NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1614 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..994e6cc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51577 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51577)
diff --git a/old/51577-8.txt b/old/51577-8.txt
deleted file mode 100644
index bf07fa1..0000000
--- a/old/51577-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1614 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Setä, by Samuli Suomalainen
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Setä
-       Ilveilys yhdessä näytöksessä
-
-Author: Samuli Suomalainen
-
-Release Date: March 27, 2016 [EBook #51577]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SETÄ ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-SETÄ
-
-Ilveilys yhdessä näytöksessä
-
-
-Kirj.
-
-Samuli S. [Suomalainen]
-
-
-
-
-
-U. W. Telén & Co, Kuopio, 1898.
-
-
-
-
-
-
-      _Omistettu rouva Aurora Aspegrenille_
-
-
-
-HENKILÖT
-
- _Väinö Aironen_, nuori ylioppilas.
- _Herra Arvelin_, hänen setänsä.
- _Pellonpää_, talon isäntä.
-
-_Näyttämö:_ hyvin sisustettu huone, ovi perällä oikealla. Vasemmalla
-vuode-uutimet.
-
-
-
-1:nen kohtaus.
-
-    Aironen (yksin).
-
-_Aironen_ (Kävelee lattialla edes takaisin, kädet seljän takana,
-käsissä vihko. Jupisee itsekseen.) "Oi, hyvä herra, oi! Niin ei se
-käydä saa, niin ei se käydä voi! Kas kuinka" -- -- (Ääneen.) Mutta se
-nyt on merkillistä, ett'en saa tuota päähäni, ja huomenna pitäisi vaan
-astua yleisön eteen! Helkkariinko se muisti minulta on mennyt! Kuinkas
-se nyt taas olikaan: "Oi, hyvä herra, oi" -- -- Ja sitä paitsi, en minä
-saata ymmärtää, miksikä tällainen tytön rooli juuri minulle
-työnnettiin! Hyväntahtoinen mieshän se on, tohtori Bergbom, kun sallii
-minun nyt jo toista kertaa esiintyä koetteeksi Suomalaisen Teaaterin
-näyttämöllä. Mutta miksikä juuri tyttönä eikä luutnanttina, niinkuin
-viime kerralla? Niin, sanoi hän, teissä on niin paljo hentoutta, ja te
-voitte saada äänenne sekä miehekkääksi että naiselliseksi, ja sitä
-paitsi teidän hento ruumiinrakennuksenne j.n.e., j.n.e. Minua harmittaa
-vähän nuo "hennot" ja "naiselliset". Minä voin saada ala-e:n milloin
-hyvänsä. (Laulaa.) La-la-la-la... no niin, nyt tosin en sitä saa, mutta
-kyllä minä sen tavallisesti saan. (Katselee itseään.) Ja lienenkö minä
-vainenkaan niin akkamainen? --. Ja päälle päätteeksi täytyi vielä ajaa
-viikset pois! -- Haa! Minä tahtoisin jotain tragillista, jotain
-Hamletia, jotain Macbethia! Minä panisin koko teaterin säpsähtämään.
-(Deklamoi:)
-
-    Tule henkiin jälleen
-    Ja korpehen mua vaadi miekkasille,
-    Ja pelvosta jos piilen, naisten hemmuks
-    Mua silloin hauku. Pois sa hirmuhaamu!
-    Pois, tyhjä ilve!
-
-(Pellonpää tulee peräovesta.)
-
-
-
-2:nen kohtaus.
-
-    Aironen. Pellonpää.
-
-_Pellonpää_. Vai ilive vainen! Sapperment! Min' oun hyvä mies, ja hyvä
-se on mulla se mielennii loatu, mutta elekeehän...
-
-_Aironen_. Tekös siinä olittekin, herra Pellonpää? Minä olin
-näyttelevinäni Macbethia, ja te tulitte verrattoman sopivaan aikaan.
-Nyt näyttelemme yhdessä! Minä olen Macbeth, ja te olette Banquo.
-
-_Pellonpää_. Jaa minäkö?
-
-_Aironen_. Te olette Banquo.
-
-_Pellonpää_. Mikä peiakkaan Pankko?
-
-_Aironen_. Oikeastaan te ette enää ole itse Banquo, vaan
-(salaperäisesti) Banquon haamu, sillä itse olette te jo kuollut,
-murhattu, mur-hat-tu salakavalalla tavalla.
-
-_Pellonpää_. Jaa minäkö? Mutta...
-
-_Aironen_. Kas niin, ei mitään muttaa. Te olette nyt se Banquo, jonka
-minä vasta eilen illalla murhasin.
-
-_Pellonpää_. Äläst' ny, sanoi Porilainen. Mutta kuulkeehan nyt,
-majisteri! En minä ou tullunna tänne tijaatteria pelloomaan, vaan tahon
-teille sanoa, jotta... sapperment!
-
-_Aironen_. Niin, niin, minä tiedän varsin hyvin, mitä te läksitte
-sanomaan. Sapperment! Mutta tehkää nyt mielikseni; näytelkäämme yhdessä
-vähäsen vain, hyvin pikkuruisen. (Pyytäen.) Hyvä herra Pellonpää!
-Ruvetkaa nyt Banquoksi ja (hiljalleen pakottaen häntä tuolin luokse)
-käykää tuohon tuolin taakse kykkysillenne, tuohon noin. Olettehan te
-aina niin hyvä...
-
-_Pellonpää_. No, hyvä se on mulla se mielennii loatu. Sapperment! Mutta
-mittees minä tuonne tuolin taakse?
-
-_Aironen_. Sen saatte pian nähdä. No käykää jo toki, hyvä ihminen,
-kykkysillenne! (Painaa hänet alas.) Olkaa siellä nyt hyvin hiljaa ja
-kun minä sanon
-
-    Niin, onneks olkoon
-    Hänen ja kaikkein!
-
-silloin nouskaa sieltä verkalleen ja katsokaa minuun, niinkuin kuollut
-katsoo.
-
-_Pellonpää_ (tuolin takana). Jaa kuollutko? Eihän ne vainoot mitä kaho.
-
-_Aironen_. Mutta haamut katsovat, ja te olette juuri haamu.
-
-_Pellonpää_. Jaa minäkö?
-
-_Aironen_ (yhä kiivastuen). No mutta olkaa, hyvä ystävä, nyt ääneti ja
-kuunnelkaa!
-
-_Pellonpää_ (tuolin takana). Kyllä teä nyt on sitä vihon viimeistä,
-mutta kun neät se mielenloatu... niin minkäs sillen nyt soa? (Istahtaa
-lattialle.) Äh-häh!
-
-_Aironen_ (kuin edellä). Vaiti nyt!
-
-_Pellonpää_. Ols vai ny, sanoi Porilainen.
-
-_Aironen_ (kuin edellä). Nyt se alkaa. (Deklamoi:)
-
-    Hoi, viinaa, sarkka täyteen!
-    Nyt koko seuran...
-
-_Pellonpää_ (kurkistaen tuolin takaa). Kuulkees, majisteri, elekee
-panna pahaksi...
-
-_Aironen_ (itsekseen.) Tuo mies on kauhea. (Ääneen.) Mitä hittoja te
-nyt siellä vielä?
-
-_Pellonpää_. Sitä minä voan, jotta sill'aikoo kuin työ siellä soarnata
-poasuatte, niin mittees, jos tässä näinikkään joutessaan panis
-piippuun?
-
-_Aironen_ (itsekseen). Kyllä tuo mies tekee minut vielä hulluksi.
-(Ääneen.) Polttakaa, polttakaa ja (itsekseen) pakahtukaa.
-
-_Pellonpää_ (vetää piipun taskustaan). Vot niin, sanoi ryssä.
-
-_Aironen_. (Deklamoi:)
-
-    Hoi, viinaa, sarkka täyteen! --
-    Nyt koko seuran terveydeksi juon,
-    Ja ystävämme Banquon...
-
-_Pellonpää_. Se olen minä, neät-sä.
-
-_Aironen_ (jatkaa)....
-
-    jota kaipaan.
-    Josp' olis tässä hän!...
-
-_Pellonpää_ (tulee tuolin takaa esille)
-
-_Aironen_ (tuskissaan). Ei vielä, ei vielä!
-
-_Pellonpää_. Oisiikohan teällä tulitikkuja? Ei neät sattuna völjyyn. Se
-meijän mamma se aina kävvöö ja koplottelloo kaikki tikut taskuloista.
-Kas, tuossahan niitä töskyjä onnii. (Tarkastelee.) Jaa, neä on niitä
-alastarolaisia.
-
-_Aironen_ (vaipuu epätoivoisena nojatuoliin, seljin Pellonpäähän,
-itsekseen). Ellei tuo mies vielä tänä päivänä vie minua Lapinlahteen,
-niin se on ihme ja kumma.
-
-_Pellonpää_ (on sillä välin asettunut tuolin taakse lattialle). No nyt
-kelepoo pelata kometiijoo. Alakakee voan. (Äänettömyyttä.) No? (Samoin)
-No!? Mittees työ siellä kuhnailetta? Elekee viivytellä! (Kurkistaa
-tuolin takaa.) Ettekös työ pellookkaa?
-
-_Aironen_ (masentuneena). En.
-
-_Pellonpää_. Mikääst o? sanoi Porilainen.
-
-_Aironen_. Te olette mahdoton.
-
-_Pellonpää_. Jaa minäkö?
-
-_Aironen_. Te juuri.
-
-_Ääni_ (ulkoa). Hiskias!
-
-_Pellonpää_ (kiireesti esille). Voi hiivatti! Muija huutaa
-hoilottelloo. Ja minä teällä... Kuulkees nyt, hyvä majisteri, nyt minun
-pittää teille sannoo, jotta, jolletta työ jo tännään maksa, niin...
-
-_Aironen_ ... niin te ajatte minut pois. Niinhän te teette?
-
-_Pellonpää_. Elekee ottoo leikiks. Niin minä justiisa teennii.
-Sapperment!
-
-_Aironen_. Sitähän te olette sanoneet jo sata kertaa. Miks'ette tee
-sitä? Ajatelkaas toki tuota hirmuista laitaa, -- kak-si-sa-taa markkaa
-on teillä saamista minulta! Voi hirmuista summaa kuitenkin! Te olette
-niin köyhä; ette voi odottaa. Teidän täytyy rummuttaa maailmalle, että
-se ja se ylioppilas on semmoinen ja semmoinen lurjus. Te näette miehen
-(yhä innostuen), joka rakastaa taidetta, -- joka jumaloi sitä, ja jonka
-setä ei sallisi hänen lukea muuta kuin lain-oppia. Te näette miehen,
-joka käy jaloa polkua, miehen, joka uhraa kaiken voimansa isänmaan
-alttarille. Ja tuo mies pitää teidän masentaa, saattaa huutoon, sillä
-hän ei ole maksanut teille (ylenkatseella) kah-ta-sa-taa markkaa. Te
-joudutte kurjuuteen, mieron tielle. Te pelkäätte, ett'ei moista summaa
-teille milloinkaan makseta. Haa, menkää, ylevä ystävä; kiiruhtakaa
-täyttämään jalo päätöksenne!
-
-_Pellonpää_ (joka on osoittanut lauhtuvansa sitä myöten kuin A:n pathos
-on kasvanut). Elekeehän nyt tokkiisa, hyvä majisteri! (Itsekseen.)
-Peijakkaan kelepo poika, vaikka vähäsen huolimaton. (Ääneen.) Enhän
-minä nyt sitä niin juluman pahasti meinannakkaan. Ja (tuttavallisesti)
-neättehän, enhän minä oikiistaan niinkuin ihe, mutta se muijahan se
-aina nalakuttelloo: mäne sinä, sannoo, ja voaji sinä, sannoo. Elekee
-nyt suuttua! Enhän minä tuota niinkuin eppäile, jott'ei sitä velekoo
-joskus saisi.
-
-_Aironen_. Joskus? Te voitte saada piankin, sillä setä tulee kaupunkiin
-näinä päivinä.
-
-_Pellonpää_. Setäkö?
-
-_Aironen_. Niin kirjoittivat minulle hyvät ystävät maalta.
-
-_Pellonpää_. No sitten en minä ennää puhu sannookaan. Eikä se
-muijakaan...
-
-_Ääni_ (ulkoa). Hiskias!
-
-_Pellonpää_ (huutaa ulos). Elähän uluvo! Sapperment! (A:lle.) Vai tulee
-setä! Mutta kuulkeehan, majisteri! Mitteehän se setä sannoo, kun
-kuuloo, jotta työ toassiisa pellootte tijaatteria, ja huomennahan työ
-toas pellootte?
-
-_Aironen_. Mitäkö sanoo? Hm!
-
-_Pellonpää_. Setähän se teitä kyllä rakastaa, mutta antaa palttua
-tijaatterille, ja jos työ niinkuin liian kauan outte ihepäinen, niin...
-
-_Aironen_. Niin?
-
-_Pellonpää_. Niin kuinhan ei voan hylykäis teitä, iheppäinen kun on
-heännii. Outtakos työ oatellunna sittäi asijoo?
-
-_Aironen_. Minä olen ajatellut vaan yhtä asiaa.
-
-_Pellonpää_. No, mittee niin?
-
-_Aironen_. Sitä, että menen teaateriin, sillä näyttelijäksi minulla on
-taipumusta eikä suinkaan kuivaksi lain-oppineeksi. Ja jos niinkin
-kävisi, että setä minut hylkää, niin...
-
-_Pellonpää_. No?!
-
-_Aironen_. Menen sittenkin.
-
-_Pellonpää_. Pirä pääll' joka sääll', sanoi Porilainen.
-
-_Aironen_. Setä kuuluu tulevan kaupunkiin tutkistelemaan asiata perin
-pohjin, ja toivoakseni käy kaikki vielä hyvin. Kunhan ei vaan tulisi
-tänään eikä huomenna; muutoin hän kenties kieltäisi, ja minähän olen jo
-luvannut esiintyä huomenna.
-
-_Pellonpää_. Elekee pahaksi panna. Mikäs työ huomenna outte niinkuin
-olevinanna?
-
-_Aironen_. Minä esiinnyn tyttönä.
-
-_Pellonpää_. Tyttönä! Sapperment! Jopa ois tuokii sommoo nähä! Tyttönä!
-Hi-hi-hi!
-
-_Aironen_. Herra Pellonpää! Tiedättenkös mitä?
-
-_Pellonpää_. Jaa minäkö?
-
-_Aironen_. Minä panen paikalla tytön vaatteet päälleni ja lausun
-muutaman repliikin. Te saatte sanoa sitten, missä minä en ole oikein
-akkamainen.
-
-_Pellonpää_. No se käy loatuun. Replakoista en minä varsissakkaan
-ymmärrä mit'ikkään, mutta akkaväestä minulla on helekkunanmoinen
-tolokku. Sapperment!
-
-_Aironen_. Malttakaa sitten hetkinen!
-
-    (Menee uutimien taa.)
-
-_Pellonpää_ (käy pitkälleen sohvalle. Itsekseen). No poikoo sit' on
-tuossai. Sapperment! Tijaatteri se voan peässä pyörii; luvuista ei
-puhettakkaan. Ja mittees helssinkiä hyö sitä poikoo estelöövätkään
-mänemästä sinne, minne niinkuin oma halu vettää ja meininki pittää?
-Minuttii, nyt yheks esmerkiks, isä vainoo pani reätälin oppiin, mutta
-minäpäs otin ja karata hujautin ja läksinnii suutarin oppiin. Ja se oli
-minulle onneksi se. Kyllähän se Heiskas-vainoo oli juluman kovvoo
-miestä enissä, ja selekäännii pani poikoo ja vatkasi niinkuin ruoan
-tapa siihen aikaan voati, mutta sälliks peästyäin, niin ei muuta kuin
-herra Pellonpääks voan karahtieraili, ei ihmeekskään muuta kuin: herra
-voan ja herra. No ja sitten se Heiskas-vainoo otti ja kuoli. Hm. Ja
-puolen vuuvven peästä ottaa ja sannoo se Heiskaska minulle paukauttaa,
-jotta mittees myö nyt tässä kursaillaan; tykkäämmähän myö toisistamma
-sen verran ies, jotta eiköhän lähtä tästä pappilaan? Ja minä kun sanoa
-hujautin, jotta no soromnoo, niin paikalla kaulaan muksahti ja
-pappilaan sitä mäntiin.
-
-_Aironen_ (uutimien takaa). Sanoitteko te mitä, herra Pellonpää?
-
-_Pellonpää_. Niin, sitähän minä tässä voan ihekseni hoastelen, jotta
-mittee sitä immeistä mihinkään väkisin vettee jutistaa, niinkuin härkee
-sarvista, niinkuin nyt teitäi siihen lain-oppiin. -- On niitä meillä
-Suomenmoassa muitennii noita hoikkakinttusia salakkoherroja;
-velekasoappaat jalassa ja velekatakit peällä istutaan kökötettään
-Kappelissa niin helekkunan ylypeinä ja sitä venskoo viskellään joka
-puolelle. Ei siinä meikäläistä miestä tunnetakkaan. Mutta annas kuu
-tulee pattiinia tarvis, niin silloinkos soitteloovat kuin huilulla:
-herr mestar, herr mestar, herr Pellonpee, pesta ven, haar int pengar,
-ventta liitte. Jos en minä oisi niin hyvä mies ja jos ei minulla se
-mielennii loatu...
-
-_Aironen_ (uutimien takaa). Herra Pellonpää! Viskatkaa, olkaa hyvä,
-sieltä pöydältä sininen rosetti. Mutta viskatkaa uutimien yli.
-
-_Pellonpää_ (nousee ähkien, viskaa). Jaa tämäkö?
-
-_Aironen_ (kuin edellä). Kiitos! Se juuri.
-
-_Pellonpää_. Kuulkeehan, majisteri!
-
-_Aironen_. No mitä nyt?
-
-_Pellonpää_. Minä tässä meinoon, jotta jos niinkuin auttajoo
-tarvihtisia, niin minä oisin tässä valamis kamarineihtyeksi.
-Sapperment!
-
-_Aironen_. Ei, ei, ette saa tulla, ei se sovi.
-
-_Pellonpää_ (itsekseen). Ujo on neät tuokii poikalapseksi. (Ääneen.) No
-miten voan tykkeettä. Minä voan sen takia ihteäni tarjoilen, jotta olen
-sellaiseen työhön tottuna. Se meijän muija näet kun on niin juluman
-lihava, jotta tuskin omin voimisa keäntymään peäsöö, niin minä aina,
-oamuin, illoin soan olla apuna. Ja on siinä nauhoo ja nyöriä sennii
-seihtemee sorttia. Peästä teä ja sijo se, ja jos umpsolomuun sattuu
-mänemään, niin -- sapperment!
-
-_Aironen_ (tulee esiin tyttönä, niiaa). Hyvää päivää, herra Pellonpää!
-
-_Pellonpää_. No seihtemän seppee! Outtako työ ihan ihe?
-
-_Aironen_. Enkös kelpaa?
-
-_Pellonpää_. No kyllä kelepootta, kyllä kelepootta! Ja niin helekutin
-nätti tyttö kuin outtennii! Oleks nähny nätei flikoi? sanoi Porilainen.
-
-_Aironen_. Ja nyt minä ensiksikin panen piippuun ja sitte saatte kuulla
-ja katsella minua oikein tarkasti. (Panee piippuun ja sytyttää. Perällä
-soitetaan.) Hyvät ihmiset! Siellä soitetaan! Kukahan kumma siellä
-lienee? Kun ei vaan olisi räätäliltä lasku! Saas nähdä, tunteeko
-opinpoika minua tässä puvussa! (Juoksee piippu kädessä avaamaan, ja
-palajaa säikähtyneenä.) Taivas! Nyt on kaikki hukassa! Setä!
-
-_Pellonpää_. Jaa mitä?
-
-_Aironen_. Setä tuli!
-
-_Pellonpää_. Ettäkö ihe setä?
-
-_Aironen_. Hän juuri.
-
-_Pellonpää_. Ja työ tuollaisena, tytön puvussa! Sapperment! Mitteehän
-kometiijoo tästä nyt tulloo? Kun peäsis, kun peäsis. Nyt tästä vasta
-parempi kometiia tulloo. Pal piree ja paree, sanoi Porilainen. Voi
-sapperment! (Pois oikealta.)
-
-
-
-3:s kohtaus.
-
-    Aironen. Arvelin.
-
-_Arvelin_ (tulee perältä). Kuulkaas, hyvä neiti! Minuakos te
-säikähditte, vai miksikä te pakenette rehellisiä ihmisiä? Toinen tulee
-koreasti, soittaa kelloa, hänelle avataan, mutta samassa, ikäänkuin
-mörkö olisi nähty, juostaan pois. Hyvä, ett'ei salvattu oven väliin
-tätä minun nenäkultaani!
-
-_Aironen_ (yhä piippu kädessä, hämillään, itsekseen). Mikähän minut
-perii?
-
-_Arvelin_. Kuulkaa minua toki, neitiseni! Vastatkaa minulle, asuuko
-tässä majori Silén tai Selin, en muista varmaan, mutta jompikumpi?
-
-_Aironen_ (itsekseen.) Mitä on tehtävä? Setä ei tunne minua. Hän on
-sitä paitsi likinäköinen. Hän on nähtävästi erehdyksessä tullut tänne.
-Majori, jota hän hakee, asuu vastapäätä.
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Olisikohan tyttö kuuro! (Ääneen, kovaa.) Asuuko
-tässä majori Silén tai Selin, jompikumpi?
-
-_Aironen_ (itsekseen). Kävi nyt miten kävi! (Ääneen.) Kyllä, herra,
-kyllä hän asuu tässä, mutta -- suokaa anteeksi -- hän asuu vastapäätä;
-se tahtoo sanoa, kyllä hän asuu tässä, mutta -- ymmärrättehän...
-
-_Arvelin_, Lempo tuollaista ymmärtäköön, suokaa anteeksi! Hän asuu
-tässä ja hän asuu vastapäätä ja hän asuu kumminkin tässä.
-
-_Aironen_. Niin, katsokaa, kyllä hän asuu tässä, mutta...
-
-_Arvelin_. Mutta ei ole kotona?
-
-_Aironen_. Aivan niin. Hän ei ole kotona.
-
-_Arvelin_. No se on selvää puhetta.
-
-_Aironen_. Se on hyvin selvää. Hän läksi tästä senaatiin, viemään
-kiireisiä asiakirjoja, semmoisia supliikeja, ymmärrättehän, supliikeja.
-
-_Arvelin_. Sunnuntainako?
-
-_Aironen_ (itsekseen). Hiis! (Ääneen.) Ei juuri senaattiin, mutta
-(takertuen) hän, näettekös, hän meni pois... tuota... niin... hän meni
-pois... ymmärrättehän... pois kotoansa...
-
-_Arvelin_. Kirkkoon luultavasti?
-
-_Aironen_ (kerkeästi). Niin juuri kirkkoon, juuri kirkkoon.
-(Itsekseen.) Huh!
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Tyttö näyttää olevan vähän hajamielinen, mutta
-erinomaisen solakka, ja äänikin semmoinen sointuva. Paha vaan, että
-silmälasini jäivät hotelliin. (Ääneen). Te olette luultavasti,
-majorin...
-
-_Aironen_. Niin juuri... hänen...
-
-_Arvelin_. Hänen...
-
-_Aironen_. Hänen...
-
-_Arvelin_. Hänen ottotyttärensä.
-
-_Aironen_. Aivan niin, hänen ottotyttärensä.
-
-_Arvelin_. Täydellä valtakirjalla.
-
-_Aironen_. Teillä on erinomainen arvaamisen lahja.
-
-_Arvelin_ (yhä ystävällisemmin). Ja siksi uskallatte olla vähän
-vallaton.
-
-_Aironen_. Mitä tarkoitatte?
-
-_Arvelin_ (osoittaen piippua Airosen kädessä). Minä tarkoitan tuota
-piippua. Kaunis tyttö ja polttaa piippua -- ai, ai, ai!
-
-_Aironen_ (itsekseen). Pakana! (Ääneen) Niin, katsokaa, minulla kivisti
-hampaita.
-
-_Arvelin_. Kuinka ikävätä! Mutta sallikaa, kaunis lapseni, minun istua
-ja tehdä teille pari kysymystä.
-
-_Aironen_. Olkaa niin hyvä. (Itsekseen.) Mitenkähän tämäkin leikki
-loppunee?
-
-_Arvelin_. Minä tulin vast'ikään maalta. Nimeni on Arvelin.
-
-_Aironen_ (hajamielisesti). Minä tiedän sen.
-
-_Arvelin_. Kuinka? Tiedättekö nimeni?
-
-_Aironen_ (itsekseen). Ah! (Ääneen). Minä olin sanoa, että minun on
-varsin hauskaa kohdata teitä.
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Hän on erittäin, erittäin sievä. Minulla näette
-olisi vähän asiaa majori Silénille tai Selinille, en muista varmaan
-nimeä.
-
-_Aironen_. Silénille. Teillä mahtaa olla hänelle hyvin tärkeitä
-asioita.
-
-_Arvelin_ (häristäen sormellaan). Ei saisi olla noin utelias, kaunis
-lapseni. (Nousee.) Enkä teille sanoisikaan sitä, ellette olisi (yrittää
-nipistämään häntä leuasta) noin vallattoman näköinen. (Istuu.) Minulla,
-näette, on veljenpoika Väinö, -- hän on muuttanut sukunimensä
-Airoseksi.
-
-_Aironen_ (hyvin kiihkeästi). Noo?
-
-_Arvelin_. "Noo?" Mitä se niin painava "noo" tietää?
-
-_Aironen_ (tyyneesti). Ei mitään. Minä vaan muutoin sanoin; kun minulla
-ei ole mitään erinomaista sanomista, niin minä sanon: noo!
-
-_Arvelin_. Niin, minä aioin sanoa, että minulla on veljenpoika, Väinö
-Aironen, kelpo nuorukainen, mutta...
-
-_Aironen_. Väinö Aironen, niinkö hänen nimensä on?
-
-_Arvelin_. Juuri niin.
-
-_Aironen_. Ah, herra Arvelin! Sellaisia nuorukaisia on harvassa kuin
-hän. Niin hyväsydämminen, niin jalomielinen! Ja kuinka hän rakastaa
-isänmaataan ja suomalaista teaateria.
-
-_Arvelin_. Mistä te hänet tunnette?
-
-_Aironen_. Kuka ei häntä tuntisi? Hän on näytellyt suomalaisessa
-teaterissa, ja koko kaupunki puhuu hänestä. Sitä paitsi käy hän välistä
-majorin luona, ja on sattunut niin, että majori on ollut poissa, ja me
-olemme silloin puhuneet yhtä ja toista. Välistä on hän kertonut minulle
-sedästään ja...
-
-_Arvelin_ (kiihkeästi). Noo?
-
-_Aironen_. "Noo?" Mitä se niin painava "noo" merkitsee?
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Tuo tyttö on viehättävä. (Tyyneesti, ääneen.) Ei
-mitään, muutoin vaan. Kun ei minulla ole mitään erittäin sanomista,
-niin minä sanon: noo! Mutta olispa hupaista tietää, mitä tuollaisilla
-pojan viikareilla olisi sanomista sedistänsä.
-
-_Aironen_. Ah, herra! Hän kiittää ja ylistää setäänsä parhaaksi
-ihmiseksi maan päällä. Yksi ainoa seikka se vaan huolestuttaa poika
-parkaa.
-
-_Arvelin_. Nimittäin?
-
-_Aironen_. Väinö Airosen tekisi mieli päästä näyttelijäksi, mutta setä
-kieltää.
-
-_Arvelin_. Sama seikka se juuri minuakin painaa.
-
-_Aironen_. Voi kuinka usein hän sanoo itkeneensä setänsä kovuutta! Ja
-kumminkin rakastaa hän setäänsä niin paljon.
-
-_Arvelin_ (itsekseen, liikutettuna). Se kelpo poika!
-
-_Aironen_. Enkä minä ymmärrä, miksikä te olette niin kova tässä yhdessä
-asiassa, koska Väinöllä, minä tarkoitan herra Airosella, on siihen
-halua ja taipumusta! Jos minä olisin setä, ja minun luokseni tulisi
-veljeni poika (nojaten takaa Arvelinin olkapäähän) ja sanoisi: setä
-kulta, laske minua teaateriin, -- niin minä vaan en hennoisi kieltää.
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Mutta tuo tyttö on erinomaisen sievä,
-erinomaisen viehättävä. (Ääneen). Vai niin! Te arvelette siis, ett'ei
-sedän pitäisi kieltää veljenpojalta mitään?
-
-_Aironen_. Miksikä te kiellätte sitten?
-
-_Arvelin_. Hm. Miksikö kiellän? Tiedättekös, kaunis lapseni: jos te
-olisitte Väinö, en voisikaan kieltää.
-
-_Aironen_. Miksikä juuri minulta?
-
-_Arvelin_. Siksi, että te, että te pyydätte niin, niin förpiiskatun
-viehättävästi. Mutta kaikissa tapauksissa minun täytyy neuvotella
-asiasta muittenkin kanssa. Tuomari Tommila kehoitti minua käymään
-täällä hänen ystävänsä, majori Sil... Sel...
-
-_Aironen_. Silén...
-
-_Arvelin_. Niin juuri, majori Selinin ja professori Raunion luona, ja
-kosk'en tavannut majoria kotoa vaikka korvautuihan tuo vahinko
-tuhatkertaisesti hänen viehättävän ottotyttärensä kohtaamisella, hm. --
-niin aion nyt käydä puhuttelemassa professori Rauniota. Saattaisitteko
-sanoa, missä hän asuu?
-
-_Aironen_ (itsekseen). Professori Raunionko luokse neuvoa kysymään,
-hänen, joka ymmärtää teaaterista vielä vähemmin kuin setä?! Hm. Tähän
-saakka on kaikki käynyt hyvin. Uskaltaisikohan?
-
-_Arvelin_. Ette mahda tietää professori Raunion osoitetta?
-
-_Aironen_ (itsekseen). Olkoon menneeksi! Rohkea rokan syö. (Ääneen.)
-Professori Raunionko? Vallan hyvin. Hän asuu tässä samassa talossa,
-portista vasempaan, kolmannessa kerroksessa, ovi oikeaan. Ettehän
-unohda, herra Arvelin? Hän on tavattavissa neljännestunnin kuluttua?
-
-_Arvelin_. Ken voisi unohtaa mitä te sanotte! Ja nyt -- toivoakseni
-näkemään asti! Pyydän sanomaan terveiseni majori Sil... Sel...
-Selinille...
-
-_Aironen_. Kiitos! Minä olen kertova hänelle, että täällä kävi muuan
-ystävällinen herra...
-
-_Arvelin_. Hm. Te olette liian hyvä.
-
-_Aironen_. ... muuan ystävällinen herra, joka lasketteli leikkiä ja
-nipisti minua poskesta.
-
-_Arvelin_. No, no, no, no, kaunis lapseni. Ei semmoista tarvitse
-kertoa. (Itsekseen.) Ihmeellisen sievä! (Ääneen.) Enhän minä voinut
-olla nipistämättä, olette niin vallattoman näköinen.
-
-_Aironen_. Niinhän se herra Aironenkin sanoo joka kerta kuin nipistelee
-poskeani.
-
-_Arvelin_. Mitä?! Uskaltaisiko se pojan viikari tehdä sellaista?
-(Kiukussa.) Vai sellaista!
-
-_Aironen_. Mutta onko se sitten niin vaarallista? Miksikä te niin
-suututte tuohon kelpo nuorukaiseen?
-
-_Arvelin_. Kelpo nuorukaiseen? Hänen pitää ollakin kelpo, sillä hänellä
-on ollut silmäinsä edessä hyvä esimerkki sedässään. Jaa-a.
-
-_Aironen_. Sitä minäkin. Herra Aironen osaa hienostellakin aivan kuin
-te.
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Tuo tyttö on peijakas. Täytyy lähteä pois,
-muutoin hän pistää minut pussiin, ihan varmaan. (Ääneen.) Ja nyt,
-hyvästi, kaunis lapseni!
-
-_Aironen_ (Etsii jotain lattialta.)
-
-_Arvelin_. Mitä te etsitte?
-
-_Aironen_. Nuppineula vaan putosi huivistani.
-
-_Arvelin_. Vai nuppineula! No etsitäänpäs sitä yhdessä. (Ottaa
-kiiruusti omasta huivistaan neulan.) Kas tässä se on. Sallikaa minun
-pistää se kiinni.
-
-    (Kiinnittää neulan Airosen rosettiin.)
-
-_Aironen_. Kiitos, herra Arvelin! Mutta mitenkä? Kultaneulanneko?
-
-_Arvelin_ (kiireesti). Minä pyydän, minä rukoilen, älkää pahoittako
-mieltäni. Ottakaa tuo neula muistoksi vanhalta ukolta, joka teidän
-seurassanne oli hetken nuorena jälleen. Se oli lyhyt ja kaunis hetki.
-Ja nyt hyvästi! (Ottaa Airosta kädestä.) Niin, hyvästi! (Hämillään.)
-Oikein totta, minä sanon, hyvästi!
-
-_Aironen_. Herran haltuun, herra Arvelin!
-
-_Arvelin_. Niin, voikaa hyvin, oikein hyvin!
-
-    (Suutelee äkisti Airosen kättä.)
-
-_Aironen_. No mutta herra Arvelin!
-
-_Arvelin_. Ts, ts!
-
-    (Kiiruhtaa perältä pois.)
-
-_Aironen_ (hänen jälkeensä). Älkää unohtako: portista vasempaan,
-kolmannessa kerroksessa, ovi oikeaan. Neljännestunnin kuluttua.
-
-_Arvelin_. Kiitos, kiitos!
-
-
-
-4:s kohtaus.
-
-    Aironen (yksin).
-
-_Aironen_ (itsekseen). Minä poloinen poika, mitä olenkaan uskaltanut!
-Olen neuvonut sedän muka professori Raunion luokse; se on: tähän samaan
-huoneesen, johon on kaksi käytävää. Saan siis olla nyt professorinakin.
-Mutta... teenköhän minä oikein, kun tällä tavalla narraan vanhaa
-setää? -- Niin, mutta enhän minä muutenkaan voi osoittaa hänelle
-näyttelijä-lahjojani. Kun komedia on lopussa, pyydän häneltä anteeksi,
-ja saahan hän sittenkin mennä neuvoja kysymään. A la bonheur!
-Professoriksi siis!
-
-
-
-5:s kohtaus.
-
-    Aironen. Pellonpää (oikealta).
-
-_Aironen_. Kas niin, herra Pellonpää! Te tulette aivan kuin käskettynä.
-
-_Pellonpää_. Niinhän sitä nyt justiissa tullaannii, mutta muijan
-käskystä, muijan käskystä. Sapperment! Muija, kuulkeehan, ei meinoo
-outtoo niitä rahoja. Johan minä sille koitin selittee, jotta setä
-tulloo tupsahtaa ihan tuossa paikassa kaupuntiin ja sitten myö kyllä
-soahaan ne rahattii, mutta tiijättähän työ sen meijän muorin: jos ei
-mitä hänen mielesä jäläkeen, niin ulisoo ja uluvoo ja välliin oikeen
-kauhalla peähännii lyyvvä muksauttoo.
-
-_Aironen_ (maltittomasti). No mutta odottakaa toki yksi tunti, yksi
-ainoa tunti! (Polkien jalkaansa). Ymmärrättekö te, kuinka hirmuisen
-lyhyt aika se on?
-
-_Pellonpää_. Ymmärränhän minä sen, mutta...
-
-_Aironen_. Kas niin, ei mitään muttia eikä mutkia. Tunnin kuluttua
-saatte viedä rouva Pellonpäälle joka pennin ja vapaapiletin huomiseen
-näytäntöön. Mutta nyt teidän täytyy kiireesti auttaa minua. Siirrelkää
-tässä huonekalut niin, ett'ei tätä huonetta outo enää samaksi tunne.
-Ottakaa myös päällykset pois tuoleilta ja sohvalta ja menkää sitten
-ullakolle; siellä on minulla korillinen vanhoja kirjoja. Tuokaa se
-alas!
-
-_Pellonpää_. Mutta mittees tästä kaikesta lähtöökään?
-
-_Aironen_ (kärsimätönnä). Elämää mulle ja rahoja teille. Tehkää nyt
-vaan kuin käskin ja joutuun! (Uutimien taakse.)
-
-_Pellonpää_ (siirtelee huonekaluja, itsekseen). Hm. "Kuin käskin."
-Sapperment! Mutta minkäs sille tekköö, kun minn' oun kerran niin hyvä
-mies ja se mielennii loatu on mulla niin lauhkiata sorttia. Mutta
-mitteehän se majisteri oikiistaan meinookaan toassiissa? Ja on se
-teäkii päivä! Enissäi ahistaa muija minua velekomaan ja sitten minusta
-tehhää jonniillainen Pankko ja sitten tehhään pojasta mamseli ja sitten
-veäntyy tänne setä ja sitten uluvoo muija ja uhkaa, ja nyt sitä soa
-panna talon ihan nurin narin. Soahaanpas nähä, niin vielä ne tännään
-minuttii akaks pukkoovat, hammeet peälle ja muut hynttyyt ja hetaleet.
-
-_Aironen_ (uutimien takaa). Joko alkaa olla valmiita?
-
-_Pellonpää_. Valamista on tuossa paikassa. Flinkist, flikat, sanoi
-Porilainen.
-
-_Aironen_ (tulee, yönuttu yllä). Kas näin. Miltäs näytän?
-
-_Pellonpää_. No mutta kylläpäs työ voan ossootte laitella ihtiänne.
-Äsken nättiä mamselia ja nyt vanahoo äijee. Tommotto kränä, sanoi
-Porilainen.
-
-_Aironen_. Luuletteko, herra Pellonpää, että outo voisi tuntea tätä
-huonetta enää samaksi?
-
-_Pellonpää_. Eikös Helssingissä!
-
-_Aironen_. Käykääs nyt joutuun se kirjakori ullakolta.
-
-_Pellonpää_. Mutta.
-
-_Aironen_. Joko taas mutta?
-
-_Pellonpää_. Mutta jos se muija toas ottaa kauhan?
-
-_Aironen_. No ottakaa te hiidessä vaikka kastrulli! Pois joutuun!
-
-    (Pellonpää pois.)
-
-
-
-6:s kohtaus.
-
-    Aironen (yksin).
-
-_Aironen_ (peilin edessä). Nyt on vielä vaan nuoresta laitettava vanha.
-Vielä parta ja silmälasit. Kas niin. Nyt on professori Raunio valmis.
-
-(Oikealla kolkutetaan. Avaa.)
-
-
-
-7;s kohtaus.
-
-    Aironen. Arvelin.
-
-_Arvelin_. Tuhat kertaa anteeksi, herra professori! Nimeni on Arvelin.
-
-_Aironen_. Varsin hauskaa. Olkaa hyvä. (Osoittaa tuolia; yskii). Suokaa
-anteeksi, minulla on kova katarri; senvuoksi on ääneni vähän kimeä.
-
-_Arvelin_. Jaa, se on totta; katarri on hyvin paha asia. Toisinaan, kun
-saa oikein pahan katarrin, niin se on niin paha katarri, ett'ei sen
-pahempaa katarria voi olla. (Itsekseen.) Kyllä kai minä nyt puhun
-pötyä, mutta tonttuko sitä osaa puhua noitten oppineitten herrain
-kanssa!
-
-_Aironen_. Se on totta.
-
-_Arvelin_. Se on aivan totta. (Äänettömyyttä.) Varsinkin siellä maalla,
-kun sattuu semmoinen katarraalinen, kostea ilma... (Itsekseen.) Pötyä
-taas. (Ääneen.) Minulla on kunnia tuoda teille terveisiä ystävältänne,
-tuomari Tommilalta, joka vasta muutti sinne meidän seuduille.
-
-_Aironen_. Kiitos! Kuinka hän nyt oikein jaksaa?
-
-_Arvelin_. Niinkuin ennenkin: iloinen ja lystikäs mies.
-
-_Aironen_. Ja tuomarin rouva on toivoakseni hyvässä terveyden tilassa!
-
-_Arvelin_. Rouvako? No, mutta johan siitä on seitsemän ajastaikaa kuin
-rouva nukkui kuoleman uneen.
-
-_Aironen_ (itsekseen). Ah! (Ääneen.) Ei, ei, minä erehdyin. Minä
-tarkoitan hänen tytärtään.
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Mutta tuohan on kovin vähämuistinen. (Ääneen.)
-Ellette pahastu, niin uskallan muistuttaa, ett'ei tuomarilla ole
-tyttäriä ollutkaan, vaikka hän niitä aina on toivonut.
-
-_Aironen_ (itsekseen). Ei, kyllä tämä puhe pitää lopettaa, muutoin
-manaan esiin kaikki tuomarinrouvat ja toimitan tyttäriä kaikille
-tuomareille. (Ääneen.) Suokaa anteeksi, minä olin vähän...
-
-_Arvelin_. Ajatuksissanne?
-
-_Aironen_. Niin juuri.
-
-_Arvelin_ (viattomasti). Sitä en ensinkään kummastele. Tuomarikin sanoo
-aina: Minkä viisaampi mies, sen sekavampi päästään. (Itsekseen.) Voi,
-pakana! Nyt taisi tulla kovin paksua.
-
-_Aironen_. Te olette erittäin hyväntahtoinen; samoin teidän ystävänne
-tuomarikin. Sitä paitsi sain vastikään ulkomailta kirjeen, täynnä hyvin
-murheellisia tietoja. Senvuoksi olin vieläkin ajatuksissani.
-Ajatelkaas: parhaan ystäväni poika kuollut ja niin surkean kuoleman!
-
-_Arvelin_ (osaa-ottavasti, yhä enenevällä tarkkuudella). Sepä ikävätä.
-Hän mahtoi olla toivorikas nuorukainen?
-
-_Aironen_. Niin, hänestä toivottiin hyvin paljon, ja hänestä olisi
-tullutkin kunniata isänmaalle, ellei erään ihmisen itsepäisyys olisi
-syössyt häntä turmioon.
-
-_Arvelin_. Hän mahtoi olla tuollainen filosofian tohtori, professorin
-alku?
-
-_Aironen_. Ei.
-
-_Arvelin_. Lääkäri, tuomari, pappi?
-
-_Aironen_. Ei. Hän oli -- näyttelijä.
-
-_Arvelin_ (säpsähtää). Näyttelijä, -- näyttelijä! Hm. Herra professori!
-Minä kyllä tiedän, että surullisen asian kertominen vaan lisää tuskaa,
-mutta kumminkin pyytäisin saada kuulla nuorukaisen historian,
-lyhykäisyydessä vain.
-
-_Aironen_ (huokaa). Ah, herra Arvelin! Tätä on koko surullinen romaani,
-verinen romaani. Hänen isänsä oli erinomaisen runollinen luonne, ja
-jätti pojalleen perinnöksi palavan rakkauden taiteesen ja -- köyhyyttä
-Kaikeksi onneksi otti setä (Arvelin säpsähtää) pojan kasvattaakseen.
-Pienestä pitäin rupesi pojan mieli hehkumaan teaateriin. Ylioppilaaksi
-tultuansa hän näytteli muutamia kertoja seuranäytelmissä, osoittaen
-tavattomia näyttelijälahjoja. Hän ei kuitenkaan saanut vapaasti seurata
-kutsumustaan. Häntä vaadittiin vaan lukemaan lain-oppia.
-
-_Arvelin_. Kukas se sitä vaati?
-
-_Aironen_. Setä.
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Merkillistä, kuinka tuon nuorukaisen ja Väinön
-historiat vetävät yhteen.
-
-_Aironen_. Setä vastusti hänen taideharrastuksiansa, huolimatta pojan
-rukouksista ja muitten kehoituksista. Hän sanoi teaateria vaan
-joutavaksi laitokseksi.
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Aivan kuin minä. (Ääneen.) Kuinkapa kävi sitten?
-
-_Aironen_. Kääntääkseen muka pojan mieltä toisaalle ja raastaakseen
-hänet pois kotimaisten taiteilijain seurasta, lähetti setä hänet
-ulkomaille.
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Saman teen minäkin Väinölle.
-
-_Aironen_. Mutta se oli vain öljyä tulee. Ulkomailla poika saikin nähdä
-teaaterin sen jaloimmassa muodossa. Siellä vasta hänen intonsa sai
-yllykettä...
-
-_Arvelin_. Enpäs lähetäkään.
-
-_Aironen_. Kuinka?
-
-_Arvelin_. Hm. Tehkää hyvin ja jatkakaa.
-
-_Aironen_. Dresdenissä hän tutustui useampain taideniekkain kanssa. Hän
-näytteli kerran Pienessä Teaaterissa niin suurella menestyksellä, että
-hänelle kohta tarjottiin paikka Dresdenin parhaimmassa teaaterissa,
-eikä aikaakaan, niin kaikui hänen nimensä ympäri koko avaran
-Saksanmaan. Päälle päätteeksi hän rakastui kuuluisaan näyttelijättäreen
-Agnes von BühlendorfFiin, -- kaiketi luitte siihen aikaan hänen nimensä
-sanomalehdissä?
-
-_Arvelin_. Suokaa anteeksi, minä en milloinkaan lue teaateriuutisia,
-sillä minulla on niin paljo tekemistä rautaruukkini kanssa, ett'ei ole
-semmoisiin aikaa riittänyt. Kenties olette lukeneet sanomalehdissä
-Rautakosken ruukista?
-
-_Aironen_. Suokaa anteeksi, -- minä en lue milloinkaan ruukkiuutisia.
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Siinä sait, Arvelin. (Ääneen) Mutta sitten?
-
-_Aironen_. Nuorukainen pyysi nyt sedältänsä naimalupaa ja vielä kerran
-lupaa päästä teaateriin, mutta tuo luonnoton setä kielsi kumpasenkin!
-
-_Arvelin_ (itsekseen). Naimaluvan olisin minä sentään antanut.
-
-_Aironen_. Hän pakotti nuorukaisen palajamaan kotia. Nuorukainen
-totteli. Hän jätti morsiamensa toivomaan sedän mielen muuttumista.
-Vielä kerran hän pyysi ja rukoili, polvillaan ryömien, mutta silloin --
-
-_Arvelin_. Silloin?
-
-_Aironen_. Setä hylkäsi hänet ja -- kirosi!
-
-_Arvelin_ (säpsähtää). Kirosi?
-
-_Aironen_. Kirosi... Kolmen vuoden kuluttua setä kuoli. Nyt oli
-nuorukainen vapaa. Hän riensi ulkomaille morsiamensa luo, mutta
-(synkästi) löysi hänet...
-
-_Arvelin_. Löysi hänet...
-
-_Aironen_. Ruumiina. Tyttö oli kuollut suruun ja ikävään. -- Sen
-koommin matkusteli nuorukainen ympäri maailmata kuin varjo, rauhaa
-hakien joka paikasta, mutta löytämättä sitä mistään. Armaan kuolema ja
-sedän kirous eivät suoneet hänelle lepoa.
-
-_Arvelin_. Kuinka pahasti sentään!
-
-_Aironen_. Hän kirjoitti kerran Firenze'stä. Hän oli nähnyt Ristori'n.
-Koko teaateri oli itkenyt, ja näytelmän loputtua oli Ristori kutsuttu
-esiin; miehet huusivat bravo, naiset huusivat kiitos. "Niin," kirjoitti
-hän, "Ristori on onnellinen, sillä kesken yleisön riemuhuutoja ei
-kajahtele hänen korvissansa sedän kirous! -- --" Kului kaksi vuotta.
-Omaisuutensa oli hän jättänyt kunnottoman käsiin. Eikä aikaakaan, niin
-myötiin tila huutokaupalla, ja poloinen nuorukainen...
-
-_Arvelin_. No!?
-
-_Aironen_. Joutui mieron tielle.
-
-_Arvelin_. Mie-ron tiel-le.
-
-_Aironen_. Ja kaikki vaan tuon luonnottaman sedän tähden.
-
-_Arvelin_ (Itsekseen). Herran tähden, kun ajattelen Väinöä! (Ääneen.)
-Vaan sitten?
-
-_Aironen_. Surkein osa on vielä jäljellä. Henkeänsä elättääkseen, otti
-hän vastaan tarjouksen erääsen pikku teaateriin Saksassa. Hänen nimensä
-ei ollut vielä unohtunut. Mutta itku oli äänen sortanut, suru vartalon
-koukistanut. Hän -- vihellettiin ulos.
-
-_Arvelin_. Vi-hel-let-tiin!
-
-_Aironen_. Silloin tekee hän huiman päätöksen. Hän yrittää seuraavana
-päivänä uudestaan. Ja uudelleen hänelle vihelletään. Mutta silloin
-(tragillisesti)... silloin hän astuu vakavin askelin etunäyttämölle...
-kasvot kalpeina... tuijottavin silmin... Hän vetää taskustaan
-pistolin...
-
-_Arvelin_ (nousee). Pistolin?!
-
-_Aironen_. Kuuluu laukaus ja -- verinen ruumis kaatuu lattialle... Se
-oli minun nuoruuden ystäväni kohtalo, johon hänet oli saattanut sedän
-kirous.
-
-_Arvelin_ (neuvotonna). Hm. Ihmeellistä! (Päättäväisenä.) Hyvästi,
-herra professori!
-
-_Aironen_. Kuinka? Aiotteko lähteä?
-
-_Arvelin_. Minulla tosin oli teille vähäsen asiaa. Olisi ollut
-kysyttävä teidän arvokasta neuvoanne, mutta kertomus teidän ystävänne
-kohtalosta antoi minulle kaikkein parhaimman neuvon, miten tehdä.
-
-_Aironen_. Suokaa anteeksi, minä en ymmärrä.
-
-_Arvelin_. Herra professori! Asia on sitä laatua, että... että...
-minulla ei ole lapsia.
-
-_Aironen_. Peräti ikävä seikka.
-
-_Arvelin_. Mutta minulla on veljenpoika; se tahtoo sanoa, minä olen
-setä; niin, minä olen setä.
-
-_Aironen_. Toivotan onnea veljenpojalle, jolla on niin kelpo setä.
-
-_Arvelin_. Kelpo? Sepä se juuri temppu onkin. Olin vähällä tulla varsin
-epäkelvoksi. Minun veljenpojallani on erinomainen halu teaateriin,
-aivan kuin teidän ystävällännekin oli. Minä olen tähän saakka
-vastustanut.
-
-_Aironen_. Ai, ai, kuinka varomatonta!
-
-_Arvelin_. Niin kerrassaan varomatonta. Teidän ystävänne kohtalo on
-avannut silmäni, ja minä riennän nyt hänen luoksensa ja päästän hänet
-Herran nimeen menemään. Jos hän teaaterissa tulee onnettomaksi, niin
-syyttäköön itseänsä, mutta minä kauhistun, ajatellessani, että minun
-kieltoni saattaisi syöstä hänet turmioon.
-
-_Aironen_. Mikä teidän veljennepojan nimi on?
-
-_Arvelin_. Hän on muuttanut sukunimensä, niinkuin nuorten suomalaisten
-varsin hyvin sopiikin, taikka, paremmin sanoen, hän on ottanut meidän
-suvun vanhan, alkuperäisen suomalaisen nimen. Eikös se ole oikein
-tehty, herra professori?
-
-_Aironen_. Aivan oikein, ja niin minä olen itsekin tehnyt. Isäni sai
-koulussa nimekseen Stenberg, mutta minä otin takaisin vanhan nimemme
-Raunio.
-
-_Arvelin_. Veljenpoikani nykyinen nimi on Väinö Aironen.
-
-_Aironen_. Vai niin! Minä tunnen hänet vallan hyvin. Hyvä poika --
-kaikin puolin kunnon nuorukainen.
-
-_Arvelin_. Niin juuri. Ja hänet olin minä vähällä saattaa
-onnettomuuteen. Minä riennän heti paikalla hänen luokseen. -- Hyvästi,
-herra professori!
-
-_Aironen_. Malttakaas hetkinen, herra Arvelin! Niinkuin sanottu, on
-Aironen erinomainen nuorukainen, mutta, ymmärrättehän, täällä
-Helsingissä kuluu paljo rahaa...
-
-_Arvelin_. Arvattavasti. Se ei ole niin vaarallista, kunhan muutoin
-vaan pitää mielen päässään.
-
-_Aironen_. Niin juuri. Minä tiedän, että hänellä on tuommoisia pikku
-velkoja, pari, kolme, neljä, viisisataa markkaa. Nämä tietysti eivät
-muuta teidän hyvää päätöstänne...
-
-_Arvelin_. Mitä ajattelettekaan minusta, herra professori?
-
-_Aironen_. Te olette kunnon mies. Sallikaa puristaani kättänne.
-
-_Arvelin_. Ja nyt Väinön luokse. En ole koskaan unohtava neuvoa, minkä
-teiltä sain.
-
-    (Pois oikealta.)
-
-
-
-8:s kohtaus.
-
-    Aironen (yksin).
-
-_Aironen_. Eläköön! Sanokoonpas nyt setä, ett'ei minusta ole
-näyttelijäksi! Ja lupa on saatu ja velat maksetaan. Eläköön! Kas niin!
-Nyt riittää professorina olo. (Heittää yltään yönutun ja ottaa
-valeparran pois.) Vaan, mitäs ääniä tuolta kuuluu?
-
-
-
-9:s kohtaus.
-
-    Aironen. Arvelin.
-
-_Arvelin_. Suokaa anteeksi, herra professori, jos jälleen teitä
-häiritsen. Teidän oveltanne on kaiketi nimilippu pudonnut pois, ja se
-seikka saattaa teille, joskus tuottaa hankaluuksia.
-
-_Aironen_. Kuinka niin?
-
-_Arvelin_. Juuri kuin olin menemäisilläni ulos, tuli ovessa vastaani
-muuan puotipoika ja kysyi minulta, onko muka herra Aironen kotona. Minä
-tietysti sanoin, että tässä asuu professori Raunio, mutta sitä hän ei
-ottanut uskoakseen. Kysyttyäni viimein, mitä asiaa hänellä oli herra
-Airoselle, veti hän esiin laskun Studen puodista ja sanoi tulleensa
-velkomaan jo viidettä kertaa. (Pyörittää päätään.) Minä luonnollisesti
-otin laskun ja maksoin sen. Kaunis lasku! Ei muuta saata sanoa. Siinä
-pari pukua ja huivit ja sormikkaat ja sen semmoista. Ai, ai, ai, sitä
-nykyajan nuorisoa! Mutta minä en ole tuosta millänikään. Niin, Herran
-haltuun professori! (Antaa kättä Airoselle ja astuu häntä hyvin
-lähelle.) Mitä?! Mitä minun pitää näkemäni?
-
-_Aironen_. Väinö vaan, setä hyvä!
-
-_Arvelin_. Kuules, poika! Mitä minun pitää ajatella sinusta?
-
-_Aironen_. Pelkkää hyvää, setä kulta, pelkkää hyvää.
-
-_Arvelin_. Mutta... mutta... minä en ole oikein selvillä mistäkään.
-Äsken, aivan vast'ikään, puhelin professori Raunion kanssa ja nyt --
-
-_Aironen_. Väinö Airosen kanssa. Onkos siinä mitään ihmeellistä? Se
-tosin on ihmeellistä, että professori ja minä olemme ihan sama henkilö.
-Mutta sehän todistaa, että minulla on näyttelijä-lahjoja.
-
-_Arvelin_. Mutta mistä sinä sait tietää minun olevan kaupungissa?
-
-_Aironen_. Kävithän äsken majori Silénin luona, setä?
-
-_Arvelin_. Ahaa! Minä arvaan: majorin ottotytär on sen sinulle jo
-ennättänyt kertoa. (Itsekseen.) Kunhan vaan ei olisi tytön hupakko
-puhunut liikoja.
-
-_Aironen_. No, mitä sanot, setä? Eikö minusta ole näyttelijäksi?
-
-_Arvelin_. Kelvoton poika! No niin, no niin (liikutettuna), salli minun
-syleillä sinua, vaikka oletkin tehnyt vähän pilaa vanhasta sedästäsi.
-
-_Aironen_. Ethän, setä, enää toki ole suutuksissa?
-
-_Arvelin_. No hyvä on, hyvä on. (Pyyhkäisee salaa silmiänsä. Koettaen
-olla ankara.) Mutta kuules, poika! Tämä rahan tuhlaaminen (vetää laskun
-taskustaan), tämä rahan tuhlaaminen ei ole oikein kiitettävää.
-Luultavasti olet vielä muuannekin velkaa?
-
-_Aironen_. Hyvin vähän: 300 markkaa.
-
-_Arvelin_. Minusta nähden se ei ole niinkään vähän. Mihinkäs olet
-pannut ne rahat, mitkä viime viikolla minulta sait?
-
-_Aironen_ (ujostellen). Setä hyvä! Osa niistä meni välttämättömiin ja
-toinen...
-
-_Arvelin_. Jaha, jaha! Entäs toinen?
-
-_Aironen_. Toinen meni -- myöskin välttämättömiin.
-
-_Arvelin_. Saisiko udella, mihin?
-
-_Aironen_. Minä ostin erään lahjan.
-
-_Arvelin_. Jassoo! Vai lahjan? Kelle sinä lahjoja ostelet?
-
-_Aironen_. Juuri tuolle majorin ottotyttärelle.
-
-_Arvelin_. Miksi?
-
-_Aironen_. Siksi, että hän on niin erinomaisen sievä ja niin
-vallattoman näköinen. Eikös ole?
-
-_Arvelin_ (unohtaen). Jaa, tosiaankin! Hän on erittäin, erittäin sievä
-ja vall... Hm. (Totisena.) Kuulepas! Nuorten miesten ei pitäisi ostella
-lahjoja...
-
-_Aironen_. Mutta sopineehan toki antaa, kun kerran on ostettu?
-
-_Arvelin_. No niin, no, miks'ei? Mutta minä en ymmärrä...
-
-_Aironen_. Mutta minä ymmärrän. Tuo sievä ottotytär on saanut
-muittenkin sydämmiä sykähtelemään.
-
-_Arvelin_. Mahdollista kyllä, nuorten hulivilien.
-
-_Aironen_. Ja vanhain vilihulien.
-
-_Arvelin_. Mitä?!
-
-_Aironen_. Setä! Ethän sinä toru, jos annan hänelle pienen lahjan. Minä
-näytän sen sinulle, niin saat sanoa, onko se kaunis. (Näyttää neulaa.)
-Kas tällainen se on?...
-
-_Arvelin_. Vai niin, mutta.... (Itsekseen). Mitä helkkaria! Sama
-neula, jonka äsken lahjoitin majorin ottotyttärelle. (Ääneen). Poika!
-
-_Aironen_. Eikö se ole kaunis?
-
-_Arvelin_ (polkee jalkaa). Poika!
-
-_Aironen_. Mitä, setä hyvä?
-
-_Arvelin_. Selitä heti paikalla!
-
-_Aironen_. Kyllä minä selitän, mutta et saa suuttua. Lupaatko?
-
-_Arvelin_. Olkoon menneeksi! Mutta joudu!
-
-_Aironen_. Majorin ottotytär olin -- minä!
-
-_Arvelin_.  Mahdotonta! Mahdotonta!
-
-
-
-10:s kohtaus.
-
-    Entiset. Pellonpää (kantaen kirjakoria).
-
-_Aironen_. Tuossahan saamme parahiksi vieraanmiehen. Herra Pellonpää!
-Sanokaa setäni kuullen, pukeuduinko minä taanoin teidän nähtenne
-tytöksi ja sitten vanhaksi herraksi.
-
-_Pellonpää_ (hiljaa Airoselle). No mutta, mittees työ nyt,
-majisteri?... Ettenkös työ pelekee, jotta...
-
-_Aironen_. Kertokaa vaan suoraan kaikki.
-
-_Pellonpää_. No sapperment! Tytöksi se majisteri ihtesä teki kuin
-tekkii, ja niin hiivatin nätiks, ja sitten kuin ala laittautua ukon
-kähnäksi, niin vie sinun...
-
-_Aironen_. No mitä sanot nyt, setä?
-
-_Arvelin_. Mutta tämä sama huone...
-
-_Aironen_. Tähän on kaksi käytävää.
-
-_Arvelin_. Minua on siis vedetty nenästä kaksin kerroin. (Äkäisenä.)
-Kuules, poika! Tämä on kelvotonta. Sinä olet... (katsoen Väinöön ja
-lauhtuu)... sinä olet... sinä olet... (liikutettuna)... sinä olet luotu
-näyttelijäksi.
-
-_Pellonpää_. No sapperment! Nyt se käyvvöö niinkuin rasvattu voan. Ja
-sen minnäi sanon, jotta tästä majisterista tulloo ihe Leino tai Aalperi
-ja kolomen vuuven peästä siitä tulloo ihe Perpummikkii. Ja se olsis
-laakommist se, sanoi Porilainen. Mutta mittees näillä kirjan töskyillä
-ennee tekköö?
-
-_Aironen_. Ne saatte itsellenne. Ja huomenna, hyvät herrat, saan pyytää
-teitä teateriin.
-
-_Pellonpää_. Ja myökös tullaan. Sapperment! Ja minä paukutan käsiäni,
-jotta halakee noapurin korvat. Klapatan visust, sanoi Porilainen.
-
-_Arvelin_. Mutta pidä huolta, Väinö, että on muitakin taputtajia kuin
-me kaksi.
-
-    (Esirippu alas.)
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Setä, by Samuli Suomalainen
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SETÄ ***
-
-***** This file should be named 51577-8.txt or 51577-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/1/5/7/51577/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/51577-8.zip b/old/51577-8.zip
deleted file mode 100644
index 7dbe2ab..0000000
--- a/old/51577-8.zip
+++ /dev/null