diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52031-8.txt | 10985 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52031-8.zip | bin | 245026 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10985 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..89e6af0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52031 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52031) diff --git a/old/52031-8.txt b/old/52031-8.txt deleted file mode 100644 index 1124445..0000000 --- a/old/52031-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10985 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Suomalaisen teatterin historia IV, by -Eliel Aspelin-Haapkylä - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Suomalaisen teatterin historia IV - Bergbomin loppukausi: Kansallisteatteri. - -Author: Eliel Aspelin-Haapkylä - -Release Date: May 9, 2016 [EBook #52031] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISEN TEATTERIN HISTORIA IV *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -SUOMALAISEN TEATTERIN HISTORIA IV - -Bergbomin loppukausi: Kansallisteatteri - - -Kirj. - -ELIEL ASPELIN-HAAPKYLÄ - - - - - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1910. - - - - -SISÄLLYS: - - Alkulause. - XXII. Kahdeskolmatta näytäntökausi, 1893-94. - XXIII. Kolmaskolmatta näytäntökausi, 1894-95. - XXIV. Neljäskolmatta näytäntökausi, 1895-96. - XXV. Viideskolmatta näytäntökausi, 1896-97. - XXVI. Kuudeskolmatta näytäntökausi, 1897-98. - XXVII. Seitsemäskolmatta näytäntökausi, 1898-99. - XXVIII. Kahdeksaskolmatta näytäntökausi, 1899-1900. - XXIX. Yhdeksäskolmatta näytäntökausi, 1900-01. - XXX. Kolmaskymmenes näytäntökausi, 1901-02. - XXXI. Kolmaskymmenesensimäinen näytäntökausi, 1902-03. - XXXII. Kolmaskymmenestoinen näytäntökausi, 1903-04. - XXXIII. Kolmaskymmeneskolmas näytäntökausi, 1904-05. - XXXIV. Emilie ja Kaarlo Bergbomin viimeinen aika ja kuolema. - Jälkilause. - Lisäyksiä ja oikaisuja. - Näytelmäluettelo. - Viiteselitykset. - - - - -Alkulause. - - -Neljä vuotta sitte kirjoittamissani tämän teoksen alkusanoissa olen jo -Seuran ja omasta puolestani kiittäen maininnut useita kansalaisia, -jotka tehokkaasti ovat työtäni edistäneet. Nyt kun olen lopussa, on -mieluinen velvollisuuteni täydentää avustajieni luetteloa. Sillä itse -työn aikanakin ovat paitse ennen mainituita useat muutkin, mitkä -kirjallisia, mitkä suullisia tietoja antamalla, mitkä muulla tavoin -suoneet minulle arvokasta apuansa. Näistä mainitsen ensiksi erinäiset -teatterin entiset ja nykyiset jäsenet, nimittäin: Benjamin Leino, jolle -ei oltu sallittu nähdä valmiina tätä teosta, jossa hänen nimellään on -niin tärkeä sija, ja hänen vaimonsa rouva Mimmy Leino, neiti Kaarola -Avellan, rouva vapaaherratar Ida Aalberg-Uexkull-Güldenband, herra -Evert ja rouva Kirsti Suonio, herrat Iisakki Lattu, Jalmari Finne ja -Kaarlo Keihäs sekä nti Cecilia Silén. Edelleen merkitsen seuraavat -kansalaiset: vapaaherra Seb. Gripenberg, jolle erittäin olen -kiitollisuuden velassa Kansallisteatterin rakennushistorian -täydellisyydestä, professori Onni Tarjanne, neidit Alma Birkman ja Aini -Nevander sekä herrat metsäkonduktööri Väinö Jalava ja maisteri Reinhold -Hirvensalo, joista kaksi viimemainittua ovat avustaneet minua teatterin -taloudellisten olojen selvittämisessä, ja heistä jälkimäinen -lopullisesti laatinut liitteenä painetun taulun, missä nähdään tulot ja -menot vuosina 1879-1905, sekä vihdoin rouva Maiju Hakosalo, joka alusta -alkaen on ollut minulle apuna tietojen keräämisessä sanomalehdistöstä -ja näytelmäin ja niiden tekijäin luettelojen laatimisessa, ja maisteri -Rafael Engelberg, joka on avustanut korjausluvussa. Kaikille näille ja -monelle mainitsemattomallekin lausun täten vilpittömän kiitollisuuteni. -Rauhalahdella, elokuussa 1910. - -_Eliel Aspelin-Haapkylä_. - - - - -XXII. - -Toinenkolmatta näytäntökausi, 1893-94. - - -Kesäkuun keskivaiheilla Kaarlo Bergbom, matkustettuansa (niinkuin -Viipurista oli kirjoittanut, kts III, s. 485) Itämeren maakuntien -halki, palasi Helsinkiin. Täältä hän jonkun päivän päästä lähti -vierailemaan ystäviensä ja sukulaistensa luokse -- käyden -Rauhalahdella, tämän kirjan tekijän maalaiskodissa Vanajaveden rannalla -Kalvolassa, Kuitiassa y.m. -- ja asettui sitte heinäkuun alussa -Heinolaan. Sinne saapui pari viikkoa myöhemmin Emiliekin, talvikaudesta -kovin riutuneena, ja Betty Elfving, joka ihastuksella oli suostunut -ehdotukseen yhdessä ystäviensä kanssa viettää sydänkesä Heinolassa. -Heillä oli vuokrattuna yhteinen, 4-huoneinen asunto kansakoulunopettaja -Ruokosen talossa. Jo ennen toisten tuloa Kaarlo oli ilmottanut -ensimäisen vaikutelmansa: "Täällä on hiljaista, vihantaa, raitista, -rauhallista -- oikea Rauhala", ja arvatenkin ystävät siellä nauttivat -monta mieltä-viihdyttävää hetkeä; mutta myöhemmistä kirjeistä huomaa, -että Kaarlolla Heinolassa oli raskaitakin päiviä ja että hänen -terveytensä kylpyajan päättyessä ei ollut erittäin tyydyttävä. - -Eikä ole vaikeata arvata mikä Kaarloa ja luonnollisesti Emilietäkin -painoi. Ensiksikin he tietenkään eivät vielä voineet tyynin mielin -ajatella edellisen vuoden tapahtumia -- yhtä vähän kuin olla niitä -muistelematta, ja toiseksi he eivät saattaneet kuvitella tulevaakaan -aikaa valoisaksi. Teatterin velat olivat jälleen nousseet arveluttavaan -määrään, joten runsastuloinen näytäntökausi olisi ollut tarpeen; mutta -ainakin alkupuoleen nähden Ida Aalbergin turnee esti tekemästä siihen -suuntaan käyviä laskelmia. Näyttelijätär,[1] jossa luultavasti kauvan -oli kytenyt ajatus Sarah Bernhardtin ja Eleonora Dusen tapaan oman -seurueen kanssa toimeenpanna draamallinen kiertomatka, oli nimittäin -keväällä ryhtynyt tuumaa toteuttamaan. Etevämpiä kykyjä hänen kyllä oli -mahdoton saada, sillä semmoisia ei ollut vapaana, mutta silti hänen -onnistui kerätä ympärilleen noin kymmenkunta mies- ja naispuolista -näyttelijää, enimmäkseen Suomalaisen teatterin entisiä jäseniä, joilla -oli siksi näyttämökokemusta, että kävivät mukiin. Heinäkuulla oli -alotettu harjottaa ohjelmistoa, josta mainittakoon Noora, Sylvi, -Adrienne Lecouvreur, Kamelianainen, Erotaan pois ja Fernande, ja avusti -taiteilijatarta ohjaajana ensin Alex. Slotte ja myöhemmin Ad. Lindfors. -Mitä matkasuunnitelmaan tulee, oli esiintyminen alkava Hämeenlinnassa, -jatkuva Porissa, Turussa ja Tampereella, jonka jälkeen loka- ja -marraskuulla näyteltäisiin Helsingissä; vuoden lopulla mentäisiin -Viipuriin ja Pietariin ja sieltä vihdoin skandinavilaisiin maihin.[2] -Kun valmistuspuuhiin myöskin kuului tilausten kerääminen Helsingissä -tapahtuvia näytäntöjä varten, ja yritys siis siinä kohden tiesi suoraa -kilpailua kansallisen näyttämön kanssa, niin ei ole ihme että moni -tämän ystävä paheksui ja ankarasti arvosteli koko asiaa. Näiden -mielestä olisi Ida Aalbergin luonnollinen velvollisuus ollut -Suomalaisen teatterin jäsenenä palvella kansallista taidetta. Toiset -taasen, jotka puolustivat hänen hankettaan, arvelivat hänellä, suurena -taiteilijana, olevan oikeuden koettaa raivata itselleen tie maailman -maineen huipuille. Niittäen kunniaa ulkomailla hän välillisesti -hyödyttäisi kotimaistakin sivistyselämää, he lisäsivät, ja siihen -katsoen Suomalaiselle teatterille ehkä koituva tilapäinen vahinko olisi -vähän merkitsevä. Bergbom-sisarukset, jotka tietenkin ensikädessä -arvostelivat yritystä teatterin kannalta, eivät voineet olla sille -myötätuntoisia. Että he yhtä hyvin kuin muut, jopa paremminkin -ymmärsivät, mitkä mietteet ja unelmat johtivat näyttelijätärtä, sitä -tarvitsee tuskin mainitakaan; mutta toiselta puolen olivat he liian -kokeneita luottaakseen syrjäisestä kansasta lähteneen nerokkaankin -taiteilijattaren menestyksen pysyväisyyteen "suuressa maailmassa" ja -vielä vähemmän asettaakseen sitä sen taiteellisen työn edelle taikka -rinnalle, joka välittömästi tehtiin oman kansan keskellä ja hyväksi. -Siitä huolimatta he eivät mitenkään vastustaneet yritystä. Kun Ida -Aalberg kävi Kaarlon luona pyytämässä saada käyttää teatterin -painamattomia suomennoksia, niin vastaus oli myöntävä, ja samoin, -kun turnee oli saapunut Pietariin, ja näyttelijätär sieltäpäin -(tammikuulla) anoi, että Axel Ahlberg saisi tulla sinne esiintyäkseen -muutamissa näytännöissä, niin siihenkin suostuttiin.[3] Kaarlon -ihmistuntemus oli niin suuri, ettei hänen mieleensä juolahtanut -menetellä toisin, koettaa tyrkyttää vakaumustaan innostuneeseen -taiteilijattareen. Kunkin täytyy itse käydä kokemuksensa koulu ja -- -maksaa sen hinta.[4] - -Ennen kun puhumme teatterin toiminnasta alkavalla näytäntökaudella, -panemme tähän jälleen seurueen jäsenluettelon, liittäen siihen tiedot -tämänaikaisista palkoista: - - Benj. Leino, 4,500:- ja iltama. Rva Katri Rautio 2,800:- - Axel Ahlberg 3,800:- " Olga Poppius 2,500:- - Knut Weckman 3,600:- " Mimmy Leino 2,000:- - Aleksis Rautio 3,300:- " Naimi Kahilainen 2,000:- - Taavi Pesonen 2,600:- " Olga Salo 1,600:- - Emil Falck 2,500:- Nti Emilie Stenberg 2,800:- - Anton Franck 2,400:- " Hanna Kunnas 1,900:- - Kaarlo Halme 2,200:- " Mimmi Lähteenoja 1,100:- - Iisakki Lattu 1,800:- " Kirsti Sainio 1,100:- - Otto Närhi 1,600:- " Helga Corander 960:- - Hemmo Kallio 1,600:- " Hilma Liiman 960:- - Oskari Salo[5] 1,500:- " Cecilia Silén 1,000:- - Niilo Stenbäck[6] 1,200:- " Anni Helin 1,000:- - Kaarlo K. Keihäs[7] 1,200:- - -Näistä olivat Keihäs järjestäjä, Silén kuiskuttaja ja Helin -puvustonhoitaja; muut kaikki näyttelijöitä. Sitä paitse kuului -seurueeseen oppilaina: _Konrad Tallroth_,[8] _Maiju Rängman_,[9] -_Julius Sario_[10] y.m. - -Edellisenä näytäntökautena mukana olleista olivat eronneet: rva _Saimi -Järnefelt_ ja nti _Maria Salin_, joista jälkimäinen oli liittynyt Ida -Aalbergin turneeseen. - -Syyskauden toimi alkoi 3/9, ja annettiin kolmen viikon aikana -kansannäytäntöjä (Uramon torppa, Aino, Wilhelm Tell y.m.), joista -viimeisen ohjelma käsitti uuden kotimaisen alkuteoksen, E. F. -Jahnssonin 3-näytöksisen näytelmän _En ollenkaan muista_. Tämä -tarkotusperäinen, juoppouden seurauksia kuvaava kappale oli -taiteellisesti vähäarvoinen eikä mennyt muuta kuin kaksi kertaa. -Kumminkin olivat nämä kansannäytännöt ylipäätään tuottavammat kuin -lähinnä seuraavat neljä näytäntöä, joissa esitettiin Niilo Salan -suomentama V. Sardoun _Femande_ -- ensi-ilta 27/9. Jännittävä draama -oli aikoinaan käännetty Ida Aalbergia varten, mutta nyt se näyteltiin -rva Rautio Clotildena ja rva Poppius nimiroolissa. Ettei edellinen -suorittanut tehtäväänsä niinkuin Ida Aalberg olisi sen tehnyt, on -ymmärrettävää, mutta silti oli hänen ja muittenkin taiteellisella -työllä arvonsa. Clotilden ja Fernanden esittäjät sekä Leino -- Philippe -de Pomerol, Ahlberg -- André des Arcis ja nti Sainio -- Georgette, -muita mainitsematta, näyttelivät, niinkuin monesti ennen ranskalaisissa -näytelmissä, puutteellisesti parisilaisina, mutta johdonmukaisesti ja -vaikuttavasti silmällä pitäen luonteiden ja toiminnan ydinpiirteitä -- -ja se on kumminkin pääasia, sillä ovathan parisilaiset harvassa Parisin -ulkopuolella! - -Lokakuun 2 p. _Kaarlo Bergbom_ täytti 50 vuotta, ja merkkipäivä -muodostui juhlaksi, joka ilahduttavasti näytti kuinka hänen -elämäntyönsä oli saavuttanut ymmärtämystä ja kuinka yleisesti sen arvo -tunnustettiin. Ei ainoastaan huomattavana tapahtumana Bergbomin -elämässä, vaan myöskin kansallisen eloisuuden ilmauksena kerromme tässä -päivän vieton. - -Jo klo 7 aamulla saapui Bergbomin asuntoon Robert Kajanus orkesterineen -tervehtiäkseen päivän sankaria soittamalla Saeterjentens Söndag sekä -Suomen- ja Maamme-laulun; kohta jälkeen tuli kolmattakymmentä nuorta -tyttöä, nti Anna Sarlinin johtama kuoro, joka lauloi koraalin ja -"Väinölän lapset" ja josta muuan jäsen (nti Aino Krohn) kaikkien -puolesta runonmuodossa julkilausui kiitokset ja onnentoivotukset Suomen -taiteen suosijalle, ja kolmanneksi "esiintyi näyttämölle" Richard -Faltin 25-henkisen kuoron kanssa, entisiä Suomalaisen oopperan -solisteja ja kuorolaulajia. Tämä tervehtijäjoukko lauloi Faltinin -johdolla hänen säveltämänsä ja Bergbomille omistamansa kantaatin, jonka -(Kaarle Krohnin sepittämät) sanat olivat seuraavat: - - Ei rakkaus etsi omaansa, - Ei kunniaa, ei voittoa, - Ei rakkaus vihaa, kadehdi, - Ei ajattele pahasti. - Kaikki hän peittää, - Kaikki hän toivoo, - Kaikki hän kärsii. - Ei rakkaus koskaan väsy. - - Rakastit Suomen kansaa - Nuoruuden innolla. - Rakastit Suomen kieltä - Ja Suomen taidetta. - Tulevaisuuteen Suomesi - Sä luottaa uskalsit - Ja sille elämäsi - Ja työsi pyhitit. - - Rakastit Suomen kansaa - Miehuuden voimalla - Keskellä taisteluja - Ja vaikeuksia. - Ja tämän kansan kielen - Toit taiteen temppeliin - Ja kasvatit sen siellä - Yleviin tehtäviin. - - Rakastit Suomen kansaa, - Rakastat vieläkin, - On ensi lempes sinulle - Yhä rakkahin; - Niin myös Suomen kansa - Sinua rakastaa - Ja kiitollisna Sinut - Ja työsi omistaa. - -Näitä soitannollisia ja runollisia kunnianosotuksia seurasi toisia -kunniatervehdyksiä, joita esittivät teatterin johtokunta (Antti Jalava -puhujana), teatterihuoneen johtokunta ja koko teatteriseurue. Seurueen -puolesta nti Emilie Stenberg antoi Bergbomille muistolahjana valokuvan, -jossa teatterin kaikki jäsenet olivat yhdessä ryhmässä kuvattuna, sekä -adressin, jossa muun muassa pyydettiin lupaa toimeenpanna juhlanäytäntö -siinä tarkotuksessa, että sen tuloista perustettaisiin Bergbomin nimeä -kantava rahasto, jonka korot käytettäisiin stipendeiksi näyttelijöille -opintojen harjottamista varten ulkomailla. Tähän pyyntöön Bergbom -suostui ehdottaen juhlanäytäntöpäiväksi toukokuun 10:nnen, jolloin 25 -vuotta oli kulunut siitä kun Kiven Lea ensi kerran näyteltiin. -- -Viimeinen joukkotervehdys tapahtui klo 1 aikaan, jolloin Jalmari Hahlin -johtamina ylioppilaskunnan laulajat tulivat Bergbomin asunnolle, -niinkuin tavallista suuren kansalaispaljouden ympäröimänä. Laulettuaan -"Jos sydän sulla puhdas on" laulajat kutsuttiin sisään, ja siellä he -vielä lauloivat useita lauluja. - -Kaiken edellisen aikana ilmestyi 50-vuotiaan luokse lukuisia yksityisiä -onnittelijoita, ihailijoita, ystäviä, taiteilijoita, tuoden kukkia, -laakeriseppeleitä y.m. tunteittensa ilmaisuksi. Maaseuduilta taasen -tulvasi sähkösanomia ja kirjeitä, jopa tuli niitä ulkomailtakin, ja oli -lähettäjäin joukossa monta työväenyhdistystäkin, joka osottaa miten -juhla oli kaikkien kansalaisten juhla ilman luokkaerotusta. -Yksityisistä tervehdyksistä otamme tähän kaksi. Betty Elfving kirjoitti -Turusta: "Jumala siunatkoon Sinua tänä suurena juhlapäivänä, jolloin -koko suomalainen kansasi yhteisesti iloitsee syntymäsi johdosta!" -Z. Topelius puolestaan lähetti Koivuniemeltä seuraavan kirjeen: - -"Hyvä Kaarlo veljeni! Minä yhdyn uskollisimpien ystäviesi kanssa -muistamaan päivääsi ja koko puolivuosisataasi. Minun onnentoivotukseni -sinä päivänä on, että saisit nähdä työsi täydentymisen tulevalla -puolivuosisadalla. - -"Kun katsahdan taakseni minun kolmeneljännes-vuosisataani, näyttää -minusta, että kaikki, mitä olen saanut aikaan, on paikkatyötä ja -kappaletyötä. Mutta onnellisempana ja pitemmälle näkevänä kuin minä -olet sinä kohdistanut voimasi _yhteen_ elämäntehtävään, ja minä -onnittelen sinua siitä. Todennäköisesti tulet tästä lähtien kuten -tähänkin asti kokemaan voittojen ja tappioiden vaihtelua, mutta -lopullinen voitto on siinä, että se aate, jonka olet loihtinut elämään -ja jolle olet voinut antaa todellisuutta, ei voi juosta hiekkaan. -Suomalainen ooppera voi kukoistaa ja jälleen lakastua, mutta se -ihanteellinen taide, joka asettaa näyttämölle oman kansan omin sydämin -ja omien huulten elinvoimaisin kielin, ei voi Kaarlo Bergbomin jälkeen -koskaan kuolla pois. - -"Edessäni on päiväkirjani 2 pltä lokak. 1843. On merkitty: muutto ja -sadesää. Bergbom-nimi on samana päivänä siihen pantu, mutta ei se -tarkota sinua, vaan (luullakseni) setääsi, Oulun lääninsihteeriä, jonka -luona kävin ennen hänen lähtöään. F. Deland (nyt 80-vuotias invaliidi) -tuli juuri silloin ruotsalaisen teatterinsa kanssa. Ei kukaan nähnyt -untakaan suomalaisesta näyttämöstä. K. B. katseli hämmästyneenä -ympärilleen tässä uudessa, tuntemattomassa maailmassa. - -"Hyvä Kaarlo veljeni, minä käytän tilaisuutta kiittääkseni sinua -tosisuomalaisesta itsepäisyydestäsi. Mikä koivunvitsa täytyykään sen -olla, joka saa kärsiä alituista repimistä, joka näkee jalaksen -alituisesti livahtavan pois raitiosta, mutta sittenkin kestää! Ja vielä -kiitos siitä että olet kantanut korkealla ensimäistä suomalaista lippua -näyttämöllä, ettet ole antanut sen laskea yleisösi tasolle, vaan tehnyt -mitä olet voinut kohottaaksesi tämän kassakappalten ja myöskin tuon -toisen näyttämön velttoutuneitten operettien yli. Mikä kehno talous! -Eppur si muove, sittenkin se kulkee eteenpäin! - -"Minä yhdistän tähän kiitokseen käytännöllisen sisaresi. Sinä olet -aate, hän on todellisuus. Onnellisempi yhtymä on harvoin ohjannut -korkeamastoista laivaa aalloilla. - -"Ja nyt, Jumala siunatkoon toista puolivuosisataasi, päiviesi voimaa, -öittesi rauhaa, ei-yksinäistä nuorenmiehen-kotoasi ja keveäjalkaista, -toisinaan huimapäistä, mutta altista ja ahkeraa perhettäsi Arkadiassa -sekä, sinun kauttasi, sitä ihanteellista taidetta, joka nyt on -kotiristisi, mutta josta tulee muistopatsaasi! - -"Aina harras ystäväsi Z. T." - -Bergbom oli kutsunut kotiinsa (s.o. sisarusten yhteiseen asuntoon) -päivällisille teatteriseurueen ja -johtokunnan sekä ystäviään ja -tuttaviaan. Siinä tilaisuudessa lehtori B. F. Godenhjelm lämpimin -sanoin esitti isännän maljan päättäen tähän tapaan: "Kiitos kaikesta -kauneudesta, jonka olet lahjottanut meille ja koko Suomen kansalle! -Kiitos siitä innosta ja rakkaudesta, jolla olet toiminut, -- kiitos -siitä isänmaallisesta hengestä, joka on työtäsi elähyttänyt, ja siitä -puhtaasta, tositaiteellisesta aatteellisuudesta, joka on sitä -kannattanut! Mitä pilviä nouseekin meidän taivaallemme ja mitkä ajan -tuulet ohjannevatkin henkistä elämäämme, tosi taide on aina -innostuttava ihmisen mieltä, ja siten on Kaarlo Bergbomin muisto aina -säilyvä." -- Illan kuluessa näyttelijä B. Leino vielä lausui seuraavan -Paavo Cajanderin runon: - - Kun routa suli ja lämpeni maa - Ja kun kevättoukoja tehtiin, - Niin silloin Kaarlo Bergbomkin - Hän kylväjämiehenä nähtiin. - - Mut muilla kun pellot on perkatut, - Häll' auran koskematointa - Ja kylmää korpimaat' oli vaan, - Joka raatajan vaati tointa. - - Mut kirvehen eestä ne kaatui puut. - Siell' uutteraa oli työtä, - Ja niinkuin ainakin viertomies - Hän raateli päivää, yötä. - - Ja viesti tuosta kun kierteli maan, - Oli arvelu kaikellainen: - Ken ilkkui, ken taas kummastui, - _Hän_ uskoi ja toivoi vainen. - - Ja mustain kantojen keskeltä - Oras nousikin, versoi kohta, - Ja viljan kullan-karvaisen - _Nyt_ täysinä tähkät hohtaa. - - Sinä kylvösi hyvään maahan teit, - Satakertainen siit' on jo sato; - Sit' ei vihamies voi turmella - Ja sitä ei kaada kato. - - Se rakkaudessa on kylvetty, - Käden kautta on Kaikkivallan. - Ja sen siemen se muruja Sammon on, - Ja ne kestää hyyn sekä hallan. - -Syyskauden kolmas uutuus (13/10) oli B. Leinon (Wienen saksalaisen ja -Feilitzenin ruotsalaisen laitoksen mukaan) suomentama José Echegarayn -3-näytöksinen draama _Pyhimys vaiko mielipuoli?_, joka meni 3 kertaa. -Melkein tuskallisen jännittävä kappale esitettiin päähenkilöiden -puolesta sangen ansiokkaasti. Etenkin vaikutti Leino Don Lorenzona -todellisuutensa kautta, osaten herättää katsojassa myötätuntoa ja -sääliä ristiriitaisten velvollisuuksien repimää ja kiduttamaa kunnon -miestä kohtaan. Kiitettävä oli niinikään nti Stenberg onnettomana -äitinä, Juanana, Weckman Eduardona, rva Salo Angelana, Lorenzon rouvana -j.n.e. -- Suurempi menestys oli sentään Daniel Hjortilla, kun se pitkän -ajan päästä näyteltiin uudestaan: se meni syksyllä 7 kertaa. -Nimiroolissa esiintyi vastatullut _Oskari Salo_, joka solakalla -vartalollaan, miellyttävällä ulkonäöllään ja äänellään herätti -myötätuntoa, vaikka lausunta ja riittämätön luonteentutkimus -aiheuttivat muistutuksia. Kaikissa tapauksissa arveltiin seurueen -hänessä saaneen kehityskelpoisen voiman. Muista uusista on nti -Lähteenoja mainittava, hän kun melko hyvästi suoriutui Katrin -tehtävästä. -- Toisia huomattavia uusintoja olivat Saituri, jossa _Ad. -Lindfors_ esiintyi vieraana (kahtena iltana), ja Elinan surma, joka -näytäntökautena meni 11 kertaa. Kirstinä rva Salo uskaliaasti kilpaili -vaikean roolin ensimäisen tulkitsijan kanssa, eikä oltu huomaamatta -hänen esityksessään vakavaa itsenäistä työtä. Luonnekuvassa kyllä ei -ollut sitä ylimyksellistä piirrettä, joka kuuluu ylpeälle -Kirsti Flemingille, eikä myöskään sitä rikasta tunteenilmaisun -vivahduttamista, jossa Ida Aalberg on niin suuri; mutta että rva Salo -kumminkin kykeni tekemään porvarillisemman Kirstinsä vaikuttavaksi, oli -itsessään hyvä näyte. - -Neljäs uusi kappale, J. Sarion suomentama O. Blumenthalin ja G. -Kadelburgin 3-näytöksinen huvinäytelmä _Matka Konstantinopoliin_, tuli -15/11. Weckman (Brückner), nti Sainio ja rva Poppius, Rautio, Pesonen, -Halme y.m. naurattivat katsojia, mutta niitä oli vähän, ja kappaleen -kolmas ilta oli viimeinen. -- Viides, kuudes ja seitsemäs uutuus -tulivat yhdellä kertaa 1/12, nimittäin 1-näytöksiset vähäpätöisyydet: -Martti Vuoren _Naimiskauppa_ ja _Seinä väliä_ sekä Kaarle Halmeen -_Mallassaunalla_, joista ei yksikään saanut pysyvämpää menestystä.[11] -Niiden jälkeen esitettin uusintona m.m. Tietäjä, Axel Ahlberg -nimiroolissa ja Kosbina nti Maiju Rängman, joka, syksyllä teatteriin -tulleena, (kts ylemp. s. 5) näytteli jotenkin luontevasti ja osotti -ehdotonta tunteenilmaisemiskykyä. -- - -Teatteri purjehti jälleen vastatuulessa. Edellisen vuoden kadon -jälkimainingit olivat vielä tuntuvissa, tavallinen yleisö oli hidas -käymään teatterissa, eikä tällä ollut mitään erinomaisempaa -tarjottavana, joka olisi vetänyt vieraita aineksia. Lisäksi tuli -moniviikkoinen kilpailu Aleksanterin teatterissa näyttelevän Ida -Aalberg-turneen puolesta. Oli siis helppo päättää, että lopputulos -olisi huono. Tämä uhka silmien edessä ei ollut muuta neuvoa kuin -jälleen kääntyä kansalaisten puoleen avunpyynnöllä. Se tapahtui 29/11 -päivätyn kehotuksen kautta, jonka allekirjoittajat olivat: K. A. -Brander, Martha Eneberg, Hilda Enlund, Ida Godenhjelm, Hilma -Gripenberg, Onni Hallsten, Augusta af Heurlin, John Höckert, A. Lilius, -V. Löfgren, Kasimir Lönnbohm, Ellen Messman, Hilma Saarinen, K. G. -Sivenius, Matilda von Troil ja Matti Äyräpää. Siinä sanottiin -teatterilla jo olevan velkaa vähän päälle 23,000 mk ja arveltiin, että -vajaus näytäntökauden lopussa nousisi vähintäin 30,000 markkaan. Sen -johdosta ehdotettiin kaksi rahanhankkimiskeinoa: rengaskeräys, johon -heti oli ryhdyttävä, ja ensi syksynä (1894) arpajaisten tai muitten -tuloa tuottavien huvitilaisuuksien toimeenpaneminen, ja kehotettiin -kansalaisia eri paikkakunnilla ryhtymään tarpeellisiin puuhiin. - -Bergbom-sisaruksilta ei tältä ajalta ole kirjeitä, jotka antaisivat -tietoja oloista, mutta nti Elfvingin kirjeistä näkyy, että Kaarlon -terveys ei ollut kehuttava. Samat kirjeet sisältävät myöskin eräitä -tähän aikaan Turussa esiintyvän, etevän ruotsalaisen näyttelijän Aug. -Lindbergin lausumia sanoja Bergbom-sisaruksista, jotka ansaitsevat -saada tässä sijan: - -"Lindberg oli aivan innostuksissaan", nti Elfving kirjoittaa, "kun -Kaarlo ja Emilie Bergbomista puhuttiin. Hän lausui muun muassa: 'Siitä -päivästä kun opin käsittämään mitä Bergbom tahtoi ja mitä hän kykoni -luomaan, olen minä tuntenut syvintä ihailua häntä kohtaan. Hänen -elämäntyönsä on aivan kuulumaton kultuuriteko' -- ja sitten molemmista -yhdessä: 'Heillä on kummallakin ollut niin paljon tehtävää, niin paljon -suurta ajateltavaa, että he ovat unohtaneet vihata toisia. He ovat -edistyneet niin kauvas, että voivat rakastaa siinä missä muut kiroovat. -Olen seurannut heidän tointaan ja nähnyt että heillä on paljon -rakkautta.' -- Vahinko, ettet sinä [Kaarlo] eikä Nya Pressenin yleisö -ollut kuulemassa".[12] - -Uusi vuosi alotettiin komedioilla -- Kiven Nummisuutarit ja Holbergin -Ei ole aikaa; Lindfors vieraili pari iltaa Vielgeschreinä. Loppiaisena -annettiin ensimäinen uusi kappale, Goffredo Cognettin 2-näytöksinen -kansanelämänkuvaus _Santa Lucian ruusu_ (A Santa Lucia), joka -intohimoisessa traagillisuudessa muistuttaa Cavalleria rusticanaa. Rva -Rautio näytteli hehkuvasti päähenkilöä, onnetonta Rosellaa, joka -hukuttamalla itsensä todistaa viattomuutensa; Oskari Salo oli Cicillo, -rakastaja, joka ei tyytynyt vähempään. Italialaista tunnelmaa vahvisti -Aleksis Rautio laulullaan ja nti Liiman tarantellatanssillaan. - -Seuraava uutuus (17/1) oli eräs Saksan kirjallisuuden etevimpiä -huvinäytelmiä, _G. Freytagin_ 4-näytöksinen, A. Öhqvistin suomentama -_Sanomalehtimiehiä_ (Die Journalisten). Näytelmä tarjoaa pitkän sarjan -kiitollisia tehtäviä, ja siinä esiintyi Leino eversti Berginä, Salo -professori Oldendorffina, Weckman Konrad Bolzina, Pesonen -Piepenbrinckinä, rva Poppius Adelheid Runeckina, Franck lyyrillisenä ja -Lattu rahasta kaikkeen valmiina, juutalaisena sanomalehtimiehenä. -Kappale meni 3 kertaa, samoin kuin 28/1 ensi kerran näytelty, Kasimir -Leinon suomentama Jean Jullienin draama _Meri_ (La Mer). Tekijä -- yksi -niitä realistisia runoilijoita, jotka ensin esiintyivät Antoinen -"Vapaassa teatterissa" (hänen oppilauseensa oli: "näytelmä on viipale -elämää taiteellisesti asetettuna näyttämölle")[13] -- on tässä -esittänyt traagillisen tapausjakson bretagnelaisten kalastajain -elämästä. Pääroolit olivat Rautiolla (François Kadik), Kalliolla (Yves -Le Mell), Hanna Kunnaalla (Jeanne Marie) ja Katri Rautiolla -(Elisabeth), ja esitettiin kyllä vaikuttavasti, vaikka tuskin täysin -vieraan kansallisuuden mukaisesti; sivuosista on mainittava Närhen -luontevasti kuvattu ukko Le Braz. - -Syksyllä Kaarlo oli täyttänyt 50 vuotta, 7 p. helmik. _Emilie Bergbom_ -täytti 60, ja tuli nyt sisar vuorostaan samanlaisten kunnianosotusten -esineeksi kuin ennen veli. Varhaisimmat tervehtijät olivat tällä kertaa -Suomalaisen teatterin jäsenet, jotka laululla herättivät 60-vuotiaan -unestaan, ja seurasi sitten muita laulajajoukkoja. Nti Sarlin -tyttökuoroineen, Richard Faltin sekakuoron ja Jalmari Hahl -ylioppilaslaulajain kanssa. Faltin oli nytkin säveltänyt kantaatin; -sanat olivat Z. Topeliuksen kirjoittamat. Runoilijan sydämellinen -tervehdys, joka viittaa toiselta puolen Emilie Bergbomin pitkään -vaikutukseen rouvasyhdistyksen jäsenenä, toiselta puolen hänen työhönsä -teatterin hyväksi, kuuluu näin: - - Vi komma från hyddornas arma och gömda, - Från tysta och glömda. - De minnas din möda - Att trösta och stöda, - De kransa med böner, som himlen förstår, - Din grånande lock vid de sextio år. - - Vi komma från möten och bokslut och ronder - Med sinande fonder, Från allt, som försakar. - Arbetar och vakar - För menniskolycka. Ditt fält var ju der. - Det fältets arbeterskor helsa dig här. - - Vi komma från tiljan och diktarehärden, - Som låts vara verlden, - Från konsten, från kampen - Vid gasen och rampen. - De lätta gestalter, du fostrat för den, - De helsa sin moderligt hägnande vän. - - Och vi, som nu viga de sextio åren - Med toner från våren, - Vi vilja ju sjunga - Höstdimmorna unga: - Men klar står din sol än vid himmelens rand, - Var älskad, var lycklig, och lef för ditt land.[14] - -Laulajien jälkeen tuli muita tervehtijöitä, Suomen naisyhdistyksen ja -Helsingin rouvasyhdistyksen lähetystöt, Suomalaisen teatterin -johtokunta j.n.e. Kauniimpia olivat uskollisen ystävättären, Betty -Elfvingin, kirjoittamat tervehdyssanat Turusta: - -"Onneksi olkoon, että olet ehtinyt asteelle, jolla seisot, ja että -sinulla on suuri elämäntyösi, jota ei kukaan voi kieltää eikä sinulta -ottaa. Onnea edelleenkin! Ehkä olisit tänä myrskyisenä aikana halukas -luovuttamaan lipun jollekin toiselle, mutta koeta vielä kestää, -huolimatta kaikesta. Kansamme tarvitsee sinua, eikä kukaan kykene -sijaasi täyttämään. Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua! Antakoon Hän -sinulle sen tulevaisuuteen tunkevan katseen, joka ajan pimeyden halki -näkee vaivojesi hedelmät. Silloin on joka raskas työpäivä, joka -hikihelmi ja kyynele vaihtuva lehdeksi siinä seppeleessä, jolla vielä -syntymätön Suomi on kruunaava muistoasi. Kiitos kaikesta mitä olet -tehnyt!" - -Ennen mainittua italialaista ja ranskalaista uutuutta seurasi 16/2 -saksalainen, nimittäin B. Leinon suomentama Max Halben 3-näytöksinen -näytelmä _Nuoruus_, mutta meni se vain kaksi kertaa, vaikka se samana -talvena Berlinin Neues Theaterissa näyteltiin toistasataa iltaa -peräkkäin. Eikä esitys ollut huono, sillä se oli näyttämön parhaimpien -kykyjen käsissä: Leino -- pastori Hoppe, rva Poppius -- Annu, Närhi -- -mielipuoli Amandus, Weckman -- Hannu ja Ahlberg -- apulaispappi. Ei, -kyllä kai syy oli tuo meillä tavallinen: se osa yleisöä, joka vaatii -"modernia" kappaleita, ei pysty täyttämään teatteria; suuri yleisö ei -niistä paljon välitä. - -Keskellä tätä Sisyfustyötä, kun uusi ohjelma oli valmistettava -joka kolmanneksi tai neljänneksi illaksi, saatiin apua rva _Ida -Basilier-Magelsenilta_, joka tänä talvena oleskeli Suomessa. Jo -Runebergin päivänä hän laulullaan rikastutti ohjelmaa, ja 21/2 hän -esiintyi Mariena Donizettin _Rykmentin tyttäressä_, joka sitten -annettiin kaikkiaan 9 kertaa. Muut osalliset olivat seurueen jäseniä: -Rautio -- Tonio, Närhi -- Sulpice, nti Kunnas -- markisitar. Melkoinen -ansio oopperan harjottamisesta oli Karl Sjöblomilla, joka johti -orkesteria. Yksistään näytäntöjen luku todistaa, että Ida Basilier -vielä kykeni ihastuttamaan yleisöä. -- Uutta tuli vasta maaliskuun -loppupuolella, jolloin muun ohella 18/3 annettiin sarja Bergbomin -sommittelemia _hebrealaisia kuvaelmia_ (Jakobin uni, Abraham hylkää -Hagarin, Faraon tytär löytää Moseslapsen, Babylonin virran varrella, -Salomonin tuomio, Esther Ahasverus kuninkaan edessä) sekä 30/3 Kasimir -Lönnbohmin suomentama Z. Topeliuksen _50 vuotta myöhemmin_, Lindfors -vieraillen Magnus Drakenhjelmina. Tämän näytelmän esittäminen oli -kevätkauden taiteellinen merkkitapaus, joka varmaan tuotti Bergbomille -suurta tyydytystä, sillä hän tahtoi, niinkuin ennestään tiedämme, -ohjelmistoonsa liittää kaikki mitä kotimainen kirjallisuus arvokasta -sisälsi, ja tätä draamaa hän piti Topeliuksen parhaimpana. Runoilija -onkin siihen laskenut ne syvät vaikutelmat, jotka häneen olivat -jättäneet nuoruudessa kuulemansa jutelmat Kustaa III:n ajoilta. Samoin -kuin Regina von Emmeritziä näyttämölle pantaessa oli Topelius nytkin -tehnyt pieniä muutoksia kappaleeseen sekä antanut määräyksiä -teatterilaitoksiin nähden. Esitys olikin kiitettävä ja herätti -vastaavaa mielenkiintoa. Pääansio menestyksestä oli, paitse -Lindforsilla, Katri Rautiolla (Ebba Reuterkrona), Olga Poppiuksella -(Lotten Ringius), Hemmo Kalliolla (Sebastian) ja rva Kahilaisella -(Lisette), joka viimemainittu kuitenkin tapansa mukaan oli kovin -karkeapiirteinen. Näytelmä meni 6 kertaa. - -Huhtikuulta on mainittavana kolme uutta kappaletta, joista kaksi oli -kotimaista alkuteosta -- R. Kiljanderin 3-näytöksinen huvinäytelmä -_Kumarrusmatka_ (13/4) ja Minna Canthin 1-näytöksinen _Spiritistinen -istunto_ -- ja kolmas italialainen, B. Leinon (saksalaisesta -käännöksestä) suomentama G. Rovettan draama _Epärehelliset_ (molemmat -jälkimäiset 20/4). Ensin mainittu on tekijänsä onnistuneimpia -ilveilyjä, täynnä viatonta leikillisyyttä ja huumoria. Lattu oli -oivallinen lukkari Kekkonen, jolle kumarrusmatkalla sattuu niin -odottamattomia seikkailuja, ja hyviä olivat myöskin nti Sainio -maalaisena Viivi-neitinä, Pesonen hovineuvoksena, sekä nti Corander -Selma-neitinä. Yleisö oli huvitettu, ja toisena iltana, kun tekijä oli -saapuvilla, hänet suurella riemulla huudettiin esiin.[15] Spiritistinen -istunto oli vähäpätöinen kyhäelmä, jossa yksi ajan muotihulluuksia -tehtiin naurettavaksi. Kappaleen merkitys oli siinä, että Minna Canth -sen kautta jälleen palasi Suomalaiseen teatteriin, josta hänen ei -koskaan olisi pitänyt luopua -- kuinka sovinto syntyi, siitä kohta -alempana. Italialainen näytelmä vihdoin oli traagillinen kuvaus -tosielämästä, aviovaimon petos johdonmukaisen tapausjakson alkuaiheena. -Katri Rautio Elisa-rouvana näytteli älykkäästi, maltillisesti, -luonnollisesti; sitä vastoin oli Weckmanilla, hänen miehenään, -taiteilijaluonteelleen vieraanlainen tehtävä. - -Toukokuun 10 p. oli teatterilla juhla: 25 vuotta oli silloin kulunut -muistorikkaasta Lea-illasta 1869. Siksi oli rva _Raa-Winterhjelmkin_ -saapunut ja hänen esiintymisensä Leana tuli juhlanäytännön -keskipisteeksi. Ohjelma alkoi Aleksis Kiven muiston kunnioittamisella: -J. E. Stenbergin muovailema runoilijan marmorinen rintakuva oli -asetettu näyttämölle, ylioppilaat lauloivat Suomen- ja Maamme-laulun, ja -niiden välillä B. Leino lausui K. Suomalaisen sepittämän runon Kiven -muistoksi. Sitten tuli Lea, jota seurasi suurenmoinen kunnianosotus -rva Winterhjelmille. Hänelle kannettiin laakeriseppeleitä ja -kukkalaitteita, ja lopuksi yleisö kutsui Kaarlo ja Emilie Bergbominkin -saamaan osansa riemastuksesta. Viimein näyteltiin Nummisuutarien 1:nen -ja 2:nen näytös. -- Näytännön jälkeen kokoontui lukuisa joukko -teatterin ystäviä näyttämölle maljan ympärille. Siinä lehtori -Godenhjelm piti puheen rva Winterhjelmille, J. H. Erkko esitti maljan -Kiven muistolle, ja rva Poppius luki julki Erkon sepittämän runon, -jossa kuvattiin suomalaisen teatterin synty ja kehitys. Yhdessäolon -ratoksi ylioppilaat lauloivat laulun toisensa jälkeen ja lopuksi -mahtavan Herää Suomi-laulun. -- Myöhemmin oli illalliset Seurahuoneella -ja siellä tri F. J. Pätiälä puhui Kaarlo ja Emilie Bergbomin kunniaksi. - -Kun rva Winterhjelm vielä oli kolmena iltana esiintynyt lady -Macbethina, jakaantui seurue kahteen ryhmään, joista toinen jäi -Helsinkiin ja toinen lähti kiertomatkalle näytelläkseen ensin teatterin -puolesta _Tampereella_ (21/5-31/5) ja sitte omaksi hyväkseen Raumalla -(3/6-4/6), Porissa (6/6-11/6) Ja Vaasassa (15/6-20/6) kappaleet: -Elinan surma, Uramon torppa, 50 vuotta myöhemmin, Kumarrusmatka ja -Spiritistinen istunto. Bergbom seurasi mukana Tampereelle, mutta -palasi sieltä Helsinkiin. Helsinkiin jäänyt osasto esitti 20/5 -kansannäytäntönä Kuinka äkäpussi kesytetään (nti Sainio oiva äkäpussi) -sekä kolmena viimeisenä iltana K. Halmeen suomentaman, Brandonin ja -Thomasin hullunkurisen huvinäytelmän _Charleyn täti_, joka kuluneena -näytäntökautena oli kierrellyt Euroopan näyttämöillä. Pääosan näytteli -Weckman con amore. - -Vähän ylempänä lupasimme kertoa, kuinka "sovinto" Minna Canthin ja -Suomalaisen teatterin välillä jälleen syntyi. Tämä selviää eräistä -käytettävissämme olevista kirjeistä. -- Minna Canth oli 1893 -kirjoittanut pikku näytelmän "Hän on Sysmästä" -- mukaelma -saksalaisesta alkuteoksesta -- seuranäytäntöä varten Kuopion -suomalaisen yhteiskoulun hyväksi. Kun se oli huvittanut katsojia, -tekijä suostui, "jopa kehottikin", että joku toinen henkilö -(mainitsematta mitään Minna Canthista), lähettäisi sen Bergbomille. -Tämä kirjoitti 9/1 rva Canthille saaneensa näytelmän ja myöskin -jälestäpäin kuulleensa, että se oli lähetetty hänen suostumuksellaan. -Kumminkin oli lähetys saattanut hänet ristiriitaiseen asemaan. Toiselta -puolen koskee teatterin arvoa, että Minna Canth lähettää sille pienen -mukaelman, vaikka hän ei ole katsonut sitä kyllin arvokkaaksi -näyttelemään Sylviä, toiselta puolen on tekijällä niin suuri ansio -suomalaisesta teatterista, että tämän tulee ottaa lahja -kiitollisuudella vastaan olkoon se minkälainen tahansa. Bergbom sanoo -asettuneensa jälkimäisen vaihtopuolen kannalle ja kiittää kappaleesta -sekä päättää: "Miksikä kaiken tämän Teille kirjoitan? Välistä ei voi -olla samalla kertaa hienotunteinen ja suora -- tahdon sentähden nyt -olla suora." Vastatessaan (13/1) Minna Canth vapauttaa Bergbomin -velvollisuudesta näytellä kappaletta sentähden että se oli hänen -lähettämänsä ja vakuuttaa, että hänessä ei ole katkeria tunteita -teatteria kohtaan -- "paremmin, toivoakseni, voisi käyttää ne muutamat -vuodet, jotka täällä mahdollisesti vielä on oltava, kuin moisten -tunteitten hautomiseen". -- - -Pari viikkoa myöhemmin 28/1 päätti Längmanin kirjailijapalkkioiden -jakamista varten asetettu lautakunta, jossa Bergbomkin oli jäsenenä, -muun muassa, että Minna Canthille oli annettava 1000 markan palkinto -Papin perhe ja Sylvi näytelmistä. Tästä kirjoitti rva Olga Salo Minna -Canthille, ja jo 31/1 hän vastaa rva Salolle: - -"Voi, kuinka se Tohtori sentään on herttainen ja hyvä, kun kaikki -ympäri käy! Tulin niin iloiseksi sinun tiedonannostasi, enkä tiedä -kumpasestako enemmän iloitsin, rahanko toivosta vai siitä -todistuksesta, minkä tämä antoi Tohtorin jalomielisyydestä. Olen -monesti sanonut ja sanon vieläkin, ettei opi ihmisiä tuntemaan, -ennenkun on saanut kokea myöskin heidän vihaansa. Muutamat tuovat -silloin esille erinomaisen halpoja puolia, toiset sitä vastaan eivät -kadota mitään inhimillisyydestään siinäkään tilassa. -- Mutta herranen -aika, minua oikein pelottaa se velvollisuuden taakka, joka tulee -painamaan hartioitani, jos minullekin tuommoinen stipendi määrätään. -Minä nyt olen aina velvollisuuksien ihminen, ja kun mielestäni minua ei -enää kaivattu kirjallisuuden alalla, johon viimeisinä aikoina on tullut -niin paljon uusia voimia, ja perhe sitä vastoin kysyy paljon -aineellista tukea -- -- niin ajattelin kokonaan antautua rahan orjaksi. -Ajan vietteeksi ajattelin ainoastaan tekaista jonkun pikku näytelmän -silloin tällöin. Mutta tässä tapauksessa täytyy minun ottaa se -uudelleen tosityöksi. Saako siihen voimia, saako inspirationia?" -- -- - -Seuraavassa kirjoittaja sanoo "Sysmäläisen" jo tuottaneen -yhteiskoululle 400 mk, ja toivoi hän sillä vielä saatavan 200 à 300, -sillä sitä oli pyydetty moneen paikkaan ja siitä maksettiin 15-25 mk -joka kerralta kun se näyteltiin. -- "Tämä innostutti minua -kirjoittamaan uutta pientä komediaa Pohjois-Savon kansanopiston -hyväksi. Ei ne ota minulta paljon aikaa eikä voimaa -- onpahan vaan -kuin joku koruompelu arpajaisvoitoksi -- ja paljon suurempi hyöty -sentään asialle. Se on minulla nyt puolitiessä kirjoitettuna, ja nimi -on hyvin moderni: 'Eräs spiritistinen seansi'. En tiedä vielä -minkälainen siitä tulee. Ehkä lähetän sen sitten Tohtorille nähtäväksi, -kun valmistuu." -- -- - -Muutaman päivän päästä oli pikku näytelmä valmis, ja tekijätär -lähetti sen (6/2) Bergbomille, pyytäen siitä 100 mk Pohjois-Savon -kansanopistolle. Kirje päättyy hartaimmilla kiitoksilla Tohtorille, -joka oli myötävaikuttanut siihen, että hänelle oli annettu -kirjailijapalkkio -- "kun nyt vaan saisi voimia -- paljon voimia -työhön, ja onnistuisi tarttumaan kiinni innostuttavaan aineeseen! Sillä -kaiketi parhaiten kiitollisuuttani osottaisin." - -Näin oli siis kaikki ainakin näennäisesti entisellään, ja kirjeenvaihto -Minna Canthin ja Emilienkin välillä alkoi uudestaan. Täytettyään 19/3 -viisikymmentä vuotta edellinen kirjoittaa 25/3: - -"Rakas Emilie! Kuinka kovasti hauskaa, että Te, Tohtori ja Emilie, ette -enää ole vihaisia! Sillä sen uskallan päättää sekä telegrammista että -kukkaisvihosta, joista molemmista tuhannen tuhatta kiitosta! Saatte -uskoa että valmistitte minulle suurimman ilon kaikista suurista iloista -syntymäpäivänäni." -- Muuten kirje sisältää tietoja kirjoittajan -terveydentilasta, joka oli ollut huono, sekä mietteitä eikö voisi -auttaa teatterioloja vakavammalle kannalle siten, että Suomalainen -ja Kansanteatteri yhdistettäisiin, niin että olisi "kaksi -rinnakkaisosastoa, jotka vuorottelisivat Helsingissä ja maaseudulla". - -Moni muu kuin Minna Canth mietti tänä keväänä teatterin toimeentuloa. -Kun syksyllä alkuunpantu rengaskeräys oli tuottanut ainoastaan 2,500 -mk, johtokunta kehotti teatterin ystäviä ja suosijoita kokoontumaan -17/3 Arkadiaan neuvottelemaan, miten taidelaitoksen velat olivat -maksettavat ja sen talous tulevaisuudessa turvattava. Sinne saapui -kansalaisia puoli huonetta -- helsinkiläisiä ja valtiopäivämiehiä -- ja -kun Bergbom oli alottanut kokouksen huomauttamalla, ettei johtokunta -voinut teatteria ylläpitää ilman kansalaisten tehokasta apua, Almberg -aseman valaisemiseksi loi katsauksen 8 viimeisen vuoden tuloihin ja -menoihin. Hänen esittämänsä tiedot olivat seuraavat: - -Ajanjaksolla 1885-1893 tekivät _tulot_ kaikkiaan 838,128 mk 50 p. eli -keskimäärin 104,738 mk 51 p. vuodessa. Näistä oli näytännöistä saatuja -tuloja yhteensä 536,197 mk 33 p. eli vuosittain 67,024 mk 66 p. _Menot_ -olivat tehneet yhteensä 938,806 mk 36 p. eli keskimäärin 117,350 mk 80 -p. vuosittain, ja oli niinmuodoin vajaus 100,623 mk 78 p. eli -keskimäärin 12,577 mk 97 p. vuodessa. Tätä vajausta oli vuosina -1885-88 täytetty arpajaisten kautta saaduilla varoilla 26,367 mk 97 p. -ja vuosina 1888-93 kannattajain rahoilla 47,549 mk sekä vuosina -1889-90 saaduilla rengaskeräyslahjoilla 5,652 mk. Nämä varat tekivät -yhteensä 79,568 mk 97 p. eli 9,946 mk 12 p. yksityistä apua vuosittain. -Velkoja oli siis tämän näytäntökauden alussa (100,623 mk 78 p. -- -79,568 mk 97 p.) 21,054 mk 81 p. ja laskettiin niiden näytäntökauden -kuluessa nousevan noin 31,000 markkaan. - -Kokouksen päätös oli se, että teatterin velat olivat suoritettavat -toimeenpanemalla yleinen rahankeräys sekä että uusi kannatuskirjoitus -oli tapahtuva, joten saataisiin 12,500 mk vuotta kohti sen vajauksen -täyttämiseksi, joka kokemuksen mukaan vuosittain oli odotettavissa. -Toimikuntaan, jonka tehtäväksi annettiin koettaa toteuttaa tämä päätös, -valittiin rvat M. Eneberg, H. Gripenberg, Th. Hahl, A. af Heurlin, S. -Lindgren, A. Stenroth ja E. Wegelius, neidit Th. Göös ja H. Meurman -sekä hrt K. A. Brander, J. H. Erkko, K. G. Göös, O. Hallsten, J. -Höckert, P. Jamalainen, Kallio, V. Löfgren, K. Lönnbohm, W. Meurman ja -W. Söderhjelm. - -Uusi kokous samasta asiasta pidettiin 5/5 ja siinä ilmotettiin, että -toivottu kannatus oli merkitty kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Seuraavana -päivänä yllämainittu toimikunta oli kutsuttu ensimäiseen kokoukseensa -ja valittiin siinä teatterin johtokunnan jäseniksi entiset, nimittäin -K. Bergbom, A. Almberg, Eliel Aspelin, O. E. Tudeer ja K. F. Wahlström, -sekä varajäseniksi B. F. Godenhjelm, J. H. Erkko ja Emilie Bergbom, ja -toiseksi neuvoskunnan jäseniksi, jonka tuli avustaa johtokuntaa -taloudellisissa asioissa, prof. W. Söderhjelm, lakit. kand. P. -Jamalainen, rvt Stenroth ja Wegelius, prof. E. N. Setälä ja rva Enlund, -sekä varajäseniksi maisterit Kasimir Leino ja Hallsten ja lehtori K. G. -Göös. -- Rahankeräyspuuhaan velkojen maksamiseksi oli syksyllä -ryhdyttävä. - -Näin oli suomalainen yleisö uudestaan näyttänyt, että teatteri edelleen -saattoi sen apuun turvautua. Näytäntöjen luku oli 117 ja esitettiin -niissä: 11 kertaa _Elinan surma_; 9 Bykmentin tytär; 8 _Daniel Hjort, -Postikonttorissa_; 7 _50 vuotta myöhemmin_; 6 _Aino, Pappilan tuvassa_, -Mustalainen; 5 _Kumarrusmatka_, Wilhelm Tell; 4 _Kihlaus, Spiritistinen -istunto_, Fernande, Ei olo aikaa; 3 _Tietäjä, Kuopion takana, -Nummisuutarit, Silmänkääntäjä, Naimiskauppa, Seinä väliä, -Mallassaunalla_, Pyhimys vaiko mielipuoli, Saituri, Matka -Konstantinopeliin, Santa Lucian ruusu, Sanomalehtimiehiä, Meri, -Macbeth, Charleyn täti; 2 _Uramon torppa, En ollenkaan muista, Kevään -oikkuja, Pukkisen pidot, Prinsessa Ruusunen, Ei voi_, Yhteiskunnan -tukeet, Nuoruus, Reviisori, 1 _Tapanin päivänä, Lea_, Hebrealaisia -kuvaelmia, Isännätön talo, Jeannetten häät, Kuinka äkäpussi kesytetään, -Liittolaiset. - -Näistä 46 näytelmästä oli kotimaisia 24, ulkomaalaisia 22 sekä uusia 16 -(7 kotimaista). - - - - -XXIII. - -Kolmaskolmatta näytäntökausi, 1894-95. - - -Bergbom lähti 29/5 Pietarin kautta Berliniin. Kuinka hän nytkin -välttämättömästi tarvitsi lepoa ja virkistystä, näkyy seuraavista -riveistä, jotka hän ennen lähtöään kirjoitti Minna Canthille: - -(28/5) "Kunnioitettava Rouva. Olisin mielelläni laajemmin kirjoittanut -Teille uudesta huvinäytelmästänne ja sen kohtalosta Helsingissä ja -Tampereella, mutta, suoraan sanoen, en ole jaksanut -- niin väsynyt, -kyllästynyt, loppuun asti kyllästynyt olen ollut. Rauhattomuutta -maassamme, epävarmuutta teatterin asemassa, eripuraisuutta niiden -välillä, joiden pitäisi vaeltaa yhtä tietä. Spiritistinen istunto -nauratti paljon ja innokkaasti taputettiin käsiä, mutta en voi salata, -että samalla ilmestyi jonkunmoinen pettymys -- Tampereella vielä -suurempi kuin Helsingissä. Minna Canthilta oli odotettu toista. -- - -"Matkustan huomenna ulkomaille. Toivon että kun syksyllä palajan -mieleni ja sydämeni ovat keveämmät. Nyt ne ovat kovasti masentuneet. -Toivon Teille hauskaa kesää, työintoa ja työvoimaa, iloa -ympäristöstänne ja tyydytystä sisässänne. Kaarlo Bergbom." - -Vaikka matka, kirjeestä päättäen, oli aiottu pitemmäksi, ei se -todellisuudessa kestänyt kuin noin kolme viikkoa. Tietoja siitä saamme -kolmesta postikortista. Bergbom tuli Berliniin toukokuun viimeisenä -päivänä ja oli jo silloin päässyt yskästään, joka kotona oli häntä -vaivannut. Muutenkin hän menestyi hyvin ja oli tyytyväinen siihen, mitä -teatterit tarjosivat. Erittäin hän mainitsee näytelmät Madame Sans-gêne -ja Vasantasena, jotka molemmat sitte esitettiin meilläkin. Jo 13/6 hän -sanoo olevansa valmis lähtemään kotiinpäin, sillä hän tiesi nyt, että -Théâtre libre, jota hän väärän sanomalehtiuutisen johdosta oli -odottanut, ei tulisikaan Berliniin. Paluumatkalla hän aikoi viipyä pari -päivää Kööpenhaminassa ja samoin Tukholmassa; Helsingistä hän -matkustaisi Kuopioon taikka Lappeenrantaan, riippuen siitä kumpaanko -kylpypaikkaan Emilie jo ennen hänen tuloaan oli lähtenyt. - -Kaarlo tapasi sisarensa vielä kotona, ja matkustivat he yhdessä -Kuopioon, jossa oleskelivat heinäkuun loppupuoleen, se on -siksi kun Emilien täytyi palata virkaansa Helsinkiin. Kaarlo -puolestaan muutti silloin Marianhaminaan, missä hän "jatkoi samaa -tyhjäntoimittajanelämää" kuin Kuopiossa. "Kuinpa siitä vain olisi -hyötyä", hän lisää, "niin että voimani kestäisivät paremmin kuin viime -talvena." Voimistelu ja kylvyt olivat hyviä, ja joka päivä hän oli -mukana purjehdusretkillä. Emilie puolestaan kirjoittaa 13/8 ryhtyvänsä -tarkastamaan teatterin kalustoa, ja hän luulee työn vaativan pari -viikkoa. Ida Aalbergista hän oli kuullut, että tämä oli Hämeessä ja -valmistautui skandinavilaiseen kiertomatkaansa. Tähän sopii lisätä, -että taiteilijatar tänä vuonna meni uusiin naimisiin vapaaherra -Alexander _Uexkull-Güldenbandin_ kanssa, ja oli hänen oikea -asuinpaikkansa sen jälkeen Pietari. Mitä turneeseen tulee, oli se -tapahtuva entisen Ruotsalaisen teatterin taiteellisen johtajan, Harald -Molanderin, ollessa inpresariona. - -Kun seurue elokuun lopulla kokoontui, oli siitä eronnut J. Sario sekä -sairauden tähden työstä estetty N. Stenbäck (joka sitte keväällä -erosi), mutta sen sijaan oli _Adolf Lindfors_ palannut teatteriin. -- -Näytännöt alkoivat 2/9 Murtovarkaudella. Se annettiin kansannäytäntönä -niinkuin muutkin näytännöt kahtena ensimäisenä viikkona. Mitä -ohjelmistoon tulee, näyteltiin lokakuun loppuun asti kevätkaudelta -tunnettua taikka uusintoja, joista mainittakoon Setä Bräsig, Jeppe -Niilonpoika, Kavaluus ja rakkaus, Papin perhe ja Kuninkaanalut. Näistä -meni ensin- ja viimeksimainittu kumpikin 5 kertaa. Kappalten -esittämisestä huomautamme vain, että Lindfors Jeppenä nähtävästi pyysi -kohottaa luonnekuvausta farssin tasolta sekä että hän pani kaiken -taiteensa alttiiksi kuvatessaan Nikolaus-piispaa Kuninkaanaluissa, -joten hän ja Leino Skule-jaarlina oikeastaan antoivat mahtavan draaman -esitykselle taiteellista ryhtiä. Kavaluudessa ja rakkaudessa oli Kunnas -heikonlainen Louise, mutta nti Sainio kelpo lady Milford. Papin -perheessä rva Olga Poppius esiintyi (ensi kerran palattuaan -opintomatkaltaan Parisista) entisessä roolissaan, Maijuna. - -Vaikkei oltukaan annettu uutta, oli ohjelmisto kuitenkin tarjonut -mieltäkiinnittävää. "Teatteri on tänä syksynä menestynyt -hyvänlaisesti", Emilie kirjoittaakin, "ei suinkaan loistavasti, mutta -tyydyttävästi." Uusiin kappaleisiin nähden mainittakoon, että jälleen -oli ruvettu puuhaamaan Sprengtportenin oppilaitten ottamista (kts III, -s. 351). Kumminkaan ei yrityksestä nytkään tullut sen enempää. Syy oli -eri tahoilla ilmaantunut arvelu, että näytelmä ei ollut otollinen -puolue- ja valtiollisissa oloissamme. -- Ensimäinen uutuus tuli -näyttämölle vasta 31/10, ja se oli omituista kyllä Anni Levanderin -suomentama Meilhac'in ja Halévyn 5-näytöksinen draama Frou-frou -- -suomeksi nimitetty _Tuulispää_ -- josta Bergbom aikaisemmin (kts III, -s. 98) oli lausunut aivan hylkäävän tuomion. Syy miksi se sittenkin -otettiin oli tietenkin se, että Olga Poppius tahtoi huikentelevan -Gilberten, se on "Tuulispään", osassa näyttää mitä hän Parisissa oli -oppinut. Varmaankaan Bergbom ei mielellään siihen suostunut, mutta -missä on se teatterinjohtaja, joka ei joskus olisi taipunut -primadonnien mielitekoja noudattamaan? Näyttelijätär osotti suuresti -edistyneensä. Äänenkäytössä, liikkeissä, kasvojeneleissä sanottiin -olevan toisenlainen luontevuus ja sulavuus kuin ennen hieman -poikamaisessa Lillissä Kuopion takana. Ettei sentään liikuttava -loppukohtaus taiteellisesti liittynyt edelliseen, oli enemmän näytelmän -syy. Parisilaisin oli ehkä sentään Lindfors (Brigard), jota paitse -onnistuneina ovat mainittavat Axel Ahlberg (Henri de Sartory) ja nti -Sainio (paronitar de Cambri). -- - -Tuulispää oli mennyt ainoastaan yhden kerran, kun saapui sanoma keisari -Aleksanteri III:n kuolemasta 1 p. marrask. Näytännöt olivat tietysti -kohta lakkautettavat tietämättä kuinka pitkäksi ajaksi. Jo keisarin -sairauden aikana oli levoton odotuksen tunnelma vallannut mielet, ja -kun Nikolai II oli noussut hallitsijaistuimelle, se yhä jatkui, -vaikka toiseen pulmaan kohdistuneena. Kolmannestakin Aleksanterista -tiettiin, että hän oli Suomen ystävä, joten hänen poismenoansa -peljättiin, ja kun se oli tapahtunut, vilpittömästi surtiin; mutta nyt -kysyttiin, allekirjoittaako nuori keisari edelläkävijäinsä tapaan -hallitsijavakuutuksen maamme oikeuksista? Syvällä helpotuksen -huokauksella vastaanotettiin tieto, että hän oli sen tehnyt -- sillä -Suomessa ei vielä osattu epäillä hallitsijan sanan pyhyyttä. Mutta -senkin jälkeen täyttivät tänä merkillisenä marraskuuna valtiolliset -seikat kaikkien mielet: hautajaiset Pietarissa, Suomen edustaminen -niissä, lähetystöt ja adressit uudelle hallitsijalle ja hänen korkealle -morsiamelleen heidän häihinsä. Kuinka tämä kaikki koski ihmisiin ja -erittäin semmoisiin kansalaisiin, jotka, niinkuin Kaarlo ja Emilie -Bergbom, koko sydämestään seurasivat kansamme elinkysymyksiä, siitä -saamme aavistusta jälkimäisen kirjeestä Betty Elfvingille (28/11): - -"Rakas Betty! Suuria asioita on tapahtunut sitte kun me viimeksi -puhuimme toistemme kanssa, ja minusta se levottomuus ja pelko, joka -täällä oli kestettävänä ennen kun nuori hallitsijamme lähetti meille -hallitsijavakuutuksensa, on lisännyt useita vuosia ikäämme. Jumalan -kiitos ja kunnia, että me nyt taas jonkun ajan eteenpäin voimme -toivoa, että kaikki on jäävä entiselleen. -- -- Adressiriitakin on nyt -loppuun taisteltu, ja kun joskus tapaamme toisemme, kerron siitä -seikkaperäisemmin -- kirjoittaa en jaksa. Sisässäni olen luopunut -kaikesta yhteydestä tämän Helsingin 'sivistyneen' yhteiskunnan kanssa, -joka, kun kysytään tahtooko se allekirjoittaa suomalaisen adressin, -vastaa: 'venäläisen, ruotsalaisen, ranskalaisen, tanskalaisen, -saksalaisen, latinalaisen -- mielellämme, mutta ei suomalaista.' En voi -sanoa kuinka syvästi ylenkatson koko tätä itsekästä, epäkansallista ja -epäisänmaallista 'sivistynyttä' yleisöä.[16] - -"Teatterin on kyllä ollut vaikea tulla toimeen niin kauvan ilman -tuloja, mutta me toivomme saavamme jonkun korvauksen valtiolta, ja -silloin me kai selviydymme. Ikävä oli olla näyttelemättä, ja me -valmistauduimme kuuden viikon lepoon, kun lupa [näytellä 26 pstä -alkaen] tuli salamankaltaisesti, niin että meidän on vähän vaikea saada -valmiiksi uusi kappaleemme 'Madame Sans-gêne', jonka täytyy mennä -perjantaina [30/11]. Et voi uskoa kuinka olemme väsyneet ja kuinka -mielellämme luopuisimme teatterista, jos meillä vain olisi joku -mahdollisuus." -- [Ohimennen kirjeessä puhutaan Antti Jalavastakin ja -sanotaan: "hän on nykyään niin väsynyt ja alakuloinen, että on oikein -surkeaa: vaivaloinen ja alituinen taistelu kansallisten oikeuksiemme -edestä on painanut meidät kaikki alas ennen aikojamme."] Vielä -mainitaan kirjeessä, että Ida Aalberg oli luvannut tulla näyttelemään -Reginaa Kustaa Aadolfin 300-vuotispäivänä, 9 p. jouluk., ja sittemmin -helmikuulla kuukauden ajaksi. - -Bergbom kävi marraskuulla Pietarissa sopiakseen Ida Aalbergin kanssa -tämän vierailusta (aiottiin muun muassa ottaa Shakespearen Kleopatra, -joka sentään jäi myöhemmäksi), neuvotellakseen Martti Wuoren kanssa -hänen pian näyteltävästä uudesta kappaleestaan sekä vihdoin ostaakseen -yhtä ja toista valmistuksenalaisina olevia näytelmiä varten. - -Ensimäinen näytäntö pakollisen levon jälkeen oli 26/11, keisarillisena -hääpäivänä, jolloin Aino esitettiin. Juhlailta alkoi Maamme-laululla, -jonka torvisoittokunta esitti yleisön seisoessa. Sitten Olga Poppius -lausui J. H. Erkon kauniin, korkealle morsiusparille omistetun runon, -jota seurasi eläköönhuuto keisarille ja keisarinnalle sekä -keisarihymni. Samanlainen juhla oli Ruotsalaisessakin teatterissa, -mutta oli sillä virallisempi leima, syystä kun kuvernööri Palin esitti -eläköönhuudon; ohjelmana oli Ulfåsan häät. -- Kun sitte 28/11 Tuulispää -oli vielä mennyt toisen kerran, annettiin 30/11 S. Sarion suomentama V. -Sardoun 4-näytoksinen näytelmä _Rouva Suorasuu_ (Madame Sans-gêne). -Niinkuin muualla maailmassa, saavutti kappale meilläkin täyden -menestyksen, ja hyvällä syyllä, koska pääosat suoritettiin erittäin -kyvykkäästi. Nti Kirsti Sainio nimiroolissa onnistui paremmin kuin -koskaan -- hänen esityksessään oli reippautta, suoruutta ja sydäntä, -niin että hän herätti vilpitöntä myötätuntoa; Ad. Lindfors oli erittäin -karakteristinen Napoleonina, Leino todellisuudentuntoa herättävä -Fouchér, ja Halmekin oli sangen hyvä Lefebvrenä. Edelleen oli -näyttämöllepanossa taitavasti harrastettu historiallista ja tyylillistä -todellisuutta. Näytelmä meni ennen vuoden loppua 7 ja keväällä vielä 9, -se on kaikkiaan 16 kertaa. Joulukuun merkkitapahtuma oli _Ida -Aalbergin_ kolmen illan vierailu.[17] Hän esiintyi Reginana ensiksi -8/12 ja toisen kerran seuraavana päivänä, jolloin Topeliuksen näytelmä -annettiin juhlanäytäntönä Kustaa Aadolfin 300-vuotismuiston -kunnioittamiseksi. Näytäntö alkoi kuvaelmalla, jossa nähtiin -sankarikuningas ruotsalaisten ja suomalaisten soturiensa ympäröimänä, -ja jonka aikana soitettiin Jumala ompi linnamme. Sen jälkeen nti Sainio -lausui Kaarle Krohnin sepittämän lennokkaan juhlarunon, ja sitä seurasi -30-vuotisen sodan marssi. Itse näytelmä -- Ida Aalbergin ohella -esiintyivät Leino Kustaa Aadolfina, Ahlberg Hieronymuksena ja Lindfors -Larssonina -- herätti niinkuin ainakin isänmaallisen tunnelman ja -hehkuvan innostuksen yleisössä. -- Näin otti teatterimme tehokkaasti -osaa suuren muiston kunnioittamiseen, joka Helsingissä ja koko maassa -oli monenlaisen juhlimisen aiheena. -- Kolmannen kerran esiintyi -vieraileva taiteilijatar Kirsti Fleminginä Elinan surmassa 12/12. - -Puhumatta heidän toimeensa kuuluvista tavallisista huolista, oli tämä -vuosi yksityisestikin raskaanlainen Bergbom-sisaruksille. Heidän -sisarensa Augusta af Heurlin oli sairauden takia estetty huoneestaan -liikkumasta, eikä Kaarlonkan terveys ollut hyvä, vaikka hän lakkaamatta -oli työssä. Näistä seikoista Emilie puhuu miltei joka kirjeessään nti -Elfvingille; itse hän kesti jotakuinkin, ollen toisia terveempi, joskin -mieleltään alakuloinen. - -"Teatterille", hän kirjoittaa 4/1, "tämä vuosi on ollut viimeistä -valoisampi. Niinä kolmena iltana, jolloin Ida Aalberg esiintyi, -väentulva oli kuulumaton, mutta niitä oli vain kolme. Paitse näitä -iltoja 'Rouva Suorasuu' on ollut meidän paras succés sekä itse -kappaleen että sen suuren menestyksen tähden, jonka Kirsti Sainio -täydellä oikeudella siinä saavutti. Jollei hän pian mene naimisiin, -vaan edistyy niinkuin tähän saakka, tulee hänestä luultavasti suuri -taiteilija; personallisesti hän on hupainen, totuutta rakastava ja -kelpo tyttö, josta me oikein pidämme." Sitten arpajaispuuhista Turussa -ja Helsingissä: "Onhan ilahduttavaa että ystävät ovat toimeliaita, -mutta en voi olla valittamatta, että asema on semmoinen että se on -välttämätöntä." -- Vähän myöhemmin Kaarlo kirjoittaa samasta asiasta. -Hän on auttava toimikuntaa Turussa järjestämällä sikäläisiä arpajaisia -varten keväällä esittämänsä hebrealaiset kuvaelmat ja luettelee kuinka -monta ja minkälaisia henkilöitä kuhunkin kuvaelmaan tarvitaan. Hän -lupaa tuoda muassaan tarpeellista apua teatterista. - -Ohjelmistosta vuoden vaihteella mainitsemme, että Nummisuutarit -esitettiin 18/12 Leinon hyväksi ja uudenvuodenpäivänä (Leino taas -Eskona ja Lindfors Mikko Vilkastuksena), Tuulispää loppiaispäivänä Olga -Poppiuksen lahjanäytäntönä sekä "50 vuotta myöhemmin" Topeliuksen -päivänä. -- Uusi kappale annettiin 18/1; nimittäin _Vasantasena_, -kuningas Cudrakan muinaisintialainen näytelmä, jonka Irene Mendelin oli -suomentanut E. Pohlin saksalaisesta, 5-näytöksisestä mukaelmasta, ja -siitä tuli samanlainen kassakappale kuin Rouva Suorasuusta -- sekin -meni 16 kertaa. Tämän selittää toiselta puolen näytelmän runollisuus, -toiselta esityksen etevyys itämaalaisesti värikkään näyttämöllepanon -ohella. Päärooleissa esiintyivät: Katri Rautio, sangen viehättävä -rakkauden jalostama Vasantasena, Axel Ahlberg -- Tsharadutta, Leino -- -Samsthanaka, Salo -- Ariaka. - -Runebergin juhlanäytännössä oli järjestelyn puolesta uutta -ensimäinen kuvaelma, jossa nähtiin runoilijan seppelöidyn kuvan -ympärillä Suomen kansa eri kerroksineen; siitä astui vuorostaan -esiin sivistyksen, maanviljelyksen, sodan ja rauhan, opin ja -valistuksen edustajat lausuakseen kukin säejaksonsa Maamme-laulusta. --- Näytäntökauden ainoa uusi kotimainen alkuteos tuli 15/2. Se oli -Martti Wuoren 5-näytöksinen näytelmä _Ryöstö_.[18] Todellisesta -elämästä (Itä-Suomesta) otettu aihe ja maalaistyypit -- kauppias Sipi -Rahikainen (Kallio), talollinen Antti Valkeapää (Rautio) ja hänen -Sohvi-vaimonsa (nti Lähteenoja), jotka liian herkkäuskoisina joutuvat -ensinmainitun, koronkiskurin kynsiin, vanhempiaan sivistyneempi ja -hienotunteisempi talontytär Hilma (nti Rängman), kaupungissa uusia -tapoja oppinut Siiri- neiti (nti Sainio), kauppias Loikkanen (Närhi), -hullu Syrjälän Sanna (rva Kahilainen) y.m. -- olivat tosin hyvin -näyteltyinä omansa viehättämään, mutta heikonlaisesti sommiteltuna, -ilman tarpeellista draamallista vauhtia ja jännittäväisyyttä kappale -ei kumminkaan herättänyt suurempaa mielenkiintoa. Se meni vain kolme -kertaa. - -Joku aika myöhemmin oli samalla näytelmällä parempi menestys Helsingin -Työväen teatterissa -- sen yleisö näyttää paremmin oivaltaneen -kuvauksen todellisuutta, samalla kun se kenties vähemmän välitti -heikkouksista. -- Toisiakin uusia näytelmiä oli tulossa, mutta ne -valmistuivat vasta seuraavaksi näytäntökaudeksi. Siitä saamme tietoa -parista Minna Canthin kirjeestä Emilie Bergbomille: - -(22/2) "Rakas Emilie! -- -- Minä olen muuten ollut hyvällä -kirjoitustuulella tämän vuoden alusta lähtien, vaikka olenkin -influensaa potenut. Sanomalehdet ovat niin kärkkäät ottamaan selkoa -asioista jo vähää ennen kuin ne tapahtuvatkaan. Niin tiedätte kai jo -että minulla on tekeillä kolminäytöksinen kansannäytelmä. Tänä päivänä -saan toisen näytöksen loppuun, ja toivoakseni ensi kuussa saan -kolmannen kirjoitetuksi. Mutta sitten ehkä kirjoitan kaikki vielä -uudestaan, ennenkuin lähetän sen tohtorille kesälektyyriksi. -Kiitollinen olisin, jos saisin Tohtorilta taas neuvoja niinkuin -ennenkin. Vielä minulla on semmoinenkin tuuma, että tämän näytelmän -lopetettuani, tarttuisin heti käsiksi uuteen. Enkä antaisi sen -ennakkoluulon tulla esteeksi, etten muka nyt kykenisi, koska juuri olen -yhden kirjoittanut. Otan sen toisen sitten porvariselämästä, kun tämä -on kansanelämästä. - -"Muuten olen tätä kirjoittaessani tullut uudelleenkin siihen -päätökseen, että kansan ihmiset ovat paljon draamallisempia kuin -nykyaikaiset kultuuri-ihmiset. Luonteet ovat yksinkertaisemmat ja -kokonaisemmat. Eikä niitä ehkäise mitkään reflektionit. - -"Kyllä olisi hauskaa, jos pääsisin sitte heti kiinni semmoiseen -aineeseen, joka innostuttaisi. Ehkä jos tämä tulisi syksyllä -näyteltäväksi, se toinen sitten valmistuisi kevääksi." -- -- - -(29/3) -- -- "Minä tässä juuri kirjoittelen näytelmääni. -Arpajaishommat[19] veivät aikaa, mutta loppupuolessa kolmas näytös jo -on. Se 'loppuklämmi' pitäisi saada hyväksi. En tiedä tuleeko tämä -yleisöä miellyttämään, sillä se on raskaanlainen ja jotenkin synkkä. -Riippuu paljon siitä, miten pääosa, Anna Liisa, esitetään. Erkon -Kullervo kuuluu myöskin valmistuvan ensi vuodeksi. Kyllä kait tämä Anna -Liisa pitäisi siinä tapauksessa mennä aikaisemmin, sillä Kullervon -jälkeen se ei enää maistuisi miltään. Täälläkin näkee, että yleisön -maku on järkiään muuttunut. Ei se enää rakasta realismia, kuta -satumaisempaa ja kevyempää, sitä parempi." - -Niinkuin jo tiedämme, oli _Ida Aalberg_ luvannut kevättalvellakin tulla -vierailemaan, ja vierailunäytännöt alkoivat 20/2[20] Schillerin Maria -Stuartilla, joka meni kolme kertaa yhtä jaksoa (ja neljännen 15/3 -kansannäytäntönä). Emme tarvitse sanoa, että taiteilijatar tässä -suuressa roolissaan tyydytti korkeimpia vaatimuksia. Epäilemättä hän -siinä näyttelikin, niinkuin arvostelijat sanoivat, paremmin kuin ennen -taikka ainakin paremmin kuin kiertomatkallaan, sillä puhumatta siitä -että turnee-ohjelmistossa ei ollut tätä eikä muita samanarvoisia -klassillisia rooleja, esiintyi hän kotoisella näyttämöllä -turvallisemmassa ympäristössä kuin matkoilla ollessaan, ja sentähden -esityskin oli tyynempi, eheämpi. -- Vierailu-ohjelmiston huomattavin -numero oli uusi Ibsenin näytelmä _Pikku Eyolf_; ensi-ilta 1/3. Ida -Aalberg oli Rita, onneton rouva, joka kärsii siitä että hän on -ulkopuolella miehensä, Allmersin, sisimpiä ajatuksia ja harrastuksia. -Näyttelijättären esitys oli nyt samoin kuin säännöllisesti Ibsenin -naisrooleissa niin hienosti ja syvästi harkittua, että henkilön -sisällinen elämä ja kehitys tuli havainnollisemmaksi ja kirkkaammaksi -kuin lukiessa. Vaikuttavasti näyttelivät muutkin: Ahlberg Allmersina, -Olga Poppius Astana, Salo Borgheimina ja nti Lähteenoja Rotta-Ullana. -Näytelmä meni neljä kertaa. -- Sen jälkeen Ida Aalberg vielä esiintyi -kahtena iltana Cypriennenä Erotaan pois kappaleessa ja niinikään kaksi -kertaa toisessakin turnee-loistoroolissaan, jota ei ennen oltu -Suomalaisessa teatterissa näytelty. Tarkotamme pääosaa A. Dumas nuor:n -näytelmässä _Kamelianainen_, yksi niitä ranskalaisia draamoja, jotka -olivat Bergbomille kovin vastenmielisiä. Ensi-ilta oli 19/3, toinen ja -samalla viimeinen vierailunäytäntö 20/3. Marguerite Gautier'n -rakastajaa, Armand Duvalia, näytteli Salo, ja hänen isäänsä Lindfors. - -Juuri Ida Aalbergin vierailuaikana olivat arpajaiset Turussa ja -Helsingissä. Mainitsemme molemmat yhdessä, koska Bergbom helmikuun -lopulla kävi Turussa avustamassa arpajaistoimikuntaa. "Kaarlon matka", -Emilie kirjoittaa 1/3, "ei tehnyt häntä huonommaksi, vaikka hän kyllä -on sangen heikko; hänen pitäisi saada rauhassa maata muutamia päiviä, -mutta mistä ottaa aikaa siihen? Viikon päästä on suuret arpajaiset -täällä, ja työ niitä varten vaatii totta tosiaan sekä aikaa että -voimia." Oli nimittäin niin että Bergbom-sisarustenkin, tavallisuuden -mukaan, täytyi olla mukana valmistamassa rikasta iltamaohjelmaa, johon -kuului draamallistakin: _Miranda_, draamallinen kuvaelma Z. Topeliuksen -runon mukaan,[21] _Nukkekaupassa_ (Puppenfée), 1-näytöksinen -tanssinäytelmä. Arpajaisissa Seurahuoneella 9/3, joiden ohjelmasta -vielä mainittakoon Jean Sibeliuksen uusi, kaunis orkesterisävellys -Rydbergin runoon "Skogsrået", oli mahdottomasti väkeä ja ilta kaikin -puolin onnistunut. Puhdasta voittoa saatiin 13,654 mk 8 p.; Turussa oli -puhdas tulo 2,645 mk 84 p. - -Näytäntöjä annettiin Helsingissä vielä lähes kuukauden ajan, mutta -vähemmällä menestyksellä kuin ennen tänä vuonna. Parhaimmat huoneet -saatiin, kun nuo arpajaisissa ensi kerran näytellyt Miranda ja -Nukkekaupassa esitettiin neljä kertaa peräkkäin (27/3-31/3); mutta -sitten seuraavat premiäärit eivät saavuttaneet yleisön myötätuntoa. Ne -olivat Jalmari Finnen suomentama Molièren _Naisten koulu_ (3/4) ja L. -Fuldan 3-näytöksinen komedia _Toverukset_ (5/4). Edellisessä Lindfors -oli Arnolphe ja Olga Poppius Agnes, jälkimäisessä Olga Salo Thela -Hildebrandt, Rautio hänen miehensä, Halme tohtori Wulff, nti Rängman -Gertrud, nti Lähteenoja Babette Seiler, nti Stenberg rouva Möbius. -Kritiikki ei kieltänyt tunnustustaan, mutta yleisö oli nähtävästi -väsynyt paljon tarjonneen maaliskuun jälkeen. Viimeksi tuli kaksi -kansannäytäntöä 15/4. Kuinka äkäpussi kesytetään ja Elämä on unelma. - -Entiseen tapaan teatteri nyt koetti onneansa maaseuduilla. Jo ennen -Helsingistä lähtöä näyteltiin _Tampereella_ (4/4-7/4) kaksi kertaa -Tuulispää ja kerran Naisten koulu. Sen jälkeen mentiin Turkuun, jossa -annettiin 14 näytäntöä (15/4-13/5). - -Tuskin seurue Turussa oli alkanut työnsä, kun sinne Helsingistä saapui -surusanoma, että yksi Suomalaisen teatterin hartaimpia ystäviä, _Kaarle -Fridolf Wahlström_, oli kuollut 18 p. huhtik. Virkauraltaan Wahlstöm -oli kameralisti ja v:sta 1890 lääninkamreeri -- siis, niinkuin outo -olisi arvostellut, "numerojen mies", jonka mieli tavallisesti ei ole -muuhun kiintynyt kuin virkatehtäviin. Semmoinen Wahlström ei kuitenkaan -ollut, joskin kyllä etevä virkamies. Samaan aikaan kuin hänen ystävänsä -Antti Jalava hän oli nuorena ylioppilaana liittynyt niiden joukkoon, -jotka suomalaisuuden asiaa harrastivat, ja hän pysyi yhä uskollisena -nuoruuden ihanteilleen. Kaikkiin suomalaisiin pyrintöihin 1860-, -70- ja 80-luvuilla hän voimiensa mukaan otti osaa ja erittäinkin hän -uhrasi aikaa ja työtä Suomalaisen teatterin palveluksessa. Vaikka se -ennenkin on mainittu, muistutamme tässä, että hän 14 vuotta oli -teatterin rahastonhoitajana ja 18 vuotta, kuolemaansa asti, johtokunnan -jäsenenä. Syystä kun ei ollut kirjailija enemmän kuin puhujakaan, hän -ei julkisesti esiintynyt eikä siis tullut laajemmalti tunnetuksi, mutta -ystäväpiirissä hän vaatimattomana, suorana, tulevaisuuteen luottavana -miehenä oli arvossa pidetty. Mitä hän oli ollut Bergbom-sisaruksille, -näkyy seuraavista sydämellisistä sanoista, jotka Bergbom, valittaen -että teatteri esti häntä tulemasta hautajaisiin, Turusta sisarelleen -kirjoitti: "Wahlströmin kuolema on aina mielessäni, niin etten juuri -voi muuta ajatella. Kun muistelen kuinka uskollinen hän on ollut, -kuinka monesta vaikeasta hetkestä me hänen avullaan olemme -suoriutuneet, kuinka hän ei koskaan ollut vaativa, vaan aina antava, -esiytyy hänen rehellinen, lämmin ja kärsivällinen luonteensa niin -elävässä valossa kuin entisinä aikoina; sillä oikeassa olet, että me -viime aikoina tulimme kauvemmas toisistamme kuin itse olisimme -tahtoneet. Levätköön hän rauhassa." -- Sanat "kauvemmas toisistamme" -saavat selityksensä siitä tosiasiasta, että Wahlström jo useita vuosia -ennen kuolemaansa kivuloisena vetäytyi pois ystävien seurapiiristä. -- -Seurueen jäsenetkin oivalsivat, että he Wahlströmissä olivat -menettäneet, niinkuin B. Leino kirjoittaa, "rakkaan ystävän -- yhden -niistä vanhoista pylväistä", ja toimittivat haudalle seppeleen -"kiitollisuudella Suomalaisen teatterin näyttelijäkunnalta". -- - -Menestys Turussa oli keskinkertainen. Vasantasena ja Suorasuu eivät -herättäneet suurempaa suosiota. Sitä vastoin Nukkekaupassa, jota -Bergbom sanoo "sietämättömäksi" ja jonka "sieluton heilunta" oli -hänelle varsinkin vastenmielinen kuolemantapauksen tuottamassa -tunnelmassa, viehätti Turkulaisia äärettömästi. Toukokuun alussa Ida -Aalberg tuli vierailemaan ja esiintyi kaksi kertaa Kamelianaisena, -kerran Maria Stuartina ja kerran Cypriennenä. - -Mitä Turussa teatterista sanottiin, saadaan tietää nti Elfvingin -kirjeestä Emilielle (18/5): - -"Tiedät jo että viimeinen ilta oli loistava kaikkeen paitse tuloihin -nähden. Paras vaikutelma ja rakkaimmat muistot näyttää sentään kaikissa -kansankerroksissa säilyvän Maria Stuartista. Se näytäntö mainitaan yhä -edelleen jonakin aivan extraerinomaisena, jota se itse asiassa olikin. -Toisella rivillä aikamiehet olivat itkeneet kilpaa naisten kanssa. -Yleisö oli kauttaaltaan hyvin liikutettu. Kamelianaisesta oli eri -mieliä, mutta moni, ainakin naisista, näki Margueritessä ei ainoastaan -martyyrin vaan suorastaan ihanteellisen olennon, kun hän kuolee. -- -Hyvin hauskaa oli nähdä, kuinka vähän Kaarlo pitää siitä kappaleesta. --- -- Yleisarvostelu sekä Idasta [Aalberg] että ylipäätään Suomalaisen -teatterin näytännöistä näyttäytyy nyt niinkuin alussakin kahdenlaisena. -Niin pian kun aletaan siitä puhua, huomaa kuka osaa suomea kuka ei. -Ne, jotka täysin ymmärsivät kaikki, olivat, mikäli tiedän, -aina tyytyväisiä, jota vastoin ne, jotka eivät osaa kieltä, -tarttuivat joihinkin sivuseikkoihin nyppiäkseen niitä, niin että -kokonaisvaikutelma hävisi. -- Mutta miten lieneekään, joka taholta -annetaan teatterille tunnustusta ja kunnioitusta -- joskin eri -määrässä, riippuen mielenlaadusta. Niin kauvas on päästy, että tohtori -Hahlkin suuttuu, kun toinen tai toinen alkaa puhua, kuinka se taikka se -näyteltiin Tukholmassa, ja sen luen hänelle kunniaksi. Kumminkin on -Tukholma muutamille vielä sama Eldorado, joka se oli meille Kustaa -III:n aikana. Eikö se ole käsittämätöntä!" - -Turusta muutettiin _Poriin_, jossa Bergbom huhtikuun lopulla oli käynyt -valmistamassa asioita. Siellä annettiin 7 näytäntöä 17/5-26/5. Porista -taasen matkustettiin _Tampereelle_, jossa vielä näyteltiin 5 kertaa, -28/5-3/6. Kummassakin paikassa esitettiin Rouva Suorasuu (2 k.) ja -Vasantasena pääkappaleina. - -Kirjeessään Betty Elfvingille Emilie Bergbom (6/8) arvostelee -näytäntökautta seuraavin sanoin: - -"Teatteri päättyi tänä vuonna sangen hyvin, nimittäin taloudellisesti; -taiteellisesti vuosi oli vähemmän onnellinen kuin useimmat muut. Meillä -ei ollut ainoatakaan etevää kotimaista uutta kappaletta, eikä myöskin -mitään ensi luokan ulkomaalaista. Suorasuu, Vasantasena ja Pikku Eyolf, -ovathan ne kaikki melko hyviä, mutta ei sentään mestariteoksia." -- - -Vajaus alentui tänä näytäntökautena tuntuvasti, ja oli siitä -kiittäminen ylempänä mainituita keräyspuuhia. Oltuaan edellisenä vuonna -lähellä 30,000 teki se nyt noin 4,300 mk. -- Muista seikoista -merkittäköön seuraavaa. Niinkuin ennen on kerrottu oli Salan kuoleman -jälkeen (1892) päätetty kysyä _Kasimir Lönnbohmilta_ (Leino), olisiko -hän halukas rupeamaan johtajan apulaiseksi. Lönnbohm, joka oli hoitanut -teatteriarvostelijan virkaa Päivälehdessä, ei kuitenkaan antanut -vastausta ennen kun maaliskuulla 1895. Se oli myöntävä, ja hänet -otettiin 1 pstä kesäk. teatterin palvelukseen. -- Seurueen jäsenistä -erosivat nti _Emilie Stenberg_, jonka jäähyväisnäytäntö kuitenkin oli -vasta syksyllä, nti _Hilma Liiman_ ja _Anton Franck_; uusia vuoden -alkupuolelta olivat _Evert Suonio_ (Sutinen)[22] ja nti _Sirkka -Hertzberg_.[23] - -Vielä on muistettava, että teatteri 28 p. maalisk. menetti yhden -hartaimpia suosijoitaan, _Berndt Otto Schaumanin_, joka silloin -74-vuotiaana vapautui armottoman taudin tuottamista kärsimyksistä. -Schauman oli kyllä suvultaan ja kieleltään maamme ruotsalaisia, mutta -hengeltään hän oli innokas suomalaisuuden ja kansallisen nousumme -harrastaja. Ennen kaikkea hän oli taiteenystävä, ollen niin -avaramielinen, että hän yhtä hehkuvasti rakasti kaikkia taidelajeja -- -itse tosin harjottamatta ainoatakaan, mutta kykynsä mukaan neuvoen, -avustaen ja rohkaisten taiteilijanalkuja. Muun muassa hän oli -Suomalaisen teatterin ystävä ja ensi vuosina johtokunnankin jäsen. -Schaumanin ulkonaisessa olennossa ja tulisessa luonnonlaadussa oli -jotain eriskummallista, joka ihmetytti outoja, mutta niille, jotka -oppivat lähemmin tuntemaan tämän "originaalin", hän oli jalon -idealistin, epäitsekkään, vaatimattoman yleisinhimillisten ja -isänmaallisten sivistysrientojen puoltajan esikuva. Suomalaisen -näyttämön puolesta Kaarlo Bergbom laski kunnioituksen seppeleen hänen -hautakummulleen. - -Näytäntöjä oli annettu 120 ja niissä: 16 kertaa Rouva Suorasuu, -Vasantasena; 11 Nukkekaupassa; 7 Tuulispää; 5 _Nummisuutarit, Pahassa -pulassa_, Setä Bräsig, Kuninkaanalut, Maria Stuart, Mustalainen; 4 -_Papin perhe, Miranda_, Jeppe Niilonpoika, Pikku Eyolf, Porvari -aatelismiehenä; 3 _Kumarrusmatka, Amalia ystävämme_, Kavaluus ja -rakkaus, Charleyn täti, Toverukset, Erotaan pois, Kamelianainen, -Saituri; 2 _Murtovarkaus, Spiritistinen istunto, Regina von Emmeritz, -Postikonttorissa, Ryöstö_, Taistelujen väliajalla, Naisten koulu; 1 -_Pappilan tuvassa, Elinan surma, Aino, Naimiskauppa, 50 vuotta -myöhemmin, Ei voi, Saimaan rannalla, Setä_, Kuinka äkäpussi kesytetään, -Elämä on unelma, Voimakkaita naisia. - -Näistä 41 kappaleesta oli kotimaisia 19 ja uusia 10. - - - - -XXIV. - -Neljäskolmatta näytäntökausi, 1895-96. - - -Tavallisuuden mukaan Kaarlo keväällä oli hyvin rasittunut. Talven työ -oli niinkuin ainakin voimia kysynyt, ja erittäin kovat pakkasetkin -olivat ahdistaneet hänen terveyttään. Lääkärin tutkimuksen tulos oli: -sydän kaipasi hoitoa, vaikkei se ollut vakavasti viottunut; enemmän -pilalla oli hermosto, jota paitse vanhoja reumatismin jälkiä oli -huomattavissa. Kaarlo lähti 8/6 yhdessä Emilien kanssa ulkomaille; -Berlinissä heidät neuvottiin Marienbadiin. Sieltä Emilie 6/7 kirjoittaa -nti Elfvingille: - -"Tänne me jouduimme eikä Kuopioon, niinkuin toivoin, etkä, rakas Betty, -voi uskoa, kuinka sanomattoman ikävä täällä on. Lääkärit katsoivat tätä -paikkaa sopivaksi Kaarlolle; onko niin, on tulevaisuus näyttävä, -vastaiseksi en voi huomata hyviä oireita, paitse että hän on laihtunut. -Matkalla hän vilustui ja sai vaikean katarrin, joka itsepäisesti -jatkuu. Tämmöinen joutilas kylpyläelämä on kerta kaikkiaan idioottista -ja täällä kaksinkerroin. Tietysti on täälläkin paljo hyvää, kelpoa ja -älykästä, mutta ei pääse siihen käsiksi. Itse paikka on erittäin -kaunis. Marienbad sijaitsee laaksossa, jota korkeat metsäiset harjut -ympäröivät kolmelta puolen. Kävelytiet mitä ihanimmat. Itse Marienbad -on 680 metriä merenpinnasta, mutta eräs paikka, johon usein kävelemme, -on 800 metrin korkeudella ja siellä on erittäin helppoa ja ihanaa -hengittää. Vahinko vaan että ilma aina on rumaa: olemme täällä olleet -3 viikkoa, eikä meillä luullakseni ole ollut kolmeakaan poutapäivää. -Luonnollisesti semmoinen ilma tekee ettei voi nauttia kävelyistä -todella ihanissa metsissä, ja se on ainoa huvimme. Kylpypaikassa käy -noin 12,000 vierasta vuosittain, lähes 5 kuukauden aikana. Nyt on -sentään pääsesonki, ja yleisö on puolta lukuisampi kuin tullessamme. Se -osa yleisöä, joka leimaa kokonaisuuden, muistuttaa ulkonäöltään -suuresti 'Fliegende Blätterien' kuvia, mutta niin lienee laita -useimmilla suuremmilla kylpypaikoilla. Vahvasti edustettu on -israelilainen aines, siitä osasta saakka, joka kaupittelee vanhoja -vaatteita, aina ylös paroni von Silbersteiniin, mutta kyllä eri luokat -pysyttäytyvät tarkasti erillään toisistaan, vaikka vaeltavat ympäri -ryhmittäin -- aina monta yhdessä. Tiistaina 16 p. matkustamme täältä; -ensin Nürnbergiin, koska Kaarlo tahtoo nähdä vanhaa, viehättävää -kaupunkia. Siellä viivymme päivän, ja sitte minä lähden Berlinin ja -Lyybekin kautta kotia: 24 p. aamulla on minun oltava virassani. Kaarlo -ei ole vielä päättänyt mihin matkustaa: ehkä Schwarzwaldiin, ehkä -Visbyhyn taikka johonkin toiseen kylpypaikkaan -- 'jälkiparannusta' -varten. Minä tahtoisin, että hän tulisi Hankoon, mutta hän ei ole -huvitettu siitä. Hän pyytää olla niin kauvan kuin mahdollista erillään -meidän eripuraisuuksista ja riidoista. Ikävä on kuitenkin tietää hänen -olevan yksin vieraassa maassa, kaukana kotoa, niin heikkona kuin -täällä; näillä kolmella viikolla hän on jo kaksi kertaa ollut niin -raihnainen, että hänen on täytynyt maata pari kolme päivää. -- -- -Kaarlo lähettää sinulle terveisiä. Jos hän palaa niin varhain, -että hän ennättää käydä luonasi maalla, niin hän tulee päiväksi -Turkuun. Nyt hänet on ankarasti kielletty työtä tekemästä, mutta -'jälkiparannuksilla' ollessaan hän aikoo olla ahkera. Oma rakas -Bettyseni, en voi sanoa kuinka onnellinen olisin, jos tänä vuonna -saisimme esittää kenraalisi [Sprengtportenin oppilaat] näyttämöllä. -Erkon Kullervo on valmis, niin että se varmaan näytellään, mutta onko -se onnistuva niinkuin Aino? Ensimäinen teos jotakin laatua menestyy -aina paremmin kuin toinen." -- - -Bergbom oli niin huvitettu vanhasta Nürnbergistä, että hän viipyi -siellä muutamia päiviä sisarensa lähdettyäkin. Heidän erotessaan hänen -mielensä oli tehnyt Schwarzwaldiin, mutta tuskin hän oli yksin, niin -sisaren "sanat saivat kummallisen vallan". -- "Minä ajattelin", hän -kirjoittaa, "sinä tiedät kyllä parhaiten, mikä minua hyödyttää ja niin -valitsin Visbyn." Ja sinne hän sitten matkusti Regensburgin, Berlinin -ja Stettinin kautta. -- Kumminkaan ei paikka näy olleen suotuisa. -Kaarlo kiittää tosin Visbyn rauhallisuutta, että ilma oli "sanomattoman -lempeä ja suloinen, vaikka kostea", mutta kylvyt olivat hänestä -rasittavia. Hän päättikin sielläolonsa varhemmin kuin aikonut oli ja -matkusti vielä teatteriasioissa pikimmältään Stettiniin ja Berliniin. --- Ennen lähtöään hän oli mukana pidoissa, jotka eivät häntä -miellyttäneet. "Täällä on ollut pidot suomalaisille isänmaallisine, -veljellisine sanatulvineen. Minun täytyi vastata semmoiseen vrövliin -(laverteluun). En viitsi kertoa koko tapausta. Se oli niin perin -tyypillinen meikäläisten torpparikannalle. Suullisesti saat kuulla -enemmän. Se on melkoisesti vähentänyt haluani vastedes käydä -ruotsalaisissa kylpypaikoissa. Kyllä on surkeaa olla niin pieniä kuin -me olemme." -- Kaarlo ilmotti tulevansa kotia elokuun kolmannella -viikolla. - -Lähimmän tulevaisuuden toiveista Emilie kirjoittaa 15/8 -ystävättärelleen: - -"Minusta me nyt alamme vuotemme melkoista suuremmalla luottamuksella -kuin edellisinä syksyinä. Että Jumala on siunannut maamme kerrassaan -hyvällä ja runsaalla sadolla, on jo itsessään suuri kiitollisuuden ja -ilon aihe, mutta meille se on sitä kaksinkertaisesti, sillä kaikki -suomalaiset yritykset ovat äärimmäiseen saakka riippuvaiset -vuodentulosta ja siitä johtuvasta kansan paremmasta varallisuudesta. -Virkamiehillä on aina omansa, niin hyvinä kuin huonoina vuosina, -_mutta_ meidän yleisömme oikeastaan ei ollenkaan ole sitä luokkaa. En -osaa sanoa kuinka onnellinen olisin, jos tänä vuonna voisimme maksaa -kaikki velkamme. Jos me nyt saamme kolme suurta kotimaista kappaletta -ja yhden Shakespearen (Talvinen tarina), niin onhan kirjallinen ja -taiteellinen puoli täysin pelastettu; jälellä on nyt, niinkuin useimmin -muulloinkin -- taloudellinen. Pyhänä 1/9 me alotamme. Me näyttelemme -aina ensiksi kotimaisen kappaleen ja tällä kertaa Ainon; sitte tulee -Vasantasena. Ensi viikkoina annamme ainoastaan kansannäytäntöjä; -ensimäinen uusi kappale, 18/9, on Figaron häät, jos vain asianomaiset -valmistuvat. Lindforsilla (Figaro) ja rva Poppiuksella (Susanne) on -kummallakin noin 25 arkkia opittavana; jälkimäiseen nähden olen kyllä -varma, mutta Lindfors! mitä häneen tulee, ei koskaan tiedä mistä tuuli -käy. -- Kaarlo on nyt Berlinissä -- -- hän toivoo vähän saavansa nähdä -Talvisen tarinan, joka olisi hyvin edullista meidän laitoksillemme -täällä. -- -- Kyllä hän erotessamme Nürnbergissä oli paljon parempi, -mutta hän voi aina paremmin syksyllä ja kesällä; sitte tulee talvi -pakkasineen, katarreineen ja influensoineen, Kaarlon leppymättömät -viholliset." -- - -Minna Canthin kirjeistä Emilielle näemme, että hän kesällä vielä pani -paljon työtä uuteen näytelmäänsä. Hän kirjoitti näet 10/7 Marienbadiin, -että hän jo yhteen aikaan piti sitä valmiina, mutta kun hän oli lukenut -sen muutamille ystävilleen, hän huomasi kolmannen näytöksen -kelvottomaksi ja rupesi laatimaan sitä uudestaan. Kuukautta myöhemmin -(15/8) hän sanoo kappaleen vihdoinkin monien korjausten jälkeen olevan -valmiina, ja vähän sen päästä, 20/8, hän lisää: - -"Nyt sen lähetin postiin, ja oikein tuntuu hyvälle, kun sai sen pois -käsistään. - -"Ei siihen välttämättä Leinoa[24] tarvita, siellä on kyllä muita, jotka -voivat miesosat toimittaa. Anna Liisan osa on pääasia. Siitä riippuu -koko kappaleen menestys. Olen arvellut, että rouva Rautio siihen ehkä -parhaiten sopisi. Mutta kuinka olisi, jos neiti Sainio saisi hänen -kanssaan vuorotella? Luultavasti lähtee joku osa teatteria -maaseudullekin tänä vuonna, koska tulee kolme kotimaista kappaletta, -niiden seassa Erkon suurenmoinen Kullervo. Keneltä on kolmas -kappale,[25] vai onko se vielä salaisuus? - -"Olisin hyvin utelias tietämään, mitä te nyt pidätte tästä Anna -Liisasta. Minä puolestani olen hyvin tyytyväinen _ensimäiseen_ ja -_toiseen_ näytökseen. Ne ovat mielestäni oikein draamallisia. Kolmannen -suhteen olen epäilevällä kannalla. Luulen kumminkin, että se -näyttämöltä on parempi kuin lukien. Harjotuksissa on modifieerattava. -Vaikkei yleensä ole hyvä, että puhelu varsinkin kansankappaleissa on -liian kiireellinen, koska se silloin tuntuu luonnottomalta ja enemmän -niinkuin ulkoläksyn lukemiselta, luulen että kolmannessa näytöksessä -kumminkin täytyy forseerata niissä kohden, missä Anna Liisa ei ole -näyttämöllä ja varsinkin hänen ensimäisen ja toisen esiintymisensä -välillä, ja siinä kun vieraat tulevat. Mutta Anna Liisan esillä ollessa -ei. Sillä tavoin tulevat hänen kohtauksensa ikäänkuin alleviivatuiksi, -ja nehän ne juuri ovat pääasiana. En sitä saanut niin subliimiksi, kuin -olisin tahtonut, se ei silloin olisi ollut niin todellinen. Ajattelin -panna loppuun Ristolan emännän pyynnön Rovastille, että hän pitäisi -heille raamatunselityksen, tanssi ja muu semmoinen huvitus heitä ei nyt -kumminkaan haluttaisi, johon nuoret myöntyisivät. Rovasti sen johdosta -kehottaisi laulamaan virren värssyn, ja sitä tehtäessä esirippu -laskisi. Todellista se kyllä olisi, mutta pelkäsin, että kenties tuo ei -kumminkaan soveltuisi. Vai kuinka? -- Eikö toisekseen ole niin, että -kappale on loppunut silloin kun Anna Liisa poistuu näyttämöltä?" -- - - * * * * * - -Näytännöt alkoivat niinkuin Emilie kirjeessään oli suunnitellut. -Kansannäytäntöinä annettiin Aino, Vasantasena ja Nummisuutarit viitenä -iltana. Ensimäinen uusi kappale oli Niilo Salan suomentama Björnsonin -3-näytöksinen _Sigurd Slembe_ 18/9. Näytelmä oli huolellisesti -harjotettu, ja Ahlbergia nimiroolissa, Saloa Haraldina, nti Lähteenojaa -Frakarkina, nti Rängmania Anghildina ynnä muitakin vähemmissä osissa -kiitettiin heidän työstään, mutta kuitenkaan ei draama, joka on -runoilijan nuoruudenteoksia (1862), saanut osakseen yleisömme suosiota. -Se annettiin kolme kertaa. -- Lähinnä sen jälkeen tuli ohjelmistolle -uusi komedia, Anni Levanderin suomentama Marivaux'n 3-näytöksinen -_Lemmen leikki_ (Le jeu de l'amour et du hasard), Lääkäri vastoin -tahtoansa jälkikappaleena. Ensimäisessä meillä esitetyssä oikean -rokokooajan huvinäytelmässä olivat hra ja rva Suonio Dorante ja Silvia -sekä Lindfors ja rva Kahilainen Arlequin ja Lisette; varsinkin kahta -jälkimäistä mainittiin naurunsynnyttäjinä. - -Sitte seurasi 27/9 _Emilie Stenbergin_ lahja- ja hyvästijättönäytäntö --- Kuopion takana ja Kyökissä -- ja se muodostui sydämelliseksi -juhlahetkeksi eroavalle näyttelijättärelle. Kun primadonnat tulevat ja -menevät, ovat kunnianosotukset heidän mukaisensa, loistavat, mutta -loiston takana on usein varta vasten tilattua, sillä tiedetäänhän että -asianomaiset _vaativat_ meluavaa tunnustusta. Toista on kun vaatimaton, -hiljainen taiteen palvelijatar, niinkuin nyt nti Stenberg, saa -odottamattoman suuren tunnustuksen, siinä ei voi olla mitään -teennäistä, vaan lähtee se vilpittömästä myötätunnosta ja -kiitollisuudesta. Miten näytelmät tänä iltana olivatkin iloisia, -seurattiin nti Stenbergin näyttelemistä ruustinnana ja Kristiinana -osanotolla, jossa nauru ei ollut kaukana liikutuksesta. Kukkalaitteita -y.m. kunnialahjoja näyttelijättärelle antoivat Kaarlo ja Emilie -Bergbom, teatterin johtokunta ja jäsenistö sekä yleisö, Ruotsalaisen -teatterin jäsenistö, Suomalainen naisyhdistys j.n.e. Johtokunnan -antaman kukkaislyyryn nauhoissa oli kirjoitus: "Emilie Stenberg -1875-1895. Kiitollisuudella hartaasta ja uskollisesta työstä -suomalaisen näytelmätaiteen palveluksessa." - -On jo ennen sanottu (kts. II. s. 195), mikä nti Stenbergin asema -teatterissa oli. Siihen lisäämme vain seuraavan otteen Emilie Bergbomin -kirjeestä nti Elfvingille (30/9): - -"Hyvin ikävä on ollut sanoa hyvästi Emilie Stenbergille, mutta hupaista -oli nähdä sitä erinomaista sydämellisyyttä, jota kaikki ilmitoivat -näissä erojaisissa. Monena vuonna säästetty ystävyys ja kiintymys nyt -purkautui. Hupaista on molemmin puolin voida näin erota ystävyydessä ja -rakkaudessa. -- -- Kulukoon hänen jälellä olevat päivänsä ilossa ja -levossa, lämpimimmät onnentoivotuksemme seuraavat häntä; hän on ollut -meille uskollinen ystävä näinä 20 vuotena." - -Samassa kirjeessä luetaan edelleen: "Teatterille syyskuu on ollut -sangen hyvä. [Sittemmin huomattiin että se oli paras syyskuu, mikä -teatterilla konsanaan oli ollut.] -- -- Ylihuomenna (keskiviikkona) -menee rva Canthin uusi kappale, ja minä olen oikein levoton, ennen kun -olen nähnyt, miten yleisö ja kritiikki vastaanottavat sen. Molemmat -ensimäiset näytökset vaikuttavat välittömästi ja elävästi; viimeinen -(kolmas) näytös ei ole yhtä voimakas. Jollei kappale menesty, niin hän -tietysti syyttää teatteria ja esiintyjiä." [Näistä sanoista huomaa, -että ystävyys ei ollut yhtä luottavainen kuin muinoin.] - -Emilien pelko oli turha, sillä _Anna Liisan_ menestys 2/10 oli -täydellinen. Kiintyneenä, jännitettynä yleisö seurasi Anna Liisan -tarinaa, ja lopussa, missä tyttöparka tunnustamalla rikoksensa vapautuu -omantunnon taakastaan, katsojain myötätuntoisuus muuttui syväksi -liikutukseksi, jossa heijastui se helpotus ja sielun kirkastus, mikä -säteili Anna Liisasta itsestä. Katri Raution kuvaus päähenkilöstä oli -kauttaaltaan todenperäinen. Muut esiintyjät, nekin eteviä, olivat: -Halme Mikko, Rautio Anna Liisan isä, Olga Salo hänen äitinsä, Salo -Johannes, rva Kahilainen Husso, Olga Poppius Pirkko-tyttö. -- Kappale -näyteltiin tänä näytäntökautena Helsingissä 10 ja maaseuduilla 16, se -on yhteensä 26 kertaa. Miten tultiin näin korkeihin numeroihin, sen -selittää se tavaton tarmo, jolla Bergbom ajoi teatterin asioita. Paitse -ensi-iltana esiintyneitä näyttelijöitä, jotka jäivät Helsinkiin, hän -antoi toisenkin näyttelijäryhmän harjottaa Anna Liisan, ja niin saatiin -siitä "maaseutupainos", joka Bergbomin johtamana esiintyi eri -paikkakunnilla neljällä pika-kiertomatkalla, joista kolme tehtiin -syksyllä ja neljäs keväällä. Ensimäiselle lähdettiin jo 2/10, ja -osanottajat olivat: rva Suonio, neidit Silén, Lähteenoja, Kunnas ja -Sirkka Hertzberg sekä hrat Lattu, Kallio, Keihäs, Närhi, Suonio ja -Tallroth, Paitse Anna Liisaa kuului ohjelmistoon Lemmen leikki ja -Mustalainen, ja annettiin näytäntöjä -- 12 neljässätoista päivässä -(3/10-16/10) -- _Hämeenlinnassa. Tampereella, Kotkassa, Kuopiossa ja -Mikkelissä_. "Kaikkialla", Kaarlo kirjoittaa 18/10 Betty Elfvingille, -"Anna Liisa on tehnyt voimakkaan vaikutuksen ja pusertanut esiin paljon -kyyneleitä. -- Sitä vastoin Lemmen leikki, hyvin hieno, jopa liian -hieno komedia viime vuosisadalta, joka oli menestynyt Helsingissä, ei -saavuttanut suosiota pikkukaupungeissa." Taloudellinen tulos oli niin -hyvä, että se kehotti lähtemään uusille samanlaisille matkoille. - -Bergbomin palattua esitettiin ensi kerran Jalmari Finnen suomentama -Beaumarchais'n _Figaron häät_ 18/10. Mestarikomedia teki tehtävänsä, -huvitti ja nauratti täpötäyttä huonetta. Pääosat olivat mitä -parhaimmissa käsissä: Lindfors oli Figaro, Olga Poppius Susanne, Katri -Rautio kreivinna ja Axel Ahlberg kreivi Almaviva, eikä sivuosiakaan -pilattu: Falck Bartholo, Pesonen Bridoison, Rautio Antonio, rva -Kahilainen Marsellina, Olga Salo Chérubin, nti _Hilma Tähtinen_[26] -Fanchette. Kappale meni 6 kertaa. -- Sillä aikaa kun Figaron häitä -näyteltiin, Bergbom joukkoineen teki toisen turneen. Hän kävi näet -_Turussa_ ja antoi siellä 26-27/10 sekä Anna Liisan että Lemmen leikin -ja Mustalaisen, kohta kuitenkin palatakseen Helsinkiin, missä muun -muassa oli harjotettavana Minna Canthin juuri kirjoittama pikku -huvinäytelmä _Kotoa pois_. Tämä antaa taas aihetta vilkaista Minna -rouvan kirjeisiin. - -Kirjeessään Emilielle 3/10 Minna Canth tunnustaa kyynelsilmin -lukeneensa sähkösanomat, jotka ilmottivat hänelle Anna Liisan -menestyksen. "Kun nyt vaan onnistuisi tarttumaan kiinni taas uuteen -innostuttavaan aineeseen", hän sitte jatkaa. "Ei se kirjoitus muuten -suju ensinkään, ellei innostusta saa! -- -- Ei sillä että minä enää -suuria toivon itsestäni, ikä kun alkaa liian paljon kallistua -loppupuoleen. Tuntuu enemmän kuin armosta, jos vielä muutamia -kelvollisia kappaleita saisin kynästäni. Mutta sitä suurempi syy iloon, -kun se onnistuu --- ja kun -- no niin, en huoli ruveta nyt -sentimentaliseksi." -- Teatterin tulosta Kuopioon näyttelemään Anna -Liisaa Minna Canth oli kovin iloinen. Emilie Bergbom puolestaan oli -lähettänyt Kaarlolle kauniin kukkavihon tekijälle annettavaksi, kun -näytelmä ensi kerran esitettiin tämän kotikaupungissa. Sen jälkeen -Minna Canth kirjoittaa Bergbomille: (10/10) "Kunnioitettava Tohtori! -Hyvin on ollut hiljaista ja tyhjää sen jälkeen kun Tohtori täältä läksi -teatterin kanssa. Moni on valittanut sitä ettei useampia näytäntöjä -annettu, mutta minä olen lohdutellut heitä sillä, että Tohtori ensi -keväänä tuo teatterin tänne uudelleen. Ja siitä toivosta minäkin elän -koko ensi talven." - -"Noin puoliväliin olen jo kirjoittanut 'Kotoa pois'. Viikon päästä sen -saan valmiiksi, ja kun Elli kirjoittaa siitä otetta sitä mukaa kuin -minun käsistäni joutuu manuskriptia, niin voin sen heti silloin -lähettää Tohtorille. Kyllä se nyt tulee pitempi ja muutenkin parempi, -Fanny miellyttävämmäksi ja niin poispäin. Postineiti on jo käynyt -talossa ja tehnyt tehtävänsä. Kuudeksi päiväksi luulisin siinä olevan -työtä." -- Kirjeen loppupuolella mainitaan esteenä, miksi kirjoittaja -ei voi noudattaa kehotusta tulla Helsinkiin, muun muassa "Agnes" -näytelmä, "jos pääsisin innostumaan siihen, en muuta virkistystä -kaipaisi". -- Tästä päättäen Minna Canth oli Bergbomin kanssa -neuvotellut toisestakin draamasta, joka samoin kuin Kotoa pois oli -hänen ennen julkaisemaansa novelliin perustettu. -- Vielä otamme -seuraavat sanat kirjeestä Emilielle (25/10): - -"Kun sanomalehdistä näin, että 'maaseutupainos' on matkoilla ja Tohtori -luultavasti heidän mukanaan, lähetän tänään käsikirjoituksen 'Kotoa -pois' näytelmään Emilien osotteella. Tohtori kirjoitti, että sillä oli -tulinen kiire [jotta se ennätettäisiin näytellä ennen Erkon uutta -draamaa] ja sen vuoksi sitä olen lykännytkin 'för pinkära lifvet'. -Kaikkia Tohtorin antamia osviittoja otin varteen, ja puolta paremmaksi -se mielestäni tuli." -- - -Kotoa pois näyteltiin ensi kerran 8/11 saamatta mainittavaa -menestystä; kritiikki väitti, että kappaleen koomillinen ja vakava -aines eivät olleet sopusoinnussa keskenään. Se meni 5 kertaa. -- -Silloin Bergbom oli kolmannella kiertomatkallaan, jolloin Anna Liisa -esitettiin _Viipurissa, Lappeenrannassa ja Pietarissa_ 8/11-11/11. -- - -Uusi premiääri sattui jälleen 20/11, jolloin annettiin Yrjö Weijolan -2-näytöksinen "legenda" _Haavoja_.[27] Tämä näytelmä, jossa tunnelmien -julkilausuminen on astunut toiminnan sijaan, näyteltiin kauniisti (rva -Rautio -- abbedissa, Axel Ahlberg -- ritari) ja teki messujen -säestämänä aika runollisen vaikutuksen, mutta ei pysynyt näyttämöllä -enempää kuin kolme iltaa. - -Edellisiä uutuuksia merkillisempi oli sekä aiheensa että ansioittensa -puolesta 17/11 ensi kerran näytelty J. H. Erkon "runomuotoinen -murhenäytelmä" _Kullervo_, jolla myöskin oli vastaava suuri menestys. -Se meni näet kaikkiaan 11 kertaa. -- Näyttämöllepanoon nähden ei oltu -huolta eikä vaivaa säästetty. Muinaissuomalaisia pukuja ja koristuksia -oli hankittu paljon uusia, ja harjotukseen oli tarpeellinen työ -uhrattu. Kullervona esiintyi Halme, joka olennoltaan oli siihen -sopivin, ja näyttäytyikin pääasiassa kypsyneeltä sankariroolia -kannattamaan. Muut esiintyjät olivat: nti Rängman -- Ilvo, Ilmarin -emäntä; rva Rautio -- Anja, Ilmarin sisar; nti Lähteenoja -- Armi, -Kullervon äiti; nti Kunnas -- mieron tyttö; B. Leino -- Väinö; A. -Ahlberg -- Ilmari; E. Falck -- Untamo; A. Rautio -- Kalervo; Närhi -- -Onervo-noita j.n.e. -- Tekijän hyväksi annettiin aaterikas näytelmä -6/12, jolloin runoilija huudettiin esiin ja sai vastaanottaa teatterin -johtokunnalta laakeriseppeleen. Sitä paitse ilmotettiin, että yleisön -puolelta illan muistoksi lahjotettiin tekijälle kirjoituspöytä. - -Näin oli siis kahden kuukauden kuluessa esitetty neljä uutta kotimaista -kappaletta, joista kaksi niin suuriarvoista kuin Anna Liisa ja -Kullervo. Kaikkia näitä, paitse Haavoja, koskee Bergbomin kirje Minna -Canthille (30/11), josta otamme seuraavat rivit: - -"Raskas syntitaakka painaa minua, kun en vielä ole tehnyt selkoa -kiertomatkastamme ja Teille tulevista prosenteista.[28] Lähetän ne -tässä. - -"Matka oli hyvin hauska, ja Anna Liisa otettiin kaikkialla -suosiollisesti vastaan. Viipurissa se herätti kaikkein suurimman -mieltymyksen; ihmiset tekivät oikein väkirynnäkön pilettiluukkua -vastaan. Lappeenrannalla saimme rakentaa näyttämön samana päivänä kun -näyteltiin ja lisäksi jotenkin kylmässä huoneessa (rakuunarykmentin -suuressa maneesissa), mutta Anna Liisa kesti voimakkaasti taistelun -- -n.b. kuuman teeveden ja portviinin avulla. Rouva Rautio oli suuresti -edistynyt Anna Liisan osassa siitä asti kun näin hänet Helsingissä -harjotuksissa [Ennen oli Kirsti Suonio maaseuduilla näytellyt Anna -Liisana]. Tuo laimea kiitos, jonka silloin hänelle annoin, ei nyt enään -olisi paikallaan. -- -- - -"Kotoa pois sai kritiikiltä hyvin ankaran tuomion. Minua se suuresti -miellytti, n.b. niin paljon kuin 1-näytöksinen luonnos voi sitä tehdä. -Jos niin ankaria vaatimuksia tehdään, niin kuka silloin hevosella -kirkkoon pääsee. Se ei ollut vanhan mallin mukainen, vaan siinä oli -omituista. Vieraat rouvat kuitenkin enemmän kaavamaisia kuin suotavaa -olisi ollut. Valitettavasti näyttelijät eivät saaneet mitään rouvista. -Sen sijaan rvt Kahilainen ja Rautio olivat hyvin hauskat. - -"Kullervolla on ollut suuri ja odottamaton menestys. Kovasti iloitsen -siitä Erkon tähden, hän kun tarvitsee kehotusta. Kuinka 'Agnesin' laita -on?" - -Vastatessaan (4/12) Minna Canth muun muassa lausuu: - --- -- "Menihän se vähäisen niinkuin penkin alle tuo 'Kotoa pois'. Ei -miellyttänyt oikein täälläkään Suom. seuran vuosijuhlassa. Lukien se -tuntuu naurattavan ihmisiä paljon enemmän kuin näyttämöltä. Ei taida -minusta olla semmoisten ilveilyjen kirjoittajaksi. -- Eikä ole tahtonut -'Agneskaan' vielä sujua. Olen kyllä alkanut ja kirjoittanut: ensimäisen -näytöksen alkua kolmeenkin kertaan, mutta en ole päässyt siihen vielä -innostumaan. Ja siitä se juuri onnistuminen riippuu. Muuten en ole -ensinkään ollut roveissani nyt kolmeen viikkoon. Minulla oli nim. -silloin paha säikähdys, että makasin tainnoksissa ja olin vähällä saada -sydänhalvauksen, enkä ole vielä sen jälkeen oikein tointunut." -- -- - -Ennen joulua Bergbom vielä kävi _Pietarissa_ antamassa kolme näytäntöä, -joissa 17/12-20/12 esitettiin Aino ja Uramon torppa sekä pikku -kappaleet: Naimiskauppa, Kumarrusmatka ja Pappilan tuvassa. Luultavasti -tämä tapahtui yksityisten pietarilaisten ystävien kehotuksesta. -"Pietarin matka", Emilie kirjoittaa 30/12 Betty Elfvingille, "oli -kerrassaan epäonnistunut." Puhumatta rahallisesta tappiosta sattui -Pietarissa sekin onnettomuus, että Kaarlo siellä taas sairastui -influensaan, joka niin monta talvea oli häntä vaivannut. Yleensä oli -syyskausi kuitenkin ollut hyvin edullinen teatterille -- "jos -edelleenkin käy yhtä hyvin", Emilie lausuu, "niin voimme varmaan -toivoa, että päätämme tämän näytäntövuoden velattomina". Ja hän jatkaa: -"Olisihan silloin meille tullut sovelias hetki vetäytyä pois ja jättää -teatterin johto toisiin käsiin, mutta kenen?!" -- Hän huudahtaa näin -sentähden että nyt jo oli huomattu, että Kasimir Leino ei ollut -tarpeeksi innostunut teatteritoimeen. Hän erosikin jo keväällä. -- - -Pietarissa Kaarlo jälleen kävi pyytämässä Ida Aalbergia vierailemaan -kevättalvella. Myöntävä vastaus tuli myöhemmin, niinkuin näkyy Kaarlon -vastauksesta (7/1): - -"Arvoisa Rouva Paronitar, olen ollut jotenkin sairaana, vielä huonompi -kuin miehenne luona käydessäni, mutta Teidän kirjeenne virkisti minua -erinomaisesti. Se oli yhtä hyvä kuin koko joukko kiniinipulvereita. -Siis Kleopatra nostetaan haudastaan! Hyvä! Minä olen valmis auttamaan -häntä taas lumoamaan alhaisempia henkilöitä kuin Caesareja ja -Antonioita. Teidän virkeytenne on ihmeteltävä. Se on vaikuttanut -suggeroivasti minuunkin. Nyt en näe mitään esteitä. -- -- [Sitten -muista kappaleista, joissa taiteilijatar olisi esiintyvä.] Minulla on -ehdotettavana sopiva näytelmä -- Sudermannin uusi draama, Das Glück im -Winkel [Onnen sopukka]. Siinä on Teille kaunis tehtävä -- ei niin -meluavan kiitollinen kuin Magda, mutta hienompi ja syvempi. Olen varma -että siihen miellytte, en ainakaan nyt tiedä mitään sopivampaa. Ei se -ole pitkä, jotenkin rauhallinen, ei vaadi ääneltä erinomaisia -ponnistuksia (eikä näyttelijättäreltä toaletteja). Lisäksi uusi ja tätä -nykyä Euroopan huomattavin näytelmä." -- -- - -Mitään uutta joulukuulla ei enää näytelty; merkillisimpiä uusintoja oli -paitse Uramon torppaa Puolan juutalainen (B. Leino pääroolissa). -Tammikuun muistopäivinä esitettiin Nummisuutarit ja Regina von -Emmeritz, jossa jälkimäisessä nti Rängman näytteli nimiroolia sangen -tyydyttävästi. Ensimäinen uusi kappale tuli 10/1 Jalmari Finnen -suomentama Emile Augier'n 5-näytöksinen näytelmä _Vanhoillisten -leirissä_ (Le Fils de Giboyer). Lindforsia (Giboyer) pidettiin -mestarillisena ja toisia hyvinä tehtävissään, mutta kappale meni vain -kaksi kertaa. Niinkuin moni muu ranskalainen draama, tuntui tämäkin -meikäläisestä yleisöstä vieraalta. -- Vähän paremmin onnistui, vaikkei -silti toivon mukaan, 26/1 ensi kerran esitetty Shakespearen _Talvinen -tarina_. Näyttämöllepano oli kyllä etevästi toimitettu ja ensi-iltana -oli täpötäysi huone innostunut, mutta kassakappaleeksi kaunis -runollinen näytelmä ei tullut; se meni vain neljä kertaa. Esiintyjät -eivät näy tällä kertaa oikein kohonneen tehtäväinsä tasalle, joskaan -esim. rva Raution Hermionelta ei puuttunut jaloa ylevyyttä. Vai -vaikuttiko yleisöön tieto siitä, että vielä mahtavampi Shakespearen -draama oli tulossa? - -Runebergin päivän ohjelmasta, jossa kyllä ei ollut mitään uutta, -mainitsemme kuitenkin suomentajan muistoksi "Ei voi" kappaleen. Kolme -päivää myöhemmin (8/2) muutti näet _Antti Törneroos-Tuokko_ näiltä -mailta. Niinkuin ennen on kerrottu (kts I, 44), oli Tuokko niitä -runoilijoita, jotka 1860-luvulla tuotannollaan (Saul) herättivät -luottamusta suomalaisen teatterin mahdollisuuteen, ja kun laitos oli -perustettu, hän suomentajana uutterasti ja kauvan palveli sekä -ooppera- että puhenäyttämöä. Asuen maaseudulla mitä ahtaimmissa oloissa -hän 61-vuotiaana kuollessaan oli jo unohtunut. Niitä harvoja, jotka -häntä muistivat, oli Bergbom, joka oli toimittanut hänelle käännöstyötä --- hänen paras ja pitkinä aikoina ainoa toimeentulolähteensä. Kun vanha -runoilija kätkettiin viimeiseen lepokammioonsa, Bergbom teatterin -puolesta laski seppeleen hänen kummulleen, lausuen kiitoksen sanoja -hyvästä yhteistyöstä. - -Sitten oli vain yksi näytäntö, jossa esitettiin E. Littsonin järjestämä -4-kuvaelmainen tanssinäytelmä _Vuodenajat_, ennen kun _Ida Aalbergin_ -vierailu alkoi. Näyttelijätär esiintyi ensin lady Macbethina kolme -kertaa. Sen jälkeen seurasi kaksi huomattavaa uutta näytelmää. Toinen -niistä oli B. Leinon suomentama H. Sudermannin _Onnen sopukka_ (21/2), -ja oli sillä, kiitos olkoon hyvän esityksen, kaunis menestys. Ida -Aalberg kuvasi täysin kypsyneellä taiteella, ilman suuria temppuja, -ylen vaikuttavasti Elisabet-rouvan tunteiden kehityksen alistuneesta -tyyneydestä myrskyiseen kuohuntaan ja sitte taas epätoivoisen tuskan -kautta avomieliseen tunnustukseen ja pysyvään onneen ja rauhaan. W. -Söderhjelm, joka nyt Hufvudstadsbladetissa arvosteli teatteria, sanoo -muun muassa taiteilijattaren kasvojeneleitä aivan mestarillisiksi, niin -että häntä olisi voinut sanoittakin ymmärtää. Mutta ei siinä kylläksi, -oli kuin hän olisi kohottanut muittenkin esityksen tavallista -korkeammalle. Kaikissa havaittiin yhtä harras antauminen -tehtäväänsä: Halme parooni Röcknitzinä, Leino Wiedemannina, Pesonen -piiritarkastajana, Weckman aliopettajana, nti Kunnas rva Röcknitzinä. --- Toinen uutuus oli Paavo Cajanderin[29] suomentama Shakespearen -_Antonius ja Kleopatra_, jonka ensi-ilta (11/3) muodostui semmoiseksi -voitoksi kuin Regina von Emmeritzin, Faustin, Elinan surman y.m. -parhaimmin onnistuneiden suurdraamain premiäärit. Näyttämöllepanossa ei -oltu mitään laiminlyöty, jotta maailmankuulu rakkaustragedia, missä -länsimaiden ja itämaiden aikanaan loistavimmat edustajat omaksi -tuhokseen kohtaavat toisensa, esiintyisi historiallisesti ja -runollisesti oikeissa, tehokkaissa puitteissa. Etualalla oli itämaista -upeutta ja roomalaista loistoa, taustalla Egyptin ikivanha -kultuurimaailma. Ida Aalbergin Kleopatraa ihastuneet katsojat ylistivät -parhaimmaksi hänen mestariluomiensa joukossa, luultavasti sentähden -että se oli viimeksi nähty, mutta kenties todellisuudenkin mukaan, -sillä sallihan itämainen kaunotar rajattomine intohimoineen ja -oikkuineen taiteilijattaren käyttää koko alkuperäistä voimaansa -vaihtelevien tunteitten välittömään esitykseen. Ja kieltämättä Ida -Aalberg kuvasi yhtä mestarillisesti kuningattaren kuin naisen, joista -toinen oli yhtä tottumaton kuin toinenkin itseänsä hillitsemään; mutta -jos hän niin tehden oli enemmän uudenaikainen kuin shakespearemaisesti -suuri ja muinaistyylinen, niin johtui se siitä ettei kukaan voi -irtaantua luonnostaan. Antoniuksena Ahlbergkin kohosi ehkä korkeammalle -kuin koskaan ennen, mutta Lindforsin Octavius, sanotaan, muistutti -liiaksi Napoleonia Rouva Suorasuussa. Leino täytti kunnollisesti -Enobarbuksen osan, ja Katri Rautio oli viehättävä Octaviana; muut -roolit olivat pieniä. Mahtavampi vaikutus kuin yksityisistä sivuosista, -lähtikin yhteisnäyttelemisestä, johon johtaja oli osannut harjottaa -lukuisat myötävaikuttajat. Niinkuin tavallisesti suurten näytelmäin -onnistumisen jälkeen, huudettiin Bergbomkin esiin; ilman hänen -suurenmoista tarmoaan ja nerollista kykyään ei meillä tämmöistä olisi -saatu nähdä. -- Kun näytelmä meni toisen kerran, sai vieraileva -taiteilijatar vastaanottaa komean runsaudensarven ja sen ohella -seuraavat säkeet: - - Ida Aalberg-Uexkull-Güldenband. - - Omaksensa, Parhaaksensa - Sinut Suomi ymmärtää. - Meille harva vuosisata - Vertaistasi, suurempata - Näyttelijää synnyttää. - Lumotuilta, - Hurmatuilta - Ota ylistykseksi - Onnen runsaudensarvi, - Jonka siskojesi parvi - Hellin mielin tarjovi. - -Kaikkiaan näyteltiin Antonius ja Kleopatra 9 kertaa; viimeinen näytäntö -oli 29/3, johon loistava vierailu päättyi. - -Huhtikuun 2 p. Bergbom lähti lyhyelle ulkomaanmatkalle, ei oman -terveytensä takia, sillä tammikuun lopulta saakka hän oli ollut hyvissä -voimissa, vaan seuratakseen sisartaan, Augusta af Heurliniä, jonka, -lääkärin neuvosta, nuoren tyttärensä kanssa piti matkustaa -parannuksille Wiesbadeniin. Kaarlo pysähtyi kuitenkin Berliniin, josta -hän kirjoittaa Emilielle: - --- -- "Olen nyt ollut vapaa hengenahdistuksestani, sentähden että olen -saanut riittävästi kävellä. Tunnen itseni toiseksi ihmiseksi. -- -Teatterissa olen nähnyt sangen paljon. Muun muassa 'Der Herr Direktor', -joka oli aika hupainen, mutta valitettavasti liian vapaa yleisöllemme. -Comtesse Guckerl, jota Finne suositteli, oli totta kyllä täysin -säädyllinen, mutta niin peräti muistoperäinen ja 'ewiggestrig' -(ikuisesti eilinen), että minua suututti. Mutta mistäpä niitä komedioja -ottaa?" -- -- - -Noin 25 p. Kaarlo tuli kotia. Hänen poissaollessaan oli teatterissa -esitetty kaksi uutta draamaa. Ensimäinen oli Aino Malmbergin suomentama -englantilaisen Arthur W. Pineron moderni, vaimon ja miehen puhtautta -onnellisen avioliiton ehtona käsittelevä, 4-näytöksinen _Tanquerayn -toinen vaimo_, joka meni ensi kerran 10/4 ja sen jälkeen toisenkin -herättämättä yleisön suosiota. Pääosissa esiintyivät: Leino -Tanquerayna, rva Suonio Paulana (toisena vaimona) ja nti Tähtinen -Elleana (tytär ensimäisestä aviosta). Toinen uutuus oli Martti Wuoren -kääntämä L. Tolstoin 5-näytöksinen näytelmä _Pimeyden valta_; ensi-ilta -22/4. Niin repäisevällä realismilla kuin merkillinen kuvaus -venäläisestä maalaiselämästä näyteltiinkin, ei se luonnollisestikaan -voinut saada suurta menestystä -- siksi se on liian hermojakysyvä. -Useat esiintyjät onnistuivat tehtävissään erittäin hyvin. Niin Weckman -Nikiittana, rva Rautio Akuliinana, rva Kahilainen Matrionana, rva _Olga -Leino_[30] Anjutkana, Närhi Mitritshinä j.n.e. Kappaleen oli -harjottanut Kasimir Leino ja se annettiin 5 kertaa joista kaksi -alennetuin hinnoin. - -Tänäkin keväänä oli lähdettävä kiertomatkalle, sillä puhumatta -vuodenajan tavallisesta epäsuotuisuudesta teki venäläisessä teatterissa -esiintyvä italialainen ooppera hallaa kaikille teattereille. Aina -syksystä saakka oli Bergbomia kehotettu tulemaan Kuopioon; Minna Canth -kirjoitti siitä tavan takaa. Mutta kun ei siellä voitu hankkia 400 -markan takausta iltaa kohti, suunniteltiin turnee toisin. Bergbom kävi -näet joukkoineen _Tampereella, Oulussa, Vaasassa ja Jyväskylässä_, -antaen yhteensä 12 näytäntöä 5/5-20/5. Ohjelmiston päänumerot olivat -Anna Liisa, Uramon torppa ja Onnen sopukka. Helluntaiaattona oltiin -jälleen Helsingissä. Kaarlo oli matkaan tyytyväinen, sillä puhdas -voitto lähenteli 1,500 mk. -- Samalla aikaa olivat pääkaupunkiin -jääneet näyttelijät näytelleet enimmäkseen alennetuin hinnoin. -Keisarillisten Majesteettien kruunauspäivänä 26/5 oli juhlanäytäntö, -joka alotettiin soittamalla keisarihymni ja Maamme-laulu ja jossa -sitten esitettiin Elämä on unelma. Viimeinen näytäntö (Rouva Suorasuu) -oli 31/5. - -Näytäntökausi oli jälleen sekä merkillisten -- niin kotimaisten kuin -vieraittenkin -- uutuuksien että taiteellisen työn puolesta ollut -huomattavimpia, mutta huolimatta kaikista ponnistuksista lopputulos ei -kuitenkaan ollut niin suotuisa kuin Emilie Bergbom oli toivonut. Tulot -näytännöistä olivat kyllä noin 21,000 mk suuremmat kuin edellisenä -vuonna, mutta matkakustannusten y.m. kautta kohosivat menotkin samassa -määrässä. - -Syksyllä tapahtuneiden kiertomatkojen johdosta olivat varsinkin -perheelliset näyttelijät valittaneet, että ne tuottivat heille -vaikeuksia. Sentähden päätettiin, ettei ensi vuonna pitempiä turneita -tehtäisi sekä että jos myöhemmin tarpeelliseksi katsottaisiin lähettää -seurue pitemmäksi aikaa maaseuduille, niin olisi niille jäsenille, -jotka siitä enimmin kärsivät, kohtuullinen korvaus annettava. -- -Kasimir Leinon sijaan, joka (niinkuin jo ylempänä on sanottu) erosi -teatterista, otettiin ohjaajaksi _Jalmari Finne_.[31] Muutoin erosi -tänä keväänä nti Hanna Kunnas ja tuli seurueen jäseneksi ylempänä -mainittu rva Olga Leino. Uusia oppilaita oli Eino Salmela ja nti Helmi -Talas.[32] - -Näytäntöjen luku oli 144 ja esitettiin niissä: 26 kertaa _Anna Liisa_; -11 _Kullervo_; 10 Lemmen leikki, Onnen sopukka; 9 Antonius ja -Kleopatra, Mustalainen; 7 Figaron häät; 5 _Kotoa pois, Uramon torppa, -Regina von Emmeritz_, Pimeyden valta; 4 _Nummisuutarit, Kumarrusmatka_, -Talvinen tarina; 3 _Aino, Haavoja, Kyökissä_, Lääkäri vastoin -tahtoansa, Voimakkaita naisia, Yhdistysjuhla, Puolan juutalainen, -Macbeth, Sigurd Slembe; 2 _Pappilan tuvassa, Amalia ystävämme, Ei voi_, -Vasantasena, Rouva Suorasuu, Elämä on unelma, Reviisori, Wilhelm Tell, -Setä Bräsig, Kotikahakka, Luulosairas, Kirjeen kujeet, Vanhoillisten -leirissä, Tanquerayn toinen vaimo; 1 _Kuopion takana, Naimiskauppa, -Pahassa pulassa, Vuodenajat_, Saituri, Jeppe Niilonpoika. - -Näistä 43 kappaleesta oli kotimaisia 17 ja uusia 14 (5 kotimaista). - - - - -XXV. - -Viideskolmatta näytäntökausi, 1896-97. - - -Kaarlo Bergbom lähti jo ennen toukokuun loppua ulkomaille ja ensiksi -Kööpenhaminaan. Viivyttyään siellä jonkun päivän oli hänen lähdettävä -Berliniin, jossa hän odottaisi sisartaan ja josta he yhdessä -matkustaisivat Marienbadiin. Oleskelu tällä kylpypaikalla oli näet -edellisenä kesänä heistä tuntunut niin virkistävältä, että olivat -päättäneet tänäkin vuonna palata sinne. Syy miksi Emilie ei kohta -seurannut veljeänsä ei ollut ainoastaan se että pari näytäntöä oli -vielä toimeenpantavana ennen seurueen hajaantumista, vaan myöskin -kesäkuun 1 p. tapahtuva asunnon muutto. Koska asuminen neljännessä -kerroksessa oli epämukava Augusta af Heurlinille, joka ei vieläkään -ollut täysin toipunut pitkällisestä taudistaan, oli sovittu että he -muuttaisivat saman talon kahteen toiseen, pienempään huoneustoon, -joista rouva Heurlin ottaisi alimmassa kerroksessa olevan sekä Emilie -ja Kaarlo toisessa kerroksessa olevan, ja yhdistettäisiin asunnot -keskenään kiertoportailla. Näin muuttivat jälkimäiset niihin -huoneisiin, joissa he sitten asuivat kuolemaansa saakka. Aivan suuri -muutos edelliseen verraten tämä ei sentään ollut, sillä nytkin niinkuin -ennen oli heidän silmiensä edessä Vanhan kirkon tuuhea puisto, -läntiseltä taivaalta paistoi aurinko heidän huoneihinsa, ja vihdoin he -entiseen tapaan elivät yhdessä vanhan tätinsä, rva Sanmarkin, ja -sisaren perheen kanssa. - -Matkalta ei ole ainoatakaan kirjettä. Luultavasti Emilie tapansa mukaan -tuli kotia heinäkuun keskivaiheilla, jota vastoin Kaarlo viipyi -myöhempään ulkomailla. Kumminkin hän jo elokuun alkupuolella oli -Helsingissä, sillä silloin hän sieltäpäin tiedusteli sopisiko hänen -käydä Kuopiossa tapaamassa Minna Canthia, jonka terveydentila oli -muuttunut arveluttavaksi. - -Jo keväällä 30/3 Minna Canth oli kirjoittanut itsestään: -- "Minä tänä -talvena en ole elänyt ensinkään. Paitse sydänvikaa, jonka sain viime -syksynä, ja joka kuitenkin on vaarallisinta ja pahinta, olen kolme -kuukautta potenut influensaa ja reumatismia, vuoteenomana melkein koko -ajan. Nyt ne ovat niinkuin toivon minut heittäneet, muutamia päiviä -olen jo ollut liikkeelläkin, mutta voimat ovat yhä vieläkin huonot." -- - -Alkukesästä hän sitte kylpi Naantalissa, mutta sai siellä "lievemmän" -sydänkohtauksen -- niinkuin luuli liiallisista kylvyistä -- jonka -tähden keskeytti kylpemisen ja matkusti kotiin. Siellä hän jonkun -päivän päästä sai kahta kovemman kohtauksen, johon liittyi ankara -hengenahdistus. Kun Elli tytär 13/8 vastasi Kaarlon kysymykseen, oli -äiti jo viidettä viikkoa ollut vuoteenomana, ainoastaan välistä jaksaen -pukea vaatteet päälleen maatakseen peitteen päällä. Lääkäri oli -ehdottomasti kieltänyt päästämästä vieraita sairaan luokse, mutta hän -luuli, että "Tohtorin" käynti voisi vaikuttaa virkistävästi. Kun tytär -tästä neuvotteli lääkärin kanssa, sai sairas vihiä ja sitte tietoakin -mistä kysymys oli. Seuraavana päivänä Minna-rouva itse kirjoitti -Bergbomille: - -"Rakas Tohtori! Olipa se ilosanoma, Tohtori! Eivät yrittäneet minulle -vielä mitään virkata, mutta illalla kuulin, kun lääkärini ja Elli -keskustelivat jotain erikoisempaa toisessa huoneessa, ja sitten urkin -sen tietooni. -- -- En voi sanoa, kuinka iloinen olen Tohtorin tulosta -ja siitä ystävyydestä, jota se odottaa. Olenkin täällä niin paljon -ajatellut Teitä sairauteni aikana. Sekä Teitä että Emielietä. -- -- -Herttaisesti tervetullut, Tohtori! Meillä on huone Tohtorin varalta. -Ystävänne Minna Canth." - -Bergbom kävi siis Kuopiossa, ja silloin hän viimeisen kerran näki -Minnan, sillä vaikka tämä syksympänä yhteen aikaan oli parempi, niin ei -hänellä enään ollut vuottakaan jälellä. Mitään lähempiä tietoja -käynnistä meillä ei ole, mutta ilmankin se osottaa Kaarlo Bergbomin -sydämenlaatua, kuinka hän (niinkuin Minna Canth, ensi kerran -tavattuansa hänet, kesällä 1882 oli kirjoittanut Olga Kiljanderille) -oli "kaukana kaikesta pikkumielisyydestä", kuinka hän itse tahtoi -unohtaa ja saada Minna-rouvankin unohtamaan mitä katkeraa heidän -välillään oli ollut. - - * * * * * - -Syyskauden toimi alkoi taas kansannäytännöillä, joista ensimäinen, Anna -Liisa, oli 30/8. Ohjelmistolle uusi kappale, Jalmari Finnen suomentama -Alex. Bissonin ja Ferd. Carrén 3-näytöksinen huvinäytelmä _Herra -ylitirehtööri_ (Monsieur le directeur), annettiin 18/9. Pääroolit tässä -kevyessä -- ehkä liiankin kevyessä -- mutta hienossa ja hupaisessa -näytelmässä olivat Lindforsilla ja Katri Rautiolla. Heidän oivallisen -näyttelemisensä ansioksi on luettava, että kappale pääsi täyteen -arvoonsa -- se meni syksyllä 6 kertaa. Sitä vastoin voitiin vain 4 -kertaa antaa Jalmari Finnen kääntämä Franz von Schönthanin ja Franz -Koppel-Ellfeldin niinikään 3-näytöksinen huvinäytelmä _Kreivitär -Kirkassilmä_, jonka ensi-ilta oli 30/9. Senkään esitys ei ollut arvoton --- opintomatkalta juuri palannut rva Suonio pääroolissa sekä rva -Poppius, Rautio, Weckman, Salo, nti Lähteenoja j.n.e. toisissa -- mutta -koomillisuus oli jokapäiväisempää ja teennäisempää. - -Lokakuun päävaltti oli Orleansin neitsyt, yhdeksän vuoden päästä -uusittuna. Ensi-ilta oli 14/10, eikä Schillerin romanttinen draama -ollut tehoomatta, joskaan ei Maiju Rängman nimiroolissa muuta kuin -paikottain kohonnut tehtävän tasalle; se meni syksyllä 8 kertaa. -Samalta kuukaudelta on mainittava Molière-ohjelma (28/10), joka käsitti -huvinäytelmät _George Dandin_ ja Sievistelevät hupsut, edellinen uusi, -jälkimäinen uusinto. Kummassakin oli päätehtävä Lindforsilla, jonka -George Dandin ei kuitenkaan luonteen varmassa käsittämisessä kohonnut -hänen parhaimpien Molièrehahmojensa rinnalle. - -Vihdoin voitiin tänäkin syksynä esittää kotimainen alkuteos, nimittäin -A. B. Mäkelän 5-näytöksinen näytelmä _Ruukin jaloissa_ (18/11). Vaikka -kappale oli juoneltaan jotenkin sekava ja vailla selvää aatteellista -pohjaa, oli sillä Karjalan murteella sepitetyn vuoropuhelun sekä -yksityisten luonteiden ja kohtausten luontevuudessa siksi ansioita, -että menestys varsinkin ensi-iltana oli sangen hyvä.[33] Näyttämöllä -uutuus pysyi vain kolme iltaa. Esityksen ja yleisön suosion huippukohta -oli neljännessä näytöksessä, missä Vallinkorva (Rautio) lauloi O. -Merikannon säveltämän surunvoittoisen laulun. - -Joulukuulla näyteltiin vielä yksi ohjelmistolle uusi kappale: A. Leinon -suomentama A. Blanchen 2-näytöksinen ilveily _Kuleksiva teatteriseura_ -(2/12). Kumarrusmatkan jälkeen esitettynä vanha farssi hullunkurisine -kohtauksineen teki toivotun vaikutuksen; Lindfors oli johtaja Sjövall, -Falck nahkurimestari, joka tietämättään joutuu osalliseksi parhaillaan -esitettyyn näytelmään. -- Varsinaisen värinsä sai sentään joulukuun ja -osaksi tammikuunkin ohjelmisto usein ennenkin annetun, mutta aina -mieluisan Donizettin oopperan Rykmentin tyttären kautta, jossa tällä -kertaa nimiroolissa esiintyi nti _Ida Flodin_, Ida Basilierin sisaren -tytär. Nuori laulajatar, jonka laulua ja näyttelemistä arvosteltiin -"sielukkaaksi ja viehättäväksi" menestyi oivallisesti, ja ooppera, -jossa muut esiintyjät, samoin kuin kolme vuotta ennen, olivat seurueen -jäseniä, esitettiin 10 kertaa (9/12-27/1). - -Tänä syksynä Emilie vielä sai kolme kirjettä Minna Canthilta, kaikki -marraskuulla. Enimmäkseen niissä puhutaan päällysvaatteesta, "kapasta", -jonka Minna pyysi Emilien valita ja ostaa hänelle. Emilie suorittikin -asian kirjoittajan täydelliseksi tyytymykseksi. Sen ohella saamme -niistä tietää, miten hänen terveytensä oli vaihteleva ja yleensä huono. -Syyskuulla hän oli ollut parempi, mutta lokakuulla taas huonompi; -marraskuulla unettomuus oli käynyt kovin rasittavaksi. Ymmärrettävää on -että semmoisissa oloissa ei ollut puhettakaan kirjailijatoimen -jatkamisesta, mutta kuitenkin Minna näyttää seuranneen teatteri- ja -kirjallista elämää. Hän lausuu tyytyväisyytensä A. B. Mäkelän kappaleen -johdosta. "Hänen uusi kappaleensa oli minulle aivan yllätys. Uusihan -tämä on, tietysti, eikä se vanha 'Lemminkäinen'.[34] Kunpa hänestä nyt -vielä tulisi mies!" Hän on pahoillaan, että Kaarlo oli raihnainen. -[Emilie oli kai kertonut sen]. "Hän näytti niin erinomaisen terveeltä -syksyllä täällä käydessään." Hän on mielissään, että Bergbomit pitävät -Teuvo Pakkalasta. "Hän on noita hiljaisia ja uskollisia, sen vuoksi -niin sydämestäni soisin hänelle menestystä." Ja sitten Erkosta: "Onni -ettei J. H. Erkko tullut valtiopäiville. Mitenkä hän olisi niihin -toimiin soveltunut? Parasta kun pysyy omalla alallaan. Siellä hän voi -pysyä eheänä ja saada jotain aikaan." Itsestään kirjoittaen hän -valittaa, ettei jaksa työtä tehdä vaan täytyy maata, päivät ja yöt -hautoen omia ajatuksiaan. Parempaa hän ei toivoisi kuin että voimat -parantuisivat, niin että hän voisi oleskella Bergbom-sisarusten kanssa, -nimittäin siten että nämä tulisivat Kuopioon kylpemään. Joulunaikana -(26/12) Minnan tytär, Maiju Westerlund (Vuorisalo), ilmottaa äidin jo -kaksi viikkoa maanneen lakanoiden välissä ja olevan kykenemätön itse -kirjoittamaan. - -Tammikuulla näyteltiin Kiven muistopäivänä Erkon Kullervo ja -Topeliuksen syntymäpäivänä Regina von Emmeritz sekä niiden ohella -Rykmentin tytär, Vasantasena ja kaksi ohjelmistolle uutta kappaletta. -Toinen oli Ibsenin uusi draama _John Gabriel Borkman_, 10/1. Nimiroolin -Leino suoritti älykkäästi ja vaikuttavasti, niin kuvatessaan Borkmanin -hermostunutta odotusta ja luottamusta uuteen tulevaisuuteen ja niin -myöskin hänen murtumistaan, kun hän huomaa erehtyneensä. Gunhildina rva -Salo oli ehkä liian tyly olemukseltaan, mutta rva Poppius oli -onnistanut Ella Rentheiminä, samoin Lindfors kerrassaan etevä Foldalina -sekä rva Rautio hyvä pienessä rva Wiltonin roolissa. Näyttämöllepanosta -ansainnee viime näytöksen talvimaisema mainitsemista. -- Toinen uutuus -oli 29/1 ensi kerran näytelty Z. Topeliuksen kirjoittama, Tuokon -suomentama ja Paciuksen säveltämä _Kyypron prinsessa_. Bergbom oli -kauvan miettinyt tämän oopperamaisen satunäytelmän ottamista, se -kuului, niin sanoaksemme, hänen isänmaalliseen ohjelmaansa. Syntyneenä -sen isänmaallisen ja taiteellisen innostuksen aikana, joka sai -Helsingin ensimäisen kiviteatterin muurit nousemaan, se oli esitetty -ensi kerran saman teatterin vihkijäisissä 22/11 1860, roolit -yksityisten taiteen- ja musiikinystäväin käsissä; nyt se ensi kerran -liitettiin varsinaisen teatterin ohjelmistoon, samalla käännettynä -"oikealle kielelleen". Jos näet Topelius nähtyään Ida Aalbergin -suomalaisella näyttämöllä Reginana saattoi sanoa tämän "tulleen kotia", -niin oli hänellä vielä suurempi syy sanoa sitä Kyypron prinsessasta, -koska näytelmän aihe on Kalevalan Lemminkäistarina ja loistava -prinsessa runojemme Kyllikki. Ettei kappale draamallisena taideteoksena -vastaa Erkon Ainoa, on sillä puolustettu ettei se pyydäkään olla muuta -kuin "satunäytelmä", ja että sen ansiot sen mukaan ovat vienossa -lyriikassa ja satumaisessa loistossa, joiden lähtökohtana on runoilijan -nerollinen rohkeus yhdistää suomalaisen muinaisuuden kreikkalaiseen, -sekä Paciuksen sävelmissä, korvia hivelevissä kuoroissa ja lauluissa. -Oivaltaen mitä näytelmä vaati, Bergbom oli tehnyt voitavansa saadakseen -näyttämölaitokset sopusointuun sen kanssa, ja kritiikki tunnustikin, -että teatteri tällä kertaa "voitti itsensä". Toinen kuvaelma oli toista -kauniimpi, kreikkalaisia ja suomalaisia aiheita oli uskaliaasti -yhdistetty (esim. Lemminkäisen palatsissa), mutta samalla niin -aistikkaasti, että irvikuva vältettiin. -- Esiintyjistä Katri Rautio -nimiroolissa oli etevin, varsinkin viime näytöksessä kohoten suureen -taiteelliseen voimaan. Muista mainittakoon Halme -- Lemminkäinen, -Ahlberg -- Medon, Kallio -- Tiera, vieraana esiintyvä Lilli Kajanus -- -Anemotis ja Olga Salo -- Helka. Kuoroissa oli tietenkin avustajia -teatterin ulkopuolelta; Robert Kajanus orkesterineen säesti. -- -Ensi-illalla oli oikea juhlaleima ja suosionosotukset olivat -riemukkaita. Topeliusta, joka oli saapuvilla, tervehdittiin lopussa -eläköönhuudoilla, jotka uudistuivat kahta innokkaammin kun esirippu -uudestaan nousi ja näyttämölle oli asetettu runoilijan ja Paciuksen -seppelöidyt rintakuvat. Sitte huudettiin Bergbomkin esiin, ja kaiken -lopuksi laulettiin Maamme-laulu. Bergbom itse kirjoitti 31/1 Betty -Elfvingille: "Prinsessa meni loistokkaasti. Topelius ja rouva Pacius -itkivät." -- Miten miellyttävä, joskus melkein häikäisevä, mutta aina -tunnelmallinen kokonaisuuden vaikutus oli, todistaa parhaiten se, että -Kyypron prinsessa näyteltiin yhtä mittaa 9 ja myöhemmin 6 (siis -yhteensä 15) kertaa täysille huoneille. - -Palattuansa kotia, Koivuniemelle, Topelius 31/1 kirjoitti Bergbomille: - -"Kaarlo ystävä! Kotiintulleena kiitän sinua ja Emilietä teidän -ystävyydestänne, 36 vuoden päästä, herättää Lemminkäinen Tuonelasta ja -siitä erinomaisesta tarmosta, jolla te tässä jälleen olette voittaneet -kaikki vaikeudet. Minulla on ainoastaan hyvää sanottavaa esityksestä ja -koko näyttämöllepanosta. Kiitä puolestani kaikkia myötävaikuttavia, ja -sano heille että olin onnellinen kuullessani kappaleen sen oikealla -kielellä, suomeksi. Kuoro ja solistit lauloivat oivallisesti, orkesteri -luultavasti paranee saatuansa enemmän rauhaa Schubertilta etc. Ne -heikkoudet, joista voisi muistuttaa, ovat alkuteoksen, eikä näyttämön, -niinkuin esim. Kyyprolaisten esiintyminen Tuonelassa. Auringonsäde on -valaiseva Helkan tietä, eikä vaan hänen päätään. Maan henki on -esiintyvä jättiläiskorkeana, hän ei näkynyt pimeässä. Tämä on -vähäpätöisyyksiä, kiitos kokonaisuudesta, tuottakoon se suomalaiselle -näyttämölle onnea! Z. T." - -Juuri mainitusta Kaarlon kirjeestä Betty Elfvingille teemme vielä -seuraavan otteen, joka koskee teatteriasioita: "Kenraalisi ovat -sensuurin luona -- kuinka kauvan, 'sen tietää vain Jumala'. Ensiksi -koko sensuurihallitus tarkastaa kappaleen, sitte se on käännettävä -venäjäksi ja annettava kenraalikuvernöörille. Kuitenkaan se ei tapahdu -ennen kun uusi kenraalikuvernööri on nimitetty; Blumenthal (sensori) -varottaa nimittäin antamasta asiaa Gontscharoffin ratkaistavaksi, -'sillä hän varmaan kieltää näyttelemisen'. Samoin hän varotti antamasta -tietoja sanomiin. 'Se ainoastaan pahentaa asiaa.' Niinkuin näet eivät -toiveet ole kovin loistavia, mutta silti ei ole syytä heittäytyä -epätoivoon. Parasta lienee ettet puhu asiasta kenellekään, niin ettei -se tarpeettomasti toista tai toista tietä tule sanomalehtiin. Jollemme -ennen pääsiäistä saa varmaa vastausta sensuurilta, lykkään -näyttelemisen tulevaan näytäntökauteen, sillä pääsiäisen jälkeen ei -kannata antaa 5-näytöksisiä historiallisia draamoja. Kevättuulet ovat -liian vaikeita kilpailijoita. -- - -"Alussa [syksyllä] teatteri menestyi huononlaisesti oopperan ja -(sitäkin enemmän) sirkuksen kilpailun tähden, mutta asiat ovat -parantuneet, kiitos olkoon loistavan tammikuun. Nyt on Ida Aalberg -tuleva, niin että voimme odottaa hyviä huoneita. -- -- Minulla on ollut -influensa, mutta voin taas paremmin. -- -- Santeri Ingman on -kirjoittanut suuren historiallisen näytelmän 'Juho Vesainen'. Toinenkin -kotimainen draama, nimeltä 'Mari', on tekeillä (aiheet venäläisestä -Karjalasta.)" -- - -Niinkuin kirjeessä sanotaan, saapui _Ida Aalberg_ tänäkin vuonna -helmikuulla vierailemaan, ja hänen esiintymisensä Magdana H. -Sudermannin näytelmässä Koti (4 kertaa 19/2-26/2) oli loistava alku. -"Hän on suurempi kuin koskaan", Bergbom kirjoitti nti Elfvingille. -W. Söderhjelm alkaa seikkaperäisen arvostelunsa sanoilla: - -"Ida Aalbergin Magda oli elävä sormenpäihin asti ja pienimmässä -äänenväreessä. En muista hänen yhdessäkään edellisessä roolissa -antaneen niin vähän tilaisuutta muistuttaa manieroiduista elkeistä. -Ylipäätään vaikutti hänen esityksensä todella virkistävästi -raikkaudellaan ja välittömyydellään -- jonka vaikutuksen suuressa -määrässä vahvisti taiteilijattaren olennon hämmästyttävä verevyys sekä -hänen erinomaisen kauniit pukunsa." Muutkin saivat ehdotonta kiitosta: -Leino isänä, Ahlberg pastorina, Halme Kellerinä, rva Mimmy Leino -äitipuolena j.n.e. "Esitys oli mitä parasta pitkään aikaan oli -annettu." -- Sen jälkeen Ida Aalberg näytteli kolme kertaa Cypriennenä -(28/2-5/3) Erotaan pois ja kolme kertaa Kirsti Fleminginä (10/3-14/3) -Elinan surma kappaleessa, mutta ei missään ohjelmistolle uudessa -roolissa. Menestys oli koko ajan ollut hyvä; mutta sairauden tähden, -sanottiin sanomalehdissä, taiteilijatar kesken lähti Pietariin. - -Harjotettavana oli kuitenkin ollut E. Tammisen suomentama -Schillerin _Don Carlos_, jossa Ida Aalberg oli luvannut näytellä -Eboli-ruhtinattaren osaa, ja koska ei käynyt laatuun heittää työtä -hukkaan, esitettiin se ilman häntä. Onneksi mainittu rooli ei -olekaan määräävä draaman vaikutukseen nähden, vaikutus on enemmän -näyttämöllesovittelussa ja -panossa sekä erinäisissä toisissa osissa -joita varten oli olemassa sangen tyydyttäviä voimia. Ja kun Don Carlos -meni ensi kerran 31/3, luettiinkin näytäntö teatterin kauneimpien -iltojen sarjaan. Kaikkeen ulkonaiseen katsoen näyttämömme tarjosi -"jotain aivan ihmeteltävää" W. Söderhjelm sanoo. Siinä kohden -teatteri oli totuttanut yleisönsä huolelliseen ja oivalliseen, mutta -viime aikoina oli vieläkin edistytty taiteellisuudessa ja -vaihtelevaisuudessa. Kuninkaalliset huoneet ja henkilöitten puvut -olivat hämmästyttävän kauniit ja sirot ja tyyliltään ajanmukaiset. -Niinikään oli näytelmä taitavasti soviteltu näyttämölle, niin että se -esiintyi melkein selvempänä kuin alkumuodossaan. -- Pääroolit -olivat seuraavasti edustetut: Leino -- Filip-kuningas, Lindfors -- -kenraali-inkvisiittori, Katri Rautio -- kuningatar, Axel Ahlberg -- -Posa, Weckman -- don Carlos, nti Rängman -- Eboli. Näytelmä kesti -ensimäisenä iltana 5 tuntia, seuraavina vähän vähemmän. Kaikkiaan se -annettiin 7 kertaa (sitä paitse Tampereella ja Viipurissa 3). - -Näytäntökauden viime viikkoina ilmestyi näyttämölle vielä kolme -kotimaista alkuteosta, jotka totta kyllä eivät saavuttaneet suurta -menestystä, mutta kumminkin todistavat kuinka teatteri edelleen -rohkaisi kirjailijoita yrittelemään. Ensimäinen niistä oli Santeri -Ingmanin 4-näytöksinen historiallinen näytelmä _Juho Vesainen_, jonka -ensi-ilta oli 22/4 ja joka kaikkiaan meni 4 kertaa. Huolimatta -sujuvasta vuoropuhelusta ja erinäisistä draamallisista kohtauksista -tuntui sommittelusta, että näytelmä oli tekijän samannimisen romaanin -muunnos -- ja kun lisäksi kertomus oli yleisölle hyvin tuttu, niin se -tietenkin vähensi mielenkiintoa, jota muutoin yhtä hyvin aihe kuin -kelpo esitys olisivat ansainneet. Esiintyjät olivat: B. Leino -- Juho -Vesainen, Halme -- Ahma, Närhi -- vanha Vesainen, rva Poppius -- -Helinä, rva Kahilainen -- Martta-muori; rva Suonio -- Anni. -- Toinen -alkuteos oli J. Sjöströmin 4-näytöksinen näytelmä _Mari_, ensi-ilta -5/5; kaikkiaan 4 kertaa. Tosin se oli sommittelultaan edellistä -heikompi, mutta kuitenkin oli siinä kansankuvauksena jotain -alkuperäisen raikasta. Näytteleminen oli sangen kiitettävä, eikä kumma -kun roolit olivat mitä tottuneimmissa käsissä. Mari oli näet rva -Poppius, Martta nti Lähteenoja, Niku H. Kallio, Matti A. Rautio, Iivana -Falck, Lauri Lattu, Vaari Närhi. -- Kolmas näitä uutuuksia oli vihdoin -Matti Kurikan 4-näytöksinen "muinaistaru" _Baabelin torni_,[35] -näytetty ensi kerran 18/3 ja kaikkiaan kolme kertaa. Tämä runoteos, -jonka nimi todella tarkottaa raamatun Baabelin tornia, oli jonkinlainen -itämaalainen satunäytelmä, joka teatterin koristusten sekä soiton -avulla enemmän kuin toiminnallaan pyysi herättää tunnelmallista -vaikutusta. Hajanaisuus ja selvien aatteiden puute esti sitä sentään -syvemmin tehoamasta. -- Näytännöt Helsingissä päättyivät 30/5 (Herra -Ylitirehtööri). -- - -Näytäntöjen jatkuessa Helsingissä oli toukokuulla osa näyttelijöitä -tehnyt kiertomatkan, jolla annettiin näytäntöjä _Tampereella_ (4-5/5), -_Hämeenlinnassa_ (6/5) ja _Viipurissa_ (7-9/5). Ohjelmisto käsitti -Herra Ylitirehtöörin ja Don Carloksen, jota jälkimäistä ei kuitenkaan -voitu näytellä Hämeenlinnassa. - -Keskellä toukokuuta kohtasi teatteria suru. Kuopiosta saapui illalla -12/5 sanoma, että _Minna Canth_ oli samana päivänä vaipunut kuoleman -uneen. Se sydänvika, josta hän oli puhunut viimeisissä kirjeissään, vei -hänet hautaan. Oliko hän vielä tänä vuonna jaksanut vaihtaa kirjeitä -Bergbom-sisarusten kanssa, on epätietoista, ei niitä ainakaan ole -säilynyt. Sen vain tiedämme, että Kaarlo lähti hautajaisiin, jotka -olivat 15/5. Hän laski teatteriseurueen, johtokunnan sekä sisarensa ja -omasta puolestaan seppeleitä haudalle. Ensimäisen nauhoissa oli -kirjoitus: "Synnyinmaasi muistossa elät, niin kauvan kuin elää -Suomen taide"; toisen: "Suomalaisen näyttämön tukipylväälle"; ja -kolmannen: "Tarmokkaalle työtoverille, ylevälle ystävälle, nerokkaalle -naiselle." -- - -Vahinko ettei ole säilynyt ainoatakaan riviä, jossa Kaarlo Bergbom -olisi ilmaissut tunteensa Minna Canthin haudalla. Kumminkin aavistamme, -että hänen surunsa oli tyynempi kuin se olisi ollut, jollei hän ennen -olisi läpikäynyt sitä surua, jonka Minnan "luopuminen" viisi vuotta -ennen aiheutti. Sen jälkeen ystävyys ei enää voinut tulla yhtä -luottamukselliseksi, joskin ulkonaisesti täydellinen sovinto oli heidän -välillään syntynyt. Kaikissa tapauksissa Minna Canthin poismeno tiesi, -että yksi Bergbomin elämänhistorian sisältörikkaimpia lehtiä oli -täyttynyt. Kerran muinoin, se oli samaan aikaan kun hän väitti ei -koskaan olleensa lapsi, Bergbom lausui tämän kirjan tekijälle seuraavat -oudot sanat: "Semmoiset kuin hän [eräs toinen vielä elävä henkilö] ja -minä olemme aina _isiä_." Sanat, jotka lausuttiin melkein -surunvoittoisesti, ilman vähintäkään kerskailun ilmettä, tarkottivat -ymmärtääkseni että hän alkuperäisen, syvällisen ajatus- ja -tunne-elämänsä kautta oli määrätty ohjaamaan ja kasvattamaan toisia, -mutta harvoin mitään toisilta saamaan. Se, joka tarkkaavasti on lukenut -otteemme Minna Canthin kirjeistä, on niistä nähnyt, kuinka tämä -tunnusti "tohtorin" olleen hänen henkisen elämänsä herättäjä ja -kehittäjä, ja toiselta puolen on enemmittä todistuksitta selvä että -Bergbomilla ei ole nerokkaampaa oppilasta ollut. Kenties käsitämme -oikein tuon "luopumisen" synnyttämän tuskallisen vaikutuksen -Bergbomiin, jos oletamme hänen rakastaneen Minnaa kuin henkistä -lastaan, jolle hän vuosien kuluessa oli parhaansa antanut. Nyt oli, -niinkuin sanoimme, lehti täyttynyt, käännetty, ja jälkeenjäänyt -muisteli mitä se sisälsi valoa ja onnea, unohtaen varjopuolet. - -Mitä muutoin Minna Canthin personallisuuteen ja elämään tulee, niin -ovat ne vielä kuvaamatta. Sen johdosta mitä tässä kirjassa on hänestä -esiintuotu, tahdomme vain huomauttaa, että tehtävässä on kaksi yhtä -mielenkiintoista puolta: toinen hänen kirjailija- ja muu julkinen -toimintansa, toinen hänen luonnonlaatunsa ymmärtävä analysoiminen. -Jälkimäisen suoritus on epäilemättä johtava siihen päätelmään, että -hänen levoton, tarmokas, intohimoinen luontonsa oli välttämätön -edellytys sille myrskyntapaiselle esiintymiselle, millä hän kuohutti -seisahtuvia vesiämme, mutta että se myöskin vietteli hänet äkillisiin -tekoihin, joista hän myöhemmin ehkä itse syvimmin kärsi. Omasta -puolestamme olkoon lopuksi vielä julkilausuttu se vakaumus, että -nerokkaalle "Kuopion rouvalle" -- jonka puutteet ja erehdykset -arvattavasti lähinnä johtuivat niistä pienistä oloista, siitä ahtaasta -ympäristöstä, missä hän kaiken aikansa eli -- kerran myönnetään -kunniakkaampi sija sivistyshistoriassamme kuin vielä oikein -arvataankaan. - -Näytäntökausi oli tuloihin nähden jälleen huononlainen, vaikka Kyypron -prinsessa ja Ida Aalbergin vierailu yhteen aikaan olivat saaneet -toivomaan parempaa. Vajaus oli taas yli 8,000 markkaa. Kun sitä paitse -3-vuotiskausi, joksi kannatusta oli merkitty, oli loppuun kulunut, -ryhdyttiin keväällä uutta kannatusta hankkimaan. -- Lahjana on -merkittävä 6,000 mk, jotka Bergbom-sisarusten täti, tohtorinrouva Sofie -Sanmark (joka ennen oli lahjottanut 10,000 mk), antoi laitokselle sillä -ehdolla että siitä hänelle hänen kuolemaansa saakka suoritettaisiin -korot. -- Sen ohella mainitsemme, että teatteriravintolan isäntä Kustaa -Hagström, joka kuoli jo 1894, oli testamentannut teatterin -stipendirahastoon 5,000 mk, mikä summa vasta tänä vuonna (1897) tuli -sen haltuun. - -Seurueesta oli jo syksyllä eronnut Konrad Tallroth. Tammikuulla liittyi -teatteriin oppilaana nti _Maria Wahlstedt_, ja huhtikuulla nti _Lilli -Högdahl_,[36] josta jälkimäisestä ennen pitkää oli kehittyvä huomattava -kyky, sekä _Pietari Alpo_,[37] joka kirjailijanakin palveli -taidelaitosta. - -Näytäntöjä annettiin 125 ja niissä: 15 kertaa _Kyypron prinsessa_; 12 -Herra ylitirehtööri; 10 Rykmentin tytär, Don Carlos; 8 Orleansin -neitsyt; 6 Kreivitär Kirkassilmä; 4 _Kullervo, Juho Vesainen, Mari_, -Koti; 3 _Anna Liisa, Ruukin jaloissa, Regina von Emmeritz, Elinan -surma, Kihlaus, Baabelin torni_, Vasantasena, Setä Bräsig, -Sievistelevät hupsut, George Dandin, Pimeyden valta, Talvinen tarina. -Erotaan pois, Kuleksiva teatteriseura, John Gabriel Borkman; 2 -_Kumarrusmatka, Saimaan rannalla_, Reviisori, Ultimo, Ei ole aikaa; 1 -_Sotavanhuksen joulu, Kuopion takana_, Lääkäri vastoin tahtoansa. - -Näistä 33 kappaleesta oli 14 kotimaista ja 11 uutta (kotimaisia 5). - - - - -XXVI. - -Kuudeskolmatta näytäntökausi, 1897-98. - - -Tänä kesänä kiertelivät näyttelijät maaseuduilla kahdessa eri joukossa. -Toiset antoivat näytäntöjä Jyväskylässä, Jämsänkoskella, Vääksyn -kanavalla ja Toijalassa, kaikkiaan 8 (2/6-7/7), toiset -- rvat Rautio, -Leino ja Poppius, nti Tähtinen, hrt Leino, Ahlberg, Rautio ja Weckman ---, Jalmari Finne johtajana 7 Savonlinnassa (27/6-11/7). - -Bergbom-sisarukset olivat alkukesällä parannuksilla Nauheimissa. Sen -jälkeen Emilie palasi kotia, mutta Kaarlo asettui johonkin -kylpypaikkaan Rügenin saarella. Ei kummaltakaan ole tältä kesäkaudelta -kirjeitä säilynyt. Syyskausi alotettiin 29/8 Murtovarkaudella ja muilla -kansannäytännöillä; 15/9 annettiin ensimäinen uusi kappale, B. Leinon -suomentama, K. Niemannin 4-näytöksinen huvinäytelmä _Vanha -Dessaulainen_ (Wie die alten sungen). Menestyksestä ei kannata puhua; -kappale oli kai liian saksalainen. Pääroolit olivat Leinolla (ruhtinas -Leopold), rva Suoniolla (Anna Liisa) ja rva Kahilaisella (torikauppias -Hanna). Se meni neljästi samoin kuin Olga Salon suomentama Ivan -Turgeniewin 5-näytöksinen näytelmä _Natalia Petrovna_ (28/9), joka -kuitenkin aivan toisella tavalla kiinnitti katsojain mieltä. Nimiroolin -esitti oivallisesti Katri Rautio, ja muutkin tärkeimmät osat olivat -hyvissä käsissä: Leinon, Ahlbergin ja Olga Poppiuksen. Kolmas uutuus, -Anni Levanderin kääntämä Meilhac'in ja Halévyn 1-näytöksinen -huvinäytelmä _Esimerkin voima_, jonka näyttelivät hra ja rva Suonio, -annettiin 8/10 esikappaleena yhdessä Shakespearen komedian kanssa -Kuinka äkäpussi kesytetään. - -Teatterin _25-vuotispäivä_ sattui 13/10 ja vietettiin sitä -juhlallisesti. Itsestään ymmärrettävää on että Kaarlo ja Emilie Bergbom -tulivat erikoisten kunnianosotusten esineeksi. Aamupäivällä kävi heidän -luonaan Richard Faltin sekakuoron kanssa ja Ylioppilaskunnan laulajat -maisteri A. Siegbergin johtamina laulutervehdyksillä, jota paitse -teatterin johtokunta, seurueen jäsenet, Ruotsalaisen teatterin puolesta -johtaja A. Arppe ja vielä lukuisat yksityiset kiittivät ja onnittelivat -heitä kauniin elämäntyön johdosta. Aivan erikseen on mainittava ryhmä -naisia, jotka paraikaa puuhasivat suuria arpajaisia hankkiakseen varoja -uuden teatterirakennuksen sisustusta varten. Oli nimittäin niin että -riemujuhlan tunnelmaa oli kohottamassa varma toivo, että ennen pitkää -teatteri oli muuttava uuteen, sen arvoa ja merkitystä vastaavaan -asuntoon. Emme ole tästä ennen puhuneet emmekä aio vieläkään kajota -rakennusyrityksen historiaan, sillä se on parhaiten esitettävä yhdessä -jaksossa; mutta tässä on kuitenkin ollut mainittava mitä tekeillä oli. -No niin, arpajaistoimikunta toi Bergbom-sisaruksille juhlalahjana -"kauniin kukkaiskorin, joka oli sommiteltu rakennuksen muotoon, missä -kaksi uutteraa hämähäkkiä kutoi sisustuksia seinämiin". - -Illalla komeasti liputettu teatteri -- vanha Arkadia -- täyttyi -reunojaan myöten juhlapukuista yleisöä. Ohjelma oli sama kuin 25 vuotta -ennen, paitse että Sotavanhuksen joulu oli jätetty pois ja sijaan pantu -Paavo Cajanderin sepittämä juhlaruno, jonka B. Leino lausui. Se tuli -Tuokon juhlanäytelmän (rva Poppius ja E. Falck) jälkeen toisena -numerona; kolmas oli Pilven veikko (Olga Leino ja Pesonen) ja neljäs Z. -Topeliuksen Saaristossa. Tavallisena teatteri-iltana ohjelma tuskin -olisi kelvannut, mutta nyt se muistoineen ihmeesti lämmitti ja -innostutti yleisöä. Kun sitten ohjelman jälkeen esirippu uudestaan -nousi, oli koko teatteriväki kokoontunut näyttämölle, ja siinä -näyttelijöistä vanhin, Benjamin Leino, sydämellisesti kiitti "rakasta -johtajaa", Kaarlo Bergbomia, menneestä ajasta ja ojensi hänelle -kunnioituksen osotukseksi hopeisen laakeriseppeleen, johon oli -kaiverrettu omistussanat: _"Kaarlo Bergbomille 18 13/X 72 -- -18 13/X 97 Suomalaisen teatterin näyttelijöiltä."_ Sen jälkeen rva -Katri Rautio antoi Emilie Bergbomille hopeisen lyyryn, joka oli -samantapaisella kirjoituksella varustettu. Lopuksi Robert Kajanuksen -orkesteri viritti Maamme-laulun, johon yleisö yhtyi. - -Arkadiasta suuri osa yleisöä riensi Kaivohuoneelle, johon kansalaiset -olivat kutsuneet Kaarlo ja Emilie Bergbomin sekä näyttelijäkunnan. -Illallisen syötyä pidettiin puheita, joista mainittakoon Jalmari Hahlin -kutsutuille vieraille, B. F. Godenhjelmin vainajien muistoksi, ja Antti -Jalavan Hedvig-Charlotte Raa-Winterhjelmin kunniaksi. Bergbom, joka -niin harvoin esiintyi puhujana, tällä kertaa kumminkin julkilausui -sydämelliset kiitoksensa kaikille, jotka olivat häntä itseään -ja hänen sisartaan auttaneet heidän työssään ja harrastuksissaan. -Herttaisin sanoin hän muistutti runoilijoista ja kirjailijoista, -säveltaiteilijoista, arvostelijoista, johtokunnan jäseninä toimineista -ja vihdoin yleisöstä, rikkaista ja köyhistä, jotka olivat teatteria -avustaneet, toiset kymmenillä tuhansilla, toiset pienellä, arvoltaan -yhtä kalliilla rovolla. -- Juhlaan saapui noin 60 sähkösanomaa koti- ja -ulkomaalta, ja juuri nämä osottivat, että riemupäivä oli oikea -kansallisjuhla, sillä monella paikkakunnalla olivat kansalaiset -kokoontuneet iloitsemaan siitä kultuurisaavutuksesta, jota 25-vuotinen -kansallinen näyttämö tiesi. - -Vielä on mainittava riemujuhlan pysyväksi muistoksi tarkotettu -julkaisu, _Suomalainen Näyttämö 18 13/10 72 -- 18 13/10 97_ (196 -sivua). Se sisältää viisi ennen julkaisematonta näytelmän katkelmaa -- -Z. Topelius: Sancta Maria, Minna Canth: Kauppaneuvos Toikka, Minna -Canth: Agnes, Aleksis Kivi: Canzio, Gustaf von Numers: Elinan surma -- -J. H. Erkon runon "Suomalaisen teatterin sydän", Suomalaisen näyttämön -ohjelmiston, se on K. Bergbomin laatiman luettelon kuluneena 25 vuotena -näytellyistä kappaleista, johon liittyi tietoja ensimäisistä -esiintyjistä y.m.s., sekä useita kymmeniä seurueen jäsenten muotokuvia. --- Tähän otamme Erkon kauniin runon: - - Mehu elämästä puserrettiin, - Näyttöpermannolle supistettiin. - Siinä kiehui, kuohui se ja jyski, - Että lattiat ja seinät ryski. - Siinä perhe, yhteiskunta eli, - Valtio ja kirkko toimiskeli, - Siinä nähtiin päiviä ja öitä, - Tehtiin sodan- sekä rauhantöitä, - Elettiin tai kuoltiin kunnialla, - Hallittiin tai oltiin vallan alla. - Siinä soitti, siinä lauloi kööri; - Joukon johti jalo tirehtööri. - - Mut ken vienosti, kuin hyvä henki, - Teki mieluiseksi vastuksenki? - Kenen hymy joukon kesken hiipi, - Että tuskin kuului kaino siipi? - Kuka joukost' etsi yksinäiset, - Eksyneet tai surren itkeväiset? - Ken se heille lohdutusta antoi, - Pulmapäivin kuka avun kantoi? - Kuka, sekamelskan, hämmenyksen - Uhatessa laittoi järjestyksen? - Ken se riidan, eripuran tiesi - Lauhdutella paremmin kuin miesi? - Sitte, työn ja sovun vallitessa, - Ken loi mielihyvän jokaisessa, - Että into lensi ihanteihin, - Taidetekoihln ja sankareihin? - - Moinen, näkymätön maailmalle, - Käsi, joka joutuu kaikkialle, - Silmä, joka unhotetut kaivaa, - Sydän, jota toisen tuskat vaivaa, - Nainen onpi, rikassielu nainen, - Kaikki kerkiävä, huomaavainen. - _Emilie Bergbom_, lämmin mieli, - Hienosydän, hellä käskykieli, - Aina nuori, hilpeäkin aina, - Niinkuin aalto suvisunnuntaina, - Sydän teatterin suomalaisen, - Kunnia ja kiitos Suomen naisen. - -Jo ennen juhlaa oli osa seuruetta tehnyt turneen _Mikkeliin ja -Kuopioon_ ja kummassakin paikassa antanut kolme näytäntöä -(5/10-10/10); juhlan jälkeen taasen näyteltiin yhtenä iltana -_Tampereella_ (17/10). Kiertomatkan ohjelmisto oli Kreivitär -Kirkassilrnä, Tuulispää ja Irene Mendelinin suomentama Grillparzerin -5-näytöksinen murhenäytelmä _Sappho_, joista viimemainittu Helsingissä -esitettiin ensi kerran 20/10. Nimiroolissa esiintyi nti Rängman, Salo -oli Phaon, Olga Salo Melitta, E. Falck Rhamnes. Suurempaa menestystä -tämä hieno ja kaunis neron tragedia ei saanut; se meni vain kolmena -iltana. -- Sitten tuli huomattava uusinto, Kuningas Lear (29/10), ja -voitiin se antaa 8 kertaa. Esitys olikin oivallinen, sillä pääroolit -olivat entisissä käsissä: Leino -- Lear, Lindfors -- narri, Katri -Rautio -- Cordelia j.n.e. - -Marraskuun 6 p. näyttelijät olivat toimeenpanneet arpajaiset -eläkelaitoksen hyväksi. Iltaman ohjelma esitettiin 14/11 -näyttämölläkin, ja merkitsemme siitä _Ahtolassa_ kuvaelman ohella -2-osaisen melodraaman _Coelestinus_, joka oli sommiteltu böhmiläisen -legendan mukaan ja Axel Törnuddin säveltämä. -- Varsinainen uusi -ohjelma tuli 17/11, nimittäin kaksi Martti Wuoren kirjoittamaa -uutta kappaletta: 3-näytöksinen huvinäytelmä _Savon sydämessä_ ja -1-näytöksinen pilajuttu _Korkea oikeus istuu_.[38] Kummassakin ilmenevä -tuore kansanomainen henki ja luonteva vuoropuhelu teki, että näytelmät -vastaanotettiin sangen suosiollisesti. Ennen vuoden loppua ne -esitettiin kuutena iltana. -- Syyskauden merkillisin lisä ohjelmistoon -oli 1/12 ensi kerran ja kaikkiaan 6 kertaa näytelty Shakespearen -_Kuningas Rikhard III_. Suurenmoinen yritys kysyi teatterin kaikkia -voimia, mutta Bergbom johti nytkin joukkonsa voittoon. Nimirooli oli -uskottu Lindforsille, joka, pääasiassa käyttäen sisällisiä keinoja, -kohosi melkoisen korkealle ja yleensä kykeni ylläpitämään illusionia. -Heikonlainen hän kuitenkin oli loppukohtauksessa, mutta silti on hänen -ansiokseen luettava, että kappale voitiin kunnialla esittää. Muista -mainittakoon Leino Buckinhamin ja Ahlberg Clarencen herttuana, rva -Suonio Elisabethina; nti Rängman Margaretana ja rva Rautio Annana. -Yhteisnäytteleminen ja näyttämöllepano olivat tavan mukaan huolellisia -ja yhtyivät eheäksi vaikutukseksi. - -Päivänä sen jälkeen kun Rikhard III oli ensi kerran näytelty, Kaarlo -lähti ulkomaille. Hän tahtoi käyttää joulun aikaa, jolloin teatteri -säännöllisesti eli vanhalla, viettääkseen kolme viikkoa Lahmannin -parantolassa Weisser Hirschissä lähellä Dresdeniä. Hänestä oli alkanut -käydä yhä vaikeammaksi levähtämättä kestää koko näytäntökautta, sillä -tämä talvimatka ei ollut ainoa laatuaan vaan ensimäinen useista -samanlaisista. - -Kaarlo kirjoitti ensi kerran vasta 19/12: "Olen läpikäynyt henkisen -eristymisparannuksen, joka on tehnyt hyvää hermoille, mutta ei sentään -ole ihmettä sattunut." Ensiksi hän oli tuntenut itsensä "niin kevyeksi -kuin lintu", mutta nyt hän oli vain terveempi kuin lähtiessä, vaikkei -sentään terve. Hän oli päässyt influensasta ja asthmakin oli paljon -helpompi kuin Helsingissä, "mutta -- mutta -- lopussa kiitos seisoo". -Berlinissä hän oli viipynyt vähän kauvemmin kuin aikomus oli. Hän oli -näet astuessaan raitiovaunusta nyrjäyttänyt polvensa -- "tiedäthän -vanhan vammani" -- ja sentähden muutamia päiviä saanut olla -liikkumatta. "Kun minua hierottiin, kaipasin kovasti [Mauri] Hellsteniä -(Hartea)." Lahmannilla hän oli ollut viikon päivät, ja "alles -mitgemacht". Nukkunut akkunat auki, kävellyt avojaloin ja ottanut -ilmakylpyjä j.n.e. "Se kuuluu sadulta, kun ajattelee että ollaan -joulukuun lopussa. Mutta hyvältä se tuntuu. Erittäin ilmakylvyt ovat -oivallisia. Hermoille ne ovat erinomaisen rauhottavia ja virkistäviä." --- Dresdenissä hän ei vielä ollut käynyt, mutta oli juuri aikeissa -mennä teatteriin katsomaan Talvista tarinaa. - -"Berlinissä tutustuin kolmeen uutuuteen, jotka kaikki ovat mahdollisia, -vaikkeivät suorastaan rikastuta ohjelmistoa. Max Dreyerin 'In -Behandlung' (Hoidossa, meillä näytelty nimellä Tohtori tohtorin -rouvana), on paras, aihe on sangen hupainen, mutta suoritus -kuivanlainen. Nuori tyttö on lukenut itsensä 'tohtoriksi'. Siihen asti -sukulaiset ovat mukautuneet, joskin ankarasti vastustaen. Nyt hän -tahtoo myöskin toimia käytännöllisenä lääkärinä. Se on liikaa, -epänaisellista, hävytöntä. Hänen tätinsä ja sulhasensakin rikkovat -välinsä hänen kanssaan. Hän on masentunut, mutta päättää kuitenkin -taistella yhteiskuntaa vastaan. Häntä nöyryytetään, loukataan. Silloin -käy hänen luonaan eräs toveri, nuori lääkäri. Tällä ei ole potilaita, -sillä naimaton naislääkäri on heidän pikku kaupungissaan 'mahdoton'. -Puoleksi leikillä, puoleksi vakavuudella he menevät kihloihin -- mutta -ainoastaan 'tovereina'. Luonnollisesti he rakastuvat toisiinsa, niin -että kolmannen näytöksen alussa saamme sen vakaumuksen, että 'Christian -enon' ei enää tarvitse kovin kauvan odottaa niitä palleroisia, joita -hän kaipaa nuorten kodissa. Viimeinen näytös on valitettavasti hyvin -kaavamainen, niinkuin sanottu, kappale on sentään otollinen. Se on -myöskin sopiva voimillemme, varsinkin naisille. -- Deutsches -Theater'issa näin (paitse Uponnutta kelloa) minulle tuntemattoman -tekijän, Bernsteinin, kirjoittaman Mädchentraum (Tyttöunelma). -Sointuvia säkeitä, sievänlaisia käänteitä, kiitollisia rooleja, -paikottain vähän tunnelmaa, mutta kokonaan Moreton Donna Diana. -- Hans -Huckebein, Lessing teatterin valtti tällä hetkellä, on niin tyhjä kuin -Blumenthalin farssi voi olla; mutta se on hyvin menestynyt. Vähän -parempi kuin Die Orientreise, mutta jotenkin samansisältöinen, s.o. -sisällyksetön. Luultavasti jätän sen arvoonsa. Sitä vastoin annan -jäljentää 'In Behandlung'. -- Uudenvuodenpäivänä olen täällä ollut -kolme viikkoa; silloin laittaudun kotimatkalle. Berlinissä viivyn -jonkun päivän, jos teatterit tarjoavat jotain houkuttelevaa." Hän -päättää kirjeensä toivottamalla "kaikille rakkaille, jotka olette -osottaneet niin paljon kärsivällisyyttä minulle" -- kaikille omaisille -ja teatteriväelle iloista joulua. "Teidän raihnainen Kaarlonne." - -Emilie, joka levottomasti oli odottanut kirjettä veljeltään, kirjoitti -puolestaan ensi kerran päivänä sen jälkeen kun Kaarlo oli sepittänyt -kirjeensä. (Helsinki 20/12) -- -- "Lähtösi jälkeisenä päivänä vanha -ystävämme ja suojelijamme [Clas Herman] Molander kaatui vahdissa, hän -kuoli senaatissa, kirjoituspöytänsä ääressä! Hänen poismenonsa on -meille suuri tappio -- --. Onnellinen on Molanderin elämä ollut ja -kadehdittavan onnellinen hänen kuolemansakin oli. Teatterin puolesta -Almberg laski seppeleen hänen haudalleen." -- Tähän Kaarlo vastaa: -(Weisser Hirsch 30/12) "Rakas Sisar. Sydämellinen kiitos kirjeestäsi. -Kuinpa sen sisällys vaan ei olisi ollut niin surullinen. Molanderin -poismeno! Kelpo ihminen, väsymätön työmies, lämmin isänmaanystävä. -Emmekä sentään saa valittaa. Onnellinen se, joka saa kuolla kun häntä -vielä kaivataan." - -"Emme saa oudoksua, että Rikhardilla ei ollut sama menestys kuin -Learilla. Toiselta puolen Lear on kypsyneempi mestariteos, toiselta se -on sopivampi voimillemme, puhumatta siitä että aika oli epäsuotuisampi. -Saamme vaan olla tyytyväisiä, että Lindfors suoriutui niin hyvin. -Minulle on hänen viime näytöksensä sentään aivan yhtä vastenmielinen -kuin sinulle. -- Saiko rva Suonio edes hyviä arvosteluja? Olisin tässä -tilassa mielelläni suonut hänelle 'une bonne presse'. Hän tarvitsee nyt -menestystä kehotukseksi." - -[Sen johdosta että Emilie oli valittanut venäläisten kovasti vaivaavan -häntä pyytämällä lainata nuotteja Aleksanterin teatterissa -näyttelevälle oopperaseurueelle, koska muka Kaarlo on niitä luvannut, -tämä lausuu:] "Italialaisille ei lainata mitään, ennen kun he ovat -tuoneet takaisin taikka maksaneet Dinorahn, jonka he hukkasivat viime -keväänä. Sen sanoin Milllerille, sen sanoin Tschepurnoffille, sen -sanoin heidän ystävälleen, everstille, jonka nimeä en muista. Kaikki -myönsivät -- luonnollisesti. -- Kaikissa tapauksissa ole taipumaton. -Jos kysyvät mitä Dinorah maksaa, niin sanot 200 mk. Mutta oletan -etteivät kysy." - -"Eilispäivän lehdet Berlinistä sanovat Sudermannin Johanneksen -harjotusten niin edistyneen, että ensi-ilta on määrätty tammikuun -8:ksi. Jos siinä on perää, viivyn luonnollisesti nähdäkseni niin -mielenkiintoisen näytännön. Vaikeus on siinä, miten saada piletti." -Viimeisessä tingassa hän on kääntyvä Sudermannin itsensä puoleen ja -pyytää Emilien sentähden lähettämään Koti-, Kunnia- ja Onnen -sopukka-näytäntöjä varten painetut ohjelmat, ne kun ehkä outoutensa -tähden viehättäisivät tekijää. "Jos ajattelet ettemme missään -tapauksessa ota kappaletta, koska aihe luultavasti loukkaa toista tai -toista, niin asia raukeaa. Mutta -- olemmepa esittäneet Lean. Tosin -minun on vaikea kuvitella Sudermannia historiallisessa draamassa, mutta -hän on merkillisen notkea ja kenties menestyy." -- -- - -Kaarlolta ei ole useampia kirjeitä säilynyt; mutta Emilieltä hänelle on -neljä kirjettä vuoden vaihteelta. Sisar epäilee, ovatko ilmakylvyt -edullisia Kaarlolle, kenties kyllä hermoille, mutta hengenahdistukselle -ja reumatismille? Enimmäkseen kirjeet koskevat teatteria, jolla oli -hyvä menestys. Martti Wuoren huvinäytelmät sekä Vasantasena ja Ruusunen -tuottivat täysiä huoneita. Viimemainittua, joka annettiin 27/12, oli -muun muassa puoli ruotsalaista teatteria ollut katsomassa -- niinkuin -joku oli sanonut -- "oppiakseen 14:ksi päiväksi", jolloin kappale -annetaan siellä. "[Jalmari] Pinne oli ollut sangen hyvä, uuttera ja -toimelias, niin että täytyy olla tyytyväinen häneen; niinikään oli -Keihäs edelleen varsin paikallaan." -- Learkin antoi 28/12 ihan täyden -huoneen, mutta Leino vaivaantui niin, että hän yöllä sylki verta ja -sitten täytyi pysyttäytyä kotona. -- Kun Emilie ensi kerran kirjoittaa -vuosiluvun 1898, hän huudahtaa: "mitähän tämä lapsi kantaa helmassaan! -Jumala varjelkoon rakasta isänmaatamme ensiksi ja viimeiseksi -- sitte -suoriutuu kyllä kaikki muu." Oli kuin hän olisi aavistanut jotain -tavatonta olevan tulossa, niinkuin todella olikin. -- Veljelleen hän -samoin sydämestään toivottaa menestystä. "Jumala antakoon sinulle -terveyttä ja voimia, niin että ilman vaikeutta kestät vaivaloisessa -työssäsi". -- Emilie on hyvin epäilevällä kannalla Sudermannin -Johannekseen nähden. Ainakin on ensiksi nähtävä "mitä hurskaat sanovat -Hannelesta. Meillä ollaan kovin arkoja uskonnollisissa asioissa". -[Jalmari] Finne "haaveksii nykyään ainoastaan Viipurin tourneeta, joka -on tapahtuva tammikuun lopulla -- ainoa teatterille sopiva aika". -- -Muuten Helsingissä oli ruvettu puuhaamaan Topelius-juhlaa, runoilija -kun oli täyttävä 80 vuotta. Edelfelt oli ohjelman päänumeroksi -ehdottanut juhlakulkueen, jossa esiintyisi Topeliuksen kuvaamia -henkilöitä. Ajatus oli Emiliestä hyvä, mutta hän epäili sen onnellista -toteuttamista, kun ei kukaan ollut halukas rupeamaan toimeenpanon -johtajaksi. Juhla oli vietettävä ylioppilastalolla 17/1, syystä että -perhe tahtoi pitää vanhuksen kotonaan syntymäpäivänä. Therese Hahl -alotti 2/1 harjottaa laulua juhlaa varten. -- Kaarlo palasi tammikuun -keskivaiheilla. - - * * * * * - -Uusi vuosi alkoi viehättävillä ohjelmilla: Nummisuutarit, Aino ja -Figaron häät. Z. Topeliuksen 81:nä syntymäpäivänä annettiin Prinsessa -Ruusunen, sitte kun tunnelma oli viritetty Irene Mendelinin -sepittämällä lämpimällä alkajaisrunolla, jonka viimeinen säejakso -kuului: - - Kaunis iltasi olkoon, kaunis ja rauhainen, - Kunnes seestyvi aamuks maassa se kirkkauden. - Valoa lemmit ja valoa soitit, - Lemmellä kansasi nostit ja voitit. - Sinulle kiitos ja siunaus, - Valon laulaja, Zachris Topelius! - -Nimiroolissa esiintyi nyt rva Salo. Että satunäytelmä miellytti, huomaa -siitä että se tälläkin jaksolla meni 6 kertaa. -- Uuden vuoden -ensimäinen ensi-ilta, oikea kaksoispremiääri, oli 21/1, jolloin -näyteltiin Yrjö Veijolan "ilmasta temmattu ilveily" _Pater Paulus_ ja -Gerhart Hauptmannin 2-osainen unelmadraama _Hannele_. Edellinen kappale -ei saanut eikä vaatinutkaan erikoista huomiota osakseen; mutta -psykologisesti hieno ja liikuttava Hannele teki sitä syvemmän -vaikutuksen. Eikä kumma. Oli näet huolta pidetty, että realismi ja -idealismi esiintyvissä hahmoissa, puvut, laulu, soitto ja valaistus -yhtyivät soinnukkaaksi, taiteelliseksi kokonaisuudeksi, eheäksi -tunnelmaksi. Tässäkin näytelmässä nimiosa oli rva Salolla, joka ei -ainoastaan ulkonaisen olentonsa puolesta parhaiten siihen sopinut, vaan -myöskin osasi havainnolliseksi luoda roolin sielullisen puolen. Kappale -meni 7 kertaa. - -Bergbom oli matkansa jälkeen hyvissä voimissa. Sen näkee kirjeestä, -jonka hän 30/1 kirjoitti nti Elfvingille, tiedustellakseen sopisiko -osan seuruetta käydä Turussa maaliskuun lopulla. Siitä saamme muitakin -tietoja. Hän oli tyytyväinen kolmen viikon oloonsa Lahmannin -sanatoriossa; "jotenkin kallista siellä oli, mutta vuosi vuodelta käy -yhä selvemmäksi, että terveys on kallisarvoista tavaraa". -- "Teatteri -on menestynyt tänä vuonna hyvin sekä taloudellisesti että -taiteellisesti. Ei mitään hyökkäyksiä lippuluukkua vastaan, niinkuin -Elinan surman ja Kyypron prinsessan aikoina, mutta myöskin aniharvoin -ammottavan tyhjiä huoneita. Loppuvuodeltakin toivon hyvää." -- -(Kerrottuaan sitte mitä kevätpuolella annettaisiin, kirjoittaja -jatkaa:) "Entäs kenraalit? -- kysyt kai. Niin ne on vielä sensuurin -lukkojen takana, ja vähän on toivoa että pääsevät vapaaksi. Kun -viattomin kuvaelma [kappaleesta] armottomasti pyyhittiin albumistamme, -kuinka uskaltaisi silloin odottaa, että kokonaisuutta saisi näytellä! -Ei ole muuta neuvoa kuin toivoa parempia aikoja." -- - -Samana päivänä kun Bergbom laati tämän kirjeen, näyteltiin -Suomalaisessa teatterissa ensi kerran Minna Canthin _Sylvi_, tuo -kappale, joka 1893 oli nähnyt oikean premiäärinsä Ruotsalaisessa -teatterissa. Oliko syy näytelmässä vai siinä ettei se enään ollut uusi, -jääköön ratkaisematta, mutta menestys oli huononlainen. Söderhjelm -sanoo, että näytäntöä leimasi "voimakas post festum tunnelma". Olga -Poppius nimiroolissa painosti, luontonsa mukaan, lapsellisen naivista -piirrettä Sylvissä ja paljasti siten luonteen heikkouden, joka on juuri -siinä, ettei sentapainen lapsellisuus ole todennäköinen; sitä vastoin -Ahlberg miehen osassa oli parempi kuin toiset samassa roolissa. Neljän -illan jälkeen Sylvi poistui näyttämöltä. -- - -Runebergin päiväksi oli Salamiin kuninkaat uudistettu, ja meni se -kaikkiaan neljä kertaa, yhtä monta kuin 16/2 jälleen esille otettu Juho -Vesainen. Uusi kappale tuli vasta 25/2, Jalmari Finnen suomentama -itävaltalaisen kirjailijan Philip Langmannin 3-näytöksinen draama -_Bartel Turaser_. Työväen- ja köyhälistön elämää kuvaava näytelmä -tarjosi näyttelijöille otollisia rooleja, jotka esitettiin hyvin. -Nimirooli oli Hemmo Kalliolla ja rva Salo oli hänen vaimonsa; Lattu, -rvat Leino, Suonio ja Kahilainen esiintyivät sivuosissa. Kuitenkin -kappale meni vain kaksi kertaa. -- Maaliskuulla ei annettu mitään -uutta, vaan näyteltiin paitse muuta Kyypron prinsessa kuusi kertaa, -Anna Liisa ja Kansanvihaaja, joka viimemainittu -- Leino niinkuin -ennenkin pääroolissa -- oli uudestaan harjotettu Henrik Ibsenin 71:ksi -syntymäpäiväksi, 20/3. - -Edellisestä päättäen luulisi teatteriväen ja muittenkin elämän olleen -tähän aikaan hyvin hiljaista ja tasaista, mutta niin ei sentään ollut -laita. Päin vastoin kaksi eri seikkaa kiinnitti mieliä tavattomassa -määrässä. Toinen näistä oli Suomalaisen _teatteritalon_ hyväksi -toimeenpannut _arpajaiset_ 5/3. Koko talven oli niitä valmistettu -kiihkoisella innolla, ja tulos olikin sen mukainen. Ohjelman päänumero -oli sarja kuvaelmia, jotka Bergbom järjesti näyttelijäinsä ja lukuisien -yksityisten avulla. Yksistään aiheiden luetteleminen antaa aavistuksen -siitä mitä puuhaa ne vaativat: - -1. Kalidasan Sakuntalasta: Kuningas Dushmanta rakastuu -metsästysretkellä kauniiseen Sakuntalaan ja antaa hänelle erotessaan -sormuksen. Sakuntala kadottaa sen puroon, ja, sormuksen hävittyä, -kuningas kirouksen vaikutuksesta ei tunne häntä. Samalla tuodaan kala, -jonka sisältä tavataan kaivattu sormus. - -2. Sofokleen Antigoneesta: Antigone menee vastoin kuninkaan käskyä -hautaamaan kaupungin ulkopuolella olevan veljensä Polyneikeen ruumista. -Ismene, hänen sisarensa, koettaa turhaan estää häntä siitä. - -3. Shakespearen Kesäyön unelmasta: Keijukaisten kuningas Oberon ja -hänen puolisonsa Titania, keijujen, kukkien, perhojen ja tonttujen -ympäröimänä. - -4. Molière luomiensa henkilöitten keskellä: Molière, Tartuffe, Elmire, -Orgon, Mascarille, Cathos, Madelon, Jourdain, Harpagon, Argan, -Diafoirus, Thomas Diafoirus, Toinette, Celimène, Don Juan. - -5. Calderonin draamasta Ilman tytär: Semiramis on juuri pukeutumassa, -kun hänelle ilmotetaan vihollisten hyökkäävän Babylonia vastaan, -jolloin hän, keskeyttäen pukeutumisensa, lähtee taisteluun. Saatuaan -loistavan voiton hän palaa jatkamaan "toalettiaan". - -6. Schillerin Orleansin neitsyeestä: Neitsyt antaa uhkaavan vastauksen -Englannin airueille, jotka vaativat ranskalaisia antautumaan. - -7. Ibsenin Per Gyntistä: Peer Gynt on houkutellut Dovre-ukon tyttären -omakseen, ja sentähden Dovre-ukon vuoriluolassa peikot häntä -ahdistavat. - -8. Suomalainen draama: Runebergin runotar, Sven Dufva ja Lotta Svärd; -Topeliuksen runotar, Kustaa II Adolf ja Regina von Emmeritz; Minna -Canthin runotar, Penttula ja Hoppulainen; Erkon runotar, Aino ja -Väinämöinen; Kiven runotar, Esko ja Kreeta. - -Tulot arpajaisista nousivat 24,000 markkaan.[39] - -Toinen seikka, joka maaliskuulla täytti kansalaisten mielet, oli -rakkaan runoilijan _Z. Topeliuksen_ kuolema. Pian sen jälkeen kun hän -oli käynyt Helsingissä ollakseen saapuvilla juhlassa, joka oli -toimeenpantu hänen 81:sen syntymäpäivänsä viettämiseksi, hän sairastui -ja 12/3 hän iäksi ummisti silmänsä. Maahanpanijaiset, kenties suurimmat -mitä Suomessa on nähty, olivat 21/3. Suomalaisen teatterin puolesta, -jonka syntyä ja kehitystä vainaja sydämellisellä myötätunnolla oli -seurannut, Kaarlo Bergbom laski seppeleen unohtumattoman suurmiehen, -valon sankarin haudalle. - -Sen lisäksi mitä ennen on kerrottu tammi-, helmi- ja maaliskuun -toimesta, on vielä mainittava, että silloin taas tehtiin pari -kiertomatkaa. Osa seuruetta lähti näet tammikuun lopulla _Viipuriin_ ja -antoi siellä 27/1-30/1 viisi (eräänä päivänä kaksi) näytäntöä sekä -sitte _Sortavalaan_, missä 31-2/2 näyteltiin kolme kertaa. Toinen retki -suunnattiin maaliskuun lopulla _Turkuun_, jossa 25/3-27/3 esiinnyttiin -kolmena iltana. - -Huhtikuun 13 p. oli 25 vuotta kulunut umpeen siitä kun _Benjamin Leino_ -tuli teatteriin, ja tietenkin päivää juhlallisesti vietettiin. Olihan -tästä kiertokoulunopettajanpojasta ja kauppapalvelijasta kehittynyt -yksi taidelaitoksen päävoimia, joka kunniakkaasti oli suorittanut -vaikeimpia tehtäviä, ja jolla siis oli yleisesti tunnustettu -merkkiosansa teatterin taiteellisessa työssä ja ansionsa sen -menestyksessä. Juhlanäytäntöä varten oli Venetian kauppias uudestaan -harjotettu, sillä Shylock oli Leinon mainehikkaimpia rooleja, ja koko -illan taiteilija oli lämpimien suosionosotusten esineenä. Muun muassa -hänelle ojennettiin kolme laakeriseppelettä (johtokunnalta, tovereilta -ja Ruotsalaisen teatterin jäsenistöltä) sekä rahalahja (1,120 mk) -Perkiön huvilaa varten Ruovedellä. Ahlberg ja Lindfors esiintyivät, -niinkuin ennen, Antoniona ja Lancelot Gobbona; rva Rautio oli Portia, -rva Poppius Nerissa ja nti Hertzberg Jessika. -- Viikkoa myöhemmin, -20/4, liitettiin ohjelmistoon Ibsenin nuoruuden draama _Päiväkummun -pidot_, jonka A. W. Forsman (Koskimies) oli suomentanut ja jonka -pääroolin erittäin menestyksellisesti näytteli Katri Rautio. Signenä -näyttäytyi ensi kerran tärkeänpuoleisessa tehtävässä nti Lilli Högdahl, -ja miellytti hän yleisöä edullisella ulkonäöllään, soinnukkaalla -äänellään sekä selvällä lausumistavallaan. Jälkikappaleena annettiin -Bergbomin järjestämä uusi laulukuvaelma _Morsiamen tulo miehelään_, -joka herätti mieltymystä, niin että säveltäjä A. A. Liljeström -huudettiin esiin. - -Toukokuultakin on uutuus merkittävänä, nimittäin P. Alpon suomentama -Max Dreyerin 3-näytöksinen komedia _Tohtori tohtorin rouvana_ (4/5), -jonka sisällyksen jo tunnemme Bergbomin kirjeestä (ks. ylemp. siv. 96). -Pääroolit olivat Lindforsilla ja rva Poppiuksella, kumpikin esittäen -hienoa taiteellista työtä. Kappale meni vain kolme kertaa, samoin kuin -äsken mainittu Ibsenin näytelmä. - -Valitettavasti oli Lisbeth-tohtori rva _Olga Poppiuksen_ viimeinen -tehtävä teatterin palveluksessa. Seurue oli näet tänä keväänä menettävä -tämän lahjakkaan, taiteilijaksi kehittyneen jäsenensä, joka jo kauvan -oli ollut yleisön erityisessä suosiossa. Samaan aikaan oli rva _Naemi -Kahilainenkin_ päättänyt erota, hänkin kokenut kyky, joskin ahtaalla -alalla. Näiden eroavien jäsenten jäähyväisnäytäntö oli 22/5, jolloin he -viimeisen kerran esiintyivät Erkon Aino-draamassa. Sitä ennen, 12/5, -oli rva Poppiuksen sisar, nti _Tyyne Finne_,[40] ensi kerran näytellyt -Maijuna Papin perheessä ja herättänyt toiveita, että hän ainakin osaksi -kykenisi korvaamaan sisartaan. Samaan aikaan liittyi seurueeseen -myöskin nti _Elli Malm_.[41] Viimeinen ilta oli 30/5 (Sota rauhan -aikana). - -Taloudelliselta kannalta arvostellen näytäntökausi oli -menestyksellinen. Vajaus alentui jälleen tuntuvasti. Sitä vastoin ei se -taiteellisesti -- ei ainakaan uusiin näytelmiin katsoen -- ollut yhtä -huomattava. Kumminkin Bergbom kirjeessään nti Elfvingille (30/1) oli -täksi kevääksi suunnitellut kolme uutta kappaletta (muun muassa Teuvo -Pakkalan Tukkijoella); mutta tuntemattomasta syystä jäivät ne -myöhemmäksi. - -Merkkitapauksena on mainittava, että johtokunta 29/11 1897 _Martti -Wuoren_ ehdotuksesta päätti, että 10 % tämän kirjailijan viimeisten -näytelmien (Savon sydämessä ja Korkea oikeus istuu) tuottamista -bruttotuloista annettaisiin Kaarlo Bergbomin nimeä kantavan rahaston -pohjarahaksi, josta rahastosta vastedes palkintoja jaettaisiin -parhaimmista, teatterissa näytellyistä alkuperäisistä suomalaisista -näytelmistä. Näin sai alkunsa _Kaarlo Bergbomin rahasto_, johon -seuraavana vuonna, niinkuin johtokunnan kokouksessa 2/9 ilmotettiin, -eräs Bergbom-sisarusten ystävä lahjoitti 25,000 markkaa. Tämä summa ei -kuitenkaan vielä ole yhdistetty rahastoon, vaan on se talletettuna -Kansallispankissa ja lahjottaja kantaa korot kuolemaansa asti. - -Näytäntöjen luku oli 141 ja niissä annettiin: 10 kertaa _Savon -sydämessä_; 9 _Korkea oikeus istuu:_ 8 Kuningas Lear, Hannele; 7 -Sappho; 6 _Prinsessa Ruusunen, Kyypron prinsessa_, Kuningas Rikhard III, -Kreivitär Kirkassilmä; 5 _Pater Paulus_, Figaron häät, Tuulispää, -Kuinka äkäpussi kesytetään; 4 _Saaristossa, Salamiin kuninkaat, Juho -Vesainen, Sylvi_, Venetian kauppias, Vanha Dessaulainen, Natalia -Petrovna; 3 _Aino, Anna Liisa, Morsiamen tulo miehelään_, Vasantasena, -Mustalainen, Jeppe Niilonpoika, Rouva Suorasuu, Päiväkummun pidot, -Tohtori tohtorin rouvana; 2 _Murtovarkaus, Mari, Nummisuutarit, -Kullervo_, Setä Bräsig, Lääkäri vastoin tahtoansa, Kansanvihaaja, Sota -rauhan aikana, Esimerkin vuoksi, Bartel Turaser; 1 _Prologi vlta 1872, -Pilven veikko, Kumarrusmatka, Setä, Coelestinus, Pahassa pulassa, -Kihlaus, Papin perhe_, Reviisori. - -Näistä 48 kappaleesta oli puolet, 24, kotimaisia ja 15 uusia. - - - - -XXVII. - -Seitsemäskolmatta näytäntökausi, 1898-99. - - -Tänä vuonna Bergbom-sisarukset olivat päättäneet ei ainoastaan etsiä -terveyttä parannuslaitoksista, vaan virkistää itseänsä Italianmatkalla, -jommoista ei kumpikaan ennen ollut tehnyt, jollei lukuunoteta Kaarlon -lyhyttä käyntiä Venetiassa 1870. Kaarlo lähti jo 28/4 ulkomaille, -suunnaten matkansa Tukholman ja Kööpenhaminan kautta Berliniin. Täällä -Emilie toukokuun alussa hänet saavutti, ja yhdessä he sitte jatkoivat -Wieniin, jossa heidän seuraansa oli liittyvä kolme nuorempaa -matkustajaa, nimittäin sisarenlapset nti Paula ja maisteri Maunu af -Heurlin sekä nti Aini Nevander. Nämä olivat matkustaneet sinne suoraa -päätä Helsingistä. - -Itse matkasta emme voi kertoa mitään kirjeitten mukaan, sillä semmoisia -ei näy olevan olemassa, vaan on yksi mukana ollut käytettäväksemme -antanut muutamia tietoja ja piirteitä. - -Wienissä viivyttiin yhdessä noin 4 päivää, ja Bergbom-sisarukset -nauttivat sillä aikaa etenkin oopperasta; muun muassa oli Lilli Lehmann -esiintynyt Beethovenin Fideliossa. Siellä yhtä vähän kuin muissa -kaupungeissa tarvitsi kenenkään seurueesta vaivata päätänsä miettimällä -mihin teatteriin oli mentävä. Kaarlon ensi tehtävä, kun tultiin uuteen -kaupunkiin, oli näet lukea ohjelmat ilmotuspylväistä, ja siinä hetkessä -hän oli "au courant". Hän tunsi tekijät ja kappaleet ja näyttelijät, -tiesi minkäarvoisia kykyjä taiteilijat olivat, mikä menestys taikka -mitkä vastoinkäymiset heillä ennen oli ollut ja usein sen lisäksi -kuvaavia, hupaisia piirteitä ja tapahtumia heidän yksityiselämästään, --- Wienissä hän neuvoi nuoria menemään Wiener Volkstheater'ia -katsomaan, sillä sentapaiseksi rakennukseltaan hän oli ajatellut -tulevaa Kansallisteatteria. Se oli tilava ja yksinkertainen, permanto -ilman aitioita ja kaksi riviä, joista toisella eli ylemmällä rivillä -oli suurin luku istumasijoja. - -Venetiaan tultiin 24/5 ja viivyttiin siellä 4 päivää. Kaarlo nautti -suuresti kaupungin rauhaisesta elämästä, jota ei uudenaikaisten -ajopelien hälinä häiritse. Erittäin hän rakasti Piazza San Marcoa -iltavalaistuksessa konsertteineen ja ihmisjoukkoineen. Hän huomautti -Venetian olevan ainoan paikan maan päällä, jossa meidän aikana saa -käsitystä muinoisten roomalaisten elämästä. -- Firenzestäkin tuli -kiireinen lähtö, sillä Kaarlon mieli paloi Roomaan, ja vaikka hän ei -koskaan ennen ollut "ikuisessa kaupungissa" käynyt, hän sinne tultuaan -osottautui tuntevansa sen niinkuin Helsingin. Matkatoverien ei -tarvinnut lukea Baedekeriä, sillä Kaarlo kertoi heille mitä oli tarpeen -tietää muinoisista muistomerkeistä ja niiden raunioista; ja samoin hän -taidekokoelmissa antoi tietoja taideteoksista, niiden aiheista ja -mestareista, monesti lisäten jonkun aikakautta kuvaavan anekdootin. -- -Esimerkkinä Kaarlon leikillisyydestä olkoon seuraava pikku tapaus: Oli -poikettu osteriaan Kapitoliumilla syömään päivällistä. -- "Onko teillä -hanhenpaistia?" Kaarlo kysyi vahtimestarilta. -- "Ei ole", tämä -vastasi. -- "No, eikö teillä sitte olekaan hanhia täällä?" -- Edeskäypä -kielsi yhä, katsellen kummastellen kysyjää. Mutta Kaarlo kysyi -edelleen, eikö hän tiennyt, että hanhet olivat pelastaneet Kapitoliumin -herättämällä roomalaiset puolustautumaan gallialaisten rynnäkköä -vastaan? Mies oli hämillään ja ääneti, hän nähtävästi luuli vierasta -hulluksi. Kaarlo sitä vastoin jatkoi tyynesti, huomauttaen että -merkillinen tapaus tosin sattui pari tuhatta vuotta sitten, mutta -tulisihan sentään Kapitoliumilla olla hanhia sen muistoksi.[42] - -Majataloista matkaseurueessa vallitsi eri mieliä. Kaarlo rakasti -yksinkertaisia, italialaisia "albergoja", jotka olivat tarkotetut maan -omia asujamia varten ja joissa sentähden elämä oli huokeampaa, mutta -kun Venetiassa hänen neuvostaan oli menty majataloon, joka muitten -mielestä oli oikea Kurjala, niin johto tässä kohden otettiin häneltä -pois. Sen jälkeen, Roomassa ja muualla, asuttiin hienoissa hotelleissa, -mutta Kaarlo vaan ei muuttanut mieltään, häntä kaiken maailman -matkustajille valmistettu upeus ja ylellisyys kiusasi. Paitse -välttämällä hotelleja ja ravintoloita, joissa "turistit" olivat ylinnä, -Kaarlo toisinkin keinoin pyysi päästä maan elämää lähemmäksi. Tultuaan -outoon kaupunkiin oli hänellä tapana astua raitiovaunuun ja ajaa sillä -niin kauvas kuin pääsi, sitte hän palasi keskikaupungille ja muutti -toiseen vaunuun, joka kulki toiseen suuntaan. Varsinkin iltapuolella -hän nautti tästä huvista, ja kun hän jälleen tapasi matkatoverinsa, oli -hän tehnyt paljon huomioita, joita hän humoristisesti ja henkevästi -kertoi heille. - -Roomasta jatkettiin jo viikon päästä Napoliin, johon nuoret ikävöivät. -Sielläkin ja juuri siellä Kaarlo oli erittäin huvitettu kansanelämästä. -Myöhään illoin hän käyskeli rantaravintoloissa Porta Bassolla ja Santa -Lucialla, kalastajain ja työkansan huvittelupaikoissa katsellen -pohjoismaalaiselle uutta ja outoa, värikästä, äänekästä elämää. -- -Napolissa matkaseurue jakaantui siten, että nuoret matkustivat meritse -Genovaan, ja Bergbom-sisarukset palasivat Roomaan, missä heillä vielä -oli nähtävää. Myöhemmin jälleen yhdyttiin Genovassa, ja olivat silloin -jälkimäiset olleet entistä ihastuneemmat Roomaan ja myöskin -rautatiematkaan, juna kun Pohjois-Italiassa kulkee niin lähellä -merenrantaa, että vapaan ulapan näkö virkistää matkustajaa. -- -Genovasta matkustettiin vielä yhdessä Milanoon, mutta siellä -Bergbom-sisarukset jälleen erosivat lähteäkseen Münchenin ja Nürnbergin -kautta Berliniin. - -Iloisen, onnistuneen huvimatkan jälkeen seurasi kesäohjelman vakavampi -puoli. Vähän ennen juhannusta sisarukset -- emme tiedä kenen neuvosta --- asettuivat pienenlaiseen parantolaan, Inselbadiin, Paderbornin -lähellä. Heidän aikomuksensa oli viipyä siellä 3-4 viikkoa, mutta aika -supistuikin 2:een. Ilmat olivat nimittäin hyvin epäsuotuisat, satoi -joka päivä, ja paikka oli muutenkin ikävistä ikävin. Kaarlo voi tosin -sangen hyvin ja käveli pitkät matkat tuntematta hengenahdistusta, mutta -silti hän niin kyllästyi oloonsa, että sisarukset päättivät lähteä -tiehensä, Emilie kotia ja Kaarlo Kissingeniin. - -Kissingenissä Kaarlo oleskeli useita viikkoja. Hänestä paikka oli -verrattava Marienbadiin, elämä yksinkertaisempaa, mutta vierasten tulva -yhtä suuri. Kävelypaikat olivat kauniita, vaikkei ollut semmoisia -metsiä kuin Marienbadissa; ruoka halpaa ja huonoa -- edellistä -kuitenkin vähemmän kuin jälkimäistä. Tuttavia Kaarlo ei saanut paitse -niitä, joiden kanssa hän yhdessä istui pneumaattisessa kellossa -(hengenahdistuksen parantamiseksi joka päivä 3 tuntia -- -"kärsivällisyyttä kysyvää"!) -- "hiljaista, rauhallista, vuosien -painamaa väkeä sekä ihmeen kaunis, 13-vuotias Rautendelein-hahmo". -Ilmat olivat enimmäkseen kauniita, jonka tähden aika kului nopeammin -kuin Inselbadissa. Tietenkin oli Kissingenissäkin ikävää, mutta -"ikävällä oli sentään rajansa, toisin kuin westfalilaisten sadekuurojen -alla". -- Teatterikin siellä oli, vaikkei sillä näy olleen tarjottavana -mitään otollista Bergbomille. Hän mainitsee nähneensä Im weissen Rosse --- "sanomattoman tyhjä, mutta raikkaammin kirjoitettu kuin Die -Orientreise. Kelvannee hädässä, mutta ainoastaan hädässä. Vanhoja -Fliegende Blätter-sukkeluuksia, joita varten miten kuten on laitettu -situationeja, huolimatta siitä sopivatko ne toimintaan vai ei -- -yhtäkaikki." Vähän ennen kun Bergbom lähti kotimatkalle, hän eräänä -päivänä Vossische Zeitungissa "äärimmäiseksi hämmästyksekseen" -luki, että Suomen säädyt olivat kutsutut kokoontumaan ensi -tammikuulla. "Miksi? Selitykseksi muutamia salaperäisiä viittauksia -asevelvollisuutta koskeviin muutoksiin. Piileekö takana vielä laajempia -suunnitelmia?" Näin Kaarlo levottomana kysyy ja pyytää sisareltaan -tarkempia tietoja. Siihen Emilie vastaa 2/8: - -"Kyllä käsky väliaikaisista valtiopäivistä täällä on herättänyt -yleistä, suurta huolta ja surua. Onhan jo kauvan eräs venäläisistä ja -suomalaisista kokoonpantu komitea tehnyt työtä saadakseen meidän -asevelvollisuuslakimme suurempaan sopusointuun venäläisen -asevelvollisuuslain kanssa, mutta asiaa on venytetty ja koetettu lykätä -niin pitkälle kuin mahdollista. Nyt kuuluu venäläinen sotaministeri -selittäneen, että hänen kätensä ovat aivan sidotut, sillä mitä hän -ehdottaakin, niin vastataan että se ei voi tapahtua, 'syystä kun se -loukkaa sitä taikka sitä pykälää suomalaisessa asevelvollisuuslaissa', -ja sen tähden tuli määräys väliaikaisista valtiopäivistä, niin että -esitys on tuleva selväksi ja valmiiksi hyväksyttäväksi tulevilla -lainmukaisilla valtiopäivillä. Hyvin alakuloisia ovat täällä kaikki, -mutta toivotaan kuitenkin parasta. Jumala varjelkoon rakasta -isänmaaparkaamme!" - -Olemme ottaneet tähän tämän pienen kirovuosien esisoiton, vaikka -tässä kertomuksessamme ei ole tilaa valtiollisten tapahtumain -ääriviivoillekaan. Kumminkin oli se ajanjakso, jonka kynnykselle oli -saavuttu, muodostuva niin mullistavaksi ja niin tuskalliseksi, ettei -ainoakaan kansalainen eikä ainoakaan kansallinen yritys ollut siitä -kärsimättä. Totta on että työ harvoin seisahtui, varsinkin missä -päämäärä oli selvä ja työntekijät, niinkuin Bergbom-sisarukset, vain -jatkoivat elämäntehtäväänsä; mutta elämä oli tästä lähtien synkän -pilven varjostamaa. - -Teatterin toimi alkoi 28/8 Murtovarkaudella. Ensimäinen uusinto, -Zalamean tuomari, tuli 11/9 ja ensimäinen ohjelmistolle uusi näytelmä, -Jalmari Finnen suomentama V. Sardoun 3-näytöksinen huvinäytelmä -_Perhoiskuume_ (La papillonne), yhdessä näyttämömme ensi ajoilta -tunnetun Gringoiren kanssa 21/9. Sardoun kappale oli hupainen, jollei -muutakaan; pääosat olivat Weckmanilla ja rva Suoniolla. Gringoirena -esiintyi Lindfors, jolle luonne sentään oli vieras; todellisempi oli -Leino Ludvig XI:nä. Toinen ensi-ilta oli 2/10, jolloin annettiin -unkarilainen kansannäytelmä, Jalmari Finnen kääntämä Ferencz Csepreghyn -_Punainen laukku_, ja olivat sen jännittävä juoni, laulut ja tanssit -omansa viehättämään katsojia. Päähenkilönä, iloisena, naivina -kylätuomarin vaimona, Sohvina, esiintyi miellyttävällä virkeydellä Olga -Leino; Rautio oli kylätuomari, Suonio husaari j.n.e. Kappale näyteltiin -Helsingissä 10 kertaa. Lokakuun alkupuolella tehtiin kiertomatkakin, -jolla 1/10-9/10 annettiin yhdeksän näytäntöä _Viipurissa, Tampereella -ja Porissa_: Gringoire, Perhoiskuume, Saituri ja Jeppe Niilonpoika. - -Eräässä kirjeessä syyskuulta, jossa Bergbom lähellä Poria asuville -neideille Birkman ilmottaa teatterin tulon heidän kaupunkiinsa, -tapaamme yhden kohdan, joka ilmaisee hänen kantansa muutamassa päivän -kysymyksessä: "Olette kokonaan väärin käsittäneet minut, jos luulette -minun olevan naisasian vastustajan. Päinvastoin näen tässä liikkeessä -yhden mitä ilahduttavimpia ilmaisuja vuosisatamme kauniimmasta -harrastuksesta, sidottujen ihmiskerrosten vapauttamisesta. Tässä -suhteessa seuraan naisyhdistyksen pyrintöjä lämpimällä myötätunnolla. -Sitä vastoin minä kylmästi ja iroonisesti katselen niitä naisliikkeen -puolia, jossa aikakautemme varjopuoli, sen tasottamishurjuus -('nivelleringsraseri') niin räikeästi esiintyy. Että naiset esim. -hankkivat itselleen korkeampaa sivistystä, tervehdin minä ilahduttavana -tosiasiana, mutta se että naiset suorittavat ylioppilastutkinnon ei -liikuta minua vähääkään. Olen nähnyt niin paljon tyhmiä miespuolisia -ylioppilaita, etten minä laisinkaan ymmärrä miksi minä iloitsisin siitä -ajatuksesta, että heidän joukkonsa kasvaa jollakin sadalla -naisylioppilaalla." - -Lokakuun loppupuolella 19/10 tuli edellisiä merkillisempi uutuus, Irene -Mendelinin suomentama H. Sudermannin murhenäytelmä _Johannes_, josta -teatteri sai oikean kassakappaleen. Suuriaiheinen draama, jossa -loistavasti kuvataan semmoista turmeltunutta aikaa, missä -kuultiin uuden ajan siipien suhinaa, tuntui erikoisesti sopivan -ilmestymisajalleen ja avaavan sillekin tulevaisuuden näköaloja. Tämä -tunto -- joka tositeossa enemmän johtui aiheesta kuin runollisesta -käsittelystä, sillä näytelmään on teatteritehoja liiaksi sälytetty -- -selittää osaksi kappaleen vaikutuksen. Toiseksi sitä selittää komea -näyttämöllepano ja esitys, joka jälkimäinen ei sentään ollut runoilijan -luomaa syvempi. Johanneksena esiytyi Halme (myöhemmin myöskin Salo); -Katri Rautio oli Salome, Axel Ahlberg Herodes, Leino Vitellius, -Lindfors luontehikas fariseus, nti Tyyne Finne Mirjam, muita -mainitsematta. Yhteisnäytteleminen oli vilkasta, huolella harjotettua. -Näytelmä meni syksyllä 14 ja kevätpuolella 8, siis kaikkiaan 22 kertaa. - -Johanneksen menestys tuotti näyttelijöille helpotusta työssä. Ainoa -uutuus, joka sen jälkeen ilmaantui ennen vuoden loppua, oli Hemmo -Kallion laatima kansannäytelmä eli "kuvaelmasarja" _Seitsemän -veljestä_, se on Aleksis Kiven samannimisen romaanin muodostelma -näyttämöä varten. Pyytämättä painaa näytelmään itsenäistä kirjallista -leimaa Kallio on mahdollisimman uskollisesti seurannut alkuteosta ja, -vaikka siitä luonnollisesti paljo on ollut jätettävä, on hän toiselta -puolen saanut siksi paljon alkuperäistä runoutta säilyneeksi, että -Seitsemän veljestä näyttämölläkin on saavuttanut runsaasti suosiota. -Ensi-ilta oli 26/11, ja kappale meni, vauhdikkaasti näyteltynä, yhtä -mittaa 6 kertaa täysille huoneille, tullakseen myöhemminkin usein -uudestaan esille. - -_Pietarista_ saapuneen kehotuksen johdosta osa seuruetta antoi siellä -9/12-12/12 kolme näytäntöä: Elämä on unelma, Punainen laukku sekä -Saituri ja Mustalainen. -- Bergbom oli mukana johtamassa retkeä; mutta -hän ei palannut toisten kanssa kotia vaan matkusti taas kolmeksi -viikoksi Saksaan. Berliniin saavuttuansa hän kirjekortissa sisarelleen -sanoo tuloja Pietarissa hyviksi, vaikka toiselta puolen menot olivat -"suorastaan kauheat". "Emme milloinkaan", hän lisää, "ole näytelleet -niin huonossa teatterissa. Elämä on unelma tuli sen kautta melkein -parodiaksi. Mutta siistiä siellä oli, jota ei aina voi sanoa Pietarin -saleista." - -Bergbomin matkasta on tuskin mitään tietoja. Muutamiksi päiviksi hän -jäi Berliniin nähdäkseen Rostandin näytelmän Cyrano de Bergerac; mutta -senjälkeen hän luultavasti matkusti Lahmannin parantolaan. Jo ennenkin -hän oli kirjeissään puhunut Cyranosta ja ilmaissut aikeensa olevan -ottaa se näyteltäväksi, mutta syystä tai toisesta siitä ei sen enempää -tullut. - -Koko tammikuu elettiin vielä vanhalla hyvällä: Seitsemän veljestä, -Talvinen tarina, Punainen laukku, Regina ja Johannes; ohjelmistolle -uutta tuli vasta 1/2 nimittäin Ibsenin _Brand_. Kun Kasimir Leino oli -taitavasti suomentanut pitkän, runomittaisen, filosoofissymbolistisen -draaman, ei Bergbom epäillyt toimittaa sitä näyttämölle, miten -arveluttava yritys monessa kohden olikin. Näyttämölaitoksiin ja -dekorationeihin nähden noudatettiin Tukholmasta saatuja Grabowin -luonnoksia, joita muuallakin pohjoismaissa oli käytetty, ja muuten -runoilijan itsensä Bergbomille antamia viittauksia, joista painavin -oli, ettei hän suinkaan ollut tarkottanut mitään "unikuvaa", vaan että -siis toiminta oli kantava todellisuuden leimaa. Pahin oli että -päähenkilöä varten ei ollut täysin sopivaa esittäjää, sillä jo -yksistään ikänsä puolesta 47-vuotias Benjamin Leino ei enää vastannut -Brandin nuorekasta intoilijahahmoa. Hänestä sanotaankin että hän -parhaiten onnistui voimakohdissa, mutta ei ollut yhtä luonteva siinä, -missä esitys olisi vaatinut pehmeämpää tunteenväreilyä. Sitä vastoin -Katri Rautiossa oli korkeita vaatimuksia tyydyttävä Agneksen esittäjä, -ja varsinkin jouluilta-kohtauksessa hän kohosi illusionia herättävään -taiteellisuuteen. Tunnustusta saivat myöskin Ahlberg voutina ja nti -Hertzberg Gerdinä. Yleensä on sanottava, että Ibsenin mahtava draama -kyllä useissa kohdin kävi katsojalle selvemmäksi, vaikka sentään esitys -täydellisempänäkään tuskin olisi voinut poistaa kysymystä, eikö Brand -sittenkin ole enemmän luettava, yksinäisyydessä harkittava runoteos -kuin näyteltävä? Että yleisömme osasi antaa arvoa tällekin teatterimme -yritykselle, todistaa se että näytelmä kokosi viisi huonetta. - -Tasan kuukautta myöhemmin, 1/3, tuli kaksoispremiääri: Nimettömän (E. -Nervanderin) sepittämä 1-näytöksinen näytelmä _Pikku poikani_ ja Juhani -Sjöströmin 2-näytöksinen karjalaisten kansanelämän kuvaus _Salmin -tyttö_. Edellinen, jossa Oskari Salo ja Katri Rautio esiintyivät, -herätti etupäässä huomiota valtiollisen tendenssinsä tähden; -jälkimäinen taasen todellisuudesta otettujen piirteiden runsauden sekä -E. Sivorin musiikin kautta, joka niinikään (paitse yhtä hymnintapaista -kuorolaulua) nojasi karjalaisiin kansansävelmiin. Ohjelma pysyi 5 iltaa -näyttämöllä. -- - -_Knut Weckmanin_ kunniailta oli 10/3: hän oli silloin ollut 20 vuotta -teatterin palveluksessa, ja Sota rauhan aikana annettiin näyttelijän -hyväksi, joka saatuaan valtion matkarahan oli lähtemäisillään -opintomatkalle ulkomaille. Yhtenä enimmin käytetyistä näyttelijöistä -(hänen rooliensa luku oli neljättä sataa) hän oli aikoja sitten tullut -yleisön suosikiksi. Olematta mikään syväluontoinen taiteilija oli -hänellä tavallista suuremmassa määrässä reipasta eloisuutta ja -välittömyyttä varsinkin koomillisten ja humorististen luonteiden -tulkinnassa, niin että oli totuttu sydämellisellä myötätunnolla -seuraamaan hänen luomiaan ja niistä nauttimaan. Nytkin hänen Reif von -Reiflingensä teki illan iloiseksi, ja näyttelijä itse sai vastaanottaa -vilpittömiä suosionosotuksia sekä toverien että katsojain puolelta -- -muun muassa suuremman rahalahjan matkaa varten. -- Tässä yhteydessä -mainittakoon, että 29/3 oli toinen lahjanäytäntö, jossa esitettiin -Figaron häät, _Adolf Lindfors_ Figarona. Näyttelijä oli kihloissa -Ruotsalaisen teatterin näyttelijättären nti Aina Bergrothin kanssa, ja -todelliset häät olivat lähellä. Huone oli tietenkin täysi, ja -taiteilija niitti runsaan sadon kukkia ja laakereita. Cherubinia -näytteli nyt sangen miellyttävästi nti Högdahl. -- - -Viimeksi mainittuja kotimaisia alkuteoksia merkillisempi oli 15/3 ensi -kerran ja sitte vielä kuudesti näytelty Arvid Järnefeltin 4-näytöksinen -näytelmä _Samuel Cröell_, jossa tekijä huolimatta historiallisesta -aiheesta vähemmän on pyytänyt psykologisesti valaista päähenkilöä -todellisuudesta otettuna kuin symbolisesti esittää, miten idealistinen -aatteenmies turhaan taisteltuaan tylyä maailmaa kohtaan alistumalla voi -saavuttaa mielen rauhan ja tyyneyden. Cröellin luonteelta puuttuvaa -eheyttä koetti Leino menestyksellä täydentää; muista esiintyjistä -ansaitsevat mainitsemista Lindfors -- Jordan, Ahlberg -- Törnskjöld, -Halme -- Mörner. -- Seuraava uutuus oli sekin symbolistinen näytelmä, -jopa ehdottomammin kuin edelliset, nimittäin 12/4 ensi kerran esitetty -Jalmari Finnen suomentama Gerhart Hauptmannin 5-näytöksinen satudraama -_Uponnut kello_. Axel Ahlberg osotti hyvää, johdonmukaista käsitystä -Heinrichin roolissa, rva Olga Leino oli viehkeä, miellyttävä -Rautendelein, samoin kuin Adolf Lindfors ja Hemmo Kallio oivasti -esittivät edellinen vesihiiden ja jälkimäinen metsäpeikon osaa. Vaikkei -kappale ole juuri suuren yleisön tajuttavissa, oli se kuitenkin -yksityisten tehokkaiden kohtausten ja oudon värikkään näyttämöllepanon -kautta omansa viehättämään katsojia. -- Viimeinen uusi kappale oli -jälleen kotimainen alkuteos, Jalmari Finnen draamallinen esikoinen, -3-näytöksinen näytelmä prologineen, _Kaarina Maununtytär_, jonka -ensi-ilta oli 27/4. Sekä historialliselta että taiteelliselta kannalta -antoi kappale aihetta muistutuksiin, mutta toiselta puolen oli siinä -useita hyvin keksittyjä dramaattisia kohtauksia, joten se voitiin -esittää neljä kertaa. Päärooleja näyttelivät Olga Salo -- Kaarina, -Leino -- Klaus Fleming, Oskari Salo -- Kustaa Eerikinpoika, Emil Falck --- piispa. - -Tänäkin keväänä tehtiin pari matkaa maaseudulle. Siten käytiin -_Viipurissa_ antamassa 14/4-16/4 Punainen laukku ja Samuel Cröell sekä -_Hämeenlinnassa_ 8/5-10/5 ja _Turussa_ 11/5-14/5 samat näytelmät ja -Kiven Kullervo. Tämä viimemainittu kappale oli uusittuna mennyt -Helsingissä 3/5 Halmeen hyväksi. -- Näytäntökauden viimeinen näytäntö -(Setä Bräsig) Helsingissä oli 28/5, ja oli se samalla nti Hertzbergin -jäähyväisilta. - -Omituista kyllä, oli päättynyt toimintakausi taloudellisesti tavattoman -edullinen, vaikka aika oli valtiollisesti levottomampi ja raskaampi -kuin kansamme 1808-09 vuosien jälkeen oli kokenut. Syksyllä oli tullut -uusi kenraalikuvernööri, Bobrikow, jonka ohjelman päämääränä muka oli -"lähentää" Suomea ja Venäjää toisiinsa, helmikuulla tuli, odottamatta -niinkuin salama kirkkaalta taivaalta, kuuluisa manifesti, joka tiesi -ylhäältäpäin toimeenpannun vallankumouksen valtio-oikeudellisissa -oloissamme ja jonka julistus väärin ja puolueellisesti kerrottuna -muodostui mitä turmiollisimman kansallisen hajaannuksen perussyyksi, -sitte seurasi kansan yhteinen, tarmokas yritys suurenmoisella -mielenosotuksella -- "suurella adressilla" -- saada onnettomuus -peruutetuksi ja sitte -- mutta onko tarpeen lisätä enempää, jotta -lukijat muistaisivat missä oloissa elettiin! Kuinka on selitettävissä, -että tällainen aika muuttui teatterille niin myötäiseksi? Näyttää siltä -että mielten levottomuus herätti ihmisissä tavallista suuremman tarpeen -etsiä sitä hetkellistä mielen kevennystä, jonka teatteri on omansa -tuottamaan. Varmaa on että tulot näytännöistä olivat entistä suuremmat, -ja että tilinpäätös ensi kerran -- totta kyllä ja tietenkin lukuun -ottamalla valtioapu sekä kannatusrahat [10,643:33 mk.] -- osotti -teatteritoimen ei ainoastaan tuottaneen voittoa, vaan että kaikkien -velkojen maksettuakin oli melkoinen ylijäämä rahastossa, nimittäin -8,472:27 mk! - -Näytäntöjen luku oli 159 ja esitettiin niissä: 22 kertaa Johannes; 16 -kertaa Punainen laukku; 12 _Seitsemän veljestä_; 10 _Samuel Cröell_, -Perhoiskuume; 7 _Regina von Emmeritz_, Jeppe Niilonpoika, Saituri; 6 -_Salmin tyttö_, Mustalainen, Gringoire; 5 _Pikku poikani_, Brand, -Uponnut kello, Setä Bräsig, Henrik ja Pernilla; 4 _Kullervo, Kaarina -Maununtytär_, Talvinen tarina, Laululintunen, Jeannetten häät; 3 -_Mestarin nuuskarasia, Pahassa pulassa_, Elämä on unelma, Sota rauhan -aikana, Figaron häät, Sirkka; 2 _Murtovarkaus, Korkea oikeus istuu, -Kumarrusmatka_, Rouva Suorasuu, Zalamean tuomari; 1 _Savon sydämessä, -Postikonttorissa, Ei voi, Kihlaus, Kuopion takana_, Valapatto, -Sievistelevät hupsut, Erotaan pois. - -Näistä 41 kappaleesta oli 17 kotimaista, ja ohjelmistolle uutta 10 -(5 kotimaista). - - - - -XXVIII. - -Kahdeksaskolmatta näytäntökausi, 1899-00. - - -Kun näytännöt olivat päättyneet Turussa, matkusti Bergbom suoraa päätä -ulkomaille, palaamatta Helsinkiin. Berlinistä hän kirjoittaa -sisarelleen: - -"Armahin! Tällä viikolla, jonka olen viettänyt Berlinissä, en -oikeastaan ole mitään muuta tehnyt kuin -- levähtänyt. Oikein -levähtänyt pelottavan jännityksen jälkeen, joka oli yhtä sietämätön -joko antautui sen valtaan taikka koetti sen voittaa. Onnekseni en -Tukholmassa tavannut ketään enkä myöskään matkalla Berliniin. Täällä on -minun luonnollisesti täytynyt repiä haavat auki ja kertoa mitä meillä -on tapahtunut, mutta olen sen tehnyt mahdollisimman lyhyesti. En ole -oikeastaan ollut sairas, mutta väsynyt, kauhean väsynyt. Mihin päivät -ovat lentäneet, sitä en tiedä, sillä tuskin olen muuta kuin -vegeteerannut. Sunnuntaina näen tulevan viikon ohjelmiston. Jos se -tarjoaa jotakin mieltäkiinnittävää, järjestän matkani sen mukaan. -Muuten matkustan Leipzigin, Dresdenin ja Münchenin kautta Kissingeniin. -Mieluimmin -- tulisin kotia, jos tietäisin jonkun luottamusta -herättävän kylpylääkärin." - -"Teatterin alalla olen saanut kokea tuota vanhaa: mikä on uutta ei ole -hyvää ja mikä on hyvää ei ole uutta. Cyranon olen nähnyt uudestaan, ja -vaikka se nyt viehätti minua enemmän, en tahdo päästä läheiseen -suhteeseen teoksen kanssa. Se on kuitenkin tehtyä, tehtyä yleisön ja -näyttelijäin imartelemiseksi. Totta on että tekijä on siinä onnistunut, -mitä ei voida sanoa Sudermannin viimeisestä näytelmästä: 'Kolme -haikaransulkaa'. Se on kuivan [nykter] luonnon yritys olla oikein -'syvämielinen' ja 'tunnelmallinen'. Sekamelska kaikista mahdollisista -aiheista. Halbenkin viimeinen ei ole minkään arvoinen. Sanomista näen -että Castegrén on [Ruotsalaiselle teatterille] hankkinut muutamia -tusina-komedioja, joita näytellään Schauspielhausissa. 'Lykkyä tykö!' --- La dame de cher Maxime, jota L. piti hupaisena -- misericorde! mitä -hävittömintä vielä on uskallettu." -- -- - -(Kissingen 16/6) "Armahin! Ei mitään kirjeitä, ei Münchenissä eikä -täällä Kissingenissä. On oikein 'unheimlich'. Se todistaa, että -'varmuus on aina varmuus', että näinä levottomina aikoina kirjeet aina -ovat sisäänkirjoitettavat. Minun kirjeilläni on luultavasti ollut sama -kohtalo. Olen lähettänyt yhden Weimarista ja yhden Münchenistä. Jollet -ole niitä saanut, on niiden sisällys pääasiassa seuraava. Weimarissa -oli Goethen 150-vuotismuiston johdosta riemusarja hänen dramojensa -näytäntöjä. Minä näin Faustin, Ifigeneian ja Tasson. Valitettavasti en -nähnyt Egmontia, sillä se oli jo mennyt, kun tulin Weimariin (joka -ohimennen sanoen on jotenkin väritön kaupunki), Faust oli viehättävä, -syystä että se annettiin täydellisenä (3 iltana). Toista osaa tulin nyt -yhtä vähän kuin ennen lähelle. Tasso oli minulle uusi ja nautintorikas, -mutta valitettavasti näyttelijät eivät tienneet, miten se oli -esitettävä. Nämä intimit kohtaukset, joissa voimakas tunne vaikuttaa -'befremdend', pauhattiin esiin niinkuin kyseessä olisi ollut vapauttaa -Sveitsi tiranneista. Saattaa sanoa, että saksalaisella näyttämöllä -Schiller on surmannut Goethen, sillä saksalaiset näyttelijät tapaavat, -kiitos olkoon Schillerin, ylen harvoin Goethen oikeaa säveltä." - -"Münchenissä kävin nähdäkseni Nibelungen. Wagnerin tetralogia annettiin -näet täydellisenä. Mutta kohtalo tahtoi etten murtumattomin -sielunvoimin nauttisi tästä sekulariteoksesta. Vilustuin matkalla, niin -että olin melko raihnainen kahtena viimeisenä iltana. Matka tänne -Kissingeniin teki luonnollisesti vointini vielä huonommaksi, niin että -olin kaksi päivää vuoteenomana. Nyt olen täysin toipunut. Professori -Dietz sanoo, että sydämeni toimii nyt paljon paremmin kuin viime -vuonna. Arvattavasti [Mauri] Hellstenin ansio." -- Lopuksi seuraa -tietoja teatteritarpeitten tilaamisesta [Nürnbergissä, johon Bergbom -siis myöskin oli poikennut] ja ostamisesta sekä siihen tarvittavista -rahoista. Hän toivoo yhtyvänsä Emilien kanssa "Savonlinnassa vai -missä?" "Sitten teemme kenties Karjalanmatkamme, käymme Punkaharjulla -ja Valamossa." - -Emilie oli ensiksi vanhaan tapaan lähettänyt kirjeensä vakuuttamatta, -mutta ne hävisivät teille tietymättömille. Vasta neljäs tai viides, -17/6 päivätty, saapui Kaarlon käteen. Se sisältää tietoja, joita -kirjoittaja sanoo jo kertoneensa edellisissäkin kirjeissä, nimittäin -teatterin hyvästä lopputuloksesta, mutta myöskin kylmistä, -epäsuotuisista ilmoista, vesitulvista, sekä valtiollisten olojen -aiheuttamasta mielenmasennuksesta. Tulossa on huono vuosi -- ainakin -pohjoisessa -- ja tuhoavia iskuja valtiollisella alalla. "Mitä onkaan -tuleva rakkaasta maaraukastamme!" Emilie huudahtaa. - -Kaarlolle oli tämä ja toinen, joku päivä myöhemmin lähetetty, kirje -tervetullut, sillä hän ei ollut sitä ennen saanut mitään tietoja -kotimaasta. Että tiedot olivat surullisia, "siihen", hän lausuu -alistuvaisesti, "saamme nyt tottua". Kissingenissä oli alussa ollut -kylmää ja sumuista, niin että katarri ei tahtonut lähteä; mutta sitten -olivat ilmat muuttuneet ihaniksi. -- Heinäkuun alussa (8/7) Emilie -kirjoittaa lyhyesti "kaikkien maiden oppineiden ja etevien miesten -suurenmoisesta hyväntahtoisuudesta maatamme kohtaan", se on -europalaisten merkkimiesten lähetystön turhasta käynnistä Pietarissa, -mainiten että arvellaan matkan itsessään ikävän päätöksen ehkä -sittenkin olleen meille edullisimman, sillä jos lähetystö olisi -vastaanotettu, olisi sitä ehkä tyydytetty muutamilla kauniilla -korulauseilla, jota vastoin kohtaloamme nyt seurataan avoimin silmin. -Muuten kirjoittaja postiolojen tähden välttää laajemmin puhua -valtiollisista asioista. -- Kumminkin hän, kerrottuaan ilmojen -muuttuneen lämpimiksi sekä aikovansa 16/7 lähteä Savonlinnaan -kylpemään, vielä palaa valtiollisiin taikka oikeammin puolueoloihimme: - --- "Kenties koittaa meille vielä valoisampia aikoja, niin pimeältä kuin -nyt näyttääkin. Kuinpa me vain olisimme _yksi_ kansa, mutta kyllä -ruotsinmieliset ovat yhtä sokeita ja ylimielisiä kuin ne aina ovat -olleet, enkä minä ainakaan voi vähintäkään uskoa heidän teeskenneltyyn -oikeamielisyyteensä: kyllä se nyt niinkuin ennen on siinä, että -he ovat herroja ja me renkejä, kansakouluja ja hyväntekeväisyyttä he -kyllä voivat meille suoda -- mutta täyttä yhdenvertaisuutta -yhteiskunnallisessa ja sivistyksellisessä suhteessa -- ei koskaan -vapaaehtoisesti." -- - -Kaarlolta on vielä kaksi päiväämätöntä kirjettä Kissingenistä. Kaunis -ilma oli pian jälleen muuttunut sateiseksi ja koleaksi, niin että hänen -täytyi olla paljon sisällä. - --- "Lainaan kirjoja kahdesta lainakirjastosta ja ahmin päivässä -kolme tai neljä nidosta![43] Enimmäkseen luen memoaareja, ne ovat -mielilukemistani. On niin viehättävää muistelmantekijäin avulla -oikaista historiaa ja historian avulla oikaista muistelmankirjoittajia. - -"Saksalaisissa ja itävaltalaisissa lehdissä on sangen usein -kirjoituksia Suomesta, mutta en voi käsittää, että nämä deklamationit -venäläisestä raakalaisuudesta voivat olla meille hyödyksi. Pietarissa -ollaan niin tottuneita semmoisiin. Ja sitten ne ovat, silloinkin kun -ovat asiallisesti oikeita, hengeltään niin vihamielisiä, että sekin -mikä on oikeaa näyttäytyy tendensimäisesti väritetyltä. Ei, ei meillä -ole muuta keinoa kuin tehdä sopimus Venäjän kanssa, tapahtukoon millä -ehdolla tahansa. Hedelmättömät protestit, olkoot tietoperäisesti vaikka -kuinka oikeutettuja tahansa, eivät saavuta vastakaikua historiassa. -Mitä merkitsevät muutamat vuosikymmenet kansan elämässä? Ja kahta -vuosikymmentä kauvemmin tämä virtaus ei voi kestää. Kyseessä on -vallankumous (vaikka ylhäältä päin) ja vallankumoukset ovat -tavallisesti yhtä vähän kestäviä kuin ukkosilmat. - -"Sinusta on tuleva vuosi pimeämpi kuin minusta. Minä uskon -päin vastoin, että ihmiset nyt sitä innokkaammin huolehtivat -kultuuritehtävistä kuin valtiollinen elämä on niin hedelmätön. Sillä en -ole sanonut, että ensi vuosi juuri on taloudellisesti oleva yhtä -edullinen kuin mennyt. Mutta eihän se ole tarpeenkaan. Kun emme vaan -tee velkoja. Pääasia on että saamme eteviä kotimaisia näytelmiä. Ei -ainoastaan puolihyviä niinkuin Cröell (ja arvattavasti Leinon -Ilkkakin), vaan todellisia taideteoksia." - -(Kirjeen lopulta, jossa puhutaan käytännöllisistä asioista, otamme -näytteeksi seuraavan kohdan:) "Muuan kauppias, joka asui Bernhardtilla -[Berlinissä, Kochstrassen varrella samassa paikassa kuin Bergbom][44] -ja teki ostoksia suurempaa 'konfektioniliikettä' varten, varotti minua -ostamasta mustaa samettia 'Ausverkaufista' (loppuunmyynnistä). Kaiken -muun värillistä, vaan ei mustaa. Ei mustaa samettia eikä valkoista -silkkikangasta. Luullakseni maksan sentähden mieluummin 50 mk enemmän -Michelsillä taikka Cordsilla, niin että varmaan saan kestävää tavaraa -kuin vähemmän Singerin rojusta. Värilliset kankaat ostan sitte -Singeriltä. Mutta ei liian paljon, sillä katson viisaammaksi olla -säästäväinen, kunnes näemme minkälaiseksi uusi vuosi muodostuu." - -Viimeisessäkin kirjeessä Kissingenistä Kaarlo valittaa huonoja ilmoja. -Hänen tunnelmansa olisi ollut "paderbornilainen", jollei hänellä olisi -ollut niin runsaasti mieltäkiinnittävää kirjallisuutta. -- - -"Aikakauskirjassa 'Die Nation' on katsaus uusimpaan suomalaiseen -kirjallisuuteen. Tärkeää ja ei-tärkeää sekaisin; aivan liiaksi nimiä ja -liian vähän tärkeimmistä teoksista. Miten lukija on perehtyvä tähän -paljouteen barbarisia nimiä, kun ei mitään ole tarjona niiden takana, -sitä on mahdoton ymmärtää. Mutta hra Ernst Brausewetter on voinut -näyttää kuinka oppinut hän on." - -Noin heinäkuun keskivaiheilla Kaarlo muutti Berliniin, -tehdäkseen siellä ostoksia, jotka etupäässä näyttävät tarkottaneen -Antigone-tragedian näyttämöllepanoa, vaikkei siitä vielä tänä -näytäntökautena mitään tullut. Kuitenkaan hän ei sieltä lähtenyt -suoraan kotia, vaan asettui joksikin aikaa Berlinin lähellä -sijaitsevaan Birkenwerderin parantolaan, jossa noudatettiin Lahmannin -parannusmenettelyä. Siellä Bergbom vihdoin sai nauttia kaunista ilmaa, -joten hän toipui Kissingenin kylmän ja sateen tuottamasta -pahoinvoinnista. Kotimatkalle hän suoriutui vasta elokuun alkupuolella, -mutta, totta puhuen, kovin vastahakoisesti. "Minua oikein -kauhistuttaa", hän kirjoittaa, "kokea jotain sentapaista kuin viime -talvella taikka oikeammin kevättalvella. Velvollisuus käskee joka -miehen seisomaan paikallaan, nyt lujempana kuin koskaan, mutta voimat -eivät tahdo aina kestää eikä hermot aina totella." - -Emilien täytyi oleskella yksin Savonlinnassa, johon hän oli toivonut -veljensäkin tulevan. Ajottain, varsinkin kun ilmat olivat koleat, hän -oli niin raihnainen, että hän virui koko päivät vuoteellaan. Kumminkaan -hän ei ollut aivan ylenannettuna, sillä kirjeissään hän mainitsee nti -Lilli Munckin asuneen samassa talossa ja olleen hänelle erinomaisen -rakastettava naapuri. Elokuun keskivaiheilla Kaarlo ja Emilie jälleen -yhtyivät Helsingissä. - - * * * * * - -Syyskausi alkoi 27/8 Murtovarkaudella ja täydellä huoneella ja jatkui -puolitoista kuukautta ilman että mitään ohjelmistolle uutta ilmestyi. -Paitse valmiita vanhempia kappaleita, annettiin tällä ajalla niin -tärkeitä uusintoja kuin Wilhelm Tell (13/9; 4 k.) ja Daniel Hjort -(22/9; 6 k.). Viimemainitussa näytelmässä oli nimirooli Halmeen -käsissä, ja sai hän suurta tunnustusta käsityksensä hienoudesta ja -näyttelemisensä taiteellisuudesta, sitä paitse kiitettiin nti Högdahlin -viehättävää Sigridiä ja nti Lähteenojan sydäntä kouristavaa Katria. -- -_Taavi Pesosen_ 25-vuotinen näyttelijäjuhla oli 4/10, jolloin -näyteltiin Kuopion takana ja Nyrnbergin nukki. Edellisessä kappaleessa -kolme teatterista jo eronnutta näyttelijätärtä esitti kukin sen roolin, -jonka hän oli "luonut", silloin kun huvinäytelmä ensi kerran annettiin, -nimittäin nti Emilie Stenberg ruustinnan, rva Olga Poppius Lillin ja -rva Saimi Järnefelt nimismiehen rouvan. Pesonen, jonka luontoperäinen, -tasainen huumori oli sallinut hänen viehättävästi kuvata niin monta -keskisäätyis- ja maalaistyyppiä, niitti lämpimiä myötätuntoisuuden ja -kiitollisuuden osotuksia. -- Ohjelmistolle uusi kappale tuli vihdoin -13/10, ja se oli nykyään jokaisen tuntema Teuvo Pakkalan 4-näytöksinen, -laulunsekainen huvinäytelmä _Tukkijoella_, jonka laulut ovat O. -Merikannon säveltämät. Tämän näytelmän juonesta taikka sommittelusta ei -kannata puhua, mutta silti teatteri sai siitä "kassakappaleen", jonka -vertaista sillä ei tähän saakka ollut ainoatakaan ollut. Arvostelijat -ovat sitä kohdelleet ylemmyydellä, ettemme sanoisi ylenkatseella, ja -yleisöön on kohdistettu letkaus letkauksen perästä sentähden, että se -on ollut niin mieltynyt näytelmään, mutta sittenkin Tukkijoella on -pysynyt näyttämöllä. Syy kappaleen tavattomaan menestykseen on -kaksinainen. Toiseksi on tässä kuvauksessa tukinuittajain -vapaasta elämästä ja varsinkin vuoropuhelussa runsaasti välitöntä -kansanomaisuutta ja huumoria, toiseksi on näyttämöllinen esitys ollut -erinomaisen luontevaa, vilkasta, vauhdikasta. Ettei korkeampi -taiteellisuus koskaan ole ollut "popularisuuden" (kansan suosion) ehto, -sen todistaa kaikkien maiden teatterikokemus. Ensi illan esiintyjiä -olivat: K. Halme -- Turkka, T. Pesonen -- Tolari, rva Suonio -- Maija, -E. Falck -- Pietolan isäntä, Lilli Högdahl -- Katri, E. Salmela -- -Rättäri, rva Olga Leino -- Pölhö-Kustaa j.n.e. Kappale meni tällä -näytäntökaudella Helsingissä ennen joulua 20 ja kevätpuolella 12, -maaseuduilla 11 -- siis kaikkiaan 43 kertaa! - --- Sillä aikaa kun Helsingissä näyteltiin Tukkijoella, teki osa -seuruetta pikaturneen, jolla 15/10-24/10 annettiin yhteensä 9 näytäntöä -_Hämeenlinnassa, Lahdessa, Mikkelissä ja Kuopiossa_. Ohjelmistona -olivat Saituri sekä Pikku poikani ja Henrik ja Pernilla. - -Sen johdosta että valtiollinen taantumus kuulumattomalla tavalla -raivosi maan sanomalehdistöä vastaan, jopa kokonaan lakkauttamalla -useita lehtiä sai monta julkisen sanan palvelijaa huolestuttavaan -taloudelliseen ahdinkoon, toimeenpantiin marraskuun alussa ympäri maan, -mutta varsinkin Helsingissä tavattoman suuria rahankeräyshankkeita -sanomalehdistön hyväksi. Tämä yritys oli viimeisiä, johon kansalaiset -vielä yhtyivät, ennen kun kirovuosien synnyttämä hajaannus ja -kansalaisvaino teki kaiken yhteistoiminnan mahdottomaksi. Muun muassa -Suomalainen teatterikin puolestaan veti kortensa kekoon. Kolmenkymmenen -vuoden päästä Kaarlo Bergbom jälleen kerran -- ja viimeisen kerran -- -toimi johtajana Ruotsalaisen teatterin seinien sisällä. Hän näet -järjesti juhlanäytännön loistonumeron Uudessa teatterissa, _viisi -kuvaelmaa Suomen muinaisuudesta_, jotka näyteltiin Eino Leinon ja -Jalmari Finnen sepittämien sanojen ja Jean Sibeliuksen säveltämän -musiikin säestäminä. Tässä mainitsemme ainoastaan aiheet: Väinämöisen -soitto, Suomalaisten kastaminen, Juhana herttuan hovista, suomalaiset -30-vuotisessa sodassa, Iso viha, Suomen herääminen; sitä vastoin -jääköön kuvaamatta suurenmoisesti sommiteltujen, monihenkilöisten -kuvaelmain värikkäisyys ja isänmaallista innostusta huokuva henki, joka -ainakin hetkeksi mielistä hajotti ajan raskaan tunnelman. Kuvaelmissa -myötävaikuttavien luku oli noin 150, "eikä koskaan oltu nähty niin -suuria laitoksia ohjelmaa varten". - -Lähes kolme vuotta oli siitä kulunut kun _Ida Aalberg_ viimeksi -vieraili Suomalaisessa teatterissa. Syy tähän ei suinkaan ollut siinä, -ettei häntä olisi mielellään tahdottu nähdä, vaan näyttelijättären -huono terveys, joka esti häntä esiintymästä ja pakotti hänet -pitkällisiin oleskeluihin milloin missäkin Keski- tai Etelä-Euroopan -parantolassa. Vihdoin hän kumminkin oli toipunut, niin että hän saattoi -myöntäen vastata Bergbomin kehotukseen jälleen esiintyä näyttämöllämme. -Taiteilijatar tuli marraskuulla, ja hän näytteli ensiksi Magdana -Sudermannin Kodissa 24/11. Innostunut yleisö vastaanotti suosikkinsa -runsaalla kukkasateella, joka muodosti mitä jyrkimmän vastakohdan -ankaralle lumituiskulle ulkona, ja yhtä lämpimästi häntä kohdeltiin -seuraavina iltoina. Koti näyteltiin kaksi kertaa, sitte tuli neljänä -iltana peräkkäin Faust ja vihdoin (15/12-20/12) kolme kertaa -ohjelmistolle uusi, Ida Aalbergin vierailua varten otettu V. Sardoun -4-näytöksinen näytelmä _Fedora_. Tässä kirjailijataiturin teoksessa -näyttelijätär, esittäen pääosaa, näytti loistavinta teknillistä -taitoaan, mutta kuinka täytyikin ihmetellä hänen kykyään tuoda näkyviin -mitä kiihkoisimpia ja toisiaan vastakkaisimpia intohimoja, ei senlainen -rooli voinut lämmittää sydäntä eikä tyydyttää inhimillisesti puhdasta -kauneudenkaipuuta. Viimeisenä iltana olivat suosionosotukset yhtä -innostuneita kuin ensimäisenä; erotus vain siinä että taiteilijatar nyt -sai vastaanottaa useita laakeriseppeleitä sinivalkoisine nauhoineen ja -että hänelle huudettiin: terve takaisin! - - * * * * * - -Joulun- ja uudenvuoden ajoilta ei ole mitään merkillisempää -mainittavana. Nummisuutarit meni 29/12 B. Leinon lahjanäytäntönä ja -uudenvuoden päivänä. Herra ylitirehtööri 3/1 Katri Raution hyväksi ja -Regina von Emmeritz, nti Rängman nimiroolissa, Topeliuksen päivänä. -_Calderonin_ syntymän 300-vuotismuistoksi oli 17/1 juhlanäytäntö, joka -alkoi W. Söderhjelmin esitelmällä suuresta espanjalaisesta runoilijasta -ja jossa näyteltiin Elämä on unelma. -- Uuden vuoden ensimäinen uutuus -näyteltiin 26/1: Aino Malmbergin suomentama Hall Cainen 4-näytöksinen -näytelmä proloogineen _Kristitty_. Näytelmä oli eri syistä jo -edeltäkäsin vetänyt yleisön huomion puoleensa. Ensiksikin oli aihe -samannimisen romaanin suomennoksen kautta tullut tunnetuksi ja -herättänyt suurta mielenkiintoa, toiseksi oli tekijä antanut -näytelmänsä käsikirjoituksena teatterille käytettäväksi, niinkuin -sanansa kuuluivat, todistukseksi siitä myötätuntoisuudesta, jolla hän -seurasi Suomen kansan taistelua valtiollisen olemassaolonsa puolesta. -Ensi-iltana olikin huone täpösen täysi, ja kun kappale oli -erinomaisella menestyksellä esitetty, lähetettiin yleisön puolelta -tervehdyssähkösanoma tekijälle Roomaan, missä hän vietti talvea. -Näyttelijöistä saivat enintä tunnustusta Kaarlo Halme, pääroolin, -pastori John Stormin, ja Katri Rautio Glory Quaylen esittämisestä. -Heidän rinnallaan olivat etevimpiä: B. Leino -- isä Lamplugh ja Ad. -Lindfors -- arkidiakoni Wealthy. Näytelmä meni 11 kertaa, enimmäkseen -aivan täysille huoneille. - -Kun Kristitty annettiin ensi kerran, oli Kaarlo kiertomatkalla, jolla -25/1-31/1 näyteltiin Tukkijoella _Lahdessa_ ja _Pietarissa_ -(kummassakin 1 k.) ja _Viipurissa_ (4 k.) sekä sitä paitse -viimemainitussa kaupungissa uusi kotimainen kappale, Juhani Sjöströmin -5-näytöksinen näytelmä _Irja_ (2 k.). Tulot olivat hyvät, vaikka -tosin Irja meni toisena iltana "melkein tyhjille seinille". -Kiertomatkailijain palattua näyteltiin tämä kappale Helsingissä 16/2 ja -sitte vielä kahtena iltana. Vaikka kansanelämästä otettu aihe oli -laadultaan aitotraagillinen, oli sommittelu niin venytetty, ettei -draamallista jännitystä syntynyt, vaan vaikutti kokonaisuus -väsyttävästi. Pääroolia näytteli rva Rantanen, voimatta herättää -myötätuntoa Irjaa kohtaan, joka petoksen avulla pyytää itseensä sitoa -kylmenneen rakastajan. -- Muuten on helmikuulta vain mainittava, että -Runebergin päivää vietettiin tavanmukaisella sekaohjelmalla. - -Olemme jo monestikin huomauttaneet siitä kylmäkiskoisuudesta, jolla -tavan takaa outoja oloja kuvaavat kappaleet meillä vastaanotetaan. Se -nähtiin uudelleen kun Hauptmannin _Majavannahkaturkki_ 7/3 esitettiin -ensi kerran. Ei ainoastaan yleisö jäänyt välinpitämättömäksi, vaan -arvostelijatkin osottivat täydellistä ymmärtämättömyyttä huvinäytelmää -kohtaan, jota on sanottu "nerokkaimmaksi valtiolliseksi komediaksi -Gogolin Reviisorin jälkeen". Rikkiviisaasti sanottiin näyttelemisen -kohonneen "yläpuolelle kappaleen (!)". Epäilemättä se olikin -sangen hyvä, sillä roolit oli jaettu parhaimmille koomillisille -kyvyille: Kirsti Suoniolle (Wolffin muori), Lindforsille (von -Wehrhahn), Pesoselle (Julius Wolff), Latulle (Kruger), Rautiolle -(virastonpalvelija) j.n.e. -- Suurta mielenkiintoa herätti sitä vastoin -B. Leinon suomentama August Strindbergin historiallinen näytelmä -_Kustaa Vaasa_, joka annettiin ensi kerran 16/3. Näyttämöllepano oli -merkkiteoksen arvoinen, ja oli sitä varten Grabowilla (Tukholmassa) ja -Vuoriolla teetetty uusia koristuksia. Niinikään oli esitys ainakin -osittain sangen etevä. Erittäin kiitettiin Leinoa Kustaa Vaasana, -Weckmania Erik prinssinä, Lindforsia Göran Perssonina, rva Suoniota -kuningattarena ja Halmetta Herman Israelina. Kappale meni 10 kertaa. - -Huhtikuu tarjosi teatterin ystäville vaihtelevaa ravintoa. Ensiksi on -mainittava eläkelaitoksen hyväksi toimeenpannut arpajaiset 2/4, joiden -ohjelman päänumero oli Weberin Noita-ampujan 2:nen näytös. Siinä -esiintyi Agatana rva _Maikki Järnefelt_, joka ensi kerran lauloi -kansallisella näyttämöllä ja teki sen, E. K(atilan) mukaan, -"sanomattoman viehättävästi -- luontehikkaalla, kaikesta -kaavamaisuudesta vapaalla draamallisella käsityksellä", Annana _Alma -Auer_,[45] joka "onnistui hämmästyttävän hyvin", sekä Maxina Aleksis -Rautio. Sitten merkittäköön Anna Liisa -näytäntö 8/4, jossa nti _Elli -Tompuri_, vasta-alkajana, näytteli nimiosaa, saaden tunnustusta hyvin -vivahdetusta intohimon tulkitsemisesta, samalla kun hän äänensä -lämpimän soinnun ja solakan, notkean vartalonsa kautta osotti olevansa -varsin sopiva näyttämölle. -- Kuukauden lopussa _Ida Aalberg_ jälleen -saapui vieraana, näytelläkseen (25/4-9/5) kolme kertaa (Schillerin) -Maria Stuartina ja yhtä monta kertaa Camillena Musset'n draamassa Ei -lempi leikin vuoksi. "Yleisön innostus rajaton" (Valvoja). - -Viimeinen premiääri (16/5) oli näytäntökauden toinen kotimainen -alkuteos, Alpo Noposen draamallinen esikoinen, 5-näytöksinen -murhenäytelmä _Ahab Israelin kuningas_. Runollisesti kylläkin ansiokas, -mutta draamallisesti heikonpuoleisesti sommiteltu, runomuotoinen -näytelmä meni kolme kertaa. Halme oli Ahab ja nti Rängman Isebel; -jälkimäisestä sanottiin että hänellä tässä kenties oli parhain -roolinsa. -- Viimeinen näytäntö (Kristitty) annettiin 30/5. - -Ainoa kiertomatka kevätpuolella tapahtui 23/4-29/4, joina päivinä -_Lahdessa, Kouvolassa ja Kuopiossa_ toimeenpantiin 7 näytäntöä: -Tukkijoella, Hannele ja _Uunin takana_, joka viimeinen oli -1-näytöksinen laulunäytelmä, A. Baumannin kirjoittama, Jalmari Finnen -suomentama, Tuomas Koschatin säveltämä. - -Tämäkin näytäntökausi oli rahallisesti sangen menestyksellinen. Ilman -kannatusrahojakin [10,478:33 mk] olisi ylijäämä ollut 6,954:79; mutta -niiden kanssa yhteenlaskettuna se teki 17,433:12 mk. Edellisen samoin -kuin tämän tilivuoden hyvästä tilinpäätöksestä johtui, että näinä -vuosina vihdoin kävi mahdolliseksi verraten tuntuvassa määrässä -korottaa näyttelijäin palkkoja. Kuinka paljon paremmat ne nyt olivat -kuin seitsemän vuotta ennen, huomaa kun verrataan seuraavassa luvussa -luettavia tietoja niihin, jotka nähdään 22:ssa luvussa. -- Entisten -voimien lisänä merkittäköön: _Otto Tuulos_.[46] - -Näytäntöjen luku nousi 176:een ja annettiin niissä: 43 kertaa -_Tukkijoella_; 11 Kristitty; 10 Kustaa Vaasa; 9 _Daniel Hjort_; 7 -Saituri; 6 Johannes; 5 _Irja, Regina von Emmeritz_, Henrik ja Pernilla, -Nyrnbergin nukke; 4 _Pikku poikani_, Setä Bräsig, Wilhelm Tell, Faust, -Nukkekaupassa; 3 _Nummisuutarit, Roinilan talossa, Ahab Israelin -kuningas_, Michel Perrin, Mustalainen, Sota rauhan aikana, Punainen -laukku, Laululintunen, Elämä on unelma, Fedora, Maria Stuart. Ei lempi -leikin vuoksi, Majavannahkaturkki; 2 _Murtovarkaus, Kaarina -Maununtytär, Kullervo_, Figaron häät, Jeppe Niilonpoika, Koti, -Noita-ampuja (II), Uunin takana, Hannele; 1 _Samuel Cröell, Sylvi, Anna -Liisa, Savon sydämessä, Kihlaus, Korkea oikeus istuu, Kuopion takana, -Postikonttorissa, Ei voi, Pahassa pulassa, Kuvaelmia muinaisajoilta_, -Lääkäri vastoin tahtoansa, Herra ylitirehtööri, Valapatto, Ei ole -aikaa, Taiteenharrastuksesta, Sabinitarten ryöstö. - -Näistä 54 kappaleesta oli 22 kotimaisia ja 9 uusia (5 kotimaista). - - - - -XXIX. - -Yhdeksäskolmatta näytäntökausi, 1900-01. - - -Huolimatta tukalista valtiollisista oloista kesäkuu Helsingissä oli -täynnä vilkasta, kansallista elämää. Silloin olivat suomalaiset -lomakurssit ja niiden jälkeen 18, 19 ja 20 p. Kansanvalistusseuran -toimeenpanema suuri laulu- ja soittojuhla, jommoista pääkaupungissa ei -oltu ennen nähty ja johon läheltä ja kaukaa maan eri osista oli -kerääntynyt tuhansia innostuneita kansalaisia. Ensimäinen mainituita -juhlapäiviä on merkkipäivä Suomalaisen teatterin historiassakin. Päivä -alkoi niin, että juhlayleisö varhain aamulla kokoontui senaatin -torille, täyttäen sen reunasta reunaan. Laulu- ja soittokunnat -järjestyivät Nikolainkirkon portaille, ja sitten tuhannet äänet soiton -säestäminä lauloivat Jumala ompi linnamme, jota rukous seurasi. Sen -jälkeen astuttiin juhlakulussa Kaisaniemen juhlakentälle, missä -avajaispuhe pidettiin ja Maamme-laulu laulettiin. Niin oli juhla -alotettu, ja näitä menoja lähinnä seurasi _Suomalaisen teatteritalon -peruskiven laskeminen_ sille paikalle, missä _Suomen Kansallisteatteri_ -nyt uljaana linnana suojaa ja turvaa kansallista näyttämötaidetta. -- -Seikkaperäisempiä tietoja tästä juhlallisuudesta annamme seuraavassa -luvussa, kertoessamme teatterin rakennushistorian pääpiirteet. - -Sille osalle yleisöä, joka maaseuduilta oli tullut lomakursseihin ja -laulujuhlaan, Suomalaisen teatterin näyttelijätkin tahtoivat tarjota -taiteellista nautintoa, ja siinä tarkotuksessa he 13/6-20/6 antoivat 12 -näytäntöä, joiden menestys oli niin odottamattoman suuri, että kukin -osakas sai 550 mk ja sitä paitse teatteri vuokraa 1,368 mk. - -"Yleisö oli ihastunut ja kiitollinen", nti Silén kirjoittaa nti -Bergbomille. "Salo varsinkin voitti paljon suosiota Kristityssä ja -Johanneksessa [joissa hän täytti Halmeen sijan]. Lomakurssilaiset -ihailivat Leaa ja Hannelea sekä Johannesta ja Tukkijokea. Samoin -laulujuhlankin yleisö. Sitä vastoin Vasantasenasta ei erittäin pidetty, -eikä Punaisesta laukusta ollenkaan." - -Näinä muistorikkaina päivinä Bergbom-sisarukset olivat kaukana -kotimaasta, Nauheimissa. Väsyneinä ja raihnaisina talven ponnistuksista -he kesäkuun alussa olivat lähteneet ulkomaille. Berliniin he ensin -olivat pysähtyneet ja siellä ollessaan Kaarlo oli sangen huonoissa -voimissa, mutta kun he olivat päässeet Nauheimiin, Emilie ilmottaa -hänen jo juhannuksen edellä melkoisesti virkistyneen. - -Mitään merkillistä Emiliellä ei näy olleen kerrottavana Nauheimista, -jossa sisarukset kylpivät ja joivat terveysvettä. Luonto rehevine -kasvineen on kaunis, mutta he "kaipaavat vettä", se on merta taikka -järveä. Hyvät tiedot laulujuhlasta ilahduttavat heitä, mutta enemmän he -kuitenkin saavat surullisia uutisia, yksityisiä kuolemantapauksista -y.m. ja yleisiä valtiollisista seikoista (asetukset julkisista -kokouksista, venäläisten kaupankäynnistä ja venäjänkielen -käytäntöönottamisesta virastoissa, useiden senaattorien eroamisesta ja -kansalaisten kiihtyvästä eripuraisuudesta). - -"Kyllä käsität", Emilie kirjoittaa nti Nevanderille, "kuinka vaikea -minulla nyt on olla poissa kotoa. Eihän minun läsnäoloni mitään auta, -mutta tuntuu ihan petokselta, kun nyt ollaan poissa. Kaarlo on siinä -suhteessa levollisempi -- hän on mielellään täällä, niin että hän -pääsee kuulemasta kaikkia sekä tyhmiä että ilkeitä valituksia ja -syytöksiä, jotka tietysti taas pääsevät lentoon." - -Useimmat, jotka noina onnettomina vuosina matkustivat ulkomailla, ovat -kai kokeneet sitä samaa mitä tässä kirjeenotteessa lausutaan. Toiselta -puolen poissaolija tunsi sisässään jonkunlaista velvollisuudentuntoa -olla mukana kansansa keskellä kärsimässä ajan onnettomuutta, toiselta -puolen hän nautti siitä että oli kaukana surkeasta eripuraisuudesta. -Omituista on että näistä tunteista, jotka eri aikoina saattoivat -vallata samankin henkilön, edellinen oli pysyvämpi kiihkoluontoisessa -sisaressa, jälkimäinen maltillisemmassa veljessä. - -Heinäkuulla Emilie palasikin kotia, mutta Kaarlo asettui -Birkenwerderiin. Sieltä hän kävi Berlinissä, johon Kansallisteatterin -arkkitehti O. Törnqvist (Tarjanne) oli tullut teatterin konemestarin -Jaatisen kanssa tilaamaan koneita uutta teatteria varten ja jossa tähän -aikaan oli muitakin, opintomatkalle lähteneitä, teatterin jäseniä -(Jalmari Finne ja rva Olga Salo). Näitä koskee Kaarlon päiväämätön -kirje, josta otamme seuraavaa: - -"Rakas sisar! Teatteriasiat ovat kehittyneet paremmin kuin toivoin, -sillä Törnqvist oli paljon tarmokkaampi ja asioihin perehtyneempi kuin -aavistinkaan. Hartwig huijasi kauheasti, ja jos olisin ollut yksin, -olisi hän puhunut minut pussiin. Mutta Törnqvist oli luja. -- -- -Jaatista seurasi eräs näyttelijä, joka oli riitaantunut [Kaivohuoneella -esiintyvän saksalaisen seurueen johtajan] Klossin kanssa ja sentähden -palasi Berliniin. Tämä on ollut meille oikea auttaja hädässä. Hän on -hankkinut Jaatiselle pääsön teattereihin ja vienyt Törnqvistin -toiminimen luokse, joka on parempi kuin Hartwig. -- -- Finne oli hyvin -käyttänyt aikaansa ja tehnyt reippaasti työtä. Olkoon että hänellä on -puutteensa, mutta minä pidän hänestä sen palavan rakkauden tähden, -jolla hän antautuu tehtäväänsä. -- -- -- Olen aikonut ottaa -Probekandidatin [Koeopettajan] ensimäiseksi uudeksi kappaleeksi. Eihän -se ole mikään mestariteos, mutta pitää sentään paikkansa. -- -- Finne -ei ollut ihastunut [Rostandin] L'Aiglon draamaan, eikä rva Salokaan, -joka myöskin on tullut tänne. Kuumuus Parisissa oli ollut murhaava. -- -Voin aika hyvin, kylven ja noudatan dieettiä. Kaarlosi." - -Ennen kun alamme kertomuksemme syyskauden toimesta, annamme tässä taas -luettelon seurueen jäsenistä sekä tietoja heidän palkoistaan: - - Adolf Lindfors 5,200:- + l.([47] Rva Katri Rautio 4,200:- - Benj. Leino 4,800:- + l. " Kirsi Suonio 2,600:- - Axel Ahlberg 4,400:- + l. " Olga Salo 2,500:- - Aleksi Rautio 4,200:- " Olga Leino 2,200:- - Knut Weckman 4,100:- + l. " Mimmy Leino 1,900:- - Kaarlo Halme 4,000;- + l. " Hilma Rantanen 1,800:- - Emil Falck 3,000:- Nti Maiju Rängman 2,400:- - Taavi Pesonen 3,000:- " Mimmi Lähteenoja 2,200:- - Iisakki Lattu 2,500:- " Maria Wahlstedt 1,800:- - Oskari Salo 2,500:- " Lilli Högdahl 1,600:- - Hemmo Kallio 2,400:- " Tyyne Finne 1,500:- - Otto Närhi 2,300:- " Alma Auer 1,200:- - Kaarlo Keihäs 2,200:- " Cecilia Silén 1,600:- - Evert Suonio 2,000:- (kuisk.) - Pietari Alpo 1,600:- - Eino Salmela 1,600:- - Uuno Salmela 1,200:- - J. Finne (ohjaaja) 2,600:- - -Syyskausi alkoi (26/8) Murtovarkaudella y.m. ennen tunnetuilla -näytelmillä. Ensimäinen uusi ohjelma tuli 21/9: K. Halmeen suomentama -Otto Benzonin 1-näytöksinen näytelmä _Sattumia_ ja Jalmari Finnen -suomentama E. Brieux'n 3-näytöksinen draama _Lapsi_, edellinen henkevä -puhelukohtaus lääkärin ja nuoren tytön välillä, jonka Halme ja rva -Rantanen luontevasti esittivät, jälkimäinen aviodraama. Sen jälkeen -tuli huomattavampi premiääri: 29/9 näyteltiin näet Santeri Ingmanin -5-näytöksinen historiallinen näytelmä _Lahjotusmailla_, jolla oli -tavallista suurempi menestys, se näet esitettiin 12 kertaa. Yleisön -mielenkiinnon kappale herätti vähemmän taiteellisena luomana -- sillä -tekijä osotti tässäkin että hän lahjoiltaan on kertoja eikä jännittävän -näytelmän sommittelija -- kuin historiallisena kuvauksena, joka tarjosi -jokaisen huomattavissa olevia vertauskohtia nykyisiin oloihin. -Lukuisista henkilöistä oli Lindforsin rappiolle joutunut herrasmies, -Koironen, luontehikkaimmin esitetty. - -Lokakuulta on ensin mainittava, että 10/10 Kiven syntymäpäivänä (jota -teatteri ei ennen ollut viettänyt) muistettiin runoilijaa esittämällä -Lea, jona ensi kerran ja menestyksellisesti nti Högdahl esiintyi; -jälkikappaleet olivat Saimaan rannalla ja Helsingissä uusi -laulunäytelmä Uunin takana. -- Toinen merkillisempi uutuus ilmestyi -ohjelmistoon 19/10, nimittäin Jalmari Hahlin suomentama Gabriele -d'Annunzion 4-näytöksinen draama _Gioconda_, jolla siis kuuluisa -italialainen runoilija esitettiin suomalaiselle yleisölle. Syy siihen -että kappale ei mennyt enemmän kuin 4 kertaa, oli yhtä hyvin tekijän -kuin näyttelijäin, joiden yleensä oli vaikea havainnollisesti esittää -sairaloisesti hermostuneita luonteita. Salo oli Settala, Katri Rautio -hänen vaimonsa Silvia, nti Rängman Gioconda, Weckman Cosimo Dalbo, -Leino mestari Gaddi ja Olga Leino Sironetta. -- Tässä kuussa tehtiin -pari pikaturneeta, joilla näyteltiin _Viipurissa_ (12/10-14/10) Syteen -taikka saveen (josta alempana enemmän) ja Luulosairas sekä Kullervo, -kumpikin ohjelma kaksi kertaa, ja _Lahdessa_ (15/10) edellinen ohjelma -yhden kerran, sekä _Turussa_ (27/10-29/10) Tukkijoella 3 kertaa. - -_Syteen taikka saveen_ oli Santeri Alkion kirjoittama 1-näytöksinen -huvinäytelmä, joka Helsingissä esitettiin ensi kerran 2/11, saaden -tunnustusta eräistä sattuvasti kuvatuista luonteista. -- Syyskauden -arvokkain ensi-ilta oli 9/11, jolloin näyteltiin Jalmari Finnen -suomentama Goethen murhenäytelmä _Egmont_. Näyttämöllepano oli -kappaleen arvoinen, ja esityskin osotti tunnollista työtä. Halme oli -olennoltaan ja näöltään, jollei juuri henkevyydeltään, oivallinen -Egmont ja Leino ankaran jylhä Alba; Ahlberg näytteli Wilhelm Vaitolijaa -ja Weckman Ferdinandia; vihdoin oli nti Högdahl sangen viehättävä -iki-ihanassa Klaaran osassa, joskaan hän ei täydelleen kohonnut -tehtävänsä tasalle. Kansankohtauksia oli hartaasti harjotettu, joten ne -menivät sujuvasti, vaikkeivät saavuttaneetkaan korkeinta taiteellista -loistoa. Yleisön innostuksen nosti huippuunsa loppukohtaus, jonka -ihanteellista tunnelmaa Beethovenin musiikki, filharmonisen orkesterin -esittämänä, vielä ylensi. Kappale annettiin 9 kertaa, mikä todistaa -kunniakasta menestystä. -- Marraskuun lopulta mainittakoon, että -Talonpojan ritarillisuus silloin uusittiin, ja esiintyi siinä nti -Tompuri Santuzzana, näyttäen intohimoisessa osassa odottamatonta voimaa -ja varmuutta. - -Lauantaina l/12 oli Seurahuoneella suuret arpajaiset Suomalaisen -kansakoulun ystävien hyväksi. Ohjelman päänumero oli Mozartin -Taikahuilu, jossa esiintyivät rva Adée Leander-Flodin, italialainen -laulaja Gandolfi, Taavi Pesonen, nti Alma Auer, nuori laulun harrastaja -Ilmari Florell[48] y.m. Sama ooppera esitettiin sitte 3/12 Arkadiankin -näyttämöllä suureksi ihastukseksi yleisölle. Kohta sen jälkeen seurasi -ensi-ilta (5/12), jolloin näyteltiin B. Leinon suomentama Max Dreyerin -4-näytöksinen näytelmä _Koeopettaja_. Tämä kuvaus saksalaisesta -koulumaailmasta, jossa kirkollis-konservativisen hengen ahdasmielisyys -paljastetaan, tarjosi näyttelijöille kiitollisia tehtäviä. Ansiokkaassa -esityksessä osallisista mainittakoon Salo -- Fritz Heitman, Lindfors -- -rehtori, Närhi -- Störmer, Weckman Benefeldt, Leino -- vanha Heitman, -rva Olga Leino -- Fritzin kihlattu. -- Saksalaisen uutuuden jälkeen -tuli 12/12, syyskauden viimeisenä, ranskalainenkin, E. Pailleronin -3-näytöksinen huvinäytelmä _Hiiri_. Sen esittivät Ahlberg, nti Tyyne -Finne, rvat Rautio, Suonio, Salo ja Mimmy Leino sujuvasti ja -luontevasti, vaikkei kappaleella ollut pysyvää menestystä enemmän kuin -edelliselläkään. Sitä suurempaa riemua herätti Charleyn täti uusittuna. - -Johtokunnan kokouksessa 10/12 Bergbom ilmotti haluavansa lähteä -muutamiksi viikoiksi ulkomaille, osaksi levähtääkseen, osaksi -hankkiakseen dekorationeja uutta teatteria varten. Luultavasti matkusti -hän yhdessä niitten näyttelijäin kanssa, jotka 17/12 ja 18/12 -_Pietarissa_ antoivat kaksi näytäntöä: Uunin takana ja Luulosairas sekä -Tukkijoella. Sittemmin hän jatkoi Berliniin, josta hän 30/12 kirjoittaa -sisarelleen: - -"Aiskyloksen Orestes-trilogia teki unohtumattoman vaikutuksen. -Jättiläismäinen runoelma tuli inhimilliseksi, ja vaikka esityksessä -paikottain havaittiin liiaksi inhimillistä heikkoutta, oli runouden -mahti siksi suuri, että se sai unohtamaan puutteellisuuden. -Luonnollisesti näyttelijät, joskin tekivät parastaan, eivät kohonneet -runoelman korkeuksiin, mutta Louise Dumont oli kuitenkin traagillisen -jalo Klytamnestra ja eräs pieni tuntematon nainen näytteli Elektraa -semmoisella tuskan ja kostonhimon voimalla, että hänellä epäilemättä on -tulevaisuus avoinna. Vahinko että näyttämöllepano oli niin köyhä ja, -mikä on pahempi, niin tyylitön. Suurenmoinen loppu lähenteli sentähden -parodiaa." - -"Wilbrandtin tekemä Aristofaneksen Lysistratan laitos on sangen -sukkela, mutta aivan liiaksi modernisoitu. Kun spartalaisten -lähettiläät puhuivat Münchenin murretta erotakseen atenalaisista, -oltiin jo hyvä matka Kauniin Helenan parodiamaailmassa." - -"Olen nähnyt aika sievän 'Weihnachts-Märchen' (joulusadun). 'Miten -pikku Elsa kävi hakemassa Jesuslasta'. Irene Mendelin on saava sen -mukailtavakseen. Luonnollisesti vasta ensi jouluksi." -- --. - -Eräästä myöhemmästä, päiväämättömästä kirjeestä näkyy, että Bergbom oli -ajatellut käydä Parisissakin, mutta huomasi hän ajan siksi liian -lyhyeksi. Hän oli sairastanut influensaa ja tahtoi parannuttuaan -ainoastaan nähdä Björnsonin Yli voimain, ennen kun lähti paluumatkalle. - - * * * * * - -Tammikuulta, jolloin tavallisina päivinä Kiven muistoksi näyteltiin -Kullervo ja Topeliuksen muistoksi Anna Skrifvars ja Saaristossa, on -mainittava yksi uusinto nimittäin Elinan surma, jossa nyt Katri Rautio -esiintyi Kirsti Fleminginä ja Tyyne Finne Elinana, sekä yksi -ohjelmistolle uusi kappale, Shakespearen Loppiaisilta, jolle -päähenkilön mukaan oli annettu nimi _Viola_. Somasti näyttämölle -pantuna ja vilkkaasti esitettynä ikiviehättävä huvinäytelmä menestyi -hyvin. Tärkeimpien roolien esittäjät olivat: Ahlberg -- Orsino herttua, -nti Malm -- Olivia, nti Högdahl -- Viola, Lindfors -- Topias Räihä, -Kallio -- Antreas Kälppäinen, Eino Salmela -- hovimestari, Rautio -- -narri. Viola meni 8 kertaa. - -Helmikuulla oli kaksi ensi-iltaa, joista ensimäinen (13/2) oli -ehdottomasti merkillisempi. Silloin näyteltiin näet Elvira Willmanin -suomentama Guiseppe Giacosan 4-näytöksinen näytelmä _Niinkuin -lehdet tuulessa_. Tämä tosielämästä otettu perhedraama tarjosi -näyttelijöillemme verrattomasti otollisempia ja kiitollisempia tehtäviä -kuin syksyllä annettu Gioconda, ja samassa määrässä näytteleminenkin -oli mieltäkiinnittävämpi. Oivallinen oli nti Högdahl Nennelenä, rva -Salo äitipuolena, Weckman Tommy-poikana, Lindfors perheenisänä ja -Rautio Massimona. Että kappale voitiin näytellä 7 kertaa, todistaa että -se viehätti yleisöä enemmän kuin tavallisesti vieraat, uudenaikaiset -kappaleet. Toinen, 4 kertaa esitetty, uutuus oli Pietari Alpon -suomentama H. Sudermannin 4-näytöksinen draama _Juhannustulet_ 22/2. -Siinä esiintyivät pääosissa Oskari Salo ja Katri Rautio; Leino näytteli -preussilaista maalaispatruunaa, Tyyne Finne Trude-neitiä, muita -mainitsematta. - -Tämän jälkeen tuli sarja kotimaisia alkuteoksia, joista ensimäinen -oli Eino Leinon 5-näytöksinen näytelmä prologineen _Sota valosta_, -ensi-ilta 6/3. Teatteri oli pannut paljon työtä tämän Kalevalan ja -raamatun ja ties minkä pohjalla rakennetun symbolistisen draaman -esittämiseen. Laitokset ja puvut olivat komeat (pedonnaamareita oli -tuotettu Berlinistä saakka ja arvattavasti oli Kalevan itsesäihkyvä -miekkakin ulkomailta) ja näyttelijätkin puolestaan tekivät -mahdollisensa, mutta kaikesta huolimatta oli näytelmän vaikutus sekava -niinkuin sen sommittelukin. Esiintyjistä mainittakoon Ahlberg -- Väinö, -Halme -- Ilmarinen, rva Rantanen -- Louhi, nti Högdahl -- Marjatta, -Leino -- Ruotus, rva Suonio -- Ruoja, Rautio -- Tapani reppuri. -Vilkkaan fantasian luomana, lyyrillisen lennon kannattama kuvaelmasarja -esitettiin 6 kertaa. -- Lähinnä seurasi 20/3 ohjelma, joka käsitti -1-näytöksiset kappaleet: Kaarle Halmeen _Mestari Garp_, Tuokon -suomentama Philippe Gillen kirjoittama J. Castén säveltämä operetti -_Sysikauppiaat_ ja F. v. Suppén säveltämä _Tusina tyttöjä_. Mestari -Garp, tekijänsä kolmas näyttämöllä esitetty näytelmä, osotti edistystä -ja oli sangen vaikuttava. Siinä näet todellisesti kuvattiin päähenkilön -(Lindfors) sieluntaistelua, kun hänen tuli ratkaista, kumpi oli -uhrattava: oman poikansa onni vai työväen puolesta esitetty -palkankorotusvaatimus. Muuten mainittakoon vain että edellisessä -operetissa oli Närhi poliisitoimiston sihteeri sekä rva Olga Leino ja -Suonio sysikauppiaita. -- Lastennäytäntönä annettiin 23/2 Uunin takana -ja _Lumikki_ -- 13 Jalmari Finnen järjestämää kuvaelmaa Grimmin sadun -mukaan. -- Kotimaisten uutuuksien joukkoon on myöskin luettava Aleksis -Kiven murhenäytelmän katkelma _Cansio_, joka 27/3 näyteltiin yhden -kerran. Tämä aiheutui siitä että Suomalainen kirjailijaliitto oli 23/3 -viettänyt ylioppilastalolla runoilijan muistojuhlan, ja oli Jalmari -Finne sitä varten harjottanut ennen esittämättömän kappaleen. Koska -näyttelevät olivat teatterin jäseniä, on luonnollista että koetettiin -Canzion vaikutusta oikealtakin näyttämöltä. Esiintyjistä mainitsemme -Salon Canziona, Tyyne Finnen morsiamena, Kallion Claudion palvelijana. --- Viimeinen kotimainen alkuteos oli Jalmari Finnen 4-näytöksinen -"komediaharjotelma" _Juhana herttuan hovissa_, ensi kerran 10/4. -Vaatimattomasti esiintyvä, muodoltaan runomittainen näytelmä ei -tarkottanut historiallisen todellisuuden palauttamista, vaan kuvasi se -usean rakastavan parin keskinäisiä tunneseikkailuja ja ristiriitaisia -suhteita muinaisen komedian malliin. Esitys oli kyllä reipasta, mutta -kappale meni vain kolme kertaa. - -Kevätkauden loistavin premiääri tuli kaikkein viimeiseksi -- yksi -niitä, joita on ollut tapana sanoa virstapatsaiksi näyttämömme -edistyksen tiellä. Sofokleen _Antigone_ näyteltiin ensi kerran 17/4. -Tri Kaarlo Forsman (Koskimies) oli jo vuosia ennen suomentanut -iki-ihanan murhenäytelmän, mutta mitä sen esittämiseen tulee, -oli Bergbom odottanut aikaansa. Hienotuntoisen tyylikkäästi -näyttämöllepantuna ja kaikella huolella harjotettuna, vieläpä -Saint-Saénsin kauniin musiikin säestämänä oli draama melkoiselle osalle -yleisöä aavistamaton, syvätunnelmallinen ilmestys antiikkisesta -kauneusmaailmasta. Katri Rautio onnistui erittäin hyvin jalona, -ylevähenkisenä Antigonena, Axel Ahlberg niinikään Kreonina. Nti Högdahl -oli oiva kainona Ismenenä, samoin kuin Leino oli mahtava sokeana -Teiresias-tietäjänä; Kallio esiintyi vartijana ja sanansaattajana, -Halme Haimonin osassa. Ihastunut yleisö huusi ensi-iltana Bergbominkin -esiin ja täytti salongin kaikkiaan 10 kertaa. Lähinnä viimeinen -näytäntö oli varta vasten koulunuorisolle tarkotettu, ja viimeinen -annettiin alennetuin hinnoin. -- - -"Antigone oli ihana harjotettavaksi", Bergbom kirjoittaa 2/5 nti Hanna -Birkmanille, "ja menee tavalla, joka tuottaa kunniaa teatterille. Rva -Rautio on runoelmalta saanut siivet, jotka hän tarvitsee kohotakseen -siitä ahtaasta sovinnaisuudesta, joka muuten niin usein sitoo hänet, -kun on ylöspäin noustava. Ahlbergillakin on siinä hyvä, jotkut sanovat -parhain päivänsä." - -Huhtikuun lopulla, samalla aikaa kun Antigonea näyteltiin Helsingissä, -tehtiin pikaturnee _Tampereelle ja Poriin_. Kummassakin kaupungissa -annettiin kaksi näytäntöä: Niinkuin lehdet tuulessa ja Juhannustulet. --- Työkauden viimeinen näytäntö oli 27/5 (Tukkijoella). - -Tänä keväänä oli teatterissa jälleen rettelöitä, jotka osaksi tulivat -yleisönkin kuuluville, kun näet niiden johdosta sanomiin ilmestyi -kysymyksiä ja selityksiä. Katsoen seikkaperäisen esityksen turhaksi, -mainitsemme vain, että rettelöiden aiheena oli kysymys erinäisistä -pykälistä näyttelijäin ja teatterin välisissä välikirjoissa sekä siitä -että johtokunta oli päättänyt olla uusimatta välikirjaa erään -näyttelijättären kanssa. Kun johtokunta oli neuvoskunnan hyväksymällä -tavalla myöntynyt muutamiin näyttelijäin vaatimuksiin (esim. että -kesäloma oli luettava kesäkuun 1 pstä elokuun 30 pvään), rauha palasi. -Ainoastaan osaksi nämä rettelöt olivat syynä siihen, että seurueesta -tänä keväänä erosivat: Kaarlo Halme, rva Hilma Rantanen, Uuno Salmela, -Pietari Alpo sekä nti Maiju Rängman. - -Tänä tilivuonna olivat tulot näytännöistä jälleen paljon pienemmät kuin -edellisenä, jota paitse ei mitään apua kannattajilta peritty. Siitä -johtui että tappio nousi 13,265:50 markkaan, ja voitiin siis ylijäämänä -enää merkitä ainoastaan 4,167:62 mk. Siinä kokouksessa, syyskaudella, -jolloin tilinpäätös esitettiin, valittiin johtokunnan jäseniksi -entiset, nimittäin: Kaarlo Bergbom, A. Almberg, E. Aspelin, O. E. -Tudeer ja B. F. Godenhjelm, sekä varajäseniksi nti Emilie Bergbom ja -E. N. Setälä. -- Kannattajayhdistyksen neuvoskunnan jäseniksi valittiin -rvt M. Eneberg, A. Stenroth ja H. Lilius, hrat P. Jamalainen, A. -Renqvist, O. Törnqvist ja Edvin Castrén, sekä varajäseniksi rva H. -Snellman ja hra Matti Äyräpää. - -Näytäntöjä annettiin 171 ja niissä: 25 kertaa _Tukkijoella_; 12 -_Lahjotusmailla_; 10 Egmont, Niinkuin lehdet tuulessa, Antigone; 9 -_Elinan surma_; 8 Charleyn täti, Viola; 7 _Lea_, Uunin takana, -Juhannustulet; 6 _Kullervo, Syteen taikka saveen, Sota valosta_; 5 -_Saimaan rannalla_, Luulosairas; 4 Gioconda, Koeopettaja; 3 _Papin -perhe, Saaristossa, Juhana herttuan hovissa_, Sabinitarten ryöstö, -Rouva Suorasuu, Jeppe Niilonpoika, Porvari aatelismiehenä; 2 _Ahab -Israelin kuningas, Anna Skrifvars, Mestari Garp_, Kristitty, -Telefonissa, Talonpojan ritarillisuus, Lapsi, Saituri, Hiiri, Tusina -tyttöjä; 1 _Murtovarkaus, Roinilan talossa, Kihlaus, Lumikki, Canzio_, -Kustaa Vaasa, Mustalainen, Taistelujen väliajalla, Laululintunen, -Taikahuilu, Yhdistysjuhla, Sattumia. - -Näistä 47 kappaleesta oli kotimaisia 19 ja uusia 18 (kotim. 7). - - - - -XXX. - -Kolmaskymmenes näytäntökausi, 1901-02. - - -Olemme tulleet siihen näytäntökauteen, jolloin Suomalaisen teatterin -oli suotu astua omaan uuteen taloonsa ja josta alkaen sitä nimitetään -_Suomen Kansallisteatteriksi_. Nimenmuutos ei tapahtunut minkään -virallisen julistuksen kautta, vaan niin sanoaksemme itsestään. Vaikka -jo aikoja sitten oli tunnustettu, että tämä teatteri ansaitsi -"kansallisteatterin" nimen, ja vaikka maaseuduilla kiertävien -pienempien teatteriseurueitten perustaminen näytti tarjoavan riittävää -aihetta merkitä pääkaupungissa toimivaa, vanhinta kansallista näyttämöä -erityisellä nimityksellä, oli jostakin salaperäisestä vaistosta oltu -sitä käyttämättä niin kauvan kuin teatterin täytyi tyytyä siihen -kurjaan puuhökkeliin, joksi Arkadia vuosien vieriessä oli rappeutunut. -Mutta niin pian kuin näyttämömme oli muuttanut uuteen asuntoonsa, oli -uusi nimikin kaikkien suussa. Näyttää siis teatteriinkin soveltuvan -sananlasku: Kyllä kylä nimen panee, kun mies talon tekee. - -Kuinka talo tehtiin, siitä on nyt kerrottava. - -Niinkuin tiedetään, Arkadiateatteri oli 1885 melkoisilla kustannuksilla -korjattu, mutta puurakennusten tapaan se kymmenkunnan vuoden päästä -jälleen näyttäytyi kovin ränstyneeksi. Varsinkin talvisaikaan se -huonosti suojasi pakkasta ja tuulta vastaan. Sentähden on luonnollista -että uudestaan alotettiin miettiä teatteritalon rakentamista, ja -ensimäinen toimi, johon ryhdyttiin, oli koettaa saada tontti -sitä varten. Siinä tarkotuksessa Arkadiayhtiö 1895 kääntyi -kaupunginvaltuuston puoleen anomuksella, että tämä määräisi paikan -uutta suomalaista teatterirakennusta varten pääkaupungissa, sekä -ehdotti puolestaan, että siksi myönnettäisiin tarpeellinen ala joko -Kasarmin- taikka Kolmikulmaista toria taikka Rautatientorin laidasta -(pohjoispuolelta). Tämä oli liian rohkeasti ajateltu, varsinkin kun oli -kyseessä laitos, jolle, niinkuin sittemmin hyvin tuli ilmi, -vallanpitäjät eivät mitenkään olisi tahtoneet suoda sijaa -keskikaupungilla. Rahatoimikamari, jonka lausunto asiasta valmistui -maaliskuulla 1896, olikin sitä mieltä, ettei noita paikkoja voitaisi -luovuttaa, ja ehdotti sen sijaan että yhtiölle tarjottaisiin -vaihtoehtoisesti joko Arkadian tontti taikka tontit 8 ja 10 Ratakadun -varrella, jota seutua silloin vielä pidettiin aivan syrjäisenä. -Jälkimäiseen vaihtopuoleen Rahatoimikamarin silloinen puheenjohtaja -valtioneuvos G. M. von Christierson vastalauseen muodossa vielä teki -sen lisäyksen, että yhtiölle annettaisiin täysi määräämisvalta -mainittuihin tontteihin, niin että se tarpeen tullen voisi ne myydäkin -ja käyttää saamansa hinnan mahdollisesti sopivamman tontin -lunastamiseen. Valtuusto ei kuitenkaan tähän myöntynyt, ja kun ei -kumpaakaan paikkaa katsottu soveliaaksi, raukesi koko ehdotus. Sen -jälkeen ajateltiin erinäisiä muita paikkoja, muun muassa sitä tonttia, -jossa nyt ovat Tieteellisten Seurojen talo ja Brobergin yhteiskoulu, -kahta tonttia Yrjön- ja Uudenmaankatujen kulmassa Kolmikulmaisen torin -varrella sekä sitä paikkaa Katajanokalla, missä nyt on Norrménin talo; -mutta eri syistä oli niistäkin luovuttava, mikä oli liian ahdas, mikä -liian kallis taikka muuten epämukava. Nykyään, sitte kun -teatterirakennus valmiina seisoo kauniilla, vapaalla paikallaan, -saattaa väittää, että onni oli että mainitut aikaisemmat tuumat -raukesivat tyhjiin. Mutta samalla on huomioonotettava, että lopullinen -paikka vasta myöhemmin oli saatavissa sekä että uutta Töölön -kaupunginosaa silloin tuskin oli ajateltu eikä ainakaan suunniteltu. - -Näin tultiin vuoteen 1897, ja siitä oikeastaan alkaa -Kansallisteatterin rakennushistoria. Itsestään ymmärrettävää on, että -rakennussuunnitelmien välttämättömästi täytyi, niin sanoaksemme, heilua -ilmassa niin kauvan kuin paikka oli määräämättä; toista oli kun -tonttiasia tuli ratkaistuksi, silloin yritys pääsi vauhtiinsa. Se -tontti, jolle teatteri sittemmin kohosi, muodosti keskiosan n.s. -Villensaunan-aluetta, joka pohjoispuolella rajottui Kaisaniemen -puistoon, etelässä Rautatientoriin, idässä Mikonkatuun ja lännessä -valtionrautatien alueeseen. Alue (joka kaupungin virallisissa -asiakirjoissa on merkitty: kortteli N:o 39 Apina) oli samoin kuin -nykyinen Rautatientorikin aina 1840-luvun keskivaiheille enimmäkseen -veden alla, ja ainoastaan pienemmät tontit Mikonkadun varrella olivat -kuivaa maata. Todistuksena mainittakoon, että teatterirakennuksen -perustamistöitä tehdessä lähellä sitä paikkaa, missä nyt on -pääsisäänkäytävä Suomalaisen säästöpankin talon teatterinpuoleiseen -rakennukseen, noin 2 metrin syvältä tavattiin venelaiturin ja -pienen veneen jäännöksiä. Myöhemmin, 1850-luvulla, rakennettiin -puheenaolevalle alueelle asunto- ja tallirakennuksia kasakoita varten, -jotka rakennukset sittemmin tulivat toiminimi Sinebrychoffin haltuun ja -joista Kaisaniemen puolella olevat uudistettiin ravintolana ja -hotellina käytettäviksi. Semmoisina ne vielä lienevät useimpien -keski-ikäisten helsinkiläisten muistossa. Ravintolarakennuksen -itäisessä osassa oli n.s. "pianohuone", joka 1870-luvulla oli niiden -amatöörilaulajain tavallinen kokouspaikka, jotka Suomalaisen oopperan -loistopäivinä muodostivat sen etevän kuoron ydinjoukon. Saman -kymmenluvun loppupuolella sekä 80- ja 90-luvuilla, jolloin Z. Topelius -asui Koivuniemellä, runoilija kaupunkimatkoillaan säännöllisesti -majaili pienessä, vaatimattomassa hotellissa. Niinikään asui siellä -mielellään Elias Lönnrot, kun hän -- kuitenkin hyvin harvoin -- tuli -Sammatista Helsinkiin. Paitse näitä rakennuksia oli vielä olemassa eräs -toisia pitempi, matala rakennus, jonka pääty ulottui lähelle -Rautatientoria. Se muutettiin 1860-luvun alussa kylpylaitokseksi, joka -tuotti alueelle sen nimen, ja jossa aikoinaan koko maassa tunnettu -saksalainen vesilääkäri Evert varsinkin kesäaikoina vastaanotti ja -hoiti sekä helsinkiläisiä että milloin mistäkin kauvempaa tulleita -potilaita. - -Vielä 1890-luvun keskivaiheilla oli alue mainitun omistajan hallussa, -mutta oli se silloin tarjottu valtiolle lunastettavaksi, syystä kun oli -julkisesti ehdotettu, että siihen rakennettaisiin kansallismuseo, jolle -kauvemminkin kuin teatterille oli haettu sopivaa paikkaa. Senaatin -päätös oli kuitenkin kielteinen, sillä perustamiskustannusten -peljättiin nousevan kovin kalliiksi entisellä merenlahden pohjalla. Kun -se tuli tunnetuksi, möi toiminimi Sinebrychoff koko alueen hra Julius -Tallbergille, joka älykkäänä, tarmokkaana liikemiehenä ymmärsi sen -suuren arvon ja suunnitteli sen käyttämistä erinäisiä rakennuksia -varten. Tämä tapahtui 1896 v:n lopussa, ja sai siitä ennen muita tietää -Rakennusylihallituksen silloinen päällikkö, vapaaherra Seb. Gripenberg, -joka jo 1885 oli tehnyt piirustukset uutta suomalaista teatteritaloa -varten ja joka senkin jälkeen oli kansallisen näyttämön uskollisena -ystävänä innokkaasti harrastanut arvokkaan kodin hankkimista tälle -laitokselle. Hänen päähänsä pälkähti, ettei sopivampaa paikkaa -teatterirakennukselle ollut ajateltavissa kuin se alue, joka ehkä nyt -oli saatavana, ja hän kysyi hra Tallbergilta, suostuisiko hän -luovuttamaan juuri ostamansa alueen teatteritontiksi. Vastaus oli -myöntävä sillä ehdolla, että lopullinen sopimus tehtäisiin jo -tammikuulla 1897. Gripenberg esitti silloin asian muille teatterin -ystäville, ja kun aika oli lyhyt, päätettiin viipymättä perustaa -osakeyhtiö Villensaunan tonttien ostamista varten. Hrt F. K. Nybom, -Birger Pentzin ja K. A. Wegelius ottivat kehottaakseen kansalaisia -merkitsemään osakkeita, ja pian olikin 120,000 markan osakepääoma -merkitty. Kun sittemmin senaatti 26/2 oli vahvistanut säännöt, piti -"Osakeyhtiö Kaisaniemi" 8/3 perustavan kokouksensa, jossa johtokunnan -jäseniksi valittiin vapaaherra Gripenberg (puheenjohtaja), S. -Aejmelaeus ja K. A. Brander (Paloheimo). Johtokunta valtuutettiin -ostamaan puheenaolevat tontit hra Tallbergin määräämästä hinnasta, -390,000 markkaa, ja se tapahtuikin kohta, joten rakennussuunnitelmat -vihdoin saivat sen välttämättömän pohjan, jolla niiden toteuttaminen -oli mahdollinen. Mutta jo sitä ennen oli tieto osakepääoman -merkitsemisestä innostanut teatterin ystäviä ryhtymään toisiinkin -valmistuspuuhiin. Ne näet kokoontuivat 21/2 Kämpin hotelliin -neuvottelemaan, miten rakennusasiaa oli edelleen ajettava, ja kokous -päätti asettaa toimikunnan sitä valmistamaan, ja tulivat sen jäseniksi: -K. Bergbom, E. Aspelin, Seb. Gripenberg, B. Leino, I. Wilskman ja O. -Törnqvist (Tarjanne). Toimikunta puolestaan ei vitkastellut, vaan oli -sillä neljättä viikkoa myöhemmin (17/3) lausunto valmiina. Alussa -oltiin asiaa harrastavissa piireissä hyvin erimielisiä siitä, kuinka -suuri teatteri oli oleva. Toiset, joilla oli enemmän nuoruuden -innostusta kuin kokemusta, vaativat että rakennus tehtäisiin niin -tilavaksi, että siinä olisi 2,000 sijaa, toiset, jotka olivat olleet -kantamassa niitä huolia, joita Suomalaisen teatterin ylläpitäminen -menneinä raskaina vuosina oli aiheuttanut, arvelivat, että paljo -pienempikin, ehkä 800-sijainen huone riittäisi. Toimikunta asettui -näiden äärimmäisyyksien välimaille, joskin lähemmälle alempaa määrää, -ja ehdotti, että teatterissa olisi oleva sijaa noin 1,000 hengelle, -pääasiallisesti jaettuina permannolle ja toiselle parvelle, koska -epäilemättä pitkinä aikoina juuri nämä kahdenlaiset sijat tulisivat -olemaan suomalaiselle yleisölle otollisimmat. Muutoin ehdotettiin, että -portaat ja käytävät tehtäisiin leveiksi ja mukaviksi sekä näyttämö -samoin kuin katsomo ja ylipäätään koko rakennus nykyajan vaatimuksien -ja kokemusten mukaiseksi. Toimikunnan ehdotukset hyväksyttiin niinkuin -valmiista rakennuksesta näkyy. - -Tänä samana keväänä kokoontuivat maan säädyt lakimääräisille -valtiopäiville ja sisäänjätettiin eri säädyissä anomusesityksiä, että -hallitus tehokkaasti avustaisi harrastuksia, joiden päämääränä oli -hankkia uusi, ajanmukainen talo Suomalaiselle teatterille, ja -saavuttikin tämänsuuntainen anomusesitys säätyjen kannatuksen. -Tietenkin tämä vaikutti rohkaisevasti teatterin ystäviin. - -Osakeyhtiö Kaisaniemi oli sillä välin, saatuansa osaa -teatterirakennuksen ohjelmasta, alkanut miettiä miten sen ostama alue -oli jaettava, niin että teatteri saisi mahdollisimman arvokkaan aseman -sekä että muu osa siitä voitaisiin edullisesti käyttää muihin -tarkotuksiin. Ennen kun ryhdyttiin kysymystä lopullisesti ratkaisemaan, -pyydettiin kuitenkin arkkitehti Törnqvistiä kesällä käymään Ruotsissa -ja Saksassa tutkimassa semmoisia teattereita, jotka laajuuden sekä -ulko- ja sisäpuolisen tekotavan ja laitosten puolesta saattoivat meille -esikuvaksi kelvata. Törnqvist suoritti tehtävän huokeasta matkarahasta -ja esitti jo syksyllä matkansa tuloksena luonnospiirustukset -teatterirakennusta varten, ja ne saavuttivat pääasiassa täkäläisten -asiantuntijain hyväksymisen. - -Kun näin kauvas oli päästy, katsottiin ajan tulleen perustaa yhtiö itse -rakennusyritystä varten. Kutsumuksen merkitä osakkeita sellaiseen -yhtiöön allekirjoittivat A. Almberg (Jalava), K. Bergbom, K. A. Brander -(Paloheimo), Kaarlo Castrén, O. Donner, Eero Erkko, Jaakko Forsman, -Seb. Gripenberg, K. G. Göös, A. V. Helander, A. Lilius (Listo), V. -Löfgren (Lounasmaa), Otto Savander (Sarvi) ja Otto Stenroth, ja -menestyi asia niin, että ehdotus säännöiksi voitiin kevättalvella 1898 -jättää senaattiin, jossa ne vahvistettiin 29/4. Kun koko osakepääoma, -200,000 markkaa, oli täyteen merkitty ja 1/4 siitä suoritettu, -"Suomalaisen Teatteritalon Osakeyhtiö" piti perustavan kokouksensa 29/7 -ja valitsi johtokunnan jäseniksi Seb. Gripenbergin (puheenjohtaja), -Kaarlo Castrénin ja A. V. Helanderin sekä varamiehiksi E. Erkon, A. -Liliuksen ja O. Savanderin. Sitä paitse valittiin 6 henkeä, jotka -yhdessä johtokunnan jäsenten ja niiden varamiesten kanssa -muodostaisivat n.s. piirustusvaliokunnan ja semmoisena sai asiakseen -hankkia ja hyväksyä lopulliset piirustukset. -- - -Tämä valiokunta päätti, että aluksi oli Törnqvistin -luonnospiirustuksista hankittava ulkomaalaisen asiantuntijan lausunto, -jonka nojalla ne voitaisiin yksin neuvoin teatterin johtajan ja -kokeneimpien näyttelijäin kanssa tarpeen mukaan muuttaa ja täydentää, -ja että sen jälkeen fasaadipiirustusten saamista varten kilpailu -suomalaisten arkkitehtien kesken oli toimeenpantava. Professori -Schroeter Pietarissa, joka oli rakentanut useita teattereja, -tarkastikin, valiokunnan pyynnöstä, Törnqvistin ehdotuksen ja antoi -siitä pääasiassa hyväksyvän lausunnon. Kun ehdotus sen jälkeen -mainitulla tavalla oli täydennetty, asetettiin se perustukseksi -fasaadikilpailulle, joka julistettiin lokakuulla 1898. Määräajan -päättyessä 29/1 1899 oli palkintolautakunnalle, jonka jäseninä olivat -E. Aspelin, E. Järnefelt, Seb. Gripenberg, M. Schjerfbeck ja J. -Stenbäck, tullut 14 ehdotusta. Näistä palkittiin neljä,[49] mutta -kumminkaan ei katsottu mahdolliseksi ottaa ainoatakaan käytettäväksi. -Silloin kehotettiin Törnqvistiä koettamaan luoda fasaadi, joka paremmin -olisi sekä palkintolautakunnan että piirustusvaliokunnan mieleen, ja -hänen onnistuikin aikaansaada ehdotus, joka yleensä tyydytti -vaatimuksia ja toiveita. Tämä kaikki vei runsaasti aikaa, niin että -piirustukset vasta 1899:n lopussa olivat valmiit viranomaisten -tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi. Ensimäisestä oikeusasteesta, -Rakennusylihallituksesta, suoriuduttiinkin helposti, sillä fasaadit -hyväksyttiin siellä 19/1 1900; mutta sitten alkoivat vastukset -- -niinkuin aina milloin kaupungin viranomaisilla oli jotain tekemistä -rakennusasian kanssa. Maistraatti nimittäin 3/2 kieltäytyi mitään -hyväksymästä saamatta nähdäkseen erikoispiirustuksia. Kun nämä oli -hankittu, maistraatti uudelleen käsitteli asiaa, teki useita -muistutuksia ja lähetti piirustukset kuvernöörille myötäseuraavassa -lausunnossa vastustaen niiden hyväksymistä. Kuvernööri toimitti sentään -piirustukset senaattiin, joka ne lopullisesti hyväksyi sillä ehdolla, -että rakennustyön johtajain tuli noudattaa viranomaisten vastedes -antamia, valkeavaaran ehkäisemistä ja yleisön turvaamista tarkottavia -määräyksiä. - -Jo sitä ennen olivat työt rakennuksella alkaneet. Tammikuun viimeisenä -päivänä 1900 oli näet ruvettu purkamaan vanhaa kylpylaitosrakennusta. -Koko rakennuspuuhan ylijohtajana ja rahastonhoitajana toimi johtokunnan -puheenjohtaja, ylitirehtööri vapaaherra _Seb. Gripenberg_, korkeimpana -teknillisenä johtajana arkkitehti _Onni Törnqvist_ (Tarjanne), jonka -myöskin tuli tehdä kaikki tarpeen vaatimat piirustukset ja laskelmat, -sekä työnjohtajana rakennuspaikalla rakennusmestari _Nestor L. Eskola_. --- Ennen kun käymme kertomaan itse työn menosta, on kuitenkin -mainittava mitä vastuksia ilmestyi vaikeuttamaan tonttikysymyksen -lopullista ratkaisua. Esityksen selventämiseksi on tämän ohella -nähtävänä Villensaunan alueen pohjapiirustus. - -O.Y. Kaisaniemen hra Julius Tallbergilta ostama alue käsitti ainoastaan -tontit n:ris 6, 8 ja 10, jota vastoin kaksi jälellä olevaa, toisten -henkilöitten omistamaa, alueen koillisosan muodostavaa tonttia, -edelleen jäi siitä erilleen. Teatterirakennuksen tuleva asema -lunastetulla alueella oli alusta alkaen jotenkin selvä. Katsottiin -luonnolliseksi, että se seisoisi vastapäätä torin eteläpuolella -sijaitsevaa Ateneumia. Tästä johtui kuitenkin että rakennuksen -pohja-ala tulisi ulottumaan tonttien n:ris 8 ja 10 rajaviivaan asti ja -olisi jälkimäistä tonttia sentähden sen verran kavennettava, ettei -sille mahdollisesti tulevaisuudessa pystytettävät rakennukset -häiritsisi teatterirakennusta. Siinä mielessä päätettiin saman tontin -itäpuolelta leikata 11 metriä leveä kaistale, joka joko yhdistettäisiin -tonttiin n:o 8 taikka tulisi muodostamaan torilta puistoon vievän kadun -ja siten tyydyttämään yleisesti tunnettua ja tunnustettua -kulkutarvetta. Sen ohella oli vielä ajateltu, että tontti n:o 10 -voitaisiin jakaa kahtia sekä että samoin pohjoinen osa tonttia n:o 8 -erotettaisiin eri tontiksi, jollei teatteriyhtiö tahtoisi lunastaa koko -tonttia. - -Kaupungin viranomaiset ja jotkut niitä korkeammatkin mahtajat -katselivat kumminkin karsain silmin koko alkuunpantua yritystä, joka -ilmeisesti oli johtava siihen, että suomalainen teatterirakennus -kohoaisi yhdellä kaupungin kauniimpia paikkoja ja päälle päätteeksi -semmoisella, jossa se oli omansa ensi hetkestä vetämään jokaisen -kaupunkiin saapuvan vieraan huomion puoleensa, ja siitä syystä mainitut -tonttimuutokset kohtasivat odottamattomia esteitä ja veivät -hämmästyttävän paljon aikaa. Houkuttelevin päämäärä vastustajille olisi -tietenkin ollut saada kaikki menemään myttyyn, mutta vaikkei sitä enää -voitu toivoakaan, niin olihan sentään mieluista ainakin hidastuttaa -yritystä ja -- tehdä kiusaa! - -Kun asia tuli käsittelynalaiseksi kaupunginvaltuuston kokouksessa 29/3 -1898, ehdotettiin aluksi sangen mukava tapa päästä hyväksymästä O.Y. -Kaisaniemen suunnitelmaa. Päätettiin kysyä: oliko osakeyhtiö ja mistä -hinnasta halukas kaupungille luovuttamaan ne Villensaunanalueen tontit, -jotka sen hallussa olivat, sillä ehdolla että kaupunki sitoutuisi -siellä maksuttomasti antamaan sijaa suomalaiselle teatterille? Tämän -johdosta pidettiin yhtiökokous 13/4 ja tultiin siihen päätökseen, että -yhtiö -- syystä että teatterirakennus O.Y., jota kysymys lähinnä koski, -ei vielä ollut perustavaa kokoustaan pitänyt ja rakennuksen suuruus ja -muoto sentähden olivat lopullisesti määräämättä -- ei voinut olla -antamatta kieltävää vastausta. Tietysti oli päätöksen perustuksena -sekin mainitsematta jäänyt syy, ettei luotettu viranomaisten -asianharrastukseen, eikä siis tahdottu luovuttamalla tontteja, niin -sanoaksemme, antautua heidän armoihinsa. Luonnollista ja varmaa on, -että vastaus ei enentänyt vallanpitäjien suosiota rakennuspuuhaa -kohtaan, sillä nyt riita tonttimuutoksista vasta alkoi, kestääkseen -kaksi kokonaista vuotta. - -Pitkällinen väittely ja kinastelu koski yksinkertaisesti seuraavaa: -toiselta puolen tahtoivat tontti- ja rakennusyhtiöt mielensä mukaan -määrätä teatterin aseman omistamallaan alueella ja myöskin heille -edullisimmalla tavalla järjestää muun osan aluetta sekä kaupungilta -saada raha-avustuksen, joka jossakin määrin vastaisi teatteria varten -tarjottuja tontteja; toiselta puolen viranomaiset ensiksi (niinkuin jo -tiedämme) eivät ollenkaan tahtoneet myöntää raha-avustusta, vaan -ainoastaan enemmän tai vähemmän sopimattomia tontteja ja myöhemmin he -tekivät raha-avustuksen riippuvaksi kaikenlaisista mahdollisista ja -mahdottomista ehdoista. Vertaukseksi kannattanee muistuttaa, että -Adlerbergin aikana, kun venäläinen teatteri rakennettiin, tälle -ilmaiseksi luovutettiin kolme tonttia, jotka -- yhteiseltä alaltaan -noin 6,000 neliömetriä -- ovat arvioitavat vähintäin 150,000 markkaan. --- Tarpeetonta ja väsyttävää olisi yksityiskohdittain selostella kaikki -eri ehdotukset ja sovittelut, jotka esitettiin ja hyljättiin, ennen kun -lopullinen tulos valmistui; rajottukaamme seuraavaan pääasialliseen. - -Vaikka valtuusto ensin oli vastustanut Christiersonin esittämää -ajatusta, että kaupunki niin menettelisi, että teatterirakennusta -edistettäisiin rahamäärällä, joka vastaisi tarjottuja, tarkotukseen -sopimattomia tontteja, tultiin kuitenkin monen mutkan päästä sille -kannalle, että arveltiin kohtuulliseksi myöntää 100,000 markan avustus, -mutta oli sen suorittaminen riippuva seuraavista ehdoista: -1) että 11 metriä leveä kaistale tontin n:o 8 läntistä rajaa pitkin -luovutetaan kaupungille katua varten; 2) että yhtä leveä kaistale -teatterirakennuksen itäpuolella, ulottuva torilta puistoon asti, on -jätettävä avonaiseksi; ja 3) että teatterin taakse, puiston rajalle, ei -saa asettaa 13 metriä korkeampaa rakennusta. Mitä nämä ehdot tiesivät, -selviää kun ottaa huomioon että muilla puiston rajalla olevilla -tonteilla saadaan rakentaa 23 metrin korkuisia rakennuksia sekä että -O.Y. Kaisaniemi luovuttamalla kadun, joka oli muodostava kaupungin -asujamille tarpeellisen kulkutien, myönsi kaupungille vastalahjan, -jonka arvo tuskin on 50,000 markkaa alempi. Kun kaupungin aulius itse -asiassa ei ollut suurempi kuin tästä näkyy, niin luulisi kaikkien -yhtyneen päätökseen, mutta kaukana siitä. Keskustelussa eräs tunnettu -kirjailija muun muassa lausui, että viranomaisilla ei saattanut -olla suurempaa mielenkiintoa suomalaisen teatterin rakentamiseen -maan pääkaupunkiin kuin arabialaisen synagogan aikaansaamiseen -Sörnäsissä (!), ja päätöstä vastaan esittivät hrat Lille ja Broberg -vastalauseen, yrittääkseen myöhemmin, joskin turhaan, valitustietä -saada se kokonaan kumotuksi. - -Viimeisenä tonttirettelöiden jaksona on vielä merkittävä se vastustus, -jonka synnytti teatteriyhtiön vaatimaton pyynti saada ulotuttaa -rakennuksen etupuoli 5,5 metriä ulos torille. Pidettiin näet -sopivampana että kulmatorneihin sijoitetut 2:sen parven portaat -johtaisivat torille eikä kapeille sivukaduille, jota paitse semmoinen -asema olisi edullisempi pääfasaadin vaikutukselle ja samalla myöskin -avonainen tontinosa teatterin takana tulisi hiukan laajemmaksi. Kun -suunnattoman suuri tori ei sen kautta mitenkään menettänyt luonnettaan, -kun ei mikään kulkutie siitä kärsinyt ja kun vihdoin naapuritonttien -puolelta asiaan oli suostuttu, luultiin ettei minkäänlaisia esteitä -olisi olemassa. Mutta todellisuudessa muodostui tämäkin asia kovin -pulmalliseksi, ja vasta runsaan ajan päästä saatiin myöntävä vastaus, -johon sentään oli liitetty ehto, että naapuritonttien rakennukset eivät -saisi olla 16,5 metriä korkeammat (s.o. puoli teatterin fasaadin -korkeutta). Molemmat naapuritontit olivat silloin vielä O.Y. -Kaisaniemen hallussa, ja myöntyi se kokouksessaan 19/3 1900 tähän -käyttöoikeuden supistamiseen (rakennukset torin varrella saavat muutoin -olla 23 metrin korkuisia). Valtuusto puolestaan vahvisti sitte 26/3 -suostumuksensa, ja oli tonttikysymys siten lopultakin ratkaistu. Eikä -se suinkaan tapahtunut liian varhain, sillä työt rakennusalalla olivat -silloin jo kestäneet kaksi kuukautta ja olisivat olleet keskeytettävät, -jos juttu olisi venynyt pitemmäksi. Vuotta ennen senaatti jo oli, -puoltaen säätyjen anomusta, esittänyt, että Teatterirakennus O.Y:lle -myönnettäisiin avustuksena 500,000 markkaa sekä lainana 300,000, josta -olisi suoritettava 4 % vuotuismaksu -- 3 % korkoa ja 1 % kuoletusta. -Esitys hyväksyttiin korkeimmassa paikassa 1 p. heinäk. 1899, ja saman -vuoden lopulla mainittu yhtiö osti O.Y. Kaisaniemeltä tontin n:o 8 -220,000 markasta, joka hinta sentään myöhemmin alennettiin 200,000 -markkaan. - -Näin suoritettuamme yrityksen mutkallisen alkuhistorian voimme kertoa -itse rakennustyöstä, johon, niinkuin ennen on mainittu, ryhdyttiin -tammikuun viime päivänä 1900. Rakennuspaikka ei ollut suotuisimpia, -sillä siinä oli pehmeitä maakerroksia keskimäärin noin 15 ja lähellä -toria noin 17-18 metrin syvyyteen. Koko rakennus oli siis perustettava -paaluille, jotka ylempien maakerrosten läpi lyötiin kovaan pohjaan -asti, ja välttämätöntä oli, että paalujen päät, pysyäkseen mätänemättä, -olivat 2 metriä maanpinnan, se on pohjaveden alla. Siitä johtui että -koko rakennuksen alalle oli, ennen kun paalutus alkoi, kaivettava 2,5 -metrin syvyinen kuoppa. Tämä esityö, jonka kautta 6,500 kuutiometriä -maata nostettiin ja muutettiin entiseltä paikaltaan, oli 24/2 loppuun -saatettu, ja oli siinä talvisen ajan tähden vain vähän tarvittu pumputa -vettä. Kohta sen jälkeen ryhdyttiin paalutukseen, jossa käytettiin -kahta höyrypaaluranaa eli "junttaa" ja kahta käsivoimalla liikkuvaa; -pitemmät paalut olivat kaikki jatkettavat, koska ei yhden puun mitta -riittänyt, ja paalujen koko luku oli noin 4,000. Minkälainen paalumetsä -tässä on kyseessä, huomaa kun ajattelee, että (Kolhon liikemiehen P. -Hyvärisen hankkimain) puiden yhteinen pituus on noin 60 kilometriä (se -on Helsingin ja Porvoon välimatka) sekä että kova pohja, jolla paalut -seisovat, on melkein niin syvällä kivijalan alemmasta reunasta kuin -nelikerroksinen kivirakennus on korkea. Koko paalutustyö vei kolme -kuukautta ja oli valmis 26/5. Sen jälkeen peitettiin paalujen päät, -sitte kun ne oli asianmukaisesti tasotettu, betoonilla, joka noin 80 -sentimetrin paksuisena muodostaa n.s. betoonikakun, joka kannattaa -harmaakivistä perusmuuria. - -Perusmuuria ja kivijalkaa rakennettaessa tapahtui 18 p. kesäk. 1900 -(viime luvussa jo mainittu) teatteritalon peruskiven juhlallinen -laskeminen. Kun näet laulu- ja soittojuhla oli avattu, kokoontui -yleisö, alkajaislaulun ja -puheen virittämän tunnelman valtaamana, -rakennuspaikalle, ja siinä puhujalavalle noustuaan -- aamuauringon -kirkkaassa valossa, sinisen taivaan alla, Kaisaniemen keväinen -vihannuus taustana -- suomalaisen näyttämön vanha, uskollinen ystävä -Antti Jalava piti ylevämielisen juhlapuheen. Hän johti kuulijain -mieleen kansallisen elämän monipuolisen nousun ja erittäin Suomalaisen -teatterin synnyn ja kehityksen menneenä kolmena vuosikymmenenä, -huomautti kansallisen näyttämön suuresta merkityksestä kansakunnan -sivistyselämässä, varsinkin kansan kielen kohottajana, ja päätti -seuraavin sanoin: - --- -- "nouskoon tälle paikalle se suomalainen runola, - - "'Jossa Suomen suuret laulumiehet, - Väinämöisen vöihin vyötettyinä, - Näillä Suomen soivilla sanoilla - Sulokanteleita soittelevat!' - -"Kotiutukoot siihen taiteen ja hyveen lempeät haltijat, jalostuttaen -ihmisten sydämiä, jakaen heille virkistystä ja lohdutusta huolen -hetkinä sekä herättäen heissä luottamusta tulevaisuuteen, jos se joskus -alkaisi horjua! Nouskoon siinä Suomen kieli korkealle kaikumaan, ja -asukoon siinä aina Suomen mieli!" - -Sen jälkeen pantiin perusmuuriin, jotenkin sille kohdalle minkä yllä -nyt on eteisen keskimäinen ovi, vaskinen lipas, jonka sisällä oli -seuraavalla kirjoituksella varustettu hopealaatta: - -"Ensimäistä yleistä suomalaista laulu- ja soittojuhlaa Suomen -pääkaupungissa vietettäessä, tuhansien kansalaisten läsnäollessa, -laskettiin Suomen Kansallisteatterin uuden kodin peruskivi 18 p. -kesäkuuta vuonna 1900. Suomen näytelmätaiteen ystävät keräsivät -pohjarahaston, Suomen valtio avusti suurella kannatuksella ja lainalla, -pääkaupunki antoi apua alan hankkimiseen." - -Lippaan muurasivat sitte perusmuuriin Seb. Gripenberg, Onni Törnqvist -(Tarjanne), Katri Rautio, A. Almberg (Jalava) ja A. V. Helander, ja -laski Gripenberg nostokoneen avulla mahtavan kivimöhkäleen kätkön -päälle. Sen jälkeen juhlapuhuja toivotti yrityksen johtajalle, -arkkitehdille, rakennusmestarille ja työväestölle onnea ja menestystä -heidän tärkeässä tehtävässään ja ehdotti eläköönhuudon Suomalaiselle -teatterille, johon kaikki läsnäolijat innostuneesti yhtyivät. - -Katri Raution vielä lausuttua J. H. Erkon sepittämä juhlaruno, kuorot -soiton säestämänä lauloivat Suomen laulun, jota kuullessaan yleisö -seisoi paljain päin. - -Juhlallisuuteen oli saapunut kaksi sähkösanomaa, jotka Jalava luki -yleisön kuultavaksi: - -(Nauheimista:) "Onnea työllenne. Kasvakoon taiteen hyväksi, isänmaan -kunniaksi! Kaarlo ja Emilie Bergbom." - -(Franzensbadista:) "Sairauden kautta estettynä personallisesti -ottamasta osaa suureen isänmaalliseen juhlaan olen kuitenkin henkisesti -sydämelläni luonanne. Eläköön usko tulevaisuuteen! Eläköön Suomi! -Eläköön Suomen kansa! Ida Aalberg." - -Näihin tervehdyksiin päätettiin kohta vastata ja samalla myöskin -lähettää tervehdys rva Winterhjelmille, sitte kun kullekin -vastaanottajalle erikseen oli kohotettu eläköönhuuto. Nämä Jalavan -kirjoittamat sähkösanomat kuuluivat näin: - -Kaarlo ja Emilie Bergbomille: "Suomalaisen teatterin luojalle ja -johtajalle sekä hänen uskolliselle työtoverilleen lähettää uuden -suomalaisen teatteritalon peruskiven laskemisessa läsnä ollut -juhlayleisö, heille innokkaan eläköönhuudon kohotettuaan, -sydämellisimmän ja kiitollisimman tervehdyksensä." - -Ida Aalbergille: "Kohotettuansa raikkaan eläköönhuudon Suomen -suurimmalle näyttelijättärelle uuden suomalaisen teatteritalon -peruskiven laskemisessa läsnä ollut yleisö lähettää Teille lämpimän ja -kiitollisen tervehdyksensä." - -Hedvig Raa-Winterhjelmille. "Kiitollisessa muistossa pitäen ensimäisen -ladunhiihtäjän suomenkieliselle näytelmätaiteelle uuden suomalaisen -teatterihuoneen peruskiven laskemisessa läsnä ollut juhlayleisö -lähettää Teille, kohotettuaan Teille innokkaan eläköönhuudon, -kunnioittavan ystävällisen tervehdyksensä. Eläköön Lea!" - -Vihdoin kuorot ja soittokunnat virittivät Mamme-laulun, johon päättyi -tämä juhla, jonka vertaista sivistyshistoriamme ei monta tiedä. - -Jos luemme peruskiven laskemisjuhlankin valmistuspuuhiin, niin sen -jälkeen ei enään ollut mitään estämässä työn tarmokasta jatkamista. Ja -totta tosiaan oli kuin älyn johtama ihmiskäden voima nyt olisi tahtonut -näyttää mihin se pystyy, niin nopeasti uuteen teatteritaloon -kohdistetut unelmat ja suunnitelmat alkoivat silmiemme edessä toteutua. -Kesällä 1900 valmistuivat näyttämöä ympäröivät muurit ja varustettiin -tilapäisellä katolla, jonka suojassa talvella kupoolin rautakannattimet -asetettiin paikoilleen. Kesällä 1901 nousivat kaikki muut muurit sekä -rakennettiin samalla graniittifasaadi toria kohti. Niin reippaasti -edistyttiin, käyttämällä milloin mistäkin tuotuja aineksia. Fasaadin -vaalea graniitti on Uudenkaupungin tienoilta, ja sen koristukset on -veistetty Pielisjärven vuolukivestä. Rakennukseen ja varsinkin -näyttämön sisustamiseen tarpeelliset lukuisat ja mutkikkaat -rautarakenteet ja konelaitokset saatiin enimmäkseen saksalaisista -erikoistehtaista, syystä että kotimaassa oli vähän sellaisia tarjona, -ja sieltä tulleet monttöörit johtivat niiden paikoilleenpanoa. Sitä -vastoin ovat lämpöjohto- ja ilmanvaihdoslaitokset kotimaisia, Högforsin -tehtaan tekemiä; ja muutoinkin käytettiin mahdollisuuden mukaan -kotimaisia voimia. Siten suoritti koristusmaalari S. Vuorio, -arkkitehdin osotusten mukaan ja hänen kanssaan neuvotellen, katsomon, -lämpiön y.m. maalaus- ja koristustyöt, niihin luettuina myöskin ensi -rivin lämpiön kauniit akkunamaalaukset. Näistä viimemainituista -on erittäin merkittävä, ettei niiden kustannukset menneet -rakennusrahastosta, vaan ovat ne lahjotuksia: keskimäinen -ylioppilaskunnan laulajilta ja toiset erinäisiltä hankkijatoiminimiltä; -piirustukset akkunamaalauksia varten ovat arkkitehti Eliel Saarisen -tekemiä, jonka nimen Suomen mainio suomalaistyylinen paviljonki Parisin -näyttelyssä 1900 oli tehnyt tunnetuksi. Sisustamistöihin käytettiin -myöskin naisten keräämät rahat (katso ylemp. s. 102), jotka m.m. -maaseuduilta lähetettyjen lisien kautta olivat kasvaneet noin 40,000 -markkaan (ja joita rouvat I. Aspelin, M. Donner, H. Gripenberg, I. -Palmén ja E. Rönnholm sekä nti Aini Nevander olivat hoitaneet). Niillä -hankittiin kaikki katsomon ja parvien istuimet (20,000), ensi parven -lämpiön (8,000) ja näyttelijäin huoneiden y.m. kalustot, jotka osaksi -ovat alkuperäisten kotimaisten piirustusten mukaan tehtyjä ja -semmoisina somia näytteitä ajan jalostuneesta taideteollisuudesta, -suuri punainen matto näyttämölle ja vielä muutakin pienempää. -Mainittuihin ja muihin sisustustöihin, alkaen sisäpuolisesta -rappauksesta, tietenkään ei päästy käsiksi ennen kun koko rakennus oli -saatu vesikattoon, ja se tapahtui vasta syksyllä 1901, mutta sitte -niitäkin kiirehdittiin semmoisella vauhdilla, että jo vuoden 1902 -alussa voitiin ajatella avajaisten viettämistä kevätkauden lopussa, -huhtikuussa. - -Koko, meidän oloihin katsoen suurvaltainen rakennusyritys, jota -pitkälliset ja kalliit perustustyöt olivat vaikeuttaneet, ja johon -kuului melkoinen määrä mutkikkaita, meillä ennestään tuntemattomia -erikoistehtäviä, oli siis suoritettu ainoastaan 26:ssa kuukaudessa. -Että tämä ylipäätään kävi mahdolliseksi, riippui tietysti useista -suotuisista asianhaaroista, mutta kaikissa tapauksissa tulee siitä -kiitos ensi kädessä johdolle. Vapaaherra Seb. Gripenberg, jonka -ansioksi, niinkuin edellisestä tiedämme, on luettava, että vihdoin -tontti saatiin rakennusta varten, valvoi väsymättömästi suuren puuhan -menoa milloin mitenkin toimien sen hyväksi, arkkitehti Törnqvist -puolestaan osasi lannistumattomalla tarmolla sekä taiteellisella -kekseliäisyydellä ja luomainnolla niin hoitaa tehtäväänsä, että -lukemattomat työläät erikois- ja detaljipiirustukset aina olivat -valmiit oikealla hetkellä, ja oli hänellä tässä kohden taitavia -avustajia arkkitehdeissä Yrjö Sadenius (Sadeniemi) ja Vivi Lönn, ja -niinikään rakennusmestari Eskola harvinaisella voimalla, huolella ja -valppaudella toimi itse työmaalla. Sitä paitse on erityisesti -huomioonotettava, että työ tapahtui aikana, jolloin työväen olot olivat -rauhallisemmat kuin muutamia vuosia myöhemmin, niin ettei työlakkoja -eikä muita levottomuuksia sattunut, jotka olisivat hidastuttaneet sitä -taikka enentäneet kustannuksia. Päinvastoin kuultiin kerrottavan -liikuttavia kaskuja siitä, kuinka yksityiset työmiehet mielellään -olivat mukana rakentamassa uljasta kotoa suomalaiselle näyttämölle. - -Entäs yrityksen taloudellinen puoli: riittivätkö rahat? Siihen -vastaamme toisella kysymyksellä: missä on se nykyajan vaatimuksia -tyydyttävä teatteri, joka ei olisi tuottanut rakentajilleen ainoatakaan -yllätystä laskelmiin nähden? Teatterirakennus-O.Y:llä oli alkuaan -käytettävinään valtion myöntämä avustus, 800,000 mk (500,000 -suoranaista avustusta ja 300,000 lainana), kaupungin myöntämä 100,000 -mk sekä osakepääoma 200,000 mk eli yhteensä 1,100,000 mk; mutta kun -tästä meni tontin lunastamiseen 200,000, jäi itse rakennukseen 900,000 -mk, ja sen toivottiin riittävän. Toivo petti kuitenkin. Jos -kustannusehdotusten tekeminen yleensäkin on pulmallista, niin on se -sitä kaksinkerroin, kun on kyseessä erikoisrakennus, johon nähden -maassa on vähän taikka ei ollenkaan kokemusta. Se selittää että nyt -meillä, niinkuin säännöllisesti ulkomaillakin, missä nykyaikana uusia -teattereita on rakennettu, laskelmat eivät pitäneet paikkaansa. - -Vaikka koetettiin parhaimman mukaan säästää, niin että esim. -johtokunnan puheenjohtaja ja jäsenet eivät saaneet penniäkään -vaivastaan ja ajanhukastaan, että arkkitehti tyytyi noin puoleen siitä -mitä hän voimassaolevan arkkitehtitaksan mukaan olisi voinut vaatia -sekä että rakennusmestarin palkkakin oli kohtuullista alempi, -huomattiin kuitenkin jo aikoja ennen kun rakennus oli valmis, että -tuntuva lisä oli tarpeen, jotta voitaisiin hyvittää kaikki ne, jotka -olivat rakennusta varten hankkineet mikä mitäkin. Mutta mistä se -saataisiin? Osakkailta oli mahdoton pyytää enempää, sillä olivathan he -jo antaneet 200,000 mk, mikä pääoma korkoineen päivineen oli mennyt. -Luonnollisesti oli siis vielä käännyttävä valtion puoleen ja sitä -ennen hankittava mitä välttämättömästi tarvittiin yksityisten -teatterinystävien luoton avulla. Näin meneteltiinkin. Kun sitten anomus -lisätystä valtioavusta oli tehtävä, oli vanhan hyvän (taikka pahan) -tavan mukaan käytävä hallituksen jäsenten luona "kumartamassa", se on -selittämässä asiaa ja pyytämässä kunkin asianomaisen suosiollista -myötävaikutusta onnelliseen päätökseen. Muun muassa oli "kumarrusmatka" -tehtävä silloisen mahtavan kenraalikuvernöörin luo, sillä jos hän olisi -asettunut kielteiselle kannalle, olisi kaikki ollut hukassa. Niinkuin -jokainen helposti ymmärtää, ei tämä turnee teatterin hyväksi ollut -mikään kadehdittava tehtävä, semminkin kun se sattui juuri -vihkiäisjuhlan jälkeen, johon ei kenraalikuvernööriä eikä hallituksen -jäseniä oltu kutsuttu. Uhrautuvaisena kuin ainakin Rakennus O.Y:n -puheenjohtaja, vapaaherra Gripenberg, siihen kuitenkin mukautui. Hän -meni kenraalikuvernöörin puheille ja esitti millä kannalla oltiin, että -rakennus tosin oli valmis, mutta oli velkoja kasaantunut lähes 300,000 -mk, joita ei voitaisi suorittaa ilman yleisistä varoista myönnettyä -lainaa. Vastaus kuului niin, että kenraalikuvernööri olisi taipuvainen -puolestaan myöntämään lainan sillä ehdolla että -- senaatti hyväksyisi -hänen ehdotuksensa poliisilaitoksen uudestaan järjestämiseksi!! Sitä -paitse hän ei salannut, että olisi tehty oikeammin ja viisaammin, jos -hänet olisi kutsuttu avajaisiin, "sillä", olivat mahtimiehen sanat -kuuluneet, "teille olisi edullisempi että olisin ystävänne kuin -vihollisenne". Gripenberg ei voinut muuta kuin myöntää, että huomautus -todennäköisesti oli varsin oikea, mutta oli asia järjestäytynyt -niinkuin tapahtunut oli hänen siihen mitään voimatta, ja sen -sanottuansa hänen suotiin lähteä. Miten olikaan, myönnettiin sentään, -kiitos olkoon senaatin harrastuksen, 280,000 markan laina -- miksi -hyväksi poliisilaitokselle, sitä emme tiedä. Lainausehdot olivat mitä -suotuisimmat, kun näet teatteri vapautettiin korkojen suorittamisesta -15 ensimäisenä vuotena. -- Mutta ei tälläkään päästy kaikista -rahahuolista. Lopulta tarvittiin näet vielä 108,000 mk, jotka saatiin -lainaksi Kansallis-Osake-Pankilta, joka koko ajan mitä auliimmin oli -neuvoin ja teoin avustanut yritystä. Kaikkiaan olivat kustannukset siis -nousseet 1,500,000 markkaan. Jotta pankki saisi saatavansa, muutettiin -O.Y. Kaisaniemi siten että hrt E. Aspelin-Haapkylä, S. Gripenberg, V. -Lounasmaa, K. A. Paloheimo ja G. W. Sohlberg lunastivat kaikki muut -osakkeet, osaksi tasa-arvosta osaksi korkeammastakin hinnasta, ja -sitoutuivat luovuttamaan koko yhtiön loppuvoiton, mikäli se nousi -yli 6 % heidän omista osakkeistaan, velan vähentämiseksi. Niin on -tapahtunutkin, joten O.Y. Kaisaniemi joku aika sitten hajotessaan on -lyhentänyt mainittua velkaa 54,000 markalla sekä tarpeellisiin -korjaustöihin teatterissa antanut 7,000 mk. - -Näin olemme kertoneet kuinka uusi teatteritalo rakennettiin. Mitä siitä -vielä on sanottavaa, jääköön siksi kun esityksessämme olemme tulleet -siihen ajankohtaan, jolloin uljaan rakennuksen ovet ensi kerran -avattiin yleisölle. - - * * * * * - -Bergbom-sisarukset lähtivät keväällä 1901 jo 7/5, siis tavallista -varhemmin, ulkomaille ja oli heidän matkansa päämäärä aluksi Parisi. -Siellä he viipyivät toista kuukautta ja viihtyivät erittäin hyvin. Oli -nimittäin lämmin ja kaunis ilma, joten he vapaasti voivat nauttia -parisilaisesta keväästä. Tämän kirjan tekijäkin oli silloin Parisissa -ja asuen samassa pienessä hotellissa Odéon teatterin lähellä Quartier -Latin'issa kuin sisarukset hän heidän kanssaan teki useita yhteisiä -retkiä maailmankaupungissa. Niin käveltiin yhdessä Luxembourgin -puistossa, tehtiin vaunumatka Vincennes'iin, oltiin käynnillä Emil -Wikströmin luona, joka perheineen jo oleskeli viidettä vuotta -Parisissa, juuri saamaisillaan valmiiksi suuren säätytalon -otsikkoryhmänsä, ja syötiin sitten, kaikki yhdessä, ranskalaiset -päivälliset klo 8 illalla, taivasalla boulevard St. Germain'in -varrella. Sekä Kaarlo että Emilie näyttivät terveiltä ja iloisilta -- -he olivat ainakin näennäisesti vapautuneet surullisen raskaasta -kotimaantunnelmasta ja jokapäiväisistä teatterihuolista. Kumminkin on -tekijällä muisto yhdestä pikku tapahtumasta, joka kohta teki häneen -painostavan vaikutuksen, vaikkei hän silloin aavistanutkaan, miten -ennustava se todella oli. Eräänä iltana hän oli yhdessä Bergbomin -kanssa klo 9-10 ajoissa palannut hotelliin, jossa kumpikin meni -huoneeseensa. Vähän klo 10 jälkeen hänen mieleensä tuli kysyä jotakin -Kaarlolta ja, luullen tämän vielä olevan ylhäällä, hän meni häntä -tapaamaan. Kaarlo oli kumminkin jo pannut maata, mutta ovi ei ollut -lukossa. Koska tämä tuntui omituisen varomattomalta oudossa hotellissa, -oli aivan luonnollista kysyä: "Eikö sinulla ole tapana sulkea oveasi -yöksi!" -- "Ei ole, jos halvauskohtaus sattuisi, enkä voisi nousta -vuoteelta, on parempi että ovi on auki!" - -Nähtyänsä mitä teattereilla oli uutta ja tapansa mukaan tehtyänsä -ostoksia teatteria varten sisarukset kesäkuun keskivaiheilla (siis -oltuaan Parisissa 6 viikkoa) lähtivät Nauheimiin, jossa olivat olleet -edellisenäkin vuonna. Sieltä Emilie 19/6 muun muassa kirjoittaa nti -Aini Nevanderille viimeisestä Parisinmatkastaan -- sillä viimeinen se -tositeossa oli: - --- "Sunnuntaiaamuna jätimme ihastuttavan Seine-kaupungin, ja kyllä -Ranska kumminkin on ihana maa, väestö henkevämpi ja rakastettavampi -kuin muut kansakunnat ja Parisi kaupunkien kaupunki. Saksalaista -Biederkeit'iä, Tüchtigkeit'iä j.n.e. kunnioitan tosin suurimmassa -määrässä, mutta minä rakastan ranskalaisten luonnonlaatua kaikkine -vikoineen ja heikkouksineen. Lähdimme klo 8 aamulla, ja kun ilma oli -kolea ja paha, jatkoimme yhtä mittaa väsymättä, vaikka tulimme tänne -perille vasta keskiyön jälkeen. Täällä on koko ajan ollut sateista ja -kylmää; Parisissa oli meillä lakkaamatta kirkas taivas ja -päivänpaistetta, jollei oteta lukuun paria meluavaa ukkosilmaa, mutta -sehän on ranskalaisen luonteen mukaista!" - -Kaikesta päättäen Nauheimissa olo ei tällä kertaa muodostunutkaan -tyydyttäväksi. Ilmat olivat epäsuotuisat ja Kaarloa vaivasi katarri -kuumeineen. Sitä paitse ei mielikään pysynyt niin keveänä kuin -Parisissa. Jo ennen lähtöä sieltä oli tieto saapunut heidän sisarensa, -vapaaherratar Betty von Troilin, kuolemasta, sitte tuli ikäviä uutisia -valtiollisista ja puolue-rettelöistä (esim. häpeällinen oikeudenkäynti -Yrjö-Koskista vastaan) ja vihdoin teatterihuolet, joihin tällä kertaa -kuului kaikenlaiset varustukset uutta näyttämöä varten. Muun muassa oli -Grabovilta Tukholmasta tilattu uusia koristuksia, ja aikoi Kaarlo -palata sitä tietä nähdäkseen kuinka työ oli edistynyt. "Ne [uudet -koristukset]", Emilie kirjoittaa, "painavat meitä enemmän kuin tahdomme -taikka uskallamme sanoa." - -Kun Kaarlo oli "lukenut leivisköittäin sanomalehtiä ja kirjoja" ja -ottanut täyden määrän (24) kylpyjä, sisarukset 18/7 lähtivät -Nauheimista ja suuntasivat matkansa Amsterdamiin, sillä Kaarlolla oli -suuri halu nähdä Hollantia, sen taidetta ja muuta kultuuria ja kansaa. -Emiliellä oli tavan mukaan -- vaikka hän jo edellisenä vuonna [1900] -oli eronnut virastaan hypoteekkiykdistyksessä -- suurempi kiire kotiin, -ja hän erosikin 24/7 Brüsselissä veljestään matkustaakseen Berlinin ja -Stettinin kautta Helsinkiin. Kaarlo sitä vastoin jäi vielä Brüsseliin, -joka hänestä oli "kaikin puolin viehättävä", ja matkusti sitten -"hitaasti" Kölnin, Hildesheimin, Goslarin, Schierken, Halberstadtin -kautta Harzvuoristoon, johon Nauheimin lääkäri oli neuvonut hänet -"jälkiparannuksille". Kotimaahan, johon hän, niinkuin tiedämme, surkean -sekasorron tähden ei ikävöinyt, Kaarlo palasi vasta 24/8. - -Tältä kesältä on meillä kaksi Bergbomin kirjoittamaa päiväämätöntä -kirjettä nti Betty Elfvingille. Edellinen, Nauheimin olon lopulta, -alkaa seuraavin sanoin: - -"Rakas Bettina-ystävä. Kuinka virkistävää olikaan kuulla jotakin -sinulta. Olemme viime aikoina tavanneet toisiamme niin pikimmältään, -ettemme vuosikausiin ole saaneet tilaisuutta oikeaan 'passiar'iin', -kuten tanskalaiset sanovat. Tuntuisi niin hyvältä saada puhua siitä, -joka meitä kaikkia painaa, puhua tyynesti ja surullisesti niinkuin -ihmisten sopii, jotka tietävät ettei välttämätöntä muuteta huutamalla, -mutta että kestettävä on viimeiseen saakka. Me ymmärrämme toisiamme -- -siitä olen vakuutettu -- tässäkin asiassa." - -Muutoin koskevat molemmat Sprengtportenin oppilaita. Nti Elfving oli -kirjoittanut, että kappaletta oli pyydetty näyteltäväksi Ruotsiin -(arvaamme että Aug. Lindberg oli sitä pyytänyt). Kaarlolle tämä oli -"yllätys, joka ei ollut sekottumattomasti iloinen", vaikka -luonnollisesti sensuuri nyt vähemmän kuin koskaan sallisi kappaleen -esittämistä Helsingissä. Hänen mielestään oli sentään myöntäen -vastattava, mutta ennen kun käsikirjoitus lähetettiin, oli se -tarkastettava ja erinäisiä lauseita muutettava, ne kun eivät sopineet -ruotsalaisille. Tämä työ ei kumminkaan voinut tapahtua kirjeiden -kautta, vaan oli heidän sitä varten yhdyttävä syyspuolella. Tuliko -tästäkään mitään, sitä emme tiedä. Ei ainakaan näytelmää ole Ruotsissa -esitetty. Mahdollisesti raukesi tuuma sentähden, että nti Elfving -näihin aikoihin kuoleman kautta menetti sekä sisarensa että -äitinsä.[50] - - * * * * * - -Viimeinen näytäntökausi Arkadiassa alkoi l/9 Murtovarkaudella ja muilla -tunnetuilla kappaleilla, siksi kun 18/9 tuli ensimäinen uutuus, Jalmari -Finnen suomentama A. Bissonin ja B. de Turiquen 3-näytöksinen -huvinäytelmä _Historiallinen linna_, joka Parisissa oli loistavasti -menestynyt, mutta meillä eli vain kolme iltaa. Vetämättä vertoja -Bissonin Herra ylitirehtöörille näytelmä myöskin tarjosi vähemmän -otollisia tehtäviä; kuitenkin Weckman -- Barrois, Kallio -- Colombin, -Närhi -- Gabriac sekä nti Lähteenoja -- Chloe, Olga Salo -- rva Baudoin -ja Olga Leino -- Géneviève huvittivat katsojia. -- Lähinnä sen jälkeen -seurasi 25/9 Hamlet, uusittuna, ja nähtiin nyt niinkuin aina kuinka -luotettava suosijapiiri klassillisella draamalla oli teatterin -yleisössä. Se meni 8 kertaa. Päärooli oli niinkuin ennen Axel -Ahlbergilla, mutta Ofeliana esiintyi Lilli Högdahl, näytellen -"liikuttavasti ja kauniisti", sentään tyydyttämättä korkeita -vaatimuksia. -- Hamlet-näytäntöjen välissä ja jälkeen vieraili -muutamina iltoina rva _Kahilainen_, esiintyen muun muassa pastorin -rouvana Kuopion takana, ja teki hänen repäisevä komiikkansa entisen -tapaista vaikutusta; nti Tompuri oli Lilli ja _Paavo Ahlman_[51] -pastori Jussilainen. -- Ohjelmistolle uusi Molièren huvinäytelmä, -_Scapinin vehkeilyt_, annettiin, Jalmari Finnen suomentamana syyskauden -toisena uutuutena 9/10, ja se synnytti salongissa mitä hilpeimmän -mielialan. Lindfors oli oivallinen Scapin, ja kiitosta niittivät -myöskin Falck -- Argante, Närhi -- Geronte, Kallio -- Octave, Suonio -- -Leander, Tyyne Finne -- Hyacinthe ja Olga Leino -- Zerbinette. -- -Uusintona tosin mutta silti melkein uutena palasi Hauptmannin Hannele -näyttämölle 16/10. Nuori säveltaiteilija _Erkki Melartin_ oli näet, -vasta kotiuduttuaan ulkomailta opintomatkalta, säveltänyt kappaletta -varten laajan musiikin, joka R. Kajanuksen orkesterin esittämänä -huomattavasti enensi sen vaikutusta. Hänen oli erinomaisesti onnistunut -tavata näytelmän lyyrillinen pohjatunnelma (E. Katila U. S:ssa). -Esittäjiäkin kiitettiin keitä tosipiirteisestä realismista, keitä -hienotunteisesta tunnelmanvirityksestä;. Olga Leino oli Hannele, Lattu -kyläräätäli, Närhi Hannelen isä, Salo Gottwald, nti Lähteenoja ja -Pesonen köyhäinhuoneen väkeä. - -Marraskuu alkoi kaksoispremiäärillä, 1/11 kun annettiin Jalmari Finnen -suomentama E. Pailleronin 1-näytöksinen huvinäytelmä _Kipinä_ ja -kotimainen alkuteos, Jalmari Hahlin 3-näytöksinen näytelmä _Heinäkuun -helteessä_. Miellyttävässä esikappaleessa nti Helmi Tähtinen[52] -kokeili iloisena Antoinettena, saaden melkoista suosiota osakseen. Mitä -taasen ohjelman pääkappaleeseen tulee, ei se paikallisväriä ja henkistä -lentoa kaipaavana "taiteilijadraamana" ollut omansa mainittavasti -viehättämään yleisöä; jo toisen illan jälkeen se katosikin. -- Paljon -suurempaa huomiota, joskaan ei pysyvää menestystä, saavutti Kasimir -Leinon 5-näytöksinen historiallinen näytelmä _Jaakko Ilkka ja Klaus -Fleming_, joka 9-kuvaelmaisena oli niin laaja, että se riitti kahdeksi -illaksi: edellisenä näyteltiin 5 ensimäistä kuvaelmaa ja toisena 4 -jälkimäistä. Näyttämöllepano oli tavallisen huolellista, loistavaa ja -aikakautta kuvaavaa, niin että se viehätti katsojia silloinkin kun -toiminta -- niinkuin varsinkin alkupuolella -- tuntui pitkäveteiseltä. -Näytteleminen oli hyvää etenkin pääosiin nähden; mutta monet sivuosat, -joihin ei enää kehittyneitä voimia riittänyt, esitettiin luonnollisesti -heikommin. Mainioita olivat erittäinkin B. Leino Ilkkana, joka -innostuneesti näytteli pohjalaista talonpoikaissankaria, ja Axel -Ahlberg Klaus Fleminginä; mainitsemme myös nti Lähteenojan noitana. -Näytelmän ensimäinen osa annettiin ensi kerran 15/11 ja sitten vielä -kaksi kertaa peräkkäin, jonka jälkeen toisen osan ensi-ilta oli 20/11 --- kaikkiaan meni kumpikin osa 7 kertaa. Yleisö oli kyllä viehättynyt, -mutta myöhemmillä kerroilla vähälukuinen. -- Joulukuulla ei enää tullut -uutta, vaan muun tunnetun muassa pitkiä aikoja kätkössä ollut -oopperamainen Kultaristi, jossa laulajana esiintyi _Iivari -Kainulainen_.[53] -- - -"Tunnollista ja ahkeraa työtä teatteri on tehnyt viime -syyskautenansakin", eräs arvostelija lausuu, "joskaan työ ei tunnu niin -intensiiviseltä kuin ennen." Enemmän uutta olisi saanut ilmestyä, -mainitaan sen ohella; mutta nyt niinkuin tavallisesti arvostelija ei -tiennyt, miksi täytyi vähempään tyytyä. Bergbomin aikomus oli ollut -esittää Björnsonin Yli voimain, mutta oli se lykättävä, kun tekijän -vaatimaa palkkiota, 1,000 kruunua, katsottiin liian suureksi. Sittemmin -runoilija alensi vaatimuksensa, ja kappale voitiin näytellä tammikuun -lopulla. - -Muuten saamme tietoja teatterista ja oloista Emilien kirjeestä Betty -Elfvingille 15/12: - --- "Joulukuun 4 p. Kaarlo lähti jälleen tavalliselle joululevolleen; -hän matkusti Berliniin, mutta palaa luultavasti uudenvuoden aatoksi. -Kyllä hän tänä vuonna on ollut jotenkin voimissaan, mutta eihän -joustavuus eikä voimat enään ole entisellään. Tammikuulla -[todellisuudessa helmikuulla] Ida Aalberg on tuleva. Hän esiintyy Hedda -Gablerina, Theodorana sekä vielä jossakin kolmannessa roolissa, joksi -hän itse ehdottaa Orleansin neitsyttä, mutta siihen emme ole oikein -taipuvaisia. Näytelmä on vaativainen näyttämöllepanoon nähden, emmekä -nyt, kun jo seisomme toisella jalalla uudessa talossa, katso -itsellämme olevan oikeutta heittää pois niin paljon rahaa kuin kaksi -koristuskappaletta [Theodora oli toinen] vie. Jos hän kuitenkin pysyy -lujana, täytyy meidän kai myöntyä. -- Niin uusi talo! Se on nyt melkein -valmis, ja me odotamme vain johtokunnan pyytämää ylimääräistä lainaa, -mutta saa nähdä kuinka kaavan sitä on odotettava. Senaatti on tosin -puoltanut sitä, mutta miten ratkaistaan kysymys Pietarissa? -Suurella levottomuudella minä ajattelen muuttoa uuteen palatsiin; -päiväkustannukset nousevat siellä niin kuulumattoman suuriksi, että -pelkään teatterin tulojen olevan aivan riittämättömät. -- Ja nyt, hyvä -loppu tälle suruvuodelle. Jumala suokoon meille kaikille valoisampia, -toiverikkaampia päiviä, mutta ennen kaikkea rehellistä tahtoa ja -luottamusta. Nyt on kaikki pimeää ja raskasta. Vanha Yrjö-Koskinen -uskoo kumminkin järkkymättömästi, että valoisampi aika on koittava, -vaikkemme kenties itse saakaan sitä nähdä. Jumalan haltuun. Ystäväsi -Emilie Bergbom." - -Kaarlon matkalta on meillä yksi päiväämätön kirje, josta otamme -seuraavat rivit: - -"Armahani! Ei minulla ole paljon kerrottavaa. Olen levähtänyt ja -rauhottanut kiihottuneita hermojani -- sehän olikin matkani tarkotus. -Teatterin suhteen on minulla ollut huono onni. Niin esim. odotin -Kööpenhaminassa neljä päivää nähdäkseni Kuningas Learin n.s. -Shakespearenäyttämöllä, jonka Perfall ja Possart ovat keksineet -lukuisia dekorationivaihdoksia vaativia kappaleita varten. Ainoastaan -tausta ja tehottomia (neutrala) kulisseja. Mutta kun tulin teatteriin, -sain Learin sijasta nähdä kaksi Heibergin homehtuneimpaa voodevillea. -Samoin petettiin minua edellisenä iltana Dagmarteatterissa, missä sain -Kamelianaisen (!) Björnsonin uusimman draaman, Tora Parsbergin, -sijasta. Täällä Berlinissä en ole nähnyt Hoop of Seegen (Siunauksen -toivo), mutta kyllä Yli voimain. -- -- En ole saanut bysantilaisia -reunuksia [Theodoraa varten]; paras lienee maalauttaa semmoisia, niin -ne saa toivomuksensa mukaisiksi. -- -- Kaarlosi." - -Emilien kirjeestä näkyy, että teatterin vanhat johtajat eivät suinkaan -ehdottomasti iloisin mielin nähneet, kuinka lähestymistään lähestyi -hetki, jolloin muutto oli tapahtuva. Kaikenlaiset huolet ja -valmistuspuuhat, jotka se aiheutti, täyttikin näinä aikoina heidän -mielensä enemmän kuin jokapäiväiset, "juoksevat" toimet. - -Miten mainittujen huolten laita lieneekin, muodostui kevätkausi sangen -värikkääksi, sangen huomattavaksi niin ohjelmiston puolesta kuin -taiteellisestikin. -- Vanhemmista kappaleista tammikuun alusta -mainitsemme (Benj. Leinon hyväksi 10/1 ja Topeliuksen muistoksi 14/1 -näytellyn) Regina von Emmeritzin sentähden, että nimiroolissa esiintyi -Lilli Högdahl, joka nuori näyttelijätär, huolimatta vielä -vakaantumattomasta taiteestaan, suorittaen yhä vaikeampia tehtäviä -herätti yleisössä päivä päivältä suurempia toiveita. -- Uuden vuoden -ensimäinen uusi kappale oli kotimainen alkuteos, Väinö Andelinin -kirjoittama 3-näytöksinen näytelmä _Merimiehet_ (ensi-ilta 17/1), jonka -monet yksityis- ja yhteislaulut O. Merikanto oli säveltänyt. Tämä -merimieselämän kuvaus oli luultavasti aiottu kilpailemaan Pakkalan -tukkimieselämän kuvauksen kanssa, mutta onnistuakseen ei näytelmän -juoni ollut tarpeeksi yksinkertainen tai luonteva, eikä siinä ollut -sitä kansanomaista huumoria, joka voittaa sydämiä. Etenkin laulujen -ansioksi on luettava että se kumminkin meni 7 kertaa. -- Toisena -uutuutena tuli Björnstjerne Björnsonin _Yli voimain_ 1:nen osa, A. B. -Mäkelän suomentamana, 29/1. Merkillinen aatedraama esitettiin -- B. -Leino Sangina, Katri Rautio hänen vaimonaan, Axel Ahlberg Brattina -- -hyvin tyydyttävästi ja herätti myöskin mielenkiintoa; mutta siitä että -se meni vain kolme kertaa, näkee ettei se ollut otollinen suuremmalle -osalle yleisöä. - -Niinkuin ennen on mainittu, oli _Ida Aalberg_ lupautunut vierailemaan -tänä keväänä, joten hän oli luova loistoa teatterin viimeiseen aikaan -Arkadiassa ja sen alkuaikaan uudessa talossa. Näyttelijätär esiintyi -ensi kerran 14/2 Hedda Gablerina ja tervehdittiin häntä tavallisella -innostuksella tässä loistoroolissaan. Sama näytelmä annettiin vielä -kahtena iltana, mutta sen jälkeen, valmisteltaessa taiteilijattaren -esiintymistä ohjelmistolle uudessa näytelmässä, pistettiin toista -väliin. Teuvo Pakkala, joka Tukkijoellansa oli saanut niin pysyvän -menestyksen, ettei siitä näkynyt loppua tulevankaan, oli sepittänyt -uuden teoksen, 4-näytöksisen huvinäytelmän, _Kauppaneuvoksen härkä_, ja -näyteltiin se ensi kerran 21/2. Tämä leikillisivallinen kuvaus -pikkukaupungin elämästä on kyllä heikonlainen draamallisen rakenteensa -puolesta, mutta kiitos olkoon useiden hyvien tyyppien sekä -luonnonomaisen sukkeluuden ja huumorin näytelmä vastaanotettiin varsin -suosiollisesti. Esiintyjistä sanottiin, että Lindfors, miten etevä -olikaan Hillerinä, kumminkin liiaksi muistutti ranskalaisia -komediaroolejaan; toiset olivat sitä vastoin kylläkin kotimaisia, -Pesonen pormestarina, rva Kahilainen pormestarinnana, Närhi (erittäin -onnistunut) Pommerina j.n.e. Kappale meni kaikkiaan 9 kertaa. -- Sillä -aikaa kun Kauppaneuvoksen härkä rehenteli näyttämöllä, sattui 26/2 -_Hugon_ syntymän satavuotismuisto-päivä, eikä Bergbom laiminlyönyt sen -viettämistä. Silloin annettiin teatterin alkuajoilta tunnettu Angelo. -Uusista esiintyjistä on erittäin mainittava Lilli Högdahl, joka -menestyksellisesti täytti Catharina Bragadinin vaativan osan. -- - -Maaliskuun alussa Ida Aalberg esiintyi uudessa loistoroolissa, -kun 5/3 ensi kerran annettiin Irene Mendelinin suomentama V. Sardoun -5-näytöksinen murhenäytelmä _Theodora_. Jännityksellä yleisö oli -odottanut tätä kappaletta, joka kirjoitettuna Sarah Bernhardtia varten -ja Parisissa esitettynä oli maailman kuuluksi tullut, ja jännityksellä -näyttelemistä seurattiin -- olihan taituri- jollei mestariteoksen -tärkein päämäärä kiinnittää katsojien mieltä. Näyttämöllepano oli -tarpeeksi loistava ja bysantilainen, ja Ida Aalberg tyydytti korkeimmat -vaatimukset kuvatessaan mitä vastakkaisimpia luonteenpiirteitä ja -tunteita, esitettävässään naisolennossa. Muutkin pääosat näyteltiin -oivallisesti, B. Leino ollen Justinianus, Ahlberg Andreas, Salo -Marcellus j.n.e. Tämä viimeinen loistodraama Arkadiassa meni 8 kertaa. --- Viimeinen ohjelmistolle uusi kappale, joka vanhan teatterin -näyttämölle ilmestyi, oli Minna Canthin 1-näytöksinen huvinäytelmä _Hän -on Sysmästä_. Se esitettiin 15/3 yhdessä kahden toisen pikku näytelmän -(Kipinä, Ensi lempi) kanssa, ja sanottiin näytäntöä "nuorten -näytännöksi", syystä kun roolit kauttaaltaan olivat seurueen nuorimpien -voimien ja oppilaiden käsissä. Näytäntöön ottivat menestyksellä osaa -m.m. ndit Helmi Tähtinen, Elli Malm ja Esther Niska sekä hrt Otto -Tuulos, Paavo Ahlman, _Jussi Snellman_[54] y.m. Yleisö oli iltaansa -sangen tyytyväinen ja huusi esiin nti Kaarola Avellaninkin, joka vielä -entiseen tapaan jatkoi opettajatointaan näyttämömme hyväksi. - -Huhtikuulta on lopuksi mainittavana kaksi jäähyväisnäytäntöä -- -Suomalaisen teatterin _viimeiset näytännöt Arkadiassa_. Molemmat -tapahtuivat sunnuntaina 6/4, toinen klo 5 i.p.: Regina von Emmeritz -(3:s näytös), Daniel Hjort (mestauslavakohtaus), Murtovarkaus (3:s -näytös) ja Kihlaus, sekä toinen klo 8: Saituri (kohtauksia), Venetian -kauppias (4:s näytös) ja Maria Stuart (5:s näytös). Kun tarkastaa näitä -ohjelmia, tuntee helposti niiden kokoonpanosta Kaarlo Bergbomin käden. -Edellinen, jossa Z. Topelius, J. J. Wecksell, Minna Canth ja Aleksis -Kivi ovat yhdistetyt, edusti teatterin kotimaista ohjelmistoa, jota -teatterin perustaja piti tärkeimpänä, jälkimäinen, jossa Molière, -Shakespeare ja Schiller esiintyvät rinnakkain, suurta klassillista -ohjelmistoa. Yleisö puolestaan käsitti täydelleen jäähyväisnäytäntöjen -merkityksen, ja ilta sai oikean juhlahetken luonteen. Näyttelijät -tekivät kaikki parastaan, tuntui kuin erojaistunnelma sydämessä olisi -lämmittänyt ja antanut vauhtia heidän näyttelemiselleenkin, ja se taas -lämmitti katsojia. Erittäin mainittakoon Aurora Aspegren (monen ajan -päästä vieraillen) Katrina, Lindfors saiturina, B. Leino Schylockina ja -Ida Aalberg Maria Stuartina. Kuningattaren hyvästijättö ympäristölleen, -ennen kun hän lähtee viimeiselle matkalleen, muuttui monelle katsojalle -jonkinlaiseksi vertauskuvaksi siitä hyvästijätöstä jolla teatteri erosi -30-vuotisesta, monivaiheisesta, muistorikkaasta lapsuus-, nuoruus- ja -ensimäisestä miehuuskaudestaan. -- Kun näytäntö oli loppunut, kokoontui -koko näyttelijäkunta näyttämölle, ja nyt kaikki läsnäolevat yhdessä -lauloivat Maamme-laulun. Sitte Kaarlo Bergbom seppelöitiin laakerilla -ja nostettiin korkealle eläköönhuutojen kaikuessa, ja sen jälkeen tuli -Emilie Bergbomin vuoro vastaanottaa yhtä lämmin, yhtä sydämellinen -tunteenilmaus. Kilpailtuaan näyttelijäin kanssa johtajien ylistämisessä -yleisö ei säästänyt kunnian- ja kiitoksenosotuksiaan näyttelijöitäkään -kohtaan. Vihdoin laulettiin Suomen laulu, ja niin olivat Arkadian -seinät viimeisen kerran tärisseet niistä suosionhuudoista, joilla -kansallinen yleisö niin usein oli sen suojissa ilmaissut ilonsa -teatterin työstä ja olemassaolosta. -- - -Noin kolme viikkoa edeltäpäin johtokunta oli lopullisesti päättänyt, -että uuden talon _avajaisjuhla_ oli vietettävä _huhtikuun 9, Elias -Lönnrotin syntymän satavuotismuistopäivänä_. Kuumeentapaisella innolla -työtä tehden rakennustyön johtomiehet täyttivät lupauksensa, että -teatteri silloin olisi valmis. Kuinka heiltä vielä viime hetkessä -tarmoa ja päättäväisyyttä kysyttiin, todistaa seuraava seikka, joka -muodostaa viimeisen lisän siihen sarjaan vastuksia, jotka olivat -yritystä vaikeuttaneet. -- Avajaispäivä oli keskiviikko ja lähinnä -edellisenä lauvantaina (siis 4 päivää ennen) tulivat maistraatin, -poliisin ja palosammutuslaitoksen edustajat tarkastamaan teatteria ja -päättämään, oliko sallittava siinä toimeenpanna julkisia näytäntöjä. -Tätä tarkastusta olivat rakennustyön johtajat tuskin ajatelleetkaan, -syystä kun loppuajalla oli niin äärettömän paljo muuta tärkeämpää -mielessä ja kun hyvin tiettiin, että teatteri tulenkestävyyden ja -erinäisten yleisön turvallisuutta ja mukavuutta tarkottavien laitosten -puolesta oli verrattomasti etevämpi kaupungin entisiä, yhä käytännössä -olevia samanlaisia rakennuksia. Tarkastusmiehet asettuivat kuitenkin -toiselle kannalle ja tekivät koko joukon yhtä kuulumattomia kuin -hyödyttömiä tai vähän hyödyllisiä vaatimuksia, niin esim. vaadittiin, -että näyttämöaukon yläpuolelle oli asetettava pienillä reijillä -varustettu, mahtava, putkenmuotoinen vesisäiliö, jonka avulla kävisi -tarpeen tullen vedellä kastaa esirippu ja siten estää näyttämöllä -alkanutta tulipaloa leviämästä salonkiin -- laitos, jonka tapaista ei -oltu nähty yhdessäkään meikäläisessä teatterissa. Ja kaikki oli oleva -kunnossa ennen keskiviikkoa, jos toivottiin lupaa avajaisjuhlaan! -Vaikealta, jopa mahdottomalta näytti saada tämä niin lyhyessä ajassa -suoritetuksi, ja sentähden on helppo kuvitella erään vanhan -neuvosmiehen[55] tunteita, kun hän palatessaan tarkastuksesta -tyytyväisesti hieroen käsiään lausui muutamalle tuttavalleen: "Kyllä me -nyt olemme järjestäneet asiat niin, ettei avajaisista tule mitään -ainakaan määrättynä päivänä!" Epätoivoisella rohkeudella ryhdyttiin -kuitenkin toimeen, ja kiitos Huberin vesijohtoliikkeen, G. W. -Sohlbergin y.m. uhrautuvan myötävaikutuksen tuli, yöt ja päivät -ponnistaen, mahdoton mahdolliseksi. Tiistai-iltana oli kaikki valmiina -paikoillaan, ja uuden tarkastuksen jälkeen täytyi viranomaisten antaa -tarpeellinen lupa. Se tapahtui klo 7 illalla ja niin oli viimeinen este -voitettu. - -Johtokunnan pöytäkirjat näyttävät, etteivät juhlankaan valmistukset -olleet vähäiset. Monta kertaa ja kauvan keskusteltiin siitä, kuinka se -oli järjestettävä, mitä otettaisiin ohjelmaan, keitä kutsuttaisiin -vieraiksi y.m.s. Kun elettiin kirovuosien aikaa, tuli semmoinenkin -kysymys kuin viimeksi mainittu vaikeaksi pulmaksi. Ei ollut kenellekään -salaisuus, että rakennusyritys olisi ollut kerrassaan mahdoton, jos -korkeimmat viranomaiset olisivat olleet antamatta runsasta apua -suoranaisen avustuksen ja lainan muodossa, mutta aikana, jolloin viha -ja järjestelmällinen vaino oli hävittänyt säädyllisen seurusteluelämän -alkuperäisimmätkin muodot eri puolueisiin lukeutuvien kesken, olisi -semmoinen, laatuaan mitä yksinkertaisin kohteliaisuus, jota noiden -viranomaisten kutsuminen juhlaan olisi tietänyt, leimattu miltei -maankavallukseksi. Eikä siinä kyllin, julkeasti uhattiin juhlassa -toimeenpanna mielenosotuksia ja häväistyksiä, jos siihen kutsuttaisiin -ne ja ne. Näin ollen oli kutsujain mahdoton ottaa vastatakseen siitä -mitä tapahtua voisi juhlassa ja vielä vähemmän mahdollisten -häväistysten jälkivaikutuksista -- ja niin päätettiin olla -kutsumatta muita henkilöitä kuin semmoisia, joilla oli arvo ja asema -taide-elämässämme; hallituksen jäsenet y.m. viralliset henkilöt -saisivat, jos niin haluaisivat, lunastaa pääsylippunsa samoilla -ehdoilla kuin muut kansalaiset.[56] Muutoin päätettiin -- pääsylippujen -kysyntä kun oli tavattoman suuri -- että juhlallisuus oli jaettava -kahteen juhlanäytäntöön, jotka muodostaisivat jatkon toisilleen ja -joihin kumpaankin erikseen pilettejä myytäisiin sekä että näitä ensi -kädessä varattaisiin teatteritalon osakeyhtiön osakkaille, viimeisen -kolmivuotiskauden takaajille, naisille, jotka olivat toimeenpanneet -arpajaiset teatterin sisustamista varten, ja näyttelijöille omaisineen, -ja oli niiden hinta oleva 10 ja 20 mk. - -Mitä ohjelmaan tulee, oli sitä ajateltu vuotta ja toistakin ennen, -sillä uutta siihen tahdottiin eikä sitä synny kädenkäänteessä. -Bergbomin hengen mukaista oli, että hän pyysi yhdistää siihen -mahdollisimman paljon kansallista taidetta: esitettävissä numeroissa -tuli kaikkien etevimpäin runoilijain ja säveltäjäin olla edustettuna ja -esittäjienkin joukossa ilmaantua teatterin entisiä jäseniä nykyisten -rinnalla. Johtajan sydämessä paloi halu näyttää, ettei taiteemme ollut -liian köyhä astuakseen uutehen tupahan, alle kaunihin katoksen. Näin -luotiin näytäntöjen ohjelmat, jotka panemme tähän esittäjineen -kaikkineen muistoksi kuulun juhlan: - -_Edellinen näytäntö_ klo 5: _J. H. Erkon_ juhlaa varten kirjoittama -3-näytöksinen runonäytelmä _Pohjolan häät_, johon _Erkki Melartin_ on -musiikin säveltänyt. Näytelmän henkilöt: Väinö -- Benjamin Leino, -Suurseppo -- Emil Falck, Ilmari -- Oskari Salo, Lemminkäinen -- Aarne -Riddelin, Lokka -- Olga Salo, Anja -- Helmi Tähtinen, Pellervo -- -Aleksis Rautio, Immo -- Iisakki Lattu, Louhi -- Mimmi Lähteenoja, Turjo --- Adolf Lindfors, Iivo -- Lilli Högdahl, Terhi -- Alli Hilden, Rutjo --- Evert Suonio, Paturi -- Eino Salmela, Osmotar -- Naemi Kahilainen, -Aila -- Elli Tompuri, Kaaso -- Olga Poppius, Kave (näkijänainen) -- -Elli Malm, paimenia (Jussi Snellman, Knut Weckman, Yrjö Ahnger, Paavo -Ahlman, Otto Tuulos), eräs louhelainen, soittaja (Otto Närhi), laulajia -(Taavi Pesonen, Iivari Kainulainen), esiratsastajia (Hemmo Kallio, -Mikko Gestrin), eukkoja (Emilie Stenberg, Mimmy Leino), paimentyttöjä -(Alma Auer, Ester Niska, Veera Juvelius), Hallatar (Saimi Järnefelt), -Usvatar (Aurora Aspegren), Ilmatar (Olga Leino), Päivätär (Katri -Rautio), Kanteletar (Tyyne Bergroth), Kastehelmetär (Lilli Kajanus), -Merihelmetär (Helga Durchman), Sadehelmetär (Elvira Willman), -Kyynelhelmetär (Helmi Helenius), hallattaria, usvattaria, tuulettaria, -Kalevan, Pohjolan kansaa y.m. - -_Jälkimäinen näytäntö_ klo 8.15: _Armas Järnefeltin_ säveltämä -_alkusoitto_; _Maamme-laulu_ (lausuvat Aurora Aspegren, Mimmi -Lähteenoja, Tyyne Bergroth, Benjamin Leino, Aleksis Rautio, Iisakki -Lattu, Olga Salo, Elli Malm, Lilli Högdahl, Adolf Lindfors, Olga -Leino); _Fredr. Cygnaeuksen Sua kiitän Suomi_ (lausuu Katri Rautio); -_Aleksis Kiven Lea_ (henkilöt: Sakeus -- Emil Falck, Lea -- Ida -Aalberg-Uexkull-Güldenband, Joas -- Benjamin Leino, Aram -- Oskari -Salo, Ruben -- Hemmo Kallio). Sen jälkeen esittää Robert Kajanuksen -johdolla filharmooninen orkesteri, Abraham Ojanperä ja Helsingin -yhdistetyt mieskuorot _Jean Sibeliuksen_ sävellyksen _Tulen synty_ -(sanat Kalevalan 47:stä runosta); Mieskuoroja: F. Pacius, Suomen laulu; -R. Kajanus, Sotamarssi; Tuuti lasta Tuonelahan; E. Genetz, Terve -Suomeni maa, Porilaisten marssi; Sekakuoroja: Tervehdys Suomelle (Z. -Topeliuksen sanat, F. Paciuksen säveltämä), Nouse riennä Suomen kieli -(Oksasen sanat, O. Merikannon säveltämä), Taiteelle (Volter Kilven -sanat, J. Sibeliuksen säveltämä).[57] -- - -Suuren "Sammatin pojan", Elias Lönnrotin, muistopäivä, huhtikuun 9, oli -keväisen kaunis ja raikasilmainen, niin että ihmiset aivan kuin -itsestään antautuivat siihen tunnelmaan, joka julkilausuttiin ja -laulettiin tuhansissa juhlissa ympäri Suomen niemen. Lönnrotin -juhlaan liittyi Kansallisteatterin juhla, ei häiritsevänä, vaan -täydentävänä lisänä, sillä, niinkuin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran -juhlakokouksessa lausuttiin: "Kaikissa sivistysmaissa pidetään -kansallista teatteria kansallisen runouden ja taiteellisen kielenkäytön -mahtavimpana edistäjänä, ja siihen nähden on Suomalaisen teatterin -astuminen upeaan linnaansa katsottava ylen tärkeäksi voitoksi samaan -suuntaan, johon Lönnrot on muita tehokkaammin vaikuttanut." - -Aamupäivältä pari seikkaa. -- Vuotta ennen talvella oli jonkun -lämminsydämisen naisen päähän pälkähtänyt, että johtajan työhuone -uudessa talossa oli erikoisella tavalla sisustettava, ja hänen -julkilausuttuaan ajatuksensa tuttavilleen, muodostui pian innostuneita -ompeluseuroja, jotka yhteistuumin ja -töin valmistivat huonetta -varten mukavan kaluston suomalaiskuosisine päällyksineen ja -koristuksineen.[58] Juhlapäivän aamulla kalusto asetettiin paikoilleen, -ja kun Bergbom-sisarukset tapansa mukaan hyvissä ajoin tulivat -teatteriin, kohtasi heitä siellä ystävällisten lahjottajain joukko, -joka saattoi heidät tuohon vasta sisustettuun huoneeseen. Toisten -puolesta rva Alma Almberg (Jalava) selitti heidän tahtoneensa valmistaa -johtajille kodikkaan tyyssijan, missä kävisi huoahtaa levottoman -teatterityön välihetkinä. Tähän "viralliseen" puoleen tuli sitten kahvit -ja ylioppilaslaulut, joita riitti teatterin palvelijakunnalle ja -työväellekin. Niin herttaisesti alotettiin juhlapäivä itse teatterissa. - -Toinen aamupäivän tapahtuma oli kunniatervehdys vapaaherra Seb. -Gripenbergin luokse, jonka rohkeutta ja väsymätöntä, palkatonta työtä -oli kiittäminen siitä että Kansallisteatterin linna ei enään ollut -mikään unikuva. Lähetystö, jonka jäsenet olivat rvt Edith Wegelius ja -A. af Heurlin, nti Ilona Jalava ja hrt A. Renqvist ja B. Wegelius, -antoi vapaaherralle kansalaisten puolesta muistolahjaksi hopeisen -haarikan, jonka kylkeen oli kaiverrettu hänen sukunsa vaakunakilpi sekä -runomuotoinen ylistys- ja kiitoskirjoitus. -- Samalla asialla, kiitosta -lausumassa rakennustyön ylijohtajalle, kävi myöskin näyttelijäkunnan -lähetystö, johon kuuluivat Ida Aalberg, Katri Rautio, Iisakki Lattu, -Y. Ahnger ja J. Finne. - -Jo hyvissä ajoin ennen klo 5:ttä teatteri oli tulvillaan juhlapukuista, -hilpeämielistä yleisöä, sillä olihan uudessa talossa paljo katsottavaa. -Mielin määrin oli jo kauvan ihailtu (ja tietysti kritikoitukin) -rakennuksen uljasta ulkonäköä, sen tyyliltään romaanilaisvoittoista, -uhkeaa fasaadia kulmatornineen ja komeaa, punaista kupoolia, nyt olivat -väljät sisäänkäytävät ensi kerran avoinna, saatiin nousta leveitä -portaita ylös ja vallata avarat, uutuuttaan hohtavat suojat. Yleinen -oli ihastus, minkä ilmavat, mukavat käytävät sekä ensimäisen parven -lämpiö värikkäine akkunoineen, mukavine, aistikkaisine huonekaluineen -ja Arkadiasta tuotuine muotokuvineen seinillä herättivät, eikä vähempi -se lämmin, kodikas tunnelma, jonka valtaan tulija huomasi joutuvansa -itse katsomossa (salongissa). Se oli juhlallisen avara, mutta ei -sentään liian suuri -- ei ollut "suuren suuri eikä pienen pieni", -kansan sanontatapaa käyttääksemme, vaan juuri semmoinen kuin piti ja -sopi; suhteet olivat hyvät, seinien punainen väri vaatimaton, mutta -lämmin, koristukset -- lyyryt ja seppeleet parvien[59] rintamuksilla ja -Suomen vaakunakilpi kummallakin puolen näyttämön aukkoa -- somat -kohtuullisuudessaan. Semmoinen oli ensimäinen vaikutelma, ja että se -yleisesti tunnettiin, sen näki iloisesta tyytymyksen ilmeestä kaikkien -kasvoissa. Niin tavallisen yleisön, mutta missä toisensa tapasi kaksi -tai useampi niitä, jotka olivat olleet mukana 30-vuotisessa -taistelussa, jolla kansalliselle näyttämölle oli pysyvä perustus ja -arvonmukainen koti vallotettu, siinä sydämet sykkivät ja silmät -säteilivät voitonriemusta. -- - -Aivan erikseen on mainittava muuan piirre kuvaamassamme ensimäisessä -vaikutelmassa, joka lähti eräästä laatuaan kylläkin merkillisestä -uudistuksesta. Raittiusharrastajissa oli näet herännyt ajatus, että -uuden talon ravintolasta kaikki päihdyttävät juomat olivat -karkotettavat, ja se toteutettiinkin. Mutta koska tietty oli, että -asialla oli kiivaita vastustajiakin, pantiin vallankumous toimeen -muodossa, joka ehkäisi kaikki mielenosotukset. Joukko nuoria naisia ja -tyttöjä sivistyneistä suomalaisista piireistä otti palvellakseen -yleisöä tarjoilijattarina, ja puettuina värikkäisiin kansallispukuihin -he häärien juhlavieraitten kesken enensivät iloista tunnelmaa ja saivat -alussa tyytymättömätkin hymysuulle. Ymmärrettävää että tämmöistä -viehätystä ei enää riittänyt arkipäiviksi, palkattomien -tarjoilijattarien sijaan tuli palkattuja, mutta uudistus oli kerta -kaikkiaan toimeenpantu, eikä siitä sen jälkeen ole luovuttu. - -Kaunis oli näytäntökin. Kun runoilijalta oli pyydetty näytelmä -teatterin avajaisjuhlaksi, hän tuskin olisi voinut paremmin valita -aiheensa.[60] Totta kyllä hänen oli luopuminen toivosta draamallisen -jännittävillä kohtauksilla kiinnittää katsojain mieltä, mutta -asettamalla symbolisessa tarkotuksessa Pohjolan häät näyttämölle hän -loi vaihtelevissa kuvaelmissa nähtäväksi mitä komeinta juhlallista -menoa Kalevalassa on kuvattuna sekä vuoropuhelussa ja lauluissa -kuultavaksi sitä aaterikasta, sulavasanaista runoutta, jonka -sepittäjänä Erkko oli mestari muitten edellä. Kun esirippu oli laskenut -viimeisen näytöksen jälkeen, runoilija huudettiin esiin ja sai -vastaanottaa suunnattoman laakeriseppeleen. Niinikään huudettiin esiin -Melartin ja sitten Bergbom ja Gripenberg ja Törnqvist. "Yleisön -innostus oli perin valtava" (U. S.). - -Näytäntöjen välillä tapahtui yleisönvaihdos, sillä ainoastaan vähäinen -osa oli saapuvilla molemmissa; tunnelmassa sitä vastoin ei muutosta -nähty, vaan oli se jälkimäisen näytännön aikaan yhtä lämmin ja -innostunut. Jopa tarjosi rikas, vaihteleva ohjelma kohtia, jotka -tekivät tämän loppupuolen juhlan alkupuolta unohtumattomammaksi. -Mainitsemme semmoisina Armas Järnefeltin alkusoiton, joka ensi kerran -sai oikein huomaamaan miten huoneen akustiikka oli etevä, Kiven Lea, -joka nyt -- Ida Aalbergin jalon taiteen tulkitsemana -- niinkuin 33 -vuotta ennen sai sydämet paisumaan, ja Jean Sibeliuksen Tulen synnyn, -jonka vertaista mahtavaa sävelteosta meillä tuskin ennen oli kuultu. -Yhdistettyjen mieskuorojen jäsenet muodostivat 300-isen joukon, joka -oli järjestetty riveihin toinen toistaan ylemmälle asteelle, ja -arvaahan sen miten valtavat olivat ääniaallot varsinkin lopussa, missä -säveltäjä suurenmoisessa crescendossa antoi kuvastua runon ihmesäkeet: - - Taivas reikihin repesi, - Ilma kaikki ikkunoihin, - Kirposi tulikipuna, - Suikahti puna soronen, - Läpi läikkyi taivosista, - Puhki pilvistä pirisi, - Läpi taivahan yheksän, - Halki kuuen kirjokannen. - -Kalevalan taru tulen, valon synnystä -- se on suomalainen muunnos -Prometeustarinaa -- oli tässä saanut kauvas kantavan eduskuvallisen -merkityksen samoin kuin Pohjolan häiden vietto edellisessä näytännössä. -Kun ohjelman viimeiset osastot, mieskuorojen ja sekakuorojen, oli -suoritettu, päättyi juhla Maamme-lauluun, johon kaikki kuorot ja -seisomaan noussut yleisö yhtyivät. -- Ei ollut muuta kuin yksi mieli -siitä, ettei meillä ole vietetty kauniimpaa kansallista juhlaa kuin -Kansallisteatterin avajaiset! - -Teatterista yleisö lähti ylioppilastaloon, jonka kaikki suojat -täyttyivät ahdinkoon asti. Siellä illallisen jälkeen E. G. Palmén -innokkaassa puheessa esitti lämpimät kiitokset rakennustyössä -toimineille, nimittäin ylijohtajalle, vapaaherra Seb. Gripenbergille, -arkkitehti Onni Törnqvistille ja hänen avustajalleen arkkitehti Yrjö -Sadeniukselle sekä rakennustoimikunnan jäsenille hroille K. -Castrénille, ja A. V. Helanderille. Sen jälkeen A. W. Streng puhui -Suomalaiselle teatterille ja Kaarlo ja Emilie Bergbomille, sekä vihdoin -E. N. Setälä suomenkielestä taidekielenä. -- Mainiompi muita hetkiä -tässä juhlallisessa illanvietossa oli aivan alussa se, kun Bergbom -astui sisään, ja koko yleisö avaten hänelle vapaan käytävän salin -perälle riemuhuudoin ja liehuvin liinoin tervehti häntä suomalaisen -näyttämön, Kansallisteatterin luojana. Se oli sydämen kyllyydestä -lähtenyt, välitön kiitos verrattoman kansallisen teon suorittajalle, -kunnianosotus voittajalle, jonka työn kruunajaisia tänään oli -vietetty. -- - -Avajaisjuhla kesti tavallaan viisi iltaa, sillä varsinaisen juhlapäivän -jälkeen näyteltiin vielä yhtä mittaa edellinen juhlanäytännöistä -kolmesti ja jälkimäinen yhden kerran. Myöhemminkin annettiin Pohjolan -häät (kaikkiaan 9 kertaa), mutta näytelmällä oli sentään siksi -tilapäärunoelman luonne, ettei sillä ollut tulevaisuutta ohjelmistossa. -Pääroolin esittäjistä B. Leino, Salo ja Riddelin sekä ndit Lähteenoja -ja Högdahl saivat muita enemmän tunnustusta. -- Sitten Ida Aalberg[61] -jatkoi vierailuaan, esiintyen kahtena iltana Theodorana ja samoin kaksi -kertaa Cypriennenä (Erotaan pois), joista jälkimäiset sattuivat -näytäntöjen väliin, missä Nummisuutarit, uusittuna, esitettiin uudella -näyttämöllä. -- Ainoa, mutta sitä huomattavampi uutuus, joka -näytäntökauden lopussa ohjelmistoon ilmestyi, oli Shakespearen -_Myrsky_. Ensi-ilta oli 11/5, ja meni näytelmä kaikkiaan 7 kertaa -(viimeksi l/6). Myrskyn näyttämöllepano tyydytti korkeita vaatimuksia, -ja kun esitykselläkin oli suuria ansioita, liittyi kokonaisuus -taiteellisena tekona parhaimpien entisten riviin. Axel Ahlberg kyllä ei -kyennyt havainnolliseksi tekemään henkisen mahtajan, Prosperon, koko -sisällistä voimaa, mutta täytti kuitenkin paikkansa. Muutkin olivat -hyviä ja jäivät niistä erittäin mieleen Lilli Högdahl suloisena -Mirandana, rva Olga Leino, joka ilmahenkenä, Arielina, leijuen -näkymättömien lankojen varassa, sievästi suoritti siivekkään osansa, -Lindfors Trinculona ja Rautio juomanlaskijana sekä, kaikkien muitten -edellä, Otto Närhi Calibanina. Viime mainittu näyttelijä oli jo ennen -monessa tehtävässä osottanut yhä itsenäisempää taiteellista -karakterisoimiskykyä, mutta esittäessään Calibania, tuota pelottavaa -epäsikiötä, jossa suuri runoilija on yksinäisellä tavalla kuvannut -kaukaisen merensaaren alkuasukkaan, missä eläimellisyys taistelee -alkavan raa'an ihmisyyden kanssa, Närhi loi hämmästyttävän todelliseksi -olijan, joka ulkomuodoltaankin näytti mahdottomalta olemaan olemassa -muuna kuin fantasiakuvana. Miten kammottava tämä hirviö olikaan, oli -siinä samalla jotain pettävän luonnonomaista, joka aateloi sen -taideteokseksi. - -Tänä näytäntökautena olivat tulot näytännöistä melkoista suuremmat kuin -ennen, nimittäin yhteensä lähes 175,872:05 mk, ja ansaitsee erittäin -merkitä, että avajaisnäytännöt tuottivat vähän päälle 21,000. Mutta -toiselta puolen olivat erinäiset menoerätkin tavattomia. Niin -suoritettiin esim. tekijäpalkkioita noin 8,400 mk ja dekorationeihin, -joita tarvittiin uusia uudelle näyttämölle, 15,000 mk, musiikkiin lähes -16,000 j.n.e. Kumminkin päättyi tilivuosi niin onnellisesti, että -todellinen velka teki vain noin 561:59 mk. Tästä ei kuitenkaan vielä -voitu mitään päättää, kuinka tulevaisuudessa tultaisiin taloudellisesti -menestymään uudessa teatterissa, ja jo ensi vuosi olikin antava -huolestuttavia kokemuksia. Muun muassa on jo tässä huomautettava, että -juurikään mainittu dekorationeihin eli näyttämökoristuksiin käytetty -summa oli vain pieni osa siitä mitä siihen tarvittiin. Suuri osa -Arkadiassa käytettyjä koristuksia oli aivan kelvottomia uudelle -näyttämölle, puhumatta siitä että sekin osa niitä, joka saattoi -ollenkaan tulla kysymykseen, vaati korjausta ja paikkaamista, syystä -että Kansallisteatterin näyttämö oli paljon avarampi. Aluksi tämä -aiheutti enemmän vaikeuksia ohjelmiston ylläpitämiseen nähden kuin -laitoksen ulkopuolella olevat arvasivatkaan. - -Tässä yhteydessä sopii mainita muutamia lahjotuksia teatterille, jotka -tarkottivat sen suojien koristamista. Muistoksi siitä että -Kansallisteatterin vihkiäiset tapahtuivat Elias Lönnrotin syntymän -satavuotispäivänä _Eliel ja Ida Aspelin-Haapkylä_ antoivat ensi parven -lämpiötä varten Lönnrotin muotokuvan, jonka Arvid Liljelund on -maalannut luonnon mukaan. _Viktor Lounasmaa_ taasen lahjotti Oskari -Vilhon muotokuvan, missä näyttelijä on esitetty (Molièren) Saiturin -roolissa, ja jonka hän Vilhon eläessä oli maalauttanut Severin -Falkmanilla. _Emil Wikström_ lupasi jo vihkiäisten aikana myöhemmin -s.v. syksyllä valmistuneen ja ensi rivin lämpiöön asetetun marmorista -veistämänsä pienennetyn toisinnon kauniista Kanteletarneidon -kuvasta, joka sivukuvana koristaa hänen luomaansa Elias Lönnrotin -muistopatsasta.[62] Niinikään joku aika myöhemmin eräät teatterin -ystävät teettivät Emil Wikströmillä vapaaherra Seb. Gripenbergin ja -professori Onni Tarjanteen (syksyllä 1904 valmistuneet) muotokuvat, -jotka, pronssista valettuina, nähdään seinään kiinnitettyinä ensi -parvelle johtavien portaitten ohella. Vihdoin lahjotti _Kaarle -Piilonen_[63] (jo 1901) 4,000 mk pohjarahastoksi Kansallisteatterin -koristamista varten freskomaalauksilla. Kaunis lahjotus, jonka -välittäjä ja tähänastinen hoitaja on ollut vapaaherra E. G. Palmén, on -jo kasvanut yli 6,000 markan. Sen käyttämisestä on neuvotteluja -pidetty, mutta lopulliseen tulokseen pääsemättä. - -Edellisten lahjojen ohella olkoon vielä yhdessä jaksossa merkittynä -seuraavatkin. Kulissien, näyttämökoristusten hankkimiseksi jätti joukko -pääkaupungin naisia 7,009:82 markkaa. Rahat oli saatu kevättalvella -1901 päätetyn, ympäri koko maan ulotetun keräyksen kautta, jota -toimittaessa noudatettiin n.s. pistejärjestelmää, (se on uhri hyvään -tarkotukseen suoritettiin pistämällä nuppineulalla reikä yhteen ruutuun -keräyslistassa ja maksamalla siitä 25 p.). Keräyksen johto ja -toimeenpano oli uskottuna neideille _Olga Nordensvan_ ja _Lydia Helin_ -(Heliä). Samaa tarkotusta varten _Hämäläisosakunta_ 1903 lahjotti 492 -mk. Edelleen ilmotettiin marraskuulla 1901, että rehtorin rva _Elise -Heintze_ (o.s. Lagi) jälkisäädöksessään oli määrännyt 1,000 mk -matkastipendirahastoon. Vihdoin nti _Betty Elfving_ teatterin -valmistusaikana lahjotti 100 mk pohjarahaksi rahastoa varten, jolla -suoritettaisiin maksu vapaa-aitiosta toisella rivillä, joka nimellä -"_Kaarlo Bergbomin aitio_" aina olisi varattomien henkilöitten -käytettävänä. Mahdollista on, lahjottaja kirjoitti, että pitkä aika -kuluu ennen kun tämä hänen "lempituumansa" toteutuu, mutta yhdentekevä, -Kaarlo Bergbomin muisto on aina elävä ja aina on köyhiäkin olemassa. -Kokouksessaan 29/5 1904 johtokunta päätti, että tämä lahja oli "Betty -Elfvingin rahastona" säilytettävä mainittua tarkotusta varten. - -Tähän aikaan tarjoutui teatteriin tavallista enemmän näyttelijänalkuja. -Useimmille oli kieltävä vastaus annettava heidän ensin kokeiltuaan -johtokunnan edessä; mutta aina väliin toinen tai toinen otettiin -oppilaaksi, vaikkei heidän jäämisensä teatteriin sentään ollut varma. -Ennen mainittujen lisäksi merkittäköön tältä näytäntökaudelta neidit -_Helmi Helenius_, joka jäi pitemmäksi ja pian herätti huomiota -kyvyllään, ja _Hanna Granfelt_, jolla olisi ollut tulevaisuutta -puhenäyttämölläkin, mutta jonka erikoiset lahjansa ennen pitkää -johtivat laulutaiteilijan uralle. - -Näytäntöjä annettiin 176 ja niissä: 15 kertaa _Tukkijoella_; 14 -_Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming_; 11 Hannele; 10 Theodora, Hamlet; -9 _Kauppaneuvoksen härkä, Pohjolan häät_; 7 _Merimiehet_, Scapinin -vehkeilyt, Myrsky; 6 _Regina von Emmeritz_; 5 _Nummisuutarit_, -Laululintunen, Kultaristi, Kipinä; 4 _Murtovarkaus, Yö ja päivä, -Pormestarin vaali_, Jeppe Niilonpoika, Naimapuuhat, Kuinka äkäpussi -kesytetään; 3 _Pappilan tuvassa, Kuopion takana, Lea, Elinan surma, -Kihlaus_, Saituri, Viola, Uunin takana, Antigone, Hedda Gabler, -Historiallinen linna, Yli voimain I; 2 _Anna Liisa, Pukkisen pidot, -Sylvi, Tuukkalan Tappelu, Heinäkuun helteessä_, Juhannustulet, -Luulosairas, Erotaan pois; 1 _Daniel Hjort, Hän on Sysmästä_, -Mustalainen, Angelo, Ensi lempi, Venetian kauppias, Maria Stuart. - -Näistä 48 näytelmästä oli kotimaisia 22 ja uusia 12 (6 kotimaista). - - - - -XXXI. - -Kolmaskymmenesensimäinen näytäntökausi, 1902-03. - - -Jo olemme usein nähneet Bergbom-sisarusten kirjeissään mainitsevan, -että heidän teki mieli luopua rasittavasta toimestaan. Joka vuosi lisää -hartioille sai sen luonnollisemmaksi, ja kun heidän perustamansa ja -johtamansa laitos nyt viimein uuden talon kautta oli tullut erikoisella -tavalla vahvistetuksi, näytti hetki entistä sopivammalta eroamiselle. -Kun Bergbom ensimäisenä uutena kappaleena uudelle näyttämölle asetti -Shakespearen Myrskyn, suuren runoilijan viimeisen, vertauskuvallisen -näytelmän, missä tämä Prosperona jättää hyvästi elämäntyölleen, on -sangen luultavaa, että hän sydämessään itseensä sovitti kuuluisat -säkeet: - - Huvimme lopuss' on nyt. Näyttelijät - Olivat kaikki henkiä, sen kuulit, - Nyt ovat ne vaan ilmaa, ohutt' ilmaa. - Ja niinkuin tämä tyhjä lumekuva, - Niin uljaat linnat, pilviin vievät tornit, - Ylevät templit, tämä maankin pallo - Eloineen kaikkinensa kerran raukee - Ja jäljettömiin katoo niinkuin tääkin - Oleeton harhahurmos. Sama kude - On meissä kuin mik' unelmissa on. - Ja unta vaan on lyhyt elämämme. -- - -Toisin sanoen ikävöi vapautta johtajahuolista ja lepoa. Niin ei -kuitenkaan pelkästä väsymyksestä, vaan yhtä paljon halusta -rauhallisempaan työhön. Ainakin tiedämme hänen eräälle henkilölle, joka -erosta puhuttaessa oli arvellut hänen tulevan kaipaamaan työtään -teatterissa, vastanneen: "Onhan minulla kirjallisuushistoria -kirjoittamatta!" Sanat todistavat, että Bergbom yhä hautoi mielessään -tuota nuoruus- ja miehuusaikansa unelmaa ja toivoi voivansa toteuttaa -sen vanhuutensa päivinä. Mutta yhä oli olemassa eroamiselle sama este -kuin ennenkin -- ei ollut seuraajaa tiedossa, ketään, jonka kyky ja -pätevyys siihen olisi ollut tunnettu ja tunnustettu. Kaarlo Bergbomille -samoin kuin hänen sisarelleen -- sillä eihän siitä enään olisi voinut -olla puhettakaan että tämä olisi eronnut ennen veljeänsä -- kohtalo oli -määrännyt, että heidän oli tyhjennettävä viimeinen pohjasakokin siitä -kalkista, jonka olivat itselleen valinneet. - -Tänä keväänä Bergbom lähti ulkomaille toukokuun keskivaiheilla. -Myöhemmin sisarkin yhtyi häneen, ja sitte he viettivät alkukesän -parannuksilla Marienbadissa. Kun siellä olo oli päättynyt, Emilie -matkusti kotia, mutta Kaarlo jäi vielä Saksaan, jossa me heinäkuun -lopulla tapaamme hänet Berlinissä.[64] Siellä hänet saavutti -surusanoma, että hänen ystävänsä _Otto Florell_ oli kuollut -kesämatkalla Kuopiossa 29/7. Vaikkemme pitkiin aikoihin ole Florellia -maininneet, oli hän loppuelämällään jälleen paljon seurustellut -Bergbomin kanssa. Jouduttuaan 1889 lakkautuspalkalle hän 1891 oli -muuttanut perheineen Haminasta Helsinkiin, ja pari vuotta myöhemmin -tultuaan kansakoulujen tarkastajaksi hän yhä edelleenkin oli siellä -asunut. Muuttumattomasti rakastaen taidetta ja nuoruutensa ihanteita ja -kiintyneenä vanhoihin ystäviinsä Florell, milloin aika ja vähitellen -heikontunut terveys vain sallivat, ahkerasti kävi Bergbomilla tuottaen -sisaruksille aina pirteällä pakinallaan virkistystä ja sydämen iloa. -- -Kuolinsanoman johdosta Bergbom kirjoitti: - -"Florellin kuolema koski minuun syvästi. Ei sentähden että surullinen -uutinen olisi ollut minulle yllätys, sillä joka kerran kun näinä viime -aikoina erosin hänestä, minä ajattelin: hyvästi, arvatenkin iäksi. -Mutta vainaja, jonka mieli aina oli suuntautunut hyvään, jonka luonne -pysyi erillään kaikesta alhaisesta ja halpamaisesta, oli minulle ei -ainoastaan muuttumattomasti rakas nuoruudenystävä, vaan myöskin -voimakas, elävä kehotus rauhallisuuteen ihmisveljiämme kohtaan. Vanhat -rivit harvenevat. Se on memento meille, jotka olemme jälellä -- olet -toiminut tarpeeksi, pian tulee levon aika, pitkän levon aika." - -Berlinissä Bergbom tahtoi nähdä näyttämöllä eräitä kappaleita, -varsinkin Shakespearen Henrik IV:ttä, mutta kun Lessing- ja Deutsehes -Theater olivat ilmottaneet alkavansa vasta 10/8, hän päätti väliajalla -käydä Dresdenissä. Siellä hän mielellään olisi asettunut Lahmannin -sanatorioon, mutta se oli niin täynnä, ettei häntä otettu vastaan. -Silloin hän käytti sattuman tarjoamaa tilaisuutta ottaa osaa tavattoman -huokeahintaiseen huvimatkaan Graziin, jossa laulujuhla (Sängerfest) oli -ilmotettu vietettäväksi. Wienistä hän sittemmin 1/8 kirjoittaa, että -"laulujuhla oli suurenmoinen". Palattuaan Berliniin hän jäi sinne -kauvemmaksi kuin ensin oli aikonut, sillä juuri kun hän oli -lähtemäisillään, ilmotettiin joku uutuus, jota hän ei raskinut jättää -näkemättä. - -Ensin Bergbom mainitsee nähneensä Alt-Heidelberg, "josta on niin -paljo ääntä pidetty". Se oli hänestä hyvin ala-arvoinen: "Mummo -Birch-Pfeiffer alusta loppuun. Kentiesi se herättäisi liikutusta -hentomielisissä sieluissa, mutta sentapaista ohjelmistoa on meillä -yllin kyllin". -- Nähtyään Henrik IV:n hän kirjoittaa: "Olen hyvin -iloinen että olen nähnyt Henrik IV:n kahdessa osastossa. Nyt voin -hyvällä omallatunnolla esittää sen _yhdessä_. Ei niin että toinen osa -(joka enemmän kärsii yhteenvedosta) olisi heikompi; mutta siinä on -useita aineksia, jotka voivat jäädä pois. Yorkin piispan kapinoiminen -ei liikuta meitä ensinkään. Sitä koskevat kohtaukset voivat siis ilman -haittaa hävitä. Koko episodi, missä rouva Vilkas ja Torkko Hurstinen -esiintyvät, on loistavan koomillinen. Mutta jos ajattelee Lindforsia -näissä kohtauksissa, hänellä kun ei ole ollenkaan taiteellista -arkatuntoisuutta (diskretion), niin näyttäytyvät ne kerrassaan -mahdottomiksi meidän näyttämöllämme ja meidän yleisöllemme." Eräässä -myöhemmässä kirjeessä samasta asiasta: "Minä valmistelen Henrikkiä, -joka kovin kiinnittää mieltäni. Lindforsista on tuleva kelpo Falstaff. -Mutta Henrik prinssi? Weckman? Salo? Mutta Percy? Uskallammeko ajatella -Riddeliniä? Halmetta kaivataan." -- Se kappale, joka sai Bergbomin -jäämään Berliniin syyskuun ensi päiviin, oli Gorkin Pikkuporvareja. "Se -on minua niin miellyttänyt [lukiessa], että odotan sen ensi-iltaa 1/9." -Hänen poissa ollessaan saisi Finne määrätä kaikki; kuitenkin niin että -Lindfors harjottaisi Puoliylhäisöä, joka oli oleva ensimäinen uutuus. - -Näytännöt alkoivat 31/8, tavan mukaan, Murtovarkaudella, joka samoin -kuin muut kappaleet alussa näyteltiin alennetuin hinnoin. Ensimäisenä -uutuutena annettiin 19/9 Teuvo Pakkalan suomentama A. Dumas nuor:n -_Puoliylhäisöä_ (Le Demi-monde), ja sai se, huolimatta historiallisesta -merkillisyydestään, vieraita oloja kuvaavan näytelmän tavallisen -kohtalon: se meni vain kolme kertaa. Parisilaisimpia esitykseltään -olivat Lindfors (Olivier) ja rva Rautio (m:me d'Ange). -- Toinen uusi -kappale ilmestyi 1/10, nimittäin R. Kiljanderin 3-näytöksinen -huvinäytelmä _Sanny Kortmanin koulu_. Pikkukaupunki- ja kouluelämää -oli tässä kuvattu tekijän kevyen lystikkääseen, humoristiseen tapaan, -ja kun näytteleminenkin, niinkuin aina milloin toiminta liikkuu -kotoisella pohjalla, oli erittäin hyvää, oli menestys oivallinen. -Näytelmä esitettiin syyskaudella 9 kertaa. Lukuisien esiintyjien -joukossa nähtiin rva Salo sangen onnistuneena johtajattarena, -nti Tompuri emansipeerattuna opettajattarena, nti Hanna Granfelt -suloisena Liisi Kortmanina, Lindfors professori Stobeniuksena y.m. -- -Kolmas uutuus oli Pietari Alpon suomentama G. Engelin kirjoittama -3-näytöksinen näytelmä _Vetten yli_, joka ensiksi näyteltiin -_Tampereella_ (11-12/10) ja _Hämeenlinnassa_ (30/10), mutta Helsingissä -7/11. Moderni, jännittävä, Ibsenin vaikutuksen alla syntynyt kappale -herätti tosin huomiota, joskaan ei suurempaa myötätuntoa, sillä se meni -vain kolme kertaa. Osaksi kai oli syynä se että Salo pastori Holmina ja -Lilli Högdahl Stinana, huolimatta tunnollisesta työstään, eivät olleet -täysin paikoillaan näissä päärooleissa; heitä paremmat olivat Rautio ja -Närhi sivurooleissa (edellinen Siewart pastori, jälkimäinen suntio). -- -Syyskauden merkittävin uusi kappale oli A. B. Mäkelän suomentama -Björnstjerne Björnsonin _Yli voimain, 2:nen osa_, joka ensi kerran -näyteltiin runoilijan täyttäessä 70 vuotta 8/12. Vaikka epätasaisuuksia -huomattiin yksityisten näyttelijäin työssä, teki näytelmä kumminkin -mahtavan vaikutuksen -- eikä kumma, sillä tuskin on koko uudemmassa -näytelmäkirjallisuudessa aatteellisesti sisältöisempää ja -draamallisesti tehokkaampaa olemassa. Esiintyjistä mainitsemme B. -Leinon Holgerina, Ahlbergin Brattina, Kallion Eliaksena, Lindforsin -Ketilinä, nti Helmi Heleniuksen Credona, rva Olga Leinon Sperana, -Ahlmanin Blomina ja Närhen ruskeana miehenä. Draama meni sentään vain 4 -kertaa. -- Paitse näitä uutuuksia muodostivat huomattavan osan -syyskauden ohjelmistoa erinäiset uusinnot, niinkuin Kuningas Lear, Aino -(nti Helenius pääroolissa), ja Orleansin neitsyt. Viimemainitussa -esiintyi nimiosassa nti Lilli Högdahl, ja oli hänen Johannansa (sanoo -W. Söderhjelm) "läpeensä ajateltu, taiteellisesti varma, lämmin ja -kaunis näyte; siinä oli, jollei juuri temperamenttia, niin ainakin -paljon miellyttävää personallisuutta, ja se kohosi muutamissa paikoin, -etenkin loppupuolella, varsin mieltäkiinnittäväksi taideluomaksi". - -Joululoma-ajalta ja vuodenvaihteelta on mainittava, että Bergbomin -erityisestä toivomuksesta 19/12 annettiin klo 3 ja 5 kaksi -vapaanäytäntöä kansakoululapsille, ja esitettiin kummassakin Saimaan -rannalla. Edelleen esitettiin lastennäytäntönä alennetuin hinnoin ensi -kerran 30/12 ja sitte myöhemminkin ohjelmistolle uusi, A. Suppasen -suomentama Z. Topeliuksen leikkinäytelmä _Hyrrä_. - -Tältä syyskaudelta on mainittava eräs juhla, joka miten olikaan -laadultaan yksityinen, kumminkin kuuluu tähän historiaan. Rva _Therese -Hahl_ täytti 25/10 60 vuotta, ja hänen lukuisat ystävänsä viettivät -päivää kunnioittamalla ja tervehtimällä häntä sointuvilla sävelillä ja -sydämellisillä onnentoivotuksilla. Hartaimpia osanottajia juhlaan -olivat Bergbom-sisarukset, jotka aina muistivat miten tämä rakas, -uskollinen ystävä uhrautuvaisesti oli heitä avustanut ei ainoastaan -Suomalaisen oopperan aikana vaan sitä ennen ja myöhemminkin, milloin -teatterissa kaivattiin laulutaiteellista apua sen oman piirin -ulkopuolelta. Jopa Kaarlo sepitti runonkin juhlapäivällisissä -luettavaksi -- osottaen siten että nuoruuden muistot olivat hänessä -heränneet. Siinä hän ensin huomauttaa, kuinka Therese Hahlin nimi -palauttaa pitkän sarjan iloisia, suloisia ja juhlallisiakin muistoja -erilaisista laulunautinnoista, muun muassa mainiten "päivät, jolloin -Suomalainen ooppera uljaassa riemukulussa saatti Tuhkimuksen, -suomenkielemme, pääkaupungin valtaistuimelle"; sitte hän vastaa "päivän -nuorison" kysymykseen: "Therese Hahl, hän osasi laulaa, mutta sanokaa, -oliko hän mitään muuta?" -- "Naissydän, joka ymmärsi yhdistää toisiinsa -rauhan ja rohkeuden; käsi, joka sitoi ystävyyssiteet niin lujasti, että -vain kuolema ne katkaisi; mieli, joka oli yhteensulattanut kauneuden ja -puhtauden käsitteet; ääni, joka ollen taivaan valon sukua, kohosi -jokapäiväisyyden sorasta; hohde ilon auringosta, joka niin harvoin -nähdään Pohjolassamme; suomalainen hengeltään kuin kotoinen kuusi, -mutta vapaa kuin Suomen aalto; valkea kielo, joka kukkii huolimatta 60 -syksyn myrskyistä; valoisa hahmo menneestä ajasta, jolloin Suomellakin -oli kevät".[65] - -Tänäkin vuonna Bergbom joulukuulla teki pienen virkistysmatkan. -Johtokunnan kokouksessa 7/12 hän näet ilmotti lähtevänsä pariksi -viikoksi ulkomaille. Luultavasti hän silloinkin tapansa mukaan kävi -Berlinissä, vaikkei mitään kirjeitä ole säilynyt, jotka antaisivat -siitä lähempiä tietoja. -- Varhemmin syksyllä Bergbom oli käynyt -Pietarissa tapaamassa Ida Aalbergia ja kehottamassa häntä tulemaan -vierailemaan Kansallisteatterissa. Taiteilijatar oli luvannut tulla, -jos mahdollista oli, kevätpuolella, mutta jäi lupaus sittemmin -täyttämättä. - -Ennen kun jatkamme kertomustamme teatterin toiminnasta, on tässä -puhuttava eräästä, varsinkin muodollisesti tärkeästä muutoksesta -laitoksen elämässä, joka juuri tähän aikaan tapahtui, se on _Suomen -Kansallisteatterin Osakeyhtiön_ perustamisesta. -- - -Katsoen siihen että Suomalaisen teatterin puku-, kirja- ja -nuottivarastolla ei ollut laillista omistajaa sekä muistakin syistä oli -jo syksyllä 1899 johtokunta ryhtynyt valmistaviin puuhiin, jotka -tarkottivat osakeyhtiön perustamista, ja oli sen pyynnöstä silloinen -laamanni Ernesti Forsman laatinut ehdotuksen yhtiöjärjestykseksi. -Kumminkin oli jo muutettu uuteen taloon, kun teatterin kannattajat -päättivät perustaa yllämainitulla nimellä osakeyhtiön, jonka -tarkotuksena olisi "voimassapitää teatteria suomenkielistä -näytelmätaidetta varten", ja joka olisi aivan erillään -teatteritaloyhtiöstä. A. Almbergin (Jalava), A. Liliuksen (Listo), -B. F. Godenhjelmin, Ivar Wilskmanin ja Eliel Aspelinin(-Haapkylän) 20 -p. toukok. 1902 allekirjoittamasta anomuksesta senaatti 4 p. kesäk. -vahvisti uuden yhtiön yhtiöjärjestyksen. Mainitut yhtiön perustajat, -merkittyään itselleen yhteensä 14 osaketta, tarjosivat sitte -Kansallisteatterin ystävien ostettavaksi 236 osaketta ä 100 mk. - -Yhtiöjärjestyksen mukaan on yhtiön osakepääoma 50,000 mk, mutta voidaan -lisätä 500,000 mkaan asti. Yhtiöjärjestyksen 3 §:n mukaan Suomalaisen -teatterin kannattajat sekä tri Kaarlo Bergbom ja nti Bergbom -luovuttivat yhtiölle teatterin koko irtaimiston, jonka arvo oli 50,000 -mk, ja antoi yhtiö siitä 250 osakettaan jaettaviksi luovuttajain kesken -siten että kukin kannattajista [lukuunotettiin kaikki, jotka viimeisenä -kymmenenä vuotena 1893-1903 olivat teatteria kannattajina avustaneet] -sai yhden osakkeen sekä tri ja nti Bergbom loput tasajakoon heidän -välillään [kummallekin tuli 25]. - -Kun kaikki osakkeet oli tällä tavoin jaettu ja merkitty, pidettiin -yhtiön perustava kokous 29 p. tammik. 1903, ja valittiin siinä -hallintoneuvoston jäseniksi: B. Leino, S. Ingman (Ivalo), A. Lilius -(Listo), rvt I. Hallsten ja T. Palmén, K. A. Brander (Paloheimo), rva -K. Renqvist, W. Meurman (Liuksiala), nti Aini Nevander, A. Wiksten, nti -E. Bergbom ja Onni Törnqvist (Tarjanne). - -Yhtiön hallinnosta määräävät säännöt pääasiassa seuraavaa: Yhtiön -asioita hoitavat hallintoneuvosto ja johtokunta. Hallintoneuvostossa on -12 jäsentä, jotka varsinainen yhtiökokous valitsee neljäksi vuodeksi. -Hallintoneuvosto valitsee keskuudestaan joka varsinaisen yhtiökokouksen -jälkeen puheenjohtajan sekä kokoontuu niin usein kuin asiat vaativat -tai johtokunta sitä pyytää. Hallintoneuvoston asiana on: 1) ottaa ja -erottaa teatterin johtaja; 2) valita johtokunnan muut jäsenet; 3) -valvoa että teatteria ja sen taloutta hyvin ja tarkotuksenmukaisesti -hoidetaan, sekä aika-ajoin toimituttaa teatterin irtaimiston tarkastus -ja arvioiminen; 4) johtokunnan ehdotuksesta määrätä yhtiön omaisuudesta -tehtävät poistot; 5) olla johtokunnalle neuvonantajana milloin -asianhaarat sitä vaativat; ja 6) yhdessä johtokunnan kanssa päättää -opintostipendien ja palkintojen antamisesta sekä suurempia kustannuksia -kysyvistä toimenpiteistä, jotka saattavat olla tarpeen yhtiön -tarkotuksen toteuttamiseksi. - -Johtokunta, johonka kuuluu teatterin johtaja ynnä hallintoneuvoston -yhdeksi tilivuodeksi kerrallaan valitsema määrä jäseniä ja varajäseniä, -johtaa yhtiön toimintaa ja taloutta, kantaa ja vastaa yhtiön puolesta -sekä puheenjohtajansa tai määräämänsä jäsenen kautta kirjoittaa yhtiön -toiminimen "Suomen Kansallisteatterin Osake-yhtiö". Johtokunta valitsee -keskuudestaan puheenjohtajansa. Johtokunnan tehtävänä on sitä paitse: -1) ottaa ja erottaa teatterin näyttelijät ja palveluskunta sekä tehdä -heidän kanssaan palvelusvälipuheet; 2) ottaa ja erottaa yhtiön -rahastonhoitaja sekä muut talouden hoitoa varten ehkä tarvittavat -henkilöt; 3) teettää luettelo yhtiön omaisuudesta sekä tehdä -siihen tarpeelliset lisäykset ja hallintoneuvoston hyväksymät -poistot; 4) kutsua kokoon yhtiökokoukset; 5) antaa varsinaiselle -yhtiökokoukselle kertomus yhtiön toiminnasta edellisenä tilivuotena -sekä rahastonhoitajan laatima tilinpäätös samalta ajalta ynnä -tilintarkastajain lausunto heidän toimittamastaan tarkastuksesta. -Äänestyksessä on kullakin osakkaalla ääniä seuraavan asteikon mukaan: - - 1 osake antaa 1 äänen - 2-3 osaketta " 2 ääntä - 4-6 " " 3 " - 7-10 " " 4 " - 11-16 " " 5 " - 17-25 " " 6 " - -Jokaisesta sen yli menevästä täydestä kymmenestä osakkeesta tulee -lisäksi yksi ääni, kuitenkin niin, että kukaan älköön äänestäkö -enemmällä kuin yhdellä kymmenesosalla kokouksessa edustettujen äänten -koko määrästä. Äänioikeutta ei saa valtuusmiehen kautta käyttää.[66] - -Seuraavana päivänä (30/1) hallintoneuvosto piti ensimäisen kokouksensa. -Siinä määrättiin johtokunnan jäsenten luku, johtaja K. Bergbom siihen -luettuna, viideksi ja varajäsenten kahdeksi ja valittiin edellisiksi: -A. Almberg (Jalava), O. E. Tudeer, Eliel Aspelin(-Haapkylä) ja B. F. -Godenhjelm sekä jälkimäisiksi nti E. Bergbom ja S. Ingman (Ivalo).[67] --- Sittemmin valitsi johtokunta keskuudestaan puheenjohtajaksi -Almbergin, varapuheenjohtajaksi Aspelinin. - - * * * * * - -Tavallista varhemmin, 9/1, tuli uudella vuodella ensimäinen uutuus, -V. Andelinin suomentama C. Haddon Chambers'in 4-näytöksinen -huvinäytelmä _Kyynelten hirmuvalta_, joka hra ja rva Suonion, Olga -Leinon, Weckmanin, Salmelan y.m. näyttelemänä, meni kolme kertaa. -Toinen uusi kappale oli J. Snellmanin suomentama Holbergin huvinäytelmä -_Mestari Gert eli lörpöttelevä parturi_, jonka pääroolin Knut Weckman -esitti erittäin luontevasti. Sen ensi-ilta oli 23/1. Merkillisempi -tuttavuus yleisölle oli kumminkin 28/1 ensi kerran näytelty E. -Humperdinckin satuooppera _Hänsel ja Gretel_, jonka (A. Wetten -sepittämät) sanat Irene Mendelin oli suomentanut. Arvokas, -wagnerilaiseen tyyliin luotu sävelteos, joka kotimaassaan oli -saavuttanut yleisen suosion, suoritettiin erittäin tyydyttävästi, -vaikka esiintyjät enimmäkseen olivat puhenäyttämön jäseniä. Siten -olivat sekä laulun että näyttelemisen puolesta hyvin viehättäviä Alma -Auer -- Hänsel ja Olga Leino -- Gretel; ja kiitosta ansaitsivat myöskin -Otto Närhi -- isä Petter, nti Signe Liljeqvist -- äiti, Hanna Granfelt --- Nukkumatti ja päivän poika sekä Aleksis Rautio -- noita. Orkesteria -johti Juho Leino. Kappale meni kuusi kertaa. - -Alkuvuoden tilapäänäytännöistä mainittakoon, että Topeliuksen päivänä -14/1 näyteltiin Regina von Emmeritz Lilli Högdahl nimiroolissa (samoin -13/4 näytelmän 50-vuotismuistoksi) ja Runebergin päivänä 5/2 Salamiin -kuninkaat Kirsti Suonio Tekmessana sekä että 7/2 Axel Ahlbergin -25-vuotisen näyttelijänäolon muistoksi ja hänen hyväkseen annettiin -Elämä on unelma ja 14/2 B. Leinon täyttäessä 50 vuotta Papin perhe Olga -Poppius Hannana. -- Muutoin on helmikuulta huomioonotettava kaksi -kotimaista uutuutta: Toinen Santeri Ingmanin (Ivalo) historiallinen, -4-näytöksinen näytelmä _Kustaa Eerikinpoika_ ja toinen nti Elvira -Willmanin 5-näytöksinen näytelmä _Lyyli_. Kustaa Eerikinpoika, joka -laadultaan enemmän oli sarja kuvaelmia kuin draamallisesti yhtenäisen, -jännittävän toiminnan kuvaus, meni ensi kerran 11/2 herättämättä -suurempaa mielenkiintoa. Nimiroolissa, prinssinä, Salo onnistui aika -hyvin; rva Olga Salo oli Sigrid Vaasa, Lindfors Kustaan kansleri Lauri -Olavinpoika, rva Olga Leino mierolaistyttö Anita, rva Katri Rautio -Axinia, venäläisen ruhtinaan tytär, värikkäin kaikista esiintyjistä -j.n.e. Näyttämöllepano oli komea ja pyysi korvata sisällisen -viehätyksen puutetta. Aivan toisenlainen menestys oli Lyylillä, jonka -ensi-ilta oli 25/2. Miten vanha ja usein käsitelty kappaleen aihe -olikaan, oli nuori tekijä erittäin todellisin piirtein kuvannut -alhaissäätyisen tytön joutumista onnettomuuteen kurjan viettelijän -kautta, niin että näytelmä vaikutti elämän voimalla. Nimirooli oli nti -Högdahlilla, Lyylin vanhemmat Olga Salo ja Lattu, perheen naapureita -nti Lähteenoja, neidit Malm ja Auer y.m., Weckman oli Birger, -viettelijä. Näiden näyttelijäin ansiokas esitys puolestaan selittää, -että näytelmä meni 10 kertaa. Samassa kappaleessa esiintyi ensi kerran -_Eero Kilpi_[68] (Allisena). - -Maaliskuun alussa tuli kolmas kotimainen alkuteos, nimittäin Juhani -Ahon _Panu_, jonka ensi-iltaa 6/3 oli uteliaasti odotettu. Samanniminen -romaani oli kuitenkin saanut liian suuren menestyksen, että sen -toiminta näyttämölle asetettuna olisi voinut täysin tyydyttää. -Näytelmän suppeampi muoto oli tietenkin pakottanut jättämään pois niin -paljo siitä, mikä romaanissa oli herättänyt suurinta mielenkiintoa ja -viehätystä, ja toiselta puolen oli ollut mahdotonta muuttaa toiminta -niin kiinteästi kehittyväksi kuin draama vaatii. Huolimatta -yksityisistä erinomaisen vaikuttavista kohtauksista näytelmä siis ei -ollut vapaa heikkouksista, jotka säännöllisesti huomataan eepillisten -kertomusten "dramatiseerauksissa". Esityksellä oli osaksi suuriakin -ansioita, ja mainittakoon, että B. Leino oli Panu, Närhi Reita, Kallio -Jouko, Salo pappi. Näyttämöllepano oli erittäin huolellinen, ja oli -muun muassa Eero Järnefelt viimeistä näytöstä varten maalannut -suurenmoisen, savolaisen vaaramaiseman. - -Näytelmäänsä sepittäessä Aho oli, niinkuin säilyneistä kirjeistä näkyy, -neuvotellut Bergbomin kanssa, ja monessa kohden hän oli noudattanut -tämän neuvoa. Koska siis Panu on jollei viimeinen niin ainakin -viimeisiä kotimaisia draamoja, joiden syntyyn Bergbom on vaikuttanut, -tahdomme kauniina todistuksena siitä tavasta, millä hän kohteli -kirjailijoita, tähän ottaa seuraavat rivit 13/3 päivätystä kirjeestä, -jossa Aho vaimonsa ja omasta puolestaan kiittää Bergbom-sisaruksia -Panun harjotuksien ja näyttämöllepanon ajasta: - --- -- "Aulius, jolla olette toteuttanut tekijän ehkä monestikin -vähäpätöisiä päähänpistoja, luottamus, jota olette meille rajattomasti -osoittanut, on meitä sekä hämmästyttänyt että ihastuttanut. - -"Kyllähän sen jo ennenkin tiesin, millä lämmöllä olette kotimaisia -näytelmäkirjailijoita suosinut, heitä neuvoin ja töin avustaessanne, -mutta en ole vielä tähän saakka näin silmästä silmään nähnyt sitä -vaatimattomuutta ja epäitsekästä _asiaan_ innostumista, jonka nyt olen -nähnyt olevan johtavana voimana toiminnassanne. - -"En uskalla 'Panun' merkitystä teatterin kannalta juuri miksikään -arvostella. Mutta omaan itseeni, omaan kehitykseeni nähden en voi sen -merkitystä kyllin suureksi arvata. _Jos_ voin jatkaa nyt alottamaani -suuntaan, niin voin sen tehdä ainoastaan sen opin nojalla, jossa olen -saanut harjoituksien aikana Kaarlo Bergbomin luona olla. Tietämättään -on hän antanut minulle neuvon toisensa perästä, terottanut silmääni ja -aistiani kehittänyt. - -"Eikähän koko _tätä_ Panua olisi olemassa ilman häntä -- en olisi -uskaltanut sitä yrittääkään ilman sitä kehoitusta, jonka häneltä sain. -Kaikesta tästä opista ja avustuksesta olen täydestä sydämestäni -kiitollinen! - -"Erityisesti pyytää vaimoni vielä esiintuoda neiti Emilie Bergbomille -ilmauksen syvimmästä sympatiastaan. - -"Teidän kiitollinen ja Teitä ihaileva Juhani Aho." - -Maaliskuun viimeinen uutuus oli I. Latun suomentama M. Gorkin -4-näytöksinen näytelmä _Pikkuporvareita_; ensi-ilta 18/3. -Mieltäkiinnittävä kuvaus venäläisestä elämästä näyteltiin harvinaisen -hyvin. Esiintyjät kilpailivat keskenään luodessaan kukin -esitettävästään luonteesta mahdollisimman todellisen kuvan. Parhaiten -onnistuivat Lindfors -- Bessenjonov, Lattu -- Petshinin, Närhi -- -Teterev ja Katri Rautio -- Helena Nikolajevna, mutta kiitosta saivat ja -ansaitsivat muutkin, niinkuin Olga Salo -- Tatjana, Weckman -- Pjotr, -nti Tähtinen -- Polja y.m. Ettei kappale kuitenkaan mennyt useammin -kuin neljä kertaa, siihen oli kai syynä sen pessimistinen laatu ja -tunnelma. Aika oli niin synkkä, ettei ollut halua enempään -alakuloisuuteen. Muutoin on mainittava, että näytelmä oli jo syksyllä -harjotettu, mutta oli esittäminen ollut lykättävä, syystä että sensuuri -silloin kieltäytyi antamasta näyttelemislupaa. - -Huhtikuulla lisääntyi ohjelmisto usealla uudella kappaleella. -Ensimäinen niistä oli Hemmo Kallion tekemä, 2-osainen näytelmä -_Pärttylin yö_, jossa esitettiin vanhoja itäsuomalaisia kansantapoja -lauluineen, leikkeineen ja tansseineen. Tekijä oli saanut kyhäelmänsä -ainekset J. Häyhän julkaisemasta kertomuksesta, miten Rautjärvellä -ennen Pärttylin yötä vietettiin, ja oli viehätys siis enemmän -etnografista kuin taiteellista laadultaan. Poikkeuksen siitä tekivät -sentään Otto Kotilaisen laatimat sävelmät -- yksin-, duetto- ja -köörilauluja -- joiden omintakeinen, voimakas luonne herätti -asiantuntijainkin huomiota. -- Toinen pikku uutuus oli Giacosan -1-näytöksinen, Elvira Willmanin suomentama näytelmä _Sydämen oikeudet_. -Se annettiin yhdessä uusitun Lemmen leikin kanssa Adolf Lindforsin -hyväksi 8/4. Lyhyen, tärisyttävän aviodraaman näyttelivät Lindfors ja -rva Rautio vaikuttavasti, joskin toiminta itse asiassa on ehkä -liian jännitetty ja hermostunut. -- Jos Gorkin Pikkuporvareita oli -synkkä kuvaus ihmiselämästä, niin oli sitä tuskin vähemmän -15/4 ensi kerran näytelty B. Leinon suomentama H. Heyermansin -4-näytöksinen näytelmä _Siunauksen toivo_, jossa kuvataan -hollantilaista merimies- ja kalastajaelämää ja sen riippuvaisuutta -sydämettömistä laivanvarustajista. Tässäkin oli esitys sangen hyvää -taikka tyydyttävää. Siten oli nti Lähteenojan köyhä kalastajaleski -erittäin todellinen alistuvassa vaatimattomuudessaan; hänen poikiaan -Gertiä ja Barentia näyttivät Riddelin ja Mikko Gestrin, joista -jälkimäinen ensi kerran esiintyi vaativammassa osassa. Muista -mainitsemme nti Högdahlin Jonana sekä Raution, Pesosen ja Latun -oivallisina kalastajatyyppeinä. -- Viimeinen uutuus tässä kuussa oli -Arvid Järnefeltin 5-näytöksinen näytelmä _Orjan oppi_, joka ensi kerran -näyteltiin 22/4. Tämä draama on aiheeltaan ja tarkotusperältään sama -kappale kuin seitsemän vuotta myöhemmin, keväällä 1910, nimellä Titus -erittäin suuren menestyksen saanut näytelmä. Orjan opillakin oli -melkoinen menestys, mutta ei läheskään samanlainen kuin mainitulla -uudistuksella. Arvostelijasta (W. Söderhjelm Valvojassa) tendenssi -siinä oli liiaksi esiintyvä, niin ettei katsoja ottanut uskoakseen -Titus-keisarissa tapahtuvan muutoksen todellisuutta. Toiselta puolen -oli teoksella hyviäkin draamallisia ominaisuuksia, vilkas vuoropuhelu -ja jännittäviä kohtauksia, jotka aistikkaan näyttämöllepanon kanssa -selittävät sen hetkellisen vaikutuksen. Titusta näytteli Axel Ahlberg, -nti Högdahl Berenikeä, Kallio (niinkuin 7 vuotta myöhemminkin) -Lysimakosta. Näytelmä meni neljä kertaa. - -Toukokuultakin on vielä kolme uutta kappaletta merkittävänä. -Vapunpäivänä annettiin näet ensi kerran B. Leinon suomentama Hedvig von -Numersin 2-näytöksinen laulunäytelmä _Vapunpäivänä_ (På gröna lund) ja -Larin Kyöstin kirjoittama ja O. Merikannon säveltämä 1-näytöksinen -laulunäytelmä _Juhannustulilla_, jotka molemmat varsinkin laulujen -tähden herättivät mieltymystä. Esiintyjistä mainittakoon vain Suonio -- -Bellman, Weckman -- Kustaa III ja B. Leino -- Bengt Lidner. Viimeinen -uutuus oli 20/5 ensi-iltansa nähnyt B. Leinon suomentama L. Fuldan -3-näytöksinen huvinäytelmä _Kylmää vettä_, joka nauratti katsojia -parina iltana. Pääroolissa esiintyivät hra ja rva Suonio ja nti -Helenius. -- Kevätkauden viimeinen näytäntö oli 1/6, toisena -helluntaipäivänä, jolloin annettiin Tukkijoella "teatterista eroavien -hyväksi". - -Oli siis lopussa ensimäinen näytäntökausi, joka kokonaan oli kulunut -uudessa talossa, mutta sen tulokset olivat kaikkea muuta kuin -tyydyttävät. Tulot näytännöistä olivat tosin noin 5,000 mk suuremmat -kuin edellisenä vuonna (jos näet luetaan pois avajaisjuhla) ja -osakemaksuja oli sitä paitse kannettu 13,760 mk, mutta kuitenkin nousi -vajaus 34,729:20 markkaan. Totta kyllä tämä ei ollut mikään yllätys -johtokunnalle, mutta aseman arveluttavuus ei sentään ollut vähempi. -Selittääksemme niitä oloja, joihin taidelaitos oli muutoksen kautta -joutunut, otamme tähän pääosan siitä valtioavun hakemuksesta,[69] jonka -esittäminen hallitukselle oli ollut "Kansallisteatterin Osakeyhtiön -johtokunnan" ensimäinen tehtävä, kun se helmikuulla oli ottanut -jatkaakseen "Suomalaisen teatterin johtokunnan" tointa. - -[Kun anomuksen alussa oli kiitetty siitä runsaasta avustuksesta, -joka oli tehnyt uuden talon rakentamisen ja siihen muuttamisen -mahdolliseksi, jatkettiin:] "Se ilo ja tyydytys, jonka tämä tapahtuma --- luottelematta uskallamme sen sanoa -- on herättänyt koko -kansassamme, ei kumminkaan ole voinut haihduttaa Teatterin johtavien -henkilöitten ja lähimpäin ystäväin huolia laitoksen toimeentulosta -uusissa oloissa. Päinvastoin on puolen vuoden kokemus osottanut, että -laitosta ei voida ylläpitää niillä tuloilla, jotka tähän asti ovat -olleet tarjona. Tämän selvittämiseksi pyydämme saada alamaisuudessa -esiintuoda seuraavaa: - -"Ensiksi on merkille pantava, että muutettaessa vanhasta talosta uuteen -suurin osa koristuksia ja muutakin kalustoa on huomattu -- syystä kun -alkuaan ovat paljon pienempää näyttämöä varten valmistetut -- joko -tykkänään kelvottomiksi taikka mahdollisiksi käyttää vasta sitten kun -ovat tarpeen mukaan korjatut ja uudistetut. Tästä johtuu, että -vanhatkin, Teatterin pysyvään ohjelmistoon kuuluvat näytelmäkappaleet -tullakseen uudella näyttämöllä esitellyiksi vaativat melkein yhtä -suuria kustannuksia kuin aivan uudet. Täydestä syystä johtokuntaa voisi -moittia, jos se viimeiseen hetkeen olisi jättänyt tästä asiasta -huolehtimisen. Sitä se ei olekaan tehnyt, vaan oli kyllä uutta taloa -suunniteltaessa huomioonotettu, että tarpeellisen runsas, eri -aikakausia ja kansoja edustava koristusvarasto on luettava -teatteritalon välttämättömään irtaimistoon ja sen nojassa myöskin, kun -alamainen anomus rakennusta varten tehtiin, 60,000 mk arvioitu puheena -olevaksi menoksi. Kumminkin on itse teatterirakennus vaatinut niin -paljon, että mainitusta, kokonaisenaankin tarpeeseen katsoen liian -alhaisesta määrästä todellisuudessa ainoastaan 27,000 mk on uusiin -koristuksiin käytetty. Sen lisäksi on hankittu koristuksia 15,000 mkan -edestä, josta summasta vastaiseksi yksityiset henkilöt ovat sitoutuneet -takaamaan. Mutta niinkuin myötäseuraavasta liitteestä näkyy, tarvitsee -Teatteri vieläkin melkoisen joukon koristuksia sekä muita -näyttämöesineitä, ennen kun sen varasto on sillä kannalla, että se voi -ei ainoastaan ylläpitää vanhaa klassillista ohjelmistoaan, vaan myöskin -ilman tavattomia kustannuksia rikastuttaa sitä uusilla näytelmillä, ja -on tämä tarve niin ahdistava, että pääasiassa sen syyksi on luettava, -että Teatteri viime syyskaudella ei ole voinut ohjelmistoon nähden -täysin täyttää tehtäväänsä. - -"Toiseksi on toimeentulo uudessa talossa huolestuttava, jopa -epätoivoinenkin sen kautta, että erinäiset välttämättömät kustannukset, -joista tärkein ja tuntuvin on itse vuokra, siellä nousevat paljon -isommiksi kuin vanhassa (vuokra tekee nyt 22,000 mk 6,000 vastaan -Arkadiateatterissa) ilman että tulot voivat suhteellisesti kohota, -ennen kun kentiesi pitkien aikojen päästä, jolloin kaupungin -suomalainen väestö on niin karttunut, että se saattaa lakkaamatta -täyttää avaran huoneen. Kun tämän ohella pidetään silmällä, että Suomen -Kansallisteatterilla, niinkuin hyvin on tunnettu, ei ole läheskään -samassa määrässä kuin esimerkiksi täkäläisellä ruotsalaisella -mahdollisuutta saada uusia koulutettuja näyttelijöitä muualta, vaan -että sen yhä täytyy alusta aikain kasvattaa taiteilijansa, niin on -ymmärrettävissä, että siitäkin syntyvät menot, päinvastoin että ne -uudessa talossa supistuisivat, osottavat taipumusta kasvamaan samassa -määrässä kuin yleisön oikeutetut vaatimukset taiteelliseen koulutukseen -nähden enenevät. Tähän saakka saadun kokemuksen perustuksella on, kuten -tähän liitetty kuluvan näytäntövuoden tulo- ja menoarvio lähemmin -osottaa, laskettu, että Teatteri, toimien nykyisissä uusissa oloissa ja -edelleenkin nauttien sekä Teidän Keisarillisen Majesteettinne kerta -kaikkiaan suomaa 24,000 markan suuruista vuotista valtioapua että sitä -kolmeksi vuodeksi kerraltaan myönnettyä 8,000 markan lisäapua, joka -loppuu tämän vuoden päättyessä, tulee tuottamaan vuotuista tappiota -40,000 markkaa, joiden korvaamiseksi laitoksella ei ole muuta tiedossa -kuin vastaperustetun Suomen Kansallisteatterin osakeyhtiön tähän saakka -merkitty osake-pääoma, joka on suoritettava tämän ja tulevan vuoden -kuluessa ja tekee kummaltakin vuodelta 12,500 markkaa. Mitä seuraaviin -vuosiin tulee, on vain olemassa hurskas toivo, että Teatterin suosijat -eivät kieltäydy avustamasta laitosta merkitsemällä uusia osakkeita." - -Näin esitettyjen perusteiden nojalla johtokunta pyysi, että laitokselle -myönnettäisiin kerta kaikkiaan 70,000 markkaa niitä kustannuksia -varten, jotka muutto uuteen taloon aiheutti, sekä 25,000 markan -vuotuinen lisäys entiseen 32,000 markan valtioapuun, kumminkin niin, -että tämä lisäys laskettaisiin kesäkuusta 1902. - -Niinkuin tästä näkyy, oli jouduttu ojasta allikkoon, ja miltä tämä -tuntui Bergbom-sisaruksista, on helppo arvata, kun ajattelee kuinka -usein he olivat (Emilien kirjeet sen todistavat) valittaneet, että -teatterin oli pakko yhä uudestaan vedota yleisön uhraavaisuuteen. -Nykyään oli semmoinen turvautuminen kansalaisten auliuteen sitä -vaikeampi, kun laitoksen suosijat ja ystävät juurikään olivat uhranneet -melkoisia määriä itse rakennukseen ja sen sisustamiseen sekä -Kansallisteatterin osakeyhtiön perustamiseen, ja nämä suosijat ja -ystävät, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, olivat ne samat, jotka jo -kymmeniä vuosia ennen olivat avustuksellaan ylläpitäneet teatteria. -Totta tosiaan olisi heidän jo pitänyt päästä vapaiksi tuosta -verotuksesta, semminkin kun nuoremmissa huomattiin ylen vähän halua -ottaa osaa rasitukseen. Sitä paitse täytyi tästä lähtien laskea -vuotuinen vajaus niin suureksi, että avustus yleisön puolelta oli oleva -entistä kolme kertaa suurempi, jos tahdottiin pelastaa laitos -vararikosta. - -Johtajan käsiä sitovan ja mieltä painavan taloudellisen ahdingon ohella -oli vielä toinenkin seikka, joka teki Bergbomin ja hänen sisarensa -aseman tuskalliseksi. Tarkotamme sitä että kirovuosien yleinen -sekasorto ja haluttomuus pyytääkään ymmärtää, saatikka kunnioittaa -toisin ajattelevia valtiolliselta alalta oli levinnyt kulkurielämäänkin -ja saastuttanut sen pyyteillä, joiden perusaate oli tuo tunnettu -itsekäs: otez vous en que je m'y mette (väistykää tieltä, että minä -pääsen paikallenne)! Yhteisharrastuksen sijaan tuli parjaava, -pahansuova, hajaannusta aikaansaava kritiikki ja vehkeileminen, jonka -päämääränä oli, niinkuin tositapahtumat räikeästi osottivat, joko -väkisin taikka salaa valmistetulla yllätyksellä syrjäyttää kansallisten -sivistyslaitosten perustajat ja entiset johtomiehet ja asettaa omia -puoluelaisia sijaan. Mitä Kansallisteatteriin tulee, ei se suinkaan -saanut olla rauhotettu ala, jolle noita pyyteitä ei olisi ulotettu, -eikä sen vanhaa johtajaa säästetty letkauksilta ja loukkauksilta, -joilla tahdottiin saada hänet ymmärtämään, että hänen oli aika erota. -Vähät siitä että hän oli teatterin perustanut ja luonut. Olihan -ilmeistä, että hän ei enää pystynyt tehtäväänsä, ja koska hän ei -tyydyttänyt "taiteellisen yleisön" vaatimuksia, tuli hänen pitemmittä -mutkitta jättää paikkansa nuoremmille kyvyille! - -Todistuksena mainitsemme muutamia piirteitä niistä arvosteluista, joita -lähinnä tarkotamme. -- Kun Lindfors oli harjottanut joitakin -kappaleita, niin arvostelija kiittää niitä parhaiksi näytteiksi -ohjaajataiteesta mitä hän oli teatterissa nähnyt. Kun nti Lilli -Högdahlia ylistetään hänen ensimäisistä rooleistaan, lisätään että -hänen valitettavasti on mahdoton kehittyä niin huonon johdon alla. -Valitus ettei oppilaille anneta mitään opetusta uudistuu alituisesti. -He eivät muka saa mitään muuta opetusta kuin "sen minkä stateeraaminen -ja muutamille jo aika suurienkin osien näytteleminen tuottavat". -Teatterikoulu on paikalla perustettava, muuten "ei Kansallisteatterille -kunnian kukko laula" --- "onhan aivan absurdia että oppilaita on -eikä heille anneta opetusta" -- arvostelija ihailee "heidän -tarmokkaisuuttaan, jonka avulla he näin epäsuotuisissa olosuhteissa -työskennellen ovat niinkin korkean taiteellisen kannan saavuttaneet". -Kun teatteri on muuttanut uuteen taloon, arvostelija ei voi ajatella -onnellisempaa asemaa hyvien näytelmien esittämiselle, valtioapu on -varsin tuntuva ja ellei se riitä, niin "ei liene mitään epäilystä -etteikö saada lisää, jota paitse kansan käsi on aina karttuisa". -"Kuitenkin on paljon arvokasta uudemmasta ohjelmistosta jäänyt -esittämättä", ainoastaan vanhaa annetaan ja se ilman taiteellisuutta -- -"mitä taiteellisempaan yleisöön tulee, niin ei voi vaatia, että me -ikämme voimme tulla toimeen Murtovarkaudella ja Kauppaneuvoksen -härällä" (!). Teatterissa ei tehdä työtä, laitos on vajonnut -työttömyyteen. Eikä teatteri tutustuta yleisöä suomalaisen -draaman uutuuksiin, "mikä kuitenkin pitäisi olla sille mieluisa -velvollisuus (!)".[70] Ei tehdä mitään kielen parantamiseksi j.n.e. -Lopuksi merkittäköön, että teatterille uskollisen yleisön suosiota -ivallisesti verrataan "laitosta ympäröiväksi uhrisavuksi" -- -arvostelija on siis sydämistynyt siitä, etteivät kaikki halveksineet -kansallista näyttämöämme niinkuin hän itse. - -Mutta kysyttänee: ilkeydet sikseen, eikö teatterilla ollut puutteita? -Epäilemättä oli siinä paljon puutteellista -- sen olisi Bergbom milloin -tahansa tunnustanut. Mikä arvosteluissa oli loukkaava, oli kaiken -selittäminen pahimpaan päin, silmien ummistaminen oloihin vaikuttaville -tosiasioille, huonosti kätketty katkeruus. -- Jos lyhyesti tarkastamme -yllämainituita muistutuksia, niin tiedämme jo edellisestä, että puhe -teatterin onnellisesta taloudellisesta tilasta oli aivan väärä ja että -ahdingosta johtuva mahdottomuus hankkia tarpeellisia koristuksia esti -erinäisten kappalten ottamista ohjelmistoon (niin esim. Shakespearen -Henrik IV:n, jonka Bergbom kesällä oli näyteltäväksi valmistanut). -Alituinen rahanpuute oli tietysti myöskin pääsyynä siihen, että -teatterikoulu yhä oli perustamatta, mutta silti käytettiin opetukseen, -jota etupäässä nti Kaarola Avellan sekä hänen ohellaan muutkin -yksityisesti antoivat, vuosittain noin 3,000 (1901-02 yli 7,000, mutta -1902-03 -- rahan puutteesta -- taas alle 3,000) markkaa. Tätä opetusta -oli kai kiittäminen oppilaiden edistyksestä (eikä vaan heidän -"tarmokkaisuuttaan"), mutta siitä arvostelija ei ole mitään -tietävinään. Entä ohjelmisto! Mikä on se teatteri, jolta ei monta -ansiokasta näytelmää jää esittämättä? Suurissa maailmankaupungeissa -saadaan kyllä useimmat nähdä, mutta niissä ne jakaantuvat eri -teattereille, niin että toinen ottaa ohjelmistoonsa toisen, toinen -toisen. Mitä ohjelmiston rikkauteen ja monipuolisuuteen tulee, ei -Kansallisteatterilla Bergbomin aikana ollut syytä peljätä vertailua -mihinkään yksityiseen teatteriin tahansa. Ja aina sitä olikin ennen -kiitetty ahkerasta työstä. Ja nytkin näemme erään toisen arvostelijan -(W. Söderhjelmin Valvojassa) kirjoittavan tähän tapaan: "Epäilemättä on -syy siihen, että näytteleminen usein jättää toivomuksille niin paljon -tilaa, etsittävä siitä valitettavasta seikasta, että aina täytyy -harjottaa uusia kappaleita ja että samat näyttelijät hengästyksissään -rientävät toisesta tehtävästä toiseen." Ja vihdoin kieli, jonka -parantamiseksi muka ei tehty mitään! Eikö teatteri ollut eri aikoina -palvelukseensa ottanut toisen toisensa jälkeen parhaimpia -kielentuntijoita, kielimiehiä ja runoilijoita, mutta säännöllisesti he -olivat luopuneet tehtävästään saamatta mitään mainittavaa aikaan. Mitä -johtaja siihen voi, että teatteriin ei näyttelijöiksi ilmottaunut -oppilaita, joiden kirjallinen sivistys olisi tehnyt opettajille -mahdolliseksi kohottaa heidän kielenkäyttönsä mallikelpoiseksi! - -Mutta vaikka arvostelija yleensä mitä tärkeimmissä asioissa tekee -teatterille vääryyttä, niin on totuuden mukaan myönnettävä, että -taiteellisessa työssä juuri näihin aikoihin oli huomattavana paljon -epäkypsää, epätasaista, heikkoa. Tämä on kumminkin selitettävissä -muullakin tavoin kuin syyttämällä johtoa. Teatteriin oli näet viime -aikoina vastaanotettu tavattoman paljon uusia jäseniä ja täytyi näitä -nuoria käyttää vanhempien rinnalla, joista useat jo olivat tulleet -siihen ikään, missä esitystapa enemmän tai vähemmän on maneeriksi -kangistunut. Kun tähän tulee Söderhjelmin huomauttama seikka, että -yleisön vähälukuisuus harvoin salli kauvan näytellä suosiollisestikaan -kohdeltua kappaletta, ja siis monesti uusi oli esitettävä ennen kun se -oli täysin valmistettu, niin on itsestään ymmärrettävää että aihetta -oli muistutuksiin. Jopa on sekin mahdollista ja sangen luultavaa, että -Bergbom ei enää jaksanut yksityiskohdittain seurata joka kappaleen -harjotuksia niin tarkasti kuin ennen (että hän valmisti ainakin -muutamia entisellä huolella, sen muun muassa Juhani Ahon Panu -todistaa). Hän oli jo ikämies ja terveydeltään heikontunut ja olihan -- -vaikkei kukaan muu kuin kenties hän itse sitä aavistanut -- tämä -näytäntökausi viimeinen, jolloin hän näennäisesti murtumattomana -hoiti teatteria. Jo kesällä 1892 hän itse oli ennustanut, että hän -korkeintaan kymmenkunnan vuotta eteenpäin saattaisi jatkaa tointaan! -Siitä oli jo yksitoista vuotta kulunut eikä hän parempaa toivonut kuin -päästä vapaaksi, mutta kelle jättää ohjakset? Kun hän itse teatteria -läheisissä piireissä ehdotti toisen tai toisen, sai hän aina saman -vastauksen: "Ei, se on mahdotonta, kuinka voisi uskoa teatterin sille -tai sille -- sinunhan täytyy vielä kestää!" Vaikka ymmärrettiin, ettei -seuraajalta saataisikaan pyytää Bergbomin tietoja, eikä hänen -kokemustaan, eikä hänen uhrautuvaisuuttaan, oli hän kuitenkin saanut -ystävänsä asettamaan semmoisia vaatimuksia teatterin johtajaan, ettei -nuoremmissa huomattu ketään mahdollista. -- Kaarlo Bergbom jäi siis -vieläkin paikalleen, mutta kun hän niin teki, hän ei enempää kuin -ilmottaessaan halunsa erota taikka kärsiessään kohtuuttomasta, -pahansuovasta kritiikistä ajatellut omaa itseänsä vaan luomaansa -laitosta, jossa, kun sitä noin revittiin ja raadeltiin, -menestyksellinen työ kävi päivä päivältä vaikeammaksi. Kun Betty -Elfving häneltä kerran kysyi, eikö hän joskus tahtonut mieluummin -heittää kaikki sikseen kuin nähdä että hänen harrastuksiansa ja hänen -työtänsä niin vääristeltiin, kuului vastaus: "En! itseäni minä en ole -ajatellut. Ei koskaan saa huomioonottaa omaa personaansa; ainakaan en -minä voisi sitä tehdä." - -Näytäntöjen luku oli 168 ja näyteltiin niissä: 13 kertaa Orleansin -neitsyt; 12 _Tukkijoella_; 10 _Sanny Kortmanin koulu, Lyyli_; 8 _Regina -von Emmeritz_; 7 Myrsky; 6 Vetten yli, Hänsel ja Gretel; 5 _Aino, -Panu_, Kuningas Lear; 4 _Nummisuutarit, Kustaa Eerikinpoika, Pärttylin -yö, Orjan oppi_, Jeppe Niilonpoika, Yli voimain II, Pikkuporvareja; 3 -_Hyrrä, Juhannustulilla_, Viola, Setä Bräsig, Elämä on unelma, -Puoliylhäisöä, Kyynelten hirmuvalta, Mestari Gert, Vapunpäivänä; 2 -_Kihlaus, Pohjolan häät, Saimaan rannalla, Salamiin kuninkaat, Papin -perhe_ Scapinin vehkeilyt, Saituri, Luulosairas, Angelo, Lemmen leikki, -Kylmää vettä; 1 _Murtovarkaus, Kauppaneuvoksen härkä, Anna Liisa_, -Kuinka äkäpussi kesytetään, Sota rauhan aikana, Kristitty, Sydämen -oikeudet. - -Näistä 45 kappaleesta oli kotimaisia 20 ja uusia 18 (kotimaisia 8). - - - - -XXXII. - -Kolmaskymmenestoinen näytäntökausi, 1903-04. - - -Tänä keväänä Bergbom lähti tavalliselle ulkomaanmatkalleen aivan -toukokuun alussa -- luultavasti 2 p. Ensimäinen kirje on Berlinistä -("lauvantaina" -- arvattavasti 9/5). Siinä hän muun muassa kirjoittaa: - -"Matkani on mennyt säännöllisesti. Tukholmassa muutamia tuntia, -Kööpenhaminassa pari päivää. Nyt Berlinissä, jossa odotan illan -näytäntöä. Sitten etelää kohti. Kööpenhaminassa näin Drachmanin uuden -kappaleen. Pötyä. Täällä Berlinissä minulla tavan mukaan on ollut -parempi onni. Gorkin Nachtasyl (Pohjalla). Repäisevämpi ja -näyttämöllisempi kuin Pikkuporvarit, mutta yhtä kehityksetön. Lähetän -siitä huomenna viehättäviä valokuvia. Tänä iltana olen näkevä ei -vähempää kuin Kalidasan Sakuntalan. Laitos on melkoista lähempänä -alkuteosta kuin Vasantasena. Huomenna Maeterlinckin Pelléas ja -Melisande". -- (Sitten teatterijuttuja, joita Tallroth oli kertonut -höyrylaivalla, niin esim. että Ida Aalberg ja Aug. Arppe olivat -neuvotteluissa saksalaisesta turneesta.) -- -- "Voit kirjoittaa -Genovaan. Poste restante. Luultavasti pysähdyn Speziaan, mutta kyllä -kirjoitan sitä ennen." -- - -Seuraavakin kirje on vielä Berlinistä, koska Bergbom siinä puhuu -ainoastaan näkemistään siellä: - -"Armahin. En tiedä mitä minun on sanottava Sakuntalasta uudenaikaisella -näyttämöllä. Mieleeni muistui Söderhjelmin sanat murteesta näyttämöllä. -Asiantuntijoille se ei riitä, ei-asiantuntijoille se on liikaa, niin -ettei sitä ymmärretä. Lyyriikka vaikutti tosin huumaavalla voimalla, -niinkuin musiikki. Mutta ratkaiseva ristiriita on kuitenkin liian -bramalaisteologinen saadakseen meitä moderneja vakuutetuksi. - -"Olen myöskin nähnyt Maeterlinckin Pelléas ja Mélisanden. Se oli -minulle yhtä vieras kuin kaikki mitä olen häneltä lukenut. Mutta -- -emme me hänestä mitenkään pääse. Hän lumoaa ihmisiä tällä hetkellä. -Monna Vanna menee jo 140:ntä kertaa Deutsches Theaterissa ja menestyi -Tukholmassakin, vaikka kritiikki oli kylmä ja näytteleminen kaikkien -arvostelujen mukaan heikkoa. Mutta sittenkin se menestyi. - -"Sano Silénille ja pikku rouva Leinolle, että Sarah Bernhardt näyttelee -täällä 24-28 toukokuuta, jos tahtovat nähdä häntä. Koti, Fedra, -Kamelianainen ja Frou-Frou, siinä hänen ohjelmistonsa. Oletko päättänyt -kesästäsi? Tulen yhtä mielelläni Marienbadiin kuin Sodeniin, päätä vain -'wohin'. Ilmoita päätöksesi Alma Birkmanillekin, jos hän tahtoisi tulla -mukaan. Noin 20 p. kesäkuuta olen minä valmis ('mobil'). Jopa 15, jos -kenties sopisi paremmin. Tapaammeko toisemme Münchenissä? - -"Tervehdi Finneä ja sano, että hän luopuu ajattelemasta Mariaa -Magdalasta. Sanoja! sanoja! sanoja! Eikä ainoatakaan syntysanaa. -Akateemillista alusta loppuun. Kaarlo." - -Kolmas kirje on Firenzestä ja kirjoitettu helatorstaina (21/5): - -"Armahin. Kolme päivää olin Münchenissä, jossa minua paleli, niinkuin -ainoastaan Münchenissä on mahdollista. Pelkäsin suorastaan että tulisin -sairaaksi, niin kiukkuista siellä oli. Se meni kuitenkin ohi, kun olin -saanut alpit taakseni. Käin yhden jotenkin mieltäkiinnittävän -[Venetian] Kauppias-näytännön, jossa Possart esiintyi, ja kaksi kertaa -la divine Sarah'n. La dame aux camélias ja Phédre. Edellistä -katsellessani mietiskelin kumpi oli homehtuneempi, kappale vai esitys, -niin pelottavan muinaisaikuisia olivat molemmat; mutta Phédressä Sarah -hankki itselleen loistavan korvauksen. Siinä hän yhä vielä oli 'la -divine'. Siinä oli hänen plastiikkansa niin ihmeteltävä ja Racinen -säkeet virtasivat niin täynnä eloa, että tuntui kuin olisivat samalta -päivältä. Myötäesiintyjätkin olivat siinä parempia, sillä de Max, joka -on etevä taiteilija, ei ollut mukana Kamelianaisessa. Theseus vainaja --- no! peittäkäämme hänet hämärään. Puvut olivat erittäin -maalauksellisia, mutta valokuvia ei ollut saatavissa. - -"Nyt olen ollut muutamia päiviä Firenzessä. Täysi kesä ja -auringonpaistetta juotavana aamuin ja pitkin päivää. Pari -teatteri-iltaa on minulla mainittavana, mutta valitettavasti aivan -arvottomia ranskalaisia farsseja. Mutta ne näyteltiin italialaisella -vauhdilla. Täältä käy tieni Pisaan, Genovaan, Speziaan, jossa viivyn -jonkun ajan. Terveisiä kaikille Kaarloltasi. - -"J. K. Onko Finne saanut Marian Magdalasta. Postissa oltiin vähän -vastahakoisia, kun olin sulkenut paketin lakalla. Sanoivat ettei se -pidä, ja jos ristiside aukeaa, niin posti ei ole vastuunalainen. -Tyhmästi kyllä en välittänyt varotuksesta, vaan luotin onneeni. Kenties -se on pettänyt. Kirjoita Speziaan. Poste restante". - -Neljäs kirje on Speziasta. Sen näkee sisällyksestä sekä ilmotuksesta: -"Osotteeni on: Italia, Spezia. Albergo d'Italia". Päivämäärää ei ole, -mutta nähtävästi se on toukokuun lopulta. - -"Rakkahin Sisar. Olen juuri sähköttänyt Sinulle erään ikävän asian -johdosta. Lompakkoni, jossa oli passini ja 600 liiraa, varastettiin -matkalla Firenzestä Speziaan. Oli alituisia junanvaihdoksia, ja kun -Italian rautateillä ei huudeta asemien nimiä, olin melko lailla -hermostunut. Muuan hyväntahtoinen herra auttoi minua kaikissa -vaihdoksissa, mutta käytti samalla tilaisuutta varastaakseen -lompakkoni. Hän katosi tietysti kohta. Minä ilmotin asian -asemapäällikölle, mutta hän ei antanut paljoa toivoa. Lupasi kuitenkin -ilmottaa asian poliisille. - -"Tämä ikävä tapaus on turmellut koko Italian matkani. Mieleni on -masennuksissa ja kassani tyhjä. Jos siis tahdot alottaa -kylpyparannuksen varhaisemmin, niin olen valmis milloin tahansa. -Niinikään missä tahansa. Ilmota minulle vain, minkä paikan valitset. -Jollet tule mukaan, lähden kai Sodeniin. - -"Ja mieleni oli niin kevyt Firenzessä. Mutta kevytmielisyys rangaistaan -kukkuramitalla. Kaarlosi." - -Viides ja nähtävästi viimeinen kirje, jonka Kaarlo on sisarelleen -kirjoittanut, on sekin Speziasta (postileiman mukaan) kesäkuun 2 pltä. -Hän kiittää rahojen nopeasta lähettämisestä; ne olivat jo tulleet -toukokuun viime päivänä, vaikka hän helluntaijuhlan tähden oli ne -saanut vasta seuraavana aamuna. "Sydämellinen kiitos hienotunteisesta -hyvyydestäsi, että säästit minulta nuhteet, jotka huolimattomuudellani -olin hyvin ansainnut (!)" -- "Täällä on ihanaa, mutta ylihuomenna jätän -Spezian tehdäkseni pienen matkan rannikkoa pitkin." Emilie oli -ilmottanut lähtevänsä matkalle 13 p., joten Kaarlo arveli hänen 17 p. -olevan Berlinissä ja sanoi odottavansa sähkösanomaa 18 p. Müncheniin -(hotel Gassner). Kylpypaikka, Marienbad taikka Soden, oli vielä -kysymyksenalainen, vaikka Kaarlo mieluummin ajatteli jälkimäistä; jos -se valittaisiin, yhdyttäisiin Frankfurtissa. "Olen kai jo 15 p. -Münchenissä. -- Katarrini seuraa minua uskollisesti, mutta lievänä. -Hyvästi ja vielä kerran kiitos." - -Näin oli lähin tulevaisuus suunniteltuna, mutta miten todellisuudessa -kävi, sen saamme tietää Emilien myöhemmistä kirjeistä kotimaahan. -- -Joko "rannikkomatkalta" taikka suoraan Speziasta Kaarlo 7 tai 8 p. -kesäk. saapui Genovaan ja otti asunnon Hotel Centralissa (jonka isäntä -oli saksalainen). Oltuaan "pari kolme päivää" tässä kaupungissa hän -torstaina 11 p. iltapäivällä ollessaan kävelyllä sai halvauskohtauksen -(verenvuodatuksen aivoihin), joka kumminkin alussa oli niin lievä, että -hän horjuvin askelin saattoi palata hotelliinsa. Palvelijat olivat -nähneet hänen tulla hoipertelevan ja ikäänkuin etsien katselevan -taloja. Joku heistä seurasi häntä hänen huoneeseensa ja jätti hänet -sinne, luullen että hän oli juovuksissa. Vasta lauvantaina -- siis -kahden vuorokauden päästä! -- kun vierasta ei alkanut näkyä, meni -isäntä hänen luokseen ja huomasi hänen tilansa. Silloin kutsuttiin -saksalainen lääkäri saapuville, ja sairaan papereista saatiin tietää, -mistä hän oli kotoisin. Kun sittemmin turhaan oli pyydetty venäläisen -konsulin apua ja välitystä asiassa, päätti hotellin isäntä (13 tai 14 -p.) sähköttää tapauksesta Helsingin kaupungin pormestarille. Näin tuli -tieto kotimaahan, josta kumminkin Emilie jo oli lähtenyt niin aikaisin, -että hän silloin oli Berlinissä, ja siis vasta siellä Helsingistä päin -lähetetyn sähkösanoman kautta sai tietää, miten veljen oli laita. - -Emilien aikomus oli ollut Münchenissä yhtyä Kaarlon kanssa ja siellä -yhdessä päättää, mihin he lähtisivät parannuksille. Nyt ei ollut muuta -tehtävänä kuin matkustaa suoraa päätä Genovaan. Onneksi oli sisarusten -hyvä ystävä nti Alma Birkman hänen seurassaan, ja oli hän kohta valmis -saattamaan Emilietä, jolle -- nyt jo 69 vuotta täyttäneelle -- pitkä -matka semmoisessa tarkotuksessa luonnollisesti oli sangen arveluttava -yritys. Maanantaina 15 p. klo 7 illalla he lähtivät Berlinistä ja -saapuivat keskiviikkona Genovaan. Täällä he tapasivat Kaarlon -hotellissaan, jossa hänen siis oli täytynyt mitä puutteellisimman -hoidon alaisena maata lähes kokonainen viikko. Ensimäinen toimi oli -saada sairas muutetuksi sairaalaan. Mieluimmin olisi hänet viety -muutamaan saksalais-protestantiseen, mutta valitettavasti siellä ei -ollut tilaa, ja sentähden oli pakko mennä italialaiseen nimeltä -Ospedale di Sant' Andrea.[71] - -Koko seuraavalta Kaarlon pitkältä sairauden ajalta on meillä runsaasti -tietoja. Emilie kirjoitti näet hyvin ahkerasti lähimmille -sukulaisilleen sekä neideille Aini Nevanderille ja Alma Birkmanille, -joista edellinen hoiti hänen asioitaan Helsingissä ja jälkimäinen kesän -loppupuolella palasi kotia. Kumminkin rajotumme tässä ainoastaan -tärkeimpään. - -Ensi aika oli hyvin epätoivoinen. Sairas ei voinut puhua, ja oli sitä -paitse oikea puoli ruumista halvautunut, ainoastaan oikeaa kättä hän -voi vähän liikuttaa. Lääkäri, joka osasi huonosti ranskaa, sanoi -lyhyesti: "le cas est très grave" (tapaus on kovin vakavaa laatua), ja -hoitajattarilla oli vielä vähemmän sanottavaa. Ne puhuivat näet -italiaa, jota ei Emilie enempää kuin nti Birkmankaan ymmärtänyt. Tämä -teki luonnollisesti olon vieraassa maassa kahta tuskallisemmaksi. -Emilien levottomuutta enensi sekin että hän pelkäsi itse tulevansa -sairaaksi ja myöskin aina muisti tätiänsä, rva Sanmarkia, joka -85-vuotiaana, miltei yksinään kotona, kaipasi sisaren-lapsiaan, joiden -luona hän asui. Toiselta puolen hän sentään ajatteli, että kaikki olisi -voinut olla pahemminkin. "Jos halvaus olisi sattunut etäämpänä -hotellista, niin me tällä hetkellä ehkä emme tietäisi missä onneton -veli parkamme taistelisi kovaa kamppaustaan. Jumala auttakoon meitä -kovasti koeteltuja ihmislapsia." Ilman nti Birkmania hän tuskin olisi -kestänyt -- "70-vuoden seuduilla ei ihmisen joustavuus eikä -vastustusvoima voi olla suuri". Erinomaiseksi helpotukseksi Emilielle -oli, että jonkun ajan päästä sisar, rva Augusta af Heurlin, poikansa -Laurin kanssa tuli Genovaan. - -Heinäkuun alussa alkoivat parantumisen merkit keventää omaisten mieliä, -ja "elämä käydä valoisammaksi". Kuun keskivaiheilla Kaarlo jo sai -koettaa kävellä hoitajattaren tukemana ja vähän myöhemmin myöskin -ajella ulkona. Samaan aikaan sairas alkoi puhuakin, ja ensi sanat, -mitkä hän lausui, ilmaisivat, että hänen ajatuksensa olivat selvät. -Eräänä päivänä Emilie ja Augusta koettivat italialaisesta -sanomalehdestä saada tietoa maailman asioista. He lukivat paavin -kuolemasta ja lehden arvelun, että kardinaali Rampolla tulisi vainajan -seuraajaksi. Kaarlo kuulee tämän ja yhtäkkiä hän lausuu aivan selvästi -ruotsinkielellä: "Rampolla har spelt ut sin roll, Rampolla blir aldrig -påfve" (R. on näytellyt osansa loppuun, R. ei tule koskaan paaviksi). -Ja niin olikin, Rampollasta ei tullut paavia! -- Sittemmin puhuminen -kuitenkin näyttäytyi vaikeaksi, alussa sairas usein käytti sekaisin -suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja italialaisia -sanoja. Heinäkuun viimeisellä viikolla oli parantuminen niin edistynyt, -että voitiin lähteä Wiesbadeniin, josta Emilie l/8 ilmottaa matkan -menneen hyvin. - -Wiesbadenissa vietetty toinen jakso tätä pakollista ulkomaallaoloa oli -monessa kohden siedettävämpi kuin Genovan aika. Oltiin maassa ja -ympäristössä, jonka kieli ja tavat olivat vähemmän vieraita, ja -asuttiin vapaassa mukavassa asunnossa (Pension Victoria, -Sonnenbergerstrasse 17), ja kotimaa oli lähempänä. Tämä viimeinen -seikka teki, että vaikka Augusta-sisar lähti kotia elokuun alussa ja -nti Birkman sen keskivaiheilla, saattoi heidän sijastaan muita -läheisiä, ndit Anna Sarlin ja Aini Nevander sekä Ossian-veli ja -myöhemmin hänen vaimonsakin, rva Agnes Bergbom (Vuorenheimo), toinen -toisensa perästä käydä sisarusten luona tuottamassa vaihtelua heidän -yksitoikkoiseen elämäänsä. Pääasia oli kumminkin, että Kaarlon parannus -edistyi edistymistään, kun hän jo saattoi yhtä mittaa istua ja kävellä -ulkona. Totta kyllä ei toipuminen sentään ollut niin ripeä, että se -olisi saanut sisarukset huolettomiksi. "Häntä surettaa nyt alati", -Emilie kirjoittaa Kaarlosta 16/8, "että hän ei taida tulla täysin -terveeksi voidakseen tehdä työtä ja toimia niinkuin ennen. -Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä kaikki lääkärit saarnaavat, mutta -sitä tavaraa ei aina ole tarpeeksi!" Tämä alakuloisuus näytti kasvavan -elokuun lopussa, jolloin potilas tiesi syyskauden työn alkavan kotona. -Hänen täytyi nyt pakosta antautua siihen lepoon ja työttömyyteen, jota -hän ennen oli kaivannut ja joka, ennemmin riittävässä määrässä saatuna, -kenties olisi pelastanut hänet siitä iskusta, joka nyt oli häntä -kohdannut. - - * * * * * - -Helsingissä olivat olot näytäntökauden alussa erittäin huolestuttavat, -ettemme sanoisi toivottomat. Tätä ei aiheuttanut ainoastaan se seikka -että oli käytävä työhön käsiksi ilman kokenutta johtajaa, joka kolme -vuosikymmentä oli laitosta hoitanut, vaan myöskin syyskuun alussa -tullut sanoma, että anomus korotetusta valtioavusta oli korkeimmassa -paikassa hyljätty -- tietysti kenraalikuvernöörin vaikutuksesta, joka -arvatenkin oli tahtonut näyttää mitä se merkitsi että hän oli teatterin -"vihollinen". Kun velat nousivat noin 60,000:een markkaan (toinen puoli -toiminnan tuottamaa tappiota, toinen puoli uusien koristusten -kustannuksia), niin on myönnettävä, että asema oli sangen arveluttava. -Kuitenkaan ei heitetty kirvestä järveen, vaan tuumittiin keinoja. -Ensiksikin johtokunta päätti, nojaten puheenjohtajansa, Antti Jalavan, -ja Bergbom-sisarusten väliseen kirjeenvaihtoon asiasta, määrätä vuoden -loppuun asti teatteritoimen johtajaksi _Jalmari Finnen_, joka jo 7 -vuotta oli ollut Kaarlo Bergbomin apulaisena ohjaaja- ja muissa -toimissa; toiseksi suunniteltiin yleinen rahankeräys ja käännyttiin -kenraalikuvernöörin puoleen anomuksella saada siihen koko maata -tarkottava virallinen lupa; ja kolmanneksi sovittiin, että korotetun -valtioavun anomus oli uudestaan tehtävä kevätpuolella, sillä selväksi -katsottiin, että teatteri huolimatta kansalaisten avustuksesta ei voisi -kauvemmin tulla toimeen uudessa talossaan, ilman runsaampaa vuotuista -apua yleisistä varoista. - -Itse näytännöt olivat jo, ennen kun nämä päätökset tehtiin, alkaneet -(30/8) Murtovarkaudella, Figaron häillä ja Tukkijoella, joka viimeinen -4/9 näyteltiin 100:nen kerran (T. Pakkalan ja O. Merikannon hyväksi). -Kuinka Bergbom-sisarukset Wiesbadenissa seurasivat tapahtumia, näkee -seuraavista Emilien kirjoittamista sanoista nti Birkmanille: "Finne -raukalla ei suinkaan ole helppo taakka kannettavana. Salo on Parisissa -[opintomatkalla], Närhi on Lybeckin sairaalassa,[72] [nti] Högdahlkin -parannuksilla, Riddelin poissa ja 4 henkeä erosi keväällä, joten -hänellä on 8 entistä vähemmän käytettävänä;[73] ajatteles miten paljo -pikku rooleja on harjotettavana ja miten paljo aikaa menee hukkaan -vanhojen kappalten harjotuksiin. Helppo on sanoissa suunnitella -kauniita ja rikkaita ohjelmia; vaikeampi toteuttaa ne, varsinkin -meidän, joiden täytyy itse toimituttaa kappalten kääntäminenkin." -Nuoruuden koko innolla toimien Finne kuitenkin jo syyskuulla sai -aikaan kolme ensi-iltaakin: 9/9 B. Leinon suomentama G. Hauptmannin -5-näytöksinen huvinäytelmä _Professori Crampton_, 18/9 J. E. -Lagerstedtin (Lahdensuo) suomentama P. Heysen 5-näytöksinen näytelmä -_Maria Magdalasta_ ja 30/9 I. Latun suomentama Gorkin 4-näytöksinen -_Pohjalla_. Ensimäinen näistä kappaleista meni vain 3 kertaa, mutta -Lindfors, jota varten kappale oli otettu, loi Cramptonista erittäin -havainnollisen kuvan, jossa sekä traagillisuus että huumori pääsivät -oikeuteensa; sitä vastoin saavuttivat molemmat toiset hyvän -menestyksen. Maria Magdalasta, jonka nimiosan Katri Rautio esitti -värikkäästi ja kokeneella taiteella, meni 9 kertaa, ja Pohjalla, jota -kritiikki arvosteli "huolellisesti harjotetuksi ja hartaudella -näyttämölle toimitetuksi", 6 kertaa. - -Lokakuun 2 p., jolloin _Kaarlo Bergbom_ täytti 60 vuotta, -toimeenpantiin johtokunnan päätöksestä juhlanäytäntö, jonka tuottama -tulo oli käytettävä Bergbomin muistoksi ja teatterin hyväksi tavalla, -joka jätettiin hänen itsensä määrättäväksi. Ohjelma oli seuraava: Jean -Sibeliuksen Finlandia, (jonka soitti filharmoninen orkesteri R. -Kajanuksen johtamana), J. H. Erkon sepittämä alkajaisruno (jonka Axel -Ahlberg lausui), Nummisuutarien 2:n ja 3:s näytös, 6. Verdin -Trubadurista: Leonoran aria 1:stä näytöksestä ja G. Donizettin -Rykmentin tyttärestä: kohtauksia 3:sta näytöksestä. Kahden viimeisen -numeron esittäminen tuli illan merkkikohdaksi, sillä Leonorana ja -Mariena esiintyi _Ida Basilier-Magelsen_, joka varta vasten oli -juhlapäiväksi saapunut Kristianiasta. Vaikka laulajatar nyt oli 57 -vuotta, oli hänen äänessään kuitenkin vielä tuoreutta ja kirkkautta, -jotka liikutuksella täyttivät sen osan yleisöä, joka oli ihaillut häntä -Suomalaisen oopperan alkuaikoina, ja sai nuorempien aavistamaan, kuinka -häntä oli niin rakastettu ja ylistetty. -- Toinenkin muinoisia -oopperatähtiämme, _Alma Fohström-Rohde_, oli kaukaisesta kodistaan -tullut juhlatilaisuuteen. Hän ei kuitenkaan esiintynyt näyttämöllä, -vaan lähetti sinne, Erkon lennokkaan, lämpimän runoelman kuultuaan, -Bergbomin rintakuvan juurelle laskettavaksi laakeriseppeleen -"Suomalaisen näyttämötaiteen nerokkaalle luojalle ja kehittäjälle". -- -Päivän sankarin poissa ollessakin muodostui näin juhlailta -tunnelmalliseksi ihailun ja rakkauden tunnustukseksi miehelle, "jonka -elämäntyö nyt oli jokaisen ilo ja ylpeys". -- Juhlasta lähetettiin tri -Bergbomille seuraava sähkösanoma: - - "Hopeoita hapsillesi - Kylväissä elosi illan - Näät Sä kuinka työsi he'elmät - Luonehet on suuren sillan, - Joka yhdistävä kansan, - Suomalaiset, vanhat, nuoret, - Valonlieden ympärille - Taiteen lämpölähtehille - Asunnoihin, joista Sulle - Monin kerroin kaivatulle - Tänäpäivänä pyhänä - Kiitos kaikuu kirkkahinna - Syömmen pohjasta syvästä." - -Jatkaaksemme katsaustamme syyskauden toimintaan, on vielä mainittavana -neljä ensi-iltaa, joissa esitettiin kaksi ulkomaalaista ja kaksi -kotimaista uutuutta. Ensimäinen oli J. Snellmanin suomentama A. -Strindbergin 5-näytöksinen satunäytelmä _Onnen Pekan matka_ (28/10), -joka, samoin kuin molemmat edelliset, onnistui hyvin. Se näyteltiin 11 -kertaa. Esiintyjistä kiitettiin erittäin Weckmania nimiroolissa sekä -Kilpeä, nti Heleniusta ja Olga Leinoa sivuosissa, jota paitse -näyttämöllepano sai tunnustusta. Toinen näitä uusia kappaleita, O. -Mannisen etevästi suomentama Molièren _Oppineita naisia_ (11/11) sitä -vastoin esitettiin vain viisi kertaa, vaikka Lindfors oli oivallinen -Trissotin sekä rva Rautio Philamintenä, Helmi Tähtinen Henriettenä -varsin miellyttäviä, ja vielä muutkin hyvin mukiin meneviä. -Kotimaisista näytelmistä herätti melkoista huomiota Arvid Järnefeltin -3-näytöksinen _Kuolema_ (2/12), jota varten Jean Sibelius oli -säveltänyt musiikin. Etenkin ensimäinen näytös, missä kuolinvuoteellaan -makaavan naisen uni tanssijaisista, joista kuolema tulee noutamaan -häntä, esitetään näkyvänä ihmeen tunnelmallisen valssisävelmän -soidessa, teki syvän taiteellisen vaikutuksen. Sävelmä ei ollut mikään -muu kuin tuo "Valse triste", joka sittemmin on tullut maailmankuuluksi. -Kappale meni kuusi kertaa. Sitä vastoin täytyi Alpo Noposen -5-näytöksisen näytelmän, _Hemming Gad_, (9/12) tyytyä 4 iltaan, vaikka -siinäkin eri näyttelijät, niinkuin Axel Ahlberg nimiroolissa, Lindfors -paavin legaattina Arcimboldina ja monet muut näyttäytyivät tehneen -kelpo työtä. -- Kun näiden uutuuksien lisäksi mainitsemme ajanjakson -tärkeimmät uusinnot, Vasantasena, Antigone ja Orleansin neitsyt, -huomataan ettei ohjelmistolta puuttunut enemmän mielenkiintoa kuin -vaihtelua. Itse asiassa näyttäytyikin yleisö sangen tyytyväiseksi, se -kun täytti teatterin niin usein, että tulot olivat paremmat kuin oli -uskallettu toivoakaan. -- - -Syksyn tapahtumista, mikäli ne koskivat Kansallisteatteriakin, -mainitsemme vain _Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen_ kuoleman 13 p. marrask. -Niinkuin tämän teoksen alkuosista tiedetään, oli Yrjö-Koskinen -aikoinaan nuoren taidelaitoksen hartaimpia ystäviä eikä hän -myöhemminkään laannut sitä suosimasta, vaan nähtiin hänen vielä monesti -uudessakin talossa tarkkaavaisesti seuraavan näytännöitä. Tosin tältä -suomalaisuuden tarmokkaalta, uupumattomalta sankarilta riitti vähän -aikaa taidenautintoon, mutta milloin hänelle vapaa ilta sattui, hän -mielellään vietti sen kansallisessa teatterissa; hän oivalsi -täydellisesti miten sekin oli tärkeä puoli sitä sivistyselämää, jonka -kehittäminen ja vahvistaminen oli ollut hänen toimintansa päämääränä. --- Johtokunnan päätöksen johdosta peruutettiin jo mainitun kuolinpäivän -illaksi ilmotettu näytäntö ja laski sen esimies, Antti Jalava, vainajan -haudalle seppeleen, jonka nauhoihin oli painettu sanat: "Suosijalleen -ja ensimäisen johtokuntansa jäsenelle Suomen Kansallisteatteri"; -samanlaisen kiitollisuuden ja kunnioituksen merkin esiinkantoi Benjamin -Leino toveriensa, näyttelijäkunnan edustajana. - -Palaamme jälleen Bergbom-sisarusten luokse, joiden ulkomaillaolo jatkui -jatkumistaan, vaikka Emilie aikaisemmin oli kuvitellut mahdolliseksi, -että Kaarlo lokakuulla kykenisi lähtemään kotimatkalle. Jo syyskuun -alusta sairas kyllä saattoi vapaasti tehdä yhä pitempiäkin kävelyjä, -mutta (oikea) käsi ja kieli toipuivat hitaasti. Sitä paitse oli muisti -heikontunut, niin että puhuessa sanoja puuttui. Toiselta puolen Kaarlo -kohta tunsi ja osasi nimittää sävelmät, jotka orkesteri soitti -iltapäiväkonserteissa. Pahinta oli että hänen mielensä oli yhtä mittaa -masennuksissa, ja enemmän kuin mikään muu teki se Emilien hoitajatoimen -raskaaksi. Syyskuun lopussa Kaarlo ensi kerran kävi oopperassa, jossa -annettiin Weberin Oberon, hän istui siellä näytännön loppuun, olematta -sentään tavallista väsyneempi seuraavana päivänä. - -Mitä sisarukset kuulivat Kaarlon 60-vuotisjuhlan valmistuksista -- muun -muassa että aikomus oli esittää Paola Moroni -- ei heitä suuresti -ilahduttanut. Siitä Emilie kirjoittaa 15/9 Alma Birkmanille: - -"Sinä iloitset Paola Moronista; me sitä vastoin olemme sangen -tyytymättömiä sen näyttelemisestä, mutta emme voi emmekä tahdo kieltää -sitä; on aina helpompi tehdä muistutuksia kuin panna muuta sijaan. -Eihän kappaleella ole mitään kirjallista ansiota. Se tekaistiin 33 -vuotta sitten, silloisten vaatimusten mukaan, rva Raata ja amatöörejä -varten, tarkottamatta mitään merkityksellistä, eikä se siis tuota -kunniaa tekijälle. Sitä paitse ovat nykyisissä raskaissa ja tukalissa -oloissa kaikki juhlat tarpeettomia, eikä meillä voida viettää semmoisia -ilman viiltäviä soraääniä. On hyvä olla poissa sinä päivänä, niin ettei -ihmisillä ole pakko vastoin tahtoansa osottaa ystävällisyyttä." - -Tämä on yksi niitä harvoja kohtia, joissa tulee tuntuviin mielen -katkeruus, johon sisaruksilta (niinkuin viime luvun lopussa esitetyistä -seikoista näkyy) ei puuttunut aihetta. Yleensä he ihmeen -johdonmukaisesti välttivät senlaatuisia purkauksia, ymmärtäen että -vaikeneminen ja unohtaminen on paras keino vastustaa elämän -viheliäisyyttä. -- Itse he viettivät juhlapäivän pienillä -kahvikekkereillä, joissa olivat läsnä heidän kälynsä, Agnes -Vuorenheimo, ja kauppaneuvoksen rouva Eva Ahlström ja hänen tyttärensä -Hjördis. Rva Ahlströmin ystävällisyyttä ja rakastettavaisuutta Emilie -useassa kirjeessään mainitsee. Kaarloa ilahduttivat monet sähkösanomat -ja kirjeet kotimaasta. - -Lokakuun alussa ilmat muuttuivat sateisiksi, ja kun Wiesbaden muutenkin -oli alkanut heitä kyllästyttää, sisarukset päättivät muuttaa -olopaikkaa. Emilie olisi tahtonut jäädä Saksaan, mutta Kaarlo ikävöi -etelään, ainoastaan lämmöstä ja auringonpaisteesta hän toivoi -paranevansa. Kälynsä seurassa he 9/10 matkustivat Wiesbadenista ja -saapuivat 13/10 onnellisesti Nizzaan. Valitettavasti täytyi rva -Vuorenheimon kuitenkin kohta lähteä paluumatkalle, ja silloin jäivät -Kaarlo ja Emilie jälleen kahdenkesken vieraaseen maahan. Tämä heidän -yksinäisyytensä huolestutti Emilietä ylen määrin, mutta siihen ei ollut -mitään apua, ja onneksi hän koko ajan pysyi terveenä. -- Matkalla -Kaarlo oli ollut erittäin voimissaan. "Milanossa", Emilie kirjoittaa, -"hän oli niin merkillisen pirteä ja reipas, elämänhaluinen ja valpas, -että kokonaan unohti, että hän oli sairas. Sanomatta mitään meille, hän -meni ja haki erään pienen teatterin, missä Zacconi seurueineen esiintyi -ja osti meille pääsylippuja, ja muutenkin hän käveli paljon yksin -hauskassa kaupungissa." Nizzassa oli matkalla saadun katarrin tähden -ensi aika vähemmän myötäinen. Ilma oli ihanaa, mutta suuresti -sisarukset kaipasivat seuraa, heillä kun ei ollut ketään kenen kanssa -olisivat voineet vaihtaa ymmärtämyksen sanaa. Sitä tervetulleemmat -olivat kirjeet kotimaasta, omaisilta ja ystäviltä teatterin -ulkopuolella ja itse teatterissa (Cilla Silén ja Kirsti Suonio), ja -Emilieltä meni melkoinen aika kirjeenvaihtoon. Enimmäkseen hän kertoo -Kaarlosta ja olosuhteista missä elivät, lausuu ajatuksiaan kotimaan -viesteistä ja mainitsee havaintojaan sikäläisestä luonnosta. Niin esim. -27/10 Aini Nevanderille: - -"Tiedät kuinka ihana Välimeri on tyynellä ilmalla, pinta metallin -kiiltoinen, emaljoitu, väriloisteessa hohtava; eilen, kun oli kova -myrsky, menin rannalle katsomaan, miltä se silloin näytti. Se oli jos -mahdollista vieläkin loistokkaampi. Pitkissä suorissa riveissä rantaa -kohti rientävät aallot vyöryivät kuin suuret, siniset ja valkoiset -lumivuoret; kohina, pauhu ja kamppailu olivat aivan hurmaavia, -huumaavia. Oli kuin taikavoima olisi houkutellut alas rantaan, jotta -aallot saisivat huuhtoa pois kaiken pienen, likaisen ja alhaisen; -ainoastaan se mikä oli suurta, jaloa ja katoamatonta saattoi vastustaa -sen valtaa ja mahtia. Ihme että etelämaitten kansansadut ovat niin -köyhiä ja proosamaisia, mitä tulee Ahtiin, vedenneitoihin j.n.e." -- -Nti Silénille 30/10: "Ette tiedä, kuinka suuren ilon teitte meille -[kirjeellänne]. Aina ovat ajatuksemme kotimaassa ja teatterissa. Että -olot rakkaassa isänmaassa ovat synkät ja huolestuttavat, tekee sen vain -kaksinkerroin kalliiksi. Jumala varjelkoon ja auttakoon sitä kaikessa -hädässä ja surussa. -- Nyt on syksy tullut tännekin; kumminkin on -lämmin, mutta pyhästä saakka on joka päivä satanut. Puiden väriloisto -on mitä ihanin, ja tuuli ajaa kirjavia, punaisia, keltaisia ja -pronssinvärisiä lehtiä katuja pitkin. Olemme sentään joka päivä olleet -ulkona 3-5 tuntia, ilma on erittäin miellyttävä ja lempeä. Kun sade on -liian kova taikka kun emme enää jaksa kävellä, asetumme istumaan jonkun -kahvilan edustalle, missä telttakatos suojaa meidät sateelta, juomme -pienen lasin kahvia ja katselemme miten ihmiset kulkevat edestakaisin. -Muita huvituksia meillä ei ole, mutta eihän tarkotus olekaan huvitella. -Koko tämän viikon Kaarlo on ollut reipas ja sangen hyvällä tuulella; -viime viikolla päinvastoin." -- -- - -Oltuaan kuukauden ajan Nizzassa sisarukset muuttivat 12/11 Sestri -Levanteen, joka kyläntapainen paikkakunta, Genovan ja Spezian -keskivälillä, on Rivieran pienimpiä ja hiljaisimpia. Ensimäisiä -kirjeitä mitä he siellä saivat, oli Antti Jalavalta Kaarlolle. Siinä -kirjoittaja ensin ilmottaa tulon näytännöstä 2/10 tekevän 1600 mk -(tieto oli myöhästynyt sentähden että orkesterin laskua oli odotettu, -siksi kun lopulta R. Kajanus oli antanut sanan, ettei siitä otettu -mitään maksua) ja kehottaa Kaarloa määräämään, mihin rahat ovat -käytettävät. Sitte hän jatkaa teatterioloista: - -"Mitä muuten teatterin asioihin tulee, niin ne ovat olleet varsin hyvät -niin yhdessä kuin toisessakin suhteessa. Vaikka täällä on annettu -Coquelin-näytäntöjä sekä Aino Ackté- ja Maikki Järnefelt-konsertteja -tukevilla hinnoilla, sinfonia- ja populäri-konserteista puhumatta, ja -vaikka täällä on tuo kirottu sirkus, jossa joka ilta kuuluu olevan -täysi huone, sekä varietéfröökinöitä Fenniassa, Kämpissä, Stavenoffilla -y.m., vieläpä unkarilaista mustalaismusiikkia Seurahuoneella, niin -siitä huolimatta on meillä ollut ylimalkaan hyviä huoneita, niin että -keskiluku on pysynyt 1000 markassa illasta, kun sitä vastoin -ruotsalaisessa teatterissa kuuluu käyvän kovin vähän väkeä. Ihmiset -ovat myöskin, mikäli minä tiedän, olleet tyytyväisiä annettuihin -kappaleihin ja siihen tapaan, millä ne on esitetty. Tosin Eino Leino ja -Hbln arvostelija asettuivat korkeille hevosilleen 'Onnen Pekkaan' -nähden ja moittivat sen ottamista ohjelmistoon, koska se muka jo on -liian vanha -- edellinen olisi tahtonut 'Mäster Olofin' -- mutta se, -joka ei ottanut ollakseen samaa mieltä kuin he, oli yleisö, joka eilen -illalla tuli jo kuudennen kerran, silloinkin vielä hyvin lukuisana, -kappaletta katselemaan. Ensi keskiviikkona on taas ensi-ilta: 'Les -femmes savantes', jonka Manninen on kääntänyt niin mestarillisesti, -että, kuten väitetään, se tuntuu alkuteokselta, jonka vuoksi hän onkin -pyytänyt ja, tosin vastustelemisen jälkeen, saanut saman honorarion -kuin minkä alkuteoksista maksetaan. - -"Finne on siis tähän asti spesimineerannut sangen hyvin. -- -- Erittäin -näyttää hänellä olevan kykyä säästäväisyyteen, joka näinä ahtaina -aikoina tietysti on mainio ominaisuus. Seurauksena siitä on esim. että -jo näiden kahden kuukauden kuluessa on maksettu vuokraa 8,000 mk., ja -eilen illalla, kun hänen kanssaan keskustelin teatterin asioista, hän -uhkasi saada jouluk. 1 p. nostettavan 8,000 markan valtioavun kokonaan -säästymään velkojen maksamiseen. - -"Tuo säästäväisyys ei kumminkaan tule näkyviin yleisölle kappaleitten -'ylöspanemisessa'. Niinpä näytti esim. 'Onnen Pekka' niin komealta, -että itse Eino Leino -- joka muuten ei ole liioin parantanut tapojaan, -vaan yhä edelleen jatkaa nalkutuksiaan ja letkauksiaan teatteria -vastaan -- antoi houkutella itsensä kiittämään sen kauniita koristuksia -ja komeata näyttämöllepanoa, vaikka tämä ei ole maksanut enempää kuin --- 500 markkaa!" -- -- - -Teatterin menestys ilahdutti sisaruksia, mutta useammin he saivat -sanomia, jotka lisäsivät heidän alakuloisuuttaan. Semmoinen oli muitten -edellä tieto Yrjö-Koskisen kuolemasta, ja oli se saapunut kun Emilie -19/11 vastaa Jalavan kirjeeseen: - -"Rakas, koeteltu vanha ystävä! Rivimme harvenevat -- katkeraa ja -raskasta on tietää, että hän, joka niin uskollisesti ja niin -menestyksellisesti on taistellut maamme ja kansamme hyväksi, nyt on -poissa ja suru on kahta raskaampi ja katkerampi, kun hänen viimeisinä -päivinäänkin täytyi kokea niin paljon kiittämättömyyttä. Minusta on -kuin olisimme kaikki siitä vastuunalaisia. Kenties emme ole olleet niin -rohkeita, niin voimakkaita ja niin toimeliaita kuin meidän olisi -pitänyt olla. Miten suuri osa kateudella ja alhaisella itsekkäisyydellä -on ollut niissä parjauksissa, jotka tulivat hänen osakseen, senhän me -kaikki tiedämme. Levätköön hän rauhassa armaan isänmaan povella; -lukuisat sen pojat ja tyttäret siunaavat kiitollisuudella hänen -muistoansa." -- - -Kaarlon mielestä oli tulo juhlanäytännöstä pantava siihen rahastoon, -joka Martti Vuoren alotteesta oli perustettu kirjallisia palkintoja -varten, mutta lopullinen päätös sai kuitenkin jäädä suullisen -neuvottelun varaan -- se on tammikuun loppuun. -- -- "Tahtoohan Finne -olla johtajana helmikuuhun asti,[74] eikä Kaarlo suinkaan varhemmin -kykene mihinkään työhön. Onni, jos hän silloin kykenee. Hänen -parannuksensa edistyy niin hitaasti: surusanoma kotoa on tehnyt, että -hän eilen ja tänään on ollut aivan menehtynyt, ei ole voinut syödä eikä -nukkuakaan yöllä, vaan lakkaamatta yskinyt. Sitä paitse on ilma kolme -päivää ollut sateinen, niin ettemme ole voineet olla ulkona, ja voitte -käsittää kuinka aika tuntuu pitkältä tässä pienessä kylässä. Kun Kaarlo -koettaa soittaa jotain, niin käy alku oivallisesti, mutta sitte hän -häiriintyy eikä muista jatkoa; samoin on hänen puhuessaankin, että hän -kesken unohtaa mitä aikoi sanoa. Semmoisina hetkinä hän aina tulee niin -huolestuneeksi ja murheelliseksi, että on vaikea uudestaan herättää -hänessä rohkeutta ja toivoa. Kumminkin olemme kiitollisia, että kaikki -on niinkin hyvin, vaikka Kaarlon kärsivällisyys tavasta loppuu. Hän -tervehtii Teitä, Almaa ja nuoria mitä lämpimimmin. Jumala siunatkoon -Teitä kaikkia. Teidän murheellinen vanha ystävänne Emilie Bergbom." - --- "Miten olemme olleet mukana suurissa hautajaisissa", Emilie -kirjoittaa 25/11 nti Nevanderille ikäänkuin jatkona siihen, mitä ennen -oli Jalavalle maininnut Yrjö-Koskisen kuoleman johdosta, "sen kyllä -tiedät. Onpa meille suuressa surussamme ollut valonvälähdys nähdä, -kuinka yleistä osanotto on ollut ja kuinka syvästi ja tuskallisesti -kaikki tuntevat mitä kadotettu on. Miksei vainajan eläessä -julkilausuttu paljo siitä mitä nyt on sanottu. Miten oli mahdollista -että yliopisto saattoi tehdä itsensä syypääksi semmoiseen häväistykseen -yhtä maamme suurinta miestä kohtaan! Mummo Gaddilla oli tapa sanoa -'palkitsija elää' ja miten pahoin liekään, sanon minä samoin. Rehtorin -oli kai suurin syy; kyllä hänen sentään olisi pitänyt aikaansaada, -että yliopisto olisi laskenut seppeleen etevimmän suomalaisen -historiankirjoittajan haudalle. Hän luonnollisesti ei uskaltanut, nämä -ajat vievät meiltä rohkeuden. Kuinka hyvä olikaan että [J. R.] -Danielsonilla ja A. H. Snellmanilla (Wirkkunen) oli uskallusta ja -voimaa sanoa mitä sanoivat. Suuresti on meitä ilahduttanut, että Y. L. -ei pettänyt." -- Tähän lisättäköön vain, että Kaarlo ja Emilie -Bergbominkin nimet yhdessä heidän tätinsä, Sofie Sanmarkin, ja Augusta -af Heurlinin nimien kanssa luettiin seppeleessä, jossa oli kirjoitus: - - "Nukkuos, siunattu, helmassa Suomen, - Mahtavan henkesi työstä on huomen - Syntymämaallesi koituva kerran. - Nukkuos rauhassa Herran." - -Marraskuun viimeisinä taikka joulukuun ensi päivinä sisarukset -muuttivat Nerviin, lähellä Genovaa, ja siellä he oleskelivat -loppuaikansa Italiassa. Kun olivat näin lähellä Genovaa, kävivät he -sielläkin ja "kummallista", Emilie kirjoittaa nti Birkmanille, "oli nyt -hänen [Kaarlon] kanssa kävellä niitä teitä, joilla me kesällä astuimme -niin monta raskasta askelta; kuinpa vain voisin oikein kiittää Jumalaa -tästä armosta." Yhdessä kohden oli Nervissä olo onnellinen, nimittäin -siinä että ndit Paula af Heurlin ja Alma Birkman tulivat varta vasten -jouluksi ja uudeksi vuodeksi seurallaan ilahduttamaan vanhoja -sisaruksia. Mutta Kaarlolle tämä aika jälleen oli epäsuotuisa. Hän -vilustui ja hänellä oli sitä paitse "entisentapaisia sydänkohtauksia", -niin että hänen sekä ruumiilliset että henkiset voimansa alenivat. -Kumminkin hän uuden vuoden alussa halusi lähteä kotia -- ennen hän oli -ollut sitä vastaan -- ja kotia päin sitä lähdettiinkin, hiljalleen, -jotta Kaarlo ei kärsisi äkkinäisestä ilmanalan vaihdoksesta. Nti -Heurlinin täytyi sentään matkustaa nopeammin, mutta nti Birkman seurasi -sisaruksia, ollen heille suureksi avuksi ja lohdutukseksi. Ensin -pysähdyttiin Milanoon, josta Emilie 10/1 kirjoitti surullisen kirjeen -Antti Jalavalle, ilmottaen että toivo Kaarlon kykenemisestä ryhtymään -työhönsä oli pettänyt. Toinen pysähdys tapahtui Münchenissä, ja kolmas -Berlinissä, josta Emilie kirjoittaa 25/1 nti Nevanderille: - -"Täällä on lempeä ja kaunis ilma, eikä Kaarlo ole tuntenut mitään -haittaa pohjoisesta ilmanalasta; päin vastoin on hän täällä Berlinissä -ollut sangen reipas. -- Eilen Ida Aalberg esiintyi muutamissa -hyväntekeväisyyshuveissa klo 12 päivällä Rebekka Westinä -Rosmersholmissa. Hän onnistui hyvin, varsinkin kahdessa viimeisessä -näytöksessä, mutta kyllä hänen lausumistapansa erosi niin paljon -toisten puheesta, etten voi käsittää että _saksalainen_ yleisö olisi -siihen tyytyväinen: tosin kyllä jonkun kerran, mutta ei ajan pitkään. -Me lähetimme hänelle kukkia, mutta emme ole tahtoneet häiritä häntä -käynnillä." -- - -Kotia saapuivat matkustajat Kööpenhaminan, Tukholman ja Turun kautta -9 p. helmik. - -Kaksi päivää ennen, 7/2, _Emilie Bergbom_ oli täyttänyt 70 vuotta. -Samoin kuin teatteri syksyllä oli viettänyt Kaarlon 61:stä -syntymäpäivää juhlanäytännöllä, vietettiin sisarenkin merkkipäivää -antamalla näytäntö (Regina von Emmeritz), jonka tulo oli käytettävä -teatterin hyväksi hänen määräyksensä mukaan. Ennen näytelmän alkua -Kirsti Suonio lausui sen runoelman, jonka J. H. Erkko oli sepittänyt -Emilien 60-vuotisjuhlaksi. Täksi päiväksi oli Alpo Noponen kirjoittanut -seuraavan kauniin sonetin, jonka U. S. julkaisi: - - Olla mulla kultakannel hellä, - Nyt sen kunniaksi Suomen naisen, - jalon, uurastavan, uhraavaisen - Kielin kaikin täytyis värähdellä. - - Häntä muistain kiel' ei liikkuis kellä? - Mistä tapaa toisen hänen laisen: - ilon valmisti -- ja muut ne sai sen, - toisten ratto ain' on sydämellä. - - Vuodet vierii, hän on silti sama. - Parhaimpia harrastuksiamme - empimättä tukevi hän aina; - - runotarten hengen nuorentama - käsi hellä taiteen tarhassamme, - taivaan lähettämä kallis laina. - -Tulon tästä juhlanäytännöstä määräsi Emilie Bergbom pantavaksi -rahastoon, josta oli palkintoja jaettava suomalaisille -näytelmärunoilijoille. Samoin teki Kaarlo hänen kunniakseen -toimeenpannun juhlanäytännön tuloon nähden. Sisarukset ilmottivat -päätöksensä toukokuun lopussa. - -Asiat kehittyivät niin, että Finne jäi koko näytäntökaudeksi -johtaja-asemaansa, sillä osaksi heikkoudesta, osaksi varovaisuudesta -Bergbom pysyi miltei kokonaan erillään teatterin asioista. Edelliselle -olisi kuitenkin ollut onneksi, jos hän olisi aikaisemmin päässyt -vapaaksi vastuunalaisesta tehtävästään, sillä kevätpuoli tuotti hänelle -ikäviä vastoinkäymisiä. -- - -Mainitsemme tässä ohjelmiston pääpiirteet. Alkuvuoden merkkipäivät -vietettiin vanhaan tapaan, niin että uudenvuoden päivänä esitettiin -Nummisuutarit, 14/1 Regina von Emmeritz ja 5/2 Salamiin kuninkaat. -Viime mainittu oli tänä vuonna erittäin tärkeä, se kun oli _Runebergin -101:nen syntymäpäivä_, jota suurenmoisesti vietettiin ympäri koko maan. -Ennen kun itse näytäntö alkoi, lauloi Y. L. seisten näyttämöllä -runoilijan rintakuvan ympärillä Maamme-laulun. Merkille pantiin myös, -että 20 vuotta oli kulunut siitä kun Salamiin kuninkaat ensi kerran -esitettiin suomenkielellä, ja nähtiin nyt ensi-illan esiintyjistä B. -Leino (Leiokritos), A. Ahlberg (Leontes) ja E. Falck (Eubulos) vielä -entisissä rooleissaan. -- Ensimäinen uuden vuoden uutuus 15/1 oli -Jalmari Finnen suomentama Maeterlinckin 3-näytöksinen näytelmä _Sisar -Beatrice_, joka, nti Lilli Högdahl nimiroolissa, yhdessä Hannelen -kanssa meni 4 kertaa. Sen jälkeen tuli 27/1 huomattavana uusintona -Shakespearen Julius Caesar, jolla oli hyvä menestys, se kun näyteltiin -8 kertaa. Sitä onnettomammin kävi kahden seuraavan uuden kappaleen, -Jalmari Finnen suomentaman englantilaisen S. Phillipsin murhenäytelmän -_Paolo ja Francesca_ 12/2 ja kotimaisen alkuteoksen, Elvira Willmanin -näytelmän _Rhodon valtias_ 24/2, joista edellinen meni vain kaksi ja -jälkimäinen kolme kertaa, ilman että kumpikaan tositeossa enempää -ansaitsi. - -Näitä vastoinkäymisiä seurasi maaliskuulla yksitoista taiteilijapari -_Armas ja Maikki Järnefeltin_ toimeenpanemaa _oopperanäytäntöä_, joissa -Wagnerin _Tannhäuser_ esitettiin suurella menestyksellä. -Puhenäyttämölle siitä tietenkään ei ollut etua, mikä taiteellinen -merkitys yrityksellä muuten liekään ollut. Se selittää, että koko -maaliskuulta on merkittävänä ainoastaan yksi ensi-ilta -- -kevätlukukauden kolmas -- nimittäin 12/3, jolloin näyteltiin A. -Pihlajamäen suomentama Brissonin ja Marsin 3-näytöksinen huvinäytelmä -_Avioeron selkkaukset_. Siinä Weckman, rvat Suonio ja Salo, muita -mainitsematta, vilkkaasti suorittivat osansa hullunkurisessa -toiminnassa, ja kokosi näytelmä 7 huonetta. -- Uusintona on samalta -kuulta mainittava Kovan onnen lapset. Se annettiin 19/3 jolloin 60 -vuotta oli kulunut _Minna Canthin_ syntymästä, ja, vaikka se näyteltiin -"kaikkea kiitosta ansaitsevalla tavalla", ei se _nyt_ herättänyt -erikoisempaa huomiota. Kappale meni vain kaksi kertaa. - -Torstaina 7/4, pääsiäisten jälkeen, tuli neljäs premiääri: F. -Brofeldtin ja Eero Alpin suomentama Brieux'n 3-näytöksinen huvinäytelmä -_Blanchette_, joka vakavasisältöisenä tarjosi hyviä tehtäviä, ja olivat -varsinkin nti Högdahl nimiroolissa ja Adolf Lindfors Rousset-ukkona -oivallisia. -- Lähinnä sen jälkeen tuli Shakespeare-uusinto, Kesäyön -unelma, jonka ikuinen runollisuus ei nytkään ollut tehoamatta. -Esiintyjistä mainittakoon Lilli Högdahl -- Oberon, nti Helenius -- -Titania, Olga Leino -- Puck, Lindfors -- Pulma. Merkittävä on, että -kappaleen olivat näyttämölle asettaneet Kaarlo ja Emilie Bergbom, jotka -siis silloin uudestaan ryhtyivät teatterityöhön, ja kumpaakin -tervehdittiin innostunein mielin. - -Toukokuulta on vielä muistaminen kaksi uutta kappaletta: Larin Kyöstin -2-näytöksinen huvinäytelmä _Herra Valtuusmies_, 6/5, ja Anni Levanderin -suomentama J. Echegarayn _Armoton arvostelija_, 20/5. Edellisessä -kunnostivat itseään etupäässä Lindfors, rva Suonio ja nti Tähtinen, -ja jälkimäisessä B. Leino pääosassa ja nti Tähtinen eräässä -ingénueroolissa. Niinkuin kahtena edellisenä vuotena annettiin tänäkin -vuonna maksuton näytäntö työväelle, nimittäin 11/5 Orleansin neitsyt. -Viimeinen näytäntö oli 27/5 (Sirkka). - -Niinkuin tästä katsauksesta näkyy, ei kevätpuolen toiminnassa enää -vallinnut sama virkeä, luottamuksellinen henki kuin syksyllä. Uutuudet -olivat vähemmän mieltäkiinnittäviä ja menestyskin pienempi. Pääsyynä -tähän saattaa pitää niitä ikäviä selkkauksia, jotka tänä aikana tekivät -tasaisen työn teatterissa mahdottomaksi ja hervaisivat Finnen -yritteliäisyyttä. Niistä on tässä vain lyhyesti huomautettava -- -toiseksi sentähden että tapahtumat ovat liian läheisiä, toiseksi sen -vuoksi että epäillä saattaa, ansaitsevatko ne seikkaperäisempää -esitystä kuin entiset samantapaiset. - -Luonnollista oli että se kritiikki, josta viime luvun lopussa -puhuttiin, ei tulisi säästämään Jalmari Finneä, joka, tapausten -johdosta, odottamatta oli joutunut teatterin v.t. johtajan asemaan. -Niinkuin tiedämme, onnistui hän kuitenkin syyspuolella niin hyvin, että -hänen osakseen tullut tunnustus ehdottomasti voitti moitteet. Toisin -kävi uudella vuodella, etenkin kun hän helmikuulla oli kaksi kertaa -peräkkäin erehtynyt kappalten valinnassa, nimittäin ottaessaan -ohjelmistoon näytelmät Paolo ja Francesca ja Rhodon valtias. Jollei -sitä olisi tapahtunut, olisi kenties hälinä ollut nousematta. Totta -kyllä oli jo sitä ennen esim. Julius Caesarin näyttämöllepanoa -armottomasti arvosteltu, mutta toiselta puolen oli sitä kiitettykin, ja -yleisö sitä puolustanut käymällä näytelmää katsomassa.[75] Kieltämättä -siis helmikuulla käänne oikeastaan tapahtui. Finne tuomittiin aivan -kelvottomaksi hoitamaan teatteritoiminnan taiteellista puolta, hän piti -muka silmällä ainoastaan näyttämöllepanon, näyttämöllisen esityksen -kuorta, hän vain "pelasi teatteria", ilman taiteellista päämäärää -taikka edes edesvastuuntunnetta! Luonnollista on, että nuori mies, joka -ensi kerran kokeili teatterin johtajana, ei voinut olla antamatta -aiheita oikeutettuihinkin muistutuksiin; mutta ilmeistä on, että -kritiikki teki hänelle vääryyttä, kun se jätti huomaamatta hänen -asemansa tavattoman vaikeuden, hän kun yks kaks oli pantu yksin -suorittamaan sen työn, mistä sisarukset Bergbom ja hän itse kolmantena -(ohjaajana) ennen olivat yhdessä vastanneet, kun hänelle, joka ennen -oli toverina elänyt näyttelijäin kanssa, välittömästi oli annettu täysi -johtaja- ja käskijävalta piirissä, jonka jäsenet eivät lainkaan aina -ole taipuvaisia perustetumpaakaan auktoriteettia tunnustamaan. Kaikessa -tapauksessa oli tuomio kovin hätäinen ja tuskin selitettävissä muuten -kuin lukuunottamalla ajan kiihkomielen, puolue-elämän vaikutuksen -taideoloihimmekin sekä personalliset suhteet. Varmaa on että tämän -kirjoittaja kuuli yhden etevimmistä näytelijöistämme (B. Leinon) -syyspuolella hyvin suosiollisesti ja kiittäen arvostelevan Finnen -toimintaa ja ehdottomasti moittivan erään arvostelijan, näyttelijöitten -mieltä ja työtä häiritseviä hyökkäyksiä häntä ja teatteria vastaan, -mutta pari tai kolmatta kuukautta myöhemmin nousi näyttelijäkuntakin -v.t. johtajaa ahdistamaan tavalla, joka sai hänet luopumaan -teatterista. Näyttelijät kääntyivät nimittäin maaliskuun alussa -johtokunnan puoleen kirjallisella vaatimuksella, että teatteriin oli -hankittava uusi "taiteellisesti kykenevä apujohtaja". Se oli alku -monivaiheiseen jupakkaan, joka huhtikuun lopussa päättyi niin, että -Finne vapaaehtoisesti erosi teatterista [ruvetakseen Maaseututeatterin -johtajaksi] ja että johtokunta, sitten kun se itse oli turhaan -koettanut parastaan hankkiakseen taiteellista apujohtajaa, antoi -Bergbomille asiaksi ennen näytäntötoimen alkua ensi syksynä valita ja -sen hyväksyttäväksi esittää semmoisen apulaisen. Sitä paitse johtokunta -alkoi valmistaa oppilaskoulun aikaansaantia, siten että se jo ennen -näytäntökauden päättymistä tarkasti ja lopullisesti muodosti Finnen -laatiman ehdotuksen semmoisen laitoksen säännöiksi sekä tiedusteli -sopivia opettajavoimia. -- Jalmari Finnen eroamisen johdosta -lisättäköön, että se epäilemättä oli vahinko teatterille. Myönnettävä -on, että hän tuskin vielä oli luonteensa ja taiteellisen kehityksensä -puolesta kypsynyt tulemaan teatterin pääjohtajaksi, mutta toiselta -puolen hänellä luonnostaan on, niinkuin on tapa sanoa, "teatteriverta", -hän on monipuolisesti lahjakas ja kekseliäs ja on hänellä Bergbomin -7-vuotisena oppilaana runsaasti teatterikokemusta, puhumatta -kirjallisista tiedoista sillä alalla. Tämmöisenä miehenä hän olisi -ollut suureksi hyödyksi teatterille. Vanhalle johtajalle, joka oli -ajatellut Finneä seuraajakseen, oli hänen eroamisensa yksi pettynyt -toivo lisää. - -Sen tehtävän, jonka johtokunta oli Bergbomille antanut, tämä -- turhaan -kuulusteltuaan erinäisiltä, kirjallisia edellytyksiä omaavilta -henkilöiltä, tahtoivatko ruveta teatterin palvelukseen -- jo ennen -toukokuun loppua täytti niin, että ehdotti otettavaksi kaksi avustajaa, -_Adolf Lindforsin_ ja teatterissa ennen näyttelijänä olleen _Anton -Franckin_. Näistä oli edellinen lupautunut harjottamaan useita -näytelmiä ja jälkimäinen tarjoutunut ohjaajaksi. Hyväksyen ehdotuksen -johtokunta teki sitoumuksen Lindforsin ja Franckin kanssa tulevaksi -näytäntökaudeksi. - -Taloudellisista oloista mainittakoon seuraavaa. Syksyllä puheena -olleesta yleisestä rahankeräyksestä ei tullut mitään, sillä vastaus -luvanpyyntiin kenraalikuvernööriltä saatiin vasta helmikuulla ja oli se --- kieltävä. Jo sitä ennen, tammikuulla, johtokunta laati uuden -valtioavun pyynnön, joka perusteluiltaan oli yhtäpitävä edellisen -kanssa ja jossa anottiin, että teatterille myönnettäisiin kerta -kaikkiaan 70,000 mk muuton aiheuttamiin kustannuksiin sekä entisen -vuotuisen 32,000 mkan suuruisen valtioavun lisäksi 25,000 mk, -laskettuna kesäkuusta 1903. Kirjelmään oli liitetty seuraava "tulo ja -menoarvio", jonka me valaisevana todistuskappaleena otamme tähän: - - _Tuloja_. - - 164 näytäntöä à 1,000 .... 164,000 - Valtioapu ................ 32,000 - Kenraalikuvernöörin kautta 4,000 - Osakemaksuja ............. 15,500 212,500 - Vajaus 27,500 - Summa 240,000 - - _Menoja_. - - Palkat ........... 98,000 - Palkkiot ......... 18,000 - Opetus ........... 8,000 - Tekijäpalkkiot ... 7,000 - Suomennokset ..... 2,000 - Kirjasto ......... 3,000 - Puvusto .......... 5,000 - Dekorationit ..... 5,000 - Päiväkustannukset. 20,000 - Vuokra ........... 22,000 - Valaistus ja lämpö 21,000 - Statistit ........ 6,000 - Musiikki ......... 8,000 - Ilmotukset ....... 5,000 - Huonekaluja ...... 2,000 - Resetit .......... 6,000 - Korkoja .......... 1,000 - Kaikenlaisiin .... 3,000 - Summa 240,000 - -Maaliskuulla saatiin tieto, että senaatti oli päättänyt kannattaa -anomusta siinä muodossa, että teatterille myönnettäisiin 70,000 mk -muuttokustannuksiin ja 30,000 velkojen suorittamiseen, siis kerta -kaikkiaan 100,000 mk. Myöhemmin kuultiin, että tämä ehdotus oli -korkeimmassa paikassa vahvistettu ja jo ennen näytäntökauden loppua, -toukokuulla, saatiin koko mainittu summa nostaakin. Tämä tuntuva apu, -lopullinen tulos kahdesti uudistetusta anomuksesta, sai teatterin -raha-asiat jälleen tyydyttävälle kannalle; mutta vielä oli -ratkaisematta kysymys vuotuisen valtioavun korotuksesta, josta, -niinkuin johtokunta oli esittänyt, taidelaitoksen jatkettu toiminta -kuitenkin empimättä oli riippuvainen. Se tiesi että teatterin -toimeentulo ei edes viimeisenä vuotena, minä Bergbom-sisarukset sitä -johtivat, ollut riittävällä valtioavulla turvattu, vaan koitti se onni -vasta ensimäisenä näytäntökautena sen jälkeen kun he olivat toimestaan -luopuneet! -- Tässä on lopuksi merkittävä, että maisteri _Ivar -Wilskman_, joka erityisestä pyynnöstä vielä tänäkin näytäntökautena oli -hoitanut teatterin raha-asioita, nyt lopullisesti erosi, ja otettiin -hänen sijaansa rahastonhoitajaksi maisteri _Reinhold Lagus_. - -Ennen on kerrottu, että jo avajaisjuhlassa Kansallisteatterin -akustiikka huomattiin hyväksi; tänä näytäntökautena saatiin kokea, -miten tämä oli omansa vaikuttamaan taidelaitoksen oloihin. Kun näet -uusi sali sitä paitse oli avarampi ja kodikkaampi kuin yliopiston -juhlasali, jota ennen oli katsottu parhaimmaksi musiikkihuoneeksi, -rupesivat laulu- ja soittotaiteilijat siellä pitämään konserttejansa. -Niin tekivät syksyllä 1903 rouvat Aino Ackté ja Maikki Järnefelt ja -heidän esimerkkiänsä seurasivat muut. Mutta muitakin vieraita veti uusi -teatteritalo puoleensa. "Tournée Coquelin ainé" vieraili siellä 9 ja 10 -p. lokak., ja maaliskuulla toimeenpani Armas Järnefelt rouvineen siellä -sarjan oopperanäytäntöjä, joissa ensi kerran Helsingissä esitettiin -kokonainen Wagnerin ooppera, Tannhäuser. Nämä näytännöt, joita varten -ei käytetty ainoastaan teatterin huoneustoa vaan myöskin sen -dekorationeja ja puvustoa ja joissa yleisö hartaasti kävi, todistivat, -että mieltymys oopperaan oli entisellään -- eikä kumma, sillä kovin -vähän oli Helsingissä sentapaista ollut tarjona Suomalaisen oopperan -vaiettua, ja kumminkin oli säveltaide maassamme muutoin kohonnut -kerrassaan kukoistavalle kannalle. Eikä näytäntökausi ollut lopussa, -kun Armas Järnefelt ja Robert Kajanus jo olivat suunnitelleet kumpikin -eri oopperanäytäntösarjan tulevaksi näytäntökaudeksi, anoen edellinen -että hän saisi sitä varten vuokrata teatterin helmikuun alusta -maaliskuun puoliväliin, sekä jälkimäinen marraskuun lopulta neljä -viikkoa eteenpäin. Nämä anomukset -- joihin Kajanuksen puolelta vielä -liittyi huomautus, että hänen mielestään olisi luonnollista ja -asianmukaisinta, että kansallinen näyttämö vastedes niinkuin kerran -ennenkin ottaisi ylläpitääkseen oopperankin (samoin kuin -Kuninkaallisessa teatterissa Kööpenhaminassa vaihdellen esittäen -puhekappaleita ja oopperoita) -- saivat johtokunnan periaatteelliselta -kannalta käsittelemään kysymystä puhenäyttämön suhteesta niihin -lyyrillisen näyttämön elvyttämisyrityksiin, jotka uusi teatteritalo -välillisesti oli aiheuttanut. Keskustelu johti siihen yksimieliseen -tulokseen, että Kansallisteatterin, huolimatta siitä että -oopperanäyttämön perustaminen sen yhteyteen nykyään ei ollut -ajateltavissakaan ja pitkiin aikoihin tuskin suotavakaan, kumminkin -tuli mahdollisuuden mukaan edistää yksityisten sensuuntaisia yrityksiä. -Näin tehden oli sen velvollisuus sentään ensi kädessä pitää -puhenäyttämön etuja silmällä. Kansalliselle sivistyselämälle oli -puhenäyttämön kehitys kieltämättä lyyrillistä näyttämöä tärkeämpi, ja -1870-luvulta vanhempi polvi vielä hyvin muisti kuinka jälkimäinen, -loistavana kaiken maailman lumoojana, oli omansa varjoon saattamaan ja -vahingoittamaan edellistä, vakavampaa, rajotetumpaa kuulijakuntaa -viehättävää. Siitä johtui ettei johtokunta katsonut mahdolliseksi -oopperaa varten luovuttaa teatteria puhenäyttämölle edullisimpina -kuukausina, vaan ainoastaan syyskauden ensimäisenä taikka viimeisenä -kuukautena sekä kevätkauden kahtena viimeisenä kuukautena. Pääasiassa -tämän mukaan vastattiin ylempänä mainituille anojille, että he saisivat -käyttää teatteria oopperanäytäntöihinsä, Kajanus marraskuun lopulta -jouluun asti ja Järnefelt huhtikuun alusta. Mitä vuokraan tulee, -oli se, teatterin vastatessa päiväkustannuksista, oleva 1,000 mk -arkipäivä- ja 1,500 pyhäpäiväillasta. Erotuksen perustuksena oli se, -että teatteri oli ottanut tavakseen pyhäpäivinä toimeenpanna kaksi -näytäntöä, jotka molemmat menetettiin, jos oli oopperanäytäntö. - -Teatterin johtokunnan kokoonpanossa tapahtui tänä keväänä se muutos, -että _Antti Jalava_, joka ensi ajoilta viimeiseen saakka oli ollut -innokkaimpia miehiä laitoksen johdossa, terveydellisistä syistä pyysi -ettei häntä enää valittaisi. Sen johdosta valittiin varsinaisiksi -jäseniksi, paitse K. Bergbomia, Eliel Aspelin, B. F. Godenhjelm, O. E. -Tudeer ja Santeri Ingman sekä varajäseniksi Emilie Bergbom ja Kaarle -Krohn. Uusi johtokunta, joka otti puheenjohtajakseen Aspelinin, päätti -antaa Jalavalle, tunnustuksena hänen erinomaisista ansioistaan -suomalaiseen näyttämöön nähden, pysyvän vapaalipun teatterin -näytäntöihin. - -Näytäntöjä annettiin 154[76] ja niissä: 11 kertaa Vasantasena, Onnen -Pekan matka; 10 _Tukkijoella_; 9 Maria Magdalasta; 8 Julius Caesar; 7 -_Lyyli_, Orleansin neitsyt, Avioeron selkkaukset; 6 _Kuolema_, -Pohjalla; 5 _Nummisuutarit, Hemming Gad_, Hannele. Kesäyön unelma, -Oppineita naisia; 4 _Regina von Emmeritz_, Figaron häät, Jeppe -Niilonpoika, Antigone, Rouva Suorasuu, Sisar Beatrice. Blanchette; 3 -_Herra Valtuusmies, Rhodon valtias_, Juhannustulilla, Professori -Crampton; 2 _Kovan onnen lapsia, Postikonttorissa_, Paolo ja Francesca, -Vapunpäivänä, Armoton arvostelija; 1 _Murtovarkaus, Salamiin -kuninkaat_, Kylmää vettä, Sirkka. - -Näistä 35 kappaleesta oli kotimaisia 12 ja uusia 15 (4 kotimaista). - - - - -XXXIII. - -Kolmaskymmeneskolmas näytäntökausi, 1904-05. - - -Oltuansa kotona lähes neljä kuukautta Bergbom-sisarukset kesäkuun ensi -päivinä jälleen lähtivät yhdessä ulkomaille, ja 7/6 Emilie Berlinistä -ilmottaa heidän onnellisesti saapuneen sinne. Aikaisemmin he kyllä -olivat ajatelleet mennä joko Savonlinnaan taikka Heinolaan, mutta kun -lääkärit pitivät Wiesbadenia Kaarlolle sopivampana, Emilie -- miten -olikaan väsynyt ulkomaanmatkoihin -- ei epäillyt seurata häntä. Nti -Nevanderille hän kirjoittaa 12/6: - --- "Kun on täyttänyt 70 vuotta, näyttävät elämän värit sangen sameilta -ja tummilta. Kaarlo voi jotenkin hyvin, kirjava levoton vilinä Unter -den Lindenillä, Friedrichstrassella y.m. tuottaa hänelle iloa ja -nautintoa; mutta minua tämä myllerrys väsyttää, mielentilani on -ristiriidassa sen kanssa ja hyvin mielelläni matkustan hiljaisempaan ja -vaatimattomampaan Wiesbadeniin. Olimme jo aikoneet lähteä huomenna, -mutta silloin annetaan Lohengrin, ja velvollisuus käskee meitä jäämään -siksi." R. Kajanus ja rva Ackté-Renvall olivat syksyksi suunnitelleet -sarjan Lohengrin-näytäntöjä Kansallisteatterissa, ja Kaarlo tahtoi -valmistautua avustamaan heitä näyttämöllepanossa. -- Muuten mainitaan -kirjeessä, että Kaarlo taas mietti Henrik IV:n esittämistä, jollei Ida -Aalberg tulisi syksyllä vierailemaan niinkuin kevätpuolella oli -sovittu. -- Eräässä toisessa kirjeessä Emilie lausuu ajatuksensa -mainitusta laulajattaresta seuraavin sanoin: "Kuka se on, joka niin -uljaasti U. S:ssa arvostelee Tannhäuseria Parisin oopperassa? Pistää -minua vallan vihaksi, että Aino Acktéta kohdellaan sillä tavoin. Totta -kyllä hän ei ole mikään ihanteellinen Wagnerlaulajatar, mutta suuri -taiteilijatar hän on sittenkin, ja meidän pitäisi olla iloisia siitä, -että maallamme on tämä tytär. Nuorisomme meillä on kuitenkin nykyään -kovin halukas vetämään alas kaikki, mikä vähän kohoaa joukkoa ylemmäs, -jos nimittäin sillä ei ole etu kuulua läheisimpään ryhmään." - -Viisi päivää myöhemmin (17/6) Emilie Wiesbadenista kirjoittaa heidän -saaneen asunnon entisessä paikassa, Pension Victoriassa. Siitä hän on -mielissään, "minä pidän tunnetuista oloista ja ihmisistä". Syvästi -heihin oli koskenut sanoma Waldemar Enebergin kuolemasta (joka oli -sattunut 7/6). Eikä ihme, menettivätpä he hänessä jälleen vanhan, -luotettavan ystävän, samalla kun hän, yleiseltä kannalta arvostellen, -"ihmisellisesti nähden jätti täyttämättömän aukon jälkeensä". "Mutta -toivokaamme", Emilie lisää, "ettei Herra jätä meitä vaivaisia -turvattomiksi, miten pimeältä kaikki näyttäneekään." -- Tuskin -sisarukset olivat asettuneet Wiesbadeniin, kun heidät saavutti tieto -Bobrikoffin murhasta (16/6), sekin tärisyttävä sanoma, joskin toisella -tavalla. Mitä sisarukset siitä ajattelivat, aavistaa seuraavasta -kysymyksestä ja mietelmästä: "Mitä kagaali sanoo, tiedän jotakuinkin; -mutta mitä sanovat ne ihmiset, jotka ymmärtävät, että jokaisella teolla -on seurauksensa? -- Miten liekään: salamurha on ja tulee aina olemaan -salamurha." - -Kaarlo menestyi ylipäätään hyvin Wiesbadenissa. Hän piti kylvyistä ja -luotti niiden hyvään vaikutukseen, hän teki pitkiä kävelyjä tuntematta -väsymystä ja puhuikin usein aika sujuvasti vieraittenkin kanssa, vaikka -kieli taas seuraavana päivänä saattoi olla kankeanlainen. Wiesbadenissa -sisarukset viipyivät 18:een päivään heinäk., jolloin kuumuus teki -siellä olon tuskalliseksi. He lähtivät silloin Schwarzwaldin Sankt -Blasieniin, viettääkseen siellä, viileämmässä ilmanalassa, jonkun aikaa -neitien Birkmanien kanssa, jotka jo aikaisemmin olivat asettuneet -sinne. Vaihdos tuntui miellyttävältä. Päästä pois sietämättömästä -kuumuudesta ja vieraista ihmisistä raittiiseen ilmaan ja ystävien -seuraan vaikutti virkistävästi, mutta itse paikka ei näy suuresti -viehättäneen ainakaan Emilietä: - --- "Täällä ei saa kävellä tasaisella maalla, vaan aina mäkeä ylös -taikka alas. Kaunista täällä on, ilma on kevyt ja kirkas, mutta en minä -kauvan voisi viihtyä tämmöisissä ahtaissa, kapeissa laaksoissa. -Muutamia pensioni-[täyshoitola-]taloja, muutamia hotelleja, yksi -koulutalo, joka samalla on raatihuone, kaunis, Rooman Pietarinkirkon -mukaan rakennettu kirkko, joka olisi hyvin tyylikäs muualla, mutta ei -sovi tänne -- siinä koko kaupunki!" -- Seuraus olikin, että sisarukset -pian päättivät lähteä paluumatkalle. "Minä ikävöin niin kauheasti kotia -ja, merkillistä kyllä. Kaarlokin. Hän tahtoo hyvissä ajoin ryhtyä -kaikkiin valmistustöihin; nyt kun syyssuunnitelmamme on kokonaan -muuttunut, on hänellä paljo järjestettävänä. Emme saa, ei oopperaa eikä -Ida Aalbergia! Hän sanoo tosin tulevansa keväällä, mutta 'nästa gång är -en, skälm' (vasta kerta valehtelija). Ikävä että ennätimme tilata -kahdet koristukset Grabowilta, egyptiläinen on yksinomaisesti -Kleopatraa varten." - -Viimeinen kirje on Berlinistä 2/8. Viikon päästä sisarukset toivovat -olevansa kotona. "Hupaista on jälleen tulla kotia, miten -huolestuttavaa, epäsopuista ja vaikeaa siellä lienekään." - -Tavalliseen aikaan, 28/8, alkoi näytäntökausi, joka oli oleva Kaarlo ja -Emilie Bergbomin viimeinen. Oli jo toista vuotta kulunut iskun jälkeen, -joka mursi Kaarlon terveyden, mutta vaikka hän oli jotakuinkin -toipunut, ei hän kumminkaan ollut entisellään. Sen huomasi parhaiten -siitä että hän puhui niin kankeasti taikka niin lyhyesti, varsinkin -vieraampien seurassa, sekä siitä että pitempi keskustelu häntä -hermostutti tai väsytti. Työhalu oli kumminkin sama kuin aina, ja niin -asiat suoriutuivat paremmin kuin varmuudella oli osattu toivoa. -Tietenkin tämä riippui siitä että Emilie yhä jatkoi avustajatointaan -- -tuskin on ajateltavissa että toinen enemmän kuin toinenkaan yksinänsä -olisi saanut mitään aikaan. - -Ensiksi annettiin tavan mukaan vanhoja kappaleita, Murtovarkaus, -Nummisuutarit ja Tukkijoella, mutta jo 7/9 oli ensi-ilta, nimittäin -Eljas Erkon suomentama Ibsenin _Kummittelijoita_. Tämä kappale, joka -1880-luvulla oli jätetty näyttelemättä sentähden että johtokunta ei -ollut yksimielisesti puoltanut sen ottamista, asetettiin nyt -näyttämölle sen johdosta, että kaksi maaseututeatterista tullutta uutta -näyttelijää, nti _Hilda Martin_[77] ja _Aapo Pihlajamäki_,[78] saisi -ensi kerran esiintyä Helsingissä näytelmän päärooleissa, edellinen rva -Alvingina ja jälkimäinen pastori Mandersina. Molemmat onnistuivat -hyvin, ja tunnustettiin heidät arvokkaiksi, kokeneiksi lisävoimiksi -seurueelle. Oswaldia näytteli Kilpi, Reginaa rva Rautio ja Engstrandia -Rautio. Tärisyttävä draama meni kolme kertaa. -- Toisenlainen menestys -oli Romeolla ja Julialla, joka uusintona ilmestyi näyttämölle 14/9 ja -syksyllä näyteltiin 11 kertaa. Kun jo 12 vuotta oli kulunut siitä kun -se viimeksi esitettiin, oli se nuoremmalle polvelle aivan uusi, jota -paitse näyttämöllepano ja esitys olivat oivallisia. Romeona esiintyi -niinkuin ennen Axel Ahlberg, mutta Juliana nti Lilli Högdahl, joka -näytteli varsin välittömällä tunteenilmaisulla. Rva Suonio oli etevä -imettäjänä, Lindfors kelpo Mercutio, joskin pannen liiaksi painoa -luonteen veitikkamaisuuteen. - -Kaksi merkillistä konserttia annettiin Kansallisteatterissa syyskuun 20 -ja 22 p. Mainio laulajattaremme _Alma Fohström-Rohde_ oli näet tullut -Helsinkiin viimeisen kerran esiintyäkseen kotikaupungissaan (kolmas -konsertti Palokunnantalolla 25/9). Hän oli päättänyt laulaa jäähyväiset -ihailijoilleen, ennen kun ne luopuisivat hänestä, ja tahtoi tehdä sen -samalla näyttämöllä, jolla hän muinoin oli ensi kerran astunut yleisön -eteen. Kun ajattelee laulajaisten merkitystä sekä sitä että -taiteilijatar, mitä äänen tuoreuteen ja kirkkauteen tulee, ei vielä -ollut mitään menettänyt ja että esityksen taiteellisuus oli mitä -täydellisintä meillä on kuultu, niin on helppo ymmärtää minkä -ihastuksen ja liikutuksen hän yleisössä herätti. Suosionosotukset -olivat tunnelman mukaisia. Erittäin on tässä mainittava, että suuren -laulajattaren käynti Suomessa ja se että hän hyvästijättöänsä varten -oli valinnut juuri Kansallisteatterin esiintymispaikakseen, tiesi -kaunista kunnianosotusta Bergbom-sisaruksille, jotka, niinkuin tämän -teoksen alkuosista tiedetään, olivat ohjanneet hänen ensi askeleitaan -taiteen uralla. Taiteilijatar oli heille aina ollut kiitollinen ystävä, -samoin kuin he olivat häntä rakkaana pitäneet. - -Syyskauden toinen uutuus oli kotimainen alkuteos, Yrjö Weijolan -4-näytöksinen kansannäytelmä _Nuori luotsi_, joka esitettiin ensi -kerran 30/9 ja meni kaikkiaan 5 kertaa. Menestys ei siis ollut huono, -vaikka kappale enemmän kuvaili saaristoelämää, kuin esitti traagillista -aihetta kiinteässä toiminnassa. Evert Suonio oli onnistunut -nimiroolissa ja samoin nti Tähtinen onnettomana, petettynä Annikkina. -Kun sen jälkeen 7/10 oli annettu Kumarrusmatka ja Amalia ystävämme -Robert Kiljanderin hyväksi sekä 10/10 Lea, Yö ja päivä ja Kihlaus -Aleksis Kiven syntymäpäivän muistoksi, tuli 12/10 neljäs uutuus, Maila -Talvion suomentama Stanislaw Przybyszewskin 3-näytöksinen näytelmä -_Kultainen talja_. - -Synkkä aviorikosdraama, jossa huomattiin toisiinsa sekaantuneena -ranskalaisia ja Ibseniläisiä vaikutuksia, näyteltiin vain kahtena -iltana. (Ohimennen huomautettakoon, että 17/10 näytettäessä Gorkin -Pikkuporvareja oli runoilija itse saapuvilla.) -- Viides uutuus oli -sekin taas kotimainen ja niinkuin Nuori luotsi Yrjö Weijolan tekemä, -3-näytöksinen ilveily _Nuoruus ja hulluus_, ensi-ilta 28/10. Tämä -vallaton, hyvin naturalistisilla piirteillä höystetty kuvaus -ylioppilaselämästä näyteltiin 9 kertaa, jonka paremmin selittänee -aiheen kotimaisuus kuin mikään taiteellinen ansiopuoli -- ihme vain -ettei tekijän esimerkkiä ole noudatettu. Tietysti oli esitys -asianmukaisesti vilkas ja repäisevä. -- Tämän ensi-illan jälkeen -seurasi 29/10 _Taavi Pesosen_ viime ilta, hän kun esiintyen rovastina -Kuopion takana jätti hyvästi teatterille ja yleisölle. Pesonen oli -seurueen vanhimpia jäseniä, joka kolmena vuosikymmenenä oli kestänyt -kaikki tuulet ja tuiskut, joskin samalla nauttinut harvemmat -päivänpaisteiset hetket. Suurta mainetta hän ei ollut saanut, mutta, -vaatimaton kun oli, hän oli tyytynyt siihen vilpittömään myötätuntoon, -jota häneltä ei milloinkaan oltu kielletty. Sillä sekä pienemmissä -lauluosissa että koomillisissa tehtävissä hänen luontaiset lahjansa, -miellyttävä lauluääni ja lystillinen huumori, aina vaikuttivat siihen -osaan yleisöä, joka teatterilta pyytää enemmän hupia kuin korkeata -taidetta. Jäähyväisiltana olivat suosionosotukset katsomon puolelta -erittäin lämpimiä. - -Kuudes uusi kappale esitettiin ensi kerran 10/11, nimittäin Irene -Mendelinin suomentama Otto Ludwigin murhenäytelmä _Makkabealaiset_. -Nerokkaan, aitodraamallisen runoilijan pääteoksena oli tämä -näytelmä kauvan ollut Bergbomin mielessä ohjelmistoon otettavana. -Näyttämöllepano olikin huolella toimitettu ja kaunis, niinikään -harjotukseen työtä pantu; mutta vaikka esitys siten oli sangen -tyydyttävä, ei draamalla ollut suurempaa menestystä -- se meni vain -4 kertaa. Roolijaosta mainittakoon, että Salo oli Judah ja rva Rautio -Lea. -- Pääsyy siihen ettei etevä näytelmä täyttänyt useampia huoneita -oli kai se, että juuri tähän aikaan (4:n ja 18:n päivän välillä) -_Ida Aalberg_ esiintyi Kansallisteatterissa sarjassa vierailunäytäntöjä -saksalaisen näyttelijäseurueen kanssa, näytellen sitten myöskin kolmena -iltana (23/11-27/11) kansallisen näyttämön vieraana Schillerin Maria -Stuartissa. Emme tarvitse sanoa että taiteilijatar käyttäessään -äidinkieltään oli tavallisten lämpimien suosionosotusten esineenä. - -Joulukuulla ei tullut mitään uutuutta, mutta paitse Sudermannin -Johannes-näytelmän esittämistä 2/12 rva Raution 25-vuotisen -näyttelijäjuhlan johdosta, on erityisesti mainittava Daniel Hjortin -uusinnos. Se näyteltiin ensi kerran 6/12 valtiopäivien avajaisten -kunniaksi. Näyttämöllepanoa varten Kaarlo ja Emilie Bergbom olivat -koristusmaalaajan kanssa käyneet Turussa, saadakseen uusia aiheita -koristuksiin, ja muutenkin oli esitys sekä ulkoasultaan että roolijaon -puolesta uusittua. Nimiroolissa nähtiin nuori Kilpi, jonka tapa -käsittää tehtävää sai täyden tunnustuksen, joskin hänen voimansa olivat -riittämättömät; nti Lähteenoja oli kostonhimoinen Katri, nti Helenius -Sigrid j.n.e. Näytelmä meni kaikkiaan 8 kertaa, ja esiintyi siinä -helmikuulla Kaarle Halme vieraana. - -Koska helposti saattaisi luulla, että Bergbom-sisarusten into oli -laimentunut ja että he olivat väsyneet uutta ja entistä parempaa -harrastamaan, otamme tähän yhden Emilien viimeisiä kirjeitä nti -Elfvingille. Kirjoitettuna Daniel Hjortin johdosta se todistaa, että -asianlaita oli päinvastainen, samalla kuin se muutenkin valaisee oloja: - -(Helsingissä 16/10). "Rakas Betty! Jälleen minä tulen ja pyydän Sinua, -Betty hyvä, tekemään meille palveluksen. Olemme ajatelleet nyt syksyllä -ottaa esiin Daniel Hjortin ja hauskaa olisi voida sisustaa suuri sali -tyylin puolesta niin uskollisesti kuin mahdollista. Tiedätkö onko nyt -linnaa uudistettaessa löydetty joku piirustus vanhasta salista? Onko -olemassa mitään kuvia muinoisen ajan huoneista? Onko kenties joku huone -semmoiseksi uudistettu kuin se oli Juhana herttuan aikana? Jos muistat, -niin tapahtuu kaksi näytöstä Turunlinnan isossa salissa, ja hupaista -olisi, jos ilman liian suuria kustannuksia, voisi esiin loihtia [sen] -kuvan menneiltä päiviltä. -- Tuletkohan tänne, armahin ystävä? Hauskaa -olisi, jos vielä kerran saisimme pitää sinut täällä pitemmän ajan. -Kaarlo voi sangen hyvin, mutta terve hän ei sentään ole, sillä -puhelukyky on vielä hyvin puutteellinen, usein kovin huono; hän tulee -niin ylen helposti hämilleen, ja silloin hän ei tapaa sanoja, joita hän -tahtoo lausua. Hän on kuitenkin voinut hoitaa teatteria -- -luonnollisesti ei niinkuin ennen, mutta sittekin niin että on toimeen -tultu. Hyvin toivomme kumminkin, että tämä viimeinen vuotemme loppuisi; -kuka sitten tulee johtoon, on vielä tietymätöntä. -- Täällä kotona -voimme jotenkin hyvin; Täti tulee tosin yhä vanhemmaksi ja -väsyneemmäksi, mutta kuitenkin hän jaksaa lukea ja tehdä työtä aamusta -iltaan. Valtiollinen levottomuus tekee niin äärettömän surulliseksi ja -masentuneeksi, ja minun on vaikea olla vieraitten ihmisten kanssa. -Kaikki valheet, kaikki parjaus ja kaikki häväistys, jota luullaan -oltavan oikeutetut heittämään lähimmäisiään kohtaan, tekee mielen -katkeraksi ja äkäiseksi: en voi enkä tahdo olla yhdessä alhaisten, -valheellisten parjaajain kanssa, ja sen tähden en mene mihinkään, vaan -aika kuluu kotona ja teatterissa. Rakas Betty, mikä on tämän kaiken -loppu oleva! Jumala auttakoon meitä ja antakoon rauhaa ja lepoa -levottomille, taisteleville mielillemme; minusta kaikki nyt on -epätoivoisempaa kuin koskaan, vaikka näyttääkin valoisammalta. Hyvästi, -rakas ystävä! Tiedän kyllä että autat meitä Turunlinnan asiassa, jos -taidat; jollet voi tietoja antaa, niin ilmota meille se. Kaikkien -kotona olevien lämpimimmät terveiset toimittaa sinulle täten vanha -ystäväsi Emilie." - -Toisista kirjeistä nähdään, että nti Elfving antoikin tietoja, että -sisarukset, niinkuin jo on mainittu, tekivät tutkimusmatkan Turkuun, -että siellä teatteria varten jäljennettiin "Kurjen tuoli" y.m. Edelleen -Betty Elfving marraskuulla kävi Helsingissä vanhojen ystäviensä luona, -joihin myöskin 86-vuotias "Täti", rva Sanmark, kuului. Tämä joka -myöskin, niinkuin Emilie, viimeiseen saakka oli kirjeenvaihdossa -turkulaisen ystävänsä kanssa, mainitsee Kaarlon puhekyvystä, että hän -ei voisi tulla toimeen, jollei hänellä olisi Emilie "tulkkina" -- -toisin sanoen: sisar ymmärsi hänen puhettaan paremmin kuin kukaan muu -ja puhui tarpeen tullen hänen puolestaan. Mutta huolimatta siitä että -miten kuten tultiin toimeen, oli selvä asia että tämä oli sisarusten -viimeinen työkausi teatterissa, ja marraskuulla (6/11) he jo -lopullisesti johtokunnalle ilmottivatkin, että he ensi keväänä, -näytäntökauden päättyessä, eroaisivat. Ilmotus tehtiin niin varhain, -jotta olisi aikaa tiedustella uutta johtajaa. Mihin päätökseen siinä -kohden tultiin, on mainittava luvun lopussa. -- Yhteydessä edellisen -kanssa on sanottava, että Kaarlo loppukesästä alkaen myöskin puuhasi -Johannes Linnankosken suurta huomiota herättäneen näytelmän, Ikuisen -taistelun, esittämistä. Hän lyhenteli sitä näyttämöä varten ja vaihtoi -kirjeitä tekijän kanssa tästä asiasta. Luultavasti yrityksen monet -vaikeudet lopulta pakottivat hänet luopumaan aikeestaan. - -Ennen kun jatketaan kertomusta teatterin toimesta, on tässä merkittävä, -että _teatterikoulu_ vihdoin avattiin tammikuun keskivaiheilla (16/1). -Jo keväällä 1904 oli neuvottelu koulun järjestyksestä ja säännöistä -vienyt siihen tulokseen, että laitos oli, niinkuin on tapa sanoa, -olemassa paperilla, mutta sen toteuttaminen syksyllä kävi kuitenkin -mahdottomaksi. Hallintoneuvosto hyväksyi tosin menosäännön, 7,000-8,000 -markan muodossa; mutta opettajain saanti näyttäytyi kovin vaikeaksi. -Lopulta sovittiin niin, että maisteri _V. Tarkiainen_, joka syksyllä -oleskeli Kööpenhaminassa perehtyäkseen näyttelijänalkujen opetukseen -sikäläisessä Kunink. teatterissa, otettiin koulun johtajaksi ja samalla -fonetiikan, draamallisen kirjallisuuden ja näytelmätaiteen opettajaksi, -sekä että _Adolf Lindfors_ otettiin opettajaksi rooliharjotuksessa ja -rva _Katri Rautio_ plastiikassa. Näiden opettajien lisäksi tuli -sittemmin vielä lehtori _Emil Genetz_ lausunnossa ja maisteri _Heikki -Klemetti_ laulussa. Toiminnan alkaessa oli koulussa 6 oppilasta. - -Alkuvuoden kansalliset muistopäivät vietettiin Nummisuutarien, -Prinsessa Ruususen ja Ei voi näytelmäin esittämisellä. Keskimäinen -näistä kappaleista, Helmi Helenius prinsessana, ilmestyi uusittuna ja -tuli oikein kassakappaleeksi. Se meni 16 kertaa, mikä olisi omansa -ihmetyttämään, jollei mainittaisi että Erkki Melartin oli säveltänyt -uuden musiikin satunäytelmään sekä muistettaisi, että Helsinki on oikea -koulujen kaupunki; 6 näytäntöä annettiin alennetuin hinnoin. -- Uuden -vuoden ensimäinen ensi-ilta oli 18/1, Irene Mendelinin suomentama -Sudermannin 4-näytöksinen huvinäytelmä _Perhostaistelu_, jolla oli -heikko menestys, ja toinen 27/1, Kaarlo Forsmanin (Koskimies) -suomentama Sofokleen murhenäytelmä _Kuningas Oidipos_. Maailmankuulun -draaman esittäminen suomalaisella näyttämöllä on, samoin kuin ennen -Antigoneen, merkkitapauksena pidettävä. Näyttämöllepano ja -näytteleminenkin oli sangen suuria vaatimuksia tyydyttävä. Axel Ahlberg -oli arvokas, vaikuttava Oidipos, Katri Rautio niinikään onnistunut -Jokaste, ja Adolf Lindfors oli muita taiteellisemmin muovaellut -tietäjän, Teiresiaan hahmon; Falck sekä neidit Lilli Högdahl ja Helmi -Helenius edustivat vuorolausunnallaan kuoroa. Näytelmä meni 4 kertaa. --- Kolmas uutuus, J. Snellmanin suomentama Wilhelm Kragin 3-näytöksinen -näytelmä _Viimeinen päivä_ (8/2) ei menestynyt paremmin kuin -Sudermannin äsken mainittu; sitä vastoin saavutti melkoisen suosion H. -Weckmanin suomentama I. Potapenkon 4-näytöksinen, teräväpiirteinen, -rappeutunutta venäläistä sukua kuvaava draama _Pelastus_, joka -näyteltiin 6 kertaa, ensiksi 15/2. Esiintyjistä ovat ensi sijassa -mainittavat Lindfors -- Platon Platonovitsch, Lilli Högdahl -- Marja, -rva Salo -- Julia Platonowna ja Knut Weckman -- Rotislaw Sandalow. - -Maaliskuulla tuli kaksi kotimaista alkuteosta: 8/3 Maila Talvion -3-näytöksinen näytelmä _Kauppaneuvoksen kuoltua_ ja 31/3 Kasimir Leinon -5-näytöksinen näytelmä _Lehtolapsi_, joista ei toinen enemmän kuin -toinenkaan herättänyt suurempaa huomiota, vaikka etenkään jälkimäinen -ei ollut vailla useita ansiopuolia. - -Samoin kuin edellisenä vuonna katkaisi nytkin puhenäyttämön toimen -sarja taiteellisesti arvokkaita oopperanäytäntöjä. Vastoin sitä mitä -keväällä oli suunniteltu ei syksyllä ollutkaan oopperanäytäntöjä, mutta -huhtikuulla oli näyttämö luovutettu alkupuolella Armas Järnefeltille, -joka puolisonsa Maikki Järnefeltin kanssa toimeenpani Wagnerin -Valkyria-oopperan esityksen, ja loppupuolella Robert Kajanukselle, -joka rva Aino Ackté-Renvallin kanssa esitti saman mestarin -Lohengrin-oopperan. Kieltämättä on näillä näytännöillä, jotka yleisö -vastaanotti mitä suurimmalla suosiolla, muistettava merkitys -musiikkielämässämme, mutta, varsinaiseen aineeseen kuulumattomina, emme -niihin sentään lähemmin kajoa. - -Mutta kuitenkaan ei huhtikuu mennyt hukkaan tältäkään historialta, -sillä sen 30 p. teatteri vietti _Kaarlo ja Emilie Bergbomin -erojaisjuhlaa_, ja muodostui se kaikin puolin merkilliseksi, -arvokkaaksi kunnianosotukseksi taidelaitoksen unohtumattomille -luojille.[79] Tilaisuutta varten oli toimitettu erityinen, päällyksellä -varustettu ohjelmalehti, jossa nähtiin Kaarlon ja Emilien muotokuvia -eri ajoilta, kolme kummastakin, sekä Arkadia- ja Kansallisteatterien -kuvat. Juhla -- päivä oli sunnuntai -- oli alkava klo 2 i.p., ja -silloin oli näyttämö kasveilla koristettu ja johtajaparin aitio -kukitettu oikein ruusumajaksi. Kun juhlavieraat, jotka vaunuilla oli -noudettu teatteriin, astuivat aitioonsa, yleisö orkesterin toitottaessa -tervehti heitä kättentaputuksilla. Sitten alkoi ohjelman suoritus, ja -esitti ensiksi soittokunta, Robert Kajanuksen johtamana, Weberin -Noita-ampujan alkusoiton; toiseksi piti professori J. J. Mikkola -juhlapuheen, jossa muistiin palautettiin juhlavieraitten suuri -elämäntyö ja julkilausuttiin hartaimmat kiitokset ja syvimmät -kaipauksen tunteet työmaaltaan poistuville; kolmanneksi lauloivat, -Heikki Klemetin johdolla, Ylioppilaskunnan laulajat Porilaisten marssin -sekä sekakuoro Paciuksen Suomen laulun ja Sibeliuksen Isänmaalle; -neljänneksi näyteltiin Shakespearen Myrskyn viides näytös, jonka -eduskuvalliseen merkitykseen jo ennen on viitattu ja jossa Kaarlo nyt -näki oman kohtalonsa havainnollistettuna. -- Siinä juhlan ensimäinen -osasto. Toisen aluksi soitettiin Beethovenin Fidelio-uvertyyri, ja sen -jälkeen tuli ohjelman päänumero. Kulissien takaa -- josta näyttämön -hahmot ja ilmiöt, niinkuin mistäkin salaperäisestä kaikkeuden -tyhjentymättömästä varastosta, aina ilmestyvät -- esiintyi ikäänkuin -taikasauvalla palautettuna toinen toisensa perästä niitä henkilöitä, -jotka Bergbom aikoinaan oli yleisölleen näyttänyt. Pitkässä kulkueessa -he astuivat esiin, kukin helposti tunnettavana: Esko ja Topias, Aino ja -Kullervo, Daniel Hjort ja Katri, Kustaa II Adolf ja Kätchen, Eubulos, -Antigone, rva Alving, Reviisori, Shylock, Ariel ja Ferdinando, Hermia, -rva Suorasuu, Pernilla ja monta, monta muuta, ja vielä lopuksi -näyttämöhahmojen jälkeen kaikki teatteriväki, joka näkymättömänä oli -pitkät vuodet ahertanut, ja nyt ensi kerran esiintyi näyttelijäin -mukana, näyttämömiehet, vahtimestarit, palveluskunta perheineen, -lapsineen -- ja ne suuntasivat askeleensa näyttämön yli harmaantuneita -sisaruksia kohti, missä nämä istuivat keväisten ruusujen kehyksissä, -kukin vuoroonsa kunnioittaakseen heitä kiitollisella kumarruksella. -Jean Sibelius oli säveltänyt ja johti itse soittoa, joka säesti -kulkueen astuntaa, ja haltioituneena yleisö kättentaputuksilla toiselta -puolen tervehti noita tuttuja hahmoja, toiselta yhtyi niiden -kunnianosotukseen. Oli kuin olisivat sillä hetkellä menneiden -vuosikymmenien taiteellisen työn vaikutelmat vaihtelevine aatteineen ja -tunnelmineen nousseet sielujen kätköistä, nousseet ylös ja uudistuneet. -Kun sitte kulkue oli järjestynyt ja pysähtynyt taajaksi ryhmäksi -näyttämöllä, astui siitä esiin Ida Aalberg ja lausui V. A. Koskimiehen -runon -- näyttelijäin kiitoksen Kaarlo ja Emilie Bergbomille, ja se oli -juhlan huippu. Läsnäolijat sanovat, ettei suuri taiteilijattaremme -koskaan ole lausunut kauniimmin, henkevämmin -- niin olivat säkeet -soineet heleästi, niin olleet puettuina syvän sielunliikutuksen -väreihin, eikä silloin - - -- ollut sitä urosta - eikä kassan kantajata, - kenen syäntä ei sulannut; - itki nuoret, itki vanhat. - -Kun vielä rva Aino Ackté oli orkesterin säestäessä laulanut Sibeliuksen -"Höstkvällen" (Syysilta), alkoi erityinen, niin sanoaksemme, vapaa -ohjelman osa. Luettiin julki eri tahoilta tulleita sähkösanomia ja -esiintuotiin yhdistysten ja yksityisten puolelta kukkalaitteita -- -kaikki kiitollisuuden, kunnioituksen, rakkauden osotteeksi. Samassa -mielessä Adolf Lindfors ilmotti, että kansalaisten kesken oli kerätty -2,000 markkaa käytettäväksi avustuksena Suomalaisen teatterin -historian aikaansaamiseksi. -- Kaunis, sydämellinen juhla päättyi -Maamme-lauluun.[80] -- - -Toukokuun näytännöistä mainitsemme vain seuraavaa. Friedrich Schillerin -kuoleman 100-vuotispäivänä (9/5) näyteltiin Wilhelm Tell -- ainoa -kunnianosotus, millä maassamme suurta runoilijaa sinä päivänä -muistettiin; 24/5 esitettiin ainoan kerran J. Hahlin suomentama Marco -Pragan 3-näytöksinen näytelmä _Halleluja_ ja 27/5 niinikään ainoan -kerran kotimainen alkuteos, Anton Franckin kirjoittama 4-näytöksinen -perhenäytelmä _Perheen toivo_. Saman ajan varsinainen taiteellinen -merkitys oli kumminkin (paitse Wilhelm Tell-näytännöissä) _Ida -Aalbergin_ vierailuissa. Hän esiintyi näet kolme kertaa Kirsti -Fleminginä Elinan Surmassa ja kolme kertaa Reginana, ja siitä johtui, -että Kaarlo Bergbomin elämäntyö tuli päättymään Regina von Emmeritzin -esittämiseen 29/5, samana päivänä, jolloin Suomen naisyhdistyksen -toimesta pystytetty Z. Topeliuksen hautapatsas paljastettiin. -Teatterinkin puolesta laskettiin siinä juhlassa seppele patsaan -juurelle, ja oli Kaarlo hautausmaalla saapuvilla, mutta ei Emilie -- -syystä, josta puhumme alempana. Näytännöstä illalla mainittakoon -seuraavaa. Se kesti klo 8:sta 1/2 12:een saakka. Teatteri oli täydempi -kuin tavallisesti näytäntökauden lopussa. Yleisö seurasi hartaudella -näytelmää, jonka pääosat olivat kokeneimmissa käsissä: Regina -- Ida -Aalberg, Kustaa Aadolf -- Axel Ahlberg, Hieronymus -- B. Leino, Larsson --- Adolf Lindfors. Toisen näytöksen jälkeen Tudeer, Santeri Ingman -(Ivalo) ja tämän kirjoittaja menivät näyttämölle, ja ojentaen -ruusukimpun Kaarlo Bergbomille eräs meistä lausui johtokunnan puolesta: -"Eronhetki avaa sydämet ja suut. Sentähden johtokuntakin nyt tuntee -tarpeen lämpimästi kiittää menneen ajan yhteistyöstä. Ylen kallis on -meille oleva muisto ajasta, jolloin olemme saaneet olla avustajia, -vaikka heikkojakin, siinä suuressa rakennustyössä, jonka alkaja ja -mestari Sinä, hyvä ystävämme, olet ollut!" Emilielle, joka ei ollut -teatterissa, vietiin jäähyväistervehdys kotia. -- Kaarlo oli -toimittanut suuren leivosvaraston näyttämölle, mistä auliisti -tarjottiin kaikille. Kun näytäntö oli päättynyt, huudettiin ensin -näytelmässä esiintyneet esiin, sitte Bergbom. Hänelle annettiin kukkia, -ja rva Maila Mikkola painoi hänen päähänsä laakeriseppeleen, ja -näyttelijäkunnan kokoonnuttua hänen ympärilleen laulettiin yhteisesti -Maamme-laulu, jota ensimäiselle parvelle asettunut torvisoittokunta -säesti. Vihdoin huudettiin eroavalle johtajalle 9-kertainen "eläköön!". - - * * * * * - -Yhtiökokouksessa 24/11 oli esitetty kulunkiarvio vuodeksi 1905-06, joka -päättyi 44,000 markan vajaukseen. Sen johdosta päätettiin tarjota 250 -uutta osaketta merkittäväksi, jotta siten saataisiin noin 12,000 mk -vuotuista yksityistä avustusta kolmeksi vuodeksi eteenpäin, sekä -uudistaa anomus korotetusta valtioavusta. Edellisen toimen tulos oli -että toivottu määrä osakkeita merkittiin; jälkimäinen päätös -toteutettiin helmikuulla, jolloin anottiin että teatterille -myönnettäisiin yhteensä 57,000 mkan vuotuinen apu yleisistä varoista, -mutta vastausta saatiin kauvan odottaa. Tosin senaatti ei epäillyt -puoltaa anomusta, mutta korkeimmasta paikasta tuli myöntymys vasta -seuraavana näytäntökautena. - -Mitä johtajakysymykseen tulee, ratkaistiin se helmikuulla, niin että -tri _Jalmari Hahlin_ kanssa asiasta sopimus tehtiin. Hän suostui näet -rupeamaan teatterin johtajaksi yhdeksi vuodeksi, lukien kesäkuun 1 -pstä. Ohjaajaksi ja avustajaksi johtajalle otettiin näyttelijä _Eino -Salmela_. Maaliskuulta alkaen Hahl alkoi seurata harjotuksia ja ottaa -osaa johtokunnan neuvotteluihin, ja toukokuulla hän teatterin antamalla -matkarahalla (2,000 mk) lähti ulkomaille valmistuakseen tehtäväänsä. - -Kaikkiaan 155 näytännössä esitettiin: 16 kertaa _Prinsessa Ruusunen_; -12 _Nuoruus ja hulluus_; 11 Romeo ja Julia; 8 _Daniel Hjort_; -6 Pelastus; 5 _Nummisuutarit, Tukkijoella, Nuori luotsi_: 4 -_Murtovarkaus, Amalia ystävämme, Lehtolapsi_, Makkabealaiset, Kuningas -Oidipos, Porvari aatelismiehenä; 3 _Kumarrusmatka, Kihlaus, Kuopion -takana, Kullervo, Elinan surma, Regina von Emmeritz, Kauppaneuvoksen -kuoltua_, Kummittelijoita, Perhostaistelu, Pikkuporvareja, Kesäyön -unelma, Maria Stuart, Saituri, Sevillan parturi, Orleansin neitsyt, -Wilhelm Tell; 2 _Lea, Ei voi_, Kultainen talja, Viimeinen päivä, -Johannes, Jeppe Niilonpoika, 1 _Yö ja päivä, Anna Liisa, Lyyli, Perheen -toivo_, Halleluja, Avioeron selkkaukset, Juhannustulet, Elämä on -unelma, Myrsky. - -Näistä 45 kappaleesta oli 22 kotimaisia ja 13 uusia (5 kotimaista). - - - - -XXXIV. - -Emilie ja Kaarlo Bergbomin viime aika ja kuolema. - - -Kun puhutaan raskaan työpäivän päättymisestä -- tarkotettakoon sitte -yhtä ainoata päivää taikka pitempää aikaa -- niin yhtyy siihen -välittömästi mielikuva rauhallisesta, "hyvin ansaitusta" levosta. -Bergbom-sisarukset olivat niin täydellisesti kuluttaneet voimansa ja -aikansa, ettei heillä enää ollut kumpaistakaan jälellä edes sen verran -mitä lepoon olisi tarvittu, vaan oli heidän edessään se työ -- jota -kansa sanoo kovimmaksi -- kuolema. Ihmeellisesti he olivat kestäneet -viimeisenkin näytäntökauden vaivat ja koettelemukset, niin ettei -pieninkään osa heidän tehtävistään jäänyt kesken. Ja kumminkin oli -tämäkin aika ollut tavattomassa määrässä voimia kysyvä. Sillä puhumatta -siitä että teatterin johto aina oli yhtä työläs, oli heillä sen ohella -kannettavana synkän ajan masentava paino ja alituiset jobin viestit, -joiden salamantapainen, kaamea valo salli mitata kansallisen sekasorron -ja turmion pimennot. Kirjeessään Betty Elfvingille (ks edellä) Emilie -on julkilausunut mitä hän tähän aikaan tunsi, ja sanomattakin tiedämme, -ettei Kaarlon mielentila saattanut olla valoisampi. Kun sitte 6 p. -helmik. tapahtui prokuraattorin murha, tuo kauhea rikos, jossa -kansalaisten keskinäinen vaino saavutti verisen huippunsa, niin se -erään omaisen kirjeen mukaan koski Kaarloon niin syvästi, "että oikein -pelkäsimme, ettei hän enää koskaan toipuisi". Kaksi kuukautta -myöhemmin, 6 p. huhtik., kohtasi sisaruksia se suru, että heidän 87:ttä -vuotta käyvä tätinsä, rva Sofie Sanmark, kuoli. Tietenkään tapahtuma ei -ollut odottamaton, mutta silti se oli järkyttävä, sillä hän oli -kolmantena heidän kanssaan asunut samassa huoneustossa ja viimeiseen -asti -- sen todistavat hänen kirjeensä Betty Elfvingille, joista -viimeinen on helmikuun keskivaiheilta -- harvinaisen virkeillä hengen -voimilla, ymmärtämyksellä ja sydämellisellä myötätunnolla seurannut -heidän jokapäiväistä ahkeroimistaan. Toiselta puolen tuotti sentään se -lämmin, vilpitön tunnustus ja rakkaus, jota heille osotettiin -erojaisjuhlassa, sisaruksille suurta iloa ja tyytyväisyyttä.[81] Niin, -he kestivät loppuun saakka, mutta miten he olivat elinvoimansa -tyhjentäneet, sitä ei kukaan aavistanut. - -Oli ollut aika, jolloin Kaarlo, ajatellessaan eroa johtajatoimestaan, -oli huolella miettinyt toimeentuloansa. Nyt kun ero todella oli -käsissä, hän kai siihen katsoen oli levollisempi; mutta toiset -ajattelivat hänen puolestaan. Toukokuun lopulla kerrottiin senaatin -päättäneen ehdottaa hänelle 3,000 mkan ylimääräisen eläkkeen -samansuuruisen, elinkautisen eläkkeen lisäksi, jota hän jo ennen oli -nauttinut. Näin olisi hänen toimeentulonsa ollut turvattu, semminkin -kun hän tietysti edelleen olisi asunut yhdessä sisarensa kanssa, jolla -oli kolmelta taholta eläke (isänsä jälkeen, hypoteekkiyhdistyksestä ja -teatterin eläkekassasta) kultakin 1,200 mk. Yhteensä olisi sisaruksilla -siis ollut noin 10,000 mk vuodessa. Tästä puhuttiin ystävien kesken ja -oltiin tyytyväisiä, että heidän elämänsä ehtoo näyttäytyi niin -turvalliseksi. Mutta, niinkuin jo sanoimme, sisarusten voimat ja aika -olivat lopussa. Emilie, joka vuosista huolimatta tähän saakka oli ollut -terveempi, oli ensimäisenä menevä, ja hänestä on siis ensin kerrottava. - -Kun Emilie palasi tuolta surulliselta ulkomaanmatkalta, jolla hän -ajoittain aivan yksin oli hoitanut sairasta veljeänsä, oli hän -nähtävästi vanhentunut. Hänen työintonsa oli kyllä entisellään, mutta -olennoltaan ja puheeltaan hän oli hermostuneempi. Emilian päivänä, -19/5, kävivät ystävät tapansa mukaan häntä onnittelemassa, aavistamatta -että usea heistä silloin näki hänet viimeisen kerran. Kun sitten 25/5 -Seurahuoneella oli päivälliset B. F. Godenhjelmille ja hänen -rouvalleen, jotka tänä keväänä erosivat perustamansa, suomalaisen -tyttökoulun johdosta, tulivat Bergbom-sisaruksetkin sinne, vaikka -molemmat varhain palasivat kotia -- erittäinkin Emilie syvästi -loukkaantuneena siitä, ettei tässäkään juhlassa, jossa kuitenkin eri -puolueihin kuuluvia oli läsnä, eräs puhuja ollut voinut olla ajan -tapaan tuomitsematta toisin ajattelevia. Mutta Z. Topeliuksen -hautapatsaan paljastuksessa Emilietä ei enää näkynyt, eikä myöskään -viimeisessä näytännössä saman päivän iltana, vaan levisi miehestä -mieheen sanoma, että hän oli pahoin sairastunut. - -Edellisenä iltana (sunnuntaina 28/5) klo 6 oli johtokunnan kokous rva -af Heurlinin huoneustossa, ja siihen Emilie otti osaa tehdäkseen selkoa -ja tiliä viimeisistä hänen hoidossaan olleista asioista. Silloin hän -puhui paljon ulkonaisesti näyttäen olevan entisellään, mutta hän sanoi -että hän ei ollut terve ja että hän ei voinut tulla saapuville -teatterin puvuston inventeeraukseen. Kokouksen jälkeen Emilie kuitenkin -lähti teatteriin, jossa oli tavallinen näytäntö, mutta palasi kohta, ja -yöllä hän sai vaikean, pitkällisen sydämenkouristuskohtauksen. Jo -ennenkin oli hänellä ollut pari samantapaista kohtausta, mutta ne -olivat pian menneet ohi; nyt kutsuttiin lääkäri, ja hän selitti taudin -syyksi sydänsuonten kalkkiutumisen. - -Emme ota kuvataksemme niitä kärsimyksiä, jotka tuskallinen tauti tuotti -sairaalle. Riittänee sanoa, että häiriintyneen sydämentoiminnan -aiheuttamiin tuskiin ja hengenahdistuskohtauksiin liittyi ääretön -hermoston levottomuus, joka esti sairaan saamasta lepoa ja rauhaa, -mutta että alussa silloin tällöin sattui helpompiakin hetkiä ja päiviä, -vaikkei parantumisesta ollut puhettakaan. Kesäkuulla päätettiin viedä -sairas Takaharjulle, toivossa että ilmanalan muutos jotakin -vaikuttaisi, mutta jo kahden viikon päästä hänet oli tuotava takaisin -Helsinkiin. Sen jälkeen ajateltiin, että täydellinen eristäyminen ehkä -olisi hyväksi, ja sairas muutettiin diakonissalaitokseen, mutta -ainoastaan kymmenen päivää hän siellä oli. Sittemmin häntä hoidettiin -yhtä mittaa kotona. Tuskat ja levottomuus saattoivat joskus yltyä -ajatusten häiriöksi, hourailemiseksi, ja silloin huomattiin -katkonaisista sanoista, kuinka valtiolliset olot ja niiden aiheuttamat -kuvittelut häntä vaivasivat. Niin oli varsinkin laita ennen Takaharjun -matkaa, mutta myöhemmin kesällä hän näytti niistä vapautuneen. Että -muutoin Emilie sairasvuoteellakin oli sama kuin ennen, siitä voi -todistuksena mainita hänen hyvästijättönsä Ida Aalbergille. -Taiteilijatar kävi näet kesäkuun alussa sairaan luona kiittämässä häntä -kaikesta ja sanomassa hänelle hyvästi. Silloin oli Emilie pannut hänen -sydämelleen velvollisuuden käyttää suurta taidettaan kansansa hyväksi, -muistaa että hän oli suomalainen. Elokuun lopulla sairas oli eräänä -päivänä pyytänyt, että V. Lounasmaa kutsuttaisiin hänen luoksensa. -Tälle hän oli puhunut yhteisestä työstä kansallisen asian, -suomalaisuuden hyväksi. "Kyllä olemme työtä tehneet", hän oli sanonut, -"ja hyvää työtä olemme koettaneet tehdä!" ja hän lausui viimeisen -hyvästinsä vanhalle ystävälle ja työtoverille. Omia harrastuksiansa -mainitessaan Emilie oli sanonut olevansa iloinen, ettei kukaan ollut -kärsinyt hänen eikä teatterin tähden. Näillä sanoilla hän tarkotti -teatterin velkoja, jotka muinoin olivat niin raskaasti painaneet häntä, -että se aika, jolloin hänen Kaarlon kanssa yksin oli täytynyt niistä -vastata, eli hänen muistissaan vaikeampana kuin kaikki mitä hän muuten -oli vaivoja ja kärsimyksiä läpikäynyt. Muita ihmisiä kohtaan hän oli -ollut ylen suopea ja anteeksiantavainen, ja monesti hän oli varottanut -omaisiaan ankarasti arvostelemasta kanssaihmisiään, pahaa puhumasta -kenestäkään. Vihdoin oli Kaarlon kohtalo usein hänen mielessään. Eikä -ihme, olipa hän kerran äitinä hoitanut tätä nuorempaa veljeään, sitte -sisarena, työtoverina, ystävänä avustanut häntä hänen elämäntyössään, -ja jälleen -- itse 70-vuotiaana -- hoitanut häntä kovan taudin aikana. -Oliko ihme, että hän kuolinvuoteellaankin huolehti veljestä, joka jäi -elämään hänen jälkeensä, mutta jonka terveys oli murtunut, niin että -hän enemmän kuin koskaan oli sisarellisen, äidillisen hoidon tarpeessa, -jota hän oli tottunut saamaan hänen kädestään! - -Syyskuulla tauti muuttui vähemmän tuskalliseksi, mutta silloin -olivatkin sekä ruumiin- että sielunvoimat niin vähissä, että sairas -vain silloin tällöin tunsi ympärillään olevat. Viimeisen kerran se -tapahtui sunnuntaina, neljättä vuorokautta ennen kuolemaa. Torstaina 28 -p. syysk. klo 4 aamulla Emilie Bergbom rauhallisesti veti viimeisen -hengähdyksensä. - -Hautajaiset olivat tiistaina 3 p. lokak., ja moniääninen ja kaunis oli -rakkauden, kiitollisuuden ja kaipauksen tunnustus, joka niissä -julkilausuttiin. Ennen kodista lähtöä kokoontuivat sinne sukulaiset ja -joukko ystäviä. Betty Elfving oli tätä hetkeä varten sepittänyt -virrentapaisen runon, "Toivon että sun nähdä viel' saan", jonka -"Vuokkoset" lauloivat nti Anna Sarlinin johdolla. Sen jälkeen toinen, -Therese Hahlin johtama naiskuoro lauloi Paciuksen säveltämän Z. -Topeliuksen "Fridsböner i aftonens lugn". Itse hautajaistoimitus -tapahtui läheisessä Vanhassa kirkossa, jonka kuori oli laitettu -vihreäksi lehdoksi. Avajaissanoissaan tri Paavo Snellman (Virkkunen) -muistutti, miten Emilie Bergbom oli kasvanut ympäristössä, johon -kansamme suurmiehet olivat kotiutuneet, miten hän oli elänyt rikasta, -kirkasta henkielämää, miten hänen elämänsä alusta loppuun oli ollut -sydämenihmisen elämää, uhrautuvaa rakkaudenelämää, joka kaikkialle, -missä hän liikkui, säteili lämpöä ja osanottoa, ja puhuja lisäsi siihen -huomautuksen: missä näin kirkasta elämätä eletään, siinä on aina -olemassa henkistä heimolaisuutta hänen kanssaan, joka sanoi, minkä -teitte yhdelle näistä pienimmistä, sen teitte minullekin. -Ruumiinsiunauksen jälkeen laulettiin Robert Kajanuksen johdolla -Mozartin Requiemista värisyttävä "Lacrymosa dies illa". Ensimäinen -seppele, "Emilie Bergbomin ikirakkaalle muistolle" pyhitetty, joka -laskettiin arkulle, oli Kansallisteatterin johtokunnan, ja lausui -O. E. Tudeer sen puolesta: - -"Mitä Emilie Bergbom oli Suomen kansallisteatterille, se on helpompi -tuntea, kuin sanoin lausua. Olihan hän, kuten runoilija kerran on -lausunut, Suomalaisen teatterin sydän. Hänessä eli, samoin kuin hänen -veljessään, se rakkauden voima, joka kykenee suurta luomaan kansalle ja -ihmiskunnalle. Suomen kauniina kevätaikana he loivat -- niinkuin näytti -tyhjästä -- suomalaisen näyttämötaiteen, suomalaisen teatterin. -Uskollisena työtoverina Emilie Bergbom seisoi veljensä rinnalla; -rikkaan sivistyksensä, kirkkaan älynsä, ihmeellisen tarmonsa, kaikki -hän pani suurelle tehtävälle alttiiksi; ja hän otti hartioillensa -raskaimmat huolet, nuo loppumattomat arkihuolet, suuret ja pienet, -joita kansallisen taidelaitoksen luominen ja hoito vaativat. Ja -masentumatta, iloisin, rohkein mielin hän kesti kaikki, tukalimmissakin -oloissa. Sillä suuri rakkaus loi valonsa okaiselle tielle. - -"Kirkkaina välkkyivät hänen edessään taiteen korkeimmat ihanteet, -korkealle hän asetti pyrkimystensä päämäärän, mutta samalla hänen -rikkaan sydämensä myötätuntoisuutta riitti kaikille, jotka olivat -työssä osallisina: hänen hellä huolenpitonsa ei ulottunut ainoastaan -varsinaisten taiteilijain taajenevaan parveen, se ulottui nuorimpaan -oppilaaseen ja kaikkiin niihin moniin, joiden kätten työ on teatterille -tarpeellinen ja joita yleisö ei näe. Siksi hän voi teatterista tehdä -_kodin_. - -"Suomen sivistyshistoriassa Emilie Bergbomin nimi tulee läheisesti -liittymään niihin merkkimiehiin, jotka ovat lausuneet Suomen -kansallisen kehityksen syntysanat. - -"Taide ei ollut hänestä mikään hurmaava pilvilinna, joka leijailee -kaukana erillään harmaasta todellisuudesta. Hän näki, samoin kuin -Runeberg, elämää suurena kokonaisuutena, jossa ei ole jyrkkiä aitauksia -eri elämän-ilmausten välillä, ei juopaa todellisuuden ja taiteen -välillä, -- vaan kaikki on saman orgaanisen elinyhteyden sopusointuista -pyrkimystä valoa kohti. Siksi se taidelaitos, jossa hän oli kodin -haltijana, voi olla ja pysyä niin läheisessä yhteydessä Suomen kansan -elämän kanssa; siksi siinä tuntui sen sydämen tykytys, ja siksi se on -tullut tälle kansalle niin rakkaaksi. Elämä on kehitystä; toivomme, -että draamallinen taide meillä pääsee vastedeskin yhä korkeammalle -kehittymään. Mutta hartaasti se sukupolvi, joka on nähnyt Suomen -kansallisteatterin nuoruudenajat, toivoo että siinä aina säilyisi se -puhdas, lämmin, korkeimpia ihanteita ja isänmaata palveleva henki, jota -Emilie Bergbom siinä piti vireillä. - -"Siunattuna hänen muistonsa elää!" - -Toinen seppele oli Kansallisteatterin näyttelijäkunnan. Sen laskivat -Kirsti Suonio ja Benjamin Leino, joka lausui runon, mihin hän itse oli -pukenut omat ja toveriensa tunteet. Otamme tähän vain alku- ja -loppusäkeet: - - Tuvastamme tuohus sammui, - päivä pirtistä pakeni! -- - Ei nyt ukset ulvahtele, - siltalaudat lausahtele - tuon on tuttumme tulosta, - emon kultaisen kulusta. - -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- - Kiitos sulle neuvoistasi, - kiitos kasvatuksestasi, - kiitos uhrauksistasi, - kiitos kaikesta hyvästä, - kaunihista, kallihista, - mit olet meille antanunna, - emomme jalo, ylevä, - tytär suuri Suomi-äidin! - -Muita seppeleitä emme mainitse; sanomme vaan, että kaikki toistivat -samoja, kaikille yhteisiä tunteita. Eikä niistä eronnut Maila -Talvionkaan, kun hän innostunein sanoin ylisti niiden onnea, jotka -niinkuin vainaja olivat mukana Suomen aamua luomassa -- "Heitä -onnellisia! He olivat eheitä, he antoivat itsensä kokonaan. -- Heissä -oli uskoa, uskoa, joka vuoria siirtää ja tyhjästä luo. -- Heitä -onnellisia! He kärsivät ja taistelivat, mutta he astuivat taistelusta -voittajina!" - -Hauta oli avattu vainajan vanhempien haudan viereen vanhan -luterilaisen hautausmaan eteläisellä sivustalla, ja siihen laskettiin -Ylioppilaskunnan laulajien laulaessa Suomen aamuajan jalo tytär -"nukkumaan alla kukkaisen kunnahan". - -Emilie Bergbom eli neljä kuukautta sen jälkeen, kun hän oli teatterista -eronnut, Kaarlolle oli suotu kaksi kertaa neljä kuukautta. Mutta mitä -siitä, kun toiminta oli päättynyt eikä ollut voimaa ryhtyä mihinkään -uuteen! Kumminkin hän saattoi vapaasti liikkua, samalla kun hän -tavallisella osanotolla seurasi ajan tapahtumia. Itsestään ymmärtää, -että hänen mielensä enimmäkseen oli masennuksissa. Olipa hänen nyt -kaiken lisäksi täytynyt kestää rakkaan sisarensa kuolemakin. Varmaan -hän tiesi, että hänenkin viimeinen hetkensä oli lähellä, sillä omasta -alotteestaan hän 22 p. lokak. teetti testamenttinsa. - -Siinä hän määräsi omaisuudestaan, että 3,600 mk oli siten jaettava, -että rva Kirsti Suoniolle, nti Cecilia Silénille, rva Mimmi -Falckille sekä teatterivahtimestari I. Kiven lapsille yhteensä ja -teatterivahtimestari Jaatis-vainajan lapsille sekä teatterityömies -Lehdon lapsille annettaisiin 600 mk; että 1,300 mk jätettäisiin hänen -sisarensa tyttärelle, nti Paula af Heurlinille, käytettäväksi hänen -vanhempiensa ja sisarensa [Emilien] hautakummun hoitamiseksi; sekä että -loput rahoista yhdistettäisiin teatterin hallussa olevaan "Kaarlo -Bergbomin rahastoon", jossa kesäkuun 30 p. oli ollut 5,120 mk. 64 p. -Tästä rahastosta, jonka käyttämisestä testamentintekijälle oli annettu -oikeus määrätä, sisältää jälkisäädös seuraavat lähemmät määräykset: -rahasto luovutetaan Kansallisteatterin Talo O.Y:n haltuun, joka -tallettaa rahat korkoa kasvavana, kunnes korot vuosittain nousevat -vähintäin 500 markkaan, jolloin ne joka toinen vuosi käytetään -seuraavalla tavalla: "Kansallisteatterin johtokunta, Teatteritalon -johtokunta sekä kaksi näyttelijäkunnan puolesta valittua edustajaa -muodostavat lautakunnan, joka määrää sanotun summan parhaan -suomenkielisen alkuperäisen, edellisen kahden vuoden kuluessa -Kansallisteatterin näyttämöllä esitetyn näytelmäkappaleen -tekijälle".[82] -- Mitä muuta irtainta omaisuutta Bergbomilla oli, hän -määräsi yllämainitulle sisarensa tyttärelle.[83] - -Lokakuun viimeisinä ja marraskuun ensi päivinä tapahtunut suurlakko, -tuo vallankumouksen viikko kaikkine levottomuuksineen, herätti -Kaarlossa mitä suurinta mielenkiintoa. Nuoruudestaan saakka hän oli -ollut innostunut kansanvapauden ihailija, ja kun hän nyt kerran -kotimaassaankin kuuli kansannousun melun, näki jokapäiväisen -järjestyksen muotoineen sortuvan kumouksen myrskyssä, niin hänen -sydämensä sykki ilosta, ja hän kuvitteli Suomelleen vapauden, -kansallisen kehityksen onnea. Kaiket päivät hän käveli kaupungilla -katsellen outoa elämää. Eräänä päivänä Maila Talvio Mikonkadulla -kohtasi Kaarlon menossa Rautatientorille päin, jossa aina oli kansaa -koolla ja puheita pidettiin. Hänen kasvonsa elivät, vaikka käynti oli -raskas. Kättään heilauttaen hän huudahti: "No, nyt on koko maailma -mullin mallin!" ja lisäsi vähän päästä: "Minä kuljen täällä ja laulan -marseljeesia." -- Huutava ero oli ollut nuorukaisen palolla lausuttujen -sanojen ja väsyneen sairaan ulkomuodon välillä. Niin todella, Bergbom -hyräili kotona ja ulkona marseljeesia; mutta hän oli liian syvä -historiantuntija luottaakseen harhakuviin, ollakseen epätietoinen -siitä, miten tällaiset kuohahdukset kansojen elämässä tavallisesti -päättyvät. Hän muistutti näet Augusta-sisartaan Freiligrathin sanoneen, -että barrikaadeja rakennettaessa rynnätään eespäin parhaimpien kanssa, -mutta taistelun päättyessä nähdään vain roistoväkeä ympärillä. Kun -Kansallisteatterin ensi näytännössä lakkoviikon jälkeen näyteltiin -Daniel Hjort, hän oli ollut tyytymätön ja lausunut: "'Wilhelm Tell' -taikka 'Die Weber' (Kankurit) olisi ollut minun ohjelmani!" - -Ennestään tiedämme, että Kaarlo kärsi kotimaan rikkinäisistä oloista, -eikä kukaan voine sanoa, että suurlakko olisi vienyt sovinnollisempaan -elämään. Se teki, että hän nytkin mielellään olisi lähtenyt ulkomaille. -Siellä hän olisi tuntenut itsensä vapaammaksi. Hän piti kyllä arvossa -kotoisia ystäviään, mutta kun kielen kankeus vaikutti, ettei hän voinut -hämilleen joutumatta seurustella heidän kanssaan, olisi hän paremmin -viihtynyt aivan outojen ihmisten kesken. Sentähden olikin puhetta -Augusta-sisaren kanssa, että tämä seuraisi häntä ainakin lyhemmälle -matkalle, vaikkapa Ruotsiin. Syystä tai toisesta jäi matka kuitenkin -sikseen, ja sen sijaan Kaarlo vietti joulunsa Ossian-veljensä -huvilassa, Lepolassa, Pyhäjärven rannalla vastapäätä Tampereen -kaupunkia. - -Uudesta vuodesta alkaen Kaarlo jälleen oli Helsingissä, jossa hänellä -ainoana huvina oli käydä teatterissa. Teatterissa hän syksylläkin oli -usein käynyt. Olihan tie sinne hänelle niin tuttu! Jo syyskuun alussa -oli tämän kirjoittaja kysynyt häneltä: oliko hän vielä huolissaan -teatterista? -- "En ole", hän vastasi, "olen voinut heittää ne huolet -kokonaan päältäni." Kyllä kai se niin olikin, että ainoastaan vanha -rakkaus näyttämötaiteeseen ja omaan teatteriin vei hänet sinne. Ja -juuri siellä oli viimeinen kuolemanisku häntä kohtaava. - -Loppiaisaattona, tammikuun 5, annettiin Schillerin Don Carlos, tuo -runoilijan nuoruudendraama, jota Kaarlo nuoruudestaan asti oli -rakastanut. Hän oli lukenut ja nähnyt sen kukaties kuinka monta kertaa, -mutta silti hän nytkin meni teatteriin. Hän oli ollut erittäin hyvällä -tuulella ja istunut johtajan aitiossa (ensimäinen oikealla puolella -näyttämöltä määräten). Kuinka kauvan hän näyttelemistä seurasi, sitä ei -tarkoin tiedetä, mutta omien sanojensa mukaan hän oli alkanut tuntea -pahoinvointia ja (arvattavasti jonkun näytöksen aikana) mennyt ulos. -Teatterin alikerrassa (ravintolassa) hän oli tavannut tuntemattoman -miehen, jota hän oli pyytänyt saattamaan hänet kotia. Mies olikin -suostunut siihen, mutta kun Kaarlo menehtymäisillään ollen ei voinut -sanoa osotettaan, oli ajurilla kauvan kierretty kaupunkia, ennen kun -sattumalta tultiin Yrjönkadulle, jonka sairas oli tuntenut -kotikadukseen. Tuntematon auttoi hänet sitten hänen asuntoonsa toisessa -kerroksessa, missä hän pääsi vuoteeseensa. Kuka tämä vieras auttaja -oli, siitä ei ole tietoa saatu. - -Kaarlo oli saanut uuden halvauskohtauksen. Aamulla hän oli vielä ollut -siksi virkeä, että saattoi antaa ylempänä kerrotut tiedot. Noin viikon -ajan hän edelleenkin oli jotakuinkin selvillä, vaikka hän pysyi -vuoteessaan; mutta sen jälkeen (lauvantaina 13/1) verenvuodatus -aivoissa jälleen uudistui, ja sairas vaipui tunnottomaan horrostilaan, -joka keskiviikkona 17 p. tammik. (1906) klo 4 i.p. vaihtui kuoleman -uneksi. - -Hautaus tapahtui 22 p. ja muistutti monessa kohden sisaren viimeistä -matkaa; kuitenkin oli osanotto kansalaisten puolelta melkoista -laajempi, yleisempi. Olihan Kaarlo ulospäin edustanut sisartaankin. -Ennen lähtöä asunnosta teatterin sekakuoro rva J. Latun johdolla lauloi -yhden vainajan lempilauluja, Schubertin hymnin Pie Jesu. Sen jälkeen -teatterin palvelijat kantoivat arkun Vanhan kirkon kuoriin, A. -Apostolin torvisoittokunnan soittaessa Chopinin surumarssia -ulkopuolella kirkkoa ja Filharmonisen orkesterin Kajanuksen johdolla -soittaessa Lönnrotin surumarssia sisällä. Ennen ja jälkeen -ruumiinsiunauksen, jonka nytkin tri Paavo Virkkunen toimitti, -sinfoniakuoro lauloi koraalin Bachin Matheus-passionista. Sitten piti -tämän kirjoittaja seuraavan muistopuheen: - -"Siunaavat sanat ja viihdyttävät säveleet ovat vihkineet vainajan -rauhalliseen lepoon. Sallittakoon nyt ystävän ja kansalaisen lausua -viimeiset jäähyväiset rakkaalle poismenneelle, jonka lämmin, syvä katse -ei enää koskaan ole meitä kohtaava. - -"Kun kuolema elämän temmellyksestä on kutsunut miehen, joka työllään ja -toimellaan on aikaansaanut suuria, jokaisen nähtäviä tuloksia, ei -mikään ole luonnollisempaa kuin että jälkeenjääneet arvostelevat näitä -tuloksia ja niiden mukaan vainajan kuntoa ja merkitystä. Niin -menetellen Kaarlo Bergbomiin nähden olemme me kaikki, joille -kansallinen sivistyksemme on kallis, yksimielisiä siitä, että hänen -luomansa taidelaitos on arvaamattoman tärkeä ja suuriarvoinen tekijä -sivistysriennoissamme sekä että sen toimeensaaminen on vaatinut ei -ainoastaan nerollista kykyä vaan myöskin väsymätöntä voimain -ponnistusta ja sitä uskoa hyvän asian voittoon, joka on inhimillisen -suurtyön ensimäisiä ehtoja. -- Kansallinen näyttämö on välttämätön -jokaiselle kansalle, joka tahtoo elää ja kehittää nykyaikaista -sivistyselämää. Onhan se kansakuntain suurten runoilijain ja tietäjäin -tehokkain välikappale, kun he tahtovat järkähyttää kansalaistensa -omiatuntoja ja julkilausua tulevaisuuden aatteita. Eikä missään oman -kansan entisyys ja nykyisyys, opettaen ja varottaen, voimakkaammin puhu -ihmisille kuin näyttämötaiteen luomissa kuvissa. Se mies, joka -kansalleen on hankkinut semmoisen taidelaitoksen, on sille tehnyt -ikimuistettavan palveluksen, palveluksen, josta häntä aina on -kiitoksella ja kunnioituksella mainittava. - -"Mutta on olemassa toinenkin tapa arvostella poismennyttä työntekijää. -Minä tarkotan sitä, että hänen elämäntyötänsä katsellaan, niin -sanoakseni, hänen omalta kannaltaan. Ja usein tapahtuu, että niin -tehden sekä ihmisen että hänen tekonsa yli leviää toinen, kirkkaampi -valo. - -"Kaarlo Bergbom ei oikeastaan itse valinnut elämäntehtäväänsä, vaan se -otti hänet omakseen hänen ajatellessaan jotakin toista. Nuorena -ylioppilaana ja maisterina hän piti itseään kutsuttuna runoilijaksi. -Moni kysynee, oliko hän sitten runoilijaksi syntynyt? Tosin on hän niin -vähän kirjoittanut, että epäilys on oikeutettu; mutta ne, jotka -tunsivat hänen syvän tunne- ja ajatuselämänsä ja voimallisen -mielikuvituksensa, eivät sitä epäile. Hän oli kutsuttu, hän oli niitä -voimakkaita henkiä, joilla on omaa alkuperäistä annettavana, hän oli -runoilija- ja taiteilijanero, mutta kuitenkin häneltä puuttui jotakin, -jota ilman runoilijatoimi oli mahdoton -- ja tämä puute painoi häntä, -hänen omien sanojensa mukaan, jonkinlaisena kirouksena esi-isien -ajoilta. Hänellä ei ollut riittävää suomenkielen taitoa -- ja -ainoastaan suomenkielinen runoilija hän tahtoi olla. Kansallinen -herätys oli varhain ja kokonaan vallannut hänet, ja sentähden hän ei -voinut ajatellakaan muuta. Ahkerasti hän useina vuosina koetti oppia -kansansa kieltä, mutta kun se ylioppilasikään saakka oli ollut hänelle -vieras, hän ei päässyt niin kauvas, että olisi sitä käyttänyt täysin -sujuvasti ja vaivatta. - -"Hän alkoi nyt miettiä tiedemiehen uraa, johon hänellä niinikään oli -harvinaiset edellytykset ja tukevat perustuksetkin laskettuna, mutta -silloin ratkaisevalla hetkellä ilmaantui kansallisen näyttämön aate -vaatimalla vaatien häntä toteuttajakseen. Hän ymmärsi asian tärkeyden -ja otti kuin ottikin tehtävän suoritettavakseen ja vei sen perille, -pysyvään voittoon. - -"Kun pidämme silmällä että kansallisen näyttämön perustaminen ja -kehittäminen Kaarlo Bergbomille tuli runoilijatoimen vastineeksi, vasta -silloin me ymmärrämme sen innon, millä hän siihen antautui. Kun hänen -täytyi uhrata rakkaat unelmansa itsenäisestä runoilijatoimesta, kun -hänen täytyi luopua omassa nimessään julkilaulamasta mitä hän tunsi -syvintä ja ajatteli ylevintä, hän teki näyttämön totuudenrakkautensa ja -kauneudenkaipuunsa tulkiksi. Itse vaatimattomasti piillen verhojen -takana hän näyttämöväkensä avulla loi nähtäväksemme suurten nerojen -kuvaukset ihmiskohtaloista, joissa meidän jokaisen luonnon- ja -elämänlaatu kuvastuu. Olematta runoilija tavallisessa merkityksessä hän -saattoi kumminkin siten runoilijan tavoin vaikuttaa ihmisiin ja auttaa -ja johtaa heitä noudattamaan ikivanhaa käskyä: tunne itsesi! Kaarlo -Bergbomista näetten näyttämö ei koskaan ollut tyhjien huvitusten -paikka, vaan ylevien ihanteiden, syvennetyn elämänkäsityksen ja -jalostuneen kansallistunnon ilmisaattaja. -- Mutta toisellakin tavalla -hän saattoi näyttämön johtajana noudattaa mielitekojaan. Olematta itse -kirjailija hänelle siinä asemassa kävi mahdolliseksi voimallisesti -edistää kansallista kirjallisuutta, neuvomalla, ohjaamalla ja -rohkaisemalla vasta-alkajia näytelmänkirjoittajia, ja vihdoin hänen -sammumaton rakkautensa kansaan sai tyydytystä siitä että yhä -lukuisammat joukot yksitoikkoisen raskaan työn ja puutteen rasittamia -oppivat rakastamaan näyttämön taidetta ja samalla hylkäämään entiset -turhat ja usein turmelevat huvituksensa. - -"Näin katseltuna esiintyy Kaarlo Bergbomin elämäntyö oikeassa -valossaan. Me ymmärrämme miksi hän niin hartaasti tahtoi pitää -näyttämönsä kansallisena, ihanteellisena ja puhtaana -- se oli hänen -runoilijahenkensä lapsi; me ymmärrämme että hän on saavuttanut elämänsä -päämäärän, totta kyllä -- niinkuin jo on sanottu -- nerollisella -kyvyllään ja uupumattomalla työllään, mutta eritoten myöskin -unohtamalla itsensä, uhraamalla elämänsä kansalleen. - -"Suomalaisen näyttämön luojana Kaarlo Bergbom nuorimpana ja viimeisenä -liittyy niiden henkisten sankarihaamujen riviin, jotka meillä ovat -laskeneet perustukset kansalliselle sivistykselle. Kuitenkin on hän, -jolle julkinen esiintyminen oli sula kauhistus, vähemmän kuin kenkään -muu ajanut takaa suurmiehen nimeä ja mainetta, eikä tosiaan hänen -muistonsa kuolemankaan jälkeen kaipaa sitä ollaksensa eheimpiä, -kauneimpia ja innostavimpia mitä suomalainen mies on jättänyt -kansalleen. - -"Vähän neljättä kuukautta sitten me seisoimme tällä samalla vihityllä -paikalla lausumassa jäähyväiset vainajan työtoverille ja sisarelle. Nyt -veli on seurannut sisartaan. Siunattu olkoon heidän yhteinen leponsa -niinkuin heidän yhteinen työnsä on siunattua ollut!"[84] - -Näitä muistosanoja seurasi sinfoniakuoron esittämänä Mozartin -c-molli-messusta Agnus Dei ja sen päätyttyä seppelten laskeminen. -Tietenkin olivat nytkin teatterin johtokunnan ja näyttelijäkunnan -ensimäiset. Edellistä laskiessa O. E. Tudeer lausui: - -"Surren Suomen Kansallisteatteri seisoo isänsä haudan ääressä. - -"Se hento taiteen taimi, jonka hän, sydän innosta palavana, istutti -Suomen karuun maahan, on hänen väsymättömän rakkautensa vaalimana -kasvanut kauniiksi puuksi, jolla on juurensa syvällä Suomen kansan -maaperässä ja jonka latva juopi valoa avarain ilmojen kirkkaudesta. - -"Kukkaset, jotka laskemme hänen haudallensa, lakastuvat, seppeleet -hajoavat; mutta häviämättä hänen muistonsa elää kiitollisen kansan -sydämissä. - - "'Ja tämän maineen kirkkahan - sen omaks hälle hehkuvan - sydämen lämpö antoi; - ja synnyinmaalleen armaalle - kuin morsiolle, äidille - hän kaikki uhriks' kantoi; - näin saavutti hän suuruuden.'" - -Jälkimäisen laskivat Katri Rautio, Lilli Högdahl (Horsma), Benjamin -Leino ja Hemmo Kallio ja oli sen nauhoissa sanat: - - Päivän kirkkautena paistoit - Isänmaalle, taiteen teille - Suuren sielus aarteet annoit, - Herkän henkes lahjat meille. - -Luettelematta muita seppeleitä mainittakoon vaan, että suomalaiset ja -ruotsalaiset näyttämöt, kirjalliset ja soitannolliset piirit, -suomalaiset ylioppilasosakunnat, pääkaupunki ja maaseudut, kansalaiset -kaikista kerroksista olivat lukuisasti edustettuina, niinkuin -luonnollista on kuin kansallisen sivistyselämän merkkimiestä on -kunnioittaminen. - -Leposijalleen, sisarensa vieressä, Kaarlo Bergbom laskettiin, ja hauta -luotiin umpeen Ylioppilaskunnan laulajain laulaessa. - -Lokakuun 2 p. 1907, Kaarlo Bergbomin syntymäpäivänä, paljastettiin -juhlallisesti sisarusten yhteinen hautapatsas. Se on koristettu Emil -Wikströmin muovailemalla ja valamalla pronssisella korkokuvalla, johon -on kuvattuna vainajien kasvojenpiirteet. Hautapatsas on mustaa -graniittia, ja on siinä kirjoitus: _Kaarlo ja Emilie Bergbom_. -Jalustalla luetaan: _Kansallisen näyttämön luojille kiitollisilta -kansalaisilta_.[85] - - - - -Jälkilause. - - -Kun keväällä 1905 minua kehotettiin kirjoittamaan Suomalaisen -teatterin historia -- Antti Jalava se oli, joka vastustamattomalla -päättäväisyydellään väitti sen olevan minun velvollisuuteni! -- en -lainkaan kohta ollut valmis myöntymään. Epäilin näet olisiko minussa -enää työn suorittajaa. Mutta koska samalla oivalsin, miten tärkeätä oli -että joku _mukana ollut_ siihen ryhtyisi, sekä että historian -mahdollisuus oli lähteiden laadussa ja runsaudessa, aloin niitä -tiedustella ja myöskin miettiä kuinka tehtävä olisi suunniteltava. -Eräänä päivänä kysyin silloin Kaarlo Bergbomilta, voisiko hän, joka -tunsi kaiken näyttämötaidetta käsittelevän kirjallisuuden, mainita -jonkun teatterihistoriallisen teoksen, joka suunnitelmaltaan sopisi -esikuvaksi suomalaisesta näyttämöstä kirjoitettaessa. Ei, sitä hän ei -voinut, mutta hyvin naivisti hän lisäsi: "Kerro ensiksi kuinka teatteri -perustettiin ja sitte kuinka sen jälkeen kävi." -- "Aivan oikein", minä -myönsin, "siinähän se tehtävä on!" -- Jälestä päin Bergbom kuuluu -omaisilleen sanoneen, että hän toivoi historian ilmestyvän vasta hänen -kuolemansa jälkeen. - -Noudattaen Kaarlon viittausta olen edellisessä kertonut teatterin -synnyn ja vaiheet sekä sen ohella hänen ja hänen sisarensa, -taidelaitoksen luojain ja johtajain, elämän heidän kuolemaansa saakka --- kaikki mahdollisimman yksinkertaisesti ja tapahtumain mukaisesti. -Tehtäväni on niin muodoin oikeastaan suoritettu, mutta en sentään vielä -raski ainettani jättää. On näet yhtä ja toista lisättävää, joko -semmoista joka ei itsestään ole kertomuksen puitteisiin pujottautunut -taikka joka päätelmäntapaisena välttämättömästi on jälestäpäin -lausuttava. Sillä mitä alempana luetaan, en siis pyydä korjata mitä -teoksessani on heikkoa ja puutteellista, vaan saada sanotuksi mitä alun -pitäen olen katsonut asiaan kuuluvaksi, vaikka en ole ennen sille tilaa -löytänyt. - -Suomalaisen teatterin tarkotus ja taiteellinen päämäärä oli koko -Bergbomin aikana luonnollisista syistä toinen kuin suurten -kultuurimaitten teatterien. Mikäli nämä jälkimäiset todella harrastavat -taiteellista edistystä, uuden luomista, on niiden päämääränä -yleensä kehittää näyttämötaidetta suuntaan taikka toiseen, ja -onnistuessaan ne tulevat, niinkuin esim. Meiningiläisten teatteri -1870- ja 1880-luvuilla, muitten teatterien esikuviksi. Suomalaisen -teatterin päämäärä ei voinut olla niin vaativainen, niin uhkarohkea. -Sen tarkotuksena oli näyttämötaiteelle laskea mahdollisimman vahva -perustus kansan keskellä, jolle tämä taide oli ollut aivan outo, ja -siitä johtui että päteviksi tunnettujen taiteellisten traditionien -luominen oli sille tärkeämpi kuin uuden, ennen kuulumattoman -tavotteleminen. Jos sen onnistuisi taiteellisesti kohota yhtä korkealle -kuin ei kaikkein parhaimmat vaan kumminkin hyvät teatterit vanhoissa -sivistysmaissa, niin olisi tulos jo erinomaisen tyydyttäväksi -katsottava, sillä silloin olisi perustus laskettu tulevaisuuden työlle; -toivoa sille jonkinlaista johtavaa, esikuvallista merkitystä itse -näyttämötaiteen kehityksessä, olisi ollut julkeaa. Tämä huomautus -- -joka ei suinkaan sisällä sitä ajatusta, että pienen, syrjäisen maan -teatterille olisi mahdotonta myötäisten olojen vallitessa asettaa -päämääränsä korkeammallekin ja taiteellisesti voittaa suurtenkin -maitten näyttämöt -- on, miten itsestään ymmärrettävältä asia -tuntuneekaan, ollut tässä julkilausuttava sentähden, että mainittu -päämäärän rajotus osottaa oikean kannan, miltä sekä Bergbomin työ että -sen historia on arvosteltava. - -Katsokaamme ensin missä määrin Bergbom saavutti tarkotuksensa. - -Mitä niin sanoakseni aineellisiin tuloksiin tulee, olivat ne lopulta -odottamattoman täydelliset, tulevaisuutta turvaavat. Saatuansa itse -koko varsinaisen toimikautensa tyytyä mitä vaatimattomimpaan näyttämöön -ja työskennellä mitä ahtaimmissa, vastuksellisimmissa oloissa, Bergbom -kuitenkin ennen poismenoaan näki taidelaitoksensa kotiutuneena -Kansallisteatterin uljaaseen taloon ja siinä jatkavan toimintaa -verraten vakaantuneessa taloudellisessa asemassa. Kun sen lisäksi ottaa -huomioon, miten pääkaupungin suomalainen yleisö oli kasvanut monin -kerroin lukuisammaksi kuin parikymmentä vuotta ennen, niin saattaa -sanoa, että teatterin toimeentulon ehtoihin nähden tuskin enempää olisi -ollut toivottavissakaan. Vähemmän täydelliset olivat taiteelliset -tulokset, mutta siinäkin kohden Bergbom on jättänyt jälkiä, -periaatteita, traditioneja, joiden noudattamisesta teatterin -kansallinen merkitys ja taiteellinen tulevaisuus riippuvat -- niin, -mihin suuntaan näyttämötaide muuten pyrkineekään kehittymään. Ne -Suomalaisen teatterin ansiopuolet, jotka tässä ovat lukuunotettavat ja -joita se toivottavasti aina on koettava hyvinä traditioneina -voimassapitää, esiintyvät toiselta puolen ohjelmiston, toiselta puolen -myöskin itse taiteellisen työn laadussa. - -Parhaiten Bergbomin onnistui hengellään leimata teatterin _ohjelmisto_. -Ensiksi on huomattava, että se oli mahdollisimman _kansallinen_, toisin -sanoen johtaja otti näyttämöllään esitettäväksi kaikki, mitä -kelvollista hän vanhemmassa kotimaisessa kirjallisuudessa tapasi, sekä -avasi samalla, edistääkseen alkuperäistä tuotantoa draaman alalla, mitä -auliimmin teatterinsa vasta-alkajainkin tuotteille -- ja mitä parhainta -kansallista näyteltiin, hän myöskin pyysi tehdä pysyväksi osaksi -ohjelmistoa. Tämä ohjelmiston kansallisuus oli Bergbomille yhtä paljon -sydämen kuin järjen asia. Hänen vakaumuksensa oli, että teatterin arvo -ja tulevaisuuskin olivat siinä, sillä ainoastaan sillä taiteella, joka -seisoo kansallisella pohjalla, on merkitystä. Toiseksi on mainittava, -että ohjelmisto, satunnaisia poikkeuksia huomioonottamatta, aina oli -_kirjallisesti arvokas_, se on johtaja piti yhä silmällä näytelmäin -kirjallista ja runollista arvoa, ja niin tehden hän otti kappaleita -kaikkien sivistyskansojen sekä vanhemmasta että uudemmasta -kirjallisuudesta. Kuinka tärkeä tämä ohjelmiston ansiopuoli on ollut -sekä teatteriväelle että yleisölle, kuinka se on rikastuttanut, -kasvattanut ja kohottanut niin toisen kuin toisenkin tunne- ja -aate-elämää sekä taideaistia, lienee tarpeeton sanoa. Ajateltakoon vain -että Shakespeare, Calderon, Molière, Schiller, Goethe, Ibsen ja -Björnstjerne Björnson, muita mainitsematta, olisivat jääneet -näyttömöllemme vieraiksi, kuinka paljon vähemmäksi olisikaan sen -sivistyshistoriallinen ja taiteellinen merkitys arvosteltava. Tällä -puolella ohjelmistoaan Bergbom kohotti teatterinsa etevien -ulkomaalaisten tasalle, varjellen sitä alentumasta yleisön alhaisia -viettejä hivelevien huvitusnäyttämöjen luokkaan. -- Liikaa olisi -sentään sanoa, että Bergbom ohjelmistollaan olisi tyydyttänyt kaikkien -vaatimuksia. Varsinkin sen jälkeen kun realistinen draama oli laannut -yleisöä viehättämästä ja sijaan oli ilmaantunut hapuilevia harrastuksia -symbolistiseen, uusromanttiseen ja ties mihinkä suuntaan, kuului tavan -takaa väitteitä, että paljon huomattavia uusia näytelmiä jäi -esittämättä. Jos Bergbom, joka koko sydämellään oli omakseen tehnyt -mitä parhainta klassillinen, romanttinen ja uusin realistinen -draamarunous on tuottanut, ei enää olisi jaksanut perehtyä viimeisiin -virtauksiin niinkuin ne nuoret, jotka vasta näiden aikana olivat -silmänsä avanneet, niin se olisi ollut täysin käsitettävissä, mutta -niin oli tuskin laita. Viimeiseen saakka hän seurasi kaikkea uutta mitä -draaman alalla ilmestyi, mutta hän oli liian kokenut pitämään kaikkea -n.s. uutta uutena ja vielä vähemmän ihailemaan sitä tulevaisuuden -runoutena, jonka edestä hyvänkin vanhan tuli väistyä. Varsinkin on -mieleen pantava, että hän, joka koko elämänsä oli pyytänyt lähentää -taidetta kansaan, ei saattanut olla erittäin myötätuntoinen taidetta -kohtaan, jonka viljelijät itsetietoisesti eristäytyivät kansasta. -Naturalistit eivät niin tehneet, sillä ottivathan he mielellään -aiheensa alhaisista yhteiskunnanpiireistä; toisin oli heidän -seuraajiensa laita. Halveksien yleissivistyksellisiä harrastuksia -pitivät he "minäänsä", yksilöllistä sieluja aistielämäänsä, taiteensa -syvimpänä alkulähteenä ja muodollista loistavuutta päämääränään -- he -tahtoivat näet ennen kaikkea tuottaa nautintoa esteettisille -herkkusuille, jotka samoin kuin he itse katsovat kunniakseen pysyä -loitolla suuresta yleisöstä. Miten tämän lieneekään, varma on että -Bergbomin vakaantunut taideaisti ja luontainen hienotunteisuus tekivät, -että hän -- ainakin mikäli minä keskusteluista hänen kanssaan luulen -tietäväni -- tahallisesti oli näyttämöllään esittämättä semmoisia -uutuuksia kuin Strindbergin Isä ja Neiti Julia, Maeterlinckin Monna -Vanna, Wilden Salome, mainitakseni vain kuuluisimpia kieltämättä -nerokkaitten kirjailijain tuotteita. Bergbomista kansallinen -teatterimme ei ole olemassa harvalukuisia kirjallisia herkuttelijoita -varten (jotka lukemallakin voivat tyydyttää mielitekonsa), vaan tulee -sen puhua laajemmille piireille, kansalle. Ja tälle yleisölle on -taatusti kelvollista annettava, sitä enemmän kuin se näytti yhä -uudestaan, kuinka vaikeata oli uusimmasta kirjallisuudesta löytää -semmoista, joka oli sille otollista; hyvin säännöllisesti voitiin uutta -kappaletta, jonka harjottamiseen kuitenkin oli paljon työtä uhrattu, -näytellä vain kahtena tai kolmena iltana, jota vastoin kotimaisella ja -klassillisella ohjelmistolla oli varma, moneksi illaksi riittävä -yleisönsä. Tiedän hyvin, että Bergbom mielellään olisi ottanut yhtä ja -toista eriskummaisintakin uutta -- niinkuin esim. Maeterlinckin Sokeat -(Les Aveugles) -- jos hän olisi katsonut oikeaksi esittää kaikki, mikä -saattoi viehättää häntä itseään. Nämä asianhaarat, puhumatta siitä -ettei tuhatpäinen katsomo koskaan ole täydelleen tyydytettävissä, ovat -huomioonotettavat Bergbomin ohjelmistoa arvosteltaessa. - -Tulemme sitte _taiteelliseen työhön_, jossa arvostelijain väitteistä -päättäen tuskin on huomattavissa minkäänlaisia traditioneja, jotka -ansaitsisivat säilyttämistä. Jopa on muutamissa piireissä tullut, niin -sanoakseni, uskonkappaleeksi, että siinä teatterissa, jonka sijaan uusi -"taiteellinen" olisi perustettava, komeat puvut ja koristukset sekä -mahtipontinen, ontto deklamoiminen ja sovinnainen näyttelemistapa -asetetaan taiteellisen, syvälle tunkevan, sielukkaan ihmis- ja -elämäntulkinnan edelle. Tietenkään ei ole tahdottu tästä suorastaan -syyttää Bergbomia, mutta luonnollisesti lankeaa se kuitenkin pääasiassa -hänen syykseen, jos hän ei olisi kyennyt teatterin taiteelliseen työhön -jättämään noudattamisen arvoisia traditioneja taikka jos hänen -vaikutuksensa on ollut niin pintapuolista, että sen jäljet voisivat -muutamassa vuodessa kadota näkymättömiin. - -Myönnettäköön, että lausunta ja kielenkäyttö ylipäätään näyttämöllämme -aina on ollut puutteellista ja varsinkin epätasaista. Myönnettäköön -myöskin mitä jokainen tietää, että Bergbom, kuinka etevä teatterin -johtaja hän olikaan, ei voinut asian parantamiseksi tehdä mitä hän -tietysti olisi tehnyt, jos hän olisi ollut täydellisemmin perehtynyt -suomenkieleen. Mutta jos niinkin, on sangen epäiltävää, olisiko -sittenkään tyydyttäviin tuloksiin päästy aikana, jolloin useimmat -teatterin jäsenet eivät ole omistaneet edes täydellistä koulusivistystä -ja jolloin suomenkieli sivistyneitten seurustelukielenä on siksi vähän -vakaantunut, että ylioppilaammekin vielä tänä päivänä halusta keskenään -puhuvat kukin omaa murrettaan (Virittäjä). Varmaa on etteivät ne -kielimestarit, joilta teatteri eri aikoina apua toivoi, saaneet -parannusta aikaan. Siinä on siis tulevaisuuden suoritettavaksi jäänyt -mitä tärkein tehtävä, joskin tunnustettava on, että Bergbominkin aikana -on ollut näyttelijöitä, jotka ovat osanneet niin puhua ja lausua, että -on voitu iloita kauniin kielemme helkynnästä ja että sanat ovat -sydämeen tunkeneet. Tästä huolimatta on totta, että johtaja ei osannut -valvoa oikeakielisyyttä eikä antaa täsmällisiä ohjeita suomenkielen -oikeassa lausunnassa; mutta jos sanotaan, että hän suosi sovinnaisen -pateettista deklamoimista, niin se on tietämättömyyttä tai panettelua. -Kuinka tarkka Bergbomin korva ja taideaisti draamalliseen lausuntaan -nähden oli, todistaa yksistään hänen arvostelunsa Goethe-näytännöistä -Weimarissa 1899 (ks siv. 122), jossa hän muun muassa hienosti -huomauttaa, että "saksalaisella näyttämöllä Schiller on surmannut -Goethen, sillä saksalaiset näyttelijät tapaavat, kiitos olkoon -Schillerin, ylen harvoin Goethen oikeaa säveltä." Että sittenkin -kokeneimpienkin näyttelijäimme joukossa on semmoisia, joihin katsoen -ylempänä mainittu ankara moite on jotenkin oikeutettu, johtuu -ilmeisesti siitä, että he eivät aina ole pystyneet johtajan neuvoja -noudattamaan taikka ovat niitä ylenkatsoneet. Mutta miten tämän kaiken -lieneekään, on kuitenkin kieltämätöntä, että milloin teatteri on suuret -voittonsa saavuttanut, on se tapahtunut taiteen avulla, siten että -esitys ainakin pääkohdiltaan on ollut tositaiteellista. Sentähden en -epäilekään mainita perusjohteina, joita Bergbom ensi kädessä koetti -tehdä vallitsevaksi teatterin taiteellisessa työssä, _totuuden -etsintää_ ja _taiteen kunnioitusta_. Totuutta oli harrastettava roolin -psykologisessa tutkimisessa ja niinikään sen esittämisessä, ja samassa -oli taiteen kunnioituskin ilmi tuleva, siten näet ettei sovinnaiselle, -ulkonaiselle oikeutta myönnetty totuuden rinnalla. Kerran hän lausui: -"Niinkuin Jumalalle on taiteellekin ainoastaan totuus kelvollinen." -Bergbomin pääpyrintöjä kappalten harjottamisessa oli aina oikaista ja -syventää näyttelijöissä heidän tehtäviensä ymmärtämystä, ja mitä -näyttelemiseen tulee, hän ei vetäytynyt itse osottamasta mikä liikunto, -mikä äänensävy kulloinkin oli paikallaan, ja se, joka hartaasti -noudatti hänen ohjeitaan, ei sitä katunut, sillä toisessa kuin -toisessakin suhteessa johtaja harvoin jos koskaan erehtyi.[86] -- -Paitse näyttelemisessä oli totuuden ja taiteen kunnioitus johtavana -perusohjeena kappalten näyttämöllepanossa, ja esiintyi se, lähemmin -merkiten, _runoilijan kunnioittamisena_ sekä _historiallisen värin_ ja -yleensä _oikean tyylin tavottelemisena_, oliko sitte kappale vanhempi -tai uudempi. Tähän kaikkeen nähden Bergbom seisoi kannalla, jota -nykyään siellä täällä ehkä pidetään vanhentuneena. Viime aikoina on -nimittäin näyttämöllisessä taiteessa ilmestynyt suunta, joka väittää -teatterin johtajalla olevan oikeutta asettaessaan kenen näytelmää -tahansa näyttämölle menetellä niin, että itse näyttämöllepano muodostuu -_hänen_ (johtajan) hengen leimaamaksi taideteokseksi. Mutta tällä -suunnalla ei voi olla sanottavaa tulevaisuutta, sillä se myöntää -mielivallalle tilaa semmoisessa, joka luonnollisesti ja järkiperäisesti -ei voi olla mistään muusta riippuva kuin näyteltävästä runoteoksesta -- -sen tekijästä ja sen sisällyksestä. Pitäisihän nerokkaimmallekin -teatterinjohtajalle se kunnia riittää, että hän osaa mestarillisesti -näyttämöllään esittää suurten runoilijain näytelmät heidän henkensä ja -aikansa mukaan. Ainakin pidän varmana, että Kaarlo Bergbom katsoi sitä -mitä suurimmaksi tunnustukseksi hänen johtajataidolleen, kun hänen -näyttämöään kiitettiin siitä, että hän osasi antaa Shakespearen, -Molièren, Ibsenin ja muidenkin näytelmäin esitykselle kunkin oman -erityisen leimansa ja tyylinsä. Lyhyesti, näyttämöllepanoonkin nähden -Bergbomin perusjohteet ovat voimassa pidettävät, mikä tietenkään ei -estä että eri aikoina voidaan olla enemmän tai vähemmän todellisuutta -tavottelevia historiallista ja tyylillistä pukua ja ympäristöä -näytelmän toiminnalle luotaessa. Oikeista perusjohteista on kuitenkin -kiinni pidettävä, sentähden että siinä on draaman vaikuttavaisuus, joka -luonnollisesti on oleva näyttämöllisen esityksen ainoa johtotähti. - -Vaikka täten olen koettanut määritellä Bergbomin taiteellisen työn -perusjohteet, tahdon samalla erityisesti painostaa, että hän ei -lainkaan ollut mikään kuivien opinkappalten tyrkyttäjä taiteessaan. -Vapaa luonto ja todellisuus sekä niiden mukainen etevä taide (jota hän -ulkomailla oli nähnyt) olivat hänen ohjeenaan, sillä joskin hän oli -kasvanut aikana, jolloin romanttisen koulun traditionit vielä olivat -voimassa, oli hän itse ei ainoastaan perustunnelmaltaan vaan myöskin -elämän- ja taiteenkäsitykseltään uudenaikaisen realistinen.[87] Tämä -selittää, miksi hän jo nuoruudessaan niin ehdottomasti ihaili Aleksis -Kiveä ja miksi hän alusta alkaen johti teatteriaan samaan suuntaan. -Että niin oli laita, siitä ei puutu todistuksia. Nti Betty Elfvingin -painamattomista muistoonpanoista otan seuraavat sanat kansallisen -näyttämön ensimäisestä Turussa käynnistä: "Se, joka erittäin herätti -yleisön huomiota, oli esiintyjien tapa liikkua näyttämöllä. -Ruotsalainen näyttelijä oli kaikissa liikkeissään maltillinen (afmätt) -ja juhlallinen. Hän noudatti tarkoin perinnäistä näyttämömenettelyä. -Suomalaiset sitä vastoin liikkuivat niinkuin omassa kodissaan. -Tämä uusi ällistytti katsojia ja sai monen miettimään mikä tässä -oli oikeampi. Kaikista oli näytteleminen kuitenkin odottamattoman -hyvää, vaikka moni valitti ettei hän ymmärtänyt sanaakaan." Aivan -samalla tavoin V. Vaseniuskin (Valvoja 1881) arvostelee teatterin -näyttelemis- ja erittäin myöskin lausumistapaa. Edelleen on edellisessä -nähty kahden suomalaisen näyttämötaiteilijan, Vilhon ja Bruno Holmin, -puhuessaan Tukholman teattereista ilmaisevan samaa taiteenkäsitystä, -ja vihdoin se usein esiintyy Bergbom-sisarusten kirjeissä. Näin -saattaa sanoa historiallisesti todistetuksi, että suomalainen -näyttämötaide ensi ajoiltaan saakka on tavotellut todellisuutta, ollut -tarkotusperiltään nykyajan hengen läpitunkema eikä suinkaan minkään -vanhemman sovinnaisen taiteen orja. - -Lopuksi on Bergbomin ajan traditioneihin luettava kaksi yleisempää -seikkaa. Toinen on se, että hän aina katsoi kansallisen näyttämön -velvollisuudeksi olla _kulttuurielämäämme edustava laitos_. Sentähden -hän ei koskaan tahallisesti laiminlyönyt viettää kansallisia -merkkipäiviä eikä myöskään yleissivistyksellisiä, mikäli ne, niinkuin -etupäässä suurten runoilijain muistopäivät, kuuluivat teatterin alaan. -Suomalaisen teatterin kunniaksi onkin luettava, että se on usein -antanut ainoan todistuksen siitä, että meilläkin osataan kunnioittaa -merkkimiehiä, joiden muistoa vanhoissa kultuurimaissa kalliina -pidetään. -- Toinen seikka on vieläkin yleisempää laatua, nimittäin se -opetus, jonka Kaarlo Bergbom esimerkillään teatteriväelleen antoi, että -taiteelle on koko sydämellään antauduttava, että _uhrautuva työ on -kaiken tositaiteen edellytys_. - -Näin Bergbom pääasiassa saavutti tarkotuksensa. Hän loi meille -kansallisen näyttämön, niin vahvasti perustetun ja niin taiteellisesti -kehitetyn kuin yhdelle miehelle ja yhtenä polvikautena oli mahdollista --- pyytää enemmän, pyytää että hän olisi tyydyttänyt aikalaistensa -kaikki vaatimukset, puhumatta myöhemmistä, olisi mieletöntä. -Silti ei ole sanottu, että hän itse olisi ollut tyytyväinen. -Tietenkin hän monessa kohden toivoi enempääkin, sillä tällaisissa -sivistysharrastuksissa ei päämäärää koskaan täysin saavuteta -- se näet -etenee samassa määrässä kuin sitä lähestytään; mutta siitä huolimatta -jälkimaailma ei voi olla tunnustamatta hänen suurtyötään laadultaan -verrattomaksi. - -Tähän sopii liitettäväksi eräs Betty Elfvingin muistiinpano. -- - -"Suomalaisen teatterin ensi aikoina Bergbom joskus valitti, että kaikki -siinä oli niin uutta ja nuorta. 'On niin vaikeaa', hän sanoi, 'kun ei -meillä ole mitään traditioneja. Ei ole mitään, mihin voisi nojata.' -Monta vuotta myöhemmin, kun riitaisten mielipiteitten taistelu häiritsi -näyttämön työtä, ja ulkoapäinkin tulevat vastustukset kävivät yhä -uhkaavammiksi, Kaarlo eräänä päivänä oli ollut hyvin masentunut. Kaikki -minkä edestä hän oli elänyt ja uhrautunut näytti hänestä olevan häviöön -joutumaisillaan ja tyhjää. - -"Silloin minä lausuin: 'Älä huoli siitä. Tuskin lepäät haudassasi, -ennen kun kaikki ystäväsi ja vastustajasi ratkaisevat taistelujansa -viittaamalla siihen kuinka olot olivat Kaarlo ja Emilie Bergbomin -aikana. Siinä ovat traditioni!' - --- "'Kuuletkos, mitä Betty sanoo?' Emilie iloisesti huudahti, ja -katsoen minuun hän lisäsi: 'Uskotko todella että niin käy?' - --- "'Uskon, ihan varmaan. Muistakaa Kustaa Vaasaa. Kuinka pahoin -kohtelivatkaan häntä hänen aikalaisensa, mutta hän sanoi: Kun makaan -haudassani, niin te mielellänne kaivaisitte minut jälleen ylös -- ja -hänen sanansa toteutuivat. Niin on tapahtuva teihinkin nähden.' - -"Kaarlo ei vastannut mitään, mutta hänen kasvonsa kirkastuivat, hänen -silmissään loisti ilon hohde: ehkä hänen elämänsä ei kuitenkaan ollut -turhaan mennyt." - -Kirjani ainehiston jako ilmaisee käsitykseni olevan, että Bergbom jo -1890-luvun alkupuolella harrastuksensa taiteelliseen puoleen nähden -pääsi niin kauvas kuin hänelle mahdollista oli. Vaikka hänen -toimintansa viimeiselläkin jaksolla monta kaunista taiteellista tekoa -suoritettiin, niin olisi tuskin ainoakaan niistä ollut mahdoton -ennemminkään. Toisin sanoen loppuajallaan Bergbom pääasiassa vaan -vakaannutti näyttämönsä perustuksia. Mutta jos niinkin, jos hän ei -jaksanutkaan vuosi vuodelta kohottaa taidelaitostaan -- minkä asian -muutoin hyvin ymmärtää kun ottaa huomioon, että taiteilija- ja -runoilijakyvyt, joista hän oli riippuvainen, eivät myöskään enää -osottaneet samanlaista nousua kuin ennen -- niin oli kuitenkin -erinomaisen tärkeää teatterille, että Bergbom sisarensa kanssa -viimeiseen saakka pysyi sen johdossa. Suurten personallisuuksien -vaikutus ja merkitys on nimittäin niin mahtava, että saattaa pitää -kerrassaan epäiltävänä, olisiko ilman heitä, ilman että juuri he vielä -johtivat teatteria, se voimakas innostus syttynyt, jota on kiittäminen -Kansallisteatterin rakennusyrityksen onnellisesta suorittamisesta. Ne -kansalaiset, jotka seisoivat suuren tehtävän takana -- niin yksityiset -kuin, omituisesta sattumuksesta, useimmat hallituksenkin jäsenet -- -olivat tuota samaa polvea, joka alusta alkaen oli seurannut ja tukenut -Bergbomin ja hänen sisarensa työtä, ja niiden tunteessa suli uuden -teatteritalon rakentamisen kansallinen merkitys yhteen suomalaisen -näyttämön vanhojen luojain ja johtajain elämänharrastuksen kruunauksen -kanssa. Vaikkei sitä suorastaan sanottukaan, niin tunnettiin kuitenkin, -että nyt jos koskaan se on tapahtuva, niin että he, jotka olivat -elämänsä teatterille uhranneet, ennen eroamistaan saisivat nähdä -kansallisen taidelinnan valmiina! Näin on ymmärrettävää ja -kieltämätöntä, että ylempänä mainittu Bergbomin työn aineellistenkin -tulosten lopullinen täydellisyys liiottelematta on hänen ja hänen -avustajansa ansioksi luettava. - -Tahdon nyt lyhyesti lausua mitä tarkotan sillä, että tämä Bergbomin -työn historiakin on arvosteltava samalta -- rajotetun päämäärän -- -kannalta kuin hänen teatterinsa. -- Jos tehtävää olisi siten käsitetty, -että ainoastaan semmoinen on lukuunotettava, jolla on merkitystä -yleisessä teatterihistoriassa, niin Suomalaisen teatterin historian -kirjoittamista tuskin olisi ajateltukaan. Eihän Bergbomin koko -elämäntyö, tarkoin punniten, ole tuottanut yleiseen teatterihistoriaan -muuta lisää kuin sen tiedon, että, kiitos hänen neronsa ja tarmonsa, -Suomessakin on perustettu kansallinen teatteri, jossa ei ainoastaan -kotimaisia vaan myöskin suurten sivistysmaiden vanhemman ja uudemman -draamallisen runouden tuotteita esitetään kielellä, jota ennen ei oltu -miltään näyttämöltä kuultu, taikka toisin sanoen, että hän -kotiuduttamalla näyttämötaiteen syrjäiseen maahamme, on tähän -sivistyselämän alaan katsoen laajentanut kultuurimaailmaa. Itsessään -tämä tieto, miten onkaan lyhyesti sanottavissa, on kyllä painava ja -merkityksellinen, mutta kuitenkaan sen todistamiseksi ei olisi tarvittu -seikkaperäistä kertomusta teatterin synnystä ja kehityksestä. Kun -sittenkin "historia" on kirjoitettu, jopa niin laaja kuin tämä teos, -niin on se tapahtunut sentähden että Bergbomin harrastuksen päämäärä on -johtanut minuakin kirjaani suunnitellessa. Olen näet luullut, ettei -mikään olisi omansa antamaan selvempää käsitystä Bergbom-sisarusten -elämäntyön laadusta ja kansallisesta merkityksestä, ei mikään omansa -herättämään vilpittömämpää kunnioitusta ja kiitollisuutta heitä kohtaan -kuin se, että tyystin opittaisiin tuntemaan, kuinka paljon ja kuinka -alituista itsensäkieltämystä, uhrautuvaa rakkautta ja uupumatonta -voimien ponnistusta teatterimme perustaminen ja tähänastinen kehitys on -vaatinut, ja samalla myöskin kuinka suuriarvoinen ja laajakantoinen -tekijä kansallisessa sivistyselämässämme se on ollut jo niinä -vuosikymmeninä, jotka ovat sen ensimäiset. Jotta kaikki tämä tulisi -näkyviin ja, niin sanoakseni, kouraan tuntuvaksi, on historia tehty -niin seikkaperäiseksi ja monessa kohden muistelmantapaiseksi. Olenko -yrityksessäni onnistunut, on lukijan arvosteltava. Kumminkin elän siinä -toivossa, että mikäli olen kyennyt havainnollisesti kuvaamaan heidän -elämäntyönsä, kyennyt lukijan sydämeen ja tahtoon tehovasti -- suuri -esimerkki vaikuttaa näet kumpaankin! -- osottamaan mitenkä Kaarlo ja -Emile Bergbom palavasti rakastivat Suomen kansaa ja sen hyväksi -uhrasivat kaikkensa, sikäli olen edistänyt heidän elämäntyötään ja -vahvistanut sen muistoa nykyisen ja tulevien polvien tietoisuudessa. - - * * * * * - -Ylipäätään on turhaa että tekijä itse osottaa teoksensa puutteita, -kyllä kritiikki ne paljastaa -- ja jollei paljasta, kenen vahinko? -Kumminkin lienee paikallaan huomauttaa semmoisista puutteista, jotka -ovat joko tahallisia taikka välttämättömiä. Näitä ovat monen -näyttelijän luonnekuvan epätäydellisyys, paitse sitä ettei nuorempia -yleensä ole pyydettykään tarkemmin kuvata. Syynä tähän on tietysti se -että useimmat näyttelijät vielä elävät, jopa ovat täydessä työssä ja -kehityksessä. Miten tämä sitoo "historioitsijan" kättä, on helppo -ymmärtää, jos ajattelee, että hän ei voi, niinkuin tavallinen -teatteriarvostelija, tarpeen mukaan korjata tai täydentää kuvaustaan. -Muissakin kohden näyttänee varsinkin kertomukseni viimeinen jakso, että -aika tapahtumineen oikeastaan on liian läheinen historiallisesti -kuvattavaksi. Koska kumminkin olen katsonut velvollisuudekseni seurata -Bergbom-sisarusten elämänvaiheita loppuun asti, olen kertonut -teatteristakin v:een 1905, toivoen supistamalla esitystäni voivani -tyydyttää objektivisuuden vaatimuksia. -- Edelleen olen tahallani -jättänyt kertomatta, miten Suomalainen teatteri vuosien kuluessa on -saanut maaseutunäyttämöjä syntymään, sillä kieltämättä ovat ne kaikki, -Aspegrenin teatterista alkaen, taimia samasta juuresta. Useimpien, -jollei kaikkien, johtajat ovat pitemmän tai lyhyemmän ajan käyneet -Bergbomin koulua taikka ainakin noudattaneet hänen esimerkkiään ja -usein saaneet häneltä apuakin (näytelmäin suomennoksia y.m.). -Sulkemalla tämän erikoisalan suunnitelmastani, olen myöskin vapautunut -velvollisuudesta arvostella, onko ehkä tuossa yhä uusien -teatteriseurojen syntymisessä jonkinlaista liikakasvullisuutta -ilmaantunut. Kaikissa tapauksissa se todistaa, minkä eloisuuden -Bergbomin toimi on herättänyt kultuurialalla, joka ennen häntä oli -meillä kokonaan viljelemätön. - -Kaarlo ja Emilie Bergbomin elämäkerran yhdistämisen teatterin -historiaan olen perustellut sillä, että ne ovat toisistaan -erottamattomat. Nyt kun olen lopussa, olen siitä entistä varmempi. -Kumminkin myönnän, että heidän kuvansa näin esitettynä on tullut -jossakin määrin yksipuoliseksi. Heidän toimensa teatterin ulkopuolella --- totta kyllä vähemmän merkityksellinen laatuaan -- on täytynyt jäädä -syrjään, ja teatterissakin he ovat enimmäkseen joutuneet kulissien -varjoon: on nähty mitä he ovat aikaansaaneet, ei aina heitä itseään. -Vaikka en ollenkaan epäile, että he itse olisivat olleet tähän -tyytyväisiä, niin tunnustan mielelläni, että kertomukseni tässä kohden -on puutteellinen. Jos kysytään syytä, niin tietenkään en kiellä, että -kepeämpi kynä arvattavasti olisi voinut tehtävän paremmin suorittaa, -mutta toiselta puolen on siihen vaikuttanut se, että kertoja, jos hän -olisi tunkenut kulissien väliin ja taakse, olisi tullut liian -lähelle vielä eläviä henkilöitä. Miten lieneekään, on varmaa, että -Bergbom-sisarusten päätoimialalta vielä voitaisiin poimia paljon -piirteitä heidän kuvansa täydentämiseksi. Teatteriväen muistissa nämä -piirteet vielä tuoreina elävät, odottaen taitavaa ja ymmärtävää -kerääjää. Mikäli minä niitä tunnen, sopivat ne kuitenkin paremmin -toisenlaiseen kokonaisuuteen kuin tämä teos, enkä siis muuta yritäkään -kuin pikimmältään osottaa mitä näissä lisäpiirteissä tulisi ilmi. - -Niistä nähtäisiin ennen kaikkea miten väsymättömiä sisarukset olivat: -miten he tavan mukaan aamulla varhain, klo 8-9:ltä, eineensä syötyään, -jalkaisin lähtevät kotoa teatteriin, Kaarlo pehmeä musta huopahattu -päässä, palttoon kaulus pystyssä niskassa, kädet selän takana, Emilie -yksinkertaisessa mustassa puvussa; miten Emilie vähän ennen klo 10 -rientää virkaansa hypoteekkiyhdistykseen, päivällispöydässä yhtyäkseen -veljensä kanssa, joka koko ajan on ollut teatterissa taikka, parhaimmin -ollen, tehnyt virkistävän kävelyn, molemmat klo 5-6:lta jälleen -palatakseen yhteiselle työmaalleen, jolta he varsinkin näytäntöpäivinä -vasta puoliyön aikana pääsevät kotia ja levolle. Edelleen miten he -teatterissa hääräävät, pitäen kaikkia mielessä ja silmällä, vastaten -tuhansiin kysymyksiin, antaen ohjeita ja neuvoja kaikille, alkaen -rengeistä ja palvelijoista, kaikenlaisista tilapäisistä avustajista, -statisteista ja oppilaista varsinaisiin näyttelijöihin saakka; miten he -tavasta vetäytyvät syrjään kahden kesken neuvotellakseen puvuista, -koristuksista ja sensemmoisista, mutta useammin sentään askaroivat -toinen toisaalla, toinen toisaalla. Miten Kaarlo miltei joka aamu- ja -iltapäivä johtaessaan harjotuksia, näytelmän teksti edessään, istuu -pienen pöydän ääressä rampin luona, oikealla (näyttämön puolelta -määräten), miten hän ensin antaa näyttelijäin koettaa parastaan, mutta -sitte äkkiä keskeyttää heidät huudolla: "Ei, ei, ei niin!" ja hypähtää -seisoalleen selittämään ja osottamaan, kuinka on puhuttava ja kuinka on -näyteltävä, siksi kun päättää kehotukseen: "Otetaan uudestaan siitä tai -siitä!" ja niin loppumattomiin. Miten Emilie sillä välin -puvustonhoitajan kanssa tarkastaa näytelmään tarvittavia pukuja ja -määrää mitä muutoksia, korjauksia tai uutta kulloinkin on tehtävä, -miten hän neuvoo neulojattaria, vastaanottaa, tutkii ja hyväksyy -laskuja taikka myöskin puhuttelee näyttelijättäriä, jotka eivät ole -mukana harjotuksessa, tiedustelee heidän olojaan, lausuu mielensä siitä -tai tästä, kehottaa, kiittää, varottaa, lohduttaa, neuvoo -- -- -- -Useimmat piirteet palauttaisivat mieleen vanhan, iäksi hävinneen -Arkadian, missä, kun johtokunnan kokous on pidettävä, Emilie enimmiten -istuu ensimäisessä ahtaassa, käytäväntapaisessa suojassa, johon tultiin -vasemmalta astuttaessa näyttämön puolelle, istuu näyttelijättärien -ympäröimänä vilkkaassa juttelussa heidän kanssaan, tämä nainen, jonka -henkinen ylemmyys näyttäytyy katseessa, puheessa ja koko olennossa, -mutta joka silti mitä ystävällisimmin, sisarellisimmin, äidillisimmin -kohtelee teatteriin tulleita kokemattomia tyttöjä, ollen heille -turvana ja tukena taiteen uralla ja elämässäkin; Kaarlo taasen -odottaa johtokunnan jäseniä yhtä ahtaassa, sisemmässä suojassa, -jossa nähdään akkunan edessä pöytä täynnä kirjoja, kuvallisia -teatteri-aikakauskirjoja, käsikirjoituksia y.m., näyttämövarastosta -lainattuja tuoleja, kaikki erilaisia, vanha sohva ja seinillä noita -muotokuvia, jotka kukaties kuinka monta kertaa ovat koristaneet milloin -mitäkin huoneensisustaa näyttämöllä, mutta jotka läheltä katsoen ovat -sietämättömiä, odottaa, kirjaa selaillen taikka mietiskellen, -herttaisesti vastaten tulijan tervehdykseen. -- Mutta nähtäisiin -levottomampia ja dramaattisempiakin kuvia ja kohtauksia, semmoisia, -joissa mielet liikahtavat ja veret kuohahtavat. Nähtäisiin miten Kaarlo -ihmeellisellä tyyneydellä ja huumorilla sivuuttaa kymmenet ja sadatkin -taiteilijaoikullisuuden taikka pyhän yksinkertaisuuden ilmaukset, mutta -myöskin miten uppiniskaisuuden taikka raakuuden purkaukset saavat -hänenkin luontonsa nousemaan, saavat hänet iskemään purevin sanoin, -joita hän kohta katuu, taikka kenties useammin saavat hänet syvästi -loukattuna heittäymään hetkelliseen toimettomuuteen; ja miten toiselta -puolen silloin Emilie -- kätkien äärettömän myötätuntonsa ja saalinsa -veljeään kohtaan kunnes ovat kahden kesken -- näöltään kuin -päivänpaiste rientää väliin, rauhottavin, sovittavin sanoin -karkottaakseen vihat ja palauttaakseen hajaantuneet yhteistyöhön. -Nähtäisiin miten avuliaita he kaikille ovat, miten Emilie ei vetäydy -itse valitsemasta ja etsimästä pukuja ja muita tarpeita kaikenlaisille -yhdistyksille (jopa ruotsalaisillekin, jotka turhaan ovat pyytäneet -apua Ruotsalaiselta teatterilta!), milloin seuranäytäntöjä tai muita -huveja on kyseessä toista tai toista hyvää tarkotusta varten, ja miten -Kaarlo liian usein on mieliksi näyttelijöille (ja kirjailijoille), -jotka alituisessa rahantarpeessaan pyytävät hänen nimeään -vekseleihinsä, ja sitte verrattomalla mielenmaltilla ja -suvaitsevaisuudella kantaa ikävät seuraukset, joihin hän joutuu, kun -asianomaisten lupaukset ja laskelmat ovat pettäneet -- -- -- - -Nämä viittaukset riittäkööt osottamaan, kuinka kertomukseni olisi -täydennettävissä. Tuottaisivatko nämä piirteet mitään oleellista lisää -sisarusten muotokuviin, semmoista näet, joka ei toisella tai toisella -tavalla olisi jo edellisessä tullut ilmi, on sentään epäiltävää. -Varsinkin kirjeissään ovat molemmat antaneet itsensä semmoisina kuin -olivat. Ainoastaan Kaarloon nähden haluan vielä tehdä yhden -huomautuksen, joka tosin ei sekään sisällä varsinaisesti uutta, mutta -joka kumminkin ansainnee tulla erittäin painostetuksi. Tarkotan sitä -että hänen luonteessaan resignoimiskyky vähitellen kehittyi yhdeksi -pääpiirteeksi. Elämä opetti hänet tyynesti, ääneen nurkumatta luopumaan -personallisista mieliteoistaan, luopumaan kaikesta itsekkäästä, -kestämään loukkaukset, sanalla sanoen alistumaan kohtaloonsa, mutta -koska tämä alistuminen samalla perustui ihmiselämän laadun -ymmärtämiseen, välttämättömyyden lain tunnustamiseen, se ei hervaissut -häntä, vaan päin vastoin viimeiseen saakka jännitti hänen tarmoansa, -terästi hänen tahtoansa uhrautua ja tehdä työtä kansansa hyväksi. Näin -hän tuli siksi mieheksi, jona hän näinä kansamme äärimmäisten -koettelemusten aikoinakin meille kaikille esikuvaksi kelpaa. - - - - -Lisäyksiä ja oikaisuja. - - -Näin laajassa teoksessa on tietenkin monta korjattavaa kohtaa -- -milloin on erehdys tapahtunut, milloin jäänyt jotakin mainitsematta, -joka olisi ansainnut tulla huomioonotetuksi yhtä hyvin kuin se mikä on -kerrottu. Tässä seuraa muutamia korjauksia. - -I, s. 11. Ylioppilasten seuranäytännöistä 1859 tavataan tietoja - silloisessa Suomettaressa (n:o 17) tietoja. - - s. 35. Seuranäytännössä 22/6 1866 esiintyi myöskin sen ajan - taide-elämästä suuresti viehättynyt, Bergbom-sisarusten silloiseen - ystäväpiiriin kuuluva nti _Marie Kuhlman_ (sittemmin naimisissa - August Schaumanin kanssa). Hän näytteli Pernillaa Holbergin - komediassa Katsokaa peiliin. - - s. 59. "Oelzen salonki" oli sen kivirakennuksen yläkerrassa, joka - on lähinnä keisarillista palatsia, Mariankadun varrella, vastapäätä - nykyistä päävahtia. - - s. 84. Neiti Betty Elfving on muistiinpannut erään kaamean - tapauksen, joka oli Kaarlo Bergbomia kohdannut luultavasti juuri - Saarijärvellä-olon lopulla. Kertomus on seuraava: Eräällä pitkällä - jalkamatkalla, jommoisia hän mielellään teki, hän väsymyksestä - poikkesi muutamaan taloon pyytääkseen hevosta. Hän tahtoi näet - päästä yöksi kotia, mutta isäntä sanoi sitä mahdottomaksi, sillä - ilta oli jo myöhäinen ja hevoset olivat kaukana niityllä. - Saattoihan vieras, hän arveli, jäädä yöksi taloon, ja seuraavana - aamuna hän saisi hevosen ja miehen kotimatkaa varten. - - Tämä ehdotus ei ollut Kaarlon mieleen, semminkään kun isäntä ei - näyttänyt luotettavalta, mutta oli syksy ja sadekin uhkasi. Hän - päätti siis jäädä, ja, tekemättä lähempää tuttavuutta talonväen - kanssa, hän pian meni huoneeseen, jossa hänelle osotettiin vuode. - Yksi talon miehiä nukkui rahilla toisella puolen huonetta, mikä - tietysti ei estänyt tarjoamasta vieraalle yösijaa samassa - suojassa. Kaarlosta tämä tosin ei ollut hauskaa, mutta väsynyt - kun oli, hän heittäytyi vuoteelle ja nukahti siihen. - - Yöllä hänet herätti kuutamo, joka valaisi huoneen, ja silmät - puoleksi avattuina hän näki miehen vastapäätä olevalta rahilta - tuijottavan häneen. Katse ei ennustanut hyvää, sillä miehen - silmissä näyttäytyi jotain salakavalaa, mutta kun hän pysyttäytyi - liikkumatta, Kaarlo katsoi parhaaksi menetellä samoin, ja hän - vaipui jälleen unenhorrokseen. Siitä hän sentään pian havahtui - uudestaan, ja nyt hän melkein suljetuin silmin huomasi yötoverinsa - seisovan edessään käsi koholla, iso, välkkyvä puukko kädessä. - Henki oli kyseessä, mutta pako oli mahdoton ja silmää räpäyttämättä - Kaarlo pysyi liikkumattomana, ollen nukkuvinaan. - - Niin kului muutama hetki, kenties minuutteja. Vihdoin uhkaava käsi - laskeutui alas, ja mies meni takaisin rahilleen ja nukkui siihen. - Kun Kaarlo hänen raskaasta hengenvedostaan päätti, että uni ei - ollut teeskenneltyä, hän nousi, meni ulos ja jatkoi jalkamatkaansa - siksi kun saapui taloon, jossa hänet tunnettiin ja ystävänä - vastaanotettiin. Siellä hän myöskin sai tietää, että mies, joka - oli uhannut hänen henkeänsä, oli mielipuoli. - - s. 134. Pilven veikossa ei esiintynyt isänä F. H. Alopaeus, vaan - hänen nuorempi veljensä O. G. Alopaeus. - - s. 137. Säilyneestä keräyslistasta päättäen Yrjö Koskinen oli se, - jonka alkuunpanosta rva Raalle Lea-iltana lahjotettiin kultainen - rannerengas. - - s. 165. Preciosa-näytelmän esittämiseen nähden (1870) on lisättävä, - että nti Therese Decker kulissien takana lauloi mitä Preciosalla - on laulettavaa. Preciosa näytteli kuitenkin niin hyvin, että yleisö - ei sitä huomannut. Niiden kanssa, jotka sanoivat nti Deckerin - laulavan, toiset löivät vetoa että nti Meurman (Preciosa) itse - lauloi! - -II, s. 225. Nti Maria Grape on nykyisin ilmottanut (ks Aika 1910, - s. 191 ss.), että pohjaraha kultaisen laakeriseppeleen - hankkimiseksi, joka 12/12 1875 Arkadiateatterissa laskettiin rva - Winterhjelmin päähän, oli Viipurin hovioikeudenneuvos-vainaja - Niilo Peranderin antama. Perander, joka 1869 oli näytellyt Aramin - osaa Leassa, oli näet rva Winterhjelmin hyvälle ystävälle nti - Grapelle lähettänyt 100 mk pyynnöllä että se käytettäisiin - pohjarahana lahjaa varten, joka olisi taiteilijattaren "arvoa - täysin vastaava", mutta että hänen (Peranderin) nimi jätettäisiin - mainitsematta. Pienessä ryhmässä (Bergbom-sisarukset, nti Hanna - Snellman, Julius Krohn, August Hagman ja nti Grape) sovittiin - minkälainen kunnialahja annettaisiin, ja pian merkittiin - tarvittavat 500 mk. Keräyksen toimittivat pääasiassa pohjalaiset - (ylioppilailta otettiin vain 1 mk mieheltä). -- Nti Grape oli - 1903 taiteilijattaressa herättänyt ajatuksen, että kallis lahja - hänen kuolemansa jälkeen oli tuleva Kansallisteatterin omaksi, - niinkuin sitten onkin tapahtunut. - - Samana vuonna (1875) K. A. Winterhjelm julkaisi - teatterihistoriallisen teoksen "Af Kristiania Teaterliv i den - seneste tid", jossa tavataan Kaarlo Bergbomin kirjoittama - lyhyt, mutta silti täydellinen kuvaus rva Winterhjelmin - taiteilijakehityksestä, -luonteesta ja ohjelmistosta. - -III, s. 423. Pääsiäisviikolla 1892 kävi mainio Coquelin ainé ensi - kerran Helsingissä. Esiintyen omalla joukollaan Uudessa teatterissa - ja seurustellen enimmäkseen täkäläisissä ruotsalaisissa piireissä - kuuli hän kuitenkin niin paljon puhuttavan Suomalaisesta - teatterista, Elinan surmasta ja Ida Aalbergista (jonka hän jo - Parisissa oli oppinut tuntemaan), että hän tunnusti halunsa saada - nähdä kansallista näyttämöämme. Bergbom toimeenpani silloin - kiristorstaina 14/4 klo 2 p:llä erikoisnäytännön, jossa esitettiin - näytöksiä Elinan surmasta. Näytäntöön ei myyty lippuja, vaan - kutsuttiin paitse ranskalaista taiteilijaa ja hänen lähimpiä - tuttaviaan teatterin takaajia. Harvinainen vieras oli erittäin - tyytyväinen siihen mitä sai nähdä. Teatteri, hän muun muassa sanoi, - ei lainkaan näyttänyt nuorelta, vastaperustetulta laitokselta, vaan - vakaantuneelta, vanhoihin hyviin traditioneihin nojaavalta - näyttämöltä. Eräässä kirjeessä 15 pltä huhtik. Albert Edelfelt, - kiitettyään Emilie Bergbomia puvuista, jotka hän maalauksiaan - varten oli saanut lainata Suomalaiselta teatterilta, lausuu tuon - näytännön johdosta: "Pyydän neitiä tri Bergbomille esittämään - vaimoni, sisarieni ja oman kiitollisuuteni lipuista erinomaisen - mieltäkiinnittävään erikoisnäytäntöön Coquelinia varten. Hän on - lakkaamatta sen jälkeen suurimmalla ihastuksella puhunut sekä - näyttämöllepanosta ja ohjauksesta että rouva Ida Aalbergin - taiteesta." Tähän liitettäköön, että Coquelin käydessään Arkadian - näyttämöllä oli erittäin myöskin kiittänyt rva Katri Rautiota - Elinan roolissa. - -IV, s. 138. Emilie Bergbom erosi virastaan hypoteekkiyhdistyksessä - 1 p. syysk. 1900. Edellisenä päivänä hän sai K. Antellin - hypoteekkiyhdistyksen johtokunnan ja yhdistyksen puolesta - allekirjoittaman kirjeen, jossa hänelle julkilausutaan syvä - kiitollisuus 29 vuoden "erinomaisen hartaasta ja tunnollisesta - toimesta" yhdistyksen hyväksi sekä ilmotetaan, että hänelle oli - määrätty 1,200 mkan vuotuinen eläke. - - - - -Suomalaisessa teatterissa 1872-1905 esitettyjen puhe- ja -laulunäytelmäin luettelo. - - -Huom.! Ensimäinen päivämäärä kappaleen nimen jälkeen osottaa milloin se -on ensi kerran näytelty, seuraavat milloin sama kappale on uusittu. - -1. Adelaida, laulunäytelmä, 1 n., kirj. H. Müller, suom. T. Hagman, -15/9 1881. - -2. Adrienne Lecouvreur, näytelmä, 5 n., kirj. E. Scribe ja G. J. -Legouvé, suom. K. Rauta. 11/5 1883. - -3. Ahab Israelin kuningas, murhenäytelmä, 5 n., kirj. Alpo Noponen. -16/5 1900. - -4. Ainamo, satunäytelmä, 4 n., kirj, K. Rosendahl, suom. A. Rahkonen, -sävelt. F. von Schantz. 9/2 1873; 2/5 1888. - -5. Aino, runoelma, 5 n., kirj. J. H. Erkko. 24/2 1893; 29/10 1902. - -6. Ainoa hetki, laulunäytelmä, 3 n., kirj. Th. Hahnsson 7/11 1873. - -7. Aksel ja Walpuri (Axel og Walborg), murhenäytelmä, 5 n., kirj. A. -Oehlenschläger, suom. J. Enlund 1/9 1876; 14/10 1879; 26/10 1883. - -8. Alessandro Stradella, ooppera, 3 n., kirj. W. Friedrich, suom. -Tuokko; sävelt. F. von Flotow. 21/10 1875. - -9. Alppimaja (Le Ohalet), laulunäytelmä, 1 n., kirj. E. Schribe -ja Mélesville, suom. Tuokko, sävelt. A. Adam 31/5 1889. - -10. Amalia ystävämme, huvinäytelmä, 1 n., kirj. R. Kiljander. 20/5 -1881; 11/6 1884; 29/5 1895. - -11. Angelo, murhenäytelmä, 4 n., V. Hugo, suom. Tuokko. 24/3 1878; -26/2 1902. - -12. Anna Liisa, näytelmä, 3 n., kirj. M. Canth. 2/10 1895; 2/10 1904. - -13. Anna Skrifvars (Brita Skrifvars), näytelmä, 1 n., kirj. Z. -Topelius, suom. Suonio. 28/11 1874; 14/1 1880; 14/1 1885; 14/1 1892; -14/1 1901. - -14. Antigone, murhenäytelmä, 3 n., kirj. Sofokles, suom. K. Forsman, -sävelt. C. de Saint-Saëns. 17/4 1901. - -15. Antonius ja Kleopatra, murhenäytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, -suom. P. Cajander. 11/3 1896. - -16. Antonius Putronius (Erasmus Montanus), huvinäytelmä, 5 n., kirj. L. -Holberg, suom. N. Sala. 2/3 1887. - -17. Armeliaita rouvia (Wohlthätige Frauen), huvinäytelmä, 4 n., kirj. -A. L'Arronge, suom. Anni Levander. 15/1 1893. - -18. Armoton arvostelija (Un critico incipiente), huvinäytelmä, 3 n., -kirj. J. Echegaray, suom. Anni Levander. 20/5 1904. - -19. Avioeron selkkaukset (Les surprises de divorce), huvinäytelmä, -3 n., kirj. A. Brisson ja A. Mars, suom. A. Pihlajamäki. 12/3 1904. - -20. Baabelin torni, muinaistaru, 4 n., kirj. M. Kurikka. 19/5 1897. - -21. Bartel Turaser, näytelmä, 3 n., kirj. Ph. Langmann, suom. J. Finne. -25/2 1898. - -22. Bartholdus Simonis, näytelmä, 3 n., kirj. E. F. Jahnsson. -30/4 1873. - -23. Bertha Brander, näytelmä, 3. n., kirj. K. Aho. 18/1 1893. - -24. Blanchette, huvinäytelmä, 3 n., kirj. M. Brieux, suom. F. Brofeldt -ja Eero Alpi. 7/4 1904. - -25. Brand, draamallinen runoelma, 5 n., kirj. H. Ibsen, suom. K. Leino. -1/2 1899. - -26. Canzio, murhenäytelmänkatkelma, kirj. A. Kivi. 27/3 1901. - -27. Charleyn täti, (Charley's aunt), huvinäytelmä, 3 n. kirj. Brandon -ja T. Thomas, suom. K. Halme. 23/5 1894; 14/12 1900. - -28. Claudie, näytelmä, 3 n., kirj. George Sand, suom. N. Sala. 10/1 -1890. - -28 b. Coelestinus, melodraama, 2-osainen, böhmiläisen legendan mukaan, -A. Törnuddin säveltämä. 11/11 1897. - -29. Daniel Hjort, murhenäytelmä, 5 n., kirj. J. J. Wecksell, suom. P. -Cajander. 16/4 1877; 21/9 1881; 20/10 1893; 22/9 1899; 6/12 1904. - -30. Deborah, näytelmä, 4 n., kirj. S. H. Mosenthal, suom. Tuokko. -8/10 1873. - -31. Dinorah, ooppera kirj. J. Barbier ja M. Carré, suom. Tuokko, -sävelt. G. Meyerbeer. 27/2 1878. - -32. Don Carlos, murhenäytelmä, 5 n., kirj. F. Schiller, suom. E. -Tamminen. 31/3 1897. - -33. Don Cesar de Bazan, näytelmä, 5 n., kirj. Ph. Dumanoir ja A. -Dennory, suom. 17/9 1880; 29/5 1885. - -34. Don Juan, ooppera, 4 n., kirj. L. da Ponte, suom. Tuokko, sävelt. -W. A. Mozart. 27/3 1878. - -35. Don Pasquale, ooppera, 3 n., kirj. S. Cammarano, suom. Tuokko, -sävelt. G. Donizetti. 22/5 1878. - -36. Don Ranudo de Colibrados eli Köyhyys ja ylpeys (Don Ranudo de -Colibrados eller Fattigdom og Hoffaerdighed), huvinäytelmä, 5 n., kirj. -L. Hoiberg, suom. K. J. Gummerus, 18/10 1872; 20/7 1877. - -37. Eerikki Puke, Korsholman herra, näytelmä, 5 n., kirj. G. von -Numers, suom. N. Sala. 10/2 1888. - -38. Egmont, murhenäytelmä, 5 n., kirj. J. W. Goethe, suom. J. Finne. -9/11 1900. - -39. Ei lempi leikin vuoksi (On ne badine pas avec l'amour), näytelmä, -4 n., kirj. A. de Musset, suom. N. Sala. 15/2 1887; r/5 1900. - -40. Ei ole aikaa (Den Stundeslöse), huvinäytelmä, 3 n., kirj. L. -Holberg, suom. J. Bäckvall. 3/12 1884; 3/1 1894; 8/4 1900. - -41. Ei ollenkaan mustasukkainen (Pas jaloux), huvinäytelmä, 1 n., kirj. -Laurencin ja Lubize, suom. A. Elz'in mukaelmasta (Er ist nicht -eifersüchtig) A. Jalava. 30/10 1872; 9/5 1873, 22/4 1887. - -42. Elinan surma, murhenäytelmä, 5 n., kirj. G. von Numers, suom. -N. Sala. 30/10 1891; 8/11 1893; 10/3 1897; 4/1 1901; 17/5 1905. - -43. Elämä on unelma (La vida es sueño), näytelmä, 5 n., kirj. -P. Calderon de la Barca, suom. Tuokko. 13/5 1890; 17/1 1900. - -44. En ollenkaan muista, näytelmä, 3 n., kirj. E. F. Jahnsson. -20/9 1893. - -45. Enon rahat (L'heritage de monsieur Plumet), huvinäytelmä, 3 n,, -kirj. Th. Barrière ja Copender, suom. F. Holstin tansk. mukaelmasta -(Onkels penge) E. Törmänen. 7/2 1877. - -46. Ensi lempi (Jugendliebe), huvinäytelmä, 1 n., kirj. A. Wilbrandt, -suom. S. Suomalainen. 14/4 1874; 16/10 1879; 12/3 1882; 21/4 1885; 15/3 -1902. - -47. Ei voi (Kan ej), huvinäytelmä, 2 n., kirj. J. L. Runeberg, suom. -Tuokko. 5/2 1880; 5/2 1894; 5/2 1905. - -48. Epärehelliset (Dishonesti), näytelmä, 3 n., kirj. G. Rovella, suom. -O. Eisenschützin saks. käännöksestä B. Leino. 20/4 1894. - -49. Erehdykset eli Promotionimuistoja, laulunäytelmä, 1 n.,kirj. -S. Suomalainen, sävelt. A. Tavaststjerna. 29/5 1873. - -50. Ernani, ooppera, 4 n., kirj. F. M. Piave, suom. Tuokko, sävelt. -G. Verdi. 4/1 1876. - -51. Eroamattomat (De Uadskillige), huvinäytelmä, 2 n., kirj. J. L. -Heiberg, suom. N. Kari. 23/5 1875. - -52. Erotaan pois (Divorçons), huvinäytelmä, 3 n., kirj. V. Sardou, -suom. N. Sala. 30/1 1889; 10/3 1895; 2/3 1902. - -53. Esimerkin voima (Les brebis de Panurge), huvinäytelmä, 1 n., kirj. -H. Meilhac ja L. Halévy, suom. Anni Levander. 8/10 1897. - -54. Farinelli (Farinelli, ou le Bouffe du roi), laulunäytelmä, 3 n., -kirj. De Forges ja A de Leuven, suom. N. Sala, sävelmät eri -sävelteoksista. 4/1 1888. - -55. Faust, murhenäytelmä, 5 n., kirj, J. W. Goethe, suom. K. Forsman, -15/4 1885; 4/3 1891; 29/11 1899. - -56. Faust, ooppera, 5 n., kirj. J. Barbier ja M. Carré, suom. Tuokko, -sävelt. C. Gounod. 10/2 1876; 20/1 1878. - -57. Fedora, näytelmä, 4 n., kirj. V. Sardou, suom. J. Finne. -15/12 1899. - -58. Fernande, näytelmä, 4 n., kirj. V. Sardou, suom. N. Sala. -27/9 1893. - -59. Fidelio (Leonore ou l'Amour conjugal), ooppera, 2 n., kirj. -J. N. Bouilly, suom. sävelt L. van Beethoven. 13/10 1876. - -60. Figaron häät (Le mariage de Figaro) huvinäytelmä, 5 n., kirj. C. de -Beaumarchais, suom. J. Finne. 18/10 1895. - -61. Fra Diavolo, ooppera, 3 n., kirj. E. Scribe, suom. P. Cajander ja -Tuokko, sävelt. D. F. E. Auber. 29/5 1874. - -62. Fritz ystävämme (L'Ami Fritz), huvinäytelmä, 3 n., kirj. -E. Erckmann ja A. Chatrian, suom. N. Sala, sävelt, H. Marechal. -25/11 1887. - -63. George Dandin, huvinäytelmä, 3 n., kirj. J. B. Molière, suom. -J. Finne. 28/10 1896. - -64. Gioconda, näytelmä, 4 n., kirj. G. D'Annunzio, suom. J. Hahl. -19/10 1900. - -65. Gringoire, näytelmä, 1 n., kirj. Th. de Banville, suom. Hanna Asp. -26/3 1874; 21/9 1898. - -66. Haapaniemen hanhenpoika (Le Niaise de S:t Flour), huvinäytelmä, -1 n., kirj. J. F. Bayard, suom. E. Törmänen. 26/11 1874; 30/11 1883. - -67. Haavoja, legenda, 2 n., kirj. Y. Weijola. 20/11 1895. - -68. Halleluja, näytelmä, 3 n., kirj. Marco Praga, suom. J. Hahl. -24/5 1905. - -69. Hamlet, murhenäytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, suom. P. -Cajander. 31/10 1884; 26/5 1886; 5/11 1890. - -70. Hannele (Hanneles Himmelfahrt), unelmaruno, 2 n., kirj. G. -Hauptmann, suom. J. Finne, sävelt. E. Melartin. 21/1 1898; 16/10 1901. - -71. Hansikas (En Handske), näytelmä 3 n., kirj. Björnstjerne Björnson, -suom. Hilda Asp. 27/1 1885. - -72. Hans Lange, näytelmä, 5 n., kirj. P. Heyse, suom. E. Törmänen. -16/2 1879. - -73. Hardangerin harjulla (Til Saeters), laulunäytelmä, 1 n., kirj. C. -Riis, suom. E. Törmänen, 5/S 1879; 7/12 1883; 26/3 1886; 12/1 1890. - -74. Hedda Gabler, näytelmä 4 n., kirj. H. Ibsen, suom. Anni Levander. -4/2 1891; 14/2 1902. - -75. Heinäkuun helteessä, näytelmä, 3 n., kirj. J. Hahl. 1/11 1901. - -76. Helgelannin sankarit (Haermaendene paa Helgeland), näytelmä, 4 n., -kirj. H. Ibsen, suom. E. Törmänen ja P. Cajander, 18/3 1888. - -77. Hellät sukulaiset (Die zärtlichen Verwandten), huvinäytelmä, 3 n., -kirj. R. Benedix, suom. E. Törmänen. 18/1 1878; 28/12 1889. - -78. Hemming Gad, näytelmä, 5 n., kirj. Alpo Noponen. 9/12 1903. - -79. Henrik ja Pernilla, huvinäytelmä, 3 n., kirj. L. Holberg, suom. -Hilda Asp. 3/12 1884; 10/12 1898. - -80. Herkules (Monsieur Herkules), ilveily, 1 n., kirj. G. Belly, suom. -K. Hämäläinen. 18/4 1876; 7/9 1883. - -81. Herra Valtuusmies, näytelmä, 2 n., kirj. Larin Kyösti. 4/5 1904. - -82. Herra ylitirehtööri (Monsieur le directeur), huvinäytelmä, 3 n., -kirj. A. Bisson ja F. Carré, suom. J. Finne. 16/9 1896; 3/1 1900. - -83. Hiiri (Le souris), näytelmä, 3 n., kirj. E. Pailleron, suom. -J. Finne, 12/12 1900. - -84. Hirvenhiihtäjät (Elgskyttarne), kirj. J. L. Runeberg, kuvaelmia -sovittanut S. Falkman. 5/2 1880. - -85. Historiallinen linna (Chateau historique), huvinäytelmä, 3 n., -kirj. A. Bisson ja B. de Turique, suom. J. Finne. 18/9 1901. - -86. Hugenotit (Les Huguenots), ooppera, 4 n., kirj. E. Scribe ja E. -Deschamps, suom. Tuokko, sävelt. O. Meyerbeer. 8/12 1876. - -87. Hullunkurinen temppu (Ein toller Einfall), ilveily, 4 n., kirj. C. -Laufs, suom. Anni Levander. 24/1 1892. - -88. Hyrrä (Snurran), satunäytelmä, 4 n., kirj. Z. Topelius, suom. A. -Suppanen. 30/12 1902. - -89. Hyväntekeväisyyttä (Hur man gör godt), näytelmä, 4 n., kirj. A. Ch. -Edgren, suom. Hilda Asp. 3/5 1885. - -90. Hyvät markkinat, huvinäytelmä, 1 n., kirj. R. Kiljander. 10/2 1882. - -91. Hänen ylhäisyytensä etuhuoneessa, huvinäytelmä, 1 n., kirj. R. -Hahn, suom. 21/3 1876. - -92. Hän on Sysmästä, huvinäytelmä, 1 n., kirj. M. Canth. 15/3 1902. - -93. Hänsel ja Gretel, satunäytelmä, 3 n., kirj. A. Wette, suom. Irene -Mendelin, sävelt. E. Humperdinck. 28/1 1903. - -94. Hävyttömät (Les effrontés), huvinäytelmä, 5 n., kirj. E. Augier, -suom. Anni Levander. 24/9 1890. - -95. Hää-ilta, laulunäytelmä, 1 n., kirj. E. Jacobson, suom. Sävelt. A. -Conradi. 23/10 1872. - -96. Hölmölän maailmanparantajat, huvinäytelmä, 1 n., kirj. T. Hagman, -10/11 1872; 16/12 1874. - -97. Ihmekös tuo, huvinäytelmä, 1 n., kirj. M. Kurikka. 14/12 1884. - -98. Ihmisten tähden, näytelmä, 3 n., kirj. M. Wuori. 16/10 1891. - -99. Irja, näytelmä, 5 n., kirj. J. Sjöström. 26/1 1900. - -100. Iso kello (Die grosse Glocke), huvinäytelmä, 4 n., kirj. -O. Blumenthal, suom. Hilda Asp. 12/11 1886. - -101. Isä ja tytär (Die Tochter des Herrn Fabricius), näytelmä 4 n., -kirj. A. Wilbrandt, suom. Gr. I. von Fieandt. 4/12 1885. - -102. Isännätön talo (Der ledige Hof), näytelmä, 4 n., kirj. L. -Anzengruber, suom. F. H. B. Lagus. 27/2 1881; 25/4 1894. - -103. Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming: I osa Jaakko Ilkka, näytelmä, 5 n., -kirj. K. Leino. 15/11 1901. II osa Klaus Fleming, näytelmä, 9 kuv., -20/11 1901. - -104. Jane Eyre (Die Waise aus Lowood), näytelmä, 5 n., kirj. Ch. -Birch-Pfeiffer, suom. 20/5 1879; 27/5 1884; 29/8 1887. - -105. Jacques Damour, näytelmä, 1 n., kirj. E. Zola ja L. Hennique, -suom. N. Sala. 11/1 1891. - -106. Jeannetten häät (Les noces de Jeannette), laulunäytelmä, 1 n., -kirj. J. Barbier ja M. Carré suom. A. Rahkonen, sävelt. V. Massé. -1/2 1876; 3/11 1886; 14/3 1894; 13/11 1898. - -107. Jeppe Niilonpoika (Jeppe paa Bierget eller Den forwandlede Bonde), -huvinäytelmä, 5 n., kirj. L. Holberg, suom. K. J. Gummerus. 3/11 1872; -6/1 1879; 19/9 1894. - -108. Johannes, murhenäytelmä, 5 n., kirj. H. Sudermann, suom. Irene -Mendelin. 19/10 1898; 2/12 1904. - -109. Johan Wilhelm, näytelmä, 3 n., kirj. E. Leino. 2/5 1901. - -110. John Gabriel Borkman, näytelmä, 3 n., kirj. H. Ibsen, suom. J. -Finne. 10/1 1897. - -111. Juhana herttuan hovissa, huvinäytelmä, 4 n., kirj. J. Finne. -10/4 1901. - -112. Juhannustulet (Johannisfeuer), näytelmä, 4 n., kirj. H. Sudermann, -suom. Pietari Alpo. 22/2 1901; 1/5 1903; 16/4 1905. - -112 b. Juhannustulilla, laulunäytelmä, 1 n., kirj. Larin Kyösti, -sävelt. O. Merikanto. 1/5 1903. - -113. Juho Wesainen, murhenäytelmä, 4 n., kirj. S. Ingman. 22/4 1897. - -114. Julius Cesar, murhenäytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, suom. P. -Cajander, 13/11 1889; 27/1 1904. - -115. Juutalaistyttö (La juive), ooppera, 5 n., kirj. E. Scribe, suom. -Tuokko, sävelt. F. Halévy. 14/12 1877. - -116. Kaarina Maununtytär, näytelmä, 3 n., kirj. J. Finne. 27/4 1899. - -117. Kahden kesken (Unter vier Augen), huvinäytelmä, 1 n., kirj. L. -Fulda, suom. E. Salenius. 12/3 1890. - -118. Kalatyttö, laulunäytelmä, 1 n., kirj. K. Corander. 20/10 1872. - -119. Kallaveden rannalla, laulunäytelmä, 2 n., mukaillut Edv. Törmänen -Aug. Korhosen Orpo kappaleesta. 31/7 1878. - -120. Kamelianainen (La dame aux camélias), näytelmä, 5 n., kirj. A. -Dumas nuor., suom. M. Wuori. 19/3 1895. - -121. Kansanedustaja Leveau (Le député Leveau), huvinäytelmä, 4 n., -kirj. J. Lemaître suom. N. Sala, 21/9 1892. - -122. Kansanvihaaja (En folkefiende), näytelmä, 5 n., kirj. H. Ibsen, -suom. N. Sala. 25/9 1889; 20/3 1898. - -123. Karkurit, näytelmä, 5 n., kirj. A. Kivi. 17/10 1877; 16/9 1883. - -124. Kassan avain (Der Kassenschlüssel), huvinäytelmä, 1 n., kirj. R. -Benedix, suom. Teno Heimo. 13/8 1875. - -125. Kastilian Juanna (La locura per amor), näytelmä, 5 n., kirj. M. -Tamayo y Bans, suom. I. Idström. 25/10 1882. - -126. Katarina Howard, näytelmä, 5 n., kirj. A. Dumas vanh., suom. -Tuokko. 3/8 1877. - -127. Katsokaa peiliin (Ser Jer i Speilen), huvinäytelmä, 1 n., kirj. L. -Heiberg, suom. K. J. Gummerus. 1/6 1873. - -128. Kauppaneuvoksen härkä, huvinäytelmä, 4 n., kirj. T. Pakkala. -21/2 1902. - -129. Kauppaneuvoksen kuoltua, näytelmä, 3 n., kirj. Maila Talvio. -8/3 1905. - -130. Kaupunkimme rouvat, huvinäytelmä, 2 n., kirj. W. Soini. 16/5 1879. - -131. Kavaluus ja rakkaus (Kabale und Liebe), murhenäytelmä, 5 n., kirj. -F. Schiller, suom. A. Oksanen. 25/2 1874; 19/1 1879; 9/12 1880; -26/9 1894. - -132. Keijukainen (Elfvan), näytelmä, 3 n., kirj, A. Ch. Edgren, suom. -N. Sala. 14/2 1883. - -133. Kesäyön unelma (A midsummer night's Dream), satunäytelmä, -5 n., kirj. W. Shakespeare, suom. P. Cajander, sävelt. F. -Mendelssohn-Bartholdy. 20/10 1891; 15/4 1904. - -134. Kevään oikkuja, huvinäytelmä, 1 n., kirj. W. Soini. 13/12 1877; -3/3 1886; 6/10 1893. - -135. Kihlaus, ilveily, 1 n., kirj. A. Kivi. 25/10 1872; 14/12 1884; -3/1 1894; 6/4 1902. - -136. Kipinä (L'étincelle), huvinäytelmä, 1 n., kirj. E. Pailleron, -suom. J. Finne. 1/11 1901. - -137. Kirjeen kujeet (Les pattes de mouche), huvinäytelmä, 3 n., kirj. -V. Sardou, suom. K. Rauta. 17/3 1881; 14/5 1895. - -138. Koeopettaja (Der Probekandidat), näytelmä, 4 n., kirj. M. Dreyer, -suom. B. Leino. 5/12 1900. - -139. Koetusten ahjossa (La pierre de touche), näytelmä, 5 n., kirj. E. -Augier, suom. Anni Levander. 30/3 1892. - -140. Koira ja kissa (Hund und Katze), huvinäytelmä, 1 n., sov. ransk. -kielestä Th. Piening, suom. J. A. Malmgren. 20/11 1872. - -141. Konkurssi (En fallit), näytelmä, 4 n., kirj. Björnstjerne -Björnson, suom. E. Törmänen. 8/8 1877; 28/10 1881; 4/12 1889. - -142. Korkea oikeus istuu, pilanäytelmä, 1 n., kirj. M. Wuori. -17/11 1897. - -143. Korttiin katsoja (La tireuse de cartes), näytelmä, 5 n., kirj. A. -Mocquard ja V. Sejour, suom. S. K. Hämäläinen. 25/4 1879. - -144. Kosijat, huvinäytelmä, 2 n., kirj. A. Korhonen. 20/5 1873. - -145. Koti (Heimath), näytelmä, 4 n., kirj. H. Sudermann, suom. -15/3 1893; 19/2 1897. - -146. Kotikahakka (Eigensinn), huvinäytelmä, 1 n., kirj. R. Benedix, -suom. Hilda Asp. 14/5 1886; 6/5 1896. - -147. Kotimatkalla (Paa hjemvejen), näytelmä, 1 n., kirj. A. Kjelland, -suom. Wäinö. 27/9 1881. - -148. Kotoa pois, näytelmä, 1 n., kirj. M. Canth. 8/11 1895. - -149. Kovan onnen lapsia, näytelmä, 3 n., kirj. M. Canth. 8/11 1888; -19/3 1904. - -150. Kreivitär Kirkassilmä (Comtesse Guckerl), huvinäytelmä, 3 n., -kirj. F. Schönthan ja F. Koppel-Ellfeld, suom. J. Finne. 30/9 1896. - -151. Kristitty (The Christian), näytelmä, 4 n., kirj. Hall Caine, suom. -Aino Malmberg. 26/1 1900. - -152. Kuinka anopeista päästään, huvinäytelmä, 1 n., kirj. Don Juan M. -Diana, suom. A(bel) N(yholm). 25/10 1872. - -153. Kuinka äkäpussi kesytetään (Taming of the Shrew), huvinäytelmä, 5 -n., kirj. W. Shakespeare, suom. K. Kramsu. 19/10 1883; 9/4 1890; -6/10 1897; 26/3 1902. - -154. Kukkaistuhlari (Der Veilchenfresser), huvinäytelmä, 5 n., kirj. G. -von Moser, suom. Alli Nissinen. 6/1 1891. - -155. Kukka kultain kuusistossa (Sie hat ihr Herz entdeckt), näytelmä -1 n., kirj. W. Müller von Konigsvinter, suom. A. Kähkönen. 16/10 1872; -1/8 1877. - -156. Kuleksiva teatteriseura (Ett resande teatersällskap), -huvinäytelmä, 2 n., kirj. A. Blanche, suom. B. Leino. 2/12 1896. - -157. Kullervo, murhenäytelmä, 5 n., kirj. A. Kivi. 27/2 1885; 1/1 1897; -3/3 1905. - -158. Kullervo, runoelma, 5 n., kirj. J. H. Erkko. 27/11 1895. - -159. Kultainen talja (Zlote), näytelmä, 3 n., kirj. S. Przybyszevski, -suom. Maila Talvio. 12/10 1904. - -160. Kultaristi (La croix d'or), laulunäytelmä, 2 n., kirj. Mélesville -ja N. Brazier, suom. E. Törmänen, sävelt. D. F. E. Auber, G. Donizetti -y.m. 16/12 1874; 6/1 1885; 11/12 1901. - -161. Kumarrusmatka, huvinäytelmä, 3 n., kirj. R. Kiljander. 13/4 1894; -7/10 1904. - -162. Kummittelijoita (Gengangere), perhenäytelmä, 3 n., kirj. H. Ibsen, -suom. Eljas Erkko. 7/9 1904. - -163. Kuningas Fjalar, kirj. J. L. Runeberg, kuvaelmia siitä sovittanut -Eino Leino. 5/2 1889. - -164. Kuningas ja katulaulajatar, katso Don Cesar de Bazan, jolla -nimellä kappale ensin esitettiin. - -164. Kuningas Lear, murhenäytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, suom. P. -Cajander. 12/3 1886; 16/10 1889; 29/10 1897; 17/10 1902. - -165. Kuningas Oidipos, murhenäytelmä, 3 n., kirj. Sofokles, suom. K. -Forsman. 27/1 1905. - -166. Kuningas Renén tytär (Kong Renés Datter), näytelmä, 1 n., kirj. -H. Hertz, suom. J. Enlund. 5/3 1879. - -167. Kuningas Richard III, murhenäytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, -suom. P. Cajander. 1/12 1897. - -168. Kuninkaanalut (Kongsemnerne), näytelmä, 5 n., kirj. H. Ibsen, -suom. Ellei. 14/3 1882; 17/10 1894. - -169. Kunnia (Die Ehre), huvinäytelmä, 4 n., kirj. H. Sudermann, suom. -N. Sala. 26/11 1890. - -170. Kuolema, näytelmä, 3 n., kirj. A. Järnefelt, sävelt. J. Sibelius. -2/12 1903. - -171. Kuopion takana (Bakom Kuopio), huvinäytelmä. 3 n., kirj. G. von -Numers, suom. Anni Levander, Alli Nissinen ja N. Sala. 28/2 1890; -15/9 1893; 5/10 1901; 29/10 1904. - -172. Kustaa Eerikinpoika, näytelmä, 4 n., kirj. S. Ingman. 11/2 1903. - -173. Kustaa Vaasa, näytelmä 5 n., kirj. A. Strindberg, suom. B. Leino. -16/3 1900. - -174. Kuuluisia naisia (Die Berühmten Frauen), huvinäytelmä, 3 n., kirj. -F. Schönthan, suom. Anni Levander. 18/9 1889. - -175. Kuvaelmia muinaisajoilta, 6 osassa, kirj. E. Leino ja J. Finne, -järj. K. Bergbom, 11/11 1899. - -176. Kuvernööri tulee, huvinäytelmä, 1 n., kirj. E. Nervander. -12/1 1887. - -177. Kylmää vettä (Kaltwasser), huvinäytelmä, 3 n., kirj. L. Fulda, -suom. B. Leino. 20/5 1903. - -178. Kylänheittiö (A falu rószsza), laulunäytelmä, 3 n., kirj. E. Tóth, -suom. A. Jalava. 5/12 1877; 20/11 1885. - -179. Kyynelten hirmuvalta (The tyranny of tears), huvinäytelmä, 4 n., -kirj. C. Haddon Chambers, suom. V. Andelin. 9/1 1903. - -180. Kyypron prinsessa, satunäytelmä, 4 n., kirj. Z. Topelius, suom. -Tuokko, sävelt. F. Pacius, 19/1 1897; 11/3 1898. - -181. Kyökissä, huvinäytelmä, 1 n., kirj. T. Hagman. 3/2 1882; -1/2 1888; 27/12 1895. - -182. Lahjoitusmailla, näytelmä, 5 n., kirj. S. Ingman. 29/9 1900. - -183. Lalli, murhenäytelmä, 5 n., kirj. E. F. Jahnsson. 14/5 1874. - -184. Lapsi (Le berceau), näytelmä, 3 n., kirj. M. Brieux, suom. J. -Finne. 21/9 1900. - -185. Lapsuuden ystävät, huvinäytelmä, 2 n., kirj. P. Hannikainen. -2/12 1873. - -186. Laululintunen (Singvögelchen), laulunäytelmä, 1 n., kirj. E. -Jacobson, suom. K. Suomalainen, sävelt. T. Hauptner. 16/10 1872; -23/11 1876; 8/9 1880; 25/6 1886; 30/12 1892; 13/11 1898; 6/10 1901. - -187. Lea, näytelmä., 1 n., kirj. A. Kivi. 12/9 1873; 10/12 1880; -1/6 1886; 1/1 1892; 10/10 1900; 9/4 1902. [Ennen Suom. teatterin -perustamista näytelty ensi kerran 10/5 1869.] - -188. Lehtolapsi, näytelmä, 5 n., kirj. K. Leino. 31/3 1905. - -189. Leivonen (Die Haubenlerche), näytelmä, 4 n., kirj. E. Wildenbruch, -suom. Anni Levander. 16/9 1891. - -190. Lemmenjuoma (Le philtre champenois), laulunäytelmä, 1 n., kirj. -Mélesville, suom. Tuokko, sävelt. F. Gumbert, 19/9 1873; 16/10 1879; -23/4 1884. - -191. Lemmen leikki (Le jeu de l'amour et de l'hasard) huvinäytelmä, 3 -n., kirj. P. C. de Marivaux, suom. Anni Levander, 25/9 1895; 8/4 1903. - -192. Lemun rannalla (På Lemos strand), laulunäytelmä, 2 n., kirj. K. -Rosendahl, suom. Tuokko; eri tekijäin sävelmiä. 30/10 1872. - -193. Leonarda, näytelmä, 4 n., kirj. Björnstjerne Björnson, suom. J. -Enlund. 6/9 1882. - -194. Leskirouva Grapin (La veuve Grapin), laulunäytelmä, 1 n., kirj. De -Forges, suom. 27/3 1879. - -195. Levoton yö (Den oroliga natten), huvinäytelmä, 1 n., kirj. C. G. -Nordfors, suom. A. Öhqvist, 20/11 1872. - -196. Liittolaiset (Nos, alliées), huvinäytelmä, 3 n., kirj. P. Moreau, -suom. Hilda Asp. 14/9 1892. - -197. Linda (Linda di Chamonix), ooppera, 3 n., kirj. G. Rossi, suom. P. -Cajander y.m., sävelt. G. Donizetti. 21/11 1878. - -198. Lucia, Lammermoorin morsian (Lucia di Lammermoor), ooppera, -3 n., kirj. S. Cammarano, suom. P. Cajander, sävelt. G. Donizetti. -21/11 1873. - -199. Lucrezia Borgia, ooppera, 3 n., kirj. F. Romani, suom. Tuokko, -sävelt. G. Donizetti. 26/2 1875. - -200. Lumikki, 13 kuv. J. Grimmin sadusta, järj. J. Finne. 23/3 1901. - -201. Luulosairas (Le malade imaginaire), huvinäytelmä, 3 n., kirj. -J. B. Molière, suom. O. Wilho. 30/5 1883; 12/10 1900. - -202. Lyyli, näytelmä, 5 n., kirj. Elvira Willman. 25/2 1903. - -203. Lääkäri vastoin tahtoansa (Le medicin malgré lui), ilveily, 3 n., -kirj. J. B. Molière, suom. O. Wilho. 2/2 1877; 28/3 1888, 25/9 1895. - -204. Maalarit (Die Maler), huvinäytelmä, 3 n., kirj. A. Wilbrandt, -suom. N. Sala. 14/2 1890. - -205. Maantien varrella (Eventyr paa Fodreisen), huvinäytelmä, 4 n., -kirj. C. Hostrup, suom. E. Törmänen. 7/5 1878. - -206. Macbeth, murhenäytelmä, 5 n., kirj, W. Shakespeare, suom. Santala, -11/3 1887; 14/5 1894. - -207. Majavannahkaturkki (Der Biberpeltz), huvinäytelmä, 4 n., kirj. G. -Hauptmann, suom. P. Alpo. 7/3 1900. - -208. Makkabealaiset (Die Makkabäer), murhenäytelmä, 5 n., kirj. O. -Ludwig, suom. Irene Mendelin. 10/11 1904. - -209. Mallassaunalla, huvinäytelmä, 1 n., kirj. K. Halme. 1/12 1893. - -210. Margareta, näytelmä, 1 n, kirj. A. Kivi. 23/10 1872. - -211. Mari, näytelmä, 4 n., kirj. J. Sjöström. 5/5 1897. - -212. Maria Magdalasta (Maria von Magdala), näytelmä, 5 n., kirj. -P. Heyse, suom. J. E. Lagerstedt. 18/9 1903. - -213. Maria Magdalena, murhenäytelmä, 3 n., kirj. F. Hebbel, suom. -N. Sala. 15/4 1887. - -214. Marianne eli Ylhäiset ja alhaiset (Marie Jeanne, la femme du -peuple), huvinäytelmä, 5 n., kirj. A. Dennéry ja J. Mallian, suom. -J. R. Danielson. 14/11 1873. - -215. Maria Stuart, murhenäytelmä, 5 n., kirj. F. Schiller, suom. -Tuokko. 12/11 1880; 28/3 1884; 9/3 1892; 20/2 1895; 25/4 1900; -23/11 1904. - -216. Maria Stuart Skotlannissa (Maria Stuart i Skottland), -murhenäytelmä, 5 n., kirj. Björnstjerne Björnson, suom. Elisabeth -Löfgren. 27/1 1880; 27/11 1888. - -217. Maria Tudor, murhenäytelmä, 4 n., kirj. V. Hugo, suom. Tuokko. 4/9 -1873; 25/7 1877. - -218. Marin rukkaset (Malins korgar), laulunäytelmä, 1 n., kirj. -A. Säfström, suom. A. Korhonen. 18/10 1872. - -219. Marta, ooppera. 4 n., kirj. W. Friedrich, suom. sävelt. F. Flotov. -27/4 1876. - -220. Matka Konstantinopoliin (Die Orientreise), huvinäytelmä, 3 n., -kirj. O. Blumenthal ja G. Kadelburg, suom. J. Sario. 15/11 1893. - -221. Meren tytär (Fruen fra Havet), näytelmä, 4 n., kirj, H. Ibsen, -suom. Hilda Asp. 22/2 1889. - -222. Meri (La mer), näytelmä, 3 n., kirj. J. Jullien, suom. K. Leino. -28/1 1894. - -223. Merimiehet, näytelmä, 3 n., kirj. V. Andelin, sävelt; O. -Merikanto. 17/1 1902. - -224. Mestari Garp, näytelmä, 1 n., kirj. K. Halme. 20/3 1901. - -225. Mestari Gert eli Lörpöttelevä parturi (Mester Gert Westphaler), -huvinäytelmä, 1 n., kirj. L. Holberg, suom. J. Snellman. 23/1 1903. - -226. Mestarin nuuskarasia, huvinäytelmä. 1 n., kirj. R. Kiljander. -4/1 1881; 15/10 1890, 10/12 1898. - -227. Mestari Pathelin (Maître Pathelin), näytelmä, 3 n., kirj. J. -Barbier ja M. Carré, suom. Tuokko. 14/5 1886. - -228. Michel Perrin eli Vakoilija vasten mieltänsä (Michel Perrin, ou -l'Espion sans le savoir), huvinäytelmä, 3 n., kirj. Mélesville ja Ch. -Duveyrier, suom. Vilho. 10/6 1874; 6/10 1899. - -229. Miranda, draamallinen kuvaelma, kirj. Z. Topelius, sov. J. Finne. -27/3 1895. - -230. Morsiamen tulo miehelään, laulukuvaelma, järj. K. Bergbom, sävelt. -A. Liljeström. 20/4 1898. - -231. Murtovarkaus, näytelmä, 5 n., kirj. M. Canth. 23/2 1882; 29/8 -1897; 31/8 1902. - -232. Musta Domino (Le Domino noir), ooppera, 3 n., kirj. E. Scribe, -suom. Tuokko, sävelt. D. F. E. Auber. l/11 1876. - -233. Mustalainen (A szigany), laulunäytelmä, 1 n., kirj. K. Tóth, suom. -A. Jalava, sävelt. A. Conradi. 8/11 1874; 14/9 1892; 27/3 1895; -6/101901. - -234. Mustalaiset (A szigany), laulunäytelmä, 3 n., kirj. E. Szigligeti, -suom. J. Szinnyei. 4/5 1880; 15/10 1884. - -235. Myrsky (The tempest), näytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, suom. -P. Cajander. 11/5 1902. - -236. Naimapuuhat, ilveily, 3 n., kirj. N. Gogol, suom. A. Rauta. 18/5 -1882; 29/3 1887; 7/12 1901. - -237. Naimiskauppa, huvinäytelmä, 1 n., kirj. M. Wuori. 1/11 1893. - -238. Naiset sotasilla (La bataille des dames), huvinäytelmä, 3 n., -kirj. E. Scribe, suom. N. Sala. 29/6 1885. - -239. Naiset valtioelämässä, huvinäytelmä, 3 n., kirj. K. Tóth, suom. A. -Jalava. 16/12 1881. - -240. Naisten koulu (L'école des femmes), näytelmä, 5 n., kirj. J. B. -Molière, suom. J. Finne. 3/4 1895. - -241. Narcisse Rameau, murhenäytelmä, 5 n., kirj. E. Brachvogel, suom. -P. Cajander. 5/2 1875. - -242. Natalia ja Nadeschda (Rosa og Rosita), huvinäytelmä. 2 n., kirj. -Clara Andersen, suom. E. Törmänen. 7/4 1875. - -243. Natalia Petrovna, näytelmä, 5 n., kirj. I. Turgenjev, suom. Olga -Salo. 22/9 1897. - -244. Neiti Elisabeth (Fröken Elisabeth), kuvaus, 2 n., kirj. A. -Börjesson, suom. A. Jalava. 23/10 1879; 15/8 1883. - -245. Neitsyt Siiri, näytelmä, 5 n., kirj. P. Hannikainen. 20/5 1875. - -246. Niinkuin lehdet tuulessa (Come le fogiie --), näytelmä, 4 n., -kirj. G. Giacosa, suom. Elvira Willman. 13/2 1901. - -247. Noita-ampuja (Der Freischütz), ooppera, 4 n., kirj. F. Kind, suom. -Tuokko, sävelt. C. M. von Weber. 30/12 1873 (toinen näytös); 27/10 1878 -(toinen ja neljäs näytös). - -248. Nora (Et Dukkehjem), näytelmä, 3 n., kirj. H. Ibsen, suom. -Santala. 25/1 1880; 19/3 1885; 29/1 1892. - -249. Norma, ooppera, 3 n., kirj, F. Romani, suom. Tuokko, sävelt. V. -Bellini. 16/12 1874. - -250. Nukkekaupassa, tanssinäytelmä, 1 n., vuoropuhelun kirj. J. Finne, -järj. E. Littson. 27/3 1895; 2/4 1900. - -251. Nummisuutarit komedia, 5 n., kirj. A. Kivi. 24/9 1875; 4/11 1884; -10/2 1892; 24/4 1902. - -252. Nuoren aatelismiehen vaiheet (Le roman d'un jeune homme pauvre), -näytelmä, 5 n., kirj. O. Feuillet, suom. Elisabeth Löfgren. 5/11 1880. - -253. Nuori luotsi, kansannäytelmä, 4 n., kirj. Y. Weijola. 30/9 1904. - -254. Nuorten liitto (De Unges Förbund), huvinäytelmä, 5 n., kirj. H. -Ibsen, suom. Hilda Asp. 30/9 1885. - -255. Nuoruus (Jugend), näytelmä, 3 n., kirj. M. Halbe, suom. B. Leino. -16/2 1894. - -256. Nuoruus ja hulluus, ilveily, 3 n., kirj. Y. Weijola. 28/10 1904. - -257. Nyrnbergin nukke (La poupée de Nuremberg), ooppera, 1 n., kirj. A. -de Leuven ja A. de Beauplan, suom. Tuokko, sävelt. A. Adam. 4/1 1880; -4/10 1899. - -258. Ohdakkeet ja laakeri (Le chef-d'oeuvre inconnu), näytelmä, 2 n., -kirj. C. Lafont, suom. 2/5 1876. - -259. Ole armelias köyhille (Var god mot de fattiga) lastennäytelmä, 3 -n., kirj. Z. Topelius, suom. Hilda Asp. 13/12. 1884. - -260. Oma toivoni (Mein Leopold), huvinäytelmä, 4 n., kirj. A. -L'Arronge, suom. U. von Schrowe. 16/4 1876. - -261. Onhan pappa sen sallinut (Papa hat's erlaubt), ilveily, 1 n., -kirj. G. von Moser ja A. L'Arronge, suom. 19/12 1875; 9/4 1886. - -262. Onnen Pekan matka (Lycko-Pers resa), satunäytelmä, 5 n., kirj. A. -Strindberg, suom. J. Snellman. 28/10 1903. - -263. Onnen sopukka (Das Glück im Winkel), näytelmä. 3 n., kirj. H. -Sudermann, suom. B. Leino ja Y. Weijola. 21/2 1896. - -264. Oppineita naisia (Les femmes savantes), huvinäytelmä. 5 n., kirj. -J. B. Molière, suom. O. Manninen. 11/11 1903. - -265. Orjan oppi, näytelmä. 5 n., kirj. A. Järnefelt. 22/4 1903. - -266. Orleansin neitsyt (Die Jungfrau von Orleans), murhenäytelmä, -5 n., kirj. F. Schiller, suom. E. Tamminen. 2/11 1887; 14/10 1896; -22/11 1902; 22/3 1905. - -267. Orposisarukset (Cristophe et Renée), huvinäytelmä, 2 n., kirj. -Auvray, suom. Tuokko. 6/6 1875. - -268. Othello, murhenäytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, suom. P. -Cajander. 5/4 1889. - -269. Pahassa pulassa, huvinäytelmä, 1 n., kirj. R. Kiljander. -31/3 1889; 3/10 1894. - -270. Paholaisen voittaja (Fandens Ofvermand), kansannäytelmä, 5 n., -kirj. Th. Överskou, suom. E. Törmänen. 30/4 1890. - -271. Panu, näytelmä, 4 n., kirj. J. Aho. 6/3 1903. - -272. Paolo ja Francesca, murhenäytelmä, 5 n., kirj. S. Phillips, suom. -J. Finne. 12/2 1904. - -273. Papin perhe, näytelmä, 4 n., kirj. M. Canth. 23/1 1891; 12/5 1898; -19/3 1901. - -274. Pappilan tuvassa, huvinäytelmä, 1 n., kirj. M. Wuori. 18/1 1893; -22/9 1901. - -275. Paratiisi ullakossa (Amuletten eller Ett paradis på vinden), -laulunäytelmä. 1 n., kirj. A. Säfström, suom. 30/10 1872. - -276. Pariisin veitikka (Le gamin de Paris), huvinäytelmä, 2 n., -kirj. J. F. Bayard ja E. Vanderburch, suom. E. Törmänen. 13/12 1878; -9/8 1882; 17/12 1891. - -277. Parjauksen kirous (El gran Galeotto), näytelmä, 4 n., kirj. J. -Echegaray, suom. Hilda Asp. 15/6 1887. - -278. Parjauspesä (The school for scandal) huvinäytelmä, 5 n., kirj. R. -Sheridan, suom. O. Vilho. 12/12 1879; 30/10 1889; 24/5 1893. - -279. Pater Paulus, ilveily, 1 n., kirj. T. Weijola. 21/1 1898. - -280. Pekka Patelin eli Sukkela asianajaja (L'avocat Patelin), -huvinäytelmä, 3 n., kirj D. Brueys ja J. Palaprat; suom. P. -Hannikainen. 20/9 1874. - -281. Pelastus, näytelmä, 4 n., kirj. I. Potapenko, suom. H. Weckman. -15/2 1905. - -282. Perheen toivo, näytelmä. 4 n., kirj. A. Franck. 27/5 1905. - -283. Perhoskuume (La papillonne), huvinäytelmä, 3 n., kirj. V. Sardou, -suom. J. Finne. 21/9 1898. - -284. Perhostaistelu (Die Schmetterlingsschlacht), huvinäytelmä, 4 n., -kirj. H. Sudermann, suom. Irene Mendelin. 18/1 1905. - -285. Perrichonin huvimatka (Le voyage de Mr Perrichon), huvinäytelmä, 4 -n., kirj. Labiche ja E. Martin, suom. N. Sala, 7/5 1886. - -286. Pianon ääressä (Le piano de Berthe), huvinäytelmä, 1 n., kirj. Th. -Barrière, suom. Hilda Asp, 29/3 1887. - -287. Pikku eversti (Un colonel d'autrefois), huvinäytelmä, 1 n., kirj. -Mélesville, suom. E. Salenius. 28/3 1882, 14/6 1886. - -288. Pikku Eyolf (Lille Eyolf), näytelmä, 3 n., kirj. H. Ibsen, suom. -T. Pakkala. 1/3 1895. - -289. Pikku poikani, näytelmä, 1 n., kirj. E. Nervander, (painettu ilman -tek:n nimeä) suom. A. Noponen. 1/3 1899. - -290. Pikku porvareja, näytelmä, 4 n., kirj. M. Gorki, suom. I. Lattu -y.m. 18/3 1903. - -291. Pikku sisko (La petite soeur), huvinäytelmä, 1 n., kirj. M. -Barbier, suom. Anni Levander. 17/12 1891. - -292. Pikku Suometar, joulukuvaus. 1 n., kirj. E. Nervander. 4/1 1880. - -293. Pilven veikko, kirj. J. L. Runeberg, suom. A. Oksanen, sävelt. A. -Lindblad. 13/10 1872; 5/2 1891; 13/10 1897. - -294. Pimeyden valta, murhenäytelmä, 5 n., kirj. L. Tolstoy, suom. M. -Wuori. 11/4 1896. - -295. Pohjalla, näytelmä, kirj. M. Gorki, suom. I. Lattu. 30/9 1903. - -296. Pohjolan häät, runonäytelmä, 3 n., kirj. J. H. Erkko, sävelt. E. -Melartin. 9/4 1902. - -297. Pollarin kievari, ilveily, 2 n., kirj. K. Blåfield. 21/5 1888. - -298. Pormestarin vaali, ilveily, 4 n., kirj. T. Hagman. 20/11 1881; -7/12 1901. - -299. Porvari aatelismiehenä (Le bourgeois gentilhomme), huvinäytelmä, -3 n., kirj. J. B. Molière, suom. O. Vilho. 19/2 1880; 16/5 1888; -3/4 1901; 17/ 1905. - -300. Postikonttoorissa, huvinäytelmä, 1 n., kirj. R. Kiljander. -26/10 1887; 20/9 1893. - -301. Preciosa, laulunäytelmä, 4 n., kirj. P. A. Wolff, suom. P. -Cajander, sävelt. C. M. von Weber. 6/11 1872; 25/2 1879; 24/8 1883, -18/12 1886. [Jo ennen teatterin perustamista annettu ensi kerran 12/8 -1870.] - -302. Prinsessa Ruusunen, (Prinsessan Törnrosa), satunäytelmä, 5 n., -kirj. Z. Topelius, suom. A. Suppanen, sävelt. E. Melartin v. 1905. -30/12 1892; 14/1 1898; 4/1 1905. - -303. Professori Crampton (College Crampton), huvinäytelmä, 5 n., kirj. -G. Hauptmann, suom. B. Leino. 9/9 1903. - -304. Pukkisen pidot, huvinäytelmä, 2 n., kirj. R. Kiljander. -14/12 1884; 3/1 1890; 13/4 1894; 9/10 1901. - -305. Punainen laukku (A piros bugyéllaris), kansannäytelmä, 4 n., kirj. -Ferencz Csepreghy, suom. J. Finne saks. käännöksestä. 5/10 1898. - -306. Puolan Juutalainen (Le juif polonais), näytelmä, 3 n., kirj. E. -Erckmann ja A. Chatrian, suom. B. F. Salonen. 17/9 1875; 20/11 1895. - -307. Puoliylhäisöä (Le Demi-Monde), näytelmä, 5 n., kirj. A. Dumas -nuor., suom. T. Pakkala. 19/9 1902. - -308. Puolueiden keskellä (Redaktören), näytelmä, 4 n., kirj. -Björnstjerne Björnson, suom. N. Sala. 12/3 1884. - -309. Purimossa, näytelmä, 5 n., kirj. K. Halme. 5/4 1893. - -310. Puutarhurin tyttäret (Hasemanns Töchter), huvinäytelmä, 4 n., -kirj. A. L'Arronge, suom. N. Sala. 4/4 1888. - -311. Pyhimys vaiko mielipuoli (O locura o Santidad), näytelmä. 3 n., -kirj. J. Echegaray, suom. B. Leino. 13/10 1893, 14/11 1903. - -312. Päiväkummun pidot (Gildet paa Solhaug), näytelmä, 3 n., kirj. H. -Ibsen, suom. A. W. Forsman. 20/4 1898. - -313. Päivölä (Sonnwendhof), näytelmä, 5 n., kirj. S. H. Mosenthal, -suom. Tuokko. 21/2 1873. - -314. Pärttylin yö, laulunäytelmä, 2 n., kirj. H. Kallio J. Häihän -kokoelmain mukaan, sävelt. O. Kotilainen. 3/4 1903. - -315. Raatimiehen tytär, näytelmä, 3 n., kirj. E. F. Jahnsson. -15/3 1878. - -316. Raju-ilma (Une tempête sous un crane), huvinäytelmä, 1 n., kirj. -A. Dreyfus, suom. Saimi Järnefelt. 11/1 1891. - -317. Rautatehtailija (Le maître de forges), näytelmä, 4 n., kirj. G. -Ohnet, suom. Hilda Asp. 24/10 1884. - -318. Ravennan miekkailija (Der Fechter von Ravenna), murhenäytelmä, 5 -n., kirj. F. Halm, suom. F. H. B. Lagus, y.m. 3/12 1880. - -319. Regina von Emmeritz, murhenäytelmä, 5 n., kirj. Z. Topelius, suom. -Tuokko. 4/5 1882; 29/9 1886; 4/1 1892; 12/1 1900; 26/5 1905. - -320. Remusen kotiripitykset (Herr Kaudels Gardinenpredigten), -huvinäytelmä, 1 n., kirj. G. von Moser, suom. N. Kari. 24/10 1873; -30/5 1883; 30/11 1892. Ensiksi esitettiin tämä kappale nimellä "Ämmän -toruja". - -321. Reviisori, huvinäytelmä, 5 n., kirj. N. Gogol, suom. Aug. Hjelt. -19/1 1887; 21/3 1894. - -322. Rhodon valtias, näytelmä, 5 n., kirj. Elvira Willman. 24/2 1904. - -323. Riita-asia (Der Prozess), huvinäytelmä, 2 n., kirj. R. Benedix, -suom. A. Oksanen, 1/6 1873; 6/2 1883. - -324. Robert Paholainen (Robert le Diable), ooppera, 5 n., kirj. E. -Scribe ja G. Delavigne, suom. Tuokko. 4/5 1877. - -325. Roinilan talossa, näytelmä, 3 n., kirj. M. Canth. 14/3 1883; -6/12 1891; 19/3 1900. - -326. Roistoväkeä (Pak), huvinäytelmä, 5 n., kirj. T h. Överskou, suom. -E. Törmänen. 24/6 1876. - -327. Romeo ja Juha, ooppera, 5 n., kirj. J. Barbier ja M. Carré, suom., -sävelt. C. Gounod, 31/1 1879. - -328. Romeo ja Juha, murhenäytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, suom. P. -Cajander. 3/5 1881; 28/5 1886; 14/9 1904. - -329. Rosmersholm, näytelmä, 4 n., kirj. H. Ibsen, suom. Hilda Asp. -5/10 1887. - -330. Rosvot (Die Räuber), murhenäytelmä, 5 n., kirj. F. Schiller, suom. -E. Törmänen. 6/9 1878. - -331. Rouget de Lisle, näytelmä, 1 n., kirj. R. Gottschall, suom. -Tuokko. 13/2 1873. - -332. Rouva Suorasuu (Madame Sans-Gêne), huvinäytelmä, 4 n., kirj. -Sardou, suom. S. Sario. 30/11 1894; 6/4 1898; 29/12 1900. - -333. Runebergiana, lauselmia, kuvaelmia ja lauluja J. L. Runebergin -mukaan. 5/2 1900, 1891, 1902, 1893. - -334. Ruukin jaloissa, näytelmä, 5 n., kirj. A. B. Mäkelä. 18/11 1896. - -335. Rykmentin tytär (Marie, la fille du régiment), ooppera, 2 n., -kirj. J. Bayard ja St. Georges, suom. Tuokko ja K. Bergbom, myöhemmin -K. Halme, sävelt. G. Donizetti. 14/3 1876; 21/2 1894; 9/12 1896; -2/10 1903. - -336. Ryöstö, näytelmä, 5 n., kirj. M. Wuori. 15/2 1895. - -337. Saaristossa (Ett skärgårdsäfventyr), huvinäytelmä. 2 n., kirj. Z. -Topelius, suom. K. J. Gummerus. 13/10 1872; 14/1 1881; 13/10 1897; -14/1 1901. - -338. Sabiinitarten ryöstö (Der Raub der Sabinerinnen), huvinäytelmä, 4 -n., kirj. F. ja P. Schönthan, suom. N. Sala. 25/5 1888; 25/5 1900. - -339. Saimaan rannalla, laulunäytelmä, 2 n., muod. K. Bergbom ja E. -Törmänen. 2/3 1880; 12/12 1889; 19/10 1900; 19/12 1902. - -340. Saituri (L'avare), huvinäytelmä, 5 n., kirj. J. B. Molière, Suom. -S. Suomalainen. 17/4 1879; 25/11 1885; 1/6 1891; 1/11 1893; 30/9 1898. - -341. Sala-ampuja ja karjatyttö, laulunäytelmä, 1 n., kirj. L. von -Saville, suom. Tuokko, sävelt. A. Conradi. 4/4 1873. - -342. Salakuljettaja (Une nuit blanche), laulunäytelmä, 1 n., kirj. E. -Plouvier, suom. sävelt. J. Offenbach. 16/2 1873. - -343. Salamiin kuninkaat, murhenäytelmä, 5 n., kirj. J. L. Runeberg, -suom. K. Kiljander. 5/2 1884; 5/2 1898; 5/2 1903. - - -344. Salmin tyttö, laulunäytelmä, 2 n., kirj. J. Sjöström, sävelt. E. -Sivori. 1/3 1899. - -345. Samuel Cröell, näytelmä, 4 n., kirj. A. Järnefelt, 15/3 1899. - -346. Sanny Kortmanin koulu, huvinäytelmä, 3 n., kirj. R. Kiljander. -1/10 1902. - -347. Sanomalehtimiehiä (Die Journalisten), huvinäytelmä, 4 n., kirj. G. -Freytag, suom. A. Öhqvist. 17/1 1894. - -348. Santa Lucian ruusu (A Santa Lucia), näytelmä, 2 n., kirj. G. -Cognetti, suom. 6/1 1894. - -349. Sappho, murhenäytelmä, 5 n., kirj. F. Grillparzer, suom. Irene -Mendelin. 7/10 1897. - -350. Sarah Multon (Miss Multon), näytelmä, 3 n., kirj. A. Belot ja E. -Nus, suom. 29/11 1878. - -351. Sattumia (Tilfaeldigheter), näytelmä, 1 n., kirj. O. Benzon, suom. -K. Halme. 21/9 1900. - -352. Savon sydämessä, huvinäytelmä, 3 n., kirj. M. Wuori. 17/11 1897. - -353. Scapinin vehkeilyt (Les fourberies de Scapin), huvinäytelmä, 3 n., -kirj. J. B. Molière, suom. J. Finne. 9/10 1901. - -354. Seinä väliä, huvinäytelmä, 1 n., kirj. M. Wuori. 1/12 1893. - -355. Seitsemän veljestä, 6 kuv., muk. H. Kallio A. Kiven romaanista. -23/11 1898. - -356. Setä, huvinäytelmä, 1 n., kirj. S. Suomalainen. 16/12 1877; -6/2 1883; 3/4 1905. - -357. Setä Bräsig, huvinäytelmä F. Reuterin romaanin mukaan. 5 n., suom. -N. Sala ja Hilda Asp. 26/4 1884; 12/9 1894; 26/5 1898. - -358. Sevillan parturi, ooppera, 4 n., kirj. P. Sterbini, suom. Tuokko, -sävelt. G. Rossini. 29/9 1874. - -359. Sevillan parturi eli Turha varovaisuus (Le barbier de Saville, ou -la précaution inutile), huvinäytelmä, 4 n., kirj. C. de Beaumarchais, -suom. K. Cronstedt. 9/4 1880; 14/12 1904. - -360. Sievistelevät hupsut (Les précieuses ridicules), huvinäytelmä, 1 -n., kirj. J. B. Molière, suom. Anni Levander, 12/3 1890; 28/10 1896. - -361. Sigurd Slembe, näytelmä, 3 n., kirj. Björnstjerne Björnson, suom. -N. Sala. 18/9 1895. - -362. Silmänkääntäjä, huvinäytelmä, 3 n., kirj. P. Hannikainen. -20/10 1872; 16/10 1879; 6/10 1893. - -363. Sinua vaan, laulunäytelmä, 1 n., kirj., suom. Tuokko, sävelt. A. -Conradi. 20/10 1875. - -364. Sirkka eli Pikku Fadette (Die Grille) näytelmä, 5 n., kirj. Ch. -Birch-Pfeiffer G. Sandin novellin mukaan, suom. E. Törmänen. 8/6 1875; -26/12 1880; 22/8 1883; 30/12 1888; 21/11 1890. - -365. Sisar Beatrice, (La soeur Beatrice), näytelmä, 3 n., kirj. M. -Maeterlinck, suom. J. Finne, sävelt. E. Melartin. 15/1 1904. - -366. Sisarukset (Die Geschwister), näytelmä, 1 n., kirj. J. W. Goethe, -suom. F. W. Rothsten. 13/11 1872. - -367. Siunauksen toivo (Op Hoop van zegen), näytelmä, 4 n. kirj. H. -Heyermans; suom. B. Leino. 15/4 1903. - -368. Sorrentossa (Fra Sorrento), laulunäytelmä, 1 n., kirj. E. Bögh, -suom. Tuokko, eri tekijäin sävelmiä. 7/12 1888. - -369. Sota rauhan aikana (Krieg im Frieden), huvinäytelmä, 5 n., kirj. -G. von Moser, suom. Santala (K. Slöör). 15/2 1881; 8/1 1888; 15/5 1898, -11/10 1902. - -370. Sota valosta, näytelmä, 5 n., kirj. E. Leino. 6/11 1901. - -371. Sotavanhuksen joulu (Veteranens jul), näytelmä, 1 n., kirj. Z. -Topelius, suom. Tuokko. 30/10 1872; 11/9 1880: 27/12 1896. - -372. Spiritistinen istunto, huvinäytelmä, 1 n., kirj. M. Canth. -20/4 1894. - -373. Sumua silmiin (Poudre aux yeux), huvinäytelmä, 2 n., kirj. E. -Labiche, suom. F. F. Serenius. 18/1 1881. - -374. Suorin tie paras (Der gerade Weg der beste), huvinäytelmä, 1 n., -kirj. A. von Kotzebue, suom. N. Hauvonen. 16/10 1872. - -375. Suuria vieraita (Hohe Gäste), huvinäytelmä, 1 n., kirj. P. -Henrion, suom. T. Hagman. 2/12 1873. - -376. Svend Dyringin koti (Svend Dyrings Huus), murhenäytelmä, 4 n., -kirj. H. Hertz, suom. Tuokko, sävelt. H. Pung. 12/6 1874. - -377. Sydämen oikeudet (Diritti dell' Anima), suom. Elvira Willman. -8/4 1903. - -378. Sylvi, näytelmä, 4 n., kirj. M. Canth. 30/1 1898; 2/3 1900. - -379. Sysikauppiaat, (Les Charbonniers), operetti, 1 n., kirj. Ph. -Gille, suom. Tuokko, sävelt. J. Costé. 20/3 1901. - -380. Syteen taikka saveen, huvinäytelmä, 1 n., kirj. S. Alkio. -12/10 1900. - -381. Taikahuilu (Die Zauberflöte), ooppera, 4 n., kirj. J. E. -Schikaneder, suom. Tuokko, sävelt. J. W. Mozart. 12/1 1877. - -382. Taistelujen väliajalla (Mellem Slagene), näytelmä, 1 n., kirj. -Björnstjerne Björnson, suom. Rauta (Järnefelt). 25/5 1880; 5/2 1886; -21/9 1894; 24/11 1900. - -383. Taiteen harrastuksesta (Aus Liebe zur Kunst), laulunäytelmä, 1 n., -kirj. G. von Moser, suom. K. Raitio, sävelt. A. Conradi. 7/11 1879; -2/4 1900. - -384. Talonpojan ritarillisuus (Cavalleria rusticana), kansankuvaelma, -1 n., kirj. G. Verga, suom. Ellei. 11/1 1891; 24/11 1900. - -385. Talvinen tarina, näytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare; suom. P. -Cajander. 26/1 1896; 4/1 1899. - -386. Tanquerayn toinen vaimo (The second mrs Tanqueray), näytelmä, -4 n., kirj. A. von Pinero, suom. Aino Malmberg. 10/4 1896. - -387. Tanssikengät (Les souliers de bal), huvinäytelmä, 1 n., kirj. O. -Gastineau, suom. A. Jalava. 30/8 1876; 13/7 1880. - -388. Tapanin päivänä, laulunäytelmä, 1 n. kirj. N. Sala. 26/12 1891; -6/1 1894. - -389. Telefoonissa (I telefon), huvinäytelmä, 1 n., kirj. E. Ahlgren, -suom. E. Salenius. 18/4 1888; 23/9 1900. - -390. Theodora, murhenäytelmä, 5 n., kirj. V. Sardou, suom. Irene -Mendelin. 5/3 1902. - -391. Thérèse Raquin, näytelmä, 4 n., kirj. E. Zola, suom. Hanna Asp. -29/1 1890; 8/4 1892. - -392. Thora (Ensam), näytelmä, 3 n., kirj. A. Agrell, suom. Hilda Asp. -9/4 1886. - -393. Tietäjä, runoelma, 5 n., kirj. J. H. Erkko. 20/4 1888; 6/12 1893. - -394. Todelliset naiset (Sanna qvinnor), näytelmä, 3 n., kirj. A. Ch. -Edgren, suom. E. Löfgren. 30/11 1883. - -395. Tohtori Klaus (Doctor Klaus), huvinäytelmä, 5 n., kirj. A. -L'Arronge, suom. E. Törmänen. 10/10 1888. - -396. Tohtori tohtorin rouvana (In Behandlung), huvinäytelmä, 3 n., -kirj. M. Dreyer, suom. P. Alpo. 4/5 1898. - -397. Tohvelivalta, yksinpuhelu ruots. aiheen avulla, kirj. A. A. -6/8 1876. - -398. Toinen tai toinen naimaan (Einer muss heirathen), ilveily, 1 n., -kirj. A. Wilhelmi, suom. S. K. Hämäläinen. 26/11 1874; 11/6 1884. - -399. Torpan tyttö, kirj. J. L. Runeberg, suom. Tuokko, sävelt. F. v. -Schantz. 5/2 1874. - -400. Toverukset (Die Kameraden), huvinäytelmä, 3 n., kirj. L. Fulda, -suom. Maila Mikkola. 5/4 1895. - -401. Trubaduri (Il Trovatore), ooppera, 4 n., kirj. S. Cammarano, suom. -Tuokko, sävelt. G. Verdi. 19/12 1873. [Jo ennen teatterin perustamista -annettu ensi kerran 25/11 1870.] - -402. Tsaari ja työmies (Czaar und Zimmennann), ooppera, 3 n., kirj. A. -G. Lortzing, suom. U. von Schrowe y.m., sävelt, A. G. Lortzing. -23/9 1877. - -403. Tuhkimo (Aschenbrödel), huvinäytelmä, 4 n., kirj. R. Benedix, -suom. J. Reijonen. 21/4 1880. - -404. Tuittupää (Un monsieur, qui prend la mouche), huvinäytelmä, 1 n., -kirj. E. Labiche, suom. E. Salenius. 7/12 1888. - -405. Tukkijoella, huvinäytelmä, 4 n., kirj. T. Pakkala, sävelt. O. -Merikanto. 13/10 1899; 13/10 1901. - -406. Tusina tyttöjä, laulunäytelmä, 1 n., kirj., suom. J. Finne, -sävelt. F. von Suppé, 20/3 1901. - -407. Tuukkalan tappelu, näytelmä, 4 n., kirj. G. von Numers, suom. N. -Sala, 15/3 1889; 24/5 1902. - -408. Tuulispää (Froufrou), näytelmä. 5 n., kirj. H. Meilhac ja L. -Halévy, suom. Anni Levander. 31/10 1894. - -409. Työlakko (Das verlorene Paradies), näytelmä, 3 n., kirj. L. Fulda, -suom. Anni Levander. 1/10 1891. - -410. Työmiehen vaimo, näytelmä, 5 n., kirj. M. Canth. 28/1 1885; -23/5 1886; 24/2 1892. - -411. Työväen elämästä (Les ouvriers), näytelmä, 1 n., kirj. Manuel, -suom. P. Hannikainen. 20/10 1872; 19/9 1882; 17/9 1890. - -412. Tätä nykyä, huvinäytelmä, 1 n., kirj. Pio Talmaa (E. Stenius). -4/4 1883. - -413. Ukkosilma, näytelmä, 5 n., kirj. A. N. Ostrovski, suom. I. Lattu -ja N. Sala. 5/10 1892. - -414. Ulos ikkunasta (Une femme, qui se jette par la fenêtre), -huvinäytelmä, 1 n., kirj. E. Scribe ja G. Lemoine, suom. E. Törmänen. -7/11 1877. - -415. Ultimo, huvinäytelmä, 5 n., kirj. G. von Moser, suom. N. Sala. -18/6 1884; 18/12 1896. - -416. Unissakävijä (La sonnambula), ooppera, 2 n., kirj. F. Romani, -suom. Tuokko, sävelt. V. Bellini. 8/2 1878. - -417. Uponnut kello (Die versunkene Glocke), satunäytelmä, 5 n., kirj. -G. Hauptmann, suom. J. Finne. 12/4 1899. - -418. Uramon torppa (Hårda tider), näytelmä, 4 n,, kirj. K. A. -Tavaststjerna, suom. J. Aho. 9/11 1892. - -419. Uriel Acosta, murhenäytelmä, 5 n., kirj. K. Gutzkow, suom. Tuokko, -1/2 1893. - -420. Uunin takana (Das Versprechen hinter'm Heerd), laulunäytelmä, 1 -n., kirj. A. Baumann, suom. J. Finne, sävelt. Th. Koschat. 24/4 1900. - -421. Uusi apulainen (Den nye adjunkten), näytelmä, 4 n., kirj. G. -Lagus, suom. Hanna Asp. 14/11 1890. - -422. Uusi pirtti (Nystu'dansen), huvinäytelmä, 1 n., kirj. G. von -Numers, suom. A--q--t. 27/1 1893. - -423. Vaasan poikia (En Nylands dragon), laulunäytelmä, 1 n., kirj. N. -H. Pinello, suom. Tuokko, sävelt. K. Greve. 4/2 1889. - -424. Vaimojen kyyneleet (Les femmes qui pleurent), huvinäytelmä, 1 n., -kirj. P. Siraudin, suom. E. Törmänen. 25/8 1880. - -425. Vaimovalta, huvinäytelmä, I n.. -- -- -- -- 4/7 1880. - -426. Valansa rikkojat, murhenäytelmä, 3 n., kirj. E. I. Roini. -25/4 1883. - -427. Valapatto (Der Meineidbauer), näytelmä, 3 n., kirj, L. -Anzengruber, suom. Törmänen. 30/10 1879; 30/12 1898. - -428. Valérie, näytelmä, 3 n., kirj. E. Sribe ja Mélesville, suom. Hilda -Asp. 23/5 1884. - -429. Valtioviisas kylänräätäli, huvinäytelmä, 2 n., kirj. A. Bauerle, -suom. A. Öhqvist. 27/10 1872. - -430. Vangin pidot (Le bal de prisonnier), huvinäytelmä. 1 n., kirj., -suom. 29/3 1875. - -431. Vanha Dessaulainen (Wie die Alten sungen), huvinäytelmä, 4 n., -kirj. K. Niemann, suom. B. Leino. 15/9 1897. - -432. Vanhan viuluniekan lempi (Les papillotes de Mr Benoist), -laulunäytelmä, 1 n., kirj. J. Barbier ja M. Carré, suom. K. Raitio, -sävelt. H. Reber. 25/11 1879. - -433. Vanhoillisten leirissä (Le fils de Giboyer), näytelmä, 5 n., kirj. -E. Augier, suom. J. Finne. 10/1 1896. - -434. Vapunpäivänä (På gröna lund), huvinäytelmä, 2 n., kirj. Hedvig C. -F. von Numers, suom. B. Leino. 1/5 1903. - -435. Vasantasena, näytelmä, 5 n., muk. E. Pohl kuningas Cudrakan -muinaisintialaisesta näytelmästä (Mritschakatika, savivaunu), suom. -Irene Mendelin. 18/1 1895, 16/10 1903. - -436. Vastanaineet (De nygifte), huvinäytelmä, 2 n., kirj. Björnstjerne -Björnson, suom. Santala. 25/11 1879. - -437. Velhovuorella (Huldrebakken), laulunäytelmä, 1 n., kirj, E. Bögh, -suom. N. Sala, sävelt. J. W. Söderman. 18/5 1882. - -438. Veljesten kesken (Unter Brüder), huvinäytelmä, 1 n., kirj. P. -Heyse, suom. Hilda Asp. 18/4 1888. - -439. Venetian kauppias, näytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, suom. P. -Cajander. 1/12 1882; 13/4 1898, 6/4 1902. - -440. Vetten yli (Ueber den Wassern), näytelmä, 3 n., kirj. G. Engel, -suom. P. Alpo. 11/10 1902. 441. Viuluniekka (Die Lieder des Musikanten), -näytelmä, 5 n., kirj. R. Kneisel, suom. T. J. Dahlberg. 29/11 1872. - -442. Vieraita odottaessa, huvinäytelmä, 1 n., kirj. R. Kiljander. -30/9 1892. - -443. Viimeinen ponnistus, näytelmä, 4 n., kirj. M. Kurikka. 2/5 1884. - -444. Viimeinen päivä (Den sidste Dag), näytelmä, 3 n., kirj. W. Krag, -suom. J. Snellman. 8/2 1905. - -445. 50 vuotta myöhemmin (Efter 50 år), näytelmä, 4 n., kirj. Z. -Topelius, suom. K. Leino. 30/3 1894. - -446. Wilhelm Tell, näytelmä, 5 n., kirj. F. Schiller, suom. Tuokko ja -E. Tamminen. 19/10 1892; 13/9 1899; 9/5 1905. - -447. Villisorsa (Vildanden), näytelmä, 5 n., kirj. H. Ibsen, suom. -Hanna Asp. 9/12 1892. - -448. Viola eli Loppiaisaatto, näytelmä, 5 n., kirj. W. Shakespeare, -suom. P. Cajander. 23/1 1901. - -449. Violetta, ooppera, 3 n., kirj. F. M. Piave, suom. Tuokko, sävelt. -G. Verdi. 21/8 1876. - -450. Voimakkaita naisia (Les femmes fortes), huvinäytelmä, 3 n., kirj. -V. Sardou, suom. Hilda Asp. 12/4 1891; 26/5 1895. - -451. Vuoden ajat, tanssinäytelmä, 4 kuv., järj. E. Littson. 12/2 1896. - -452. Vänrikki Stoolin tarinoita, eri kuvaelmia, J. L. Runeberg. -5/2 1874; usein uusitut. - -453. Yhdistysjuhla (Das Stiftungs fest), huvinäytelmä, 3 n., kirj. G. -von Moser, suom. N. Kari. 26/8 1874; 27/4 1887, 13/11 1895. - -454. Yhteiskunnan tukeet (Samfundets stotter), näytelmä, 4 n., kirj. H. -Ibsen, suom. Pio Talmaa, (E. Stenius), 7/11 1883; 24/11 1893. - -455. Yksi ainoa tytär, huvinäytelmä, 2 n., kirj. A. Fredro, suom. T. -Hagman. 29/8 1883. - -456. Yli voimain (Over aevne), I osa, näytelmä, 2 n., kirj. -Björnstjerne Björnson, suom. A. B. Mäkelä. 29/1 1902. - -457. Yli voimain (Over aevne), II osa, näytelmä, 4 n., kirj. -Björnstjerne Björnson, suom. A. B. Mäkelä. 8/12 1902. - -458. Yö ja päivä, näytelmä, 1 n., kirj. A. Kivi. 23/7 1875; 4/1 1881; -1/1 1891; 16/10 1901; 16/10 1904. - -459. Yökausi Lahdella (Une chambre à deux lits), huvinäytelmä, 1 n., -kirj. E. Labiche, suom. P. Cajander. 23/10 1872. [Ennen teatterin -perustamista annettu ensi kerran 4/4 1870.] - -460. Zalamean tuomari (El Alcalde de Zalamea), näytelmä, 5 n., kirj. P. -Calderon de la Barca, suom. Tuokko. 23/1 1889; 14/9 1898. - -461. Äiti parat, huvinäytelmä, 1 n., kirj. H. Chivot ja A. Duru, suom. -E. Sarlin. 27/5 1990. - -462. Älä istu toisen rekeen, näytelmä, 3 n., kirj. A. N. Ostrovski, -suom. I. Lattu. 10/10 1890. - -Ämmän toruja, katso Remusen kotiripitykset. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Ida Aalbergin yksityisessä elämässä oli kevättalvella se muutos -tapahtunut, että hänen miehensä, Lauri Kivekäs, oli kuollut 26 p. -maalisk. - -[2] Seuraavassa emme aio huomioon ottaa missä määrin suunnitelma -toteutettiin taikka kertoa kiertomatkan vaiheita. Se muodostaa näet -luvun taiteilijattaren elämäkerrassa eikä Suomalaisen teatterin -historiassa. - -[3] Tosin kyllä sillä ehdolla että Ida Aalberg huhtikuulla näyttelisi -Suomalaisessa teatterissa. Taiteilijatar myöntyikin siihen, mutta -jostakin syystä koko vaihtotuuma sittemmin raukesi. - -[4] Tämä luku oli jo valmis, kun meille lähetettiin seuraava ote -eräästä Bergbomin kirjeestä, jossa hän 11/10 näin lausuu mielensä -Ida Aalbergista ja hänen turneestaan: "Se mitä kerroitte Ida -Aalbergista sai minut oikein alakuloiseksi. Ida raukka, niinkö pian -hänen toiveensa raukesivat. Minä olen ylipäätään tuominnut häntä -lempeämmin kuin ihmiset yleensä, sillä minä tiedän että supattajat -paraasta päästä ovat johtaneet hänet ajattelemattomaan yritykseen. -Tällä en tarkota hänen ulkomaanmatkaansa ylimalkaan, sillä minusta -hänen pyyntinsä näytellä suuremmalle yleisölle on täysin oikeutettu. -Tarkotan hänen päätöstään omin voimin ja jonkunlaisella uhalla -Suomalaista teatteria kohtaan toimeenpanna suunnitelmansa. En -tarvitse vakuuttaa, että hänellä on aina sijansa meillä; meillä on -yhtä vaikea ilman häntä kuin hänellä ilman meitä. Se päivä, jona -hän palaa, on oleva ilon päivä sekä minulle että hänen entisille -tovereilleen." - -[5] _Oskari Salo_, s. 1869 Porissa, työnjohtaja J. G. Petterssonin -poika, erosi 1887 Porin lyseestä mennäkseen Aspegrenin -kansanteatteriin, josta hän kuuden vuoden päästä muutti Suomalaiseen -teatteriin. - -[6] _Niilo Stenbäck_ (sittemmin Kivekäs), s. Rautalammilla 1864 -(Naimi Kahilaisen veli, kts III, s. 277), oltuaan neljä vuotta -Mikkelin lääninhallituksen konttoristina mennyt 1890 Aspegrenin -teatteriin, josta 1892 muuttanut Suomalaiseen. Eronnut heikontuneen -terveytensä tähden 1895. - -[7] _Kaarlo Kustaa Keihäs_, s. 1868 Limingassa, -maanviljelysneuvojan John Spjutin poika, ollut maalari, -Helsingin taideteollisuusyhdistyksen keskuskoulussa suorittanut -käsityöläiskoulujen opettajakurssin ja nauttinut yksityistä opetusta -piirustuksessa, opettaja Helsingin räätäliopistossa, tullut -teatteriin 1892. - -[8] _Konrad Tallroth_, s. Nurmossa 1872; vanhemmat rovasti A. E. -Tallroth ja Cecilia Forsman; teatterin jäsenenä 1893-97. - -[9] _Maria Alexandra Rängman_, s. 7/8 1870 Ylistarossa; vanhemmat -kauppias Joh. Rängman ja Emilia Alexandra Molin. Nti K. Avellanin -oppilaana nti Rängman tuli teatteriin syksyllä 1893 ja käytettiin -erinäisissä vaativissa roolissa. - -[10] _Julius Sario_ (Lindroos, vasta myöhemmin ottanut varsinaiseksi -nimekseen Sario), s. 1872 Tampereella, kansakoulunopettajan poika; -ylioppilas 1890, teatterin jäsen 1893-94. - -[11] Kustakin kappaleesta suoritettiin 100 mk tekijäpalkkiota. - -[12] Aug. Lindberg oli sama näyttelijä, jonka ansiopuolet Bergbom oli -oivaltanut jo 21 vuotta sitten, aikana jolloin Ruotsalaisen teatterin -yleisö ei vielä aavistanutkaan hänen tulevaisuuttaan (kts II, s. 23). - -[13] "Une pièce est une tranche de vie mise sur la scène avec art." - -[14] Tulemme mökkien köyhäin ja kätkettyjen, hiljaisten ja -unohdettujen luota. Ne muistavat miten näit vaivaa tuodaksesi -lohdutusta ja tukea, ne seppelöivät rukouksilla, jotka taivas kuulee, -60-vuotiaan harmenevat kiharat.. - -Tulemme kokouksista, tilinpäätöksistä ja tarkastuskäynneistä -rahastojen ehtyessä, kaikesta, joka kieltäytyy, ahertaa ja valvoo -ihmisten onneksi Siinähän oli toimialasi. Sen toimialan työntekijät -tervehtivät sinua. - -Tulemme runoilijalieden, palkeitten luota, jotka ovat olevinaan -maailma, taiteen ja taistelun luota teatterissa. Kevyet olennot, -jotka sille olet kasvattanut, tervehtivät äidillisesti vaalivaa -ystäväänsä. - -Ja me, jotka juhlimme keväisillä sävelillä kuuttakymmentä vuotta, -tahdomme laulullamme nuorentaa syksynsumut; mutta kirkkaana paistaa -aurinkosi taivaanrannalla, ole rakastettu, ole onnellinen, ja elä -maasi edestä. - -[15] Tekijäpalkkio Kumarrusmatkasta oli 300 mk. - -[16] "Adressiriita" tarkotti onnentoivotusadressin lähettämistä -nuoren keisarin morsiamelle. Se päättyi niin, että _kaksi_ adressia -lähetettiin, toinen suomenkielinen, kansallismielisten naisten -allekirjoittama, toinen saksankielinen niiden puolesta, jotka eivät -katsoneet mahdolliseksi panna nimeään edellisen alle. - -[17] Aikaisemmin oli Ida Aalbergille hänen vieraillessaan suoritettu -150 mk näytännöstä; nyt hänelle maksettiin 300 mk illasta. Tämän -muutoksen johdosta ei enään annettu lahjanäytäntöä, jolla ennen oli -hänen tulojaan lisätty. - -[18] Martti Wuori on hyväntahtoisesti käytettäväksemme antanut -muistoonpanoja suhteestaan Suomalaiseen teatteriin ja Bergbomiin. -Niistä otamme seuraavat kohdat, jotka koskevat hänen ensimäistä -näytelmäänsä, _Ihmisten tähden_ (kts III, s. 403), sekä tässä puheena -olevaa _Ryöstöä_. -- Keväällä 1891 tekijä oli lähettänyt edellisen -kappaleen käsikirjoituksen Bergbomille, ja oli tämä luettuaan sen -ilmottanut tulevansa tapaamaan häntä Pietarissa. "Myöhemmin samana -keväänä", kertomus jatkuu, "sainkin eräänä päivänä, kotiin tultuani, -Bergbomin käymäkortin, jossa hän pyysi minua iltasella tulemaan -luokseen 'puhumaan yhteisestä asiastamme'. Pietarissa käydessään hän -tavallisesti asui n.s. 'Suomalaisessa kortteerissa' Gontsharnajakadun -varrella. Se on sama tonttipaikka, joka luultavasti vieläkin kuuluu -Suomen kruunulle ja jossa, paitse ulkohuonerakennuksia, ei ollut -muuta kuin jotensakin rappeutunut, pihan oikealle syrjälle rakennettu -kaksikerroksinen kartano. Siinä muudan suomalais-venäläinen -Abramov piti huokeahintaista majataloa suomalaisille. Koko laitos -(muistaakseni on kartanon numero 20), joka ei ole kaukana Nikolain -(s.o. Moskovan) rautatien asemalta, mutta kuitenkin jotensakin -syrjässä keskikaupungista, ei tee tahi ei ainakaan silloin tehnyt -miellyttävää vaikutusta. Mutta tohtorihan ei ollut vaativainen -elantotavoissaankaan. 'Suomalaisessa kortteerissa' tuli toimeen -suomenkielellä, kaikenlaisten Venäjällä vallitsevien muodollisuuksien -suhteen (niinkuin esim. passiin nähden) siellä ei oltu kovin -ankaroita, ja kun Bergbom ateriansa luultavasti söi muualla, niin -ei hän suurempaa mukavuutta kaivannut, mihin päänsä kallistaa. -Niinpä nyt huone, johon hänen luokseen astuin, oli yksi-ikkunainen, -kapea, pienehkö kamari, jossa seisoi pöytä ikkunan edessä, pari -tuolia, sänky, piironki ja pesulaitos. Piirongin laatikosta, -johon matkatavarat olivat sekaisin sullotut, veti tohtori esille -sukkaparin, jotka pani jalkaansa, jääden sukkasilleen tallustelemaan, -ja käsikirjoitukseni, jota pyysi minun ääneen lukemaan." - -"Ajan vähyyden vuoksi jätettiin luku kuitenkin kesken ja -keskusteltiin näytelmäni aiheesta ja henkilöiden luonteesta -ylimalkaisesti. Se oli tavallaan tutkintoa. Tohtori kyseli, miksi se -ja se siinä ja siinä kohdassa puhui niin ja niin ja viittasi sinne -ja sinne, johon minä puolestani annoin selityksiä, osaksi häntä -tyydyttäviä, osaksi aiheuttaen häntä neuvomaan kirjoittamaan esim. -niin ja niin. Muistan hänen huomauttaneen, että kappaleeni muistutti -paljon Strindbergiä, ja että hän kysyi, olinko lukenut Emile Augier'n -näytelmän 'Les lionnes pauvres'. Sitä en ollut silloin lukenut. -Hän kehotti sitä lukemaan, sanoi käsittelemäni aiheen muistuttavan -tätä Augier'n näytelmää, huomautti aineen käsittelyä siinä ja -Augier'n teknillistä mestaruutta. Suuremmiksi 'sepiksi' arveli hän -kuitenkin Scribeä ja Kotzebueta." -- Viimeisten harjotusten aikana -tekijä oli Helsingissä; mutta, sanoo hän, "harjotuksissa minulla, -kokematon kun niissä asioissa olin, ei ollut juuri muuta tekemistä, -kuin oppia ja ihmetellä sitä huolta ja tunnollisuutta ja rakkautta, -millä tohtori harjotusta johti, ja sekä hän että nti Bergbom -näytelmääni näyttämölle asettivat". -- -- Ryöstö- näytelmäänkin -Bergbom vaikutti: Aiheen oli tekijä saanut viettäessään virkalomaansa -Parikkalassa. Sittemmin hän Bergbomin käydessä Pietarissa neuvotteli -tämän kanssa näytelmästään. "Olin suunnitellut näytelmäni alkuaan -nelinäytöksiseksi, vaan siinä keskustellessa esitti tohtori, että -siihen olisi saatava vielä viideskin. Lupasin tarkemmin miettiä -asiaa, ja sitte syntyikin näytös, joka tuli olemaan näytelmän kolmas." - -[19] Kuopiossa oli ollut arpajaiset suomalaista yhteiskoulua varten. -Tulot tekivät 4,500 mk, josta "sveesit ovat harmissaan. Heidän -arpajaisensa yhteiskoulunsa hyväksi ei tuottanut kuin 1.800 mk." - -[20] Samana iltana tapahtui Alexander Slotten "uloskatsominen" -Arkadiasta, joka antoi sanomalehdille aihetta tuhlata niin -paljon painomustetta. Slotte, joka aikoinaan itse oli yrittänyt -näyttelijäksi sekä sitte myöskin näytelmänkirjoittajaksi, mutta -nyt oli Hufvudstadsbladetin teatteriarvostelija, oli ruotsalaiseen -aikakauskirjaan "Nordisk revy" sepittänyt yleisarvostelun -Suomalaisesta teatterista ja tietenkin asettunut sille tunnetulle -ylemmyyden kannalle, jolta meidän ruotsalaisemme vanhastaan olivat -katselleet tätä taidelaitosta. Päivälehti julkaisi arvostelun -arvostelusta ja teki suomalaisillekin lukijoille tunnetuksi, -mitä Slotte oli kertonut ulkomaalaisille, että teatteri "tapansa -mukaan" oli näytellyt vanhaa käännettyä [ikäänkuin ei teatterimme -monta vuotta olisi ollut ruotsalaisten näyttämöjen rinnalla, jopa -edelläkin mitä alkuteosten lukuisuuteen tulee], että näyttelijät ja -yleisökin oli alhaisella sivistyskannalla y.m.s. Ymmärrettävästi -tämä herätti suuttumusta varsinkin nuoremmissa, jotka olivat niin -kokemattomia, että olivat odottaneet parempaa. Kun Slotte sitte Ida -Aalbergin ensimäisenä vierailu-iltana viimeisellä väliajalla tuli -teatteriin, kokoontui eteisessä joukko ylioppilaita hänen ympärilleen -'katsomaan' häntä. Joku lausui ensin tyynesti, ettei häntä mielellään -nähty teatterissa, ja kun hän ei kohta mennyt, kuului joitakuita -"ulos!" huutoja, joita asianomainen totteli. Mitään merkillisempää -ei tapahtunut, mutta olihan siinäkin tekstiä ruotsalaisille -kynäilijöille. -- Pari päivää myöhemmin Hufvudstadsbladetin -päätoimittaja kirjoitti Bergbomille kuulleensa, että johtokunta ei -ollut pahoillaan tapahtumasta, ja pyysi saada tietää mikä johtokunnan -kanta oikeastaan oli! Johtokunta päätti yksimielisesti olla -kirjeeseen vastaamatta, jota Hbl rankaisi sillä että arvostelijan -vapaapiletti lähetettiin takaisin. -- Helmikuulla 1906 lehti -leppyneenä jälleen alkoi arvostella teatterin näytäntöjä. - -[21] Tämän kuvaelman on Jalmari Finne laatinut suomalaiseen asuun; -mutta säilyneistä käsikirjoituskatkelmista päättäen Kaarlo Bergbom on -sen sommitellut taikka ollut siinä osallinen. - -[22] Evert Suonio (Sutinen), s. 26/10 1871 Leppävirran Sorsakoskella, -sahanhoitajan poika, käynyt Viipurin kl. lyseetä sekä Helsingin -kauppaopiston, ollut puoli vuotta Aspegrenin teatterissa; jo 1892 -keväällä tullut oppilaaksi Suomalaiseen teatteriin, mutta syystä kun -liittyi Ida Aalhergin turneeseen vasta vsta 1895 seurueen varsinainen -jäsen. S.v. mennyt naimisiin nti Kirsti Sainion kanssa. - -[23] Sirkka Hertzberg, s. 2/1 1877 Joensuussa, merikapteeni Verner -H:n ja Brita Parviaisen tytär. Käynyt Helsingin tyttökoulun. Mentyään -naimisiin maist. Samuli Sarion kanssa eronnut keväällä 1899. - -[24] B. Leino oli ulkomailla. - -[25] Emilie oli arvattavasti tarkottanut Sprengtportenin oppilaita. - -[26] _Hilma Tähtinen_ (rva _Rantanen_), s. 1875, kansakoulunopettajan -tytär, tullut teatteriin 1894, eronnut 1901. - -[27] Tekijäpalkkiona maksettiin Minna Canthille Kotoa pois -kappaleesta 150 mk. ja Yrjö Weijolalle hänen näytelmästään 100 mk. - -[28] Välikirja oli semmoinen, että teatteri oikeudesta 5 vuoden -aikana saada yksin näytellä Anna Liisaa suomenkielellä Helsingissä -ja yhden vuoden maaseuduilla suorittaisi 500 mk ensi-illan jälkeen -ja jokaisesta 20:stä ensimäisestä näytännöstä 10 prosenttia -bruttotuloista. Kuinka paljon tekijä lopulta sai, sitä emme ole -tavannut muistoon merkittynä. - -[29] Syystä kun Cajander sovitusta maksusta oli luovuttanut -Shakespearen draamojen suomennoksensa Suomalaisen Kirjallisuuden -Seuralle, teatteri sai niitä vapaasti käyttää. Kumminkin johtokunta -päätti 15/3 1896, jolloin 10 näitä suomennoksia oli näytelty, -lahjottaa kääntäjälle kiitollisuuden osotteeksi 400 mk maksavan Eero -Järnefeltin maalaaman maiseman. - -[30] _Olga Leino_ (o.s. Kosonen), s. 17/6 1871 Pietarissa, kauppiaan -tytär, käynyt Pietarin P. Maarian kirkkokoulun ja yksityisessä -pensionissa, ollut Aspegrenin seurueessa 5:ttä vuotta, tullut Suom. -teatteriin 1896. Naimisissa kapellimestari Juho Leinon kanssa. - -[31] _Adolf Jalmari Finne_, s. 11/8 1874 Kangasalla, Olga -Finne-Poppiuksen veli (ks III, s. 232), käynyt Helsingin suom. -alkeiskoulun, tullut ylioppilaaksi 1894, ulkomailla kieliopintoja -varten 1895-96. Pysyi ohjaajana v:een 1904, Maaseututeatterin -johtaja 1904-07. Tehnyt opintomatkoja useihin Euroopan maihin (1900 -valtion matkarahalla). Teatteriaikanaan rikastuttanut ohjelmistoa -suomennoksilla sekä sommitellut alkuperäisiäkin näytelmiä ja -myöhemmin yksinomaisesti toiminut kirjailijana. - -[32] _Helmi Talas_ (Gratschoff), s. 1871 Helsingissä, kauppiaan -tytär, oli teatterissa kevääseen 1898. - -[33] Pöytäkirjoista (15/9 ja 5/11) näkyy, että tekijä "Bergbomin -avulla" oli korjannut kappalettaan, ennen kun se lopullisesti -hyväksyttiin näyteltäväksi. - -[34] Lemminkäisnimisen kappaleen Mäkelä oli joku vuosi ennen tarjonut -teatterille, mutta jäi se esittämättä. - -[35] Tekijäpalkkiona maksettiin Juho Vesaisesta 600, Marista 400 ja -Baabelin tornista 300 mk. - -[36] _Lilli Högdahl_, (sittemmin ottanut nimen _Horsma_), s. 22/6 -1880 Helsingissä, rakennusmestarin tytär, käynyt Helsingin suom. -tyttökoulun. Mennyt naimisiin lakit. kand. Antti Tulenheimon kanssa -1909. - -[37] _Pietari Alpo_, s 26/2 1878 Heinävedellä, maanviljelijän poika, -ylioppilas 1896. Eronnut teatterista 1901, jonka jälkeen tehnyt -ulkomaalaisen opintomatkan, toiminut maaseututeattereissa ja vsta -1907 ollut Tampereen teatterin johtaja. - -[38] Tekijäpalkkiona suoritettiin kappaleista yhteensä 600 mk. - -[39] Summaan on luettu puhtaat rahalahjatkin, joita tuli eri taholta, -siten Savokarjalainen osakunta lähetti 400 mk; Tampereelta tuli -1,145; Mustialasta (oppilailta) 100; "Kontion" työmiehiltä 100; -Rautatien tehtaan työmiehiltä 27; "Kilpi nuoremmalta" 25; eräältä -täkäläiseltä raittiusyhdistykseltä 28; Suom. sivistysseuralta 114 -mk. -- Arpajaistoimikunnan puheenjohtaja oli rva Agnes Bergbom -(Vuorenheimo), rahastonhoitaja rva Anna Stenroth ja sihteeri nti Aini -Nevander. - -[40] _Tyyne Finne_ (rva Vuorenjuuri), s. 13/3 1881 Kangasalla, käynyt -6 luokkaa Helsingin Suom. yhteiskoulua, eronnut teatterista lokak. -1902, mentyään vuotta ennen naimisiin. - -[41] _Elli Malm_, s. 17/9 1881, työnjohtajan tytär, eronnut 1903 -ollakseen Suom. maaseututeatterin jäsen 1903-1908, v:sta 1905 -naimisissa laulaja Väinö Solan kanssa. - -[42] Niitä varten, jotka eivät ole Roomassa käyneet, lienee -paikallaan huomautus, että Kapitoliumin rinteellä aina pidetään -elävää sutta rautahäkissä, muistona kaupungin perustamissadusta. -Luultavasti tämä sai Bergbomin kaipaamaan hanhia. - -[43] Bergbomin kyky "ahmia" kirjallisuutta oli ihmeteltävä. Hänen -silmänsä eivät seuranneet rivejä laidasta laitaan vaan ottivat -sivun kerrallaan yläreunasta alareunaan -- ja kumminkin hän käsitti -ja omisti kaiken sisällyksen, niin että hän voi seikkaperäisesti -selostaa mitä oli lukenut. Kun kuuli Bergbomin kertovan jonkun -sattumalta puheeksi tulleen draaman taikka romaanin sisällyksen, ei -voinut kyllin ihmetellä hänen muistiaan. - -[44] Hra Bernhardt, jonka luona Bergbom Berlinissä käydessään -1890-luvun viime vuosina ja myöhemmin asui, ei ollut mikään -tavallinen ravintoloitsija taikka pensionin isäntä, vaan entinen -laulaja, joka jollakin tavoin oli menettänyt äänensä. Hän oli -hienosti sivistynyt mies ja Bergbomin parhaimpia ulkomaalaisia -ystäviä. Ensi tuttavuus oli syntynyt aivan sattumalta. Kerran -90-luvun keskivaiheilla oli näet Bergbom ravintolassa kuullut -muutamien herrojen läheisessä pöydässä puhuvan Elis Duncker -vainajasta tavalla, joka herätti hänen mielenkiintoaan. Hän esitti -itsensä Dunckerin maanmiehenä, ja oli yksi herroista ollut Bernhardt -ja toinen oopperalaulaja Reichmann. Näiden molempain kanssa tuli -Bergbom mitä ystävällisimpiin väleihin, ja hänen ollessaan Berlinissä -he halusta etsivät hänen seuraansa. -- Kun Bergbom syksyllä 1903 oli -Wiesbadenissa parannuksilla, hän eräänä päivänä näki kirjakaupan -akkunassa Reichmannin ristillä merkityn valokuvan. Tämä ilmotus -ystävän kuolemasta oli häneen syvästi koskenut. Bernhardt, jota -hän sairaana myöskin oli usein muistellut, lienee vielä elossa. -Erinäisissä tiloissa hän oli Bergbomille osottanut harvinaista -myötätuntoisuutta ja avuliaisuutta. - -[45] _Alma Auer_, s. 12/12 1880 Viipurissa, ajuri Aug. Härkösen -tytär, läpikäynyt Viipurin suom. tyttökoulun, tullut teatteriin 1898, -eronnut keväällä 1904, mennyt 1905 naimisiin Paavo Ahlmanin kanssa. - -[46] _Otto Tuulos_, s. 1876 Nurmijärvellä, vouti Edv. Nybergin ja -hänen vaimonsa Auroran poika, eronnut 1903. - -[47] l. = labjanäytäntö taikka oikeus saada itse toimeenpanna iltama -hyväkseen. - -[48] Tässä kirjassa usein mainitun Otto Florellin poika. - -[49] Merkki "Anno 1899", Joel Eklund, sai 1:sen palkinnon Smk. 1,000; -merkki "Stella", Gesellius, Lindgren ja Saarinen. 2:sen, Smk. 750; -merkki "Naamari", Grahn, Hedman ja Wasastjerna 3:nen, Smk. 500; -merkki "Ars longa". -- kunnialla mainittiin. - -[50] Bergbom itse ei koskaan saanut esittää Sprengtportenin -oppilaita näyttämöllä, mutta suurlakon jälkeen Jalmari Finne otti -sen Maaseututeatterin ohjelmistoon, ja kappale näyteltiin useissa -pienemmissä kaupungeissa, joissa se ei kuitenkaan näy herättäneen -suurta huomiota. - -[51] _Paavo Ahlman_, s. 26/5 Helsingissä, senaatin kielenkääntäjän, -maisteri F. F. Ahlmanin poika, ylioppilas 1893, tullut teatteriin -syksyllä 1901, eronnut 1904, nyk. Tampereen teatterin jäsen. - -[52] _Helmi Tähtinen_ s. 7/12 Ilmajoella, kansakoulunopettajan tytär. -Ollut teatterissa v:een 1908, jolloin mennyt naimisiin varatuomari -Mauri Honkajuuren kanssa. - -[53] _Iivari Kainulainen_ 27/3 1874 Käkisalmessa, suutarimestarin -poika, ollut räätäli ennen kuin liittyi teatteriin, opinnoinut -teatterin kustannuksella A. v. Kothenin johdolla; ensi kerran -esiintynyt Huotarina Tukkijoella 13/10 1901. - -[54] _Jussi Snellman_, s. 28/6 1879 Oulussa, kauppakirjuri Viktor -Snellmanin poika, ylioppilas 1900, tullut teatteriin syksyllä 1901. - -[55] Sama mies, joka valtiopäivillä 1872, talollissäädyn jäsenenä, -oli loistavasti todistanut Suomalaisen teatterin mahdottomuuden. - -[56] Mainita ansainnee että tästä huolimatta eräissä -ruotsinmielisissä lehdissä, arvatenkin parempaa tietoa vastaan, -kerrottiin että senaattoreja oli kutsuttu! Tahdottiin kai yllyttää -yleisöä olemaan menemättä juhlaan -- mikä yritys ei kuitenkaan -onnistunut. - -[57] Juhlaksi ilmestyi pikku vihkonen: _Suomen Kansallisteatterin -Avajaiset_, joka paitse ohjelmaa sisältää täydellisen "avustajain" -luettelon, alkaen johtokunnasta ja päättyen juhla-airueisiin, -mainiten noin 500 nimeä! - -[58] Tämän puuhan alkuaiheesta y.m. olemme viime hetkessä saaneet -seuraavat yksityistiedot. -- Kälynsä, rva Agnes Vuorenheimon -syntymäpäivänä (3/2) 1901 Emilie oli ystäville, kahvivieraille, -kertonut kuinka Kaarlo ja hän pitkät ajat vasta klo 12 jälkeen -yöllä olivat päässeet kotia teatterista. Tästä oli Kaarlo ollut -niin väsynyt, että hän aina väliin lepäsi sohvallaan teatterissa; -mutta eräänä päivänä oli sattunut että sohva yks kaks tarvittiin -näyttämöllä ja kannettiin sinne. Mitään sanomatta Kaarlo oli -siepannut päänaluksensa, mennyt "verstas"-huoneeseen ja pannut -pitkälleen höyläpenkille ja nukahtanut siihen. Tämä juttu liikutti -kovasti rouvien sydämiä, ja Emilien mentyä tehtiin salaliitto: -sohva oli hankittava Kaarlon huoneeseen uudessa teatterissa, mitä -mukavin ja niin jykevä, ettei sitä voitaisi laahata näyttämölle! -Toimikunnan jäsenet olivat rvat Elin Rönnholm, Anna Stenroth, Iina -Tarjanne ja Edith Wegelius sekä nti Aini Nevander. Paitse Helsingistä -saatiin apua muualtakin: Tampereen naiset esim. lahjoittivat ryijyn -lattialle, nti Oker-Blom Itä-Suomesta kaksi paria uutimia. j.n.e. Ja -kaikki pidettiin todellakin niin salassa, että Bergbom-sisarukset -ja heidän lähimmät omaisensa eivät saaneet asiasta vihiä ennen kuin -juhlapäivänä. - -[59] Uuden talon mukana otettiin käytäntöön uudet sanat: _permanto_ -(parterre), _aitio_ (looshi), _parvi_ (rivi) _etuparvi_ (balkongi) -j.n.e. - -[60] Sangen luultavaa on, että Bergbom sai Erkon käsittelemään -juuri tätä aihetta. Ainakin tiedämme hänen jo 1887 ajatelleen, -miten Pohjolan häät voitaisiin näyttämöllä esittää. Silloin näet -Bergbom auttoi nti Aini Nevanderia, joka oli tyttökoulun 7:llä -luokalla, tekemään siitä näytelmän. "Hän viivotti Kalevalassa ne -paikat, jotka olivat otettavat ja neuvoi miten ne oli yhdistettävä -kokonaisuudeksi." Näytelmä esitettiin saman koulun lussijuhlassa -mainittuna vuonna. - -[61] Taiteilijattarelle maksettiin näinä aikoina 600 mk kustakin -näytännöstä, jossa hän esiintyi; mutta hän ei ottanut mitään -viimeisestä illasta Arkadiassa eikä (kahdesta ensimäisestä) -Leana-esiintymisestään uudessa talossa. Vastalahjaksi johtokunta -Teatterin puolesta myöhemmin antoi Y. Westerholmin maalaaman taulun, -jonka kehykseen kiinnitetyssä hopealevyssä oli kirjoitus: "Ida -Aalhergille muistoksi Kansallisteatterin vihkiäisistä huhtik. 9 p. -1902." - -[62] Lähettäessään kauniin ja kallisarvoisen lahjan taiteilija -kirjoitti: "Samalla pyytäisin asianomaisille sanomaan, että tämä -pieni teos olkoon osaltani roponen teatterimme alttarille. Minä en -ole koskaan niinkuin tuhannet muut ollut tilaisuudessa rahallisesti -kannattamaan Suomalaista teatteria ja olen sentähden ajatellut -kaikessa vaatimattomuudessa voivani tällä tavalla velkani sovittaa." - -[63] Sahanomistaja ja maanviljelijä Laukaalla, synt. 1844. Oli -valtiopäivämies 1888 (Laukaan tuomiokunnan edustajana) sekä -1894, 1899, 1900 ja 1904-05 (jälkimäisillä kerroilla Saarijärven -tuomiokunnan edustajana -- tuomiokunta jaettiin 1889). - -[64] Tässä sopinee ehkä mainita syy, miksi noin v:n 1900 jälkeen -Bergbom-sisarusten kirjeitä on vähemmän olemassa kuin ennen. Kirjan -tekijä muistaa nti Bergbomin kertoneen hänellä ja hänen veljellään -olleen tapana ennen kotia tuloansa hävittää matkalla saamansa -kirjeet, jotta he siten välttäisivät rettelöitä matkakapineita -nuuskivien santarmien kanssa. - -[65] Otamme tähän runon loppupuolen alkusanatkin: - -Ett qvinnohjärta, som förstod Att foga samman frid och mod; En hand, -som vänskapsbanden knöt Så fast, att döden blott dem bröt; Ett -sinne, som till ett förent De två begreppen skönt och rent; En ton, -som slägt med himlens ljus, Flög bort från hvardagslifvets grus; -Ett skimmer utaf glädjens sol, Så sällspord här vid frusen pol; Som -hemmets gran finsk hennes håg, Men utåt fri som Finlands våg; En hvit -konvalj, som blommar än Fast sexti höstar stormat hän; En ljusbild -från den tid i går, Då äfven Finland hade vår. - -[66] Johtokunta oli alkuaan ehdottanut, että kullakin osakkaalla -olisi yksi ääni; kannattajain kokouksessa enemmistö kuitenkin puolsi -ääniasteikkoa, joka otettiin sääntöihin. Perusteena oli tietysti se, -että katsottiin oikeaksi ja kohtuulliseksi, että Bergbom-sisaruksilla -ja entisillä kannattajilla olisi enemmän sanottavaa teatterin -asioissa kuin uusilla osakkailla, semminkin kun sisaruksille annettu -suurempi määrä osakkeita olisi ollut kerrassaan arvoton, jos -jokaisella yhdenkin osakkeen omistajalla olisi ollut sama äänivalta -kuin heillä ja muilla enemmän uhranneilla. - -[67] Todellisuudessa ei eroa ollut varsinaisten ja varajäsenten -välillä, sillä vanhastaan oli tapana ollut kokouksiin kutsua sekä -toiset että toiset. - -[68] _Eero Kilpi_, s. 23/3 1882 Kustavissa, merikapteeni David -Erikssonin poika, ylioppilas, tullut teatteriin 1902. - -[69] Tämän kirjan tekijän laatima. - -[70] Syynä siihen että arvostelija nuhtelee Bergbomia (!) suomalaisen -draaman laiminlyömisestä oli se, että häneltä itseltään oli -vastaanotettu näytelmä, mutta oli se (samoin kuin muka jotkut muutkin -alkuteokset) jäänyt esittämättä. Loukatun päähän ei näy pälkähtäneen -se ajatus, että Bergbom, vaikka hän oli kappaleesta palkkion -suorittanut, joko piti sitä ala-arvoisena, taikka mieluimmin vetäytyi -yhteistyöstä tekijän kanssa, joka oli asiakseen ottanut tyrkyttää -yleisöön sitä käsitystä, että hän oli kelvoton teatteria johtamaan. - -[71] Tämä suuri, seitsemällä kylkirakennuksella varustettu sairaala -kuuluu olevan yksityisen kansalaisen kaupungille lahjottama, ja -kaikille genovalaisille annetaan siinä maksuton hoito. Kumminkin -on yksi osasto varattu vieraillekin, jotka maksavat edestään. -Suurenmoinen laitos avattiin 1888. - -[72] _Otto Närhi_, joka viime näytäntökautena vielä oli ollut mukana --- hänen viimeinen roolinsa lienee ollut Reita Panussa --, oli -ankaran hermotaudin tähden joutunut sairaalaan, josta hän ei enää -palannut. Hänen kärsimyksensä päättyivät 7 p. toukok. 1904. Hänessä -menetti Teatteri yhden lahjakkaimpia näyttelijöitään, ja tappio -oli sitä suurempi kun hän jo oli näyttämöllisenä luonnekuvaajana -taiteilijaksi kehittynyt. - -[73] Tänä syksynä tuli teatteriin: _Teppo Raikas_ (Durchman), s. 9/10 -1883 Viipurissa, sahanhoitaja A. G. Durchmanin poika, ylioppilas. -Esiintyi ensi kerran eräässä "Onnen Pekan" sivuosassa. - -[74] Helmikuuhun -- sentähden että silloin aina ryhdyttiin -neuvottelemaan ja päättämään seuraavan vuoden "engagemangeista". - -[75] Esimerkkinä perin vastakkaisista arvosteluista mainittakoon, -että Eino Leino (Valvojassa) kirjoitti: Julius Caesar joutui -erityisesti päiväjärjestykseen sen mielettömän statistiryminän takia, -mitä tähän näytelmään oli tuhlattu. Ulkonainen paraadikomeus oli -omiaan tukahduttamaan sisäisen puolen -- -- Sitä vastoin sanottiin -ruotsinkielisessä Euterpessä: Kolmannen näytöksen suuri kansankohtaus -teki kenties ennen kaikkea ratkaisevan vaikutelman. Mahtava joukko -kohisi kuin meri myrskyssä. Kuvaelma värisi eloisuudesta, ja katsoja -sai sen meidän teatterissa ylipäätään niin harvinaisen tunteen, että -statistijoukko oli tietoinen siitä, mitä esitettiin. Järjestely -tarkotti mahtivaikutusta, loistava ja värillinen oli etusijalla. -Ryhmittely saattoi joskus tuntua raskaalta ja väri kirkaisevalta. -Mutta eteviä puolia ei suinkaan puuttunut, ja läpikäyvä -_taiteellinen_ sävy leimasi kokonaisuuden. - -[76] Taikka 165, jos oopperanäytännöt luetaan mukaan. - -[77] _Hilda Johanna Martin (Pihlajamäki)_, s. 12/11 1866 Kangasalla, -puusepän tytär, ollut vsta 1887 eri teattereissa maaseuduilla, tehnyt -opintomatkoja ulkomailla, ollut rva Raa-Winterhjelmin oppilas, tullut -Kansallisteatteriin syksyllä 1904, mennyt naimisiin Aapo Pihlajamäen -kanssa. - -[78] _Aapo Pihlajamäki_ s. 1/6 1861 Kiuruvedellä, puusepän poika, -kuusi vuotta Kuopion pataljoonassa soittaja-aliupseerina, toiminut -vsta 1887 eri teattereissa näyttelijänä, ohjaajana ja johtajanakin -(Kansanteatterissa, Uudessa teatterissa, Maaseututeatterissa, -Suomen näyttämössä), tehnyt pari pitempää ulkomaanmatkaa, tullut -Kansallisteatteriin syksyllä 1904. - -[79] Juhlatoimikunnan jäsenet olivat: rvt vapaaherratar Ida Palmén -(puheenjohtaja), Therese Hahl ja Lilli Kajanus, nti Anna Sarlin, sekä -hrt A. Jalava, J. Hahl, A. Lindfors, W. Liuksiala ja Y. Weijola. - -[80] Kun juhla oli loppunut ja yleisö poistunut, tehtiin -magnesiumvalolla kuva, jossa nähdään näyttämöllä sekä -Bergbom-sisarukset että heidän ympärillään koko teatteriväki. - -[81] Ennen juhlaa he kuitenkin olivat olleet niin levottomia -ja hermostuneita, että Emilie varta vasten kävi vapaaherratar -Ida Palménin luona ja pyysi, että koko tuumasta luovuttaisiin. -Arvatenkaan he eivät aavistaneet, millä hartaudella yleisö ottaisi -heidän kunnioittamiseensa osaa. - -[82] Bergbomin testamentin kautta tullut lisä rahastoon nousi noin -5,000:een markkaan, joten rahasto hänen kuolinvuotenaan (1906) -31/5 oli jo yli Smk 10,000 ja 30/5 1910 Smk 16,779:03. Ensi kerran -annettiin "Kaarlo Bergbomin palkinto" (à 1,000 mk) 4/2 1908 (Larin -Kyöstille) ja toisen kerran 16/2 1910 (Kaarlo Atralle). - -[83] Irtonaiseen omaisuuteen kuului myöskin jälkeenjääneet -käsikirjoitukset sekä omistusoikeus Bergbomin painettuihin -kirjoituksiin, jotka nti af Heurlin sittemmin lahjotti Suomalaisen -Kirjallisuuden Seuralle. Seuran toimesta ne jo ovat ilmestyneet -julkisuuteen nimellä: _Kaarlo Bergbomin kirjoitukset_, I. Näytelmät -ja kertomukset; sekä II. Tutkimukset ja arvostelut. Helsingissä 1907 -ja 1908. - -[84] Olen tähän ottanut nämä jäähyväissanat ei ainoastaan -historiallisena todistuskappaleena, vaan sentähden että en nytkään, -kun olen vainajan elämänvaiheet tutkinut, näe niissä mitään, joka -mielestäni kaipaisi korjausta. Toisin sanoen, ne vastaavat vieläkin -täydellisesti käsitystäni Bergbomista ja hänen elämäntyöstään. - -[85] Alotteen hautapatsaan pystyttämispuuhaan teki rva Ottilia -Silfverstolpe (o.s. Meurman) lähettäen helmikuulla 1906 Antti Jalavan -kautta 10 mk pohjarahaksi. Muut varat saatiin kansalaisten kesken -ympäri maan toimeenpannulla (yksityisellä) keräyksellä. Hautapatsaan -piirustuksen laati arkkitehti Armas Lindgren. Yrityksen ajajana oli -teatterin johtokunnan ja hallintoneuvoston asettama toimikunta. - -[86] Eräs henkilö, joka usein oli nähnyt Bergbomin näyttämötyössä, -lausui kerran: "Jospa näkisitte hänet kun hän harjottaa -näyttelijöitään. Hän puhuu, hän kävelee, hän heittäytyy maahan, -jos on tarpeen, hän tekee kaikki näyttääkseen, kuinka rooli on -käsitettävä." - -[87] Varhaisimpia muistojani Bergbomista on se, että hän -minulta kysyi, mikä maailmanhistorian aikakausi minua enimmin -viehätti. Kysymys asetettiin minulle niin varhain, etten vielä -yliopistollisissa historianluvuissani ollut ehtinyt vanhaa ja -keskiaikaa etemmäs. Sentähden vastasin mainitsemalla, mikä -näissä aikakausissa oli etupäässä kiinnittänyt mieltäni. Bergbom -puolestaan sanoi olevansa ehdottomasti enimmän viehättänyt uuden -ajan historiasta, mikäli hän siinä tapasi nykyaikaisten rientojen -edellytyksiä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Suomalaisen teatterin historia IV, by -Eliel Aspelin-Haapkylä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISEN TEATTERIN HISTORIA IV *** - -***** This file should be named 52031-8.txt or 52031-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/0/3/52031/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/52031-8.zip b/old/52031-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1a2d972..0000000 --- a/old/52031-8.zip +++ /dev/null |