diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51573-8.txt | 3831 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51573-8.zip | bin | 78588 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3831 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..29c197d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51573 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51573) diff --git a/old/51573-8.txt b/old/51573-8.txt deleted file mode 100644 index e87909e..0000000 --- a/old/51573-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3831 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kreuzer-sonaatti, by Leo Tolstoy - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Kreuzer-sonaatti - -Author: Leo Tolstoy - -Translator: Vilho Elomaa - -Release Date: March 27, 2016 [EBook #51573] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KREUZER-SONAATTI *** - - - - -Produced by Juha Kiuru - - - - - - -KREUZER-SONAATTI - -Kirj. - -Leo Tolstoi - - -Venäjänkielestä suomensi Vilho Elomaa - - - - - -Kustannusosakeyhtiö Ahjo, Helsinki, 1919. - -Oy "Saarijärven Paavon" kirjapaino, Jyväskylä. - - - - - - - "Mutta minä sanon Teille: jokainen, - joka katsoo naista himoiten häntä, on - jo sydämessään tehnyt huorin hänen - kanssaan". - - (Matt. 5:22.) - - Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen - suhde hänen vaimoonsa on sellainen, niin - ei ole hyvä naida." - - Mutta hän sanoi heille: "Eivät kaikki - omista itselleen tätä sanaa, vaan - ainoastaan ne, joille se on suotua." - - (Matt. XIX, 10). - - - - -I. - - -Tämä sattui aikaisin keväällä. Matkustimme toista vuorokautta. -Vaunuun tuli ja siitä poistui lyhytmatkalaisia, mutta kolme -matkustajaa oli, samoin kuin minäkin, ollut mukana junan -lähtöpaikasta saakka: rumanlainen, iäkkäänpuoleinen, tupakoiva -nainen, jolla oli kärsinyt ilme kasvoillaan, yllään puoleksi -miestenkuosinen päällystakki ja päässään lakki, hänen tuttavansa, -puhelias, nelikymmenvuotias mies, jolla oli tavanmukaiset uudet -matkakapineet, sekä muista eristäytyvä, lyhyenläntä herra, jolla -oli äkilliset liikkeet, nähtävästikin ennen aikojaan harmaantuneet -kähärät hiukset, sillä hän ei ollut vielä vanha, ja oudon loistavat -silmät, jotka nopeasti siirtyilivät esineestä toiseen. Hän oli -puettuna vanhaan, kalliin räätälin tekemään, lammasnahkakauluksella -varustettuun päällystakkiin ja korkeaan lammasnahkalakkiin. Kun -hän avasi päällystakin napit, näkyi sen alta hihaton alustakki -ja venäläiskuosinen kirjailtu paita. Tämän herran erikoisuus -ilmeni vielä siinäkin, että hän silloin tällöin päästi merkillisiä -äännähdyksiä, jotka olivat kuin yskäisy tahi alotettu ja keskeytynyt -naurahdus. - -Hän oli koko matkan ajan tarkoin karttanut joutumasta kosketuksiin -ja tekemästä tuttavuutta muiden matkustajien kanssa. Naapurien -yrityksiin keskustelun alkamiseksi hän vastasi lyhyesti ja töykeästi -ja ainoastaan joko luki tahi, katsoen ikkunaan, tupakoi taikka, -otettuaan vanhasta laukustaan esiin eväitään, joi teetä tahi haukkasi -jotakin. - -Minusta hän näytti kärsivän yksinäisyydestään, ja minä aioin muutaman -kerran ryhtyä hänen kanssaan puheisiin, mutta joka kerta, kun -katseemme kohtasivat toisensa, mikä tapahtui usein, koska istuimme -viistoon vastapäätä toisiamme, hän kääntyi toisaalle ja alkoi lukea -tahi katsoi ikkunaan. - -Junan seisoessa toisena päivänä illansuussa suurella asemalla, kävi -tämä hermostunut herra ottamassa kuumaa vettä ja valmisti itselleen -teetä. Se herrasmies, jolla oli säännönmukaiset uudet matkakapineet, -asianajaja, kuten jälkeenpäin kuulin, ja hänen naapurinsa tupakoiva -nainen, jolla oli puoliksi miehenkuosinen päällystakki, menivät -juomaan teetä asemalle. - -Sill'aikaa kuin herra ja hänen naisensa olivat ulkona, tuli vaunuun -muutamia uusia matkustajia, niiden joukossa kookas, sileäksiajeltu, -kurttukasvoinen ukko, nähtävästi kauppias, hillerinnahkaisessa -turkissa, päässään tavattoman suurilippuinen lakki. Kauppias istuutui -vastapäätä naisen ja asianajajan paikkaa ja alkoi heti haastella -nuoren, kauppapalvelijalta näyttävän miehen kanssa, joka niinikään -oli noussut junaan tältä asemalta. - -Minä istuin viistoon heihin, ja kun juna ei ollut liikkeellä, -saatoin niinä hetkinä, jolloin ketään ei kulkenut ohitse, kuulla -palasia heidän keskustelustaan. Kauppias selitti aluksi olevansa -matkalla maatilalleen, jolle oli matkaa vain seuraava asemanväli; -sitten siirtyi puhe, kuten tavallista, hintoihin, kauppa-asioihin, -puhuttiin, kuten ainakin, siitä kuinka Moskovassa tingitään, -haasteltiin Nishni-Nowgorodin markkinoista. Kauppapalvelija rupesi -kertomaan erään tunnetun kauppiaspohatan juopotteluista markkinain -aikana, mutta ukko ei antanut hänen puhua loppuun, vaan alkoi -itse kertoa entisistä juomatilaisuuksista Kunavinissa, joissa hän -oli ollut itse mukana. Hän nähtävästi ylpeili omasta osuudestaan -niihin ja kertoi huomattavalla mielihyvällä, kuinka hän ja tuo sama -tunnettu kauppias olivat kerran humalapäissään Kunavinissa tehneet -sellaiset kepposet, että hänen täytyi kertoa se kuiskaten, jolloin -kauppapalvelija nauroi niin että koko vaunu kaikui, ja niin ukko -itsekin naureskeli paljastaen kaksi keltaista hammasta. - -Kun en odottanut saavani kuulla mitään mielenkiintoista, nousin ja -aioin mennä asemasillalle kävelemään, kunnes juna lähtisi. Ovessa -kohtasin asianajajan ja hänen naisensa, jotka olivat vilkkaasti -keskustelleet käytävässä. "Ette ehdi enää", huomautti minulle -seuraarakastava asianajaja, "kohta soittavat toisen kerran". - -Ja tosiaankin, en ehtinyt käydä junan päähän, ennenkuin asemakelloa -soitettiin. Tullessani takaisin jatkui vilkas keskustelu naisen ja -asianajajan välillä. Vanha kauppias istui vaieten heitä vastapäätä, -katsoen tuikeasti eteensä ja pureskellen silloin tällöin paheksuvasti -hampaitaan. - -"Sitten hän selitti miehelleen suoraan", puhui asianajaja hymyillen, -kun menin ohitse, "ettei voi eikä tahdokaan enää jatkaa yhdyselämää -hänen kanssaan, koska..." - -Ja hän jatkoi edelleen jotakin, mitä en voinut kuulla. Minun -jäljestäni meni vielä ohitse matkustajia, junailija, riensi kantaja; -hyvän aikaa kesti kaikenlaista hälinää ja hyörinää, joka esti -minua kuulemasta keskustelua. Kun taas tuli hiljaista ja kuulin -uudelleen asianajajan äänen, oli keskustelu nähtävästi jo siirtynyt -yksityisestä tapauksesta yleisluontoisiin seikkoihin. - -Asianajaja puheli siitä, kuinka avioerokysymys nykyään oli yleisen -mielenkiinnon esineenä Euroopassa ja kuinka meilläkin oli alkanut -yhä useammin ilmestyä samanlaisia tapauksia. Huomatessaan, että -ainoastaan hänen äänensä kuului, asianajaja keskeytti puheensa ja -kääntyi vanhaan kauppiaaseen päin. - -"Ennen vanhaan ei sellaista tapahtunut?" kysyi hän ystävällisesti -hymyilen. - -Ukko aikoi vastata jotakin, mutta juuri silloin lähti juna -liikkeelle, ja hän otti lakin päästään, teki ristinmerkin ja -luki supisten rukouksen. Asianajaja katsahti syrjään ja odotti -kohteliaasti. Lopetettuaan rukouksensa ja tehtyään kolmesti -ristinmerkin, ukko painoi lakin suoraan ja syvään päähänsä, istahti -mukavammin ja alkoi puhua. - -"Kyllä, herra, tapahtui sellaista ennenkin, mutta harvemmin", sanoi -hän. "Nykyäänhän sellaiset seikat eivät ole vältettävissä. Ihmiset -ovat kovasti sivistyneet". - -Junan vauhti lisääntyi lisääntymistään, pyörät kolisivat kiskojen -liitoksissa, ja minun kävi vaikeaksi kuulla, ja kun keskustelu -kiinnitti mieltäni, siirryin istumaan lähemmäksi. Naapurinikin, -hermostuneen, loistavasilmäisen herran, mielenkiinto näytti -heränneen, ja hän alkoi kuunnella, nousematta paikaltaan. - -"Mutta mitä pahaa sivistyksessä on?" kysyi nainen, tuskin -huomattavasti hymyillen. "Onko sitten parempi mennä naimisiin entisen -ajan tapaan, jolloin sulhanen ja morsian eivät olleet edes nähneet -toisiaan?" jatkoi hän, monien naisten tavoin jättäen vastaamatta -puhetoverinsa sanoihin ja vastaten sensijaan niihin sanoihin, jotka -hän ajatteli tämän aikovan sanoa. "Ei tiedetty, rakastettiinko, -voidaanko rakastaa, vaan mentiin kenelle sattui ja sitten kärsittiin -koko elämän aika; niinkö mielestänne on parempi?" sanoi nainen, -nähtävästikin suunnaten puheensa minulle ja asianajajalle, mutta -vähimmin kaikista ukolle, jonka kanssa puhui. - -"Kovin ovat sivistyneet", toisti kauppias, silmäillen halveksivasti -naista ja jättäen hänen kysymyksensä vastausta vaille. - -"Olisi huvittavaa tietää, kuinka te selitätte sivistyksen ja -aviollisen eripuraisuuden keskinäisen yhteyden", virkkoi asianajaja, -tuskin huomattavasti hymyillen. - -Kauppias aikoi sanoa jotakin, mutta nainen anasti häneltä suunvuoron. - -"Ei, se aika on jo ollut ja mennyt", sanoi hän. Mutta asianajaja -keskeytti: - -"Ei, antaakaahan hänen lausua mielipiteensä." - -"Tyhmyydet johtuvat sivistyksestä", sanoi ukko päättävästi. - -"Naitetaan sellaisia, jotka eivät rakasta toisiaan, ja sitten -ihmetellään, etteivät elä sovussa", ehätti nainen puhumaan, -katsahtaen asianajajaan ja minuun sekä kauppapalvelijaankin, joka oli -noussut paikaltaan ja kyynärpäät sohvan selustalla kuunteli hymyillen -keskustelua. - -"Vain eläimiähän voi parittaa isännän mielen mukaan, mutta ihmisillä -on taipumuksensa, kiintymyksensä", jatkoi nainen, selvästikin haluten -suututtaa kauppiasta. - -"Suotta noin puhutte, rouva", sanoi ukko, "eläin on luontokappale, -mutta ihmiselle on annettu laki". - -"Mutta kuinka voi elää ihmisen kanssa kun ei ole rakkautta?" kiirehti -nainen yhä ilmaisemaan mielipiteitään, jotka hänestä arvatenkin -tuntuivat perin uusilta. - -"Ennen ei huolehdittu sellaisista", vastasi ukko opettavalla -äänensävyllä, "vasta nyt ne sellaiset ajatukset ovat alkaneet -kierrellä. Mitäs, vaimo sanoo: 'nyt minä lähden luotasi'. Entä -talonpojilla -- sama asia heilläkin. 'Siin' on', tokaisee, 'paitasi -ja housusi, minä lähden Vanjkan matkaan, hänellä on kiharampi tukka -kuin sinulla'. On siinäkin järkeä! Ja naisella tulee ennen kaikkea -olla pelko". - -Kauppapalvelija katsahti asianajajaan, naiseen ja minuun, -silminnähtävästi pidätellen hymyilyään ja valmiina sekä nauramaan -kauppiaan sanoille että hyväksymään ne, sen mukaan, kuinka niihin -suhtauduttaisiin. - -"Mikä pelko?" kysäisi nainen. - -"Tämä: vaimo peljätköön miestään! Kas sellainen pelko." - -"Ohoh, ukko kulta, se aika on jo ollut ja mennyt", sanoi nainen jo -hiukan närkästyneenä. - -"Ei, rouva, se aika ei voi mennä. Sellainen kuin oli Eeva, -vaimo, miehen kylkiluusta luotu, sellaisena hän pysyykin aikojen -loppuun saakka", sanoi ukko, tehostaen sanojaan niin ankaralla -ja voitollisella päännyökkäyksellä, että kauppapalvelija heti -vakuuttautui siitä, että voitto oli kauppiaalla, ja rähähti -äänekkääseen nauruun. - -"Niin te miehet päättelette", vastasi nainen myöntymättä ja -katsahtaen meihin, "itse suotte itsellenne vapauden, ja naisen -tahdotte pitää naiskammioon suljettuna. Itsellenne te, Herra nähköön, -kyllä sallitte mitä hyvänsä." - -"Tässä ei ole mistään sallimisesta kysymys, vaan niin on asia, että -miehen toimipaikka ei ole koti, ja nainen on heikko astia", jatkoi -ukko opettamistaan. Kauppiaan vaikuttava äänensävy nähtävästi voitti -kuulijat, ja nainenkin tunsi olevansa masennettu, mutta ei vain -vieläkään antautunut. - -"Vaikkapa niin; mutta myöntänettehän, luulisin, että nainenkin on -ihminen, jolla on tunteet, samoin kuin miehellä. Mitä hänen on -tekeminen, ellei hän rakasta miestään?" - -"Ei rakasta!" toisti kauppias tuimasti, rypistäen kulmiaan ja -huuliaan. "Mitäs muuta kuin rupeaa rakastamaan!" - -Tämä odottamaton vastaus huvitti erikoisesti kauppapalvelijaa, ja hän -äännähti hyväksyvästi. - -"Ei rupea", intti nainen, "ja ellei ole rakkautta, ei siihen toki voi -pakottaa". - -"Mutta entä jos vaimo on uskoton miehelleen, mitä silloin?" kysyi -asianajaja. - -"Sellainen ei tule kysymykseen", sanoi ukko. "On pidettävä huolta, -ettei niin tapahdu." - -"Vaan jos sittenkin tapahtuu? Sattuuhan sellaista." - -"Kenellä sattuu, mutta meillä ei", vastasi ukko. - -Kaikki vaikenivat. Kauppapalvelija liikahti, ja jottei olisi ollut -muita huonompi, alkoi hymyillen kertoa: - -"Tässä sattui meidän kauppa-apulaisellemmekin ilkeä juttu. Vaikea -tietää, mitä siitäkin ajattelisi. Hänellekin sattui vaimo, joka oli -kevytkenkäinen. Rupesi tekemään pirujaan. Mies oli hyvänluontoinen -ja sävyisä. Aluksi konttoristin kanssa. Mies koetti hyvällä saada -hänet luopumaan tavoistaan. Ei taltunut. Teki kaikenlaisia ilkeitä -kepposia. Rupesi näpistelemään miehensä rahoja. Mies löi häntä. -Ei auttanut, paheni vain. Ryhtyi yksiin juoniin kastamattoman -juutalaisen kanssa. Mitäpä mies voi tehdä? Hän hylkäsi vaimonsa -kokonaan. Nyt elää nuorenamiehenä, ja toinen maleksii kaduilla." - -"Sepä vasta hölmö!" sanoi kauppias. "Jos hän olisi alunpitäen -kiristänyt ohjaksia ja kunnollisesti kesyttänyt naisensa, niin tämä -olisi elänyt kunnollisesti. Ei pidä antaa omaa tahtoa aluksikaan. Ei -ole luotettava hevoseen pellolla eikä vaimoon kotona." - -Junailija tuli kysymään pilettejä seuraavalle asemalle. Ukko antoi -pilettinsä. - -"Niinpä niin, naiselta on leikattava siivet hyvissä ajoin, muutoin -hukka perii". - -"Mutta kuinka te itse äsken kerroitte, millä tavoin naineet -miehet hupailivat Kunavinin markkinoilla?" kysäisin minä voimatta -pidättäytyä. - -"Se on eri juttu", vastasi kauppias ja vaipui sitten äänettömyyteen. - -Kuului veturin vihellys. Kauppias nousi, haki istuimen alta -pussinsa, kääräsi viitan ympärilleen ja meni, kohauttaen lakkiaan, -vaunusillalle. - - - - -II. - - -Kohta ukon poistuttua puhkesivat useat kielet keskustelemaan. - -"Vanhantestamentin aikuinen isäukko", huomautti kauppapalvelija. - -"Oikea elävä Huoneentaulu", lisäsi nainen. "Mikä barbaarinen käsitys -naisesta ja avioliitosta!" - -"Kyllä saamme matkata, ennenkuin katsomme avioliittoa eurooppalaisten -silmillä", sanoi asianajaja. - -"Tärkein asiahan, mitä nuo tuollaiset ihmiset eivät ymmärrä", -sanoi nainen, "on, että avioliitto ilman rakkautta ei ole mikään -avioliitto, että vain rakkaus pyhittää avioliiton ja että ainoastaan -sellainen avioliitto on todellinen, jonka rakkaus pyhittää". - -Kauppapalvelija kuunteli ja hymyili, koettaen painaa mieleensä -mahdollisimman paljon järkevistä keskusteluista vastaista käyttöä -varten. - -Naisen ehtiessä lauseensa keskipaikoille kuului takanani -äännähdys, joka oli kuin keskeytetty nauru tahi itkunpurskahdus, -ja kääntyessämme katsomaan näimme vierustoverini, harmaapäisen, -yksinäisen, loistavasilmäisen herran, joka keskustelun aikana, -nähtävästi sen huvittamana, oli huomaamattamme tullut lähemmäksi. Hän -seisoi kädet istuimen selustalla ja näytti sangen liikutetulta: hänen -kasvonsa olivat punaiset, ja poskessa nytkähteli lihas. - -"Millainen rakkaus ... rakkaus ... pyhittää avioliiton?" kysäisi hän, -tavoitellen sanoja. - -Nähdessään kysyjän liikutetun mielentilan, nainen koetti vastata -hänelle mahdollisimman leppeästi ja tarkoin. - -"Todellinen rakkaus... Jos sellainen rakkaus on olemassa miehen ja -naisen välillä, on avioliittokin mahdollinen", sanoi hän. - -"Niin kyllä; mutta mitä on ymmärrettävä todellisella rakkaudella?" -kysyi loistavasilmäinen herra hymyillen neuvottomasti ja ujosti. - -"Jokainen ihminen tietää, mitä rakkaus on", vastasi nainen, -nähtävästi haluten lopettaa keskustelun hänen kanssaan. - -"Mutta minä en tiedä", sanoi herra. "Selittäkäähän, mitä te -ymmärrätte..." - -"Mitäkö? Se on perin yksinkertaista", vastasi nainen, mutta jäi -hetkeksi miettimään. "Rakkaus? Rakkaus on yhden henkilön ehdotonta -suosimista kaikkien muiden edellä", sanoi hän sitten. - -"Suosimista kuinka pitkäksi aikaa: kuukaudeksi, kahdeksi päiväksi -tahi puolituntiseksiko?" kysyi harmaapäinen herra ja nauroi. - -"Ei, kuulkaahan, nyt te nähtävästi ette puhukaan siitä, mistä minä." - -"Kyllä, juuri siitä." - -"He sanovat", puuttui asianajaja puheeseen, osoittaen naista, "että, -ensiksikin, avioliiton täytyy syntyä kiintymyksestä, rakkaudesta, jos -niin haluatte, ja että jos sellainen on olemassa, niin ainoastaan -siinä tapauksessa avioliitto on jotakin, niin sanoaksemme, -pyhitettyä. Sitten, että jokainen avioliitto, joka ei ole perustettu -luonnolliselle kiintymykselle, rakkaudelle, jos niin haluatte, -on siveellisesti mihinkään velvoittamaton. Olenko ymmärtänyt -ajatuksenne?" kysyi hän kääntyen naiseen. - -Nainen ilmaisi päänliikkeellä asianajajan tulkinneen hänen -ajatuksensa oikein. - -"Sitten..." jatkoi asianajaja puhettaan, mutta hermostunut herra, -jonka silmät nyt paloivat lieskana ja joka vain vaivoin kykeni -hillitsemään itsensä, keskeytti asianajajan ja sanoi: - -"Ei, siitä minä vain, yhden suosimisesta kaikkien muiden edellä, -mutta kysyn vain: kuinka pitkäksi aikaa?" - -"Kuinkako pitkäksi? Hyvin pitkäksi, toisinaan koko elämän ajaksi", -vastasi nainen kohauttaen olkapäitään. - -"Mutta sellaistahan on vain romaaneissa, ei milloinkaan todellisessa -elämässä. Elämässä yhden suosiminen ennen muita saattaa kestää jonkun -vuoden, mikä on sangen harvinaista, useammissa tapauksissa muutaman -kuukauden, mutta tavallisesti vain jonkun viikon, päivän, tunnin", -puhui hän, selvästikin huomaten mielipiteensä hämmästyttävän kaikkia -ja näyttäen olevan siitä tyytyväinen. - -"Oh, mitä te nyt! Eihän toki... Ei, kuulkaahan..." huudahdimme kaikki -kolme yhteen ääneen. Kauppapalvelijakin äännähti halveksivasti. - -"Kyllä, minä tiedän sen", väitti harmaapäinen herra, koettaen -vaientaa meidän äänemme. "Te puhutte siitä, mitä pidetään olevana, -mutta minä puhun siitä, mikä on olemassa. Jokainen mies tuntee sitä, -mitä te kutsutte rakkaudeksi, jokaista kaunista naista kohtaan." - -"Jopa te puhutte kauheita asioita; mutta onhan ihmisten välillä -olemassa tunne, jota kutsutaan rakkaudeksi ja joka ei kestä vain -kuukausia ja vuosia, vaan koko elämän ajan!" - -"Ei, ei ole. Jos vielä myönnämmekin, että mies suosisikin tiettyä -naista koko elämänsä ajan, niin nainen, kaiken todennäköisyyden -mukaan, siirtää suosionsa toiseen, ja niin on aina ollut ja on -aina oleva tässä maailmassa", sanoi hän, ja ottaen taskustaan -savukekotelon, sytytti savukkeen. - -"Mutta voihan tunne olla molemminpuolinenkin", huomautti asianajaja. - -"Ei, ei voi", väitti hän, "samoinkuin ei voi tapahtua, että -hernekuormassa kaksi merkittyä hernettä joutuisivat vierekkäin. Eikä -tässä sitäpaitsi ole pelkkä todennäköisyys, vaan sen todistaa kokemus -täydellisesti. Rakastaa koko ikänsä samaa ihmistä -- sehän on samaa -kuin jos väittäisi yhden kynttilän voivan palaa koko ihmis-iän", -puhui hän imien ahnaasti savukettaan. - -"Mutta te puhutte koko ajan vain lihallisesta rakkaudesta. Ettekö -lainkaan myönnä olevan rakkautta, joka perustuu ihanteiden -yhtäläisyyteen, sielulliseen sukulaisuuteen?" kysyi nainen. - -"Sielullinen sukulaisuus! Ihanteiden yhtäläisyys!" matki hän, -päästäen ominaisen äännähdyksensä. "Mutta eihän siinä tapauksessa -tarvitse nukkua yhdessä (suokaa anteeksi karkeuteni). Ihanteiden -yhtäläisyys siis veisi ihmiset nukkumaan samassa vuoteessa", sanoi -hän ja naurahti hermostuneesti. - -"Mutta, sallikaahan", sanoi asianajaja. "Tosiasiat puhuvat teidän -väitettänne vastaan. Näemmehän, että avioliittoja on olemassa, että -koko ihmiskunta tahi suurin osa siitä elää aviossa ja että sangen -useat elävät rehellisesti pitkäaikaisessakin avioliitossa". - -Harmaapäinen herra naurahti taas. - -"Äsken sanoitte, että avioliitot perustuvat rakkauteen, ja nyt, -kun minä sanon epäileväni rakkauden, paitsi aistillisen, olemassa -oloa, te todistatte rakkauden olemassaolon sillä, että on olemassa -avioliittoja. Mutta avioliitto meidän päivinämme on -- petosta!" - -"Enhän toki", vastasi asianajaja, "Sanon vain, että avioliittoja on -ollut ja on vieläkin olemassa". - -"On kyllä! Mutta miksi ne ovat olemassa? Ne ovat olleet ja ovat -vieläkin niillä ihmisillä, jotka näkevät avioliitossa jotakin -salaperäistä, -- sakramentin, joka velvoittaa Jumalan edessä. -Sellaisilla ihmisillä avioliitto on olemassa, mutta ei meillä. -Meillä ihmiset menevät naimisiin, näkemättä avioliitossa muuta -kuin lihallisen yhtymisen, ja tuloksena on joko petos tahi -väkivalta. Jos petos, on se helpompi kestää. Mies ja vaimo vain -uskottelevat ihmisille elävänsä yksiavioisuudessa, mutta elävätkin -moniavioisuudessa. Ilkeätä se on, mutta käy vielä laatuun; mutta -kun mies ja vaimo, mikä on tavallisinta, ovat ulkonaisesti -velvoittautuneet elämään yhdessä koko ikänsä ja kuukauden päästä -jo vihaavat toisiaan ja haluaisivat erota, mutta kuitenkin pysyvät -yhdessä, silloin syntyy siitä se hirvittävä helvetti, joka saa -rupeamaan juomaan, ampumaan itsensä, murhaamaan ja myrkyttämään -itsensä ja toisensa", puhui hän yhä nopeammin ja antamatta kenenkään -pistää sanaansa väliin ja kiihtyen kiihtymistään. Kukaan ei puhunut -mitään, kaikki tunsivat tilanteen tukalaksi. - -"Niin, kyllähän avioelämässä epäilemättä sattuu kriitillisiä -välikohtauksiakin", sanoi asianajaja, haluten lopettaa sopimattoman -kuumaksi käyneen keskustelun. - -"Te, huomaan, tiedätte, kuka olen?" virkkoi harmaapäinen herra -hiljaisella äänellä ja kuten näytti rauhallisesti. - -"En, minulla ei ole sitä iloa." - -"Eipä siitä suurta iloa. Olen Posdnishev, se, jolle sattui sellainen -kriitillinen välikohtaus, johon vihjasitte, sellainen välikohtaus, -että hän surmasi vaimonsa", sanoi hän, luoden nopean katseen -jokaiseen meistä. - -Kukaan ei keksinyt, mitä sanoa, ja kaikki olivat vaiti. - -"Yhdentekevää", sanoi hän ja äännähti ominaisella tavallaan. "Muuten, -suokaa anteeksi! En tahdo olla vaivaksi." - -"Ettehän toki, Herra varjelkoon..." sanoi asianajaja. - -Mutta Posdnishev, häntä kuulematta, kääntyi nopeasti ja meni omalle -paikalleen. Asianajaja ja nainen puhuivat kuiskaten keskenään. Minä -istuin Posdnishevia vastapäätä, keksimättä, mitä sanoa. Lukea ei enää -nähnyt, ja senvuoksi ummistin silmäni, ollen tahtovinani nukkua. -Seuraavalle asemalle saakka matkustimme hiljaisuuden vallitessa. - -Sinne tultua asianajaja ja nainen siirtyivät toiseen vaunuun, -puhuttuaan siitä jo aikaisemmin junailijalle. Kauppapalvelija rupesi -nukkumaan istuimelleen. Posdnishev tupakoi yhä ja joi edellisellä -asemalla keittämäänsä teetä. - -Kun avasin silmäni ja katsahdin häneen, sanoi hän yht'äkkiä -päättävästi ja ärtyisenä: - -"Teillä varmaankin on vastenmielistä istua minun kanssani -tietäessänne, kuka olen? Siinä tapauksessa menen tieheni". - -"Ei mitenkään, olkaa huoletta!" - -"No niin, saisiko olla teetä? Se on vain väkevää." - -Hän kaatoi minulle teetä. - -"He puhuvat ja puhuvat... Valhetta kaikki tyyni..." sanoi hän. - -"Mistä puhutte?" kysyin. - -"No siitä samasta: tuosta heidän rakkaudestaan ja siitä, mitä se on. -Eikö teitä nukuta?" - -"Ei ensinkään." - -"Jos tahdotte, niin kerron teille, kuinka tuo rakkaus johti minut -itseni siihen mitä tein." - -"Tehkää niin, ellei se vaivaa teitä". - -"Ei, äänettömyys minua vaivaa. Mutta juokaahan teetä ... vai onko se -liian väkevää?" - -Tee oli todellakin kuin olutta, mutta minä join lasillisen. Samassa -tuli junailija vaunuun. Posdnishev seurasi häntä vaieten äkäisin -katsein ja alotti vasta, kun tämä oli poistunut. - - - - -III. - - -"No niin, kerronpa siis... Mutta tahdotteko todella?" - -Toistin, että mielelläni tahdoin. Hän oli hetkisen vaiti, hieraisi -käsillään kasvojaan ja alotti: - -"Minun täytyy alottaa kertomukseni alusta asti: kertoa, miten ja -miksi menin naimisiin ja millainen sitä ennen olin. - -"Elin ennen naimisiinmenoani samoin, kuin kaikki meidän piirissämme -elävät. Olin tilanomistaja ja yliopiston kandidaatti ja -aatelismarsalkka. Elin ennen naimisiinmenoani samoin kuin kaikki, -t.s. siveettömästi, ja samoin kuin kaikki meidän piirimme ihmiset, -uskoin eläessäni siveettömästi eläväni kuten tuleekin. Itsestäni -ajattelin, että olin herttainen olento, että olin täysin siveellinen -mies. En ollut viettelijä, minulla ei ollut luonnottomia haluja, en -tehnyt siveettömyyttäni elämäni päätarkoitukseksi, kuten monet muut -ikäiseni vaan antauduin siveettömyyteen kohtuullisesti, sopivaisuutta -noudattaen, terveydekseni. Vältin sellaisia naisia, jotka saamalla -lapsen tahi kiintymällä minuun olisivat voineet sitoa minua. Saattoi -silti olla lapsia ja kiintymystäkin, mutta minä menettelin, ikäänkuin -näin ei olisi ollut. Ja tätä en ainoastaan pitänyt siveellisenä, vaan -olin siitä ylpeäkin..." - -Hän vaikeni hetkeksi ja äännähti omalla tavallaan, kuten aina kun hän -sai jonkin uuden ajatuksen. - -"Ja sehän se kuitenkin on pahinta koko jutussa!" huudahti hän. -"Siveettömyyshän ei ole mitään fyysillistä, -- eihän mikään -fyysillinen säädyttömyys ole siveettömyyttä: siveettömyys, todellinen -siveettömyyshän on juuri sitä, että vapauttaa itsensä moraalisesta -suhteesta naiseen, jonka kanssa ryhtyy lihalliseen yhteyteen. Ja -tätä vapauttamista minä pidin ansionani. Muistan kuinka, kerran -kärsin, kunnes olin maksanut naiselle, joka arvatenkin rakastuneena -minuun oli antautunut minulle. Rauhoituin vasta, kun olin lähettänyt -hänelle rahat, osoittaen sillä, ettei minua mielestäni mikään sitonut -häneen moraalisesti... Älkää nyökyttäkö päätänne, ikäänkuin olisitte -kanssani samaa mieltä", ärjäisi hän minulle. "Kyllä minä tuon asian -tunnen. Teillä kaikilla, parhaassa tapauksessa teilläkin siinä, -ellette ole usein sattuva poikkeus, teillä on samat ajatukset, kuin -oli minulla. No, vähät siitä, suokaa anteeksi", jatkoi hän, "mutta se -on kaikki niin kauheaa, kauheaa, kauheaa!" - -"Mikä on kauheaa?" - -"Se erehdysten lukinverkko, jossa me pyristelemme, ajatellessamme -naista ja suhdettamme häneen. En voi puhua siitä rauhallisesti, ei -siksi, että minulle sattui tuo _välikohtaus_, kuten hän sanoi, vaan -siksi, että vasta sen jälkeen silmäni avautuivat ja näin kaiken -uudessa valaistuksessa, kaikki ylösalaisin!" - -Hän sytytti savukkeen ja nojaten kyynärpäitään polviinsa alkoi puhua. - -Pimeän tähden en voinut nähdä hänen kasvojaan, kuulin vaunun tärinän -läpi vain hänen miellyttävän äänensä, joka teki minuun syvän -vaikutuksen. - - - - -IV. - - -"Niin, vasta kärsittyäni, mitä olen kärsinyt, vasta sen vaikutuksesta -tajusin, missä kaiken juuri on, käsitin, kuinka täytyy olla, ja näin -olevaisen koko kauheuden. - -"Kuulkaahan siis, kuinka ja koska alkoi se, mikä johti minulle -sattuneeseen välikohtaukseen. Se alkoi silloin kuin en vielä ollut -täyttänyt kuudettatoista ikävuottani. Olin silloin vielä lukiossa, -ja vanhin veljeni oli ensimäisen vuosiluokan ylioppilas. En vielä -tuntenut naisia, mutta, kuten kaikki säätymme onnettomat lapset, -en enää ollut viaton poika; nainen, ei henkilö, vaan nainen, -naisen alastomuus oli kiusannut jo minua. Yksinäiset hetket olivat -epäpuhtaita. Minua vaivasi sama tuska kuin 99 prosenttia pojistamme. -Minä kauhistuin, kärsin, rukoilin ja aina lankesin. Minä olin jo -turmeltunut ajatuksissa ja teoissa, mutta viimeistä askelta en -vielä ollut ottanut. Minä turmelluin yksin, satuttamatta kättäni -toiseen ihmisolentoon. Mutta kerran veljeni toveri, ylioppilas, aika -iloveikko, n.k. kunnon poika, t.s. pahin heittiö, joka oli opettanut -meidät juomaan ja pelaamaan korttia, ehdotti juomingin jälkeen, että -menisimme sinne. Me lähdimme. Veljenikin oli silloin vielä puhdas ja -lankesi samana yönä. Ja minä, viidentoistavuotias poika saastutin -itseni ja olin mukana naisen saastuttamisessa, lainkaan käsittämättä, -mitä tein. Enhän ollut keneltäkään vanhemmalta ihmiseltä kuullut, -että se, mitä tein, oli pahaa. Eikä kukaan sitä nytkään saa kuulla. -Tosinhan se on käskyissä, mutta käskythän luetaan vain sitä -varten, että voitaisiin tutkinnossa vastata papille, eikä niitä -pidetä kovinkaan tärkeinä, ei läheskään niin tärkeinä kuin sääntöä -_ut_-sanan käyttämisestä ehtolauseissa. - -"En siis ollut kuullut niiltä vanhemmilta ihmisiltä, joiden -mielipiteitä kunnioitin, ainoaltakaan, että tekoni olisi ollut -paha. Päinvastoin, kuulin henkilöiltä, joita pidin arvossa, että -se oli hyvä. Kuulin, että taisteluni ja kärsimykseni tyyntyvät -sen jälkeen, kuulin sen ja luin, kuulin vanhemmilta, että se oli -terveydelle edullista; tovereiltani taas kuulin, että siinä oli -jotakin ansiokasta, miehekästä. Siitä ei siis ollut odotettavissa -muuta kuin hyvää. Sairastumisen vaara? Mutta sitäkään ei tarvitse -pelätä. Isällinen hallitus pitää siitä huolen. Se valvoo porttolain -toiminnan säännönmukaisuutta ja tekee epäsiveellisyyden lukiolaisille -turvalliseksi. Myöskin lääkärit valvovat sitä, saaden siitä palkkaa. -Niinhän heidän täytyykin. He vakuuttavat, että siveettömyys -on hyödyksi terveydelle ja niin he järjestävät säännöstellyn, -säännöllisen siveettömyyden. Tunnen äitejä, jotka huolehtivat siinä -mielessä poikiensa terveydestä. Ja tiede lähettää nämä porttoloihin". - -"Miksi tiede?" kysyin minä. - -"Mitäpä lääkärit ovat, elleivät tieteen palvelijoita? Kuka turmelee -nuorukaiset vakuuttamalla, että siveettömyys on tarpeellinen -terveyden pysyttämiseksi? He juuri. Ja sitten he suunnattoman -tärkeinä parantavat kuppatautia." - -"Miksikä he eivät sitä parantaisi?" - -"Siksi, että jos sadas osa niistä ponnistuksista, jotka on -uhrattu kuppataudin parantamiseen, olisi käytetty siveettömyyden -hävittämiseen, ei kuppataudista enää moniin aikoihin olisi tarvinnut -puhuakaan. Mutta ponnistuksia ei ole uhrattu siveettömyyden -poistamiseen, vaan sen edistämiseen, siveettömyyden tekemiseen -vaarattomaksi. Mutta siitä ei olekaan kysymys, vaan siitä, -että minun, samoinkuin yhdeksän kymmenesosan, ellei vielä -useammankin, ei ainoastaan meidän säätymme poikien, vaan kaikkien, -talonpoikaistenkin, on käynyt niin kauheasti, että lankeamiseni -ei johtunut jonkun naisen sulojen luonnollisesta lumosta, -- -ei, minua ei vietellyt kukaan nainen, vaan minä lankesin siksi, -että ympäristöni näki siinä, mihin lankesin, toiset -- täysin -luvallisen ja terveydelle hyödyllisen toimituksen, toiset -- aivan -luonnollisen, ei ainoastaan anteeksiannettavan, vaan kerrassaan -viattoman huvituksen nuorelle miehelle. Minä en ymmärtänytkään sitä -miksikään lankeemukseksi, antauduin yksinkertaisesti vain niihin -nautintoihin ja niiden tarpeiden tyydyttämiseen, jotka, kuten minulle -oli opetettu, olivat ominaisia määrätyssä iässä oleville, antauduin -siveettömyyteen, samoin kuin olin alkanut juoda ja tupakoida. Mutta -tässä ensimäisessä lankeemuksessa oli kuitenkin jotakin erikoista ja -liikuttavaa. - -"Heti senjälkeen, ennenkuin vielä olin poistunut huoneestakaan, tuli -mieleni alakuloiseksi, niin surulliseksi, että olisin tahtonut itkeä. -Itkeä viattomuuteni kadottamista, iäksi turmeltua suhdettani naiseen. -Luonnollinen, yksinkertainen suhde naiseen oli iäksi turmeltu. -Sen jälkeen en ole ollut enkä ole voinut olla puhtaassa suhteessa -naisen kanssa. Minusta oli tullut _irstailija_. Ja irstailijan -tila on samankaltainen, fyysillinen kuin morfinistin, juomarin, -tupakoitsijan. Samoinkuin morfinisti, juomari ja tupakoitsija -jo on epänormaali, niin on sellainenkin mies, joka on etsinyt -nautintoa useammista naisista, epänormaali, iäksi turmeltunut -ihminen -- irstailija. Samoinkuin juomarin ja morfinistin voi heti -tuntea kasvoista, eleistä, aivan samoin voi tuntea irstailijankin. -Irstailija voi pidättäytyä, taistella; mutta hän ei voi enää -milloinkaan olla yksinkertaisessa, selvässä, puhtaassa suhteessa -naiseen. Irstailijan voi heti tuntea tavasta, jolla hän katsahtaa -nuoreen naiseen ja silmäilee häntä. Minusta tuli irstailija ja pysyin -sellaisena, ja se minut tuhosi." - - - - -V. - - -"No, niin. Sitten menin yhä pidemmälle, yhä useammin poikkeilin -oikealta tieltä. Hyvä Jumala! Kun muistelen kaikkia rivouksiani, -niin aivan kauhistun! Muistelen, kuinka toverit minua pilkkasivat -muka viattomuuteni tähden! Ja mitä kaikkea kuulimme 'kultaisesta -nuorisosta', upseereista, pariisilaisista! Ja kaikki nuo herrat, -minäkin, kun me kolmikymmenvuotiaat irstailijat, joilla oli -tunnollamme satoja mitä erilaatuisimpia rikoksia naista vastaan, -kun me kolmikymmenvuotiaat irstailijat astumme puhtaiksi pestyinä, -posket silkoisina, hajuvesillä tuoksuvina, valkeissa paidoissamme, -hännystakissa tahi virkapuvussa vierassuojaan tahi tanssisaliin, -- -kas siinä puhtauden tunnuskuva, ihastuttava näky! - -"Sillä ajatelkaahan, kuinka pitäisi olla ja kuinka on. Pitäisi olla -niin, että kun tuollainen herrasmies seurassa astuu sisareni, -tyttäreni luo, minä tuntiessani hänen elämäntapansa menisin hänen -luokseen, kutsuisin hänet syrjään ja hiljaa sanoisin: 'ystäväiseni, -tiedänhän minä, kuinka sinä elät, kuinka ja keiden seurassa vietät -yösi. Täällä ei ole sinun paikkasi. Täällä on puhtaita, viattomia -nuoria tyttöjä. Poistu täältä!' Näin pitäisi olla; mutta sensijaan -on niin, että kun sellainen herra tulee ja tanssittaa sisartani, -tytärtäni, syleillen häntä, niin me iloitsemme, jos hän on rikas ja -hänellä on vaikutusvaltaisia tuttavuuksia, vaikkapa taudinkin jälkiä, --- vähät siitä, parantaminen käy nykyään helposti. Tiedän, kuinka -monet ylhäisimpiin piireihin kuuluvat vanhemmat ovat naittaneet -tyttäriään miehille, jotka potevat erästä tiettyä tautia. Oi,... -iljettävää! Mutta on tuleva aika, jolloin kaikki tuo saastaisuus ja -valhe paljastetaan!" - -Hän äännähti jonkun kerran ominaisella tavallaan ja kävi juomaan -teetä. Tee oli tavattoman väkevää, eikä ollut vettä, jolla laimentaa -sitä. Minä tunsin kiihoittuneeni niistä kahdesta lasillisesta, -jotka olin juonut. Häneenkin varmaan vaikutti tee, sillä hän -kiihoittui kiihoittumistaan. Hänen äänensä kävi yhä laulavammaksi -ja kuvailevammaksi. Hän muutti lakkaamatta asentoaan, milloin otti -lakin päästään, milloin pani sen taas päähänsä ja hänen piirteensä -muuttuivat omituisesti ympäröivässä puolipimeässä. - -"No niin, sellaista elämää vietin kolmikymmenvuotiaaksi, heittämättä -hetkeksikään mielestäni ajatusta mennä naimisiin ja perustaa mitä -ihanteellisin, puhdas perhe-elämä, ja siinä mielessä katselin -itselleni tarkoitukseen sopivaa tyttöä", jatkoi hän. "Minä ryvin -siveettömyyden saastassa ja samall'aikaa etsin tyttöjä, jotka -olisivat olleet kyllin puhtaita soveltuakseen minulle. - -"Usein hylkäsin juuri siksi, etteivät olleet tarpeeksi puhtaita, -minulle kelvatakseen; vihdoin löysin sellaisen, jota pidin itselleni -ansiokkaana. Hän oli toinen erään aikoinaan sangen rikkaan, mutta -sitten köyhtyneen pensalaisen tilanomistajan kahdesta tyttärestä. - -"Eräänä iltana, kun olimme olleet soutelemassa ja palasimme yöllä -kuutamossa kotiin, ja minä istuin hänen vieressään ihaillen hänen -siromuotoista, tiukasti kiinnivedetyn Jersey-takin verhoamaa -vartaloaan ja suortuviaan, -- päätin yht'äkkiä, että hän se on. -Minusta tuntui sinä iltana, että hän ymmärsi kaiken, kaiken, ja että -tunsin ja ajattelin mitä ylevimpiä asioita. Mutta todellisesti oli -kaikki vain sitä, että Jersey-takki sopi hänelle erikoisesti, samoin -suortuvat, ja että hänen läheisyydessään vietetyn päivän jälkeen -halusin päästä häntä vieläkin lähemmäksi. - -"On ihmeellistä, kuinka täydellisesti ihminen on sen harhaluulon -vallassa, että kauneus on samaa kuin hyvä. Kaunis nainen puhuu -tyhmyyksiä, kuuntelet etkä kuule tyhmyyksiä, vaan jotakin viisasta. -Hän puhuu, tekee mitä ilkeyttä tahansa, ja näet jotakin suloista. Ja -milloin hän ei puhu tyhmyyksiä eikä rivouksia, mutta on kaunis, niin -olet heti varma siitä, että hän on ihmeteltävän kaunis, älykäs ja -siveellinen. - -"Palasin kotiin haltioissani ja päätin mielessäni, että hän oli -siveellisen täydellisyyden huippu ja siksi kyllin ansiokas tulemaan -vaimokseni, ja seuraavana päivänä menin ja kosin häntä. - -"Selvittämätön käsitteiden sekaannus! Tuhannesta naimisiin menevästä -miehestä, ei yksin meidän säädyssämme, vaan kaikeksi onnettomuudeksi -kansankin keskuudessa, on tuskin yhtä, joka ei ennen avioliittoon -astumistaan olisi ollut naimisissa jo kymmenesti, ehkäpä sadasti, -tuhannestikin, kuin mikä Don Juan. - -"Nykyään, totta kyllä, on, -- olen kuullut ja nähnyt, -- puhtaita -nuoria miehiä, jotka tuntevat ja tietävät, ettei se ole leikkiä vaan -suuri asia. - -"Jumala heitä auttakoon! Mutta minun aikanani ei ollut ainoatakaan -sellaista kymmenestä tuhannesta. Ja kaikki tietävät sen, mutta -tekeytyvät tietämättömiksi. Kaikissa romaaneissa kuvaillaan -yksityiskohtia myöten sankarien tunteet, lammikot ja pensaat, joiden -luona he kulkevat; mutta kun kuvaillaan heidän suurta rakkauttaan -johonkin neitoon, ei sanallakaan mainita siitä, mitä ihaillun -sankarin elämässä aikaisemmin on tapahtunut: ei sanaakaan hänen -käynneistään porttoloissa, kamarineidoista, keittiöpalvelijattarista, -toisten miesten vaimoista. Jos onkin niin säädyttömiä romaaneja, -niin niitä ei anneta lukea, ei ainakaan niiden, joiden ennen kaikkea -tarvitsisi tämä tietää, -- nuorten tyttöjen. - -"Aluksi neidoille näytetään sellaista naamaa, kuin sitä -siveettömyyttä, mikä täyttää puolet kaupunkiemme, maakyliemmekin -elämästä, ei olisi lainkaan olemassa. Sitten totutaan tähän -teeskentelyyn siinä määrin, että vihdoin aletaan itse vilpittömästi -uskoa, että kaikki olemme perin siveellisiä ihmisiä ja elämme täysin -siveellisessä maailmassa. Tytöt, poloiset, uskovat siihen aivan -todenteolla. Niin uskoi minunkin onneton vaimoni. Muistan vielä, -kuinka sulhasena ollessani näytin hänelle päiväkirjani, josta hän sai -tietää, vaikkakin vähäisessä määrässä, entisyyteni, ennen kaikkea -- -viimeisen suhteeni, jonka hän olisi voinut saada tietää muilta ja -jonka senvuoksi katsoin välttämättömäksi saattaa hänen tietoonsa. -Muistan hänen kauhistuksensa, epätoivonsa, hämminkinsä, kun hän sai -sen tietää ja käsitti kaiken. Näin, että hän silloin olisi tahtonut -purkaa välimme. Ja miksi hän ei sitä tehnytkin!..." - -Posdnishev päästi taas omituisen äännähdyksensä, otti kulauksen teetä -ja istui hetkisen äänettömänä. - - - - -VI. - - -"Mutta ei, näin on sittenkin parempi, näin on parempi!" huudahti hän. -"Sain ansioni mukaan! Mutta siitä ei ole kysymys. Tarkoitukseni oli -sanoa, että petettyjä ovat ainoastaan onnettomat tyttöparat. - -"Äidit kyllä tietävät asian, varsinkin ne äidit, jotka heidän miehensä -ovat kasvattaneet, tietävät sen mainiosti. Ja teeskennellen uskovansa -miesten puhtauteen toimivat tosiasiassa aivan toisin. He tietävät, -millä koukulla pyydystävät miehiä itselleen ja tyttärilleen. - -"Sillä me miehethän vain emme tiedä, koska emme tahdo tietää, mutta -naiset sensijaan tietävät sangen hyvin, että ylevin, runollisin, -kuten sitä nimitämme, rakkaus ei riipu siveellisistä ansioista, vaan -fyysillisestä läheisyydestä ja sen ohessa hiuslaitteista, puvun -väristä ja laadusta. Kysykää tottuneelta kiemailijattarelta, joka -on asettanut päämääräkseen miehen kahlehtimisen, kumpaan vaaraan -hän uskaltautuisi ennemmin: siihenkö, että hänet sen läsnäollessa, -jota hän koettaa hurmata, saataisiin kiinni valheesta, julmuudesta, -vieläpä siveettömyydestä, vai siihen, että hän esiintyisi tälle -miehelle huonosti tehdyissä ja rumissa vaatteissa, -- jokainen heistä -epäröimättä valitsisi edellisen. Hän tietää, että meidän puheemme -ylevistä tunteista on valhetta, -- että meille on tarpeen vain -ruumis, -- ja senvuoksi annamme anteeksi kaikki halpamaiset teot, -mutta emme epämuotoista, mautonta, rumaa pukeutumista. - -"Kiemailijatar tietää sen, jokainen viaton tyttö tuntee sen -vaistomaisesti, kuten sen tajuavat eläimetkin. - -"Siksi ovat inhottavia nuo Jersey-takit, nuo paljaat olkapäät, -käsivarret, milt'ei täysin paljaat rinnat. Naiset, erittäinkin -ne, jotka ovat käyneet miehen koulussa, tietävät varsin hyvin, -että keskustelut ylevistä asioista ovat -- keskusteluja, ja että -miehelle on merkityksellistä vain ruumis ja kaikki se, mikä saa -sen esiintymään pettävimmässä, mutta samalla houkuttelevassa -valossa; ja toiminta on sen mukainen. Sillä jos heitämme syrjään -toiseksi luonnoksemme käyneen tottumuksemme tuohon iljettävyyteen ja -tarkastamme ylempien luokkiemme elämää, sellaisena kuin se todella -on, kaikkine häpeämättömine julkeuksineen, niin eihän se ole muuta -kuin yksi ainoa haureuslaitos... Ette myönnä sitä? Odottakaahan, -niin todistan", sanoi hän estäen minut puhumasta. "Te sanotte, -että meidän yhteiskuntamme naisilla on toiset harrastukset kuin -porttolain asukkailla, mutta minä väitän ja todistan, ettei niin ole. -Jos ihmiset ovat erilaisia elämäntarkoitukseen, elämän henkiseen -sisällykseen nähden, niin se erilaisuus kuvastuu ehdottomasti heidän -ulkokuoressaankin, ulkokuorikin on erilainen. Mutta katsokaa heitä, -noita onnettomia ja halveksittuja, ja ylhäisimpiä säätyläisnaisiamme: -sama vaateparsi, sama ulkonainen esiintymistapa, sama hajuvesien -käyttö, käsivarsien, olkapäiden, rinnan paljastaminen, samalla -tavalla pingoitetaan vaate esiintyönnetyn istuinseudun kohdalla, sama -himo jalokiviin, kalliisiin, kiiltäviin helyihin, samat huvitukset, -tanssit ja musiikki ja laulu. Samoin kuin nämä houkuttelevat kaikin -keinoin, samoin nuo toisetkin. Ei minkäänlaista erotusta. Tarkoin -määriteltäessä on vain sanottava, että lyhytaikaisia prostituoituja -tavallisesti halveksitaan, pitkäaikaisia -- tavallisesti -kunnioitetaan". - - - - -VII. - - -"Niinpä minäkin jouduin Jersey-takin ja kiharain muodostamaan ansaan. - -"Minut oli helppo pyydystää, koska minut oli kasvatettu -sellaisissa olosuhteissa, jotka kasvattavat rakastuvia nuoria -miehiä kuin kurkkuja höyrylavoissa. Sillä eihän meidän -kiihoittava, ylellinen ravintomme, samalla kuin kulutamme elämämme -täydellisessä ruumiillisessa joutilaisuudessa, ole mitään muuta -kuin järjestelmällinen himon lietsoja. Kummastelkaa, tahi olkaa -kummastelematta, niin on asia. Enhän itsekään aivan viime aikoihin -saakka sitä lainkaan tajunnut. Mutta nyt sen olen nähnyt. Siksipä -minua kiduttaakin, ettei kukaan sitä tiedä vaan puhuvat sellaista -pötyä kuin tuo äskeinenkin rouva. - -"Tilani läheisyydessä työskenteli keväällä talonpoikia rautatietöissä. -Vähäisen talonpojan tavallisena ravintona on leipä, kalja ja sipuli; -hän elää, on reipas ja terve, tekee helppoa peltotyötä. Hän tulee -rautatielle, saa päivälliseksi ruuakseen suurimopuuroa ja naulan -lihaa. Mutta hän kuluttaakin tämän lihamäärän 16-tuntisessa työssä -kantaen tavaraa 30 puudan painosta. Ja hänen vointinsa on sama kuin -sitä ennen maalla. Mutta meillä, jotka syömme kaksi naulaa lihaa, -lintua ja kalaa ja kaikenlaatuisia lämmittäviä ruokia ja juomia, -- -mihin se meillä menee? Aistillisiin hurjisteluihin. Ja vaikka se -meneekin niihin, niin, jos varaläppä on auki, on kaikki hyvin; mutta -sulkekaa läppä, kuten minä tein silloin tällöin, niin heti syntyy -kiihoitus, joka keinotekoisen elämämme särmiön läpi kuljettuaan -ilmenee rakastumisena puhtaimpaan veteen, joskus platoonisenakin. Ja -minä rakastuin, kuten kaikki rakastuvat. - -"Kaikki oli käsillä: ihastus, sulontunne, runollisuus. Mutta -tosiasiallisesti oli rakkauteni yhdeltä puolen äitikullan ja -ompelijattarien ponnistusten ja toiselta puolen liiallisen ravintoni -ja joutilaan elämäni tulos. Ellei olisi ollut yhtäältä, veneretkiä, -ompelijattaria vartalosääntöineen j.m.s. vaan vaimoni olisi ollut -puettuna laskoksettomaan kapottiin ja istunut kotonaan, ja jos, -toisaalta, minä olisin viettänyt säännöllistä elämää syöden vain sen -verran kuin työnteko vaatii, ja jos varaläppäni olisi ollut avoinna, -sensijaan että se juuri siihen aikaan sattui olemaan suljettuna, -- -niin en olisi rakastunut, eikä koko asiasta olisi tullut mitään". - - - - -VIII. - - -"Mutta nyt tulikin kaikki avukseni: oma tilani, kauniit vaatteet, -onnistunut veneretki. Parikymmentä kertaa epäonnistunut, nyt -onnistui. Jouduin kuin kettu rautoihin. En puhu pilaa. Sillä -nykyäänhän avioliittoihin joudutaan kuin ketunrautoihin. Sillä -miten on luonnollista? Tyttö on kypsynyt, hänet on siis naitettava. -Sehän on sangen yksinkertaista, kun tyttö ei ole rujo, ja on -naimahaluisia miehiä. Sitenhän ennen tehtiinkin. Tyttö tuli sopivaan -ikään, vanhemmat järjestivät avioliiton. Siten tehtiin ja tehdään -vieläkin koko ihmiskunnassa: niin tekevät kiinalaiset, hindut, -muhamettilaiset, niin tekee meidän rahvaamme; niin tekee vähintään -yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia koko ihmissuvusta. Vain yksi -sadasta, me irstailijat, havaitsimme, että niin ei ole hyvä, ja -keksimme uuden tavan. Ja minkä? Sen, että neidot istuvat ja miehet -kulkevat ohitse ja valitsevat kuin myymälässä. Ja neidot odottavat -ja ajattelevat, rohkenematta sanoa ääneen: 'ystäväiseni, ota minut! -ei, ota minut! älä häntä, vaan minut: katso millaiset minulla on -olkapäät ja muut.' Ja me miehet kävelemme, katselemme ja olemme -sangen tyytyväiset. 'Kyllä varon, ei minua petetä.' Kävelemme, -tarkastelemme, tyytyväisinä, että kaikki on meille niin hyvin -järjestetty. Katso: et varonut, -- rauta loksahtaa kiinni, ja siinä -pysyt!" - -"Mutta kuinka siis olisi tehtävä?" kysäisin minä. "Pitäisikö ehkä -naisten kosia?" - -"Niin, en tiedä, kuinka; mutta jos kerran tasa-arvoisuutta -tahdotaan, niin oltakoon tasa-arvoisia. Jos naittamisjärjestelmä on -nähty alentavaksi, niin kyllä tämä on sitä tuhat kertaa enemmän. -Edellisessä jakautuvat oikeudet ja onnistumisen mahdollisuudet -tasan, mutta jälkimäisessä nainen on joko orjattarena torilla tahi -syöttinä satimessa. Sanokaahan jollekin äidille tahi neidolle -itselleen totuudenmukaisesti, että hän toimii ainoastaan sulhasta -pyydystääkseen. Jumalani, mikä loukkaus! Mutta vain sitähän he kaikki -tekevät, ja muuta tekemistä heillä ei olekaan. Kauheinta on nähdä -siinä toimessa joskus aivan nuoria, viattomia tyttöraukkoja. Ja jos -se vielä tapahtuisikin avoimesti, mutta se on pelkkää petosta. 'Ah, -lajien synty, kuinka mielenkiintoista! Ah, kuinka suuresti Lili -harrastaa maalaustaidetta! Menettekö näyttelyyn? Kuinka kehittävää! -Entä kolmivaljakkoretket, näytelmät, sinfoniakonsertit? Mainiota! -Minun Lilini ihailee mielettömästi musiikkia! Ja miksi ette ole samaa -mieltä näistä asioista? Entä veneretket!...' Mutta ajatus on yhä -sama: 'ota, ota minut! minun Lilini! Ei vaan minut! Koetahan edes!... -Oi, sitä kataluutta! valhetta!" huudahti hän ja juotuaan teensä -loppuun alkoi kerätä kokoon kuppeja ja astioita. - - - - -IX. - - -"Tietäkää", alotti hän pistäessään teelehdet ja sokerin pussiinsa, -"se naisvalta, joka on maailman vitsauksena, se saa alkunsa juuri -tästä lähteestä." - -"Mikä naisvalta?" kysyin. "Oikeudethan, kaikki tärkeimmät oikeudethan -ovat miehillä." - -"Niinpä niin, sitähän se juuri on", keskeytti hän minut. "Juuri -sehän se selittääkin sen ihmeellisen ilmiön, että, yhtäältä, nainen -todella on painettu alennuksen syvimpään syvyyteen ja, toisaalta, -että hän hallitsee. Aivan samoin kuin juutalaiset: samoinkuin he -rahavallallaan kostavat sorronalaisuutensa, samoin naisetkin. 'Vai -niin, te tahdotte, että me olisimme ainoastaan kauppiaina, -- hyvä: -kauppiaina me laskemme teidät valtamme alle', sanovat juutalaiset. -'Vai niin, te tahdotte, että me olisimme vain aistillisuuden -esineinä, -- hyvä: aistillisuuden esineinä me orjuutamme teidät', -sanovat naiset. Naisen oikeudettomuus ei ole siinä, että hän ei saa -äänestää eikä olla tuomarina, -- sellaiset toimet eivät käsitä mitään -oikeuksia, -- vaan hänen täytyisi saada sukupuoliseurustelussa olla -saman arvoinen miehen kanssa, hänellä täytyisi olla oikeus käyttää -hyväkseen miestä ja pidättäytyä yhteydestä halunsa mukaan, oikeus -mielensä mukaan valita mies ja olla itse olematta valittavana. Te -sanotte, että sellainen olisi säädytöntä. Hyvä! Älköön silloin -miehelläkään olko niitä oikeuksia. Nyt naiselta on evättynä -tämä oikeus, mikä kyllä on miehellä. Ja saadakseen korvauksen -tästä oikeudesta nainen vaikuttaa miehen aistillisuuteen ja sitä -hyväkseenkäyttäen alistaa miehen valtaansa, niin että tämä valitsee -vain muodollisesti, mutta todellisuudessa on valitsijana hän, nainen. -Ja kerran saatuaan käsiinsä tämän keinon hän käyttää sitä väärin ja -saa hirvittävän vallan ihmiseen." - -"Mutta missä tämä erikoinen valta ilmenee?" kysyin minä. - -"Missäkö? Kaikkialla ja kaikessa. Katsokaa jokaisen suuren kaupungin -myymälöitä. Niissä on miljoonia, niissä olevia ihmistyön tuotteita -on mahdoton arvioida, mutta katsokaa, onko yhdeksässä myymälässä -kymmenestä ainoatakaan miesten käyttämää esinettä? Kaiken elämän -ylellisyyden vaatijoina ja kannattajina ovat naiset. - -"Lukekaa kaikki tehtaat. Suunnaton osa niistä valmistaa hyödyttömiä -koristuksia, ajoneuvoja, huonekaluja, leikkikaluja naisille. -Miljoonia ihmisiä, kokonaisia raataja sukupolvia tuhoutuu orjantöissä -tehtaissa vain naisten mielihalujen tyydyttämiseksi. Naiset pitävät -kuningattarien tavoin orjuudessa ja raskaan työn raadannassa yhdeksää -kymmenettäosaa koko ihmiskunnasta. Ja kaikki tämä on seurauksena -siitä, että heidät on alennettu, heillä ei ole samoja oikeuksia -kuin miehillä. Ja he kostavat vaikuttamalla aistillisuuteemme, -pyydystämällä meidät verkkoonsa. Niin, siitä on kaikki johtunut. - -"Naiset ovat tehneet itsestään sellaisen aseen aistillisuuden -kiihoittamiseksi, että mies ei voi rauhallisesti olla heidän -seurassaan. Niin pian kuin mies tulee naisen läheisyyteen, joutuu hän -hänen lumoihinsa ja tyhmistyy. Jo ennenkin tunsin vastenmielisyyttä -ja ahdistusta, aina kun näin koruissaan upeilevan, tanssiaispukuisen -naisen, mutta nyt minua suorastaan kauhistuttaa, näen hänessä jotakin -ihmiselle vaarallista ja lainvastaista, ja mieleni tekee huutaa -poliisia, turvaa vaaralta, vaatia, että vaarallinen esine vietäisiin -pois lähettyviltä. - -"Te nauratte!" ärjäsi hän minulle, "mutta tämä ei ole leikkiä. Olen -varma siitä, että tulee aika, tulee jo piankin, jolloin ihmiset -oivaltavat tämän ja ihmettelevät, kuinka on voinut olla olemassa -yhteiskunta, jossa suvaittiin sellaisia yleistä turvallisuutta -uhkaavia menettelytapoja, kuin tämä aistillisia himoja suoranaisesti -herättävä ruumiinsa koristeleminen, joka meidän yhteiskunnassamme on -naisille sallittua. Sehän on aivan samaa kuin ansojen virittäminen -kävelypaikoille ja poluille, -- vielä pahempaa! Miksi on kielletty -uhkapeli, kun naisia ei ole kielletty esiintymästä himoja -herättävissä puvuissaan? He ovat tuhat kertaa vaarallisempia!" - - - - -X. - - -"Niinpä jouduin satimeen minäkin. Olin, kuten sanotaan, rakastunut. -Ei ainoastaan hän ollut mielestäni täydellisyyden korkein saavutus, -vaan pidin itseänikin sinä aikana, jona olin sulhasena, itse -täydellisyytenä. Sillä sellaista heittiötä ei ole, joka ei etsimällä -etsien löytäisi heittiöitä, jotka jossakin suhteessa ovat häntä -pahempia, ja joka senvuoksi ei löytäisi aihetta ylpeillä itsestään ja -olla tyytyväinen itseensä. Niin minäkin: en mennyt naimisiin rahoja -saadakseni -- en siis ollut voitonhimoinen, -- en kuten useimmat -tuttavani, jotka naivat rahojen tahi merkitsevien tuttavuussuhteiden -vuoksi; minä olin rikas, hän köyhä. Siinä yksi seikka. Toinen, josta -olin ylpeä, oli että toiset menivät naimisiin aikoen vast'edeskin -elää samanlaisessa moniavioisuudessa kuin ennen naimisiinmenoaankin: -minulla sensijaan oli vakava aikomus pysyä häiden jälkeen -yksiavioisena, ja siitäpä ennen kaikkea olin ylpeä. Olin inhottava -sika, mutta uskoin olevani enkeli. - -"Kihlausaika oli lyhyt. En voi häpeämättä nyt muistella tätä -kihlausaikaani! Iljettävää! Rakkaudellahan ymmärretään jotakin -sielullista eikä aistillista. Mutta jos rakkaus on sielullista, -sielujen yhteyttä, niin sanoissa, keskusteluissa, jutteluissa -täytyisi tuon sielujen yhteyden kuvastua. Mutta mitään sellaista ei -ollut. Puhelu oli työlästä kun olimme kahden. Se oli jonkinlaista -Sisyfon työtä. Vain mietit, mitä sanoisit, sanot, vaikenet taas -keksiäksesi jotakin. Ei ollut mistä puhua. Kun kaikki, mitä saattoi -sanoa elämästä, joka meitä odotti, järjestelyistä, suunnitelmista, -oli sanottu, niin mitä sitten? Jos olisimme olleet eläimiä, niin -silloinhan olisimme tienneet, ettei meidän ole sallittu puhua; mutta -näin ollenhan oli puhuttava, eikä tiennyt mistä, sillä ajatukset -askartelivat muissa asioissa, kuin mistä oli sallittua keskustella. -Ja sen ohessa tuo inhottava tapa imeskellä konvehteja, täyttää -vatsansa kaikenlaisilla imelillä ruoilla, kaikki nuo tympäisevät -häävalmistukset: neuvottelut asunnosta, makuuhuoneesta, vuoteista, -aamunutuista, liinavaatteista, toalettitarpeista. Sillä teidän täytyy -käsittää, että jos mennään naimisiin Huoneentaulun mukaisesti, kuten -tuo äskeinen ukko puhui, niin höyhenpatjat, myötäjäiset, vuoteet ovat -vain yksityisseikkoja, jotka liittyvät syrjästä sakramenttiin. Mutta -meidän piirissämme, jossa kymmenestä naimisiin menevästä tuskin on -yhtä, joka uskoisi, ellei juuri sakramenttiin, niin edes siihenkään, -että avioliitto on jotakin velvoittavaa, kun sadasta miehestä tuskin -on yhtä, joka ei sitä ennen olisi nainut ja viidestäkymmenestä -ehkä on yksi, joka ei jo ennakolta olisi valmis pettämään vaimoaan -jokaisessa sopivassa tilaisuudessa, kun useimmat pitävät kirkkomatkaa -vain erityisenä määrätyn naisen omistamisen ehtona, -- ajatelkaa, -minkä hirveän merkityksen nämä yksityisseikat silloin saavat! Lopulta -onkin kysymys yksinomaan niistä. Tuloksena on jonkinlainen kauppa. -Irstailijalle myödään viaton tyttö, ja tämä kauppa järjestetään -määrätyin muodollisuuksin." - - - - -XI. - - -"Niin kaikki naivat, niin nain minäkin, ja alkoi ylistetty -kuherruskuukausi. Mikä typerä nimitys sekin", sähähti hän -kiukustuneesti. "Kävin kerran Pariisissa ollessani katsomassa sen -nähtävyyksiä ja menin muutamaan paikkaan, jossa näytettiin partaista -naista ja merikoiraa, kuten ilmoituskilvessä mainittiin. Nämä eivät -olleet muuta kuin mies avorintaisessa naisen puvussa ja mursun -nahkaan vedetty koira, joka ui vesialtaassa. Kaikki oli perin vähän -mielenkiintoista; mutta poistuessani opastaja kohteliaasti saattoi -minut ovelle ja sanoi yleisölle, osoittaen minua: 'kysykääpä tältä -herralta, eikö kannata tulla katsomaan. Käykää sisään, käykää sisään, -frangi hengeltä!' Minua olisi hävettänyt sanoa, ettei kannata -mennä katsomaan ja siihen esittäjä arvatenkin luotti. Samoin on -todennäköisesti laita niiden, jotka ovat kokeneet kuherruskuukauden -kaiken inhottavuuden eivätkä vapauta muita harhaluulosta. En minäkään -selittänyt kenellekään, mutta nyt en voi ymmärtää, miksi ei olisi -sanottava totuutta. Onpa mielestäni välttämätöntäkin ilmaista siitä -totuus. Noloa, hävettävää, tympäisevää, surkeata ja erittäinkin -ikävää, mahdottoman ikävää! Koin jotakin samantapaista silloin kuin -aloin tupakoida, kun minua kuvotti ja suuni tuli täyteen sylkeä, -ja minä nieleskelin ja koetin näyttää tuntevani suurta nautintoa. -Nautinto tupakoimisesta samoinkuin tästä toisestakin, jos tulee, -tulee myöhemmin: aviopuolisoiden täytyy kasvattaa itsessään tätä -pahetta, saadakseen siitä nautintoa". - -"Mitenkä, pahetta?" kysyin minä. "Tehän puhutte luonnollisimmasta -inhimillisestä ominaisuudesta". - -"Luonnollisesta?" vastasi hän. "Luonnollisestako? Ei, sanon teille, -että olen päinvastoin saanut sen vakaumuksen, että se ei ole -luonnollinen. Se on kerrassaan _luonnonvastainen_. Kysykää lapsilta, -kysykää turmeltumattomalta tytöltä. Sisareni meni hyvin nuorena -naimisiin miehen kanssa, joka oli kaksi kertaa häntä itseään vanhempi -ja irstailija. Muistan, kuinka hämmästyimme hääyönä, kun hän kalpeana -ja itkien pakeni miehensä luota ja vavisten koko ruumiiltaan kertoi, -ettei hän millään ehdolla voi edes sanoa, mitä mies oli häneltä -tahtonut. - -"Te sanotte: luonnollinen! - -"Luonnollista on syödä. Ja syöminen on alunpitäen hauskaa, helppoa -ja miellyttävää eikä lainkaan hävettävää, mutta tämä on inhottavaa, -hävettävää ja tuskallista. Ei, se ei ole luonnollista! Ja -turmeltumaton tyttö, se on vakaumukseni, vihaa sitä aina". - -"Mutta millä tavoin", kysyin minä, "voisi ihmissuku jatkua?" - -"Niin, kunpa vaan ei ihmissuku häviäisi", virkahti hän ilkeästi, -ivallisesti, ikäänkuin odottaen tätä tuttua ja vilpillistä -huomautusta. "Jumalista pidättäytymistä lastensiittämisestä, jotta -englantilaiset loordit aina voisivat ahmia itsensä kylläisiksi, se -käy päinsä. Julista pidättäytymistä, jotta elämä olisi hauskempaa, -sekin käy laatuun; mutta hiiskahdakin, että ihmiset eivät siittäisi -lapsia siveellisyyden nimessä, -- mikä melu siitä syntyy!... Kun vaan -ihmissuku ei häviäisi, siksi että kymmenen, parikymmentä ihmistä -lakkaisi olemasta sikoja... Suokaa anteeksi, tuo valo vaivaa minua; -voinko peittää?" kysäisi hän näyttäen lamppua. - -Vastasin, että minusta on yhdentekevää, jolloin hän nopeasti, kuten -aina mitä tahansa tehdessään, nousi seisomaan istuimelle ja veti -varjostimen lampun eteen. - -"Mutta", sanoin, "jos kaikki ottaisivat tuon periaatteen -elämänohjeekseen, niin ihmissuvun jatkuminen lakkaisi". - -Hän ei heti vastannut. - -"Kysytte: millä tavoin ihmissuku jatkuisi?" sanoi hän istuuduttuaan -uudelleen minua vastapäätä, jalat levällään ja nojaten niihin -kyynärpäillään "Miksi sen pitäisi jatkua, ihmissuvun?" kysyi hän. - -"Miksikö? Muutoinhan ei meitä olisi". - -"Mutta miksi meidän pitäisi olla olemassa?" - -"Tietenkin elääksemme!" - -"Ja miksi elämme? Ellei ole mitään päämäärää, jos elämä on annettu -meille vain, jotta eläisimme, ei ole mitään syytä elää. Ja jos niin -on, niin Schopenhauerit ja Hartmannit ja kaikki buddhalaiset ovat -täysin oikeassa. Mutta jos elämällä on tarkoitus, niin onhan selvää, -että elämän täytyy loppua, kun tarkoitus on saavutettu. Ja niin -käykin", jatkoi hän kiihkeästi, nähtävästi suuresti hellien tätä -ajatustaan. "Niin käykin. Pankaa merkille, jos ihmiskunnan päämäärä -on onni, hyvä, rakkaus, kuinka tahdotte, jos sen päämäärä on se, -mikä on sanottu profeettain ennustuksissa, että kaikki ihmiset -yhtyvät keskenään rakkaudessa, että peitset taotaan sirpeiksi ja -niin edelleen, niin mikä estää tämän päämäärän saavuttamista? -Intohimot sitä estävät. Intohimoista voimakkain, pahin, itsepintaisin -on aistillinen, lihallinen rakkaus; ja siksi, jos intohimot -häviävät, myöskin viimeinen, voimakkain niistä, lihallinen rakkaus, -niin ennustus täyttyy, ihmiset yhtyvät keskenään, ihmiskunta on -päässyt päämääräänsä eikä sen enää tarvitse elää. Mutta niin kauan -kuin ihmiskunta elää, on sillä edessään ihanne eikä tietenkään -kaniinien ja sikojen ihanne, mahdollisimman runsas sikiäminen, ei -myöskään apinoiden tahi pariisilaisten, joiden ihanteena on tehdä -sukupuolihimosta saatu nautinto mahdollisimman hienostutetuksi, vaan -hyvän ihanne, joka saavutetaan pidättyväisyyden ja puhtauden avulla. -Siihen ihmiset ovat aina pyrkineet ja yhä pyrkivät. Ja nähkää, mitä -tapahtuu. - -"Käy niin, että lihallinen rakkaus on -- varaventtiili. Ellei -nykyinen sukupolvi ole päässyt päämäärään, on siihen syynä se, -että sillä on intohimoja, ja niistä voimakkain sukupuolihimo. Ja -kun on sukupuolihimo, on uusi sukupolvikin, ja niin ollen myös -mahdollisuus saavuttaa päämäärä seuraavan sukupolven eläessä. Ellei -sekään sitä saavuta, -- niin taas seuraava, ja niin edelleen kunnes -päämäärä saavutetaan, ennustus täyttyy, ihmiset yhtyvät keskenään. -Mutta miten kävisi muutoin? Jos oletamme, että Jumala loi ihmiset -määrättyä tarkoitusta varten, niin olisi hän luonut heidät joko -sukupuolihimoa puuttuviksi kuolevaisiksi tahi kuolemattomiksi. Jos -he olisivat olleet kuolevaisia, mutta vailla sukupuolihimoa, mitä -siitä olisi seurannut? Se, että he olisivat eläneet aikansa ja -kuolleet, ennenkuin olisivat päässeet päämääräänsä, ja tarkoituksen -saavuttamiseksi olisi Jumalan ollut pakko luoda uusia ihmisiä. Jos -taas he olisivat kuolemattomia, niin voisimme ajatella (vaikka onkin -vaikeampi samoille ihmisille kuin uusille sukupolville korjata -tehtyjä erehdyksiä ja lähetä täydellisyyttä), voimme ajatella, että -he olisivat päässeet päämääräänsä moniaan vuosituhannen kuluttua, -mutta mitä heistä sitten olisi? Mihin heidät panisi? Parasta kaikesta -on niinkuin on... Mutta teitä ehkä ei miellytä tämä esitysmuoto, -olette ehkä kehitysopin kannattaja. Siinäkin tapauksessa tulos on -oleva sama. Korkeimman eläinlajin -- ihmisten -- täytyy säilyäkseen -taistelussa muiden eläinten kanssa supistuen ryhmittyä yhteen kuten -mehiläisparven eivätkä saa laakkaamattomasti si'itä; heidän täytyy -mehiläisten tavoin kasvattaa sukupuolettomia, toisin sanoin taaskin -pyrkiä ei suinkaan himon kiihoittamiseen, vaan pidättyväisyyteen -johon meidän elämämme koko rakenne on suuntautunut." - -Hän vaikeni hetkeksi. - -"Ihmissuku lakkaa olemasta? Voiko sitten kukaan, millainen hänen -maailmankatsomuksensa lieneekin, sitä epäillä? Sehän on yhtä -epäilemätöntä kuin kuolema. Tuleehan kaikkien kirkon opetusten -mukaan maailman loppu, ja kaikkien tieteen tutkimusten mukaan käy -välttämättömästi samoin. Mitä ihmeellistä siis olisi siinä, että -siveysopin mukaan tapahtuu aivan samoin?" - -Sen sanottuaan hän oli kauan vaiti, poltti loppuun savukkeensa ja -otti pussistaan uusia, pannen ne vanhaan tahraiseen savukekoteloonsa. - -"Kyllä käsitän ajatuksenne", sanoin minä. "Jotakin sellaista väittää -eräs kveekarilahko." - -"Aivan niin, ja he ovat oikeassa", vastasi hän. "Sukupuolihimo, -esiintyköön se missä puitteissa tahansa, on paha, kauhea paha, -jota vastaan on taisteltava, vaan jota ei ole kannustettava, kuten -meillä tehdään. Evankeliumin sanat siitä, että se, joka himoiten -katsoo naista, jo on sillä tehnyt huorin hänen kanssaan, eivät -tarkoita ainoastaan toisten miesten vaimoja, vaan nimenomaan -- ja -pääasiallisesti -- omaa vaimoa". - - - - -XII. - - -"Mutta meidän piirissämme on aivan päinvastoin: jos mies vielä -ajatteli pidättymistä ollessaan nuorimies, niin naimisiin mentyään -jokainen arvelee, että pidättyminen ei sitten enää ole tarpeen. -Sillä eiväthän nuo kahdenkeskeiset matkat häiden jälkeen, joille -vastanaineet vanhempien suostumuksella lähtevät, ole mitään muuta -kuin lupa irstailun harjoittamiseen. Mutta siveyslaki kostaa itse -puolestaan, kun sitä rikotaan. Kuinka yritinkin järjestää itselleni -oikeaa kuherruskuukautta, ei siitä syntynyt mitään. Kaiken aikaa -oli ilkeätä, hävettävää ja ikävää. Mutta sangen pian kävi kaikki -suorastaan tuskallisen raskaaksi. Se alkoi hyvin pian. Kolmantena -tai neljäntenä päivänä tapasin vaimoni ikävissään, aloin kysellä, -mistä se johtui, syleilin häntä, mikä mielestäni oli kaikki, mitä -hän saattoi toivoa, mutta hän työnsi käteni syrjään ja purskahti -itkemään. Miksi? Hän ei osannut sanoa syytä. Mutta hän tunsi -masennusta, painostusta. Rupesin kyselemään, hän puhui jotakin -sentapaista, että hänen oli ikävä, kun äiti ei ollut hänen luonaan. -Se ei tuntunut minusta todelta. Tyynnyttelin häntä, puhumatta -mitään äidistä. Käsitin, että hänen mieltään muutoin vain painosti -ja että äiti oli vain keksitty selitys. Mutta hän pahastui heti -siitä, etten puhunut äidistä, ikäänkuin en olisi uskonut häntä. -Hän sanoi näkevänsä, etten rakastanut häntä. Nuhtelin häntä hänen -oikkuilustaan, ja silloin hänen piirteensä äkkiä kokonaan muuttuivat, -mielipahan sijaan niissä kuvastui suuttumusta, ja hän alkoi peräti -ilkein sanoin soimata minua itsekkyydestä ja kovasydämisyydestä. -Katsahdin häneen. Hänen kasvonsa kuvastivat jäätävää kylmyyttä ja -vastenmielisyyttä, miltei vihaa minua kohtaan. Muistan, kuinka -säikähdin sen nähdessäni. -- Kuinka? Mitä? -- ajattelin minä. -- -Rakkaus, sielujen liitto, ja sensijaan tällaista! Mahdotonta, se ei -voi olla hän! Koetin hellyttää häntä, mutta eteeni kohosi sellainen -ylipääsemätön kylmän, purevan vihamielisyyden muuri, etten ennättänyt -ajattelemaankaan, ennenkuin itsekin ärryin, ja me syydimme molemmat -koko joukon pahoja sanoja toisillemme. Tämä ensimäinen riitamme teki -mieleeni kauhean vaikutuksen. Sanoin sitä riidaksi, mutta se ei ollut -mikään riita, vaan sen kuilun paljastaminen, joka todellisuudessa -oli meidän välillämme. Aistillisuuden tyydyttäminen oli haihduttanut -rakastuneisuuden, ja meille paljastui todellinen suhteemme toisiimme, -s.o. kahden toisilleen aivan oudon egoistin, jotka halusivat hankkia -itselleen toisen avulla mahdollisimman paljon huvia. Sanoin riidaksi -sitä, mitä välillämme tapahtui, mutta riita se ei ollut; se oli -vain todellinen suhteemme, joka näyttäytyi nyt, kun aistillisuus -oli saanut omansa. En ymmärtänyt että tämä kylmä ja vihamielinen -suhde oli meidän normaalisuhteemme, en ymmärtänyt siksi, että sen -ensi aikoina taas sangen pian peitti meiltä uudelleen heräävä -aistillisuuden puuska, s.o. rakastuminen. - -"Ajattelin, että olimme riitaantuneet ja leppyneet ja ettei sellaista -enää vasta satu. Mutta tämän ensimäisen kuherruskuukauden aikana -tuli taas hyvin pian kyllästymiskausi, taas lakkasimme olemasta -toisillemme tarpeellisia, ja taas puhkesi riita. Tämä toinen riita -koski minuun vielä kipeämmin kuin ensimäinen. -- Ensimäinen ei siis -ehkä ollutkaan mikään satunnaisuus, vaan näin tulee olla ja näin on -oleva --, ajattelin. Toinen riita koski minuun sitäkin kovemmin, -kun se johtui aivan mahdottomasta asiasta. Syynä olivat jollakin -tavoin rahat, joita en milloinkaan säälinyt enkä mitenkään voinutkaan -sääliä vaimoni vuoksi. Muistan vain, että hän jotenkin väänsi asian, -että joku huomautukseni näytti minun taholtani halulta vallita -häntä rahojeni avulla, joihin minä muka olin väittänyt itselläni -olevan yksinoikeuden; jotakin mahdotonta, typerää, alhaista, mikä -ei ollut minulle eikä hänelle ominaista. Suutuin, soimasin häntä -epäkohteliaisuudesta, hän minua vuorostaan, -- ja riita oli valmis. -Hänen sanoissaan, kasvojensa ilmeessä ja katseessaan näin taas -saman tylyn, kylmän vihamielisyyden, joka kerran ennen oli niin -oudostuttanut minua. Muistan riitaantuneeni veljeni, ystävien, isäni -kanssa, mutta meidän välillämme ei milloinkaan ollut tuollaista -erikoista, purevaa ilkeyttä. Mutta kului jokunen aika ja taas -tämä molemminpuolinen vihamielisyys hävisi rakastuneisuuden, s.o. -aistillisuuden varjoon, ja minä lohduttauduin vielä kerran sillä -ajatuksella, että nämä molemmat riidat olivat erehdyksiä, jotka -saattoi korjata. Mutta pian tuli kolmas, neljäs riitaantuminen, ja -minä tajusin, ettei se ollutkaan satunnaista, vaan että niin täytyi -olla, että niin oli aina oleva, ja kauhistuin elämää, joka odotti -minua. Sen lisäksi minua kidutti hirveä ajatus, että ainoastaan -minä elän niin pahoin vaimoni kanssa, niin eri tavalla kuin olin -odottanut, kun muissa avioliitoissa sensijaan ei sellaista tapahdu. -En vielä silloin tiennyt, että se on aivan yleistä, mutta että -kaikki, samoinkuin minäkin, luulevat sen olevan heidän yksinomaisen -onnettomuutensa ja salaavat tämän hävettävän onnettomuutensa ei -ainoastaan muilta vaan itseltäänkin, eivät rohkene tunnustaa sitä -itselleenkään. - -"Se alkoi ensimäisinä päivinä ja jatkui koko ajan, käyden yhä -kiihkeämmäksi ja katkerammaksi. Sieluni sisimmässä tunsin jo -ensimäisinä viikkoina, että olin mennyt mies, että oli käynyt -toisin kuin olin odottanut, että avioliitto, paitsi sitä ettei se -ollutkaan mikään onni, oli jotakin hyvin raskasta; mutta minä kuten -kaikkikin en tahtonut tunnustaa sitä itselleni (en tunnustaisi -nytkään, ellei kaikki olisi lopussa) ja salasin sen sekä muilta -että itseltänikin. Nyt minua ihmetyttää etten nähnyt todellista -tilaani. Sen olisi voinut tajuta jo siitäkin, että riidat syntyivät -sellaisista seikoista, että myöhemmin, lepyttyämme, oli usein -mahdoton muistaa, mistä olimme riitaantuneet. Järki ei ennättänyt -_väärentää_ alituisesti vallitsevalle keskinäiselle vihamielisyydelle -kylliksi aiheita. Mutta sitäkin hämmästyttävämpää oli leppymisen -syiden riittämättömyys. Toisinaan oli sanoja, selityksiä, -vieläpä kyyneleitäkin, mutta joskus ... oh! nyt inhoittaa sen -muisteleminenkin -- soimattuamme toisiamme mitä ilkeimmin sanoin, -yht'äkkiä sanaton silmäys, hymyily, suuteloita, syleilyjä... Kuinka -ruokotonta! Kuinka saatoin olla silloin näkemättä tuon kaiken -saastaisuutta..." - - - - -XIII. - - -Vaunuun tuli kaksi matkustajaa ja alkoi sijoittautua loitommalle. -Posdnishev oli vaiti niin kauan kuin he puuhailivat, mutta heti -heidän tauottuaan hän jatkoi päästämättä hetkeksikään ajatustensa -juoksua näkyvistään: - -"Ja vielä ruokottomin asia. Teoriassa oletetaan, että rakkaus on -jotakin ihanteellista, ylevää, mutta käytännössähän rakkaus on -jotakin ilkeää, sikamaista, josta on inhottava ja hävettävä puhuakin -ja muistella. Eihän luonto toki aiheettomasti ole tehnyt sitä -inhottavaksi ja hävettäväksi. Ja jos se kerran sitä on, niin se on -siten ymmärrettäväkin. Mutta tässä suhteessa ihmiset päinvastoin -menettelevät siten, kuin inhottava ja hävettävä olisi ihanaa ja -ylevää. - -"Missä ensin ilmeni rakkauteni? Siinä, että antauduin elukkamaisiin -liiallisuuksiin enkä edes hävennyt niitä vaan vielä, tiesi mistä -syystä, ylpeilinkin siitä, että nämä fyysilliset liiallisuudet -olivat mahdollisia, enkä silloin ajatellut hituistakaan vaimoni -sielullista enkä edes fyysillistä elämää. Ihmettelin, mistä johtui -katkeroitumisemme toisiamme kohtaan, mutta sehän oli päivänselvää: -tämä katkeroituminen ei ollut mitään muuta kuin inhimillisen luonnon -nousu eläimellistä vastaan, joka sitä sorti. - -"Kummastelin keskinäistä vihaamme. Mutta eihän voinut olla toisin. -Tämä viha ei ollut mitään muuta kuin rikollisen vihaa rikostoveriaan -kohtaan -- sekä rikokseen yllyttämisestä, että osallisuudesta siihen. -Kuinka se ei olisi ollut rikos, kun hän, poloinen, tuli raskaaksi -kohta ensimäisen kuukauden aikana ja meidän _sikamainen_ suhteemme -yhä jatkui. Te ajattelette, että poikkean kertomuksestani? En -vähäistäkään. Kerron kaiken aikaa _miten tapoin vaimoni_. Oikeudessa -minulta kysyttiin, millä, kuinka hänet tapoin? Hölmöt! He luulevat, -että tapoin hänet silloin veitsellä, lokakuun 5 päivänä. En silloin, -vaan paljoa aikaisemmin minä hänet tapoin. Aivan samalla tavalla kuin -he kaikki nyt juuri tappavat, kaikki, kaikki..." - -"Millä sitten?" kysyin minä. - -"Sehän se juuri on ihmeellistä, että kukaan ei tahdo tietää sitä, -mikä on niin selvää ja silminnähtävää, sitä, mikä lääkärien pitäisi -tietää ja mitä heidän olisi saarnattava, mutta mistä he ovat vaiti. -Asiahan on äärettömän yksinkertainen. Mies ja nainen ovat luodut, -kuten eläin, siten, että lihallisen rakkauden jälkeen alkaa raskaus, -senjälkeen ruokkiminen, -- tiloja, joiden aikana naiselle ja hänen -lapselleenkin lihallinen rakkaus on vahingollinen. Miehiä ja naisia -on kumpiakin yhtä paljon. Ja mitä siitä seuraa? Pitäisihän sen olla -selvää. Ei tarvita suurtakaan viisautta voidakseen siitä tehdä -saman johtopäätöksen kuin eläin, nimittäin että on pidättäydyttävä -lihallisesta yhteydestä. Mutta eipähän. Tiede on päässyt niin -pitkälle että on keksinyt joitakin leukosiittejä, joita kulkee -veressä, mutta tätä se ei ole voinut ymmärtää. Ainakaan ei ole -kuultu, että se olisi siitä puhunut. - -"Tällöin on naisella vain kaksi vaihtoehtoa: joko hän tekee itsestään -rujon, hävittää kerrassaan tahi tarpeen mukaan kykynsä olla nainen, -s.o. äiti, jotta mies voisi rauhallisesti ja alituisesti nauttia, -tahi on hänellä toinen keino, joka on raaka, suoranaisesti luonnon -lakien rikkomista ja jota käytetään kaikissa n.s. kunniallisissa -perheissä, se nimittäin, että naisen täytyy vastoin luontoaan -olla samanaikaisesti raskaana, imettävänä ja rakastajattarena, -täytyy alentua siihen, mihin ei ainoakaan eläin alene. Ja hänen -voimansa eivät sitä kestä. Siitä meidän piirissämme hysteerikot ja -hermostuneet naiset, kansan keskuudessa, 'riivatut'. Ja huomatkaa: -puhtaissa tytöissä ei ilmene 'riivaantuneisuutta', ainoastaan -naiduissa, miesten kanssa elävissä naisissa. Siten meillä. Aivan -samoin Euroopassa. Kaikki hysteerikkosairaalat ovat täynnä naisia, -jotka rikkovat luonnon lakia. Mutta 'riivatut' ja Chareotin potilaat, -nehän ovat täysin rujoja, ja puolirujoja naisia on maailma täynnä. -Ajatelkaamme vain, mitä suurta tapahtuu naisessa, kun hän on -hedelmöitynyt tahi kun hän imettää jo syntynyttä lasta. Siinä kasvaa -se, joka jatkaa sukuamme, joka on astuva meidän sijaamme. Ja tätä -pyhää tapahtumaa häiritään -- millä? -- hirvittävää ajatellakin! -Puhutaan vielä vapaudesta, naisen oikeuksista! Se on samaa kuin jos -ihmissyöjät syöttäisivät ateriakseen vangitsemiaan ihmisiä ja samalla -vakuuttaisivat huolehtivansa heidän oikeuksistaan ja vapaudestaan". - -Kaikki tämä oli uutta ja hämmästytti minua. - -"Mitenkä siis? Jos on niin, kuin sanotte", huomautin, "niin vaimoaan -voi rakastaa vain kerran kahdessa vuodessa, mutta miehellehän..." - -"Miehelle on välttämätöntä", ehätti hän. "Sen nuo herttaiset tieteen -uhripapit taas ovat osanneet panna kaikki uskomaan. Minäpä tahtoisin -panna nuo poppamiehet niiden naisten asemaan, jotka heidän mielestään -ovat miehille välttämättömiä. Mitähän he silloin sanoisivat? -Vakuuttakaa ihmisille, että heille on tarpeen viina, tupakka, opiumi, -ja ne käyvät välttämättömiksi. Niin ollen Jumala ei olisi tiennyt, -mikä on tarpeen ja kun ei kysynyt tietäjien mieltä, järjesti asiat -huonosti. Suvaitkaahan katsoa, asiat eivät ole oikealla tolalla. -Miehelle on tarpeellista, välttämätöntä, niin he päättivät, saada -tyydyttää halunsa, mutta nyt on tullut väliin synnyttäminen ja -lasten ruokkiminen, joka estää tyydyttämästä tätä tarvetta. Mitä -siis on tehtävä? Käännyttävä noiden velhojen puoleen, he sen asian -järjestävät. Ja he ovatkin keksineet keinot. Ah, milloin syöstään -nuo kelvottomat petkuttajat vallasta? Jo olisi aika! Näettehän -mihinkä saakka jo on jouduttu: ihmiset tulevat mielipuoliksi ja -tekevät itsemurhia, ja kaikki vain tästä syystä. Kuinkapa muutoin? -Eläimet näyttävät tajuavan, että jälkeläinen jatkaa niiden sukua, ja -noudattavat määrättyä lakia siinä suhteessa. Vain ihminen ei sitä -osaa eikä tahdokaan tietää. Miettii vain, miten hankkisi itselleen -mahdollisimman paljon nautintoa. Sellainen on luonnon herra, ihminen! -Pankaa merkille: eläimet yhtyvät vain silloin kuin voivat siittää -jälkeläisen, mutta kelvoton luonnon herra -- aina, huvinvuoksi. -Eikä siinä kyllin, vaan hän korottaa tuon apinain askaren luomisen -kruunuksi, rakkaudeksi. Ja tämän rakkauden, tämän ruokottomuuden -nimessä hän tuhoaa -- toisen puolen ihmiskuntaa. Kaikista naisista, -joiden tulisi olla apuna ihmiskunnan pyrkiessä totuuteen ja hyvään, -hän nautintohimonsa vuoksi tekee vihollisia eikä auttajia! Näettehän, -kutka kaikkialla jarruttavat ihmiskunnan liikettä eteenpäin. Naiset -ne ovat. Ja miksi he niin tekevät? Juuri tämän asiantilan vuoksi. -Niin juuri, niin juuri", toisteli hän ja alkoi liikahdella, otti -savukkeen ja alkoi polttaa, nähtävästi rauhoittuakseen. - - - - -XIV. - - -"Kas sellaisena sikana minä elin", jatkoi hän taas äskeisellä -äänensävyllään. "Pahinta kaikesta oli, että minä eläessäni tuota -inhottavaa elämää kuvittelin mielessäni, että koska en ihastele muita -naisia, vietän rehellistä perhe-elämää, olen siveellinen ihminen ja -etten ole mihinkään syyllinen, vaan että jos meidän välillämme on -riitaisuuksia, niin syyllinen on vaimoni, hänen luonteensa. - -"Syyllinen ei tietenkään ollut hän. Hän oli samanlainen kuin kaikki -muut, kuin useimmat. Hänet oli kasvatettu meidän säätymme naisten -asemaan vaatimusten mukaisesti, samoin kuin poikkeuksetta kaikki -varakkaiden luokkien naiset kasvatetaan, eikä heitä voida muulla -tavalla kasvattaa. Puhutaan jostakin uudesta naissivistyksestä. -Tyhjiä sanoja: naisen sivistys on juuri sellainen, kuin sen -täytyy olla, kun nykyinen teeskentelemätön, todellinen, yleinen -katsantokanta naiseen nähden on vallitsemassa. - -"Ja naisen sivistys on aina oleva sen mukainen, missä mielessä miehet -häneen katsovat. Kyllähän me tiedämme, mikä miehen ajatus naisesta -on: '_Wein, Weib und Gesang_', niinhän runoilija laulaa. Ottakaa koko -runous, koko maalaus- ja kuvanveistotaide, alkaen rakkausrunoista -ja alastomista Venus- ja Phryne-kuvista, -- te näette, että nainen -on nautinnonväline; sellainen hän on Trubassa ja Gratschevkassa, -sellainen hovitanssiaisissa. Ja huomatkaa saatanan kavaluus: -koska kysymys kerran on nautinnosta, tyydytyksestä, niin olisi -peittelemättä ilmaistava, että niin on, että nainen on tuo nautinnon -makea omena. Mutta ei, muinaiset ritarit väittävät, että jumaloivat -naista (jumaloivat ja siitä huolimatta hän on heidän silmissään -nautinnon välikappale), nykyiset taas väittävät kunnioittavansa -naista. Toiset luovuttavat hänelle paikkansa, nostavat hänelle -pudonneen nenäliinan maasta; toiset tunnustavat hänellä olevan -oikeuden kaikkiin virkoihin, osallisuuteen hallituksessa ja niin -edelleen. Kaikki tämä tehdään, mutta katsantokanta hänen suhteensa -on yhä sama kuin ennen. Hän on nautinnonväline. Hänen ruumiinsa on -nautinnon välikappale. Ja hän tietää sen. Samahan se on kuin orjuus. -Sillä eihän orjuus ole mitään muuta kuin että muutamat hyötyvät -monien pakonalaisesta työstä. Ja jotta orjuutta ei olisi, täytyisi -ihmisten lakata tahtomasta käyttää hyväkseen toisten pakonalaista -työtä, täytyisi pitää sellaista syntinä tahi häpeänä. Mutta he -lakkauttavat vain orjuuden ulkonaisen esiintymismuodon, järjestävät -siten, ettei enää voida pitää orjia kauppatavarana ja kuvittelevat -mielessään ja uskottelevat itselleen, ettei ole enää orjuutta, -eivätkä näe, eivät tahdokaan nähdä, että orjuus yhä on olemassa, -koska ihmiset yhä samalla tavoin pitävät hyvänä ja oikeana hyötyä -toisten työstä. Ja koska sitä pidetään hyvänä, on aina olemassa -ihmisiä, jotka voimakkaampina tahi viekkaampina osaavat käyttää tätä -hyväkseen. Niin on laita naisvapautuksen. Sillä naisen orjuushan -on vain siinä, että ihmiset tahtovat käyttää häntä nautinnon -välikappaleena ja pitävät sitä oikeudenmukaisena. Pannaan toimeen -naisvapautus, naiselle suodaan kaikenlaisia oikeuksia, samoja kuin -miehelle, mutta hän on meidän silmissämme edelleenkin nautinnon -välikappale; siinä mielessä häntä kasvatetaan jo lapsuudessa, -sellaiseksi hänet kasvattaa yleinen mielipidekin. Ja niinpä hän -yhä vain on sama nöyryytetty ja turmeltu orja ja mies yhä sama -turmeltunut orjanisäntä kuin ennenkin. - -"Naisvapautusta suoritetaan kursseilla ja virastoissa, mutta hänessä -nähdään kuitenkin nautinnonväline. Opettakaa hänet, kuten hänet on -meillä opetettu, katsomaan sellaisin silmin itseensä, omaan itseensä, -ja hän pysyy ainaisesti alempana olentona. Taikka hän rupeaa -lääkäriroistojen avulla ehkäisemään hedelmän sikiytymistä, s.o. -hänestä tulee täydellinen prostituoitu, joka on vajonnut eläintäkin -alemmaksi, esineeksi, tahi tulee hänestä se, mikä hän useimmissa -tapauksissa on -- sairassieluinen hysteerinen, onneton, ja mitä -kaikkea he ovatkaan, vailla mahdollisuutta henkiseen kehittymiseen. - -"Lukiot ja kurssit eivät voi auttaa tätä asiantilaa. Sen voi muuttaa -ainoastaan muutos miehen katsantokannassa naiseen ja naisen omassa -katsantokannassa itseensä. Ja ne muuttuvat vasta silloin kuin nainen -rupeaa pitämään korkeimpana olotilana neitsyellisyyttä eikä, kuten -nyt, ihmisen korkeinta tilaa -- häpeänä. Niin kauan kuin siten ei -ole, on jokaisen tytön ihanteena, olkoon hän kuinka sivistynyt -tahansa, kuitenkin oleva taito vetää puoleensa mahdollisimman monia -miehiä, mahdollisimman monia uroksia, jotta hänellä aina olisi -valitsemisen mahdollisuus. - -"Se, että tämä nainen taitaa hiukan enemmän matematiikkaa ja tuo osaa -soittaa harppua, ei vähintäkään muuta asiaa. Nainen on onnellinen ja -saavuttaa kaiken, mitä voi toivoa, kun hän lumoaa miehen. Ja siksi on -naisen suurin päämäärä -- miehen lumoaminen. Niin on ollut ja niin -on olevakin. Se on hänen päämääränsä meidän aikanamme neitona, ja -samoin naituna. Neidolle se kyky on tarpeellinen valitsemisen vuoksi, -naidulle naiselle siksi, että hän voisi hallita miestä. - -"Vain yksi seikka sen lopettaa tahi keskeyttää joksikin aikaa, -- -lapset, ja nekin vain silloin, kuin nainen ei ole rujo, s.o. kun hän -itse imettää. Mutta tässä ovat taas lääkärit saapuvilla. - -"Vaimolleni, joka tahtoi itse imettää ja imettikin seuraavat viisi -lasta, sattui ensimäistä lasta imettäessään sairaus. Lääkäritpä, -jotka kyynillisesti riisuivat hänet ja kopeloivat häntä kaikkialta, -mistä minun oli heitä kiitettävä ja maksettava heille, -- nämä -herttaiset lääkärit keksivät, että hän ei saa imettää, ja niin -häneltä kohta riistettiin se ainoa, mikä saattoi estää häntä -keimailemasta. Lasta ruokki imettäjä, s.o. me käytimme hyväksemme -naisen köyhyyttä, hädänalaista tilaa ja tietämättömyyttä, -houkuttelimme hänet lapsensa luota meidän lapsemme luo ja siitä -hyvästä puimme hänet nauhakkeilla koristeltuun myssyyn. Mutta -ei siitä kysymys, vaan siitä, että nyt, kun vaimoni oli vapaa -raskaudentilasta ja imettämisestä, hänessä heräsi erikoisen -voimakkaana sitä ennen uinahtanut naisellinen keimailunhalu. Ja minua -alkoi senmukaisesti kiduttaa erikoisen voimakkaasti mustasukkaisuuden -puuskat, jotka lakkaamatta raatelivat minua koko avioliittoni ajan, -kuten niiden täytyy raadella kaikkia aviomiehiä, jotka elävät -vaimojensa kanssa minun tavallani siveettömästi." - - - - -XV. - - -"Mustasukkaisuuden tuskat eivät jättäneet minua rauhaan koko -sinä aikana, jona olin naimisissa. Mutta oli ajanjaksoja, joina -erikoisen kipeästi niistä kärsin. Ja ensimäinen sellainen ajanjakso -oli se, jolloin lääkärit ensimäisen lapsen synnyttyä kielsivät -häntä imettämästä. Sinä aikana olin tavattoman mustasukkainen, -ensiksikin koska vaimoni silloin oli sen äideille ominaisen -rauhattomuuden vallassa, joka ehdottomasti syntyy, kun elämän -säännöllistä kulkua aiheettomasti häiritään; toiseksi koska minä, -nähdessäni kuinka helppoa hänen oli luopua täyttämästä äidin -siveellisiä velvollisuuksia, päätin, vaikkakin itsetiedottomasti, -että hän yhtä helposti voi vapautua puolisonkin velvollisuuksista, -sitäkin suuremmalla syyllä, kun hän oli täysin terve ja noiden -kelpo lääkärien kiellosta huolimatta imetti itse seuraavat lapset -kärsimättä pienintäkään haittaa". - -"Tepä ette liioin rakasta lääkäreitä", virkoin, huomatessani, kuinka -hänen äänensä sai aina erikoisen vihamielisen sävyn, kun hän mainitsi -heistä. - -"Tässä ei ole kysymys siitä, rakastanko vai enkö rakasta heitä. He -ovat tuhonneet minun elämäni, samoinkuin ovat tuhonneet ja vieläkin -tuhoavat tuhansien, satojen tuhansien ihmisten elämän, enkä minä -voi olla yhdistämättä syytä ja seurausta keskenään. Minä ymmärrän, -että he, kuten asianajajat ja kaikki muutkin tahtovat, ansaita -rahoja, ja minä antaisin mielelläni heille puolet tuloistani, ja -varmasti jokainen, jos käsittäisi, mitä he tekevät, jotta he vain -eivät puuttuisi perhe-elämäämme, eivät milloinkaan lähestyisi meitä. -En kylläkään ole kerännyt tilastoa, mutta tiedossani on kymmeniä -tapauksia -- niitä on lukemattomia! -- joissa he ovat surmanneet -lapsen äidin kohtuun, vakuuttaen, ettei äiti voi kestää synnytystä, -mutta äiti siitä huolimatta on myöhemmin synnyttänyt mainiosti. -Näitä murhia ei kukaan ota lukuun, yhtävähän kuin otettiin lukuun -inkvisition tekemiä murhia, koska uskottiin että ne tapahtuivat -ihmiskunnan onneksi. Heidän tekemiään rikoksia ei voi lukea. Mutta -kaikki nämä rikokset eivät ole mitään sen siveellisen materialistisen -mädännäisyyden rinnalla, jonka he istuttavat yhteiskuntaan, -erittäinkin naisten kautta. - -"En puhukaan siitä, että jos heidän ohjeitaan rupeaisi seuraamaan, -niin ihmiset eivät saisi kaikkialla uhkaavan tartunnanvaaran vuoksi -tulla yhteen, vaan heidän täytyisi kokonaan eristäytyä; kaikkien -täytyisi heidän neuvojensa mukaisesti istua toisista erillään, -päästämättä hetkeksikään suustaan karbolihapporuiskutusta (muuten on -keksitty, ettei sekään kelpaa). Mutta sekään ei vielä ole mitään. -Myrkky on pääasiallisin tekijä ihmisten, erittäinkin naisten -turmelemisessa. - -"Nykyään ei käy sanominen: 'elät huonosti, elä paremmin'; sitä ei -ole sanottava itselleen eikä toiselle. Jos elää huonosti, on syy -etsittävä hermoston toiminnan epäsäännöllisyydestä j.m.s. Ja silloin -on mentävä lääkärien luokse, he neuvovat ostamaan parillakymmenellä -kopeekalla lääkettä apteekista, ja nielemään sen. Käyt huonommaksi, -ota lisää lääkkeitä, käy uudestaan lääkärissä. Erinomainen keino! - -"Mutta sekään ei kuulu asiaan. Sanon vain, että vaimoni kykeni -mainiosti itse imettämään lapset, ja tämä lasten kasvattaminen ja -imettäminen yksin pelasti minut mustasukkaisuuden kidutuksesta. Ellei -niin olisi ollut, olisi kaikki tapahtunut jo aikaisemmin. Lapset -suojelivat minua ja häntä. Kahdeksan vuoden kuluessa hän synnytti -viisi lasta. Ja kaikki, paitsi ensimäistä, hän imetti itse". - -"Missä ovat nyt lapsenne", kysäisin. - -"Lapset?" kysyi hän säikähtäen. - -"Suokaa anteeksi, teidän on ehkä vaikea muistella heitä?" - -"Ei se mitään. Lapset otti kälyni ja hänen veljensä huostaansa. -He eivät antaneet niitä minulle. Minä annoin heille omaisuuden, -mutta lapsia he eivät antaneet minulle. Minuahan pidetään hulluna. -Tulen nyt heidän luotaan. Sain nähdä lapset, mutta en saanut heitä -luokseni. Muutoinhan kasvattaisin heidät niin, että heistä ei tulisi -samanlaisia, kuin heidän vanhempansa olivat. Mutta heistä täytyy -tulla juuri sellaisia. Mitäpä teet! Onhan luonnollista, ettei heitä -anneta minulle, ei uskota minun hoitooni. Enkähän sitäpaitsi tiedä, -kykenisinkö kasvattamaan heidät. Luulen, etten kykenisi. Olen -ihmisraunio rampa. Mutta yksi minussa on. Minä tiedän. Niin, varmaa -on, että tiedän sen, minkä tietämiseen kaikilta muilta kuluu vielä -pitkä aika. - -"Niin, lapset ovat elossa ja kasvavat samanlaisina villeinä kuin -kaikki heidän ympärillään. Olen nähnyt heidät kolme kertaa. En voi -tehdä mitään heidän hyväkseen, en mitään. Nyt matkustan etelään. -Minulla on siellä pikku talo ja puisto... - -"Kauan kestää, ennenkuin ihmiset tulevat tietämään sen, minkä minä -tiedän. Kuinka paljon on rautaa ja mitä metalleja on auringossa ja -tähdissä he voivat pian saada tietää, mutta sen keksiminen, mikä -paljastaa meidän sikamaisuutemme, se on vaikeaa, hirveän vaikeaa! - -"Te edes kuuntelette; olen kiitollinen edes siitä". - - - - -XVI. - - -"Mainitsitte lapset. Kuinka kauheasti valehdellaankaan lapsista! -Lapset ovat jumalan siunaus, lapset ovat ilo. Valettahan tämä on! Se -on ollut totta joskus, mutta nyt siinä ei ole totuuden rahtuakaan. -Lapset ovat vaiva eikä mitään muuta. Useimmat äidit sen kyllä -tuntevatkin ja toisinaan huomaamattaan sen suoraan myöntävätkin. -Kysykää useimmilta äideiltä meidän varakkaiden luokassa, ja he -vastaavat teille, etteivät tahdo saada lapsia, pelosta että heidän -lapsensa sairastelisivat ja kuolisivat, eivätkä tahdo imettää, jos jo -ovat synnyttäneet, jotta eivät kiintyisi niihin ja sitten kärsisi. -Nautinto, jonka lapsi heille tuottaa suloillaan, kätösillään, pikku -jaloillaan, koko pienellä ruumiillaan, on vähäisempi kuin pelko, -jota he tuntevat, puhumatta lapsen sairastumisesta tahi kuolemasta, -jo yksin sairastumisen ja kuoleman mahdollisuudestakin. Punnittuaan -etuja ja haittoja he huomaavat, että haitat ovat painavammat, ja -senvuoksi lapsen saaminen ei ole toivottavaa. He sanovat tämän -suoraan, arvelematta, luulen, että nuo tunteet johtuvat heissä -rakkaudesta lapsiin, hyvästä ja kiitettävästä tunteesta, josta -he ylpeilevät. He eivät huomaa, että he niin puhuen suorastaan -kieltävät rakkauden ja vahvistavat vain oman itsekkyytensä. He -tuntevat vähemmän nautintoa lapsen suloista kuin kärsimystä pelosta -sen puolesta, ja siksi ei saa tulla lasta, jota he rakastaisivat. He -eivät uhraa itseään rakastetun olennon hyväksi, vaan tuon rakastetun -olennon oman itsensä hyväksi. - -"Onhan selvää, ettei sellainen ole rakkautta, vaan itsekkyyttä. Mutta -kätemme ei kohoa tuomitsemaan heitä, varakkaiden perheiden äitejä, -kun muistaa mitä kaikkea he kärsivät lasten terveyden vuoksi meidän -herraselämässämme, kiitos jälleen lääkärien. Kun muistan vain, vielä -nytkin, vaimoni elämän ja tilan ensi aikoina, kun meillä oli kolme, -neljä lasta, kuinka niiden hoito vei hänen kaiken aikansa, hänen -kaikki ajatuksensa, niin aivan kauhistun! Elämämme ei suorastaan -ollut elämää. Se oli alituisen vaaran uhkaa, siitä pelastumista, uusi -vaara, taas epätoivoisia ponnistuksia ja uudelleen pelastuminen, -- -tuntui kuin olisi ollut uppoavassa laivassa. Toisinaan minusta tuntui -tuo kaikki tahalliselta, siltä kuin hän olisi vain ollut olevinaan -huolestunut lasten voinnista, voidakseen pitää minut vallassaan. -Sehän oli niin houkuttelevaa, sillähän hän sai kaikki kysymykset -ratkaistuiksi oman mielensä mukaisesti. Minusta näytti joskus siltä, -että kaikki, mitä hän näissä tapauksissa teki ja puhui, oli ennakolta -harkittua ja tarkoituksellista. Mutta niin ei ollut, hän kärsi itse -sanomattomasti ja vaivasi itseään alinomaan lasten tähden, heidän -terveydestään ja sairauksistaan. Se oli hänelle kidutus ja minulle -samoin. Ja muutahan hän ei voinut. Sillä kiintymystä lapsiin, -eläimellinen tarve ruokkia, helliä, suojella heitä hänellä kyllä -oli, kuten useimmilla naisilla, mutta hänellä ei ollut sitä, mikä -oli eläimillä, -- mielikuvituksen ja harkinnan puutetta. Kana ei -ole peloissaan siitä, mitä voi tapahtua sen poikaselle, ei tiedä -niitä kaikkia tauteja, jotka voivat käydä siihen käsiksi, ei tiedä -niitä keinoja, joilla ihmiset luulevat voivansa suojella taudeilta -ja kuolemalta. Kanalle lapset eivät ole mikään vaiva. Se tekee -poikasilleen sen, mikä sille on ominaista ja hauska tehdä; lapset -ovat sille ilo. Kun kananpoika alkaa sairastaa, on emon huolenpito -sangen rajoitettua: se lämmittää ja ruokkii poikastaan. Ja sen -tehdessään se tietää tekevänsä kaiken, mikä on tarpeen. Jos poikanen -kuolee, ei se kysele itseltään, miksi se on kuollut, mihin mennyt, -se kaakattaa jonkun aikaa, sitten herkeää, ja elämä jatkuu entiseen -tapaan. Mutta niin ei ole laita meidän naisparkojemme ja minun -vaimoni. Puhumattakaan siitä, että hän aina ajatteli tauteja, miten -parantaa niitä, kuinka kasvattaa lapset, hän joka puolelta kuuli ja -luki mitä erilaisimpia ja alituisesti vaihtuvia sääntöjä. Näin on -ruokittava, tällä; ei, ei sillä tavoin, ei sillä, vaan näin; miten on -puettava, juotettava, kylvettävä, kävelytettävä, vietävä ulkoilmaan, --- siitä kaikesta me, hän varsinkin, saimme joka viikko uusia -sääntöjä. Aivankuin vasta eilispäivänä olisi ruvettu synnyttämään -lapsia, ja jos ruokimme toisin, kylvetimme toisin, tahi toiseen -aikaan kuin säännöt määräsivät ja lapsi sairastui, niin syyllisiä -olimme me, koska olimme menetelleet toisin kuin olisi pitänyt -menetellä. - -"Näin, kun lapset olivat terveinä. Sekin jo oli vaiva. Mutta kun -sattui sairaus, niin silloin oli tietenkin suorastaan helvetti. -Uskotaan, että tauti voidaan parantaa ja että on olemassa sellainen -tiede ja sellaisia ihmisiä -- lääkärit, -- he kyllä tietävät. Eivät -kaikki, vaan parhaat heistä tietävät. Lapsi sairastuu, ja niin on -löydettävä tämä, paras, se joka voi pelastaa, ja silloin lapsi on -pelastettu; mutta ellet löydä sitä lääkäriä tahi jos asut toisessa -paikassa kuin hän, silloin lapsi on hukassa. Niin ei uskonut yksin -vaimoni, niin uskovat kaikki hänen piirinsä naiset, ja joka taholta -hän kuulee vain tätä: Jekaterina Semjonovnalta kuoli kaksi lasta, kun -ei ajoissa kutsuttu Ivan Saharitshia, mutta Maria Ivanovnan vanhimman -tyttären Ivan Saharitsh paransi, ja Petrovit menivät tohtorin -neuvosta ajoissa asumaan hotelleihin ja jäivät henkiin, tahi eivät -menneet -- ja lapsetpa kuolivat. Ja näillä oli heikko lapsi ja he -matkustivat tohtorin neuvosta etelään, ja lapsi pelastui. Onko siis -ihme, että hän kärsi ja tuskaili koko elämänsä, kun lasten henki, -joihin hän oli eläimellisesti kiintynyt, riippui siitä, että hän -saisi ajoissa tietää, mitä Ivan Saharitsh siitä tahi tästä asiasta -sanoo! Ja mitä Ivan Saharitsh sanoisi, sitä ei tiedä kukaan, vähimmin -kaikista hän itse, koska hän sangen hyvin tietää, ettei hän tiedä -mitään eikä voi mitään auttaa, vaan metkuilee vain miten sattuu, -jotta ihmiset vain eivät lakkaisi uskomasta, että hän tietää jotakin. -Jos vaimoni olisi ollut täydellisesti eläin, ei hän olisi tuskaillut; -jos hän olisi ollut täydellisesti ihminen, olisi hän uskonut Jumalaan -ja puhunut ja ajatellut kuin uskovaiset ja rahvaan naiset: 'Herra -antoi, Herra otti, Herran kättä et voi välttää.' Hän olisi ajatellut, -ettei yhdenkään ihmisen, ei siis hänen lapsensakaan, elämä ja kuolema -ole ihmisten vaan yksin Jumalan vallassa, eikä hän silloin olisi -tuntenut tuskaa siitä, että hän olisi kyennyt estämään lastensa -sairastumisen ja kuoleman, mutta ei ollut sitä tehnyt. Hänelle -oli asema seuraava: on olemassa hentoja, lukemattomille vaaroille -alttiita heikkoja olentoja. Näitä olentoja kohtaan hän tuntee -intohimoista, eläimellistä kiintymystä. Senlisäksi nämä olennot ovat -uskotut hänen hoiviinsa, mutta samalla niiden varjelemiskeinot ovat -häneltä salattuja ja aivan vieraiden ihmisten tiedossa, joilta voi -saada apua ja neuvoja vain suuresta maksusta eikä aina siitäkään. - -"Eikö siitä jo kärsisi? Hän kärsikin alati. Tuskin olimme ehtineet -rauhoittua jonkun mustasukkaisuuskohtauksen tahi riidan jälkeen ja -yrittäneet taas hengähtää, lukea, ajatella hiukan, ryhtyä johonkin -toimeen, kun samassa ilmoitetaan, että Vasjaa oksettaa, tahi -Mashalla on nenävuoto, tahi Andrjushalla rohtumaa, ja niin on rauha -taas lopussa. Mihin juostava, minkä tohtorin luo, mihin sairas -eristettävä? Alkavat ruiskeet, kuumeenmittaamiset, lääkkeet, lääkärin -käynnit. Eikä tämä kaikki vielä ennätä loppua, kun jo on uusi häiriö -edessä. Meillä ei ollut mitään tyyntä, vakaantunutta perhe-elämää, -elimme ainaisessa kuviteltujen tahi todellisten vaarojen pelossa. Ja -sellaistahan on nykyään elämä useimmissa perheissä. Minun perheessäni -se vain ilmeni erikoisen räikeänä. Vaimoni oli lapsirakas ja -herkkäuskoinen. - -"Lapset eivät siis suinkaan tehneet elämäämme paremmaksi, ne -kerrassaan myrkyttivät sen. Senlisäksi niistä, lapsista, tuli meille -uusi eripuraisuuden aihe. Siitä alkaen kuin lapsia tuli ja mitä -suuremmiksi ne kasvoivat, sitä useammin juuri lapset olivat sekä -riidan välineenä että esineenä. Eikä vain riidan esineenä, vaan -taisteluaseinammekin, me ikäänkuin taistelimme toisiamme vastaan --- lapsilla. Meillä oli kummallakin lemmikkimme -- aseemme. Minä -tappelin tavallisimmin Vasjalla, vanhimmalla, ja vaimoni Lisalla. -Mutta sitä mukaa kuin lapset varttuivat ja heidän luonteenpiirteensä -kävivät selviksi, tulikin heistä liittolaisia, joita kumpikin -koetimme kosiskella puolellemme. He kärsivät siitä kauheasti, -poloiset, mutta meidän alituinen sotatilamme ei antanut meille aikaa -ruveta ajattelemaan heitä. Tytär oli minun liittolaiseni, vanhin -poika, joka oli vaimoni näköinen, hänen lemmikkinsä, oli usein -vihamielinen minua kohtaan." - - - - -XVII. - - -"Niin me elimme. Välimme kävivät yhä vihamielisemmiksi, ja lopulta -jouduimme siihen, että erimielisyys ei herättänyt vihamielisyyttä, -vaan vihamielisyytemme toisiamme kohtaan teki meidät erimielisiksi; -sanoipa hän mitä tahansa, minä olin jo ennakolta eri mieltä, ja hän -aivan samoin. - -"Neljäntenä vuotena kävi meille kummallekin kuin itsestään selväksi, -ettemme voineet ymmärtää toisiamme, olla keskenämme yhtä mieltä. -Herkesimme yrittämästä puhua ajatuksiamme päähän saakka. Mitä -yksinkertaisimmissa asioissa, erittäinkin mikä koski lapsia, pysyimme -kumpikin järkähtämättömästi omalla kannallamme. Mielipiteet, joista -pidin kiinni, eivät, kuten nyt muistelen, olleet minulle niin -suuriarvoisia, etten olisi voinut niistä tinkiä; mutta hän oli -toista mieltä, ja sellainen tinkiminen olisi merkinnyt peräytymistä -hänen voitokseen, ja siihen en voinut myöntyä. Eikä hänkään omalta -taholtaan. Hän oli luullakseni aina mielestään oikeassa minuun -nähden; samoin olin minäkin omissa silmissäni aina puhdas hänen -edessään. Kahdenkesken ollessamme olimme aina tuomitut joko olemaan -vaiti tahi puhelemaan seuraavaan tapaan, jollaisia keskusteluja, -kuten uskon, eläimillä voi olla keskenään: 'paljonko kello on? lienee -aika mennä nukkumaan. Mitä tänään on päivälliseksi? Mihin lähtisimme? -Mitä on sanomalehdessä? Täytyy lähettää kutsumaan lääkäri. Mashalla -on kurkku kipeä.' Tarvitsi vain hituisen verran poiketa tästä -mahdottomuuteen saakka kutistuneesta keskusteluaineistosta, niin -jo oli kiista valmis. Sanasota ja kiukunpurkaus saattoi syntyä -kahvista, pöytäliinasta, ajoneuvoista, epäonnistuneen kortin -lyömisestä pelissä, -- asioista, joilla ei voinut olla kummallekaan -mitään suurta merkitystä. Ainakin minussa syttyi aina raivoisa -suuttumus häntä kohtaan. Katselin toisinaan, kuinka hän kaasi teetä, -kiikutteli jalkaansa, kohotti lusikkaa huulilleen, vaapotteli siinä -lientä ja imi sitä suuhunsa, ja vihastuin häneen sellaisesta kuin -jostakin perin sopimattomasta teosta. En huomannut silloin, että -vihamielisyyden ajanjaksot syntyivät aivan säännöllisesti, ollen eri -pitkiä sen mukaan kuinka kiihkeitä olivat sen tunteen puuskat, jota -sanoimme rakkaudeksi: rakkaudenpuuska -- vihamielisyyden ajanjakso, -kiihkeä rakkaudenpuuska -- pitkä-aikainen vihamielisyys, heikompi -lemmenleimahdus -- lyhyt vihamielisyydenaika. Emme ymmärtäneet -silloin, että tuo rakkaus ja vihamielisyys olivat aivan samaa -eläimellistä tunnetta, että ne olivat vain saman tunteen kaksi -äärimmäistä ilmenemismuotoa. Elämämme olisi ollut hirvittävä, jos -olisimme oikein oivaltaneet asemamme; mutta emme sitä oivaltaneet -emmekä nähneet. Ihmisen onni ja onnettomuus on siinä, että hän -eläessään väärin voi sokaista silmänsä, niin ettei näe tilansa -kauheutta. Niin me teimme. Hän koetti etsiä unohdusta jännitetystä, -aina kiireisestä askartelusta: huolehtimalla taloudesta, huoneiden -sisustamisesta, omista ja lasten vaatetuksesta, lasten luvuista -ja terveydestä. Minulla oli samaten oma -- raivoni: virkaan, -metsästykseen, kortinpeluuseen. Olimme kumpikin alati toimessa. -Tunsimme kumpikin, että mitä enemmän meillä on kaikenlaista hommaa, -sitä ilkeämpiä voimme olla toisillemme. 'Hyvä sinun on virnistellä', -ajattelin hänestä, 'koko yön olet kiusannut minua oikuillasi, ja -minun on huomenna oltava istunnossa'. 'Kyllä sinulla on hyvä', sanoi -hän, eikä vain ajatellut, 'minä olen saanut valvoa koko yön lapsen -tähden'. Nuo uudet hypnotismi-, mielisairaus- ja hysteerisyysteoriat -ovat typeryyttä, eikä mitään joutavaa, vaan vahingollista, saastaista -typeryyttä. Vaimoni olisi Charcot [Charcot, Jean Martin, (1825-93), -kuuluisa ranskalainen lääkäri, jonka hermosairaus- ja varsinkin -hysteriateoriat aikoinaan herättivät suurta huomiota. Suom. muist.] -varmasti selittänyt hysteeriseksi ja minut epänormaaliksi ja olisi -alkanut parannella. Eikä siinä kuitenkaan ollut mitään parannettavaa. - -"Niin elimme alituisessa sumussa näkemättä sitä tilaa, missä olimme. -Ja ellei olisi tapahtunut niinkuin tapahtui, olisin elänyt siten -vanhuuteen saakka, olisinpa kuollessani vielä ajatellut, että -olen elänyt elämäni hyvin, en tosin kiitettävän hyvin, mutta en -huonostikaan elänyt, kuten kaikki elävät; en olisi havainnut sitä -pohjatonta onnettomuuden ja saastaisen valheen allikkoa, jossa olin -rypenyt. - -"Mutta me olimme kaksi toinen toistaan vihaavaa vankia, jotka oli -kytketty kiinni toisiinsa, samalla kahleella, jotka myrkyttivät -toistensa elämän ja koettivat olla sitä näkemättä. En vielä silloin -tiennyt, että sadasta avioliitosta on yhdeksänkymmentäyhdeksän -samanlaisia helvettejä kuin minunkin, ja ettei toisin voikaan olla. -Silloin en vielä tiennyt sitä toisista enkä itsestäni". - - * * * * * - -"Ihmeellistä, millaisia yhtäläisyyksiä on oikealla ja väärälläkin -elämällä! Sekin, että kun vanhemmat ovat tehneet elämän toisilleen -sietämättömäksi, käyvät kaupunkiolosuhteet välttämättömiksi lasten -kasvattamiselle, ja silloin tulee tarve siirtyä asumaan kaupunkiin". - -Hän vaikeni ja päästi pari kertaa omituisen äännähdyksensä, joka nyt -jo muistutti pidäteltyä nyyhkytystä. Tulimme asemalle. - -"Paljonko kello on?" kysyi hän. - -Katsoin; kello oli kaksi. - -"Ettekö ole väsynyt?" kysyi hän. - -"En, mutta te ehkä olette?" - -"Minua ahdistaa. Kävelen hiukan, käyn juomassa vettä". - -Hän meni horjuen vaunun lävitse. Minä istuin yksin, miettien kaikkea, -mitä hän oli minulle kertonut, ja vaivuin ajatuksiini, niin etten -lainkaan huomannut, kun hän tuli takaisin toisesta ovesta. - - - - -XVIII. - - -"Niin, minä aina kiihoitun", alotti hän. "Olen ajatellut paljon. -Katsantokantani on moneen seikkaan nähden muuttunut, ja kaiken -tahtoisin kertoa. No niin, muutimme kaupunkiin. Kaupungissa -onnettomien ihmisten on helpompi elää. Kaupungissa ihminen voi elää -satavuotiaaksi, eikä siellä huomata, että hän aikoja sitten on -kuollut ja maatunut. Ei ole aikaa tutkistella itseään, aina on niin -paljon huolehtimista. Asiat, seuraelämä, terveys, taiteet, lasten -terveys, niiden kasvatus. Milloin on otettava vastaan tämä tai tuo -vieras, mentävä tuon tai tämän luo, milloin käytävä katsomassa tätä -tai kuulemassa tuota. Sillä ainahan kaupungissa on joka hetkellä -joku kuuluisuus, toisinaan kaksi tai kolmekin yht'aikaa, joita ei -millään ehdolla sovi jättää näkemättä tahi kuulematta. Milloin on -paranneltava itseään, tätä tahi tuota, milloin on puuhaa opettajista, -läksynvalmistajista, kotiopettajattarista, ja kuitenkin elämä on -tyhjää tyhjempi. Sellaista elämää me vietimme -- emmekä kärsineet -niin paljon yhdyselämästämme. Sitäpaitsi oli ensi aikoina hauskaa -puuhaa -- sijoittuminen uuteen kaupunkiin, uuteen asuntoon, ja matkat -kaupungista maalle ja maalta kaupunkiin. - -"Niin elimme yhden talven, ja toisena talvena sattui tapaus, -kenellekään huomaamaton, joka näytti sangen mitättömältä, mutta joka -lopuksi johti siihen, mitä sitten tapahtui. - -"Vaimoni oli sairas, ja lääkärit kielsivät häneltä synnyttämisen ja -neuvoivat keinon. Minua se inhotti. Taistelin sitä vastaan, mutta -hän piti ajattelemattomalla itsepintaisuudella puoliaan, ja minä -myönnyin; sian-elämän viimeinen puolustus -- lapset -- oli riistetty -meiltä, ja elämä kävi entistä saastaisemmaksi. - -"Mushikalle, työmiehelle, lapset ovat tarpeellisia; vaikkakin hänen on -vaikea elättää niitä, niin ne ovat kuitenkin tarpeen, ja siksi hänen -aviollisilla suhteillaan on puolustus. Mutta meille, 'ihmisille', -joilla on lapsia, ovat enemmät lapset tarpeettomia, ne tietävät lisää -huolia, menoja, uusia kanssaperillisiä, ne ovat vaivaksi. Meidän -sian-elämällemme ei ole minkäänlaista puolustusta. Me joko estämme -keinotekoisesti lasten sikiämisen tahi pidämme niitä onnettomuutena, -varattomuuden seurauksena, mikä on vieläkin saastaisempaa. - -"Puolustusta ei ole, mutta me olemme langenneet niin siivosti, ettemme -voi käsittää mitään puolustusta tarvittavan. - -"Suurin osa nykyistä sivistyneistöä harjoittaa tätä siveettömyyttä, -tuntematta mitään tunnonvaivoja. - -"Eikähän tunnonvaivoja voinutkaan olla, koska meidän oloissamme ei -mitään omaatuntoa olekaan, paitsi, jos niin voi sanoa, yleisen -mielipiteen ja rikoslain omaatuntoa. Mutta niitähän ei loukata, -kumpaistakaan: yleisen mielipiteen vuoksi en tarvitse arkailla, -kaikkihan niin tekevät -- niin Maria Pavlovna kuin Ivan Saharitsh. -Ja miksi saattaa maailmaan kerjäläisiä tahi riistää itseltään -mahdollisuus ottaa osaa seuraelämään? Ei myöskään ole mitään syytä -arkailla rikoslain vuoksi tahi pelätä sitä. Raa'at rahvaantytöt -ja sotamiesten vaimothan ne vain heittävät lapsia lammikkoihin ja -kaivoihin, heidät tietenkin on teljettävä tyrmään, mutta meillähän -kaikki tapahtuu hyvissä ajoin ja siivolla tavalla. - -"Niin elimme taas kaksi vuotta. Lääkäriheittiöiden neuvoma keino -alkoi nähtävästi vaikuttaa: vaimoni pulskistui ja kaunistui kuin -kesän viimeinen kauneus. Hän tunsi sen ja huolehti itsestään. Häneen -tuli jonkinlaista uhmaavaa kauneutta, joka kiihdytti ihmisiä. -Hän oli kolmikymmenvuotias, synnytyksestä vapaa, hyvinsyötetty -ja ärtynyt nainen täydessä voimassaan. Hänen olemuksensa saattoi -miehet rauhattomiksi. Kun hän liikkui miesten joukossa, kiintyivät -häneen kaikkien katseet. Hän oli kauan aikaa paikoillaan -seissyt, syötetty ajohevonen, joka on päästetty suitsista. -Suitsia ei ollut minkäänlaisia, yhtä vähän kuin sellaisia on -yhdeksälläkymmenelläyhdeksällä sadasta naisesta meidän piirissämme. -Ja minä tunsin että minuakin pelotti." - - - - -XIX. - - -Hän nousi yht'äkkiä ja siirtyi aivan ikkunan luo. - -"Suokaa anteeksi", virkkoi hän ja istui pari kolme minuuttia mitään -puhumatta, tuijottaen ikkunaan. Sitten hän huoahti raskaasti ja tuli -taas istumaan vastapäätä minua. Hänen piirteensä olivat kokonaan -muuttuneet, katseensa oli surullinen, ja miltei kummallinen hymy -karehti hänen huulillaan. - -"Olen hiukan väsynyt, mutta jatkan. Aikaa on vielä, ei vielä -sarasta. No, niin", alkoi hän taas, sytytettyään savukkeen. "Hän -kävi täyteläisemmäksi siitä pitäin kuin lakkasi synnyttämästä, ja -hänen tautinsa -- alituinen huoli lasten tähden -- alkoi mennä -ohitse... ehkei juuri sitä, mutta hän ikäänkuin selvisi humalasta, -tuli tajuihinsa ja näki ympärillään Jumalan maailman ja sen riemut, -jotka hän oli unohtanut, mutta jossa hän ei ollut osannut elää, -- -Jumalan maailman, jota hän ei lainkaan käsittänyt. 'Kumpa vain en -päästäisi käsistäni! Aika rientää, eikä tule takaisin!' Minusta -tuntuu, että hän ajatteli tai pikemminkin tunsi niin, eikähän hän -olisi voinut ajatella eikä tuntea toisin: hänet oli kasvatettu -siihen ajatukseen, että maailmassa vain yksi on jonkin arvoista -- -rakkaus. Hän joutui naimisiin, sai jotakin tästä rakkaudesta, joka -ei ainoastaan ollut kaukana siitä mitä oli luvattu, odotettu, mutta -jonka lisäksi tuli paljon pettymyksiä, kärsimyksiä ja vielä aivan -odottamaton vaiva -- sellainen lapsijoukko! Tämä vaiva näännytti -hänet. Ja nyt hän saikin avuliailta lääkäreiltä tietää, että voi olla -lapsia saamattakin. Hän ilostui, koetteli sitä ja alkoi taas elää -vain sille, mitä tunsi -- rakkaudelle. Mutta rakkaus turmeltuneen, -mustasukkaisen ja aina ilkeän miehen kanssa ei enää ollut oikeaa. -Hänelle alkoi häämöttää jonkinlainen toinen, puhdas, uusi rakkaus; -niin ainakin arvelin hänestä. Hän alkoi katsella ympärilleen, -ikäänkuin odottaen jotakin. Minä näin sen enkä voinut olla -vapisematta. - -"Sattui tuhkatiheään, että hän, kuten ainakin, keskustellessaan -kanssani toisten välityksellä, s.o. puhuen sivullisten kanssa, -mutta kohdistaen sanansa minuun, mainitsi rohkeasti, lainkaan -ajattelematta, että hän tuntia aikaisemmin oli puhunut aivan -päinvastoin, mainitsi puolivakavasti, että äidin huoli on -- petosta, -ettei kannata uhrata elämäänsä lapsilleen, kun on nuoruutta ja -voi nauttia elämästä. Hän huolehti lapsistaan vähemmin, ei enää -niin rajattomalla antaumuksella kuin ennen, mutta alkoi hoidella -itseään yhä enemmän, huolehti ulkonäöstään, vaikkakin salaillen -sitä, huvitella, vieläpä kehittää itseään. Hän kävi taas innokkaasti -käsiksi pianonsoittoon, joka oli jäänyt häneltä aivan unohduksiin. -Siitä saikin kaikki alkunsa." - -Hän kääntyi taas ikkunaan päin, tuijottaen siihen väsynein katsein, -mutta taas kohta, nähtävästi ponnistaen tahtoaan, jatkoi: - -"No niin, sitten tuli tuo mies..." - -Hän siirtelihen ja tuhautti pari kertaa nenäänsä omituisella -tavallaan. - -Näin, että hänen oli tuskallista mainita, muistella tuota miestä, -puhua hänestä. Mutta hän pakotti itseään, ja ikäänkuin mursi sulun, -joka oli hänen tiellään, ja jatkoi päättävästi: - -"Hän oli kurja mies, minun silmissäni, minun arviointini mukaan. Ei -suinkaan sen merkityksen tähden, mikä hänelle tuli minun elämässäni, -mutta siksi, että hän todella oli sellainen. Se, että hän oli huono -ihminen, todistaa vain, miten syyntakeeton vaimoni oli. Ellei tuo -mies, niin joku toinen, niin olisi ehdottomasti käynyt!" - -Hän vaikeni taas hetkeksi. - -"Hän oli musiikkimies, viuluniekka; ei ammattilainen, mutta -puoliammattilainen, puolijulkinen henkilö. Hänen isänsä, -tilanomistaja, oli isäni naapuri. Isä menetti omaisuutensa, ja lapset --- niitä oli kolme poikaa -- etsivät itselleen toimen; yksi heistä, -nuorin, juuri tämä, joutui ristiäitinsä hoiviin Pariisiin. Siellä -hänet pantiin konservatorioon musikaalisten lahjojensa tähden, ja hän -pääsi sieltä viulutaiturina ja esiintyi konserteissa. Ihmisenä hän -oli..." hän ei jatkanut lausettaan, nähtävästi jottei olisi sanonut -hänestä pahaa, vaan sanoi nopeasti. "No niin, enhän tiedä, miten hän -sen jälkeen eli, tiedän vain, että hän tänä vuonna ilmestyi Venäjälle -ja tuli minun luokseni. - -"Mantelinmuotoiset, kosteat silmät, punaiset, hymyilevät huulet, -vahatut pikkuviikset, tukka tuoreimman kuosin mukaisesti kammattu, -puku kuosikas, kasvot typeränsievät -- sellaiset, joista naiset -sanovat: ei hullumpi -- ruumiinrakenne heikko, vaan ei silti -epämuodostunut, istuinseutu sangen voimakkaasti kehittynyt, -kuten naisilla, kuten hottentoteilla, sanotaan. Myöskin -hottentottien sanotaan olevan musikaalisia. Tuttavallisuuksiin -pyrkivä niin suuressa määrin kuin mahdollista, mutta tarkkavainuinen -ja aina valmis pysähtymään vähäisimmänkin esteen tiellä, -ulkonaisen arvokkuuden vaatimuksia noudattava, nappikengissään, -loistavan värisissä kaulahuiveissa ja kaikessa muussa -pariisilaisvivahdus, jonka ulkomaalaiset Pariisissa omaksuvat ja joka -uutuuden-erikoisuudellaan aina vaikuttaa naisiin. Käyttäytymisessä ja -puhetavoissa teennäinen, ulkonainen hilpeys. Tuo tapa, tiedättehän, -puhua kaikesta vihjauksin ja katkolausein, ikäänkuin toinen -luonnollisestikin kaiken tietäisi, muistaisi ja voisi itse täydentää. - -"Tämä mies se musiikkineen oli kaiken aiheena. Oikeudessa asia -esitettiin siten, että kaikki oli tapahtunut mustasukkaisuudesta. -Ei ollut niin mitään, tahi eipä niinkään, ettei mitään ollut, mutta -ei siinä mielessä. Oikeudessa päätettiinkin, että minä olin petetty -aviomies ja tein murhan puolustaessani loukattua kunniaani (niinhän -se on heidän kielellään). Ja siitä syystä minut vapautettiin. Koetin -oikeudessa selvittää syitäni, mutta he käsittivät sen siten, että -tahdoin puhdistaa vaimoni. - -"Hänen suhteillaan tähän soittajaan, millaiset ne olivatkin, ei ollut -minulle mitään varsinaista merkitystä, eikä hänelle itsellekään. -Ratkaiseva merkitys oli sillä, mistä olen teille kertonut, minun -sikamaisuudellani. Kaikki tapahtui siksi, että meidän välillämme -oli tuo kauhea kuilu, josta teille puhuin, tuo katkeamaisilleen -jännitetty viha toisiamme kohtaan, jonka vallitessa ensimäinen aihe -riitti aikaansaamaan lankeamisen. Riitamme olivat viime aikoina -jotakin kerrassaan hirveätä ja koskivat erikoisen tuskallisesti, ja -niiden välillä purkautui eläimellinen intohimomme ilmoille aivan -erikoisen kiihkeänä. - -"Ellei tämä mies olisi tullut, niin joku toinen. Ellei -mustasukkaisuus, niin jokin toinen aihe. Minä vakuutan, että kaikki -aviomiehet, jotka elävät siten, kuin minä elin, rupeavat ehdottomasti -irstailemaan tahi eroavat vaimoistaan tahi surmaavat itsensä tai -vaimonsa, kuten minä tein. Jos on joku, jonka ei ole niin käynyt, -on se perin harvinainen poikkeustapaus. Minäkin, ennenkuin lopetin -siten, kuin lopetin, olin useita kertoja tekemäisilläni itsemurhan, -ja vaimonikin otti useita kertoja myrkkyä". - - - - -XX. - - -"Sellaista oli vähän ennen loppua. - -"Välillämme vallitsee jonkinlainen aselepo, eikä ole mitään syytä sitä -rikkoa; satun mainitsemaan, että jokin koira on näyttelyssä saanut -mitalin. Vaimoni väittää: ei mitalia, vaan kiitoslauseen. Riita -alkaa. Tarraudumme asiasta toiseen, syydämme soimauksia: 'tiesihän -tuon, aina sama juttu', 'minä siis valehtelen!...' Tunnen että taas -alkaa kauhea riita, jolloin tekisi mieli tappaa itsensä tahi hänet. -Tiedän, että se heti alkaa, ja pelkään sitä kuin tulta, ja siksi -tahtoisin hillitä itseni, mutta kiukku valtaa koko olemuksen. Hän -- -samassa, vieläkin pahemmassa tilassa, sinkauttaa takaisin jokaisen -sanani, antaen niille valheellisen merkityksen; jokainen hänen -sanansa huokuu myrkkyä; mihin hän tietää kipeimmin koskevan, sinne -hän survaisee. Jatkuu -- kiihtyy. Huudan: 'vaikene!' tahi jotakin -sentapaista. Hän ryntää ulos huoneesta, juoksee lastenhuoneeseen. -Minä koetan pidättää häntä sanoakseni sanottavani loppuun ja tartun -hänen käsivarteensa. Hän teeskentelee tuntevansa kipua ja huutaa: -'lapset, isänne lyö minua!' Minä huudan: 'älä valehtele!' -- 'Eikä -tämä ole ensimäinen kerta!' huutaa hän tahi jotakin samantapaista. -Lapset juoksevat hänen luokseen. Hän rauhoittaa heitä. Minä sanon: -'älä teeskentele!' Hän: 'sinä näet kaikessa vain teeskentelyä; sinä -tapat ihmisen ja sanot sitten että hän teeskentelee. Nyt ymmärrän -sinut. Sitä sinä vain tahdotkin!' -- 'Kunpa läkähtyisit siihen -paikkaan!' huudan minä. Muistan vielä, kuinka kauhistuin sanottuani -nuo hirveät sanat. En olisi voinut ajatellakkaan voivani päästää -suustani niin kauheita, raakoja sanoja, ja ihmettelen, kuinka tulin -ne sanoneeksi. Sanoin ja juoksin työhuoneeseeni, heittäydyin sohvalle -ja aloin polttaa. Kuulen hänen menevän eteiseen ja valmistautuvan -uloslähtöön. Kysyn: 'minne menet?' Hän ei vastaa. 'Menköön vaikka -hiiteen', sanon itsekseni, palatessani työhuoneeseen, menen taasen -pitkäkseni ja sytytän savukkeen. Mieleeni tulee tuhansia erilaisia -suunnitelmia, miten kostaa hänelle, miten päästä hänestä, ja kuinka -sovittaa kaiken ja järjestää, kuten mitään ei olisi tapahtunut. -Ajattelen, poltan, poltan. Ajattelen lähteä pois hänen luotaan, -paeta, matkustaa Amerikkaan! Joudun niin pitkälle, että ajattelen, -kuinka pääsen hänestä eroon ja kuinka ihanalta se tuntuu, kuinka otan -toisen, kauniin naisen, aivan uuden. Pääsen siten, että hän kuolee, -tahi siten, että otan avioeron, ja mietin, kuinka sen tekisin. Näen, -että kuljen harhapoluilla, että ajattelen muuta kuin mitä pitäisi -ajatella, mutta, jotten näkisi ajattelevani tarpeettomia, siksi -poltan. - -"Mutta kodissa kulkee elämä rataansa. Luokseni tulee kotiopettajatar, -kysyy: 'missä rouva on? milloin tulee?' Palvelija kysyy: 'onko -katettava teepöytä?' Menen ruokasaliin; lapset, varsinkin vanhimmat, -Lisa, joka jo ymmärtää asioita, katsovat minuun kysyvästi, -pahansuovasti. Juomme teen vaitiollen. Häntä ei vielä kuulu. Niin -kuluu koko ilta -- hän ei ole tullut, ja kaksi tunnetta vuorottelee -sielussani: suuttumus häneen siitä, että hän kiusaa minua ja lapsia -poissaolollaan, joka päättyy siihen, että hän kuitenkin taas palaa, -ja pelko siitä, että hän ei tulekaan ja tekee jotakin itselleen. -Tahtoisin mennä etsimään häntä. Mutta mistä? Hänen sisarensa luotako? -Mutta olisihan tyhmää mennä kysymään. Olkoon Herran huomassa. Jos hän -tahtoo kiusata, niin kiusaantukoon itsekin. Hän kai vain odottaakin, -että tulisin häntä hakemaan. Ja seuraavalla kerralla on vieläkin -pahempaa. Mutta ellei hän olekaan sisarensa luona, vaan tekee tahi jo -on tehnyt jotakin itselleen!... Kello lyö yksitoista, kaksitoista. -En mene makuuhuoneeseen -- tyhmäähän olisi yksin maata ja odottaa -- -vaan paneudun pitkäkseni siihen, niissä olen. Tahdon tehdä jotakin, -kirjoittaa kirjeen, lukea, mutta en voi mitään. Istun yksinäni -työhuoneessani, kiusaudun, suututtelen, kuuntelen. Kolme, neljä -- -hän on yhä poissa. Aamupuolella nukahdan. Herään -- hän ei ole tullut. - -"Kaikki kotona käy tavallista kulkuaan, mutta kaikki ovat neuvottomina -ja katsovat minuun kysyvästi ja moittivasti, arvellen kaiken -johtuneen minusta. Ja minussa taistelevat keskenään suuttumus siitä, -että hän kiusaa minua, ja levottomuus hänen tähtensä. - -"Kello yhdentoista tienoissa aamulla tulee hänen sisarensa hänen -lähettämänään. Alkaa tavallinen laulu: 'hän on kauheassa tilassa. -Mitä tämä oikeastaan on? Mutta eihän mitään ole tapahtunut!' Puhun -hänen mahdottomasta luonteestaan ja vakuutan, etten ole tehnyt mitään. - -"'Mutta eihän asia voi näilleenkään jäädä', sanoo sisar. - -"'Hänen asiansa, eikä minun', selitän. 'Minä en astu ensimäistä -askelta. Jos tuli ero, niin erotaan.' - -"Kälyni poistuu toimittamattomin asioin. Olin urheasti sanonut, etten -astu ensimäistä askelta; mutta kun hän oli mennyt ja minä tulin -huoneestani ja näin lapset surkeina, peloissaan, olin jo valmis -astumaan ensimäisen askeleen. Tekisin sen mielellänikin, mutta en -tiedä miten. Taas kävelen, tupakoin, juon aamiaispöydässä viinaa ja -viiniä -- ja pääsen siihen, mihin itsetiedottomasti pyrin: en näe -asemani typeryyttä, mielettömyyttä. - -"Kello kolmen tienoissa hän tulee. Ei puhu mitään nähdessään minut. -Ajattelen, että hän on leppynyt, alan puhua, että kiihdyin hänen -soimauksistaan. Hänen ilmeensä on yhä jäykkä ja hirveän kiusaantunut, -ja hän sanoo, ettei tullut selityksille, vaan ottamaan lapset -mukaansa, ja ettemme voi elää yhdessä. Sanon, etten minä ole -syyllinen, vaan että hän saattoi minut raivoihini. Hän luo minuun -ankaran, ylpeän katseen ja sanoo: 'Älä puhu enempää, sinä kadut.' -Sanon hänelle, etten kärsi ilveilyä. Silloin hän kirkaisee jotakin, -josta en saa mitään selvää, ja juoksee omaan huoneeseensa. Avain -kilahtaa: hän on lukinnut oven. Kolkutan -- ei vastausta, ja poistun -kiukuissani. Puolen tunnin kuluttua Lisa syöksyy itkien luokseni. -'Mitä? Onko tapahtunut jotakin?' - 'Äidin huoneesta ei kuulu mitään.' -Menemme. Tempaisen ovesta kaikin voimin. Salpa oli työnnetty huonosti -kiinni, ja molemmat ovenpuoliskot lentävät auki. Menen vuoteen luo. -Vaimoni makaa hervottomana, alushameisillaan ja pitkävartiset kengät -jalassa. Pöydällä oli tyhjä opiumipullo. Saamme hänet virkoamaan. -Kyyneliä ja taas sovinto. Ei sovintoa: kummankin sielussa on yhä -entinen viha toistaan kohtaan ja lisänä tämän viimeisen synnyttämä -katkeruus, jonka kumpikin panemme toisemme tiliin. Mutta täytyyhän -tämä jotenkuten lopettaa, ja niin jatkuu elämä taas entiseen -tapaansa. Ja sellaisia ja sitäkin pahempia riitoja oli lakkaamatta, -joskus kerran viikossa, toisinaan kerran kuussa, väliin joka päivä. -Yhä samanlaista. Kerran otin jo ulkomaanpassin -- riitaa oli kestänyt -kaksi päivää. Mutta sitten taas puolinainen selittely, puolinainen -sovinto -- ja minä jäin." - - - - -XXI. - - -"Sellaiset olivat suhteemme, kun tuo toinen mies ilmestyi. Hän saapui -Moskovaan -- hänen nimensä on Truhatschevski -- ja tuli tapaamaan -minua. Tuli kerran aamulla. Otin hänet vastaan. Olimme joskus -sinutelleet toisiamme. Hän luovi 'teidän' ja 'sinun' välillä, pyrkien -kuitenkin 'sinua' kohti, mutta minä ohjasin suoraan 'teihin', ja -hän alistui kohta. Heti ensi silmäykseltä tunsin vastenmielisyyttä -häntä kohtaan. Mutta -- kummallista! -- jokin ihmeellinen, kohtalokas -voima esti minua työntämästä häntä luotani, loitontamasta, ja pakotti -minua lähentämään häntä itseeni. Olisinhan perin mutkattomasti voinut -puhella hänen kanssaan kylmänlaisesti, sanoa hyvästi, esittelemättä -häntä vaimolleni. Mutta eipähän, tulin kuin vartavasten puhuneeksi -hänen soitostaan, mainitsin kuulleeni, että hän oli heittänyt -viulunsoiton. Hän vastasi että hän, päinvastoin, nyt soitti enemmän -kuin ennen. Muisteli, että minäkin soittelin ennen. Vastasin, etten -soita enää, mutta että vaimoni soittaa hyvin. Merkillistä! Suhteeni -häneen tapaamisemme ensimäisenä päivänä, ensimäisellä hetkellä oli -sellainen, kuin se voi olla vasta kaiken sen jälkeen, mitä tapahtui. -Siinä oli jotakin pingoittunutta: tarkkasin jokaista hänen ja itseni -lausumaa sanaa ja annoin niille tärkeän merkityksen. - -"Esittelin hänet vaimolleni. Heti sukeutui keskustelu musiikista ja -hän tarjoutui avuliaasti soittamaan vaimoni kanssa. Vaimoni, kuten -aina viime aikoina, esiintyi sangen viehkeästi ja miellyttävästi, -oli levottomuutta herättävän kaunis. Vieras selvästikin miellytti -häntä kohta ensi näkemältä. Sitäpaitsi hän ilostui siitä, että saisi -tilaisuuden yhteissoittoon viulun kanssa, mistä hän tavattomasti -piti, niin että oli palkannut sitävarten viulunsoittajan teatterista; -tuo ilo kuvastui hänen kasvoillaan. Mutta katsahtaessaan minuun hän -heti oivalsi, mitä mielessäni liikkui, ja hänen ilmeensä muuttui, -ja niin alkoi molemminpuolisen pettämisen näytteleminen. Hymyilin -ystävällisesti ja koetin näyttää olevani erittäin mielissäni. -Hän, silmäillen vaimoani sillä tavalla kuin kaikki siveettömät -miehet silmäilevät kauniita naisia, tekeytyi ikäänkuin hänen -mielenkiintonsa olisi ollut pelkästään keskusteluaineessa, joka ei -vähäistäkään kiinnittänyt hänen mieltään; vaimoni koetti näyttää -välinpitämättömältä, mutta minun teeskennelty mustasukkaisen-hymyni, -jonka hän sangen hyvin tunsi, ja toisen himokkaat silmäykset -tekivät hänet levottomaksi. Näin, että hänen silmiinsä tuli heti -ensi kohtaamisen aikana kiihkeä loiste ja että heidän välillään, -luultavasti mustasukkaisuuteni vaikutuksesta, näytti syntyvän -kuin sähkövirta, joka teki heidän katseensa ja hymynsä sävyn -samanlaiseksi. Vaimoni punastui -- vieras punastui. Hän hymyili -- -vieraskin hymyili. Haasteltiin musiikista, Pariisista, kaikenlaisista -joutavuuksista. Truhatschevski nousi lähteäkseen ja jäi seisomaan, -hymyillen, painaen hattuaan vapisevaa reittään vasten, katsoen -vuoroon vaimooni, vuoroon minuun, ikäänkuin odottaen, mitä teemme. -Muistan sen hetken erikoisen hyvin siksi, että sillä hetkellä olisin -voinut olla kutsumatta häntä, ja silloin ei olisi mitään tapahtunut. -Mutta minä katsahdin häneen, katsahdin vaimooni. 'Äläpäs luule, -että olen mustasukkainen', sanoin ajatuksissani vaimolleni, 'tahi -että pelkään sinua', sanoin ajatuksissani vieraalleni ja pyysin -häntä tuomaan jonakin iltana viulun mukaansa ja soittamaan vaimoni -kanssa. Vaimoni katsahti hämmästyneenä minuun, punastui ja, ikäänkuin -pelästyen, rupesi estelemään, selittäen, ettei hän soita kyllin -hyvin. Hänen estelemisensä suututti minua, ja minä kehoittelin yhä -innokkaammin. Muistan sen omituisen tunteen, joka valtasi minut -katsoessani hänen niskaansa, kaulaansa, jonka valkoinen hipiä -jyrkästi erottautui mustasta jakaukselle kammatusta tukastaan, hänen -mennessään luotamme ponnahtelevin, lintumaisin askelin. Minun täytyi -tunnustaa itselleni, että tuon miehen läsnäolo kiusasi minua. Minun -vallassani on, ajattelin, toimittaa niin, etten milloinkaan enää näe -häntä. Mutta sittenhän vain tunnustaisin pelkääväni häntä! Ei, minä -en pelkää häntä. Se olisi liian alentavaa, puhuin itselleni. Ja vielä -eteisessä, tietäen vaimoni kuulevan, kehoitin häntä tulemaan jo tänä -iltana viuluineen. Hän lupasi tulla ja lähti. - -"Illalla hän tuli viuluineen, ja he soittelivat. Mutta kesti jonkun -aikaa, ennenkuin soittaminen luonnistui, -- ei ollut niitä nuotteja, -joita hän tarvitsi, ja niitä kappaleita, joita oli, ei vaimoni -osannut soittaa valmistelematta. Minä rakastan suuresti musiikkia -ja avustin heitä laittamalla kuntoon nuottitelinettä ja kääntämällä -lehteä. He soittivat joitakuita 'sanattomia lauluja' ja erään -Mozartin sonaatin. Truhatschevski soitti erinomaisesti: hänellä oli -suuressa määrin sitä, mitä sanotaan soinnuksi. Senlisäksi hänellä -oli hienostunut, jalo maku, mikä ei ollut ensinkään ominaista hänen -luonteelleen. - -"Hän oli tietenkin aika tavalla etevämpi vaimoani ja auttoi tätä, -samalla kuitenkin kohteliaasti kehuen hänen soittoaan. Hänen -käytöksensä oli moitteeton. Vaimoni näytti olevan kiintynyt vain -musiikkiin ja oli sangen teeskentelemätön ja luonnollinen. Minä, -vaikkakin koetin näyttää olevani innostunut musiikkiin, kärsin koko -illan mustasukkaisuuden tuskia. - -"Kohta ensi hetkellä, kun hänen ja vaimoni katseet kohtasivat -toisensa, näin että eläin, joka asui heissä molemmissa, vastoin -kaikkia tilanteen ja seurapiirin sovinnaissääntöjä, kysyi: 'voiko?' -ja vastasi: 'kyllä, kernaasti'. Huomasin, ettei hän ollut mitenkään -odottanut kohtaavansa vaimossani, moskovalaisessa säätyläisnaisessa, -niin ihastuttavaa naista, ja oli siitä iloinen. Iloinen siksi, ettei -hänellä ollut pienintäkään pelkoa siitä, että tämä ei _suostuisi_. -Kysymys oli vain siitä, ettei sietämätön aviomies häiritsisi. Jos -olisin itse ollut puhdas, en olisi sitä ymmärtänyt, mutta minä, -kuten useimmat muut, olin ajatellut naisista samoin, ennenkuin -menin naimisiin, ja siksi hänen sielunsa oli minulle kuin avoin -kirja. Erikoisesti kärsin siitä, että selvästi tajusin, ettei -hän tuntenut minua kohtaan muuta kuin alituista vihamielisyyttä, -jonka vain silloin tällöin keskeyttivät tottumukseksi käyneet -aistillisuudenpuuskat, mutta tämä mies -- sekä ulkonaisen -hienostuneisuutensa ja uutuutensa että varsinkin kieltämättömän -musikaalisen lahjakkuutensa avulla, lähentymisen, jonka yhteissoitto -sai aikaan, sen vaikutuksen avulla, joka musiikilla, erittäinkin -viulunsoitolla on tunteikkaihin luonteisiin, -- varmasti, ilman -pienintäkään epäilystä, ei ainoastaan miellyttäisi, vaan voi saada -vaimon kokonaan valtoihinsa, mielensä mukaan muokata ja muuntaa -hänet, tehdä hänestä mitä suinkin haluaisi. Näin sen selvästi ja -kärsin hirvittävästi. Mutta siitä huolimatta, tahi ehkä juuri -senvuoksi, jokin voima pakotti minut vastoin tahtoani olemaan hänelle -perin kohtelias, eikä vain kohtelias, vaan suorastaan ystävällinen. -Vaimoni ja hänen tähtensä tein sen näyttääkseni, etten pelännyt -häntä, ja itseni tähden ehkä pettääkseni itseäni, -- en tiedä, mutta -kohta ensi tapaamisestani lähtien tunsin, etten voinut olla vilpitön. -Minun oli pakko, jotten olisi haluani noudattaen heti tappanut häntä, -tekeytyä ystävälliseksi. Juotin hänelle aamiaispöydässä kalliita -viinejä, ihastelin hänen soittoaan, puhuessani hymyilin hänelle mitä -herttaisimmin ja kutsuin hänet seuraavaksi sunnuntaiksi päivälliselle -ja soittamaan vielä vaimoni kanssa. Sanoin kutsuvani joitakuita -tuttavianikin, musiikin ihailijoita, kuulemaan hänen soittoaan. Niin -päättyi se vierailu". - -Posdnishev muutti asentoaan ankaran kiihtymyksen vallassa ja päästi -taas ominaisen äännähdyksensä. - -"Oli aivan ihmeellistä, kuinka tuon miehen läsnäolo vaikutti minuun", -jatkoi hän, kyeten nähtävästi vain vaivoin pysymään tyynenä. "Tulen -toisena tahi kolmantena päivänä senjälkeen kotiin näyttelystä, astun -eteiseen ja tunnen yht'äkkiä jotakin raskasta, ikäänkuin kiven, -laskeutuvan sydämelleni enkä voi selittää itselleni, mitä se on. -Mennessäni eteisen poikki olin huomannut jotakin, mikä muistutti -minulle hänestä. Vasta työhuoneeseen tultuani tajusin, mitä se -oli, ja menin takaisin eteiseen tarkistaakseni huomioni. En ollut -erehtynyt, siellä riippui hänen viittansa. Kuosin mukainen viitta. -(Kaiken, mikä koski häntä, vaikka en selvittänytkään itselleni, minä -panin tarkoin merkille.) Ajattelen: niinpä niin, hän on täällä. -Menen saliin, en vierashuoneen vaan lasten lukuhuoneen lävitse. -Lisa, tyttäreni, istuu kirjan ääressä, ja pöydän luona lapsenhoitaja -pienimmän kanssa leikittelee jollakin kannella. Salin ovi oli -raollaan ja sieltä kuulen tasaisia arpeggiolyöntejä ja hänen ja -vaimoni äänen. Koetan kuunnella, mutta en eroita sanoja. Soinnut -pianolla ovat nähtävästi vain tarkoitetut estämään heidän puhettaan, -suuteloita ... ehkä kuulumasta. Hyvä Jumala, mikä silloin heräsi -minussa! Mitä kuvailinkaan mielessäni! Kun vain muistelenkin petoa, -joka silloin heräsi sielussani, niin minua hirvittää! Sydämeni tuntui -puristuvan kokoon, lakkasi hetkeksi sykkimästä ja alkoi sitten -vimmatusti takoa. Voimakkain tunteeni oli, kuten aina suuttumuksen -hetkinä, sääli itseäni kohtaan. Lasten aikana! hoitajan aikana! -ajattelin. Olin varmaan kauhean näköinen, sillä Lisakin katsoi minuun -oudosti. Mitä minun oli tekeminen? Menisinkö sisään? En voi: teen -vielä Herra tiesi mitä. Mutta poistuakaan en voi. Hoitaja katsoo -minuun, kuten ymmärtäisi asemani. En voi muuta kuin mennä sisään, -päätin, ja avasin nopeasti oven. Truhatschevski istui pianon ääressä -ja soinnutteli arpeggioitaan ylöspäin taivutetuilla, pitkillä, -valkoisilla sormillaan. Vaimoni seisoi pianon kulmassa avattujen -nuottilehtien ääressä. Hän ensimäisenä näki tahi kuuli, kun tulin, ja -katsahti minuun. Joko hän pelästyi ja tekeytyi rauhalliseksi tahi ei -todellakaan pelästynyt mutta hän ei vavahtanut eikä liikahtanutkaan, -vaan ainoastaan punastui, sitäkin vasta hetkisen kuluttua. - -"'Olenpa iloinen, että tulit; emme ole voineet päättää, mitä me -sunnuntaina soittaisimme', sanoi hän sellaisella sävyllä, jota ei -olisi käyttänyt, jos olisimme olleet kahden. Tämä ja se, että hän -sanoi 'me' puhuessaan itsestään ja Truhatschevskista, suututti minua. -Tervehdin ääneti. - -"Truhatschevski puristi kättäni ja alkoi heti, kuten minusta näytti, -ivallisesti hymyillen selittää, että hän oli tullut tuomaan nuotit -sunnuntaista soittoa varten ja että he eivät olleet päässeet -yksimielisyyteen siitä, mitä olisi soitettava: vaikeampaako, -klassillista, nimittäin Beethovenin viulusonaatti, vaiko -pikkukappaleita. Tämä kaikki oli niin luonnollista ja yksinkertaista, -ettei ollut mitään, mihin olisi voinut takertua, mutta kuitenkin näin -ja olin varma siitä, että se oli valhetta ja että he olivat sopineet -keskenään, miten pettäisivät minua. - -"Kiusallisimpia seikkoja mustasukkaiselle (ja niitähän ovat meidän -yhteiskunnassamme kaikki) ovat määrätyt seuraelämän säännöt, jotka -suovat miehelle ja naiselle tilaisuuden mitä läheisimpään ja -vaaralliseen kosketukseen keskenään. Narrina pidettäisiin sitä, joka -yrittäisi vastustaa lähentymistä tanssiaisissa, lääkärin ja hänen -naispotilaansa keskinäistä läheisyyttä, lähentymistä taiteen -- -maalaustaiteen ja erittäinkin musiikin -- harjoittamisessa. Kaksi -ihmistä harjoittaa kahden taiteista jalointa -- soitantoa; siinä on -välttämätöntä jonkinlainen läheisyys; eikä sellaisessa lähentymisessä -ole mitään moitittavaa. Vain typerä, mustasukkainen aviomies voi -siinä nähdä jotakin paheksuttavaa. Ja kuitenkin kaikki tietävät, -että juuri näiden toimien avulla, erittäinkin musiikin, tapahtuvat -useimmat huorinteot meidän yhteiskunnassamme. - -"Hämmennys, joka kuvastui kasvoissani, sai nähtävästi heidätkin -hämilleen: en saanut hyvään aikaan sanaakaan suustani. Olin kuin -suu alaspäin käännetty pullo, josta vesi ei pääse juoksemaan pois -sentähden, että pullo on liian täysi. Minun teki mieleni herjata -häntä, ajaa hänet tiehensä, mutta tunsin, että minun taas täytyi olla -häntä kohtaan rakastettava ja ystävällinen. Niin teinkin. Tekeydyin -ikäänkuin olisin hyväksynyt kaiken, taaskin tuon kummallisen tunteen -vaikutuksesta, joka pakotti minut osoittamaan hänelle sitä suurempaa -ystävällisyyttä, mitä enemmän hänen läsnäolonsa minua kiusasi. Sanoin -hänelle, että luotan hänen makuunsa ja neuvoin vaimoni tekemään -samoin. Hän viipyi vielä niin kauan, kuin oli välttämätöntä sen -epämiellyttävän tunnelman haihduttamiseksi, jonka minun odottamaton -tuloni, saikähtynyt ilmeeni ja äänettömyyteni oli aikaansaanut, ja -poistui sitten, kun muka oli päätetty, mitä huomenna soitettaisiin. -Mutta minä olin vakuutettu siitä, että siihen verraten, mikä heidän -mieltään oli kiinnittänyt, oli kysymys siitä, mitä soitettaisiin, -heille täysin yhdentekevä. - -"Saattelin hänet erinomaisen kohteliaasti eteiseen. (Kuinkapa en -olisi saattanut miestä, joka oli tullut häiritsemään ja tuhoamaan -kokonaisen perheen onnea!) Puristin tavattoman ystävällisesti hänen -valkoista, pehmeää kättään." - - - - -XXII. - - -"Koko sinä päivänä en puhunut vaimoni kanssa, -- en voinut. Hänen -läheisyytensä synnytti minussa sellaisen vihan häntä kohtaan, että -pelkäsin itseäni. Päivällispöydässä hän lasten aikana kysyi minulta, -milloin matkustan. Minun oli seuraavalla viikolla matkustettava -maalle piirineuvoston istuntoon. Sanoin milloin aion lähteä. Hän -kysyi, enkö tarvitsisi mitään matkalle. En vastannut mitään, istuin -ääneti päivällisen loppuun ja ääneti menin työhuoneeseeni. Viime -aikoina hän ei milloinkaan tullut luokseni huoneeseeni, varsinkaan -tähän aikaan. Makaan työhuoneessani ja kiukkuilen. Yht'äkkiä kuulen -tutun käynnin. Ja mieleeni pyrkii kauhea ilkeä ajatus, että hän, -kuten Urian vaimo, tahtoo peittää jo tekemänsä rikoksen ja senvuoksi -tulee näin tavattomaan aikaan luokseni. 'Tuleekohan hän vain tänne!' -ajattelin, kuunnellen hänen läheneviä askeliaan. 'Jos tulee, niin -olen siis oikeassa.' Ja sielussani herää kuvaamaton viha häntä -kohtaan. Askeleet lähenevät yhä. Ehkä menee ohitse, saliin. Ei, ovi -narahtaa ja kynnykselle ilmestyy hänen kookas, kaunis vartalonsa. -Hänen kasvonsa, silmänsä ovat arat ja mielistelevät, minkä hän tahtoo -salata, mutta minkä kuitenkin näen, ja tiedän, mitä se merkitsee. -Olin miltei tukehtua, niin kauan pidätin hengitystäni, ja yhä katsoen -häneen etsin käsiini savukekotelon ja sytytin savukkeen. - -"'Mitä tuo on, tulen istumaan luoksesi hetkeksi, ja sinä alat -tupakoida', sanoi hän ja istuutui viereeni sohvalle kallistuen -puoleeni. Minä siirryin syrjemmälle, välttäen koskettamasta häneen. - -"'Näen, että olet tyytymätön siitä, että aion soittaa sunnuntaina', -sanoi hän. - -"'En ole lainkaan tyytymätön', vastasin. - -"'Mutta näenhän sen.' - -"'Oletpa tarkkanäköinen. Minä en näe mitään muuta kuin että sinä -käyttäydyt kuin ilonainen... Sinua vain kaikki kunnottomuus -miellyttää, mutta minua se kauhistuttaa.' - -"'Jos sinä rupeat räyhäämään kuin mikäkin rantajätkä, niin minä menen -tieheni.' - -"'Mene, mutta tiedä se, että ellet sinä pidä perheen kunniaa arvossa, -niin minä en pidä sinua minkään arvoisena (hiisi sinut periköön!), -vaan perheen kunnia!' - -"'Mitä, mitä nyt?' - -"'Mene tiehesi, Jumalan tähden, mene!' - -"Joko hän sitten teeskenteli, ettei käsittänyt, mitä tarkoitin, tahi -ei todellakaan käsittänyt, mutta hän loukkaantui ja suuttui kovasti. -Hän nousi, mutta ei poistunut, vaan pysähtyi keskelle huonetta. - -"'Sinä olet käynyt aivan mahdottomaksi', alkoi hän. 'Ihmisen kanssa, -jolla on tuollainen luonne, ei enkelikään voisi elää.' Ja koettaen -kuten aina, loukata minua mahdollisimman kipeästi, hän huomautti -käytöksestäni hänen sisartaan kohtaan (olin kerran vimmoissani ollut -karkea hänen sisarelleen). Hän tiesi, että se koski minuun, ja siksi -iski minua siihen kohtaan. 'Tämän jälkeen ei mikään tekosi voi minua -enää kummastuttaa', päätti hän. - -"'Niin, niin, nyt sinä loukkaat, halvennat, häpäiset minua, ja minussa -taaskin on syy', ajattelin, ja yht'äkkiä minut valtasi niin kiihkeä -viha häntä kohtaan, jollaista milloinkaan ennen en ollut tuntenut. - -"Minut valtasi ensi kerran halu ilmaista vihaani fyysillisesti. -Ponnahdin pystyyn ja syöksyin hänen luokseen; mutta samassa -silmänräpäyksessä kuin hypähdin seisoalleni, tajusin vihani ja kysyin -itseltäni: 'onko edullista antautua tämän tunteen valtaan?' ja heti -vastasin, että se olisi edullista, että se säikähdyttäisi häntä, ja -aloin heti, sensijaan että olisin koettanut lannistaa vimmaani, vain -kiihdyttää sitä ja olin mielissäni, kun tunsin sen yhä yltyvän. - -"'Mene, tahi tapan sinut!' huusin, mennen aivan hänen luokseen -ja tarttuen hänen käteensä. Kiihdytin tietoisesti äänensävyäni -puhuessani, ja varmaan olin kauhean näköinen, sillä hän säikähtyi -niin, ettei kyennyt liikahtamaankaan, vaan mutisi: 'Vasja, mitä -ajattelet, mikä sinun on?' - -"'Mene!' karjuin yhä kovemmin, 'Sinä saatat minut raivoihini. En -vastaa teoistani!' - -"Päästettyäni raivoni valloilleen juovuin siitä ja tahdoin vielä -tehdä jotakin tavatonta, mikä olisi ilmaissut vimmani rajattomuutta. -Minussa raivosi halu lyödä häntä, tappaa hänet, mutta tiesin, ettei -se käynyt laatuun, ja senvuoksi, päästääkseni kuitenkin kiukkuni -purkaantumaan, sieppasin pöydältä paperipainimen ja heitin sen -maahan hänen ohitseen, vielä kerran huutaen: 'pois täältä!' Heitin -sen taitavasti hänen sivuitseen. Silloin hän poistui, mutta pysähtyi -ovelle. Ja vielä hänen nähtensä (tein sen vartavasten, jotta hän -näkisi) sieppasin pöydältä kaikenlaisia esineitä, kynttilänjalkoja, -mustetolpan ja heittelin niitä maahan yhä huutaen: 'Mene! tiehesi -heti! En vastaa teoistani!' Hän meni -- ja minä herkesin heti -raivoamasta. - -"Tunnin kuluttua tuli lastenhoitaja luokseni ja sanoi, että vaimollani -oli hysteerinen kohtaus. Menin hänen luokseen; hän itki ja nauroi, ei -voinut puhua mitään ja vapisi koko ruumiiltaan. Hän ei teeskennellyt, -hän oli todella sairas. - -"Aamupuolella hän rauhoittui, ja me sovimme riitamme sen tunteen -vaikutuksen alaisina, jota nimitin rakkaudeksi. - -"Aamulla, kun sovittuamme tunnustin hänelle, että olin ollut -hänelle mustasukkainen Truhatschevskin tähden, hän ei hämmentynyt -vähäistäkään, vaan purskahti mitä luonnollisimmalla tavalla -nauramaan: niin kummalliselta hänestäkin tuntui, kuten hän sanoi, -mahdollisuuskin, että sellaiseen mieheen voisi kiintyä. - -"'Voiko kunnollinen nainen tuntea sellaista miestä kohtaan muuta kuin -musiikin tuottamaa mielihyvää? Jos tahdot, niin en enää koskaan -tahdo tavata häntä ... en sunnuntainakaan, vaikkakin kaikki jo ovat -kutsutut; kirjoita hänelle, että olen huonovointinen, ja kaikki on -lopussa. Ilkeätä on vain, että joku, ja pahinta -- hän itse, voisi -luulla, että hän on vaarallinen. Ja minä olen liian ylpeä salliakseni -niin ajateltavan.' - -"Hän ei valehdellut, hän uskoi itse siihen, mitä puhui; hän toivoi -sanoillaan voivansa herättää itsessään halveksimista tuota miestä -kohtaan ja puolustautua sen avulla häneltä, mutta se ei onnistunut -hänelle. Kaikki oli häntä vastaan, erittäinkin kirottu musiikki. Niin -päättyi se asia, ja sunnuntaina tulivat vieraat, ja he soittivat -taas." - - - - -XXIII. - - -"Lienee tarpeetonta mainita, että olin sangen turhamainen; ellei -meidän elämässämme olisi turhamainen, ei voisi elääkään. Niinpä -ryhdyn sunnuntaina mielihalulla tekemään valmistuksia päivällistä -ja musiikki-illanviettoa varten. Ostin itse kaikenlaista tavaraa -päivällisiksi ja kävin kutsumassa vieraat. - -"Kello kuudeksi olivat vieraat saapuneet; hänellä oli hännystakki -ja mauttomat briljanttinapit. Hän käyttäytyi luontevasti, vastasi -kaikkeen kiirehtien, hienosti hymyillen myöntämisen, ymmärtämisen -merkiksi, tiedättehän, tuohon erikoiseen sävyyn, ikäänkuin kaikki, -mitä teette tahi sanotte, olisi juuri sitä, mitä hän oli odottanut. -Kaiken, mikä hänestä oli tapojen vastaista, panin nyt mielihyvin -merkille, koska kaikki se luonnollisesti rauhoitti minua ja osoitti, -että hän oli vaimoni nähden siksi alhaisella asteella, ettei vaimoni, -kuten hän oli sanonut, voinut laskeutua niin alas. En antanut -mustasukkaisuuden ruveta kiusaamaan itseäni. Ensiksikin olin jo -liiaksi siitä kärsinyt, ja minun täytyi saada hengähtää; toiseksi -tahdoin uskoa ja uskoinkin vaimoni vakuutteluihin. Mutta vaikka en -ollutkaan mustasukkainen, niin oli käytökseni häntä ja vaimoani -kohtaan kuitenkin hieman teennäistä, ja päivällisen kestäessä ja -alkuillan aikana, ennenkuin soitto oli alkanut, minä yhä vielä -tarkkasin heidän liikkeitään ja katseitaan. - -"Päivällinen oli kuten ainakin päivällinen, ikävä, teennäinen. -Soitto alkoi jotenkin aikaisin. Muistan tämän illan kaikki -yksityistapaukset: muistan kuinka hän toi viulunsa, avasi laatikon, -nosti peitteen, jonka joku nainen oli ommellut hänelle, otti viulun -ja alkoi virittää. Muistan, kuinka vaimoni istuutui teeskennellyn -välinpitämättömin ilmein, jonka avulla hän, kuten huomasin, koetti -salata pelkoaan -- etupäässä soittotaitonsa vuoksi, -- pianon -ääreen. Sitten alkoi tavanmukainen a-sävelen soinnuttaminen, -näppäileminen viululla, nuottien asetteleminen. Muistan vielä, kuinka -he katsahtivat toisiinsa, vilkaisivat kuulijoihin, sanoivat sitten -jotakin toisilleen, ja soitto alkoi. Truhatschevski veti ensimäiset -soinnut. Hänen kasvoilleen tuli vakava, tuima, miellyttävä ilme, ja -kuunnellen viulunsa ääntä hän varovasti näpäytteli kieliä sormillaan. -Piano vastasi. Soitto alkoi..." - -Posdnishev vaikeni ja päästi useita kertoja peräkkäin omituisia -äännähdyksiään. Aikoi taas jatkaa, mutta tuhautti nenäänsä ja -pysähtyi taas. - -"He soittivat Beethovenin Kreuzer-sonaatin", jatkoi hän sitten. -"Tunnetteko sen ensimäisen _presto_-osan? Tunnetteko?" kiljaisi hän. -"Ooh!... Se on jotakin kauheata, tuo sonaatti. Ja erittäinkin tämä -osa. Ja musiikki yleensä on jotakin hirveätä! Mitä se on? En käsitä. -Mitä on musiikki? mitä se tekee? ja miksi se tekee sitä, mitä se -tekee? Sanotaan, että musiikki vaikuttaa sieluun ylentävästi. Lorua, -valhetta! Se vaikuttaa kyllä, vaikuttaa voi, -- puhun itsestäni, --- mutta ei suinkaan mieltäylentävästi. Se ei ylennä, ei alenna -mieltä, vaan ärsyttää. Kuinka teille sanoisin? Musiikki saa minut -unohtamaan itseni, todellisen asemani; musiikin vaikutuksen alaisena -minusta tuntuu, kuin tuntisin sellaista, mitä oikeastaan en tunne, -ymmärtäisin, mitä en ymmärrä, voisin mitä en voi. Selitän sen siten, -että musiikki vaikuttaa kuin haukotus, kuin nauru: minua ei nukuta, -mutta kuitenkin haukottelen, katsoessani haukottelevaa; ei ole mille -nauraa, mutta nauran kuullessani naurettavan. - -"Se, musiikki, siirtää minut heti, silmänräpäyksessä siihen -sieluntilaan, jossa on ollut se, joka musiikin on säveltänyt. -Minä sulaudun häneen sieluineni ja siirryn yhdessä hänen kanssaan -sieluntilasta toiseen; mutta miksi niin teen, en tiedä. Mutta se, -joka on säveltänyt, sanokaamme Kreuzer-sonaatin -- Beethoven -- -hänhän tiesi, miksi hän oli sellaisessa sieluntilassa; se tila -pakotti hänet tiettyihin toimiin, ja senvuoksi sillä tilalla oli -häneen nähden tarkoitus, mutta minuun nähden ei mitään. Ja siksipä -musiikki vain ärsyttää, mutta ei johda tulokseen. Soitetaan -sotilasmarssi, sotilaat marssivat sen tahdissa, musiikki on tehnyt -tehtävänsä; soitetaan tanssimusiikkia, minä tanssin, musiikki on -tehnyt tehtävänsä; lauletaan messu, nautin herranehtoollisen, -siinäkin musiikin tarkoitus on täytetty; mutta tässä on vain -kiihoitus, mutta sitä, mihin musiikki kiihoittaa, ei tapahdu. Ja -siksi musiikin vaikutus toisinaan on niin kauhea. Kiinassa musiikin -harjoittaminen on valtion asia. Ja niin täytyykin olla. Kuinka -voidaan sallia jokaisen, joka tahtoo, hypnotisoida toisen tahi -monia ja sitten tehdä heille mitä haluaa? Ja pahinta on, että tuo -hypnotisoija voi olla ensimäinen tielle osuva irstailija! Hirveä ase -sellaisen ihmisen käsissä. - -"Sopiiko esim. Kreuzer-sonaatti, sen ensimäinen presto, soitettavaksi -vierashuoneessa, jossa on naisia avokaulaisissa puvuissaan. Kappale -soitetaan, sille taputetaan käsiä, sitten istutaan syömään jäätelöä -ja puhumaan uusimmista juoruista! Sellaisia kappaleita sopii esittää -ainoastaan vakavissa, juhlallisissa tilaisuuksissa ja silloin -kuin on edellytyksiä sellaista musiikkia vastaavalle toiminnalle. -Silloin on soitettava ja tehtävä sitä, mihin musiikki innoittaa. -Mutta tuollainen aikaan ja paikkaan soveltumaton energian ja tunteen -esiinmanaaminen, tunteen, joka ei pääse missään ilmenemään, se -vaikuttaa väkisinkin tappavasti. Ainakin minuun tämä kappale teki -kauhean vaikutuksen; olin keksivinäni aivan uusia tunteita, uusia -mahdollisuuksia, joista en ollut siihen saakka mitään tiennyt. 'Kas -näin: aivan toisin kuin ennen ajattelin ja elin, aivan toisin', olin -kuulevinani äänen sanovan sisimmässäni. Mitä tuo uusi oli, jonka -havaitsin, sitä en voinut selvittää itselleni, mutta tunsin suurta -iloa tuon uuden tajuamisesta. Kaikki ympärilläni olevat henkilöt, -niiden joukossa vaimoni ja Truhatschevskin, näin aivan toisessa -valossa. - -"Preston jälkeen he soittivat ihanan, mutta sangen tavallisen, mitään -uutta sisältämättömän andanten typerine muunnelmineen ja perin heikon -finaalin. Sitten he vielä vieraiden pyynnöstä soittivat Ernstin -elegian ja muita pikkukappaleita. Kaikki sangen hyvää musiikkia, -mutta sen aikaansaamaa tunnelmaa ei voinut verratakaan äskeiseen. -Kaikki se tapahtui ensimäisen tunnelman taustalla. - -"Mieleni oli keveä ja hilpeä koko illan. En ollut milloinkaan nähnyt -vaimoani sellaisena kuin sinä iltana. Hänen loistavat silmänsä, -hänen vakava, arvokas ilmeensä soiton kestäessä ja jonkinlainen -heltyneisyytensä, hänen vieno, surumielinen, autuaallinen hymynsä -senjälkeen kuin he olivat lopettaneet! Minä näin tämän kaiken, mutta -en ajatellut sen merkitsevän muuta kuin että hän oli tuntenut samaa -kuin minäkin, että hänellekin oli kuvastunut ikäänkuin uusia tähän -saakka salassa olleita tunteita. - -"Ilta oli kulunut hauskasti, ja vieraat tekivät poislähtöä. -Truhatschevski, tietäen että minun oli kahden päivän kuluttua -matkustettava istuntoon, sanoi hyvästellessään, että toivoi taas -Moskovaan saapuessaan voivansa viettää yhtä hauskoja hetkiä kuin tänä -iltana. Siitä saatoin päättää, että hän ei katsonut voivansa käydä -meillä minun poissaollessani, ja olin siitä hyvilläni. - -"Huomasimme, että koska en palaisi ennen hänen lähtöään, emme enää -tapaisi toisiamme. - -"Ensi kerran puristin vilpittömästi mielissäni hänen kättään ja kiitin -häntä hauskasta illasta. Vaimolleni hän ikäänkuin sanoi lopullisesti -jäähyväiset. Heidän hyvästelynsä näytti minusta täysin luonnolliselta -ja kaikin puolin säädylliseltä. Kaikki oli käynyt erinomaisesti. -Olimme molemmat, vaimoni ja minä, erittäin tyytyväiset iltaamme". - - - - -XXIV. - - -"Kahden päivän kuluttua matkustin mitä parhaassa, levollisimmassa -mielentilassa, jätettyäni hyvästi vaimolleni. - -"Piirikunnan keskuksessa oli aina työtä loppumattomiin, ja elettiin -kuin aivan eri pikku maailmassa. Kahtena päivänä olin virastossa -kymmenen tuntia kumpanakin. Toisena päivänä tuotiin minulle virastoon -kirje vaimoltani. Luin sen heti. - -"Hän kirjoitti lapsista, sedästä, hoitajattaresta, ostoksista, ja -ohimennen, kuin aivan tavallisesta seikasta, että Truhatschevski oli -käynyt tuomassa lupaamansa nuotit ja luvannut vielä soittaa, mutta -että hän oli kieltäytynyt. - -"Minäpä en muistanut, että hän olisi luvannut tuoda mitään nuotteja; -minusta oli näyttänyt, että hänen hyvästijättönsä tuona iltana oli -lopullinen, ja siksi tuo tieto vaikutti minuun epämieluisesti. Mutta -minulla oli niin paljon puuhaa, etten joutanut ajattelemaan, ja vasta -illalla, palattuani asuntooni, luin kirjeen uudelleen. - -"Paitsi sitä, että Truhatschevski oli vielä käynyt kotonani minun -poissaollessani, tuntui kirjeen koko sävy sangen teennäiseltä. -Mustasukkaisuuden hullu peto alkoi ärjyä häkissään ja yritti hypätä -ulos, mutta minä pelkäsin sitä ja työnsin kiireesti teljen oven -eteen. 'Mikä inhottava tunne tämä mustasukkaisuus!' sanoin itselleni. -'Mikä voi olla luonnollisempaa, kuin se, mitä hän kirjoittaa?' - -"Menin vuoteeseen ja rupesin ajattelemaan huomisia toimiani. Minun -on aina ollut vaikea saada unta näillä istuntomatkoilla oudoissa -paikoissa, mutta nyt nukahdin sangen pian. Toisinaan, tiedättehän, -herää yht'äkkiä kuin sähköiskuun. Heräsin sellaiseen ja jo -herätessäni ajattelin vaimoani, lihallista rakkauttani häneen, -Truhatschevskia ja sitä, että heidän välillään on kaikki lopussa. -Pelko ja viha ahdistivat sydäntäni. Mutta minä koetin ajatella -järkevästi. 'Mitä turhia', sanoin itselleni, 'eihän ole mitään -aihetta eikä ole ollutkaan mitään. Ja kuinka voinkaan niin halventaa -häntä ja itseäni, että oletan jotakin sellaista! Mies, jota miltei -voi pitää palkkasoittajana, tunnetusti luonteeton henkilö, ja -arvossapidetty nainen, kunnioitettu perheenäiti, _minun_ vaimoni! -Järjetöntä!' niin tuntui yhtäältä. 'Miksi ei niin voisi olla?' tuntui -toisaalta. 'Miksi ei tässä olisi voinut olla samaa, yksinkertaista ja -käsitettävää minkä vuoksi minä hänet nain, samaa, minkä vuoksi minä -olen elänyt hänen kanssaan, sitä, mikä oli ainoaa häneltä haluamaani -ja mitä siis toisetkin halusivat, tuo soittajakin? Hän on naimaton, -terve (muistan kuinka hänen hampaansa murskasivat kotletin rustoa -ja hänen punaiset huulensa ahnaasti painuivat viinilasin reunaan), -kylläinen, muhkea mies, joka ei pitänyt itsellään muita sääntöjä -kuin sen, että käyttäisi hyväkseen kaikkia tarjoutuvia nautintoja. -Ja heitä oli yhdistämässä musiikki, hienostetuin himojen herättäjä. -Mikä voi häntä pidättää? Ei mikään. Kaikki, päinvastoin, houkuttelee -häntä. Vaimoni? Mikä hän sitten on? Sama salaisuus kuin hän aina -on ollut. En tunne häntä. Tunnen hänet vain eläimenä. Eikä eläintä -mikään voi eikä saakaan pidättää.' - -"Vasta silloin muistin heidän kasvonilmeensä tuona iltana, kun he -Kreuzer-sonaatin jälkeen soittivat erään intohimoisen, en muista -kenen säveltämän, kerrassaan siivottomuuteen saakka aistillisen -kappaleen. 'Kuinka saatoinkaan lähteä?' ajattelin, muistaessani -heidän kasvonsa. 'Eikö ollut aivan selvää, että kaikki tapahtui -heidän välillään sinä iltana? Ja saatoinhan nähdä, että jo sinä -iltana he molemmat, ja varsinkin vaimoni, hiukan häpesivät sitä, mitä -heidän välillään oli tapahtunut. Muistan hänen heikon, surumielisen, -autuaallisen hymynsä hänen pyyhkiessään hikeä punehtuneilta -kasvoiltaan, kun menin pianon luo. He jo silloin välttivät katsomasta -toisiinsa ja vasta illallispöydässä, kun hän kaasi vaimolleni vettä, -he katsahtivat toisiinsa ja hymyilivät tuskin huomattavasti.' -Muistin kauhistuen tuon heidän silmäyksensä ja tuskin huomattavan -hymynsä, jonka sattumalta olin äkännyt. 'Asia on selvä', sanoi -minulle ääni sisimmässäni, ja toinen ääni sanoi heti aivan toista: -'hullu päähänpisto, eihän se voi olla mahdollista.' Minua alkoi -kammottaa pimeässä, raapaisin tulta, ja minua alkoi melkein pelottaa -pienessä keltaisella paperoidussa huoneessani. Sytytin savukkeen ja, -kuten tavallista kun pääsemättömästi harhailen selvittämättömien -ristiriitojen sokkelossa, aloin polttaa; poltin savukkeen toisensa -jälkeen tylsyttääkseni mieleni tajuamasta ristiriitoja. - -"En päässyt uneen koko yönä ja kello viiden aikaan, kun en voinut -enää kestää jännitystä, nousin, herätin ovenvartijan, joka palveli -minua, ja lähetin hänet noutamaan hevosia. Piirineuvostoon lähetin -kirjelipun, jossa ilmoitin, että kiireelliset asiat vaativat minua -lähtemään Moskovaan, ja pyysin määräämään jonkun neuvoston jäsenistä -sijaani. Kello kahdeksan nousin rattaille ja lähdin". - - - - -XXV. - - -Junailija tuli vaunuun, ja huomattuaan kynttilämme palaneen melkein -loppuun, sammutti sen asettamatta uutta sijaan. Ulkona alkoi valjeta. -Posdnishev oli vaiti, hengittäen raskaasti koko ajan, niin kauan -kuin junailija oli vaunussa. Hän jatkoi kertomustaan vasta kun tämä -oli poistunut ja puolipimeässä vaunussa kuului vain ikkunalasien -helähtely ja kauppapalvelijan tasainen kuorsaaminen. Sarastuksen -puolihämärässä ei Posdnishevia ensinkään näkynyt. Kuulin vain hänen -yhä kiihtyneemmän, kärsivän äänensä. - -"Minun oli ajettava viisineljättä virstaa hevosilla ja kahdeksan -tuntia junassa. Hevosmatka oli ihana. Oli syyspäivä, pakasti ja -aurinko paistoi kirkkaasti. Tiedättehän, sellainen aika, jolloin -rattaiden pyörät painavat jäljen kovahkoksi ajettuun tiehen. Tiet -olivat tasaiset, päivänvalo selkeä, ilma reipastuttava. Vankkureissa -oli mukava ajaa. Päivänkoitossa matkalle lähtiessäni kävi mieleni -keveämmäksi. Katsellessani hevosia, ja vastaantulijoita, unohdin -minne olin matkalla. Toisinaan minusta tuntui, että ilman muuta vain -ajan, ja ettei sitä mikä minut oli pakottanut lähtemään, lainkaan -ollut olemassa. Ja minusta oli erittäin mieluista unohtua sillä -tavoin. Kun taas muistin matkani tarkoituksen, sanoin itselleni: -'sittenpähän näet, älä ajattele.' Puolimatkassa tuli kaiken lisäksi -viivähdys, mikä vieläkin enemmän hajoitti ajatuksiani: vankkurit -vioittuivat ja ne oli korjattava. Tällä vioittumisella tuli olemaan -tärkeä merkitys, sillä sentähden en joutunutkaan Moskovaan kello -viideksi, kuten olin laskenut, vaan vasta kahtatoista käydessä, -koska en ennättänyt pikajunaan vaan täytyi jäädä seuraavaan, -matkustajajunaan. Matka kärryjä hakemaan, korjaus, maksun -suorittaminen, teenjuonti kievaritalossa, juttelu pihamiehen kanssa, --- kaikki tämä johti ajatuksiani muihin asioihin. Hämärissä kaikki -oli valmiina ja minä lähdin taas matkaan, ja yöllä oli vieläkin -parempi matkustaa kuin päivällä. Oli uudenkuun aika, hiukan pakkasta, -keli oli vielä erinomainen, hevoset mainiot, ajaja iloinen, ja minä -ajoin ja nautin, ajattelematta juuri lainkaan sitä, mikä minua -odotti, tai oikeastaan juuri siksi tunsin aivan erikoisen suurta -nautintoa, että tiesin mikä minua odotti, ja sanoin hyvästi tämän -elämän riemuille. Mutta rauhallinen mielentilani, mahdollisuus -lannistaa tunteeni, oli lopussa, kun hevosmatka päättyi. Niin pian -kuin olin astunut rautatievaunuun, muuttui kaikki aivan toiseksi. -Tämä kahdeksantuntinen rautatiematka oli minulle niin hirveä, etten -ikänäni sitä unohda. Mistä lie johtunut, siitäkö, että istuuduttuani -vaunuun aloin kiihkeästi kuvailla mielessäni olevani jo perillä, -vai siitä, että rautatie vaikuttaa niin kiihottavasti ihmiseen, -mutta siitä hetkestä lähtien kun olin tullut vaunuun, en enää -kyennyt hallitsemaan mielikuvitustani, ja se loi lakkaamatta eteeni -mustasukkaisuuttani kiihdyttäviä näkyjä, toisen toisensa jälkeen, -toisen toistaan kyynillisemmän, ja kaikki vain siitä -- siitä, mitä -kotona tapahtui minun poissaollessani, kuinka hän petti minua, -vihasta ja eräänlaisesta oman häpeäni juopumuksesta, tarkastellessani -näitä mielikuvia, enkä voinut karkoittaa niitä mielestäni; en voinut -haihduttaa niitä, en voinut olla loihtimatta niitä esiin. Eikä siinä -kyllin, vaan mitä enemmän syvennyin tutkimaan mielikuvitukseni luomia -näkyjä, sitä lujemmin aloin uskoa niiden todellisuuteen. Näiden -mielikuvien selväpiirteisyys näytti minusta todistavan, että se, -mitä kuvittelin mielessäni, oli todellista. Jokin pahahenki keksi ja -kuiskasi minulle mitä kauheimpia mahdollisuuksia. Mieleeni muistui -kauan sitten sattunut keskusteluni Truhatschevskin veljen kanssa, -ja minulle tuotti eräänlaista riemua raadella sieluani sillä, että -sovellutin sitä Truhatschevskiin ja vaimooni. - -"Siitä oli kulunut pitkä aika, mutta muistin sen kuitenkin. -Truhatschevskin veli mainitsi kerran, kun häneltä kysyttiin, -käykö hän porttoloissa, että säädyllinen mies ei mene sellaisiin -paikkoihin, joissa voi saada tauteja ja joissa muutoinkin on -saastaista, kun kuitenkin aina voi löytää säädyllisenkin naisen. -Ja niinpä hänen veljensä oli löytänyt minun vaimoni. Tosin hän ei -enää ole nuorempia, jokunen hammaskin lienee lähtenyt, ja hiukan -turpeahko hän on, ajattelin hänen puolestaan, mutta mitä tehdä, -täytyy käyttää hyväkseen sitä, mitä saa. Hän osoittaa alentuvaisuutta -vaimoani kohtaan, ottaen hänet rakastajattarekseen, sanoin itselleni. -Onhan hän kuitenkin vaaraton hänen kalliille terveydelleen... Ei, -se on mahdotonta! ajattelen kauhistuen. Ei ole mitään sellaista -tapahtunut, ei mitään. Eikä ole minkäänlaista aihetta ajatella mitään -sentapaista. Sanoihan hän minulle häpeävänsä ajatellakin, että minä -voisin olla hänelle mustasukkainen tuon miehen tähden. Niin, mutta -hän valehtelee, valehtelee! huudan minä, ja taas alkoi sama... -Samassa vaunussa oli vain kaksi muuta matkustajaa, vanha nainen ja -hänen miehensä, ja he poistuivat eräällä asemalla, ja minä jäin -yksin. Olin kuin häkkiin suljettu peto; milloin hypähdin pystyyn, -menin ikkunoihin, milloin aloin horjuen kävellä edestakaisin, -ikäänkuin toivoen siten voivani kiirehtää junan kulkua; mutta vaunu -kaikkine istuimineen ja ikkunoineen vain tärisi aivan samoin kuin -tämäkin..." - -Ja Posdnishev hypähti seisoalleen, käveli hetkisen ja istuutui -uudelleen. - -"Minä pelkään, pelkään rautatievaunuja, ne kauhistuttavat minua. -Kauhistuttavat!" jatkoi hän. "Sanoin itselleni: ajattelenpa jotakin -muuta. No, vaikkapa kievarin isäntää, jonka luona join teetä. Näin -mielikuvituksessani pitkäpartaisen pihamiehen ja hänen pojanpoikansa; -poika on saman ikäinen kuin minun Vasjani. Vasja? Hän näkee soittajan -suutelevan hänen äitiään. Mitähän poloisen sielussa liikkuu? Mutta -mitäpä tuo nainen siitä! Hänhän rakastaa... Taas ilmestyy sama -kuva. Ei, ei... Koetan muistella sairaalakatselmusta. Eilen muudan -potilas teki valituksen tohtorin käyttäytymisestä. Tohtorilla oli -samanlaiset viikset kuin Truhatschevskilla. Ja kuinka röyhkeästi -hän ... he pettivät minua molemmat, kun hän sanoi matkustavansa -pois. Ja taas ilmestyivät samat kuvat. Kaikki mitä ajattelin, -johti Truhatschevskiin. Kärsin hirvittävästi. Pahinta kaikesta -oli tämä epätietoisuus, epäilykset, kaksinaisuus, tietämättömyys -siitä, täytyikö minun rakastaa vaiko vihata häntä. Kärsimykseni -olivat niin sietämättömät, että tulin jo ajatelleeksi, ja se ajatus -miellytti minua suuresti, että poistuisin junasta matkan varrella, -heittäytyisin kiskoille ja antaisin kaiken loppua. Silloin en -ainakaan enää epäilisi. Ainoa mikä esti minua sitä tekemästä, oli -sääli itseäni kohtaan, joka heti synnyttyään herätti vihani vaimoani -kohtaan. Truhatschevskia kohtaan minussa oli eräänlainen omituinen, -vihamielisyyden tunne, oman häpeäni ja hänen voittonsa tietoisuus, -mutta vaimoani vihasin hirvittävästi. 'Ei käy laatuun, että lopetan -elämäni ja jätän hänet, hänenkin täytyy saada kärsiä edes hiukan, -saada edes käsittää, mitä minä olen kärsinyt', selittelin itselleni. - -"Jokaisella asemalla menin ulos vaunusta haihduttaakseni ajatuksiani. -Erään aseman ravintolassa näin juotavan, ja silloin otin itsekin heti -viinaryypyn. Vieressäni seisoi muuan juutalainen, joka myöskin joi. -Hän rupesi kanssani puheisiin, ja minä, vain päästäkseni olemasta -yksin vaunussani, menin hänen kanssaan likaiseen kolmannen luokan -vaunuun, joka oli täynnä tupakansavua ja lattialle viskeltyjen -auringonsiementen kuoria. Istuin hänen viereensä, ja hän puheli -paljon kaikenlaista ja kertoi kaskuja. Kuuntelin häntä, mutta omilta -ajatuksiltani en käsittänyt mitään hänen puheestaan. Hän huomasi -sen ja alkoi vaatia minulta tarkkaavaisuutta; silloin nousin ja -menin takaisin omaan vaunuuni. 'Minun täytyi ajatella tarkoin', -sanoin itselleni, 'onko totta, mitä minä ajattelen, ja onko minulla -mitään syytä kiusata itseäni'. Istuuduin aikoen rauhallisesti -harkita asioita, mutta heti sotkeuduin taas harhakuviin: rauhallisen -harkinnan sijasta -- kaikenlaisia näkyjä ja mielikuvia. 'Kuinka -monesti olen näin kärsinyt', puhuin itselleni (muistelin entisiä -mustasukkaisuudenpuuskiani), 'ja sitten huomannut, ettei ole -ollutkaan mitään. Niinpä nytkin, kenties, ja aivan varmasti, tapaan -hänet rauhallisesti nukkumasta; hän herää, ilostuu tulostani ja -hänen sanoistaan ja katseestaan tunnen, ettei ole ollut mitään ja -että tämä kaikki on ollut typerää kuvittelua. Oi, kuinka hyvä se -olisi!' -- 'Mutta ei, siten on tapahtunut liian usein, nyt ei enää -niin tapahdu', tuntui jokin ääni kuiskaavan, ja silloin ilmestyivät -taas mielikuvat. Mikä hirveä kidutus! Enpä veisi nuorta miestä -kuppatautisairaalaan, saadakseni halun naisiin lähtemään hänen -mielestään, vaan omaan sieluuni -- näkemään niitä paholaisia, jotka -ovat sitä raadelleet! Sillä olihan kauheata, että minä ajattelin -itselläni olevan epäilemättömän, täyden oikeuden hänen ruumiiseensa, -aivankuin se olisi ollut minun ruumiini, ja samalla kertaa tunsin, -etten voi sitä vallita, ettei se ole minun ja että hän voi määrätä -siitä oman mielensä mukaan ja tahtookin käyttää sitä toisin kuin minä -tahtoisin. Enkä minä voi mitään hänelle enkä tuolle toiselle. Tämä -vain, kuten Vanjkavouti hirsipuun juurella, laulaa laulun siitä, -kuinka simasuuta suudeltiin ja niin edelleen. Ja voitto on hänen. -Ja vielä vähemmin voin vaimolleni jotakin. Ellei hän ole tehnyt, -mutta tahtoisi, ja minä tiedän hänen tahtovan, niin se on vieläkin -pahempaa: tekisi sitten mieluummin niin, että tietäisin, ettei olisi -tätä epätietoisuutta. En olisi voinut sanoa mitä minä tahdoin. -Toivoin, ettei hän olisi tahtonut sellaista, mitä hänen täytyi -tahtoa. Sehän oli täydellistä hulluutta!" - - - - -XXVI. - - -Viimeistä edellisellä asemalla, kun junailija tuli ottamaan -matkaliput, panin tavarani kokoon ja menin vaunusillalle. Tietoisuus -siitä, että ratkaisu oli lähellä, miltei käsissä, teki minut yhä -kiihtyneemmäksi. Minua rupesi paleltamaan, ja leukani vapisi niin -että hampaat kalisivat. Menin koneentapaisesti joukon mukana asemalta -kadulle, otin pika-ajurin, istuin ajoneuvoihin ja lähdin ajamaan -kotiin. Istuin katsellen harvoja ohikulkijoita ja talonmiehiä -ja ajoneuvojeni varjoa, joka lyhtyjen ohi ajaessamme ilmestyi -vuoroin eteen, vuoroin taakse, enkä ajatellut mitään. Puolisen -virstaa ajettuamme alkoi jalkojani paleltaa ja muistin riisuneeni -vaunussa villasukat jalastani ja panneeni ne matkalaukkuun. Missä -oli laukku? Mukanako? Mukana oli. Entä kori? Muistin, että olin -kokonaan unohtanut matkatavarat, mutta muistaen ottaneeni kuitin ja -katsottuani, että se oli tallella, päätin, ettei kannata palata niitä -noutamaan, ja ajoin edelleen. - -Vaikka miten pingoittaisin nyt muistiani, en voi muistaa silloista -mielentilaani: mitä ajattelin, mitä tahdoin, -- en tiedä. Sen -muistan vain, että tunsin jotakin kauheata ja sangen tärkeää olevan -lähestymässä elämääni. Aiheutuiko tämä tärkeä siitä, että näin -ajattelin, vaiko siitä, että aavistin, -- sitä en tiedä. Mahdollista -on sekin, että sen jälkeen, mitä tapahtui, kaikki sen edelliset -hetket ovat muistossani saaneet synkän sävyn. Saavuin portaiden -eteen. Kello kävi yhtä. Valaistut ikkunat olivat houkutelleet -muutamia ajureita portaiden luo odottamaan kyydittäviä (valo tuli -meidän asunnostamme, salista ja vierashuoneesta). Rupeamatta -miettimään, miksi meidän ikkunamme ovat vielä näin myöhään -valaistuina, nousin yhä samassa tilassa, odottaen jotakin kauheaa, -portaille ja soitin. Palvelijani, hyväsydäminen, uuttera ja hyvin -tyhmä -- Jegor -- avasi oven. Eteiseen astuessani osui ensimäisenä -silmiini vaatenaulakossa muiden vaatteiden vieressä riippuva miehen -päällystakki. Sen olisi pitänyt kummastuttaa minua, mutta minä -en kummastunut, sillä olin odottanut näkeväni sen siinä. 'Niinpä -siis olikin', sanoin itselleni, kun kysyin Jegorilta, kuka meillä -oli, ja hän mainitsi Truhatschevskin. Kysyin: 'Onko ketään muita?' -Hän vastasi: 'ei ketään' suloisella äänensävyllä kuin olisi hän -uskonut ilahduttavansa minua karkoittaessaan epäluuloni, että olisi -ollut vielä joku muukin. 'Vai niin, vai niin', virkahdin ikäänkuin -itselleni. 'Entä lapset?' -- 'Terveinä ovat; Jumalan kiitos. Ovat jo -hyvän aikaa olleet nukkumassa.' - -En kyennyt hillitsemään leukojeni tutinaa. 'Ei siis olekaan niin kuin -ajattelin: ennen luulin, että nyt on onnettomuus tapahtunut, mutta -kaikki olikin hyvin, ennallaan. Nyt eivät asiat olekaan ennallaan, -nyt onkin tapahtunut, mitä mielessäni kuvailin, ajattelen sen olevan -vain mielikuvitusta. Se olikin siis totta'. - -Olin miltei purskahtaa itkuun, mutta samassa paholainen kuiskasi -korvaani: 'itke sinä vain, rupea hentomieliseksi, sill' aikaa he -tyynesti eroavat, todisteita ei ole, ja sinä saat ikäsi epäillä ja -kärsiä.' Heti hävisi hellämielisyyteni ja sijaan tuli kummallinen -tunne -- te ette usko minua -- ilon tunne, tunsin iloa siitä, -että nyt loppuu kärsimiseni, että nyt voin rangaista häntä, -pääsen hänestä, voin antaa vihalleni vallan. Ja minä päästin -vihani valloilleen -- muutuin pedoksi, julmaksi ja viekkaaksi -pedoksi. 'Älä mene, ei tarvitse', sanoin Jegorille, joka aikoi -mennä vierashuoneeseen, 'vaan kuulehan: mene pian ja ota ajuri... -tässä on kuitti, käy noutamassa tavarat. Lähde menemään!' Hän -meni eteiskäytävän läpi ottamaan päällystakkinsa. Peläten hänen -säikähdyttävän sisällä olijoita, seurasin häntä kamariinsa saakka -ja odotin niin kauan kuin hän pukeutui. Vierashuoneesta, toisen -huoneen takaa, kuului puhetta ja veitsien ja lautasien kalinaa. He -olivat aterioimassa eivätkä olleet kuulleet soittoani. 'Kunpa vain -eivät lähtisi nyt' ajattelin. Jegor oli saanut astrakaanikauluksisen -päällystakkinsa ylleen ja lähti. Minä päästin hänet ulos ja suljin -oven hänen jälkeensä. Minua kauhisti, kun huomasin jääneeni yksin, ja -ajattelin, että nyt oli toimittava. Kuinka -- sitä en vielä tiennyt. -Tiesin vain, että kaikki oli selvää, että hänen syyllisyyttään ei -enää voinut epäillä ja että kohta olisin rankaiseva häntä ja tekevä -välimme selviksi. - -Vielä vähän aikaa sitten olin epäröinyt ja arvellut: 'ehkä se ei -sittenkään ole totta, olen ehkä erehtynyt', mutta nyt en enää -epäillyt. Päätökseni oli horjumaton. Minun selkäni takana, kahden -hänen kanssaan, yösydännä! Unohtaen kaiken varovaisuuden! Tahi vielä -pahempaa: tahallista rohkeutta, julkeutta rikoksen teossa, jotta -tämä julkeus voisi olla hänen syyttömyytensä todistuksena. Kaikki -oli selvää. Ei epäilyksen sijaa. Pelkäsin vain, että he jotenkuten -ennättäisivät erota, keksisivät vielä uuden petoksen ja riistäisivät -minulta siten todistamisen mahdollisuuden. Ja päästäkseni pikemmin -heidän kimppuunsa menin varpaillani saliin, jossa he istuivat, en -vierashuoneen vaan eteiskäytävän ja lastenhuoneen kautta. - -Ensimäisessä lastenhuoneessa nukkuivat pojat. Toisessa hoitajatar -liikahti, näytti aikovan herätä, ja minä kuvailin mielessäni, mitä -hän ajattelisi, saadessaan tietää kaiken, ja silloin tunsin yht'äkkiä -sellaista sääliä itseäni kohtaan, etten voinut pidättää kyyneliäni, -ja jotten olisi herättänyt lapsia, juoksin varpaisillani käytävään ja -työhuoneeseeni, vaivuin sohvalle ja puhkesin nyyhkytyksiin. - -Minä -- kunniallinen mies, minä -- vanhempieni poika, minä, joka -koko elämäni olin uneksinut perhe-elämän onnesta, mies, joka en -milloinkaan ollut pettänyt häntä... Ja nyt! Viiden lapsen äiti, ja -syleilee soittoniekkaa, koska tällä on punaiset huulet! - -'Ei, hän ei ole ihminen! Narttu hän on, saastainen narttu! Lastensa -huoneen vieressä, joita hän on teeskennellyt rakastavansa koko -elämänsä ajan. Ja kirjoittaa minulle sillä tavoin! Ja niin julkeasti -heittäytyy syliini! Mutta mistäpä minä tiedän? Kenties on näin -ollut kaiken aikaa. Kuka tiesi, vaikka hän olisi palvelijain kanssa -siittänyt kaikki nämä lapset, joita minä pidän ominani. - -"Huomenna olisin tullut kotiin, ja hän olisi ottanut minut vastaan -somasti järjestettyine hiuksineen, kauniine vartaloineen, velttoine, -siroine liikkeineen (näin selvästi edessäni hänen ihastuttavat, -vihamieliset kasvonsa) -- ja tämä mustasukkaisuuden peto olisi -pysynyt koko elämän ajan sydämessäni ja raadellut sitä. Mitähän -hoitajatar ajattelee ... Jegor... Ja Lisa parka! Hän on jo huomannut -jotakin. Ja tämä julkeus, tämä valhe, tämä eläimellinen aistillisuus, -jonka niin hyvin tunnen!' ajattelin. - -"Aioin nousta, mutta en voinut. Sydämeni sykki niin ankarasti, etten -voinut pysyä jaloillani. Kuolen halvaukseen. Hän surmaa minut. Se on -hänelle oikein. Mutta miksi antaa hänen surmata! Ei se olisi hänelle -liian edullista, sitä mielihyvää en suo hänelle. Tässä minä istun ja -he tuolla syövät ja nauravat... Niin, vaikkapa hän ei ollutkaan enää -nuorimpia, ei tuo mies kuitenkaan häntä hylkinyt, olihan hän sentään -kauniinpuoleinen, ja ainakin hän oli vaaraton hänen kallisarvoiselle -terveydelleen, sehän oli pääasia. Ja miksi en kuristaisi häntä -silloin, ajattelin, muistaen kuinka viikko takaperin ajoin hänet -työhuoneestani ja särjin huonekaluja. Muistin elävästi sen tilan, -jossa olin silloin; enkä ainoastaan muistanut, vaan tunsin nytkin -samaa tarvetta saada lyödä, hävittää. Tahdoin toimia, ja kaikki -ajatukset, paitsi niitä, jotka olivat tarpeen toimiakseni, haihtuivat -mielestäni. Jouduin siihen tilaan, johon fyysillinen kiihoitus -saattaa eläimen tahi ihmisen vaaran hetkellä, jolloin ihminen toimii -täsmällisesti, hätäilemättä, jättämättä silti ainoatakaan hetkeä -käyttämättä, pyrkien vain yhteen ainoaan, määrättyyn päämäärään. - -"Ensi työkseni vedin saappaat jalastani, menin sukkasillani seinän -luo, jolla sohvan yläpuolella riippui pyssyjä ja tikareita, ja otin -käyrän madaskolaisen tikarin, jota ei ollut kertaakaan käytetty ja -joka oli hyvin terävä. Vedin sen tupesta. Tuppi putosi sohvan taakse, -ja muistan, että sanoin itsekseni: 'täytyy sitten etsiä se, muuten en -voi hävitä'. Sitten riisuin päällystakin, joka oli koko ajan ollut -ylläni ja menin kevyesti astuen sukkasillani ovelle". - - - - -XXVII. - - -"Hiivin hiljaa ovelle ja avasin sen äkkiä. - -"Muistan vielä heidän ilmeensä. Muistan sen siksi, että se tuotti -minulle tuskallista iloa. Se oli kauhistuksen ilme. Sitä juuri -olin toivonutkin. En milloinkaan unohda sitä rajattoman kauhun -ilmettä, joka ensi hetkellä tuli molempien kasvoille, kun he näkivät -minut. Truhatschevski oli arvatenkin istunut pöydän ääressä, mutta -nähdessään tahi kuullessaan tuloni hän ponnahti pystyyn ja jäi -seisomaan selin kaappiin. Hänen kasvoillaan kuvastui ainoastaan -sekoittumaton kauhistus. Vaimoni kasvoilla oli niinikään kauhun -ilme, mutta sen ohessa jotakin muutakin. Jos se olisi ollut -yksin, ei kenties olisi tapahtunutkaan sitä, mikä tapahtui; mutta -hänen piirteensä ilmaisivat, -- siltä ainakin minusta näytti ensi -silmänräpäyksessä, -- senlisäksi suuttumusta, tyytymättömyyttä siitä, -että hänen lemmenleikkiään ja onnen hetkeään tuon toisen kanssa -häirittiin. Hän ei nähtävästi kaivannut mitään muuta kuin saada -nyt olla häiritsemättä onnellinen. Nämä ilmeet pysyivät kummankin -kasvoilla vain silmänräpäyksen ajan. Truhatschevskilla se vaihtui -toiseen, joka näytti kysyvän: voiko tässä valehdella, vai eikö? Jos -voi, niin nyt on alotettava; ellei, niin seuraa tästä jotakin muuta. -Mutta mitä? Hän katsahti kysyvästi vaimooni. Vaimonikin suuttumuksen -ja harmin ilme vaihtui toiseen: minusta näytti, hänen katsahtaessaan -Truhatschevskiin, että hän huolehti vain tästä. - -"Jäin hetkiseksi seisomaan ovelle, pidellen tikaria selkäni takana. - -"Samassa hetkessä Truhatschevski hymyili ja alkoi naurettavan -välinpitämättömällä äänensävyllä: - -"'Soittelimme tässä...' - -"'Enpä voinut odottaakaan!' alotti vaimoni yht'aikaa, samalla -äänensävyllä. Mutta kumpikaan ei päättänyt alkamaansa lausetta: sama -raivo, jota olin tuntenut viikko takaperin, valtasi minut taas. Taas -tunsin samaa halua hävittää, iskeä ja riehua ja antauduin sen valtaan. - -"Kumpikaan ei lopettanut lausettaan. Seurasi se, mitä Truhatschevski -oli pelännyt, mikä yhdellä sivalluksella lopetti heidän puheensa. -Hyökkäsin vaimoni kimppuun, yhä vielä pidellen tikaria kätkössä, -jotta Truhatschevski ei olisi voinut estää minua pistämästä sitä -vaimoni kylkeen rinnan alapuolelle. Olin alunpitäen valinnut sen -paikan. Samassa silmänräpäyksessä kuin kävin vaimooni käsiksi, hän -huomasi aseen ja vastoin kaikkea odotustani kävi kiinni käteeni ja -huusi: 'Malttakaa mielenne, mitä aiotte!... Ihmiset...!' - -"Riistin käteni irti hänen otteestaan ja kävin hänen kimppuunsa. Hänen -katseensa kohtasi minun, hän kävi kalpeaksi kuin palttina, huulia -myöten, hänen silmiinsä syttyi kummallinen loiste ja hän -- mitä en -myöskään ollut voinut häneltä odottaa -- puikahti flyygelin alle -ja ovesta ulos. Aioin juosta hänen jälkeensä, mutta tunsin samassa -raskaan painon vasemmassa käsivarressani. Se oli vaimoni. Yritin -riistäytyä irti. Hän tarrautui yhä lujemmin eikä päästänyt kättäni. -Tämä odottamaton este ja hänen kosketuksensa, joka inhotti minua, -kiihoitti yhä enemmän mieltäni. Tunsin olevani aivan hulluna raivosta -ja pelottavan näköinen, ja iloitsin siitä. Huitasin kaikin voimineni -vasemmalla kädelläni, ja kyynärpääni sattui hänen kasvoihinsa. -Hän kirkasi ja päästi käteni irti. Aioin juosta Truhatschevskin -jälkeen, mutta tulin ajatelleeksi, että olisi naurettavaa ajaa -sukkasillaan takaa vaimonsa rakastajaa, enkä minä tahtonut olla -naurettava vaan peljättävä. Huolimatta raivosta, jonka vallassa olin, -muistin kaiken aikaa, millaisen vaikutuksen teen toisiin, ja tämä -vaikutus johti osaksi toimianikin. Käännyin vaimooni päin. Hän oli -vaipunut leposohvalle ja pidellen kädellään silmiään, jotka olin -iskenyt vialle, katsoi minuun. Hänen kasvoillaan kuvastui pelko ja -viha minua, vihollista kohtaan, ikäänkuin rotalla, kun nostetaan -hiirenloukkua, jonne se on joutunut. Minä en ainakaan nähnyt hänessä -mitään muuta kuin tuon pelon ja vihan ilmeen. Saman pelon ja vihan -minua kohtaan, jotka tunteet rakkaus toiseen oli herättänyt. Mutta -vielä olisin ehkä hillinnyt itseni enkä olisi tehnyt sitä, minkä -tein, jos hän olisi ollut vaiti. Mutta hän alkoi yht'äkkiä puhua ja -tapailla kättäni, jossa pidin tikaria. - -"'Hillitse kiihkosi! Mitä aiot? Mikä sinun on? Ei ole ollut mitään, ei -mitään... Vannon sen!' - -"Olisin vieläkin arvellut, mutta hänen viimeiset sanansa, joista -päätin aivan päinvastaista, s.o. kaikki oli tapahtunut, vaativat -vastausta. Ja vastauksen täytyi olla sen mielentilan mukainen, johon -olin kiihottanut itseni ja joka koko ajan kulki _crescendossa_ ja -jonka edelleenkin täytyi kiihtyä. Raivollakin on lakinsa. - -"'Älä valehtele, hylkiö!' Karjuin minä ja tartuin vasemmalla kädelläni -hänen käsivarteensa, mutta hän riistäytyi irti. Silloin minä, -päästämättä tikaria kädestäni, kävin vasemmalla hänen kurkkuunsa, -kaadoin hänet selälleen ja aloin kuristaa. Mikä jäntevä kaula!... -Hän tarttui molemmin käsin minun käsiini, koettaen irroittaa -niitä kaulansa ympäriltä, jolloin minä, ikäänkuin olisin vain -sitä odottanut, survaisin koko voimallani tikarin hänen vasempaan -kylkeensä kylkiluiden alapuolelle. - -"Kun ihmiset sanovat, etteivät he raivokohtauksen aikana muista -mitä tekevät, niin he valehtelevat. Minä muistin kaiken enkä -silmänräpäykseksikään herjennyt muistamasta. Mitä kiivaammaksi -kehitin raivoani, sitä selkeämmäksi kävi tajuntani, jonka valossa -en voinut olla näkemättä vähäistäkään siitä, mitä tein. Joka hetki -tiesin tarkoin, mitä tein. En väitä tienneeni ennakolta, mitä tulisin -tekemään; mutta juuri teon hetkellä, ehkä juuri hituista ennemmin, -tiesin, mitä teen, ikäänkuin sitävarten, että voisin sanoa itselleni -vielä voineeni pysähtyä. Minä tiesin, että pistäisin kylkiluiden -alapuolelle, ja sen, että tikari painuisi sisään. Sillä hetkellä, -jolloin sen tein, tiesin tekeväni jotakin kauheata, sellaista, jota -en koskaan ollut tehnyt ja jolla oli oleva hirveät seuraukset. Mutta -tämä tietoisuus välähti kuin salama, ja seuraavassa silmänräpäyksessä -oli teko tapahtunut. Tajusin tekoni tavattoman selvästi. Kuulin ja -tunsin että kureliivi silmänräpäyksen ajan vastusti, senjälkeen -tunsin vielä jotakin vastusta, sitten tikari upposi pehmeään lihaan. -Hän tarttui käsin tikariin, leikkasi sormensa, mutta ei voinut sitä -pidättää. - -"Myöhemmin, vankilassa ollessani, senjälkeen kuin minussa oli -tapahtunut siveellinen muutos, ajattelin kauan tätä hetkeä, muistelin -mitä voin ja tein päätelmiä. Muistan silmänräpäyksen ajan, vain -silmänräpäyksen, ennen tekoa kauhistuen tajunneeni, että murhaan -ja murhasin naisen, turvattoman naisen, oman vaimoni! Muistan -tämän tajunnan kauheuden ja siitä päätän, muistankin hämärästi, -että työnnettyäni tikarin hänen ruumiiseensa heti vedin sen -takaisin, tahtoen korjata, ehkäistä tekoni. Seisoin sekunnin ajan -liikkumattomana odottaen, mitä tapahtuisi, voisinko korjata tekoni. - -"Hän syöksähti pystyyn ja huusi lapsenhoitajattarelle: 'hän on -murhannut minut.' - -"Hoitajatar oli kuullut melua ja seisoi ovella. Minä seisoin yhä -odottaen enkä uskonut. Mutta silloin tulvahti verivirta kureliivin -alta. Vasta silloin käsitin, ettei tekoni ollut korjattavissa, ja -päätin samalla, ettei sitä saanutkaan korjata, että juuri tätä -tahdoinkin ja että juuri näin oli täytynyt tapahtua. Odotin, kunnes -hän kaatui, ja hoitajatar syöksyi huudahtaen hänen luokseen, ja -silloin vasta viskasin tikarin kädestäni ja poistuin huoneesta. - -"'Täytyy tyyntyä, täytyy tietää, mitä teen', sanoin itsekseni, -katsomatta häneen ja hoitajattareen, joka huusi palvelustyttöä. Menin -eteiskäytävän poikki, ja lähetettyäni palvelustytön heidän luokseen -menin omaan huoneeseeni. Mitä nyt on tehtävä? kysyin itseltäni ja -heti huomasin, mitä. Tultuani huoneeseen menin suoraa päätä seinälle, -otin naulasta revolverin, tarkastin sen -- se oli ladattu -- ja panin -sen pöydälle. Sitten etsin sohvan takaa tikarin tupen ja istuuduin -sohvaan. - -"Istuin siinä kauan. En ajatellut mitään, en muistellut mitään. -Kuulin, kuinka siellä puuhattiin jotakin. Kuulin jonkun tulevan, -sitten vielä jonkun. Kuulin ja näin Jegorin kantavan asemalta -noutamansa korin huoneeseeni. Ikäänkuin joku olisi sitä kaivannut! - -"'Oletko kuullut, mitä on tapahtunut?' kysyin häneltä. 'Mene -sanomaan pihamiehelle, että käyvät ilmoittamassa poliisille.' Hän -meni sanaakaan sanomatta. Nousin, lukitsin oven, etsin savukkeita -ja tulitikkuja ja aloin tupakoida. En ollut ennättänyt polttaa -ensimäistä savuketta loppuun, ennenkuin uni voitti minut ja minä -nukahdin. Nukuin varmaan pari tuntia. Uneksin, että olimme ystäviä -keskenämme, olimme riitaantuneet ja sopisimme, että jokin seikka -hiukan esti sovintoamme, mutta kuitenkin olimme ystävät. Heräsin -siihen, että ovelle kolkutettiin. 'Poliisi', ajattelin. 'Minähän -olen tehnyt murhan. Tai ehkä se onkin _hän_, eikä mitään olekaan -tapahtunut.' Muistin kureliivin vastustelun ja tikarin painumisen -ruumiiseen, ja kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni. 'Se on -tapahtunut, on tapahtunut! Ja nyt on minun vuoroni'. Ajattelin niin -ja kuitenkin tiesin, etten surmaisi itseäni. Nousin kuitenkin ja otin -revolverin käteeni. Mutta ihmeellistä! Tätä ennen olin monta kertaa -ollut tekemäisilläni itsemurhan, ja viimeksi junassa oli se tuntunut -helpoltakin, helpolta siksi, että silloin ajattelin, kuinka se -koskisi _häneen_. Nyt en sitä voinut tehdä, en voinut edes ajatella -sitä. Miksi sen tekisin? kysyin itseltäni, enkä saanut vastausta. -Ovelle taas kolkutettiin. 'Katson ensin, kuka siellä on. Kyllä -sittenkin vielä ennätän.' Panin revolverin pöydälle ja peitin sen -sanomalehdellä. Menin ovelle ja työnsin salvan syrjään. Siellä oli -vaimoni sisar, hyväsydäminen, yksinkertainen leski. - -"'Vasja! Mitä tämä tietää?' huudahti hän, ja aina herkkä kyyneltulva -valahti hänen silmistään. - -"'Mitä tahdot?' kysyin töykeästi. En tiennyt miksi olin hänelle -töykeä, mutta en keksinyt muutakaan sävyä. - -"'Vasja, hän kuolee! Ivan Saharitsh sanoi niin'. - -"Ivan Saharitsh oli lääkäri, hänen lääkärinsä ja neuvonantajansa. - -"'Onko hän täällä?' kysyin, ja suuttumukseni leimahti taas -ilmiliekkiin. 'No, entä sitten?' - -"'Vasja, mene hänen luokseen. Voi, kuinka hirveätä tämä on!' vaikeroi -hän. - -"'Hänen luokseenko?' kysyin itseltäni. Ja heti vastasin, että minun -oli mentävä. Että niin varmaankin on tapana, että kun mies, kuten -minä nyt, on murhannut vaimonsa, on ehdottomasti mentävä hänen -luokseen. 'Jos niin on tapa, täytynee mennä. Jos tarvitaan, niin -ennätän myöhemminkin'. Ajattelin aikomustani ampua itseni ja seurasin -kälyäni. 'Nyt tulee korulauseita, virnistyksiä, mutta minäpä en -antaudu.' - -"'Odotahan', sanoin kälylleni. 'On hassua mennä sukkasillaan; otan -edes tohvelit jalkaani.'" - - - - -XXVIII. - - -"Ihmeellistä! Nyt taas, kun tulin työhuoneestani ja kuljin tutuissa -suojissa, heräsi sydämessäni toivo, ettei mitään ollut tapahtunut, -mutta tuntiessani jodoformin ja karboolin iljettävän hajun, -säpsähdin. Kyllä, kaikki on tapahtunut. Mennessäni pitkin käytävää -lastenkamarin ohi, näin Lisan. Hän katsoi minuun säikähtynein -katsein. Minusta näytti, että kaikki viisi lasta olivat siellä ja -kaikki katsoivat minuun. Menin ovelle, palvelijatar avasi sen minulle -ja poistui. Ensimäisenä osui silmiini vaimoni vaaleanharmaa puku, -joka oli pantu tuolille ja joka oli musta verestä. Kahdenmaattavassa -vuoteessamme, minun vuoteessani -- sille pääsi mukavammin -- makasi -vaimoni, polvet koukussa. Hänen päänsä alla oli vain yksi, matala -pielus, ja hänen aamunuttunsa oli auki. Haavalle oli asetettu -jotakin. Huoneessa oli raskas jodoformin haju. Ennen muuta ja enimmin -minua hätkähdyttivät hänen turvonneet kasvonsa, nenänsä ja silmien -alla olevat mustelmat. Ne olivat syntyneet kyynärpääni survaisusta, -kun hän koetti pidätellä minua. Kauneudesta ei ollut merkkiäkään, -minä olin näkevinäni hänessä vain jotakin inhottavaa. Olin pysähtynyt -kynnykselle. 'Mene hänen luokseen', kehoitti käly. 'Ehkä hän katuu', -ajattelin. 'Voinko antaa anteeksi? Hänhän kuolee, kyllä voin', -ajattelin jalomielisesti. Menin hänen luokseen aivan vuoteen viereen. -Hän kohotti vaivaloisesti katseensa minuun -- hänen toinen silmänsä -oli sinelmillä -- ja sanoi takerrellen: - -"'Olet saavuttanut tarkoituksesi, olet murhannut minut...' Ja hänen -kasvoistaan kuvastui fyysillisten tuskien ja lähenevän kuoleman -tietoisuuden lävitse yhä sama tuttu eläimellinen viha. 'Lapsia ... en -kuitenkaan ... anna sinulle... Hän (sisar) ottaa ne...' - -"Siitä, mikä minusta oli tärkeintä -- syyllisyydestään, -uskottomuudestaan hän nähtävästi piti tarpeettomana puhua. - -"'Riemuitse nyt siitä, mitä olet saanut aikaan,' sanoi hän, katsahtaen -ovelle, ja puhkesi nyyhkytyksiin. Ovella seisoi kälyni lasten kanssa. -'Katso, mitä olet tehnyt.' - -"Katsahdin lapsiin, hänen sinelmille lyötyihin kasvoihinsa, ja ensi -kerran unohdin itseni, oikeuteni, ylpeyteni, ensi kerran näin hänessä -ihmisen. Ja niin mitättömältä minusta näytti kaikki se, mikä oli -minua loukannut, koko mustasukkaisuuteni, ja niin suurelta se, mitä -olin tehnyt, että olisin tahtonut langeta hänen eteensä, painaa -kasvoni hänen käsiinsä ja pyytää anteeksi -- mutta en rohjennut. - -"Hän oli vaiti, silmät ummessa, ei nähtävästi jaksanut puhua enempää. -Sitten hänen pahoinpidellyt kasvonsa värähtivät. Hän työnsi heikosti -minut luotaan. - -"'Miksi näin on tapahtunut? Miksi?' - -"'Anna anteeksi', sanoin. - -"'Anteeksi? Turhia... Kunpa vain en kuolisi', kirkaisi hän, -kohottautuen, ja hänen kuumeesta loistavat silmänsä tuijottivat -minuun. 'Olet saanut, mitä olet tahtonut!... Vihaan sinua... Aih! -Aah!' kirkaisi hän, nähtävästi hourien ja säikähtäen jotakin. 'Mutta -kaikki, kaikki ja hänet!... Hän meni!... Meni jo!... Murhaa minut, -murhaa, en pelkää sinua!...' - -"Houreet eivät enää tauonneet. Hän ei enää tuntenut ketään. Samana -päivänä, puolenpäivän tienoissa, hän kuoli. Minut oli sitä ennen, -kello kahdeksan aamulla, viety poliisiasemalle ja sieltä vankilaan. -Ja siellä, odottaessani yksitoista kuukautta oikeudenkäyntiä ja -asian päättymistä, mietin elämääni ja tilaani, ja ymmärsin kaikki. -Aloin ymmärtää kolmantena päivänä: kolmantena päivänä minut vietiin -sinne..." - -Hän aikoi sanoa jotakin, mutta ei voinut pidättää nyyhkytyksiä ja -vaikeni. Tyynnyttyään hiukan, hän jatkoi: - -"Aloin ymmärtää vasta silloin kuin näin hänet ruumisarkussa..." - -Hän alkoi taas nyyhkyttää, mutta hillitsi itsensä ja jatkoi: - -"Vasta kun näin hänet jäykkänä ja kylmänä, ymmärsin, mitä olin -tehnyt. Ymmärsin, että minä, minä olin hänet murhannut, muuttanut -hänet, joka oli elävä, liikkuva, lämmin olento, liikkumattomaksi, -vahanjäykäksi, kylmäksi, ja ettei sitä voisi milloinkaan, missään, -millään korjata. Se, joka ei ole kokenut sitä, ei voi sitä -ymmärtää... Ooh?" kirkaisi hän useita kertoja ja vaikeni sitten. - -Istuimme kauan puhumatta mitään. Hän nyyhkytti ja vapisi, istuessaan -edessäni. Hänen kasvonsa näyttivät pitenevän, kapenevan, ja suu -näytti ulottuvan koko niiden leveydelle. - -"Niin", virkkoi hän äkkiä. "Jos olisin tiennyt, mitä nyt tiedän -olisivat asiat toisin. En olisi nainut häntä millään ehdolla ... en -olisi koskaan mennyt naimisiin". - -Taas istuimme ääneti hyvän aikaa. - -"Suokaa anteeksi..." Hän kääntyi poispäin ja asettui makaamaan -penkille, vetäen huopapeitteen ylitseen. Sillä asemalla, jolla minun -oli poistuttava -- kello oli silloin kahdeksan aamulla -- menin hänen -luokseen sanoakseni hyvästi. Hän joko nukkui tahi oli nukkuvinaan, -mutta hän ei liikahtanutkaan. Kosketin häntä kädelläni. Hän työnsi -peitteen syrjään, hän ei ollut nukkunut. - -"Hyvästi", sanoin minä ojentaen käteni. Hän antoi kätensä ja hymähti, -mutta niin surullisesti, että minua itketti. - -"No niin, suokaa anteeksi", toisti hän samat sanat, joilla oli -päättänyt kertomuksensa. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kreuzer-sonaatti, by Leo Tolstoy - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KREUZER-SONAATTI *** - -***** This file should be named 51573-8.txt or 51573-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/5/7/51573/ - -Produced by Juha Kiuru -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/51573-8.zip b/old/51573-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 41b2f79..0000000 --- a/old/51573-8.zip +++ /dev/null |