diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 17:01:39 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 17:01:39 -0800 |
| commit | 5868facf71058d2fa8e70ef72fd73212a29be87f (patch) | |
| tree | 69a9d325a60211ded4dcd0c4363d0d5a39a88b3d | |
| parent | ee9073fe8ddc174be9ee27d23af0cd03466a92b8 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51602-8.txt | 8283 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51602-8.zip | bin | 160585 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8283 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a11b7d2 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51602 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51602) diff --git a/old/51602-8.txt b/old/51602-8.txt deleted file mode 100644 index 6281062..0000000 --- a/old/51602-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8283 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Plumfieldin pojat, by Louisa M. Alcott - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Plumfieldin pojat - -Author: Louisa M. Alcott - -Translator: Elma and Aarni Voipio - -Release Date: March 30, 2016 [EBook #51602] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PLUMFIELDIN POJAT *** - - - - -Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen - - - - - - -PLUMFIELDIN POJAT JA MITÄ HEISTÄ TULI - -Kirj. - -Louisa M. Alcott - - -Suomentaneet Elma ja Aarni Voipio - -Jatkoa Pikku miehiin - - - - - -Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi -WSOY:n kustantamana Porvoossa 1919. - - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Kymmenen vuotta myöhemmin. - 2. Parnassos. - 3. Jo vielä kerran pulassa. - 4. Dan. - 5. Kesäloma. - 6. Jäähyväissanoja. - 7. Leijona ja karitsa. - 8. Josie näyttelee merenneitoa. - 9. Tomin uutiset. - 10. Demi vakiintuu. - 11. Emilin kiitosjuhla. - 12. Danin joulu. - 13. Natin uusi vuosi. - 14. Plumfieldissa näytellään. - 15. Odotus. - 16. Tenniskentällä. - 17. Tyttöjen kesken. - 18. Tutkintopäivä. - 19. Valkoiset ruusut. - 20. Henki hengestä. - 21. Aslaugan ritari. - 22. Viimeinen näytös. - Loppusana. - - - - -1 - -KYMMENEN VUOTTA MYÖHEMMIN - - --- Jos joku olisi kuvannut minulle, miten ihmeellisiä muutoksia -täällä kymmenessä vuodessa tapahtuu, en olisi sitä ikinä uskonut, -sanoi Jo-rouva Meg-sisarelleen, kun he istuivat kerran kesäpäivänä -Plumfieldin kuistilla katsellen ympärilleen ylpeinä ja hyvillä mielin. - --- Tällaisia ihmeitä nähdään, kun taikureina ovat raha ja hyvä tahto. -Herra Laurence ei olisi koskaan voinut saada uljaampaa muistomerkkiä -kuin jatko-opisto, ja tämän kodin asukkaille Marchin tädin muisto -pysyy aina elävänä, vastasi Meg ajatellen kiitollisena niitä, jotka -olivat poissa. - --- Muistatko, me mietimme usein ennen vanhaan, mitä pyytäisimme -haltijattarilta, jos saisimme esittää kolme toivomusta. Eivätkö vain -minun toivomukseni olekin lopulta täyttyneet? Rahaa, mainetta ja -yllin kyllin työtä jota rakastan, pohdiskeli Jo. Hän pani kätensä -ristiin pään päälle pörröttäen huolettomasti tukkaansa ihan kuin -pikku tyttönä. - --- Minäkin olen saanut kaiken mitä pyysin, ja Amylle haltijattaret -ovat aivan tuhlailleet lahjojaan. Jos vain John, äiti ja Beth -olisivat täällä, olisi kaikki täydellistä, lisäsi Meg. Hänen -äänessään soi haikea väre, sillä äidin paikka oli nyt tyhjä. - -Jo-rouva laski kätensä sisaren kädelle, ja he istuivat hetken hiljaa -katsellen edessään aukenevaa kaunista maisemaa. - -Näytti tosiaan siltä, kuin taikuri olisi ollut työssä, sillä -rauhallisesta Plumfieldista oli tullut puuhakas pieni yhdyskunta. -Talo oli maalattu ja siihen oli lisätty useita siipirakennuksia, -niin että se oli nyt komeamman näköinen kuin ennen. Pihanurmikko -ja puutarha olivat hyvin hoidetut. Koko kartano näytti vauraalta, -aivan toisenlaiselta kuin siihen aikaan, jolloin kaikkialla parveili -meluavia poikia ja Bhaereilla oli täysi työ saada tulot riittämään -menoihin. - -Kukkulalle, entiselle leijanlennättämispaikalle, oli kohonnut komea -rakennus, jatko-opisto, joka oli pystytetty vanhan herra Laurencen -runsailla testamenttivaroilla. Ahkerat opiskelijatytöt ja -pojat -astelivat nyt polkuja, joita lasten jalat olivat tallanneet metsään -ja rinteisiin. - -Aivan Plumfieldin portin pielessä näkyi puiden välistä soma, -ruskeaksi maalattu mökki, pieni kuin kyyhkyslakka, ja vihannalla -länsirinteellä hohti auringonpaisteessa Laurien valkopylväinen -asunto. Sillä kun nopeasti kasvava kaupunki oli saartanut Marchien -vanhan talon, turmellut Megin pesän ja uhannut tuoda saippuatehtaan -vanhan herra Laurencen närkästyneen nenän eteen, olivat kaikki -ystävämme siirtyneet asumaan Plumfieldiin ja suurten muutosten kausi -oli alkanut. - -Kaikki menestyi tässä pienessä yhdyskunnassa. Herra Bhaer opiston -rehtorina ja pastori March sen sielunpaimenena näkivät pitkäaikaisten -toiveidensa toteutuvan. Sisarukset ottivat osaa nuorten iloihin -ja murheisiin kukin omalla tavallaan. Meg oli opiskelijatyttöjen -äidillinen ystävä, Jo poikien uskottu ja puoltaja, kun taas -Amy, 'rouva avokätinen', tasoitti hienotunteisesti varattomien -opiskelijain tietä ja järjesti nuorille viihdettä. Ei ihme, -että hänen vieraanvaraista kotiaan sanottiin Parnassoksi, sillä -kulttuurinnälkäiset nuoret saivat sydämensä halusta harrastaa siellä -musiikkia ja muita taiteita. - -Plumfieldin ensimmäiset kaksitoista poikaa olivat tietenkin vuosien -kuluessa hajaantuneet maailman tuuliin, mutta kaikki, jotka vielä -olivat hengissä, muistivat yhä vanhaa kouluaan ja palasivat -mielellään sinne kukin taholtaan kertomaan vaiheistaan. - -Franz oli nykyään kaksikymmentäkuusivuotias, toimi erään sukulaisensa -liikkeessä Hampurissa ja menestyi hyvin. Emilin, Kommodorin, oli -eno lähettänyt pitkälle matkalle, jotta tämä saisi tarpeekseen -seikkailuista, mutta palatessaan poika oli ollut niin innostunut -merielämään, ettei voinut ajatellakaan muuta alaa. Niinpä hän palveli -nyt iloisena meripoikana saksalaisessa laivassa. - -Dan vietti yhä kulkurielämää. Palattuaan geologiselta -tutkimusretkeltä Etelä-Amerikasta hän oli kokeillut lammasfarmia -Australiassa ja oli parhaillaan kaivostyöläisenä Kaliforniassa. Nat -puolestaan ahkeroi musiikkiopistossa ja hankkiutui juuri pariksi -vuodeksi Saksaan päättääkseen opintonsa. Tom luki lääketiedettä -ja yritti parhaansa mukaan innostua siihen. Jack oli isänsä -liiketoverina ja näytti paisuvan äveriääksi mieheksi. Doll luki -yliopistossa lakia yhdessä Nedin ja Pumpun kanssa. Pikku Dick ja -Billy-rukka puuttuivat joukosta -- molemmat olivat kuolleet. - -Bhaerin poikia, Robia ja Tediä, sanottiin Karitsaksi ja Leijonaksi. -Rob olikin hiljainen ja hyvänahkainen poika, mutta äiti tiesi, että -hän oli lapsista velvollisuudentuntoisin ja että hänen lempeään -olemukseensa kätkeytyi yllin kyllin miehekkyyttä. Tedissä äiti sen -sijaan oli näkevinään kaikki ne virheet, oikut, innostuksenpuuskat ja -kujeet, joita hänellä itsellään oli nuorena ollut. - -Ted oli Plumfieldin näkyvin henkilö, hän oli aina puuhassa, pitkät -kädet ja koivet huitoivat, päivänpaahtama tukka oli hurjasti pörrössä -ja ääni kaikui yli nurmikon. Noin kerran viikossa hänellä oli synkkä -hetkensä, ja hän vaipui syvälle epätoivon suohon, josta hänet kiskoi -kuiville joko äiti tai aina kärsivällisin Rob. Äiti tiesi, milloin -poika oli jätettävä yksin, milloin ravistettava hereille -- Ted oli -äidille ilo ja koettelemus. Pojan lahjakkuus näkyi niin monella -tavalla, että äiti tuli usein ihmeissään pohtineeksi, mitä hänestä -mahtaisikaan kehkeytyä. - -Demi oli käynyt kunnialla jatko-opiston, ja Meg toivoi hänestä -pappia. Mutta John, joksi äiti Demiä nykyään nimitti, kieltäytyi -päättäväisesti opiskelemasta. Hän väitti saaneensa aivan tarpeekseen -kirjoista ja halusi nyt oppia tuntemaan ihmisiä ja maailmaa. Äitinsä -suureksi pettymykseksi Demi oli mennyt harjoittelijaksi sanomalehden -toimitukseen. - -Meg-rouva oli niellyt murheensa ja antanut pojan seurata -mielitekoaan, mutta kaikessa hiljaisuudessa hän toivoi yhä, että -saisi nähdä vielä joskus Demin saarnatuolissa. Jo-tätikään ei -hyväksynyt pojan päätöstä, vaikka suhtautuikin suopeasti tämän -kirjallisiin harrastuksiin, sillä Jota närkästytti lehtimiesten halu -'pistää nenänsä toisten asioihin'. Mutta Demi tiesi mitä tahtoi ja -seurasi tyynesti suunnitelmaansa piittaamatta levottomista äideistä -tai toverien kiusoittelusta. Laurie-setä puolestaan rohkaisi häntä ja -ennusti hänelle loistavaa tulevaisuutta. - -Tytöt kukoistivat kilpaa. Daisy oli yhtä herttainen ja taloudellinen -kuin ennenkin ja puuhaili äitinsä apuna ja seurana. Josie oli -neljäntoista ikäisenä hyvin omintakeinen nuori neiti, täynnä -kujeita ja päähänpistoja. Tätä nykyä häntä vaivasi niin ankara -teatterikärpänen, etteivät äiti ja sisar tienneet nauraako vai itkeä. - -Bess puolestaan oli kasvanut pitkäksi kauniiksi tytöksi, joka näytti -monta vuotta ikäistään vanhemmalta ja käyttäytyi yhtä viehkeän -pidättyvästi kuin aikoinaan pikku prinsessana. Molempien vanhempiensa -puolelta periytyneitä rikkaita lahjojaan hän oli saanut kehittää -kaikin keinoin, joita rakkaudella ja rahalla on käytettävänään. - -Mutta koko yhteiskunnan ylpeys oli entisaikojen 'Nan Nokkonen'. -Tyttö oli täysin muuttunut, kuten usein tapahtuu nuoren ihmisen -löytäessä oman elämänuransa. Levottomasta, uhmamielisestä lapsesta -oli kehittymässä tarmokas ja määrätietoinen nuori nainen. Hän oli -ryhtynyt kuudentoista ikäisenä opiskelemaan lääketiedettä ja päässyt -neljässä vuodessa sangen pitkälle. Lapsuudenhaave, jolla hän oli -pikku tyttönä kauhistuttanut lempeää Daisya, oli hyvää vauhtia -toteutumassa, ja tuo päämäärä kiehtoi häntä niin, ettei mikään mahti -olisi saanut häntä luopumaan valitsemastaan elämänurasta. - -Muutamat nuoret miehet olivat koettaneet saada Nanin muuttamaan -mieltään ja valitsemaan Daisyn tyyliin 'sievän pikku kodin ja -perheen, josta saa pitää huolta'. Mutta Nan oli vain nauranut ja -karkottanut ihailijat tarkastamalla ammattimaisesti heidän kieltään -tai tarttumalla tarjotun käden valtimoon. Ja niin he kaikki olivat -luikkineet tiehensä -- paitsi eräs itsepintainen nuori mies, jota oli -mahdoton nujertaa. - -Tom, tämä järkkymätön ihailija, oli yhtä uskollinen lapsuutensa -ihastukselle kuin tämä oli lääkärinpihdeilleen. Nanin takia Tom -opiskeli urhoollisesti lääketiedettä, vaikka hänen mielensä paloi -liikealalle. Mutta Nan oli luja ja Tom jatkoi sitkeästi toivoen -vain, ettei tulisi vastaisessa ammatissaan tappaneeksi kovin monta -lähimmäistään. Kaikesta huolimatta he olivat mainioita ystäviä ja -tuottivat hauskuutta toisille lystikkäällä kinastelullaan. - -Molemmat lähestyivät Plumfieldia sinä iltapäivänä, jolloin -Meg-rouva ja Jo-rouva juttelivat kuistilla. Mutta he eivät tulleet -yhtä matkaa. Nan käveli yksin reippaasti tietä pitkin miettien -jotakin mielenkiintoista sairaustapausta, ja Tom uurasti perässä -yllättääkseen tytön muka sattumalta kunhan esikaupungit oli -sivuutettu. - -Nan oli sievä tyttö, kirkassilmäinen ja punaposkinen ja sen verran -itsetietoisen näköinen kuin tarmokkaan nuoren naisen tuleekin. Hän -oli yksinkertaisesti ja järkevästi pukeutunut, käveli kepeästi ja -näytti reippaalta. Vastaantulijat katsoivat häntä mielikseen: oli -hauskaa nähdä hyväntuulisen nuoren tytön kävelevän maalle päin -kauniina päivänä. Ja punakka nuorukainen, joka paljain päin porhalsi -perässä malttamattoman näköisenä, oli selvästi yhtä mieltä heidän -kanssaan. - -Äkkiä tuulen mukana kantautui hiljainen "hei". Nan pysähtyi ja koetti -näyttää hämmästyneeltä. - --- Kas vain, Tom! - --- Siltä näyttää. Arvelinkin että sinä ehkä lähtisit maalle tänään, -sanoi Tom lauhkeat kasvot loistaen. - --- Sinä tiesit sen. Kuinka kurkkusi laita on? kysyi Nan virallisella -äänellään, joka aina hillitsi liian innon. - --- Kurkkuni? Ai niin, se voi oikein hyvin. Sinun lääkkeilläsi oli -ihmeellinen vaikutus. En ikinä enää sano homeopatiaa huijaukseksi. - --- Sinun kurkkutautisi oli pelkkää huijausta, ja niin olivat ne -pilleritkin. Kannattaisikin merkitä muistiin, jos maitosokeri -parantaisi niin tehokkaasti kurkkumädän! Voi Tom, etkö sinä koskaan -voi lakata kujeilemasta? - --- Voi Nan, etkö sinä koskaan voi lakata rökittämästä minua? Ja he -nauroivat toisilleen kuin entisinä aikoina. - --- Tiesin etten tapaisi sinua kokonaiseen viikkoon, ellen keksisi -asiaa vastaanotolle. Sinä olet niin toivottoman ahkera, ettei sinulta -heltiä toiselle sanaakaan, nurkui Tom. - --- Ahkera sinunkin pitäisi olla eikä tuhlata aikaasi joutavaan. Ihan -totta, Tom, ellet paneudu vakavasti opintoihisi, et ikinä edisty, -selitti Nan järkevästi. - --- Saan niistä näinkin ihan tarpeekseni, vastasi Tom innottomasti. -- -Täytyyhän ihmisen vähän kujeilla, kun on leikellyt ruumiita aamusta -iltaan. Minä en kestä sitä pitkään kerrallaan, vaikka eräät tuntuvat -nauttivan siitä äärettömästi. - --- Mikset sitten jätä koko puuhaa? Tarttuisit johonkin, joka sopii -sinulle. Olen aina pitänyt tätä hassutuksena, kuten tiedät, sanoi Nan -vähän huolestuneena etsien sairauden merkkiä kasvoista, jotka olivat -verevät kuin jouluomena. - --- Tiedäthän sinä, miksi minä tämän alan valitsin ja miksi aion -sillä pysyä, vaikka henki menisi. Ehkä minä en näytä heikolta, mutta -minulla on paha sydäntauti, johon ennemmin tai myöhemmin sorrun. Yksi -lääkäri voisi kyllä minut parantaa, mutta hän ei halua. - -Nan rypisti otsaansa, mutta tottuneena Tomin vihjauksiin tiesi miten -poikaa oli kohdeltava. - --- Hänhän hoitaa parastaikaa tautiasi parhaalla ja ainoalla tavalla, -mutta sinä olet hankalin potilas, jonka olen ikinä tavannut. Olitko -tanssiaisissa, niin kuin määräsin? - --- Olin. - --- Ja osoitit huomiotasi sievälle Dora Westille? - --- Tanssin koko illan hänen kanssaan. - --- Eikö sillä ollut mitään vaikutusta tuohon herkästi tulehtuvaan -elimeesi? - --- Ei kerrassaan mitään. Vilkaisin häntä kerran, unohdin aivan -tarjota hänelle apetta ja huokasin helpotuksesta, kun sain työntää -hänet taas äitinsä liepeisiin. - --- Sama annos uudelleen niin usein kuin mahdollista ja tarkkaile -oireita. Ennustan että alat vähitellen kaivata tuota lääkettä. - --- En ikinä. Olen varma, ettei se sovi minun ruumiinrakenteelleni. - --- Sepä nähdään. Tottele vain määräyksiä. - --- Totellaan, tohtori, tuli alistuvasti. - -Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus. Kuljettiin tuttujen paikkojen ohi -ja aivan kuin heittäen niiden takia pois riitakapulan Nan sanoi äkkiä: - --- Kyllä meillä oli ennen hauskaa tuolla metsässä! Muistatkos kun -putosit pähkinäpuusta ja olit taittaa niskasi? - --- Ja kuinka sinä liotit minua värivedessä, kunnes sain hienon -mahonginvärin, ja Jo-täti itki tärveltynyttä takkiani, nauroi Tom -muuttuen hetkessä pojaksi jälleen. - --- Ja kuinka sinä sytytit talon palamaan? - --- Ja sinä raahasit asemalta matkalaukkuasi? - --- Sanotko sinä enää koskaan "pala ja kipinöi"? - --- Sanooko sinua enää kukaan rasavilliksi? - --- Daisy sanoo. En ole häntäkään nähnyt kokonaiseen viikkoon. - --- Minä tapasin Demin tänä aamuna ja hän kertoi, että Daisy hoitaa -äiti Bhaerin taloutta. - --- Niin hän aina tekee, kun Jo-täti joutuu pyörremyrskyn kouriin. -Daisy on mallikelpoinen taloudenhoitaja; tekisit viisaasti, jos -heittäytyisit hänen jalkoihinsa, ellet nyt kerta kaikkiaan voi ruveta -puskemaan töitä ja antaa rakkauden odottaa, kunnes tulet aikuiseksi. - --- Nat iskisi viulun päähäni, jos katsoisin Daisyyn päinkään. Ei -kiitoksia! Minun sydämessäni on eräs toinen nimi, eikä se lähde -sieltä kulumallakaan enempää kuin sininen ankkuri käsivarrestani. -'Toivo' on minun tunnussanani, sinun taas 'älä antaudu'. Saa nähdä -kumpi pitää. - --- Te hupsut pojat olette yhä leikkivinänne viimeistä paria niin kuin -ennen vanhaan. Hei, katsopas Parnassoa, kylläpä se näyttää tästä -kauniilta, Nan sanoi vaihtaen äkkiä keskustelunaihetta. - --- Se on komea talo, mutta minä pidän enemmän vanhasta Plumista. -Eiköhän Marchin täti hämmästyisi, jos näkisi nämä muutokset, vastasi -Tom, kun he pysähtyivät suurelle portille katsomaan kaunista näkymää. - -Äkkiä heitä hätkäytti kirkaisu. Pitkä, vaalea pörröinen poika -loikkasi pensasaidan yli kuin kenguru ja häntä seurasi lennossa -solakka tyttö, joka takertui orapihlajaan ja lysähti oksalle nauraen -läkähtyäkseen. Tytöllä oli tumma tukka ja sievät ilmeikkäät kasvot. -Hattu riippui selässä, ja hameessa näkyi jälkiä puroista, joiden -yli oli hypitty, ja puista joissa oli kiipeilty. Äskeisestäkin -loikkauksesta oli muistona muutama repeämä. - --- Voi Nan, auta minut alas. Ja pitele sinä, Tom, sillä aikaa Teddyä, -hän sieppasi minun kirjani, ja minä tahdon sen takaisin, huusi Josie -yläilmoista turvautuen odottamattomiin apujoukkoihin. - -Tom tarttui heti rosvoa niskasta, ja Nan kiskoi tytön pensaasta -maahan. - --- Mikä hätänä, ystäväiseni? Nan kysyi tyynesti koettaen kuroa -nuppineuloilla pahinta repeämää sillä välin kun Josie tarkasteli -naarmuuntuneita käsiään. - --- Minä olin harjoittelemassa osaani raidassa, kun Ted hiiviskeli -sinne ja löi kepillä kirjan kädestäni. Se tipahti puroon, ja ennen -kuin pääsin maahan, tuo ilkiö oli jo tipotiessään. Senkin lurjus, -anna kirja heti takaisin tai minä löylytän sinut! huusi Josie nauraen -ja toruen yhteen hengenvetoon. - -Päästyään Tomin kynsistä Ted heittäytyi haaveelliseen asentoon, -katsoi riutuvin silmin edessään seisovaa märkää ja repaleista nuorta -neitiä ja lausui ylhäisen raukealla äänellä erään muodissa olevan -näytelmän sankarin puheenvuoron, joka päättyi sanoihin: -- Pidätkö -kuvasta, rakkaani? Ja samassa hän itse esitti tuota kuvaa pitkät -koivet linkussa ja kasvot hirvittäviksi vääntyneinä. - -Hulluttelun keskeytti kuistilta kuuluva kättentaputus, ja kaikki -neljä juoksivat lehtikujaa pitkin taloon melkein yhtä hyvää vauhtia -kuin Tomin entisaikainen valjakko, jonka virkuin menijä oli Nan. -Punaposkisina ja huohottaen Tom ja Nan tervehtivät kuistilla istujia -ja lysähtivät portaille lepäämään. Meg-rouva alkoi ommella kokoon -tyttärensä hametta, Jo pörrötti leijonansa harjaa ja pelasti häneltä -kirjan. Daisykin ilmestyi portaille tervehtimään vieraita. - --- Vohveleita illalliseksi, niin että kannattaa jäädä syömään. Daisyn -vohvelit eivät koskaan petä, sanoi Ted vieraanvaraisesti. - --- Hän on asiantuntija, ahmi viimeksi yhdeksän. Siksi hän onkin noin -paksu, Josie sanoi murhaavasti vilkaisten serkkuunsa, joka oli laiha -kuin tikku. - --- Minä olen menossa katsomaan Lucy Doven sormea. Siinä on paise, -joka täytyy puhkaista. Juon teetä opistossa, vastasi Nan ja koetti -taskuaan varmistuakseen, että instrumenttilaatikko oli mukana. - --- Kiitos vain, mutta minäkin menen opistolle. Tommy Merrywetherilla -on roska silmässä, ja minä lupasin ottaa sen pois, selitti Tom, joka -pysytteli epäjumalansa lähettyvillä milloin ikinä saattoi. - --- Olkaa hiljaa! Ei Daisy siedä kuulla teidän verisiä puheitanne -juuri kun vohvelit odottavat. Ted virnisti hyvillään ajatellessaan -tiedossa olevia herkkuja. - --- Kuuluuko Kommodorista mitään uutta? kysyi Tom. - --- Hän on kotimatkalla, ja Dankin taitaa tulla pian. Haluaisin -nähdä kaikki poikani koolla, ja olen pyytänyt kulkureita tulemaan -viimeistään kiitosjuhlaksi, vastasi Jo-rouva iloisena. - --- He tulevat kyllä joka ikinen, jos vain voivat. Jopa Jackkin -on valmis uhraamaan dollarin päästäkseen meidän kanssamme samaan -päivällispöytään, nauroi Tom. - --- Tuolla kalkkuna sen kuin lihoo juhlaa varten. En nykyään ajele -sitä, ahdan vain siihen ruokaa, ja tuo siunattu elukka pulskistuu -ihan silmissä, sanoi Ted osoittaen tuomittua lintua, joka ylpeänä -astuskeli läheisellä vainiolla. - --- Me voisimme järjestää Natille jäähyväisjuhlan, jos hän lähtee -vasta viimeisenä päivänä. Meidän livertelijästämme tulee Euroopassa -varmasti uusi Ole Bull, sanoi Nan. - -Soma puna kohosi Daisyn poskille, mutta hän vastasi tyynesti: - --- Laurie-sedän mielestä Nat on tosiaan lahjakas. Setä uskoo, että -palattuaan opintomatkalta Nat ansaitsee täällä mainiosti elatuksensa, -vaikkei hänestä tulisikaan mikään kuuluisuus. - --- Parasta ettei odota mitään, sillä nuoret kulkevat aina omia -teitään, tuumi Meg-rouva hiukan huoahtaen. -- Pitäisi olla -tyytyväinen, jos lapsista tulee hyviä ja hyödyllisiä ihmisiä. Mutta -aina sitä vain toivoo, että he menestyisivät ja saisivat kunniaa. - --- Aivan. Lapset ovat ihan niin kuin minun kananpoikani, sanoi Ted -vakavana. -- Katsokaa nyt noita kukkoja. Kuka uskoisi, että tuo -komea tepastelija on hölmöin koko joukosta, pelkkä rähisijä ja -jänishousu. Sen sijaan tuo kurjan näköinen pitkäkoipinen rääpäle on -tarhan kuningas ja kiekuu hereille vaikka kaikki seitsemän unikekoa. -Siitä näette. Minuakin te aina motkotatte, mutta katsotaanpa, miltä -muutamien vuosien perästä näyttää! Ja oikaistessaan niskaansa Ted -muistutti niin ilmeisesti pitkäkoipista lemmikkiään, että kaikki -purskahtivat nauruun. - --- Minusta Danin pitäisi asettua johonkin. Poikahan on jo täyttänyt -kaksikymmentäviisi. Ei ole hyvä, että hän kiertää yhä maailmalla -vailla muuta kiintopistettä kuin sinä siinä. Meg-rouva nyökkäsi -sisarelleen. - --- Kyllä Dan löytää lopulta paikkansa. Hän ei ole vielä kypsynyt, -mutta joka kerta kotiin tullessaan hän on kehittynyt parempaan päin. -Voi olla, ettei hänestä koskaan tule suurmiestä tai rikasta pohattaa, -mutta minulle riittää täysin, jos hänestä tulee kunnon mies, sanoi Jo -puolustaen taistelunhaluisesti laumansa mustaa lammasta. - --- Hyvä, äiti, pysy sinä lujana. Dan vastaa kokonaista tusinaa -Jackeja ja Nedejä, jotka kerskailevat rahoistaan ja ovat olevinaan -suuria pomoja. Uskokaa pois, Dan saa vielä aikaan jotakin, josta -saadaan olla ylpeitä, lisäsi Ted, jonka kiintymys Dannyyn oli vuosien -varrella vain kasvanut ja muuttunut poikamaiseksi ihailuksi. - --- Totisesti, sen minäkin uskon. Hän on juuri sellainen veikko, -joka kiipeää Matterhornille, sukeltaa Niagaraan tai löytää ison -kultakimpaleen. Dan purkaa liikaa puhkuaan sillä tavoin, ehkäpä -viisaammin kuin me muut, sanoi Tom miettiväisenä. - --- Paljonkin viisaammin, sanoi Jo-rouva painokkaasti. -- Lähettäisin -toki mieluummin poikani näkemään Danin tavoin maailmaa kuin jättäisin -heidät yksin kaupunkiin keskelle kiusauksia, tuhlaamaan aikaa, rahoja -ja terveyttään. Danin täytyy itse raivata tiensä, ja se kasvattaa -hänessä rohkeutta, kärsivällisyyttä ja itseluottamusta. En ole yhtään -niin huolissani hänestä kuin Georgesta ja Dollista, jotka eivät -kykene huolehtimaan itsestään paremmin kuin pikkulapset. - --- Entä sitten Demi? Hänhän ravaa ympäri kaupunkia ja joutuu tekemään -juttuja vaikka mistä, sanoi Tom tuumien, että itse asiassa sellainen -työ olisi paljon mukavampaa kuin lääketieteen opinnot. - --- Demillä on kolme henkivartijaa -- hyvät periaatteet, tyylivaisto -ja viisas äiti. Ei hän joudu ikävyyksiin. Ja näistä kokemuksista on -hänelle paljon hyötyä sitten kun rupeaa kirjoittamaan, niin kuin hän -varmasti ennen pitkää rupeaa, aloitti Jo-täti profeetalliseen sävyyn, -sillä hän toivoi hartaasti, että edes muutamista hänen ankanpojistaan -tulisi joutsenia. - --- Siinä paha missä puhutaan, huomautti Tom, kun ruskeasilmäinen, -terveen näköinen nuori mies lähestyi lehtikujaa pitkin heiluttaen -sanomalehteä kädessään. - --- Sieltä tulevat kaupungin Iltauutiset! Viimeinen painos! Kauhea -murha! Pankkivirkailija karannut! Ruutitehdas räjähtänyt ja -latinankoulun pojat tehneet lakon! kiljui Ted ja lähti serkkuaan -vastaan loikkien sirosti kuin nuori kirahvi. - --- Kommodori on tullut! Hän katkaisee ankkuriköytensä ja laskee -myötäistä jahka irti pääsee, julisti Demi jo kaukaa. - -Kaikki olivat innoissaan, ja lehti kulki kädestä käteen, jotta -jokainen saattoi omin silmin vakuuttua, että hampurilainen "Brenda" -oli onnellisesti laskenut satamaan. - --- Hän vaappuu tänne huomenna mukanaan tavanomainen kokoelma -merihirviöitä ja hurjia juttuja. Minä tapasin hänet, ja poika oli -iloinen ja tervainen ja ruskea kuin kahvipapu. Matka oli sujunut -hyvin, ja hän toivoo pääsevänsä toiseksi perämieheksi, kun nykyisen -jalka on katkennut, lisäsi Demi. - --- Saisivat tuoda sen minulle lastoitettavaksi, mutisi Nan -kiinnostuneena. - --- Miten Franz voi? kysyi Jo-rouva. - --- Hän on menossa naimisiin! Siinä onkin teille yllätys. Ensimmäinen -joukosta, täti, niin että saat sanoa hänelle hyvästit. Tytön nimi -on Ludmilla Hildegard Blumenthal, hyvästä perheestä, varakas, sievä -ja tietenkin enkeli. Poika toivoo vain enonsa suostumusta, sitten -hän aikoo vakiintua kunnon kansalaiseksi. Eläköön hän kauan ja -onnellisena! - --- Olipa se mukava uutinen. Tuntuu ihanalta, kun saa edes yhden -poikansa hyvän vaimon hoiviin. Jos kaikki on kohdallaan, niin minun -ei kai enää tarvitse olla huolissani Franzista, sanoi Jo-rouva -ristien tyytyväisenä kätensä, sillä hän tunsi usein itsensä -levottomaksi kanaemoksi, jolla oli siipiensä suojassa iso parvi -poikasia. - --- Niin, sitä minäkin, huokasi Tom vilkaisten syrjäsilmällä -Naniin. -- Nuori mies tarvitsee hyvää vaimoa vakiintuakseen. Ja -mukavien tyttöjen velvollisuus on mennä naimisiin niin varhain kuin -mahdollista, eikö niin, Demi? - --- Jos vain mukavia poikia olisi kylliksi. Mutta naisväkeä on enemmän -kuin miehiä, kuten tiedät, vastasi Demi nojaten äitinsä tuoliin. - --- Se on siunattu järjestelmä, sillä tarvitaan kolme tai neljä -naista, ennen kuin yksi mies selviää maailmaan, sen läpi ja siitä -pois. Te pojat olette kalliita otuksia, ja on hyvä että äidit, -sisaret, vaimot ja tyttäret rakastavat velvollisuuksiaan, sillä -muuten te kyllä katoaisitte maailmankuvasta, sanoi Jo-rouva -juhlallisesti ja avasi korin, joka pullotti täynnä rikkinäisiä -sukkia. Kunnon professori kulutti niitä kovasti, ja pojat olivat -tulleet isäänsä. - --- Ja näin ollen ylijäämänaisilla on yllin kyllin työtä pitäessään -huolta avuttomista miesparoista ja heidän perheistään. Huomaan -sen joka päivä yhä selvemmin ja olen iloinen, että minusta tulee -ammattini takia hyödyllinen ja riippumaton vanhapiika. Nanin -päättäväinen painotus sai Tomin huokaamaan. - --- Olen oikein ylpeä sinusta, Nan, ja toivon sydämestäni että -menestyt, sillä juuri sinunlaisiasi naisia maailmassa tarvitaan. -Minustakin tuntuu joskus, kuin olisin lyönyt laimin kutsumukseni -mennessäni naimisiin. Mutta velvollisuuteni näytti viittaavan tälle -tielle, enkä ole siitä pahoillani, sanoi Jo levittäen syliinsä suuren -ja hyvin rikkinäisen sukan. - --- En minäkään. Mitähän kummaa minäkin olisin tehnyt ilman -äitikultaa, lisäsi Ted syleillen äitiään niin, että molemmat -hävisivät sanomalehden taa, johon Ted oli ollut vajonneena vähän -aikaa. - --- Kultaseni, jos pesisit kätesi silloin tällöin, niin hyväilysi -olisivat vähemmän tuhoisia minun kauluksilleni. Mutta vähät siitä, -tulkoot ruohotäplät kaupanpäällisiksi. Lyhykäinen 'auringonpimennys' -näytti kovasti virkistäneen Jo-rouvaa, vaikka niskahiukset olivatkin -tarttuneet Tedin nappiin ja kaulus oli aivan vinossa. - -Samassa Josie, joka oli tutkinut osaansa parvekkeen toisessa -päässä, päästi pienen parahduksen ja ryhtyi näyttelemään Julian -hautaholvikohtausta niin tehokkaasti, että pojat taputtivat käsiään -ja Nan mutisi: -- Ihan liian kiihottavaa hänen ikäiselleen. - --- Kyllä sinun varmaan täytyy alistua, Meg. Tuo lapsi on syntynyt -näyttelijäksi. Emme me milloinkaan esittäneet mitään noin hyvin, emme -edes 'Noidan kirousta', sanoi Jo-rouva ja heitti kirjavan sukkanipun -sisarentyttärensä jalkoihin, kun tämä lyyhistyi kynnysmatolle. - --- Tuo on varmaan rangaistus siitä, että minä niin kiihkeästi halusin -näyttämölle silloin tyttönä. Nyt tiedän miltä äidistä tuntui. -Meg-rouvan äänessä oli vähän moitetta, ja Demi kiskoi sisarensa -kynnykseltä ja komensi tätä olemaan hassuttelematta. - --- Laske minut, tai saatte kuulla 'Mielipuolen morsiamen' -hahhahhaineen kaikkineen, huusi Josie mulkoillen Demiin kuin -loukattu kissanpoika. Ja heti päästyään jaloilleen hän alkoi esittää -dramaattisesti Readen kuuluisaa rouva Woffingtonia käyskellen ylväänä -portaita alas Daisyn punainen huivi laahuksena perässään. - --- Eikö hän ole loistava! Täällä olisi julmetun yksitoikkoista, ellei -Josie pitäisi iloa yllä. Älä yritäkään tehdä hänestä mallikappaletta, -sanoi Ted rypistäen kulmiaan Demille, joka kirjoitti portailla -pikakirjoitusmuistiinpanoja. - --- Josien pitäisi olla minun lapseni ja Robin sinun, Meg. Silloin -sinun talosi olisi rauhan satama ja minun oikea hullunmylly. Minun -täytyy nyt lähteä kertomaan Laurielle uutisia. Tule mukaan, Meg, -pieni kävely tekee meille hyvää. - -Ja pistettyään Tedin olkihatun päähänsä Jo-rouva lähti sisarensa -kanssa. Daisy jäi vahtimaan vohveleita, Ted lepyttelemään Josieta, -ja Tom ja Nan menivät järjestämään potilailleen kiusallisen -neljännestunnin. - - - - -2 - -PARNASSOS - - -Nimi oli hyvin valittu, ja muusat tuntuivat olevan kotosalla sinä -päivänä. Kulkiessaan avoimen ikkunan ohi tulijat näkivät kirjastoa -hallitsevan Kleion, Kalliopen ja Uranian. Melpomene ja Thaleia taas -oleskelivat hallissa, jossa joukko nuoria tanssi ja harjoitteli -näytelmää. Erato käveli puutarhassa rakastettunsa seurassa, ja -musiikkihuoneessa johti kuoroa itse Foibos Apollo. - -Vanha ystävämme Laurie oli kypsään ikään ehtinyt Apollo; hän oli -yhtä hauskan näköinen ja sydämellinen kuin ennenkin, aika vain -oli kypsyttänyt oikullisen pojan mieheksi. Menestys seuraa toisia -ihmisiä ja he kukoistavat parhaiten auringonpaisteessa; toiset taas -tarvitsevat varjoa ja jalostuvat hallan kosketuksesta. Laurie ja Amy -kuuluivat edellisiin. Naimisiin menosta lähtien heidän elämänsä oli -ollut hyvin valoisaa -- ei vain iloista ja sopusointuista, vaan myös -vakavaa ja hyödyllistä. - -Heidän talonsa oli mukava ja kaunis. Isäntäväki veti puoleensa -taiteilijoita ja piti heitä mielellään vieraanaan. Laurie avusti -anteliaasti musiikin harrastajia, Amyn suojatit taas olivat -eteenpäinpyrkiviä nuoria maalareita ja kuvanveistäjiä. Ja hänen oma -taiteenharrastuksensa tuli hänelle entistä rakkaammaksi, kun Bess -varttuessaan jakoi hänen kanssaan työn ja huvin. Sillä Amy kuului -niihin, jotka osoittavat, että nainen saattaa olla hyvä puoliso ja -äiti uhraamatta omia erikoislahjojaan. - -Sisaret tiesivät mistä Amyn löytäisi, ja Jo meni suoraa päätä -ateljeehen, jossa äiti ja tytär olivat täydessä työssä. Bess muovasi -lapsen päätä, ja äiti viimeisteli miehensä muotokuvaa. - --- Kas niin, tytöt, lopettakaahan savileipienne leipominen, niin -saatte kuulla uutisia! sanoi Jo astuessaan sisään. - -Taiteilijat panivat pois työkalunsa ja tulivat tervehtimään -rauhanhäiritsijää. Hetken kuluttua ilmestyi Lauriekin Megin -hälyttämänä huoneeseen ja istahti sisarusten väliin kuuntelemaan -uutisia Franzista ja Emilistä. - --- Sillä lailla. Kulkutauti on siis puhjennut, ja tästä lähtien se -raivoaa vimmatusti, kunnes joukkosi on kerta kaikkiaan mennyttä. -Jo-rukka, saat valmistautua näkemään seuraavien kymmenen vuoden -aikana kaikenkirjavia romansseja ja hullutuksia. Poikasi heittäytyvät -suin päin ojasta allikkoon, kiusoitteli Laurie naureskellen Jo-rouvan -epätoivoista ilmettä. - --- Tiedän sen ja toivon hartaasti, että saan heidät kiskotuksi ehjinä -kuivalle maalle. Mutta minun hartioilleni lankeaa hirveä vastuu, -sillä tiedän hyvin, miten tässä käy. He tulevat minun luokseni ja -odottavat, että minä pystyn järjestämään heidän pienet rakkausasiansa -onnelliseen päätökseen. Vaikka hauskaa se minustakin on, ja Meg on -niin tunteellinen sielu, että mässäilee tuolla kaikella jo etukäteen, -vastasi Jo ajatellen huojentuneena, että hänen omat poikansa olivat -onneksi vielä liian nuoria 'heittäytyäkseen suin päin ojasta -allikkoon'. - --- Mitäs Meg sanoo, jos Nat alkaa pyöriä liian lähellä Daisya? Kai te -olette sen huomanneet. Musikaalisena neuvonantajana olen myös pojan -uskottu ja tahtoisin tietää, minkä neuvon hänelle annan, sanoi Laurie -suorasukaisesti. - --- Hiljaa! Sinähän unohdat lapsen, aloitti Jo vilkaisten Bessiin, -joka oli taas uppoutunut työhönsä. - --- Kaikkea vielä, hän on muissa maailmoissa eikä kuule sanaakaan. -Vaikka kyllä tytön pitäisikin lopettaa jo. Bess-kulta, pane -lapsukaisesi nukkumaan ja juokse ulos. Meg-täti on salissa, mene -näyttämään hänelle uusia kuvia, kunnes me tulemme, lisäsi Laurie -katsellen hellästi pitkää tyttöään, joka hänen mielestään oli -kauniimpi kuin yksikään talon monista veistoksista. - --- Menen, isä. Mutta sano ensin, onko tämä hyvä. Bess pani -kuuliaisesti pois työkalunsa ja jäi katsomaan veistosta. - --- Hemmoteltu lapsi, en voi olla toteamatta, että toinen poski on -toista pulleampi ja että otsakiharat muistuttavat liiaksi sarvia -ollakseen aivan täydellisiä. Muuten se vetää kyllä vertoja Rafaelin -laulaville enkeleille, ja minä olen siitä ylpeä. - -Laurie nauroi puhuessaan, sillä nämä aloittelijan työt olivat niin -Amyn ensiyritysten kaltaisia, että vain ihastunut äiti saattoi -suhtautua niihin vakavasti. - --- Sinä nyt et oikeastaan ymmärräkään, että muukin voi olla kaunista -kuin musiikki, vastasi Bess ravistaen päätään, joka hohti vaaleana -ateljeen viileässä hämärässä. - --- Ymmärrän minä, että sinäkin olet kaunis, kähäräpää, ja ellet -sinä ole taidetta, niin mikä sitten? Mutta tahtoisin hätistää sinut -pois täältä kolkon saven ja marmorin keskeltä auringonpaisteeseen, -tanssimaan ja nauramaan niin kuin muutkin nuoret. Minä haluan -ilmielävän tytön enkä harmaaesiliinaista kuvapatsasta, joka ei välitä -muusta kuin työstä. - -Isän puhuessa kiertyi kaksi töhryistä kättä hänen kaulaansa, ja Bess -sanoi vakavasti: - --- Välittääpä ainakin sinusta, isä. Mutta tahtoisin tehdä jotakin -kaunista, niin että voisit aikaa myöten olla minusta ylpeä. Nyt menen -sinun mieliksesi juoksemaan ja laulamaan ja olemaan ilmielävä tyttö. -Ja heittäen ison pellavaesiliinansa pois Bess hävisi huoneesta. - --- Hauskaa että sanoit noin. Tuo lapsi uppoutuu aivan liikaa näihin -taideharrastuksiin. Ja se on minun syyni. Olen itse niihin niin -innostunut, että unohdan olla järkevä, huokasi Amy peitellen Bessin -lapsen huolellisesti kosteaan pyyhkeeseen. - --- Minusta se juuri onkin suurenmoista, että me voimme nyt elää -lastemme mukana. Mutta koetan muistaa kuinka äiti kerran sanoi -Megille, että isien pitäisi enemmän osallistua kasvatukseen, ja siksi -Fritz ja minä vaihdamme silloin tällöin poikia. Robin levollisuus -tekee minulle yhtä hyvää kuin Tedin myrskyt hänen isälleen. Amy, -entä jos sinäkin antaisit Bessin jättää savikakkunsa joksikin aikaa -ja harrastaa musiikkia Laurien kanssa. Silloin tytöstä ei tule -yksipuolinen eikä hänen isänsä ole kateellinen. - --- Hyvä, Jo! sanoi Laurie tyytyväisenä. -- Arvasinkin että puhuisit -puolestani. Minä olen todellakin kateellinen Amylle ja tahtoisin -saada osani tytöstä. Mitäs sanot, rouvaseni, jos minä pitäisin Bessiä -kesän ja ensi talven. Kun menemme Roomaan, luovutan hänet taas -sinulle ja kuvaamataiteelle. Se olisi reilua peliä. - --- Hyvä on, minä suostun. Mutta älä unohda, että vaikka Bess onkin -vain viisitoistavuotias, hän on paljon kehittyneempi kuin useimmat -ikäisensä tytöt eikä häntä voi pitää enää lapsena. Minä toivoisin, -että hän voisi pysyä aina noin kauniina ja puhtaana. - -Amy puhui alakuloisesti ja katseli ympärilleen hauskassa huoneessa, -jossa oli viettänyt monta onnellista hetkeä tyttärensä seurassa. - --- Kukin aina vuorollaan, se kuuluu leikkiin sopuisaan, niinhän me -ennen vanhaan hoimme kun tahdoimme kaikki yhtaikaa ratsastaa oksalla -tai pitää punaisia kenkiä, sanoi Jo reippaasti. - --- Niinpä niin, vastasivat Laurie ja Amy nauraen Jon leikkilorun -herättämille muistoille. - --- Sen vanhan omenapuun oksilla keinuminen vasta oli hauskaa. En ole -ikinä nauttinut oikealla hevosella ratsastamisesta sillä tavoin, -huokasi Amy katsellen ulos korkeasta ikkunasta, aivan kuin olisi -nähnyt taas vanhan puutarhan ja pikku tytöt siellä leikkimässä. - --- Minun herkullisimmat muistoni liittyvät makkaraan ja -paistinpannuun. Me pidimme aikamoista elämää. Kuinka pitkä aika siitä -tuntuukaan olevan, sanoi Laurie tuijottaen edessään olevia naisia -ikään kuin hänen olisi vaikea käsittää, että he joskus olivat olleet -pikku Amy ja vallaton Jo. - --- Älä vihjailekaan, hyvä herra, että alkaisimme muka tulla -vanhoiksi! Me olemme vasta täydessä kukassa, ja kaunis kukkavihko -tässä onkin, nuppuja ympärillä, vastasi Amy-rouva ja ravisti -vaaleanpunaisen musliinipukunsa poimuja tuntien samantapaista -tyydytystä kuin pikku tyttö uuden puvun saadessaan. - --- Puhumattakaan piikeistä ja kuihtuneista lehdistä, lisäsi Jo -huoaten, sillä hänelle ei elämä ollut milloinkaan ollut aivan helppoa. - --- Tule juomaan kupillinen teetä, Jo, katsotaan mitä nuoriso puuhaa. -Olet väsynyt ja kaipaat virkistystä, sanoi Laurie tarjoten käsivarren -kummallekin sisarelle ja taluttaen heidät iltapäivä teelle, jota -Parnassossa vuoti runsaasti kuin muinoin nektaria. - -Tee oli katettu ilmavaan kesäsaliin, ja Meg istui siellä odottamassa -heitä. Iltapäivän aurinko paistoi kirkkaasti ja puiden humina täytti -huoneen, sillä sen kolme isoa ikkunaa olivat puutarhaan päin. - -Amy ja Jo istuutuivat avonaisen ikkunan luo kuuntelemaan -musiikkisalista kantautuvaa laulua, ja Laurie kaatoi heille teetä. -Nat ja Demikin tulivat teelle kintereillään Josie sekä Ted ja Rob -isänsä kanssa. - -Professori Bhaer oli harmaantunut, mutta yhtä eloisa ja innostunut -työhönsä kuin konsanaan. Hän istahti vaimonsa viereen ja viittasi -Natia tulemaan lähemmäs. - --- Olen kirjoittanut sinun puolestasi suosituskirjeitä vanhoille -ystävilleni Leipzigiin. On hyvä, että voit turvautua heihin, sillä -varmasti sinua vaivaa aluksi ankara koti-ikävä, hän sanoi antaen -pojalle kirjenipun. - --- Kiitos. Kai siellä tosiaan tuntuu aika orvolta, ennen kuin pääsee -alkuun, tuumi Nat, joka ajatteli tulevaa Saksan-matkaansa varsin -ristiriitaisin tuntein. - -Nat oli nyt täysikasvuinen. Mutta hänen siniset silmänsä olivat -yhtä vilpittömät kuin ennenkin, suu hiukan pehmeä, otsa korkea ja -leveä niin kuin usein musikaalisilla ihmisillä. Vaatimaton, herkkä -ja tunnollinen Nat oli menestynyt tyydyttävästi, mutta ei mitenkään -loistavasti. Jo-rouva piti pojasta ja oli varma, että tämä yrittäisi -parhaansa, mutta ei voinut odottaa häneltä kovin suuria, ellei hän -opiskeltuaan ulkomailla ja jouduttuaan omille jaloilleen kypsyisi -taiteilijana ja ihmisenä. Natilta puuttui lujuutta. - --- Olen nimeillyt kaikki vaatteesi -- tai oikeastaan Daisy sen teki ---, ja heti kun saat kirjasi kokoon, voidaan ruveta pakkaamaan, sanoi -Jo, joka oli niin tottunut lähettämään poikia eri suuntiin, ettei -edes matka pohjoisnavalle olisi tuntunut hänestä ihmeeltä. - -Nat punastui onnesta kuvitellessaan Daisya nimeilemässä N:ää ja B:tä -hänen halpoihin sukkiinsa ja nenäliinoihinsa. Sillä Nat palvoi Daisya -ja uneksi tulevaisuudesta, jolloin hänellä olisi soittajan paikka -ja Daisy hoitaisi heidän pientä kotiaan. Jo-rouva tiesi sen. Nat ei -ollut aivan se mies, jota hän olisi toivonut sisarentyttärelleen, -mutta toisaalta hän tunsi pehmeän Natin tarvitsevan juuri sellaista -huolenpitäjää kuin Daisy. Ilman taitavaa luotsia hänestä saattaisi -tulla rakastettava, mutta vastuuton ja päämäärätön ajelehtija, -jollaisia joskus näkee maailman väylillä. - -Daisyn äiti asettui päättävästi vastustamaan Nat-paran haavetta. -Hän oli pojalle ystävällinen, mutta tässä asiassa niin luja kuin -hänen kaltaisensa lempeä sielu pystyi olemaan. Ja Nat pakeni saamaan -lohdutusta äiti Bhaeriltä, joka aina otti sydämestään osaa poikiensa -huoliin. Rakkausasioissa Meg-rouva oli tavallisesti sisarensa paras -neuvonantaja, sillä hän nautti niistä vielä yhtä hartaasti kuin -konsanaan nuorena tyttönä. Mutta Natin kohdalla hän kovetti sydämensä -eikä tahtonut kuulla taivuttelun sanaakaan. Nat oli hänen mielestään -liian tarmoton, ja musiikkimiehen elämä oli epävarmaa. Daisykin oli -vielä nuori; asia tulisi ajankohtaiseksi vasta viiden kuuden vuoden -perästä. Siinä kaikki, sillä kun pelikaaniemo ryhtyy vastarintaan, -se saattaa olla hyvin tiukka, vaikka muuten olisi valmis nyppimään -jälkeläistensä puolesta vaikka viimeisen höyhenensä. - -Jo-rouva mietti kaikkea tätä, kun hän katseli Natia tämän -keskustellessa professorin kanssa, ja hän päätti puhua avoimesti -pojalle ennen tämän matkaa. - --- Platon ja hänen oppilaansa lähestyvät, kaikui Teddyn kuulutus, kun -herra March tuli huoneeseen mukanaan joukko opiskelijoita. - -Bess meni heti hänen luokseen, sillä mummon kuoleman jälkeen isoisä -oli hänen erityishuolenpitonsa kohteena. Näytti herttaiselta kun -vaaleakiharainen pää kumartui hopeisen puoleen tytön vetäessä esiin -isoisän lempituolin tarjoillakseen hänelle hellän innokkaasti. - --- Sir, suvaitsetteko? kysyi Laurie, joka kierteli ympäriinsä -sokeriastia toisessa ja kakkulautanen toisessa kädessään. - --- Kiitos, tämä tyttö huolehtii minusta. Ja pastori March kääntyi -Bessiin päin, joka istui hänen tuolinsa käsinojalla ja piteli -maitolasia. - --- Kaunis vastalause laululle, jossa sanotaan, etteivät nuoruus ja -vanhus saata elää yhdessä, sanoi Laurie hymyillen edessään olevalle -parille. - --- Laulussa puhutaan äreästä vanhuudesta, isä. Siinä onkin aikamoinen -ero, sanoi Bess nopeasti. - - "Punaruusujen näetkö puhkeavan - lumihangen helmasta valkean?" - -laususkeli pastori March, kun Josie tuli istumaan hänen toiselle -käsinojalleen. Josie olikin kuin pieni okainen ruusu, sillä hän oli -ollut kuumassa sanakiistassa Tedin kanssa ja joutunut tappiolle. - --- Isoisä, pitääkö naisten aina totella miehiä ja myöntää heidät -viisaammiksi vain sen takia, että he ovat vahvempia, Josie huudahti -katsoen äkäisesti serkkuaan, kun tämä asteli ärsyttävä hymy -poikamaisella kasvoillaan, jotka aina näyttivät hassunkurisilta -pitkän vartalon päässä. - --- Kultaseni, se on vanhanaikainen käsitys ja sen muuttaminen vie -aikaa. Mutta minusta tuntuu, että naisten hetki on lyönyt. Poikien on -varmaan ruvettava ponnistelemaan parhaansa mukaan, sillä tytöt ovat -nyt heidän rinnallaan ja pääsevät ehkä ensimmäisinä määränpäähän, -vastasi herra March ja katseli isällisellä tyydytyksellä ympärillään -olevia nuoria naisia. - --- Pikku Atalante-raukkoja hämmentävät surkuteltavassa määrin -heidän tielleen heitetyt esteet, mutta arvelen, että he saavat -hyviä tuloksia, kunhan ovat oppineet juoksemaan paremmin, nauroi -Laurie-herra silittäen Josien pörröistä tukkaa, joka oli pystyssä -kuin vihaisen kissanpojan karvat. - --- Mikään ei pysäytä minua, jahka lähden liikkeelle. Vaikka edessä -olisi kokonainen lauma Tedejä, yrittäköötpä vain saada minut -kääntymään. Minä näytän Teddylle, että nainen voi näytellä yhtä hyvin -kuin mies, jollei paremminkin. Niin on käynyt ja käy vastakin. Enkä -ikinä myönnä, etteivät minun aivoni olisi yhtä hyvät kuin hänen, -vaikka ovatkin ehkä pienemmät, huusi kiihtynyt nuori neiti. - --- Jos viskelet noin rajusti päätäsi, turmelet nekin vähät, jotka -sinulla on; sinun sijassasi koettaisin suojella niitä, alkoi Ted taas -kiusoitella. - --- Mistä tämä kansalaissota sai alkunsa? kysyi isoisä. - --- Me ahersimme Iliaan kimpussa ja tulimme siihen kohtaan, jossa Zeus -käskee Heran olla utelematta hänen asioitaan tai uhkaa lyödä häntä, -ja Josie äkämystyi, kun Hera oli nöyrästi vaiti. Minä sanoin, että -se oli ihan oikein, ja olin yhtä mieltä tuon vanhan kaverin kanssa -siitä, etteivät naiset tiedä paljon mitään ja että heidän täytyy olla -kuuliaisia miehille, selitti Ted. - --- Jumalattaret tehkööt miten tahtovat, mutta kreikkalaiset ja -troialaiset naiset olivat raukkoja, jos välittivät sellaisista -miesnahjuksista, jotka eivät itse kyenneet taistelemaan taistelujaan -vaan joita Pallas Athenen ja Afroditen ja Heran piti yllyttää, -kun he olivat saada selkäänsä. Oli sekin ajatus, että kaksi -armeijaa pysähtyi ja istuutui katselemaan, kun kaksi sankaria -kivitti toistaan. Minä en anna suurtakaan arvoa teidän vanhalle -Homeroksellenne. Minun sankarini on Napoleon tai Grant. - --- Napoleonin Heralla oli hyvät päivät. Tyttöjen tapa on juuri -tuolla lailla tehdä johtopäätöksiä ensin yhtäänne, sitten toisaanne, -pilkkasi Ted. - --- Aivan kuin Johnsonin nuori nainen, joka ei koskaan lausunut varmaa -mielipidettä mistään, vaan aina kierteli, lisäsi Lauriesetä nauttien -äärettömästi väittelystä. - --- Minä puhuin heistä vain sotilaina. Mutta jos katsotaan asiaa -naisten kannalta, niin eikö Grant ollut hyvä aviomies ja rouva -Grant onnellinen nainen? Grant ei uhannut lyödä vaimoaan, jos tämä -kysyi jotakin. Ja jos Napoleon teki väärin Josephineä kohtaan, -niin osasi hän kuitenkin taistella, eikä minkään Pallas Athenen -tarvinnut hääriä hänen ympärillään. Kreikkalaiset olivat typerää -joukkoa, keikari-Pariksesta aina Akhilleukseen asti, joka kuhnusteli -laivoillaan, enkä minä muuta mielipidettäni jonkun Hektorin tai -Agamemnonin takia, sanoi Josie lannistumattomana. - --- Sinä ainakin osaat taistella kuin troialainen, ja me muut olemme -nyt ne kaksi tottelevaista sotajoukkoa, jotka katselevat syrjästä, -kun sinä ja Ted selvitätte asian, aloitti Laurie-setä. Hän asettui -sellaiseen asentoon, että muistutti keihääseensä nojaavaa sotilasta. - --- Luulen että meidän täytyy luopua siitä, sillä Pallas näyttää -laskeutuvan maan pinnalle ja vievän Hektorimme, sanoi herra March -hymyillen, kun Jo tuli muistuttamaan pojalleen, että illallisaika -lähestyi. - --- Taistellaan loppuun toisella kertaa, kun läheisyydessä ei ole -jumalattaria, jotka saattavat keskeyttää, sanoi Ted ja kääntyi -lähtemään aika vauhtia muistaessaan luvatut herkut. - -Katsoen että hänellä naisena oli oikeus viimeiseen sanaan, Josie -juoksi pojan perästä, mutta ei ennättänyt keksiä mitään purevaa, kun -päivettynyt nuori sinipukuinen mies tuli juosten portaita ja huusi -iloisesti: - --- Hoi, hoi! Missä kaikki ovat? - --- Emil! Emil! huusi Josie, ja samassa Tedkin oli paikalla. Äskeisten -riitapukarien ottelu päättyi tervetuliaishälinään. - -Vohvelit unohtuivat. Hinaten serkkuaan kuin jyskyttävät pikku höyryt -hienoa kauppalaivaa lapset palasivat olohuoneeseen. - --- En luullut pääseväni täksi päiväksi, mutta kun selvisinkin, -ohjasin suoraa päätä vanhaan Plumiin. Siellä ei ollut ristin sielua -ja niin tein luovin ja purjehdin kohti Parnassoa, ja täällähän te -olette joka iikka. Voi että on hauskaa nähdä teitä taas, huudahti -meripoika seisoessaan hajasäärin ihan kuin olisi jatkuvasti tuntenut -keinuvan kannen jalkojensa alla. - --- Sinäpä tuoksut laivalle ja tervalle, sanoi Josie nuuskien tuoreita -meren tuoksuja. Emil oli hänen lempiserkkunsa, ja hän puolestaan -Emilin lemmikki. Siksi hän tiesi, että sinisen puseron pulleissa -taskuissa oli aarteita ainakin hänelle. - --- Maltahan ja anna minun luodata ennen kuin sukellat, nauroi -Emil, sillä hän ymmärsi, mitä hyväilyt tarkoittivat. Ja pitäen -toisella kädellään tyttöä loitolla, hän kaiveli toisella taskustaan -kaikenlaisia rasioita ja paketteja. Niissä oli nimi kussakin ja hän -ojenteli niitä ympärilleen. - --- Tässä touvia, joka pitää veneen aloillaan edes viisi minuuttia, -hän sanoi ja heitti Josien kaulaan sievän vaaleanpunaisen -korallinauhan. -- Ja tämän merenneidot lähettivät Undinelle, hän -lisäsi ojentaen Bessille helmiäiskotilonauhan. -- Arvelin että Daisy -pitää viulusta, jatkoi meripoika nauraen ja purki kääröstä hienon, -viulunmuotoisen filigraanineulan. - --- Varmasti pitää, minä vien sen hänelle, vastasi Nat poistuen -hyvillään saamastaan tehtävästä. - -Emil maiskautti suutaan ja otti esiin sievästi veistetyn karhun, -jonka pää irtosi niin että aukosta näkyi reilun kokoinen mustepullo. -Sen hän jalkaa raapaisten antoi Jo-tädille. - --- Kun tiedän, kuinka rakastat näitä jaloja eläimiä, toin tämän -kynääsi varten. - --- Mainiota, Kommodori! sanoi Jo-rouva mielissään. - --- Koska Meg-täti nuoruudestaan huolimatta aina käyttää myssyä, -sain Ludmillan hankkimaan muutaman pitsinpalan. Toivottavasti ne -miellyttävät. Ja pehmeästä paketista tuli esiin kaksi harsomaista -esinettä, joista toinen pian peitti Meg-rouvan kauniita hiuksia kuin -lumihiutaleet. - --- En voinut keksiä mitään kyllin hyvää Amy-tädille, koska hänellä -on kaikkea mahdollista. Siksi toin vain pienen kuvan, joka saa minut -aina muistamaan häntä Bessin lapsuusaikoina. Ja Emil antoi tädille -pitkänpyöreän norsunluusoljen, johon oli maalattu kultahiuksinen -Madonna pienokainen sinisessä viitanhelmassaan. - --- Sepä kaunis, huudahtivat kaikki. Ja ihastuneena Amy-täti heti -ripusti sen kaulaansa Bessin hiuksista ottamaansa siniseen nauhaan, -sillä kuva toi hänen mieleensä hänen elämänsä onnellisimman vuoden. - --- Ja Nanille olen mielestäni löytänyt mahdollisimman sopivan lahjan, -sievä se on vaikkei komea, eräänlaiset arvonmerkit, nähkääs, ja ne -sopivat hyvin tohtorille, Emil sanoi ylpeästi esittäen kaksi pienen -pääkallon muotoista korvarengasta. - --- Kamalaa! Bess käänsi katseensa omaan kauniiseen kaulanauhaansa. - --- Ei hän käytä korvarenkaita, sanoi Josie. - --- Hyvä, sitten hän pistää huvikseen reiät sinun korviisi. Hänhän on -silloin kaikkein onnellisin, kun saa kaivella ja koetella veitsellä -kanssaihmisiään, vastasi Emil hämmästymättä. -- Minulla on vielä -paljon saalista arkussani teille, pojat, mutta tiesin, etten saisi -hetkenkään rauhaa, ennen kuin lasti on purettu tytöille. Ja nyt -kertokaa kaikki kuulumiset. Istuutuen Amyn parhaalle marmoripöydälle -merimies heilutteli jalkojaan ja puhui kymmenen solmun nopeudella, -kunnes Jo-täti hätisti koko joukon pitkän pöytänsä ääreen juomaan -teetä Kommodorin kunniaksi. - - - - -3 - -JO VIELÄ KERRAN PULASSA - - -Monta ilon hetkeä oli Marchin perheen jäsenillä ollut vuosien -varrella, mutta suurimman yllätyksen he olivat kokeneet, kun 'ruma -ankanpoikanen' lopultakin osoittautui -- ei kylläkään joutseneksi, -vaan pikemminkin sadun kultahanheksi. Jo oli näet kymmenen vuoden -kuluessa saavuttanut kirjoillaan sellaisen menestyksen, että hänen -huimimmatkin unelmansa toteutuivat. Koskaan hän ei itse täysin -käsittänyt, miten ja miksi näin kävi. Hän huomasi vain äkkiä olevansa -kuuluisa, ja -- mikä parasta -- keränneensä sen verran maallista -mammonaa, että vaikeudet oli voitettu ja poikien tulevaisuus turvattu. - -Tämä menestys alkoi eräänä onnettomana vuotena, jolloin Plumfieldissa -kaikki meni päin mäntyä. Oli tiukka aika, koulu kitui, Jo uurasti -yli voimiensa ja sairastui. Laurie ja Amy matkustelivat pitkään -ulkomailla, ja Bhaerit olivat liian ylpeitä pyytääkseen apua edes -heiltä. - -Sairasvuoteellaan Jo pohti huolissaan perheen kurjia raha-asioita, -ja lopulta hän päätti turvautua viimeiseen oljenkorteen -- kauan -toimettomana olleeseen kynäänsä. Kun eräs kustantaja juuri silloin -etsi julkaistavakseen tyttökirjoja, Jo kyhäsi käden käänteessä pienen -tarinan oman sisarusparvensa nuoruudenaikaisista seikkailuista ja -lähetti sen liikoja odottamatta koettelemaan onneaan. - -Mutta Jon elämässä olivat vasta- ja myötämäet aina olleet jyrkkiä. -Hänen ensimmäinen kirjansa, vuosikausien uurastuksen tulos, jonka -piti täyttää tekijänsä suuret toiveet ja kunnianhimoiset unelmat, -oli tuottanut katkeran pettymyksen. Sen sijaan tämä vaatimaton -kertomus, joka oli kyhätty muutaman dollarin toivossa, joutui -odottamatta myötätuuleen ja purjehti suoraan lukijain suosioon. Se -toi tekijälleen runsain mitoin kultaa ja kunniaa. - -Hämmästyksekseen Josephine Bhaer näki pienen purtensa palaavan -satamaan liput liehuen ja tykit iloisesti jyskien. Ystävät -riemuitsivat hänen menestyksestään ja onnittelivat häntä. Ja tämän -ensi menestyksen jälkeen kaikki sujui helposti. Jo koki pelkkää -myötätuulta, ja jokainen uusi kirja auttoi eteenpäin niitä, joita hän -rakasti ja joiden hyväksi teki työtä. - -Mutta kuten kaikella tässä kummallisessa maailmassa, Jon -menestykselläkin oli hullunkuriset ja hankalat puolensa. Alkuaikojen -hämmästyksestä ja riemusta toinnuttuaan hän alkoi varsin pian väsyä -maineeseensa ja kaivata menetettyä vapauttaan. - -Hänestä oli äkkiä tullut ihailevan lukijakuntansa orja. Se puuttui -kaikkiin hänen toimiinsa, entisiin, nykyisiin ja tuleviinkin. Vieraat -halusivat katsella häntä, kysellä, varoittaa ja onnitella; he olivat -saattaa hänet suunniltaan hyvää tarkoittavalla huomaavaisuudellaan. -Jos hän kieltäytyi avaamasta heille sydäntään, he moittivat häntä. -Jos hän torjui tuntemattomien avunpyynnöt ja lahjoitusvaatimukset -eikä ottanut kantaakseen kaikkea ihmiskunnan hätää ja kurjuutta, -häntä sanottiin kovasydämiseksi, itsekkääksi ja ylpeäksi. Jos hänen -oli mahdotonta vastata saamiinsa kirjeröykkiöihin, hän laiminlöi -velvollisuutensa. - -Ennen pitkää Jon kärsivällisyys loppui. Hän vetäytyi luolaansa ja -murahteli pelottavasti, kun häntä houkuteltiin sieltä ulos. Vapaus -oli aina ollut hänen kallein omaisuutensa, ja nyt siitä oli jäljellä -vain riekaleet. Jo oli mielestään tehnyt kaikki mitä kohtuudella -voitiin vaatia, kun oli sirotellut ympärilleen runsain käsin -nimikirjoituksia, valokuvia ja elämäkertatietoja, kun taiteilijat -olivat kuvanneet hänen kotinsa joka taholta ja lehtimiehet hänet -itsensä siltä jöröltä puolelta, jonka hän aina näytti näinä -kiusallisina hetkinä, kun herttaisten pyhiinvaeltajien loputon -virta oli kuluttanut kunnioittavilla askelillaan hänen kynnyksensä -ja tuhonnut hänen pihanurmensa, kun palvelijat lähtivät talosta -jo viikon kuluttua väsyttyään kuulemaan aamusta iltaan ovikellon -soittoa, kun hänen miehensä sai suojella häntä aterioiden aikoina ja -pojat turvata hänen pakonsa takaikkunasta yritteliäiden vieraiden -ilmaantuessa sopimattomalla hetkellä. - --- Pitäisi säätää suojelulaki onnettomien kirjailijoiden turvaksi, -sanoi Jo eräänä aamuna, kun posti toi hänelle tavallista enemmän -kirjeitä. -- Se on minulle polttavampi ongelma kuin kansainvälinen -tekijänoikeus, sillä aika on rahaa ja rauha terveyttä, ja olen -menettämässä molemmat saamatta tilalle mitään. Mieleni tekee hurjasti -paeta jonnekin erämaahan. - --- Noille leijonanmetsästäjille tekisi hyvää vaihtaa hetkeksi osaa -takaa-ajettavien kanssa; silloinpa näkisivät, millaisena maanvaivana -he ovat. "Otin vapauden tulla ilmaisemaan ihastukseni viehättävästä -teoksestanne", matki Ted kumartaen äidilleen, joka tuijotti vihaisena -postista tulleita nimikirjoituspyyntöjä. - --- Yhden asian olen päättänyt, sanoi Jo topakasti. -- Tällaisiin -pyyntöihin en enää vastaa. Tuolle pojalle olen jo lähettänyt ainakin -kuusi nimikirjoitusta, ilmeisesti hän myy niitä. Ja jos vastaan tälle -tytölle, saan ennen pitkää kaikki hänen koulutoverinsa kimppuuni. -Emerson ja Whittier heittivät tällaisen postin paperikoriin, ja -vaikka minä olenkin vain kirjallinen puistotäti enkä tarjoa nuorille -muuta kuin moraalivelliä, aion tässä asiassa seurata suurten -esimerkkiä. Minähän en ennätä syödä enkä nukkua, jos yritän tyydyttää -näiden ajattelemattomien lasten toivomuksia. Ja helpotuksesta -huokaisten Jo pyyhkäisi koko läjän syrjään. - --- Minä avaan loput kirjeet, että saat lopettaa aamiaisesi, sanoi -Rob, joka usein oli äitinsä sihteerinä. -- Tässä on muuan etelästä -tullut. Kahdeksantoistavuotias kirjailija ehdottaa, että panet nimesi -romaaniin, jonka hän on kirjoittanut. Ensimmäisen painoksen jälkeen -sinun nimesi joutaa pois ja hänen pannaan tilalle. Selväsanainen -ehdotus. Mutta et taida suostua siihen, vaikka oletkin yleensä -helläsydäminen nuoria kynäilijöitä kohtaan. - --- Ei käy. Selitä se hänelle ystävällisesti, ennen kuin hän ehtii -lähettää tänne juttunsa. Minulla on tällä hetkellä hallussani -seitsemän käsikirjoitusta ja tuskin ehdin lukea edes omaani, -sanoi Jo-rouva. Hän onki maljasta pienen kirjeen ja avasi sen -huolellisesti, koska se alamäkeä luisuvasta osoitteesta päätellen oli -lapsen kirjoittama. - --- Tähän vastaan itse. Pieni sairas tyttö toivoo minulta kirjaa, -ja sen hän on saava; mutta en minä voi kirjoittaa jatkoa kaikkiin -kirjoihini vain hänen mielikseen. En koskaan pääsisi loppuun, jos -tottelisin näitä ahnaita Oliver Twisteja, jotka koko ajan huutavat -lisää! Entä sitten, Robin? - --- Tämä on lyhyt, mutta herttainen. - - 'Rakas rouva Bhaer! Aion nyt sanoa mielipiteeni teoksistanne. - Olen lukenut ne kaikki moneen kertaan ja sanon, että ne ovat - loistavia. Olkaa hyvä, jatkakaa! - - Ihailijanne Billy Babcock.' - --- Tuosta minä pidän. Billy on järkevä ja arvostelukykyinen mies, -koska on lukenut kirjani moneen kertaan ennen kuin ilmoittaa niistä -mielipiteensä. Eikä pyydä edes vastausta. Kiitä häntä ja sano -terveisiä. - --- Tässä englantilainen seitsemän tyttären äiti tahtoo tietää, mille -uralle kasvattaisi kunkin tyttärensä. Vanhin on kaksitoistavuotias, -ei ihme, että äidin pää on pyörällä, nauroi Rob. - --- No, koetetaan vastata. Mutta vähät hän minun neuvoistani, kun -itselläni ei ole tyttäriä; luultavasti naisparka vain järkyttyy kun -sanon, että juoksennelkoot ja leikkikööt ja vankistukoot ennen kuin -elämänurasta ruvetaan puhumaan. Kyllä asia aikanaan selviää kun -saavat olla rauhassa eikä heitä valeta kaikkia samaan muottiin. - --- Tässä joku kaveri etsii morsianta ja kysyy, tunnetko ketään -sellaista tyttöä kuin kirjoissasi on. - --- Lähetä Nanin osoite, niin saadaan nähdä, kuinka äijän käy, ehdotti -Ted ja päätti lähettää sen itse kaikessa hiljaisuudessa jos suinkin -voi. - --- Tämä rouva toivoo, että ottaisit hänen tyttärensä ottolapseksi -ja lainaisit tytölle rahaa muutaman vuoden ulkomaisia taideopintoja -varten. Kaipa suostut? - --- Ei kiitos! Minä aion pysyä lestissäni. Mikä tuo suttuinen kirje on? - - 'Rouva J.M. B:lle. - - Jos reseda oisin tai lilja, - niin rupeisin runoilijaksi, - ja tuoksua huokuisin hiljaa, - mitä katselis silmää kaksi. - - Sä nouset kuin mahtava jalava, - kun Phoibos aamuruskon kultaa. - Oi ettei mun syömmeni palava - sun tähtesi vain joutuis multaan! - - Mun suuni suloisesti haastaa. - Sun tahdon omakseni raastaa - kynäni piirtojen kautta. - Se on kuin Karonin lautta. - - Oi, katsele kukkia kedon: - ne loistavat paremmin työttä - kuin Salomon; lyön vaikka vedon. - Oi armahin: hyvää yötä! - - James.' - -Poikien hohottaessa tälle vuodatukselle heidän äitinsä jatkoi -kirjeiden lukemista. Muuan tyttö toivoi onnettomana uutta loppua -kertomukseen, jossa hänen suosikkisankarinsa oli kuollut. Eräs pappi -tahtoi tietää, mitä uskontoa rouva Bhaer tunnusti, ja epätietoinen -nuori nainen tiedusteli kumman kahdesta kosijastaan valitsisi. - --- Selvä on tältä päivältä. Nyt siivoan vähän ja käyn sitten käsiksi -työhön. Sano kaikille, Mary, etten ole tavattavissa. En ota vastaan -edes kuningatar Viktoriaa, mikäli hän sattuu tulemaan. - --- Sujukoon päiväsi hyvin, rakkaani, sanoi hänen miehensä, joka -oli ahertanut oman laajan kirjeenvaihtonsa kimpussa. -- Minä syön -opistolla professori Plockin kanssa, hänen pitäisi tänään tulla -käymään. Nuoriso voi lounastaa Parnassossa, niin että sinä saat -olla rauhassa. Ja tasoittaen suudelmalla väsymyksen rypyt vaimonsa -otsalta mies marssi tiehensä taskut täynnä kirjoja, vanha sateensuoja -toisessa kädessä ja toisessa pussillinen kiviä geologian tuntia -varten. - --- Jos kaikille naiskirjailijoille riittäisi aviomiehiksi -sinunlaisiasi enkeleitä, niin he eläisivät kauemmin ja -kirjoittaisivat enemmän. Vaikka ehkä siitä ei olisi maailmalle -paljonkaan siunausta, moni meistä kirjoittaa jo nytkin ihan liikaa, -mutisi Jo heilauttaen pölyhuiskua puolisonsa perään. - -Emil oli jo lähtenyt kaupunkiin laivalleen, mutta Ted viivytteli -napatakseen haluamansa osoitteen, tyhjentääkseen sokeriastian ja -keskustellakseen äidin kanssa, sillä näillä kahdella oli yhdessä -kaikenlaisia kujeita. - -Jo siivosi aina oman huoneensa ennen kuin ryhtyi työhön. Mennessään -vetämään alas ikkunaverhoa hän näki nurmikolla taiteilijan -piirtämässä ja vetäytyi harmissaan takaikkunalle pudistelemaan -pölyhuiskuaan. - -Samassa ovikello soi ja tieltä kuului pyörien ratinaa. - --- Minä menen. Mary päästää heidät kuitenkin sisään, sanoi Ted ja -oikoi hiuksiaan lähtiessään eteiseen. - --- En ota ketään vastaan. Järjestä niin, että pääsen pakenemaan -yläkertaan, kuiskasi Jo valmistautuen pakoon. Mutta ennen kuin -hän ehti minnekään, ilmestyi ovelle mies kortti kädessään. Ted -tervehti häntä jäykästi ja Jo kätkeytyi verhojen taa odottamaan -pakotilaisuutta. - --- Kirjoitan sarjaa "Lauantain pakinoihin" ja tulin ensimmäiseksi -haastattelemaan rouva Bhaeria, aloitti vastatullut ammattikuntansa -silkoiseen tapaan. - --- Rouva Bhaer ei ota vastaan lehtimiehiä. - --- Mutta minä pyydän vain muutaman minuutin, sanoi mies tunkeutuen -yhä sisemmälle. - --- Ette voi tavata häntä, sillä hän on ulkona, vastasi Ted todettuaan -uhrin kadonneen -- luultavasti ikkunasta. - --- Sepä ikävää, minä tulen sitten uudestaan. Onko tämä kaunis huone -hänen työkammionsa? - --- Ei ole, sanoi Teddy työntäen miehen kohteliaan päättävästi -eteiseen. - --- Olisin kiitollinen, jos kertoisitte kuinka vanha rouva Bhaer on, -missä hän on syntynyt, milloin mennyt naimisiin ja kuinka monta lasta -hänellä on, jatkoi vieras häkeltymättä. - --- Hän on kuusissakymmenissä, syntynyt Novaja Zemljalla, mennyt -naimisiin päivälleen neljäkymmentä vuotta sitten ja hänellä on -yksitoista tytärtä. Vieläkö muuta? Tedin totinen naama oli niin -hullunkurisessa ristiriidassa tuon pilailevan vastauksen kanssa, että -mies tunnusti joutuneensa tappiolle ja peräytyi nauraen, juuri kun -portaita nousi muuan rouva kannoillaan kolme kukoistavaa tyttöä. - --- Me tulemme Oshkoshista asti emmekä voi mennä kotiin näkemättä -rakasta rouva Bhaeria. Tyttäreni ihailevat kauheasti hänen kirjojaan -ja tahtovat välttämättä nähdä hänet. Tiedän kyllä, että on varhaista, -mutta me aiomme mennä katsomaan vielä Holmesta, Longfelleria ja muita -suuruuksia. Rouva Erastus Kingsbury Parlamee Oshkoshista, ilmoittakaa -hänelle. Ei väliä, vaikka saamme odottaa. Katselemme tässä hetken -ympärillemme, jollei hän ole vielä valmis. - -Tämä kaikki tuli semmoisella vauhdilla, että Ted saattoi vain -tuijottaa reippaita neitosia, jotka olivat iskeneet häneen siniset -silmänsä niin anovasti, ettei hänen ritarillisuutensa voinut kieltää -heiltä ainakaan kohteliasta vastausta. - --- Rouva Bhaer ei ole nyt tavattavana -- ulkona kai parastaikaa. -Mutta voittehan katsella taloa ja pihaa, jos teitä haluttaa, hän -mutisi peräytyen, kun nuo neljä naista hyökkäsivät eteenpäin -silmäillen ahnaasti ympärilleen. - --- Oi, kiitos! Todella viehättävä paikka! Tässäkö hän kirjoittaa? -Onko tuo hänen kuvansa? Juuri semmoiseksi olen häntä kuvitellutkin. - -Naiset olivat pysähtyneet vanhan kaiverruksen eteen, joka esitti -Caroline Nortonia, seitsentoistavuotiasta runoilijaneitoa, kynä -kädessä, innoittunut ilme kasvoilla, jalokivikoriste otsalla ja -helminauha kaulassa. - -Koettaen pysyä vakavana Teddy osoitti oven takana riippuvaa -epäonnistunutta muotokuvaa, joka oli perheessä jatkuvana ilonaiheena. - --- Tässä on äitini, mutta se ei ole kyllä oikein hyvä kuva, -hän selitti nauttien suunnattomasti huomatessaan, miten tytöt -ponnistelivat salatakseen pettymyksensä. Nuorin heistä, kahdentoista -ikäinen, ei loppujen lopuksi voinutkaan peittää mielipahaansa. - --- Minä luulin, että hän olisi siinä kuudentoista. En minä enää -tahdokaan nähdä häntä, tyttö tokaisi rehellisesti ja meni eteiseen -jättäen äitinsä pyytelemään anteeksi ja sisarensa selittämään, -että kuva oli "erittäin miellyttävä ja runollinen, varsinkin otsan -kohdalta". - --- Tulkaa, tytöt, meidän pitää lähteä, jos aiomme selvitä tästä -päivästä. Voitte jättää albuminne ja saatte ne postissa, kunhan rouva -Bhaer on kirjoittanut niihin värssyn. Olemme oikein kiitollisia. -Parhaat terveiset äidillenne, oli ikävää, ettemme tavanneet häntä. - -Puhuessaan rouva Erastus Kingsbury Parlamee tuli katsahtaneeksi -lukukammiolta näyttävään sivuhuoneeseen, jossa keski-ikäinen nainen -oli pyyhkimässä pölyä yllään iso, raidallinen esiliina. - --- Vilkaisen vain hänen pyhäkköään, kun hän kerran on ulkona, -huudahti innostunut rouva ja pyyhälsi joukkoineen hallin poikki, -ennen kuin Ted ehti varoittaa äitiään. Tämä oli jäänyt loukkuun, -sillä taloa piirittivät taiteilija toiselta ja lehtimies toiselta -puolen. - --- Nyt ne saivat hänet kiinni, pahoitteli Teddy. -- Turhaa hänen on -näytellä sisäkköä, hehän tuntevat hänet kuvasta. - -Mutta Jo pani parastaan, ja varmasti hän olisi pelastunut, jollei -tuo kohtalokas kuva olisi paljastanut häntä. Rouva Parlamee pysähtyi -kirjoituspöydän ääreen, ja välittämättä merenvahapiipusta, pöydän -vieressä olevista miehen tohveleista ja isosta kirjekasasta, josta -paistoi osoite "Prof. F. Bhaer", hän löi kätensä yhteen ja huudahti -haltioissaan: - --- Tytöt, tällä paikalla hän on kirjoittanut nuo ihanat -kertomuksensa! Saisinko, saisinko minä ottaa paperinpalasen tai -käytetyn kynänterän tai edes postimerkin muistoksi tästä nerokkaasta -naisesta? - --- Olkaa hyvä, rouva, vastasi palvelijatar vetäytyen syrjään ja -vilkaisten poikaan, jonka silmät tuikkivat hilpeyttä. - -Mutta vanhin tytär huomasi katseen. Nykäisten äitiään hän kuiskutti: - --- Tuohan on rouva Bhaer itse. - --- Eihän? On! Niin onkin! Todella, miten hauskaa! Ja tarrautuen -Jo-parkaan, joka oli jo pakotiellä, rouva Parlamee huudahteli -innoissaan: -- Suokaa anteeksi, teillä on varmasti kiire, mutta -haluaisin välttämättä puristaa kättänne ennen kuin lähdemme! Ja jos -joskus tulette Oshkoshiin, me kannamme teitä käsillämme, teidän ei -tarvitse varpaankärjellännekään koskettaa maankamaraa... - -Kauhistuneena Jo päätti, ettei ikinä menisi tuohon ylenpalttiseen -paikkaan, mutta kirjoitti alistuneena nimensä albumeihin, lahjoitti -muiston kullekin tytölle ja suuteli koko kierroksen. Sitten naiset -lähtivät tapaamaan Longfelleriä, Holmesta ja muita suuruuksia -- -joista kukaan toivottavasti ei ollut kotona. - --- Senkin lurjus, mikset auttanut minua livahtamaan? Ja mitä -hassutuksia puhuitkaan sille lehtimiehelle! Mutta toivottavasti -tätä kaikkea ei lasketa meille synniksi, pakkohan tässä on vähän -juonitella. Monta yhtä vastaan -- se ei ole reilua peliä. Ja Jo -ripusti esiliinansa hallin kaappiin maristen kovaa kohtaloaan. - --- Jälleen kansaa puistotiellä, ilmoitti Teddy, joka oli lähdössä -kouluun. -- Livistä nyt niin kauan kuin tie on selvä. Minä pidättelen -heitä vähän aikaa. - -Jo karkasi yläkertaan ja saatuaan oven lukkoon katseli tyynesti -ikkunasta nurmikolle kerääntynyttä koulutyttöjoukkoa. Kun tytöiltä -oli kielletty pääsy sisään, he ryhtyivät huvikseen poimimaan kukkia -ja syömään eväitään huomautellen suorasukaisesti mitä kukin paikasta -ja sen omistajista arveli. - -Seurasi muutama rauhallinen tunti ja Jo oli juuri pääsemässä kiinni -iltapäiväurakkaansa, kun Rob kävi kertomassa, että Nuorten miesten -kristillinen yhdistys oli tulossa opistolle ja että pari kolme tuttua -poikaa aikoi pistäytyä täälläkin. - --- Kohta alkaa kyllä sataa, niin että luultavasti he peruuttavat -koko retken. Mutta isän mielestä sinun oli kaiken varalta hyvä -tietää. Ainahan sinä otat vastaan pojat, vaikka paadutatkin sydämesi -tyttöraukoille, sanoi Rob, sillä hän oli kuullut veljeltään -aamullisista vieraista. - -Alistuneesti Jo pukeutui mustaan silkkipukuunsa ja jäi odottamaan -vierailua -- rukoillen kuitenkin hartaasti sadetta. - -Pian alkoikin ropista rankasti, ja arvellen jo olevansa turvassa -Jo pörrötti tukkansa, riisui kalvosimensa ja asettui työhön. Hänen -päiväurakkansa oli kolmekymmentä sivua, ja hän tahtoi sen hyvissä -ajoin valmiiksi ennen iltaa. - -Josie oli tuonut kukkia ja oli panemassa juuri viimeisiä -maljakkoihin, kun näki rivin sateensuojia poukkoilevan rinnettä alas. - --- Täti, he tulevat, tyttö huusi portaiden alapäässä. - --- Pidä silmällä ja hihkaise, kun he ennättävät lehtokujaan! Parissa -minuutissa minä siistiydyn ja juoksen alas, Jo-rouva vastasi -kirjoittaen kuin henkensä edestä. - --- Heitä on ainakin puolikymmentä, sisäkkö-Anne huusi hallin ovelta. --- Ettei vaan kymmenkunta. - --- Täti, he tulevat kaikki. Mitäs nyt tehdään? Josie jähmettyi -kauhusta nähdessään mustan jonon lähestyvän hyvää vauhtia. - --- Luoja paratkoon, heitä on satamäärin. Juokse panemaan takaovelle -saavi sateensuojia varten. Käske heidän pinota hattunsa pöydälle, -sillä naulakko ei kestä. Kynnysritilöistä ei tässä ole apua, voi -mattoraukkojani! Ja Jo meni alas vastaanottamaan hyökkäystä, -sillä välin kun Josie ja palvelijat lentelivät ympäri huoneita. -Sateensuojajono lähestyi vääjäämättä, jokaisen alla oli rapainen -jalkapari, sillä retkeilijöillä oli ollut kylliksi aikaa kuljeskella -kaupungilla eivätkä he antaneet sateen häiritä itseään. - -Kop kop kop, hallissa kopisteli seitsemänkymmentäviisi kenkäparia. -Pian seitsemänkymmentäviisi sateensuojaa valutti kaikessa sovussa -vesiään vieraanvaraiseen saaviin sillä aikaa kun niiden omistajat -parveilivat ympäriinsä talon alakerrassa. Ja talon emäntä puristi -nurisematta seitsemääkymmentäviittä kättä. Salaperäisesti ilmestyi -pöydälle kortteja, joihin pyydettiin nimikirjoitusta. Ja aamullisesta -uhkauksestaan huolimatta Jo kirjoitti nimensä jokaiseen. - -Josie pakeni takahuoneeseen, mutta nuoret löytöretkeilijät löysivät -hänet, ja eräs heistä loukkasi tyttöä verisesti kysymällä, oliko tämä -rouva Bhaer. Vierailu ei kestänyt kauan, ja se loppui paremmin kuin -alkoi, sillä sade taukosi ja sateenkaari loisti kauniina vieraitten -yläpuolella, kun he seisoivat nurmikolla laulamassa jäähyväislaulua. - --- Mukavia poikia! En kadu ensinkään puolituntistani, mutta -työni minun täytyy lopettaa, niin ettette saa laskea enää ketään -häiritsemään ennen teetä, sanoi Jo jättäen Maryn sulkemaan ovia. -Isä ja pojat olivat lähteneet vieraiden mukaan ja Josie oli juossut -kotiinsa. - -Tunnin ajan vallitsi rauha, sitten ovikello soi ja Mary tuli -kikattaen ylös sanomaan: - --- Kummallinen rouvasihminen kysyy, saako hän pyydystää heinäsirkan -puutarhasta. - --- Minkä? huudahti Jo-rouva pudottaen kynänsä niin että mustetta -roiskui; kaikista omituisista pyynnöistä tämä oli kaikkein omituisin. - --- Heinäsirkan, rouva. Minä sanoin, että teillä on paljon työtä, -kysyin mitä hän tahtoo, ja silloin hän sanoi. "Olen saanut -heinäsirkkoja monen tunnetun ihmisen mailta ja tahtoisin mielelläni -kokoelmaani yhden Plumfieldistakin." Oletteko ikinä kuullut mokomaa? -Ja Mary jatkoi kikattamistaan. - --- Sano hänelle, että vie ne kaikki. Olen oikein iloinen, jos pääsen -niistä, nauroi Jo. - -Mary lähti, mutta palasi hetken päästä. Hän nauroi niin että ei -tahtonut saada sanaa suustaan. - --- Hän käskee kiittää, mutta pyytäisi vielä vanhaa pukua tai -sukkaparia kuteeksi mattoon, joka hänellä on tekeillä. Hän on -saanut herra Emersonin liivit ja herra Holmesin housut ja rouva -Beecher-Stow'n leningin. Hän mahtaa olla hullu! - --- Anna hänelle tämä vanha punainen huivi, että pääsen isoisten -rinnalle tuohon ihmeelliseen mattoon. Nuo leijonanmetsästäjät ovat -kaikki hulluja, mutta tämä ei ainakaan kuluta aikaani, siunattu -ihminen, sanoi rouva Bhaer palaten työhönsä. Vilkaistessaan ikkunasta -hän näki hoikan mustapukuisen naisihmisen hyppivän hurjasti -edestakaisin nurmikolla -- ilmeisesti heinäsirkkajahti oli käynnissä. - -Keskeytyksettä päästiin hämärään asti. Silloin Mary pisti päänsä -sisään ilmoittaakseen, että muuan herra kysyi rouva Bhaeria eikä -ottanut kieltoa kuuleviin korviinsa. - --- Mutta minä en tosiaankaan tule nyt alas. Tämä on ollut kamala -päivä, ja minä teen työtä, vastasi ahdistettu kirjailija. - --- Sanoin sen hänelle, mutta hän astui vain sisään hävyttömän -rohkeasti. Hänkin on varmaan hullu. Melkein pelkään häntä, hän on -niin iso ja musta ja kylmä kuin kurkku, vaikka onkin oikeastaan hyvän -näköinen, lisäsi Mary vähän typerästi hymyillen, sillä vieras näytti -rohkeudestaan huolimatta miellyttäneen häntä. - --- Koko päivä on mennyt pilalle, ja tahdon ehdottomasti käyttää -tämän viimeisen puolituntisen päästäkseni loppuun. Käske hänen mennä -tiehensä, minä en tule alas, puuskahti Jo tuohtuneena. - -Mary meni, mutta hänen emäntänsä ei voinut olla kuuntelematta puheen -sorinaa. Sitten hän kuuli Maryn huutavan. Koska tyttö oli sievä ja -säikky, rouva Bhaer heitti kynänsä ja lähti pelastamaan häntä. - -Jo laskeutui majesteettisen ylväästi portaita ja pysähtyi katsomaan -tunkeilijaa. Tämä näytti pyrkivän kohti portaita, joita Mary urheasti -puolusti. Jo-rouva kysyi hyvin kunnioitusta herättävällä äänellä: - --- Kuka tämä vieras on? Minähän olen kieltäytynyt ottamasta vastaan. - --- En tosiaankaan tiedä, hän ei sano nimeään, väittää vain, että te -olisitte pahoillanne, ellette tapaisi häntä. Mary väistyi punakkana -ja suutuksissaan paikaltaan. - --- Olisithan pahoillasi? vieras kysyi mustat silmät nauraen ja -hampaat välkkyivät valkoisina pitkän parran keskeltä, kun hän -rohkeasti kädet ojennettuina lähestyi kiivastunutta rouvaa. - -Jo-rouva katsoi tarkkaan, sillä ääni tuntui tutulta, ja Maryn -hämmästykseksi emäntä lensi sitten rosvon kaulaan ja huudahti -riemuissaan: - --- Poikakulta, mistä sinä tulet? - --- Kaliforniasta, tulin sinua katsomaan, äiti Bhaer. Eikö olisikin -ikävää, jos lähtisin muitta mutkitta tieheni, vastasi Dan suudellen -häntä. - --- Ajatella, että käskin ajaa sinut ulos talosta, vaikka olen -odottanut sinua koko vuoden, nauroi Jo-rouva mennessään olohuoneeseen -juttelemaan kotiutuneen kulkurinsa kanssa, jota tämä pila -tavattomasti huvitti. - - - - -4 - -DAN - - -Rouva Bhaer mietti usein, mahtoiko Danissa olla intiaaniverta; siihen -ei viitannut ainoastaan pojan mieltymys vapaaseen kulkurielämään, -vaan myös hänen ulkomuotonsa. Kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä -Dan oli pitkä ja jäntevä, tummakasvoinen ja niin terävän näköinen -kuin ainakin mies, jolla on tarkat aistit. Hän oli täynnä tarmoa, -hiukan karkea käytökseltään ja nopea sekä sanoissa että teoissa. -Entinen liekki paloi hänen silmissään, hän näytti aina valppaalta -niin kuin olisi tottunut olemaan varuillaan, ja hänen koko -olemuksensa uhkui reippautta ja voimaa. Juuri tämä ominaisuus hänessä -viehättikin niitä, jotka tunsivat hänen seikkailijanelämänsä ilot ja -vaarat. Hän näytti hyvin valloittavalta jutellessaan äiti Bhaerin -kanssa vankka ruskea käsi tämän kädessä. - --- Unohtanutko? Kuinka voisin unohtaa ainoan kodin, joka minulla -koskaan on ollut! Ei, minulla oli sellainen hoppu kertomaan hyvästä -onnestani, etten jäänyt edes siistiytymään, vaikka olenkin kai -enemmän villipuhvelin näköinen kuin milloinkaan. Ja Dan heilautti -pitkää mustaa tukkaansa, sipaisi partaansa ja nauroi niin että huone -raikui. - --- Et näytä yhtään hullummalta. Minä olen aina ihaillut rosvoja, ja -sinä olet ilmetty ryöväri. Josie ei kai muista sinua, mutta Ted kyllä -tuntee Daninsa pitkästä parrasta ja heiluvasta harjasta huolimatta. -Kohta he ovat kaikki täällä toivottamassa sinut tervetulleeksi, niin -että kerro minulle vähän itsestäsi ennen kuin he tulevat. Ajattele, -Dan, siitä on melkein kaksi vuotta, kun viimeksi olit täällä. Sinä -olet siis menestynyt! sanoi Jo, joka oli äitien tapaan kiinnostuneena -kuunnellut hänen kertomustaan Kaliforniasta ja erään pienen -sijoituksen odottamattomasta tuotosta. - --- Erinomaisesti. Minä en välitä rahasta, senhän tiedät, parasta -antaa sen mennä menojaan, ettei tule huolta omaisuudesta. Silti -on hauskaa saada rahaa, ettei tarvitse pihistää. Minun ei kannata -säästää, sillä minunlaiseni eivät milloinkaan elä vanhoiksi, sanoi -Dan. Näytti kuin hänen pieni omaisuutensa olisi rasittanut häntä aika -tavalla. - --- Mutta jos menet naimisiin ja asetut aloillesi niin kuin -toivottavasti teet, sinulla täytyy toki olla jotain millä aloittaa. -Ole vain järkevä ja sijoita rahasi johonkin. Kaikille tulee pahojakin -päiviä, ja sinä haluat olla oma herrasi, vastasi rouva Bhaer vakavan -näköisenä, vaikka olikin hyvillään, kun rahanhimo ei ollut tarttunut -hänen hyväonniseen poikaansa. - -Dan pudisti päätään ja katseli huonetta aivan kuin se olisi tuntunut -liian ahtaalta. - --- Kukapa välittäisi tällaisesta virvatulesta? Naiset pitävät -tasaisista miehistä, eikä minusta koskaan tule tasaista. - --- Voi Dan, kun minä olin tyttö, pidin juuri sellaisista -seikkailijoista kuin sinä olet. Reipas ja rohkea, vapaa ja -romanttinen viehättää aina naisia. Älä ole toivoton. Löydät kyllä -vielä ankkurisi. - --- Mitä sanoisit, jos toisin sinulle intiaanitytön? Dan kysyi -veitikkamainen pilke silmissään ja tarkasteli nurkassa olevaa -kaunista Galateian rintakuvaa. - --- Toivottaisin sydämellisesti tervetulleeksi, jos hän olisi hyvä -tyttö. Onko sellainen jo tulossa? kysyi Jo katsoen uteliaana poikaa. - --- Ei toistaiseksi. Minulla ei ole ollut aikaa 'katsahtaa -ympärilleni', niin kuin Ted sanoo. Miten poika muuten jaksaa? kysyi -Dan vaihtaen puheenaihetta. - -Rouva Bhaer oli heti vauhdissa ja kuvaili laveasti poikiensa -harrastuksia ja avuja -- kunnes asianomaiset itse ryntäsivät -sisään ja karkasivat Danin kimppuun kuin karhunpoikaset. Sitten -tuli professori, ja puhetta riitti Maryn sytytellessä lamppuja ja -keittäjän valmistaessa illallista. - -Teen jälkeen Dan kulki edestakaisin avarissa huoneissa poiketen -välillä halliin hengittämään raitista ilmaa, jota hänen keuhkonsa -näyttivät kaipaavan enemmän kuin muiden ihmisten. Tällaisella -käynnillä hän näki oviaukossa vaalean olennon ja pysähtyi -katselemaan. Besskin seisahtui tuntematta vanhaa ystäväänsä ja -aavistamatta, kuinka sievältä näytti seistessään siinä pitkänä ja -solakkana kesäillan valoa vasten. - --- Onko tämä Dan? Bess hymyili ja ojensi kätensä. - --- Kukapa muu kuin vanha Dan. Mutta sinua en ollut tuntea, prinsessa. -Luulin henkiolennoksi, vastasi Dan katsoen tyttöä uteliaan hellästi -ja hämmästyneenä. - --- Tietysti minä olen kasvanut. Mutta sinä olet muuttunut kahdessa -vuodessa ihan toiseksi! Ja Bess katseli tyttömäisesti ihaillen -maalauksellisen näköistä nuorta miestä. - -Dan ei ehtinyt vastata, sillä samassa syöksähti Josie sisään. -Muistamatta lainkaan vasta saavuttamaansa kunnioitettavaa ikää hän -juoksi suoraan Danin syliin, ja tämä lennätti tytön ilmaan kuten -ennen vanhaan. Vasta laskettuaan Josien maahan Dan huomasi tässäkin -tapahtuneen muutoksen ja puuskahti hullunkurisen kauhistuneena: - --- Varjelkoon, sinähän olet miltei täysikasvuinen! Mitä minä nyt -teen, kun täällä ei ole enää yhtään leikkitoveria. Ted kulkee tuossa -pitkänä kuin humalasalko ja Bess on jo nuori neiti, ja sinäkin, -sinapinsiemen, alat pidentää hameitasi ja opetella käytöstapoja! - -Tytöt nauroivat. He olivat hauskasti toistensa vastakohtia -- Bess -vaalea ja hento, Josie raikkaan heleä kuin villiruusu. Dan nyökkäsi -tyytyväisenä katsellessaan heitä. - --- Kuulkaapas, tytöt, kukaan ei saa yksinoikeutta Daniin! huusi -Jo-rouva olohuoneesta. -- Tuokaa hänet tänne ja pitäkää vahtia, -muuten hän pääsee taas pujahtamaan vuoden parin matkalle ennen kuin -olemme edes kunnolla nähneet häntä. - -Josie raahasi uhrinsa sisälle pitäen koko ajan meteliä siitä, että -Dan oli hänen mielestään etuillut miehekkyydessä muihin poikiin -verraten. - --- Emil on vanhempi kuin sinä, mutta hän hyppii yhä polkkaa ja -laulaa merimies viisuja ihan niin kuin pikkupoikana, hän sanoi -syyttävästi. -- Sinä olet ainakin kolmekymmenvuotiaan näköinen ja -iso ja musta kuin joku näytelmän roisto. Nytpä tiedänkin. Sinusta -tulee hyvä Arbaces Pompejin viimeisiin päiviin! Me aiomme ottaa -sen ohjelmistoon; gladiaattorit ja leijona ja maanjäristys ovat -jo tiedossa. Tim ja Ted varistavat säkkikaupalla tuhkaa maahan ja -vyöryttävät tynnyreittäin kiviä päälle. Muuta ei ole puuttunutkaan -kuin musta mies egyptiläisen osaan, ja sinä näytät oikein komealta, -kun sinut kiedotaan punaisiin ja valkoisiin huiveihin. Vai mitä -arvelet, Jo-täti? - -Sanatulva sai Danin tukkimaan korvansa, ja ennen kuin Jo ehti vastata -suulaalle sisarentyttärelleen, tulivat Laurencet ja Meg perheineen -ja kohta heidän kannoillaan Tom ja Nan. Kaikki olivat uteliaita -kuulemaan Danin vaiheista ja hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan. - --- Mielesi tekee kai takaisin Kaliforniaan odottamaan toista onnen -potkua, tuumi Laurie Danin lopetettua kertomuksensa. -- Mutta muista -että keinottelu on vaarallista peliä. Voit menettää hetkessä kaiken -mitä olet voittanut. - --- Oikeastaan olen saanut siitä pelistä kylläkseni, ainakin vähäksi -aikaa. Minua viehättää siinä vain jännitys, eikä sekään ole minulle -terveellistä. Aion lähteä länteen viljelemään maata. Se on hienoa -puuhaa jos on kylliksi lääniä, ja vakinainen työ saattaa maistua -oikein hyvältä pitkän kiertelyn jälkeen. Minä panen työn alulle, ja -te voitte lähettää mustat lampaanne minun tarhaani. Minähän yrittelin -lampaankasvatusta Australiassa, niin että tiedän niistä yhtä ja -toista. Mustistakin. - -Danin vakava ilme suli naurahdukseen, mutta ne, jotka tunsivat hänet -parhaiten, aavistivat hänen joutuneen käymään San Franciscossa kovaa -koulua, johon hän ei kaivannut takaisin. - --- Se on hieno ajatus, sanoi Jo lämpimästi. -- Silloin mekin tiedämme -missä olet ja voimme käydä sinua tervehtimässä matkustamatta -maailman toiseen laitaan. Ted voi tulla maatilallesi. Hän on niin -levoton sielu, että se tekisi hänelle hyvää. Sinun luonasi hän olisi -turvassa, kun purkaisi liian tarmonsa työhön. - --- Kyllä minä lapiota ja kuokkaa osaan heiluttaa siinä kuin -joku toinenkin, mutta Speranzan kaivokset tuntuvat sittenkin -houkuttelevammilta, sanoi Ted tutkien malminäytteitä, jotka Dan oli -tuonut professorille. - --- Sinä perustat länteen uuden yhdyskunnan, ja kun me tässä alamme -parveilla, tulemme ja asetumme sinne. Siellähän tarvitaan pian -sanomalehteäkin, huomautti Demi. - --- Tuumasta toimeen, Dan! Tuo on hyvä idea ja me tuemme kaikki sinua. -Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että hankkisin itsekin vähän -preeriamaata ja muutaman hevospaimenen, sanoi Laurie-herra, joka aina -koetti saada pojat ponnistamaan eteenpäin. - --- Jos kaverilla on vähän rahaa pohjalastina ja hän sijoittaa sen -maahan, niin silloin on kyllä vahvasti ankkurissa -- ainakin jonkin -aikaa. Mieleni tekee koettaa mihin pystyn, mutta halusin keskustella -ensin teidän kanssanne ennen kuin päätän mitään. Voi olla, ettei -tuollainen puuha sovi minulle ajan mittaan, mutta pääseehän siitä -irti jos väsyy, tuumi Dan. - --- Et sinä sinne jää. Tuollainen maatila tuntuu varmaan hirmuisen -pieneltä ja tylsältä, kun on tottunut pitämään koko maailmaa -kotinaan, ennusti Josie. - --- Lännessä ei taideta harrastaa taide-elämää? kysyi Bess. Hän -teki mielessään mustavalkoista harjoitelmaa Danista, jonka kasvot -näyttivät maalauksellisilta sivultapäin lankeavassa valossa. - --- Mutta luontoa siellä on ainakin niin että riittää. Löydät sieltä -niin komeita eläimiä ja maisemia, ettei koko Eurooppa vedä niille -vertoja. Arkiset kurpitsatkin ovat siellä valtavia. Josie mahtuu -Tuhkimona vaikka istumaan sellaisessa, sitten kun hän avaa teatterin -Danin kaupungissa. - --- Minä tulen sinne lääkäriksi, ilmoitti Nan. -- Yritän valmistua -siihen mennessä, vaikka kaupungit kasvavatkin lännessä kovin nopeasti. - --- Ei Dan huoli sinne alle nelikymmenvuotiaita naisia ollenkaan, -tokaisi Tom harmissaan hyväksyvästä katseesta, jonka Dan heitti -Naniin. - --- Lääkärit ovat poikkeus, väitti Nan. -- Tosin Dansvillessä ei -paljon sairastetakaan, siellä kun kaikki viettävät terveellistä -elämää, mutta tapaturmia siellä varmaan sattuu vähän väliä. -Onhan siellä hurjapäisiä ratsastajia ja villejä elukoita ja -intiaanikahakoita. Minä oikein kaipaan katkenneita luita. Täällä on -kirurgille liian vähän tekemistä. - --- Tervetuloa, tohtori, ja pidäkin kiirettä, sillä lähetän hakemaan -sinua heti kun voin tarjota katon pääsi päälle. Nyljen päänahan -muutamalta punanahalta erityisesti sinua varten, nauroi Dan. - --- Kiitos. Annapas kun koetan vähän käsivarttasi, että näen mihin -pystyt. Ai miten mainiot jänteret! Pojat, tätä minä sanon lihakseksi. -Nan piti lyhyen anatomian luennon käyttäen havaintovälineenä Danin -käsivartta. - -Tom synkkeni yhä enemmän ja vetäytyi ikkunakomeroon katselemaan -tähtiä. - --- Tee Tomista haudankaivaja, hän kuoppaa mielellään ne potilaat, -jotka Nan tappaa, kiusoitteli Ted vilkaisten murjottajaan. Mutta Dan -ei näyttänyt kuulevan hänen huomautustaan vaan kiirehti puhumaan -toisesta ajatuksesta, joka oli syntynyt hänen toimeliaissa aivoissaan. - --- En ole lainkaan varma, että menestyn maanviljelijänä, ja tahtoisin -välttämättä tehdä jotakin vanhojen ystävieni, montanaintiaanien -hyväksi. Se on rauhallinen heimo ja tarvitsee kipeästi apua; satoja -montanoja on kuollut nälkään valtion laiminlyöntien takia. Siouxit -ovat sotaisia, heitä on kolmekymmentätuhatta, ja siksi hallitus -pelkää heitä ja antaa heille kaiken mitä he haluavat. Minusta se on -kirottu häpeä! Danin silmät säihkyivät, ja hän jatkoi nopeasti: -- -Jos minulla olisi ollut rahaa silloin kun olin montanojen luona, -olisin antanut joka centin noille raukoille. Heiltä on petkutettu -kaikki elämänmahdollisuudet, kun heidät on ajettu omilta mailtaan -reservaattialueelle, missä ei mikään kasva. Rehelliset asiainhoitajat -voisivat tehdä paljon heidän hyväkseen, ja minusta tuntuu, että -velvollisuuteni olisi auttaa. Minä osaan heidän kieltään ja pidän -heistä. Minulla on nyt hiukan pääomaa, enkä tiedä, onko minulla -oikeutta asettua itsekkäästi nauttimaan siitä. Mitä sanotte? - --- Mene heidän luokseen, sanoi Jo syttyen heti. - --- Niin, mene ja ota minut apulaiseksesi, innostui Ted. -- Lähtisin -hirveän mielelläni noiden kaverien luo metsästämään. - --- Kerropa vähän enemmän asiasta, että voimme tuumia yhdessä, mikä -olisi viisainta, sanoi herra Laurence. - -Dan kuvasi, mitä oli nähnyt dakota-intiaanien ja muiden -luoteisheimojen keskuudessa, kertoi heitä kohdanneista vääryyksistä, -heidän kärsivällisyydestään ja rohkeudestaan. - --- He sanoivat minua Dan Tulipilveksi, sillä minun aseeni oli paras, -minkä he koskaan olivat nähneet. Ja Musta Haukka pelasti henkeni -monta kertaa ja opetti minulle yhtä ja toista, josta on hyötyä jos -menen sinne takaisin. Nyt montanoilla on ollut vastoinkäymisiä, ja -minä maksaisin mielelläni velkani heille. - -Kaikki olivat jo niin lämmenneet intiaanien asialle, että -Dansville-innostus alkoi laimeta. Mutta varovainen herra Bhaer -huomautti, että yksi ainoa rehellinen virkamies ei loppujen lopuksi -voisi tehdä paljonkaan intiaanien hyväksi. Asiaa sieti harkita -tarkoin, oli yritettävä saada vaikutusvaltaa oikealta taholta ja -tutkittava maaperää ennen lopullisen päätöksen tekoa. - --- Hyvä, minä teen niin. Käväisen Kansasissa katsomassa miltä siellä -näyttää. Oikeastaan kaikkialla on niin paljon tekemistä, ettei tiedä -mistä aloittaa. Toivon melkein, ettei minulla olisikaan rahaa, sanoi -Dan kulmiaan rypistäen. - --- Minä pidän huolta rahoistasi, kunnes teet päätöksen. Sinä innostut -niin helposti, että syydät omaisuutesi ensimmäiselle kerjäläiselle, -joka sinuun törmää. Anna rahasi minun huostaani, saat ne takaisin -heti kun tiedät mihin ne sijoitat, sanoi Laurie, joka oli saanut -melkoisen annoksen elämäntaitoa huolettomien nuoruusvuosiensa jälkeen. - --- Kiitos, olen iloinen päästessäni siitä lastista. Ja jos minulle -sattuu jotakin, niin auta rahoillani joku nuori lurjus elämän alkuun -niin kuin aikoinaan autoit minut. Tämä on minun testamenttini, ja -te olette kaikki todistajia. Nyt tuntuukin paremmalta. Dan oikaisi -selkäänsä kuin taakasta vapautuneena. - -Laurie rupesi juuri selittämään miten hän sijoittaisi rahat, kun -ulkoa kuului iloinen ääni: - - "On Peggy tyttö iloinen, - hei hiio hoi, hei hiioo, - suo riemuin ryypyt Tomilleen, - hei hiio hoi, hei hiioo. - Ja meripoika maailmaa - kun kiertää, Peggy odottaa. - Hei hiio hoi, hei hiioo." - -Emil ilmoittautui aina tällä lailla. Hänen mukanaan tuli Nat, joka -oli ollut kaiken päivää antamassa viulutunteja kaupungissa. - -Huoneet eivät enää riittäneet nuorisolle, se siirtyikin kuistille ja -asettui portaille kuin parvi yölintuja. Herra March ja professori -vetäytyivät kirjastoon, Meg ja Amy neuvottelivat keittiössä, ja Jo -ja Laurie istuutuivat leveän ikkunan ääreen kuuntelemaan kuistilta -kantautuvaa rupattelua. - --- Joukko on taas koossa, sanoi Jo viitaten edessään olevaan ryhmään. --- Toiset ovat kuolleet tai hajaantuneet taivaan tuuliin, mutta nämä -yksitoista pysyvät lohtunani. Kun Alice Heath lasketaan joukkoon, -heitä on koko tusina. - --- Kun katselee heitä, sopii oikeastaan olla aika tyytyväinen, -vastasi Laurie, ja hänen silmänsä pysähtyivät mustien ja ruskeiden -joukosta erottuvaan vaaleaan päähän. - --- Tytöistä ei ole huolta, mutta pojat näyttävät ajautuvan kauemmaksi -minusta joka kerran lähtiessään, huokasi Jo. -- Tietenkin he -itsenäistyvät, minä pitelen heitä enää hienon hienosta langasta, joka -voi katketa milloin tahansa niin kuin Nedin ja Jackin suhteen on -käynyt. Doll ja George pistäytyvät vielä täällä mielellään, ja Franz -on aina uskollinen. Mutta en voi olla hätäilemättä niiden kolmen -takia, jotka pian taas lähtevät maailmalle. Emil kyllä pysyy oikealla -tiellä, mutta Nat on häilyväinen poika ja Dan yhä kesyttämättä. Siinä -meillä taitaakin olla aika urakka. - --- Dan on hieno poika. Minusta on melkein vahinko, jos hän nyt -hautautuu tuonne erämaihin. Hänessä olisi ainesta oikeaksi -herrasmieheksi, jos hän pysyisi ihmisten ilmoilla, tuumi Laurie. - --- Enpä tiedä. Hän pitää työstä ja vapaasta elämästä, ja ne muovaavat -hänestä hyvän miehen. Ja se on toki tärkeintä. Me emme voi muuttaa -hänen perusluonnettaan, mutta voimme auttaa häntä kehittymään oikeaan -suuntaan. - -Jo puhui vakavasti, sillä hän tunsi Danin paremmin kuin kukaan muu ja -näki, ettei varsan luontoa vielä ollut taltutettu. Ja hän tiesi, että -Danin kaltaiselle elämä tulisi aina olemaan kovaa. - --- Älä ole huolissasi. Jos Dan menettää innostuksensa farmiin, hän -voi toteuttaa tuon toisen suunnitelman. Ehkä se olisikin paras -ratkaisu. Hän sopisi erittäin hyvin tuohon vaikeaan tehtävään, sillä -taistelu sorrettujen puolesta pitäisi hänen vaarallisen sisunsa -aisoissa. - --- Toivottavasti. Mitähän tuolla nyt tapahtuu? Jo-rouva kumartui -kuuntelemaan Tedin ja Josien innostuneita huutoja. - --- Puhvelin pää Bessille, voi hyvä luoja, Dan! Miksi toit hänelle -tuollaisen kamalan kapineen? Nan kysyi. - --- Bessille tekee hyvää saada kunnon malli suoraan luonnosta. Ei -hänestä mitään tule, jos hän näpertelee joutavien jumalien ja -kissanpoikasten parissa, sanoi Dan halveksivasti, kun muisti, että -hänen viimeksi täällä ollessaan Bess oli kahden vaiheilla valitsisiko -mallikseen Apollon pään vai persialaiskissansa. - --- Kiitos, minä koetan muovailla sen, ja jollen onnistu, voimme -naulata pään eteisen seinään sinun muistoksesi, sanoi Bess -närkästyneenä, kun hänen epäjumaliaan oli loukattu. Hänen äänensä oli -makea ja kylmä kuin jäätelö. - --- Sinä et kai voisi ajatellakaan, että tulisit katsomaan minun -tulevaa siirtokuntaani. Liian sivistymätön paikka, vai mitä? Dan -kysyi tavoitellen nöyrää sävyä. - --- Minä menen Roomaan opiskelemaan vuosikausiksi. Kaikki maailman -kauneus ja taide on siellä, eikä yksi ihmisikä riitä sen -nauttimiseen, vastasi Bess. - --- Rooma on vanha homeinen hauta verrattuna minun suurenmoisiin -Kalliovuoriini. Usko pois, voisin näyttää sinulle sellaista, -joka lennättäisi vanhat mestarisi ilmaan kuin leijat. Ja ellet -satapäisestä villihevoslaumasta löydä kauneutta, silloin minä -antaudun, puuskahti Dan. - --- Minä tulen joskus isän kanssa katsomaan, vetävätkö sinun hevosesi -vertoja Pyhän Markuksen torin tai Capitoliumin kukkulan ratsuille. -Älä sinä pilkkaa minun jumaliani, minäkin koetan antaa arvoa sinun -jumalillesi, sanoi Bess rauhaa rakentaen. - --- Vanhalla maailmalla on kyllä etunsa, mutta ei toki kaikkia. -Englannissa Man-saarella naisilla on vaaleissa samat oikeudet kuin -miehilläkin, mutta meillä ei ole. Se on synti ja häpeä, intoili Nan. - --- Voi, älkää ruvetko puhumaan äänioikeudesta. Ihmiset riitelevät -siitä aina ja haukkuvat toisiaan. Ollaan sovussa ja hiljaa tänä -iltana, pyysi Daisy, joka inhosi väittelyä yhtä kiihkeästi kuin Nan -sitä rakasti. - --- Sinä saat äänestää niin paljon kuin tahdot meidän uudessa -kaupungissamme, Nan. Saat olla pormestari ja raatimies ja hoitaa -koko hallinnon. Siellä on kaikki vapaata kuin ilma, muuten minä en -voi elää siellä, sanoi Dan ja lisäsi nauraen: -- Huomaan että rouva -Rasavilli ja rouva Shakespeare Smith ovat yhäkin eri mieltä tärkeistä -kysymyksistä. - --- Jos kaikki olisivat yksimielisiä, ei edistyttäisi lainkaan. Daisy -on oikea kullanmuru, mutta näissä asioissa ihan pöhkö. Häntä pitää -ravistella yhtä mittaa. - --- Kyllä minä pidän Daisyn ajan tasalla, sanoi Demi hellästi ja -kietoi kätensä sisaren vyötäisille. - -Dan katseli heitä haikeana ja mietti, kuinka hyvältä mahtoi tuntua, -kun vierellä oli sisar. Hänen yksinäinen nuoruutensa tuntui entistä -ankeammalta. Mutta Tomin äkillinen puuskahdus hälvensi tunteilun. - --- Minä haluaisin olla kaksonen. Olisi mukavaa, jos olisi joku -lohduttamassa, kun toiset tytöt ovat olleet julmia. - -Tomin onneton rakkaus oli perheen alituisena pilailun aiheena, -ja hänen huokauksensa herätti naurunpuuskan. Nan otti esille -pillerirasian ja sanoen virallisen näköisenä: - --- Arvasin että söit liikaa hummeria. Ota neljä tablettia, niin -ruuansulatushäiriösi menee ohi. Tom huokailee ja on aina ihan hupsu -syötyään liikaa. - --- Olkoon menneeksi. Muuta hyvää sinä et minulle annakaan. - -Ja Tom narskutti alakuloisena annostaan. - --- "Taikaa sull' eikö mielen tautiin, taitoa nykiä surun juuret -muistist' irti", lausutti Josie murheellisesti kaiteelta. - --- Lähde minun mukaani, niin teen sinusta miehen. Jätä pillerit -ja pulverit ja samoile vähän maailmaa, niin unohdat, että sinulla -sydäntä ja vatsaa onkaan, sanoi Dan tarjoten kaikkiin tauteihin omaa -parannuskeinoaan. - --- Tai lähde minun kanssani merille! Kunnon meritauti saa sinut -jaloillesi ja kaakkoismyrsky puhaltaa pois masennuksen. Tule -laivalääkäriksi -- helppo toimi ja lystiä loputtomiin! - - "Jos Nan on sulle suuttunut, - niin nosta purje pois - ja etsi tyttö sellainen, - joka sopuisampi ois", - -jatkoi Emil, jolla aina oli ystävilleen tarjolla laulunpätkä -murheeseen. - --- Saa nähdä, mietin ehkä asiaa, kun saan diplomini. En aio raahustaa -kolmea ikävää vuotta saamatta siitä paperia. Siihen asti... - --- En ikinä hylkää rouva Micawberia, keskeytti Teddy niiskuttaen -- -ja lensi samassa Tomin tönäisemänä portailta märkään heinikkoon. - -Kun muut olivat menneet, jäi Dan kuistille nauttimaan tuulesta, joka -puhalsi heinäpelloilta ja toi mukanaan kukkien tuoksua. Hän seisoi -siinä vielä nojaillen kuutamossa, kun Jo tuli sulkemaan ovea. - --- Uneksitko, Dan, kysyi Jo odottaen avomielisyyden hetkeä. Mutta -hän putosi nopeasti maankamaralle, kun Dan pyörähti ympäri ja sanoa -töksäytti: - --- Teki vain mieli tupakkaa. - -Jo naurahti pettymykselleen ja vastasi ystävällisesti: - --- Saat polttaa omassa huoneessasi, mutta älä sytytä taloa! - -Ehkä Dan huomasi pettymyksen, koska hän kumartui suutelemaan Jota ja -kuiskasi: -- Hyvää yötä, äiti. Ja Jo oli taas melkein tyytyväinen. - - - - -5 - -KESÄLOMA - - -Kaikki olivat iloisia siitä, että loma oli alkanut, eikä kukaan -kiirehtinyt seuraavana aamuna pois aamiaispöydästä. Äkkiä oviaukkoon -ilmestyi iso hirvikoira, joka tuijotti Dania liikkumatta. - --- Hei, vanha kaveri! Etkö jaksanut odottaa että tulisin sinua -hakemaan? Oletko sinä karannut? Reippaasti vain, ota selkäsaunasi -vastaan kuin mies, sanoi Dan ja nousi mennäkseen koiraa vastaan. Se -kavahti takajaloilleen, katsoi herraansa silmiin ja haukkui kuin -loukkaantuneena. - --- Hyvä on! Don ei valehtele; sanoi Dan ottaen eläintä kaulasta. -Nähdessään ikkunasta miehen ja hevosen lähestyvän, hän lisäsi: - --- Jätin saaliini yöksi hotelliin, kun en tiennyt, millainen tilanne -täällä oli. Tulkaa ulos katsomaan hevostani Oktoota, se on oikea -kaunotar. - -Dan hävisi ja koko perhe virtasi hänen jäljessään tervehtimään -tulokasta. He näkivät hevosen pyrkivän portaita ylös isäntänsä luo -ohjaista pitelevän miehen suureksi kauhuksi. - --- Antaa sen tulla, neuvoi Dan, se kiipeää kuin kissa ja hyppää kuin -hirvi. No niin, tyttöseni, tahdotko sinä laukata, hän kysyi, ja -hevonen hirnahti tyytyväisenä, kun hän hankasi sen kuonoa ja taputti -sen kiiltävää kylkeä. - --- Tällaista hevosta jo kannattaa pitää, sanoi Ted haltioissaan, -sillä hänen oli määrä pitää huolta siitä Danin poissa ollessa. - --- Onpa sillä viisaat silmät! Näyttää ihan kuin se aikoisi ruveta -puhumaan, sanoi Jo. - --- Se puhuukin kuin ihminen, mutta omalla tavallaan. Ja melkein -kaiken se ymmärtää. Hei, vanha heila! Ja Dan painoi poskensa hevosen -poskea vasten. - --- Mitä Oktoo merkitsee? kysyi Rob. - --- Salamaa. Ja kohta saatte nähdä, että se kyllä ansaitsee nimensä. -Musta Haukka antoi Oktoon minulle vastalahjaksi pyssystäni, ja meillä -on ollut hienoja seikkailuja yhdessä. Se on pelastanut monta kertaa -henkeni. Näettekö tuota arpea? - -Dan näytti pientä, puoleksi harjan peitossa olevaa arpea ja kertoi -sen tarinan käsi Oktoon kaulalla. - --- Musta Haukka ja minä olimme metsästämässä puhveleita, mutta emme -löytäneet niitä niin pian kuin olimme odottaneet. Eväät loppuivat, -kun me olimme noin sadan mailin päässä joelta, missä leirimme -sijaitsi. Luulin jo että olimme mennyttä miestä, mutta kumppanini -sanoi: "Näytän sinulle, kuinka voimme elää siksi kun löydämme -laumat." Oltiin paraikaa riisumassa satuloita yöksi pienen lammen -rannalla. Missään ei näkynyt elävää olentoa, ei lintuakaan, pelkkää -preeriaa vain mailikaupalla. Arvatkaa mitä teimme? - --- Söitte käärmeitä niin kuin australialaiset, sanoi Rob. - --- Keititte heiniä tai lehtiä, arveli Jo. - --- Tapoitte toisen hevosista, ehdotti Ted. - --- Ei, vaan annoimme toisen vuodattaa vertaan. Katsokaas, juuri -tuosta! Täytimme peltituopin, panimme vähän salvianlehtiä ja vettä -sekaan ja lämmitimme risuvalkealla. Se maistui hyvältä, ja me -nukuimme mainiosti. - --- Mutta Oktoo ei tainnut nukkua yhtä hyvin, sanoi Josie taputtaen -myötätuntoisesti hevosta. - --- Se ei ollut siitä millänsäkään. Musta Haukka sanoi, että mies voi -elättää itseään hevosella monta päivää ja silti ratsastaa, ennen kuin -eläin tuntee sen. Mutta seuraavana aamuna löysimme puhvelit, ja minä -ammuin sen, jonka pää on arkussani valmiina ripustettavaksi lasten -pelättimeksi. Se on aika huima otus, uskokaa pois. - --- Mitä virkaa tällä hihnalla on, kysyi Ted tutkien tarkkaan -intiaanisatulaa, yksinkertaisia suitsia, kuolaimia silmukkoineen ja -niskan yli kulkevaa hihnaa. - --- Siitä pidetään kiinni, kun maataan piilossa hevosen kupeella ja -laukaistaan kaulan alitse. Minäpä näytän. - -Ja satulaan hypähtäen Dan meni menojaan lasketellen nurmella kovaa -vauhtia milloin Oktoon selässä, milloin sen sivulla jalustimesta -ja niskahihnasta riippuen, milloin taas kokonaan irrallaan juosten -hevosen rinnalla, kun se laukkasi tavattoman hyvillään leikistä. Don -viiletti riemastuneena perässä. - -Se oli hauskaa katseltavaa -- kolme hurjaa, voimakasta olentoa niin -valloillaan, että hetken aikaa tasainen nurmikko oli kuin preeria. -Ja välähdys toisenlaisesta maailmasta sai katsojat tuntemaan oman -elämänsä kovin kesyksi ja värittömäksi. - --- Tämä on parempaa kuin sirkus! huudahti Jo toivoen, että olisi itse -vielä tyttö ja saisi ratsastaa tuollaisen salaman selässä. -- Näyttää -siltä, että Nan saa asetella luita paikoilleen aamusta iltaan, sillä -tuossa menossa Ted kyllä taittaa jokaisen luunsa. - --- Ei haittaa vaikka muutaman kerran putoaakin, ja uudet huolet ja -huvit ovat pojalle vain hyväksi. Mutta pelkään ettei Dan koskaan -malta astella auran perässä ratsastettuaan tuommoisella Pegasoksella, -sanoi herra Bhaer, kun musta tamma pyyhälsi portista ja tuli -lentäen lehtokujaa pitkin. Se pysähtyi heti komennuksesta ja seisoi -innostuksesta väristen paikallaan, kun Dan hyppäsi satulasta. - -Ted halusi heti opetella, hän istui pian satulassa ja huomasi Oktoon -siivoksi kuin lammas, kun hän hölkytteli sillä tiehensä opistoa -kohti. Bess kiiruhti mäkeä alas nähtyään ratsastuksen kaukaa, ja -kaikki kokoontuivat kuistille, kun Dan väänsi kannen auki isosta -arkustaan, jonka ajuri oli jättänyt oven eteen. - -Yleensä Dan piti tavaraa mukanaan vain sen verran kuin hänen -kuluneeseen laukkuunsa mahtui. Mutta kun hänellä tällä kertaa oli -rahaa, hän oli tuonut aika kasan tuliaisia, varsinkin intiaanitavaraa -ja metsästysmuistoja. - --- Koit kyllä syövät meidät, ajatteli Jo, kun karvainen pää tuli -esille ja sitä seurasi sudennahka hänen jalkojensa peitteeksi, -karhuntalja professorin työhuoneeseen ja ketunhäntien koristamat -intiaanipuvut pojille ja Josielle. Ted ja Josie pukeutuivat heti -niihin ja lähtivät hämmästyttämään ystäviään järjestämällä eri -puolilla kahakoita sotakirveet, jouset ja nuolet aseinaan. - -Tytöt ihailivat kirjavia linnunsiipiä, töyhtöisiä pampasruohoja, -helminauhoja ja sieviä kaarna- ja höyhentöitä. Kivet, nuolenpäät ja -alkukantaiset piirrokset kiinnostivat professoria. Ja Laurie sai -Danilta sarjan haikeita intiaanilauluja koivuntuoheen kirjoitettuina. - --- Puuttuu vain teltta päämme päältä, niin kaikki olisi täydellistä. -Minun pitäisi kai tarjota teille paahdettua maissia ja kuivattua -lihaa päivälliseksi tämän hienon pow-wow'n jälkeen, sanoi Jo -katsellen isossa hallissa vallitsevaa maalauksellista sekamelskaa, -kun koko joukko lojui pitkin lattiaa huovilla ja taljoilla, kuka -koristautuneena milläkin tavoin sulilla, mokkasiineilla tai -intiaanihelyillä. - --- Hirventurvat, karhunpaisti ja käristetyt ydinluut olisivat -tietysti paikallaan, mutta olkoon menneeksi, tuo vain vaihteeksi -esiin lampaasi ja vihanneksesi, sanoi Dan arkulta, jossa istui kuin -suuri heimopäällikkö koira jalkojensa juuressa. - - * * * * * - -Näin alkoi kesäloma. Monet nuoret jäivät opistoon loma-ajaksikin, -sillä he olivat enimmäkseen varattomia ja kotoisin etäisistä -valtioista. Pienen opiskelijayhteiskunnan rauhalliseen maailmaan Dan -ja Emil toivat mukanaan virkistävän tuulahduksen. - -Emil oli hyvää pataa niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa ja -liikkui joukossa rentoon meripojan tyyliinsä. Dan sen sijaan -pysytteli mielellään kunnioittavan välimatkan päässä sievistä -opiskelijatytöistä ja mykistyi tuppisuuksi joutuessaan heidän -seuraansa, sillä hän tunsi olevansa kovin sivistymätön näiden -kirjaviisaiden joukossa. Poikien kanssa hän tuli paremmin toimeen. -Nämä ihailivat hänen miehisiä taitojaan, ja se kohensi hänen -itsetuntoaan. Tytötkin olivat puolestaan kyllä kiinnostuneita -vaiteliaasta 'espanjalaisesta', niin kuin häntä sanottiin, ja -koettivat kaikin tavoin saada häntä esiin kuorestaan. - -Dan huomasi tämän ja koetti parhaansa. Hän yritti hillitä rentoa -puhettaan ja hioa käytöstään. Kotoinen ilmapiiri lämmitti hänen -sydäntään, ja eron aikana tapahtuneet muutokset sekä hänessä -itsessään että toisissa saivat vanhan kodin näyttämään kuin uudelta. -Hurjan Kalifornian-kauden jälkeen tuntui hyvältä nähdä ympärillään -tuttuja kasvoja; ne auttoivat häntä unohtamaan menneiden vuosien -aaveet. - -Niin kului loma. Päivisin ratsastettiin, soudeltiin ja tehtiin -huviretkiä; iltaisin soitettiin, tanssittiin ja leikittiin. - -Nat otti vaarin jokaisesta hetkestä, jonka sai viettää yhdessä Daisyn -kanssa ennen pitkää eroa, ja Megkin jätti vartiointinsa vähemmälle, -koska uskoi koko onnettoman romanssin raukeavan Natin matkan aikana. -Daisy puolestaan oli varma, ettei Nat unohtaisi häntä. Mutta hän oli -vanhanaikainen tytär, ja äidin tahto oli hänen lakinsa. Jos rakkaus -oli kiellettyä, niin ystävyys sai riittää. Siksi hän piti murheensa -omana tietonaan, hymyili iloisesti Natille ja piristi kaikin tavoin -hänen viimeisiä kotonaolopäiviään. - -Tom ja Nan käyttivät kaiken opinnoilta liikenevän aikansa pitääkseen -Plumfieldissa hauskaa vanhojen ystävien parissa, sillä Emilin -seuraava matka ulottuisi kauas, Nat saattaisi viipyä Euroopassa -pitkään, eikä kukaan tiennyt milloin Dan palaisi lännestä. Kaikki -tunsivat, että elämä alkoi kääntää heille totiset kasvonsa. Vaikka he -noina iloisina kesäpäivinä hulluttelivat entiseen tapaan, he tiesivät -lapsuuden jääneen taakse ja puhuivat usein vakavasti suunnitelmistaan -ja toiveistaan, aivan kuin olisivat pyrkineet lähestymään ja -auttamaan toisiaan ennen kuin ajautuisivat kukin omille teilleen. - -Heillä oli aikaa vain muutama viikko. Sitten Emilin "Brenda" olisi -valmiina lähtöön ja Natinkin oli astuttava laivaan New Yorkissa. Dan -oli päättänyt mennä saattamaan Natia, sillä hänen oma päänsä kiehui -täynnä suunnitelmia, joita hän halusi päästä toteuttamaan. - -Parnassossa pidettiin jäähyväistanssiaiset lähtijäin kunniaksi, -ja koko joukko laittautui juhlaan parhaissaan ja loistotuulella. -Tom-parka joutui tapansa mukaan pahaan pulaan. Hän oli kastellut -päänsä läpimäräksi hajuvesillä yrittäessään saada kiharaisen päänsä -muodin mukaan sileäksi. Mutta vastahakoinen tukka käpertyi vain -entistä pahemmin, ja parturin haju istui tiukassa, vaikka hän koetti -vimmatusti karkottaa sitä. Nan ei päästänyt häntä lähelleenkään ja -heilutti ankarasti viuhkaansa, milloin ikinä Tom tuli näkyviin. - -Pienen houkuttelun jälkeen Dan oli suostunut tulemaan juhlaan -meksikolaisasussaan; yllään nappiniekka housut ja väljä takki, vyönä -värikäs nauha ja hartioilla kukitettu serape. Hän tunsi olonsa -vapaaksi ja näytti komealta opettaessaan kannukset kilisten Josielle -uusia askelia tai pyöritellessään ihaillen mustia silmiään niille -neitosille, joita ei rohjennut puhutella. - -Rouvat istuivat hymyillen ja rohkaisivat ystävällisesti varsinkin -niitä arannäköisiä nuoria, jotka olivat ensi kertaa tällaisessa -mukana. Oli hauska nähdä Amy kulkemassa käsikoukkua pitkän -maalaispojan kanssa, jolla oli paksut jalkineet ja leveä otsa, tai -Jo-rouva tanssimassa kuin nuori tyttö aran nuorukaisen kanssa, jonka -käsivarret heiluivat kuin pumpunvivut ja jonka kasvot punoittivat -pelosta ja ylpeydestä, kun hän sai astua rehtorinsa rouvan varpaille. - --- Tällaisissa tilaisuuksissa huomaan, etten enää ole nuori eivätkä -jalkani nouse yhtä keveästi kuin ennen. Kymmenen vuoden päästä me -olemme jauhosäkkejä, niin että malta ajoissa mielesi, puuskutti Jo -Megille vetäytyessään nurkkaan hiukset pörrössä. - --- Minusta tulee kyllä lihava, mutta sinä et vielä aikoihin pysy niin -aloillasi, että saisit lihaa luittesi ympärille, kultaseni, vastasi -Meg kiinnittäen puuhakkaasti sisaren ratkenneita röyhelöitä. - -Laurie pistäytyi hetkeksi ikkunasyvennykseen. - --- Taidat olla tapasi mukaan vahinkoja korjaamassa, Jo? Sinä et ole -koskaan osannut liikkua repimättä itseäsi. Lähde vähän kiertelemään -ja vilvoittelemaan ennen illallista. - -Jutellessaan Laurie vei Jon musiikkihuoneeseen, joka oli melkein -tyhjillään, sillä äskeinen tanssi oli ajanut nuoret puutarhaan ja -halliin. Pysähtyen suuren ikkunan ääreen hän osoitti kuistilla olevaa -ryhmää. - -Herra March istui nojatuolissa ja Bess tyynyllä hänen jalkojensa -juuressa. Molemmat kuuntelivat Dania, joka pylvääseen nojaten puhui -tavallista innokkaammin. Vanha mies oli varjossa, mutta tyttö katseli -kuun valossa kertojaa kokonaan uppoutuneena tarinaan. Tummine -piirteineen, hartioillaan kirjava viitta Dan oli perin eksoottisen -näköinen, ja äkkiä Jo kuiskasi: - --- Minusta on hyvä, että hän lähtee pois. Hän on liian -maalauksellinen tänne haaveellisten tyttöjen joukkoon. Ei ihme jos -noiden lasten pää menee pyörälle. - --- Ole huoletta. Dan on aivan yhtä kömpelö kuin ennen vanhaan enkä -usko että hänestä on naissankariksi koskaan. Kylläpä prinsessa on -kaunis tuossa valaistuksessa! - --- Pikku kähäräpää näyttää hyvältä aina ja kaikkialla, sanoi Jo -hellästi kääntyessään jatkamaan matkaa. - -Seuraavasta ikkunasta avautuva näky sai Laurien nauramaan makeasti. -Päässään iso nenäliina Tom oli polvillaan Nanin edessä, joka kaikesta -päätellen kaivoi neulalla hänen kämmenestään tikkua tai okaa. - --- Sattuuko pahasti? Nan kysyi kääntäen kämmentä valoon päin. - --- Ei yhtään. Tongi rauhassa, se on vain mukavaa, vastasi Tom. - --- Ei tämä kestä kauan. - --- Minusta tämä on pelkkää onnea, kestäköön vaikka tuntikausia. - -Piittaamatta toisen hellästä sävystä Nan pani nenälleen suuret -pyöreät silmälasit ja sanoi ammattiäänellä: - --- Nyt minä näen sen. Vain pieni tikku, ja tässä se on. - --- Kädestä vuotaa verta. Etkö aio sitoa sitä? kysyi Tom. - --- Höpsis. Ime sitä vähän. Vilkaise vain huomenna, ettei siihen tule -tulehdusta. - --- Ainoa kerta, jolloin sinä olet ollut ystävällinen minulle, -vaikeroi Tom. -- Kunpa käteni olisi poikki! - --- Tai mieluummin pääsi, se haisee tärpätille ja lamppuöljylle -pahemmin kuin koskaan. Juokse puutarhan ympäri ja tuuleta sitä vähän. - -Peläten hihityksensä kuuluvan puutarhaan katsojat hiipivät pois -ikkunan äärestä juuri kun haavoittunut ritari ryntäsi epätoivoissaan -tiehensä kovasydämisen kuningattaren luota. - --- Tom parka, ilmeisesti hän tarvitsee jonkin pahan kolauksen -miehistyäkseen, huoahti Jo. -- Kamalaa, mitä tuo meteli on? - -Sitä sopi tosiaan kysyä. Ikkunasta hän näki Tedin tasapainoilevan -sälejakkaralla toinen jalka ojossa taaksepäin ja molemmat kädet -soutaen hurjasti ilmaa. Josie ja muutamia muita tyttöjä seisoi -ympärillä katsellen kiinnostuneena noita ponnisteluja ja puhuen -keskenään jotain siivistä, kultapunoksesta ja kultaisesta kypärästä. - --- Hän esittää varmasti lentoon pyrkivää Hermestä, sanoi Laurie -heidän kurkkiessaan ohuiden verhojen takaa. - --- Varjelkoon tuon pojan pitkiä sääriä, kuinka hän saa -koskaan pidetyksi ne järjestyksessä. He harjoittelevat jotain -kreikkalaisaiheista näytelmää, ja aika sopan he keittävät jumalista -ja jumalattarista, jos kukaan ei ohjaa heitä, nauroi Jo nauttien -suunnattomasti näystä. - --- Noin, nyt on hyvä! -- Loistavaa! -- Koeta olla liikkumatta! -kiljuivat tytöt riemuissaan, kun Ted onnistui pysymään sekunnin -ajan tasapainossa varpaillaan. Onnettomuudeksi jakkaran säleistuin -ei kestänyt yhteen paikkaan kohdistuvaa painoa, ja lentävä Hermes -suistui kolisten alas tyttöjen naurunremakan säestämänä. Tottuneena -suuriin ja pieniin kuperkeikkoihin Ted tointui heti ja lähti -hyppelemään iloisesti ympäri roikottaen mukanaan tuolia, jonka -istuimen hänen jalkansa oli puhkaissut. - -Myöhemmin illalla koko joukko oli hajaantuneena rakennukseen ja -kuistille syömään. - --- Ikävä että poikien täytyy lähteä. Elämä käy hirveän -yksitoikkoiseksi ilman heitä. Nyt kun he ovat lakanneet kiusaamasta -ja ovat kohteliaita, heistä on oikein iloa, sanoi Nan, joka oli -hyvin suopealla tuulella tänään, kun Tomin oli pysyteltävä loitolla -tuoksuvan tapaturmansa takia. - --- Niin minustakin, ja Besskin suri sitä tänään. Hän on tehnyt -muotokuvaa Danista, eikä se ole vielä ihan valmis. En ole vielä -koskaan nähnyt hänen innostuneen mihinkään työhön sillä tavoin. -Dan olikin niin komea, että hänestä tulee mieleen joku kuoleva -gladiaattori tai muu antiikin urho. Kas tuossahan Bess onkin! Hän on -aivan suloinen tänä iltana, sanoi Daisy vilkuttaen prinsessalle, joka -kulki ohi isoisän kanssa. - --- Ei olisi uskonut Danin menestyvän näin hyvin. Muistatko, me -sanoimme häntä pahaksi pojaksi ja olimme varmoja, että hänestä tulee -merirosvo tai muu semmoinen, kun hän tuijotti meitä ja kiroili? Nyt -hän on pojista kaunein ja oikein hauska kertoessaan juttujaan. Hän on -minun makuuni, iso ja vahva ja vapaa. Olen kyllästynyt vetelyksiin ja -kirjatoukkiin, sanoi Nan päättäväisesti. - --- Ei hän ainakaan Natia kauniimpi ole, huudahti Daisy uskollisena. --- Pidän kyllä Danista ja olen hyvilläni, että hän on menestynyt. -Mutta häneen väsyy, ja minä pelkäänkin vielä hiukan häntä. Minä pidän -enemmän rauhallisista ihmisistä. - --- Minä taas taistelijoista. Pojat ovat liian mukavuudenhaluisia; -he eivät käsitä, kuinka vakavaa elämä on eivätkä uurasta tosissaan. -Katso vaikka Tomia, joka tuhlaa aikaansa ja tekee itsensä -naurettavaksi, kun ei saa mitä tahtoo, ihan kuin pieni lapsi joka -mankuu kuuta taivaalta. Semmoisia houkkia en voi sietää, pauhasi Nan. - --- Useimpia tyttöjä tuollainen uskollisuus liikuttaisi. Minusta se on -kaunista, sanoi Daisy. - --- Sinä olet pieni helläsydäminen hanhi. Nat on totisesti -miehekkäämpi, kun hän palaa matkaltaan. Minusta Tom saisi lähteä -mukaan. Olen sitä mieltä, että jos meillä tytöillä on vähänkin -vaikutusvaltaa, meidän pitäisi käyttää sitä poikien hyväksi. Me emme -saa mielistellä heitä ja tehdä itsestämme orjia ja heistä tyranneja. -Näyttäkööt mihin kykenevät ennen kuin pyytävät meiltä mitään, ja -antakoot meidän tehdä samoin. Silloin tiedetään kuka kukin on eikä -tarvitse katua lopun ikäänsä. - --- Hyvä, hyvä! huudahti Alice Heath, Nanin hengenheimolainen, joka -oli valinnut elämänuran kuin järkevä nainen ainakin. -- Meiltä -odotetaan, että olisimme yhtä viisaita kuin miehet. Mutta miehiä on -autettu kaikin tavoin jo sukupolvia sitten. Meidän on saatava samat -mahdollisuudet kuin heillä on; katsotaan sitten muutaman miespolven -jälkeen mihin me pystymme. Minä vaadin enemmän oikeuksia naisille! - --- Taasko täällä raikuu vapauden sotahuuto, kysyi Demi kurkistaen -juuri sillä hetkellä kaiteen läpi. -- Nostakaa lippunne, minä annan -teille kaiken tukeni. Mutta jos sinä ja Nan johdatte hyökkäystä, ei -siinä kai apua tarvitakaan. - --- Minä luotan sinun tukeesi, Demi, ja hälytänkin sinut jos jotakin -sattuu, sillä sinulla on kunniantuntoa, sanoi Nan. -- Minä pidän -miehistä, jotka avoimesti tunnustavat, etteivät ole jumalia. Jos -näkisitte heidät sairaina, tietäisitte millaisia he ovat. - --- Älkää lyökö lyötyjä, vaan olkaa armeliaita ja tukekaa meitä, -silloin me puolestamme siunaamme teitä ja uskomme teihin -iankaikkisesti, pyyteli Demi kaiteen takaa. - --- Me olemme ystävällisiä, jos te vain olette oikeudenmukaisia. En -pyydä jalomielisyyttä, vain oikeudenmukaisuutta. Olin kerran viime -talvena äänioikeuskeskustelussa ja sen joutavampaa ja mitättömämpää -suunsoittoa en ole elämässäni kuullut. Ja nuo miehet olivat -edustavinaan meitä. Minä tahdon edustajakseni järkeviä miehiä enkä -pölkkypäitä, jos kerran en voi itse edustaa itseäni! - --- Nan pitää vaalipuhetta. Höristäkää korvianne, huusi Tom levittäen -sateenvarjon onnettoman päänsä suojaksi, sillä Nanin vakava ääni -kuului kauas ja tämän liekehtivät silmät suuntautuivat puheen aikana -sattumalta Tomiin. - --- Jatka, jatka! Minä teen muistiinpanoja, lisäsi Demi ottaen esille -kynän. - -Daisy nipisti häntä nenästä kaiteen läpi ja kokouksessa vallitsi -hetken sekasorto, sillä Emil huusi: -- Seis, seis, tuulen puolelta -tulee vihuri, Tom paukautti rajusti käsiään, ja Nat ryhtyi Demin -aseenkantajaksi, koska tämän asema näytti edulliselta. Juuri -kun kaikki nauroivat ja puhuivat yhtä aikaa, Bess tuli pitkin -yläkäytävää kuin rauhanenkeli; hän katseli meluisaa joukkoa ja kysyi -hämmästyneenä: - --- Mitäs täällä on tekeillä? - --- Protestikokous. Nan ja Alice riehuvat ja me puolustaudumme -henkemme edestä. Tahtooko teidän korkeutenne ruveta puheenjohtajaksi -ja ratkaista asian, kysyi Demi kun äkkiä syntyi hiljaisuus. - --- Ei minusta ole siihen. Istun tässä kuuntelemassa. Jatkakaa vain, -sanoi Bess istuutuen toisten yläpuolelle viileänä ja tyynenä. - --- Nyt, naiset, puhukaa mitä teillä on mielessänne, mutta säästäkää -henkemme aamuun. Tässä tanssitaan vielä, ja Parnassos odottaa, että -jokainen tekee velvollisuutensa. Rouva Rasavillillä on puheenvuoro, -sanoi Demi. - --- Minulla on vain yksi asia sydämelläni, aloitti Nan totisena, -vaikka hänen silmissään oli sekä kujetta että vakavuutta. -- -Haluaisin kysyä teiltä, pojat, mitä te oikeastaan ajattelette. -Kommodori, oletko valmis vastaamaan? - --- Valmis olen, kippari. - --- Onko naisten saatava äänioikeus? - --- Siunatkoon sinun sievää pöllöpäätäsi! Tietysti. Ja otan -miehistööni pelkkiä tyttöjä milloin vain käsket. Kai he saavat -kaverin irti ankkurista siinä kuin pestattu miesjoukkokin. Mehän -tarvitsemme jokainen tytön luotsiksi. Miksemme olisi samanarvoisia -yhtäläisesti maalla kuin merellä, koska auttamattomasti joudumme -haaksirikkoon ilman heitä? - --- Hyvä, Emil! Nan ottaa sinut ensimmäiseksi perämiehekseen, kun -puhut noin kauniisti, sanoi Demi tyttöjen taputtaessa käsiään ja -Tomin karahtaessa tulipunaiseksi. - --- Entä Dan? Sinä rakastat vapautta. Haluatko että mekin saisimme -vapauden? - --- Kaiken minkä ikinä voitte hankkia. Ja minä isken jokaista miestä, -joka ei soisi teille sitä. - -Tämä lyhyt ja ponteva vastaus miellytti tarmokasta puheenjohtajaa, ja -hän katsoi säteillen Kalifornian edustajaa sanoessaan: - --- Nyt ei Nat uskaltaisi tunnustaa olevansa eri mieltä vaikka -tahtoisikin. Toivottavasti hän on tehnyt päätöksensä siihen mennessä -kun lähdetään taisteluun. - -Rouva Rasavillin epäilykset kumoutuivat tehokkaasti, kun Nat nosti -katseensa punastuen mutta uusi, miehekäs ilme kasvoissaan ja sanoi -liikuttavasti: - --- Olisin kiittämätön ellen rakastaisi ja kunnioittaisi naisia -kaikesta sydämestäni, sillä heitä saan kiittää siitä mitä olen ja -mitä minusta milloinkaan tulee. - -Daisy taputti käsiään ja Bess heitti kukkakimppunsa Natin syliin. -Mutta Nan jatkoi kuulusteluaan ja palautti koputtamalla järjestyksen. - --- Thomas B. Bangs, astu oikeuden eteen ja sano totuus, koko totuus -eikä mitään muuta kuin totuus, hän komensi. - -Tom sulki sateensuojansa, nousi seisomaan, kohotti kätensä ja lausui -juhlallisesti: - --- Minä uskon naisten rajattomaan äänioikeuteen. Jumaloin jokaista -naista ja tahdon kuolla heidän edestään milloin hyvänsä, jos se vain -auttaa asiaa. - --- On raskaampaa ja siksi myös kunniakkaampaa elää ja tehdä työtä sen -puolesta. Miehet ovat aina valmiit kuolemaan meidän edestämme, mutta -eivät tekemään meidän elämäämme elämisen arvoiseksi. Halpaa tunnetta -ja huonoa logiikkaa! Saat mennä, kunhan et puhu pötyä. Kun kokous nyt -on lausunut mielipiteensä, hajaannutaan, arvokkaan liikunnan hetki -on koittanut. Iloitsen siitä, että vanha Plum on antanut maailmalle -kuusi todellista miestä, ja toivon, että he pysyvät uskollisina -Plumin periaatteelle, minne ikinä sitten joutuvatkaan. Nyt tytöt, -älkää istuko vedossa, ja karttakaa te pojat kuumissanne jäävettä. - -Nämä luonteenomaiset sanat lausuttuaan Nan luopui virastaan ja tytöt -lähtivät nauttimaan niistä harvoista oikeuksista, joita heille oli -suotu. - - - - -6 - -JÄÄHYVÄISSANOJA - - -Seuraava päivä oli sunnuntai, ja Plumfieldista lähdettiin suurella -joukolla kirkkoon. Daisylla oli päänsärkyä ja Jo-täti jäi kotiin -hänen seurakseen. Jo tiesi hyvin mistä särky johtui: taistelusta, -jota tyttö kävi mielessään eronhetken lähestyessä. - --- Daisy tietää minun toivomukseni, ja minä luotan häneen. Mutta pidä -silmällä Natia ja anna hänen ymmärtää, ettei mikään lemmenleikki tule -kysymykseen, tai muuten kiellän kirjeenvaihdon. Inhoan tällaista -julmuutta, mutta Daisyn on ihan liian aikaista sitoutua millään -tavalla, sanoi Meg-rouva. Hän kahisi parhaassa harmaassa silkissään -odotellessaan Demiä, joka aina seurasi hurskasta äitiään kirkkoon -sovittaakseen sen, ettei muuten täyttänyt tämän toiveita. - --- Minä väijyn kaikkia kolmea poikaa kuin vanha ristilukki ja aion -jutella perin pohjin jokaisen kanssa. He tietävät että ymmärrän -heitä ja uskoutuvat kyllä minulle ennemmin tai myöhemmin. Sinä olet -kuin palleroinen kveekkarinainen eikä uskoisi, että tuo iso poika on -sinun poikasi, lisäsi Jo, kun Demi tuli kiiltäen pyhäpuhtauttaan aina -kengänkärjistä pehmeään ruskeaan tukkaan saakka. - --- Älä yhtään imartele, en minä sillä lauhdu sinun poikaasi kohtaan, -vastasi Meg ja otti hymyillen vastaan hajuhernekimpun, jonka Demi -hänelle toi. Napitettuaan huolellisesti kyyhkysenväriset hansikkaansa -hän otti poikaansa käsipuolesta ja lähti nenä pystyssä kohti -ajoneuvoja, joissa Amy ja Bess jo odottivat. Ja Jo huusi heidän -jälkeensä ihan niin kuin mummolla oli ollut tapana: - --- Tytöt, onko teillä siistit nenäliinat? Tutut sanat hymyilyttivät -heitä kaikkia, ja kolme valkoista liinaa liehui, kun he ajoivat pois -jättäen ristilukin odottamaan ensimmäistä kärpästään. Eikä hänen -tarvinnut kauan odottaa. Daisy makasi sisällä kyyneliä vuodattaen, -ja siksi Jo lähti kävelemään pihalle keltainen päivänvarjo levällään -kuin mikäkin liikkuva sieni. - -Dan oli mennyt pitkälle kävelymatkalle, ja Natin luultiin liittyneen -hänen seuraansa, mutta hän tulla hiiviskelikin takaisin, sillä -hänen oli tuona viimeisenä päivänä mahdotonta poistua hetkeksikään -Daisyn lähettyviltä. Jo näki pojan ja viittasi tätä tukevalle -puutarhapenkille vanhan jalavan alle, jossa he saattoivat rauhassa -jutella pitäen silmällä tiettyä valkouutimista ikkunaa, joka oli -puoliksi viiniköynnöksen peitossa. - --- Täällä on hyvä ja viileä olla. En välitä mennä Danin kanssa -- on -niin lämmin, ja hän porhaltaa kuin höyrykone. Hän suunnisti suolle -sisiliskojensa pariin, mutta minua ei haluttanut, sanoi Nat. - --- Hyvä että tulit takaisin. Istu tähän, niin jutellaan oikein -kunnolla. Meillä on molemmilla ollut niin kiire viime aikoina, -etten taida olla läheskään selvillä sinun suunnitelmistasi, ja ne -kiinnostavat minua kovasti, sanoi Jo. - --- En oikein tajua, että lähden niin kauas, ehkä sen käsittää vasta -merellä. Tämä on minulle suurenmoinen lahja, enkä tiedä kuinka voin -ikinä kiittää teitä kaikkia siitä, mitä olette tehneet, sanoi Nat -ääni värähtäen. - --- Parhaiten kiität meitä tekemällä kaikkea mitä sinulta toivotaan -ja odotetaan. Uusissa oloissa joudut moneen tulikokeeseen, ja sinun -on luotettava vain omaan älyysi ja ymmärrykseesi. Tietysti teet -erehdyksiä, niinhän me kaikki teemme -- mutta älä anna omantuntosi -vaieta äläkä heittäydy ajelehtimaan holtittomasti. Valvo ja rukoile, -Nat. Sitä mukaa kuin kättesi taito kasvaa, anna järkesi myös -viisastua, ja pidä sydämesi aina yhtä viattomana ja lämpimänä kuin -nyt. - --- Yritän kaikkeni, äiti Bhaer, koetan olla luottamuksen arvoinen. -Musiikissa minä tiedän meneväni eteenpäin, se on selvää, mutta minä -en ole mikään älypää. Ja mitä sydämeeni tulee, niin tiedät kyllä, -että jätän sen tänne hyvään talteen. - -Puhuessaan Nat tuijotti ikkunaa, ja hänen hiljaisista kasvoistaan -näki, miten syvässä poikamainen kiintymys hänessä oli. - --- Minä tahtoisinkin puhua siitä. Annat varmaan anteeksi minulle, -vaikka olisinkin kova, sillä minä rakastan teitä molempia, sanoi Jo. - --- Niin, puhutaan Daisysta. Tiedän vain, että minun pitää jättää ja -menettää hänet. Minulla ei ole mitään toivoa -- mutta en mahda mitään -sille, että rakastan häntä missä ikinä olenkin, huudahti Nat niin -uhmaisan ja epätoivoisen näköisenä, että Jo hämmästyi. - --- Kuuntelehan, Nat. Kaikki me tiedämme, että Daisy pitää sinusta, -mutta hänen äitinsä on toista mieltä, ja Daisy koettaa totella. -Nuoret uskovat, ettei heidän mielensä voi muuttua, mutta niin -vain käy useinkin, ja ani harvat kuolevat sydänsuruun. Jo hymyili -muistellessaan muuatta toista poikaa, jota oli koettanut kerran -lohduttaa, ja jatkoi sitten vakavana: - --- Asia voi ratketa kahdella tavalla. Sinä löydät jonkun toisen jota -rakastat, tai paljon todennäköisemmin, paneudut musiikkiisi niin, -että odotat mielelläsi aikaa, jolloin teidän sopii selvittää asianne. -Daisykin voi lähdettyäsi unohtaa sinut ja silloin hän on hyvillään, -että olette vain ystäviä. Joka tapauksessa on viisainta, ettette -tee mitään lupauksia. Näin olette molemmat vapaat ja voitte vuoden -tai parin päästä tavata ja hymyillä rakkaudelle, joka ei auennut -nupustaan. - --- Ajatteletko todella noin? kysyi Nat katsellen Jota niin tarkkaan, -että totuuden täytyi tulla ilmi. - --- En, vastasi Jo. - --- Mitä tekisit minun asemassani? - --- Sanonpa sinulle mitä tekisin, vastasi Jo iloisen hämmästyneenä -Natin miehekkyydestä. -- Sanoisin itselleni: Minä näytän, että -rakkauteni on luja ja uskollinen. Daisyn äiti antaa vielä ylpeänä -tyttärensä minulle, sillä minusta ei tule vain hyvä muusikko, vaan -myös luotettava ja kunnioitettava mies. - --- Juuri niin olen aikonutkin, mutta halusin edes yhden rohkaisevan -sanan. Elämä on tosiaan aika kovaa, sanoi Nat tarttuen kaksin -käsin päähänsä kuin se olisi ollut halkeamaisillaan toivon, pelon, -mielitekojen ja suunnitelmien sekasorrossa. - --- Hyvinkin kovaa, mutta juuri taistelu tekee ihmiselle hyvää. -Sinun tietäsi on tasoitettu monella tavalla, mutta tästedes sinun -on itse soudettava venettäsi. Opettele välttämään virtapaikkoja ja -ohjaa suoraan siihen satamaan, johon tahdot päästä. Onneksi rakastat -musiikkia niin paljon, ettei mikään voi viekoitella sinua sen -parista. Kun vain et tekisi liiaksi työtä. - --- Voisin raataa kuin hevonen, mutta pidän kyllä varani. En voi -tuhlata aikaa sairastamiseen, ja olen saanut hyviä ohjeita, miten -ihminen pysyy kunnossa. Nat naurahti muistellessaan vihkosta, johon -Jo oli kirjoittanut hänelle neuvoja joka tilannetta varten. - -Lisää tuli heti runsaanlaisesti. Päästyään näin mieliratsunsa selkään -Jo oli täydessä vauhdissa, kun Emilin nähtiin mittailevan vanhan -talon kattoa. Se oli hänen lempipaikkojaan, sillä siellä saattoi -kuvitella olevansa ulapalla, yllä sininen taivas ja raikas tuuli -ympärillä. - --- Tahdon puhua pari sanaa Kommodorin kanssa, ja tuolla ylhäällä -on mukavaa ja hiljaista. Mene sinä soittamaan Daisylle, niin -hän saa unta ja musiikki tekee teille molemmille hyvää. Istu -ovisyvennyksessä, että voin pitää sinua silmällä niin kuin lupasin, -ja taputtaen Natia äidillisesti olkapäälle Jo lähti kiipeämään -katolle, ei sentään seinäristikkoa myöten niin kuin ennen muinoin, -vaan sisäportaita pitkin. - -Emil oli kattoparvekkeella kaivertamassa nimikirjaimiaan -puukaiteeseen merimieslaulun säestyksellä. - --- Astu laivaan, täti, ja ole kuin kotonasi, hän huikkasi -huolettomasti. -- Piirrän tähän puumerkkini, että muistaisit minut -paetessasi tänne vanhaan paikkaan. - --- Enpä taida unohtaa sinua vaikket piirtäisikään puustaavejasi joka -puuhun tai kaiteeseen, sanoi Jo ja istuutui kaiteella ratsastavan -sinisen hahmon lähelle miettien, miten aloittaisi sen pienen saarnan, -jonka hän aikoi pitää. - --- Hyvä ettet itkeä pillitä etkä ole kuin myrskynmerkki niin kuin -aina ennen minun lähtiessäni. On hauskaa painua matkaan hyvällä -säällä, varsinkin nyt, kun menee vuosi tai toistakin ennen kuin -palataan, sanoi Emil työntäen lakkinsa takaraivolle ja tähyillen -ympärilleen kuin hyvästelläkseen vanhaa Plumia. - --- Taidat saada katsella kylliksi suolavettä ilman minun -kyyneliänikin. Alan tuntea olevani oikea spartalaisäiti, joka -lähettää poikansa sotaan tunteettomasti sanoen: "Palaa kilpeäsi -kantaen tai sen päällä", pilaili Jo ja lisäsi hetken päästä: -- -Minun itsenikin tekee usein mieli lähteä. Saatpa nähdä, että vielä -lähdenkin, sitten kun sinä olet kapteeni ja kuljetat omaa laivaa. - --- Sen laivan nimeksi pannaan "Jolly Jo", ja sinä saat olla -perämiehenä, lupasi Emil. -- Sitten pidetäänkin hauskaa, ja minä olen -mahtavaa poikaa, kun saan näyttää sinulle maailmaa. - --- Aion nauttia hurjasti meritaudista ja myrskyistä huolimatta. Minun -on aina tehnyt mieleni kokea haaksirikko, sellainen turvallinen vain, -jossa kaikki pelastuvat huikeasta vaarasta oltuaan sankarillisia ja -roikuttuaan ylimmästä raakapuusta. - --- Haaksirikko on vielä kokematta, mutta koetetaan noudattaa -asiakkaan toivomuksia. Kapteeni väittää minun tuovan mukanani hyvää -säätä, niin että koiranilmat säästyvät sinua varten, nauroi Emil -jatkaen laivan kaivertamista kaiteeseen. - --- Kiitos lupauksesta. Kommodori, tämä vuoden kestävä matka on -sinulle uusi kokemus. Oletko ajatellut, että kuulut nyt päällystöön -ja että sinulla on entistä enemmän velvollisuuksia ja vastuuta? -Välistä tuntuu kuin sinusta koko elämä olisi vain leikkiä. Mahdatko -käsittää, että joudut nyt käskemään etkä vain tottelemaan. Valta on -vaarallista, varo käyttämästä sitä väärin. - --- Naulan kantaan puhuttu. Olen nähnyt laivoissa aikamoisia tyranneja -ja luulen oppineeni jotakin. Minähän olen Petersin alainen, niin -etten saa kovinkaan kummasti heilua. Mutta aion katsoa, ettei miehiä -potkita päähän, kun Peters alkaa taas reivata liivaria. Hassua puhua -etukäteen, mutta nyt en aio sietää sitä. - --- Tuo kuulostaa salaperäisen kamalalta. Mitä kauheaa simputusta tuo -liivarin reivaaminen on? kysyi Jo kiinnostuneena. - --- Juopottelua. En tiedä ketään, joka sietää niin paljon väkeviä -kuin Peters. Hän pysyy aina jaloillaan, mutta elämöi kuin raivopää -ja panee pojat tanssimaan pillinsä mukaan. Kerran näin, kun hän iski -miehen keksillä kanteen, enkä voinut tehdä mitään. Toivottavasti -minulla nyt on parempi onni. - --- Koeta silti välttää rettelöitä ylempiesikin kanssa, Kommodori. -Sinä olet näyttänyt olevasi hyvä merimies, koeta olla myös hyvä ja -oikeudenmukainen upseeri. - --- Minä yritän. Juttelimme illalla pitkään enon kanssa. En unohda -hänen sanojaan enkä liioin mitä olen hänelle velkaa. Ja mitä -sinuun tulee, ensimmäinen laivani saa sinun nimesi ja sinun kuvasi -keulaansa, usko pois. Ja lupauksensa vakuudeksi Emil suuteli tätiään. -Tämä toimenpide huvitti kovin Natia, joka istui 'kyyhkyslakan' -ovisyvennyksessä hiljaa soitellen. - --- Minä alan jo ylvästellä siitä, kapteeni. Mutta haluan sanoa -sinulle vielä yhden asian. Luin kerran, että kaikkiin Britannian -laivaston köysiin on punottu punainen lanka, niin että tuuman -pituisen köydenpätkänkin alkuperä tiedetään, löytyi se mistä tahansa. -Siitä saan saarnani tekstin. Kunniantunto, rehtiys ja rohkeus ovat -sinä punaisena lankana, joka aina paljastaa hyvän miehen, vaikka hän -epäonnistuisikin. Sinun elämäsi on karua ja kovaa eivätkä toverisi -aina ole sellaisia kuin toivoisit, mutta sinä voit silti olla -herrasmies sanan oikeassa merkityksessä. - -Jon puhuessa Emil oli noussut ja seisoi lakki kädessä vakavan -näköisenä kuin käskynjaossa. Tädin lopetettua Emil vastasi lyhyesti -mutta sydämensä pohjasta: - --- Jumalan avulla koetan! - --- Ei sitten muuta. Minä en juuri pelkää sinun puolestasi, mutta -heikko hetki saattaa yllättää ja toisinaan voi ohimennen lausuttu -sanakin auttaa ihmistä, sanoi Jo nousten. - --- Älä huolehdi minusta, tulen ensi vuonna kotiin sellainen kirstu -matkassani, että saat tusinakaupalla uusia jutunaiheita. Lähdetkö -alas? Hyvä, mutta varo laskuportaita! Minä ehdin sinne siksi, kun -saat kakkulaatikon esille. Viimeinen tilaisuus kunnon ateriaan maissa. - -Jo lähti nauraen alas, ja Emil kaiversi vihellellen laivansa -valmiiksi. Kumpikaan ei osannut aavistaa, milloin ja missä tämä -katolla käyty keskustelu palaisi toisen mieleen. - -Dania oli vaikeampi saada kiinni. Mutta iltapäivällä, kun Jo istui -yksin kirjastossa lukemassa, Dan kurkisti ikkunasta sisään. - --- Tule lepäämään, sinä olet varmaan väsyksissä pitkän retkesi -jälkeen. Jo viittasi isoa sohvaa kohti. - --- Taidan häiritä. Mutta Dan näytti tosiaan haluavan lepuuttaa -rauhattomia jalkojaan, koska hän heilautti itsensä ikkunasta sisään -ja heittäytyi sohvaan. - --- Tämä oli viimeinen päivä, mutta jostakin syystä minua ei haluta -ajatella koko lähtöä. Tavallisesti minä olen puolikyljin menossa -jo lyhyen pysähdyksen jälkeen. Eikö se ole kummallista? Dan kysyi -totisena nyppien heiniä ja lehtiä hiuksistaan ja parrastaan, sillä -hän oli loikonut nurmikolla mietiskellen monenmoista hiljaisessa -kesäillassa. - --- Ei ollenkaan kummallista, vastasi Jo. -- Olet lentänyt aikasi ja -kaipaat muutosta. - --- Niin, minun pitäisi kai juurtua jonnekin ja saada läheisiä -ihmisiä, joista pitää huolta, myönsi Dan. -- Olen väsynyt omaan -itseeni. Minä olen tietämätön kulkuri. Taisin tehdä aika typerästi, -kun läksin juoksemaan ympäri maailmaa enkä mennyt kouluun niin kuin -muut kaverit. - -Hän katsoi kysyvästi Jota, ja tämä koetti peittää hämmästystään. -Tähän asti Dan oli aina halveksinut kirjoja ja kerskaillut -vapaudestaan. - --- Kai sinä teit oikein. Eiköhän vapaa elämä sopinut sinulle -parhaiten. Nyt kun olet mies, pystyt hillitsemään kuritonta -luonnettasi, mutta poikana sinun täytyi olla aina menossa, muuten -olisit tehnyt tuhotöitä. Elämä on mainio kesyttäjä, ja minä olen -vielä ylpeä villivarsastani, ruvetkoon hän sitten kyntämään peltoja -viljelykselle tai auttamaan kuormajuhtana nälkäänäkeviä. Dan hymyili -vertaukselle loikoessaan sohvannurkassa miettivä katse silmissään. - --- Tarvitaan kai kovaa kesyttämistä, ennen kuin minä osaan kulkea -siivosti valjaissa. Minä kyllä haluan sopeutua ja yritänkin silloin -tällöin, mutta ennen pitkää rupean aina vikuroimaan ja rikon -valjaani. Ihmishenkiä ei toki ole vielä mennyt, mutta kuka tietää -mitä on edessä. Kerran voi tulla aika rysäys. - --- Kuinka niin, Dan? Koitko jotain oikein pahaa tämän viimeisen -poissaolosi aikana? Se on tullut muutaman kerran mieleeni, mutta -en ole kysynyt mitään, sillä tiesin sinun kertovan itse, jos voin -jotenkin auttaa. Voinko? - -Jo katsoi kysyvästi Dania, sillä tämän kasvoille oli äkkiä noussut -synkkä ilme. - --- Ei mitään kovin pahaa. Mutta Frisco ei ole mikään maanpäällinen -taivas ja siellä on vaikeampaa olla pyhimys kuin täällä, Dan vastasi -hitaasti. Sitten hän kohottautui istumaan ja lisäsi nopeasti, -puoleksi uhmaten, puoleksi häpeissään: -- Kokeilin pelaamista, ja se -oli kyllä vikapisto. - --- Sillä tavallako sait rahasi? - --- En penniäkään. Ne on kaikki hankittu kunniallisesti, mikäli -liikemiehen puuha ei ole samaa pelaamista sekin. Voitin paljonkin, -mutta menetin rahat tai annoin ne pois ja jätin koko leikin ennen -kuin se nielaisi minut. - --- Jumalan kiitos. Älä kokeile uudestaan! Tuo intohimo johtaa -helposti yhä pahempaan, sen sinä tiedät varmaan paremmin kuin minä. - -Dan nyökkäsi, ja nähdessään kuinka asia huolestutti Jota hän sanoi -keveämmällä äänellä: - --- Älä hätäile, kaikki on hyvin nyt. Turkkinsa polttanut koira -karttaa kyllä tulta. En ryyppää enkä tee muutakaan mitä sinä pelkäät. -Mutta kun kiivastun, en jaksa hillitä tätä pirullista sisuani. - -Hirven tai puhvelin kanssa voi tapella, mutta jos iskee mieheen, saa -olla varovainen, olkoon toinen millainen konna tahansa. Kyllä kai -minä vielä jonkun tapan -- sitä minä pelkään. En siedä lurjuksia. - --- Minä tiedän, äkkipikaisuus on aina ollut sinun onnettomuutesi, ja -minä ymmärrän sinua. Minä itse olen koettanut hillitä luonnettani -koko elämäni ajan enkä vieläkään ole oppinut, sanoi Jo huoaten. -- -Taivaan tähden, varo pahoja henkiäsi äläkä anna raivonpuuskan pilata -koko elämääsi. Rukoile, Dan. Inhimillisessä heikkoudessa ei auta muu -kuin Jumalan rakkaus. - -Jon silmiin tuli kyyneliä hänen puhuessaan. Dankin oli liikuttunut ja -vähän hämillään, niin kuin aina kun uskonnosta tuli puhe. - --- On paljon helpompi väijyä piilossa olevaa karhua kuin omaa -sisuaan, hän puuskahti. -- Tulen mainiosti toimeen villipetojen -kanssa, mutta ihmiset ärsyttävät minua hirvittävästi, enkä silloin -saa purkaa sisuani selväksi tappeluksi. Tulen ehkä paremmin toimeen -vuoristolaisten kanssa ja jään heidän luokseen vähän pitemmäksi -aikaa -- kunnes minusta tulee kyllin kesy elämään siivojen ihmisten -parissa, jos koskaan tuleekaan. - --- Koeta sitä apua josta puhuin, äläkä anna periksi. Ja yritä etsiä -ihmisiä, joiden seurassa et ärsyynny. Täällä meidän joukossammehan -sinä olet laupias kuin lammas. - --- Kiitos vain. Silti tunnen olevani kuin haukka kanatarhassa, ja -välistä tekisi mieli iskeä ja repiä. Vaikka ei sentään yhtä usein -kuin ennen, Dan lisäsi naurahtaen Jon hämmästyneelle ilmeelle. --- Muistan kyllä neuvosi, mutta eihän tällainen maankiertäjä voi -nirsoilla eikä valikoida seuraansa. - --- Sinun pitäisi lukea enemmän. Oikeanlaiset kirjat ovat aina hyvää -seuraa. Minä voin etsiä sinulle muutaman. Jo katsahti hyllyynsä. - --- Etsi vain, matkakertomuksia ja sellaisia. En huoli jumalisia -kirjoja, en saa niihin makua enkä viitsi teeskennellä, Dan tokaisi -katsellen haluttomasti hyllyssä olevia kirjarivejä. - -Jo käännähti ja laski molemmat kätensä Danin olkapäille. - --- Kuulehan, Dan, älä koskaan pilkkaa hyviä asioita äläkä tekeydy -pahemmaksi kuin olet. Ei sinun tarvitse puhua uskonnosta ellet halua, -mutta älä sulje siltä mieltäsi, lähestyipä se sinua missä muodossa -tahansa. - -Dan ei vastannut, ja hyvillään siitä, että uhmamielinen ilme oli -sulanut pojan kasvoilta, Jo otti hyllystä käteensä kirjan. - --- Katso, tässähän on vanha kunnon Sintram. Pidin aikoinani hänen -tuittuiluistaan. Tuossa hän ratsastaa kuolema ja paholainen -kintereillään. - -Danin katsellessa kirjan kannessa olevaa Dürerin piirrosta, jossa -ritari, hevonen ja koira kulkivat vuorensolaa mukanaan ihmisen -tavalliset seuralaiset tässä maailmassa, Jo jatkoi: - --- Siinähän olet sinä, Dan, juuri tällä hetkellä. Vaarat ovat -lähelläsi, intohimot kiusaavat sinua, hurjat henget ajavat sinua -sinne tänne, kun etsit rauhaa ja itsekuria. Muistatko, että Sintram -etsi äitiään, jota hän rakasti ja kaipasi? Hän löysi etsimänsä -taisteltuaan urheasti loppuun asti. - -Dan selaili liikuttuneena vanhaa kirjaa, katsoi kuvan toisensa -jälkeen, ja lapsena kuultu kertomus palautui elävänä hänen mieleensä. -Erämaissa Daniin oli tarttunut hiven intiaanien taikauskoa, hän uskoi -uniin ja enteisiin, ja Fouquén vertauskuvallisen kertomuksen maaginen -tunnelma tehosi häneen voimakkaammin kuin Jo aavistikaan. Mutta -sulkiessaan kirjan Dan ei sanonut muuta kuin: - --- Tämän minä otan, jos se joutaa. - -Hän työnsi kirjan taskuunsa ja lähti päätä pahkaa joelle -selviytyäkseen yksinäisyydessä äskeisestä avomielisyyden puuskasta. - -Seuraavana päivänä matkamiehet lähtivät. Kaikki olivat hyvällä -tuulella, ja ilmassa vilkkui valkoinen nenäliinapilvi heidän -ajaessaan pois. Kun raitiovaunun kolina hiljeni, Jo pyyhkäisi -silmiään ja sanoi kuin ennustaen: - --- Minusta tuntuu, että jollekulle heistä tapahtuu jotakin. Joko he -eivät palaa koskaan, tai sitten he palaavat uusina ihmisinä. - - - - -7 - -LEIJONA JA KARITSA - - -Poikien lähdettyä Plumfield vaipui hiljaiseloon ja perhe hajaantui -eri tahoille, koska elokuu oli tullut ja kaikki kaipasivat vaihtelua. -Professori Bhaer vei Jon vuoristoon. Laurencet viettivät lomaa -rannikolla, ja Megin perhe ja Bhaerin pojat kävivät heidän luonaan -vuoron perään, koska jonkun piti aina olla hoitamassa asioita. - -Meg ja Daisy hoitivat tällä kertaa opiston kansliaa, ja Rob ja Ted -olivat juuri palanneet kotiin rannikolta. Nankin oli suonut itselleen -viikon loman ja oli viettämässä sitä Daisyn kanssa Plumissa. - -Meri-ilma näytti kihonneen Tedille päähän, hän oli tavallista -levottomampi ja piti kujeillaan tätiään ja Robia alituisessa -jännityksessä. Hän ratsasti Oktoon näännyksiin ja komenteli Donia -yhtä mittaa hyppimään ja temppuilemaan, niin että koira teki -ilmikapinan. Opiston tytöillä oli sekä hupia että harmia niistä -aaveista, joita esiintyi milloin missäkin öiseen aikaan, ja niistä -hyytävistä äänistä, jotka häiritsivät heidän lukurauhaansa. Lopulta -sattui kuitenkin tapaus, joka sai Tedin järkiintymään ja teki -kumpaankin poikaan pysyvän vaikutuksen. - -Syyskuun ensimmäisenä päivänä -- sitä päivää pojat eivät koskaan -unohtaneet -- reippaan kävelyn ja hyvän kalaonnen jälkeen Ted ja -Rob loikoilivat ladossa, sillä Daisylla oli vieraita ja pojat -pysyttelivät syrjässä. - --- Uskotko, Rob, että Don on sairas. Se ei peuhaa, ei syö eikä juo -ja käyttäytyy kummasti. Dan tappaa meidät, jos koiralle sattuu -jotakin, sanoi Ted katsellen Donia, joka makasi koppinsa luona. Koira -oli vaeltanut koko päivän edestakaisin Danin huoneen ovelta pihan -varjoisaan nurkkaukseen, johon Dan oli sen jättänyt vartioimaan -vanhaa hattuaan kunnes palaisi. - --- Ehkä se johtuu helteestä. Mutta joskus minusta tuntuu, että se -ikävöi Dania. Koirathan ikävöivät, ja ukkorukka on ollut allapäin -siitä saakka kun pojat lähtivät. Tai ties vaikka Danille olisi -sattunut jotakin, Donhan ulvoi viime yönä. Olen kuullut semmoisesta, -Rob vastasi miettivästi. - --- Pötyä, se on vain pahalla tuulella. Minä lähden juoksemaan sen -kanssa, se tekee sille hyvää. Hoi, kaveri, herää. Ted napsautti -sormiaan Donille, joka vain muljautti häneen haluttomasti. - --- Anna olla. Viedään se huomenna tohtori Watkinsille, jos tuo ei -mene ohi, sittenpähän kuullaan mitä hän arvelee. Ja Rob heittäytyi -taas heinille katselemaan pääskysten lentoa ja parantelemaan -latinankielistä runoa, jonka oli sepittänyt. - -Mutta Tediin meni itsepäisyyden paholainen. Vain uhmatakseen Robin -kieltoa hän jatkoi koiran härnäämistä muka piristääkseen sitä. Don -ei ollut huomaavinaan taputuksia tai komennuksia eikä kääntänyt -päätäänkään Tedin usuttaessa sitä liikkeelle. Lopulta poika sisuuntui -ja päätti nujertaa koiran väkipakolla. Hän sieppasi vitsan, mutta -oli kyllin viisas sitoakseen Donin, sillä tämä ei sietänyt lyöntejä -vierailta. Koira aavisti mitä oli tulossa ja nousi muristen -jaloilleen. Rob kuuli murinan ja nähdessään Tedin kohottavan vitsaa -juoksi väliin. - --- Älä koske siihen, hän huusi. -- Anna koiran olla rauhassa! Ei sitä -saa lyödä, Danhan kielsi! - -Rob komensi harvoin, ja silloin kun hän sen teki, Tedin oli -taivuttava. Mutta poika oli nyt kuohuksissaan, ja Robin kielto vain -yllytti häntä. Ainakin yksi isku oli niskoittelevan koiran saatava. -Hän sivalsi vain kerran, mutta isku kostautui heti. Sillä vitsan -heilahtaessa koira karkasi murahtaen Tedin kimppuun, ja juostessaan -väliin Rob tunsi terävien hampaiden pureutuvan jalkaansa. Samassa Don -irrotti leukansa ja painautui Robin jalkoihin, sillä se piti pojasta -ja oli selvästi pahoillaan, kun oli vahingossa purrut ystäväänsä. -Rob taputti koiraa sovinnon merkiksi ja lähti nilkuttamaan latoon -kannoillaan Ted, joka häpesi nähdessään punaiset pisarat Robin -sukassa ja pienet haavat hänen jalassaan. - --- Olen totisesti pahoillani. Minkä ihmeen tähden tulit siihen? Tässä -on vettä, pese tuo haava, niin minä etsin riepua siteeksi, hän sanoi -nopeasti kastaen pesusienen veteen ja kaivaen taskustaan likaisen -nenäliinan. - -Rob ei tavallisesti tehnyt numeroa tapaturmistaan, mutta nyt hän -istui ääneti katsoen punaisia jälkiä niin kalpeana, että Ted tuli -levottomaksi. - --- Mitä, et kai sinä pelkää tuollaista pikku haavaa? hän kysyi. - --- Pelkään vesikauhua, vastasi Rob irvistäen. - -Pudottaen kauhistuneena sienen ja nenäliinan Ted tuijotti Robiin. - --- Voi, Rob, voisiko Don olla sairas! Mitä me teemme? - --- Käy hakemassa Nan, hän tietää. Mutta älä säikytä tätiä äläkä kerro -kenellekään muulle kuin Nanille. Hän on takakuistilla. Tuo hänet niin -pian kuin voit, minä huuhtelen sillä välin haavaa. Ehkä ei ole mitään -vaaraa. Ted, älä ole noin onnettoman näköinen. Minä vain arvelin, -että se on mahdollista, kun Don käyttäytyy noin omituisesti. - -Rob yritti puhua rohkeasti, mutta Tedin jalkoja heikotti, kun hän -riensi hakemaan apua. Onneksi ketään ei tullut vastaan, sillä hänen -kasvonsa olisivat kavaltaneet kaiken. Nan loikoili ylellisesti -riippumatossa ja luki juuri suureksi nautinnokseen eloisaa esitystä -kuristustaudista, kun kiihtynyt poika melkein kiskaisi hänet laidan -yli ja kuiskasi: - --- Tule Robin luokse latoon! Don on sairas ja puri Robia, emmekä -me tiedä mitä tehdä. Kaikki on minun syytäni. Kukaan ei saa tietää -tästä. Pian nyt! - -Nan oli heti jaloillaan, säikähtyneenä mutta valppaana. He lähtivät -ääneti ja pujahtivat talon taitse, kun Daisy jutteli pahaa -aavistamatta ystäviensä kanssa olohuoneessa ja Meg-täti nautti -päiväillistorkkujaan yläkerrassa. - -Rob oli vetäytynyt valjashuoneeseen, jottei herättäisi huomiota. -Tapaus kerrottiin Nanille, ja vilkaistuaan Donia, joka nyt makasi -allapäin kopissaan, tämä sanoi hitaasti: - --- On olemassa yksi varotoimenpide, ja siihen meidän on pakko -turvautua heti paikalla. Ei ole aikaa noutaa lääkäriä eikä jäädä -katsomaan, miten Donin laita on. Minä tiedän mitä on tehtävä ja -teenkin sen, mutta se koskee kovasti, ja on kamalaa tuottaa sinulle -tuskaa. - -Nanin ääni värähti varsin epäammattimaisesti, ja hänen katseensa -sumeni, kun hän näki edessään kahdet huolestuneet kasvot, jotka -luottavaisina odottivat häneltä apua. - --- Minä tiedän: haava pitää polttaa. Polta pois vain, kyllä minä -kestän, mutta Tedin on mentävä pois, sanoi Rob. Hän puristi -päättävästi huulensa yhteen ja nyökkäsi onnettomalle veljelleen. - --- En minä häiritse. Kyllä minä kestän siinä missä Robkin. Ja -oikeastaan minun pitäisikin olla hänen paikallaan, sanoi Ted niin -pahoillaan, pelästyneenä ja häpeissään, ettei hänen kestokykynsä -näyttänyt suinkaan luotettavalta. - --- Jääköön vain auttamaan, se tekee hänelle hyvää, vastasi Nan -töykeästi; sisimmässään hän vapisi tietäessään, mitä pojilla saattoi -olla odotettavana. -- Pysykää täällä hiljaa, tulen heti takaisin, hän -lisäsi ja lähti taloa kohti tehden nopeita suunnitelmia. - -Oli silityspäivä ja tuli paloi vielä tyhjässä keittiössä; -palvelustytöt olivat menneet yläkertaan lepäämään. Nan pisti ohuen -rautavartaan kuumenemaan, ja istuutuessaan siihen odottamaan hän -peitti kasvonsa ja pyysi voimia ja rohkeutta suoriutuakseen vaikeasta -tehtävästään. Oli kauheata, että vaarassa oli juuri Rob, isän ylpeys -ja äidin ilo, kaikkien ystävä. Muutama kyynel tipahti pöydälle, kun -Nan koetti tyynnyttää mieltään ajattelemalla, että kaikki oli ehkä -erehdystä ja pelko aiheeton. - -Varusteinaan hehkuva rautavarras, ruukullinen jäävettä ja muutamia -nenäliinoja, jotka oli siepannut kuivaustelineeltä, Nan palasi -hetken kuluttua vajaan hoitamaan vakavinta sairaustapaustaan. Pojat -istuivat kuin kuvapatsaat: toinen oli epätoivoinen, toinen alistunut. -Tehdäkseen työn nopeasti ja hyvin Nanin oli hallittava hermonsa, -joista hän aina kerskui. - --- Kas niin, Rob, hetki vain, niin kaikki on ohi. Pidä varasi, Ted, -häntä voi pyörryttää. - -Rob sulki silmänsä, puristi kätensä nyrkkiin ja istui liikahtamatta. -Ted polvistui hänen taakseen valkoisena kuin lakana. Kaikki oli -silmänräpäyksessä ohi, kuului vain heikko voihkaisu. Mutta kun Nan -vilkaisi apulaiseensa saadakseen vähän vettä, Ted-parka oli pyörtynyt. - -Rob naurahti, ja tämän odottamattoman äänen rohkaisemana Nan sitoi -haavan vapisematta, vaikka hänen otsallaan olikin hikikarpaloita. -Ja hän antoi kulauksen vettä ensimmäiselle potilaalleen ennen kuin -kääntyi uuden puoleen. Ted oli häpeissään ja masentunut, kun hän -toinnuttuaan tajusi, ettei ollut kestänyt tuota tärkeätä hetkeä, ja -hän pyysi ettei asiasta puhuttaisi; hän ei todellakaan ollut mahtanut -sille mitään. - --- Älä huoli. Kaikki on nyt hyvin eikä kenenkään tarvitse tietää -mitään, rohkaisi Nan, kun Ted-parka niiskutti Robin olkapäätä vasten -nauraen ja itkien yhtaikaa. -- Ja kuulkaa, pojat, Nan jatkoi. -- -Parasta ettemme säikytä vielä ketään tällä jutulla, sillä minusta -tuntuu, että pelkäsimme turhaan. Don oli latkimassa vettä äsken kun -tulin, eikä se näytä ollenkaan sairaalta. Mutta kaiken varalta: -lähdetään nyt pienelle ajelulle kaupunkiin tohtori Morrisonin luo -ja annetaan hänen vilkaista tuota haavaa. Valjasta sinä hevonen, -Ted, minä käyn hakemassa hattuni ja jättämässä terveisiä Daisylle. -Kaupungissa voidaan käydä meillä haukkaamassa jotain, niin ei -tarvitse kiirehtiä takaisin teelle. Daisy saa seurustella rauhassa -vieraidensa kanssa. - -Nan puhua pälpätti purkaen jännitystään, jota ammattiylpeys ei -sallinut hänen paljastaa, ja pojat hyväksyivät hänen ehdotuksensa -heti, sillä on aina helpompaa toimia kuin odottaa aloillaan. Ted meni -pumpulle pesemään kasvojaan ja hankaamaan vähän väriä poskiinsa, -ennen kuin valjasti hevosen. Nan nouti salaa hattunsa sisältä ja -jätti Daisyn neulatyynyyn kirjelapun, jossa ilmoitti lähteneensä -poikien kanssa ajelulle. Sitten hän riensi takaisin ja tapasi -potilaansa paljon reippaampina. He nousivat rattaille, asettivat -Robin jalka koholla takapenkille ja ja lähtivät matkaan niin -huolettoman näköisinä kuin mitään ei olisi tapahtunut. - -Tohtori Morrison ei ollut millänsäkään asiasta, sanoi vain, että Nan -oli menetellyt oikein. Mutta kun pojat keventyneinä laskeutuivat -alakertaan, hän kuiskasi Nanille: - --- Lähettäkää koira karanteeniin joksikin aikaa ja pitäkää poikaa -silmällä, mutta hänen ei tarvitse tietää siitä mitään. Ilmoittakaa -minulle heti, jos jokin näyttää olevan hullusti. Tällaisissa -tapauksissa ei koskaan voi olla varma. - -Nan nyökkäsi huojentuneena, kun vastuu oli poissa hänen harteiltaan. -Sen jälkeen kaikki kolme pistäytyivät tohtori Watkinsin luona -pyytämässä, että tämä tulisi tutkimaan Donia. Hauska teehetki Nanin -kotona virkisti poikia, ja kun he tulivat Plumiin iltaviileällä, koko -tapaturma tuntui perin kaukaiselta. Koska vieraat vielä juttelivat -etukuistilla, kolmikko vetäytyi talon taakse; Ted rauhoitti mieltään -keinuttamalla Robia riippumatossa ja Nan kertoi juttuja, kunnes -eläinlääkäri saapui. - -Tohtori Watkins sanoi, että Don oli hiukan huonossa kunnossa, mutta -vesikauhusta ei näkynyt merkkiäkään sen kummemmin kuin kissanpojassa, -joka pyöri jokaisen jaloissa koko tutkimisen ajan. - --- Koira kaipaa isäntäänsä ja kärsii helteestä. Ehkä sitä on ruokittu -liian hyvin. Minä pidän sitä muutaman viikon ja lähetän sen terveenä -takaisin, sanoi tohtori Watkins, kun Don laski ison kuononsa miehen -käteen ja katseli häntä viisailla silmillään kuin vaistoten, että -vihdoinkin joku ymmärsi hänen koettelemuksensa. - -Don lähti murisematta eläinlääkärin mukaan, ja salaliittolaiset -jäivät neuvottelemaan, miten Rob voisi lepuuttaa jalkaansa perheen -huomaamatta. Onneksi Rob vietti muulloinkin tuntikausia pienessä -kirjastossa, niin että hän saattoi huomiota herättämättä maata -sohvalla kirja kädessä niin kauan kuin tahtoi. Ja kun hän oli -luonteeltaan rauhallinen ja toiveikas, ei hän kiusannut itseään -turhalla pelolla, vaan toipui pian järkytyksestä. - -Mutta Tediä oli vaikeampi saada rauhoittumaan. Hän kiemurteli yhä -katumuksen tuskissa ja tunsi olonsa aivan kurjaksi, kun ei edes -äiti ollut kotona. Päivät hän vietti Robin luona, hosui, jutteli -ja tuijotti tätä niin levottomana, että hyväntahtoinen potilas -kiusaantui, vaikkei antanut veljen sitä huomata. Mutta öisin oli -vielä vaikeampaa. Vilkkaan mielikuvituksen ruokkimat kauhukuvat -ahdistivat Tediä niin, että hän makasi valveilla ja käveli välistä -unissaan. Nan piti poikaa silmällä ja määräsi joskus rauhoittavia -lääkkeitä, luki hänelle, piti saarnoja ja tavatessaan Tedin yöllä -kummittelemassa uhkasi panna oven lukkoon, ellei poika pysyisi -vuoteessa. - -Tämä vaihe meni aikanaan ohi. Mutta oikukkaassa pojassa tapahtui -muutos. Kaikki huomasivat sen jo ennen kuin äiti Bhaer palasi -kysymään, mikä oli taltuttanut Leijonan sisun. Poika oli hilpeä, -mutta ei yhtä vallaton kuin ennen, ja usein kun kiusanteon halu -vaivasi, hän luikki yksinäisyyteen purkamaan sisuaan. - --- Tässä on jotain kummaa, sanoi Jo oltuaan viikon kotona, hän oli -ymmällä nuoremman poikansa hyvästä käytöksestä. -- Ted on oikea -pyhimys, taidamme olla menettämässä hänet. Johtuuko se Megin hyvästä -vaikutuksesta vai Daisyn hienoista ruuista vaiko niistä pillereistä, -joita Nan hänelle salaa syöttää? Jotakin noituutta täällä on -harjoitettu minun poissaollessani. - --- Ted kasvaa, rakas ystävä, hänestä tulee aikuinen. Minusta Robkin -on muuttunut. Hän on entistä miehekkäämpi ja vakavampi ja pysyttelee -yhä enemmän minun seurassani. Nuoret voivat joskus hämmästyttää meitä -tällä tavalla, Jo. - -Professori katseli puhuessaan miettivästi Robia ja Tediä, jotka -olivat juuri tulossa portaita ylös. Ted piti kättään veljensä -olkapäällä kuunnellen, kun Rob puhui innokkaasti kädessään olevasta -kivestä. Ennen Ted oli pilkannut Robin harrastuksia, pannut -tiilenpalasia hänen tyynynsä alle ja soraa hänen kenkiinsä tai -lähetellyt pikapostissa "professori R.M. Bhaerille" milloin mitäkin -törkyä. Mutta nykyään hän osoitti veljeään kohtaan huomaavaisuutta, -joka liikutti ja huvitti vaatimatonta Robia. - -Robin jalka parantui hyvää vauhtia, mutta hän ontui vielä hiukkasen. -Perheelle hän selitti kompastuneensa portaissa ja varoi näyttämästä -haavaa muille kuin Nanille ja Tedille. - --- Me puhumme teistä, pojat. Tulkaapas kertomaan, mikä hyvä haltija -talossa on käynyt meidän poissaollessamme, kun täällä tuntuu -tapahtuneen muutoksia, sanoi Jo-rouva taputtaen sohvaa kummaltakin -puoleltaan. Pojat hymyilivät mutta tunsivat hiukkasen syyllisyyttä, -sillä tähän saakka äiti ja isä olivat aina tienneet kaiken, mitä -heille oli tapahtunut. - --- Se johtuu vain siitä, että Bobby ja minä olemme olleet niin -paljon kahden. Me olemme nykyään melkein kuin kaksoset. Minä hiukan -villitsen häntä ja hän taas rauhoittaa minua aika lailla. Niinhän isä -ja sinäkin täydennätte toisianne. Se on mukavaa, minä pidän siitä. -Ted selitti mielestään asian erinomaisesti. - --- Äiti ei kyllä pidä siitä, että vertaat itseäsi häneen. Mutta minä -olen ylpeä jos muistutan isää, sillä siihen pyrinkin, vastasi Rob -kaikkien nauraessa Tedin kohteliaisuudelle. - --- Kyllä minä pidän Tedin vertauksesta, sillä se on totta. Ja jos -sinä, Rob, autat veljeäsi läheskään niin paljon kuin isä on auttanut -minua, et tosiaan elä turhaan, sanoi Jo-rouva sydämellisesti. - --- Minustakin on hauskaa, että te pojat olette löytäneet toisenne, -sanoi professori Bhaer nyökäten pojilleen, jotka eivät oikein -tienneet, miten suhtautua kiitokseen. Rob pysyi hiljaa, sillä hän -pelkäsi sanovansa liikaa, mutta Ted ei huomannut pitää varaansa. - --- Minä vain olen havainnut, miten hyvä kaveri Bobby on. Hänhän -on aina ollut hirveän viisas, mutta minusta hän oli vähän lallus, -kun istui aina nenä kiinni kirjassa eikä tullut mukaan mihinkään -touhuihin. Mutta nyt minä tiedän, että vanha kunnon Rob on aikamoinen -sankari. Tekin olisitte samaa mieltä, jos tietäisitte kaiken. - -Robin varoittava katse sai Tedin äkkiä vaikenemaan ja punastumaan. - --- Emmekö sitten saa tietää kaikkea? kysyi Jo nopeasti, sillä hän -huomasi hälytysmerkin ja tunsi, että häneltä salattiin jotakin. - --- Muutos ei taidakaan johtua pelkästä varttumisesta, hän jatkoi. -- -Minusta tuntuu, että Ted on taas ollut pahanteossa ja Rob pelastanut -hänet jostakin kiipelistä. Siksi minun ajattelematon poikani on -laupias kuin karitsa ja minun tunnollinen poikani vääntelehtii -mielenvaivassa, sillä hän ei ole tottunut salaamaan mitään äidiltään. - -Rob oli nyt yhtä punainen kuin Ted, mutta tuokion epäröityään hän -näytti helpottuneelta ja sanoi: - --- Olet oikeilla jäljillä, äiti, mutta kaikki on nyt ohi eikä -vahinkoa ole tapahtunut, niin että annetaan asian olla ainakin -toistaiseksi. Tuntui pahalta salailla teiltä, mutta nyt tiedätte niin -paljon kuin tarvitaankin. Meille molemmille tämä juttu on ollut vain -hyväksi. - -Jo katsoi Tediä, joka räpytteli silmiään, mutta kesti katseen kuin -mies. Sitten hän kääntyi Robin puoleen, joka hymyili niin iloisesti, -että Jo uskoi asioiden olevan tolallaan. Mutta jokin piirre Robin -kasvoissa hämmästytti häntä, ja hän huomasi, että juuri tuo ilme sai -pojan näyttämään vanhemmalta ja vakavammalta kuin ennen. Samassa hän -muisti Nanin ja poikien vaihtamat silmäykset, ja hänelle valkeni -äkkiä, että Rob oli ollut jossakin vaarassa. - --- Rob, sinä olet ollut sairas. Kerro heti, sillä sellaisia -salaisuuksia minä en salli. Pojat saavat joskus kärsiä koko elämänsä -sen vuoksi, että ovat olleet huolimattomia tai välinpitämättömiä -onnettomuustapauksissa. Fritz, vaadi heitä puhumaan! - -Herra Bhaer pani paperinsa pois, asettui poikien eteen ja sanoi: - --- Te haluatte ehkä säästää äitiä ja minua, mutta se on turhaa. -Kertokaa totuus, pojat, me kestämme sen kyllä. Olkaa rohkeita. - -Ted sukelsi sohvatyynyjen väliin ja pysyi siellä, niin ettei -hänestä näkynyt kuin punoittava korvapari, kun Rob kertoi tapauksen -vakuuttaen, että koko juttu oli loppujen lopuksi ollut aivan mitätön, -koska Don oli terve. Haavakin oli parantunut hyvin eikä vaivannut -enää juuri ensinkään. - -Vakuutuksista huolimatta Jo kalpeni säikähdyksestä ja isä kääntyi -poispäin äännähtäen: "Ach Himmel", mikä sai Tedin lisäämään vielä -yhden tyynyn päänsä päälle. Vaimea ääni, joka muistutti tukehtuvan -henkäystä tai haukotusta, kuului tyynyjen alta ja Tedin pitkien -jalkojen asento ilmaisi niin selvästi epätoivoa, että äiti Bhaer -kumartui penkomaan tyynyjä, kunnes löysi pörröisen keltaisen pään, -silitti sitä ja naurahti rohkaisevasti: - --- Tule saamaan anteeksi, syntisraukka! Sinä olet kärsinyt ihan -tarpeeksi, enkä toru sinua sanallakaan. Mutta jos Robin olisi käynyt -huonosti, olisit tehnyt minut vielä onnettomammaksi kuin itsesi. -Koeta toki hillitä itsepäisyytesi ennen kuin on liian myöhäistä! - --- Äitikulta, en ikinä unohda tätä läksyä. Jollen minä siitä opi, ei -minusta ole mihinkään, vastasi Ted raastaen tukkaansa. - --- Kyllä sinusta on, kultaseni. Viisitoistavuotiaana minusta tuntui -ihan samanlaiselta, kun Amy oli hukkua; silloin mummo auttoi minua -niin kuin minä nyt koetan auttaa sinua. Olen monta kertaa kamppaillut -omaa itsepäisyyttäni vastaan ja joutunut usein tappiolle, mutta en -aina. Tule pahoina hetkinä minun luokseni, niin koetan auttaa sinua. - -Kukaan ei puhunut vähään aikaan. Äkkiä Ted nousi pystyyn, meni isänsä -eteen ja sanoi lapsekkaasti: - --- Minua pitäisi rangaista, isä. - --- Etköhän ole jo saanut kyllin suuren rangaistuksen, kun vain -et anna sen mennä hukkaan, vastasi professori ja syleili poikaa -häpeämättä vähääkään tunteitaan, jotka amerikkalaisisä olisi purkanut -läimäykseksi olkapäälle ja lyhyeksi "all rightiksi". - -Jo katseli perhettään ja näky ilahdutti hänen romanttista mieltään. -Mutta poikien kertomus askarrutti yhä häntä, eikä hän voinut olla -ihailematta Nanin hienotunteisuutta ja rohkeutta. - --- Olen aina tiennyt, että siitä tytöstä tulee jotakin, ja tässä -on todistus. Joku toinen olisi voinut joutua pakokauhun valtaan ja -pyörtyä ja ruveta parkumaan, mutta Nanissa on lujuutta ja tarmoa. -Kuinka minä voin osoittaa hänelle kiitollisuuteni! hän huudahti -innostuneena. - --- Toimita Tom pois tieltä, että hän saa olla rauhassa, tokaisi Ted. - --- Tosiaankin, Tom on kuin iiliäinen Nanin kimpussa. Minä pidän -Tomista, mutta hän on Nanille maanvaiva, lisäsi Rob ja meni isänsä -avuksi kirjepinon kimppuun. - --- Olkoon menneeksi, sanoi Jo päättävästi. -- Sen tytön elämänuraa -eivät hupsun pojan mieliteot saa katkaista. Jonain väsymyksen hetkenä -hän kenties myöntyy, ja silloin kaikki on mennyttä. Hankkikoon Nan -ensin itselleen paikan ja näyttäköön, että pystyy työhönsä. Sitten -hän voi mennä naimisiin jos haluaa ja sattuu löytämään arvoisensa -miehen. - -Mutta Jon apua ei tarvittu. Sillä rakkaus ja kiitollisuus saavat -ihmeitä aikaan, ja kun kauneus, hyvä onni ja valokuvaus tulevat -avuksi, on menestys varma. Niin tapahtui myös tunteikkaalle Tomille -hänen aavistamattaan. - - - - -8 - -JOSIE NÄYTTELEE MERENNEITOA - - -Kun Rob ja Ted hankkivat kokemuksia kotona, huvitteli Josie sydämensä -pohjasta rannikolla Laurencein vieraana. Bess oli kovin kiintynyt -pieneen serkkuunsa, ja Laurie-setä nautti saadessaan soudella, -ajella, leikkiä ja vetelehtiä kahden iloisen tyttölapsen seurassa. -Josie kukoisti kuin kedon kukka tässä vapaudessa, ja molemmat tytöt -olivat naapurien suosikkeja tässä pikku yhdyskunnassa, missä huvilat -kiertelivät pitkin matalaa rantaa tai kallionharjoja kauniin lahden -ympärillä. - -Eräs kiihkeä toive häiritsi kuitenkin Josien rauhaa, se kasvoi -intohimoksi ja piti häntä levottomana ja varuillaan kuin -salapoliisia, joka on saanut selvittääkseen rikoksen. Neiti Cameron, -suuri näyttelijätär, oli vuokrannut erään huviloista ja vetäytynyt -sinne lepäämään ja luomaan uutta osaansa tulevaa näytäntökautta -varten. Hän seurusteli vain muutaman ystävänsä kanssa. Hänellä oli -yksityinen uimaranta ja hänet nähtiin vain kun hän oli ajelulla tai -kun uteliaiden tirkistelijäin kiikarit sattuivat meressä kelluvaan -siniseen olentoon. Laurencet tunsivat hänet, mutta eivät halunneet -häiritä häntä ennen kuin hän itse ilmoitti toivovansa seuraa. - -Mutta Josie oli kuin janoinen kärpänen suljetun hunajapurkin -ympärillä. Hän olisi välttämättä tahtonut nähdä, kuunnella ja -puhutella tuota kuuluisaa naista, joka lumosi taiteellaan tuhansia. -Jos ystävällinen neiti Cameron olisi aavistanut, kuinka kiihkeä -halu ja toivo polttivat sen tytön mieltä, jonka hän joskus näki -kiipeämässä kallioilla, polskimassa uimarannassa tai ratsastamassa -hänen porttinsa ohi shetlanninponilla, hän olisi toki suonut -ihailijalleen sanan tai edes katseen. Mutta talven työstä uupuneena -ja uuteen osaansa uppoutuneena neiti ei välittänyt nuoresta -naapuristaan enempää kuin lokeista lahden selällä. Portaille jätetyt -kukkavihot, piha-aidan takana pidetyt serenadit ja ihailevien silmien -tuijotus olivat niin jokapäiväisiä, että hän tuskin kiinnitti niihin -huomiota. Ja Josie tuli aivan epätoivoiseksi, kun kaikki hänen -yrityksensä epäonnistuivat. - --- Minä voisin kiivetä tuohon petäjään ja pudota mätkähtää hänen -kuistinsa katolle tai panna Sheltien paiskaamaan minut maahan huvilan -kohdalla, hän sanoi Bessille, kun tytöt olivat eräänä iltapäivänä -menossa uimaan. -- Ei kannata koettaa hukuttautua hänen silmiensä -edessä, hän vain lähettäisi jonkun miehen kiskomaan minut kuiville. -Mitä minä teen? Tahdon nähdä hänet ja kertoa toiveistani ja saada -kuulla hänen suustaan, että saan joskus vielä näytellä. Häntä äitikin -uskoisi. Ja jospa hän ottaisi minut oppilaakseen -- se olisi ihanaa. - --- Odota sinä vain aikaasi äläkä ole noin kärsimätön! tyynnytti -Bess. -- Isähän lupasi järjestää sinulle tilaisuuden ennen kuin -loma päättyy. Se on toki paljon parempi kuin nuo sinun hupsut -suunnitelmasi. - --- Minä vihaan odottamista, mutta kai minun täytyy. Voi jos hän -olisi uimassa nyt iltapäivällä. Hän oli sanonut sedälle, että hänen -täytyy uida illalla, sillä aamuisin ihmiset kiikaroivat ja tulevat -ihan hänen uimarannalleen. Tule, sukelletaan oikein kunnolla tuolta -suurelta kalliolta. Täällä on pelkkiä lapsia hoitajineen, me voimme -hyppiä ja polskuttaa mielin määrin. - -Kun tytöt myöhemmin istuivat vettä valuvina isolla kalliolla, Josie -töytäisi äkkiä Bessiä niin että tämä oli luiskahtaa veteen, ja -huudahti innoissaan: - --- Tuolla hän on! Katso, hän tulee uimaan! Voi, jospa hän joutuisi -vähän vaaraan ja minä saisin pelastaa hänet hukkumasta! - --- Ole katsovinasi muualle, Josie. Ei olla näkevinämme häntä, sillä -hän haluaa olla rauhassa, vastasi Bess koettaen pysyä piilossa -purjeveneen takana. - --- Uidaan virran mukana sinne päin niin kuin oltaisiin meriruokoa. -Ei hän voi pahastua, jos me kellumme selällämme vain nenä veden -pinnalla. Sitten kun ei enää voida olla näkemättä häntä, uidaan aika -kyytiä takaisin niin kuin olisi erehdytty. Se tekisi vaikutuksen, ja -ehkä hän silloin tahtoisi kiittää kohteliaita nuoria neitejä, jotka -ottavat huomioon hänen toivomuksensa, ehdotti Josie, jonka vilkas -mielikuvitus suunnitteli aina jännittäviä tilanteita. - -Juuri kun he aikoivat liukua alas kalliolta, näytti kuin kohtalo -olisi viimeinkin antanut periksi; neiti Cameron viittilöi kovasti, -hän seisoi vyötäisiään myöten vedessä ja katseli pohjaan. - --- Juokse, lennä! Hän tarvitsee meitä, hän tarvitsee meitä! Josie -huusi heittäytyen veteen kuin tarmokas kilpikonna ja ui hienointa -tyyliään kohti kauan kaivattua riemun satamaa. Bess seurasi vähän -hitaammin, ja molemmat tulivat vapisevina mutta hymyillen neiti -Cameronin eteen, joka silmiään nostamatta sanoi kauniilla äänellään: - --- Minä pudotin rannerenkaani. Se näkyy tuolla, mutta en saa sitä -ylös. Mahtaisitko, poikaseni, löytää minulle jostain pitkän kepin? -Minä pidän silmällä, ettei vesi kuljeta sitä mukanaan. - --- Minä sukellan kyllä mielelläni sitä hakemaan. Mutta en minä ole -poika, vastasi Josie nauraen ja ravisti kiharaista päätään, joka oli -saanut neidin erehtymään. - --- Anteeksi kovasti! Mutta sukella sitten! Se peittyy ihan kohta -hiekkaan. Se on minulle hyvin rakas. Olen aina ennen muistanut ottaa -sen pois uimaan mennessäni. - --- Kyllä minä sen saan, sanoi Josie ja painui veteen noustakseen ylös -koura täynnä pieniä kiviä, mutta ilman rengasta. - --- Se on mennyttä. Antaa olla -- omapa on syyni, sanoi neiti Cameron -pahoillaan, mutta häntä huvitti tytön nolous, kun tämä pudisti vettä -silmistään ja läähätti urheasti: - --- Eikä ole. Minä hankin sen vaikka saisin olla vedessä koko illan, -ja vedettyään pitkään henkeä Josie sukelsi uudestaan, niin että -hänestä näkyi vain kaksi sätkivää koipea. - --- Kunhan hänelle ei vaan kävisi huonosti, sanoi neiti Cameron -katsellen Bessiä. Hän tunsi tytön äidin näöstä. - --- Eikö mitä! Josie ui kuin kala. Se on hänestä vain hauskaa. Ja Bess -hymyili hyvillään serkkunsa toiveen toteutumisesta. - --- Te olette herra Laurencen tytär, eikö totta? Kuinka teillä -jaksetaan? Kertokaa isällenne, että tulen pian tervehtimään. Olen -ollut kovin väsynyt, mutta nyt alan virkistyä. Kas, siinä sukeltaja. -Miten kävi? hän kysyi kun kantapäät painuivat veteen ja märkä pää -pulpahti esiin. - -Josie ei voinut aluksi kuin läähättää ja porskuttaa. Mutta vaikka -hänen kätensä olivat pettäneet, hänen rohkeutensa ei silti pettänyt. -Hän heilautti päättäväisesti märkää tukkaansa, katsoi kirkkain silmin -kookasta neitiä ja ahmien ilmaa keuhkoihinsa sanoi tyynesti: - --- "Älä hellitä" on minun tunnussanani. Minä hankin renkaan vaikka -saisin mennä Liverpooliin asti sitä hakemaan. Hei! Ja taas merenneito -painui veteen, nyt ihan näkymättömiin, ja kuopi pohjaa kuin oikea -merikrapu. - --- Sisukas tyttö! Semmoisesta minä pidän. Kuka hän on? kysyi neiti -Cameron istuutuen puoleksi veden peittämälle kivelle vartioimaan -sukeltajaa, kun ei enää nähnyt rengastaan. - -Bess kertoi yhtä valloittavasti hymyillen kuin isänsä: - --- Josie haluaa näyttelijäksi ja hän on jo kuukauden päivät koettanut -nähdä teidät edes vilaukselta. Tämä oli hänelle suuri onni. - --- Siunatkoon sitä tyttöä! Miksei hän ole tullut käymään. Vaikka -kyllä minä tavallisesti vältän ihastuneita tyttöjä niin kuin -lehtimiehiäkin, naurahti neiti Cameron. - -Samassa vedestä ilmestyivät näkyviin ruskea käsi ja kiiltävä -rannerengas, ja niitä seurasivat punakat kasvot. Josie oli -noustessaan niin pyörällä päästään, että tarrautui Bessiin melkein -menehtyneenä. - -Neiti Cameron veti Josien viereensä kivelle, työnsi hiukset tytön -silmiltä ja sai tämän toipumaan sanomalla: "Bravo, bravo!" Josie oli -monta kertaa kuvitellut mielessään ensimmäistä kohtaamistaan jonkun -näyttelijättären kanssa -- miten hän arvokkaasti ja viehättävästi -esittäisi suuren toiveensa, miten hänellä olisi yllään tehoava -puku, miten järkevästi hän puhuisi ja miten hänen lupaavat lahjansa -tekisivät syvän vaikutuksen. Mutta ei koskaan, ei huimimpina -hetkinäänkään hän ollut ajatellut tällaista kohtaamista. Punaisena, -hiekkaisena, vettä valuen ja äänettömänä hän nojautui kuuluisaan -olkapäähän kuin sorea hylje, räpytteli silmiään ja läähätti, kunnes -saattoi hymyillä ja huudahtaa ylpeänä: - --- Löysin sen! Ihanaa! - --- Tyyntykäähän nyt, niin minullakin on hyvä olla! Olitte kiltti, kun -näitte tuon vaivan minun tähteni. Kuinka voin kiittää teitä? kysyi -neiti Cameron. - -Josie läimäytti yhteen likomärät kätensä ja vastasi niin -rukoilevasti, että kovinkin sydän olisi siitä heltynyt: - --- Antakaa minun kerran tulla luoksenne, vain yhden ainoan kerran! -Tahtoisin kuulla teidän suustanne osaanko näytellä. Kyllä te sen -näette. Minä seuraan teidän ohjeitanne, ja jos arvelette, että -minusta on näyttelijäksi -- sitten joskus, kun olen oikein kovasti -opiskellut --, niin olen maailman onnellisin ihminen. Saanko tulla? - --- Saatte. Tulkaa huomenna kello yhdeltätoista. Jutellaan oikein -kunnolla. Näytätte sitten mitä osaatte, ja minä sanon teille -mielipiteeni. Mutta ei se ole teistä mieluista. - --- Ihan varmasti. En välitä vaikka sanoisitte, että olen pähkähullu. -Tahdon että tästä asiasta tulee selvä, ja niin äitikin tahtoo. En -minä sorru, vaikka sanoisittekin ei, mutta jos sanotte, että osaan -näytellä, en kyllä hellitä ennen kuin olen tehnyt parhaani -- niin -kuin tekin. - --- Lapsi kulta, se on raskas tie, ja vaikka ansaitsisitte lopulta -ruusuja, niissäkin on okaita. Teillä taitaa kyllä olla rohkeutta ja -äskeisestä päätellen sisuakin. Ehkä teistä on näyttelijäksi. Tulkaa, -niin saamme nähdä. - -Neiti Cameron osoitti puhuessaan rannerengasta ja hymyili niin -ystävällisesti, että malttamaton Josie olisi tahtonut syleillä häntä. - --- Neiti Cameron ei pääse uimaan, ja vesi alkaa jo laskea. Tule, -Josie, sanoi ajattelevainen Bess, joka pelkäsi että he viipyivät jo -kauemmin kuin oli soveliasta. - --- Juoskaa lämpimiksenne rantaa pitkin! Monet kiitokset. Kättään -heilauttaen murhenäytelmien kuningatar lähetti pois hovinsa, mutta -jäi itse seuraamaan kahden solakan tytön juoksua hietikolla, kunnes -he hävisivät. Uidessaan hän mietti: - --- Tuolla tytöllä on näyttämökasvot, eloisat ja liikkuvat, kauniit -silmät, eläytymiskykyä, rohkeutta ja tahtoa. Ehkä hän kelpaa. Hyvää -ainesta -- lahjakas perhe. Sittenpähän nähdään. - -Josie ei tietysti nukkunut silmäntäyttäkään; hän oli odotuksesta -kuin kuumeessa. Laurie-setää tapaus huvitti. Amy-täti valitsi -suurta kohtausta varten sievimmän valkoisen leningin, Bess lainasi -kauneimman hattunsa ja Josie itse samosi maita ja metsiä kootakseen -villiruusuista, valkoisista atsaleoista, sananjaloista ja muhkeista -heinänkorsista kukkavihon kiitollisuutensa osoitukseksi. - -Kello kymmeneltä hän jo juhlallisesti sonnustautui ja istui sitten -katsellen sieviä hansikkaitaan ja solkikenkiään, kunnes oli aika -lähteä. Ajatellessaan että hänen kohtalonsa kohta ratkaistaan, hän -kävi kalpeaksi ja vakavaksi. -- Haluan mennä yksin, niin olemme -vapaampia. Rukoile, Bess, että hän neuvoisi minua oikein, hänen -sanansa merkitsivät niin paljon. Äläkä yhtään naura, setä, tämä on -minulle vakava hetki. Neiti Cameron tietää sen ja kertoo sinullekin. -Heilauttaen kättään niin kuin esikuvansa Josie lähti matkaan hyvin -sievänä ja hyvin peloissaan. - -Varmana sisäänpääsystään hän soitti nyt rohkeasti tuolla ovella, joka -monille pysyi kiinni. Kun hänet ohjattiin varjoisaan olohuoneeseen, -hänen katseensa kiintyi muutamiin muotokuviin. Lukemansa perusteella -hän tunsi useimmat näistä näyttelijöistä ja muisti heidän roolinsa, -ja huomaamattaan hän rupesi jäljittelemään kuvasta näkemäänsä rouva -Siddonsia lady Macbethina. Niin syventynyt hän oli osaansa, että -neiti Cameron sai rauhassa katsella häntä muutamia minuutteja. Sitten -hän tytön hämmästykseksi jatkoi lady Macbethin vuorosanoja siitä, -mihin Josie oli jäänyt. - --- Minä en koskaan pysty esittämään sitä tuolla lailla, mutta minä -yritän, jos te olette sitä mieltä, huudahti Josie unohtaen innoissaan -kaikki käytöstavat. - --- Näyttäkää sitten mitä osaatte, vastasi näyttelijä hypäten -viisaasti suoraan asiaan, sillä hän tiesi, ettei mikään tavanomainen -jaarittelu tyydyttäisi tätä tosissaan olevaa nuorta neitiä. - --- Ensin tahtoisin antaa teille nämä. Arvelin että pitäisitte enemmän -metsäkukista kuin kasvihuoneessa kasvaneista, enkä osannut muutenkaan -kiittää teitä ystävällisyydestänne, sanoi Josie. - --- Ne ovat minun lempikukkiani ja huoneeni ovatkin niitä tulvillaan, -sillä jokin hyvä haltija ripustelee aina niitä porttiini. Totta -tosiaan, olen tainnut löytää sen haltijan, tästä kimpusta päätellen, -neiti Cameron lisäsi nopeasti. - -Tyttö ja hänen pieni uhrilahjansa liikuttivat neiti Cameronia, hän -veti Josien puoleensa ja sanoi luonnollisesti: -- Pidän niistä ja -teistäkin. Ylistykseen väsyy, mutta ihailu tekee hyvää, kun se on -näin yksinkertaista ja vilpitöntä. Mutta näyttäkäähän nyt mihin -pystytte! Julia tietysti, kaikkihan aloittavat siitä. Tyttöriepu, -kyllä häntä rääkätään! - -Josie oli tosiaankin aikonut aloittaa Romeon uskollisena morsiamena, -esittää sitten Bianca Paulinea ja muita teatterihullujen tyttöjen -suosikkiosia. Mutta äkkiä hän älysi, kuinka viisas Laurie-sedän -neuvo oli ollut, ja päätti seurata sitä. Hän ei purjehtinutkaan -neiti Cameronin odottamiin vuorosanoihin, vaan esitti Ophelian -hulluuskohtauksen ja suoriutui siitä oikein hyvin, sillä hän -oli harjoitellut sitä opistossa puhetaidon opettajan ohjaamana. -Tietystikin hän oli osaan liian nuori, mutta valkoinen puku, -hajallaan olevat hiukset ja kukat, joita hän sirotteli ympärilleen, -auttoivat asiaa. Ja hän lauloi laulut herttaisesti, kumarsi -juhlallisen kohteliaasti ja hävisi verhon taa. - --- Oikein hyvä. Esittäkäähän jotain muuta. Se meni paremmin kuin -osasin odottaakaan, kuului oraakkelin tuomio. - -Josie lausui kappaleen Portian vuorosanoja. Sitten voimatta luopua -siitä, mitä piti suurimpana saavutuksenaan, hän antoi mennä -Julian parvekekohtauksen ja myrkytyksen ja hautaholvin. Hän uskoi -onnistuneensa paremmin kuin koskaan ja jäi odottamaan taputuksia. -Mutta tulikin raikuva nauru, joka sai hänet kihisemään kiukusta ja -häpeästä. Hän sanoi hämmästyneenä: - --- Ja minulle on kehuttu sitä. Ikävää että olette toista mieltä. - --- Hyvä ystävä, se on kovin ikävää. Eikä sille kai mitään mahda? -Mitä teidän kaltaisenne tyttö voi tietää rakkaudesta, pelosta ja -kuolemasta? Älkää yrittäkö sitä vielä! Antakaa murhenäytelmien olla, -kunnes kypsytte niihin. - --- Mutta tehän taputitte Ophelialle? - --- Niin, se olikin sievää. Kuka tahansa älykäs tyttö voi onnistua -siinä. Mutta Shakespearen todellista tarkoitusta ette vielä aikoihin -ymmärrä. Komedianpätkä oli paras. Siinä te osoititte tosiaan -kykyä. Se oli samalla hupaisa ja ylevä. Jatkakaa siihen suuntaan. -Se kehittää ääntä ja opettaa käyttämään sen eri vivahteita. -Teillä on hyvä ääni ja luontaista suloa, kumpikin avuja joita on -harjoittelemalla vaikea saavuttaa. - --- Hauska että on edes jotakin, Josie huokasi istuutuen. -Nöyryytettynäkin hän oli lannistumaton ja päätti kuulla tuomionsa -loppuun asti. - --- Rakas tyttöseni, minähän ennustin, ettette pitäisi siitä mitä -sanon. Mutta voidakseni olla avuksi minun pitää olla rehellinen. Sen -olen sanonut monelle teidän kaltaisellenne, mutta useimmat eivät ole -koskaan antaneet sitä anteeksi. Te olette vielä liian nuori. Neroja -on hyvin harvassa, eivätkä he useinkaan vielä viidentoista vuoden -iässä ole näyttäneet, mitä heistä voi tulla. - --- Voi, enhän minä luule olevani nero! huudahti Josie jo äskeistä -tyynempänä. -- Tahdon vain tietää, onko minulla sen verran lahjoja, -että kannattaa jatkaa. Tuntuu kuin minussa olisi jotakin, joka ei -pääse purkautumaan muuten kuin tällä tavalla. Minä olen näytellessäni -hyvin onnellinen. Rakastan Shakespearea enkä koskaan väsy hänen -henkilöihinsä. - -Puhuessaan Josie unohti kokonaan itsensä. Hänen silmänsä loistivat -ja huulet värähtelivät, kun hän koetti purkaa sanoiksi tunteita, -jotka täyttivät hänet äyriään myöten. Neiti Cameron ymmärsi sen, hän -käsitti, että tämä oli enemmän kuin tyttömäinen päähänpisto. Ja hänen -vastauksessaan oli myötätuntoa, vaikka hän viisaasti pidättäytyikin -sanomasta kaikkea mitä ajatteli. Hän näet tiesi, miten kärkkäästi -nuoret rakentavat tuulentupia yhden ainokaisen sanan perusteella, ja -myös kuinka katkera pettymys on silloin, kun kirkkaat kuplat särkyvät. - --- Jos siltä tuntuu, en voi antaa muuta neuvoa, kuin tämän: -rakastakaa ja tutkikaa edelleen suurta mestaria, hän sanoi hitaasti. --- Se on koulutusta jo sinänsä eikä ihminen koko elinaikanaan ehdi -oppia kaikkia hänen salaisuuksiaan. Mutta paljon teillä on työtä, -ennen kuin kykenette tulkitsemaan hänen sanojaan. Onko teillä -tarpeeksi kärsivällisyyttä ja rohkeutta ja voimia aloittaa alusta ja -laskea hitaasti ja työläästi perustus tulevalle työllenne? Maine on -helmi, monet sukeltavat sitä hakemaan, mutta vain ani harvat löytävät -sen. - -Viimeiset sanat hän näytti lausuvan enemmän itsekseen kuin -kuulijalleen, mutta Josie vastasi hymyillen ja ilmeikkäästi: - --- Löysinhän minä rannerenkaankin, vaikka kitkerä suolavesi pisti -silmiini. - --- Niin löysittekin, sitä en unohda. Se oli hyvä enne. Pidetäänpä -mielessä. - -He hymyilivät kumpikin, ja neiti Cameronin kasvot säteilivät Josielle -auringonpaistetta, kun hän ojensi kätensä kuin ottaakseen vastaan -näkymättömän lahjan. Sitten hän lisäsi ihan toiseen sävyyn ja -sanojensa vaikutusta tarkaten: - --- Nyt te petytte, kun minä neuvon teitä palaamaan kouluun ja käymään -sen läpi. Se on ensimmäinen askel, sillä kaikki oppi on tarpeen. -Kehittäkää henkeänne ja ruumistanne, sydäntänne ja sieluanne ja -tulkaa viisaaksi, suloiseksi, kauniiksi ja terveeksi tytöksi. Sitten -kahdeksantoista tai kahdenkymmenen ikäisenä alatte harjoitella ja -koetella voimianne. Parasta lähteä taisteluun vasta kun aseet ovat -kunnossa. Silloin säästyy monilta katkerilta opetuksilta joita saa, -kun ryntää päämääräänsä liian aikaisin. Osaatteko odottaa ja tehdä -työtä? - --- Osaan. - --- Sittenhän nähdään. Mutta muistakaa, pelkkä kauneus ja komeat -puvut eivät tee näyttelijätärtä. Minun sydämelläni on näyttämön -uudistaminen. Kaikki on nykyään silmänlumetta ja petosta. Miksi -yleisö tyytyykään pelkkään roskaan, kun kokonainen maailma -totuutta, kauneutta, runoutta ja henkeä odottaa tulkitsemistaan ja -nauttijoitaan! - -Neiti Cameron oli unohtanut kenelle puhui, hän käveli edestakaisin -täynnä ylvästä paheksumista, jota jokainen sivistynyt ihminen tunsi -ajatellessaan näyttämötaiteen alennustilaa. - -Keskustelu jatkui vilkkaana ja pysytteli teatterissa, kunnes Josie -yhtäkkiä nousi. Hän oli vilkaissut kelloon ja huomasi viipyneensä jo -kauan. Hattuunsa tarttuen hän lähestyi neiti Cameronia, joka seisoi -katsellen häntä niin tarkkaan, että Josie tunsi itsensä läpinäkyväksi -kuin lasiruutu ja punastui sievästi sanoessaan ääni värähtäen: - --- En osaa kyllin kiittää tästä hetkestä ja kaikesta, mitä olette -minulle sanonut. Teen niin kuin sanotte, ja äiti on iloinen, kun -näkee taas minut kirjojen ääressä. En kuvittele liikoja, vaan teen -työtä ja odotan ja koetan noudattaa neuvojanne, sillä vain siten voin -maksaa teille velkani. - --- Tuostapa muistankin, että minun velkani on vielä maksamatta. Pikku -ystävä, pitäkää tämä muistona minulta! Se sopii merenneidolle ja -muistuttaa teitä sukelluksestanne. Toivottavasti seuraavalla kerralla -sukellatte paremman jalokiven -- saamatta karvasta suolavettä -suuhunne! - -Puhuessaan neiti Cameron irrotti kaularöyhelöstään akvamariinineulan -ja kiinnitti sen kuin ritarimerkin Josien rintaan. Sitten hän kohotti -tytön onnelliset kasvot, suuteli niitä hellästi ja jäi katsomaan, kun -Josie hymyillen poistui. - -Kaikki kuuntelivat kiinnostuneina Josien kuvausta käynnistä -ja myönsivät, että neiti Cameronin neuvo oli hyvä. Amy tunsi -helpotusta, kun ratkaisu lykkäytyi, sillä hän ei olisi halunnut -sisarentyttärestään näyttelijää vaan toivoi tytön haaveitten -haihtuvan. - -Tämä tapaaminen ei jäänyt viimeiseksi. Neiti Cameron oli todella -innostunut asiasta ja keskusteli monta kertaa vakavasti Laurien -kanssa. - -Josie kirjoitti kotiin paksuja kirjeitä. Ja kesämatkalta tultuaan hän -ilahdutti äitiään käymällä niin kärsivällisen tarmokkaasti kirjojen -kimppuun, että se hämmästytti kaikkia. - - - - -9 - -TOMIN UUTISET - - -Kaksi korkeata polkupyörää mennä huristi Plumfieldin tietä -syyskuisena iltapäivänä satulassaan ruskea ja tomuinen polkija; nämä -näyttivät palaavan onnistuneelta matkalta. Vaikka jalat tuntuivatkin -raskailta, heidän kasvonsa loistivat, kun he katselivat yläilmoistaan -maailmaa tyytyväisinä niin kuin kaikki pyöräilijät opittuaan ajamaan. - --- Mene sinä, Tom, edeltä ja kerro koko juttu. Minä jään tänne. -Tapaamme sitten myöhemmin, sanoi Demi astuen pyöränsä selästä -Kyyhkyslakan ovella. - --- Jos olet kunnon kaveri, et puhu mitään. Anna minun ensin selvittää -asia äiti Bhaerin kanssa, vastasi Tom ja huokasi syvään ajaessaan -portista sisään. - -Demi nauroi, ja hänen toverinsa ajoi hiljaa pitkin puistokäytävää -toivoen hartaasti, että reitti olisi selvä. Tom oli aivan varma, -että kuultuaan hänen uutisensa koko perhe saisi hämmästyksestä ja -tyytymättömyydestä halvauksen. - -Suureksi ilokseen hän keksi Jo-rouvan yksin korjausarkkikasan -keskeltä. Tämä laski paperit käsistään tervehtiäkseen sydämellisesti -matkamiestä. Mutta ensi silmäyksellä Jo näki, että jotakin oli -tapahtunut, sillä viime viikkojen sattumukset olivat tehneet hänet -entistä terävänäköisemmäksi. - --- Mitä hätänä, Tom? hän kysyi, kun poika lysähti nojatuoliin -tiilenkarvaisilla kasvoillaan hullunkurinen ilme, joka kuvasti -yhtaikaa pelkoa, häpeää, iloa ja epätoivoa. - --- Minä olen pahassa pulassa. - --- Tietysti, sinähän tuot aina pulmia tullessasi. Mitä sinä olet -tehnyt? Ajoitko nurin jonkun vanhan naisen, joka vaatii siitä -laillista hyvitystä, vai? Jo kysyi hilpeästi. - --- Pahempaa, huokasi Tom. - --- Et kai ole myrkyttänyt ketään herkkäuskoista, joka on pyytänyt -sinulta lääkkeitä? - --- Vielä pahempaa. - --- Oletko jättänyt Demin huonoon seuraan ja puikkinut tiehesi? - --- Vieläkin pahempaa. - --- Minä luovun. On inhottavaa odottaa huonoja uutisia. Saatuaan -kuulijansa kylliksi innostumaan Tom jyräytti lyhyesti koko totuuden -ja jäi odottamaan sen tehoa: - --- Minä olen kihloissa. - -Jon korjausarkit lehahtivat lentoon, kun hän löi kätensä yhteen ja -huudahti huolissaan: - --- Jos Nan on suostunut, en koskaan anna sitä hänelle anteeksi. - --- Ei hän olekaan. Se on toinen tyttö. - -Tomin kasvot olivat niin hullunkurisen näköiset, ettei Jo voinut olla -nauramatta. Sillä poika oli samalla sekä hämillään että hyvillään, -vieläpä huolissaankin. - --- Sepä hauskaa, todellakin hauskaa! Välipä sillä, kuka hän on. Ja -toivottavasti menette pian naimisiin. Mutta kerro nyt koko asia, -kehotti Jo niin rauhoittuneena, että tunsi voivansa kuulla mitä -hyvänsä. - --- Mitähän Nan sanoo? Tom kysyi nolona. - --- Hän riemuitsee päästessään ikuisesta kiusanhengestään. Älä ole -huolissasi Nanista! Kuka tämä tyttö on? - --- Eikö Demi ole kirjoittanut? - --- Vain jostakin neiti Westistä, jonka kuulut keikauttaneen -kanootilla kumoon Quitnossa. Minusta siinä oli jo tietämistä ihan -tarpeeksi. - --- Se oli vasta alkusoittoa. Onnenpotku minulle! Tietysti minun piti -olla kohtelias pideltyäni pahoin tyttöraukkaa. Ihmiset olivat sitä -mieltä, enkä voinut muuta, ja niin oli kaikki mennyttä ennen kuin -aavistinkaan. Demin syytä se oli. Hän tahtoi ottaa kuvia. Katsokaa -vain näitä. Näin me kulutimme aikaa silloin, kun emme pelanneet -tennistä, sanoi Tom ja veti kourallisen valokuvia taskustaan; -monissa niistä hän itse oli varsin näkyvällä paikalla, joko pidellen -päivänvarjoa sievän tytön suojana kalliolla, loikoen tämän jaloissa -nurmella tai kiikkuen kuistin kaiteella. - --- Tämä on tietysti hän? kysyi Jo näyttäen sirokenkäistä naista, -jolla oli maila kädessään. - --- Se on Dora. Eikö hän olekin suloinen, huudahti Tom unohtaen -hetkeksi kaikki vaikeutensa ja puhui innokkaasti kuin rakastunut mies -konsanaan. - --- Oikein hauskan näköinen. Toivottavasti hän ei ole Dickensin Dora? -Tuo kiharainen pää on sen näköinen. - --- Ei vähääkään. Hän on etevä tyttö. Taitava talousihminen, ompelee -hyvin ja osaa paljon muuta. Kaikki tytöt pitävät hänestä, hän on -hyväsydäminen ja iloinen, laulaa kuin lintu, tanssii kauniisti ja -pitää kirjoista. Hänen mielestään sinun kirjasi ovat erinomaisia. - --- Tuon sanoit imarrellaksesi minua ja saadaksesi minulta apua. -Kerro ensin miten kaikki kävi, sanoi Jo ja asettui tarkkaavaisena -kuuntelemaan. - -Tom siveli päätään otsasta niskaan asti kuin selvittääkseen -ajatuksiaan ja ryhtyi tarmokkaasti kertomaan: - --- Me olimme jo ennestään tuttuja, mutta en tiennyt, että hänkin -oli siellä. Demi tahtoi tavata erästä toveriaan, ja kun siellä -oli kaunista ja viileätä, viivyimme yli pyhän. Kohtasimme -muutamia hauskoja ihmisiä ja läksimme soutelemaan. Dora oli minun -kanootissani, ja me törmäsimme kirottuun kariin ja kaaduimme. Hän -osaa kyllä uida, niin ettei sattunut vahinkoa, pelästyimme vain ja -puku tietysti meni pilalle. Hän otti asian hienosti, ja meistä tuli -heti ystävät, kun kompuroimme kurjaan alukseemme toisten nauraessa. -Tietysti meidän piti jäädä seuraavaksi päiväksi katsomaan, oliko Dora -kunnossa. Demi tahtoi. Siellä oli Alice Heath ja pari muuta tyttöä -meidän opistosta, niin että tulimme viipyneeksi kauemminkin. Demi -otti valokuvia, me tanssimme ja panimme toimeen tenniskilpailun, -sehän on oikeastaan yhtä hyvää urheilua kuin pyöräilykin. Mutta -rehellisesti sanoen tennis on vaarallinen peli, siinä hakkaillaan -aika tavalla. - --- Minun aikoinani ei paljon pelattu tennistä, mutta minä ymmärrän -kyllä, sanoi Jo. - --- Totta puhuen, en aikonut vähääkään ruveta vakavaksi, Tom jatkoi -verkalleen. -- Mutta kun kaikki muut hakkailivat, niin minäkin. -Dora näytti pitävän siitä ja odottavan sitä, ja tietysti minusta -oli hauskaa kun huomasin, että minusta välitetään. Miehestä -tuntuu aika mukavalta, kun saa arvoa jonkun silmissä vuosikausien -halveksimisen jälkeen. Niinpä niin, teki hyvää nähdä sievän tytön -aina hymyilevän minulle, punastuvan suloisesti, kun sanoin hänelle -jotain kaunista, ilahtuvan tulostani ja käyvän surulliseksi, kun -läksin pois. Dora ihaili kaikkea mitä tein ja sai minut yrittämään -aina parastani. Semmoisesta kohtelusta mies pitää, ja sellaista hänen -kuuluu saadakin, jos käyttäytyy hyvin. Ei nenännyrpistyksiä eikä -olankohautuksia vuodesta toiseen, niin että tuntee itsensä höperöksi, -vaikka on tosissaan ja on rakastanut tyttöä uskollisesti pikku -pojasta asti. Totta totisesti, se on kohtuutonta. - -Tom lämpeni ja tuli kaunopuheiseksi ajatellessaan kärsimäänsä -vääryyttä. Hän nousi kävelemään ympäri huonetta, heilutti päätään -ja koetti olla suutuksissaan, mutta huomasi ihmeekseen, ettei häntä -surettanutkaan yhtään. - --- Juuri niin. Jätä vanhat haaveesi -- sillä muuta ne eivät -olleetkaan -- ja tartu uuteen, jos se on kestävää. Mutta kuinka sinä -tulit kosineeksi? Jo uteli. - --- Se oli ihan vahinko. En edes tarkoittanut sitä, mutta aasipas -tarkoitti, enkä minä päässyt pulasta, muuten olisin loukannut Doran -tunteita, selitti Tom tuntien päässeensä kertomuksen huippukohtaan. - --- Taisikin olla kaksi aasia, vai mitä? kysyi Jo. - --- Se kuulostaa hassulta, mutta siitä olisi voinut tulla vaikka -mitä kamalaa, vastasi Tom synkkänä, vaikka silmien välkkeestä näki, -etteivät lemmenkoettelemukset olleet sokaisseet hänen silmiään -näkemästä seikkailun hullunkurista puolta. - --- Tytöt ihailivat meidän uusia pyöriämme, ja tietysti me halusimme -näyttää taitoamme. Otimme heidät mukaan pyörille ja hulluttelimme -yhdessä. Dora istui kerran takanani ja me ajoimme kauniisti pitkän -matkan, kunnes muuan aasinkoni juoksi suoraan tien poikki. Minusta -sen olisi pitänyt väistyä, mutta sepä ei väistynyt, niin että -minä potkaisin sitä. Se potkaisi takaisin ja siinä sitten mentiin -mukkelismakkelis, niin aasi kuin mekin. Aikamoinen sekamelska! Minä -ajattelin vain Doraa, ja hän oli aivan suunniltaan. Hän nauroi -ja itki, ja se peto rupesi kiljumaan, ja minä olin ihan pyörällä -päästäni. Kenelle ei niin kävisi, kun tyttö läähättää keskellä tietä -ja saat pyyhkiä hänen silmiään ja pyydellä anteeksi tietämättä onko -häneltä luita poikki vai ei! Minä sanoin häntä kullakseni ja menin -hädissäni niin pitkälle, että hän kalpeni ja sanoi: "Saat anteeksi, -Tom. Nosta minut ja jatketaan matkaa." - --- Eikö se ollutkin herttaista, minä olin sentään kaatanut hänet jo -toisen kerran? Se liikutti minua sydänjuuria myöten, ja minä sanoin, -että ohjailin vaikka kuinka pitkälle tuommoista enkeliä, ja -- en -tiedä mitä oikein mahdoin sanoakaan, mutta minut olisi voinut vaikka -höyhenellä sipaista maahan, kun Dora otti minua kaulasta ja sanoi: -"Rakas Tom, sinun kanssasi en pelkäisi leijoniakaan." Hänen olisi -kai pitänyt sanoa aaseja, mutta hän oli tosissaan ja säästi minun -tunteitani. Mutta nyt minulla on kaksi mielitiettyä yhtaikaa ja olen -hitonmoisessa pulassa. - -Jon oli mahdotonta pysyä totisena, tämä Tomille luonteenomainen juttu -nauratti häntä niin, että kyynelet valuivat pitkin poskia. Tom loi -häneen moittivan silmäyksen, mutta purskahti samassa itsekin nauruun -niin että huone raikui. - --- Tommy Bangs! Kukaan muu kuin sinä ei voisi joutua tuommoiseen -onnettomuuteen, sanoi Jo, kun hän taas sai vedetyksi henkeä. - --- Kaikki on ihan päälaellaan ja minut pilkataan hengiltä. Saan sanoa -hyvästit vanhalle Plumille pitkäksi aikaa, vaikeroi Tom pyyhkien -kasvojaan ja koettaen sopeutua kauheaan asemaansa. - --- Älä toki! Minä puolustan sinua, sillä minusta tämä on koko kesän -paras juttu. Mutta tahdon tietää ensin, oletko sinä tosissasi. Näissä -asioissa minä en hyväksy leikittelyä. - --- Dora kyllä katsoo olevansa kihloissa ja kirjoitti heti kotiinsa. -Minä en saanut sanaakaan suustani, kun hän suhtautui asiaan -niin vakavasti ja oli niin onnellisen näköinen. Hän on vasta -seitsemäntoista eikä ole koskaan pitänyt kenestäkään toisesta, ja -hän uskoo kaiken olevan kohdallaan, koska hänen isänsä tuntee minun -isäni emmekä ole kumpikaan ihan köyhiä. Minä olin niin ymmällä, etten -voinut sanoa muuta kuin: "Voitko sinä oikeastaan rakastaa minua, kun -me tunnemme toisiamme niin vähän?" Mutta hän vastasi hellästi: "Kyllä -vain, Tom. Sinä olet niin iloinen ja hyvä ja kunnollinen, etten voi -olla rakastamatta." Enhän minä voinut kaiken tämän jälkeen tehdä -muuta kuin antaa mennä, jäin sinne hänen ilokseen ja luotin siihen, -että koko sotku vielä selviää. - --- Aito tomimaista kevytmielisyyttä! Kai sinä kerroit asian heti -isällesi? - --- Kirjoitin hänelle heti ja sain kaiken mahtumaan kolmelle riville. -Näin: "Isä rakas! Olen kihloissa Dora Westin kanssa ja toivon, että -hän sopii perheeseen. Minulle hän sopii täsmälleen. Tom." Hän oli -hyvillään, sillä hänhän ei ole koskaan pitänyt Nanista, mutta Dora -miellyttää häntä kaikin puolin. - --- Mitä Demi sanoi näin vauhdikkaasta ja hullunkurisesta -rakkausseikkailusta? Eikö hän paheksunut sitä? kysyi Jo-rouva naurua -pidätellen, kun hänen mieleensä tuli kaikkea muuta kuin romanttinen -näky: aasi, polkupyörä, poika ja tyttö sikin sokin maantiellä. - --- Ei yhtään. Se kiinnosti kyllä häntä ja hän oli oikein -ystävällinen. Puhui minulle isällisesti. Demihän on aina kuin Salomo, -varsinkin kun sattuu itse olemaan samassa veneessä, vastasi Tom -ymmärtäväisen näköisenä. - --- Et kai tarkoita --? Jo läähätti säikähtyneenä. - --- Tarkoitanpa hyvinkin, juuri sitä. Demiä minä saan kiittää koko -sotkusta. Hän sanoi menevänsä Quitnoon Fred Wallacea katsomaan, -mutta ei tavannut koko kaveria, ei tietenkään voinut tavata, kun -Wallace ei ollut mailla halmeilla. Alicea hän sieltä haki, ja minut -jätettiin oman onneni nojaan, kun Demi ja Alice sipisivät kaksistaan -ja kulkivat ympäri kamera kainalossa. Tässä jutussa oli kolme aasia, -enkä minä suinkaan ollut niistä hölmöin, vaikka minulle tässä -nauretaan. Demi tietysti on vakavan ja viattoman näköinen eikä kukaan -sano hänelle mitään. - --- Juhannuskuume on siis puhjennut, ties kuka saa seuraavana -tartunnan. No, jääköön Demi äitinsä huostaan ja tuumitaan, mitä sinun -pitäisi tehdä. - --- En tosiaankaan tiedä. On kurjaa olla rakastunut kahteen tyttöön -samalla kertaa. - --- Ajattele toki asiaa järkevästi. Dora rakastaa sinua ja uskoo sinun -rakastavan häntä. Nan ei välitä sinusta etkä sinäkään tosissasi -hänestä, roikut vain hänen perässään pelkkää härkäpäisyyttäsi, -kun hän koettaa häätää sinut pois. Jos suoraan sanon, luulen että -olet rakastunut Doraan tai joka tapauksessa hyvää vauhtia menossa -sinnepäin; vaikka lasketkin leikkiä, sinä puhut hänestä ihan eri -sävyssä kuin olet ikinä puhunut Nanista. Pidä sinä nyt kiinni Dorasta -ja anna Nanin mennä menojaan; aikanaan näkyy, kuinka aito tunteesi on. - -Tomin kasvot valkenivat Jon puhuessa, ja tämän päästessä loppuun ne -suorastaan paistoivat helpotuksesta. - --- Oikeastaan minun teki alun perin mieli vain kiusata Nania, hän -tunnusti. -- Käskin Demin kirjoittaa puuhistani Daisylle, jotta Nan -saisi kuulla. Mutta sitten kävi hupsusti: unohdin Nanin kokonaan enkä -ajatellut kuin Doraa, kunnes tuo siunattu aasi viskasi hänet syliini. -Mutta mitähän vietävää Nan nyt sanoo, kun saa kuulla! - --- Kuulla mitä? kysyi kirkas ääni, joka sai molemmat säpsähtämään ja -kääntymään, sillä Nan itse katseli heitä tyynesti ovelta. - -Jo halusi päästää Tomin jännityksestä ja nähdä, kuinka Nan -suhtautuisi uutiseen, siksi hän sanoikin nopeasti: - --- Että Tom on kihloissa Dora Westin kanssa. - --- Ihanko totta? Minä tiesin, että reseptini saa aikaan -ihmeparannuksen, jos Tom vain noudattaa sitä kyllin kauan. Tom-kulta, -onpa se hauskaa! Ja Nan pudisti sydämellisesti pojan kättä. - --- Se sattui vahingossa, Nan, ei se ollut tarkoitus. Mutta minähän -aina sekoitan asiat, ja tästä sotkusta en ollut selvitä ollenkaan. -Äiti Bhaer kertoo sinulle kaiken. Minun täytyy lähteä siistiytymään. -Menen Demin luo teelle. Näkemiin. - -Änkyttäen ja punastellen, ujon ja kiitollisen näköisenä Tom painui -ovesta jättäen naiset setvimään keskenään asiaa ja nauramaan tätä -odottamatonta käännettä. Nan tunsi Doran ja oli varma, että tästä -tulisi aikaa myöten Tomille mainio vaimo. - --- Tietysti minun tulee ikävä Tomia, kun hän haihtuu näiltä mailta, -mutta toisaalta tämä on helpotus sekä minulle että hänelle. -Joutilaisuus on pojalle pahaksi. Nyt hän menee isänsä liikkeeseen ja -menestyy hyvin ja kaikki tulevat onnellisiksi. Minä annan Doralle -tyylikkään lääkelaatikon häälahjaksi ja opetan häntä käyttämään -sitä. Tomille sitä ei voi uskoa, Silaskin sopisi lääkärin ammattiin -paremmin kuin hän. - -Puheen loppuosa kevensi Jo-rouvan mieltä, sillä Nan oli aluksi -vilkaissut ympärilleen kuin olisi kadottanut jotain arvokasta, -mutta näytti piristyvän ajatellessaan lääkelaatikkoa ja Tomin uutta -vaaratonta elämänuraa. - --- Sinun orjasi on vihdoinkin vapaa. Anna hänen mennä menojaan ja -uppoa sinä työhösi, sillä sinä ainakin sovit lääkärin ammattiin ja -tuot aikaa myöten sille kunniaa, sanoi Jo rohkaisevasti. - --- Siitä muistankin, että kylässä on tuhkarokkoa. Sinun pitäisi -kieltää tyttöjä käymästä sellaisissa paikoissa, missä on lapsia. -Olisi ikävää saada tuhkarokkotartunta juuri lukukauden alkajaisiksi. -Nyt minä menen Daisyn luo. Saa nähdä mitä hän sanoo Tomille. Eikös -tuo poika olekin mainio? Ja Nan meni tiehensä naureskellen. - -Jo jäi miettimään Tomin yllättävää uutispommia. Sen vaikutus saattoi -ulottua laajalle, sillä vaikkei yksi pääskynen kesää teekään, niin -yksi kihlaus saa helposti aikaan toisia, ja useimmat Jon nuorista -olivat tartunnalle alttiissa iässä. - --- Onneksi kaikki kaksitoista eivät sentään ole minun vastuullani. -Se veisi minulta viimeisetkin järjen rippeet, sillä arvaan hyvin, -että tulossa on paljon pahempia selkkauksia ja pulmia kuin nuo -Tomin kanootit ja polkupyörät ja aasit, mietti Jo palatessaan -laiminlyötyjen korjausvedostensa pariin. - -Tom itse oli perin tyytyväinen siihen valtavaan kohuun, jonka hänen -kihlauksensa aiheutti Plumfieldin yhdyskunnassa. Useimmat Tomin -ystävät olivat niin ällistyneitä, etteivät tulleet edes härnänneeksi -häntä. Se että juuri hän, uskollisuuden perikuva, luopui palvontansa -kohteesta ja kääntyi vieraiden jumalattarien puoleen, järkytti -kaikkia romanttisia sieluja. - -Hupaista kyllä, Tom sai näinä aikoina kokonaan uuden roolin, sillä -jutun hullunkuriset yksityiskohdat, jotka olivat vain harvojen -tiedossa, haudattiin ystävällisesti unholaan, ja Tom sukelsi esiin -täysiverisenä sankarina, joka oli pelastanut nuoren naisen hukkumasta -ja voittanut rohkeudellaan tämän rakkauden. Dora säilytti salaisuuden -ja nauroi sydämestään jutulle, kun hän tuli tervehtimään äiti Bhaeria -ja tutustumaan koko perheeseen. - -Isänsä iloksi Tom luopui lääketieteestä ja valmistautui -liikemieheksi. Ainoa oka Tomin ruusukimpussa oli Nanin tyyni -suhtautuminen asioiden uuteen käänteeseen ja se silminnähtävä -helpotus, jota hän tunsi Tomin 'uskottomuuden' paljastuttua. -Tom ei toki halunnut Nanin kärsivän, mutta hänestä olisi ollut -mieluista, jos tyttö olisi tuntenut edes rahtusen murhetta -menetettyään ihailijansa. Niin monen vuoden uskollinen palvelus ja -vakava kiintymys olisi toki edellyttänyt apeaa ilmettä tai edes -muutamaa kateellista silmäystä, kun Tom kulki ohitse ihaileva Dora -käsipuolessaan. Mutta Tomin harmiksi Nan kohteli häntä pelkästään -äidillisesti ja taputti Doran kiharaista päätä suojelevasti ja -kokeneesti. - -Kesti jonkin aikaa, ennen kuin Tom sai entiset ja uudet tunteensa -sopivasti järjestykseen, mutta Jo auttoi häntä ja Laurie selitti -kokemuksesta, miten hämmästyttäviä hyppäyksiä ihmissydän saattaa -tehdä pelkästään tervehtyäkseen. Lopuksi Tom saavutti tasapainonsa, -ja kun syksy tuli, häntä näkyi enää harvoin Plumfieldissä, sillä -hänen uusi johtotähtensä oli kaupungissa ja liikeasiat pitivät häntä -lujasti työssä. Hän oli nyt selvästi oikealla paikallaan ja menestyi -ennen pitkää erinomaisesti. - - - - -10 - -DEMI VAKIINTUU - - --- Äiti, saanko keskustella kanssasi vakavasti? kysyi Demi eräänä -iltana, kun he istuivat yhdessä nauttimassa syksyn ensimmäisestä -takkavalkeasta. Daisy oli yläkerrassa kirjoittamassa kirjeitä ja -Josie lukemassa pikku kirjastossa. - --- Tottakai, kultaseni. Toivottavasti sinulla ei ole huonoja uutisia, -sanoi Meg nostaen katseensa käsityöstään. - --- Taitavat pikemminkin olla hyviä, vastasi Demi hymyillen ja pani -pois sanomalehden. Hän meni istumaan äitinsä viereen pieneen sohvaan, -johon parahiksi sopi kaksi henkeä. - --- Kerrohan sitten. - --- Tiedän ettet pidä reportterintoimestani. Sinusta on varmaan -hauskaa luulla, että olen ottanut lähtöpassit. - --- Tosiaan hauskaa! Lehtityö on kovin epävarmaa, eikä siinä pääse -eteenpäin. Sinun pitäisi päästä hyvään paikkaan, johon voisit jäädä -pysyvästi. Haluaisin sinut virkauralle, mutta koska et itse pidä -siitä, niin jokin vauras liikeyrityskin kävisi laatuun. - --- Mitä sanoisit rautatiellä olosta? - --- Ei, siitä en pidä. Meluisa ja kiireinen paikka, jossa on -kaikenkarvaisia ihmisiä ympärillä. Toivottavasti et aio sinne. - --- Olisin voinut saada sieltä paikan. Entä miellyttääkö sinua -kirjanpitäjän paikka nahkatukkuliikkeessä? - --- Ei, tulet kumarahartiaiseksi kirjoittaessasi korkean pöydän -ääressä, ja kirjanpitäjä pysyy aina kirjanpitäjänä. - --- No, entä kauppamatkustajan toimi? - --- Ei se ainakaan. Kuolisit tai menettäisit terveytesi huonon ruuan -takia, onnettomuudet ja vaarat uhkaisivat joka puolelta ja saisit -yhtä mittaa olla menossa. - --- Voisin myös ruveta erään tiedemiehen yksityissihteeriksi, mutta -palkka on pieni ja työ voi ennen pitkää loppua. - --- Sellainen puuha olisi kyllä enemmän minun mieleeni. En tietenkään -vastusta mitään kunniallista työtä, mutta en soisi poikani ahertavan -parasta nuoruuttaan pimeässä konttorissa pienestä palkasta tai -heittelehtivän hiukan suuremman palkan vuoksi edestakaisin kehnoissa -ja tärisevissä vaunuissa. Tahtoisin saada sinut sellaiseen paikkaan, -jossa taitosi ja taipumuksesi kehittyvät ja ovat hyödyksi ja johon -voisit ehkä lopuksi päästä osakkaaksi. Silloin oppivuotesi eivät -kuluisi hukkaan. Puhuin tästä kaikesta jo aikoinaan isäsi kanssa. - -Demi kiersi käsivartensa äidin harteille ja sanoi niin isänsä tapaan, -että äidin silmät kostuivat: - --- Äiti rakas, olenkin tainnut saada juuri sellaisen toimen, jota -sinä toivot. En halunnut puhua siitä ennen kuin asia oli varma, -sillä olisit vain huolehtinut ja hätäillyt, mutta Jo-täti ja minä -olemme olleet puuhassa jo jonkin aikaa ja nyt paikka on selvä. -Tiedäthän että Jo-tädin kustantaja herra Tiber on menestyneimpiä -miehiä alallaan. Lisäksi hän on aulis, ystävällinen ja ehdottoman -kunniallinen. Olen suorastaan himoinnut hänen palvelukseensa. Työssä -tarvitaan kirjallisuuden tuntemusta ja arvostelukykyä, siinä pääsee -kosketuksiin ihmisten kanssa ja se on hyvin kasvattavaa. Aina kun -käyn kustantajan luona Jo-tädin asioissa, tahtoisin jäädä tuohon -suureen kauniiseen huoneeseen, jossa herra Tiber istuu pöytänsä -ääressä melkein kuin kuningas ottamassa vastaan alamaisiaan; -suurimmatkin kirjailijat ovat siellä nöyriä poikia ja odottavat -jännittyneinä ratkaisua. Tietenkään minulla ei ole mitään tekemistä -tuon kanssa, ehkei koskaan tule olemaankaan. Mutta sitä on hauskaa -katsella, ja koko ilmapiiri eroaa tyystin monista konttoreista, -joissa ei puhuta muusta kuin rahasta. Se on kuin toinen maailma, ja -minusta tuntuu siellä hyvin kotoiselta. - -Tässä Demi pysähtyi vetämään henkeä ja Meg, jonka kasvot olivat -kaiken aikaa kirkastuneet puuskahti innokkaasti: - --- Juuri tuollaista minä toivoin. Oletko saanut sieltä toimen? -Poikakulta, on erinomaista, jos pääset tuohon hyvin järjestettyyn ja -menestyvään kustannusliikkeeseen. - --- Luultavasti pääsen sinne, vaikka en uskalla vielä olla aivan -varma. Voihan olla etten sovi tuohon työhön; minut otettiin vain -kokeeksi. Herra Tiber oli hyvin ystävällinen ja lupasi, että jos -selviydyn hyvin, pääsen kohoamaan niin nopeasti kuin toisiin nähden -on kohtuullista. Aloitan kuun ensimmäisenä päivänä, toimitan aluksi -tilauksia, käyn hankkimassa uusia ja teen muuta sentapaista. Se -on minusta mukavaa. Olen valmis tekemään mitä tahansa mikä koskee -kirjoja, vaikka vain tomuttamaan niitä, nauroi Demi tyytyväisenä -tulevaisuuden näkymiin. Kokeiltuaan monenlaista hän näytti viimein -löytäneen alan, josta piti. - --- Eikö Jo-täti ole mielissään tästä? kysyi Meg ja näki jo sielunsa -silmin kustantajan oven yläpuolella kilven: "Tiber, Brooke & kumpp." - --- Niin mielissään, ettei tahtonut millään malttaa pitää suutaan -kiinni. Minun suunnitelmani ovat tuottaneet sinulle niin usein -pettymyksen, että tahdoin tällä kertaa olla varma. Rob ja Tom -lupasivat pidättää Jo-tätiä kotona tämän illan, että saan itse kertoa -uutisen; hänellä oli kova halu hyökätä tänne päätä pahkaa. Äiti -kulta, tuntuu kuin olisin päässyt telakalta vesille! - --- Arvaan sen. Minustakin tuntuu hyvältä, sillä olen välistä pelännyt -olleeni sittenkin liian saamaton teidän suhteenne. Sinusta saan nyt -olla huoletta. Jos vain Daisy vielä pääsisi selville vesille ja Josie -jättäisi haihattelunsa, olisin ihan tyytyväinen. - -Demi piti hetken tauon antaakseen iloisen uutisen vaikuttaa; sitten -hän aloitti suojelevalla äänellä, jota hän aina vaistomaisesti käytti -puhuessaan sisaristaan: - --- Mitä tyttöihin tulee, alan uskoa että isoisä on oikeassa: ihmisen -täytyy saada olla oma itsensä, se miksi hänet on luotu. Daisynkin -pitäisi saada kulkea omaa tietään. Jos Nat palaa onnellisesti kotiin, -niin sinuna minä antaisin heille siunaukseni. Ja sitten auttaisimme -yhdessä Josieta saamaan selville, onko teatteri hänen oikea uransa. - --- Daisy on kiintynyt Natiin, se on selvä, ja jos Natissä on kylliksi -miestä, he saavatkin tehdä tahtonsa mukaan. Mutta pelkään että -Josiesta tulee vielä hankaluuksia. Minä rakastan teatteria, mutta en -ymmärrä miten voisin antaa pikku tyttöni ruveta näyttelijäksi, niin -lahjakas kuin hän ilmeisesti onkin. - --- Kenenhän syytä hänen teatteri-innostuksensa on? Demi hymyili. - --- Tietysti minun. Minähän näyttelin Daisyn ja sinun kanssasi -"Metsän lapsia" ennen kuin osasitte puhua. Siinä sitä ollaan, äidin -taipumukset puhkeavat lapsissa, ja äidin täytyy maksaa syntinsä -antamalla lapsien tehdä oman päänsä mukaan. Meg nauroi, vaikka -pudistikin päätään sille tosiasialle, että Marchin perheessä oli -näyttelijänlahjoja. - --- Kuule nyt, miksi perheessä ei saisi olla näyttelijää yhtä hyvin -kuin kirjailija tai pappi tai kustantaja? Tunnusta pois, sinäkin -näkisit mielelläsi Josien loistokkaana parrasvaloissa. Anna vain -periksi, äiti, itsepäiset lapsesi tahtovat kuitenkin kulkea omia -teitään. - --- En kai muutakaan mahda. Silti minua pelottaa, sillä -teatterimaailman jännitys nielaisee ihmisen niin, että siitä on -vaikea luopua vaikka haluaisikin. Minä tiedän siitä jonkin verran, -sillä luultavasti minusta itsestäni olisi tullut näyttelijä Marchin -tädistä ja kaikista kunniallisista esi-isistä huolimatta, jollei -siunattu isäsi olisi tullut väliin. - --- Vaikea sinun olisikin vastustaa tyttäresi uraa, varsinkin nyt, -kun aiot itse jouluna niittää laakereita näytelmän sankarittarena, -kiusoitteli Demi seisoen selkä takkatulta vasten siinä asennossa, -johon miehet mielellään asettuvat ollessaan voiton puolella. - -Meg punastui. -- Hassua että lupauduin siihen, mutta en voinut -vastustaa, kun Jo ja Laurie sepittivät osan juuri minua varten ja -te lapsetkin näyttelette mukana. Ja heti kun saan päälleni tuon -vanhan äitimuorin vaatteet, minua värisyttää samalla tavalla kuin -ennen vanhaan näytellessämme ullakolla. Kunpa vain Daisy suostuisi -näyttelemään oman osansa. - --- Eikö sinusta Alice sopisi siihen paremmin? Daisy ei osaa näytellä -tippaakaan, mutta Alice saa eloa kuiviinkin repliikkeihin. Demi -käveli huoneen poikki, kuin tulen hehku olisi äkkiä saanut punan -kohoamaan hänen kasvoilleen. - --- Sopisi varmasti. Alice on suloinen tyttö, minä pidän hänestä. Mitä -hän tekee tänä iltana? - --- Pänttää kai kreikkaansa. Niin hän tavallisesti tekee, ikävä kyllä, -Demi mutisi tuijottaen kirjahyllyyn. - -Meg oli ottanut käsityönsä esille ja tarkasteli keskentekoista -napinläpeä, niin ettei tullut huomanneeksi poikansa ilmettä. - -Demi oli järkevä nuorimies, jolla oli malttia pitää salaisuutensa -ominaan. Niinpä Tomin lisäksi vain teräväkatseinen Josie oli -huomannut, että liikkeellä oleva kulkutauti oli iskenyt Demiinkin, -koska Josie tunsi terveellistä pelkoa isoaveljeään kohtaan, hän -asettui vain viisaasti väijyksiin valmiina hyökkäämään kimppuun heti -kun toinen paljastaisi heikon kohtansa. Demi oli alkanut iltaisin -soitella tunteikkaasti huilua. Meg ja Daisy eivät kiinnittäneet -mitään huomiota näihin iltakonsertteihin, mutta Josie kikatteli -pahanilkisesti itsekseen ja odotti kostonhimoisena aikaansa, sillä -hänen mielestään Demi asettui aina Daisyn puolelle, kun tämä torui -häntä vallattomuuksista. - -Tänä iltana hän sai tilaisuutensa. Kun äiti oli syventyneenä -käsityöhön ja Demi kuljeskeli rauhattomana ympäri, viereisestä -huoneesta kuului kirjan paukahdus ja Josie ilmestyi huoneeseen -haukotellen, mutta silmissään pahanenteinen pilke. - --- Täällä mainittiin minun nimeni. Oletteko te panetelleet minua? hän -kysyi istahtaen tuolin käsinojalle. - -Josie sai kuulla Demiä koskevan uutisen ja ilahtui siitä, mutta -oli huomaavinaan isonveljen suhtautuvan kovin armollisesti hänen -onnitteluunsa. Tytön mielestä moinen itsetyytyväisyys ei ollut -Demille hyväksi. Hän pisti heti piikin tämän ruusukimppuun. - --- Olen miettinyt meidän näytelmäämme ja keksinyt, että voin piristää -omaa osaani laululla. Miltä tämä kuulostaa? Ja istahtaen pianon -ääreen hän alkoi laulaa vanhalla sävelellä: - - "Oi kuinka sinulle sen kertoisin, - mä että silmiisi kun katselin, - sä uudeksi teit koko maailman. - Suloinen tyttö. Sinua odotan." - -Pitemmälle hän ei päässyt, kun Demi hyökkäsi kiukusta punaisena hänen -kimppuunsa, ja pöydät ja tuolit lennähtelivät, kun nopsajalkainen -nuori neiti ravasi ympäri huonetta kannoillaan Tiber & Kumppanin -tuleva osakas. - --- Senkin marakatti, kuinka sinä uskallat koskea minun papereihini, -karjui suuttunut runoilija tavoitellessaan julkeaa tyttöä, joka -hyppeli sinne tänne ja heilutti kiusoitellen hänen edessään -paperilappua. - --- Minä löysin sen tietosanakirjan välistä. Ähä, ähä, mitäs jätät -roskiasi joka paikkaan! Etkö sinä pitänyt laulustani? Sehän on oikein -herttainen. - --- Jollet anna tuota pois, saat oppia laulun, joka ei ole ollenkaan -herttainen, puhisi takaa-ajaja. - --- Tule ottamaan jos pystyt. Ja Josie katosi kirjastoon saadakseen -rauhassa kinata, sillä äiti ehätti sanomaan: -- Lapset, lapset, älkää -toki riidelkö! - -Paperi oli jo liekeissä kun Demi tuli, ja hän rauhoittui nähdessään, -että riitakapula oli tiessään. - --- Hyvä että se paloi, minä en siitä välitä. Se oli vain erään tytön -tekele, johon koetin sepittää sävelen. Mutta tästedes jätät minun -paperini rauhaan, tai minä pyörrän äskeiset sanani. Minä näet neuvoin -äitiä, että hän antaisi sinun näytellä niin paljon kuin ikinä haluat. - -Josien naama venähti hänen kuullessaan julman uhkauksen ja hän kärtti -Demiä kertomaan mitä oli puhuttu. Kooten tulisia hiiliä tytön pään -päälle Demi selosti keskustelun ja sai tällä valtioviisaalla tempulla -Josiesta heti liittolaisen. - --- Kunnon kaveri! Saat minun puolestani tästä lähtien haikailla ja -huokailla vaikka yökaudet, minä en sinua härnää. Jos sinä lupaat olla -minun puolellani, niin minä lupaan olla vaiti kuin muuri. Tuossa on. -Kirje Alicelta. Kai se kelpaa sovintolahjaksi? - -Demin silmät välähtivät, kun Josie ojensi kolmikolkkaisen paperin, -mutta koska oli miltei varma, mitä se sisälsi, hän nolasi tytön -sanomalla huolettomasti: - --- Ei siinä mitään ole. Hän vain ilmoittaa, tuleeko hän meidän -kanssamme konserttiin huomisiltana. Lue itse jos haluat! - -Naisten nurinkuriseen tapaan Josie menetti heti uteliaisuutensa, -kun sai luvan lukea kirjeen. Hän työnsi lappusen Demille, mutta jäi -vahtimaan, kun veli tyynesti silmäili nuo pari riviä ja viskasi -paperin tuleen. - --- Mutta hyvä mies! Minä luulin sinun säilyttävän jokaisen liuskan, -johon 'suloinen tyttö' on koskenut. Etkö sinä välitäkään hänestä? - --- Tietysti välitän, kaikkihan me välitämme. Mutta 'haikailu -ja huokailu' eivät sovi minulle. Tyttöriepu, näytelmät panevat -sinun romanttisen pääsi pyörälle, ja koska Alice ja minä joskus -näyttelemme rakastavaisia, sinä hupsuparka ajattelet heti, että me -olemme tosissamme. Älä vaivaa päätäsi typeryyksillä, vaan pidä huoli -omista asioistasi ja anna minun hoitaa omani. Saat anteeksi tällä -kertaa, mutta käytöksesi osoittaa huonoa makua, eivätkä tragedian -kuningattaret hassuttele. - -Tämä tukki Josien suun; hän pyysi nöyrästi anteeksi ja meni -nukkumaan. Demi oli kohtalaisen tyytyväinen; mielestään hän oli -rauhoittanut viisaasti sekä itsensä että uteliaan pikku sisarensa. -Mutta jos hän olisi nähnyt tytön kasvot tämän kuunnellessa hiljaista -huilunsoittoa, ei hän olisi ollut siitä kovinkaan varma. Sillä tyttö -näytti ovelalta kuin vanha varis pyhähtäessään halveksivasti: - --- Älä luulekaan, että sinä minut petät. Puhu mitä puhut, mutta -serenadia sinä siellä soitat. - - - - -11 - -EMILIN KIITOSJUHLA - - -"Brenda" kulki täysin purjein nousevassa tuulessa, ja jokainen -laivassaolija oli iloissaan, sillä pitkä matka lähestyi loppua. - --- Neljä viikkoa enää, rouva Hardy, sanoi toinen perämies Emil -Hoffman pysähtyessään kahden naisen viereen kannen suojaiseen -nurkkaukseen. - --- Tuntuu varmaan hyvältä seistä taas tukevasti maankamaralla, -vastasi vanhempi nainen hymyillen. Emil oli hänen suosikkinsa, -sillä tämä oli ottanut huolekseen pitää seuraa laivan ainoille -matkustajille, kapteenin rouvalle ja tyttärelle. -- Nouseekohan -tuolta myrsky? rouva Hardy jatkoi vilkaisten levottomana länttä -kohti, jonne aurinko laski punaisena. - --- Vain lakillinen tuulta, juuri sopivasti puskemaan meitä eteenpäin, -vastasi Emil vilkaisten miettiväisenä taivaalle. - --- Laulakaa meille, herra Hoffman, me kaipaamme musiikkia, sanoi Mary -pyytävästi. - -Emil oli näiden kuukausien kuluessa monta kertaa siunannut -laulutaitoaan, sillä se lyhensi pitkiä päiviä ja toi tunnelmaa -hämärän hetkiin. Nytkin hän oli heti valmis, ja nojaten tytön -vierellä parraspuuhun hän lauloi Maryn lempilaulun: - - "Hei, tuuli raikas antakaa - ja hyökylaineen tyrskyt - ja aimo aallonkyntäjä, - jota ei kaada myrskyt! - On hauska merta viilettää - ja maiset kahleet heittää, - kotimme kun on aalloilla, - ne kerran meidät peittää". - -Juuri kun heleän ja voimakkaan äänen viimeiset sävelet hiljenivät, -rouva Hardy huudahti äkkiä: - --- Mitä tuo on? - -Savua tuprusi luukusta, josta sitä ei pitänyt tulla, ja Emilin sydän -tuntui lakkaavan hetkeksi lyömästä, kun hän käsitti sen merkitsevän -tulipalon vaaraa. Samassa hän oli täysin tyyni ja lähti pois sanoen -rauhallisesti: - --- Ei tuolla saa tupakoida. Minä menen katsomaan kuka siellä on. - -Hän viipyi vain hetken ja palattuaan savun seasta henkeään haukkoen -hän kiiruhti kalpeana ilmoittamaan kapteenille: - --- Tuli irti ruumassa, sir. - -"Brendan" lasti oli erittäin tulenarkaa, ja ruumaan suunnatuista -vesivirroista huolimatta huomattiin pian, että laiva oli mennyttä. -Savua tuprusi kaikkialta palkkien välistä ja vihuri puhalsi hiipivän -tulen ilmiliekkiin. Rouva Hardylle ja Marylle ilmoitettiin, että -heidän piti olla valmiina lähtemään laivasta heti kun käskettiin. -Pelastusveneet pantiin kuntoon, ja miehet tukkivat vimmatusti reikiä, -joista lieskat pyrkivät esiin. - -Kaikesta huolimatta onneton "Brenda" oli pian uiskentelevana kokkona, -ja annettiin käsky käydä veneisiin. Pakokauhua ei syntynyt, kaikki -säilyttivät malttinsa, ja veneet saatiin toinen toisensa jälkeen -vesille. Se vene, missä naiset olivat, pysytteli aluksen vieressä, -sillä kapteeni tahtoi jäädä viimeiseen asti laivaansa. - -Emil pysyi hänen rinnallaan, kunnes sai lähtökäskyn, jota oli -toteltava. Mutta juuri kun hän oli päässyt aluksen vierellä -vaappuvaan veneeseen, kaatua rojahti tulen kaluama masto ja sinkosi -kapteeni Hardyn mereen. Kapteeni oli tajuton ja tainnoksissa, mutta -vene saavutti hänet pian, ja Emil hyppäsi mereen pelastamaan häntä. -Tämän jälkeen Emilin oli otettava komento käsiinsä, ja hän käski -miesten soutaa henkensä edestä, sillä hylyssä voisi minä hetkenä -tahansa tapahtua räjähdys. - -Toiset veneet olivat jo vaaravyöhykkeen ulkopuolella, mutta viipyivät -yhä lähistöllä seuraten lumoutuneina kammottavan komeaa näytelmää. -Palava laiva ajelehti punaten iltataivaan ja heijastaen kirkasta -loimoa veden pintaan, missä täysinäiset pelastusveneet kelluivat. -Kaikki katsoivat viimeistä kertaa "Brendaa", joka hitaasti vajosi -märkään hautaansa. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt sen loppua, sillä -navakka tuuli pyyhkäisi nopeasti veneet paikalta ja hajotti ne niin, -että muutamat katselijoista eivät tapaa toisiaan ennen kuin meri -antaa kuolleensa takaisin. - -Päivän sarastaessa Emil totesi, ettei koko aavalla merellä näkynyt -ainoatakaan muuta venettä, ja hän ymmärsi, missä vaarassa he olivat. -Ruokaa ja vettä oli otettu mukaan sen verran kuin ehdittiin, -samoin muita varusteita, mutta oli päivänselvää, ettei varasto -riittäisi pitkäksi aikaa kymmenelle hengelle, joista yksi oli -pahasti haavoittunut. Ei ollut muuta toivoa kuin että näköpiiriin -osuisi sattumalta jokin laiva; sekin toive oli heikko, sillä koko -yön puhaltanut tuuli oli suistanut veneen kauaksi laivareitiltä. -Kuitenkin haaksirikkoiset tähystivät tunnista toiseen taivaanrantaa -pelastusta odottaen. - -Toinen perämies Hoffman oli rohkea ja avulias, vaikka odottamaton -vastuu painoikin raskaasti hänen hartioitaan. Kapteenin tila näytti -toivottomalta, vaimoraukan suru kalvoi mieltä ja Maryn sokea -luottamus tuntui raskaalta taakalta; siitä huolimatta ei veneen -nuoren komentajan kasvoilla saanut näkyä merkkiäkään pelosta tai -epävarmuudesta. Miehet tekivät auliisti tehtävänsä, mutta Emil -tiesi, että jos nälkä ja epätoivo saisi heidät suunniltaan, hänellä -olisi edessään ankara urakka. Siksi hän ei antanut periksi. Hän oli -toiveikas ja puhui niin vakuuttavasti pelastumismahdollisuuksista, -että kaikki odottivat vaistomaisesti häneltä neuvoja ja tukea. - -Ensimmäinen vuorokausi meni aika hyvin, eikä toisenakaan ollut vielä -hankaluuksia, mutta kun päästiin kolmanteen päivään, toivo alkoi -pettää. Kapteeni houraili, hänen vaimonsa oli nääntymäisillään -tuskaan ja jännitykseen, ja Maryä heikotti nälkä, sillä hän oli -pannut puolet korppuannoksestaan syrjään äitinsä varalle ja antanut -vesiosuutensa isänsä kuumeisten huulien kostukkeeksi. - -Merimiehet lakkasivat soutamasta ja istuivat juroina odotellen, joku -purnasi suoraan esimiehelleen siitä, ettei tämä ollut seurannut -heidän neuvoaan, toiset vaativat enemmän ruokaa ja vaara kasvoi -kaiken aikaa, kun nälkä ja väsymys olivat saaneet piilevät vaistot -hereille. Emil teki parhaansa, mutta tunsi olevansa voimaton, hän -saattoi vain kääntää kasvonsa pois kovasta pilvettömästä taivaasta -aavalle merelle, missä ei näkynyt ainoatakaan purjetta. Kaiken päivää -hän koetti rohkaista seuralaisiaan ja rauhoittaa heitä, vaikka pelko -hänen omassa sydämessään kasvoi. - -Tuli neljäs päivä, ja ruoka- ja vesivarasto oli melkein lopussa. Emil -ehdotti, että säästettäisiin rippeet sairaalle miehelle ja naisille, -mutta kaksi miehistä nurisi ja vaati osaansa. Emil säästi omansa -esimerkin vuoksi ja toiset miehet tekivät samoin. Vielä tämän päivän -veneessä vallitsi rauha. - -Mutta kun Emil seuraavana yönä väsymyksestä nääntyneenä jätti -vartioinnin luotettavimmalle miehelleen levätäkseen hetken, nuo -kaksi purnaajaa pääsivät ruokavarojen kimppuun ja anastivat kaiken -leivän ja viimeisen paloviinapullon, jota Emil oli huolellisesti -säästänyt tehdäkseen karvaan veden juomakelpoiseksi. Puolihulluina -janosta miehet joivat ahnaasti, ja aamulla toinen oli tukkihumalassa -ja toinen oli niin hurjana, että kun Emil koetti häntä hillitä, hän -hyppäsi mereen ja hukkui. Tapahtumasta kauhistuneina muut miehet -alistuivat kohtaloonsa, ja vene ajautui hiljaa eteenpäin mukanaan -toivoton, kokoon lyyhistynyt ihmisjoukko. - -Tuli uusi koettelemus, joka vain lisäsi epätoivoa. Näköpiiriin -ilmestyi purje. Se sai haaksirikkoiset hetkeksi hurjan riemun -valtaan, mutta ilo kääntyi pian katkeraksi pettymykseksi, sillä laiva -kulki ohi liian kaukaa. Hätämerkit ja avunhuudot olivat turhia. - -Silloin Emil luhistui. Kapteeni näytti olevan kuolemaisillaan -eivätkä naiset voisi kestää paljon kauemmin. Illan pimeässä, jolloin -hiljaisuuden läpi kuului vain sairaan läähätystä, vaimon kuiskailevia -rukouksia ja aaltojen lakkaamatonta loiskinaa, Emil tuijotti kuivin -silmin eteensä mielessään autio toivottomuus. - -Kun hän istui siinä pää käsien varassa elämänsä ensimmäisen suuren -koettelemuksen lamauttamana, päänsä päällä tumma taivas, allaan -rauhaton meri ja ympärillään turtunut ihmisjoukko, hiljaisuuden -katkaisi vaimea ääni. Hän jäi kuuntelemaan sitä kuin unissaan. Mary -lauloi tyynnyttääkseen äitiään, joka oli nyyhkien painautunut hänen -syliinsä. Ääni oli heikko ja katkeileva, sillä tytön huulia poltti -jano, mutta hänen heltynyt mielensä oli tänä epätoivon hetkenä -kääntynyt suuren Auttajan puoleen. Hän lauloi herttaista vanhaa -laulua, jota usein Plumfieldissäkin laulettiin, ja äkkiä Emil oli -olevinaan jälleen kotona. Viimeinen keskustelu Jo-tädin kanssa -palautui hänen mieleensä, ja itsesyytösten ahdistamana hän ajatteli: - --- Punainen lanka! Minun on tehtävä velvollisuuteni loppuun asti. -Ohjaa suoraan, vanha veikko, ja jollet pääse satamaan, painu pohjaan -täysin purjein! - -Emil alkoi uneksia Plumfieldistä. Hän näki kaikki omaiset, kuuli -tutut äänet, tunsi kädenpuristukset ja oli sanovinaan itsekseen: -- -Hyvä, heidän ei tarvitse hävetä minun puolestani, vaikken koskaan -enää näkisi heitä. - -Huudahdus herätti hänet lyhyestä unesta, ja otsalle pudonnut pisara -ilmaisi, että siunattu sade oli vihdoinkin tullut ja tuonut mukanaan -pelastuksen; janoa on näet vaikeampi kestää kuin nälkää, kuumaa -tai kylmää. Suunniltaan ilosta kaikki kohottivat kuivat huulensa, -ojensivat kouransa ja levittivät vaatteitaan kerätäkseen talteen -noita kallisarvoisia pisaroita, joita pian valui taivaan täydeltä. - -Sadetta kesti koko yön. Tunnista toiseen haaksirikkoiset nauttivat -virvoittavasta ryöpystä, joka huuhteli heidän suolaveden -karstoittamaa ihoaan, ja he elpyivät kuin nuutuneet kasvit sateella. - -Päivän koittaessa pilvet hajaantuivat. Emil hypähti pystyyn. -Yön hiljaisuudessa hän oli latautunut täyteen tarmoa ja -tulevaisuudenuskoa. Eivätkä hänen hyvät aavistuksensa pettäneet: -tähystäessään pitkin taivaanrantaa hän näki äkkiä laivan. Se piirtyi -selvästi aamutaivasta vasten ja oli niin lähellä, että silmä saattoi -erottaa maston huipussa liehuvan viirin ja kannella liikkuvat tummat -hahmot. - -Villi huuto purkautui kaikkien kurkusta ja kantautui veden yli, -huidottiin, vaatekappaleet heiluivat, ja kuin pelastava enkeli laiva -lähestyi hyvää vauhtia vireässä tuulessa. - -Tällä kertaa ei koettu pettymystä. Vastausmerkit varmistivat, -että apu oli tulossa. Ylitsevuotavassa riemussaan rouva Hardy ja -hänen tyttärensä syleilivät Emiliä; tämä sanoikin myöhemmin, että -elämänsä ylväimmän hetken hän koki, kun Mary pidettyään siihen asti -urhoollisesti päänsä pystyssä pyörtyi hänen käsivarsilleen pelkästä -ilosta. - -Heti kun kaikki olivat turvassa "Uranian" kannella ja potilas -saatettu hoitoon, Emilin oli tehtävä haaksirikkoselostus ennen kuin -hän ennätti ajatella omaa tilaansa. Vasta tuntiessaan naisille tuodun -liemen herkullisen tuoksun hän muisti nälkänsä, ja hänen puheensa -kävi äkkiä niin katkonaiseksi ja sekavaksi, että toiset huomasivat -miten heikossa kunnossa hän oli. Laivalääkäri tuli hänen luokseen, ja -saatuaan ruokaa ja hoivaa hän jäi vuoteeseen lepäämään. - -Juuri kun lääkäri oli lähdössä, Emil kysyi käheällä äänellä: -- -Mikä päivä tänään on? Pääni on niin sekaisin, että olen menettänyt -ajantajun. - --- Kiitosjuhlan päivä, hyvä mies! Ja saatte oikean uusenglantilaisen -juhla-aterian jos tahdotte, vastasi lääkäri sydämellisesti. - -Mutta Emil oli liian voipunut tehdäkseen mitään, hän lepäsi vain -hiljaa ja kiitti palavammin kuin koskaan ennen, olihan hän saanut -elämän siunatun lahjan, joka oli vielä autuaampi, kun hän tiesi -täyttäneensä uskollisesti velvollisuutensa. - - - - -12 - -DANIN JOULU - - -Missä oli Dan? Vankilassa. Samaan aikaan kun jouluvalot loistivat -vanhassa Plumissa, Dan istui yksin kopissaan lukien Jon antamaa -pientä kirjaa ja kaivaten kaikkea minkä oli menettänyt. - -Niin, Dan oli pahassa ahdingossa. Niin kuin usein käy, tämä -suistuminen aallonpohjaan oli tapahtunut juuri silloin, kun hän oli -erityisen toiveikas ja täynnä tulevaisuudensuunnitelmia. - -Hän tapasi junassa hauskan nuoren miehen, Blairin, ja huomasi -saavansa tästä matkatoverin, sillä Blairkin oli menossa Kansasiin, -jossa hänen veljellään oli maatila. Tupakkavaunussa oli käynnissä -korttipeli, ja pitkään matkaan kyllästynyt poika -- hän oli vain -kahdenkymmenen -- kulutti aikaansa pelaamalla mukana. - -Jolle antamansa lupauksen takia Dan ei halunnut liittyä peliin, mutta -hän katseli sitä kiinnostuneena. Hänelle selvisi pian, että Blairin -pelitoverit olivat parkkiintuneita huijareita; ilmeisesti he olivat -päättäneet kyniä pojan, joka oli ajattelemattomasti näyttänyt heille -pullean lompakkonsa. Dan tunsi aina suojelevaa kiintymystä nuorempia -ja heikompia kohtaan, ja tämä poika muistutti jollakin tapaa Tediä. -Siksi hän piti Blairia silmällä ja varoitti tätä pelitovereista. - -Tietenkin se oli turhaa. Kun pysähdyttiin yöksi erääseen suureen -kaupunkiin, Dan vei pojan omaan hotelliinsa, mutta jo muutaman -tunnin kuluttua tämä oli hävinnyt. Saatuaan kuulla kenen kanssa -Blair oli mennyt, Dan lähti etsiskelyretkelle. Hän haukkui itseään -hulluksi ryhtyessään moiseen vaivannäköön, mutta ei hennonut jättää -herkkäuskoista poikaa oman onnensa nojaan. - -Dan löysi Blairin. Tämä istui pahamaineisessa paikassa pelaamassa -korttia junatoveriensa kanssa, ja kun Dan ilmestyi näkyviin, hänen -huolestuneille kasvoilleen levisi niin huojentunut ilme, että oli -helppo havaita asioiden olevan hullusti. Poika oli liian myöhään -huomannut vaaran. - --- En voi tulla vielä -- olen hävinnyt. Rahat eivät ole minun, ja ne -on saatava takaisin, muuten en uskalla mennä veljieni luo, kuiskasi -Blair, kun Dan kehotti häntä lähtemään ennen kuin menettäisi lisää. -Poika oli suunniltaan pelosta ja häpeästä, ja hän jatkoi pelaamista -siinä toivossa, että ennen pitkää voittaisi rahat takaisin. -Nähdessään Danin päättäväiset kasvot, terävän katseen ja varman -käytöksen roistot olivat varuillaan ja antoivat Blairin voittaa -vähäsen. Mutta he eivät aikoneet päästää saalistaan, ja huomatessaan, -että Dan seisoi vartioimassa pojan selän takana, miehet vaihtoivat -keskenään pahanenteisen katseen, joka merkitsi: tuo mies on saatava -pois tieltä. - -Dan huomasi sen ja hänkin oli varuillaan, sillä hän ja Blair olivat -vieraita tässä peliluolassa, ja sellaisissa paikoissa tehtiin -helposti konnantöitä, joista koskaan ei saatu tietää. Mutta hän ei -tahtonut antaa pojan joutua tuhoon, vaan piti silmällä jokaista -korttia, kunnes huomasi selvästi toisten pelaavan väärin ja puuttui -rohkeasti asiaan. Kovia sanoja vaihdettiin, Danin kiivaus voitti -varovaisuuden, ja kun toinen heittiö huusi törkeyksiä ja kieltäytyi -pistooli kourassa maksamasta takaisin anastamiaan rahoja, Danin sisu -kuohahti ja hän iski miehen kumoon. Tämä lensi päistikkaa uunia -vasten ja tuupertui tajuttomana ja verissään lattialle. Seurasi hurja -sekamelska, mutta sen lomassa Dan sai kuiskatuksi pojalle. -- Painu -pois äläkä puhu mitään! Älä huolehdi minusta! - -Peloissaan ja kauhuissaan Blair pakeni päätä pahkaa kaupungista -jättäen Danin viettämään yönsä putkassa ja muutamia päiviä myöhemmin -seisomaan oikeudessa syytettynä taposta. Danilla ei ollut kaupungissa -ainoatakaan ystävää, ja kerrottuaan lyhyesti tapauksen hän vaikeni. -Koska halusi pitää tämän salassa kotiväeltä, hän ei paljastanut edes -henkilöllisyyttään, vaan esiintyi David Kentin nimellä, niin kuin -usein ennenkin jouduttuaan pinteeseen. Oikeudenkäynti oli lyhyt, -ja koska tapauksessa ilmeni lieventäviä asianhaaroja, hän sai vain -vuoden kuritushuonerangaistuksen. - -Tämä järkyttävä äkkikäänne tyrmistytti Dania niin, ettei hän täysin -käsittänyt sitä, ennen kuin rautainen ovi paiskautui kiinni hänen -peräänsä ja hän istui ahtaassa, kylmässä, haudanhiljaisessa kopissa. -Hän tiesi, että yksikin sana olisi tuonut Laurien tänne avuksi, mutta -hänestä tuntui mahdottomalta paljastaa tätä häpeää ja tuottaa surua -ystäville, jotka toivoivat hänelle pelkkää hyvää. - --- Ei, luulkoot että olen kuollut, hän mietti ja ponkaisi astelemaan -pitkin kivilattiaa kuin häkkiin suljettu leijona. Hän kulki -edestakaisin mieli kuohuksissa, kunnes arveli tulevansa hulluksi -ja rupeavansa takomaan seiniä, jotka erottivat hänet vapaudesta. -Ensimmäiset päivät olivat kuin helvettiä, mutta ennen pitkää hän -väsyi ja vaipui synkkämielisyyteen, joka oli vielä pahempaa kuin -kiihtymys. - -Vankilan johtaja oli raaka mies, joka oli kaikkien epäsuosiossa -tarpeettoman kovuutensa vuoksi. Sen sijaan vankilan pappi tunsi -lämmintä myötätuntoa vankeja kohtaan ja hoiti raskaan työnsä -uskollisesti. Hän koetti saavuttaa Danin luottamuksen, mutta mikään -ei näyttänyt vaikuttavan vankiin, ja pastorin oli pakko odottaa, että -vankeus kesyttäisi ylpeän miehen, joka pystyi kärsimään mutta ei -valittamaan. - -Dan pantiin tekemään harjoja, ja kun hän tunsi, että toiminta oli -hänen ainoa pelastuksensa, hän teki työtä kuumeisella tarmolla. -Työnjohtaja oli häneen tyytyväinen, mutta vähemmän taitavat -toverit alkoivat kadehtia häntä. Päivästä toiseen hän istui -paikallaan aseistetun kaitsijan vartioimana. Hän ei saanut puhua -kuin välttämättömän, ei saanut vaihtaa ajatuksia vieressä istuvan -vankitoverinsa kanssa, ainoana vaihteluna oli matka kopista -työpaikalle ja ainoana ruumiinliikuntona väsyttävä kävely samaa rataa -kädet edelläastujan olkapäillä -- kaikkea muuta kuin sotilaiden -reipasta marssia. Ääneti, nuiveana ja katkerana Dan teki päivätyönsä, -söi karvasta leipäänsä ja totteli käskyjä silmissään kapinallinen -välke, josta johtaja sai aihetta sanoa: - --- Tuo mies on vaarallinen. Pitäkää häntä silmällä, hän karkaa vielä -jonakin päivänä. - -Joukossa oli vaarallisempia miehiä kuin Dan, vanhoja rikollisia, -jotka olivat valmiita mihin uhkayritykseen tahansa saadakseen -vaihtelua pitkän rangaistusaikansa yksitoikkoisuuteen. He aavistivat -Danin mielialan, ja niillä salaperäisillä keinoilla, joita -rangaistusvangit aina keksivät, he toimittivat hänelle sanan jo ennen -ensimmäisen kuukauden loppua, että suunnitteilla oli kapina. - -Kiitosjuhlan päivä oli niitä harvoja tilaisuuksia, jolloin vangit -saivat puhella keskenään, sillä juhlan kunniaksi oli lupa viettää -kokonainen tunti vapaasti vankilan pihalla. Silloin päätettäisiin -yksityiskohdista ja pantaisiin -- jos mahdollista -- toimeen -äkkirynnäkkö, joka antaisi ainakin muutamille vapauden. - -Dan oli jo suunnitellut omaa karkaamistaan ja odotti vain -sopivaa aikaa. Sitä mukaa kuin vankeus jäyti hänen ruumistaan ja -sieluaan, uhmamielinen ja hurja kapinanhenki sai hänet valtaansa. -Hän hautoi mielessään tuhoutunutta elämäänsä ja luopui kaikista -suunnitelmistaan; hänestä tuntui, ettei hän enää koskaan voisi palata -vanhaan rakkaaseen Plumfieldiin eikä puristaa ystäviensä kättä, kun -hänen omansa olivat veren tahrimat. Hän ei välittänyt miehestä, jonka -oli surmannut, mutta vankeuden häpeä ei koskaan väistyisi hänen -muististaan, vaikka ajeltu tukka kasvaisikin, harmaa takki vaihtuisi -toiseen ja lukot ja salvat jäisivät taakse. - --- Kaikki on mennyttä, olen tuhonnut elämäni. Menköön siis kaikki -menojaan. Parasta ottaa irti hauskuutta sieltä mistä ja milloin sitä -saa. He luulevat minun kuolleen ja surevat minua eivätkä saa koskaan -tietää, mikä minä olen. Äiti Bhaer raukka, hän yritti turhaan auttaa -minua. Ei kekälettä voi pelastaa. - -Pää käsien varassa matalan vuoteen laidalla Dan suri kaikkea sitä, -minkä oli menettänyt, suri kyynelettömän haikeuden vallassa, kunnes -armelias uni vei hänet entisiin onnellisiin päiviin, jolloin kaikki -hymyili hänelle ja Plumfield oli täynnä aurinkoa ja iloa. - -Danin työpaikassa työskenteli muuan poloinen, jonka kohtalo oli -vielä kovempi kuin Danin. Miehen rangaistusaika päättyi keväällä, -mutta hänellä oli tuskin toiveita elää siihen asti, sillä hän oli -pahasti sairas. Kovasydämisinkään ei voinut olla säälimättä tätä -Mason-raukkaa, joka yskien laski, kuinka monta raskasta päivää oli -vielä edessä, ennen kuin hän saisi nähdä vaimonsa ja lapsensa. Oli -hiukan toiveita armahduksesta, mutta Masonilla ei ollut avuliaita -ystäviä, ja oli selvää, että suuren Tuomarin armahdus pian päättäisi -hänen kärsimyksensä. - -Dan sääli miestä enemmän kuin kehtasi näyttää, ja tämä ainoa hellä -tunne tuona synkkänä aikana oli kuin vanhassa sadussa muuritiilien -väliin kasvanut pieni kukka, joka pelasti vangin epätoivosta. Dan -auttoi Masonia työllään, kun tämä ei jaksanut saada urakkaansa -valmiiksi. Mason puolestaan koetti varoittaa Dania liittymästä -'pahaan liutaan', niin kuin kapinallisia sanottiin. Mutta jouduttuaan -tähän alennustilaan Dan oli kuin riivaajan vallassa; hän tunsi hurjaa -tyydytystä ajatellessaan päivää, jolloin saisi ehkä kostaa julmalle -vankilanjohtajalle ja tapella vapautensa puolesta. Istuessaan -kiitosjuhlaa edeltävänä sunnuntaina vankilan kappelissa Dan huomasi, -että jumalanpalveluksessa oli läsnä useita vieraita, jotka istuivat -heille varatuilla paikoilla. Hän katseli levottomana, oliko joukossa -ketään tuttuja, sillä hän pelkäsi aina kuollakseen, että joku -kotiväestä ilmestyisi odottamatta hänen eteensä. Ei, kaikki olivat -tuntemattomia, ja Dan vaipui ajatuksiinsa. - -Vankilan vierailla oli usein tapana puhua jumalanpalveluksissa. -Niinpä ei herättänytkään erityistä huomiota, kun muuan nainen nousi -ja sanoi haluavansa kertoa pienen tarinan. Tuolla naisella oli -miellyttävät kasvot ja lämmin ääni; Danin mielestä hän muistutti -Jota. Siksi Dan heräsi välinpitämättömyydestään ja kuunteli. - -Lyhyesti ja yksinkertaisesti nainen kertoi tarinan kahdesta -sotilaasta, jotka viruivat sairaalassa haavoittuneina. Molemmat -olivat vaarassa menettää oikean kätensä. Toinen potilaista alistui -ääneti kohtaloonsa kuullessaan että käsi oli katkaistava. Ennen -pitkää hän parani ja saattoi jatkaa elämäänsä, vaikkei hänestä ollut -enää sotilaaksi. Toinen kapinoi eikä halunnut suostua leikkaukseen -ennen kuin oli myöhäistä. Hän menehtyi haavoihinsa. - --- Tämäkin on sairaala, jossa hoidetaan haavoittuneita sotilaita, -puhuja sanoi. -- Apu on kaikille tarjona, mutta on opittava -alistumaan kipuun ja häpeään, ennen kuin parannus on mahdollinen. -Kärsimyksestä jää arpi, mutta ihmisen on parempi menettää kätensä -kuin sielunsa. Jos nämä kovat vuodet opettavat teitä hillitsemään -itsenne, ne eivät mene hukkaan, vaan niistä voi tulla elämänne -arvokkain aika. Uskokaa tulevaisuuteen, jollette itsenne tähden, -niin omaistenne ja ystävienne tähden. He odottavat teitä ja toivovat -teille hyvää. - -Puhe päättyi. Danin oli pakko luoda silmänsä maahan ja puristaa -huulensa yhteen estääkseen niitä vavahtelemasta, sillä Jon ääni -kaikui vetoavana hänen korvissaan. Hän oli iloinen päästessään -koppinsa yksinäisyyteen; hän tunsi äkkiä ratkaisun olevan edessä. -Liittyisikö hän kapinoitsijoihin pidentäen ehkä tällä uudella -rikoksella rangaistusaikaansa? Silloin hän kääntäisi selkänsä -peruuttamattomasti ystävilleen ja turmelisi tulevaisuutensa, -josta vielä saattoi olla toivoa. Vai alistuisiko hän kärsimään -rangaistuksensa? Silloin hän kenties uskaltaisi mennä kotiin ja saisi -uutta voimaa ystäviltään. - -Hyvä ja paha taistelivat Danista niin kuin enkeli ja paholainen -Sintramista. Katumus ja uhma, häpeä ja suru, ylpeys ja intohimo -tekivät ahtaan kopin taistelutanterekseen. Vähäinen seikka oli -kallistanut vaa'an, ja Dania sipaissut myötätunto auttoi siinä -ratkaisussa, josta oli tuleva hänen elämänsä siunaus tai kirous. - -Pimeänä iltahetkenä pilkisti valo ovenraosta, salpa aukeni hiljaa ja -sisään astui vankilan pappi. Hän oli ennenkin odottamatta saapunut -Danin luo, mutta aina tavannut hänet jörönä, välinpitämättömänä tai -kapinallisena ja poistunut kärsivällisesti odottamaan aikaansa. Nyt -se oli tullut; vangin kasvoilla oli helpottunut ilme, kun valo sattui -niihin, ja ihmisääni kaikui oudon mieluisalta, kun oli tuntikausia -kuunnellut kopissa kummittelevaa intohimon, epäilyn ja pelon -kuisketta. - --- Kent, Mason on lähtenyt. Hän lähetti teille terveisensä ja tunsin, -että minun piti tulla tuomaan niitä heti, sanoi pappi istuutuen -tuolille ja katsoi ystävällisesti vuoteella makaavan jäykkiin -kasvoihin. -- Mason kuoli äkkiä, mutta muisti teitä ja pyysi minua -sanomaan nämä sanat: "Sanokaa ettei Dan ryhtyisi siihen puuhaan, -vaan koettaisi kestää, ja kun hänen rangaistusaikansa loppuu, -menisi suoraa päätä Maryn luo, sillä hänellähän ei ole ystäviä -näillä seuduin. Mary ottaa hänet kyllä vastaan minun tähteni. -Sanokaa hänelle minulta terveisiä ja hyvästi. Hän oli minulle hyvä, -ja Jumala siunaa häntä." Sitten hän kuoli rauhallisesti ja pääsi -kotiin saatuaan Jumalan armahduksen, kun ihmiset eivät sitä ajoissa -toimittaneet. - -Dan ei sanonut mitään, nosti vain käsivarren silmilleen ja makasi -ääneti. Nähdessään että terveiset olivat tehneet tehtävänsä paremmin -kuin hän uskalsi toivoakaan, pappi jatkoi aavistamatta, kuinka -rauhoittavalta hänen isällinen äänensä kuulosti vangista, joka ikävöi -kotia, mutta tunsi menettäneensä siihen oikeuden. - --- Mason oli vaatimaton mies, mutta ette varmaankaan voi olla -välittämättä siitä, että hänen viimeinen ajatuksensa kohdistui -teihin. Tiedän että täällä on tulossa ikävyyksiä. Uskokaa pois, tuo -yritys ei onnistu -- ne eivät onnistu koskaan --, ja olisi vahinko, -jos pilaisitte siinä paperinne, sillä te olette täällä hyvissä -kirjoissa. Pysykää rohkeana ja lähtekää rangaistusaikanne päätyttyä -täältä vapauteen muistaen Masonin terveisiä. Teillä on nyt paikka -mihin mennä, ellei teillä ole täällä ystäviä. - -Dan kuunteli pastorin sanoja aivan toisin kuin ennen, sillä -koti-ikävä, yksinäisyyden tunne ja kuolinsanoma olivat herkistäneet -hänen mielensä. Ja tänä iltana hänessä tapahtui muutos, vaikkei -sitä tiennyt kukaan muu kuin pastori. Toisia kohtaan Dan oli sama -vaitelias ja tyly mies kuin ennenkin. Hän käänsi selkänsä niin -pahoille kuin hyvillekin, ja hänen ainoana ilonaan olivat kirjat, -joita pappi hänelle toimitti. Niin kuin pisara kovertaa kiveä, -pastori voitti kärsivällisyydellään vähitellen Danin luottamuksen, -ja hänen opastamanaan Dan alkoi etsiä tietä eteenpäin. Hän sai -vielä kokea monta luiskahdusta, monta raskasta hetkeä, joina elämä -ei tuntunut elämisen arvoiselta ja Masonin kohtalo näytti ainoalta -pelastukselta. Kuitenkin koti-ikävä ja halu sovittaa menneisyys -paremmalla tulevaisuudella antoivat hänelle kärsivällisyyttä ja -voimia. - -Jouluna Danille tuli niin ikävä Plumfieldiin, että hän mietti, kuinka -voisi lähettää sinne tervehdyksen ilmaisematta olinpaikkaansa. -Lopulta hän kirjoitti Mary Masonille ja pyysi tätä postittamaan -kirjeen. Siinä hän ilmoitti olevansa terve ja työssä ja luopuneensa -maamiehen urasta; suunnitelmistaan hän kertoisi myöhemmin. Hän ei -tulisi todennäköisesti kotiin ennen syksyä eikä kirjoittaisi usein, -mutta hän lähetti terveisiä ja toivotti hauskaa joulua kaikille. - - - - -13 - -NATIN UUSI VUOSI - - --- En odota vielä tietoja Emililtä ja Nat kirjoittaa säännöllisesti, -mutta missä Dan on? Vain pari kolme kirjettä lähdön jälkeen. -Hänenlaisensa toimelias mies olisi tänä aikana ehtinyt jo ostaa -kaikki Kansasin maatilat, tuskaili Jo eräänä aamuna etsittyään -turhaan postissa tulleista korteista ja kirjeistä Danin kulmikasta -käsialaa. - --- Eihän hän koskaan kirjoita usein. Dan tuskin huomaa kuukausien -ja vuosien kulumista kaikkien suunnitelmiensa keskellä, vastasi -professori Bhaer syventyneenä Natin pitkään kirjeeseen. - --- Mutta hän lupasi kirjoittaa heti, miten hänen hankkeensa ovat -sujuneet, ja Dan pitää kyllä sanansa jos vain voi. Pelkään että -hänelle on tapahtunut jotakin, sanoi Jo ja lohduttautui silittämällä -Donin päätä, kun se isäntänsä nimen kuultuaan tuli katselemaan häntä -viisailla silmillään. - --- Älä sure, äiti. Se kaveri putoaa aina jaloilleen. Ennen pitkää -hän sukeltaa taas esiin ja tulla tallustelee kotiin kultakaivos -toisessa ja preeria toisessa taskussaan eikä tiedä murheista mitään, -vakuutti Ted, jolla ei ollut pienintäkään hoppua luovuttaa Oktoota -sen oikealle omistajalle. - --- Hän on voinut lähteä Montanaan ja hylätä farmisuunnitelmansa. -Minusta hän näyttikin pitävän enemmän intiaaneista, sanoi Rob ja meni -auttamaan äitiään valtaisan kirjepinon käsittelyssä. - --- Sitä minäkin toivon. Se sopisi hänelle parhaiten. Mutta olisi -hän toki kertonut meille, jos hänen suunnitelmansa ovat muuttuneet, -ja pyytänyt rahaakin. Ei, tunnen vanhoissa luissani, että jokin on -hullusti, sanoi Jo vakavana kuin kohtalotar. - --- Kyllä siitä tieto tulisi, sillä hyvä kello kauas kuuluu, paha -vielä kauemmas. Älä huolehdi turhia, Jo, vaan kuuntele Natin hyviä -uutisia! En aavistanutkaan, että poika välittäisi muusta kuin -musiikista. Hyvä ystäväni Baumgarten on auttanut häntä alkuun, ja -menestys tekee pojalle hyvää, kunhan hän vain pitää päänsä kylmänä. -Hän on kunnon poika, mutta kovin kokematon, ja Leipzig on täynnä -ansoja sille, joka ei ole varuillaan. Kunpa hän selviytyisi! - -Nat kuvasi kirjeessä haltioissaan muutamia kirjallisia ja -musikaalisia kutsuja, joihin oli osallistunut, komeaa oopperaa ja -uusia tuttavia. Hän kertoi, kuinka ystävällinen professori Baumgarten -oli hänelle ollut, ja ihaili suunnattomasti viulunsoiton opettajaansa. - --- Kuulostaa hyvältä, sanoi Jo tyytyväisenä. -- Jo ennen Natin -lähtöä minusta tuntui, että hän on lujempi ja miehekkäämpi kuin -aavistimmekaan. Hänellä oli paljon hyviä suunnitelmia. - --- Saadaanpa nähdä. Varmasti Natinkin on maksettava oppirahansa, -nuoruus on sellaista aikaa. Toivotaan vain, ettei läksy ole -liian kova, vastasi professori, ja hän hymyili muistaessaan omia -ylioppilasvuosiaan. - -Professori oli oikeassa. Nat oli saanut jo läksynsä ja edistyi sen -oppimisessa sellaista vauhtia, että se olisi hämmästyttänyt kotona -olevia ystäviä. Miehekkyys, josta Jo iloitsi, oli alkanut kehittyä -odottamattomaan suuntaan, ja hiljainen Nat antautui vilkkaan -kaupungin huvituksiin niin innokkaasti kuin kokematon nuorukainen -ainakin. Vapaus ja riippumattomuuden tunne kiehtoivat häntä. Kukaan -ei täällä tuntenut hänen entisyyttään, ja kun hänellä oli hyvin -varustettu vaatevarasto, sievä rahasumma pankissa ja Leipzigin paras -opettaja, hänen oli helppo astua seuraelämään, semminkin kun Laurie -Laurencella oli Leipzigissä paljon ystäviä, jotka mielellään avasivat -kotinsa ovet hänen lahjakkaalle suojatilleen. Näin Nat pääsi nopeasti -piireihin, joihin moni kunnianhimoinen nuorukainen turhaan pyrki. - -Tämä pani Natin pään melkein pyörälle. Kun hän istui juttelemassa -naisten kanssa kahviseurassa tai pyöritti jonkun kuuluisan -professorin tytärtä tanssisalin lattialla koettaen kuvitella tyttöä -Daisyksi, hänestä usein tuntui, ettei hän voinut olla sama henkilö -kuin se pieni koditon katusoittajaparka, joka kerran sateessa seisoi -Plumfieldin portilla. Vähitellen Natin heikkoudet pääsivät pinnalle: -turhamaisuus vei harhateille, huvittelu päihdytti hänet, eikä hän -vähään aikaan ajatellutkaan muuta kuin tämän uuden elämän iloja. -Hän ei suinkaan halunnut pettää ketään, mutta tuli silti antaneeksi -ihmisille sen käsityksen, että oli varakkaan perheen poika, jolla oli -hyvät tulevaisuudentoiveet. Hän puhui mielellään Laurien rikkaudesta -ja vaikutusvallasta ja kehui sitä erinomaista oppilaitosta, jota oli -käynyt. Josta kerrottiin tunteellisille nuorille neideille, jotka -lukivat hänen kirjojaan. - -Mutta kaikesta tästä oli ikävät seuraukset. Sillä ennen pitkää -Nat ei mielestään voinut asua halvassa asunnossaan tai viettää -suunnittelemaansa ahkeraa, hiljaista elämää. Hän vuokrasi paremman -asunnon hienommasta kaupunginosasta jättäen kelpo rouva Tetzelin -valittamaan menetystään ja musiikkia harrastavan naapurinsa neiti -Vogelsteinin pudistamaan huolestuneena harmaata kiharapäätään. - -Se rahaerä, joka oli talletettu Natin käytettäväksi, oli hänen omasta -mielestään kokonainen omaisuus, vaikka se olikin pienempi kuin -antelias Laurie ensin oli ehdottanut. Professori Bhaer oli kehottanut -Laurieta varovaisuuteen, koska Nat ei ollut tottunut käsittelemään -rahoja ja täysi kukkaro saattaisi hyvinkin johdattaa pojan tuhlaamaan. - -Soittaminen oli Natille yhä pääasia, eikä hän jäänyt kertaakaan -pois oppitunnilta. Mutta ne tunnit, jolloin hänen olisi pitänyt -kärsivällisesti harjoitella, kuluivat liian usein tanssiaisissa ja -ravintoloissa. Aluksi huveista ei ollut muuta haittaa kuin että hän -kulutti niihin kallista aikaa ja rahaa, joka ei ollut hänen omaansa. - -Mutta vähitellen tapahtui muutos huonompaan päin, ja hän oivalsi sen -myös itse. Ensi askelet ruusuisella tiellä veivät alaspäin eivätkä -ylöspäin, ja pysyvä uskottomuuden tunne, joka pian alkoi vaivata -Natia, saattoi hänet harvoina yksinäisinä hetkinä tuntemaan, etteivät -hänen asiansa olleet kunnossa. - --- Vielä kuukausi, sitten minä vakavoidun, hän mietti useammin kuin -kerran koettaen puolustautua sillä, että kotiväki toivoi hänen olevan -onnellinen ja että seuraelämä soisi hänelle tarpeellista silausta. -Mutta kuta useampia kuukausia kului, sitä vaikeampaa oli vetäytyä -pois tuosta kaikesta. - -Natin tuttavien joukossa oli muuan miellyttävä rouva, jolla oli -musiikkia harrastava tytär; he olivat hienoa sukua mutta varattomia, -ja rouva toivoi tyttärensä Minnan löytävän rikkaan miehen. -Molemmat olivat ihastuneita Natiin, ja äiti alkoi kaavailla Minnan -tulevaisuutta tämän ystävyyden varaan. Nat kävi usein heidän luonaan, -sillä hiljainen kodin ilmapiiri tuntui rauhoittavalta vilkkaamman -seurustelun lomassa. Minnan äidille hän oli jo tuttavuuden alkaessa -kertonut olevansa kihloissa; niinpä hän ei voinut lainkaan aavistaa, -mitä toiveita rouva ja tytär hautoivat mielessään hänen suhteensa. - -Jokunen vihjaus uusista kokemuksista pujahti tietysti myös -kirjeisiin, joita Nat uskollisesti joka viikko kirjoitti kotiin. -Daisy iloitsi hänen menestyksestään ja pojat nauroivat kuvitellessaan -'livertelijää' salonkileijonan osassa; sen sijaan vanhempia kirjeiden -sävy huolestutti, ja he pohtivat pitäisikö poikaa varoittaa. Mutta -Laurie sanoi: - --- Antaa hänen liehua vähän, poika on ollut kyllin kauan -lieassa. Pitkälle hän ei pääse niillä rahoilla, jotka hänellä on -käytettävänään, enkä usko hänen tekevän velkaa -- siihen Nat on -liian arka ja rehellinen. Poika maistaa nyt ensi kertaa vapautta, -nauttikoon siitä niin kauan kun voi. Sitä paremmin hän tekee työtä -aikaa myöten, uskokaa pois. - -Kuukausi toisensa jälkeen vierähti, tulivat joulunpyhät lahjoineen -ja kutsuineen. Nat huvitteli sydämensä pohjasta -- kunnes hän uuden -vuoden päivänä sai maksaa kalliisti ajattelemattomuudestaan. Tuona -päivänä kaikki oli kuin noiduttua, kuin paha haltijatar olisi -valmistanut hänelle yllätyksen toisensa jälkeen. - -Ensimmäinen koettelemus tuli aamulla, kun Nat meni kallis kukkakimppu -ja makeisrasia mukanaan Minnan luo kiittämään joululahjoista. Rouva -otti hänet herttaisesti vastaan, mutta kun Nat kysyi Minnaa, rouva -selitti, että nämä tiheät vierailut olivat jo aiheuttaneet juoruja ja -että Natin oli selvitettävä aikomuksensa tai pysyttävä poissa talosta. - -Silloin Nat säikähti tosissaan, sillä hän huomasi liian myöhään, -että täällä asiat tulkittiin toisin kuin Amerikassa. Seurasi surkea -näytelmä; Natin oli pakko karistaa yltään kaikki kuvitelmat, -tunnustaa olevansa vain köyhä opiskelija ja pyytää anteeksi -ajattelemattomuuttaan. Minnan äiti oli erittäin loukkaantunut -huomatessaan tuulentupiensa luhistuvan, ja Nat lähti nöyryytettynä -talosta. - -Toisen ikävän yllätyksen Nat koki ollessaan samana päivänä aterialla -professori Baumgartenin luona. Eräs opiskelijatoveri tuli hilpeänä -ilmoittamaan, että hän oli lähdössä Amerikkaan ja kävisi mielellään -tervehtimässä siellä professori Bhaeria. Natin sydän jähmettyi, kun -hän ajatteli mitä paljastuksia toinen voisi tehdä Plumfieldissä --- hän ei toki ollut tahallaan petkuttanut kotiväkeä, mutta oli -jättänyt monen monta asiaa mainitsematta kirjeissään. Ja kun lähtijä -kiusoitellen vihjasi Minnaan ja sanoi, että hän voisi valmistaa -Natin ystäviä tulossa olevaan kihlaukseen, Nat huomasi hartaasti -toivovansa, että meri nielaisisi toisen ennen kuin tämä ehtisi -Plumiin asti. Mutta koettaen pysyä rauhallisena Nat antoi pojalle -niin sekavat matkaohjeet, että olisi ollut sula ihme, jos tämä -koskaan olisi löytänyt Amerikan manterelta professori Bhaerin. Tämän -keskustelun jälkeen Natin mieliala oli synkkä, ja hän poistui niin -pian kuin saattoi. - -Kun Nat käveltyään pitkän aikaa kaupungilla vihdoin tuli kotiin, -siellä oli odottamassa kolmas harmin aihe, postissa saapunut -laskupino, joka hautasi hänet lopullisesti katumukseen, epätoivoon ja -itseinhoon. Laskujen yhteissumma oli niin suuri, että Nat kauhistui, -sillä hän ei todellakaan ollut tottunut käsittelemään rahaa. -Maksaakseen kaikki heti hänen olisi otettava viimeinenkin dollari -tililtään ja jäätävä puille paljaille seuraavaksi kuukaudeksi, jollei -hän sitten pyytäisi kotoa apua. Mutta siihen hän ei aikonut alentua -vaikka kuolisi nälkään. - -Ensin Nat aikoi yrittää uhkapeliä, johon uudet ystävät olivat häntä -usein houkutelleet. Mutta hän oli luvannut herra Bhaerille välttää -pelisaleja eikä tahtonut enää jatkaa syntiluetteloaan. Mitä hän -saattoi tehdä? Tuntikausia hän käveli edestakaisin epätoivoissaan -ja keksimättä pelastusta. Sitten posti tuotiin huoneeseen, ja -uusien laskujen joukosta hän löysi kirjekuoren, jonka kulmassa oli -amerikkalainen postimerkki. - -Se oli tervetullut! Ahnaasti hän luki kirjeen, johon jokainen kotona -oleva oli kirjoittanut muutaman rivin. Tutut nimet saivat hänen -silmänsä sumenemaan, ja kun hän pääsi lopussa oleviin sanoihin: -"Jumala siunatkoon poikaani. Äiti Bhaer", Natista tuntui, kuin -hänelle olisi ojennettu auttava käsi meren takaa. - -Luettuaan kirjeen uudestaan Nat mietti tilannettaan, eivätkä -vaikeudet näyttäneet enää aivan voittamattomilta. Laskut oli -maksettava, joutavat tavarat myytävä ja muutettava pois tästä -kalliista asunnosta. Päästyään takaisin toimeliaan rouva Tetzelin -luo hän keksisi työtä, jolla elättäisi itsensä niin kuin moni muukin -opiskelija. Nat tiesi, että oli raskasta laskeutua jalustalta, tulla -ihmisten säälittelyn ja naurun kohteeksi, mutta hänen oli pystyttävä -siihen. - -Uuden vuoden ensimmäisen viikon tuhlaajapoika käytti suunnitelmansa -toteuttamiseen. Hän kertoi kaiken professori Baumgartenille ja oli -huojentunut kuullessaan, ettei hänen tarinansa ollut kokeneelle -miehelle mikään yllätys. Professori lupasi pitää asian omana -tietonaan ja järjestää Natille pitkäaikaista työtä, jotta hän voisi -maksaa soittotuntinsa. - -Syntymäpäivänään tammikuun alussa Nat asui jo entisessä pienessä -huoneessaan rouva Tetzelin luona. Hän istui sinä iltana yksin -ja allapäin takan ääressä muistellen vanhaa Plumia ja iloisia -lähtiäisiltaansa. Silloin koputettiin oveen, ja sisään purjehti -rouva Tetzel käsissään tarjotin, jolla oli viinipullo ja kynttilöin -koristettu kakku. Hänen kannoillaan sipsutteli vanha neiti Vogelstein -kantaen kukkivaa ruusua ja huudahdellen onnentoivotuksia 'rakkaalle -herra Blakille'. - -Huvittuneena ja liikuttuneena Nat kiitti vieraitaan, ja nämä -istahtivat viettämään juhlaa hänen kanssaan. Pian kävi selville, -että heillä oli pari käytännöllistä ehdotustakin Natille, jonka -vaikeuksista he olivat hyvin selvillä. Rouva kertoi ystävästään, -joka antaisi mielellään Natille paikkansa erään pikkuteatterin -orkesterissa, koska hänen oli sairauden takia pakko luopua työstä. -Ja neiti Vogelstein puolestaan kysyi punastellen, voisiko Nat ruveta -antamaan englannin tunteja siinä tyttökoulussa, jossa hän opetti -piirustusta; palkka oli tosin vaatimaton, mutta tuntimääräkään ei -ollut kovin suuri. Nat suostui mielihyvin tarjouksiin, ja iloissaan -salahankkeensa onnistumisesta ystävälliset naapurit hyvästelivät -häntä. - -Maailma näytti tämän jälkeen paljon valoisammalta, ja hyvät päätökset -versoivat Natin mielessä yhtä elinvoimaisina kuin neiti Vogelsteinin -ruusu, joka täytti huoneen raikkaalla tuoksullaan. - - - - -14 - -PLUMFIELDISSA NÄYTELLÄÄN - - -Kun jatko-opisto rakennettiin, sen yhteyteen tuli pieni teatteri, -jota käytettiin myös lausuntailtoihin, luentoihin ja konsertteihin. -Pääosien esittäjät ja avustajat, orkesterinsoittajat ja lavastajat -olivat kaikki kotoisia voimia. Tämän teatterin tarpeisiin Jo oli -Laurien avustamana kirjoittanut näytelmän, joka piti esitettämän -joulujuhlassa. Ystävykset nauttivat suunnattomasti yhteistyöstään -ja imartelivat itseään, kun näytelmästä tuli tosiaan hauska ja -esityskelpoinen. - -Kaikki oli valmista. Joulupäivää vilkastuttivat kenraaliharjoitukset, -arkoja näyttelijöitä pelotti, unohdettuja esineitä etsittiin -ja teatterin koristelua viimeisteltiin. Metsästä tuodut -rautatammenlehvät, Parnasson kasvihuoneen kukat ja eri -kansallisuuksien liput loivat iloista tunnelmaa saliin. Orkesteri -viritti soittimensa tavallista huolellisemmin, kulissimiehet hoitivat -taitavasti tehtävänsä, kuiskaaja sijoittautui urheasti tukahduttavan -ahtaaseen kopperoonsa, ja näyttelijät pukeutuivat vapisevin käsin. Jo -ja Laurie olivat läsnä kaikkialla. - --- Onko hän tullut? kysyttiin kulissien takana, ja kun Tom, joka -oli näytelmän vanhus, ilmoitti näkevänsä neiti Cameronin vieraiden -joukossa, kävi kohahdus läpi koko joukon ja Josie vakuutti -innosta läähättäen, että hänellä oli ensi kertaa elämässään -esiintymiskuumetta. - --- Minä ravistan sinua jos pelkäät, sanoi Jo hiukset pörrössä. - --- Ennätät kyllä rauhoittua ennen kuin osuutesi alkaa. Alice ja minä -olemme parkkiintuneita teatterilaisia ja tyyniä kuin kalat, vastasi -Demi nyökäten Alicelle, joka oli jo valmiina markiisittaren puvussaan. - -Illan aluksi esitettiin pienoiskomedia, jota oli näytelty jo -aikaisemminkin. Se oli hauska pikku kappale, jossa Josie piti -Alice-markiisittaren kamarineitona vauhtia yllä, kuunteli -avaimenreiästä, kurkisti kirjeisiin ja pujahti sisään ja ulos aina -kun huonoimmin sopi, nenä pystyssä ja kädet esiliinan taskussa, -vastustamattoman lystikkään näköisenä. Kaikki sujui hyvin, ja -näytelmä lähestyi loppuaan, kun kuului romahdus ja raskas sivukulissi -lensi kallelleen uhaten pudota Alicen niskaan. Huomatessaan -tapaturman Demi kiiruhti seisomaan seinän viereen ja pönkittämään -sitä selällään kuin mikäkin Simson. Vaara oli vältetty, ja hän -oli juuri lausumassa viimeisiä vuorosanojaan, kun hätääntynyt -kulissimies, joka oli kiivennyt tikapuille korjaamaan vahinkoa, -nojautui seinän yli kuiskaamaan "kaikki hyvin" vapauttaakseen Demin -hankalasta asennosta. Miehen kumartuessa vasara luiskahti taskusta ja -putosi suoraan Demin päähän. - -Esirippu laskettiin nopeasti, ja yleisö menetti sievän kohtauksen, -joka ei kuulunut näytelmään; markiisitar kiiruhti tukkimaan -verenvuotoa huutaen hätäisesti: -- Nojaa minuun! Eikä Demi -kieltäytynyt tuesta, sillä häntä pyörrytti tosissaan, vaikka hän -kykenikin nauttimaan lähellään olevien kasvojen huolestuneesta -ilmeestä. Se teki hänet niin onnelliseksi, ettei hän olisi -välittänyt, vaikka koko rakennus olisi romahtanut hänen niskaansa. - -Silmänräpäyksessä Nankin oli siinä ensiapurasioineen, ja haava oli jo -sievästi laastaroitu, kun Jo riensi kauhuissaan kysymään: - --- Voiko hän enää jatkaa vai onko kaikki hukassa? - --- Sovin osaani vain entistä paremmin, haavakin on nyt omasta takaa. -Olen kohta valmis, älkää hätäilkö. - -Siepattuaan lattialta peruukkinsa Demi hävisi kiittäen katseella -markiisitarta, joka oli hänen tähtensä tärvellyt kalliit hansikkaansa. - --- Kuinka hermojesi laita on? kysyi Laurie Jolta, kun he seisoivat -yhdessä henkeään pidättäen ennen kuin kello soi viimeistä kertaa. - --- Entä omiesi? vastasi Jo viittoen rajusti Megiä kohentamaan -myssyään. - --- Rohkeutta, kumppani, seison rinnallasi tuli mitä tuli. - -Meg istui maalaismummona tuvassa räiskyvän takkavalkean ääressä, -souti kätkyttä ja parsi hyräillen sukkia kuin ei olisi elämässään -muuta tehnytkään. Hän ajatteli lapsiaan, Sam-poikaa, joka tahtoi -ruveta sotilaaksi, tyytymätöntä tytärtään Dollyä, joka uneksi -kaupunkilaisten hyvistä päivistä ja huvituksista, ja Elisa-raukkaa, -joka oli tullut kotiin kuolemaan ja jättänyt lapsensa äidilleen -siltä varalta, että kelvoton isä vaatisi sitä omakseen. Yksinpuhelua -säesti koukussa poriseva kattila, ison kellon naksutus ja piskuisten -sinisten kenkien huiske vauvan leperrellessä. - -Kauheat kasvot ilmestyivät ikkunaan. Jo nykäisi Laurieta käsivarresta -ja sanoi: - --- Siinä on Demi. Toivottavasti kukaan ei tunne häntä, kun hän kohta -ilmestyy Samina. Minua harmittaa yhä, ettet sinä suostunut esittämään -tuota heittiötä. - --- Enhän minä voi ohjata ja näytellä samalla kertaa. Demin naamio oli -mainio, ja hän pitää tuollaisesta paisuttelusta. Hei, siinä hän tulee. - -Sisään kompuroi hurjan näköinen mies. Silmissään häijy välke hän -vaati lastaan ja aikoi toisen vastustellessa ottaa sen väkisin. -Mutta silloin vaimo syöksyi sieppaamaan vauvan kätkyestä, sulki sen -suojelevasti syliinsä ja käski miestä Jumalan nimessä jättämään -lapsen rauhaan niin kuin kuolevan äidin viimeinen tahto oli. Meg -esitti osansa todella hyvin, ja väliajalla Jo syöksyi posket innosta -ja jännityksestä hehkuvina sisarensa luo. - --- Meg, sinä pelastat koko jutun! Kunpa sinä olisit oikea näyttelijä -ja minä oikea näytelmäkirjailija! - --- Älä intoile, kultaseni, vaan auta Josieta pukeutumaan. Hän on niin -innostunut, että pysyy tuskin nahoissaan. - -Kohtaus kohtaukselta näytelmän juoni eteni. Josie, sievä Dolly, -pääsi kaupunkiin kyläilemään rikkaan sukulaisen luo ja sai -ylleen upean puvun ja laahustimen, jonka pituus tyydytti hänen -huikeimmatkin unelmansa. Hän sai myös rikkaan ja typerän kosijan, -jonka houkkamaisuus auttoi ennen pitkää huomaamaan, miten mitätöntä -se kaikki oli, mistä hän oli köyhässä kodissaan uneksinut. Demi -puolestaan virui sotasairaalassa Nanin asiantuntevassa hoidossa, -kunnes äiti löysi hänet ja vei haavoittuneen kotiin. Kaikki päättyi -iloon ja onneen, ja viimeisessä joukkokohtauksessa olivat mukana -kaikki Plumfieldin nuoret, Daisya ja Tediä myöten. - --- Eipä hullumpi näin esikoistekeleeksi, sanoi Laurie helpotuksesta -huoaten, kun esirippu laskeutui viimeisen kerran ja näyttelijät -hajaantuivat. - --- Täydellinen menestys, intoili Jo alkaen jo mielessään suunnitella -uutta draamaa, joka -- todettakoon -- jäi kyllä kirjoittamatta -perheessä sattuneiden todellisten draamojen vuoksi. - -Näytelmän loputtua vieraat siirtyivät ruokasaliin kahville ja -esiintyjät liittyivät pian näyttämöpuvuissaan heidän seuraansa. -Sekä Meg että Josie olivat mielissään saamistaan kiitoksista, ja -parasta oli kun neiti Cameron tuli Megin luo ja sanoi sydämellisesti: --- Rouva Brooke, nyt tiedän mistä lapsenne ovat saaneet lahjansa. -Ensi kesänä teidän täytyy antaa pikku Josie minun oppilaakseni, kun -menemme rannikolle. - -Kotimatkalla sanoi Jo nojaten professorinsa käsivarteen, kun he -kahlasivat pitkin lumista polkua: - --- Fritz, joulu on hyvien päätösten tekoaikaa, ja olen päättänyt, -etten ole enää koskaan kärsimätön tai kiukkuinen rakkaalle -aviomiehelleni. Tästä puoleen olen mallivaimo, sillä muuten en -ansaitse parasta ja kultaisinta miestä, jonka maa päällään kantaa. Ja -koska Jo oli dramaattisella tuulella, hän syleili elämänkumppaniaan -kuutamossa jäljessäkulkijain suureksi iloksi. - -Muutamia päiviä myöhemmin Jo Bhaer sai kirjeen Danilta. Se rauhoitti -häntä ja teki hänet onnelliseksi, vaikkei hän voinutkaan vastata -Danille, tämä kun ei ilmoittanut osoitettaan. - - - - -15 - -ODOTUS - - --- Jo, minulla on huonoja uutisia, sanoi professori Bhaer tullessaan -sisään eräänä päivänä tammikuun alussa. - -Jo pudotti työnsä ja nousi seisomaan kuin ottaakseen urhoollisesti -vastaan iskun. - --- Emilin laiva on kateissa eikä häneltä ole tullut mitään tietoja. - -Oli hyvä että herra Bhaer oli ottanut vaimonsa vahvan käsivartensa -syleilyyn, sillä näytti siltä kuin Jo-rouva pyörtyisi. Hetken -kuluttua hän kuitenkin tointui ja kuunteli miehensä vieressä istuen, -mitä tällä oli kerrottavaa. - -Joku pelastuneista oli lähettänyt tietoja tapahtumasta laivan -omistajalle Hampuriin, ja Franz oli heti sähköttänyt enolleen. Koska -yksi venekunta oli pelastunut, oli toiveita siitä, että toisiakin -selviytyisi. Nopeakulkuinen höyrylaiva oli tuonut nämä uutiset, ja -tarkempia tietoja saattoi odottaa minä hetkenä hyvänsä. Mutta Franz -jätti mainitsematta, että merimiehet arvelivat maston kaatuessaan -tuhonneen kapteenin veneen, vaikka savun vuoksi ei varmasti nähty -miten siinä kävi. Aikanaan tämäkin surullinen huhu kyllä kulkeutui -Plumfieldiin. - -Kaikesta huolimatta Jo kieltäytyi uskomasta Emilin hukkuneen. Hän -selitti järkkymättä, että Emil kyllä kestäisi myrskyn kuin myrskyn ja -pulpahtaisi esiin terveenä ja iloisena. Professori Bhaer ei jaksanut -olla näin toiveikas, mutta häntä lohdutti suuresti muiden osoittama -myötätunto ja suru. Franz käytti ahkeraan lennätintä ilmoittaakseen -uutisia, Nat lähetti kiintymystä uhkuvia kirjeitä Leipzigistä ja Tom -kulki kaikki laivatoimistot ristiin rastiin saadakseen tietoja. Doll -ja George kävivät tuomassa kukkia äiti Bhaerille, ja hyväsydäminen -Ned matkusti Chicagosta asti puristaakseen ystäviensä kättä. - --- Tuo käynti teki oikein hyvää. Vaikka en muuta olisikaan opettanut -pojilleni, heillä on ainakin veljesrakkautta, ja sen voimalla he -tukevat toisiaan halki elämän, sanoi Jo, kun Ned oli lähtenyt. - -Viikot vierivät hitaasti, ja sitten eräänä päivänä tuli sähke: -"Kaikki hyvin, kirjeitä tulossa." Silloin lippu kohosi salkoon, -opiston kellot soittivat tunnin päättyneeksi, Tedin kauan käyttämättä -ollut tykki kumahti ja ihmiset kulkivat ympäri nauraen ja itkien. - -Odotetut kirjeet tulivat aikanaan ja niissä kerrottiin haaksirikon -kaikki vaiheet. Koko kapteenin perhe oli liittänyt Emilin kirjeeseen -oman tervehdyksensä. Milloinkaan ei kirjeitä ole luettu niin -tarkkaan, Jo kantoi sitä taskussaan aina kun se ei ollut professorin -mukana. - -Professori hymisi taas kävellessään puistotietä opistolle kuin suuri -mehiläinen ja rypyt silisivät äiti Bhaerin otsalta, kun hän kirjoitti -levottomille ystäville kirjeitä ja antoi romaaniensa odottaa. -Onnittelutervehdyksiä tulvi. - -Nyt alkoi uudenlainen odotus, sillä pelastuneet olivat matkalla -Hampuriin ja heidän piti viipyä siellä jonkin aikaa. Kapteenin oli -näet annettava Herman-sedälle, "Brendan" omistajalle, meriselitys, ja -Emil aikoi jäädä samalla Franzin häihin. - -Tällä välin Nat kulki Leipzigissä vakaasti eteenpäin sitä tietä, -jonka oli valinnut, niin vaikea kuin se monesti olikin, sillä -maistettuaan kiellettyä hedelmää hän oli päässyt joutilaisuuden ja -huvitusten makuun. Rikkaruohoja hänen sadossaan oli, mutta hän niitti -rohkeasti mitä oli kylvänyt, ja löysi hyvääkin vehnää ohdakkeiden -seasta. Päivisin hän opetti ja illan toisensa jälkeen soitti viulua -rähjäisessä pikku teatterissa. Samalla hän opiskeli niin ahkerasti, -että opettaja oli häneen erittäin tyytyväinen ja lupasi muistaa -häntä, jos ilmautuisi etenemismahdollisuuksia. - -Kevään tullessa asiat paranivat -- menot vähenivät, työ muuttui -hauskemmaksi ja elämä siedettävämmäksi. Velat eivät enää painaneet -Natia, ja vuosi oli melkein kulunut. Jos hän tahtoi vielä jäädä, -opettaja lupasi järjestää niin, että Nat voisi ainakin jonkin aikaa -olla riippumaton. - -Nat sai palkinnon ahkeruudestaan pikemmin kuin odottikaan, ja se -oli suurempi kuin hän arveli ansainneensa. Eräänä päivänä Natin -opettaja ilmoitti, että hänet oli muutamien muiden lupaavien -oppilaiden kanssa valittu orkesteriin, jonka oli määrä matkustaa -heinäkuussa esiintymään musiikkijuhlille Lontooseen. Tämä oli arvokas -tunnustus opiskelijalle, mutta se avasi Natille muutenkin iloisia -tulevaisuudennäkymiä. - --- Koeta olla hyödyksi Bachmeisterille Lontoossa englannin -taidollasi, ja jos kaikki sujuu hyvin, hän ottaa sinut mukaansa -Amerikkaan, sillä hän lähtee sinne alkusyksystä pitämään konsertteja. -Olet edistynyt hyvin viime aikoina ja toivon sinusta pelkkää hyvää. - -Tämä kiitos sai Natin työskentelemään entistäkin ahkerammin. -Tulevassa matkassa hänellä oli jo mielestään yllin kyllin ilon -aihetta, niin että kaikkien koettelemusten jälkeen tuntui miltei -ylenpalttiselta, kun Franz ja Emil kesäkuun alussa ilmaantuivat -pikavierailulle Leipzigiin mukanaan hyviä uutisia ja mieluisia -lahjoja. Nat oli riemussaan langeta heidän kaulaansa kuin ikävöivä -tyttölapsi; ennen pitkää hän purki ystävilleen koko surkean tarinansa -ja oli perin helpottunut, kun he nauraen tunnustivat, että oli heillä -itselläänkin ollut samantapaisia kokemuksia. - -Sovittiin että Natkin tulisi Franzin häihin kesäkuun lopussa ja -liittyisi retkikuntaan vasta Lontoossa. Sulhaspoikana Nat ei voinut -kieltäytyä siitä uudesta puvusta, jonka Franz tahtoi tilata hänelle, -ja rahalähetys, joka parahiksi saapui, sai hänet pitämään itseään -miljonäärinä. - -Samoihin aikoihin Dankin laski viikkoja elokuuhun, jolloin hän -pääsisi vapauteen. Ilta illan jälkeen hän tuuditti itsensä uneen -suunnittelemalla, kuinka Mary Masonin luona käytyään ohjaisi kulkunsa -suoraan vanhojen intiaaniystäviensä luokse, kätkisi erämaahan -häpeänsä ja parantaisi haavansa. Hän uskoi, että tehdessään työtä -monien ihmisten hyväksi hän sovittaisi sen, että oli riistänyt hengen -yhdeltä. - --- Mutta kun kaikki taas on kunnossa ja minulle on kertynyt -kerrottavaa, jota ei tarvitse hävetä, menen kotiin Plumfieldiin, hän -ajatteli. -- Ei vielä. Minun täytyy ensin päästä tästä. He näkisivät -ja tuntisivat vankilan tahran minussa, enkä voisi katsoa heitä -silmiin ja salata totuutta. En halua menettää Tedin rakkautta, äiti -Bhaerin luottamusta ja -- ja -- tyttöjen kunnioitusta. Ja Dan katseli -masentuneena ruskeaa kättään muistaen, mitä se oli tehnyt sen jälkeen -kun eräs tietty pieni valkoinen käsi oli luottavaisesti levännyt -siinä. -- Vielä he ylpeilevätkin minusta, eikä kukaan milloinkaan saa -tietää tästä vuodesta. Voin pyyhkiä sen pois ja niin teenkin, Jumala -minua auttakoon! - - - - -16 - -TENNISKENTÄLLÄ - - -Urheilua harrastettiin Plumfieldissä paljon. Joella missä ruuhi ennen -vanhaan keikkui täynnä meluisia poikia, oli nyt aikamoinen liikenne. -Siellä oli kaikenlaisia veneitä pienistä kalaruuhista aina komeaan -huvipurteen, ja tuon tuostakin siellä pidettiin soutukilpailuja. -Laaja niitty vanhan raidan luona oli nyt opiston urheilukenttänä, -jossa juostiin, hypittiin, heitettiin keihästä ja kiekkoa, silloin -kun siellä ei riehunut jokin pallo-ottelu. Tytöt viettivät aikaansa -turvallisen matkan päässä tästä Mars-kentästä; he pelasivat krokettia -jalavien alla, ja mailat löivät tarmokkaasti monella tenniskentällä. - -Yhtä kenttää sanottiin Josien hoviksi, ja siellä tämä neiti hallitsi -kuin kuningatar. Hän oli innostunut tenniksestä, ja koska halusi -kehittää pelitaitonsa mahdollisimman täydelliseksi, hän oli jokaisena -vapaahetkenään jonkun uhrin kimpussa. Eräänä lauantai-iltapäivänä hän -oli pelannut Bessin kanssa ja voittanut tämän; vaikka prinsessa oli -joustavampi, hän ei ollut yhtä nopea kuin vilkas serkkunsa. - --- Voi sentään, sinä olet väsynyt, ja pojat rehkivät viimeistä myöten -tuolla typerässä baseball-ottelussa. Kenen kanssa minä pelaan? -huokasi Josie. Hän työnsi suuren punaisen hattunsa niskaan ja katseli -ympärilleen kuin vaanien uutta saalista. - --- Pelaan kohta, kun olen vähän vilvoitellut. Mutta se on tylsää, kun -en koskaan voita, vastasi Bess leyhytellen itseään suurella lehdellä. - -Josie aikoi juuri istahtaa hänen viereensä puutarhapenkille, kun -keksikin matkojen päästä kaksi miesolentoa. Heidän siniset säärensä -näyttivät suuntaavan kohti baseball-ottelua, mutta he eivät -milloinkaan saapuneet perille. Ilahtuneena Josie pinkaisi niitylle -käyttääkseen hyväksi näitä taivaan lähettämiä apujoukkoja. - -Tulijat pysähtyivät, kun tyttö lensi paikalle, ja kumpikin nosti -hattuaan. Pönäkkä poika kohautti sitä veltosti ja laski hatun heti -päähän kuin iloisena, että sekin velvollisuus oli ohi. Sen sijaan -toinen, hoikka nuori mies, jolla oli tummanpunainen solmio, nosti -hattunsa sulavasti kumartaen ja piti sitä hetken koholla niin -että hänen mustat kiharansa näkyivät. Doll oli hyvin ylpeä tuosta -kumarruksesta; se oli pitkän harjoittelun tulos. Kaikille sitä ei -kylläkään suotu, sillä Doll oli kiinnostunut vain huomionarvoisista -tytöistä, hän kun uskoi itsekin olevansa melkoinen hurmuri. - -Josie ei ilmeisesti älynnyt antaa arvoa kunnialle. Hengästyneenä ja -innoissaan hän houkutteli poikia tenniskentälle huomauttaen ovelasti, -miten hikistä ja likaista puuhaa baseball oli näin kuumalla. Nämä -kaksi syytä tehosivat, sillä Pumpulla oli jo nyt liian kuuma ja Doll -oli sonnustautunut upouuteen valkotakkiseen pukuun, jota ei halunnut -liata. - --- Tullaan ilomielin, vastasi kohtelias poika kumartaen uudestaan. - --- Pelaa sinä, minä lepään, sanoi Pumppu, joka mieluummin keskusteli -rauhallisesti prinsessan kanssa vilpoisessa varjossa. - --- Hyvä, sinä voit huvittaa Bessiä, sillä minä hakkasin hänet juuri -ja hän tarvitsee vähän lohdutusta. Sinulla on tietysti jotakin -hyvää taskussasi, George. Ajaen saalista edellään Josie palasi -riemusaatossa hoviinsa. - -Pumppu heittäytyi raskaasti penkille, joka narahti hänen painonsa -alla. Hän otti heti esiin makeisrasian, jota ilman ei liikkunut -missään, ja virkisti Bessiä sokeriorvokeilla ja muilla herkuilla -sillä välin kun Doll puski lujasti töitä pitäessään puoliaan. Josie -oli jälleen voitolla, sillä onnettomuudekseen Doll kompastui ja tahri -uudet housunsa, mikä teki hänet hajamieliseksi ja huolettomaksi. -Pelin päätyttyä Josie antoi Dollin levätä ja lohdutteli häntä hiukan -ivallisesti, koska housuille sattunut tapaturma nähtävästi painoi -raskaasti pojan mieltä. - --- Älä viitsi olla hupsu, voihan tuon puhdistaa. Sinä olet varmasti -ollut entisessä elämässäsi räätäli, jonka ainoana kutsumuksena ovat -vaatteet. - --- Älä lyö lyötyä, vastasi Doll nurmelta, missä hän ja Pumppu nyt -makasivat, että tytöt mahtuisivat penkille. Nenäliina oli levitettynä -Dollin alle ja kyynärpää nojasi toiseen, kun hän harmissaan tuijotti -vihreänruskeata tahraa. -- Minä haluan olla siisti, ei minusta -ole kohteliasta esiintyä naisten seurassa vanhoissa kengissä ja -kauhtuneessa paidassa. Meidän pojat ovat herrasmiehiä ja pukeutuvat -sen mukaan, täällä ei puvulla taida olla niin väliä, hän lisäsi -kiukuissaan räätälisanasta, sillä hän oli yhdelle mainitun ammatin -harjoittajalle kiusallisen paljon velkaa. - --- Niin ovat meikäläisetkin, mutta täällä eivät pelkät vaatteet -tee herrasmiestä. Me vaadimme aika lailla enemmän, sinkautti -Josie, joka heti oli aseissa puolustaakseen opistoaan. -- Saat -vielä nähdä, että kun sinä ja sinun hienot herrasi unohdettuina -solmitte kaulanauhojanne ja panette hajuvettä tukkaanne, muutamat -sinun halveksimistasi kavereista ovat kuuluisia miehiä. Minä pidän -vanhoista kengistä ja inhoan keikareita. Entä sinä, Bess? - --- En inhoa, jos he ovat ystävällisiä ja kuuluvat vanhaan joukkoon, -vastasi Bess nyökäten kiitokseksi Dollille, joka varovasti poimi -tiedonhaluisen toukan hänen pieneltä punaiselta kengältään. - --- Minä pidän naisista, jotka ovat kohteliaita eivätkä katkaise -miehen niskoja nurin, vaikka tällä olisikin omia ajatuksia. Entä -sinä, George? kysyi Doll hymyillen ystävällisesti Bessielle ja -vilkaisten Josieta harvardilaisittain nenäänsä pitkin. - -Pumppu vastasi tyynesti kuorsaamalla, ja yleinen nauru palautti -rauhan hetkeksi. Josie kiusasi mielellään itsevarmoja luomakunnan -herroja, mutta jätti tällä kertaa hyökkäyksen sikseen, jotta saisi -pelata vielä erän tennistä. Kohteliaana ritarina Doll suostui ja -he jättivät Bessin piirtämään Georgea, joka loikoi pitkät koivet -ristissä ja pyöreä punainen naama puoliksi hatun peitossa. Tämän -ottelun Josie hävisi. Nolona hän palasi toisten luo ja rupesi -herättelemään nukkujaa kutkuttaen heinänkorrella tämän nenää. - --- Nouse pitämään meille seuraa! Te herrasmiehet saisitte kehittää -meidän tapojamme, sillä me olemme vain 'huonosti pukeutuneita -maalaistyttöjä'. Josie avasi taistelun muistaen, mitä Doll oli joskus -sanonut lukutoukkatytöistä, jotka välittävät enemmän kirjoista kuin -muodista. - --- Enhän minä sinua tarkoittanut. Sinun vaatteesi ovat all right ja -hattukin viimeistä muotia, sanoi Doll-raukka nolostuneena. - --- Sainpa sinut kiinni. Kuuluuko sinusta herrasmiehen tapoihin ilkkua -tyttöjä, jotka eivät pukeudu hyvin? Josie tunsi antaneensa kelpo -iskun hienostelevalle pojalle. - --- Siitä sait, kaveri. Josie on aivan oikeassa. Ette milloinkaan -kuule minun puhuvan vaatteista ja sellaisesta roskasta, sanoi Pumppu -tukahduttaen haukotuksen ja haparoi makeisia virkistyksekseen. - --- Sinä puhut ruuasta, ja se on yhtä tylsää. Menet naimisiin -keittäjän kanssa ja pidät vielä jonakin päivänä ravintolaa, nauroi -Josie iskien heti häneen. - -Ennustus vaiensi Pumpun vähäksi aikaa, mutta Doll kokosi uudelleen -voimansa ja vaihtaen aihetta siirsi taistelun vastustajan alueelle. - --- Koska pyysit käyttäytymisneuvoja, niin salli minun sanoa, etteivät -seurapiireissä nuoret naiset tee henkilökohtaisia huomautuksia. Pikku -tytöt, jotka eivät vielä ota osaa seuraelämään, voivat pitää sitä -sukkelana, mutta vakuutan sinulle, ettei se kuulu hyviin tapoihin. - -Josie oli hetken vaiti tointuakseen hämmästyksestään, mutta Bess -sanoi ylevällä äänellä, joka oli paljon musertavampi kuin Josien -nenäkkyys: - --- Se on totta, mutta me olemme täällä tottuneet järkevämpään -keskusteluun kuin teidän nuoret seurapiirinaisenne. Me koetamme -kaikin tavoin auttaa toisiamme, siksi voimme vihjaista toisen -virheistäkin. Me emme harrasta jonnin joutavaa lörpöttelyä. - -Kun prinsessa moitti, pojat asettuivat harvoin vastahankaan. Niinpä -Dollkin pysyi hiljaa ja Josie töksäytti: - --- Meidän pojat pitävät siitä, että juttelemme heidän kanssaan, ja -ottavat onkeensa meidän vihjeemme. He eivät usko olevansa täydellisiä -kahdeksantoista ikäisinä niin kuin harvardilaiset näyttävät luulevan, -varsinkin kaikkein nuorimmat. - -Doll oli ilmeisesti loukkaantunut, sillä hän vastasi kipakasti ja -katsoi merkitsevästi pallokentällä riehuvaa pölyistä ja meluisaa -joukkoa: - --- Teidän kaverinne tarvitsevat kyllä kaiken sen sivistyksen, mitä -voitte heille antaa. Meikäläiset taas ovat enimmäkseen maan parhaista -perheistä, niin ettei meillä tarvita tyttöjä opettajiksi. - --- Vahinko ettei teillä ole enemmän sellaisia kavereita kuin meillä. -Meikäläiset käyttävät hyödykseen kaiken, mitä opisto tarjoaa; he -eivät tyydy siihen, että pääsevät joten kuten lävitse. Ja mitä -tyttöihin tulee, teidän olisi parempi pysyä tieltä poissa, kun he -tulevat yliopistoon ja alkavat kilpailla teidän kanssanne niin kuin -me täällä. - --- Miksi sinä pukeudut meidän väreihimme, kun sinulla kerran on noin -kurjat ajatukset meistä? kysyi Doll kiusoitellen. - --- Enkä pukeudu. Minun hattuni on tulipunainen eikä karmiini, Josie -kivahti. - --- Tiedänpä vain, että hurjistunut härkä ajaisi sinut pian -käpälämäkeen, jos heiluttaisit tuota punaista pääkappaletta sen nenän -edessä, Doll vastasi. - --- Antaa härän tulla! Osaavatko sinun nuoret seurapiirineitisi tämän -tempun? Tai edes sinä itse? kysyi Josie, ja haluten näyttää uusinta -taitoaan hän juoksi portille, laski toisen kätensä ylimmälle puulle -ja kiepsahti sen yli keveästi kuin lintu. - -Bess pudisti päätään ja Pumppu taputti laiskasti käsiään. Mutta Doll -loikkasi aidan yli koskematta siihen ja laskeutuen jaloilleen Josien -viereen kysyi tyynesti: - --- Osaatkos sinä tehdä tämän tempun? - --- En vielä, mutta ennen pitkää. - -Saatuaan kiistakumppaninsa hiukan nöyryytetyksi Doll lauhtui ja -jatkoi ystävällisesti temppujaan huomaamatta ensinkään joutuneensa -ojasta allikkoon. Vastamaalatusta portista tarttui punaista maalia -hänen hartioihinsa, ja kun hän keikahti sen yli takaperin ja kohosi -hymyillen seisomaan, hän sai palkakseen ärsyttävän huomautuksen: - --- Jos tahdot tietää, minkä väristä karmiini on, niin katso selkääsi. -Tuo maali tuskin lähtee pesemälläkään. - --- Voi pahus! puuskahti Doll koettaen epätoivoisesti kurkistella -selkäänsä. - --- Eiköhän meidän pitäisi lähteä, Doll, sanoi Pumppu, jonka mielestä -oli viisainta peräytyä ennen kuin uusi kahakka alkaisi. - --- Älkää hätäilkö, jääkää tänne vain makailemaan. Te tarvitsette -lepoa viikon ankaran aivotyön jälkeen. Nyt on meidän kreikkamme aika. -Tule, Bess. Hyvästi, herrat. Ja syvään kumartaen Josie lähti hattu -sotaisesti pystyssä ja maila voitonlippuna olalla. Saatuaan viimeisen -sanan hän katsoi voivansa vetäytyä pois voittajana. - -Doll kumarsi Bessille viileästi, ja Pumppu säesti mutisten: - --- Pikku Josie on tänään äkäinen kuin ampiainen. Minä vedän vielä -torkut. On liian kuuma pelata. - --- Niin on. Olikohan se kiukkupussi oikeassa puhuessaan näistä -läiskistä? sanoi Doll ja istuutui hankaamaan takkiaan nenäliinalla. --- Nukutko sinä? hän kysyi aherrettuaan hetken tuhisten ja -kärsimättömänä. - --- En. Tuumin vain, että Josie ei tainnut olla kovinkaan väärässä -puhuessaan laiskuudesta. Hävettää, kun tulee tehdyksi niin vähän. -En minä itse olisikaan välittänyt koko yliopistosta, mutta holhooja -pakotti minut sinne, Pumppu huokasi. Hänestä opiskelu oli kauheaa, ja -jäljellä oli vielä kaksi pitkää vuotta. - --- Katsos, se suo miehelle arvovaltaa. Mutta näin meidän kesken -sanottuna olisi tosiaan aika hauskaa, jos mukana olisi tyttöjä. -Kun tässä kerran on raadettava, sietäisi joukossa olla muutamia -kullanmuruja auttamassa. Vai mitä arvelet? - --- Aika mukavaa, jos tällä hetkelläkin olisi kolme -- yksi -vilvoittelemassa viuhkalla, yksi suutelemassa ja yksi tarjoamassa -jäälimonaatia, huokasi Pumppu. - --- Kelpaisikos kalja? kuului heidän takaansa. Ääni sai Dollin -loikkaamaan jaloilleen ja Pumpun kierähtämään ympäri kuin säikähtynyt -pyöriäinen. - -Aitaan nojaavalla porraslaudalla istui äiti Bhaer kaksi pulloa olan -yli kulkevaan hihnaan kiinnitettynä, kimppu peltimukeja kädessä ja -vanhanaikainen aurinkohattu päässä. - --- Tiesin että pojat tappaisivat itsensä jäävedellä, siksi tallustin -viemään heille vähän kunnon kaljaa. He joivat kuin kamelit. -Silaksella oli toinen kuorma, niin että minun pullooni jäi vielä -tilkkanen. Tahdotteko? - --- Kiitos. Antakaa meidän kaataa! - -Doll piti mukia, kun Pumppu ilomielin sen täytti. Molemmat pelkäsivät -kuollakseen äiti Bhaerin kuulleen heidän äskeiset puheensa. Pian -selvisi, että hän tosiaan oli kuullut, sillä istuessaan heidän -välissään kuin muonitusmestari pulloineen ja mukeineen hän sanoi: - --- Oli hauska kuulla, että haluaisitte tyttöjä yliopistoon, mutta -toivottavasti opitte puhumaan kunnioittavammin heistä ennen kuin he -tulevat, sillä sen opetuksen he antavat teille ensimmäiseksi. - --- Minä laskin vain leikkiä, änkytti Pumppu hotkaisten kiireesti -kaljansa. - --- Niin minäkin. Tietenkin minä -- minä kunnioitan tyttöjä, sammalsi -Doll kauhuissaan, sillä hän näki, että tulossa oli saarna. - --- Mutta et oikealla tavalla. Muutamista tytöistä on ehkä hauskaa, -jos heitä sanotaan pikku kullanmuruiksi, mutta ne tytöt, jotka -haluavat opiskella, tahtovat että heitä kohdellaan järkevinä -olentoina eikä pelkkinä hakkailun kohteina. Minä aion todella -pauhata, se on minun virkani, niin että nouskaa ja ottakaa saarna -vastaan kuin miehet. - -Jo nauroi, mutta hän oli tosissaan, sillä viime talvisten -kuulopuheiden perusteella hän tiesi, että Doll ja Pumppu olivat -alkaneet 'katsella ympärilleen' tavalla, josta hän ei pitänyt. -Molemmat olivat kaukana kotoaan, heillä oli rahaa tuhlattavaksi ja he -olivat kokemattomia, uteliaita ja herkkäuskoisia niin kuin useimmat -ikäisensä pojat. Jo oli varoittanut poikia jo monta kertaa heidän -siirryttyään Harvardiin, mutta he eivät näyttäneet ymmärtäneen hänen -hyvää tarkoittavia vihjauksiaan. Nyt hän uskoi heidän ymmärtävän ja -aikoi puhua suunsa puhtaaksi. - --- Puhun teille kuin äiti, koska omat äitinne ovat täältä kaukana, -hän aloitti juhlallisesti aurinkohattunsa uumenista. - --- Suuri Scott! Nyt se tulee, ajatteli Doll harmissaan. Mutta -ensimmäisen iskun saikin Pumppu, kun hän koetti rohkaista itseään -toisella mukillisella kaljaa. - --- Tuo ei tee sinulle pahaa. Mutta minun täytyy varoittaa sinua -juomasta muita aineita, George. Olen kuullut sinun puhuvan viineistä -niin asiantuntevasti kuin välittäisit niistä enemmän kuin sinun -ikäisellesi on hyväksi. Älä rupea leikkimään tuolla vaarallisella -asialla 'huvin vuoksi', niin kuin sinä sanot, tai siksi että se on -muotia ja että toiset pojat tekevät niin. - --- Kunniasanalla, en juo väkevämpiä aineita kuin viiniä. Äitikin -sanoo, että minä tarvitsen jotain vahvistavaa, joka korvaa -lukemisesta johtuvan aivokudoksen kulutuksen, Pumppu vastusteli -laskien kannun maahan. - --- Kunnon pihvi ja kaurapuuro uudistavat sinun kudoksesi paljon -paremmin kuin moiset juomat. Työtä ja yksinkertaista ruokaa sinä -tarvitset. Kunpa saisinkin sinut huostaani muutamaksi kuukaudeksi, -niin opettaisin sinut juoksemaan läähättämättä ja tulemaan toimeen -ilman neljää, viittä ateriaa päivässä. - --- Minä olen paksu, mutta en mahda sille mitään, me olemme kaikki -lihavia. Se on suvussa, Pumppu puolustelihe. - --- Sitä suurempi syy sinun on elää varovasti. Tahdotko kuolla nuorena -tai olla hoidettavana koko ikäsi? - --- En toki. - -Pumppu näytti niin nujerretulta, ettei Jo hennonut kovistaa häntä -enää muiden syntien takia. Hän lisäsi sen tähden leppeämmällä -äänellä ja läpsäyttäen hiljaa Pumpun lihavaa kättä niin kuin ennen -vanhaan, kun se oli kyllin pieni näpistelemään sokeripalasia hänen -sokerikostaan: - --- Ole sitten varovainen, sillä ihminen piirtää luonnekuvansa -kasvoihinsa, etkä varmaan tahdo näyttää syömäriltä ja juopolta. - --- En todellakaan. Laatikaa minulle terveellinen ruokalista, niin -seuraan sitä jos voin. Ei minusta ole hauskaa olla näin lihava, -minulla on sydämentykytystä ja päänkivistystä. - -Pumppu huokasi osaksi surren kaikkea hyvää, josta lupasi luopua, -osaksi helpotuksesta kun sai kätensä vapaaksi ja saattoi avata vyönsä. - --- Minäpä laadinkin. Seuraa sitä, niin jo vuodessa olet mies etkä -jauhosäkki. Ja Doll, sanoi Jo kääntyen toiseen syntisäkkiin, joka -toivoi ettei olisi tullutkaan. -- Luetko sinä ranskaa yhtä uutterasti -kuin viime talvena? - --- En. Minusta se on ikävää -- toisin sanoen -- minä olen harrastanut -k-kreikkaa nykyään, Doll aloitti aavistamatta mihin odottamaton -kysymys tähtäsi, kunnes hänen mieleensä äkkiä juolahti asia, joka sai -hänet änkyttämään ja tutkimaan tarkkaan kenkiään. - --- Eikä mitään kreikkaa. Doll lukee vain ranskalaisia romaaneja ja -käy varieteessa, kanteli Pumppu varmistaen äiti Bhaerin epäluulot. - --- Niinpä minä arvelinkin, ja juuri siitä aioin puhua. Ted sai äkkiä -halun oppia ranskaa samalla tavalla. Menin sen tähden itse katsomaan -tuota varieteeta. Teikäläisiä siellä oli joukoittain, ja teki hyvää -nähdä, kuinka monet nuorista olivat yhtä häpeissään kuin minäkin. -Monet vanhemmat miehet näyttivät olevan haltioissaan, ja kun tultiin -ulos, odottivat noita maalattuja tyttöjä kanssaan illalliselle. -Oletko koskaan mennyt heidän mukaansa? - --- Kerran. - --- Piditkö siitä? - --- En. Mi-minä tulin aikaisin pois, sammalsi Doll kasvot yhtä -tummanpunaisina kuin hänen solmionsa. - --- Tiedät hyvin, että sellainen seura voi tuoda vain ikävyyksiä ja -voi aiheuttaa nuorelle miehelle ikuisen vamman. - -Jo-rouvan ponteva vastalause päivän muotihuvitukseen sai pojat -hämilleen, ja he odottivat hiljaa -- Pumppu iloissaan, ettei ollut -koskaan ollut mukana noissa iloisissa illoissa, ja Doll hyvillään, -että oli tosiaan lähtenyt ajoissa pois. Käsi kummankin olkapäällä ja -huolten häivät otsaltaan karkottaen Jo jatkoi äidillisesti: - --- Poika-kullat, jollen rakastaisi teitä, en puhuisi koko asiasta. -Tiedän ettei tämä ole hauskaa kuultavaa, mutta omatuntoni ei -anna minulle rauhaa. Kunpa minä voisin antaa teille rohkeutta -ja järkeä vastustaa yleistä mielipidettä ja välinpitämättömien -ihmisten kevytmielistä moraalia! Viime talvena Demin äiti oli usein -huolissaan, kun Demi oli myöhään ulkona uutisasioillaan, mutta kun -hän varoitti poikaa kaikesta, mitä tämä näki ja kuuli kaupungilla, -Demi sanoi vakavasti: "Tiedän mitä tarkoitat, mutta kenenkään ei -tarvitse mennä harhaan, jollei itse tahdo." - --- Se oli ihan Pastorin tapaista, huudahti Pumppu. - --- Demi on oikeassa, ja juuri siksi että hän ajattelee noin, me -kaikki kunnioitamme häntä, lisäsi Doll katsoen vilpittömästi -höyhentäjäänsä. Tämä huomasi koskettaneensa oikeata kieltä ja oli -miltei tyytyväinen saarnansa tuloksiin. Valmistautuen lähtemään -oikeusistuimelta, jonka edessä rikolliset oli tutkittu ja syyllisiksi -havaittu, mutta ehdotettu armahdettaviksi, Jo jatkoi: - --- Tämä löylytys voi tehdä teille hyvää, vaikken minä ehkä koskaan -saa sitä tietää. Ohimennen kaikessa ystävyydessä sanotut sanat saavat -usein ihmeitä aikaan, ja sitä vartenhan vanhat ihmiset ovat -- -muuten ei heidän kokemuksistaan olisi mitään hyötyä. Nyt lähdetään -etsimään toisia nuoria. Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan -sulkea Plumfieldin portteja teiltä niin kuin muutamilta teidän -'herrasmiehiltänne'. - -Tämä kauhea uhkaus painui unohtumattomasti Dollin mieleen ja syvän -kunnioittavasti hän auttoi Jon alas korkeuksista. Pumppu otti -tyhjät pullot kantaakseen ja vannoi juhlallisesti pidättyvänsä -kaikista väkevistä juomista, mikäli vain heikko liha kestäisi. -Tietysti he kahden jäätyään laskivat leikkiä äiti Bhaerin 'luennon' -kustannuksella -- mutta kaikessa hiljaisuudessa he olivat hänelle -kiitollisia, ja perästäpäin heillä oli monta kertaa syytä muistella -tätä tenniskentällä vietettyä puolituntista. - - - - -17 - -TYTTÖJEN KESKEN - - -Plumfieldissä uskottiin lujasti sekä molempien sukupuolten että -kaikkien värien, rotujen ja yhteiskuntaluokkien oikeuteen saada -opetusta. Siksi opistossa oli tilaa jokaiselle joka kolkutti, siellä -otettiin yhtä ystävällisesti vastaan niin pohjoisen nukkavieru poika -tai etelän vapautettu orja kuin jonkin hyvän suvun jälkeläinenkin, -jolta kalliimpien koulujen ovet olivat suljetut. - -Ylemmillä tahoilla oltiin yhä ennakkoluuloisia, naurettiin asialle -ja ennustettiin kokeen epäonnistuvan. Mutta oppilaskunta koostui -iloisista, toiveikkaista nuorista, jotka olivat nähneet suurempienkin -uudistusten saavan alkunsa vähästä, ja luottamus opiston menestykseen -lujittui sitä mukaa kun nuorten joukko vuosi vuodelta kasvoi. - -Itsestään syntyneiden tapojen joukossa oli eräs, joka oli -erityisen hyödyllinen ja kiinnosti tyttöjä. Se kehittyi vanhasta -ompeluhetkestä, jota Marchin sisarukset jatkoivat vielä kauan senkin -jälkeen, kun pienet ompelurasiat olivat paisuneet isoiksi koreiksi ja -pursuivat paikattavaa. He olivat kiireisiä naisia, mutta lauantaisin -he koettivat viettää yhteisen hetken jonkun ompeluhuoneessa. - -Meg ensimmäisenä ehdotti pienen piirin laajentamista, sillä tyttöjen -huoneissa hän näki murheellisen paljon järjestyksen, kätevyyden ja -viitseliäisyyden puutetta. Latina, kreikka, korkeampi matematiikka ja -luonnontieteet kukoistivat erinomaisesti, mutta ompelukorit saivat -pölyttyä, kuluneet kyynärpäät jäivät paikkaamatta ja sinisukkia -olisi sietänyt parsia. Valtioviisaasti Meg sai muutamia kaikkein -huolimattomimpia houkutelluksi mukaan ja teki ompeluillan niin -hauskaksi, että nämä ymmärsivät tarkoituksen, olivat kiitollisia -Megille ja pyysivät saada tulla uudestaan. Kohta moni muukin pyrki -piristämään raskasta työviikkoaan, ja ompeluhetkestä tuli vähitellen -niin suosittu, että vanha museo kalustettiin uudestaan, sinne vietiin -ompelukoneita, pöytiä, kiikkutuoleja ja rakennettiin räiskyvä -tulisija, jotta neulat voisivat suihkia häiriintymättä satoi tai -paistoi. - -Täällä Meg oli omalla alallaan. Hän käytti saksia, koetteli pukuja ja -neuvoi erityisapulaistaan Daisya muotoilemaan hattuja ja asettelemaan -pitsi- ja nauhareunuksia. Amy ratkaisi tärkeät värikysymykset ja -hankki myös luettavat kirjat, ja Bess puolestaan oli esilukijana. -Josie esitti runoja ja katkelmia näytelmistä, Jo piti lyhyitä -keskustelun alustuksia terveydenhoidosta, uskonnosta, politiikasta ja -muista kysymyksistä, joita hänen mielestään kaikkien tuli harrastaa. -Nämä avoimet jutteluhetket vaikuttivat ihmeen piristävästi tyttöihin. -Ennakkoluulot karisivat, välinpitämättömyys vaihtui kiinnostukseen, -ja älykkäät tytöt paneutuivat ajattelemaan, samalla kun nokkelat -oivallukset ja vilkas kieli höystivät virinnyttä keskustelua. - -Eräänä päivänä puheltiin vilkkaasti naisten elämänurasta. Jo oli -lukenut jotakin tätä koskevaa ja kysyi kaikilta kahdeltatoista -tytöltä, mitä he aikoivat tehdä opistosta päästyään. Vastattiin kuten -aina: joku rupesi opettajaksi, toinen lääkäriksi tai opiskelemaan -taidetta. Mutta melkein kaikki lopettivat sanoen: "... kunnes menen -naimisiin." - --- Mutta entä jollette menekään naimisiin? Jo kysyi tarkaten -miettiväisiä, reippaita kasvoja. - --- Jäädään sitten vanhoiksipiioiksi. Kamalaa, mutta eihän sille mahda -mitään, kun naisia kerran on paljon enemmän kuin miehiä, vastasi -muuan vilkas tyttö, joka oli niin sievä, ettei varmasti ainakaan -vastoin omaa tahtoaan jäisi yksin. - --- On hyvä miettiä sitäkin ja valmistautua olemaan hyödyksi. - --- Ei vanhojapiikoja pilkatakaan enää läheskään niin kuin ennen, -kun muutamat ovat saaneet mainetta ja osoittaneet, ettei nainen ole -ihmisen puolikas, vaan täysi ihminen, ja hän selviää kyllä yksinkin. - --- Minusta se olisi sittenkin tylsää. Eihän meistä kaikista -kuitenkaan tule Florence Nightingaleja. Mitä me voisimme tehdä kuin -istua nurkassa ja tuijottaa eteemme, kysyi varsin tavallisen näköinen -tyttö tyytymättömänä. - --- Ainakin voi olla iloinen ja tyytyväinen, ellei muuta. Mutta -tehtäviä on tarjona niin paljon, ettei kenenkään tarvitse istua -laiskana tuijottamassa, ellei itse tahdo, sanoi Meg hymyillen ja -sovitti tytön päähän juuri koristettua uutta hattua. - --- Jos teidän täytyy ansaita leipänne, koettakaa toki tehdä se -makeaksi älkääkä surko sen karvautta, jatkoi Jo. -- Minä itse olin -nuorena katkera, kun minun täytyi pitää seuraa tuittupäiselle -vanhalle naiselle. Mutta ne kirjat, joita luin hänen yksinäisessä -huoneessaan, ovat sittemmin olleet minulle suunnattomaksi hyödyksi, -ja tuo vanha mummo lahjoitti minulle testamentissaan koko Plumfieldin -'iloisesta palveluksesta ja hellästä huolenpidosta'. Minä en suinkaan -ansainnut sitä, mutta yritin tehdä velvollisuuteni niin mieluisaksi -kuin suinkin, ja siitä saan kiittää rakkaan äitini apua ja neuvoja. - --- Jos minä voisin ansaita tämmöisen paikan, laulaisin päivät -pääksytysten ja olisin kuin enkeli. Mutta joskus saa tyytyä -kohtaloonsa ilman vaivanpalkkaa, ja se on raivostuttavaa, sanoi -lännestä tullut tyttö, joka oli viettänyt ankaraa elämää vähin varoin -mutta unelmat taivaita hipoen. - --- Minä uurastin aikoinani kokonaisen talven saadakseni mainetta ja -rahaa. Mutta kumpaakaan ei kuulunut, ja minä olin hyvin pettynyt. -Vuotta myöhemmin huomasin, että olin saanut kaksi palkintoa: sujuvan -kynän ja -- professori Bhaerin. - -Jon nauru levisi hilpeänä tyttöpiiriin, sillä elävät esimerkit -piristivät keskustelua ja tytöt pitivät niistä. - --- Te olette hyvin onnellinen nainen, aloitti tyytymätön neitonen. - --- Ja kuitenkin hänen nimensä ennen vanhaan oli 'Onneton Jo', sillä -hän ei milloinkaan onnistunut saamaan mitä tahtoi ennen kuin lakkasi -sitä toivomasta, sanoi Meg. - --- Minäkin lakkaan heti paikalla toivomasta, saa nähdä toteutuuko -toiveeni. Minä tahdon vain auttaa kotiväkeä ja suoriutua hyvin -luvuista. - --- Ottakaa oppaaksenne sananlasku: "Pidä rukkisi valmiina, niin Herra -lähettää pellavia", Jo vastasi. - --- Niin meidän kaikkien pitää tehdä, jos meistä tulee vanhojapiikoja, -sanoi sievä tyttö lisäten valoisasti: -- Loppujen lopuksi vanhanpiian -elämä voisi olla mukavaakin, se on ainakin itsenäistä. Jenny-tätini -saa tehdä mitä tahtoo kysymättä lupaa keneltäkään, mutta äidin -pitää aina neuvotella isän kanssa kaikesta. Minä luovutankin -mahdollisuuteni sinulle, Sally, ja rupean ylijäämänaiseksi. - --- Sinä olet ensimmäisenä kahleissa, katsotaan vain. Mutta kaikesta -huolimatta: kiitos! - --- Hyvä! Minä pidän rukkini kunnossa ja otan vastaan pellavat, -tahtokoon kohtalo sitten millaista lankaa tahansa. - --- Rouva Brooke, mittaanko oikealta vai nurjalta puolelta, kysyi -luokkansa paras kreikantaitaja katsellen epätoivoissaan mustaa -silkkiesiliinaa. - --- Oikealta, neiti Pierson, ja jättäkää vähän laskosvaraa, niin siitä -tulee sievempi. - --- Minä en ikinä kyllä tee toista tämmöistä. Mutta suojeleehan se -vaatteita mustetahroilta ja on hyvä olemassa. Ja oppinut neiti -Pierson uurasti esiliinan kimpussa, vaikka se oli hänestä vaikeampaa -kuin kreikan kielen kantasanat. - --- Meidän paperintuhrijoiden täytyy oppia tekemään itsellemme -kilpiä tai joudumme tappiolle. Minä annan teille mallin semmoiseen -esiliinaan, jota itse pidin 'pyörremyrskykautenani', sanoi Jo -menneitä muistellen. - --- Minäkin haluaisin tulla kirjailijaksi. Jumaloin kuuluisia ihmisiä -ja aion vielä joskus mennä Lontooseen katsomaan kaikkia, jotka vain -saan säikytetyksi esille. - --- Jos tahdotte nähdä kuuluisan naisen, niin voinpa kertoa, että -rouva Laurence aikoo tänään tuoda erään tänne. Lady Ambercrombie -lounastaa hänen luonaan ja katseltuaan opistoa hän tulee meille. Hän -haluaa erityisesti nähdä meidän ompelukerhomme. - --- Varjelkoon! Ja minä kun olen aina luullut, etteivät lordit ja -ladyt tee muuta kuin ajavat vaunuillaan ja kuusivaljakoillaan, käyvät -tanssiaisissa ja tulevat esitellyiksi kuningattarelle pyntättyinä -hienoihin hattuihin, laahuksiin ja höyheniin, huudahti muuan nuori -suorasuu, jonka kotiin Maineen joskus eksyi kuvalehtiä. - --- Lordi Ambercrombie ainakin on täällä tutkimassa vanhainkotia, ja -hänen rouvansa tutustuu kouluihin. He ovat erittäin vaatimattomia ja -herttaisia ihmisiä. He pukeutuvat yksinkertaisesti eikä kumpikaan ole -enää nuori, niin että älkää odottako mitään häikäisevää. - --- Nousemmeko seisomaan? kysyi muuan tyttö odottaen hartaasti -juhlallista tapausta. - --- Olisihan se kohteliasta. - --- Annammeko kättä? - --- Ette. Minä esitän teidät kaikki yhtaikaa. - --- Kyllä kotiväki on kummissaan kun kerron, että täällä on käynyt -oikea lady, päivitteli joku. - --- Älä vain töllötä sen näköisenä kuin et olisi ikinä ennen tavannut -herrasväkeä. Emme me kaikki ole metsäläisiä, varoitti arvokas nuori -neiti, joka oli mielestään Euroopan kruunupäiden vertainen, koska -hänen esi-isänsä olivat tulleet Amerikkaan "Mayflowerilla". - --- Hei, nyt hän tulee! - -Tytöt olivat todella pettyneitä nähdessään vieraan, jonka esi-isät -olivat kymmenissä polvissa kreivejä. Hän oli pitkä, vaatimattomasti -pukeutunut nainen, päässään nukkavieru hattu, paperikäärö toisessa -ja muistiinpanokirja toisessa kädessä. Mutta hänen kasvonsa olivat -hyväntahtoiset, ääni sointuva ja ystävällinen, käytös valloittavaa. -Koko hänen olemuksensa oli jollakin tavoin ylhäisen sukuperän -leimaama, niin ettei kauneudesta ollut väliä eikä pukua muistettu. - -Jo johti pian keskustelun Englannissa suoritettuun yhteiskunnalliseen -työhön. Tyttöjen oli hyvä kuulla iltakouluista, joiden rahoittajina -ja opettajina toimivat tunnetut naiset; pontevasta protestista -oikeusturvan hankkimiseksi sorretuille perheenäideille; -vankeinhoidon uudistamisesta; rouva Taylorista, joka luovutti -huoneen historiallisesta kodistaan palvelijoiden kirjastoksi; lordi -Shaftesburyn uusista vuokrataloista Lontoon köyhälistökortteleissa. -Kaikki tämä vaikutti nuoriin syvästi, ja he tunsivat, että myös -Amerikassa oli vielä paljon tehtävää, ennen kuin se olisi todella -oikeamielinen, suuri ja vapaa maa. - -Tytöt huomasivat, että lady Ambercrombie puhutteli kaikkia -vertaisinaan ja yhtä kiinnostuneena, ylväästä rouva Laurencesta pikku -Josiehen asti. Kukaan ei olisi voinut aavistaa, että hän omisti ison -talon Lontoossa, linnan Walesissa ja suuren tilan Skotlannissa, kun -hän puhui ihastuneena Parnassosta, kiitteli Plumfieldin kodikkuutta -ja totesi jatko-opiston tuottavan kunniaa kaikille, joilla oli sen -kanssa tekemistä. Sen kuullessaan tytöt tietysti kohottivat hiukan -päätään, ja ladyn lähtiessä jokainen pudisti sydämellisesti hänen -kättään. - --- Kunpa olisi yhtä tarmokas kuin lady Ambercrombie, huokasi joku -tytöistä. - --- Kiitän tähtiäni, että napinreiät ovat onnistuneet, sillä hän -katsoi niitä ja sanoi: "Aivan kuin ammattilaisen tekemät", lisäsi -toinen tuntien pumpulileninkinsä kohonneen arvossa. - --- Hän ei ollut ollenkaan ylpeä tai jäykkä, niin kuin odotin. Te, -rouva Bhaer, sanoitte kerran, että jalosukuisen ihmisen tuntee -kaikkialla. Nyt taidan aavistaa mitä tarkoititte. - -Äiti Bhaer sanoi: - --- Tunnen kyllä sellaisen kun tapaan, mutta minusta itsestäni ei tule -koskaan käyttäytymisen mallikappaletta. Hauskaa että vierailu oli -teille mieleen. Jollette te nuoret halua, että jäämme Englannista -monessa suhteessa jälkeen, teidän pitää ponnistella sen rinnalle. -Sikäläiset sisaremme eivät hukkaa aikaa tuijottamalla luokkarajoja, -vaan käyvät työhön kaikkialla minne velvollisuus kutsuu. Tytöt -nyökkäsivät innostuneina ja marssivat pois käsityökoreineen tuntien, -että vaikkei heistä koskaan tulisikaan Elizabeth Browningeja tai -George Elioteja, heistä silti saattoi tulla hyödyllisiä ja itsenäisiä -naisia. - - - - -18 - -TUTKINTOPÄIVÄ - - -Päivä paistoi kauniisti Plumfieldiin, kun kevätjuhla tuli mukanaan -tavanomaiset tuomisensa: ruusut ja mansikat, valkopukuiset tytöt -ja hienoiksi sonnustautuneet nuorukaiset, koulun ystävät ja -arvohenkilöt, jotka olivat tyytyväisiä vuoden tulokseen. Tämän -laitoksen erikoisuutena oli opiskelijatyttöjen mukanaolo. Se loi -tilaisuuteen vilkkautta, joka puuttui tyystin niistä kouluista missä -kauniimpi sukupuoli oli vain katsomassa. - -Jatko-opiston kukkulalla, Parnassossa ja vanhassa Plumissa parveili -iloisia ihmisiä. Laurie ja Amy kuuluivat vastaanottokomiteaan, Meg, -Daisy ja Josie auttoivat tyttöjen puolella myöhästyneitä pukeutumaan, -pitivät silmällä pöytien kattamista ja ohjasivat koristamista. Jolla -oli kädet täynnä työtä, ja lisäksi hänelle tuli aika urakka, ennen -kuin Ted saatiin esiintymiskuntoon. - -Ei Ted pukeutumista vastustanut, kaukana siitä. Hän herrasteli -mielellään hienoissa pukimissa, ja juhliin hän kiskoi ylleen -frakin, jonka eräs turhamainen ystävä oli lahjoittanut hänelle. Se -näytti aika hullunkuriselta hänen päällään, mutta Ted piti sitä -itsepintaisesti toisten naurusta huolimatta. Silinterihatunkin hän -olisi halunnut, mutta sitä hän kärtti turhaan, sillä tällä kohtaa -vanhemmat tekivät tenän. Ted vetosi siihen, että englantilaiset -pojat käyttivät silinteriä kymmenvuotiaasta lähtien eivätkä olleet -hiukkaakaan hienostelevia, mutta hänen äitinsä taputti vain -tyynnyttävästi pojan keltaista harjaa. - --- Sinä olet jo ilmankin ihan tarpeeksi eriskummallinen. Jos antaisin -sinun pitää tuota naurettavaa päähinettä, johtokunta potkisi meidät -molemmat pois Plumfieldistä. - -Kun tämä jalo miehuuden tunnus näin jäi pelkäksi unelmaksi, Ted -lohduttautui pukeutumalla tyrmistyttävän korkeaan ja kankeaan -kaulukseen ja rusetteihin, jotka olivat naisten silmissä kerrassaan -merkillisiä. Tämä päähänpisto oli kosto kovasydämiselle äidille, -sillä kaulukset saattoivat silittäjän epätoivoon, kun niitä ei saanut -moitteettomiksi, ja rusetit vaativat sellaista sidontataitoa, että -joskus kolmekin naista sai uurastaa, ennen kuin Ted oli tyytyväinen. -Kiiltävät ja puristavat kengät nähtiin Josien sanojen mukaan pitkän -mustan vaateripustimen toisessa päässä, toisessa taas nuoret mutta -juhlalliset kasvot. Vaaleat käsineet, keppi ja -- voi katkeraa -pisaraa ilon maljassa! -- halveksittava olkihattu täydensivät tämän -huomiotaherättävän pojan puvun. - --- Miltäs tämä nyt näyttää? hän kysyi ilmestyen pää kallellaan -äitinsä ja serkkujen pariin, joiden mukana hänen piti lähteä -juhlapaikalle. - -Naurun pyrskähdys ja kauhun huudahdukset tervehtivät häntä, sillä -tuo vintiö oli kiinnittänyt huuliinsa pienet vaaleat viikset, joita -hän usein näytellessään käytti. Ne sopivat hyvin ja korvasivat Tedin -mielestä jotenkuten puuttuvan silkkipytyn. - --- Ota ne pois heti paikalla, senkin lurjus! Isäsi kauhistuisi -nähdessään sinun ilveilevän tuolla tavalla juuri tänään, kun meidän -pitää olla mallikappaleita, pauhasi Jo. - --- Anna hänen pitää ne, täti, nehän pukevat häntä. Kaikki luulevat -häntä vähintään kahdeksantoistavuotiaaksi, huudahti Josie, jota -valepuvut aina viehättivät. - --- Ei isä sitä huomaa, hän on niin syventynyt arvovieraisiin ja -tyttöihin. Eikä hätää vaikka huomaisikin, hän olisi mukana leikissä -ja esittelisi minut vanhimpana poikanaan. Rob ei näytä miltään, -kun minä olen täysissä tamineissa. Ja Ted asteli edestakaisin kuin -mikäkin riikinkukko. - --- Poika, tottele! Jo komensi sellaisella äänellä, että hänen -sanaansa oli uskottava. Myöhemmin viikset kuitenkin ilmestyivät -takaisin, ja moni vieras luuli varmaan, että oli olemassa kolme -nuorta Bhaeria. Näin Tedkin löysi edes yhden valonsäteen surkeuteensa. - -Päivällistä ja kestitystä riitti varsinaisen päättäjäisjuhlan jälkeen -koko iltapäivän, mutta auringon laskiessa oli jo hiljaisempaa, kun -kaikki lepäsivät ennen iltatilaisuuksien alkua. Rehtorin vastaanotto -oli vielä jäljellä, samoin tanssiaiset Parnassossa. - -Vaunuja tuli ja meni, ja nuoret, joita istui ryhmissä kuisteilla, -nurmikoilla ja ikkunasyvennyksissä, katselivat vieraita -kiinnostuneina. Heidän uteliaisuutensa vain kasvoi, kun Bhaerin oven -eteen pysähtyivät pölyiset ajoneuvot, joihin oli kuormattu paljon -matkalaukkuja, etenkin kun vaunuista hyppäsi pari ulkomaalaisen -näköistä herraa mukanaan kaksi nuorta naista, joita kaikkia -Bhaerit tervehtivät riemastuneina. Sitten koko joukko hävisi -taloon tavaroineen päivineen jättäen katsojat aprikoimaan, keitä -salaperäiset vieraat mahtoivat olla, kunnes muuan opistolainen -selitti, että he olivat kai professorin sisarenpoikia. - -Hän oli oikeassa. Franz esitteli ylpeänä vaalean, tanakan morsiamensa -Ludmillan, ja heti perään Emil talutti esiin sievän Marynsä -ilmoittaen iloisesti: - --- Eno ja Jo-täti, tässä on teille toinenkin tytär. Onko teillä tilaa -minunkin vaimolleni? - --- Varjelkoon, miksette kirjoittaneet, että olisi voitu valmistautua -ottamaan vastaan kaksi morsianta yhden asemesta, nuhteli Jo, -joka näytti kuin myrskyn kourista karanneelta kampausnutussaan -ja neulat törröttäen päässä, sillä hän oli rynnännyt alas kesken -iltavalmistelujen. - --- Minä muistin, että Laurie-sedän naimisiinmeno oli teistä aikoinaan -mainio pila, ja päätin järjestää samanlaisen yllätyksen, nauroi Emil. --- Toivoimme että ehtisimme perille jo eilisillaksi, mutta hyvä kun -päästiin edes ilonpidon loppuun. - -Olohuoneessa kävi aikamoinen puheenpälpätys. Kaikilla oli paljon -kerrottavaa, varsinkin Emilillä ja Marylla. Heidän oli tarkkaan -kuvattava haaksirikko, pelastuminen ja vielä matkan onnellinen ja -odottamaton päätöskin, josta kotiväki ei ollut tiennyt mitään. - --- Maryn isä kehotti meitä odottamaan vähän, mutta minä sanoin, että -tuskin me sen pahempaan mylläkkään enää joudumme kuin oli yhdessä -kestetty ja että jollemme tämmöisen vuoden jälkeen tunne toisiamme, -ei meistä ikinä tuttuja tulekaan. Niin sain tahtoni läpi ja pestasin -itselleni pienen laivakumppanin. - --- Aiotko tosissasi lähteä Emilin mukana merelle? kysyi Daisy Maryltä -ihailevasti. - --- Ei minua pelota, Mary hymyili. -- Olen kokeillut tätä kapteenia -niin kauniilla säällä kuin myrskyssäkin, ja jos hän vielä joutuisi -haaksirikkoon, olisin mieluummin hänen mukanaan kuin rannalla -odottamassa. - --- Siinä on oikea merimiehen vaimo! Oletpa sinä onnenpoika, Emil, -sanoi Jo ihastuneena. -- Minä tunsin luissani, että sinä tulet -takaisin, ja kun muut olivat epätoivoissaan, minä väitin vain sinun -riippuvan jostakin raakapuusta. - --- Niinhän minä riipuinkin, sanoi Emil yksinkertaisesti. -- Ja koko -ajan mietin sitä punaista lankaa, josta puhuit ennen lähtöäni. Päätin -että jos palanenkaan köyttäni jää ajelehtimaan, niin siinä pitää olla -punainen säie. - --- Olihan siinä! Kapteeni Hardy todistaa sen ja tässä on palkkasi, -sanoi Jo suudellen Maryä. - -Emil silmäili huonetta, jota ei ollut uskonut enää milloinkaan -näkevänsä, ja sanoi: - --- Kummallista miten selvästi pikku asiat muistuvat mieleen vaaran -hetkellä. Kun ajelehdimme kurjina ja nälkäisinä, olin kuulevinani -Tedin koluavan alakertaan ja Jo-tädin kutsuvan: "Pojat, tulkaahan -syömään." Tunsin kahvin tuoksun, ja kerran melkein itkin, kun heräsin -nähtyäni unta Pöpön piparkakuista. Elämäni katkerimpia pettymyksiä -oli herätä nälkäisenä, kun tunsi yhä nenässään tuon makean tuoksun. -Antakaa ihmeessä minulle piparkakkuja, jos niitä on! - -Tädit ja serkut mutisivat säälivästi, ja Emil vietiin juhlasaatossa -syömään piparkakkuja, joita aina oli varastossa. Jo liittyi -sisarineen toiseen joukkoon kuulemaan mitä Franz kertoi Natista. - --- Heti paikalla kun näin, kuinka laiha ja nukkavieru hän oli, tiesin -että jokin oli hullusti. Mutta hän viis veisasi siitä, oli vain niin -iloissaan meidän käynnistämme, että en viitsinyt liikoja kysellä -häneltä. Mutta kävin professori Baumgartenin ja Natin opettajan, -professori Bergmannin luona. Heiltä kuulin, miten hän oli elänyt yli -varojensa ja koetti sovittaa asian ylimääräisellä työllä. Baumgarten -arveli, että se oli Natille vain terveellistä, eikä ollut puhunut -asiasta muille kuin minulle. Nat onkin maksanut velkansa ja ansainnut -leipänsä otsa hiessä, niin kuin kunnian mies ainakin. - --- Juuri tuosta minä Natissä pidän. Se on ollut kova läksy, ja hän on -oppinut sen hyvin, sanoi herra Bhaer tyytyväisenä. - --- Sanoinhan sinulle, Meg, että pojassa on ainesta ja että rakkaus -Daisyyn pitää hänet oikealla tiellä. Olisipa hänkin nyt täällä, -huudahti Jo unohtaen kokonaan viime kuukausien epäilyt ja pelon. - --- Olen siitä iloinen, ja kai minä taivun tässäkin asiassa niin kuin -aina, varsinkin kun täällä näyttää raivoavan oikea kulkutauti. Sinä -ja Emil olette panneet kaikkien pään pyörälle. Kai Josiekin on tässä -tahtomassa sulhasta ennen kuin ennätän edes kääntyä, vastasi Meg -epätoivoisesti. - -Mutta Jo huomasi, että Natin koettelemukset olivat liikuttaneet -sisarta, ja hän kiiruhti kertomaan pojan menestyksestä, jotta voitto -olisi täydellinen. - --- Eikö tuo Lontoon matka ole Natille hieno saavutus? hän kysyi. - --- Kerrassaan. Nat saa erinomaista harjoitusta Bachmeisterin -orkesterissa. Minä onnittelin häntä, ja hän oli hyvin iloinen. Hän -ihailee yhä uskollisesti Daisya ja pyysi kertomaan kaiken hänelle. -Minä jätän sen puolestani sinun tehtäväksesi, Meg-täti, ja voit myös -kautta rantain kertoa, että Natilla on oikein tyylikäs vaalea parta. -Ludmillalla on valokuva hänestä. - -Franz kuvaili Natin elämänvaiheita niin elävästi, että Meg oli -melkein voitettu. Hän päätti pitää pienen keskustelutuokion Daisyn -kanssa. Hän saattaisi heltyä vähitellen ja vaihtaa epäröivän -"sittenhän nähdään" sydämelliseen "tule onnelliseksi, kultaseni". - -Kellonlyönti herätti Jon haaveista todellisuuteen ja hän huudahti -kauhuissaan: - --- Hyvät ihmiset, teidän pitää syödä ja levätä ja minun pukeutua -kiireesti, muuten saan ottaa vieraat vastaan näissä kauheissa -riekaleissa. Meg, saata sinä Ludmilla ja Mary yläkertaan ja pidä -heistä huolta! Franz tietää, missä ruokahuone on. Ja me, Fritz, -lähdemme siistiytymään. - - - - -19 - -VALKOISET RUUSUT - - -Sillä aikaa kun matkustajat asettuivat taloksi ja rehtorin rouva -pujottautui parhaaseen pukuunsa, Josie juoksi puutarhaan poimimaan -kukkia morsiamille. Jännittävien vieraiden odottamaton tulo oli -kiihdyttänyt haavemielisen tytön pois tolaltaan, hänen päänsä oli -täynnä sankaritekoja ja dramaattisia kohtauksia, samalla kun häntä -askarrutti naisellinen kysymys, aikoivatko morsiamet esiintyä -hunnuissaan. Hän seisoi tuuhean valkoisen ruusupensaan vieressä ja -valikoi kauneimpia ruusuja, jotka aikoi sitoa valkoisella nauhalla -kimpuiksi ja asettaa uusien serkkujensa peilipöydille. Kesken -puuhansa hän kuuli askelia ja näki veljensä tulevan polkua pitkin -käsivarret ristissä, pää painuksissa ja kasvoilla hajamielinen ilme. - --- 'Sinua odotan', sanoi Josie ja hymyili ymmärtäväisesti imien -peukaloaan, johon ruusunpiikki oli pistänyt. - --- Mitä sinä täällä teet, kujeilija, kysyi Demi, joka pikemmin tunsi -kuin näki, että joku oli häirinnyt hänen haaveitaan. - --- Poimin kukkia morsiamille. Eikö olisi mukavaa jos sinullakin olisi? - --- Morsian vai kukka? kysyi Demi tyynesti, mutta katseli äkkiä -kiinnostuneena ruusupensasta kuin jotakin hyvin harvinaista ilmiötä. - --- Molemmat. Jos hankit itse toisen, saat toisen minulta. - --- Jospa voisinkin, sanoi Demi poimien ruusunnupun ja huokaisten niin -syvään, että Josien sydän heltyi. - --- Mikset sitten tee jotakin? Nyt sinun on toimittava, jos ylipäänsä -aiot. Hän lähtee pian pois ainaiseksi. - --- Kuka? Demi kiskaisi irti puoleksi auenneen nupun ja oli niin -hämmentyneen näköinen, että Josieta nauratti. - --- Älä ole olevinasi. Tiedät ihan hyvin, että tarkoitan Alicea. -Ja Demi, minä tahtoisin auttaa sinua. Nämä kihlaukset ja häät ja -muut ovat niin jännittäviä, etten millään antaisi yksienkään mennä -sivu suun. Ota sinä vaarin minun neuvostani, puhu kuin mies suusi -puhtaaksi ennen kuin Alice lähtee. - -Pikku sisko puhui niin tärkeänä ja tosissaan, että Demiä nauratti, -mutta neuvo oli erinomainen, sillä se sopi täsmälleen hänen omiin -mietteisiinsä. Siksi hän ei härnännyt tyttöä kuten tavallisesti, vaan -sanoi: - --- Kun kerran olet noin viisas lapsi, niin vihjaisepa vielä, miten -minä puhun 'suuni puhtaaksi'. - --- Hyvänen aika, onhan niitä tapoja. Näytelmissä kosijat polvistuvat, -mutta se on kamalaa, jos heillä on pitkät jalat. Ted ei milloinkaan -polvistu kunnolla, vaikka harjoitan häntä tuntikaupalla. Jos tahdot -olla hyväntuulinen ja leikkisä, voit sanoa: "Tule omakseni, tule -omakseni", niin kuin vanhus, joka heitti kurkkuja aidan yli rouva -Nickelbylle, tai sitten voit kirjoittaa jotakin runosotkua. Sitähän -olet koettanutkin tietääkseni. - --- Ole vakavissasi, Josie! Minä rakastan todella Alicea ja luulen, -että hänkin tietää sen. Tahtoisin sanoa sen hänelle, mutta minua -pökerryttää jo pelkkä ajatus. - -Demi koetti puhua selkeästi, mutta unohti hämmennyksissään -arvokkuutensa ja tavanomaisen pidättyvyytensä niin, että nöyrtyi -kysymään pikku siskoltaan, kuinka olisi parasta kosia. Onnellisten -morsiusparien tulo ja myös Alicen loistava puhe kevätjuhlassa olivat -kiirehtineet hänen ratkaisuaan. Daisy oli tavallisesti Demin uskottu, -mutta nyt sisarella oli omat murheensa, ja Demistä olisi ollut -sydämetöntä kertoa hänelle toiveistaan. - -Josie ja ruusupensas näyttivät tulleen kohtalon sormena Demin tielle, -ja hän turvautui pikku sisareensa kuin hukkuva oljenkorteen. - --- Ehkä minä kirjoitan hänelle, hän aloitti hitaasti hetken vaitiolon -jälkeen. - --- Minä keksin keinon, oikein hienon keinon, huudahti Josie äkkiä -hyppien. -- Se sopii hänelle erinomaisesti ja myös sinulle, koska -olet runoilija. - --- Mitä sinä keksit? Älä viitsi pilailla, rukoili ujo kosija -innoissaan, mutta hän pelkäsi hiukan tuota teräväkielistä naissuvun -edustajaa. - --- Se oli eräässä Edgeworthin kertomuksessa. Mies lähetti valitulleen -kolme ruusua: nupun, puoleksi puhjenneen ja aivan aukinaisen. En -muista minkä tämä valitsi, mutta Alice tietää, sillä hän oli mukana -kun se luettiin. Tässä on kaikki mitä tarvitset. Nuput sinulla jo -on. Taita nyt kaunein ruusu minkä löydät, niin minä sidon ne ja vien -hänen huoneeseensa. Hän tulee Daisyn luo pukeutumaan, niin että -kaikki sujuu kuin rasvattu. - -Demi tuumi hetken, ja sitten hänen kasvoilleen levisi hymy, ja hän -liitti Josien kädessä olevaan kimppuun auenneen ruusun. - -Ihastuksissaan siitä, että sai olla mukana näin romanttisessa -jutussa, Josie sitoi varret yhteen. Sillä välin Demi kirjoitti -korttiin: - -"Rakas Alice! Tiedät mitä nämä kukat tarkoittavat. Tahdotko -kiinnittää yhden tai kaikki rintaasi tänä iltana? John." - -Antaessaan sen sisarelleen hän sanoi niin että tyttö tunsi tehtävänsä -tärkeyden: - --- Luotan siihen, ettet nyt kujeile, Josie. Tämä on minulle tärkeä -asia. - -Josie lupasi ja juoksi täyttämään tehtäväänsä. Demi jäi haaveilemaan -ruusujen keskelle. - -Hymy ja kyynelet vuorottelivat Alicen kasvoilla, kun hän luki kukkien -mukana tullutta viestiä ja mietti, mitä siihen vastaisi. Hiukkaakaan -epäröimättä hän tiesi mitä olisi halunnut vastata, mutta velvollisuus -pidätti häntä. Kotona oli sairas äiti ja vanha isä, siellä tarvittiin -häntä ja rahallista apua. Hitaasti hän pani syrjään täysin puhjenneen -ruusun istuessaan peilin edessä tuumimassa elämän suurta kysymystä. - -Olisiko oikein pyytää Demiä odottamaan ja sitoa hänet lupauksella? -Vai olisiko parempi olla edes ilmaisematta hänelle rakkauttaan? Demi -oli nuori ja saattoi unohtaa, ja hän itse ehkä pystyisi paremmin -täyttämään velvollisuutensa, jos malttamaton sulhanen ei odottaisi -häntä. Silmiä hämärsi ja käsi viipyi ruusunvarressa, kun hän asetti -puoleksi puhjenneen ruusun jo avoimen viereen ja mietti saattoiko -panna edes nuppua rintaansa. Se näytti hyvin kalpealta toisten -rinnalla, ja oli väärin antaa vähän toiveita, ellei kerran enempää -voinut. - -Istuessaan siinä mietteissään ja alakuloisena hän kuuli Daisyn -ja tämän äidin juttelevan viereisessä huoneessa. Kaikkialla oli -hiljaista, ja avonaisista ikkunoista äänet kantautuivat niin -selvästi, että hänen oli mahdotonta olla kuulematta. Muutaman hetken -perästä hän ei enää saattanut vetäytyä pois, sillä he puhuivat -Demistä. - --- Kyllä Ludmilla on kiltti, kun toi meille kaikille oikeata -kölninvettä! Se virkistää näin väsyttävän päivän jälkeen. Johnkin -taisi saada pullollisen? - --- Niin sai. Näitkö miten hän hypähti pystyyn, kun Alice lopetti -puheensa päättäjäisissä? Hän olisi mennyt päätä pahkaa Alicen luo, -ellen minä olisi pidättänyt häntä. Enkä ihmettele, että hän oli ylpeä -ja hyvillään. Minäkin taputin käsineeni melkein riekaleiksi enkä edes -muistanut, että vastustan naisia puhujalavalla. - --- Onko John puhunut sinulle mitään? - --- Ei, ja arvaan kyllä miksei. Hän pelkää pahoittavansa minun -mieleni. Vaikka se on kyllä erehdys. Mutta minä tiedän hänen tapansa -ja toivon, että hänelle kävisi hyvin. - --- Hyvin hänen käykin. Ei kukaan täysjärkinen tyttö antaisi -rukkasia Johnille, vaikkei hänestä milloinkaan tule rikasta. John -kertoi muuten eilisiltana, mitä hän teki rahoillaan. Hän lähetti -Barton-raukan sairaalaan ja maksoi kulut, kunnes miehen silmät oli -pelastettu -- se oli aika kallis juttu. Mutta Barton kykenee nyt -työhön ja voi huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Hän oli epätoivon -partaalla, sairas ja köyhä. Kun John sai tietää asiasta, hän antoi -jokaisen penninsä eikä kertonut edes minulle ennen kuin pakotin hänet -siihen. - -Alice ei kuullut mitä Daisy vastasi, sillä onnen tunne valtasi hänet, -ja päättävästi hän kiinnitti rintaansa ruusun. - -Meg-rouva puhui yhä Johnista. - --- Jotkut sanoisivat, että hän menetteli tyhmästi ja -ajattelemattomasti, koska ei itsekään ole varakas, mutta minusta -hänen ensimmäinen sijoituksensa on hyvä ja varma, sillä se joka antaa -köyhille, lainaa Jumalalle. Ja minä olin niin tyytyväinen ja ylpeä -hänestä, etten tahtonut pilata asiaa tarjoamalla hänelle rahaa. - --- Luulen ettei hän puhu mitään Alicelle, koska hänellä ei ole mitään -tarjottavana. Mutta hän unohtaa, että rakkaus sinänsä on kaikki. Ja -tiedän että kuka tahansa nainen olisi iloinen hänen rakkaudestaan. - --- Niin, siltä minustakin aikoinaan tuntui, ja olin valmis tekemään -työtä ja odottamaan oman Johnini kanssa ja hänen puolestaan. - --- Niin Alicekin odottaa, ja toivottavasti heidän asiansa selviää. -Pitäisitkö sinä siitä, äiti? - --- Kaikesta sydämestäni, sillä parempaa tyttöä ei ole. Juuri hänen -laistaan vaimoa olen pojalleni toivonut, enkä aio menettää häntä, -mikäli se minusta riippuu. Alicen sydämeen mahtuvat kyllä sekä -rakkaus että velvollisuus. Ja Alicen ja Johnin on helpompaa odottaa -yhdessä -- sillä odotettava heidän tietenkin on. - -Alice ei kuullut enempää, hän sulki ikkunansa kasvot loistaen vaikka -hiukan syyllisyydentuntoisena. Koko asia näytti nyt toiselta kuin -ennen. Hän tunsi itsekin, että hänen sydämensä oli kyllin avara sekä -rakkaudelle että velvollisuudelle. Hän tiesi, että äiti ja sisar -toivottaisivat hänet tervetulleeksi. Hän muisti Daisyn kohtalon, -Natin koettelemukset, pitkän odotuksen ja ehkä ikuisen eron -- -kaikki nuo asiat tulivat niin elävästi mieleen, että oli julmaa -olla varovainen ja sulaa hulluutta uhrautua. Siinä miettiessään hän -pani nupun puoleksi auenneen viereen. Ja hetken perästä hän suuteli -auennutta ruusua ja liitti senkin kielittelijäkimppuun tuumien -itsekseen juhlallisesti kuin valaa vannoen: - --- Haluan rakastaa Johnia ja tehdä työtä ja odottaa hänen kanssaan ja -hänen puolestaan. - -Oli hyvä, ettei Demi ollut saapuvilla, kun Alice pujahti alas -liittyäkseen vieraisiin, joita pian alkoi virrata taloon. Hänen -tavallisesti mietteliäistä kasvoistaan säteilevä ilo ei herättänyt -kummastusta, koska kaikki onnittelivat häntä puheesta, ja hämminki, -jonka saattoi nähdä aina uuden herraryhmän lähetystössä, meni pian -ohi, kun kukaan heistä ei huomannut hänen rinnassaan olevia kukkia. - -Demi oli opastanut muutamia arvohenkilöitä ympäri opistorakennusta -ja auttoi isoisäänsä pitämään heille seuraa keskustelemalla -Pestalozzista, Fröbelistä ja muista, jotka hän olisi kernaasti -lähettänyt Punaisen meren pohjaan. Viimein hän luotsasi -'vaikutusvaltaiset ja kunnioitettavat herrat' onnellisesti -Plumfieldiin ja laski heidät maihin setä ja täti Bhaerin eteen. -Nämä ottivat vieraat juhlallisesti vastaan, professori paistoi -hyväntahtoisuutta kaikkia ja kaikkea kohtaan ja rouva hymyili -puristaessaan kättä toisensa jälkeen koettaen sivuuttaa huomiotta sen -ikävän tosiasian, että mahtipontinen professori Plock oli leiriytynyt -hänen samettisen juhlapukunsa laahukselle. - -Syvästi huoaten Demi katseli ympärilleen nähdäkseen Alicen. Tuntui -mahdottomalta noin vain käden käänteessä keksiä valkopukuinen -tyttö joukosta, joka tunkeili vastaanottohuoneissa, hallissa ja -kirjastossa, mutta Demin silmät kääntyivät kuin magneettineula juuri -siihen nurkkaan, missä tumma palmikkokruunuinen pää kohosi -- hänen -mielestään kuningatarmaisena yli ympäröivän joukon. - -Oli, oli Alicella kukka povellaan: yksi, kaksi, voi ihanaa näkyä! -Kaiken tämän Demi erotti halki suuren huoneen, ja hän huokasi niin -syvään, että neiti Perryn käherretty leikkotukka heilui. Avonaista -ruusua ei näkynyt, sillä pitsin poimu peitti sen. Ehkä olikin hyvä, -että onni tuli asteittain, muuten Demi olisi saattanut ällistyttää -vieraita hyökkäämällä suin päin epäjumalansa luo, sillä nyt ei ollut -Daisya pitelemässä takin liepeestä. - -Muuan komea nainen, joka halusi tietoja, kävi Demin kimppuun tänä -tärkeänä hetkenä, ja pojan täytyi pakottautua esittelemään hänelle -merkkihenkilöitä. Totisesti Demi oli kärsivällinen kuin pyhimys, -mutta hänen ajoittainen hajamielisyytensä ja epäjohdonmukaisuutensa -saivat tuon kiittämättömän lesken kuiskaamaan ensimmäiselle -ystävälleen, jonka tapasi Demin päästyä livahtamaan: - --- En näe missään viiniä, mutta nuori Brooke on aivan varmasti -ottanut liikaa. Hän käyttäytyi kyllä moitteettomasti, mutta oli -selvästi hiukan päissään. - -Ja niin hän todella oli, vaikka sen oli aiheuttanut jalompi viini -kuin se mikä kimalteli päivällislaseissa. Kun Demi selvisi naisesta, -hän kääntyi taas etsimään Alicea saadakseen kuulla edes yhden sanan -tämän suusta. Hän näki tytön seisovan pianon luona selaamassa -nuottivihkoa ja juttelemassa muutamien herrojen kanssa. Kätkien -intonsa Demi luovaili lähemmäksi valmiina astumaan esiin heti kun -onnellinen hetki koittaisi, ja hän panetteli kaiken aikaa mielessään -vanhoja ihmisiä, joiden piti itsepintaisesti ahdistaa nuoria sen -sijaan että istuisivat järkevästi ikäistensä seurassa. Vanhemmat -vetäytyvät vihdoinkin pois, mutta heidän tilalleen tuli heti kaksi -innokasta nuorukaista, jotka pyysivät neiti Heathia kanssaan -Parnassoon tanssimaan. Demi himoitsi heidän vertaan, mutta rauhoittui -kun kuuli Pumpun ja Dollin puhuvan Alicen kanssa tämän kieltäydyttyä. -Pumppu sanoi: - --- Ajattele, minä olen täysin kääntynyt yhteisopetusaatteeseen ja -toivoisin melkein että olisin jäänyt tänne. Kreikkakin tuntuu varmaan -helpommalta, kun näkee sieviä tyttöjä sen kimpussa. - --- Niinpä niin, pahus vie! Meidän poikien on pakko katsoa eteemme, -tai te tytöt nappaatte kaikki palkinnot meidän nenämme edestä. Sinä -olit suurenmoinen tänään, piti kuunnella joka sanaa, vaikka oli -niin kuumakin, että olisin varmasti livistänyt, jos joku muu olisi -esiintynyt, Doll koetti olla kohtelias ja osoitti todella liikuttavaa -ihailua. Hänellä oli ollut niin kuuma, että kaulus oli pehmennyt, -kihara tukka suoristunut ja hansikkaat menneet pilalle. - --- Opistossa on kyllä tilaa kaikille. Jos te vain jätätte meille -kirjat, niin me luovutamme mielellämme teille pallopelit, soutamisen, -tanssimisen ja hakkailun, jotka näyttävät teistä olevan pääasia, -vastasi Alice suloisesti. - --- Nyt sinä olet julma! Ei aina voi ahertaa, ettekä te -tytötkään näytä panevan pahaksenne noita viimeksi mainitsemiasi -opiskelunhaaroja, sinkosi Doll. - --- Jotkut harrastavat kyllä niitä ensimmäisinä vuosinaan. Mutta -myöhemmin lapsellisuudet jäävät. Älkää antako minun estää teitä -lähtemästä Parnassoon, ja hymyillen Alice nyökkäsi hyvästiksi -pojille, jotka katkerasti tunsivat olevansa vielä kovin nuoria ja -kokemattomia. - --- Siitä sait, Doll. Parasta olla ryhtymättä suukopuun tuollaisten -tyttölasten kanssa, sanoi Pumppu laahustaen tiehensä hiukan liian -kylläisenä. - --- Olipas tyttö kirotun ivallinen! Eikä varmaan ole paljonkaan -vanhempi kuin me. Tytöt kehittyvät aikaisemmin, mutta ei hänen silti -olisi tarvinnut kohdella meitä kuin isoäiti, mutisi Doll tuntien -uhranneensa karitsansa perin kiittämättömän Athenen alttarille. - --- Mennään hakemaan jotain syötävää. Minä olen väsynyt paljosta -puhumisesta. Vanha Plock sai minut käsiinsä ja pani pääni pyörälle -Kantilla ja Hegelillä ja muilla suuruuksilla. - --- Lupasin Dora Westille tanssittaa häntä vähän. Katsotaan missä hän -on. Dora on mukava pikku otus ja hänelle riittää, kunhan pysytään -tahdissa. - -He löntystivät käsikoukkua tiehensä ja jättivät Alicen lukemaan -nuotteja, niin kuin seuraelämä ei häntä ensinkään viehättäisi. Kun -hän kumartui kääntämään lehteä, pianon takana seisova nuori mies -näki avonaisen ruusun ja mykistyi onnesta. Hän tuijotti sitä hetken -ja syöksyi sitten pianon viereen ennen kuin uusia kiusanhenkiä -ilmestyisi. - --- Alice, ihan tottako, ymmärsitkö? Kuinka voin kiittää sinua, -sammalsi Demi kumartuen muka katsomaan laulua, vaikka ei nähnyt -ainoatakaan nuottia tai sanaa. - --- Ei, älä nyt! Me olemme vielä liian nuoria ja meidän täytyy -odottaa. Mutta minä olen hyvin onnellinen, John! - -Ties mitä olisi voinut tapahtua tämän kuiskauksen jälkeen, ellei Tom -Bangs olisi hyökännyt Demin ja Alicen luo huomauttaen iloisesti: - --- Musiikkia, se on hyvä keksintö! Väki harvenee ja täällä tarvitaan -jotain virkistystä. Korvissa ihan surisee se tieteellinen sekasotku, -jota olen kuunnellut koko päivän. Laula tämä sievä skotlantilainen -laulu, Alice. - -Demi murjotti, mutta Tom ei sitä huomannut, ja Alice arveli, -että laulu voisi kelvata vaikeasti kätkettävien tunteiden -varaventtiiliksi. Hän istuutui pianon ääreen. - - ODOTA VÄHÄN - - On isä, äiti köyhiä, - heikkoja kumpikin. - He eivät sitä kestäisi, - jos heidät jättäisin. - On puute leivän, särpimen - ja karja pikkuinen. - Ei rakkahimmat jäädä voi. - Siis varro hetkinen! - -John tiesi Alicen laulavan hänelle ja antavan vastauksensa -surumielisen balladin sanoilla. Hän ymmärsi tarkoituksen ja hymyili -niin lämpimästi, että tyttö nousi heti laulun loputtua kuumuutta -valittaen: - --- Niin, sinua väsyttää, eikä ihmekään. Tule ulos piristymään! Ja -muina miehinä Demi saattoi Alicen tähtien tuikkeeseen Tomin jäädessä -räpyttelemään silmiään aivan kuin hänen nenänsä edestä olisi lentänyt -raketti. - --- Varjelkoon! Pastori teki tosikauppoja viime kesänä, vaikkei -puhunut minulle mitään. Ja Tom lähti levittämään tietoa. - -Mitä puutarhassa puheltiin, sitä ei koskaan saatu tarkkaan tietää, -mutta Brooken perhe valvoi sinä iltana myöhään ja utelias silmä olisi -voinut nähdä, kuinka Demi otti vastaan onnitteluja naisväeltä. Josie -oli hyvin tärkeä ja väitti järjestäneensä koko jutun. Daisy iloitsi -ja Meg oli niin mielissään, että Josien ja Demin mentyä rupesi -puhumaan Daisylle Natista ja sanoi lopuksi: - --- Odota kunnes Nat tulee kotiin. Silloin sinäkin saat kantaa -valkoisia ruusuja! - - - - -20 - -HENKI HENGESTÄ - - -Demin kihlauksesta kerrottiin vain omaisille, koska hänen -avioliittonsa joka tapauksessa siirtyisi kauas tulevaisuuteen. -Nuoret olivat niin onnellisia, että aika tuntui heistä pysähtyneen. -Ja viikon kuluttua he erosivat -- Alice mennäkseen kotiin ja John -ryhtyäkseen työhön uudella innolla. - -Daisy iloitsi heidän onnestaan eikä koskaan väsynyt kuulemaan -veljensä tulevaisuuden suunnitelmia. Ja kun hän nyt kulki talossa -puuhakkaana ja laulellen, äiti tunsi, että alakuloisuuteen oli -löytynyt oikea lääke. Meg hautoi yhä huolia ja epäilyksiä, mutta -salasi ne taitavasti ja piti tarkasti silmällä Lontoosta tulevia -kirjeitä. Jokin salaperäinen viesti oli näet lentänyt valtameren -poikki ja Daisyn tyytyväisyys näytti kuvastuvan Natinkin nykyisessä -hilpeässä mielialassa. - -Läpäistyään näin Wertherin ikäkauden ja kokeiltuaan pikkuisen -Faustia, johon näköjään kuului tutustuminen Mefistofeleeseen, -Blocksburgiin ja Auerbachin viinikellariin, Nat tunsi olevansa -Wilhelm Meister, joka palveli oppipoikana suuria elämän mestareita. -Päästyään selville Natin pienistä synneistä ja vilpittömästä -katumuksesta Daisy vain hymyili sille lemmen ja filosofian -sekoitukselle, jota hänen kirjeensä uhosivat. - --- Sydän hänellä on paikallaan. Ja hänen päänsä selvenee pian, kun -hän vain pääsee pois siitä tupakan, oluen ja filosofian katkusta, -jossa nyt elää. Raikas meri-ilma puhaltaa pois kaikki hulluttelut, Jo -sanoi iloissaan viuluniekkansa lupaavasta urasta. Natin kotiinpaluu -oli hänen mielipahakseen lykkäytynyt kevääseen, mutta viivästys oli -vain eduksi opinnoille. - -Josie vietti kuukauden neiti Cameronin seurassa meren rannalla ja oli -heittäytynyt niin innokkaasti opiskeluun, että hankki uutteruudellaan -ja kärsivällisyydellään ystävyyssuhteen, josta hänelle oli paljon -hyötyä tulevina vuosina. Sillä pikku Josien vaisto osui oikeaan. -Marchien dramaattiset taipumukset puhkesivat hänessä vähitellen -kukkaan, ja hänestä tuli kuuluisa ja suosittu näyttelijä. - -Tom ja hänen Doransa kulkivat rauhallisesti kohti vihkialttaria. -Isä Bangs pelkäsi niin kovasti, että hänen huikenteleva poikansa -muuttaisi taas mieltään ja yrittäisi kolmatta ammattia, että hän -antoi mielellään Tomin ankkuroitua mahdollisimman pian. Kaikesta -päättäen Tomista tulisi äveriäs mies, sillä liikemiesuralla hän oli -lahjakas. - --- Syksyllä menemme naimisiin ja asumme aluksi yhdessä isän kanssa. -Johtaja vanhenee ja meidän on pidettävä hänestä huolta. Myöhemmin -hankimme oman kodin. - -Tämä oli heidän mieluisin puheenaiheensa ja sille hymyiltiin, sillä -kaikista jotka Tommy Bangsin tunsivat, oli kerrassaan hullunkurista -ajatella häntä perheenpäänä. - -Näin hyvin olivat asiat; Jo arveli voittaneensa sen vuoden vaikeudet, -kun eteen nousi uusi pulma. Pitkien väliaikojen jälkeen Danilta -oli silloin tällöin tullut postikortti, osoitteena oli "M. Masonin -luona". Tällä tavalla Danin oli mahdollista saada uutisia kotoa ja -lähettää lyhyitä tiedonantoja. Viimeinen syyskuussa tullut kortti oli -päivätty Montanassa ja kertoi lyhyesti: - - 'Vihdoinkin täällä, yritän taas kaivostyötä, vaikka en aio viipyä - kauan. Kaikki hyvin. Luovuin maanviljelystuumasta. Kerron pian - suunnitelmistani. Voin mainiosti, teen työtä ja olen _onnellinen_. - - D.K.' - -Jos vastaanottajat olisivat aavistaneet, mitä merkitsi paksu viiva -onnellinen-sanan alla, niin postikortti olisi todella kertonut paljon. - -Dan oli päässyt vankeudesta. Hän tapasi sattumalta erään vanhan -ystävänsä, joka toimi kaivosmiesten työnvalvojana ja pelasti hänet -pulasta. Dan viihtyi kaivosmiesten seurassa ja nautti sanomattomasti -ruumiillisesta työstä oltuaan niin kauan suljettuna harjaverstaaseen. -Hän tarttui mielellään hakkuun ja riehui kallion kimpussa kunnes -väsyi. Mutta pian hän väsyikin, sillä vankeusvuosi oli jäytänyt hänen -mainioita ruumiinvoimiaan. Hän ikävöi kotiin, mutta odotti viikon -toisensa jälkeen saadakseen vankilan jäljet häviämään ja synkän -ilmeen pois kasvoiltaan. Sinä aikana hän ystävystyi sekä päällystön -että työmiesten kanssa. Ja kun kukaan ei tiennyt hänen vaiheitaan, -hän saattoi aloittaa alusta, rohkeasti ja iloisesti mutta entistä -nöyrempänä. - -Eräänä lokakuun päivänä Jo oli kirjoituspöytänsä kimpussa -perusteellisessa siivouspuuhassa. Sade litisi ulkona ja rauha -vallitsi talossa. Löytäessään Danin postikortteja hän tuumi, -mitä niille tekisi, ja pani ne sitten huolellisesti laatikkoon, -jossa oli nimilappu "Poikien kirjeitä". Heittäessään yksitoista -nimikirjoituspyyntöä paperikoriin hän sanoi: - --- Olisipa jo aika uuden kortin tulla, ellei hän pian ilmesty itse! -Olen todella utelias tietämään, mitä Dan on tehnyt tänä aikana ja -miten hän nykyään voi. - -Tuskin tuntiakaan oli kulunut kun toivomus toteutui. Ted ryntäsi -sisään toisessa kädessään sanomalehti, toisessa murtunut sateensuoja -ja huohotti yhteen hengenvetoon: - --- Kaivos sortunut -- kaksikymmentä miestä sisällä -- kaikki -pääsytiet tukossa -- vesi nousemassa -- Dan tiesi vanhan aukon --- pelasti heidät henkensä uhalla -- puolikuolleina -- kaikki -sanomalehdet täynnä -- minä tiesin, että hän on sankari -- eläköön -kunnon Dan! - --- Mitä? Missä? Milloin? Miksi? Älä siinä läähätä vaan anna minun -lukea, komensi hänen äitinsä aivan suunniltaan. - -Ted luovutti sanomalehden, mutta lukeminen keskeytyi yhtä mittaa -Tedin välihuomautuksiin ja hänen kintereillään tulleen Robin -kysymyksiin. Uutisesta tuli päivän puheenaihe. Kaikkialla hälistiin -Daniel Keanista, joka oman henkensä uhalla pelasti toiset. - -Dan oli ollut ainoa, joka muisti kaivokseen johtavan vanhan -tukkeutuneen aukon. Hän laskeutui yksin alas ja käski muita pysymään -paikallaan, kunnes pääsisi varmuuteen siitä, ettei ollut vaaraa; -hän kuuli kuinka miespoloiset hakkasivat epätoivoissaan henkensä -edestä seinämän toisella puolella, hän ohjasi heidät koputuksilla ja -huudoilla oikeaan paikkaan ja johti pelastusjoukkoa, joka sai miehet -ulos ennen kuin vesi kohosi kaivoksessa liian korkealle. Kun hänet -viimeisenä hinattiin ylös, katkesivat kuluneet köydet. Dan putosi -ja ruhjoutui pahasti, mutta jäi kuitenkin henkiin. Miehet kantoivat -hänet sairaalaan, ja kaivoksen omistajat lupasivat hänelle loistavan -palkinnon urotyöstä. - --- Hänen täytyy jäädä eloon! Hänet on saatava kotiin hoidettavaksi -heti kun hän vain voi matkustaa, vaikka minun pitäisi itseni mennä -häntä hakemaan! Minä olen aina tiennyt, että hän tekee vielä jonkin -suuren teon, ellei häntä vain sitä ennen ammuta tai hirtetä jonkin -hurjan kepposen tähden, Jo sanoi kiihtyneenä. - --- Lähde hakemaan ja ota minut mukaan, äiti. Danhan pitää minusta ja -minä hänestä, Ted sanoi, ja hänestä tuntui, että siitä tulisi oikein -hänen mielensä mukainen matka. - -Ennen kuin hänen äitinsä ennätti vastata, ryntäsi Laurie sanomalehteä -heiluttaen sisään melkein yhtä kovalla melulla kuin Teddy. - --- Oletko nähnyt uutisen, Jo? Mitä arvelet, lähtisinkö heti katsomaan -poikaa? - --- Olisi mainiota jos menisit. Mutta uutinen voi olla liioiteltu, -sellaista sattuu usein. Ehkä saamme piankin aivan toisenlaisen -kuvauksen tapahtumasta. - --- Soitan Demille, että hän ottaisi tarkasti selvää asiasta. Jos -uutisessa on perää, lähden heti. Ja jos Dan vain kykenee, tuon hänet -kotiin. Jollei, jään vähäksi aikaa hänen luokseen. Kyllä hän siitä -selviää, Dan ei kuole vaikka putoaisi pää edellä. Hänellä on yhdeksän -henkeä eikä hän ole menettänyt niistä vielä puoliakaan. - --- Setä, enkö minä saa tulla mukaan? Olisi hauskaa nähdä kaivokset ja -Dan ja kuulla kaikki ja auttaa. Minä olen hyvä sairaanhoitaja, enkö -olekin, Rob, kärtti Teddy. - --- Varmasti olet. Mutta kyllä minäkin lähden mielelläni, jos äiti -ei tule toimeen ilman sinua ja setä tarvitsee jonkun, Rob vastasi -tyynesti näyttäen paljon sopivammalta matkakumppanilta kuin kiihtyvä -Ted. - --- Minä en tule toimeen ilman teitä kumpaakaan. Minun poikani -joutuvat heti hankaluuksiin, jollen pidä heitä tiukasti kotona. Muita -minulla ei ole oikeutta pidättää, mutta teitä en tahtoisi päästää -silmistäni, ettei mitään tapahtuisi. Ikinä ei ole ollut tällaista -vuotta, haaksirikkoja ja häitä, vedenpaisumuksia ja kihlauksia ja -kaiken maailman mullistuksia, Jo huudahti. - --- Muuta et voi odottaakaan, rouvaseni, kun olet tekemisissä nuorten -kanssa. Pahin aika on sitten toivottavasti ohi, kun omat poikasi -lentävät pesästä. Koetan olla silloin sinun puolellasi, sillä sinä -tarvitset apua ja tukea, varsinkin jos Ted livistää. Jon voivottelut -huvittivat Laurieta. - --- En usko, että minua voi mikään hämmästyttää. Mutta Danista olen -huolissani, ja minusta jonkun pitäisi tosiaan mennä hänen luokseen. -Paikkakunta on kurjaa seutua, ja hän tarvitsee huolellista hoitoa. -Poikaparka, hänelle näyttää riittävän kolauksia. Mutta ehkä hän -tarvitsee niitä asettuakseen. - --- Demi ilmoittaa kyllä ennen pitkää mitä kuuluu, ja minä olen heti -valmis matkaan. - -Lisätiedustelut vahvistivat uutisen. Laurie matkusti heti ja Ted -lähti hänen mukanaan kaupunkiin toivoen yhä pääsevänsä mukaan. Hän -viipyi koko päivän poissa. Mutta äiti Bhaer sanoi rauhallisesti: - --- Ted on kiukuissaan kun ei saanut tahtoaan läpi. Hän on varmaan -Tomin tai Demin luona ja palaa illalla kotiin nälkäisenä ja -leppyneenä. Kyllä minä hänet tunnen. - -Mutta Jo erehtyi. Tediä ei kuulunut illallakaan kotiin eikä kukaan -ollut nähnyt häntä. Professori Bhaer oli juuri lähdössä etsimään -kadonnutta, kun tuli sähke, jossa oli Laurien matkan varrella olevan -aseman leima: - - 'Löysin Tedin junasta. Otan hänet mukaani. - Huomenna kirjoitan. - - Laurie.' - --- Älä välitä, äiti. Kyllä setä pitää hänestä huolen. Ja Danista on -hauskaa tavata hänet, Rob sanoi, kun Jo istui siinä käsittämättä, -että hänen nuorin poikansa todellakin oli matkalla kohti villiä -länttä. - --- Tottelematon poika! Kyllä minä sen junkkarin löylytän, kun saan -hänet takaisin. Ja Laurie on varmaan mukana juonessa. Ihan hänen -tapaistaan. Siellä ne lurjukset nyt pitävät hauskaa, saisinpa olla -heidän mukanaan! Eikä tuo hupsu poika varmaan ottanut mukaansa edes -yöpaitaa tai päällystakkia. Saadaan hoitaa kahta potilasta, kun he -tulevat takaisin -- jos ylipäänsä tulevat. Nuo hurjat pikajunat -suistuvat aina jyrkänteistä tai palavat poroksi tai törmäävät -toisiinsa. Voi Ted, rakas poikakulta! Ja Jon uhkaukset muuttuivat -helläksi vaikerteluksi niin kuin äideillä tavallisesti. - -Mutta samaan aikaan poika mennä huristi manteren poikki hyvillään -ensimmäisen kapinansa onnistumisesta. Laurieta huvitti kun Ted -väitti, että koko idea syntyi hänen sanoistaan: "Jos Ted livistää." -Siksi Laurie tunsi olevansa pojasta vastuussa ja alistui heti, kun -tapasi karkurin vaunussa nukkumassa matkatavaranaan vain pullo viiniä -Danille ja kenkäharja itseään varten. Ja kuten Jo aavisti, näillä -lurjuksilla oli mainion hauskaa. - -Katumuskirje tuli aikanaan, ja vihastuneet vanhemmat unohtivat -nuhteensa ajatellessaan Dania, joka oli hyvin heikko eikä moneen -päivään tuntenut ystäviään. Sitten alkoi paraneminen, ja kaikki -antoivat anteeksi pahankuriselle pojalle, kun tämä ylpeänä kirjoitti, -että Danin ensimmäiset sanat hänen tajuihin tultuaan olivat olleet: -"Kas, Ted", ja että hän oli hymyillyt mielissään nähdessään tutut -kasvot vierellään. - --- Hyvä että Ted lähti, en minä toru häntä enää. Mutta mitä me -lähetämme Danille? Ja Jo karkotti kärsimättömyytensä lähettämällä -toipilaalle niin paljon hoitovälineitä, että siitä olisi riittänyt -kokonaiselle sairaalalle. - -Pian alkoi tulla ilahduttavia tietoja ja vihdoin ilmoitettiin, että -Dan kykeni jo matkustamaan, mutta hän ei näyttänyt haluavan vielä -lähteä, vaikka olikin loputtoman kiinnostunut kotiasioista. - -"Dan on muuttunut", kirjoitti Laurie Jolle, "eikä vain tämän -sairautensa vuoksi, vaan myös jostain muusta syystä. En tiedä mitä -on tapahtunut, ja jätän kyselyt sinun asiaksesi. Mutta hourailusta -päätellen hänellä on ollut ikäviä kokemuksia. Hän näyttää kymmentä -vuotta vanhemmalta, mutta kehittyneemmältä ja tyynemmältä ja on -hyvin kiitollinen. On liikuttavaa nähdä, kuinka mielellään hän -katselee Tediä, niin kuin ei voisi saada kylläkseen hänestä. Hän -sanoo, että Kansas oli epäonnistunut yritys, mutta en halua kysellä -mitään, koska puhuminen rasittaa häntä. Täkäläiset ihmiset pitävät -hänestä ja hän näyttää olevan siitä hyvillään. Ennenhän häntä kiusasi -kaikki tunteiden osoittaminen. Nyt hän sitä vastoin tuntuu etsivän -ihmisten ystävyyttä. Mene tiedä, saatanpa erehtyä. Pian saat itse -nähdä kaiken. Ted on kuin jänis kaalimaassa, ja matka on tehnyt -hänelle tavattoman hyvää. Anna minun ottaa hänet mukaani Eurooppaan! -Esiliinan helmat eivät voi varjella häntä enempää kuin minua muutama -vuosisata sitten, kun ehdotin, että karkaisin sinun kanssasi -Washingtoniin. Eikö ollut ikävä ettet tullut mukaan?" - -Tämä kirje sai Jon mielikuvituksen laukkaamaan hurjasti, ja Dan-parka -joutui kokemaan kaikki rikokset, vääryydet ja onnettomuudet, mitä -maailmassa ikinä oli tapahtunut. Jo odotti häntä hartaasti kotiin -ja kulutti enemmän aikaa houkuttelukirjeeseen kuin teoksiensa -jännittävimpiin kuvauksiin. - -Sitä kirjettä ei saanut nähdä kukaan muu kuin Dan. Mutta se sai -hänet myös tulemaan. Ja eräänä lokakuun päivänä Laurie auttoi heikon -miehen vaunuista Plumfieldin ovelle ja Jo otti kulkurin vastaan kuin -tuhlaajapojan. Ted esitti kaiken aikaa sotatanssia ryhmän ympärillä -päässään villin näköinen hattu ja jalassaan ällistyttävät saappaat. - --- Suoraan yläkertaan ja vuoteeseen! Nyt minä olen hoitaja. Ja tämän -haamun täytyy saada ruokaa ennen kuin hän avaa suutaan, Jo käski -koettaen peittää hämmästystään, sillä Dan oli todella kalpea ja -kuihtunut, kuin entisensä varjo. - -Dan totteli mielellään ja kävi häntä varten varattuun pitkään -leposohvaan katsellen ympärilleen tyytyväisen näköisenä kuin äidin -syliin päässyt lapsi. Jo hääri hänen ympärillään hilliten uljaasti -kielelle pyrkivät kysymykset. Dan nukahti pian matkan rasituksista -uupuneena, ja silloin Jo vetäytyi 'lurjusten' seuraan vuoroin toruen, -vuoroin kiittäen heitä. - --- Jo, luulen että Dan on tehnyt jonkin rikoksen ja saanut kärsiä -siitä, sanoi Laurie Tedin mentyä näyttämään tovereilleen saappaita ja -kertomaan hurjia juttuja kaivosmiesten elämästä. -- Pojalla on ollut -järkyttäviä kokemuksia, ja hän on murtunut niistä. Hän oli aivan -sekaisin meidän tullessamme, ja kun valvoin hänen vierellään kuulin -hänen retkistään vähän. Hän houraili jostakin johtajasta, kuolleesta -miehestä ja Blairista ja Masonista ja työnsi minulle kättään kysyen, -tarttuisinko siihen ja antaisinko anteeksi. Kerran kun hän oli -oikein rauhaton, tartuin häntä käsistä kiinni. Hän rauhoittui heti -ja rukoili, etten panisi hänelle käsirautoja. Oli totisesti hirveätä -kuulla, kun hän välistä houraili vanhasta Plumista ja sinusta ja -rukoili, että pääsisi kotiin kuolemaan. - --- Ei hän kuole, vaan elää katuakseen sitä mitä on tehnyt, olkoon se -mitä tahansa. Älä säikytä minua noilla hämärillä viittauksilla! En -välitä vaikka hän olisi rikkonut kaikkia kymmentä käskyä vastaan. -Minä puolustan häntä, ja niin teet sinäkin, ja me nostamme hänet -jaloilleen. Hän ei ole turmeltunut, se näkyy hänen kasvoistaan. Älä -puhu mitään kenellekään, minä otan ennen pitkää selvän kaikesta, -Jo vastasi yhä uskollisena pojalleen, vaikkakin masentuneena -kuulemastaan. - -Muutaman päivän Dan lepäsi tapaamatta juuri ketään. Sitten hyvä -hoito ja tuttu kotoinen ympäristö alkoivat vaikuttaa, ja hän tuntui -olevan taas ennallaan, vaikkei halunnutkaan kertoa viimeaikaisista -kokemuksistaan. Hän vain vetosi siihen, että lääkäri oli kehottanut -välttämään puhumista. Kaikki tahtoivat nähdä hänet, mutta hän ei -laskenut luokseen muita kuin vanhat ystävänsä ja kieltäytyi jyrkästi -sankarin osasta. Ted oli siitä pahoillaan, sillä hän olisi halunnut -näyttää kaikille urhoollista Dania. - --- Jokainen mies siellä olisi tehnyt samoin. Miksi pidätte minusta -niin suurta melua? Dan kysyi enemmän häpeissään kuin ylpeänä -katkenneesta kädestään. - --- Mutta eikö tunnu hyvältä ajatella, että sinä pelastit -kaksikymmentä henkeä ja annoit hätääntyneille perheille takaisin -heidän rakkaansa, Jo kysyi eräänä iltana, kun he olivat jääneet -kahden kesken. - --- Tuntuu. Se yksin on pitänyt minua hengissä -- ainakin luulen -niin. Tämä merkitsi minulle enemmän kuin jos minusta olisi tullut -presidentti tai muu maailman mahtava. Kukaan ei voi aavistaa -kuinka lohdullista on ajatella, että olen pelastanut kaksikymmentä -ihmishenkeä maksaakseni niillä. Dan pysähtyi äkkiä katkaisten -mielenpurkauksen, jonka syytä hänen kuulijansa ei voinut käsittää. - --- Arvasin että ajattelet niin. On jaloa pelastaa ihmishenki omansa -uhalla, sanoi Jo toivoen, että Dan jatkaisi. - --- 'Joka kadottaa henkensä, hän pelastaa sen', Dan mutisi tuijottaen -takkavalkeaan, joka valaisi huonetta ja loi hänen kasvoilleen -punertavan hohteen. - -Jo hämmästyi kuullessaan pojan sanat ja huudahti iloisesti: - --- Sinä olet lukenut sitä pientä kirjaa, jonka minä annoin. Sinä -pidit lupauksesi! - --- Luin usein sitä. En tiedä vielä paljon, mutta haluan oppia. - -Ja onhan se jotakin. - --- Se onkin tärkeintä. Kerro toki minulle! Tiedän että sinulla on -taakka sydämelläsi. Anna minun auttaa kantamaan sitä, niin kuormasi -kevenee. - --- Tietenkin se kevenisi. Ja kertoisin mielelläni, mutta sinäkään -et voisi antaa kaikkea anteeksi. Ja jos sinä hylkäät minut, silloin -pelkään painuvani pohjaan. - --- Äidit voivat antaa anteeksi mitä tahansa. Kerro kaikki ja voit -olla varma, etten hylkää sinua milloinkaan, vaikka koko maailma -kääntäisi sinulle selkänsä! - -Jo otti Danin käden omiinsa ja piteli sitä odottaen ääneti, että -ystävällinen kosketus antaisi Danille rohkeutta puhua. Pää käsien -varassa istuen Dan sitten kertoikin hitaasti kaiken katsahtamatta -kertaakaan ylös. - --- Nyt sen tiedät voitko antaa anteeksi miehen surmaajalle ja pitää -entistä vankia talossasi? - -Jo kietoi kätensä Danin ympärille ja painoi paljaaksi ajellun pään -rintaansa vasten silmät täynnä kyyneliä. Se tuntui paremmalta kuin -mitkään sanat. Muutama kyynel tipahti siihen villahuiviin, jolla -Danin poski lepäsi. Ei kukaan olisi voinut aavistaa kuinka hyvältä -ja lämpimältä se hänestä tuntui niiden kovien päänalusten jälkeen, -joihin hän oli tottunut. Kärsimykset olivat murtaneet häneltä tahdon -ja ylpeyden. - --- Poikaparka! Sinä olet kärsinyt koko tämän ajan, ja me luulimme -sinun olevan vapaa kuin taivaan tuuli! Miksi et kertonut meille, että -olisi voitu auttaa? Epäilitkö sinä ystäviäsi? kysyi Jo. - --- Minua hävetti. En tahtonut järkyttää ja pahoittaa sinun mieltäsi, -niin kuin nyt olen tehnyt, vaikka koetatkin salata pettymyksesi. -Äläkä suotta peitä sitä! Minun täytyy tottua siihen. - -Ja Danin katse painui taas, aivan kuin hän ei olisi jaksanut nähdä -sitä surua, jonka tunnustus oli tuonut hänen parhaan ystävänsä -kasvoille. - --- Minua järkyttää rikos, mutta olen hyvilläni ja kiitollinen -siitä, että olet katunut ja sovittanut sen ja valmis ottamaan oppia -kohtalostasi. Riittää kun Fritz ja Laurie saavat tietää asiasta. -Heillä on siihen oikeus, ja he ajattelevat samoin kuin minäkin, -vastasi Jo ymmärtäen, että avomielisyys oli parempi lääke kuin liian -suuri myötätunto. - --- Ei, eivät he ajattele samalla tavalla. Miehet eivät anna anteeksi -niin kuin naiset. Ja se on ihan oikein. Kerro sinä minun puolestani -heille, sitten se on tehty. Laurie sen kai tietääkin, vaikka hän -on ollut hyvin ystävällinen. Jaksan kyllä kestää, että he tietävät -asian. Mutta voi, älä kerro Tedille äläkä tytöille! - -Dan tarttui Jon käsivarteen anovasti ja sai tämän kiireesti -vakuuttamaan, ettei kenellekään muulle kerrottaisi. Ja Dan rauhoittui -kuin häveten äkillistä pelästymistään. - --- Se ei ollut murha, se tapahtui itsepuolustukseksi. En aikonut -tappaa. Mutta minä en sure tuota tapausta niin kuin minun pitäisi. -Olen maksanut rikoksestani täyden hinnan, ja semmoisen roiston on -parempi joutua pois maailmasta kuin olla täällä näyttämässä pojille -tietä pahaan. Kyllä minä tiedän: sinusta on kauheaa, kun ajattelen -näin. Mutta en mahda sille mitään. Minä vihaan konnia. Ehkäpä olisi -ollut parempi, että hän olisi tappanut minut. Minun elämäni on -mennyttä. - -Ja vankilan pimeys näytti taas luovan varjon Danin kasvoille. Jo -kauhistui nähdessään häivähdyksen siitä helvetistä, jonka halki Dan -oli kulkenut. Hän sanoi reippaasti: - --- Ei suinkaan mennyttä. Sinä olet oppinut pitämään elämääsi -suuremmassa arvossa ja käyttämään sitä paremmin. Tuo vuosi voi -osoittautua kaikista vuosistasi hyödyllisimmäksi. Koeta ajatella niin -ja aloita uudestaan! Me autamme sinua ja luotamme sinuun entistä -lujemmin. Teemme kaikki niin ja jatkamme yhdessä taistelua. - --- Entistä Dania minusta ei koskaan enää tule. Tunnen itseni -kuusikymmenvuotiaaksi. Antakaa minun jäädä tänne, kunnes pääsen -pystyyn. Sitten korjaan luuni enkä vaivaa teitä enää, Dan sanoi -masentuneena. - --- Sinulla on heikko ja nöyrä sydän. Se on hyvä. Vähitellen pääset -työhösi intiaanien pariin. Siellä tarvitset entistä tarmoasi, mutta -myös niitä ominaisuuksia, jotka nyt olet oppinut: kärsivällisyyttä, -malttia ja viisautta. Kerro minulle vielä siitä papista ja Mary -Masonista ja naisesta, jonka sanat auttoivat sinua. Tahdon kuulla -tarkkaan tarinasi. - -Jon myötätunto vaikutti Daniin. Hän tuli hilpeämmäksi ja purki -kaiken, mikä koski tuota katkeraa vuotta. Hän tunsi olonsa -helpommaksi, kun oli saanut keventää kuormaa. - - - - -21 - -ASLAUGAN RITARI - - -Professori ja Laurie saivat siis kuulla Danin vaiheet, mutta -puhuessaan pojan kanssa he eivät viitanneet siihen sanallakaan, -ystävälliset katseet ja kädenpuristukset sen sijaan ilmaisivat -myötätuntoa ja ymmärtämystä. Laurie ryhtyi heti toimimaan. Hän -muokkasi vaikutusvaltaisten henkilöiden keskuudessa maaperää Danin -pyrkimyksille ja pani liikkeelle laajan koneiston, joka tarvitsee -paljon voitelua ennen kuin voidaan ryhtyä mihinkään, mikä koskee maan -hallitusta. Herra Bhaer piti puolestaan huolta siitä, että Danin -ajatuksilla oli askartelua, ja auttoi häntä ymmärtämään omaa itseään. - -Pojat ajeluttivat Dania ja huvittivat häntä kujeillaan. Ja naiset -hoitivat ja hemmottelivat toipilasta niin, että hän oli kuin -uskollisen orjalauman ympäröimä sulttaani. - -Dan kapinoi lääkärin antamaa liikkumiskieltoa vastaan. Tarvittiin -Jon koko vaikutusvalta ja tyttöjen kekseliäisyys pidättämään häntä -vuoteessa siihen asti, että venähtänyt selkä ja haavoittunut pää -olivat parantuneet. Daisy oli hänen keittäjänsä. Nan piti huolta -lääkkeistä. Josie luki ääneen lyhentääkseen hänen pitkiä toimettomia -tuntejaan, ja Bess toi hänen nähtäväkseen kaikki piirustuksensa -ja pystytti Danin erikoistoivomuksesta muovailupöytänsä hänen -huoneeseensa. - -Iltapäivät olivat Danista päivän hauskin osa. Jo saattoi viereisessä -huoneessa työskennellessään nähdä kaikki kolme ystävystä ja -nauttia heidän reippaasta seurustelustaan. Tytöt pitivät potilaan -viihdyttämistä kunnia-asianaan ja olivat mielissään onnistumisestaan. -He seurasivat naisenvaistollaan Danin mielialoja. Kun hän oli hyvällä -tuulella, huoneessa kaikui nauru ja meteli. Hänen ollessaan allapäin -tytöt lukivat tai puuhailivat vaiteliaina, kunnes potilas reipastui. -Ja kun hänellä oli tuskia, he leijailivat sohvan ympärillä kuin kaksi -enkeliä, kuten Dan sanoi. - -Dan kutsui Josieta usein pikku äidiksi, mutta Bess oli aina -prinsessa. Hän suhtautui serkuksiin hyvin eri tavalla. Välistä hän -hermostui Josiehen, kun tyttö hosui ja hälisi ja piti mielellään -äidillisiä nuhdesaarnoja Danin rikkoessa määräyksiä. Tytöstä oli näet -niin hauskaa komennella edes yhtä luomakunnan herraa, että hän olisi -hallinnut valtikalla, jos mies vain olisi siihen alistunut. Bessille -Dan ei koskaan näyttänyt kärsimättömyyttä tai väsymystä, vaan totteli -hänen jokaista sanaansa, ponnisteli näyttääkseen reippaalta hänen -läsnäollessaan ja oli loputtoman innostunut hänen puuhistaan. - -Näinä aikoina Jo oli pyörremyrskyn partaalla, sillä hänen kirjansa -valmistuminen oli lykkäytynyt viimeaikaisten kotitapahtumien -vuoksi. Kun Jo istui pöytänsä ääressä papereitaan järjestellen tai -hypisteli mietteissään kynäänsä innoitusta odottaen, hän unohti -usein mielikuvitussankarinsa ja jäi tutkimaan edessään olevia eläviä -malleja. Näin hänelle paljastui katseista, sanoista ja liikkeistä -pieni romanssi, jota kukaan muu ei aavistanutkaan. - -Huoneiden välinen väliverho oli tavallisesti vedetty syrjään, niin -että hän saattoi nähdä sivuikkunan ääressä olevan ryhmän -- Bessin -muovailupöytänsä ääressä, Josien kirja kädessään ja heidän välissään -leposohvalla Danin yllään Laurien lahjoittama kirjava itämainen -viitta; hän käytti sitä tyttöjen mieliksi, vaikka piti paljon enemmän -vanhasta nutusta, jossa "ei ollut kirottua häntää kiusaamassa". -Danin kasvot olivat Jon huoneeseen päin, mutta hän ei näyttänyt tätä -koskaan huomaavan, sillä hänen silmissään oli vain hoikka neitonen, -jonka sirot kädet näppärästi muovasivat savea. Josie kiikkui hurjasti -pienessä tuolissa vuoteen pääpuolen kohdalla, ja hänen tytönäänensä -sorisi yhtä mittaa, ellei huoneessa keskusteltu kirjasta tai Bessin -muovailemasta puhvelinpäästä. - -Danin silmät, jotka näyttivät laihoissa ja kalpeissa kasvoissa -entistä suuremmilta ja mustemmilta, katsoivat kiinteästi samaa -kohdetta. Niiden ilme alkoi kiinnostaa Jota ja hän rupesi seuraamaan -sen vaihteluita. Dan ei ilmeisesti kuunnellut kertomusta, sillä -häneltä jäi usein nauramatta tai huudahtamatta hullunkurisissa -ja yllättävissä kohdissa. Joskus hänen silmänsä olivat herkät ja -unelmoivat -- onneksi kumpikaan tyttö ei huomannut tuota vaarallista -ilmettä, sillä heidän puhuessaan se katosi --, joskus katse oli -innokas ja kiihkeä, mutta yleensä synkkä ja surullinen, ikään kuin -nuo silmät olisivat etsineet vankeudesta tietä kiellettyyn valoon tai -iloon. Tämä ilme toistui niin usein, että se jo huolestutti Jota ja -hänen teki mieli kysyä, mikä katkera muisto himmensi noita hiljaisia -hetkiä. - -Hän ymmärsi, että rikos painoi yhä Danin mieltä. Mutta miksi varjon -piti synkistää juuri niitä hetkiä, jotka Dan vietti näiden viattomien -ja ystävällisten tyttöjen seurassa? He eivät näyttäneet sitä koskaan -huomaavan, ja heidän katsahtaessaan Daniin tai sanoessaan jotakin -vastaukseksi välähti hymy kuin päivänpilkahdus pilvistä. Jo teki -edelleen havaintojaan, kunnes muuan sattuma vahvisti hänen arvelunsa. - -Josien piti eräänä päivänä mennä asioille, ja Bess tarjoutui työhönsä -kyllästyneenä lukemaan, mikäli Dan halusi. - --- Sehän hauskaa. Minä kuuntelen sinun lukemistasi mieluummin kuin -Josien. Hän laskettelee liian nopeasti, niin että minun tyhmä pääni -menee sekaisin ja sitä alkaa särkeä. Älä sano sitä hänelle, Josie on -hyvin kiltti, kun viitsii istua täällä huvittamassa minunlaistani -mörköä. - -Dan hymyili kun Bess meni pöydän ääreen hakemaan uutta kirjaa, sillä -edellinen oli luettu loppuun. - --- Et sinä mikään mörkö ole, sinä olet hyvä ja kärsivällinen. Tuntuu -varmaan kauhealta olla vuoteen vankina, kun on aina ollut vapaa. - -Jollei Bess olisi parhaillaan tutkinut kirjojen nimiä, hän olisi -nähnyt Danin kyyristyvän kuin iskusta. Mutta toiset silmät näkivät -sen ja ymmärsivät, että hänen olisi tehnyt mieli ponkaista pystyyn ja -rynnätä kukkulalle juoksemaan pitkän kierroksen, niin kuin hän oli -tehnyt ennen aina, kun vapauden kaipuu kävi sietämättömäksi. - -Äkillisestä mielijohteesta Jo otti ompelukorinsa ja meni naapuriensa -seuraan. Hän tunsi että ukkosenjohdatin oli tarpeen, sillä Dan oli -kuin musta sähköinen pilvi. - --- Mitähän luettaisiin, täti? Sinähän tunnet Danin maun. Jotain -rauhallista, hauskaa ja lyhyttä. Josie palaa pian, Bess sanoi -käännellen yhä pöydällä olevia kirjoja. - -Ennen kuin Jo ehti vastata, Dan otti pienen kuluneen kirjan -päänalusensa alta ja sanoi ojentaen sen Bessille: - --- Lue tästä kolmas kertomus. Se on lyhyt ja kaunis -- minä pidän -siitä. - -Kirja aukeni oikeasta paikasta, aivan kuin kolmatta kertomusta olisi -luettu usein, ja Bess hymyili nähdessään nimen. - --- Hyvänen aika, Dan! En olisi uskonut sinun välittävän tästä -romanttisesta saksalaisesta sadusta. Muistaakseni se on aivan -tihkuvan tunteellinen. - --- Niin. Minä olen elämässäni lukenut hyvin vähän ja pidän eniten -aivan yksinkertaisista tarinoista. Aikoinaan minulla ei ole ollut -mitään muuta lukemista kuin tämä kirja. Taidan osata sen ulkoa -kannesta kanteen, mutta en koskaan kyllästy sen miekkailijoihin -ja taisteluihin ja enkeleihin ja suloisiin naisiin. Kunhan luet -'Aslaugan ritarin', saa nähdä, etkö sinäkin pidä siitä. Edvald oli -suurenmoinen, ja kultatukkainen henki tuo aina mieleeni sinut. - -Danin puhuessa Jo asettui istumaan niin, että näki hänen kasvonsa -peilistä. Bess istahti isoon tuoliin Danin viereen ja rupesi sitomaan -tiukempaan niskassaan riippuvaa paksua pehmeää kiharakimppua. - --- Toivottavasti Aslaugalla ei ollut yhtä hankala tukka kuin minulla. -Odota vähän, olen kohta valmis. - --- Älä solmi sitä, anna sen riippua. Se kiiltää kauniisti juuri noin. -Se lepuuttaa sinun päätäsikin ja sopii hyvin kertomukseen, Kähäräpää. -Dan pyysi käyttäen lapsuudenaikaista nimeä ja oli itse poikamaisemman -näköinen kuin moneen päivään. - -Bess naurahti, pudisti kauniin tukkansa levälleen ja alkoi lukea -hyvillään, että sai piilottaa kasvonsa, sillä hän kainosteli -kohteliaisuuksia, lausuipa niitä kuka hyvänsä. Dan kuunteli -tarkkaavaisena ja Jo, jonka silmät tuon tuostakin siirtyivät neulasta -peiliin, saattoi päätään kääntämättä nähdä, kuinka mies nautti joka -sanasta, aivan kuin niissä olisi ollut enemmän sisällystä hänelle -kuin muille kuulijoille. Hänen kasvonsa kävivät valoisiksi, hänen -ilmeensä muuttui niin kuin aina, kun jokin rohkea tai kaunis innoitti -häntä. Luettiin Fouquen kertomusta ritari Frodasta ja Sigurdin -kauniista tyttärestä, joka ilmestyi vaaleahiuksisena henkiolentona -rakastetulleen riemun hetkinä ja johti hänet urotekoihin, uhrauksiin -ja kieltäymykseen. - -Olisi luullut, että mikä tahansa kirjan muista tarinoista olisi -miellyttänyt Dania enemmän kuin tämä, ja Jo ihmetteli, että -Dan ylipäänsä löysi noiden romanttisten kuvien alta tarinan -perusajatuksen. Mutta hän tiesi, että Danissa oli aina piillyt -syvällä rosoisen kuoren kätköissä tunteikkuutta ja hellämielisyyttä. -Kärsimykset olivat teljenneet hänen tunteensa, mutta nyt myötätunnon -lämmittäessä nälkäinen sydän alkoi kaivata sitä ravintoa, jota siltä -oli aina puuttunut. Tämän kaiken Jo saattoi lukea hänen ilmeikkäistä -kasvoistaan. Dan kaipasi kauneutta, rauhaa ja onnea ja näki sitä -kaikkea silmiensä edessä olevassa tytössä. - -Tajutessaan tämän Jo säikähti, sillä hän tiesi, kuinka toivoton Danin -haave oli. Bessin täydellinen häiriintymättömyys osoitti, ettei -tytöllä ollut aavistustakaan asiasta. Mutta kuinka kauan kestäisi, -ennen kun paljon puhuva katse paljastaisi totuuden? Minkä pettymyksen -Dan silloin kokisi ja kuinka kauhistunut olisikaan Bess, tuo viileä -ja ylhäinen kuin marmori. - --- Elämä tulee käymään raskaaksi poikaraukalle! Kuinka voin -tuhota häneltä tuon unelman? Kun saan omat poikani onnellisesti -sijoitetuksi, se riittää, sillä tämmöisistä asioista sydän pakahtuu, -mietti Jo ommellen Teddyn takin hihaan vuorin erehdyksessä nurinpäin. -Kertomus oli pian lopussa, ja kun Bess heilautti hiuksensa -taaksepäin, Dan kysyi innoissaan kuin poikanen: - --- Etkö pitänyt siitä? - --- Se on hyvin kaunis ja ymmärrän, mitä se tarkoittaa, mutta olen -aina pitänyt enemmän Undinesta. - --- Tietysti, se sopiikin sinulle -- liljoja ja helmiä ja sydämiä ja -ja raikasta vettä. Sintram oli ennen minusta paras, mutta ihastuin -tähän ollessani -- hm -- kerran pahassa pälkähässä. Minusta tämä on -rohkaiseva, sillä siinä oli tavallaan henkinen tarkoitus, ymmärrätkö? - -Bessin siniset silmät revähtivät ihmettelystä selälleen, kun hän -huomasi, että Dan harrasti 'henkistä', mutta hän nyökkäsi sitten ja -sanoi: - --- Muutamat pikku laulut olivat herttaisia ja niihin pitäisi saada -sävel. - -Dan naurahti: -- Lauloin viimeistä niistä omalla sävelelläni joskus -auringon laskiessa: - - Taivaan lauluja kuunnellen, - silmäsi selkeät suunnaten - puoleen loistehen kirkkahan, - siunattu ritari Aslaugan! - --- Aslaugan ritarihan minä olinkin, hän jatkoi kuiskaten ja vilkaisi -seinällä tanssivaan valoläikkään. -- Mutta vähät siitä. Lue minulle -lehteä! Päähäni sattunut isku teki minut ihan hulluksi. - -Dan puhui lempeällä äänellä, mutta valo oli hävinnyt hänen -kasvoiltaan. Hän heittelehti levottomasti niin kuin silkkityynyt -olisivat olleet täynnä piikkejä. Huomatessaan Danin mielialan -muuttuneen Bess laski rauhallisesti kirjan kädestään, tarttui -sanomalehteen ja silmäili palstoja löytääkseen jotakin Danille -sopivaa. - --- Sinä et välitä rahamarkkinoista etkä musiikkiuutisista. Tässä on -murha. Sellaiset uutiset olivat sinusta ennen jännittäviä. Luenko -sen? Mies tappaa toisen... - --- Älä lue! - -Jo vavahti eikä uskaltanut vähään aikaan katsoa peiliin. Kun hän -jälleen vilkaisi siihen, Dan makasi liikkumatta käsi silmillään, ja -Bess luki kaikessa rauhassa taideuutisia, vaikka nuo korvat eivät -kuulleet sanaakaan. Tuntien itsensä varkaaksi, joka oli siepannut -jotakin hyvin arvokasta, Jo pujahti työhuoneeseensa, ja kohta Bess -tuli hänen perässään kertoen, että Dan nukkui sikeästi. - -Äiti Bhaer lähetti Bessin kotiin ja päätti järjestää, ettei tämä -tulisi liian usein sairaan luokse. Tytön mentyä hän mietti pitkään -asioita katsellen ikkunasta auringonlaskun kajoa. Sitten hän kuuli -Danin äännähtävän ja mentyään vuoteen luo, huomasi tämän nukahtaneen -tekounesta todelliseen syvään lepoon. Dan makasi raskaasti hengittäen -toinen käsi nyrkkiin puristettuna leveällä rinnalla. - -Jo istahti hänen viereensä miettimään, miten selviäisi tästä -sotkusta. Samassa Danin käsi luiskahti alas ja vetäisi poikki langan, -joka oli hänen kaulansa ympärillä. Lattialle putosi pieni kotelo. - -Jo nosti esineen maasta ja katseli sitä tuumien, mitä arvokasta se -mahtoi sisältää, sillä kotelo oli intiaanien työtä ja katkennut lanka -oli punottu hyvänhajuisesta heinästä. - --- En totisesti halua enää urkkia poikaraukan salaisuuksia. Korjaan -nauhan ja panen huomaamatta talismaanin paikoilleen. Silloin -kotelosta putosi paperipala. Se oli kotelon mukaisesti leikattu -valokuva. Hetken Jo oli siinä uskossa, että kuva oli hänen omansa, -sillä kaikilla Plumfieldin pojilla oli sellainen, mutta kun ohut -päällyspaperi kääntyi syrjään, hän näki kuvan, jonka Demi oli ottanut -Bessistä kerran onnellisena kesäpäivänä. Kumartuessaan huokaisten -panemaan koteloa takaisin Danin povelle hän huomasi, että poika -katseli häntä kasvoillaan omituinen ilme. - --- Kätesi luiskahti. Pudotit kotelon ja aioin panna sen takaisin, Jo -selitti kuin pahanteosta tavattu lapsi. - --- Näitkö sinä kuvan? - --- Näin. - --- Ja tiedät mikä hullu minä olen? - --- Tiedän, Dan, ja olen pahoillani... - --- Älä yhtään surkuttele! Ei minua mikään vaivaa. Hyvä että tiedät -sen, vaikka en koskaan aikonut kertoa sitä. Tietenkin se on vain -minun hulluja kuvitelmiani, jotka eivät voi koskaan toteutua. En ole -ikinä ajatellutkaan sen toteutuvan. Hyvä Jumala, tiedän hyvin, ettei -tuo pieni enkeli voi olla minulle kuin kaunis ja suloinen unelma. - -Tyyni alistuminen liikutti Jo-rouvaa enemmän kuin kiihkeinkään -mielenpurkaus, mutta hän ei voinut muuta kuin sanoa myötätuntoisena: - --- Se tuntuu kovalta, ystäväni, mutta asialle ei kai voi mitään. Sinä -olet kyllin viisas ja rohkea ymmärtääksesi sen, ja annat salaisuuden -jäädä meidän väliseksemme. - --- Vannon sen. Ei ainoatakaan sanaa tai silmäystä, jos vain minun -tahdostani riippuu. Kukaan ei aavista asiaa, ja kun en kerran vaivaa -enkä häiritse ketään, niin voiko siinä olla mitään pahaa, että pidän -tämän kuvan ja lohdutan itseäni haaveella, joka pelasti järkeni siinä -kirotussa paikassa. - -Dan näytti kärsimättömältä ja piilotti kotelon ikään kuin joku olisi -tahtonut riistää sen häneltä. Jo sanoi tyynesti: - --- Pidä ja kerro minulle siitä haaveesta. Kun kerran satuin -kompastumaan salaisuuteesi, haluaisin kuulla miten se syntyi ja -voinko keventää sen kantamista. - --- Sinä naurat, mutta vähät siitä. Ainahan sinä olet päässyt perille -meidän salaisuuksistamme ja aina olet myös auttanut meitä eteenpäin. -No niin, minä en ole koskaan välittänyt paljon kirjoista, senhän -tiedät. Mutta siellä kaukana, kun paholainen kiusasi minua, minun -piti tehdä jotakin, etten tulisi hulluksi. Ja silloin luin niitä -kahta kirjaa, jotka olen saanut sinulta. Raamattua en ymmärtänyt, -ennen kuin se vanha mies opetti minua. Mutta tämä toinen todella -lohdutti. Pidin kaikista sen tarinoista, mutta varsinkin Sintramista. -Katso kuinka paljon sitä on luettu! Sitten pääsin Aslaugaan ja se -tavallaan sopi toiseen elämäni onnelliseen kohtaan, viime kesään -- -täällä. - -Dan vaikeni, sillä sanat tyrehtyivät hänen huulilleen. Sitten hän -jatkoi syvään hengittäen aivan kuin olisi ollut vaikea pukea sanoiksi -pientä rakkaustarinaa, jonka hän oli kutonut kokoon tytöstä, kuvasta -ja lastensadusta siinä pimeässä paikassa, joka oli hänelle yhtä -kauhistuttava kuin Dantelle helvetti. - --- En saanut unta ja jotakin minun oli pakko ajatella. Siksi -kuvittelin, että olin Folko ja näin Aslaugan hiukset vartijan lyhdyn -hohteessa ja ilta-auringon tai aamuruskon kurkistaessa sisään. Minun -koppini oli korkea. Saatoin nähdä palasen taivasta; joskus näin -siinä tähden ja se tuntui melkein yhtä hyvältä kuin ihmisen kasvot. -Tuo sininen läiskä oli minulle kallisarvoinen, ja kun valkoinen -pilvi joskus meni ohitse, se oli kauneinta maailmassa. Kai minä -olin melkein hullu, mutta nuo ajatukset ja asiat auttoivat minua -kestämään, ja siksi ne ovat minulle niin vakavan tosia, etten voi -luopua niistä. Hohtava pää, valkoinen puku, tähtisilmät ja suloinen -tyyni olemus, joka on yhtä paljon minua korkeammalla kuin taivaan -kuu. Älä riistä niitä minulta! Se on vain haave, mutta miehen täytyy -rakastaa, ja on parempi, että rakastan hänen laistaan henkiolentoa -kuin jotakin sellaista tyttöä, joka välittäisi minusta. - -Äänen tyyni epätoivo viilsi Jon sydäntä. Kuitenkin Dan oli oikeassa: -tämä onneton rakkaus saattoi kohottaa ja puhdistaa häntä. - --- Niin, Dan, jos tämä viaton haave auttaa ja lohduttaa sinua, -säilytä se siihen asti, kun eteesi tulee todellisempi rakkaus, jolla -on edellytyksiä elää ja tehdä sinut onnelliseksi. Jospa vain voisin -antaa sinulle toivoa, mutta me tiedämme kumpikin, että tuo lapsi -on isänsä silmäterä ja äitinsä ylpeys ja ettei heidän mielestään -kukaan mies ikinä ole hänen arvoisensa. Anna Bessin pysyä ylhäisenä, -kirkkaana tähtenä, joka saa sinut uskomaan taivaaseen. - -Silloin Jo murtui, oli julmaa riistää se heikko toive, joka näkyi -Danin katseessa. Mutta hänen sydämellinen osanottonsa lohdutti, ja -Danin ääni osoitti, kuinka rehellisesti hän pyrki luopumaan kaikesta, -paitsi sen onnen varjosta, joka jollekin toiselle olisi saattanut -olla onnellista todellisuutta. - -He keskustelivat pitkään ja vakavasti hämärässä, ja uusi salaisuus -liitti heidät vielä kiinteämmin toisiinsa kuin aikaisempi. Kun he -vihdoin nousivat kellon kilinän kutsumina, oli häikäisevä iltarusko -kadonnut ja talvisella taivaalla tuikki tähti, suuri, lempeä ja -kirkas. Jo seisoi hetken ikkunan edessä ennen kuin laski verhon alas -ja sanoi reippaasti: - --- Tule katsomaan, kuinka kaunis iltatähti on. Sinähän rakastat sitä. - -Ja Danin seisoessa hänen takanaan hoikkana ja kalpeana, entisensä -haamuna, hän lisäsi lempeästi: - --- Ja muista, rakas ystävä, jollet saakaan suloista tyttöä, niin -vanha ystäväsi on aina täällä, hän rakastaa sinua, luottaa sinuun ja -rukoilee puolestasi. - -Tällä kertaa Jo ei pettynyt. Jos hän olisi pyytänyt palkkaa monista -huolistaan ja vaivoistaan, nyt hän sen sai, kun Danin käsivarsi -kietoutui hänen ympärilleen ja poika sanoi kiitollisena: - --- Sitä minä en koskaan unohda. Sillä sinä olet ollut pelastamassa -sieluani ja olet saanut minut katsomaan korkeuksiin ja pyytämään -Jumalan siunausta. - - - - -22 - -VIIMEINEN NÄYTÖS - - --- Totisesti, tuntuu kuin eläisin ruutikellarissa, koskaan ei tiedä, -mikä tynnyri seuraavaksi räjähtää ja lennättää minut ilmaan, Jo -mietti seuraavana päivänä laahustaessaan Parnassoon. Hän oli menossa -vihjaisemaan sisarelleen, että oli ehkä parasta palauttaa viehättävä -sairaanhoitaja marmorijumalien luo, ennen kuin haavoittunut sankari -saisi lisää vammoja. Hän ei paljastanut salaisuutta, mutta pelkkä -vihjaus riitti, sillä Amy vartioi tytärtään kuin kallista jalokiveä -ja keksi heti yksinkertaisen varokeinon. Laurie oli menossa -Washingtoniin Danin asioissa ja otti mielellään perheen mukaansa, -kun sitä sivumennen ehdotettiin. Juoni onnistui erinomaisesti, ja Jo -palasi kotiin tuntien itsensä pahemmaksi petturiksi kuin koskaan. - -Hän odotti räjähdystä. Mutta Dan suhtautui uutiseen tyynesti, näki -selvästi, että hän ei toivonut mitään. Ja Amy oli varma, että hänen -sisarensa oli erehtynyt. Mutta jos hän olisi nähnyt Danin kasvot, kun -Bess tuli sanomaan hyvästi, hänen äidinsilmänsä olisivat auenneet. -Jo vapisi pelosta, että Dan paljastaisi tunteensa, mutta tämä oli -kovassa koulussa oppinut hillitsemään itsensä ja olisi selvinnyt -ankarasta hetkestä loistavasti, jollei tyttö olisi lapsellisessa -ystävällisyydessään pannut häntä liian kovalle koetukselle. Kun hän -tarttui Bessin käsiin ja sanoi sydämellisesti: "Hyvästi, prinsessa! -Jollemme enää tapaa, niin muista joskus vanhaa ystävääsi Dania", Bess -vastasi tavallista lämpimämmin: - --- Kuinka voisinkaan olla muistamatta, kun me kaikki olemme niin -ylpeitä sinusta? Jumala siunatkoon sinun työtäsi ja tuokoon sinut -terveenä kotiin takaisin! - -Danin mieleen kohosi niin elävästi kaikki se, minkä hän menettäisi, -ettei hän voinut vastustaa haluaan ottaa vaaleata päätä käsiensä -väliin ja suudella sitä. - --- Hyvästi! hän sanoi ääni värähtäen ja ryntäsi huoneeseensa, ja se -tuntui hänestä uudelta vankikopilta, johon ei näkynyt kaistalettakaan -taivaan sineä. - -Tämä hellyyden puuska ja äkkilähtö saivat Bessin hämmästymään, -sillä hän tajusi vaistomaisesti, että suudelmassa oli jotakin ennen -tuntematonta, ja hän katsoi Danin jälkeen punastuen ja huolekkaana. -Jo huomasi sen, ja torjuakseen kysymyksen hän kiirehti jo etukäteen -vastaamaan: - --- Anna hänelle anteeksi, Bess. Danilla on ollut paljon vaikeuksia, -ja siksi hän heltyy erotessaan vanhoista ystävistä. Ties vaikkei hän -enää tulisi takaisin siitä levottomasta maailmasta, minne hän on -menossa. - --- Tarkoitatko tuota putoamista ja kuoleman vaaraa? Bess kysyi -viattomasti. - --- En, kultaseni. Suurempia vaikeuksia kuin ne. Mutta en voi kertoa -sinulle enempää -- paitsi että hän on selvinnyt siitä urheasti. Siksi -sinun tulee luottaa häneen ja kunnioittaa häntä niin kuin minäkin. - --- Hän on siis menettänyt rakastettunsa. Dan parka. Meidän täytyy -olla hänelle oikein ystävällisiä. - -Bess ei udellut sen enempää, vaan näytti tyytyvän omaan ratkaisuunsa --- ja sehän olikin oikea. Jo vahvisti sen nyökäten, ja tyttö lähti -siinä uskossa, että sydänsuru ja pettymys olivat saaneet Danissa -aikaan sen muutoksen, jonka kaikki huomasivat. - -Mutta Tediä oli vaikeampi tyydyttää, ja tavaton salaperäisyys -kiihdytti hänet aivan äärimmilleen. Äiti oli kieltänyt häntä -vaivaamasta Dania kyselyillä. Mutta kuultuaan Danin pian lähtevän Ted -päätti hankkia selvät ja tyydyttävät tiedot hänen seikkailuistaan, -joiden täytyi kuumehoureista päätellen olla jännittäviä. Niinpä -eräänä päivänä kun väylä oli selvä, Ted tarjoutui viihdyttämään -potilasta. - --- Hei, kuule. Jos et halua minun lukevan, niin kerro sinä sen sijaan -koko se Kansasin juttu, maatilasotkut ja muut. Montanasta minä -tiedänkin kaiken, mutta sinä unohdat aina sen aikaisemman vaiheen. -Ted sanoi tämän niin yllättäen, että Danin oli pakko irrottautua -synkistä mietteistään. - --- Ei, en minä unohda, mutta siinä ei ole mitään mielenkiintoista -muille kuin minulle. Minä luovuin maatilahankkeesta, hän sanoi -hitaasti. - --- Miksi? - --- Ryhtyäkseni muuhun. - --- Mihin? - --- No niin, harjantekoon muun muassa. - --- Älä pilaile. Puhu totta! - --- Ihan totta, minä tein harjoja. - --- Mitä varten? - --- Pysyäkseni erilläni pahanteosta, niin, ainakin siitä syystä. - --- Vai niin. Sinä olet kyllä kumma kaveri, ja tuo on kummallisinta -mitä olet tehnyt, Ted huudahti hiukan pettyneenä. Mutta hän ei -aikonut vielä antautua, vaan aloitti uudestaan: - --- Mistä pahanteosta, Dan? - --- Älä välitä siitä. Ne ovat aikamiesten asioita. - --- Mutta minä haluaisin tietää, koska olen sinun toverisi ja pidän -sinusta mahdottomasti. Anna tulla vain, kerro pois koko juttu. -Seikkailut ovat jännittäviä. Minä olen vaiti kuin muuri, jollet tahdo -muiden tietävän. - --- Oletko? Ja Dan katsoi häneen arvaillen, minkä näköisiksi pojan -kasvot muuttuisivat, jos hän saisi äkkiä kuulla kaiken. - --- Vannon vaikka nyrkkini kautta jos tahdot. Tiedän että se on -jännittävä juttu. - --- Sinä olet utelias kuin tyttö. Uteliaampi ainakin kuin Josie ja -- -Bess. He eivät ole koko aikana kyselleet mitään. - --- He eivät välitä hurjista hommista. Heitä kiinnostavat vain -kaivospuuhat ja urotyöt ja muut. Niin minuakin kyllä, se oli minusta -uljas teko. Mutta sinun silmistäsi näkee, että ennen sitä on -tapahtunut jotakin muuta ja minun täytyy saada tietää, kuka oli Blair -ja kuka Mason, ketä lyötiin ja kuka karkasi ja kaikki muukin. - --- Mitä! huusi Dan niin terävästi, että Ted hätkähti. - --- Sinähän höpisit niistä unissasi ja Laurie-setä ihmetteli ja niin -ihmettelin minäkin. Mutta olkoon, jos et muista tai jos et tahdo -muistaa. - --- Mitä muuta minä sanoin? Hassua, mitä pötyä mies voi puhua kun on -sekaisin. - --- En minä muuta kuullut. Mutta se tuntui kovin jännittävältä ja -minä mainitsin siitä vain muistisi virkistämiseksi, Ted sanoi hyvin -kohteliaasti, sillä Danin otsa oli tosiaan pahasti rypyssä. - -Se sileni tästä vastauksesta, ja katsottuaan kärsimättömänä -kiemurtelevaa poikaa Dan päätti käyttää siteenä tosiasioita -ja sepittää hänen huvikseen tarinan, joka tyydyttäisi hänen -uteliaisuutensa niin että poika rauhoittuisi. - --- Odotapas! Blair oli poika jonka tapasin junassa, ja Mason-poloinen -oli -- oli jonkinlaisessa sairaalassa, johon sattumalta jouduin. -Blair karkasi veljiensä luo, ja voisipa sanoa että Masonia iskettiin -niin että hän kuoli. Riittääkö? - --- Eikä riitä. Miksi Blair karkasi, ja kuka sitä toista kaveria löi? -Siellä oli varmasti tappelu, eikö totta? - --- Oli. - --- Taidan jo tietääkin kaiken. - --- Pahus vie, tiedät varmasti. Anna kuulua! Tämä on hauskaa, sanoi -Dan koettaen näyttää hilpeältä. - -Ted päästi ihastuneena mielikuvituksensa valloilleen ja esitti -poikamaisen selityksen salaisuuteen, jota oli hautonut mielessään. - --- Jos olet luvannut olla vaiti, ei sinun tarvitse myöntää vaikka -arvaisinkin oikein. Näen sen kasvoistasi enkä kerro kenellekään. Saas -nähdä, osunko oikeaan. Siellä lännessä tapahtuu hurjia selkkauksia, -ja sinä olet varmasti ollut mukana jossakin semmoisessa. En tarkoita -postiryöstöä tai Ku Klux Klania tai sentapaista, mutta olet -voinut olla puolustamassa uudisasukkaita tai hirttämässä jotakin -roistoa tai olet ampunut muutaman konnan, niin kuin joskus täytyy -itsepuolustukseksi. Älä huoli puhua. Tiedänhän minä kuinka silmäsi -välähtävät ja kätesi puristuu nyrkkiin. Ted pöyhisteli tyytyväisenä. - --- Jatka pois äläkä eksy jäljiltä, sanoi Dan tuntien omituista -lohdutusta näistä arvailuista. Hän olisi voinut tunnustaa rikoksensa, -mutta ei sitä seurannutta rangaistusta, sillä häpeäntunne oli yhä -liian suuri. - --- Tiesin että saan sen ilmi. Et voi kauan petkuttaa minua, Ted -aloitti niin ylpeän näköisenä, että Danin oli pakko naurahtaa. - --- Eikö helpotakin, kun sinun ei tarvitse enää yksin kantaa sitä, -sanoi Ted. -- Minulle voit uskoutua, mutta jos olet vannonut olevasi -vaiti, on juttu tietysti toinen. - --- Olen vannonut. - --- No, älä kerro sitten. Tedin mieli masentui. Mutta hän oli heti -entisellään ja sanoi maailmanmiehen tavoin: -- All right -- ymmärrän --- kunnia sitoo -- vaiti kuolemaan asti ja niin edespäin. Hyvä että -puolustit toveriasi sairaalassa. Kuinka monta sinä tapoit? - --- Yhden vain. - --- Keljun miehen tietysti? - --- Kirotun roiston. - --- No, älä ole noin tuiman näköinen, en minä syytä. Pamauttaisin -itsekin semmoista verenhimoista roikaletta. Otit kai hatkat ja pysyit -hiljaa koko asiasta, vai mitä? - --- Hyvin hiljaa ja kauan aikaa. - --- Selvisit lopulta ja painuit sinne kaivoksille ja pelastit ne -miehet. Se oli totisesti jännittävää ja suurenmoista. Olisi mukava -tietää, mutta minä en lörpöttele. - --- Tietenkään et. Kuule, Ted, jos sinä olisit tappanut ihmisen, -vaivaisiko se sinua? Pahan ihmisen, tarkoitan. - -Poika avasi suunsa sanoakseen: "Ei vähääkään", mutta pidätti -vastaustaan, ikään kuin Danin ilme olisi muuttanut hänen mielensä. --- Jos se olisi minun velvollisuuteni sodassa tai tekisin sen -itsepuolustukseksi, en välittäisi. Mutta jos pamauttaisin -kiivastuksissani, niin minulla olisi kai aika paha olla. Ei kumma -vaikka mies kummittelisi minulle ja minä katuisin, niin kuin Aram ja -muut. Ethän sinä haudo sitä, vai haudotko? Se oli suoraa peliä, eikö -ollutkin? - --- Oli. Minä olin oikeassa. Mutta toivoisinpa totisesti, etten olisi -ollut mukana. Naiset eivät katso asiaa siltä kannalta, he kauhistuvat -kun kuulevatkaan semmoisesta. Se on kovaa. Mutta vähät minä siitä. - --- Älä kerro heille, niin he eivät tiedä surra, neuvoi Ted nyökäten -niin kuin ainakin mies, joka ymmärtää miten naisia oli kohdeltava. - --- En aiokaan surra. Muista pitää salassa mitä tiedät ja myös mitä -luulet, sillä jossakin kohdassa olet erehtynyt. Nyt voit lukea jos -tahdot. - -Siihen keskustelu päättyi. Se tuotti Tedille tyydytystä ja hän näytti -siitä pitäen ovelalta kuin pöllö. - -Seurasi muutama rauhallinen viikko, ja paikallaanolo alkoi vaivata -Dania. Kun vihdoin saapui tieto, että suosituspaperit olivat -kunnossa, hän halusi innokkaasti päästä matkaan. - -Niinpä eräänä maaliskuun aamuna Sintram lähti liikkeelle hevosineen -ja koirineen kohdatakseen jälleen ne viholliset, jotka ilman taivaan -apua ja ihmisten sääliä jo olisivat voittaneet hänet. - --- Voi minua! Elämä näyttää olevan yhtämittaista eroamista, ja se -käy kerta kerralta yhä vaikeammaksi, huokasi Jo viikkoa myöhemmin -istuessaan eräänä iltana Parnasson suuressa salissa, jonne suku oli -kokoontunut tervehtimään Washingtonista palaavia matkamiehiä. - --- Mutta myös kohtaamisia, rakas sisko. Olemmehan me täällä, ja Nat -on vihdoinkin tulossa. Katso hopeareunaa, se tuo lohtua, niin kuin -äiti ennen sanoi, Amy vastasi iloissaan siitä, että oli kotona ja -ettei hänen lammastarhansa lähistöllä ollut enää sutta vaanimassa. - --- Minä olen ollut viime aikoina niin huolissani, etten voi olla -napisematta. Mitähän Dan mahtoi ajatella, kun ei tavannut enää -teitä? Se oli viisasta, mutta kai hän olisi mielellään vielä nähnyt -kotiväkeä ennen kuin lähti korpeen, Jo pahoitteli. - --- Paljon parempi näin. Jätimme kirjelapun ja kaikkea mitä vain -arvelimme hänen tarvitsevan ja pujahdimme tiehemme ennen kuin hän -tuli. Bess näytti helpottuneelta ja niin olin minäkin. Ja Amy -pyyhkäisi pois huolestuneen rypyn vaalealta otsaltaan ja hymyili -tyttärelleen, joka naureskeli iloisesti serkkujensa seurassa. - -Jo pudisti päätään aivan kuin pilven hopeareunaa olisi ollut vaikea -löytää. Mutta hänellä ei ollut aikaa valittaa, sillä juuri silloin -Laurie tuli sisään tyytyväisen näköisenä. - --- Uusi taulu on saapunut. Katsokaapa musiikkihuoneeseen ja sanokaa, -mitä pidätte siitä! Minä annan sille Andersenin sadun mukaan nimen -"Viuluniekka vain". Miksi te sitä sanoisitte? - -Puhuessaan hän lennätti pariovet selälleen, ja niiden takana seisoi -kirkaskasvoinen nuori mies viulu kädessään. Huudettiin: "Nat, Nat" -ja kaikki nousivat paikoiltaan. Mutta ensimmäisenä hänen luokseen -ennätti Daisy, joka tyystin unohti tavanomaisen pidättyväisyytensä -ja kiepsahti Natin kaulaan nyyhkyttäen hämmästyksestä ja ilosta. Tuo -itkuinen ja hellä syleily selvitti kaiken, sillä vaikka Meg riensi -irrottamaan tytärtään, hänen tarkoituksenaan oli vain siirtyä itse -tämän sijalle. Demi pudisti Natin kättä veljellisen lämpimästi ja -Josie tanssi heidän ympärillään kuin Macbethin kolme noita-akkaa -yhtenä hahmona ja joikui synkästi: - --- Livertelijä olit sä. Toista viulua soitat nyt. Ensimmäistä soittaa -saat. Hei, hei, hei! - -Kaikki purskahtivat nauramaan ja tunnelma muuttui heti iloiseksi -ja meluisaksi. Sitten alkoi tavallinen kysymysten ja vastausten -tykkituli, jota pidettiin ripeästi yllä; pojat ihailivat Natin -vaaleaa partaa ja ulkomaalaista vaatetusta ja tytöt hänen -sievistynyttä ulkomuotoaan, sillä hän oli punakka hyvästä -englantilaisesta pihvistä ja oluesta ja raikas kuin merituuli, joka -hänet oli puhaltanut hyvää kyytiä kotiin. - -Kaikki tahtoivat tietysti kuulla hänen soittavan, ja hän näytti -mielellään heille kykyään. Kun viulu -- inhimillisin kaikista -instrumenteista -- oli laulanut kauniin sarjan sanattomia lauluja, -Nat kysyi vanhoja ystäviään katsellen: - --- Saanko soittaa nyt kappaleen, jonka te kaikki muistatte, vaikka -ette pidä siitä yhtä paljon kuin minä. - -Hän soitti saman katusävelen, jonka oli soittanut heille ensimmäisenä -iltanaan Plumfieldissa. He muistivat sen ja yhtyivät laulun -surumielisiin kertosäkeisiin: - - "Suru sydämeni täyttää, - valitan ja kärsin vain. - Vanhat mielessä on seudut, - soisin olla kotonain." - --- Nyt on taas parempi olla, sanoi Jo, kun he kaikki marssivat mäkeä -alas. -- Jotkut meidän pojistamme ovat epäonnistuneet, mutta Nat -ilmeisesti menestyy, ja kärsivällisestä Daisysta tulee vihdoinkin -onnellinen tyttö. Natin menestys on sinun ansiotasi, Fritz. -Onnittelen sydämestäni. - --- Me voimme vain kylvää siemenen ja luottaa siihen, että se lankeaa -hyvään maahan. Minä ehkä istutin, mutta sinä vartioit etteivät -taivaan linnut syöneet siementä, ja Laurie piti huolen kastelusta. -Siksi saamme jakaa sadon keskenämme ja olla tyytyväisiä vähäänkin, -rakkaimpani. - --- Danin kohdalla siemen taisi pudota hyvin karuun maahan. Mutta en -hämmästyisi vaikka hän menestyisi paremmin kuin toiset, sillä katuva -syntinen tuottaa enemmän iloa kuin kymmenen vanhurskasta, vastasi Jo -unohtamatta mustaa lammastaan, vaikka koko lauma valkoisia asteli -iloisesti hänen edellään. - - - - -LOPPUSANA - - -Väsyneellä kertojalla on suuri kiusaus lopettaa tarinansa -maanjäristykseen, joka nieli Plumfieldin ympäristöineen päivineen -niin syvälle maan poveen, ettei kukaan koskaan löytäisi siitä -jälkeäkään. Mutta moinen melodramaattinen loppu saattaisi järkyttää -ystävällisiä lukijoita, siksi hillitsen itseni ja vastaan -todennäköiseen kysymykseen: "Mitä heistä lopulta tuli?" toteamalla -lyhyesti, että kaikki avioliitot onnistuivat. - -Pojat menestyivät kukin kutsumuksessaan, samoin tytöt, sillä Bess -ja Josie saavuttivat kunniaa taiteilijoina ja löysivät aikaa myöten -itselleen hyvän elämäntoverin. Nan jäi naimattomaksi, hän oli -ahkera, reipas ja itsenäinen nainen ja pyhitti elämänsä kärsiville -sisarilleen ja heidän lapsilleen löytäen tässä todella naisellisessa -työssä pysyvän onnensa. - -Dan ei mennyt koskaan naimisiin, vaan eli valitun kansansa -keskuudessa urheata ja hyödyllistä elämää, kunnes hänet ammuttiin -puolustustaistelussa ja hän sai vihdoin nukkua rakastamansa vihreän -luonnon helmaan, kultainen hiuskiehkura rinnallaan ja kasvoillaan -hymy, joka näytti kertovan, että Aslaugan ritari oli suorittanut -viimeisen taistelunsa ja oli turvassa. - -Pumpusta tuli raatimies ja hän kuoli äkkiä halvaukseen erään julkisen -juhla-aterian jälkeen. Doll oli hieno seurapiirileijona, kunnes -tuhlasi rahansa loppuun, jolloin hän sai lahjojensa mukaisen toimen -räätälinliikkeessä. Demistä tuli kustannusliikkeen osakas ja hän -sai eläessään nähdä nimensä liikekilvessä. Ja Rob oli professorina -Laurencen jatko-opistossa. - -Mutta Ted jätti heidät kaikki varjoon, sillä hänestä tuli lahjakas -ja kuuluisa pappi hämmästyneen äitinsä suureksi iloksi. Kun nyt -on koetettu tyydyttää kaikkia: on monta avioliittoa, vain muutama -kuolemantapaus ja niin runsaasti elämäniloa kuin asioiden luonteva -järjestys suinkin sallii, niin vaietkoon soitto, sammukoot valot ja -laskeutukoon esirippu Marchin perheen eteen ikuisiksi ajoiksi. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Plumfieldin pojat, by Louisa M. Alcott - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PLUMFIELDIN POJAT *** - -***** This file should be named 51602-8.txt or 51602-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/6/0/51602/ - -Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/51602-8.zip b/old/51602-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 34f7921..0000000 --- a/old/51602-8.zip +++ /dev/null |