NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7789 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5e187c4
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51366 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51366)
diff --git a/old/51366-8.txt b/old/51366-8.txt
deleted file mode 100644
index 14ee18a..0000000
--- a/old/51366-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7789 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Wakefieldin kappalainen, by Oliver Goldsmith
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Wakefieldin kappalainen
-
-Author: Oliver Goldsmith
-
-Translator: Samuli Suomalainen
-
-Release Date: March 5, 2016 [EBook #51366]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK WAKEFIELDIN KAPPALAINEN ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-WAKEFIELDIN KAPPALAINEN
-
-Kirj.
-
-Oliver Goldsmith
-
-
-
-Englanninkielestä suomensi Samuli S.
-
-
-
-
-
-Otava, Helsinki, 1905.
-
-K. Malmströmin kirjapaino, Kuopio.
-
-
-
-
-
-
-      Senssuurin hyväksymä 27 p. huhtik. 1905, Kuopiossa.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Perhe Wakefieldissa.[1] Yhtäläisyyttä ihmisissä sekä mielipiteissä.
-
-
-Aina minä olen ollut sitä mieltä, että kunnon mies, jolla on vaimo ja
-paljo lapsia, tekee enemmän hyötyä kuin se, joka edelleen naimatonna
-elää ja väkiluvusta vaan puhella osaa. Ja niinpä minä, tuskin
-vuottakaan virassa oltuani, rupesin täydellä todella miettimään
-avioliittoa ja katselemaan itselleni vaimoa, niinkuin vaimonikin
-valitsi kangasta häähameesen: ei siinä katsottu, mikä olisi koreata
-päältä nähden, vaan mikä laadultaan lujaa.
-
-Hän olikin -- se minun on myöntäminen sävyisä ja ahkera ihminen,
-ja mitä taas hyvään kasvatukseen tulee, ei maalla montakaan naista
-ollut häntä etevämpää. Hän pystyi lukemaan mitä englanninkielistä
-kirjaa hyvänsä, kovinkaan paljoa tavailematta,[2] mutta vihanneksien
-suolaamisessa ja hedelmäin säilöönpanossa ja keittotaidossa ei
-hänellä ollut vertaistansa ensinkään. Kehui hän olevansa erinomaisen
-kekseliäs emäntäkin, vaikk'en minä milloinkaan huomannut meidän talon
-tulleen yhtään rikkaammaksi mistään hänen keksinnöistänsä.
-
-Me rakastimme kumminkin toisiamme kaikesta sydämestä, ja
-molemmanpuolinen hellyys se kasvoi kasvamistaan vuodesta vuoteen.
-Eikä toden totta ollutkaan meillä mitään syytä suuttua maailmaan
-tai toisiimme. Meillä oli sievä asunto kauniissa seudussa ja hyvät
-naapurit. Aika kului mieltä ylentävissä haasteluissa tai hauskoissa
-maalaishuvituksissa. Käytiin vieraisilla rikkaissa naapureissa
-ja avusteltiin köyhiä. Ei meidän tarvinnut kovia kohtaloniskuja
-peljätä eikä rasituksia kestää. Minkä meillä vaiheita oli, kaikki ne
-kotilieden ääressä tapahtuivat.
-
-Me kun asuimme vallantien varrella, poikkesi meille usein matkustajia
-ja vieraita maistamaan meidän karvikkoviiniä, joka oli laajalti
-tunnettua, eikä ollut kellään mitään moittimisen syytä siinä kohden,
-sen minä vakuutan kaikella historioitsijan luotettavaisuudella.
-Peräti usein pistäysi meillä serkkuja, toisia, jopa neljänsiäkin
-serkkuja, jotka muistivat sukulaisuutensa meidän kanssamme ilman
-suku- ja kantakirjojakin. Paljohan näissä heimolaisissa oli
-sellaisiakin, joista ei meille kovinkaan suurta kunniata tullut,
-niissä kun oli viljalti sokeita, rampoja ja raajarikkoja, mutta
-vaimoni se vaati vain, että koska he kerran ovat samaa lihaa ja verta
-kuin mekin, niin pitää heidän istuman yhden pöydän ääressä meidän
-kanssamme. Ja niinpä oli meillä, elleihän vallan rikkaita, niin
-ainakin varsin tyytyväisiä ystäviä ympärillä.
-
-Tässä kohden pitää paikkansa vanha sananparsi: mitä köyhempi
-vieras, sitä helpompi kestittää; ja niinkuin muutamat mielellään
-katselevat tulppanin värejä tai perhosen siipiä, samoin olin minä
-jo luonnostanikin onnellisten kasvojen ihailija. Mutta jos joukkoon
-joutui sellainenkin sukulainen, jonka huomasin luonteeltaan kehnoksi
-ja josta kernaasti tahdoin päästä, niin lainasin hänelle ratsutakin
-tai parin saappaita, väliin huononpäiväisen hevosenkin, ja silloin
-minä mielihyvikseni huomasin, ett'ei moinen orpana milloinkaan
-palannut tuomaan lainaansa takaisin. Sillä tavoin me pääsimme
-vastenmielisistä vieraista, mutta sen sijaan ei saanut kenkään syytä
-sanoa, että matkamiehen tai köyhän sukulaisen on täytynyt kääntyä
-takaisin Wakefieldin pappilan kynnykseltä.
-
-Näin sitä sitten elettiin monta vuotta varsin onnellisissa oloissa,
-ei kumminkaan ihan ilman niitä häiriöitä, joita sallimus ihmisille
-lähettää, osoittaakseen hänelle antimiensa arvon suuruutta.
-Koulupojat ne usein kävivät hävitysretkillä minun hedelmätarhassani,
-ja kissat ja lapset pitivät hyvänään vaimoni kermapyttyjä. Sattui
-semmoistakin, että hovinherra nukahti kirkossa kesken kaikkein
-liikuttavimpia kohtia saarnassani, tai että hänen rouvansa varsin
-vähäisellä niiauksella vastasi vaimoni kohteliaasen tervehdykseen.
-Pian ne kumminkin menivät ohitse tuollaiset mieliharmit, ja parin
-kolmen päivän perästä me itsekin ihmettelimme, mitenkä tuosta
-tuommoisesta saattaa ensinkään onkeensa ottaa.
-
-Lapseni, kohtuullisuudessa ja hemmottelematta kasvatetut, olivat
-ruumiiltaan solakoita ja terveitä, pojat rotevia, toimeliaita,
-tyttäret kauniita ja kukoistavia. Seistessäni pienen perhepiirini
-keskellä, mieleeni väliin väkisinkin muistui kuuluisan Abensbergin
-kreivin tarina. Kun Henrik H:n matkustaessa halki Saksanmaan, muut
-hoviherrat kantoivat hallitsijallensa tervetuliaisiksi kauniita
-lahjoja, toi Abensbergin kreivi hänen eteensä kaksineljättä lastansa,
-esittäen ne hänelle arvokkaimpina antiminaan. Minulla ei heitä ollut
-kuin kuusi, mutta pidin heitä kumminkin varsin kallis-arvoisena
-lahjana maalleni, joka niinmuodoin oli mielestäni minun velalliseni.
-Vanhin poika oli ristitty Yrjöksi, setänsä kaimaksi, sen, joka oli
-jättänyt meille perinnöksi kymmenentuhatta puntaa. Toinen lapsi oli
-tytär, ja hänen nimekseen minä olisin tahtonut panna Griseldan,
-tätinsä mukaan, mutta vaimoni, joka tyttöä odotellessaan oli lukenut
-romaaneja, sai kuin saikin tingityksi hänelle Olivian nimen. Ei
-kulunut vuottakaan, niin syntyi toinen tytär, ja tästä oli nyt minun
-arveluni mukaan tuleva Griselda, mutta kun muuan rikas sukulainen
-sai päähänsä ruveta kummiksi tytölle, niin pantiin hänen neuvostansa
-lapselle nimeksi Sofia. Ja näin tuli perheesen kaksi romantillista
-nimeä, mutta minun ei ollut siihen osaa vähääkään, sen minä
-juhlallisesti vakuutan. Lähinnä seurasi sitten Moses niminen poika,
-ja kahdentoista vuoden perästä lisääntyi perhe jälleen kahdella
-pojalla.
-
-Turhaa olisi minun salata sitä riemahtelua, millä minä katselin
-pienosia ympärilläni, mutta sitäkin suurempi oli vaimoni ylpeys
-ja mielihyvä. Vieraat ne välisti puhuivat: "Totta maarian, mrs
-Primrose,[3] näin kauniita lapsia ei ole koko tällä paikkakunnalla."
-Ja siihen oli vaimoni tapa vastata: "Niin, naapuri; sellaisiahan
-ne ovat, miksi taivas ne teki; somia kyllä, kunhan vaan olisivat
-kilttejä, sillä kaunis käytöshän se ihmisen kauniiksi tekee."
-Ja sitten hän käski tytärten istua suorassa, ja kieltämättä he
-hyvin kauniita olivatkin. Ulkomuoto on minun mielestäni niin
-vähäpätöinen asia, että tuskin olisin tätä tullut maininneeksikaan,
-ellei tuo samainen seikka olisi meidän seudulla ollut yleisenä
-puheen-aiheena. Olivia, noin kahdeksantoista vuoden ijissä, oli
-uhkuvan kaunis, jollaiseksi maalarit kuvaavat Hebeä, avomielinen,
-vilkas, käskeväinen. Sofian piirteet eivät olleet ensi katsannolta
-silmäänpistäväisiä, mutta tekivät usein sitä varmemman vaikutuksen:
-ne olivat pehmeät, kainot, miellyttävät. Toinen voitti yhdellä
-iskulla, toinen yhä uudistuvilla yrityksillä.
-
-Naisen luonne kuvastuu tavallisesti hänen kasvojensa piirteissä.
-Niin oli ainakin minun tyttärieni laita. Olivia toivoi useampia
-rakastajia: Sofia tahtoi pitää kiinni vain yhdestä. Olivia keikaili
-ja koristelihe pelkästä miellyttämisen halusta; Sofia se oikein
-piilotteli sulojansa, jottei näyttäisi vastenmieliseltä. Toinen
-oli minun rattonani, iloisena ollessani; toinen kannatti minua
-järkevyydellään vakavina hetkinäni. Nämä ominaisuudet eivät sentään
-kumpaisessakaan menneet liiallisuuksiin, ja usein minä näin heidän
-vaihtaneen koko päiväksi luonteita keskenään. Surupuku saattoi
-muuttaa kokettini aivan hempeämieliseksi ja kimpullinen nauhoja tehdä
-hänen sisarensa tavallista vilkkaammaksi.
-
-Yrjö poikani oli saanut kasvatuksensa Oxfordissa, minä kun toivoin
-hänestä tiedemiestä. Toinen poikani, Moses, jota aioin valmistaa
-käytännölliselle uralle, oli saanut opiskella kotona erillaisia
-aineita. Tarpeetonta kumminkin on yrittää kuvailemaan nuorten
-ihmisten luonteita, sellaisten, jotka varsin vähän vielä ovat
-maailmassa liikkuneet. Lyhyesti sanoen: yhtäläisyys heissä oli
-silmäänpistävää, niinkuin ainakin saman perheen jäsenissä; tarkemmin:
-yhtäläisiä he olivat luonteeltaan jokainen, yhtä ylevämielisiä,
-herkkäuskoisia, vilpittömiä ja säveitä.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Kovan onnen kohtauksia perheessä. -- Onnen antimien menettäminen
-vahvistaa vain oikeamielisen ihmisen itsetuntoa.
-
-
-Maalliset toimet talossa olivat pääasiallisesti vaimoni huolena,
-henkiset yksinomaa minun hallussani. Tulot virastani, jotka nousivat
-noin viiteenneljättä puntaan vuodessa, minä lahjoitin papiston
-leskille ja orvoille meidän hiippakunnassa. Minulla kun oli itselläni
-omaisuutta kyllä, ei minun tarvinnut murehtia toimeentulostani.
-Tunsinpa salaista mielihyvääkin, saadessani täyttää velvollisuuteni
-palkatta. Senvuoksi olin päättänyt hoitaa virkaani ilman apulaista ja
-päästä personallisesti tuntemaan jokaisen seurakuntalaiseni. Naineita
-miehiä minä kehoitin pysymään kohtuudessa, naimattomia nuorukaisia
-menemään naimisiin, ja niinpä muutaman vuoden perästä oli yleisenä
-sananpartena, että Wakefieldissa on kolme kovaa puutetta: papilta
-puuttuu ylpeyttä, nuorilta miehiltä vaimoja ja krouveilta vieraita.
-
-Avioliitto oli aina ollut minulle mieluisimpia puheen-aineita, ja
-monta saarnaa minä kirjoitinkin onnellisen avioliiton ylistykseksi.
-Yhteen kohtaan varsinkin minä siinä kiinnyin: väitin näet, samoin
-kuin Whistonkin, ett'ei Englannin kirkon papin sovi vaimonsa kuoltua
-mennä uusiin naimisiin. Sanalla sanoen, otin tehtäväkseni esiintyä
-ankarana monogamistina.
-
-Olin jo aikaisin takertunut väittelyihin tästä tärkeästä asiasta,
-josta niin monta paksua nidosta on kirjoitettu. Julkaisin siitä
-itsekin muutamia kirjasia. Ei niitä montakaan kaupaksi mennyt, mutta
-minä lohdutin itseäni sillä, että tulihan edes joku asian-ymmärtävä
-lukeneeksi niitä. Yksi ja toinen ystävä piti tätä intoilemista
-heikkona puolena minussa, mutta voi! eivätpä he olleet tätä asiata
-niin kauan ja niin syvälti mietiskelleetkään kuin minä. Mitä enemmän
-minä sitä ajattelin, sitä tärkeämmältä se mielestäni tuntui.
-Meninpä periaatteissani askelta kauemmaksikin kuin Whiston: hän oli
-vaimonsa hautakiveen piirrättänyt, että vainaja oli ollut William
-Whistonin _ainoa_ vaimo; minä sepitin jo vaimoni eläissä samallaisen
-hautakirjoituksen, jossa puhutaan hänen ymmärtäväisyydestään,
-säästäväisyydestään ja kuuliaisuudestaan kuolemaan asti. Tämä
-piirrettiin kauniilla kirjaimilla ja pantiin komeissa puitteissa
-kaminin olalle, jossa siitä oli paljonkin hyötyä. Se huomautti
-vaimolleni, mitä velvollisuuksia hänellä on minua kohtaan, ja kuinka
-uskollinen minä olen hänelle; se kehoitti häntä toimimaan niin,
-ett'ei ihmisillä olisi hänestä muuta kuin hyvää puhuttavana, ja
-muistutti häntä alati kuolemasta.
-
-Tämä alinomainen avioliiton ylistäminen se kaiketi vaikutti sen,
-että vanhin poikani, yliopistosta palattuansa, rupesi katselemaan
-erään lähiseudulla asuvan papin tytärtä. Tällä papilla oli korkea
-hengellinen virka-arvo ja niin hyvä taloudellinenkin asema, että
-tyttärellä oli melkoiset myötäjäiset odotettavissa. Mutta tämä oli
-vähin neidon edullisia puolia. Kaikki ihmiset, kahta tytärtäni lukuun
-ottamatta, kehuivat miss Arabella Wilmotia kerrassaan kauniiksi
-immeksi. Hän oli niin nuori, terve, kukoistava, kasvojen iho niin
-helakan kuultava, katse niin henkevä, ett'ei vanhakaan saattanut
-kylmäkiskoisesti häntä katsella. Mr Wilmot,[4] kuultuaan, että
-minäkin kykenen säätämään pojalleni melkoisen summan, oli nuorten
-liittoon taipuvainen. Ja siitä pitäin elivät molemmat perhekunnat
-kaikessa sovussa, niinkuin konsanaankin ne, joista pian tulee
-läheisiä sukulaisia.
-
-Kokemuksesta jo tietäen, että kihloissa-olo on onnellisinta aikaa
-elämässä, minä mielellänikin pitkitin tätä aikaa, ja monenmoiset
-yhteiset huvitukset näyttivät vaan päivä päivältä yhä enemmän
-kiinnittävän rakastuneita toisiinsa. Aamulla tavallisesti herättiin
-soitonsäveliin, ja kauniilla ilmalla lähdettiin ratsain metsästämään.
-Aamiaisen ja päivällisen välinen aika meni naisilta pukeutumiseen
-ja lukemiseen: tavallisesti he lukivat yhden sivun ja peilailivat
-itseänsä sitten, ja tämä -- se täytyy filosofienkin myöntää -- oli
-useinkin se kauniin sivu.
-
-Päivällispöydässä oli vaimoni puheenjohtajana. Hän kun tahtoi,
-äidiltään perimänsä tavan mukaan, omin käsin leikellä annokset
-kullekin, saimme me kuulla jok'ainoan ruokalajin historian.
-Estääkseni päivällisen jälkeen naisia lähtemästä pois, käskin
-tavallisesti siirtää pöydän syrjään, ja usein silloin tyttäret,
-musikkiopettajansa avulla, pitivät meille oikeita konsertteja.
-Kävelyretkiin, teenjuontiin, panttileikkeihin kului sitten loput
-päivää. Kortinlyöntiin ei tarvinnut koskaan turvautua. Minä vihasin
-kaikkea muutakin rahapeliä, paitsi puffi- eli triktraklautaa, jota
-välistä pelasimme vanhan ystäväni kanssa kahden pennyn panoksilla.[5]
-
-Näin kului muutamia kuukausia, kunnes arveltiin parhaaksi määrätä
-hääpäivä, jota jo nuoretkin näkyivät hartaasti halajavan. Minun
-ei tarvitse ruveta kuvailemaan vaimoni hyörimistä ja pyörimistä
-häitten valmisteluissa eikä tyttärienikään salaperäisiä silmäyksiä.
-Minun huomioni oli sitä paitsi nyt kiintynyt kokonaan toisaalle:
-valmistelin näet painoon erästä kirjoitusta, lempiaatettani
-puolustaakseni. Minä kun pidin tätä kirjoitustani mestariteoksena
-sekä todisteluun että stiiliin nähden, niin en malttanut sydämeni
-ylpeydessä olla näyttämättä sitä vanhalle ystävälleni, mr Wilmotille,
-jonka hyväksyvää lausuntoa en lainkaan osannut epäillä. Mutta
-liianpa myöhään huomasin hänen olevan sielustaan ja sydämestään
-aivan päinvastaista mielipidettä, eikä kummakaan, hän kun paraillaan
-kosiskeli itselleen neljättä vaimoa. Tuosta syntyi -- arvaahan
-sen -- jotenkin kiivas väittely, joka oli vähällä tehdä tyhjäksi
-puuhanalaiset häät. Päätettiin kumminkin ottaa asia perinpohjaisen
-harkinnan alaiseksi häitten aattona.
-
-Keskustelu oli innokasta puolelta sekä toiselta. Hän syytti minua
-vääräuskoiseksi; minä työnsin syytöksen takaisin ja -- sana sanasta,
-kaksi paraasta. Väittelyn ollessa kuumimmillaan, tuli muuan
-sukulainen kutsumaan minua ulos. Huolestuneen näköisenä hän kehoitti
-minua lopettamaan kiistat ainakin siksi kunnes poikani häät on
-pidetty.
-
--- Myöntäkää hänen olevan aviomiehen, koska hän niin tahtoo.
-
--- Mitenkä? -- huudahdin minä. -- Ettäkö antaisin perää oikeassa
-asiassa? Myöntää hänen tekevän oikein, kun vast'ikään olen saanut
-hänelle selväksi, että hänen väitteensä on melkein sulaa hulluutta?
-Ennen minä luovun omaisuudestani kuin periaatteestani.
-
--- Mieleni on paha, -- vastasi ystävä, mutta minun täytyy ilmoittaa
-teille, että teidän omaisuutenne on melkein ollutta ja mennyttä. Se
-kauppias kaupungissa, jonka huostaan te olitte uskoneet varanne, on
-mennyt karkuteille, välttääkseen konkurssia, ja luultava on, ett'ei
-saamamiehille jää shillingiäkään puntaa kohti. Säästääkseni teitä
-ja perhettänne, aioin ilmoittaa tämän ikävän uutisen vasta häitten
-jäljestä, mutta nyt se kenties hiukan hillitsee väittely-intoanne.
-Kaiketi olette siksi ymmärtäväinen, että huomaatte parhaaksi olla
-puhumatta asiasta yhtään mitään, ainakin siksi kunnes poikanne on
-saanut nuoren vaimonsa omaisuuden turvalliseen paikkaan.
-
--- Vai niin! -- virkoin minä. -- Jos se, mitä sanoitte, on totta,
-ja jos minusta nyt tulee kerjäläinen, niin en minä silti roistoksi
-rupea, joka periaatteistaan moisen syyn takia luopuu. Minä menen heti
-paikalla sisään ilmoittamaan, millä kannalla minun asiani ovat, ja
-mitä taas minun väitteeseni tulee, niin otan takaisin senkin vähän,
-mitä tuolle vanhalle herralle olin antanut perää, enkä myönnä hänen
-olevan aviomiehen, en tämän sanan pienimmässäkään merkityksessä.
-
-Ei tulisi loppua lainkaan, jos rupeaisin kuvailemaan, kuinka
-erillaisen vaikutuksen minun ilmoitukseni teki kumpaankin perheesen.
-Mutta rakastuneitten tuskaan ei muitten tunteita käy vertaaminenkaan.
-Mr Wilmot, joka jo ennenkin oli näyttänyt olevansa taipuvainen kaupan
-purkamiseen, teki tämän iskun jälleen empimättä lopullisen päätöksen.
-Yksi avu hänessä oli täydessä voimassa, ja se oli käytännöllinen äly,
-liiankin usein ainoa, mikä meissä vielä on jäljellä, kun olemme jo
-kahdennella kahdeksatta.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Muutto. Lopulti käy tavallisesti selville, että ihminen on oman
-onnensa seppä.
-
-
-Meidän perheen ainoana toivona oli nyt, että sanoma meitä
-kohdanneesta iskusta oli pahan-ilkistä tai ennen-aikaista huhua.
-Mutta pian sain asiamieheltäni kaupungista kirjeen, joka vahvisti
-todeksi koko asian. Itse puolestani olisin kyllä kestänyt omaisuuteni
-menettämisen, mutta minua huolestutti perheeni, joka ei ollut
-kasvatettu sietämään ihmisten ylenkatseen tuottamaa nöyryytystä.
-
-Kului pari viikkoa, ennenkuin yritin käydä heidän suruansa
-suistamaan, sillä ennen-aikainen lohdutus se vain lisää tuskaa.
-Sillä välin koetin keksiä keinoja perheeni toimeentulolle. Vihdoin
-tarjottiin minulle kaukaisessa seudussa pieni seurakunta, jossa oli
-oleva palkkaa viisitoista puntaa vuodessa, ja jossa häiritsemättä
-saisin pysyä mielipiteissäni. Ilomielin suostuin tarjoukseen ja
-päätin, tuloja lisätäkseni, ottaa vuokralle pienen maatilan.
-
-Tämän päätöksen tehtyäni, oli lähinnä huolena kerätä kokoon
-loput omaisuuttani. Kaikki velat maksettuani, oli minulla
-neljästäkymmenestä tuhannesta punnasta jäljellä enää neljäsataa.
-Tärkein tehtäväni oli nyt saada perheeni entinen ylpeys taivutetuksi
-alas nykyisten olojen tasalle, sillä -- sen kyllä tiesin --
-korskeileva köyhyys on mitä viheliäisintä.
-
--- Te tiedätte kyllä, rakkaat lapset, -- lausuin minä, -- ett'ei
-taitavinkaan menettely olisi voinut estää tätä onnettomuutta, mutta
-nyt saatamme, taitavasti menetellen, torjua sen seurauksia. Me olemme
-nyt köyhiä, armaani, ja meidän pitää ymmärtää mukautua nöyryytettyyn
-tilaamme. Meidän täytyy nyt nurkumatta luopua ylellisyydestä, joka
-niin monen on saattanut kurjuuteen, ja hakea yksinkertaisissa oloissa
-sitä rauhaa, jossa kaikki saattavat olla onnellisia. Köyhät elävät
-tyytyväisinä ilman meidän apuamme; emmekö me sitten oppisi elämään
-ilman heidän apuansa? Niin, lapset, meidän on tästä hetkestä alkaen
-luopuminen kaikista ylhäisten vaatimuksista. Meillä riittää varoja
-sen verran vielä, että voimme olla onnellisia, jos ymmärtäväisiä
-olemme. Rikkaita emme ole; olkaamme sen sijaan tyytyväisiä.
-
-Vanhimman poikani, joka oli käynyt opinnoilla yliopistossa, päätin
-lähettää kaupunkiin hankkimaan tulonlisiä sekä meille että itselleen.
-Ystävistä ja perheistä eroaminen on kenties tuskallisinta, minkä
-köyhyys mukanaan tuo.
-
-Päivä läheni, jolloin meidän oli määrä ensi kertaa hajaantua.
-Poikani sanoi jäähyväiset äidilleen ja muille perheenjäsenille,
-jotka kyynelöiden häntä syleilivät ja suutelivat. Viimeksi hän tuli
-pyytämään minulta siunausta. Sen minä annoinkin hänelle kaikesta
-sydämestäni. Tämä siunaus ja viisi guineata[6] oli ainoa isän
-perintö, mikä minulta hänelle riitti.
-
--- Poikani! -- lausuin minä. -- Sinä lähdet nyt Lontoosen jalkaisin,
-samaan tapaan kuin Hooker vainaakin, suuri esi-isäsi, ennen sinua
-vaelsi. Ota minulta sama ratsu, minkä hyvä piispa Jewel antoi hänelle
-mukaan, tämä sauva. Ja ota tämä kirja ratoksesi matkalle; nämä kaksi
-riviä siinä ovat miljonan arvoiset: _"Minä olin nuori ja vanhennuin,
-ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi enkä hänen siemenensä
-kerjäävän leipää."_ Tämä olkoon lohdutuksena sinun matkoillasi. Mene,
-poikani, ja millainen lieneekään osasi, käy kotona kerran vuodessa.
-Ole rohkealla mielin ja jää hyvästi.
-
-Hän kun oli rehellinen ja kunnon poika, en ollut ensinkään
-huolissani, lähettäessäni häntä näin alastonna maailman näyttämölle,
-sillä minä olin vakuutettu hänen näyttelevän siellä hyvää roolia,
-joko voitettuna tai voittajana.
-
-Muutaman päivän perästä tapahtui meidän muittenkin siirtyminen
-kotoa pois. Raskasta oli jättää se seutu, missä niin monta
-rauhan hetkeä olimme saaneet nauttia. Ei siinä lujinkaan mieli
-jaksanut kyyneliä pidättää. Sitä paitsi tuo seitsemänkymmenen
-peninkulman matka[7] sellaiselle perheelle, joka ei siihen saakka
-ollut vielä kymmentäkään matkustanut kotoa kauemmas, oli omiansa
-herättämään meissä levottomuutta. Ja sitäkin apeammaksi kävi mieli,
-kun pitäjän köyhät, valittaen ja vaikeroiden saattoivat meitä
-muutaman peninkulman. Päästyämme ensimmäisenä päivänä onnellisesti
-kolmenkymmenen peninkulman päähän tulevasta olopaikastamme, jäimme
-yöksi vähäpätöiseen majataloon eräässä kylässä maantien varrella.
-
-Saatuamme huoneen, minä tapani mukaan pyysin isäntää seuraksi meille,
-ja siihen hän mielellään suostuikin, sillä olihan hänenkin osansa
-tuleva lisäksi huomiseen laskuun. Hän se sitä paitsi tunsi koko
-sen paikkakunnan, minne minä olin siirtymässä, varsinkin squire
-Thornhillin,[8] joka oli minut kutsunut papiksi omistamallensa
-kirkkoalueelle ja asui moniaan peninkulman päässä tästä. Tämä herra
-oli isännän puheen mukaan mies, joka ei maailmassa juuri muusta
-välittänyt kuin huvituksista ja oli liiatenkin kiintynyt kauniimpaan
-sukupuoleen. Ei niin kunnollista naista, että pystyisi vastustamaan
-hänen väsymättömiä vehkeitään, kertoi isäntä, ja tuskin on, lisäsi
-hän, kymmenen peninkulman alalla sitä vuokraajan tytärtä, joka
-ei olisi saanut kokea hänen kujeittensa onnistumista ja hänen
-uskottomuuttaan. Minut tällainen kertomus pani joissain määrin
-huolehtimaan, mutta kokonaan toisin se vaikutti tyttäriin: heillä
-ihan kasvot loistivat tulevan voitonriemun toivosta. Vaimoni ei ollut
-vähemmin hyvillänsä hänkään, lujasti kun luotti tytärtensä suloihin
-ja siveyteen.
-
-Näitä seikkoja miettiessämme astui emäntä huoneesen, ilmoittaen,
-että se vieras, joka on asunut heillä kaksi päivää, ei jaksa maksaa
-laskuansa, ei sano olevan rahaa.
-
--- Eikö! -- huudahti isäntä. -- Se on mahdotonta! Vastahan hän
-eilispäivänä antoi piiskurille kolme guineata, jotta armahtaisi
-vanhaa virkaheittoa sotamiestä, joka oli varastanut koiran ja siitä
-syystä tuomittu kujanjuoksuun kylän kautta.
-
-Kun emäntä yhä vaan pysyi väitteessään, vannoi isäntä kiristävänsä
-omansa tavalla tai toisella takaisin ja oli juuri lähtemäisillään
-ulos, mutta minä pidätin hänet ja pyysin esittämään itseäni tuolle
-oudolle vieraalle, joka oli osoittanut niin suurta laupeutta
-lähimmäistänsä kohtaan. Hän suostui siihen ja saattoi vieraan
-sisään. Tämä oli noin kolmekymmentä vuotta vanha gentleman, solakka
-herra, yllään nuttu, joka näkyi olleen aikoinaan kultakalunoilla
-kirjailtu. Kasvojen piirteet tiesivät syvää mietintää; jotain kuivaa
-ja kulmikasta oli hänen olennossaan; mielistelyä hän ei näkynyt
-ymmärtävän tai halveksi sellaista.
-
-Isännän lähdettyä huoneesta, minä en saattanut olla lausumatta
-osan-ottoani kunnon miestä kohtaan, joka on joutunut tällaiseen
-pulaan, ja tarjosin hänelle kukkaroni.
-
--- Minä otan tarjouksenne vastaan, arvoisa herra, kaikesta
-sydämestäni, -- lausui hän. -- Kovin olin ajattelematon, antaessani
-pois viimeiset rahani, mutta mieleni on hyvä, kun siten sain nähdä,
-että vielä on olemassa teidän kaltaisianne miehiä. Pyytäisin vain
-sitä ennen saada tietää minun hyväntekijäni nimen ja asuinpaikan,
-voidakseni suorittaa hänelle velkani niin pian kuin mahdollista.
-
-Minä ilmoitin hänelle sekä nimeni että äskeiset vastoinkäymiseni kuin
-myös seudun, minne olen siirtymässä.
-
--- Sehän sopii paremmin kuin olisi osannut odottaakaan! -- huudahti
-hän, -- sillä minullakin on matka sinnepäin. Täällä olen viipynyt
-kaksi päivää tulvain tähden, mutta huomenna toivoakseni pääsemme
-kyllä kulkemaan.
-
-Minä vakuutin olevani hyvilläni hänen seurastaan, ja minun sekä
-vaimoni ja tytärteni yhteisestä pyynnöstä hän suostui jäämään
-illalliselle meidän kanssamme. Vieraan puhelut olivat sekä hauskoja
-että opettavaisia, ja minä olisin kernaasti haastellut hänen kanssaan
-kauemminkin, mutta ilta oli jo kulunut myöhäksi, ja meidän täytyi
-käydä levolle, hankkiaksemme voimia huomispäivän matkan varalle.
-
-Huomenissa lähdettiin yhdessä liikkeelle. Meikäläiset kulkivat
-ratsain, mutta mr Burchell -- se oli matkakumppalimme nimi -- astui
-jalan tienviereistä polkua, sanoen leikillään, että koska me olemme
-niin huonoja ratsastajia, niin hän ei tahdo jättää meitä jäljelle.
-Koska joki oli yhä vieläkin tulvillaan, täytyi meidän palkata
-opas. Hän kulki matkueen etunenässä, mr Burchell ja minä astuimme
-viimeisinä. Matkan vaivoja me koetimme lieventää filosofillisilla
-keskusteluilla, joihin hän näkyi olevan täysin perehtynyt. Kovin
-minua kummastutti se seikka, että hän, vaikka oli lainannut minulta
-rahoja, kumminkin puolusti mielipiteitään niin itsepintaisesti,
-ikäänkuin olisi ollut minun patronani.
-
-Tuon tuostakin hän selitti, kenenkä oma mikin maatila tien varrella
-oli.
-
--- Tuo tuolla, -- sanoi hän, osoittaen erästä varsin komeata taloa
-jonkun matkan päässä, -- on mr Thornhillin talo. Sen omistaja on
-muuan nuori gentleman, varsin rikas mies. Hän on tosin kokonaan
-riippuvainen sedästään, sir William Thornhillista, joka itse tyytyy
-sangen vähään ja elää enimmäkseen kaupungissa.
-
--- Mitenkä? -- huudahdin minä. -- Onko minun nuoren patronani setä
-se mies, joka on niin laajalti tuttu hyvistä avuistaan, ylevästä
-mielestään ja omituisuuksistaan? Minä olen kuullut kerrottavan, että
-sir William Thornhill on jaloimpia ja samalla kummallisimpia miehiä
-koko kuningaskunnassa, kauttaaltaan hyväntahtoinen herra.
-
--- Kenties vähän liiaksikin, -- arveli mr Burchell. -- Nuorempana hän
-ainakin oli ylenmäärin hyväntahtoinen. Hänellä oli ankarat intohimot,
-ja koska ne kaikki olivat siveellistä laatua, niin liittyi niihin
-jotain hyvin romantillista. Aikaisin jo miellyttyänsä sekä sotilaan
-että tiedemiehen toimiin, hän ennen pitkää kunnostikin itsensä
-armeijassa ja sai jonkun verran mainetta oppineitten joukossa.
-Koska hännystely aina kulkee kunnianhimoisten ihmisten jäljissä,
-sellaiset kun juuri ovat ylistyksille herkät, niin oli hänelläkin
-alati ympärillään joukko miehiä, jotka toivat näkyviin ainoastaan
-yhden puolen luonnettansa, niin että hän myötätuntoisuudessansa
-muita kohtaan laiminlöi omat etunsa. Hän rakasti kaikkia ihmisiä,
-sillä onnelliset olot estivät häntä näkemästä, että joukossa on
-konniakin. Lääkärit kertovat sellaisesta taudista, jossa koko ruumis
-on niin sanomattoman hellä, että pieninkin kosketus tekee kipeätä.
-Mitä muut täten ruumiillisesti kärsivät, sitä hän kärsi henkisesti.
-Pieninkin hätä, joko todellinen tai luuloteltu, koski häneen ihan
-sisimpiä myöten, ja sairasmielisellä hellätuntoisuudella hän kärsi
-muitten tuskia. Tämä saattoi hänet hyvin auliiksi, ja niinpä on
-helppo ymmärtää, että hänen ympärillään oli yltä kyllin mankujoita.
-Anteliaisuus alkoi tehdä lovia hänen omaisuuteensa, vaikk'ei hänen
-hyväntahtoisuuteensa: tämä näytti yhä vaan lisääntyvän, mikäli
-omaisuus hupeni. Ajattelemattomuus kasvoi tasakättä köyhyyden kera.
-Hänen puheensa olivat viisaan miehen puheita, mutta työt hupsun
-töitä. Kun tunkeilevaisuus oli viimein käynyt kovin suureksi, niin
-ett'ei hän enää voinut täyttää kaikkia pyyntöjä, silloin hän rupesi
-_rahan_ asemesta antamaan _lupauksia_. Siinä kaikki, mihin hän
-kykeni, eikä hän vieläkään saattanut pahoittaa kenenkään mieltä
-kiellollansa. Sillä tavoin hän sai niskoilleen koko joukon väkeä,
-joitten täytyi lopultikin joutua pettymykseen, niin mielellään
-kuin hän olisi heitä auttanutkin. Jonkun aikaa nämä riippuivat
-hänessä vielä kiinni, mutta hylkäsivät hänet sitten, sadatellen
-ja halveksien, niinkuin hän ansaitsikin. Samassa määrin kuin
-muitten kunnioitus häntä kohtaan väheni, samassa määrin hän rupesi
-halveksimaan omaa itseänsä. Heidän imartelunsa olivat tähän saakka
-kannatelleet hänen mielensä rohkeutta, mutta nyt, kun tämä tuki oli
-otettu pois, ei hänellä ollut iloa sydämensä hyväksymisestä, hän
-kun ei ollut koskaan oppinut sydäntänsä kunnioittamaan. Maailma
-alkoi esiintyä hänelle toisellaisena; ystäväin entinen mielistely
-rupesi kutistumaan pelkäksi myöntämiseksi, myöntäminen pukeutui
-pian ystävällisen kehoituksen muotoon, ja kun kehoitusta ei
-noudatettu, syntyi moitteita. Hän huomasi, että sellaiset ystävät,
-joita hyväntekeväisyys oli kerännyt hänen ympärilleen, ovat varsin
-vähän-arvoisia. Hän huomasi, että jos toisen sydäntä omakseen
-tahtoo, pitää hänelle antaa oma sydämensä. Minä huomasin nyt, että...
-että... niin, mitäs minä aioin kertoakaan?... Sanalla sanoen,
-hyvä herra: hän päätti ruveta taas kunnioittamaan omaa itseänsä ja
-teki suunnitelman, millä saada rappeutunut omaisuutensa jälleen
-entiselleen. Siinä tarkoituksessa hän, omituinen kun oli, vaelsi
-jalkaisin halki Europan, ja vaikk'ei hän ole kuin kolmekymmentä
-vuotta vanha, on hänen taloudellinen asemansa parempi kuin koskaan
-ennen. Hänen anteliaisuutensa on nyt järkevämpää ja kohtuullisempaa;
-mutta yhä edelleenkin hän on luonteeltaan oikullinen, ja yhä vieläkin
-hänen suurimpana huvituksenaan on tehdä hyvää peräti omituisella
-tavalla.
-
-Minä olin niin kokonaan kiintynyt mr Burchellin kertomukseen, että
-tuskin tulin katsoneeksi eteenpäin, kunnes äkkiä kuulin omaisteni
-huutoja. Katsahdettuani ympärilleni, huomasin nuorimman tyttäreni
-olevan keskellä vuolasta virtaa. Hän oli pudonnut hevosen seljästä
-ja taisteli parhaillaan virtaa vasten. Kahdesti hän jo vaipui
-veden alle, mutta minä olin niin hämmästynyt, ett'en kyennyt
-ajattelemaankaan hänen pelastamistansa. Ehdottomasti hän olisi ollut
-hukassa, ellei minun matkatoverini, vaaran huomattuansa, olisi
-silmänräpäyksessä syössyt veteen ja suurella vaivalla pelastanut
-häntä joen toiselle rannalle.
-
-Hiukan ylempänä pääsimme me muutkin virran yli, jossa nyt yhdessä
-tyttäreni kanssa lausuimme sydämelliset kiitoksemme pelastajalle.
-Tyttäreni kiitollisuutta on helpompi kuvailla mielessään kuin sanoin
-kertoa. Hän kiitti enemmän katseilla kuin sanoilla, yhä edelleen
-nojautuen hänen käsivarteensa, ikäänkuin vieläkin apua odotellen.
-Vaimonikin toivoi saavansa joskus tilaisuuden palkita häntä meidän
-omassa kodissamme.
-
-Poikkesimme sitten lähimpään majataloon ja söimme siellä yhdessä
-päivällistä. Siitä kääntyi mr Burchellin tie toiselle suunnalle, ja
-hän sanoi meille jäähyväiset.
-
-Me läksimme jatkamaan matkaamme. Tiellä minun vaimoni virkkoi
-minulle, että mr Burchell miellyttää häntä suuresti, ja vakuutti,
-että jos vaan se mies syntyperänsä ja varallisuutensa puolesta on
-mahdollinen pyytämään vaimoa meidän perheestä, niin ei hän puolestaan
-sen sopivampaa vävyä toista tiedä ketään. Minä en saattanut olla
-myhähtämättä, kuullessani vaimoni puhuvan noin korkealentoisesti,
-mutta enpä milloinkaan pannut kovin pahakseni moisia viattomia onnen
-haaveiluja.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Todistus siitä, kuinka vähissäkin varoissa saattaa olla onnea, joka
-ei riipu oloista, vaan mielentilasta.
-
-
-Uusi olopaikkamme oli tienoossa, missä maalaiset asuivat omilla
-tiluksillaan. Yhtä outoa oli heille ylellisyys kuin puutekin. Kaikkia
-elintarpeita oli heillä itsellään riittävästi, jonka vuoksi he
-harvoin kävivät kaupungeissa ja kauppaloissa, noutamassa sellaista,
-jota ilmankin toimeen tulee. Asuen kaukana sivistyneestä maailmasta,
-he olivat pysyneet vanhan-aikuisissa yksinkertaisissa tavoissa. He
-olivat jo pienestä, pitäin tottuneet tyytymään vähään, ja siksipä
-he tuskin tiesivätkään, että kohtuullisuus on hyvä avu. Uutterasti
-he tekivät työtä arkina, mutta pyhäpäiviä he pitivät lomahetkinä,
-jotka on suotu lepoa ja huvitusta varten. Siellä veisattiin vielä
-vanhoja jouluvirsiä, läheteltiin Valentinin päivänä lempinauhoja
-talosta taloon, syötiin pannukakkuja laskiaisena, laskettiin pilaa
-ensimmäisenä huhtikuussa ja hurskaasti syödä naksuteltiin pähkinöitä
-Mikonpäivän aattona.
-
-Saatuaan tietää meidän tulostamme, saapui koko naapuristo uutta
-pappiansa vastaan, puhtaissa kirkkovaatteissaan, pillipiiparit ja
-rumpali etunenässä. Tuliaiskemutkin oli meille valmistettu, ja
-kernaasti me niihin vieraiksi kävimmekin. Ellei keskustelu siinä niin
-henkevääkään ollut, niin iloista naurua ainakin riitti.
-
-Pieni pappila sijaitsi viettävän mäen alla, takana kaunis viidakko,
-edessä kirkasvesinen joki; toisella puolella niitty, toisella vihanta
-keto. Minun farmissani oli vain kaksikymmentä acrea[9] erittäin hyvää
-maata, josta olin edelliselle omistajalle suorittanut sata puntaa.
-Ylen oli soma tämä pieni alueeni, upeine jalavineen ja siroine
-pensas-aitoineen. Talo oli ainoastaan yksikerroksinen, olkikattoinen,
-ja semmoisenaan varsin miellyttävän näköinen. Seinät oli sisäpuolelta
-somiksi valkaistu, ja tyttäreni koristivat ne vielä omatekoisilla
-piirroksillaan.
-
-Yksi ainoa suoja toimitti sekä asuinhuoneen että keittiön virkaa,
-mutta sitä lämpöisempihän siinä oli olla. Ja kun siinä sitä paitsi
-vallitsi hyvä järjestys, kun vadit, lautaset ja vaskiastiat aina
-olivat kirkkaina ja puhtaina hyllyillä samassa rivissä, niin oli
-siinä silmällekin miellyttävä näky; runsaampaa koristusta ei
-osannut kaivatakaan. Paitsi tätä suojaa oli talossa vielä kolme
-makuuhuonetta: yksi vaimoani ja minua varten, sen takana tyttärieni
-makuuhuone ja vielä kolmas, kahdella vuoteella varustettu, muita
-lapsia varten.
-
-Tässä pienessä tasavallassa, jossa minä olin lainsäätäjänä, vallitsi
-seuraava järjestys: Auringon noustessa kokoonnuttiin yhteiseen
-asuinsuojaan, johon palvelija jo ennalta oli virittänyt takkavalkean.
-Siellä tervehdimme toisiamme säännön mukaan, -- minä nimittäin
-pidin sopivana säilyttää ulkonaisia säädyllisiä tapoja, sillä jos
-kukin saisi menetellä mielinmäärin, niin joutuisivat ystävyyden
-siteet höllemmälle. -- Senjälkeen laskeusimme kaikki polvillemme
-kiittämään Häntä, joka meille oli jälleen uuden päivän antanut. Tämän
-velvollisuuden täytettyämme minä läksin poikani kanssa tavallisille
-ulkoaskareille, siksi aikaa kuin vaimoni tyttärinensä laitteli
-aamiaista, joka aina valmistui määrätyllä hetkellä. Aamiainen kesti
-minun määräykseni mukaan puoli tuntia ja päivällinen koko tunnin,
-ja ateriain aikoina lasketeltiin viattomia pilapuheita emännän ja
-tytärten kanssa tai pidin minä filosofillisia keskusteluja poikani
-kanssa.
-
-Poikani ja minä kun heräsimme auringon noustessa, niin emme koskaan
-jatkaneet töitä päivänlaskun jälkeen, vaan palasimme kotia, jossa
-muu perhe meitä hymyillen odotteli lämpöisen ja kirkkaan kotilieden
-ääressä. Vieraita meiltä ei puuttunut: välisti pistäysi farmari
-Flamborough, puhelias naapuri, vuoroin sokea pillipiipari maistamaan
-meidän karvikkoviiniä, jonka sekä resepti että maine oli säilynyt
-meillä entisellään. Monella muotoa nämä kunnon miehet huvittivat
-meitä, toinen soitti ja toinen lauloi somia ballaadeja, sellaisia
-kuin "Johnny Armstrongin viimeinen tervehdys" tai "Julmasta
-Barbara Allenista." Päivä päätettiin niinkuin oli aloitettukin.
-Nuorimpien poikain tehtävänä oli lukea päivän raamatunteksti, ja ken
-äänekkäämmin, selvemmin ja parhaiten luki, se sai sunnuntaina panna
-puoli pennyä vaivaisten haaviin.
-
-Sunnuntain koittaessa alkoi naisväen pukeutuminen ja koristeleiminen,
-ja voimattomia silloin olivat kaikki minun säätämäni pukuasetukset.
-Luulin kyllä, että minun saarnani elämänkoreutta vastaan olivat
-hillinneet tyttärieni turhamaisuuden, mutta yhä vaan huomasin heidän
-salaisesti pysyvän entisessä koristelemisen halussa: aina heille vaan
-olivat mieluisia pitsit ja nauhat ja nyörit ja soljet. Vaimonikin
-oli yhä edelleen ihastunut tulipunaiseen paduasilkkiseen leninkiinsä
-siitä saakka kuin minä ennen vanhaan olin kerran tullut sanoneeksi,
-että se sopii hänellen vallan hyvin.
-
-Ensimmäisenä sunnuntaina varsinkin heidän käytöksensä loukkasi minua
-kovin. Olin edellisenä iltana jo pyytänyt heitä olemaan varhain
-aamulla valmiina, minä kun tahdon joutua kirkkoon hyvissä ajoin ennen
-seurakuntaa. Täsmälleen he käskyni täyttivätkin. Mutta aamiaiselle
-tultuani huomasin vaimoni ja tyttärieni pukeutuneen täyteen entiseen
-juhla-asuunsa: tukka oli kankeana pomadasta, kasvoilla korutäpliä
-ja liepeissä laahukset, jotka kahisivat, kun hiukankin liikahti.
-En saattanut olla myhähtämättä, nähdessäni mointa turhamaisuutta
-varsinkin vaimossani, jolta olisin odottanut enemmän ymmärrystä.
-
-Tässä pulmassa oli minulla vain yksi neuvo jäljellä. Varsin vakavan
-näköisenä minä pyysin poikani käskemään vaunut kuistin eteen.
-Tyttäret hämmästyivät sellaista määräystä, mutta minä uudistin sen
-entistä juhlallisemmin.
-
--- Mitäs pilaa tuo nyt on! -- huudahti vaimoni. -- Saattaahan sinne
-vallan hyvin mennä jalkaisinkin: ei meidän tarvitse vaunuissa ajaa.
-
--- Erehdystä, lapsi kulta! -- vastasin minä. -- Nyt niitä vaunuja
-tarvitaankin, sillä jos me näissä koruissa menisimme jalkaisin
-kirkolle, niin kylän lapset ne kirkuen perässä juoksisi.
-
--- Vai niin! -- virkkoi vaimoni. -- Minäpä luulin, että sinun,
-rakas Charles,[10] olisi mieluista nähdä lapsesi sievinä ja somina
-ympärilläsi.
-
--- Niin sievinä ja somina kuin suinkin keskeytin minä; -- sitä
-rakkaampia te minulle olette; mutta tuo tuollainen ei ole sievyyttä
-eikä somuutta, se on turhamaista koristelua. Nuo röyhykset ja
-rinnukset ja korutäplät saavat aikaan sen, että kaikki naapurin
-naisväki rupeaa meitä vihaamaan. Ei, lapsi kullat, -- jatkoin minä
-vakavammin, nuo tamineet pitää muuttaa yksinkertaisempaan kuosiin,
-sillä koristeleminen ei sovi meille, joilla ei ole varoja säädynkään
-mukaiseen pukuun. En tiedä, sopinevatko tuollaiset hesut ja hetaleet
-rikkaillekaan, kun ajattelee, että turhamaisten koristeiden hinnalla,
-kohtuullisenkin laskun mukaan, köyhäin alastomuus kylläkin saisi
-verhon ylleen.
-
-Tämä huomautus oli osunut oikeaan: tyynellä mielin he heti kohta
-menivät muuttamaan pukuansa. Ja seuraavana päivänä minä mielikseni
-huomasin tyttärieni, kenenkään pyytämättä, leikkelevän liepeistänsä
-kirkkoliivejä Dickille ja Billille, nuoremmille pojilleni,[11] ja,
-mikä vielä hauskempaa, heidän leninkinsä tulivat siten entistään
-somemmiksi.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Uusia, ylhäissukuisia tuttavia. Parastakin toivoa seuraa usein
-pettymys.
-
-
-Vähän matkan päähän pappilasta oli entinen pappi laittanut
-istuinpaikan orapihlajain ja kuusamojen suojaan. Siellä me, kun
-ilma oli kaunis ja työt päätetty, usein istuimme yhdessä, ihaillen
-illan viileässä laajaa maisemaa edessämme. Siellä juotiin välisti
-teetäkin, ja silloin oli meillä aina jonkinmoiset tilapäiset kemut,
-ja niitä kun sattui harvoin, aiheutui niistä yhä uutta iloa,
-sillä valmistukset niihin tapahtuivat aina melkoisilla puuhilla
-ja menoilla. Näissä tilaisuuksissa lukivat nuorimmat pojat meille
-jotain ääneen ja saivat säännöllisesti hekin teetä, sittenkuin muut
-olivat juoneet. Väliin tyttäret, vaihetuksen vuoksi, lauloivat
-kitaran säestyksellä. Tällaisten pikku konserttien aikana minä läksin
-vaimoni kera nurmikolle mäen rinteellä, missä kasvoi sinisiä kelloja
-ja ruiskukkia. Siellä me ihastuksella haastelimme lapsistamme,
-hengittäen raitista ilmaa, josta tuulahteli sekä terveyttä että
-mielenrauhaa.
-
-Täten me huomasimme, kuinka kaikkinaisilla elämän oloilla on omat
-ilonsa: aamu herätti meidät aina uusiin puuhiin ja ponnistuksiin,
-mutta ilta palkitsi ne mieluisilla joutohetkillä.
-
-Syyskesästä kerran, eräänä juhlapäivänä, jonka olin määrännyt
-lepopäiväksi töitten välillä, istuttiin taasen tavallisella
-paikalla ulkona. Nuoret soittotaiteilijat olivat juuri aloittaneet
-konserttinsa. Kesken kaikkea näimme hirven kiitävän noin
-parinkymmenen askeleen päässä meistä. Läähätyksestä päättäen oli
-metsästäjiä sen kintereillä.
-
-Emme olleet ennättäneet vielä paljoakaan päivitellä eläin paran
-hätää, niin jo näimme koirain ja ratsumiesten rientävän täyttä
-vauhtia sen perässä.
-
-Aikomukseni oli heti siirtyä taloon takaisin, mutta uteliaisuudesta
-tai hämmästyksestä tai jostain salaisesta syystä vaimoni ja tyttäreni
-eivät liikahtaneet paikoiltaankaan. Etummainen metsästäjä ratsastaa
-karautti meidän ohitsemme, perässään neljä viisi muuta herraa
-hevosen seljässä. Vihdoin tuli esille muuan nuori gentleman, muita
-hienomman näköinen, silmäili meitä hetkisen ja pysähtyi sitten, jätti
-ratsunsa palvelijalle ja lähestyi meitä. Huoleton ryhti tiesi hänessä
-ylhäistä herraa. Hän ei näkynyt kaipaavan mitään esittelyä, vaan
-läheni tyttäriäni, suudellakseen heitä, niinkuin konsanaankin mies,
-joka on varma ystävällisestä vastaan-otosta, mutta tyttäreni olivat
-jo aikaisin oppineet pelkällä katseella saamaan hämille liiallisen
-rohkeuden. Silloin hän ilmoitti olevansa nimeltään Thornhill,
-ympärillä olevain tilusten omistaja. Senjälkeen hän uudestaan
-lähestyi suutelemaan perheen naispuolisia jäseniä, ja niin suuri
-oli rikkauden ja hienon puvun voima, ett'ei hän toista kertaa enää
-kieltoa saanutkaan.
-
-Hänen käytöksensä kun oli luontevaa, vaikkapa itseensä luottavaakin,
-muuttui välimme pian tuttavallisemmaksi. Huomattuaan soittimia,
-hän pyysi, että hänelle suosiollisesti esitettäisiin joku laulu.
-Tuollaiset tuttavuudet erisäätyisten kesken eivät minua miellytä,
-ja senvuoksi annoinkin tyttärilleni epäävän merkin, mutta äiti oli
-ennättänyt antaa toisen viittauksen, joka teki minun yritykseni
-tyhjäksi. Ja niinpä he iloisesti hymyillen lauloivat erään Drydenin
-lempilauluista. Mr Thornhill näkyi olevan erittäin hyvillään laulun
-sekä valinnasta että suorittamisesta ja kävi sitten itsekin kitaraan.
-Hänen laulunsa oli varsin keskinkertaista, mutta siitä huolimatta
-maksoi vanhin tyttäreni hänen äskeiset kiitoksensa korkojen kanssa
-takaisin, vakuuttaen, ett'ei hänen laulun-opettajansakaan ääni ole
-niin voimakas kuin mr Thornhillin. Tämän mielistelyn kuultuansa,
-mr Thornhill kumarsi, ja tyttäreni vastasi siihen niiauksella.
-Vieras kiitteli hänen hyvää aistiansa, toinen taas mr Thornhillin
-hyvää käsitystä. Tuskin he kokonaisen ihmis-iän kuluessa olisivat
-saattaneet tulla sen paremmiksi tuttaviksi. Heikko äiti se oli yhtä
-onnellinen hänkin ja pyysi vierasta sisään, juomaan lasillisen
-karvikkoviiniä.
-
-Koko perhe näkyi kaikin voiminsa tahtovan olla hänelle mieliksi.
-Tyttäret koettivat hänen huviksensa kääntää puhetta sellaisiin
-asioihin, jotka heidän mielestään olivat ajanmukaisia. Moses sitä
-vastoin teki hänelle pari kolme kysymystä vanhan ajan klassikoista
-ja sai palkakseen sen mielihyvän, että toinen nauroi hänelle
-vasten kasvoja. Toimessa olivat pienetkin pojat ja hierautuivat
-tuttavallisesti vieraan luokse. Tuskin sain parhaimmillakaan
-yrityksilläni estetyksi heitä koskettelemasta ja himmentämästä
-hänen takkinsa kalunoita ja nostelemasta hänen taskujensa läppiä,
-nähdäkseen, mitä taskuissa on.
-
-Illan pimetessä hän sanoi jäähyväiset, pyydettyänsä lupaa saada
-tulla toistekin, ja sehän hänelle, meidän patronalle, mitä auliimmin
-annettiinkin.
-
-Heti hänen lähdettyänsä, vaimoni kutsui perheen jäsenet
-neuvottelemaan päivän tapahtumista. Hänen mielestään se oli mitä
-onnellisin sattuma: on hän muka nähnyt kummallisempiakin asioita,
-ja selville vesille ne vaan ovat vieneet. Hän toivoi vielä sen
-päivän koittavan, jolloin me saatamme pitää päätä yhtä korkealla
-kuin mitkä ylhäissukuiset hyvänsä. Eikä hän saata käsittää --
-siihen loppupäätökseen hän tuli, -- miks'eivät hänen tyttärensä
-saattaisi joutua rikkaisin naimisiin yhtä hyvin kuin molemmat miss
-Wrinkleritkin. Tämä viimeinen lause kun oli tarkoitettu minulle,
-vastasin minä, ett'en minäkään sitä saata käsittää enempää kuin
-sitäkään, miksikä mr Simpkins voitti arpajaisissa kymmenentuhatta
-puntaa ja me tyhjää kouran täyden.
-
--- Charles! -- huudahti vaimoni. -- Sinun tapasi on aina masentaa
-lapsia ja minua, jos me kerrankin olemme iloisella mielellä. Sano,
-Sofia kulta, mitä sinä pidit uudesta vieraasta? Eikö hän sinun
-mielestäsi ole hyvänluontoinen mies?
-
--- Kerrassaan, äiti! -- vastasi toinen. -- Hän pystyy puhumaan mistä
-hyvänsä eikä joudu ymmälle milloinkaan; mitä mitättömämpi asia, sitä
-enemmän on hänellä siitä sanomista, ja ennen kaikkea hän on varsin
-kaunis mies.
-
--- Niin! -- arveli Olivia. -- Laatuun käypä mies kyllä, mutta ei hän
-minua puolestani sanottavaksi miellytä: hän on niin ujostelematon ja
-tunkeileva; kitaraa hän soittaa ihan kauheasti.
-
-Molemmat viimeiset puheet minä tulkitsin ihan päinvastaisiin
-suuntiin. Huomasin näet, että Sofia häntä sisimmissään halveksii yhtä
-paljon kuin Olivia salaisesti ihailee.
-
--- Mitä hänestä arvellettekaan, lapsi kullat, virkoin minä, --
-ei hän minuun edullista vaikutusta tehnyt. Epäsuhtainen ystävyys
-muuttuu lopulti aina vastenmielisyydeksi. Minusta tuntuu, että hän
-kaikessa luontevuudessaan kumminkin tiesi, kuinka suuri juopa hänen
-ja meidän välillämme on. Paras on hakea seuraa oman säädyn piirissä.
-Ei sen halveksittavampaa ihmistä kuin mies onnen-onkija, enkä
-ymmärrä, miksikä ei onnen-onkija nainenkin olisi yhtä halveksittava.
-Parhaimmassa tapauksessa me saamme halveksimista osaksemme, jos hänen
-aikomuksensa ovat rehellisiä, mutta elleivät ole? Minua kauhistaa
-jo ajatellessanikin tuota! Enhän minä tosin ole huolissani lasteni
-käytöksen tähden, mutta hänen luonteessaan on jotain huolestuttavaa.
-
-Olisin vielä puhunut enemmänkin, mutta minut keskeytti muuan squiren
-palvelija, joka toi herraltansa terveisiä ja samalla palasen
-metsänriistaa, ilmoittaen sen ohella, että hänen herransa saapuu
-näinä päivinä meille päivällisille. Tämä otolliseen aikaan lähetetty
-lahja puhui hänen edukseen paljoa tehokkaammin kuin minä olisin
-osannut sanoa häntä vastaan. Siksipä en enää mitään virkkanutkaan,
-tyydyin vain siihen, että olin osoittanut heille, mikä vaara on
-uhkaamassa, toivoen heidän olevan niin ymmärtäväisiä, että osaavat
-sen välttää. Sellaiselle siveydelle, joka alituista valvomista
-vaatii, tuskin kannattaa vartijata ääreen asettaa.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Onnellisen kotilieden ääressä maalla.
-
-
-Äskeinen väittely kun oli ollut jotenkin kiivasta, niin päätettiin,
-saadaksemme välit taas hyvälle kannalle, laittaa yksi osa
-metsänriistaa illalliseksi. Tyttäret ryhtyivätkin hilpeällä mielin
-toimiin.
-
--- Mieleni on paha, -- virkoin minä, -- ett'ei meillä ole naapuria
-tai vierasta mukana tällaisen herkun ääressä, sillä vieraanvaraisuus
-tekee moiset ateriat kahta maukkaammiksi.
-
--- Hyväinen aika! -- huudahti vaimoni. Tuossahan tulee meidän hyvä
-ystävämme, mr Burchell, joka pelasti meidän Sofian ja pani sinut
-väittelyssä pussiin!
-
--- Minutko, lapsi? -- huudahtin minä. Erehdystä, kultaseni,
-erehdystä! Ei siihen monikaan pysty, luullakseni. Enhän minä
-milloinkaan kiellä sinun taitoasi hanhenmaksa-piiraitten
-paistamisessa; jätä sinäkin väitteleminen minun huolekseni.
-
-Tätä puhuessani astui köyhä ystäväni mr Burchell sisään. Me
-tervehdimme häntä lämpimällä kädenpuristuksella. Pikku Dick siirsi
-hänelle kohteliaasti tuolin.
-
-Tuon köyhän miehen ystävyys oli minulle mieluista kahdestakin syystä:
-tiesin hänen ensinnäkin tarvitsevan minun ystävyyttäni ja toiseksi
-osoittavan voimiansa myöten ystävyyttä minuakin kohtaan. Hän oli
-näillä seuduin tunnettu köyhänä gentlemanina, joka nuoruudessaan
-ei ollut tahtonut tehdä mitään hyvää, vaikk'ei hän vielä ollut
-kolmenkaankymmenen vanha. Väliin hän haasteli varsin järkevästi,
-mutta viihtyi enimmäkseen vaan lasten seurassa, joita hänen tapansa
-oli sanoa kiltiksi pikku väeksi. Lapset pitivät häntä, mikäli
-huomasin, kuuluisana ballaadien laulajana ja satujen kertojana,
-ja melkein joka kerta hänellä oli taskussaan jotain heitä varten,
-milloin palanen mesileipää, milloin puolen pennyn pilli.
-
-Tavallisesti hän tuli kerran vuodessa näille seuduin moniaaksi
-päiväksi naapurien vieraanvaraisuuden turviin. Hän istahti
-illastamaan meidän kanssamme, ja silloin ei vaimoni karvikkoviiniänsä
-säästellyt, eikä pakinoistakaan puutetta tullut. Mr Burchell lauleli
-meille vanhoja lauluja ja kertoi lapsille satuja Beverlandin pukista,
-kärsivällisestä Grisselistä, Catskinin seikkailuista ja ihanan
-Rosamundan mökistä.
-
-Talon kukko, joka tavallisesti kiekahti yhdentoista aikaan, ilmoitti
-maatapanon-ajan tulleen, ja nyt tuli odottamaton pula eteen: mihin
-panna vieras nukkumaan? Kaikki talon vuoteet olivat käytännössä,
-ja myöhä oli lähettää häntä lähimpään majataloonkaan. Sen pulman
-ratkaisi pikku Dick, tarjoten hänelle oman tilansa, jos itse pääsee
-Moses veljensä viereen.
-
--- Ja minä, -- huudahti Bill, -- minä annan tilani mr Burchellille,
-jos siskot ottavat minut sänkyynsä.
-
--- Kas se oli oikein! -- virkoin minä. Vieraanvaraisuus on kristityn
-ensimmäisiä velvollisuuksia. Metsänpeto vetäytyy tyyssijaansa,
-lintu lentää pesäänsä, mutta avuttoman ihmisen täytyy turvautua
-lähimmäiseensä. Suurin vieras maailmassa oli Hän, joka tuli maailmaa
-pelastamaan. Hänellä ei ollut omaa kotia, Hän ikäänkuin tahtoi nähdä,
-minkä verran vieraanvaraisuutta meissä vielä on jäljellä. Debora
-kulta, -- sanoin minä sitten vaimolleni, -- anna pojille sokeripala
-kummallekin, Dickille suurempi, hän kun teki ensimmäisen ehdotuksen.
-
-Seuraavana aamuna varhain minä vein koko perheeni niitylle,
-jälkiheinää korjaamaan. Vieras tarjosi apuansa ja otettiin joukkoon
-hänkin. Helposti kävi luokojen kääntäminen: minä astuin edellä,
-muut asianmukaisessa järjestyksessä perässä. Huomasin sentään,
-kuinka hartaasti mr Burchell avusti Sofia tytärtäni. Oman osansa
-suoritettuaan hän ryhtyi Sofian osaan, vilkkaasti puhellen hänen
-kanssaan. Niin vakuutettu kumminkin olin tyttäreni terveestä älystä
-ja kunniantunnosta, ett'ei tuommoinen taloudellisesti rappiolle
-joutunut mies minussa lainkaan herättänyt levottomuutta. Illan tullen
-pyydettiin mr Burchellia jäämään meille, niinkuin edellisenäkin
-iltana, mutta hän kieltäytyi, sanoen aikovansa olla yötä naapurissa;
-hänellä oli pillikin vietävänä sen talon lapsille.
-
-Hän läksi. Illallispöydässä meidän keskustelumme koski äskeistä
-kovaosaista vierasta.
-
--- Mikä repäisevä esimerkki tuo mies onkaan -- lausuin minä --
-siitä kovasta onnesta, joka seuraa kevytmielistä ja huimapäistä
-nuoruutta! Ei hän ole älyä vailla, mutta sepä asettaa hänen entiset
-mielettömät tekonsa vain sitä räikeämpään valoon. Mies parka! Missä
-ovat nyt kärkkyjät ja imartelijat, nuo hänen entiset johdettavansa
-ja käskettävänsä? Poissa ne ovat, mielistelemässä kenties sitä
-parittajaa, joka hänen hurjistelujensa kautta on rikastunut. Tätä he
-nyt ylistelevät, nuo samaiset, jotka ennen ylistelivät häntä. Ennen
-vanhaan he ihastelivat hänen älynsä terävyyttä, nyt he ivaavat hänen
-mielettömyyttään. Hän on köyhä, ja lienee siihen hänen oma syynsä,
-sillä häneltä puuttuu sekä kunniantuntoa, ollakseen itsenäinen, että
-taitoakin, ollakseen hyödyllinen.
-
-Lienee minulla ollut salaisia syitä, jotka saattoivat minut tekemään
-nämä huomautukseni liiankin jyrkässä muodossa. Sofia nuhteli minua
-lempein sanoin.
-
--- Olipa hänen entinen käytöksensä millainen hyvänsä, isä, -- virkkoi
-hän, -- ei häntä pitäisi hänen nykyisissä oloissaan enää moittia.
-Se puutteen-alainen asema, mihin hän nyt on joutunut, on riittävä
-rangaistus entisistä hurjisteluista, ja olenhan minä isän itsensäkin
-kuullut sanovan, ett'ei milloinkaan saa lyödä tarpeetonta iskua
-siihen uhriin, jota sallimuksen vihan vitsa kurittaa.
-
--- Sinä olet oikeassa, Sofia, -- huudahti Moses, -- ja sattuvastipa
-eräs muinais-ajan kirjailijoista esittääkin mointa menettelyä,
-kuvaillessaan, kuinka muuan talonpoika yritti nylkeä Marsyasta,
-jolta sadun mukaan toinen jo oli nahan kettänyt. Enkä minä sitä
-paitsi tiedä, lieneekö tämän köyhän miehen tila niin huono kuin isä
-kuvailee. Emme me saa tuomita toisten tunteita sen mukaan, mitä me
-itse tuntisimme heidän tilassansa. Myyrän pesä on meistä peräti
-pimeä, mutta eläin itse pitää sitä tarpeeksi valoisana. Ja totta
-puhuen, tuo mies näkyy olevan tyytyväinen tilaansa, enkä ole kuullut
-kenenkään puhelevan niin vilkkaasti kuin hän, haastellessaan sinun
-kanssasi.
-
-Tuo oli lausuttu ilman mitään tarkoitusta, mutta se sai kumminkin
-tytön punastumaan, vaikka hän koetti sitä peittää pakotetulla
-myhäyksellä, vakuuttaen, että tuskin hän oli huomannutkaan, mitä mr
-Burchell sanoi. Vieras, liitti hän, näyttää aikoinaan olleen erittäin
-hieno gentleman.
-
-Tuo kiire, jolla tyttö koetti puolusteleida, ja hänen punastumisensa
-eivät minua sisimmissäni oikein miellyttäneet, mutta minä en lausunut
-epäluulojani julki.
-
-Huomiseksi kun odotimme vieraisille meidän hovinherraa, niin ryhtyi
-vaimoni valmistamaan hirvenpasteijaa. Moses istui lukemaan, minä
-kävin opettamaan pieniä poikia. Tyttäret olivat täydessä puuhassa,
-niinkuin muutkin. Minä näin heidän kauan aikaa hääräilevän valkean
-ääressä. Luulin ensin heidän auttavan äitiänsä, kunnes pikku Dick
-kuiskaten ilmoitti minulle siskojen keittävän kauneusvettä. Minulla
-on luontainen vastenmielisyys kaikkia sellaisia vesiä vastaan, ne
-kun eivät lainkaan ihoa paranna, vaan päinvastoin turmelevat sen.
-Senpävuoksi minä siirsin tuoliani vähitellen lähemmäs takkaa, tartuin
-hiilirautaan, ikäänkuin kohentaakseni valkeata, mutta kaasinkin aivan
-kuin vahingoissa koko keitoksen tuhkaan, ja nyt oli jo kovin myöhä
-ruveta laittamaan uutta.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-Lontoolainen keikari. Suurinkin tyhmeliini saattaa oppia sen verran,
-että hänestä on hauskuutta illaksi tai pariksi.
-
-
-Helppo on ymmärtää, että seuraavana päivänä, jolloin nuori hovinherra
-oli oleva vieraana meidän talossa, meillä pantiin liikkeelle kaikki,
-mitä suinkin saatiin, jotta esiinnyttäisiin niin komeasti kuin
-mahdollista. Arvattava niinikään on, että vaimoni ja tyttäreni
-pukeutuivat heleimpiin höyheniinsä.
-
-Mr Thornhill tuli, mukanaan pari vierasta, kotisaarnaaja ja
-hovimestari. Monilukuiset palvelijansa hän aikoi, hienotuntoisesti
-kyllä, lähettää läheiseen majataloon, mutta minun vaimoni vaati,
-sulassa sydämensä riemussa, saada kestittää heidät kaikki tyyni.
-Siitä oli, ohimennen sanoen, se seuraus, että meillä sen jälkeen
-saatiin olla kolme viikkoa laihemmalla muonalla.
-
-Mr Burchellin viittaus edellisenä päivänä, että mr Thornhill
-kosiskelee miss Wilmotia, Yrjö poikani entistä morsianta, teki
-vastaan-oton koko lailla penseämmäksi. Sattuma se kumminkin
-joissain määrin selvitti tämän pulman, sillä kun joku seurasta tuli
-maininneeksi neiden nimen, niin mr Thornhill kiroten vakuutti,
-ett'ei hänen mielestään saata sen typerämpää olla kuin sanoa mointa
-linnunpeljättiä kaunottareksi.
-
--- Vieköön minut hitto! -- jatkoi hän, ellen minä yhtä mielelläni
-katso itselleni morsianta lampun valossa St. Dunstanin kirkonkellon
-alla!
-
-Ja sitten hän nauroi, ja me nauroimme kanssa: rikkaitten pilapuheilla
-on aina tehokas vaikutus. Oliviakaan ei malttanut olla kuiskaamatta,
-kyllin kuuluvasti kumminkin, että mr Thornhill on sanomattoman
-leikillinen.
-
-Illallisen jälkeen minä tapani mukaan esitin maljan kirkolle.
-Kotisaarnaaja kiitti minua siitä, sanoen, että kirkko on kaikkien
-hänen harrastustensa valtijatar.
-
--- Kuules, Frank, -- virkkoi squire tavallisella
-veitikkamaisuudellaan, -- aatteles, että kirkko, sinun nykyinen
-valtijattaresi, seisoisi batistihihoissa[12] toisella puolen ja miss
-Sofia ilman batisteja toisella, kumpaisenko käskyjä noudattaisit?
-
--- Kumpaisenkin tietysti! -- huudahti kotisaarnaaja.
-
--- Oikein, Frank! -- vastasi squire. -- Läkäyttäköön tämä viini
-minut tähän paikkaan, ellei kaunis tyttö ole arvokkaampi kuin kaikki
-pappien valheet koko maailmassa, sillä mitä ovat kymmenykset ja muut
-vehkeet muuta kuin petosta, hiidestä heitetyitä juonia? Ja sen minä
-otan todistaakseni.
-
--- Sitä sopisi kuulla! -- huudahti poikani Moses. -- Luulisinpa
-pystyvän vastaamaan teitä.
-
--- Oli menneeksi, sir! -- virkkoi squire, ryhtyen heti väittelyyn
-ja viitaten muille, että nyt muka saadaan hauskaa. -- Jos mielitte
-tätä asiaa tyynesti pohtia, niin minä nostan kyllä kintaanne. Ja
-ensinnäkin: käydäänkö asiaan -- analogillisesti vai dialogillisesti?
-
--- Järkevillä syillä, -- vastasi Moses riemuissaan siitä, että pääsee
-väittelemään.
-
--- No niin, -- lausui squire. -- Ensiksikin te toivoakseni ette
-kiellä, että mitä ikinänsä on, se on. Ellette sitä myönnä, en käy
-jatkamaan keskusteluja.
-
--- Totta kai minä sen myönnän, -- vastasi Moses, -- ja käytän sitä
-hyväksenikin.
-
--- Toivoakseni, -- puhui squire edelleen, te myönnätte myöskin, että
-osa on kokonaistansa pienempi.
-
--- Myönnän, -- vastasi Moses. -- Sehän on oikeus ja kohtuus.
-
--- Toivoakseni, -- jatkoi squire, -- te ette kiellä sitäkään, että
-kolmion kulmat yhteensä ovat yhtä suuret kuin kaksi suoraa kulmaa.
-
--- Se on selvä kuin päivä! -- vastasi toinen, katsahtaen ympärilleen
-vakavana kuin tavallisestikin.
-
--- No niin, -- lausui Squire, puhuen hyvin nopeasti. -- Nyt ollaan
-premisseistä yhtä mieltä, ja minä jatkan. Itse-eksistensien
-yhteenliittäminen, joka tapahtuu molemmanpuolisessa duplikaatisessa
-rationissa, matkaansaattaa luonnollisestikin problematillisen
-dialogismin, joka joissain määrin todistaa, että spiritualiteetin
-essensille sopii antaa toinen predicabile.
-
--- Malttakaa, malttakaa! -- huusi toinen. Minä kiellän sen.
-Luuletteko, että minä noin vaan ilman muuta myöntäisin oikeaksi
-moisen harhaopin?
-
--- Mitenkä! -- tiuskasi squire, ollen kiivastuvinaan. -- Ette
-myönnä vainen! Vastatkaas minulle verukkeitta tähän kysymykseen:
-oliko Aristoteles oikeassa, väittäessään, että relativi kuuluu
-korrelatiinsa?
-
--- Epäilemättä, -- vastasi toinen.
-
--- Ja koska niin on, -- jatkoi squire, niin vastatkaas suoraan
-minun kysymykseeni: pidättekö te minun enthymemani edellisen osan
-analytillistä pohtimista riittämättömänä _secundum quoad_ vai
-_secundum minus?_ Tuokaa esiin syyt ja perusteet! Syyt ja perusteet,
-sanon minä, suoraan!
-
--- Minun täytyy sanoa, -- lausui Moses, ett'en minä oikein käsitä
-teidän ajatuksenne juoksua. Mutta lausukaapas väitteenne yhdessä
-yksinkertaisessa lauseessa, niin luulenpa voivani vastata.
-
--- Ohoo, sir! -- virkkoi squire. -- Nöyrin palvelijanne! Vai pitäisi
-minun hankkia teille vielä todistuksia, jopa järkeviä syitäkin! Ehei,
-sir, minun täytyy sanoa, että te vaaditte liikoja.
-
-Seuraus oli se, että kaikki rupesivat nauramaan, ja Moses parka
-näytti varsin surkealta muitten iloisten kasvojen joukossa eikä enää
-koko seurustelun aikana virkkanut halaistua sanaakaan.
-
-Minua tämä kohtaus ei lainkaan huvittanut, mutta Oliviaan se oli
-tehnyt aivan toisellaisen vaikutuksen. Hän piti sukkeluutena sitä,
-mikä oli pelkkää ulkomuistista lukemista. Mr Thornhill oli kuin
-olikin hänen mielestään erittäin hieno gentleman, ja kun ottaa
-lukuun, kuinka paljon helyä solakka vartalo, soreat vaatteet ja
-rikkaus ylhäiseen nimeen lisäävät, niin täytyy antaa tytölle
-anteeksi. Mr Thornhill oli kyllä oppia ja tietoja vailla, mutta
-liukas hän silti oli kieleltään ja pystyi sujuvasti keskustelemaan
-mistä yleisestä asiasta hyvänsä. Ei siis ihme eikä mikään, että niin
-vikkelä mies saattaa kiinnittää puoleensa tytön, joka on kasvatettu
-pitämään arvossa omaa ulkonaista esiintymistään ja niinmuodoin
-antamaan sille arvoa muissakin.
-
-Mr Thornhillin lähdettyä syntyi meidän välillä jälleen keskustelu
-nuoren hovinherran ansioista. Hän kun alinomaa oli kääntynyt
-sekä katseillaan että puheillaan Olivian puoleen, ei ollut enää
-epäilemistäkään, että Olivia se juuri oli syynä hänen käynteihinsä.
-Eikä tyttö kovin pahakseen pannutkaan veljensä ja sisarensa viattomia
-hokemisia siihen suuntaan. Deborakin näkyi omistavan itselleen jonkun
-osan päivän kunniata ja riemuitsi tyttärensä voitosta ihan kuin
-omastaan.
-
--- Ja nyt, kultaseni, -- virkkoi hän minulle, -- nyt tahdon
-suoraan tunnustaa, että minä se juuri neuvoin tyttöjä rohkaisemaan
-hovinherraa hänen hienosteluissaan. Minussa on alati asunut
-kunnianhimoisia pyyteitä, ja nyt näet, että olen ollut oikeassa,
-sillä kukapa ties, mikä tästä lopuksi tulee?
-
--- Kukapa sen vainenkin ties! -- vastasin minä huoaisten. -- Minua
-puolestani tuo ei kovin ilahduta: mieluumpi olisi minulle köyhä
-kunnon mies kuin tuo hieno gentleman, rikas ja jumalaton, sillä jos
-minun epäluuloni hänestä ovat oikeat, niin, sen minä vakuutan, ei
-vapauskoinen ikinä minun lastani saa.
-
--- Kuulepas, isä, -- huudahti Moses, -- sinä olet liian ankara. Ei
-Jumala häntä ajatuksista ole tuomitseva, vaan teoista. Itsekussakin
-on tuhat väärää ajatusta, joita hänessä herää, mutta joita hän ei
-kykene poistamaan. Vapauskoisuus on tuossa gentlemanissa kukaties
-jotain ehdotonta, niin että, vaikkapa pitäisi hänen ajatuksiansa
-vaarinakin, hänen mielipiteensä sittenkin ovat vain pakollisia. Häntä
-ei niinmuodoin saata erehdyksistä syyttää enempää kuin sellaista
-kuvernööriäkään, jonka on täytynyt päästää ryntäävä vihollinen
-kaupunkiin, koskapa sillä ei ole ollut suojelevaa muuria ympärillään.
-
--- Aivan niin, poikani, -- vastasin minä, mutta jos tuo kuvernööri
-kutsumalla kutsuu vihollisen kaupunkiinsa, silloin hän tekee
-väärin. Ja näin on aina laita niitten, jotka erehdyksen valtaan
-antautuvat. Ei heidän vikansa siinä ole, että he näkemänsä
-todistukset oikeiksi myöntävät, vaan siinä, että he sulkevat silmänsä
-niin monelta todistukselta, mitä tarjona on. Olkoon niinkin, että
-ihmisen väärät mielipiteet ovat muodostuneet hänessä vastoin hänen
-tahtoansa, mutta kun hän ehdoin tahdoin pysyy erehdyksessä tai on
-huolimaton mielipiteitä muodostaessaan, niin hän on edesvastauksessa
-virheistänsä tai ansaitsee ylenkatsetta mielettömyytensä tähden.
-
-Vaimoni ryhtyi nyt keskusteluun, syitä ja perustuksia tosin esiin
-tuomatta. Hän huomautti, kuinka meidän tuttavissamme on paljo
-viisaita miehiä, jotka ovat vapauskoisia, mutta hyviä aviomiehiä
-silti. Ja sanoi hän tuntevansa semmoisia älykkäitä tyttöjäkin, jotka
-kyllä pystyvät kääntämään miehensä oikeaan uskoon.
-
--- Ja kuka tietää, kultaseni, -- jatkoi hän, mihin kaikkeen Olivia
-kykeneekään? Tyttö pystyy puhumaan varsin monenlaisista asioista ja
-on minun mielestäni hyvinkin perehtynyt riidan-alaisiin kysymyksiin.
-
--- Hyvä ystävä, mistäpä riidan-alaisista kysymyksistä hän olisi
-lukenut? En muista milloinkaan pistäneeni sellaisia kirjoja hänelle
-käteen. Sinä arvaat kuin arvaatkin hänen ansionsa liian suuriksi.
-
--- Eipä niinkään, isä! -- puuttui Olivia puheesen. -- Minä olen
-lukenut koko joukon sellaisia kirjoja, niinpä Thwackumin ja Squaren
-väliset riidat ja Robinson Crusoen ja pakanallisen Perjantain
-kiistelyt, ja paraillaan minä luen väittelyjä "Taivaallisesta
-Yljästä."
-
--- Verratonta! -- virkoin minä. -- Sinä olet kelpo tyttö, ihan kuin
-luotu kääntämään ihmisiä oikeaan uskoon, mutta menepäs nyt auttamaan
-äitiä karvikkopiiraitten paistannassa.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-Lemmenjuttu, joka ei suurtakaan onnea ennusta, mutta josta saattaa
-olla paljokin seurauksia.
-
-
-Seuraavana aamuna tuli mr Burchell taaskin meille. Nuo hänen tiheät
-käyntinsä eivät minua oikein miellyttäneet, ja siihen minulla oli
-omat syyni, mutta enhän kumminkaan saattanut kieltää häneltä seuraa
-ja sijaa takkani ääressä. Työtä hän tosin teki enemmän kuin minkä
-hänen kestittämisensä maksoi, sillä ripeästi hän puuhasi yhdessä
-meidän kanssamme, oli nenimmäisenä niittämässä ja päällimmäisnä
-pieleksellä. Sitä paitsi oli hänellä aina jotain hauskaa sanottavana
-ajan ratoksi ja työssä virvoitukseksi. Hän oli kerrassaan niin
-omituinen ja järkevä, että minä pidin hänestä, nauraen ja
-säälien häntä samalla. Ainoa, mikä minusta oli vastenmielistä,
-oli hänen kernas silmänsä minun tyttäreeni. Hän tapasi sanoa
-häntä leikillään pikku morsiamekseen, ja milloin hän kummallekin
-tyttöselle nauhakimpun toi, sai Sofia aina kauniimman. En tiedä,
-mikä lienee syynä ollutkaan, mutta päivä päivältä hän vaan kävi
-miellyttävämmäksi, hänen älynsä esiintyi yhä loistavampana ja hänen
-yksinkertaisuutensa tiesi yhä enemmän syvää elämän viisautta.
-
-Me söimme ateriat ulkona niityllä. Pöytäliina levitettiin kahisevain
-heinäin päälle, ja siinä sitä sitten istuttiin tai paremmin sanoen
-loiottiin yksinkertaisen aterian ympärillä. Mr Burchell piti huolta
-siitä, että kaikki olivat hilpeällä mielin. Hauskuuden lisäksi
-viserteli rastaspari kilpaa läheisissä pensaissa, kesy punakerttu
-tuli noukkimaan murenoita käsistä, ja jok'ainoa ääni oli kuin rauhan
-kajahdusta.
-
--- Aina kun tällä tapaa istutaan, -- virkkoi Sofia, -- aina johtuvat
-mieleeni ne kaksi lempiväistä, jotka, niinkuin mr Gay niin kauniisti
-kuvailee, toisiansa syleillen kuolivat salaman iskeminä. Siinä on
-jotain niin liikuttavaa tuossa kuvauksessa, että olen satakin kertaa
-lukenut sen yhä uudestaan ja aina yhtä suurella ihastuksella.
-
--- Minun mielestäni, -- virkkoi poikani, ovat kauniimmatkin kohdat
-siinä koko joukon heikommat kuin Ovidion Acis ja Galateassa.
-Roomalainen runoilija osaa paremmin käyttää _vastakohtia_, ja tästä,
-jos se vain taiteellisesti käsitellään, riippuu liikuttavan kuvauksen
-koko voima.
-
--- Merkillistä, -- arveli mr Burchell, -- kuinka nuo teidän
-mainitsemanne runoilijat ovat, kumpikin kotimaassansa, samalla
-tavalla kehittäneet runoaistia väärään suuntaan, sullomalla säkeet
-täyteen epiteetejä. Vähempikykyiset ovat huomanneet helpoksi matkia
-heidän puutteitansa, ja runous Englannissa, niinkuin keisarikunnan
-viimeisinä aikoina Roomassakin, ei ole muuta kuin kokoelma loistavia
-kuvia, vailla suunnitelmaa ja keskinäistä yhteyttä, kokonainen jono
-epiteetejä, jotka helähtävät kauniilta, mutta eivät kohota tunnetta.
-Mutta, hyvä neiti, muita tässä moittiessani, te kenties katsotte
-asianmukaiseksi, että annan teille tilaisuutta maksaa samalla
-mitalla. Enkä minä tätä huomautusta olisi tehnytkään, ellei olisi
-tarkoitukseni siten päästä esittämään tälle seuralle ballaadia,
-jossa, niin virheellinen kuin se muutoin onkaan, ei ainakaan ole
-edellä mainituita vikoja.
-
-            Ballaadi.
-
-    "Käy kanssain laaksoon, erakko,
-    Ja tuonne näytä tie,
-    Miss' säde tuikkain viittoaa.
-    Siell' armasta niin lie...
-
-    "Ma väsyksissä harhailen,
-    Mua painaa, uuvuttaa...
-    Tääll' erämaata seuraa vain
-    Taas uusi erämaa."
-
-    -- Ei sinne, poikain! -- vanhus huus.
-    -- Siell' on niin synkkää, voi!
-    -- Se virvatult' on pettävää.
-    -- Sielt' turmios ääni soi.
-
-    -- Kas tuolla mulla maja pien'.
-    -- Käy vieraakseni vaan!
-    -- On vähät siellä varat, mut
-    -- Ne mielin hyvin jaan.
-
-    -- Yöks sinne jää, ja minkä voi,
-    -- Sen talo tarjookin:
-    -- Olk'vuoteen, leipää, lepoa
-    -- Ja siunaukseinkin.
-
-    -- Tuoll' laitumilla laumat käy.
-    -- Ne multa rauhan saa.
-    -- Minua Herra armahti:
-    -- Niit' tahdon armahtaa.
-
-    -- Mä vuorten rintehiltä vain
-    -- Saan niukan ravinnon.
-    -- On yrtit, heelmät ruokanain,
-    -- Ves' juomanani on.
-
-    -- Käy, vieras, huoles heitä pois
-    -- Ja mustat murehet!
-    -- Maan lapsen tarpeet vähät on
-    -- Ja lyhyt-aikaiset.
-
-    Niin lempeet oli sanat nuo
-    Kuin kaste taivainen,
-    Ja nöyrin mielin matkamies
-    Nyt seuras mökillen.
-
-    Syvällä syliss' erämaan
-    Pien' mökki piilee tuo.
-    Ja turvan, levon rauhaisan
-    Se eksyneelle suo.
-
-    Ei vartijoita varastot
-    Vähäiset kaipaakaan:
-    Siell' oven aukas vieraillen
-    Puusalpa heikko vaan.
-
-    Jo lepoon kutsuu illansuu.
-    Nyt tulta takkahan!
-    Ja ehtoollista erakko
-    Käy rakentamahan.
-
-    Hän leipää, hedelmiä tuo
-    Hymyillen pöytähän,
-    Ja pitkän illan ratoksi
-    Satuja kertoo hän.
-
-    Ja lattialla leikkiään
-    Lyö kissa kehräten,
-    Ja sirkka laulaa raossaan,
-    Tuli räiskii iloinen.
-
-    Mut vieraan kasvot yhä vaan
-    Hymyä vaille jää.
-    Suru painaa häntä syvä niin...
-    Hän itkuun hyrähtää.
-
-    Ja syvä suru täytti myös
-    Erakon sydämen.
-    -- Mikä huoli rintaas rasittaa?
-    -- Oi virka, poikanen!
-
-    -- Läksitkö linnain loistavain
-    -- Sä huolta karkuhun?
-    -- Vai ystävätkö pettivät,
-    -- Vai petti armas sun?
-
-    -- Voi, rakkauden riemu on
-    -- Niin halpaa, haihtuvaa.
-    -- Mut kahta halvempi on hän,
-    -- Ken sitä armastaa.
-
-    -- On nimi vain tuo "ystävyys",
-    -- Se tyyten tenhoo sun,
-    -- Ihanaan uneen painaa, mut
-    -- Herättää itkuhun.
-
-    -- Ja rakkaus pelkkä hely on,
-    -- On lelu tyttöjen.
-    -- Kenties se viihtyä vielä vois
-    -- Pesässä kyyhkysten.
-
-    -- Hyi poika! Huoles heitä pois!
-    -- Älä luota naisiin! -- Sen
-    Kun lausui hän, niin puna nous
-    Jo pojan poskillen.
-
-    Ja kas! Uus kauneus elähti
-    Nyt vieraan kasvoihin,
-    Niin ihana kuin aamun koi
-    Ja yhtä kerkeekin.
-
-    Mitä tietää katse karttava
-    Ja povi aaltoisa?
-    Kas! Poika lempiväinen tuo
-    On -- impi ihana!
-
-    "Voi, kurjalle sä anteeks suo!"
-    Huus' impi tuskissans'.
-    "Tän huoneen saastutin mä, voi,
-    Miss' asut Herras kanss'!
-
-    "Mun tyttö raukan lempi vain
-    Se saattoi kulkemaan.
-    Ha'in rauhaa, mutta löysinkin
-    Mä epätoivoa vaan.
-
-    "Rannalla Tynen asuttiin
-    Kanss' armaan taattosein.
-    Kaikk' aarteet linnan säädetty
-    Mun oli omaksein.
-
-    "Mua kodist' armaast' ottamaan
-    Moni ritar' uljas riens.
-    Ken lemmestä, ken rikkaun vuoks
-    Se sinne ohjas tiens.
-
-    "Muassa muitten usein näin
-    Myös nuoren Edwinin,
-    Mut lempeään ei pukenut
-    Hän koskaan sanoihin.
-
-    "Varoja, valtaa vailla hän,
-    Ja halp' ol' pukukin,
-    Mut viisas, uljas oli hän --
-    Siks' mulle rakkahin.
-
-    "On armas aamun aurinko
-    Ja kaste hiljainen,
-    Mut armahampi Edwinin
-    Olj sydän herttainen
-
-    "Puu väikkyy kasteen helmissä,
-    Mut väikkyy hetken vaan:
-    Hän kaste oli, mut mua voi!
-    Mä väikyin hetken vaan.
-
-    "Ma liehuin kevytmiellä niin,
-    Mun syömen' ilkamoi:
-    Kun lemmen tuskaa kärsi hän,
-    Se mulle riemun toi.
-
-    "Hän pilkkaan vihdoin väsähtyi,
-    Mun jätti, ylpeän,
-    Ja erämaihin poistui pois
-    Ja siellä kuoli hän.
-
-    "Mun syyni on, ja hengelläin
-    Sen tahdon sovittaa:
-    Niin, siihen, missä lepää hän,
-    Ma tahdon nukahtaa.
-
-    "Näin päättyköön tää toivoton,
-    Tää kurja elämä,
-    Mun tähten' Edwin kuoli, -- nyt
-    Mä hänen tähtensä."
-
-    -- Luoja varjelkoon! -- huus toinen
-    Hänet syliins' sulkikin:
-    Tää hämmästyi, mut -- olikin
-    Sylissä Edwinin.
-
-    -- Mun Angelinan', katsohan,
-    -- Tunnethan, armaisen'?
-    -- Sun Edwinis taas kutsuttiin
-    -- Elohon, lempehen.
-
-    -- Lepäjä taas mun rinnallain,
-    -- Käy onnen nautintaan. --
-    "Emmehän enää, armas oi,
-    Eroa milloinkaan?"
-
-    -- Ei, emme koskaan! Lemmellen
-    -- Elämme yksin ain'.
-    -- Ja koska viime hetkes lyö,
-    -- Se mullekin lyö vain.
-
-Tätä ballaadia näkyi Sofia kuuntelevan mielihyvällä, jopa hellin
-tuntein.
-
-Mutta äkkiä häiritsi meidän rauhaamme pyssyn laukaus aivan lähellä.
-Heti sen jälkeen syöksi muuan mies pensas-aidan läpi saalistaan
-noutamaan. Se oli squiren kotisaarnaaja. Hän oli ampunut yhden niitä
-rastaita, jotka niin monasti olivat meidän ratoksemme laulelleet.
-Niin läheinen kova laukaus oli säikäyttänyt meidän tyttäremme. Sofian
-minä huomasin painautuneen peloissaan mr Burchellin syliin suojaa
-hakemaan. Metsästäjä tuli esiin ja pyysi anteeksi, että oli häirinnyt
-meitä, vakuuttaen, ett'ei hän tiennyt meidän olevan niin lähellä. Hän
-istahti nuoremman tyttäreni viereen ja, metsämiehen tapaan, tarjosi
-hänelle tän'aamuisen saaliinsa. Toinen oli jo kieltäymäisillään,
-mutta salainen silmäys äidiltä sai hänet korjaamaan erehdyksensä ja
-vastaan-ottamaan tarjouksen, vaikka jonkunlaisella epäröimiselläkin.
-Vaimoni ei malttanut taaskaan olla ilmituomatta ylpeyttään: hän
-kuiskasi näet minulle huomanneensa, kuinka Sofia oli tehnyt
-kotisaarnaajaan yhtä valtavan vaikutuksen kuin Olivia squireen. Minä
-puolestani luulin, ja paremmallakin syyllä, Sofian huomion kääntyneen
-aivan toisaanne.
-
-Kotisaarnaajan asiana oli tehdä meille tiedoksi, että mr Thornhill
-oli hankkinut soittoniekkoja ja virvoituksia ja aikoo tänä iltana
-toimittaa nuorille neitosille tanssiaiset kuutamossa nurmikolla
-pappilan edustalla.
-
--- Täytyy tunnustaa, -- jatkoi hän, -- että minä erityisistä syistä
-tahdoin olla ensimmäinen tämän sanan saatannassa. Toivon näet, että
-palkinnoksi saan miss Sofian lupautumaan minun tanssikumppalikseni.
-
-Tyttäreni vastasi, ett'ei hänellä ole mitään sitä vastaan, jos se
-vaan kunnialla tapahtua taitaa.
-
--- Mutta kas tässä, -- lisäsi hän, katsahtaen mr Burchelliin, --
-tässä on muuan gentleman, joka on ollut minun toverinani päivän
-töissä, ja kohtuullistahan on, että hän tulee osalle päivän
-huvituksiinkin.
-
-Mr Burchell kiitti häntä hänen ystävällisyydestään, mutta luovutti
-hänet kotisaarnaajalle, lisäten, että hänen täytyy tänä iltana astua
-vielä viisi peninkulmaa erääsen taloon, jonne hänet on kutsuttu
-uutisjuhlan viettoon.
-
-Tuo kieltäytyminen tuntui minusta hiukan omituiselta. Enkä saattanut
-sitäkään käsittää, kuinka minun ymmärtäväinen Sofiani saattaa noin
-taloudellisesti rappiolla olevalle miehelle antaa etusijan sellaisen
-rinnalla, jolla on paljoa suurempia tulevaisuuden toiveita. Mutta
-samoin kuin miehet useimmiten osaavat oikeaan, naisten ansioita
-arvostellessansa, samoin naisetkin usein arvostelevat meitä oikein.
-Eri sukupuolet näkyvät olevan määrätyt toistensa tähystelijöiksi ja
-kumpikin omalla tavallaan parhaiten pystyvän tarkastelemaan toistansa.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Kaksi ylhäistä naista seuraan. Hienompi asu näkyy tietävän aina
-hienompaa sivistystäkin.
-
-
-Tuskin oli mr Burchell sanonut jäähyväiset ja Sofia lupautunut
-kotisaarnaajan tanssitoveriksi, kun jo pienet poikani juoksujalassa
-riensivät ilmoittamaan, että squire on tulossa meille, mukanaan suuri
-seura.
-
-Pappilaan palattuamme, oli hovinherra jo siellä, mukanaan kaksi hänen
-talouteensa kuuluvaa herraa ja kaksi nuorta ladyä upeissa puvuissa.
-Nämä hän esitti meille ylhäisinä ja hienoina naisina pääkaupungista.
-
-Meillä ei sattunut olemaan tarpeeksi istuimia koko seuralle, mutta
-mr Thornhill ehdotti heti, että kukin herra istuisi naisen sylissä.
-Minä panin kerrassaan tätä vastaan, huolimatta vaimoni moittivasta
-silmäyksestä. Moses lähetettiin senvuoksi lainaamaan pari tuolia,
-ja kosk'ei meillä ollut tarpeeksi naisia kontratanssia varten, niin
-läksi kaksi herraa hänen kerallaan, saamaan tanssijoille pareja.
-Pian oli tuolit ja tanssitoverit hankittu. Herrain mukana näet
-palasivat naapurini Flamboroughin ruusunpunaiset tyttäret, prameillen
-punaisissa nauhoissa.
-
-Yhtä kovan onnen kohtaa ei oltu otettu lukuun: miss Flamboroughit
-olivat tunnetut parhaimpina tanssijoina koko pitäjässä, osasivat sekä
-hypikkeet että pyörikkeet perinpohjin, mutta olivat aivan outoja
-kontratanssissa. Se saattoi meidät ensi alussa hiukan hämille,
-mutta muutaman sysäyksen ja nykäyksen perästä se heiltäkin vihdoin
-sujui varsin hyvin. Musikkina oli kaksi viulua, pilli ja käsirumpu.
-Kuu paistoi heleästi. Mr Thornhill ja vanhin tyttäreni alkoivat
-tanssiaiset, katsojain ihastella, sillä naapureita oli tullut suurin
-määrin, saatuaan kuulla tanssihankkeista. Tyttäreni se liikkui
-niin keveästi ja notkeasti, ett'ei äiti voinut salata sydämensä
-ylpeyttä, vaan vakuutti minulle, että niin nokkelasti kuin tuo tytön
-tynkä tuossa pyöriikin, niin äidiltä ne on varastettu jok'ikinen
-askel. Lontoolaiset ladyt panivat parastansa, liikkuakseen yhtä
-keveästi, mutta turhaan. Siinä he uiskentelivat ja hytkähtelivät
-ja hiueskelivat ja hypähtelivät, mutta ei ottanut mikään oikein
-onnistuakseen. Töllistelijät tosin sanoivat tuota kauniiksi, mutta
-naapuri Flamborough huomautti, että miss Livyn jalkain tapsutus se on
-kuin musikin kaikua vaan.
-
-Kun tanssia oli kestänyt tunnin verran, ehdottivat lontoolaiset
-ladyt, että lakattaisiin; pelkäsivät näet vilustumista. Toinen
-heistä ilmaisi ajatuksensa minun mielestäni jotenkin karkein sanoin,
-lausuen, että hän on _"totta toisen kerran, niin hiessä, että vaikka
-vettä kierrä."_ Sisään tultuamme oli siellä valmiina upea illallinen,
-kylmiä ruokia, jotka mr Thornhill oli tuottanut mukanaan. Keskustelu
-oli vähemmän vilkasta kuin tähän saakka. Lontoolaiset ladyt sysäsivät
-nyt Sofian ja Olivian kokonaan varjoon, sillä heidän puheensa aineina
-oli yksinomaa ylhäisen maailman elämä, korkeasukuisten seurat
-ja muut hienot asiat, niinkuin taidemaalaukset, kauneudenaisti,
-Shakespeare ja sointuvat lasit. Pari kertaa heiltä tosin, meidän
-suureksi kauhuksemme, pääsi kirous, mutta sitä minä luulin vaan yhä
-varmemmaksi merkiksi ylhäisestä syntyperästä. (Myöhemmin minä vasta
-sain tietää, että kiroilemista pidetään hienoimmissakin piireissä
-peräti sopimattomana.) Heidän upea pukunsa se kumminkin kätki
-suojelevaan harsoonsa kaikki karkeudet heidän puheessaan.
-
-Tyttäreni katselivat ilmeisellä kateudella heidän hienoa käytöstään,
-ja jos siinä mikä nurinkuriselta näytti, niin heti se pantiin
-kaikkein korkeimman sivistyksen laskuun. Mutta heidän alentuvainen
-kohteliaisuutensa se se kävi yli kaiken muun. Toinen heistä arveli,
-että miss Olivialle olisi ollut suureksi eduksi, jos hän olisi
-hiukan enemmän liikkunut maailmassa. Ja toinen lisäsi, että yksi
-ainoa talvi Lontoossa tekisi miss Sofiasta ihan uuden ihmisen.
-Vaimoni oli yhtä mieltä kumpaisenkin kanssa eikä sanonut mitäkään
-niin hartaasti halajavansa kuin että hänen tyttärensä saisivat edes
-yhden talvikauden oppia hienoja tapoja. Tuohon en minä saattanut olla
-huomauttamatta, että heidän sivistyksensä on nytkin jo suurempi kuin
-varat sallivat, ja että runsaampi määrä hienostumista tekisi vain
-vaaran-alaiseksi heidän köyhyytensä ja herättäisi heissä pyyteitä,
-joihin heillä ei ole oikeutta.
-
--- Ja mistä, -- huudahti mr Thornhill, mistäpä huvituksesta
-tarvitsisi kieltäytyäkään niitten, jotka voivat sellaisia itselleen
-hankkia? Minulla puolestani on varoja tarpeeksi; rakkaus, vapaus
-ja huvit -- siinä minun elämäni ohjeet. Mutta - hiisi vieköön! --
-jos puolet minun omaisuuttani saattaisi viehättävälle Olivialleni
-tehdä mielihyvän, niin se olisi hänen omansa, enkä vaatisi muuta
-vastalahjaa kuin saada liittää itseni lahjan lisäksi.
-
-Tunsin sen verran maailmaa, tietääkseni, että tuo on vaan turhaa
-korupuhetta, jonka takana piilee mitä kehnoin tarkoitus, mutta minä
-hillitsin suuttumukseni.
-
--- Sir, -- virkoin minä, -- se perhe, jota te nyt alentuvasti
-kunnioitatte läsnäolollanne, on kasvatettu yhtä herkkään
-kunniantuntoon kuin tekin. Jok'ainoa yritys sen loukkaamiseen
-tuottaisi mukanaan mitä turmiollisimmat seuraukset. Kunnia, sir,
-on ainoa omaisuus, mitä meillä nykyjään on, ja tätä viimeistä
-aarrettamme meidän täytyy vaalia erityisen tarkalla huolella.
-
-Pian minun kumminkin tuli paha mieli siitä, että niin innokkaasti
-olin nämä sanat lausunut, sillä squire otti minua kädestä ja vannoi
-käsittävänsä minun kiivauteni, vaikk'ei sanonut voivansa hyväksyäkään
-minun epäluulojani.
-
--- Ja mitä teidän viittaukseenne tulee, -- jatkoi hän, -- niin minä
-vakuutan, ett'ei mikään ollut mielestäni kauempana kuin moinen
-ajatus. Ei, kaiken sen nimessä, mikä viehättää ja lumoaa! Sellainen
-siveys, joka kysyy säännöllistä piiritystä, ei ole milloinkaan minua
-miellyttänyt, sillä kaikki minun lemmenseikkailuni ovat käyneet käden
-kääntämässä.
-
-Lontoolaiset ladyt eivät olleet kuulevinaankaan viimeisiä sanoja,
-ja näyttivät panneen kovin pahakseen moisen ujostelemattomuuden;
-he rupesivat varsin ymmärtäväisesti ja vakavasti puhelemaan
-siveellisestä hyvästä avusta. Siihen puheeseen yhdyin pian minäkin
-vaimoni ja kotisaarnaajan kanssa. Lopulti täytyi squirekin tunnustaa
-katuvansa entisiä huimapäisyyksiään. Me puhelimme kohtuullisen elämän
-tuottamasta ilosta ja puhtaan omantunnon päivänpaisteisesta rauhasta.
-Minä olin hyvilläni siitä, että pienetkin pojat saivat olla valveilla
-yli määräajan, sillä tällainen mieltä ylentävä keskustelu tekee,
-arvelin minä, heidänkin hyvää.
-
-Mr Thornhill meni sitäkin kauemmas ja kysyi, enkö minä ottaisi
-pitääkseni iltarukousta. Siihen minä suostuin ilomielin. Ja
-näin vietettiin ilta mitä hauskimmasti, kunnes vieraat vihdoin
-rupesivat tekemään lähtöä. Ladyjen näkyi olevan varsin haikea erota
-minun tyttäristäni, joihin he sanoivat kiintyneensä erityisellä
-mielihyvällä, ja pyysivät yhdessä, että tyttäreni tulisivat
-saattamaan heitä kotia. Squire yhtyi tähän pyyntöön, saaden siihen
-vaimoltanikin kannatusta. Tytärten katseista minä huomasin, että
-heidänkin hyvin mielensä tekee. Tässä pulmallisessa tilassa minä
-koetin vetää esiin moniaita vastasyitä, mutta kun tyttäreni yks kaks
-kumosivat ne, niin täytyi minun vihdoin lausua jyrkkä kielto. Ja
-siitä oli seurauksena, ett'en minä koko seuraavana päivänä saanut
-osakseni kuin nyrpeitä katseita ja lyhyitä vastauksia.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-Perhe koettaa jäljitellä ylhäisiä. Kuinka kurjasti sen käykään, joka
-yrittää esiintyä toisin kuin olot sallivat.
-
-
-Minä aloin huomata, että kaikki minun pitkät ja hartaat puheeni
-kohtuullisuudesta, yksinkertaisista tavoista ja tyytyväisyydestä
-olivat kaikuneet kuuroille korville. Ylhäisten puolelta meidän
-osaksemme tullut huomio oli herättänyt sen ylpeyden, jonka minä olin
-vain uneen uuvuttanut, kykenemättä sitä poistamaan. Ikkunalaudat
-meillä olivat jälleen, kuten entis-aikoinakin, täynnään koruvesiä
-kaulaa ja kasvoja varten. Aurinkoa ruvettiin pelkäämään vihollisena
-ulko-ilmassa ja tulta kasvojen värin turmelijana sisässä. Vaimoni
-arveli, että aikaisin nouseminen tärvelee tytärten silmiä, että
-iltapäivällä työskentelemisestä nenä tulee punaiseksi, ja vakuutti,
-että kädet pysyvät valkoisina ainoastaan silloin kuin ei niillä
-tee mitään työtä. Ja niinpä Yrjö pojan paidat jäivätkin kesken,
-ja naisväki ryhtyi jälleen neulomaan gaasejansa ja kirjaamaan
-kanevoitansa. Flamboroughin tyttö parat, heidän entiset iloiset
-kumppalinsa, jäivät nyt syrjään: he olivat liian vähäpätöisiä
-tuttavia. Nykyään oli puheen-aineena yksinomaa ylhäisen maailman
-elämä, korkeasukuisten seurat ja taidemaalaukset, kauneuden aisti,
-Shakespeare, sointuvat lasit.
-
-Olisi tämä kaikki vielä käynyt laatuun, ellei muuan mustalais-akka
-olisi povauksillaan nostanut meitä ihan huipuille saakka. Tuskin oli
-tuo ruskeaihoinen sibilla saapunut taloon, niin jo riensivät tytöt
-minun luokseni pyytämään shillingiä kumpikin, vetääkseen hopearistin
-akan kouraan. Minä olin, totta puhuen, jo väsynyt olemasta yhtämittaa
-ymmärtäväisenä, ja niinpä en osannut nytkään heidän pyyntöänsä
-kieltää, minua kun miellyttti nähdä heidät onnellisina. Shillingin
-saivat kumpainenkin, vaikka -- se olkoon perheen kunniaksi sanottu
-eivät he milloinkaan rahatta olleet, sillä kumpaisellakin oli äidiltä
-saatu guinea taskussa, kannettavana sillä nimenomaisella ehdolla,
-ett'ei sitä milloinkaan saa särkeä.
-
-Oltuaan jonkun aikaa lukon takana mustalaisakan kanssa, tyttäret
-palasivat, ja minä näin jo heidän silmistään, että jotain
-suurenmoista heille oli ennustettu.
-
--- No, tyttöset, mitenkäs kävi? Virkapas, Livy, hyvätkö teit kaupat
-povarin kanssa?
-
--- Kuules, isä hyvä! -- vastasi hän. -- Minkähän henkien kanssa hän
-oikein lieneekään liitossa? Hän vakuutti kivenkovaa, ett'ei kulu
-vuottakaan, niin minä joudun naimisiin squiren kanssa.
-
--- No niin. Entäs sinä, Sofia lapseni? kysäisin minä. -- Minkäs
-miehen sinä saat?
-
--- Minä saan lordin, heti kuin sisareni on viettänyt häänsä squiren
-kanssa.
-
--- Mitenkä? -- huudahdin minä. -- Senkö verran te vain saittekin
-kahdella shillingillä! Ette muuta kuin yhden lordin ja yhden squiren
-kahdella shillingillä! Tyttö hupakot! Minä olisin puolta vähemmästä
-luvannut teille prinssin ja indialaisen nabobin.
-
-Tyttöjen uteliaisuudesta oli kumminkin varsin vakavia seurauksia.
-Meillä ruvettiin näet ajattelemaan, että tähdissä on meille säädetty
-jotain erinomaisen korkeata, ja niinpä jo ennakolta nautittiin
-tulevasta mahtavuudesta.
-
-Tuhansia kertoja on jo huomattu, ja minä vakuutan sen kerran vielä,
-että onnellisessa toivossa eletyt hetket ovat ihanammat kuin ne,
-jolloin onnea jo todella nautitaan. Edellisessä tapauksessa me
-laitamme ruuat oman ruokahalumme mukaan, jälkimmäisessä ne meille
-luonto laittaa.
-
-Mahdoton on uudestaan kuvata kaikkia niitä kauniita unelmia,
-joihin me itsemme uuvutimme. Me näimme jo, kuinka meidän olomme
-paranemistaan paranevat, ja koska koko pitäjä vakuutti squiren olevan
-rakastuneen minun tyttäreeni, niin rakastui Oliviakin häneen: tuo
-tunne se puhumalla puhuttiin tyttöön. Näinä ihanina aikoina vaimoni
-näki myötäänsä mitä suloisimpia unia, joita hän sitten aamulla
-kertoi meille suurella juhlallisuudella ja tyyten tarkoin. Väliin
-hän oli nähnyt ruumis-arkun ja pääkallon ja sen alla kaksi luuta
-ristissä: se tiesi, että ennen pitkää saadaan häitä; vuoroin taas
-oli tytärten taskut täynnä vaskirahoja: se oli ihan varma merkki,
-että taskut vähän ajan perästä ovat pullollaan kultarahoja. Enteitä
-oli tyttärillä itselläänkin. He tunsivat kummallisia suuteloita
-huulillaan; he näkivät renkaita kynttilöissä; kukkaroita sävähteli
-ilmaan takkavalkeasta, ja oikeita lemmenkuplia pulppuili jok'ikisen
-teekupin pohjalta.
-
-Viikon lopulla tuli lontoolaisilta ladyiltä kirje, jossa he
-lähettävät meille terveisiä ja toivovat saavansa nähdä koko meidän
-perheemme ensi sunnuntaina kirkolla. Koko lauantai-aamun näkyi
-vaimollani ja tyttärillä olevan sen johdosta pitkiä yhteisiä
-neuvotteluja. Silloin tällöin luotiin minuun katseita, jotka tiesivät
-salaisia hankkeita. Minussa nousi, suoraan sanoen, kovia epäluuloja:
-jotain hassua tietenkin mietitään siihen suuntaan, mitenkä huomenna
-esiinnyttäisi oikein prameasti. Illalla he aloittivat sotaretkensä
-minua vastaan kaikkien sääntöjen mukaan, ja vaimoni otti ollakseen
-piirityksen johtajana.
-
-Teetä juotuamme ja huomattuaan minun olevan hyvällä tuulella, he
-ryhtyivät rynnäkköön.
-
--- Huomenna, Charles kulta, mahtaa kirkolle tulla hyvin hienoa väkeä.
-
--- Kukaties, -- vastasin minä, -- vaikka mitäpäs sinä siitä
-huolehdit? Saarnan saatte kuulla, tulkoon sinne väkeä tai olkoon
-tulematta.
-
--- Sitähän minä juuri toivon, -- virkkoi hän, -- mutta katsos,
-kultaseni, meidän täytyy esiintyä niin sievästi kuin mahdollista,
-sillä kukas sen tietää, mitä tapahtuukaan?
-
--- Sinun varovaisuutesi, -- vastasin minä, on kaikin puolin
-kiitettävä. Sievä käytös ja esiintyminen kirkossa, sehän se minua
-miellyttääkin. Rakkaus ja nöyryys, ilo ja tyyneys, sitä meiltä
-vaaditaan ennen kaikkea.
-
--- Niin juuri! -- huudahti hän; -- sitähän minäkin. Mutta pitäähän
-meidän mennä kirkolle niin sopivalla tavalla kuin suinkin eikä
-niinkuin mitkä moukat.
-
--- Sinä olet aivan oikeassa, armaani, -- vastasin minä. -- Olin juuri
-ehdottamaisillani ihan samaa. Sopiva kirkonkäynnin tapa on se, että
-mennään kirkkoon niin varhain kuin mahdollista. Sitenhän saa aikaa
-hurskaisin tutkistelemuksiin, ennenkuin jumalanpalvelus alkaa.
-
--- No mutta, Charles! -- keskeytti hän. -- Onhan se totta kaikki tuo,
-mutta en minä nyt sitä. Minä tarkoitan, että meidän pitää mennä sinne
-hienolla tavalla. Kirkollehan on, niinkuin tiedät, kaksi peninkulmaa,
-ja minun täytyy sanoa, ett'ei minua ensinkään miellyttäisi nähdä
-tyttärieni kulkea laahustavan penkkiinsä ihan palavissaan ja
-tulipunaisina, niinkuin vast'ikään olisivat voittaneet palkinnon
-kilpajuoksussa. Ei, kultaseni, vaan näin minä ehdotan: meillähän on
-kaksi kyntöhevosta; sälkö se on ollut meidän talossa jo yhdeksän
-vuotta, ja sen pari, Vaapukka, ei ole tehnyt mit'ikisen mitään
-kokonaiseen kuukauteen. Laiskuuttaan vaan ovat lihonneet kumpikin.
-Miks'ei ne sais tehdä työtä niinkuin mekin? Ja annas, kun Moses
-hiukan siivoaa niitä ja sukii, niin ne välttävät vielä vallan hyvin,
-sen minä sanon.
-
-Minä väitin, että paljoa hienompaa on mennä jalan kuin moisilla
-viheliäisillä juhdilla, sillä Vaapukka on kaihisilmä ja sälöllä ei
-ole häntää. Eikä niillä ole milloinkaan ratsastettu, ja niillä on
-senkin tuhannet oikut. Eikä meillä ole kuin yksi ainoa satula ja
-ratsutyyny koko talossa. Kaikki nämä väitteet kumottiin, niin ett'ei
-minun auttanut muuta kuin antaa perää.
-
-Seuraavana aamuna minä huomasin heidän täydessä hommassa keräilevän
-retkelle tarvittavia esineitä, mutta kun kaikki tuo näkyi kysyvän
-vielä paljonkin aikaa, niin minä läksin edeltä yksinäni kirkolle.
-Muut lupasivat heti tulla perässä.
-
-Turhaan odottelin heitä tunnin verran kuoripöydän ääressä, mutta
-kun ei heitä kuulunut, täytyi minun aloittaa, ja sitten toimitin
-jumalanpalveluksen loppuun asti, hiukan levotonna kotiväen viipymisen
-tähden. Levottomuuteni kasvoi kasvamistaan, kunnes kirkonmenot
-päätettyäni läksin astumaan ajotietä, jota oli viisi peninkulmaa.
-(Jalkatietä ei olisi ollut kuin kaksi.) Puolimatkassa näin kulkueen
-verkalleen liikkuvan kirkolle päin: vaimoni, Moses ja pikku pojat
-toisen ja tyttäret toisen hevosen seljässä. Minä tiedustelemaan syytä
-heidän viipymiseensä, mutta huomasin pian heidän katseistaankin,
-että heillä oli mahtanut olla senkin seitsemän vastusta matkalla.
-Ensinnäkin eivät hevoset olleet tahtoneet lähteä liikkeelle
-ollenkaan, kunnes mr Burchell ystävällisesti kyllä oli ruoskalla
-saanut ne kulkemaan pari sataa yardia eteenpäin. Sitten olivat
-vaimoni ratsutyynyn hihnat katkenneet, niin että täytyi pysähtyä
-laittamaan niitä kuntoon. Senjälkeen oli toisen hevosen päähän
-pistänyt seisahtua keskelle tietä, josta sitä ei saatu liikkeelle
-hyvällä eikä pahalla. Tässä surkuteltavassa tilassa he paraillaan
-olivat, minun saapuessani heidän luokseen. Kosk'ei kumminkaan mitään
-varsinaista vahinkoa ollut tapahtunut, niin en tuota vastoinkäymistä
-todellakaan kovin pahakseni pannut, sillä siinä oli minulla oleva
-monta aihetta voitonriemuun ja tyttärilleni hyvä opetus nöyryyteen.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-Perhe päättää kumminkin pitää päätään pystyssä.
-
-
-Huomenna, Mikonpäivän aattona, oli meidät kutsuttu Flamboroughiin
-pähkinöitä paahtamaan ja leikkimään. Viimeiset kolaukset olivat meitä
-hiukan nöyryyttäneet; muutoin me olisimme halveksien hyljänneet
-moiset kutsut, mutta nyt koetimme olla tyytyväisiä.
-
-Arvoisan naapurin hanhenpaisti ja puddingi olivat varsin maukkaita
-ja kotiolut, semmoisenkin tuntijan mielestä kuin vaimoni, aivan
-erinomaista. Juttujen kertominen sitä vastoin ei onnistunut
-naapurilta yhtä hyvin. Hänen kertomuksensa olivat pitkiä ja kuivia
-ja koskivat yksinomaa häntä itseänsä. Jo me senkin seitsemän kertaa
-olimme niitä kuulleet ja nauraneet niille, mutta kohteliaisuudesta
-täytyi nauraa kerta vielä.
-
-Mr Burchell, joka oli mukana hänkin, ja jota viattomat ajanvietot
-aina huvittivat, pani tytöt ja pojat sokkosille. Vaimonikin taipui
-yhtymään joukkoon, ja minun oli mieleni hyvä, nähdessäni, ett'ei
-hän vielä ole liian vanha. Me naapurin kanssa katselimme muitten
-iloa ja nauroimme jokaiselle sukkelalle tempulle, muistellen, kuinka
-nokkelia ja vikkeliä me olimme olleet nuorina. Sitten he leikkivät
-"arvaa, kuka löi", ja sitten seurasi kysymyksiä ja vastauksia, ja
-vihdoin ruvettiin "tohvelia ajamaan." Koska tämä vanhan-aikuinen
-leikki lienee monellekin tuntematon, niin selitettäköön se muutamalla
-sanalla. Seura käy lattialle istumaan piiriin. Yksi seisoo keskellä
-ja koettaa tavoittaa tohvelia, jota muut siirtävät miehestä mieheen
-toistensa jalkain alitse, niinkuin sukkulaa. Ja kosk'ei piirin
-keskellä seisoja saata yht'aikaa nähdä joka puolelle, niin ilmenee
-tämän leikin suuri kauneus juuri siinä, että se, kellä tohveli
-kulloinkin sattuu olemaan, koettaa sen korolla lyödä etsijää siihen
-kohtaan, jota hän kaikista vähimmin osaa varoa.
-
-Olivia oli paraillaan keskellä piiriä, saaden lopsauksia milloin
-puolelta, milloin toiselta ja tulipunaisena, harmissaan huutaen kuin
-paras huutorättäri: "ei saa tehdä vilppiä, ei saa tehdä vilppiä",
-kun -- voi kauhistus ja häpeä! -- kukapas muu tuli sisään, kuin
-juuri meidän ylhäiset lontoolaiset tuttavamme, lady Blarney ja miss
-Carolina Wilhelmina Amelia Skeggs! Ei maksa kuvatakaan tätä uutta
-masennusta: kovin tulisi kuva laiha. Hyväinen aika! Esiintyä niin
-korkeasti sivistyneitten ladyjen nähden näin alentavassa asemassa!
-Mutta mitäpäs sen parempaa saattoi odottaakaan moisesta moukkain
-leikistä, minkä mr Flamborough oli esittänyt! Hetken aikaa me olimme
-kuin pilvistä pudonneita, hämmästyksestä ihan kivettyneitä.
-
-Ladyt olivat käyneet meillä ja tulleet sitten tänne meitä tapaamaan,
-he kun kaikin mokomin tahtoivat saada tietää, mikä oli eilen
-estänyt meidän naisia tulemasta kirkolle. Olivia otti ollakseen
-puhemiehenä ja selitti koko sattuman syyt, rakasta kreivitärtämme
-Hanover-squaren varrella, ei nykyjään enää kirjoiteta muuta kuin
-pelkkää jokapäiväistä; hienoa maailmaa niissä ei kuulu, ei näy.
-
-("Höröntöröä!")
-
--- Armollinen neiti, -- virkkoi toinen, -- "tehän unohditte omat
-runonne Lady's Magazinessa. Myöntänette toki, ett'ei niissä ole
-mitään halpamaista. Vai eikö meillä siitä lähteestä ole enää mitään
-odotettavissa?"
-
-("Höröntöröä!")
-
--- No mutta, rakas ystävä! -- puhui lady. -- Tiedättehän te, että
-minun lukijani ja seuranaiseni on jättänyt minut, mennen naimisiin
-kapteeni Roachin kanssa, ja kosk'en minä heikoilta silmiltäni
-saata kirjoittaa itse, niin olen jonkun aikaa tiedustellut, mistä
-saisin toisen kirjurin. Sopivaa henkilöä ei ole helppo löytää, ja
-eihän kolmekymmentä puntaa mikään suuri palkka ole sivistyneelle
-kunnon tytölle, joka osaa lukea, kirjoittaa ja käyttäytyä hienosti
-seuroissa. Ja mitä Lontoon nuoriin tyttöihin tulee, niin niitähän ei
-voi sietää ensinkään.
-
-("Höröntöröä!")
-
--- Sen minä kyllä tiedän kokemuksestanikin! -- huudahti miss Skeggs,
--- sillä kolmesta seuranaisesta viimeisen puolenvuoden kuluessa yksi
-ei ottanut ommellakseen liinavaatteita edes tuntiakaan päivässä;
-toisen mielestä oli viisikolmatta guineaa liian pieni palkka, ja
-kolmas minun piti panna pois, koska epäilin hänen seikkailevan
-kotisaarnaajan kanssa. Siveys, rakas lady Blarney, siveys on
-erinomainen avu, mutta mistäpä sitä nykyaikana löytää?
-
-("Höröntöröä!")
-
-Vaimoni oli hyvin tarkasti kuunnellut keskustelua ja kiintynyt
-varsinkin sen loppuosaan. Kolmekymmentä puntaa ja viisikolmatta
-guineata on yhteensä viisikymmentäkuusi Englannin puntaa. Tuo kaikki
-tarjoutuu kuin itsestään ja olisi helposti saatavissa perheen
-hyödyksi. Hän katsahti minuun, mitä muka minä arvelen, ja, totta
-puhuen, minäkin olin sitä mieltä, että kaksi sellaista paikkaa
-sopisi tyttärilleni vallan hyvin. Ja sitä paitsi, jos squire on
-todellakin vilpittömästi mielistynyt tyttäreeni, niin tässähän olisi
-keino valmistaa häntä hänen uuteen säätyynsä. Vaimoni päätti kuin
-päättikin, ett'ei tällaista etua pidä päästää käsistään luottamuksen
-puutteessa, ja otti ollakseen perheen puhemiehenä.
-
--- Arvoisat ladyt, -- lausui hän, -- suokaa minun rohkeuteni
-anteeksi. Meillä tosin ei ole oikeutta vaatia niin suurta suosiota
-osaksemme, mutta onhan luonnollista, että minä toivon tytärteni
-pääsevän eteenpäin maailmassa, ja sallittakoon minun sanoa, että
-kumpikin tyttäreni on saanut varsin hyvän kasvatuksen, ja yhteen
-ja toiseen asiaan he kanssa pystyvät ainakin yhtä hyvin kuin joku
-toinenkaan maaseudulla. Lukea he osaavat ja kirjoittaa ja laskea,
-ja käteviä he ovat neulan käytännössä, tuntevat täytepisteet ja
-ristipisteet ja ketjupisteet ja osaavat kaikenlaista valko-ompelusta.
-He osaavat laittaa rimsuja ja hesuja ja laskoksia, tuntevatpa
-musikkiakin; osaavat päärmätä ja neuloa kanevalla; vanhempi tyttäreni
-osaa leikellä kuvia paperista, ja nuorempi on aivan erinomaisen
-taitava panemaan kortteja.
-
-("Höröntöröä!")
-
-Sittenkuin vaimoni oli lopettanut tämän soman palasen
-kaunopuheliaisuutta, katselivat ladyt toisiinsa moniaan minutin
-epäilevin silmin ja hyvin tärkeän näköisinä. Vihdoin suvaitsi miss
-Carolina Wilhelmin Amelia Skeggs suosiollisesti lausua, että nuoret
-neidet, mikäli hän näin lyhyen tuttavuuden jälkeen osaa päättää, ovat
-varsin sopivia sellaisiin toimiin.
-
--- Mutta, madame, -- lausui hän, kääntyen aviopuolisooni, --
-senkaltainen asia kysyy perinpohjaista luonteen tutkistelua ja
-lähempää molemmanpuolista tuttavuutta. Ei niin, madame, -- lisäsi
-hän, -- että minä lainkaan epäilisin nuorten neitien siveyttä,
-viisautta ja hienotuntoisuutta, mutta tällaisissa asioissa on
-muotoja, nähkääs, muotoja.
-
-Vaimoni piti hänen epäröimisiänsä varsin oikeutettuina, sanoen
-itsekin olevansa yleensä taipuvainen epäilemään, mutta mitä tyttöjen
-maineesen tulee, vetosi hän naapurien todistukseen. Sellaista piti
-armollinen neiti tarpeettomana, vakuuttaen, että hänen serkkunsa
-Thornhillin puolustus riittää vallan hyvin, ja sen nojaan me sitten
-hakemuksemme jätimmekin.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU
-
-Kohtalo näkyy päättäneen nöyryyttää Wakefieldin perhettä. Loukkaukset
-tuottavat usein enemmän tuskaa kuin varsinaiset kohtalon iskut.
-
-
-Kotia tultuamme, rakenneltiin meillä sen iltaa suunnitelmia tuleville
-valloituksille. Debora osoitti varsin terävää älyä, harkitessaan,
-kumpainenko tytär oli omiansa saamaan parhaimman paikan ja enemmän
-tilaisuutta päästä ylhäiseen seuraan. Kysymys oli vain, antaako
-squire puoltosanansa. Mutta olihan hän osoittanut meille niin monta
-kertaa ystävällisyyttänsä, ett'ei sitä ollut epäilemistäkään.
-Vuoteessakin vaimoni puhui samasta mieluisasta asiasta:
-
--- Charles kulta! Me olemme, näin meidän kesken sanoen, tänään
-suorittaneet kelpo päivätyön.
-
--- Kutakuinkin, -- vastasin minä, tietämättä oikein, mitä sanoa.
-
--- Vai kutakuinkin vaan! -- huudahti hän. -- Minun mielestäni
-erittäin hyvänkin. Aatteles, että meidän tyttäret pääsevät ylhäisiin
-tuttavuuksiin Lontoossa! Ja Lontoo, usko pois, on ainoa paikka,
-mistä saa miehen jos millaisen. Sitä paitsi, kultaseni, maailmassa
-tapahtuu kummallisempaakin. Ja jos ylhäissäätyiset ladyt ovat niin
-mielistyneet meidän tyttöihin, niin mitäs sitten ylhäiset herrat!
-_Entre nous_, minä pidän lady Blarneysta sanomattomasti; hän on niin
-herttainen, vaikka -- tunnenhan minä sydämen lämpöä miss Carolina
-Wilhelmina Skeggsiäkin kohtaan. Mutta kun rupesivat puhumaan
-paikoista Lontoossa, niin huomasithan, mitenkä minä sidoin heidät
-heidän omiin sanoihinsa! Etkö luule, että minä erittäin hyvin ajoin
-lasten asiaa?
-
--- Niin, niin, -- virkoin minä, käsittämättä oikein, mitä tästä
-seikasta pitäisi ajatella. -- Suokoon taivas, että kumpaisenkin asiat
-olisivat kolmen kuukauden perästä paremmalla kannalla.
-
-Tämä oli taas yksi niitä lauseita, joita tavallisesti toin esiin,
-osoittaakseni vaimolleni terävää älyäni: jos tytärten onnistuu,
-silloinhan on hurskas toivomus käynyt toteen; jos kova onni kohtaa,
-niin silloinhan minä olen profeteerannut!
-
-Koko tämä keskustelu oli kumminkin vaan valmistusta toiseen
-puheen-aineesen, jota minä kovasti pelkäsin. Eikä harkittavaksi
-tullutkaan sen vähempi seikka kuin tämä: koska meidän tästä puolin
-sopii ja tulee pitää päätä hiukan pystymmässä, niin olisi aivan
-asianmukaista, että sälkö, joka jo alkaa käydä vanhaksi, myötäisiin
-pois läheisillä markkinoilla ja sijaan ostettaisiin toinen hevonen,
-jonka seljässä saattaisi tarpeen tullessa istua yksi tai pari
-ihmistä, ja sehän se joltain näyttäisi, kun mennään kirkolle tai
-kylään.
-
-Minä vastustin ensin mointa ehdotusta kivenkovaa, mutta yhtä
-kivenkovaa sitä puolustettiinkin. Ja kun minä hiukankin hellitin,
-niin sitä kireemmälle minä jouduin, ja niin minä vihdoin päätin
-luopua sälöstä.
-
-Huomenna sattui juuri olemaan toripäivä, ja aikomukseni oli lähteä
-sinne itse, mutta vaimoni väitti minun saaneen nuhan, jonka vuoksi
-hän ei millään muotoa päästä minua ulos.
-
--- Ei, kultaseni! -- puhui hän. -- Moses on näppärä poika ja osaa
-kyllä ostaa ja myödä. Hänhän se on kaikki hyvät kaupat talossa
-tehnyt. Hän osaa hieroa ja tinkiä niin kauan, että toinen väsyy
-pahanpäiväiseksi, ja silloin menee asia lukkoon.
-
-Jonkun verran minäkin luotin poikani hyvään älyyn ja siksipä
-uskoinkin tämän tehtävän hänelle.
-
-Seuraavana aamuna näkyivät siskot olevan täydessä hommassa,
-laitellessaan Mosesta markkinoille. He suorivat hänen tukkansa,
-kiillottivat kengänsoljet ja pönkittivät nuppineuloilla pojan hatun.
-Kun sitten nämä toalettihommat vihdoin oli suoritettu, oli meidän
-vihdoinkin mielihyvä nähdä Moseksen nousevan sälön selkään, iso
-lipas edessään, johon oli ostettava maustimia. Hänen yllään oli
-takki siitä kankaasta, jolla on nimenä "tuli ja leimaus." Olihan se
-käynyt pojalle jo ahtaanpuoleiseksi, mutta liian hyvä se vielä oli
-poiskaan viskattavaksi. Liivit olivat vaalean vihreät kuin ankanpojan
-höyhenet, ja tukan olivat sisaret sitaisseet leveällä mustalla
-nauhalla. Miehissä saatoimme häntä muutamia askeleita ja huusimme
-hänelle: "onnea matkalle! onnea matkalle!" kunnes emme häntä enää
-nähneet.
-
-Tuskin hän oli lähtenyt, niin jo saapui mr Thornhillin kellarimestari
-onnittelemaan meitä: hän oli näet kuullut nuoren herransa puhelevan
-meistä paljon hyvää.
-
-Onni ei nähtävästikään ollut aikonut tulla yksin. Pian saapui
-toinenkin palvelija samasta talosta, tuoden tyttärille kirjeen, jossa
-ladyt ilmoittavat kuulleensa mr Thornhilliltä niin paljon hyvää
-meistä kaikista, että he toivovat, moniaan tiedustelun perästä,
-olevansa täysin tyytyväiset.
-
--- Nyt, -- huudahti vaimoni, -- nyt minä huomaan, ett'ei ole niinkään
-helppo päästä ylhäisiin perheisin, mutta kun kerran on päässyt, niin
-sitten sopii, niinkuin Moses sanoo, mennä rauhassa nukkumaan.
-
-Tämä leikillinen lause oli olevinaan sukkeluutta, ja tyttäret
-lausuivat mielihyvänsä siitä kovalla naurulla. Sanalla sanoen,
-vaimoni oli niin hyvillään tästä ilmoituksesta, että pisti kätensä
-taskuun ja antoi sanansaattajalle seitsemän puolipenceä.
-
-Tämä päivä oli oleva vieraitten käynnin päivä. Ensimmäisenä tuli
-mr Burchell, joka oli ollut markkinoilla. Hän toi pienille pojille
-kummallekin kirjainten muotoisia mesileipiä, jotka äiti otti
-huostaansa, antaakseen niitä pojille kirjaimen kerrassaan. Tyttärille
-hän toi kaksi rasiaa, joissa heidän sopi säilyttää oblatteja,
-nuuskaa, kauneuslaastaria ja rahaakin, milloin sitä saavat. Vaimoni
-sai lumikonnahkaisen kukkaron, ja siitä hän oli hyvin mielissään,
-se kun on semmoinen onnen kukkaro. Mutta tämä olkoon mainittu vain
-ohimennen.
-
-Me pidimme yhä edelleen mr Burchellia arvossa, vaikka hänen eilinen
-törkeä käytöksensä oli meitä kutakuinkin harmittanut. Emme saattaneet
-olla ilmaisematta hänelle meidän onneamme ja kysymättä häneltä
-neuvoa. Harvoin kyllä meillä muitten neuvoja noudatettiin, mutta
-alttiita oltiin kumminkin niitä kysymään. Luettuansa ladyjen kirjeen,
-hän puisteli päätään, sanoen, että tällainen asia vaatii peräti
-suurta varovaisuutta. Tämä epäluulo suututti vaimoani.
-
--- Minä en ole milloinkaan epäillyt, sir, huudahti hän, -- ett'ette
-te olisi aina altis asettumaan minun tyttäriäni ja minua vastaan.
-Te olette liiaksikin epäluuloinen. Tahtoisin kumminkin sanoa, että
-kun me neuvoja tarvitsemme, niin osaamme kääntyä sellaisten puoleen,
-joitten tiedämme itsensäkin aikoinaan osanneen muitten neuvoja
-noudattaa.
-
--- Hyvä rouva, -- vastasi mr Burchell, nythän ei ole kysymys siitä,
-millainen minun käytökseni ennen on ollut. Ellen itse ole muitten
-neuvoja kuunnellut, niin eihän se estä minua antamasta omantuntoni
-mukaan neuvoja niille, jotka tahtovat neuvoista vaarin ottaa.
-
-Peljäten, että tätä vastausta seuraa toinen, joka on oleva saman
-verran loukkausta täynnä kuin älykkäisyyttä vailla, minä käänsin
-puheen toisaanne. Sanoin kummastelevani, että meidän vanhin poikamme
-niin kauan viipyy markkinoilla; iltakin jo alkaa käydä myöhäksi.
-
--- Älä ole pojasta huolissasi, -- virkkoi vaimoni. -- Ole varma
-siitä, että hän kyllä osaa olla miestä puolestaan. Ei se poika
-koskaan porsasta säkissä osta. Muistan minä yhdenkin jutun, jolle
-piti nauraa ihan haljetakseen. Mutta, totta maarian, tuoltahan Moses
-tulee ilman hevosta ja lipas seljässä.
-
-Hänen puhuessaan astui Moses verkalleen kotia kohti, hikoillen
-raskaan kantamuksensa alla, jonka hän oli sitonut selkäänsä kuin
-laukkumies.
-
--- Tervetuloa Moses, tervetuloa! Kas niin, poikaseni, mitäs toit
-tuomisia markkinoilta?
-
--- Itseni minä vaan toin, -- virkkoi poika, viekkaasti silmäänsä
-iskien, ja laski lippaansa kyökkipöydälle.
-
--- Kyllähän me sen näemme, huudahti vaimoni, -- mutta missäs hevonen
-on?
-
--- Myöty se on, -- vastasi Moses, -- ja hinnaksi tuli kolme puntaa
-viisi shillingiä ja kaksi penceä.
-
--- Sepä hyvä se, poikaseni! -- puhui äiti.
-
--- Puoliasi olet pitänyt, tiesinhän minä sen. Eikä tuo hinta, näin
-meidän kesken sanoen, mikään polkuhinta olekaan. Annahan tänne.
-
--- En minä rahoja tuonut! -- huudahti Moses. -- Niillä tehtiin hyvät
-kaupat, ja tässä ne on, -- lisäsi hän, vetäen käärön poveltaan.
--- Tässä ne on: krossi viheriäitä silmälaseja, sangat hopeata ja
-säämyskästä kotelot.
-
--- Krossi silmälaseja! -- virkkoi vaimoni hiljaisella äänellä. --
-Sälkö sinulla oli lähtiessäsi ja nyt ei ole tullessasi kuin krossi
-viheriäitä silmälasin rähjiä!
-
--- Äiti kulta! -- puhui poika. -- Kuuntelehan toki järkevää puhetta.
-Mitättömästä hinnasta ne sain; enhän niitä muutoin olisi ostanut.
-Pelkästä hopeasta sangoissa saadaan kaksin verroin.
-
--- Palttua minä hopeasangoille! -- huudahti äiti kiivaasti. -- Ei
-ikipäivinä niistä saa puoltakaan hintaa: vanhaa romuhopeata, viisi
-shillingiä unssi.[13]
-
--- Älä yhtään niitten myömisestä itsellesi huolta tee, -- lausuin
-minä; -- ei ne maksa kuuttakaan penceä; näenhän minä, ett'ei sangat
-ole kuin vaskea, vernissaa päällä.
-
--- Mitenkä! -- huusi vaimoni. -- Ett'eikö hopeata? Ett'eikö hopeata
-sangat!
-
--- Yhtä vähän kuin sinun paistinpannusi.
-
--- Vai niin vainen! -- virkkoi hän. -- Sälön seljässä sitä lähdettiin
-eikä takaisin tuotu kuin krossi viheriäitä silmälaseja, sangat vaskea
-ja säämyskästä kotelot. Tontuille tuollainen törky! Tomppelia on
-vedetty nenästä. Ei sen vertaa silmiä päässä!
-
--- Nyt olet ihan väärässä, -- sanoin minä.
-
--- Paras olisi ollut, ett'ei olisi silmiään avannut ensinkään.
-
--- Voi tolvanaa kuitenkin! -- kiihkoili vaimoni. -- Tuoda minulle
-tuollaista roskaa! Tuleen minä ne viskaisin.
-
--- Ja väärässä olet taaskin, armas emäntä, -- huomautin minä. --
-Olkoot vaikka vaskea, niin ei niitä pois viskata. Onhan vaskisetkin
-silmälasit paremmat kuin ei silmälaseja lainkaan.
-
-Moses paralle oli tällä välin asia selvinnyt. Hän huomasi nyt,
-että sukkela veijari oli hänet puijannut, huomattuaan hänen
-ulkomuodostaan, kuinka sellaista on helppo nenästä vetää.
-Tiedusteltuani asiasta lähemmin, saimme tietää, että Moses, myötyänsä
-hevosen, oli lähtenyt katselemaan toista. Muuan rehellisen näköinen
-mies oli vienyt hänet telttaan, sanoen, että hänellä on hevonen
-myötävänä.
-
--- Siellä -- kertoi Moses edelleen -- tuli sitten muuan toinen mies,
-hyvissä vaatteissa, sanoi tahtovansa lainata kaksikymmentä puntaa
-noita silmälaseja vastaan. Rahojen puutteessa sanoi antavansa niitten
-mennä kolmannesta osasta hintaa. Tuo ensimmäinen herra, joka oli
-olevinaan minun ystäväni, kuiskasi minulle, ett'ei pitäisi päästää
-näin hyvää kauppaa kädestään. Minä haetin paikalle mr Flamboroughin,
-ja hänelle he puhua livertelivät yhtä liukkaasti kuin minullekin,
-kunnes vihdoin päätimme ostaa krossin mieheen.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-Mr Burchell onkin vihamies, hän kun julkeaa antaa vastenmielisiä
-neuvoja.
-
-
-Meillä oli nyt tehty useampia yrityksiä, jotta kyettäisiin
-esiintymään hienolla tavalla. Odottamaton kova onni oli kumminkin
-tehnyt ne tyhjiksi jo heti alussa. Minun oli tapani käyttää
-hyödykseni jokaista pettymystä ja ottaa ne opikseni, mikäli ne
-milloinkin kunnianhimoisia pyyteitä maahan löivät.
-
--- Siitä te nyt näette, lapsi kullat, -- puhelin minä, -- kuinka
-huonosti ihmisen onnistuu pettää maailmaa, koettaessaan matkia
-ylhäisiä. Kun köyhä pyrkii seurustelemaan pelkkäin rikkaitten kanssa,
-niin hän joutuu niitten vihanpidoksi, joita hän karttelee, ja niitten
-halveksimaksi, joitten perässä hän juoksee. Epäsuhtaisissa liitoissa
-joutuu heikompi puoli aina tappiolle: rikkaita se huvittaa, köyhille
-siitä on mieliharmia. Mutta tulepas tänne, Dick poikaseni, ja kerro
-meille, opiksi ja huviksi kaikille, se satu, jonka tänään luit.
-
--- Oli kerran, -- alkoi poika, -- oli kerran jättiläinen ja kääpiö.
-Hyviä olivat ystäviä ja yhdessä aina kulkivat. Sellaiset tekivät
-kaupat keskenään, ett'eivät koskaan toisistaan eroa, vaan yhdessä
-aina seikkailuilla käyvät. Ensinnäkin he joutuivat taisteluun kahden
-Saraseenin kanssa, ja kääpiö, uljasmielinen mies, antoi toiselle
-heistä ankaran iskun. Siitä ei Saraseeni suuriakaan välittänyt, vaan
-nosti miekkansa ja löi kääpiöltä koreasti käden poikki olkavartta
-myöten. Tälle nyt hätä ja tuska, mutta jättiläinen tuli avuksi,
-eikä aikaakaan, niin jo makasi kumpainenkin Saraseeni kuolijana
-maassa. Harmissaan löi kääpiö heiltä pään poikki kummaltakin. Yhdessä
-sitten lähdettiin uusille yrityksille. Pian käytiin tappelemaan
-kolmen verenhimoisen satyrin kanssa, jotka raahasivat mukanaan
-muuatta neittä poloista. Kääpiö ei ollut aivan yhtä raivoisa kuin
-edellisellä kerralla; sivalsi sentään kuin sivalsikin aika iskun,
-mutta sai itse toisen, joka puhkaisi häneltä silmän. Joutui silloin
-taas jättiläinen avuksi, ja pakoon täytyi pötkiä satyrien, muutoin
-hän olisi tappanut ne joka miehen. Riemuissaan nyt olivat ystävykset
-voitostaan, ja vapautettu impi rakastui jättiläiseen ja rupesi hänen
-vaimokseen. Yhdessä sitä sitten astuttiin, astuttiin, miten kauan
-lie astuttukaan, kunnes kohdattiin rosvojoukko. Jättiläinen se tällä
-kertaa ensimmäisenä vihollisten kimppuun karkasi, mutta ei ollut
-kaukana kääpiökään. Tuima oli taistelu ja kesti kauan aikaa. Missä
-jättiläinen vaan kättään käännäytti, siinä aina mies maahan kellahti,
-mutta kääpiö se oli jo senkin seitsemän kertaa surman suussa.
-Ystävykset pääsivät vihdoin voitolle, mutta kääpiö oli nyt toista
-jalkaa vailla. Häneltä oli siis mennyt toinen käsivarsi, toinen jalka
-ja toinen silmä; jättiläisellä ei haavaakaan. Jättiläinen huusi nyt
-pienelle kumppalilleen: Kuules, pikku sankari! Tää on lystiä menoa
-tää. Kun vielä yksi voitto saadaan, niin jo meillä sitten on kunniata
-kyllälti ikipäiviksi. -- "Ei maar," huusi kääpiö, joka oli tällä
-välin jo viisastunut, "pois luovun minä koko liitosta; ei tappele
-enää tämä mies, sillä sinullepa yksin kaikki kunnia tulee ja saalis
-saa, minulle vaan iskuja ja kolauksia."
-
-Olin juuri ruveta selittämään tämän sadun opettavaista puolta, kun
-huomioni kiintyi kiivaaseen kiistaan, johon vaimoni oli joutunut
-mr Burchellin kanssa tyttärien aiotun matkan johdosta Lontoosen.
-Vaimoni väitti kivenkovaa, että siitä on oleva paljo hyötyä, mr
-Burchell sitä vastoin kiivaasti varoitti häntä siihen suostumasta.
-Minä olin puolueetonna. Hänen varoituksensa tuntuivat vain jatkolta
-niihin, mitä aamulla oli saatu, ja jotka olivat tuntuneet niin
-karvailta. Väittely kiihtyi kiihtymistään. Debora parka, kykenemättä
-esiintuomaan vaikuttavampia syitä ja perusteita, rupesi puhumaan yhä
-kovemmalla ja kovemmalla äänellä ja oli vihdoin pakotettu kätkemään
-tappionsa huutoon. Loppujen lopussa hän rupesi puhumaan sellaista,
-mitä meidän kaikkien oli varsin ikävä kuulla. Hän sanoi tietävänsä,
-että muutamilla ihmisillä on omia salaisia syitä neuvon-antoihinsa;
-mutta hän puolestaan toivoo, että sellaiset vast'edes pysyisivät
-tästä talosta loitompana.
-
--- Hyvä rouva, -- virkkoi mr Burchell varsin tyynesti, mikä vielä
-enemmän ärsytti toista, -- mitä salaisiin syihin tulee, niin olette
-todellakin oikeassa. Minulla on salaisia syitä, mutta niistä en huoli
-puhua, koskapa te ette kykene vastaamaan niihinkään, joita minä en
-salassa pidä. Minä huomaan kumminkin, että minun käynnistäni täällä
-on vastusta. Siksipä minä lähden nyt ja palajan kenties vielä kerran
-sanomaan jäähyväisiä, kun kokonaan lähden näiltä tienoin pois.
-
-Sen sanottuaan hän sieppasi hattunsa. Sofia koetti katseillansa
-hillitä hänen kiivauttansa, mutta ei voinut estää häntä lähtemästä.
-
-Hänen mentyänsä me katselimme jonkun aikaa neuvottomina toisiamme.
-Vaimoni, tietäessään olevansa syypää, koetti peittää rauhattomuuttaan
-pakotetulla hymyllä ja näyttää olevansa vallan varma asiassaan. Siitä
-minä otin häntä nuhdellakseni.
-
--- Kuules, emäntäiseni! -- virkoin minä hänelle. -- Tälläkö tapaa me
-kohtelemme vieraita? Näinkö me palkitsemme heidän ystävällisyyttään?
-Usko minua, kultaseni, ett'ei sinun huuliltasi vielä ikinä ole
-päässyt niin tylyjä ja minulle niin vastenmielisiä sanoja kuin äsken.
-
--- Miksikäs hän ärsytti minua? -- huudahti Debora. -- Kyllä
-minä varsin hyvin tiedän, miksikä hän moisia neuvoja antoi. Hän
-tahtoi estää tyttöjä lähtemästä Lontoosen, saadakseen täällä vain
-mieliksensä liverrellä ja laverrella Sofian kanssa. Mutta kävi kuinka
-tahansa, kyllä Sofia osaa löytää parempaa seuraa kuin mokomankin
-halvan miehen kanssa.
-
--- Halvanko? -- sanoin minä. -- Mahdollista kyllä, että olemme
-erehtyneet hänessä, sillä välisti hän esiintyy hienoimpana
-gentlemanina mitä milloinkaan olen nähnyt. Sano, Sofia tyttöseni,
-onko hän milloinkaan tehnyt salaisia viittauksia kiintymyksestänsä
-sinuun?
-
--- Hänen puheensa, -- vastasi Sofia, -- ovat aina olleet järkeviä,
-hienotuntoisia ja miellyttäviä, ei koskaan muuta. Muistan tosin hänen
-kerran sanoneen, ett'ei hän ole milloinkaan tuntenut naista, joka
-ulkomuodolta köyhässä miehessä huomaisi mitään hyvää.
-
--- Tuota virttä, -- huudahtin minä, -- tuota virttä ne kaikki
-kovaosaiset ja laiskurit veisaavat. Sinä olet toivoakseni
-kumminkin oppinut oikealla tavalla arvostelemaan moisia miehiä.
-Ja mieletöntähän olisikin odottaa onnea sellaiselta, joka on niin
-huonosti hoitanut omaa onneaan. Äidilläsi ja minulla on nyt muuta
-mielessä sinuun nähden. Ensi talvena, jonka kaiketi viettänet
-Lontoossa, on sinulla oleva tilaisuus saada parempiakin kosijoita.
-
-Mitä Sofia tämän johdosta lienee ajatellut, en käy ratkaisevasti
-sanomaan. Mutta ei minun oikeastaan ollut ensinkään mieleni paha,
-että olimme päässeet vieraasta, joka tuotti minulle paljon huolta.
-Vieraanvaraisuuden loukkaaminen se tosin vähän rasitti omaatuntoani,
-mutta pian minä sain parilla kolmella tekosyyllä tämän muistuttajan
-vaikenemaan. Ja ne ne tyydyttivät ja rauhoittivat minut kyllä.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU
-
-Uusia nöyryytyksiä eli todistus siitä, että näennäisestä
-onnettomuudesta saattaa olla todellista siunausta.
-
-
-Tyttäret lähtevät Lontoosen -- se nyt oli päätetty asia, koskapa mr
-Thornhill oli ystävällisesti luvannut itse pitää silmällä heidän
-käytöstänsä ja antaa meille siitä tietoja. Samalla huomattiin
-välttämättömän tarpeelliseksi, että heidän esiintymisensä olisi
-heidän toiveittensa suuruuden mukaista, mutta se taas kysyi
-kulunkeja. Siksipä pidettiin täysi-istunnossa neuvoa, millä keinoin
-helpoimmin saada rahoja, elikkä, suoraan sanoen, mitä parhaiten
-liikenisi myötäväksi.
-
-Keskusteluja ei kauan kestänyt. Selväksi näet huomattiin, ett'ei
-meidän toista, vielä jäljellä olevaa hevosta saata ensinkään käyttää
-auran edessä, siltä kun puuttuu pari, ja ett'ei se, silmäpuolena,
-kelpaa ratsuksikaan. Päätökseksi niinmuodoin tuli, että se on
-käytettävä vastamainittuun tarkoitukseen ja myötävä läheisillä
-markkinoilla. Ja jott'ei taaskin jouduttaisi veijarin puijattaviksi,
-niin päätettiin, että minä itse lähden sitä viemään. Tämä oli tosin
-oleva minun ensimmäinen kauppatoimeni koko elämässäni; mutta minä
-olin varma suoriutuvani siitä kunnialla.
-
-Kuinka korkealle mies oman kykynsä arvaa, riippuu siitä, missä
-seurassa hän liikkuu, ja koska minä enimmäkseen olin oleskellut
-vain oman perheen keskuudessa, niin olin minä saanut jotenkin
-edullisia käsityksiä taitavuudestani maallisissa asioissa. Huomenissa
-kumminkin, kun jäähyväiset oli sanottu, ja minä jo olin astunut
-muutamia askeleita kotoa, kutsui vaimoni minut takaisin ja kuiskasi
-minulle, että pitäisin silmät kaikin mokomin auki.
-
-Markkinoille tultuani olin pannut hevoseni tekemään kaikki hypyt
-ja keikaukset, niinkuin tapa on, mutta ei vaan kuulunut halukkaita
-ostajia pitkään aikaan. Vihdoin tuli muuan hevoshuijari, tarkasti
-hetken aikaa hevosta joka puolelta ja huomattuaan sen silmäpuoleksi,
-meni tiehensä niine hyvineen. Tuli toinen, näki siinä patteja eikä
-sanonut huolivansa siitä kyytirahoistakaan. Kolmas löysi siinä
-paisumia eikä tarjonnut penniäkään. Neljäs näki jo silmästä, että
-hevosessa on matoja. Viides ihmetteli, mitä kurkoja minä muka
-markkinoille laahasin sellaista luuskaa, joka on silmäpuoli ja täynnä
-patteja ja paisumia; eihän siitä semmoisesta muuksi kuin koirille
-ruuaksi.
-
-Vähitellen rupesin minäkin sydämeni pohjasta halveksimaan tätä elukka
-parkaa. Ihan hävetti, kun jokukaan ostaja astui lähelle. Enhän minä
-tosin kaikkea uskonut, mitä minulle oli sanottu, mutta, arvelin minä,
-ei se totuus kovinkaan kaukana mahda olla, koska vieraita miehiä on
-niin monta. Ja samaa mieltähän se on Pyhä Yrjänäkin, hyväin töitten
-suojelija.
-
-Tässä harmillisessa tilassa ollessani sattui tulemaan luokseni
-muuan virkaveli, vanha tuttava, jolla oli niinikään asioita
-markkinoilla. Hän tervehti kädestä pitäin ja ehdotti, että mentäisiin
-ravintolaan saamaan lasillinen mitä sieltä sattuu olemaan. Minä
-suostuin ehdotukseen, ja niin menimme olutmyymälään, missä
-pääsimme perähuoneesen. Siellä ei ollut muita kuin muuan vanha,
-arvoisannäköinen herra, joka oli kokonaan syventynyt lukemaan jotain
-paksua kirjaa. En ollut vielä ikinä nähnyt niin kerrassaan puoleensa
-vetävää olentoa. Hopeiset hapset varjostivat kunnioitusta vaativasti
-hänen ohimoitaan, ja reipas vanhuus näkyi olevan hyvän terveyden ja
-sävyisän luonteen hedelmiä. Hänen läsnäolonsa ei kumminkaan estänyt
-meitä keskustelemasta. Me haastelimme ystäväni kanssa, mitä kaikkia
-onnen vaiheita kumpikin meistä oli saanut kokea, whistonilaisista
-riidoista, minun viimeisestä lentokirjastani, arkkidiakonin
-vastauksesta siihen ja ankarista toimenpiteistä minua vastaan. Hetken
-kuluttua herätti huomiomme muuan nuori mies, joka astui huoneesen ja
-kunnioittavasti sanoi jotain hiljaisella äänellä vanhalle herralle.
-
--- Ei mitään anteeksi-pyytelemisiä, poikani, -- sanoi vanhus. --
-Kukin meistä on velvollinen tekemään hyvää lähimmäisellensä. Ota
-tämä. Olisin suonut, että siinä olisi enemmänkin, mutta viisi puntaa
-auttanee sinut pulasta, ja ne annan kernaasti.
-
-Sievä nuorukainen vuodatti kiitollisuuden kyyneleitä, ja tuskin
-hänen kiitollisuutensa oli sittenkään niin suuri kuin minun. Olisin
-tahtonut sulkea syliini tuon vanhan herran: niin kovin minua
-miellytti hänen hyväntahtoisuutensa.
-
-Hän rupesi sitten jälleen lukemaan, me jatkoimme keskusteluamme.
-Jonkun ajan perästä kumppalini nousi, sanoen pikimmältään
-pistäytyvänsä asioillaan markkinoilla ja tulevansa kohta takaisin,
-sillä, kuten hänen sanansa kuuluivat, hänen on hauska olla tohtori
-Primrosen seurassa niin kauan kuin mahdollista.
-
-Kuultuaan nimeäni mainittavan, vanha herra katseli minua tarkasti
-jonkun aikaa ja ystäväni lähdettyä kysyi suurella kunnioituksella,
-olinko minä jollain tavoin sukuja sen suuren Primrosen kanssa,
-sen miehekkään monogamistin ja kirkon lujan tukipylvään. Ei ollut
-sydämeni milloinkaan tuntenut puhtaampaa ihastusta kuin tässä
-silmänräpäyksessä.
-
--- Sir! -- huudahdin minä. -- Te olette hyvä mies, siitä olen varma,
-ja teidän suosiollinen puheenne lisää sydämessäni sitä iloa, minkä
-teidän hyväntahtoisuutenne jo ennestään on siinä herättänyt. Te
-näette edessänne, sir, sen t:ri Primrosen, monagamistin, jota olette
-suvainneet sanoa suureksi. Te näette tässä sen kovaonnisen teologin,
-joka niin kauan ja -- minunhan ei oikein sopisi sanoa niin hyvällä
-menestyksellä on taistellut nykyajan deuterogamiaa vastaan.
-
--- Sir, -- lausui vieras, täynnä syvää kunnioitusta, -- pelkäänpä
-olleeni liian tuttavallinen; suokaa anteeksi, sir, minun
-uteliaisuuteni, suokaa anteeksi.
-
--- Sir, -- huudahdin minä, tarttuen hänen käteensä, -- teidän
-tuttavallisuutenne on minulle kaikkea muuta kuin vastenmielistä, ja
-niinpä pyydän teitä vastaan-ottamaan minun ystävyyteni, niinkuin jo
-olette saaneet osaksenne minun kunnioitukseni.
-
--- Kiitollisena otan tämän tarjouksenne vastaan, -- lausui hän,
-kättäni puristaen, -- sinä järkähtämättömän oikeauskoisuuden
-tukipylväs, ja näenkö minä...
-
-Tässä minä keskeytin hänet enempää puhumasta, sillä vaikka minä
-kirjailijana jaksoin sulattaa mielistelyä suurinkin suupaloin, ei
-kainouteni tällä kertaa sietänyt sen enempää. Se sittenkin on varma,
-ett'eivät romaaninsankarit ole milloinkaan solmineet niin nopeita
-ystävyydenliittoja.
-
-Haasteltiin sitten erillaisista asioista. Ensi alussa hän tuntui
-enemmän hurskaalta kuin oppineelta. Luulin jo hänen pitävän kaikkea
-maallista oppia joutavana. Se ei kumminkaan vähentänyt minun
-kunnioitustani häntä kohtaan, sillä minussa itsessänikin oli jo viime
-aikoina alkanut herätä samallaisia mielipiteitä. Siksipä huomautinkin
-nyt, että maailma yleensä alkaa minun mielestäni olla moitittavan
-välinpitämätön kirkon-opin asioissa ja kuuntelee liiankin paljon
-inhimillistä järkeilemistä.
-
--- Niin, niin, sir! -- vastasi hän, ikäänkuin olisi kaiken oppinsa
-säästänyt täksi hetkeksi. Niin, sir, maailma on muuttunut lapseksi
-jälleen, ja kumminkin on kosmogonia, eli oppi maailman luomisesta,
-pannut kaikkina aikoina filosofien päät pyörälle. Mikä sekamelska
-mielipiteitä maailman luomisesta! Sanconiathonit, Manethot,
-Berosus'et ja Ocellus Lucanus'et -- kaikki he ovat yritelleet,
-mutta turhaan. Viimeksi mainittu lausuu näin: _"Anarchon ara kai
-ateleuteeton to pan"_, se on: ei millään asialla ole alkua eikä
-loppuakaan. Manethokin, joka oli Nebuchadon-asserin aikuisia asser on
-syrialainen sana, joka liitettiin liikanimenä sen puolen kuninkaitten
-nimen perään, niinkuin Teglat Phael-asser, Nabon-asser -- hän, sanon
-minä, väitti yhtä perättömiä, sillä, niinkuin me sanomme: _"ek tu
-bibliu kyberneetees"_, joka on niin paljo kuin: ei maailma kirjoista
-viisastu, niin koetti hän saada selville... Mutta, sir, suokaa
-anteeksi, minähän olen joutunut syrjään pääasiasta...
-
-Ja niin hän todella olikin. En suuriksi surmiksenikaan voinut
-käsittää, mitä maailman luomisella on tekemistä sen asian kanssa,
-josta me olimme ruvenneet keskustelemaan, mutta huomasinhan siitä
-sentään, että hän on oppinut mies, ja kunnioitukseni häntä kohtaan
-kasvoi yhä suuremmaksi. Päätin senvuoksi panna hänet koetukselle;
-mutta hän oli liian säveä ja kohtelias, pyrkiäkseen pääsemään
-voitolle minusta. Milloin vaan lausuin sellaista, mikä näytti
-taisteluun vaativalta väitteeltä, silloin hän myhähti vain, pudisti
-päätään eikä puhunut mitään. Siitä minä huomasin, että hänellä olisi
-paljokin sanomista, jos vaan tahtoisi ajatuksensa lausua. Ja niinpä
-puheen-aihe vähitellen siirtyi muinais-ajasta nykyisiin. Ennenkuin
-huomasinkaan, keskustelimme siitä, mikä meidät kumpaisenkin oli
-saattanut markkinoille. Minä sanoin tulleeni myömään hevosta ja --
-onnellinen sattuma -- hän oli tullut ostamaan hevosta lampuodilleen.
-Minun hevoseni tuotiin näytteille, eikä aikaakaan niin jo teimme
-kaupat.
-
-Nyt oli vain hinta suoritettava minulle. Hän veti esille
-kolmenkymmenen punnan setelin ja pyysi antamaan siitä takaisin. Kun
-en sitä voinut tehdä, kutsutti hän palvelijansa, joka ilmestyikin,
-varsin soma livrea yllään.
-
--- Kas tässä, Abraham, -- sanoi vanha herra. -- Käy vaihtamassa tämä
-kultarahoiksi joko tässä naapurissa Jacksonilla tai jossain muualla.
-
-Palvelijan mentyä hän rupesi sangen innokkaasti puhumaan siitä,
-kuinka kova puute nykyjään on hopeasta; minä puolestani valitin
-vielä innokkaammin nykyistä kullan puutetta, ja niinpä me, Abrahamin
-palatessa, olimme yhtä mieltä siitä, ett'ei raha ole milloinkaan
-ollut niin ahtaalla kuin nyt.
-
-Abraham toi sen tiedon tullessaan, että hän oli käynyt joka paikassa,
-mutta ei ollut saanut missään vaihdetuksi, vaikka oli tarjonnut puoli
-kruunua särkiäisiäkin. Se oli sangen harmillista meille kaikille.
-Hetken kulutta vanha gentleman kysäisi, tunnenko minä siellä meidän
-puolella erästä Salomon Flamboroughia. Minä vastasin, että hänhän on
-minun lähin naapurini.
-
--- No sitten, -- sanoi hän, -- sitten on asia luullakseni selvä.
-Te saatte vekselin, joka on hänen maksettavansa näytettäessä. Ja
-sen minä sanon, ett'ei ole toista niin tanakkaa miestä viiden
-peninkulman alalla yhtään ainoaa. Arvoisa Salomon ja minä olemme
-tunteneet toisiamme jo monta vuotta. Minä muistan ennen vanhaan aina
-voittaneeni hänet kolmihypyssä; mutta toisella jalalla hän hyppi aina
-kovemmin minua.
-
-Naapurini suoritettavaksi asetettu vekseli oli minulle aivan samaa
-kuin raha, minä kun olin aivan varma hänen maksukykyisyydestään.
-Vekseli varustettiin allekirjoituksella ja pistettiin minulle käteen.
-Ja sitten mr Jenkinson (se vanha gentleman), hänen palvelijansa
-Abraham ja minun hevoseni, vanha Vaapukka, läksivät laputtamaan pois,
-tyytyväisinä toisiinsa kukin. Tuokion kuluttua rupesin tarkemmin
-miettimään asiata ja tulin ajatelleeksi, että väärin oli sittenkin
-mennä ottamaan oudolta vekseliä. Ja niinpä päätin kuin päätinkin
-lähteä ostajan perään vaatimaan hevostani takaisin. Mutta se oli
-myöhäistä. Läksin siis kotiani, päättäen saada ystävältäni rahat
-vekselillä niin pian kuin mahdollista. Naapuri istui ovellaan, piippu
-hampaissa. Kerroin hänelle, että minulla olisi hänelle pieni paperi
-ja vedin sen esille. Hän luki sen kahteen kertaan.
-
--- Saatte te kai nimestä selvän? -- huudahdin minä. -- Efraim
-Jenkinson.
-
--- Kyllä, -- vastasi hän. -- Nimi on selvä, ja tunnen minä miehenkin:
-suurin roisto taivaan kannen alla. Sama lurjus, joka möi meille
-silmälasit. Eikös se ollut varsin arvoisan näköinen mies, tukka
-harmaa ja takintaskut ilman lappuja? Ja eikös hän puhua paasunnut
-tuvan täydeltä kreikankieltä ja kosmogoniasta ja maailmasta?
-
-Siihen minä vastasin huokauksella.
-
--- Niin -- jatkoi naapuri, -- siinä se ainoa opin simare, mikä
-hänellä on, ja sillä hän ratsastaa aina, kun tulee jonkun oppineen
-miehen seuraan. Kyllä minä sen ryökäleen tunnen, eikä hän minulta nyt
-enää karkuun pääse.
-
-Tarpeeksi olin jo nöyryytetty, mutta pahin paikka oli vielä jäljellä:
-mitenkä tulla vaimoni ja tyttärieni näkyviin? Ei ole karkuteillä
-käynyt koulupoika milloinkaan niin kovasti peljännyt palata takaisin
-ja astua koulumestarin kasvojen eteen kuin minä nyt kotia tuloa.
-Päätin kumminkin ennättää heidän vihansa edelle ja esiintyä itse jo
-alun pitäin hyvin kiivaana.
-
-Mutta voi! Kotia tultuani tapasin meikäläiset kaikkea muuta kuin
-taistelunhaluisina. Vaimoni ja tyttäreni olivat kyyneleihin
-sulamassa. Mr Thornhill oli näet sillä välin käynyt sanomassa, ett'ei
-heidän matkastansa Lontoosen tule mitään. Ladyt, saatuaan joltakin
-pahan-ilkiseltä epäedullisia tietoja meistä, olivat samana päivänä
-lähteneet Lontoosen. Hän ei ollut saanut tietää, mitä meistä oli
-sanottu ja kuka oli sanonut, mutta olipa se nyt kuka hyvänsä, ja
-olipa puheet millaisia tahansa, hän puolestaan vakuutti tahtovansa
-yhä edelleen olla meidän perheen ystävä ja suojelija.
-
-Näin ollen he kestivät sanoman minunkin kovasta kohtalostani tyynellä
-mielin: se himmeni heidän omaan suruunsa. Mutta pahimmin meitä
-huolestutti, ajatellessamme, kuka mahtoi ollakaan niin häjy, että oli
-iljennyt loukata näin viattoman perheen mainetta kuin meidän. Olihan
-meidän asemamme niin alhainen, ett'ei olisi luullut sitä kenenkään
-kadehtivan, ja olimmehan me niin säveätä väkeä, ett'ei kenenkään
-olisi pitänyt olla meille suutuksissa.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU
-
-Mr Burchell kaikessa halpamaisuudessaan. Hulluutta on olla ylen
-viisas.
-
-
-Koko se ilta ja osa seuraavaa päivääkin kului turhissa yrityksissä
-saada selville, ketä vihamiehiä meillä on. Tuskin sitä naapuria,
-johon epäluulomme ei olisi kohdistunut, ja jokaisella meistä oli omat
-syynsä siihen.
-
-Neuvottomina tuossa tuumaillessamme, tuli sisään toinen pikku
-pojistamme, joka oli ollut ulkona leikkimässä, ja toi nurmelta
-löytämänsä taskukirjan. Se tunnettiin heti mr Burchellin omaksi.
-Olihan se nähty hänellä. Lähemmin tarkastettaessa huomattiin
-siinä muistiinpanoja kaikenlaisista asioista. Erittäinkin kiintyi
-meidän huomiomme erääsen sinetillä suljettuun kirjelappuun, jonka
-päällyksellä luki: _Jäljennös kirjeestä, joka on lähetettävä ladyille
-Thornhill Castle'ssa_. Heti kohta iski meidän mieleen, että siinähän
-se häjy panettelija onkin. Kysymys oli nyt vaan, avataanko kirje.
-Minä panin vastaan, Sofia puolestaan väitti olevansa vakuutettu
-siitä, että mr Burchell se viimeisenä tekisi itsensä syypääksi niin
-kehnoon menettelyyn, jonka vuoksi hän vaati kirjettä avattavaksi.
-Ja koska nyt muutkin perheen jäsenet yhtyivät häneen, niin, heidän
-yhteisille pyynnöillensä perää antaen, minä luin seuraavaa:
-
-    'Ladies!
-
-    Kirjeentuoja on antava Teille riittäviä tietoja tämän
-    kirjoittajasta. Ainakin hän on viattomuuden ystävä ja valmis
-    ehkäisemään sen viettelemistä. Totena on minulle kerrottu Teidän
-    aikovan viedä seuranaisten nimellä Lontoosen kaksi nuorta ladyä,
-    jotka minä joissain määrin tunnen. Kosk'en milloinkaan soisi
-    yksinkertaisuutta petettävän enkä viattomuutta saastutettavan,
-    niin täytyy minun mielipiteenäni lausua, että senkaltaisesta
-    sopimattomasta toimenpiteestä saattaa olla turmiollisia
-    seurauksia. Minun ei ole koskaan ollut tapana ankarasti
-    kohdella kunniattomia ja siveettömiä ihmisiä, enkä olisi
-    nytkään tähän keinoon ryhtynyt, mielipidettäni lausuakseni tahi
-    ajattelemattomuutta moittiakseni, ellei tässä lopulta olisi rikos
-    peljättävissä. Ottakaa senvuoksi vastaan ystävän varoitus ja
-    punnitkaa tarkoin, mitä seurauksia on oleva siitä, että häpeätä
-    ja pahetta saatetaan niihin majoihin, missä rauha ja viattomuus
-    ovat tähän saakka asuntoansa pitäneet.'
-
-Nyt ei enää epäilemistä. Olihan kirjeessä tosin sellaistakin,
-minkä saattoi käsittää puolin ja toisin; moitteet siinä saattoivat
-koskea yhtä hyvin kirjeen vastaan-ottajia kuin meitäkin, mutta
-pahan-ilkinen tarkoitus oli aivan ilmeinen, ja muusta me vähät.
-Vaimoni tuskin malttoi kuulla minua loppuun asti, vaan sätti
-kirjoittajaa hillittömässä vihassa. Olivia oli yhtä ankara, Sofia
-aivan hämmästyksissään moisesta häjyydestä. Minun mielestäni se oli
-halpamaisinta, aiheetonta kiittämättömyyttä, mitä ikinä olin nähnyt,
-enkä voinut keksiä siihen muuta syytä kuin että kirjoittaja oli siten
-tahtonut pidättää nuorimman tyttäreni maalla, saadakseen vaan sitä
-paremmin tilaisuutta seurustelemaan hänen kanssaan.
-
-Siinä sitä yhdessä sitten istuttiin, koston-aikeita hautoen, kun
-äkkiä toinen pikku pojista juoksi sisään, ilmoittaen, että mr
-Burchell on kedon toisessa päässä, matkalla tännepäin. Helpompi on
-mielessään kuvailla kuin kertoa erillaisia tunteita meissä: toisella
-puolen tuska äsken kärsityn vääryyden tähden ja toisella läheisen
-koston tuottama mielihyvä. Ensin oli kyllä aikomus vain nuhdella
-häntä hänen kiittämättömyydessään, mutta nyt päätettiin se tehdä
-niin, että kerrassaan tuntuu.
-
-Niinpä sovittiin siitä, että hänet otamme vastaan hymyillen, niinkuin
-ennenkin, ja haastelemme hänen kanssaan ensi alussa tavallista
-ystävällisemmin hänen mielihyvikseen ja sitten, kesken mairittelevaa
-hiljaisuutta, äkkiä räjähdämme hänen ylitsensä kuin maanjäristys ja
-muserramme hänet hänen oman ilkeytensä tunnolla. Sittenkuin tämä oli
-päätetty, otti vaimoni ollaksensa toimivana henkenä, hänellä kun oli
-jonkun verran taipumustakin sellaiseen.
-
-Me näimme mr Burchellin lähenevän. Hän astui sisään, otti tuolin ja
-istui.
-
--- Kaunis ilma tänään, mr Burchell.
-
--- Kaunis on, tohtori; mutta luulenpa, että saadaan sadetta, sillä
-äsken minulla sääriä vihloi ja...
-
--- Vääriäkö kihloja! -- huudahti vaimoni, purskahtaen nauramaan ja
-pyytäen sitten anteeksi, että hän mielellään laskettelee sukkeluuksia.
-
--- Hyvä rouva, -- vastasi mr Burchell, minä suon sen kaikesta
-sydämestäni anteeksi, sillä, sen vakuutan, en olisi sitä
-sukkeluudeksi huomannutkaan, ellette te olisi sanonut.
-
--- Kenties ette, sir, -- virkkoi vaimoni, iskien meille silmää, --
-mutta osannette kai sentään sanoa, kuinka monta sukkeluutta unssiin
-menee.
-
--- Minusta näyttää, madame, -- vastasi Burchell, -- kuin olisitte
-tän'aamuna lukenut jonkun kompakirjan. Tuo "luoti sukkeluutta" oli
-varsin näppärää, vaikka kyllä minä, madame, olisin kernaammin nähnyt
-puoli unssia järkeä.
-
--- Kyllä kaiketi, -- virkkoi vaimoni, yhä myhäillen meihin päin,
-vaikk'ei tuo hymy oikein ottanut onnistuakseen; -- ja kumminkin olen
-minä nähnyt miehiä, jotka mielellään pyrkivät järkeväin kirjoihin,
-vaikka heissä on varsin vähän järkeä.
-
--- Ja te, -- puhui hänen vastustajansa, -- te olette epäilemättä
-tuntenut naisia, jotka luulevat olevansa sukkelia, vaikk'eivät
-olekaan.
-
-Minä huomasin kohta, ett'ei vaimoni pääse kovinkaan pitkälle
-yrityksessään, ja päätin sanoa Burchellille pari hiukan vakavampaa
-sanaa.
-
--- Sukkeluus ja järki, -- huudahdin minä, -- tyhjää tyyni ne ovat
-kumpikin, ellei ole rehellisyyttä, joka kullekin oikean arvon
-antaa. Tuhma talonpoika virheitä vailla on suurempi kuin filosofi
-virheitä täynnä, sillä mitä on nero tai urhoollisuus ilman sydäntä?
-_Kunniallinen mies on Jumalan ihanin teos!_
-
--- Tuota Popen lauselmaa -- vastasi Burchell -- minä olen aina
-pitänyt neron miehelle arvottomana ja hänen oman etevyytensä
-halventamisena. Samoin kuin kirjan arvoa ei kohota se, että se on
-vapaa painovirheistä, vaan se, että siinä on paljon kaunista ja
-hyvää, samoin ei pitäisi miestäkään arvostella virheettömyyttä
-myöten, vaan hänen hyväin avujensa määrän mukaan. Oppineelta saattaa
-puuttua käytännöllistä älyä, valtiomiehessä saattaa olla ylpeyttä,
-sotilaassa julmuutta, mutta pitäisikö meidän asettaa heidän edellensä
-halpa käsityöläinen, joka vaivalla ponnistelekse elämän läpi,
-kenenkään moittimatta, tai kiittelemättä? Samoinhan meidän pitäisi
-antaa flamandilaisen koulun kilteille, säännönmukaisille tauluille
-suurempi arvo kuin roomalaisen, siveltimen virheellisille, mutta ylen
-kauniille teoksille.
-
--- Sir, -- virkoin minä, -- teidän huomautuksenne on kohdallaan, kun
-puhe on loistavista hyvistä avuista ja vähäpätöisistä vioista, mutta
-halveksia täytyy sellaista henkilöä, jossa erinomaisten hyväin avujen
-vastakohtina on suuria virheitä.
-
--- Kenties, -- lausui hän, -- on sellaisiakin hirviöitä olemassa,
-joissa suurten hyväin avujen rinnalla on suuria virheitä; minä
-puolestani en ole elämässäni niitä milloinkaan nähnyt. Päinvastoin
-olen huomannut, että missä mieliala on oikea, siinä harrastuskin on
-hyvä. Kaitselmuskin näyttää tässä kohden olevan ihmiskunnan ystävä,
-se kun heikontaa järkeä, milloin sydän on turmeltunut, ja laimentaa
-voiman, jos tahto on taipuvainen pahaa tekemään. Sama laki näkyy
-ulottuvan muihinkin luotuihin: pienet, hyönteisrotuihin kuuluvaiset
-eläimet ovat kavalia, julmia, pelkurimaisia, jota vastoin väkevät ja
-voimalliset eläimet ovat jaloja, ylevämielisiä, rohkeita.
-
--- Tuo kuuluu hyvältä, -- vastasin minä; -- ja kumminkin olisi tällä
-hetkellä helppo vetää esille sellainen mies -- minä loin häneen
-tuikean katseen, -- jonka pää ja sydän ovat inhottavia vastakohtia
-toisilleen. Niin, sir, -- jatkoin minä, ääntäni korottaen -- ja minä
-iloitsen, saadessani tilaisuuden paljastaa hänet ilmi juuri kuin
-hän parhaillaan luulee olevansa kätkössä. Tunnetteko, sir, tätä
-taskukirjaa?
-
--- Kyllä, -- vastasi hän sietämättömän tyynesti, -- sehän on minun,
-ja hauskaa, että te sen olette löytäneet.
-
--- Ja, tunnetteko, -- huusin minä, -- tunnetteko tätä kirjettä?
-Ei yhtään verukkeita, mies, vaan katsokaa minua suoraan silmiin.
-Tunnetteko tätä kirjettä? kysyn minä.
-
--- Tätäkö? -- vastasi hän. -- Itsehän minä olen sen kirjoittanut.
-
--- Ja kuinka te, -- sanoin minä, -- kuinka te olette saattanut olla
-niin halpamainen, niin kiittämätön, että olette rohjennut tämän
-kirjoittaa?
-
--- Ja kuinka te, -- vastasi hän, verrattomalla julkeudella katsoen
-minuun, -- kuinka te saatatte olla niin halpamainen, että olette
-rohjennut avata tämän kirjeen? Ettekö tiedä, että minä voisin
-hirtättää teidät tämän oven eteen joka miehen? Minun ei tarvitse
-muuta kuin lähimmän tuomarin edessä vannoa, että te olette
-rikoksellisella tavalla murtanut minun taskukirjani lukon, ja teidät
-hirtetään jok'ikinen tämän oven kamanaani.
-
-Tämä odottamaton hävyttömyys saattoi minua sellaiseen raivoon, että
-tuskin jaksoin hillitä itseäni.
-
--- Ulos, kiittämätön konna, äläkä enää minun majaani häjyydelläsi
-saastuta! Ulos, ja laita niin, ett'en sinua enää koskaan täällä näe!
-Ulos ovesta! Ainoana rangaistuksenasi olkoon rauhaton omatunto; kyllä
-se sinua tarpeeksesi kiduttaa.
-
-Niin sanottuani viskasin taskukirjan hänen eteensä. Hän otti sen
-myhäillen ylös, pani peräti tyynesti lukot kiinni ja läksi pois.
-
-Me seisoimme hämmästyneinä hänen tavattomasta levollisuudestaan.
-Vaimoni varsinkin oli raivoissaan siitä, ett'ei mikään ollut saanut
-häntä suuttumaan tai häpeämään hänen konnantöitänsä.
-
--- Armas emäntäni, -- virkoin minä, -- tyynnyttääkseni kiihkoa, joka
-oli meissä jo noussut liiankin kiivaaksi, -- emme me saa hämmästyä
-sitä, että kelvottomat ihmiset ovat häpyä vailla. He punastuvat
-vain, kun heidät yllättää hyvää tekemästä, mutta kerskaavat pahoista
-teoistaan.
-
--- Rikos ja häpy -- jatkoin minä, -- olivat ennen vanhaan hyviä
-toveruksia ensi alussa, niin kertoo satu. Yhdessä aina olivat
-ja yhdessä vaelsivat. Mutta pian he pitkästyivät liittoonsa
-kumpainenkin, siitä kun oli haittaa niin toiselle kuin toisellekin:
-Rikos teki usein mielipahaa Hävylle, ja Häpy sai usein ilmi Rikoksen
-salaiset vehkeet. Riitelivät ja väittelivät jonkun aikaa ja päättivät
-sitten erota. Rikos vaelsi julkeasti edelleen, saavuttaakseen
-Kohtalon, joka kulki edellä pyövelin muodossa, mutta Häpy, arka kun
-oli luonnostaankin, kääntyi takaisin ja liittyi Hyveesen, jonka
-he matkalle lähtiessään olivat jättäneet jälkeensä. -- -- Niinpä,
-lapset, kun ihminen on kulkenut jonkun matkaa paheitten tiellä,
-silloin häpy hänet hylkää ja palajaa palvelemaan niitä harvoja
-hyveitä, joita ihmisellä vielä on jäljellä.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU
-
-Perhe käyttää kavaluutta, mutta kohtaa vielä suurempaa.
-
-
-Mitä lienee Sofia tuntenutkaan, mutta me muut saimme mr Burchellin
-poissaolosta piankin korvauksen: hovinherra alkoi näet käydä meillä
-yhä useammin ja viipyi talossa entistä kauemmin. Hänen ei tosin
-ollut onnistunut hankkia tyttärilleni mahdollisuutta pääkaupungin
-huvituksiin, niinkuin olisi tahtonut, mutta nyt hän sen sijaan koetti
-toimittaa heille kaikenlaisia pieniä mielihyviä, mikäli meidän
-syrjäinen asemamme salli.
-
-Tavallisesti hän tuli aamuisin. Minun ja poikani ollessa ulkotöissä,
-hän istui muitten perheenjäsenten kanssa tuvassa, jutteli heidän
-huviksensa Lontoosta, jonka hän tunsi pitkin ja poikki. Hän
-tiesi kaikki, mitä teatterimaailmassa oli tapahtunut, ja osasi
-ulkoa kaikki näppärimmät sukkeluudet ennenkuin ne olivat tulleet
-kompakirjoihinkaan. Vuoroin hän taas opetti tyttäriäni lyömään
-pikettiä tai pani pienet pojat boksailemaan, jotta heistä tulisi
-notkeita poikia, niinkuin hän sanoi. Ja koska hänestä toivottiin
-vävyä taloon, niin oltiin joissain määrin sokeita kaikille hänen
-puutteellisuuksilleen.
-
-Täytyy tunnustaa, että vaimoni yritteli tuhansilla keinoin saada
-hänet ansaan elikkä, lievemmin sanoen, koetti kaikin tavoin ylistää
-tyttäriensä ansioita. Jos teeleipä oli makuisaa ja murevaa, niin ne
-olivat Olivian paistamia; jos karvikkoviini oli hyvin valmistettua,
-niin hänhän se oli marjat poiminut; Olivian sormissa kasvissäilykkeet
-olivat saaneet oikean viheriän värinsä; hänhän se oli puddingin
-ainekset määrännyt. Ja vuoroin vaimo parka sanoi squirelle, että
-hänen mielestään mr Thornhill ja Olivia ovat aivan yhtä kokoa ja
-pyysi heitä nousemaan seisaalleen, jotta saataisiin nähdä, kumpiko on
-pitempi.
-
-Tällaiset juonet, jotka vaimoni mielestä olivat aivan salaiset,
-mutta jotka jokainen sittenkin selvään huomasi, olivat meidän
-hyväntekijällemme varsin mieleisiä. Joka päivä saatiin uusia
-todistuksia hänen palavista tunteistaan, ja vaikk'eivat ne vielä
-olleet kypsyneet varsinaiseksi kosimiseksi, niin eivät ne meidän
-mielestämme siitä enää kaukanakaan olleet. Viivyttelyn syyksi me
-panimme välisti hänen luontaisen arkuutensa, vuoroin taas sen, että
-hän pelkää enoansa. Mutta pian sattui muuan seikka, joka päivän
-selvään osoitti, että hänellä on vakaa aikomus tulla meidän perheen
-jäseneksi. Vaimoni piti sitä ilmeisenä lupauksena.
-
-Vaimoni ja tyttäreni olivat kerran, käydessään vuorovierailuilla
-Flamboroughissa, nähneet, että talonväki siellä oli äskettäin
-teettänyt muotokuvansa eräällä kulkevalla maalarilla, viidestätoista
-shillingistä hengeltä. Kun nyt näitten naapurien ja meidän talon
-välillä oli jo ammoisista ajoista ollut olemassa jonkunlainen
-kilpailu kauneuden-aistia koskevissa asioissa, niin loukkasi
-tällainen salainen yllätys heidän puoleltaan meidän itserakkauttamme,
-ja niinpä, vaikka minä mitä olisin puhunut -- ja paljon minä
-puhuinkin -- päätettiin kuin päätettiinkin, että meistäkin pitää
-saataman muotokuvat.
-
-Ensinnäkin tilattiin maalari -- ja minkäpäs minä sille taisin? --
-ja toiseksi ruvettiin neuvottelemaan, millä tavalla meidän makumme
-etevämmyys tulisi näkyviin henkilöitten asemissa. Heitä oli seitsemän
-henkeä, ja heidät oli maalattu seitsemään oransinväriin: -- niin
-kerrassaan aistitonta, ei vaihtelua ilmeissä, ei kompositionia tuon
-enempää. Meidän muotokuvissamme piti olla loistavampi stiili, ja
-niinpä, monen pohdinnan ja harkinnan perästä, tultiin vihdoin siihen
-yksimieliseen päätökseen, että meistä maalataan yksi ainoa suuri
-historiallinen perhetaulu. Helpommaksi se käy kanssa, arveltiin,
-siihen kun ei tarvitse kuin yhdet ainoat puitteet, ja on se samalla
-monta vertaa hienompikin, sillä siihen tapaan sitä nykyjään kaikki ne
-kuvansa maalauttavat, joilla hiukankin makua on.
-
-Kosk'ei meille ensi iskulta johtunut mieleen mitään sopivaa
-historiallista aihetta, niin tyydyimme kukin osaltaan esittämään
-yksityistä historiallista henkilöä. Ja tällaiseksi se kuva
-suunniteltiin: Vaimoni on Veneri -- ja maalaria neuvottiin panemaan
-runsaanpuoleisella kädellä timantteja tämän jumalattaren liiveihin
-ja tukkaan; pikku pojat seisovat lemmenjumalina hänen kummallakin
-puolellaan; minä, täysissä tamineissa ja liperit kaulassa, ojennan
-hänelle viimeksi ilmestynyttä teostani, joka koskee whistonilaista
-opinriitaa; Olivia, amazonina, istuu kukkalavalla, yllään viheriä
-ratsupuku, runsaasti kullalla kirjailtu, ja kädessä raippa; Sofia on
-lammaspaimen, ympärillään niin monta lammasta kuin maalari ilmaiseksi
-ottaa pannakseen; Moseksella on päässään höyhenillä koristettu hattu.
-
-Tämä aistikas sommittelu miellytti squirea niin kovin, että hän
-pyytämällä pyysi päästä meidän perheemme jäsenten joukkoon, nimittäin
-Aleksander Suurena Olivian jalkain juuressa. Tämä oli kaikkein meidän
-mielestä viittausta siihen, että hän todella pyrkii meille perheen
-jäseneksi; eihän siis sellaista pyyntöä käynyt hylkääminen.
-
-Maalari ryhtyi toimeen, ja hän kun teki työtä ahkerasti ja
-joutuisaan, niin oli koko kuva vajaassa neljässä päivässä valmis.
-Taulu oli suurenläntä, ja tunnustettava on, ett'ei maalari suinkaan
-ollut värejä surkoillut. Siitä hän saikin vaimoltani monet suuret
-kiitokset. Kaikki me olimme peräti tyytyväisiä hänen työhönsä, mutta
-yksi kovan onnen seikka ei ollut johtunut meille mieleen, ennenkuin
-kuva jo oli valmis. Ja siitä meille suru ja murhe. Kuva oli niin
-iso, ett'ei tuvassa ollut sijaa sille. Mitenkä näin tärkeä asia oli
-meiltä jäänyt huomaamatta, on kerrassaan käsittämätöntä; merkillisen
-huolimattomia me vaan olimme olleet. Ja niinpä nyt, sen sijaan,
-että kuva olisi ollut mielistelemässä meidän turhamaisuuttamme, se
-seisoikin ihan mieltä masentavassa asemassa kyökin seinää vasten,
-samassa paikassa, missä palttina oli pingotettu ja maalattu. Ei
-mahtunut se ulos yhdestäkään ovesta. Naapurit ne laskettelivat
-sukkeluuksia sen johdosta. Muutamat vertasivat sitä Robinson Crusoen
-laivasluupiin, jota ei jaksanut liikutella; toisten mielestä se oli
-kuin kerinpuut pullossa; kuka kummasteli, mitenkä se saatanee ulos,
-useampi vielä, mitenkä lienee koko kapine saatu sisään.
-
-Mutta jos se muutamissa herätti naurua, niin vielä enemmän se
-saattoi aihetta kaikenlaisiin pahanilkisiin huomautuksiin. Squiren
-muotokuva meidän kuvaimme joukossa oli niin suuri kunnia, että se
-oli omiaan herättämään kateutta. Häjyjä juoruja alkoi kierrellä
-meistä, ja myötäänsä oli meidän kotirauhallemme häiritystä ihmisistä,
-jotka ystävinä tulivat kertomaan, mitä kaikkea vihamiehet meistä
-puhuvat. Närkästyen me osoitimme moisten huhujen perättömyyden, mutta
-häväistysjutut ne saavat vaan uutta vauhtia vastustamisesta.
-
-Senpävuoksi meillä kerrankin taas pidettiin neuvoa, miten ehkäistä
-vihamiesten pahan-ilkisyys, ja vihdoin päätettiin ryhtyä toimiin,
-joissa minun mielestäni oli niin paljo juonia, ett'en minä saattanut
-kokonaan hyväksyä niitä.
-
-Tällainen oli tuuma: Koska päätarkoituksena meillä oli saada
-selville, missä määrin mr Thornhill tarkoittaa hienosteluillaan
-täyttä totta, niin päätti vaimoni, päästäkseen hänen aikeittensa
-perille, kysyä hänen neuvoansa, millainen mies muka olisi meidän
-vanhimmalle tyttärellemme kaikkein sopivin. Ellei hän senkään
-johdosta vielä puhu suutansa puhtaaksi, niin säikäyttää vaimoni
-häntä kilpakosijalla. Tätä toimenpidettä minä vastustin viimeisiin
-asti, kunnes Olivia juhlallisesti vakuutti menevänsä naimisiin sen
-miehen kanssa, joka asetetaan squiren kilpakosijaksi, ellei squire
-estä sitä, ottamalla hänet. Tällainen oli aie. En minä sitä enää
-kivenkovaa vastustanut, ellenhän kokonaan hyväksynytkään.
-
-Kun sitten mr Thornhill seuravan kerran tuli meille, siirtyivät
-tyttäret syrjään, jotta äidillä olisi tilaisuus panna aikomuksensa
-toimeen. He vetäytyivät kumminkin vain viereisen huoneesen, johon
-puhe kuului varsin selvästi. Asiaan tullakseen, vaimoni ensiksikin,
-viekkaasti kyllä, mainitsi, että toinen miss Flamborough kuuluu
-joutuvan naimisiin mr Spankerin kanssa, ja että heistä toivotaan
-onnellista pariskuntaa. Kuultuaan squiren olevan samaa mieltä, hän
-jatkoi puhetta, sanoen, että kellä on kelpo varat, se aina kelpo
-miehenkin saa.
-
--- Mutta, -- lisäsi vaimoni, -- taivas armahtakoon niitä tyttöjä,
-joilla ei ole mit'ikään! Mitä on hyötyä kauneudesta, mr Thornhill?
-Mitä hyötyä on siveydestä ja kaikista hyvistä avuista tässä
-itsekkäisyyden maailmassa? Ei nykyjään kukaan kysy: mikä hän on?
-vaan: mitä hänellä on?
-
--- Teidän huomautuksenne ovat yhtä oikeita kuin uusiakin, ja minä
-olen aivan samaa mieltä, ja jos minä olisin kuningas, niin toisin
-olisivat asiat. Silloin koittaisi herttaiset päivät köyhille
-tytöille: tämän talon nuorista ladyistä minä ensinkin huolen pitäisin.
-
--- Sir, -- virkkoi vaimoni, -- te suvaitsette laskea leikkiä; mutta
-jos minä olisin kuningatar, kyllä vainenkin tietäisin, mistä minun
-vanhin tyttäreni miestä katselisi. Mutta koska te nyt johditte tämän
-asian mieleeni, niin, mr Thornhill, vakavasti puhuen, ettekö te voisi
-ehdottaa jotain sopivaa miestä hänelle? Hän on nyt yhdeksäntoista
-vuotta vanha, kookas, hyvin kasvatettu, eikä häneltä, sen uskallan
-sanoa, puutu luonnonlahjojakaan.
-
--- Hyvä rouva, -- vastasi puhuteltu, -- jos minun tulisi valita,
-niin hankkisin miehen, joka olisi niin kaikin puolin täydellinen,
-että pystyisi tekemään enkelinkin onnelliseksi. Viisas, rikas,
-hienoaistinen, rehellinen, kas sellainen olisi minun mielestäni
-sopivin mies hänelle, rouva hyvä.
-
--- Oo, sir, -- virkkoi vaimoni, -- mutta tiedättekö sellaista miestä?
-
--- En, rouva, -- vastasi toinen. -- Mahdoton on löytää mistään
-sellaista, joka ansaitsisi tulla hänen miehekseen. Teidän tyttärenne
-on liian suuri aarre miehen omistaa: hänhän on jumalatar. Niin totta
-kuin minä elän, minä en puhu turhia; hän on enkeli.
-
--- Voi, mr Thornhill, te imartelette vain tyttö raukkaa. Meillä on
-ollut aikeissa naittaa hänet eräälle teidän lampuodeistanne, jolta
-äskettäin kuoli äiti, ja joka tarvitsee emäntää taloon. Te tunnette
-hänet; se on farmari Williams, varakas mies, mr Thornhill, ja kykenee
-kyllä elättämään vaimonsa. Hän on jo monasti kosinut tytärtäni (ja
-totta tämä olikin), mutta, sir, -- virkkoi vaimoni lopuksi, minun
-olisi mieleni hyvä, jos tekin tämän vaalin hyväksyisitte.
-
--- Kuinka, rouva! -- huudahti mr Thornhill. -- Minäkö hyväksyisin!
-Minäkö hyväksyisin moisen vaalin? En milloinkaan. Mitenkä! Uhrata
-niin paljon kauneutta, älyä, hyvyyttä miehelle, joka ei sellaiselle
-siunaukselle osaisi arvoa antaa ensinkään! Suokaa anteeksi, mutta
-niin suuri väärinteko ei ole milloinkaan saava minun suostumustani.
-Ja minulla on siihen omat syyni.
-
--- No, niin, -- lausui vaimoni, -- jos teillä on siihen omat syynne,
-niin se on toinen asia, mutta olisihan hauska tietää, mitä syitä
-teillä on.
-
--- Suokaa anteeksi, rouva, -- vastasi mr Thornhill, -- ne ovat liian
-syvällä, ilmi tullakseen; ne -- ja hän pani käden povelleen -- ne
-ovat haudatut, kiinnikotkatut tänne.
-
-Mr Thornhillin lähdettyä pidettiin taas neuvottelu, mutta ei osannut
-kukaan sanoa, mitä ajatella noista kauniista tunteenpurkauksista.
-Olivian mielestä ne olivat mitä kiihkeimmän lemmen osoitteita; minä
-en ollut niin kovin herkkäuskoinen. Minusta oli päivän selvä, että
-noissa tunteissa oli enemmän lempeä kuin avioliittoa. Mutta oli miten
-oli, päätökseksi tuli kumminkin pitää kiinni farmari Williamsin
-aikeista, hänen, joka oli osoittanut kohteliaisuuksia Olivialle
-hamasta siitä saakka kuin olimme tähän paikkakuntaan siirtyneet.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU
-
-Tuskin lienee missään sellaista siveyttä, joka ajan pitkään jaksaisi
-vastustaa miellyttävän kiusauksen voimaa.
-
-
-Mr Williams pysyi yhä edelleen entisissä aikeissaan, ja, lasteni
-todelliseen onneen nähden, tämä seikka minua miellyttikin, hän kun
-oli varakas, älykäs ja rehellinen mies. Hänen rakkautensa elpyminen
-ei tarvinnut kuin hiukan rohkaisua.
-
-Pari päivää myöhemmin hän ja mr Thornhill kohtasivatkin toisensa
-eräänä iltana meillä. Hetken aikaa he heittelivät toisiinsa tuimia
-silmäyksiä, mutta Williams ei ollut hovinherrallensa vuokrasta
-velassa ja siksipä varsin vähän valittikin tämän jyräävistä
-katseista. Olivia puolestaan näytteli erittäin onnistuneesti
-koketin osaa -- jos näyttelemiseksi saattanee sanoa sitä, mikä
-oli hänelle aivan luonteenomaista, -- ja tuhlaamalla tuhlasi
-ystävällisyyden osoituksia uudelle rakastajalleen. Mr Thornhill
-näytti aivan masentuneelle tästä tois-arvoisesta asemastaan ja
-sanoi synkännäköisenä hyvästit. Täytyy kumminkin tunnustaa, ett'en
-minä oikein voinut käsittää tuota tuskaa, jota hän näytti kärsivän,
-sillä eihän hänen olisi tarvinnut muuta kuin ilmoittaa rehellisesti
-aikomuksensa, niin olisi tuskastakin heti tullut loppu.
-
-Mutta niin suurta levottomuutta kuin hän näkyi tunteneenkaan, oli
-Olivian tuska ilmeisesti sitäkin suurempi. Joka kerta kuin rakastajat
-myöhemminkin kohtasivat toisiaan meillä, ja se tapahtui usein, hän
-tavallisesti vetäytyi yksinäisyyteen surujansa suremaan.
-
-Sellaisessa tilassa tapasin hänet illalla kerran. Hän oli jonkun
-aikaa koettamalla koettanut näyttää iloiselta.
-
--- Siinä nyt näet, lapseni, -- virkoin minä, -- että sinun uskosi
-mr Thornhillin rakkauteen on ollut pelkkää unelmaa vain: hän sietää
-rinnallaan toista kosijaa, kaikin puolin alempiarvoista, vaikka hän
-tietää voivansa selvällä kosinnalla saada sinut omaksesi.
-
--- Niin, isä, -- vastasi hän, -- mutta hänellä on omat syynsä
-tähän vitkastelemiseen, minä tiedän sen. Hänen silmäyksensä ja
-puheensa ovat niin vilpittömät, että hän aivan varmaan todellisesti
-kunnioittaa minua, minä olen vakuutettu siitä. Ennen pitkää hänen
-tunteittensa ylevyys tulee toivoakseni ilmi, ja silloin huomaat, että
-minä olen arvostellut häntä oikeammin kuin te.
-
--- Olivia kulta, -- sanoin minä, -- kaikki tähän-astiset yritykset,
-saada hänet puhumaan suunsa puhtaaksi, ovat olleet sinun keksimiäsi
-ja ehdottamisiasi, etkä suinkaan saata sanoa minun pakottaneen
-sinua mihinkään. Mutta älä luule, että minä ajan pitkään siedän
-olla mukana näkemässä, kuinka sinä nurinpäisellä lemmelläsi vedät
-nenästä hänen kunniallista kilpakosijaansa. Määrää siis niin pitkä
-aika kuin suinkin tahdot, saadaksesi luulottelemasi ihastelijan
-tuomaan aikeensa julki, mutta ellei siitä sittenkään mitään ehjää
-tule, niin täytyy minun kivenkovaa vaatia, että kunnon mr William saa
-uskollisuudestaan palkinnon. Sitä vaatii tähän-astinen hyvä maineeni,
-eikä isän hellyys ole milloinkaan laimentava minussa miehen mieltä.
-Määrää siis aika, niin pitkä kuin suinkin sopivaksi näet, ja pidä
-sillä välin huolta, että mr Thornhill saa tarkoin tietää, milloinka
-sinun aikomuksesi on ruveta toisen omaksi. Jos hän todellakin sinua
-rakastaa, niin hän järkevänä miehenä pian huomaa, ett'ei hänellä ole
-kuin yksi ainoa keino, estääkseen sinun kadottamisiasi.
-
-Tämä ehdotus, jota hän ei saattanut olla pitämättä kaikin puolin
-oikeana, hyväksyttiinkin samassa. Olivia puolestaan teki uudestaan
-lujat lupaukset mennä naimisiin mr Williamsin kanssa siinä
-tapauksessa, että toinen pysyy välinpitämättömänä. Ja niinpä
-seuraavalla kertaa, mr Thornhillin läsnäollessa, määrättiin tyttäreni
-ja mr Williamsin häät tapahtuviksi ummelleen kuukauden kuluttua.
-
-Moiset ripeät toimenpiteet näyttivät tekevän mr Thornhillin kaksin
-verroin rauhattomammaksi, mutta Olivian tuska se vasta minulle huolta
-tuotti. Tämä taistelu järjen ja tunteitten välillä teki kokonaan
-lopun hänen iloisuudestaan. Milloin vaan suinkin sopi, vetäytyi hän
-yksinäisyyteen ja vuodatti katkeria kyyneliä.
-
-Viikko kului, eikä mr Thornhill yrittänytkään panna häille
-esteitä eteen. Seuraavalla viikolla hän kävi meillä, mutta oli
-yhtä umpimielinen kuin ennenkin. Kolmannella hän lakkasi kokonaan
-käymästä. Olisi luullut tyttäreni osoittavan jonkunlaista
-maltittomuutta, mutta sen sijaan hän esiintyikin mietiskelevän
-tyynenä, ja sitä minä pidin alistumisen merkkinä. Itse puolestani
-minä iloitsin, ajatellessani lapseni nyt lähtevän rauhallista ja
-turvallista tulevaisuutta kohti, ja monasti kiittelin häntä, joka oli
-päättänyt pitää onnea suuremmassa arvossa kuin kerskausta.
-
-Illalla kerran, kolme neljä päivää ennen häitä, istuimme me
-takkavalkean ääressä, haastellen menneistä asioista ja rakennellen
-tulevaisuuden suunnitelmia. Tehtiin siinä tuhansiakin tuulentupia
-ja naurettiin hassunkurisille päähänpistoille, joita tuon tuostakin
-sukelsi esiin.
-
--- No niin, Moses! -- huudahdin minä, pian saadaan häitä taloon,
-poikaseni; mitäs sanot niistä ylimalkaan?
-
--- Sitä vaan, että kaikki käy hyvin. Aattelin tässä justiin, että
-kun Livy sisko on mennyt naimisiin farmari Williamsin kanssa, niin
-saadaan ilmaiseksi lainata heidän olutkuurnaansa ja imellysastiaansa.
-
--- Tietysti, -- virkoin minä, -- ja kaupanpäällisiksi hän vielä
-meidän mieliksemme laulaa Kuoleman ja Immen laulun.
-
--- Sen laulun hän on opettanut meidän Dickille, -- huudahti Moses, --
-ja poika osaa sen luullakseni vallan hyvin.
-
--- Osaako? -- kysäisin minä. -- No antaapas kuulua. Missä pikku Dick
-on? Joutuun nyt!
-
--- Dick, -- selitti Bill, nuorin poika, -- Dick läksi juuri Livy
-siskon kanssa ulos, mutta mr Williams on opettanut minulle kaksikin
-laulua; minä laulan ne sinulle, isä. Kumpaisenko: "Kuolleesta
-joutsenesta," vaiko "Surulaulun hullun koiran kuolemasta"?
-
--- Laula surulaulu kaikin mokomin, poikaseni, -- sanoin minä; --
-sitä en ole vielä kuullutkaan. Debora, mun armaani! Suru, niinkuin
-tiedät, on kuivaa; annapas siis meille mielen virkistykseksi
-parasta karvikkoviiniäsi. Olen viime aikoina itkenyt kaikenlaisten
-surulaulujen johdosta, niin että itkuun minä tillahdan nytkin,
-pelkään mä, ellei avuksi tule lasillinen elvytystä. Sofia, kultaseni,
-otas kitara ja rimputtele pojalle vähän säesteiksi.
-
-          Surulaulu
-    hullun koiran kuolemasta.
-
-    Nyt kansa kaikki kuulkaatten
-    Sanoja laulun tän,
-    Ja jos sen lyhyeks' huomaa ken,
-    Hän välttää ikävän.
-
-    Oli Islingissä muinoisin
-    Mies, josta tiedetään:
-    Hän oli hurskas, ainakin
-    Kirkossa käydessään.
-
-    Sydäntä kaikki kiitteli
-    Sen miehen laupian;
-    Hän alastoman vaatetti,
-    Kun vaatteet pälleen pan'.
-
-    Ja Islingiss' oli koiria
-    Jos mihin lajihin,
-    Oli piha-, syli-, metsä- ja
-    Yks kaikkein parahin.
-
-    Ja se ja mies ne aikomaan
-    Tuli hyviks' ystäviks'.
-    Mut kerran koira kiukuissaan
-    Jo häntä puri -- miks?
-
-    Koko kylän väki kummissaan
-    Nyt rientää miehen luo:
-    "Näin miestä hyvää kerrassaan
-    Näet puri häjy tuo!"
-
-    Ja haavaa suurta katsellaan:
-    "Mies park' on toivoton!"
-    Ja miehissä jo vannotaan:
-    "Tuo koira hullu on."
-
-    Mut ihme suuri tapahtui.
-    Ken sitä luullut ois? --
-    Mies kuolemasta pelastui,
-    Mut -- koira kuoli pois.
-
--- Sin'olet kelpo poika, Bill, kerrassaan kelpo poika, ja tuo
-surulaulu se vasta oikea surulaulu onkin. No lapset, Billin malja!
-Tulkoon pojasta vielä piispa!
-
--- Tulkoon vainenkin! -- huudahti vaimoni. -- Jos hän vaan suurena
-saarnaa yhtä hyvin kuin pienenä laulaa, niin en epäile ensinkään.
-Useimmat meidän perheen jäsenistä, nimittäin äidin puolelta, osasivat
-laulaa kauniita lauluja. Yleisenä puheenpartena meidän puolella
-oli, että Blenkinsopit eivät koskaan osaa katsoa suoraan eteensä,
-Hugginsonit eivät osaa sammuttaa kynttilää; mutta Grogrameista osasi
-laulaa jok'ainoa, ja Marjoramit olivat hyviä sadunkertojia kaikki.
-
--- Olkoon miten hyvänsä -- virkoin minä, -- tavallisinkin ballaadi
-miellyttää minua yleensä enemmän kuin nykyaikaiset hienot oodit, ne
-sellaiset, joista kivettyy, yhdenkin säkeen kuultuaan, ne sellaiset,
-joita me halveksimme ja kiittelemme yht'aikaa. Siirräs lasi
-veljellesi, Moses. Näitten nykyisten surulaulujen tekijöissä on se
-suuri vika, että he kuvaavat ihan epätoivoista tuskaa siinä, missä
-järkevä ihminen ei näe hätää likimainkaan. Ladyltä katosi puuhka
-tai viuhka tai sylikoira, ja heti rientää tuommoinen runoilijan
-viikkoinen kotiansa ja tekaisee tapauksesta haikean suruveisun.
-
--- Lienee sellainen laita yleväin runoelmain, -- virkkoi Moses,
--- mutta Ranelaghin laulut, mitä meille saakka on tullut, ovat
-kerrassaan kodikkaita ja kaikki samaan kuosiin valituita. Colin
-kohtaa Dollyn, he haastelevat, poika antaa tytölle markkinalahjan,
-tukkaan pistettäväksi, ja tyttö antaa pojalle kukkakimpun, ja sitte
-he menevät yhdessä kirkkoon, ja siellä he antavat nuorille immille ja
-nuorille pojille hyviä neuvoja ja kehoittavat menemään naimisiin niin
-pian kuin mahdollista.
-
--- Ja hyviä antavatkin neuvoja, -- sanoin minä, -- eikä kuulu
-maailmassa missään muualla osattavan antaakaan neuvoja sen
-suuremmalla menestyksellä, sillä samalla kuin siellä naimisiin
-neuvotaan, samalla vaimokin hankitaan. Erinomaisia markkinoita nuo;
-poikaseni: siellä saa tietää mitä minulta puuttuu ja mitenkä sen
-puutteen poistaa.
-
--- Niin on, -- myönsi Moses. -- Europassa ei tietääkseni ole kuin
-kahdet sellaiset markkinat: Ranelaghin Englannissa ja Fontarabian
-Espanjassa. Viimeksi mainitussa paikassa niitä pidetään noin kerta
-vuodessa, mutta Englannissa on vaimoja kaupan joka ilta.
-
--- Sinä olet oikeassa, poikaseni! - huudahti äiti. -- Vanha Englanti
-on ainoa paikka maailmassa miesten saada vaimoja.
-
--- Ja vaimojen, -- puutuin minä puheesen, -- valita miehiä. Muualla
-maailmassa on semmoinen sananparsi, että jos silta rakennettaisiin
-merensalmen poikki, niin kaikki mannermaan naiset tulisivat ottamaan
-mallia meidän naisista, sillä ei ole Europassa missään sellaisia
-naisia kuin meillä... Mutta tuopas pullo vielä, Debora kultaseni,
-ja sinä, Moses, laula meille jotain hauskaa. Kuinka kiitollisia
-meidän pitäisikään olla taivaalle, joka on suonut meille rauhaa,
-terveyttä ja toimeentuloa! Minä olen mielestäni onnellisempi maailman
-mahtavintakin hallitsijaa. Ei hänellä ole tällaista kotiliettä eikä
-näin tyytyväisiä kasvoja ympärillään. Niin, Debora, vanhoiksi me
-tässä alamme jo käydä, mutta elämän ilta näyttää tulevan onnellinen.
-Tahratonta olemme sukua kumpainenkin, ja hyvät ja siveät lapset
-meiltäkin jälkeen jäävät. Niin kauan kuin me elämme, on meillä heistä
-tuki ja turva ja mielihyvä, ja kun meistä aika jättää, niin meidän
-kunniallisen nimemme he seuraaviin sukupolviin vievät. No niin,
-poikani, entäs se laulu? Kajautetaanpa kuorossa oikein! Mutta missä
-Olivia, mun sydänkäpyni? Hänen ihana äänensä se heleimmin kuorossa
-soi.
-
-Näin puhuessani, juoksi Dick poika sisään.
-
--- Isä, isä! Hän on lähtenyt pois, hän on lähtenyt, Livy sisko on
-lähtenyt kotoa pois ainaiseksi!
-
--- Lähtenyt? Niinkö, lapsi?
-
--- Niin, hän läksi kahden herran kanssa kyytirattailla, ja toinen
-heistä suuteli Livya ja sanoi tahtovansa kuolla hänen edestään, ja
-sisko huusi kovasti ja yritti kääntymään takaisin, mutta herra puheli
-hänelle taas, ja Livy nousi rattaille ja sanoi, että mitähän se isä
-parka sanonee, kun kuulee minun joutuneen hukkaan!
-
--- No niin, lapset! -- huudahdin minä. Menkää ja olkaa onnettomia,
-sillä ei meillä tästä puolin ole onnea hetkeäkään! Ja leimutkoon
-taivaan ikuinen kiivaus tuon miehen ja hänen kätyriensä ylitse!
-Ryöstää tällä tavalla lapseni! Ja kosto kyllä kohtaa häntä, joka
-vei minulta armaan lapsen, sen, jota minä ohjasin taivasta kohti.
-Niin siveä kuin hän oli! Mutta nyt on minulta kaikki maallinen onni
-kadonnut. Menkää, lapset, olkaa onnettomia ja kunniattomia nyt, sillä
-minulta on sydän murtunut!
-
--- Isä! -- lausui poikani. -- Siinäkö sinun miehuutesi?
-
--- Miehuuteniko, lapsi? Kyllä, hän saa nähdä, ett'ei puutu minulta
-miehuutta. Tuo tänne minun pistolini. Minä lähden ryöstäjää ajamaan
-takaa. Minä seuraan häntä niin kauan kuin hän maan päällä vaeltaa.
-Vanha vaikka olen, mutta tämä käsi on häneen sittenkin haavan iskevä.
-Voi konnaa! Voi petollista konnaa!
-
-Olin jo ottanut alas pistolini, kun vaimoni, jonka kiihko ei ollut
-niin ankaraa kuin minun, sulki minut syliinsä.
-
--- Mieheni, rakas mieheni! -- huudahti hän. -- Raamattu on ainoa
-ase, mikä enää sinun vanhaan käteesi sopii. Avaa se ja lue meidän
-mieleemme malttia. Tytär on meidät kurjasti pettänyt.
-
--- Todellakin, isä, -- liitti poikani tuokion kuluttua, -- sinun
-raivosi on liian hurjaa ja sopimatonta. Sinun pitäisi lohduttaa
-äitiä, mutta sen sijaan sinä vaan lisäät hänen tuskaansa. Ei sovi
-sinun ja sinun säätyisesi miehen tuolla tavoin sadatella vihamiestä.
-Sinun ei olisi pitänyt sadatella häntä, vaikka hän konna onkin.
-
--- Enhän sadatellut häntä, lapsi, enhän?
-
--- Sadattelit niinkin, kahdestikin.
-
--- Antakoon sitten taivas mulle anteeksi, jos niin tein. Ja nyt,
-poikani, minä tunnen, että inhimillistä laupeutta korkeampaa oli
-se, joka meitä ensiksi opetti siunaamaan vihollisiamme. Kiitetty
-olkoon Hänen pyhä nimensä kaikesta hyvästä, minkä Hän antanut on,
-ja kaikesta, minkä Hän on ottanut. Mutta ei ole, ei vainkaan ole
-vähäinen tämä onnettomuus, koskapa on kiertänyt kyynelet noihin
-silmiin, jotka eivät ole itkeneet moneen vuoteen. Mun lapseni!
-Saattaa turmioon minun sydänkäpyni! Surma sille... taivas suokoon
-anteeksi... johan minä taas!... Muistathan, armaani, kuinka hyvä hän
-oli ja kuinka herttainen! Hamaan tähän kovan onnen hetkeen asti oli
-hänen ainoana huolenansa tehdä meidät onnelliseksi. Voi, jospa toki
-hän olisi kuollut! Mutta hän on mennyt, meidän perheemme kunnia on
-solvaistu; tässä maailmassa ei minulla enää ole onnea odotettavana.
-Mutta, pojat, te näitte heidän lähtevän; kenties se herra vei hänet
-väkisin? Jos hän pakkoa käytti, niin saattaa Livy vielä olla viaton.
-
--- Eikö mitä, isä! -- selitti poikanen. Herra vain suuteli häntä ja
-sanoi häntä enkelikseen, ja sisko itki katkerasti ja nojasi hänen
-käsivarteensa, ja sitten he ajoivat aika vauhtia pois.
-
--- Tuota kiittämätöntä! -- huudahti vaimoni, -- saaden itkulta
-tuskin puhutuksi, -- tehdä meille tällaista? Emmehän me millään
-muotoa vastustaneet hänen rakkauttansa. Tuo kelvoton heilakka on
-häpeällisellä tavalla, syyttä suotta karannut kotoaan, saattaakseen
-sinun harmaan pääsi hautaan, johon minäkin pian sua seuraan.
-
-Ja niin tämä ilta, todellisten onnettomuuksien ensimmäinen ilta
-meidän perheessä, kului katkerissa valituksissa ja pian ohimenevissä
-kiihkoisan mielen purkauksissa. Minä päätin kumminkin saada petturin
-ilmi, piilköön missä hyvänsä, ja osoittaa hänelle, kuinka kehnosti
-hän on tehnyt.
-
-Poissa oli seuraavana aamuna suurukselta onneton lapsi parka, hän,
-joka tavallisesti teki atrianajat niin vilkkaiksi ja hauskoiksi.
-Vaimoni koetti jälleen keventää sydäntään nuhteilla.
-
--- Ei pidä, -- huudahti hän, -- ei pidä tuon kurjan häpeäpilkun
-milloinkaan enää astuman tämän talon puhtaan kynnyksen yli. En ole
-enää koskaan sanova häntä tyttärekseni. En! Eläköön liehakka nyt
-konnamaisen viettelijänsä kanssa. Häpeätä hän meille saattoi, mutta
-petetyksi meitä hän ei milloinkaan saa.
-
--- Vaimo! -- virkoin minä. -- Älä puhu noin kovia sanoja. Minun
-kauhistukseni hänen rikoksensa tähden on yhtä syvä kuin sinunkin,
-mutta alati on tämä talo ja tämä sydän oleva avoinna katuvaiselle
-syntis-paralle, joka takaisin palajaa. Mitä pikemmin hän
-harharetkiltään kääntyy, sitä tervetulleempi hän on. Ensi hetkenä
-saattaa parhainkin horjahtaa, viekkaus saattaa viedä viettelykseen,
-uutuus lumota. Ensimmäinen erehdys on yksinkertaisuuden lapsi,
-mutta kaikki muut paheen vesoja. Niin, harhaan joutunut olkoon
-tervetullut tähän sydämeen ja tähän taloon, vaikka tuhansillakin
-virheillä saastutettuna. Tahdon silloin taaskin kuulahdella hänen
-äänensä sointua, painautua jälleen hänen rintaansa vasten, jos vaan
-katumusta siinä huomaan. Poikani, käy tänne Raamattu ja sauvani myös.
-Minä lähden kulkemaan hänen jälkiänsä myöten, ja ellen voi häntä
-häpeästäkään temmata pois, niin sen verran toki aikaan saanen, ett'ei
-pahe enää sen pitemmälle jatku.
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU
-
-Isän yritykset saada kadotettu lapsi jälleen siveyden tielle.
-
-
-Vaikk'ei pikku poika osannutkaan tarkoin kuvailla sen herran
-ulkomuotoa, joka oli sisaren nostanut rattaille, niin kohdistuivat
-minun epäluuloni kokonaan meidän nuoreen hovinherraan, joka oli
-liiankin kuuluisa moisista vehkeistä.
-
-Läksin siis kuin läksinkin Thornhill castlea kohti. Siellä oli
-aikomukseni panna hänelle kovat eteen ja, jos mahdollista, tuoda
-tyttäreni takaisin. Mutta matkalla jo muuan seurakuntalaisistani
-kertoi nähneensä nuoren ladyn ja erään gentlemanin ajavan kovaa
-vauhtia kyytirattailla. Nainen oli ollut minun tyttäreni näköinen;
-herraa taas minä en hänen selityksensä mukaan voinut arvata muuksi
-kuin mr Burchelliksi.
-
-Tästä tiedosta minulle ei kumminkaan mitään apua. Jatkoin matkaani
-squiren hoville ja, aikaista vaikka olikin vielä, pyysin päästä hänen
-puheilleen heti. Hän tulikin kohta saapuville varsin ystävällisenä
-ja näytti olevan hyvin hämmästynyt tyttäreni karkaamisesta,
-kunniasanallaan vakuuttaen, ett'ei hän tiedä koko asiasta mitään.
-
-Minä hylkäsin tähän-astiset epäluuloni enkä saattanut kääntää
-niitä muihin kuin mr Burchelliin, joka, niinkuin nyt muistin, oli
-viime aikoina usein haastellut kahden kesken tyttäreni kanssa.
-Kohtasin vielä toisenkin silminnäkijän, ja silloin poistui pieninkin
-epätietoisuus. Hän kertoi näet tyttäreni lähteneen mr Burchellin
-kanssa Wellsiin päin, noin kolmekymmentä peninkulmaa täältä. Siellä
-kuului heitä olevan suuri seura.
-
-Olin nyt sellaisessa mielentilassa, jossa ihminen on herkempi
-toimimaan äkkipikaa kuin järkevästi. Niinpä en minäkään ottanut
-lainkaan lukuun, että nämä tiedon-antajat oli kenties panemalla pantu
-minun tielleni, saattamaan minua harhaan. Päätin vaan lähteä Wellsiin
-etsimään tytärtäni ja hänen luuloteltua pettäjäänsä.
-
-Kuljin nyt, joutua pitäen, yhä eteenpäin, matkan varrella alinomaa
-kysellen ja tiedustellen, mutta mitään sen enempää selville saamatta.
-Kaupunkiin vihdoin saapuessani, tuli vastaani ratsain muuan mies,
-jonka muistan nähneeni squiren seurassa. Tämä vakuutti, että jos
-minä lähden seuraamaan heitä kilpa-ajo-paikalle, noin kolmekymmentä
-peninkulmaa tästä edelleen, niin minä aivan varmaan yllätän heidät.
-Hän sanoi nimittäin nähneensä heidän eilis-iltana tanssivan, ja
-kertoi koko seuran olleen ihastuksissaan minun tyttäreni sievyydestä.
-Huomenna, aamun koittaessa, läksin taas jatkamaan matkaani ja saavuin
-kilpapaikalle kello neljän maissa iltapäivällä.
-
-Siellä oli loistava seura, jolla ei näkynyt olevan muuta mielessä
-kuin pelkkä huvitus. Kuinka toisin oli laita minun, joka olin
-hakemassa kadonnutta lasta siveyden tielle jälleen! Olin näkevinäni
-mr Burchellin jonkun matkan päässä ja astuin häntä kohti, mutta hän
-puikahti väkijoukkoon, ikäänkuin peljäten kohtausta minun kanssani.
-Sen koommin en häntä sitten nähnytkään. Turhaksi huomasin nyt jatkaa
-enää takaa-ajoani ja päätin senvuoksi palata takaisin viattomain
-lasteni ja vaimoni luo, jotka kyllä minun apuani tarvitsevat. Mutta
-mielenjännitykset ja matkan vaivat olivat saaneet aikaan sen, että
-minä käännyin kuumeesen, jota olin tuntenut jo ennen kilpapaikkaan
-saapumistani.
-
-Siinä nyt uusi, odottamaton isku. Kotiin oli täältä
-kahdeksattakymmentä peninkulmaa. Poikkesin erääsen pieneen majataloon
-tien varrella, ja siellä, köyhyyden ja vähään tyytymisen tavallisessa
-tyyssijassa, minä kävin vuoteelle, kärsivällisesti odottamaan tautini
-häipymistä. Siellä minä kääntelihe taudin kovissa kourissa lähes
-kolme viikkoa, kunnes vihdoin roteva ruumiini pääsi voitolle. Rahoja
-minulla ei ollut, millä maksaa hoitoni kulungit, ja mahdollista on,
-että tämän viimeksi mainitun seikan tuottama huoli olisi pannut
-taudin uusimaan, ellen olisi saanut apua eräältä matkustavalta, joka
-oli poikennut majataloon virvokkeille. Tämä matkustaja ei ollut
-kukaan muu kuin ihmis-ystävällinen kirjakauppias, joka asui St
-Paulin kirkolla, ja joka oli kirjoittanut niin monta kaunista kirjaa
-pikku lapsille. Hän sanoi itseään lasten ystäväksi, mutta oli koko
-ihmiskunnan ystävä. Pyörähtämällä hän vaan pistäysi majatalossa ja
-aikoi heti jälleen lähteä pois, sillä hänellä oli myötäänsä kiireitä
-toimia. Tällä kertaa hän oli keräilemässä aineksia erään mr Thomas
-Tripin elämäkertaan.
-
-Minä tunsin tämän hyväntahtoisen miehen heti hänen punapilkkuisista
-kasvoistaan. Hän se oli kustantanut minun kirjoitukseni "Nykyajan
-deuterogamistoja vastaan", ja häneltä minä nyt lainasin hiukan
-rahoja, maksettaviksi palattuani kotia.
-
-Majatalosta lähtiessäni olin vielä heikko ja päätin kulkea kotia
-kohti vähin erin, noin kymmenen peninkulmaa päivässä. Terveyteni ja
-tavallinen tyyneyteni olivat entisellään, ja minä pahoittelin nyt
-sitä korskeata mieltä, joka oli saanut minut kapinoimaan kohtalon
-kurittavaa kättä vastaan. Niin vähän tietää ihminen, mitä kaikkea
-hän jaksaa kestää, ennenkuin on koettanut. Kun lähtee kiipeämään
-kunnianhimon kukkuloille, jotka alas niin kirkkailta näyttävät,
-huomaa joka askelelta yhä uusia ja synkkiä näkyjä, täynnä salaisia
-pettymyksiä, samoinhan, mielihyvän huipulta laskeutuessa, vaikka
-murheen laakso alhaalla näyttääkin ensin synkältä ja kolkolta, tuo
-toimiva, yhä nautintoja tähystelevä henki havaitsee yhtä ja toista
-miellyttävää ja hauskaa. Mitä lähemmäs astuu, sitä kirkkaammiksi
-käyvät tummimmatkin esineet, ja hengen silmä tottuu pimeässäkin
-näkemään.
-
-Läksin astumaan. Pari tuntia kuljettuani huomasin kaukana jotain
-kuorman tapaista ja päätin saavuttaa sen. Lähemmäs tultuani näinkin
-sen olevan kuljeksivan näyttelijäseurueen kuorman. Siin vietiin
-kulisseja ja muita tamineita lähimpään kylään, jossa oli aikomus
-antaa näytännöitä. Kuorman mukana oli yksi ainoa seuran jäsenistä;
-muitten oli määrä tulla vasta huomenissa.
-
-"Hyvä seura lyhin matka", sanoo sananlasku. Kävin senvuoksi
-pakinoille köyhän näyttelijän kanssa, ja, minussa kun aikoinani oli
-näyttelijälahjoja minussakin, keskustelin varsin vapaasti teatterista
-ja nykyisistä näytelmistä sekä yleisön aistista ja vaatimuksista.
-
-Jonkun aikaa astuttuamme saavuttiin kylään, jossa nähtävästi oli
-jo tiedetty odottaa näyttelijäseuraa, sillä koko kylän väki tuli
-ulos meitä töllistelemään. Matkatoverini huomautti tuon johdosta,
-että kiertelevällä teatteriseurueella on aina enemmän katsojia
-ulkona kuin sisässä. En tullut lainkaan ajatelleeksi, ett'eihän
-minunmoiseni miehen oikein sovi olla tällaisessa seurassa, kunnes
-huomasin uteliaan väkijoukon keräytyvän ympärilleni. Silloin minä
-kiiruimman kaupassa puikahdin lähimpään majataloon. Vierashuoneessa
-tuli vastaani muuan hienosti puettu gentleman, joka kysäisi minulta,
-olenko minä todellakin tämän seurueen kotisaarnaaja vai aionko minä
-tällaisena esiintyä näyttämöllä. Ilmoitettuani asian todellisen
-laidan ja sanottuani, ett'ei minulla ole näyttelijäseurueen kanssa
-mitään tekemistä, oli tuo gentleman niin alentuvainen, että pyysi
-minua ja näyttelijää juomaan lasillisen punssia kanssansa.
-
-Lasin ääressä hän sitten varsin vakavasti ja suurella
-asianharrastuksella puheli kaikellaisista politillisista asioista.
-Minun mielestäni hän näytti olevan vallintakin parlamentin jäsen.
-Yhä enemmänkin minä siinä luulossa vakaannuin, kun hän, meidän
-tiedusteltuamme, mitä talossa illalliseksi saataisiin, kutsui minut
-ja näyttelijän illalliselle kotiinsa. Hänen vielä pari kertaa
-uudistamaansa pyyntöön me vihdoin suostuimme.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU
-
-Mies, joka ei ole tyytyväinen nykyiseen hallitukseen ja pelkää
-vapauden supistumista.
-
-
-Koska talo, johon meidät oli pyydetty, oli jonkun matkan päässä
-täältä, ja koska tuon ystävällisen kutsujan vaunut eivät vielä olleet
-saapuneet, niin läksimme hänen kanssaan jalkaisin sinne. Hetkisen
-kuluttua tultiinkin suuren rakennuksen edustalle, uljaimman, mitä
-näillä seuduin vielä olin nähnyt. Huone, johon meidät vietiin, oli
-peräti komeassa ja muodinmukaisessa asussa.
-
-Isäntä meni käskemään illallista, ja näyttelijä kuiskasi minulle,
-että mehän olemme oikeita onnenmyyriä. Isäntä tuli pian takaisin, ja
-heti kannettiin komea illallinen sisään. Samalla astui huoneesen pari
-kolme ladyä, keveissä puvuissa, ja ennen pitkää oli varsin vilkas
-keskustelu käynnissä. Isäntä puhui enimmäkseen pelkkää politiikaa,
-sillä vapaus, sanoi hän, on hänen sekä ylpeytensä että kunniansa. Kun
-illallinen oli korjattu pois, kysäisi hän, olinko lukenut viimeistä
-Monitoria. Siihen hän sai kieltävän vastauksen.
-
--- Mitenkä? -- huudahti hän. -- Ette kai Auditoriakaan?
-
--- En, sir, -- vastasin minä.
-
--- Sepä kummallista, varsin kummallista! arveli hän. -- Minä
-puolestani luen läpi kaikki politilliset lehdet, mitä vaan ilmaantuu:
-Dailyt, Publicit, Chroniclet, London Eveningit, Whitehall Eveningit,
-kaikki seitsemäntoista Magazinea ja molemmat Reviewit. Ja vaikka
-ne vihaavat toisiansa, niin minä rakastan niitä kaikkia. Vapaus,
-sir, vapaus on Brittiläisen ylpeys, ja -- hiilikaivoksieni kautta
-Cornwallisissa! -- minä kunnioitan sen puolustajia.
-
--- Sittenhän, -- virkoin minä, -- sittenhän te toivottavasti
-kunnioitatte kuningastakin?
-
--- Kyllä, -- vastasi hän, -- jos hän vaan tekee, niinkuin
-me tahdomme, mutta jos hän yhä edelleen menettelee niinkuin
-äskettäinkin, niin sitten minä hänestä viis. Min'en sano mitään; minä
-ajattelen vaan. Paremmin olisin minä muutamissa kohdin menetellyt.
-Minun mielestäni hänellä ei ole ollut tarpeeksi neuvon-antajia; hänen
-pitäisi kysyä neuvoa jokaiselta, ken vaan hänelle tahtoo neuvoa
-antaa, -- silloin ne asiat solkenaan sujuisi.
-
--- Minä puolestani -- lausuin minä, -- soisin moiset tungettelevaiset
-neuvon-antajat kaakinpuuhun. Kunnon miesten pitäisi tukea meidän
-perustuslakimme heikompaa puolta, sillä perustuslaki, tuo pyhä voima,
-on viime vuosina laimenemistaan laimennut ja myötäänsä menettänyt
-vaikutustaan valtakunnassa. Mutta nämä typerät miehet ne yhä edelleen
-huutavat vapautta, ja jos heihin jonkun verran painoa kerääntyy, niin
-he halpamaisesti heittävät sen siihen vaakakuppiin, mikä milloinkin
-sattuu olemaan alempana.
-
--- Kuinka! -- huudahti yksi ladyistä, -- pitääkö minun vielä sekin
-kokea, että näen niin halvan ja kunnottoman miehen, joka vapautta
-vihaa ja tyranneja puolustaa? Vapautta, tuota taivaan pyhää lahjaa,
-tuota Brittiläisten mainehikasta etuoikeutta!
-
--- Onko mahdollista, -- huudahti isäntä, että nykyaikoina vielä
-löytyy orjuuden puolustajia, sellaisia kurjia, jotka ovat valmiit
-luopumaan Brittiläisten etuoikeuksista? Saattaako, sir, kenkään olla
-niin kehnomielinen?
-
--- Ei, sir, -- vastasin minä. -- Minä puolustan vapautta, tuota
-jumalallista avua. Mainehikas vapaus! tuo nykyisen deklamationin
-aihe! Minä soisin, että kaikki olisivat kuninkaita. Kuningas
-tahtoisin itsekin olla. Meillä on jo luonnosta yhtäläinen oikeus
-valta-istuimeen: alkuperäisin me olemme kaikki yhtäläisiä. Se on
-minun mielipiteeni, ja sama mielipide oli koko joukolla kunniallisia
-miehiä, vaikka heitä sanottiin Tasoittajiksi. He koettivat perustaa
-keskenänsä yhteiskunnan, jossa kaikki olisivat yhtä vapaita. Mutta
-voi! Se ei ottanut koskaan onnistuakseen, sillä heidän joukossaan oli
-sellaisia, jotka olivat muita väkevämpiä ja muita näppärämpiä, ja
-näistä tuli muitten herroja. Yhtä varmaan kuin teidän tallirenkinne
-ratsastaa teidän hevostenne seljässä, koskapa hän on hevosta
-ovelampi eläin, yhtä varmaan se eläin, joka olisi häntä ovelampi tai
-väkevämpi, hyppäisi vuorostaan hänen selkäänsä. Koska nyt ihmiskunnan
-päälle pantu on, että siinä täytyy alistua -- ja muutamathan ovat
-syntyneet käskemään, toiset tottelemaan -- niin kysymys on: jos
-tyranneja kerran pitää olla olemassa, niin onko parempi, että he
-ovat samassa talossa kuin me, vai samassa kylässäkö, vaiko vieläkin
-kauempana, pääkaupungissa asti? Ja niinpä, sir, mitä minun tulee,
-joka luonnostani vihaan jo tyrannin kasvojakin, niin mitä loitompana
-hän minusta on, sitä mieleni parempi.
-
-"Suurin osa ihmiskuntaa ajattelee samoin kuin minäkin, ja siksipä se
-on yksimielisesti valinnut itsellensä yhden kuninkaan, jonka vaali
-kerrassaan vähentää tyrannien luvun ja siirtää tyranniuden niin kauas
-kuin mahdollista kansan enemmistöstä. Mutta nytpä nuo maanmahtavat,
-jotka olivat itsekin tyranneja, ennenkuin tuo yksi tyranni valittiin,
-eivät siedä sitä voimaa, joka on noussut heidän yläpuolellensa, ja
-jonka paino raskaimmin rasittaa alempina olevia säätyjä. Senpä vuoksi
-nuo maanmahtavat koettavat supistaa kuninkaan valtaa minkä suinkin
-voivat, koskapa kaikki, minkä he häneltä riistävät, tulee tietysti
-jälleen heidän eduksensa, ja niinpä ei heillä ole valtiossa muuta
-tehtävänä kuin kaivaa kuoppaa tuolle yhdelle tyrannille, saadakseen
-takaisin alkuperäisen ylivaltansa. Valtio saattaa ollakin niin
-laitettu, tai sen lait niin laadittu, tahi sen varakkaat jäsenet sitä
-mieltä, että kaikki yksin neuvoin kaivavat yksinvallalle kuoppaa.
-
-"Ensinnäkin: jos olot valtiossa ovat sellaiset, että ne edistävät
-omaisuuden kokoamista ja tekevät varakkaat yhä rikkaammiksi, silloin
-näitten pyyteet kasvamistaan kasvavat. Omaisuuden lisäytyminen taas
-on välttämätön seuraus, kun, niinkuin nykyisin, enemmän rahoja
-tulee maahan ulkomaisen kaupan kuin kotimaisen teollisuuden kautta.
-Ulkomaista kauppaa saattavat nimittäin edulla käydä vaan rikkaat,
-ja heille kertyy samalla myös kotimaisen teollisuuden voitot, niin
-että rikkailla on meidän maassa kaksi rikkauden lähdettä, köyhillä
-vain yksi. Siitäpä syystä on huomattu omaisuutta kasaantuvan kaikissa
-kauppavaltioissa, ja niistäpä on tähän saakka kaikista tullut aikaa
-voittain ylimysvaltaisia.
-
-"Edelleen saattavat tämänkin maan lait edistää omaisuuden
-kasaantumista, niinpä silloin kuin niitten kautta rikkaitten ja
-köyhien väliset luonnolliset siteet katkeavat, kun säädetään,
-ett'eivät rikkaat saa mennä naimisiin muitten kuin rikkaiden kanssa,
-taikka silloin kuin oppineita yksinomaa varain puutteen tähden
-katsotaan kykenemättömiksi palvelemaan maatansa neuvon-antajina, ja
-varallisuuden hankkiminen siis tehdään viisaan miehen kunnianhimon
-esineeksi. Näillä ja muilla samankaltaisilla keinoilla, sanon minä,
-saadaan rikkaudet kasaantumaan.
-
-"Ja kun nyt tämmöisen kasaantuneen rikkauden omistaja on hankkinut
-kaiken sen, mitä mukavaan ja hauskaan elämään tarvitaan, niin ei hän
-saata omaisuutensa ylijäämää käyttää muuhun kuin vallan ostamiseen;
-toisin sanoen: hän hankkii itselleen semmoisia, jotka ovat hänestä
-riippuvia, ostamalla vapauden puutteen-alaisilta ja rahan-alaisilta,
-sellaisilta, jotka leivän tähden suostuvat kantamaan yhtämittaisen
-tyranniuden häpeällistä painoa. Tällä tavoin jokainen rikas mies
-kerää ympärilleen joukon kansansa köyhimpiä. Valtiota, jossa
-kasaantunutta omaisuutta ylenpalttisissa määrin on, sopii verrata
-Descartesin systeemaan, jonka mukaan kukin taivaankappale liikkuu
-omassa pyörteessänsä. Mutta ne, jotka mahtavamman miehen pyörteessä
-liikkua tahtovat, ovat vain orjia, ihmiskunnan hylkyjä; heidän
-sielunsa ja kasvatuksensa on orjuuteen menevää; vapautta he tuntevat
-nimeltä vain.
-
-"Mutta täytyy olla olemassa koko suuri paljous sellaisiakin, jotka
-ovat ulkopuolella rikkaan miehen vaikutus-alaa, nimittäin ne, jotka
-ovat hyvin rikkaitten ja vihoviimeisen alhaison välillä, ne, jotka
-ovat siksi varakkaita, ett'ei heidän tarvitse läheisensä rikkaan
-miehen vallan alle asettua, ja siksi köyhiä, ett'eivät pysty itse
-nousemaan tyranneiksi. Tässä keskiluokassa yleensä hoidetaan
-taiteita, tieteitä ja kaikkia yhteiskunnallisia avuja. Tämä luokka se
-yksin on tunnettu vapauden todellisena suojelijana, ja se se kansan
-nimen ansaitseekin.
-
-"Nyt saattaa käydä niin, että tämä keskiluokka menettää kaiken
-vaikutuksensa valtiossa, ja sen ääni ikäänkuin tukahtuu alhaison
-ääneen. Selvää nimittäin on, että jos äänestämiseen valtion
-asioissa oikeuttaa nyt kymmenen kertaa pienempi omaisuus kuin mikä
-perustuslakia laadittaissa oli katsottu riittäväksi sellaisen
-oikeuden saamiseen, niin joutuvat suuret määrät alhaisoakin
-valtion-asioihin osallisiksi, ja nämähän, yhä liikkuen mahtavain
-pyörteessä, kulkevat samaan suuntaankin kuin he. Sellaisessa
-valtiossa ei keskisäädylle muu neuvoksi kuin mitä tunnollisimmin
-koettaa kannattaa yhden päähallitsijan etuoikeuksia, sillä hänhän
-se on, joka masentaa rikkaiden voimaa ja estää heitä rasittamasta
-kymmenkertaisella painolla heidän alapuolellansa olevaa keskiluokkaa.
-
-"Keskiluokkaa sopii verrata rikkaitten piirittämään kaupunkiin,
-jonka avuksi on tulemassa sotajoukko ulkoapäin. Niin kauan kuin
-piirittäjät pelkäävät hyökkäystä takaapäin, koettavat he tietystikin
-tarjota kaupunkilaisille mitä edullisimpia ehtoja, mielistelevät
-heitä helysanoilla ja lumoavat heitä etuoikeuksien lupauksilla.
-Mutta kun kerran takaapäin uhkaava vihollinen on lyöty, silloin ei
-kaupungin muureissa ole enää paljoakaan suojaa asukkaille. Ja mitä
-heillä silloin on odotettavana, sen huomaa, kun katsahtaa Hollantiin,
-Genovaan tai Venetiaan: siellä laki hallitsee köyhiä ja rikkaat lakia.
-
-"Minä niinmuodoin puolustan yksinvaltaa ja olen valmis kuolemaan
-pyhän yksinvallan edestä, sillä jos ihmiskunnassa mitään pyhää
-lienee, niin se on kansan voideltu hallitsija. Kaikki, mikä hänen
-valtaansa vähentää, niin sodan kuin rauhankin aikana, supistaa
-samalla hänen alamaistensakin todellisia vapauksia. Nuo helysanat:
-vapaus ja patriotismi ja brittiläisyys, ovat jo tähän saakka saaneet
-paljon aikaan! Toivottava on, että vapauden todelliset lapset
-estäisivät niitä tekemästä sen enempää. Olen minä aikoinani nähnyt
-montakin tuollaista vapauden ritaria muka, mutta en muista heistä
-ainoatakaan, joka ei olisi niin sydämessään kuin perheensäkin
-keskuudessa ollut tyranni."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Minä huomasin nyt menneeni innoissani sivistyneitten elintapojen
-rajoja ulommas; mutta minun vastustajani, joka jo monta kertaa oli
-yrittänyt keskeyttämään minua, ei enää malttanut hillitä itseänsä.
-
--- Mitenkä! -- huudahti hän. -- Minä olen siis koko ajan pitänyt
-vieraanani jesuittaa papin puvussa! Mutta, kautta kaikkein
-hiilikaivoksieni! -- pellolle semmoinen mies, niin totta kuin nimeni
-on Wilkinson!
-
-Huomasin menneeni liian pitkälle ja pyysin anteeksi liian kiihkoisata
-puhettani.
-
--- Vai anteeksi! -- riehui hän. -- Moisista ajatuksista pitäisi
-senkin tuhat kertaa pyytää anteeksi. Jaa-a! Antaa palttua vapaudelle
-ja omaisuudelle ja, niinkuin sanomalehti-miehet sanovat, panna
-pitkäkseen ja sallia itsensä sonnustaa puukengillä! Sir, minä vaadin
-teitä heti paikalla lähtemään tästä talosta tiehenne, välttääksenne
-vielä pahempia seurauksia. Sir, minä vaadin sen!
-
-Olin juuri ruveta jälleen selittelemään, mutta samassa kuului muuan
-palvelija koputtavan oveen, ja samassa ladytkin kirkaisivat:
-
--- Hyväinen aika! Nyt tuli herrasväki kotia! Tähän-astinen isäntäni
-olikin ollut vain talon hovimestari, joka herransa poissa ollessa oli
-tahtonut näytellä isäntää ja olla jonkun aikaa talon herrana. Ja,
-totta puhuen, politiikasta hän osasi haastella yhtä hyvin kuin mikä
-aatelismies maalla tahansa. Mutta ylimmilleen nousi hämmästykseni,
-nähdessäni hovinherran astuvan rouvineen sisään. Eikä ollut heidän
-kummastuksensa pienempi kuin meidänkään, kun näkivät tässä moisen
-seuran ja herkut kaikenlaiset.
-
--- Hyvät herrat! -- lausui oikea isäntä minulle ja seuralaiselleni,
--- minä ja vaimoni olemme teidän nöyrimmät palvelijanne, mutta täytyy
-tunnustaa tämän kunnian tulleen meille niin odottamatta, että me
-kerrassaan nöyrrymme meidän velvollisuuksiemme alle.
-
-Mutta niin odottamatonta kuin meidän seuramme lienee ollutkaan
-heille, vielä odottamattomampaa oli meille heidän ilmestymisensä.
-Omaa typeryyttäni ajatellessani, en saanut sanaakaan suustani, kun
-äkkiä -- kukas heti tämän jälkeen astui sisään? Kukas muu kuin
-armas miss Arabella Wilmot, Yrjö poikani entinen morsian! (Heidän
-avioliitostaan ei tullut mitään, kuten jo ennen on kerrottu.) Minut
-huomattuaan hän heti riemuissaan riensi syliini.
-
--- Rakas sir! -- huudahti hän. -- Mitä onnen sattumaa meidän on
-kiittäminen näin odottamattomasta käynnistä? Eno ja täti ihastuvat,
-saatuaan tietää, että tohtori Primrose on heidän vieraanansa.
-
-Minun nimeni kuultuansa, vanha gentleman ja lady astuivat
-kohteliaasti minun luokseni, mitä herttaisimmin lausuen minut
-tervetulleeksi. Mutta myhähtää heidän täytyi väkisinkin, kuultuaan,
-mitenkä minä olin tänne vieraaksi joutunut. Poloinen hovimestari,
-jonka he ensi alussa näkyivät aikovan erottaa palveluksesta, sai
-kumminkin minun välitykselläni anteeksi.
-
-Mr Arnold rouvinensa, tämän hovin isäntäväki, pyysivät nyt minua
-tekemään heille sen mielihyvän, että jäisin heidän luokseen
-muutamaksi päiväksi. Ja koska nyt heidän sisarentyttärensä,
-viehättävä holhokkini, jonka luonne oli muodostunut minun kasvattavan
-vaikutukseni alaisena, yhdistyi heidän pyyntöihinsä, niin minä
-suostuin.
-
-Yöksi minut sijoitettiin upeaan huoneesen, ja jo aikaisin seuraavana
-aamuna miss Wilmot pyysi saada keskustella minun kanssani
-puutarhassa, joka oli laitettu uuden-aikaiseen asuun. Näytettyänsä
-minulle jonkun aikaa seudun ihanuuksia, hän kysäisi minulta, aivan
-kuin ohimennen vain, milloinka minä viimeksi olin saanut tietoja Yrjö
-pojastani.
-
--- Voi, neiti hyvä! -- huudahtin minä. Hän on ollut jo lähes kolme
-vuotta kotoa poissa, kertaakaan kirjoittamatta ystävilleen enempää
-kuin minullekaan. Missä hän on, en tiedä. Kenties en enää milloinkaan
-saa nähdä häntä enkä tuta onnea. Niin, armas neiti, emme me kukaties
-koskaan näe sellaisia hauskoja hetkiä, joita ennen aikaan vietimme
-meidän kotilieden ympärillä Wakefieldissa. Meidän pieni perheemme
-se hajoaa nyt nopein askelin. Köyhyys toi muutakin tullessaan kuin
-puutetta; se toi häpeätä ylitsemme.
-
-Hyväsydäminen tyttö rupesi vetistelemään, minun kertomustani
-kuullessansa. Huomattuani hänet kovin hellätuntoiseksi, en
-kertonutkaan hänelle juurta jaksain meidän kärsimyksiämme.
-Lohdullista kumminkin minun oli nähdä, ett'ei aika ollut ensinkään
-muuttanut hänen tunteitansa, ja saada tietää hänen hyljänneen
-useampia kosioita siitä pitäin kuin me olimme siirtyneet pois hänen
-kotiseuduiltansa. Hän saattoi minua ylt'ympäri lavean puutarhan,
-osoittaen minulle lehtokujia ja lehtimajoja, ja samalla käyttäen
-jok'ainoata esinettä aiheena johonkin uuteen tiedusteluun pojastani.
-
-Näin kului meiltä aamupuoli, kunnes kello alkoi soida, kutsuen meitä
-päivällisille. Siellä kohtasimme jo ennen mainitsemani vaeltavan
-näyttelijäseuran johtajan, joka oli tullut tarjoomaan pilettejä
-tän'iltaiseen näytelmään "Katuvainen kaunotar." Horation osaa oli
-siinä esittävä muuan nuori mies, joka ei vielä koskaan ollut lavalle
-astunut. Kovin lämpimästi näkyi johtaja kiittelevän tätä nuorta
-näyttelijää; ei sanonut tuntevansa ketään toista, josta olisi niin
-erinomaisia toiveita.
-
--- Näyttelemisen taito, -- huomautti hän, ei ole yhdessä päivässä
-opittu, mutta tämä nuori gentleman se näkyy olevan syntynyt
-näyttölavaa varten. Ääni, ulkomuoto, ryhti -- verratonta kaikki
-tyyni. Sattumoisin me hänet löysimme matkan varrelta.
-
-Tämä ilmoitus se kiihoitti joissain määrin meidän uteliaisuuttamme,
-ja naisten pyynnöstä minä suostuin seuraamaan heitä teatteriin,
-jonka virkaa tällä erää toimitti muuan lato. Koska se seura, jossa
-minä sinne saavuin, oli seudun arvokkain, niin otettiin meidät
-vastaan mitä suurimmalla kunnioituksella ja sijoitettiin etummaisille
-istuimille. Siinä me istuimme hetken aikaa, jotenkin maltittomina
-odotellen Horation esiintymistä.
-
-Uusi näyttelijä astui vihdoin lavalle...
-
-Lasten vanhemmat kuvailkoot mielessänsä, mitä minä tällä haavaa
-tunsin, nähdessäni tuossa näyttelijässä onnettoman poikani!
-
-Hän oli juuri alkamaisillaan, mutta sattui samassa luomaan katseensa
-yleisöön ja huomasi miss Wilmotin ja minut, ja siinä hän seisoi,
-sanaakaan sanomatta, liikahtamatta. Näyttelijät kulissien takana,
-luullen pysäyksen syyksi luonnollista arkailemista, koettivat häntä
-rohkaista, mutta sen sijaan, että hänen olisi pitänyt jatkaa, hän
-purskahti itkemään ja astui näyttämöltä pois.
-
-En tiedä, mitä lienen silloin tuntenutkaan, sillä mielenliikutukset
-seurasivat liian kiivaasti toisiansa, mutta pian minut herätti
-tästä tuskallisesta horrostilasta miss Wilmot, joka kalpeana ja
-vapisevalla äänellä pyysi minua saattamaan häntä enonsa kotiin. Sinne
-tultuamme ei mr Arnold ensi alussa voinut käsittää meidän omituista
-käytöstämme, mutta kuultuaan, että uusi näyttelijä on minun poikani,
-hän lähetti heti vaununsa noutamaan häntä hoviin.
-
-Poikani kun jyrkästi kieltäytyi enää esiintymästä lavalla, täytyi
-näyttelijäin panna hänen sijaansa joku toinen, ja niin saimme hänet
-tänne.
-
-Mr Arnold otti hänet vastaan erinomaisen ystävällisesti, minä
-täynnä riemua, tapani mukaan, minä kun en milloinkaan osaa
-teeskennellä väärää suuttumusta. Miss Wilmotin kohtelu oli
-näennäisesti kylmäkiskoista, mutta minä huomasin hänen pakottavan
-itseään. Hänen mielensä oli ilmeisesti yhä vieläkin kuohuksissa:
-hän puhui päättömiä, iloissansa muka, ja nauroi sitten kovin
-omaa mielettömyyttään. Tuon tuostakin hän salavihkaa vilkaisi
-peiliin, ikäänkuin onnellisena siitä, että tuntee sulojensa yhä
-vieläkin valtavan voiman, ja usein hän teki kysymyksiä, ollenkaan
-välittämättä, mitä niihin vastattiin.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU
-
-Filosofillinen kulkuri, joka uutta etsiessään kadottaa
-tyytyväisyytensä.
-
-
-Illallisen jälkeen mrs Arnold kohteliaasti ehdotti, että kaksi
-palvelijaa kävisi noutamassa poikani matkakapineet. Poikani epäsi
-ensi alussa, mutta kun isäntä yhä uudisti tarjoustaan, täytyi hänen
-tunnustaa, että sauva ja matkareppu -- siinä koko se irtain omaisuus,
-josta hän tässä maailmassa pystyy ylvästelemään.
-
--- Niin, niin, poikaseni, -- virkoin minä, köyhänä sinä kotoasi
-läksit ja köyhänä, näen mä, palajatkin, mutta olethan epäilemättä jo
-paljonkin ennättänyt maailmata nähdä.
-
--- Olen niinkin, isä, -- vastasi hän, -- vaikk'ei onnea kukaan
-tavoittelemalla kiinni saa, ja niinpä minä vihdoin moisesta
-tavoittelemisesta luovuinkin.
-
--- Olisipa, -- sanoi mrs Arnold, -- hyvin hauska kuulla teidän
-seikkailuistanne. Alkupuolen niistä on kyllä veljeni tytär minulle
-kertonut, mutta me olisimme hyvin kiitollisia, jos saisimme kuulla
-loput.
-
--- Hyvä rouva, -- vastasi poikani, -- sen sanon ennakolta, ett'ei
-kuulijain mielihyvä ole oleva puoltakaan niin suuri kuin kertojan
-turhamaisuus, enkä sittenkään osaa luvata heille yhtään seikkailua,
-sillä enimmäkseen on minulla kerrottavana vaan näkemiäni eikä
-tekemiäni.
-
-"Ensimmäinen kova onneni, niinkuin kaikki tiedätte, oli ankara,
-mutta niin tuntuvan kuin se antoikin iskun, ei se minua kumminkaan
-masentanut. Ei ole toista niin herkkää toivomaan kuin minä. Niinpä
-minä eräänä kauniina aamuna läksin astumaan Lontoota kohti,
-huomisesta yhtään huolimatta, iloisena kuin linnut, jotka tien
-varsilla visertelivät, ja lohdutellen itseäni sillä ajatuksella, että
-Lontoo se on sellainen markkinapaikka, missä kaikenlainen taito saa
-asianmukaisen tunnustuksen ja palkinnon.
-
-"Kaupunkiin saavuttuani oli ensi huolenani viedä sinun
-suosituskirjeesi, isä, serkulle, joka oli hiukan paremmissa
-taloudellisissa oloissa kuin minä. Aikomukseni oli ensi alussa,
-niinkuin tiedät, päästä apuopettajaksi johonkin kouluun. Siksipä
-kysäisin, mitä hän siitä ajattelee. Serkku, tätä kuullessaan, veti
-suunsa pilkalliseen irveen."
-
--- "Ohhoh!" -- sanoi hän, -- "Kylläpä viittoivatkin sinulle
-koko korean tien! Olin minäkin aikoinani apuopettajana eräässä
-sisäoppilas-laitoksessa, ja vetäkööt minut hirteen, ellen mieluummin
-olisi ollut vartijan-apulaisena Newgaten vankilassa. Liikkeellä sai
-olla aamusta varhain iltaan myöhään. Esimies katsoa muljotti minuun
-myötäänsä äkäisenä; hänen rouvansa vihasi minua rumien kasvojeni
-vuoksi; pojat minua kiduttivat kujeillansa. En päässyt pistäymäänkään
-sivistyneitten ihmisten pariin. Mutta oletko varma, että sinä kelpaat
-koulun-opettajaksi? Annas, kun tutkin sinua hiukan. Oletkos sinä
-valmistautunut tähän toimeen?"
-
--- "En."
-
--- "Ei sinusta sitten koulumieheksi. Osaatko kähertää poikien tukkaa?"
-
--- "En."
-
--- "Ei sinusta sitten koulumieheksi. Onko sinussa ollut rokkoa?"
-
--- "Ei."
-
--- "Ei sinusta sitten koulumieheksi. Osaatko maata kolmisin yhdessä
-sängyssä?"
-
--- "En."
-
--- "Ei sinusta sitten ikään koulumieheksi. Onko sinulle hyvä
-ruokahalu?"
-
--- "On."
-
--- "Ei sinusta sitten koulumieheksi, ei sitä vastenkaan. Ei, hyvä
-herra, jos mielesi tekee päästä fiiniin ja helppoon ammattiin, niin
-mene seitsemäksi vuodeksi sepän-oppiin ja väännä paljetta hänelle,
-mutta älä suurin surminkaan pyrji koulunopettajaksi. Mutta, älähän
-huoli", -- jatkoi hän, "sinä näyt olevan sukkela ja ymmärtäväinen
-poika. Mitäs arvelet, jos olisi sinun ruveta kirjoja kyhäämään,
-niinkuin minäkin? Olet tietenkin lukenut kirjoja sellaisilta neron
-miehiltä, jotka siinä ammatissa ovat nähneet nälkää, mutta minä
-näytän sinulle pitkin kaupunkia puolensataa peräti typerää miestä,
-jotka siinä samaisessa toimessa ovat voineet vallan hyvin, --
-tyhjänpäiväistä väkeä kaikki tyyni, jotka hiljaisina ja typerinä
-kävelevät ja kirjoittelevat historiaa ja politiikaa ja saavat
-ylistystä osakseen, -- miehiä sellaisia, jotka, jos olisivat
-suutariksi ruvenneet, ikänsä kaiken olisivat kenkiä paikkailleet,
-kykenemättä kunnon saapasta tekemään.
-
-"Huomattuani, ettei koulun-opettajan toimi kaikkein hienointa laatua
-ole, päätin suostua hänen ehdotukseensa, ja koska minä kirjallisuutta
-pidin mitä suurimmassa arvossa, niin tervehdin _antiqua mater'_ia
-Grub-streetin varrella varsin syvällä kunnioituksella.[14]
-Mainehikastahan olisi, arvelin, lähteä astumaan niitä polkuja, joita
-Dryden ja Otway ennen muinoin olivat kulkeneet. Tämän kaupungin-osan
-jumalatar oli mielestäni etevyyden emonen, ja vaikka maailmassa
-liikkumisen luulisi antavan meille järkeä päähän, niin arvelin minä,
-että tämän jumalattaren suoma köyhyys se se neron elättäjä onkin.
-
-"Näissä miettein minä istuin pöydän ääreen, ja huomattuani, että
-paljo hyvää on vielä jäänyt sanomatta nurjalta puolen, päätin
-tekaista ihan uuden uutukaisen kirjan. Asetin sitä varten jotenkin
-näppärästi kolme paradoksia. Vääriähän ne olivat, mutta uusia
-silti. Totuuden helmiä olivat nerot niin usein tarjonneet kaupan,
-ett'ei minulle jäänyt muuta esille tuotavaa kuin moniaita kiiltäviä
-kapineita, jotka kaukaa näyttivät koreilta sentään nekin. Voi taivaan
-voimat, sitä luuloteltua tärkeyttä, joka kykki mun kynäni kärjessä,
-kun kirjoittaa lykkäsin! Koko oppinut maailma, ajattelin minä, nousee
-minun systeematani vastaan, mutta olen sitä sitten minäkin valmis
-nousemaan koko oppinutta maailmaa vastaan. Siinä minä istuin keränä
-kuin siili, piikki sojossa jokaisen vastustajan varalle."
-
--- Kohdalleen sanottu, poikani! -- huudahdin minä. -- Ja minkä asian
-otit pohtiaksesi? Et suinkaan jättänyt mainitsematta monogamian
-tärkeyttä... mutta minä keskeytin sinut. Jatka vaan. No niin,
-sinä julkaisit paradoksisi, ja mitä sanoi oppinut maailma sinun
-paradokseistasi?
-
--- "Isä hyvä, -- vastasi hän, -- oppinut maailma ei sanonut
-paradokseistani yhtään mitään, ei halaistua sanaakaan. Jokaisella
-oli siellä täysi työ ja tekeminen ystäväinsä ja oman itsensä
-ylistämisessä tai vihamiestensä moittimisessa, ja kun minulla
-pahaksi onneksi ei ollut kumpaisiakaan, niin täytyi minun kärsiä
-masennuksista raskainta: minua ei huomattu lainkaan.
-
-"Kahvilassa kerran, miettiessäni paradoksieni kovaa kohtaloa,
-sattui sisään tulemaan muuan lyhyenläntä mies. Hän asettui istumaan
-lähelleni samaan osastoon ja alkoi puhella yhtä ja toista.
-Huomattuaan minussa oppineen miehen, hän veti taskustaan esille
-pakallisen prospekteja ja pyysi minua tilaamaan uuden painoksen
-Propertion teoksia selitysten kanssa, jonka hän aikoo julaista. Tämä
-pyyntö antoi ehdottomastikin aihetta sellaiseen vastaukseen, ett'ei
-minulla ole rahoja, ja tämä tunnustus saattoi hänet tiedustelemaan,
-mitä pyrintöjä ja toiveita minulla on. Huomattuaan minun toiveeni
-yhtä täyteläisiksi kuin kukkaronikin, hän huudahti:
-
-"-- Outopa näytte vielä olevan Lontoossa. Minä otan opastaakseni
-teitä. Katsokaas näitä prospekteja. Näillä, juuri näillä
-prospekteilla minä olen elänyt varsin mukavasti kaksitoistakymmentä
-ajast'aikaa. Samassa kuin joku aatelismies palajaa matkoiltaan,
-tai joku kreoli tulee Jamaikasta, tahi ylhäissukuinen leski saapuu
-maatilaltaan, heti minä tilauksineni sinne. Minä piiritän ensin
-heidän sydämensä mielistelevillä puheilla ja työnnän sitten muurin
-murtumasta prospektini sisään. Jos he ensi yritykseltä panevat
-nimensä listalle, niin seuraa uusi tarjous: teoksen omistaminen
-heille. Ja kun siihen on suostuttu, isken kerran vielä: lupaan panna
-heidän vaakunansa nimilehdelle. Tällä tapaa", jatkoi hän, "minä elän
-ihmisten turhamaisuudesta ja nauran sille. Mutta, näin meidän kesken,
-minut tunnetaan jo liiankin hyvin; minun olisi mieluista saada
-lainaksi teidän kasvojanne hiukan. Muuan ylhäinen herra on vast'ikään
-palanut Italiasta; hänen portinvartijansa tuntee minut naamastani,
-mutta jos te ottaisitte viedäksenne sinne tämän runovihkon, niin
-panen pääni pantiksi, että teidän onnistuu, ja sitten pannaan saalis
-kahtia."
-
--- Herrainen aika, Yrjö! -- huudahdin minä. Sellaistako se
-runoilijain toimi nykyjään on? Näinkö he kumartelevat ja kerjäävät,
-nuo ylevälahjaiset miehet? Näinkö he vainenkin kutsumustansa
-häpäisevät, halpamaisesti kaupitellen mainettansa leivän tähden?
-
--- Ei, isä, vastasi Yrjö, -- ei todellinen runoilija milloinkaan niin
-syvälle alennu, sillä missä neroa, siellä ylpeyttäkin. Sellaiset kuin
-tuo äsken mainitsemani ovat kerjääviä sointuseppiä. Yhtä uhmaavasti
-kuin oikea runoilija kestää pahimmatkin vastoinkäymiset, yhtä arka
-hän on ylenkatseelle, ja ainoastaan ne, jotka eivät kannatusta
-ansaitse, ne yksin sitä kerjäävät.
-
-"Minun mieleni kun oli liian ylpeä, ryhtyäkseni moisiin halpoihin
-keinoihin, ja varani taas liian vähäiset, uskaltaakseni toista
-kertaa kuunnella maineen kiusauksia, täytyi minun kulkea välitietä
-ja ruveta kirjoittamaan leipäni edestä. Mutta minusta ei ollut
-sellaiseen ammattiin, jossa taidolla yksin on menestystä. Minä
-en voinut hillitä salaista himoani, saada ihmisten mielisuosiota
-osakseni. Ja vaikka minä olisin voinut paremminkin käyttää aikaani
-edullisen keskinkertaisuuden tuotteisin, kului minulta enin osa
-aikaa erinomaisten tuloksien tavoittelemisen, millä ei montakaan
-sivua täyteen saa. Pienet kyhäykseni saivat sijansa aikakautisten
-julkaisujen sisäosiin. Ei niitä huomattu, eikä niistä mainittu
-mitään. Yleisöllä oli tärkeämpiäkin tehtäviä kuin kiintyä minun
-stiilini keveyteen ja selvyyteen tahi lausejaksojeni sopusointuun.
-Kirjoitus toisensa perästä joutui unohduksiin. Sinne ne hautautuivat,
-nuo tutkielmat vapaudesta, sinne itämaiset sadut, sinne osoitukset,
-kuinka vesikauhuisen koiran puremia haavoja on hoideltava.
-Niin niitten kävi, sillä välin kuin Philautoot, Philaletheet,
-Philelutheroot ja Philanthropoot kirjoittivat jokainen paremmin kuin
-minä, koskapa kirjoittivat pikemmin kuin minä.
-
-"Siitä pitäin minä pysyttelinkin ainoastaan toivottomain kirjailijain
-seurassa, samanlaisten kuin minä itsekin, jotka ylistelivät ja
-surkuttelivat ja halveksivat toisiansa. Kuuluisain kirjailijain
-teokset miellyttivät meitä sitä vähemmin, mitä ansiokkaampia ne
-olivat. Minä huomasin, ett'ei nero toisessa ihmisessä minua lainkaan
-huvita. Minun onnettomat paradoksini olivat saaneet tämän mielihyvän
-lähteen kokonaan kuivaksi. Luin minä tai kirjotin minä, en ollut
-koskaan tyytyväinen, sillä etevyys toisessa minua harmitti, ja
-kirjoittaminen oli minulle orjantyötä.
-
-"Näissä synkissä mietteissä istuin kerran penkillä S:t Jamesin
-puistossa. Siinä tuli luokseni muuan nuori, ylhäinen gentleman,
-entisiä tuttaviani yliopisto-ajoilta. Me tervehdimme toisiamme hiukan
-epäröiden: häntä hävetti olla tuttava miehen kanssa, joka esiintyy
-niin viheliäisessä asussa, minua taas pelotti, ett'ei hän ole minua
-tuntevinansakaan. Minun epäilyni olivat kumminkin turhia, sillä Ned
-Thornhill oli pohjaltaan varsin hyväluontoinen mies".[15]
-
--- Kuinka sinä sanoitkaan, Yrjö? -- keskeytin minä. -- Thornhill,
-niinkö? Se ei saata olla muu kuin meidän hovinherra.
-
--- Herrainen aika! -- huudahti mrs Arnold, -- onko mr Thornhill niin
-läheinen naapurinne? Hän on kauan aikaa ollut meidän perheen ystävä,
-ja me odotamme häntä piakkoin tänne.
-
-"Ystäväni", jatkoi poikani, "piti ensi työkseen huolen siitä, että
-minä sain paremman puvun hänen hienosta vaatevarastostaan, ja sitten
-pääsin hänen pöytäänsä puoleksi ystävänä, puoleksi alustalaisena.
-Minun toimenani oli käydä hänen kanssaan huutokaupoissa, pitää
-häntä hyvällä mielellä, hänen maalauttaessaan kuvaansa, istua
-hänen vasemmalla puolellaan vaunuissa, ellei ollut ketään muita
-sille sijalle, ja auttaa häntä rintavarustusten kukistamisessa,
-milloin hänellä oli hurjia vehkeitä mielessä. Sitä paitsi oli
-minulla senkin seitsemän muuta pikku hommaa hänen talossaan.
-Minun piti käskemättäkin suorittaa kaikenlaisia pieniä tehtäviä:
-pitää saapuvilla korkin-avainta, olla kummina kaikille hänen
-kamaripalvelijainsa lapsille, laulaa milloin vaan pyydettiin, olla
-aina hyvällä tuulella, aina nöyrä ja, mikäli mahdollista, varsin
-onnellinen.
-
-"Tässä kunnian-arvoisassa asemassa ei minulta kumminkaan puuttunut
-kilpailijoita. Muuan merikapteeni, luonnostaankin omiansa tällaiseen
-paikkaan, koetti saada minua halvennetuksi suosijani silmissä. Hänen
-äitinsä oli aikoinaan ollut erään ylhäisen herran pesijätär, ja
-niinpä oli poikakin jo aikaisin päässyt himollisten välitystointen
-ja sukutaulujen makuun. Tämä herrasmies oli ottanut elämänsä
-tehtäväksi päästä ylhäisten herrain tuttavuuteen, ja vaikka monetkin
-olivat hänet sysänneet luotaan hänen typeryytensä tähden, löysi hän
-kumminkin monta, jotka olivat yhtä paksupäisiä kuin hänkin, niin että
-sietivät hänen tungettelevaisuuttaan. Oikeana ammatti-imartelijana
-hän osasi liehakoida kaikilla mahdollisilla tavoin. Minulta se sitä
-vastoin kävi kovin kömpelösti ja kankeasti, ja sitä myöten kuin
-suosijani päivästä päivään alkoi kaivata yhä enemmän liehakoimista,
-sitä myöten minä puolestani hetkestä hetkeen huomasin hänessä yhä
-enemmän virheitä, ja samalla kävi mielinkielin oleminen minusta yhä
-inhottavammaksi.
-
-"Olin jo vähällä kokonaan siirtyä kapteenin tieltä syrjään, kun
-ystäväni äkkiä pyysi minun apuani, ei sen vähempään kuin käymään
-kaksintaisteluun erään gentlemanin kanssa, jonka sisarta hän oli
-muka loukannut. Minä suostuin heti hänen pyyntöönsä... Minä näen
-kyllä, että te paheksutte käytöstäni, mutta olihan se ystävän
-velvollisuutta, josta en saattanut kieltäytyä. Minä kävin toimeen,
-löin aseen vastustajani kädestä ja pian sain tietää, että tyttö
-olikin kevytmielinen hailakka, ja että hänen ritarinsa oli
-konnamainen mies. Tästä palveluksestani sain osakseni mitä hartaimmat
-kiitokset, mutta koska ystäväni oli määrä lähteä Lontoosta jo moniaan
-päivän perästä, niin ei hän sanonut osaavansa palkita minua sen
-paremmin kuin antamalla minulle suosituskirjeen sedällensä, sir
-William Thornhillille, ja eräälle toiselle ylhäiselle herralle, joka
-oli tärkeässä valtionvirassa.
-
-"Ystäväni lähdettyä minä ensi työkseni vein suosituskirjeen hänen
-sedälleen, joka yleensä oli tunnettu erittäin kunnollisena miehenä
-ja täydellä syylläkin. Hänen palvelusväkensä otti minut vastaan mitä
-ystävällisimmillä hymyillä, ja palvelijain katseistahan huomaa aina
-isäntäväenkin mielialan. Minut osoitettiin suureen huoneesen, jonne
-sir William pian tuli minun luokseni. Minä ilmoitin asiani ja annoin
-kirjeen. Luettuaan sen, hän oli ääneti hetken aikaa."
-
--- "Sanokaas", -- virkkoi hän sitten, "sanokaas, mitä te olette
-tehnyt veljeni pojan puolesta, koskapa hän näin lämpimästi teitä
-suosittelee? Mutta luulenpa tietäväni teidän ansionne: te olette
-ollut miekkasilla hänen puolestaan ja nyt tahdotte minulta palkintoa
-siitä, että olette ollut hänen virheittensä kätyrinä. Minä toivoisin,
-sydämestäni toivoisin, että minun kieltoni nyt olisi teille joissain
-määrin rangaistusta teidän väärinteostanne ja enemmänkin: että se
-antaisi teille aihetta katumaan tekoanne."
-
-"Kärsivällisesti minä kuuntelin näitä nuhteita, sillä huomasinhan
-hänen kyllä olevan oikeassa.
-
-"Kaiken toivoni panin nyt toiseen kirjeesen, joka oli osoitettu
-tuolle korkealle virkamiehelle. Suurten herrain kynnyksillä kun alati
-kuhisee kerjäläisiä, kellä minkinlainen anomuskirja kourassaan,
-oli minunkin varsin vaikea päästä hänen puheilleen. Sain kumminkin
-luusaneeksi palvelijat puolella maallista omaisuuttani, ja näin
-tavoin minut vihdoinkin päästettiin avaraan huoneesen, sittenkuin
-kirjeeni jo ennakolta oli viety hänen lordisuutensa tutkittavaksi.
-Tämän tuskallisen odotuksen aikana oli minulla runsaasti aikaa
-katsella ympärilleni. Kaikki oli siellä suurenmoista ja sirossa
-asussa. Maalaukset, tapetit, kultaus -- kaikki tuo täytti minut
-pelvon-alaisella kunnioituksella ja kohotti minun silmissäni isännän
-varsin korkeaan arvoon. Voi kuitenkin, mietin minä mielessäni, kuinka
-suuri mies lieneekään kaiken tämän omistaja, jolla on valtion asioita
-pää täynnään, ja jonka talossa näkee puolet koko kuningaskunnan
-aarteista! Mahtaa olla valtava nero kerrassaan! Kesken näitä
-kunnioittavia mietteitäni kuulin äkkiä määränperäisiä askeleita.
-Aha! siinä tulee nyt se suuri mies! Eikö mitä, -- se oli vaan
-kamarineitsyt. Pian kuului astuntaa taas. Nyt se on tietenkin hän!
-Eikö mitä, se oli vain kamaripalvelija."
-
--- "Tekö", kysäisi hän, -- "teko olette tämän kirjeen tuoja?"
-
-Minä kumarsin vastaukseksi.
-
--- "Minä huomaan tästä", -- jatkoi hän, "että niinkuin..."
-
-Mutta samassa antoi muuan palvelija hänelle kortin, ja, sen
-enempää minusta välittämättä, hän meni ovesta ulos, jättäen minut
-ratokseni mietiskelemään omaa onneani. Enkä minä häntä enää sen
-koommin nähnytkään. Muuan lakeija ilmoitti minulle vihdoin, että
-hänen lordisuutensa on juuri nousemaisillaan vaunuihinsa kuistin
-edustalla. Minä seurasin häntä heti ulos. Siellä oli kolme neljä
-henkeä täydessä äänessä, pyytäen hänen suojelustansa. Minä muitten
-perään. Mutta hänen lordisuutensa astui liian nopeasti ja, pitkin
-askelin vaunujensa ovelle. Minä korotin ääneni, tiedustellen,
-saanko minä pyyntööni mitään vastausta. Hän oli sillä välin noussut
-vaunuihinsa ja jupisi jotain. Puolet siitä minä kuulin, toinen puoli
-häipyi pyöräin kolinaan. Hetken aikaa seisoin siinä kaula kurossa,
-niinkuin ainakin se, joka heliseviä sointuja kuulahtelee... Katsahdin
-vihdoin ympärilleni ja huomasin olevani ypö yksin hänen lordisuutensa
-portilla.
-
-"Nyt", jatkoi poikani, "nyt oli minun kärsivällisyyteni kerrassaan
-tiessään. Tuhansien masennusten painamana pidin itseäni aivan
-haaksirikkoisena miehenä: ties mihin kuiluun tässä vielä syöksyykään.
-Nyt olin mielestäni niitä kurjia olentoja, jotka luonto on määrännyt
-heitettäviksi kidutuskomeroihin, kuolemaan sinne, kenenkään
-tietämättä. Minulla oli sentään vielä puoli guineata jäljellä, ja
-sitähän, arvelin minä, ei itse luontokaan saa minulta ryöstäneeksi,
-mutta, ollakseni siitä ihan varma, päätin panna sen likoon heti
-kohta, niinkauan kuin se minulla vielä on olemassa, ja tyynesti
-odottaa, mitä tuleva on. Läksin tuosta sitten astumaan, eikä
-aikaakaan, niin satuin huomaamaan mr Crispen toimiston. Se oli
-auki ja tuntui niin houkuttelevasti sanovan minua tervetulleeksi.
-Tässä toimistossa mr Crispe tarjoaa jalomielisesti kaikille hänen
-majesteetinsa alamaisille kolmekymmentä puntaa vuodessa, eikä heidän
-sen summan edestä tarvitse antaa hänelle muuta kuin elinkautinen
-vapautensa ja sellainen lupa, että hän saa lähettää heidät Amerikaan
-orjiksi. Onnellisena siitä, että nyt olin löytänyt paikan, missä
-pääsen kaikista huolistani epätoivoisella yrityksellä, minä lähenin
-tätä luostarikoppia -- ja semmoiselle se juuri näytti -- hartaana
-kuin munkki.
-
-"Siellä istui koko joukko samallaisia köyhiä raukkoja kuin minäkin,
-odottamassa mr Crispen tuloa. Siinä oli englantilaisen maltittomuuden
-ilmeinen kuva. Siinä pelkkiä uppiniskaisia sieluja, jotka, taipumatta
-kovan onnen iskujen alle, kostivat sen tekemiä vääryyksiä omalle
-sydämelleen. Mutta pian tuli mr Crispe sisään, ja murina taukosi. Hän
-suvaitsi luoda minuun katseen täynnä erinomaista mielihyvää. Ei ollut
-todellakaan kukaan jo kuukauden päiviin puhutellut minua hymysuin:
-hän oli ensimmäinen. Moniaan kysymyksen perästä hän huomasi, että
-minä kelpaan maailmassa vaikka mihin. Hän mietiskeli hetken aikaa,
-mitä muka parasta minulle keksisi, löi sitten otsaansa, hoksattuaan
-muka jotain, ja ilmoitti minulle, että parhaillaan on ollut paljo
-puhetta eräästä lähetyskunnasta, jonka Pensylvanian synodi aikoo
-lähettää Chickasaw-indiaanien luokse, ja johon hän kaikin voiminsa
-on koettava hankkia minulle sihteerin paikan. Tunsinhan minä
-sydämeni pohjassa, että mies valehtelee, mutta hänen tarjouksensa
-huvitti minua kumminkin, sillä hänen äänensä soinnussa oli jotain
-niin ylen uljasta. Ja niinpä minä panin kuin paninkin kahtia minun
-puoliguineaiseni, josta toinen puoli tuli hänen kolmenkymmenen
-tuhannen puntansa lisäksi, ja josta toisen puolen olin päättänyt
-käyttää lähimmässä ravintolassa, ollakseni sittenkin onnellisempi
-häntä.
-
-"Lähtiessäni ulos tässä urheassa mielessä, kohtasin ovella erään
-laivankapteenin, jonka kanssa ennen vanhaan olin ollut hiukan
-tuttava, ja joka nyt suostui tulemaan kanssani punssille. Tapani
-mukaan minä kerroin hänelle suoraan, millaisissa oloissa olen, ja
-hän puolestaan vakuutti olevani perikadon partaalla, jos rupean
-kuuntelemaan tuon toimiston isännän lupauksia: hänellä ei ole
-mielessä muuta kuin myödä minut sikäläisten suurten maatilusten
-omistajille orjaksi."
-
--- "Mutta", -- jatkoi hän, -- "pääsette te paljoa lyhempääkin
-tietä paksuun leipäkannikkaan kiinni. Noudattakaa minun neuvoani.
-Minun laivani lähtee huomenna Amsterdamiin. Mitähän, jos tulisitte
-matkustajana mukaan? Maihin päästyänne ei teidän huoli tehdä muuta
-kuin ruveta opettamaan Hollantilaisille englanninkieltä, ja minä
-takaan, että oppilaita tulee kyllä ja rahaa sitä mukaa runsaasti,
-sillä tottahan te sitä kieltä osaatte, hitto vieköön!
-
-"Minä sanoin osaavani sitä kyllä, mutta lausuin samalla epäilykseni,
-tokkohan muka Hollantilaiset ovat kovinkaan kärkkäät oppimaan
-englanninkieltä. Kirota paukauttaen hän vakuutti heidän olevan
-ihan hurjia sen perään, ja tämän kuultuani minä suostuin hänen
-ehdotukseensa ja astuin huomenissa laivaan, lähteäkseni opettamaan
-Hollantilaisille englanninkieltä.
-
-"Tuuli oli myötäinen, matka kävi joutuun, ja niinpä minä ennen
-pitkää, suoritettuani laivamaksuksi puolen irtainta omaisuuttani,
-huomasin äkkiä seisovani kuin pilvistä pudonneena, ventovieraana,
-eräällä Amsterdamin pääkatuja. Minä päätin, hetkeäkään kadottamatta,
-ryhtyä opetustoimeeni. Käännyin senvuoksi parin kolmen sellaisen
-henkilön puoleen, jotka ulkoasultaan näyttivät kaikkein
-lupaavimmilta, mutta meidän oli mahdoton ymmärtää toisiamme. Nyt
-vasta iski minulle mieleen, että ennenkuin minä pystyn opettamaan
-Hollantilaisille englanninkieltä, heidän pitäisi ensin opettaa
-minulle hollanninkieltä. En saata käsittää, mitenkä näin ilmeisen
-selvä asia oli jäänyt minulta huomaamatta, mutta ilmeisen selvää oli,
-että huomaamatta se vaan oli jäänyt.
-
-"Yritys oli niinmuodoin mennyt myttyyn, ja jo rupesin miettimään,
-millä keinoin päästä suoraa päätä Englantiin takaisin. Sattumalta
-kumminkin kohtasin erään irlantilaisen ylioppilaan, joka oli
-paluumatkalla Lowenin kaupungista. Ennen pitkää olimme joutuneet
-pakinoille kirjallisuutta koskevista asioista -- minä näet, ohimennen
-sanoen, unohdin aina tukalan tilani, kun vaan puhe kääntyi sellaisiin.
-
-"Häneltä sain siinä tietää, ett'ei siellä koko yliopistossa ole
-kahtakaan miestä, jotka osaisivat kreikankieltä. Se oli minusta kovin
-kummallista. Paikalla päätin lähteä Loweniin ansaitsemaan leipääni
-kreikankielen opettamisella, ja tähän aikomukseeni sain kannatusta
-yliopistokumppaliltani, joka viittasi siihen, että minua onnistaa
-siellä vielä hyvinkin.
-
-"Reippain mielin läksin seuraavana aamuna matkalle. Joka päivä
-minun irtaimeni kantamus keveni, niinkuin Aisopon leipäkori,
-sillä tavaroillani minä maksoin Hollantilaisille yösijasta ja
-ruuasta. Loweniin tultuani, en ruvennutkaan kumartelemaan niitä
-alempia professoreja, vaan päätin esittää taitoni suoraan päätä
-itse rehtorille. Menin, pääsin puheille ja tarjosin palveluksiani
-kreikankielen opettajana, koska olin kuullut yliopistossa sellaista
-kaivattavan. Rehtori näytti ensi alussa epäilevän minun taitoani,
-mutta minä sanoin olevani valmis kykyni todistukseksi kääntämään
-latinaksi minkä kreikkalaisen kirjailijan teoksesta hyvänsä.
-Huomattuansa minun tarkoittavan täyttä totta, hän lausui minulle näin:
-
-"-- Katsokaas minua, nuori mies. Min'en ole ikinä lukenut kreikkaa,
-eikä ole minun milloinkaan tarvinnut kaivata sitä. Tohtorinhattu ja
--kaapu minulla on ilman kreikankin kieltä; minulla on kymmenentuhatta
-florinia vuosipalkkaa ilman kreikankin kieltä; ruokahalu minulla
-on hyvä ilman kreikankin kieltä. Sanalla sanoen, kosk'en minä
-kreikankieltä osaa, niin en minä usko, että siitä mitään hyvääkään
-lähtee."
-
-"Nyt olin niin kaukana kotimaasta, ett'ei palajamista ollut
-ajatteleminenkaan. Musikkia minä ymmärsin jonkun verran, ja oli
-minulla äänikin välttävä, ja niinpä siitä entisestä joutohetkien
-huvista tuli minulle nyt toimeentulon lähde. Näin minä elelin
-hyväntahtoisten talonpoikain luona Flanderissa ja samoin Franskassa,
-yleensä siellä, missä ihmiset olivat niin köyhiä, että saattoivat
-iloisiakin olla. Mitä köyhempää kansa, sitä hilpeämpi se on
-mieleltään, sen huomasin. Lähestyessäni iltamyöhällä maalaistaloa,
-minä soitin jonkun hauskimmista liverryksistäni ja siten sain
-yömajan, vieläpä seuraava päiväkin minua talossa hyvänä pidettiin.
-Yritin kerran tai pari soittaa säätyläisillekin, mutta heidän
-mielestään minun esitykseni oli kovin kehnoa, enkä heiltä koskaan
-ropoakaan saanut. Tämä oli minusta sangen kummallista, sillä ennen
-vanhaan, jolloin musikkia huvikseni harjoittelin, kaikki ihmiset
-olivat ihastuksissaan minun soitostani, naiset liiatenkin. Nyt
-sitä vastoin, kun soittaminen oli elatuskeinona minulla, nyt sitä
-ylenkatsottiin. Siinä todistus, kuinka herkkä maailma on pitämään
-ala-arvoisena sellaista taitoa, jolla ihminen leipänsä ansaitsee.
-
-"Sillä tapaa saavuin Parisiin, ilman muuta tarkoitusta kuin nähdä
-hiukan maailmaa ja vaeltaa sitten edelleen. Parisilaiset ne pitävät
-paljoa enemmän railakkaista kuin älykkäistä muukalaisista. Ja minä
-kun en saattanut ylvästellä kumpaisellakaan, niin ei minun osakseni
-suurtakaan suosiota tullut. Kuljeskeltuani kaupunkia pitkin ja poikki
-kolme neljä päivää ja nähtyäni parhaimmat talot ulkopuolelta, olin
-juurin lähtemäisilläni tästä kaupungista, jossa ei vieraanvaraisuutta
-saa kuin rahalla, kun äkkiä, astuessani erään pääkadun poikki,
-minua vastaan tuli -- kukas muu kuin se serkkumies, jonka luokse
-te ensin olitte minua suosittanut. Tämä kohtaus oli minulle varsin
-mieluista eikä luullakseni epähauskaa hänellekään. Hän tiedusteli,
-mitä varten minä olin Parisiin tullut, ja kertoi, mitä hän itse
-siellä toimii. Hänen tehtävänään oli kerätä vanhanaikuisia tauluja,
-rahoja, kivikaiverruksia ja kaikenlaisia muinais-esineitä eräälle
-lontoolaiselle gentlemanille, josta äskettäin oli tullut rikas mies
-ja muinaistieteen suosija.
-
-"Minua kummastutti, mitenkä meidän serkku on ryhtynyt tällaiseen
-toimeen, hän, joka usein oli vakuuttanut minulle, ett'ei hän moisia
-asioita ymmärrä ensinkään. Kysyttyäni, mitenkä hänestä näin äkkipikaa
-oli tullut asiantuntija tällä alalla, vastasi hän, ett'ei mikään ole
-sen helpompaa. Koko salaisuus piilee siinä, että tarkoin noudattaa
-vain kahta sääntöä: ensiksi aina ja joka paikassa huomauttaa, että
-olisi tuosta taulusta parempikin tullut, jos maalari olisi pannut
-siihen enemmän työtä, ja toiseksi kehua Pietro Peruginon teoksia."
-
--- "Mutta", lisäsi hän, -- "samoin kuin kerran ennen neuvoin sinua
-rupeamaan kirjailijaksi Lontoossa, niin minä nytkin otan opettaakseni
-sinulle, mitenkä tauluja Parisissa ostellaan.
-
-"Tähän ehdotukseen minä suostuin kohta, siinä kun minulle
-elatuskeino, ja elää -- siinähän koko minun kunnianhimoni tällä,
-kertaa. Niinpä lähdettiinkin hänen asuntoonsa. Sain sitten hänen
-avullaan kunnollisemman puvun ja hetken kuluttua seurasin häntä
-taulujen huutokauppaan, jonne odotettiin ylhäisiä Englantilaisia
-ostajiksi. Minua hämmästytti hänen tuttavallisuutensa mitä
-korkeasäätyisimpäin ihmisten kanssa, jotka myötäänsä kääntyivät
-häneen, niinkuin mihin erehtymättömään asiantuntijaan, tiedustellen,
-mitä hän siitä ja siitä taulusta tai rahasta sanoo. Vallan
-vikkelästi hän silloin käytti hyödykseen minun apuani, sillä, hänen
-mielipidettänsä tiedusteltaessa, hän välisti veti minut varsin
-vakavannäköisenä syrjään, saadaksensa muka tietää minun ajatukseni,
-kohautteli olkapäitään, otti varsin viisaan ilmeen kasvohinsa ja
-palasi muitten luokse, selittäen, ett'ei hän ota antaakseen mitään
-lausuntoa näin tärkeästä asiasta. Oli hänellä sentään väliin
-tilaisuus antaa repäisevämpikin arvostelu. Muistan, kuinka hän
-joskus, sanottuaan, ett'ei taulun väritys ole tarpeeksi hentoa,
-varsin varovasti pisti siveltimen saapuvilla olevaan ruskeaan
-ternissään ja varsin tyynesti voiteli sillä koko taulun, kysäisten
-sitten, eikö läsnäolijain mielestä väritys tullut koko lailla
-paremmaksi.
-
-"Suoritettuaan tehtävänsä Parisissa, hän läksi pois, mitä lämpimimmin
-suositeltuansa minut useammille ylhäisille henkilöille sellaisena
-miehenä, joka on erittäin sopiva matkustavaksi kotiopettajaksi.
-Jonkun ajan perästä minä sainkin tällaisen toimen eräältä
-gentlemanilta, joka oli tuonut holhottinsa Parisiin, lähettääkseen
-hänet sieltä matkustamaan halki Europan. Minun tuli olla tämän nuoren
-herran ohjaajana sillä ehdolla, että hän kaikkialla saisi ohjata itse
-itseänsä. Ja holhokillani olikin ohjaamisen taitoa, mitä rahoihin
-tulee, paljoa runsaammin kuin minussa. Hän oli perinyt eräältä
-enoltaan Länsi-Indiassa kahdenkymmenentuhannen punnan omaisuuden, ja
-holhojat olivat pitäneet häntä asian-ajajan luona opissa, tehdäkseen
-hänet taitavaksi niin suuren omaisuuden käyttämiseen. Ja saituus
-olikin hänessä silmiinpistävin intohimo. Ei hän matkan varrella muuta
-tiedustellutkaan kuin: mitenkä menisi vähemmin rahaa, mitenkä pääsisi
-kulkemaan helpommalla, olisikohan ostaa jotain sellaista, minkä
-sitten Lontoossa saisi edullisesti myödyksi. Kaikkea merkillistä
-tien varrella hän oli valmis katsomaan, ellei vaan tarvinnut maksaa
-mitään, mutta jos sisäänpääsy oli rahalla hankittava, silloin hän
-aina vakuutti kuulleensa, ett'ei tuota joutavanpäiväistä kehtaa mennä
-katsomaankaan. Laskujansa maksaessaan hän joka kerta marmatti, kuinka
-hämmästyttävän kallista matkustaminen on. Tällainen hän oli, vaikk'ei
-miehellä ikää vielä yhtäkolmattakaan.
-
-"Tultiin tuosta Livornoon ja lähdettiin katselemaan satamaa ja
-laivakulkua. Siellä hän kyseli, paljonko merimatka kotia Lontoosen
-tulisi maksamaan, ja sai tietää, että siihen menee vain mitättömän
-vähän, niihin kulunkeihin nähden, mitä palausmatka maitse maksaisi.
-Silloin ei mies enää kestänyt kiusausta: hän maksoi sen vähäisen osan
-palkastani, mikä minulle oli tuleva, sanoi hyvästit ja nousi laivaan,
-yksi ainoa palvelija mukanaan.
-
-"Näin olin taas yksin avarassa maailmassa, mutta siihenhän olin
-jo tottunut. Soitannollisesta taidostani minulla tosin ei ollut
-apua vähääkään sellaisessa maassa, jossa jok'ikinen talonpoika on
-parempi soittoniekka kuin minä. Mutta sen sijaan olin sillä välin
-hankkinut itselleni toisenlaisen kyvyn, joka sekin vei perille, ja
-se oli väittelemisen taito. Kaikissa yliopistoissa ja luostareissa
-ulkomailla julaistaan näet määräpäivinä muutamia filosofillisia
-teesejä, joita vastaan saa nousta väittelemään ken vaan paikalle
-sattuu. Jos sitten väittelijä suorittaa tehtävänsä jotenkin hyvin,
-niin on hän oikeutettu saamaan rahapalkinnon, päivällisen ja yösijan.
-Tällä tavoin minä väittelin itseni takaisin hamaan Englantiin asti,
-vaeltaen kaupungista kaupunkiin, tutkien ihmiskuntaa lähemmältä
-ja, jos niin sopii sanoa, katsellen kuvaa puolelta sekä toiselta.
-Muistiinpanoja en sentään tullut kovinkaan monta tehneeksi. Huomasin
-vain, että monarkia oli paras hallitusmuoto köyhille ja tasavalta
-rikkaille. Tulin yleensä siihen havaintoon, että rikkaus on kaikissa
-maissa vain vapauden toinen nimi, ja ett'ei kukaan ole niin
-piintynyt vapauden ihailija, ett'ei hän mielellään näkisi muutamain
-yhteiskunnan jäsenten tahdon alistuvan hänen oman tahtonsa alle.
-
-"Englantiin palattuani, aioin ensi työkseni käydä teitä tervehtimässä
-ja sitten lähteä vapaehtoisena ensimmäiseen sotajoukkoon, mikä
-lähtee maasta. Mutta matkalla päätökseni muuttuikin, kohdattuani
-erään vanhan tuttavan. Hän kuului, kuten sain tietää, erääsen
-näyttelijäseuraan, joka oli lähtemässä kesänäytännöille maaseuduille.
-Seura ei näkynyt olevan aivan vastenmielinen ottamaan minua
-joukkoonsa, vaikka kaikki he selittivät minulle, kuinka monimutkaista
-tämä toimi on, johon nyt olen ryhtymässä. Yleisö, sanoivat he,
-on monipäinen hirviö; ken sille aikoo mieliksi olla, sillä pitää
-olla erittäin hyvä pää; näytteleminen ei ole yhdessä päivässä
-opittua taitoa; ellen minä osaa muutamia määrätyitä traditionalisia
-liikkeitä, joita jo vuosisatoja on käytetty näyttölavalla, yksinomaa
-näyttölavalla, niin en minä ikinä osaa olla yleisön mieliksi. Toinen
-vaikeus, sanoivat he, on saada minulle sopivia osia, ne kun melkein
-kaikki jo ovat toisilla. Jonkun aikaa esitin milloin mitäkin, kunnes
-minut vihdoin määrättiin näyttelemään Horationa, mutta teidän
-läsnäolonne, hyvä herrasväki, teki sen, että mainittu osa jäi minulta
-suorittamatta."
-
-
-
-
-YHDESKOLMATTA LUKU
-
-Ystävyyttä kehnomielisten ihraisten kanssa kestää vain niin kauan
-kuin keskinäistä tyytyväisyyttäkin.
-
-
-Poikani kertomus oli niin pitkä, ett'ei se yhdellä istumalla
-päättynytkään. Se alkoi yhtenä iltana ja oli huomenissa päivällisen
-jälkeen juuri päättymäisillään, kun äkkiä mr Thornhillin vaunut
-ilmestyivät portille, nähtävästikin häiriten seuran rauhallisen
-mielialan. Hovimestari josta olin saanut ystävän tässä talossa,
-kuiskasi minulle, että squire oli jo pari kertaa kosiskellut miss
-Wilmotia, ja että täti ja eno mielellään näkisivät tämän liiton
-solmituksi.
-
-Mr Thornhill astui sisään, mutta, nähtyään poikani ja minut, hän
-ilmeisestikin hätkähti. Sen minä luin hämmästyksen syyksi enkä
-mieliharmin. Silminnähtävällä vilpittömyydellä hän vastasi meidän
-tervehdykseemme, eikä aikaakaan, niin sai hänen läsnäolonsa meidät
-kaikki entistä hilpeämmälle mielelle.
-
-Teetä juotuamme hän kutsui minut syrjään ja tiedusteli tytärtäni.
-Kovin hän näkyi hämmästyvän, kuultuansa minun turhaan haeskelleen
-häntä, ja kertoi usein käyneensä meillä lohduttamassa meikäläisiä.
-Tiesi senkin ilmoittaa, että siellä voidaan varsin hyvin. Hän kysäisi
-sitten, tietääkö miss Wilmot mitään tyttäreni kovasta kohtalosta, ja
-kuultuaan, ett'en ole heille asiasta vielä mitään puhunut, kiitti
-minun hyvää älyäni ja varovaisuuttani, toivoen, että minä yhä
-edelleen pitäisin asian salassa.
-
--- "Sillä", -- sanoi hän, -- "sehän olisi parhaimmassakin tapauksessa
-vain oman häpeän paljastamista. Kenties", -- lisäsi hän, -- "miss
-Olivia ei olekaan niin syyllinen kuin me luulemme."
-
-Tässä meidät keskeytti talon palvelija, ilmoittaen, että squirea
-kutsutaan kontratanssiin. Hän läksi. Minä puolestani oli varsin
-mielissäni siitä lämpimästä osan-otosta, jota hän näkyi tuntevan
-meitä kohtaan. Miss Wilmotille hän osoitti niin ilmeistä
-kohteliaisuutta, ett'ei hänen tarkoituksiaan käynyt ensinkään
-epäileminen, vaikk'ei neiti Wilmot näkynyt olevan tuosta kovinkaan
-mielissänsä. Tuntui kuin hän enemmin noudattaisi tätinsä tahtoa kuin
-kuuntelisi oman sydämensä ääntä. Mielikseni huomasin myöskin hänen
-usein luovan poloisen poikani puoleen ystävällisiä silmäyksiä, joihin
-ei suinkaan aihetta antanut tämän rikkaus eikä suosion hakeminen. Mr
-Thornhillin näennäinen tyyneys se kumminkin oli minusta koko lailla
-outoa. Olimme nyt, mr Arnoldin pyynnöstä, olleet täällä jo kokonaisen
-viikon, mutta mitä enemmän hellyyttä miss Wilmot osoitti poikaani
-kohtaan, sitä suuremmaksi näkyi mr Thornhillinkin ystävällisyys häntä
-kohtaan käyvän.
-
-Ennen vanhaan hän oli mitä ystävällisimmin vakuuttanut tahtovansa
-käyttää vaikutusvoimaansa meidän hyväksemme, mutta nyt hänen
-suopeutansa ei pysähtynyt pelkkiin lupauksiin. Sinä aamuna, jolloin
-minun oli aikomus lähteä kotiapäin, mr Thornhill astui minun luokseni
-peräti iloisen näköisenä ja ilmoitti tehneensä pienen palveluksen
-Yrjö ystävällensä. Eikä tämä ollutkaan sen vähempää kuin että hän oli
-hankkinut pojalleni vänrikinpaikan eräässä niitä rykmenttejä, joitten
-oli pian määrä lähteä Länsi-Indiaan. Siitä hän sanoi luvanneensa vain
-sata puntaa; hänellä on niin suuri vaikutus, ett'ei toista kahta
-sataa vaadittukaan.
-
--- "Tästä mitättömästä palveluksesta", -- jatkoi nuori gentleman,
--- "en vaadi mitään palkintoa; riittää jo se mielihyvä, että olen
-voinut olla ystävälleni avullinen. Ja mitä taas näihin sataan puntaan
-tulee, niin minä, ell'ei teillä nyt ole tilaisuutta siihen, otan
-suorittaakseni ne etukäteen. Maksatte sitten takaisin, milloin sopii."
-
-Tämä oli niin suurta ystävällisyyttä, että meiltä puuttui sanoja,
-lausuaksemme julki tunteitamme. Minä annoin hänelle velkakirjan
-puheen-alaisesta summasta ja puhkesin niin suliin kiitoksiin,
-ikäänkuin ei olisi aikomukseni milloinkaan velkaani suorittaa.
-
-Jalomielisen suosijansa neuvon mukaan oli Yrjön määrä lähteä heti
-huomenissa Lontoosen, saamaan virallista vahvistusta toimeensa,
-jott'ei edelle ennättäisi joku toinen, joka tarjoaa vielä enemmän. Ja
-niinpä seuraavana aamuna varhain meidän nuori sotilaamme oli valmiina
-matkalle ja ainoa koko joukossa, joka näytti olevan levollinen. Ei
-hänen mieltään lannistanut mikään, ei rasitukset eikä vaarat, joita
-kohti hän nyt läksi käymään, ei jälkeen jääneet ystävät eikä armas
--- miss Wilmot rakasti häntä todellakin --. Sanottuaan kaikille
-jäähyväiset, hän sai minulta kaikki, mitä minulla oli hänelle antaa,
-isällisen siunauksen.
-
--- "Nyt, poikani", -- lausuin minä, -- "nyt sinä lähdet taistelemaan
-synnyinmaasi puolesta. Muista, kuinka sinun urhoollinen iso-isäsi
-taisteli autuaan kuningas vainajansa puolesta siihen aikaan,
-jolloin uskollisuutta vielä pidettiin Britteissä miehen kuntona.
-Mene, poikani, ja ole hänen kaltaisensa kaikessa, paitsi hänen
-onnettomuudessaan, jos onnettomuutena on pidettävä sitä, että hän
-kaatui lordi Falklandin rinnalla. Mene, poikani, ja jos kaadut,
-vaikka kaukanakin täältä, jos vaikka jäät hautaamatta, ja vaikk'eivät
-kyyneltä kummullasi itke ne, jotka sinua rakastavat, niin kalliimpia
-kyyneleitä ovat ne, joilla taivas kastelee kaatuneen sotilaan pään."
-
-Aamuisissa sitten sanoin jäähyväiset näille hyville ihmisille, jotka
-ystävällisesti olivat niin kauan aikaa pitäneet minua vieraanansa,
-ja lausuin monet kiitokset mr Thornhillille hänen viimeisestä
-hyväntahtoisuudestaan. Minä jätin heidät edelleen nauttimaan kaikkea
-sitä onnea, minkä rikkaus ja hieno sivistys myötänsä tuo, ja läksin
-astumaan kotia kohti. Tytärtäni en osannut toivoa milloinkaan enää
-löytäväni; huokasin vaan, että taivas häntä armahtaisi ja hänelle
-anteeksi antaisi.
-
-Yhä vieläkin heikkona ollen, olin vuokrannut itselleni ratsuhevosen
-ja olin jo saapunut kahdenkymmenen peninkulman päähän kotoani,
-lohdutellen itseäni sillä toivolla, että pian saan jälleen nähdä
-rakkaimpani tässä maailmassa. Mutta yö yllätti minut, ja minun
-täytyi poiketa pieneen majataloon tien varrella. Sinne tultuani
-pyysin isännän juomaan kanssani lasillisen viiniä. Istuimme sitten
-takkavalkean ääressä kyökissä, joka olikin paras huone koko talossa,
-ja haastelimme politiikasta ja päivän uutisista. Muun muassa kääntyi
-puhe nuoreen Thornhillin squireen. Isäntä vakuutti, että se mies on
-yhtä kovasti vihattu kuin hänen setänsä, sir William, on rakastettu,
-hän, joka välisti pistäytyy näillä seuduin. Hän kertoi edelleen,
-että squiren koko elämän pyrkimyksenä on vietellä niitten tyttäriä,
-jotka hänet taloonsa ottavat. Pari kolmea viikkoa hän heitä suosii,
-mutta hylkää heidät sitten muitta mutkitta ulos avaraan maailmaan.
-Näistä asioista vielä parhaillaan puhellessamme, tuli hänen vaimonsa,
-joka oli käynyt rahaa vaihtamassa, sisään ja huomattuaan miehensä
-pitämässä lystiä ilman häntä, kysäisi äkäisesti, mitä hän siinä
-tekee. Toinen ei vastannut siihen mitään; joihan vaan emäntänsä
-maljan.
-
--- Mr Symmonds, -- huudahti emäntä, sinä kohtelet minua kehnosti,
-ja minulta loppuu vihdoin kärsimys kerrassaan. Kolme neljäs-osaa
-tehtävistä jää täällä minun huolekseni, neljäs jää kokonaan
-tekemättä. Sinä et tee mitään muuta kuin ryypiskelet päivät pitkät
-vierasten kanssa, ja vaikka lusikallinenkin viiniä veisi minusta
-horkan pois, niin ei minulle anneta tippaakaan.
-
-Minä huomasin nyt, mistäpäin tuuli puhaltaa, ja tarjosin hänelle
-lasin viiniä, josta hän kiitti niiaten ja joi minun terveydekseni.
-
--- Sir, -- jatkoi hän, -- en minä tämän viinin tähden niin harmissani
-ole, mutta minkäs tässä tekee, kun koko talo menee mullin mallin!
-Kun vierailta ja muilta kävijöiltä on maksu vaadittava, silloin on
-kaikki taakka minun hartioillani. Pikemmin hän tuon lasin hampaissaan
-hienontaisi, ennenkuin sen verran itseään vaivaisi. Tuossa nyt on
-yläkerrassa meillä muuan nuori nainen, joka on asettunut tänne
-asumaan, ja minä olen varma siitä, ett'ei hänellä ole rahaa
-ensinkään: niin ylen kohtelias hän on. Varmaa vaan se, että hän on
-hidas maksamaan, ja se pitäisi saada hänelle sanotuksi.
-
--- Mitäpäs siitä sanomisesta, -- virkkoi isäntä; -- varma on vieras,
-vaikk'ei maksuillaankaan hätäile.
-
--- En tiedä, -- vastasi emäntä, -- se vaan on vissi, että hän on
-ollut täällä jo kaksi viikkoa, emmekä vieläkään ole saaneet nähdä,
-kenenkä kuva hänen rahassaan on.
-
--- Minäpä luulen, kultaseni, -- virkoi toinen, -- että hän lyö koko
-summan yhdellä kertaa lautaan.
-
--- Vai yhdellä kertaa! -- huudahti emäntä.
-
--- Tietenkin se häneltä jollain tavoin saadaan, ja minä olen
-päättänyt, että se on saatava jo tänä iltana, taikka tiehensä hän saa
-laputtaa kimpsuineen kampsuineen.
-
--- Ajattelehan, muijaseni, -- huudahti isäntä, -- hänhän on
-herrasnainen, ja häntä pitää kohdella suuremmalla kunnioituksella.
-
--- Olkoon herras- tai narris-, -- vastasi emäntä, -- ulos pellolle
-vaan ja aika kyytiä! Herrassäätyisyys saattaa olla hyvä kohdallaan,
-mutta en minä puolestani ole siitä nähnyt mitään hyvää heruvan Karhin
-majatalossa.
-
-Sen sanottuaan hän juoksi kapeita portaita myöten kyökistä
-yläkertaan, eikä aikaakaan niin hänen äänensä kovuudesta ja
-sanojensa ankaruudesta minä ymmärsin, ett'ei maksua asukkaalta ole
-odottamistakaan. Aivan selvään kuulin hänen uhkauksensa.
-
--- Ulos, sanon minä, tiehesi heti paikalla, senkin hävitön heiskale,
-taikka lyön sinuun sellaisen leiman, että kylläinään tuntuu. Senkin
-maankulkija! Tulla työntäytymään kunnialliseen taloon taskut tyhjää
-täynnä. Tiehesi, sanon minä!
-
--- Armahtakaa, hyvä rouva, -- sanoi vieras, -- olkaa hyljätylle
-raukalle armelias vielä yksi yö; kuolema hänestä kyllä pian lopun
-tekee.
-
-Silmänräpäyksessä minä tunsin äänestä Olivian, onnettoman tytär
-raukkani. Parahiksi ennätin hänelle apuun, kun emäntä oli raastamassa
-häntä tukasta, ja suljin syliini tuon kalliin, kauan kaivatun
-poloisen.
-
--- Tervetultua, tervetultua sittenkin armas, kadotettu lapseni!
-Tervetultua, kallis aarteeni, isäsi syliin! Vaikka sinut jumalaton
-hylkääkin, niin on maailmassa kumminkin yksi olento, joka ei koskaan
-sinua hylkää. Vaikka tuhansiin nousisi rikostesi luku, hän on ne
-kaikki anteeksi antava.
-
--- Oi oma, rakas... -- hetkeen aikaan ei Olivia kyennyt muuta
-sanomaan. -- Oma isäni armahin! Saattaako enkelikään olla sen
-lempeämpi! Millä sen olen ansainnut? Tuo konna! Minä vihaan häntä
-sekä itseäni. Tämäkö palkintoa niin paljosta hyvästä! Sinä et saata
-minulle anteeksi antaa, et mitenkään, sen tiedän.
-
--- Kyllä, lapseni, kaikesta sydämestäni minä annan sinulle anteeksi.
-Kadu tekojasi vain, niin saatamme vielä kumpikin olla onnellisia.
-Vielä me saamme monta ilon päivää, Olivia.
-
--- Emme koskaan isä, emme koskaan. Minun jäljellä oleva kurja elämäni
-on saastaa täynnä maailman silmissä ja häpeäksi kodille. Mutta voi,
-isä! Sinä näytät tavallista kalpeammalta. Olisiko minun kaltaiseni
-olento saattanut tuottaa sinulle niin suuria suruja? Olethan toki
-siksi ymmärtäväinen, ettes minun rikokseni kurjuutta huoleksesi ota.
-
--- Meidän ymmärtäväisyytemme, hyvä neiti, -- yritin vastata.
-
--- Voi, miksikä noin kylmä sana, isä? huudahti hän. -- Ensi kertaa
-sinä minua näin kylmästi puhuttelet!
-
--- Suo anteeksi, lapsi kulta, -- virkoin minä -- olin vain sanomassa,
-että ymmärtäväisyys on hidas, jospa varmakin puolustaja ahdingoissa.
-
-Emäntä tuli nyt tarjomaan meille siistimpää huonetta, ja niinpä
-siirryimme sellaiseen, missä meidän sopi vapaammin haastella
-keskenämme. Puheltuamme jonkun aikaa, kunnes kumpaisenkin mieli
-rauhoittui ja tyyntyi, minä en saattanut olla tiedustamatta, millä
-tapaa hän oli joutunut nykyiseen viheliäiseen tilaansa.
-
--- Tuo konna, -- lausui hän, -- oli tuttavuutemme ensi päivästä
-saakka salaisuudessa tehnyt minulle kummallisia tarjouksia.
-
--- Konna vainenkin! -- huudahdin minä, -- Ja sittenkin käy
-kummakseni, kuinka niin viisas ja ulkoa nähden niin kunniallinen
-mies, kuin mr Burchell, on saattanut tahallisesti tehdä itsensä
-syypääksi niin ilkeään tekoon ja hiipiä perheesen, sysätäkseen sen
-sitten kurjuuteen.
-
--- Isä kulta, -- vastasi tyttäreni, -- sinä olet kovasti erehtynyt.
-Mr Burchell ei milloinkaan yrittänyt pettää minua. Päinvastoin hän
-joka tilaisuudessa varoitti minua kahden kesken mr Thornhillista,
-joka, niinkuin nyt olen saanut kokea, oli kehnompi kuin mr Burchellin
-sanoista saattoi päättääkään.
-
--- Mr Thornhillko? -- huudahdin minä. Kuinka se on mahdollista?
-
--- Niin isä, -- vastasi hän, -- mr Thornhill se juuri on, joka minut
-vietteli; ja mitä noihin kahteen naiseen tulee, jotka hän esitti
-ylhäisillä ladyinä, mutta jotka olivatkin vain kevytmielisiä naisia
-Lontoosta, sivistymättömiä, armottomia ihmisiä, niin hän juuri oli
-palkannut heidät houkuttelemaan meitä Lontoosen. Heidän vehkeensä
-olisivat, niinkuin muistatte, onnistuneetkin, ellei olisi väliin
-tullut mr Burchellin kirje, joka sisälsi moitteita heitä vastaan,
-vaikka me luulimme niitten tarkoittavan meitä. Mitenkä hänellä oli
-niin suuri vaikutusvalta heihin, että luopuivat yrityksestään, se on
-ja pysyy minulle salaisuutena, mutta siitä olen vakuutettu, että hän
-oli meidän talon todellinen, paras ystävä.
-
--- Sinä saatat minut kokonaan hämille, lapseni, -- huudahdin minä,
--- mutta nytpä huomaan, että minun ensimmäisissä epäluuloissani
-mr Thornhillin häijyydestä oli liiankin paljo perää. No niin, hän
-saa rauhassa riemuita voitostansa, sillä hän on rikas, me köyhiä.
-Mutta sanos, lapseni, ei vainkaan liene ollut vähäinen se kiusaus,
-joka saattoi järkyttää kaikki hyvän kasvatuksen vaikutukset ja niin
-siveellisen mielenlaadun kuin sinun?
-
--- Todellakin, isä, -- vastasi Olivia, -- hän saa voitostansa kiittää
-sitä, että minun palavin haluni oli tehdä onnelliseksi hänet, ei
-itseäni. Minä tiesin, ett'ei meidän avioliittomme ole lainkaan
-sitova, vihkijänä kun oli katolilainen pappi, ja ett'ei minun ole
-turvautuminen mihinkään muuhun kuin mr Thornhillin rehellisyyteen.
-
--- Mitenkä? -- keskeytin minä. -- Vihkikö teidät todellakin oikea
-pappi?
-
--- Kyllä, isä, -- vastasi hän, -- mutta me olemme kumpikin vannoneet
-pitävämme hänen nimensä salassa.
-
--- Tule sitten syliini vielä kerta, lapseni! Nyt olet minulle
-tuhannen kertaa enemmän tervetullut kuin ennen, sillä nyt sinä olet
-hänen aviovaimonsa, eikä mikään inhimillinen laki, vaikka olisi
-timanttitauluihin piirretty, kykene tämän pyhän liiton siteitä
-höllentämään.
-
--- Voi, isä! -- parkasi tyttäreni. -- Vähän sinä vielä tunnet hänen
-konnamaisuuttaan: sama pappi on jo tätä ennen vihkinyt hänet kuuden,
-jopa kahdeksan naisen kanssa, jotka hän on pettänyt ja hyljännyt
-jok'ainoan, niinkuin minutkin.
-
--- Onko niin? -- huudahdin minä. -- Sitten on tuo pappi saatettava
-hirsipuuhun. Huomispäivänä jo saat nostaa kanteen häntä vastaan.
-
--- Mutta isä, -- kysäisi hän, -- tekisinkö oikein silloin? Minähän
-olen vannonut olla vaiti?
-
--- Lapsi kulta, -- vastasin minä, -- jos kerran olet sellaisen
-lupauksen tehnyt, niin en saata enkä tahdokaan kiusata sinua
-sitä rikkomaan. Ja vaikka siitä olisi yhteiskunnallekin hyötyä,
-et sittenkään saa nostaa kannetta häntä vastaan. Kaikissa
-inhimillisissä laitoksissa on pienempi paha sallittuna suuremman
-hyvän saavuttamiseksi: niinpä valtiollisissa asioissa pannaan
-välisti maakunta altiiksi, jos koko valtakunta saadaan sen kautta
-pelastetuksi, ja lääketieteen alalla leikataan raaja irti,
-jott'ei koko ruumis joutuisi vaaraan. Mutta uskonnossa pysyy
-järkähtämättömänä lakina: pahaa ei saa tehdä milloinkaan. Ja
-tämä laki, lapseni, on oikea, sillä jos meissä olisi sellainen
-mielipide, että pienempi paha on luvallinen, milloin suurempi
-hyvä on saavutettavissa, niin tulisimme useinkin tehneeksi
-rikoksen, mahdollisia etuja odottaessamme. Ja vaikkapa etu varmaan
-seuraisikin, niin saattaisi käydä niin, että, juuri tuota väärällä
-tavalla saatavaa etua odottaessamme, meidät kutsutaankin vastaamaan
-teoistamme, ja silloin on ihmisen töitten kirja ikipäiviksi suljettu.
-Mutta minä keskeytin sinut, kultaseni. Jatka vaan.
-
--- Heti seuraavana aamuna -- kertoi hän minä huomasin, minkä verran
-hänen rehellisyyteensä on luottamista, sillä silloin jo hän teki
-minut tuttavaksi kahden muun onnettoman naisen kanssa, jotka hän oli
-pettänyt, niinkuin minutkin, mutta jotka olivat tyytyneet edelleen
-elämään talossa. Minä rakastin häntä liian hellästi, sietääkseni
-moisia kilpailijoita rinnallani, ja koetin upottaa häpeäni huvitusten
-humuun. Minä tanssin, minä koreilin, minä haastelin lavertelin, mutta
-yhä vaan olin onneton. Gentlemanit, joita kävi siellä, puhuivat
-myötäänsä minun sulojeni voimasta, mutta se vaan lisäsi mieleni
-masennusta, minä kun olin tuon voimani kokonaan maahan polkenut. Ja
-niin minä kävin päivästä päivään alakuloisemmaksi ja hän samalla
-yhä enemmän hävyttömäksi, kunnes tuo hirviö tuli niin julkeaksi,
-että tarjosi minut eräälle tuttavalleen nuorelle baronetille.[16]
-Tarvinneeko minun sanoa, isä, kuinka syvästi tämä kiittämättömyys
-minua loukkasi? Minun vastaukseni hänelle oli melkein hurjaa vimmaa.
-Minä vaadin eroa. Lähtiessäni hän tarjosi minulle rahakukkaron,
-mutta minä viskasin sen halveksien hänen jalkoihinsa ja läksin
-hänen luotaan sellaisessa raivossa, että hetkeksi kokonaan unohdin
-tilani kurjuuden. Mutta pian aukenivat silmäni, ja minä näin olevani
-viheliäinen, hyljätty, syyllinen olento, ilman yhtään ystävätä, jonka
-turviin paeta.
-
-"Samassa sattuivat postivaunut kulkemaan ohitseni. Minä nousin
-niihin, ajattelematta muuta kuin mitenkä päästä kauaksi tuosta
-heittiöstä, jota minä sekä halveksin että kammosin. Tähän minut
-sitten jätettiin, ja täällä on minulla, oman tuskani ohella, ollut
-ainoana seuralaisenani talon emännän tylyys. Haikeasti olen täällä
-muistellut niitä onnen hetkiä, joita olin kotona viettänyt äitini ja
-sisareni seurassa. Suuri on heidän surunsa, suurempi vielä minun,
-siihen kun liittyy syyllisyys ja häpeä."
-
--- Malttia, lapsi! -- sanoin minä. -- Toivoakseni asiat vielä
-muuttuvat paremmiksi. Koetahan nukkua rauhassa tämä yö. Huomenna
-minä vien sinut kotiin äidin ja sisarustesi luo. He ottavat sinut
-ystävällisesti vastaan. Äiti parka! Kovin on tämä käynyt kipeästi
-hänen sydämelleen, mutta hän rakastaa sinua sittenkin, Olivia, ja
-antaa sinulle anteeksi.
-
-
-
-
-KAHDESKOLMATTA LUKU
-
-Todellinen rakkaus antaa erehdykset anteeksi.
-
-
-Huomenissa otin tyttäreni taakseni hevosen selkään, ja niin
-lähdettiin ajamaan kotia kohti. Matkalla koetin kaikin tavoin
-lievittää hänen suruansa, suistaa hänen pelkoansa ja rohkaista
-hänen mieltään, ett'ei hän olisi kovin masentunut, astuessaan
-loukatun äitinsä eteen. Kauniitten seutujen kautta kulkiessamme,
-minä koetin selittää, kuinka paljoa laupiaampi taivas on meitä kuin
-me lähimmäisiämme kohtaan, ja kuinka itse luonnossa varsin harvoin
-mitään onnettomuutta tapahtuu. Minä vakuutin hänelle, ett'ei hän ole
-koskaan huomaava minun rakkauteni häntä kohtaan laimenevan, ja että
-minussa on hänellä oleva suojelija ja neuvon-antaja niin kauan kuin
-minulle elonpäiviä on suotu, ja suotakoon niitä vielä monta. Minä
-neuvoin häntä kestämään maailman parjauksia, osoitin, kuinka kirjat
-ovat onnettomien suloisia, lempeitä seuralaisia, jotka, elleiväthän
-elämän riemujakaan meihin luo, ainakin opettavat meitä elämätä
-kestämään.
-
-Vuokrahevonen oli minun määrä jättää tänä iltana erääsen majataloon
-tien varrella, noin neljä peninkulmaa tällä puolen kotiani.
-Valmistaakseni perhettäni vastaan-ottamaan Oliviaa, päätin jättää
-hänet täksi yöksi majataloon ja tulla huomis-aamuna varhain Sofia
-tyttäreni kanssa häntä noutamaan.
-
-Illalla myöhään me saavuimme määräpaikkaamme. Toimitettuani hänelle
-siistin huoneen ja käskettyäni emännän pitämään huolta hänen
-ravinnostansa, suutelin häntä jäähyväisiksi ja läksin astumaan kotia
-kohti. Mitä lähemmäs tuota rauhallista asuinsijaani tulin, sitä
-suloisemmalta sydämessä tuntui. Pesästään karkoitetun linnun lailla
-minun kaipaukseni riensi edelläni ja liihoitteli pienen kotilieteni
-ympärillä, riemuisaa odotusta täynnään. Mielessäni kuvailin jo,
-kuinka monta suloista sanaa minulla on siellä sanottavana, ja
-kuinka iloisesti he tervehtivät minua, kauan poissa ollutta. Olin
-tuntevinani jo vaimoni hellän syleilyn ja myhäilevinäni pikku poikain
-mielihyvälle.
-
-Minä kun kuljin verkalleen, niin ennätti jo iltakin pimetä. Ihmiset
-olivat jo ulkotyönsä päättäneet; mökeissä ei ollut enää tultakaan
-missään. Hiljaa oli kaikkialla; kukko vaan kiekahti välisti, ja
-siellä täällä kaukana kajahti pihakoiran kumea haukunta.
-
-Oli melkein puoliyö, kun koputin taloni ovelle. Kaikki oli siellä
-hiljaista ja rauhaisata. Sydämeni sykki sanomattoman onnellisissa
-tunteissa, kun äkkiä kauhukseni näin tulenliekin leimahtavan talosta
-ja punaista hehkua jok'ainoassa aukossa! Minulta pääsi hirveä
-hätähuuto, ja samassa kaaduin tajutonna maahan. Tähän huutoon heräsi
-poikani, joka oli nukkunut koko ajan, ja, huomattuaan tulenliekit,
-herätti heti kohta vaimoni jo tyttäreni. Kaikki hyppäsivät vähissä
-vaatteissa ulos, säikäyksestä melkein mielettöminä. Heidän
-parkuihinsa minäkin vihdoin heräsin tainnoksistani, mutta yhä
-uusiin kauhuihin vaan. Liekit nuoleksivat jo talon kattoa, palasia
-toisensa perästä putoeli jo sisään, mutta äänettömässä epätoivossa
-he seisoivat, ikäänkuin lumottuina silmäillen tulen tuhoisata työtä.
-Minä katselin vuoroin heitä, vuoroin valkeata ja vilkaisin sitten
-ympärilleni, etsien silmilläni pikku poikia, mutta heitä ei näkynyt
-missään. Voi hirmua!
-
--- Missä? -- parkaisin minä, -- missä pikku pojat?
-
--- Kuolleet liekkeihin, -- vastasi vaimoni kylmästi, -- ja minä
-tahdon kuolla heidän kanssaan.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kuulin sisästä lasten huutoja. He olivat
-heränneet tulen räiskinään hekin. Ja nyt ei minua enää voinut
-pidättää mikään.
-
--- Missä, missä minun lapseni? -- huusin minä, hyökäten liekkeihin ja
-murtaen oven lasten huoneesen, -- missä poikani pienet?
-
--- Tääll'ollaan, isä, täällä! -- vastasivat he yhdestä suusta,
-valkean tarttuessa jo heidän vuoteeseensa.
-
-Minä sieppasin heidät syliini ja vein heidät liekkien läpi niin
-joutuisaan kuin mahdollista. Juuri kuin olin päässyt ulos, romahti
-katto sisään.
-
--- Nyt! -- huudahdin minä, kohottaen lapsiani korkealle, -- nyt
-leimutkoot liekit ja kuluttakoot omaisuuteni kaiken! Tässä aarteeni,
-jotka olen pelastanut. Tässä, armaani, tässä meidän aarteemme. Vielä
-me saatamme olla onnellisia.
-
-Me suutelimme tuhansia kertoja rakkaitamme. He riippuivat kiinni
-meidän kaulassamme ja näyttivät ottavan osaa meidän ilomme
-ilmauksiin. Ja äiti se vuoroin nauroi, vuoroin itki.
-
-Tyynenä minä katselin liekkejä. Jonkun ajan perästä rupesin tuntemaan
-kipuja olkavarressa: se oli saanut kauheita palohaavoja. Siksipä en
-ensinkään kyennyt auttamaan poikaani, joka koetti pelastaa tavaroita
-ja samalla estää tulipaloa leviämästä aittaan. Sillä välin olivat
-naapurit heränneet ja riensivät apuun, mutta muuta eivät hekään
-osanneet tehdä kuin neuvottomina katsella tulen tuhotöitä.
-
-Kaikki tavaramme, niitten mukana tyttärieni myötäjäisiksi tallelle
-panemani pankkisetelitkin, oli nyt kokonaan poroksi palanut. Jäljellä
-oli vaan arkullinen papereita, joka oli seisonut keittiössä, ja pari
-kolme muuta vähäpätöistä esinettä, jotka poikani oli ennättänyt saada
-ulos. Naapurit koettivat voimiansa myöten lieventää meidän kovaa
-kohtaloamme. He toivat meille vaatteita ja keittiökaluja yhteen
-talon sivurakennuksista, niin että meillä päivän koittaessa oli edes
-jonkunlainen kotimaja, mihin asettua. Lähin naapurini, kunnon mies,
-lapsineen ei ollut viimeisimpiä hankkimassa meille kaikenlaista,
-mikä tarpeellista oli, ja lohduttamassa meitä niin herttaisesti kuin
-teeskentelemätön hyvänsuopaisuus suinkin saattaa.
-
-Ensimmäisestä säikäyksestä toinnuttuaan, alkoi kotiväkeni
-udella, miksikä minä olin ollut poissa niin kauan. Kerrottuani
-seikkaperäisesti matkani vaiheet, aloin valmistaa heitä
-vastaan-ottamaan kadotettua lasta. Vaikk'ei meillä nyt ollut kuin
-kurjuutta tarjottavana, tahdoin kumminkin pitää huolta siitä,
-että hän vastaan-otettaisiin niin hyvästi kuin suinkin sopi.
-Tämä olisi käynyt kovinkin vaikeaksi, ellei äskeinen onnettomuus
-olisi nöyryyttänyt minun vaimoni ylpeyttä ja suistanut sitä vielä
-kovemmilla koettelemuksilla.
-
-Kättäni kun kivisti ankarasti, en päässyt itse tytärtäni noutamaan,
-vaan lähetin poikani ja nuoremman tyttäreni, jotka pian palasivatkin,
-mukanaan tuo onneton olento. Tyttö raukka ei uskaltanut katsoa
-silmiin äitiänsä, joka kaikista minun ponnistuksistani huolimatta
-ei ollut taipunut täydellisesti sovinnolliseen mieleen, naiset kun
-tuomitsevat naisen erehdyksiä ankarammin kuin miehet.
-
--- Oo, madam, -- puheli äiti, -- kovinhan on halpa tämä paikka,
-jonne te olette suvainnut tulla niin moninaisesta fiineydestä.
-Minun tyttärestäni Sofiasta ja minusta ei saata olla kuin sangen
-vähän huvitusta sellaisille persoonille, jotka ovat seurustelleet
-ainoastaan niissä ylhäisissä piireissä. Niin, miss Livy, teidän isä
-parkanne ja minä olemme viime aikoina saaneet paljon kärsiä, mutta
-minä toivon taivaan antavan teille anteeksi.
-
-Tämän vastaanotto-puheen aikana oli onneton tyttö seisonut kalpeana
-ja vavisten. Ei hän jaksanut itkeä, eikä hän jaksanut mitään vastata.
-Minä en enää saattanut sen kauemmin ääneti katsella hänen tuskiansa,
-vaan lausuin, pannen ääneeni jonkun verran ankaruutta ja sellaisella
-vakavuudella, joka silmänräpäyksessä sai muut alistumaan:
-
--- Minä pyydän, vaimo, että minun sanani pannaan nyt mieleen kaikiksi
-kerroiksi. Minä olen tässä tuonut sinulle takaisin eksyneen vaeltaja
-raukan; hän palajaa velvollisuuksiansa täyttämään, ja meidän tulee
-olla hänelle hellät kuin ennenkin. Elämän kovia koettelemuksia tulvii
-nyt tulvimalla meidän ylitsemme; älkäämme siis niitten painoa lisätkö
-keskinäisellä erimielisyydellä. Jos sovussa elämme, niin saatamme yhä
-vieläkin olla tyytyväisiä, sillä meitä on tarpeeksi monta, ollaksemme
-välittämättä maailman panetteluista ja osataksemme olla toistemme
-tukena. Jumala on luvannut kohdella katuvaista lempeästi; tehkäämme
-kuin Hän. Taivaassa, senhän tiedämme, iloitaan yhdestä syntisestä,
-joka itsensä parantaa, enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä
-hurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. Ja oikein se onkin,
-sillä yksi ainoa ponnistus, jolla koetamme pysähtyä kadotukseen
-viettävällä polulla, on itsessään suurempi hyvä avu kuin sata
-oikeamielistä tekoa.
-
-
-
-
-KOLMASKOLMATTA LUKU
-
-Turmeltu ihminen yksin saattaa olla kauan ja kokonaan onneton.
-
-
-Jonkun verran toimeliaisuutta kysyttiin meiltä nyt, saadaksemme
-nykyisen asuntomme niin mukavaksi kuin mahdollista, eikä aikaakaan,
-niin jo vallitsi meissä entinen mielen rauha. Kykenemättä auttamaan
-poikaani tavallisissa ulkoaskareissa, minä lueskelin perheelleni
-ääneen niistä moniaista kirjoista, jotka oli saatu pelastetuiksi.
-Käytin semminkin sellaisia, jotka vaikuttavat mielikuvitukseen ja
-samalla sydäntäkin tyynnyttävät.
-
-Hyviä naapureitakin kävi joka päivä lausumassa sydämellistä
-osan-ottoansa, ja ennen pitkää he päättivät tulla määrättynä päivänä
-miehissä korjaamaan entistä asuntoani. Farmari Williams, kunnon
-mies, ei ollut viimeisiä joukossa; herttaisesti hän tarjosi meille
-ystävänpalveluksia. Hän olisi kernaasti taaskin ruvennut pitämään
-hyvää silmää tyttäreeni, mutta tämä ehkäisi sen sillä tavalla, että
-kaikki yrityksetkin siihen suuntaan raukesivat tyhjiin.
-
-Näytti siltä kuin Olivian murhe tulisi kestämään kauankin, sillä hän
-oli meidän pienessä piirissä ainoa, joka ei viikon kuluttua ollut
-saanut takaisin entistä hilpeyttään. Hänessä ei ollut enää sitä
-punastumatonta sydämen yksinkertaisuutta, joka ennen oli opettanut
-hänet pitämään arvossa omaa itseänsä ja hakemaan ilonsa siinä,
-että tekee muille iloa. Tuskallinen ahdistus painoi alinomaa hänen
-mieltänsä. Hänen kauneutensa lakastui, terveys heikkeni sitä mukaa,
-mitä vähemmin hän piti siitä huolta. Jokainoa lempeä sana, mikä
-sisaren osaksi talossa tuli, oli pistosta hänen sydämeensä ja kiersi
-kyyneleitä hänen silmiinsä. Ja koska pahe, josta jo on päästy, alati
-tuo sijaansa muita paheita, niinpä hänenkin erehdyksensä, vaikka
-se oli katumuksella sovitettu, jätti jälkeensä luulevaisuuden ja
-kateuden. Minä koetin kaikin tavoin lievittää hänen huoliansa. Hänen
-suruiltansa minä unohdin omatkin tuskani, ja koska aikoinani olin
-ennättänyt lukea verraten paljonkin, niin kerroin hänelle lohdullisia
-tapauksia historiasta.
-
--- Ihmisen onni, tyttäreni armas, -- puhelin minä, -- on Sen kädessä,
-joka voi sitä meille antaa tuhannella eri tavalla, häpeään saattaen
-meidän omat puuhamme. Jos tämä todistusta kaivannee, niin juttelen
-sulle, lapseni, erään tapauksen, jonka on kertonut muuan vakava,
-vaikka välisti hiukan romanttinen historioitsija:
-
-"Matilda joutui peräti nuorena naimisiin erään napolilaisen korkean
-aatelismiehen kanssa. Mies kuoli, hänen ollessa viidentoista vuoden
-iässä, ja Matilda jäi yksin pienen poikansa kanssa. Kerran hän
-seisoi, lastansa hyväillen, avonaisessa akkunassa, jonka alapuolella
-virtasi vuolas Volturnon joki. Äkkiä riuhtaisihe lapsi irti hänen
-sylistään, syöksyi jokeen ja katosi silmänräpäyksessä näkymättömiin.
-Äiti, hurjana säikäyksestä, hyppäsi veteen hänkin lastaan
-pelastamaan. Mutta se oli mahdotonta. Töin tuskin hän itsekään,
-suurilla ponnistuksilla, pääsi toiselle rannalle, missä franskalaiset
-sotamiehet parhaillaan olivat ryöstöretkillään. He ottivat hänet heti
-kohta vangiksi.
-
-"Franskan ja Italian välillä oli sota siihen aikaan paraillaan
-raivoamassa, ja sitä käytiin sanomattomalla julmuudella. Sotamiehet
-olivat nytkin tekemäisillään kaksi kauheata rikosta, sekä himon että
-julmuuden synnyttämää. Tämän häijyn aikomuksen teki tyhjäksi muuan
-nuori upseeri, joka otti nuoren rouvan taaksensa hevosen selkään
-ja, vaikka pakoretki oli tehtävä mitä suurimmalla kiiruulla, vei
-hänet turvallisesti omaan kotikaupunkiinsa. Rouvan kauneus lumosi
-ensi hetkestä hänen silmänsä ja hyvät avut kohta sen perästä hänen
-sydämensä. Heistä tuli aviopari. Mies kohosi korkeihin virkoihin, ja
-kauan aikaa he viettivät hyvin onnellista elämää.
-
-"Mutta milloinkapas sotamiehen onni pysyväistä on? Jonkun vuoden
-perästä syttyi sota uudelleen, hänen johtamansa joukko lyötiin,
-ja hänen piti hakea turvapaikkaa siinä kaupungissa, missä hän oli
-vaimonsa kanssa asunut. Siellä he saivat kestää piirityksen, kunnes
-kaupunki vihdoin antautui. Harvoin tietää historia kertoa niin
-monenlaisia esimerkkejä julmuudesta kuin juuri tämän sodan ajoilta.
-Saatuaan kaupungin haltuunsa, Italialaiset päättivät tappaa kaikki
-franskalaiset sotavangit. Liiatenkin he halusivat ottaa hengiltä
-onnettoman Matildan aviomiehen, hänet, jonka toimenpiteitten kautta
-piiritys oli kestänyt niin kauan. Tuomiot pantiin täytäntöön melkein
-samassa kuin ne oli julistettukin. Vangittu sotaherra tuotiin esiin
-hänkin. Pyöveli seisoi miekka kädessä valmiina, ja kansa odotteli
-synkässä äänettömyydessä, milloinkahan toimitusta johtava kenraali
-antaa merkin, ja pyöveli tekee tehtävänsä.
-
-"Tämän tuskallisen odotuksen hetkenä tuli Matilda sanomaan viimeisiä
-jäähyväisiä miehelleen ja pelastajalleen. Siinä hän vaikeroiden
-valitti kurjaa tilaansa ja armotonta kohtaloa, joka oli pelastanut
-hänet ennen-aikaisesta kuolemasta Volturnon virrassa, saattaakseen
-hänet kokemaan vain yhä ankarampia iskuja.
-
-"Kenraali, nuori mies, hämmästyi hänen kauneuttaan ja rupesi
-säälimään tuota kovan onnen sortamaa naista. Yhä suurempaa liikutusta
-hän tunsi, kuultuaan rouvan mainitsevan entisistä vaaroistansa.
-Kenraali ei ollutkaan kukaan muu kuin hänen poikansa, tuo samainen
-lapsi, jonka tähden äiti oli saanut niin monta kovaa kokea. Hän tunsi
-tuossa nuoressa rouvassa heti äitinsä ja lankesi hänen jalkainsa
-juureen. Loput arvaa itsestäänkin: vangit päästettiin irti, ja heidän
-keskensä vallitsi nyt kaikki se onni, minkä rakkaus, ystävyys ja
-velvollisuus voi itsekukin aikaansaada."
-
-Tällä tavoin minä koettelin huvittaa tytärtäni, mutta
-välinpitämättömästi hän kertomuksiani kuunteli. Tyttö rukka oli
-saanut niin paljon kärsiä oman kovan kohtalonsa tähden, ett'ei
-jaksanut enää, kuten ennen, sääliä muitten onnettomuutta. Helpotusta
-hän ei saanut mistään. Seuroissa hän pelkäsi muitten halveksimista;
-yksinäisyydessä hän tunsi ahdistavaa levottomuutta. Tällainen tuon
-poloisen tila oli, kun huhuna saatiin kuulla, että mr Thornhill aikoo
-mennä naimisiin miss Wilmotin kanssa. Minä olin aina luullutkin mr
-Thornhillin olevan todella kiintyneen tähän neitoon, vaikka hän,
-minun läsnä ollessani, oli aina puhunut halventavasti sekä hänen
-personastaan että rikkaudestaan.
-
-Tämä uutinen se vaan lisäsi Olivia paran surua, sillä
-tällainen julkea uskollisuuden rikkominen oli enemmän kuin hänen
-mielenlujuutensa jaksoi kestää. Minä päätin kumminkin hankkia asiasta
-vielä tarkempia tietoja ja, jos suinkin mahdollista, tehdä squiren
-aikeet tyhjiksi. Sitä varten päätin lähettää poikani vanhan mr
-Wilmotin luokse, kysymään, missä määrin huhussa on perää, ja samalla
-antamaan miss Wilmotille kirjeen, jossa ilmoitetaan, millä tavoin mr
-Thornhill on minun talossani käyttäynyt.
-
-Poikani läksi matkalle toimittamaan minun määräyksiäni. Kolmen päivän
-perästä hän palasi, tuoden sen tiedon, että huhu oli ollut oikeassa,
-mutta kirjettä hänen oli ollut mahdoton toimittaa perille, koska mr
-Thornhill ja miss Wilmot olivat parhaillaan visiteillä ympäristössä.
-Häät pidetään, tiesi poikani kertoa, moniaan päivän perästä.
-Edellisenä sunnuntaina he olivat yhdessä esiintyneet kirkossa ylen
-prameasti: morsiamella saattajina kuusi nuorta ladyä, sulhasella yhtä
-monta gentlemania. Koko seudun väestö se nyt riemuissaan odottelee
-pian läheneviä häitä. Kihlatut ajelevat tavallisesti kahden kesken
-niin upeissa vaunuissa, ett'ei moisia ole näillä seuduin nähty
-vuosikausiin. Kummankin perheen sukulaiset, kertoi hän edelleen, ovat
-siellä, huomattavinna niistä squiren setä, sir William Thornhill,
-tuo hyväntahtoinen mies. Pitkiä pitoja ja upeita juhlia on tulossa.
-Kaikki kansa ylistää nuoren morsiamen kauneutta ja sulhasen hienoa
-personaa, sanoen heidän rakastavan toisiaan ihan äärettömästi.
-
--- Minkäs minä sille voin, -- lopetti poikani, -- mutta kyllä minun
-vain täytyy pitää mr Thornhilliä maailman onnellisimpana miehenä.
-
--- Olkoon vaan, jos voinee, -- vastasin minä. -- Mutta katsos,
-poikani, tätä olkivuodetta, vuotavaa kattoa tuossa, noita homeisia
-seiniä ja tätä kosteata lattiaa, tätä ruumis raukkaa, jonka
-tulipalo on tehnyt työhön kykenemättömäksi; katso lapsiani, jotka
-ympärilläni leipää itkevät! -- kaikki tuo on silmäisi edessä... Ja
-sittenkin sinä näet tässä, juuri tässä miehen, joka ei vaihtaisi
-ilojaan hänen kanssaan, vaikka saisi kaikki maailman aarteet! Voi
-armaat lapset, jospa vain oppisitte seurustelemaan oman sydämenne
-kanssa ja huomaamaan, kuinka jalo toveri se on, niin vähän te
-vainenkin välittäisitte tuon kunnottoman loistosta ja prameudesta!
-Melkein jokainen on oppinut sanomaan elämää vaellukseksi ja itseään
-matkamieheksi. Ja tämä vertaus se kylläkin pitää paikkansa,
-nähdessämme, kuinka hyvät ihmiset ovat iloiset ja tyynet, niinkuin
-konsanaankin matkamiehet kotia kohti kulkiessaan, ja kuinka
-kehnomieliset ovat vain silloin tällöin onnellisia, niinkuin
-matkamiehet, jotka maanpakoon vaeltavat.
-
-Uusi isku oli kokonaan masentanut tyttäreni mielen. Säälistä häntä
-kohtaan minä jätin sanomatta, mitä mielessäni vielä oli. Minä pyysin
-äidin tukemaan häntä, ja tuokion kuluttua Olivia toipuikin. Tästä
-puolin hän näytti tyynemmältä ja oli, niinkuin luulin, rohkaissut
-mielensä, mutta ulkomuoto vei minut harhaan, sillä hänen tyyneytensä
-oli vain ylenmäärin jännitettyjen tunteitten lamausta.
-
-Ystävälliset pitäjäläiset toivat meille ruokavarojen lisiä, ja tämä
-näytti synnyttävän uutta hilpeyttä muihin perheenjäseniin. Eikä ollut
-minunkaan vastenmielistä nähdä heitä kerrankin taas reippaina ja
-iloisina. Olisinhan tehnyt väärin, masentaessani heidän tyytyväistä
-mieltään, pakottamalla heitä myötäänsä vaan valittelemaan yksinäisen
-äänetöntä surua, tahi sälyttäessäni heidän kannettavakseen huolta,
-jota he eivät tunteneet. Ja niinpä kerran vieläkin taas tarinoita
-kerrottiin miehestä mieheen, laulamaan pyydettiin ketä kulloinkin, ja
-hilpeä mieli elähteli meidän pienessä majassamme.
-
-
-
-
-NELJÄSKOLMATTA LUKU
-
-Kovia kohtauksia taaskin.
-
-
-Huomis-aamu kun oli tähän vuoden-aikaan nähden erittäin lämmin,
-niin päätettiin syödä aamiainen kuusamomajassa. Siellä pyysin
-nuorempaa tytärtäni laulamaan, ja pian liittikin hän äänensä siihen
-konserttiin, mikä raikui puista ylt'ympärillä. Tässä majassa oli
-Olivia ensi kerran kohdannut viettelijänsä, ja jok'ainoa esine
-siinä oli omiansa lisäämään hänen tuskaansa. Mutta sellainen
-haikeamielisyys, joka heräjää henkiin entisistä mielihyvän aiheista
-tai sävelten soinnuista, se tyynnyttää sydämen eikä raasta sitä.
-Äitikin tunsi tässä tilaisuudessa suloista surumielisyyttä ja
-vuodatti kyyneleitä ja rakasti tytärtään kuin ennenkin.
-
--- Kas niin, armas Olivia, -- virkkoi hän, laulahan meille se
-murheellinen laulu, josta isä niin paljon pitää. Sofia on puolestaan
-jo laulanut meille. Laula, lapseni, vanhan isäsi mielihyviksi.
-
-Olivia totteli ja esitti pienen laulunsa niin syvällä
-tunteellisuudella, että se liikutti minua.
-
-    Jos lempi johtais naisen harhaan,
-    Jos pettänyt mies hänet ois,
-    Oi mikä suistais surut silloin
-    Ja virheen pesis hältä pois?
-    Yks keino virheen voisi pestä
-    Ja häätää häpeän, ei muu:
-    Hän hautaan käy, ja miehen sydän
-    Se tuskiin tuimiin pakahtuu.
-
-Viimeiset säkeet hän lauloi erittäin vienosti, surun sortamalla
-äänellä. Tuskin oli laulu loppunut, kun jonkun matkan päässä
-huomattiin mr Thornhillin vaunut. Me säpsähdimme kaikki, mutta
-varsinkin kohosi vanhimman tyttäreni tuska ylimmilleen. Välttääkseen
-näkemästä viettelijäänsä, hän kiirehti sisarensa kanssa sisään.
-
-Parin minutin perästä mr Thornhill oli astunut vaunuistansa ja tuli
-minun luokseni -- minä en ollut liikahtanutkaan paikaltani -- ja
-tuttavallisesti kuin ennenkin kysyi, kuinka minä jaksan.
-
--- Sir, -- vastasin minä, -- tämä julkeus todistaa vaan entistä
-enemmän, kuinka kehnomielinen mies te olette. Oli aika, jolloin minä
-olisin kurittanut teitä, joka olette niin häpeämätön, että rohkenette
-astua minun silmieni eteen. Mutta olkaa rauhassa: ikä on suistanut
-minun intohimoni, ja virkani estää niitä pääsemästä valtaan.
-
--- No mutta, hyvä herra! -- virkkoi hän. Te panette minut ihan
-hämmästymään. Minä en käsitä yhtään mitään. Eihän toki tyttärenne
-äskeinen huviretki minun kanssani liene mielestänne mitään rikollista
-laatua?
-
--- Mene! -- kiljaisin minä. -- Sinä olet konna, halpa, kehno konna
-ja kauttaaltasi valhetta täynnä. Teidän kataluutenne suojelee teitä
-minun vihani vimmasta. Niin, sir, minä olen syntyisin sellaisesta
-suvusta, jossa tällaista ei olisi siedetty! Hetken himojen
-tähden olet sinä, kurja mies, syössyt erään ihmisparan ainaiseen
-onnettomuuteen ja häväissyt sen perheen, jolla ei ole maailmassa
-ollut mitään muuta onnen-osaa kuin kunniansa.
-
--- Jos hän tai te, -- vastasi hän, -- tahtomalla tahdotte olla
-onnettomia, niin minkäs minä sille! Mutta te voisitte sittenkin olla
-onnellisia, ja minä olen aina oleva altis auttamaan teitä siihen,
-ajatelkaa muutoin minusta mitä tahdotte. Me saatamme naittaa hänet
-toiselle ennen pitkää ja -- mikä vieläkin tärkeämpää -- hänen
-sopii pitää rakastajaa silti, sillä minä vakuutan yhä edelleenkin
-vilpittömästi kunnioittavani häntä.
-
-Minä tunsin, kuinka tämä kunnoton ehdotus panee minut kuohuksiin.
-Mieli saattaa kyllä usein pysyä tyynenä suurtakin vääryyttä
-kärsiessään, mutta pienet konnantyöt ne aina sydämelle käyvät ja
-kiihottavat sitä raivoon.
-
--- Pois näkyvistäni, kavala kärme! -- huudahdin minä, -- äläkä
-loukkaa minua enää läsnäolollasi! Jos uljas poikani olisi kotona, ei
-hän tätä sallisi, mutta minä olen vanha, kykenemätön ja kaikin puolin
-mennyt mies.
-
--- No niin, -- huudahti hän -- te tahdotte nähtävästäkin pakottaa
-minut puhumaan ankarammin kuin olin aikonutkaan. Mutta koska minä
-vast'ikään viittasin, mitä teillä on toivomista minun ystävyydestäni,
-niin sallittanee minun myös ilmoittaa, mitä seurauksia saattaa olla
-minun suuttumuksestani. Minun asian-ajajani, jolle teidän äskeinen
-velkakirjanne on siirretty, uhkailee kovin, enkä minä tiedä, millä
-keinoin voisi estääkään oikeutta pääsemästä voimaansa, ellenhän
-nimittäin suorita rahoja itse, joka taas ei ole niinkään helppo asia,
-minulla kun pian tapahtuvain häitteni tähden on ollut viime aikoina
-koko lailla menoja. Voutikin puhuu vuokramaksujen keräämisestä; hän
-tuntee nähtävästi velvollisuutensa; minä puolestani en sekaannu
-milloinkaan tällaisiin asioihin. Mutta sittenkin minä tahtoisin
-tarjota teille palvelustani ja soisin näkeväni teidät tyttärenne
-kanssa miss Wilmotin ja minun häissäni; tämä on myös ihastuttavan
-Arabellan pyyntö, jota toivoakseni ette hyljänne.
-
--- Mr Thornhill! -- virkoin minä, -- kuunnelkaa minua nyt kerta
-kaikkianne. Teidän avioliittoanne kenenkään muun kuin minun tyttäreni
-kanssa minä en myönnä. Ja vaikka teidän ystävyytenne nostaisi minut
-valta-istuimelle tai teidän suuttumuksenne minut hautaan painaisi,
-niin minä ylenkatson kumpiakin. Olet kerran halpamaisesti pettänyt
-minut ja tuottanut minulle korvaamattoman tappion. Sydämeni luotti
-sinun kunniaasi, mutta löysi siinä pelkkää kataluutta. Älä siis
-milloinkaan minulta ystävyyttä odota. Mene ja pidä hyvänäsi, mitä
-sinulle suonut on kauneus, rikkaus, terveys ja huvit. Mene ja jätä
-minut puutteesen, häpeän-alaiseksi, sairaaksi ja murheelliseksi. Ja
-kumminkin, niin masennettu kuin olenkaan, on sydämeni aina pitävä
-kunniatansa arvossa, ja vaikka minä olen antanut sinulle anteeksi,
-niin alati minä olen halveksiva sinua.
-
--- Vai niin! -- vastasi hän. -- Olkaa sitten varma, että saatte
-tuntea tämän röyhkeytenne seuraukset. Pian saamme nähdä, kumpiko on
-enemmän omiansa tulla ylenkatsotuksi, tekö vai minä.
-
-Sen sanottuaan hän äkkiä läksi pois.
-
-Vaimoni ja poikani, jotka olivat olleet läsnä tässä keskustelussa,
-olivat kauheasti säikäyksissään. Tyttäret, nähtyään hänen lähteneen,
-tulivat tiedustelemaan keskustelun tulosta, ja se, niinkuin jokainen
-arvaa, teki heidät yhtä levottomiksi kuin muutkin. Minä puolestani
-en välittänyt tuosta squiren häijyydestä, joka nyt näkyi kiihtyneen
-äärimmilleen. Hän oli iskun jo lyönyt, ja minä olin valmis torjumaan
-jok'ainoan uuden hyökkäyksen, niinkuin sellainen sodassa käytetty
-kone, joka aina, heittipä sen miten päin hyvänsä, kääntyy kärki
-edellä vihollista kohti.
-
-Pian saatiin tutakin, ett'ei hän ollut turhaan uhkaillut, sillä
-huomenna sangen varhain saapui vouti hakemaan vuosivuokraa. Kaiken
-sen perästä, mitä minulle oli tapahtunut, oli minun mahdoton
-suorittaa sitä. Seurauksena siitä oli, että hän samana iltana ajatti
-karjani pois. Se arvosteltiin seuraavana päivänä ja myötiin vähempään
-kuin puoleen hintaansa. Vaimoni ja lapseni koettivat nyt saada minua
-mieluummin myöntymään kuin antaumaan ilmeisen tuhon ja turmion
-alaiseksi. Pyysivätpä, että sallisin squiren kerran vieläkin käydä
-meillä, ja koettivat kaikella vähäisellä kaunopuheliaisuudellaan
-kuvailla, mitä kaikkia koettelemuksia minä vielä saan kestää:
-vankeuden kauhut näin ankarana vuoden-aikana sekä kovan taudin
-koettelemukset, terveyteni kun jo muutoinkin oli suuresti heikennyt
-tulipalossa sattuneen vamman kautta.
-
-Mutta minä olin järkähtämätön.
-
--- Voi rakkaani, -- huudahdin minä, miksikä te tuolla tavoin koetatte
-kehoittaa minua tekemään sellaista, mikä ei oikeata ole? Velvollisuus
-käskee minua antamaan hänelle anteeksi, mutta omatuntoni ei salli
-minun hyväksyä hänen aikeitansa. Tahtoisitteko te minua suostumaan
-maailman silmissä sellaiseen, mitä minä omassa itsessäni vääränä
-pidän? Tahtoisitteko, että minä nöyränä vaan istuisin asemillani,
-hävytöntä petturia imarrellen, ja, vankeutta välttääkseni,
-lakkaamatta kantaisin henkisen vankeuden vielä raskaampia kahleita?
-En, en milloinkaan! Jos meidät häädetään tästä asunnosta pois, niin
-pitäkäämme vain siitä kiinni, mikä oikeata on, ja jouduimmepa minne
-hyvänsä, aina meidän on oleva hyvä olla, jos vaan saatamme pelvotta
-ja tyytyväisellä mielellä katsoa omaan sydämeemme.
-
-Näin kului se ilta. Yöllä oli satanut paljon lunta, ja senvuoksi
-läksi poikani jo aamulla varhain luomaan sitä ja avaamaan tietä
-portaille. Ei hän vielä montakaan lapiollista ollut ennättänyt ottaa,
-niin jo riensi sisään aivan kalpeana ja ilmoitti, että kaksi miestä,
-jotka hän tuntee poliseiksi, astuu meidän taloa kohti.
-
-Hänen vielä puhuessaan, he astuivat sisään, lähenivät vuodettani ja
-sitten, ilmoitettuansa ketä he ovat ja millä asialla, julistivat
-ottavansa minut vangiksi. Samalla he käskivät minut varustautumaan
-matkalle heidän kanssaan piirikunnan vankilaan, joka oli meiltä
-yhdentoista peninkulman päässä.
-
--- Hyvät ystävät, -- sanoin minä, -- kovan sään aikanapa tulittekin
-viemään minua vankihuoneesen. Pahinta se, että olen äskettäin
-polttanut toisen käsivarteni pahoille haavoille ja olen parast'aikaa
-täydessä kuumeessa. Eikä minulla ole tarpeeksi vaatteitakaan, ja
-sitä paitsi olen liian vanha ja liian heikko vielä kulkemaan syvässä
-lumessa niin pitkää matkaa. Mutta... jos niin vaaditaan...
-
-Käännyin sitten vaimoni ja lasteni puoleen, käskien heidän panna
-kokoon vähät kapineemme ja valmistaumaan matkalle heti kohta.
-Kehoitin heitä joutumaan ja pyysin poikaani auttamaan vanhinta
-sisartaan, joka, tietäessään olevansa yksin syypää kaikkeen tähän
-onnettomuuteen, oli vaipunut maahan ja tuskissaan pyörtynyt.
-Minä rohkaisin vaimoani, joka kalpeana ja vavisten oli ottanut
-säikähtäneet pikku pojat syliinsä. Ääneti he pitelivät kiinni äidistä
-eivätkä uskaltaneet katsahtaakaan vieraisin. Nuorempi tytär oli sillä
-välin puuhaillut lähtövalmistuksissa, ja koska hän tuon tuostakin
-sai viittauksia pitämään kiirettä, olimme me tunnin kuluttua valmiit
-lähtemään.
-
-
-
-
-VIIDESKOLMATTA LUKU
-
-Ei niin kurjaa tilaa, ett'ei siinä jonkun verran lohdullistakin.
-
-
-Läksimme astumaan poispäin tästä rauhallisesta seudusta ja kuljimme
-verkalleen. Hivuttava kuume oli jo muutaman päivän ajan rasittanut
-vanhinta tytärtäni ja heikontanut hänen voimiansa.
-
-Tuon huomasi toinen poliseista, joka oli ratsain, ja otti tyttäreni
-ystävällisesti taaksensa hevosen selkään. Tällaisetkaan miehet näet
-eivät voi kokonaan tukauttaa itsessään inhimillisiä tunteita. Poikani
-talutti toista pikku veikkoa, äiti toista, minä nojasin nuorempaan
-tyttäreeni, joka itkeä vetisteli, ei omaansa, vaan minun kovaa
-kohtaloani.
-
-Kuljettuamme pappilasta parin peninkulman verran, näimme joukon
-ihmisiä meluten juoksevan meidän perässämme. Siinä oli noin puoli
-sataa minun köyhimpiä seurakuntalaisiani. Kauheasti sadatellen
-he kävivät heti polisien kimppuun, vannoen, ett'ei heidän
-pappiansa saa vankeuteen raastaa; he aikovat puolustaa häntä
-viimeiseen veripisaraan saakka. Väkijoukko oli vähällä jo ryhtyä
-väkivaltaisuuksiin, josta olisi ollut varsin kamalia seurauksia,
-ellen minä olisi käynyt väliin ja suurella vaivalla saanut
-pelastaneeksi poliseita raivostuneen kansan käsistä. Lasten mielestä
-oli nyt aivan varma, että minä tämän johdosta pääsen vapaaksi,
-ja siitä heille niin hyvä mieli, että tuskin jaksoivat riemuansa
-hillitä. Pian he kumminkin pettyivät, kuultuaan, mitä minulla oli
-sanomista noille soaistuille mies paroille, jotka nähtävästikin
-olivat tarkoittaneet minun parastani.
-
--- Mitenkä, ystävät! -- lausuin minä. Tälläkö tavalla te minua
-rakastattekin? Näinkö te noudatatte niitä neuvoja, joita minä olen
-teille saarnastuolista antanut? Uhmailla lakia ja oikeutta vastaan
-ja syöstä turmioon sekä itsenne että minut! Missä teidän johtajanne?
-Tuokaa tänne se mies, joka teidät on harhaan vienyt; hänen pitää
-tuntemaan minun närkästykseni. Voi sua, rakas, erehtynyt joukko!
-Palaja takaisin täyttämään kaikkea sitä, minkäs olet velkapää
-Jumalalle, tälle piirikunnalle ja minulle. Kenties minä kerran vielä
-näen teidät entistä suotuisammissa oloissa ja koetan puolestani
-tehdä teidän elämänne onnellisemmaksi. Mutta sallikaa minun ainakin
-lohduttaa itseäni sillä toivolla, että vihdoin, kun laumani johdan
-iankaikkisille laitumille, teistä ei yhtäkään puuttuisi.
-
-He näyttivät nyt kaikki katuvan tekoansa ja tulivat yksitellen,
-katkeria kyyneleitä vuodattaen, sanomaan minulle jäähyväisiä.
-Hellästi puristin siinä jokaisen kättä ja siunasin heitä. Sitten
-läksimme jälleen astumaan eteenpäin, sen enempää esteitä enää
-matkalla kohtaamatta. Illan suussa saavuttiin kaupunkiin tai
-oikeammin kylään, siinä kun ei ollut kuin muutamia huononpäiväisiä
-taloja. Kaupunki oli menettänyt entisen varallisuutensa. Sen
-muinaisesta upeudesta ei ollut muuta merkkiä jäljellä kuin vankihuone.
-
-Kylään tultua poikkesimme majataloon. Tilasimme mitä vaan nopeimmin
-saavat valmiiksi, ja niin minä söin illallista perheeni kanssa
-hilpeällä mielin kuin ennenkin. Pidettyäni huolta, että omaiseni
-saavat siistin yömajan, seurasin sheriffin palvelijoita vankilaan.
-Se oli ennen muinoin rakennettu sotatarkoituksia varten ja
-sisälsi laajan, ristikkoakkunoilla varustetun ja kivellä lasketun
-huoneen, joka muutamina hetkinä vuorokaudesta oli yhteinen sekä
-pahantekijöille että velallisille. Sitä paitsi oli jokaisella
-vangilla oma koppinsa, johon hän teljettiin yöksi.
-
-Luulin sinne tultuani saavani kuulla pelkkiä valituksia ja kurjuuden
-ääniä. Päinvastoin. Vangeilla näkyi olevan kaikilla yksi yhteinen
-päämäärä: unohtaa huolensa huvittelemiseen ja räyhyyn. Minulle
-ilmoitettiin, että tällaisissa tilaisuuksissa laitetaan tavallisesti
-tuliaisia, ja heti minä suostuinkin pyyntöön, vaikka siihen ne minun
-vähät rahani kuluivat melkein loppuun. Kohta lähetettiin hakemaan
-juomatavaroita, ja pian vallitsi koko vankihuoneessa melu ja pauhina,
-naurut ja jumalaton meno.
-
--- Mitenkä! -- ajattelin itsekseni. -- Kehnot ihmiset ovat iloisia,
-ja minunko pitäisi surra! Ei minulla ole heidän kanssaan muuta
-yhteistä kuin vankina-olo, ja luulenpa kuin luulenkin, että minulla
-on enemmän syytä olla onnellinen kuin heillä.
-
-Näissä miettein koetin päästä iloiselle mielelle, mutta iloisuutta ei
-väkisin saa; yksin ponnistuksetkin siihen tuottavat tuskaa. Asetuin
-sitten istumaan yhteen nurkkaan ja vaivuin ajatuksiini. Tuokion
-kuluttua tuli luokseni muuan vankeustoveri ja rupesi haastelemaan
-minun kanssani. Järkähtämättömänä periaatteena elämässäni on aina
-ollut se, ett'en kieltäydy keskustelemasta kenenkään kanssa, joka
-vaan halajaa: jos hän on hyvä mies, niin saattaa minulle olla hyötyä
-hänen opetuksestaan; jos hän on paha, niin saattaa minun opetukseni
-olla eduksi hänelle. Hän näkyi olevan älykäs ja taitava, vaikka
-oppimatonkin mies, joka tarkoin tunsi maailman, kuten sanotaan, tahi,
-oikeammin puhuen, ihmisluonnon sen nurjalta puolen. Hän tiedusti,
-olinko varustanut itselleni tänne vuodetta. Sitä seikkaa en tullut
-edes ajatelleeksikaan.
-
--- Sepä paha, -- sanoi hän, -- sillä täällä te ette saa muuta kuin
-olkia, ja teidän koppinne on sangen avara ja kolakka. Mutta koska
-teissä näkyy olevan jonkun verran gentlemania, jommoinen minäkin
-aikoinani olin, niin vallan kernaasti annan teille osan omia
-makuuvaatteitani.
-
-Minä kiitin, sanoen olevani varsin hämmästynyt, kohdatessani niin
-paljon ystävällisyyttä vankihuoneessa, kesken kaikkea kurjuutta. --
-Osoittaakseni olevani oppinut mies, minä lisäsin: -- näkyypä tuo
-muinais-ajan viisas käsittäneen, kuinka kallis-arvoinen on toveri
-hädässä, sanoessaan: _Ton kosmon aire, ei doos ton hetairon_. Ja
-mitäpäs, -- jatkoin sitten, -- mitäpäs tästä maailmasta olisikaan,
-jos siinä pitäisi olla yksin kuin erämaassa?
-
--- Te puhutte maailmasta, sir, -- vastasi vankeuskumppalini. --
-Maailma on tullut lapseksi jälleen, ja kumminkin on kosmogonia
-elikkä oppi maailman luomisesta pannut kaikkina aikoina filosofien
-päät pyörälle. Mikä sekamelska mielipiteitä maailman luomisesta!
-Sanconiathonit, Manethot, Berosus'et ja Ocellus Lucanus'et -- kaikki
-he ovat yritelleet, mutta turhaan. Viimeksi mainittu lausuu näin:
-_Anarkon ara kai ateleuteeton to pan_, joka on niin paljon kuin...
-
--- Suokaa anteeksi, sir, -- virkoin minä, että keskeytän noin
-tieteelliset mietelmät, mutta luulenpa kuulleeni kaiken tuon jo
-ennenkin. Eiköhän minulla ollut kerran mielihyvä tavata teitä
-Wellbridgen markkinoilla, ja eikös teidän nimenne ole Efraim
-Jenkinson?
-
-Hän huokasi vain.
-
--- Totta kai, -- jatkoi minä, -- totta kai te muistatte erään tohtori
-Primrosen, jolta te ostitte hevosen?
-
-Hän tunsi nyt äkkiä minut, sillä illan hämärissä ja näin huoneen
-perällä hän ei ollut osannut erottaa minun kasvojani.
-
--- Kyllä, sir, -- vastasi mr Jenkinson. -- Minä tunnen teidät
-nyt vallan hyvin. Minä ostin hevosen, mutta en muistanut maksaa.
-Teidän naapurinne Flamborough on ainoa kantaja, jota minä ensi
-oikeuden-istunnossa pahimmin pelkäänkin, sillä hän aikoo valallaan
-todistaa minut väärän rahan tekijäksi. Mieleni on paha, sir, että
-olen pettänyt teidät, niinkuin monta muutakin, sillä katsokaas,
-jatkoi hän, näyttäen minulle kahleitaan, -- katsokaas, mihin
-konnankoukut ovat minut vieneet!
-
--- No niin, sir, -- virkoin minä, -- koska te ystävällisesti
-tarjositte minulle apua, vaikk'ette saattanut odottaa siitä
-korvaustakaan, niin lupaan minä palkita sen siten, että koetan saada
-mr Flamboroughin lieventämään kanteensa tai kokonaan peruuttamaan
-sen. Ensi tilassa lähetän poikani sitä varten hänen luoksensa enkä
-ensinkään epäile hänen suostuvan minun pyyntööni. Minun puolestani
-taas teidän ei tarvitse syytöstä peljätä.
-
--- No niin, sir, -- sanoi hän, -- kaikki, mitä minulla on, on oleva
-teidän käytettävissänne. Minä annan teille enemmän kuin puolet minun
-makuuvaatteitani yöksi ja koetan osoittaa olevani teidän ystävänne
-täällä vankilassa, jossa minulla luullakseni on jonkun verran
-vaikutusvaltaa.
-
-Kiittäessäni häntä en saattanut olla lausumatta kummastustani
-siitä, että hän nyt on niin nuoren näköinen; viimeksi kohdatessamme
-toisiamme hän oli ainakin kuuskymmen-vuotias.
-
--- Sir! -- vastasi hän. -- Vähänpä te vielä maailmaa tunnette.
-Minulla oli silloin valetukka. Minä olen oppinut laittamaan itsestäni
-sekä nuoren että vanhan, seitsentoista vanhasta kuudenkymmenen
-ikään. Voi, sir! Jos minä puoletkaan sitä aikaa, mikä minulta on
-mennyt konnaksi oppimiseen, olisin käyttänyt kunnollisen käsityön
-oppimiseen, niin minä olisin nyt rikas mies. Mutta niin suuri kuin
-lienenkään roisto, teidän ystävänänne minä olen, ja sen saatte
-huomata kenties pikemmin kuin luulettekaan.
-
-Meidän puhelumme keskeytyi, sillä sisään astuivat vanginvartijat
-toimittamaan nimihuutoa ja viemään vankeja koppeihin yöksi. Toinen
-vartijoista, sylellinen olkia kainalossaan, vei minut pimeätä,
-kapeaa käytävää myöten huoneesen, joka sekin oli kivellä laskettu.
-Siellä minä levitin lattialle nurkkaan vankeustoverilta saamani
-makuuvaatteet, jonka jälkeen vartija, ystävällisesti kyllä, toivotti
-minulle hyvää yötä. Siunattuani itseni tapani mukaan ja kiitettyäni
-taivaan Herraa kaikesta kurituksestakin, minä laskeusin levolle ja
-makasin rauhallisesti aamuun saakka.
-
-
-
-
-KUUDESKOLMATTA LUKU
-
-Kääntymys vankihuoneessa. Silloin vasta on laki täydellinen, kun se
-säätää sekä palkintoja että rangaistuksia.
-
-
-Varhain seuraavana aamuna minä heräsin siihen, että omaiseni itkivät
-vuoteeni ääressä. Synkkä ja kolkko vankihuone näkyi masentaneen
-heidän mielensä. Lempeästi nuhdeltuani heitä turhasta murehtimisesta,
-minä vakuutin, ett'en milloinkaan ole nukkunut sen levollisemmin
-kuin tänä yönä, ja tiedustelin vanhinta tytärtäni, joka ei ollut
-heidän mukanaan. He kertoivat eilispäivän tapausten ja väsymyksen
-vaikuttaneen sen, että kuume oli yltynyt, jonka vuoksi he olivat
-nähneet parhaaksi jättää hänet majataloon. Minä lähetin nyt vanhimman
-poikani hankkimaan heille huonetta, mitäpä kahtakin, niin läheltä
-vankihuonetta kuin suinkin.
-
-Hän läksikin kohta, mutta ei saanut kuin yhden huoneen, joka
-vuokrattiin vähäistä maksua vastaan äidille ja tyttärille.
-Ylivartija, ystävällinen mies, salli poikien jäädä asumaan minun
-kanssani vankilaan. Heille laitettiin makuutila yhteen nurkkaan, ja
-siitä tulikin minun mielestäni varsin laatuunkäypä yösija. Minua
-huvitti kumminkin saada tietää, ottaisivatko pikku pojat ollakseen
-yötä sellaisessa huoneessa, joka ensi alussa näkyi hirvittävän heitä.
-
--- No niin, pojat, -- kysäisin minä, -- miltäs näyttää yösija?
-Ettehän toki pelkää maata tässä huoneessa, vaikka se onkin niin pimeä?
-
--- Ei, isä, -- vastasi Dick, -- en minä sinun kanssasi pelkää missään.
-
--- Ja minusta, -- virkkoi Bill, joka vasta oli neljän vuoden vanha,
--- minusta on paras paikka siellä, missä isä on.
-
-Minä määräsin nyt, mitä itsekunkin perheenjäsenen tulee tehdä.
-Tyttäreni tuli erittäinkin pitää huolta vanhemman sisarensa
-heikontuneesta terveydestä; vaimoni oli määrä olla minun luonani;
-pikku pojat saavat lukea minulle.
-
--- Ja sinun, -- lausuin vanhemmalle pojalleni, sinun kättesi töistä
-riippuu nyt yksinomaa meidän elatuksemme. Minkä päivätyöläisenä voit
-ansaita, sillä tulemme me varsin hyvin toimeen, yksinkertaisesti
-eläen, jopa verraten mukavastikin. Sinä olet nyt kuusitoista
-vuotta vanha, ja voimaa sinulle on annettu varsin hyödylliseen
-tarkoitukseen: se on pelastava onnettomat vanhempasi ja muut omaisesi
-nälkään kuolemasta. Koeta niinmuodoin tänä iltana tiedustella
-työtä huomiseksi ja tuo sitten joka ilta kotia rahat, mitkä meidän
-elatukseksemme olet ansainnut.
-
-Täten häntä neuvottuani ja muutkin asiat järjestettyäni, läksin
-alas vankien yhteiseen huoneesen, joka oli sekä väljempi että
-ilmavampi. Mutta en ennättänyt siellä vielä kauankaan olla, kun jo
-sain kuulla niin paljon sadatuksia ja nähdä niin paljon riettautta ja
-eläimellistä raakuutta, että minun täytyi mennä huoneeseni takaisin.
-Siellä istuin kotvan aikaa mietiskellen, kuinka kauheasti sokaistuja
-nuo poloiset sentään ovat: he näkevät koko ihmiskunnan käyvän
-ilmeistä sotaa heitä vastaan ja kartuttamalla kartuttavat päällensä
-tulevaisen, pelottavan vihollisen närkästystä.
-
-Heidän mielettömyytensä herätti minussa mitä syvintä sääliä ja
-saattoi minut unohtamaan oman kovan kohtaloni. Tuntui kuin olisi
-minun velvollisuutenani koettaa saada heitä paremmalle tielle.
-Päätin senvuoksi lähteä jälleen heidän luokseen ja heidän pilkastaan
-välittämättä varottaa heitä ja perää antamatta saada heidät
-voitetuiksi. Alas tultuani ilmoitin aikomukseni mr Jenkinsonille. Hän
-nauroi sille sydämensä pohjasta ja julisti sen muille. Tämä ehdotus
-vastaan-otettiin kovaäänisillä ilohuudoilla: siinähän oli oleva uutta
-ajanviettoa ihmisille, jotka eivät missään muussa kyenneet löytämään
-huvitusta kuin pilkkapuheissa ja mässäämisessä.
-
-Minä rupesin kovalla, yksinkertaisella äänellä lukemaan
-kirkkorukouksia ja huomasin kuulijakuntani pitävän tätä kovasti
-lystinä. Ruokottomat kuiskutukset, teeskennellyt syvän katumuksen
-huokaukset, silmän-iskut ja rykäykset saivat kuulijani tuon
-tuostakin räjähtämään nauruun. Minä puolestani jatkoin lukemista,
-luonnollisella vakavuudella, tietäen, että tämä on muutamille oleva
-parannukseksi, ja ett'ei minua itseäni kukaan ole tästä tuomitseva.
-Lukemisen jälkeen minä rupesin puhumaan heille varoitussanoja,
-tarkoittaen niillä enemmän heidän huomionsa kiinnittämistä kuin
-nuhteita. Ensinnäkin selitin heille, ett'en ole tähän ryhtynyt
-mistään muusta syystä kuin heidän omaa parastansa harrastaen. Sanoin
-olevani heidän vankeuskumppalinsa ja virkoin, ett'ei tässä ole
-aikomus saarnata. Surukseni sanoin kuulleeni, kuinka jumalattomia
-puheita he keskenänsä pitävät; siitähän he eivät mitään hyvää saa,
-päinvastoin paljon hyvää kadottavat.
-
--- Hyvät ystävät, -- lausuin minä, -- sillä ystäviäni te olette,
-vaikka maailma kuinkakin teidän ystävyyttänne hylkisi, olkaa varmat
-siitä, että, vaikka te päästäisitte kymmenentuhatta kirousta
-päivässä, ei siitä olisi teille penninkään tuloa. Ja mitäpä hyötyä
-siitä, että joka silmänräpäys kutsuu perkelettä ja hieroo ystävyyttä
-hänen kanssaan, koskapa hän niin kehnosti teitä auttaa? Näettehän te,
-ett'ei hän ole antanut teille muuta kuin suun täydeltä kirouksia ja
-vatsan täydeltä tyhjää. Mitään hyvää te ette häneltä saa, siksi minä
-hänet tunnen.
-
-"Jos ihmisellä kenen kera kaupat huonosti onnistuvat, niin
-toisaannehan hän kääntyy. Eiköhän teidänkin maksaisi koettaa,
-miltä tuntuisi palvella toista herraa, joka antaa ihania lupauksia
-sille, ken hänen tykönsä tulee? Niin, ystävät, paljo on maailmassa
-mielettömiä, mutta mielettömin on se, joka, rosvottuaan ja
-varastettuaan, juoksee polisilta suojaa hakemaan. Ja tokkopa tekään
-sen viisaampia olette? Te haette joka mies turvaa sellaiselta,
-joka jo on pettänyt teidät, ja luotatte sellaiseen olentoon, joka
-on häijympi häijyintäkin polisimiestä, sillä polisimiehet ne vaan
-houkuttelevat teidät ansaan ja hirttävät, mutta hän sekä houkuttelee
-että hirttää ja sitten, mikä pahin kaikista, pitelee teitä kynsissään
-vielä senkin jälkeen kuin pyöveli on tehtävänsä tehnyt."
-
-Puheeni jälkeen lausuivat kuulijat mielihyvänsä. Muutamat tulivat
-oikein kädestä pitäin kiittämään minua, vannoen, että minä olen
-kunnon mies, jonka kanssa he tahtovat yhä parempaan tuttavuuteen
-päästä. Minä puolestani lupasin huomennakin lukea heille, ja jopa
-rupesin todellakin toivomaan ainakin muutamissa mielenmuutosta. Olen
-nimittäin aina ollut sitä mieltä, ett'ei parannus kellenkään liian
-myöhäistä ole, sillä jokaisen sydän on avoinna synnin soimausten
-nuolille, jos vaan ampuja osaa tähdätä oikein. Tyytyväisenä palasin
-huoneeseni, jossa vaimoni oli valmistanut minulle yksinkertaisen
-aterian. Mr Jenkinson pyysi saada syödä päivällisensä yhdessä meidän
-kanssamme, jotta, niinkuin hän kohteliaasti lausui, hänellä olisi
-mielihyvä saada haastella minun kanssani. Hän ei ollut vielä nähnyt
-minun perheeni jäseniä, nämä kun kulkivat minun huoneeseni tuota
-jo ennen mainittua kapeaa käytävää myöten suoraan, tarvitsematta
-astua yhteisen huoneen kautta. Ensi kertaa perheeni piiriin tultuaan
-hän näkyi kovasti hämmästyvän nuoremman tyttäreni kauneutta, jota
-miettivä ilme kasvoilla vielä suuresti lisäsi. Pikku pojat eivät
-jääneet häneltä huomaamatta hekään.
-
--- Voi, tohtori! -- huudahti hän, -- nämä lapset ovat liian somat ja
-liian hyvät olemaan tällaisessa paikassa.
-
--- Eikö mitä, -- mr Jenkinson, -- vastasin minä. -- Minun lapseni
-ovat, Jumalan kiitos, tarpeeksi siveitä, ja jos he vaan pysyvät
-hyvinä, niin silloin ei muusta pelkoa.
-
--- Teistä, -- virkkoi hän, -- teistä mahtaa kaiketikin tuntua sangen
-lohdulliselta se, että saatte pitää pienen perheenne ympärillänne.
-
--- Tuntuupa niinkin, mr Jenkinson, enkä tahtoisi olla heitä
-vailla, en kaiken maailmankaan aarteista, sillä he tekevät minulle
-vankikopistakin palatsin. Ei minun onneani voi tässä maailmassa
-himmentää mikään muu kuin lapsilleni tehty vääryys.
-
--- Pahoinpa pelkään sitten, sir, -- huudahti hän, -- että minä olen
-syyllinen, sillä, ellen erehdy, -- hän katsahti poikaani Moosekseen
--- on tässä yksi, jolle olen vääryyttä tehnyt, ja jolta minä
-tahtoisin saada pahantekoni anteeksi.
-
-Poikani tunsi hänet heti äänestä ja kasvoista, vaikka olikin ennen
-nähnyt hänet valepuvussa. Hän otti mr Jenkinsonin kädestä ja
-myhäillen antoi hänelle anteeksi.
-
--- Mutta, -- jatkoi Moses, -- olisipa hauska tietää, mitenkä te minun
-kasvoistani osasitte päättää, että minua on helppo puijata.
-
--- Hyvä herra, -- vastasi hän, -- en minä teidän kasvoihinne
-kiintynyt, vaan valkoisiin sukkiinne ja mustaan nauhaan tukassanne.
-Mutta olen minä, aikoinani, älkää panko pahaksenne, puijannut
-viisaampiakin ihmisiä kuin te, vaikka, kaikista konnankoukuistani
-huolimatta, tyhmyrit ne minusta sittenkin aina lopulti voiton veivät.
-
--- Luulisinpa, -- virkkoi poikani, -- että kertomus sellaisesta
-elämästä kun teidän, olisi sekä opettavaista että huvittavaa.
-
--- Ei sanottavaksi kumpaakaan, -- vastasi mr Jenkinson. --
-Tuommoiset kertomukset joissa kuvataan pelkkiä konnankoukkuja ja
-rikoksia, tekevät ihmisen vaan epäluuloiseksi ja haittaavat hänen
-kehittymistänsä. Matkamies, joka epäilee jokaista vastaantulijaa
-ja kääntyy takaisin heti kuin huomaa yhdenkään, joka on rosvon
-näköinen, sellainen matkamies se harvoin ajoissa perille pääsee.
-Minä puolestani olen tullut siihen kokemukseen, että kaikki konstit
-oppinut mies on typerin mies auringon alla.
-
-"Minua pidettiin jo pienestä ruveten erittäin kekseliäänä poikana.
-Kun olin seitsenvuotias, silloin naiset sanoivat minua täydelliseksi
-pikku mieheksi; neljäntoista vanhana minä mielistelin naisia, lakki
-kallella päässä; kahdenkymmenen vanhana luulin olevani kaikin puolin
-rehellinen mies, mutta muut pitivät minua niin viekkaana, ett'ei
-kukaan minuun luottanut. Minusta tuli vähitellen väkisinkin konna,
-ja siitä pitäin minä olen elänyt pää täynnä petoksen suunnitteluja
-ja sydän täynnä pelkoa kiinnijoutumisesta. -- Usein minä nauroin
-teidän kunnon naapurianne Flamboroughia ja puijasin häntä kerran
-vuodessa tavalla tai toisella. Mutta yhä se kunnon mies vaan tietänsä
-eteenpäin kulki ja rikastui rikastumistaan, jota vastoin minä yhä
-jatkoin vehkeitäni ja konnankoukkujani ja pysyin köyhänä, eikä ollut
-minulla edes sitäkään lohdutusta, että olen rehellinen mies."
-
--- Mutta -- jatkoi hän -- kertokaahan, mikä teidät on tänne tuonut.
-
-Hänen uteliaisuuttaan tyydyttääkseni minä kerroin hänelle koko
-sen sarjallisen tapauksia ja erehdyksiä, mikä minut oli saattanut
-nykyiseen pulmatilaani. Sanoin senkin, että minun on aivan mahdoton
-siitä päästä.
-
-Kuultuaan minun historiani, hän oli hetken aikaa ääneti, löi sitten
-otsaansa, ikäänkuin jotain tärkeätä olisi johtunut mieleen ja jätti
-hyvästi, sanoen aikovansa katsoa, mitä tässä olisi tehtävä.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU
-
-Jatkoa edelliseen.
-
-
-Huomenissa minä ilmoitin vaimolleni ja lapsilleni, millä tavoin
-minä aion tehdä käännytystyötä vankien keskuudessa, mutta minun
-suunnitelmani hyljättiin kokonaan. Se oli heidän mielestään sekä
-mahdoton että sopimaton. Minun yrityksistäni -- niin he arvelivat --
-ei ole mitään hyötyä vankien kääntymiselle, päinvastoin ne saattavat
-helposti tuottaa minun virkasäädylleni häpeätä.
-
--- Malttakaas! -- vastasin minä. -- Nämä miehet ovat kyllä
-langennutta väkeä, mutta ihmisiä silti, ja siinä sangen vaikuttava
-syy minun kiintyä heihin. Jos hyvä neuvo hyljätään, niin se palajaa
-takaisin antajansa sydämeen ja tekee sen entistä rikkaammaksi. Ja
-elleivät minun opetukseni tee paremmiksi heitä, niin ne tekevät
-ainakin minut itseni paremmaksi. Lapsi kullat, jos nämä onnettomat
-olisivat prinssejä, niin tuhannet ja taas tuhannet tarjoaisivat
-heille papillista palvelusta, mutta vankikoppiin kytketty sydän
-on minun mielestäni yhtä kallis-arvoinen kuin sekin, joka
-valta-istuimella istuu. Niin, armaani, jos voin heidät parantaa, niin
-parannan; kenties eivät kaikki minua hylkää. Saanen kukaties edes
-yhden pelastetuksi kurimuksesta; sekin olisi jo suuri voitto, sillä
-mikä on maan päällä kalliimpi helmi kuin ihmisen sielu?
-
-Näin sanottuani läksin heidän luotaan ja menin yhteiseen tupaan.
-Siellä minun tuloani odotettiinkin iloisin mielin, kullakin valmiina
-tohtorin varalta koko joukko vankilan-omaisia kujeita. Olin juuri
-aloittamaisillani, kun muuan vanki ikäänkuin sattumoisin nykäisi
-peruukkini vinoon, pyytäen heti kohta anteeksi muka. Toinen, joka
-seisoi jonkun matkan päässä, osasi syläistä hampaittensa välitse,
-eikä aikaakaan, niin tirsahti koko vihma minun kirjalleni. Kolmas
-lausui "amen" niin hassunkurisella äänellä, että muut purskahtivat
-nauramaan. Neljäs oli salaa siepannut silmälasit taskustani. Mutta
-viidennen temppu se se vasta seuraa huvitti. Hän oli huomannut,
-mihin järjestykseen minä panen kirjat pöydälle eteeni, sieppasi
-varsin vikkelästi yhden niistä pois ja pani sen sijaan omansa, erään
-ruokottoman kaskukirjan. Min'en ollut tietääksenikään kaikesta
-siitä, mitä tämä viheliäinen joukko kurjia olentoja minulle tekee,
-vaan jatkoin edelleen, varsin hyvin tietäen, että se, mikä minun
-yrityksessäni on naurettavaa, huvittaa heitä kerran tai pari, mutta
-mikä siinä vakavata, se pysyy. Aikeeni onnistuikin, eikä kulunut
-kuuttakaan päivää, niin olivat muutamat jo ruvenneet katumaan entisiä
-pahoja tekojansa. Kaikki olivat tarkkaavaisia.
-
-Minulla oli nyt kyllä syytä olla hyvilläni kestävyydestäni ja
-taidostani: noissa poloisissa, jotka olivat vailla kaikkea
-siveellistä aistia, oli herännyt tunteita, ja minä rupesin
-ajattelemaan aineellisenkin palveluksen toimittamista heille,
-koettamalla saada heidän olonsa täällä hiukan mukavammaksi. Heidän
-aikansa oli tähän saakka kulunut nälän ja päihtymyksen, rajun riemun
-ja katkeran napinan välillä. Ei heillä ollut muuta työtä kuin
-riidellä keskenään, lyödä kortteja ja vuoleskella piipunrasseja.
-Tästä viimeksimainitusta turhanpäiväisestä näperryksestä minä sain
-aihetta ehdottamaan työhön halukkaille, että rupeaisivat veistelemään
-vaarnoja tupakankehrääjille ja suutareille. Puuainekset ostettiin
-yhteisen keräyksen kautta saaduilla rahoilla. Valmiit tuotteet
-myötiin sitten minun välitykselläni, niin että jokainen ansaitsi
-päivittäin jonkun verran, hyvin vähän tietysti, mutta elatukseksi
-sentään riittävästi.
-
-En pysähtynyt tähänkään. Sain säädetyksi rangaistuksia riettaasta
-käytöksestä ja palkintoja uutteruudesta. Eikä ollut kulunut täyttä
-kahtakaan viikkoa, niin jo olin saanut heissä herätetyksi jonkun
-verran yhteiskunnallisuuden ja inhimillisyyden aistia, ja mieleni
-oli hyvä, nähdessäni itsessäni lainsäätäjän, joka on saanut ihmisiä
-taivutetuiksi synnynnäisestä raakuudesta ystävällisyyteen ja
-tottelevaisuuteen.
-
-Ja ylen olisi toivottava, että lainsäätäjä-valta pitäisi enemmän
-huolta lakien parantavasta vaikutuksesta kuin ankaruudesta.
-Rikokset -- olkoon se vakuutettu siitä -- eivät häviä sillä, että
-tiedetään, minkä rangaistuksen laki mistäkin rikoksesta määrää,
-vaan sillä, että rangaistusta peljätään. Vankilat meillä nykyjään
-ovat laitoksia, jotka vastaanottavat pahantekijöitä tai tekevät
-ihmisistä pahantekijöitä. Ne sulkevat telkkien taakse poloisia yhden
-ainoan rikoksen tähden ja päästävät heidät, jos hengissä päästävät,
-tuhanteenkin rikokseen pystyvinä. Tällaisten laitosten sijalla me
-voisimme nähdä, niinkuin muualla Europassa on laita, katumuksen ja
-yksinäisyyden tyyssijoja. Niissä kävisi syytettyjen luona sellaisia,
-jotka pystyvät herättämään syyllisissä katumusta ja viattomissa yhä
-uutta pyrkimystä astumaan hyveen teitä. Tämä se valtakuntaa kohottaa
-eikä rangaistusten koventaminen.
-
-
-
-
-KAHDEKSASKOLMATTA LUKU
-
-Onni ja kurjuus ovat paremminkin älykkäisyyden kuin hyvän avun
-tuloksia tässä elämässä.
-
-
-Kolmatta viikkoa olin nyt jo ollut vankeudessa, mutta rakas Olivia
-ei ollut vielä kertaakaan käynyt luonani. Kovin jo oli minun ikävä
-häntä. Puhuin tuosta vaimolleni, ja seuraavana aamuna tyttö raukka
-astui huoneeseni, sisarensa käsivarteen nojaten. Minä hämmästyin,
-nähdessäni, kuinka kovasti hän oli muuttunut. Nuo entiset
-lukemattomat sulot hänen kasvoissaan olivat kadonneet, ja kuoleman
-koura näkyi lyöneen himmeitä hipeitä jok'ainoaan piirteesen, minua
-säikäyttääkseen. Ohimot olivat veltostuneet, otsa pingoillaan, ja
-poskilla asui kamala kalpeus.
-
--- Terve, tyttäreni, -- virkoin minä, -- mutta mistä tuo
-mielenmasennus, Olivia? Luullakseni sinä rakastat minua, kultaseni,
-niin paljon, ettes anna alakuloisuuden jäytää sitä henkeä, joka on
-minulle yhtä kallis kuin omanikin. Rohkaise mieles, lapsi: vielä me
-saamme nähdä onnellisempiakin päiviä.
-
--- Isä! -- vastasi hän. -- Sinä olet aina ollut niin hyvä minulle,
-ja sehän se minun murhettani lisää, ett'en milloinkaan pääse sinun
-lupaamaasi onnea nauttimaan. Onnea, pelkään mä, ei minulle enää
-ole kauaksi sallittu, ja minä ikävöitsen pois täältä, missä en ole
-löytänyt muuta kuin kurjuutta. Niin isä, minä soisin, että sinä
-suostuisit mr Thornhillin aikeisin; siten hänet joissain määrin saisi
-säälimään sinua, ja se lohduttaisi minua kuollessani.
-
--- En koskaan, -- lausuin minä, -- en koskaan taivu julistamaan
-tytärtäni kunniattomaksi. Vaikka maailma pilkkaisikin sinua
-erehdyksesi tähden, niin salli minun pitää sinun erehdystäsi
-herkkäuskoisuuden eikä rietasmielisyyden tuloksena. Armas lapsi,
-ei minun oloni täällä niin kurjaa ja surullista ole kuin näyttää,
-ja ole vakuutettu, että niin kauan kuin minun suodaan nähdä sinun
-olevan hengissä, niin kauan ei hän millään ehdoin ole saava minun
-suostumustani tekemään sinua vielä onnettomammaksi, menemällä
-naimisiin toisen kanssa.
-
-Minun vankeustoverini oli ollut läsnä tässä keskustelussa, ja hänpä
-tyttäreni lähdettyä lausui, järkevästi kyllä, kummastuksensa siitä,
-ett'en taivu alistumaan, kun sen kautta pääsisin vapaaksi. Hän
-huomautti, ett'eihän minun sovi panna koko perhettä alttiiksi yhden
-ainoan lapsen tähden, ainoan, joka oli mieleni pahoittanut.
-
--- Sitä paitsi, -- lisäsi hän, -- en tiedä, lieneekö oikeinkaan
-estää miestä ja naista menemästä yhteen, niinkuin te nyt teette,
-kieltämällä suostumuksenne avioliitolta, jota ette voi estää, mutta
-jonka voitte tehdä onnettomaksi.
-
--- Sir! -- vastasin minä. -- Te ette tunne sitä miestä, joka meitä
-sortaa. Minä tiedän varsin hyvin, ett'ei mikään alistuminen tuottaisi
-minulle vapautta hetkeksikään. Minulle on kerrottu, että vasta viime
-vuonna muuan hänen velallisistaan kuoli juuri tässä samassa huoneessa
-puutteesen. Mutta vaikka minä alistumisellani ja hyväksymiselläni
-pääsisin täältä kaikkein kauniimpaan kamariin hänen linnassaan, en
-suostuisi sittenkään, sillä ääni rinnassani kuiskaa minulle, että se
-olisi aviorikoksen vahvistamista. Niin kauan kuin tyttäreni elää,
-ei minun silmissäni mikään muu avioliitto ole oleva laillinen. Jos
-tytärtäni ei olisi olemassa, silloinhan olisin ihmisistä ilkein, jos
-koston tähden koettaisin erottaa niitä, jotka yhtyä tahtovat. Ei,
-niin suuri konna kuin hän onkin, minä soisin hänen menevän naimisiin,
-jotta tulisi loppu hänen irstaisesta elämästään. Mutta nyt, enkös
-minä olisi julmin kaikista isistä, jos menisin panemaan nimeni
-asiakirjan alle, joka ehdottomasti viepi lapseni hautaan, päästäkseni
-vain itse pois vankeudesta ja, yhtä tuskaa välttääkseni, murtaisin
-lapseni sydämen tuhansilla tuskilla!
-
-Hän myönsi minun olevan oikeassa, mutta lausui kumminkin pelkäävänsä
-tyttäreni terveyden olevan jo niin piloilla, ett'ei se minua enää
-kovinkaan kauan vankeudessa pidä.
-
--- Mutta, -- jatkoi hän, -- ellette tahdo noudattaa veljenpojan
-mieltä, niin ei teillä toivoakseni ole mitään sitä vastaan, että
-vetoaisitte setään, joka koko valtakunnassa on tunnettu etevimmäksi
-mieheksi kaikessa, mikä oikeata ja hyvää on. Minä neuvoisin teitä
-lähettämään hänelle postissa kirjeen, jossa ilmoitatte kaiken pahan,
-mitä veljenpoika on tehnyt, ja minä panen pääni pantiksi siitä, että
-kolmen päivän perästä saatte vastauksen.
-
-Minä kiitin häntä tästä viittauksesta ja aioin heti ryhtyä tuumasta
-toimeen, mutta minulta puuttui paperia, ja pahaksi onneksi oli
-viimeiset rahat pantu tän'aamuna ruokatavarain ostamiseen. Hänen
-avullaan kumminkin sain hankituksi sitä.
-
-Kolme seuraavaa päivää minä vietin kovassa levottomuudessa,
-epätietoisena siitä, minkä vaikutuksen minun kirjeeni lienee
-tehnyt. Samalla aikaa vaimoni minua myötäänsä kehoitteli
-kernaammin suostumaan vaikka mihin ehtoihin kuin jäämään tänne, ja
-hetkestä hetkeen tuli vain yhä uusia tietoja tyttäreni terveyden
-pahenemisesta. Tuli kolmas päivä, tuli neljäskin, mutta vastausta
-ei kirjeesen kuulunut: mitäpäs vento vieraan valituksista suosittua
-veljenpoikaa vastaan! Ja niin meni tämä toivo hukkaan, niinkuin
-entisenikin.
-
-Mieleni pysyi yhä vielä vireänä, vaikka vankeus ja huono ilma
-alkoivat huomattavissa määrin heikontaa terveyttäni. Tulipalossa
-vioittunut käteni kävi sekin huonommaksi. Lapset istuivat minun
-luonani ja lukivat minulle vuorotellen, oljilla loikoessani, tahi
-itkien kuuntelivat minun neuvojani. Mutta tyttäreni terveys heikkeni
-nopeammin kuin minun. Jok'ainoa sanoma hänestä lisäsi minun huoliani
-ja murhettani.
-
-Viidentenä aamuna siitä lukien, kuin kirje sir William Thornhillille
-oli lähetetty, sain sen kauhistuttavan tiedon, että tyttäreni on
-menettänyt puhelahjansa. Nyt vasta tuntui vankina-olo minusta
-todellakin tuskalliselta. Minun sieluni pyrki raastamaan itsensä
-ulos vankihuoneesta lapseni sairasvuoteen ääreen, lohduttamaan ja
-rohkaisemaan häntä, kuulemaan hänen viimeisiä toivomuksiansa ja
-opastamaan häntä hänen viimeiselle matkallensa. Tuli jälleen sanoma:
-hän on lähtemäisillään. Minulla ei siis sitäkään vähäistä lohdutusta,
-että saisin itkeä hänen luonansa. Vankeustoverini tuli parin tunnin
-perästä, tuoden viimeisen sanoman. Hän pyysi minua pysymään lujana.
-
-Tyttäreni oli kuollut!
-
-Huomis-aamuna mr Jenkinson tuli jälleen. Pikku pojat, minun ainoa
-seurani nyt, olivat minun luonani, koettaen kaikessa viattomuudessaan
-lohduttaa minua niin hyvin kuin osasivat. He tarjoutuivat lukemaan
-minulle ääneen ja pyysivät, ett'en minä itkisi ja valittaisi, minä
-kun olen jo niin vanha.
-
--- Eikös sisko ole enkelinä nyt, isä? huudahti vanhempi heistä. --
-Miksikäs sinä sitten suret? Minä tahtoisin olla enkelinä, kaukana
-tästä kamalasta paikasta, jos isä olisi mukana.
-
--- Niin, -- lisäsi nuorempi, -- sisko on taivaassa, ja taivas on
-paljoa ihanampi paikka kuin tämä, ja siellä on pelkkiä hyviä ihmisiä,
-mutta täällä ovat ihmiset kerrassaan pahoja.
-
-Mr Jenkinson keskeytti heidän viattomat lörpötyksensä, huomauttaen,
-että koska tyttäreni nyt on lähtenyt pois, niin minun pitäisi
-vakavasti miettiä muitten perheeni jäsenten kohtaloa ja koettaa
-pelastaa oma henkeni, sillä terveytenihän huononee tarpeellisen
-hoidon ja raittiin ilman puutteessa päivästä päivään. Hän lisäsi,
-että nyt minun tulee uhrata oma ylpeyteni ja kostonpyyntöni niitten
-menestykseksi, joitten turva minä vielä olen. Nyt on, arveli hän,
-sekä oikeuden että kohtuuden mukaan, minun velvollisuuteni sopia
-hovinherran kanssa.
-
--- Jumalan kiitos, -- vastasin minä, -- ei ole minussa ylpeyttä enää
-jäljellä. Minä halveksisin sydäntäni, jos huomaisin rahtuisenkaan
-ylpeyttä tai kostonhimoa siinä piilevän. Päinvastoin minä toivon,
-koska minun sortajani on ollut minun seurakuntani jäseniä, että
-kerran saan asettaa hänetkin puhtaaksi pestynä sieluna Jumalan
-tuomio-istuimen eteen. Ei, sir, ei minussa enää ole kostonpyyteitä.
-Ja vaikka squire on ottanut minulta sen, mitä minä pidän kalliimpana
-kaikkia hänen aarteitaan, vaikka hän on sydämeni rikki repinyt, sillä
-minä olen menehtymäisilläni, hyvä toveri, menehtymäisilläni, niin
-ei sittenkään minussa kostonhimoa ole. Nyt olen suostuvainen hänen
-avioliittoonsa. Tämä myöntyväisyys kenties tekee hänelle mielihyvän,
-ja antakaa hänen samalla tietää, että jos minä olen hänelle vääryyttä
-tehnyt, niin olen pahoillani siitä.
-
-Mr Jenkinson otti kynän ja paperia ja kirjoitti minun suostumukseni
-melkein sanasta sanaan niinkuin sen olin lausunut. Minä panin nimeni
-sen alle. Poikani sai toimekseen viedä kirjeen mr Thornhillille, joka
-tähän aikaan kuului olevan maatilallansa.
-
-Poikani meni ja palasi noin kuuden tunnin kuluttua, tuoden mukanaan
-suullisen vastauksen. Hänen oli ollut vaikea päästä squiren
-puheille, palvelijat kun olivat olleet tylyjä ja epäluuloisia.
-Sattumoisin hän oli vihdoin tavannut mr Thornhillin juuri kuin tämä
-oli lähtemäisillään ulos, valmistelemaan häitänsä, jotka vietetään
-kolmen päivän perästä. Poikani kertoi astuneensa varsin nöyrästi
-hänen luokseen ja antaneensa hänelle kirjeen. Luettuaan sen oli
-mr Thornhill sanonut, että myöntyminen on nyt liian myöhäistä ja
-tarpeetontakin; hän oli maininnut kuulleensa meidän valituksestamme
-hänen sedällensä, joka halveksien oli sen hyljännyt, niinkuin se
-ansaitsikin. Jos meillä jotain asiata on, oli hän lisännyt, niin
-on paras kääntyä hänen asian-ajajansa puoleen eikä hänen. Lopuksi
-hän oli sanonut olevansa vakuutettu minun molempain tyttärieni
-älykkäisyydestä: he ovat varmaankin olleet hänen miellyttäviä
-puolustajiaan. -- No niin, sir, -- virkoin minä vankeustoverilleni,
--- siinä te näette, minkälainen on luonteeltaan tämä mies, joka minua
-vainoaa. Hän saattaa olla samalla kertaa sekä leikillinen että julma.
-Mutta kohdelkoonpa minua niinkuin tahtoo! Minä pääsen pian vapaaksi,
-huolimatta kaikista teljistä ja salvoista, joitten takana hän koettaa
-minua vankina pitää. Minä olen matkalla kohti sellaisia asuinsijoja,
-jotka käyvät sitä kirkkaammiksi, mitä lähemmiksi niitä tulee. Tämä
-toivo lievittää minun murhettani, ja vaikka minä jätän jälkeeni
-joukon turvattomia orpoja, eivät he kumminkaan aivan avuttomiksi jää:
-jokunen ystävä kenties on pitävä heistä huolta isä paran tähden, ja
-jokunen on armeliaasti auttava heitä taivaallisen Isän tähden.
-
-Kesken puhettani tuli sisään vaimoni, jota en vielä sinä päivänä
-ollut nähnyt. Hän oli säikähtäneen näköinen ja koetti puhua, mutta ei
-saanut sanaakaan suustaan.
-
--- Armaani! -- lausuin minä. -- Miksikäs murheellasi vielä minun
-huoliani lisäät? Vaikk'ei mikään myöntymys meidän puolelta saakaan
-lepytetyksi ankaraa herraa; vaikka hän on tuominnut minut kuolemaan
-tässä viheliäisyyden kodissa, ja vaikka me olemme kadottaneet rakkaan
-lapsen, niin on sinulla kumminkin oleva lohdutusta muissa lapsissasi,
-kun minusta aika jättää.
-
--- Niin, -- vastasi hän, -- me olemme todellakin kadottaneet rakkaan
-lapsen. Sofia, mun silmäteräni on poissa, viety mieltä. Rosvot ovat
-hänet ryöstäneet.
-
--- Mitenkä, rouva? -- huudahti vankeustoverini, -- ettäkö olisi
-ryöstetty? Sehän on mahdotonta!
-
-Tuijottava katse ja kyynelvirta, -- siinä vaimoni ainoa vastaus.
-Mutta erään toisen vangin vaimo, joka oli tullut sisään yhdessä
-hänen kanssaan, osasi antaa lähempiä tietoja. Hän oli ollut vaimoni
-ja tyttäreni kanssa kävelemässä vallantiellä jonkun matkan päässä
-kylästä. Siellä olivat heidän luokseen äkkiä ajaneet postivaunut,
-nelivaljakko edessä, ja pysähtyneet. Silloin oli muuan hienosti
-puettu mies, ei kumminkaan mr Thornhill, astunut vaunuista, siepannut
-minun tytärtäni vyötäisistä ja väkivallalla nostanut hänet vaunuihin,
-käskien samassa kuskin ajamaan, ja silmänräpäyksessä olivat vaunut
-tiessään.
-
--- No niin, -- huudahdin minä, -- nyt on minun kurjuuteni mitta
-kukkurallaan, eikä ole maailmassa mitään, mikä minun tuskani enää
-voisi sen suuremmaksi tehdä! Ei yhtäkään enää! Ei ainoatakaan
-jätetty! Tuo hirviö! Lapseni, joka oli sydäntäni lähinnä, kaunis kuin
-enkeli ja viisaskin melkein kuin enkeli! Mutta auttakaa vaimoani, hän
-on kaatumaisillaan. Ei ainoatakaan jäljellä enää!
-
--- Mieheni armas! -- virkkoi vaimoni. Sinä näyt olevan vielä enemmän
-lohdutuksen puutteessa kuin minä. Kova on kohdannut meitä isku, mutta
-minä kestäisin sen ja kovemmankin, jos vaan näkisin sinun olevan
-rauhallisena. Ottakoot minulta lapseni ja kaikki tyyni, mitä minulla
-maailmassa on, kunhan vaan jättävät sinut minulle!
-
-Poikani koetti lievittää meidän murhettamme. Hän kehoitti meitä
-tyyntymään, sanoen toivovansa, että meillä vielä on oleva syytä
-olemaan kiitollisia.
-
--- Lapsi parka! sanoin minä. -- Luo silmäsi ympärillesi maailmaan ja
-katso, onko siellä mitään onnea minulle enää jäljellä. Eikö pieninkin
-lohdutuksen kipinä ole sammunut? Valoisat toiveet... ne ovat nyt
-haudassa kaikki.
-
--- Isä hyvä, -- vastasi hän, -- on sinulla sentään edes hetkiseksi
-mielihyvänkin syytä: minä sain kirjeen Yrjö veikolta.
-
--- Kuinka hänen on laitansa, lapsi? -- keskeytin minä. -- Tietääkö
-hän mitään meidän onnettomuudestamme? Toivoakseni hänen ei ole
-tarvinnut olla osallisena poloisten omaistensa murheessa?
-
--- Ei olekaan, -- vastasi Moses; -- hän on peräti iloinen,
-tyytyväinen ja onnellinen. Kirjeessä ei ole muuta kuin hyviä
-uutisia. Översti pitää hänestä paljon ja on luvannut korottaa hänet
-luutnantiksi niin kohta kuin sija tulee avonaiseksi.
-
--- Ja oletko varma kaikesta tuosta? -- huudahti vaimoni. -- Oletko
-varma, ett'ei pojalleni ole mitään pahaa tapahtunut?
-
--- Olen niinkin, äiti, -- vastasi poikani. Saat nähdä kirjeen, joka
-on tekevä suuren ilon, ja jos mikään voi lohduttaa sinua, niin
-ainakin se.
-
--- Mutta oletko varma, -- jatkoi äiti, että kirje on häneltä
-itseltään, ja että hän on todellakin niin onnellinen?
-
--- Kyllä, äiti, -- vastasi poikani, -- ja vielä hänestä kerran tulee
-meidän kaikkien tuki ja turva.
-
--- Jumalan kiitos, -- huudahti äiti, -- ett'ei minun viimeinen
-kirjeeni ole tullut perille! Niin, armas, -- jatkoi hän, kääntyen
-minuun, -- minun täytyy nyt tunnustaa, että Herran käsi, joka on
-raskaana painanut meitä, on tässä kohden ollut meille laupias.
-Viimeisessä kirjeessäni, jonka olin kirjoittanut vihan katkeruudessa,
-minä pyysin häntä, jos äidin siunaus hänelle kallis on ja miehen
-sydän hänellä rinnassa lienee, pitämään huolta, että hänen isälleen
-ja sisarelleen tapahtuu oikeus, ja kostamaan meidän puolestamme.
-Mutta kiitos Hänen, joka kaikki asiat parhain päin kääntää! Kirje ei
-ole tullut perille, ja minä olen rauhassa.
-
--- Vaimo! -- huudahdin minä. -- Pahoin sinä teit, ja ankarat saisit
-minulta nuhteet, jos toisin olisivat meillä asiat. Voi minkälaisesta
-kuilusta olet pelastunutkaan, kuilusta, joka olisi syössyt sekä sinut
-että hänet pohjattomaan kurjuuteen! Mutta Jumala on ollut laupiaampi
-meille kuin me toisillemme. Hän on asettanut niin, että pojasta
-saattaa tulla lasteni isä ja suojelija, kun minusta aika jättää.
-Kuinka teinkään väärin, vaikeroidessani, ett'ei minulla enää mitään
-lohdutusta ole, koska nyt kumminkin kuulen, että hän on onnellinen
-eikä tiedä mitään meidän koettelemuksistamme, ja että hänet on
-vielä säästetty tukemaan leskeksi jäänyttä äitiänsä ja suojelemaan
-veljiänsä ja sisariansa! Mutta mitä sisaria? Eihän ole hänellä
-sisaria enää. He ovat poissa, ryöstetyt minulta, ja minä kurja ja
-saamaton.
-
--- Isä! -- keskeytti poikani. -- Salli minun lukea hänen kirjeensä.
-Se tekee kuin tekeekin sinulle mielihyvän. -- Ja hän luki seuraavaa:
-
-    'Rakas Isä!
-
-    Olen hetkeksi siirtänyt ajatukseni kaikesta siitä hauskasta ja
-    miellyttävästä kuin ympärilläni on, kiinnittääkseni ne vielä
-    hauskempiin ja miellyttävämpiin, armaan pienen kotilieden
-    ympärille siellä. Kuvailen mielessäni tuon pienen, hiljaisen
-    joukon, tarkoin kuuntelemassa jok'ainoata riviä tästä.
-    Ihastellen katselen noita kasvoja, joihin ei kunnianhimo eikä
-    murhe milloinkaan ole rumentavaa leimaansa lyönyt. Mutta niin
-    onnellisia kuin olettekaan siellä kotona, yhä onnellisemmiksi
-    tulette, kuullessanne minun olevan kaikin puolin tyytyväisen
-    oloihini ja elävän varsin onnellisena täällä.
-
-    Meidän rykmentti on saanut vastakäskyn: sen ei tarvitse lähteä
-    ulkomaille. Översti, joka sanoo olevansa ystäväni, ottaa minut
-    mukaansa kaikkiin seuroihin, missä hän on tuttu. Ja mitä useammin
-    niissä käyn, sitä suuremmalla kunnioituksella minua kaikkialla
-    kohdellaan. Eilen tanssin lady G:n kanssa, ja jos saattaisin
-    unhottaa siellä kotihuolella hänet, -- tiedätte kyllä, ketä
-    tarkoitan, niin olisi minulla kenties menestystä. Mutta kohtaloni
-    näkyy olevan muistella vain muita, vaikka useimmat poissaolevista
-    ystävistäni ovat minut unhottaneet, ja näitten joukkoon, pelkään
-    mä, täytyy minun lukea teidätkin, sillä kauan aikaa olen jo
-    odotellut sitä mielihyvää, että saisin Teiltä kirjeen, mutta
-    turhaan. Olivia ja Sofia lupasivat hekin kirjoittaa, mutta
-    näkyvät unhottaneen minut. Sanokaa heille, että he ovat kaksi
-    pikkuista pahanilkistä tyttöä, ja että minä olen tällä haavaa
-    hirmuisesti suutuksissani heihin, Ja sittenkin, vaikka minun
-    tekisi mieleni hiukan purpattaa, en tiedä, miksikä sydämeni on
-    altis vain lempeille liikutuksille. Sano niinmuodoin heille, isä,
-    että minä, oli miten oli, rakastan heitä sydämeni pohjasta ja
-    olen aina
-
-                                     Sinun kuuliainen poikasi.'
-
--- Kaikessa tässä kurjuudessakin, -- huudahdin minä, -- kuinka
-kiitollisia meidän pitäiskään olla siitä, että ainakin yksi meidän
-perheen jäsenistä on säästetty kärsimästä tuskaa meidän kanssamme!
-Jumala suojelkoon häntä ja suokoon hänelle sen onnen, että saisi,
-olla leskeksi jääneen äitinsä tukena ja näitten kahden poikasen
-isänä; muuta perintöähän en hänelle jätä. Suojelkoon hän heidän
-viatonta mieltänsä puutteen tuottamilta kiusauksilta ja johtakoon
-heidän askeleitansa kunnian polvuille.
-
-Tuskin olin ennättänyt nämä sanat lausua, kun äkkiä alhaalta
-vankihuoneesta kuului kovaa meteliä. Hetken kuluttua melu lakkasi, ja
-käytävästä, joka johti minun huoneeseni, kuului kahletten kalinaa.
-Ylivartija astui sisään, taluttaen miestä, joka oli verissään,
-jaloissa kaikkein raskaimmat kahleet. Täynnä sääliä minä katselin
-onnetonta, joka lähestyi minua, mutta kauhistuin samassa, nähtyäni,
-että se oli oma poikani.
-
--- Yrjö! Oma poikani! Tällaisessako tilassa minä sinut näen?
-Haavoitettuna! Kahleissa! Siinäkö se sinun onnesi? Näinkö palajat
-luokseni. Voi, jospa tämä näky särkisi minulta sydämen ja surmaisi
-minut tähän paikkaan!
-
--- Isä, missä sinun miehuutesi? -- vastasi poikani lujalla äänellä.
--- Minun täytyy kärsiä rangaistus. Minun henkeni on mennyttä, ja
-ottakoot sen. Minun viimeinen iloni on se, ett'ei minua ole vangittu
-murhaajana, vaikk'ei minulla olekaan mitään armahduksen toivoa.
-
-Minä koetin hillitä kiihkoani muutaman minutin vaitiololla, mutta tuo
-pakko tuntui vievän minulta hengen.
-
--- Voi poikani! Sydämeni itkee, nähdessäni sinut tuossa tilassa,
-enkä voi, en voi sitä estää itkemästä. Nähdä sinut tuollaisena juuri
-siinä silmänräpäyksessä, jolloin luulin sinun olevan onnellisen ja
-rukoilin sinun edestäsi! Kahleissa, haavoja täynnä! Kuolla nuorena,
-se on sittenkin onnellista. Mutta minä olen vanha, perin vanha ja
-olen elänyt, nähdäkseni moisen päivän: kaikki lapseni ovat ennen
-aikojansa kaatuneet ympäriltäni, ja minä elän heidän jälkeensä
-keskellä raunioita! Kaikki kirous, mikä milloinkaan on ihmisen
-sielua painanut, langetkoon raskaana minun lasteni murhaajan päälle.
-Suotakoon hänen elää, niinkuin minäkin, nähdäkseen...
-
--- Riittää jo, isä, -- lausui poikani, -- tahi minun täytyy punastua
-sinun tähtesi. Näinkö sinä unohdat ikäsi ja pyhän virkasi, uhmailet
-Jumalan oikeamielisyyttä ja päästelet suustasi kirouksia, jotka
-piankin saattavat ponnahtaa takaisin ja musertaa sinun harmaan pääsi?
-Ei, isä, varusta itsesi valmistamaan minua häpeälliseen kuolemaan,
-joka minun piankin pitää kärsimän, rohkaisemaan mieltäni, jotta
-jaksaisin juoda sen katkeran kalkin, joka pian minun osakseni tulee.
-
--- Lapseni, ei sinun tarvitse kuolla. Minä olen varma siitä, ettes
-ole mitään sellaista rikosta tehnyt, joka ansaitsisi niin häpeällisen
-rangaistuksen. Ei saata minun Yrjö poikani olla syyllinen sellaiseen
-rikokseen, joka saattaisi hänen esi-isänsä häpeään.
-
--- Minun rikokseni, -- vastasi hän, -- on, pelkään mä, sellainen,
-jota ei anteeksi anneta. Saatuani äidin kirjeen, matkustin heti
-tänne. Olin päättänyt rangaista meidän kunniamme solvaisijaa ja
-lähetin hänelle vaatimuksen kaksintaisteluun. Hän ei kumminkaan
-tullut määräpaikalle itse, vaan lähetti neljä palvelijaansa, joilla
-oli käsky ottaa minut kiinni. Minä haavoitin yhden, joka ensiksi
-oli käynyt minuun käsin, ja luullakseni on mies nyt toivottomassa
-tilassa. Muut ottivat minut vangiksensa, ja nyt tuo pelkuri on
-päättänyt saattaa minut lain määräämän rangaistuksen alaiseksi.
-Todistukset ovat kumoamattomat. Minä olin se, joka lähetin
-vaatimuksen, ja koska minä ensimmäisenä rikoin lainkäskyn, niin ei
-minulla ole armahduksesta toivoakaan. Sinähän olet usein ihastuttanut
-minua opetuksillasi mielenlujuudesta; ole nyt itse esimerkkinä
-minulle.
-
--- Ja niin aion ollakin, poikani. Minä olen nyt jo irti maailmasta
-ja kaikista sen iloista. Tästä hetkestä ruveten olkoot katki kaikki
-siteet, mitkä minua tähän maailmaan ovat kiinnittäneet. Minä tahdon
-valmistaa meitä kumpaakin iankaikkisuuteen. Niin, poikani, minä
-olen näyttävä sinulle tien, ja minun sieluni on seuraava sinua
-matkallasi tuonne ylös, sillä me lähdemme sinne yhdessä. Nyt huomaan
-minäkin ja olen varma, ett'ei sinulla ole armoa odottaminen täällä,
-ja siksi kehoitan sinua hakemaan sitä Hänen tuomio-istuimensa
-tykönä, jonka eteen me kumpainenkin ennen pitkää astumme. Mutta
-älkäämme olko itsekkäitä valmistuksissamme; sallikaamme kaikkien
-vankeuskumppaliemme olla siinä läsnä. Vartija hyvä, antakaa heidän
-tulla tänne; minä koetan taivuttaa heitä parannukseen.
-
-Näin sanottuani minä yritin nousta olkivuoteeltani, mutta voimia
-puuttui: en jaksanut kuin nojata seinää vastan. Vangit tulivat
-kutsuttuina, he kun mielellään kuuntelivat minun opetuksiani. Äiti
-ja poika kannattelivat minua puolelta ja toiselta. Nähtyäni, ett'ei
-ketään ole poissa, minä käännyin heidän puoleensa ja pidin heille
-seuraavan kehoituspuheen.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU
-
-Todistus Sallimuksen tasapuolisesta menettelystä onnellisiin ja
-onnettomiin nähden maailmassa. Ilo ja tuska ovat jo olennoltaan
-sellaisia, että onnettoman täytyy saada kärsimystensä ylimäärästä
-korvausta tulevassa elämässä.
-
-
-"Ystävät, lapseni ja vankikumppalit! Ajatellessani, millä tavoin hyvä
-ja paha täällä maan päällä on jaettuna, minä huomaan, että paljo on
-annettu ihmisille riemua, mutta vielä enemmän kärsimystä. Jos vaikka
-koko maailman tutkisi, niin ei löytäisi ainoatakaan niin onnellista,
-ett'ei hänellä edes jotain olisi toivottavaa, mutta toiselta puolen
-tuhannet itsemurhaajat joka päivä todistavat, ett'ei heillä enää
-ollut mitään toivomista. Näyttää niinmuodoin siltä, ett'ei ihminen
-tässä maailmassa milloinkaan saata tulla täysin onnelliseksi, mutta
-kyllä täysin onnettomaksi.
-
-"Miksikä pitää ihmisen kärsimän niin paljon tuskaa? Miksikä tarvitaan
-meidän viheliäisyyttämme yleisen onnellisuuden olemassa-oloa varten?
-Jos kaikki muu kokonaisuus on täydellinen sen kautta, että sen
-alaosat ovat täydellisiä, miksikä sitten tuo suuri kokonaisuus
-tarvitsee, täydellinen ollakseen, sellaisia osia, jotka eivät
-ainoastaan ole toistensa alaisia, vaan itsessään epätäydellisiäkin?
-Siinä kysymyksiä, joista emme milloinkaan selville pääse, ja joista
-meidän on tarpeetonkin selville päästä. Tähän asiaan nähden on
-Sallimus katsonut parhaaksi masentaa meidän uteliaisuutemme; se
-tyytyy vaan antamaan meille lohdutuksen aiheita.
-
-"Tässä tilassa on pyydetty filosofialta ystävällistä apua, ja taivas,
-nähdessään kuinka kykenemätön filosofia on ihmistä lohduttamaan,
-on antanut hänen avukseen uskonnon. Filosofian lohdutukset ovat
-varsin miellyttäviä, mutta usein harhaan viepiä. Se sanoo, meille,
-että elämä on täynnä riemuja, jos vaan tahdomme nauttia niitä, ja
-toiselta puolen se sanoo, että, vaikka meidän täytyy täällä kärsiä
-välttämätöntä kurjuutta, niin elämähän on lyhyt, ja kärsimys pian
-loppuu. Näin nämä lohdutukset kumoavat toinen toisensa, sillä jos
-elämä on iloa, niin on sen lyhyys tuskaa, ja jos se taas on pitkä,
-niin sittenhän meidän kärsimyksemme vain jatkuvat.
-
-"Näin horjuvata on filosofia, mutta uskonnon lohdutus on korkeampaa
-laatua. Ihmisen määränä täällä, sanoo uskonto, on kehittää henkeänsä
-ja valmistautua toisille asuinsijoille. Kun hyvä ihminen on jättänyt
-ruumiinsa ja on pelkkänä kirkastettuna henkenä, niin hän huomaa
-luoneensa täällä itse itselleen onnen taivaan. Paha ihminen sitä
-vastoin, joka on rikoksilla typistänyt ja saastuttanut itsensä, eroaa
-ruumiistansa kauhistuksella ja huomaa ryhtyneensä taivaan kostoon
-ennenkuin taivas itse. Ja niinpä meidän on kaikissa elämänoloissa
-kiinni pitäminen uskonnosta, parhaimmasta lohduttajasta. Jos me
-nimittäin olemme onnelliset, niin on suloista ajatella, että tämä
-onni saattaa olla loppumaton; jos taas onnettomia olemme, niin
-on sangen lohdullista ajatella, että on olemassa joku rauhan
-sija. Uskonto tarjoaa siis onnelliselle onnellisuuden jatkumista,
-onnettomalle kärsimysten päättymistä.
-
-"Mutta vaikka uskonto on lempeä jokaista kohtaan, on se luvannut
-onnettomalle erityisiä korvauksia. Sairas, alaston, koditon, raskaan
-taakan alainen ja vanki -- kaikilla heillä on Jumalan sanassa
-runsaasti lupauksia. Meidän uskontomme perustaja sanoo joka paikassa
-olevansa onnettoman ystävä. Aivan toisin Hän tekee kuin tämän
-maailman väärät ystävät: Hän omistaa kaiken lempensä hyljätyille.
-Lyhytmielisyys on moittinut tätä puolueellisuudeksi, ansiottomaksi
-etuoikeudeksi. Mutta se ei ole milloinkaan tullut ajatelleeksi, että
-itse taivaankin on mahdoton tarjota loppumatonta onnellisuutta yhtä
-suurena lahjana onnelliselle kun onnettomallekin. Edelliselle on
-iankaikkisuus pelkästään autuutta, koskapa se oikeastaan lisää vaan
-sitä, mitä hänellä ennestäänkin jo oli olemassa. Jälkimmäiselle se on
-kaksinkertainen etu, sillä se päästää hänet kärsimyksistä täällä ja
-palkitsee sitä sitten taivaan autuudella.
-
-"Sallimus on vielä toisessakin katsannossa suosiollisempi köyhiä kuin
-rikkaita kohtaan, sillä samalla kuin se saa yhä enemmän kaipaamaan
-haudantakaista elämää, samalla se sinne tietäkin tasoittaa. Onneton
-on jo pitkin aikaa saanut tutustua kaikenlaatuisiin kauhuihin.
-Surujen mies laskee päänsä rauhassa lepoon; ei hänellä ole mitään,
-josta hän ikävöiden luopuisi, ei hänellä ole kuin moniahta side, joka
-voisi viivyttää hänen lähtöänsä. Ei hän lopullisessa eroamisessa
-tunne muuta kuin luonnonomaista tuskaa, joka ei ole millään muotoa
-suurempi kuin se, minkä alle hän ennenkin niin usein on nääntynyt,
-sillä kun tuska on saavuttanut vissin määrän, silloin luonto
-lempeydessään tekee tunnottomaksi jokaisen uuden iskun, minkä kuolema
-ruumiisen lyö.
-
-"Täten on Sallimus antanut onnettomille tässä maailmassa kaksi etua,
-joita ei onnellisilla ole: ensinnäkin he kuolevat iloisemmalla
-mielellä, ja toiseksi on heidän riemunsa, vastakohtana entisille
-kärsimyksille, suurempi. Ja tämä seikka, ystävät, ei ole mikään
-vähäpätöinen etu; se näkyy olevan yksi niitä nautinnolta, joista
-köyhän miehen vertauksessa puhutaan, sillä vaikka hän jo oli
-taivaassa ja tunsi kaikkia sen tarjoamia riemuja, niin mainitaan
-lisäyksenä hänen onnellisuuteensa se, että hän on aikoinansa saanut
-kurjuutta nähdä, mutta nyt hän lohdutetaan; hän on tiennyt, mitä on
-olla onneton, ja nyt hän tietää, mitä on olla onnellinen.
-
-"Näin, ystävät, te näette, kuinka uskonto tekee sellaista, mitä
-filosofia ei ole milloinkaan tehnyt: se näyttää, kuinka taivas
-tasapuolisesti jakaa lahjansa niin onnelliselle kuin onnettomallekin,
-mitaten kaikki inhimilliset nautinnot suunnilleen samalla mitalla.
-Se antaa sekä rikkaalle että köyhälle saman autuuden tämän elämän
-perästä ja saattaa heidät täällä kaipaamaan sitä yhtäläisillä
-toiveilla. Mutta jos rikkailla on se etu, että jo täällä saavat
-riemuja nauttia, niin on köyhillä ilo siitä, että he, iankaikkisella
-riemulla kruunattuina, tietävät, miltä onnettomana olo ennen tuntui.
-Ja vaikkapa tätä etua vähäpätöisenä pidettäisiinkin, niin onhan se
-iankaikkinen, ja juuri tämä köyhän riemujen loppumattomuus painaa
-yhtä paljon kuin se ajallisten riemujen suurempi runsaus, jota maan
-mahtavat ovat täällä saaneet osakseen.
-
-"Nämä niinmuodoin ovat onnettomain nimenomaisia lohdutuksia, ja
-siinä suhteessa he ovat korkeammalla muita ihmisiä; muissa suhtein
-he ovat alempana. Ken tahtoo tietää, millaista köyhän kurjuus on,
-hän katsokoon ja kestäköön elämää. Kerskailla siitä etuoikeudesta,
-että jo täälläkin saa riemuja nauttia, on puhua sellaista, mitä
-ei kukaan usko. Ihmiset, joilla on niin paljo kuin he elämässään
-tarvitsevat, eivät ole köyhiä; joilta taas tämä puuttuu, heidän
-täytyy olla kurjia. Niin, ystävät, meidän täytyy olla kurjia. Ei
-kiihotetun mielikuvituksen ponnistuksilla milloinkaan saa luonnon
-vaatimuksia tukautetuiksi, ei niillä milloinkaan saa vankihuoneen
-ummehtunutta ilmaa raikkaaksi ja suloiseksi eikä murtuneen sydämen
-sykintää tyynnytetyksi. Puhukoot vaan filosofit meille pehmoisilta
-leposijoiltaan, että me pystymme kestämään kaikkea tuota. Voi!
-Ponnistukset tuon kestämiseen, nehän ne suurinta tuskaa ovatkin.
-Kuolema on helppoa, sen kestää jokainen; mutta kituminen on kauheata,
-ja sitä ei kestä kukaan.
-
-"Meille, ystävät, pitäisi taivaallisen autuuden lupausten olla
-erittäin kalliita, sillä jos meidän palkintomme olisi vain tässä
-maailmassa, niin me olisimme ihmisistä kurjimmat. Katsellessani näitä
-kolkkoja kiviseiniä, jotka on rakennettu meitä sekä hirvittämään
-että tallella pitämään, -- tuota valoa, jonka määränä on vaan
-näyttää, kuinka kamala tämä paikka on, -- noita kahleita, joita
-tyrannivalta kytkyinä käyttää, tai jotka rikos on tarpeellisiksi
-tehnyt, -- katsellessani noita kuihtuneita kasvoja ja kuullessani
-näitä huokauksia, -- voi, ystävät, kuinka ihanata on vaihtaa kaikki
-tämä taivaasen! Lentää liidellä halki avaruuksien, ääretönten
-kuin ilma, lekotella paisteessa iankaikkisen riemun, lakkaamatta
-veisata kiitosvirsiä, olla ilman tylyä isäntää, joka myötäänsä meitä
-uhkaa tai rääkkää, hyvyyden alkumuoto vain ikuisesti silmäimme
-edessä, -- kaikkea tätä miettiessäni, tuntuu kuolema iloisen
-sanoman saattajalta; -- kaikkea tätä miettiessäni, käy kuoleman
-terävinkin nuoli nojasauvakseni vaan; kaikkea tätä miettiessäni...
-mitä onkaan elämässä sellaista, jota maksaisi omistaa? -- kaikkea
-tätä miettiessäni... mikä ei mielestäni olisikaan vähäarvoista?
-Kuninkaitten pitäisi linnoissansa huokaillen toivoa sellaisia etuja,
-mutta meidän, miesten masennettujen, pitäisi kaihoten kaivata niitä.
-
-"Ja saammeko me sitten kaiken tämän omaksemme? Saamme kyllä, jos vaan
-sen perään pyrjimme. Ja -- mikä lohdullista on -- me vältämme monet
-kiusaukset, jotka saattaisivat meidän pyrkimystämme hidastuttaa.
-Meidän tulee vain pyrkiä kaiken sen perään; silloin taatusti saamme
-sen omaksemme, ja -- mikä myöskin lohdullista on -- piankin. Jos
-nimittäin katsahdamme kuluneesen elämäämme, niin se on kuin kapea
-kämmenen leveys, ja näyttäköön jäljellä oleva elämä millaiselta
-hyvänsä, me huomaamme, ett'ei sitä kauankaan kestä. Mitä vanhemmaksi
-ihminen tulee, sitä lyhyemmiksi näkyvät päivät käyvän. Mitä enemmän
-me aikaan tutustumme, sitä lyhyemmältä sen pituus tuntuu. Olkaamme
-siis nyt lohdutetut, sillä pian me joudumme matkamme päähän. Pian
-laskemme maahan raskaan taakan, jonka taivas on meidän harteillemme
-sälyttänyt, ja vaikka kuolema, kurjan ainoa ystävä, jonkun aikaa
-kiusotteleekin väsynyttä matkamiestä, näyttäymällä silloin tällöin,
-ja vaikka taivaanranta yhä kauemmas vaeltajan edestä pakenee, niin
-tulee kuin tuleekin ja piankin se aika, jolloin meiltä työ lakkaa,
--- jolloin uljaat maailmanmahtavat eivät enää meitä maahan polje,
--- jolloin mielihyvällä muistelemme kärsimyksiämme täällä, jolloin
-ympärillemme kerääntyvät kaikki ystävät tahi sellaiset, jotka
-ansaitsivat olla ystäviämme, -- jolloin onni on meillä sanomaton ja
--- kaiken kruununa -- autuus iankaikkinen."
-
-
-
-
-KOLMASKYMMENES KUKU
-
-Alkaa näyttää valoisemmalta. Olkaamme lujia, niin onni vihdoinkin
-kääntyy meidän puolellemme.
-
-
-Puheen päätettyäni, ja kuulijani siirryttyä pois, tuli luokseni
-ylivartija, inhimillisimpiä siinä virassa, ja pyysi, ett'en panisi
-pahaksi, jos hänen on täyttäminen velvollisuutensa: hänen on
-nimittäin määrä viedä poikani lujempaan koppiin. Hän saa kumminkin
-käydä joka aamu luonani. Minä kiitin häntä tuosta ystävällisyydestä,
-puristin poikani kättä ja sanoin hänelle jäähyväiset, muistuttaen
-häntä siitä suuresta velvollisuudesta, joka hänen edessänsä on.
-
-Minä laskin pitkäkseni. Toinen pikku pojistani istui vuoteeni
-laidalle ja rupesi minulle lukemaan. Samassa tuli mr Jenkinson
-sisään, ilmoittaen, että tietoja oli saatu minun tyttärestäni:
-muuan henkilö oli pari tuntia sitten nähnyt hänet erään vieraan
-herran seurassa. He olivat pysähtyneet läheiseen kylään aterioimaan
-ja näkyivät aikovan palata sieltä kaupunkiin. Tuskin oli hän
-saanut tämän kertoneeksi, niin jo riensi ylivartija kiireissään ja
-hyvillään tuomaan sitä tietoa, että tyttäreni on löydetty. Heti
-kohta senjälkeen syöksi Moseskin sisään, huutaen, että Sofia sisko
-on alhaalla ja tulee heti tänne ylös vanhan ystävämme mr Burchellin
-kanssa.
-
-Hänen tätä parast'aikaa kertoessaan, tuli huoneesen mun armas
-tyttäreni, melkein rajuna ilosta, ja riensi riemuissaan minua
-suutelemaan. Äiti se ääneti itkeä tihusteli iloissansa.
-
--- Isä! huusi mun oma tyttäreni, -- tässä on se uljas mies, jota
-minun tulee kiittää pelastuksestani. Tämän herran pelvottomuus on
-tehnyt minut onnelliseksi ja vapaaksi...
-
-Suudelmalla hänet keskeytti mr Burchell, iloisempana kuin tyttö itse.
-
--- Kas! Mr Burchell! -- huudahdin minä. -- Kurjassa näette meidät
-suojassa nyt, ja peräti toisellaisia olemme nyt kuin silloin,
-viimeksi tavattaessa. Te olitte aina meidän ystävämme. Aikaa
-sitten jo huomasimme väärinkäsityksemme ja olemme katuneet
-kiittämättömyyttä, jota silloin teille osoitimme. Minua melkein
-hävettää katsoa teitä silmiin, muistaessani, kuinka kehnosti teitä
-kohtelin. Mutta minä toivon, että te annatte anteeksi minulle, jonka
-muuan kelvoton konna on pettänyt ja syössyt, ystävyyden naamarin
-alla, kurjuuteen.
-
--- Mahdotonta, -- vastasi mr Burchell, mahdotonta on minun antaa
-anteeksi, kosk'ette milloinkaan ole minua loukannut. Huomasin
-osittain jo silloinkin teidän erehdyksenne, ja koska minun oli
-mahdoton sitä ehkäistä, niin en voinut muuta kuin valittaa sitä.
-
--- Se käsitys minulla teistä aina oli, -- virkoin minä, -- että te
-olette ylevämielinen mies; nyt minä sen näen. Mutta kerro, lapsi
-kulta, mitenkä sinä pelastuit, tahi ketä ne rosvot olivat, jotka
-sinut ryöstivät.
-
--- En todellakaan, tiedä itsekään, -- vastasi hän, -- kuka se
-kunnoton oli, joka minut sieppasi. Olimme äidin kanssa kävelemässä.
-Mies astui meidän takanamme, ja tuskin ennätin huutaa apuakaan, niin
-jo hän oli työntänyt minut vaunuihin, ja samassa läksivät hevoset
-laukkaamaan. Minä näin useampia ihmisiä tiellä ja huusin heitä
-avuksi, mutta he eivät olleet kuulevinankaan minun pyynnöistäni.
-Sillä välin koetti ryöstäjä kaikin tavoin estää minua huutamasta;
-vuoroin hän mielisteli, vuoroin uhkaili, vannoen, että jos minä
-vaan olen hiljaa, ei hän tee minulle mitään pahaa. Hetken kuluttua
-minä löin rikki akkunan, jonka hän oli vetänyt ylös, ja kenenkä
-minä huomasin jonkun matkan päässä? Kenenkäs muun kuin meidän
-vanhan ystävämme mr Burchellin astuvan kiireisin askelin, niinkuin
-tavallisestikin, kädessään paksu keppi, josta me ennen niin usein
-nauroimme hänelle. Jouduttuamme kuuleman matkan päähän hänestä,
-minä huusin häntä nimeltä ja pyysin avukseni. Minä huusin uudestaan
-useampia kertoja, kunnes hän kovalla äänellä käski kuskin pysähtyä.
-Tämä ei ollut tietääkseenkään, vaan läksi ajamaan yhä kovempaa
-vauhtia. Minä luulin jo, ett'ei mr Burchell enää voi saavuttaa
-meitä, mutta tuskin oli minuttiakaan kulunut, niin näin hänen
-juoksevan hevosten rinnalla ja yhdellä iskulla lyövän kuskin
-maahan. Hevoset pysähtyivät silloin itsestään. Rosvo hyppäsi ulos,
-kiroten ja uhaten, veti miekkansa ja käski mr Burchellin menemään
-tiehensä, muutoin hänen käy huonosti. Mutta mr Burchell ryntäsi
-hänen päällensä, taittoi palasiksi häneltä miekan ja ajoi häntä
-sitten takaa neljänneksen peninkulmaa. Konna pääsi kumminkin pakoon.
-Samaan aikaan olin minäkin astunut vaunuista alas, valmiina auttamaan
-pelastajaani, mutta pian hän palasi minun suureksi ilokseni. Kuski
-toipui huumauksistaan ja olisi hänkin lähtenyt pakoon, mutta mr
-Burchell käski häntä hengen uhalla nousemaan jälleen ja kyyditsemään
-meidät vaunuissa takaisin kaupunkiin. Huomattuaan vastustamisen
-mahdottomaksi, kuski totteli vastenmielisesti. Hänen saamansa haava
-oli ainakin minun mielestäni vaarallinen. Pitkin matkaa hän vaikeroi
-haavaansa, niin että mr Burchellin kävi häntä vihdoin sääli ja jätti
-hänet minun pyynnöstäni seuraavaan majataloon, jonne paluumatkalla
-poikkesimme, ja josta otimme toisen kuskin.
-
--- Terve tultuasi sitten lapseni! -- huudahdin minä, -- ja sinä,
-hänen uljas pelastajansa, tuhannesti terve tullut! Vähät ovat meillä
-vieraanvarat, mutta sydämemme ovat valmiit vastaan-ottamaan teitä. Ja
-nyt, mr Burchell, joka olette tyttäremme pelastanut! Jos aikomuksenne
-on saada hänet palkinnoksi, niin hän on teidän. Jos saatatte alentua
-heimolaisuuteen niin köyhän perheen kanssa kuin minun, niin ottakaa
-hänet. Saakaa hänen suostumuksensa, kuten tiedän teidän saaneen hänen
-sydämensäkin, silloin on teillä minunkin suostumukseni. Ja sallikaa
-sanoani, sir, ett'en teille vähäistä aarretta annakaan; hän on
-kuulu kauneudestaan, se on totta, mutta en nyt sitä tarkoita; hänen
-sydämensä minä teille aarteena annan.
-
--- Mutta, sir, -- virkkoi hän, -- epäilemättä te tunnette,
-millaisissa oloissa minä olen, ja ett'en minä kykene hoitamaan häntä
-kyllin ansiollisesti.
-
--- Jos tuolla vastaväitteellä, -- lausuin minä, -- aiotaan puikahtaa
-minun tarjoukseni ohitse, niin en sano enää mitään; minä vaan en
-tunne toista, joka olisi niin arvokas ansaitsemaan hänet kuin te; ja
-jos minä voisin antaa hänelle tuhansia, ja jos tuhannet häntä minulta
-pyytäisivät, niin kunniallinen, uljas Burchellini olisi minulle
-mieleisin kaikista.
-
-Tähän kaikkeen näkyi hänen vaitiolonsa antavan masentavan kiellon,
-ja mitään vastaamatta minun viimeisiin sanoihini hän kysäisi, eikö
-tänne saisi jotain virvokkeita lähimmästä ravintolasta. Saatuaan
-myöntävän vastauksen, hän tilasi tänne päivälliseksi parasta, mitä
-hätä pikaa ennättävät valmistaa. Samoin hän käski tuoda tusinallisen
-parasta viiniä, mitä heillä on, ja minulle jotain sydämen vahviketta.
-Myhähtäen hän sitten virkkoi minulle tahtovansa kerrankin
-hiukan liikahtaa ja vakuutti, ett'ei hän, vaikka nyt ollaankin
-vankihuoneessa, milloinkaan ole ollut niin hilpeällä mielellä
-kuin nyt. Ylivartija tuli pian sisään panemaan ateriata kuntoon.
-Pöytä lainattiin häneltä, ja huomattavalla tavalla hän näytti
-avuliaisuuttansa. Viinit pantiin järjestykseen, ja kaksi varsin hyvin
-laitettua ruokalajia kannettiin sisään.
-
-Tyttäreni ei ollut vielä kuullut poloisen veljensä surullisesta
-kohtalosta, eikä kukaan meistä näyttänyt tahtovan häiritä sen
-kertomisella hänen iloansa. Turhaan minä kumminkin koetin pysyä
-hilpeällä mielellä; onnettoman poikani tila teki tyhjäksi kaikki
-teeskelyn yritykset, niin että minun vihdoin täytyi keskeyttää
-yhteinen ilo ja kertoa, mitenkä onnettomasti hänen oli käynyt, jonka
-jälkeen minä pyysin, että hänen sallittaisiin päästä osalliseksi
-näistä yleisin tyytyväisyyden hetkistä. Sittenkuin vieraat olivat
-toipuneet hämmästyksestänsä, jonka minun kertomukseni oli heissä
-vaikuttanut, pyysin minä, että mr Jenkinsoninkin suotaisiin tulla
-tänne. Tämän pyyntöni täytti ylivartija tavattoman nöyrästi.
-
-Tuskin oli poikani kahleitten kalina alkanut kuulua käytävästä, kun
-jo sisar maltitonna riensi häntä vastaan. Sillä välin mr Burchell
-kysäisi minulta, onko minun poikani Yrjö niminen. Minä myönsin. Hän
-oli edelleen ääneti. Heti kuin poikani oli astunut sisään, minä
-huomasin hänen luovan mr Burchelliin katseen täynnä hämmästystä ja
-kunnioitusta.
-
--- Tule, poikani! -- lausuin minä. -- Vaikka meidät on hyvin syvälle
-painettu, on Sallimus kuitenkin suvainnut suoda meille hiukan
-huojennusta vaivoissa. Sisaresi on tullut takaisin, ja tässä hänen
-pelastajansa: tälle miehelle minä olen velassa siitä, että minulla
-vielä on tytär. Lyö ystävänä kättä hänelle, poikani: hän on ansainnut
-meidän hartaimmat kiitoksemme.
-
-Poikani ei näkynyt lainkaan kuulevan minun sanojani. Hän oli koko
-ajan seisonut kunnioittavan matkan päässä.
-
--- Veli rakas, -- huudahti sisar, -- miks'etkäs kiitä minun
-pelastajaani? Uljaitten miesten pitäisi aina rakastaa toisiansa.
-
-Toinen seisoi kumminkin yhä edelleen ääneti ja hämmästyneenä, kunnes
-meidän vieraamme huomasi olevansa viimeinkin tunnettu ja luontaisella
-arvokkaisuudellaan pyysi poikaani astumaan esille. En ole koskaan
-nähnyt mitään niin todella majesteetillista kuin mr Burchellin ryhti
-silloin. Ylevin näky maailmassa, sanoo muuan filosofi, on kunnon
-mies, joka taistelee vastoinkäymisten kanssa. On ylevämpiäkin,
-nimittäin kunnon mies, joka tulee hänen avukseen.
-
-Kiinnitettyään poikaani voimakkaan katseen ja silmäiltyään häntä
-hetkisen, hän lausui:
-
--- Taaskin minä huomaan, te ajattelematon poika, että sama rikos...
-
-Hänet keskeytti vanginvartijan apulainen, ilmoittaen, että muuan
-ylhäinen herra, joka oli tullut vaunuissa kaupunkiin useamman
-palvelijan kanssa, lähettää kunnioittavan tervehdyksensä täällä
-olevalle gentlemanille ja tiedustaa, milloinka hänen sopisi tulla
-hänen puheilleen.
-
--- Pyydä häntä odottamaan, -- sanoi vieras, -- kunnes saan
-tilaisuuden ottamaan hänet vastaan.
-
-Kääntyen sitten poikani puoleen, hän jatkoi:
-
--- Minä huomaan teidän tehneen itsenne syylliseksi samaan rikokseen,
-josta kerran ennenkin teitä nuhtelin, ja josta laki on valmis
-määräämään teille ankarimman rangaistuksen. Te kuvittelette
-kaiketi, että oman henkenne ylenkatsominen oikeuttaa teitä ottamaan
-toiseltakin ihmiseltä hengen. Missäpäs sitten, hyvä herra, teidän
-mielestänne on erotus kaksintaistelijan välillä, joka oman,
-arvottomana pitämänsä hengen panee alttiiksi, ja murhaajan välillä,
-joka toimii paremmin turvattuna? Vähentääkö se pelurin petosta, että
-hän sanoo pelanneensa pelkillä luumarkoilla?
-
--- Voi, sir, -- huudahdin minä, -- ken lienettekään, säälikää tätä
-väärään johdettua poika parkaa, sillä minkä hän teki, sen hän teki
-vain totellakseen loukattua äitiänsä, joka tuskansa katkeruudessa
-oli vaatinut häntä, siunauksen pois-ottamisen uhalla, kostamaan
-hänen puolestansa! Kas tässä, sir, kirje, josta näette, kuinka
-ymmärtämättömästi äiti teki, ja joka lieventää poikani rikoksen.
-
-Vieras otti kirjeen ja luki sen hätäpikaa läpi.
-
--- Tämä, -- virkkoi hän, -- tämä tosin ei täydellisesti poista
-syyllisyyttä, mutta on siinä siksi paljon lievennystä rikokselle,
-että minä sen johdosta annan hänelle anteeksi. Ja nyt, sir, --
-jatkoi hän ottaen ystävällisesti poikaani kädestä; huomaan teidän
-olevan hämmästyksissänne, kohdatessanne minut täällä, mutta olenpa
-minä käynyt vankihuoneissa vähemmänkin tärkeissä asioissa. Nyt olen
-tullut tänne pitämään huolta, että oikeus tapahtuu eräälle arvoisalle
-miehelle, jota kohtaan minä tunnen vilpitöntä kunnioitusta. Minä
-olen jo kauan aikaa valepuvussa tarkastanut teidän isänne hyvää
-sydäntä. Hänen matalassa majassaan on minun osakseni tullut
-kunnioitusta, jossa ei ollut imartelua, ja hänen yksinkertaisen,
-hauskan kotilietensä ääressä olen nauttinut sellaista onnea,
-jota en ole hoveissa löytänyt. Veljeni poika on saanut tietää,
-että minä olen aikonut käydä täällä, ja näkyy hänkin saapuneen
-tänne. Olisi kohtuutonta sekä häneen että teihin nähden, jos hänet
-tutkimatta tuomitseisin. Jos kelle vääryyttä on tehty, niin se
-pitää oikaistaman, ja sen uskallan kerskailematta sanoa, ett'ei
-kellään ole milloinkaan ollut syytä moittia sir William Thornhillin
-oikeamielisyyttä.
-
-Tuossa siis oli se mies, jota me olimme kauan aikaa pitäneet
-hyvänsävyisenä, hauskana tuttuna talossa, ja hän ei ollut kukaan
-muu kuin kuuluisa sir William Thornhill, jonka hyvät avut ja
-omituisuudet olivat kaikkialla tunnetut. Tuo köyhä mr Burchell olikin
-hyvin nerokas ja vaikutusvaltainen mies. Neuvoskunnat noudattivat
-mielellään vastaan hänen neuvojansa, ja puolueet ne luottamuksella
-häntä kuuntelivat. Hän oli maansa ystävä ja kuninkaalleen uskollinen.
-Vaimo parkani, muistellen, kuinka ylen tuttavallisesti hän oli tätä
-herraa kohdellut, oli vähällä pyörtyä pelkästä säikäyksestä, mutta
-Sofia, joka hetki sitten oli pitänyt häntä omanaan, huomasi nyt,
-kuinka äärettömän juovan varallisuus on heidän välillensä asettanut,
-eikä voinut salata kyyneleitänsä.
-
--- Voi, sir! -- huudahti vaimoni, varsin surkean näköisenä, -- kuinka
-on mahdollista, että te milloinkaan voisitte antaa minulle anteeksi?
-Sitä kunnioituksen puutetta, jolla minä teitä kohtelin, silloin kuin
-minulla viimeksi oli kunnia nähdä teitä meillä, ja niitä pilapuheita,
-joita julkenin lasketella, juuri niitä pilapuheita, sir, pelkään mä,
-te ette milloinkaan voi anteeksi antaa.
-
--- Hyvä rouva, -- vastasi toinen myhäillen, -- minkä teillä oli
-pilapuheita, sen oli minulla vastauksia varalla. Päättäköön koko tämä
-seura, eivätkö minun komppani olleet aivan yhtä hyviä kuin teidänkin.
-En todellakaan voisi tällä haavaa olla suutuksissa kehenkään muuhun
-kuin siihen ihmiseen, joka säikäytti tämän mun tyttöni pienen.
-Minulla ei ollut aikaa tarkastaa rosvoa senkään vertaa, että voisin
-yleisessä kuulutuksessa ilmoittaa hänen tuntomerkkinsä. Sanokaas,
-armas Sofia, voisitteko te tuntea hänet?
-
--- En ole siitä aivan varma, -- vastasi Sofia.
-
--- Muistelen kumminkin, että hänellä oli iso arpi toisessa
-silmäkulmassa.
-
--- Suokaa anteeksi, neiti, -- keskeytti Jenkinson, joka oli
-saapuvilla, -- mutta olkaa hyvä ja sanokaa, oliko miehellä oma
-punainen tukka?
-
--- Luullakseni oli, -- vastasi Sofia.
-
--- Ja te, armollinen herra, -- kysäisi mr Jenkinson, kääntyen sir
-Williamin puoleen, -- huomasitteko, että hänellä oli hyvin pitkät
-jalat?
-
--- En osaa sanoa, -- virkkoi baronetti, kuinka pitkät ne olivat,
-mutta nopeasti ne liikkuivat, sen tiedän, sillä pakoon hän minulta
-pääsi, ja siihen en luulisi koko valtakunnassa kenenkään muun
-pystyvän.
-
--- No niin, armollinen herra, -- huudahti Jenkinson, -- minä tunnen
-hänet! Se on varmaankin sama mies: Englannin nopein juoksija, joka on
-voittanut Newcastlen kuuluisan Pinwiren. Hänen nimensä on Timoteus
-Baxter. Minä tunnen hänet perin pohjin ja tiedän hänen nykyisen
-olopaikkansakin. Jos teidän armonne suvaitsee käskeä ylivartijan
-lähettämään kaksi miestä minun kanssani, niin minä lupaan tuoda hänet
-teidän luoksenne vähintänsä tunnin perästä.
-
-Lähetettiin sana ylivartijalle, ja hän tuli silmänräpäyksessä. Sir
-William kysyi, tunteeko hän häntä.
-
--- Kyllä, armollinen herra, -- vastasi kysytty, -- hyvinhän minä
-tunnen sir William Thornhillin, ja ken häntä osaksikin tuntee, se
-tahtoisi tuntea häntä yhä enemmän.
-
--- No niin, -- sanoi baronetti, -- minä pyydän nyt, että te minun
-edesvastauksellanne sallitte tämän miehen lähteä kahden palvelijanne
-kanssa asioille. Ja koska minä olen valtuutettu rauhatuomariksi, niin
-minä puhun teidän puolestanne.
-
--- Teidän lupauksenne on riittävä, -- vastasi ylivartija, -- ja jos
-minutinkan verran ennakolta annatte minulle viittauksen, niin saatte
-lähettää heidät ympäri koko Englannin, minne vaan suvaitsette.
-
-Ylivartijan suostumuksella lähetettiin Jenkinson nyt hakemaan
-Timoteus Baxteria. Sillä välin huvitti meitä suuresti nuorimman
-poikani Billin toimeliaisuus, hän kun nyt juuri sisään tultuansa
-juoksi sir Williamin kaulaan, suutelemaan häntä. Äiti yritti mennä
-kurittamaan poikaansa moisesta tungettelemisesta, mutta tuo kunnon
-mies esti sen. Hän otti Billin, niin repaleisena kuin poika oli,
-polvelleen.
-
--- No Bill, sinä paksuposkinen vekkuli, virkkoi hän, -- vieläkö
-muistat vanhaa Burchell ystävää? Entäs sinä, Dick, arvoisa äijä,
-oletko sinäkin täällä? Katsokaas, minä en ole unohtanut teitä.
-
-Sen sanottuaan hän antoi kummallekin suuren palan mesileipää, jonka
-poika parat heti söivät makeaan suuhunsa: tän'aamuna he olivatkin
-saaneet varsin niukan suuruksen.
-
-Me kävimme päivälliselle, vaikka ruuat olivat jo melkein kylmiä. Sitä
-ennen sir William kirjoitti lääkkeitä minun kättäni varten, jota
-yhä edelleen pakotti. Hän oli näet aikoinaan huviksensa tutkinut
-lääketiedettä ja oli tavallista enemmän perehtynyt siihen. Lääkkeet
-tuotiin paikkakunnan apteekista, ja heti kuin ne oli pantu kipeälle
-käsivarrelle, tunsin ilmeistä helpotusta.
-
-Pöydässä meitä passasi ylivartija itse, koettaen kohdella meidän
-vierastamme niin syvällä kunnioituksella kuin suinkin osasi. Mutta
-ennenkuin ateria oli loppunut, tuli jo uudestaan sana veljenpojalta,
-joka pyysi päästä setänsä puheille, puolustamaan viattomuuttansa ja
-kunniaansa. Baronetti suostui ja käski pyytää mr Thornhillia sisään.
-
-
-
-
-YHDESNELJÄTTÄ LUKU
-
-Entisen hyväntahtoisuuden palkinto korkojen kanssa.
-
-
-Mr Thornhill astui sisään hymyillen, kuten ainakin, ja yritti
-syleillä setäänsä, mutta tämä esti sen halveksivalla viittauksella.
-
--- Pois imartelut nyt, sir! -- huudahti baronetti, luoden tulijaan
-tuikean katseen. -- Ainoa tie minun sydämeeni käy kunnian polkua
-pitkin, mutta täällä en näe kuin moninkertaista petollisuutta,
-pelkuriutta ja sortoa. Mistä se tulee, sir, että tätä mies parkaa,
-jonka ystävänä te, kuten tiedän, lupasitte olla, on kohdeltu,
-niin tylysti? Tytär on konnamaisesti vietelty, palkinnoksi isän
-vieraanvaraisuudesta, ja vanha isä heitetty vankihuoneesen, siitä
-syystä kaiketi, että hän pani loukkauksen pahaksensa! Ja hänen
-poikansakin, jota et rohjennut miehen tavalla...
-
--- Kuinka, sir! -- keskeytti squire, -- lukeeko minun setäni
-todellakin minulle viaksi sen, että minä, mitä viimeksi mainittuun
-seikkaan tulee, olin ryhtymättä sellaiseen tekoon, mistä juuri hän
-itse on minua alinoman varoitellut?
-
--- Sinun muistutuksesi, -- lausui sir William, -- on oikea. Siinä
-kohden olet menetellyt ymmärtäväisesti ja hyvin, vaikk'et aivan niin
-kuin isä vainajasi olisi tehnyt; mutta veljeni oli kunnian mies, jota
-vastoin sinä... no niin, siinä kohden teit oikein, ja minä hyväksyn
-tekosi.
-
--- Ja niinpä, toivoakseni, -- jatkoi veljenpoika, -- eivät minun
-muutkaan toimeni ansaitse moitetta. Minä olen esiintynyt tämän herran
-tyttären kanssa julkisissa huvipaikoissa. Tälle ajattelemattomalle
-teolle antoivat sitten pahat kielet paljoa häijymmän nimen, ja
-minusta levitettiin se huhu, että minä muka olin vietellyt hänet.
-Minä kävin hänen isänsä luona, sovittaakseni asian täydellisesti,
-mutta minut vastaan-otettiin pelkillä soimauksilla ja solvauksilla.
-Ja mitä vihdoin siihen tulee, että hän on täällä, niin minun
-asian-ajajani ja voutini saattavat parhaiten selittää sen seikan,
-sillä minä olen tällaiset asiat antanut kokonaan heidän haltuunsa.
-Jos hän on joutunut velkoihin, joita hän ei tahdo tahi voi maksaa,
-niin oli heidän velvollisuutensa menetellä näin, enkä minä puolestani
-näe mitään tylyyttä tai vääryyttä siinä, että koettaa laillisella
-tavalla saada omansa takaisin.
-
--- Jos asia on niin kuin sanoit, -- virkkoi sir William, -- niin ei
-sinun rikoksessasi ole mitään anteeksi-antamatonta, ja vaikka sinä
-olisit menetellyt jalomielisemmin, elles olisi alamaistesi sallinut
-niin tylysti kohdella tätä herraa, niin on sinulla ainakin laillinen
-oikeus puolellasi.
-
--- Hän ei voi kumota ainoatakaan väitettäni, -- vastasi squire.
--- Minä vaadin häntä tekemään sen, ja monet minun palvelijoistani
-ovat valmiit todistamaan olevani oikeassa. Niin, sir, -- jatkoi
-hän, huomattuaan minun vaikenevan, ja mahdotonhan minun todellakin
-oli tehdä tyhjäksi, mitä hän oli sanonut, -- niin, sir, nyt olen
-minä todistanut olevani viaton, mutta vaikka olisinkin altis teidän
-pyynnöstänne antamaan hänelle muut solvaukset anteeksi, niin en
-voi hillitä suuttumustani siitä, että hän on yrittänyt halventaa
-minua teidän silmissänne, tehden sen vielä samaan aikaan kuin hänen
-poikansa todellakin väjyi minun henkeäni. Tämä, sanon minä, on niin
-katalaa, että minä olen päättänyt antaa lain tehdä tehtävänsä. Tässä
-on tuo minulle lähetetty vaatimus kaksintaisteluun, ja minulla on
-kaksi vierasta miestä, jotka vahvistavat todeksi sen, että yksi minun
-palvelijoistani on vaarallisesti haavoitettu. Ja vaikka setä itse
-kehoittaisi minua luopumaan aikeestani -- sitä hän ei kumminkaan tee,
--- niin vaadin minä kumminkin, että tässä asiassa tapahtuu oikeutta
-myöten, ja että rikoksentekijä saa kärsiä rangaistuksensa.
-
--- Sinä sen hirviö! -- huudahti vaimoni. Vai et sinä vainen vielä
-ole saanut kostoa kyltiksesi? Vai pitää vielä poikani poloisen saada
-tuta sinun julmuuttasi? Minä toivon, että hyväntahtoinen sir William
-suojelee meitä, sillä minun poikani on viaton kuin lapsi, se on vissi
-se, eikä ole tehnyt pahaa kellenkään.
-
--- Hyvä rouva! -- vastasi hyväntahtoinen sir William. -- Teidän
-toivonne poikanne pelastumisesta ei saata olla hartaampi kuin
-minunkaan, mutta mielipahakseni huomaan, hänen syyllisyytensä
-liiankin ilmeiseksi. Ja jos vaan veljenpoikana yhä edelleen vaatii...
-
-Samassa kiintyi huomiomme kokonaan toisaanne. Jenkinson ja
-ylivartijan kaksi palvelijaa astuivat sisään, mukanaan muuan pitkä
-mies hyvissä vaatteissa, ennen saadun kuvauksen mukaan juuri sen
-rosvon näköinen, joka oli tyttäreni ryöstänyt.
-
--- Kas tässä, -- huudahti Jenkinson, työntäen hänet sisään, -- kas
-tässä hän on, ja jos kellä lie Tyborniin[17] etuoikeus, niin ainakin
-tällä miehellä.
-
-Tuskin oli mr Thornhill nähnyt vangin ja hänen vartijanaan
-Jenkinsonin, niin jo hätkähti säikäyksestä. Hän kalpeni, kuten
-konsanaankin pahantekijä, joka huomaa joutuneensa kiinni. Hän olisi
-puikahtanut tiehensä, mutta Jenkinson arvasi hänen aikeensa ja
-pysäytti hänet.
-
--- Hohoo, squire! -- huudahti hän. -- Häpeättekö kahta vanhaa
-tuttuanne, Jenkinsonia ja Baxteria? Mutta niinhän ne suuret herrat
-aina unohtavat ystävänsä. Minä puolestani olen päättänyt, että me
-emme unohda teitä. Teidän armonne, -- jatkoi hän, kääntyen sir
-Williamin puoleen, -- meidän vankimme on jo tunnustanut kaikki. Tässä
-se nyt on se gentleman, joka muka oli niin vaarallisesti haavoitettu.
-Hän sanoo, että juuri mr Thornhill oli pannut hänet tähän leikkiin ja
-antanut hänelle nämä vaatteet, jotta olisi oikein herran näköinen,
-ja toimittanut hänelle postivaunut. Tällainen oli heillä ollut
-suostumus: Baxter viepi neitosen ensin turvalliseen paikkaan ja
-rupeaa häntä pelottamaan uhkauksillansa; samassa tulee mr Thornhill
-ikäänkuin sattumoisin saapuville ja pelastaa hänet. Ensin herrat
-kumminkin miekkailevat jonkun aikaa, ja sitten lähtee Baxter pakoon;
-siten on mr Thornhillillä, pelastajana muka, parempi tilaisuus päästä
-neiden suosioon.
-
-Sir William muisti nähneensä tuon saman takin useinkin veljenpoikansa
-päällä. Kaikki muut seikat vahvisti vanki todeksi, kertoen
-tapaukset juurta jaksain. Lopuksi hän sanoi mr Thornhillin useinkin
-vakuuttaneen hänelle olevansa yht'aikaa rakastunut kumpaakin sisareen.
-
--- Hyvä Jumala! -- huudahti sir William. -- Millaista olenkaan
-elättänyt käärmettä povessani! Ja niin kiihkeä kuin hän näkyi olevan
-saamaan lain voimaa käytäntöön! Mutta hän on saapa sen. Ylivartija,
-ottakaa talteen hänet... taikka... malttakaa! Pelkäänpä, ettei
-vielä ole laillista syytä hänen vangitsemiseensa.
-
-Mr Thornhill pyysi silloin peräti nöyrtyneenä, ett'ei toki kahta
-tuollaista viheliäistä hylkiötä päästettäisi todistamaan häntä
-vastaan, vaan että kuulusteltaisiin hänen palvelijoitansa.
-
--- Sinun palvelijoitasi! -- vastasi sir William. -- Konna, älä sano
-heitä omiksesi enää! Mutta kuullaanpa, mitä heillä on sanomista.
-Käskekää hovimestari tänne.
-
-Sisään tultuansa, hovimestari huomasi mr Thornhillin katseesta heti
-kohta, että hänen entiseltä herraltaan on kaikki mahti mennyt.
-
--- Sano minulle, -- lausui sir William ankarasti, -- oletko nähnyt
-isäntääsi ja tätä miestä herrasi vaatteissa koskaan yhdessä?
-
--- Kyllä, armollinen herra, -- vastasi hovimestari, -- senkin
-seitsemän kertaa. Tämä mieshän se aina meidän herralle ladyjä toi.
-
--- Mitenkä? -- keskeytti nuori mr Thornhill, -- uskallatko minun
-läsnäollessani...?
-
--- Uskallan, -- vastasi toinen, -- teidän ja kenen hyvänsä. Suoraan
-puhuen, nuori herra, en minä teistä milloinkaan ole pitänyt enkä
-teitä suvainnut. Enkä minä välitä vähääkään, vaikka sanonkin,
-millainen mies te minusta nähden oikeastaan olette.
-
--- No niin, -- virkkoi Jenkinson väliin, -- kerropas armolliselle
-herralle, tiedätkös minusta mitä.
-
--- Enpä saata sinusta kovin paljoa hyvää sanoa, -- vastasi
-hovimestari. -- Sinä iltana kuin vanhan herran tytär houkuteltiin
-meille, olit sinä mukana.
-
--- Kas niin! -- huudahti sir William. -- Oletpa saanut aivan
-erinomaisen vieraanmiehen todistamaan viattomuuttasi, sinä
-ihmiskunnan häpeäpilkku! Olla tekemisissä sellaisten roistojen kanssa!
-
-Jatkaen sitten tutkimustaan, hän virkkoi hovimestarille:
-
--- Sanoitko tämän miehen tuoneen isäntäsi luokse vanhan tohtorin
-tyttären?
-
--- En, armollinen herra, -- vastasi hovimestari, -- ei hän neittä
-tuonut, sillä squire toi hänet itse, mutta papin tämä toi muka
-vihkimään heitä.
-
--- Se on ihan totta, -- huudahti Jenkinson; -- minun täytyy
-häpeäkseni tunnustaa, että minä sen toimen sain suorittaakseni.
-
--- Hyvä Isä! -- huudahti baronetti. -- Yhä uusia kauhistuttavia
-konnantöitä vaan! Hänen syyllisyytensä on nyt päivän selvä, ja minä
-huomaan, että syynä hänen nykyiseen menettelyynsä on ollut pelkkä
-julmuus, pelkurius ja kostonhimo. Ylivartija, päästäkää tuo nuori
-upseeri, joka on teidän vankinanne, heti kohta vapaaksi. Minä vastaan
-seurauksista. Minä otan selittääkseni asiat oikeassa valossa sille
-virkamiehelle, ystävälleni, joka lähetti hänet tänne. Mutta missä
-on tuo nuori lady itse? Tulkoon hän, jotta saisimme asettaa hänet
-vastatusten tämän kurjan miehen kanssa. Minun täytyy saada tietää,
-millä tavoin tämä on hänet vietellyt. Pyytäkää, että hän olisi hyvä
-ja tulisi sisään. Missä hän on?
-
--- Voi, sir! -- virkoin minä. -- Tuo kysymys on pistos sydämeeni.
-Kerran olin niin onnellinen, että minulla oli tytär, mutta hänen kova
-kohtalonsa...
-
-Äkkinäinen tapaus keskeytti minut, sillä sisään astui -- kukas muu
-kuin miss Arabella Wilmot, joka parin päivän perästä piti vihittämän
-mr Thornhillin kanssa! Sanomattomasti hän hämmästyi, nähtyään täällä
-sir Williamin ja hänen veljenpoikansa, sillä hänen tulonsa tänne oli
-aivan satunnaista. Hän oli nimittäin vanhan isänsä kanssa matkalla
-kaupungin kautta tätinsä luokse, joka oli vaatimalla vaatinut, että
-hänen ja mr Thornhillin häät vietettäisiin hänen talossaan. He
-olivat pysähtyneet levähtämään erääsen majataloon toisessa päässä
-kaupunkia. Siellä oli miss Arabella akkunasta nähnyt toisen minun
-pikku pojistani leikkivän kadulla ja samassa lähettänyt lakeijansa
-hakemaan pojan luokseen. Pojalta hän oli saanut hiukan tietoja meidän
-kovasta kohtalostamme, ei kumminkaan sitä, että mr Thornhill oli
-ollut siihen syypää. Turhaan oli isä koettanut hänelle selittää,
-kuinka sopimatonta on mennä vankihuoneesen meitä tervehtimään, mutta
-miss Wilmot oli pyytänyt pojan saattamaan häntä tänne, ja näin hän
-oli yllättänyt meidät niin odottamattomissa oloissa.
-
-Me olimme kaikki ääneti kotvan aikaa, ja sääliä sekä hämmästystä
-täynnään katseli meitä miss Arabella, entistänsä ihanampana tuossa
-tuo minun viehättävä holhokkini, joksi minä häntä tavallisesti sanoin.
-
--- Mutta, hyvä mr Thornhill -- virkkoi hän squirelle, jonka hän
-otaksui tulleen meitä auttamaan eikä sortamaan, -- minun mielestäni
-te olitte epäystävällinen, kun tulitte tänne ilman minua ettekä edes
-ole maininnutkaan minulle tämän meille kummallekin niin kalliin
-perheen kovasta kohtalosta! Tiedättehän te, että minäkin osaltani
-olisin ollut yhtä kernaasti kuin tekin auttamassa vanhaa arvoisata
-opettajaani, jota minä alati olen pitävä kunniassa. Mutta minä
-huomaan, että teidän, niinkuin setännekin, on mieluista tehdä hyvää
-salassa.
-
--- Hänenkö mieluista tehdä hyvää! -- huudahti sir William. -- Ei,
-arvoisa neiti! Hänen mielihyvänsä ovat yhtä kehnoja kuin hän itsekin.
-Te näette tuossa suurimman heittiön, mikä ikinä on ihmiskunnalle
-häpeätä tuottanut, konnan, joka vieteltyään tämän mies paran
-vanhimman tyttären ja koeteltuaan saada pauloihinsa hänen viattoman
-nuoremmankin tyttärensä, on vankihuoneesen saattanut isän ja
-kahleisin panettanut vanhimman pojan, joka rohkeni ruveta petturia
-vastustamaan. Ja sallikaa minun nyt, neiti, onnitella teitä, että
-olette päässyt tuollaisen hirviön syleilyistä.
-
--- Voi, hyvä Jumala! -- huokasi tuo rakastettava tyttö. -- Näinkö
-minua on petetty! Mr Thornhill vakuutti minulle tohtorin vanhimman
-pojan, kapteeni Primrosen, lähteneen Amerikaan nuoren rouvansa kanssa.
-
--- Armas neiti! -- huudahti vaimoni. -- Hän on puhunut teille pelkkää
-valhetta. Yrjö poikani ei ole milloinkaan lähtenyt muille maille eikä
-ole naimisissakaan. Vaikka te olittekin hyljännyt hänet, niin hän on
-kumminkin aina rakastanut teitä eikä ole muita ajatellutkaan. Minä
-olen kuullut hänen sanovan, että hän aikoo teidän tähtenne pysyä
-naimatonna ikänsä kaiken.
-
-Ja sitten alkoi äiti laveasti selitellä, kuinka uskollista hänen
-poikansa rakkaus on, ja kertoi hänen kaksintaistelunsa mr Thornhillin
-kanssa oikeassa valossa. Sitten hän piankin siirtyi puhumaan squiren
-irstaisesta elämästä, hänen vääristä avioliitoistaan, ja päätti
-puheensa peräti herjaavaan kuvaukseen hänen pelkurimaisuudestansa.
-
--- Voi kuitenkin! -- vaikeroi miss Wilmot. -- Kuinka lähellä olenkaan
-ollut turmiotani! Ja kuinka riemullista on nyt, kun olen siitä
-pelastanut! Tuhansia epätotuuksia hän on minulle puhunut. Kavalilla
-juonillaan hän vihdoin sai aikaan sen, ett'en minä enää pitänyt
-sitovana lupaustani sille ainoalle miehelle, jota olen kunnioittanut,
-mutta jonka nyt luulin olleen minulle uskottoman. Hänen väärät
-puheensa saattoivat minut halveksimaan sitä miestä, joka on yhtä
-urhoollinen kuin jalomielinenkin.
-
-Poikani oli nyt vapaa lain määräämästä pakosta, koskapa haavoitetuksi
-sanottu henkilö oli huomattu petturiksi. Mr Jenkinson oli ottanut
-ollaksensa poikani kamaripalvelijana, oli kähertänyt hänen tukkansa
-ja hankkinut hänelle kaikki, mitä tarpeellista oli, jotta nuori
-upseeri voisi esiintyä niin säädyllisessä asussa kuin suinkin. Hän
-astui nyt sisään rykmenttinsä somassa uniformussa, ja minun täytyy
-sanoa -- ilman turhamaisuutta, sillä sitä minussa ei enää ole -- että
-hän oli niin kaunis kuin mies ikinä sotilaspuvussa olla saattaa.
-Kainosti ja välttelevästi hän kumarsi miss Wilmotille, hän kun ei
-vielä tiennyt, minkä muutoksen hänen äitinsä kaunopuheliaisuus oli
-saanut aikaan hänen eduksensa. Mutta nyt eivät mitkään säädyllisyyden
-säännöt voineet hillitä hänen punastuvan armaansa maltittomuutta:
-hänen täytyi päästä sovintoon Yrjönsä kanssa. Hänen kyynelensä, hänen
-katseensa -- kaikki ilmaisi, mitä hän sydämensä syvimmissä tuntee,
-hän, joka oli rikkonut ensimmäisen lupauksensa ja sallinut petturin
-viekotella hänet pauloihinsa. Poikani näkyi olevan hämmästynyt hänen
-herttaisuudestaan ja tuskin saattoi uskoa sitä todeksi.
-
--- Neiti! -- huudahti hän. -- Tämä on varmaankin harhanäkyä.
-Min'en ole tätä koskaan ansainnut. Näin suuri onni minulle, se on
-ylenpalttista!
-
--- Ei, sir, -- vastasi miss Wilmot, -- minut on petetty,
-halpamaisesti petetty; muutoin en olisi millään muotoa lupaustani
-rikkonut. Te tiedätte, mitä minä teistä ajattelen, ja olette sen jo
-kauan aikaa tietänyt, mutta unohtakaa, mitä tehnyt olen, ja niinkuin
-minä kerran ennen lupasin teille uskollisuutta, niin lupajan nyt
-vielä kerran, ja olkaa vakuutettu, että, ellei teidän Arabellanne
-saata tulla teidän omaksenne, niin ei hän toisenkaan omaksi tule.
-
--- Ettekä te kenenkään toisen omaksi tulekaan, -- lausui sir William,
--- jos minulla niitäkään vaikutusvaltaa on teidän isäänne.
-
-Tämän viittauksen kuultuaan, Moses poikani riensi samassa majataloon,
-jonne vanha herra oli jäänyt, riensi kertomaan hänelle juurta jaksain
-kaikki, mitä täällä oli tapahtunut.
-
-Tällä välin oli squire huomannut olevansa ahtaalla kaikilta puolin.
-Hän näki, ett'ei tässä imartelulla ja teeskentelyllä enää niitäkään
-aikaan saa. Senvuoksi hän päätti astua avoimin kypärin vastustajainsa
-eteen. Ja niinpä hän, pannen pois kaiken hävyn, esiintyi julkeana,
-paatuneena konnana.
-
--- Minä näen, -- huudahti hän, -- ett'ei minun ole toivomistakaan
-saada täällä oikeutta, mutta minä olen päättänyt saada sen. Tietäkää,
-sir, -- virkkoi hän, kääntyen sir Williamiin, min'en enää aio olla
-teidän suosiostanne riippuvainen raukka; minä halveksin sitä. Kenkään
-ei saata riistää minun käsistäni miss Wilmotin omaisuutta, joka
-hänen isänsä toimeliaisuuden kautta on karttunut hyvinkin suureksi.
-Aviokontrahti ja säädös hänen myötäjäisistään on allekirjoitettu ja
-minun huostassani. Hänen omaisuutensa se on eikä hänen personansa,
-joka on saattanut minut toivomaan tätä avioliittoa, ja kun minulla on
-edellinen, niin ottakoon jälkimmäisen ken tahtoo.
-
-Tämä oli tuntuva isku. Sir Williamin täytyi myöntää hänen
-vaatimuksensa oikeutetuiksi, sillä hän itse oli ollut mukana
-aviokontrahtia laadittaessa. Miss Wilmot, nähdessään omaisuutensa
-olevan ehdottomasti mennyttä, kääntyi poikani puoleen, kysäisten,
-onko hän omaisuutensa menetettyäänkin vielä yhtä rakas armaallensa.
-
--- Omaisuuteni, -- virkkoi hän -- ei enää ole vallassani, mutta oma
-itseni kyllä vieläkin.
-
--- Ja sehän, neiti, -- vastasi hänen uskollinen lempijänsä, -- sehän
-todella olikin kaikki, mitä teillä milloinkaan on ollut annettavana;
-min'en ainakaan ole millekään muulle arvoa pannut. Ja minä tunnustan,
-rakas Arabella, kaiken sen nimessä, mitä onneksi sanotaan, että
-teidän omaisuutenne kadottaminen tekee minut kaksin verroin
-onnelliseksi, siitä kun mun oma lemmittyni saa vakuutuksen minun
-vilpittömyydestäni.
-
-Mr Wilmot tuli samassa. Hän näytti olevan sangen iloinen, että hänen
-tyttärensä vast'ikään oli välttänyt vaaran, ja suostui heti purkamaan
-aikeessa olleen avioliiton. Mutta kuultuaan, että hän samalla
-kadottaa omaisuutensa, se kun oli laillisella säädöksellä siirtynyt
-mr Thornhillille, hän harmistui sanomattomasti. Hän näki olevansa
-pakotettu tekemään rahoillaan rikkaaksi miehen, jolla itsellään ei
-ole mitäkään. Hän saattoi vielä sietää sen, että tämä mies on roisto,
-mutta jäädä ilman mitään korvausta tyttärensä omaisuudesta, se häntä
-myrkytti. Hän istuikin hetken aikaa, vaipuneena varsin tuskallisiin
-mietteisin, kunnes sir William kävi lievittämään hänen murhettansa.
-
--- Minun täytyy tunnustaa, sir, -- lausui hän, -- ett'ei teidän
-nykyinen harminne ole minulle aivan vastenmielinen. Teidän liiallinen
-himonne kerätä omaisuutta on nyt saanut oikeanmukaisen rangaistuksen.
-Mutta vaikk'ei tyttärenne voikaan enää olla rikas, niin saattaa hän
-kumminkin olla tyytyväinen. Tässä nuori sotilas, joka on valmis
-ottamaan hänet ilman omaisuutta. He ovat kauan aikaa rakastaneet
-toisiansa, ja sen ystävyyden nojalla, jota tunnen nuoren herran isää
-kohtaan, olen minä puolestani oleva avullinen hänen pyrinnöissään.
-Heittäkää siis pois tuo kunnianhimo, joka teille pelkkää mieliharmia
-tuottaa, ja tyytykää siihen onneen, joka vaan odottaa teidän
-vastaan-ottoanne.
-
--- Sir William, -- vastasi vanha herra, en ole milloinkaan hänen
-toiveillensa esteitä eteenpannut enkä nytkään sitä tee. Jos hän yhä
-edelleen rakastaa tätä nuorta herraa, niin ottakoon hänet; minä suon
-sen sydämeni pohjasta. Onhan minulla, Jumalan kiitos, jonkun verran
-omaisuutta jäljellä vielä, ja teidän lupauksenne tekee sen yhäti
-suuremmaksi. Ja jos vaan tämä vanha ystävä tässä (hän tarkoitti
-minua) lupaa panna kuusituhatta puntaa tyttäreni varalle, siinä
-tapauksessa nimittäin, että hän joskus maailmassa omaisuutensa
-takaisin saa, niin minä tän'iltana ensimmäisenä liitän nuoret yhteen.
-
-Koska nyt nuorten onni riippui minusta, niin minä kernaasti lupasin
-tehdä tuon vaaditun säädöksen, ja sehän ei ollut kovinkaan suurta
-auliutta sellaiselta, jolla oli niin vähän rikastumisen toiveita kuin
-minulla. Ja niinpä me nyt mielihyviksemme näimme nuorten riemuissaan
-rientävän toistensa syliin.
-
--- Saada näin paljo suloa, -- huudahti Yrjö, -- kaikkien kovan onnen
-iskujen jälkeen... se on enemmän kuin olisin milloinkaan voinut
-toivoa! Saada kaikki, mikä hyvää on, niin monivuotisten kärsimysten
-perästä... eivät rohkeimmatkaan pyyteeni olisi voineet kohota niin
-korkealle!
-
--- Niin, armas Yrjö, -- virkkoi hänen herttainen morsiamensa, --
-ottakoon tuo kurja mies omaisuuteni kaiken; jos sinä vaan olet ilman
-sitäkin onnellinen, niin olen minä myös. Oi mikä vaihdos: kehnoimman
-miehen sijaan miehistä parhain ja armain! Nauttikoon hän vaan
-omaisuudestamme; minä olen nyt köyhänäkin onnellinen.
-
--- Ja minä, -- virkkoi squire pilkallisella virnistyksellä, -- minä
-lupaan onnekseni nauttia kaikkea sitä, minkä te ylenkatsotte.
-
--- Malttakaas, malttakaas, sir! -- huudahti Jenkinson. -- On tässä
-solmussa vielä toinenkin mutka. Ja mitä ladyn omaisuuteen tulee,
-sir, niin siitä te ette saa ropoakaan. Sallikaas, armollinen herra,
-lisäsi hän, kääntyen sir Williamiin, -- saattaakos squire saada ladyn
-omaisuuden, vaikka olisi naimisissa toisen kanssa?
-
--- Mikä typerä kysymys? -- vastasi baronetti.
-
--- Tietysti ei.
-
--- Mieleni on paha, -- virkkoi Jenkinson, sillä koska me tämän
-gentlemanin kanssa olemme olleet vanhastaan veijarikumppanuksia, niin
-on minussa hiukan ystävyyttä häntä kohtaan. Mutta niin paljon kuin
-hänestä tykännenkään, täytyy minun sanoa, ett'ei tuo aviokontrahti
-maksa hölynpölyäkään, sillä hän on jo ennestään naimisissa.
-
--- Sinä valehtelet, roisto! -- huudahti squire, raivostuneena
-moisesta syytöksestä. -- Min'en ole ollut laillisessa avioliitossa
-kenenkään kanssa.
-
--- Olette niinkin, älkää panko pahaksi, herra! -- vastasi toinen.
--- Ja toivoakseni tekin puolestanne olette kiitollinen vanhalle,
-rehelliselle Jenkinsonillenne, joka tuo teille emäntänne tänne.
-Jos arvoisa seura suvaitsee hetkeksi hillitä uteliaisuuttaan, niin
-saadaan nähdä.
-
-Näin sanottuaan hän pyörähti pois nopeasti kuin konsanaankin. Me emme
-osanneet aavistaakaan, mikä miehellä mielessä.
-
--- Niin, menköön vaan! -- virkkoi squire. Mitä lienenkään tehnyt,
-minä en hänestä välitä. Olen jo siksi vanha, ett'en joutavia juoruja
-säikähdä.
-
--- Kummallista! -- virkkoi baronetti. -- Mitähän tuo mies
-tarkoittaneekaan? Jotain hupsutuksia kaiketi.
-
--- Mutta, -- sanoin minä, -- kenties hänellä on jotain vakavatakin
-mielessä. Kun ajattelee, kuinka moninaisia vehkeitä tämä herra on
-käyttänyt, viattomia vietelläkseen, niin onhan mahdollista, että
-joku, vielä häntäkin kavalampi, on saanut hänet petetyksi. Kun
-ajattelee, kuinka monta ihmistä hän on turmioon saattanut, kuinka
-monet vanhemmat kärsivät tuskaa ja häpeätä, jonka hän on heidän
-perheisinsä saattanut, niin ei kummakaan, jos jotkut heistä...
-mutta... näenkö minä aaveita!... Näenkö mä kuolleen tyttäreni jälleen?
-Häntäkö sylissäni pitelen? Niin, hänhän se on, minun elämäni, minun
-toivoni!... Minä luulin kadottaneeni sinut, Olivia, mutta tässähän
-sinä olet ja olet elävä minun ilokseni!
-
-Ei ole hellä rakkaus milloinkaan puhjennut sen sydämellisempään
-riemuun kuin minun nyt, nähtyäni mr Jenkinsonin astuvan sisään
-Olivian kanssa ja pidellessäni sylissäni omaa lastani, jonka ihastus
-ilmeni pelkässä äänettömyydessä.
-
--- Oletko siis tullut todellakin takaisin, mun oma armaani? --
-huudahdin minä. -- Tulitko todellakin vanhain päivieni lohdutukseksi
-minulle?
-
--- Niin on, -- virkkoi Jenkinson, -- ja pitäkää hyvänänne, sillä
-hän on teidän oma, jalomielinen lapsenne ja kunniallinen vaimo, jos
-kukaan tässä huoneessa. Ja nyt, squire, niin totta kuin te seisotte
-tässä, tämä nuori lady on teidän laillisesti vihitty vaimonne. Ja
-todistaakseni, että minä puhun pelkkää totuutta, kas tässä lupakirja,
-jonka nojalla teidät on vihitty.
-
-Näin sanoen hän pisti lupakirjan baronetin käteen. Tämä luki sen ja
-huomasi sen kaikin puolin täydelliseksi.
-
--- Ja nyt, hyvät herrat, -- jatkoi Jenkinson, -- te näytte olevan
-kaikki hämmästyneitä tästä, mutta minä selitän koko asian muutamalla
-sanalla. Tämä kuuluisa squire tässä, jota kohtaan minä tunnen suurta
-ystävyyttä, -- mutta se nyt olkoon näin meidän kesken, -- on usein
-käyttänyt minua yhteen ja toiseen pikku tehtävään. Muun muassa hän
-antoi minun toimekseni hankkia väärän lupatodistuksen ja väärän
-papin, pettääkseen tämän nuoren ladyn. Mutta minä kun olin niin hyvä
-ystävä hänen kanssaan, niin mitäpäs minä muuta kuin hankin hänelle
-oikean todistuksen ja oikean papin, ja vihitin heidät yhteen niin
-lujasti kuin pappi ikinä tehdä voi. Kenties luulitte minun tehneen
-kaiken tämän pelkästä jalomielisyydestä. Eikös ja! Häpeäkseni minun
-täytyy tunnustaa, ett'ei minulla muuta tarkoitusta ollut kuin saada
-tämä todistus käsiini ja antaa squiren tietää, että minä voin käyttää
-tätä asiakirjaa häntä vastaan, milloin vaan hyväksi näen, ja siten
-kiristää rahoja milloin vaan tarvis vaatii.
-
-Mielihyvän huudahdus pääsi kaikilta läsnäolijoilta. Meidän ilomme
-ennätti jo tulla tiedoksi yhteiseen huoneesenkin, ja siellä vangit
-ottivat siihen osaa.
-
-    Rajuin riemuin ja soinnuin nyt
-    Siellä kahleet kalskuivat.
-
-Onni heiastelihe kaikkien kasvoilla, ja mielihyvästä punoittivat
-Oliviankin posket. Saada näin yht'äkkiä takaisin kunniansa ja
-ystävänsä ja omaisuutensa, -- moinen riemu oli omiansa ehkäisemään
-hivutustaudin ja tekemään hänet terveeksi ja vilkkaaksi jälleen.
-Mutta lieneekö kenkään iloinnut siitä niin täydellisesti kuin minä?
-Yhä pitäen sylissäni armasta lasta, minä kyselin sydämeltäni, eikö
-tämä kaikki vaan lienekin unta.
-
--- Kuinka te saatoittekaan! -- huudahdin minä mr Jenkinsonille, --
-kuinka saatoittekaan kaikkien tuskieni lisäksi vielä kertoa hänen
-olevan kuolleen? Mutta mitäpä tuosta! Minun iloni, saatuani hänet
-jälleen, palkitsee minut yltäkyllin kärsimyksistäni.
-
--- Mitä teidän kysymykseenne tulee, -- virkkoi Jenkinson, --
-niin siihen on helppo vastata. Minun mielestäni ei teillä ollut
-muuta keinoa, päästäksenne vankeudesta pois, kuin taipua squiren
-vaatimuksiin ja suostua hänen avioliittoonsa toisen nuoren ladyn
-kanssa. Mutta siihen te ette sanonut suostuvanne niinkauan kuin
-tyttärenne on hengissä. Ei siis ollut muuta neuvoa saada asiata
-lukkoon kuin ilmoittaa teille, että tyttärenne on kuollut. Minä sain
-vaimonne osalliseksi tähän tuumaan, eikä meillä hamaan tähän asti
-ollut sopivaa tilaisuutta tehdä teille selkoa asian oikeasta laidasta.
-
-Koko seurassa oli ainoastaan kaksi henkeä, joitten kasvot eivät
-riemusta loistaneet. Mr Thornhillin varmuus oli kokonaan hervahtunut:
-hän näki edessään pohjattoman kuilun täynnä häpeää ja puutetta.
-Putoaminen sinne hirvitti häntä niin, että hän lankesi polvilleen
-setänsä eteen ja pyysi surkealla äänellä armoa. Sir William oli
-sysäämäisillään hänet pois, mutta minun pyynnöstäni hän käski hänen
-nousta ja sanoi tuokion kuluttua:
-
--- Sinun ilkeytesi, rikoksesi ja kiittämättömyytesi tosin eivät
-ansaitse sääliä, mutta aivan puille paljaille sinä et kumminkaan
-jää. Sen verran sinulla on oleva, että riittää jokapäiväisiin
-elämäntarpeisin, ei irstailemisiin. Tälle nuorelle ladylle, sinun
-vaimollesi, on tuleva kolmas osa siitä, mikä kerran oli sinun omaasi,
-ja yksin hänen hyväntahtoisuudestaan riippuu ylimääräiset lisät
-vast'edes.
-
-Squire yritti lausumaan kiitollisuuttansa tällaisesta
-ystävällisyydestä valituin sanoin, mutta baronetti esti hänet siitä:
-
--- Älä kehnouttasi enää entistä suuremmaksi tee, -- virkkoi hän; --
-kylliksi ilmeistä se on jo nytkin.
-
-Hän käski sitten hänen samassa lähteä pois ja pitää entisistä
-palvelijoistaan yhden vaan, kenet sopivaksi näkee, sillä muita ei
-hänellä saa olla.
-
-Heti hänen lähdettyänsä sir William astui kohteliaasti hymyillen
-Olivian luokse ja onnitteli häntä. Hänen esimerkkiään noudattivat
-miss Wilmot ja vanha herra Wilmot. Vaimonikin suuteli tytärtään
-herttaisesti, koskapa, käyttääkseni hänen omia sanojaan, Oliviasta
-nyt oli tullut kunniallinen aviovaimo. Sofia ja Moses samoin. Ja
-meidän hyväntekijämme, mr Jenkinson, pyysi hänkin saada kunnian
-päästä onnittelemaan. Meidän riemumme näytti nyt olevan ylimmillään.
-
-Sir William, jonka suurimpana ilona oli tehdä hyvää, katseli nyt
-ympärilleen mielihyvästä loistavin silmin ja näki kaikkialla
-riemullisia katseita. Sofia yksin ei näyttänyt täysin tyytyväiseltä,
-emme saattaneet käsittää, miksi.
-
--- Minusta näyttää, -- virkkoi sir William hymyillen, -- että
-kaikki ovat varsin onnellisia, paitsi yhtä tai kahta. Minulla on
-vielä yksi oikeudenmukainen työ suoritettavana. Te myönnätte, --
-jatkoi hän, kääntyen minuun, -- kuinka suuressa kiitollisuuden
-velassa me kumpainenkin olemme mr Jenkinsonille. Oikeus ja kohtuus
-niinmuodoin on, että me kumpikin hänet palkitsemmekin. Miss Sofia
-tahtoo tietystikin tehdä hänet onnelliseksi; minulta mr Jenkinson saa
-viisisataa puntaa hänen myötäjäisikseen, ja minä olen vakuutettu,
-että he täten tulevat varsin hyvin toimeen. No niin, miss Sofia,
-mitäs vastaatte tällaiselle puhemiehelle?
-
-Tyttö rukka oli vähällä kaatua äitinsä syliin, kuultuaan näin
-inhottavan ehdotuksen.
-
--- Ettäkö ottaisin hänet, sir? -- virkkoi hän heikolla äänellä. --
-En, sir, en milloinkaan!
-
--- Mitenkä? -- huudahti toinen, -- ettekö huoli mr Jenkinsonista,
-hyväntekijästänne, pulskasta pojasta, jolla on viisisataa puntaa ja
-hyvät toiveet tulevaisuudesta?
-
--- Sir, -- virkkoi tyttö, tuskin kyeten puhumaan. -- Lakatkaa jo,
-älkääkä tehkö minua niin peräti onnettomaksi.
-
--- Katsos tuota itsepäistä! -- huudahti toinen jälleen. -- Hyljätä
-mies, jolle koko perhe on niin suuressa kiitollisuuden velassa,
-sisarenne pelastaja, jolla on viisisataa puntaa! Ettekö vainenkaan
-huoli hänestä?
-
--- En, sir! En koskaan, -- vastasi Sofia tuskissaan. -- Ennen kuolen!
-
--- Jos niin on, -- virkkoi sir William, ellette hänestä huoli, niin
-täytynee minun itseni saada teidät.
-
-Ja näin sanottuaan hän painoi tytön kiihkeästi rintaansa vasten.
-
--- Mun armahin tyttöni, sinä tytöistä herttaisin! -- puheli
-hän. -- Kuinka saatoit ajatellakaan, että sinun oma Burchellisi
-milloinkaan voisi sinua pettää, tahi että sir William Thornhill
-milloinkaan lakkaisi lempimästä armastansa, joka rakastaa häntä vain
-hänen tähtensä? Olen monen vuoden kuluessa etsinyt naista, joka,
-rikkaudestani mitään tietämättä, saattaisi pitää minua muutoinkin
-ansiollisena miehenä. Turhaan minä haeskelin nenäkkäitten ja
-rumienkin joukosta ja -- kuinka suuri olikaan vihdoin minun riemuni,
-saatuani omakseni niin paljon älyä ja immen niin ihanan kuin taivaan
-enkeli!
-
-Kääntyen sitten mr Jenkinsoniin hän jatkoi:
-
--- Kosk'en minä, sir, saata luopua tästä nuoresta ladystä, sillä hän
-on mielistynyt minun kasvojeni kuosiin, niin en saata muuta palkintoa
-teille antaa kuin hänen myötäjäisensä. Huomenna saatte minun
-voudiltani nostaa viisisataa puntaa.
-
-Meidän oli nyt syytä ruveta uudestaan onnittelemaan, ja lady
-Thornhill sai osakseen samat kohteliaisuuden osoitukset kuin sisarkin
-äskettäin. Heti senjälkeen tuli sir Williamin kamaripalvelija
-ilmoittamaan, että vaunut ovat valmiina viemään meitä majataloon,
-jossa kaikki on jo varustettu meidän vastaan-ottoamme varten. Vaimoni
-ja minä läksimme ulos seurueen etunenässä, jättäen nämä murheen
-mustat asuinsijat. Jalomielinen baronetti määräsi neljäkymmentä
-puntaa jaettaviksi vankien kesken; mr Wilmot noudatti hänen
-esimerkkiänsä ja lahjoitti samaan tarkoitukseen kaksikymmentä puntaa.
-Portilla oli kylänväki vastaan-ottamassa meitä riemuhuudoilla.
-Joukossa oli pari kolme minun seurakuntalaistani, joitten kättä nyt
-sain ilomielin puristaa. He seurasivat meitä majataloon, jonne oli
-valmistettu komeat illalliset. Kansalle jaettiin ruokia runsain
-määrin.
-
-Päivän kuluessa kun olin kokenut niin paljon sekä iloa että tuskaa,
-tunsin nyt olevani kovasti väsynyt ja senvuoksi pyysin illallisen
-jälkeen saada vetäytyä pois. Jätin muut kesken parasta iloa, ja
-heti kuin olin jäänyt yksikseni, puhkesi sydämeni kiitokseen Häntä
-kohtaan, joka meille jakaa sekä iloja että suruja, ja nukuin sitten
-sikeästi aamuun asti.
-
-
-
-
-KAHDESNELJÄTTÄ LUKU
-
-Loppu.
-
-
-Huomenissa herätessäni näin vanhimman poikani istuvan sänkyni
-laidalla. Hän oli tullut tuomaan minulle uutta iloista sanomaa.
-Päästettyään minut ensin siitä sitoumuksesta, johon hänen edestänsä
-olin käynyt edellisenä päivänä, hän kertoi, että se kauppias, jonka
-huostassa minun rahani olivat olleet, ja joka oli kaupungista
-karannut, oli äskettäin saatu kiinni Antwerpenissä. Häneltä oli
-saatu tavaroita, joitten arvo oli suurempikin kuin hänen velkojainsa
-saamiset. Mutta melkein yhtä paljon kuin tämä odottamaton onni,
-ilahdutti minua poikani ylevämielisyys. Minua vain epäilytti,
-sopisiko minua vastaan-ottaa poikani tarjousta.
-
-Kesken näitä mietteitäni astui sir William huoneeseni, ja hänelle
-minä ilmaisin epäröimiseni. Hän arveli, että koska minun pojallani
-jo naimisensakin kautta on melkoinen omaisuus, niin saatan minä
-empimättä hyväksyä hänen esityksensä. Sir William oli muutoin
-tullut minulle ilmoittamaan lähettäneensä jo eilis-iltana hakemaan
-lupakirjoja. Niitä hän sanoi odottavansa hetkestä hetkeen ja lausui
-toivovansa, ett'en minä kiellä apuani, tehdäkseni heidät kaikki jo
-tänä aamuna onnellisiksi.
-
-Hänen paraillaan tätä puhuessansa tuli lakeija sanomaan, että
-lähettiläs oli palannut. Koska minä nyt olin jo pukeissani, niin
-läksin alas. Siellä huomasin vallitsevan semmoisen riemun kuin
-hyvinvoipaisuus ja viattomuus suinkin voipi synnyttää. Heidän
-naurunsa ei minua kumminkaan miellyttänyt, koskapa nyt oltiin
-valmistautumassa varsin juhlalliseen toimitukseen. Minä selitin
-heille, kuinka vakavina, säädyllisesti ja juhlamielisinä heidän
-tulisi esiintyä tässä tärkeässä tilaisuudessa, ja valmistaakseni
-heitä siihen luin heille pari saarnaa ja yhden kappaleen minun omaa
-kirjoitustani. Mutta heitä vaan ei saanut taipumaan eikä talttumaan
-millään. Vieläpä matkalla kirkkoonkin, jonne minä astuin edeltä, oli
-vakavuus heistä kokonaan tiessään, ja minun teki usein mieli kääntyä
-harmistuneena heidän puoleensa.
-
-Kirkossa uusi pulma, joka ei helpolla ottanut selvitäksensä.
-Nostettiin nimittäin kysymys, kumpainenko pari ensiksi vihitään.
-Poikani morsian tahtoi kiven kovaan, että alku olisi tehtävä lady
-Thornhillista (siksi tulevasta nimittäin), mutta toinen pani yhtä
-kiihkeästi vastaan: hän ei tahdo tulla syypääksi maailman edessä
-moiseen epäkohteliaisuuteen. Tätä väittelyä kesti kotvan aikaa yhtä
-suurella itsepäisyydellä ja säädyllisyydellä kummaltakin puolen. Minä
-se sillä välin yhä vaan seisoin kirja kädessä, valmiina alkamaan
-toimituksen. Vihdoin minä jo kyllästyin koko kinaan ja paiskasin
-kirjan kiinni, sanoen:
-
--- Näyttää siltä kuin ei teistä kukaan tahtoisi tulla vihityksi.
-Parasta siis kun lähdemme takaisin, sillä ei tästä tänä päivänä näy
-tulevan mitään.
-
-Silloin he tulivat järkiinsä jälleen. Ensin vihittiin baronetti ja
-hänen ladynsä, sitten minun poikani ja hänen armaansa.
-
-Olin jo ennakolta tänä aamuna lähettänyt ajoneuvot noutamaan
-arvoisata naapuriani Flamboroughia perheineen meille. Ja kirkosta
-majataloon palatessamme meillä olikin ilo nähdä heidät kaikki siellä.
-Mr Jenkinson tarjosi kätensä vanhimmalle tyttärelle, ja minun
-poikani talutti nuorempaa. (Sen koommin olen huomannut Moseksen
-pitävän hyvinkin hyvää silmää tyttöön, ja minun suostumukseni
-ja kannatukseni hän saakin, kun vaan tulee pyytämään.) Tuskin
-olimme tulleet majatalolle, niin jo saapui sinne koko joukko minun
-seurakuntalaisiani, jotka olivat kuulleet, kuinka hyvin minun oli
-käynyt, ja tulivat nyt minua onnittelemaan. Heidän joukossaan oli
-niitäkin, jotka olivat tahtoneet ryöstää minut pois, ja joita
-olin niin kovasti varoittanut. Kerrottuani nyt tuon tapauksen sir
-Williamille, vävylleni, hän nuhteli heitä hyvin ankarasti, mutta
-huomattuaan heidän käyneen kovin alakuloisiksi hänen kovista
-sanoistaan, hän antoi heille puoli guineata mieheen, käskien heidän
-juomaan hänen terveydeksensä ja rohkaisemaan masentuneet mielensä.
-
-Pian sen jälkeen kutsuttiin meidät pulskille päivällisille, jotka mr
-Thornhillin kokki oli laittanut.
-
-Älköönhän katsottako sopimattomaksi mainita, että squire elää tällä
-haavaa seuralaisensa, erään sukulaisen, luona. Häntä siedetään varsin
-hyvin, ja harvoin hän saa aterioilla istua sivupöydän ääressä, paitsi
-silloin kuin pääpöydässä ei ole tilaa. Häntä nimittäin ei pidetä
-vieraana. Hänen aikansa kuluu seurustellessa sukulaisensa kanssa,
-joka on hiukan alakuloisuuteen taipuvainen, ja opetellessa torvea
-puhaltamaan. Vanhin tyttäreni muistelee kumminkin kaipauksella
-häntä ja on -- mutta tämän minä pidän salassa -- minulle sanonut
-leppyvänsä, jos squire vaan parantaa itsensä.
-
-Mutta palatkaamme pääasiaan, sillä minusta ei ole tuommoisiin
-poikkeamisiin. Olimme juuri pöytään käymässä, kun taas alkoi
-kursailu. Kysymys oli, eiköhän minun vanhimman tyttäreni, rouvana,
-tulisi istua kahden nuoren morsiamen vastapäätä. Kinastelusta teki
-Yrjö poikani pikaisen lopun, ehdottaen, että pöydässä istuttaisi
-muitta mutkitta: kukin herra naisensa vieressä. Tähän ehdotukseen
-suostuivat suurella mielihyvällä kaikki, paitsi vaimoani, joka,
-mikäli minä huomasin, ei ollut oikein tyytyväinen siihen, ett'ei hän,
-niinkuin oli odottanut, saa istua pöydän päässä ja tarjota ruokia
-kullekin erikseen. Mutta tuosta huolimatta me olimme sanomattoman
-iloisella mielellä. En saata sanoa, olimmeko sukkelampipuheisia nyt
-kuin ennenkään, mutta ainakin me nauroimme enemmän, ja sehän on
-loppujen lopussa yhtä hyvä. Yksi hassu kohtaus on jäänyt mieleeni.
-Vanha mr Wilmot joi Moses poikani onneksi. Tämä oli sattunut
-kääntymään toisaanne ja vastasi: "Kiitos, hyvä neiti!" Vanha
-herra iski silloin silmää meille muille, huomauttaen, että nuori
-mies mahtaa ajatella kultaansa. Tuon pilapuheen kuultuansa olivat
-Flamboroughin neitoset vähällä kuolla nauruun.
-
-Heti päivällisten jälkeen minä, vanhan tapani mukaan, ehdotin, että
-pöytä siirrettäisiin pois, jotta mielihyvikseni saisin taaskin
-kerran nähdä perheeni ympärilläni kotilieden ääressä. Pikku pojat
-istuivat minun polvillani, muut vaimojensa vieressä. Minulla ei ollut
-enää mitään toivomusta tällä puolen haudan. Kaikki huoleni olivat
-haihtuneet. Iloni oli sanomaton.
-
-Puuttuu vaan, että kiitollisuuteni hyvinä päivinä olisi vielä
-suurempi kuin kärsivällisyyteni vastoinkäymisissä.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Wakefield, lue: ueekfiild.
-
-[2] Lukija ottakoon huomioonsa, että oikeinkirjoitus
-englanninkielessä on ylen vaikea asia. Suomentajan muistutus.
-
-[3] Mrs lyhennys sanasta mistress (lue: misis) = rouva. Suom. muist.
-
-[4] Mr lyhennys sanasta mister = herra. Suom. muist.
-
-[5] Penny (monikossa pence) = 10,5 Suomen penniä Suom. muist.
-
-[6] Guinea (lue: giine) entinen kultaraha Englannissa, arvoltaan =
-26,80 Smk.
-
-[7] 1 Englannin peninkulma (maili) = 1,6 kilometriä. Suom. muist.
-
-[8] Squire lue: (skvair) = maajunkkeri eli aatelismies,
-maatilan-omistaja.
-
-[9] 1 acre [lue: eek(e)r] = 2/5 hehtaaria.
-
-[10] Charles (lue: tshaarls) = Kaarlo.
-
-[11] Dick lyhennys nimestä Richard, Bill samoin nimestä William.
-Suom. muist.
-
-[12] Englantilaisen piispan virkapukuun kuuluva osa. Suom. muist.
-
-[13] 1 unssi = 28 grammaa. Suom. muist.
-
-[14] Antiqua mater = yliopisto, korkeakoulu. Grub-street Lontoossa
-sen kadun nimi, jonka varrella asui köyhiä kirjailijoita.
-
-[15] Ned on hyväilymuoto nimistä Edward, Edmund, Edwin. Suom. muist.
-
-[16] Baronetti = aatelismies, arvossa baron'in ja knight'in (ritarin)
-välillä.
-
-[17] Tyborn (lue: Taibö(r)n), silloinen mestauspaikka Lontoossa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Wakefieldin kappalainen, by Oliver Goldsmith
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK WAKEFIELDIN KAPPALAINEN ***
-
-***** This file should be named 51366-8.txt or 51366-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/1/3/6/51366/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/51366-8.zip b/old/51366-8.zip
deleted file mode 100644
index 61d9f6e..0000000
--- a/old/51366-8.zip
+++ /dev/null