diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51872-8.txt | 3037 | ||||
| -rw-r--r-- | old/51872-8.zip | bin | 61861 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3037 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..63b37a8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #51872 (https://www.gutenberg.org/ebooks/51872) diff --git a/old/51872-8.txt b/old/51872-8.txt deleted file mode 100644 index 6a7bbf6..0000000 --- a/old/51872-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3037 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Vanhoillinen, by Niilo Kivinen - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Vanhoillinen - Romaani - -Author: Niilo Kivinen - -Release Date: April 26, 2016 [EBook #51872] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHOILLINEN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -VANHOILLINEN - -Kirj. - -Niilo Kivinen - - - - - -Pohjalainen, Vaasa, 1891. - - - - -SAATTEEKSI - - -Kun on kysymys kirjailija, toimittaja Niilo Kivisen yli satavuotta -vanhan pienoisromaanin 'Vanhoillinen' tekstin uudelleen -kirjoittamisesta, lienee muutama sana lukijalle saatteeksi paikallaan. - -Niilo Kivinen on kirjoittanut kaksi muutakin pienoisromaania: 'Tuppelan -Kalle ja Koturi-Heikki' ja 'Aholan asukkaat'. Kun Lehtimäki-seura on -metsästyksen jälkeen löytänyt edellämainitut romaanit, on niistä otettu -näköispainokset samojen kansien väliin toistakymmentä vuotta sitten. - -'Vanhoillinen' romaanin käsikirjoituksen on arkistosta löytänyt entinen -lehtimäkeläinen, opettaja Ahti Vallinmäki. Vanhoillinen on julkaistu -vuonna 1891 Vaasassa ilmestyneen sanomalehti Pohjalaisen -alakertapalstalla, sen novelliosastossa. Niilo Kivinen on toiminut -saman lehden toimittajana. Lehti on mikrofilmattu jälkeenpäin. Filmiltä -otetut monisteet olivat hyvin heikkoja. Lehdet ovat olleet hyvin -huonokuntoisia tai filmit ovat säilyneet huonosti. Niistä ei ollut -mahdollista ottaa näköispainosta, vaan ne oli kirjoitettava uudestaan. -Suuri osa lehdestä otetuista kopioista oli luettava pöytälampussa -olevan suurennuslasin kautta. Muutamia lauseita kirjan loppusivuilta -jäi selvittämättä sittenkin. - -Vanhoillinen kuvaa hyvin elävästi 1800-luvun lopun elämää. Niilo -Kivisen huomiot kanssaihmisistä ja asioista eivät ole perustuneet -arkistoihin säilöttyihin tietoihin, vaan hän on kirjoittanut siitä -ajasta, jota hän on itse elänyt. Esimerkiksi kansakoulun perustaminen -on ollut Lehtimäellä, ja varmaan hyvin monissa syrjäseudun kunnissa -ympärilläkin, hyvin samanlainen kuin Kivinen kuvaa. Esimerkiksi -Lehtimäellä on ensimmäinen kansakoulu aloittanut toimintansa saman -vuoden syksyllä kuin tämä kirja on julkaistu Pohjalaisen alakerrassa, -ja naapurikunnissa samoihin aikoihin. - -Kirjan sanat, lauseet ja virkkeet on kirjoitettu alkuperäisessä asussa, -mikäli joka sanasta vain on saanut selvän. Tekstin kappaleasua on -muutettu paremmin vuoropuhelumaiseksi, niin kuin kirjoissa yleensä. -Sanomalehden palstalle ne on ahdettu hyvin tiiviiseen. Välimerkitystä -on täydennetty luettavuuden parantamiseksi, eivätkä kaikki välimerkit -ole näkyneetkään kopioissa. Teksti muuten on sanasta sanaan Niilo -Kivisen tekstiä. - -Kun ajattelee aikaa Niilo Kivisen ajoista 1800-luvun loppupuolelta, -jolloin kansakouluja alettiin perustaa näille syrjäseuduillekin, on -kehitys yhteiskunnallisesti ja varsinkin teknisesti ollut valtava. -Useimmilla ihmisillä oli silloin ainakin välttävä lukutaito kirkon ja -kiertokoulun opetuksen ansiosta, mutta kirjoitustaito oli vielä -harvinaisuus. Useimmat asiakirjat allekirjoitettiin puumerkillä. Tänä -päivänä käsinkirjoitus ja kirjoituskonekin on jäämässä sivuun, ja -pääosa teksteistä kirjoitetaan tietokoneella, niin tämäkin 'uusi' -käsikirjoitus annetaan kirjapainolle tietokoneen levykkeellä. - -Toivon lehtimäkeläisen kirjailijan Niilo Kivisen kirjan parissa -mielenkiintoisia tutustumishetkiä 1800-luvun loppupuolen asioihin ja -asenteisiin. - -Lehtimäellä 21. huhtikuuta 2001 - -Tuomo Puumala - - - - -I. - - -Hän on asunut talonsa niin, että se on parasta paikkakunnalla. Kylmään -metsään on aukon raivannut, sai saunan kokoonpannuksi ja asui siinä -vaimonsa kanssa ensimmäisen kesän ja puoliväliin seuraavaa talvea, -jolloin valmistui vähäinen tupamökki. Siinä sitä sitten asuttiin, -kunnes kymmenen vuoden päästä valmistui komeanlainen tuparati. Muuta -kartanoakin oli karttunut ja yhä lisää karttui vuosien vieriessä. - -Aimo talolta näyttää Mäkelä tuolla joka taholle viertävällä kummulla, -kauniina leviävät pellot kasevan kartanon ympärillä. Perhe on tullut -lukuisaksi, tyttäriä, joita on viisi, on viety miehelään, mutta yhdelle -on otettu kotivävy. Vanhin poika on tuonut miniän taloon, ja nyt on -Ylli-ukko heittänyt nyörit käsistään, jakanut Mäkelän pojalleen ja -vävylleen ja elelee Hetansa kanssa "syytingillä" siistinpuoleisessa -edustuvassaan. - -Tavallista elämänjuoksua! Onni on Yli-Mäkelälle ollut jotenkin -suotuisa, vaikka kyllä hän on saanut ponnistella; sitä ei kukaan Yllin -kohoamisesta tietävä voi kieltää. Karttuipa hänelle kartanoa -rakentaessaan ja omaa peltoa muokatessaan useita tuhansia velkaakin, -mutta tuli sitten hyviä vuosia, riitti viljaa myydä ja Ylli sai -toteutetuksi lempiaatteensa: pääsi veloistaan. - - - - -II. - - -Yli-Mäkelän merkitys on ollut hyvin suuri paikkakuntansa yhteisiin -asioihin nähden. Siitä lähtien kun hän sai talonsa paraimpien joukkoon, -alettiin hänelle itselleen antamaan suurta arvoa. Jokaisen täytyi -myöntää että "kyllä se Mäkeläinen sentään on mies, kun kylmään metsään -alkoi ja nyt on talo tuommoinen." Ja kyllä hän sen itsekin -miehevyytensä tunsi ja tiesi. Milloin vain puheeksi tuli, niin tapasi -sanoa: "Kyllä minä sen vain sanon ettei tälle ukolle ihan monen sovi -tulla aikaansaavaisuuttaan kerskaamaan." - -Kirkossa kävi Ylli lähes joka pyhä. Oli ostanut suuren virsikirjan ja -laittanut sen kolmannelle penkille alttarikuorista lukien. Siinä -penkissä hän aina istui kirkossa ollessaan ja virsikirja sai siinä -penkinlaudalla levätä viikot. Usein hän veisasi yli lukkarin, ja sitten -ihmiset sanoivat: "Mäkeläinen veti taas monta kertaa lukkarin yli." -Kotonakin hän toisinaan tuli veisuutuulelle, ja luki myös -jolloinkulloin raamattua, enimmäkseen Salomonin "Sananlaskuja" ja -"Viisaudenkirjaa" sekä "Tobiaan kirjaa", joista oppimaa viisauttaan -esitteli milloin aihetta oli. Mikään jumalinen hän ei oikeastaan ollut -vaikkei tahtonut jumalattomainkaan joukkoon kuulua. Viinaa hänellä oli -aina takana senkin jälkeen kun kotiviinankeitto kiellettiin, olipa -joskus "parempaakin ainetta." Ryyppyjä otti aina silloin tällöin, -ottipa useoita toisinaan. Enimmäkseen hän oli leikinsekainen, varsinkin -"napsuja" otettuaan. Väliin kuitenkin kun pienet vastahakoisuudet -ottivat vaivatakseen hän tuli karkealle mielelle, silloin ei ollut hyvä -Hetankaan "niputtaa." Vieraita hän kutsui taloonsa aika-ajoittain. -Niinpä seurakunnan pappi rouvineen vieraili Mäkelässä muutamia kertoja -vuodessa, ja silloin piti pappi aina raamatunselityksen ja Ylli sai -sopivan tilaisuuden vetää virttä selitykseen kokoontuneille. Ylipäätään -oli Ylli hyvissä väleissä pappien kanssa, mutta joskus kuitenkin väli -rikkoontui kuten tuonempana tulemme huomaamaan. - - - - -III. - - -Wenäläis-turkkilaisen sodan aikana tunsi Ylli Mäkelä sitä mitä me -kaikki usein tunnemme: uteliaisuutta. Hän kävi usein pappilassa, -tavallisesti aina kirkosta tultuaan, ja kyseli papilta sodan menoa. -Pappi koki kertoa hänelle sanomalehdestä, Morkonbladetista, lukemiansa -tietoja, mutta vihdoin kyllästyneenä pitkällisiin tiedusteluihin hän -taputti kädellään Ylliä olkapäähän ja sanoi: - -"Eikö se Mäkeläkin tilaa sanomalehteä? Niitä on suomenkielistäkin." - -Ylli naurahti ja sanoi: - -"Jopa se pastori nyt... jotta minäkin niin kuin herrat rupeaisin -aviisia lukemaan, tai eipä häntä tiedä. Mitä tuo maksaisi?" - -Kun sitten pappi oli tarkalleen selittänyt että vuodelta taikka -puolelta ja kolmelta kuukaudelta maksaisi niin ja niin paljon, arveli -hän kokonaisen tuntikauden että mitenkähän kuitenkin tuon asian laita -olisi ja sanoi lopuksi: "Olkoon menneeksi: eihän tuosta nyt ijäksi -köyhtyne." - -Ja niin tilasi Ylli Uuden Suomettaren kolmeksi kuukaudeksi. - -Hän luki sitten jotenkin uutteraan sanomalehteään, kertomukset sodasta -ja arvelut sen pitkittymisestä tai lakkaamisesta miellyttivät hyvin -häntä. Noin tuntikauden aamuisin ja kaksikin illoin hän istui -edustuvassa arvokkaan näköisenä, silmälasit otsalla, sanomalehti -kädessä. Kun vieraita tuli hän luki, jos nämä halusivat kuulla, -ääneenkin, toisinaan myöskin vaimolleen, joka ihmetteli että -"kaikenmoisia juttuja ne herrat laittavat", mutta sotatietoja hänkin -kuunteli pelonsekaisella kunnioituksella. Mielellään Ylli kertoi muille -tietojaan. Milloin tiesi että jos Turkki kauan vastaan hankaa, niin -siitä tulee keppikerjäläinen, milloin taas tiesi kertoa Turkin jo -saamista kovista tappioista ja Wenäjän mahtavista voitoista. - - - - -IV. - - -Keväällä huhtikuun alussa oli Mäkelän tilaus loppunut. Hänellä oli -vähän aikomus uudistaa sitä, koska tuntui joltakin kaipiolta kun ei -tietoja tullutkaan. Oli Vapunpäivästä kulunut muutamia päiviä. Hän teki -lähtöä pappilaan "aidalle" ja tuumaili: "mitähän jos laittaisi niitä -aviisia vieläkin tulemaan." Itse hän ei niistä niinkään paljon -piitannut, sanoi, mutta Hilma, heidän nuorin tyttärensä niitä niin -kovasti pyysi otettavaksi. Mutta eukko Heta pani vastaan, rupattaen, -"Ole nyt niin hupsu ja tuhlaa rahojas semmoisiin, tarvitaan niitä -todempaankin." Kun Heta siinä yhä kielteli ja kielteli, sanoi Ylli -vihdoin päättävästi: "Akkavallan alle en minä ole koskaan taipunut enkä -tee sitä nytkään." Ja sitten hän lähti. - -Lumi oli jo melkein kaikki sulanut maasta, ainoastaan muutamissa -metsäpensastoissa sitä vielä näkyi. Maantie oli paikoin aivan kuivaa, -paikoin vielä, erittäinkin talojen kohdalla oli rapaa vahvasti. -Lintuset, monenääniset, visertelivät elähyttävästi, oikeinpa -innostuttavasti vaikutti kevään lempeä, kaunis ilma Ylliin. Talvella -toisinaan pahoilla säillä oli 50 vuotta tuntunut painavalta hartioissa, -vaan ei nyt laisinkaan. Olipa lähes tuntea oikein paraanmiehuuden -reippautta siinä kun asteli pappilaa kohti. Astellessa tuli ajatuksia -ja aikeita mieleen. Ehkäpä kymmenkunta vuotta hän vielä pitää Mäkelän -ohjakset käsissään. Ja sitten kun Hilma on saanut aimo miehen, jakaa -talon Heikki-pojalle ja Hilman miehelle. Kummallinen se Hilma kun -haluaa niitä aviisia. Mitähän tekisi? No, onhan niissä sopivia juttuja, -muitakin, vaikka se sota on loppunut. - -Muutamia markkoja siihen nyt menisi... Ja minkähänlainen se uusi pappi -on tavoiltaan? Kyllä se saarnasi mennyt pyhänä lemmon lailla. Taitaa -olla hengen miehiä... - -Tuommoisia ajatellen hän saapuu pappilan pihaan. Siinä tapasikin heti -papin tämä kun oli juuri renkitupaan menossa. Hyvinpä talonpoikaiselta -näyttääkin näin arkioloissa, ajatteli hän, nosti vähän lakkiaan ja -sanoi: - -"Päivää!" - -"Päivää, päivää!" vastasi pastori ja tarjosi tervehtijälle kätensä sekä -lisäsi: "Oudot ollaan vaan tutuks tullaan. Anteeksi, minun täytyy kysyä -isännän nimeä?" - -"No helpostihan tuo on sanottu. Minä olen -- Mäkelän Ylli. Ei pastori -ole vielä tainnut kuulla puhuttavan meidän talosta ja 'Mäkeläisestä', -niin kuin ne tapaavat sanoa?" - -"Jaa, noh, kyllä minä olen saattanut jotain kuulla, mutta eipä sitä -muista aina tarkoin mitä on kuullut." -- Pastori näytti muistelevalta. - -"Niinpä niinkin", tuumaili Ylli ja sanoi sitten: "Missä reilassa se -meidän aitaosa täällä lie? Aikomukseni oli sitä vähän tarkastella." - -"Jahah. Missä päin se on?" kysyi pastori. Ja sitten he lähtivät yhdessä -Mäkelän aitaosalle riihen ja sen takaisen pellon taaksi. Paikalle -tultua pastori huomautti että aita oli hänestä kyllä muuten -kunnollista, oikeinpa liiaksikin korkeaa, mutta varaseipäitä puuttui. -"Pitäisi olla", sanoi hän edelleen, "ainakin joka viidennessä -seiväsparissa vankka varaseiväs, joka estäisi aidan mahdollista -kaatumista." - -"Ei täällä meidän puolella ole tapana laitella mitään varapönkkiä. Kun -aita kaatuu, niin se seivästetään uudestaan -- siinä koko juttu." Yllin -ääni kuului tuota sanoessaan hyvin itsetakeiselta. - -"Niin, mutta kyllä minä vaadin laitettavaksi aidan ihan lailliseen -kuntoon", uudisti pastori osottaen hieman kiivastumista. - -"Vai niin, Te olette tulleet tänne vaatimaan lain täyttämystä vaikka -saarnaatte kirkossa evankeliumia." - -"Teidän täytyy", tiuskasi pastori. - -"Herra pastori ei taida vielä tietääkään että Mäkeläisen sanalle on -totuttu panemaan painoa tässä seurakunnassa", ärjäsi Ylli ja löi -käsissään olevan aidaksen maahan että kupsahti. Pastori lähti tiehensä -pötkimään ja Ylli huusi hänelle perään: "Kaikki nuoret herrarentut -tulevat tänne määrimään. Perhana tempokoon heitä!" - -Uudistamatta jäi sanomalehden tilaus. Kaukana siitä että olisi mennyt -papin pakinoille ainakaan sillä kertaa. Hän lähti hetken aikaa -tuumailtuaan, oikotietä pappilan kartanon taitse kävelemään kotia -kohti. Kotiin tultuaan oli ukko kovin nyreällä tuulella, ja kun Hilma, -viehkeä nuori tyttärensä kysyi että "laittoiko se isä niitä aviisia -jälleen tulemaan", vastasi hän: - -"Juutas heistä viis." - - - - -V. - - -Siirrymme kymmenen vuotta ajassa eteenpäin. Aika on mennyt tasaista -kulkuaan, kuten sanotaan. Ylli on yhä asunut taloaan varsin -kunnollisesti paikkakunnan senaikaisiin asumistapoihin katsoen. Kunnan -ja kirkonkokouksissa on hän, liioittelematta sanoen, aina sanonut -ratkaisevan sana, ja hänen tarkoituksensa on aina ollut hyvä, jollei -edistykselle panna mitään arvoa, hyvä siinä, että hän on aina -miehekkäästi vastustanut kunnallisten ja kirkollisten maksujen -lisäämistä. Mitä hänen ja puheenaolleen papin väliin tulee, parani se -kerrotun "kahauksen" jälkeen vähitellen ja pysyi yhä jotenkin hyvänä, -ainakin näennäisesti. Sillä vaikka pastori Mäkeläisen tähden ani -harvoin sai läpimenemään mitään pappilan päärakennuksen tai muun -rakennuksen korjausasiaa, täytyi hänen kuitenkin antaa Mäkeläiselle -arvoa ja pitää kunnianaan tulla silloin tällöin kutsutuksi häneen -taloonsa. Muita edistyspyrinnöitä ei pastorilla ollutkaan ja vähitellen -heitti hän toivon pappilan parantamisesta ja rupesi pyrkimään muualle, -ja uusi, hiljattain yliopistosta lähtenyt mies on pappina täällä. - -Ja Mäkelässä on kotivävy. Hän on kotoisin eräästä paljon -edistyneemmästä pitäjästä kuin tämä kunta on, ja tullut taloon vuosi -sitten. - -Erkki -- se on vävyn nimi -- oli viime aikoina useita kertoja -apelleenkin ilmaissut kummastustaan siitä, kuinka kehnolla tavalla -täälläpäin asutaan. Työkalutkin olivat täällä hänen mielestään kovin -vanhanaikaiset ja kelvottomat. Ei auraa koko kylässä, puhumattakaan -niittokoneesta, ja nuo muutkin kapineet ovat niin epämukavia miehen -käteen. Tuo nurina harmitti kovasti appea. Ensimmältä hän koetti -kuitenkin niellä harmiansa ja hymyillen vastasi: "Eiköhän tuota sentään -ajanoloon totu tähänkin." Mutta kun moitteet vain yhä uudistuivat -loppui häneltä tuokioksi kärsivällisyys ja sanoi: "Maassa maan tavalla, -ja jokei siihen tyydy menköön maasta pois." Hetken päästä hän taas -näytti leppyvän. - -Tuommoinen pieni eripuraisuuden puuskaus tapahtui appivaarin välillä -eräänäkin sunnuntai-aamuna Uuden vuoden jälkeen. Ukko jäi Erkin ja -Hilman kirkolle lähdettyä jotenkin nyrpeälle tuulelle ja päivitteli -Hetalle: "Kyllä me taittiin saada aika vastus tuosta vävystä." - -"Johan minä sitä olen aikoja sanonut", vastasi vaimo ikään kuin -kutittelevalla äänellä tiuskaavasti, painoi päänsä kumaraan ja loi -mustanruskeat silmänsä maahan. - -Kun Erkki ja Hilma palasivat kirkolta sanoi Ylli-appi yrmeästi: - -"Mitä lemmon paperia ne on", katsoen ja viitaten samalla -sanomalehtitukkoon, jonka Erkki otti povestaan turkin alta ja laski -pöydälle. - -"Ovatpahan vain sanomalehtiä. Täytyyhän niitä olla ettei joutuisi ihan -erilleen maailman menosta", Erkki sanoi tuon maltillisesti vaan -miehekkäästi. - -"Ahhah, aviisiakin tässä nyt vielä tarvitaan muun hyvän lisäksi", -puuskahti ukko ivallisesti naurahtaen. Ja siihen Heta napisevasti -säesti: "Ukko niistä kyllänsä saanut, kun sillä niitä ennen sodan -aikana oli. Niiden lukemiseen haaskaantui puoli työaikaa. Tuskinpa se -tuommoisia enää talossaan kärsii?" - -"Minä olen sen monasti itselleni päättänyt etten enää aviisia tilaa, ne -eivät kuulu työmiehille; herrat niitä selokoot, jollon aikaa." Tätä -sanoessaan löi ukko nyrkillään pöydänkulmaan niin että ruokakupit -pöydällä tärähtivät. Hyvin näytti julmalta tuo harmaantunut, -pitkätukkainen, hapsipartainen ukko, ja ryppyinen otsansakin muistutti -taas elävästi samaa jyrkkyyttä, jota hän monesti oli ennenkin sekä -kotona että kokouksissa osottanut. - -"Minkätähden tekin, isä, olette noin kova ja myöntymätön", sanoi Hilma -äänellä, jossa kuului kummallinen pyytävä, hellä sävel. Hänen -silmissäänki, noissa suurissa sinisenharmaissa, oli varsin huomattava -vastakohta äidin mustanruskeille, tuskittelevuutta kuvastaville ja isän -valkoisenharmaille, itsepäisyyttä mulkoileville silmille. Niissä -selvästi kuvastui yhtaikaa säälivä ja kunnioittava mieli vanhempia, -nuorten katsantokantaa käsittämättömiä vanhempia kohtaan. - -"Tuota, kyllä se niin on, vaari, että minä haluan tietää vähän mitä -muuallakin maailmassa puuhataan ja ajatellaan. Eihän sitä muuten --" - -"Kahdenlaisiako niitä sitten vielä pitää olla", keskeytti ukko ja -katsoi suu auki sanomalehtiin Erkin kädessä. - -"Toiset ovat Helsingistä, toiset Waasasta", vastasi Erkki -rauhallisesti. - -"No mutta, johan sinä nyt olet pöllönä", pahkuloi ukko. "Eihän nyt ole -sotiakaan, vai onko tulossa." - -"Sodan tähdenkös niitä sanomalehtiä sitten vain luetaan? Ei, minä etsin -niistä tietoja, joista on sekä hyötyä että huvitusta. Niitä lukemalla -minä olen kansakoulusta lähdettyäni oppinut yhä enemmän ajattelemaan -ja tajuamaan monenmoisia asioita, joista en suinkaan tahdo -tietämättömyydessä olla. Olen myös tullut huomaamaan että niinhyvin -maan viljelystavat kuin kunnalliset asiat ovat kovin takaperoisella -kannalla siellä missä ei sanomalehtiä lueta. Ja kaikella hyvällä minä -sanon teille, vaari, että on tuntunut täällä oloni hyvin tukalalta -juuri siitä syystä ettei ole ollut sanomalehtiä." - -"Jaa, jaa", päätteli ukko huokaavasti, "minä sitä arvelinkin, kovasti -arvelin, kun ensin sain kuulla Hilmalta että sinä olet kansakoulun -käyneitä miehiä. Minä aavistin että nyt en enää ole tekemisissä -talonpoikain vaan herrain kanssa. Me olemme eri miehiä me", lisäsi hän -hyvin painavasti perään. - - - - -VI. - - -Kerran muutamia päiviä sen jälkeen ottivat vanhemmat tyttärensä -erityisen tutkinnon alaiseksi edustuvassa siitä, ettei tämä ollut -edeltäpäin mitään maininnut aviisiien tilaamisaikeista. - -"Omalla rahallaanhan se niitä hankkii", vastasi Hilma. "Mitenkä tekin, -isä, olette tullut tuommoiseksi vaikka silloin ennen kuin sota oli -luitte aviisia." - -"Silloinpa minä juuri huomasin ettei niistä ole hyötyä, päinvastoin: -rahanmenoa ja ajan hukkaa." -- - -"Kyllä sinun, Hilma, olisi pitänyt olla ottamatta miestä vieraalta -kirkolta", rupatti äiti, "noin juonikkaan itsepäisen puoliherran sait." -Hilma pillahti itkuun ja sanoi: - -"Voi hyvä äiti mitä te julkeatte sanoa. Onhan se hyvä työmies ja eihän -se tule koskaan kummankaan teidän silmille, vaikka sillä on omat -ajatuksensa ja aikeensa. Aina siitä asti kun tulin sen kanssa -tuttavaksi K----n kirkolla, silloin siellä Lauri-kirkolla, en olisi -millään pakolla luopunut hänestä, ja minun on aina hyvä mieli että -hänet sain." - -Miettiväisinä jäivät vanhemmat istumaan kun Hilma poistui edustuvasta. - - - - -VII. - - -Seuraavana syksynä kuulutti pappi kirkossa että seurakuntalaisten tuli -Mikkeli-lauantaina saapua pappilaan keskustelemaan, "eikö olisi aika -perustaa kansakoulua kuntaan." Ylli Mäkelä tuli tuosta kuulutuksesta -oikein raivoihinsa. "Joitakin lemmon vehkeitä sillä meidän papilla on", -pahkiloi hän. Ja ketä ikään kuntalaisia niinä parina viikkona, jonka -ajan kuulutus oli tiettynä, tapasi, niin kehotti lujaan vastarintaan -kokouksessa. Erittäinkin sinne mentäessä ja pappilan renkituvassa -odotettaessa kokouksen avaamista, hän innokkaasti yllytti vastarintaan. - -Pappi tuli ja avasi kokouksen lausuen moniahkoja sanoja kokoontuneille. - -"Olen huomannut", sanoi muun ohessa, "että lapsemme ja nuorukaisemme -ovat kokonaan osattomia kunnon kansalaisille välttämättömistä -tiedoista. Meidän velvollisuutemme on kasvattaa järjellisiä ja tietäviä -ihmisiä yksistään senkin tähden, että he voisivat järjestää -maallisetkin asiansa hyvin. Siis ja koska hyvin moniaalla muualla on jo -valmistettu nuorille tilaisuus oppimiseen, kysyn arvoisilta -seurakuntalaisilta, eikö ryhdyttäisi toimiin kansakoulun -aikaansaamiseksi kuntaan." - -Lausuttuaan tuon kysymyksen katsoi tuo nuori, puuhakas, kiharatukkainen -herrasmies läsnäolevia silmiin, erittäinkin Mäkeläistä ja odotti -vastausta. - -Hetkeen aikaan ei kuulunut hiiskaustakaan. Mäkelä vilkaisi -tuontuostakin terävästi, vaikka vähän salamähkään pappiin, rykäsi, -vilkaisi muihinkin, ne katsoa töllöttivät lattiansaumaan, taas hän -rykäsi ja nousten seisomaan lausui kovalla, vaihtelevalla äänellä: - -"Herra pastori! Koskei tässä muut näytä tuiskahtavan, niin täytyy minun -vielä vanhoilla päivilläni puhua suuni puhtaaksi, -- jos se tuntuu -katkeralta, sille en mitään voi. Tuota, kyllä se on järkähtämätön -totuus, että meidän köyhä kunta ei saa ruveta kouluttamaan herroja -lapsistaan." - -"Niin, hm, kyllä Mäkeläinen oikein puhuu", kuului hyvin huonosti, -mukisevasti muiden huulilta, ja Mäkelä asettui istumaan. - -"Pahoinpa minä olen erehtynyt Mäkelän suhteen", lausui pappi -paheksumista ilmaisevalla äänellä, "kun olen luullut että te kaikkein -enimmin harrastatte edistystä tässä kunnassa, siis näytätte edistyksen -aatetta noudattaneen siinä että on mentävä muiden etupäässä. Ei -kansakoulu tulisi kunnalle mahdottomia maksamaan; valtio kun antaa -opettajan palkkaamiseksi --". - -"Minun taloni", keskeytti Mäkelä. "Ei ikään olisi tullut semmoiseksi -kuin se on josei siinä olisi tehty työtä", kova paino viimeiselle -sanalle. - -"Minä en kiellä ettette olisi tehnyt työtä, päinvastoin kunnioituksella -sen tunnustan", lausui pappi painavasti hänkin, -- "mutta nyt ei ole -kysymys mistään työlle vastakkaisesta toimenpiteestä. Kansakoulun -tarkoitus on jakaa oppia kansan lapsille, oppia joka on heille -hyödyllinen niin hyvin maanviljelemisessä kuin kaikessa elämässä. Eikä -kunta kansakoulun takia häviä, kunta kun vain laittaa kartanon, antaa -polttopuut ja valon ja muun sem..." - -"Niin sepä se, siinäpä sitä on kyllä", keskeytti taas Mäkelä, "kyllä ne -herrat nylkeä ja kiskoa osaavat (ääni värähteli katkeruutta). Sen minä -sanon että ellei kuokita ja kynnetä niin nälkä näppii!" - -Nämä viimeiset sanat oikein muistuttivat ukkosen jyrinää ja nyrkki -kupsautti akkunanlautaan. - -"Pysykää asiassa ja kuunnelkaa!" kehoitti pappi äreänlaisesti hänkin ja -löi nyrkkiä pöytään. - -Nyt Mäkelä heitteli suustaan ajattelemattomia soimauksia herroja -vastaan, mainiten sen ohessa esimerkiksi, kuinka Tohulan Santeri ja -muut sellaiset nurkkakirjurit osottavat että "herra ilman virkaa on -kuin koira ilman häntää." Ja semmoisia herroja tulisi lukemattomia, jos -kansakoulu olisi. - -"Kyllä Mäkeläinen totta puhuu, niin hm", kuului epäselvästi eri -tahoilta huoneesta, ja sanojat oikoivat käsiään, haukottelivat ja -syljeskelivät. Vielä ottivat pappi ja Mäkeläinen muutamia kertoja -yhteen suunaseilla, mutta silleen se kansakouluasia jäi. - - - - -VIII. - - -Muutamien viikkojen perästä eräänä sunnuntaina kutsui Ylli koko väkensä -edustupaan kahville. Nyt oli juotava ainakin ensimmäinen kuppi viinan -kanssa, kaikilla aikaihmisillä siihen oli tällä kertaa pakko kohtuuden -mukaan, sanoi ukko. Tuima väkevänhaju lemusi kahvihöyryyn tuossa -vähänlännässä kammiossa. "Ei pidä nyt pois kiirehtiä", kielteli -hän, jos ken yritti kahvinsa juotuaan lähtemään. Hän otti itse useampia -ryyppyjä, tarjosi myös Heikille ja Erkille ja muillekin -mieshenkilöille. Erkki ei tahtonut ottaa edes toista ryyppyä, ja appi -sai taas, niin kuin usein ennenkin aihetta muistuttaa: "Ei mies siitä -pahene jos useammanki ryypyn ottaa milloin niin sopii." Hän naurahti -perään mutta kävi jälleen puhumaan: - -"Minulla on tässä suurellisia muutoksia mielessä. Tuota -- nuo jalat -tuntuvat jo tavasta niin raskailta, samoin tuolla selässä ja hartioissa -on jotakin liikaa painoa aina välimittäin, enkä minä muuta syytä siihen -tiedä kuin että -- kuolema kolkuttelee ja muistuttelee että maa -sinustakin on jälleen tuleva... Hohoi" (Hän ajatteli pitkään.) "Kyllä -se on nuorten vuoro astua eteen. Minä olen aikani auttanut, kovasti -raatanut, niin kuin sen tunnen jäsenissäni. Tämä talo -- luullakseni -näyttää etten puhu turhia. Kylmä metsähän tuo oli lähes neljäkymmentä -vuotta sitten, mutta nyt tässä on sentään peltoa ja kartanoa on kans." -Hän kaasi taas viinaa laseihin ja kehoitti "ottamaan." Erkki ei -ottanut. Sitten hän jatkoi: "Niin kuin toisinaan on puhetta ollut -jaetaan Mäkelä kahteen osaan, ja se tapahtuu tänä syksynä jo aluksi. Te -nuoret miehet, Heikki ja Erkki, tulette nyt ohjiin, omalla puolellanne -tietysti. Mutta kyllä minä tahtoisin, että minun ajatuksiani ja -tuumiani pidettäisiin tästäkin lähin jonkinmoisessa arvossa, luulempa -kuin luulenkin kokeneeni vähän enemmän kuin teistä kumpikaan. Niin että --- minä tarkoitan -- neuvojani kuultaisiin aina silloin tällöin." - -Heikin suu oli isäukon puhelun aikana vähän väliä vetäytynyt -tyytymyksen hymyyn. Ja nyt hän tahtoi sanoa mutta arveli ensin. - -"Joko se isä nyt meinaa heittää vähemmälle talon homman kanssa?" Hänen -äänensä vivahti hyvästi äitinsä rupattavaan ääneen, mutta puhetapa oli -hitaampaa. - -"Minkälaisissa asioissa te sitten tahtoisitte mukautumaan neuvoihinne?" -kysäsi Erkki, joka näytti hyvin ajattelevalta apen puheen johdosta. -"Arvo sitä tietysti on aina annettava vanhuksen sanalle, mutta kyllä -nuorilla on halu koetella uuttakin eli yhtä ja toista, joka vanhalta on -saattanut jäädä kokematta ja aprikoimatta." - -"Hm." hymähti ukko, suu ihmettelyn hymyssä -- "on se eri kummallista -ettei sitä oltaisi jo kaikkia koettu tälläkin ijällä, kun -seitsemättäkymmentä mennään! On sitä oltu nuorena ja luultu tavattomia -aikaansaavansa, on oltu miehenä ja huomattu ettei sitä mennäkkään -pitemmälle kuin siivet kantaa, ja tiettään se jo mitä vanhuuskin on: -väsymystä ja aina vaan väsymystä ja levon halua... Tästä minä olen -tullut siihen kokemukseen että parasta on tyytyä pysymään siinä missä -on, sillä ei sitä kumminkaan pääse Luojan määräämiä rajoja edemmäksi." -Hän ajatteli ison aikaa ja muutkin olivat ääneti, sitten hän jatkoi: -"Tavattomasti minua rasittaa nuo ihmeteltävät puuhat, joita sillä -meidän nykyisellä papilla on, ja se vielä enemmän että sinulla, Erkki, -on samanlaiset mielihalut. Uutta, uutta, uutta nyt tahdotaan, -kansakoulut, aviisit, aurat, niittokoneet, uudet asumistavat, kaikki -senkinpäiset nyt pitäisi olla! On sitä tähänasti aikaantultu ahkeralla -työnteolla, vehkeilemättä mitään muuta." Ääni sai lopulta katkeran -väreen. - -"No, jos vaari hellittämättömästi tahtoo eteenkinpäin pitää ohjaksia -tuommoisten pyrintöjen estämiseksi, niin kyllä minä lähden tästä -talosta", päätteli vävy kiivastuneesti. - -"Erkki, Erkki!" huudahti Hilma niin sydämellisesti että oli vähältä -itkeä -- "älä nyt noista isän puheista... Sinä et saa lähteä" -- - -"Tässä nyt taas tulee merkilliset kohinat, oikein 'tupenrapinat'", -keskeytti ukko kummeksivasti, ja lausuu sitten kuin ikään itsekseen: -"Ollaan niin kärsimättömiä, että hoh, hoh, kuinka tästä nyt mennään! Ei -sitä taloa niin jätetä. Poislähtemisestä ei ole puhettakaan", sanoi hän -katsoen vävyyn, -- "sinä olet kykenevä työmies, sen olen tullut -näkemään ja sen tunnustan. Mutta eräitä puuhias en käsitä. Mutta minäpä -käynkin hautaa kohti, tottapahan joku sanoo, kun siellä turpeen alla -makaan, että teki se ukko työtä. Talo jaetaan, se on päätarkoitukseni. -Minä ja muija rupeemme syytinkiä syömään tässä huoneessa. Erkki ja -Hilma muuttavat uuteen tupaan, joka onkin kohta aivan valmis. Heikki -ja Kaisa asuvat tässä vanhan tuvan puolella. Pelloista tulee -pajantaustapuoli Heikille ja myllyn ympäristöt ja saunansivupelto -Erkille ja niin poispäin. Niin ja johan siitä on ennenkin osapuille -puhuttu. Huomenna tehdään kirjat." Hän nakkasi taas piironginlaudalta -ryypyn suuhunsa. - -"Kuka sitä nyt olis uskonut että isä nyt jo luopuu isännyydestä", -kuiskasi hyvillään hymyilevä Heikki vaimolleen. - -"Vanhuus, vanhuus voitti ukon", pani Heta-eukko, talon vanha emäntä, ja -oli nyt hauskanlaisella tuulella, joka osaksi lienee tullut siitä, että -hänkin oli ottanut viinaryypyn. - - - - -IX. - - -Pellot saatiin sinä syksynä täydellisesti jaetuksi, osaksi niitytkin, -mutta loput näistä ja metsänjako jätettiin tulevaksi kesäksi. - -Eläkkeeseen vanhukset olivat määränneet 12 tynnyriä rukiita ja 3 -tynnyriä ohria, 2 lehmää hyväkseen elätettäväksi ja villat 5 lampaasta. -Tämän kaiken olivat nuoret isännät sitoutuneet, puolet kumpikin, -suorittamaan joka vuosi niin kauan kuin vanhukset elävät, taikka kun -jompikumpi heistä ennen kuolee, niin sitten toiset puolet kaikesta. Ja -molemmat vanhukset olivat "saatettavat kunnialla hautaan", se oli talon -luovutuskirjaan myös kirjattu. - -Eräänä iltana tuli Erkki appivanhempiensa luokse edustupaan. Hän oli -pari päivää vasta asunut Hilmansa ja piikatytön ja rengin kanssa -uudessa tuvassa, ja näytti nyt hyvin tyytyväiseltä ja hilpeämieliseltä. - -"Miltäs tuo rupee tuntumaan siellä uuden tuvan puolella?", kysyi appi -ollen hyvällä tuulella hänkin. - -"Hoo, mukavalta kyllä. Siellä näyttää kaikki paikat oikein -uudenaikaisilta. Tulinkin juuri ajatelleeksi, kuinka vaari on laittanut -tuon tuparadin sekä päältä että sisältä paljon nykyajantapaisemmaksi -kuin tämä vanha tupa on. Kyllä kai te kuitenkin olette tarkoittanut -että miehelle, jolla on uusia harrastuksia, piti laittaa sen mukaisen -asunnonkin." Hän nauroi hienosti. - -"Sinä semmoisilla päätelmillä nyt yrität minua pois tolaltani. En -suinkaan minä ole tarkoittanut tuparakennusta juuri semmoiseksi kuin se -nyt siinä seisoo. Ne nykyiset mestarit, nikkarit ja muurarit jopa -timmermannitkin, ne tekee työn ihan toiseen malliin kuin ennen vanhaan -tehtiin. Ei se nyt vanha kelpaa enää siinäkään. Ennen kelpasi paksu -höylätty palkki penkiksi, kaksi leveää yhteensalvattua honkalautaa -ristijalan päällä pöydäksi, mutta nyt pitää olla ruusauksilla -koristetut arkkupenkit, samoin laatikoilla ja ruusatuilla -laatikkolaudoilla ja sorvatuilla jaloilla varustetut pöydät. Samaan -tapaan ne nyt laitetaan ovet ja sängyt ja tuolit. -- Kaikki -senkinpäiset erinomaisesti koristettuja sen suhteen, mitä ne olivat -ennen. Siinä pitää olla kummallisia kierteleviä mutkia yksin -torninreiässäkin, joka ennen tehtiin suoraa taivasta kohti. En minä -suinkaan niin olisi niitä laitettavaksi tahtonut muun vuoksi, mutta kun -kaikki nyt siihen tapaan laittavat, niin ei siitä pääse -perhanoillekkaan." - -"Niin, siitäpä vaari nyt huomaa että on semmoinen ikään kuin näkymätön -pakko, joka väkisenkin vie muiden muassa eteenpäin. Minulla täytyy olla -näin, koska muillakin on niin, ajattelevat ja päättelevät ihmiset, eikä -vaarikaan ole voinut siitä mihinkään päästä." - -"Olehan vaiti, äläkä väsytä minua noilla viisasteluillasi. Sano, mitä -hyötyä siitä semmoisesta eteenpäinmenosta sitte oikein on?" - -"Mitäkö hyötyä? Vaari sen mahtaa tietää toki yhtähyvin kuin minäkin. -Penkkiarkut esimerkiksi ovat siitä hyvät että siellä sopii säilyttää -kaikenlaisia työkaluja ja vaatteita, jotka penkillä ajelehtien -ovat vaivoina rumennuksena. Samoin pöytälaatikot ovat sopivia -pikkukapineitten säilytyspaikkoja. Penkkien, pöydän ja ovien ulkonainen -kauneus ja siisteys se taas miellyttää silmää, jopa ilahuttaa -mieltäkin. Ja savureiän mutkallisuudesta on siitäkin hyötyä. Muori on -usein sateilla tuskistellut kun nokista vettä sataa keittopataan, ja -miksei sitä sada, kun torninreikä, muutenkin hyvin suuri, tulee -suorastaan pilvistä alas. Tämä haitta on niinsanotussa röörimuurissa -poistettu." - -"Miten niitä sellaisia mutkaisia rööriä sitten kolataan?" kysyi vanha -Heta, joka paahtoi kahvia kakluunin edessä. "Kuinka semmoista myöten -saa kuusennärettä luistamaan?" - -"Kyllä niitä nuohata voi sukavalla kuusennäreellä niitäkin", vastasi -Erkki siihen. - -Samassa tuli Hilma sinne ja kertoi että kauppias Kosola, josta Erkki -oli puhunut, oli jo tullut kirkonkylään ja hyyrännyt kevarin pienemmän -rakennuksen. "Tohulan Santeri on meidän tuvassa ja se siitä tiesi. -Tavaroita kuulemma tuodaan kuorma kuorman perään." - -"Vai jo on tullut", sanoi Erkki ja näytti riemastuvan. "Häntäpä käydään -huomenna katsomassa. Kosola soittelee vaskitorvella, ehkäpä saadaan -tulevaisuudessa soittokunta toimeen täällä." - -"Soittelee vaskitorvella!" huudahti vanha Heta. "Oikeinko rupeavat -Herran pasuunaa matkimaan? Ne on, niin kuin minä olen monta kertaa -ajatellut ja sanonut, lopun ajat käsissä. Ei suinkaan Herra sitä kauan -kärsi, että ihmiset matkivat hänen viisauttaan." - -"Sano sitä", säesti Ylli mukaan. "En minä niin suuresti kummaksukaan -sitä, että kartanot ja pellot edistyvät, mutta nuo tuollaiset -kaikenlaiset perki-ihmeelliset uudet mielipiteet, ne pöyristyttää mua. -Maailma on ihan varmasti mullin mallin!" - - - - -X. - - -Toiseksi sunnuntaiksi sen jälkeen oli vanha Mäkelä kutsunut pastorin -rouvineen vieraikseen. Vanhukset tahtoivat vielä entiseen tapaan nähdä -seurakunnan opettajan luonansa. Iltapäivällä kello 3 ajoissa herrasväki -tuli. - -Kohtuullisen kahvin ja ruuantarjoamisen jälkeen, jonka vanhukset itse -toimittivat, piti pappi raamatunselityksen uudessa tuvassa. Rouva, -hienopiirteinen, vähän kalpea, saali hartioilla, istuutui pöydän taakse -ja pastori pöydän päähän. Kaikki mäkeläiset, lukuunottamatta piikoja ja -renkejä, asettuivat lähelle pöytärahille ja sivupenkeille. Kyläläisiä -oli kokoontunut tupa joltisen täyteen. Vanha Mäkelä nytkin veisasi -papin kanssa kilpaa, vaikka kyllä itsekin paheksui äänensä vapisemista. - -Pappi oli valinnut aiheekseen apostoli Paavali sanat (I kor. 1:23, 21) -"Me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen Juutalaisille pahennukseksi -ja Grekiläisille hulluudeksi, mutta kutsutuille sekä Juutalaisille että -Grekiläisille saarnaamme me Kristuksen Jumalan voimaksi ja Jumalan -viisaudeksi." Hän puhui innokkaasti, puhui pitkältä tekstinsä -alkusanain johdosta, tehden selväksi että "tämän maailman viisaus on -hulluus Jumalan tykönä, kuten apostoli saman lähetyskirjan 3:n luvun 19 -värssyssä sanoo. Maallisesti viisaat, jotka luulevat syviä ja korkeita -asioita käsittävänsä, luulottelevat jotakin olevansa, ne ovat tyhmiä -Jumalan edessä, sanoi hän, -- vaan ne, kuin maailman edessä hullut -ovat, vakuuttaa apostoli, on Jumala valinnut, että hän viisaat -häpiään saattaisi." Tätä hän teroitti kuulijain mieliin mitä -moninkertaisimmasti ja vaihtelevissa lausemuodoissa, tuntikauden -kestäneessä puheessaan. - -Kun virsi päätteeksi oli veisattu selitti pappi olevan kuulijoilla -vapaan sananvallan ja toivoikin hän että heränneet ja etsiväiset sielut -kyselisivät häneltä neuvoja ja puhuisivat kokemuksistaan ristin tiellä -hänelle. Siitä olisi molemminpuolista hyötyä. Kristityille oli hyvin -valaisevaa ja vahvistavaa semmoinen keskustelu. - -Kansa lappoi vähitellen ulos tuvasta; ainoastaan vanhempia ihmisiä jäi -ja näyttivät muutamat kovin hartailta, muutamat enemmän miettiväisiltä. -Edellisten laatuisiin kuului vanha Heta, joka katsoen allapäin -virsikirjansa kansiin virkkoi pienellä, hartaalla äänellä: "Niin se on, -Jumalan sanassa se on suuri viisaus kätkettynä, niinkuin pastori äsken -sanoi. Hohoi. Kyllä sitä ihminen monasti luulee viisaammaksi muita, -mutta mitä viisautta meillä on itsestämme! Ei mitään." - -"Aivan oikein sanoo emäntä", myönsi pappi. "Luonnollinen ihminen ei -ymmärrä niitä kuin Jumalan henget ovat." - -Ylli hyvin miettiväisen näköisenä valmistelihe jotain sanomaan. -Ryähteli ja suurenteli harmaita vähän vanhuuden raukeutta osottavia -silmiään. - -"Pastori nyt tietää enemmän kuin meistä kukaan. Kuinka sen asianlaita -oikein on? Tuota, tässä puheessa pastori selitti asiaa ihan toisin, -minun ymmärtääkseni, kuin siitä kansakoulusta väitellessä. Pastori -väitti silloin että ihmisellä pitäisi olla maallista viisautta, mutta -nyt sanoi pastori siihen tapaan että maallinen viisaus on turmioksi -autuuden asioissa. Ja sehän se pitää olla, niinkuin pastori sitä -sanoikin, ihmisen pääpyrintö, autuaaksi tuleminen kuoleman jälkeen." - -Pastori ja rouva katsoivat ihmetyksen ällistyksellä Ylli-ukkoon, Hetken -perästä pastori sanoi: "Te olette ymmärtänyt selitystäni väärin. Ei -oppi korkeakaan ja maallinen viisaus ole vahingoksi autuuden asiassa, -kun ei vain ihminen kerskaile ja ylpeile opillaan ja viisaudellaan, -vaan nöyrtyy ja rukoilee Jumalalta oikeaa viisautta ja sielun -valaistusta." - -"Taisin käsittää sitten väärin. Mutta ainakin pastori hyvin -tarmokkaasti vakuutti että me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen -itsevanhurskaille juutalaisille pahennukseksi, maailmanviisaille -kreekiläisille hulluudeksi, ja sitä laatua minä olen opettajilta -elämänikäni kuullut. Semmoinen oppi täytyykin olla oikeaa Jumalan sanan -totuutta; ja pahoin pelkään että nykyaikana on villihenget liikkeellä -silloin kun kouluja ja viisastumista tahdotaan." - -"Ei -- mutta teidän olisi pitänyt ottaa huomioonne sekin kun Paavali -sanoo: 'kutsutuille sekä Juutalaisille että Grekiläisille saarnaamme me -Kristuksen Jumalan voimaksi ja Jumalan viisaudeksi' Ja kutsutuita taas -ovat kaikki, jotka kutsumuksen kuulevat. Kaikki ovat samanlaisia -Kristuksessa, niin oppineet kuin oppimattomat, niin mies kuin vaimo, -niin orja kuin vapaa. Mutta kaikkein tulee pitää itsensä niinkuin ei -mitään olisi ja kokonaan uppoutua Kristuksen armon syvyyteen." - -"No en minä sitten käsitä, minkätähden sitä niin usein ja kovasti -saarnataan että maailmallinen viisaus on hulluus Jumalan edessä. Minä -olen yksinkertainen mies, enkä käsitä muuta kuin yksinkertaisen -autuuden opin..." Hän katsoi ajattelevasti lattiaan. - -"Men nog är han en märkvärdig människa, den där gubben!" (Mutta, -kylläpä tuo ukko on merkillinen ihminen!) puhkesi rouva sanomaan -pastorille. - -"Ja, han är en tänkare, han också", (Niin, hänkin on ajattelija) -vastasi pappi, huokasi ja nojautui ajattelevana seinää vasten, -kohottaen silmiään, joiden edessä lasisilmät välähtivät. - - - - -XI. - - -Vasta parin viikon perästä siitä kun ensin oli aikomus, tuli Erkiltä ja -Hilmalta mennyksi kauppias Kosolaa katsomaan. Esteenä olivat osaksi -olleet kiireelliset syyskynnöt ja muut semmoiset sulanajan työt ja sitä -paitsi Erkki oli tuntenut kummallista masennusta mielessään siitä kun -vanhukset niin ällistyivät silloin vaskitorvesta. Viime sunnuntaina he -olisivat menneet, jollei pappi olisi silloin kutsuttu Mäkelään. Nyt -kyllä oli arkipäivä, vaan menivät kuitenkin. Oli satanut ensimmäisen -lumen, ja reellä he ajoivat. - -Kosola oli oitis vastaanottamassa, paljain päin. "Terve tuloa! Olipa -hauska että tulitte; olenkin jo kauan odottanut." Hän hääri niin -liukkaasti, tuuli vain punervanvalkoista tukkaa tuopsautteli, kun siinä -päästeli valjaista hevosta taluttaakseen sen talliin. "Johan siitä -taitaa olla kaksi vuotta kun olemme toisemme tavanneet." - -"Muutamaa viikkoa vaille muistaakseni. Minä kovasti ihastuin kun sain -kuulla että sinä olit jo tullut tänne, ja päätimme oitis lähteä -katsomaan. Mutta niinpä se jäämistään jäi tähän asti. -- Ettekös te ole -kerran jo toisianne tavanneet", muistutteli Erkki, katsoen vaimoonsa ja -kauppiaaseen. - -"Joo, joo, joo, kyllä me tulimme jo esitellyksikin Rinta-Jokelassa. -- -Mutta kovasti sinä olet vakaantunut täällä ollessasi! Mehän sitä oltiin -iloisia poikia ennen." - -"Kylläpähän sitä mies vakaantuukin kun saa maailmaa kokea", myönteli -Erkki hymyillen. - -"Minä se olen aina vieläkin iloinen poika ja yksinäinen mies", -huomautti kauppias sisälle tultua. "Mutta kyllä tuo kevarin Hilda-tytär -keittää meille teetä, minä käyn pyytämässä." Äkkiä hän pujahti -ulos, mennäkseen isosta tuvasta Hildaa tapaamaan, laisinkaan -huomioonottamatta vieraiden kohtuullista teeskentelyä, ettei nyt olisi -semmoisiin vaivoihin pitänyt ryhtyä. - -"Nii-ih, yksinäisellä miehellä täytyy edes jotain huvitusta olla", -virkkoi hän takaisin tultuaan ja viitaten pöydällä oleviin vaskitorveen -ja viuluun lisäsi: "Ne on minun huvitukseni kaupanteon ohella." -Sieppasi sitten torven huulilleen ja puhalsi "Porilaisten marssia", -jonka sävel loitsi riemun tunteita tuohon kolmihenkiseen seuraan. - -"Kyllä se tuo sävel tosiaankin virkistyttää ihmistä, se oikein kuin -vuodattaa hilpeyden nestettä mieleen!" ihasteli Erkki. "Meidän pitäisi -välttämättömästi saada tänne soittokunnan." - -"Jaa, mutta ruvetaanpa puuhaamaan sitä. Kyllä minä rupeisin -harjoituttamaan muutamia tuntia parina kolmena iltana viikossa. Sinä -nyt ainakin tulet yhdeksi jäseneksi, mutta mistä saataisiin muita?" - -"Kyllä siinä on vaikeuksia täällä, jossa ei edes ole -kansakoulunkäyneitä nuorukaisia. Mutta minä tiedän kuitenkin pari -nuorta poikaa, jotka soittelevat kanteletta, semmoista virsikanteletta, -ja osottavat taipumusta sävelharjoitukseen. Ne ovat meidän naapuritalon -Kalle-poika ja eräs nuorukainen tuolla Rannan kylässä, Jaakko Kaiku, -joka on ollut pari lukukautta kansakoulussakin." - -"Ja minulle tulee tänne kauppapalvelija, jolla luulemma on taipumusta -soittoon. Minä, sinä, ne kaksi nuorukaista ja minun kauppapalvelijani --- siinä olisi jo viisi. Kyllä pitäisi ehkä olla seitsemän." - -"Monta mutkaa siinä kyllä on. Mistä saataisiin ensin torvien hinta, kun -luultavasti eivät kaikki jaksaisi eivätkä hentoisi torveaan itse ostaa. -Ne hankaavat täällä hirmuisesti vastaan kaikkia uusia pyrinnöitä. Tuo -mun appivaarikin se on ankara vastustamaan kaikkea uutta. Panen minä -kuitenkin puumerkkini sen vakuutuksen alle, että yrittää tulee." - -"Onko se appesikin semmoinen vanhoillinen!" huudahti kauppias, -ivallista säettä äänessä. - -Erkki vain nyökäytti päätään ja henkäsi syvään. - -"Kukas sitten jos ei isä!" puhkesi Hilma sanomaan. "Sitä ei uskoisi -kuinka se panee kovasti vastaan aina kun vain mikä asia käy toisin kuin -hänen aikoinaan. Mutta kyllä se jo toisinaan myöntää, että ei siinä -taida mikään auttaa estämään niiden puuhia. Niinpä tässä --" - -"Kas, pastori Stenroth ajoi pihaan", havautti kauppias ja juoksi -ulos. He tulivat yhdessä. "Sepä sopivasti sattui", sanoi pappi ja -veti lasit silmiltään. "Minä aijoin sunnuntaina siellä kotonanne -puhua kanssanne kansakouluasiasta, mutta eipä siinä ollut hyvin -tilaisuuttakaan. Aikomukseni näet on kohdakkoin jälleen kuuluttaa -kokous kansakouluasiasta. Minä kuitenkin toivon että asia lopultakin -menee läpi." - -"Se on tehtävä", innostuttivat yhdestä suusta kauppias ja Erkki -pastoria. - -"Mitä mahtanee sanoa appi-ukkos", sanoi pastori katsoen Mäkelän -Erkkiin. "Sillä on hyvin merkillisiä ajatuksia sillä ukolla. Minä en -sano että hänenkään ajatukset olisivat merkitystä vailla. -- Tokkopa -hän kokoukseen enää --." - -"Mutta meillä täällä on ollut puheena soittokunnan perustaminen", -keskeytti Kosola ja lisäsi leikillisesti, "pastori ei kumminkaan -mahtaisi ryhtyä soittokuntaan, mutta kyllä se tarpeen olisi." - -Pappi ihmetteli vähän, naurahti ja sanoi sitten: "Soittokunta -soittokuntanaankin: jospahan edes kansakoulu saataisiin aikaan." Mutta -hänellä oli kiire, oli vain tullut kahvia ja mannaryyniä ostamaan. - -Teetä toi Hilda, valkoverinen, ujo tyttö sitten. Pastorinkin tuli -juoda. Puheen käänsi Kosola sen jälkeen kauppa-aikeisiin. "Täällä -näytti kauppa käyvän hyvin. Hänen tulonsa tänne", arveli kauppias, "oli -hyvin tarpeen. Kolun kauppias, eli miksi 'Haltusen porvariksi' ne sitä -sanoo, kuuluu täällä olleen kovasti ruhtinaallinen, kuuluu kiskoneen -mahdottomia korkoja velallisiltaan ja aivan hävyttömästi kohdelleen -kaupantekijöitä, jolleivät hyvinkään suuria kauppoja käteisellä -tehneet. Semmoista epäkohteliaisuutta ei tulla hänen puodissaan -osottamaan. Hän tahtoi pitää hyviä tavaroita mitä halvimmista -hinnoista, ja kohtelu tulee olemaan sivistyneen kohtelua. Ja olihan -parannusta kauppa-alallakin pidettävä edistyksenä." - - - - -XII. - - -"Pakana kun panee kauniisti." Yllin silmissä näkyi riemullisuutta. - -"Semmoistakohan se on taivaassakin kun ne pasuunat soi ja enkelit -laulaa!" huudahti Heta iloissaan ja arveli hartaasti perään: "Kaikki -pyhät yhteen pauhaa enkelten joukon kanssa." - -Ja kauppias Kosola soitti torvellaan "Maamme" laulua Mäkelän uudessa -tuvassa. - -"Niin, ne on säveleitä ne", varmensi Erkki Kosolan lakattua -puhaltamasta. "Ei vaari eikä muori enää väitä että soitto olisi -hirmuista Jumalalle, vaikka se on maallistakin laatua." - -"Maallistako se tuo olikin?" kysäisi muori hämmästyneesti. - -"Se on isänmaallista", vastasi Kosola siihen naurusuin. Ja sitten hän -rupesi soittamaan virttä: "Sen suven suloisuutta"... - -"Tämä on taivaallista", sanoi hän soitettuaan sen virren sävelet. - -"Yhtä kaunista kumpikin, vaikka ihan erilaista", vakuutti vanha Heta. - -"Pirut ainakin pakenevat kun tuollaista heleää ääntä kuulevat." - -"Soitappa vieläkin", kehoitti Ylli. Kosola soitti "Porilaisten -marssin." - -"Mutta oikeinpa tuntuu vanhoissa jäsenissä siltä kuin olisi -neljäkymmentä vuotta nuorempi." Kyynel vierähti ukon poskelle. - -"Jos te kuulisitte kokonaisen soittokunnan soittavan, niin sitte te -vasta riemastuisitte. Tämä on nyt ainoastaan tenoori, se tahtoo sanoa -ensimmäinen ääni, joka onkin paras. Mutta kun koko soittokunta -soittelee, niin silloin monta erilaista ääntä raikuu yhtaikaa sopivassa -sopusoinnussa." - -Vanhukset kumpikin myönsivät sitten että jos kaikki uudenaikaiset -touhut olivat tuommoista laatua, niin ei niissä sitten mitään pahaa -olisikaan. Hetken aikaa mietittyään Heta kuitenkin arveli että -"sanotaan sanassa pirun kans pukevan itsensä toisinaan valkeuden -enkeliksi. Ja kuka sen tiesi milloin ja missä muodossa se ilmestyisi." - -"Ole vaiti", muistutti Ylli siihen leikillisesti, "ei se ainakaan -soittamaan pysty, se ruman henki." - -"Muistathan ukko Pelikuuttivainaan, jolla piru soitatti niin että -kynnetkin sormista lähtivät." Heta näytti jo täydellisesti epäilevän -soiton ylevyyttä. - -"Kylläpä ne on hupsuja ihmisiä nuo vanhat akat täällä!" kuiskasi Kosola -Erkille, he kun istuivat vierekkäin penkillä. - -"Se on totta, mutta kyllä niitä on muuallakin yhtä hupsuja", vastasi -Erkki hyvin hiljaa. - -Vanhukset lähtivät samassa omalle puolelleen. - -Hilma, joka oli ollut peräkamarissa, tuli nyt tupaan. "Ihmeen kauniilta -kuului soitto tuonne kamariin." - -He kaikki kolme menivät kamariin. Kosola, joka kehoitettuna istui -soututuolille, kehui kamaria miellyttäväksi. - -"Täällä on niin puhdasta, kauniit matot, aistikkaasti tehdyt ja -maalatut piironki, sänky ja pöytä." - -Nuoret miehet sitten siinä kahvin juodessaan lupasivat toisilleen, että -koettavat saada lujan edistyspuolueen toimeen tässä kunnassa. - -"Näitä voi vetää vaikka mihin suuntaan näitä tämän kuntalaisia, kun -vain pontevasti asian esittää", päätteli Erkki. - -"Kun nyt tulee kokous kansakoulusta", muistutti Kosola, "niin silloin -on esiinnyttävä pontevasti. Ketä sinä tiedät, että varmaan tulisivat -puolustamaan kouluasiaa." - --- "No epäilemättä Tanhunen, Siiponen, Ollila", hän luetteli niitä -kymmeneen asti, ja lisäsi: "kaikki ne kun vain on joka käy pontevasti -etupäässä. Ne eivät ole tähän asti mitään itsenäisyyttä osottaneet, -vaari on kaikessa ratkaisevan sanan sanonut. Mutta nyt..." - -"Minä olen joskus ajatellut sitä että kauankohan tuo pastori Stenroth -on edistyspuolueen miehiä. Sanomalehdissä näkee jo tuon tuostakin -uutisia että papit hankaavat vastaköyttä sivistyspyrinnöille. Ja oletko -lukenut Jussin kirjeitä -- Savossa -- viimetalvisilta valtiopäiviltä?" - -"Ei. Minulla on ainoastaan Uusi-Suometar ja Waasan Lehti." - -"Sinä et sitten tiedä 'mustasta seinästä' mitään." Hän selitti mitenkä -Jussi kuvasi valtiopäivillä istuvia pappeja. - -"Ei, kyllä tämä meidän pappi on edistyksen mies. Mutta saarnoissaan se -menee sitä vanhaa latua." Hän kertoi sitten, kuinka vaarinsa oli toissa -sunnuntaina ottanut papin kanssa yhteen eräästä raamatullisesta -ongelmasta. Se oli tapahtunut raamatunselityksen jälkeen eikä hän ollut -siinä läsnä, mutta niin ja niin oli vaari kertonut. - -"Mutta onpa sillä ukolla älyäkin", sanoa revautti kauppias aika -naurulla. - - - - -XIII. - - -"Voi voi minkälaisia porsaita nuo lapset on!" pani Hilma kun siinä -vanhan tuvan peripenkillä joi kahvia Kaisan ja Heikin kanssa. - -"No tietäähän nuo kenekset; semmoisiahan ne on aina." Kaisa tuota -sanoessaan lähti ottamaan päreorrelta piintyneenlikaista pyyherasua, -jolla sitten pyyhki velliä pois pikku Riinan suun ympäriltä ja rinnan -edustalta. - -"Kalle samanlainen porsas. Hyi!" - -"Mitä sitä on nyt pitänyt moiseen siivoon itseään laittaa", nuhteli -äiti ja pyyhki pois vaatteista ja suun ympäriltä velliä. "Oletteko te, -sen siat, kaataneet velliä pöydälle tuolla lailla!" ärjäsi hän -huomattuaan mitä oli tapahtunut, ja lyödä pänttäsi poikaa korvalle. -Poika itki. Heikki naurussa suin katseli tuota kaikkea, ja laskettuaan -kahvikupin kädestään pöydänlatvalle, lähti pihalle halkokuormaansa -purkamaan. - -"Ja pikku Ylli rypee ja leikittelee porossa takkakivellä. Moista siivoa -ei Erkki ainakaan kärsisi, ei ikipäivinä!" Hän meni ja nosti poikasen -lattialle seisomaan, puisteli poroa sen vaatteesta ja puhalteli lapsen -rupisia käsiä. - -"Älä kesken kiittele", tokaisi Kaisa suutahtuneena samalla kertaa -lapsiin ja Hilmaan. "Annappa olla kun teillekin tulee keneksiä puoleen -tusinaan asti, niin saattepa nähdä mitä siivonpito maksaa." - -"Meidän pöydällä ei koskaan pidetä ruokia kaiken vuorokautta vaikka -olisi lapsia kaksi tusinaa. Eihän sitä viitsi mikään nähdä kun pöytä on -aina kuin lähtevä laiva. Siinä kuivavat ja pahenevat silakat -salkkarissa, ja kori järsityitä leivänpaloja kukkurapäänä kököttää -keskellä pöytää. Kärpäset ja rusakat kämpivät vellin tähteissä ja -puuronlopuissa. Ei luulis ihmisten saattavan syödä. Ja siellä sitten -lapset ovat aina kyns--" - -"Hohhoh hohhoh, kuinka Mäkelän Hetan tyttärestä on tullut fiini rouva! -Tuskinpa se on ennenkään niin herrallisen puhdasta tässä talossa -ollut." Kaisan sienteät kasvot kävivät nyt oikein punaisiksi ja -askareikseen rupesi taittamaan luutaa ovenpuolella takkakiven vieressä -olevasta varpukasasta. - -"Sanon minä vieläkin ettei meidän tuvassa semmoista sianruuhenmoista -pöytää koskaan pidetä. Siinä sitten lapset nenineen kynsineen tahrivat -ruokain kanssa yhtämyötään. Ei sitä tarvitse siihen vetää että minä -olen Mäkelän Hetan tytär. Kyllä minä olen ihmisiä muuallakin nähnyt ja -ainakin kuullut kuinka oikeat ihmiset pöytänsä pitää. Heti se siivotaan -ja pyyhitään kun syöty on. Eikä ne anna lapsensa porossa peppuroida ja -muuttavat ne vaatteetkin lapsilleen ettei niiden tarvitse kuukausia -paksulikaisissa ketaleissa olla niin kuin sinun lapses." - -Samassa tuli vanha Ylli tupaan ja meni pöytärahille istumaan. Kalle -itkuisena pyrki hänen polvelleen ja vaari otti, vaikka moitti hänkin ja -sanoi: "ööh porsas kun olet törkeä." - -Kaisa ei voinut vaarinkaan nähden itseään hillitä "Niin, niin, Erkiltä, -Erkiltä sin' olet kaikki kuullut ja oppinut", tuiskusi hän. "Muuten et -mitään tietäisikään, mutta se Erkki on sinulle kullanpoika se." - -"Niin onkin. Kyllä se tietää vähän enemmän kuin sinä, lika-myyräin -emä." Itkua pusertaen Hilma lähti tuvasta ja Kaisa viskasi -luudanteelmänsä hänen hameelleen ovella. - -"No no perhanoitako nyt riidellään!" pahkasi Ylli-ukko, joka suurella -silmin oli katsellut nuorten emäntäin kohinaa. - -"On olevinaan kuin mikä rouva, vieläpäs tässä hipales!" Kaisan ääni -kuulosti itkuiselta ja hän paineli silmiään kaadillaan. - -"Haa, kyllä se on totta kun sanotaan että: 'ei kako kauvan satamatta -tuule eikä akat kauvan itkemättä riitele'." - -Hetakin tuli samassa tupaan ja äkkäsi pian Kaisan nurrutuulen. - -"Mikä nyt on nenään pistänyt?" - -"Tuo uuden tuvan rouva täällä oli komentelemassa. Hän on niin puhdasta -että pois, pois tieltä!" - -"Riitelemiselläkö se kahvinjuonti päättyikin! Kahvillehan sinä lupasit -sitä käskeä." Heta naurahti ivallisesti. Sitten hän mankutti: - -"Kyllä se Hilma onkin liiaksi olevinaan, se on heti pienestä tytöstä -alkain mielinyt kummallisia, juurikuin olisi herrain tyttö. Kokemusta -puuttuu parkaselta vielä. Ei sitä siivoa ole niin helppo pitää kun on -paljon mukuloita. Ei sitä semmoista tyhjänpäiväistä siisteyttä kuin -uudessa tuvassa pidetään, ole tähän asti nähty muualla kuin herroissa. -Saas nähdä mitenkä talon käy, kun herroja yritetään matkia. Ei -- kyllä -on parasta mennä siinäkin vanhaan tapaan. Monta kelpo ihmistä on jo -kasvanut sen vanhan tavan mukaan. Mutta mikäs siivonpito niille -uudenaikaisille puhtaudenpitäjille kelpaa. Hohoi..." - -"Jaa... Ne on akkain asioita ne", päätteli Ylli noin vain itsekseen. - - - - -XIV. - - -Talvi oli jo kevätpuolellaan. Heleän kirkkaana loisti aurinko selkeältä -taivaalta ja sulatti lempeällä lämmöllään lunta maassa ja katoilla, -joiden räystäiltä suuria vesipisaroita valui alas. - -Kevättalvisen ilman raitis helakkuus loi ikään kuin -toivehikkaamman muodon muuten yksinkertaiselle matalarakennuksiselle -kirkonkyläryhmälle, jonka keskellä puinen kirkontorni ristineen -ylimpänä silmään osui ja ajatuksetkin leijailemaan pani. Tuo näkymätön -kauneus kaikessa yksinkertaisuudessaan ja virvokkaat tuulelmat -vaikuttivat ihmisten mieliin hilpeyttävästi ja toimintahalua -herättävästi. Niinpä kevarin pihaan tuleskelevat miehet näyttivät -tavallista vilkkaammilta ja puhelivat useammat uutterasti keskenään. -Olipa moni ennen välinpitämätön mies nyt oikein kuin vähän -jännityksissään. Erkki Mäkelä ja kauppias Kosola olivat erittäin -toimeliaalla päällä. He menivät puhuttelemaan isäntiä toista toisen -perään ja selittivät heille kansakoulun tarpeellisuutta ja hyötyä. -Pappi Stenroth ajoi pihaan, ja heti he häntä kättelemään. "Nyt on -yritettävä oikein miesten pontevuudella", kuiskailtiin siinä kolmen -kesken. - -Miehistä täyttyi kevarin suuren tuvan penkit jopa takkakivikin. He -ottivat esiin visapiippujaan, kaivelivat "perää" suuhunsa, täyttivät -pesiä kessuilla täysinäisistä kukkaroistaan ja alkoivat poltella. Mutta -kun pappi sitten tuli tupaan, niin ottivat miehet lakit päästään ja -näyttivät häpeävän piippujaan. Elikkä oikeammin tiesivät he, ettei -pappi kärsi kessunsavua. - -Kuntakokouksen puheenjohtaja, vanhanpuoleinen, maltillisen näköinen -ukko istuu pöydän takana. Pappi, Erkki Mäkelä ja kauppias Kosola -asettuivat pöydän päästä sivuikkunaan päin. - -Pappi nousi seisomaan ja lausui: "Minä oikeastaan olen vaatinut tätä -kokousta pidettäväksi, mutta katsoin että asia kuuluu kunnan -- eikä -kirkon kokoukselle. Ystävät, läsnäolijat! Tiedonhalu on ihmiselle -omituista, eikä tätä halua saa tukahduttaa. Meidän ei sovi kieltää -opinhaluista oppimasta, päinvastoin meidän tulee pakoittaakin nuorta -kansaa oppimaan sitä mikä hyödyllistä ja terveellistä on niinhyvin -heidän sielunsa autuudeksi kuin luonnollisen älyn kehittymiseksi. Sitä -ainoastaan tulee meidän pitää silmällä, mitä tietoja lapset ja nuori -kansa saavat. Turmiollisilta tiedoilta meidän tulee heitä varjella ja -rukoilla Jumalaa varjelemaan. -- Ja minä toivon että kunnan miehet -ovatkin jo sitä mieltä että kansakoulu on aivan kohtuullinen vaatimus -nykyaikana, jolloin taitavuus ja tiedot tulevat lähes kaikilla elämän -aloilla kysymykseen. Ajatelkaa, tehkää suotuisa päätös sovinnossa!" - -"Mitä miehet nyt sanoo siihen asiaan?" kysyi puheenjohtaja arvelevasti. - -Isoon aikaan ei kuulunut hiiskaustakaan muuta kuin muutamia -syljeskelyjä. Erkki lopetti hiljaisuuden. "Minun mielestäni asia on -ihan selvä, ettei siitä pitkiä arveluita tarvitse olla. Koulu on -perustettava ja rakennustöihin on ryhdyttävä heti." - -Taas hetkinen hiljaista. Mutta sitten rupesi eri tahoilta kuulumaan -puoliumpinaisia ääniä: "Mistäs rahoja tulee? Kuka kukkaronsa avaa? -Täytyykö nyt töllinsä hävittää kansakoulun tähden? Onpa jotain! Hm!" Ja -noita kyseleviä ja ihmetteleviä ääniä olisi jatkunut kuinka pitkältä, -jollei Erkki olisi puhumaan ruvennut. - -"Mistä rahoja tulee, täytyykö nyt töllinsä hävittää!" matki hän. -"Mistäs rahoja tulee viinaan ja muihin väkeviin? Ja onko kauniimpaa -hävitä konnultaan viinatulvan kuin koulun tähden? Kumpi tuo katkerampia -seurauksia? Sopii vertailla juopon kurjaa kotielämää, riitoja ja -tappeluita arvostaanpitävien ymmärtäväisten ihmisten elämään." (Mukinaa -kuului: Juohan länsmannikin, ja kai se on kouluja käynyt ja oppinut). -"Eikä siitä talot häviä", jatkoi Erkki pikkusen kuunnahdettuaan. -"Vaikka tämä kunta on pienenlainen, ei se kuitenkaan niin pieni ole, -eikä niin köyhä, ettei täälläkin karttuisi kansan kädestä. Onhan täällä -nykyään puolitoistasataa taloa, joskin useammat niistä pieniä, ja -torppia ja mökkejä yhteensä lähes kolmesataa, ja väkeä kaikkiaan noin -3000 henkeä. (Ylli Mäkelä avasi oven, ja hämmästyksen puna levisi -puhujan kasvoihin, mutta kuitenkin hän jatkoi). Häviäisikö talo siitä -että sen puolesta uhrattaisiin esimerkiksi kolme markkaa vuodessa -lasten opetuksen hyväksi? Ja häviäisikö kukaan yksityinenkään pikku -uhrauksista sivistyksen eteen? Vai onko edullisempaa tuhlata monia -kymmeniä, ehkäpä satojakin markkoja turmeleviin väkijuomiin? Minä kysyn -vain. (Onhan se kiertokoulu, kuului taas.) Jos rakennuskustannukset -tulisivatkin vähän rasittaviksi -- eikä ne kovinkaan rasittaviksi tule, -kun on melkein joka talolla hirsimetsääkin, -- mutta jos ne olisivatkin -suuremmat, niin opettajan palkkaus ja kotitarpeet eivät tule suuresti -rasittamaan. Valtio nimittäin maksaa kansakoulun opettajalle -rahapalkkaa." Vielä hän selitti pitkältä kansakoulun tarkoitusta. "Ei -se ollut mikään herrain koulu, se oli _kansan_ koulu ja siis kaikille -kansalaisille aiottu." Hän oikein innostui lopulta eikä enää -huomannutkaan että vaari ällistyksissään kuuhoili ovisängyn laidalla. - -Kauppias Kosola rupesi puhumaan. Hän ei ymmärtänyt minkätähden ihmiset -olivat niin -- tyhmiä, teki hänen mielensä sanomaan, että edes tuli -kysymykseen vastustaa kansakoulun perustamista. Sitten selitti -kansakoulun välttämätöntä tarpeellisuutta. Varsinkin joilla oli jotakin -äffääriä toimitettavana, täytyi olla kansakoulun käyneitä. - -"Minä olen kyllä nyörit käsistäni heittänyt nuoremmille", alkoi Ylli -vähän vapisevalla äänellä. "Mutta pyydän kuitenkin että kokeneen, -vaikka pian hautaanmenevän ukkorasun mielipide otettaisiin huomioon, -- -tuota tuokkeroista... Minä en enää jyrkästi väitä ettei kansakoulu -tulevaisuudessa synny tännekin. Mutta nyt vielä kumminkin saisi -muutamia vuosia se asia viivähtää. Ei kestä kunnan varat, kun kirkkokin -kaipaa korjausta. Ja tietysti nyt Herran temppeli on pantava etusijaan. -Eiköhän miehet ota tuota asiaa miettiäkseen?" - -"Joo kyllä vanha Mäkelä on oikeassa, hm-hm", kuului usealta taholta. - -Pappi huomautti tähän että kirkko tietysti oli korjattava, mutta ei se -aivan suuria kustannuksia nielisi, kun katto vain tarvitsisi -perinpohjaisempaa korjausta. Mutta tästä hän pitää kirkonkokouksen. -Kyllä kansakoulu oli nyt päätettävä perustettavaksi. - -"Sen alle puumerkki", päättivät nuori Mäkelä ja Kosola. Edellisen -kasvoista kuvastui sisällistä taistelua. - -"Nouse harmajapään edessä ja kunnioita vanhan kasvoja, sanotaan -sanassa, mutta eivät nämä nuoret miehet kallista korvaansa vanhuksen -sanoille", Yllin äänellä, vaikka se vapisi, oli juhlallinen sointu. - -Tuskasta oikein pakahtumaisillaan sanoi Erkki tulisen kiivaasti: - -"Tämä on valkeuden taistelua pimeyttä vastaan. Ja sanoohan Kristuskin: -'Minä tulin ihmistä isäänsä vastaan riitaiseksi tekemään'..." - -Ällistyneinä katsoa töllöttivät miehet Erkkiä. Vielä useat sitten Yllin -johdolla verukehtivat moneen kertaan vastaan, pitkällisesti -kaikenlaisia syitä esitellen. Mutta eivätpä Erkki, Kosola ja pappikaan -vaiti olleet. Runsaasti kolmituntisen, osaksi kouluhuoneen paikkaakin -koskevan keskustelun perästä, tultiin tämmöiseen päätökseen: -"Kansakoulu perustetaan, ja avataan jos mahdollista tulevana syksynä. -Kunnalle karttuneet ja vasta tulevat viinaverorahat luovutetaan -kansakoulun hyväksi." Koulun paikaksi määrättiin Erkin tahdosta -Vehkakunnas, vähän matkaa etelään päin Mäkelän kartanosta. Erkki lupasi -paikan yhden tynnyrin-alan peltomaineen ilmaiseksi. Hirsiä tulee -jokaisen talon tuoda osaltaan jo tänä kevännä hangen aikana, -salvumiehet ja nikkarit palkataan. Timpraamaan ryhdyttävä heti kun -hirsiä saapuu, vaikka kivijalan lopullinen laskeminen täytyy lykätä -sulan maan aikaan. - - - - -XIV. - - -Vehkakunnalla timprattiin niin että läiskyi. Pakkanen oli vielä useita -kertoja palannut jähmetyttämään auringon lämmöstä pehmennyttä lunta, -olipa satanut uuttakin, joten keli toisinaan oli aimollinen. Niin oli -ollut mahdollista saada hirsiä Vehkakunnaalle. Erkki oli ollut niin -omapäinen että vaatimalla vaati niitä tuotaviksi, -- ainakin toiset -puolet kunnan talollisista olivat laiminlyöneet. Mutta hän kun -välttämättä tahtoi aikeensa toteentumaan eikä olisi suonut enää -virastoihin riitelemälläkään yritystä viivytettäväksi, niin pani omat, -syystalvella riihirakennusta varten hakkaamansa hirret alttiiksi ja -ajatti ne talkoolla Vehkakunnaalle. - -Aika tuntui kamalalta vanhasta Yllistä. Erkki pannut hirtensä ja -laittanut talkoon kansakoulua varten. Ja tuolla ennen niin -rauhallisella Vehkakunnaalla, jossa näihin asti oli seisonut aimo -kuusi- ja koivumetsä lintujen, kettujen ja jänisten viehättävä asunto, -ja joka hänessä herätti monta rakasta nuoruuden ja miehuuden muistoa, -siellä nyt moinen haaskaus, kolina ja läiske! Mäki näkyi siihen -edutuvan päätyakkunaan yhtä selvästi, vaikka etäänmältä kuin uusi tupa -sivuikkunaan. Aina niihin silmä kääntyi kumpaankin. Hän oli -vuosikymmenien kuluessa usein ajatellut että senpä mäen hän säilyttää -entisessä muodossaan, kun moni muu seutu oli hänenkin asumisestaan -tavattomasti muuttunut. Se näytti kyllä olevan hyvää peltomaata, mutta -sitä hän ei kuitenkaan aikonut perata, ennen kuin kaikkialta muualta -loppuisi... - -Ja nyt oli käynyt sillälailla... Ja hän katui että luovuttikaan talonsa -pois. Niin no, hän oli tuntenut vanhuuden raukeutta ja väsymystä. Ja -vaikka hän oli pitänyt Erkkiä kummallisena, kovin tavattomana miehenä, -sittenkään hän ei ollut aavistanut tuota kaikkea. Merkillistä! Kyllä -hänkin oli suuria muutoksia saanut aikaan tällä Mäkelän mäellä ja -kankaalla, olipa useita etäisiä rämeitäkin muuttanut viljaviksi -kydöiksi. Mutta Erkin moisia puuhia hän ei ollut milloinkaan ajatellut. -Ei, ne menivät kohtuuden yli, joista ei ennen ollut aavistustakaan... -Olisi hänen toki pitänyt pitää omanaan Vehkakunnas kuolemaansa asti. -Lempoko tuota aavisti. - -Hän ja Heta olivat taas yhdessä nuhdelleet Hilmaa, elikkä valittaneet -kuinka eriskummallinen mies tyttö-parkasella oli. Eipähän sitä Erkin -päätä saanut nuhteilla eikä valituksilla kääntymään. Muttei se -Hilmakaan nuhteista ja valituksista parantunut. Erkin puolta vain -koetti pitää ja lopulta, kun ei muuta neuvoa ollut, rupesi itkemään... - -Tätä kaikkea Ylli varsinkin eräänä sunnuntaiaamuna huhtikuun -keskivaiheilla mietti, ja oikein tahtoi suru voittaa ukon. Koko elämän -matka palasi vähitellen mieleen. Ajopojan-ajat ja varsinkin paimenessa -käynti, nuo autiot rämeiköt ja lehmänkellojen lakkaamaton pompotus ja -kalkatus... Tulihan hänestä mieskin ja renkinä raansi useita vuosia. -Oli tuota viimeiseltä muutamia satoja ruplia rahaakin. Niiden avulla ei -hän olisi kuitenkaan pitkälle pääsyt. Mutta onni potkasi hänelle -rikkaan akan, kuuluisan Kolmihaaran tyttären. Kovaa oli ensimmältä, -vaan apu tuli kun ahkeroita oltiin. Herra antoi hyviä vuosia, muuten ei -siitä olisi mitään tullut. Aina hän oli miehestä käynyt. Pois se hävisi -Tohula, kyllähän sen tietää kun työkseen juotiin. Hänelle ne tulivat -Tohulan maat hypoteekista, mutta rahaa siinäkin tarvittiin. Nyt tuo -poika, Santeri -- heittiö, kuleskelee ympäri maailmaa. Se on kans yks -viraton herra, elikkä hännätön koira... Ei... välttämättömästi hän -tahtoisi entistä rauhallista elämää ja eihän se ollut mitään rentun -elämää. Siihen tapaan tulisi hänen jälkeistensäkin elää, asua taloa -eikä hommata turhia... - -"Hyvää päivää, vanha Mäkelä!" - -"Kas, mikä sen Santerin siihen nyt lennätti? Minä tässä juuri ajattelin -sinuakin. Minä olen kuullut että olisit ollut rautatien töissä siellä -Savon maassa näihin aikoihin." - -"Olinhan minä siellä mutta sain tiedon poikani kuolemasta ja tulin -kotiin sitä hautaan laittamaan", vastasi Santeri vilkkaasti. -Teeskenneltyä nöyryyttä huomasi hänessä. Sanoi kuulleensa että isäntä -oli jo jättänyt isännyyden-ohjakset. Niin, ainahan sitä tapahtui -jotakin uutta poissaolon aikana. Kansakoulunkin olivat kuulemma -päättäneet perustettavaksi, ja oikein se oli hänenkin mielestään. - -"Vai niin. Se on sinun mielestäs oikein että talot hävitetään ja -ruvetaan herrain vehkeitä noudattamaan." - -"E-en mi-minä tuota tiedä. Taitaa olla väärinkin." - -"No se on ihan päin männikköön. Meidän köyhässä kunnassa ei olisi -tarvittu kansakoulua vielä moneen vuoteen, jos sitä koskaankaan -tarvittaisiin. Nurinpäin se on nyt koko maailma." - -"Kyllä minä olen sitä kuullut muiltakin kunnan miehiltä että moitittava -päätös se oli, tuota niin. Mutta minulla olis erästä asiaa. Eikö isäntä --- isännäksi minä vieläkin sanon -- eikö tuota isäntä olis niin hyvä ja -lainais minulle muutamia markkoja rahaa. On niin tässä köyhyyttä." - -Ylli mietti. Sepä erinomaista että häneltä syytinkimieheltä tultiin -vielä rahaa lainaksi pyytämään. Kyllähän sitä nyt sen verran hänellä -oli. Mutta hän otti jälleen puheeksi kansakouluasian. - -"Mitenkähän se olisi jos valittaisi kuvernööriin, eiköhän siihen -valitukseen monikin kuntalainen yhtyisi. Sinä kai olet semmoisia -valitusasioita ennenkin toimittanut?" - --- "Joo joo, niin hän oli, kyllä hän osaisi kuvernööriin kirjoittaa." --- Kun oli ison aikaa jutusteltu, päätettiin kirjoittaa valitus. Ylli -haki uudesta tuvasta mustetta ja paperia edustupaan. Monta tuntia -kirjoitti Santeri ja koko paperiarkki täyttyi. Pitkäveteisesti siinä -selitettiin kunnan köyhyyttä, kuinka maa ei tahtonut täällä antaa -työlläkään viljaa, kuinka köyhiä on paljon ja kunnan verot suuret. -Pappilaakin oli täytynyt ehtimiseen korjata, kirkko tarvitsisi -korjaamista. Viinaverorahat tarvittiin kiertokoulunopettajan -palkkaamiseksi. "Näihin asiaseikkoihin nojautuen", -- niin loppui -valituskirjoitus -- "ja kun kunnassa kerran on jo kiertokoulu ja -sunnuntaikoulujakin on, ja niitä pijetään melkein joka pyhä ja niissä -opetetaan Jumalan sanan valoa, niin on meijän allekirjoitettujen -toivomus, että Herra Kuvernööri kumoaisi sen Päätöksen, jonka -kuntalaiset tekivät yllä mainittuna päivänä." - -Ylli veti koukeroisen puumerkkinsä nimensä alle. Ja hän käski Santeria -kokoamaan nimiä kirjoituksen alle sekä antoi hänelle 10 markkaa. - - - - -XVI. - - -Kesä, se tuli tavalliseen tapaansa, ruoho kedoilla ja niityillä -viheriöitsi, samoin lehtipuut metsässä. Kevätkylvöjen oraat venymistään -venyivät, saavuttamatta kuitenkaan pituudessa rukiinlaihoa, jotka -näyttivät venähtävän oikein harppauksilla. Kasvimaailma oli taas niin -viehättävä, ja Helmajärvi jonkun matkan päässä Vehkakunnaalta etelään -ja lounaaseen päin, pälyi väliin kauniina, hopeankarvaisena, väliin -taas kun tuuli sadepilveä nosti, riehui harmaana, liikuttavan -mahtavana. - -Tuommoista olivat vanhukset monen monta kertaa nähneet, mutta aina se -tuntui virvoittavalta, ja herätti vireille yhä entisiä muistoja. Paljon -oli Mäkelän seutu heidän aikanaan muuttunut, vaikka se tosin oli -tapahtunut vähitellen. Ensin sauna pienessä aukossa kantojen keskellä, -sitten se vähäläntä matala tupa, joka vielä nytkin karjanlatona toi -mieleen menneitä aikoja, aina kun sinne meni ja ulkoakin katsellessa se -toi muistoja, kuinka silloin ja silloin raannettiin ja aukkoja -suurennettiin, peltoa kuokittiin ja kiviä väännettiin ja kuinka monasti -oltiin väsyksissä ja toisinaan lähes toivottomuudessa. Kun milloin -vuodenkasvua pelloissa näännytti pitkät poudat, milloin liotti -liiallinen märkyys. Ja ne monet illat, jolloin kirkas pohjoinen, päivän -kirpeästi puhalleltuaan, myöhemmin tyyntyi ja pani kovasti pelkäämään -ja monasti purikin kytökylvöt kokonaan, jopa pelloissakin vahingoitti. -Sen työn mikä tehtiin suossa ennen kuin se sulille tuli, vei monasti -yksi yö. Toisinaan upposi lehmä nevaan taikka kitui ja kuoli, toisinaan -hevonen kävi ontuvaksi, jopa yksi kuolikin. Joskus liikkui tauti -ihmisissä koko seudulla. Monta tunnettua kuolema kaasi ja kumma -kolkotus tuntui omalla sydämellä, muistutus että niin täältä lähdetään. -Tulipa jonkun kerran itsekin kipeäksi, ja todella luuli lopun lähellä -olevan. Sen lisäksi ennustettiin toisinaan sotaa, ja maailman loppu -oli kerran ihan tulemaisillaan. Moni jätti jo niittynsä jopa -viljapeltonsakin eläinten haaskattaviksi. Mutta Ylli oli siksi -kovaluontoinen että ei jättänyt, ja onneksi se olikin kun Herra vielä -maailmaa säästi. - -Muistot olivat siis osaksi katkeroitakin; mutta ne olivat -koettelemuksia, joiden perästä aina paremmat ajat koittivat. Herra vaan -heitäkin oli tahtonut puoleensa vetää, hän, jonka eteen heidän kentiesi -kuinka pian tuli astua tiliä tekemään huoneenhallituksestaan. Eläimien -onnettomuuksia ja muutamia ihmistenkin tauteja olivat tosin pahat -kateelliset ihmiset häjyn hengen kautta joskus tuottaneet, mutta kyllä -Herra sentään oli enimmäkseen niinhyvin itse rangaissut kuin onneakin -antanut. Ja olihan heillä onneakin tavallisesti sitten kun ensimmäiset -kymmenen vuotta tai vähän parempi, oli kituvammasti kulkemaan päästy. - -Kovasti liikutti mieltä, erityisesti nyt kesän aikaan, tuota kaikkea -muistellessa ja katsellessa Mäkelää, sen kartanoa ja peltoja, -lähiniittyjä ja metsiä suvisessa koristuksessaan. Paremmin heidän olisi -pitänyt, muistutti Heta toisinaan, ottaa vaaria Herran kutsumuksesta ja -hyvyydestä. Sen myönsi Yllikin, mutta tunnusti myös ettei häneltä -tahtonut tulla oikein usein ajatelluksi autuuden-asioita. - -Muuten olisi aika kuitenkin mennyt entisen tapaista rauhallista -menoaan, mutta tuon vävyn itsepäisyys ja uudet puuhat kävivät vaivaksi, -tuottivat rauhattomuutta. Vaikka valitus oli lähetetty kuvernööriin, -yhtäkaikki pinnisti Erkki omaa oittiaan läpi, ja Vehkakunnaalla -timprata läiskytettiin yhä. Jos kansakoulun perustamispäätös -kuvernöörissä kumottaisiin, niinkuin koko seurakunnan tähden -toivottavaa oli, niin yksin joutuu kustantamaan koko koulun puuhat. -Silloin on talo mennyttä. Ja se on kaunista Mäkeläisen tyttöparalle! - -Hänen aikeensa oli tuo vävy-juutas kääntänyt aivan nurinpäin. Mutta -kuitenkin hän tahtoi olla rehellinen puolestaan ja katsoa perään, että -metsät ja vielä jakamattomana olevat niityt tulivat kesän aikana -tunnollisesti jaetuiksi. Tahtoo hän kuitenkin Erkiltä erityistä -takausta, että eläke heille vanhuksille ja miehelään vietyjen tyttärien -perintöosa tulee oikein suoritetuksi. Sillä vaikka se tuo Erkki -saaneekin kotoaan suurenlaisen perinnön, niin häviö siitä yhtäkaikki -täytyy tulla noin menetellessä. - -Kevättalvella oli Erkki tuonut auran kaupungista, ja nyt myllästi sillä -Mäkelän peltoja, jotka ennen oli kuokalla ja sahroilla nurin saatu. Se -nyt olisi saanut sillään olla se asia, niin kuin sekin, että kylvää -heinänsiemeniä peltoon ja aikoo sillätavoin heiniä Mäkelän vainioista -tuottaa. Tavattomia ja tarpeettomia asumistavan muutoksia nuokin olivat -Yllin mielestä, mutta että Erkki päätteli hankkia niittokoneen -tulevaksi kesäksi, se oli aina vaan tavattomampaa. Oli sitä ennen -viikatteella heinä kumoon saatu, tarvittiinko siinäkin nykyaikana noita -kummallisia konelaitoksia! - -Ja kaiken tämän lisäksi oli Erkki pitkin kesää tuon tuostakin puhunut -raittiudesta, ettei saisi maistaa väkijuomia nokkuakaan. Mitä sekään -oli uudenaikaisia hullutuksia! Oli näihin maailman aikoihin ryypätty -silloin kun sopinut oli ja tehty taas työtä. Rapajuopot ovat -rapajuoppoja, ne jotka viikottain juovat, mutta on niitä miehiäkin -ollut. - -Tästäkin oli hän Erkin kanssa monta kertaa väitellyt ja sanonut: -"Sanassa sanotaan että viina virvoitta sielun ja ruumiin", ja voihan -sitä itsensä pidättää liikoja ottamasta vaikka jonkun ryypyn ottaakin. -Näihin huomautuksiin oli Erkki vastannut: että hän kyllä voi nauttia -kohtuullisesti niin kuin vaarikin. Mutta täällä kun ovat semmoisia -juoppoja, etteivät voi sivistyksen eduksi panna edes muutamaa kymmentä -penniä, sitä vastoin väkijuomiin kuinka paljon hyvänsä, niin täytyi -hänen edistyksen miehenä kelvata tässäkin suhteessa muiden esimerkiksi. -Ja sanoihan se Paavalikin ettei pitänyt nauttia semmoista, josta heikko -veli pahenee. - -"Sinä olet erinomaisen puhdas ja hyvä mies, oikein maan mainio", tapasi -Ylli siihen ivallisesti vastata. - -Kerran -- se oli syyspuolella kesää -- olivat Mäkelän vanhukset ja -kummankin tuvan haltijat pyydetyt häihin erääseen neljännes peninkulman -päässä olevaan taloon, Kiikkalaan. Siellä oltiin iloisia ja ryypättiin -myös, Erkki kuitenkin hyvin taitavasti ja arvelemalla. Oltiin siellä -lähes kaksi vuorokautta. Vanhan tuvan Heikki oli kaiken aikaa -oivalailla päissään ja muutamia kertoja yritti antamaan selkään -joitakuita räyhääviä nuorukaisia. Kun muut mäkeläiset, niissä -vaimonsakin, toisen hääpäivän iltana lähtivät kotiin, teki Heikki tenän -eikä lähtenytkään, eikä edes antanut pois rahojaan, vaikka vaimonsa -kovasti tahtoi. - -Aamulla kun aurinko jo oli aikoja noussut, Heikki vasta tuli ja niin -surkean ryöttäinen ja alakuloinen. Kaisa haukkui ankarasti. - -"Sen könttyrä ei illalla tullut vaikka minä pyysin". - -Vanhukset tulivat katsomaan, ja tuli sinne vanhaan tupaan myös Erkki ja -Hilma sekä sattui sitä paitsi muutamia vieraitakin tulemaan. -Viimeksimainituista muutamat tiesivät ja kuiskasivat että Heikki oli -tänä aamuna kello kuusi nähty makaavan Lokaisenpuron partaalla -rapakossa. Heikki siinä nurrumielellä ja hämmästyksissään valitteli, -että kukkaronsa oli kadonnut ja siinä oli ainakin 50 markkaa rahaa. -Kaisa itki ja haukkui. - -"No ei se usein tapahdu", koetti Heikki vähän kiivaasti puolustella -itseään. Ylli sanoi halveksivasti ettei ole mies eikä mikään, joka -päättömästi itsensä juo. Heta räpätti aikalailla. - -"Mikä sinut pani nyt niin juomaan. Herra armahtakoon! Hohoi", huokasi -hän syvästi perään. - -"Siitä on hyvä ettei Erkki juo", ihanteli Hilma. - -"Vaari! Enkö siinäkin ole ollut oikeassa että olen väittänyt paraaksi -olla kokonaan maistamatta väkeviä? Kun kelpo miehenkin noin käy, mitä -sitten rentuille tapahtuukaan!" Erkki näytti voitollisen varmalta. -Hänelle oli selvinnyt raittiuden periaate täydellisesti. - -Ylli ei hetkeen puhunut mitään, Katseli vain pitkin nenäänsä. Sitten -hän sanoi vähän arvellen: - -"Kaikilta nuorilta miehiltä puuttuu vanhain miehuus ja kestävyys. -Ihmiset ovat kauheasti huononneet yhdessä miespolvessa." - -Puhukoon mitä tahtoo, ajatteli Erkki. Mutta kyllä hän kohottaa -raittiudenkin lipun tällä kiusallisella paikkakunnalla. Tahtoo näyttää -mitä edistyksen mies saa aikaan kaikilla aloilla. Nuoretko olisivat -saamattomia, tyhjänhuutajia! Ei. Yritetään. Eilen otettu olkoon -viimeinen ryyppy! - - - - -XVII. - - -Tullut oli kansakoulu. Siellä se oli "opinpaja" Vehkakunnaalla. Ei -ollut auttanut valitus kuvernööriin. Syyskuun lopulla, siis lähes -puolivuotta viipyneenä, oli vihdoinkin kuvernöörin päätös saapunut ja -velvoitti kunnan oman päätöksensä mukaan perustamaan kansakoulun heti. -Ei siitä kuitenkaan "heti" olisi mitään tullut, jollei Erkki Mäkelä -omaa päätään noudattaen ja omien uhraustensa uhalla olisi rakennuttanut -kansakouluhuoneusta sitä vauhtia, että se oli jotenkuten valmiina -samaan aikaan kun kuvernöörin päätös saapui. Opettajaa oli alkuun -hankittu yksityisesti, mutta kun se oli seminaarin läpikäynyt, -pidettiin heti jotenkin varmana että hän tuli saamaan paikan siinä -koulussa varsinaisena opettajana ja valtion palkalla. Kalle Kosola on -hänen nimensä ja edellisenä kevännä seminaarista kokelaana laskettu. -Hän oli veljensä kauppiaan luona asunut kesää ja tullut siten -tunnetuksi Erkille ja muille kunnan miehille. - -Niin kyllä se oli kummallista että heidän harmaapäinä, haudan partaalla -piti näkemän ajan, jolloin kansakoulu oli heidän kunnassa, eikä -ainoastaan kunnassa, vaan vieläpä Mäkelän maalla, pikkusessa matkaa -kartanosta. Tuolla aina näkyvällä Vehkakunnaan mäellä... Mutta olihan -heistä aika jättänyt. Maailma muuttuu, kummallisesti mullistelee. -Turhaa sitä vastustaa. He lähenevät kiirein askelin hautaa... - -Tätä vanhukset tuumailivat laskiaissunnuntaiaamuna. Ei sentään Heikki -ollut pannut vielä poikiaan kouluun, eikä moni muukaan. Lupaa Heikki -pikku Yllin panna, kun se kykenemään rupee. - -"No jospa tuo nyt herra yhdestä pojasta tulis. Jos tulis pappi, niin se -olis jotakin." "Jotka monta autuuteen johdattaneet ovat, niiden pitää -sitä kirkkaamman kruunun saaman", arveli Heta. "Mutta jos opettaa -väärin pappikin ja näyttää pahaa esimerkkiä, niin joutuu alimmaiseksi -pahaan paikkaan. Ei se ole niin papinkaan helppoa. Hohoi." -- "Älä nyt -turhia huolehdi", lohdutteli ukko, "kyllä siinä monta matkaa on -ennenkuin Ylli-pojasta pappi tulee, jos kouluunkin pannaan." - -Samassa tuli Hilma edustupaan uusi virsikirja kädessä. - -"Täss on niin kauniita virsiä, paljo kauniimpia kuin vanhassa. -Minkätähden äiti ja isä niin moittivat että sitä on ruvettu kirkossa -veisaamaan." - -"Voi sinuakin, kun olet joutunut niihin eksyksiin, jotka ennustusten -mukaan ovat tulleet." Äidin ääni oli valittavainen. - -Tytär luki harvakseen; - - "Mutta mieli sokeentui - Meiss on synnin sumusta, - Tahtommekin turmeltunut - Kaikk on lankeemuksesta. - Katso, Herra, eksymme, - Työmme, aivoituksemme - Harhailevat luotas kauas; - Se vie sielustamme rauhas". - -"Eikö se luista kauniisti?" - -"Etsi sitten vanhasta virsikirjasta. Paljo kauniimmasti esimerkiksi nuo -viimeiset säkeet: - - "Työmm ja aivotuksemme - Harhailevat sinust kauvas, - Siit' on sielumm surkiass vaivass." - -Hän luki muita värsyjä ja muita virsiä. Matki kuinka vanhassa -virsikirjassa sanotaan. - -"Jossakin paikassa juuri kuin Jumala sylkisi ja itkisi ja nauraisi. -Hyi, kuka niin rumasti voi Jumalasta ajatella! Eihän sitä luulis -tohtivankaan..." - -"Mutta etkö sinä lapsi-parka ymmärrä minkälaisia ihmisiä ne on joita -Jumala poies potkii! -- Kyllä ne uuden virsikirjan virret kauniilta -kuuluvat, mutta ne ovat ihmisten kaunistamia. Eksytykset tulevat -kauniissa muodossa ja ovat sitä vaarallisempia. Vanhassa virsikirjassa -on Jumalan sana semmoisena kuin hän itse on sen meille ilmoittanut." - -"Voi voi kuinka lyhyesti te äiti käsitätte. Eihän Jumala ole antanut -suorastaan muuta kuin raamatun, tuskin sitäkään kaikkia. Virsikirjahan -on vanhakin ihmisten tekemä. Eikös niin isä?" - -"En minä häntä tiedä", vastasi ukko vähä yreästi. "Papit taitavat -tietää. Mutta kyllä se on totta että tuo uusi virsikirja on alusta -loppuun ihan nurinpäin kokoonpantu. Vanha virsikirja alkaa virrellä: -'Nämät ne kymmenen käskyy ovat', Mutta uusi alkaa adventtivirrellä. -'Iloitse morsian, Ja riennä vastahan', niin niin kai siellä ensimmäiset -sanat kuuluu. Ja semmosta sekasotkua se on alusta loppuun saakka." - -"Mutta adventtisunnuntaistahan kirkkovuosi alkaa." - -"Tuolla se on ukon suuri virsikirja viratonna piirongin päällä. Toissa -pyhänä kantoi sen kirkosta kotiin. Se joka niin kauan on kelvannut, ei -kelpaa enää! 'Hajota henget ynsiät, Kuin ovat viekkaat, viriät, Ain -outoi edes ottamaan, Sun selkiää sanaas sortamaan!'" Huokaillen hän -lausui nuo sanat. - -"Useinhan sitä muistaa kun näkee tuo virsikirjan tuossa että niin sitä -silloin ja silloin veisattiin. Nyt ne on veisuut veisattu..." - -Erkki tuli sanomalehti kädessä. - -"Nyt vaari ja muori ihastuvat sanomalehtiin ja kaikkiin uudenaikaisiin -touhuihin, kun kuulevat kuinka täällä kehutaan meidän kuntaa -edistyväksi kunnaksi." Hän luki sieltä: "Kansakoulu oli vastuksista -huolimatta saatu toimeen. Soittokunta oli pitänyt ensimmäisiä -harjoituksiaan. Raittiusseuraa puuhataan. Uusi virsikirja oli otettu -veisattavaksi kirkossa." -- Noista kustakin asiasta kerrottiin -seikkaperäisesti ja ihan niin kuin ne olivat tapahtuneet. Lopussa -oli: - - "Jos kuntamme edelleenkin edistyy sitä kyytiä kuin viime - vuonna ja kuten tämä vuosi hyviä toiveita antaa, niin pian - olemme Etelä-Pohjanmaan edistyneimpien kuntain rinnalla. - Vastus on murtunut, pimeys poistuu valkeuden tieltä." - - Edistyksen ystävä - -"No no mutta mistä pakanoilta ne ovat sinne semmoista tienneet -präntätä", pahkasi ukko. "Olet tainnut sinä lähettää selityksiä niille? -Kaikki ne vetävät yhtä köyttä, aviisit ja muut..." - -Muori oli kokonaan hämmästyksissään. Erkki ei puhunut mitään. - - - - -XVIII. - - -"Kummallinen tuo äiti! Vaikka on olevinaan jumalinen, yhtäkaikki -tahtoisi aina ehtimiseen riidellä." Hilma näytti hyvin miettivältä -siinä istuessaan tuolilla ja kutoessaan lapsenmyssyä. - -"Olenpa tuon ennenkin tullut huomaamaan että niinsanotut jumaliset -ihmiset ovat yhtä pahasisuisia kuin mitkä syntisäkit konsanaan", -vastasi Erkki, eikä näyttänyt välittävän asiasta sen syvemmältä. - -"Ja minun mielestäni pitäisi jumalisen ihmisen olla hyvän ja hellän ja -rauhallisen. Niin kuin Kristus sanoo: 'oppikaat minusta, sillä minä -olen siviä ja nöyrä sydämestä.' -- Ihmetyttää minua, eikä vaan -ihmetytä, mutta oikein sydäntäni karvastelee ettei äiti suo meidän -rauhassa elää ja toimia. Ei riitä että tuontuostakin on sanasotaisilla -miniänsä kanssa vanhassa tuvassa. Vaikka Kaisassa tuota on syytäkin -kyllä. Siin on oikein myrkkyä siinä ihmisessä, sen minä sanon. (Hilma -kävi kiihkeämmäksi) Kyllähän semmoiseen suuttuukin, -- mutta kun kehtaa -tavantakaa tulla sinullekin haukkumaan..." - -"En mä hänestä välitä, kylläpähän lakkaa haudassa jos ei ennen", sanoi -Erkki siihen ja näytti tahtovan tykkänään jättää koko kielittelyn. - -"Ei. Mutta minä toivoisin että kaikki olisi niin rauhallista ja -myötäistä kun kerran aina hyvää tarkoitetaan. Eihän kummallakaan, ei -äidillä ei isällä pitäisi olla mitään sanom..." - -"Joko nyt taas on vanhat hampaissa!" Sanat tulivat aika rupatuksella -juuri samassa kun ovi aukeni. Hilman silmät oikein seisahtivat, niin -kovasti hän säikähti. - -"Senpä minä olen monasti isälles sanonut ja ajatellut vielä useammasti -että vanhempaa ei enää kunnioiteta nykyisen maailman aikaan. Kun ollaan -mielestään oikein viisastuneita, niin kaikki Jumalan kymmenet käskyt -tallataan jaloillaan. 'Minä tahdon kostaa, sanoo Herra', Muista se -tyttö! Ja yhtä hyvin muista sinäkin, Erkki, että silloin kun olet -tullut meille vävyksi, kuuluu sinulle meidän vanhusten edessä: -'Kunnioita isääs ja äitiäs.' Teillä ei pidä olla menestystä tässä -talossa, jos te ette kunnioita vanhoja... Muistakaa että äidin kirous -maahan kukistaa huoneet!" - -"Hyvä äiti! ainahan me teitä kunnioitetaan", koetti Hilma itkua -vääntäen puolustaa. "Mutta pitääkö sitä sitten niin kunnioittaa, ettei -mitään saa tehdä, ei mitään puhua eikä mitään ajatella, mikä ei ole -teidän mieleen? Mistä sen määrän ja rajan sitten aina ti-tietäisi jo-s -ta-htoisikin!" Itku voitti hänet. - -Erkki kielteli rauhallisesti. "Älä nyt joutavia itke ja ryystä. Ei -tässä ole pahempaa hätää kuin ennenkään." - -Yhä sieltä vaan tuli. Anoppi ja äiti oli nyt pahemmin suutuksissaan -kuin milloinkaan ennen. Kun siinä lähes tunnin oli saarnannut ja Hilma -yhä itki, niin kävi Erkille niin tuskaksi että uhkasi: - -"Jollette nyt heti lähde täältä niin menette joutuakin..." Ja -laskettuaan pois astianteelmänsä, oikein oli nousemaisillaan jo -penkistä, mutta Hilma pyysi niin kauniisti: - -"Älä Erkki-kulta, se olis koko elämämme loppu, jos koskisit äitiin..." -Satoi sieltä vieläkin muorilta, mutta poistui hän. - -Samassa tuli joukko lapsia tupaan, niissä myös Heikin tuvan lapsia. He -iloitsivat siitä että heidän kipeät, rupiset kätensä olivat paranneet -aivan terveiksi, kun olivat "vesi-myllyjä" laitellessaan käsitelleet -puhdasta, ojissa lirittelevää vettä. - -Tuo lasten iloisuus oikein kuin puhalsi synkeät pilvet pois tuvasta. -Hilman silmät olivat kyllä vielä itkuiset, mutta lempeästi hän puheli -eräälle tyttöselle: - -"Niin pitää aina pestä itsensä, että on sitten noin puhdas ja terve." -Tuli mieleen, koskahan hänellä olisi tuommoinen -- tyttö -- poika. -Mieli oli äskeisestä myrskystä rauhoittunut, se ikäänkuin lepäsi, mutta -hän tunsi tarvetta pyytää äidiltään anteeksi. Syvälle olivat sanat: -'minä tahdon kostaa, sanoo Herra', sattuneet hänen sydämeensä, ikäänkuin -korkeudesta voimalla tullen tunkeutuneet luihin ja ytimiin. Kenties hän -oli vihoittanut Jumalan moninkerroin. - - - - -XIX. - - -Pastori Stenroth kävi tavallisesti kerran viikossa kansakoulussa. -Matkaa pappilasta oli Vehkakunnaalle noin puoli peninkulmaa, mutta -pianhan hän nuorella oriillaan ajaa karautti sen välin. Hänen -käynnillään koulussa oli päätarkoituksena aina noin tarkastaa mihin -suuntaan koulun henki alkaisi käymään. Siihen hänellä seurakunnan -sielunpaimenena oli kaksinkertainen oikeus, Hän oli opettaja Kosolan -ystävä, isällinen neuvova ystävä. Olihan hän 10 vuotta vanhempi mies ja -pappi.... - -Toisinaan hän sattui tulemaan kouluun juuri kun opettaja harjoitti -oppilaitaan johonkin maalliseen lauluun. Silloin hän muistutti että -virret oli tärkeämpiä opettaa. "Maalliset laulut ovat sekä sisällöltään -että säveleltään kevytmielisiä. Enkä minä myökään sallisi hengellisiä -lauluja laulettavaksi kevytmielisellä, maallisen laulun rallattavalla -nuotilla." - -Tästä ja muista tämänkaltaisista asioista johtui sitten pitemmät puheet -opettajan kamarissa. - -"Minun mielestäni", vastusteli opettaja Kosola jotenkin ujosti ja -arasti, "tuommoiset isänmaalliset ja kansanlaulut ovat hyvinkin -virvoittavia ja ylentäviä ihmisen mielelle." - -"Niin se on kyllä totta toiselta puolen. En tahdo halventaa oikeita -isänmaallisia lauluja. Ne ovat kyllä ylevät paikallaan, mutta -hengellisten laulujen -- tarkoitan etupäässä virsikirjan virsiä -- -näiden rinnalla ne ovat vähästä arvosta. Sillä ei isänmaa ole koskaan -muuta kuin ajallinen koti eli niinsanoakseni väliaikainen kotimaa. -Kristityt ollessaan tässä isänmaassa, tässä murheen laaksossa, ovat -aina mielellä, joka ilmenee noissa apostolin sanoissa: 'Meidän menomme -on taivahissa.' -- Ja ottamatta lukuun tosi-isänmaallisia lauluja, on -suurin osa noista maallisista lauluista, joiden sanat ja sävelet ovat -painetut, sangen huikentelevaa laatua, viehättäviä kevytmieliseen -taipuvalle ihmisluonteelle, ja jos ne ovat syvempimielisiä ja -surumielisiä, niin ne kyllä vaikuttavat ihmiseen viittaamatta häntä -kuitenkaan oikeaan johdatukseen Kristukseen, tälle elävälle -vesilähteelle." - -Opettaja-nuorukainen kävi melkein sanattomaksi. Kyllä hänen -mielessään hetken aikaa kuohui ja kiehui kapinallisesti noita -mielipiteitä vastaan, niin itse henkilöä jopa koko pappikuntaa vastaan, -mutta ei tahtonut olla rohkeutta sanoa mitään. Ja sitten tuli -välinpitämättömäksi ihan niin kuin seminaarissa ollessaan. Siellä oli -myös usein kuullut "kovaa hopeaa luettavan." Kaikki ne taipumukset -ihmisellisiin intohimoihin, joita tunsi, oli seminaarin seinäin sisällä -painettu ahtaisiin pihtiin, mutta sitä voimakkaimpina ne ulkona -riehuivat. Olipa yhteisin voimin vähän niin kuin tehty vastatoimia. Ja -sanomalehdissä oli saatu lukea: "Röttelöitä -- seminaarissa." - -Kerran häneltä tuli viitatuksi siihen suuntaan, niin kuin oli usein -aikonut, että "oliko sitä aina ajateltu ihan samaan tapaan ja -halveksittu maailman hauskuuksia." - -"Ei tosin", vastasi pappi. "Kyllä sitä kouluaikana ja vielä -ylioppilainakin oltiin aika kevytmielisiä huijareita ja elämöitiin -toisinaan tavalla, jota ei viitsi kertoakaan. Mutta katso. Tulla kansan -sielunpaimeneksi -- taikka muuksikin opettajaksi: se tuo vakavat pyhät -velvollisuudet. Nähdä ympärillään yksinkertaista kansaa, josta enimmät -ihmiset elävät, eivät ainoastaan suruttomuudessa ja kevytmielisyydessä -vaan julkisissa törkeissä synneissä, ja toiselta puolen sitä syvää -uskonnollisuutta, joka Jumalan alkuperäisenä äänenä ja hänen julistetun -sanansa kaikuna on pohjimmaisena havaittavissa tärkeimmänkin -synninharjoittajan sydämessä. Nämä huomiot panevat miettimään. Ja kun -saa kokea että moni paatunut syntinen tulee särjetyllä sydämellä -kysymään: 'mitä minun pitää tehdä autuaaksi tullakseni', ja semmoiset -todella sitten oikeaan ohjattuna parantavat elämänsä ja tulevat -onnelliseksi, niin vahvistuu Herran hengen kautta vakuutus että tämä -lauma tulee onnelliseksi ainoastaan sanankuulon ja uskon kautta. - -"Varsinkin tautivuoteen äärellä saa syviä vaikutuksia. Siinä näkee -usein ihmisen yhdennellätoista hetkellä hartaasti pelastustaan kysyvän. -Sairaitten luona käynnit ovat viime aikoina vaikuttaneet minussa paljon -muutosta. -- Mutta mitä kouluun tulee, niin olen minä yhä vieläkin sen -harras suosija, sillä tietoja, kaikkia tietoja, jotka ovat -suoranaiseksi hyödyksi elämässä, pidän tähellisinä. Vaan kas, -uskonnolla, joka on ihmisen kaikki kaikessa, tulee kansakoulussa olla -semmoinen etusija että se ikään kuin painaa leimansa lasten mieliin. -Tämä silmämääränä oivaltaa helposti, minkätähden moni maallismielinen -laulu saa uskonnonopetuksen edestä joko kokonaan poistua taikka ainakin -siirtyä hyvin syrjään." - -Kansakoulunopettaja ei puhunut juuri mitään. Ajatteli vain pitkään. -Kenties pappi puhuu oikein. Hän ei ollut vielä tuota asia noin tyystin -ja syvällisesti miettinyt. Kyllä sitä oli samaan suuntaan seminaarissa -viitelty. Mutta ei sitä tullut ajatelleeksi. Ja nyt, mitä nyt tehdä?... - - - - -XX. - - -Kunnan lainakirjasto oli tähän asti ollut papin hoidettavana. Nyt se -siirrettiin kansakouluopettajan huostaan. Sen ohessa oli kysymys -nostettu kirjaston parantamisesta: pärtyneet kirjat oli uudestaan -sidotettavat ja uusia teoksia hankittava. - -Tästä asiasta oli kuulutettu kokous kansakoululle erääksi lauvantaiksi -toukokuun alkupuolella. Siitä oli koko talven ollut puhetta kunnan -etumiesten kesken, mutta niin se oli jäämistään jäänyt kesän suuhun. - -Kokoukseen oli saapunut ainoastaan vähäinen luku kuntalaisia. - -Pastori Stenroth piti pienen puheen siitä että hän nyt jätti hallustaan -lainakirjaston, jota kaikella huolella täällä-oloaikana oli koittanut -hoitaa. Ja ilahuttavaa oli hänestä se että kirjastoa oli varsinkin -nuori kansa ja lapset uutterasti käyttäneet. Se todisti tiedonhalua -"kansassa kasvavassa". - -Kuitenkin oli hänen toisinaan tullut surukseen huomanneeksi että -muutamat lapset ja nuoret olivat noutaneet kirjoja tuontuostakin ja kun -hän epäillen tokko niin paljon ehtivät lukea, oli kysellyt jotain -kirjan sisällöstä niin eivät tietäneetkään siitä kertoa mitään. Kirja -vain oli likaantunut ja pärstynyt. Tämä todisti sitä pahaa tapaa -kansassa että kirjoja selataan vain eikä lueta. Mutta ajat paranevat -tässäkin suhteessa, kansakoulu varmaankin vaikuttaisi käänteen -parempaan päin. -- "Nyt on joku 50 markkaa uhrattava kunnan varoista -ränstyneitten kirjojen uudestaan sidottamiseksi ja ehkäpä 100 markka -uusien kirjojen ostamiseksi. Siinä on kyllä koko joukko huvittavia -teoksia, niin kuin satukirjoja ja matkakertomuksia. Edellisistä -Andersénin sadut ovat erittäin terveelliset ja puhdashenkiset, -matkakertomuksista ovat nuorisolle vallan sopivat Nordenskjöldin matkat -pohjoisnavalle, Wallinin, Livingtonen ja Chaillyn matkat Afrikassa ynnä -monet muut. Kaunokirjallisuudesta ovat kaikki Sakari Topeliuksen -teokset vallan terveelliset kaikille, jotka maallisempaa kirjallisuutta -haluavat lukea. Ei ole myöskään muistuttamista Walter Scottin teoksia -vastaan, monia muita mainitsematta. Sanalla sanoen, kaikki ne kirjat, -joita lainakirjastossamme nykyään löytyy, ovat huolella valitut ja -vaarattomat antaa kenen tahansa luettavaksi. Mutta nyt olisi hankittava -uusia kirjoja, ja minun mielestäni enimmäkseen hengellistä -kirjallisuutta, sillä sitä löytyy kirjastostamme niukanpuoleisesti, ja -useimmat niistä ovat pahoin kuluneet. En kuitenkaan tahdo olla vastaan -maallisen, esim. kaunokirjallisuudenkaan hankkimista, mutta sen vain -tahdon muistuttaa että tarkka valinta on tehtävä. Nykyään ei enää -kaikki suomenkielinenkään kirjallisuus ole vaaratonta, jota hyvällä -omallatunnolla voisi laskea lasten ja nuorison käsiin." Viimeisissä -sanoissa huomasi hartauden vivahdusta. - -"Pastori on hyvä ja erhetysten välttämiseksi luettelee ne vaaralliset -suomenkieliset kirjat", huomautti Erkki. -- Tuo papin puhe ei suinkaan -ollut hänelle aavistamatonta, mutta asian tärkeys näytti jännittävän -häntä. - -"Vaikea niitä on minun tässä häthätää luetella, kun uusia kirjoja -ilmestyy ehtimäntakaa", vastasi pappi. "Mutta ylisummaan sanottu ovat -useimmat Minna Canthin ja Juhani Ahon teokset turmiolliset lukea." - -Kauppias Kosola vastasi siihen oitis vähän ivallisella äänenkorolla: -"Tuomio summamutikkaan langetettu, ei ole tuomio tutkimuksen perästä. -Vai onko pastori lukenut noiden kirjailijoiden teokset?" - -"En. Pappina ei ole velvollisuuteni lukea sellaisia kirjoja, eikä edes -soveliastakaan. Mutta Uudesta Suomettaresta olen niistä lukenut A:M:n -arvosteluja. Nämä kirjailijat, erittäinkin Minna Canth, on ottanut -kuvatakseen mitä likaisinta elämässä on, ja senkin vielä mitä -mustimmilla väreillä. Semmoista ryökälettä kuin esimerkiksi Kauppa-Lopo -tuskin löytyy Suomen naispuolisissa, ja jos löytyisikin, pitäisikö -semmoista sitten kuvata esikuvaksi lukeville neitosille! Ja semmoinen -sydämetön työmies kuin on 'Työmiehen vaimo', näytelmässä, kelpaako se -esikuvaksi Suomen nuorukaisille! Raivostunut mustalaistyttö julistaa -kansan lait ja oikeudet ammuttaviksi! Voiko semmoistakin turmeltumatta -lukea ja katsella! Koko tuommoisen kirjallisuuden tarkoitus ei ole muu -kuin herättää napinaa, nurinaa ja kapinaa olevia oloja vastaan. -Epäsuotuisempiin oloihin joutuneen ihmisen toivon kipinä on tuon -kirjallisuuden mukaan tykkänään sammutettava, toivottomuuden erämaa -kaivettava kauheaksi epäilyksen suoksi, johon täytyy hukkua, sen sijaan -että viitattaisiin ihmiskunnan pelastajaan, tuohon toivon tukeen ja -elämänpuuhun. Tuommoinen vaarallinen oppi on tosin ulkomailla, -erittäinkin Ranskassa, jo kauan kalvanut kansan onnen juuria ja -yhteiskunnan perusteita, meillä se vasta on muutaman vuoden lapsi. -Jumala varjelkoon sen myrkyltä! Muistakaamme Kristuksen sanoja: 'joka -pahentaa yhden näistä pienimmistä --, parempi hänen olisi että -myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren -syvyyteen'." - -"Se on nyt tuota tunnettua kauhistuksen valitusvirttä, jota muutamissa -sanomalehdissä tuontuostakin veisataan", rupesi kauppias Kosola -rämäjämään. "Sitä virttä, johon vellit ja puurot ja raamatut -sekotetaan. Hui hui hui, huudetaan juuri kuin oltaisiin ammottavan -hornan partaalla. Tuo kauhea mörkö nielee meidät! Tuo kyykäärme puree. -Sen kita on jo auki. Paetkaa tuota mörköä, tuota kyykäärmettä! Tulkaa -tänne kirkon hempeään helmaan! Täällä teidän silmänne ja korvanne -tukitaan näkemästä ja kuulemasta loassaan rypevän maailman menoa. -Uneksikaa ja uneksikaa tuntematonta ja tietämätöntä ja unohtakaa mitä -ihmisten elämä on kaikessa pahuudessaan ja juonissaan!" Sentapaista -sieltä tuli, ja puhujan kasvoissa näkyi suuttumuksen puna. - -Nuoremmasta veljestä tuntui olo kamalalta. Häntä oikein kuin repi. -Siinä papinpuheessa oli paljon totta... - -Ei. Kuka tietää...? Totta siinä oli veljenki puheessa. Muttei pitäisi -olla noin rohkean, noin hävyttömyyteen asti hänenkään. Oi, oikein -hävettää tässä. Ei suinkaan tuon papin mielipidettä kukaan sydämestään -hyväksy. Mutta antaisi tuommoisten asiain olla eikä puhuisi mitään... - -Vanha Mäkelä oli kävellä köpsytellyt koululle. Sisääntultuaan hän -istuutui ovensuunpuolelle koulupenkille. - -Kauppiaan lakattua rupesi Erkki puhumaan. - -"Asiaa voi aprikoida tuolta ja tältä puolen", alotti hän ajattelevasti. -"Jos puheenaolleiden kirjailijain kuvaamia henkilöitä on pidettävä -hyvän esikuvina, niin kuin pastori tahtoisi kuvatut henkilöt olemaan, -että ihmisten tulisi elää miten he elävät, niin olen minäkin valmis -sanomaan: pois semmoiset esikuvat. Mutta minä en ole ajatellut asiaa -siltä kannalta lukiessani noita uudenaikaisia kirjoja. Ne ovat minussa -herättäneet ajatuksia, jopa säälintunteita. Noin kipeitä mätähaavoja on -yhteiskunnassa. Mitä voisin tehdä niiden parantamiseksi? Toiset -kärsivät sanomattomasti, toiset voivat aina paksusti. Kuinka voitaisiin -onnen-osat tasoittaa? Semmoisia kieroja kohtia, jotka tuottavat -kärsimyksiä toiselle, voi olla siellä, missä ei luulisikaan. Torpparin -ja talollisen, isännän ja palkollisen välillä, aviopuolisojen -keskuudessa ja vieläpä vanhempain ja lasten välillä. Ja semmoisia on -sekä herroissa että talonpojissa, eri tavalla tietysti olojen mukaan. -Eikä voi olla myöntämättä että on tarpeellista jokaiselle tulla -tuntemaan elämää niin kieroine kuin sileine puolineen. Silloin mahtaisi -jokainen koettaa parantaa kohdaltaan mikä parannettavissa on. -Kaunistelemalla ei paha parane. Kaikkia on lupa tutkia, sen myöntää -raamattukin, koska siellä sanotaan: 'tutkikaa kaikki ja pitäkää se kun -hyvä on'. -- Pidän kuin pidänkin tärkeänä että näitä riidanalaisia -kirjoja ostetaan lainakirjastoon." - -Väittelyitä kesti vielä tuntikauden. Niiden kestäessä vanha Yllikin -pyysi jotakin sanoa. - -"Minä olen tässä tullut huomaamaan", lausui hän painolla harvakseen, -"että sekoitus on tapahtunut uudistuksenkin miehille nyt. Toisen -mielestä on hyvä tuo, toisen tuo. Mitenkähän siitä selvitään? Muuten -siinä joudutaan semmoiseen sekasotkuun, niin kuin me vanhat olemme sitä -ennustaneet." - -"Jaa, sitä liikkuu maailmassa monen moista, josta vanhoilla ei ole -aavistustakaan", vastasi pappi siihen. "Raamatun selvää oppia -kierrellään, turmelevia tuulia puhaltelee milloin miltäkin taholta. -Edistys on näetten hyvä, kun sitä ohjataan oikeaan suuntaan." - -Päätökseksi tuli ettei Minna Canthin ja Juhani Ahon teoksia osteta. -Niitä puolustivat ainoastaan Erkki Mäkelä ja kauppias Kosola. -Pärstyneet kirjat sidotaan uudestaan ja siihen tarkoitukseen -myönnettiin ehotettu summa 50 markkaa. 100 markan edestä ostetaan -enimmäkseen hengellisiä kirjoja, eri jumaluusoppineitten saarnakirjoja. -Otto Funcken kaikki suomeksi ilmestyneet teokset. Maallisia kirjoja -valitsemaan valittiin pastori, ja kansakoulunopettaja siinä toimessa -hänen apulaisekseen. Lukkari, kirkkoväärti ja muutamat isännät, jotka -kokouksessa olivat, eivät enempää kuin kansakoulunopettajakaan olleet -puhuneet juuri mitään, mutta päätökseen kyllä olleet avullisia. - - - - -XXI. - - -Erkki oli joskus puhunut apelleen kansanopistosta. Kansakoulu oli -ainoastaan lapsia varten ja siellä saadut tiedot, opinalkeet, -oikeastaan haihtuvat muutamilta lähes huomaamattomiin, kun he ovat -huolettomia lisäämään koulussa lasketulle perustukselle uutta. "Ihmisen -täytyy", sanoi Erkki, "pyrkiä alati kehittymään, muuten hän menee -takaisinpäin. Ja monelta jää kansakoulun käytyään sikseen kaikki -opinharjoitukset, vaikka sitä ominpäinkin tavallaan opiskella voisi, -jos oli halua ja lujaa tahtoa. Mutta kansanopisto olisi tässä -tarkoituksessa peräti tarpeellinen ohjauslaitelma, kun siellä todella -ohjataan semmoiseen tietämiseen ja taitamiseen, joka kaikilla ihmisille -pitkin elämänvartta kuuluu. Semmoista opistoa ei tule meidän kuntaan, -ainakaan vielä moniin maailman-aikoihin, mutta niitä puuhataan muualle, -yhteisiksi kokonaisille maakunnille, ja semmoisten alkuja on jo -muutamia Suomessa." - -"Tottaakseen onkin aikomus kaikista ihmisistä tästäpuoleen tehdä -herroja", pahkasi Ylli-appi siihen tavallisella kummastuksellaan. "Kuka -helkkarissa sen leivän viimeinkään maasta kiskoo?" - -Ja sitten Erkki juhannuksen jälkeen valmistelihe käymään -kotipuolellaan. Se nyt kyllä oli apesta ja anopista tavallista kyllä -käydä kotiseutuaan joskus katsomassa, eikä työnaikakaan nyt ollut -kaikkein kiireimpiä. Mutta se heitä kummastutti että Erkki sanoi siellä -tulevan suuren juhlan kansanopiston hyväksi. Merkillisiä juhlia ja -puuhia! - -Kovin mielellään Erkki olisi vaimonsa myös suonut tulevan. Mutta hän, -Hilma oli keväällä tullut kivulloiseksi ja niin raskasmieliseksi ettei -hänestä matkalle ollut, eikä näyttänyt ajattelevansa muuta kuin -kuolemaansa. Se oli Erkkiä usein surettanut, nähdä hänen niin -raskaasti kärsivän... Kuka tietää tokko hän enää elossa tapaisikaan -palattuaan...? Luultavasti kuitenkin, ja kaikissa tapauksissa on matka -virvoittavaa. - -Kosola-veljekset, kauppias ja opettaja, tulivat hänen matkatoverikseen. -Matka rautatieasemalle, noin pari peninkulmaa, enimmäkseen käveltiin, -mutta ajettiin vähän kyydilläkin. Ihmisten peltovainioilla laihot -huojuivat vienossa lounaistuulessa, heinämaat loistivat kauniisti -kukista. Kaikkialla tuoksui tuore, elähyttävä kasvillisuus. -Matkustajamme tunsivat virvoitusta niin hyvin tästä kuin siitäkin että -olivat tulleet ikäänkuin vapaampaan, laajempaan maailmaan. Ja -rautatiematka se aina on semmoista mahtavaa kiitämistä, joka tuntuu -omituisen mukavalta mielessä, varsinkin kesällä kun on niin sopiva -seisoa platformalla katsomassa oheen jääviä kyliä ja seutuja. Paljon -rämeiköitä ja metsiä, mutta viimeiseltä yhä enemmän laajoja -viljavainioita. - -Asemalta, johon rautateitse oli määrä tulla ja johon saavuttiin -iltapäivällä, oli toista peninkulmaa matkaa juhlapaikalle. Mutta -huomenna juhlapäivä vasta olikin. Iltaa ja yötä kuluttamaan meni -matkustajat lähes puolimatkassa olevaan Rinta-Jokelaan, Erkin entiseen -kotiin. Sinne kokoontui muitakin juhlaan aikojia. Sangen virvoittava -yöntienoo oli Erkille, varsinkin, kun hänelle pakkasi surua tuomaan -kotoiset olot. Mutta äidin -- isänsä oli aikoja kuollut -- sisarten ja -nuorempien veljien ja vieraiden joukossa vilkkaasti puhellen kuitenkin -haihtui suru jotenkin tyynni. Erkki tunsi nyt kuten usein ennenkin -luonteensa irtonaiseksi ja eläväksi, vaikkei hän tosin piisannut -kauppias Kosolalle suunkäytössä. - -Seuraavana aamuna tuuleskeli kovemmin kuin eilen, pilvenjyhkyjä -nouseskeli taivaalle. Sateen pelkoa oli vähän, mutta kuitenkin -näyttivät ihmiset hilpeiltä ja iloisilta kokoontuessaan Saarelan -peltokedolle joen varrelle, jossa liehui lippuja tangoissa, näkyin -virstain päähän kartanoiden ja vainioiden yli. -- Virren sävelet -kaikuivat vaskitorvista tuulisessa ilmassa, joku puhe pidetään, lauluja -lauletaan ja sitten raikuvat "Maamme" mahtavat säveleet soittona ja -lauluna yhtaikaa. Mieliala on yltyleensä saanut juhlavan virityksen, -tyttöjoukossakin huomaa monet kasvot kirpoavan kankeasta ujouden -kuorestaan ja pukeutuvan hilpeyden hymyyn. - -Lehtipuilla somistetulle puhujasijalle astuu nyt nuorenpuoleinen, -hieman synkkäpiirteinen herrasmies, valkoinen lakki päässä. Se on -filosofiian maisteri Viitta. - -"Kansalaiset! - -"Pimeydestä valkeuteen pyrkii Suomen kansa. Vuosikymmeniä sitten se on -jo perustanut kansakouluja lastensa hyväksi. Näitä opinahjoja on -esimerkiksi tässä pitäjässä jo puolikymmentä. Enemmänkin on kansamme -valistuksen eteen uhrannut. Sen karttusasta kädestä on kerääntynyt -kymmeniä tuhansia oppikoulujen kannattamiseksi yliopistoon pyrkiville -nuorukaisille." -- Puhui sitten seikkaperäisesti tämän maakunnan lyseon -synnystä ja kannatuksesta y.m. sivistyspyrinnöistä ja kuinka -kansanopistokysymys on täällä vireille tullut. - -"Itse kansaa varten tahdotaan jo enemmän kuin kansakoulu voi tarjota, -tahdotaan kansanopistoa." Tarkemmin kansanopiston tarkoituksesta, sen -kehittymisestä Skandinaavian maissa, erittäinkin Tanskassa. - -"'Valoa kansallemme', vaati Topelius jo kohta parikymmentä vuotta -sitten. Ja nykyään on yhä vaativammaksi ja varmemmaksi tunnussanaksi -tullut: 'Kaikki kansa valistuneeksi!' Ja valistuksessahan se onkin -kansan voima. Ne kansat, jotka ovat omistaneet sivistyksen, tulleet -taitamattomuudesta taitoon, tietämättömyydestä itsetietoisuuteen, -sanalla sanoen pimeydestä valkeuteen, ne kansat ovat tulleet -vallitseviksi maan päällä, sillä ne ovat täyttäneet Luojan määräämää -tarkoitusta." Puhuja esitti monia esimerkkejä historiasta. - -"Muutamia vuosisatoja kukoistivat Kreikkalaiset sivistyksen -kukkuloilla, mutta sitten tuli heidän lankeemuksensa. Mikä siihen oli -syynä? Heidän valistuksensa oli muuttunut pimitykseksi, heidän -sivistyksensä turmelukseksi. Heidän sivistyksensä oli niinsanoakseni -altapäin mädännyt, ja niin romahti koko rakennus -- joka ennen uljaana -seisoi -- hävityksen kuiluun juurikuin joku huone maanjäristyksen -avaamaan halkeamaan." - -"Nykyaikana liikkuu aatevirtauksia toisesta maasta toiseen, -aatevirtauksia, jotka kuten tuulenpyöriäiset tyyntä vettä häiritsevät -kansain vakavia mielipiteitä. Surullista on jos kansanopistomme joutuu -tämmöisten kaikenlaisten aatteiden ajeltavaksi. Sivistys niin -Euroopassa kuin Amerikassa on kohta tyhjä kuori vain. Koko sivistynyt -maailma on kohta valkeaksi sivuttu hauta, joka on täynnä kuolleitten -luita ja kaikkea riettautta. Materialismilla, jonka aatteen omii se -mataloitunut mieli, joka ei enää muuta halua kuin mitä tämä maailma -matoinen tarjoo, on lukuisasti edustajia kaikissa maissa, ja Jumala -paratkoon, sitä kannatetaan jo meidänkin maassamme. Kuinka se on -mahdollista? kysymme itseltämme. Kuinka voisi ylöspäin pyrkivä, -kuolematon ihmishenki tulla todellisesti tyydytetyksi aineellisuudesta, -tuosta maan mudasta ja mullasta! Ei, se ei tule, vaikka niin -luulotellaan ja pimennyksessään väitetään. Järki tahdotaan taas -julistaa jumalaksi niin kuin Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen, -eikä huolita raamatunopista, tuosta järkähtämättömästä, -muuttumattomasta uskonnosta, johon useat suuret ajattelijat ovat -aikansa harhailtuaan palanneet. Uskonto on ainoa pysyvä, ja se kansa, -joka tälle perustukselle rakentaa, se pystyssä pysyy. Uskonto -- siinä -on Suomenkin kansan turva ollut nälässä ja sodassa, se on sen tuki -nykyisinäkin uhkaavina aikoina. - -"Tässä on meille kansanopiston puuhaajille miettimistä... Perustakoon -Suomen kansa yhä edelleen sivistyksensä uskonnon horjumattomalle -pohjalle. Silloin ei nykyajan turmeleva mato pääse kalvamaan kansan -onnen perusteita. Suomen kansa on uskonnollinen kansa, se on Jumalaa -pelkääväinen kansa. Ja semmoisena se voi rohkeasti käydä kohti -tulevaisuuttaan kammomatta idän synkkiä pilviä." - -Erkkiä ajatutti tuo puhe. Onkohan niitä todellakin niin vaarallisia -aatteita liikkeellä, kun niitä huutavat ei ainoastaan papit, mutta -filosofiian maisteritkin. Ja ajattelemisenko vapautta sitten täytyisi -supistaa niiden uhan ja ahdistusten tähden, joista sanomalehdissä -lakkaamatta kerrotaan... Kummallista! -- Kauppias Kosola pysyi juhlan -ja arpajaisten jatkuessa yhä hilpeällä tuulella ja sanoi kerran -Erkille: - -"Ne vaaralliset aatteet ovat kuviteltuja mörköjä. Ajatella saa vaikka -mitä, kun ei vaan pahaa tee." Nuorempi Kosola oli ihan välinpitämätön -ja nautti vapautta kuin häkistä päässyt lintu, teki tuttavuutta -tyttöjen kanssa, nauroi ja puhua löpötti kaikkia vähäpätöisyyksiä. - - - - -XXII. - - -Oli sunnuntai-iltapäivä. Erkillä oli paljon hommaa se juhlan tähden, -joka nyt oli Mäkelässä vietettävä, mutta eräs keskustelu pastori -Stenrothin kanssa viivytti häntä melkein liika kauan peräkamarissa. He -väittelivät siitä kysymyksestä, eikö parantamisen tarkoituksena olisi -tarpeellista tuntea sitä pahuutta tai tautia, josta on parannetta. - -"Täytyyhän lääkärin tuntea taudin syitä ennen kuin voi lääkettä -määrätä", Erkki perusteli. - -"Kieltämättä on luonnollista tautia niillä keinoin parannettava", -vastasi pappi siihen. "Mutta tuohon tosiasiaan nojautuen, kuinka voi -väittää, että roskamaiset, likaiset novellit ja romaanit olisivat -tarpeelliset ilmituojina parannuksen tarkoitukselle?" - -"Eivätköhän sittenkin olisi?" tutkaili Erkki. "Raamatussa puhutaan -moniaalla ihmisen sydämestä, ajatuksista ja aivoituksista ja että Herra -tutkii sydämet ja munakuut. Sanoittehan tekin eräänä pyhänä -saarnatessanne: 'Voi, jospa voisi katsoa rikkaitten sydämeen!' Myös -puhuu usein pastori kotielämästä, sen riitaisuuksista ja nureista -puolista." - -"Niin, mutta kenessä minä raamatun hengen mukaan huomaan pahuutta ja -ilkeyttä, häntä minä nuhtelen ja neuvon. Sitähän eivät kaunokirjailijat -tee, vaan antavat pahuuden, ilkeydet ja juonet vapaasti temmeltää -vieläpä miellyttävässä, lihanhimoja hivelevässä muodossa... Huomaatteko -erotusta tässä." - -"Mutta, hyvä pastori, kaunokirjallisuudessa esitetään elämä sellaisena -kun se on, vääntelemättä ja kääntelemättä sen luonnollista menoa, ja -niin tullaan johdonmukaiseen loppupäätökseen. Syiden ja edellysten -mukaiset ovat seuraukset. Jos pahuus ja halpamaisuus näyttä joskus -jäävän rankaisematta, niin on sekin luonnollista, koskapa maailmassa -usein niinkin tapahtuu tai ainakin näyttää tapahtuvan. Siitähän -oivaltaa parannuksen tarpeellisuuden." - -"Me emme käsitä toisiamme", virkkoi pappi hieman tuskallisesti Erkin -mennessä ulos ja lähti itse perään. - -Kansaa oli toista sataa henkeä koolla. Enimmät oleskelivat hiljaa kuin -kirkolla ikään, katsoivat ihmettelevästi milloin lippua, jota tuuli -tangossa uuden tuvan peräseinän edustalla hulmuutti, milloin -Vehkakunnaalla kansakoulun läheisyydessä liehuvaa lippua. -Puolikasvuiset pojat ja jotkut harvat nuoret miehet näyttivät vähän -ilkamoivan. Kuulipa sanoja semmoisia kuin: - -"Mäkelän Erkille on tulossa uudet häät. Hyvin komeasti niitä kai -meinataan pitää, vai mitä nuo sinivalkoiset huivit noissa seipäissä -merkinnee?" -- "Komeat taitavat tulla, mutta ei näissä vaan vettä -parempaa anneta, jos ei omassa pullossa olis." - -Vanha Ylli ja Heta eukko nähtiin myös väliin pihassa kävelevän, tavan -mukaan eri tahoilla kumpikin. Ukon silmissä kyllä huomasi kummastusta, -mutta jotenkin välinpitämättömältä hän muuten näytti. Niinpä hän olikin -edellisenä iltana Erkille sanonut: - -"Lempo teidän hommistanne enää huolikoon. Puuhatkaa mitä tahdotte." Se -ei kuitenkaan tarvinnut merkitä, ettei hän vieläkin välittäisi, sillä -hän oli samoin väliin ennenkin sanonut ja yhtäkaikki jälleen -välittänyt. - --- Heta oli vetänyt tumman ristiliinansa niin alas silmilleen että hän -juuri voi sen alta nähdä eteensä ja näytti kovin kyllästyneeltä näihin -uusia uusimpiin oloihin. -- Hilman kasvoissa huomasi hieman hilpeyttä, -näytti juhlahomma vähän virkistävän tuota sureilevaa mieltä. - -Päivä oli selkeä, joltisen lämpöinenkin. Suuri kurkiparvi lensi -luikaten seudun yli pohjoisesta eteläänpäin ulkomaita kohti. Ja kun nuo -pitkäkaulat lensivät verraten alhaalla, ennustivat muutamat vanhain -merkkejä uskoen ja siinä juhlan alkamista odotellessa -- vähälumista -talvea. - -Varsinaisena juhlapaikkana oli vähän kumpuva keto noin 50 meetriä -kansakouluhuoneuksesta lounaaseen päin, paikka, joka jo aikoja sitten -oli ollut peltona siinä Vehkakunnaan metsän syrjässä, joka viimeisen -edellisenä kevättalvena oli kansakoululle raivattu. Tältä juhlakentältä -laski jyrkkä kalliolouheinen rinne Helmajärveen päin, jonka vesi -hiljaisissa laineissa taas hopeankarvaisena kimalteli auringon -säteissä. Sisäänpääsymaksu oli 50 penniä hengeltä. Kansaa karttui vähin -vielä, mutta joukossa oli useita, jotka pääsymaksua vaadittua -poistuivat syrjäpuoliin maksamatta. - -Puhujalavaa koristi koivut ja pihlajat joiden lehdissä jo oli muutamia -kellastuneita, ja sen vieressä kajautti soittokunta kauppias Kosolan -johdolla klo 3 j. pp. "Maamme" säveleet raikkaaseen, vaikka ei enää -hyvin tuoksuvaan syyskesän ilmaan. Mahtavasti raikui sekä hongikossa -kansakoulun takana että Helmajärvelle päin. - -Erkki Mäkelä astui sitten puhujalavalle tummanpunervissa -parkkumivaatteissaan, lakki kädessä niinkuin se oli soitonkin aikana -ollut. - -"Naapurit, kyläläiset, kuntalaiset!" alkoi hän pontevalla äänellä. - -"Ensikertaa raikuivat juurikään 'Maamme' laulun mieltä kohottavat, -isänmaallisesti innostavat säveleet monista vaskitorvista ympäri -Vehkakunnaan ja Mäkelän seutujen. Se raiku ja kaiku sukelsi ilman läpi -mahtavan kansallisen herätyspasuunan äänenä korviimme, poistaen -entisaikain taikauskoisuuden ja pimeyden peikot tältäkin seudulta -armasta isänmaatamme. Niin nuorten kuin vanhain kasvoista huomaa tällä -hetkellä innostusta ja ylevää tunnetta mielessä. - -"Luullakseni jokainen läsnäolijoista tietää mikä on isänmaa. Sehän on -se maa, jossa meidän kotimme on. Me näemme aina jonkun kappaleen tätä -maata, tuota suurta Suomi-kotia edessämme (ojentaen kätensä -Helmajärveen päin): - - "Me kättä voimme ojentaa - Ja vettä rantaa osoittaa - Ja sanoa: kas tuossa on se - Maa armas isäimme! - -"Isänmaa ei siis ole mikään unelmaintakainen maa, vaan se on se, jossa -me elämme ja liikumme ja työskentelemme, jonka pinnasta leivän -kiskomme, jonka järvistä kalamme saamme, jonka oikeudet ja lait meitä -suojelevat kaikilta pahansuopien vehkeiltä, tulivat ne sisältä tai -ulkoa päin." - -Puhui sitten noin vähän kuvallisin sanoin kuinka idästä heitellään -yksityisiä vihan- ja kateudennuolia meidän rauhallisten, ominaisten -olojemme häiritsemiseksi. - -"Mutta me saamme luottaa hallitsijaamme ja vahvasti toivoa että hän -käsittää mitkä ovat meidän kansallisen olemisemme ehdot. - -"Tehdäksemme olemisemme taatuksi on meidän kansalaisten puolestamme -pyrkiminen tietämiseen. Jokaisen on tarkoitus tulla käsittämään -ihmis- ja kansalaisoikeutensa ja mitä hänen kulloinkin on tekeminen ja -valitseminen niinhyvin oman itsensä kuin muiden ihmisten eduksi. Tiedon -valossa tullaan oivaltamaan oikea ihmisarvonsa, ja semmoinen ihminen -inhoaa kaikkea vääryyttä ja alhaista. Omasta itsestään täytyy tietysti -jokaisen tässä maailmassa etupäässä huolta pitää, mutta tietävän -ihmisen on myös mahdollisempaa tulla jalomielisiksi kaikissa toimissaan -ja menettelyissään muita ihmisiä kohtaan, kuin tietämättömän. Tämä on -totta huolimatta siitä etteivät kaikki opin omaajat ole jaloja. Tieto -selvittää ihmiselle velvollisuudet, ja tietävänä hän löytää rauhan ja -tyydytyksen töissään ja toimissaan, jos nämä vastaavat hänen -ihmisarvoaan. - -"Vanhempain velvollisuus on kuten tiedätte, pitää huolta lapsistaan. -Sen myöntää jokainen, mitä ruokaan ja vaatetukseen tulee, ehkäpä -siinäkin mitä käsikähmäiseen tai kepilliseen kuritukseen tulee -(kuulijajoukosta kuuluu naurahduksia). Mutta vanhempien huoli lastensa -henkisestä kehityksestä tulee olla parempaa kuin mitä nyrkki ja keppi -voivat tarjota, eikä riitä sekään että lapset pannaan sen verran -luvulle että pääsevät ripille. Ei, ne ovat saatettavat tuntemaan mitä -jokapäiväinen elämä vaatii, ja sehän vaatii paljon. Tarvitsee tietää -kumminkin vähän mitkä ovat ruumiillisen elämisen, hyvinvoinnin ja -terveyden ehdot, miten maata tuottavaksi viljellään, kuinka -johdonmukaisesti ajatellaan, josta myös seuraa järjellinen elämä ja -toiminta. Niin esimerkiksi ajatteleva ihminen ei juo eikä tuhlaa, koska -hän oivaltaa että sellaisesta menettelystä välttämättömästi seuraa -ruumiin ja mielen ränstyminen ja omaisuuden hukka. Tarvitsee vielä -tietää mitä on tehtävä kunnan, maakunnan ja isänmaan yhteiseksi -hyväksi. Tieto suuren maailman menosta, koko ihmiskunnan ja eri kansain -kehittymisestä, toimista ja pyrinnöistä sekä entiseen että nykyiseen -aikaan on hyvin jalostuttava. - -"Ilolla voi edistyksen ystävä mainita että kansakouluun, joka meillä -vasta on aivan nuori, kuten tuoreet kannontympykät tuolla rakennuksen -ympärillä (viittaa kädellään sinne) osottavat, että tuohon -kansakouluun, jonka tarkoitus on juuri saattaa ihmisalkuja tietämiseen, -heti ensi vuonna, viime talvena, lähetettiin lapsia 30:een asti. -Toivottavasti niitä pian alkavaksi lukukaudeksi karttuu jo 50:een. -Nuori on tuo 'opinpajamme', ei siellä ole vielä ehditty mitään valmista -takoa, mutta jotakin hedelmää lasten käsityksessä on jo kumminkin -huomattu. Liikoja ei pidä koskaan odottaa. Turhaa olisi kuvitella että -sitten kun kaikki olisivat kansakoulun käyneitä että sittenkään maailma -olisi mikään paratiisi. Kyllä sitä pahuutta aina on. Mutta kumminkin -olisi säädyllisyys ja kunnollisuus yleisempää, kun kaikki voisivat -johdonmukaisesti ajatella ja velvollisuuksiaan harkita. Ja tietämisen -laita on se, että jokainen siihen tultuaan kammoo tietämättömyyttä eikä -millään ehdolla tahtoisi tulla jälleen tietämättömäksi. - -"Vaikka oletamme pakoksi kansakoulun käymisen jokaiselle lapselle, niin -se ei suinkaan oikein ymmärrettynä ole mikään kauhistava pakko. -Tiedämme kyllä että suomalainen rakastaa vapautta, joka onkin aina -ollut sen kultainen etu, ja että ihminen on aina taipuvaisempi -vapauteen kuin pakkoon, mutta hyvään pakoittaminen käy pian -miellyttäväksi pakoitetulle. Kepittämällä ja rusikoitsemalla eivät -lapset mielly hyvään mutta kauniilla esimerkillä. Ne elämänohjeet, -jotka todella ovat hyvät, täytyy miellyttäviltä ja jaloilta näyttää -lapsille. Silloin nämä taipuvat, sillä joskin ihmisalulla on taipumusta -pahaan, niin on sillä taipumusta hyväänkin. Hyvään taivuttakoon -vanhemmat lapsiaan kotona, ja kouluhan on tarpeen heidän apunaan. - -"Maa on antanut meille taas hyvän vuodensadon, ja kun varallisuus -karttuu, niin enemmän voimme uhrata henkisiin tarkoituksiin. -- -Vallitkoon pienessä juhlassamme iloinen mieli! Ja lopuksi: eläköön -valistuspyrinnöt." - -Ainoastaan muutamia ääniä yhtyi "eläkööhön", suurin joukko katsoa -töllötti ja kuunteli kummastuksissaan tuota outoa... - -Odottamatonta ja ilahuttavaa oli Erkille se että pastori Stenroth tuli -puheen päätyttyä häntä kiittämään ja kehui puhetta hyväksi. Ainoastaan -siitä huomautti, olisi pitänyt "maa on meille antanut sijasta sanoa: -Jumala on meille antanut..." - -"Ja aikomukseni oikeastaan oli sanoa: luonto on meille antanut, mutta -kyllä Jumala tosiaankin oli ollut vielä parempi", myönsi Erkki. -- -Sitten kohta lähti pappi kotiinsa. Leikit, kilpajuoksut ja -rinkitanssit, jotka sen jälkeen alkoivat, eivät suinkaan hänelle -sopineet kuten itse sanoi. Oli ollut vähän aikomusta Kosola-veljesten -kesken panna toimeen seuranäytelmät näiden kansanhuvien yhteydessä, -mutta siihen se aikomus jäi kun näytti mahdottomalta toteuttaa -näyttelijäin puutteen tähden. - -Hauskasti se iltapuoli kului soiton vaihdellessa. Kilpajuoksussa, jossa -jaettiin pieniä kauppapuodin kapineita palkintoina, osottivat -puolikasvuiset kelpo ketteriä sääriä -- ei yhtä oivaa terävyyttä -salkoon nousemisessa. Vanhukset eivät tulleet lainkaan varsinaiselle -juhlapaikalle. Erkkikään ei siellä koko aikaa ollut, koska Hilma ei -jaksanut olla -- jaksamattomuus riippui sekä raskasmielisyydestä että -ruumiillisesta kivulloisuudesta, mutta edellisestä vielä enemmän. - -Koko huvien aika oli muuten aivan rauhallista, mutta pari nuorukaista, -joista toinen oli oikeastaan vielä lapsi, olivat juopuneet pulloissa -muassaan kantamasta viinasta ja pakkailivat tavantakaa räyhäämään ja -iltasella klo 10 ajoissa rupesivat keskenään tappelemaan. Erkki -haettiin silloin paikalle, ja kun hän oikein vakavasti sanoi: "Kumma -ettette häpeä tuommoista silloin kun ihmiset siivosti ja sivistyneesti -huvittelevat", niin vetäytyivät he lymyyn kuin koirat saadessaan toruja -haltioiltaan. - - - - -XXIII. - - -Hilman luonteessa oli lapsuudesta saakka taipumusta mieltyä uuteen. -Milloin vaan hän tyttösenä sai kuulla ja nähdä jotakin, mikä ei kotona -ollut tavallista, tuli hän ihastuksiinsa niin että juosta hyppeli -lattialla ja sanoi: "kumpa äiti, kumpa isä meilläkin olisi tuommoinen, -ja kumpa sais nähdä semmoista mistä tuo äijä puhui, joka oli meillä -yötä!" Olipa tuosta tytöstä oikein kuin olisi ollut mikä pyhä tai -juhla, kun joku rohtojen tai rihkamain kaupustelija tuli ja sai yösijan -ja kertoi sitten yöntietäminä kaukaa, aina kaupungeista asti -kaikenlaisia mukavia asioita. Ja jos semmoisilla kuleskelijoilla oli -kuvapapereita tai viisuja, niin isän täytyi ostaa, ei auttanut mikään. -Eikä ne niin kalliita olleetkaan: 10, 15 tai enintään 20 penniä, mutta -lujaan pani ennen kuin isä noista rahoistaan luopui, ja äidilläkin aina -oli vastaan sanomista. Ne olivat tietysti vähäpätöisiä nuo kuvapaperit, -viisut samoin, mutta Hilmasta ne olivat erinomaisia, eivätkä -vanhemmatkaan niiden arvoa huonoksi arvanneet, pikemminkin katsoivat he -niitä ylellisiksi, jotka eivät talonpojalle kuuluisi. - -Siten oli kokoontunut kuvia venäläis-turkkilaisesta sodasta, Genoveva -ja Smertsi-poikasensa kanssa ja elättäjä-peuransa kanssa metsäluolassa, -Kristus ristillä ja muita semmoisia. Viisuja tyttö luki ja mikäli sai -kuulla säveleentapaista, lauloi myös hyvin mielellään. Parempaa ei -hänelle katekismuksen ja raamatunhistorian ohessa ollut tarjolla. -Silloin sodan aikana ainoastaan sai lukea sanomalehteä. - -Kun joskus posetiivinsoittaja kaukaa osui syrjäseutuun ja tuli Mäkelään -ja soitti, niin silloin Hilman riemulla ei ollenkaan ollut rajoja. Se -pani kauniisti, niin niin niin kauniisti! - -"Minkäs luulet tuosta lapsesta tulevan?" sanoivat vanhemmat, muistellen -sanoja Johannes-kastajasta, hyvillään toisilleen välistä, mutta -toisinaan taas tuskaantuivat ja sanoivat: "sillä on vallan tavattomia -mielitekoja ja juonikas luonto." - -Ja nuo vanhempain sanat ne sattuivat niin syvään tyttöseen, mieli kävi -pahaksi ja hän itkeä ryysti toisinaan säälittävästi. "Tavattoman -oitillinen ihmisenalku!" sanoi äiti tavallisesti ja koki lyömällä ja -piiskaamalla taltuttaa, mutta sitten tyttö vasta itkikin, itki -tuntikausia. Isä ei mielellään satuttanut kättään lapsiin. Ainoastaan -silloin kun tuli pappilasta ja pappiin suututtuaan oli jättänyt -sanomalehden tilaamatta, kupsautti suurella nyrkillään aviisia itisevää -tyttöä takaraivaan jotta tämä lensi suulleen lattialle. - -Hilma oli puolikasvuisena jotenkin iloinen, mutta kun äiti tuli -vanhemmiten yhä jumalisemmaksi ja synkkämielisemmäksi, vaikutti se -häneenkin masentavasti. - -Sitten häntä taas virkisti rakastuminen Erkkiin ja Erkin lämmin -vastarakkaus, ja kihloissa ollessa ei hän mitään muuta ajatellut ja -toivonut kun sitä herttaista aikaa, jolloin Erkki muuttaisi hänen -luokseen. - -Se aika tuli. Elämä tuntui enimmäkseen sanomattoman onnelliselta, kun -kumpikin yhä rakastivat toisiaan. Mutta tuo onnellisuus ei saanut olla -häiritsemättä. Erkin ja vanhusten väli oli hänen mielestään katkeraa -riitaisuutta, ja hän sydämestään olisi toivonut sovinnollista elämää. -Ja vaikka miehensä koki häntä lohdutta, paheksi hän kuitenkin, ja se -sitä raskaammalta tuntui kuin sisimmissä ajatuksissa oli herännyt -ristiriitaisuutta, vakuutus alkanut horjua ja oli joutunut epäilemään -tokko hän ja Erkki ovatkaan oikeassa. Kenties vanhemmat ovatkin -oikeassa Jumalan edessä...? - -Tuommoista ristiriitaisuutta ja epäilystä oli hän jo useasti tuntenut -ennen sitä, kun äiti tuli heidän tupaan ja riehui kauheasti hänen -puheittensa johdosta. Ja takanapuhuminen oli silloin myös semmoisen -sisällisen epäröinnin synnyttämä. Kun äiti sitten sattui osaamaan -arimpaan kohtaa, muistuttaen Jumalan rangaistuksesta, niin murtui -tyttären koko vakuutus ja samassa poistui kaikki rauha. - -Lapsuudesta saakka hän oli käsittänyt Jumalan semmoiseksi olennoksi, -joka tosin on armollinen, mutta vihastuu myös, vihastuu hirmuisesti, -ihan niinkuin ihminen, ainoastaan sillä eroituksella että hän on -pitkämielisempi armosta kuin ihminen, mutta myös pitkävihaisempi, -iankaikkisesti kostava. Tähän asti ei hän kuitenkaan ollut tuota niin -syvästi miettinyt, mutta nyt, nyt tunsi hän oikein tuntemalla että -Herran raskas viha oli hänen päällään. Samalla vaivasi raukeus ja -väsymys ruumista, jota seikkaa osaksi selvitti se että hän oli tilassa, -jonka luonto on ainoastaan hänen sukupuolelleen määrännyt. - -Eräänä sunnuntaina kevätkesästä hän kävi kirkossa. Silloin saarnattiin -rikkaasta miehestä ja Latsaruksesta. Pappi koki hyvin laajasti ja -valaisevasti kuvata sanankuulijainsa eteen sitä julmaa olotilaa, jota -ilmaisevat sanat: "koska hän helvetissä vaivassa oli" ja "minä kovin -vaivataan tässä liekissä." Haki selitykselleen pontta sieltä täältä -raamatusta, erittäinkin Johanneksen ilmestyskirjan 21 luvusta, pannen -suurta painoa sen 8 värsylle: "Mutta pelkureille ja uskottomille, ja -hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja -epäjumalisille, ja kaikille valehtelijoille, pitää osa oleman siinä -järvessä, joka tulesta ja tulikivestä palaa, joka on toinen kuolema." - -Tämä saarna pani hänet yhä pahemmin kauhistumaan. Vaikkei tuntenut -omassatunnossa itseään syypääksi noihin kauheisiin synteihin, joita -pappi raamatun mukaan luetteli, niin tunsi itsensä kumminkin pelkuriksi -ja uskottomaksi, ihan kykenemättömäksi luottamaan Kristuksen -sovintokuolemaan, josta pappi myös puhui. Eikä sekään tuottanut hänelle -rauhaa että koki papin ja kirjain neuvon ihan huolehtimatta antautua -Vapahtajan armosyliin. Jonkun hetken tunsi viihdytystä, mutta jälleen -samaa epäilyksen tuskaa. Sitten vielä oli eräältä kuleskelijalta tullut -saaneeksi "Joonas Hookananpojan näky" nimisen kirjan, jossa kuvattiin -helvetin tuskaa vielä kauheimmin värein kuin raamatussa, ja sanottiin -naisten saavan vielä kärsiä hirmuisemmasti kuin miesten, syystä että -Eeva toi synnin maailmaan. Erkki tosin päästyään tuon kirjasen perille -viskasi sen tuleen ja sanoi: - -"Pitäisikö tuommoista moskaa uskoa, joka ei varmaankaan muuta ole kuin -kohmeloisen pahoja unennäköjä." Mutta silloin anoppi valitti vävyn -julmaa jumalattomuutta, eikä Hilmakaan voinut toisin nyt enää Erkistä -ajatella. - -"Se ei ole oikeaa", sanoi äiti usein Hilman ruumillisesta -kivulloisuudesta; "on sitä tuossa tilassa oltu ja kuitenkin terveinä -pysytty. Se ei ole Jumalan tautia, se on pahansuopain panema tauti." Ja -Erkin ollessa käymässä kotipuolellaan, jossa hän viipyi viikon päivät, -hankki vanha Heta Haltion Matin kylvettämään ja noitumaan Hilmaa. Tämä -jo harmaantunut ukko, jonka silmissä huomasi kavaluutta ja viekkautta -sekaisin, selitti erään nuoren lähellä asuvan vaimoihmisen, kateellisen -ja pahansisuisen, saaneen aikaan kivulloisuuden, oli näet ruumiin -multaa, kirkkomaasta otettua, tipauttanut Hilmalle tarjoamaansa -kahvikuppiin. "Mutta kyllä paranee", vakuutti tietäjä, "ette uskokaan -kuinka monta Haltion Matti on tuskistaan päästänyt." - --- "Heikin Kaisa sen on tehnyt, Heikin Kaisa", pani vanha Heta. - -Erkki sai vasta viikkojen päästä tietää tuosta noitaukon käymisestä. -Heta oli kieltänyt Hilmaa sanomasta sitä laisinkaan miehelleen. Mutta -Hilma, joka puoleksi uskoi taikaparannusta, vaikkei siitä mitään apua -tuntenut, ei voinut ajanpitkään olla ilmaisematta Erkille siitä -johtuneita sieluntaisteluitaan. Vähältä oli Erkki itkeä, niin kovasti -se häneen koski tuo noitaukon käyttäminen. - -Piirilääkäri asui neljän peninkulman päässä. Hänen luonaan käytti Erkki -vaimoaan syyskesällä. Lääkäri näytti, mielipahaksi kummallekkin, -jokseenkin välipitämättömältä, tutki kuitenkin vähän, sanoi -raskasmielisyyden ruumiillisen kivulloisuuden raskaana-olon kanssa -olevan niin kummallisesti yhdistyneinä ettei hän tietänyt mikä oikein -auttaisi. Ensimmäinen ehto parantumiseen olisi koettaa olla keveällä, -iloisella mielellä. Antoi sitten lääkereseptin, jolla otettiin -lääkkeitä apteekista. - -Niin pitkä hevosmatka ensimmältä pahensi Hilman tilaa, mutta sitten hän -tunsi muutamien viikkojen kuluessa jonkunlaista helpotusta. Ei juuri -yhtään päivää ollut hän koko kesänä tykkänään makuulla, eikä ihan -työtönnä, ja nyt kulutteli enemmän osan päiviä Erkin kanssa -peltokedolla heiniä haravoimassa ja leikkuupellolla sitelemässä. - -Oltiin lokakuun lopulla. Maa oli vielä sula ja seudulla lepäsi niin -paksu sumu, että Mäkelän uuden tuvan peräkamarin lasista tuskin saattoi -kansakoulurakennusta Vehkakunnaalla eroittaa. Ihmiset tunsivat -kummallista alakuloisuutta juuri tuon raskaan ilman johdosta, mutta -toisaalta eräs seikka ilahdutti mäkeläisiä. - -Hilma, joka koko kesän oli ollut niin synkkä, näytti nyt tavattoman -hilpeältä. -- Ei mitenkään tahtonut pysyä sängyssä, vaikka Heikki ja -jokainen pyysi. Tuon tuostakin nousi hyertelemään sille pienoiselle, -jolle oli viime yönä elämän antanut. Oo kuinka hän on iloinen! Kaikki -se paha, joka yli puoli vuotta oli raskauttanut hänen sieluaan ja -ruumistaan, oli nyt kadonnut. Jumala, tuntui hänestä, katsoi nyt -laupiaana ja armollisena hänen puoleensa, kun oli lahjoittanut entisen -keveän elämän, -- niin, sitäkin keveämmän, hänelle takaisin ja sen -lisäksi hänen kauttaan tuottanut uuden elämän tuossa poikasessa. - -Mutta iltahämärän alkaessa rupesi häntä pyörryttämään, ja heti paikalla -tunsi samaa mielenmasennusta kuin ennenkin. - -"Kuolla minun täytyy sittenkin ja voi kauheaa -- jo tänä yönä joutua -helvettiin", huusi hän väännellen vuoteella ja pyörtyen sitten hetkeksi -aivan tajuttomaksi. - -Erkin hätä oli sanomaton. Ajaako hän lääkäriä hakemaan -- neljän -peninkulman päästä, ja kuka takaa olisiko kotonaan! Lääkäri omassa -kunnassa olisi hengen asia, ja tois-pyhänäkin meni kunnanlääkärin-asia -vastustuksen takia myttyyn, ja jo toisen kerran! Meneekö hän -piirilääkäriä hakemaan tai laittaako muita sitä hakemaan? Ei itse hänen -ei käy meneminen, sillä varmaankaan ei enää näkisi Hilmaa elävänä. -Mutta koettaa täytyy saada muita hänen omalla hevosellaan. Ketä? Toisen -tuvan Heikin? Jaa. - -Mutta kun hän sitten pyysi häntä mistä maksusta hyvänsä, rupesi tämä -pitkiin arveluihin. Ei, ei jumalantähden ollut aikaa arvella. Hän -riensi opettaja Kosolan luo, ja tämä lähti heti. - -"Tokkopa tohtori sille mitään mahtaa, kuolee se kumminkin", tuumivat -vanhukset. Ja Heta itkien lisäsi: "Hae toki pappi että sielu tulis -pelastetuksi! Enkä minä vieläkään usko että siinä on oikea, voi voi jos -sais sen Haltion Matin tänne." - -"Teidän ei pidä", sanoi Erkki raskaalla äänellä, "kaikilla -hullutuksilla sekoittaa hänen mieltään. Lääkäriä ainoastaan -tarvittaisiin, koetteeksi kumminkin, mutta mistä se nyt siepataan." - -Sitten hän kyseli hiljaa Hilmalta, tunsiko hän hänet ja ymmärsikö hän -asioita. Hän ymmärsi kaikki selvästi, mutta Jumala uhkaa häntä -iankaikkisella rangaistuksella. Oo, jospa Jumala soisi hänen vielä -tämän yön yli elää, mutta ei ei, kauhea olo lähestyy... - -"Älä usko sitä että se on kauhea, se on harhaluuloa", pyysi Erkki -hartaasti ja painoi kädellään hänen otsaansa. - -"Mistä sinä sen tiedät?" kysyi hän äkkiä, outoa terävyyttä silmissä. - -"Minun tuntoni ja järkeni sanoo että kärsimyksillä on loppu." - -Samassa tuli Ylli-ukko tuvasta peräkamariin ja sanoi liikutetulla -äänellä: - -"En koskaan, hyvät lapset, vaikka olen koko elämäni kuullut -saarnattavan, ole näin syvästi ajatellut mitä meiltä vaaditaan -tullessamme Herran tuomiolle tekemään tiliä kaikesta. Nyt vasta sen -oivallan, kun näen Hilman lähestyvän sitä suurta tilintekoa. Mutta -koeta lapseni luottaa Kristuksen armoon. Minä lähden hakemaan pappia." - -"No, hakekaa sitten pappi", sanoi Erkki ja huokasi. - -Mutta ei ukko tavannut pastori Stenrothia kotona, oli haettu toisaalle -sairaan luokse. - -Seuraavan päivän iltapuolella oli Hilma vielä elossa, mutta kovin -heikko, tuskat panivat vireille viimeisetkin voimat. - -Kosola palasi ilman lääkäriä. Hän oli ollut pitkällä matkalla toisella -laidalla piiriä. - -Pappi oli jo aamupäivällä käynyt sairaan luona ja antanut hänelle -Herran ehtoollista. Sairas oli silloin ollut levollisempi, mutta nyt -iltapuoleen kovenivat tuskat. - -Pappi tuli toisen kerran hakematta ja kaikki Mäkelän iäkkäämmät ihmiset -olivat peräkamarissa loppua katsomassa. Pappi koki lohduttaa sairasta, -joka vielä vähän oli selvällä ymmärryksellä. - -"Niin, niin, mutta mutta minun tilani on surkeampi kuin pastori -arvaakaan", valitteli Hilma. Pyysi sitten vanhemmiltaan anteeksi omaa -kovakorvaisuuttaan, jota tunnusti heidän neuvoilleen ja varoituksilleen -osottaneensa. - -"Kaikki anteeksi, kaikki anteeksi", vakuuttivat vanhukset kuin yhdestä -suusta, äiti kovasti itkien ja isäkin liikuttuneena. - -Myös pyysi sairas hartaasti anteeksi vanhan tuvan Kaisalta sitä että -oli ihan totta joskus ajatellut että Kaisa oli hänelle nämä tavattomat -kärsimykset tuottanut. "Se on erhetys ja suuri synti sekin, tämä ei ole -ihmisten panema tauti, se on Jumalan kova rangaistus." - -Sitten alkoi viimeinen taistelu. - -"Voi kuinka kau-kauh -- ei -- tie-tied... usko... voi mihin..." - -Ne olivat loppuvan viimeiset sanat. Pappi laski kätensä ristiin -rinnoilleen ja lausui hartaasti: - -"Oo Herra sinun loputtomasta armostasi!" Haltion Matti -- Heta oli -päivällä haettanut taloon -- tuli samassa sisään, metsäntörkyjä ja -muita taikakaluja kainalossa, mutta säikähtyneenä pudotti ne ja vapisi -koko ruumiiltaan. - -"Niin sitä täältä mennään. Hilma tietää jo enemmän kuin me." Heta itki -ja huokaili tuota sanoessaan. - -"Joo joo, enemmän tietää, paljon enemmän", sanoi Ylli miettiväisesti, --- Erkki syvästi suruissaan virkkoi: - -"Aivan niin, emme me jälkeenjääneet voi nähdä lähteneen matkaa -kauemmaksi. Vähän tiettään näissä asioissa: se vain tiettään että luulo -ei ole tiedon arvoinen. Paljon sitä kärsitään harhaluulojen tähden..." - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Vanhoillinen, by Niilo Kivinen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHOILLINEN *** - -***** This file should be named 51872-8.txt or 51872-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/1/8/7/51872/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/51872-8.zip b/old/51872-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index eb37e39..0000000 --- a/old/51872-8.zip +++ /dev/null |