enää -sisään sitä pahaa miestä, joka ampui sinua. Kun kuulen hänen tulevan, -sidon ovenrivan kiinni nuoralla, ja jos hän pistää kätensä sisään, -lyön sen poikki pienellä kirveellä. Minä olen suojeleva sinua, -Almira." - -Viisas eläin avasi kauniit silmänsä poikaa kohti ja löi hiljaa -häntäänsä lattiaan. Sitten se huokasi syvään ikäänkuin olisi -ymmärtänyt kaikki pojan puheen. - -Noëmi pysähdytti rukin, nojasi päätään käsiinsä ja tuijotti -lepattavaa liekkiä. - -Roisto oli lähteissään jäähyväisiksi huutanut akkunasta: - -"Minä tulen vielä kerran takaisin ja silloin olen sanova sinulle, -kuka se mies on, jota rakastat." - -Se, että hän tulisi takaisin on kyllin hirveä uhkaus; mutta mitä se -merkitsee, että hän on sanova hänelle, kuka se mies on, jota hän -rakastaa? - -Kukahan Mikael sitten on? Voiko hän sitten olla joku muu kuin se, -joka hän sanoo olevansa? Mitähän tällä, maailman toiselta puolelta -sukeltaneella aaveella voi olla sanottavaa hänestä? Oi, miksi ei -Mikael ole tehnyt kuten hän, Noëmi, kerran oli toivonut: "parempi -olisi, jos meidän välillämme olisi kolme jalkaa multaa." - -Noëmi ei ole mikään tylsä nainen. Hän on kasvanut korvessa ja oppinut -luottamaan omiin voimiinsa. Suuren maailman hentomielisyys ei ole -pilannut hänen hermojaan. Holoferneksen ja Sisseran olisi ollut, hyvä -tietää, että teräs on vaarallinen ase naisen kädessä. - -Susiemo osaa puolustaa luolaansa -- koiraa vastaan. Sillä on kynnet -ja hampaat. - -Tämän kiihoittavan kohtauksen jälkeen kantaa Noëmi alituisesti -Mikaelin pöytäveistä povellaan. Tämä veitsi on teräväksi hiottu. - -Öisin hän sitäpaitsi sulkee oven suurella hirrellä, jonka asettaa -oven eteen poikkipuolin, sitoen sen kiinni nuoralla. - -Niinkuin kohtalo säätää! - -Jos toinen tulee ensin, on hänestä tuleva onnellinen vaimo, Jumalan -siunaama -- jos taas toinen saapuu ensin, tulee hänestä murhaaja, -kirouksen lapsi. "Almira, miksi voihkit noin?" - -Koira-parka, joka taisteli kuoleman kanssa, kohotti vaivalloisesti -päätään lapsen polvelta ja alkoi kaula ojossa nuuskia ilmaa. Se -valitti ja voihki levottomasti, mutta vain käheitä korahduksia -- -ilonko vai vihanko äännähdyksiä, sitä ei voinut erottaa. - -Eläin vainusi jonkun lähestyvän. - -Kuka tulee? - -Onko se hyvä tai häijy mies? Elämänkö antaja, vaiko murhaaja? - -Ulkona yön pimeydessä kuuluu askelten kaiku huurteen peittämällä -nurmikolla. Kuka tulee? - -Almira röhisee raskaasti. Se tahtoo nousta, mutta putoo alas; se -tahtoo haukkua, mutta ei voi. Noëmi hypähtää penkiltä, pistää oikean -kätensä kaulahuivin alle ja tarttuu veitseen. Kuka tulee? - -Kaikki kolme kuuntelee vaiti: Noëmi, Dodi ja koira. - -Nyt lähestyvät reippaat askeleet. Ah, nyt kaikki tuntevat ne. "Isä!" -huutaa Dodi hymyillen. Noëmi rientää terävällä veitsellä katkaisemaan -nuoran hirren ympäriltä, ja Almira kohoo etukäpälilleen ja haukahtaa -äkkiä. - -Silmänräpäys senjälkeen lepäävät he toistensa sylissä: Mikael, Noëmi -ja Dodi. - -Almira ryömii rakastetun isäntänsä luo, kohottaa vielä kerran päänsä -hänen puoleensa, nuolaisee hänen kättään, syöksyy lattialle ja kuolee. - -"Etkö enää milloinkaan jätä meitä?" änköttää Noëmi. - -"Älä jätä meitä enää milloinkaan yksin tänne!" pyytää pikku Dodi. - -Mikael painaa molempia rintaansa vasten, ja hänen kyyneleensä -vuotavat rakastettujen poskille. - -"En milloinkaan... en milloinkaan... en milloinkaan!..." - - - - -Viidestoista luku. - -RUUMIS. - - -Viimeiset maaliskuun päivät voittivat ankaran talven. Sade ja sumu -sekä etelä-tuulet heikensivät Plattenjärven jään, joka sitten murtui -rajulla pohjatuulella ja ajelehti Somogy-rannalle. - -Jäälohkareiden joukosta löysivät kalastajat ruumiin. - -Koko ruumis oli jo suureksi osaksi mädännyt; kasvonpiirteitä ei enää -voitu tuntea. Kuitenkin saattoi mitä suurimmalla varmuudella päättää, -ken se oli. - -Siinä olivat Mikael Timar von Levetinczyn maalliset jäännökset, -hänen, joka hävisi niin äkkiä tuon kuuluisan nuotanvedon jälkeen, -jolloin fogaschikuningaskin saatiin pyydykseen ja jonka kotiinpaluuta -oli niin kauan odotettu. - -Ruumiissa saattoi tuntea kadonneen herran vaateparsia, hänen -turkisreunaisen takkinsa, hänen paidannappinsa ja paitaan ommellut -nimikirjaimet. Liivintaskussa on hänen kellonsa, johon hänen -koko nimensä on poltettu emaljiin. Varmin todiste on kuitenkin -povitaskusta löytynyt lompakko, joka on täyteen ahdattu seteleitä, -sadan ja tuhannen guldenin seteleitä, joissa vielä näkyy leima, sekä -lompakkoon ommeltu helmikirjailu: "Usko, toivo rakkaus", Timean omin -käsin ompelema. - -Eräästä sivutaskusta löydettiin sitäpaitsi neljä nauhalla -yhteensidottua kirjettä, joiden kirjoitus oli aivan kulunut pois. -Kirjeethän olivat maanneet neljä kuukautta vedessä. - -Vähän aikaa sen jälkeen löysivät kalastajat Füred-rannalla herra -Levetinczyn kaksoispyssyn, joka jäi heidän verkkoonsa. Se selvitti -kaiken. - -Vanha Galambos muisti nyt varsin hyvin kaiken. - -Armollinen herra oli itse sanonut hänelle, että jos kettuja ja susia -tulisi yön aikana railon luo, menisi hän itse ulos pyssyineen ja -ampuisi luodin niiden turkin läpi. - -Nyt muistivat useat muutkin lumimyrskyn raivonneen sinä yönä -Balaton-järvellä, tosin vain lyhyen ajan. Epäilemättä oli tämä -aiheuttanut armollisen herran onnettomuuden. Hän ei ollut huomannut -railoa, oli pudonnut veteen ja joutunut jään alle. - -Vanha Galambos, joka nukkui vähän öisin kertoi myös kuulleensa -myrskyn mylvinnän seasta hirveän hätähuudon. - -Että niin erinomaisen ja arvossapidetyn miehen pitikin kuolla niin -kamala kuolema! - -Ensi tiedon onnettomuudesta saatuaan matkusti Timea itse Siofolkiin -ollakseen läsnä laillisessa tutkinnossa. - -Nähdessään miehensä vaatteet pyörtyi hän kaksi kertaa ja hänet -saatiin töin tuskin henkiin jälleen. Siitä huolimatta hän kesti -loppuun saakka. Hän oli läsnä silloin kun muuttunut ruumis laskettiin -lyijyarkkuun ja kyseli innokkaasti vihkisormusta, mutta sitä ei -löytynyt. Ruumiista puuttuivat sormet. - -Timea kuletutti kalliit jäännökset Komorniin ja panetti hänet -perhehautaan kaikella sillä komeudella, jonka protestanttisen kirkon -hautausmenot sallivat. Kaikki neljä kirkkoaluetta oli edustettuna -lähetystöjen välityksellä; transdanubilainen ylikaitsija piti -ruumispuheen, ja Komornin pappi puhui arkun ääressä kirkon laivassa, -joka oli verhottu mustalla kankaalla ja koristettu asekilvellä. -Paavin kollegion kuoro suoritti hautauskulun. Mustalla sametilla -verhotussa arkussa olivat hänen nimikirjaimensa hopeakirjaimin -kirjoitetut; sen päällä olivat hänen aatelismiekkansa ja unkarilaisen -Pyhän Stefanin ristin, italialaisen Pyhän Mauritiuksen ristin, -ja brasilialaisen Annunciata-ristin koristeet. Arkun kantoivat -ruumisvaunuihin kaupungin senaattorit ja komitaatin luottamusmiehet. -Paariliinan hopeatupsuja kannattivat varagespanit. Ruumisvaunujen -kahden puolen astuivat kaupungin arvohenkilöt. Niiden edessä marssi -kaupungin koulunuorisoa, pappeja ja jumaluusopin ylioppilaita, nämä -viimemainitut lippuineen; senjälkeen unkarilainen ja saksalainen -kansalaiskaarti virkapuvussa, aseissa, hillityn rummun päristessä. -Arkkua seurasivat kaupungin ylhäiset naiset surupuvussa, ja niiden -joukossa sureva leski valkoisin kasvoin ja itkettynein silmin sekä -maan ja keisarikaupungin huomatuimmat miehet ja sotilasarvohenkilöt; -lähettipä hänen majesteettinsakin lähetin edustamaan itseään -kuuluisan miehen hautajaisiin. Ja jäljessä seurasi silmän -kantamattomiin ihmisjoukko. Kellojen soidessa kulki kulkue hitaasti -koko kaupungin läpi. Ja kaikki kellot ja kaikki kielet julistivat, -että nyt haudattiin miestä, jonka vertaista ei enää syntyisi: kansan -hyväntekijää, kansansa ylpeyttä, uskollista puolisoa, suurenmoisten -lahjoitusten tekijää. - -Kultapoikaa kannettiin hautaan. - -Miehet, naiset ja lapset, jotka ovat seuranneet jalan koko kaupungin -läpi, menevät myös hautuumaalle. - -Ataliakin on ruumissaatossa. - -Kun arkku kannetaan alas avattuun hautakammioon, seuraavat syvästi -surren miehen lähimmät sukulaiset, ystävät ja ihailijat myös sinne. - -Niiden joukossa on myös majuri, herra Katshuka. - -Tungoksessa kapeilla portailla hän joutuu läheltä koskettamaan -Timeaan -- ja Ataliaan. - -Kun taas noustaan haudasta, heittäytyy Atalia sille päällysarkulle, -johon ruumisarkku on laskettu ja toivoo, että hänetkin haudattaisiin -sinne. - -Onneksi on herra Johan Fabula käsillä. - -Hän ottaa kaunottaren syliinsä ja kantaa hänet päivänvaloon ja kertoo -hämmästyneelle kansanjoukolle, miten suuresti neiti rakasti autuaasti -eronnutta vainajaa, joka oli ollut hänen toinen isänsä. - -Puolen vuoden perästä pystytetään kirkkomaalle kallisarvoinen -muistokivi, jossa luetaan seuraava kirjoitus kultakirjaimin -kirjoitettuna: - - Tässä lepää - Korkea- ja jalosukuinen herra - _Mikael Timar von Levetinczy_. - - kuninkaallinen neuvos, useiden komitaattien edustaja, Pyhän - Stefanin-, Pyhän Mauritiuksen- ja Annucciataristin ritari, suuri - isänmaanystävä, tosi kristitty, esimerkiksi kelpaava puoliso, - köyhien isä, isättömien ja äidittömien suojelija, koulujen - ylläpitäjä, kirkon tuki, kaikkien tuttaviensa itkemänä, uskollisen - puolisossa Timean ikuisesti kaipaamana. - -Graniittijalustalla seisoo alabasteripatsas, nainen maljakko -käsivarrellaan. Kaikki sanovat, että tämä patsas on elävä kuva -Timeasta. - -Ja Timea menee joka päivä hautuumaalle tuoreita seppeleitä mukanaan -ja kastelee kukkaset, jotka tuoksuvat niin ihanasti siellä -ristikkoaidan sisällä. Hän vuodattaa niille kylmän vesisuihkun -- ja -kuumia kyyneleitä... - - * * * * * - -Teodor Kristyan ei kait milloinkaan olisi uneksinut, että hänelle -kuoltuaan osoitettaisiin niin suurta kunnioitusta. - - - - -Kuudestoista luku. - -SOHVI-ROUVA. - - -Kaunis leski suri syvästi. Hän ei milloinkaan käynyt seuroissa eikä -milloinkaan vastaanottanut vieraita kotona. Kadulla hän esiintyi vain -surupuvussa, tiheä harso kasvoillaan. - -Komornin väki koetti arvailla, miten kauan tätä kestäisi. Kokonaisen -vuoden kenties siitä päivästä laskien, jolloin Timar sai niin -onnettoman lopun. Vuosi meni umpeen talvella. Senjälkeen tuli -laskiaiskarnevaalien aika. Mutta Timea ei silloinkaan luopunut -surupuvustaan eikä ottanut osaa mihinkään tanssiaisiin. Komornin -yleinen mielipide asetti nyt toisen määräpäivän. Timea laski -luultavasti suruvuoden hautajaispäivästä alkaen, sillä siitä -oikeastaan alkoi hänen leskeytensä. Tämäkin määräaika kului -umpeen, kevät oli jo tullut, mutta Timea kävi yhä surupuvussa eikä -milloinkaan kukaan käynyt hänen luonaan. - -Yleinen mielipide alkoi nyt käydä kärsimättömäksi; kuinka kauan, -kysyttiin, jatkuisi tätä? - -Eniten suuttumusta herätti se seikka, ettei hän vastaanottanut -miesvieraita. - -Eräänä aamuna käveli Sohvi-rouva torilla kori käsivarrellaan ja tinki -maalaisvaimojen kanssa kanojen hinnasta. Oikeastaan hän oli vain -ostavinaan, hän ei ostanut mitään, vaan selitti kaiken olevan liian -kallista. Hänen ajatuksensa olivat koko ajan suunnatut siihen, miten -hän saattaisi hiipiä "Angliaan" kenenkään huomaamatta. Siellä hän -kulki pensaston suojassa kiertävää kiertotietä ja katseli lakkaamatta -ympärilleen tutkiakseen, huomasiko kukaan häntä. Vihdoin hän äkkiä -pujahti erääseen yksinäiseen taloon, jonka portin päälle oli maalattu -kaksoiskotkan kuva. - -Herra Katshuka asui yhä siellä. Hän ei ollut majuriksi tultuaan -muuttanut siitä asunnosta, jossa oli viettänyt luutnanttiaikansa. Hän -ei tarvinnut suurempaa. - -Portti oli auki, samoin ovikin ja akkuna pienessä huoneessa. Herrat -upseerit eivät kahdesta syystä pelkää varkaita. - -Sohvi-rouva tapasi herra Katshukan yksin huoneessa, missä hän juuri -oli tarkastelemassa suurenmoisia linnoitussuunnitelmia. - -"Hyvää päivää, herra majuri! Pyydän anteeksi epäkohteliaisuuttani, -että käyn sisään. Sattumalta kuljin ohi ja näin akkunoiden sekä -ovien olevan auki. Oi, kuinka helposti voisi varas hiipiä sisään, -ajattelin mielessäni, minäpä sanon palvelijalle, että hän sulkee -oven. Ja kas, sillein tapaankin itse herran... Kiitos hyvyydestänne! -No, jotta en veisi unta talosta, istuudun vähäksi aikaa. Siitä on -sitäpaitsi vuosi ja päivä, kun puhuin majurin kanssa viimeksi. Oi, -te olette aivan liian hyvä, herra majuri! Istuudunko tähän viereenne -sohvaan? Minä panen vain ensin korini syrjään. Siinä on vain muutamia -munia. Minä ostan itse kaikki, sillä jos sellaiset asiat jättää -palvelusväen toimeksi, niin saa maksaa kaikesta kalliimman hinnan. -Ja sitten ovat nykyajan piiat niin ylpeitä, etteivät he tahtoisi -mistään hinnasta kantaa koria. Se hävettää heitä. Itse en minä häpeä. -Ne, jotka tuntevat minut, tietävät hyvin, kuka heidän edessään on. -Eikö totta, majuri, että te ette välitä siitä? Kuinka voisittekaan? -Mehän olemme vanhoja tuttuja. Muistatteko vielä, majuri, kun istuitte -vesiruukun päällä keittiössä ja poimitte paahdettuja maissijyviä -virkatakistanne, ja kun minä sanoin teille kertoneeni tyttöhupakolle, -mitä kaste oli? Mutta silloin pulminkin aivan muita asioita, kun -herra majuri, joka silloin oli vain luutnantti, astui sisään. Jaa, -jaa, jospa tietäisitte, mitä minä silloin juttelin! Mutta siitä -on kokonainen ikuisuus ja sen jälkeen on maailmassa tapahtunut -suuria ihmeitä. Eikö herra von Levetinczyn kuolema ollut kauhea! -Timea-parka! Hän ei ole senjälkeen löytänyt rauhaa ei yöllä eikä -päivällä. Pelkään hänen pian seuraavan miestään, ja se olisi todella -vahinko. Sellainen enkeli! -- Hän ei milloinkaan ota vastaan herroja. -Sata kertaa päivässä hän pysähtyy herra Levetinczyn suuren kuvan -eteen ja katselee sitä kauan. Sitten hän ottaa esiin hänen viimeisen -kirjeensä, jonka herra Levetinczy lähetti suuren kalan kera ja lukee -sen läpi. Ja sitten hän kysyy minulta: 'Kuule, Sohvi-äiti, eikö -sinusta ole ihmeellistä, että tämä kirje on kirjoitettu niin iloiseen -sävyyn?' Hän suree aivan liian paljon, tuo nuori, kaunis leski. -Minun käy sääliksi häntä raukkaa; minä toivoisin hänen ojentavan -kätensä jollekin hyvälle kunnon miehelle. Minunkin etujeni mukaista -olisi, että hän tekisi niin. Tietäkää, herra majuri, tyttäreni sanoo -aina, että jos Timea menisi naimisiin sen miehen kanssa, jota hän -ajattelee, niin hän ei enää hetkeksikään jäisi taloon, vaan ottaisi -ensimmäisen vastaantulevan kosijan, oli se sitten talonpoika tai -herra, nuori tai vanha, sileäkasvoinen tai rokonarpinen. Hän heti -paikalla suostuisi menemään naimisiin. Ja siitä ei suinkaan kukaan -iloitsisi niinkuin minä. Ei senvuoksi, että silloin muuttaisin -tyttäreni luo. Varjelkoon! Minä jäisin Timean luo. Vaikka Ataliasta -tulisi kuinka rikas hyvänsä ja Timeasta köyhä, jäisin kuitenkin -Timean luo. Sillä, uskokaa minua, minä en enää voi kestää tyttäreni -kanssa. Ei tosin ole kaunista, että äiti moittii tytärtään. Mutta -minä tiedän, kenelle puhun. On totta, että olen hänen äitinsä, että -olen synnyttänyt hänet maailmaan. Hän olikin hyvä lapsi ennenkuin -hänet riistettiin minulta, ennenkuin hänen isänsä hemmoitteli hänet -piloille ja maailma pani hänen päänsä pyörälle. Mutta nyt minun -elämäni hänen kerallaan on helvetti. Hän vainoo minua koko päivän -aivankuin minä olisin ainoa, johon hän saattaisi koetella vihaansa. -Hän nipistää ja töykkii minua, ja lyö, mihin sattuu. Hänen takiaan en -uskalla poistua keittiöstä. Vaikka kutsuisin häntä mitä suloisimmilla -hyväilysanoilla, ei hän ole kuulevinaan minua. Aterian aikana hän -myrkyttää joka suupalan minulta, niin että kahveli putoo kädestäni. -Koko yö on minun paikattava hänen vaatteitaan, jotka hän päivällä -itse tahallaan on repinyt ollakseen repaleisen näköinen. Öisin hän -ei anna minun nukkua. Hän asettaa kynttilän silmäini eteen, ja -lukee aamuun asti. Ja älkää uskoko, että hän avaa kirjan lehdet -yhdellä kertaa; hän tekee sen lehti lehdeltä, joten minä sata kertaa -nukahdettuani herään paperin kahinaan, ja jos valitan sitä, näyttää -hän kieltään. Kerran olin pannut pumpulia korviini saadakseni nukkua -rauhassa. Mitä hän silloin teki? Hän pani särkyä vastaan niskalleen -aikomansa sinappitaikinan jalkojeni alle, niin että nämä herätessäni -olivat rakoilla. Ja muitakin kepposia hän tekee minulle. Hän tietää -minun varsin hyvin pelkäävän aaveita. Mitä hän siis tekee? Hän pukee -luudan aaveeksi ja asettaa sen oven eteen, niin että minä saan -kouristuksia säikähdyksestä astuessani huoneeseen. Palvelijoiden -aikana hän kohtelee minua niin huonosti, etteivät nämä voi -kunnioittaa minua. Oi, mitä kaikkea minun on kärsittävä! Aina hän on -keittäjättären puolella minua vastaan. Mitä minun onkaan siedettävä -hänen puoleltaan! Pahinta on se, kun minä suurena juhlapäivänä otan -esiin rukouskirjani rukoillakseni; silloin hän istuutuu pöydän ääreen -minua vastapäätä ja alkaa mutista kirouksia: 'Piru ja helvetin tuli, -kuolema ja rutto, murha ja tulipalo, myrkky ja tikari, häpeä ja -turmio, kaikenlaatuinen hätä ja tuomio tulkoot tämän talon ylitse! -Amen!' Sitä hän rukoilee hyväntekijälleen. Mutta heti sen jälkeen -hän Timean edessä matelee ja supattelee hunajanmakeita sanoja -puhutellessaan tätä. Ah, herra majuri, minä jo pelkään nukkua samassa -huoneessa Atalian kanssa. Suokoon Jumala hänen ottavan ensimmäisen -vastaantulevan kosijan! Juuri nyt tarjoutuu oiva tilaisuus. Se on -tosin vain herra Johan Fabula, jonka vaimo kuoli viime vuonna, eikä -hän enää ole eilispäivän lapsia. Mutta hän on hyvissä varoissa -- -joku aika sitten hänet valittiin virkaatekeväksi kuraattoriksi --- hänen varallisuutensa arvioidaan neljäänkymmeneen tuhanteen -guldeniin; hän pystyy kunnolla elättämään vaimonsa. Kaikki lapset -ovat jo täysikasvuisia ja ulkona maailmalla. Atalia saisi varmasti -hyvät päivät. Megyereskadun varrella on hänellä talo niin kaunis -kuin kenenkä muun tahansa. Sitäpaitsi on hän poissa kotoa kahdeksan -kuukautta vuodesta." - -"Olen vakuutettu siitä, että Atalia ottaisi hänet harmissaan, jos -Timea menisi naimisiin aikomansa miehen kanssa. Ah, silloin saisin -minäkin rauhan. Minä jäisin Timean luo. Mutta ei siitä mitään tule, -niin kauan kuin toinen ei poistu talosta eikä toinen tule sinne, -vaan kumpikin istuu omassaan suremassa. Ei sen puolesta, että minä -olisin tullut tänne tuomaan jotain sanaa. Jumala varjelkoon minua -siitä, ei se ole ensinkään tapaistani! Mutta minä en voi vaieta -erästä asiaa, jonka näinä päivinä olen saanut selville. Tietäkää, -että minä joka aamu laitan Timean vuoteen. Sitä en salli kenenkään -muun tekevän; en voi sallia palvelijoiden käsineen koskettelevan -näitä hienoja, koruompelein kaunistettuja tyynynpäällisiä. No, -äskettäin kohottaessani alinta tyynyä, mitä löysinkään sieltä? -Sapelinkahvan, jossa oli kiinni taittunut terä. Timea oli varmaan -tällä kertaa unohtanut sen sinne. Luultavasti pitää hän joka yö -taittunutta sapelia päänsä alla. Hän nukkuu sen päällä. Kertoessani -siitä Atalialle, nipisti hän minua käsivarteen, niin että minulla on -vielä nytkin sinelmä siitä, ja hän uhkasi ottaa minut hengiltä, jos -kertoisin siitä jollekin. Niinkuin päähänikään pistäisi ilmaista sitä -kenellekään! En kenellekään ihmiselle maailmassa kertoisi sitä! Sanon -vain: 'Oi, jospa sapelin entinen omistaja vain ymmärtäisi, mitä hänen -nyt on tehtävä!'" - -Sohvi-rouva piti tämän pitkän puheen hetkeäkään levähtämättä ja -antamatta majurin kertaakaan keskeyttää itseään. - -Kun puhetulva vihdoinkin lakkasi, sanoi Katshuka: - -"Sohvi-äiti, sapelin entinen omistaja tietää, niitä hänen on tehtävä. -Jos rouva von Levetinczy olisi eronnut miehestään ja olisi nyt köyhä, -vailla omaisuutta, niin olisi sapelin omistaja rientänyt _ojentamaan_ -hänelle kätensä. Mutta nyt, kun rouva Levetinczy on rikas leski, joka -on perinyt miljoonia miehensä jälkeen, ei sapelin entinen omistaja, -joka on köyhä raukka, voi mennä rikkaan naisen luo _pyytämään_ hänen -kättään." - -"Oi, kuinka sapelin omistaja on muuttanut luontoa!" huokasi -Sohvi-rouva. "Ollessaan kihloissa Atalian kanssa hän ei tahtonut -viedä tätä vihille ennenkuin satatuhatta guldenia oli pöydällä." - -"Hm! Eikö juuri Atalian äiti sanonut, että jäisi Timean luo, vaikka -Timeasta tulisi köyhä ja Ataliasta upporikas?" - -"Se on totta, niin olen sanonut, vaikka olen hänen äitinsä. Herra -majuri on oikeassa. -- No, jos sapelin entinen omistaja ei tiedä, -mitä hänen on tehtävä, niin tietää sen nykyinen omistaja." - -Ja sitten Sohvi-rouva pyysi tuhannesti anteeksi, että oli vaivannut, -ja sitten taas tuhannesti siitä, että ei voinut enää jäädä, sillä -hänen oli tehtävä satoja ostoksia torilla. - -Sitten otti hän korinsa ja pujahti ulos kaksoiskotkan koristamasta -portista. Mutta hän ei ostanut mitään torilta, vaan kiirehti suoraa -tietä kotiin. - - - - -Seitsemästoista luku. - -DODIN KIRJE. - - -Puolitoista vuotta oli kulunut siitä päivästä, jolloin Timar asettui -asumaan Vapaalle Saarelle. Hän ei ollut ollut päivääkään poissa -sieltä tänä aikana. - -Suuria asioita oli ennättänyt tapahtua. Dodi oli oppinut -kirjoittamaan! - -Onpa se ilo, kun pienokainen piirtelee ensimmäiset harakanvarpaansa -liidulla penkkiin! Hänelle sanellaan kirjaimet. "Kirjoita h, e, v, o, -n, e, n, ja äännä ne kaikki yhdessä." Kuinka ihmeissään hän onkaan -siitä, että niistä tuli hevonen, vaikka hän ei olekaan piirtänyt -mitään hevosta. Ja vielä suurempi on ilo, kun hän puolentoista -vuoden kuluttua kirjoittaa kauniille, viivoitetulle paperille -syntymäpäiväonnittelun äidilleen. - -Tämä on arvokkaampi teos kuin Kleopatran obeliski, joka on -kirjoitettu täyteen hieroglyyfejä. - -Kun Dodin ensimmäinen syntymäpäiväonnittelu vapisi Noëmin kädessä, -sanoi hän kyynelsilmin Mikaelille: - -"Hän saa aivan samanlaisen käsialan kuin sinä." - -"Missä sinä olet nähnyt minun käsialaani?" kysyi Mikael hämmästyneenä. - -"Ensinnäkin niissä ohjeissa, joita olet antanut Dodille. Ja -sitäpaitsi siinä luovutuskirjassa, jossa lahjoitit meille saaren. -Oletko jo unhoittanut sen?" - -"Olenpa niinkin; siitä on nyt kauan." - -"Ja nyt sinä et enää kirjoita kenellekään." - -"En kenellekään." - -"Nyt sinä olet puolitoista vuotta oleskellut saarella. Eikö sinulla -enää ole mitään tekemistä maailmassa?" - -"Ei, eikä tule olemaankaan." - -"Kuinka sitten liikeasioittesi on käyvä?" - -"Tahtoisitko mielelläsi tietää sen?" - -"Oi, tietysti. Se ajatus vaivaa minua, että niin ymmärtäväinen ja -kunnon mies, kuin sinä olet, nyt on suljettu tänne ahtaalle saarelle. -Ellei sinulla ole muuta syytä jäädä saarelle kuin se, että rakastat -meitä niin suuresti, niin surettaa minua rakkautesi." - -"Hyvä on, Noëmi. Minä sanon sinulle, mikä olen ollut maailmassa, ja -miksi tahdon jäädä tänne. Sinä olet saava tietää kaikki. Kun sinä -tänä iltana olet pannut pojan nukkumaan, niin tule sitten luokseni -kuistille; siellä olen kertova sinulle kaikki. Sinä olet värisevä, -hämmästyvä kuulemastasi. Mutta lopuksi olet antava minulle anteeksi, -niinkuin Jumalakin antoi anteeksi lähettäessään minut tänne." - -Illallisen jälkeen pani Noëmi Dodin nukkumaan ja tuli sitten istumaan -Mikaelin viereen lehmuksesta tehdylle penkille ja pani kätensä hänen -käsivarrelleen. - -Kuu paistoi heidän päälleen puiden lehvien lomitse. Nyt se ei enää -ollut aavetähti, eikä itsemurhaajien jäinen paratiisi, vaan hyvä -ystävä ja tuttu. - -Ja nyt Mikael kertoi kaikesta, mikä elämässä oli häntä kohdannut. - -Hän kertoi Noëmille salaperäisen matkustajan äkillisestä kuolemasta, -laivan haaksirikosta ja löydetyistä aarteista. - -Hän kertoi, miten rikas ja mahtava mies hänestä oli tullut, miten -hänen laivansa olivat kallisarvoisin lastein purjehtineet toisesta -maailmasta toiseen, miten monta taloa hänellä oli ollut ja miten -kunniassa pidetty hän oli ollut koko maassa. - -Hän kertoi myös menneensä naimisiin Timean kanssa. - -Hän kuvaili sitten Timean suruja ja kärsimyksiä. Hän puhui Timeasta -kuin pyhimyksestä. Ja kuvaillessaan täysin avomielisesti, miten hän -tuona iltana oli vartioinut Timeaa salaisesta piilopaikasta ja kuinka -vaimo oli puolustanut puolisoaan rakastetulleen ja vastoin sydäntään, -oi, kuinka Noëmi silloin itki, kuinka vuolaana hänen kyyneleensä -valuivat Timean tähden!... - -Senjälkeen Mikael kertoi, mitä hänen itsensä oli ollut kestettävä -tässä kauheassa asemassa, josta ei voinut vapautua, kun toisaalta -hänen asemansa maailmassa, hänen rikkautensa ja Timean uskollisuus -pitivät häntä vankina, jotavastoin hänen rakkautensa, hänen onnensa -ja hänen sielunsa unelmat vetivät häntä toisaalle. Oi, kuinka -lohduttikaan häntä silloin Noëmi suloisilla suudelmillaan!... - -Ja kun hän lopuksi kuvaili tätä kauhujen yötä, jolloin seikkailija -näyttäytyi hänen autiossa linnassaan ja epätoivo vei hänet haudan -partaalle, ja kun hän, katsoessaan alas aaltoihin, näkikin omien -piirteidensä sijasta vainoojansa elottomien kasvojen tuijottavan -vastaansa vedestä, ja Jumalan käsi äkkiä sulki jäähaudan suun häneltä --- oi, kuinka kiivaasti Noëmi silloin painoi häntä povelleen, -ikäänkuin hän olisi tahtonut pitää hänestä kiinni, niin että hän ei -olisi pudonnut hautaan! - -"Näetkö nyt, mitä olen jättänyt taakseni maailmaan ja mitä olen -löytänyt täältä? Voitko antaa minulle anteeksi sen, mitä olet -kärsinyt tähteni ja mitä olen rikkonut sinua vastaan?" - -Noëmin suudelmat ja kyyneleet antoivat hänelle vastauksen. - -Rippi oli kestänyt kauan. Lyhyt kesäyö oli kulunut ja aamu jo sarasti -Mikaelin lopettaessa kertomuksensa. - -Hän sai synninpäästön. - -"Rikokseni on nyt sovitettu", hän sanoi, "Timea on saanut takaisin -rikkautensa ja vapautensa. Roistolla on minun vaatteeni ja hänellä -oli lompakkonikin; hänen ruumiinsa on luultavasti haudattu minuna, ja -Timea on nyt leski. Mutta sinulle olen antanut sieluni ja sinä olet -vastaanottanut sen. Nyt on kaikki tasotettu." - -Noëmi tarttui Mikaelin käsivarteen ja vei hänet sisään nukkuvan -lapsen luo. - -Poika heräsi suudelmiin ja avasi silmänsä, ja huomatessaan, että -oli jo aamu, polvistui hän vuoteessaan sanoen kädet ristissä -aamurukouksensa. - -"Rakas Jumala, siunaa minun hyvää isääni ja hyvää äitiäni!" - -... "Kaikki on jo sovitettu, Mikael... Toinen enkeli rukoilee -vuoteesi vieressä, toinen haudallasi, että tulisit onnelliseksi..." - -Noëmi puki pikku Dodin ylle vaatteet, ja sitten hänen katseensa -viipyi miettiväisenä Mikaelissa. Hän tarvitsi aikaa tottuakseen -kaikkeen, mitä oli kuullut. - -Naisilla on kuitenkin nopea käsityskyky. - -Hän sanoi äkkiä puolisolleen: - -"Mikael, yksi velka on sinulla vielä maksamatta maailmassa." - -"Mikä velka? Ja kenelle?" - -"Sinä olet velkaa Timealle sen salaisuuden, jonka tuo toinen nainen -ilmaisi sinulle." - -"Minkä salaisuuden?" - -"Että eräs ovi johtaa hänen makuuhuoneeseensa salaisesta käytävästä. -Sinun on ilmaistava se hänelle. Tämän käytävän kautta voi kuka -tahansa tulla hänen luokseen hänen nukkuessaan tai ollessaan yksin." - -"Mutta eihän kukaan muu, paitsi Atalia, tiedä siitä." - -"Eikö siinä ole kylliksi?" - -"Mitä ajattelet?" - -"Mikael, sinä et tunne meitä naisia. Sinä et tiedä, millainen tämä -Atalia on, mutta minä tiedän. Äsken valuivat kyyneleeni Timean -tähden, siksi että hän kärsii -- siksi ettei hän rakasta sinua, siksi -että sinä olet minun; mutta jos hänellä olisi samat tunteet sinua -kohtaan ja sinä hänen tähtensä hylkäisit minut, kuten tuo toinen mies -hylkäsi toisen tytön, oi, silloin varjelkoon Jumala minua milloinkaan -näkemästä häntä nukkuvana edessäni!" - -"Noëmi, sinä pelotat minua!" - -"Sellaisia olemme. Etkö sitä tiennyt? Riennä joutuin ilmaisemaan asia -Timealle. Tahdon Timean tulevan onnelliseksi." - -Mikael suuteli Noëmia otsalle. - -"Sinä rakas, hyvä lapsi! Minähän en saata kirjoittaa Timealle, sillä -silloin hän tuntisi käsialani, eikä voisi olla leski, enkä minä se -ylösnoussut kuollut, joka olen mennyt paratiisin autuuteen." - -"Siinä tapauksessa minä kirjoitan hänelle." - -"Ei, ei, ei! Sitä en salli. Minä olen antanut hänelle kultaa ja -timantteja, mutta sinulta hän ei saa saada edes yhtä kirjainta. -Se kuuluu minun kalleuksiini. Minä en ole antanut sinulle mitään -Timealta, en myös anna hänelle mitään sinulta." - -"Hyvä on", sanoi Noëmi hymyten, "minä tiedän kolmannen, joka osaa -kirjoittaa. Pikku Dodi saa kirjoittaa tuon kirjeen Timealle." - -Timar purskahti äänekkääseen nauruun tämän ehdotuksen kuullessaan. - -Kokonainen maailma huumoria, lapsellista yksinkertaisuutta, autuasta -ylpeyttä ja syvintä vakavuutta mahtui noihin sanoihin: - -"Pikku Dodi on kirjoittava Timealle ja varoittava häntä vaarasta." - -Pikku Dodi... Timealle! - -Timar nauroi niin että kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. - -Mutta Noëmi otti asian vakavalta kannalta. Hän kirjoitti itse -konseptin, ja Dodi kirjoitti puhtaaksi kauniisti ja virheettömästi -vakavat rivit viivoitetulle paperille. Tietenkään hän ei käsittänyt -kirjoittamastaan yhtään mitään. - -Noëmi, joka oli antanut hänelle kaunista, tummansinertävää mustetta, -joka oli keitetty pihlajan lehdistä, sulki kirjeen valkoisella -vahalla, ja kun talossa ei ollut minkäänlaista sinettiä eikä -siihen tarkoitukseen soveltuvaa rahaa, niin pyydysti Dodi kauniin, -kullanvihreän kovakuoriaisen ja kiinnitti sen vahaan. - -Kirje annettiin eräälle hedelmäkauppiaalle, joka vei sen postiin. - -Pikku Dodin kirje Timealle lähti. - - - - -Kahdeksastoista luku. - -"SINÄ TAITAMATON!" - - -Timealla oli toinenkin ristimänimi, Susanna. Toisen hän oli saanut -kreikkalaiselta äidiltään, toisen kasteessa. Hän käytti jälkimmäistä -silloin kun hänen oli pantava nimensä johonkin asiakirjaan, ja hänen -nimipäiväänsä vietettiin myös sen nimisenä päivänä. - -Maalaiskaupungeissamme pidetään nimipäiviä juhlapäivinä. Sukulaiset -ja tuttavat tulevat kutsumatta, vieläpä velvollisuudestakin -nimipäiviä viettävän luo missä heidät otetaan vieraanvaraisesti -vastaan. Muutamat ylhäiset perheet olivat tosin jo siihen aikaan -ottaneet tavaksi lähettää kutsukortteja niihin kutsuihin, joita -vietettiin nimipäivien kunniaksi. Se oli ylhäistä, sillä siten oli -osotettu niille, jotka eivät saaneet kutsua, että he saattoivat pitää -onnittelunsa omina tietoinaan. - -Vuodessa on kaksi Susannan päivää. Timea oli valinnut vietettäväksi -talvella olevan, koska hänen miehensä silloin oli kotona. Kutsukortit -lähetettiin viikkoa aikaisemmin. Toisesta nimestä ei välitetty. -"Timea"-nimeä ei ole Komornin almanakassa, ei myöskään Tratternin -kansalaiskalenterissa, joka ilmestyy Pestissä, eikä maassa siihen -aikaan ollut muuta. Se, joka tahtoi tietää, milloin "Timean" päivä -oli, sai etsiä kauan. - -Mutta se päivä sattui toukokuussa, kauniissa kukkaiskuussa. Tähän -aikaan oli Mikael jo aina aikoja sitten lähtenyt kotoaan. - -Siitä huolimatta hän sai joka toukokuussa Timean päivänä kauniin -kimpun valkoisia ruusuja. Lähettäjää ei milloinkaan mainittu. Se tuli -postissa laatikossa. - -Niin kauan kuin Timar eli, oli herra Katshuka säännöllisesti -saanut kutsun sunnuntai-kutsuihin, joihin, hän aina oli vastannut -lähettämällä nimikorttinsa ovipalvelijalle. Hän ei milloinkaan tullut -kutsuihin. - -Tänä vuonna olivat Susannan-päivän kutsutkin jääneet pitämättä. -Uskollinen Susanna suree yhä. - -Mutta sinä kauniina toukokuun aamuna, jolloin Timean oli tapana saada -kauniita, valkoisia ruusuja, jätti surupukuun puettu palvelija herra -Katshukalle kirjeen. - -Avatessaan kuoren, löysi majuri hienolle kortille painetun kutsun -samaksi päiväksi allekirjoittajan luo, joka ei ollut Susanna, vaan -Timea Levetinczy. - -Herra Katshuka ei voinut käsittää, mistä oli kysymys. Mikä -päähänpisto! Nostaa koko Komorn kapinaan siitä syystä, että Susanna, -vaikka onkin hyvä kalviinilainen, tänä vuonna viettää kreikkalaista -Timean-päivää, ja vieläkin enemmän sen vuoksi, että hän ei lähetä -kutsukortteja ennenkuin vasta juhlapäivän aamuna. Sehän on hirveä -rikos seuratapoja vastaan. - -Herra Katshuka oli sitä mieltä, että hänen olisi tällä kertaa -mentävä. - -Illalla hän asetti asiansa niin, ettei hän saapuisi ensimmäisenä. Oli -kutsuttu kello 1/2 9:ksi. Hän odotti 1/2 10:een. Silloin hän meni. - -Riisuttuaan yltään viittansa ja miekkansa, hän kysyi palvelijalta, -oliko monta vierasta jo tullut. Palvelija vastasi, ettei kukaan vielä -ollut saapunut. - -Majuri säpsähti, luultavasti olivat toiset pahastuneet myöhästyneestä -kutsusta ja päättäneet keskenään jäädä pois. - -Hän huomasi olevansa oikeassa astuessaan etuhuoneesta saliin ja -nähdessään siellä kaikki kruunut sytytettyinä ja pitkän huonerivin -yhtenä valomerenä, mikä oli todistuksena siitä, että odotettiin -suurempaa seuraa. - -Vastaantuleva kamaripalvelija ilmoitti rouvan olevan sisähuoneessa. - -"Kuka on hänen kanssaan?" - -"Hän on yksin. Atalia-neiti on ajanut äitinsä kanssa herra Johan -Fabulan maatilalle. Siellä on tänään suuret kalapäivälliset." - -Nyt ei herra Katshuka ensinkään tiennyt, mitä ajatella. Ei vain -vieraat olleet poissa, vaan talon oma väkikin oli jättänyt rouvan -yksin. - -Mutta hän saisi monta arvoitusta ratkaistavakseen. - -Timea odotti häntä vastaanottohuoneessaan. Ja näihin iloisiin -kutsuihin, tähän ympärillä olevaan komeuteen hän oli pukeutunut -mustiin! - -Hän suree yhä ja viettää kuitenkin nimipäiviä! - -Keskellä kultaisia kruunuja ja hopeakynttiläjalkojen säteilevää valoa -musta surupuku! - -Hänen surupukuaan ei kuitenkaan vastannut ilme hänen kasvoillaan. -Timean huulilla leijaili onnen hymy, ja vieno punastus lepäsi -hänen poskillaan. Hän otti vastaan yksinäisen vieraansa mitä -ystävällisimmin. - -"Oi, olettepa kauan antanut odottaa itseänne!" hän sanoi ojentaen -kätensä majurille. - -Majuri painoi kunnioittavan suudelman tälle kädelle. - -"Päin vastoin! Pelkään olevani ensimmäinen vieras." - -"Oi ei. Kaikki kutsutut ovat jo täällä." - -"Missä?" kysyi majuri ihmeissään. - -"Ruokasalissa. Istutaan jo pöydässä odottamassa teitä." - -Näin sanoen hän laski kätensä majurin käsivarrelle, vei hänet -ruokasalin oven eteen ja avasi hänelle ovet. - -Nyt hän vasta olikin ihmeissään siitä, mitä hänen piti ajatella. - -Ruokasali oli samoin valaistu vahakynttilöillä, jotka paloivat -kynttilä jaloissa pöydällä, joka oli katettu yhdelletoista hengelle. -Sen ympärillä oli yhtä monta rococotuolia, mutta pöydässä ei istunut -ketään. - -Ei ainoatakaan ihmistä. - -Mutta kun majuri katseli sitä tarkemmin alkoi hän ymmärtää kaiken, -ja kuta selvemmäksi arvoitus kävi hänelle, sitä vuolaammin alkoivat -hänen kyyneleensä valua. - -Yhdeksän lautasen edessä seisoi valkoisia ruusuvihkoja lasikellojen -alla; järjestyksessä viimeinen oli tuoreista, vasta poimituista -kukista; muut olivat kellastuneita, kuihtuneita, kuivuneita. - -"Kas tuossa ne kaikki ovat, jotka tulivat minua onnittelemaan Timean -päiväksi; ne ovat nimipäivävieraitani. Yhteensä niitä on yhdeksän. -Tahdotteko olla kymmenes? Silloin ovat kaikki kutsumani saapuneet." - -Majuri painoi sanomattoman ihastuksen vallassa kauniin käden -huulilleen. - -"Kukka-parkani!..." - -Timea ei kieltänyt häntä uudelleen ja yhä uudelleen suutelemasta tätä -kättä; kenties hän olisi sallinut enemmänkin. Mutta surupäähine oli -pelottava este. Timea huomasi sen. - -"Tahtoisitteko minun vaihtavan sen toiseen?" - -"Siitä päivästä lähtien, jolloin se tapahtuu, alan minä vasta elää." - -"Määrätkäämme oikea nimipäiväni, se, jonka kaikki tuntevat, siksi -päiväksi." - -"Oi, siihen on suunnattoman pitkä aika!" - -"Älkää peljätkö. Kesälläkin on meillä Susannan päivä; sitä vietämme." - -"Mutta ei kuitenkaan ijäisyyttä. Ettekö ole oppinut kärsivällisyyttä? -Nähkääs, minä tarvitsen aikaa. Ei se niin pian käy. Ensin on minun -opittava luottamaan onneen. Minun on siitä uneksittava. Mutta sinä -aikana voimme tavata toisemme joka päivä; aluksi vain hetkisen, -sitten kaksi, sitten aina ja alituisesti. Eikö niin ole hyvä?" - -Majuri ei vastustanut häntä; hän pyysi niin kauniisti. - -"No, nyt on juhla-ateria lopussa", kuiskasi vihdoin Timea. "Muut -vieraat jo tahtovat nukkumaan. Menkää tekin kotiin. Mutta odottakaapa -vähän vielä! Viimeisestä nimipäiväonnittelustanne tahdon antaa yhden -sanan takaisin." - -Näin sanoen hän otti ruusun tuoreesta ruusuvihosta, kosketti sitä -tuskin huomattavasti huulillaan ja suuteli sitä ja pisti sen sitten -jumaloidun miehen napinreikään. Ja tämä painoi kukan, tämän "sanan" -huulilleen ja suuteli sitä loppusoinnun vuoksi... - -Kun majuri oli poistunut ja katseli kadulta talon akkunoihin oli -ylhäällä jo pimeätä kaikkialla. Hän oli viimeinen vieras... - - * * * * * - -Timea tottui vähitellen onnenajatukseen ja toivomaan. - -Hänellä oli hyvä opetusmestari. Yllämainitusta päivästä lähtien -oli herra Katshuka jokapäiväinen vieras talossa; mutta hän ei -tosiaankaan pysynyt niin tarkoin määritelmässään: ensin yhden -minuutin, sitten kaksi. - -Susannanpäivä elokuussa oli määrätty hääpäiväksi. - -Ataliakin oli -- kuten tuntui -- alistunut kohtaloonsa: hän otti -vastaan kihlasormuksen Johan Fabulalta. Eihän se ollut ensi kerta, -jolloin nuori, kaunis tyttö ojensi reippaalle leskelle kätensä. -Fabulanhan tiedettiin voivan "elättää vaimonsa", ja on varmempaa -mennä naimisiin sellaisen kanssa kuin nuoren heilakan kanssa, joka ei -vielä ole suorittanut kokeitaan. - -Taivas siunatkoon heidän liittoaan! - -Timea päätti myötäjäisiksi antaa Atalialle saman summan, jonka Timar -kerran oli tarjonnut hänelle, mutta jonka hän silloin oli hyljännyt. - -Kaikki luulivat hänen aikovan muuttaa tapojaan tullakseen herra -Fabulalle soveliaaksi rouvaksi. - -Mutta herra Katshukaa hän ei voinut pettää. Tämä näki hänen -lävitseen ja näki, mitä hänen mustassa sielussaan liikkui. Hänhän -tiesi, mitä oli rikkonut Ataliaa vastaan ja mikä lasku hänellä oli -suoritettavana Timealle. - -Kohtalo ei tavallisesti anna senlaatuisten velkojen jäädä maksamatta. - -Kuinka? Sinä kaunis valkeakasvoinen nainen, etkö ajattele sitä, -että toinen oli hallitsijattarena tässä talossa, silloin kun sinä -tulit tänne: että hän oli rikas ja rakastettu morsian, jota miehet -ihailivat ja naiset kadehtivat? Mutta siitä hetkestä lähtien, jolloin -aallot heittivät sinut tälle rannalle, alkoi toisen surullinen -kohtalo. Hänestä tehtiin kerjäläinen, hänet peitettiin häpeään ja -kunnia riistettiin häneltä ja hänen sulhasensa hylkäsi hänet. - -Eihän ollut sinun syysi, että näin kävi. Mutta _sinun tähtesi_ -näin kävi; sinä toit onnettomuuden mukanasi. Se istuu valkeilla -kasvoillasi, mustien silmäkulmiesi välissä, jotka suutelevat -toisiaan, ja tuo turmion laivalle ja talolle, johon käyt sisälle. -Sinä et voi sille mitään, mutta sinä tuot onnettomuuden muassasi. - -Sekä vainoojasi että vapauttajasi joutuvat turmioon. Sinä et voi -estää sitä, että muutamat rakastavat sinua niin suuresti ja toiset -vihaavat sinua niin syvästi; mutta sinä et voi välttää kumpaakaan. - -Ja sinä uskallat nukkua Atalian kanssa saman katon alla!... - -Sohvi-rouva oli tyytyväinen eri elämänurien yhtymiseen tällä tavoin. -"Parittain." Hän luuli sitä ansiokseen. Hän yrittikin sitoa lujemmin -täällä ja irroittaa tuolla, aina sen mukaan mikä hänestä näytti -välttämättömältä. - -Timealle hän ylisti majuria pilviin asti, Atalialle alensi häntä. - -Kun Atalia otti kihlasormuksen herra Johan Fabulalta, väitti -Sohvi-rouva, ettei hän milloinkaan ollut nähnyt niin kaunista, vaikka -se olikin aivan tavallinen kihlasormus. - -Hän kuvasi Ataliaa maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. - -"Usko pois, rakas tyttäreni, saatat olla onnellinen. Sinä sovit -paljoa paremmin hänelle kuin tuolle toiselle, jolla ei ole muuta kuin -ruosteinen miekka ja ruosteinen asepuku. Uskallan lyödä vetoa siitä, -että hän syö luotolla ravintolassa. Pidänkin enemmän herra Fabulasta -ihmisenä kuin tuosta toisesta. Voi kuinka komea hän on kiertäessään -pitkät viiksensä sivuille ja etenkin kun hänellä on viittansa -hopeaketjuineen! Koettakoonpa vain herra majuri kiertää viiksiään! -Jospa hänellä edes olisi viikset! Minä en saisi suudeltua tuollaisia -parrattomia, sileitä miehenkasvoja. Hän ei myöskään ole vielä aivan -nuori; etkö ole huomannut, miten hän aina silittää hiuksensa toiselta -puolelta toiselle kätkeäkseen päälaellaan olevaa kuuta? Ja sen -lisäksi nauttii herra Fabula suurta kunnioitusta kaupungissa. Kaikki -ihmiset tervehtivät häntä kadulla. Hengen miehetkin kuiskailevat -keskenään: 'Kas, herra virkaatekevä kuraattori!' Herra Levetinczy oli -vakinainen kuraattori. He olivat toisiinsa samassa suhteessa kuin -kuvernööri virkaatekevään kuvernööriin. Levetinczy oli 'Nadasdy' -ja Fabula 'Kürthy.' Tosin hän ei ole aatelismies, mutta hän on -kuusikymmenvuotias ja hänen on vain tarvis liikuttaa pikkusormeaan, -jotta he nimittäisivät hänet kolleegiakamreeriksi, ja silloin tulee -sinusta rouva kamreerska. Sinua nimitetään silloin 'nagyasszony' -(suur-rouva) kuten minuakin." - -Olla kuusikymmenvuotiaana kamreeri oli siihen aikaan paljon -Komornissa. Kuusikymmenvuotias pääsi määrätyillä edellytyksillä -ulkoraadin jäseneksi ja kolleegiakamreeri oli kaupungin kaikkien -härkien ja hevosten komentaja. - -Atalia tyytyi siihen, että häntä lohdutettiin näillä kurjilla -lohdutusperusteillä. Sen jälkeen kun herra Katshuka oli alkanut -käydä talossa, pakotti hän luontoaan ja kohteli äitiäänkin -ystävällisesti. Hän keitti hänelle joka ilta teetä, juomaa, josta hän -suuresti piti, etenkin kun sai siihen paljon rommia. Atalia valmisti -itse sen hänelle. Palvelijoitakin kohtaan hän oli itse hyvyys, -heillekin hän tarjosi teetä, joka miesväelle -- kamaripalvelijalle, -kuskille ja ovenvartijalle -- korotettiin punssiksi. Palvelusväki, -Sohvi-rouva etunenässä, eivät voineet kyllin kiittää hyvää neitiä. - -Sohvi-rouva keksi syynkin tähän tavattomaan ystävyyteen. Tuollaiset -palvelijaluonteet etsivät aina syytä, kun herrasväki tekee heille -hyvää, ja maksavat sen takaisin epäluulolla. - -"Tyttäreni teeskentelee nyt hyvyyttä minulle, jotta minä seuraisin -hänen luokseen, sillä hän ei ymmärrä taloudesta yhtään mitään, ei -edes osaisi keittää liemiruokaa. Siitä syystä minä olen nyt aina -'rakas äiti', siitä syystä minä saan teetä joka ilta. Niinkuin en -minä tietäisi, miltä tyttäreni Atalian sydämessä näyttää!" - -No, hän saisi kyllä tietää sen vieläkin paremmin. - -Timean ja majurin edessä Atalia aivan mateli hellyydessään. Yhtä -vähän hänen ilmeensä kuin hänen käytöksensä osoitti entistä -vaateliaisuutta. Kun majuri tuli vieraisille, avasi hän hymyillen -oven hänelle, vei hänet kohteliaasti Timean luo, otti osaa -keskusteluun, ja poistuttuaan kuultiin hänen iloisesti hyräilevän -viereisessä huoneessa. - -Hän oli oppinut kamarineitinä olemisen taidon, sehän hän tahtoi itse -olla. Kerran pyysi Timea Ataliaa soittamaan nelikätisesti kanssaan, -johon hän vastasi teeskennellyn avoimesti, ja niin äänekkäästi, -että majurikin saattoi kuulla sen, että hän oli jo unohtanut -soittotaidon; ainoa kone, jota hän nyt soitti, oli "leikkuulauta", ei -se, jota unkarilaiset sanovat cymbaaliksi, mutta se, millä hakataan -makkaruksia. Suuren onnettomuutensa jälkeen hän ei soittanut muulloin -kuin tietäessään olevansa aivan yksin, jolloin ei kukaan kuullut -häntä. - -Eivätkö hermosi värähdä nähdessäsi tämän tytön hymyilevän sinulle? -Eikö selässäsi kulje kylmät väreet hänen kumartuessaan suutelemaan -kättäsi? Eikö tunnu siltä kuin käärmeen kylmä ruumis kiertyisi -jalkojesi ympäri hänen solmiessaan kenkäsi nauhoja? Ja hänen -täyttäessään lasisi, eikö pistä päähäsi katsoa, mitä sen pohjalla on? - -Ei, ei. Timea ei epäile mitään. Hänhän on niin hyvä. Hän kohtelee -Ataliaa kuin lihallista sisartaan. Hänellähän on varattuna -satatuhatta guldenia häntä varten. Onhan hän itse sanonut sen -Atalialle. Niin paljon oli Mikaelkin määrännyt hänelle. Hän -tahtoo perustaa Atalian onnen. Hän luulee voivansa maksaa tälle -kadotetun sulhasen. Ja miksi ei hän uskoisi niin? Ataliahan on itse -vapaaehtoisesti luopunut hänestä. Silloin kun Timar tarjosi hänelle -myötäjäisiä, oli hän sanonut: "Minä en tahdo tietää mitään tästä -miehestä, en tässä, enkä tulevassa elämässä!" - -Timea ei tiedä mitään yöllisestä näytelmästä, jolloin Atalia salaa -meni sulhasensa luo ja sai lähteä sieltä yksin ja ilman rakkautta. -Timea ei tiedä, että nainen luopuu vielä harvemmin miehestä, jota -vihaa, kuin hänestä, jota rakastaa; hän ei tiedä, että naisen viha on -vain rakkautta, joka on muuttunut myrkyksi, mutta on silti rakkautta. - -Katshuka muistaa vielä varsin hyvin tämän yöllisen näytelmän. Siksi -hän vapiseekin Timean vuoksi, uskaltamatta sanoa sitä hänelle. - -Nyt oli vain päivä jäljellä Susannan-päivään. Timea oli vähitellen -luopunut kokonaan surupuvustaan, vaikka hänen olikin vaikea erota -siitä, ikäänkuin hänen, olisi ollut vaikea tottua iloon. Ensin hän -vain salli puvussaan valkean pitsikoristeen; sitten hän vaihtoi -mustan kankaan tuhkanharmaaseen, ja korvasi karkean villan hienolla -silkillä; sitten sekaantui kokoharmaaseen kankaaseen valkoisia -pilkkuja ja viimein oli Mikael Levetinczyä surevasta puvusta jälellä -vain musta pitsimyssy. - -Sekin siirretään Susannan päivänä siihen huoneeseen, missä -säilytetään vanhoja kalleuksia. Uusi kaunis, kallisarvoisista -Valencienne-pitseistä tehty päähine on jo hankittu. Sitä on vain -vielä koeteltava. - -Onneton turhamaisuuden puuska saattoi Timean jättämään koetuksen -siksi, kunnes majuri olisi saapunut. Nuorelle leskelle on valkea -päähine samaa kuin morsiuskruunu neidolle. - -Mutta tänä päivänä antoi majuri kauan odottaa itseään. Syynä oli se, -että Wienistä tilattu valkea morsiusvihko tuli niin myöhään perille. -Se oli jo toinen nimipäivävihko tänä vuonna. Nythän majuri saattoi jo -onnitella Timeaa Susannan-päiväksikin. - -Seuraavana päivänä saapui Timealle suuri joukko onnittelukirjeitä. -Hänellä oli suuri joukko tuttavia lähellä ja kaukana, vapaaehtoisia -ja velvollisuusihailijoita. Timea ei nyt avannut ainoatakaan näistä -kirjeistä. Ne makasivat päällekkäin hopeakorissa pöydällä. - -Kirjeiden joukossa oli myös useita, joita lapsenkädet olivat -kirjoittaneet. Timea oli ollut sadankahdenkymmenenneljän lapsen -kummina, poikien ja tyttöjen, kaupungissa ja maalla. Ne olivat siis -näiden lapsellisia onnitteluja. Häntä huvitti lukea niitä; mutta nyt -hänen ajatuksensa askaroitsivat edessä olevassa. - -"Kas, miten merkillinen kirje!" sanoi Atalia ottaen yhden niistä -käteensä. "Sinetin vaakunan sijassa on tässä kovakuoriainen." - -"Ja millä merkillisellä musteella osote on kirjoitettu", huomautti -Timea. "Pane se toisten joukkoon. Huomenna luemme ne." - -Salainen ääni sanoi Timealle kuitenkin, että olisi parasta lukea se -jo heti tänään. - -Se on pikku Dodin kirje. - -Mutta kas, majuri tulee. Silloin unohtuvat kaikki hänen -sadankahdenkymmenenneljän kummilapsensa onnittelukirjeet. - -Yhdeksän vuotta sitten oli onnellinen sulhanen kenties samassa -huoneessa ojentanut punaisen ruusukimpun toiselle morsiamelle. - -Ja tämä on nytkin läsnä. - -Ja kenties on sama suuri peili, jossa Atalia viimeisen kerran -silmäili morsiuspukuaan, vielä samassa paikassa. - -Timea vastaanotti valkoisen, kauniin morsiusvihon majurin kädestä, -asetti sen komeaan porsliinimaljakkoon ja kuiskasi hänelle sitten: - -"Mutta nyt annan minäkin teille jotakin, jotakin, joka ei milloinkaan -ole kuuluva teille, joka aina on jäävä minulle, mutta on siitä -huolimatta teidän." - -Rakastavaisen arvoitus ratkaistiin sillä, että eräs laatikko -avattiin. Siinä oli uusi pitsipäähine. - -"Oi, kuinka ihastuttava!" huudahti majuri ottaen päähineen käteensä. - -"Tahdotteko minun koettavan sitä?" - -Vastaus kuoli majurin huulille. -- Hän katsahti Ataliaan. - -Timea asettui iloisen lapsellisena kuvastimen eteen ja otti -surupäähineen pois. Sitä tehdessään hän taasen tuli surulliseksi, vei -mustat pitsit huulilleen ja painoi niille suudelman kuiskaten hiljaa: -"Mikael raukka!..." - -Siten hän luopui viimeisestä leskeysmerkistä. - -Katshuka piti vielä valkoista päähinettä kädessään. - -"No, antakaa minulle päähine, että saan koettaa sitä." - -"Saanko auttaa teitä?" - -Mutta kun tukkalaite siihen aikaan oli niin korkea, tarvitsi hän -ehdottomasti apua. - -"Voi, te ette osaa. Atalia kyllä on oleva niin hyvä." - -Timea lausui nämä sanat ajattelematta, mitä sanoi, mutta majuri -hämmästyi sitä kalpeutta, joka levisi Atalian kasvoille. Hän muisti -Atalian samoin sanoneen Timealle: Tule ja aseta morsiushuntu päähäni! -Ja kenties ei Ataliakaan silloin ajatellut, mitä kuolettavaa myrkkyä -niissä sanoissa piili. - -Atalia astui Timean luo auttaakseen häntä asettamaan päähinettä -oikein. Hänen oli molemmilta puolilta kiinnitettävä se hiusneuloilla -tukkalaitteeseen. - -Atalian käsi vapisi. Hän pisti Timeaa hiusneulalla tuntuvasti päähän. - -"Voi sinua taitamatonta!" huudahti Timea ja veti päänsä syrjään. - -Samat sanat... ja saman miehen kuullen!... - -Timea ei nähnyt, mikä salama välähti Atalian kasvojen yli, mutta -herra Katshuka huomasi sen varsin hyvin. - -Se oli pirullisen raivon tulivuoren purkaus, leimahtava katkeruus, -häpeän tummanpunainen pilvi. - -Kaikki kasvojen lihakset vetäytyivät kokoon kuin olisivat olleet -käärmeenpesä, johon oli lyöty vitsalla. - -Kuinka murhaavat silmät! Kuinka hänen huulensa puristuivat yhteen! -Mikä intohimojen pohjaton kuilu ammottikaan tästä yhdestä katseesta! - -Timea oli tuskin lausunut tuota sanaa, ennenkuin jo katui ja riensi -korjaamaan kaikkea hyväksi. Hän kääntyi Atalian puoleen syleilläkseen -ja suudellakseen häntä. - -"Älä ole pahoillasi, rakas Atalia; minä unohdin itseni. Annathan -minulle anteeksi? Ethän ole minulle vihainen?" - -Samassa silmänräpäyksessä Atalia taas seisoi nöyränä kuin palvelija, -joka oli särkenyt jotakin, ja alkoi teeskentelevällä ja nöyrällä -äänellä: - -"Oi, rakas, kaunis Timeani, älä ole vihainen; enhän tahtonut tehdä -pahaa pienelle, kauniille päällesi. Oi, miten kaunis olet uudessa -päähineessäsi! Sinä näytät aivan haltiattarelta." - -Ja hän suuteli Timeaa olkapäähän. - -Majuri värisi. - - - - -Yhdeksästoista luku. - -ATALIA. - - -Nimipäivän aatto on myös häiden aatto. - -Mielenliikutuksien ilta. - -Sulhanen ja morsian istuvat sisimmässä huoneessa. Heillä on -toisilleen niin paljon sanottavaa! - -Mitähän heillä lienee puhuttavaa? Jospa sen tietäisi! - -Vain kukat ymmärtävät kukkaiskieltä, vain tähdet käsittävät taivaan -piirien puhetta, Memnonin patsaan kieltä tajuavat vain vieressä -seisovat patsaat, valkyrioiden kieltä vain vainajat, kuun kieltä vain -unissakävijät -- ja rakkauden kieltä vain rakastavaiset. Ja se, joka -on päässyt osalliseksi tästä korkeasta, pyhästä tunteesta, hän ei -tahdo häväistä sitä, vaan kätkee sen sydämeensä salaisuutena, joka -voi tulla ilmi vain ripissä. Yhtä vähän Salomon Korkeassa Veisussaan -kuin Ovidius rakkaus-valituksissaan tai Hafiz lauluissaan tai Petöfi -"Rakkauden helmissään" kertoo meille siitä. Se jää salaisuudeksi -ikuisiksi ajoiksi. - -Pihan puolella huvitteleikse meluava seurue: palvelusväki. - -Tänään on ollut ankara työpäivä. - -Huomispäivän loistavan juhlan suuret valmistukset. Keittiösotaretki! - -Sohvi-rouva oli johtajana. Hän ei sallinut kutsua avuksi ainoatakaan -keittäjää eikä sokerileipuria, hän osasi heidän taitonsa paremmin -kuin kukaan muu, ja hän oli ylpeä maineestaan, ettei koko seudulla -ollut niin etevää keittotaiteilijaa kuin hän oli. Hän oli perinyt -tämän taidon äidiltään, jota ilman ei voitu valmistaa mitään kemuja -eikä pitoja. - -Keittiön viereinen huone ja varastohuoneet ovat täynnä torttuja, -leivoksia ja sokerileipiä. Mandelitorttuja, espanjalaisia -tuulihattuja, nunnaleivoksia on ladottuina lukemattomille vadeille, -jotka seisovat kuin patterit hienojen pasteijojen ja piirakoiden -vieressä vartioimassa piiritystä. Jääkellariin on asetettu -metsänriista, linnuista ja nautaeläimistä valmistettuja paisteja. - -Rasittavaa työtä on jatkunut aina kello yhteentoista saakka -illalla. Kun silloin kaikki, mitä oli paistettava, oli paistettu, -oli Sohvi-rouvan mielestä aika olla jalomielinen. Hän kutsui -palvelijoiden huoneeseen koko pääesikunnan, joka oli niin -urhoollisesti kestänyt, ja kestitsi sitä kaikilla niillä herkuilla, -jotka taistelun tuoksinassa olivat kärsineet vahinkoa. Sillä eiväthän -sellaiset hommat voi onnistua ilman mitään vahinkoja. Paisuvat -leivokset kutistuvat kokoon; hilloksi aiottu keitos ohenee liemeksi, -tuossa on leivos tarttunut kuparimuottiin eikä sitä ole saatu ulos -yhtenä kappaleena; tässä taas on jäänyt jotakin yli, kinkun luu, -jäniksen etukäpälä, fasaanin takajalka. Ja kaikki, mitä ei voida -tarjota juhlapöydässä, on palvelijoiden mielestä erinomaista herkkua; -vieläpä paperikin, jolle leivokset ovat jättäneet jälkensä, nuollaan -puhtaaksi, ja ollen sangen ylpeitä siitä, että on maistettu kaikkea, -ennenkuin sisällä oleva herrasväki on saanut mitään. - -Sohvi-rouva on tänään sangen antelias. Eikä vain antelias, mutta -myös puhelias. Ja hänellä on kiitollinen kuulijakunta, etenkin, -koska viiniä tarjotaan ateriaksi. Useita putinkeja on lautasliinaan -kiedottuina keitetty punaviinissä, ja tätä punaviiniä voidaan nyt -jakaa. Ei voi kuvitella mielessään mitään parempaa. Sohvi-rouva -on pannut siihen myös muskottikukkaa, inkivääriä, kaneelia -ja sokeria. On nautinto hörppiä sitä juomaa. Kamaripalvelija -ammentaa liemikauhalla vaniljakeittoa kuskin kastaessa leipäänsä -suklaavaahtoon. Onhan häiden aatto. - -Mutta missä Atalia sitten on? - -Hän ei ole täällä eikä tuolla. - -Sisällä kuiskailevat rakastavaiset luulevat hänen olevan yhdessä -äitinsä kanssa huvittelemassa keittiössä Täällä taas luullaan hänen -olevan morsiusparin kanssa mykkänä todistajana kahden hiutuvan -rakastavaisen onneen. Tai kenties ei ajatella enemmän täällä kuin -siellä häntä, aivankuin häntä ei olisikaan olemassa. - -Ja kuitenkin olisivat asiat hyvin, jos hetkiseksi keskeytettäisiin -puhe kummassa paikassa tahansa ja kysyttäisiin: "Missä Atalia on?" - -Atalia istuu yksin siinä salissa, missä hän ensi kerran näki Timean. -Vanhojen huonekalujen sijaan on aikoja sitten tullut uusia; vain -eräs kirjailtu jakkara on säilytetty muistoksi. Atalia istui sillä, -silloin kun Timar astui sisään valkokasvoinen tyttö jäljessään. -Viereisellä tuolilla istui herra Katshuka ja valmisteli Atalian -kuvaa, jonka yli hänen piirustuskynänsä veti pitkän viivan hänen -huomatessaan Timean. - -Atalia istuu nytkin tällä jakkaralla. - -Kuva on jo kauan sitten karkoitettu romukammioon, mutta Atalia näkee -sen yhä edessään, näkee myös nuoren luutnantin, joka teeskennellyin -ilmein pyytää häntä hiukan hymyilemään ja olemaan katsomatta häneen -niin ylpeästi... - -Salissa on pimeä; ei kukaan ole sytyttänyt siellä valoja. Vain kuu -loistaa akkunasta, mutta sekin katoaa pian Andreaksen kirkon taakse. - -Atalia uneksii tässä uudelleen sen kauhean unen, jota kutsutaan -elämäksi. - -Se on täynnä loistoa, ylpeyttä ja onnea. Imartelijat kutsuvat häntä -Komornin kauneimmaksi tytöksi, "kuningattarekseen" ja sanovat -jumaloivansa häntä. - -Sillein eksyy eräs lapsi taloon. Eräs kömpelö, naurettava olento, -eloton varjo, kylmä sammakko, kokonaan naurunalainen, leikkikalu, -jonka avulla saa ajan kulumaan, jota saa työnnellä edes ja takaisin. - -Ja kahden vuoden kuluttua tämä virvatuli, tämä valkoinen varjo, tämä -matelija on talon valtijatar, valtaa kaikkien sydämet, tekee eräästä -isän palvelijasta tämän mahtavan vihamiehen ja hänen sulhasestaan -sanansasyöjän. - -Millainen hääpäivä! Kuinka yksin olikaan lattialla makaava morsian -herätessään tajuihinsa! - -Ja vaikka komeus ja kunnioitus olikin lopussa, tahtoi hän kuitenkin -olla rakastettu salaa, pimeässä ja salaisuudessa rakastettu. Mutta -sekin kiellettiin häneltä. -- Millainen muisto oli hänelle tie, jota -hän oli kulkenut sulhasensa luo pimeässä yössä kaameiden katujen -kautta ja takaisin sieltä! - -Kuinka hän seuraavana päivänä olikaan odottanut sitä miestä turhaan. -Kuinka hän oli laskenut kellon lyönnit huutokauppa-rummun päristessä. -Eikä häntä vain kuulunut! - -Ja sitten seurasivat pitkät kiusallisen teeskentelyn ja salaisten -nöyryytyksien vuodet. - -Vain yksi oli ymmärtänyt häntä, vain yksi oli tiennyt hänen sydämensä -ainoana lohdutuksena olevan nähdä kilpailijansa kärsivän ja -kuihtuvan. Ja tämä ainoa, joka sielunsa kauhussa osasi arvostaa häntä -oikein, ainoa onnen este, viisaiden kiven keksijä, joka oli loihtinut -esiin kaiken tämän onnettomuuden, hän sattuu tyhmän harha-askeleen -vuoksi joutumaan jään alle! Ja nyt kääntyy onni takaisin tähän -asuntoon, eikä kukaan muu kuin hän itse ole onneton täällä. - -Oi, useina unettomina öinä on malja ollut reunojaan myöten täynnä. -Vain yksi pisara puuttui, jotta se paisuisi yli laidan. - -Tämän viimeisen muodostivat nuo nöyryyttävät sanat: "Sinä taitamaton!" - -Tulla haukutuksi kuin piika! Tulla nöyryytetyksi tämän miehen -läsnäollessa! - -Atalian jäsenet värisivät vilusta. - -Mitä nyt tapahtuu täällä? - -Valmistetaan huomisia häitä. - -Vastaanottohuoneessa kuiskailevat kihlatut; keittiössä tunkeutuu -kaikkien ovien läpi iloisen palvelusväen melu. - -Mutta Atalia ei kuuntele iloisia ääniä. Atalia kuuntelee vain -kuiskauksia... - -Hänen on täytettävä eräs tehtävä tänä yönä... - -Huoneessa ei pala yhtään lamppua, mutta kuu paistaa sisään. Kuunvalo -antaa hänelle kyllin valoa, joten hän voi avata erään rasian ja lukea -niiden eri myrkkylajien nimet, joita hän ottaa esiin. - -Itämaisen myrkynsekottajan varma, ehdottomasti tehokas keino! - -Atalia valitsee niiden joukosta yhden. - -Hän hymyilee itsekseen. - -Hahaha! Mikä melu on nouseva siitä, kun huomenna kilistellään -maljoja, ja äkkiä sanat kuolevat vieraiden huulille, kun jokainen -näkee naapurinsa kasvot muuttuvan kellanvihreiksi, kun vieraat -hypähtävät ylös tuoleiltaan ja huutavat apua ja alkavat helvetillisen -tanssin, niin että itse paholaisenkin on purskahdettava nauruun; -kuinka silloin muuttuukaan morsiamen kauniit kasvot oikeaksi -marmoriksi ja ylvään sulhon kasvot vääntyvät pääkallon ilmeiksi! - -"Pang!..." - -Pianossa katkesi kieli. - -Atalia säikähtyi niin, että kaikki putosi hänen käsistään, jotka -vapisivat kuin kouristustautisen. - -Se oli vain eräs kieli, sinä pelkuri! - -Etkö ole vielä kyllin voimakas? - -Hän asetteli eri myrkkylajit takaisin rasiaan, vain yhden hän jätti -ulos. Se ei kuitenkaan ollut mitään kuolettavaa myrkkyä, se oli vain -unijuomaa. - -Äskeinen ajatus ei enää tyydyttänyt hänen sieluaan. Se ei olisi -kyllin suuri voitto. Siinä ei olisi kylliksi kostoa noista sanoista: -"Sinä taitamaton!" -- Tiikeri ei raatele ruumiita; se tahtoo lämmintä -verta. - -Mutta hänen oli kuitenkin myrkytettävä joku. Mutta tämä joku on juuri -hän itse. Ja tätä myrkkyä ei voi ostaa kemisteiltä. Hänen kuolettava -myrkkynsä on lohikäärmeen silmässä. - -Äänettömästi hän hiipii piilopaikkaan, mistä voi nähdä Timean -makuuhuoneeseen. - -Suloiset kuiskaukset ja rakastavien hiutuvat silmäykset ovat sitä -myrkkyä, jota hänen on imettävä sydämeensä ollakseen varustettu. - -Majuri on jo ottamaisillaan jäähyväiset. Hän pitää Timeaa kädestä. - -Ja Timean posket ovat niin punaiset. - -Oi, tarvitaanko kuolettavaa myrkkyä enemmänkin? - -He eivät puhu rakkaudesta, mutta sittenkään ei kolmas olisi saanut -olla heidän keskustelunsa todistajana. Sulhanen tekee kysymyksiä, -joita hän yksin voi tehdä. - -"Nukutteko yksin täällä?" hän kysyy kohottaen suloisessa -uteliaisuudessaan vuodeverhoja. - -"Nukun siitä saakka, kun tulin leskeksi." - -("Ja ennenkin!" kuiskaa Atalia lohikäärmeen takaa.) - -Sulhanen käyttää hyväkseen etuoikeuksiaan ja kuulustelee edelleen. - -"Minne johtaa ovi vuoteen tuolla puolen?" - -"Eteiseen, missä naisvieraani riisuvat päällysvaatteensa. Tästä -ovesta te tulitte, silloin kun ensi kerran kävitte luonani." - -"Entä tämä toinen pieni ovi?" - -"Ei, sinne ette saa katsoa. Se vie pieneen kylpyhuoneeseen." - -"Minne sieltä pääsee?" - -"Ei minnekään. Vesi tulee johtoa pitkin keittiöstä ja vuotaa -maakerrokseen, kun eräs hana avataan." - -"Entä tämä kolmas ovi?" - -"Tiedättehän siinä olevan pukuhuoneen, josta tullaan minun -huoneeseeni, ja sieltä saliin, jossa on pääkäytävä." - -"Entä missä on palvelusväki öisin?" - -"Naispalvelijat nukkuvat keittiön viereisessä huoneessa, -miespalvelijat maakerroksessa. Minun vuoteeni yllä riippuu kaksi -soittokelloa, joista toinen menee palvelijattarien huoneeseen, toinen -kamaripalvelijan huoneeseen." - -"Eikö tässä viereisessä huoneessa oleskele ketään?" - -"Siellähän asuu sisar Atalia ja Sohvi-äiti." - -"Sohvi-äitikin?" - -"Niin. Oi, kuinka olette utelias. Huomenna jo järjestetään kaikki -toisin." - -("Huomenna!...?!!") - -"Ja suljetteko ovenne, kun menette nukkumaan?" - -"Sitä en milloinkaan tee. Mitä se hyödyttäisi? Kaikki palvelijani -rakastavat minua ja ovat uskollisia. Portti on suljettu; täällä -sisällä olen turvassa." - -"Eikö missään ole mitään salaista käytävää tähän huoneeseen?" - -"Hahaha! Tuntuu siltä kuin pitäisitte tätä taloa venetsialaisena -palatsina!" - -("Onko se sitten sinun talosi?... Oletko rakennuttanut sen?") - -"No, mutta tehkää minulle mieliksi ja sulkekaa tänä yönä kaikki ovet -ennen maata panoa." - -("... Hahaha! Hän tuntuu aavistavan, mitä me tänä yönä uneksimme tässä -talossa!") - -Timea hymyili ja silitti rypyt sulhasensa vakavalta otsalta. - -"No, hyvä on. Teidän mieliksenne suljen tänä yönä kaikki ovet, jotka -johtavat huoneeseeni." - -("Katso vain tarkoin, että ne ovat hyvin lukitut!" kuiskasi -lohikäärme.) - -Nyt seurasi hellä syleily ja -- vielä yksi pitkä suudelma. - -"Rukoiletteko tavallisesti, rakkaani?" - -"Ei, en milloinkaan rukoile." - -"Oi, miksi ette?" - -"Se Jumala, johon uskon, valvoo aina." - -("... Mutta jos hän nukkuisikin tänä yönä?") - -"Anteeksi, Timea rakas, mutta filosofia ei sovellu naisille. Heidän -kaunistuksensa on hurskaus; epäilykset he jättäkööt miehille. -Rukoilkaa tänä yönä!" - -"Tiedättehän minun ennen olleen muhamettilaisen. Heitä ei opeteta -rukoilemaan." - -"Mutta nyt te olette kristitty, ja kristittyjen rukoukset ovat -kauniita, ottakaa tänään rukouskirja käteenne!" - -"Hyvä on. Teidän tähtenne tahdon oppia rukoilemaan." - -Majuri etsi esiin "Morsiamen rukouksen" siitä rukouskirjasta, jonka -Timar kerran oli antanut Timealle uudenvuodenlahjaksi. - -"Hyvä on. Minä opettelen sen ulkoa tänä yönä." - -"Tehkää se, tehkää se." - -Timea luki rukouksen ääneen. - -(... Piru ja helvetin tuli, kuolema ja rutto, maanjäristys, murha ja -tulipalo, myrkky ja tikari, häpeä ja kunniattomuus, kaikenlaatuinen -pilkka, hätä ja turmio tulkoon aaveen tavoin tämän talon yli!... -Amen!) - -Lohikäärme, Pyhän Yrjänän keihäs kädessään mutisi nämä sanat -rukouksen aikana. - -Atalia tunsi pirullista raivoa sydämessään. - -Tämä mies tahtoo päälle päätteeksi urkkia muurien salaisuudet. - -Hän saa Timean jäämään valveille koko yöksi ja rukoilemaan aamuun -asti. - -Kirous, kirous -- rukouskirjankin yli! - -Kun majuri tuli etuhuoneeseen oli Ataliakin siellä. - -Timea antoi makuuhuoneestaan käskyn näyttää majurille valoa. - -Hän luuli jonkun palvelijoista olevan siellä; he olivat tavallisesti -aina paikallaan. Mutta tänään he ovat, kuten tiedämme, toisissa -toimissa, maistelemassa huomispäivän hääpöydän herkkuja. - -Atalia otti pöydältä kynttilän ja valaisi majuria pimeitä portaita -alas. - -Onnellinen sulhanen ei nykyään nähnyt muita kuin _yhdet_ naiskasvot; --- hän näki vain Timean ja luuli kamarineidin avanneen oven ja -valaisevan hänelle portaita. Hän tahtoi osoittautua jalomieliseksi ja -painoi kiiltävän rahan Atalian käteen. - -Mutta kuinka hän säikähtyikään huomatessaan, kenen ääni hänelle -kuiskasi: - -"Kiitän teitä, armollinen herra." - -"Voi, Jumalan tähden! Tekö se olettekin, neiti? Minä pyydän -tuhannesti anteeksi, etten tuntenut teitä pimeässä." - -"Ei se mitään tee, herra majuri." - -Atalia vetäytyi takaisin ivallisesti niiaten, kätkien kätensä, jossa -oli saatu ropo, selkänsä taa. - -"Huomenna annan sen takaisin teille, herra majuri. Sallikaa minun -pitää se niin kauan -- olenhan ansainnut sen." - -Herra Katshuka sadatteli taitamattomuuttaan. Hänestä tuntui kuin se -selittämätön painajainen, jonka hän tunsi rinnassaan, olisi tullut -kahta voimakkaammaksi. - -Tultuaan kadulle oli hänen mahdoton mennä kotiinsa. Hän kääntyi -kasarmin tielle ja sanoi vartioupseerille: - -"Toveri, pyydän sinut häihini huomenna, mutta suostu pyyntööni ja -salli minun tehdä kierros kanssasi." - - * * * * * - -Palvelusväen huoneessa oli iloa. - -Kun majuri soitti ovenvartijaa mennessään, tiedettiin rouvan olevan -yksin ja silloin lähti kamarineiti hänen luokseen kysymään, käskikö -hän mitään. - -Timea luuli kamarineidin näyttäneen valoa majurille portaissa. Hän -käski tytön mennä nukkumaan; hän kyllä riisuutuisi yksikseen. - -Kamarineiti palasi muiden luo. - -"Nyt olisi hyvä saada pieni lasillinen punssia päälle", arveli kuski, -kun ovenvartiakin oli palannut ja pistänyt avaimen taskuunsa. - -Toivomuksen mukaisesti avautui ovi ja Atalia-neiti astui sisään -kantaen tarjotinta täynnä punssilaseja, jotka soivat toisiaan vasten -kuin aavemainen kellonsoitto. - -Se on jokapäiväinen kestitys, joka varsinkin tänä iltana on täysin -paikallaan. - -"Eläköön hyvä neitimme!" kaikui joka suusta. - -Atalia asettaa punssitarjottimen pöydälle. Lasien seassa on -porsliinimalja, täynnä sokeria, johon on lisäksi hierottu -pomeranssinkuorta, siksi se on niin kellertävää ja tuoksuu niin -suloiselle. - -Sohvi-rouva juo mieluummin teetä punssin kera. Paljon rommia ja vielä -enemmän pomeranssisokeria. - -"Etkö itse juo kanssamme?" kysyi hän tyttäreltään. - -"En, kiitos, olen jo juonut teetä herrasväen kanssa; minulla on -päänsärkyä ja menen nukkumaan." - -Sitten hän sanoi äidilleen hyvää yötä ja kehoitti palvelijoita -menemään pian nukkumaan, sillä seuraavana päivänä täytyi nousta -aikaisin ylös. - -He hyökkäsivät ahnaasti punssin ja sokerin kimppuun ja heistä oli -tarjottu nektari oivallista. - -Sohvi-rouvan mielestä ei asia ollut niin. - -Maistettuaan ensimmäisen lusikan nyrpisti hän nenäänsä. - -Tämä punssi haisi aivan samalta kuin se juoma, jota huolimattomat -imettäjät keittävät unikonnupuista saadakseen yöllä rauhaa noilta -siunatuilta lapsilta. - -Haju oli hänestä niin vastenmielinen, että hän ei voinut viedä -lasia huulilleen. Hän antoi sen keittiöpojalle ja hänestä se oli -erinomainen. - -Itse hän sanoi olevansa sangen väsynyt päivän vaivojen perästä. -Hänkin varoitti palvelijoita nukkumasta vain liian kauan ja -sitäpaitsi pitämään silmällä, ettei vain kissa pääsisi keittiöön -syömään kallisarvoisia paisteja. Sitten hän sanoi hyvää yötä ja -riensi Atalian jälkeen. - -Tullessaan heidän yhteiseen makuuhuoneeseensa nukkui Atalia jo. -Vuodeverhot olivat vedetyt syrjään; hän näki, miten Atalia nukkui -selkä huoneeseen päin ja peite vedettynä aina päähän saakka. - -Sohvi-rouvakin riensi vuoteeseen. Mutta täälläkin piti punssinhaju -häntä hereillä ja pilasi häneltä koko oivallisen illallisen jälkimaun. - -Sammutettuaan valon katseli hän kauan, käsivarsiinsa nojaten, -nukkuvaa olentoa. Hän tuijotti siihen, siksi kunnes hänen -silmäluomensa painuivat kiinni, ja hän nukahti. - -Eräs uni vei hänet takaisin palvelijoiden huoneeseen. Siellä kaikki -ovat unessa: kuski pitkällä keittiön penkillä, kamaripalvelija pää -pöydällä, talonmies lattialla kumoon kaatuneen tuolin selkänoja -tyynynä, keittäjätär vuoteessa, kamarineiti liedellä, josta hänen -päänsä pistää ulos. Jokaisen edessä makaa tyhjä punssilasi. Vain hän -itse, Sohvi-rouva, ei ole juonut omastaan. - -Hän uneksii, että Atalia hiipii hänen selkänsä takana -paljasjalkaisena ja aamunutussa ja kuiskaa hänen korvaansa: "Miksi et -juo punssiasi loppuun, rakas äiti? Tahdotko enemmän sokeria? Tässä -on!" Ja Atalia täyttää hänen lasinsa sokerilla ääriään myöten. Mutta -hän tuntee sittenkin koko ajan tuon inhoittavan hajun. - -"Minä en tahdo mitään, en tahdo", hän sanoo unissaan, mutta Atalia -pitää lasia hänen huulillaan. Häntä puistattaa tuo haju ja häntä -alkaa ylenannattaa. Hän ponnistaa vastaan eikä tahdo juoda, työntää -vihdoin punssilasin kiivaasti luotaan ja töytäsee samalla yöpöydällä -olevan vesilasin kumoon, ja vesi vuotaa vuoteeseen. - -Siihen hän herää. - -Valveilla ollenkin hän luulee näkevänsä Atalian uhkaavat, kauniit -silmät. - -"Atalia, oletko hereillä?" hän kysyy levottomana. - -Ei vastausta. - -Hän kuuntelee: toisesta vuoteesta ei kuulu nukkujan hengitystä. - -Sohvi-rouva nousee ja menee sängyn luo. Se on tyhjä. - -Pimeässä hän ei usko silmiään, vaan haparoi käsillään vuodetta. Se on -tyhjä. - -"Atalia, Atalia, missä olet?" hän vihdoin kuiskaa hätääntyneenä. - -Kun hän ei saa mitään vastausta, herpaantuvat hänen jäsenensä -sanomattomasta kauhusta. Hän luulee jäykistyneensä ja tulleensa -sokeaksi. Hän ei voi huutaa eikä liikkua. Hän kuuntelee ja nyt hän -on mielestään tullut mykäksi. Yhtävähän talossa kuin kadulla kuuluu -pienintäkään melua. - - * * * * * - -Atalia on salakäytävässä. - -Hän on ollut siellä kauan. - -Kuinka sietämätöntä, että rouva tuolla sisällä näkee niin paljon -vaivaa oppiakseen ulkoa rukousta. - -Vihdoin Timea lyö rukouskirjan kiinni ja huokaa syvään. Senjälkeen -hän ottaa kynttilän ja tutkii, ovatko ovet tarkasti lukossa. -Hän katsahtaa myös ulos laskettujen rullaverhojen taakse. Hänen -sulhasensa sanat ovat istuttaneet pelkoa hänen rintaansa. - -Hän valaisee seiniä nähdäkseen, voisiko joku tulla sisään sieltä. - -Nyt hän menee peilipöydän ääreen, purkaa palmikkonsa, kietoo -hiukset pään ympäri ja vetää verkon sen päälle, ettei se joutuisi -epäjärjestykseen. - -Ei hänkään ole täysin vapaa turhamaisuudesta, tämä nuori rouva. Jotta -hänen kätensä ja käsivartensa pysyisivät valkoisina ja pehmeinä, -voitelee hän niitä tuoksuvalla voiteella ja vetää sitten käsiinsä -pitkät hirvensarven-nahasta tehdyt hansikkaat. - -Sen jälkeen hän riisuutuu ja heittää yöpuvun ylleen. Mutta ennenkuin -hän paneutuu levolle, astuu hän vuoteen taakse, avaa siellä olevan -kaapin ja ottaa esiin sen laatikosta sapelinkahvan, jossa on kiinni -taittunut terä. Hän tarkastaa hellästi sapelia ja painaa sen -povelleen. Sitten hän panee sen päänaluksensa alle. - -Atalia näkee kaiken tämän. - -Silloin Timea sammuttaa lampun eikä Atalia näe enää mitään. - -Hän kuulee vain kellon lyönnit. - -Hänellä on kärsivällisyyttä odottaa. - -Hän laskee, milloin Timea vaipuisi uneen. Silloin on hetki tullut. -Mutta neljännestunti on nyt kuin ijäisyys. - -Vihdoinkin lyö kello puoli yksi. - -Pyhän Yrjänän kuva lohikäärmeineen liikkuu (lohikäärme ei suinkaan -ole voitettu). Atalia astuu esiin piilopaikastaan. Hän on paljain -jaloin. Ei edes laattia itse kuule hänen askeleitaan. - -Huoneessa on pimeä. Akkunaluukut ovat suletut ja verhot alas lasketut. - -Hitaasti ja tunnustellen käsillään eteensä, kulkee hän eteenpäin. - -Nukkuvan Timean syvä hengitys osoittaa hänelle tien sängyn luo. - -Hänen haparoivat sormensa löytävät päänaluksen, jolla Timean pää -lepää. - -Hän vie käden päänaluksen alle. Sieltä hän löytää kylmän esineen. Se -on sapelinkahva. - -Haa! Mitä helvetin kipinöitä heittääkään kylmä teräs hänen suoniinsa! -Hän painaa sapelia povelleen. - -Sitten on pimeä, eikä hän voi nähdä nukkujaa. - -Nyt hän nukkuu niin suloisesti, ettei edes hänen hengitystään kuulu. - -Mutta isku täytyy suunnata oikein. - -Atalia vie päänsä lähemmäs kuunnellakseen. - -Nyt liikkuu nukkuja ja huokaa unissaan: - -"Oi, Jumalani!" - -Samassa iski Atalia siihen suuntaan, mistä huokaus kuului. - -Mutta isku ei ollut kuolettava. Timea oli unissaan pannut oikean -käsivartensa päänsä päälle, eikä sapeli kohdannutkaan päätä. - -Terävä teräs tunkeutui hirvennahkahansikkaan läpi ja haavoitti Timean -kättä. - -Tästä heräsi nukkuja ja kohosi polvilleen vuoteeseen. - -Nyt sattui toinen isku hänen päähänsä, mutta paksut, ylöskäärityt -hiukset ottivat sen vastaan ja sapeli haavoitti vain hänen otsaansa -ohimon kohdalta. - -Timea tarttui vasemmalla kädellään terään. - -"Murhaaja!" hän huusi hypähtäen vuoteesta ja haavoittaessaan vasemman -kämmenensä terävään aseeseen hän tarttui oikealla vastustajan tukkaan. - -Hän tunsi sen naisen tukaksi. - -Ja nyt hän tiesi, kuka oli hänen edessään. - -On ratkaisevia hetkiä, jolloin sielu salaman nopeudella käy läpi koko -ajatusasteikon. - -Tämä on Atalia. Viereisessä huoneessa on Atalian äiti. -Mustasukkaisuudesta ja kostonhalusta tahdotaan hänet murhata. Olisi -turha huutaa apua. Tässä on taisteltava. - -Timea ei enää huutanut, vaan kokosi kaikki voimansa vetääkseen toisen -pään laattiaan ja vääntääkseen murha-aseen hänen kädestään. - -Timea oli voimakas ja murhaaja taistelee aina vain puolella voimalla. - -Siten he kamppailivat äänettömästi pimeässä ja matto vaimensi heidän -askeleittensa äänen. - -Nyt kuuluu aavemainen ääni viereisestä huoneesta. - -"Murhaaja!" mylvii epätoivoissaan kirkuva ääni. - -Se on Sohvi-rouva. - -Tämän huudon kuullessaan kivettyvät. Atalian jäsenet. - -Uhrin lämmin veri virtaa hänen kasvoilleen. - -Viereisestä huoneesta kuuluu akkunalasin helinää ja rikkomastaan -akkunasta huutaa Sohvi-rouva kimeällä äänellä hiljaiselle kadulle: - -"Murhaaja! Murhaaja!" - -Kauhuissaan tästä hälyytyksestä päästää Atalia sapelin ja käyttää -molemmat kätensä vapauttamaan tukkaansa Timean sormista; nyt on hän -ahdistettu, nyt on hänellä hätä. - -Heti kun hän on irrottanut tukkansa, työntää hän Timean luotaan, -juoksee aukon luo, joka johtaa piilopaikkaan ja vetää pyhimyksenkuvan -kehyksen hiljaa kiinni. - -Timea horjahtelee muutamia askelia häntä kohti sapeli kädessään, -mutta syöksyy sitten tajuttomana matolle. - - * * * * * - -Sohvi-rouvan huudon kuuluessa kaikuu kiireisiä askeleita kadulta. - -Vartiojoukko lähestyy. - -Majuri joutuu ensinnä luo. Sohvi-rouva tuntee hänet ja huutaa: -"Juoskaa, kiiruhtakaa! Timea murhataan!" - -Majuri soittaa ja kolkuttaa portin luona, mutta kukaan ei tule -avaamaan. Sotilaat koettavat murtaa sitä, mutta se ei anna perään. - -"Herättäkää palvelusväki, niin että saamme portin auki", huutaa -majuri. - -Sohvi-rouva juoksee sokean rohkeudella, jommoisen hirveä säikähdys -saa aikaan, pimeiden käytävien ja huoneiden läpi lakkaamatta -töytäisten vasten huonekaluja ja ovipieliä. Vihdoin hän osaa -palvelijain huoneeseen. - -Täällä hän taas näki unensa edessään. Palvelijat nukkuivat sikin -sokin: kuski selällään keittiön penkillä, kamaripalvelija pöytään -nojaten, talonmies, lattialla pitkällään ja kamarineiti liedellä pää -riippuen ulospäin. Kynttilä jalan suusta lepatti loppuunpalaneen -kynttilän viimeinen liekki, heittäen kaameaa valoa karkeaan joukkoon. - -"Talossa on murhaajia!" huusi Sohvi-rouva vapisevalla äänellä -nukkujille. Vain kuorsaukset vastasivat huutoon. - -Hän ravisteli muutamia nukkujia ja huusi heidän nimensä heidän -korviinsa, mutta he vaipuivat takaisin heräämättä. - -Portilta kuului pyssynpäiden iskujen kaiku. - -Ei ovenvartiaakaan saatu hereille. - -Mutta portinavain oli hänen taskussaan. - -Sohvi-rouva otti suurilla ponnistuksilla avaimen esiin ja juoksi -pimeän käytävän läpi, pimeitä portaita alas, pimeää eteistä kohti -ajatellen kauhuissaan: "Ajatteles, jos nyt töytäisit murhaajaan!" ja -sen vieläkin kauheamman kysymyksen alati noustessa hänen mieleensä: -"Mitä jos tuntisitkin murhaajan? Oi, kukahan se voi olla?" - -Vihdoin viimein hän pääsi portin luo, ja löysi lopuksi avaimen reiän -ja avasi. - -Ulkoa tunki sisään kirkas valo, siellä seisoi, paitsi -sotilasvartiota, poliiseja lyhdyt käsissään. Kaupungin -käskynhaltijakin ja lähinnä asuva rykmentinlääkäri tulivat rientäen -sinne, mutta vain kiireesti sieppaamissaan pukimissa. - -Herra Katshuka juoksi ylös portaita vastaanottohuoneeseen ja seisoi -pian sen oven luona, joka johti suoraan Timean huoneeseen. Se oli -suljettu sisältäpäin. Hän pani olkapäänsä ovea vastaan ja mursi siten -lukon. - -Timea makasi lattialla hänen edessään tajuttomana ja verissään. - -Majuri nosti hänet ylös ja kantoi hänet käsivarsillaan vuoteeseen. - -Rykmentinlääkäri tutki haavat ja selitti, etteivät ne olleet -hengenvaarallisia. Rouva oli vain pyörtynyt. - -Nyt kun levottomuus rakastetun tilasta oli poistettu, heräsi majurin -kostonhalu. - -"Mutta missä on murhaaja?" - -"Kummallista!" sanoi käskynhaltija, "kaikki ovet olivat sisältä -suljetut. Kuinka saattoi murhaaja tulla sisään ja kuinka ulos?" - -Ei missään näkynyt petollista jälkeä. Itse murha-ase, taittunut -sapeli, Timean oma säilyttämä kalleus, jota hän oli säilyttänyt -samettilaatikossa, makasi veren tahraamana laattialla. - -Nyt saapui kaupunginlääkärikin. - -"Etsikäämme palvelusväki esiin." - -Nämä nukkuvat sikeässä unessa, josta on mahdotonta herättää heitä. - -Lääkärit tutkivat heitä. Ei ainoakaan ole nukkuvinaan; he ovat kaikki -nukutetut opiumilla. - -Keitä muita on talossa? Kuka on murhaaja? - -"Missä Atalia on?" kysyy majuri Sohvi-rouvalta. - -Hän tuijottaa majuriin vaiti eikä voi vastata. - -Eihän hän tiedä sitä. - -Käskynhaltija avaa heidän huoneeseensa johtavan oven. Sohvi-rouva -seuraa jäljessä miltei tajuttomana. - -Hänhän tietää, että Atalian vuode on tyhjä. - -Mutta ei, Atalia makaa vuoteessa ja nukkuu. - -Kaunis, valkoinen yönuttu on napitettu kaulaan asti, hiukset ovat -peitetyt pitsiseen yöpäähineeseen, kauniit, valkoiset kädet miltei -pitsiliinan peitossa lepäävät peitteellä. - -Kasvot ja kädet ovat _puhtaat_ ja hän nukkuu. - -Sohvi-rouva kallistuu jäykkänä seinää vasten nähdessään Atalian. - -"Hänhän nukkuu sikeästi", sanoo kaupunginlääkäri. "Hänellehän on -annettu opiumia." - -Rykmentin lääkäri astuu myös hänen vuoteensa ääreen ja tunnustelee -valtimoa. - -Se lyö levollisesti. - -"Hän nukkuu sikeästi." - -Ei piirrekään muutu hänen kasvoillaan, kun valtimoa koetellaan. Ei -väristyskään ilmaise hänen tietävän, mitä ympärillä tapahtuu. - -Hän osaa itseään hillitsemällä pettää kaikkia. - -Yhtä vain ei: miestä, jonka rakastetun hän oli aikonut murhata. - -"Nukkuuko hän todella?" kysyy majuri. - -"Koettakaa itse hänen kättään", vastaa lääkäri; "se on kylmä, ja -valtimo lyö levollisesti." - -Atalia huomaa majurin tarttuvan hänen käteensä. - -"Mutta katsokaapa, herra tohtori", hän sanoo, "jos tutkitaan -tarkemmin, niin on kauniin, valkoisen käden kynsien alla _tuoretta -verta_..." - -Nämä sanat kuullessaan Atalian sormet kouristuvat majurin käden -ympäri, ja majuri tuntee sen kuin kotkankynnet puristuisivat hänen -lihaansa. - -Atalia nauraa ääneen ja heittää peitteen päältään. Täysin -pukeutuneena hän hypähtää vuoteesta, mittaa pirullisen ylpeänä ja -uhmaten hämmästyneet miehet katseellaan kiireestä kantapäähän, katsoo -voitonhimoisella raivolla majuriin ja heittää halveksivan silmäyksen -äitiinsä. - -Naisparka ei voi kestää tätä katsetta, vaan vaipuu tajuttomana -lattialle. - - - - -Kahdeskymmenes luku. - -VIIMEINEN TIKARINPISTO. - - -Eräs Komornin mielenkiintoisimpia rikosjuttuja on se, jonka -sankaritar oli _Atalia Brazovics._ - -Tämä nainen puolustautui mestarillisesti. - -Hän kielsi kaiken, osasi todistaa kaiken, ja kun jo luultiin, että -hän oli kiinni, onnistui hänen levittää sellainen pimeys ympärilleen -ettei tuomari osannut päästä ulos sokkelosta. - -Miksi hän olisi tahtonut murhata Timeaa? Olihan hän itse kihloissa ja -kulki surutonta elämää kohti, ja Timeahan oli hänen hyväntekijänsä ja -oli luvannut hänelle runsaat myötäjäiset. - -Sitäpaitsi ei jälkeäkään murhayrityksestä ollut näkynyt Timean oven -edessä. Ei mistään löytynyt veristä vaatetta eikä pyyhinliinaa; ei -edes uunista löydetty poltettujen vaatteiden tuhkaa. - -Yhtä vähän kävi selville, kuka oli antanut palvelusväelle opiumia. -Nämä olivat edellisenä iltana juoneet ja syöneet yhdessä, ja olihan -erilaatuisten värjättyjen sokerileivosten joukossa voinut olla -sellaisiakin, jotka vaikuttivat nukuttavasti. Epäillystä punssista -ei keksitty pisaraakaan palvelijoiden huoneessa, lasitkin, joista -oli juotu, olivat huuhdotut silloin kun yövartio tuli sisään. Kaikki -todistukset olivat raivatut tieltä. - -Atalia väitti itsekin sinä yönä nauttineensa jotakin, joka oli -maistunut epäilyttävältä, ja sitten vaipunut niin syvään uneen, ettei -ollut kuullut äidin kolistavan tämän tullessa hänen jälessään, vaan -herännyt vasta silloin, kun majuri oli koskettanut hänen kättään. - -Ainoa, joka oli nähnyt hänen vuoteensa olevan tyhjän puoli tuntia -aikaisemmin oli hänen äitinsä, joka ei voinut todistaa häntä vastaan. - -Hänen tehokkain puolustuksensa oli se seikka, että kaikki ovet olivat -olleet lukossa ja Timea itse oli ollut pyörryksissä. Kuinka olisi -murhaaja voinut päästä sisään ja ulos? - -Jos murhayritys todella oli tehty, miksi juuri häntä epäiltiin eikä -talon muita palvelijoita? - -Majuri oli ollut Timean luona yöhön asti. - -Eikö joku olisi voinut hiipiä huoneeseen hänen poistuessaan? - -Eihän edes tiedetä varmasti, onko salamurhaaja ollut mies vai nainen. - -Ainoa, joki tiesi asian, oli Timea, ja hän ei ilmaissut sitä. - -Hän piti johdonmukaisesti kiinni siitä väitteestään, ettei hän voinut -muistaa, mitä hänelle oli tapahtunut. Hänen kauhunsa oli ollut niin -suuri, että kaikki oli hävinnyt mielestä kuin paha uni. - -Hän ei voinut syyttää Ataliaa. - -He eivät edes ole kohdanneet toisiaan. - -Timea on vuoteen omana saamiensa haavojen vuoksi, jotka vain -vaikeasti ovat parannettavissa. - -Mielenliikutukset rasittavat häntä vielä enemmän kuin haavakuume. - -Hän pelkää Ataliaa. - -Tuon kauhean tapauksen jälkeen ei häntä milloinkaan jätetä yksin. -Lääkäri ja sairaanhoitaja valvovat vuorotellen hänen luonaan. -Päivällä on majurikin hänen vuoteensa vieressä ja tuomari käy usein -häntä tervehtimässä päästäkseen totuuden perille; mutta niin pian -kuin puhe johtuu Ataliaan, mykistyy Timea, eikä silloin voi saada -hänestä sanaakaan ulos. - -Kerran lääkäri neuvoi valmistamaan hänelle miellyttävää lukemista. - -Timea oli jo silloin noussut vuoteeltaan ja vastaanotti vierailuja -istuen nojatuolissaan. - -Herra Katshuka ehdotti, että luettaisiin lävitse ne -nimipäiväonnittelut, jotka olivat saapuneet muistorikkaan yön -edellisenä päivänä. - -Tämä olikin parasta lukemista, mitä saattoi olla: kummilasten -lapsellisia, viattomia onnentoivotuksia hänelle, joka niin -ihmeellisellä tavalla oli pelastunut kuolemasta. - -Timean kädet ovat vielä sidotut. Herra Katshukan on itse avattava -kirjeet ja luettava ne hänelle. Tuomarikin on läsnä. - -Potilaan kasvot kirkastuvat hänen lukiessaan ja se tekee hänelle -hyvää. - -"Mikä ihmeellinen sinetti tämä on?" sanoo majuri saadessaan käsiinsä -kovakuoriaisella sinetöidyn kirjeen. - -"Se on todella hämmästyttänyt minua", sanoo Timea. - -Majuri avaa sen, mutta luettuaan ensimmäiset rivit: "Armollinen -rouva! Huoneessanne on Pyhän Yrjänän kuva", kuolevat sanat hänen -huulilleen. Silmät pyörivät hurjina hänen lukiessaan edelleen, -huulet tulevat sinisiksi ja kylmä hiki tunkeutui hänen otsalleen. -Äkkiä hän heittää kirjeen luotaan kuin raivoissaan ja hyökkää Pyhän -Yrjänän kuvan luo, työntää sitä nyrkillään ja tempasee sen raskaine -kehyksineen ulos seinästä. - -Siellä ammottaa piilopaikan pimeä kita. - -Majuri syöksyy pimeyteen ja palaa hetkisen jälkeen takaisin, pitäen -murhayrityksen selviä todisteita, Atalian verisiä vaatteita, -korkealla päänsä päällä. - -Timea kätkee kasvot säikähtyneinä käsiinsä. - -Tuomari ottaa kirjeen esiin, pistää sen povelleen ja ottaa samoin -vaatteet haltuunsa. - -Piilopaikasta tulee muutakin esiin: myrkkyrasia ja Atalian päiväkirja -hirveine tunnustuksineen, jotka voivat heittää valoa hänen sielunsa -pimentoihin, kuten fosforia muodostavat elukat meren korallimetsien -yli. Mitä hirviöitä siellä asuukaan! - -Ja Timea unohtaa käsiensä olevan haavoittuneet. Kädet ristissä hän -rukoilee herroja, tuomaria, lääkäriä ja sulhastaan pitämään asiaa -salassa... olemaan ilmaisematta sitä kenellekään. - -Mutta sehän on mahdottomuus. - -Todistukset ovat tuomarin käsissä eikä Atalialle löydy armoa muualta -kuin Jumalan tyköä. - -Timea itse ei voi kauemmin vetäytyä pois lain alaisuudesta. Heti kun -hän voi poistua huoneestaan, on hänen astuttava tuomioistuimen eteen -ja kohdattava Atalia. - -Oi, se on julma velvollisuus. - -Ei hän nytkään saata sanoa muuta kuin, ettei voi muistaa, mitä -tapahtui murhayrityksen hetkenä. - -Nyt oli kiirehdittävä häitä. Timea voi vain herra Katshukan -puolisona astua tuomioistuimen eteen. - -Niin pian kuin hänen terveydentilansa sallii, tapahtuu -vihkimistoimitus kotona kaikessa hiljaisuudessa, ilman laulua, ilman -soittoa, ilman vieraita ja hääjuhlia. Vain pappi ja marsalkat, -tuomari ja kotilääkäri -- ovat läsnä. Ei mitään vierailuja -vastaanoteta. - -Kun Timea on tullut niin voimiinsa, että hän saattaa ajaa takaisin -komitaattitaloon, kutsutaan hänet puolisoineen oikeuden eteen -kuuluteltavaksi Atalian asiassa. - -Inhimillinen oikeus ei sääli häntä, vaan pakottaa hänet vielä kerran -murhaajan näkyviin. - -Oi, Atalia ei pelkää tätä hetkeä. Hän odottaa kärsimättömänä hetkeä, -jolloin hänen uhrinsa tuotaisiin sisään. Ellei muusta syystä, niin -tahtoo hän ainakin katseellaan antaa tälle piston sydämeen. - -Mutta hän säpsähtää kuitenkin, kun oikeuden puheenjohtaja lausuu: - -"Kutsukaa sisään Emmerik Katshukan vaimo." - -Emmerik Katshukan vaimo! Siis hän on jo Katshukan vaimo! - -Sitä huolimatta kuvastavat Atalian kasvot salaista tyytyväisyyttä. - -Timean astuessa sisään ja kun hän näkee tämän kasvot, entistään -vieläkin kalpeampina, otsalla punainen viiru, murha-aseen jättämä -arpi. Tämä muisto on häneltä. - -Samoin paisuu hänen kaunis, ylväs povensa ilosta, kun puheenjohtaja -pyytää Timeaa elävän Jumalan nimessä vannomaan vastaavansa hänen -kysymyksiinsä omantunnonmukaisesti, samoinkuin että kaikki hänen -tähänastinen puheensa on totta, sekä kun Timea vetää hansikkaan -käsistään ja ojentaa ylös kätensä, joka on tullut aivan muodottomaksi -kauhean iskun jäljiltä. Sekin on Atalian häälahja. - -Mutta Timea vannoo haavoitettu käsi vavisten päänsä päällä -unohtaneensa kaikki, ettei hän edes voi muistaa, oliko hänen -vastataistelijansa nainen vai mies. - -("Kurja!" mutisee Atalia hampaittensa välistä. "Emmekö painineet -rinta vasten rintaa? Sinä et edes uskalla syyttää minua siitä, mitä -olen _aikonut_ tehdä?") - -"Sitä emme nyt kysy teiltä", vastaa puheenjohtaja Timealle. "Me vain -esitämme teille kysymyksen: Onko tämä kovakuoriaisella sinetöity -lapsen kirjoittama kirje saapunut teille todella postin kanssa samana -päivänä, jolloin murhayritys toimeenpantiin? Jätettiinkö se teille -avaamatta ja eikö teillä ollut aavistusta sen sisällöstä?" - -Timea vastaa näihin kysymyksiin levollisesti: niin ja ei. - -Nyt kääntyy puheenjohtaja Atalian puoleen. - -"Kuulkaa nyt te, neiti Atalia Brazovics, mitä tämä kirje sisältää: - - "Armollinen rouva! Teidän huoneessanne on Pyhän Yrjänän kuva. Tämä - kuva kätkee piilopaikan, johon pääsee vain lasikaapin kautta. - Muurauttakaa tämä aukko kiinni ja varjelkaa kallisarvoista - elämäänne, joka tulkoon pitkäksi ja onnelliseksi! - - Dodi." - -Ja lopetettuaan kohottaa puheenjohtaja erästä liinaa pöydällä -- ja -sen alta löytyvät Atalian syyttäjät: verinen yöpuku, myrkkyrasia ja -päiväkirja. - -Atalia päästää sellaisen vihlovan äänen kuin kondorikotka, joka on -haavoittunut kuolettavasti, ja kätkee kasvot käsiinsä. - -Ja ottaessaan kädet kasvoiltaan, eivät kasvot enää olleet kalpeat -vaan veripunaiset. - -Kaulan ympärillä oli hänellä leveä, musta nauha Hän repäisi solmun -auki molemmin käsin ja heitti nauhan lattiaan, ikäänkuin olisi hän -paljastanut kauniin, valkean kaulansa pyövelille; kenties hän teki -sen myöskin saattaakseen vapaasti puhua, mitä hänen sielustaan nyt -puhkesi esiin. "Niin, niin se onkin! Minä juuri tahdoin murhata -sinut, ja minä kadun vain sitä, etten osunut paremmin. Sinä olit -elämäni kirous, sinä valkoposkinen aave! Sinun tähtesi minä jouduin -onnettomuuteen ja kiroukseen. Tahdoin murhata sinut -- olin -kohtalolle velkapää tämän työn. En olisi saanut rauhaa tulevassa -elämässä, ellen olisi koettanut tehdä sitä. -- Kas tuossa on kylliksi -myrkkyä passittamaan kokonaisen hääseurueen toiseen maailmaan. Mutta -minä tahdoin nähdä sinun vertasi. Sinä et kuollut, mutta minä olen -sammuttanut janoni ja nyt voin kuolla. Mutta ennenkuin pyövelin -miekka erottaa pään ruumiista, olen kuitenkin iskevä sydämeesi -sellaisen iskun, joka on kiusaava sinua hellimmissä syleilyissäkin. -Minä vannon: Kuule minua Jumala, kuulkaa minua te pyhimykset ja -enkelit, ja te paholaiset, kuulkaa minua, te helvetin asukkaat! -Osottakaa vain minulle yhtä paljon armeliaisuutta kuin seuraavat -sanani ovat totta..." - -Ja raivoava nainen lankesi polvilleen ja huitoi käsiään päänsä päällä -kutsuen kaikki helvetin voimat todistajiksi. - -"Minä vannon, minä vannon, että tästä salaisuudesta, piilopaikasta -nimittäin, tiesi paitsi minua, vain Mikael Timar Levetinczy. Pari -päivää sen jälkeen, kun oli kuullut minulta asian, hän katosi. Jos -nyt joku kirjallisesti on ilmoittanut siitä sinulle, _niin ei Timar -ole voinut kuolla pari päivää senjälkeen. Mikael Timar Levetinczy -elää siis vielä, ja sinä voit odottaa ensimmäistä puolisoasi -palaavaksi_. Niin auttakoon minua Jumala, yhtä varmasti kuin on -totta, että Timar vielä elää. Se, joka haudattiin hänen sijastaan, -oli varas joka oli varastanut Mikaelin vaatteet. Ja elä nyt edelleen -tämä tikarinpistos sydämessäsi!" - - * * * * * - - - - -Kahdeskymmenesensimmäinen luku. - -MARIA-NOSTRAN SYNTINEN VAIMO. - - -Oikeus tuomitsi Atalian kuolemaan seitsenkertaisen myrkytys- ja -salamurhayrityksen johdosta. Keisarin armo muutti tämän rangaistuksen -elinkautiseksi vankeudeksi. Maria Nostran rangaistusvankilassa. - -Atalia elää vielä. - -Tästä ajasta on jo kulunut neljäkymmentä vuotta, ja hänen täytyy nyt -olla 67 vuotias. - -Hänen uhmaava luontonsa ei vielä ole masentunut. - -Hän on jäykkäniskainen, umpimielinen ja kovettunut. - -Kun muut naisvangit sunnuntaisin viedään kirkkoon, teljetään Atalia -yksinäiseen kammioonsa pelosta, että hän häiritsisi muiden hartautta. - -Kun hänet kerran pakosta vietiin kirkkoon, huusi hän keskellä papin -saarnaa: "Sinä valehtelet!" ja sylki alttarille. - -Useat kerrat on tänä aikana armahdettu vankeja. Maan suuriksi -ilojuhliksi on sadottain vankilan asukkaita laskettu vapauteen. Mutta -häntä ei vankilan johtaja ole milloinkaan puolustanut armahdettavaksi. - -Niille, jotka neuvoivat häntä katuvaisena tunnustamaan vikansa ja -tekemään parannuksen, tullakseen armahdetuksi, hän sanoi: - -"Heti kun pääsen vapaaksi, menen murhaamaan tämän naisen." - -Näin hän sanoo vieläkin. - -Mutta hänen vainonsa uhri on jo aikoja sitten muuttunut tomuksi -monta vuotta kärsittyään siitä tikarinpistosta, joka iskettiin hänen -sairaaseen sydänparkaansa. - -Näiden sanojen jälkeen: "Timar elää vielä!" ei hän enää voinut olla -oikein onnellinen. Aviosuudelmat olivat niillä ijäksi myrkytetyt. -Ne hiipivät kuin aaveet hänen iloonsa. Ja huomatessaan kuoleman -lähestyvän antoi hän viedä itsensä Levetincziin, jotta häntä ei -laskettaisi samaan hautaan, jossa mätäni Herra ties, kuka, Timarin -vaakunan alla. - -Siellä Levetinczissä hän valitsi itselleen hiljaisen, ruohottuneen -paikan, samassa seudussa, missä hän oli menettänyt isänsä, missä Ali -Tshorbadshi lepäsi virran pohjalla, niin lähellä Vapaata Saarta kuin -olisi salainen aavistus vetänyt häntä sinne... - -Hänen hautakiveltään voi nähdä saaren kalliolle. - -Niillä aarteilla, jotka Timar oli jättänyt hänelle, ei ollut mitään -siunausta. Ainoa poika Timean toisesta avioliitosta oli suuri -tuhlari. Hänen käsissään hävisi rikkaus yhtä pian kuin se oli -tullutkin. Timean pojanpoika elää nyt siitä armolahjasta, jonka Timar -lahjoitti perheensä köyhtyneiden jäsenten elättämiseksi. Se on ainoa, -mikä määräämättömästä rikkaudesta vielä on jäljellä. - -Siinä paikassa, missä hänen palatsinsa Komornissa seisoi, on nyt jo -toinen rakennus ja Levetinczyn hauta on tungettu pois linnoitustöiden -tieltä. Entisestä rikkaudesta ja komeudesta ei ole mitään jäljellä.' - - * * * * * - -Ja mitä nyt tehdään Vapaalla saarella? - - - - -Kahdeskymmenestoinen luku. - -EI KUKAAN. - - -Neljäkymmentä vuotta oli kulunut siitä, kuu Timar katosi Komornista. -Minä opettelin aakkosia siihen aikaan, kun me koulupojat olimme -käsketyt ottamaan osaa saattokulkueeseen erään rikkaan herran -hautajaisissa, herran, jonka jälestäpäin kerrottiin elävän. Kansan -kesken eli yhä luulo, että Timar vielä elää ja äkkiä näyttäytyisi. -Mahdollisesti olivat Atalian uhkasivat sanat loihtineet esiin tämän -uskon. Yleinen mielipide piti siitä kiinni. - -Samoin väikkyi mielessäni vielä sen ihmeen ihanan naisen kasvojen -piirteet, joka kirkossa arkkujen viereisestä kuorista katseli alas. -Hän istui saarnatuoliin päin ensimmäisellä penkkirivillä. Hän oli -niin häikäisevän kaunis ja kuitenkin niin lempeä. - -Muistan samoin sen yleisen säikähdyksen, mikä valtasi mielet, kun -tuon kauniin naisen seuranainen eräänä yönä, huhun mukaan, oli -yrittänyt murhata hänet. Mikä ennenkuulumaton tapaus se olikaan! - -Näin myös, kuinka tätä kuolemaan tuomittua naista kuljetettiin -pyövelinkärryillä mestauslavalle. Kerrottiin, että hänet -mestattaisiin. Hänellä oli harmaa puku, jota koristivat mustat -nauharuusut. - -Hän istui selkä kuskiin päin, ja häntä vastapäätä istui pappi -ristinkuva kädessään. Toriakat haukkuivat häntä karkeasti ja sylkivät -hänen jälkeensä, mutta hän katsoi kylmästi eteensä eikä välittänyt -heistä. - -Kansaa tungeskeli kärryjen takana. Uteliaat pojat juoksivat suurin -laumoin katselemaan, miten niin kaunis pää erotettaisiin ruumiista. -Minä katselin arasti häntä suletun akkunan takaa. Voi, jos hän -sattumalta olisi katsahtanut minuun! - -Tunnin kuluttua palasi väkijoukko takaisin. Se oli tyytymätön siihen, -että kaunis kuolemaan tuomittu oli palannut. Hänet oli vain viety -mestauslavalle ja siellä armahdettu. - -Kerrottiin, että kun pappi sen jälkeen oli ojentanut hänelle -ristinkuvan antaakseen hänen suudella sitä, oli hän sen sijaan purrut -pyhää vertauskuvaa, niin että hänen hampaittensa jäljet näkyivät -Vapahtajan kasvoissa. - -Ja vielä sen jälkeenkin näin toisen kauniin naisen joka sunnuntai -kirkossa. Hänellä oli nyt punainen juova otsassa ja vuosi vuodelta -kävivät hänen kasvonsa yhä kalpeammiksi ja surullisemmiksi. - -Hänestä kerrottiin jos jonkinlaisia huhuja, lapset kuulivat niitä -äideiltään ja kertoivat sitten niitä toinen toisilleen koulussa. - -Viimein haihdutti aika ne ihmisten mielestä. - -Eräs vanha ystäväni, luonnontutkija, joka oli kuuluisa kasvien ja -hyönteisten kokooja ei vain omassa maassaan, vaan koko oppineessa -maailmassa, kertoi minulle joku aika sitten kaikenlaatuisia asioita -niistä kummallisista saarista, joita on Turkinmaan ja Unkarin -välisellä alueella ja jotka eivät oikeastaan kuulu kenellekään, -syystä että eivät kuulu kummallekaan valtiolle. Juuri senvuoksi ne -ovatkin oikea Kalifornia intohimoisille luonnontutkijoille, jotka -niistä löytävät mitä harvinaisimpia näytteitä kasvimaailmasta. -Vanha ystäväni läksi näille seuduille joka vuosi ja oleskeli siellä -useita viikkoja innokkaasti kooten kasveja. Kerran hän kehoitti -minua lähtemään mukaansa tuollaiselle retkelle Minä olen itse vain -asianharrastaja sillä alalla, ja koska minulla oli hyvää aikaa, -seurasin vanhaa ystävääni alisen Tonavan varsille. - -Hän vei minut Vapaalle Saarelle. - -Oppinut ystäväni oli tuntenut tämän seudun jo vuosikausia, jo siihen -aikaan, kun suurin osa siitä oli korpea ja kaikki oli vielä ummussaan. - -Lukuunottamatta kaislikkoa, joka vielä ympäröi suojaavana saarta, on -täällä nyt oikea mallipuutarha. - -Palolaitosten ympäröimänä on saari täysin suojassa tulvalta ja -sitäpaitsi kanavien halkoma, joihin hevosien vetämä pumppukone -pumppuaa veden. - -Kun oikea puutarhuri tulee tänne, hän tuskin saattaa riistäytyä -sieltä irti. Jokainen tilkkunen maata on viljelty ja antaa joko satoa -tai kaunistaa paikkaa. Muskatelli-tupakka, jota täällä viljellään, -tuoksuu oivalliselta ja on oivaa lajia, jos sitä vain oikein -hoidetaan. Saaren mehiläiskopit näyttävät pieneltä kaupungilta, -joka on rakennettu Lilliputteja varten. Siellä on yksikerroksisia -majoja jos jonkin muotoisia. Aitauksen ympäröimässä lehdossa on -mitä erilaatuisinta siipikarjaa. Täällä on oivallisia hudaaneja -päätöyhtöineen, lumivalkeita kotkinkiinakukkoja, pirullisen kauniita -crève-coeurejä, kaksinkertaisine helttoineen, huuhkajamaisia "prinssi -Alberteja" sekä kokonaisia laumoja hopeanhohtoisia kalkkunoita, -valkoisia ja keltaisia riikinkukkoja sekä keinotekoisessa lammissa -valittuja harvinaisia monivärisiä ankka-, hanhi- ja joutsenlajeja. -Mehevillä kedoilla käyvät laitumella sarvettomat lehmät, angoravuohet -ja laamat, joilla on pitkä, musta, kiiltävä villa. - -Saattaa nähdä että tällä saarella asuu hallitsija, joka tuntee, mitä -ylellisyys on. - -Ja kuitenkaan ei tällä hallitsijalla ole milloinkaan äyriäkään. - -Saarella ei oteta vastaan äyriäkään. - -Mutta ne, jotka tarvitsevat saaren tuotteita, tietävät, mitä -saarelaiset tarvitsevat: viljaa, työkaluja, vaatetavaraa, värjättyä -lankaa, j.n.e. ja he jättävät vastineeksi näitä tavaroita. - -Oppinut ystäväni toi tavallisesti muassaan uusia kukansiemeniä ja -uusien, kesyjen lintulajien munia, ja sai vastineeksi harvinaisia -hyönteisiä ja kuivattuja kasveja, jotka hän kauniilla voitolla sitten -möi kerääjien kokoelmiin ja ulkomaalaisiin museoihin, sillä tiede ei -ole yksinomaan intohimo, se on myös elinkeino. - -Mikä minut yllätti mitä hauskimmin oli se seikka, että asukkaat -puhuivat unkarin kieltä ja se on totta tosiaan harvinaista rajalla. - -Koko siirtokunnan muodostaa yksi ainoa perhe, joten kaikkia asukkaita -kutsutaan vielä etunimillä. - -Ensimmäisen uutisasukkaan kuusi poikaa on ottanut vaimot lähiseudulta -ja pojanpoikien ja näiden lasten lukumäärä nousee jo neljäänkymmeneen. - -Ja saari elättää nämä kaikki. Täällä ei tunneta puutetta. Eletään -yltäkylläisyydessä. - -Jokainen osaa tehdä työtä ja vaikka heitä olisi kymmenen kertaa -enemmän, elättäisi saari kaikki. - -Isoäidin isä ja äiti johtavat yhä jälkeläistensä töitä. - -Perheen miehiset jäsenet opettelevat puutarhanhoitoa, puunleikkausta, -saviastiaintekoa sekä tupakanviljelystä ja eläintenhoitoa; heidän -joukostaan kehittyvät myös puusepät ja myllärit. Naiset kutovat -turkkilaisia mattoja, pitävät silmällä hunajan valmistusta, -valmistavat juustoja ja keittävät ruusuvettä. Ja kaikki nämä työt -käyvät niin kädestä käteen, ettei toisen ole tarvis sanoa toiselle, -mitä on tehtävä. Jokainen tietää velvollisuutensa, täyttää sen -muistuttamatta ja iloitsee työstään. - -Asunnot, joissa eri perheet asuvat, muodostavat jo kokonaisen -pitkän talorivin. Joka talo rakennetaan yhteisvoimin, ja vanhukset -huolehtivat nuorista. - -Vieraat, jotka tulevat saarelle, ottaa vastaan saaren nykyinen -päämies. Häntä kaikki kutsuvat isäksi; vieraat tuntevat hänet nimellä -Deodat. Hän on vahvarakenteinen neljänkymmenenvuotias mies, jolla -on kauniit, jalot kasvonpiirteet. Hän tekee kaikki vaihtokaupat ja -näyttää vieraille siirtokunnan. - -Saapuessamme sinne otti Deodat meidät vastaan sillä avomielisellä -sydämellisyydellä, jolla vanha ystävä kohdataan; ystäväni, -luonnontutkija, oli täällä vuotuinen vieras. - -Keskustelumme aiheena oli omenan-, viinin- ja puutarhanviljelys, -kasvi- ja hyönteisoppi, ja kaikissa näissä aineissa tuntui Deodatilla -olevan tarkat tiedot. Kaikesta, mikä koski puutarhan ja eläinten -hoitoa, oli hän sangen hyvin perillä. Minä en voinut peittää -ihmetystäni ja kysyin häneltä, mistä ja keneltä hän oli saanut kaikki -nämä tiedot. - -"Ukolta", vastasi Deodat hellästi huoahtaen. - -"Kuka hän on?" - -"Te saatte nähdä hänet, kun kaikki kokoonnumme illalliselle." - -Silloin oli juuri omenasadon aika. Nuoret naiset ja miehet olivat -kaikki kokoilemassa oivallisia kullankeltaisia, nahanruskeita ja -karmosiinipunaisia hedelmiä. Kauniit omenat ladottuina läjiin -vihreälle nurmelle kuin kanuunankuulat linnoituksen pihalla. Koko -saarelta kuuluu iloista ääntä. - -Kun syysaurinko laski, antoi saaren kalliolla oleva kello merkin, -että työpäivä oli lopussa. Tämän merkin saatuaan riensivät kaikki -panemaan poimitut, vielä jäljellä olevat hedelmät koreihin, joihin he -sitten kaksittain tarttuivat ja kantoivat ne varastohuoneisiin. - -Mekin Deodatin kera suuntasimme askeleemme siihen suuntaan, mistä -kellon ääni kuului. - -Kello oli pienen puurakennuksen tornissa. Talo ja torui olivat -aivan muratin peitossa, mutta kuistin pylväistä, joissa näkyi -eriskummallisia kuvioita, saattoi nähdä, että tämän talon rakentaja -oli leikannut monta syvää ajatusta, unelmaa ja toivetta puuhun. - -Rakennuksen edessä oli avoin paikka, jossa seisoi penkkejä ja -tuoleja. Kun työ oli lopussa, tunkeutuivat kaikki sinne. - -"Tässä asuvat vanhukset", kuiskasi minulle Deodat. - -Heti sen jälkeen he astuivat ulos. Se oli kaunis vanha pari. - -Nainen lienee ollut kuudennellakymmenennellä ikävuodellaan, mies -kahdeksannellakymmenennellä. - -Viimemainitun kasvoilla oli sellainen luonteenomainen ilme, joka -vielä neljänkymmenen vuoden perästä muistuttaa mieleen hyvää kuvaa, -jonka on kerran nähnyt. Minä hämmästyin. Hänen päänsä oli paljas -jo, mutta ne harvat hiussuortuvat, jotka vielä olivat jäljellä, -samoinkuin viiksetkin tuskin vivahtivat harmaaseen, eikä ikä -näyttänyt ensinkään muuttaneen hänen kasvojensa lujia piirteitä. -Kohtuulliset tavat ja säännölliset elintavat sekä iloinen mieliala -säilyttävät siten kasvonpiirteet. - -Vanha nainen oli sangen puoleensavetävä henkilö. Hänen muinoin -kullankeltaiset kiharansa näyttivät olevan hopeavärin läpitunkemat, -mutta silmät olivat vielä neidon, ja posket punastuivat kuin -morsiamen, kun hänen miehensä painoi suudelman niille. - -Ja kummankin kasvot loistivat autuutta nähdessään koko suuren -perheensä edessään ja he huusivat jokaista nimeltä luokseen ja -suutelivat heitä kaikkia. - -Siinä heidän autuutensa, heidän hartautensa, heidän kiitoksensa ja -rukouksensa. - -Vasta sitten tuli meidän vuoromme. Deodat, vanhin pojista, oli -viimeinen, jota vanhukset syleilivät. - -Meidänkin kanssamme he vaihtoivat kädenpuristuksia ja kutsuivat -meidät ottamaan osaa illalliseen. - -Nainen piti vielä ylikomennon keittiön puolella, ja hän se antoi osat -koko suurelle perheelleen; mutta ukko antoi jokaisen vapaasti valita, -mihin tahtoi istuutua, ja aterioida rakkaimman ystävänsä vierellä. - -Itse hän istuutui meidän ja Deodatin kanssa erääseen pöytään. -Pieni enkelimäinen tyttö, jota hän nimitti Noëmiksi, kiipesi hänen -polvilleen ja sai luvan kuunnella vakavaa keskusteluamme. - -Kun minun nimeni mainittiin ukolle, katsoi hän minuun kauan, ja -ilmeisesti punastui. - -Oppinut ystäväni kysyi, oliko hän milloinkaan kuullut nimeäni. Ukko -vaikeni. - -Deodat riensi valaisemaan, ettei ukko ollut neljäänkymmeneen vuoteen -lukenut, mitä maailmassa tapahtui. Koko hänen lukemistonsa oli vain -maanviljelystä ja puutarhanhoitoa koskevia kirjoja. - -Sellaisten ihmisten tapaan, jotka ovat kauan pitäneet tapanaan kertoa -toisille, mitä itse ovat kokeneet, käytin tietysti tilaisuutta -hyväkseni valaistakseni viisaudellani ja kertoakseni hänelle, mitä -maailmassa oli tapahtunut. - -Minä kerroin maan tapahtumista ja sanoin hänelle, että Unkari ja -Itävalta oli yhdistetty pienellä "ja" sanalla. - -Hän puhalsi paksun savupilven piipustaan sanoen: "Minun saareni ei -kuulu siihen." - -Minä kerroin niistä veroista, joita meidän oli maksaminen. - -Savupilvi sanoi: "Minun saarellani ei makseta veroja." - -Minä kerroin hänelle, mitä verisiä taisteluja isänmaassamme ja koko -avarassa maailmassa oli käyty. - -Savupilvi huomautti: "Täällä emme käy sotaa kenenkään kanssa." - -Tähän aikaan oli suuri rahanpuute; suurimmat liikkeetkin kukistuivat -toinen toisensa jälkeen. Tätäkin koetin saada häntä käsittämään. - -Tupakinsavu vastasi: "No, Jumalan kiitos, meillä ei ole rahaa." - -Sitten minä selitin hänelle, kuinka kiivaasti puolueet taistelivat -keskenään ja mitä kiistoja uskonto, kansallisuus ja vallanhimo saivat -aikaan. - -Ukko naputti tuhan ulos piipustaan: "Meillä ei ole piispoja, -valitsijoita eikä ministereitä." - -Ja lopuksi esitin hänelle, kuinka voimakkaaksi maamme kerran olisi -tuleva, kun kaikki nämä toiveet kävisivät toteen. - -Pikku Noëmi oli nukahtanut vanhuksen polvelle; hänet täytyi viedä -sisään ja panna levolle. Se oli tärkeämpää kuin asiat, joista olin -puhunut. Nukkuva lapsi vietiin hänen polveltaan hänen vaimonsa -syliin. Kun tämä poistui, kysyi ukko minulta: - -"Missä olette syntynyt?" - -Sanoin sen hänelle. - -"Mikä on ammattinne?" - -Kerroin olevani romaaninkirjoittaja. - -"Mikä se on?" - -"Ihminen, joka tarinan lopusta osaa saada selville koko tarinan -alusta saakka." - -"No, ottakaa sitten selville minunkin tarinani", hän sanoi tarttuen -käteeni. "Oli kerran mies, joka jätti maailman, missä häntä -ihailtiin, ja loi itselleen toisen, missä häntä rakastetaan." - -"Rohkenenko kysyä nimeänne?" - -Ukko kohosi päätään pidemmäksi, kun kuuli nämä sanat. Senjälkeen hän -kohotti vapisevan kätensä ja laski sen pääni päälle. - -Ja siinä silmänräpäyksessä minusta tuntui kuin olisi, kauan, kauan -sitten tämä sama käsi levännyt pääni päällä, silloin kun lapsen -kiharat vielä liehuivat sen ympärillä, ja kuin olisin kerran ennen -nähnyt nämä kasvot. - -Kysymykseeni hän vastasi: - -"Minun nimeni on 'Ei kukaan.'" - -Sitten hän kääntyi pois virkkamatta enää mitään. Hän meni taloon eikä -enää näyttäytynyt meidän saarella olomme aikana. - - * * * * * - -Sellainen on Vapaan Saaren nykyinen tila. - -Kahden hallituksen suoma etuoikeus, joka tekee tämän maapalan -riippumattomaksi sen molemmin puolin olevista maista kestää vielä -viisikymmentä vuotta. - -Viisikymmentä vuotta! -- Kuka tietää, miksi maailma sinä aikana on -muuttunut? - - -TOISEN OSAN LOPPU. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNEN KULTAPOIKA II*** - - -******* This file should be named 50830-8.txt or 50830-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/8/3/50830 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50830-8.zip b/old/50830-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 99a3172..0000000 --- a/old/50830-8.zip +++ /dev/null |