diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52028-8.txt | 3281 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52028-8.zip | bin | 57120 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3281 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..713d8c9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52028 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52028) diff --git a/old/52028-8.txt b/old/52028-8.txt deleted file mode 100644 index f3594a3..0000000 --- a/old/52028-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3281 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Vita nuova, by Alighieri Dante - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Vita nuova - (Uusi elämä) - -Author: Alighieri Dante - -Release Date: May 9, 2016 [EBook #52028] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VITA NUOVA *** - - - - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - - - - - - -VITA NUOVA - -(Uusi Elämä) - - -Kirj. - -DANTE - - -Suomentanut Tyyni Haapanen-Tallgren - -Esipuheen kirj. V. A. Koskenniemi - - - - - -WSOY, Porvoo, 1920. - - - - -ALKULAUSE. - - -Kun Dante kirjoitti _Vita nuovan_, ei hänellä vielä ollut takanaan -sitä syvällistä, kalliisti ostettua elämänkokemusta, joka puhuu -meille Jumalaisen Komedian mahtavista säkeistä: hän eli vielä -nuoruutensa keväässä, ja ainoa tunne, joka oli pohjaan saakka -järkyttänyt hänen myöhemmin niin monenlaisille intohimoille -altista sydäntään oli rakkauden tunne. Varhaisimmat _Vita nuovan_ -runoista ovat kahdeksanneltatoista ikävuodelta, myöhäisimmät -seitsemänneltä- tai kahdeksanneltakolmatta, samalta ajalta kuin -runojen puitteeksi sommiteltu proosakertomuskin. Mutta tämän -nuoruudenteoksen psykolooginen lähtökohta -- Danten ja Beatricen -kohtalokas ensi tapaaminen -- vie meidät ajassa taaksepäin aina -runoilijan yhdeksänteen ikävuoteen. _Vita nuova_, jota syyllä on -sanottu keskiajan rakastettavimmaksi kirjaksi, on tavallaan lapsuuden -ja nuoruuden tilinpäätös, ihastuttava tilinpäätös, jonka yksi -kirjallisuuden historian suurimmista neroista on tehnyt miehuutensa -kynnyksellä. - -Luotettavat tiedot Danten lapsuudesta ja nuoruudesta supistuvat -pääasiassa siihen, mitä hän itse teoksissaan kertoo. Dante syntyi -Firenzessä v. 1265 Alighierin varattomasta aatelisesta suvusta. -Hänen vanhempansa kuolivat varhain, mutta siitä huolimatta näyttää -hän saaneen hienon, monipuolisen kasvatuksen. Opettajistaan hän -itse mainitsee oppineisuudestaan kuuluisan Brunetto Latinin ja -nuoruudenystävistään guelfiläis-ylimyksen Guido Cavalcantin, jota -Boccaccio Decameronessaan on ylistänyt hienoksi loogikoksi ja -luonnonfilosoofiksi ja jolle Dante omisti nuoruudenteoksensa _Vita -nuovan_. Danten paras nuoruudenaika oli hänen kotikaupungilleen -rauhallista hengähdysaikaa sitkeiden ja uuvuttavien riitojen välissä. -Teollisuus, kaupanteko ja taiteet puhkesivat ennen aavistamattomaan -kukoistukseen, Firenze siirteli ulommaksi muuriensa kehää, -rakenteli kirkkoja ja maalautti freskoja. Iloinen, lämminverinen -toscanalainen luonne pääsi taas oikeuksiinsa: juhlittiin, -tanssittiin ja laulettiin, muodostettiin seuroja, joissa palveltiin -rakkauden pakanallista jumaluutta, luettiin provencelaisten ja -ranskalaisten trubaduurien runoja ja alettiin itsekin kirjoittaa -kansankielellä riimitettyjä tunnustuksia sydämen donnalle tai -vaihdettiin ystävien kesken vakavia tai leikillisiä sonetteja. -Tältä huolettomalta ajalta Danten elämässä, mistä ei suinkaan -ole puuttunut kaikkia epikurolaisia iloja, on meillä eräs Danten -Cavalcantille omistama sonetti, joka antaa m.m. meidän ymmärtää -että Firenzen nuoret runoilijat olivat numeroineet kotikaupunkinsa -kaunottaret. Tämä rakastettava runo kuuluu proosakäännöksenä: -"Guido, minä toivoisin, että jokin noitavoima asettaisi sinut, -Lapon ja minut purteen, jota kaikki tuulet kuljettaisivat meidän -mielemme mukaan ja jota eivät myrskyt eivätkä muut onnettomuudet -koskaan saavuttaisi ja missä, alituisesti yksimielisinä, meissä -vain kasvaisi halu olla yhdessä. Vielä toivoisin, että hyvä taikuri -antaisi meidän matkaamme Monna Vannan, Monna Lagian ja hänet, jonka -tunnemme numero kolmantenakymmenentenä. Niin puhuisimme keskenämme -jatkuvasti rakkaudesta, ja jokainen naisista olisi yhtä tyytyväinen -kuin luulisin meidän itsemmekin olevan." Tämä sonetti osottaa, -että myöskin Dante -- vastoin kirjallishistorialliseksi tullutta -sananpartta -- osasi, ainakin varhaisessa nuoruudessaan, hymyillä, -vaikka hän ehkä myöhemmin, elämän varrella, sen taidon unohti. - -Mutta leikin ja huvitusten ohella ei Dante laiminlyönyt tieteitä. -Meidän täytyy olettaa hänen juuri näihin aikoihin laskeneen perustan -sille valtavalle, eri suuntiin ulottuvalle tietämiselleen, joka tavan -takaa kuultaa Jumalaisen Komedian sivuilta. Kun Firenzessä ei tällöin -vielä ollut yliopistoa, lienee Dante pääasiassa itseopiskelun tietä -hankkinut antiikin kirjallisuuden tuntemuksensa samoinkuin syvän -perehtymyksensä keskiaikaiseen skolastiseen filosofiaan sekä yleensä -kaikkeen aikansa tietoon eri aloilla. _Vita nuovasta_ tiedämme, -että hän luki ja kirjoitti latinaa sekä tunsi ranskalaista ja -provencelaista runoutta. Viimemainittu laulurunous muodostaa toisen -Danten nuoruudenteoksen kirjallishistoriallisista edellytyksistä, -samoinkuin vanha latinalainen runous muodostaa toisen. Mutta myöskin -italiankielellä oli jo ennen Dantea syntynyt uusi runotyyli, _il -dolce stil nuovo_, "suloinen uusi tyyli", joka valmisti _Vita nuovan_ -runoutta ja jonka kirjallishistoriallisesti merkillisin luoma juuri -Danten nuoruudenteos on. - -Italiassa oli kansankielinen kirjallisuus vasta sangen myöhään -noussut oraalle latinan rinnalla. Keskiajan rikas legenda- ja -mysterio-kirjallisuus, laulut ja kronikat olivat latinankielisiä -ja kun Italiassa ensi kerran, kahdennella- ja kolmannellatoista -vuosisadalla alettiin runoilla elävällä kielellä tapahtui -se Ranskan tai Provence'in kielillä. Noin 1220-1230-luvulla -alettiin ensi kerran, Fredrik II:n hovissa Sisiliassa, sommitella -italiankieltä trubaduurirunouden riimikylläiseen asuun, sonettiin ja -canzoneen. Pian levisi tämä uusi runous myöskin Pohjois-Italiaan, -missä se bolognalaisessa Guido Guinicellissä löysi ensimäisen -kirjallishistoriallisesti huomattavan edustajansa, runoilijan, jota -Dante tervehti esikuvanaan ja "suloisen uuden tyylin" alkajana. -Tämä runous lauloi naisen ylistystä, mutta naisen, jonka runoilija -kaipuullaan kohotti korkealle kaikkien maallisten pyyteiden -yläpuolelle, kaiken kauneuden ja täydellisyyden ihannekuvaksi. -Rakastettu nainen oli loukkaamaton kuin jumalanäiti ja se tunne, -joka kurottautui häntä kohti, oli kuin osana rakkaudesta Jumalaan. -Ritariajan lemmenlaulu on tässä runolajissa pukenut ylleen -abstraktisen teologian ja skolastiikan vaipan, ja silloinkin kun -se lainaa ilmaisunsa maallisen rakkausrunouden kuvakielestä -- -kuten esim. Rooman keisariajan intohimoisesta ja dekadenttisesta -lemmenrunoudesta, johon sen lähteet, kuten Gaston Paris on -osottanut, johtavat -- käyttää se niitä vain etäisinä symbooleina -ylimaallisille, kaikesta aineen kaipuusta vapautuneille tunteilleen. -Tälle runolajille kehittyi pian oma ankara estetiikkansa, ettemme -sanoisi teologiansa, se muodostui koulurunoudeksi, enemmän tai -vähemmän ajatuksettomaksi leikiksi sanoilla ja käsitteillä, kylmäksi -ilotulitukseksi, jossa meidän on vaikea huomata sitä tunteen -kipeyttä ja hehkua, mistä persoonallinen runous syntyy. Vasta -Danten miehisessä, intohimoisessa ja yksinkertaisessa sielussa -syttyy tämä runous polttavaksi tuleksi, liekiksi, jonka hehkun -tunnemme yhä vielä sen teologian rautaristikon läpi, jonka taakse -se on kytketty. Vasta nuoren Danten väkevässä ja kuumassa sielussa -puhkeaa keskiajan lemmenrunous hehkuvimpaan ja samalla eteerisimpään -kukintaansa: punaiseksi liljaksi, jonka kuvan näemme Firenzen, Danten -kotikaupungin vaakunassa, kukaksi, joka lainaa intohimon värin -abstraktisille ylimaallisille muodoilleen. - -Mutta _Vita nuova_ ei kiinnitä meidän mieltämme vain lyyrillisenä -runosikermänä sanan tavallisessa merkityksessä, se tarjoaa meille -myöskin kappaleen luojansa kehityshistoriaa, miehen, jonka sisäiset -kokemukset, jonka vaellus läpi helvetin kauhujen ja kiirastulen -puhdistavan ilman taivaan pyörryttävään kirkkauteen samalla ovat -loppumattomasti kärsivän ja loppumattomasti pyrkivän ihmiskunnan -yhteisiä kokemuksia. Niinkuin jokainen suuri runoteos on myöskin -_Vita nuova_ palanen ihmiskunnan historiaa. - -Danten nimeen on erottamattomasti liittynyt Beatricen. Sattuvasti on -Edouard Schuré sanonut, että sen geniuksen oikea nimi, joka on luonut -_Vita nuovan_ ja Jumalaisen Komedian, ei ole Dante eikä Alighieri -vaan _Dante_ ja _Beatrice_. Runoilija ja hänen rakastettunsa, -kaipuu ja kaipuun esine muodostavat erottamattoman kaksoistähden, -joiden valo lankeaa yhteen. Sillä hetkellä kun Dante ensi kerran, -yhdeksänvuotiaana, tapaa niinikään yhdeksänvuotiaan Beatricen -voimme sanoa hänen astuvan elämän portin läpi: kun hän neljätoista -vuotta myöhemmin selailee "muistinsa kirjaa", huomaa hän, että ennen -tätä hetkeä siinä oli "vain vähän luettavaa." Mutta tämän hetken -jälkeen on siinä luettavana sitä enemmän, siinä on luettavana ylevin -rakkaustarina, minkä runouden historia tuntee. Firenzeläisen porvarin -Folco Portinarin tytär sytytti ensi tapaamisellaan nuoressa Dantessa -rakkauden ja runouden kohtalokkaan kipinän. "Elämän henki", kuten -hän itse kertoo, lausui hänessä kohta tämän kohtauksen jälkeen nuo -ennustavat sanat: _Ecce deus fortior me, qui veniens dominabitur -mihi_ -- "kas tuossa jumala minua voimakkaampi, joka on tuleva minua -hallitsemaan." Ennustus kävi kirjaimellisesti toteen. Beatrice on -Danten elämän ja runouden suuri johtomotiivi. Beatrice oli hänen -nuoruutensa rakastettu samoinkuin hänen kypsän miehuutensa, ja -huolimatta eri teille johtavista ulkonaisista elämänvaiheista, -huolimatta kuolemastakin, joka tuli heidän väliinsä, säilyttää Dante -Beatricen kuvan uskollisena sydämessään, asettaakseen rakastettunsa, -elämän infernon ja kiirastulen läpi kuljettuaan, Ikuisen istuimen -viereen, taivaan korkeimmille sijoille. - -Kukaan, joka ymmärtää runouden merkkikieltä, ei _Vita nuovaa_ -lukiessa voi tulla muuhun käsitykseen kuin että siinä kuvattu rakkaus -on todellisesta elämästä lainattu eikä veretön allegoria, niinkuin -jotkut ovat tahtoneet uskoa. Se seikka, että tämä runoilijarakkaus -elää yhdestä katseesta, yhdestä tervehdyksestä ja että suudelma -tuntuu liian maalliselta mahtuakseen sen pyhitettyyn piiriin, ei -ole muuta kuin Danten sisäisimmän hengen mukaista. Danten elämässä -on muitakin naisia -- on Gemma, hänen vaimonsa, on Petra, jolle hän -on kirjoittanut intohimoisia rakkaussonetteja, on _Vita nuovan_ -"donna gentile" -- mutta Beatrice on hänen runoilijarakkautensa, -verrattomasti suurempi ja merkitsevämpi kaikkia muita sentähden, että -_runoilija_ Dantessa oli niin yksinvallitseva. Rakkaus Beatriceen -oli osa tämän keskiajan yksinäisen runoilijaneron suhteesta -korkeimpaan, ikuiseen, Jumalaan. Danten mahtava usko, mikä viime -kädessä antaa hänen persoonalleen ja runoudelleen sen monumentaalisen -suurpiirteisyyden, on hänen rakkautensa sisar. Voimme sanoa, että -Dante on uskonsa ja rakkautensa voimalla, kaipuullaan täydellisyyteen -luonut Beatricen, niinkuin hän on luonut myöskin infernonsa, -katumuksenvuorensa ja taivaansa. Mutta psykologisesti on rakkaus -Beatriceen ollut hänelle reaalinen elämys, niinkuin roomalaisille -lyyrikoille heidän Lesbiansa ja Cynthiansa ja niinkuin Shakespearelle -hänen sonettiensa tumma nainen ja Musset'lle hänen töidensä -rakastettu. - -_Vita nuova_ ei ole ainoastaan sikermä rakkausrunoja, se on myöskin -psykolooginen novelli tai ehkä mieluummin tunnustuskirja. Dante ei -väsy analysoimasta niitä ihmeellisiä, usein hurmiotiloihin johtavia -elämyksiä, joihin rakkaus hänet saattaa. Kun hän toisen kerran, -kahdeksantoista vuotiaana, tapaa rakastettunsa ja vastaanottaa -hänen tervehdyksensä, kertoo hän tämän kohtauksen vaikutuksesta -inhimillisen kauniisti: "... hurmaannuin niin suuresti, että poistuin -kuin päihtynyt ihmisten parista, ja rientäen yksinäiseen paikkaan, -huoneeseen, joka oli omani, antauduin ajattelemaan tätä kaikkein -armainta." Ja toisessa kohdassa kuvaa hän Beatricen vaikutusta tähän -tapaan: "Sanon siis, että kun hän tuli näkyviin joltakin taholta niin -toivoessani tuota ihmeellistä tervehdystä ei minulle jäänyt yhtäkään -vihamiestä, vaan mieleni valtasi rakkauden liekki, joka sai minut -antamaan anteeksi kaikille, jotka olivat minua loukanneet: ja jos -joku silloin olisi kysynyt minulta jotakin, olisin vastannut vain -'rakkaus'". Nämä yksinkertaiset paljonsisältävät sanat kuvaavat ehkä -paremmin Danten rakkauden inhimillistä syvyyttä kuin monet soneteista -ja canzoneista, joiden hämäriin vertauskuviin kytketty sanonta usein -tekee nykyaikaiselle lukijalle vaikeuksia. Mutta rakkaus ei ole -Dantelle vain onnen ja hurman lähde, se on myös tuskan ja epätoivon. -Kun hän ei saa Beatricelta odottamaansa tervehdystä, mustenee maailma -hänen silmissään ja hän koettaa keventää suruansa pukemalla sen -valittaviin säkeihin. Hän tuntee rakkauden tuskan ja riemun repivät -ristiriidat: - - "On Amorista kaikki aatokseni, - vaan riitaiset ne ovat keskenään: - yks lemmen valtaa käskee kärsimään, - taas toinen mulle näyttää hulluuteni." - -Kuvaava ja niinikään inhimillisesti kaunis piirre nuoressa Dantessa -on se ujous, jolla hän koettaa salata rakkautensa maailmalta, -turvautuen tässä tarkotuksessa pieneen vilppiinkin: hän on ihmisten -silmissä rakastavinaan toista naista. - -Lukija voi _Vita nuovan_ sivuilta seurata, miten tästä ujosta -pojanrakkaudesta kasvaa suuri, mystillinen, maailmoja syleilevä -tunne, miten se voimistuu Beatricen kuolemassa, miten se voittaa -hetkellisen kiusauksen uskottomuuteen, puhjetakseen kirjan viime -riveissä rukoukseen, että Hän, jota varten luodut ovat olemassa -sallisi runoilijan vielä elää muutamia vuosia, jotta hän voisi -runoilla rakastettunsa kunniaksi "mitä ei koskaan ole kenestäkään -runoiltu". Tämä rukous meni täytäntöön. Sen toteutus on Jumalainen -Komedia. - -Sitä yksinäistä nousua, kaiken maisen elämän yli, yhä korkeammalle ja -korkeammalle kuin Danten suhteella Beatriceen ei ole millään runouden -ikuistamalla rakkaudella. Uutta Danten rakkaudessa, verrattuna -keskiajan lemmenrunouteen, on myöskin se että naisellisuuden -edustaja, päinvastoin kuin trubaduurilauluissa, ei ole yksinomaan -passiivinen rakastettu, vaan ottaa hän aktiivisesti osaa rakastamansa -miehen kehitystiehen. Beatricestä tuli Danten opas elämän harhan läpi -ikuisen viisauden valtaistuimen juurelle. Goethe on Faustin toisen -osan lopussa antanut "ikuisesti naiselliselle" saman korkean tehtävän. - -Nykyajan lukijan ei aina ole helppo löytää tämän pienen keskiaikaisen -kirjan inhimilliseen ytimeen. Se edellyttää lukijalta kykyä voida -asettua sen aikakauden ajatuselämään, joka on luonut keskiajan -ankaran uskon samoinkuin sen mahtavan skolastisen filosofian. -_Vita nuovassa_ tapaamme primitiivisen voiman, jonkalaista uudempi -runous ei tunne. Se rakkaus, jota Dante laulaa, on niinikään meidän -ajallemme tuntematon. Uudenajan suuret rakkauslyyrikot -- Goethe, -Musset, Heine -- ojentavat Vita nuovan yli kätensä roomalaisen -antiikin pakanallisille ja aistillisille runoilijoille. Danten -rakkausrunoudessa tuntuvat maiset sävelet ikäänkuin hukkuvan siihen -taivaalliseen _gloria_-melodiaan, joka soi sen halki ja joka on yhtä -tunnusomainen katolilaisuuden suurimmalle runoilijalle kuin se on -tunnusomainen kaikelle mitä keskiaika on jättänyt katoamattomimpana -perintönään myöhemmille ajoille. - -_V. A. Koskenniemi_. - - -Vita Nuovan käännös, joka nyt tarjotaan suomalaiselle yleisölle, -pyrkii etusijassa olemaan mahdollisimman uskollinen Danten tekstille. -Teoksen arkaistisuutta ei ole yritetty lieventää, ja jos runo-osissa -onkin siellä täällä ollut pakko suvaita erinäisiä vapauksia, on nekin -koetettu pysyttää alkuperäisessä tyylissä. Suomennos on suoritettu -melkein yksinomaan _Michele Scherillon_ tekstin mukaan (Milano, -1911), apuna myös _Henry Cochinin_ ranskannos (Paris, 1908). - -Parhaat kiitokseni lausun miehelleni, toht. Oiva Tallgrenille ja -veljelleni, maist. Toivo Haapaselle, jotka koko ajan ovat läheltä -seuranneet työtäni, edellinen varsinkin italian tuntijana, sekä -maist. V. A. Koskenniemelle, joka on tarkastanut käännökseni -Suomalaisen Kirjallisuuden Edistämisrahaston puolesta ja jonka -hienolle ymmärtämykselle ja runoilijavaistolle olen paljosta -kiitollinen. Myöskin leht. O. Manninen on ehdottanut eräitä -parannuksia, joista kiitän. - -Helsinki, 3 p. kesäkuuta 1920. - -_Suomentaja_. - - - - -I - - -Siinä osassa muistini kirjaa, jonka edellä olisi vain vähän -luettavaa, on päällekirjoitus, joka kuuluu: _Incipit vita nova_.[1] -Sen päällekirjoituksen alta löydän kirjoitettuina rivit, jotka aion -jäljentää tähän pieneen kirjaan, ja joskaan en kaikkia, niin ainakin -niiden sisällyksen. - - - - -II - - -Yhdeksän kertaa[2] syntymäni jälkeen oli jo auringon taivas palannut -lähes samaan kohtaan omaa kiertokulkuaan, kun silmilleni ensimäisen -kerran näyttäytyi sieluni kirkastettu donna,[3] jota monet nimittivät -Beatriceksi, koska eivät tietäneet mitä nimeä käyttää. Hän oli ollut -tässä elämässä jo niin kauan, että kiintotähtien taivas oli hänen -aikanaan kääntynyt itää kohti kahdennentoista osan astetta, niin -että hän näyttäytyi minulle alkupuolella yhdeksättä ikävuottaan, -ja minä näin hänet loppupuolella yhdeksättäni. Hän tuli näkyviini -puettuna väreistä jaloimpaan, nöyrään ja kunnialliseen, nimittäin -veripunaiseen, vyötettynä ja kaunistettuna tavalla, joka soveltui -hänen sangen varhaiseen ikäänsä. Siinä hetkessä, sen totisesti -sanon, Elämän henki,[4] joka asuu sydämen salaisimmassa kammiossa, -alkoi vapista niin voimallisesti, että se hirmuisella tavalla tuntui -vähäisimmissäkin valtimoissani, ja vapisten se lausui nämä sanat: -_Ecce Deus fortior me, qui veniens dominabitur mihi_.[5] Siinä -hetkessä Sielun henki, joka asuu korkeassa kammiossa, johon kaikki -aistimien henget tuovat havaintonsa, alkoi suuresti ihmetellä, ja -puhuen erityisesti näkemisen hengille, lausui nämä sanat: _Apparuit -iam beatitudo vestra_.[6] Siinä hetkessä Luonnon henki, joka asuu -siinä ruumiin osassa, jossa ravitsemisemme tapahtuu, alkoi itkeä ja -lausui itkien nämä sanat: _Heu miser, quia frequenter impeditus ero -deinceps_.[7] Siitä alkaen, sen sanon, otti Rakkaus[8] valtaansa -sieluni, joka kohta sille kihlautui, ja se sai pian sellaisen -mahdin ja sellaisen herruuden ylitseni sen voiman kautta, jonka -mielikuvitukseni sille antoi, että minun täytyi kaikessa noudattaa -sen mieltä kokonaan. Se määräsi monet kerrat, että minun piti etsimän -saadakseni nähdä tuota nuorta enkeliä, joten minä lapsuudessani -useasti kuljin etsien häntä ja näin hänet aina niin jalona ja -kiitettävänä käytökseltään, että totisesti hänestä taidettiin sanoa -nuo runoilija Homeroksen sanat: "Hän ei näyttänyt kuolevaisen -ihmisen tyttäreltä, vaan Jumalan".[9] Ja vaikkakin hänen kuvansa, -joka alituiseen viipyi luonani, yhä yllytti Rakkautta pitämään minua -häikäilemättä vallassaan, oli se kuitenkin vaikutukseltaan niin -ylevä, ettei koskaan sallinut Rakkauden hallita minua ilman järjen -uskollista neuvoa niissä asioissa, joissa sellaisen neuvon kuuleminen -saattoi olla hyödyksi. Ja koska niin varhaisen nuoruuden intohimojen -ja tekojen enempi kertominen voisi tuntua uskomattomalta puheelta, -jätän ne sikseen, ja sivuuttaen monet seikat, jotka voisi jäljentää -samasta kirjasta kuin edellisetkin, siirryn nyt niihin sanoihin, -jotka ovat kirjoitetut muistiini suurempien päällekirjoitusten alle. - - - - -III - - -Sitten kun oli kulunut niin monta päivää, että oli täyttynyt tasan -yhdeksän vuotta tuon armaimman näyttäydyttyä, niinkuin yllä on -kuvattu, tapahtui viimeisenä näistä päivistä, että tuo ihmeellinen -donna tuli vastaani, yllään hohtavan valkea puku, kahden jalon naisen -keskellä, jotka olivat iässä pitemmällä kuin hän; ja kulkiessaan -erästä tietä hän käänsi silmänsä siihen suuntaan, jossa minä hyvin -ujona seisoin, ja sanomattomassa armaudessaan, joka tänä hetkenä -saa palkkaansa iäisyyden suuressa valtakunnassa, hän tervehti minua -niin viehättävästi, että luulin silloin näkeväni kaikki autuuden -ääret. Hetki, jolloin hänen suloisin tervehdyksensä minut kohtasi, -oli totisesti sen päivän yhdeksäs, ja koska tämä oli ensimäinen -kerta, jolloin hänen sanansa lähtivät liikkeelle tullakseen minun -korviini, hurmaannuin niin suuresti, että poistuin kuin päihtynyt -ihmisten parista, ja rientäen yksinäiseen paikkaan, huoneeseen, -joka oli omani, antauduin ajattelemaan tätä kaikkein armainta. -Ja ajatellessani häntä valtasi minut suloinen uni, jossa minulle -näyttäytyi ihmeellinen ilmestys. Oli kuin olisin nähnyt huoneessani -tulenkarvaisen pilven, jonka keskeltä erotin kuin valtaherran -haahmon, peljättävän näköisen sille, joka häntä katsoi; ja hän -näytti silmissäni niin iloiselta (hän puolestaan), että se tuntu -ihmeelliseltä; ja puhuessaan hän sanoi minulle monta seikkaa, joista -en ymmärtänyt muuta kuin vähän, ja niiden joukosta ymmärsin sanat: -_Ego dominus tuus_.[10] Hänen käsivarsillaan olin näkevinäni nukkuvan -olennon, joka muutoin oli alasti, paitsi että hän minusta näytti -olevan keveästi kiedottu veripunaiseen vaatteeseen. Katsoessani -häntä hyvin tarkkaavaisesti, tunsin että hän oli tuo autuuden -donna,[11] joka edellisenä päivänä oli suvainnut tervehtiä minua. -Ja minusta näytti, että tuo toinen piti kädessään esinettä, joka -oli ilmitulessa, ja olin kuulevinani että hän sanoi minulle nämä -sanat: _Vide cor tuum_.[12] Ja kun hän oli seisonut siinä vähän -aikaa, näytti minusta että hän herätti tuon, joka nukkui, ja niin -jännitti kykyään, että sai hänet syömään[13] esineen, joka paloi -hänen kädessään, ja tuo donna söi sen pelon vallassa. Tämän jälkeen -ei kauan kestänyt, ennenkuin hänen ilonsa muuttui mitä katkerimmaksi -itkuksi, ja itkien hän otti tämän donnan käsivarsilleen ja näytti -kohoavan hänen kanssaan taivasta kohti. Silloin valtasi minut niin -suuri tuska, etten voinut haurasta untani jatkaa, vaan se särkyi -ja minä heräsin. Ja kohta rupesin ajattelemaan, ja huomasin että -hetki, jolloin tuo näky oli minulle ilmestynyt, oli ollut yön neljäs, -joten selvästi näkyy, että se oli ensimäinen hetki yön yhdeksästä -viimeisestä. Ajatellessani sitä, mikä minulle oli ilmestynyt, -päätin saattaa sen niiden monien tietoon, jotka sinä aikana olivat -kuuluisia trubaduureja. Ja koska jo itse olin oppinut taidon sepittää -loppusointuisia säkeitä, päätin laatia sonetin, jossa tervehtisin -kaikkia Rakkauden uskollisia palvelijoita; ja pyytäen heitä lausumaan -julki ajatuksensa näystäni kirjoitin heille mitä olin unessani -nähnyt. Ja silloin alotin tämän sonetin, joka alkaa sanoilla: _Sa -sydän lemmekäs_. - - Sonetti I - - Sa sydän lemmekäs, ken lienetkin, - nää säkehet kun saapuu sulle asti, - sa mulle mieles lausu suopeasti, - Amoren nimeen sua tervehdin. - - Jo tuikki taivas kaikin tähtösin, - yön hetki kolmas vieri verkkaisasti, - kun Amorin näin arvaamattomasti: - tuo näky värisyttää vieläkin. - - Hän näytti hilpeältä, sydämeni - häll' oli kädessä, ja uinuvan - näin helmassansa valtiattareni. - - Hän[14] aran herätti, ja ihmeekseni - taritsi tälle syömen palavan. - Näin sitten, kuinka itkein pois hän meni. - -Tämä sonetti jakautuu kahteen osaan; ensimäisessä osassa tervehdin ja -pyydän vastausta, toisessa ilmaisen mihin on vastattava. Toinen osa -alkaa tästä: _Jo tuikki taivas_. - -Tähän sonettiin vastasivat monet ja erilaisin ajatuksin, ja näiden -vastaajien joukossa oli hän, jota nimitän ensimäiseksi ystävistäni, -ja hän sepitti silloin sonetin, joka alkaa: _Sa mielestäni kaiken -onnen näit_. Ja tämä oli ikäänkuin alkuna ystävyyteen meidän -välillämme, kun hän sai tietää että minä olin hänelle runon -lähettänyt. Mainitun unen todellista merkitystä ei silloin yksikään -oivaltanut, mutta nyt se on päivänselvä yksinkertaisimmillekin. - - - - -IV - - -Tästä näystä saakka alkoi luonnollinen henkeni tulla estetyksi -toimissaan, koska sielu oli kokonaan antautunut ajattelemaan tuota -armainta, joten vähässä ajassa minusta tuli niin heikko ja vaivainen -ololtani, että muotoni oli suruksi monelle ystävälle, ja moni jo -häijysti uteli minulta sitä, minkä kokonaan tahdoin toisilta salata. -Ja huomatessani heidän kysymystensä pahanilkisyyden vastasin heille -Rakkauden tahdosta, joka hallitsi minua järjen neuvon mukaan, että -Rakkaus oli se, joka noin oli ottanut minut valtaansa. Sanoin -Rakkaus, koska kasvoillani oli niin paljon hänen merkkejään, ettei -sitä voinut salata. Ja kun he kysyivät minulta: "Kenen tähden on tuo -Rakkaus sinua noin riuduttanut?" niin minä katselin heitä hymyillen -enkä vastannut mitään. - - - - -V - - -Eräänä päivänä tapahtui, että tuo armain istui paikassa, jossa -kuunneltiin ylistyslauluja Kunnian Kuningattaresta, ja minä olin niin -asettunut, että saatoin nähdä autuuteni, ja suoraan keskikohdalla -hänen ja minun välilläni istui eräs jalo donna, joka oli hyvin -viehättävän näköinen ja joka silmäsi minuun useita kertoja, -ihmetellen katsettani, joka näytti päättyvän hänen kohdalleen. -Siitä johtui että monet havaitsivat hänen katseensa, ja niin paljon -kiinnitettiin siihen huomiota, että lähtiessäni paikalta kuulin -takanani sanottavan: "Katsokaa kuinka tuo nainen riuduttaa tätä -miestä", ja kun hänen nimensä mainittiin, kuulin tarkoitettavan -naista, jonka paikka oli ollut keskivälillä sitä suoraa viivaa, -joka lähti armaimmasta Beatricesta ja päättyi minun silmiini. -Silloin helpottui mieleni suuresti, kun sain varmuuden siitä, ettei -ulkonäköni ollut tuona päivänä ilmaissut salaisuuttani. Ja heti -johtui mieleeni ruveta käyttämään tätä armasta donnaa totuuden -verhona, ja annoin vähässä ajassa siksi paljon näkyä, että useimmat -ihmiset, jotka puhuivat minusta, luulivat tuntevansa salaisuuteni. -Tämän donnan turvissa piileksin vuoden ja kuukauden ajan, ja -saadakseni toiset paremmin uskomaan, sepitin hänelle erinäisiä pieniä -runoja, joita en aio kirjoittaa tähän, mikäli ne eivät koske tuota -armainta Beatricea; ja niinpä jätän ne kaikki sikseen, paitsi että -kirjoitan niistä jonkun, mikä näyttää olevan hänen kiitoksekseen. - - - - -VI - - -Sanon, että siihen aikaan, jolloin tuo nainen oli suuren rakkauden -verhona, mitä itseeni tulee, valtasi minut halu ja tahto muistutella -tuon armaimman nimeä ja ottaa mukaan useiden muiden naisten nimet -ja varsinkin tuon toisen armaan donnan. Ja minä otin kuudenkymmenen -kauneimman naisen nimet siitä kaupungista, jonka minun donnani oli -Korkeuden Herralta saanut asuinsijakseen, ja sepitin serventesen[15] -muotoon kirjeen, jota en kirjoita tähän; enkä olisi tätä maininnut -muuten kuin sanoakseni, että sitä sepitellessäni sattui niin -ihmeellisesti, että minun donnani nimi ei suvainnut soveltua -mihinkään muuhun kohtaan kuin yhdeksänneksi näiden naisten nimien -joukossa. - - - - -VII - - -Donna, jonka avulla olin niin kauan salannut sydämeni aivoitusta, -joutui matkustamaan mainitusta kaupungista ja lähtemään kaukaiseen -seutuun, ja silloin minä, melkein kauhistuneena siitä että menetin -kauniin suojani, tulin sangen surulliseksi, enemmän kuin itse olisin -aikaisemmin uskonutkaan. Ja ajatellessani että jollen kirjoittaisi -hänen lähdöstään jotakin surullista, ihmiset piankin huomaisivat -lymyilyni, päätin siitä hiukan valittaa sonetin muodossa, jonka -kirjoitan tähän, koska minun donnani oli välittömänä aiheena eräisiin -sanoihin tässä sonetissa, niinkuin näkyy sille, joka ymmärtää. Ja -silloin laadin tämän sonetin, joka alkaa sanoilla: _Te, jotka lemmen -tietä astelette_. - - Sonetti II - - Te, jotka lemmen tietä astelette, - ah, toista löydä ette, - kell' oisi murhe kuin on mulla aivan - Ja hetken jos mua kuulla suvainnette, - niin kohta havaitsette, - ett' olen avain, maja kaiken vaivan. - - Niin Amor, ei mun halvan ansiosta, - vaan yksin suosiosta - soi mulle elon lempeän ja lauhan, - ett' usein kuulin nurjain joukkiosta: - "Tuo mit' on tehnyt, josta - sai palkaksensa moisen mielen rauhan?" - - Nyt uupunut on kaikki uskallus, - min antoi mulle armas aarteheni, - jäi orvoks sydämeni, - ei runoon taivu arka ajatus. - - Nyt niiden laill' on tehdä toiveheni, - joilt' itkun kaihtaa mielen kainous. - On muille riemastus, - mut kyynelet ma säästän itselleni. - -Tässä sonetissa on kaksi pääosaa; ensimäisessä on tarkoitukseni -kutsua Rakkauden uskollisia palvelijoita niillä Jeremia profeetan -sanoilla, jotka kuuluvat: _O vos omnes qui transitis per viam; -attendite et videte si est dolor sicut dolor meus_,[16] ja pyytää -että he suvaitsevat kuulla minua; toisessa kerron, mihin asemaan -Rakkaus oli minut pannut, tarkoittaen toista kuin mitä sonetin alku -ja loppu osoittaa, ja sanon että olen sen aseman menettänyt. Toinen -osa alkaa tästä: _Niin Amor, ei mun_. - - - - -VIII - - -Tämän armaan donnan lähdettyä näki Enkelien Herra hyväksi kutsua -kunniaansa erään nuoren ja hyvin viehättävän naisen, joka oli -ollut sangen suosittu mainitussa kaupungissa; ja hänen hengettömän -ruumiinsa minä näin lepäävän keskellä useita naisia, jotka itkivät -kovin säälittävästi. Silloin muistin, että olin ennen nähnyt hänet -tuon armaimman seurassa, enkä voinut pidättää paria kyyneltä, vieläpä -itkiessäni päätin runoilla muutaman säkeen hänen kuolemastaan, -palkaksi siitä että olin jonkun kerran nähnyt hänet donnani seurassa. -Ja sitä seikkaa vähän kosketin sepittämäni runon loppuosassa, -niinkuin selvästi ilmenee sille, joka ymmärtää. Ja minä runoilin -silloin nämä kaksi sonettia, joista toinen alkaa: _Oi itkekää, oi -kuulkaa, lempiväiset_, ja toinen: _Oi säälin vihollinen, kuolo kurja_. - - Sonetti III - - Oi itkekää, oi kuulkaa, lempiväiset, - myös Amor itkee säälin kyyneleitä, - kun kuulee, donnat, kaihoovia teitä - ja kohtaa katsehenne kärsiväiset. - - Nyt julma kuolo henkäykset jäiset - puhalsi jaloon rintaan, ilkkuin meitä, - jotk' immen kainon kiitost' emme heitä, - ja riisti sulot silmiin näkyväiset. - - Sai kunniata neito kuolossansa: - näin itse Amorin ma murhemiellä, - luo armaan paarin askelensa johti, - - ja silmät nosti korkeutta kohti. - Tuo sielu lempeä jo oli siellä, - mi äsken kaikki hurmas ilollansa. - -Tämä ensimäinen sonetti jakautuu kolmeen osaan; ensi osassa kutsun ja -kehoitan Rakkauden uskollisia palvelijoita itkemään ja sanon, että -heidän herransa itkee, ja sanon: "myös Amor itkee säälin kyyneleitä", -jotta he olisivat alttiimmat minua kuuntelemaan; toisessa kerron -syyn; kolmannessa puhun kunniasta, jota Rakkaus osoitti tälle -donnalle. Toinen osa alkaa tästä: _Kun kuulee, donnat;_ kolmas tästä: -_Sai kunniata neito_. - - Sonetti IV - - Oi säälin vihollinen, Kuolo kurja, - sa ikiäiti nurja, - sa säädös ankara ja horjumaton, - kun rinnastani riistit kaiken raton, - oon orpo, auttajaton, - sua soimatessa herpoo kieli hurja. - - Jos tahdon sulta kaiken tenhon viedä, - niin sanojani siedä, - kun kerron kaikki elkes enkä kiitä; - ei tosin ketään, ken ei tuntis niitä, - vaan murheen saakoon siitä - ken vielä lemmen vaaroja ei tiedä. - - Maan päältä poistit armaan lempeyden - ja avut kauniit immen sydämestä. - Elomme keväimestä - sa riistit lemmen leikin riemuisen. - - Ken on tuo donna, sitä kerro en, - se hyvyydestään näkyy ilmeisestä. - Ei hänen rinnallansa käydä kestä, - ken autuuden ei oisi arvoinen. - -Tämä sonetti jakautuu neljään osaan: ensi osassa nimitän kuolemaa -eräillä nimillä, jotka ovat sille ominaiset; toisessa puhun sille ja -sanon syyt, miksi käyn sitä moittimaan; kolmannessa soimaan sitä; -neljännessä käännyn puhumaan määräämättömälle henkilölle, joka kyllä -minun mielessäni on määrätty. Toinen alkaa tästä: _Kun rinnastani -riistit_; kolmas tästä: _Jos tahdon sulta_; neljäs tästä: _Ei hänen -rinnallansa_. - - - - -IX - - -Muutamia päiviä tämän donnan kuoltua tapahtui, että minun täytyi -lähteä[17] mainitusta kaupungista ja matkata sitä seutua kohti, missä -asui tuo armas nainen, joka oli ollut verhonani, vaikka matkani -määrä ei ollutkaan niin kaukana kuin hänen olinpaikkansa. Ja vaikka -olinkin useiden seurassa, tuntui matka minusta niin vastenmieliseltä, -mikä myöskin kasvoistani näkyi, etteivät huokauksetkaan voineet -kokonaan hälventää sitä tuskaa, mitä sydämeni tunsi, koska loittonin -autuudestani. Ja silloin se suloisin valtias, joka piti minua -herruutensa alaisena tuon armaimman donnan vuoksi, näyttäytyi sieluni -silmille pyhiinvaeltajan kevyessä ja halvassa puvussa. Hän näytti -alakuloiselta ja katsoi maahan, paitsi että hänen silmänsä väliin -näyttivät kääntyvän ihanaa ja vuolasta ja hyvin kirkasta jokea -kohden, joka virtasi kulkemani tien vierellä. Minusta näytti että -Rakkaus kutsui minua ja sanoi minulle nämä sanat: "Minä tulen sen -donnan luota, joka kauan on ollut verhonasi, ja tiedän, ettei hänen -paluunsa tapahdu pitkiin aikoihin; ja siksi tuon mukanani sydämen, -jonka minun käskystäni olit antanut hänen haltuunsa, ja vien sen -toiselle, josta tulee suojasi, niinkuin tämä oli". Ja hän mainitsi -tuon naisen nimen, niin että hyvin tiesin, ketä hän tarkoitti. "Mutta -kuitenkin, jos aikoisit jotakin runoilla näistä sanoista, jotka -olen sinulle puhunut, tee se niin, ettei niiden kautta käy ilmi se -teeskennelty rakkaus, jota olet osoittanut tuolle naiselle ja jota -sinun nyt tulee osoittaa toiselle". Ja kun hän oli sanonut tämän, -katosi koko tuo näkyni äkkiä sen ylen suuren osuuden tähden, jonka -Rakkaus tuntui antavan minulle omasta itsestään; ja ikäänkuin olisi -haahmoni muuttunut, ratsastin sen päivän hyvin miettiväisenä ja -monien huokausten seuraamana. Sen päivän jälkeen ryhdyin sepittämään -tästä aiheesta sonettia, joka alkaa: _Toiss' aamuna ma tietä -ratsastin_. - - Sonetti V - - Toiss' aamuna ma tietä ratsastin - pois kaupungista, mieli painuksissa, - kun vaeltajan köyhän vaattehissa - vastaani astuvan näin Amorin. - - Häll' oli muoto halpa, huomasin, - kuin oisi herruutensa hervoksissa. - Hän huokaili, hän oli aattehissa - ja muita karttoi katsein painuvin. - - Mun huomasi, mua kutsui nimeltäni - ja virkkoi: "Saavun kaukaa, kaupungista, - miss' oli, niinkuin tahdoin, sydämesi. - - Nyt toiselle voit viedä tuntehesi". - Sain silloin osan suuren Amorista, - hän häipyi, tiesi kuinka, silmistäni. - -Tässä sonetissa on kolme osaa: ensimäisessä sanon, kuinka tapasin -Rakkauden ja miltä hän minusta näytti; toisessa kerron, mitä hän -minulle sanoi, en tosin täydellisesti, koska pelkäsin salaisuuteni -silloin tulevan ilmi; kolmannessa sanon, kuinka hän katosi -silmistäni. Toinen alkaa tästä: _Mun huomasi_, kolmas tästä: _Sain -silloin_. - - - - -X - - -Palattuani ryhdyin etsimään tuota donnaa, jonka herrani oli minulle -maininnut huokausten tiellä, ja jotta kertomukseni olisi lyhyempi, -sanon vain, että vähän ajan kuluttua käytin häntä suojanani siinä -määrin, että liian monet jo puhuivat asiasta yli säädyllisyyden -rajojen, mikä useat kerrat painoi mieltäni kipeästi, ja tästä syystä, -nimittäin näiden liioittelevien puheiden vuoksi, jotka näyttivät -huonontavan mainettani, tuo armain, joka oli kaiken huonouden -hävittäjä ja hyveiden kuningatar, kerran ohitse kulkiessaan epäsi -minulta suloisimman tervehdyksensä, jossa oli koko autuuteni. Ja -nyt poikkean hiukan aiheestani ja tahdon selittää, mikä voimallinen -vaikutus hänen tervehdyksellään oli minuun. - - - - -XI - - -Sanon siis, että kun hän tuli näkyviin joltakin taholta, niin -toivoessani tuota ihmeellistä tervehdystä ei minulle jäänyt yhtäkään -vihamiestä, vaan mieleni valtasi rakkauden liekki, joka sai minut -antamaan anteeksi kaikille, jotka olivat minua loukanneet: ja jos -joku silloin olisi kysynyt minulta jotakin, olisin vastannut vain -"Rakkaus", kasvoillani nöyryyden verho. Ja kun hän jo oli melkein -tervehtimäisillään, teki rakkauden henki tehottomiksi kaikki muut -aistimien henget, työnsi esille näkemisen hentoiset henget ja -sanoi niille: "Käykää kunnioittamaan valtiatartanne"; ja jäi itse -niiden paikalle. Ja joka olisi tahtonut oppia tuntemaan Rakkauden, -olisi voinut sen tehdä katselemalla silmieni väräjämistä. Ja kun -tuo armain vapahduksen donna tervehti, ei Rakkaus ollut vain se -väline, joka saattoi varjota minulta ylivoimaisen autuuteni, vaan -tuossa ihanuuden ylenpalttisuudessa Rakkaus tuli sellaiseksi, että -ruumiini, joka silloin oli kokonaan sen vallassa, usein liikkui kuin -raskas, hengetön kappale. Joten siis ilmeisesti näkyy, että hänen -tervehdyksessään asui minun autuuteni, joka useita kertoja nousi ja -tulvehti yli voimani. - - - - -XII - - -Palaan nyt aiheeseeni ja sanon, että kun autuuteni minulta -kiellettiin, valtasi minut sellainen tuska, että erkanin ihmisten -joukosta ja lähdin yksinäiseen paikkaan, missä kostutin maata -katkerin kyynelin; ja kun itkuni oli vähän tyyntynyt, asetuin -huoneeseeni, jossa saatoin vaikeroida kenenkään kuulematta. Ja -siellä, huutaen armoa Laupeuden donnalta ja sanoen: "Rakkaus, auta -uskollistasi", nukahdin kyyneliini kuin kuritusta saanut poikanen. -Melkein keskellä untani tapahtui, että olin näkevinäni huoneessa -lähelläni istuvan nuorukaisen, joka oli puettuna hohtavan valkeaan -pukuun ja joka katseli hyvin miettiväisen näköisenä minua siinä missä -makasin; ja kun hän oli katsellut vähän aikaa, oli kuin hän olisi -huoaten kutsunut minua ja sanonut nämä sanat: _Fili mi, tempus est ut -praetermictantur simulacra nostra_.[18] Silloin huomasin tuntevani -hänet, koska hän kutsui minua niinkuin jo ennen useat kerrat oli -unissani kutsunut; ja kun katsoin häneen, näytti hän mielestäni -itkevän haikeasti ja tuntui odottavan minulta joitakin sanoja, joten -minä rohkaisin mieleni ja aloin näin puhua hänen kanssaan: "Jalouden -herra, miksi itket?" Ja hän lausui minulle nämä sanat: _Ego tamquam -centrum circuli, cui simili modo se habent circumferentiae partes; -tu autem non sic_.[19] Silloin ajattelin hänen sanojaan ja minusta -tuntui, että hän oli puhunut hyvin hämärästi, niin että yritin -puhua ja sanoin hänelle nämä sanat: "Mitä se on, herra, että puhut -minulle niin hämärin sanoin?" Ja hän sanoi minulle kansan kielellä: -"Älä kysy enempää kuin sinulle on tarpeellista". Ja silloin rupesin -puhumaan hänen kanssaan tervehdyksestä, joka minulta oli evätty, -ja kysyin syytä; minkä jälkeen hän vastasi minulle tähän tapaan: -"Tuo meidän Beatricemme kuuli eräiltä henkilöiltä, jotka puhuivat -sinusta, että donna, jonka mainitsin sinulle huokausten tiellä, sai -kokea sinun tähtesi jotakin ikävää; ja sentähden tuo armain, joka on -kaiken ikävän vastakohta, ei suvainnut tervehtiä sinun persoonaasi, -peljäten sitä vikapääksi ikävyyksiin, ja vaikka hän todella jo -saattaa tietää jotakin salaisuudestasi pitkän tottumuksen vuoksi, -tahdon että lausut runon muodossa muutamia sanoja, joilla ilmaiset -sen voiman, joka minulla on sinuun hänen kauttansa, ja kuinka -sinä olit hänen jo varhain lapsuudessasi. Ja kutsu todistajaksi -hänet, joka tietää asian, ja kerro kuinka pyydät häntä lausumaan ne -sanat Beatricelle, ja minä, joka olen tuo todistaja, puhun siitä -mielelläni hänelle; ja tämän kuullessaan hän saa tietää tahtosi, ja -sen kuullessaan ymmärtää eksytettyjen ihmisten puheet. Ja tee näistä -sanoista ikäänkuin välittäjä, niin että et puhu suoraan hänelle, mikä -ei ole soveliasta, äläkä lähetä niitä ilman minua mihinkään, missä -hän voisi ne kuulla, vaan kaunista ne suloisin soinnuin, joissa minä -esiinnyn joka kerta kun on tarvis". Ja lausuttuaan nämä sanat hän -katosi, ja uneni särkyi. Mutta muistellessani minä huomasin, että -tämä näky oli ilmaantunut minulle päivän yhdeksännellä hetkellä; ja -ennenkuin lähdin siitä huoneesta, päätin sepittää ballatan,[20] jossa -noudattaisin herrani määräyksiä, ja niin laadin tämän ballatan, joka -alkaa: _Ballata, käy nyt_. - - Ballata I. - - Ballata, käy nyt luokse valtiaan, - luo donnan lähde hänen seurassansa, - niin että Amor armahani kanssa - sun pyynnöstäsi pääsee haastamaan. - - Sa lähdet, lauluni, niin luontevasti, - kai huoletonna siksi - sun yksinäskin tielle päästää voisi. - Vaan matkata jos mielit varmemmasti, - käy Amor kumppaniksi, - ei ilman ehkä lähtös viisas oisi, - siks että donna, jonka kuullen laulat, - on suuttunut, sen varmaan uskon, mulle. - Ja jollei Amor myötäs oisi, sulle, - ma pelkään, koituis häpeätä vaan. - - Ja laula sitten sulosäveleitä, - kun donnaa lähenette - ja pyyntös uskot Lempeyden huomaan: - "Madonna, käskijäni pyytää teitä, - jos suinkin suvainnette, - hänelle armostanne anteeks suomaan. - On Amor tässä, joka mielin määrin - vie värin hältä sulojenne vuoksi. - Vaikk' Amor hänet neuvoi toisen luoksi, - ei sydämensä muutu milloinkaan". - - "Madonna", lausu, "sydän ollut hällä - on uskossansa luja. - Vain teitä palvellut hän on jo varhain, - ja mieli muuttunut ei kestävällä". - Jos empii lausuttuja, - kyll' Amor vastaa, hällä tieto parhain. - Ja viimein vielä lausu harras pyyntö: - jos anteeks suominen on työläs hälle, - hän kuolon määrätköhön lempijälle, - ja nöyrin mielin kuljen kuolemaan. - - Ja lausu hälle, ken on säälin avain - (hänt' älä ennen jätä, - hän, Amor, hyvin puhuu puolestani): - "Ah, vuoksi laulelmaini lumoavain - sa seuraa donnaa tätä - ja kuvaa tarkoin mieli laulajani". - Ja jos hän pyyntös tähden anteeks antaa, - suo katseen lempeän se näyttää mulle. - Nyt lähde, lauluni, jo suon sen sulle, - ja retkes johtakohon kunniaan. - -Tämä ballata jakautuu kolmeen osaan: ensimäisessä ilmoitan sille, -minne sen on lähdettävä, ja rohkaisen sitä, jotta se lähtisi -varmempana, ja sanon kenen seuraan sen on liityttävä, jos se tahtoo -turvassa kulkea ja ilman mitään vaaraa; toisessa sanon mitä sen tulee -antaa tiedoksi; kolmannessa annan sille luvan lähteä milloin mielii -ja uskon onnen käsiin sen retken. Toinen osa alkaa tästä: _Ja laula -sitten_, kolmas tästä: _Nyt lähde, lauluni_. - -Tässä saattaisi joku vastustaa minua ja sanoa, ettei voi tietää -keneen kohdistuu puheeni toisessa persoonassa, koska ballata ei muuta -ole kuin ne sanat, jotka lausun; ja siksi sanon, että aion sellaisen -epäilyksen hälventää ja selvittää eräässä vieläkin hämärämmässä -paikassa tätä kirjaa; ja silloin ymmärtäköön tämänkin kohdan se, joka -tässä on epätietoinen tai joka tahtoisi vastustaa minua mainitulla -tavalla. - - - - -XIII - - -Tämän edelläkuvatun näyn jälkeen, kun jo olin sepittänyt ne säkeet, -jotka Amor oli käskenyt minun sepittää, alkoivat monet ja erilaiset -ajatukset ahdistaa ja kiusata minua, kukin melkein kumoamattomasti; -ja näistä ajatuksista varsinkin neljä tuntui häiritsevän elämäni -rauhaa. Yksi niistä oli tämä: Hyvä on Rakkauden herruus, koska se -pitää uskollisensa mielen poissa kaikesta halvasta. Toinen oli -tämä: Hyvä ei ole Rakkauden herruus, sillä mitä uskollisempi hänen -palvelijansa on, sitä raskaampia ja tuskallisempia kohtaloita -hänen on kestettävä. Kolmas oli tämä: Rakkauden nimi on niin -suloinen kuulla, että mahdottomalta minusta tuntuu, että sen oma -vaikutus useimmissa asioissa olisi muuta kuin suloinen, koska nimet -vastaavat nimitettyjä asioita, niinkuin kirjoitettu on: _Nomina -sunt consequentia rerum_.[21] Neljäs oli tämä: Donna, jonka tähden -Rakkaus niin pitää sinua pauloissaan, ei ole niinkuin muut donnat, -jotta keveästi luopuisi ajatuksestaan, ja kaikki ne ahdistivat minua, -niin että olin kuin se, joka ei tiedä mitä tietä lähtisi vaeltamaan, -ja joka tahtoisi kulkea eikä tiedä minne kulkisi; ja jos ajattelin -haluavani etsiä niille yhteisen tien, nimittäin sellaisen, jolla ne -kaikki tekisivät sovinnon, oli se tie minulle hyvin vastenmielinen, -nimittäin Säälin huutaminen avukseni ja sen käsiin antautuminen. -Ja kun vielä viivyin tässä tilassa, sain halun kirjoittaa siitä -loppusointuisia säkeitä, ja sepitin silloin tämän sonetin, joka -alkaa: _On Amorista_. - - Sonetti VI - - On Amorista kaikki aatokseni, - vaan riitaiset ne ovat keskenään: - yks käskee lemmen valtaa kärsimään, - taas toinen mulle näyttää hulluuteni. - - Tuo armaat toiveet yksi mieleheni, - yks silmät usein kastaa yltänään; - kaikk' armon pyyntöön käyvät mielellään - väristen arkuudesta sydämeni. - - En tiedä siis, ma mistä alottaisin, - ma laulaa tahtoisin, vaan puuttuu sana; - niin lemmen harha vanginnut on mielen. - - Jos tahdon löytää sopusoinnun kielen, - saan käyttää vihollistain auttajana, - madonnaa Säälin, jolta lohdun saisin. - -Tämän sonetin voi jakaa neljään osaan: ensimäisessä sanon ja -esitän, että kaikki ajatukseni ovat Rakkaudesta, toisessa sanon, -että ne ovat erilaisia ja kerron niiden erilaisuuden; kolmannessa -sanon, missä kohden kaikki näyttävät soveltuvan yhteen; neljännessä -sanon, että tahtoessani runoilla Rakkaudesta en tiedä miltä taholta -ottaisin aiheen, ja että jos tahdon ottaa aihetta kaikista neljästä, -minun täytyy kutsua avuksi vihollistani, madonna Sääliä; ja sanon -"madonna", ikäänkuin puhuisin halveksien. Toinen osa alkaa tästä: -_Vaan riitaiset;_ kolmas tästä: _Kaikk' armon pyyntöön;_ neljäs -tästä: _En tiedä siis_. - - - - -XIV - - -Näiden eri ajatusten taistelun jälkeen tapahtui, että tämä armain -tuli paikkaan, jonne oli kokoontunut monta viehättävää donnaa, -ja siihen paikkaan vei minut eräs ystäväni, uskoen tuottavansa -minulle suurta iloa, kun saattoi minut sinne, missä niin monta -donnaa esiintyi kauneudessaan. Ja kun en oikein tiennyt mihin minut -vietiin, ja koska luotin henkilöön, joka olikin tuonut ystävänsä -perikadon partaalle, sanoin hänelle: "Minkätähden olemme tulleet -näiden donnain luo?" Silloin hän sanoi: "Pitääksemme huolta siitä, -että heitä arvokkaasti palvellaan." Ja tosi on, että he olivat -kokoontuneet sinne seuraksi eräälle jalolle donnalle, joka sinä -päivänä oli viettänyt häitä, ja mainitun kaupungin tavan mukaan -heidän nyt piti olla hänen seuranaan, kun hän ensi kerran istui -pöytään vastavihityn miehensä talossa. Niinpä minä, uskoen tekeväni -mieliksi ystävälleni, päätin jäädä palvelemaan näitä donnia hänen -seurassaan. Ja juuri kun olin tehnyt päätökseni, olin tuntevinani -ihmeellisen vavistuksen alkavan rinnassani vasemmalla puolella ja -leviävän äkkiä kaikkiin ruumiini jäseniin. Silloin, sen sanon, -nojauduin toisten huomaamatta maalaukseen, joka ympäröi huonetta, -ja peläten jonkun nähneen, että vapisin, nostin silmäni, katsahdin -naisiin ja näin heidän keskellään tuon armaimman Beatricen. Silloin -aistimieni henget niin tuhoutuivat sen voiman kautta, jonka Rakkaus -anasti havaitessaan olevansa niin lähellä tuota armainta donnaa, -ettei niistä jäänyt elämään kuin näkemisen henget, ja nekin joutuivat -välineittensä ulkopuolelle, koska Rakkaus tahtoi olla niiden jalossa -paikassa katsellakseen ihmeellistä donnaa. Ja vaikka olinkin toinen -kuin ennen, tuli minun kovin sääli noita pieniä henkiä, jotka -vaikeroivat äänekkäästi ja sanoivat: "Jollei tuo noin singahduttaisi -meitä paikaltamme, voisimme olla näkemässä tämän donnan ihmettä, -niinkuin ovat toiset vertaisemme". Sanon, että monet näistä -neidoista, huomatessaan haahmoni muuttumisen, alkoivat ihmetellä, ja -puhellessaan tekivät minusta pilaa tuon armaimman kanssa, niin että -tuo pettynyt, hyväuskoinen ystäväni otti minua kädestä, veti pois -noiden donnain näkyvistä ja kysyi, mikä minun oli. Silloin minä vähän -tyynnyin, kuolleet henkeni heräsivät eloon ja karkoitetut palasivat -paikoilleen, ja minä sanoin ystävälleni nämä sanat: "Minä olen -laskenut jalkani siihen kohtaan elämää, jonka toiselle puolelle ei -saa enää mennä, jos mielii palata". Ja minä erosin hänestä ja palasin -kyynelten huoneeseen, jossa sanoin itsekseni itkien ja häpeissäni: -"Jos tuo donna tietäisi tilani, en usko että hän noin pilkkaisi -minua, vaan uskon että hänet valtaisi suuri sääli". Ja siinä itkun -vallassa päätin sepittää runon, jossa puhuisin hänelle ja selittäisin -muotoni muuttumisen syyn, sanoen hyvin tietäväni, että se ei ole -tunnettu, ja että jos se olisi tunnettu, herättäisi se toisessa -sääliä, ja päätin sepittää nämä säkeet toivoen niiden sattumalta -joutuvan hänen kuuluvilleen. Ja silloin laadin tämän sonetin, joka -alkaa: _Mua toisten donnain kanssa_. - - Sonetti VII - - Mua toisten donnain kanssa ivailette, - vaan mistä johtuu, että aina on - mun muotoni niin outo, onneton - kun teitä katson, donna, muista ette. - - Ei taitais Sääli, jos sen tietänette, - mua vastaan jälleen käydä taistohon. - On aina Amor hurja, pelvoton, - kun huomaa että mua te lähenette; - - Se silloin iskee henkiparkojani - ja minkä surmaa, minkä pakoon ajaa, - vain itse jääden teitä katsomaan. - - Ma tällöin toiseks muutun muodoltani, - en sentään niin, ett' oisi kuulo vajaa, - vaan paenneitten itkut kuulla saan. - -Tätä sonettia en tahdo jakaa osiin, koska jakoa ei tarvita muutoin -kuin selittämään jaetun merkitystä; ja koska tämä on kyllin selkeä -aiheensa vuoksi, josta jo on puhuttu, ei se kaipaa jakoa. Tosin kyllä -niiden lauseiden joukossa, jotka ilmaisevat tämän sonetin aiheen, on -kirjoitettuna hämäriä kohtia, nimittäin kun sanon että Rakkaus tappaa -kaikki aistimieni henget ja että vain näön henget jäävät eloon, -joskin joutuvat välineittensä ulkopuolelle. Ja tätä hämärää kohtaa -on mahdoton tulkita sen, joka ei itse samassa asteessa ole Rakkauden -vallassa; ja niille, jotka ovat, on päivänselvää, miten ratkaista -hämärät kohdat. Ja siksi ei ole hyvä minun selvittää tällaista -epätietoisuutta, koska puheeni sitä selvittäessä olisi joko turha tai -tarpeeton. - - - - -XV - - -Muotoni oudon muuttumisen jälkeen tuli mieleeni muuan voimallinen -ajatus, joka ei paljon minusta luopunut, vaan ahdisti minua -alituiseen ja puheli tähän tapaan kanssani: "Koska kerran muutut -niin naurettavan näköiseksi, kun olet lähellä tuota donnaa, miksi -siis pyrit näkemään häntä? Entä jos hän kysyisi sinulta jotakin, -mitähän voisit vastata, jos otaksutaan että kaikki kykysi olisivat -siksi vapaina että sinusta olisi vastaamaan?" Ja tähän vastasi -toinen, nöyrä ajatus ja sanoi: "Jollen kadottaisi kykyjäni ja jos -olisin siksi vapaa että voisin vastata, sanoisin hänelle että niin -pian kuin kuvittelen hänen ihmeellistä kauneuttaan, niin pian tulee -minulle halu nähdä häntä, ja tuo halu on niin väkevä, että se surmaa -ja hävittää muististani kaiken, mikä voisi nousta sitä vastaan; ja -siitä syystä eivät kestetyt kärsimykset pidätä minua etsimästä hänen -näkemistään". Ja tällaisten ajatusten johtamana minä päätin laatia -runon, jossa puolustautuisin hänen edessään sellaista syytöstä -vastaan ja kertoisin myös miten minun käy hänen lähellään; ja niin -sepitin tämän sonetin, joka alkaa: _Muu kaikki häipyy_. - - Sonetti VIII - - Muu kaikki häipyy, mielessä mi mulla, - kun saan sun nähdä, Ilo verraton. - Vaan kun käyn luokses, läsnä Amor on - ja kuiskaa: "Pois, tai turma eess' on sulla". - - Saa kasvot syömen värin vaivatulla, - ja turvaa etsii sydän hervoton, - kun kesken väristyksen hurmion - kivetkin huutaa: "Suo jo kuolon tulla!" - - Se syntinen, ken minut nähdessään - ei toisi tuskahani lohdutusta - ja näyttäis mulle myötätuntoansa. - - Vaan pilkkas surmaa säälin, heräämään - min saanut ois tää katse kuolonmusta, - kun silmät nähdä sois vain surmaajansa. - -Tämä sonetti jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä sanon syyn, miksi -en voi olla menemättä tämän donnan läheisyyteen; toisessa sanon, -mitä minulle tapahtuu kun menen hänen lähelleen; ja tämä osa alkaa -tästä: _Vaan kun käyn luokses_. Ja tämä toinen osa jakautuu vielä -viiteen, viiden eri kertomuksen mukaan: sillä ensimäisessä kerron, -mitä Rakkaus järjen neuvosta sanoo minulle, kun olen hänen lähellään; -toisessa selitän sydämen tilan kasvojen esimerkin mukaan; kolmannessa -sanon, kuinka kaikki varmuus minulta häviää, neljännessä sanon, että -joka ei osoita minulle sääliänsä, tekee syntiä, sillä siitä olisi -minulle jotakin lohdutusta; viimeisessä sanon minkävuoksi toisten -pitäisi tuntea sääliä, nimittäin sen säälittävän ilmeen tähden, joka -tulee silmiini; ja tämän säälittävän ilmeen tuhoaa, nimittäin estää -näkymästä toisille, tuon donnan pilkka, joka houkuttelee samanlaiseen -menettelyyn nekin, jotka muuten ehkä näkisivät tämän säälittävyyden. -Toinen osa alkaa tästä: _Saa kasvot;_ kolmas tästä: _Kun kesken;_ -neljäs: _Se syntinen;_ viides: _Vaan pilkkas_. - - - - -XVI - - -Laadittuani tämän sonetin, teki mieleni vielä lausua sanoja, joissa -kertoisin omasta tilastani neljä asiaa, joita en mielestäni ollut -tätä ennen ilmaissut. Ensimäinen niistä on, että monet kerrat tunsin -tuskaa, kun muistini yllytti mielikuvitusta miettimään mitä Amor -minulle teki. Toinen on, että Rakkaus monet kerrat äkisti valtasi -minut niin rajusti, ettei minussa jäänyt henkiin muuta kuin yksi -ainoa ajatus, joka puhui tästä donnasta. Kolmas on, että kun tuo -Rakkauden kamppailu minua ahdisti, riensin melkein värittömin -kasvoin näkemään tuota donnaa, sillä uskoin että hänen näkemisensä -pelastaisi minut tästä taistelusta, ja unohdin, kuinka minun aina -kävi lähestyessäni niin suurta armautta. Neljäs on, että sellainen -näkeminen ei ainoastaan jättänyt minua puolustuksetta, vaan lopulta -tuhosi senkin vähän, mitä minussa oli henkeä. Ja niin sepitin -sonetin, joka alkaa: _Ma monta kertaa_. - - Sonetti IX - - Ma monta kertaa mietin mielessäni - sen tuskan tummuutta, jonk' Amor antaa, - ja usein silloin säälin itseäni - ja huokaan: "Voi, ken moist' on saanut kantaa". - - Niin tuimaan Amor iskee sydäntäni, - ett' aivan kosketan jo kuolon rantaa. - Avuksi saan vain yhden hengistäni: - se luoksein jää ja teistä puheen kantaa. - - Ma hoivaa saamaan silloin kiiruhdan - niin kalman kalvasna ja voimaa vailla, - luotanne luulen lohdun noutavani. - - Vaan kun ma nostan katseen ankean, - väristä sydän alkaa sillä lailla, - ett' on kuin elo virtais suonistani. - -Tämä sonetti jakautuu neljään osaan, koska neljä asiaa on siinä -kerrottuna; ja koska niistä on ylempänä puhuttu, en huoli muuta kuin -erottaa osat alkusanojensa mukaan. Sanon siis, että toinen osa alkaa -tästä: _Niin tuimaan;_ kolmas tästä: _Ma hoivaa saamaan;_ neljäs -tästä: _Vaan kun ma nostan_. - - - - -XVII - - -Laadittuani nämä kolme sonettia, joissa puhuin tälle donnalle, päätin -vaieta enkä enää sanoa mitään, koska ne kertoivat jo melkein koko -tilani ja koska olin mielestäni jo ilmaissut itsestäni paljonkin; -mutta vaikka tästälähin ainiaaksi vaikenin puhumasta hänelle, oli -minun ryhdyttävä uuteen aiheeseen, jalompaan kuin entinen. Ja koska -uuden aiheen alkusyy on viehättävä kuulla, kerron sen, niin lyhyesti -kuin voin. - - - - -XVIII - - -Koska jo monet henkilöt olivat ulkomuodostani ymmärtäneet sydämeni -salaisuuden, niin myöskin eräät donnat, jotka olivat kokoontuneet -iloitsemaan toistensa seurasta, tiesivät hyvin sydämeni tunteet, -sillä jokainen heistä oli ollut näkemässä useita tappioitani; ja kun -minä kuljin heidän läheltään ikäänkuin sattuman johtamana, kutsui -eräs noista armaista naisista minua. Donna, joka oli minua kutsunut, -oli puheissaan hyvin herttainen, niin että kun olin tullut heidän -eteensä ja näin että tuo armain donnani ei ollut heidän joukossaan, -tervehdin heitä tyyntyneenä ja kysyin mitä he suvaitsivat. Donnia oli -monta, ja heidän joukossaan muutamia, jotka nauroivat keskenään. Oli -toisia, jotka katselivat minua, odottaen mitä tulisin sanomaan. Oli -toisia, jotka puhelivat keskenään. Näistä yksi, kääntäen silmänsä -minua kohti ja kutsuen minua nimeltä, lausui nämä sanat: "Mitä -tarkoitusta varten rakastat tuota donnaasi, koska et voi kestää hänen -läheisyyttään? Sano se meille, sillä varmaan on sellaisen rakkauden -tarkoitus ylen erikoinen". Ja kun hän oli sanonut minulle tämän, niin -näkyi ettei ainoastaan hän, vaan kaikki toisetkin alkoivat odottaa -vastaustani. Silloin sanoin nämä sanat heille: "Donnat, rakkauteni -tarkoituksena oli ennen tuon donnan tervehdys, josta kenties puhutte, -ja siinä asui autuus, joka oli kaikkien toiveitteni päämäärä. Mutta -sen jälkeen kun hän on nähnyt hyväksi evätä minulta tervehdyksensä, -niin herrani Rakkaus, ja siitä hänelle kiitos, on kätkenyt kaiken -autuuteni siihen, mikä ei minulta voi kadota". Silloin nuo donnat -alkoivat puhella keskenään, ja niinkuin väliin näemme veden lankeavan -maahan kauniilla lumella sekoitettuna, niin olin kuulevinani heidän -sanojensa putoilevan huokauksilla sekoitettuina. Ja kun he olivat -vähän aikaa puhuneet keskenään, sanoi minulle vielä tuo sama donna, -joka oli ensin puhunut, nämä sanat: "Me pyydämme sinua kertomaan -meille, missä on tuo autuutesi". Ja minä vastasin hänelle ja -sanoin ainoastaan: "Runoissa, jotka ylistävät donnaani". Silloin -vastasi tuo, joka minua puhutteli: "Jos toden sanoisit, niin -toisessa mielessä olisit laatinut ne säkeet, jotka olet sepittänyt -tulkitsemaan omaa tilaasi". Ja silloin minä, ajatellen noita sanoja, -lähdin heidän luotaan kuin häpeissäni, ja puhelin itsekseni: "Koska -sellainen autuus asuu niissä sanoissa, jotka ylistävät donnaani, -miksi olen siis muuta puhunut?" Ja niin päätin tästälähin aina ottaa -lauluni aiheeksi sellaista, joka olisi tuon armaimman ylistystä; -ja paljon ajatellessani asiaa, tuntui minusta että olin ryhtynyt -aiheeseen, joka oli minulle liian korkea, enkä rohjennut alkaa; ja -niin vietin muutamia päiviä halaten runoilla ja peljäten alkaa. - - - - -XIX - - -Tapahtui sitten, että kulkiessani erästä tietä, jonka varrella -virtasi hyvin kirkas joki, valtasi mieleni sellainen runointo, että -aloin miettiä minkä muodon valitseisin, ja ajattelin etten voisi -puhua hänestä, jollen puhuisi naisille toisessa personassa, eikä joka -donnalle, vaan ainoastaan niille, jotka ovat armaita naisia eivätkä -ainoastaan naisia. Silloin, sen sanon, puhui kieleni kuin liikkuen -itsestään ja sanoi: "Ah naiset, joill' on tieto lemmen taian". Nämä -sanat kätkin mieleeni suuresti iloissani, ajatellen ottaa ne runoni -alkusäkeiksi, ja palattuani mainittuun kaupunkiin ja ajateltuani -muutamia päiviä aloitin sitten canzonen, joka alkaa näillä sanoilla -ja jonka rakenne käy selville alempana olevasta jaoituksesta. - - Canzone I - - Ah naiset, joill' on tieto lemmen taian,[22] - nyt donnastani teille laulaa soisin; - ei että häntä kyllin kiittää voisin, - vaan mieli huojentuupi laulaessa. - Se kuulkaa, kun ma muistan arvoansa, - niin Amor syömen valtaa suloisesti, - jo että -- sen jos laulun taito kesti -- - rakastuis muutkin mua kuunnellessa. - Vaan niinpä ylvähästi laula en: - ett' arkuus estäis laulun luontumasta. - Ma kerron olennostaan armahasta - -- on laulu halpa, donnaan verraten -- - vain teille, neiet, donnat lempiväiset, - ei kelpaa kuulijoiksi syömet jäiset. - - Näin enkel-ääni Taivaan Viisaudelle - anellen virkkaa: "Herra, maailmassa - ma suuren ihmeen näen loistamassa; - se sielu on, min valo tänne ehtii". - Ja taivaan joukot, joilt' ei muuta puutu - kuin sielu tuo, nyt pyytää Herraltansa - hartaina häntä pyhäin kaikkein kanssa; - vain Sääli puolestamme kyynelehtii. - Ja itse Herra tämän kuullessaan - näin lausuu: "Rakkahani, rauha teille! - Jää toivehenne vielä elon teille, - miss' yksi pelkää hänen kuoloaan - ja viestin viepi hornaan:[23] 'Lapset turman, - ma nähnyt olen autuaitten hurman'." - - Ilossa taivaan donnaa ikävöidään; - nyt laulan teille hänen tenhoansa. - Ken mielii armas olla, seurassansa - hän käyköön, sillä syömeen halpaan turmaa - ja jäätä henkii donnan tullen Amor, - se kaikki nurjat aivoitukset estää. - Vaan joka donnan silmäystä kestää, - sen jalommaks se muuttaa taikka surmaa. - Ja arvokas ken donnan nähdä saa, - tuon hyvyyden hän tuntee hurmauksen, - saa siitä nöyryyden ja vapahduksen - ja kaiken nurjamielen unhottaa. - On donnallani tääkin armo Herran: - ei huku, ken sai hälle haastaa kerran. - - Näin lausuu Amor: "Kuinka kuolevainen - noin saikin muodon puhtahan ja armaan?", - ja donnaa katsoo, päättää Luojan varmaan - hänestä vielä luovan ihmeen uuden. - On helmen kuulto hänen kasvoillansa, - mi naista kaunistaa, ei liikanainen. - Hän korkeint' on, min laati luonto mainen, - on mitta, määrä kaiken ihanuuden. - Ja palavaiset henget rakkauden - ne kevein siivin silmistänsä liitää, - ne katsojalle silmun silloin kiitää - ja tiensä löytää suoraan syömehen. - On itse Amor huulten kaartehessa, - soaistuu silmä sitä katsellessa. - - Canzone, tiedän että kuljet laulain - monelle donnalle sa matkallasi. - Sua neuvon nyt, kosk' olen vaalijasi, - sa Lemmen tytär koruton ja nuori. - Näin pyydä kaikkialla, minne saavut: - "Tie mulle neuvokaa, on määrä mulla - sen luo, jonk' ylistystä laulan, tulla". - Sa turhaan viipymättä tielles suori, - et halpain luona aikaella saa, - vaan pyri aina seuraan arvollisten, - luo miesten, donnain jalomiettehisten, - ne nopsaan kulkuhun sua kiiruhtaa. - Amoren löydät hänen seurastansa, - vie viesti hälle uskolliseltansa. - -Tämän canzonen, jotta se paremmin ymmärrettäisiin, jaoitan -taidokkaammin kuin aikaisemmat runot. Ja senvuoksi teen siitä ensin -kolme osaa: ensimäinen osa on seuraavien sanojen esipuhe; toinen -on aiheen käsittely; kolmas on ikäänkuin edellisten säkeitten -palvelija. Toinen alkaa tästä: _Näin enkelääni;_ kolmas tästä: -_Canzone, tiedän_. Ensimäinen osa jakautuu neljään: ensimäisessä -sanon, kenelle tahdon laulaa donnastani ja minkätähden tahdon -laulaa; toisessa sanon, miltä itsestäni tuntuu kun ajattelen hänen -armauttaan, ja kuinka runoilisin, jollen kadottaisi uskallustani; -kolmannessa sanon, millä tavalla uskon voivani laulaa hänestä niin -että pelkuruus ei minua estä; neljännessä toistan vielä, kenelle -aion tästä laulaa, ja sanon syyn, miksi laulan juuri heille. Toinen -alkaa tästä: _Se kuulkaa;_ kolmas tästä: _Vaan niinpä ylvähästi;_ -neljäs: _Vain teille, neiet, donnat._ Kun sitten sanon: _Näin -enkelääni_, alan laulaa tästä donnasta. Ja tämä osa jakautuu kahteen: -ensimäisessä sanon, mitä hänestä ajatellaan taivaassa; toisessa -sanon, mitä hänestä ajatellaan maan päällä, tässä säkeessä: _Ilossa -taivaan_. Tämä toinen osa jakautuu kahteen; sillä ensimäisessä puhun -hänestä, mitä tulee hänen sielunsa jalouteen, ja kerron jotakin hänen -hyveittensä voimasta, joka saa alkunsa hänen sielustaan; toisessa -puhun hänestä, mitä tulee hänen ruumiinsa jalouteen, ja kerron -jotakin hänen kauneudestaan, alkaen tästä: _Näin lausuu Amor._ Tämä -toinen osa jakautuu kahteen: sillä ensimäisessä puhun erinäisistä -suloista, jotka kuuluvat koko olemukseen, toisessa puhun erinäisistä -suloista, jotka kuuluvat määrättyihin osiin olemusta, alkaen tästä: -_Ja palavaiset_. Tämä toinen osa jakautuu kahteen: sillä ensimäisessä -puhun silmistä, jotka ovat rakkauden alku; toisessa puhun suusta, -joka on rakkauden päämäärä. Ja jotta tässä loittonisi kaikkinainen -halpa ajatus, muistakoon lukija, mitä yllä on kirjoitettu, nimittäin -että tuon donnan tervehdys, joka oli hänen suunsa tekoja, oli -toiveitteni päämäärä, niin kauan kuin taisin sen saada. Kun sitten -sanon: _Canzone, tiedän_, liitän runooni stanzan, joka on ikäänkuin -toisten palvelijatar ja jossa sanon mitä toivon tältä canzoneltani; -ja koska tämä viimeinen osa on helppo ymmärtää, en huoli ryhtyä -enempiin jaoituksiin. Sanon kyllä, että jos enemmän tahtoisin avata -tämän canzonen merkitystä, tulisi käyttää tarkempia jaoituksia; -mutta jos joku ei ole siksi älykäs että voisi sen ymmärtää näiden -jo tehtyjen avulla, en ole pahoillani vaikka hän jättääkin sen -sikseen, sillä totisesti pelkään jo liiankin monelle ilmaisseeni -sen merkityksen vain näiden jaoitusten kautta, jos nimittäin niin -sattuisi, että monet joutuisivat niitä kuulemaan. - - - - -XX - - -Kun tämä canzone oli hiukan levinnyt ihmisten keskuuteen ja eräs -ystäväni oli sattunut kuulemaan sen, teki hänen mieli pyytää minua -sanomaan hänelle, mikä Rakkaus on, sillä hän oli ehkä kuulemiensa -säkeitten perusteella ruvennut toivomaan minusta suurempia kuin -ansaitsin. Ja niinpä minä, ajatellen että tuollaisen runon jälkeen -oli kaunista vähäisen puhua Rakkaudesta ja että ystävän mieltä oli -noudatettava, päätin sepittää runon, jossa puhuisin Rakkaudesta; ja -silloin laadin tämän sonetin, joka alkaa: _On yhtä Rakkaus ja sydän -jalo_. - - Sonetti X - - On yhtä Rakkaus ja sydän jalo; - niin viisas[24] kerran lausui laulussaan. - Kuin sielu järkevä ja järjen valo, - ei voi ne olla ilman toisiaan. - - Kun alttiin luonnon täyttää lemmen palo, - se Amorista saapi valtiaan, - ja Amorille aukee syömen talo, - miss' uinuu kauan taikka hetken vaan. - - Kun näkyy sitten sulot naisen armaan, - ne silmää miellyttää, ja halu vieno - syömessä syttyy omaks saamiseen, - - niin kauan viivähtää se, kunnes varmaan - jo havahtuu tuo lemmen henki hieno. - Näin mieskin tehoo naisen sydämeen. - -Tämä sonetti jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä puhun Rakkaudesta, -mikäli se ilmenee mahdollisuutena, toisessa puhun siitä, mikäli se -mahdollisuudesta muuttuu teoksi. Toinen alkaa tästä: _Kun näkyy_. -Ensimäinen jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä sanon, missä -esineessä on tämä mahdollisuus, toisessa sanon, kuinka tämä esine ja -voima luodaan olemaan, ja kuinka toinen suhtautuu toiseen niinkuin -muoto aineeseen. Toinen alkaa tästä: _Kun alttiin luonnon_. Kun -sitten sanon: _Kun näkyy sitten_, ilmaisen kuinka tämä mahdollisuus -muuttuu teoksi, ja ensin kuinka se muuttuu miehessä, sitten kuinka se -muuttuu naisessa, alkaen tästä: _Näin mieskin_. - - - - -XXI - - -Käsiteltyäni rakkautta yllämainituissa säkeissä tuli minulle -halu sepittää, myöskin tämän armaimman ylistykseksi, runo, jossa -osoittaisin kuinka hänen kauttaan havahtuu tämä Rakkaus, ja kuinka -se ei ainoastaan herää siellä missä se nukkuu, vaan kuinka hän, -ihmeellisesti vaikuttaen, saa sen tulemaan sinnekin missä se ei piile -mahdollisuutena. Ja silloin laadin tämän sonetin, joka alkaa: _On -donnallani Rakkaus silmissään_. - - Sonetti XI - - On donnallani Rakkaus silmissään, - hän kaiken jaloks muuttaa katsomalla. - Vain häneen silmät kääntyy kaikkialla, - ja tervehdys saa syömet värjymään. - - Mies silmät maahan luo, ja syntejään - jo huokaa katsannolla kalvahalla. - Masentuu viha donnan katseen alla. - Oi käykää, neidot, häntä kiittämään. - - Saa kaikki nöyrät, vienot ajatukset - se mielehen, ken donnan äänen kuuli, - ken hänet kohtas, ylistetty on. - - Ei arvaa muisti, kuvaa kertomukset, - hän miltä näyttää hymyisenä huuli: - kuin ihme on se, uusi, verraton. - -Tässä sonetissa on kolme osaa. Ensimäisessä sanon, kuinka tämä -donna muuttaa mainitun mahdollisuuden teoksi, silmiensä verrattoman -vaikutuksen mukaisesti; ja kolmannessa sanon tämän saman, hänen -suunsa verrattoman vaikutuksen mukaisesti, ja näiden kahden osan -välissä on pieni osa, joka ikäänkuin pyytää apua edelliselle ja -seuraavalle ja alkaa tästä: _Oi käykää, neidot_. Kolmas alkaa tästä: -_Saa kaikki nöyrät_. Ensimäinen jakautuu kolmeen, sillä ensimäisessä -sanon, kuinka hänellä on voima tehdä lempeäksi kaikki mitä näkee, -ja tämä merkitsee samaa kuin Rakkauden saattaminen mahdollisuudeksi -siinä missä sitä ei ole, toisessa sanon, kuinka hän muuttaa teoksi -Rakkauden kaikkien niiden sydämissä, jotka hän näkee; kolmannessa -sanon, mikä voimallinen vaikutus hänellä sitten on heidän sydämiinsä. -Toinen alkaa tästä: _Vain häneen;_ kolmas tästä: _Ja tervehdys._ Kun -sitten sanon: _Oi käykää, neidot_, teen ymmärrettäväksi, kenelle -puheeni tarkoitan, kutsuen donnia avukseni kunnioittamaan häntä. -Kun sitten sanon: _Saa kaikki nöyrät_, ilmaisen tuon saman, mikä on -sanottu ensimäisessä osassa, hänen suunsa kahden teon mukaisesti, -joista toinen on hänen suloinen puheensa ja toinen hänen ihmeellinen -hymyilynsä, vaikka en jälkimäisestä sanokaan, kuinka se vaikuttaa -sydämiin, koska muisti ei voi tallettaa sitä eikä sen vaikutuksia. - - - - -XXII - - -Kun tämän jälkeen oli kulunut muutamia päiviä, näki hyväksi kunnian -Herra, joka ei itseltäänkään kieltänyt kuolemaa, että se mies,[25] -joka oli antanut elämän niin suurelle ja silminnähtävälle ihmeelle, -kuin oli tuo jalo Beatrice, erkani tästä elämästä ja lähti iäiseen -kunniaan totisesti. Ja koska tuollainen ero tuottaa murhetta -niille, jotka jäävät ja jotka ovat olleet lähtevän ystäviä, eikä -mikään ystävyys ole niin läheinen kuin hyvän isän hyvää lasta ja -hyvän lapsen hyvää isää kohtaan, ja koska tämä donna oli hyvyyden -korkeimmalla asteella ja hänen isänsä, niinkuin monet uskovat ja -tosi on, oli suuressa määrin hyvä, on ilmeistä että mitä katkerin -murhe valtasi tämän donnan. Ja koska mainitun kaupungin tavan mukaan -naiset naisten ja miehet miesten kanssa kokoontuvat yhteen sellaisen -surun sattuessa, oli paljon naisia tullut siihen paikkaan, missä tämä -Beatrice itki haikeasti; ja kun minä näin eräitten donnien palaavan -hänen luotaan, kuulin heidän puhuvan tuosta armaimmasta, kuinka hän -vaikeroi; ja heidän puheistaan kuulin nämä sanat: "Totisesti hän -itkee niin, että pitäisi sääliin kuolla sen, joka häntä katselee". -Silloin nämä naiset kulkivat ohi, ja minä jäin sellaisen surun -valtaan, että kyynelet väliin kostuttivat kasvojani, mitä koetin -kätkeä nostamalla useasti kädet silmilleni; ja jollen olisi odottanut -kuulevani vieläkin puhuttavan hänestä, sillä olin paikassa, josta -kulkivat useimmat hänen luotaan palaavat naiset, olisin kätkeytynyt -kohta kun kyynelet olivat minut vallanneet. Ja kun siis vielä viivyin -samassa paikassa, kulki taas ohitseni naisia, jotka käydessään -puhuivat keskenään ja sanoivat: "Kuka meistä voisi koskaan enää olla -iloinen, kun olemme kuulleet tuon donnan puhuvan niin säälittävästi". -Heidän jälkeensä tuli toisia donnia, jotka sanoivat kulkiessaan: "Tuo -tuossa ei itke enemmän eikä vähemmän kuin jos olisi nähnyt hänet, -niinkuin me olemme". Sitten toiset sanoivat minusta: "Katsokaa tuota, -joka ei ole enää itsensä näköinen, niin hän on muuttunut". Ja niin -kuulin, näiden naisten kulkiessa ohi, puheita hänestä ja minusta -siihen tapaan kuin kerrottu on. Sentähden myöhemmin, ajatellessani, -päätin sepittää runon, koska minulla oli siihen arvokas aihe, ja -siihen runoon sisällyttää kaiken, mitä olin kuullut noilta naisilta; -ja koska mielelläni olisin tehnyt heille kysymyksiä, jollei sellainen -olisi ollut sopimatonta, asetin aiheeni, ikäänkuin olisin kysynyt -heiltä ja he vastanneet minulle. Ja minä laadin kaksi sonettia; -ensimäisessä kysyn, niinkuin olisin tahtonut kysyä; toisessa sanon -heidän vastauksensa, kertoen sen, mitä olin heiltä kuullut, ikäänkuin -he olisivat sanoneet sen minulle vastaukseksi. Ja aloitin ensimäisen: -_Te, joilla muoto on niin murheinen;_ ja toisen: _Sa lietkö tuo, ken -ennen useasti_. - - Sonetti XII - - Te, joilla muoto on niin murheinen, - ja pääkin painuu tuskan miettehistä, - te mistä tänne saavutte ja mistä - sai kasvonne tuon säälin kuultehen? - - Te donnammeko näitte vienoisen, - min katseess' Amor kostuu kyynelistä? - Oi, sanokaa se mulle, vilpillistä - ei mitään teissä, sydän tuntee sen. - - Jos suuren surun luota käytte tänne, - mun vierelläni hetki viipykää - ja mitään älkää salatko te multa. - - Ma itkun jäljet näen silmissänne, - mun sydämeni siitä säikähtää, - niin katsehenne näyttää kiusatulta. - -Tämä sonetti jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä kutsun näitä naisia -ja kysyn, tulevatko he hänen luotaan, sanoen niin luulevani, koska he -palaavat ikäänkuin täynnänsä armautta; toisessa pyydän heitä puhumaan -minulle hänestä. Toinen alkaa tästä: _Jos suuren surun_. - -Seuraa sitten toinen sonetti, niinkuin edellä olemme kertoneet. - - Sonetti XIII - - Sa lietkö tuo, ken ennen useasti - on donnastamme meille haastellut? - on äänes tuttu, mutta muuttunut - oot toiseks muodoltasi siitä asti. - - Ja miksi itket nyt niin katkerasti, - kuin itseäs ois murhe kohdannut? - Liet hänen kyyneleitään katsellut, - kun surun vallass' oot noin vaikeasti. - - Suo meidän käydä itkein, allapäin - (se syntinen, ken lohduttaisi meitä), - me kuulimme, kun puhui nyyhkyttäin - - hän, jonka kasvoja ei Sääli heitä. - Ken kauan katsellut ois häntä näin, - ois varmaan kuollut kesken kyyneleitä. - -Tässä sonetissa on neljä osaa, koska neljällä tavalla puhuivat -donnat, joiden puolesta vastaan, ja koska ne jokseenkin käyvät -selville ylempänä, en ryhdy kertomaan osien sisällystä, ja senvuoksi -vain eroitan ne. Toinen alkaa tästä: _Ja miksi itket;_ kolmas: _Suo -meidän käydä;_ neljäs: _Hän, jonka kasvoja_. - - - - -XXIII - - -Pari päivää tämän jälkeen tapahtui, että erääseen kohtaan olemustani -tuli tuskallinen sairaus, jonka vuoksi kärsin mitä katkerinta -kipua herkeämättä yhdeksän päivää; ja se saattoi minut sellaiseen -heikkouden tilaan, että minun täytyi olla niinkuin ne, jotka eivät -voi liikkua. Sanon, että yhdeksäntenä päivänä, kärsiessäni melkein -sietämättömiä tuskia, tuli tyköni ajatus, joka koski donnaani. Ja -kun olin hetken ajatellut häntä, palasin ajattelemaan omaa haurasta -elämääni, ja nähdessäni kuinka vähäinen on sen kestävyys, vaikka se -tervekin olisi, aloin itsekseni itkeä suurta surkeuttani. Raskaasti -huoaten sanoin itsekseni: "Välttämätöntä on, että armahin Beatricekin -kerran kuolee". Ja silloin jouduin niin ankaran hämmennyksen valtaan, -että suljin silmäni ja aloin hourailla niinkuin mielisairas ihminen -ja kuvitella tähän tapaan. Mielikuvitukseni harhailun alkaessa tuli -näkyviini eräitä naisen kasvoja, hiukset hajalla, ja ne sanoivat -minulle: "Sinäkin kuolet". Ja näiden naisten jälkeen tuli näkyviini -eräitä kasvoja, muodottomia ja kauheita nähdä, jotka sanoivat -minulle: "Sinä olet kuollut". Ja kun mielikuvitukseni näin rupesi -harhailemaan, jouduin siihen, etten tiennyt missä olin; ja olin -näkevinäni naisten kulkevan hajalla hapsin ja itkien pitkin tietä, -kumman surullisina; ja oli kuin aurinko olisi pimennyt, niin että -tähdet tulivat näkyviin sen värisinä, että arvelin niiden itkevän; -ja minusta näytti, että linnut, jotka ilmassa lensivät, putosivat -kuolleina alas, ja että tapahtui sangen suuria maanjäristyksiä. -Ja kun ihmettelin tuollaista mielikuvaa, ja kovin pelkäsin, olin -näkevinäni erään ystävän, joka tuli sanomaan minulle: "Etkö siis -tiedä? sinun ihmeellinen donnasi on erinnyt tästä ajallisesta -elämästä". Silloin aloin itkeä hyvin haikeasti, enkä itkenyt -ainoastaan unissani, vaan itkin silmilläni, kylpien todellisissa -kyynelissä. Minä kuvittelin katsovani taivasta kohti, ja olin -näkevinäni parven enkeleitä, jotka palasivat korkeuteen, ja heidän -edessään oli pienoinen, hohtava pilvi. Minusta tuntui että nuo -enkelit lauloivat kunnian virttä, ja luulin kuulevani, että heidän -laulunsa sanat olivat nämä: _Osanna in excelsis_; enkä muuta kuullut. -Silloin minusta tuntui, että sydän, jossa oli niin paljon rakkautta, -sanoi minulle: "Tosi on, että kuolleena lepää donnamme". Ja senvuoksi -olin lähtevinäni katsomaan ruumista, jossa oli asunut tuo jalo ja -autuas sielu; ja niin väkevä oli harhaileva mielikuvitukseni, että -se näytti minulle tuon donnan vainajana; ja minä näin, kuinka naiset -verhosivat hänet, nimittäin hänen päänsä, valkealla hunnulla; ja -minusta näytti, että hänen kasvoillaan oli sellainen nöyryyden ilme, -kuin olisivat ne sanoneet: "Minä saan katsella rauhan alkulähdettä". -Tätä kuvitellessani tuli mieleeni sellainen nöyryys hänen näkemisensä -vuoksi, että kutsuin kuolemaa ja sanoin: "Suloisin kuolema, tule -tyköni äläkä ole minulle kova, sillä lempeä täytynee sinun olla -käytyäsi sellaisessa paikassa. Tule tyköni, koska suuresti sinua -halajan; ja sinä olet näkevä, että jo kannan sinun väriäsi". Ja kun -olin nähnyt suoritettavan kaikki ne surulliset menot, jotka ruumiin -ääressä ovat tapana, olin palaavinani huoneeseeni, ja siellä katsoin -taivasta kohti; ja niin voimakas oli mieleni harha, että itkien aloin -sanoa todellisella äänellä: "Oi sinä kaunehin sielu, autuas se, joka -sinut näkee". Ja kun lausuin nämä sanat tuskaisin nyyhkytyksin ja -kutsuen Kuolemaa tyköni, niin eräs nuori ja lempeä nainen, joka oli -vuoteeni vieressä ja joka luuli itkuni ja sanojeni johtuvan vain -sairauden tuskasta, peljästyi suuresti ja alkoi itkeä. Ja silloin -toiset naiset, jotka olivat huoneessa, huomasivat itkuni, kun näkivät -hänenkin itkevän; ja senvuoksi he lähettivät pois tuon donnan, -joka oli minulle mitä läheisin sukulainen, ja tulivat luokseni -herättääkseen minut, koska luulivat minun näkevän unta, ja sanoivat -minulle: "Älä nuku enää" -- ja: "Älä pelkää". Ja kun he puhuivat -minulle noin, keskeytyi tuo voimakas mielen harha sillä tavoin, että -tahdoin sanoa: "Oi Beatrice, siunattu ole sinä", ja olin jo sanonut: -"Oi Beatrice", kun toinnuin ja avasin silmäni, ja näin että olin -ollut harhan vallassa. Ja vaikka lausuinkin tämän nimen, oli ääneni -niin murtunut itkun nyyhkytyksistä, että nuo donnat eivät voineet -minua kuulla, mikäli minusta näytti; ja vaikka olinkin suuresti -häpeissäni, sai kuitenkin jokin Rakkauden kehoitus minut kääntymään -heihin. Ja nähdessään minut he rupesivat sanomaan keskenään: "Tuo -näyttää vainajalta", ja: "Koettakaamme lohduttaa häntä"; ja he -lausuivatkin minulle monta lohdutuksen sanaa ja väliin kysyivät mitä -olin peljännyt. Senvuoksi minä hiukan tyyntyneenä ja ymmärtäen, -että mielikuvitukseni vain oli harhaillut, vastasin heille: "Minä -sanon teille, mikä minun oli". Silloin kerroin heille alusta loppuun -saakka, mitä olin nähnyt, mainitsematta kuitenkaan tuon armaimman -nimeä. Sitten, parannuttuani tästä sairaudesta, päätin kirjoittaa -runon siitä, mitä minulle oli tapahtunut, koska se mielestäni oli -lemmekästä kuultavaa, ja senvuoksi sepitin siitä tämän canzonen: -_Ol' luonain neito nuori, lempeä_, jonka järjestys on sellainen kuin -ilmenee alempana olevasta jaoituksesta. - - Canzone II - - Ol' luonain neito nuori, lempeä - ja kaunistettu hyvyydellä naisen, - kun kutsuin Kuolemata useasti. - Hän näki silmissäni sääliä, - hän kuuli puheet kummat hourivaisen - ja säikähti ja itki haikeasti. - Tuon toiset donnat näki, minut huomas, - kun näin hän kyynelehti kerallani. - Pois hänet huoneestani - he vei ja virkkoi hoivatessaan mua: - "On aika havahtua". - Taas toiset: "Miksi noin oot lohdutonna?" - Niin nousin oudosta ma unestani - ja ääneen lausuin nimen armahani. - - Niin oli ääni vielä vaivattuna - ja tuskahan ja itkuun uupunut, - ett' yksin kuulin kuiskeen sydämeni. - Ja vaikka kasvojani poltti puna, - min kaino mieli oli kutsunut, - niin Amor heihin käänsi katseheni. - Vaan niinpä riutunut mun oli muoto, - toi kalman mielehen se ystävälle. - "Oi, lohdutusta hälle", - niin lausui toisilleen he hartahasti, - ja mulle useasti: - "Sa mitä näit, kun niin on mieles mennyt?" - Ja kun ma hiukan tyynnyin, lausuin heille: - "Te donnat, senpä kohta kerron teille." - - Kun mietin eloani voimatonta, - ja kuinka suuri on sen hauraus, - niin itki Amor sydämessä tuolla, - ja tunsi sielu tuskaa turvatonta, - ja rinnastani nousi huokaus: - "Niin täytyy siis mun donnanikin kuolla". - Ja silloin jouduin suuren harhan valtaan, - poloiset silmät kyyneliinsä turtui, - mult' elon henget murtui - ne voimaa vailla harhateille säikkyi, - ja kuvat mieleen väikkyi, - todelle, järjelle jotk' oli vieraat. - Näin naisten kasvoja, niit' uursi huolet, - ne mulle huusivat: "Sa kuolet, kuolet". - - Näin sitten kuvan oudon, kaamean - kun harhan valtaan jouduin vaikeasti. - En tiedä missä olevani luulin, - näin naisten hajahapsin kulkevan, - ken itki, kuka huokas raskahasti, - sanoistaan tulta kirpoavan kuulin. - Ja katso! silmissäni vähitellen - hämärtyi aurinko ja näkyi tähti - ja itki päivä, tähti, - ja maahan vaipui lintu laulurinta, - maan järähteli pinta. - Mies lausui mulle käheä ja kalvas: - "Sa etkö tiedä? ootko muukalainen? - On kuollut donnasi, tuo ihanainen". - - Loin raskaat silmät korkeutta kohti, - ja katso, niinkuin liidellyt ois mannaa, - niin nousi taivoon parvi enkelten. - Ja edessänsä pieni pilvi hohti, - sen takana he veisas hosiannaa; - jos muuta, teille kertoisin ma sen. - Vaan Amor lausui: "Sult' en salaa enää, - käy donnaa katsomaan, hän on jo vainaa". - Ja uni, viekas aina, - vei kohta katsomaan mun vainajata. - Kun katsoin nukkuvata, - näin naisten häntä verhoin peittelevän. - Ja kasvoiltansa kuulsi nöyryys lauha, - kuin virkkanut hän ois: "On mulla rauha". - - Niin nöyräksi ma muutuin tuskassani, - kun näin ma donnan nöyrän ilmehen. - Ma virkoin: "Kuolo, suloinen oot mulle, - kun olet käynyt luona armahani, - oot itseheskin saanut armauden. - Liet laupias, et julma vaivatulle. - Niin halajan ma päästä omaksesi, - jo että aivan muistutan ma sua. - Oi, älä hylkää mua." - Kun kaikki oli täytetty, ma menin - ja lausuin itsekseni - katseeni kohti korkeuden maata: - "Ah, autuas ken saa sun nähdä". Sitte - te sääliväiset minut herätitte. - -Tässä canzonessa on kaksi osaa: ensimäisessä, puhuen määräämättömälle -henkilölle, sanon kuinka muutamat donnat herättivät minut eräästä -houreesta ja kuinka lupasin kertoa sen heille; toisessa sanon kuinka -kerroin sen heille. Toinen alkaa tästä: _Kun mietin_. Ensimäinen -osa jakautuu kahteen: ensimäisessä kerron, mitä eräät donnat, ja -varsinkin yksi, sanoivat ja tekivät mielikuvituksessani ennenkuin -olin palannut todelliseen tajuntaan; toisessa kerron, mitä nuo donnat -sanoivat minulle sitten kun olin päässyt houreestani, ja tämä osa -alkaa tästä: _Niin oli ääni_. Kun sitten sanon: _Kun mietin_, kerron -kuinka kuvailin heille tämän näkyni. Ja siitä teen kaksi osaa: -ensimäisessä kerron järjestyksessä tämän näyn; toisessa, sanoen millä -hetkellä he minut herättivät, kiitän heitä peitetyin sanoin, ja se -osa alkaa tästä: _Te sääliväiset_. - - - - -XXIV - - -Tämän mieliharhan jälkeen tapahtui eräänä päivänä, kun istuin -mietteissäni jossakin, että tunsin vavistuksen alkavan sydämessäni -aivan kuin olisin ollut lähellä tuota donnaa. Silloin, sen sanon, -ilmestyi Rakkaus minulle näyssä; sillä olin näkevinäni hänen tulevan -siitä paikasta, jossa oli donnani, ja oli kuin hän olisi iloisesti -sanonut minulle sydämessäni: "Muista siunata päivää, jolloin otin -sinut valtaani, sillä se sinun tulee tehdä". Ja totisesti tuntui -sydämeni niin iloiselta, etten olisi sitä omaksi sydämekseni -uskonut, sen uuden olotilan tähden. Ja vähän jälkeen näiden sanojen, -jotka sydän sanoi minulle Rakkauden kielellä, näin että minua -läheni eräs jalo donna, joka oli kuuluisa kauneudestaan ja joka jo -suuressa määrin oli tuon ensimäisen ystäväni sydämen valtiatar. -Ja tämän donnan nimi oli Giovanna, vaikka hän kauneutensa tähden, -niinkuin joku uskoo, oli saanut nimen Primavera, ja siksi häntä -nimitettiin. Ja hänen jäljessään tuli, niinkuin katsellessani näin, -tuo ihmeellinen Beatrice. Nämä donnat kulkivat ohitseni toinen -toisensa jäljessä, ja minusta tuntui, että Rakkaus puhui sydämessäni -ja sanoi minulle: "Tämä ensimäinen on saanut nimen Primavera vain -tämänpäiväisen tulonsa vuoksi; sillä minä käskin nimen antajan -kutsumaan häntä sillä nimellä Primavera,[26] se on _prima verrà_, -koska hän ensimäisenä tulee sinä päivänä, jolloin Beatrice näyttäytyy -uskollisensa harhanäyn jälkeen. Ja jos myös tahdot miettiä hänen -ensimäistä nimeään, merkitsee sekin _prima verrà_, koska hänen -nimensä Giovanna johtuu siitä Johanneksesta, joka kävi totisen -valon edellä, sanoen: _'Ego vox clamantis in deserto, parate viam -domini'_".[27] Ja minusta tuntui myös, että hän sitten sanoi minulle -nämä sanat: "Ja joka tahtoisi hienosti ajatella, nimittäisi tätä -Beatricea Rakkaudeksi, sillä niin suuresti on hän minun kaltaiseni". -Ja myöhemmin, ajatellessani, päätin kirjoittaa runon ensimäiselle -ystävälleni, jättäen mainitsematta eräitä sanoja, joita nähdäkseni ei -pitänyt sanoa, sillä uskoin että hänen sydämensä vielä katseli tuon -armaan Primaveran kauneutta; ja sepitin tämän sonetin, joka alkaa: -_Jo rinnassani tunsin havahtuvan_. - - Sonetti XIV - - Jo rinnassani tunsin havahtuvan - ma Lemmen herkän hengen unestaan, - ja Amorin min oudon iloissaan - näin kaukaa luokseni ma ilmaantuvan. - - Hän lausui: "Nyt mua palvella saat luvan", - ja hymy hohti joka sanastaan. - Hän viipyi hetken; jäinpä katsomaan - ja kohta näinkin viehättävän kuvan: - - näin Monna Vannan, Monna Bicen tieltä - ma saapuvan, he mua kohti kulki, - kanss' ihmeen toinen ihme vaeltaa. - - Ja silloin -- vielä hurmaapi se mieltä -- - näin Amor: "Kevät tuo on", lausui julki, - "ja Rakkaus tuo, kun niin mua muistuttaa". - -Tässä sonetissa on monta osaa; ensimäinen niistä sanoo, kuinka -tunsin tuon tavallisen vavistuksen heräävän sydämessä ja kuinka olin -näkevinäni Rakkauden iloisena ilmaantuvan sydämeeni kaukaa; toinen -sanoo, mitä Rakkaus tuntui sanovan sydämessäni ja miltä hän minusta -näytti; kolmas sanoo, kuinka sitten, kun hän oli tuollaisena viipynyt -kanssani hetken, näin ja kuulin erinäisiä asioita. Toinen osa alkaa -tästä: _Hän lausui_, kolmas tästä: _Hän viipyi_. Kolmas osa jakautuu -kahteen: ensimäisessä sanon mitä näin, toisessa sanon mitä kuulin. -Toinen alkaa tästä: _Näin Amor_. - - - - -XXV - - -Tässä voisi olla epätietoinen jokin henkilö, joka on sen arvoinen -että kaikki hänen epäilynsä selvitetään, ja epätietoinen siksi että -puhun Rakkaudesta, ikäänkuin hän itsessään olisi jotakin, eikä -vain henkinen olio, vaan ikäänkuin ruumiillinen olio: mikä seikka -totuuden mukaan on väärä; sillä Rakkaus ei itsessään ole mikään -tosiolevainen, vaan satunnainen ominaisuus tosiolevaisessa. Ja että -puhun hänestä ikäänkuin hänellä olisi ruumis, vieläpä ikäänkuin hän -olisi ihminen, se käy ilmi kolmesta seikasta, jotka hänestä sanon. -Sanon että näin hänen tulevan; joten, koska tuleminen merkitsee -paikallista liikuntoa, ja paikallisesti liikkuvainen Filosoofin -mukaan on ainoastaan ruumis, ilmenee että otaksun Rakkaudella -olevan ruumiin. Sanon myöskin että hän hymyili, ja myöskin että -hän puhui; mitkä seikat näyttävät olevan ominaiset ihmiselle, ja -erikoisesti juuri hymyilemisen kyky; ja siitä ilmenee, että oletan -hänen olevan ihmisen. Selittääkseni tällaisen asian, niinkuin tässä -kohden on otollista, on ensin ymmärrettävä, että vanhastaan ei -ollut olemassa kansankielisiä lemmenlaulajia, vaan lemmenlaulajia -olivat muutamat latinankieliset runoilijat; meillä, sanon siis -(jos kohta ehkä toisten kansojen keskuudessa on tapahtunut samoin -ja tapahtuu vieläkin, niinkuin Kreikassa), eivät näitä asioita -käsitelleet kansankieliset runoilijat, vaan oppineet. Eikä ole vielä -suuri määrä vuosia kulunut siitä kun kansankielisiä runoilijoita -ensi kerran ilmaantui; sillä loppusointuisten säkeiden sepittäminen -kansankielellä on samaa kuin runomittojen käyttö latinankielellä, -jos jossain määrin pitää silmällä suhteita. Ja merkkinä, että -tämä tapahtui hiljan, on se että jos tahdomme etsiä _Oc_-kielestä -ja _Sì_-kielestä,[28] emme löydä niistä runoja ennenkuin sata ja -viisikymmentä vuotta ennen nykyistä aikaa. Ja syy, miksi muutamat -taitamattomat saivat mainetta muka runoilijankyvystään, on se, -että he olivat melkein ensimäiset, jotka runoilivat _Sí_-kielellä. -Ja ensimäinen, joka alkoi sepittää runoja kansankielellä, teki -sen siksi että tahtoi sanansa ymmärrettäviksi donnalle, jonka oli -vaikea ymmärtää latinalaisia säkeitä. Ja tämä sanottakoon niitä -vastaan, jotka sepittävät runoja muista kuin lemmen asioista, -vaikka tällainen sanonta alunpitäen keksittiin juuri rakkauden -runoja varten. Ja koska runoilijoille on myönnetty suurempi -vapaus puheissaan kuin suorasanaisille kirjoittajille, ja koska -nämä loppusointuisten säkeitten sepittäjät eivät muuta ole kuin -kansankielisiä runoilijoita, on oikein ja kohtuullista, että heille -suodaan suurempi vapaus puheissaan kuin muille kansankielisille -kirjoittajille: jotenka, jos jokin sanakuva tai kaunopuheinen väritys -on luvallinen latinankielisille runoilijoille, on se luvallinen -myös kansankielisille. Jos siis näemme, että latinankieliset -runoilijat ovat puhuneet hengettömille kappaleille, ikäänkuin niissä -olisi tunto ja järki, ja panneet ne puhumaan keskenään, eikä vain -todellisia kappaleita, vaan myös epätodellisia, s.o., jos he ovat -sanoneet olemattomista asioista, että ne puhuvat, ja sanoneet että -monet satunnaisuudet puhuvat, ikäänkuin ne olisivat tosiolioita tai -ihmisiä, on soveliasta, että kansankielinen runoilija tekee samoin; -ei kuitenkaan ilman aihetta, vaan syystä, jonka sitten voi selittää -suorasanaisesti. Että latinalaiset runoilijat ovat puhuneet niinkuin -sanottu on, ilmenee Vergiliuksesta, joka sanoo että Juno, s.o. eräs -troialaisille vihamielinen jumalatar, puhui Aeolukselle, tuulten -herralle, _Aeneis_-runoelman ensimäisessä laulussa: _Aeole, namque -tibi_, ja että tämä herra vastaa hänelle, säkeessä: _Tuus, o Regina, -quid optes explorare labor; mihi iussa capessere fas est_. Samalla -runoilijalla puhuu kappale, joka ei ole elollinen, elollisille -kappaleille, _Aeneis_-runoelman kolmannessa laulussa: _Dardanidae -duri_. Lucanuksella puhuu elollinen kappale elottomalle, säkeessä: -_Multum, Roma, tamen debes civilibus armis_. Horatiuksella puhuu -mies runotaidollensa kuin toiselle henkilölle; eivätkä ne ole vain -Horatiuksen sanoja, vaan hän ikäänkuin toistaa ne kunnon Homeroksen -tavalla, tässä kohden _Runotaito_-kirjaansa: _Dic mihi, musa, virum_. -Ovidiuksella puhuu Rakkaus, ikäänkuin olisi ihmisolento, alussa -kirjaa, jonka nimi on _Rakkauden lääkintä_, säkeessä: _Bella mihi, -video, bella parantur, ait_. Ja tämän kautta pääsköön selvyyteen se, -joka joissakin kohden tätä pientä kirjaani on epätietoinen. Ja jottei -joku taitamaton runoniekka saisi tästä mitään rohkaisua, sanon, että -vanhat runoilijat eivät suinkaan näin puhuneet ilman aihetta, eikä -liioin kansankielisten runoilijain tule näin puhua, jollei heillä -ole mielessä mitään selitystä siihen mitä sanovat, sillä suuri -häpeä koituisi sille, joka sepittelisi säkeitä sanakuvan verhon tai -kaunopuheisen värityksen turvissa, eikä sitten kysyttäessä osaisi -riisua sanoiltaan tuollaista verhoa, niin että ne saisivat oikean -merkityksen. Ja tuo ensimäinen ystäväni ja minä, me kyllä tiedämme -sellaisia, jotka niin tyhmästi sepustelevat. - - - - -XXVI - - -Tuo armain donna, josta on puhuttu edellisissä luvuissa, pääsi -sellaiseen ihmisten suosioon, että missä ikinä hän katua kulki, -riensivät kaikki häntä katsomaan, ja siitä koitui minulle ihmeellistä -iloa. Ja kun hän oli lähellä jotakuta, tuli sellainen kainous tämän -sydämeen, ettei hän tohtinut nostaa silmiään eikä vastata hänen -tervehdykseensä, ja tästä voisivat monet, jotka itse ovat kokeneet, -todistaa puolestani sille, joka ei usko. Hän kulki nöyryydellä -kruunattuna ja vaatetettuna eikä osoittanut mitään ylpeyttä siitä, -mitä näki ja kuuli. Sanoivat monet, kun hän oli mennyt ohi: "Tuo ei -ole nainen, vaan jokin taivaan ihanimmista enkeleistä". Ja toiset -sanoivat: "Hän on ihme; ja ylistetty olkoon Herra, joka taitaa niin -ihmeellisiä tekoja tehdä". Sanon, että hän esiintyi niin armaana -ja niin täynnänsä kaikkinaisia kaunistuksia, että ne, jotka häntä -katselivat, saivat mieleensä niin kainon ja suloisen tunteen, -etteivät sitä kuvailla osanneet; eikä ollut sitä ihmistä, joka olisi -voinut häntä katsella ilman että hänen ensin täytyi huoata. Nämä -ja paljon ihmeellisemmät seikat sai hän aikaan tenhonsa voimalla; -ja ajatellessani tätä tahdoin uudelleen käydä häntä ylistämään, -ja päätin sepittää runon, jossa kertoisin hänen ihmeelliset ja -erinomaiset vaikutuksensa; jotta eivät ainoastaan ne, jotka voivat -hänet silmillään nähdä, vaan toisetkin, tietäisivät hänestä sen, mitä -sanat voivat selvittää. Silloin sepitin sonetin, joka alkaa: _Niin -näyttää kainoIta ja armahalta_. - - Sonetti XV - - Niin näyttää kainolta ja armahalta - mun donnani, kun toista tervehtää; - tuon kieli mykäks silloin säikähtää, - ei nouse katse arkuutensa alta. - - Hän kiitosta vain kuulee kaikkialta, - vaan suuri nöyryys verhoksensa jää. - Lie olento, mi täällä selvittää - kaikk' ihmeet taivaan, tullut korkealta. - - Niin kaunis katsella on joka ele, - sydämeen että syttyy tunne vieno -- - sen tietää, ken sen tunsi rinnassaan. - - Ja on kuin liiteleisi huuliltaan - Amoren henki, lempeä ja hieno, - mi kuiskaa sielulle: "Ah, huokaele". - -Tämä sonetti on niin helppo ymmärtää sen avulla, mitä edellä on -kerrottu, ettei se kaipaa mitään jakoa; ja niinpä jätän sen ja -sanon, että tämä minun donnani pääsi niin suureen suosioon, ettei -yksin häntä kunnioitettu, vaan hänen tähtensä monet saivat kunniaa -ja kiitosta. Siksipä minä, nähdessäni tämän, tahdoin tehdä sen -tunnetuksi sillekin, joka ei nähnyt, ja päätin vielä sepittää runon, -jossa tämä ilmaistaisiin; ja laadin silloin tämän toisen sonetin, -joka alkaa: _Se näkee ääret kaiken autuuden_, ja joka kertoo kuinka -hänen tenhonsa voima vaikutti toisiin, niinkuin ilmenee sonetin -jaoituksesta. - - Sonetti XVI - - Se näkee ääret kaiken autuuden, - ken donnani saa nähdä donnain kanssa; - vaan Jumalalle suokoon kiitoksen, - ken saapi armon käydä seurassansa. - - Niin suur' on voima hänen tenhollansa, - se että surmaa kaiken katehen. - Ken käypi hänen kanssaan, vaatteenansa - myös häll' on lempi, usko ihmeinen. - - Saa kaiken nöyräks loiste silmiensä, - vaan viehätys ei yksin hälle jää, - voi muutkin siitä tuta heijastuksen. - - Ja niin on armas joka liikkehensä, - se että muistellessa herättää - niin riutuvan ja herkän huokauksen. - -Tässä sonetissa on kolme osaa: ensimäisessä sanon, minkälaisten -ihmisten parissa tuo donna näytti ihmeellisimmältä; toisessa sanon, -kuinka armoitetut olivat hänen seuralaisensa; kolmannessa kerron -asioista, joita hänen voimansa vaikutti toisissa. Toinen osa alkaa -tästä: _Vaan Jumalalle;_ kolmas tästä: _Niin suur' on voima_. Tämä -viimeinen osa jakautuu kolmeen: ensimäisessä sanon, kuinka hän -vaikutti naisiin, nimittäin heidän itsensä kautta; toisessa sanon, -kuinka hän vaikutti heihin toisten kautta; kolmannessa sanon, kuinka -hän ei vaikuttanut ainoastaan naisiin, vaan kaikkiin ihmisiin, eikä -vain niihin, jotka olivat hänen lähellään, vaan kuinka nekin, jotka -muistelivat häntä, tunsivat hänen ihmeellisen vaikutuksensa. Toinen -alkaa tästä: _Saa kaiken nöyräks;_ kolmas tästä: _Ja niin on armas_. - - - - -XXVII - - -Tämän jälkeen aloin eräänä päivänä ajatella, mitä olin sanonut -donnastani, nimittäin kahdessa edellisessä sonetissa; ja kun -ajatellessani huomasin, etten ollut puhunut siitä, mitä hän juuri -siihen aikaan vaikutti minussa, tunsin runoni vaillinaisiksi. Ja -senvuoksi päätin laatia runon, jossa sanoisin kuinka olin mielestäni -valmistautunut hänen vaikutukseensa ja mitä hänen voimansa vaikutti -minussa, ja koska en luullut voivani kertoa tätä sonetin lyhyissä -puitteissa, aloitin silloin canzonen, joka alkaa: _On ollut Amor_. - - Canzonen katkelma. - - On ollut Amor syömein valtias - jo kauan, ja niin sai mun valtahansa, - ett' yhtä tuima kuin ol' alkuansa, - niin on nyt syömelleni armias. - Myös silloin, kun niin voimahani koski, - ett' on kuin henget pakoon lähtisi, - niin tuntee riutuvainen sieluni - suloa suurta, kalvasna on poski. - Mun sitten Amor valtaa kokonaan, - se huokauksilleni kielen antaa, - ne luotain kauas kantaa - ja kutsuu donnaa, jolta lohdun saan. - Näin käy, kun katson donnaa lähestyvää; - ei tajuta voi nöyryyttä niin syvää. - - - - -XXVIII - - -_Quomodo sedet sola civitas plena populo? Facta est quasi vidua -domina gentium._[29] Olin vielä sepittämässä tätä canzonea ja olin -saanut valmiiksi yllämainitun stanzan, kun oikeuden Herra kutsui tuon -armaimman nauttimaan kunniata siunatun kuningattaren neitsyt Maarian -lipun alla, hänen, jonka nimi oli niin suuressa arvossa tuon autuaan -Beatricen puheissa. Ja vaikka kenties olisi otollista tässä kohden -vähän käsitellä hänen lähtöään meidän luotamme, ei aikomukseni ole -kajota siihen kolmesta syystä: ensiksikään ei se kuulu nykyiseen -aiheeseen, jos tahdomme pitää kiinni esipuheesta, joka on tämän -pienen kirjan alussa; toiseksi, vaikka se kuuluisikin nykyiseen -aiheeseen, ei riittäisi minun kieleni käsittelemään sitä soveliaalla -tavalla; kolmanneksi, vaikka ensimäinen ja toinen tapahtuisikin, -ei ole soveliasta minun käsitellä sitä, syystä että minun silloin -täytyisi olla itseni ylistäjä, mikä seikka on yli kaiken moitittavaa -sille, joka sen tekee: ja senvuoksi jätän tällaisen käsittelyn -toiselle selittäjälle. Kuitenkin, koska yhdeksänluku on monet kerrat -saanut sijansa ylläolevissa sanoissa, mistä näkyy että se ei esiinny -ilman syytä, ja koska mainitulla luvulla näyttää olleen paljon sijaa -hänen lähdössään, on soveliasta puhua siitä jotakin, sillä se näyttää -soveltuvan aiheeseen. Senvuoksi ensin sanon, mikä sija sillä oli -hänen lähdössään, ja sitten mainitsen joitakin syitä, joiden vuoksi -tämä luku niin oli hänen ystävänsä. - - - - -XXIX - - -Sanon, että Arabian laskutavan mukaan hänen jalo sielunsa erkani -täältä kuukauden yhdeksännen päivän[30] ensimäisellä hetkellä; ja -Syyrian laskun mukaan hän lähti vuoden yhdeksäntenä kuukautena, sillä -ensimäinen kuukausi on siellä Tisirin ensimäinen, joka meillä on -lokakuu; ja meidän laskutapamme mukaan hän lähti sinä vuonna meidän -ajanlaskuamme, s.o. Herran vuosia, jolloin täydellinen luku oli -yhdeksän kertaa täyttynyt siinä vuosisadassa, jona hänet oli tähän -maailmaan pantu, ja hän oli kolmannentoista vuosisadan kristityitä. -Miksikä tämä luku niin oli hänen ystävänsä, siihen voisi seuraava -olla yhtenä syynä: koska Ptolemaioksen ja kristillisen totuuden -mukaan yhdeksän on taivasta, jotka liikkuvat, ja yleisen astrologisen -mielipiteen mukaisesti mainitut taivaat vaikuttavat tänne alas -keskinäisen asemansa mukaan, oli tämä luku hänen ystävänsä, jotta -ymmärrettäisiin että hänen syntymänsä hetkellä kaikki yhdeksän -taivasta olivat mitä täydellisimmässä asemassa keskenään. Tämä -on yksi syy, mutta jos hienommin ajattelee, ja horjumattoman -totuuden mukaisesti, niin tämä luku oli hän itse; sanon sen -vertauskuvallisesti ja tarkoitan tätä. Kolmiluku on yhdeksän juuri, -koska se ilman mitään muuta lukua itse kauttansa antaa yhdeksän, -niinkuin selkeästi näemme että kolme kertaa kolme on yhdeksän. Jos -siis kolme itse kauttansa on yhdeksän tekijä, ja ihmeitten tekijä -itse kauttansa on kolme, s.o. Isä ja Poika ja Pyhä Henki, jotka ovat -kolme ja yksi, niin tätä donnaa seurasi mainittu yhdeksänluku, jotta -ymmärrettäisiin että hän oli yhdeksikkö, s.o. ihme, jonka juuri, -nimittäin tämän ihmeen, ei voinut olla muu kuin pyhä Kolmiyhteys. -Ehkä vielä joku hienomielisempi ihminen näkisi tässä hienomman -syyn, mutta tämä on se, jonka minä siinä näen ja joka minua enimmin -miellyttää. - - - - -XXVIII - - -Sitten kun hän oli tästä elämästä erinnyt, jäi koko mainittu kaupunki -kuin leskeksi, jolta kaikki arvo on riistetty, joten minä, vielä -vuodattaen kyyneleitä tuossa autiossa kaupungissa, kirjoitin maan -mahtaville jotakin sen tilasta, käyttäen noita Jeremia profeetan -alkusanoja: _Quomodo sedet sola civitas_. Ja tämän sanon, jottei -kukaan ihmettelisi miksi olen ne ylempänä maininnut ikäänkuin -alkuna uuteen aiheeseen, joka sitten seuraa. Ja jos joku tahtoisi -moittia minua siitä, etten kirjoita tähän sanoja, jotka seuraavat -noita tässä mainittuja, puolustaudun sillä, että alusta saakka -ei tarkoitukseni ole ollut kirjoittaa muuta kuin kansankieltä: -ja koska sanat, jotka seuraavat tässä mainittuja, ovat kokonaan -latinaksi, olisi ulkopuolella tarkoitukseni, jos kirjoittaisin ne -tähän. Ja samanlaisen tarkoituksen tiedän olevan tuolla ensimäisellä -ystävälläni, jolle tämän kirjoitan, nimittäin että kirjoittaisin -hänelle yksinomaan kansankielellä. - - - - -XXXI - - -Sitten kun silmäni olivat jonkun aikaa vuodattaneet kyyneleitä -ja olivat niin väsyneet, etteivät jaksaneet huojentaa tuskaani, -teki mieleni huojentaa sitä muutamilla surullisilla säkeillä; -ja sen vuoksi päätin kirjoittaa canzonen, jossa vaikeroiden -kertoisin hänestä, jonka tähden niin suuri tuska oli tullut sieluni -näännyttäjäksi, ja silloin ryhdyin canzoneen, joka alkaa: _Jo -itki silmät syömen kärsimystä_. Ja jotta tämä canzone päätyttyään -näyttäisi jäävän kuin enemmän leskeksi, jaoitan sen ennenkuin -kirjoitan tähän: ja sellaista tapaa tulen noudattamaan tästälähin. - -Sanon että tällä poloisella canzonella on kolme osaa: ensimäinen on -esipuhe; toisessa kerron donnastani; kolmannessa puhun canzonelle -säälittävin sanoin. Toinen osa alkaa tästä: _On mennyt Beatrice;_ -kolmas tästä: _Nyt lauluparkani_. Ensimäinen osa jakautuu kolmeen: -ensimäisessä sanon minkä vuoksi ryhdyn laulamaan; toisessa sanon -kenelle tahdon laulaa; kolmannessa sanon kenestä tahdon laulaa. -Toinen alkaa tästä: _Ja koska muistan;_ kolmas tästä: _Ja kerron -donnastani_. Kun sitten sanon: _Jo maahan ylhään_, kerron hänestä, ja -teen kertomuksestani kaksi osaa: ensimäisessä sanon syyn, miksi hänet -meiltä vietiin; sitten sanon kuinka hänen lähtöänsä itketään, ja se -osa alkaa tästä: _Niin sielu seijas_. Tämä osa jakautuu kolmeen: -ensimäisessä sanon, kuka ei häntä itke; toisessa sanon, kuka häntä -itkee; kolmannessa kerron tilastani. Toinen osa alkaa tästä: _Vaan -murheen saa_; kolmas tästä: _Tuo mulle suurta_. Kun sitten sanon: -_Nyt, lauluparkani_, puhun tälle canzonelle osoittaen minkälaisten -donnain luo sen on lähdettävä ja jäätävä. - - Canzone III - - Jo itki silmät syömen kärsimystä - ja vaivaa kyynelten niin kauan kesti, - jo että raukkain voima riutui aivan. - Nyt jos ma tuskaan tahdon lievitystä, - mua ettei kuoloon veis se verkkaisesti, - niin laulan kesken huokailun ja vaivan. - Ja koska muistan, että donnastani - ma teille, donnat, lauloin armahille, - kun keskellämme viipyi vienoinen, - nyt muille laula en, - naissydämille laulan lempiville - ja kerron donnastani itkien. - Hän äkin täältä lähti riemuun taivaan - ja jätti Amorin ja minut vaivaan. - - Jo maahan ylhään Beatrice läksi, - pois taivoon, joss' on rauha enkeleillä, - hän teidät jätti, siell' on maja uus. - Ei kylmyys elon armaan riistäjäksi, - ei tullut kuume, niinkuin muutoin meillä, - vain yksin ylen suuri ihanuus. - Niin loisti hänen nöyryytensä valo, - loi taivoon saakka kirkkaan heijastuksen; - tuot' ihmein katsoi Herra ylhäinen, - sai halun suloisen - pois täältä kutsua tuon Vapahduksen. - Niin muutti donna maahan riemujen, - kun ansainnut ei raskas elo mainen, - tääll' ett' ois viipynyt tuo ihanainen. - - Niin sielu seijas lähti murheen maasta - ja jätti asuntonsa kauniin, armaan, - ja paikkaan hyvään nousi, autuas. - Ken kyynelöiden hänestä ei haasta, - syön kivinen ja halpa sill' on varmaan, - ei hyvän henki lie sen valtias. - Niin korkeata voimaa sydän halpa - ei saanut, että muistais häntä tuolla, - ja siksi siltä kyynel kaikkoaa. - Vaan murheen saa - ja halun huoata ja itkuun kuolla, - ja kaiken lohdutuksen unhoittaa, - ken vielä donnan näkee muistissansa, - mit' oli hän, ja mikä kuolemansa. - - Tuo mulle suurta tuskaa huokaukset, - kun raskahina muistot mulle näyttää - sen, joka multa särki sydämen. - Ja usein, kun vie kuoloon ajatukset, - suloinen kaipuu sydämeni täyttää - suruisat kasvot kalvastuttaen. - Kun kuva tuo käy oikein kiinteäksi, - niin tuska ympäröi mun kaikkialta, - se saa kuin sokkona mun liikkumaan, - ja häpeällä saan - pois rientää silloin toisten katseen alta. - Käyn yksin itkien ma kutsumaan: - "Oi Beatrice", lausun, "ootko vainaa?" - Vähemmän tuska mua silloin painaa. - - Niin vaivan voihkeet, itkut ikäväni - sydäntä jäytää, kun ma yksin jään; - ken kuulis mua, siitä vaivan saisi. - Ja millaiseksi muuttui elämäni, - kun donna muutti maahan ylhempään, - ei ihmiskielin sitä kerrottaisi. - Ah donnat, vaikka kuinka tahtonenkin, - en tilaani voi kertoa ma kurjaa, - niin polttaa mua elon karvaus. - Niin suur' on surkeus, - ett' on kuin kaikki kantais mieltä nurjaa, - kun näkyy huulieni riutumus. - Vaan mikä olen, Beatrice huomaa; - ma toivon pelastusta donnan tuomaa. - - Nyt lauluparkani, sa itkein lähde, - käy luokse donnain, neitten nuorien. - Säkeistä siskojen - he ennen saanehet on huvitusta. - Sa tytär surun, vailla huojennusta - nyt viivy seurassansa itkien. - - - - -XXXII - - -Kun tämä canzone oli valmis, tuli luokseni eräs, joka ystävyyden -asteiden mukaan on ystäväni kohta ensimäisen jälkeen; ja hän liittyi -sukulaisuuden siteillä niin läheisesti tuohon kirkastettuun, ettei -kukaan ollut häntä lähempänä. Ja puhellessaan kanssani pyysi hän -minua sepittämään muutamia säkeitä eräästä donnasta, joka oli -kuollut; ja hän peitteli sanojaan, jotta näyttäisi puhuvan eräästä -toisesta, joka myös oli kuollut. Huomatessani, että hän puhuikin -yksinomaan tuosta siunatusta, sanoin hänelle tekeväni sen, mitä hänen -pyyntönsä minulta anoi. Ja ajatellessani päätin sepittää sonetin, -jossa hiukan valittaisin, ja antaa sen tuolle ystävälleni, jotta -näyttäisi siltä että olin sen häntä varten tehnyt; ja sepitin silloin -tämän sonetin, joka alkaa: _Oi tulkaa, kuulkaa huokauksiani_. Siinä -on kaksi osaa: ensimäisessä kutsun Rakkauden uskollisia palvelijoita -kuulemaan minua; toisessa kerron kurjasta tilastani. Toinen osa alkaa -tästä: _On niiden lähtö_. - - Sonetti XVII - - Oi tulkaa, kuulkaa huokauksiani, - te sydämet, sen Sääli suokohon. - On niiden lähtö raskas, lohduton, - vaan ilman niitä joutuis kuolemani. - - Ei silmät huojenna mun itkuani, - on kyynelvelka suorittamaton. - Niin useasti, kuin mun mieli on, - ei itkeä ne jaksa armastani. - - Vaan huokausten kuulkaa kutsuvan - nyt usein donnaani, ken meiltä meni - pois iki-eloon, kotiin armautensa, - - eloa halpaa tätä vierovan - nimessä surevaisen sydämeni, - mi kadotti jo kaiken autuutensa. - - - - -XXXIII - - -Kun olin sepittänyt tämän sonetin ja ajattelin kuka tuo oli, jolle -aioin sen antaa ikäänkuin hänen itsensä tekemänä, huomasin että -köyhältä tuntui palvelus ja niukalta, kun kysymyksessä oli henkilö, -joka oli niin läheinen tuolle kirkastetulle. Ja sen vuoksi, ennenkuin -annoin hänelle tuon ylempänä kirjoitetun sonetin, sepitin kaksi -stanzaa canzonea, toisen todellakin häntä varten ja toisen itseäni -varten, vaikka molemmat näyttävätkin saman henkilön sanomilta sen -silmissä, joka ei katso taitavasti, mutta joka taitavasti katsoo, -näkee hyvin, että eri henkilöt niissä puhuvat, koska toinen ei -koskaan sano donnaksensa sitä josta puhuu, ja toinen sanoo, niinkuin -näkyy selkeästi. Tämän canzonen ja tuon ylempänä mainitun sonetin -annoin hänelle sanoen että olin tehnyt ne yksin häntä varten. - -Canzone alkaa: _Niin usein, ah;_ ja siinä on kaksi osaa: toisessa, -nimittäin edellisessä stanzassa, valittaa tuo rakas ystäväni, -hänen sukulaisensa; toisessa valitan minä, nimittäin jälkimäisessä -stanzassa, joka alkaa: _Ja murheen sointi_. Ja niin käy ilmi että -tuossa canzonessa valittaa kaksi ihmistä, ja niistä toinen valittaa -kuin veli, toinen kuin uskollinen palvelija. - - Canzone IV - - Niin usein, ah, kun muistuu mieleheni, - ma etten milloinkaan - saa nähdä donnaa, itkujeni syytä, - sumentaa murhe silloin sydämeni, - mi tuskaisasti pyytää: - "Ah sielu, miks et käy jo muuttamaan? - Ma joudun pelvon valtaan vaikeaan, - kun mietin murhetta, jot' elämässä - pahassa tässä kohtaat kauheata". - Ja kutsun Kuolemata, - mun lepoani lempeää ja lauhaa. - "Oi, saavu", sille huudan hartahasti, - kadehdin rauhaa vainajilta asti. - - Ja murheen sointi huokauksistani - hartaana helkähtää, - se Kuolemata kutsuu kaihollansa. - Sen puoleen kääntyy kaikki aatelmani, - kun julmuuttansa - mun donnani sai tuta jäätävää. - Kun häipyi silmistämme armas tää, - niin tenhostaan, mi enää ei näy meille, - nyt syntyi suuri hengen kauneus. - Ja lemmen kirkastus - sädehtii siitä riemuks enkeleille. - Ja Taivaan tieto ikiylhä, hieno - sit' ihmein katselee, niin on se vieno. - - - - -XXXIV - - -Sinä päivänä, jolloin täyttyi vuosi siitä kun tuosta donnasta oli -tullut ikuisen elämän asukas, istuin paikassa, jossa häntä muistellen -piirustin enkelin kuvaa pienelle taululle; ja piirustaessani sitä -käänsin silmäni ja näin vieressäni ihmisiä, joille tuli osoittaa -kunnioitusta. Ja he katsoivat työtäni, ja mikäli minulle myöhemmin -sanottiin, olivat he olleet siinä jo vähän aikaa, ennenkuin minä -heidät huomasin. Kun näin heidät, nousin ja tervehtien sanoin heille: -"Toinen oli äsken luonani, siksi mietin." Ja heidän lähdettyään -palasin työhöni, nimittäin piirtämään enkelinkuvia, ja sitä -tehdessäni tuli mieleeni ajatus sepittää runo ikäänkuin vuosipäivän -johdosta ja kirjoittaa noille, jotka olivat tulleet luokseni; ja minä -sepitin silloin tämän sonetin, joka alkaa: _Mun oli donna tullut -mielehen_, ja jolla on kaksi alkua, ja siksi jaoitan sen molempien -mukaan. - -Sanon että ensimäisen mukaan tässä sonetissa on kaksi osaa: -ensimäisessä sanon, että tämä donna oli jo muistossani; toisessa -sanon, mitä Rakkaus sen vuoksi minulle teki; kolmannessa sanon -Rakkauden vaikutukset. Toinen alkaa tästä: _Ja Amor_; kolmas tästä: -_Ne itkein_. Tämä osa jakautuu kahteen: toisessa sanon, että kaikki -huokaukseni lähtivät puhellen matkaan, toisessa kerron, että muutamat -lausuivat erilaisia sanoja kuin toiset. Toinen alkaa tästä: _Vaan -jotka_. Samalla tavoin se jakautuu toisen alun mukaan, paitsi että -sen ensimäisessä osassa sanon, milloin tuo donna oli näin muistunut -mieleeni, ja sitä en sano toisessa. - - Sonetti XVIII - - _Ensimäinen alku:_ - - Mun oli donna tullut mielehen, - hän, jonka armauden välkkymähän - luo Neitseen, nöyräin taivoon ylimpähän - on korottanut Herra taivasten. - - _Toinen alku:_ - - Mun oli donna tullut mielehen, - ken kuollessaan sai Lemmen itkemähän, - kun ihmevoimansa toi teidät tähän - ja työtäin katselitte hetkisen. - - Ja Amor, armaan muiston tuntien - taas riensi sydämeeni nääntyvähän. - Hän huokaukset käski lähtemähän, - ja kärsein kaikki nouti mieltä sen. - - Ne itkein rinnastani erkanivat, - ol' ääni niillä, joka useasti - veet tuskan tuopi silmiin suruisiin. - - Vaan jotka vaelsivat vaikeimmasti, - ne: "Ah, sa armas sielu", huokasivat, - "vuos siit' on, kun sa taivoon kutsuttiin". - - - - -XXXV - - -Sitten jonkun ajan kuluttua, koska olin paikassa, jossa muistin -mennyttä aikaa, tulin kovin alakuloiseksi, ja jouduin tuskallisten -ajatusten valtaan siinä määrin, että ne saivat minut näyttämään -muille peljättävän surullista muotoa. Senvuoksi, kun huomasin -järkytetyn tilani, nostin silmäni ja katsoin näkikö kukaan minua. -Silloin näin nuoren ja hyvin kauniin donnan, joka eräästä ikkunasta -katseli minua niin sääliväisesti, mikäli ilmeni hänen kasvoistaan, -että kaikki sääli näytti häneen kokoontuneen. Ja koska onnettomat, -nähdessään jonkun säälivän heitä, vielä nopeammin puhkeavat -kyyneliin ikäänkuin surkutellen itseään, niin tunsin silloin -silmissäni heräävän halun itkeä; ja koska pelkäsin ilmaista elämäni -viheliäisyyttä, poistuin tämän armaan silmien edestä, ja sanoin -sitten itsekseni: "Mahdollista ei ole, ettei tuon sääliväisen donnan -sydämessä asuisi sangen jalo rakkaus". Ja senvuoksi päätin laatia -sonetin, jossa puhuisin hänelle ja joka käsittäisi kaiken mitä tässä -kappaleessa on kerrottu. Ja koska sonetti tämän selityksen vuoksi -on sangen ymmärrettävä, en sitä jaoita. Sonetti alkaa: _Niin paljon -lempeyttä_. - - Sonetti XIX - - Niin paljon lempeyttä säälivää - te silmillänne mulle ilmaisitte, - kun tuskaneleitäni katselitte - ja muotoani murheen jäytämää. - - Mun elämäni tilaa synkeää, - sen huomasin, te silloin aattelitte. - Kavahtaa silmiäni koitin sitte, - niist' etten saisi tuskan näyttäjää. - - Pois edestänne riensin, tuntien - kuink' alkoi itku, huolten huojentaja, - niin näkönne toi liikutusta mulle. - - Ja sielulleni virkoin vaivatulle: - "Tuon luona varmaan Amorin on maja, - hän saa mun käymähän näin itkien". - - - - -XXXVI - - -Tapahtui sitten, että missä ikinä tuo donna minut näki, siellä -hän esiintyi niin säälivän näköisenä ja kasvot kalpeina ikäänkuin -rakkaudesta, ja senvuoksi hän useat kerrat toi mieleeni tuon -jaloimman donnani, jonka kasvoilla sama väri oli näkynyt alituisesti. -Ja tosi on, että monet kerrat, kun en voinut itkeä enkä huojentaa -murhettani, kuljin katsomassa tuota sääliväistä donnaa, joka näytti -houkuttelevan kyynelet silmiini näöllään. Ja senvuoksi tuli minulle -halu vieläkin runoilla puhuen hänelle, ja sepitin tämän sonetin, joka -alkaa: _Ei eleet säälin_. Ja sen voi ymmärtää ilman jakoa, ylläolevan -selityksen vuoksi. - - Sonetti XX - - Ei eleet säälin, kuulto rakkauden - viel' ikään ilmenneet niin tenhoisasti - naiskasvoilla (ne vaikka useasti - on nähneet tuskaa silmän, sydämen), - - kuin aina, kun sai teiltä katsehen - poloiset silmät, joita kyynel kasti. - Niin siirtyi kuva sydämeeni asti, - ja tuskaan pakahtuvan pelkään sen. - - En taida silmiäni nääntyneitä - ma teihin usein katsomasta estää, - kun kaipuu niitä itkuhun vain vei. - - Niin yltyy halu katsellessa teitä, - ei voi ne sitä riutumatta kestää; - vaan kyynel edessänne vuoda ei. - - - - -XXXVII - - -Tämän donnan näkeminen saattoi minut niin pitkälle, että silmäni -alkoivat liiaksi iloita hänen katselemisestaan, ja siitä syystä -monet kerrat vihastuin itselleni sydämessäni ja pidin itseäni sangen -viheliäisenä. Ja niin minä useasti sadattelin silmieni epävakaisuutta -ja sanoin niille ajatuksissani: "Ennen oli tapananne saada itkemään -se, joka näki tuskallisen tilanne, ja nyt näyttää kuin tahtoisitte -unohtaa tämän asian tuon donnan vuoksi, joka teitä katselee ja joka -katselee teitä vain siksi että ikävöi tuota kirkastettua donnaa, -jota teidän oli tapa itkeä. Mutta mitä voitte, se tehkää; minä -vain muistutan häntä teille hyvin usein, te kirotut silmät, sillä -ei koskaan, ei ennenkuin kuolemassa olisi kyyneltenne pitänyt -ehtyä". Ja kun itsekseni olin näin sanonut silmilleni, ahdistivat -huokaukset minua ankarina ja tuskaisina. Ja jottei tämä taistelu, -jota kävin itseni kanssa, jäisi vain sen poloisen tietoon, joka -sen sai tuta, päätin sepittää sonetin ja kertoa siinä tuon kauhean -tilan. Ja sepitin tämän sonetin, joka alkaa: _Oi silmäni, nuo karvaat -kyyneleet_. Ja siinä on kaksi osaa: ensimäisessä puhun silmilleni -niinkuin sydämeni puhui; toisessa torjun mahdollisen epätietoisuuden, -tehden tiettäväksi kuka noin puhuu, ja se alkaa tästä: _Näin lausuu_. -Sen voisi hyvin jakaa useampiinkin osiin, mutta se olisi turhaa, -koska sonetin voi ymmärtää edelläkäyvän selityksen vuoksi. - - Sonetti XXI - - "Oi silmäni, nuo karvaat kyyneleet, - joit' itkeneet jo ootte kauan sitte, - sai muillekin, sen usein havaitsitte, - vain säälin kyllyydestä silmiin veet. - - Nyt on kuin itkunne ois ehtyneet; - jo mennehetkö kaikki unhoititte? - Ma sentään tahdon, että muistaisitte - vain häntä, jota ootte itkeneet. - - Tuo heikkoutenne mua huolestuttaa, - se pelvon valtaan saa mun kokonaan, - kun toiset silmät kohtaa katseheni. - - Elossa ette saisi milloinkaan - donnaanne, vainajata, unehuttaa". - Näin lausuu, sitten huokaa, sydämeni. - - - - -XXXVIII - - -Niin omituiseen tilaan saattoi minut tämän donnan näkeminen, että -monet kerrat ajattelin häntä kuin ihmistä, joka liiaksi minua -miellytti, ja ajattelin hänestä näin: "Tuo donna on lempeä, kaunis, -nuori ja viisas, ja ehkä hän on ilmaantunut Rakkauden tahdosta, jotta -elämäni saisi levon". Ja monet kerrat ajattelin lemmekkäämmin, siinä -määrin että sydän suostui siihen, nimittäin tämän ajatuksen sanoihin. -Ja kun olin siihen suostunut, rupesin ajattelemaan häntä uudelleen -ikäänkuin järjen käskystä, ja sanoin itsekseni: "Jumala, mikä on tuo -ajatus, joka noin halvalla tavalla tahtoo minua lohduttaa ja tuskin -jättää minulle toista ajatusta?" Sitten nousi toinen ajatus ja sanoi -minulle: "Sinähän olet ollut niin suuressa vaivassa, miksi et tahdo -päästä sellaisesta katkeruudesta? Sinä näet, että tämä on Rakkauden -innoitus, joka kantaa eteemme lemmen toiveet, ja se on lähtenyt niin -jalosta paikasta kuin tuon donnan silmistä, joka on osoittautunut -niin sääliväiseksi meitä kohtaan". Ja kun näin olin useat kerrat -taistellut mielessäni, tahdoin vieläkin vähän siitä runoilla; ja -koska ajatusten taistelussa pääsivät voittajiksi ne, jotka puhuivat -hänen puolestaan, tuntui minusta soveliaalta kohdistaa sanani häneen; -ja sepitin silloin tämän sonetin, joka alkaa: _Sun luotas, haastain -kieltä lempeää;_ ja sanon "lempeää", koska tuo ajatus puhui lempeästä -donnasta, mutta muuten se oli sangen viheliäinen. - -Tässä sonetissa teen omasta olemuksestani kaksi osaa, sen mukaan -kuinka ajatukseni olivat jakautuneet. Toista osaa nimitän sydämeksi, -s.o. mielihaluksi; toista nimitän sieluksi, s.o. järjeksi; ja -kerron, mitä toinen sanoo toiselle. Ja että on sopivaa sanoa -mielihalua sydämeksi ja järkeä sieluksi, se on kyllin selvää niille, -joille haluan tämän ymmärrettäväksi. Tosi on, että edellisessä -sonetissa pidän sydämen puolta silmiä vastaan, mikä näyttää olevan -ristiriidassa sitä vastaan mitä tässä sanon; ja senvuoksi sanon, että -siinäkin tarkoitan sydämellä mielihalua, koska silloin minulla vielä -oli suurempi halu muistaa tuota armainta donnaani kuin nähdä tätä -toista, vaikka minulla jo oli jonkun verran halua siihenkin, mutta -se tuntui vähäpätöiseltä: joten siis näkyy että toinen puhe ei ole -ristiriidassa toista vastaan. - -Tässä sonetissa on kolme osaa: ensimäisessä sanon aluksi tälle -donnalle, kuinka ikäväni kokonaan kääntyy hänen puoleensa; toisessa -kerron, mitä sielu, s.o. järki, sanoo sydämelle, s.o. mielihalulle; -kolmannessa sanon, mitä tämä sille vastaa. Toinen osa alkaa tästä: -_Ja sielu kysyy_, kolmas tästä: _Ja sydän näin_. - - Sonetti XXII - - Sun luotas, haastain kieltä lempeää, - mieleeni aatos saapuu useasti - ja kertoo lemmestä niin lauhkeasti, - se että syömen vienoks virittää. - - Ja sielu kysyy: "Sydän, ken on tää, - mi lohtua käy tuomaan meille asti? - Ja niinkö vaikuttaa se valtavasti - ett' aatosta ei muuta meille jää?" - - Ja sydän näin: "Oi sielu miettiväinen, - se uusi, nuori lemmen henki on, - mi toivehensa kantaa eteheni. - - Ja sille elon, voiman, ansion - soi silmistään tuo donna sääliväinen, - ken näki tuskalla mun kyyneleni". - - - - -XXXIX - - -Tätä järjen vihollista vastaan nousi mieleeni eräänä päivänä, -melkein yhdeksännellä hetkellä, voimakas unikuva, niin että olin -näkevinäni tuon kirkastetun Beatricen, yllään se veripunainen puku, -johon verhottuna hän ensimäisen kerran näyttäytyi silmilleni, ja hän -näytti minusta yhtä nuorelta kuin hän oli silloin kun ensi kertaa -hänet näin. Silloin aloin häntä ajatella. Ja muistellessani häntä -kuluneen ajan järjestyksen mukaan, alkoi sydämeni tuskaisasti katua -sitä mielihalua, jonka valtaan se oli niin raukkamaisesti antautunut -muutamiksi päiviksi vastoin järjen lujuutta: ja kun tuo paha halu oli -karkoitettu, niin kääntyivät kaikki ajatukseni takaisin armaimman -Beatricensa puoleen. Ja sanon, että siitä hetkestä saakka aloin -häntä niin ajatella, koko häpeävällä sydämelläni, että huokaukset -sen monta kertaa ilmaisivat; sillä ne kaikki lähtiessään ikäänkuin -toistivat sitä, mistä sydämessä oli puhe, nimittäin tuon armaimman -nimeä ja hänen lähtöänsä luotamme. Ja monta kertaa tapahtui, että -niin paljon tuskaa sisälsi jokin ajatus, että unohdin sen ja missä -olin. Tämä huokausten uusi viriäminen myöskin viritti tyyntyneen -itkun uudelleen, niin että silmäni olivat kuin kaksi kappaletta, -jotka halusivat vain vuodattaa kyyneleitä, ja usein tapahtui, että -pitkäaikaisen itkun vuoksi kohosi niiden ympärille purppuran väri, -joka tavallisesti näyttäytyy, kun on kestänyt kärsimyksiä. Siitä -näkyy että ne saivat ansaitun palkan epävakaisuudestaan, joten ne -siitälähin eivät voineet katsella ketään henkilöä, joka katseellaan -olisi voinut houkutella ne samanlaisiin aikeisiin. Niinpä minä, -tahtoen että tuollainen paha halu ja halpa kiusaus näyttäisivät -tuhotuilta, niin ettei mitään epäilystä syntyisi aikaisemmin -sepittämieni runojen tähden, päätin laatia sonetin, joka käsittäisi -tämän kappaleen sisällyksen. Ja kirjoitin silloin: _Mua raukkaa, -voima huokauksien;_ ja sanoin "raukka", koska kovin häpesin sitä, -mitä silmäni turhuudessaan olivat pyytäneet. - -Tätä sonettia en jaoita, koska sen selitys on sangen ymmärrettävä. - - Sonetti XXIII - - Mua raukkaa, voima huokauksien, - mi syntyy syömen aran aatoksista, - masensi silmäni, ei katsomista - mun ole muotoon sääliväisehen. - - On niillä näkö kahden toivehen - jotk' aina itkis, haastais murehista. - Niin itkee ne, ett' usein reunuksista - luo Amor kärsimyksen seppelen. - - Nää huokaukset, nämä mietteet niin - mun poveani painaa kipeästi, - ett' itse Amor nääntyy murheessansa. - - Siks ett' on piirrettynä poloisiin - Madonnan armas nimi näkyvästi - ja monta sanaa hänen kuolostansa. - - - - -XL - - -Tämän koettelemuksen jälkeen, siihen aikaan, jolloin paljon väkeä -käy katsomassa tuota siunattua kuvaa,[31] jonka Jeesus Kristus jätti -meille muistoksi ihanasta muodostaan, jota donnani nyt katselee -taivaan kunniassa, tapahtui että muutamia pyhiinvaeltajia kulki -erästä tietä pitkin, joka on melkein keskellä kaupunkia, jossa syntyi -ja eli ja kuoli tuo armain donna. Nämä pyhiinvaeltajat kulkivat, -niin minusta näytti, hyvin mietteissään, joten ajatellessani heitä -sanoin itsekseni: "Nämä pyhiinvaeltajat näyttävät tulevan kaukaiselta -seudulta, enkä usko että he ovat edes kuulleet puhuttavan tuosta -donnasta, eivätkä tiedä hänestä mitään, vaan heidän ajatuksensa -koskevat toisia asioita kuin näitä täällä; sillä kenties he -ajattelevat kaukaisia ystäviään, joita me emme tunne." Sitten sanoin -itsekseni: "Jos voisin heitä vähän pidättää, saisin heidät kuitenkin -itkemään ennenkuin he poistuvat tästä kaupungista, sillä puhuisin -heille sanoja, jotka panisivat itkemään kenen tahansa, joka ne -kuulisi". Ja kun he olivat poistuneet näkyvistäni, päätin sepittää -sonetin, jossa ilmaisisin saman mitä olin itsekseni sanonut; ja -jotta se tuntuisi säälittävämmältä, päätin laatia sen ikäänkuin -olisin puhunut heille; ja sepitin silloin tämän sonetin, joka alkaa: -_Ah vaeltajat, käytte miettien_. Ja minä sanoin "vaeltajat",[32] -sanan laajassa merkityksessä; sillä vaeltajista voi puhua kahdella -tavalla, laajasti ja suppeasti: laajasti, jolloin vaeltaja on -jokainen, joka on poissa isiensä maasta; suppeassa merkityksessä taas -pyhiinvaeltajalla tarkoitetaan vain sitä, joka vaeltaa pyhän Jaakopin -taloon tai palaa sieltä. Ja senvuoksi tulee tietää, että kolmella -tavalla varsinaisesti nimitetään ihmisiä, jotka vaeltavat Korkeimman -palvelukseen: palmuntuojiksi, kun he matkustavat meren taa, josta -he usein tuovat palmunlehvän; pyhiinvaeltajiksi, kun he vaeltavat -Galician taloon, sillä pyhän Jaakopin hauta[33] oli kauempana hänen -isäinsä maalta kuin kenenkään muun apostolin; roomankävijöiksi, kun -he vaeltavat Roomaan, jonne olivat matkalla nämäkin, joita sanon -vaeltajiksi. - -Tätä sonettia en jaoita, koska selitys tekee sen kyllin -ymmärrettäväksi. - - Sonetti XXIV - - Ah vaeltajat, käytte miettien, - ja aatos harhaa teillä huolekkailla. - Niin onko asuntonne kaukomailla, - kuin teitä katsellessa arvelen, - - kun kautta kaupunkimme tuskaisen - te voitte käydä kyyneleitä vailla, - kuin outojen ja muukalaisten lailla, - jotk' eivät tunne surkeutta sen. - - Jos hetkeks jäisitte mua kuulemahan, - sen mulle lausuu sydän lohduton, - niin itkein poistuisitte porteiltansa. - - Se Beatriceaan nyt vailla on; - ja sanat, jotka tuosta kerrotahan, - saa toiset itkuun ihmevoimallansa. - - - - - -XLI - - -Sitten lähetti kaksi jaloa naista sanan minulle pyytäen minua -lähettämään heille näitä runojani, ja senvuoksi minä, ajatellen -heidän jalouttaan, päätin lähettää ne heille ja sepittää vielä -uuden runon, jonka lähettäisin näiden mukana, jotta kunniakkaammin -täyttäisin heidän pyyntönsä. Ja sepitin silloin sonetin, joka kertoo -tilastani, ja lähetin sen heille edellisen sonetin mukana sekä erään -toisen, joka alkaa: _Oi, tulkaa, kuulkaa_. - -Sonetti, jonka laadin silloin, alkaa: _Taa piirin kauimpana -kaartuvaisen_, ja siinä on viisi osaa. Ensimäisessä sanon, minne -kulkee ajatukseni, ja kutsun sitä erään vaikutuksensa nimellä. -Toisessa sanon, minkätähden se nousee tuonne ylös, nimittäin kuka -sen saa sinne kohoamaan. Kolmannessa sanon, mitä se näkee, nimittäin -donnan, joka on tuolla ylhäällä kunniassa; ja nimitän sitä silloin -"muukalaiseksi hengeksi", koska se hengessä siirtyy tuonne ylös -ja viipyy siellä niinkuin pyhiinvaeltaja kaukana isäinsä maalta. -Neljännessä sanon, kuinka se näkee hänet sellaisena, nimittäin -sellaisella korkeuden asteella, etten minä voi sitä käsittää, ja -se merkitsee, että ajatukseni hänet nähdessään nousee niin suureen -korkeuteen, että järkeni ei taida sitä käsittää, sillä meidän -ymmärryksemme on noihin siunattuihin sieluihin samassa suhteessa -kuin heikko silmä aurinkoon: niinkuin sanoo Filosoofi[34] toisessa -Metafysiikan kirjassaan. Viidennessä sanon, että vaikka en voikaan -tajuta sitä minne ajatus minut nostaa, nimittäin hänen ihmeellistä -korkeuttaan, ymmärrän ainakin sen, että kaikki tällainen ajattelu on -lähtöisin donnastani, koska kuulen hänen nimensä usein ajatuksissani. -Ja lopussa tätä viidettä osaa sanon "donnat, rakkahani", jotta -ymmärrettäisiin että ne, joille puhun, ovat naisia. Toinen osa alkaa -tästä: _Uus tieto;_ kolmas tästä: _Ja donnan;_ neljäs tästä: _Vaan -kun se mulle;_ viides tästä: _Sen tiedän_. Sen voisi vielä hienommin -jakaa, ja tehdä ymmärrettäväksi vielä hienommalla tavalla; mutta se -voi jäädä tämänkin jaoituksen varaan, jotenka en ryhdy sitä enemmän -jakamaan. - - Sonetti XXV - - Taa piirin kauimpana kaartuvaisen - mun sydämeni heikko huokaus kantaa. - Uus tieto, jonka Amor itkein antaa, - sit' yhä nostaa yli kaiken maisen. - - Ja donnan, kirkkaudessa loistavaisen, - se näkee, lähetessään toivon rantaa. - Niin suuren arvon hälle taivas antaa, - mi häikäisee tuon hengen muukalaisen. - - Vaan kun se mulle kertoo kohtaamansa, - en ymmärrä, niin puhe outo on - mun kuulevasta sydänraukastani. - - Vain tiedän, ett' on aihe verraton - On Beatricen nimi sanoissansa; - sen ymmärrän, oi donnat, rakkahani. - - - - -XLII - - -Tämän sonetin jälkeen näyttäytyi minulle ihmeellinen ilmestys, -jossa näin asioita, jotka saivat minut päättämään etten enää sepitä -runoja tuosta siunatusta hamaan siihen asti kunnes voin hänestä -arvokkaammalla tavalla runoilla. Ja siihen päästäkseni pyrin minkä -voin, niinkuin hän totisesti tietää. Niin että jos Hän, jota varten -kaikki luodut elävät, näkee hyväksi että elämäni saa jatkua vielä -muutamia vuosia, toivon runoilevani hänen kunniakseen sellaista, mitä -ei koskaan ole kenestäkään runoiltu. Ja suokoon sitten Hän, joka -on kaiken Laupeuden Herra, että sieluni pääsee näkemään donnansa -kunniaa, nimittäin tuon siunatun Beatricen, joka kirkastettuna -katselee kasvoista kasvoihin häntä, _qui est per omnia saecula -benedictus_.[35] - - - - -SELITYKSIÄ: - - -[1] -- _Incipit vita nova_ = 'Alkaa uusi elämä'. Sana _incipit_ -tavataan keskiajan käsikirjoituksissa yleensä tekstin alussa, -samoinkuin _explicit_ on tavallinen loppusana. "Muistini kirja" on -tietenkin ajateltava ulkoasultaan samanlaiseksi kuin senaikuiset -kirjat yleensä. - -[2] Ptolemaioksen järjestelmän mukaan ympäröi liikkumatonta maapalloa -yhdeksän sisäkkäistä, liikkuvaa taivasta: Kuun, Merkuriuksen, -Venuksen, Auringon, Marsin, Juppiterin, Saturnuksen ja Kiintotähtien -sekä yhdeksäs eli Kristallitaivas (primum mobile). Nämä yhdeksän -kehää sulkee vihdoin sisäänsä korkein taivas, liikkumaton Empyreon. - -[3] -- Sana _donna_ (lat. domina = valtiatar), tarkoittaa -varhaisitalialaisessa lyriikassa naista, jonka kunniaksi -runo kirjoitettiin. Tavallisessa kielessä "donna" merkitsee -yleensä naista, etenkin nainutta. _Madonna_ (lat. mea domina = -valtiattareni), joka vasta myöhemmin erikoistui Taivaan Kuningattaren -nimeksi, oli arvo- ja puhuttelusana (vrt. ranskan _madame_). Samaa -merkitsi lyhennetty muoto _monna_, jota käytettiin vain nimen -yhteydessä (vrt. Sonetti XIV). - -[4] -- Nimitykset Elämän henki, Sielun henki ja Luonnon henki -palautuvat skolastiseen filosofiaan, lähinnä Tuomas Aquinolaisen ja -Hugo Victorilaisen teoksiin. - -[5] -- 'Tässä jumala minua väkevämpi, joka tulee ja ottaa minut -valtaansa'. - -[6] -- 'Jo ilmestyi autuutenne'. - -[7] -- 'Voi poloista, koska toimeni tästälähin useasti estetään.' - -[8] -- Danten ihmeellinen ja peljättävä rakkaudenjumala (_Amore_) -on jyrkästi toisenlainen kuin yleiseen tajuntaan vakiintunut -poikanen Amor. Tästä syystä on suomennoksen suorasanaisissa osissa -kartettu nimitystä _Amor_, mikä muuten tuntuisi luonnollisimmalta, -ja lemmenjumalan nimenä käytetty sanaa _Rakkaus_. Runo-osissa -sitävastoin on metrillisistä syistä käytetty myös Amor-nimeä sekä sen -italialaista muotoa Amore (lue Amóre). - -[9] -- Ilias XXIV, 258: "kuin ei inhimisist' ois syntynyt, vaan -jumaloista". Säe tarkoittaa Hektoria ja on jotakin kiertotietä -joutunut kreikkaa osaamattoman Danten tietoon. - -[10] -- 'Minä olen sinun herrasi'. - -[11] -- "Tuo autuuden donna", ital. _la donna della salute_. Sana -_salute_ merkitsee vanhassa italiankielessä sekä 'autuutta' että -'tervehdystä'. "La donna della salute" siis myös = 'tervehdyksen -donna'. - -[12] -- 'Katso sydäntäsi'. - -[13] -- Sydämen syömisen aihe ei ole harvinainen keskiajan -kirjallisuudessa, ja sen symbolinen merkitys saattaa antaa aihetta -eri selityksiin. - -[14] -- "Ensimäinen ystävä" on Danten runoilijatoveri Guido -Cavalcanti, joka hänkin kuuluu dolce stil nuovon runoilijapiiriin. - -[15] -- _Serventese_ on eräs trubaduurilyriikan runolaji, jonka muoto -ja aihepiiri on suuresti vaihdellut eri aikoina. - -[16] -- Jerem. Valitusvirret I, 12. - -[17] -- Tämä ratsastusmatka tarkoittaa mahdollisesti firenzeläisten -avustusretkeä Sienaan, jota arezzolaiset ahdistivat (v. 1285 tai -1286). - -[18] -- 'Poikani, aika on meidän jättää sikseen kuvat'. - -[19] -- 'Minä olen ikäänkuin ympyrän keskipiste, johon kehän osat -ovat samanlaisessa suhteessa; mutta sinä et niin ole'. - -[20] -- Silloisessa runousopissa _ballata_ oli lyyrillinen runo, -muodoltaan määrätty, erilainen kuin canzone. - -[21] -- 'Nimet ovat asioitten seuraukset'. - -[22] -- Vrt. Kiirastuli XXIV, 51. - -[23] -- Tämä hämärä ja eri tavoin tulkittu kohta on kai -luonnollisimmin ymmärrettävä varhaiseksi viittaukseksi Danten -pääteokseen, joka jo saattoi olla jossain määrin haahmoteltuna hänen -mielessään. - -[24] -- "Viisas" tarkoittaa _Guido Guinizellia_, dulce stil nuovon -ensimäistä runoilijaa, jota Dante on sanonut mestarikseen. Runo, -josta tässä on puhe, on G:n canzone _Al cor gentil ripara sempre -Amore_. - -[25] -- Otaksutun Beatricen isä, Folco Portinari, kuoli v. 1289. - -[26] -- '_Primavera_' = kevät, _prima verrà_ = 'ensimäisenä tulee'. - -[27] -- 'Minä olen huutavan ääni korvessa, valmistakaa Herran tietä'. - -[28] -- Oc-kieli = provencen, sí-kieli = italiankieli. Nimitykset -perustuvat näiden kielten käyttämiin myöntöpartikkeleihin oc (lat. -hoe) ja sì (lat. sic). - -[29] -- Jerem. Valitusvirret I, 1. - -[30] -- Kesäkuun 8 p. 1290. - -[31] -- Tarinan mukaan tarjosi eräs Veronica niminen nainen, jonka -Jeesus aikaisemmin oli parantanut, hikiliinansa tämän käytettäväksi -Golgatan matkalla, ja silloin jäi liinaan kuva Vapahtajan kasvoista. -Liinaa säilytetään vieläkin Pietarinkirkossa Roomassa. - -[32] -- Italian sana _peregrino_, joka merkitsee pyhiinvaeltajaa, on -myös = muukalainen. - -[33] -- 800-luvulla syntyneen tarinan mukaan oli apostoli Jaakopin -ruumis haudattu luoteis-Espanjaan Galician maakuntaan, jossa oleva -Santiago de Compostelan kaupunki oli yleinen pyhiinvaelluspaikka -keskiajalla. - -[34] -- "Filosoofi" on Aristoteles, jota keskiajalla kunnioitettiin -ylimpänä filosofian mestarina. - -[35] -- 'Joka on siunattu iankaikkisesta iankaikkiseen'. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Vita nuova, by Alighieri Dante - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VITA NUOVA *** - -***** This file should be named 52028-8.txt or 52028-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/0/2/52028/ - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52028-8.zip b/old/52028-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 3b2d2ee..0000000 --- a/old/52028-8.zip +++ /dev/null |