NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4432 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..a62d401
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51619 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51619)
diff --git a/old/51619-8.txt b/old/51619-8.txt
deleted file mode 100644
index 07d90ea..0000000
--- a/old/51619-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4432 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Absalomin tukka, by Björnstjerne Björnson
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Absalomin tukka
-
-Author: Björnstjerne Björnson
-
-Translator: Martti Raitio
-
-Release Date: April 1, 2016 [EBook #51619]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ABSALOMIN TUKKA ***
-
-
-
-
-Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-ABSALOMIN TUKKA
-
-Kirj.
-
-Björnstjerne Björnson
-
-
-Kokoelmasta Nye fortaellinger suomensi Martti Raitio
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1916.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Harald Kaas oli tullut kuudenkymmenen vuoden ikään. Hän ei enää
-viettänyt raisua nuorenmiehen-elämäänsä, joka oli hyljeksinyt
-kaikkinaista arvostelua ja harkintaa. Hänen huvipurttaan ei enää
-nähty rannikolla kesäisin, hänen talvimatkoistaan Englantiin ja
-etelään oli tullut loppu, eikä häntä edes klubissaan Kristianiassa
-enää nähty kuin harvoin.
-
-Ei myöskään hänen sankarivartalonsa enää tarvinnut kumartua ovissa
-niinkuin entisinä aikoina; hän oli pienentynyt. Länkisäärinen oli
-hän aina ollut, mutta polvien väliaukko oli nyt tullut suuremmaksi
-ja pyöreämmäksi. Selän herkulesmainen kaarre oli myöskin tullut
-pyöreämmäksi; hän kulki kumarassa. Hänen otsansa oli ennen ollut
-leveimpiä; kenenkään toisen hattu ei ollut sopinut hänelle. Mutta
-nyt se oli kaikkein korkeimpia. Hänellä nimittäin ei ollut tukkaa
-jäljellä muuta kuin pienet tupsut korvallisilla ja ohut seppele
-niskassa. Nyt tarttui hän pikariin mieluimmin molemmin käsin, sillä
-hänen kätensä vapisivat. Hampaatkin, jotka olivat olleet pienet,
-mutta vahvat ja tupakan mustaamat, alkoivat putoilla.
-
-Kun hänen piti sanoa "hiis vieköön", niin hän sanoi "hiish vieköön".
-Kämmeniänsä hän aina oli pitänyt puoleksi suljettuina, ikäänkuin
-jotakin niissä kantaen; nyt hänen käsivartensakin koukistuivat eikä
-hän enää voinut ojentaa niitä suoriksi. Vasemman käden sakarisormen
-oli muuan tappelutoveri, jonka Harald Kaas löi lattiaan, palkinnoksi
-purrut poikki. Kaas oli maksanut kohteliaisuuden pakoittamalla kälmin
-nielaisemaan sormen. Nykyään Kaas kernaasti istui sormentynkää
-hieroskellen. Usein johtui tästä puhe hänen mainetekojensa tarustoon,
-joka kasvoi ja kasvoi, sikäli kuin hän vanheni ja pysyi aloillaan.
-
-Hänen pienet, viekkaat silmänsä olivat syvällä päässä ja katsoivat
-jokaista raskaan kiinteästi. Hänen olemuksessaan oli voimaa ja mahtia
-ja hänen kallossaan kiehuvaa järkeä; niinpä hän muun ohessa oli
-etevä mekaaninen kyky. Hänen järkähtämätön itseihailunsa ei ollut
-vailla suuruutta, ja voiman vuoksi, jota hänen sekä ruumiinsa että
-henkensä tiukkui, häntä pidettiin merkkihenkilönä, erikoisihmisenä.
-Minkävuoksi hänestä ei tullutkaan enempää?
-
-Hän asui kartanossaan Hellebergenessä. Tilaan kuului suuria metsiä
-pitkin rannikkoa ja ulkotiloja sisämaassa joiston varrella. Kerran
-tila kuului Kurtien suvulle, ja nyt se oli tullut näille takaisin,
-sillä kaikki tiesivät, että Harald Kaas ei ollut mikään Kaas, vaan
-Kurt. Hän kokosi tilan jälleen yhteen, ja hänen tässä käyttämistään
-keinoista ja tempuista voitaisiin kirjoittaa kokonainen kirja.
-
-Tilan päärakennus sijaitsi lahdelle päin. Lahtea reunusti sikermä
-saaria; niiden takana oli vielä saaria ja lopuksi aava meri.
-Suhteettoman pitkässä rakennuksessa, joka oli rakennettu uudestaan
-vanhalle linnanvallille, oikea siipi vain puolitekoisena vasen Harald
-Kaasin asuntona, -- siinä hän eli elämäänsä. Rakennuksen molempia
-siipiä yhdisti kaksi umpinaista, aivan samanlaista verantaa, joiden
-päissä oli portaat. Omituista kyllä verannat eivät olleet meren, siis
-etelän puolella, vaan peltojen ja metsäin, siis pohjoisen puolella.
-
-Talon molempain siipien välillä oli sisällä puolueeton alue,
-nimittäin tilava ruokasali ala- ja suuri tanssisali yläkerrassa.
-Viime vuosina ei kumpaakaan näistä huoneista oltu käytetty.
-
-Harald Kaasin asunnon ulkokoristeena oli valtava, julmasarvinen
-hirvenpää, joka oli naulattu verannan otsikkoon. Itse verannalla
-prameili paljous karhun, suden ja ketun nahkoja sekä täytettyjä
-maa- ja merilintuja. Sisällä eteisessä oli nahkoja ja pyssyjä
-pitkin seiniä. Huoneet niinikään olivat täynnä nahkoja, ja niiden
-erikoisuutena oli petoeläinten ja pinttyneen tupakan kirpeä haju;
-Kaas sanoi sitä "miehen hajuksi". Ken vain kerrankin oli sitä vetänyt
-nenäänsä, ei unohtanut sitä milloinkaan. Kallisarvoisia, hienoja
-nahkoja oli pitkin seiniä, lattioilla taljoja, ja vuoteessakin
-käytettiin vain pelkkiä taljoja ja vällyjä. Harald Kaas makasi ja
-istui nahkojen päällä, käveli nahkojen päällä, ja kaikki nämä nahkat
-antoivat tervetullutta virikettä keskustelulle, sillä itsepä hän oli
-kaatanut joka ainoan eläimen. Tosin oli niitä, jotka arvelivat, että
-useimmat nahkoista olivat ostetut Brandt & K:nilta Bergenistä ja
-että vain nämä kaskut olivat kotona ammutut ja nyljetyt. Mutta minä
-puolestani luulen että tässä oli liioittelua. Olipa miten oli, peräti
-valtava vain oli vaikutus, kun Harald Kaas istui lieden ääressä
-korkeaselkäisessä nojatuolissaan, jalat karhuntaljalla ja aukaisi
-paidanrintamuksen näyttääkseen merkkejä karvaisessa rinnassaan. Mitä
-merkkejä ne olivat? Karhunhampaitten jälkiä siltä kerralta, jolloin
-Harald Kaas upotti veitsensä kahvaa myöten pedon sydämeen. Kaikki
-harvinaiset ruukut, kaapit ja leikkauksilla koristellut tuolit
-kuuntelivat kertomusta totunnaisella tyyneydellään.
-
-Harald Kaas oli kuusikymmenvuotias, kun hän heinäkuussa purjehti
-lahteensa neljän naisen kera, jotka hän oli noutanut höyrylaivalta.
-Niiden piti olla hänen luonaan elokuun loppuun. Yksi vanhempi
-nainen ja kolme nuorempaa, kaikki hänen sukulaisiaan. Niiden piti
-asua yläkerrassa. Sinne he kuulivat kuinka hän asteli ja murahteli
-alakerrassa, ja he alkoivat miltei peljätä häntä. Kolmella heistä
-olikin ollut erinäisiä epäilyksiä ennenkuin he ottivat hänen kutsunsa
-vastaan, ja nämä epäilykset eivät hälvenneet, kun he seuraavana
-aamuna näkivät Kaasin tulla taapertavan rannasta ilkialastomana.
-He kirkaisivat ja painautuivat yöröijysillään toisiansa vasten,
-neuvotellakseen eikö heidän pitäisi matkustaa heti paikalla. Mutta
-kun yksi heistä sanoi: "Sinun ei olisi pitänyt kutsua meitä, täti,
-silloin emme olisi nähneet sitä", niin rupesivat he kaikki nauramaan,
-ja siihen jäivät matkatuumat.
-
-Aamiaispöydässä olo tietenkin ensin oli kankeata, mutta kun Harald
-Kaas kertoi heille vanhasta mustasta tammastaan, joka oli rakastunut
-rovastin nuoreen oriiseen ja joka raivostui, jos joku muu ori yritti
-lähennellä, mutta sitävastoin taivutti päätään sivulle ja "hirnui
-kuin hieno röökinä" heti kun pappilan ori kiljuen ja teutaroiden
-läheni -- -- no niin, silloin naiset huomasivat, että heidän oli
-mukauduttava niin yhteen kuin toiseenkin. Jos he uteliaisuudesta
-olivat tänne eksyneet, niin täytyi heidän sietää "_luontoa_",
--- niinkuin Harald Kaas sanoi (I vahvasti pyöristettynä). Siitä
-huolimatta he seuraavana yönä peljästyivät puolikuoliaiksi; hän
-näet ampui aivan heidän ikkunainsa alla. Vieläpä täti väitti, että
-hän oli ampunut suoraan hänen avonaisesta ikkunastaan sisään. Hän
-pyrähti pystyyn, ja toiset hyppäsivät korkealle vuoteistaan ja
-seisoivat keskellä lattiaa ennenkuin tiesivät kunnolleen missä
-olivatkaan. Sitten he asettuivat ikkunan ääreen ja kurkistelivat
-ulos, vaikka täti vakuutteli että heidät heti ammuttaisiin. Pitihän
-heidän toki huomata mistä oli kysymys. Aivan oikein, kirsikkapuiden
-ja omenapuiden välissä he näkivätkin Kaasin kuljeskelevan pyssy
-kädessä ja kuulivat kuinka hän kiroili. Kaikki puikahtivat suuresti
-säikähtyneinä vuoteisiinsa takaisin. Aamulla he sitten saivat kuulla,
-että hän oli ampunut haulipanoksilla yöjalkalaisia. Yksi niistä oli
-saanut puoli panosta pakaroihinsa -- hiish vieköön! Vähät siitä
-vaikka käyvätkin yöjalassa, mutta varokoot tulemasta tänne. --
-Kyllä meissä on miestä pitämään ne loitolla, jos yrittävät." Nuo
-neljä naista istuivat kuin neljä äsken sytytettyä kynttilää kirkon
-ruunussa, -- kunnes yksi heistä hyppäsi pystyyn ja parkaisi. Sitten
-he parkaisivat kaikki.
-
-Naiset eivät ikävöineet täällä; siksi suuri oli Harald Kaasin kyky
-keksiä mitä uskomattomimpia yllätyksiä, ja olihan sitäpaitsi suurissa
-metsissäkin niin paljon "tunnelmaa"; metsiä ei oltu lainkaan hakattu
-senjälkeen kun Harald Kaas otti tilan haltuunsa. Lisäksi oli joen
-rannalla kauniita kävelyteitä ja itse joessa kaloja runsaasti. He
-uivat, tekivät hauskoja purjehdusmatkoja kutterilla sekä myöskin
-ajelumatkoja pitkin pitäjää, vaikka ajopelit suinkaan eivät olleet
-uudet.
-
-Nuorin heistä, Kirsten Ravn, alkoi pian jättäytyä pois toisten
-retkiltä. Hän oli rakastunut rakennuksen itäiseen, keskentekoiseen
-siipeen; siellä hän vietti yksinään monet tunnit avonaisten ikkunain
-ääressä. Siellä kasvoi puita, suuria lehmuksia, hoitamattomia ja
-salaperäisiä. "Teidän pitäisi rakentaa parveke tänne, merta kohti,
-"sanoi hän Kaasille; "katsokaa, kuinka meri välkkyilee lehmusten
-takaa!" Jos Kirsten sai jotakin päähänsä, niin ei hän hellittänyt
-ennenkuin sai tahtonsa täytäntöön, ja kun hän neljä tahi viisi kertaa
-oli tämän huomautuksensa tehnyt, lupasi Kaas noudattaa kehoitusta.
-Mutta tuskin oli Kirsten saanut tämän myönnytyksen, kun hänellä
-jo oli uusia toivomuksia. "Ensimäisen parvekkeen alla täytyy olla
-toinen vielä leveämpi parveke", sanoi hän lempeällä äänellään. "Ja
-sen kummaltakin puolelta täytyy olla portaat nurmikolle; se nurmikko
-on niin sievä." Tämä kuulumaton häikäilemättömyys miellytti Kaasia.
-Ennen pitkää suostui hän tähänkin vaatimukseen.
-
-"Huoneet on laitettava kuntoon", käski Kirsten vakavana. "Tuo huone,
-josta mennään alemmalle parvekkeelle, on maalattava öljyväreillä, ja
-lattia on kiilloitettava." Hän ojensi kätensä näyttääkseen huonetta.
-"Kaikki lattiat on kiilloitettava. Ylemmän kerroksen huonetta
-varten saatte minulta piirustukset. Minä olen ajatellut, kuinka se
-osapuilleen on järjestettävä", -- ja hänen suuret, kummastuneet
-silmänsä paperoivat seinät, järjestivät ja sijoittivat huonekalut ja
-ripustivat ikkunoihin erikoiskuosiset uutimet. "Minä tiedän myöskin
-miltä muiden huoneiden tulee näyttää", lisäsi hän, meni sisälle
-huoneisiin ja viivähti äänettömänä jokaisessa niistä. Kaas seurasi
-kuin vanha hevonen taluttajaansa. Kun nuo neljä naista olivat olleet
-talossa puolet ajastaan, niin Kaas sangen levollisena laiminlöi kolme
-heistä kokonaan.
-
-Hänen silmänsä kuvastivat kiihkeätä ihailua, kun Kirsten saapui luo;
-hän etsi noiden toisten katseita saadakseen liittää heidän ihailunsa
-omaansa; hän koikkaroitsi Kirstenin ympärillä kuin semmoinen vanha
-valokuvauskone, jonka olettaisimme pysyvän itsestään jaloillaan.
-Sittenkuin tyttö eräänä päivänä oli ottanut hänen kirjakaapistaan
-esille erään ranskankielisen mekaniikan oppikirjan ja osoittanut,
-että hän sekä ymmärsi sitä että oikeastaan omasikin suurimmat
-taipumukset juuri mekaniikkaan, oli Kaas mennyttä miestä. Kun Kirsten
-tämän jälkeen vain sattui paikalle, ojensihen Kaas hetikohta ja alkoi
-sekä puhua että toimia. Heti aamulla nähdessään hänet erikoisen
-näköiseen aamunuttuun pukeutuneena Kaas joko hiljaa hymyili tahi
-tuijotti, tuijotti ja katsoi sitten toisiin. Kirsten ei puhunut
-paljon, mutta jokainen sana herätti Kaasin ihastuksen. Enimmän hän
-tunsi ihastusta kun Kirsten istui noinikään omia aikojaan eikä
-puhunut ollenkaan eikä välittänyt kenestäkään; silloin Kaas muistutti
-vanhaa papukaijaa, joka pää kallellaan odottaa sokeripalaa. Hänen
-paidanrintamuksensa muuttui tästälähin liidunvalkeaksi; ennen hän
-ei vähääkään välittänyt puvustaan. Nyt hän koreili raakasilkistä
-tehdyssä hännystakissa, jonka hän kerran oli ostanut Algierissa,
-mutta jonka hän heti oli ripustanut syrjäiseen naulaan, koska se
-oli liian piukka. Se yllään hän muistutti tasaiseksi leikattua
-pyökkiaitausta.
-
-Ken siis oli tämä 21-vuotias leijonankesyttäjä, joka aivan
-tahtomattaan, jopa suorastaan melkein mitään toimittamatta ja
-puhumatta (hän nimittäin oli hiljaisin noista neljästä) sai
-metsän väkevimmän pedon ryömimään edessään tomussa ja tuhassa ja
-vilkuilemaan voitetun nöyrällä katseella?
-
-Huomatkaa siis -- kuinka hän istuu tuossa valtoimin, kauniin
-tummanpunaisin hiuksin, huomatkaa hänen leveä otsansa ja korkea
-nenänsä, ja erittäinkin hänen suuret, ihmettelevät silmänsä!
-Katsokaa hänen kaulaansa ja sen jatkoa, silmäilkää korkeata
-vartaloa ja erinomaista sopusuhtaisuutta! Katsokaa tarkasti
-hänen renessanssihamettaan, sen muotoa ja värejä -- ja tulettepa
-uteliaaksi, sillä hän on jotakin puolestaan, hän.
-
-Kirsten Ravnin äiti kuoli hänen syntyessään ja isä kun hän
-oli viiden vuoden vanha. Isä jätti hänelle pienen omaisuuden
-obligatsioneina, sillä nimenomaisella ehdolla, että pääoma jäisi
-koskemattomaksi ja että Kirsten yksinään käyttäisi sen korot,
-menipä hän naimisiin tahi ei. Siten hän tahtoi kasvattaa tyttärensä
-luonnetta. Hänet kasvatettiin kolmessa laajan sukunsa perheessä --
-suvun, jota oikeastaan pitäisi sanoa kansanheimoksi, jonka erikoinen
-luonteenominaisuus oli halu ja pyrkimys pitää oma päänsä kaikessa.
-Missä kaksi Ravnia tulee vastakkain, syntyy säännöllisesti riitaa
-kaikesta mistä he keskustelevat; mutta juuri riita lujittaa heidän
-yhteenkuuluvaisuuttaan. Niin, heidän silmissään ei mikään muu suku
-voi olla "repäisevä" -- käyttääksemme aito ravnilaista adjektiivia.
-
-Kirsten oli huomattavan lahjakas ja vastaanottavainen kyky; hän
-luki kaikkea ja muisti kaiken, mikä oikeastaan osoittaa että hän
-oli hyvin ajattelukykyinen; sillä muistaminenhan on vain ajatusten
-järjestämiskykyä. Hän oli numero yksi kaikessa mihin kajosi; tämä,
-sekä se seikka että hän oli semmoisten hoidossa, jotka koettivat
-keinotella hänen kustannuksellaan, tietysti imarteli häntä ja
-samalla enensi hänen olemuksensa rahallista arvoa. Hän ei ollut
-missään määrin ylpeä; se ei ollut Ravnien ominaisuuksia. Mutta
-kymmenvuotiaana hän ei enää halunnut leikkiä; hän meni metsiin
-ja runoili sankarilauluja. Kahdentoista vuotiaana hän tahtoi
-kulkea vain silkissä, ja huolimatta hiuskoreasta ja monin pitsein
-kirjaillusta monisanaisesta tädistään hän ajoi tahtonsa täytäntöön.
-Hän oli silkissään norja ja sulava ja edelleenkin numero yksi.
-Hän laitteli runoja ritari Aagesta ja Else neidosta, linnuista ja
-kukkasista ja hyvin suurista suruista. Tultuaan täyskasvuiseksi,
-jolloin muut varakkaat nuoret naiset pukeutuvat silkkiin, hän
-lopetti silkin pitämisen. Hän oli kyllästynyt "kiiltävään ja
-kahisevaan". Nyt hän kiihkoili kaikkeen villaiseen ja erivärisiin
-kalliisiin vaatekappaleihin. Renessanssihameet muuttuivat nyt hänen
-lempipukineikseen, ja niitä hän rupesi oikein tutkimaan. Hän leikkasi
-ne auki rinnoilta samalla tavoin kuin on Lionardon ja Rafaelin
-naismuotokuvilla, joitten näköiseksi hän muutoinkin koetti itsensä
-saada. Hän ei enää kirjoitellut runoja, vaan kertomuksia, jotka
-olivat tarkoin jäsennellyt ja kielellisesti puhtaat, mutta olivat
-kaikkea muuta kuin välittömiä. Ne olivat lyhyitä ja _pointe_ oli
-niissä kaikissa enemmän tai vähemmän huomattavissa. Tavallisesti
-kahdeksantoistavuotiaan naisen kertomukset eivät juuri kapinoi, mutta
-nämä olivat aivan erikoisessa määrässä rohkeita. Niiden ainoana
-tarkoitusperänä oli silminnähtävästi ärsyttäminen. Hän ei pannut
-kertomusten alle nimeään, vaan nimimerkin "Suukko". Mutta kuitenkin
-oli aivan liian houkuttelevaa olla jollekin kertomatta, että se
-kirjailija, joka tuona aikana, jolloin kaikki kirjailijat tahtoivat
-ärsyttää, ärsytti kaikkein enimmän, oli hienon kasvatuksen saanut
-nainen eräästä maan parhaista perheistä ja kahdeksantoistavuotias.
-Pian tiesivätkin kaikki, että "Suukko" oli juuri hän, punaisine
-valtoimine hiuksineen, "renessanssinainen Tizian-hiuksineen." Hänen
-tukkansa oli erittäin tuuhea: se tumpuroitsi ja välähteli, se
-liehui valtoimena olkapäillä ja rinnoilla -- tapa, jonka hän oli jo
-lapsena omaksunut. Hänen suuret silmänsä näyttivät katsovan kaikkea
-kuin ensimäistä kertaa; mutta kasvojen alaosa ei oikein näyttänyt
-soveltuvan leveäotsaiseen yläosaan. Yläleuka näytti olevan taapäin,
-korkean nenän alla oleva suu näytti pienemmältä kuin se olikaan,
-ja alaleuka näytti olevan vain sitä varten, että sen alla olisi
-vielä toinen pieni leuka, joka eroittautui varsinkin aina silloin
-kun hänen päänsä taipui eteenpäin, mikä tapahtui sangen usein. Tämä
-kaksinkertainen porras vaikutti myöskin kaulan eduksi, joka oli
-hienon valkoinen, muodoltaan jalo ja pyöreä ja erinomaisesti rintaan
-kiinnitetty. Tästä syystä hän ei koskaan peittänytkään kaulaansa,
-vaan esiintyi avorintaisena; hänen rintansakin oli valkea, valkea
-ja korkea. Hameen ylimmäinen reunus tuntui soveltuvan siihen kuin
-valettu, siitä hän piti tarkoin huolen. Rinnat olivat matalalla
-eivätkä pullistuneet esiin, mutta niiden kiinteä muoto, niiden alla
-oleva solakka vyötärys, kohtalaiset lantiot piukassa hameessa, hänen
-ryhtinsä, pyöreät käsivartensa, pitkät kätensä vaikuttivat että hän
-näytti niin hienolta ja erikoiselta, että häntä täytyi enemmän kuin
-katsella, täytyi tutkia. Kun vielä otamme lukuun kaikki puvun pienet
-hienot yksityiskohdat ja koristeet, niin ymmärrämme, kuinka paljon
-tähän kaikkeen oli käytetty älyä ja taiteellista makua.
-
-Ympäristöään kohtaan hän oli ystävällinen, tasainen ja hiljainen;
-aina oli hänellä jotain askaretta, aina oli hänen silmissään
-kummasteleva katse. Hänen erikoiset, salamyhkäisen tapaiset,
-tarkoin punnitut lauseensa eivät olleet usein kuultua. Sekä hänen
-harvapuheisuutensa että koko olemuksensa vaikuttivat, että ihmiset
-eivät oikein uskaltaneet häntä lähennellä. Varsinkaan ne, jotka
-tiesivät kuinka viisas tämä nuori nainen oli ja kuinka laajat tiedot
-hänellä oli.
-
-Ystävättäriä hänellä oikeastaan ei ollut, mutta suuri suku, joka
-ihastuneena parveili hänen ympärillään, piti huolta seurapiiristä,
-ystävyyssuhteista, imartelusta, huvitteluista, vartioimisesta, --
-jos hän olisi halunnut elää omassa rauhassaan, niin hänen olisi
-täytynyt matkustaa ulkomaille. Hän oli suvun prinsessa, häntä ei
-ainoastaan imarreltu, vaan hänet tahdottiin myös naittaa väen
-väkisin, johon toimenpiteeseen nähden hän asettui ehdottomasti
-vastakynteen. Koroistaan oli hän lapsuudestaan näihin päiviin saakka
-säästänyt sievoisen summan, -- kuitenkin paljon vähemmän kuin
-suku uskotteli. Taru hänen rikkaudestaan ei vaikuttanut niinkään
-vähän siihen, että "kaikki" rakastuivat häneen, eivätkä ainoastaan
-suvun miespuoliset naimattomat jäsenet -- sehän oli luonnollista
--- vaan myös taiteilijat ja taiteen harrastajat, enimmin kaikkein
-elähtäneimmät näistä, parveilivat hänen ympärillään -- sanalla sanoen
-koko _la jeunesse dorée_ (mikä Norjassa on jokseenkin ränstynyttä)
-poikkeuksetta.
-
-Hän oli elävä taideteos, sen ja sen hintainen, ihailtu ja ihmeen
-siro, -- jokainen heistä toki tahtoi kantaa hänet kotiinsa ja
-nauttia hänestä yksinään. Hänessä täytyi olla runsaasti vetovoimaa,
-salaperäistä itseensä kätkeytymiskykyä, -- mikä juuri on
-maailmaanväsyneiden korkein ihanne.
-
-Hänen kanssaan he voisivat viettää mitä tyylikkäintä elämää
-taiteessa, maussa, mukavuudessa; hänen sivistyksensähän oli mitä
-hienointa ja täydellisintä ja vapautuneinta,... meidän pieni maamme
-ei niihin aikoihin voinut tarjota maukkaampaa makupalaa. Kun he
-näkivät hänet, eivät he tienneet kuinka esiintyä, mitä tehdä,
-näyttäytyäkö sivultapäin vaiko päin naamaa, hymyilläkö vai murjottaa,
-puhuako vai vaieta. Olen kerran nähnyt hyvin suuren narttukoiran,
-jota liehakoi suuri joukko uroksia, jotka olivat sille kaikki aivan
-liian pieniä. Minkävuoksi ei kukaan maalari ole ikuistanut tätä
-koomillista aihetta? Hän ikävissään liehuen puolelta toiselle kuin
-sairaloinen laulu, löytämättä --! He ikävöivinä mukana liehuen,
-juopuneina hajusta ja halusta, pian raivokkaasti keskenään tapellen,
-tuottamatta kenellekään hyötyä, vain itselleen vahinkoa.
-
-Kuva ei ole sopiva, mutta se on valittu tarkoituksella. Ei ollut
-kaikkein hienointa laadultaan se, mitä nämä joutilaat kosijat
-istuttivat hänen kertomuksiinsa, hänen omituiseen vaatetukseensa,
-hänen kummastuneisiin silmiinsä ja hänen hiljaisiin unelmiinsa.
-He sillä tavoin koettivat parantaa toiveitansa ja lisätä
-tarmokkuuttansa. Mutta ajatelkaakin heidän hämmästyksensä
-rajattomuutta, kun syksypuoleen kerrottiin, että --
-
-Neiti Kirsten Ravn oli naimisissa Harald Kaasin kanssa!
-
-Naurettiin raivokasta röhönaurua, ivattiin, kiljuttiin. Aluksi ei
-saatu muuta selitystä kuin että tuo kaljupää haikara oli uskaltanut
-enemmän kuin muut.
-
-Mutta vähemmän kauhistuneita eivät olleet nekään, jotka tunsivat
-Kirstenin ja kunnioittivat häntä. He olivat enemmän kuin
-hämmästyneitä, sillä tämä sana on tähän tapaukseen liian väritön,
-heistä monet alkoivat suorastaan surra. Mikä kaiken nimessä oli tämän
-aiheuttanut? Sillä kaikkihan, paitsi hän itse, tiesivät etukäteen,
-että hän hukkasi elämänsä tällä teolla. Kirsten Ravnin taloudelliseen
-riippumattomuuteen, vahvaan luonteeseen, itsenäiseen rohkeuteen,
-tietoihin, lahjakkuuteen ja tarmokkuuteen olivat monet, ja
-erikoisesti naiset rakentaneet toiveita naisasian hyväksi: hänhän jo
-oli kirjoittanut häikäilemättömästi sen puolesta. Hänen taipumuksensa
-kaikkeen erikoiseen ja arvoitukselliseen tietysti ajan mittaan
-silenisivät pois sikäli kuin taistelu toisi hänet yhä enemmän esille,
-ja lopuksi täytyisi hänestä tulla asian etumaisia taistelijoita.
-Kirstenissä toki kaikki hieno ja jalo lopulta saisi ylivallan.
-
-Mutta nyt --?
-
-Ne harvat, jotka koettavat selittää elämän ilmiöitä mieluummin kuin
-tuomitsevat niitä, huomasivat kaikki, että hänen kertomustensa uhma
-ja oppositsioni suurin piirtein katsoen olikin turhamaisuutta, joka
-saattoi johtaa pahoihin erehdyksiin. Toiset väittivät, että hän oli
-kauttaaltaan romantillinen luonne, joka aina ja joka paikassa arvioi
-sekä omat voimansa että elämän olosuhteet liian suuriksi. Taas toiset
-olivat kuulleet jostakin, että aviopuolisot elivät erillään, kumpikin
-eri päässä rakennusta, että kummallakin oli omat palvelijat ja että
-kumpikin eli omilla varoillaan; toiset myös väittivät että Kirsten
-oli pannut omilla varoillaan ja oman päänsä mukaan rakennuksen toisen
-sivustan kuntoon ja siten perustanut uuden laadun avioliittoa. Mutta
-jotkut väittivät myöskin, ettei mikään näistä seikoista aiheuttanut
-tätä avioliittoa, vaan että siihen olivat syypäitä suuret lehmuspuut
-Hellebergenen itäisen sivustan edustalla. Nämä puuthan suhisivat niin
-omituisesti kesäiltoina ja niiden oksain välitse vilahteleva meri
-kertoi mieltä hämmentäviä tarinoita. Vanhat metsät olivat hänelle
-muka paljon arvokkaampia kuin mies, Harald Kaas; semmoisia metsiä ei
-olekaan monta koko köyhässä Norjanmaassa. Hänen mielikuvituksensa
-muka aina askarteli puissa; niin, ja sitten tuli Harald Kaas ja vei.
-Mutta hän oli valinnut seudun, kartanon, ilmanalan ja vapaan aseman
-omassa sivustassaan. Kaas oli jonkunlainen tonttu-ukko, joka pakosta
-tuli talon mukana.
-
-Mutta oli suuresti epäiltävää, osuiko tämä arvelu oikeampaan kuin
-muutkaan; asiasta ei nimittäin koskaan päästy selvyyteen. Hän ei
-ollut niitä, joilta on helppo kysyä ja helppo saada vastaus.
-
-Kaikkeen katujuoruun, mielenkiintoisimpaankin, ihmiset lopulta
-kyllästyvät. Lopulta kävi niin, ettei enää tahdottu kuulla
-hänen nimeäänkään mainittavan, -- kunnes hän neljä kuukautta
-naimisiinmenonsa jälkeen istui Kristianian teatterissa aivan
-samanlaisena kuin ennen vanhaan, vain vähän kalpeampana. Kaikki
-kiikarit suuntautuivat hänen punaisia hiuksiaan ja leveää otsaansa
-kohti. Hän ei piiloutunut viuhkansa taakse; hän loisti vaaleassa,
-melkein valkeassa puvussaan, joka ylhäältä oli nelikulmaisesti avoin
-kuten aina. Hän katseli ympärilleen kummastelevin silmin, aivan kuin
-ei olisi ollenkaan tiennyt että teatterissa istui muitakin tahi että
-kenenkään päähän pälkähtäisi katsella häntä. Ja raivokkaimpainkin
-täytyi tunnustaa, että hän sekä ruumiiltaan että sielultaan oli
-ainokainen ja lajissaan sangen viehättävä.
-
-Mutta juuri ehdittyään jälleen tulla puheenaiheeksi hän katosi.
-Myöhemmin kuultiin että hänen miehensä oli käynyt noutamassa hänet
-pois, vaikka tuskin kukaan oli ukkoa nähnyt. Pääteltiin että nyt oli
-tullut solmu vyyhteen -- ensimmäinen.
-
-Todellista selkoa heidän yhdyselämästään ei saatu koskaan.
-Sukulaisten kaikki sekaantumisyritykset epäonnistuivat täydellisesti.
-Vain senverran saatiin varmasti selville että Kirsten oli tullut
-raskaaksi. Mitä tarkimmin oli hän koettanut salata sitäkin.
-
-Ei saapunut mitään ilmoitusta eikä kirjeitä, mutta seuraavana kesänä
-hän työnteli lapsenvaunuja Karljohanilla [puistokatu Kristianiassa.
--- Suom.] niin kummastunein katsein, että olisi saattanut luulla
-jonkin tahallaan äkkipikaa jättäneen vaunut hänen pideltävikseen. Hän
-oli nyt raikkaampi ja kauniimpi kuin koskaan ennen. Vaunuissa makasi
-poika, jolla oli hänen oma leveä otsansa, hänen oma punainen tukkansa
-ja joka oli puettu ja "sisustettu" vaunuihin niin erikoisella ja
-juuri hänen tavallaan, että kaikki ymmärsivät hänen vastauksensa, kun
-joku tuttava onnentoivotustensa jälkeen kysyi: "Emmekö pian taas saa
-uutta kertomusta teiltä?" -- "Uutta kertomustako? Sehän on _tässä_!"
-
-Mutta huolimatta täydellisestä onnellisuudesta, jota hän esitti
-Karljohanilla, ei voitu olla kauemmin huomaamatta, että hän oleili
-enemmän poissa Hellebergenestä ja että hän ei koskaan lausunut
-miehensä nimeä. Jos joku yritti virittää keskustelua miehestä, ei hän
-koskaan siihen puuttunut.
-
-Ja pian saatiin tietää, että hän oli aikeissa muuttaa pois
-Hellebergenestä. Siihen aikaan taisi poika olla noin vuoden ikäinen.
-Kirsten oli oleskellut Kristianiassa pitemmän aikaa ja matkusti
-kotiin järjestääkseen muuttoa; hän sanoi palaavansa muutaman päivän
-perästä.
-
-Mutta hän ei palannut koskaan.
-
-Seuraavana päivänä hänen tultuaan kotiin, juuri kun Hellebergenen
-monet palvelijat ja muonamiehet vaimoineen ja lapsineen olivat
-kokoontuneet pihamaalle -- oli perunankorjuun aika -- tuli Harald
-Kaas kantaen häntä vasemmassa kainalossaan kuin jotain kääröä.
-Kaas piteli häntä vyötäröltä, hänen kasvonsa olivat alassuin
-Kaasin selän takana ja hiukset olivat valahtaneet silmille. Hänen
-alaruumiinsa oli eteenpäin, jalat riippuivat milloin herpaantuneina
-alas, milloin sojottivat jäykkinä suoraan eteenpäin. Hänen kätensä
-olivat tarrautuneet lujasti Kaasin vasempaan reiteen. Kaas käveli
-taakkoineen aivan levollisena, ja oikeassa kädessä hänellä oli kimppu
-pitkiä tuoreita koivunvitsoja. Verannan edustalla hän pysähtyi.
-Samalla kun hän asetti Kirstenin vasemmalle polvelleen, nosti hän
-hänen hameensa ylös, repäisi auki hänen alusvaatteensa kuin olisivat
-ne olleet paperia ja neuloilla kiinnitetyt, -- ja ryhtyi sitten
-kurittamaan Kirsteniä paljaalle iholle.
-
-Kirsten ei äännähtänytkään. Sittenkuin Kaas hellitti otteensa, hän
-vavisten järjesti ensin hiuksensa. Hänen kasvonsa tulivat näkyville
-juuri kun veri pakeni niistä takaisin; ne muuttuivat niin kalpeiksi,
-kalpeiksi, häpeän ja tuskan kyynelet valuivat pitkin poskia, mutta ei
-kuulunut ääntäkään. Hän oikoi pukuaan, mutta alusvaatteet näkyivät
-riekaleina hameen alta hänen hitaasti mennessään sisälle. Hän sulki
-oven jälkeensä, mutta sai avata sen uudelleen, sillä riekaleita oli
-jäänyt oven ja kynnyksen rakoon.
-
-Naiset seisoivat tyrmistyneinä paikoillaan; muutamat lapsista
-kirkuivat pelosta, pelko tarttui kaikkiin lapsiin, niin että pian
-kuului pelkkää ulinaa. Miehet, jotka olivat istuutuneet tupakoimaan,
-hyppäsivät nopeasti jaloilleen. Väkivallanteko oli tapahtunut
-niin odottamatta, äkkiarvaamatta, etteivät he säikähdykseltään
-ja suuttumukseltaan edes huomanneet, että heidän olisi pitänyt
-rientää sitä ehkäisemään. Kaiken ikänsä heitä tämän johdosta sitten
-moitittiin ja pilkattiin; mutta enimmän he itse moittivat itseänsä.
-
-Harald Kaas ryhtyi tähän tekoonsa vasta suurten tuskain jälkeen; nämä
-olivat kuvastuneet hänen kasvoistaan ja olennostaan jo pitkät ajat
--- ja kuvastuivat vielä nytkin; mutta hän oli odottanut repäisevää
-naurunhohotusta omituisen päähänpistonsa palkinnoksi. Tämä odotus
-ilmeni niin selvästi suurellisessa, levollisessa tavassa, jolla
-hän kuritustoimituksen suoritti ja vielä enemmän kostoniloisessa
-katseessa, jonka hän teon tehtyään loi läsnäoleviin.
-
-Mutta ensin kuolonhiljaisuus, sitten itku, sitten sudenulvonta ja
-miesten suuttumus,... hän sai kuin ryöpyn niskaansa. Hän meni sisälle
-kuin piiskattu, perinpohjin mukiloitu mies. Jokaisessa ottelussaan
-tuon hienon naisolennon kanssa oli vanha pukari joutunut tappiolle.
-
-Mutta Kirsten ei senjälkeen koskaan poistunut talosta. Ensi vuosina
-hän ei näyttäytynyt kenellekään vieraalle, ja hädin omalle väellekään.
-
-Hänen nähtiin joko työntelevän poikaa vaunuissa tahi myöhemmin
-taluttelevan sitä kädestä, tahi kulkevan yksinään, säännöllisesti
-kietouneena suureen shaaliin, jonka väri vaihteli puvun mukaan.
-Shaali mukautui tiukasti hänen ympärilleen. Tämä oli hänelle niin
-luonteenomaista, että minä vielä tänä päivänäkin kuulen sikäläisten
-ihmisten puhuvan siitä, aivan kuin ei hän koskaan olisi ollut toisin
-puettu.
-
-Mitä hän toimiskeli? Hän luki. Kaunokirjallisuuden hän hylkäsi;
-syystä tai toisesta oli se tullut hänelle vastenmieliseksi. Hän
-otti miehensä henkisen omaisuuden haltuunsa. Hän syventyi koko
-harrastuksellaan matematiikkaan, mekaniikkaan, kemiaan, fysiikkaan,
-teki laskelmia, analyyseja, ja kantoi kotiin kirjoja tutkimuksiaan
-jatkaen.
-
-Talon väki näki hänessä miltei jotain yliluonnollista. Ensi hetkestä
-alkaen oli ihailtu hänen kauneuttaan ja hienouttaan; semmoiset
-ominaisuudet ihastuttavat kaikkia, tosin eri asteilla olevia eri
-tavoin. Ennen pitkää hän oli muuttunut ihmisten silmissä olennoksi,
-joka ajatteli ja eli yläpuolella heidän ymmärryksensä. Hän ei etsinyt
-ketään, mutta ne, jotka tulivat hänen luokseen, saivat poikkeuksetta
-apua -- kuka enemmän kuka vähemmän. Antoipa hän vähän tahi paljon,
-koskaan hän ei asettanut ehtoja. Hänen tarkoituksensa esiintyi
-antimessa itsessään.
-
-Mies suhtautui häneen sillä tavoin, että jollei hän olisi ollut niin
-pidetty kuin oli, niin ei hän olisi voinut elää. Mies nimittäin
-matkaansaattoi kiusaa ja vastusta niin paljon kuin ikinä kykeni;
-mutta muut ihmiset heikensivät kaiken pahan vaikutusta.
-
-Mutta poika -- eikö pojasta olisi voinut tulla välittäjää? Oli niitä,
-jotka väittivät, että vanhempien välit menivät hullusti juuri pojan
-syntymästä alkaen. Silloin kun isä ensi kerran näki pojan, huomasi
-kätilö että hän tuli huoneeseen kuin rikas mies ja poistui siitä
-kuin kerjäläinen; -- synnyttäjä sen sijaan maatessaan hymyili hymyä,
-jommoista kätilö ei ollut nähnyt vielä kenelläkään synnyttäjällä.
-
-Oliko Kaas odottanut, ettei mikään hänestä polveutuva voinut
-muistuttaa muuta kuin häntä itseään -- ja sitten saanutkin nähdä
-äidin kuvan.
-
-Niin pian kuin poika kykeni jaloilleen, meni se mielellään isänsä
-luokse, sillä siellä oli niin paljon hauskaa nähtävänä ja isä otti
-hänet hyvin vastaan. Isä haasteli hänen kanssaan ja osasi asettua
-hänen kannalleen. Isä myöskin aina tilaisuuden tullen leikkasi
-hänen hiuksensa lyhemmiksi; äiti antoi niiden vapaasti kasvaa yhtä
-pitkiksi kuin hänen omansakin olivat, ja isä ne sitten aina leikkasi.
-Poika itse oli hyvillään päästessään hiuksistaan eroon, mutta vähän
-vanhemmaksi tultuaan hän ymmärsi isän tarkoituksen ja koetti estää
-leikkaamista. Kun talon väki kertoi hänelle taruhohteisia piirteitä
-isän sankarivoimasta ja hänen maineteoistaan maalla ja merellä, alkoi
-poika tuntea häntä kohtaan pelokasta ihailua. Mutta voimakkaammin
-hän kuitenkin tunsi sen sietämättömän tuskallisen ikeen, jonka
-isä sälytti äidin ja kaiken talonväen kannettavaksi. Pojalle tuli
-salaiseksi uskonnoksi vastustaa isää ja puolustaa äitiä, sillä äiti
-kärsi enimmän. Hän tahtoi olla äitinsä näköinen hiuskarvaa myöten,
-hän tahtoi suojella, tahtoi kätkeä häntä. Hänestä oli sanomattoman
-rakasta, kun isä tuotti hänellekin kärsimyksiä.
-
-Niin, hän tuli ylpeäksi kun isä nimitti häntä "Rafaellaksi" Rafaelin
-sijasta, joka oli hänen nimensä. Äiti oli antanut rakkaimman nimen
-minkä tunsi.
-
-Kukaan ei saanut käyttää veneitä, kukaan ei saanut ajella, kukaan ei
-saanut kulkea metsän kautta, tie suljettiin. Kukaan ei saanut antaa
-hevosille tahi lehmille edes tarpeellista hoitoa. Mitään korjauksia
-ei pantu toimeen; jos rouva mitä yritti siihen suuntaan, ajettiin
-työmiehet pois. Ei voinut enää olla epäilystäkään, että Kaas tahtoi
-hävittää kaiken. Talo ränsistyi, ja metsä -- niin, se ei ollut
-enää mikään salaisuus väen kesken, metsä oli tullut yli-ikäiseksi.
-Suurimpiin ja parhaimpiin puihin ilmaantui vikoja ja tauteja, jotka
-pian levisivät muuhunkin metsään.
-
-Kahdentoistavuotiaana Rafael rupesi käymään koulua rovastin edessä
-Helenen, rovastin ainoan tyttären kanssa, joka oli Rafaelia neljä
-vuotta nuorempi ja josta poika sanomattomasti piti. Rovasti opetti
-heille uskontoa, ainoata ainetta, jota äiti ei opettanut pojalleen.
-Rovasti kertoi Davidista. Kertomus meni eteenpäin pysähdyksien ja
-väliselityksien keskeyttämänä. Rafael näki sen kuvina edessään --
-siten oli äiti opettanut hänelle kaikkea. Assyyrialaisia sotamiehiä
-oli juutalaisia vastassa, piikkipartaisia sotilashaamuja vinoin
-silmin ja soikein kilvin meni rivittäin hänen katseensa editse.
-Viinitarhoja oli pitkin sinivihreitä mäkiä; tuuhealatvaisten palmujen
-kapeita varjoja ja tomuisia teitä. Hän katseli juuri syvälle metsään,
-jonka tuoksuavien puiden sekaan sotilaat paraikaa menivät -- kun
-samalla tuli kertomus Absalomista.
-
-Absalom nousi kapinaan isäänsä vastaan, ajatelkaa kuinka kauheata, --
-sanoi rovasti, joka oli arvokas herra, -- nousi kapinaan omaa isäänsä
-vastaan. Tietämättään katsahti rovasti Rafaeliin, joka heti punastui
-korvia myöten.
-
-Rafaelhan ei odottanut mitään muuta kuin sitä hetkeä, jolloin hän
-olisi niin miehistynyt että voisi nousta kapinaan isäänsä vastaan.
-
-"Mutta Absalom sai rangaistuksensa hyvin kummallisella tavalla",
-jatkoi rovasti. "Absalom joutui tappiolle taistelussa ja paetessaan
-suurten metsäin läpi hän tarttui pitkästä tukastaan puuhun, hevonen
-juoksi pois hänen altaan, ja hänet lävistettiin keihäillä kuoliaaksi
--- --."
-
-Rafael näki Absalomin riippumassa -- ei pitkässä assyyrialaisten
-mekossa, ei teräväpartaisena, ei, vaan hentona ja nuorena ja
-puettuina Rafaelin ihonmukaisiin housuihin, jotka ulottuivat
-peittämään polven kohdalla sukkia, ja hänen omaan mekkoonsa, ja hänen
-omista punaisista hiuksistaan! Hän näki niin selvästi, niin selvästi,
-kuinka hevonen juoksi hänen altaan, se harmaa isän hevonen, jolla hän
-varkain ratsasti, kun isä nukkui päivällisuniaan. Hän näki hoikan,
-pitkän nuorukaisen huojuvan ja kieppuvan ilmassa ja keihäs oli
-pistetty hänen vatsansa läpi. Selvään, aivan selvästi!
-
-Tästä näystä, josta hän ei kenellekään kertonut, ei hän päässyt
-erilleen. Se oli kuin rangaistus: sillä hänkin oli noussut kapinaan
-isäänsä vastaan ja ansaitsi joutua riippumaan hiuksistaan --!
-
-Hän kyllä jo ennestään tunsi tämän kertomuksen, mutta koskaan ei se
-ollut vaikuttanut häneen tällä tavoin.
-
-Tämä tapahtui hänelle eräänä perjantaipäivänä, ja lauantai-aamuna
-hän herätessään näki äidin seisovan hänen vuoteensa ääressä. Äidin
-silmät olivat kummastelevammat kuin koskaan ennen. Hiukset olivat
-vielä yöletillä, toinen leteistä kutkutti hänen nenäänsä, ja
-siihen hän juuri heräsi. Äiti kumartui hänen puoleensa ja tuijotti
-häneen kauhistuneen näköisenä; äidillä oli yllään pitkä yöpukunsa,
-koristeltu ja nypläyksiä täysi, ja hän oli avojaloin. Hän ei koskaan
-tahtonut näyttäytyä pojalleen tässä asussa; vain jokin kauhea tapaus
-oli nyt ajanut hänet tänne. Miksi ei äiti puhunut? Vain tuijotti --
-tahi eikö hän ollutkaan kauhuissaan?
-
-"Äiti!" huudahti poika ja kohottausi vuoteessaan. Silloin äiti
-kumartui aivan hänen lähelleen: "Ihminen on kuollut", hän kuiskasi.
-Äiti nimitti isää "Ihmiseksi"; hän ei sanonut isää koskaan muuksi.
-Rafael joko ei käsittänyt mitä äiti sanoi tahi herpaantui sen
-johdosta kokonaan. Äiti kertasi ääneen, yhä kovempaan: "Ihminen on
-kuollut, Ihminen on kuollut", ja sitten oikaisi itsensä, paljasti
-jalkansa näkyviin paidan alta ja alkoi tanssia. Mutta vain pari
-tahtia, jonka jälkeen hän hypähti pois huoneesta. Poika hyppäsi
-vuoteestaan ja kiiruhti jälkeen; äiti oli suullaan sohvalla ja
-nyyhkytti. Hän tunsi pojan olevan takanaan, nousi äkkiä, painoi hänet
-lujasti rintaansa vasten, nyyhkytti. Poika tunsi että äidin koko
-ruumis vapisi kuin kouristuksessa. -- --
-
-Vielä silloinkin kun he seisoivat isän ruumiin ääressä tunsi poika
-äidin kädestä, josta hän piteli, äidin vapisevan niin että hänen
-täytyi kietoa kätensä hänen ympärilleen. Hänestä tuntui että äiti
-kaatuisi.
-
-Kun hän myöhempinä vuosinaan ajatteli tätä, ymmärsi hän, mitä äiti
-tuona hetkenä sai kestää, kuinka taipumattomaksi äiti oli saanut
-kasvattaa tahtonsa ja mitä tämä kaikki oli äidille maksanut. Nyt hän
-ei sitä ymmärtänyt. Hän luuli äidin kärsivän kaikesta kauheasta mitä
-he näkivät edessään, niinkuin hänkin siitä kärsi. Isä, joka aikoinaan
-kerskui puhtausharrastuksellaan ja vaati puhtautta kaikilta, makasi
-tuossa törkyisenä, ruokkoomattomana, rasvaisten haisevien vällyjen
-sisässä, ja puettuna niin likaisiin ja risaisiin alusvaatteisiin;
-ettei pahempaa ollut kellään talon työmiehistä. Hänen eiliset
-vaatteensa olivat tuolilla vuoteen vieressä kovasti nukkavieruina,
-lian, hien ja tupakan kohvettamina ja löyhkäten niinkuin kaikki
-täällä. Hänen suunsa oli tiukasti kiinni, kädet nyrkissä; hän oli
-kuollut halvaukseen.
-
-Ja kuinka täällä oli autiota ja yksinäistä hänen ympärillään!
-Minkävuoksi ei poika ollut sitä ennen huomannut? Minkävuoksi hän ei
-huomannut että hänen isänsä oli yksinäinen ja hyljätty?
-
-Rafael puhkesi itkuun. Ja hänen itkunsa paisui niin että se täytti
-huoneen, täytti pian kaikki huoneet.
-
-He tulivat sisään, koko talonväki, yksi toisensa jälkeen. Pojan itku
-oli niin selittävä, niin puhuva, että kaikki alkoivat katsoa asiaa
-uusin silmin. Ukko joka nyt tässä makaa, oli ollut sanomattoman
-onneton, hyljätty, avuton. Herra katsokoon armollisesti meidän
-kaikkien puoleen!
-
-Sittenkuin Harald Kaasin ruumis oli aseteltu, parta ajeltu, silmät
-suljetut, silloin pehmeni myös piirteitten kovuus, ja silloin he
-näkivät kasvojen tuskaiset, mutta samalla myös niin miehekkäät
-piirteet. Hän oli heidän mielestään kaunis. -- --
-
-Muutamien päivien kuluttua hautajaisista olivat äiti ja poika jo
-Englannissa.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Nyt alkoi pitkä opintoaika, jota varten äiti kaikenlaisissa
-kieltäymyksissä eläen oli säästänyt rahoja, samalla antaen pojalle
-alkeisopetusta. Kartanosta, hypoteekkirasituksineen ja metsineen,
-joka viimemainittu kelpasi vain polttopuuksi, täytyi nyt ottaa
-viimeinenkin mehu. Heidän naapurinsa rovasti, rehti ja käytännöllinen
-mies, otti tilan hoitoonsa. Hävitystyön täytyi alkaa oitis, sillä
-rahoja tarvittiin. Mutta äiti ja poika eivät tahtoneet olla sitä
-näkemässä.
-
-He saapuivat Englantiin kuin kaksi pakolaista, jotka pitkien ja
-monien koettelemusten jälkeen etsivät uutta kotoa ja uutta kotomaata.
-He heittelehtivät epäkäytännöllisinä ja tottumattomina sinne tänne
-vieraassa vilinässä ja tulivat täten, jos mahdollista, entistä
-lähemmin toisiinsa sidotuiksi. Poika oli silloin kaksitoistavuotias.
-
-Ja kuitenkaan ei kulunut kauaa, kun he jo ensimmäisen kerran
-riitaantuivat.
-
-Poika oli tullut kouluun, oli alkanut oppia kieltä, sai tovereita
-ja tunsi ankaraa halua koetella voimiaan. Hän oli hyvin pitkä ja
-hoikka, mutta hän halusi olla myös väkevä. Hän rupesi urheilemaan,
-mutta ei saavuttanut mainetta. Sensijaan oli hänellä enemmän tietoja
-kuin tovereillaan -- kiitos äidin -- ja hänen onnistui tehdä
-itsensä mielenkiintoiseksi niiden avulla, ja asemaa, jonka hän näin
-saavutti, täytyi koettaa säilyttää. Mutta mikään ei vaikuttanut niin
-kuin kerskuvat esitykset Norjasta ja hänen isänsä mainetöistä. Hän
-kertoi näistä enemmän kuin saattoi oikeaksi todistaa, mutta tämä ei
-ollut yksinomaan hänen syytänsä. Hän osasi tosin englantia, mutta
-kielen keskivärit eivät olleet hänen hallussaan, joten hän käytti
-aina helposti saatavissa olevia voimakkaita sanoja. Totta kyllä
-oli, että hän oli isältään perinyt kaksikymmentä kivääriä, yhden
-suuren purjealuksen ja useita pieniä, -- mutta kuinka suurenmoisiksi
-muuttuivatkaan nyt kaikki nämä kiväärit ja veneet! Hän tahtoi --
-niinkuin isänsäkin -- mennä pohjoisnavalle jääkarhuja ampumaan, jopa
-hän jalomielisesti kutsui toverit retkelle mukaan. Hänen kuvaustensa
-laajalla alueella pii kuitenkin paljon enemmän asioita kuin hän
-tunsikaan, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä joka päivä piti
-ammentaa ravintoa yhä suurenevaan kitaan. Hänen täytyi suorastaan
-opiskella ja keksiä milloin mitäkin, voidakseen pitää mielenkiinnon
-vireissä. Tästä johtui myöskin, että hän eräänä iltana meni
-toveriensa kera parturiin ja pyysi muitta mutkitta tätä leikkaamaan
-häneltä kaiken tukan. Tottahan hiidessä _tämä_ riittäisi pitkäksi
-aikaa! Hänen tukkansa oli ollut naurun aiheena, se häiritsi häntä
-kaikissa leikeissä, hän vihasi sitä. Senjälkeen kun hän oli kuullut
-kertomuksen Absalomin kapinasta ja hänen rangaistuksestaan, oli tukka
-myös ollut salaisena kauhun aiheena. Mutta koskaan ei, hänelle tähän
-saakka ollut pistänyt päähän mennä parturiin sitä leikkauttamaan.
-Toverit nyt miltei kauhistuivat ja parturi oli sitä mieltä että
-leikkaaminen oli hävitystyötä. Rafael tunsi ankaria kipuja vatsassa,
-mutta juuri se seikka, että tämä kaikki oli niin kauheata, antoi
-hänelle voimia. Nyt saivat kaikki nähdä mitä hän uskalsi. Parturin
-päähän ei tietysti voinut pälkähtää, että tämä tapahtui pojan äidin
-tietämättä, mutta koska hän, asuen saman talon alakerrassa, jossa
-täysihoitola oli, jo ensi päivästä alkaen oli ihaillut sekä äidin
-että pojan tukkaa, koetti hän estellä leikkaamista. Silloin tulivat
-Rafaelin vatsanväänteet aivan sietämättömiksi. Mutta hänenhän täytyi
-nyt saada tahtonsa täytäntöön. "Leikatkaa pois se vaan!" sanoi hän
-ja istuutui kärsimättömänä tuoliin. "Minä en ole koskaan nähnyt
-kauniimpaa tukkaa", sanoi parturi alakuloisesti. Hän tarttui samalla
-saksiin, mutta epäröi yhä. Rafael näki että toverien jännitys oli
-ylimmillään.
-
-... "Pois se vaan!" toisti hän välinpitämättömällä äänellä.
-
-Parturi leikkasi senjälkeen hiukset siten, että ne jäivät hänen
-käteensä kauniina kimppuna, ja kääri ne paperiin. Poikain silmät
-seurasivat toimitusta sivallus sivallukselta; Rafael sitä seurasi
-korvillaan; hän ei katsonut peiliin.
-
-Sittenkuin parturi oli päättänyt hiusten tasoituksenkin ja harjannut
-pojan, tahtoi hän antaa tälle tukan. "Mitäpä minä sillä teen?"
-Rafael vähän puisteli polviaan ja kyynärpäitään, maksoi ja poistui
-toveriensa saattamana. Mutta mitään varsinaista ihastusta nämä eivät
-osoittaneet.
-
-Hän oli tuskin vilahdukseltakaan nähnyt kuvaansa peilistä, kun hän
-huomasi olevansa hirveän näköinen. Hän olisi tahtonut antaa kaiken
-mitä omisti (sitä ei ollut paljoa), ja hän olisi ollut valmis
-kestämään minkälaisia tuskia tahansa, hän ajatteli -- jos hän vain
-saisi hiuksensa takaisin. Hän näki selvästi äidin kummastuneen
-katseen kaikkine vivahduksineen, hänen kurjuutensa oikein tanssi
-hänen ympärillään, hänen turhamaisuutensa pilkkasi häntä, -- ja tämä
-päättyi siten, että hän hiipi hiljaa ylös portaita huoneeseensa ja
-paneutui nukkumaan ilman illallista. Mutta äiti odotti häntä turhaan,
-ja kuultuaan lopuksi hänen rykäisevän hän kiiruhti ylös. Rafael
-kuuli hänen kiipeävän portaita, kuuli hänen aukaisevan oven. Hänen
-sisääntullessaan makasi Rafael pää pistettynä tyynyn alle. Äiti nosti
-tyynyn pois,... ja nähtyään vain vilahdukseltakaan hänen kauhunsa,
-joutui Rafael itse niin kauhean tuskan valtaan, että itku, joka oli
-kurkussa nousemassa, pysähtyi. Kalpeana ja kauhistuneena seisoi äiti
-siinä. Hän luuli ensin että joku oli ilkeyksissään tehnyt Rafaelille
-tämmöistä väkivaltaa. Mutta kun hän ei saanut pojalta sanaakaan
-selitykseksi, alkoi hän aavistaa pahaa. Rafael tunsi että äiti
-odotti selitystä, puolustelua, anteeksipyyntöä, mutta hän ei saanut
-sanaakaan suustaan, vaikkapa henki olisi mennyt. Eikä hän ymmärtänyt
-mitä hän olisi voinutkaan sanoa. Sitten hän puhkesi väkivaltaiseen,
-tuskaiseen itkuun; hän köyristyi kokoon ja peitti käsillä päätänsä,
-jossa hän tunsi vain pistäviä, lyhyitä hiuksia. Kun hän jälleen
-katsoi ylös, oli äiti jo poissa.
-
-Lapsi upottaa kaiken uneen. Kun hän seuraavana aamuna saapui alas
-hyvin nöyränä ja peräti häpeissään, makasi äiti vuoteessaan; äiti
-ei voinut hyvin, sillä hän ei ollut nukkunut yhtä silmäntäyttä.
-Tämän kaiken sai poika kuulla jo ennenkuin meni äitinsä luokse.
-Arastellen hän avasi oven. Tuossa makasi äiti surkeana. Ja Rafaelin
-hiukset olivat pukupöydällä, valkoisella silkkinauhalla sidottuina,
-järjestettyinä ja kammattuina. Äiti itse makasi pitsinypläyksissään
-kädet ristissä sylissään ja suuret kyyneleet valuivat hänen poskiaan
-pitkin.
-
-Rafael oli tullut heittäytyäkseen hänen syliinsä ja rukoillakseen
-häneltä tuhat kertaa anteeksi; mutta jostain selvisi hänelle heti,
-ettei hän niin voinut tehdä, tahi ettei hän uskaltanut niin tehdä.
-Äiti makasi ikäänkuin pilvessä, kaukana, hyvin kaukana. Äiti näki
-näkyä. Jokin, joka oli yhtaikaa sekä pyhää että loukattua, oli
-siirtänyt hänet toisaalle. Hän oli samalla sekä liikuttavan läheinen
-että ikäänkuin ylös kohotettu. Rafael kääntyi hiljaa ovea kohti ja
-lähti tallustamaan kouluun.
-
-Äiti makasi sekä sen että seuraavan päivän, ja lähetti palvelustytön
-mukana pojalle sanan, että hänen täytyi saada olla yksin. -- Hän oli
-tottunut ottamaan surun siten vastaan, -- ja se seikka, että Rafael
-oli noussut häntä vastaan, oli suurin suru, mikä häntä koskaan oli
-kohdannut. Ja se yllättikin hänet kuin rankkasade keskellä ihaninta
-päivänpaistetta. Nyt hän uskoi voivansa katsoa poikansa sieluun --
-ja samalla omaansakin! Kaiken syyn hän sälytti pojan onnettomalle
-isänperinnölle; hänen mieleensäkään ei juolahtanut, että alinomainen
-taiteellinen haihattelu ja liiallinen henkinen voimistelu kenties
-olivat voineet ajaa pojassa riippumattomuushengen hereille.
-
-Kun hän ensi kertoja sen jälkeen näki pojan paljaine päineen, joka
-yhä enemmän alkoi saada isän piirteitä, itki hän ääneti. Kun poika
-tahtoi lähestyä häntä, torjui hän yrityksen nostamalla hienon kätensä
-eteen; Rafael ei _saanut_. Ei hän liioin puhellut pojan kanssa. Kun
-Rafael puhui, niin äiti vain katsoi häneen, kunnes poika puhkesi
-itkuun. Sillä poika kärsi tuskaa, joka voidaan kärsiä vain kerran,
-silloin kun lapsen katumus on uusi ja senvuoksi rajaton ja kun lapsen
-rakkaudenkaipuu saa ensimäisen kerran kylmän, torjuvan vastaanoton.
-
-Mutta kun äiti viidentenä päivänä tapasi pojan portaissa -- hän
-tuli ylhäältä ja poika alhaalta, -- pysähtyi hän kauhistuneena
-huomatessaan minkänäköiseksi poika oli muuttunut. Kalpea, laiha,
-arka, ja paljaspäisyys ehkä saattoi surkeuden näyttämään suuremmalta
-kuin se olikaan. Vieraana ja avuttomana, silmissä lohduton epätoivo
-poikakin pysähtyi;... silloin oli äidin mitta täysi, silloin hän
-avasi sylinsä. Rafael oli jälleen päässyt paratiisiinsa, mutta
-he itkivät molemmat, aivankuin heidän olisi täytynyt voittaa
-ylipääsemättömiä esteitä, ennenkuin he voivat puhella keskenään.
-
-"Kerro nyt se minulle!" kuiskasi äiti, -- tämä tapahtui äidin
-huoneessa, jossa he olivat sanoneet toisilleen ensimäisen suloisen
-sanan ja suudelleet toisiaan kerran toisensa perästä. "Kuinka
-se saattoi tapahtua, Rafael?" kuiskasi hän taas, pää pojan pään
-rinnalla, -- hän ei saattanut vielä kunnolleen katsella poikaansa
-suoraan. "Mutta äiti", vastasi poika, "onhan vielä paljon pahempaa,
-että ne hakkaavat maahan kaiken metsän kotona Hellebergenessä --."
-
-Äiti käänsi päätään ja katsoi häneen. Hän oli ottanut hatun päästään
-ja hansikkaat käsistään, mutta nyt hän pani ne nopeasti takaisin.
-"Kuulehan, Rafael", sanoi hän, "menemmekö puistoon kävelemään, mitä?
-Korkeiden vanhojen puiden alle, me kaksi?" Hän oli huomannut että
-pojan vastaus oli nerokas. -- --
-
-Mutta tästä tapauksesta alkaen äidillä oli jotain Englantia vastaan,
-ja erikoisesti pojan tovereita vastaan. Hän keksi kaikenlaista
-pitääkseen Rafaelin erillään tovereista loma-aikoina. Eikä tämä
-tuottanut hänelle vaikeuksiakaan, sillä osaksi kertasi hän poikansa
-kanssa kaikki tämän läksyt, osaksi he yhdessä alkoivat käydä
-katsomassa ympäristön tehtaita ja kemiallis-fysikaalisia laitoksia;
-äiti halusi itse nähdä kaikkea ja herätti tämän halun eloon
-pojassakin.
-
-Tehtaiden ovet eivät tavallisesti hevillä auenneet vieraille, -- --
-mutta hieno, sievä vallasnainen, joka talutti kädestä koreata
-poikaa, "eikä kuitenkaan ymmärtänyt mitään koko meiningistä", sai
-katsella melkein kaikkea mitä halusi. Vaikeuksista hän koetti
-selviytyä kääntymällä suoraan johtavien henkilöiden puoleen, ja oli
-luonnollista, että hän tällöin epäonnistui. Kaikesta, mitä hän ei
-ymmärtänyt, koetti hän uupumattomasti päästä perille. Ja senjälkeen
-oli aina uusi tehtävä selittää kaikki Rafaelille, ja mieluisin
-tehtävä mitä hän saattoi ajatella.
-
-Rafaelin taipumukset ja halu viittasivat kyllä tähän suuntaan, mutta
-13-vuotiaalle pojalle, joka sai olla kokonaan erillään tovereista
-ja leikeistä, tämä kaikki pian muodostui kiduttavaksi. Tuskin ehti
-äiti huomata tämän, kun hän jo kiiruhti muuttamaan kaikki toisin;
-he läksivät Englannista ja muuttivat Ranskaan. Uusi vieras kieli
-vaikutti, että Rafael jälleen turvautui kokonaan häneen; nyt ei
-kukaan päässyt pojasta osille. He asettuivat asumaan Calais'hin. Jo
-siellä olonsa ensimäisinä päivinä äiti leikkasi tukkansa lyhyeksi.
-Hän luuli paremmin vaikuttavansa poikaan osoittaessaan täten, että
-kun poika ei tahdo olla hänen näköisensä, niin tahtoo hän kuitenkin
-olla pojan näköinen ja esiintyä poikana niinkuin Rafaelkin. Hän
-osti uuden vapaamuotisen hatun, hän sommitteli itsellensä uuden
-vapaan leningin; kun kerran tukka oli toisenlainen, sai kaikki
-muukin muuttua. Mutta kun hän sitten seisoi poikansa edessä puettuna
-viisitoistavuotiaan tytön tavoin, reippaana ja melkein vallattomana,
-niin poika ihan pelästyi. Ja kesti kauan, ennenkuin poika tajusi,
-mikä tarkoitus tällä kaikella oli. Niin pitkälti kuin hän muisti
-äitiään, oli äidissä kaikki ollut juhlallisempaa, kauniimpaa kuin
-nyt. "Äiti", sanoi hän, "mikä sinuun on tullut?"
-
-Äiti kalpeni, jäykistyi, sopersi jotain, että tällä tavoin oli
-mukavampaa, ettei punainen tukka ole kaunis silloin kun se alkaa
-muuttaa väriään, -- ja meni huoneeseensa.
-
-Siellä hän otti esille Rafaelin hiuskiharat ja asetti omansa niiden
-viereen ja itki. "Äiti, mikä sinuun on tullut?" Hän saattoi vastata:
-"Rafael, mikä sinuun on tullut?" -- --
-
-Hän kulki poikansa kera kaikkialla yltympäri. Kaksi kaunista,
-aistikkaasti puettua ihmistä saavat olla varmat siitä, että he
-herättävät huomiota Ranskassa, ja tästä hän piti. Kaikilla näillä
-retkeilyillä hän puhui ranskaa. Poika pyysi häntä hartaasti puhumaan
-niin että hänkin olisi ymmärtänyt, mutta siitäpä ei tullut kerrassaan
-mitään. Ja taas kuljetti äiti häntä tehtaasta toiseen. Ja niin
-pidättyväinen ja epäkäytännöllinen kuin hän olikin avatessaan
-höyrypannun uunia, oli hän samalla täynnänsä viekkautta ja keimailua.
-Ja niin, arka kuin hän oli puvustaan, niin tuli hän mielellään sekä
-nokeentuneena että öljyisenä ulos tehtaista, jos vain Rafael voi
-saada nähdä jotain uutta mekaniikan alalta. Hän karttoi huonoa ilmaa
-kuin koleraa, -- mutta meni Rafaelin tähden mielellään rikkihappojen
-ja otsoonin katkuun. "Oma kokemus, Rafael, on elämää; muu on vain
-elämän varjoa." Tahi: "Oma kokemus, Rafael, on ruokaa ja juomaa, muu
-on kirjallisuutta."
-
-Poika ei ollut aivan samaa mieltä. Hän huomasi että _Notre-dame
-de Paris_, jonka äärestä hän päivittäin sai tempautua irti, oli
-maittavin ateria, mitä hän koskaan oli vielä nauttinut, mutta firma
-_Mazel & fils_ haisi raadolliselle. Hänen lukemisensa... äitihän itse
-oli hänet pannut lukemaan, kielen vuoksi, ja auttanut häntä... ja
-nyt tuli äiti mustasukkaiseksi kirjoille. Häntä ei voitu saada enää
-ostamaan pojalle uusia kirjoja.
-
-Mutta hän sai niitä kuitenkin.
-
-He olivat viipyneet Calais'ssa useita kuukausia. Rafaelilla oli
-opettaja, ja hän alkoi tuntea olevansa tolillaan, kun täysihoitolaan
-saapui eräs leski jostain siirtomaasta. Tällä oli mukanaan
-kolmetoistavuotias tyttärensä. Näitä he eivät ehtineet tavata
-ateriain aikoina kuin kahtena päivänä, kun jo nuoriherra alkoi
-hakkailla neitosta. Tähän kiinnittivät ensi hetkestä alkaen kaikki
-huomionsa. Pian sai koko täysihoitola hauskuutta kuunnellessaan
-kuinka Rafael koetti oppia lausumaan kieltä sujuvasti ja jopa
-toisinaan osasi valikoida sanansa loisteliaastikin.
-
-Tyttö opetti hänelle kielen ilman hajuakaan kieliopista, vain
-miellyttämällä ja ilossa ja pikkukinastuksessa. Uskollinen silmäpari
-ja nuorekas ääni oli tarpeeksi. Ja tytöltä hän sai salaa romaanin
-toisensa jälkeen. Sillä salaa sen täytyi tapahtua. Salaa oli Lucie
-ne hankkinut, salaa toimitti hän ne pojalle, salaa ne luettiin
-ja salaa ne taas vietiin takaisin. Poika osoittautui hieman
-hajamieliseksi opintojensa suhteen, mutta mikään muu ei ilmaissut
-hänen kirjallisuushuvimatkojaan, eivätkähän ne niin erinomaisia
-olleetkaan. Rouva Kaas huomasi poikansa hakkailuhankkeet ja hymyili
-muiden keralla hänen edistykselleen ranskankielessä. Hänellä ei
-ollut läheskään niin paljon muistutettavaa tätä seurustelua kuin
-pojan lontoolaisia tovereita vastaan. Tässähän hän toki sai itsekin
-olla jossain määrin mukana, kun sensijaan tuo toinen seurapiiri
-sulki hänet kokonaan ulkopuolelleen. Hän kutsui yhä useammin äidin
-tyttärineen ulos pienille huvimatkoille, ja hän oli iloinen heidän
-seurastaan.
-
-Mutta tämä salainen romaaninluku synnytti pian keskusteluja
-aikaihmisten tyyliin. He puhelivat rakkaudesta sillä syvällä
-kokemuksella, mikä heidän iälleen on niin ominainen. Ja vielä
-varmemmin he osasivat määritellä, minkälaisen avioliiton pitäisi
-olla. Tällöin saivat he sanoneeksi toisilleen asioita, jotka
-täyttivät heidät riemulla, jopa vapisuttivat heitä. Kun he olivat
-totuttautuneet puhumaan omista asioistaan muiden kautta, tulkitsemaan
-omia tunteitaan muiden tunteilla, oli heille helppoa jatkaa peliään
-toistenkin tullessa paikalle. Ja ennenkuin he huomasivatkaan, oli
-heidän välilleen muodostunut vertauskuvallinen kieli. Rouva Kaas
-pani eräänä iltana merkille, että sanaa "rose" venytettiin pitempään
-kuin joku ruusu olisi ansainnut. Samalla hän huomasi lasten silmissä
-viehkeätä iloa. Silloin hän puuttui keskusteluun ja kysyi: "Mitä te
-tarkoitatte ruusulla, lapset?"
-
-Jos heidät olisi keksitty keskellä ruusupensastoa suutelemassa
-toisiaan -- jota he eivät koskaan olleet tehneet! -- niin eivät he
-olisi voineet sen enemmän punastua. --
-
-Seuraavana päivänä löysi rouva Kaas uuden asunnon, kaukana satamasta,
-jonka lähellä he tähän saakka olivat asuneet.
-
-Rafael oli suuresti kärsinyt Englannista muutettaessa juuri
-silloin, kun hän oli kiivennyt alas korkeilta tikapuiltaan ja
-tullut toveriensa tasalle. Mutta silloin hän ei näyttänyt suruaan
-pienimmälläkään tavalla. Ehdoton eristys, aina kirjoihin saakka,
-jonka hän myöskin oli saanut kestää, oli sekin ollut raskas. Mutta
-tähän saakkahan hän oli vieraassa maassa ja vieraan kielen vuoksi
-ollut auttamattomasti pakoitettu turvautumaan äitiinsä. _Nyt_
-hän nousi julkiseen kapinaan! Hän meni muitta mutkitta takaisin
-hotelliin, etsi rouva Meryn ja hänen tyttärensä ja käyttäytyi kuin
-ei mitään olisi tapahtunut. Näin hän teki joka päivä, sittenkuin oli
-saanut läksynsä lukeneeksi. Lucie itse tuli hänen romaanikseen; _hän_
-sai koko hänen vapaa-aikansa.
-
-Ja vielä enemmänkin, -- sillä tapaaminen tytön äidin luona ei
-enää ollut kylliksi -- heillä oli sovittuja kohtauksia satamassa!
-Toisinaan oli heillä palvelustyttö näön vuoksi mukanaan; toisinaan
-tämä jättäytyi kokonaan jälkeen. Milloin he kapusivat jonkun
-norjalaisen aluksen kannelle, milloin purjehtivat ympäri satamaa,
-milloin etsivät olinsijan suurten puiden siimeksessä. Kun hän
-näki tytön tulevan ulos portista lyhyeen hameeseen puettuna, näki
-tämän nopsat liikkeet ja jo kaukaa sai hilpeän tervehdyksen joko
-päivänvarjolla tahi hatulla tahi kukkakimpulla, näyttivät laiturit,
-laivat, tavaralaatikot, tynnörit, haju, melu ja koko hyörinä ja
-pyörinä laulavan ja soittavan:
-
-    Enfant! si j'etais roi, je donnerais l'empire
-    Et mon char et mon sceptre et mon peuple à genoux!
-
-[Lapsi! Jos olisin kuningas, niin valtakuntani, vaununi, valtikkani
-ja kansani laskisin sinun polviesi eteen! -- Suom.]
-
-Ja hän juoksi vastaan! Koskaan ei hän uskaltanut muuta kuin tarttua
-tytön molempiin tylleröisiin ruskeihin käsiin ja sanoa: "Te olette
-hyvin suloinen, te olette oikein, oikein hyvä"; ja tyttö ei
-puolestaan päässyt sen pitemmälle kuin että katsoi poikaan, käveli
-hänen kanssaan, hymyili hänelle ja sanoi: "Te ette ole samanlainen
-kuin muut!" -- Mitkä olivat ne elämänkokemukset, jotka olivat tuon
-kolmetoistavuotiaan tyttösen opettaneet sanomaan jotain noin suurta,
-tietää vain meidän Herramme ja tyttö itse. Poika ei lähemmin kysellyt
-asiaa, sillä hän oli liiankin varma, että se oli totta.
-
-Tyttö opetti hänelle ranskaa aivan siten kuin kaksi lintua syö
-toistensa nokasta tahi kuin se, joka kurkistaa kuvaansa lähteestä
-juodessaan vettä. --
-
-Eräänä päivänä kun äiti ja poika söivät yhdessä päivällistään, sanoi
-äiti lempeästi pojalle: "Minä kuulin että Rouenissa on erinomainen
-valmistava koulu teknillisiä opintoja varten. Kirjoitin sinne ja
-tässä on vastaus. Minusta on joka suhteessa parasta että menemme
-sinne. Ja niin ajattelet varmasti sinäkin, jahka luet sen. Mitäs
-sanot?"
-
-Poika ensin punastui, sitten kalpeni, -- pani senjälkeen syrjään
-leipäpalasensa ja lautasliinansa, nousi ja meni.
-
-Myöhemmin samana päivänä äiti kysyi häneltä, eikö hän kuitenkin
-tahtoisi edes lukea Rouenista tullutta kirjettä. Poika poistui hänen
-luotansa vastaamatta sanaakaan. Ja myöhemmin, juuri kun läheni se
-hetki, jona pojan oli tapana mennä tapaamaan Lucie'tä satamaan, sanoi
-äiti, ja tällä kertaa sangen päättävästi, että he matkustaisivat
-tunnin kuluttua; hän oli pakannut jo tavaratkin. Vielä heidän siinä
-seistessään tuli palvelija noutamaan tavaroita. Silloin Rafael
-käsitti kuinka tavattoman hyvin hän saattoi ymmärtää että isä oli
-piiskannut äitiä.
-
-Heidän ajaessaan vaunuissa asemalle oli hänen tuskansa niin suuri,
-että hänestä tuntui että äiti yhtä hyvin olisi saattanut pistää häntä
-puukolla. Rautatievaunussa hän ei katsahtanutkaan äitiinsä.
-
-Ensi päivinä Roueniin tulon jälkeen hän ei vastannut, ei kysynyt;
--- hän oli omaksunut äidin oman taktiikan. Ja hän noudatti sitä
-järkähtämättömämmin kuin itse huomasikaan. Kauan oli hän jo
-arvostellut äitiä, ja nyt syöpyi tämä arvostelu kaikkeen mitä äiti
-teki tahi sanoi; hän tarkasteli äitiä syytöksen hengessä, entisyys
-nousi muistossa esiin ja muuttui toisenlaiseksi. Isän kumarainen
-olemus nojatuolissa karvattomien nahkojen ympäröimänä, liassa ja
-löyhkässä, nousi nyt _äitiä_ vastaan, joka asui omissa rikkaasti
-sisustetuissa, tuuletetuissa, usein hajuvesiltä tuoksuvissa
-huoneissaan. Siitä saakka kun Rafael oli seissyt isänsä ruumiin
-ääressä, oli hän tuntenut että vanhusta oli kohdeltu pahoin. Hänetkin
-oli opastettu laiminlyömään isää, karttamaan häntä, kiertämään hänen
-määräyksiään. Tätä ennen oli hän lukenut tämän kaiken talonväen
-syyksi.
-
-Nyt hän siirsi sen äidin tiliin kokonaan. Isähän oli jumaloinut
-äitiä, ja tämä jumaloiminen oli sitten muuttunut hurjaksi,
-kuluttavaksi vihaksi. Mitä olikaan tapahtunut? Hän ei tiennyt sitä.
-Mutta sen hän tunsi, että äidillä oli kyky iskeä puolikuolleestakin
-kipunoita. Hän näki Lucien tulevan juosten ja kukkakimppua kantaen
-ja etsivän häntä katseillaan koko tien pituudelta -- yhä kauemmas ja
-kauemmas tähyten -- ja sitten pysähtyvän paikoilleen. Hän ei voinut
-ajatella tätä kyyneltymättä, -- ja silloinkos hän vihasi!
-
-Mutta lapsi on lapsi, -- ei tätä voinut iänkaiken kestää. Se
-häipyi siihen että paikkakunta oli uusi ja täynnään historiallisia
-merkillisyyksiä, että opinnot jälleen alkoivat ja että äiti aina
-oli mukana. Mutta jännitystä oli tässä kaikessa, molemmilla puolin.
-Arvostelun henki, joka oli tullut häneen jo Englannissa, ei hänestä
-enää luopunut. --
-
--- Opiskellessa muodostui heidän yhdyselämänsä varsin
-hedelmälliseksi; poika oli alkanut äidin oppilaana ja lopetti
-hänen opettajanaan. Äiti tahtoi seurata kaikessa mukana, ja tästä
-halusta, joka ilmeni melkein pikkumaisena tarkkuutena ja nerokkaina
-kysymyksinä, oli pojalle suurta hyötyä.
-
-Paitsi opiskeluhetkiä oli heillä muitakin hyviä aikoja; mutta niin
-toinen kuin toinenkin tiesi, että kaikessa heidän keskustelussaan oli
-jotakin ulkopuolista, joka ei koskaan enää muuttunut sisäpuoliseksi.
-
-Silloin kun he olivat sovinnossa, tajusi poika äidin erinomaiset
-puolet ja hänen uhrautuvan elämänsä; kun he taas olivat riidassa,
-näki hän ehdottomasti kaikkea päinvastaista. Kun he olivat
-sovinnossa, teki poika säännöllisesti kaiken mitä äiti toivoi; hän
-oli kohteliaisuuden maassa opiskelemassa; -- kun he olivat riidoissa,
-teki hän pahinta mikä hänen päähänsä kulloinkin pälkähti. Hän sai
-aikaisin huonoja tovereita ja alkoi liian aikaisin elostaa. Hän oli
-kapinan poika.
-
-Tämmöistä hän jälkeenpäin hirveästi katui. Äiti huomasi tämän ja
-tahtoi että poika näkisi hänen sen huomanneen. "Täällä on vierasta
-hajua, -- hyi! Missä olet saanut tuota hajua itseesi, -- hyi!" -- Ja
-senjälkeen hän ruiskutti hajuvesiä pojan päälle. Poika punotti kuin
-tulikukka ja olisi kaikessa kurjuudessaan ja häpeässään kernaasti
-pistänyt päänsä tulikuumaan uuniin. Mutta jos hän vähääkään yritti
-puhua, tuli äiti jäykäksi kuin sauva ja ojensi kapean kätensä häntä
-kohden: _"Taisez-vous! Des égards, s'il vous plait!"_
-
-Kirstenin puolustukseksi olkoon sanottu, että niin räikeitä
-kertomuksia kuin hän aikoinaan olikin kirjoittanut, hänellä
-itsellään ei ollut kokemusta elämästä; hän suorastaan ei käsittänyt,
-minkälaatuista luottamusta hänen pitäisi pojalleen osoittaa.
-
-Ja niinpä tapahtui, että hän, joka kerran tahtoi vallita poikansa
-koko elämää, jokaista poikansa ajatusta, tahtomatta jakaa kenenkään
-kanssa, -- ei edes kirjojen kanssa, että hän nyt vähitellen ei ollut
-poikaansa lähellä muussa suhteessa kuin opintoja koskevissa asioissa.
-
-Ranskankieli soveltuu erinomaisesti loitolla pysyttäytymisen ja
-diplomatian palvelukseen. Se tarttui heihinkin, niin, ehkäpä se jo
-alunpitäen oli auttanut heitä heidän muodostaessaan yhdyselämäänsä
-tämmöiseksi. Sen avulla saattoi välttää yhteentörmäyksiä, ja sehän
-oli jo hyvä. Heti kun pieninkään kahnaus oli syntymässä, kuului:
-"Monsieur, mon fils!" tahi suoraan ja mutkattomasti: "Monsieur!" --
-"Madame, ma mere!" tahi suoraan ja mutkattomasti: "Madame!"
-
-Rupesi näyttämään siltä että Rafaelille yhteen aikaan oli käydä
-pahoin. Hänen nopea kasvunsa ja opinnot, joiden ääressä äiti piti
-häntä lämpöisenä, vaikuttivat, ettei hänen rakenteensa kestänyt
-ylenmääräisiä ponnistuksia.
-
-Mutta sitten tapahtui jotakin. Hän seisoi eräänä päivänä, ollessaan
-19 vuotias, eräässä ranskalaisessa kemikaaliotehtaassa, ja huomasi
-kuinka puolet tehtaan käyttövoimasta voitaisiin säästää. Näki sen
-yhdessä välähdyksessä kuin salaman. Tehtaan omistajan poika oli hänen
-opintotovereitaan, hän juuri oli Rafaelin tehtaaseen tuonutkin, -- ja
-hänelle Rafael uskoi keksintönsä.
-
-Voimansäästösuunnitelman he laativat yhdessä kuumeisella innolla
-työskennellen -- pienimpiä yksityiskohtia myöten; se oli hyvin
-monimutkainen, sillä siihenhän perustui koko tehtaan käyttäminen.
-Suunnitelman tutki sitten itse omistaja tarkoin, apunaan poikansa ja
-tehtaan apulaiset, ja se päätettiin panna toimeen!
-
-Se onnistui täydelleen; käyttövoimaa tarvittiin _vähemmän_ kuin
-puolet entisestä määrästä!
-
-Silloin kun koe tehtiin, oli Rafael poissa; hän oli eräässä
-kaivoksessa. Äiti ei ollut hänen mukanaan, sillä hän ei koskaan
-tullut kaivoksiin. Heti kun Rafael tuli kotiin, kiiruhti hän
-äitineen katsomaan työnsä tulosta tehtaalla. He näkivät sen, ja he
-punastuivat molemmat huomatessaan työmiesten erikoisen kunnioittavan
-käyttäytymisen. He tulivat aivan liikutuksiinsa, kun omistaja
-kutsuttiin paikalle ja kun he näkivät tämän kiihkeän ilon ja riemun
-keksinnön johdosta. Sampanja ja väkevät puheet silloin vuotivat
-virtanaan. Ja äidille ojennettiin mitä sievin kukkaiskimppu.
-
-Huumaantuneena puheista ja viinistä ja neroksi nimityksestä palasi
-Rafael jälleen kotiin äitinsä kanssa. Hän tunsi kuin olisi hänen
-toisella puolellaan koko maailma ja hän itse vain toisella puolella.
-Äiti kulki kukkakimppuineen ylen onnellisena ja autuaana.
-
-Rafaelilla oli yllään uusi päällystakki, juuri semmoinen jota hän
-oli halunnutkin, hyvin pitkä ja rintataipeista silkillä reunustettu.
-Hän tunsi olonsa riemulliseksi tämä päällystakki yllään. Oli kirkas
-talvipäivä ja aurinko paistoi kirkkaasti silkkiin ja se paistoi
-muuhunkin kuin siihen. "Kas, kuinka taivas on pilvetön, äiti. Siellä
-ei ole pilkkuakaan", sanoi hän. "Eikä sinun päällystakillasi liioin",
-lisäsi äiti. -- Vanhalla päällystakilla niitä nimittäin oli ollut
-suuri joukko, ja kullakin niistä oli oma tarinansa. Rafael oli nyt
-liian suuri suuttuakseen tämmöisestä huomautuksesta, ja liian iloinen
-myöskin. Äiti kuuli hänen hyräilevän -- Norjan kansallislaulua. He
-palasivat takaisin kaupunkiin kuin Elysiumin ihanuudesta; kaikki
-vastaantulijat katsoivat heitä; ihmiset aavistavat onnen läsnäolon.
-Olihan Rafael myöskin päätänsä pitempi kuin useimmat muut ja lisäksi
-vaaleaverinen, ja hän talutti eleganttia äitiänsä kukkasineen
-reippaassa kävelytahdissa ja katseli kuin aurinkoisista korkeuksista
-ja valoseppel päässään pitkin bulevardia.
-
-"Tämmöisinä päivinä tuntee itsensä kokonaan uudeksi ihmiseksi", sanoi
-hän. "Tämmöisinä päivinä saa suurta luottamusta itseensä", huomautti
-äiti. Rafael pusersi hänen käsivarttaan.
-
-He tulivat kotiin, ottivat esiin paperipinkan ja katsoivat toisiinsa.
-Kaiken sen luonnokset, minkä he nyt olivat nähneet käytännössä
-toteutuneena, olivat siinä, ja lisäksi vielä muita piirustuksia.
-Äiti otti ne ja kiersi kapeaksi rullaksi. "Rafael!" sanoi hän ja
-asettui juhlalliseen asentoon hymyillen ja vavisten: "Polvistu, minä
-lyön sinut ritariksi!" Pojasta tämä ei tuntunut luonnottomalta; hän
-totteli. _"Noblesse oblige!"_ sanoi äiti ja kosketti rullalla hiljaa
-hänen päätänsä.
-
-Mutta samassa hän päästi sen kädestään nyyhkyttäen. Rafaelin täytyi
-nousta ja ottaa hänet syliinsä. --
-
-Illalla oli Rafaelilla iloinen istunto toveriseurassa, ja häntä
-juhlittiin kovasti. Mutta yöllä hän makasi sängyssään valtavan
-epäilyksen ja pelon valloissa. Koko tapaushan saattoi sittenkin
-olla vain sattuma! Hänhän oli nähnyt ja oppinut niin paljon, ettei
-tämän tarvinnut olla mikään keksintö. -- Vaan mikä sitten? Mikään
-nero hän ei voinut olla, se tietysti oli liioittelua. Voiko olla
-semmoista neroa, joka ei ole voitonvarma? Tahi oliko hänen omituinen
-elämänsä vahingoittanut voitonvarmuutta? Yhtämittaista jännitystä,
-joka heikonsi innostusta ja antaumusta. Yhtämittaista tunnontuskaa,
-kauheata, kammottavaa tunnontuskaa. Tämä järkyttävä tuska -- olikohan
-se enne? Ulottuiko sen vaikutus tulevaisuuteen? --
-
-Puoli vuotta myöhemmin kokosi sähkö hänen kaikki monelle taholle
-haarautuneet opintonsa -- ja vei heidät Müncheniin.
-
-Näiden opintojen vaikutuksesta hän alkoi kirjoittaa. Ylioppilailla
-oli yhdistys, ja tämän yhdistyksen kokouksessa piti hänen esittää
-jotakin. Mutta se mitä hän kirjoitti, oli niin erikoista, että häntä
-pyydettiin näyttämään professorille sitä, ja tämä puolestaan kiitti
-ja kehoitti häntä kovasti. Professori myöskin sai aikaan, että hänen
-ensimmäinen kirjoitelmansa painettiin.
-
-Eräs norjalainen teknillinen aikakauslehti julkaisi yhden hänen
-myöhemmistä kirjoitelmistaan -- ja tämä tuli ulkonaiseksi aiheeksi
-siihen, että hänen ajatuksensa jälleen alkoivat askarrella Norjassa.
-
-Norja esiintyi hänen mielikuvituksessaan sähkön jättiläismaana; sen
-lukemattomien koskien voimalla voitiin valaista koko maailma! Hän
-näki kuinka vesi sähköisen kehän ympäröimänä salaperäisesti kiilui ja
-loisti talvisessa pimeydessä, hän näki veden myöskin rannalla olevine
-maailmantehtaineen ja -laivastoineen. Nyt oli hänellä jotakin, jonka
-vuoksi kannatti palata kotiin!
-
-Hänen äitinsä ei omaksunut tällaista isänmaanrakkauden-tunnetta eikä
-liioin tuntenut mitään vetoa Norjan elämää kohtaan. Mutta rahat,
-jotka hän oli säästänyt Rafaelin opintoja varten, olivat aikoja
-sitten huvenneet, ja Hellebergenekin oli vaatinut niistä osansa. Ja
-korvausta ei kartano antanut; sehän oli metsätalo, ja uusi metsä oli
-vielä alaikäistä.
-
-Siis kotiin! Pari vuotta Hellebergenessä, -- niitä Rafael juuri
-tarvitsi.
-
-Mutta joka kerta kun saapui aika, jolloin he olivat päättäneet
-matkustaa, tuli jotakin esteeksi.
-
-Ensin pidätti Rafaelia eräs pieni keksintö, jolle hän tahtoi hakea
-patentin. Tähän saakka hän vain oli synnyttänyt ilmoille aatteet,
-joita toiset olivat käyttäneet hyväkseen; nyt tulisi tässä suhteessa
-olemaan toisin. Keksintö sai patentin ja tämä vietiin eräälle
-agentille myytäväksi. Mutta he eivät matkustaneet vieläkään. Mikä
-oli esteenä? Uusi keksintö ja uusi patentti, paremmin kauppansa
-tekevä kuin edellinen, joka ikävä kyllä ei mennyt. Tämäkin patentti
-haettiin, tämäkin maksoi rahaa ja vietiin kaupan. Eikö Rafael siis
-voinut matkustaa? Oojaa, kyllä vaan.
-
-Mutta rouva Kaas ymmärsi pian, ettei tämä ollut täyttä totta. Silloin
-sai hän erään nuoren sukulaisen avukseen. Tämä oli Hans Ravn,
-insinööri -- niinkuin useimmat Ravneista. Hans Ravniin Rafael kovasti
-mieltyi. Tämä johtui siitä että hän itsekin oli temperamentiltaan
-Ravn, mitä hän ei tähän saakka ollut lainkaan tiennyt. Ja tämä oli
-kuin ilmestys! Hän oli luullut että Ravnit olivat samanlaisia kuin
-hänen äitinsä, mutta nyt hän kuuli, että äiti juuri oli jotain aivan
-toista kuin muut.
-
-Hans Ravnille sanoi rouva Kaas lopulta että heidän nyt täytyi
-matkustaa! Matkustuspäiväksi määrättiin toukokuun viimeinen päivä,
-ja tästä piti Hansin levittää tietoa, sillä rouva Kaas arveli, että
-lähtöön tulisi enemmän pakkoa, kun se tulisi yleisesti tiedoksi.
-
-Hans Ravn kertoi uutisen kaikille, osaksi sen vuoksi että hän oli
-Rafaelin ammattitovereita, osaksi toivoen, että jotain tehtäisiin,
-esim. että pidettäisiin semmoiset lähtökekkerit, ettei paremmista
-apua.
-
-Kaikki yksimielisesti päättivätkin pitää jäähyväiskekkerit, ja
-ne päättyivät siten että seurue järjestyneenä joukkueena saattoi
-kunniavieraan kotiin. Matkalla he tapasivat upseerijoukkueen, joka
-matkasi kotiin samalla tapaa. Oli vähällä tulla tappelu, mutta sopu
-säilyi kuitenkin; insinöörit hurrasivat upseereille ja upseerit
-hurrasivat insinööreille. Seuraavana päivänä seisoi sanomalehdessä
-kummastakin kekkeristä ja seurueiden yhteenotosta.
-
-Tästä koitui seurauksia, joita rouva Kirsten Kaas ei ollut osannut
-aavistaakaan.
-
-Ensinnä eräs hyvin miellyttävää laatua. Se professori, joka oli
-saanut Rafaelin ensimäisen kirjoitelman painatetuksi, ajoi vaunuissa
-perheineen rouva Kaasin asunnolle; hän nousi portaat ja kysyi eikö
-rouva heidän seurassaan haluaisi vielä kerran katsella kauneinta
-mitä oli Münchenissä ja sen ympäristöillä. Kirsten tunsi imartelun
-hyväämieltä ja nousi vaunuihin. Matkalla he tietysti puhuivat vain
-Rafaelista. Osaksi hänen ominaisuuksistaan, hän kun oli kaikkien
-naisten suosikki, osaksi tulevaisuudesta, jota kohti hän oli
-kulkemassa; professori lausui, ettei hänellä ollut vielä ollut
-niin lahjakasta oppilasta. Rouva Kaasilla oli mukanaan erinomainen
-kaksoiskiikari; joka kerta kun hän tuli liikutetuksi, hän pani
-sen silmäinsä eteen, ja muiden ylistyslauseet levittäytyivät kuin
-auringon kimalluksena talojen ja maiseman ylle. Pieni seurue aterioi
-vielä yhdessä ja ajoi kotiin vasta iltapäivällä.
-
-Tullessaan sisään huoneisiinsa tunsi rouva Kaas voimakasta
-kukkais-tuoksua. Jotkut heidän tuttavistaan, jotka tähän saakka eivät
-olleet tienneet, milloin he matkustaisivat, tahtoivat nyt osaltaan
-täten juhlia heitä molempia. Sitäpaitsi oli ovikello soinut koko
-päivän, kertoi palvelijatar.
-
-Vähää myöhemmin tulivat Rafael ja Hans Ravn sekä pari perhettä;
-he tahtoivat syödä tänä iltana yhdessä; viimeisen patentin myynti
-tuntui onnistuvan; täytyihän tätä tapausta juhlia edeltäpäin! Rouva
-Kaas oli loistavalla tuulella, ja niin lähdettiin. Ulkona oli niin
-ihana kevätilma, että siitä täytyi nauttia maan hengessä, -- kauas
-kaupungista siis!
-
-He söivät ulkona, samoin kuin moni muukin seurue heidän ympärillään.
-Siellä oli musiikkia ja hilpeyttä ja illan pitemmälle hämärtyessä
-vallitsi pehmoinen, aaltoileva tunnelma. Pimeän tultua heidän
-toisella puolellaan oli suuren kaupungin valomeri, toisella
-puolipimeys yksityisine valopisteineen, -- ja tätä käytettiin
-kuvaannollisena aiheena niissä puheissa, joita pidettiin pois
-matkustaville.
-
-Pari naista kulki hitaasti ja merkitsevästi liikehtien Rafaelin
-tuolin sivuitse. Rouva Kaas istui vastapäätä poikaansa ja näki tämän,
-Rafael ei. Vähän kauempana naiset pysähtyivät odottamaan, mutta
-heihin ei kiinnitetty huomiota. Sitten he jälleen palasivat takaisin
-ja taas hitaasti hiihdättivät Rafaelin tuolin ohitse. Taaskin turhaan.
-
-Tämä vei rouva Kaasin hyvän tuulen. Ja hän oli niin voimakas, että
-hänen äänettömyytensä veti verhon koko seurueen ympärille. He
-läksivät pois.
-
-Seuraavana aamupäivänä -- Rafael oli jälleen ulkona
-patenttiasioissaan -- soi ovikello. Piika toi laskun, jota sitäkin
-oli eilen käytetty täällä. Lasku oli eräästä isommasta ravintolasta,
-eikä se ollut niinkään pieni. Rouva Kaas ei voinut aavistaakaan,
-että Rafaelilla saattoi olla velkoja, -- ja kaupanpäälliseksi
-vielä kapakanisännälle! Hän käski vastata, että hänen poikansa oli
-täysi-ikäinen ja ettei hän ollut poikansa kasööri. Soi taaskin, ja
-piika toi uuden laskun, joka sekin oli käynyt täällä jo eilen; se oli
-eräästä tunnetusta viinikaupasta, eikä sekään pieni. Soi taaskin,
-ja nyt tuli kukkaislasku, oikein kelpo summalle. Sekin oli käynyt
-täällä eilen. Rouva Kaas luki sen kahteen, kolmeen, jopa neljään
-kertaan; hänen päähänsä ei mitenkään tahtonut mahtua, että Rafael
-voi olla velkaa kukista; -- mihinkä hän niitä olisi tarvinnut? Kello
-soi, kultasepältä tuli lasku. Nyt hermostui rouva Kaas siinä määrin
-soitoista ja laskuista, että hän piti viisaimpana paeta. Tässä siis
-oli syy, miksi Rafael ei halunnut matkustaa; hän oli ankkurissa!
-Tämän vuoksi siis koko touhu patentin myymisessä; hänet toki piti
-ostaa irti.
-
-Hän oli tuskin päässyt ulos ovesta, kun esiin astui pieni kiltti
-vanha eukko ja kysyi arasti, oliko se ehkä _Frau von Kaes._ Taaskin
-lasku, ajatteli rouva Kaas ja alkoi silmäillä naista tarkasti. Tämä
-oli kuin ohut, riistetty ruusupensas, josta vielä oli jäljellä pari
-ylikypsää viimeistä kukkaa; hän näytti köyhältä ja kokemattomalta
-kaikessa muussa paitsi nöyryydessä.
-
-"Mitä te tahdotte minulta?" kysyi rouva Kaas osaaottavalla äänellä,
-päättäen maksaa tälle raukalle muitta mutkitta, olipa kysymys mistä
-tahansa. Pikku eukko pyysi _tausend Mal um Verzeihung,_ mutta hän
-oli _eine Beamtenwittve _ ja oli lukenut sanomalehdestä, että nuori
-_von Kaes_ tulisi matkustamaan, ja tämän johdosta tulivat hän ja
-hänen tyttärensä niin epätoivoihinsa, että hän päätti mennä _Frau von
-Kaesin_ luokse, joka oli par -- -- eukko alkoi itkeä tihuuttaa.
-
-"Mitä teidän tyttärenne minulta tahtoo?" kysyi rouva Kaas jo koko
-joukon viileämmästi. "_Ach, tausend Mal um Verzeihung, gnädige
-Frau_!" -- hänen tyttärensä oli naimisissa _Hofrath von Rathenin_
-kanssa -- _Ihrer grossen Schönheit wegen_"; voi, tytär oli niin
-onneton, sillä _Hofrath von Rathen_ joi ja menosteli. Eräässä
-taiteilijajuhlassa oli _Herr von Kaes_ tavannut tyttären, -- "_und
-so wissen Sie, zwei so junge, reizende Leute_ --." Hän katseli ylös
-rouva Kaasin puoleen kuin kellarinikkunasta sadeilmalla.
-
-Mutta rouva Kaas oli jo saanut entisen piukean olemuksensa takaisin.
-Korkealta toisesta kerroksesta kuuli pieni riistetty poloinen: "Mitä
-teidän tyttärenne tahtoo minun pojastani?" -- _"Tausend Mal um
-Verzeihung!"_ mutta heissä oli herännyt ajatus, että tytär saattaisi
-tulla heidän mukanaan Norjaan. Norjahan oli niin vapaa maa -- _"und
-die zwei Jungen haben sich so gern"_. -- "Onko poikani luvannut
-sen hänelle?" kysyi rouva Kaas kylmänä kuin korkean talon varjo.
-_"Nein, nein, nein!"_ tuli kauhistuneesti: _"nein, nein, nein!"_
-Vain he kaksi, äiti ja tytär, olivat tulleet sitä ajatelleeksi
-tänään, lukiessaan yhdessä sanomalehdestä että nuori _von Kaes_
-matkustaisi. _"Herr Gott im Himmel!"_ jospa hänen tyttärensä yhdellä
-iskulla pääsisi kaikista kärsimyksistään! _Frau von Kaes_ ei voinut
-aavistaakaan, mikä uskollinen sielu hänen tyttärensä oli, mikä
-aviovaimo..."
-
-Rouva Kaas syöksähti alas lähimpään kerrokseen -- ei aivan kuin se,
-joka juoksee hattunsa perään; mutta pikku ihmisestä, joka jälleen
-seisoi varjossa ristityin käsin ja peljästynein silmin, näytti, että
-hän katosi nopeammin kuin köyhän toivo. --
-
-Seuraavassa kerroksessa seisoi nuori sievä kukkaistyttö odottamassa
-tuota hienoa naista, joka pakeni eteenpäin: _"Bitte, gnädige Frau!"_
--- "Vieläkin yksi! ajatteli vainottu ihminen. Hän katseli ympärilleen
-pelastusta etsien, puikahti suoraan kadulle, nopeasti, ylen nopeasti,
--- kun taas eräs nainen ilmestyi hänen eteensä ihan kuin maasta
-nousten ja kiinnitti häneen omituisen katseen. Silloin rouva Kaas
-poikkesi katukäytävältä ja pelastautui ajurinrattaille. "Mihin?"
-kysyi ajuri, joka näki että oli kiire. Sitä ei rouva Kaas ollut
-ehtinyt ajatella, mutta hän vastasi päättävästi: "Bavariaan!" Hän oli
-todellakin aikonut ennen matkaansa käydä ihailemassa kaupunkia ja sen
-ympäristöjä Bavaria-muistomerkin korkeasta päästä. Siellä oli paljon
-ihmisiä, mutta rouva Kaasin vuoro kiivetä ylös tuli kuitenkin pian,
-ja juuri kun hän oli päässyt jättiläisnaisen päähän ja asettautui
-katsomaan ulos, kuuli hän erään naisen kuiskaavan takanaan: "Se on
-hänen äitinsä!" Mahdollisesti oli Bavarian päässä tällä hetkellä
-muitakin äitejä kuin hän, mutta hän kokosi helmansa ja kiisi takaisin
-alas.
-
-Rafael tuli kotiin noutaakseen äitiään päivälliselle. Hän oli
-loistavalla tuulella, hän oli myönyt patenttinsa. Mutta äitinsä hän
-löysi sohvan äärimmäiseltä laidalta suuri kaksoiskiikari kädessä. Kun
-hän puheli äidilleen, ei tämä vastannut, vaan ojensi kiikarin häntä
-kohti siten että pienet lasit olivat ulospäin ja suuret silmään päin.
-Hän tahtoi saada pojan niin kauaksi kuin suinkin mahdollista. -- --
-
-
-
-
-III.
-
-
--- Eräänä kauniina iltana kesäkuun alkupuolella he nousivat laivasta
-kaupungin satamassa ja muuttivat venheeseen, jonka piti viedä heidät
-Hellebergeneen. He eivät tunteneet ketään vastaantulleista miehistä,
-vaikka kaikki olivat kartanosta. Venhe niinikään oli uusi. Mutta
-saaret, joiden salmiin he pian sousivat, olivat entisellään. Ne
-olivat kauan odottaneet heitä ja olivat nyt puhjenneet kukkeuteensa
-heidän vastaanotokseen; ne siirtyivät yksi toisensa jälkeen siivosti
-tieltä, jotta venhe pääsi vapaasti eteenpäin.
-
-Kumpikaan heistä ei puhunut miesten kanssa, eikä heitä liioin
-puhuteltu. He sulautuivat toistensa tunnelmaan, he nimittäin
-olivat molemmat peloissaan. Tämä tunne iskeytyi heihin aivan
-yhtäkkiä. Mikään ei tarjonnut tähän pelkoon lievitystä: ei
-iloisesti heloittava ilta-aurinko meren ja saarien yllä, ei
-maalta tuleva väkevä hyvä tuoksu eikä heidän ohitseen kulkevan
-pikku rannikkohöyrylaivan työteliäs sätkätys. Nyt, kun tosi oli
-kysymyksessä, nousi vastuunalaisuuden tunne sekä entisistä että
-tulevaisista heidän mieliinsä. Ja miltähän mahtaisikaan perillä
-näyttää, ja kuinkahan he nyt enää soveltuisivat ympäristöönsä täällä?
-Pian olivat he sivuuttaneet sen kapean väylän, joka johti lahteen
-ja samoin Helleberg niemen viimeisen nokan,... tuossa oli viheriä
-kumpu heidän edessään, keskellä olevine rakennuksineen, noilla
-harjuilla ennen rehotti tummana valtainen, varjoisa metsä... nyt
-ne olivat paljastetut, alasvaipuneet, muodottomat, niiden pinnalla
-näytti olevan viheriä samea kerros jotakin, eikä sitäkään ollut
-joka paikassa. Kaikki mikä harjuihin ennen oli sisältynyt, oli
-nyt painunut alas heidän itsensä keralla, oli pienentynyt -- ei
-olemukseltaan, vaan heidän silmissään. He muistivat kuinka oli ennen,
-ja he tunsivat olevansa laihoja ja ränsistyneitä.
-
-Rakennukset olivat äsken maalatut, mutta paljoa pienemmät kuin
-ne, jotka heidän muistinsa oli säilyttänyt. Ei kukaan tullut
-heitä vastaan laiturille; ylhäällä portaiden luona vain näkyi
-kaksi olentoa, hämilläänkö lienevät olleet vai epäluuloissaan.
-Tulijat menivät sisään rouvan vanhoihin huoneisiin sekä ylä- että
-alakerrassa; nämä olivat siinä asussa kuin olivat olleet heidän
-lähtiessään ulkomaille, mutta kuinka ne tuntuivatkaan laskehtineilta,
-ja kuinka ilma niissä oli ummehtunutta! Illallispöytä oli katettu; se
-notkui raskaan ruuan painosta; mieleen tuli talonpoikaishäät. Vanhat
-lehmukset -- poissa. Rouva Kaas alkoi itkeä.
-
-Samassa hän yhdessä väläyksessä muisti jotakin: "Menkäämme toiseen
-sivustaan!" Hän sanoi tämän semmoisella äänellä kuin pitäisi heidän
-vasta siellä tuntea olevansa kotona. Porstuassa tarttui hän Rafaelin
-käsivarteen. Rafael tunsi suurta jännitystä.
-
--- Isän vanhat huoneet olivat kokonaan uudistetut häntä varten! Sekä
-suuressa että pienessä hän tunsi äidin maun, -- tämä oli pitkällisen
-salaa tehdyn työn tulos, tässä oli siis ollut lavea kirjevaihto ja
-rahaa oli tähän mennyt paljon. Kuinka kaikki olikaan täällä uutta ja
-vapauttavaa! Huoneet oli tehty yhtä vieraiksi sille elämälle, jota
-täällä oli vietetty kuin äiti itse olisi halunnut tehdä poikansa
-sille vieraaksi.
-
-He saivat kuitenkin varsin mukiinmenevän illallisen ja senjälkeen
-he tekivät reippaan kävelyretken pitkin rantaa. Himmeästi loistava
-majakantuli kaukana ulapalla ja hiljaiset mainingit kertasivat heille
-vanhaa tarinaansa; kesäyö laskeutui hämärän tuttavallisuudessa heitä
-kohti.
-
-Seuraavana aamuna oli Rafael soutelemassa lahdenpoukamassa,
-lapsuutensa leikkikamarissa. Huolimatta puolittain vajonneista ja
-alastomiksi ryöstetyistä harjuista tunsi hän kuvaamatonta riemua
-saadessaan taas olla täällä. Yksinäisyydessä, hiljaisuudessa, jossa
-ei kukaan eikä mikään häntä ahdistanut missään suhteessa. Kun
-monivuotisen oleskelun jälkeen suurkaupungeissa istuu norjalaisessa
-lahdenpoukamassa yksinään, niin tuntee kuin puolipäivän helteestä
-ja touhusta astuisi korkeaan holvikirkkoon, jonne ei ulkoa kuulu
-mitään, eikä sisäpuolelta myöskään mitään muuta kuin tulijan omat
-askeleet. Pyhää, pyhää puhdistumista, antaumusta, hartautta,
--- mutta semmoisessa valaistuksessa ja vapaudessa, jota ei ole
-missään kirkossa. Nykyisyys väistyy pois, ja sen keralla aika
-ylipäänsä. Hänestä tuntui että hän oli ollut täällä jo eilen ja
-toissapäivänäkin. Ulkopuolella tätä paikkaa ei kukaan tiennyt hänestä
-mitään.
-
-Kuvaamaton oli tunnelmarikkaus, jota hän tällä paikalla imehti;
-koskaan ei hän ollut kokenut mointa. Uusi aistimuslaatu,
-lapsuudenaikaiset kauneusvaikutelmat, joko aivan unohtuneina tai
-toisin muistoonjääneinä, hiipivät nyt hänen sieluunsa ja puhuivat
-hänelle kuin jälleen palanneet hyvät henget.
-
-Kukkulain uudet ääripiirteet, vanha rakas tuoksu, värit, jotka
-suhtautuivat toisiinsa aivan aavistamattomalla tavalla, taivas,
-joka tosin oli lähempänä, mutta kuitenkin kauas vetäytynyt;
-valovaikutelmat kylmemmissä, mutta keveämmissä, hienommissa
-ilmakerroksissa. Ei missään leveätä tasankoa, rajatonta
-jatkuvaisuutta, ei, vaan monenlaista, moniviivaista, typistettyä,
-jyrkkää, levotonta ja samalla sanomattoman raikasta, hänen teki
-mielensä sanoa: kapinallista.
-
-Yhä enemmän ja enemmän hän sulautui muistoihinsa; hänellä oli
-taipumusta tällaiseen. Joka aironvedon jälkeen hän lepäsi, tunsi
-olevansa kuin omituisissa kahleissa. Venhe lipui yhä syvemmälle, hän
-ei välittänyt, minne,... kunnes hän poukamasta kuuli aironloisketta,
-joka ei voinut olla hänen soutunsa kaikua. Aironvedot seurasivat
-toisiaan varmasti ja rivakasti. Hän kääntyi. --
-
--- Ylhäällä puutarhapengermällä käveli parhaillaan rouva Kaas
-erinomainen kaksoiskiikari kädessään. Hän oli juonut kahvia ja
-iloinnut katsellessaan lahtea, saaria ja merta. Rafael oli yhä
-vesillä, sanottiin. Tuolla kaukana, niin, siellähän hän oli; rouva
-Kaas nosti kiikarin silmäinsä eteen juuri sinä hetkenä, jona
-valkeaksi maalattu venhe liiti Rafaelin ruskeaksi tervattua venhettä
-vastaan. Valkeaksi maalattua venhettä sousi vaaleaan leninkiin puettu
-nainen, -- -- grand dieu, onko täälläkin naisia! Rafael pysähdytti,
-s.o. molemmat nostivat aironsa vedestä sinä hetkenä kun venheet
-lipuivat toistensa ohitse...
-
-Rouva Kaas näkee naisen mustan tukan ja sen alla vahvan kaulan;
-mutta leveäreunainen olkihattu estää häntä näkemästä naisen kasvoja;
-hattuhan on melkein ylösalasin. Nyt iskee Rafael airot veteen ja
-huopaa naista kohden, ja tämä samoin huopaa Rafaelia kohden. Ovatko
-he tuttuja? Heti kun venheet uudelleen ovat vieretysten, tarttuu
-Rafael toisen venheen laitaan ja vetää sen lähemmäksi; nyt tarjoo
-hän kätensä, ja toinen ottaa sen vastaan. Rouva Kaas näkee Rafaelin
-kasvot puoliksi ja niin selvään, että huulten liike näkyy; Rafael
-hymyilee! Hattu estää edelleenkin näkemästä naisen kasvoja, mutta
-rouva Kaas näkee hänen täyteläisen rintansa ja voimakkaan käsivarren,
-joka pistää esiin puolipitkästä hihasta. Heidän kätensä eivät
-hellitä otettaan; nyt nauraa Rafael niin että leveä selkä hytkyy,
--- mitä tämä on, mitä tämä on...? Onko joku tullut heidän perästään
-Münchenistä?
-
-Rouva Kaas ei voi enää istua hiljaa paikoillaan, hän panee kiikarin
-pois, hänet valtaa suuri tuska, hänessä puhkeaa hillitön viha. Kestää
-kotvan ennenkuin hän rauhoittuu sen verran että voi ottaa kiikarin
-käteensä ja tarkastella näkyä edelleen.
-
-"Nainen" oli kääntänyt venheensä; nyt he soutelivat vieri vieressä,
-nainen yhtä nopeaan kuin Rafael. Joka kerta kun rouva Kaas tarkasteli
-poikaansa, näki hän tämän hymyilevän, ja "nainen" tuntui lakkaamatta
-katselevan Rafaelia. Tuossa he kaartivat ja rupesivat soutamaan
-pappilan rantaan päin... Oliko se Helene? Ainoa sivistynyt nainen
-penikulmaisella alueella, ja tähän ainoaan oli Rafael takertunut jo
-ensimmäistä päivää kotona ollessaan.
-
-Nuo "naiset" -- ne eivät koskaan voineet katsoa häntä pikiintymättä
-häneen heti paikalla! Tuossa laskevat venheet maihin, ei
-kiviteloille, kivet kai olivat liukkaat, vaan savihietikölle, he
-soutavat kumpikin venheensä savikkoon niin kovaan kuin jaksavat, ja
-nainen hyppää venheestään maalle nopeasti ja kevyesti, sitten Rafael
-vähän raskaammin, -- ja taas he kättelevät! Sepä naikkonen on valmis!
-
-Rouva Kaas kääntyi heistä poispäin. Nyt hän tiesi, että hän tästä
-hetkestä alkaen oli tullut vanhaksi huonekaluksi, joka siirretään
-ullakolle. -- --
-
-Helene se todellakin oli. Hän tiesi, että he olivat tulleet, hän
-tahtoi soutaa kartanon sivuitse, ja tällöin hän tapasi Rafaelin,
-joka oli vesillä vain soudellakseen. Kun molemmat olivat nostaneet
-aironsa vedestä ja venheet äänettömästi liukuivat toistensa sivuitse,
-ajatteli Rafael: "Onko se _hän?_ -- Hän ei ole kasvanut täällä; hän
-on rakenteeltaan liian suuripiirteinen ollakseen täältä. Hän ei ole
-tämän paikkakunnan henkeä."
-
-Hän näki nimittäin edessään lujapiirteiset kasvot ja suuret harmaat
-silmät, jotka olivat syvällä päässä. Levolliset, viisaat kasvot, --
-joihin samassa ilmaantui aikamoinen annos veitikkaa... Tämän hän
-tunsi vanhastaan, tämä oli aikoinaan tehnyt hänelle niin hyvää.
-Kaiken jälleentuntemisen, kaiken mieleenpalaamisen ensimmäinen
-vaikutelma (mikäli semmoisen saamiseen on tilaisuutta) on sen
-jälleentunteminen ja muistaminen, mikä meille ennen on tehnyt joko
-hyvää tahi pahaa. Tuo suuri suu, nuo raikkaat silmät, joista nyt
-veitikka kurkistaa, ne ovat tehneet hänelle vain hyvää, vain hyvää...
-"Helene!" huudahti hän ja iski aironsa veteen ruvetakseen huopaamaan.
-"Rafael!" vastasi tyttö tulipunaisena ja iski myös aironsa veteen.
-Hänellä oli pehmeävärinen alttoääni.
-
--- Kun Rafael tuli kotiin välipalalle, loistavana, kertoilevana,
-tapasi hän kaksi suurta silmää, joiden ilme selvästi puhui: "Oletko
-sinä jo heittänyt minut romuläjään?"
-
-Rafael mykistyi raivosta. Syönnin aikana ilmoitti äiti
-välinpitämättömän näköisenä, että hän ajaa rovastille kiittämään
-huolenpidosta kaikkina näinä vuosina. Rafael ei vastannut. Siitä
-äiti päätti, ettei hän halunnut tulla mukaan. Kesti kotvan ennenkuin
-hän pääsi lähtemään; ajopelit olivat uudet, tallimies samoin uusi ja
-harjaantumaton. Rafaelille hän ei sanonut mitään.
-
-Rovastilla hänet otettiin vastaan mitä kunnioittavimmalla tavalla,
-mutta kuitenkin samalla sydämellisesti. Rovasti oli pulska vanhus,
-oiva käytännön mies; ruustinna taas oli syväluonteisempi. Molemmat
-vakuuttelivat, ettei tilanhoidon valvominen ollut tuottanut heille
-minkäänlaista vaivaa, vaan miellyttävää ajankulua. Sitäpaitsi oli
-Helene viime aikoina ottanut sen toimekseen. Helene? Niin, kävi
-nimittäin niin, että Hellebergenen ensimäinen hoitaja oli agronoomi
-ja metsänhoitaja eräässä suuressa yhtiössä, joka niinä aikoina
-lopetti toimintansa. Häneen tunsi Helene semmoista kiintymystä, että
-hän kaikkina loma-aikoinaan seurasi tätä kaikkialle; se olikin oikein
-erinomainen vanha mies. Näillä vaelluksilla opetti agronoomi tytölle
-kaikkea mitä hän itsekin tiesi; hänellä oli erikoista taipumusta
-opetukseen. Tytölle tämä merkitsi huomattavaa kehitystä, samalla kun
-se tarjosi hänelle elinkeinon. Erä erältä oli Helene ottanut koko
-tilanhoidon käsiinsä. Se oli hänelle koko elämän arvoinen tehtävä.
-
-Rouva Kaas pyysi saada tavata Heleneä kiittääkseen häntä. Mutta
-Helenehän oli juuri mennyt ulos Rafaelin kanssa! "Niin, se on totta",
-sanoi rouva Kaas. Hänen täytyi esiintyä ikäänkuin hän olisi jo
-tiennyt tästä, mutta pian hän pyysi valjastamaan hevosensa.
-
--- Samalla aikaa molemmat nuoret kiipesivät ylös harjun rinnettä.
-He olivat noudattaneet rannikon suuntaa, Helene edellä, Rafael
-jäljessä. Helene oli kasvanut metsässä, se oli varmaa jos mikä.
-Kuinka notkea oli hänen voimakas vartalonsa; ja tuo tapa jolla hän
-suoriutui hyppäämään puron yli, kiipeämään ylös kapeaa polkua myöten,
-pujottautumaan nuorten havupuitten muodostaman pensaikon välitse,
-joka ei tahtonut päästää häntä eteenpäin... tahi kun hänen piti
-kaarrella savisessa mäessä tahi kallionhalkeamissa, joita täällä
-oli kosolta -- nopeasti aina yhdestä toiseen. Ylösnousu joelta oli
-vaikein ja samalla hauskin, ja senvuoksi he kiipesivät siitä kohden.
-Rafael tahtoi myös olla mies puolestansa, hän oli alinomaa tytön
-kintereillä, -- mutta luoja paratkoon, kuinka raskasta se oli!
-Ensinnäkään hän ei ollut ollenkaan harjaantunut, ja -- --. "Tästä
-on vähän vaikea päästä ylitse", sanoi tyttö. Puu oli viime sateen
-aikana kaatunut kumoon, ylhäällä olivat sen juuret pystyssä ja täällä
-alhaalla se sulki tien.
-
-"Älä pidä siitä kiinni; se voi irtaantua ja viedä meidät mukanaan!"
--- Viimeinkin jotakin, joka näyttää hänestä vaikealta, ajatteli
-Rafael. Hän näki Helenen liikehtivän eteenpäin pitkin puun suuntaa
-kajoamatta puuhun: hän näki tytön miettivän hetken, ennenkuin tämä
-tarttui erääseen haaraan, jonka yli hänen täytyi kiivetä, mutta
-sitten Helene nosti hameen polvien tasalle ja kapusi yli nopeasti,
-hyvin nopeasti, toisen yli samalla tapaa -- ja lopuksi itse rungon
-ylitse, juuri siinä kohdassa, jossa ei enää ollut mitään oksia
-tiellä. Sitten vinosti ylös mäkeä, kunnes hän seisoi korkealla
-kukkulalla ja näki Rafaelin vaivaloisesti köntystävän alhaalla.
-
-Rafaelin voimiin otti tämä hirvittävästi. Hengitys pyrki ihan
-salpautumaan, hiki virtasi solkenaan. Kun hän vähää myöhemmin
-kuin tyttö saapui kukkulalle, musteni maailma hänen silmissään
--- ja vaikkakin tosin vain noin puoleksi sekunniksi, niin riitti
-se valaisemaan hänelle tytön tavattoman terveyden. Tämä seisoi
-katsellen häntä. Hän punoitti ja oli lämpimissään, hänen silmissään
-oli loistetta ja veitikkaa, ja hänen povensa nousi ja laski nopeassa
-tahdissa. Mutta ei ollut vähääkään epäilystä, etteikö hän olisi heti
-kohta jaksanut kiivetä vielä yhtä pitkää matkaa ja yhtä jyrkkää
-rinnettä pitkin. Rafael ei jaksanut virkkaa sanaakaan. Tyttö sanoi:
-"Nyt sinun täytyy kääntyä katsomaan merta."
-
-Sanat vaikuttivat Rafaeliin kuin olisi ne sanonut itse suuri Pan,
-joka katseli heitä kukkuloilta kaukana takana. Ne vaikuttivat häneen
-kuin sen luonnon henkäys, jonka piiriin hän oli kiivennyt, ne
-sivelivät häntä jääkylmällä kädellä ja ne sivelivät häntä jälleen
-lämpöisellä kädellä, -- ja senjälkeen hän muuttui toiseksi.
-
-Sillä hän oli hullaantunut, -- hullaantunut tyttöön silloin kun
-tämä johti kulkua virran luota ylös harjulle. Tyttö suorastaan veti
-itseensä uusia mahtavia voimia metsästä. Hän muuttui korkeammaksi,
-solakammaksi, hän muuttui mahtavammaksi. Silmäin lämmin katse, äänen
-täyteläisyys, liikkeet, muodot, sielukkuus huumasivat häntä jo tuolla
-alhaalla laakson syvyydessä ja virranpauhinassa; ja hullaannus
-yhä vain kasvoi kiipeämisen ja sen tuottaman vaivannäön keralla.
-Ei mikään tanssisali tahi leikkikenttä, ei mikään voimistelu-
-tahi ratsastuskoulu pysty näyttämään ruumiin voimia ja sielun
-lennokkuutta, esittämään olemuksen yhtenäisyyttä niinkuin kiipeily
-vuorilla ja metsissä. Lopuksi Rafael aivan hurmaantui. Hän ajatteli:
-nyt minä kiipeän hänen jälessään porrasta myöten korkeimpaan onneen!
-Tuonne ylös, ylös! Tytön pelottomuus hänen seurassaan, tytön
-huolettomuus hänen katseistaan alkoi pyörryttää häntä. Tuonne ylös,
-ylös!
-
-Mutta kun he saapuivat vielä korkeammalle, tuli tyttö yhä
-hehkuvammaksi ja hän yhä surkeammaksi.
-
-Ja tuolla ylhäällä, ylhäällä -- maailma kerrassaan musteni hänelle;
-pariin tuokioon hän ei voinut liikahtaakaan, ja vielä pariin tuokioon
-hän ei voinut puhua, mutta silloin sanoi tyttö: "Nyt sinun pitää
-kääntyä ja katsoa merta."
-
-Sanotaan että naiset synnyttämisensä hetkenä saavat uutta
-verta; joka pisara on senjälkeen erilainen kuin ennen. Jotakin
-tämäntapaista tapahtui Rafaelille. Näky, joka oli hänen edessään
-tänne kiivettäessä, tunteet, joita hän tunsi tänne kiivettäessä, --
-täällä ne vaihtuivat tyyten toisiksi. Uusi tunne vastasi siihen mitä
-tunturit puhuivat kaukana takana; hän muisti ne vielä lapsuudestaan.
-Se vastasi merelle tuolla edessä, merelle kaukana saarten tuolla
-puolen, merelle saarineen, merelle, joka antaa maalle muodon ja
-elämän. Meri lepäsi himmeän kirkkaana puolihämyssä ja katseli
-monimuotoista maata edessään kuin lempilasta, jossa huomaa olevan
-elinvoimaa. Tavoittele sinä vaan suuria! Muuten koituu voima sinulle
-perikadoksi.
-
-Ja muutamia niistä keksinnöistä, joista hän oli uneksinut, kangastui
-hänelle hämärästi; ne olivat siinä, ja riippui vain hänestä, tahtoiko
-hän jonakin päivänä purjehtia niiden kera sisälle poukamaan.
-
-"Mitä sinä ajattelet?" kysyi tyttö. Silloin hävisi häneltä tuo
-kaikki; silloin hän heti oli täällä jälleen, vain täällä, ja hän
-tunsi kuinka pyöreä ja lämmin oli tytön alttoääni. Silmänräpäystä
-aikaisemmin olisi hän saattanut sanoa tytölle kaiken tuon ja
-enemmänkin, ikäänkuin johdantona johonkin vielä enempään. Nyt
-hän istuutui sanomatta mitään. Tyttökin istuutui. "Minä kiipeän
-niin usein tänne ylös katsomaan merta", sanoi hän. "Täältä se on
-silloin sekä alku että loppu. Tuolta alhaalta katsoen se on vain
-purjehdusreittiä."
-
-Rafael hymyili. Tyttö jatkoi. "Meren laita on niin, että tänne ylös
-voi tuoda mukanaan kuvan siitä mitä sen pitäisi olla, -- mutta
-täällä se kuva pian häipyy. Ja sen tiensä se muuttuu joksikin aivan
-toiseksi."
-
-Rafael käänsi katseensa tyttöön. "Niin, se on aivan totta", sanoi
-tyttö ja punastui. -- "Minä en epäile sitä vähääkään."
-
-Mutta Helenen ajatukset siirtyivät jo kokonaan muualle. "Katseletko
-sinä näitä taimia yltympärillä?" -- "Katselen." -- "Tiedätkös että
-viime vuonna oli semmoinen kuivuus että melkein kaikki kasvullisuus
-kuivui täällä ylhäällä. Ja samoin kävi monilla muillakin paikoilla
-harjujen tuolla puolen, katsohan tuonnekin." Hän osoitti kädellään.
-"Kun tulee lahden poukamaan, näyttää tämä kaikki niin rumalta. Minä
-kyllä ajattelin sitä eilenkin. Mutta sitten minä ajattelin myöskin,
-että hänen ei tarvitse muuta kuin päästä maihin, kun hän jo huomaa
-että hän on tehnyt meille vääryyttä. Sillä onko oikeastaan mitään
-somempaa kuin tuommoinen männyntaimi tuolla kuopassaan? Ei, ja
-katsohan värejä; se on terve mies, jos kukaan! Entä nämä ylpeät
-kerkät! Entä nämä sievät neulaset!" Helenen ääni sai väriä lausutun
-sisällön mukaan. "Mutta tuo tuolla kaukana on kuitenkin komein ukko
-koko joukosta!" Hän lähti kulkemaan sitä kohti ja Rafael seurasi
-häntä. Näetkö sitä? Sillä on jo kaksi haaraa! Ja minkälaisia ne
-ovatkaan! Hän oli polvillaan sen ääressä. "Tällä pojalla on ollut
-vanhemmat, joista se voi olla ylpeä! Sillä täällä on täsmälleen yhtä
-paljon ja yhtä vähän suojaa niille kaikille. -- Hyi tuota ilkeätä
-kärpästä!" Hän oli nyt syrjemmässä erään hennomman lapsen luona,
-joka oli vähällä joutua suurempainsa saarrokseen. Hän vapautti sen
-ja läksi noutamaan tuoretta multaa, jonka hän sijoitti varovasti sen
-rungon ympärille. "Sinulta raukalta varmaankin puuttuu kosteutta,
-vaikka onkin satanut kauheasti ihan äskettäin." -- "Käytkö sinä
-usein täällä ylhäällä?" -- "Ei täällä muuten syntyisi mitään."
-Helene katsoi Rafaeliin tutkivasti: "Sinä kenties luulet, ettei tämä
-pikkuväki tuntisi minua? Ehei, joka ainoa niistä tuntee. Jos olen
-kauemmin poissa, niin eivät ne viihdy; mutta jos käyn usein niiden
-luona, niin pysyvät ne virkeinä." Hän oli polvillaan, toisella
-kädellään hän tuki itseään, toisella hän nyhti erään ruohotupsun
-maasta. "Nämä junkkarit, kun tahtovat varastaa minulta taimeni."
-
-Jos joku pikku ihminen olisi sanonut kaiken tämän, -- avosuinen ja
-vilkassilmäinen pikku ihminen; -- mutta Helene oli suuri ihminen,
-jolla oli sisällään teräsvieteri; hänen silmissään ei ollut
-ilkamoivaa katsetta, ja ne jäivät katsomaan sitä mihin ne kerta
-osuivat. Suu oli suuri ja lausui sanat varovaisesti huolitellen,
-täydellä todella. Jos joku on nopeaan ja sukkelasti lukenut sen mitä
-hän sanoi, niin lukekoon sen uudelleen; hän sanoi sen hillitysti,
-painokkaasti, joka tavun selvästi ääntäen ja huolitellusti korostaen.
-Hän oli nyt kokonaan toisenlainen kuin virralla ja mäissä. _Siellä_
-sinkautti hänen voimansa itsensä esille, aivan kuin olisi sen ollut
-pakko ponnistautua; -- täällä se muuttui hienoksi talttumukseksi.
-
-Eräs pohjolan kuuluisimmista naisista, jossa ilmenivät myös nämä
-molemmat puolet ja joka teki suurta kummastakin, Johanne Luise
-Heiberg [kuuluisa tanskal. näyttelijätär. -- Suom.] näki Helenen
-juuri silloin kuin tämä oli tullut täysikasvuiseksi. Rouva ei voinut
-erota hänestä, silmät ja korvat seurasivat tyttöä. Näkikö vanhus
--- tämä tapahtui hänen viimeisinä elinvuosinaan -- tytössä jotakin
-omasta nuoruudestaan. Heidän ulkonäössäänkin oli yhtäläisyyttä.
-Helene oli tumma, niinkuin rouva Heibergkin oli kerran, hän
-oli samankokoinen ja hänen vartalonsa oli samanlainen, joskin
-voimakkaampi, Helenellä oli suuri suu, suuret harmaat silmät niinkuin
-hänelläkin; veitikka voi pilkistää Helenenkin silmistä esiin. Mutta
-huomattavin yhtäläisyys oli olennossa, se oli ilmeessä, joka oli
-samanlainen kuin rouva Heibergin silloin kun hän oli äitiydessään
-rauhallinen ja vakava; sillä tämä oli hänen luonteensa perusrunko.
-"Mikä terve tyttö!" sanoi hän, kutsui tytön luokseen, veti hänet
-lähelleen ja suuteli häntä otsalle.
-
-Lapsuudentoverukset olivat menneet harjun poikki toiselle rinteelle.
-Rafaelin piti ehdottomasti saada nähdä "Lahosuo".
-
-Mutta kun he saapuivat sinne, ei Rafael tuntenut sitä enää; sehän
-kasvoi tervettä metsää! "Niin, siitä koituu kunnia vanhalle
-Helgeseniile", sanoi Helene säteilevin kasvoin. "Hän näki että
-keinotekoinen kastelu oli muuttanut tämän suuren tasangon suoksi,
-ja siitä hän otti pohdin. Minä olin vain lapsi silloin, mutta minä
-olin kuitenkin mukana siinä puuhassa. Minä sain pienen maapalasen
-istuttaakseni siihen kaalia, ja sitä murua minä vartioitsin ja hoidin
-koko kesän. Sitten sain muitakin peltotilkkuja. Niistä saaduilla
-tuloilla me hankimme kylvettävää tänne ylös; neljäntenä vuonna
-me ostimme taimia. Niin, tarkoitan, että hän tahtoi että kaikki
-näyttäisi siltä kuin minä olisin ansainnut sen työlläni. Hän oli aika
-velikulta."
-
--- Kun Rafael tuli kotiin, istui hänen äitinsä syömässä. Äiti
-oli järjestänyt kaiken ympärillään siten kuin tulisi hänen syödä
-yksinään, -- mikä oli varma merkki siitä että hän oli loukkautunut.
-Kaikesta siitä mitä Rafael keksi hänen hyvittämisekseen, ei ollut
-mitään apua, hän ei vastannut mitään ja poistui pian pöydästä.
-
-Nyt tunsi Rafael itse, kuinka suloiselta äidistä olisikaan
-mahtanut tuntua saada hänen kanssaan yhdessä kulkea löytö- ja
-jälleentuntemisretkillä uudessa Hellebergenessä. Eilen he isän
-huoneessa tunsivat olevansa kuin eroittamattomasti yhteenkuuluvat
-koko elämän ajaksi... ja jo aikaisin seuraavana aamuna oli hän
-menossa toisen kanssa.
-
-Tänä iltana ei voinut enää tehdä asialle mitään, sen hän tiesi;
-mutta seuraavana aamuna hän pyysi sydämensä pohjasta, eikö äiti
-kuitenkin tänä päivänä tahtoisi tulla heidän mukanaan, jotta he
-näyttäisivät hänelle, mitä hän sai itse nähdä eilen. Äiti pudisti
-päätään ja ryhtyi lukemaan kirjaansa. Päivä päivältä hän teki äidille
-saman pyynnön, mutta samoilla tuloksilla. Näissä pyynnöissä äidin
-mielestä ilmeni itsensä pakoittamista. Ja sitähän niissä jossain
-määrin olikin. Rafael tahtoi sydämestään sovittaa syrjäytyksen,
-hän tahtoi sydämestään näytellä äidille kaikkea, sillä hän tunsi
-olevansa syyllinen, vaikka hänen mielestään hänen syyllisyytensä oli
-niin helposti ymmärrettävää laatua. Mutta että äiti läsnäolollaan
-hämmentäisi _heidän_ yhdessäolonsa suloisuuden, -- Rafael olisi
-joutunut epätoivoon, jos äiti olisi myöntynyt.
-
-Rovasti rouvineen ja tyttärineen tuli seuraavana sunnuntaina
-vastaamaan heidän vierailuunsa. Rouva Kaas oli itse kohteliaisuus, ja
-erikoisesti hän kiitti Heleneä siitä että tämä oli niin verrattomasti
-hoitanut Hellebergeneä. Helene punastui itsekään tietämättä
-minkävuoksi. Mutta kun hän näki että Rafaelkin punastui, punastui hän
-vielä toisenkin kerran. Tämä oli ainoa erikoinen tapaus vierailun
-aikana, mitään muuta ei tapahtunut.
-
-Lapsuudentoverusten jokapäiväisillä retkeilyillä metsissä ja mailla
-tyhjeni ennen pitkää Hellebergenen ainehisto. Asiat muuttuivat
-siten, että nyt Rafael alkoi esitelmöidä, ja aineeksi tulivat
-hänen keksintönsä. Opiskellessaan yhdessä äitinsä kanssa hän oli
-saavuttanut erinomaisen kyvyn selittää selvästi ajatuksiansa,
-ja Helenessä oli hänellä kuulija, jonka veroista hänellä ei
-ollut koskaan ennen. Helene tunsi jo entuudesta niin laajalti
-luonnontieteitä, että hän ymmärsi yleistajuista esitystä; mutta
-yhtäkaikki ei tässä ollut kysymyksessä mitä Rafael esitti, vaan
-hän itse, -- sen Rafael tunsi ja se lämmitti häntä. Helenen silmät
-kirkastivat hänen ajatteluaan. Koskaan ennen ei hän ollut tuntenut
-niin tervettä itseluottamusta kuin Helenen läsnäollessa. Ja tällä
-kertaa ei jälestäpäin tullut mitään epäilyksen tuskia.
-
-Mutta Helene ei ollut edeltäpäin tiennyt mitään hänen
-epäilyksentuskistaan eikä niiden tuloksista. Rafael oli insinööri,
-se oli kaikki mitä Helene oli hänestä kuullut. Sikäli kuin Rafael
-puhui hän myöskin kasvoi, -- ja pian menetti Helene osan varmuuttaan
-häneen nähden. Aluksi Helene ei tiennyt, minkävuoksi hänen _täytyi_
-yhä enemmän ja enemmän vetäytyä taaksepäin; mutta myöhemmin löysi hän
-aiheen olla kokonaan poissa Rafaelin matkoilta. Ja sitä mukaa kuin
-vielä muutakin puuhaa tuli lisäksi, muuttuivat heidän kävelyretkensä
-harvinaisiksi; "Helene oli saanut niin paljon tekemistä."
-
-Rafael ei ymmärtänyt syytä tähän; hän otaksui että äiti tavalla tai
-toisella oli syypää tähän (mikä muuten ei ollutkaan aivan väärä
-otaksuma) -- ja raivostui. Jo se seikka että äiti uskalsi sekoittaa
-sen mitä hän ennen oli etsinyt siihen mitä hän nyt etsi, loukkasi
-häntä hirveästi. Hän unohti kokonaan, ettei tämäkään tunne ollut
-aluksi puhdasta, että hän aluksi oli täälläkin etsinyt samaa kuin
-muualla. Hän heittäytyi kokonaan rakkautensa valtoihin, ja se ei
-sietänyt minkäänlaisia vastaväitteitä, mitään estelyitä, se muuttui
-yksinvaltiaaksi. Helenessä hän oli löytänyt tulevaisuutensa.
-
-Rovastikin vetäytyi kuoreensa, koska rouva Kaas teki niin, ja tuli
-aika, jolloin Rafaelin täytyi luopua monista yrityksistään tavata
-Heleneä kahdenkesken.
-
-Koskaan ei hän ollut kiintynyt niin intohimoisesti. Hän näki Helenen
-edessään minne ikinä hän meni ja missä oli, hänen keveän käyntinsä
-sopusuhtaisen pyöreyden, hänen harmaat silmänsä kiintyneinä hänen
-silmiinsä,... miksi he kaksi eivät voisi mennä naimisiin vaikka
-huomenna? Entä ylihuomenna? Mikä olisi luonnollisempaa kuin tämä,
-mikäpä paremmin auttaisi häntä eteenpäin?
-
-Jännitys hänen ja hänen äitinsä välillä kasvoi äärimmilleen, se tuli
-kireämmäksi kuin se vielä koskaan oli ollut. Rafael aikoi täysissä
-tosissaan hyljätä sekä äidin että koko isänmaan. Olihan hänellä
-jonkun verran rahoja jäljellä patentinkaupasta, ja hän kyllä hankkisi
-lisääkin.
-
-Ja kuinka vastenmielistä hänestä olikaan käyskellä mailla ja metsissä
-ilman Heleneä! Opiskella hän ei saattanut, eikä hänellä ollut ketään,
-jonka kanssa hän olisi saattanut puhella. Mitä hänen oli tehtävä?
-Hän läksi soutelemaan, -- soutelemaan pitkiä matkoja, mieluimmin pois
-lahdesta, jopa aina kaupunkiin saakka.
-
-Eräänä päivänä hän soudellessaan pitkin rannikkoa vasempaan lahdesta
-huomasi, että harjujen ja mäkien savi- ja kalliomuodostumissa
-täällä oli omituista harmaata väriä. Helene oli sanonut hänelle,
-että "siellä näytti hyvin omituiselta siitä lähtien kun suuret puut
-vedettiin pois." Mutta kun heidän olisi täytynyt mennä vesille
-sitä nähdäkseen, oli Rafael sivuuttanut tuon lauseen semmoisenaan.
-Nyt hän laski siellä maihin. Oli syvää ja jyrkkää rantaa alhaalta
-ja jyrkkää ylempääkin, mutta hän kiipesi. Hän oli ajatellut että
-täällä olisi ehkä kalkkia; -- mutta hän ei uskonut omia silmiään:
-se oli sementtiä, aivan varmasti sementtiä! Kuinka pitkälle sitä
-ulottui? Suonta ulottui niin pitkälle kuin hän saattoi nähdä, --
-ehkäpä sitä ulottuisi kartanon tienoille asti. Joka tapauksessa oli
-tässä voimakkaammallekin tuottajalle enemmän kuin kylliksi moneksi
-vuodeksi, edellyttäen että savessa oli tarpeeksi hiilihappoa ja
-kalkkia. Hän ei vitkastellut nostaessaan sitä muutamia möhkäleitä
-veneeseen ja soutaessaan suin päin kotiin tekemään analyysiä.
-Harvoin on kukaan soutanut nopeammin kuin hän nyt viiletti sivu
-saarien lahden pohjukkaan, venevalkamaan rakennusten alapuolella.
-Jos sementti sisälsi oikeat ainessuhteet, niin oli _tässä_ se, joka
-tekee Helenen ja hänet riippumattomiksi noista kaikista, -- _ja heti
-paikalla!_
-
-Likaisin vaattein ja käsin, hiestynein kasvoin riehahti hän myöhemmin
-päivällä äitinsä luokse kertomaan tulosta: "Kas tässä minä näytän
-sinulle jotakin!"
-
-Äiti istui lukemassa, katsahti ylös, tuli liidunkalpeaksi... "Onko
-siinä sementtiä?" kysyi hän pannen kirjan luotaan. -- "Tiedätkö
-_sinä_ siitä --?" kysyi Rafael mitä suurimman hämmästyksen valtaamana.
-
-"Voi, tiedän", vastasi äiti, nousi ylös, meni ikkunan luo, palasi
-takaisin ja pusersi käsiään vastatusten: "Siis _sinäkin_ löysit
-sementtiä! -- Vai siis sinäkin löysit sitä!"
-
-"Kuka siis ennen minua --?"
-
-"Isäsi, rakkaani, isäsi. Silloin kun minä ensi kertaa olin täällä, --
-vähää ennen kuin meidän piti matkustaa." Hän vaikeni.
-
-"Hän tuli samalla tavoin riehuen kuin sinä minun luokseni -- --
-no, ehkä ei niin nopeasti, sillä hänen jalkansa olivat huonot,
-mutta muutoin aivan samalla tavoin kuin sinä --". Hän loi omituisen
-silmäyksen Rafaelin likaisiin käsiin; ne eivät olleet hienot, ne
-kädet. Ne olivat juuri samanlaiset kuin isänkin.
-
-Rafael ei huomannut tätä. "Löysikö hän siis sementtisuonen?"
-
-"Löysi. Hän lukitsi oven jälkeensä. Minä nousin ja kysyin, mitä hän
-teki. Hän saattoi tuskin puhua." Hän pysähtyi hetkeksi, muistelemaan
-tuota kaukaista hetkeä ja eläytymään siihen uudelleen. -- -- "No
-niin, semmoinen tapaus _se_ oli." --
-
-"Mitä hän sanoi, äiti?"
-
-Äiti hankkiutui lähtemään. "Isäsihän luuli että minun mukanani tulisi
-onni taloon."
-
-"Miksi sitä ei sitten tullut -- -- ?" Äiti kääntyi nopeasti häneen
-päin. "Anteeksi, äiti, sinä käsität minut väärin! Miksi ei sementistä
-tullut mitään, tarkoitan?" -- Äiti punastui.
-
-"Sinä et tuntenut isääsi. Hänen luonteessaan oli liian monta mutkaa,
-jotta mikään olisi kunnollisesti päässyt käyntiin." -- "Mutkaa?" --
-"Niin, erikoisuus, itsekkyys, intohimoisuus -- ne häntä pidättivät."
--- "Millä tavoin hän menetteli tässä?" -- "Kenenkään ei pitänyt
-päästä osalliseksi, kukaan ei saisi edes tietää siitä; hän vain
-yksinään! Ja sitä varten piti metsät hakattaman maahan ja rahat
-käytettämän siihen -- -- ja sitten kun olimme naimisissa, -- sitten
-kun olimme naimisissa, oli aikomus käyttää koko minunkin omaisuuteni
-siihen!"
-
-Rafael näki kauhun, jonka muisteleminen oli nostanut äidin kasvoille.
-Äiti eli uudelleen koko kamppailun, ja Rafael ymmärsi, ettei hänen
-pitäisi kysyä enempää. Äiti jo ojensikin kätensä, kun Rafael vielä
-kiiruhti kysymään: "Minkävuoksi et ole kertonut minulle tästä ennen?
-Siitä että täällä on sementtiä?" -- "Senvuoksi että sinulle ei olisi
-koitunut siitä mitään hyvää", vastasi äiti jyrkästi.
-
-Rafael tunsi, jopa näki äidin tarkoittavan, ettei siitä koituisi
-hänelle vieläkään mitään hyvää.
-
-"Sinä olet kajonnut minun elämäni kipeimpään haavaan; jätä minut nyt
-yksin." Hänen kätensä kohosi, Rafael meni.
-
--- Kun hän jälleen istui venheessään viemässä sanomaansa pappilaan,
-ajatteli hän: "Tämä siis oli syynä isän ja äidin verivihollisuuteen,
--- sementti! Äiti ei luottanut häneen, hän ei halunnut luovuttaa
-isälle omaisuuttaan oman itsensä lisäksi. Senvuoksi ei sementin
-valmistuksesta tullut mitään! Ei edes metsiä hakattu. Isä oli
-kuitenkin joka tapauksessa ehjä luonne. -- Niin, ja äiti myöskin.
-Mutta Jumala armahtakoon minua --!"
-
-Sitten hän laski kuinka paljon rahaa äidin omaisuudesta ja metsistä
-yhteensä olisi tullut, ja paljonko niitä (ja sementtialuetta) vastaan
-olisi lisäksi saanut lainaa. Hän ymmärsi isäänsä paremmin kuin
-äitiänsä! -- Mikä omaisuus siitä olisikaan siinnyt! Mikä valta ja
-voima, mikä ihanuus, -- mikä elo!
-
-Rovastilla hän tempasi kaikki mukaansa. Rovastin senvuoksi että
-tämä oli käytännöllinen mies, joka heti älysi minkäarvoinen asia
-oli. "Te olette nyt rikas mies!" Ruustinnan, jonka hänen voimansa
-ja innostuksensa nosti mukaan. Helenen? Helene istui äänettömänä ja
-kauhistuneen näköisenä. Rafael kääntyi hänen puoleensa ja kysyi eikö
-häntä haluttaisi soudella sinne katsomaan kaikkea. Hänen piti toki
-saada nähdä kuinka suuri alue oikeastaan oli! "Mene toki mukaan,
-rakkaani", sanoi rovasti.
-
-Hän toivoi saavansa Helenen eteensä venheessä ja kiiruhti senvuoksi.
-Sanaakaan sanomatta käveli tyttö hänen vierellään ja hypähti sitten
-nopeasti yläairoille. Hänen täytyikin jäädä tytön eteen ala-airoille,
-selin.
-
-Tällä pikku kamppailulla se alkoi. Istuen Heleneen selin hän näki
-vain kuinka vesi kohisten poreili Helenen airoista. Salaista
-taistelua, hiljaa jäytävää ahdistusta ja pelkoa. Se kuulsi niistäkin
-harvoista sanoista mitä lausuttiin. Sanat vain lisäsivät jännitystä.
-
-Perille tultaessa molemmat palavissaan punoittivat. Nyt täytyi
-Rafaelin tunnustella mihin kohti he voisivat laskea maihin. Ensin
-soutivat he hitaasti koko sementtialueen pituudelta, niin pitkälti
-kuin sitä tänne saattoi nähdä. Rafael siis istui Helenen yläpuolella
-ja selitti. Helene katseli koko ajan rannalle ja loi vain pikaisen
-silmäyksen häneen tahi ei katsonut häneen ollenkaan. He kääntyivät
-jälleen takaisin laskeakseen maihin siinä kohti, johon Rafael arveli
-olevan edullisinta perustaa tehtaan. Jonkun verran täytyi kaivaa
-ja räjähdyttää täällä, jotta rakennuksille tulisi kylliksi tilaa.
-Laivat kyllä uisivat aivan rantaan saakka, mutta satama olisi tehtävä
-turvallisemmaksi, ja se maksaisi rahaa.
-
-Rafael hyppäsi ensiksi maihin saadakseen auttaa Heleneä venheestä,
-mutta tyttö hyppäsi ketterästi hänen sivuitsensa rannalle. Sitten
-lähtivät he kiipeämään, poika edellä tietä näyttäen ja selitellen,
-tyttö jälestä tullen äänettömänä, silmät suurina ja korvat avoimina.
-
-Pieneksi hupeni nyt kaikki mitä hän, Helene, oli työskennellyt
-Hellebergenen hyväksi ja mitä oli siitä uneksinut aina lapsuudestaan
-lähtien. Kestäisi monta vuotta ennenkuin metsäkään rupeaisi
-tuottamaan. Tämä sitävastoin tuotti hyvinvointia heti paikalla ja
-rikkautta myöhemmin, -- mikäli Rafaelin päätelmät osuivat oikeaan, ja
-sitä ei Helene epäillyt ollenkaan.
-
-Tämä nöyryyttää häntä, Heleneä, panee hänet pois viralta, tai kuinka
-hän sanoisi. Mutta Rafaelin se tekee suureksi.
-
-Soutelu, kiipeäminen ja jännitystila, jossa hän oli, antoi
-vauhtia Rafaelin esityksille. Hänen katseensa ja koko olentonsa
-ilmaisi jäntevyyttä. Helene tunsi yhtäkkiä, että hänen pitäisi
-pelastautua venheeseen ja soutaa pois yksinään. Mutta hän oli liian
-ylpeä paetakseen. Rafaelin silmät ja olemus ilmaisivat hänelle
-valloittajaa; mutta hän ei halunnut antautua. Mutta myöskään ei hän
-tahtonut esiintyä siten että näyttäisi kuin olisi hän istunut täällä
-ja keinotellen odottanut Rafaelin kotiintuloa. Sellainen epäluulo
-olisi ollut suorastaan samaa kuin jos häntä vastaan olisi suunnattu
-kaikki, mikä hänen elämässään oli epäitsekkäintä, rakkainta.
-
-Jotakin Rafaelissa hän pelkäsi, jotakin, jota Rafael kenties itse ei
-voinut hallita, -- tuota Rafaelissa esiintyvää myrskyä. Se ei ollut
-meluavaa eikä säikyttävää; se oli säteilevää, sisimpiin tunkevaa
-innostusta, se riisti voimat häneltä itseltään ja tahdon Heleneltä.
-Ja tätä ei Helene halunnut.
-
-Vasta kun he olivat saapuneet niin ylös että saattoi, nähdä ulos
-merelle, saariin, alas lahteen, Hellebergeneen ja pappilaan sekä
-joelle lahden perukassa, kääntyi Rafael ja loi silmänsä tyttöön
-kaikesta tästä. Helene seisoi siinä aaltoilevin povin, ja hänen
-silmänsä eivät uskaltaneet palata mereltä... "Helene!" kuiskasi hän
-ja tuli lähelle. Hän tahtoi ottaa tytön syliinsä.
-
-Heleneä vapisutti, mutta hän ei kääntynyt Rafaeliin päin. Mutta
-samassa hän ilman muuta lähti kiirehtimään hänen luotansa alaspäin.
-Ja hän jatkoi pakoaan siihen saakka kun saapui venheen luokse.
-Hän aikoi irroittaa sen, -- mutta samassa hän hillitsi itseänsä
-huomatessaan että se olisi raukkamaista. Niinpä hän vain pysähtyi
-katsomaan tuliko Rafael jäljestä. -- "Helene sinä --!" kuului ylhäältä
-Rafaelin ääni. "Minkätähden sinä pakenet minua?" -- "Rafael, sinä
-et saa --!" vastasi Helene silloin kun poika tuli alas. Kaikki
-sekä rukouksen että käskyn mahti, minkä voimakas ihminen omistaa,
-sisältyy niihin sanoihin.
-
-Helene istui venheessä, Rafael seisoi maalla hänen edessään. Heidän
-silmänsä kävivät kaksintaisteluaan liekehtien, heidän hengityksensä
-oli katkonaista, molempien, -- kunnes Rafael astui venheeseen,
-irroitti sen ja laski vesille.
-
-Helene istuutui. Mutta ennenkuin Rafael teki samoin hän sanoi: "Sinä
-kai toki huomasit, mitä minä aijoin sanoa sinulle --?" Hänen oli
-vaikea saada sitä esiin.
-
-Helene ei vastannut, vaan pisti aironsa veteen; itku oli
-tulemaisillaan.
-
-Kotimatkalla he eivät soutaneet yhtä nopeasti kuin tänne tullessaan.
-
-Leivonen liverteli heidän päänsä päällä, kuhankeittäjä kujerteli maan
-puolella. Rantasipi lensi suorassa linjassa melkein vedenpintaa,
-pitkin heidän matkansa suuntaan ja lokki viiletti siivet sojossa ja
-hiljaa kirahdellen sen jäljessä. Perillä varmaankin jokin odotti.
-Nuorten havupuiden ja uuden kanervan tuoksu tuli heitä vastaan;
-kauempana seisoivat Hellebergenen kedot kesäisessä kukoistuksessa.
-Kaukana niiden takana ja hyvin korkealla liiteli kotka tuntureilta ja
-sitä seurasi rääkyvä varisparvi kuvitellen ajavansa sitä takaa.
-
-Rafael huomautti Helenelle tästä kulkueesta. "Niin, kas vaan!"
-sanoi tyttökin, jolle tuotti suurta helpoitusta saada sanoa pari
-luonnollista sanaa. Rafael katsahti taaksensa häneen ja hymyili. Ja
-tyttö hymyili vastaan.
-
-Rafael tunsi seitsemännen taivaan autuuden mielihyvää. Mutta mitään
-siitä hän ei tietysti saa mainita! Vain soutaa, soutaa tahdissa: "Hän
--- on mi-nun! Hän -- on mi-nun! Hän -- on mi-nun!
-
-Tosiaankin, sanoi hän itselleen, hänen vastustelunsa on tuhat kertaa
-ihanampaa kuin -- --.
-
-"Kummallista, etteivät merilinnut enää pesi näillä saarilla!" sanoi
-hän.
-
-"Se johtuu siitä, etteivät saaret enää pitkiin aikoihin ole olleet
-rauhoitettuja. Linnut ovat muuttaneet ulommaksi."
-
-"Niinpä rauhoitamme nämä saaret! Katsomme että saamme linnut
-takaisin; -- eikö niin?" --
-
-"Niin."
-
-Rafael kääntyi oitis tyttöön päin.
-
-Tuota "niin" sanaa ei ehkä olisi pitänyt sanoa, ajatteli Helene;
-Rafaelhan oli puhunut "meistä".
-
-Näyttääkseen kuinka kaukana hän oli tuollaisista ajatuksista katsoi
-Helene ylös maalle päin. "Apilas ei menesty tänä vuonna."
-
-"Eipä näy. -- Mitä aiot tehdä sille ensi vuonna?" Mutta siihen ansaan
-ei tyttö mennyt.
-
-Rafael kääntyi, mutta Helenen katsetta hän ei tavannut.
-
-Virran kohina soitteli heidät tuhannen parin karkeloon, ja virtaava
-vesi keinutteli venhettä hiljaa. Rafael katseli sinne, missä he kaksi
-olivat yhdessä kävelleet silloin ensimmäisenä päivänä. Hän käännähti
-katsoakseen eikö Helenekin ehkä katselisi sinne. Niin, hänkin katseli.
-
-He soutivat pappilan valkamaa kohti, ja Rafael yritti pari kertaa
-puhua. Mutta Helene oli oppinut, että se oli vaarallista. He
-laskivat rantaan. "Helene!" sanoi Rafael kun tyttö lyhyeen "hyvästi"
-sanottuaan -- ikäänkuin sivumennen -- hyppäsi maihin. "Helene!" Mutta
-tyttö ei pysähtynyt. "Helene!" Rafaelin huudossa oli niin paljon,
-että Helene kääntyi -- ja katsoi häneen, mutta ei pysähtynyt.
-
-Enempää ei tarvittu. Hän souteli kotiin kuin suurin voitonsankari
-mikä ikinä oli näillä vesillä purjehtinut tai täällä nähty,
--- aina siitä saakka kun viikingit tapasivat toisensa täällä
-lahden sisimmässä poukamassa ja jättivät jälkeensä hautakummun,
-joka vieläkin näkyy pappilan luona, -- niin, aina siitä saakka
-kun alkuhirvi korkeasti haaroittunein sarvin ui tänne voitetun
-kilpailijansa luota, omansa luokse; -- aina siitä saakka kun
-ensimmäinen muurahaisparvi, auringonpaisteesta juopuneena viuhkan
-tavoin leijaili ilmassa sinä ainoana päivänä kuin sen suotiin lentää,
--- niin, aina siitä saakka kun ensimäinen uroshylje pulikoitsi sen
-luokse, jonka se näki paistattavan päivää Hellebergin rantakalliolla.
-
--- Rouva Kaas oli nähnyt heidän menomatkansa, nähnyt heidän soutavan
-kuin hengen edestä. Hän oli myöskin nähnyt heidän soutavan takaisin
-hitaasti. Hän arvasi kaiken.
-
-Siis sementtialueella piti heidän...! Hän väänteli käsiään, hän itki.
-
-Hän ei uskonut Rafaelin vielä vakaantuneen, ja sitäpaitsi oli
-Rafaelin joka tapauksessa liian aikaista kiinnittää itseänsä tänne;
-hänelle oli toki jotakin aivan muuta tarjona! Ei sementti pakenisi
-hänen luotaan eikä hänkään, -- mikäli asia nyt oli otettava toden
-kannalta. Tätä juttua Helenen kanssa hän arvosteli vain kuin kiskojen
-murtumaa rautatiellä; Rafael ei päässyt eteenpäin!
-
-Rafael sousi niin että kokka kohisi. Nyt oli hän perillä, nyt veti
-hän venheen maalle niin kevyesti kuin olisi se ollut leppäkaukalo,
-nyt hän kiiruhti sisään pitkin askelin.
-
-Peljästyneenä, epätoivoisena pakeni Kirsten kuten aina sohvan toiseen
-päähän, veti tällä kertaa jalat perästään, -- kirkaisi kun Rafael
-hyöksähti sisään ja alkoi puhua. "Taisez-vous! Des égards, s'il vous
-plait!" Hän ojensi kätensä puolustautuakseen.
-
-Mutta tällä kertaa tuli Rafael rakkauden siivillä ja onnen
-rohkeudella; hänellä oli tulevaisuus mukanaan. Hän teki mitä hän ei
-koskaan ennen ollut uskaltanut tehdä, nimittäin tarttui äidin käsiin,
-painoi ne alas, syleili häntä, suuteli häntä -- ensin otsalle,
-sitten poskille, suulle, silmiin, korviin, kaulalle, leukaan, mihin
-ikinä ylettyi, puhumatta mitään, aivan huumautuneena. "Mieletön
-poika!" ähkyi äiti, "des égards --! Mais, Rafael, donc! -- Que --
---!" Ja lopuksi hän heittäytyi poikansa syliin ja pani kätensä hänen
-kaulalleen. "Nyt sinä siis hylkäät minut, Rafael!" hän itkien lausui.
-
-"Hylkäänkö sinut, äiti! Kukaan ei sido talomme kahta sivustaa yhteen
-niin hyvin kuin Helene!" Ja nyt hän piti ylistyspuheita tytöstä ilman
-mittaa ja määrää ja huomaamatta että hän kaiken aikaa kertasi yhtä ja
-samaa.
-
-Sitten kun hän rauhoittui ja pysähtyi hengähtämään, -- pyysi äiti
-saada olla yksinään. Tähän oli Rafael tottunut.
-
-Illalla tuli äiti sitten hänen luokseen ja sanoi, että heidän ensin
-tuli matkustaa Kristianiaan hankkimaan asiantuntijoita, jotka
-tutkisivat sementtialueen, ja kuulostamaan mitä senjälkeen olisi
-tehtävä. Hänen serkkunsa, virastonpäällikkö, kyllä antaisi neuvoja.
-Ja muut hänen sukulaisensa myöskin: niistähän oli suurin osa
-insinöörejä ja virkamiehiä.
-
-Hän ei mielellään halunnut lähteä Hellebergenestä juuri nyt, sehän
-äidin toki piti ymmärtää! Ja olivathan he sitäpaitsi sopineet, että
-he matkustaisivat vasta syksyllä! Mutta äiti sai hänet taipumaan
-selitettyään että tämä oli suorin tie Helenen luokse. Sitä vain hän
-pyysi, että Rafaelin suhde Heleneen jäisi juuri sille asteelle, jolla
-se nyt oli, -- kunnes he olivat tehneet Kristianian matkansa. Tästä
-vaatimuksestaan hän ei luopunut.
-
-Se sai siis olla niin.
-
-Tapansa mukaan panivat he heti paikalla matkatavaransa kuntoon. Ja
-vielä samana iltana he ajoivat jäähyväisille rovastilaan.
-
-Siellä tuli mieliala hyvin hilpeäksi; -- rouva Kaasin toimesta, sillä
-hän oli levoton ja tahtoi salata tunteensa eloisalla esiintymisellä;
-rovastin toimesta, sillä häntä todellakin innosti tuo suuri löytö,
-joka ennusti varallisuutta sekä Hellebergenelle että koko seudulle;
--- ruustinnan toimesta, sillä hän aavisti jotakin. He toivottivat
-lähtijöille sydämellisesti onnea matkalle.
-
-Rafael oli käyttänyt hyväkseen yleistä hilpeyttä saadakseen puhua
-muutamia sanoja kahden kesken Helenen kanssa jossain nurkassa. Täällä
-hän pusersi tytöltä lupauksen vastata hänen kirjeisiinsä. Mutta hän
-varoi ilmaisemasta tytölle, että hän jo edeltäpäin oli keskustellut
-kaikesta äitinsä kanssa. Hän tunsi että Helene pelästyisi tuommoista
-tekoa, joka hänestä näytti niin luonnolliselta.
-
-Heidän pois ajaessaan istui Rafael hattuaan heiluttaen niin kauan
-kuin pappilaisia näkyi. Sieltä huiskutettiin takaisin -- ensin
-kaikki, lopuksi vain yksi.
-
-Kesäilta oli valoisa ja lämmin, mutta ei tarpeeksi valoisa, ei
-tarpeeksi lämmin -- eikä tarpeeksi suurenmoinen. Rafael ei tahtonut
-mahtua siihen, eikä siinä ollut niin korkeita värejä kuin hänen
-riemunsa tarvitsi kuvastuakseen. Hän ei voinut nukkua, ei puhella
-kenenkään kanssa. Hän ei voinut olla yksinään, mutta ei myöskään
-muiden seurassa. Hän jo ajatteli täydellä todella palata takaisin
-pappilaan ja koputtaa Helenen kamarin ikkunaan: hän oli jo matkalla
-rantaan ja työnsi venheen vesille. Mutta ehkä hän säikyttäisi tyttöä
-jotenkin tahi pilaisi asiaa jollain tavoin. Niin hän alkoi soutaa
-ulos merelle -- uloimmaisia saaria kohti, ja siellä hän säikytti
-linnut pahanpäiväisesti. Kun hän laski maihin, nousivat ne lentoon,
-ensin yksitellen, sitten parvittain, sitten kaikki tyyni, ja panivat
-vastalauseensa hirmuisella rääkynällä -- ja vielä muullakin tavoin!
-Hän oli vihaisen pilven sisällä, se oli todellinen lintuhelvetti.
-Mutta hän ei menettänyt hyvää tuultaan. "Odottakaahan!" sanoi hän
-niille, soutaessaan pois koko parvi kintereillään: "Odottakaahan, --
-kunhan Hellebergenen saaret rauhoitetaan -- niinkuin koko kartanokin!
-Silloin te tulette pitämään meistä toisella tavoin! Näkemiin siihen
-saakka!"
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Niinkuin korkea laiva, juhlallisesti ja liputettuna hän saapui
-Kristianiaan; hänen rakkautensa vastasi laivaorkesteria. Suuri
-suku oli jo kauan ollut valmiina vastaanottoon. Sen monet
-insinöörit olivat _à jour_ kaikesta mitä hän oli kirjoitellut, ja
-se oli pitänyt huolta hänen tunnetuksi tekemisestään. Sillä oli
-käsissään joukko maan huomattavimpia teollisuusmiehiä, ja tästä
-koitui sitoumuksia oikeaan ja vasempaan. Suku oli jälleen saanut
-keskuuteensa neron, s.o. sellaisen, jonka vuoksi sen kannatti
-pyrkiä korottamaan mainettansa. Rafael kulki seurapiiristä
-seurapiiriin, esittelyistä esittelyihin, ja missä ikinä hän tahi
-hänen äitinsä esiintyi, tapahtui se suuren seurueen liehakoimana.
-Tämän seurueen muodostivat varsinkin suvun naiset, jotka olivat
-vielä innokkaampia kuin sen herrat, niin että nuo kaksi eivät
-olleet oleskelleet kaupungissa kuin puoli viikkoa, kun jo kaikki
-käsittivät, että heistä oli tullut kaupungin sensatsioni. On
-niitä aina semmoisia, jotka eivät kelpaa tähän tarkoitukseen, ne
-ovat kuin noetut kattilat soinnittomia, tahi kuin heikot lapset,
-jotka eivät tahdo, tahi kuin vanhat koirat, jotka murisevat.
-Mutta _hän_ oli niin ehdottomasti laatuisa -- ensimmäinen ehto!
--- oikein kiltti poika ja erinomaisen hyväluontoinen päälliseksi.
-Ja hänellä oli myöskin ulkonäköä; hän täytti kolme kyynäräänsä,
-ja kaikki nämä kolme kyynärää olivat puetut hienoimman muodin
-mukaan. Hänen suurissa terävissä silmissään vilkkuivat juhlavalot;
-hänen leveältä otsaltaan heijastui sähköistä hohtoa, hänellä oli
-kyky tehdä toisillekin selväksi se mikä häntä itseään innosti, ja
-hän oli kaunis sitä tehdessään. Hän oli maailmanmies sormenpäitä
-myöten, puhui monia kieliä kosmopoliittisilla päivällisillä, jotka
-olivat suvun erikoisharrastuksia. Hän oli yksi harvoja todellisten
-kartanoiden omistajia Norjassa, ja hänellä oli, sanottiin,
-huomattava omaisuus talletettunakin. Jo puolet tästä kaikesta
-panisi kaikki kellot soimaan. Suvusta siirtyi hänen juhlimisensa
-seurapiiriin, seurapiiristä kaupunkiin. Hän oli kaupungin lemmikki
-neljätoista päivää. Täytyy tuntea Kristianialaakson arvostelevat,
-mutta mielikuvitusköyhät alkuasukkaat, jotka päivittäin ruokkivat
-toisiaan vain puutteella, -- on täytynyt nähdä kuinka he nieleksivät
-rutikuivia, omituisia raamatunselityksiä, huomatakseen mitä voi
-syntyä, kun he kerran saavat oikean todellisen keskusteluaiheen!
-Mikään ei kohoa vaarallisempaan lentoon myrskyssä kuin erämaan
-hieta; mikään sensatsioni ei ole niinkuin Kristianian. Kun tuli
-tunnetuksi, että kaksi asiantuntijaa suvun keskuudesta oli erään
-huomatun geologin ja vuorimestarin sekä Rafaelin kanssa käynyt
-Hellebergenessä ja siellä huomannut että hänen löytönsä todella oli
-sementtiä, rynnättiin hänen kimppuunsa parikymmentä kertaa päivässä.
-Semmoinen vaatii kestävyyttä! Mutta hän oli muuttumattomassa
-vireessä kuin piano eikä hän ollut sen herkkusuisempi kuin että
-hienoimman ja herkullisimman lomassa myöskin voi nieleksiä pikku
-nauloja ja köydenpäitä. Joka suhteessa tuo nuori hurjimus pysyttelihe
-nahoissaan, niin että hän jaksoi olla yhtämittaisessa kiertokulussa
-yötä päivää, mikä vei voimat kaikilta muilta, paitsi häneltä
-itseltään. Myöskin hupaisia seikkailuja hän koki, -- niin harvinaisia
-ja erikoisia, että olisi voinut panna päänsä pantiksi siitä, että
-semmoinen oli Kristianiassa tuiki mahdotonta. Mutta: "kova kuivuus
-kiihottaa janoa". Hän oli sillä tuulella kuin poika hillopurkissa:
-suut, nenät, otsat, kädet hillosta tahmeina. Semmoisista lapsista
-pitävät naiset eniten; silloin ne ovat suloisinta mitä maa päällään
-kantaa. Korkea, täyskypsä marjapuu tuhannen rastaan ympäröimänä --
-semmoinen elämä kuhisi hänen ympärillään. Puuttui vain hänestä olisi
-tehty jumala, -- ja sekin hänestä tehtiin.
-
-Kuljeksiessaan eräänä päivänä useissa tehtaissa hän antoi viittauksen
-siellä, toisen täällä, (hänellä oli runsaasti kokemusta ja terävä
-silmä), ja jokainen viittaus kantoi hedelmän. Lopuksi hän eräässä
-tehtaassa, joka harjoitti samaa tuotantoa kuin se tehdas, jolle
-hän Ranskassa oli keksinyt voimansäästölaitteen, antoi samanlaisen
-viittauksen; hän näytti itse paikalla kuinka muutos piti tehtämän.
-Sanoma tästä läksi kiertämään kaupunkia, se kasvoi, kasvoi kuin
-meri monipäiväisen läntismyrskyn aikana. Tuosta uudesta nerosta,
-joka oli vasta vähän päälle kahdenkymmenen, kasvaa varmaankin vielä
-koko maan ihme. Ennen pitkää tuli muotiasiaksi, että jokaisen
-tehtailijan piti saada hänet käymään tehtaassaan, ja sitten kun
-nämä olivat tulleet vakuutetuiksi, että heidän keskuudessaan oli
-jumala, muuttui tämä kaikkien mielipiteeksi. Sillä vasta tehtailijain
-ihastus on riittävää. Tätä suurta hetkeä naiset olivat odottaneet
-omituisella tavalla: heittäytymällä viimeisen asteen järkevyydestä
-viidennen asteen hullutuksiin. Heidän silmänsä tanssivat cancania
-hänessä niinkuin auringonsäteet leikkivät kiiltävän metallin
-pinnalla. Hän taas puolestaan ei sanottavasti muutellut asteitaan
-eikä lämpötilaansa, hän oli liian hyvänpäiväinen rakastettavassa
-onnellisuudessaan, ja liian autuaassa mielentilassa.
-
-Väkevänä tekijänä koko tässä kuohunnassa pidettiin suvun
-temperamenttia, sillä sehän oli niin samanlainen kuin hänenkin.
-Hän oli Ravn kiireestä kantapäähän, -- niin, ja ehkäpä hänessä oli
-pieni osa myöskin Kaasia. Hän oli mitä he nimittivät "oikeaksi
-ravnilaiseksi" -- kaikkien rajoitusten yläpuolella. Hän heidän
-silmissään polveutui suvun alkutekijöistä, sen nerokkaista
-alkuvoimista. Upea ruumiillinen kasvu oli ehkä kasvattanut nämä
-voimat kaksinkertaisiksi, mutta itse voimista suku korjasi kiitoksen
-itselleen. Hans Ravniin tutustuessaan oli Rafael päässyt suvun
-makuun, ja nyt hän jatkoi! Joka ainoaa sanaa varten minkä hän sanoi,
-oli ymmärtämyksen nauru valmiina; hänen ympärillään ihan kipinöitsi.
-Kun hän poikkesi yleisestä mausta, entisajan ajatuksista, yleisestä
-moraalista, poikkesi niistä sukukin; missä hänen nuori ymmärryksensä
-määräsi johonkin suuntaan, siinä sukukin heti yhtenä miehenä oli
-kannattajana. Niin, tuo suku oikeastaan meni hänestä edelle; se tiesi
-edeltäpäin, mihin hän pyrki. Kun hän oli iältään ja luonteeltaan
-nuori ja tiesi paljoa enemmän kuin nuoret tavallisesti, niin soveltui
-hän sekä nuorten että vanhain seuraan; -- voi, kuinka hyvin hän
-viihtyi Norjassa!
-
-Hänen äitinsä seurasi kaikkialla mukana. Kirstenin elämähän oli
-kerran sukulaisista näyttänyt tarkoituksettomimmalta mitä saattoi
-ajatella. Mutta juuri siten hän oli tehnyt suurinta. Hänen
-päämääriään ja lujaa tahtoaan kohtaan suku tunsi suurta kunnioitusta,
-ja se osoitti tunteensa hänelle. Mitä siroimmin pukeutuneena,
-olennoltaan hentona ja ylhäisenä hän kulki seurapiiristä
-seurapiiriin, huvimatkalta huvimatkalle, kunnes sai kaikkea liiaksi.
-
-Kaikki menikin liian pitkälle, kaikki alkoi loukata hänen
-tahdillisuuttaan, hän alkoi peljätä. Mutta juhlasaattue kulki
-eteenpäin ilman häntäkin, -- niinkuin vaunujono, joka jatkoi
-matkaansa Rafaelin kera, välittämättä siitä että hän oli pudonnut
-tielle. Hänen katseensa seurasi etenevää pölypilveä ja hän kuuli
-juhlamelun kaukaisen kaiun.
-
-Entä Helene, -- mitä ihmettä tulisi Helenestä? Oliko Helenekin
-joutunut pois rattailta? Kaukana siitä! Rafael oli niin varma
-hänen mukaantulostaan kuin kultakellosta liivintaskussa sydämensä
-kohdalla. Jo ensimäistä päivää kaupungissa ollessaan hän kirjoitti
-Helenelle. Kirje ei ollut pitkä, sillä hänellä ei ollut paljon
-aikaa, mutta se oli häntä itseään joka sana. Hän sai vastauksen
-heti; täysihoitolan emäntä itse sen toi hänelle, ja hän tuli niin
-hillittömän iloiseksi, että emäntä, joka oli nähnyt postileiman
-ja oli sukua rovastilaisille, vainusi koko asian, -- mikä huvitti
-Rafaelia suuresti.
-
-Mutta Helenen kirje oli välttelevä; ilmeisesti tyttö ei vielä
-tuntenut häntä tarpeeksi, uskaltaakseen ryhtyä avomieliseen
-sananvaihtoon.
-
-Rafaelilla ei ollut aikaa kylliksi koettaakseen päästä kirjevaihdon
-kautta tytön kanssa puheisiin. Hän tuli kotiin yöllä, heräsi unesta
-päivällä, ja heti olivat ystävät hänen kimpussaan. Sitten palasi hän
-kotiin vain vaihtaakseen pukua päivälliselle; alati seisoivat vaunut
-oven edessä, sillä hän saapui joka paikkaan aina viime hetkessä.
-Milloinkapa hän voisikaan kirjoittaa! Mutta pianhan tästä kaikesta
-päästäisiin, ja silloin suoraa päätä Helenen luokse!
-
-Sementtikauppa pidätti häntä kauemmin kuin hän oli luullut. Hänen
-äitinsä nimittäin teki esteitä; -- ei niin, että äiti olisi
-vastustanut yhtiön perustamista, mutta hän esitteli kaikenlaisia
-mielettömyyksiä, nähtävästi haluten ettei koko puuhasta tulisi
-mitään. Rafaelilla ei ollut aikaa ruveta häntä taivuttelemaan, ja hän
-ärsytti Rafaelia myöskin. Hän jätti taivuttelun emännän tehtäväksi.
-
-Kummallinen ihminen, joka hallitsi täysihoitolaa, hoiteli asukkaiden
-asioita ja kokonaista lapsilaumaa ilman pienintäkään ponnistelua. Hän
-oli leski, pari lapsista oli jo lähempänä kahtakymmentä, mutta hän
-itse näytti vain kolmekymmenvuotiaalta. Pitkä, solakka, lujatekoinen,
-tumma, silmät kuin hehkuvaa hiiltä, varma ja nopea kaikissa asioissa,
-vastauksissaan ja liikkeissään. Kuin pitkäaikaisen kokemuksen omaava
-upseeri, johon aina luotettiin, jota aina toteltiin. Kaikki taipuivat
-aina hänen lyhyeen, luonnolliseen tapaansa järjestää kaikki asiat
-kohdalleen. Ja palvelevainen, jopa uhrautuvaisuuteen saakka hän oli
-niitä kohtaan, joihin kiintyi, -- mutta niitä eivät olleet läheskään
-kaikki. Tämä hänen avosydämisyytensä vaikutti, että häneen luotettiin
-vielä enemmän.
-
-Hän sai rouva Kaasin alunpitäin valtaansa, -- ennenkaikkea hän
-huvitti Kirsteniä. Angelika Nagel käytti puheessaan uudenaikaista
-kristianialaista sekamelskaa, kielen viho viimeisiä kärkiä.
-Sanavalinnassa esim. "kauhea" liitettiin semmoiseen joka oli
-kauheuden vastakohta ("kauhean hauskaa", "kauhean kaunis");
-"räiskävä" liitettiin sellaiseen joka oli märkää ("räiskävän
-hyvää punssia"). Ihminen ei näyttänyt kauniilta, vaan "äärettömän
-kauniilta" tahi "peloittavan kauniilta", ja päinvastoin taas ei
-sanottu "kauheaksi" kaikkein pahinta, vaan koomillisesti lieventäen
-sanottiin "vähän kauheaksi". Kielen linttaan poljetut kengät, joilla
-suurkaupunkien tyhjäntoimittajat tallustavat tietään, tulivat vasta
-nyt muotiin Kristianiassa.
-
-Kaikki tämä oli uutta, ja luonteenomaista irtonaisuudelle, joka
-oli tullut kaiken sen teeskentelyn sijaan, johon rouva Kaaskin
-nuoruudessaan oli antautunut. Ilmiö senvuoksi suuresti huvitti rouva
-Kaasia; hän tutki sitä. Siten otti Angelika Nagel niskoilleen kaikki
-hänen vaivansa käytännöllisissä asioissa ja suoriutui niistä kuin
-leikkiä laskien. Niinpä otti hän hoteisiinsa sementtiyrityksenkin.
-Ajattelemattomaan tapaansa hän sanoa paukautti mitä tämä tahi tuo oli
-yrityksestä sanonut, ja siihen kiinnitti rouva Kaas huomiota.
-
-Pian vei Angelika Nagel asian niin pitkälle, että tuli
-välttämättömäksi keskustella Rafaelin kanssa. Mutta kun tätä oli
-turha päivisin tavoitella, istui Angelika valveella myöhään yöhön,
-odotellen.
-
-Kun Rafael ensi kerran näki hänen avaavan ovea hänelle, tuli hän
-aivan hämilleen, ja kuultuaan mitä toisella oli asiaa, hyvin
-kiitolliseksi. Toisella kertaa hän riisti Angelikalta suudelman,
-jolloin tämä juoksi sisään puhumatta hänelle mitään; sen hän sai
-sopimattomasta esiintymisestään. Mutta Rafael oli tuntenut hänen
-ruumiinsa kiinteän täyteläisyyden ja ruvennut himoitsemaan häntä.
-Angelika jäi nyt kokonaan tulematta; ei edes päivisin Rafaelin
-onnistunut tavata häntä. Mutta sitten aivan odottamattaan hän tapasi
-Angelikan ovella; oli jotakin, joka emännän täytyi sanoa hänelle.
-Silloin syntyi heidän kesken taistelu. Mutta sekin päättyi siten että
-Angelika pujahti hänen käsistään ja katosi. Rafael kuiskasi hänen
-jälkeensä niin kovaa kuin uskalsi: "Minäpä matkustan sitten!"
-
-Vielä hänen riisuutuessaan hiipi Angelika hiljaa hänen luokseen.
-
-Seuraavana aamuna, ennenkuin Rafael vielä oli kunnolleen
-valveillakaan, toi postinkantaja hänelle 15,000 frangin
-postiosoituksen. Hän luuli että oli tapahtunut jokin erehdys nimen
-suhteen, -- tahi että tämä oli jotain tehtävää varten, jota joku
-kenties pyytäisi häntä toimittamaan. Ei, se oli siltä ranskalaiselta
-tehtaanomistajalta, jonka voimankulutus hänen oli onnistunut vähentää
-puoleen entisestä määrästä. Tämä rohkeni lähettää Rafaelille
-tuon summan vaatimattomaksi palkkioksi; aikaisemmin hän ei ollut
-voinut tehdä tätä, mutta nyt ei hän enää viivytellyt. Hän odotti
-Rafaelin kuittausta melkoisella jännityksellä, sillä hän ei ollut
-vastaanottajan osoitteesta täysin varma.
-
-Salaman nopeudella Rafael hyppäsi vuoteestaan, juoksi äitinsä luokse
-ja jälleen takaisin. Mutta tuskin oli hän jäänyt silmänräpäykseksi
-yksikseen kun tämä voiton ja onnen ylenpalttisuus alkoi kauhistaa
-häntä. Nyt täytyy tästä kaikesta tulla loppu! Nyt tahtoo hän kotiin!
-Omantunnontuskista hän ei tuntenut jälkeäkään, eikä ikävöintiä liioin
--- ennenkuin nyt. Yhdellä iskulla niin sanomattoman voimakkaasti!
-Hän seisoi kukkulalla, puhtaana ja korkeana! Hän joutui tuskiinsa;
-hänen täytyi päästä matkustamaan heti, sillä muutoin kävisi hänelle
-hullusti.
-
-Äidin sydämellisen ilon näkeminen tukahdutti tuskan. Äiti tuli
-hänen luokseen kuultuaan että hän oli sulkeutunut huoneeseensa, ja
-he haastelivat aivan säveästi keskenään. Lopuksi he haastelivat
-talousasioistaankin. He asuivat "pensionissa", koska heillä ei
-enää ollut varoja asua hotelleissa; kartano ei tuottanut mitään,
-ennenkuin metsää jälleen voitaisiin myydä, eikä äidinkään pääoma
-ollut enää koskematon, -- päätöksestä huolimatta. Nyt oli äiti
-taipuvainen sementtiyhtiön perustamiseen. Tämän johdosta Rafael läksi
-kaupungille, jossa hänen hovinsa pian kerääntyi hänen ympärilleen.
-
-Mutta yritykseen tarvittavaa suurta rahasummaa ei saatu kokoon yhtenä
-ainoana päivänä, siihen meni useita. Rafael tuli kärsimättömäksi,
-hän tahtoi ja hänen täytyi matkustaa, ja lopuksi järjestettiin niin,
-että äiti sai serkkunsa virastonpäällikön suostumaan osakeyhtiön
-perustajaksi, -- ja he alkoivat valmistautua kotimatkalle.
-
-Osaksi he kävivät jäähyväisvierailuilla, osaksi lähettivät
-kirjekorteilla kiitoksensa ja tervehdyksensä. Kaikki oli valmista ja
-lähtöpäivä valkeni, kun Rafael sai vuoteeseensa kirjeen rovastilta.
-Rovasti kirjoitti että eräs nimetön kirjoittaja oli huomauttanut
-hänelle Rafaelin elintavoista Kristianiassa; tämän jälkeen oli hän
-itse hankkinut asiasta selon, ja tulos oli, että hänen tyttärensä
-tänä päivänä matkusti ulkomaille. Muuta kirje ei sisältänyt.
-
-Mutta Rafael kyllä osasi päätellä, mitä tätä ennen oli tapahtunut
-isän ja tyttären välillä! Hän pukeutui niin kiireesti kuin osasi
-ja hyökkäsi äitinsä luokse. Hänen vihansa niitä alhaisia ihmisiä
-kohtaan, jotka olivat hävittäneet hänen ja Helenen tulevaisuuden, --
-ketähän nekin lienevät olleet? -- sulautui yhteen hänen epätoivonsa
-kanssa. Helenestähän hän vain piti, kaikista muista hän ei välittänyt
-hittojakaan! Hän oli myöskin loukkaantunut senjohdosta että
-rovasti tahi kuka hyvänsä uskalsi kohdella häntä tuolla tavoin, --
-antaa hänelle matkapassin kuin jollekin palvelijalle, puhumatta
-ensin hänen kanssaan, sallimatta hänen puolustautua! Äiti luki
-kirjeen rauhallisena. Sitten kuunteli hän poikansa puheita -- myös
-rauhallisena. Ja kun Rafael tämän johdosta yhä enemmän raivostui,
-purskahti äiti nauruun. --
-
-Heidän tapoihinsa ei kuulunut sanoin selvitellä välilleen
-tulleita asioita. Mutta tällä kertaa välähti Rafaelin mieleen
-äkkiä, että juuri äiti oli saanut hänet matkustamaan kaupunkiin,
-ei sementtialueiden vuoksi, sen oli äiti tarkoin tiennyt, vaan
-ainoastaan eroittaakseen hänet Helenestä. Ja tämän hän sanoi äidille.
-
-Hän sanoi jopa näin: "Nyt käy minulle samoin kuin kävi isälle. Ja
-tähänkin olet sinä syypää." Sen sanottuaan hän juoksi ulos.
-
-Hetken kuluttua rouva Kaas matkusti. Saman päivän iltana matkusti
-myöskin Rafael, mutta Ranskaan.
-
-Ranskasta hän kirjoitti rovastille liikuttavan kirjeen, jossa pyysi
-rovastia sallimaan Helenen tulla kotiin, jolloin he heti menisivät
-naimisiin. Mitä ikinä rovasti liekin kuullut hänen elintavoistaan
-Kristianiassa, ei niillä ollut vähintäkään tekemistä niiden
-tunteitten kanssa, joita hän tunsi Heleneä kohtaan. Helene -- ja
-Helene yksin -- omasi sen voiman, joka taltuttaisi hänet. Hänen
-omakseen tahtoi Rafael tulla elinajaksi.
-
-Rovasti ei vastannut.
-
-Kuukauden kuluttua uusi kirje. Tässä hän tunnusti, että hän oli
-käyttäytynyt houkkamaisesti. Mutta hän ei ollut osannut ajatella
-elämäänsä tarkemmin. Se oli vain seurannut kuin niin monien
-muitten asianhaarain jatkona, ja olosuhteet olivat olleet niin
-harhaanjohtavat. Mutta, hän vannoi, siitä oli tuleva loppu,
-hän näyttää että hän ansaitsee luottamusta. Niin, jopa hän oli
-näyttänytkin sitä, aina siitä lähtien kuin hän jätti Kristianian.
-Jospa rovasti lopultakin taipuisi; tällä tavoinhan rovasti oli ajanut
-hänet maanpakoon, sillä ilman Heleneä hän ei voinut tulla kotiin
-Hellebergeneen. Kaikki mikä siellä oli rakasta, oli tullut rakkaaksi
-Helenen vaikutuksesta, kaikki mitä siellä voitiin tehdä, oli
-suunniteltu yhdessä Helenen kanssa. Ja lisäksi hänen elämänsä meni
-tällä tavoin ihan hukkaan. Hän suri ja hän ikävöi niin, että hänen
-oli mahdotonta tehdä työtä niin tarmokkaasti kuin hän olisi tahtonut.
-
-Tällä kertaa hän sai vastauksen, joskin lyhyen. Se sisälsi että vain
-pitempi koetusaika saattoi rovastille vakuuttaa hänen aikomustensa
-vakavuuden.
-
-Ei siis kotiin! Ei työtä tekemään! Ei ainakaan siten, että siitä
-tulisi jälkiä. Hän tunsi äitinsä liian hyvin, huomatakseen että nyt
-oli sementtihankekin mennyt myttyyn, -- olipa yhtiötä perustettu tahi
-ei. Kaupanpäälliseksi otti hän selon vielä tästäkin.
-
-Hän oli jo kauan sitten kirjoittanut äidilleen ja rukoillut
-sydämensä pohjasta anteeksi sanojaan; äitihän tiesi, että se kaikki
-oli johtunut pikaisuudesta; äiti kyllä tiesi kuinka hän piti
-äidistä, kuinka hän olikin onneton senjohdosta, etteivät he olleet
-yksimielisiä siitä, mikä hänelle, Rafaelille, oli ja tuli aina.
-olemaan kallista.
-
-Äiti vastasi hänelle kauniisti ja pitkään -- mainitsematta sanaakaan
-siitä mikä oli tapahtunut eikä liioin Helenestä. Hän kertoili
-kaikenlaista, mainiten muun muassa myöskin, mitä rovasti suunnitteli
-kartanoon nähden. Tästä Rafael päätti että äiti ja rovasti
-seurustelivat keskenään. Ehkäpä rovasti lykkäsi asiat tämmöiselle
-kannalle juuri senvuoksi, että tiesi, ettei äiti ollut Rafaelin
-aikeesta hyvillään?
-
-Kesä kallistui syksyyn. Kaiken epävarmuuden vallassa tunsi Rafael
-olevansa kovin yksinään ja alkoi ikävöidä uusia tuttaviansa
-Kristianiassa. Tästä kirjoittikin hän näille ja mainitsi tulevansa
-kotiin, pysähtyen kuitenkin hetkeksi Kööpenhaminaan.
-
-Kööpenhaminassa hän tapasi Angelika Nagelin jälleen. Angelika oli
-parin hänen opintotoverinsa seurassa. Hän oli hillittömän iloinen,
-loisti terveyttä ja kauneutta ja tuota raikasta vapaamielisyyttä,
-joka teki nuoret miehet hulluiksi. Rafael oli koko tämän ajan
-kironnut kaikkea tällaista, ja hän oli tullut tänne tuntematta
-pienintäkään pakkoa uudistaa kaikkea. Mutta nyt hän tuli
-mustasukkaiseksi ensi kerran elämässään! Se oli aivan uusi tunne,
-jota vastaan hän ei ollut valmistautunut. Hän tuli mustasukkaiseksi
-heti kun näki Angelikan jonkun toverinsa seurassa. Angelikan
-esiintymisessä oli omituista, raikasta rohkeutta, joka pani hänen
-verensä kovasti kuohuksiin.
-
-Nyt alkoi heidän yhdyselämässään uusi vaihe. Se jakaantui raivokkaan
-mustasukkaisuuden ja yhtä raivokkaan ihastuksen kausiin. Ja tämä
-kaikki johti omituisenlaatuiseen kirjevaihtoon Angelikan lähdettyä,
-ja tämä kirjevaihto veti Rafaelin hänen perästään.
-
-Laivalla hän kuuli kuinka muuan siivooja ja siivoojatar
-keskustelivat: "Se odotteli poikaa öisin, kunnes sai niinkuin oli
-tahtonut. Ja nyt se on taas saanut sen käsiinsä!"
-
-Mahdollista oli, ettei tämä keskustelu koskenut häntä, mutta myöskin
-oli mahdollista, että piika oli ollut pensionissa Kristianiassa;
-Rafael ei kuitenkaan tuntenut häntä.
-
-Omituista on olo tuommoisissa suhteissa kuin Angelikan ja hänen, --
-ollaan siinä uskossa, että on pysytty aivan näkymättöminä. Rafael
-ajatteli että tähän saakka ei kukaan kuolevainen ollut tiennyt
-asiasta tämän taivaallista. Ja nyt pelkkä epäilys päinvastaisesta
-saattoi koko elämän vaivaiseksi. Pensioni, Angelika, kirjeet --
-helvetti! Hän ei mistään hinnasta halunnut jatkaa tätä. Oliko
-Angelika ehkä heittänyt verkkonsa ulos ja pyydystänyt hänet kuin
-lihavan, tyhmän kalan? Tämä ei ollut kertaakaan välähtänyt hänen
-mieleensä eikä koko juttu ollut merkinnyt hänelle mitään -- ennenkuin
-nyt, kun hän tapasi Angelikan Kööpenhaminassa. Ehkäpä _tämäkin_
-tapaaminen oli vain hyvin suunniteltu juoni!
-
-Ei mikään voi syvemmin loukata miehen turhamaisuutta ja
-valloittajatunnetta kuin huomio, että luulotellusta voittajaherrasta
-onkin muuttunut vangituksi orjaksi.
-
-Rafael ajelehti kannella suurimman osan yötä, ja kun hän tuli
-Kristianiaan, asettui hän asumaan erääseen hotelliin. Sieltä hän
-aikoi seuraavana päivänä matkustaa kotiin Hellebergeneen; kestäköön
-tai katketkoon! Tämän -- ja kaiken samantapaisen piti nyt loppua
-ainiaaksi; tämmöinen nosti paholaisen kaiken etunenään. Ja kun hän
-pääsisi kotiin ja saisi tietää missä Helene oli, niin kaikki muu
-menisi itsestään.
-
-Hotellista hän meni Angelika Nagelin pensioniin sanoakseen että hänen
-siellä olevat tavaransa olivat tuotavat hänen luokseen hotelliin
-heti; hän matkustaisi iltapäivällä.
-
-Hän oli syönyt päivällistä ja tuli juuri huoneeseensa pakatakseen
-tavaroitaan, -- kun hänen silmänsä sattuivat Angelikaan, joka oli
-tullut sillävälin sisään. Tämä seisoi hänen edessään hienona,
-kauniina ja onnettomana; semmoisena Rafael ei ollut koskaan nähnyt
-ketään. Eikö hän todellakaan ollut saattanut tulla Angelikan luo
-asumaan? Täytyikö hänen heti matkustaa? Angelika itki niin ilmetyn
-epätoivoisesti, että Rafael, joka oli valmistautunut kaikkeen paitsi
-näkemään häntä lohduttamattomana, seisoi siinä ja vastaili vältellen.
-Eihän heidän suhteellaan, sanoi hän, ollut muuta kuin tilapäisen
-tapaamisen luonne; senhän he tiesivät molemmat. Siispä piti
-Angelikankin tietää, että siitä ennemmin tai myöhemmin piti tulla
-loppu. Ja nyt oli se hetki tullut.
-
-Mutta Angelika sanoi että se oli merkinnyt enemmän; hän ei ollut
-tavannut ketään, josta olisi pitänyt niin paljon kuin Rafaelista, ja
-tämänhän hän kyllä oli näyttänyt Rafaelille. Hän oli tullut tänne
-sanomaan että hän oli raskaana. Ja hän oli tästä niin epätoivoissaan
-kuin kukaan voi olla; se olisi hänen ja hänen lapsensa surma. Koskaan
-ei hän ollut ajatellut näin kauheita asioita, mutta hänen mieletön
-rakkautensa oli vienyt hänet pois suunniltaan; -- niin että hän nyt
-siis joutui makaamaan niinkuin oli vuoteensa rakentanut.
-
-Rafael ei voinut vastata tähän mitään, sillä hän ei voinut ajatella.
-Hän katseli Angelikan niskaa ja selkää ja näki niiden nytkähtelevän.
-Hän näki Angelikan pienen jalan pistävän esiin hameen alta, hänen
-vahvan käsivartensa, joka pisti lyhyen hihan alta esiin. Kasvonsa
-Angelika peitti käsillään, kyynärpäät pöytään nojaten ja itki, huusi
-ja kirkui.
-
-Ja kuitenkin, -- mikä ensiksi kokosi hänen ajatuksensa yhteen, ei
-ollut sääli olentoa kohtaan tuossa hänen edessään. Se oli Helene, se
-oli rovasti, se oli äiti. Mitä he sanoisivat tästä? --
-
-Angelika tunsi mitä teitä hänen ajatuksensa kulkivat ja kohotti
-päänsä: "Tahdotko sinä todellakin matkustaa minun luotani!" Kuinka
-epätoivoiset olivatkaan hänen kasvonsa; tuo väkevä ihminen oli
-heikompi kuin lapsi.
-
-Rafael seisoi hänen edessään avatun matkalaukkunsa luona, aivan
-onnettomana hänkin. "Mitäpä hyödyttäisi jäädä tänne?" vastasi hän
-alakuloisesti.
-
-Angelikan silmät pälyilivät häntä, tulivat kirkkaammiksi ja yhä
-kirkkaammiksi, saivat jyrkän ilmeen; sitten ne alkoivat loistaa,
-salamoivat, suu aukeni ivahymyyn, hän kasvoi sekunti sekunnilta,
-kunnes kohosi ilmaan: "Sinun pitää naida minut, jos olet kunniallinen
-mies!"
-
-"Minun naida -- sinut -- --!" huudahti Rafael, ensin kauhistuneena,
-sitten ivallisena hänkin.
-
-Nyt Angelikan silmiin tuli paha ilme, hänen päänsä kurottui
-eteenpäin, koko olento kyyristäytyi hyökkäykseen kuin tiikerikissa.
-Mutta hyökkäys supistui miehekkääseen kämmenen iskuun pöytää vasten:
-"Niin, sinun _pitää_ naida minut, piru vieköön!" hän sähisi. Sitten
-hän kiiti Rafaelin ohi ikkunaa kohti. Mitä hän aikoi?
-
-Avata sen, huutaa ulos; -- Rafael ei kuullut selvästi, mitä.
-Kurottautua kokonaan ikkunanpuitten ulkopuolelle ja kirkaista vielä
-kerran, -- sitten hän sulki ikkunan ja kääntyi Rafaeliin päin,
-huohottavana, voitonriemuisena.
-
-Rafael seisoi liidunvalkeana -- ei pelosta, vaan siitä syystä että
-hän huomasi nyt saaneensa verivihollisen. Ja silloin hän nousi
-taisteluun.
-
-Angelika näki sen heti, näki hänen voimansa jo ennenkuin hän
-liikahtikaan. Rafaelin silmissä ja ryhdissä oli jotakin, jota hän ei
-koskaan saisi valtoihinsa. Oli voimaa ilmeessä ja asennossa, voimaa,
-jonka kanssa ei kernaasti antautuisi kilpailuun. Jollei Rafael ollut
-koskaan ennen nähnyt häntä, niin ei hänkään ollut nähnyt Rafaelia.
-
-Mutta sitä hurjemmin hän rakasti Rafaelia. Hän riemuitsi sen
-johdosta, ettei Rafael välittänyt hänen liikehtimisestään huoneessa,
-vaan kääntyi panemaan viimeistä vaatekappaletta matkalaukkuun
-ja sulkemaan sitä. Silloin hän hiipi aivan Rafaelin viereen --
-murtuneena, tuskassa ja kurjuudessa niin suuressa, ettei Rafael ollut
-moista koskaan nähnyt, ei taiteessa eikä elämässä. Kasvot kauhun
-jäykistämät, silmät tuijottaen, koko olento liikkumattomana, ääneti
-vain kyynel kyyneleen jälkeen valui silmistä -- nyyhkyttämättä. Hän
-tahtoi, hänen täytyi saada Rafael. Hän veti Rafaelia puoleensa kuin
-ahnas merivirta, se oli elämäntarpeen rakkautta, sen ilmaisua, sekä
-raivoa että epätoivoa uhkuen. Nyt Rafael sen käsitti.
-
-Mutta hän pani vaatekappaleen paikoilleen ja sulki matkalaukun.
-Senjälkeen hän käveli pari kertaa edes takaisin huoneessa, ikäänkuin
-olisi ollut siellä yksinään, -- ja sanoi että Angelikan pitäisi
-itsensäkin huomata että se oli mahdotonta.
-
-"Etkö usko", vastasi tämä hiljaa, "että minä voin kantaa kaikki
-vaivannäöt sinun puolestasi? Niin että saisit työskennellä
-mielitöissäsi. Etkö sinä ole huomannut, että minä tulen toimeen
-sinun äitisi kanssa?" Rafael ei vastannut, mutta hänen täytyi
-itselleen myöntää että tämä oli totta. Angelika odotti hetken ja
-jatkoi sitten: "Ja Hellebergene... tunnenhan minä senkin, minähän
-olen sukua rovastille ja olen käynyt siellä. Minähän olisin niin
-sopiva hoitamaan siellä kaikkea, -- etkö usko? Entä sementtikaivosi,
-lisäsi hän, "minähän olen senkin puuhan etunenässä, niin ettei sinun
-siinäkään tarvitsisi nähdä vaivaa."
-
-Hän sanoi tämän kaiken hillitysti, lyhyesti. Hän oli hiukan
-sorakielinen, ja tämä seikka toi hänen puheeseensa jotain omituisen
-avutonta.
-
-"Älä kuitenkaan matkusta vielä tänään -- ajattele vielä asiaa!"
-lisäsi hän ja itki jälleen hyvin katkerasti. Rafaelista tuntui että
-hänen täytyi ruveta lohduttelemaan.
-
-Angelika tuli häntä vastaan, kietoi käsivartensa hänen ympärilleen
-ja painalsi hänet koko epätoivoonsa ja himoonsa. "Älä matkusta, älä
-matkusta!" -- --
-
-Hän tunsi että Rafael lämpeni. "En koskaan ole antautunut kenellekään
-senjälkeen kun jäin leskeksi", hän kuiskasi -- "ja huomaathan sinä
-itsekin --" hän painoi päänsä Rafaelin olkapäätä vasten ja nyyhkytti,
-nyyhkytti.
-
-"Tämä kaikki tulee niin äkkiä minun päälleni" sanoi Rafael. "Minä en
-voi --"
-
-"Niinpä siis mieti!" keskeytti Angelika kuiskaten ja suuteli häntä
-nopeasti, "Oi, Rafael", - hän kietoutui hänen ympärilleen, sytytti
-hänet tuleen.
-
-Joku koputti oveen, he hypähtivät erilleen. Se oli mies, jonka piti
-tulla noutamaan tavaroita.
-
-"Ei", sanoi Rafael ja punastui, "minä jäänkin tänne huomiseen saakka."
-
-Mies meni. Angelika syöksähti Rafaeliin syliksi, hän kiitti,
-riemuitsi, suuteli. Voi, kuinka hän säteili voimaa, onnea, voittoa!
-Hän oli nyt kaksikymmentäkaksivuotias nuori tyttö. Tahi oikeammin
-nuori mies. Sillä oli jotain miehekästä siinäkin tavassa, jolla hän
-nyt poistui.
-
-Mutta hehku ja tuli ei vielä ollut ehtinyt huoneesta häipyä, kun
-Rafaelin mielentila äkkiä putosi alas. Tuokiossa hän oli pitkällään
-sohvassa ja makasi siinä kuin haudan pohjalla. Hänestä tuntui, ettei
-hän enää voinut siltä sijaltaan nousta.
-
-Mitä tulisi nyt hänen elämästään? Sillä elämällä on mukanaan unelma,
-joka on elämän sielu. Ja kun unelma on häipynyt, on elämä kuolleen
-ruumiin näköinen.
-
-_Tämän_ nyt siis oli se suuri tuska kehittänyt! Tänne siis olivat
-kaikki Ravnit ahdistaneet hänessä piilevän petoeläimen. Täällä se
-ei enää leikittelisi ja huvittaisi häntä, täällä se iskisi kyntensä
-häneen täydellä todella, viskaisi hänet nurinniskoin ja ahmisi hänen
-raikkaan verensä. Se loisti senkin olennosta, joka juuri poistui.
-
-Mutta yhtä varmaa oli myöskin, että jos hän hylkäisi Angelikan,
-joutuisi tämä lapsineen turmioon. Ja silloin ei kukaan pitäisi häntä
-kunnian miehenä, ei edes hän itse.
-
-Nyt viimeksikin Ranskassa, kun hän ei löytänyt lepoa eräässä
-suuremmassa työssä, jonka päämäärä näkyi suorastaan hämäränä, hän
-ajatteli usein: sinä olet ottanut elämän liian keveästi.
-
-Ehkäpä nyt, jos hän täyttäisi velvollisuutensa, sälyttäisi
-hartioilleen rikoksensa sekä Angelikaa, itseään että muita kohtaan
--- ja kantaisi kuormansa kuin mies,... ehkäpä hän silloin kykenisi
-käyttämään kaikkia voimiaan?
-
-Niin teki äitikin, -- ja pääsi perille.
-
-Mutta ajatus äidistä siirsi ajatuksen Heleneen, unelmaan. Se lensi
-nyt hänen luotaan kuin muuttolinnut syksyllä. Hän makasi jälleen
-haudassa ja tunsi ettei voinut enää nousta.
-
-Kaiken sekamelskan keskeltä, joka häntä kesällä oli ympäröinyt, hän
-muisti kaksi ihmistä, joihin oli oppinut täydelleen luottamaan.
-Ne olivat eräs nuori mies rouvineen; niiden luo hän meni illalla
-ja kertoi niille rehellisesti kaiken, hän kun kerta kaikkiaan oli
-rehellinen. Ratkaiseva koe tässä suhteessa on, että asianomainen voi
-kertoa kaiken itseäänkin koskevan. Ja sen hän teki.
-
-He kuuntelivat häntä kauhistuneina. Mutta heidän neuvonsa oli peräti
-omituinen. Rafaelin piti odottaa kunnes saataisiin varmuus, oliko
-Angelika todella raskaana.
-
-Tämä oli hänestä vastenmielistä; eihän tässä ollut asiasta
-epäilystäkään, sillä Angelika puhui totta. -- Mutta saattoihan hän
-erehtyä; -- hänen pitäisi tutkituttaa. Tämäkin ehdotus harmitti
-häntä; -- mutta hän suostui siihen, että Angelika tulisi heidän
-luokseen neuvottelemaan; hänkin oli heidän tuttaviaan.
-
-Seuraavana päivänä Angelika tuli heidän luokseen. Hänelle he
-sanoivat nyt sen, mitä he eivät saattaneet suoraan sanoa Rafaelille,
-nimittäin että hän veisi Rafaelin turmioon. Rouva varsinkaan ei
-säästänyt häntä. Niin rikaslahjainen poika kuin Rafael Kaas, jolla
-oli semmoiset edellytykset joka suhteessa, ei toki saisi saada,
-vasta vähän päälle parinkymmenen ikäisenä, niskoilleen vanhempaa
-naisihmistä monine lapsineen! Rafael oli kaikkea muuta kuin rikas,
-sen Angelika oli kuullut hänen omasta suustaan, hänen elämänsä
-muuttuisi kuormajuhdan elämäksi jo ennenkuin hän kunnolleen oli
-oppinut elämään. Jos hänen pitäisi työskennellä elättääkseen niin
-monta ihmistä, niin täytyisi hänen ponnistella enemmän kuin jaksoi,
-hän jäisi edistykseltään aivan keskinkertaiseksi. Siitä taas molemmat
-kärsisivät ja tulisivat onnettomiksi, tyytymättömiksi. Hänen ei toki
-pitänyt joutua niin kovasti kärsimään kevytmielisyyden johdosta,
-johon Angelika oli kymmenen kertaa yhtä syyllinen kuin hän. Ja mitä
-Angelika luulisi ihmisten sanovan? Rafael, joka oli niin pidetty,
-niin odotettu vieras kaikkialla. He hyökkäisivät Angelikan kimppuun
-kuin varikset haaskan kimppuun ja nokkisivat hänet palasiksi. He
-poikkeuksetta uskoisivat pahinta.
-
-Mies kysyi häneltä oliko hän aivan varma, raskaudestaan. Hänen
-pitäisi tutkituttaa. Angelika Nagel punastui ja vastasi, puoleksi
-pilkallisesti, puoleksi nauraen, että sen asian hän itse kyllä tunsi
-paraiten. "Niin", vastasi mies, "juuri niin ovat monet sanoneet, --
-ja kuitenkin erehtyneet. Mitä te luulisitte niiden ihmisten sanovan,
-jotka nyt saisivat kuulla teidän menevän naimisiin raskauden vuoksi,
-silloin, kun kävisikin ilmi että te olette erehtynyt. Sillä tietysti
-semmoista juoruttaisiin." Angelika punastui taaskin ja hypähti
-pystyyn. "Sanokoot mitä hyvänsä!" Ja hetken päästä: "Mutta Jumala
-varjelkoon, _minä_ en tahdo saattaa häntä onnettomaksi." Salatakseen
-liikutustaan hän kääntyi heihin selin. Mutta rouva ei hellittänyt,
-hän ehdotti ilman muuta että Angelika kirjoittaisi Rafaelille,
-vapauttaisi hänet ja antaisi hänen matkustaa äitinsä luokse; siellä
-he saisivat sitten ratkaista asian. Angelikahan oli niin kykenevä,
-että hän menestyisi missä tahansa eläen, ja sitä hän nyt saisi
-koettaa. Ja auttaisihan Rafaelkin häntä.
-
-Angelika sanoi: "Jos minun on mukaannuttava, niin minä kirjoitan vain
-hänen äidilleen. Hänen pitää saada kaikesta tieto, niin että hän myös
-huomaa Rafaelin vastuunalaisuuden."
-
-Rouva hyväksyi tämän, ja Angelika istuutui kirjoittamaan. Tätä tehden
-hän usein joutui liikutuksiin, mutta sujui se kuitenkin -- nopeasti,
-täsmällisesti arkki arkilta.
-
-Silloin soi ovikello; kaupunginlähetti toi kirjeen. Piika toi sen
-sisään, rouva otti sen vastaan; mutta se ei ollut hänelle, se oli
-Angelikalle, -- molemmat tunsivat Rafaelin kankean käsialan.
-
-Angelika avasi kirjeen, muuttui tulipunaiseksi, sitten säteileväksi.
-Rafael kirjoitti että hän vakavain mietiskelyjen jälkeen oli tullut
-siihen tulokseen, että _hänen_ tähtensä ei Angelika lapsineen saanut
-tulla onnettomaksi; hän oli kunniallinen mies, joka tahtoi kantaa
-vastuunalaisuutensa eikä sälyttäisi sitä muiden kannettavaksi.
-
-Angelika ojensi kirjeen rouvalle. Sitten hän repi juuri valmiiksi
-saamansa kirjeen moneksi kappaleeksi -- ja meni.
-
-Rouva seisoi paikoillaan ja ajatteli: kaiken hyvän meissä täytyy
-väistyä pahan tieltä, ja silloin me olemme niin lujasti pihdeissä
-että riittää.
-
-Tämä rouvan keksintö oli tehty erinäisiä kertoja ennenkin. Mutta
-silti se oli yhtä oikea. --
-
-
-
-
-V.
-
-
-Seuraavana päivänä heidät vihittiin.
-
-Ja yöllä, kun Angelika oli vaipunut säännölliseen terveeseen uneensa,
-makasi Rafael valveilla, äärimmäisen väsyneenä, raastettuna ja sen
-jälkeen syvää surua tuntien kadotettua paratiisiaan ajatellessaan.
-_Hän_ ei voinut nukkua; hän makasi ja näki edessään niityn, jolla
-ei ollut mitään kevättä, ei mitään kukkia. Hän eli uudelleen
-päivän kaikki tapahtumat viimeiseen syleilyyn saakka. Tästä
-koitui yhdyselämä, jossa ei ollut leikkiä eikä iloa. Angelika oli
-toista uskoa kuin hän, kova realisti, pilkallinen epäilijä, jopa
-syvimmältään kyynikko.
-
-Angelikan tasainen huounta, levolliset kasvot ja täyteläinen ruumis
-näyttivät vastaavan hänelle: heisaa, poikaseni, pitäkäämme lystiä
-tuhat vuotta! Nuku nyt, niin pääset minun mukaani. -- --
-
-Seuraavana päivänä heidän avioliittonsa oli kaupungin, jopa koko maan
-juoruna.
-
-Ihmiset huusivat hänelle juuri samoinkuin olivat huutaneet
-hänen äidilleen. Kirsten oli ollut kaikkien toivo, olisi voinut
-valita niin että olisi päässyt maan korkeimmille arvosijoille;
--- paks, ja Kirsten oli takertunut mielettömimpään avioliittoon.
-Mielettömimpäänkö --? Ei, pojan avioliitto oli vielä mielettömämpi.
-
-Ja sitten se alkoi.
-
-Monilla ihmisillä on sielussaan kiitoksen lähde, joka sensatsionin
-aikana pakoittaa heidät koroittamaan miehen korkeammalle kuin he
-itse haluavat ja taas vastakkaisen mielialan aikana pakoittaa heidät
-viskaamaan hänet sitäkin syvemmälle. Useimmat ihmiset myöskään eivät
-katsele omin silmin, ja harvinaisissa olosuhteissa pannaan heidän
-silmäinsä eteen vielä pari suurennuslasia tahi pari pienennyslasia,
--- mikä tekee heidät sangen huvittaviksi.
-
-Rafael Kaasko kaunis mies --? Kyllä vaan, mutta hän oli liian iso,
-liian vaalea ja hapuilevailmeinen, koko mies liian levoton. Rikasko?
-Hänkö? Hänellä ei ole penniäkään seinänraossa! Säästöt aikoja
-sitten syöty, korot eivät riitä, ovat jo kauan syöneet pääomaa.
-Ja sementtialue -- kuka lempo uskaltaisi ryhtyä hänen kanssaan
-semmoisiin suuriin yrityksiin? Puhutaan hänen lahjakkuudestaan,
-jopa nerokkuudestaan; mutta _onko_ hän erikoisemmin lahjakas? Eikö
-se kaikki ole enemmän opintojen ansiota? Tuskin. Kun hän tehtaalle
-säästi puolet käyttövoimasta, -- eikö se ollut vain sen toistamista
-mitä hän jo ennen oli tehnyt ja tämä taas sen matkimista mitä hän oli
-nähnyt toisaalla. Ja samaa kai voi sanoa kaikista hänen antamistaan
-neuvoistakin, -- vain nähtyä. Täytyihän huomata että hän oli nähnyt
-enemmän kuin useimmat muut. Mutta nerokkuus? Niin, hän puhui hyvin
-puolestaan, mutta siihenpä koko nerokkuus täisikin supistua. Ne
-kirjoitelmat, jotka hän oli julkaissut -- niinkuin nyt hiljattain
-sähkön käyttämisestä leipomoissa ja nahkuriverstaissa -- voiko
-semmoisia oikeastaan sanoa keksinnöiksi. Saadaanpa nähdä keksiikö
-hän mitään sitten kun tulee kotiin eikä enää lue eikä näe, eikä saa
-aatteita muilta.
-
-Rafael Kaas huomasi muutoksen -- ensinnä naisissa. Nämä olivat
-kuin yhdellä kertaa pois puhalletut hänen näköpiiristään...
-lukuunottamatta muutamia harvoja, jotka eivät antaneet hänen
-avioliitolleen arvoa ja senvuoksi eivät lopettaneet suhteita. Sukukin
-osittain vetäytyi kuoreensa. Ei ollutkaan niin että hän esitti tuota
-"oikeata ravnilaista". Luonteenlaadun ja mielentilan puolesta ehkä;
-mutta hänen vikansa oli juuri se, että hän oli tuommoinen suvun eri
-ominaisuuksista kokoonpaikattu.
-
-Muutos oli valtava. Mutta hänessä oli miestä ja uhmaa tarpeeksi
-kiihoittuakseen tämän kautta voimaperäiseen työhön, ja Angelikassa
-oli niitä vielä enemmän. Rafael tunsi ylhäistä tunnetta sen johdosta
-että oli tehnyt velvollisuutensa, niin kauan kuin kesti tätä
-ensimmäisen jännityksen aikaa, joka valoi häneen kuntoa.
-
-Sinä päivänä jona hänet vihittiin -- aikaisesta aamusta siihen saakka
-kun hän läksi vihittäväksi -- hän kirjoitti kirjettä äidilleen.
-Kirjoitti ihmeellisen, juhlallisen kirjeen kaikkinäkevän kasvojen
-edessä, tuskaisen sydämen hätähuudon suuressa vaarassa. Nyt riippui
-äidistä, tahtoiko hän ottaa heidät luokseen ja antaa elämän
-muodostua semmoiseksi kuin se nykyoloissa enää saattoi muodostua:
-että Angelikasta tulisi heidän asianajajansa, taloudenhoitajansa,
-päällikkönsä, -- että Rafael saisi omistautua opinnoillensa ja
-kokeillensa ja että äidistä tulisi heidän molempien opastaja ja hellä
-äiti.
-
-Hänestä tuntui että heidän tulevaisuutensa riippui tästä kirjeestä ja
-siihen tulevasta vastauksesta, ja hän kirjoitti sen mukaan. Koskaan
-ei hän ollut kuvannut itseään niin kuin tässä kirjeessä, koskaan ei
-hän ollut tehnyt näin täydellistä tiliä itsensä kanssa. Tämä kirje
-oli yhteenveto näiden päivien elämyksistä ja valvottujen öiden
-taisteluista. Rehellisemmin hän ei voinut esiintyä.
-
-Häntä kidutti tavattomasti, ettei vastausta tullut heti, vaikkakin
-hän toiselta puolen käsitti minkä iskun kirje oli hänen äidilleen
-antanut. Hän käsitti että se aluksikin sammuttaisi äidin kaikki
-unelmat, niinkuin hänenkin unelmansa olivat sammuneet. Mutta hän
-luotti äidin jälleennousemiskykyyn, jonka veroista hän ei ollut
-kellään vielä tavannut. Ja pitkiin otteisiin kaikessa mihin äiti
-ryhtyi. Että äiti tässäkin etsisi voimaa heidän yhdyselämänsä
-syvimmästä ja päättäisi sen mukaan.
-
-Tietysti hän antoi äidille aikaa -- huolimatta Angelikan
-levottomuudesta, jota tuskin enää saattoi hallita; tämä jo alkoi
-pilkkaillakin. Mutta hänen odotuksessaan oli jotakin pyhää; kokeet
-lähestyivät ratkaisuaan.
-
-Kun ei hän vielä kolmantenakaan päivänä saanut vastausta, niin hän
-sähkötti. Vain nämä sanat: "Äiti, vastaa!" Sähkölanka ei koskaan ole
-vienyt perille sanomaa, joka olisi ollut raskautetumpi pidätetyn
-itkun painosta. Hän ei voinut mennä kotiin; hän kuljeksi yksinään
-kaupungin ulkopuolella iltaan saakka; silloin kai vastauksen jo piti
-saapua. Se oli saapunut:
-
-"Rakas poikani, _sinä_ olet aina tervetullut ja enimmin silloin kun
-olet onneton."
-
-"Sinä" oli alleviivattu.
-
-Hän kalpeni, pudotti sähkösanoman kädestään ja meni hitaasti omaan
-huoneeseensa. Angelika antoi hänen olla siellä hetken rauhassa, mutta
-tuli sitten sytyttämään lamppuja. Rafael näki että Angelika oli hyvin
-kiihtynyt ja että hän tuontuostakin heitti häneen nopean silmäyksen.
-
-"Tiedätkös, Rafael, -- matkustaisit vain äitisi luo. Onhan toki liian
-hullua, jos meidän tulevaisuutemme -- ja hänen toki kanssa, näet --
-menee turmioon joutavan juonittelun ja törkyämisen kautta.
-
-Rafael oli liian onneton suuttuakseen. Eihän Angelika kunnioita
-ketään eikä mitään, ajatteli hän, miksi siis suuttuisi siitä ettei
-hän kunnioita äitiäni ja minun suhdettani äitiini?
-
-Mutta kuinka raa'alta näyttikään Angelika hänestä tuossa
-sytytellessään kehnoa lamppua ja päästäessään kärsimättömyytensä
-valloilleen! Hänen suunsa ympärille näkyi niin liian helposti
-muodostuvan raaka piirre, hänen pienen päänsä asennossa, kun se noin
-pisti voimakkaiden olkapäiden välistä esiin, oli jotain käärmeestä,
-ja hänen paksut ranteensa...
-
-"Niin, niin", sanoi Angelika, "ja loppujen lopuksi koko ilettävä
-Hellebergene tuskin on niin tavoittelun arvoinenkaan."
-
-Nyt hän on tyytymätön itseensä, ajatteli Rafael; jatkakoon
-edelleenkin! Nyt hän ei voi pysähtyä, ennenkuin tästä tulee
-yhteentörmäys ja purkautuminen, mutta sitä iloa hän ei tule saamaan.
-
-"Kaiken sen johdosta mitä ihmiset puhuvat, ja sen jälkeen mitä siellä
-on tapahtunut..."
-
-Se ei sytyttänyt.
-
-Kuinka olenkaan voinut kuvitella että Angelika tulisi äidin kanssa
-toimeen.
-
-Hän nousi ja alkoi kävellä. Tätäkö äitikin on tuntenut? Hehän olivat
-kuitenkin niin hyviä ystävyksiä. Silloin en aavistanut mitään. Mistä
-johtuu, että äidin vaistot aina ovat hienommat? Olenko minä turmellut
-omani?
-
-Kun Angelika hetkistä myöhemmin taas tuli hänen luokseen, näytti hän
-peräti onnettomalta; se liikutti Angelikaa. Ja silloin Angelika tuli
-niin hyväksi, niin luonnolliseksi ja niin kekseliääksi. Ja hänen
-ilonsa ja elämänrohkeutensa otti lopuksi sellaisen vallan, että
-Rafael suorastaan virkistyi, ja ajatteli: jos äiti olisi voittanut
-itsensä ja uskaltanut tehdä kokeen, niin ehkäpä kaikki olisi käynyt!
-Tässä ihmeellisessä olennossa on kuitenkin niin paljon kunnollista ja
-hyvää.
-
-Rafael meni lasten luo. Ensi päivästä alkaen hän kiintyi niihin
-ja ne häneen. Ne olivat kokeneet monenlaista puutetta suuressa
-pensionissa ja sellaisen äidin hoidossa, joka harvoin kävi heidän
-luonaan tahi piti heistä muutoin huolta kuin paikkaamalla rikkinäisiä
-vaatekappaleita, hillitsemällä heidän meluaan tahi kurittamalla
-milloin vikoja oli oikaistava. Rafaelin luonnossa oli sitä
-alkuperäisyyttä, joka luottavaisuudessaan tuottaa lapsille iloa, ja
-hän tunsi halua rakastaa ja saada rakkautta. Sellaisen vainuavat
-lapset heti. Angelikaa lapset sitoivat, olivat tiellä ja haitaksi --
-nyt enemmän kuin koskaan ennen. Sanoaksemme suoraan: Rafael oli nyt
-hänelle kaikki.
-
-Se oli merkillistä ihastusta, joka aina syntyi uudelleen milloin
-mistäkin syystä. Hänen hellyydellään ja ihastuksellaan ei ollut
-rajoja. Hän sijoitti tämän tunteensa semmoisenaan olemukseensa,
-neuvokkaaseen kekseliäisyyteensä, hankkiakseen Rafaelille kaikkea
-hyvää mihin hänen kätensä suinkin ulottui -- ja vielä enemmänkin.
-Sitä oli hänen uhrautuvaisuutensa sekä päivällä että yöllä; jos
-milloin mitä tarvittiin tahi tapahtui, niin se ilmeni erinomaisena
-palvelemishaluna, jommoista voi osoittaa vain terve ja vahva ihminen.
-Mutta _sanoin_ hän ei ilmaissut sitä, tuskinpa silmäyksinkään. Se
-tapahtui vain silloin kun hänen täytyi taistella Rafaelista -- mutta
-siihen se päättyikin.
-
-Jos Angelika olisi voinut noudattaa samaa suuntaa parikaan viikkoa
-kerrallaan ja samalla antanut hellittämättömän rakkautensa johtaa
-itseään, -- niin olisi Rafael tässä voimakkaassa ilmapiirissä voinut
-pelastaa avioelämästään sen, minkä äiti kaikesta huolimatta oli
-pelastanut omastaan.
-
-Miksi ei näin tapahtunut? Siksi että mustasukkaisuus, jonka hän oli
-herättänyt eloon Rafaelissa ja joka ajoi Rafaelin hänen luokseen
--- vaihtoi olinpaikkaa. He eivät olleet kunnolleen alkaneet
-avioliittoaan, kun _Angelika_ muuttui mustasukkaiseksi.
-
-Ja oliko tämä mikään kumma? Vanhempi nainen -- olkoonpa voimakkain
-personallisuus mitä ajatella saattaa -- voittaessaan nuoren,
-muodissa olevan miehen kuin omansa konsanaan -- tietenkin tulee
-elämään alinomaisessa pelossa että joku ottaa tämän miehen häneltä
-pois. Hänhän oli itsekin ottanut hänet. Jos sanoisimme että hän
-oli mustasukkainen jokaiselle ihmiselle, jonka kanssa he joutuivat
-tekemisiin, vanhalle tahi nuorelle, miehelle tahi naiselle ja yleensä
-jokaiselle, jonka Rafael tapasi, niin me liioittelisimme. Mutta
-juuri tämä liioittelu väkevästi valaisee asiain todellista laitaa,
-sillä tuo mustasukkaisuus oli _sitä laatua_. Hän ei kärsinyt että
-Rafaelille oli olemansa ketään muita. Jos keskustelu jonkun muun
-kanssa johti johonkin tunnelmaan, täytyi hänen ruveta sitä ohjaamaan;
-hän ei saattanut jäädä ulkopuolelle. Hänen kasvonsa jäykistyivät,
-hänen oikea jalkansa alkoi polkea, ja jollei tästä ollut apua, niin
-nakkeli hän poikkipuolisia tahi hämmentäviä sanoja keskusteluun --
-samantekevä, kuka Rafaelin kanssa keskusteli.
-
-Jos tällöin sanottiin jostakin jotakin hyvää ja jos näkyi että Rafael
-alkoi tuntea syttymistä tuota kehuttua kohtaan, niin puhalsi Angelika
-tämän liekin sammuksiin -- kirjaimellisesti! Hänellä nimittäin
-oli tapana puhallella, kohautella hartioitaan, nakella päätään,
-pyöritellä jalkaansa. Aluksi Rafael luuli että Angelika tiesi
-kaikista noista ihmisistä jotakin epäedullista, jotakin joka ansaitsi
-puhaltamista, ja hän ihaili Angelikan puolta Norjaa käsittävää
-tuttavapiiriä. Angelikan totuudenrakkauteen hän yleensä luotti kuin
-varmimpaan asiaan tässä maailmassa. Hän uskoi että se oli rajaton,
-sekin, niinkuin niin moni muu Angelikan ominaisuuksista. Hänhän sanoi
-kursailematta julki kyynillisimmänkin ajatuksensa eikä teeskennellyt
-millään tavoin. Mutta vähitellen selveni Rafaelille, että Angelika
-sanoi täsmälleen sellaista, mitä hän tunsi tarvitsevansa sanoa,
-sellaista mikä pisti hänen päähänsä kulloinkin vallitsevassa
-mielentilassa. Hän ei kunnioittanut totuutta enempää kuin mitään
-muutakaan.
-
-Kun he eräänä päivänä istuivat päivällispöytään -- Rafael tuli
-myöhään kotiin ja oli nälissään -- lausui hän ilonsa senjohdosta
-että oli ostereita. "Ostereita!" huudahti hän, "ja juuri nyt! Mutta
-eivätkö ne ole tällä haavaa kovin kalliita? -- "Pyh, se oli se
-vanha nainen, tiedäthän, hän tahtoi että toisin niitä sinulle. Sain
-ne melkein ilmaiseksi". -- "Sepä hauskaa. Sinäkin olet siis ollut
-ulkosalla?" -- "Olinpa hyvinkin ja näin siellä sinutkin. Sinä kuljit
-Emma Ravnin kanssa." -- Rafael kuuli heti äänestä, ettei hänellä
-ollut lupaa kävellä Emma Ravnin kanssa, mutta hän sanoi kuitenkin:
-"Niin, eikö hän olekin suloinen? Hänessä on jotakin niin raikasta
-ja turmeltumatonta. --" -- "Hänessäkö? Häneltähän ajettiin sikiö
-ennenkuin hän meni naimisiin." -- "Emmalta --! Emma Ravniltako?!"
--- Niin juuri, -- mutta kenen se oli, sitä en tiedä!" -- "Ei, mutta
-tiedätkös Angelika, tätä minä en usko", sanoi Rafael juhlallisesti.
--- "Usko tahi ole uskomatta, mutta minä olin itse läsnä auttamassa
-hänen äitiään; sehän tapahtui pensionissa! Voit siis arvata että minä
-tiedän sen."
-
-Rafaelin päähän ei olisi voinut pälkähtää, että kukaan ihminen
-saattaisi mennä niin pitkälle että omasta päästään keksisi tämmöisen
-valheen. Emman silmät, kirkkaat kuin vesi lähteessä, jonka pohjalta
-pienimmätkin hiekkajyväset voidaan eroittaa, -- katsoivat nyt häneen
-kaukaisuudesta, puhtaina ja viattomina. Hän ei käsittänyt kuinka
-semmoiset silmät olisivat saattaneet valehdella. Hän ihan tunsi
-itsensä sairaaksi tämän johdosta, hän ei voinut syödä, vaan nousi
-pöydästä. Maailmahan on vain petosta, puhtainkin on saastaista.
-Siitä päivin hän huomatessaan Emman tahi hänen valkohapsisen äitinsä
-tulevan vastaansa, pyörsi toiselle kadulle välttyäkseen tapaamasta
-heitä. Hän oli sydämestään kiintynyt sukuunsa; sen heikkoudet olivat
-kaikkien nähtävissä, mutta myöskin sen kunnollisuus ja rehellisyys.
-Tämä ainoa juttu turmeli hänen luottamuksensa, vahingoitti hänen
-itsekunnioitustaan, hävitti hänessä paljon ja teki hänet paljoa
-köyhemmäksi. Mitenkä _hän_ itse saattoikaan kelvata mihinkään, kun
-noin antoi kaikkien pettää itseään?
-
-Koko jutussa ei muuten ollut sanaakaan totta.
-
-Rafaelin luottavaisuus oli Angelikan käsissä kuin lapsi
-kotkankynsissä. Mutta se ei pysynyt niissä kauan.
-
-Ajan mittaan Angelika nimittäin ei tässä, yhtä vähän kuin muussakaan,
-saattanut noudattaa suhteellisuutta ja johdonmukaisuutta. Hän ei
-muistanut seuraavana päivänä mitä oli sanonut edellisenä, sillä
-joka päivällä oli tässä suhteessa omat tarpeensa, ja hän puhui
-vain kuinka tarve kulloinkin vaati. Rafaelilla sitävastoin oli
-erinomainen muisti, ja hänen matemaattiset kykynsä alkoivat suurella
-varmuudella järjestellä todistusaineistoa Angelikaa vastaan.
-Angelikan lahjat olivat enemmän sukkeluutta ja tarmokkuutta kuin
-mitään muuta; niillä ei ollut perää eikä pohjaa eikä yhtenäisyyttä
-ja ne noudattivat kaikessa hänen intohimojensa käskyjä. Senvuoksi
-saattoi Rafael milloin tahansa murtaa hänen vastustuksensa. Mutta
-joka kerta kun näin tapahtui, kävi selvästi ilmi että Angelika oli
-taas tehnyt syntiä mustasukkaisuudessaan, ja tämä imarteli Rafaelin
-turhamaisuutta, joka määräsi, ettei tuommoista pitänyt kovin
-ankarasti tuomita eikä ottaa niin vakavalta kannalta.
-
-Ehkäpä Rafael myöhemmin sai enemmänkin selville. Mustasukkaisuus oli
-nimittäin vain yksi niistä verhoista, joihin Angelikan levottomuus
-pukihe. Itse levottomuus pulppusi useammista lähteistä, juontui
-useampien hermosolujen kapinallisuudesta.
-
-Angelikalla nimittäin oli menneisyys ja hänellä oli hairahduksia.
-Mutta molemmat nämä asianhaarat hän oli nyt kieltänyt ja eli
-senvuoksi alinomaisessa pelossa, että joku saattaisi kertoa jotakin
-Rafaelille. Sillä jos jotakin, nyt vainuttiin, niin käsitti hän että
-se tapahtui häntä vastaan. Kaikki riippui vain siitä mitä Rafael sai
-tietää, s.o. kenen kanssa Rafael joutui tekemisiin. Nimettömistä
-kirjeistä hän ei välittänyt, koska ei Rafaelkaan niistä välittänyt;
-mutta lisäksihän saattoi julkisesti esiintyä ilkeitä ihmisiä
-salamielisine viittauksineen.
-
-Hän huomasi että Rafaelkin osittain alkoi karttaa lukuisia
-ystäviään; hän ei ymmärtänyt mistä syystä, vaikka syy oli se että
-Rafaelkin tunsi, että nämä tiesivät Angelikasta enemmän kuin hänen
-itsensä oli hyvä tietää. Hän huomasi että Rafael keksi nerokkaita
-verukkeita välttyäkseen näyttäytymästä hänen kanssaan ulkosalla.
-Tämänkin hän selitti väärin; hän ei ymmärtänyt että Rafael omalla
-tavallaan pelkäsi yhtä paljon kuin hänkin ihmisten puheita. Hän
-luuli että Rafael alkoi etsiä toisten naisten seuraa. Jollei
-ympäristössä syntynyt mitään muuta, niin syntyihän ainakin juoruja.
-Ja tästä syystä hän alkoi ilkeästi vainota jokaista, jonka kanssa
-Rafael vain joutui puheisiinkaan; jos nämä olivat saattaneet hänet
-epäluulonalaiseksi, niin joutuivatpa nyt itse samaan kadotukseen!
-
-Hänellä oli hairahduksia, joita ei voinut tehdä olemattomiksi,
-puuttui vain että hän alkoi niitä kartuttaa. Ja hän kartutti niitä
-kiihkolla, joka olisi ansainnut paremmankin tarkoitusperän. Talossa
-elettiin upeata elämää, pöytä oli alinomaa avoin ja rikkaasti
-katettu; muutenhan ei Rafael viihtyisi kotona, hän sanoi, ja ehkäpä
-ajattelikin. Hänen itsensä taas täytyi olla kaupungin hienoimmin
-puettuja naisia, sitähän vaati hänen alinomainen kamppailunsa
-yksinoikeudesta Rafaeliin. Tietysti hän sai kaikki "melkein
-ilmaiseksi tahi ainakin maailman parhaalla kaupalla". Aina oli joku,
-joka "melkein lahjoitti sen".
-
-Rafael ei tiennyt kuinka paljon rahaa hän ansaitsi, ehkä juuri
-senvuoksi että Angelika alinomaa tarvitsi milloin yhteen milloin
-toiseen. Aluksi hän aikoi lähteä ulkomaille, mutta vaimo, joka ei
-osannut kieliä, ja suuri perhe --! Täällä kotona -- sen hän pian sai
-huomata -- ei hänellä enää ollut rahtuakaan ihmisten luottamusta, hän
-ei voinut aloittaa mitään suurempaa, tahi odotti hän ennenkuin teki
-ratkaisevan päätöksensä. Väliaikoina hän toimitti milloin mitäkin. Ja
-tämä oli usein ala-arvoista työtä. Sekä ikävystyneenä että tehdäkseen
-paljon hän alkoi laskea käsistään keskinkertaista -- ja jatkoi siten.
-
-Aina hän lohduttautui sillä että tämä tapahtui vain "toistaiseksi".
-Hänen tieteelliset harrastuksensa ja keksijävoimansa eivät päässeet
-pitkällekään hänen nykyisen elämäntaakkansa painaessa. Mutta niiden
-täytyi päästä kuitenkin! Nuoruuden turmiollisella kuvittelukyvyllä
-hän punnitsi sekä aikaa että voimiaan; sen vuoksi hän ei itsekään
-enää huomannut, että suuri perhe ja suuri talous painoivat häntä yhä
-alemmas ja alemmas.
-
-Jos vain saisin _rauhaa_, hän ajatteli, niin kestäisin kaiken ja
-vielä enemmänkin. Hän tunsi omaavansa suuria voimia.
-
-Mutta rauhaa hän ei saanut koskaan. Nyt nimittäin tulemme pahimpaan
-elikkä oikeastaan tulokseen kaikesta mitä edellä on tapahtunut.
-Angelikan ikuinen levottomuus synnytti ikuisen taistelun. Osaksi ei
-Angelika kyennyt lainkaan hillitsemään itseään. Mielialan, epäluulon,
-kireyden täytyi purkautua, ja hän käytti tähän jokaista pienintäkin
-tilaisuutta. Osaksi taas ja erittäinkin tuo ainoa, koko elämää
-hallitseva tuska Rafaelin menettämisestä ajoi hänet yhä kauemmaksi
-siitä mitä hänen olisi pitänyt tehdä antaakseen rauhaa. Hän laski
-talouden menemään sekaisin, antoi lasten olla omissa oloissaan; hänen
-joutilaat voimansa suuntautuivat kokonaan Rafaelin kimppuun; hänen
-mustasukkaisuutensa, pelkonsa ja hairahduksensa syöpyivät Rafaelin
-luomisintoiseen sieluun, hävittivät hänen hyvän tuulensa, tuhosivat
-hänen kauneudenrakkautensa ja luomispakkonsa.
-
-Rafaelilla oli erikoisesti muuan suuri aate, jonka kanssa hän usein
-kamppaili pääsemättä sen herraksi. Taistelu oli alkanut eräänä
-päivänä Hellebergenen kukkulalla ja sitä oli jatkunut koko kesän.
-Ja kummallista kyllä -- eräänä päivänä hän istui tehden jotakin
-ikävystyttävää työtä ja Hellebergene ja Helene olivat hänen edessään
-kevätauringon loisteessa... silloin aate antautui itsestään,
-korkeana, hymyilevänä -- ja hän oli taas oma itsensä. Silloin hän
-pyysi: "Anna minun nyt olla rauhassa kuukauden päivät; tässä on
-rahaa; minulla on nyt syntymässä jotakin; minä tahdon ja minun täytyy
-saada olla rauhassa! Yhdessä kuukaudessa minä pääsen niin pitkälle
-että näen, onko aatteeni toteuttamisen arvoinen. Tämä aate ehkä
-pelastaa meidät kaikki."
-
-Viimeinen lause oli semmoista, jota Angelika ymmärsi. Ja nyt
-Rafael sai rauhaa. Hänellä oli konttori kaupungilla, mutta usein
-hän toi paperinsa kotiin illalla, sillä saattoi tapahtua, että
-hänelle valkeni jokin asia hänen paraikaa jouten istuessaan tahi
-maatessaan. Angelika hoiti häntä hyvin, jopa istuutui portaalle
-hänen ovensa eteen estääkseen meluamista läheisyydessä, kun Rafael
-nukkui päivällisuntaan. Tätä kesti kokonaista neljätoista -- 14 --
-päivää. Silloin tapahtui että Rafael meni kävelemään ja että Angelika
-tutki hänen papereitaan ja löysi piirustusten ja arviolaskelmain
-ja kirjeiden seasta kerrankin jotakin. Se oli Rafaelin käsialaa ja
-kuului:
-
-"Hänessä oli enemmän äitiä kuin rakastajatarta, enemmän rakkauden
-huolenpitoa kuin sen nautintoa. Tunteiltaan niin rikkaana hän ei
-olisi tuhlannut sitä sinulle yhdellä kertaa, vaan äidillisesti
-jakanut sinulle sitä koko elämäsi ajan. Ryöppyilevän kosken asemesta
-purjehduskuntoinen virta. Hänen rakkautensa oli syvää, hiljaista
-ihastusta, ei myrskyä. Sinä olit yksi ja _hän_ oli yksi; yhdessä
-olisimme me tulleet voimakkaammiksi kuin rakastuneet tavallisesti
-ovat."
-
-Siinä oli enemmänkin, mutta Angelika ei raivoltansa voinut lukea
-enempää. Oliko Rafael itse sepittänyt tuon kaiken, vai oliko hän vain
-kopioinut sen jostakin.
-
-Siinä ei ollut ainoatakaan korjausta, joten oli luonnollista että hän
-oli sen kopioinut. Mutta joka tapauksessa siitä ilmeni missä Rafaelin
-ajatukset liikkuivat.
-
-Rafael tuli ääneti kotiin, meni suoraan huoneeseensa ja sytytti
-kynttilän jo ennenkuin ehti saada päällystakkia yltään. Ja
-seisaaltaan hän kirjoitti paperille pari kaavaa, avasi erään kirjan,
-istuutui tuoliinsa ja teki nopeasti laskelman.
-
-Silloin Angelika tuli, kumartui aivan lähelle hänen kasvojansa ja
-sanoi kaameasti: "Kas sinäpä olet aika poju! Nyt minä tiedän mitä
-sinulla on tekeillä. Kas tässä! Tässä ovat sinun salaiset ajatuksesi
--- sen emakon luona!"
-
-"Emakon!" karjahti Rafael. Suuttumus sen johdosta että häntä oli
-häiritty, että Angelika oli nuuskinut hänen papereitaan, että
-Angelika oli löytänyt juuri tämän, ja lopuksi raa'asti lausuttu
-häväistyssana hienoimmasta mitä hän tiesi olevan olemassa, ja ennen
-kaikkea koko odottamaton hyökkäys vei hänet kokonaan pois suunniltaan:
-
-"Mitä sinä uskallat --! Ketä sinä tarkoitat --?"
-
-"Oh, elä sinä teeskentele, ukkoseni. Luuletko sinä etten minä ymmärrä
-että se tarkoittaa sitä, joka maleksi siellä kartanossa sinut
-saadakseen?"
-
-Angelika näki että tämä puri. Sitten hän jatkoi: "Sitä kuvatusta,
-joka jo lapsena oli suhteissa vanhaan mieheen."
-
-Samassa Rafael jo kuristi häntä kurkusta ja painoi hänet pitkälleen
-sohvaan, otettaan hellittämättä. Hän ei saattanut hengittää, hän
-näki Rafaelin kasvot aivan omiensa yläpuolella, niillä värähteli
-kuolemanraivo. Voima, viileys, jommoista hän ei ollut voinut
-aavistaakaan, tuijotti häneen nauttien tiedosta että voi tappaa
-hänet. Raivokkaan kamppailun jälkeen vaipuivat Angelikan kädet
-velttoina sivuille ja hänen tahtonsa niiden keralla, vain silmät
-olivat selko selällään pelosta ja uteliaisuudesta,... uskaltaisiko
-hän todellakin? Kyllä, hän uskalsi. Angelikan silmissä musteni ja
-jäsenet alkoivat värähdellä...
-
-"Sinä olet ottanut _minun_ omenani, kuuletko", kuului samassa lapsen
-ääni viereisestä huoneesta, hento, lepertävä ääni. Se kaikui tänne
-ulkoa, viattomimmasta rauhasta mitä on maan päällä. Ja se pelasti
-Angelikan hengen.
-
-Rafael syöksyi ulos. Ja kun hänestä luopui tuo, joka ikäänkuin
-takaapäin oli ottanut haltuunsa kaikki hänen voimansa ja käyttänyt
-häntä kuin ratsastaja hevostaan, ei hän oikeastaan pelästynyt;
-tyydytyksen tunne sen johdosta että Angelika vihdoinkin oli saanut
-tuta hänen voimaansa, oli siksi suuri.
-
-Mutta vähitellen tapahtui käänne. Mitä, jos hän olisi tappanut
-Angelikan! Ja olisi joutunut elinkautiseen vankeuteen -- --!
-
-Oliko tämä mahdollisuus tullut hänen elämäänsä? Voiko tämä tapahtua
-toistamiseen?
-
-Ei, ei, ei, kuului vastaus. Ei, ei, ei! -- Kummallista: hän alkoi
-sääliä Angelikaa. Kuinka kauhea Angelikan olo mahtoikaan olla
-ennenkuin hän voi tulla niin ilkeäksi ja ennenkuin hän voi ajatella
-niin ilkeästi viattomista ihmisistä! Ja kuinka pahalta Angelikasta
-mahtaa tuntua ollessaan tällainen häntä kohtaan, jota rakastaa
-ylitse kaiken, joka on ainoa, minkä hyväksi hän elää! Pitkän pitkä
-laskelma seurasi -- siinä oli hänen vikojaan, Angelikan vikoja ja
-muiden vikoja -- ja se vilvoitti ja se järjesti ajatukset. Parin
-tunnin kuluttua hän jo kykeni menemään kotiin, jossa löysi Angelikan
-itkun raukaisemana vuoteessa, valmiina ensi hetkessä kietomaan
-kätensä hänen kaulaansa. Hän kumartui Angelikan puoleen sadoin
-anteeksipyynnöin, sanoin, suudelmin, syleilyin.
-
-Mutta tämän näytelmän mukana pakeni aate tipo tiehensä! Sen
-synnyinhetken korkeaa hiljaisuutta oli häiritty; Rafael ei saanut
-sitä enää myöhemmin kiinni. Ja pian hänestä tuntui vastenmieliseltä
-ajaa sitä sen enempää takaa; hän sulki sen ajatusuoman kokonaan --
-ja ryhtyi jälleen ansaitsemaan rahaa. Tarjolla oli juuri jokin työ,
-jonka Angelika oli vainunnut.
-
-Taas takaisin loppumattomaan kulumiseen; nyt vihdoinkin alkoi tulla
-hämmennystä: kuormajuhdaksi alennetun ajeluhevosen sekaannusta. Tämä
-pahensi kotoisia näytelmiä. Yhteentörmäyksillä ei ollut ylipäänsä
-enää rajoja. Eikä liioin enää tarvittu sanoja niiden syntymiseksi;
-liike, ilme, jopa vaikeneminen sen johdosta mitä Rafael sanoi, riitti
-esiinkutsumaan mitä hirveimmän mylläkän. Ennen he muiden ihmisten
-läsnäollessa olivat hävenneet; nyt oli samantekevää olivatko he
-yksinään vai eivätkö. Ennenpitkää ei Rafael, mitä sanojen karkeuteen
-tahi taisteluaiheiden mitättömyyteen tulee, ollenkaan jäänyt jäljelle
-Angelikasta, pikemmin päinvastoin. Hänen vapaa mielikuvituksensa
-ja luomisvoimansa pursuivat nyt ilmoille tällä alalla. Täällä ne
-heittivät kuperkeikkoja, täällä ne polkivat lokaan monia elämän
-kauniita lahjoja. Täällä Rafael ylipäänsä luopui toivomasta
-minkäänlaista onnea edes päiväkseen.
-
-Hänen kaipauksensa ja kärsimyksensä juoksivat kilpaa hänen
-intohimoisuutensa kanssa. Milloin olivat edelliset, milloin
-jälkimmäinen vähän edellä. Epätoivon aihe oli aina sama: että hänelle
-oli _voinut_ käydä näin. Entä jos karkaisi? Siitäkään ei voisi tulla
-mitään. Suhde oli alunpitäen; vedonnut hänen rehellisyyteensä ja
-kunniantuntoonsa, lapset olivat tulleet hänelle hyvin rakkaiksi, ja
-hänen äitinsä esimerkki sanoi hänelle: kestä loppuun, kestä loppuun!
-Ihmisten yksimielisen ennustuksen, että tämä avioliitto purkautuisi
-yhtä nopeasti kuin se oli solmittukin, hän tahtoi saattaa häpeään.
-Sitäpaitsi: nythän hän tunsi Angelikan liian hyvin tietääkseen, ettei
-hän ehtisi saada eroa Angelikasta ennenkuin tämä puukko kädessä olisi
-nylkenyt hänet. Hän ei päässyt irti.
-
-Alusta alkaen oli tässä kysymys kunniasta ja velvollisuudesta.
-Kunniasta ja velvollisuudesta lasta kohtaan, jonka piti tulla --
-mutta jota ei tullutkaan.
-
-Tässä piti tehdä kauhea syytös. Mutta keskellä murhenäytelmää
-tapahtui niin hupaisesti, että syytös hyvin kätevästi käännettiin
-häntä itseään vastaan! Angelika voi kyllä todistaa kykenevänsä
-lapsia saamaan; mutta todistakoon Rafael itsestään samaa! Jos
-Angelika oli erehtynyt, niin oli syy Rafaelin! -- Rafael ei lopuksi
-enää uskaltanut mainita asiasta, sillä silloin hän aina sai kuulla
-huikentelevasta nuorenmiehen-elämästään; tämä elämä oli syynä siihen
-ettei Angelika saanut lapsia!
-
-Mitä kauemmin tätä elämää kesti, ja mitä tunnetummaksi se tuli, sitä
-käsittämättömämmältä ihmisistä tuntui, ettei liitto purkautunut. Ja
-käsittämättömältä se tuntui Rafaelistakin toisinaan, unettomina öinä.
-Mutta niinhän on, että se joka tekee tuhannen pientä kapinaa, ei
-kokoo voimiaan yhteen ainoaan suureen. Loppumaton taistelukin sitoo,
-sillä siihen tarvitaan kaikki voimat.
-
-Rafael alkoi köyhtyä. Kaikin tavoin kuluttava yhdyselämä ja ankara
-työnteko sen ohella sai aikaan, ettei hän ansainnut enempää kuin
-päiväisen tarpeen. Vähitellen hänestä luopui sekä aloitekyky että
-tahto.
-
-Hänen olonsa muuttui kummalliseksi: hänellä oli hallusinatsioneja,
-näkyjä. Hän näki niissä itsensä, isänsä, äitinsä, -- kaikki kuvat
-olivat mieltä järkyttäviä. Unissaan hän näki mitä hirveintä; hänen
-käyttämätön mielikuvituksensa ja joutilas luomisvoimansa kostivat
-tällä tavoin. Ja tämä kaikki uuvutti häntä.
-
-Hän ihaili Angelikan tukevaa terveyttä. Angelikalla oli petoeläimen
-ruumiinrakenne ja elintoiminnat. Mutta kuitenkin saattoi Rafael
-hänessäkin huomata muutoksia -- ainaiset taistelut ja sovinnon
-teot toivat niin monenlaisia seikkoja näkyviin. Angelika ei
-valittanut sanallakaan -- sellaista hän ei osannut --; mutta hän
-itki ja heittäytyi surunsa valtaan niin täydelleen kuin vain
-epätoivoisin ihminen voi tehdä. Hänen luontonsa oli väkevä ja hänen
-rakkaudentaistelussaan ei ollut uskoa. Elämäntäyteyden kauneutta
-tässä kaikessa oli, jopa silloinkin kun hän oli häijyimmillään;
-hurjan ihmissielun vapautuminen kahleistaan heijasti traagillista
-valohohdetta.
-
-Eräänä päivänä Rafael tapasi sukulaisensa virastonpäällikön.
-Tavallisesti he karttoivat toisiaan, mutta tänään tämä pysähdytti
-hänet. "Kuulehan Rafael", sanoi pieni, hento mies hermostuneesti
-liikehtien, "minä olin menossa sinun luoksesi."
-
-"No, mistä on kysymys?" --
-
-"No niin, minä näen, että sinä aavistat sen. Äidiltäsi on tullut
-kirje."
-
-"Äidiltä --!"
-
-He eivät äidin kanssa olleet vaihtaneet sanaakaan aina siitä lähtien
-kun äidin viimeinen sähkösanoma saapui.
-
-"Se on pitkä kirje. Mutta hän on pannut ehdon."
-
-"Hm, hm, vai ehdon."
-
-"Niin, älähän nyt suutu, ei se kannata. Se on vain se, että sinun on
-matkustettava pois kaupungista, mihin vain itse tahdot, kunhan menet
-rauhalliseen paikkaan. Ja siellä tulee sinun lukea se."
-
-"Sinä kai tiedät mitä se sisältää?"
-
-"Minä tiedän mitä se sisältää. Takaan sen".
-
-Rafael ei ymmärtänyt, mitä toinen tällä tarkoitti, eikä liioin,
-miksi tämä näytti olevan niin järkytetty. Mutta sama tila tarttui
-häneenkin. Jos hänellä olisi ollut rahoja ja jos hänellä juuri
-tänään olisi ollut vapautta, niin olisi hän matkustanut heti. Mutta
-hänellä ei ollut rahaa -- enempää kuin hän tarvitsi tämäniltaiseen
-juhlaan. Hänellä oli jo pääsyliput taskussaan. Hän oli luvannut viedä
-Angelikan juhlaan, ja lupauksensa hän tahtoi pitää, sillä se oli
-annettu suuressa sovintokohtauksessa. Valkea silkkileninki oli ollut
-näiden viimeisten rauhallisten päivien öljypuunlehti. --
-
-Angelika olikin harvinaisen sievä, kun hän illalla astui suureen
-juhlasaliin miehensä käsikynässä, korkeana ja täyteläisenä. Hän tunsi
-tunnelman; hänen nopeat silmänsä mittasivat lämpötilan. Varmalla
-ylevyydellä hän ohjasi joko sinne, missä tahtoi iloita, tahi sinne
-missä halusi suuttua.
-
-Rafael ei ollut varma. Ylipäänsä hän ei ollut halukas esiintymään
-Angelikan kanssa julkisissa tilaisuuksissa, ja viime aikoina oli
-Angelika suorastaan valinnut julkisia paikkoja kohtauksilleen.
-Ja lisäksi Rafaelia hermostutti ajatus, mitä äidillä mahtoi
-olla hänelle sanomista. Vähän ennen lähtöä hän oli koettanut
-lainata rahaa kahdeltakin taholta, mutta oli kummastakin saanut
-anteeksipyyntöjä, mutta ei rahaa. Se oli nöyryyttänyt kovasti. Tämä
-levoton tila aiheutti, että hän (niinkuin hermostuneet niin usein)
-tuli yltiöpäiseksi, jopa päätti huvitella aika tavalla. Ja jotta
-aivankuin pieni pilkahdus entistä onnea välkähtäisi hänelle sinä
-iltana, tapasi hän ystävänsä ja sukulaisensa ulkomailta, Hans Ravnin
--- nuorine baijerilaisine rouvineen. He olivat juuri saapuneet
-kaupunkiin. Kaikki kolme ihastuivat tavatessaan toisensa. "Muistatko
-sinä", sanoi Hans Ravn, "kuinka monta kertaa sinä lainasit minulle
-rahoja, Rafael?" Hän veti Rafaelin syrjemmäs. "Nyt minä uin pinnalla,
-minä olen rikkaissa naimisissa ja vieläpä kaikkein rakastettavimman
-ihmislapsen kanssa. -- Voi, jospa tuntisit hänet!" -- "Ja kaunis
-näkyy hän myös olevan!" -- "Ja kaunis on hän myöskin -- -- ja
-tulinen. Minä olen, niinkuin näet, Norjan onnellisin mies." Vedet
-nousivat Rafaelin silmiin. "Etkö sinä ole onnellinen, Rafael?" --
-"En aivan niin onnellinen kuin sinä." Hän meni puhumaan erään toisen
-tuttavan kanssa, -- mutta palasi sitten takaisin. -- "Sinä sanoit,
-Hans, että minä usein lainasin sinulle rahoja -- -- --" Tarvitsetko?
-Tahdotko sinä, Rafael? Kuinka paljon? -- Voitko luovuttaa 200
-kruunua?" -- "Tässä saat ne! -- Ei, tulehan, niin otamme samppanjaa
-tapaamisen kunniaksi! -- Ei, rouvia emme ota mukaan", lisäsi hän kun
-Rafael katsoi sinne, missä nämä keskustelivat. "Niin, emme ota rouvia
-mukaan!" nauroi Rafael, hän ymmärsi tarkoituksen, ja nyt hän tahtoi
-käyttää vapauttaan.
-
-He saapuivat takaisin saliin hilpeinä, suuriäänisinä, ja Rafael
-kutsui nuoren rouva Ravnin tanssiin. Tämän kaunis olemus, raikas
-leikillisyys ja erikoisesti ihastus miehensä sukulaisiin sai Rafaelin
-heti valtoihinsa. Seuraavankin tanssin he tanssivat yhdessä, ja
-senjälkeen he hymyillen keskustelivat. -- Myöhemmin illalla, kun
-piti käydä illalliselle, löysi kumpikin ystävyksistä puolisonsa. He
-tahtoivat istua yhdessä. Rafael näki jo kaukaa, että Angelikan kasvot
-olivat yhtä ainoata myrskypilveä. Hän raivostui tästä sanomattomasti,
-sillä näin aiheettomasti ei häntä oltu koskaan syytetty. Ja ettei hän
-koskaan saanut tuntea jakamatonta, ehjää iloa! Mutta hän tyytyi vain
-huomauttamaan: "Nyt minä pyydän, että sinä käyttäydyt ihmisiksi." --
-
-Mutta sitä ei Angelika lainkaan aikonut tehdä. Rafael oli jättänyt
-hänet paikoilleen istumaan, kaikki näkivät sen; hänen täytyi saada
-kostaa. Hans Ravnin -- ja varsinkaan tämän rouvan -- hilpeyttä hän
-ei voinut sietää; sitten hän iski -- kerran, kaksi kertaa, kolme
-kertaa ja joka kerralla Hans Ravnin kasvojen ilme muuttui yhä
-kummastuneemmaksi. Rajuilma olisi kenties mennyt täysin puhkeamatta
-ohitse, sillä Rafael väisti iskut joka kerta, jopa hän teki niistä
-hyväntahtoista pilaa, niin että seurue tuli hyvälle tuulelle, ja
-silloinhan mikään ei pure.
-
-Mutta Angelika koetti toista keinoa. Kuten on kerrottu, oli hänellä
-ärsyttäviä ilmeitä, merkkejä ja liikkeitä, jotka vain Rafael tunsi.
-Näillä hän alkoi nyt. Sitten hän pilkkasi Rafaelille kaikkea mitä
-muut sanoivat, ja erittäinkin mitä Rafael sanoi. Rafael ei voinut
-olla katsomatta häneen, ja joka kerta sattui pisto -- kunnes Rafael
-keskellä toisten hilpeyttä -- ja kaikella sanaan liittyvällä
-sydämellisyydellä ja rakastettavuudella sanoi hänelle: "Senkin
-vanha tamma!" -- "Tamma, was ist das?" kysyi ulkomaalainen rouva,
-silmät lystikkäässä väikkeessä. Tämä muutti aseman määrättömän
-koomilliseksi, jopa itse Angelikankin täytyi hymyillä, ja kaikki
-luulivat, että tilanne nyt oli korjaantunut lopullisen ja viho
-viimeisen kerran.
-
-Ei, -- vaikka ilmetty saatana olisi istuutunut heidän keskelleen,
-niin Angelika ei antanut perään. Keskustelu vilkastui jälleen, ja
-juuri kun se oli vilkkaimmillaan, puhalsi hän sille, mille muut
-hymyilivät, -- ja sen huomasivat kaikki. Seurue tuli hämilleen
-Rafael loi häneen raivokkaan silmäyksen, ja silloin puhalsi hän
-taaskin: "Senkin nulikka!" hän sanoi. Tästä alkaen Rafael antoi
-kiihkeitä vastauksia. Tästä lähtien hän ei jättänyt ainoatakaan
-elettä kostamatta, -- kovasti, ilkeästi kostamatta. Hän muuttui vielä
-pahemmaksi kuin Angelika. -- "Mutta Jumala varjelkoon", sanoi lopulta
-kiltti Hans Ravn, "kuinka sinä oletkaan muuttunut, Rafael!" Ja Hansin
-rouvan ihanissa, rakastettavissa silmissä oli ilme, jota Rafael ei
-sittemmin koskaan unohtanut. Rafael kalpeni kovasti. "Ja, ich kann
-es nicht mehr aushalten", sanoi nuori rouva Ravn, kyynelet kihosivat
-hänen silmiinsä ja hän nousi pöydästä. Mies nousi heti myöskin ja
-vei hänet pois. Rafael ja Angelika jäivät istumaan paikoilleen,
-lähinaapurit katselivat heitä ja kuiskailivat keskenään. Häpeissään
-ja raivoissaan loi Rafael katseensa Angelikaan, -- joka nauroi.
-Rafaelin silmissä muuttui kaikki punaiseksi, hän tunsi hurjaa halua
-kuristaa Angelikan tässä kaikkien nähden. Niin, kiusaus sai hänet
-siinä määrin valtoihinsa, että hän uskoi ihmisten huomaavan mitä hän
-aikoi. "Ettekö voi hyvin, Kaas?" kuuli hän jonkun sanovan vierellään.
-Hän ei jälestäpäin muistanut kuka oli kysyjä, tahi vastasiko hän, ei
-myöskään kuinka hän tuli ulos. Mutta vielä kadullakin hän ajatteli
-mitä suurimmalla mielen nautinnolla, minkälaista olisi kuristaa
-Angelika, -- taas nähdä hänen kasvojensa muuttuvan sinisiksi,
-nähdä hänen käsiensä velttoina vaipuvan sivuille, hänen silmänsä
-selkoselällään kauhistuksesta. Sillä kuitenkin hän kerran tulee sen
-tekemään! Hänen elämänsä tulee päättymään vankilassa, se kuului hänen
-luonteeseensa yhtä varmasti kuin että hänellä oli insinöörilahjoja,
-jotka hän oli hukannut.
-
-Neljännestuntia myöhemmin hän seisoi tähtitornin luona. Hän etsi
-taivaalta tähtiä, mutta taivas oli pilvessä. Hän tunsi olevansa niin
-hikinen, että vaatteet tarttuivat ruumiiseen kiinni, ja kuitenkin hän
-samalla haavaa tunsi että häntä palelsi. Tämmöinen tulevaisuus sinua
-odottaa, sinussa hyytyy kaikki.
-
-Silloin tapahtui, että uusi -- siihen saakka käyttämätön voima, joka
-oli ollut kätkössä kaiken muun alla -- purkautui ilmoille ja otti
-ohjaajavallan. "Sinä et enää saa mennä kotiin hänen luokseen. Nyt se
-on lopussa, poika; nyt en siedä sitä enää enempää!"
-
-Mitä se oli --? Mikä ääni se oli? Se kuului tulevan aivan kuin hänen
-ulkopuoleltaan. Oliko se hänen isänsä ääni? Miehen ääni se oli, ja
-se sai hänen ajatuksensa selvenemään ja mielensä rauhoittumaan. Hän
-kääntyi, hän meni suoraan lähimpään hotelliin tuntematta tuskaa,
-arvelematta hetkeäkään. Jokin uusi alkaa nyt. Ja senjälkeen hän
-nukkui sikeästi kolme tuntia, ensikerran pitkistä ajoista unien
-vaivaamatta.
-
-Sitten hän nousi. --
-
-Seuraavana päivänä edellä puolisten hän istui Ejdsvoldin aseman
-pienessä lasipaviljongissa. Äidin kirjepinkka oli avonaisena hänen
-edessään; siinä oli suuri joukko papereita, ja nyt hän oli lukenut ne
-lävitse.
-
-Luonto harmaan kylmänä syyssumussa; harjanteita ei vielä näykään.
-Taontaa tehtaissa oikealla ja siihen sekoittunutta ratasten räminää
-sillalta, junan vihellys vasemmalta, kahvikuppien kilinää sisältä
-ravintolasta -- näkyjä ja ääniä, jotka porisivat luetun tekemän
-vaikutuksen ympärillä. --
-
-Siitä alkaen kuin hänen äitinsä sai kuulla, ettei Angelika ollutkaan
-ollut raskaana, ryhtyi hän keräämään Angelikasta kaikkea, mikä vain
-oli mahdollista saada käsiin. Kaikkialla läsnäolevan ja peräti
-sitkeän suvun avulla olikin tämä onnistunut niin laajassa mitassa
-ja semmoisin yksityisseikoin, ettei kukaan tutkintotuomari olisi
-päässyt niin pitkälle. _Tässä_ oli nyt kirjeitä, selvityksiä, monia
-todistajia, jotka tarvittaessa halusivat mennä asiastaan valalle;
-vielä oli siinä Angelikan alkuperäisiä kirjeitä, ajattelemattomia
-kirjeitä, jollaisia tämä intohimoinen ihminen kaikista laskelmistaan
-huolimatta saattoi kirjoittaa, tahi myös hyvin harkittuja kirjeitä,
-jotka olivat kokonaan ristiriidassa jonakin toisena aikana
-kirjoitettujen harkittujen kirjeitten kanssa. Nämä asiakirjat
-olivat vain osia äidin laajoista tutkimuksista. Se oli siis
-äiti, joka oli ohjannut muitten vainua ja sitten koonnut kaiken
-kokonaisuudeksi. Matemaattisella tarkkuudella oli tässä järjestettynä
-kaikki mitä tiedettiin ja myöskin mitä ei tiedetty, mutta mikä oli
-hyvin todennäköistä. Ei ainoatakaan huomautusta oltu liitetty, ei
-ainoatakaan suorastaan Rafaelille kohdistettua sanaa.
-
-Se osa näistä tiedoista, mikä koskee Angelikan menneisyyttä, ei
-kuulu meihin. Se osa, joka koski hänen suhdettaan Rafaeliin, alkoi
-todistuksella että ne nimettömät kirjeet, jotka aikoinaan olivat
-estäneet kihlauksen Helenen kanssa, olivat Angelikan kirjoittamia.
-Tämä ainoa ilmoitus kaiken edellä kuvatun kera antaa aavistuksen
-siitä valtavan nöyryyttävästä tunteesta, joka nyt otti Rafaelin
-valtoihinsa. Mikä hän oli, jota voitiin tuolla tavalla vetää nenästä
-ja joka voitiin tappaa kuin vangittu eläin? Kuinka kaikki se, mikä
-hänessä oli huonoa sekä kaikki se, mikä oli hyvää, saattoikaan viedä
-hänet näin pitkille harhapoluille? Kuin tolkuton mielipuoli oli hän
-juossut syrjään; hän ei ollut nähnyt eikä ajatellut mitään, ennenkuin
-hän oli loitolla kaikesta, mikä oli hänen omaansa ja kaikesta mikä
-oli hänelle rakasta.
-
-Hän istui tässä taas saman ankaran hikoilun ahdistamana kuin
-viime yönä; häntä alkoi kauheasti vilustaa. Senvuoksi hän juoksi
-huoneeseensa ja lukitsi paperit matkalaukkuunsa. Sitten hän juoksi
-pois, hyppäsi maantieltä ja kiisi metsiin päin. Ihmiset pysähtyivät
-ja jäivät tuijottamaan tuon pitkän miehen jälkeen.
-
-Mutta hän, joka juoksi, toisti itsekseen: "Mikä sinä olet, poikani,
-mikä sinä olet?" Pian kysyi hän sitä samaa puutarhoilta, joita oli
-täällä niin runsaasti, sitten yksityisiltä puilta. Jopa hän lopuksi
-kysyi sitä sumultakin, joka juuri pakeni mailta: "Mikä minä olen, --
-voitko sanoa sen minulle?" Märkä, liukas ruohokenttä makasi puoleksi
-kuihtuneena ja ärsytti häntä. Perunapellot, jotka olivat mustia
-sadonkorjuun jälkeen, kynnetyt peltomaat, varisseet lehdet ärsyttivät
-häntä.
-
-Sinä et saa olla se mikä sinä olet; sinä et saa tehdä sitä, mitä sinä
-osaat tehdä; sinusta ei voi tulla sitä, mitä sinusta piti tulla!
-
-Niinkuin sinä -- niin teki sinun äitisikin sinun edestäsi. Poikkesi
-sivutielle. Ja sinun isäsi niinikään. Suoraan, suoraan tiheikköön!
-Kuka tietää, eivätkö heidän äitinsä ja isänsä tehneet samoin heidän
-puolestaan. Tässä on suuren perheen vesa, josta ei koskaan tule
-sitä, mitä siitä piti tulla. Jokin erikoinen vie meidät kaikki pois
-tieltä, mutta jokainen meistä joutuu harhaan. Minkätähden käy niin?
-Ja meillähän on sitäpaitsi suurempi tehtävä kuin useimmilla muilla.
-Mutta toiset ajavat selvää maantietä aina onnensa talon portille
-saakka, -- me taas poikkeamme maantieltä ja menemme metsään --
-enkö ole metsässä nyt itse? Pois maantieltä ja metsään, niinkuin
-tottelisin sisäistä käskyä. Olenko tullut syvälle metsään? Hän näki
-ympärillään koivuja ja pihlajia ja muuta kellastunutta lehtimetsää.
-Se seisoi märkänä yltympärillä, ikäänkuin hänen suruaan odottaen.
-Niin, niin, se tahtoo nähdä minun riippuvan täällä -- niinkuin
-Absalom riippui pitkästä tukastaan.
-
--- Hän tuskin ehti saada tämän vanhan kuvan esiin, kun hän pysähtyi
-ja tunsi ikäänkuin väkevä käsi olisi tarttunut häneen; tästä hän ei
-saanut juosta pois, vaan piti ajatella perusteellisesti. Ja mitä
-syvemmin hän ajatteli, sitä selvemmäksi hänelle tuli, että _Absalomin
-tarina olikin hänen oma tarinansa_.
-
-Se alkaa kapinalla,... sillä se tietysti alkaa, se, joka johtaa pois
-valtatieltä, johtaa himoihin ja niiden tyydyttämiseen. Se on juuri
-niin. Sitten himot kasvavat korkeammiksi kuin kutsumus.
-
-Sitten tapaukset vievät aloitteelta voiman. -- -- Mutta tekihän
-Davidkin kapinan. Miks'ei, hiidessä, David joutunut tukastaan
-riippumaan? Kyllä se kai oli vähintäin yhtä pitkä kuin Absalomin
-tukka. Oh, sehän oli niin täpärällä Davidillekin monta kertaa.
-Aina vanhuuteen saakka. Mutta Davidin keskittävät voimat olivat
-liian suuret. Hänen tarmonsa oli ja pysyi valtavan suurena; se
-alisti valtaansa kapinalliset voimat; ne saivat paeta hänen
-luotaan kauas himoihmisten luokse. Hänen elämässään sattui vain
-lomapäivähuvimatkoja, jotka antoivat sille runoutta. Kutsumusta ne
-eivät järkyttäneet. Ohoo, se oli Davidissa niin voimakas, että hän
-otti himot luokseen ja ravitsi itseään niillä! Ja kuitenkin oli niin
-täpärällä -- monta kertaa!
-
-Kas tätä juuri en minä, kurja kaksoisolio, osaa! Senvuoksi minä
-riipun. Pian on mies keihäineen minun kimpussani.
-
-Nyt lähti Rafael juoksemaan tiheimpään metsään; todennäköisesti hän
-tahtoi paeta keihäsmiestä. Hän saapui alas kapeaan laaksonotkoon
-kahden suuren mäen välissä, ja siellä oli hyvin varjoisaa. Voi
-kuinka hänen oli jano, kuinka hirveästi jano! Hän pysähtyi ja
-mietti: kuinkahan saisin vähän juotavaa? Tuolla kuuluikin puron
-solinaa, ja hän läksi juoksemaan ääntä kohden. Samassa tuokiossa
-ilmestyi metsään aukeama. Hän ei mennytkään purolle, sillä aukeamassa
-oli jotakin, joka hämmästytti häntä. Aurinko oli tullut esiin ja
-valaisi puitten latvoja, jättäen syvät varjot alemmas. Näkikö hän
-jotakin? Hänestä tuntui, että hän näki oman itsensä -- ei aivan
-aukeamassa, vaan sen reunalla, varjossa erään puun alapuolella. Hän
-riippui siellä hiuksistaan! riippui siellä ja heilui hiljaa, hän
-oli pitkä, mutta hänellä oli yllään lapsuutensa mekko ja tiukasti
-ruumiinmukaiset housut. Hän koetti kierittää tukkaansa vapaaksi;
-tukka oli punainen ja vanukkeinen. Mutta etäämpänä hän näki selvästi
-toisenkin riippumassa; se oli hänen äitinsä jäykkänä ja tahdikkaana,
-ikäänkuin heiluisi hän soiton mukaan. Ja, Jumala paratkoon, tuolla,
-vielä etäämpänä, riippui leveänä ja juurevana hänen isänsä harvoista,
-ohuista niskahaivenistaan ja hänen kasvonsa olivat vääntyneet ja
-murheelliset niinkuin ne kuolinvuoteella olivat olleet. Ei muuten
-ollut niin kovin sääli kumpaakaan heistä, hehän olivat niin vanhoja;
-mutta häntä itseään oli kovin sääli, sillä hän oli niin nuori.
-Sitäpaitsi ei hänellä koskaan ole ollut mitään hyvää, ei edes
-lapsena. Jotakin, joka oli särjetty, oli ollut, jotakin, joka oli
-tehnyt hänet apeamieliseksi tahi joka oli peloittanut häntä, tahi
-piti häntä epävarmuudessa itsestään, alinomaisessa jännityksessä.
-Hän ei koskaan ollut saanut käydä käsiksi pääasiaan, hiljaisessa
-luonnollisessa rauhassa. Aina tuli jotakin tielle. Vain kerran
-tapahtui poikkeus -- hänen tavatessaan Helenen!
-
-Hänestä tuntui, että hän istui tytön kanssa venheessä lahdella,
-ilmassa säteili ja metsässä visersi, ja hän oli ylhäällä kukkulalla
-Helenen kanssa, mäntytaimistossa. Helene selitti, että niiden
-menestyminen riippui huolenpidosta. -- --
-
-Hän meni suoraan purolle juodakseen, asettui pitkälleen ja
-kurkoittihe veden puoleen. Silloin sai hän nähdä omat kasvonsa. Mistä
-se johtui? Niin paistoihan aurinko takaa, tietysti!
-
-Omat kasvonsa hän sai nähdä. Herra Jumala, kuinka ne olivat tulleet
-isän kasvojen näköisiksi!
-
-Tänä viimeisenä vuotena hän oli alkanut tulla kovasti isänsä
-näköiseksi, niin olivat ihmiset sanoneet. Hän näki selvästi, millä
-ilmeellä äiti sen sanoisi. Mutta iankaikkinen Jumala, oliko hänellä
-jo harmaa tukkakin? Oli, sitä oli jo viljalti; -- niin tiheässä,
-ettei hänen tukkansa enää ollut punertava, vaan harmahtava! Sitä ei
-kukaan ollut sanonut hänelle. Oliko hän kärsinyt niin paljon? Ja
-niin vähän ennättänyt huomata sitä, että Hans Ravnin lause: "Kuinka
-sinä oletkaan muuttunut, Rafael!" säikähdytti häntä. Varmaankin
-hän oli oppinut olemaan tarkastelematta itseään tuossa ainaisessa
-tappeluelämässä. Siinähän ei punnittu sanoja enempää kuin tekojakaan.
-Ja sitten tuo ikuinen levottomuus. Tietysti hän ei ollut joutanut
-ottamaan huomioonsa kaiken vaikutusta häneen itseensä. Jos puro olisi
-ollut vähän syvempi, olisi hän antautunut sen vietäväksi. --
-
-Hän nousi ja jatkoi kulkuaan, nopeasti, yhä nopeammin. Milloin tämän,
-milloin tuon hän näki riippuvan metsässä; hän ei enää uskaltanut
-katsella sivuilleen. Ja olikos se mikään kumma? Että useammat kuin
-hän ja hänen sukunsa poikkesivat valtatieltä ja pitivät metsiä ja
-puitten oksia parempina. Hän oli ollut epäoikeudenmukainen itseään ja
-vanhempiaan kohtaan, sillä eiväthän he olleet yksin, heitä oli täällä
-suuri seurue! Mitäpä taitamattomat ihmiset saattavat sanoa muuta kuin
-juuri sitä, että se tässä maailmassa saa voiton, joka ei saisi sitä
-saada?
-
-Enemmän kuin puolet ei pääse perille; enemmän kuin puolet voimista
-menee hukkaan.
-
-Tänne, näihin metsikköihin, näille kukkuloille, jotka kohoavat
-toinen toisensa vieressä, jyrkkäpiirteisinä ja järjestyksessä
-kuin urkupiiput, tänne juoksi kerran myöskin Henrik Vergeland. Ja
-täpärällä oli hänenkin, -- täpärällä!
-
-Kummakos, että Ravnit kokoontuivat tänne! Heh, täällähän riippui niin
-monia muitakin.
-
-Ahaa, tämä hänen täytyy kirjoittaa äidille! joka oli lähtenyt
-hänen luotaan ainiaaksi, joka hylkäsi hänet silloin kun hänen
-onnettomuutensa mitta oli kukkuroillaan, jolle oli tärkeintä oman
-personansa pyhyyden säilyttäminen, oman uhmansa vartioiminen,
-suuttumuksensa vireilläpitäminen, halveksuntansa kostavana
-säilyttäminen, -- -- hoo, miten pitkä tukka, -- hoo, kuinka äiti
-riippuu lujassa! Eipä äiti vaan olekaan leikannut hiuksiaan. Mutta
-kärsimys ja kuolema, nyt hän saakoon osansa! Nyt piti kaivettaman
-esiin muistoja ajassa niin kauas taaksepäin kuin hän suinkin jaksoi
-muistaa. Nyt tahtoi hän kerrankin valaista äidille äitiä itseään! Nyt
-hänellä oli siihen sekä voima että oikeus!
-
-Hänen luovat lahjansa olivat olleet niin kauan kätkössä kaipauksen
-tympeän kuonan alla sekä yöllä että päivällä. Nyt ne heräsivät ja
-kohdistuivat tähän ainoaan asiaan, -- sen saakoon äiti osakseen! --
-Ihmiset näkivät pitkän miehen murtautuvan esiin metsästä, hyppäävän
-aitojen yli ja ojien poikki, kiipeävän yhä ylöspäin, suorinta tietä.
-Tuolla, korkeimmalla kukkulalla, hän tahtoi kirjoittaa äidille. --
-
-Hän saapui asemanhotelliin vasta iltamyöhällä, -- vaatteet
-epäjärjestyksessä, märkänä ja kauhean uupuneena. Hän sanoi olevansa
-nälkäisempi kuin susi, mutta ei syönyt paljon mitään. -- Joi
-sensijaan suunnattomasti. Sitten hän nousi ja ilmoitti jäävänsä tänne
-pariksi päiväksi nukkumaan.
-
-Ihmiset luulivat että se oli leikkiä, mutta hän nukkui yhteen menoon
-puoleenpäivään saakka seuraavana päivänä, jolloin hänet herätettiin.
-Silloin hän taas söi vähäsen ja joi tavattoman paljon, sillä hän oli
-hikoillut. Vielä vuorokausi kului samalla tavoin, ja silloin hän
-aamulla heräsi ja huomasi olevansa yksin. Eikös hänen luonaan käynyt
-lääkäri, ja eikös lääkäri sanonut, että uni teki hänelle hyvää,
-että oli hyvä kun hän sai nukkua. Hänestä tuntui että ympärillä oli
-ollut useampien äänien hälyä; -- mutta joka tapauksessa oli hänen
-nyt hyvä olla, hänellä oli vain niin siunatun kova nälkä ja jano, ja
-kun hän nousi ylös, niin pyörrytti. Mutta se meni ohi kun hän söi
-mitä pöydällä sattui olemaan tähteitä voileipäateriasta. Hän joi
-pesukannusta, sillä karahvi oli tyhjä, joi, käveli muutamia kertoja
-edestakaisin huoneessa ja avasi ikkunan. Oli sangen koleata, joten
-hän sulki sen jälleen. Juuri kun hän ryhtyi pukeutumaan, muisti hän,
-että hän varmaankin oli kirjoittanut äidilleen kauhean kirjeen.
-Kuinka kauan siitä on? Eikö hän ollut nukkunut hyvin pitkään? Ja eikö
-hän ollut tullut harmaapäiseksi --?
-
-Hän meni peilin eteen, mutta unohti kokonaan harmaan tukan
-katsellessaan muuta ulkonäköään. Laiha veltto, loppuunkulunut,
-törkyinen... Kirje, kirje! Iankaikkinen Jumala, sehän tappaisi äidin!
-Tässä oli jo onnettomuutta muutenkin tarpeeksi, enempää ei saanut
-enää tulla. Hän pukeutui niin nopeasti että saattoi hänen luulla
-siten yrittävän kilpailla kirjeen perilletulon kanssa; hän katsoi
-kelloaan, mutta se seisoi. Kunpa juna pian tulisi! Hänen täytyi
-päästä mukaan, ja junalta täytyi hänen suoraan päästä höyrylaivaan ja
-kotiin, kotiin Hellebergeneen! Mutta nyt heti täytyi lähettää äidille
-sähkösanoma. Hän kirjoitti: "Älä lue kirjettä, äiti! Tulen tänä
-iltana kotiin, enkä jätä sinua enää koskaan." Kas niin, nyt toinen
-hattu päähän, ja kello, -- niin, nyt on kai aamu? -- sitten pakkaus,
-sitten alas maksamaan, syömään, ostamaan pilettiä, lähettämään
-sähkösanomaa; mutta ensin --, ei, kaikki oli tehtävä yhtaikaa; juna
-oli jo. tuossa, se odotti enää vain muutamia minuutteja!
-
-Oli niin ja näin että hän ehti mukaan -- sähkösanoman sai toinen
-viedä. Mutta hän ei ehtinyt vaunuun, jossa ei ollut muita, kun jo
-ajatus kirjeestä kiusasi häntä niin, ettei hän voinut istua. Tämä
-kauhea äidin surmaaminen, pala palalta, -- nyt se selvisi hänelle,...
-ja se vei hänet jälleen samoihin tunnelmiin kuin Ejdsvoldin
-metsässä. Ja tunnelin toisellakin puolella oli maisema samanlaista.
-Hyvä Jumala, eihän tuo peloittava kirje kuitenkaan ollut lähtenyt
-sydämestä, sillä muuten ei hän nyt kärsisi näin hirveästi!
-
-Mitä oikeutta oli hänellä nuhdella äitiä tahi ketään muutakaan
-siitä, että satunnainen, joka vain sattui elämänradan tielle, tuli
-määrääväksi koko elämälle?
-
-Ehtisikö sähkösanoma ajoissa, niin ettei äiti joutuisi liian suureen
-epätoivoon? Eikä säikäyttäisi äitiä pois kotoa ennenkuin hän saapuu?
-
-Aatteles, että saattaa noin kirjoittaa äidille, joka oli elänyt vain
-kootakseen aineistoa, jonka avulla hän oli pääsevä vapaaksi! Kyllä
-kai hänen kiittämättömyytensä oli äidin mielestä liian suuri. Äidissä
-oli jotakin auttamattoman suljettua, joka johti purkauksiin; äiti ei
-jaksanut avautua, ja senvuoksi syntyivät räjähdykset. Mihinkähän äiti
-nyt saattaisikaan ryhtyä? Kun kiitokseksi oli saanut hänen hirmuisen
-hyökkäyksensä? Tuntuisiko äidistä, että elämä ei enää ole elämisen
-arvoinen! Äidin mielestähän kuolema oli niin helppoa! Hänen päässään
-tuntui aivan kuin kiehuvan.
-
-Mutta äiti ei tee mitään _heti_, hän ajatteli; -- äiti punnitsee
-ensin. Hänen juurensa ulottuvat syvälle; silloin kun hän näyttää
-toimivan päähänpistosta, on hän usein jo ajatellut asiaa. Mutta tätä
-ei hän ole vielä aikaisemmin ajatellut, tätä hän ensin punnitsee.
-Hän näki äidin kävelevän ympäri sieluntuskissa, hän näki äidin
-tuijottavan suurin silmin _omaan_ elämäänsä ja _hänen_ elämäänsä,
--- kunnes ne molemmat näyttivät hänestä auttamattomasti hukkaan
-menneiltä; hän näki äidin kulkevan ja etsivän paikkaa mihin kätkeytyä
-kaikelta tuskalta iäksi.
-
-Kuinka hän rakastikaan äitiä! Mutta kulunut aika oli pitänyt sidettä
-hänen silmäinsä edessä. Nyt se oli poissa! -- --
-
--- Hän istui höyrylaivassa, joka vei häntä kotiin. Satoi hiljaa ja
-lempeästi, oli aivan kesäinen sää, näytti seestyvän illaksi. Hän
-kai tulisi perille Hellebergeneen kirkkaassa kuutamossa, ja silloin
-tulisi taas kylmempää.
-
-Hän ei puhunut kenenkään kanssa eikä liioin tarkannut maisemia. Hän
-näki äitinsä silkkishaaliin kietoutuneena, ja tämä näky piti hänelle
-seuraa. Vain äiti, äiti, äiti. Entä jos sähkösanoma on säikähdyttänyt
-häntä vielä pahemmin! Pahimmaltahan äidistä saattaisi tuntua juuri
-hänen näkemisensä. Saatuaan lukea hänen kädestään tuommoisen tuomion
-koko elämästään, -- -- ei äiti ollut niitä, jotka unhoittivat kaiken,
-kunhan toinen vain tuli ja pyysi anteeksi. Päinvastoin hänen tulonsa
-kiirehtisi pahinta!
-
-Tietysti niin kävisi! Hän alkoi taas kovasti hikoilla. Hänen täytyi
-nousta ja lähteä lainaamaan yllensä jotakin.
-
-Tuska vei häntä aivan mihin tahtoi, hänen _täytyi_ antautua mitä
-kauheimpiin kuvitelmiin,... hänen täytyi kuvitella minkälaisen
-kuoleman äiti valitsisi! Hän hypähti pystyyn, hän kääntyi sinne
-tänne ja olisi hyvin kernaasti vaipunut jonkun syliin, huutanut --
-mutta hänhän tiesi, ettei tässä puhumisella tulisi mitään apua.
-Hänen täytyi nähdä kuinka äiti kulki ja tarkasteli pyssyjä, --
-kunnes luopui aikeestaan käyttää jotakin niistä. Sitten äiti alkoi
-muistella metsän syvimpiä kätköjä; missä ne olivatkaan kaikki? Rafael
-muisteli niitä, näki niistä jokaisen. Ei, mihinkään _niistä_ ei
-äiti menisi; sillä äiti tahtoi kätkeytyä niin ettei häntä koskaan
-enää löydettäisi. Siis sementtialuelle. Siellä oli jyrkkää, vietti
-pystysuoraan mereen. Rafael tarttui nokiseen köysistöön pysyäkseen
-pystyssä; hän alkoi rukoilla, että kauheat kuvitelmat luopuisivat
-hänestä. Mutta tuollahan äiti keinui aalloissa! Olivatko kasvot
-korkeammalla kuin ruumis, vai oliko ruumis vielä hetken korkeammalla
-kuin kasvot?
-
-Vähitellen hänen tilansa tuli paremmaksi, kun ihmiset tulivat
-kysymään häneltä, oliko hän sairas. Hänelle annettiin juotavaksi
-jotakin lämmittävää ja vahvistavaa, ja samassa laiva kääntyi
-tutuille seuduille. He ajoivat sen paikan ohi, josta oli poikettava
-Hellebergeneen, sillä heidän täytyi ensin mennä kaupunkiin, josta
-sitten venheellä mentiin Hellebergeneen. Nyt oli vain kysymys siitä,
-oliko hänelle lähetetty venhettä. Se selvittäisi kaiken. Siitä kävisi
-selville, oliko äiti elossa, tahtoisiko äiti ottaa hänet vastaan.
-Mutta jollei venhettä olisi, niin se merkitsisi sanomaa syvyyksistä.
-
-Ja venhettä ei todellakaan oltu lähetetty.
-
-Hetkeksi hänen tajuntansa lakkasi toimimasta, ei ollut muuta kuin
-omituista huminaa korvissa, ja tuntui kuin jokin olisi ollut
-nousemassa vedestä. Mutta sitten hän työskenteli eteenpäin kuin
-pimeästä käytävästä valoon, -- hän tahtoi Hellebergeneen, hän tahtoi
-nähdä mitä oli tapahtunut, hän tahtoi tietää ja tutkia. Kyllä oli
-nyt pimeätä, mutta hän poistui laivasta ja hoippui kuin puoliunessa
-etsimään venhettä. Hän saattoi tuskin puhua, mutta hän ei hellittänyt
-ennenkuin sai palkatuksi miehet ja vuokratuksi venheen. Hän itse
-tarttui peräsimeen ja pyysi miehiä soutamaan voimain takaa. Hän
-tunsi jokaisen kukkulasaaren harmaassa hämyssä; ne kaatuisivat hänen
-päälleen, oli vain katsottava suoraan eteenpäin. Pian he sivuuttivat
-nämä kukkulat ja saapuivat sisäsaaristoon. Nyt ei tapahtunutkaan,
-että saaret tulivat häntä vastaan; ne päinvastoin näyttivät tahtovan
-torjua häntä luotansa. Se, ettei oltu lähetetty venhettä, merkitsi
-sitä ettei hänellä enää ollut täällä mitään tekemistä; hänelle ei
-lähetetty venhettä, koska hän oli rikollisesti menettänyt jalansijan
-täällä. Kukkulat ja saaret seisoivat häntä vastassa uhkaavan ja
-vihaisen näköisinä kuin petoeläimet. "Soutakaa toki, miehet", sanoi
-hän. Sillä nyt häneen taas tuli sitä voimaa, joka odotti viimeistä
-koetta. "Mitä sinusta tulee, poika? Minä ikävystyn sinuun! Koeta nyt
-kerran mennä eteenpäin!" Aivan kuin jokin ääni hänen ulkopuolellaan,
-niinkuin silloinkin. Miehen ääni. Oliko se hänen isänsä ääni?
-
-Isän tahi ei -- mutta tässä esi-isäin tantereella hän tahtoi nousta
-taistelemaan niiden haamuja vastaan, -- hän tahtoi!
-
-Ihmisen suurimmassa hädässä kohtaavat hänen vikansa ja hänen
-voimansa toisensa, -- juuri kun venhe oli selviytynyt saaristosta ja
-kääntyi niemen ohi lahteen, nousi hän seisomaan pitkin pituuttaan;
-soutumiehet katselivat häntä hämmästyneinä, hän oli nostanut
-peräsimen varren irti ja näytti kuin aikovan käydä vihollista
-vastaan. -- Vai kuuliko hän jotakin? Oliko se aironloisketta? -- Oli
-se, nyt sen kuulivat jo miehetkin, lahden suulla souti heitä vastaan
-venhe, vaahto kohisi sen keulassa, ja miehet soutivat sitä kuin
-henkensä edestä. "Oletteko te Hellebergenestä?" huusi Rafael, ääni
-kovasti vapisten. "Ollaan", vastattiin veneestä, ja hän tunsi että
-vastaaja oli pehtoori. "Onko se Rafael?" -- "Olen. Mutta miksi ette
-tulleet aikaisemmin?" -- "Sähkösanoma tuli juurikään!"
-
-Hän istuutui, hän ei sanonut sanaakaan, hän tuli kerralla liian
-pieneksi sanoakseen mitään. Venhe sai seurata heidän jäljessään
-kotiin. Rafael oli vähällä ohjata venheensä karille; hän ei muistanut
-pitää perää.
-
-Pian selviydyttiin ahtaasta väylästä, joka johti poukamaan, sitten
-sivuutettiin viimeinen niemeke, ja tuolla, -- tuolla oli Hellebergene
-heidän edessään ilotulituksen valomerenä. Kellarista vinttiin saakka
-loisti tuli joka ainoassa ikkunassa, jopa tallista ja navetastakin
-loistelivat valot, -- ja juuri nyt leimahti häikäisevä valokaari
-korkealle ilmaan. Se oli kukkulalla seisovan vahdin ilmoitus.
-
-Näin otti äiti hänet vastaan! Hän nyyhkytti niin, että soutumiehet
-kuulivat sen, huomasivat ympärillään valoa ja kääntyivät katsomaan.
-Heitä ihastutti näky niin, että he unohtivat soutamisen. "Ei, teidän
-täytyy päästää minut maihin!" Hän sai sen hädin tuskin sanotuksi.
-
-Hän ei muistanut kärsimyksistään mitään hypätessään reippaasti
-veneestä. Ei hän myöskään kummastunut, ettei tavannut äitiä rannassa
-tahi jossain täällä ulkosalla ja ettei nähnyt häntä penkereellä. Hän
-syöksyi suin päin portaita ylös ja avasi, -- -- ikkunoissa olevat
-kynttilät eivät valaisseetkaan täällä sisällä, niiden taakse oli
-pantu jotakin verhoksi niin että täällä oli puolihämärää. Mutta hänen
-silmänsä tulivat puolihämärästä, hän katseli ympärilleen nähdäkseen
-äidin ja kuuli vain itkua perimmäisestä nurkasta -- siellä istui
-äiti kokoonkyyristyneenä sohvan nurkassa, jalat allaan, niinkuin
-vanhoina päivinä ollessaan pelon vallassa. Hän ei edes ojentanut
-käsiään Rafaelia kohti, hän oli kokonaan pelon jäykistämä. -- Mutta
-Rafael kumartui hänen puoleensa, hän polvistui hänen eteensä, painoi
-kasvonsa hänen syliinsä ja itki hänen kanssaan. Hoikaksi ja laihaksi
-oli äiti muuttunut, voi, hänethän ihan tuuli saattoi puhaltaa pois!
-Hän salli Rafaelin ottaa hänet syliinsä kuin lapsen, suudella,
-silittää, taputella; -- voi, kuinka hän oli tullut ruumiittomaksi!
-Ja nämä silmät, jotka hän lopultakin sai nähdä, katselivat kyynelten
-läpi suurista reijistä, mutta ne katsoivat viattomina kuin linnun
-silmät pesästä. Otsalleen hän oli kietonut silkkivaatteen turbaanin
-muotoon, hän ei halunnut näyttää kuinka hänen hiuksensa olivat
-ohenneet. Rafael hymyili saadessaan äitinsä juuri tässä asussa.
-Henkisempänä, ruumiittomuudessaan kauniimpana kuin konsanaan;
-sisäinen minuus näytti vapautuneen kuorestaan.
-
-Hänen hoikat, hennot kätensä hyväilivät Rafaelin tukkaa, ja nyt
-hän katsoi poikaansa silmiin. "Rafael! Oma Rafaelini!" Hän syleili
-Rafaelia ja istuutui uudelleen hänen syliinsä. "Tervetuloa!" Hän
-kuiskasi sen. Mutta pian hän oikaisihen, nosti päänsä ja istuutui
-erilleen; hän tahtoi puhua. Rafael ennätti ennen häntä. "Anna
-anteeksi kirje!" kuiskasi hän ja hänen silmänsä sisälsivät pelkkää
-rukousta -- samoin hänen äänensä ja kätensä ylhäällä äidin kaulassa.
-"Minä näin sinun suuren hätäsi", vastasi äiti -- myöskin kuiskaten,
-sillä tästä ei saanut puhua ääneen. "Ja silloin ei ollut mitään
-anteeksi antamista", lisäsi hän. Taaskin hän painoi päänsä Rafaelin
-ohausta vasten. "Ja sehän oli sitäpaitsi niin tosi!" kuiskasi hän
-taaskin.
-
-Hänellä on täytynyt olla täällä vaikeita päiviä ja öitä, voidessaan
-sanoa noin, ajatteli Rafael.
-
-"Äiti, äiti, se oli niin hirmuista aikaa --!" Äidin pieni käsi
-tarttui hänen käteensä; se lepäsi hänen kädessään kylmänä kuin
-pesästä hyljätty muna. Hän lämmitti sitä ja otti toisenkin. "Eikö
-ilotulitus ollut kaunis?" kysyi äiti, ja nyt hänen kasvoilleen
-tuli lapsen ilme. Rafael nosti verhoa, joka peitti kynttilöitä,
-hänen täytyi nähdä äiti paremmin. Hän ajatteli rakkaan iloisesti
-katsellessaan äidin kasvoja: Jos elämä näyttää hänestä vielä näin
-kauniilta, niin vietämme vielä monta päivää yhdessä.
-
-"Jos sinä olisit sanonut minulle tuon kaiken Absalomista, -- niin,
-se kuva, jonka näit silloin kun kuulit Davidin historian, -- jospa
-sinä olisit sanonut sen minulle aikaisemmin...!" Hän vaikeni ja hänen
-suupielensä värähtelivät. "Kuinka saatoin sanoa sitä, äiti, kun en
-itsekään ymmärtänyt sitä!" -- Äiti hymyili. "Ilotulituksen, niin sen
-piti merkitä minun ymmärtämystäni. Sen piti ikäänkuin loistaa sinua
-vastaan. Etkö huomannut sitä!"
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Absalomin tukka, by Björnstjerne Björnson
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ABSALOMIN TUKKA ***
-
-***** This file should be named 51619-8.txt or 51619-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/1/6/1/51619/
-
-Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/51619-8.zip b/old/51619-8.zip
deleted file mode 100644
index 0e64d0a..0000000
--- a/old/51619-8.zip
+++ /dev/null