NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4690 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8203b35
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #51625 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51625)
diff --git a/old/51625-8.txt b/old/51625-8.txt
deleted file mode 100644
index ddaee53..0000000
--- a/old/51625-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4690 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Reviisori, by Nikolai Gogol
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Reviisori
-       Huvinäytelmä viidessä näytöksessä
-
-Author: Nikolai Gogol
-
-Translator: August Hjelt
-
-Release Date: April 2, 2016 [EBook #51625]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK REVIISORI ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-REVIISORI
-
-Huvinäytelmä viidessä näytöksessä
-
-
-Kirj.
-
-NIKOLAI GOGOL
-
-
-Suom. August Hjelt
-
-
-
-
-
-Jyväskylässä,
-J. Länkelän kustantamana,
-1882.
-
-Jyväskylän kirjapainossa.
-
-
-
-
-
-
-Mitä runsain huumori, joka itse ivassakin korottaa sen tavan, jolla
-Gogol tuopi esiin yhteiskuntansa puutteita, mitä sujuvin esitystapa ja
-ennen kaikkea kauttaaltansa puhdas kansallinen henki, ovat ne
-ominaisuudet, jotka ovat saattaneet tämän kirjailijan kansallensa
-kalliiksi ja tehneet hänet tunnetuksi muittenkin kansojen
-kirjallisuudessa. Avarain kieliaarteittensa käytännössä vetää hän
-vertoja meidän Kivelle ja hänen teoksensa ovat samaten, kuin
-viimemainitun, sangen vaikeat, paikoittain melkein mahdottomat toiseen
-kieleen kääntää. Tätä seikkaa silmällä pitäen, ei kukaan mahtane
-kummastella, huomatessaan, ett'ei aina ole voitu täydellisen
-vastaavasti kuvata alkuteoksen ajatusta ja esitystä.
-
-Tietysti semmoisen teoksen suomentaminen, jossa Gogolin omituinen
-kirjailijaluonne kenties parhaiten kuvastuu, vaatii tarkkaa sekä
-alku- että suomenkielen taitoa. Kaikeksi onneksi olen, työni kestäessä,
-saanut nauttia ystävällistä apua venäjää ja suomea hyvin osaavilta
-henkilöiltä. Pyydän saada täten lausua heille sulimmat kiitokseni.
-
-Tuusulassa, Lepolassa, 17 p. syysk. 1882.
-
-At. Ht.
-
-
-
-HENKILÖT:
-
- _Anton Antonovitsch Skvosnik-Dmuchanovskij_, kaupungin päällikkö
-    (poliisimestari).
- _Anna Andrejevna_, hänen rouvansa.
- _Maria Antonovna_, heidän tyttärensä.
- _Lukas Lukitsch Hlopov_, koulujen tarkastaja.
- _Nastenka_, hänen vaimonsa.
- _Ammos Fedorovitsch Liapkin-Tiapkin_, piirituomari.
- _Artemij Filippovitsch Semljanika_, sairashuoneen talousmies.
- _Ivan Kusmitsch Schpekin_, postimestari.
- _Peter Ivanovitsch Bobtschinski_,  | kaupunkilaisia tilanhaltijoita.
- _Peter Ivanovitsch Dobtschinski_,  |
- _Ivan Aleksandrovitsch Hlestakov_, virkamies Pietarista.
- _Ossip_, hänen palvelijansa.
- _Kristian Ivanovitsch Hübner_, piirilääkäri.
- _Fedor Andrejevitsch Lulukov_,    | eläkettä nauttivia virkamiehiä,
- _Ivan Lasarevitsch Rastakovskij_, | kaupungin "honoratiores".
- _Stepan Ivanovitsch Korobkin_.    |
- _Stepan Iljitsch Uhovertov_, alapoliisimestari.
- _Svistunov_,    |
- _Pugovitsin_,   | poliisipalvelijoita.
- _Derschimorda_, |
- _Abdulin_, kauppamies.
- _Fevronja Petrovna Popleschin_, sepän vaimo.
- _Alaupseerin leski_.
- _Mischka_, kaupungin päällikön palvelija.
- _Ravintolan palvelija_.
- Kauppamiehiä, vieraita, anomuskirjojen antajia.
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
-
-
-(Huone kaupungin päällikön kodissa.)
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Kaupungin päällikkö. Piirituomari. Sairashuoneen talousmies.
-    Koulujen tarkastaja. Piirilääkäri. Kaksi poliisimiestä.
-
-_Päällikkö_. Minä olen kutsunut teidät tänne, hyvät herrat,
-ilmoittaakseni teille sangen ikävän uutisen: meille tulee pian
-reviisori.
-
-_Piirituomari_. Reviisori!
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Noh, eikös mitä! Reviisori!
-
-_Päällikkö_. Niin, reviisori Pietarista. Hän tulee aivan inkognito ja
-sen lisäksi hänellä on salaisia käskyjä.
-
-_Piirituomari_. Herra Jumala, mitä sanotte?
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Niinkuin ei meillä ilman sitäkin olisi
-vastuksia kyllin. Tämä vielä puuttui!
-
-_Koulujen tarkastaja_. Oi Luojani! Ja vielä päälliseksi hänellä on
-salaisia käskyjäkin.
-
-_Päällikkö_. Sitä minä juuri aavistinkin. Viime yönä minä lakkaamatta
-unessa näin pari hirveän suurta rottaa. En ole ikinäni semmoisia
-nähnyt: aivan mustat ja niin tavattoman isot! Ne tulivat huoneeseni,
-nuuskivat kaikkia,... ja juoksivat jälleen tiehensä!... Tässä luen
-teille kirjeen, jonka äsken sain Andrei Ivanovitsch Tschmihovilta,
-jonka tekin, Artemij Filippovitsch tunnette. No, hän kirjoittaa minulle
-näin: "Rakas ystäväni, kummini ja suosijani"... Hm! (kirjettä joutuen
-silmäillen mutisee epäselvästi)... "sinulle tietoa antaakseni..." Ah,
-tässä se seisookin! "Ja muun muassa riennän sinulle ilmoittamaan, että
-eräs virkamies aivan äskettäin on määrätty koko maakuntaa -- ja
-erittäin meidän virkapiiriämme tarkastamaan. (Kohottaa sormensa ylös
-arvelevaisen näköisenä). Olen saanut tämän sanoman hyvin luotettavasta
-lähteestä. Hän on olevinansa aivan vaatimaton, yksityinen henkilö.
-Mutta koska tiedän, että sinulla, niinkuin meillä kaikilla, on pieniä
-syntejä ja kun olet ymmärtäväinen mies, etkä mielelläsi suotta laske
-saalista verkoistasi...." Hm! (Taukoo yht'äkkiä lukemasta). No, ne
-ovat hänen yksityisiä... "niin kehoitan sinua ryhtymään tarpeellisiin
-varokeinoihin, sillä milloin hyvänsä hän saattaa tulla, -- joll'ei hän
-jo ole saapunut ja inkognito majaile jossakin kaupungissanne...
-Eilen..." Kas taaskin yksityisiä asioita. "Sisareni Anna Kirilovna on
-miehensä Ivan Kirilovitschin kanssa käynyt meillä. Ivan Kirilovitsch on
-paisunut erinomaisen lihavaksi, aika jaarikaksi, mutta soittaa yhä
-vielä viulua..." Ja niin edespäin, ja niin edespäin. Nyt tiedätte,
-millä kannalla asiamme ovat.
-
-_Piirituomari_. Tämäpä on kummallista, sangen kummallista... Kyllä se
-jotakin tietää, se on varma!
-
-_Koulujen tarkastaja_. Mutta minkätähden, Anton Antonovitsch, minkä
-tähden meille tuommoinen reviisori lähetetään.
-
-_Päällikkö_ (huoaten). Niin, minkätähden? Se on Jumalan rangaistus!
-(Huokaa taas). Tähän saakka, Jumalan kiitos, ovat he kyllä pysyneet
-muissa kaupungeissa, mutta nyt on meidän vuoromme.
-
-_Piirituomari_. Minun luullakseni, tietää tämä jotakin aivan toista; --
-tässä piilee joku valtiollinen salaisuus! Ja tiedättekö, mitä tämä on?
-Ei mitään muuta, kuin että Venäjä haluaa sotaa... ja ministeristö on,
-näetten, lähettänyt virkamiehen tiedustelemaan, onko täällä
-maankavaltajia!
-
-_Päällikkö_. Oh, loruja! Ja vielä tahdotte olla järkevä mies!
-Piirikaupungissa maankavaltajia! Aivan toinen olisi asian laita, jos
-asuisimme rajakaupungissa; mutta meidän olisi kumminkin kolme vuotta
-kulettava, ennenkun täältä ulkomaalle pääsisimme.
-
-_Piirituomari_. Ja minä sanon teille, että asia on niin... noh, te ette
-ymmärtäisi... Hallituksella on omat tuumansa. Se kyllä tietää, mitä
-tahtoo... Olkoonpa vaan piirikaupunki... Sillä on viisi mielessä ja
-yksi kielessä!
-
-_Päällikkö_. Ajatelkoon se sitä tahi tätä! Tarkoitukseni oli vaan teitä
-varoittaa, hyvät herrat! Olkaa nyt siis varoillanne! Mitä minuun tulee,
-olen jo tarpeellisiin toimiin ryhtynyt ja kehoitan teitäkin samoin
-tekemään. Varsinkin teitä Artemij Filippovitsch! Epäilemättä kaikki
-teidän hoidossanne olevat laitokset kaikkein ensiksi tutkitaan;
-laittakaa siis niin, että kaikki on hyvässä kunnossa. Toimittakaa niin,
-että yömyssyt ovat puhtaat, ja ett'eivät sairaanne ole seppien
-näköisiä, -- niinkuin ne tavallisesti teillä ovat!
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Puhtaita yömyssyjä -- noh, aivan
-mielelläni! Semmoisia pian voi hankkia.
-
-_Päällikkö_. Niin, ja jokaisen sairasvuoteen yläpuolelle pitää ripustaa
-latinan- taikka muunkielinen päällekirjoitus... (Lääkärin puoleen
-kääntyen). Mutta se on teidän asianne, Kristian Ivanovitsch. Siis
-jokaisen vuoteen yläpuolelle lippu, johon on kirjoitettu sairaan nimi,
-hänen tautinsa ja milloin hän sairastui... Ja sekin on väärin, että
-sallitte sairastenne polttaa niin väkevää tupakkaa, että aina aivastaa,
-sisään astuessa... Muutoin olisi parasta, ett'ei olisi niin monta
-sairasta. Epäilemättä sanotaan sairaitten suuren paljouden riippuvan
-huonosta hallinnosta -- taikka lääkärin taitamattomuudesta.
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Noh, mitä sairaitten puoskaroimiseen tulee,
-olen jo siitä keskustellut Kristian Ivanovitschin kanssa ja siinä
-asiassa olemme aivan samaa mieltä: mitä luonnollisemmin asiaa
-toimitetaan, sitä parempi. Kalliista lääkkeistä emme huoli. Ihminen on
-vaan yksinkertainen olento: jos hän kuolee, kerran hän kuitenkin olisi
-kuollut; jos hän tulee terveeksi, niin hän tulee itsestänsäkin
-terveeksi. Ja muutoin Kristian Ivanovitschin olisi sangen vaikeakin
-puhua sairaitten kanssa -- hän, niinkuin tiedätte, ei ymmärrä venäjää
-sanaakaan.
-
-_Hübner_. (Lausuu äänen, joka on osaksi e:n ja vähän i:n kaltainen).
-
-_Päällikkö_ (piirituomarille). Ja teitä, Ammos Fedorovitsch, kehoitan
-vähän virkahuoneita tarkastamaan. Etehiseen esimerkiksi, jossa
-käräjäväki odottaa, ovat palvelijanne majoittaneet hanhet poikinensa,
-jotka kaakoittaen juoksentelevat jaloissa. On epäilemättä ylen
-kiitettävä asia pitää huolta taloutensa asioista, mutta paikka,
-näettekös, paikka ei ole hanhelaksi sopiva. Olen jo ennenkin aikonut
-puhutella teitä tästä asiasta, mutta olen sen aina unhottanut.
-
-_Piirituomari_. Minä käsken muuttaa sekä hanhet että hanhen poikaset
-kyökkiin. Tulkaa, jos tahdotte, Anton Antonovitsch, luokseni
-päivällisille!
-
-_Päällikkö_. Paitsi sitä on paha, että istuntohuoneessa, vieläpä
-virkatoimen kestäessä, kuivaatte kaikenlaisia rääsyjä ja että
-kirjoituspöytänne yläpuolella aina riippuu lätkäpiiska asiakirjojen
-seassa! Tiedän kyllä, että mielellänne metsästätte, mutta tällä kertaa
-olisi kuitenkin paras, ett'ei piiska olisi näkyvissä; kun reviisori on
-mennyt tiehensä, sopii teidän asettaa se takaisin tavalliselle
-paikalleen. Ja sitten apulaisenne... noh, hän lienee kyllä virkansa
-puolesta kelpo mies; mutta, suoraan sanoakseni, on hänessä semmoinen
-eriskummallinen haju... tuntuu aina siltä, kuin hän suoraa tietä tulisi
-viinatehtaasta, eikä sekään juuri sovi! Olen jo kauan aikaa aikonut
-puhua teille tästä asiasta, mutta olen sen aina unhottanut. Apua siihen
-kyllä saa, vieläpä jos tuo haju hänessä, kuten hän itse vakuuttaa,
-olisikin synnynnäistä! Sopisi kehoittaa häntä syömään sipulia ja
-pureskelemaan kynsilaukkaa. Muutoin on lääkkeitä kyllä tuommoista
-vastaan -- vai kuinka, Kristian Ivanovitsch?
-
-_Hübner_. (Lausuu taas samanlaisen äänen kuin yllä).
-
-_Piirituomari_. Totta puhuen, minä en tiedä, onko mitään apua
-semmoiseen. Itse hän väittää sen syntyneen kolahduksesta, jonka hän
-lapsena sai imettäjältänsä. Siitä asti on hän muka aina viinalle
-hajahtanut.
-
-_Päällikkö_. Noh... minä vaan huomautan teitä. Mitä taas tulee niihin
-"pieniin synteihin", joista Andrei Ivanovitsch kirjeessään mainitsee,
-on minun todistaminen, ett'en minä tuota oikein ymmärrä! Hyvä Luoja!
-Luullaanko siis ihan viattomia ihmisiä olevan auringon alla? Jumala on
-kerran viisaudessaan niin asettanut, sanokootpa voltairilaiset mitä
-hyvänsä. Itse kullakin ovat omat vikansa.
-
-_Piirituomari_. Mitä te synniksi nimitätte, Anton Antonovitsch? On
-eroitus synnin ja synnin välillä. Minä en tahdo salata, että otan
-lahjoja vastaan, -- mutta minkälaisia lahjoja? Jahtipentuja! Sehän on
-ihan eri asia.
-
-_Päällikkö_. Pentuja tai muuta; lahja kuin lahja.
-
-_Piirituomari_. Eipä suinkaan, Anton Antonovitsch. Jos joku
-lahjoittaisi esimerkiksi viisisataa ruplaa maksavan turkin ja rouvalle
-muhkean päällyshuivin...
-
-_Päällikkö_. Ja mitäpä siitä, että te otatte jahtipentuja lahjaksi; sen
-sijaan te ette usko Jumalaan ettekä käy koskaan kirkossa. Minä olen
-kumminkin uskossa vahva -- niinä käyn joka sunnuntaina kirkossa. Mutta
-te... noh, kylläpä teidät tunnen. Kun rupeette maailman synnystä
-puhumaan, niin nousee tukkani pystyyn.
-
-_Piirituomari_. Omalla älylläni olen kuitenkin tähän asti toimeen
-tullut.
-
-_Päällikkö_. Välistä älyttömyys on liikaa älyä parempi. Muutoin voitte
-olla aivan huoleti. Ei kenenkään mieleen voi juolahtaa pistää nokkaansa
-teidän tuomaritoimiinne. Se on pyhä ala, joka on hyvän Jumalan omassa
-huostassa. (Koulujen tarkastajan puoleen kääntyen). Mutta teidän, Lukas
-Lukitsch, teidän tulee, koulujen tarkastajana, pitää opettajianne
-tarkemmin silmällä. He tosin ovat viisasta väkeä, jotka ovat eri
-yliopistoista tietonsa hankkineet; mutta heissä on joitakuita
-kummallisia omituisuuksia, jotka luonnollisesti kuuluvat
-opettajavirkaan. Niin on meillä esimerkiksi tuo, joka on niin
-leveänaamainen... enpä koskaan muista hänen nimeänsä... heti kun hän
-opetus-istuimellensa kiipee, ei hän voi olla irvistelemättä --
-katsokaa, näin tällä tavoin (irvistelee). Ja sitten hän tunkee kätensä
-kaulahuivinsa alle ja sivelee partaansa. Noh, olkoon menneeksi, että
-hän noin irvistelee oppilaille, -- ehkä se kuuluukin opetukseen; sitä
-en ymmärrä; mutta teidän on myöntäminen, että vaarallista on, jos hän
-samalla tavalla irvistelee reviisorillekin vasten silmiä. Herra
-reviisori, ja kuka hyvänsä ylimalkaan, voisi kenties luulla, että
-opettaja ilvehtii hänelle, ja lempo tiesi, kuinka silloin kävisi.
-
-_Koulujen tarkastaja_. Mutta, hyvät herrat, minkä minä hänelle teen?
-Olen jo monta kertaa häntä nuhdellut; ja kuitenkin, kun hiljakkoin
-esimies kävi luokassa, hän mitä hävyttömimmällä tavalla niuristeli
-hänellekin vasten naamaa. Hän sen tosin teki puhtaasta sydämmestänsä;
-mutta minua siitä nuhdeltiin... sanottiin, ett'ei ole luvallista
-herättää nuorisossa vapaamielisiä aatteita.
-
-_Päällikkö_. Myöskin historian-opettajaanne tulisi teidän silmällä
-pitää. Että hän on tosi-tiedemies, näkyy jo ensi silmäyksellä. Hän on
-hankkinut hirveän paljon tietoja, mutta innoissaan hän unhottaa itsensä
-ja esityksensä. Kerran kävin itse hänen esitelmäänsä kuuntelemassa.
-Hänen puheensa assyyrialaisista ja babylonialaisista kävi vielä
-laatuun; mutta kun hän Aleksanteri suureen pääsi, niin on mahdotonta
-sanoa, kuinka hänen kävi! Jumal'auta, luulipa valkean olevan
-valloillaan! Innoissaan hän hyppäsi alas kateederista ja paiskasi
-tuolinsa lattiaan. Aleksanteri suuri oli tosin mainio sankari, mutta
-eihän kuitenkaan ole luvallista koulun huonekaluja rikkoa ja saattaa
-kruunulle kulunkeja.
-
-_Koulujen tarkastaja_. Aivan niin, mies on hiukan kuumaverinen. Olen
-häntä siitä monta monituista kertaa muistuttanut ja nuhdellut... mutta
-hän vastaa: "niin, voipi kyllä niin olla, mutta minä olen valmis
-tieteelle henkenikin uhraamaan!"
-
-_Päällikkö_. Se on salliman selittämätön laki: toinen on viisas, vaan
-juoppo, toinen irvistää niin kamalasti, että ajaa jumalatkin tuvasta
-pellolle.
-
-_Koulujen tarkastaja_. Niin, minä vaan sanon, Jumala varjelkoon
-opettajatoimesta. Jokainen tahtoo sekaantua asiaan ja näyttää jotakin
-ymmärtävänsä!
-
-_Päällikkö_. Niin, niin, mitäpä näistä kaikista, mutta tuo kirottu
-inkognito! Äkkiä pistää nokkansa keskeemme sanoen: "kah täälläkö te
-lapseni olettekin! Kuka teistä on piirituomari?" "Liapkin-Tiapkin."
-"Tuokaa tänne se Liapkin-Tiapkin!... Ja kuka sairashuoneen talousmies?"
-"Semljanika." "Tuokaa tänne heti se Semljanika!"... Sepä se juuri onkin
-kaikkein ilkeintä!
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Edelliset. Postimestari.
-
-_Postimestari_. Sanokaa minulle, hyvät herrat, mikä virkamies tänne
-tulee?
-
-_Päällikkö_. Ettekö sitä jo ole kuulleet?
-
-_Postimestari_. Herra Bobtschinski on minulle siitä asiasta puhunut.
-Hän kävi äsken luonani postikonttorissa.
-
-_Päällikkö_. Noh, mitä te asiasta ajattelette?
-
-_Postimestari_. Mitä minä ajattelen? Saamme varmaan sodan turkkilaisten
-kanssa.
-
-_Piirituomari_. Osuipa yhteen, samaa minäkin arvelen.
-
-_Päällikkö_. Molemmat osutte päin pilviä!
-
-_Postimestari_. Aivan varmaan,... turkkilaisten kanssa,... ei
-epäilemistäkään. Se on vaan ranskalaisten vehkeitä.
-
-_Päällikkö_. Voi, voi, hyvät herrat, älkää hulluja höpiskö! Tämä ei
-liikuta turkkilaisia, vaan meitä! Se on ihan varma; sen todistaa tämä
-kirje!
-
-_Postimestari_. Vai niin... noh ei sitten sotaa tulekkaan.
-
-_Päällikkö_. Noh, mitä sitten arvelette Ivan Kusmitsch.
-
-_Postimestari_. Hm! Mitä te arvelette?
-
-_Päällikkö_. Hm, -- minäkö? Minä en ole mikään pelkuri, mutta tämmöiset
-seikat voivat todella rohkeuttakin pelättää. Kaikkein enimmän
-kauppamiehet ja porvaristo minua huolestuttavat. He sanovat minun heitä
-köyhentäneen. Herra Jumala, jos olenkin heiltä jotain vienyt... niin...
-niin... niin se ei pahassa aikomuksessa ole tapahtunut... Minä varon...
-(Tarttuu postimestarin käsivarteen ja vie hänet syrjään)... minä
-pelkään suuresti, että minua on salaa syytetty. Sanokaa itse, miksi
-muutoin tämmöinen reviisori niskoillemme lähetettäisiin? Kuulkaapas,
-Ivan Kusmitsch, eikö teidän, meidän molempain yhteiseksi hyödyksi,
-sopisi hieman avata ja pikimmältänsä katsahtaa kaikkiin tänne tuleviin
-ja täältä lähetetyihin kirjeisin, jotta saisimme tietää, löytyykö
-niissä kanteita taikka muita vaarallisia asioita? Voisitte niitä
-varovaisesti avata ja tarkastettuanne jälleen panna ne kiinni, joissa
-ei ole mitään meille vaarallista. Eihän muuten vaaraksi ole, vaikka ne
-avoiminakin lähetetään.
-
-_Postimestari_. Ymmärrän... ymmärrän. Ei teidän tarvitse minulle
-semmoisia opettaa! Siinä toimessa on minulla jo monivuotinen tottumus,
-vaikka sitä tähän saakka olen ainoastaan uteliaisuudesta enkä
-varovaisuudesta tehnyt... On erinomaisen hupaista saada tietää kaikki,
-mitä maailmassa tehdään ja tapahtuu. Vakuutan, ett'ei sitä
-huvittavampaa lukemista ole! Muutamat kirjeet ovat ylen
-nautinnollisia... niissä on kaikenlaisia kohtia... Ja niin
-opettavaisia, paljoa enemmän kuin Moskovskija Viädomosti!
-
-_Päällikkö_. Noh niin, mutta sanokaa, ettekös ole mitään huomanneet
-eräästä Pietarista tulleesta virkamiehestä?
-
-_Postimestari_. En, en ole lukenut mitään pietarilaisesta, mutta
-saratovilaisista ja kostromalaisista puhutaan paljo. On todellakin
-vahinko, että te ette lue kirjeitä. Välistä tapaan aivan erinomaisia
-seikkoja. Niin muistan esimerkiksi erään kirjeen, jossa muuan
-luutnantti kuvailee, mitä riemua hän pidoissa oli nauttinut. Se oli
-todellakin oivallista. "Täällä elän", kirjoittaa hän, "ikäänkuin
-paratiisissa. Kaikkialla kauniita tyttöjä, musiikki soi, minä
-riennän tuleen..." Kuten jo lausuin, kirjoittaa tämä nuori mies
-tunteellisesti... Minä pidin tahallani tämän epistolan itselläni!
-Luenko sen teille?
-
-_Päällikkö_. Älkää, nyt ei meillä ole aikaa siihen. Te, Ivan Kusmitsch,
-olette siis niin hyvä ja, jos sattumalta mitään valitusta tahi kannetta
-saisitte käsiinne, pitemmittä mutkitta pistätte sen hyvään talteen?
-
-_Postimestari_. Aivan mielelläni!
-
-_Piirituomari_. Mutta katsokaa vaan eteenne... Kyllä siitä vielä kerran
-käytte kiikkiin.
-
-_Postimestari_. (Säikähtyneenä). Voi, hyvä Jumala!
-
-_Päällikkö_. Oh, mitäs siitä! Olisi aivan toista, jos se julkisesti
-tapahtuisi. Mutta näin meidän kesken...
-
-_Piirituomari_. Niin, kylläpä paha päällemme päätyi!... Mutta minä
-tulinkin suoraan puhuen, Anton Antonovitsch, lahjoittaakseni teille
-pienen koirasen. Se on hurttakoirani, jonka hyvin tunnette, täysi
-sisar... Olettehan kuulleet, että Sheptovitsch on haastattanut
-Varckovitschin oikeuteen? Nyt minulla on päivät kuin papilla: minä
-lasken asianajajana pyydykseni kummankin kalaveteen.
-
-_Päällikkö_. Minä annan hiiden teidän pyydyksillenne: Minulla vaan tuo
-kirottu inkognito hyörii ja pyörii päässäni. Minusta on joka hetki,
-kuin ovi aukenisi ja...
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    Edelliset. Bobtschinski ja Dobtschinski.
-
-    (Hengästyneinä juoksevat huoneesen).
-
-_Bobtschinski_. Tärkeä uutinen!
-
-_Dobtschinski_. Arvaamaton uutinen!
-
-_Muut_. Mikä niin?
-
-_Dobtschinski_. Aivan odottamaton uutinen! Poikkesimme ravintolaan...
-
-_Bobtschinski_ (keskeyttäen). Minä tulin Peter Ivanovitschin kanssa
-ravintolaan...
-
-_Dobtschinski_ (keskeyttäen). Älkää Peter Ivanovitsch! Suokaa anteeksi!
-Antakaa minun kertoa asia!
-
-_Bobtschinski_. Ei, sallikaa minun... sallikaa minun... Ettehän te
-pysty puhumaankaan...
-
-_Dobtschinski_. Mutta te sotkette, ettekä kaikkia muista...
-
-_Bobtschinski_. Muistan Jumal'auta, muistan! Älkää tähän sekaantuko!
-Minä kyllä kaikki kerron... (muille) Mutta laittakaa niin, ett'ei Peter
-Ivanovitsch saa minua keskeyttää!
-
-_Päällikkö_. Mutta Jumalan tähden, puhukaa vihdoin! Mikä nyt on? Minä
-kuolen tähän tuskalliseen odotukseen. Tehkää hyvin ja istukaa, hyvät
-herrat! Peter Ivanovitsch, tuossa on tuoli. (Kaikki istuvat molempain
-Peter lvanovitschien ympärille). Noh, kertokaa, kertokaa suunne
-puhtaaksi; -- mitä on tapahtunut?
-
-_Bobtschinski_. Anteeksi, anteeksi... En voi kaikkia yhtähaavaa kertoa.
-Heti sen jälkeen, kun olin jättänyt teidät, levotonna tuosta äsken
-tulleesta kirjeestä,... niin... silloin... silloin... minä juoksin,...
-mutta Peter Ivanovitsch, älkää häiritkö! Minä vakuutan, että tiedän
-kaikki, kaikki!... No, juoksin siis Korobkinin luo. Korobkin ei ollut
-kotona, ja siis juoksin takaisin Rastakovskijn luo ja, koska hänkin oli
-mennyt kaupungille, poikkesin postimestarin luo, hänelle sitä uutista
-ilmoittamaan, jonka olin teiltä kuullut, ja hänen luotaan lähteissäni
-tapasin Peter Ivanovitschin.
-
-_Dobtschinski_ (keskeyttäen). Aivan lähellä piirakkaleipurin kulmaa....
-
-_Bobtschinski_. Aivan niin, lähellä piirakkaleipurin kulmaa.... Siis
-tapasin, niinkuin jo mainitsin, Peter Ivanovitschin ja sanoin hänelle:
-"joko olette kuulleet, minkälaisen sanoman Anton Antonovitsch aivan
-luotettavasta lähteestä on saanut?" Mutta palveluspiikanne Avdotja,
-joka jotakuta asiaa toimittamaan oli lähetetty Potschetschujevin luo,
-oli sen jo hänelle kertonut.
-
-_Dobtschinski_ (keskeyttäen). Hänen piti noutaman konjakki-lekkeri.
-
-_Bobtschinski_ (työntäen Dobtschinskin käsiä edestään). Niin
-konjakki-lekkeriä noutamaan hän oli lähetetty... Minä ja Peter
-Ivanovitsch menimme siis Potschetschujevin luo... Peter Ivanovitsch,
-olkaa niin hyvä; älkää puheeseni puuttuko... Menimme siis
-Potschetschujevin luo ja kulkeissamme sanoi Peter Ivanovitsch minulle:
-"Poiketkaamme", sanoi hän, "ensin ravintolaan! En ole aikaisesta
-aamusta einettäkään syönyt... vatsaani oikein hiukaa... Ravintolan
-isäntä", sanoo hän, "on äsken saanut tuoretta lohta, sitä mieleni tekee
-maistella", sanoo hän. Tuskin olimme sisään tulleet, ennenkun nuori
-mies...
-
-_Dobtschinski_ (keskeyttäen). Sievänlainen ja hyvissä vaatteissa...
-
-_Bobtschinski_. ... sievänlainen ja hyvissä vaatteissa astui huoneesen.
-Hänen kasvojensa muodosta oivalsin heti jonkunlaisen arvonsatunnon...
-hänen silmänsä,... katsantonsa, kaikki sen osoitti! (Otsaansa
-osottaen). Paljon, sangen paljon! Minä jotakin aavistin ja lausuin
-Peter Ivanovitschille: "tuo ei ole lystin vuoksi tänne tullut; ei toden
-totta, lystin vuoksi hän ei ole tänne tullut." Ja Peter Ivanovitsch
-vihkaisi salaa isännälle. Ja Vlas, isäntä -- hänen vaimonsa on vähän
-aikaa sitten saanut vankan pojan, joka vastedes on jatkava isänsä
-tointa -- noh, niin Peter Ivanovitsch viittasi isännälle ja kysyi
-matalalla äänellä: "kukapa", sanoi hän, "tuo nuori mies lienee?" Ja
-isäntä vastasi: "tuo", sanoi hän,... mutta älkää minua keskeyttäkö,
-Peter Ivanovitsch! Minä kykenen puhumaan, mutta te ette saa sitä
-kertoneeksi! Teiltä on etuhammas kadonnut ja te nielette sanat...
-"Tuo", sanoi hän, "tuo nuorukainen on eräs virkamies Pietarista. Hänen
-nimensä on Ivan Aleksandrovitsch Hlestakov ja hän on matkalla Saratovin
-lääniin. Mutta kuinka eriskummalliset", sanoi hän, "hänen tapansa ovat?
-Nyt hän jo kaksi viikkoa on tässä ravintolassani oleskellut... hän ei
-koskaan mene ulos, ottaa kaikki velaksi, eikä koskaan maksamisesta
-puhu." -- Heti kun hän oli tämän kertonut, äkkäsin minä asian. "Aha",
-sanoin minä Peter Ivanovitschille.
-
-_Dobtschinski_. Eipä, Peter Ivanovitsch, minäpä sanoin.
-
-_Bobtschinski_. Ensin te sanoitte, ja sitten minäkin sanoin "aha":
-"Aha" sanoimme siis yhdessä Peter Ivanovitschin kanssa. "Miksipä tuo
-täällä aikailee, vaikka on Saratoviin menossa?"... Min, niin, hänpä se
-on se virkamies Pietarista; hän se on eikä kukaan muu!
-
-_Päällikkö_. Mikä virkamies?
-
-_Bobtschinski_. Noh, virkamies, varmaan se, jota odotamme tänne
-tulevaksi -- reviisori!
-
-_Päällikkö_ (säikähdyksissään). Mitä te lausutte? Varjelkoon meitä
-Jumala!... Mutta sehän on mahdotonta!
-
-_Dobtschinski_. Eipä ensinkään mahdotonta, Anton Antonovitsch! Minä
-vakuutan teille: hän se on! Hän ottaa kaikki velaksi, ei ensinkään käy
-ulkona -- kuka muu hän olisikaan? Ja passissa on matka määrätty
-Saratoviin!
-
-_Bobtschinski_. Hän se on, jumaliste onkin! Kaikkia hän katseli,
-kaikkia hän tarkasteli, ei mikään jäänyt häneltä huomaamatta. Hän
-myöskin näki, että minä ja Peter Ivanovitsch söimme lohta,...
-pääasiallisesti sen tähden, että Peter Ivanovitschin vatsa,... niin,
-hän tuijotti lautasiimme niin, että minun kävi aivan tuskalliseksi.
-
-_Päällikkö_. Niin, Jumala olkoon meille syntis-paroille armollinen!
-Missä hän asuu?
-
-_Dobtschinski_. Numero viisi, portaitten alla.
-
-_Bobtschinski_, Samassa huoneessa, jossa matkustavat upseerit viime
-vuonna tappelivat.
-
-_Päällikkö_. Kauanko hän on täällä ollut?
-
-_Dobtschinski_. Jo kaksi viikkoa!
-
-_Päällikkö_. Kaksi viikkoa! (syrjään). Oh Luoja, hyvä Jumala ja kaikki
-pyhät! Ja sillä aikaa on alaupseerin vaimoa piiskattu! Vangeille ei ole
-ruokaa annettu. Eikä katuja ole edes kertaakaan la'aistu! Laupias
-Jumala, nyt hukka mun perii!
-
-    (Tarttuu molemmin käsin päähänsä.)
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Noh, Anton Antonovitsch, täytyykö meidän
-pukeutua univormuun ja lähteä ravintolaan?
-
-_Piirituomari_. Ei, ei! Ensin meidän täytyy lähettää hänen luoksensa
-papisto ja kauppamiehet; käsketäänpä kirjassakin, jonka nimi on Ivan
-Masonin teot.
-
-_Päällikkö_. Ei, ei! Jättäkää kaikki minun toimitettavakseni. Olenpa
-elämässäni näin vaikeita kohtia kokenut... mutta Jumalan avulla olen
-niistä päässyt, vieläpä kiitoksiakin saanut, .. toivon, ett'ei hän
-nytkään meitä pulaan jätä! (Bobtschinskille). Hän on siis nuori mies,
-vai kuinka?
-
-_Bobtschinski_. Kahdenkymmenenkolmen tahi neljän vuotinen -- ei sitä
-vanhempi.
-
-_Päällikkö_. Noh, mitä nuorempi, sitä parempi! Nuoren perille pikemmin
-pääsee. Pahempi, jos olisi joku vanha saakeli. Nuori enemmin
-pintapuolelle katsoo... Olkaa nyt, hyvät herrat, kukin kohdastanne
-valmiina. Minä lähden sinne yksinäni tahi Peter Ivanovitschin seurassa.
-En ole mitään tietävinäni... olen ikäänkuin huvikseni kävelemässä ja
-katsomassa, kohdellaanko vieraita hyvin. Kuule Svistunov!
-
-_Svistunov_. Mitä suvaitsette?
-
-_Päällikkö_. Juokse heti hakemaan ala-poliisimestaria! Mutta älä,
-maltas! Minä tarvitsen sinua; käske joku toinen hakemaan hänet
-puheilleni.
-
-    (Poliisipalvelija juoksee suinpäin ulos).
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Menkäämme täältä pois, Ammos Fedorovitsch!
-Jotakin onnetonta voisi todellakin tapahtua.
-
-_Piirituomari_. Mitähän teillä olisi pelkäämistä? Te annatte sairaille
-puhtaita yömyssyjä ja siinä kaikki.
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Puhtaita yömyssyjä, noh, se on tietty!
-Mutta ohjesäännön mukaan pitää sairaitten saada kauralientä, -- ja
-käytävissä on niin tavattoman ankara kaalin-haju, että nokka on
-vaarassa.
-
-_Piirituomari_. Siinä suhteessa minä olen aivan huoletta, sillä kenen
-mieleen voisi johtua pistää nenänsä minun virkahuoneeseni? Ja jos joku
-saisikin päähänsä katsahtaa asiakirjoihini -- niin pian hän siitä koko
-elämäksensä kyllänsä saisi. Jo kuusitoista vuotta olen tuomarina ollut
-ja kun vaan katsahdan asiapapereihin, viittaan kädelläni, sillä ei itse
-Salomo kaikessa viisaudessaan voisi saada selville, mikä niissä on
-oikeaa ja mikä väärää.
-
-    (Piirituomari, sairashuoneen talousmies, koulujen tarkastaja
-    ja postimestari tapaavat, pois mennessänsä, ovessa palaavan
-    poliisipalvelijan).
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Kaupungin päällikkö. Bobtschinski. Dobtschinski. Svistunov.
-
-_Päällikkö_. Noh, ovatko ajopelit valmiina?
-
-_Svistunov_. Käskynne mukaan, herra päällikkö!
-
-_Päällikkö_. Mene kadulle, vaan... älä, malta! Missähän kaikki muut
-ovat? Oletko aivan yksin? Käskinhän Prohorovia olemaan saapuvilla.
-Missä hän on?
-
-_Svistunov_. Hän on vahtikonttorissa... mutta hänestä ei ole
-mihinkään?
-
-_Päällikkö_. Kuinka niin?
-
-_Svistunov_. Hän kannettiin sinne aamulla eikä tietänyt tästä
-maailmasta mitään. Olemme jo kaataneet pari saavia vettä hänen
-niskaansa, mutta hän on vieläkin yhtä tunnoton.
-
-_Päällikkö_. Voi Jumalani! (Tarttuen päähänsä). Riennä heti kadulle...
-tahi seis, malta, kuule! Juokse ensin huoneeseni -- kuule! -- ja tuo
-tänne miekkani ja uusi hattuni! (Dobtschinskille). Ja nyt Peter
-Ivanovitsch, eteenpäin Jumalan nimeen!
-
-_Bobtschinski_. Noh, entäs minä sitten... minä... ettekö salli minunkin
-seurata?
-
-_Päällikkö_ En, en, Peter Ivanovitsch, se ei käy laatuun. Kolme miestä
--- ei sovi, eikä sitä paitse ole vaunuissa tilaa kolmelle hengelle.
-
-_Bobtschinski_. Ei mitään, ei mitään! Minä juoksen jälessä, jälessä...
-kunhan vaan pääsen oven raosta noin hieman näkemään, miltä hän noin
-niinkuin näyttää.
-
-_Päällikkö_ (poliisipalvelijalle, joka tuo miekan). Mene, juokse, minkä
-käpälästä lähtee, ja kutsu kokoon kaikki kaupungin palvelijat, jotka
-tapaat, ja ota... Mutta voi kuinka miekkani on käynyt naarmuihin. Tuo
-häijy kauppias Abdulin! Näkee kaupunkinsa päälliköllä olevan vanhan
-miekan eikä lähetä hänelle uutta! Voi noita konnia! Mutta anomuskirjat
-riivatuilla ovat kyllä aina takkinsa alla... Jokaisen pitää ottaman
-katu, ei... mitä puhun, pitää ottaman luuta ja lakaiseman se katu
-päästä päähän, jonka varrella ravintola on, mutta siistiksi, puhtaaksi
--- kuuletko -- oikein puhtaaksi! Ja paina se mieleesi! Minä tunnen
-sinut, niinpä niin, minä sinut varsin hyvin tunnen. Sinä olet hurskas
-ja typerä olevinasi, sinä pöllö, mutta varastat ja kätket saappaan
-varsiisi hopeisia teelusikoita. -- Ole varoillasi vaan, sen minä sanon.
-Mitä koirankuria kauppias Tshernajevin luona teit? Hä? Hän antoi
-sinulle neljä kyynärää verkaa univormuksi, ja sinä kaappasitkin koko
-pakan. Ole varoillasi mies! Sinä jo varastelet liiaksi asemassasi.
-Marss!
-
-
-Viides kohtaus.
-
-    Päällikkö. Bobtschinski. Dobtschinski. Ala-Poliisimestari.
-
-_Päällikkö_. Mutta missä maailman ääressä te piileilette, Stepan
-Iljitsch? Mikä häijy tapa se on?
-
-_Ala-Poliisimestari_. Olinhan tässä portin takana!
-
-_Päällikkö_. Kuulkaa, Stepan Iljitsch! Tuo virkamies Pietarista on
-saapunut. Mihin toimiin olette ryhtyneet?
-
-_Ala-Poliisimestari_. Olen tehnyt aivan käskynne mukaan. Olen
-lähettänyt poliisipalvelija Pugovitsin ja kaikki muut poliisipalvelijat
-katuja lakaisemaan.
-
-_Päällikkö_, Missä Derschimorda on?
-
-_Ala-Poliisimestari_. Hän lähti tuonne, jossa oli syttynyt nokivalkea.
-
-_Päällikkö_. Ja Prohorov on tietysti humalassa?
-
-_Ala-Poliisimestari_. Aivan niin, hän on humalassa.
-
-_Päällikkö_. Kuinka te sen sallitte?
-
-_Ala-Poliisimestari_. Mitäs sille voi. Eilen oli esikaupungissa tappelu
--- hän meni sinne järjestystä toimittamaan ja palasi sieltä itse
-peukalot keppinä.
-
-_Päällikkö_. Kuulkaa, mitä teidän en tehtävä! Tuon pitkän
-kaupungin-vahtimestarin pitää seisoman sillan päässä järjestystä
-voimassa pitämässä. Ja suutarin talon viereinen aita on purettava ja
-paalutettava, että näyttäisi siltä, kuin olisi aikomus ryhtyä sen
-korjaamiseen. Sillä mitä enemmän on revitty, sitä toimeliaammilta
-näyttävät kaupungin hallitusmiehet... Ah, olin unhoittaa, että tuon
-aidan viereen on kaadettu neljäkymmentä kuormaa kaikenlaista soraa!
-Mikä ilkeä kaupunki; jos vaan asettaa johonkin paikkaan muistopatsaan,
-taikkapa vaan aidankin... niin heti kaatavat sinne kaikenlaista roskaa
-viereen! Ja jos tuo virkamies tulisi teiltä kysyneeksi, ollaanko täällä
-tyytyväisiä -- niin vastatkaa heti paikalla, "täällä kaikki on hyvin,
-ylhäinen herra!" Jos kuka rohkenisi mutista, niin minä sitten hänen
-tyytymättömyytensä perästäpäin tyydytän ja kyyditän. (Syvällä
-huokauksella,) Oh -- ho -- ho -- hoo! Voi minua syntis-parkaa! (ottaa
-hatun asemesta hattukotelon.) Voi Luojani, ole minulle armollinen, niin
-että eheänä hänen kynsistänsä pääsen; ja minä pyhitän sinulle isoimman
-vahakynttilän, mitä kukaan ihminen tähän saakka on sinulle asettanut.
-Kukin näistä koiramaisista kauppamiehistä on velvollinen siihen
-antamaan sata naulaa vahaa! Voi Jumalani, Jumalani, lähtekäämme Peter
-Ivanovitsch!
-
-    (Hajamielisyydessään panee hattukotelon päähänsä.)
-
-_Ala-Poliisimestari_. Te olette panneet pahvikotelon päähänne Anton
-Antonovitsch. Tässä on hattunne.
-
-_Päällikkö_ (heittää pahvikotelon pois). Kotelo, niin onkin; kotelo
-onkin. Hiiteen kaikki hattukotelot!... Ja jos hän kysyy, minkätähden
-sairashuoneen kirkkoa ei ole rakennettu, vaikka jo viisi vuotta sitten
-rahat on siihen määrätty, -- niin muistakaa vaan vastata, että kyllä jo
-oli alettu, mutta että se paloi. Olen siitä asiasta jo lähettänyt
-virallisen ilmoituksen... Älköön suinkaan kukaan tyhmyydessään
-tokaisko, ett'emme ole työhön ruvenneet! Ja sanokaa Derschimordalle,
-ett'ei hän saa liiaksi käyttää nyrkkiänsä... sillä hän järjestyksen
-vuoksi on aina valmis hosumaan sekä oikealle että vasemmalle ja lyö
-sekä syyllisiä että syyttömiä. Mutta lähtekäämme vihdoin, Peter
-Ivanovitsch! (Menee ja tulee takaisin.) Ja sitten ei saa laskea ketään
-näistä renttuisista sotamiehistä kadulle. Nuo ryysyrehjat eivät ota
-muuta kuin sotatakin päällensä, kun lähtevät ulos. Housuista ei
-puhettakaan.
-
-    (Kaikki menevät).
-
-
-Kuudes kohtaus.
-
-    Anna Andrejevna ja Maria Antonovna (tulevat juosten sisään.)
-
-_Anna_. Missä he ovat? Missä he ovat? Voi hyvä Jumala! (avaa oven)
-Anton, minun rakas pikku Anton!... (Tyttärelle) Taas on vika sinussa;
-kokonaan sinussa! Aina sitä viivytellään: milloin neula vaan, milloin
-taas huivi, milloin mitäkin puuttuu. (Juoksee ikkunalle ja huutaa)
-Anton, Anton, mihin sinä menet? Kuka on saapunut? Reviisoriko? Onko
-hänellä viikset -- isotkin viikset?
-
-_Päällikön ääni_. Kohta, kohta, jahka joudun, sydänkäpyseni!
-
-_Anna_. "Jahka joudun!" Mikä uusi tapa se on. Minä viisi siitä, milloin
-sinä joudut... Sano vaan, onko hän eversti? Mitä? (Närkästyneenä) Vai
-niin, hän menee tiehensä! Aivan oikein, hän todellakin menee tiehensä!
-Kyllä sen sulle kostan, ukkoseni! (Marialle) Mutta se on sinun vikasi.
-"Voi, odota silmänräpäys, äiti kulta. Olen heti valmis: jahka ehdin
-panna huivin päälle!"... "Heti!" Kas niin vaan! -- Mutta sinä, Maria,
-olet aina sen syynä, ett'emme mitään tiedä! Kaiken tämän syynä on tuo
-riivattu keikailemisesi! Kun neitonen kuuli postimestarin olevan
-täällä, niin heti neito peilin ääreen kurkistelemaan itseänsä joka
-taholta, oikealta ja vasemmalta, edestä ja takaa -- ja sillä aikaa
-menevät kaikki tiehensä!... Ehkäpä luulet, että hän sinusta huolii,
-mutta päin vastoin tekee hän sinusta pilkkaa, jahka vaan käännyt selin
-häneen.
-
-_Maria_. Sitä minä en voi auttaa, äitiseni... Mutta eihän mitään hätää
-olekaan: saammehan parin tunnin perästä tietää kaikki.
-
-_Anna_. Parin tunnin perästä! Paljon kiitoksia! Kas sepä vasta vastaus!
-Miksi et yhtä hyvin sano: parin kuukauden perästä? Silloin tiedämme
-kaikki paljoa paremmin! (Puoleksi ikkunan ulkopuolella) Kuulepas
-Avdotja! Oletko kuullut, onko ketään vierasta kaupunkiimme saapunut?...
-Et, et ole kuullut; mitä semmoinen hanhi kuulisi. Sinä olet
-parantumaton!... "Viittasi kädellänsä!" Viitatkoon vaan; sinun olisi
-pitänyt kuitenkin kysyä. Et voinut saada tietää... kun pääsi on kuin
-kaali, aina siinä hyörivät vaan sulhaset! Vai ajoivat liian kovasti?
-Olisithan voinut juosta vaunujen perässä! Juokse heti, minkä voit, ja
-kuulustele tarkkaan, mihin he menivät... mikä mies hän on ja minkä
-muotoinen, Kurkistele avaimen reiästä ja tule sitten takaisin kaikkia
-kertomaan. Katso, minkälaiset silmät hänellä ovat, mustat tahi
-muunlaiset! Mutta muista, että tulet heti takaisin. Joudu, joudu,
-joudu, joudu!!
-
-    (Hän huutaa sanaa: joudu, kunnes esirippu laskee.)
-
-
-
-
-TOINEN NÄYTÖS.
-
-
-Pieni huone ravintolassa. Sänky, pöytä, matkalaukku, tyhjä pullo,
-saappaat, vaateharja y.m.
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Ossip.
-
-_Ossip_ (makaa herransa sängyssä.) Lempo tämmöistä kurjuutta kärsiköön!
-Pelkäänpä jo nääntyväni nälkään. Vatsani kurajaa, kuin olisi siellä
-puoli tusinaa rykmentinrumpaleja. Me emme näy enään mitenkään pääsevän
-kotia. Nythän on jo toinen kuukausi kulunut siitä, kun Pietarista
-läksimme! Rahat on tuo huimapää herrani humussaan ja tuhussaan
-tuhlannut! Nyt hän on allapäin, pahoilla mielin, eikä ollenkaan
-kiivastele. Rahoista ei tosin ollut puutetta, mutta kun tultiin
-kaupunkeihin, niin piti joka paikassa kopeiltaman ja pöyhisteltämän!
-(Matkii herraansa.) "Hei Ossip, mene ja valitse minulle huone ja
-komein, mitä löydät, ja toimita myös oivallisin päivällinen! En voi
-syödä tavallista päivällistä -- muhkeata pitää oleman!" -- Niinpä niin;
-jos hän edes olisi jotakin, vaan kun hän on vaan turhanpäiväinen
-tuhlaaja!... Ja sitten oli matkustavaisten kanssa tutustuminen....
-korttia lyöminen... ja siinäkös mies nypittiin hyvänpäiväiseksi!...
-Hupaiseksihan tämä tämmöinen elämä ajan mittaan vetää!... Ei; toista
-oli kumminkin maalla olo! Siellä ei tosin eletä suuren kaupungin
-tavoin, mutta siellä saa kumminkin rauhassa ehdoltaan syödä. Siellä
-akkaseni on; siellä saa kaiken päivää peräpenkillä loikoilla ja pistää
-piirakoita poskeensa... Totta puhuakseni, tosin ei mikään vedä
-Pietarille vertoja... Kun vaan olisi taskut rahoja täynnä... Kas siellä
-vasta elämä, joka kelpaa; tivaatteria, koiratkin tanssaavat sinulle --
-ja kaikkea, mitä vaan tahdot!... Ja miten hienon hienosti siellä
-puhutaan... ikäänkuin aatelisia oltaisiin!... Ja kun Tschukkin dvorissa
-[eräs kauppapaikka Pietarissa] käydään, niin kauppamiehet heti
-huutavat: "mitä tahdotte, armollinen herra!" -- Jos käyt veneesen
-istumaan ja lähdet virran poikki... niin kuka vieressäsi istuu? Korkea
-virkamies, näet!... Jos seuraa mielit, niin poikkee puotiin. Siellä
-herra rakuuna kertoo leiristä, selittelee, mitä jokainen taivaan tähti
-merkitsee, ihan niin selvään, kuin olisivat kaikki kämmenellä. Vanha
-upseerin rouva hulluttelee ja kaunis sisäneitsyt luo sinuun silmäyksen
-semmoisen, että...! Mutta hyi, hyi, Ossip! (Pudistaa naureskellen
-päätänsä.) Saakeli vieköön; kaikki käytös on niin galanttia, niin
-galanttia!... Epäkohteliasta sanaa et kuule, kaikki sanovat sinulle
-"Te." Jos kävelemiseen väsyt, niin otat ajurin ja ajelet kuin hyväkin
-herra; ja joll'et mieli maksaa, niin siitäkin helposti pääset. Joka
-kartanossa on takaportti, ja siitä puikahtaa tipo tiehensä, niin ett'ei
-lempokaan kiinni saa... Mutta asialla on toinenkin puolensa: tänään on
-rattoisa elämä, huomenna ollaan nälkään kuolemaisillaan -- niinkuin
-esimerkiksi on laitamme nyt. Mutta syy on tykkänään hänen. Vaan mitä
-tehdä? Isä kyllä meille rahoja lähettää, -- vaan sen sijaan, että niitä
-säästelisi, mitä vielä! Silloin ajellaan vaunuissa; joka päivä minua
-lähetetään pääsylippua tivaatterista noutamaan... Mutta kun viikon
-päivät ovat kuluneet, silloin on jo toinen ääni kellossa; silloin
-myydään uusi frakki juutalaisille! Ja välistä myydään kaikki tyyni,
-niin että jääpi vaan paita ja kulunut, kiiltävä takki!... Kas sepä oli
-hyötyisä kauppa... ja miten erinomaista englannin verkaa se oli! Frakki
-yksinään maksoi hänelle noin sata viisikymmentä ruplaa; kaksikymmentä
-ruplaa maksoivat juutalaiset; housuista en huoli edes puhuakaan, -- ne
-menivät polkuhintaan. Mutta miksi tämä kaikki, niin miksi? Sentähden,
-ett'ei hän viitsi virkahuoneessansa käydä, vaan mieluummin käydä
-pöyhkeilee perspektillä ja lyö korttia. Oi, jospa vanha herra sen
-tietäisi! Hän ei suinkaan välittäisi siitä, että hänen herra poikansa
-on hallituksen virkamies; -- hän luultavasti antaisi hänelle semmoisen
-selkäsaunan, että häntä neljä päivää syyhyttäisi... Kun on virka, niin
-pidä virastasi vaari! Ja tämäkin ravintolan isäntä ei sano antavansa
-ruokaa, ennenkun olemme kaikki vanhat velat maksaneet... Hm, ja ellemme
-maksa...? (Huokaa) Hyvä Jumala, jos nyt olisi edes jonkinlaista kaalia!
-Luulenpa, että söisin koko sangollisen... Joku kolkuttaa -- luultavasti
-on se hän.
-
-    (Hypähtää ylös sängystä.)
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Ossip. Hlestakov.
-
-_Hlestakov_. Se, ota vastaan tämä...
-
-    (Ojentua hänelle hatun ja kepin.)
-
-No, taasen olet sängyssäni maata lojottanut?
-
-_Ossip_. Minäkö maannut? Ikäänkuin en muualla sijaani saisi.
-
-_Hlestakov_. Nyt valehtelet. Sinä olet sängyssäni loikoillut. Näkeehän
-sen jo sängystäkin.
-
-_Ossip_. Mitä minä sängystä? Tiedänhän minä, mitä sänky on. Onhan
-minulla jalat seisoa; mitä minun tulee teidän sänkyynne?
-
-_Hlestakov_ (Astuu edes takaisin.) Katso, onko kartuusissa tupakkaa?
-
-_Ossip_. Tupakkaa! -- Mistä sitä olisi tullut? Johan on neljä päivää
-siitä, kun viimeiset tähteet poltitte.
-
-_Hlestakov_ (Yhä kävellen pureskelee huultansa; vakavalla ja uhkaavalla
-äänellä.) Kuuleppas vaan, Ossip!
-
-_Ossip_. Mitä käskette?
-
-_Hlestakov_ (jotensakin alakuloisella äänenä). Sinun pitää menemän
-tuonne alas.
-
-_Ossip_. Mihin?
-
-_Hlestakov_ (Melkein pyytäen). Alas ravintohuoneesen... Käske...
-lähettämään minulle vähä ruokaa.
-
-_Ossip_. Sitä en tee. En tahdo.
-
-_Hlestakov_. Kuinka sinä, pöllö, tohdit?
-
-_Ossip_. En; sitä en ikinä tee; ja jos menisinkin, niin ei se mitään
-auttaisi; isäntä ei sano antavansa meille enää mitään ruokaa.
-
-_Hlestakov_. Jospa hän vaan rohkenisi! Mitä joutavia.
-
-_Ossip_. Niin; vieläpä hän päälliseksi uhkaa mennä kaupungin päällikön
-luo sentähden, että me täällä olemme olleet jo kolmatta viikkoa, emmekä
-ole ropoakaan maksaneet. "Sinä ja sinun herrasi", sanoo hän, "olette
-oikeita hirtehisiä ja herrasi on muuten täydellisin veijari. Moisia
-maankulkijoita ja roistoja olemme ennenkin nähneet", sanoo hän.
-
-_Hlestakov_. Ja sinulle on tietysti erinomainen nautinto saada minulle
-kertoa kaikki nuo hävyttömyydet.
-
-_Ossip_. "Sitten he kömpivät tänne", sanoo hän, "ja asettuvat minun
-luokseni ja velkaantuvat ja velkaantuvat; ja lopuksi ei saa niitä
-talostansakaan ulos", sanoo hän. "Vaan minun kanssani ei ole hyvä
-pelailla", sanoo hän vielä, "minä vihdoin valitan poliisille ja panetan
-teidät velkavankilaan."
-
-_Hlestakov_. Kylläksi, tolvana! Mene jo, mene ja sano hänelle vaan...!
-Mikä törkeä konna se mies onkin!
-
-_Ossip_. Eikö parasta olisi, että pyytäisin isäntää tulemaan teidän
-puheillenne?
-
-_Hlestakov_. Ei minulla ole hänelle mitään sanomista. Mene itse
-sanomaan.
-
-_Ossip_. Mutta toden totta, hyvä herra...
-
-_Hlestakov_. Noh, mene siis hiiteen ja kutsu hänet tänne!
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    Hlestakov (yksin.)
-
-_Hlestakov_. Minun on hirveä nälkä! Kävelin vähäisen matkaa, toivoen,
-että ruokahalu katoaisi -- vaan, lempo vie, se vaikutti päinvastoin!
-Joll'en olisi Pensassa hurjasti elamoinnut, niin olisi minulla rahoja
-tarpeeksi kotia päästäkseni. Tuo kapteini ymmärsi minun oikein nylkeä!
-Kas, sepä mies, osasi korttia sekoittaa! Neljänneksessä tunnissa hän
-minun perin puhtaaksi sai. Mutta kuitenkin tekisi mieleni koetella
-miestä vieläkin kerran. Kun vaan sattuisin yhteen! Mikä kehno kaupunki
-tämä kuitenkin on! Eivät edes ruokakauppiaat usko velaksi. Se on
-hävytöntä!
-
-(Alkaa viheltää ensin Robertia, sitten venäläistä kansanlaulua,
-"punainen sarafan" y.m.) Eikö tänne tule ketään?
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Hlestakov. Ossip. Ravintolan palvelija.
-
-_Ravint. palvelija_. Isäntä käski kysyä, mitä tahdotte.
-
-_Hlestakov_. No, hyvää päivää ystäväni! Kuinka jaksatte?
-
-_Ravint. palvelija_. Niin, Jumalan kiitos! Kyllähän sitä hiljakseen
-mennään.
-
-_Hlestakov_. Ja miten kaikki täällä ravintolassa teillä käypi?
-
-_Ravint. palvelija_. Kaikki, Jumalan kiitos, kaikki käy hyvin.
-
-_Hlestakov_. No, onko teillä paljo vieraita?
-
-_Ravint. palvelija_. Kiitoksia, kyllähän niitä riittää.
-
-_Hlestakov_. Kuulepas ystäväni, minulle ei ole tuotu mitään
-päivällistä; ole siis hyvä ja mene alas ja laita, että se viipymättä
-tänne tulee. -- Minun on heti syötyäni tärkeä asia toimitettava.
-
-_Ravint. palvelija_. Niinpä kyllä, mutta isäntä on sanonut, ett'ei hän
-enää huoli teille mitään antaa. Vähällä oli hän jo tänään mennä
-kaupungin päällikölle valittamaan.
-
-_Hlestakov_. Valittamaan? Mitä hän valittaisi? Ajattelepas itse
-ystäväni! Täytyyhän minun syödä... Enhän minä voi nälkään menehtyä.
-Minun on todellakin hirmuisen nälkä. Vakuutan, että se on totinen tosi.
-
-_Ravint. palvelija_. Kyllä kai. Mutta isäntä sanoi: "minä en anna
-hänelle mitään syötävää, ennenkun on edelliset maksanut." Niin hän
-sanoi.
-
-_Hlestakov_. Hyvä, hyvä, mutta menepäs nyt kuitenkin alas ja puhuttele
-ja taivuttele häntä.
-
-_Ravint. palvelija_. No, mutta mitä minun pitäisi sanoman.
-
-_Hlestakov_. Niin, haastele oikein vakaasti hänen kanssansa ja sano
-hänelle, että minun täytyy saada ruokaa... Mitä maksoon tulee... niin
-sehän on luonnollista... Mutta en minä ole semmoinen moukka, kuin hän,
-joka ei välitä, vaikka olisi koko päivän syömättä. Kylläpä käskisi!
-
-    (Ravintolan palvelija ja Ossip menevät.)
-
-
-Viides kohtaus.
-
-    Hlestakov (yksin.)
-
-_Hlestakov_. Olisi kuitenkin jotensakin ilkeätä, jollei hän nyt
-antaisikaan minulle ruokaa. En ole ikinäni tuntenut semmoista
-ruoanhalua kuin nyt. Möisinköhän jonkun vaatekappaleen, möisinköhän
-housut? Hm!... Ei; mieluummin tahdon nälkää nähdä ja palata kotiin
-muodikkaassa pietarilaisessa puvussa. Vahinko vaan, ett'ei Joakim
-tahtonut minulle vaunujansa lainata! Eipä olisi, lempo vie, niin hullua
-ollut ajaa herrojen tilanhaltijain luo komuvaunuissa, lyhdyt edessä.
-Ossip kiiltonappisessa takissa takana! Kuinka he silloin olisivat
-ikkunoille rientäneet! "Kuka tuossa ajellen saapuu? Kukahan se saattaa
-olla?" -- Lakeijani astuu esiin. (Matkii lakeijaa.) "Ivan
-Alexandrovitsch Hlestakov Pietarista. Suvaitsetteko ottaa vastaan?"...
-Mutta ymmärtävätkö nuo jörrit, mitä sisältää tuo lause: "suvaitsetteko
-ottaa vastaan?"... Noitten ihmisten kesken on tavallista, että mikä
-talonpoika-luntti, mikä pörrökarvainen kontio tahansa, sinänsä astua
-tömistelee suoraa tietä saliin... Siellä tapaisin neitosen,
-lähestyisin, lausuisin: "neitoseni, tohdinko?"... Huh! (sylkäisee.)
-Noh, sepä pahuus, miten vatsani vonkuu! On todellakin varsin
-kummallista, kuinka minun on nälkä.
-
-
-Kuudes kohtaus.
-
-    Hlestakov. Ossip. Sittemmin ravintolan palvelija.
-
-_Hlestakov_. Noh?
-
-_Ossip_. Heti tulee ruokaa.
-
-_Hlestakov_ (Taputtelee käsiänsä ja rummuttelee hiljaa pöytään.) Tulee
-ruokaa, ruoka tulee, tulee ruokaa.
-
-_Ravint. palvelija_. Isäntä käski sanoa, että tämä on viimeinen kerta,
-jolloin hän teille ruokaa antaa.
-
-_Hlestakov_. Isäntä, isäntä... Hm! Isäntäsi saa mennä hiiteen. Mitä
-sinulla siinä on?
-
-_Ravint. palvelija_. Lientä ja paistia.
-
-_Hlestakov_. Mitä sinä sanoit? Kuulinko väärin, vai onko sinulla
-todellakin vaan kaksi ruokalajia.
-
-_Ravint. palvelija_. Ainoastaan kaksi.
-
-_Hlestakov_. Tämä on julkinen loukkaus. Siihen en voi tyytyä. Sano
-isännällesi, että hänen käytöksensä on kummallinen... Se ei riitä.
-
-_Ravint. palvelija_. Isäntä sanoo siinä olevan liiaksikin.
-
-_Hlestakov_. Mutta miksi ei ole kastaketta?
-
-_Ravint. palvelija_. Kastiketta ei ole!
-
-_Hlestakov_. Miksi ei ole? Kyökin ohitse käydessäni minä omilla
-silmilläni näin kastiketta aika lailla keitettävän... Ja ruokahuoneessa
-istui aamupuolella kaksi tanakkaa miestä, jotka pistivät poskeensa
-lohta ja kaikellaisia muita herkkuja.
-
-_Ravint. palvelija_. Niin, kyllä kastiketta on, vaan ei sitä ole
-kuitenkaan...
-
-_Hlestakov_. On eikä ole; mitä se semmoinen lörpötteleminen merkitsee?
-
-_Ravint. palvelija_. Niin... joll'ei ole, niin ei ole.
-
-_Hlestakov_. Entä lohi, kalat, kotletit?
-
-_Ravint. palvelija_. Varmaan, kyllä on, mutta ainoastaan niille, jotka
-ovat niinkuin parempia.
-
-_Hlestakov_. Sinä hävytön pöllö!
-
-_Ravint. palvelija_. Ja-ah!
-
-_Hlestakov_. Sinä porsas, ilkeä porsas!... En siis saisi, mitä muille
-tarjotaan? Enkö minä ole samallainen vieras ja matkustaja kuin hekin?
-
-_Ravint. palvelija_. Ette ole.
-
-_Hlestakov_. Minkälaisia ne sitten ovat?
-
-_Ravint. palvelija_. Ovathan ne tavallisia... mutta ne maksavat.
-
-_Hlestakov_. Minä en tahdo sinun pöllön kanssa enään väitellä. (Aikaa
-syödä lientä.) Mutta mimmoista lientä tämä on? Paljasta vettähän olet
-vatiin kaatanut... Ei maistu miltään... puhdasta solkkuvettä... Tätä
-lientä minä en syö; tuo tänne toista!
-
-_Ravint. palvelija_. Hyvä, siinä tapauksessa vien tämänkin pois. Isäntä
-sanoi, että joll'ei tämä teistä maistuisi, saisitte olla sitä syömättä.
-
-_Hlestakov_ (Pitää kiinni lautasesta, jonka palvelija aikoo viedä.)
-Älä, älä; anna sen olla, sinä pöllö! Sinä olet tottunut kohtelemaan
-muita sillä lailla, mutta minun kanssani se ei käy laatuun; huomaa se,
-ystäväni! (syö.) Voi herranen aika, mikä soppa! (syö syömistänsä.) Olen
-aivan varma siitä, ett'ei yksikään ihminen maailmassa vielä ole moista
-soppaa syönyt... Siinä ei ole rasvan mehuakaan, vaan viljalta höyheniä.
-Paisti tänne! Ossip, tuossa on vähän lientä jälellä, -- ota sinä se!
-(Leikkaa lihaa.) Vaan mikä paisti tämä on? Eihän se paistia olekaan.
-
-_Ravint. palvelija_. Mitä sitten?
-
-_Hlestakov_. Sen lempo tiesi, vaan paistia se ei ole; senhän jo
-näkeekin... se on lihan asemesta paistettu kirves, eikä mikään paisti!
-(syö.) Te konnat ja hirtehiset, tämmöistä te vieraillenne tarjoatte!
-Täytyy pureskella leukapielet sijoiltansa saadaksensa palasta irti.
-(Kaivelee hampaitaan sormellansa.) Moisia lurjuksia! Niin on kuin
-kuusen kuorta! Ei saa millään uloskaan, -- ja vielä päällisiksi tulevat
-hampaat siitä mustiksi. Mimmoiset roistot! (Pyhkii liinalla suutansa.)
-Siis ei mitään muuta?
-
-_Ravint. palvelija_. Ei mitään muuta!
-
-_Hlestakov_. Rakkareja ja konnia te todellakin olette! Ei kastiketta
-merkiksikään, ei mitään kotletteja! Ja niin te nylkyrit vieraitanne
-kohtelette.
-
-    (Ravintolan palvelija ja Ossip kantavat lautaset pois.)
-
-
-Seitsemäs kohtaus.
-
-    Hlestakov. Sittemmin Ossip.
-
-_Hlestakov_. Tuntuu aivan siltä, kuin en olisi ollenkaan syönyt;
-ruokahaluni on siitä päinvastoin kiihtynyt. Joll'en sattuisi olemaan
-näin auttamattoman rahatonna, niin lähettäisin ostamaan leipää.
-
-_Ossip_ (sisään juosten.) Kaupungin päällikkö on tullut tänne ja kysyy
-teitä, hän haluaa teitä puhutella.
-
-_Hlestakov_ (Pelästyneenä.) Kuinka? Mitä sanot? Olisiko todella isäntä
-tuo riivattu konna, valittanut! Täytyykö minun uskoa, että hän aikoo
-minun kilstupaan heittää? Lempo ne vieköön! Jos koettaisin jollakin
-hienolla tavalla... En, sitä en tee! Tässä kaupungissa vetelehtii aina
-upseereja ja muuta väkeä kaduilla... Minä tahdoin osoittaa heille
-oikein hienoja tapoja ja rupesinkin eräälle kauppiaan tyttärelle
-verkkojani virittämään... Ei, ei! ei se käy laatuun... Mutta kuinka hän
-todellakin tohtii? Olenko minä muka mikään kauppias tahi käsityöläinen!
-(Rohkaisee mielensä ja nousee seisalleen.) Oh, minä sanon hänelle;
-"kuinka on mahdollista, että te uskallatte..." (Joku tarttuu lukkoon;
-Hlestakov vaalenee ja vavahtaa.)
-
-
-Kahdeksas kohtaus.
-
-    Hlestakov. Kaupungin päällikkö. Dobtschinski.
-
-    (Kaupungin päällikkö astuu askeleen eteenpäin ja seisahtuu.
-    Päällikkö ja Hlestakov tuijottavat, silmät pullollaan, hetken
-    säikähtyneinä toisiinsa.)
-
-_Päällikkö_ (Tointuu ja tervehtii, laskien kätensä pitkin housujen
-saumoja.) Nöyrin palvelijanne!
-
-_Hlestakov_ (Kumartaen.) Terve tultuanne!
-
-_Päällikkö_. Suokaa anteeksi, että...
-
-_Hlestakov_. Ei mitään...
-
-_Päällikkö_. Kaupungin ylimpänä virkamiehenä olen velvollinen pitämään
-huolta siitä, ett'ei matkustavaisia eikä säätyhenkilöitä pahoin
-kohdella.
-
-_Hlestakov_ (Alussa änkyttäen, mutta lopuksi korkealla ja vakavalla
-äänellä.) Niin, mitä sille voi?... Ei se ole minun vikani... minä kyllä
-maksan... odotan paraikaa kotoa... (Bobtschinski pistää päänsä ovesta
-sisään.) Vika on oikeastansa hänen... Lampaan liha, jonka saan, on
-sitkeätä kuin nahka... ja liemen, lempo tiesi -- mitä hän siihen lienee
-sekoittanutkaan... olin pakotettu viskaamaan ikkunasta ulos... Ihan
-ilkeätä teetä; se haisee suolaiselta kalalta; se ei ole mitään teetä.
-Miksi minun siis pitäisi...? Niin, kylläpä käskisi!
-
-_Päällikkö_ (peloissaan.) Suokaa minulle anteeksi, mutta Jumala sen
-tietää, vika ei ole minun! Liha torillamme on aina hyvää. Holmogorin
-kauppamiehet tuovat sitä tänne myytäväksi -- ja ne ovat aivan
-rehellistä ja kelpo väkeä. Todellakaan en käsitä, mistä hän huonon
-lihan hakeekaan. Mutta joll'ei kaikki ole vaan... niin silloin...
-sallitteko minun teille ehdottaa, että seuraatten minua ja muutatte
-toiseen paikkaan.
-
-_Hlestakov_. En, sitä en ikinä tee! Tiedän kyllä, mitä toisella
-paikalla tarkoitatte -- te tarkoitatte vankilaa! Mutta millä
-oikeudella, ja kuinka te rohkenettekaan... minä... minä olen virkamies
-Pietarista (pöyhkeästi.) Minä... minä... juuri minä.
-
-_Päällikkö_ (itsekseen.) Oi Jumalani, kuinka hän on kiivastunut! Hän
-siis jo kaikki tietää! Nuo kirotut kauppiaat ovat hänelle kaikki
-ilmoittaneet.
-
-_Hlestakov_ (yhä rohkeammin). Vaikkapa toisittekin kaikki palvelijanne
-ja alustalaisenne, niin minä en mene! Minä menen suoraan ministeriin.
-(Lyö nyrkillänsä pöytää.) Kuka te olette? Hä? Kuka te olette?
-
-_Päällikkö_ (aivan suorana ja vavisten). Armoa, armoa! Älkää minua
-turmioon syöskö! Minulla on vaimo ja pienet lapset... Älkää valtion
-kurjaa palvelijaa onnettomaksi saattako!
-
-_Hlestakov_. En, sitä en tahdo! Se vielä puuttuu! Mitä se minua koskee,
-että teillä sattuu olemaan vaimo ja lapset? Pitääkö minun siitä syystä
-mennä vankihuoneesen? Sepä kaunista! (Bobtschinski kurkistaa ovesta,
-katselee ympärilleen ja vetäytyy pelästyneenä takaisin.) Ei, ei, paljon
-kiitoksia! Mutta siihen minulla ei ole halua!
-
-_Päällikkö_ (vapisevalla äänellä). Kokemattomuus sen vaikutti, niin,
-Jumala nähköön, kokemattomuus ja puuttuva varallisuus. Tehkää hyvin ja
-arvostelkaa itse asiata: palkka ei edes teeksi ja sokeriksi riitä! Ja
-vaikk'en olekaan lahjoja kokonaan halveksinut, niin ovat ne aina olleet
-sangen vähäpätöisiä... yhtä ja toista talon tarpeeksi ja kenties
-muutamia vaatekertoja... Mitä alaupseerin vaimoon tulee, joka on
-kauppaa pitänyt -- niin se on puhdasta panettelua, että minä muka olen
-häntä pieksättänyt -- Jumalan ja kunniani kautta, se on pelkkää
-parjausta. Kadehtijani ovat kaikki nuo jutut vahingokseni kokoon
-kyhänneet. Ihmiset ovat täällä niin ilkeitä, että ovat valmiit
-murhaamaankin minun.
-
-_Hlestakov_. Mutta mitä nuo kaikki minua koskevat... (Mietiskelee
-hieman.) Minä en ymmärrä, mitä te minulle puhutte roistoista ja
-alaupseerin leskestä... Alaupseerin leski... olkoon menneeksi... mutta
-minua te ette tohdi pieksää. Siksi on valtanne liian pieni!... Katsos,
-mimmoinen herra... Minä kyllä maksan, mutta minulla ei ole tätä nykyä
-rahaa. Olen täällä viipynyt ainoastaan siitä syystä, ett'ei minulla ole
-kopeikkaakaan taskussani.
-
-_Päällikkö_ (syrjään). Katsopas vaan, mikä ilveilijä! Mitä hulluja
-juttuja hän panee kokoon! Mitä ihmettä hän niillä tarkoittanee? En
-ymmärrä, kuinka minun pitäisi häntä kohteleman. Mutta koettaa täytyy,
-menköön syteen taikka saveen! (ääneen.) Jos todella olette rahan
-pulassa taikka muussa tarpeessa, niin ovat vähäiset varani
-käytettävinänne. Velvollisuuteni on auttaa hädänalaisia matkustavaisia.
-
-_Hlestakov_ (sukkelaan). Antakaa, antakaa lainaksi; minä heti maksaisin
-isännälle. Jo kahdella sadalla ruplalla olisin autettu -- kenties vähän
-vähemmälläkin.
-
-_Päällikkö_ (Tarjoo setelikirjaansa). Tässä on säntilleen kaksi sataa
-ruplaa -- ei maksa vaivaa lukea.
-
-_Hlestakov_. Paljon kiitoksia! Lähetän ne takaisin, jahka joudun
-kotia... Oli puhdas satunnaisuus... Huomaan, että olette kunnon mies...
-Nyt on asian laita aivan toinen.
-
-_Päällikkö_ (syrjään). Jumalan olkoon kunnia ja ylistys! Hän ottaa
-rahaa! Nyt kyllä keskenämme sovimme. Kahden sadan sijasta annoin
-hänelle neljä sataa.
-
-_Hlestakov_. Ossip hoi! (Ossip astun sisään). Kutsu tänne ravintolan
-palvelija! (Kaupungin päällikölle ja Dobtschinskille). Mutta hyvät
-herrat, miksikä ette istu? Tehkää hyvin ja istukaa! (Dobtschinskille).
-Olkaa hyvä ja istukaa!
-
-_Päällikkö_. Kiitoksia vaan -- kyllähän jaksamme seisoakin.
-
-_Hlestakov_. Älkää kursailko, hyvät herrat! Käykää istumaan! Nyt tunnen
-sydämellisyytenne ja kohteliaisuutenne; ja minä luulin teidän tulleen
-tänne siinä tarkoituksessa, että... (Dobtschinskille). Mutta kaikin
-mokomin istukaa!
-
-    (Kaupungin päällikkö ja Dobtschinski käyvät istumaan
-    Bobtschinski pistää päänsä sisään ja kurkistelee.)
-
-_Päällikkö_ (syrjään). Nyt vaan vähän enemmin rohkeutta! Hän näyttää
-vieläkin tahtovan pysyä inkognitona. Hyvä; siinä tapauksessa
-koettakaamme kumpikin parastamme ja älkäämme olko ensinkään
-tietävinämme, kuka hän todellakin on! (Ääneen). Minä ja Peter
-Ivanovitsch -- täällä asuva tilanomistaja -- olimme virkatoimissa
-liikkeellä ja pistäydyimme tänne katsomaan, kohdellaanko vieraita
-kunnollisesti -- sillä minä en ole muitten kaupunkien päällikköjen
-kaltainen, jotka eivät semmoisista seikoista pidä väliä.
-Hallintovirkamiehen velvollisuuksiin katsomatta, pidän jo puhtaasta
-kristillisestä rakkaudesta lähimmäistä kohtaan soveliaana, että
-jokaista hyvin kohdellaan -- ja pidän itseni tästä ihmisystävyydestäni
-tavallaan palkittuna, kun minulla täten on tilaisuus päästä niin
-hauskaan tuttavuuteen, kuin teidän.
-
-_Hlestakov_. Onhan minullakin puolestani syytä kyllä olla iloinen. Voin
-suoraan tunnustaa, että teidän avuttanne olisi minun ollut mahdotonta
-päästä täältä pois: en ollenkaan tietänyt, millä maksaisin.
-
-_Päällikkö_ (syrjään). Niin, sotkepa vaan juttujasi kokoon! Sinä siis
-et muka tietänyt millä maksaisit! (Ääneen). Tohdinko kysyä, mihin
-täältä aiotte matkata?
-
-_Hlestakov_. Minä matkustan Saratovin lääniin, omalle maatilalleni.
-
-_Päällikkö_ (syrjään ivallisella katsannolla). Kas vaan, eipä
-punastukaan. Tässä on parasta olla varoillaan. (Ääneen). Hyvin hupaista
-on matkailla!... Kaikellaista omituista saapi matkoilla nähdä...
-Toiselta puolen on vastuksiakin, esim. kun täytyy kyytihevosia odottaa;
-mutta toiselta puolen taas saa järki levähtää. Ratoksenne luultavasti
-matkustatte?
-
-_Hlestakov_. En, päinvastoin; sen teen isäukkoni käskystä. Ukkoa
-harmittaa, että virkaylennykseni Pietarissa käy niin hitaasti. Hän on
-kuvitellut mielessänsä, että niin pian, kun virkalaitoksiin on päästy,
-pitää heti Vladimirin tähtein napinreijässä kiiltämän. Soisinpa, että
-hän itse saisi vähän aikaa koettaa, miltä tuntuu virkahuoneissa
-laahata!
-
-_Päällikkö_ (syrjään). Kylläpä tuossa on liukas mies! Keksii vielä
-isä-ukon itselleen. (Ääneen). Onko aikomuksenne vielä kauvankin
-matkustella?
-
-_Hlestakov_. Sitä totta tosiaan en tiedä... Isäni... no niin, ukko on
-uppiniskainen ja tuhma, täydellinen jurri. Mutta minä aion sanoa
-hänelle vasten naamaa: tehkää kuinka tahansa minun kanssani, vaan
-muualla kuin Pietarissa en voi elää. Ja mistä syystä olisinkaan
-tuomittu ikäni talonpoikain seurassa elämään? Nykyään on toiset
-vaatimukset; sieluni janoo sivistystä ja valoa.
-
-_Päällikkö_ (syrjään). Kylläpä on pannut hyvin valheensa kokoon.
-Valehtelee, valehtelee, eikä puutu missään kiinni. Ja kuitenkin on niin
-mitättömän näköinen, että luulisi voivan hänet kynnellä kuoliaaksi
-painaa. Malta, malta, kyllä vielä tulet kiinni! Kyllä saan sinut
-puhumaan asiat oikein. (Ääneen). Ajatuksenne on aivan oikea, korkea
-herra! Mitäpä voipi yksinäisyydessä saada aikaan? Esimerkiksi täällä:
-öitä en makaa, uhraan itseni kokonaan isänmaalleni, en mitään säästä,
-tietämättä, minkä palkan vaivoistani saan. (Katselee ympärilleen).
-Minusta täällä tuntuu kostealta.
-
-_Hlestakov_. Niin, huone on tosiaankin kelvoton! Senkaltaisia kirppuja,
-kuin täällä, en ole vielä iässäni nähnyt! Ne purevat kuin koirat.
-
-_Päällikkö_. Onko mahdollista, että niin ylhäisen vieraan täytyy moisia
-kiusaajoita kärsiä, joitten ei oikeastaan olisi pitänyt syntyä!
-maailmaankaan -- se on liian hävytöntä... Eikö huone myöskin ole
-jotensakin hämärä?
-
-_Hlestakov_. Hirveän hämärä! Ja sitten on isännällä vielä tapana
-kieltää tuomasta tänne kynttilöitä! Ei voi tehdä mitään! En voi lukea
-enkä kirjoittaa, jos haluttaisi.
-
-_Päällikkö_. Jos rohkenisin pyytää... vaan en, en sitä ansaitse...
-
-_Hlestakov_. Mitäpä niin?
-
-_Päällikkö_. En ole mahdollinen saamaan sitä kunniaa!
-
-_Hlestakov_. Mutta mitä te tarkoitatte?
-
-_Päällikkö_. Minä tarkoitan... jos tohtisin pyytää... Voisin teille
-tarjota luonani huoneen, valoisan ja yksinäisen huoneen... Mutta jo
-itsestänikin tiedän, että se olisi minulle liian suuri kunnia... Älkää
-panko pahaksenne... vaan Jumala on todistajani, että teen sen puhtaasta
-sydämestäni...
-
-_Hlestakov_. Päinvastoin olen teille suuresti kiitollinen. Minun on
-paljoa mieluisampi asua yksityisessä huoneessa, kuin tässä kapakassa.
-
-_Päällikkö_. Oh, kuinka se minua ilahduttaa! Ja mikä onni vaimolleni!
-Niin on jo luonteeni. Vieraanvaraisuus on minussa jotakin synnynnäistä,
-erinomattain jos vieras on sivistynyt mies! Älkää uskoko, että imarrus
-on nämä sanat suuhuni saattanut -- ei, ei, sitä vikaa ei minussa ole --
-sanani lähtevät sydämeni pohjasta.
-
-_Hlestakov_. Minä kiitän teitä kaikesta sydämestäni! En minäkään voi
-kärsiä teeskenteleviä ihmisiä. Sydämellisyyttä ja suoruutta minä
-rakastan ja suoraan sanoen en muuta vaadi kuin arvonantoa ja
-kohteliaisuutta, kohteliaisuutta ja arvonantoa.
-
-
-Yhdeksäs kohtaus.
-
-    Edelliset. Ravintolan palvelija. Ossip.
-
-    (Bobtschinski kurkistelee ovesta.)
-
-_Ravint. palvelija_. Mitä tahdotte?
-
-_Hlestakov_. Tuo rätinki tänne!
-
-_Ravint. palvelija_. Senhän olette jo aikoja sitten saaneet.
-
-_Hlestakov_. Luuletko minun tuhmia rätinkiäsi tallentavan? Paljonko
-olen velkaa?
-
-_Ravint. palvelija_. Ensi päivänä otitte päivällisen, toisena päivänä
-söitte ainoastaan lohta ja siitä saakka olette kaikki velaksi ottanut.
-
-_Hlestakov_. Pöllö mitä siinä nyt lasket? Paljonko nuo kaikki yhteensä
-tekevät?
-
-_Päällikkö_. Älkää itseänne sillä vaivatko; hän saapi odottaa.
-(Ravintolan palvelijalle.) Mene tiehesi; rätinki kyllä maksetaan!
-
-_Hlestakov_. Niin, te olette todellakin oikeassa!
-
-    (Pistää rahat taskuunsa.)
-
-    (Ravintolan palvelija menee. Bobtschinskin pää näkyy oven raosta.)
-
-
-Kymmenes kohtaus.
-
-    Kaupungin päällikkö. Hlestakov. Dobtschinski.
-
-_Päällikkö_. Ettekö tahdo tehdä hyvin ja käydä kaupungin yleisiä
-laitoksia tarkastelemassa... Vaikkapa esimerkiksi... sairashuonetta ja
-muita laitoksia.
-
-_Hlestakov_. Onko niissä mitään katsomista?
-
-_Päällikkö_. Noh, sopiihan nyt katsoa, kuinka asiat täällä ovat,
-mimmoinen täällä on järjestys ja niin edespäin.
-
-_Hlestakov_. Noh, miks'en; aivan mielelläni. Olen valmis.
-
-    (Bobtschinski pistää päänsä ovesta sisään.)
-
-_Päällikkö_. Ja sitten, jos mielenne tekee, on teillä tilaisuus
-pistäytyä täkäläiseen kouluun, tullaksenne vakuutetuksi, kuinka
-oivallisesti ja millä menestyksellä meillä tieteitä harjoitetaan.
-
-_Hlestakov_. Kuinka vaan tahdotte, sangen mielelläni!
-
-_Päällikkö_. Ja jos sitten suvaitsette ottaa linnan ja kaupungin
-vankihuoneen tarkastaaksenne, niin voisitte nähdä, millä tarkalla
-huolella vankeja täällä hoidetaan.
-
-_Hlestakov_. Mutta mistä syystä tarkastelisin juuri vankihuonetta?
-Katselkaamme ennemmin terveydenhoito- ja opetus-laitoksia.
-
-_Päällikkö_. Kuinka vaan tahdotte! Kumman parempana pidätte? Ajammeko
-teidän vaunuissanne vai suvaitsetteko istua minun vaunuihini?
-
-_Hlestakov_. Ajan mieluummin teidän vaunuissanne.
-
-_Päällikkö_ (Dobtschinskille). Siinä tapauksessa ei ole teille enää
-sijaa.
-
-_Dobtschinski_. Oh, ei mitään, ei mitään... Kyllähän minä pääsen!
-
-_Päällikkö_ (hiljaa Dobtschinskille.) Kuulepas: minä kyhäilen
-pikemmiten muutaman rivin sairashuoneesen Semljanikalle, ja vähäisen
-kirjasen vaimolleni ja juoskaa te sitten minkä käpälästä lähtee niin,
-että he saavat ne hyvään aikaan. (Hlestakoville.) Sallitteko minun
-kirjoittaa läsnäollessanne pari riviä vaimolleni, ilmoittaakseni
-hänelle niin korkea-arvoisen vieraan tulon?
-
-_Hlestakov_. Mutta mitä se hyödyttäisi? Muuten tuossa on läkkiä ja
-kynä... vaan paperia... en muista onko... eikö teidän sopisi kirjoittaa
-tämän rätingin toiselle puolelle?
-
-_Päällikkö_. Paljon kiitoksia, varsin hyvin! (Kirjoittaessaan lausuu
-syrjään.) Nytpä saamme nähdä, miten asiat muodostuvat, jahka hän on
-syönyt aamiaisen ja tyhjentänyt tuollaisen paksuvatsaisen pullon...
-Eikä meidän madeirammekaan ole mitään naisten juomaa. Vaikka se
-ulkomuodoltaan ei olekaan erittäin kauniin näköistä, niin on se sitä
-laatua, että se heittää norsunkin nurin... Mutta jospa vaan
-ymmärtäisin, mikä hän oikein on ja kuinka paljon häntä tulee peljätä.
-
-    (Kirjoitettuaan, antaa kirjeen Dobtschinskille, joka astuu
-    ovelle. Dobtschinskin avatessa oven, romahtaa Bobtschinski,
-    joka oven takana oli kuuntelemassa kuperkeikkaa lattialle.
-    Kaikki huudahtavat. Bobtschinski nousee seisaalleen.)
-
-_Hlestakov_. Oletteko pahastikin loukkautuneet?
-
-_Bobtschinski_. En ensinkään, en ensinkään! Kävi sangen onnellisesti...
-ainoastaan tässä kohden nenää vähän litsautui... vähäpätöinen naarmu...
-Juoksen Kristian Ivanovitschin luoksi. Hänellä on niin oivallista
-laastaria.
-
-_Päällikkö_ (merkeillä moittien Bobtschinskia; Hlestakoville). Se ei
-mitään tee! Jos sallitte, menemme hetkeksi pois... Minä käsken
-palvelijanne viemään matkalaukkunne kotiini. (Ossipille.) Kuulepas,
-ystäväni, kannappas kaikki herrasi tavarat luokseni, kaupungin
-päällikön luo. Kuka hyvänsä, jonka tapaat, voi sinulle tien osoittaa.
-Nyt, jos saan kunnian... (Antaa Hlestakovin astua ensimmäisenä ja käy
-itse perässä; mutta ulos mennessään puhuu hän suuttuneella äänellä
-Bobtschinskille). Kylläpä tekin osaatte olla! Ettekö löytäneet muuta
-paikkaa langetaksenne? Kuinka voittekaan moisella tavalla romahtaa
-pitkäksenne lattialle, kuin... lempo tiesi mikä... (Menee Bobtschinskin
-seuratessa.)
-
-    Esirippu laskee.
-
-
-
-
-KOLMAS NÄYTÖS.
-
-(Sama huone samoine huonekaluineen, kuin ensimmäisestä näytöksessä.)
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Anna Andrejevna. Maria Antonovna (seisovat ikkunan ääressä
-    samassa asennossa, kuin ensimmäisen näytöksen lopussa.)
-
-_Anna Andrejevna_. Tässä on meidän nyt täytynyt odottaa kokonainen
-tunti -- ainoastaan sinun joutavan kursailemisesi tähden! Olithan jo
-täydelleen puettu, mutta täytyi muka vielä sommitella ja sovitella!...
-Minun ei olisi pitänyt sinua ollenkaan kuunnella. Kuinka harmillista!
-Ja aivan kuin tahallaan ei kuulu yhtään ihmistä! Näyttää siltä, kuin
-kaupunkimme olisi peräti kuollut.
-
-_Maria_. Mutta, äiti kulta, parin minutin perästä saamme kaikki tyyni
-tietää. Hetihän Avdotja palannee. (Katselee ikkunasta ja huutaa.) Äiti,
-äiti! Tuosta kadun äärimmäisestä päästä joku tulee tännepäin.
-
-_Anna Andrejevna_. Mistä? Mielenkuvituksessasi luulet alati näkeväsi
-jonkun... Mutta sieltä totta tosiaan joku tulee... Kukahan se
-lienee?... Hän on jokseenkin pieni... Frakissa... Mutta kenhän se
-lienee? Kuinka kiusallista, ett'ei voi tietää, kuka hän on!
-
-_Maria_. Dobtschinski se on, äiti! Dobtschinski!
-
-_Anna Andrejevna_. Dobtschinski! Kaikkia vielä! Päähäsi pistää aina
-äkkiä kaikenlaista! Dobtschinski tuo ei ole! (Huiskuttaa nenäliinaa.)
-Kuulkaa, tulkaa tännepäin!... Noh, tulkaa vihdoin, mutta joutukaa!
-
-_Maria_. Mutta onhan se Dobtschinski, äiti kulta.
-
-_Anna Andrejevna_. Sinulla on julma halu alati kiistellä. Minä sanon
-sinulle kerrassaan, ett'ei se ole Dobtschinski!
-
-_Maria_. Mutta hän se kuitenkin kaikessa tapauksessa on, äiti kulta.
-Katsopas vaan nyt, katsopas vaan; eikö se siis ole Dobtschinski?
-
-_Anna Andrejevna_. No niin; kyllähän sen jo näen. Mitäs siinä riitelet?
-(Huutaa ikkunasta.) Noh, älkää nahjustelko! Astukaa pikemmin! No, mitä
-nyt?... Ette saa sanaakaan suustanne?... Puhukaa vaan sieltä!...
-Onko hän hyvin ankara? Mitä?... Entä mieheni, mieheni? (Siirtyy
-suutuksissaan ikkunasta.) Mikä tyhmä mies! Ei puhu mitään, ennenkun on
-tullut sisään!
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Edelliset. Dobtschinski.
-
-_Anna Andrejevna_. Mutta olkaa toki niin hyvä ja puhukaa vihdoin!
-Ettekö häpeä? Ainoastaan teihin, niinkuin kunnon mieheen, luotin...
-kaikki juoksevat tiehensä ja samoin tekin! Eikä minulla ole täällä
-ketään, jolta olisin voinut saada selvää asioista! Ettekö häpee? Ja
-niin kohtelette minua, minua, joka kuitenkin olen Vanitschkanne ja
-Lisankanne ristimamma.
-
-_Dobtschinski_, Mutta arvoisa kummini, minä läähätän paljaasta
-juoksusta voidakseni teille osoittaa kunnioitustani... Hyvää huomenta,
-Maria Antonovna!
-
-_Maria_. Hyvää päivää, Peter Ivanovitsch!
-
-_Anna Andrejevna_. Mutta puhukaa vihdoin! Mitä nyt on tapahtunut?
-
-_Dobtschinski_. Anton Antonovitsch lähetti teille tämän kirjeen.
-
-_Anna Andrejevna_. No -- mikä hän on? Kenraaliko?
-
-_Dobtschinski_. Ei, kenraali hän ei ole -- vaan ei huonompikaan
-kenraalia. Voi sitä sievää käytöstä, sitä arvoisuutta!
-
-_Anna Andrejevna_. Hän on siis tuo virkamies, jonka tulosta miehelleni
-on ilmoitettu?
-
-_Dobtschinski_. Hän juuri! Minä ja Peter Ivanovitsch olimme
-ensimmäiset, jotka sen huomasimme.
-
-_Anna Andrejevna_. Noh, hyvä, hyvä; mutta kertokaa, kuinka ja miten?
-
-_Dobtschinski_. Jumalan avulla, kaikki käy hyvin. Alussa kohteli hän
-Anton Antonovitschia vähän tuimasti. Hän kohahti ja tiuskasi, että
-ravintola ei ole ensinkään hyvässä kunnossa; hänen ei muka tehnyt mieli
-muuttaa Anton Antonovitschin luoksi, eikä hänen edestänsä istua
-vankihuoneessa. Mutta saatuaan tietää hänen viattomuutensa ja vähäsen
-keskusteltuaan hänen kanssansa, kääntyi hän, Jumalan kiitos, toiselle
-päälle ja kaikki kävi onnellisesti... Paraikaa he ovat sairashuonetta
-tarkastelemassa... Suoraan sanoen Anton Antonovitsch jo rupesi
-arvelemaan, että salainen kanne... Minäkin jo vähäsen pelästyin.
-
-_Anna Andrejevna_. Tekö? Mitäpä teidän siis on pelkääminen? Ettehän te
-ole virkamies.
-
-_Dobtschinski_. En tosin; mutta kuullessani ylimyksen puhuvan, valtaa
-minut aina semmoinen pelon tunne.
-
-_Anna Andrejevna_. Tämä kaikki on vaan lorua! Kertokaa, minkä näköinen
-hän on? Onko hän nuori, vai vanha?
-
-_Dobtschinski_. Nuori, sangen nuori. Noin kolmen kolmatta vanha. Mutta
-hän puhuu kuin ukko. "Jos suvaitsette" sanoi hän, "menen sinne, menen
-tänne"... (Osoittelee käsinään). Kaikki vaan niin mukavasti! "Minä
-mielelläni luen ja kirjoitan", sanoi hän, "mutta", sanoi hän "huoneeni
-pimeys on minulle haitaksi", sanoi hän.
-
-_Anna Andrejevna_. Minkä väriset ovat hänen hiuksensa? Mustatko vai
-vaaleat?
-
-_Dobtschinski_. Kastanjan karvaiset... ja silmät niin vilkkaat, niin
-säihkyvät, että saattaa joutua aivan hämille niitä katsoessansa.
-
-_Anna Andrejevna_. Noh, mutta mitä hän tässä lapussa kirjoittaa? (Avaa
-ja lukee). "Riennän sinulle, armaani ilmoittamaan, että tilani oli ylen
-arveluttava; mutta Jumalan armosta, kaksi suola-kurkkua, puoli osuutta
-kaviaria 1 rupla 25 kopeekkaa..." (Lakkaa). Mitä tämä on? Mitä hän
-kurkuilla ja kaviarilla tarkoittaa?
-
-_Dobtschinski_. Oh, Anton Antonovitsch on luultavasti ottanut
-konseptipaperin. Siihen oli kai kirjoitettu joku ravintolan rätinki.
-
-_Anna Andrejevna_. Aivan oikein! (Lukee eteenpäin). Mutta Jumalan
-armosta toivon kaiken onnellisesti päättyvän. Valmista heti
-vieraallemme se huone, jossa on keltaiset tapetit. Päivälliseksi älä
-mitään erityistä varusta, sillä me syömme sairashuoneessa Artemij
-Filippovitschin luona. Vaan viinejä haeta lisää! Lähetä kauppias
-Abdulinille sana, ja käske hänen meille toimittaa parhainta, mitä hänen
-kellareissaan on, -- muuten panen mullin mallin koko hänen varastonsa.
-Suutelen kättäsi, sydänkäpyni, ja olen aina sinun Anton Skvosnik --
-Dmuhanovski. -- Voi, Luojani, ei silmänräpäystäkään saa viivytellä!
-Hoi! Eikö siellä ole ketään? Mischka!
-
-_Dobtschinski_ (juoksee ovelle ja huutaa). Mischka! Mischa! Mischka!
-
-(Mischka tulee sisään).
-
-_Anna Andrejevna_. Riennä kohta kauppamies Abdulinin luo... vaan
-maltapas... minä annan mukaasi muutaman rivin, (istuu ja lausuu
-kirjoittaessaan). Jätä tämä kirje ajuri Sidorille ja käske hänen heti
-lähteä tämän kirjeen kanssa kauppias Abdulinin luo viinejä noutamaan.
-Ja itse järjestä tämä huone vierasta varten! Tuonne pitää asettaa
-sänky, pesukaappi ja kaikki mitä tarvitaan.
-
-_Dobtschinski_. Ja minä, Anna Andrejevna, minä kiirehdin katsomaan,
-miten hän tarkastelee.
-
-_Anna Andrejevna_. Menkää vaan, menkää vaan; enhän minä teitä pidätä.
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    Anna Andrejevna. Maria Antonovna.
-
-_Anna Andrejevna_. Nyt, lapseni, meidän täytyy vähäisen ajatella
-pukuamme. Hän on hieno herra pääkaupungista. Jumala varjelkoon, ett'ei
-hän nauraisi meille! Otapas sinä sininen hienorimssuinen hameesi!
-
-_Maria_. Hyi, äitikulta, sininenkö? Sitä väriä en voi kärsiä! Käyhän jo
-piirituomarin rouvakin sinisessä ja Semljanikan tytär käy myöskin
-sinisessä. Minä otan tuon kirjavakukkaisen puvun.
-
-_Anna Andrejevna_. Kirjavan!... Todellakin, sinä tahallasi teet aina
-päinvastoin... Se sopisi sinulle paljoa paremmin -- sillä minä aion
-ottaa keltaisen hameeni. Se on lempivärini.
-
-_Maria_. Ei, äiti kulta, älä ota keltaista. Keltainen ei sinulle
-ensinkään sovi.
-
-_Anna Andrejevna_. Minulleko ei keltainen sovi?
-
-_Maria_. Ei, se väri ei sinulle sovi, sano mitä tahansa; se ei sovi.
-Siihen tarvitaan tummat silmät.
-
-_Anna Andrejevna_. Noh, katsopas tuota! Vai eikö minulla siis ole
-tummat silmät, aivan tummat! Mitä loruja latelet! Minulla muka ei ole
-silmät tummat! Ainahan minä povaankin ristirouvan päälle.
-
-_Maria_. Voi, mammani, tehän olette enemmin herttarouva.
-
-_Anna Andrejevna_. No, jopas jotakin! Tuo käy toden totta liian
-pitkälle. Herttarouva! Minä en koskaan ole ollut herttarouva! (juoksee
-ulos. Näytelmön takaa kuuluu). Herttarouva! Mikä hullutus! En käsitä,
-mistä moisia tuon tytön päähän pistääkin! Herttarouva.
-
-    (Heidän poismentyänsä ovet aukenevat ja Mischka heittää ulos
-    soraa. Toisesta ovesta tulee Ossip, matkalaukku pään päällä.)
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Mischka. Ossip.
-
-_Ossip_. Minne nyt?
-
-_Mischka_. Tänne, veliseni, tänne vaan!
-
-_Ossip_. Annas minun tuokio levähtää... Tämähän on kurjaa elämää!
-Tyhjälle vatsalle on joka taakka liian raskas.
-
-_Mischka_. Sanopas ystäväni, pianko kenraali tulee?
-
-_Ossip_. Mikä kenraali?
-
-_Mischka_. Teidän herranne ja isäntänne.
-
-_Ossip_. Isäntäni! Minkälainen kenraali hän on?
-
-_Mischka_. Kuinka, eikö hän siis olekaan kenraali?
-
-_Ossip_. Kenraali -- noh, kyllä hän tosin on! Mutta tavallansa!
-
-_Mischka_. Onko hän varsinaista, tavallista kenraalia ylhäisempi vai
-alhaisempi?
-
-_Ossip_. Ylhäisempi, paljoa ylhäisempi!
-
-_Mischka_. Katsos vaan! Siitäkö syystä meillä semmoista melua
-pidetäänkin!
-
-_Ossip_. Kuulepas, veikkoseni, sinä näytät minusta olevan sukkela
-poika: etkö voisi toimittaa minulle vähän ruokaa?
-
-_Mischka_. Voi, voi, teille ei vielä ole mitään valmistettu. Te
-tietysti ette mitään arkiruokaa syö? Jahka isäntänne on pöytään
-istunut, niin kaiketi saatte samaa ruokaa.
-
-_Ossip_. Mutta mitä arkiruokaa teillä on?
-
-_Mischka_. Ei muuta mitään kuin kaalia, puuroa ja piirakoita.
-
-_Ossip_. Anna tänne kaali, puuro ja piirakat! Kyllä meille kaikki
-kelpaa. Noh, viekäämme nyt laukku! Eikö siellä ole toistakin ovea.
-
-_Mischka_. On kyllä.
-
-    (Kantavat yhdessä laukun toiseen huoneesen).
-
-
-Viides kohtaus.
-
-    (Poliisipalvelijat aukaisevat sisäovet selko selälleen.
-    Ensimmäisenä astuu Hlestakov sisään; häntä seuraa kaupungin
-    päällikkö, sitten sairashuoneen talousmies, koulujen
-    tarkastaja, Dobtschinski ja Bobtschinski, viimemainittu
-    laastarilappu nenässä. Kaupungin päällikkö osoittaa sormellaan
-    paperipalaista laattialla. Poliisipalvelijat kiirehtivät sitä
-    ottamaan pois, tuuppien toisiansa kiireissään).
-
-_Hlestakov_. Varsin oivalliset laitokset! Mikä minua kaikkein enimmin
-miellyttää on se, että matkustavaisille kaikki näytetään, mikä
-kaupungissa katsomista ansaitsee. Muissa kaupungeissa ei ole minulle
-mitäkään näytetty.
-
-_Päällikkö_. Rohkenen tehdä sen muistutuksen, että virkamiehet muissa
-kaupungeissa enemmin etsivät omaa etuansa. Täällä sitä vastoin --
-saatan sanoa -- täällä ei muuta ajatella, kuin kelvollisuudella ja
-tarkkuudella ansaita hallituksen huomiota.
-
-_Hlestakov_. Suurus erinomaisen hyvä! Söinpä melkein ylenmäärin.
-Syödäänkö täällä aina yhtä hyvin.
-
-_Päällikkö_. Se oli vaan niin mieluista vierasta varten.
-
-_Hlestakov_. Minä syön hyvin mielelläni. Mitäpä tämä elämä olisikaan,
-ellei nautinnon kukkasta poimia saisi. Kuinka tuota kalaa nimitettiin?
-
-_Sairashuoneen talousmies_. (Juoksee esiin). Se oli labberdan.
-[Labberdan on joku turskalaji. Suom. muist.]
-
-_Hlestakov_. Hyvin herkkuinen kala. Missähän me suurustimmekaan?
-Sairashuoneessako?
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Aivan oikein lausuitte; sairashuoneessa
-teidän luvallanne.
-
-_Hlestakov_. Niin, nyt sen muistan; sänkyjä oli yltä ympäri. Sairaat
-ovat siis melkein kaikki tyyni paranneet. Minusta näytti siltä, kuin en
-olisi niitä montakaan nähnyt.
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Oli jälellä ainoastaan kymmenkunta, ei sen
-enempää. Muut ovat terveinä sairashuoneesta lähteneet. Tästä on
-kiitettävä ennen kaikkea sitä mainiota järjestystä, mikä laitoksessa
-vallitsee. Siitä hetkestä saakka, kuin minä hallintoon rupesin -- tämä
-seikka saattanee kenties uskomattomalta näyttää, mutta niinkuin jo
-mainitsin -- siitä asti, kun minä hallintoon rupesin, ovat potilaat
-kaikki paranneet kuin kärpäset. Sairas töintuskin ehtii lasarettiin
-päästä, ennenkun hän jo on terveeksi tehty. Ja siihen eivät ole niin
-paljon syynä lääkkeet, kuin se rehellinen ja hyvä järjestys, jota me
-noudatamme.
-
-_Päällikkö_. Ellette pahaksi pane, niin huomautan, kuinka äärettömän
-mieltä painava kaupungin päällikön toimi on. Kuinka paljon on puuhaa
-vaan puhtaudesta, korjauksista, laitoksista, -- sanalla sanoen hänellä
-on todella tehtäviä, mitkä voivat parhaimmankin kyvyn häpeään saattaa,
--- vaan Jumalan kiitos, täällä käy kaikki hyvin. Joku toinen kaupungin
-päällikkö ajattelisi ehkä omia etujansa, mutta minä -- se on totinen
-tosi -- minä sanon joka ilta maata pannessani, itsekseni: "hyvä
-Jumalani, kuinka saisin kaikki niin laitetuksi, että hallitus huomaisi
-intoni ja uutteruuteni ja olisi minuun tyytyväinen. Jos se sitten
-palkitsee minua tai ei, se on sen oma asia, kunhan minä vaan
-omassatunnossani tiedän velvollisuuteni täyttäneeni". Kun kaupungissa
-on järjestys, kadut la'aistut, vangit hyvin hoidetut ja juoppoja vähän
--- niin mitäs vielä haluaisin? Jumala on todistajani, ett'en mitään
-palkintoa hae! Kyllähän se tosin olisi hauskaa, mutta hyveen rinnalla
-on kaikki vähäpätöistä!
-
-_Sairashuoneen talousmies_ (syrjään.) Kas saakelia kuinka osaa panna
-juttunsa kokoon! Voi jospa Luoja olisi minullekin moisen kielen suonut.
-
-_Hlestakov_. Te olette oikeassa. Tunnustan, että minunkin välistä tekee
-mieleni mietiskellä -- milloin ilmoitan aatteeni proosassa, milloin
-taas pistelen runoksi.
-
-_Bobtschinski_ (Dobtschinskille.) Kuinka kauniisti, kuinka oikein
-lausuttu! Kuinka oivalliset muistutukset... Selvästi näkyy, että hän on
-hyvin ja syvästi oppinut mies.
-
-_Hlestakov_. Vaan, hyvät herrat, eikö teillä ole huvituksia, seuroja,
-missä saisi esimerkiksi lyödä korttia?
-
-_Päällikkö_ (syrjään.) Vai niin, ukkoseni, tekeekö mielesi saada
-satimeen minua? (Ääneen.) Jumala varjelkoon! Moisia seuroja me emme
-ollenkaan tunne. Minä puolestani en ole ijässäni korttia kädessäni
-pitänyt. En osaa pelata ensinkään. Kortteja nähdessäni, on minun
-mahdoton pysyä tyynenä, ja jos joskus sattumuksesta näen ruutukuninkaan
-taikka pataässän, niin rupee mieltäni kääntämään ja sylettämään. Kerran
-sattumalta rakensin lapsilleni kartanon korteista ja kaiken yötä näin
-unta noista riivatuista paperilapuista. En voi ymmärtää, kuinka ihmiset
-kehtaavat ja viitsivät kallista aikaansa moisella ajan vietolla hukata.
-
-_Koulujen tarkastaja_ (syrjään.) Kas vaan sitä lurjusta! Eilen illalla
-viimeksi pinnisti hän minulta sata ruplaa.
-
-_Päällikkö_. Minä puolestani pidän oikeampana pyhittää aikani valtion
-hyväksi.
-
-_Hlestakov_. Noh, eipä juuri niinkään... Turhaan te nyt noin... Kaikki
-riippuu siitä, miltä kannalta asian ottaa. Jos esimerkiksi tahdotaan
-lakata pelistä kun on toiselta voittanut... siinä tapauksessa olkoon
-menneeksi! Mutta muuten pieni peli noin joskus voi olla hyvinkin
-hupainen, sitä ei käy kieltäminen!
-
-
-Kuudes kohtaus.
-
-    Edelliset. Anna Andrejevna. Maria Antonovna.
-
-_Päällikkö_. Saanko esitellä teille perheeni! Vaimoni, tyttäreni!
-
-_Hlestakov_ (kumarrellen). Kuinka olen onnellinen, armollinen rouva,
-saadessani tutustua teidän kanssanne.
-
-_Anna Andrejevna_. Ja minä vielä enemmän siitä onnesta, että saan nähdä
-kodissamme niin korkea-arvoisen miehen.
-
-_Hlestakov_ (kohteliaasti.) Anteeksi; mutta suuremman kunnian kuitenkin
-minä saan.
-
-_Anna Andrejevna_. Mahdotonta! Sen sanotte ainoastaan
-kohteliaisuudesta. Tehkää hyvin, istukaa!
-
-_Hlestakov_. Oh, onpa onni sekin, kun saan rinnallanne seisoa; vaan
-koska sitä niin ehdottomasti haluatte, niin istun... Kuinka olen
-onnellinen saadessani vihdoin istua vieressänne!
-
-_Anna Andrejevna_. Älkää pahaksi panko, ett'en rohkene sanojanne
-omistaa itselleni... Luullakseni teistä pääkaupungin elämän jälkeen
-voaijoscheeraaminen tuntui hyvinkin yksitoikkoiselta.
-
-_Hlestakov_. Hirveän yksitoikkoiselta! Tottuneena hienossa maailmassa
-elämään, comprenez-vous, ja sitten yht'äkkiä maantietä ajaa
-ratustamaan... likaisia ravintoloja, talonpoikaista raakuutta... Ell'ei
-välistä onni ohjaisi, niinkuin esimerkiksi minua nyt. (Katselee
-kohteliaasti Anna Andrejevnaa.) Se saattaa kaikki unohduksiin.
-
-_Anna Andrejevna_. Kuinka ikävä teidän varmaankin on mahtanut olla.
-
-_Hlestakov_. Mutta nyt, armollinen rouva, minusta on sangen hauskaa.
-
-_Anna Andrejevna_. Oh, se ei ole mahdollista! Te osoitatte minulle
-liian suurta kunniaa. Sitä en tosiaankaan ansaitse.
-
-_Hlestakov_. Vaan kuinka ette ansaitse, armollinen rouva? Kyllä te sen
-ansaitsette.
-
-_Anna Andrejevna_. Minäkö, minäkö, joka asun maaseudulla...?
-
-_Hlestakov_. Tosin kyllä, mutta maaseudullakin on kauniit kukkulansa,
-lorisevat lähteensä... Totta on, ett'ei mikään vedä Pietarille vertoja!
-Voi, Pietari! Sitä elämää!... Luulette kenties minua tavalliseksi
-kirjuriksi, sihteeriksi. Erehdys! Minä olen sangen ystävällisellä
-kannalla esimieheni kanssa. Hän tällä lailla taputtaa minua olkapäälle
-sanoen: "tule veliseni syömään päivällistä luokseni!" Minun tarvitsee
-ainoastaan pariksi, kolmeksi minuutiksi joka päivä pistäytyä
-virkahuoneeseni ja sanoa: "tehkää niin ja niin!" Meillä on, näetten,
-virkamies, joka yksinomaisesti toimittaa kirjoitustyön, tuommoinen
-kynäherra... Kri... kri... kri... Kynä lentää paperia myöten! Vähällä
-olivat nimittää minut kollegi-asessoriksikin. Vaan minä arvelen:
-"mitäpä siitä!" Vahtimestari juoksee perässäni etehiseenkin,
-saapasharja kädessä: "sallikaa, Ivan Aleksandrovitsch, minun pikemmiten
-vähäsen puhdistaa saappaitanne!" Mutta miksikä herrat, seisotte? Tehkää
-hyvin istukaa!
-
-_Päällikkö_. Meidän virkamme on semmoinen, että vielä kannattaa
-seisoa...
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Kyllä me seisomme.
-
-_Koulujen tarkastaja_. Älkää meistä välittäkö!
-
-_Hlestakov_. Älkää kursailko! Olkaa hyvät, istukaa! Viis' viroista,
-käykää istumaan! (Kaupungin päällikkö ja muut käyvät istumaan.) Minä
-taas puolestani teen, mitä suinkin voin, ihmisten huomiota
-välttääkseni, mutta kaikkialla minut tunnetaan. Kun vaan menen
-johonkin, kuuluu heti: "kas tuossa kävelee Ivan Aleksandrovitsch!"
-Kerran minua luultiin itse sotajoukkojen ylipäälliköksi: sotamiehet
-riensivät päävartiosta ulos ja tekivät kunnioitusta. Upseeri, joka oli
-vanha tuttavani, lausui: "kas vaan, veliseni Ivan, kun pidimme sinua
-ylipäällikkönä!"
-
-_Anna Andrejevna_. Noh! todellakin!
-
-_Hlestakov_. Minä olen tuttu kaikkien kaunisten näyttelijätärten kanssa
--- ja itsekin olen kyhäillyt kansan näytelmiäkin. Kirjailijainkin
-kanssa usein seurustelen. Minä ja Puschkin olemme jo vanhastaan sangen
-hyvät ystävät. Välistä kysäisin häneltä: "noh, miten nyt jaksat,
-veliseni Puschkin?" -- Ja hän vastasi: "noh, niin, siellä on kaikki
-niin sanoakseni..." Ylen omituinen mies, tuo Puschkin!
-
-_Anna Andrejevna_. Te siis olette kirjailija? Kyllä kai on hauskaa
-kirjailla? Kirjoitatteko ehkä sanomalehtiinkin?
-
-_Hlestakov_. Kyllä; kirjoitan välistä niihinkin. Olenhan jo paljonkin
-kirjoitellut, niinkuin "Figaron häät", "Robert paholaisen" ja "Norman."
-Vaan kuka niitä kaikkia muistaa! Ja nuot kaikki olen vaan joutohetkinä
-kokoon kyhännyt. Aikomukseni ei ollut ruveta kirjailemaan, vaan herrat
-teaatterin-johtajat minulle aina sanovat: "mutta kirjoita kuitenkin,
-veliseni, jotain!" Minä arvelin itsekseni: "sama se, olkoon menneeksi."
--- Ja niinpä yhdessä illassa kirjoitin kaikki tyyni. Minulla on
-erinomaisen sukkela ajatusjuoksu. Kaikki, mitä on ilmestynyt
-nimimerkillä "paroni Brambeus", niinkuin "Toivon laiva" ja "Moskovan
-Sananlennätin", on minun kynästäni lähtenyt.
-
-_Anna Andrejevna_. Noh, jopas jotakin! Tekö siis olette tuo paroni
-Brambeus?
-
-_Hlestakov_, Aivan niin, ja minä korjaan heidän kaikki runonsakin!
-Smirdiniltä saan tästä toimesta neljäkymmentä tuhatta ruplaa.
-
-_Anna Andrejevna_. Siinä tapauksessa "Juri Miroslavski'kin" luultavasti
-on teidän sepittämänne?
-
-_Hlestakov_. Aivan oikein, sekin on minun tekemäni.
-
-_Anna Andrejevna_. Kas, senpä heti arvasinkin!
-
-_Maria_. Mutta äiti kulta, nimilehdessä seisoo että se on Sagoskinin
-kirjoittama.
-
-_Anna Andrejevna_. Niin sehän on luonnollista, että sinun pitää
-tässäkin asiassa vastustaa.
-
-_Hlestakov_. Aivan oikein, tuo kappale onkin Sagoskinin tekemä; --
-mutta on toinenkin "Juri Miroslavski", jonka minä olen kirjoittanut.
-
-_Anna Andrejevna_. Noh, se onkin varmaan teidän kappaleenne, jonka
-luin. Ah, kuinka kauniisti se on kirjoitettu!
-
-_Hlestakov_. Suoraan sanoen minä varsinaisesti elän kirjallisuudesta.
-Taloni on Pietarin kaikkein etevimpiä. Joka ihminen tuntee Ivan
-Aleksandrovitschin talon. (Kääntyen kaikkien läsnä olevain puoleen.)
-Tehkäätte, hyvät herrat, minulle se kunnia, että käytte minua
-katsomassa, jos joskus joudutte Pietariin! Pidän myöskin iltaseuroja
-talossani.
-
-_Anna Andrejevna_. No varmaankin teidän pitonne ovat kovasti komeat ja
-hienot.
-
-_Hlestakov_. Niin, sehän on päivän selvää. Pöydällä esimerkiksi
-meluuni -- seitsemän sadan ruplan meluuni. Liemen tuotan suoraa tietä
-Pariisista kastrullissa. Ja kun kansi nostetaan, nousee siitä semmoinen
-ylenluonnollinen höyry. Tansseissa käyn joka päivä. Ja sitten on meillä
-hupainen vistiseuramme: ulkoasiain-ministeri, Ranskan lähettiläs,
-Saksan lähettiläs ja minä. Se vetää rahoja, sen vakuutan, aivan
-käsittämättömän paljon. Vihdoin kun olen kotia päässyt ja kiivennyt
-portaita myöten neljänteen kertaan, jaksan töintuskin piialleni lausua:
-"kuulepas Martta, täss' on schinelli!" -- Mutta mitäs minä valehtelen?
-Unohdinpa kokonaan, että asun toisessa kerrassa ja sinne onkin vaan
-yhdet portaat... Vakuutan, että on hyvin hupaista katsahtaa
-etuhuoneeseni, ennenkun olen herännyt. Siinä tunkeilee kreivejä,
-ruhtinaita ja hyrisevät kuin mehiläiset. Muuta ei kuulu kuin... sch...
-sch... sch. -- Joskus on siellä ministerikin... (Kaupungin päällikkö ja
-muut virkamiehet nousevat suurella kunnioituksella seisaalleen).
-Kirjeissäni on aina nimeni eteen kirjoitettu: "Hänen ylhäisyytensä".
-Kerran olin ministerin sijaisenakin. Sillä tapauksella on oma
-historiansa. Herra esimies meni matkaansa -- mihinkä, sitä ei kukaan
-tiennyt. Tietysti siitä syntyi suuri hälinä. Kukahan astuu hänen
-paikalleen? Oli joukko kenraaleja, jotka toki eivät mitään maailmassa
-hartaammin halunneet, kuin päästä siihen. He kyllä yrittivät -- mutta
-hitto vie, se asia ei ole niinkään helppoa! Luullaan tosin etäältä
-katsoen helpoksikin, mutta kun tarkemmin katsoo, niin ei siihen joka
-mies pysty! Viimein ei mikään auttanut! Tultiin minun luo. Ja kadulla
-kuriirit... kuriirit... kuriirit toinen toisensa perästä... aatelkaa
-vaan noin viisi neljättä tuhatta kuriiria ainoastaan kuriireja! Minä
-heti kysyin, mimmoinen oli asema? "Ivan Aleksanorovitsch, tulkaa heti
-kanssamme! Teidän pitää, teidän täytyy tulla kabinetin jäseneksi!"
-Suoraan sanoen vähän hämmästyin. Tulin ulos yönutussa..., todellakin
-teki mieleni vastata kieltävästi. Mutta malttakaa, ajattelin itsekseni,
-mitä siitä keisari sanoisi? Ja entäs virkaylennykseni sitten... te
-ymmärtänette... "Hyvät herrat", sanoin lopuksi heille, "minä otan
-vastaan viran", sanoin minä heille, "minä otan vastaan, olkoon niin;
-vaan minun kanssani ei saa leikkiä, ei... ei... ei... Korvat auki!...
-Kyllä minä"... Ja niin kävikin, kun vaan menin virkahuoneeni läpi...
-oli kuin maanjäristys; kaikki vapisivat kuin haavan lehdet!
-(Kaupungin päällikkö ja muut virkamiehet vapisevat pelosta.
-Hlestakov jatkaa puhettaan yhä nousevalla innolla). Oh, minun kanssani
-ei ole leikkimistä! Kyllä minä kaikille kyydin annoin! Itse
-valtioneuvoskuntakin minua pelkäsi. Eikä suinkaan ilman syyttä. Minä,
-näetten, olen niin... En pidä kenestäkään mitään väliä, toimitan
-virkaani ketään säästämättä. Kaikille sanon: "minä tiedän, kuka olen!"
-Olen kaikkialla, kaikkialla. Käyn hovissa joka päivä. Ja minä
-huomenna jo nimitetään Sota... sotamarskiksi! (Hän horjuu ja on
-kaatumaisillansa, mutta läsnäolevat rientävät häntä kunnioituksella
-tukemaan).
-
-_Päällikkö_. (Lähestyy vavisten). Yl... ylhäisyy... Yl...
-
-_Hlestakov_ (tointuu ja lausuu tuimasti). Mitä nyt?
-
-_Päällikkö_. Yl... Yl... Jos Teidän Ylhäisyy...
-
-_Hlestakov_ (tuimasti ja nopeasti). En ymmärrä! Joutavia!
-
-_Päällikkö_. Yl... häi... häisyytenne, kenties tahtonette hetken
-levähtää? Tässä on huone ja kaikki, mitä tarvitsette.
-
-_Hlestakov_. Levähtää... joutavia! Levähtää... Noh, miksi en? Aamiainen
-oli toki oivallinen, hyvät herrat! Minä olen tyytyväinen, tyytyväinen!
-(Lausuu juhlallisesti). Labbernan! labberdan! laberdan!
-
-    (Menee kaupungin päällikön seuratessa sivuhuoneesen).
-
-
-Seitsemäs kohtaus.
-
-    Edelliset paitsi kaupungin päällikkö ja Hlestakov.
-
-_Bobtschinski_. Kas, sepä vasta oli mies, Peter Ivanovitsch! Semmoisen
-vasta minä mieheksi sanon. En ole koskaan ijässäni seisonut niin suurta
-kunnioitusta herättävän henkilön edessä! Olin vähällä kuolla paljaasta
-pelosta. Mitähän arvoluokkaa luulette hänen olevan?
-
-_Dobtschinski_. Eiköhän vaan kenraalin!
-
-_Bobtschinski_. Mutta minä arvaan ett'ei kenraalin arvo likimaillekaan
-riitä. Ja jos hän olisi ainoastaan kenraali, niin hän varmaan on
-ainakin generalissimus. Kuulitteko, miten hän valtioneuvoksia kohtelee?
-Tulkaa pois, tulkaa pois; nämä meidän täytyy kertoa Korobkinille ja
-piirituomarille! Hyvästi Anna Andrejevna.
-
-_Dobtschinski_. Jääkää hyvästi, kummikulta!
-
-_Sairashuoneen talousmies_. (Koulujen tarkastajalle.) Mutta tämähän on
-oikein kauheata, enkä tiedä itsekään miksi. Voi meitä, kun
-päällepäätteeksi emme ole univormussakaan... Mitä, jos hän herättyään
-kirjoittaa Pietariin ja antaa meidät ilmi. (Mennessään koulujen
-tarkastajan kanssa, lausuu kovin alakuloisena.) Hyvästi, hyvästi Anna
-Andrejevna!
-
-
-Kahdeksas kohtaus.
-
-    Anna Andrejevna. Maria Antonovna.
-
-_Anna Andrejevna_. Ah, mikä viehättävä nuori mies!
-
-_Maria_. Oi äiti kulta, niin kovin viehättävä!
-
-_Anna Andrejevna_. Ja sitä hienoa, sievää käytöstä! Hänestä heti näkyy,
-että hän on pääkaupungin lapsi. Hänen liikkeensä ja kaikki... niin,
-niin. Voi, kuinka erinomaista! Minä olen ihan hulluksi ihastunut hänen
-kaltaisiinsa nuoriin miehiin! Olen aivan hurmautunut! Muuten huomasin
-varsin hyvin, että olin hänen mieleensä... Hän katseli minua koko ajan!
-
-_Maria_. Mutta, äiti kulta, minuunhan hän alati loi silmänsä.
-
-_Anna Andrejevna_. Ole nyt vaiti hullutuksinesi... Se käypi totta
-tosiaan liian pitkälle, lapsukaiseni!
-
-_Maria_. Mutta se on aivan varmaa, että hän minua katseli.
-
-_Anna Andrejevna_. Noh, Herran nimessä, taasko sinun pitää ruveta
-kiistelemään? Sinun on ihan mahdotonta olla väittelemättä. Hän muka
-sinua katseli! Miksikä hän sinua olisi katsellut?
-
-_Maria_. Niin, mutta minua hän kuitenkin katseli; sitä ei käy
-kieltäminen. Kun hän rupesi kirjallisuudesta puhumaan, niin hän katsoi
-minuun ja sitten kun hän kertoi miten hän pelaa vistiä lähettilästen
-kanssa, katsoi hän taaskin minuun.
-
-_Anna Andrejevna_. No, onhan mahdollista, että hän sen kerran teki...
-Hän luultavasti itseksensä ajatteli: "annas kun katson tuotakin!"
-
-
-Yhdeksäs kohtaus.
-
-    Edelliset. Kaupungin päällikkö.
-
-_Päällikkö_ (Astuu varpaillaan sisään). Tsch... Tsch!...
-
-_Anna Andrejevna_. Mitä nyt?
-
-_Päällikkö_. Ei ole ensinkään mieleeni, että hänet niin juotin. Jos
-vaan puoletkin hänen kertomuksistaan on totta? (Vaipuu ajatuksiinsa).
-Niin, minkätähden se ei olisi totta? Viinissä on totuus: mitä
-humalaisen mielessä, se kielessä. Hän tosin on hiukan valhetellut; vaan
-eihän valhettelematta voi kukaan puhua! -- Hän lyö korttia ministerin
-kanssa ja käypi hovissa... Mitä enemmin asiaa ajattelen... Lempo tiesi,
-mikä mies hän lopuksi lieneekään... Päätäni alkaa oikein pyörryttää ja
-minusta on kuin seisoisin ylhäällä korkeassa kellotornissa tahi
-hirsipuun juurella.
-
-_Anna Andrejevna_. Minä puolestani en tuntenut itseäni ensinkään
-levottomaksi. En ole hänessä muuta nähnyt kuin maailman tapoihin
-tottuneen miehen, jolla on mitä ylhäisin käytöstapa. Hänen viroistaan
-minä en välitä.
-
-_Päällikkö_. Niin, niinpä aina on teidän, naisien tapanne! Sellaiset
-teistä riittää; te ette muuta mitään vaadi! Kaikki muu teistä on vaan
-joutavaa! Teiltä ei koskaan saa järjellistä sanaa! Teitä vähän
-piiskataan, ja siinä kaikki; vaan miehen, miehen, sen hukka perii!...
-Sinä, muijaseni, kohtelit häntä liian vapaasti, aivan kuin Peter
-Ivanovitschia.
-
-_Anna Andrejevna_. Mitä siihen tulee, niin jätä se meidän huoleksemme.
-Luulisin meidänkin naisten jotain tietävän...
-
-    (Luo osoittavan silmäyksen tyttäreen).
-
-_Päällikkö_ (yksin). Onhan perin mahdotonta puhua järjellisesti heidän
-kanssansa. Voi mikä tapaus! En ole vieläkään pelästyksistäni tointunut!
-(Avaa oven). Mischka, käske tänne poliisipalvelijat Svistunov ja
-Derschimorda! He varmaan lienevät jossakin lähellä portin edustalla.
-(Vaikenee hetkeksi). On toki kummallista, miten maailmassa tähän aikaan
-eletään! Jospa edes näyttäisivät joltakin! Vaan tuommoinen laiha,
-hieno..., jonka ulkomuoto ei osoita mitään. Sotilaasta näkee edes
-päältäpäin; vaan jos ne siviilivaatteissa käyvät, näyttävät kärpäsiltä,
-joilta siivet on leikattu pois. Ja kylläpä hän teeskentelikin
-ravintolassa kauan ja laitteli allegoriioja ja ekivookeja... tuhat
-tulimmainen voi ymmärtää, mitä ne tarkoittivat. Mutta kylläpä lopuksi
-hän pehmeni ja lörpötteli enemmänkin, kuin tarvittiin. Näkyy kyllä
-kaikesta, että hän vielä on nuori mies.
-
-
-Kymmenes kohtaus.
-
-    Edelliset. Ossip. (Kaikki rientävät häntä vastaan,
-    viitaten häntä sormellaan luoksensa.)
-
-_Anna Andrejevna_. Tulepas, ystäväni, likemmäksi!
-
-_Päällikkö_. Tsch! Tsch! Tsch! -- Kuinka, kuinka, makaako hän?
-
-_Ossip_. Ei vielä; hän vaan venytteleikse.
-
-_Anna Andrejevna_. Sano minulle, ystäväni, mikä on nimesi.
-
-_Ossip_. Ossip, armollinen rouva.
-
-_Päällikkö_ (rouvalleen ja tyttärelleen.) Älkää te nyt; kyllä minä!
-(Ossipille.) No, ystävä -- onko sinua kunnollisesti syötetty?
-
-_Ossip_. On toki; saan teitä nöyrimmästi kiittää, oivallisesti, ani
-oivallisesti.
-
-_Anna Andrejevna_. Noh, sanopas minulle, isäntäsi -- eikö niin --
-seurustelee paljon kreivien ja ruhtinaitten kanssa?
-
-_Ossip_ (syrjään.) Mitähän parasta olisi vastata? Minua on hyvin
-ruokittu, -- ja siis perästäpäin ruokitaan vielä paremmin! (Ääneen.)
-Noh, kuinkas sitten! Kyllähän niitä on kreivejäkin.
-
-_Maria_. Oh, Ossip kulta, kuinka sinulla on kaunis isäntä!
-
-_Anna Andrejevna_. Mutta, hyvä Ossip, kuinka hän...?
-
-_Päällikkö_. Mutta, vaietkaa toki. Loruillanne häiritsette minua...
-Sanopas ystäväni...
-
-_Anna Andrejevna_. Mikä virka-arvo on isännälläsi?
-
-_Ossip_. Noh...?
-
-_Päällikkö_. Herjetkää vihdoin hulluista kysymyksistänne! Te ette
-salli kysyä mitään asiaan kuuluvaa! Sanopas ystäväiseni, onko herrasi
-luonnoltansa ankara? Onko hänen tapansa pitää kovaa kuria, vai kuinka?
-
-_Ossip_. On kyllä, hän rakastaa järjestystä. Kaikki pitää oleman
-tarkkaa ja täsmällään.
-
-_Päällikkö_. Kuulepas, ystäväni, sinä olet aivan mieleeni. Varmaankin
-olet kunnon mies. Jos sinä...
-
-_Anna Andrejevna_. Kuule, Ossip, käykö isäntäsi univormussa, vai...?
-
-_Päällikkö_ (naisille). Mutta, tuhat tulimmaista, lakatkaa nyt vähän
-edes suutanne soittamasta! Näin tärkeässä asiassa, kun henkeni on
-vaarassa... (Ossipille). Niinkuin jo mainitsin, ystäväni, sinä siis
-minua miellytät. Matkalla ei suinkaan lasi teetä haittaa. Nyt on
-joksikin kylmä -- kas tuossa on sinulle kaksi ruplaa juomarahaa.
-
-_Ossip_. (ottaa rahat). Suuri kiitos, paljon kiitoksia, armollinen
-herra! Suokoon Jumala pitkää ikää! Hyvä on, kun köyhillekin hyvää
-tehdään.
-
-_Päällikkö_. Noh, niin se minua ilahduttaa! Mutta kuinka, hyvä
-ystäväni...?
-
-_Anna Andrejevna_. Kuulepas, Ossip, minkälaiset silmät ovat isäntäsi
-mielestä kauniimmat?
-
-_Maria_. Voi, Ossip kulta, kuinka pieni nenä herrallasi on!
-
-_Päällikkö_. Noh, pahuus, ettekö koskaan taukoo? (Ossipille). Sanopas,
-ystäväni, mikä herrastasi matkustaessaan on enimmin tärkeätä -- se on,
-mitä hän enimmin rakastaa?
-
-_Ossip_. Hän rakastaa, mitä vaan sattuu aina aisianhaarojen mukaan...
-mutta ennen kaikkea hän haluaa, että häntä kunnollisesti kohdellaan ja
-hyvin kestitään.
-
-_Päällikkö_. Hyvin kestitään...?
-
-_Ossip_. Niin juuri, hyvin kestitään... Mitä minuun tulee, niin en
-tosin ole kuin orja, -- mutta hän kuitenkin pitää siitä, että minunkin
-on hyvä olla... Niin esimerkiksi muistan, kun poikkeemme johonkin.
-"Noh, Ossip", virkkoi hän, "onko sinua runsaasti ravittu?" "Huonosti,
-Teidän jalosukuisuutenne", sanoin minä. -- "Vai niin", sanoi hän,
-"huono isäntäpä se olikin! Muistuta minua siitä, kun pääsemme kotia!"
-Mutta minä ajattelin itsekseni (viittaa kädellään) "Jumala heidän
-kanssansa; minä olen yksinkertainen ihminen".
-
-_Päällikkö_. Niinpä juuri! Sinä toki näyt osaavan oivasti vastata.
-Annoin sinulle äsken vähäsen juomarahaa; tässä on vähä lisää.
-
-_Ossip_. Voi, armollinen herra, te olette liiaksi antelias! (ottaa
-rahat), Nämä rahat juon teidän terveydeksenne.
-
-_Anna Andrejevna_. Tule, Ossip, minunkin luo, kyllä minäkin annan.
-
-_Maria_. Ossip kulta, suutele isäntääsi!
-
-    (Sivuhuoneessa kuullaan Hlestakovin yskäisevän),
-
-_Päällikkö_. Tsch! (Kaikki käyvät hiljaan varpaillaan ja haastavat
-keskenänsä kuiskutellen). Älkää Herran tähden melutko! Menkää vaan,
-menkää vaan!
-
-_Anna Andrejevna_. Tulepas Mariseni! Minun on sinulle jotakin
-sanottavaa, minkä olen vieraassamme huomannut ja josta vaan meidän
-kesken voipi puhella.
-
-_Päällikkö_. Kyllä siellä nyt puhutaan; jospa menisi ja kuulisi, niin
-kyllä korvat kipenisi. (Ossipille). Noh, ystäväiseni, sanopas...
-
-
-Yhdestoista kohtaus.
-
-    Edelliset. Derschimorda. Svistunov.
-
-_Päällikkö_. Tsch! Lempo periköön nuo vääräsääriset kontiot
-saappaineen! Pauhaatte, ikäänkuin heittelisitte kärryiltä
-neljänkymmenen puudan painoja! Missä saakelissa te kuhnailette?
-
-_Derschimorda_. Toimitimme, mitä käskettiin...
-
-_Päällikkö_. Hsch!... (Panee kätensä hänen suunsa eteen). Mikä riivattu
-rääkkyminen tuo on! (Matkii häntä). "Toimitimme, mitä käskettiin"...!
-Mölisee kuin härkä! (Ossipille). Mene, ystäväni, ja valmista, mitä
-tarvitset, ja käytä hyväksesi, mitä talossa vaan on! (Ossip menee). Ja
-te käykää vahtiin tuonne portin edustalle! -- Älkääkä tuumaakaan
-paikaltanne siirtykö... Älkää ketään kynnyksen ylitse päästäkö --
-varsinkaan ei kauppiaita! Jos yksikään kauppias vaan pääsee, niin...!
-Katsokaa tarkkaan, ett'ei kukaan kannekirjaa muassaan tuo -- niin,
-vaikkapa ei olisikaan kannekirjaa -- ei ketään, ymmärrättekö, ei saa
-päästää sisään ketään, jonka voisi luulla tahtovan valittaa! Pankaa
-suoraan niskaan ja tällä lailla potkua! (Potkaisee jalallaan). Joko
-ymmärsitte? Tsch! Tsch!
-
-    (Menee ulos varpaillaan työntäen poliisipalvelijoita edellänsä).
-
-(Esirippu laskee).
-
-
-
-
-ELJAS NÄYTÖS.
-
-
-(Sama huone kaupungin päällikön kodissa.)
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Piirituomari. Sairashuoneen talousmies. Postimestari.
-    Koulujen tarkastaja. Dobtschinski. Bobtschinski.
-
-    (Kaikki täydessä univormussa astuvat varpaillaan sisään.
-    Kaikki puhuvat kuiskutellen).
-
-_Piirituomari_ (Asettaa kaikki puoliympyrään). Jumalan tähden, hyvät
-herrat, asettukaa joutuin puoliympyrään! Järjestys ennen kaikkea!
-Kunhan vaan menisi täältä Herran haltuun; hän käypi hovissa ja antaa
-itse valtioneuvostollekin välistä kyydin! Astukaa asentoon, niin
-asentoon! Te Bobtschinski, asetutte tänne sivulle ja te Dobtschinski,
-seisokaa tässä näin.
-
-    (Bobtschinski ja Dobtschinski kiiruhtavat kumpikin
-    paikallensa varpaillaan).
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Eikö teidän mielestänne, herra
-piirituomari, meidän pitäisi vähäisen koetella?
-
-_Piirituomari_. Mitä koetella?
-
-_Sairashuoneen talousmies_. No, kyllähän ymmärrätte.
-
-_Piirituomari_. Pistääkö käteen?
-
-_Sairashuoneen talousmies_. No, vaikkapa niinkin.
-
-_Piirituomari_. Mutta sehän on vaarallinen asia... Jos hän siitä
-nostaisi melua -- hän on hallituksen asiamies! Mutta jos hänelle
-tarjoisimme jotakin kaupungin ja seudun aateliston antamana kiitos- ja
-muistolahjana?
-
-_Postimestari_. Taikka, eikö sopisi sanoa, että on postissa tullut
-rahoja -- eikä tiedetä kenelle ne kuuluvat?
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Olkaa varoillanne vaan, ett'ei hän teitä
-itseänne postissa lähetä sinne, missä ei kuu kumota, eikä päivä paista!
-Tietäkää siis, että hyvin järjestetyssä valtiossa menetellään aivan
-toisin! Mutta miksi on meitä tänne koko komppania kokoontunut? Olisi
-pitänyt esitellä itseämme yksitellen ja sitten kahden kesken noin,
-niinkuin... on tavallista, niin ettei korvakaan kuulisi! Sillä tavoin
-sivistyneessä yhteiskunnassa menetellään. Te, herra piirituomari,
-saatte alkaa.
-
-_Piirituomari_. En, se tulee teidän itsenne tehdä -- teillähän korkea
-reviisori söi aamiaisensakin.
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Ei, ei, ei! Silloin saa herra koulujen
-tarkastaja, nuorison kasvattaja, alkaa.
-
-_Koulujen tarkastaja_. En, en voi, hyvät herrat, sitä on minun tuiki
-mahdoton tehdä! Minun täytyy tunnustaa, että olen niin kasvatettu, että
-aivoni menevät aivan sekaisin niin pian, kun minun pitää puhutella
-vähänkin itseäni ylhäisempää virkamiestä, suuni on ihan tukossa,
-kieleni lyijyä raskaampi. Ei, hyvät herrat, päästäkää minut, päästäkää
-minut!
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Toden totta, Ammos Fedorovitsch, ell'ette
-te aloita, kuka sitten! Teillä on suu kuin Cicerolla!
-
-_Piirituomari_. Kaikkia vielä! Cicero! Kylläpä osasitte! Mitäs siitä,
-jos joskus innostuukin ja puhuu jahti- ja hurttakoirista.
-
-_Kaikki_ (hänen ympärilleen tunkeillen). Ei ensinkään; ei vaan
-jahtikoirista; kyllä te olette puhuneet Baabelin tornistakin. Ei, Ammos
-Fedorovitsch, te ette saa meitä pulaan jättää! Olkaa meille isänä! Ei,
-ei, Ammos Fedorovitsch!
-
-_Piirituomari_. Antakaa minun olla, hyvät herrat...
-
-    (Samassa Hlestakov kuuluu sivuhuoneessa kävelevän, yskivän ja
-    syljeskelevän. Kaikki syöksähtävät ovelle, vaan ahdingossa
-    ovat toinen toisellensa esteeksi, tuuppaavat ja loukkaavat
-    toisiansa. Hillittyjä huutoja kuuluu).
-
-_Bobtschinskin ääni_. Ai, Peter Ivanovitsch, ai, ai, voi, voi! Te
-tallaatte minua varpaille!
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Mutta, hyvät herrat, hyvät herrat, älkää
-minua peräti kuoliaaksi likistäkö! Te minut aivan tukehdutatte! En
-jaksa tätä kauemmin kärsiä. Olen jo perin hukassa!
-
-    (Ai ja voi huutoja kuuluu. Vihdoinkin ovat kaikki päässeet
-    ulos ja huone on tyhjä).
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Hlestakov (yksinänsä).
-
-_Hlestakov_. (Näyttää uniselta). Olen tainnut nukahtaa aika lailla!
-Olikin hirveitä matrasseja ja untuva-patjoja! Olen varsin hiessä!...
-Varon saaneeni vähän hattuuni eilispäivän suuruspöydässä; pääni on
-vieläkin pökkelönä. -- Muuten täällä, saakeli soikoon, kuluu aika hyvin
-hupaisesti. Tämmöiset kunnon ihmiset ovat aivan mieleeni. Paljoa
-parempi toki on tulla kestityksi näin puhtaasta hyväntahtoisuudesta,
-kuin itsekkäästä voitonhimosta... Ja tuo tytär ei ole sitä hullumpi...
-ja äitikin vielä semmoinen, että... Mutta kaikessa tapauksessa tämä
-tämmöinen elämä minua miellyttää.
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    Hlestakov. Piirituomari.
-
-_Piirituomari_ (Astuu epäillen sisään; syrjään). Herra Jumala auta
-minua pulasta! Oikein polveni vapisevat! (Ääneen, hattu kädessä ja
-suorana kuin kyynäräkeppi). Saan kunnian esitellä itseäni, Liapkin
-Tiapkin, piirituomari ja kollegiasessori...
-
-_Hlestakov_. Olkaa hyvä, istukaa!... Te olette siis tämän paikkakunnan
-piirituomari?
-
-_Piirituomari_. Viisitoista vuotta sitten valitsi minut aatelisto tähän
-virkaan kolmeksi vuodeksi ja siitä saakka olen virkaani hoitanut.
-
-_Hlestakov_. Teidän virkanne lienee joksikin edullinen?
-
-_Piirituomari_. Yhdeksän vuotta palveltuani olen saanut kunnian
-vastaanottaa Vladimirin neljännen luokan, esimiesteni tyytyväisyyden
-osoitteeksi. (Syrjään) Rahat ovat kourassani ja kourani on kuin
-tulessa.
-
-_Hlestakov_. Minä pidän Vladimirin tähdestä; se on Annan tähden
-kolmatta luokkaa korkeampi.
-
-_Piirituomari_ (Ojentaa vähäisen suljettua kouraansa eteenpäin ja
-lausuu itsekseen). Voi, Herrani, en yhtään ymmärrä, miten minun pitää
-tehdä. Tuntuu siltä, kuin neuloilla istuisin.
-
-_Hlestakov_. Mitä teillä on kourassa?
-
-_Piirituomari_ (Hämillään, pudottaa setelit). Ei mitään...
-
-_Hlestakov_. Kuinka, eikö mitään. Rahojahan pudotitte!
-
-_Piirituomari_ (Kovasti vavisten). En suinkaan! (syrjään). Voi Luojani,
-nyt olen hukassa! Nyt jo on kahleet kaulassa!
-
-_Hlestakov_ (Kokoo rahat). Niin, kyllähän nämä ovat rahaa!
-
-_Piirituomari_ (Syrjään). Nyt olen auttamattomasti lutkassa!
-
-_Hlestakov_. Kuulkaapas, lainatkaa nämä rahat minulle!
-
-_Piirituomari_ (Kiireesti). Kyllä... kyllä... mitä suurimmalla
-mielihyvällä! (syrjään). Rohkeutta, rohkeutta vaan! Oi Pyhä Maria auta
-minut tästä pulasta!
-
-_Hlestakov_. Minulla on nimittäin matkalla Matti massissa, sillä on
-ollut hirveä joukko menoja, jos jonkinlaisia. Muuten saatte heti
-rahanne takaisin, jahka vaan tulen kotia.
-
-_Piirituomari_. Oh, ei millään muotoa, miksi niin? Älkää itseänne sillä
-rasittako? Sehän jo on minulle suuri kunnia... Heikot voimani,
-uutteruuteni, alhaisin alttiuteni hallituksen palveluksessa... Tahdon
-aina vast'edeskin tehdä parastani... ansaitakseni suosotanne... (Nousee
-tuolilta, aivan suorana, kädet pitkin housujen saumaa). En tohdi
-kauemmin kallista aikaanne kuluttaa. Onko teillä muuten mitään
-käskettävää.
-
-_Hlestakov_. Mitä minulla olisi käskettävää?
-
-_Piirituomari_. Jotakin. Minä tarkoitan, eikö teillä ole mitään
-käskettävää täkäläiselle tuomiokunnalle.
-
-_Hlestakov_. Mitä varten? En minä pidä sitä ollenkaan tarpeellisena!
-Kiitän nöyrimmästi.
-
-_Piirituomari_ (Kumartaa ja astun ulos; syrjään). Nyt on kaupunki
-meidän.
-
-_Hlestakov_ (Yksinään). Oikea kunnon mies tuo piirituomari.
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Hlestakov. Postimestari (univormussa).
-
-_Postimestari_ (Astuu suorana, täysissä tamineissa, käsi miekan
-tupella). Saan kunnian esittää itseni: Schpekin, postimestari ja
-hovineuvos.
-
-_Hlestakov_. Vai niin; terve tultuanne! Minä pidän paljon hupaisesta
-seurasta. Käykää istumaan. Kaupungissako aina asutte?
-
-_Postimestari_. Aivan oikein lausuitte.
-
-_Hlestakov_. Tämä pikku kaupunki minua miellyttää. Väkiluku tosin ei
-ole ylen suuri -- vaan mitäpä siitä, eihän tämä ole mikään pääkaupunki.
-Enkö ole oikeassa; mikään pääkaupunki tämä ei ole?
-
-_Postimestari_. Aivan oikeen.
-
-_Hlestakov_. Ainoastaan pääkaupungissa on bon ton ja siellä vaan ei ole
-maalaisia töllöjä. Vai mitä te arvelette?
-
-_Postimestari_. Aivan oikein lausuitte (syrjään). Ylpeä hän ei
-kumminkaan ole: hän kyselee kaikkia.
-
-_Hlestakov_. Mutta saattaahan pikkukaupungissakin elää onnellisena --
-eikö niin?
-
-_Postimestari_. Aivan oikein lausuitte.
-
-_Hlestakov_. Sillä mitähän hyvin viihtyäksemme tarvitsemme? Ainoastaan
-kunnioitusta ja vilpitöntä rakkautta. -- Enkö ole oikeassa.
-
-_Postimestari_. Aivan oikeassa.
-
-_Hlestakov_. Hauskaa toki on, että siitä olemme samaa mieltä.
-Minua pidetään tosin kummallisena miehenä, mutta luonteeni on
-sellainen... (katsoo postimestaria silmiin; syrjään). Entäs jos
-tältäkin vähän lainaisin? (Ääneen.) Matkalla tapahtui minulle
-kummallinen seikka: matkarahani kokonaan loppuivat; saattaisitteko ehkä
-lainata minulle kolme sataa ruplaa?
-
-_Postimestari_. Vallan hyvin... vallan hyvin...! Pidän sen erinomaisena
-onnena! Olkaa hyvä, tässä ne ovat. Olen aina altis teitä auttamaan
-kaikin voimin.
-
-_Hlestakov_. Paljon kiitoksia! Tahdon teille ilmoittaa, ett'en
-matkaillessani mielelläni puutetta kärsi -- ja miksi niin tekisinkään?
-Eikö niin?
-
-_Postimestari_. Aivan oikein lausuitte! (Nousee ja käypi asentoon,
-vasen käsi miekan kahvassa.) En rohkene kauemmin kallista aikaanne
-kuluttaa... Onko teillä kenties mitään muistuttamista täkäläistä
-postilaitosta vastaan?
-
-_Hlestakov_. Ei, ei vähintäkään. (Postimestari kumartaa ja astuu ulos.
-Hlestakov sytyttää sikarin.) Tuo postimestarikin näyttää olevan kunnon
-ukko. Hän on ainakin auttelias -- semmoisista ihmisistä minä pidän.
-
-
-Viides kohtaus.
-
-    Hlestakov. Koulujen tarkastaja, (joka tuuppaamalla sysätään sisään;
-    hänen takanansa huutaa joku puoleksi ääneen: mitä sinä pelkäät?)
-
-_Koulujen tarkastaja_ (vavisten, selkä suorana). Pyydän saada kunnian
-esittää itseni, Hlopov, koulujen tarkastaja ja nimineuvos.
-
-_Hlestakov_. Oh, terve tultuanne! Istukaa, istukaa! Suvaitsetteko
-sikarin?
-
-    (Tarjoo hänelle sikarin.)
-
-_Koulujen tarkastaja_ (arvellen: syrjään). Voi, Jumalani, tätä en
-tiennyt ennalta aavistaakaan! Otanko vai en?
-
-_Hlestakov_. Ottakaa, ottakaa. Sikarini ovat tavallista lajia, jos
-kohta eivät vedä pietarilaisille vertoja! Kas sielläpä, herraseni,
-siellä poltan sikareja, jotka maksavat noin viisikolmatta ruplaa sata
--- aivan nuolaisee sormiansa, kun saa polttaneeksi! (Ojentaa hänelle
-kynttilää.) Tässä on tulta! No polttakaa vaan!
-
-_Koulujen tarkastaja_ (koettaa sytyttää, mutta vapisee ankarasti).
-
-_Hlestakov_. Toinen pää, toinen pää!
-
-_Koulujen tarkastaja_ (pelästyksestä pudottaa sikarin, sylkäisee,
-viittaa kädellään; itsekseen, syrjään). Lempo vie; tämä pelkurimaisuus
-pilaa kaikki.
-
-_Hlestakov_. Näen, ett'ette juuri ole polttomiehiä. Vaan minä sanon
-suoraan, että olen aivan tupakan orja. Samaten en voi olla
-väliäpitämätön naisille. Miten on teidän siinä suhteessa? Musta- vai
-valko-veriset naiset teitä enemmän miellyttävät?
-
-_Koulujen tarkastaja_ (ihan ällistynyt, eikä saa sanaakaan suustansa.)
-
-_Hlestakov_. Tunnustakaa vaan suoraan: mitkä parempina pidätte,
-musta- vai valko-veriset?
-
-_Koulujen tarkastaja_. En rohkene tietää...
-
-_Hlestakov_. No, kas nytpä kursaillaan, puhukaa suunne puhtaaksi!
-Tahdon ehdottomasti tietää mielipiteenne...
-
-_Koulujen tarkastaja_. Siinä tapauksessa uskallan ilmoittaa, että...
-(syrjään). Tosiaankaan en ensinkään tiedä, mitä sanon. Kaikki on
-päässäni mullin mallin.
-
-_Hlestakov_. Vai niin! Ette tahdo siis sanoa. Varmaankin joku pikkuinen
-mustaverinen veitikka on tehnyt teille tepposet. Sanokaa suoraan
-vaan...
-
-_Koulujen tarkastaja_ (on vaiti.)
-
-_Hlestakov_. Vai niin, te punastutte! Kas, kas vaan! Miksi ette puhu?
-
-_Koulujen tarkastaja_. Minä olen niin hämilläni. Teidän... jalo...
-Teidän kor... Teidän yl... (syrjään.) Kirottu kieli petti taas!
-
-_Hlestakov_. Vai hämillännekö? Minun silmissäni on siis jotakin, joka
-saattaa ihmisiä hämille. Tiedän ainakin, ett'ei mikään nainen voi
-vastustaa minun silmiäni -- vai mitä luulette?
-
-_Koulujen tarkastaja_. Aivan oikein lausuitte.
-
-_Hlestakov_. Olen vastikään joutunut eriskummalliseen asemaan.
-Matkallani kulutin kaikki rahani. Voisitteko kenties lainata minulle
-kolme sataa ruplaa?
-
-_Koulujen tarkastaja_ (hakee taskustaan; syrjään.) Kuinka!... Mitä!...
-Sepä olisi kaunista, jollei minulla olisikaan! (saa viimein rahansa
-esiin ja ojentaa ne vavisten Hlestakoville).
-
-_Hlestakov_. Suuri kiitos!
-
-_Koulujen tarkastaja_. En tohdi kauemmin teitä läsnäolollani
-viivyttää...
-
-_Hlestakov_. Vai niin, no jääkää hyvästi!
-
-_Koulujen tarkastaja_ (meikein juosten; syrjään.) Jumalan kiitos ja
-ylistys! Ehk'ei hän tulekaan kouluun!
-
-
-Kuudes kohtaus.
-
-    Hlestakov. Sairashuoneen talousmies (univormussa, käsi miekalla.)
-
-_Sairash. talousmies_. Pyydän saada teille esittää itseni: Semljanika,
-sairashuoneen talousmies ja nimineuvos.
-
-_Hlestakov_. Hyvää päivää! Tehkää hyvin ja istukaa!
-
-_Sairash. talousmies_. Sain eilen kunnian olla teidän seurassanne ja
-vastaanottaa teidät siinä laitoksessa, joka on minun hoitooni uskottu.
-
-_Hlestakov_. Aivan oikein, nyt jo muistan. Te tarjositte oivallista
-aamiaista.
-
-_Sairash. talousmies_. Suurin onneni on pyhittää heikot voimani
-isänmaalleni...
-
-_Hlestakov_. En tahdo teiltä salata, että suuresti pidän hyvästä
-ruoasta. Mutta kuulkaa -- minusta näyttää aivan siltä, kuin olisitte
-entistänne pitempi -- ettekö ole eilispäivästä venyneet?
-
-_Sairash. talousmies_. Se on kyllä mahdollista! (vaikenee hetkeksi.)
-Tohdin, Teidän ylhäisyytenne, väittää, ett'en mitään itselleni vaadi ja
-että tarkkuudella ja uutteruudella virkaani hoidan yhteiskunnan
-hyväksi. (Vetää tuolinsa likemmäksi ja puhuu matalalla äänellä.) Mutta
-täkäläinen postimestari esimerkiksi ei tee mitään; hän ei yhtään välitä
-virkavelvollisuuksistaan, lähetykset loikoilevat konttorissa...
-tahdotte kenties tehdä hyvin ja ottaa asiasta selkoa. Ja sitten meillä
-on piirituomari, joka äsken oli puheillanne; -- se mies ei muuta tee,
-kuin vaan juoksee jäneksien jälessä. Koiransa hän on tuomiosaliin
-majoittanut ja hänen käytöksensä -- niin en voi olla sitä teille
-ilmi antamatta, vaikka hän onkin sukulaiseni ja ystäväni; se on
-velvollisuuteni, koska se isänmaatamme koskee, -- hänen käytöksensä on
-ylen moitittava. Täällä asuu eräs tilanhaltija Dobtschinski, jolla
-myöskin on ollut kunnia päästä eteenne. -- Niin pian kun tämä
-Dobtschinski kotinsa kynnyksen yli astuu, piirituomari heti
-seurustelemaan hänen vaimonsa kanssa; olen valmis vaikka valallakin
-asiata todistamaan... Ja katselkaa vaan Dobtschinskin lapsia: niistä ei
-yksikään vivahda Dobtschinskiin, mutta kaikki nuorempaan tyttäreen
-saakaa ovat niin kuin tuomarin kuvia.
-
-_Hlestakov_. Mitä sanotte! Sitä en voinut aavistaakaan.
-
-_Sairash. talousmies_. Ja entäs koulujen tarkastaja sitten. Minun on
-vaikea käsittää, kuinka hallitus on hänelle semmoista virkaa uskonut.
-Hän on jakobiinia kauheampi... hän istuttaa nuorisoon vaarallisia
-mielipiteitä, joita on vaikea kertoakin... Jos suvaitsette, niin esitän
-kaikki kirjallisesti.
-
-_Hlestakov_. Niin, tehkää niin, tehkää se. Se olisi vallan mieleeni.
-Minä nimittäin, kun minun on ikävä... luen halulla jotakin hupaista...
-Mikä nimenne oli? Minä aina unhotan.
-
-_Sairash. talousmies_. Semljanika.
-
-_Hlestakov_. Oikein, oikein, Semljanika. No, sanokaa, onko teillä
-lapsia?
-
-_Sairash. talousmies_. Viisi on minulla niitä, kaksi jo täysikasvuista!
-
-_Hlestakov_. Ja kuinka he ovat noin... niinkuin?...
-
-_Sairash. talousmies_. Tahtonette kai tietää, mitkä heidän nimensä
-ovat?
-
-_Hlestakov_. Niin, mitkä ovat heidän nimensä?
-
-_Sairash. talousmies_. Nikolaus, Ivan, Elisabet, Maria ja Perpetua.
-
-_Hlestakov_. Hyvä!
-
-_Sairash. talousmies_. Mutta en tohdi kauemmin teitä rasittaa ja
-kuluttaa teiltä niitä kalliita hetkiä, jotka aiotte käyttää pyhien
-velvollisuuksien täyttämiseen...
-
-    (Kumartaa ja aikoo lähteä.)
-
-_Hlestakov_. Ette minua millään muotoa rasita. Olipa toki lystillistä,
-mitä kerroitte... Ettekö vieläkin jonkun kerran, kun sopii... Sanalla
-sanoen: tuontapaiset jutut huvittavat minua. (Kutsuu hänet takaisin.)
-Kuulkaapas! Sanokaa, mikä... olen taas tykkönään nimenne unhoittanut.
-
-_Sairash. talousmies_. Artemy Filippovitsch Semljanika.
-
-_Hlestakov_. Odottakaa, Artemy Filippovitsch, tehkää minulle pieni
-palvelus! Matkallani kulutin kaikki rahat. -- Oletteko tilaisuudessa
-lainata minulle noin neljä sataa ruplaa!
-
-_Sairash. talousmies_. Olen kyllä.
-
-_Hlestakov_. No, sehän oli oivallista! Sulimmat kiitokseni.
-
-
-Seitsemäs kohtaus.
-
-    Hlestakov. Dobtschinski. Bobtschinski.
-
-_Bobtschinski_. Minulla on kunnia esitellä itseäni! Olen täällä
-kaupungissa asuva ja nimeni on Peter Ivanovitsch Bobtschinski.
-
-_Dobtschinski_. Tilanhaltija Peter Ivanovitsch Dobtschinski!
-
-_Hlestakov_. Oh, teidät olen muistaakseni jo ennenkin nähnyt! Tehän se
-olitte, joka ravintolassa suinpäin romahditte huoneeseni! Miten on
-nenänne laita?
-
-_Bobtschinski_. Jumalan kiitos, saatte olla aivan huoletonna: nyt se jo
-kuivi, aivan kuivi!
-
-_Hlestakov_. Vai niin, hyvä että kuivi! No sepä hauskaa
-kuulla...(Äkisti ja jyrkästi.) Onko teillä rahoja muassanne?
-
-_Dobtschinski_. Rahoja? Kuinka, rahoja?
-
-_Hlestakov_. Lainatkaa minulle tuhat ruplaa?
-
-_Bobtschinski_. Voi, semmoista summaa ei jumaliste minulla ole! Onko
-teillä, Peter Ivanovitsch?
-
-_Dobtschinski_. Ei, minulla ei semmoista summaa ole. Niinkuin
-luultavasti tiedätte, olen rahani sairashuoneen rahastoon tallettanut.
-
-_Hlestakov_. Noh, ell'ei tuhatta ruplaa, niin ainakin sata?
-
-_Bobtschinski_ (Kaivellen taskujaan.) Peter Ivanovitsch, eikö teillä
-ole sataa ruplaa muassanne? Minulla on kaikkiaan neljäkymmentä...
-
-_Dobtschinski_ (Niinikään taskuistaan etsiskellen.) Minulla on yhteensä
-vaan viisikolmatta.
-
-_Bobtschinski_. Katsokaa tarkoin, Peter Ivanovitsch! Tiedänpä teillä
-olevan oikeassa taskussanne läven, -- varmaankin ne ovat lävestä
-luiskahtaneet.
-
-_Dobtschinski_. Ei, ei ole lävessäkään!
-
-_Hlestakov_. No, olkoon menneeksi! Jos kohta ei enempää, kuin
-viisiseitsemättä ruplaa... sama se! (ottaa rahat.)
-
-_Dobtschinski_. Saanko luvan puhutella teitä eräästä arasta asiasta?
-
-_Hlestakov_. Mikä se olisi?
-
-_Dobtschinski_. Niin asia on todellakin tukalaa laatua. Asia on näetten
-niin, että vanhin poikani ilmestyi maailmaan vähää ennen häitä...
-
-_Hlestakov_. Oh, todellako?
-
-_Dobtschinski_. Se on: poika on minun oma poikani, aivan kuin
-jälkeenkin häitten syntynyt, ja asia onkin lainmukaisella avioliitolla
-korjattu. Tahtoni on, että hän pidettäisiin laillisena poikanani, ja
-että häntä, niinkuin minuakin, nimitettäisiin Dobtschinskiksi.
-
-_Hlestakov_. Hyvä, nimitettäköön vaan, miks'ei?
-
-_Dobtschinski_. En mielelläni olisi teitä vaivannut; mutta pojan
-luonnon lahjoihin katsoen... hän on todellakin tavattoman
-toivehikas:... hän osaa ulkomuistilta lausua pitkät runot ja, kun hän
-saa käsiinsä veitsen, veistelee hän heti pieniä vaunuja niin taitavasti
-kuin täysi mestari! Sen voi Peter Ivanovitschkin todistaa.
-
-_Bobtschinski_. Niin, kyllä hänellä on hyvät lahjat!
-
-_Hlestakov_. Hyvä, hyvä! Kyllä koetan, kyllä koetan... Toivon sen
-mieliksenne päättyvän... Noh, niin! (Kääntyy Bobtschinskin puoleen.)
-Entäs te, eikö teillä ole mitään sanottavaa?
-
-_Bobtschinski_. Kyllä kaiketi, minullakin olisi nöyrä pyyntö...
-
-_Hlestakov_. Noh?
-
-_Bobtschinski_. Niin, tahtoisin suurimmassa alamaisuudessa teiltä,
-jalosukuinen herra, anoa, että, Pietariin palattuanne, suosiollisesti
-kertoisitte kaikille mahtaville herroille, senaatoreille ja
-amiraaleille, että tässä kaupungissa asuu Peter Ivanovitsch
-Bobtschinski. Ei muuta kuin tämä: sanokaa vaan, että Peter Ivanovitsch
-Bobtschinski asuu täällä.
-
-_Hlestakov_. Hyvä, kyllä sanon!
-
-_Bobtschinski_. Ja jos joutuisi keisarinkin kuuluviin, niin sanokaa
-hänellekin: "Teidän Keisarillinen Majesteettinne, siinä kaupungissa
-asuu Peter Ivanovitsch Bobtschinski."
-
-_Hlestakov_. Kyllä minä sen teen.
-
-_Dobtschinski_. Suokaa anteeksi, että olemme teitä läsnäolollamme
-vaivanneet!
-
-_Bobtschinski_. Niin, suokaa anteeksi, että olemme teitä läsnäolollamme
-vaivanneet!
-
-_Hlestakov_. Se ei mitään tee, ei mitään. Olihan minun päinvastoin
-hyvin hupaista.
-
-    (Saattaa heidät ulos.)
-
-
-Kahdeksas kohtaus.
-
-    Hlestakov. (Yksinänsä).
-
-_Hlestakov_. Täällä on paljo virkamiehiä. Näyttää siltä, kuin
-luulisivat minua joksikuksi ylhäiseksi hallitusmieheksi. Varmaankin
-tein eilen heihin mahtavan vaikutuksen. Kylläpä ovat aika pässejä!
-Tästä minun täytyy Trapitschkinille kirjoittaa, -- siinä hänelle on
-aihetta kyllin oivalliseen sanomalehden kertomukseen. Kuinka hän heidät
-kylvettää! (Huutaa). Hoi Ossip! Tuo minulle kynä, läkkiä ja paperia!
-(Ossip kurkistaa ovesta sisään ja vastaa: "kohta"). Mutta tuo
-Trapitschkin... jos hän saa käsiinsä jonkun hupaisen aineen... kyllä
-silloin lähimmäinen saa kyytinsä! Saadaksensa kertoa lystillistä juttua
-tahi laskeaksensa kokkapuheita ei hän säästä omaa isäänsäkään... Ja
-kyllä hän rahaakin rakastaa! Mutta muuten nämä virkamiehet ovat
-oikein hyväntahtoisia! Se osoittaa heidän hyvää sydäntänsä, että
-lainasivat minulle rahaa... Paljonko jo olen keräillyt: kolme sataa
-piirituomarilta, samoin postimestarilta; se tekee yhteensä kuusi sataa.
-Kuusisataa, seitsemänsataa, kahdeksan... -- nämäpä, lempo vie, ovat
-rasvaisia setelilappuja! -- Kahdeksan sataa, yhdeksän sataa. No, jopa
-nyt jotakin! On jo toista tuhatta! Nyt, hyvä herra kapteeni, jos nyt
-kynsiini joutuisit... niin nähtäisiin, kuka ketä...
-
-
-Yhdeksäs kohtaus.
-
-    Hlestakov. Ossip (tuopi läkkiä, paperia ja kynän.)
-
-_Hlestakov_. No, pöllö, näetkö, kuinka minua kestitään?
-
-    (Alkaa kirjoittaa).
-
-_Ossip_. Jumalan kiitos! Tiedättekö mitä, Ivan Aleksandrovitsch?
-
-_Hlestakov_ (kirjoittaen). No mitä nyt?
-
-_Ossip_. Parasta jo lienee pötkiä tiehensä. Kyllä minusta jo on aika.
-
-_Hlestakov_ (Kirjoittaen). Mitä loruja? Miksi niin?
-
-_Ossip_. Niin vaan! Jääkööt Herran haltuun! Hummasimme jo kaksi päivää,
--- eiköhän se jo riitä? Miksikä täällä enään virumme? Sylkekää
-kaikelle! Aika ei ole aina sama. Saattaa joku toinenkin tulla ja
-silloin, Jumala meitä varjelkoon! Täällä on kelpo hevosia -- lähdetään
-täältä pois!
-
-_Hlestakov_ (Kirjoittaen), Ei, ei, tahdon täällä vielä vähäsen
-elamoida. Huomenna lähden!
-
-_Ossip_. Huomenna! Herran tähden lähtekäämme, Ivan Aleksandrovitsch!
-Vaikka teitä pidetäänkin suuressa kunniassa, olisi kuitenkin parasta
-lähteä. Huomaattehan itsekin, että teitä luullaan aivan toiseksi, kuin
-olette -- ja isä-ukkonne närkästyy teihin, jos suotta kauaa viivytte...
-Ja niin mainion hyvin, kuin nyt päästäisiin, ja niin mainiot
-kyytihevoset, kuin nyt saisimme.
-
-_Hlestakov_ (kirjoittaen). No, niin! mutta ensiksikin vie tämä kirje
-postiin -- sitten saat mielesi mukaan heti hankkia hevoset ja vaunut.
-Mutta pidä silmällä, että saamme oikein hyvät hevoset. Sano ajureille,
-että juomarahoja annetaan ruplittain ja että ajaisivat, kuin lennossa,
-ja laulaisivat lauluja! (Kirjoittaa kirjoittamistaan). Trapitschkin
-kuolee varmaan naurusta.
-
-_Ossip_. Minä, herra, lähetän jonkun tämän talon väestä toimittamaan
-tämän asian ja itse panen kapineemme kokoon, ett'ei aikaa meiltä menisi
-hukkaan.
-
-_Hlestakov_. Noh, tee vaan niin: mutta toimita minulle ensin kynttilä!
-
-_Ossip_ (Astuu ulos ja puhun näyttämiin takana). Kuulepas, veli kulta!
-Viepäs tämä kirje postiin ja sano postimestarille, että hän lähettää
-sen ilman maksua. Ja sano hänelle vielä, että hänen pitää oitis
-toimittaa herralleni kolme parasta kuriirihevosta! Ja lisää, että maksu
-ei tule kysymykseenkään -- kaikki käypi valtion kustannuksella. Ja
-laita niin, että kaikki ripeästi toimitetaan, ett'ei isäntä suuttuisi.
-Mutta maltapas, kirje ei vielä ole valmis.
-
-_Hlestakov_ (yhä kirjoittaen). Arvelen juuri, missä hän nyt mahtanee
-asua -- Posti -- vai Hernekadun varrella? Hän myöskin mielellään
-muuttelee asuntopaikkaa, hyyryänsä maksamatta, Noh, minä kirjoitan
-vanhaan asuntoonsa Postikadun varrelle.
-
-    (Kääntää kirjeensä kokoon. Ossip tuo kynttilän ja Hlestakov
-    sulkee kirjoen sinetillä).
-
-_Derschimordan ääni_ (näyttämön takaa). Kuulepas, vanha halliparta,
-minne nyt tunget? Tänne ei ketään päästetä!
-
-_Hlestakov_. (Antaa Ossipille kirjeensä). Noh niin, viepäs se nyt
-postiin.
-
-_Kauppamiesten äänet_ (näyttämön takaa). Noh, päästä nyt, veli kulta,
-meidät sisään. Sinä et saa meitä estää, me tulemme asioissa.
-
-_Derschimordan ääni_. Pois, pois! Hän ei ota vastaan! Hän makaa.
-
-    (Meteli yhä kasvaa),
-
-_Hlestakov_. Mikä siellä nyt on, Ossip? Katsopas, mitä melua siellä
-pidetään.
-
-_Ossip_ (katsoo ikkunasta). Siellä on kauppamiehiä, jotka pyrkivät
-sisään, mutta poliisipalvelija ajaa heitä pois. He huiskivat
-papereilla. Näyttää siltä, kuin tahtoisivat teitä puhutella.
-
-_Hlestakov_ (astuu ikkunan luo). Mitä tahdotte, hyvät ihmiset?
-
-_Ääniä_. Lähestymme Teidän armoanne! Käske, korkea herra, ottamaan
-vastaan anomuskirjamme!
-
-_Hlestakov_. Päästä heidät... Tulkoot vaan! Ossip, käske heitä
-tulemaan. (Ossip menee. Hlestakov ottaa ikkunasta anomuskirjat vastaan,
-aukaisee yhden niistä ja lukee). Hänen kaikkein korkeimmalle
-Ylhäisyydelleen, Raha-asiain johtajalle kauppias Abdulinilta. Lempo
-tiesi, mitä tämä merkitsee... Omituinen virkanimipä minulle
-annetaankin!
-
-
-Kymmenes kohtaus.
-
-    Hlestakov. Kauppamiehet (tuoden suuren, korilla ympäröidyn
-    viinipullon ja sokurikekoja kulissa). [Sokurikeot kannetaan
-    nimittäin suuressa jauhomatossa (kulissa).]
-
-_Hlestakov_. Mitä tahdotte, hyvät ihmiset?
-
-_Kauppamiehet_. Mitä nöyrimmästi rukoilemme Teidän armoanne.
-
-_Hlestakov_. Mitä siis pyydätte?
-
-_Kauppamiehet_. Älkää jättäkö meitä kurjuuteemme, armollinen herra!
-Meitä sorretaan aivan syyttömästi!
-
-_Hlestakov_. Kuka teitä sortaa?
-
-_Yksi kauppamiehistä_. Täkäläinen kaupungin päällikkö vaan! Sellaista
-kaupungin päällikköä ei ikinä ole ollut olemassa, armias herra! Hän
-saattaa meidät sanomattomaan kurjuuteen. Majoituksellaan on saattanut
-meidät melkein hirteen. Hän ei menettele enää ihmisten lailla. Hän käy
-partaan ja huutaa: "Sinä kalmukki!" Ja Herra Jumala, olemmehan me
-koettaneet tehdä hänelle parastamme eikä meitä voi mistään syyttää...
-Mitä siihen tulee, että hän tahtoo vaatteita armolliselle rouvalleen ja
-tyttärelleen, -- siitä emme valita. Mutta siihen hän ei tyydy. Kaikki
-on hänestä vähä. Hän tulee puotiin ja ottaa, mitä tahtoo. Jos hän näkee
-verkapankon, niin sanoo hän heti: tuossapa on hienoa, kaunista
-kangasta, kannapas se kotiini! Ja me viemme! Vaan pankossa onkin
-viisikymmentä kyynärää.
-
-_Hlestakov_. Kuinka, olisiko se mahdollista! Onko hän semmoinen rosvo?
-
-_Kauppamiehet_. Sellaista kaupungin päällikköä ei ole miesmuistiin
-nähty. Kun hänet kaukaa näemme, piilotamme, mitä suinkin ennätämme.
-Puhumatta siitä, että hän ottaisi jotakin hienompaa, vaan hänelle
-kelpaa kaikki roskakin. Vanhoja viskunoita, jotka jo seitsemän vuotta
-ovat olleet nelikossa ja jommoisia ei puotipoikanikaan söisi, tuppaa
-hän taskunsa täyteen. Hänen nimipäivänään -- joka on Pyhän Antoniuksen
-päivänä -- täytyy, kuin täytyykin, hänelle tuoda mitä milloinkin,
-vieläpä sellaistakin, jota hän ei laisinkaan tarvitse. Ja sitten hän
-väittää myös Onufriuksenkin päivän olevan nimipäivänsä. Mitäs tehdä? Me
-kannamme Onufriuksellekin...
-
-_Hlestakov_. Sehän on ilmeinen ryöväri!
-
-_Eräs kauppias_. Aivan niin, Jumala nähköön! Semmoinen juuri on asian
-laita. Ja koetapas vaan tehdä vähäkään vastarintaa, -- kohta paikalla
-hän majottaa koko rykmentin taloosi. Jos mieli tekee valittaa, niin
-sieppaa hän oven kiinni kesken puhetta. "En pane sinua kidutuspenkille
-enkä ruoski sinua", sanoo hän, "sillä laki ei sitä salli; mutta, ukko
-parka, kyllä sinä minulla vielä sillejä syöt."
-
-_Hlestakov_. Mikä roisto! Siitä pitäisi hänet Siperiaan lähettää!
-
-_Eräs kauppamies_. Jos Teidän armonne hänet vaan toimittaisi täältä
-pois -- vaikk'ei niinkään pitkälle -- niin kaikki olisivat sangen
-tyytyväiset. Älä vähäisiä lahjojamme halveksi! Ota armollisesti vastaan
-tämä viini ja nämä sokurike'ot!
-
-_Hlestakov_. Älkää sitä luulkokaan; minä en koskaan ota vastaan
-lahjoja. Mutta jos tahtoisitte lainata minulle kolmesataa ruplaa, niin
-se olisi toinen asia.
-
-_Kauppamiehet_ (ottavat rahoja esiin). Kas tässä on, isä hyvä, tässä
-on! Mutta miksi vaan kolmesataa ruplaa. Ota nyt viisisataa, kunhan vaan
-autat!
-
-_Hlestakov_. Sama se... mutta lainaksi vaan...
-
-_Kauppamiehet_ (Ojentaen rahat hopea-tarjottimella). Tehkää hyvin ja
-ottakaa myöskin tarjotin!
-
-_Hlestakov_. Noh, sama se, otetaan sekin!
-
-_Kauppamiehet_ (Kumartaen.) Noh, ottakaa samalla sokuritkin.
-
-_Hlestakov_. Ei, ei, minä en ota minkäänlaisia lahjoja.
-
-_Ossip_. Vaan armollinen herra, miksi ette ota? Ottakaa vaan! Matkalla
-kaikki kelpaa. Heittäkää tänne vaan keot ja kuli myös! Kaikki vaan
-mukiin? Mikä se on? Nuora! No, anna nuorakin tänne. Matkalla nuoraa
-kyllä tarvitaan. Vaunut tai jotakin muuta särkyy, ja silloin on hyvä
-sitoa nuoralla.
-
-_Kauppamiehet_. Olkaa meille armollinen, Teidän ylhäisyytenne! Ellette
-te meitä auta, olemme kaikki huutavassa hukassa; silloin ei ole muuta
-neuvoa kuin pistää nuora kaulaan.
-
-_Hlestakov_. Voitte täydelleen luottaa minuun. Teen, mitä suinkin
-mahdollista on.
-
-    (Kauppamiehet menevät.)
-
-_Naisen ääni_ (Näyttämön takana). Sinä et uskalla pidättää minua!
-Kantelen sinustakin! Koetapas vaan potkia!
-
-_Hlestakov_. Kuka se on? (Käy ikkunaan.) Mitä asiata sinulla olisi,
-muori rukka?
-
-_Kaksi naisääntä_. Armoa, hyvä isä! Oikeutta, armollinen herra! Kuulkaa
-armosta meitä!
-
-_Hlestakov_ (ikkunasta). Päästä hänet sisään.
-
-
-Yhdestoista kohtaus.
-
-    Hlestakov. Sepän vaimo. Alaupseerin leski.
-
-_Sepän vaimo_ (Lankee polvilleen). Armahtakaa!
-
-_Alaupseerin leski_ (Lankee polvilleen). Armahtakaa!
-
-_Hlestakov_. Keitä te olette?
-
-_Leski_. Minä olen alaupseeri Ivanovin leski.
-
-_Vaimo_. Minä olen kaupungissa asuvan sepän vaimo Ferronja Petrovna
-Poschlepkina.
-
-_Hlestakov_. Malta, puhukoon nyt yksi kerrassaan! Mitä sinä tahdot?
-
-_Vaimo_. Armoa! Polvillani rukoilen turvaa kaupungin päällikköä
-vastaan. Suokoon Jumala sille riiviölle, mitä maailmassa on pahaa --
-surma syököön sen roiston ja hänen lapsensa, setänsä, tätinsä ja koko
-hänen sukunsa!
-
-_Hlestakov_. No, mitä pahaa hän sitten on tehnyt?
-
-_Vaimo_. Hän käski pistää mieheni vasten vuoroa sotaväkeen! -- Voi mikä
-roisto! Ja paitsi sitä, se on laitonta, sillä mieheni on nainut mies.
-
-_Hlestakov_. Mutta kuinka uskalsi hän niin tehdä?
-
-_Vaimo_. Mutta sen se riiviö teki, kuin tekikin! Rangaiskoon hyvä
-Jumala häntä sekä tässä että tulevassa maailmassa! Ja jos hänellä on
-täti, niin valukoon koko maailman kurjuus senkin päälle. Ja jos hänen
-kelmi isänsä vielä on elossa, niin soisin senkin riivatun pakahtuvan
-tahi tukehtuvan! Vuoro oli oikeastansa räätälin pojan, joka sitä paitsi
-on suuri juoppokin; mutta hänen vanhempansa antoivat kaupungin
-päällikölle kalliin lahjan, ja silloin tämä loikin silmänsä
-kauppiaan-rouvan Pantelejevan poikaan, ja silloin Pantelejeva
-lähettämään rouvalle kolme pankkoa palttinaa -- ja sitten kävi hän
-minun kimppuuni. -- "Mitä sinä miehellä teet?" sanoi hän. "Ei hän enää
-mihinkään kelpaa", sanoi hän. Kyllin itse tiedän -- kelpaako vai ei. Se
-on oma asiani. Roisto! "Hän on varas", lausui hän. "Ellei hän nyt
-olekaan varastanut, niin sama se; hän epäilemättä ajan pitkään
-varastaa, sitten hän ensi vuonna kuitenkin otetaan nostoväkeen." -- Ja
-miten minä tulen ilman miestä toimeen. Semmoinen heittiö! Toivon, että
-koko hänen sukunsa hukkuisi ja, jos hänellä on anoppi elossa, niin
-toivotan, että anoppikin...
-
-_Hlestakov_. Hyvä, hyvä! (saattaa ulos sepän leskeä, toiselle.) Mitä
-sinä tahdot?
-
-_Vaimo_ (mennessään.) Älkää minua vaivaista unhoittako, laupias isä!
-Olkaa armollinen!
-
-_Leski_. Minä tulen, hyvä isä, valittamaan kaupungin päällikön tekoja.
-
-_Hlestakov_. No, mitä hän on sinulle tehnyt? Mutta lyhyesti!
-
-_Leski_. Hän on, hyvä isä, minua pieksättänyt!
-
-_Hlestakov_. Pieksättänyt; no kuinka?
-
-_Leski_. Vallan erehdyksestä, isä kulta. Täkäläiset akat torilla
-joutuivat tappeluun. Poliisi ei ennättänyt ottaa heitä kiinni, vaan sen
-sijaan otti minut kiinni ja pieksi minua niin pahanpäiväisesti, ett'en
-kahteen päivään kärsinyt istua.
-
-_Hlestakov_. No, mitä sille nyt enää voi?
-
-_Leski_. Niin, eihän sille nyt enää mitään voi; mutta erehdyksestään
-vetäköön hän sakkoa. Miksi minä kadottaisin onneni? Juuri par'aikaa
-olisi minulle rahat hyvin tarpeen.
-
-_Hlestakov_. Hyvä, hyvä. Menkää vaan; kyllä asiasta pidän huolta.
-(Leski menee; ikkunasta ojennetaan anomuskirjoja.) Noh, vieläkö sitä
-kestää? (Astuu ikkunan luo.) Ei, ei! Mahdotonta, mahdotonta! (Poistuu
-ikkunasta.) Tämä käypi ajan pitkään ikäväksi. Menkööt hiiteen! Ossip,
-älä enään laske ketään huoneisin!
-
-_Ossip_ (Huutaa ikkunasta). Menkää matkaanne! Herralla ei ole aikaa.
-Tulkaa jälleen huomenna!
-
-    (Ovi aukenee ja etupäässä näkyy pitkäpartainen rentturetkale
-    pitkässä karvanutussa, huulet paisuksissa, posket siteissä.
-    Hänen takanaan useita muita henkilöitä.)
-
-_Ossip_. Pois paikalla, joka sorkka! Mitä sinä tahdot?
-
-    (Tuuppaa ensimmäistä vatsaan, työntää hänet takaperin
-    ulos ja paiskaa jälessään oven kiinni.)
-
-
-Kahdestoista kohtaus.
-
-    Hlestakov. Maria Antonovna.
-
-_Maria_. Ah!
-
-_Hlestakov_. Mitä niin säikähdätte, neiti?
-
-_Maria_. Oh! En minä säikähtänyt.
-
-_Hlestakov_ (Kiemuroiden.) Suokaa anteeksi, neitoseni, mutta minua
-ilahduttaa erinomaisesti, että pidätte minua miehenä, joka...
-Rohkenenko kysyä, minne olitte menossa?
-
-_Maria_. En minnekään.
-
-_Hlestakov_. Kuinka olisi esimerkiksi mahdollista, ett'ette minnekään
-aikoneet?
-
-_Maria_. Luulin äitini olevan täällä...
-
-_Hlestakov_. Mutta tekisi suuresti mieleni tietää, kuinka niin
-kummallisesti sattui, ett'ette olleet menossa minnekään.
-
-_Maria_. Varmaan häiritsen teitä. Teillä on tärkeitä asioita.
-
-_Hlestakov_ (Keikaroiden.) Teidän silmänne ovat paremmat kuin kaikki
-tärkeät asiat. Teidän on mahdotonta minua häiritä! Päinvastoin te
-tulette kuin onnen ohjaamana.
-
-_Maria_. Te puhutte, kuin pääkaupungin herrat ainakin...
-
-_Hlestakov_. Kuten puhua tulee niin ihanalle naiselle! Rohkenenko olla
-niin onnellinen, että saisin tarjota teille tuolin? Teille ei sovi
-tuoli; teille pitäisi olla valtaistuin!
-
-_Maria_. Tosiaankaan en tiedä... oikeastaan minun pitäisi mennä pois.
-
-    (Istuu.)
-
-_Hlestakov_. Mikä erinomaisen kaunis liinanen teillä on?
-
-_Maria_. Kuinka sydämetön te olette, kun teette minusta maalais-tyttö
-raukasta pilkkaa!
-
-_Hlestakov_. Oh, neitini, soisin itseni olevan tuon huivin, voidakseni
-kiertyä tuon liljavalkoisen kaulan ympäri!
-
-_Maria_. Voi, Herrani, en ymmärrä ollenkaan, mitä tarkoitatte... Mikä
-liina?... Kuinka kummallinen ilma meillä tänään on!
-
-_Hlestakov_. Teidän huulenne, neitoseni, ovat paremmat parhaintakin
-ilmaa!
-
-_Maria_. Yhä teillä vaan on tuommoista puhetta!... Aikomukseni oli
-pyytää teitä piirtämään muutamaa runonpätkää muistokirjaani. Olen varma
-siitä, että teillä on niitä monta muistissanne.
-
-_Hlestakov_. Teille, neitonen, olen valmis kaikki tekemään. Vaatikaa
-vaan -- minkälaisia runoja tahdotte?
-
-_Maria_, Se on yhdentekevää, kunhan vaan ovat kauniita ja uusia.
-
-_Hlestakov_. No niin runoja! Niitä osaan koko joukon.
-
-_Maria_. No sanokaa, minkälaisia ai'otte muistokirjaani kirjoittaa?
-
-_Hlestakov_. Miksi niin? Kyllähän minä niitä osaan.
-
-_Maria_. Runot ovat niin mieleisiäni!
-
-_Hlestakov_. No, minulla on kaikellaisia. Saanko muistikirjaanne panna
-esim. seuraavan:
-
-    "Sä, ihmislapsi, surussasi
-    Ain moitit Luojan sallimaa."
-
-Tahi jotakin sen kaltaista?... Tällä hetkellä en muista niitä aivan
-tarkkaan. Mutta eihän se mitään tee. Runojen sijaan tarjoan teille
-mieluummin rakkauteni, heti teidän silmäyksestänne...
-
-    (Siirtää tuolinsa likemmäksi.)
-
-_Maria_. Jumalani, rakkaus!... En ensinkään tiedä, mitä rakkaus on...
-Rakkaus, siitä en koskaan tietänyt...
-
-    (Väistyy tuolineen.)
-
-_Hlestakov_. Minkätähden noin siirrätte pois tuolianne? Hauskempihan
-olisi istua lähellä toinen toistansa.
-
-_Maria_ (Yhä siirtyen tuolineen). Miksi juuri lähellä? Yhtä hyvä on
-istua kauempanakin.
-
-_Hlestakov_ (Lähestyen). Miksi niin kaukana. Yhtä hyvin lähempänä.
-
-_Maria_ (Vetäytyy kauemmaksi.) Ja minkä tähden?
-
-_Hlestakov_ (Lähestyy tuolineen). Teistä vaan näyttää, että olemme
-lähellä, mutta ajatelkaa, että olemme kaukana... Oi, neitiseni, kuinka
-autuas olisin, jos saisin sulkea teidät syliini!
-
-_Maria_ (Katsahtaa ikkunan puoleen). Kas, mikä tuosta ikkunan sivutse
-lensi? Oliko se varis vai muu lintu?
-
-_Hlestakov_ (Suutelee häntä olkapäälle ja katsoo ikkunaan). Varis se
-Oli.
-
-_Maria_ (Nousee närkästyneenä.) Ei, tuo jo on liikaa... Moista
-rohkeutta...
-
-_Hlestakov_ (Pidättäen häntä). Anteeksi, neiti, suokaa anteeksi!
-Rakkaudesta sen tein, rakkaudesta, puhtaasta rakkaudesta...
-
-_Maria_. Te pidätte minua tuollaisena maalaistyttönä...
-
-    (Koettaa päästä erilleen hänestä.)
-
-_Hlestakov_. Rakkaudesta se tapahtui, pyhimmästä, puhtaimmasta
-lemmestä. Vaan pilanpäin minä teitä suutelin, Maria Antonovna; älkää
-siitä minuun suuttuko! Olen valmis polvillani rukoilemaan teiltä
-anteeksi. (Lankee polvillensa.) Voi, antakaa kuitenkin anteeksi,
-antakaa anteeksi! Näettehän, että polvillani teitä rukoilen.
-
-
-Kolmastoista kohtaus.
-
-    Edelliset. Anna Andrejevna.
-
-_Anna Andrejevna_ (Huomaa Hlestakovin olevan polvillansa). Ah,
-minkälainen asema!
-
-_Hlestakov_ (nousten seisaalleen). Piru vie!
-
-_Anna Andrejevna_. Mitä tämmöinen käytös osottaa, neito? Onko tämä
-sopivata?
-
-_Maria_. Voi, hyvä äiti kulta, minä...
-
-_Anna Andrejevna_. Mene pois täältä, kuuletko, mene paikalla menojasi,
-äläkä tule silmieni eteen! (Maria menee itkien.) Antakaa anteeksi, vaan
-minun täytyy sanoa, että suuresti kummastelen...
-
-_Hlestakov_ (Syrjään). Ei tämäkään ole sitä hullumpi -- sangen sievä!
-(Lankee polvilleen). Katsokaa, armollinen rouva, minä hehkun lemmestä!
-
-_Anna Andrejevna_. Mitä nyt; polvillanne! Nouskaa, tehkää kaikin
-mokomin hyvin ja nouskaa -- lattia ei ole aivan puhdas.
-
-_Hlestakov_. Ei, polvillani, polvillani vaan tahdon kuulla, minkä
-kohtalon minulle sallimus määrää -- elämän vai kuoleman.
-
-_Anna Andrejevna_. Suokaa anteeksi, mutta en vielä täysin ymmärrä, mitä
-tarkoitatte. Ellen erehdy, niin anotte tytärtäni.
-
-_Hlestakov_. En, en; teihin olen rakastunut. Henkeni on vaarassa.
-Ellette uskollista rakkauttani palkitse, ei minun kannata elää
-maailmassa! Lemmen liekki rinnassani, pyydän teitä omakseni.
-
-_Anna Andrejevna_. Sallikaa minun tehdä vähäinen muistutus: olen nyt
-siinä asemassa... minä olen naimisessa...
-
-_Hlestakov_. Ei sillä väliä! Hakkaus ei rajoista tiedä! Ja onhan muuten
-Karamsin lausunut: "lait ne vaan tuomitsevat"... Siirrymme etäisen
-rannan kalveesen... Saanko sydämenne, saanko sydämenne?
-
-
-Neljästoista kohtaus.
-
-    Edelliset. Maria Antonovna. (Juoksee äkkiä huoneesen.)
-
-_Maria_. Äiti kulta, isä sanoo, että sinä... (Huomaa Hlestakovin olevan
-polvillaan). Ah, minkälainen asema!
-
-_Anna Andrejevna_. No, mitä nyt? Mitä sinä ajattelet? Mikä tuulihattu!
-Yht'äkkiä hyppää, kuin hassu! No, mitä kummallista tässä sitten on?
-Mitä sinä ajattelet? Aivan kuin kolmivuotinen lapsi! Et suinkaan... et
-ollenkaan näytä kahdeksantoista vuotiaalta neidolta! Jumala tiesi,
-koska sinäkin viisastut ja koska käyttäydyt niin, kuin hyvin kasvatetun
-neiden tulee...? Milloin sinäkin opit tietämään, mitä hyvä tapa ja
-sievä käytös on?
-
-_Maria_ (Kyynelsilmin). En todellakaan, äiti kulta, tietänyt...
-
-_Anna Andrejevna_. Päässäsi aina käy jonkinlainen ristituuli. Aina otat
-esimerkkiä Liapkin-Tiapkinin tyttäristä. Mitä sinä niistä? Sinun ei
-pidä heitä jäljitellä! Onhan sinulla muita esimerkkejä... esimerkiksi
-äitisi. Siinä esikuva, jota sinun sopii noudattaa.
-
-_Hlestakov_ (Tarttuu Marian käteen). Anna Andrejevna, älkää onneamme
-estäkö! Suokaa uskolliselle rakkaudellemme siunauksenne!
-
-_Anna Andrejevna_ (Hämmästyksissään). Kuinka! Häneenkö te siis...
-
-_Hlestakov_. Lausukaa ratkaiseva sana! Elämä vai kuolema!
-
-_Anna Andrejevna_. No, nyt huomannet, hupsu, itse. Vieras oli sinun
-joutavan vuoksi polvillaan ja sinä -- sinä hyppäät sisään kuin hassu!
-Sinä todellakin ansaitsisit, että kieltäisin; sinä et ansaitse
-sellaista onnea.
-
-_Maria_. En niin ikänäni enään tee, äiti kultani, en, en koskaan tästä
-lähin...
-
-
-Viidestoista kohtaus.
-
-    Edelliset. Kaupungin päällikkö. (Hengästyneenä).
-
-_Päällikkö_. En milloinkaan, Teidän ylhäisyytenne, enää niin tee,
-en milloinkaan! Älkää mua turmioon syöskö, armoa! armoa!
-
-_Hlestakov_. Mikä teitä vaivaa?
-
-_Päällikkö_. Kauppamiehet kävivät teille valittamassa. Voin kunniallani
-vakuuttaa, ett'eivät puoletkaan heidän kanteistaan ole tosia. Hepä
-juuri itse peijaavat ja nylkevät kansaa! Alaupseerin vaimo valehteli,
-jumaliste, hän valehteli, että olen häntä ruoskittanut. -- Hän on itse
-itseänsä piiskannut.
-
-_Hlestakov_. Hiisi vieköön alaupseerin lesken! Nyt ei minulla ole
-semmoiseen aikaa.
-
-_Päällikkö_. Älkää heitä uskoko! Ilkeitä panettelijoita kaikki
-tyyni!... Ei pieni lapsikaan uskoisi heitä. Koko kaupunki pitää heitä
-valhettelijoina. Mitä tulee minun ryöstöihini, ovat he itse suurimpia
-varkaita auringon alla.
-
-_Anna Andrejevna_. Tiedätkö, minkä kunnian Ivan Aleksandrovitsch on
-suvainnut meille osoittaa? Hän pyytää tytärtämme vaimokseen!
-
-_Päällikkö_. Mitä sinä nyt? Et varmaankaan, akkaseni, ole aivan
-täydessä järjessäsi? Älkää panko pahaksenne, Teidän ylhäisyytenne! Hän
-on vähän hassahtunut... Hänen äidissään oli samaa vikaa.
-
-_Hlestakov_. Minä todellakin kosin tytärtänne. Olen rakastunut.
-
-_Päällikkö_. Sitä en saata uskoa, Teidän ylhäisyytenne!
-
-_Anna Andrejevna_. Mutta etkös, jurro, kuule, mitä sinulle sanotaan...
-
-_Hlestakov_. En laske leikkiä, puhun täyttä totta! Minä voin
-rakkaudesta menettää järkeni.
-
-_Päällikkö_. En uskalla, en rohkene sitä todeksi uskoa; en ole
-semmoiseen kunniaan mahdollinen.
-
-_Hlestakov_. Toden totta, jos kiellätte tyttärenne minulta, niin tiesi
-lempo, mitä teenkään!
-
-_Päällikkö_. En voi sitä uskoa; Teidän ylhäisyytenne, armollisesti vaan
-laskette leikkiä.
-
-_Anna Andrejevna_. Noh, mikä tukki! Kuinka monta kertaa pitää sinulle
-selittää...
-
-_Päällikkö_. Minä en saata uskoa!
-
-_Hlestakov_. Suostukaa, suostukaa! Minä olen hurja mies... Ja kun
-itseni ammun, niin kyllä teidät pahoista töistänne viedään keräjiin.
-
-_Päällikkö_. Voi, Jumalani, syytön minä olen sekä ruumiillisesti että
-henkisesti. Älkää, Teidän ylhäisyytenne, suuttuko! Tehkää nyt, niinkuin
-tahdotte!... Nyt en tosiaankaan tiedä, kummoinen on pääni laita... Nyt
-olen tyhmempi kuin koskaan ennen.
-
-_Anna Andrejevna_. Noh, hyvä, hyvä, mutta siunaa nyt vaan!
-
-    (Hlestakov ottaa Mariaa kädestä ja lähestyy.)
-
-_Päällikkö_. Jumala teitä siunatkoon -- mutta syytön minä tässä asiassa
-olen! (Hlestakov suutelee Mariaa. Päällikkö katsoa ällistelee.) No
-tuhat tulimmaista, aivan toden totta! (Hieroo silmiänsä.) Suutelevathan
-toisiansa, niin todella suutelevat toisiansa! Vallan kuin sulho ja
-morsian! Kylläpä nyt Jumala onnella siunasi. Kukapa olisi luullut!
-
-
-Kuudestoista kohtaus.
-
-    Edelliset. Ossip.
-
-_Ossip_. Hevoset ovat valjaissa.
-
-_Hlestakov_. Hyvä... tulen kohta.
-
-_Päällikkö_. Aiotteko lähteä?
-
-_Hlestakov_. Aion.
-
-_Päällikkö_. Ja milloin sitten?... Ellen erehdy, suvaitsitte itse
-mainita jotakin häistä...
-
-_Hlestakov_. Se tapahtuu aivan äkkiä... Lähden päiväksi vaan enoni --
-summattoman rikkaan ukon luoksi. Huomenna olen jälleen täällä.
-
-_Päällikkö_. En rohkene pidättää teitä; -- toivon teidän pian ja
-onnellisesti palaavan.
-
-_Hlestakov_. Kuinkas sitten, kuinkas sitten! Se tapahtuu aivan äkkiä!
-Jää hyvästi, sydänkäpyni!... En voi, tosiaan en voi lausua, kuinka
-syvästi... Hyvästi, kyyhkyseni!
-
-    (Suutelee Marian kättä.)
-
-_Päällikkö_. Ettekö mitään tarvitse matkalle? Jollen muista väärin, oli
-kassanne vähän heikolla kannalla?
-
-_Hlestakov_. Oh, ei ensinkään! (Miettii.) Noh, vaikkapa vaan...
-
-_Päällikkö_. Paljonko suvaitsette?
-
-_Hlestakov_. Te annoitte jo minulle kaksisataa ruplaa -- tahi oikeammin
-neljäsataa! En tahdo erehdystänne käyttää väärin... No... jos saan
-saman summan vielä lisäksi, niin kaikki tekee tasan kahdeksansataa.
-
-_Päällikkö_. Heti paikalla! (Noukkii setelejä taskukirjastaan). Tehkää
-hyvin, kaikki ovat ihan uusia setelejä.
-
-_Hlestakov_. Kas todellakin! (Katselee setelejä). Sitä parempi!
-Sanotaanhan, että uudet setelit merkitsevät uutta onnea.
-
-_Päällikkö_. Aivan niin, ihan oikein -- uutta onnea!
-
-_Hlestakov_. Herran haltuun, Anton Antonovitsch! Sulimmat kiitokset
-vierasvaraisuudestanne. Minua ei ole missään niin erinomaisesti
-kohdeltu kuin teillä. Jääkää hyvästi, Anna Andrejevna! Ja hyvästi,
-rakas Mariani, näkemään asti, kultaseni!
-
-    Näyttämön takana.
-
-_Hlestakovin ääni_. Voi hyvin, Maria Antonovna, sinä lempeni tähti!
-
-_Päällikön ääni_. Mitä tämä on? Tuollaisillako rattailla lähdette?
-
-_Hlestakovin ääni_. Niin aion, olen niihin jo tottunut. Linjaalista
-rupee päätäni kivistämään.
-
-_Ajurin ääni_. Ptrruu.
-
-_Päällikön ääni_. Pankaa kumminkin jotain allenne... joku matto
-esimerkiksi... Sallitteko minun panna jonkun maton?
-
-_Hlestakovin ääni_. Sitä ei ole tarvis. Se on turhaa... Ehkäpä se olisi
-hyväkin?
-
-_Päällikön ääni_. Kuule Avdotja! Juokse heti aittaan ja nouda sieltä
-paras matto -- tuo turkkilainen, pohja sininen!
-
-_Ajurin ääni_. Ptrruu!
-
-_Päällikön ääni_. Koska meidän sopii odottaa teitä taas tänne?
-
-_Hlestakovin ääni_. Huomenna -- viimeistään ylihuomenna.
-
-_Ossipin ääni_. Kas tässä on matto! Levittäkää se sinne! No niin; mutta
-ensin heiniä tänne näin!
-
-_Ajurin ääni_. Ptruu!
-
-_Ossipin ääni_. Tänne näin, tänne näin! Nyt vaan pikkuisen lisää!... No
-niin, nyt on kaikki hyvin! (Lyöpi kädellä mattoa). Armollinen herra,
-tehkää hyvin ja istukaa!
-
-_Hlestakovin ääni_. Hyvästi Anton Antonovitsch!
-
-_Päällikön ääni_. Hyvästi, Teidän ylhäisyytenne!
-
-_Naisten äänet_. Hyvästi, Ivan Aleksandrovitsch!
-
-_Hlestakovin ääni_. Jääkää hyvästi, äiti kulta! Hyvästi, kyyhkyseni!
-
-_Ajurin ääni_. Hei heposeni, lintuseni! Lentäkää täyttä laukkaa!
-
-    (Kellojen kilinää kuuluu).
-
-Esirippu laskee.
-
-
-
-
-VIIDES NÄYTÖS.
-
-
-(Sama huone).
-
-
-Ensimmäinen kohtaus.
-
-    Kaupungin päällikkö. Anna Andrejevna. Maria Antonovna.
-
-_Päällikkö_. Noh, Annaseni, mitään tämänlaista sinä et liene koskaan
-voinut aavistaakaan? Saakeli vie, sepä oli oiva apaja! Sanopas minulle
-suoraan: oletko ikänäsi mitään sellaista edes uneksinutkaan?...
-Peijakas! Yksinkertaisesta pikkukaupungin päällikön rouvasta äkkiä
-nousit sellaiseen sukuun!
-
-_Anna Andrejevna_. Minua se ei ollenkaan kummastuta. Olen jo kauan sen
-tietänyt. Mutta sinusta se varmaan näyttää varsin käsittämättömältä,
-koska olet yksinkertainen mies, etkä koskaan ole oikeita
-säätyhenkilöitä nähnyt.
-
-_Päällikkö_. Niinkuin en itse olisi säätyhenkilö, muoriseni! Annaseni,
-todellakin lystillistä on ajatella, mitä lintuja meistä nyt on tullut
--- niin, niin, Anna Andrejevnani, piru vie, oikein korkealentoisia
-lintuja! Nytpä kyyditän nuo konnat, jotka ovat kanne- ja valituskirjoja
-sepitelleet ja lähetelleet!... Kuka siellä? (Poliisipalvelija astuu
-sisään). Ah, sinäkö se olet, Ivan Karpovitsch! Mene, ystäväni, ja kutsu
-tänne kauppamiehet!... Kylläpä ne riiviöt opetan kantelemaan minun
-päälleni! Onko maailmassa semmoisia juutalaisroistoja nähty; malttakaa
-vaan, kyyhkyseni! Tähän asti olette riippuneet hirressä vaan
-kainaloista, mutta nyt ripustan teidät kurkuista! Kirjoita muistiin
-kaikki, jotka ovat käyneet minusta valittamassa... ja ennen kaikkia ne,
-jotka ovat kyhäilleet valitus-kirjoja! Ja tietäkööt siis kaikki, minkä
-armon taivas on kaupungin päällikön huoneelle osoittanut! Hän ei naita
-pois tytärtänsä millekään jokapäiväiselle kosijalle, vaan miehelle,
-jonka vertaista ei ole sinä ilmoisna ikänä nähty, miehelle, joka voipi
-tehdä kaikki, mitä vaan tahtoo, kaikki, kaikki, kaikki! Anna heidän
-kaikkien se tietää ja kuulla! Julista se koko maailmalle, soita
-kelloja! Tuhat tulimmaista; tämä päivä on voiton ja riemun päivä, ja
-riemuita minä toki tahdon! (Poliisipalvelija menee.) No niin, Annani,
-niin! Kuinka meidän nyt pitää asettaa elämämme? Missä vast'edes asumme
--- täälläkö vai Pietarissa?
-
-_Anna Andrejevna_. Pietarissa varmaan, Pietarissa! Kuinka saattaisi
-jäädä tänne?
-
-_Päällikkö_. No, olkoon menneeksi! Pietarissa, siis Pietarissa. Muuten
-täälläkään ei olisi hullumpaa! Kylläkai kaupungin päällikkötoimenikin
-nyt on hiiteen heitettävä, vai kuinka, Anna Andrejevna?
-
-_Anna Andrejevna_. No, se on tietty. Mitä se on -- kaupungin päällikkö!
-
-_Päällikkö_. Usko pois. Annaseni, että jo piankin pujahdan korkeampaan
-virkaan. Hän on veli kaikkien ministerien kanssa ja käypi hovissa.
-Kyllä hän pitää huolta ylentymisestäni; kyllä kai minä hyvinkin pian
-kenraaliksi kiipeen! Mitä arvelet, Anna Andrejevna -- enkö voi piankin
-kiivetä kenraaliksi?
-
-_Anna Andrejevna_. No, mitenkäs muuten?
-
-_Päällikkö_. Niin saakeli soikoon! Loistavaa on olla kenraalina ja
-ripustaa nauhat olkapäillensä! Mutta minkälaiset nauhat, Anna?
-Punaisetko vai siniset?
-
-_Anna Andrejevna_. Siniset ainakin!
-
-_Päällikkö_. Ha, ha, kas vaan kuinka hän on siniseen mieltynyt!
-Muuten ei punainenkaan ole hullumpi. Mutta tiedätkös, miksi on niin
-ihanata olla kenraalina? Sen tähden että, jos esimerkiksi tekee mieli
-matkustaa johonkin, niin kuriirit ja ajutantit ratrastavat täyttä
-laukkaa edelläpäin ja huutavat: hevosia, hevosia kenraalille! --
-Kestikievaritaloissa ei niitä anneta kellekään. Kaikkien täytyy
-kauniisti odottaa -- kaikkien alhaisempien virkamiesten, kapteenien,
-kaupungin päällikköjen -- vaan herra kenraali ei ole tietävinäänkään.
-Ja sitten ollaan päivällisillä kuvernöörien luona ja kaupungin
-päälliköt seisovat ovilla! Ha, ha, ha, ha! (Nauraa niin, että kyyneleet
-tulevat silmiin). Lempo vie, sepä juuri hauskaa! Saakelin hauskaa!
-
-_Anna Andrejevna_. Sinua miellyttää vaan tuommoinen raaka. Sinun täytyy
-täydelleen muuttaa elämäsi tapa. Sellaiset tuttavat kuin tuo koirien
-kaitsija -- tuomari, jonka kanssa käyt jänistämässä, ja Semljanika ovat
-aivan mahdottomat. Sen sijaan sinun kanssasi tulee seurustelemaan
-hienon hienot kreivit ja valtion ylhäiset. Mutta suoraan tunnustan,
-että sinä minua vähäisen peloitat: suustasi pöllähtää välistä sanoja,
-jommoisia ei koskaan sivistyneissä piireissä kuule.
-
-_Päällikkö_. Oh, loruja, ei sana vielä ole ketään vahingoittanut.
-
-_Anna Andrejevna_. Niin, se on tietty, jos olisit vaan kaupungin
-päällikkö, mutta siellä on elämä ihan toinen.
-
-_Päällikkö_. Aivan niin! Siellä sanotaan olevan kaksi kalalajia: sorvaa
-ja kuoretta, jotka ovat niin makuisia, että sylki suuhun tulee niitä
-nähdessä.
-
-_Anna Andrejevna_. Sinä vaan aina ajattelet kalaruokaa. Minä sitä
-vastoin toivon vaan, että meidän talomme tulisi pääkaupungin
-ensimmäiseksi taloksi. Minun huoneessani pitää olla semmoinen ambran
-tuoksu, että sinne on vaikea tullakin ja täytyy näin sulkea silmänsä...
-(Panee silmät kiinni ja haistelee). Oh, miten ihanaa!
-
-
-Toinen kohtaus.
-
-    Edelliset. Kauppamiehet.
-
-_Päällikkö_. Terve tultuanne, haukkaseni!
-
-_Kauppamiehet_ (Kumartaen). Hyvää huomenta, hyvää huomenta,
-kunnia-arvoinen isäntä!
-
-_Päällikkö_. Noh, äijäseni, kuinka jaksatte? Kuinka kauppa käy?... Vai
-niin, te teekeittiöt ja kyynärpuun ritarit, oletteko tekin ruvenneet
-valittamaan? Vai te arkkiveijarit ja kelmit, te merta mittelevät valaat
-rupeette valittamaan! Ja mitä arvaamattomia aarteita onkaan teiltä
-sitten viety? Varmaan jo luulitte saavanne minut pönkän taa. Mutta
-tietäkää, -- nyt teidät hiisi perii nahkoineen päivineen! Tietäkää
-siis! --
-
-_Anna Andrejevna_. Mutta, hyvä Jumala, rakas Anton, mimmoisia sanoja
-sinä käytät?
-
-_Päällikkö_ (Närkästyen). Sama se, mitä sanoja! -- Tietäkää siis, että
-tuo korkea virkamies, jolle olette kannelleet, nai minun tyttäreni? Hä?
-Mitä? Mitäpä nyt virkatte? Nyt minä, lempo vieköön, annan teille
-kyydin!... Te varastatte koko maailmalta! Sinä esimerkiksi möit
-hallitukselle mädännyttä verkaa ja siten petkutit itsellesi sata
-tuhatta ruplaa. Ja jos sitten uhraatkin parikymmentä kyynärää nahkasi
-pelastukseksi, niin pitää muitten siitä kohta sinulle palkinto
-antaman!... Niin, jos vaan tiedettäisiin, miten olet menetellyt,
-niin... Ja aina sitten tuuppaa möhö-mahoinensa esiin: hän on
-kauppamies, häneen ei saa koskea; kauppamies muka ei ole huonompi
-aatelismiestä... Aatelismiestä! Voi sinua marakattia, tiedätkö edes,
-mitä aatelismies onkaan? Aatelismies on saanut sivistystä... Tosin hän
-koulussa saa selkäänsä, vaan se tapahtuu siitä syystä, että hän oppisi
-jotakin -- mutta sinä! Sinun ja sinun vertaistesi oppiminen alkaa
-sillä, että teitä harjoitetaan kaikkiin varkaan kujeisin ja isäntäsi
-sinua piiskaa, jollet osaa taitavasti peijata ostajaa. Jo pienenä
-puotipoikana, ennen kun vielä osasit Isämeitää, osasit jo petollisesti
-punnita. Vaan kun olet syönyt itsellesi möhömahan ja pullistanut
-taskusi kolikoilla, silloin sinuun lentää ylpeyden lempo... Ja mitä
-kummallisia otuksia te olettekaan! Tyhjennätte kymmenen keittiötä
-päivässä ja sitten pöyhistelette. Mutta minä sylkäisen teille ja teidän
-pöyhistelemisillenne.
-
-_Kauppamiehet_ (Kumartaen.) Anteeksi, Anton Antonovitsch, anteeksi!
-
-_Päällikkö_. Ja sitten vielä valittavat! Ja kuka auttoi sinua, kun
-siltaa rakennutit ja panit rätinkiisi puutavaroita kahdenkymmenen
-tuhannen ruplan edestä, vaikka sinulla ei niitä ollut enempää kuin
-sadan ruplan edestä? Minä se olin, joka sinua autoin, sinä pörhöinen
-pässinpää! Joko olet sen unhottanut? Jos vaan ilmoittaisin, mitä
-asiasta tiedän, saisitpa pian matkalipun Siperiaan. Mitäs siitä sanot,
-hä?
-
-_Eräs kauppamies_. Syyllisiä olemme; pahahenki on meitä viekotellut.
-Mutta nyt emme koskaan enää valita. Kyllä voimme sinut sovittaa -- älä
-enää ole suutuksissasi meihin.
-
-_Päällikkö_. "Älä enää ole meihin suutuksissasi!" Tuossa nyt ryömitte
-polvillanne jalkani juuressa -- Ja minkä tähden? Sen tähden, että
-voitto on minun. Vaan jos voitto olisi vähänkin teidän puolellanne,
-niin kyllä te minut polkisitte likaan, vieläpä vierittäisitte pölkyn
-päälleni.
-
-_Kauppamiehet_ (Kumartavat jalkoihin asti). Armoa, armoa! Älä meitä,
-Anton Antonovitsch, ihan onnettomiksi saata!
-
-_Päällikkö_. Armoa, armoa! Kyllä nyt osaatte huutaa: "armoa, armoa!"
-Mutta äsken... Kylläpä minä teidät voisin, jos tahtoisin... (viittaa
-kädellään.) Vaan jääkää nyt Jumalan nimeen! -- No, minä en ole
-pitkävihainen; mutta muistakaa: olkaa vast'edes viisaammat! Muistakaa,
-ett'en naita tytärtäni millekään halvalle aatelismiehelle... ja että
-tuotte kelvollisia onnentoivotuksia! Ymmärrättekö? Älkää luulko
-pääsevänne savustetulla lohella tahi sokurikeolla! Menkää Jumalan
-haltuun!
-
-    (Kauppamiehet menevät.)
-
-
-Kolmas kohtaus.
-
-    Edelliset. Piirituomari. Sairashuoneen talousmies. Rastakovski.
-
-_Piirituomari_ (Ovesta.) Onko todellakin totta, mitä huhu kertoo, Anton
-Antonovitsch? Teidänhän on käynyt oikein onnellisesti!
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Minun on kunnia lausua teille
-onnentoivotukseni tavattomasta onnestanne. Iloitsin sydämellisesti sen
-kuultuani. (Suutelee Anna Andrejevnan kättä.) Anna Andrejevna.
-(Suutelee Maria Antonovnan kättä.) Maria Antonovna!
-
-_Rastakovski_. Anton Antonovitsch! Minäkin lausun sulimmat
-onnentoivotukseni! Suokoon Jumala teille ja nuorelle pariskunnalle
-pitkää ikää ja siunatkoon teitä monilukuisilla perillisillä kolmanteen
-ja neljänteen polveen saakka! Anna Andrejevna! (suutelee hänen
-kättänsä.) Maria Antonovna! (Suutelee hänen kättänsä.)
-
-
-Neljäs kohtaus.
-
-    Edelliset. Korobkin vaimoineen. Lulukov.
-
-_Korobkin_. Minun on kunnia lausua onnentoivotukseni. -- Anton
-Antonovitsch! -- Anna Andrejevna! -- Maria Antonovna!
-
-    (Suutelee äitiä ja tytärtä kädelle.)
-
-_Rouva Korobkin_. Sydämellisimmät onnentoivotukseni tämän uuden onnenne
-johdosta, Anna Andrejevna!
-
-_Lulukov_. Minun on kunnia toivottaa onnea, Anna Andrejevna! (Astuu
-esiin ja suutelee hänen kättänsä; kääntyy sitten katselijoihin ja
-maiskahuttaa reippaasti kielellään.) Maria Antonovna, minun on kunnia
-toivottaa onnea.
-
-    (Suutelee hänen kättänsä ja tekee samalla lailla.)
-
-
-Viides kohtaus.
-
-    Edelliset. Suuri joukko vieraita (juhlavaatteissa ja frakeissa
-    astuu Anna Andrejevnan ja hänen tyttärensä luo, suudellen
-    heidän kättänsä ja saneen: "Anna Andrejevna." "Maria Antonovna!"
-    Bobtschinski ja Dobtschinski kiireessänsä tyrkkäilevät toinen
-    toistansa.)
-
-_Bobtschinski_. Saan kunnian lausua onnentoivotukseni...
-
-_Dobtschinski_. Anton Antonovitsch, saan kunnian lausua
-onnentoivotukseni...
-
-_Bobtschinski_. ... niin iloisesta tapauksesta!
-
-_Dobtschinski_. Anna Andrejevna!
-
-_Bobtschinski_. Anna Andrejevna!
-
-    (Molemmat rientävät samalla haavaa hänen kättänsä suutelemaan
-    ja kolahduttavat päänsä yhteen.)
-
-_Dobtschinski_. Maria Antonovna! (suutelee kättä.) Minun on kunnia
-onnitella! Suotakoon teille paljon, paljon onnea, että saisitte
-pukeutua kullankirjatuihin vaatteisin, syödä kaikellaisia herkullisia
-liemiä, viettää aikanne mitä hauskimmalla tavalla...
-
-_Bobtschinski_ (Häntä keskeyttäen.) Maria Antonovna, minun on kunnia
-lausua onnentoivotukseni! Antakoon teille Jumala kaikellaisia aarteita,
-kultaa oikein kosolta ja vikkelän, vankan poikanulkin, noin... tään
-vertaisen... (Levittää kämmenensä), että mahtuu kämmenelle istumaan...
-ja joka niin veitikkamaisesti huutaa: ääh, ääh, ääh!
-
-
-Kuudes kohtaus.
-
-    Edelliset. Koulujen tarkastaja rvouvineen.
-
-    (Vieraita yhä astuu sisään; kätten suutelemista jatketaan.)
-
-_Koulujen tarkastaja_. Minun on kunnia...
-
-_Koulujen tarkastajan rouva_ (Heittäikse Annan syliin). Sydämellisimmät
-onnentoivotukseni, Anna Andrejevna! (suutelevat toisiansa.) Voi kuinka
-iloitsin, kun sen sain kuulla! Joku kertoi: "Anna Andrejevna naittaa
-pois tyttärensä!" "Voi Jumala!" ajattelin itsekseni ja riemastuin niin
-hirmuisesti, niin että sanoin miehelleni: "oletko kuullut, Luukakseni,
-mikä suuri onni on Anna Andrejevnalle tapahtunut?" "Jumalan olkoon
-kiitos ja ylistys", ajattelin itsekseni. Ja sitten sanoin hänelle taas:
-"olen niin ihastuksissani siitä, että ihan kuolen malttamattomuuteen
-saada itse sanoa Anna Andrejevnalle"... "Voi hyvä Jumalani", arvelin
-itsekseni, "hän on niin hartaasti halunnut tytärtänsä oikein hyviin
-naimisiin -- ja nyt soi sallima, mitä hän juuri oli halunnut!" En saa
-sanotuksi, kuinka sydämellisesti olen tästä iloinnut... Itkuun minä
-hyrähdin, niin toden totta itkin ja nyhkin -- niin että Luukakseni
-viimein sanoi: "mutta mitähän nyt noin nyhkit, Nastenka?" -- "Voi
-Lukke", sanoin minä, "sitä en itsekään tiedä; kyyneleet vaan virtana
-vuotavat..."
-
-_Päällikkö_. Hyvät herrat ja naiset, tehkää hyvin, käykää istumaan!
-Kuulepas, Mischka, toimita tänne tuolia lisää!
-
-    (Vieraat käyvät istumaan.)
-
-
-Seitsemäs kohtaus.
-
-    Edelliset. Alapoliisimestari. Poliisipalvelijat.
-
-_Alapoliisimestari_. Minun on kunnia onnitella teitä, teidän
-jaloisuutenne, ja toivottaa teille pitkää ikää ja onnea!
-
-_Päällikkö_. Kiitoksia, kiitoksia! Olkaa hyvät ja istukaa, hyvät
-herrat!
-
-    (Äsken tulleet vieraat käyvät istumaan.)
-
-_Piirituomari_. Mutta sanokaa toki, Anton Antonovitsch, millä kurin
-näin kävikin? Jutelkaa meille oikeen tyystin asian juoksu alusta
-loppuun!
-
-_Päällikkö_. Asian juoksu oli tuiki tavaton: hän suvaitsi itse pyytää
-tytärtäni vaimokseen.
-
-_Anna Andrejevna_. Mitä suurinta kunnioitusta osottavalla ja
-hellätuntoisimmalla tavalla. Sanomattoman arvokkaasti sanoi hän
-minulle: "Anna Andrejevna, tämän kaiken teen teidän harvinaisten
-ansioinne sulimmasta ihailemisesta"... En ole sinä ilmoisna ikänä niin
-huolellisesti kasvatettua, niin hienosti sivistynyttä ja ylhäistä
-miestä nähnyt! "Uskokaa pois, Anna Andrejevna", sanoi hän minulle,
-"elämälläni ei ole kopeikankaan arvoa, ja ainoastaan sen tähden, että
-olen ihastunut teidän erinomaiseen luontoonne..."
-
-_Maria_. Mutta, äiti kulta, minullehan hän juuri sillä lailla puhui!
-
-_Anna Andrejevna_. Ole ääneti! Sinä et mitään ymmärrä, äläkä sekaannu
-toisten asioihin. "Minä, Anna Andrejevna, kummastelen", sanoi hän... No
-niin, juuri kun hän sai ne imartelevat sanat lausutuksi ja juuri olin
-vastata, ett'emme koskaan niin suurta kunniaa ajatelleetkaan -- silloin
-lankesi hän yht'äkkiä polvilleen ja lausui mitä hienoimmalla tavalla:
-"Anna Andrejevna, älkää tehkö minua onnettomaksi ihmiseksi! Osoittakaa
-minulle semmoinen ystävyys, ett'ette tunteitani hylkää -- tahi kuolema
-hurjan elämäni päättää!"
-
-_Maria_. Mutta, äiti kulta, minullehan hän juuri niin saneli!
-
-_Anna Andrejevna_. Niin, se on tietty... kyllähän sinustakin puhuttiin
--- koska sitä olen kieltänytkään?
-
-_Päällikkö_. Ja kuinka hän meitä peljästytti! Hän sanoi ampuvansa
-luodin päähänsä. "Ammun itseni, ammun", sanoi hän.
-
-_Monta ääntä_. Todellakin!
-
-_Piirituomari_. Kylläpä oli aika vehke!
-
-_Koulujen tarkastaja_. Min, totisesti, totisesti, tämä on salliman
-suomaa...
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Älkää toki sanoko "salliman", hyvä ystävä!
-Sallima ei ole mitään muuta kuin "ankka"... Tässä, jos milloinkaan
-ansio on ansaitun palkintonsa saanut. (Syrjään.) Lempo vie, että aina
-onni syöksyy tuollaisten sikojen suuhun!
-
-_Piirituomari_. Sanokaa, Anton Antonovitsch, tahdotteko tosiaan nartun,
-josta olemme hieroneet kauppaa?
-
-_Päällikkö_. Paljon kiitoksia! En minä nyt jouda ajattelemaan teidän
-narttujanne.
-
-_Piirituomari_. No, miten vaan tahdotte; ellette nartusta huoli, niin
-kaiketi sopinemme toisista koiristani.
-
-_Rouva Korobkin_. Voi, kuinka teidän onnenne minua ilahduttaa, Anna
-Andrejevna! Ette saata sitä ajatellakaan!
-
-_Korobkin_. Mutta missä kuuluisa vieraamme on? Äsken kuulin hänen
-lähteneen pois jonkin tärkeän asian tähden...
-
-_Päällikkö_. Niin, hän lähti päiväksi erinomaisen tärkeää asiaa
-toimittamaan.
-
-_Anna Andrejevna_. Setänsä luo pyytämään hänen siunaustansa.
-
-_Päällikkö_. Niin, pyytämään hänen siunaustansa; mutta huomenna...
-
-    (Aivastan.)
-
-_Kaikki vieraat_ (Huudahtavat samalla haavaa). Jumal'avita!
-
-_Päällikkö_. Kiitos, kiitos! Mutta huomenna hän palaa...
-
-    (Aivastaa.)
-
-_Kaikki vieraat_. Jumal'avita!
-
-    (Äänien joukosta kuuluvat muita selvemmin seuraavat huudahdukset:)
-
-_Alapoliisimestarin ääni_. Jumal'avita, Jumal'avita, teidän
-suurisukuisuuttanne!
-
-_Bobtschinskin ääni_. Sadan vuoden ikä ja koko kuli kultaa!
-
-_Dobtschinskin ääni_. Suokoon teille Jumala menestystä ja siunausta
-aina neljänteen polveen asti!
-
-_Sairashuoneen talousmiehen ääni_. (syrjään.) Auetkoon maa ja nielköön
-sinut kitaansa!
-
-_Rouva Korobkinin ääni_ (syrjään.) Vääntäköön sinulta paholainen niskat
-nurin.
-
-_Päällikkö_. Sulimmat kiitokset! Toivotan teille samaa!
-
-_Anna Andrejevna_. Olemme nyt päättäneet muuttaa Pietariin. Täällä on
-ilma niin... niin liian maalaista... Suoraan sanoen, minua suuresti
-inhoittaa... ja samaten miestänikin... Hän saapi ennen pitkää kenraalin
-arvon.
-
-_Päällikkö_. Niin, puhuakseni suuni puhtaaksi, hyvät herrat, minua
-tosin helkkarin lailla haluttaa tulla kenraaliksi!
-
-_Koulujen tarkastaja_. Suokoon Jumala toivonne toteutua!
-
-_Rastakovski_. Jumalalle ei ole mitään mahdotonta.
-
-_Piirituomari_. Niin, kotkat koettavat aina korkealle.
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Ansion mukaan on arvokin.
-
-_Piirituomari_ (syrjään). Kylläpä siitä tulee aika kukko kenraalina.
-Olisi kuin aasi kultakannuksissa. Siksi on vielä monta porrasta
-poljettavana.
-
-_Sairashuoneen talousmies_ (syrjään). Nyt se saakeli kiipee jo
-kenraaliksikin. Ja kai hänestä tuleekin kenraali. Jos ei vaan piru
-peri, niin kyllä sillä siksi viisautta on. (Kääntyen kaupungin
-päällikön puoleen.) Toivon, ett'ette silloin unhoita meitä, Anton
-Antonovitsch!
-
-_Piirituomari_. Ja jos sattumalta jotain tapahtuisi -- esimerkiksi
-jotakin virkatoimissa, niin otatte kai meidät suojelukseenne...
-
-_Korobkin_. Ensi vuonna lähetän poikani pääkaupunkiin, jotta hän
-hyödyttäisi isänmaatansa; ja minä pyydän, että silloin ottaisitte pojan
-siipienne suojaan ja olisitte hänelle isän sijassa.
-
-_Päällikkö_. Kyllä koetan parastani, koetan parastani.
-
-_Anna Andrejevna_. Voi, hyvä Jumala, kuinka olet valmis heti lupaamaan!
-Ensiksikin sinulle ei jää aikaa ajatella semmoisia; ja toiseksi --
-kuinka ja mitä varten voisikaan sitoutua sellaisiin.
-
-_Päällikkö_. Mutta, miks'ei kyyhkyseni, voihan välistä...
-
-_Anna Andrejevna_. Kyllähän sitä aina voi! Vaan en sittenkään ymmärrä,
-minkä tähden pitää ruveta kaikkien pikkuporvarien puoltajaksi.
-
-_Rouva Korobkin_ (Muutamille vieraille). Kuulitteko, miten hän meitä
-kohtelee?
-
-_Muutamat vieraat_. Niin, semmoinen hän on kaiken ikänsä ollut.
-Tunnen hänen. Jos häntä pyydät pöytään istumaan, niin hän asettaa
-jalkansakin...
-
-
-Kahdeksas kohtaus.
-
-    Edelliset. Postimestari. (Tulee juosten hengästyneenä,
-    aukaistu kirje kädessä.)
-
-_Postimestari_. Tämähän toki, hyvät herrat, on kummallinen juttu!
-Virkamies, jota olemme reviisorina pitäneet, ei olekaan reviisori!
-
-_Kaikki_. Kuinka? Eikö hän ole reviisori?
-
-_Postimestari_. Ei, hänessä ei ole reviisoria niin rahtuakaan! Sen
-tästä kirjeestä tiedän...
-
-_Päällikkö_. Kuinka? Mitä? Mistä kirjeestä?
-
-_Postimestari_. Hänen omasta kirjeestänsä... Postiin jätettiin kirje;
-minä katsahdin osoitteesen ja luin: "Pietari, Postikatu." Minä
-hämmästyin. "Kas vaan", ajattelin itsekseni, "hän on epäilemättä
-huomannut jotakin postilaitoksessa moitittavaa, jota hän nyt
-esimiehelleen ilmoittaa." Otin kirjeen, aukaisin sen...
-
-_Päällikkö_. Aukaisitte, kuinka...?
-
-_Postimestari_. En tiedä itsekään, miten menettelin; varmaankin joku
-ylenluonnollinen voima minut siihen saattoi. Juuri olin sitä
-lähettämäisilläni -- niin sellainen uteliaisuus, jommoista en ikänäni
-vielä ole tuntenut, valtasi minun. "Et saa, et saa!" varoitti minussa
-ääni. Mutta minä jouduin semmoiseen kiusaukseen, että koko ruumiini
-vapisi... Minusta tuntui, kuin olisin kuullut äänen huutavan toiseen
-korvaan: "älä avaa sitä, älä avaa, syökset itsesi kadotukseen!" Vaan
-toisessa korvassa soi aivan, kuin joku paholainen olisi kuiskannut:
-"avaa, avaa, avaa!" -- Kun mursin sinettiä, oli suonissani kuin
-tulivirta; ja kun olin sen murtanut, jäätyivät hermoni, jumaliste
-jäätyivät. Käteni vapisivat; päätäni huimasi...
-
-_Päällikkö_. Kuinka te uskalsitte avata niin ylhäisen ja kaikkivaltiaan
-miehen kirjeen?
-
-_Postimestari_. Siinä se juuri onkin, että hän on yhtä vähän ylhäinen
-kuin kaikkivaltias.
-
-_Päällikkö_. Noh, mitä hän mielestänne on?
-
-_Postimestari_. Ei sitä eikä tätä. Lempo sen tiesi... hän...
-
-_Päällikkö_ (Kiivaasti.) Kuinka niin -- "ei sitä eikä tätä?" Kuinka
-uskallatte sanoa hänestä: "ei sitä, ei tätä ja lempo tiesi mitä!?" Minä
-käsken ottaa teidät kiinni!
-
-_Postimestari_. Kuka, tekö?
-
-_Päällikkö_. Minä juuri!
-
-_Postimestari_. Siihen on valtanne liian lyhyt!
-
-_Päällikkö_. Muista, mies, että hän nai minun tyttäreni ja että minä
-itse tehdään ylimykseksi... ja että voin lähettää teidät vaikka
-Siperiaan!
-
-_Postimestari_. Vai Siperiaan, Anton Antonovitsch! Melkoinen matka on
-täältä Siperiaan! Ennen lähtöäni tahdon teille lukea hänen kirjeensä.
-
-_Kaikki_. Lukekaa, lukekaa!
-
-_Postimestari_ (Lukee). "Riennän, veli Triapitschkin, sinulle
-ilmoittamaan, mitä ihmeitä on kanssani tapahtunut. Matkalla eräs
-jalkaväen kapteeni minut pahanpäiväisesti petti ja nylki -- vieläpä
-nylki niin perinpohjin, että ravintolan isäntä jo oli puoleksi
-päättänyt saattaa minun linnaan, kun hän ei saanut maksua -- vaan
-silloin yht'äkkiä koko kaupunkikunta muodikkaan pukuni ja pietarilaisen
-naamani johdosta äkkäsi minut matkustavaksi -- kenraalikuvernööriksi!
-Ja niinpä asun nyt kaupungin päällikön kodissa; syön ja juon parasta,
-mitä talossa on. Äitiä ja tytärtä armastelen ja puristelen, minkä vaan
-ehdin -- vaan en vielä ole päässyt ihan selville, kumpaisenko otan.
-Mielestäni muori itse ei vielä ole sitä hullumpi, hän kun näkyy olevan
-valmis vaikka mihin. Vieläkö muistat, mitä kurjuutta olemme yhdessä
-kokeneet: söimme, mistä saimme; ja miten sokurileipuri kerran syöksi
-niskaani sen tähden, että olin pistänyt poskeeni muutamia piirakaisia,
-jättäen maksun rikkaampien maksettavaksi? Nyt on aivan toisin! Kilvan
-kaikki pyytävät kunniaa saada lainata minulle rahoja niin paljon, kuin
-vaan tahdon. Eriskummallisia narreja ihmiset täällä toki ovat, -- sinä
-kuolisit nauruun. -- Tiedän sinun kirjoittavan sanomalehtiin: pistäpä
-nämä herrat sanomalehteesi. -- Ensiksikin täällä on kaupungin päällikkö
-typerä kuin pläsivalakka..."
-
-_Päällikkö_. Mahdotonta, mahdotonta. Niin siinä ei seiso!
-
-_Postimestari_ (Näyttää kirjeen). Tuossa on, lukekaa itse!
-
-_Päällikkö_. "Typerä kuin pläsivalakka..." Se ei ole mahdollista. Sen
-olette siihen itse kyhänneet!
-
-_Postimestari_. Kuinka minä saattaisin sen kirjoittaa?
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Lukekaa enemmän!
-
-_Koulujen tarkastaja_. Lukekaa enemmän!
-
-_Postimestari_. "Kaupungin päällikkö typerä kuin pläsivalakka..."
-
-_Päällikkö_. Vieköön hänet saakeli! Minkä tähden sitä nyt tarvitsee
-niin monasti kertoa? Seisoohan se siinä muutoinkin.
-
-_Postimestari_ (Lukee eteenpäin). Hm -- hm -- hm... Siis...
-"pläsivalakka". "Postimestarikin on hyvä mies..." (Taukoo). Hm, hän
-puhuu minusta vähäsen sopimattomasti.
-
-_Päällikkö_. Ei se haittaa; jatkakaa vaan!
-
-_Postimestari_. Hm -- mitä se hyödyttää?
-
-_Päällikkö_. Pentele vie, kun kerran luette, niin lukekaa kaikki!
-Lukekaa kaikki tyyni!
-
-_Sairashuoneen talousmies_ (Ottaa kirjeen). Sallikaa minun lukea!
-(Asettaa silmälasit nenälleen ja lukee). "Postimestari on peräti meidän
-vahtimestarimme Mihejevin näköinen. Hän näyttääkin aika kelmiltä ja
-juopi viinaa..."
-
-_Postimestari_ (Katselijoille). Mikä riivattu poikanulikka; tarvitsisi
-aika lailla vitsaa; ei mitään muuta!...
-
-_Sairashuoneen talousmies_ (Lukee). "Sairas-huo-neen ta-lous...
-mies..." Hm -- hm -- hm! (vaikenee).
-
-_Korobkin_. Minkä tähden ette lue?
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Käsiala... on... vähän epäselvää... Näkyypä
-muuten, että hän on kelvoton mies.
-
-_Korobkin_. No, antakaa kirje tänne. Luulen, että minun silmäni ovat
-hiukan terävämmät, kuin teidän.
-
-    (Tahtoo ottaa kirjeen).
-
-_Sairashuoneen talousmies_ (Pitää kirjeestä kiinni). Malttakaahan...
-Voidaanhan jättää tämä lause lukematta... Seuraavat rivit ovat
-selvemmin kirjoitetut.
-
-_Korobkin_. Ei, sallikaa minun... kyllä minä tuosta lauseesta selvän
-saan.
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Osaanhan minäkin lukea... Vähä edempänä on
-kirjoitus varsin selvä.
-
-_Postimestari_. Ei, lukekaa vaan kaikki tyyni. Luettiinhan alkukin
-kokonaan.
-
-_Kaikki vieraat_. Artemij Filippovitsch, antakaa pois kirje
-Korohkinille!... (Korobkinille). Lukekaa, mitä seuraa!
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Noh, olkoonpa niin, jos niin tahdotte!
-(Antaa hänelle kirjeen). Tehkää hyvin... tässä... (Osottaa erästä
-riviä). Tästä on jatkettava.
-
-    (Vieraat kokoontuvat hänen ympärilleen).
-
-_Postimestari_. Lukekaa, lukekaa! Mitä joutavia! Lukekaa kaikki tyyni!
-
-_Korobkin_. "Sairashuoneen talousmies Semljanika on aivan kuin sika
-patalakissa..."
-
-_Sairashuoneen talousmies_ (Katselijoille). Tuo on muka sukkelaa.
-Mitähän järkeä siinä on: "sika patalakissa". Kuka on koskaan nähnyt
-sikaa patalakissa?
-
-_Korobkin_ (Lukee). "Koulujen tarkastajasta leviää yltä-ympäri
-tukehduttava sipulilöyhkä..."
-
-_Koulujen tarkastaja_ (Katselijoille). Voi Herranen aika, minä kun en
-ole jumaliste ikänäni sipulia suuhuni pistänyt!
-
-_Piirituomari_ (Syrjään). Minut hän Jumalan kiitos unhotti!
-
-_Korobkin_ (Lukee). "Piirituomari..."
-
-_Piirituomari_ (syrjään). Siinäpä se nyt on! (Ääneen). Hyvät herrat,
-kirje minusta toki tuntuu liian pitkältä ja mitä saakelia me rupeemme
-kaikkia loruja lukemaan...
-
-_Koulujen tarkastaja_. Lukekaa vaan!
-
-_Postimestari_. Jaa, jaa, lukekaa vaan!
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Jatketaan vaan, kun on kerran alotettu.
-
-_Korobkin_ (Lukee). "Piirituomari Liapkin-Tiapkin on mitä suurin
-'mauvaiston'"... (Taukoo). Varmaankin se on ranskalainen sana.
-
-_Piirituomari_. Hiisi tiesi, mitä tuo merkinnee! Saapi olla iloissansa,
-jos on vaan petturi tahi pahantekijä. Mutta ehkä se on pahempaakin!
-
-_Korobkin_ (Lukee). "Muutoin kaikki ovat kovin kohteliaita ja
-vierasvaraisia ihmisiä. Hyvästi, veli Triapitschkin! Minä noudatan
-sinun esimerkkiäsi ja rupeen kirjailijaksi. Muutoin ajan pitkään käypi
-ikäväksi. Henkikin vihdoin vähäsen ravintoa kaipaa. Huomaan
-luonnolliseksi tarpeeksi voida välistä nousta jokapäiväisyyttä
-ylemmälle. Kirjoita minulle osoitteella: Saratovin lääniin,
-Podkalitovkan taloon. (Kääntää kirjeen ja lukee päällekirjoituksen).
-Herra Ivan Vasiljevitsch Triapitschkin, Pietari, Postikatu n:o 17 pihan
-puolella, kolmannessa kerrassa, oikealla puolella."
-
-_Eräs nainen_. Sepä vasta oli odottamaton pilkkakirja!
-
-_Päällikkö_. Kylläpä löyhytti! Oikein ovat korvani kuumat! En näe yhtä
-ainoata ihmistä edessäni; ainoastaan sian kärsät keikkuvat
-silmissäni!... Hän on otettava kiinni, kiinni, kiinni!
-
-    (Hosuu käsillään).
-
-_Postimestari_. Vaan millä kurin mielitte saada miehen kiinni. Sillä
-minä päälle päätteeksi käskin kestikievaria antamaan hänelle parhaat
-hevoset! Ja piru varmaankin itse riivasi minut edeltäpäin lähettämään
-joka paikkaan sanaa.
-
-_Rouva Korobkin_. Kyllä tämä on tavaton häpeä!
-
-_Piirituomari_. Ja tietäkää, hyvät herrat, että tuo heittiö minulta
-kiskoi kolme sataa ruplaa lainaksi.
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Ja minultakin kolme sataa!
-
-_Postimestari_. Oh, minultakin kolme sataa!
-
-_Bobtschinski_. Niin, ja meiltä, minulta ja Peter Ivanovitschiltä hän
-viisiseitsemättä ruplaa lainasi.
-
-_Piirituomari_ (Kummastuksissansa levittelee käsiänsä). Mutta, hyvät
-herrat, kuinka saatoimme olla noin yksinkertaisia?
-
-_Päällikkö_. Entä minä... entä minä, vanha hullu! Joko nyt olen
-joutunut vanhuuden höperöksi?... Kolmekymmentä ajastaikaa olen kruunua
-palvellut: ei ainoankaan kauppamiehen, ei ainoankaan tavaranhankkijan
-ole sinä ilmoisna ikänä onnistunut pistää minua pussiin! Kaikkein
-paatuneimmistakin konnista olen voiton saanut, toisesta toisen perässä!
-Kaikkein liukkaimmatkin vintiöt ja veijarit, jotka ovat Jumalaa ja koko
-maailmaa pettäneet, ovat puuttuneet minun pauloihini!... Kolme
-kuvernööriä olen peijannut -- mitä kuvernööreistä -- (viittoo
-kädellään). -- mitä puhunkaan kuvernööreistä!
-
-_Anna Andrejevna_. Mutta, Anton kulta, tämähän on tuiki mahdotonta...
-onhan hän kihloissa Marian kanssa...
-
-_Päällikkö_ (Kiivastuen). Kihloissa! Kihloissa! Pidä jo kitasi
-kihloinesi!... (Kummastellen). Katsokaa minua, tuijottakaa minuun
-kaikki tyynni! Koko maailma, koko kristikunta tulkoon katsomaan, kuinka
-kaupungin päälliköstä on tullut narri! Sanokaa häntä pöllöksi,
-harmaapääksi pässiksi! (Pui itsellensä nyrkkiä), Voi minua
-lampaanpäätä! Pitää tuommoista huliviliä, ilmeistä piimäsuuta ylhäisenä
-valtiomiehenä! Ja nyt hän irvisuin ajaa iloissaan täyttä neliä ja
-kertoo tämän jutun koko maailmalle! Kaikkialla joudun pilkan ja naurun
-ja tyhmien kokkapuheitten esineeksi!... Vaan mikä on vielä pahempi --
-joku kyniä kaluava nurkkasihteeri panee minut sanomalehtiin ja laittaa
-minusta komediian! Se on juuri katkerinta! Hän ei pidä väliä säädystäni
-eikä virka-arvostani! Kaikki tyyni sitten nauravat ja taputtavat
-minulle käsiään! Vaan mitä nauratte! Itsellenne nauratte!... Voi,
-teitä, teitä!... (Kiukusta tömistää jaloillansa lattiaan), Voi, jospa
-nuo sanomalehtien kynäsankarit olisivat kourissani! Nuo perhanan
-vapaamieliset, nuo hornan sikiöt! Minä paiskaisin ne kaikki tyyni
-pussiin ja mäikyttäisin ne vasten seinää -- että koko tukku kerrassaan
-lentäisi hornan tuuttiin, pirun palttoon vuoriksi! (Huimii nyrkillä
-ympärilleen ja lyö jalkansa lattiaan. Vaikenee tuokioksi). En toki
-vieläkään voi mieltäni malttaa. Totta on, että ketä Jumala tahtoo
-rangaista, siltä hän vie järjen! Ja mitä tuossa keikarissa olikaan
-reviisorin näköistä? Ei mitään, ei niin rahtuakaan! Ja sitten yht'äkkiä
-koko maailma kohti kurkkua huutamaan: "Reviisori, reviisori!" Kenen
-päähän ensin se luulo pälkähti, että hän muka oli reviisori? Kenen, hä!
-
-_Sairashuoneen talousmies_ (Ojentaa kätensä). En kuolemaksenikaan
-ymmärrä, mistä se sai alkunsa! Piru on sotkenut miesten mielen!
-
-_Piirituomari_. Kestä se lähti?... Näistä herroista, näistä juuri!
-
-    (Osottaa Bobtschinskiä ja Dobtschinskiä).
-
-_Bobtschinski_. En, jumaliste, minä ainakaan...
-
-_Dobtschinski_. En minäkään...
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Niin, kyllä se teistä alkunsa sai!
-
-_Koulujen tarkastaja_. Aivan oikein, teistä se lähti! Ravintolasta te
-juoksitte kuin hullut, huutaen: jo saapui, jo saapui! "Ja ottaa kaikki
-velaksi!" Kyllä hyvänkin löysitte!
-
-_Päällikkö_. Juuri te, kaupungin porokellot, te kirotut valehtelijat!
-
-_Postimestari_. Lempo vieköön teidät reviisorinenne ja juttuinenne!
-
-_Päällikkö_. Päivät päästänsä juoksette kylää kielimässä, ja täytätte
-lähimäistenne korvat valheella! Te päättömät harakat!
-
-_Piirituomari_. Pirulliset kielikellot!
-
-_Koulujen tarkastaja_. Pökkelöt!
-
-_Sairashuoneen talousmies_. Lyhytnokkaiset varikset?
-
-    (Kaikki tunkeuvat heidän ympärillensä).
-
-_Bobtschinski_. Kunniani kautta, minä en se ollut -- Dobtschinskihan
-ensiksi...
-
-_Dobtschinski_. Ei. Herra varjelkoon -- Peter Ivanovitsch, tehän
-ensiksi...
-
-_Bobtschinski_. Ei! Tehän ensiksi...
-
-
-Yhdeksäs kohtaus.
-
-    Edelliset. Santarmi.
-
-_Santarmi_. Pietarista nimenomaan määrätty virkamies on saapunut ja
-käskee heti herroja luokseen. Hän asuu ravintolassa.
-
-    (Kaikki seisovat kuin ukkosen lyöminä. Naiset huudahtavat
-    yhtä haavaa hämmästyksestä. Koko seuran asema äkkiä muuttuu;
-    kaikki jäävät tyrmistyneinä seisomaan).
-
-        Äänetön kuva.
-
-Keskellä seisoo päällikkö kuin kuvapatsas, levitetyin käsin, pää
-taaksepäin. Oikealla puolella hänen vaimonsa ja tyttärensä
-tuijottelevat häntä kysyvin katsein. Heidän takanansa postimestari,
-katselijain puoleen kääntyneenä ja muuttuneena ilmeiseksi
-kysymysmerkiksi. Hänen takanansa koulujen tarkastaja, jonka koko asento
-osoittaa viattominta mielenhäiriötä. Taaempana samalla puolella
-näyttämöä kolme naista, jotka kallistuneina toinen toiseensa,
-ivallisesti katselevat päällikön perhettä. Päällikön vasemmalla
-puolella sairashuoneen talousmies, pää kallellaan, ikäänkuin kuunnellen
-jotakin. Lähellä häntä piirituomari, kädet ja sormet levällään, melkein
-kyykkysillään, liikkuvin huulin, ikäänkuin hän tahtoisi sanoa: "kyllä
-nyt on tullut vihan päivä päällemme." Hänen takanansa Korobkin,
-kääntyneenä katselijoihin, osoittelee iskien silmää kaupungin
-päällikköä. Näkymön äärimmäisellä reunalla Bobtschinski ja
-Dobtschinski, ällistelevät toinen toiseensa, suu ja silmät selko
-selällään. Muut vieraat seisovat liikkumatta kuin patsaat. Koko seuran
-noin puolen toista minuuttia täten seisottua, esirippu laskee.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Reviisori, by Nikolai Gogol
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK REVIISORI ***
-
-***** This file should be named 51625-8.txt or 51625-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/1/6/2/51625/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/51625-8.zip b/old/51625-8.zip
deleted file mode 100644
index 33be0fd..0000000
--- a/old/51625-8.zip
+++ /dev/null