diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52035-8.txt | 3514 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52035-8.zip | bin | 64971 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3514 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..24bc8f4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52035 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52035) diff --git a/old/52035-8.txt b/old/52035-8.txt deleted file mode 100644 index 3465136..0000000 --- a/old/52035-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3514 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Karhu-Antin Anni ja Spof'in pistooli, by J. -O. (Jon Olof) Åberg - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Karhu-Antin Anni ja Spof'in pistooli - Kertomus Suomen sodan ajoilta 1808-09 - - -Author: J. O. (Jon Olof) Åberg - - - -Release Date: May 10, 2016 [eBook #52035] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARHU-ANTIN ANNI JA SPOF'IN -PISTOOLI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KARHU-ANTIN ANNI JA SPOF'IN PISTOOLI - -Kertomus Suomen sodan ajoilta 1808-09 - -Kirj. - -J. O. ÅBERG - -Mukaillen suomennettu [Herman Niemi]. - - - - - - -Tampereella, -J. F. Olan'in kustannuksella. -Tampereen kirjapainossa, 1882. - - - - -I. - - -Eräänä lämpimänä kesäpäivänä vuonna 1808 nähtiin suomalaisen veneen, -jossa varustusväkenä oli viisi porilaista sotilasta ja yhtä monta -kiireestä kantapäähän asti varustettua talonpoikaa, joutuisalla -vauhdilla ohjaavan kulkuansa suoraan Kurun kirkkoa kohden Näsijärven -vasemmalle rannalle. - -Soutajain samoin kuin muidenkin miesten kasvoilla kuvautui selvä ja -innokas halu saavuttaa matkan päämäärä, nimittäin toinen yhtä suuri -vene, joka vähän matkaa edelläpäin pakeni saaren ja luotojen välitse. -Silloin tällöin lennätti suomalainen vene luodin pienestä kanuunastansa -pakenijain jälkeen, mutta aina seurasi ampujia kova onni; ei yksikään -luoti kohdannut tuota pakenevaa venäläistä venettä. - -Joka kerralla kun luoti putosi veteen joko venäläisen veneen takana -tahi sivulla, kuului suomalaisten huulilta äkäinen huuto: - -"Se pääsee varmaankin pakoon meiltä". - -Kun välivääpeli Spof, joka ohjasi venettä, oli kuullut tuota -lausuttavan jo useita kertoja, sanoi hän: - -"Hitto ollen, niinkö luulette, pojat?" - -Sotilaat ja talonpojat katsoivat toisiinsa ja heidän silmäyksistään -saattoi selvästi lukea toivon välähdyksen. Spof'in sanat nähtävästi -loivat uutta rohkeutta heidän sydämiinsä. Hetkisen mietittyään jatkoi -hän: - -"Vai niin, se voi kyllä tapahtua, että he pääsevät pakoon, mutta se -tapahtuu juuri teidän tähtenne." - -Nyt kohotti vanha harmaapartainen sotilas päätänsä kärsimättömyydestä -liikutettuna, loi ensin silmänsä Spof'iin ja sitten tuohon venäläiseen -alukseen, joka juuri samassa katosi kahden saaren väliin, ja jupisi -niin äänekkäästi, että sen kaikki kuulivat: - -"Tämäpä olisi onnettomin päivä elämässäni, jos niin tapahtuisi. He -eivät suinkaan saata olla muita, kuin juuri niitä, jotka tois'päivänä -polttivat vanhan Vapun pirtin Paavolassa, kiduttivat kuoliaaksi hänen -miehensä sentähden, että hän kaatoi maahan venäläisen kapteinin, ja -ryöstivät kauniin Annin. Minä en ole nähnyt muita venäläisiä tällä -puolella järveä, en ainakaan kahdeksaan päivään, joten ne eivät voi -olla muita kuin juuri niitä". - -Kuin ukko mainitsi Annin ja hänen ryöväämisensä, hypähti yksi -talonpojista, aivan nuori mies, kiivaasti ylös ja oli vähällä kadottaa -aironsa hämmästyksissään. Hänen ahavoittuneet ja terveyttä ilmaisevat -poskensa vaalenivat silminnähden ja kätensä alkoivat vavista. - -"Venäläiset ryöstäneet Annin?" lausui hän puoliääneen itseksensä. "Sepä -olisi onnettomuus, jos..." - -"Vai niin, sepä oli tuhmasti, ett'en pitänyt suutani kiini", keskeytti -vanha Stooli. "Olisinhan voinut uskoakin sen, että sinä, Pekka, -hämmästyt tuosta uutisesta. Olettehan te jo kauan kulkeneet ja -lempisilmin tirkistelleet toinen toistanne, jonka kyllä olen sekä -kuullut että nähnyt, mutta parempi kyllä on, että tietää saat, miten on -asian laita, vaikka se ikävääkin on, kuin jos et mitään tietäisi. -Nythän tiedät, että venäläisten kynsissä on tyttö, ja panenpa vetoa -mitä tahansa siitä, että tuossa edellämme pakenevassa veneessä on hän!" - -Pekka ei vastannut ensin mitään Stoolin puheesen. Sen sijaan sylki hän -pari kertaa kovettuneisin kämmeniinsä ja yhtä monta kertaa tempasi hän -airollaan niin ankarasti, että vähällä oli ympäri pyörähtää vene. Spof -ja Stooli tarkastelivat toinen toistansa puhuvilla silmäyksillä. -Viimein lausui ensin mainittu: - -"Niin kyllä, hän on oikeassa, Stooli. Naisten vihaajia ei ole tapa olla -venäläisten upsierien, ja jos tyttö on kaunis, niin kuin väittää -Stooli, niin..." - -"Kaunisko?" keskeytti Pekka ja souti niin hurjasti, että rikki oli -rauskahtaa tukeva airo. "Kaunisko! niin, minä olen varma siitä että -kauniimpaa tyttöä ei ole koko järven rannikoilla aina Alavuteen saakka. -Hän onkin tyttö, hän jota sietää tytöksi nimittääkin ja jota monen -herrasmiehenkään ei tarvitsisi hävetä nimittää vaimoksensa. Mutta -nähkääs, minun on hän, vaikkapa sata venäläistä lotjaa tielläni -vetetehtäisi. Reippaita iskuja, pojat! Sepäs olisi tulimmaista, jos me -emme saavuttaisi murhapolttajia!" - -Pekan sanat soutajia vielä enemmän innostuttivat; airot taipuivat -melkein jousen kaaren muotoisiksi ja kiihtyneellä vauhdilla vene kiiti -kohden noita kahta saarta, joiden välille pakeneva alus oli kadonnut. - -Kun oli saaria eroittavan salmen lävitse päästy, huomasivat suureksi -iloksensa suomalaiset, että he olivat jo päässeet paljoa lähemmäksi -venäläistä venettä, joka laski suoraan Kurun kirkkoa kohden. - -"Riennetään, pojat!" huusi Pekka; "jos saavutamme venäläiset ja minua -autatte Annin vapauttamisessa, niin yhdessä saamme olla minun häissäni, -ja minä lupaan, että olutta ja viinaa ei ole puuttuva, niin kauvan kuin -semmoista on tippakaan saatavilla Tampereella, eikä soiton sävelet -lakkaa korvistanne kaikumasta niin kauvan kun häitä kestää", lisäsi hän -päättävästi. - -"No niin, oikein lausuttu", huomautti vanha harmaapartainen sotilas; -"etkä juuri väärin ajattelekaan, pari päivää sitten kuulin vanhan -Kyöstin Pirkkalasta kertovan, että joka mökin Tampereella oli Rajevski -nuuskituttanut saadaksensa viinaa ja ruokaa sotilaillensa, ja eipä se -vielä siihenkään loppunut, vaan kävivätpä nuo hirtehiset Hatanpäältä, -Irjalasta, Messukylästä ja Harjustakin tuota mielijuomaansa ja -einettänsä etsimässä. Olivatpa vielä matkalla Pirkkalaankin, mutta -saivat siellä aika tervetulijaiset juuri siinä, missä hiekkaharju -muodostaa laakson keskelleen Harjun tuollapuolen. Siihen olivat -kokoontuneet Pirkkalan pojat eivätkä ainoatakaan kasakkaa laskeneet -etemmäksi kulkemaan. Eikä mitään viinaa tahi olutta saanut Rajevski -sillä kerralla". - -"Sitä olen minäkin kuullut kerrottaman", virkkoi Spof. "Roth joutui -avuksi noille urhokkaille pojille, ja jos en väärin muista, niin viisi -kasakkaa hän silloin nipisti venäläisiltä". - -"Aivan oikein", vastasi harmaapartainen sotilas ja nyykäytti päätään -vakuutukseksi. - -Pekka oli äänetönnä kuunnellut keskustelua. Tuon tuostakin tirkisteli -hän tuota venäläistä alusta, jota yhä lähemmäksi takaa ajajat -ennättivät. Niin lyhyt oli jo matka, että suomalaiset saattoivat nähdä -pakenevan veneen väen. Heidän lukuansa ei vielä voitu tarkoin laskea, -mutta se kuitenkin näkyi, että vene oli hyvin varustettu. - -"Tuo ei näytä olevan varsin helppo otettava", lausui Spof, kun luoti -pakenevan aluksen pienestä tykistä loiskahti aivan lähelle veneen -laitaa. "Mutta kummallista kuitenkin on, miksi he pyrkivät Kuruun". - -"Luonnollisesti sen tähden, kun heillä on ystäviä siellä", vastasi yksi -talonpojista. "Pari päivää sitten polttivat kasakat minun taloni -Kapalahdessa". - -"Hm, hm, vai niin", tuumaili Spof ja tarkasteli raittiin lehtimetsän -lävitse häämöittävää kirkkoa; "sitten ei olekaan aivan viisaasti mennä -lähemmäksi". - -Kuultuaan nämä sanat Spof'in huulilta, painoi Pekka päänsä alaspäin ja -näytti surulliselta. Mutta jonkun minuutin kuluttua hän taas -katsantonsa kohotti Spof'ia kohden ja lausui: - -"Saanko minä neuvoa, niin ei ainoakaan venäläinen pääse hengissä -Kuruun?" - -"Mitä tarkoitat?" - -"Olisikohan mahdotonta ampua heidät upoksiin?" - -"Mahdotonta", lausui vääpeli miettien. "Kentiesi ja kentiesi ei!" - -"Saanko minä kokea?" huudahti Pekka ja hänen silmänsä säihkyivät -taistelunhalusta. - -"Kyllä, kyllä!" - -Vääpeli tuskin oli ennättänyt sanansa lausua ennen kuin Pekka jo -hyppäsi ylös ikään kuin joku jänne olisi häntä ponnistanut. Kun sitten -eräs sotilaista oli kanuunan täyttänyt, alkoi Pekka tähdätä. Sepä oli -tärkeä hetki tuolle nuorelle talonpojalle, sillä paljon uskalsi hän -tällä hetkellä panna alttiiksi. Ja jos hän ampuisi, voisihan -mahdollista olla, että kuolettava luoti vihollisten sijaan kohtaisikin -häntä, jota hän kaikesta sydämestään halusi vapauttaa! Kuumasti paistoi -aurinko hiljaa liikkuvan vedenkalvoon, mutta vielä kuumemmalta tuntui -veri Pekan suonissa. Hän, joka ennen aina oli ollut tyyni ja vakava -kuin kuva, tunsi itsensä tällä kerralla kovasti kiihkeäksi ja -liikutetuksi. - -Hän tähtäsi ja tähtäsi ja tuli sillä aikaa yhä levottomammaksi. Viimein -huudahti vanha Stooli, joka jo kauan oli seurannut hänen liikkeitänsä -tuskallisena ja tyytymätönnä: - -"Oh, et kelpaa sinä tykkimieheksi, sen voin nähdä! Aikoa ja vaan aikoa, -siitä ei milloinkaan mitään tule. Jos ei sattuisi ensimäinen luoti, -onhan niitä toisia kyllä varalla!" - -Samalla tempasi hän käteensä palavan sytyttimen, jota eräs sotamies -piti Pekan varalla, ja ennen kuin hän ennätti estää Stoolin aikomusta, -paukahti kanuuna. - -Kun viimeinkin ruutinsavu haihtui, nähtiin, miten hyvin kuitenkin Pekka -oli tähdännyt. pakeneva venäläinen alus oli luopunut suunnastansa ja -ohjasi nyt kulkuansa suoraan kohden pientä saarta, joka sijaitsi vähän -matkaa maalta selälle päin. Hätäisestä soudusta ja aluksen -kummallisesta kiikertelemisestä ja vaipumisesta näkyi selvästi, että -suomalaisten kanuunan luoti oli sitä vahingoittanut. Spof oli myös sitä -mieltä ja kehoitti siis väkeänsä vielä enemmän luottamaan voimiinsa. - -"Nyt ovat he meidän!" huudahti hän ja hykersi käsiänsä. "Hitto vieköön, -pojat, näettehän, miten veneen perä yhä enemmän vaipuu! sepä sai hyvän -perätäräyksen". - -"Niin, muuten he eivät pyrkisi tuohon saareen", lisäsi Stooli; "mutta -jos sinä, Pekka, olisit omilla oloillasi olla saanut, niin et olisi -vieläkään ampunut". - -Pekka ei vastannut mitään, vaikka ukko Stoolin sanat pistivätkin häntä. -Hän seisoi vaan veneen kokkapuolella yhä valmiina lähettämään -moskovalaisille vielä lisäksi yhden luodin, tällä kerralla omasta -pitkästä musketistaan, jonka hän oli saanut perinnöksi isältänsä, ja -joka oli vielä säilynyt muistina edellisen vuosisadan taisteluista. Yhä -silmäili hän taukoomatta venäläistä alusta, jossa sekasorto näytti yhä -enemmän vallalleen pääsevän. Viimein, kun pakenijat ja takaa-ajajat -olivat enää vaan noin pyssyn kantaman päässä toisistansa, huudahti hän: - -"Minä näen naisen veneessä, mutta onko se Anni, sitä en voi..." - -"Anniko? -- ihan varmaan on se hän", keskeytti Stooli. "Eihän se voi -kukaan muu olla!" - -Nämä sanat tuntuivat lisäävän soutajien voimia ilman Spof'in -kehoitusta. Alus kiiti kuin kala halki aaltojen, joiden kuohua veneen -käyrä kokka nostatti Pekan kasvoille asti. - -Tuo nuori innokas talonpoika ojensi pyssynsä ja tähtäsi. - -"Minä luulen näkeväni..." - -Hänen lauseensa, jota hän puoliääneensä jupisi, jäi kesken, sillä -venäläisestä aluksesta lensi luoti niin läheltä Pekan päätä, että hän -sen vaikutuksesta olisi veneestä veteen keikahtanut, jos lähellä -seisova sotilas ei olisi tarttunut häntä kaulukseen, juuri silloin kun -hän oli kadottaa tasapainonsa. Luoti liippasi sen sijaan haiun vanhan -Stool'in päästä ja vei sen mukanansa syvyyteen. - -"Hitto heidät periköön!" huusi tuo vanha sotilas ja tarttui liehuviin, -liituharmaisin hiuksiinsa; "olisinpa minä itsekin tarvinnut hattuni. -Sepäs oli..." - -"Katsokaas, katsokaas", huudahti samassa Spof, "nyt vaipuvat venäläiset -pohjaan!" - -Pekka heitti ampumisen sikseen ja ällisteli sen sijaan suu ja silmät -selällään venäläistä alusta, joka äkkiä purahti pohjaan noin kymmenen -kyynärää saaren rannasta. Se pakoitti väestön kiireesti kahlaamalla -pyrkimään maalle. Vettä siinä ei ollut kuitenkaan enempää kuin noin -miesten kainaloihin asti, joten he vaaratta pääsivät maalle. - -"No, nythän minäkin näen naisen, jota kaksi jääkäriä raastaa -keskellänsä", lausui Spof. "Onko se sinun mielitiettysi, Pekka?" - -"On, on; se on juuri hänen sydänkäpysensä", selitti Stooli, joka tässä -myöskin tahtoi sanasen joukkoon lausua. Pekka ei kerinnyt vastaamaan -mitään, niin taukoamatta tarkasteli hän venäläisten maalle nousua. -Mutta miten tarkka näkö hänellä olikin, ei hän kuitenkaan voinut tuota -naista tuntea omaksi Annisekseen. Saattoihan se yhtä hyvin olla joku -muukin, sillä vanhan tapansa mukaan ryöstivät moskovalaiset nuoria -tyttöjä, missä vaan semmoisia mieluisiansa paikalle sattui. Spof oli -äsken lausunut, että venäläiset upsierit eivät ole mitään naisten -vihaajia, ja sen hän oikein arvasi kyllä. - -"Soutakaa paremmin!" huusi Pekka ja pyöritti pyssyä päänsä yli, "muuten -ennättävät nuo hirtehiset mennä saaresta salmen yli maalle ja päästä -karkuun". - -"Vai niin", nauroi vanha Stooli, joka parhaimmin kuin kukaan muu -veneessä olijoista tiesi venäläisten aseman Näsijärven rannikoilla. "Ei -maar se niin kiireesti käy päinsä. Saaresta päästäkseen tarvitsevat he -aluksia ja semmoisia ei ole ainoatakaan saaressa eikä Kurussakaan -saatavilla, sen tiedän varmaan, koska vaan kahdeksan päivää sitten olin -muiden mukana talonpoikain avulla niitä toisia pois korjaamassa aina -Pirkkalasta Rajalahteen asti ja toisia upottamassa järven pohjaan. -Saatat siis olla ihan huoletta siitä asiasta. Eivätkä he ole niin -vikkeliä uimareitakaan, että he sillä tavalla saaresta maalle -pelastuisivat. Siellä saavat he olla ja vartoa meitä, siitä voit olla -varma, Pekka". - -Suomalainen alus oli jo kuitenkin pääsemässä saareen; muutamia syliä -oli vaan enää rantaan. - -"Reippaasti kimppuun!" komensi Spof ja hyppäsi ensimäiseksi veneestä -veteen. Hänen jäljessään tuli Pekka, sitten Stooli ja kaikki muut -miehet paitsi ne, jotka olivat määrätyt veneen vartijoiksi. - -Spof ja Pekka astuivat yht'aikaa jalkansa kuivalle maalle ja saivat -myöskin yht'aikaa tervehdyksen pienen saaren matalista pensaista. Vähän -syntyi siitä hämmennystä, mutta sen poistamiseksi ja suomalaisten -rohkeuden innostuttamiseksi tarvittiin vaan muutamia kehoitussanoja -vääpelin huulilta. Huolimatta venäläisten tiheistä laukauksista ja -kahden kumppalin kaatumisesta ryntäsivät he hurrahuudon kaikuessa -suoraan päin venäläistä jääkärilinjaa, joka suurimmaksi osaksi oli -kätkeytyneenä matalain rantapensaiden suojassa. - - - - -II. - - -Ennen kuin käymme pitemmältä kertomaan tapausta, tahdomme mainita syyn, -minkä tähden vääpeli Spof ja hänen väkensä oli asettunut Näsijärvelle, -paljoa etelämmäksi Klingsporin armeijaa. - -Siikajoen voiton jälkeen alkoivat useat suomalaisen sotajoukon upsierit -ajatella olevan hyvin mahdollista tehdä aseellisten maanasukasten -avulla vihatulle valloittajalle yhä enemmän vahinkoa. Mutta turhaan -puhuivat he sitä kuninkaan korkeimmalle käskynhaltijalle, sotamarski -Klingsporille. Tämä herra, jolla "kaks' ol' leukaa, yksi silmä, sydäntä -vaan puolikas", niin kuin Runeberg muun muassa hänestä lausuu; tämä -kunnoton virkaansa, johon Kustaa IV Adolfin itsepäisyys oli hänen -asettanut; tämä "sotamarski", josta kerrotaan, että hän pakoretkellään -eräästä pohjois-Suomen kaupungista -- hän matkusti nimittäin aina -paljoa ennen sotajoukkoansa -- kysyttyään ajutantiltaan, kuuliko hän -luotien vinkunaa, sai tämän hänen omaa luonnettaan osoittavan -vastauksen: "en, teidän ylhäisyytenne, sitä emme ole koskaan kuulleet"; -tämä heitukka, joka katkerasti valitti, että hänen täytyi kärsiä -nälkää, kun ei voitu tuoretta voita joka päivä hankkia hänen -pöydälleen, silloin kun sotamiehet ja upsierit kärsivät sekä nälkää -että janoa eivätkä kuitenkaan kertaakaan siitä nurisseet, vaan kärsivät -miehinä ja sankareina, -- tämä nolla ei kuunnellut Adlercreutz'in -enempää kuin muidenkaan korkeampain upsierien esityksiä, vaan käänsi -heille kuuron korvansa. - -Mutta Adlercreutz ei kuitenkaan jättänyt asiaa siksensä. Se kuvasteli -hänen ajatuksissaan päivät ja yöt, ja kun hän sitten vangiksi otetun G. -Löwenhjelm'in jälkeen nimitettiin kenraaliajutantiksi, sai hän -vapaamman alan vaikutuksellensa. Vaikka Klingspor sotajoukkoa nimeksi -johti, oli Adlercreutz kuitenkin se, joka jotakin toimitti, ja muutoin -ei olisikaan pakoretkellään Klingspor pysähtynyt ennen kuin Jäämeren -rannalla, ell'ei vielä sielläkään, jos vaan jää olisi ollut niin lujaa, -että hän jähmetyksiin palelleine pataljoonineen olisi saattanut sitä -myöten paeta Huippuvuorille tahi pohjoisnavalle. - -Vähitellen keräytyi Adlercreutz'in ympärillä rivi urhoollisia ja -lämpimän isänmaan rakkauden elähdyttämiä miehiä, jotka kaikilla -mahdollisilla keinoilla kokivat saada aseita ja ampumavaroja kansalle, -eikö kauan viipynytkään, ennen kuin venäläinen kenraali Rajevski näki -vastassansa vaarallisia vihollisia, joita hän ei ennen tietänyt -olemassakaan olevan, niin kopea kuin hän olikin. Heitä vastaan oli -hänen sangen vaikea taistella, jopa niin vaikea, että hän pulassansa -viimein oli vähältä jättää Suomen, kun uuden käskynhaltijan, tuon -nuoren ja kaikinpuolin kunnollisen kenraali Kamenskin tulo pelasti -venäläisen armeijan perinpohjaisesta häviöstä. - -Mutta eivät ainoastaan suomalaisen armeijan ylhäisimmät upsierit -asettuneet tämän uuden toimen etupäähän; alapäällikötkin puolestansa -tekivät suuria ponnistuksia pitääksensä maan asukkaita urhoollisella -mielellä. Nämä alaupsierit saattivatkin sitä tehdä paljoa paremmalla -menestyksellä, koska he paremmin tunsivat maan asujanten tavat ja -seurustelivat heidän kanssansa tavalla, joka heille oli suureksi -eduksi. - -Oli etenkin kaksi kuuluisaa porilaisen rykmentin alaupsieria, -vältvääpelit Roth la Spof, jotka Näsijärven ympäristöllä tuskin -enemmällä kuin kourallisella sotamiehiä aseellisten talonpoikain -avulla pitivät venäläisen armeijan semmoisessa pelossa, että se ei -ainoatakaan päivää saattanut olla huoletonna. Joka päivä korjasivat he -itselleen vihollisen ruokatavaroita, ottivat vangiksi tahi hakkasivat -maahan venäläisiä partioretkeilijöitä, ja viimein oli Rajevski joutunut -niin ahtaalle, että hänellä tuskin oli enää antaa ruokaa kunakin -päivänä nuriseville sotilailleen. Nälästä nääntyneinä ollen eivät he -enää tahtoneet voida pitää puoltansa talonpoikia ja sotamiehiä vastaan, -ja useita löydettiin metsissä nälkäänkin nääntyneinä. Suuret -partiokunnat kokivat kyllä ryöstää lähellä olevia taloja, mutta niiden -asukkaat olivat jo ennakolta paenneet ja vieneet kaiken ruokatavaran -mukaansa. Venäläisen armeijan kurjuus oli hyvin suuri ja melkein kaikki -upsierit olivat tyytymättömiä sodan menoon. - -Jos yritystä olisi paremmin kannatettu ja autettu niin kuin -itä-Suomessa, jossa Sandels ja Malm ajoivat venäläisiä takaperin, olisi -se suuresti vaikuttanut sodan menoon ja kentiesi ei Ruotsi olisikaan -kadottanut Suomea. - -Mutta juuri silloin kun se oli tuottamaisillaan hedelmiä, täytyi sen -vähitellen tauota. Joka päivä pyysi Adlercreutz ja erityiset yrityksen -johtajat aseita ja ampumavaroja. Suosiollisia lupauksia saatiin aina, -mutta niitä ei milloinkaan täytetty. Tästä oli luonnollisena seurauksena -kansan nostattamisen kokonaan taukoaminen itsestänsä, suureksi harmiksi -niille miehille, joita elähdytti todellinen isänmaan rakkaus ja kunnian -tunto. - -Kun Roth ja Spof, saatuansa luvan käydä partiosotaa oman tahtonsa -mukaan, olivat koonneet riittävän voiman, kulkivat he lukemattomiin -lahtiin palastellulle Näsijärvelle ja sen ympäristölle, osaksi sen -tähden, että se oli sopivin sellaiselle taistelulle, osaksi myös sen -tähden, että venäläinen päävoima oleksi sillä paikalla sekä myöskin -siksi, että he kaikki tunsivat hyvin sen paikkakunnan, joka seikka on -sangen tärkeä sodan käymiselle. - -Roth asettui maalle, Spof järvelle, mutta kun he niin tarvitsivat, -auttoivat he niin kuin ainakin sankarit toisiansa. - - - - -III. - - -Me palaamme taas vähän takaperin kertoaksemme Stoolin mainitseman -tapauksen vanhan Vapun pirtillä, hänen miehensä surullisen lopun ja -Annin ryöväyksen. - -Jos käymme Tammerkoskelta eli Tampereelta, niin kuin paikkaa nyt -oikeastaan nimitetään, mutkaista, sinne tänne kiertelevää maantietä -itäänpäin, tulemme ensin Messukylän kirkolle, ja siitä poikettuamme -kapealle ja vielä mutkaisemmalle sivutielle, saamme noin kolmen -penikulman matkan kiertää Näsijärven paria pitkää lahden poukamaa -pohjaiseen päin ennen kuin pääsemme, viimein maantieltä poikettuamme -vielä hetkisen huonoa kylätietä kuljettuamme, Paavolaan, josta varsin -hyvin saatamme silmäillä Näsijärven kirkkaan pinnan ylitse Tampereen -kaupunkia. Tämän talon maalla, lähempänä kuitenkin tuota kapeata -maantietä kuin järven rantaa, oli Karhu-Antin pirtti vahvaa havumetsää -kasvavan kunnaan rinteellä. - -Turhaan etsit nyt tämän mökin jäännöksiä; et enää sen sijaakaan tunne, -jos et satu juuri uuninperustuksissa olleita kiviä muiden samanlaisten -joukosta huomaamaan. Siinä missä ennen sodan syttymistä asui niin -paljon onnea ja rakkautta, niin paljon murhetta ennen sen loppumista, -siinä on sittemmin ollut kaski kerran toisensa jälkeen, kunnes se -viimein kokonaan pelloksi käännettiin. Kylän lapset leikkivät ja -kertoilivat sekä iloisia että surullisia satuja ja kertomuksia -rehoittavan viljapellon pientareilla ja sen keskelle kääntämättä -jätetyillä kivikareilla, mutta Karhu-Antista eivät he enää tiedä -mitään, sillä heidän vanhempansakaan eivät hänestä enää mitään -muista. Sen tähden tahdon minä hetkeksi pyytää jännittää teidän -tarkkaavaisuuttanne, kertoakseni Karhu-Antin surullisen lopun, sillä ei -hän ollut niin tavallinen ihminen, että hänen muistonsa saattaisi -kokonaan unhotuksiin heittää. - -Karhu-Antti oli syntyisin Suomen pohjaisilta seuduilta, missä taajat -erämaat ja asumattomat seudut vielä tänäkin päivänä ikävöivät -ihmiskätten työtä, eli "tuolta Kajaanin puolelta", niin kuin useimmat -kyläläiset sanoivat, kun kysymys oli Antin kotipaikasta. Siellä oli hän -oppinut pelkäämättä taistelemaan pohjoismaiden petoeläimiä, karhuja ja -susia vastaan, ja hän olikin lakkaamattomassa kiistassa näiden kanssa. -Sitä eivät paheksineetkaan seudun asukkaat, sillä sitä rauhallisempina -he saattoivat olla, mitä enemmän Antti kiisteli metsäläisten kanssa. - -Mistä Antti oikeastaan oli tullut ja mistä hän oli kotoisin, -sitä ei kuitenkaan varmasti kukaan tiennyt, eipä edes Messukylän -kirkkoherrakaan, jolla kuitenkin olisi ollut suurin oikeus se tietää, -hän oli merkinnyt kirkonkirjoihin vaan sen, että Antti oli seurakuntaan -muualta muuttanut. Ja tästä asiasta oli Antti itse aina vaiti, vaikka -hän muita asioita hyvinkin halukkaasti haasteli kunnollisen kumppanin -saatuansa. Ja jos joku tätä häneltä kysyikin, vastasi hän aina: - -"Mitä huolitte siitä, mistä olen tullut? Että olen syntynyt, senhän -kyllä näette, koska tässä olen elävänä edessänne. Jos ette anna minun -Paavolassa olla ja asua, kyllä minun varakseni on tilaa muuallakin -Suomessa". - -Mutta, miten jo on mainittu, ei kukaan Anttia Paavolasta ahdistanut, -sillä hän oli oivallinen kuri petoeläville, joita hän metsästi yhtä -helposti kuin muut ihmiset jäniksiä, ja melkein aina muuttumattomalla -onnella. Yhden ainoan kerran sai hän katsella kuolemaa silmästä silmään -ajaessaan erästä vanhaa mesikämmentä, joka pari kuukautta sitä ennen -oli repinyt erään torpanmiehen kymmenvuotiaan pojan kuoliaaksi. Metsän -voimakas kuningas oli jo tarttunut tukevilla ulottimillaan häntä -vyötäisille, mutta Antti ei ollutkaan vaan nimeksi Karhu-Antti, hän ei -turhaan hätäillyt. Verkalleen kaivoi hän tupestaan kaksiteräisen -metsästyspuukkonsa ja iski sen pontevalla kädellään karvasturkkisen -vastustajansa vahvaan rintaan, niin että metsän kuningas kuolleena -tanterella horjahti. Siten oli Antti kyllä saanut voiton, mutta koko -kahdeksan päivää makasi hän vuoteen omana, sillä kovasti oli koskenut -häneen mesikämmenen syleily, joka oli kymmenen kertaa niin ankara kuin -painajaisen puristus, ja jotka ovat sitä saaneet kokea, vakuuttavat -senkään ei olevan lasten leikkiä. - -Mutta olipa toinenkin syy, jonka tähden etenkin nuoret miehet -paikkakunnalla, lähisissä taloissa ja kylissä eivät olisi suoneet -Karhu-Antin muuttavan pois heidän joukostansa. - -Karhu-Antin matalassa ja hämärässä mökissä, johon aivan harvoin -auringon säde eksyi pienestä ikkunasta, siellä, näette, kulki kuitenkin -ruusu, niin sievä ja ihana ruusunen, että helposti ei saattanut löytää -hänen vertaistansa kaukaakaan hakien. Se oli Antin kahdeksantoista -vuotias tytär, Anni, joka niin lumosi ja hurmasi seudun miehet, että -vielä vanhat harmaapäiset "kyöpelin tiellä matkustavaisetkin", jotka -eivät ennen olleet ajatelleetkaan etsiä kadonnutta kylkiluutansa, -rakastuivat silmittömästi tuohon keijukaiseen ja vielä vanhalla -ijällänsä alkoivat ahkerasti opetella lemmenkielen aakkosia, voidakseen -tulkita tuliset tunteensa Karhu-Antin Annille ja siten saadakseen hänet -vanhain päiväinsä ikuiseksi iloksi omaan kotiinsa. Kun siis Anni -siveenä ja hiljaisena matkusti äitinsä rinnalla kirkkoon sunnuntaisin, -saatte olla varmoja siitä, että joka kerralla oli hänen lähellään parvi -ihailijoita, ei semmoisia röykkeitä ylvästelijöitä, joita kaupungeissa -tavataan, ja jotka kulkevat nenä taivasta kohden etsien ravintoa -ahnaille silmilleen, vaan ujoja ja hiljaisia maaseudun poikasia, jotka -usein ihastuksiin oikein perinpohjin jouduttuaan katselevat suullaan -yhtä paljon kuin silmilläänkin ja vasten tahtoaankin hämillänsä -kulkevat tahi ainakin luovat maata kohden viimeksi mainitut, -huomatessaan jonkun Eevan tyttären luovan heihin veitikkamaisen -silmäyksensä. - -Ja aika veitikka olikin tuo Karhu-Antin Anni, sitä ei käy kieltäminen, -jopa niinkin sukkela, että seudun velkakirjain kirjoittaja ja -päästökirjain y.m. tekijä, äskettäin virkansa menettänyt nimimies, joka -lähipaikalle oli sijoittunut, alkoi arvella Annin kyllä saattavan sopia -seurakunnan kirjurinkin kodille tarpeelliseksi kaunistukseksi, -huonekalu-järjestelmän viimeiseksi pisteeksi, samalla kun hän -sydämessänsä hirveätä vaivaa hänen tähtensä kärsi. Kosijoitansa ravitsi -Anni vaan ivalla ja pilkalla, kuinka monta heitä tulikin, ja jos joku -oli niin itsepäinen, että hän vaati varmaa vastausta, lausui tuo -kujeilija tavallisesti näin: - -"Lorua! Minäkö tulisin vaimoksesi, minä joka vielä olen näin nuori, -lapsi heitukka vielä pitkät ajat. En, saat vartoa ainakin siksi, kunnes -olen kaksikymmentä täyttänyt". - -Nytpä saattoi tapahtua niin kuin usein tapahtuikin että joku kosijoista -tuli vieläkin itsepäisemmäksi ja pyysi päättävää vastausta. Sen antoi -usein Anni näillä sanoilla: - -"Vai niin, sinä tahdot tietää, pidänkö minä sinusta. Saan siis sanoa, -että sitä en tee nyt enkä milloinkaan sitä aio tehdä. Älä enää tule -semmoisia tuhmuuksia kyselemään!" - -Semmoisen vastauksen sai tuo arvoisa herra, seurakunnan kirjurikin, -entinen nimismies, kun hän kohdattuaan Annin matkalla kotiinsa Paavolan -talosta, josta hän oli käynyt isällensä Tampereelta tuotua ruutia -noutamassa, päätti olla suurimmassa määrässä hyvänsuopa tätä köyhää -tyttö raiskaa kohtaan ja teki siis ankaria rynnäkkö-kokeita -valloittaakseen tuota niin hyvästi puolustettua keijukaislinnaa, eli -Annin nuorta sydäntä näette, korottaakseen siten sen omistajan rouvan -istuimelle -- jota se ei kuitenkaan oikein ansaitsisi, mutta saisihan -loppu mennä lahjaksi, joka varmaankin kiitollisuudella palkittaisiin. -Ja vastauksen sai hän niin varman ja kuuluvan, että hongikko -vieraanamiehenä sen myöskin kai'ullansa todisti. Sitten juosta -tepasteli tuo uljas vastaaja kotiinsa niin kiireesti kuin suinkin -jaksoi tämän toimeliaan rakastajan luota, jota yleensä pidettiin juuri -semmoisena, mikä hän oikeastaan olikin, nimittäin houkkiona, narrina. -Eikä sen päivän jälkeen tämä kopea kirjuri enää vaivannutkaan Annia -lemmenloruillaan sanoiksi puettuina. - -Mutta kerran joutuu paulaan viisaskin, eikä ole hyvä tulta pitää -leikkikalunaan, vaikkapa vaan se olisikin semmoista tulta, jota tuo -veitikkamainen rakkauden jumala salaa sytyttelee meidän sydämiimme. Hän -tavallisesti kostaa kaikki naurut ja pilkat sillä tavalla, että nauraja -itse joutuu naurettavaksi, pilkkaaja pilkattavaksi hänen tenhovoimansa -vaikutuksesta ja sen ainaiseksi orjaksi. Niin sanovat runoilijat ja -tottapa kai he sanovat oikein, koska runollisuus on taivahinen lahja. - -Kauan oli Anni jo nauranut ja pilkannut kosijoitaan, mutta viimein -tarttui hän kuitenkin kiini. Olipa rankka Lokakuun ilta, kun -Karhu-Antti tuli kotiin karhunpyynniltään. Tämä oli taaskin yksi niitä -harvoja kertoja, jolloin hän sai vammoja mesikämmenen kanssa -painiessaan; suurella vaivalla pääsi hän liikkumaan, niin hartaasti oli -häntä otson tukevat raajat syleilleet. - -Hänen mukanaan tuli eräs nuorukainen, jota Anni ei ollut ennen -milloinkaan nähnyt. Mutta kun hän sai kuulla hänen nimensä, tiesi hän -kuitenkin, että vieras nuorukainen oli myöskin karhuntappaja, jopa -melkein yhtä urhoollinen ja kuuluisa kun Antti, niin nuori kuin hän -vielä olikin. Pekka oli hänen nimensä ja sen kuultuaan matki Anni sitä -huomaamattansa usean kerran -- ja olihan se oikein hullunaikaista ja -naurettavaa. - -Antti tuli kotiin ontuen Pekan nojalla. Kun Vappu ja Anni syöksyivät -pirtistä häntä vastaan surkeasti valittaen hänen onnettomuuttaan ja -kärsimystään, jota veriset haavat tuottivat jo puoleksi nääntyneelle -ukko raiskalle, kääntyi Antti heidän puoleensa ja lausui: - -"Häntä saamme kiittää siitä, että vielä näemme toisemme". Vappu -lahjoitti nuorelle metsästäjälle semmoisen kiitostulvan, josta ei -loppuakaan tahtonut tulla, mutta Anni ei lausunut ainoatakaan sanaa. -Hän joka ennen oikein mielityönään piti pilkata ja nauraa seudun -nuorukaisia, hän joka ei ennen näyttänyt omaavan ainoatakaan vakavaa -sanaa, hän seisoi nyt hämillään eikä edes kiittänyt isänsä pelastajaa; -mutta seuraavana yönä hän jo uneksui hänestä jotakin niin omituista -- -ja olihan se vieläkin hullunaikaisempaa ja naurettavampaa. - -Uneksia tuommoisista nuorukaisista, sehän oli Annille oikein -kiusallista ja niin harmittavaa, että hän olisi mielellään suonut -kaikki nuorukaiset vaikkapa Näsijärven yksinäisimpään ja autioimpaan -saareen kaikki, kaikki, arveli hän, paitsi jos juuri -- Pekka saisi -jäädä pois. - -Mikähän se oli, joka Annin tuommoiseksi teki? Olihan se jotakin -erinomaista ja hullunaikaista ja vielä niin naurettavaa. Aika, joka -kaikki selvittää, salaisimmatkin asiat selvitti tämänkin. - -Tuskin oli kuukausi kulunut ennen kuin Anni jo oli muuttunut aivan -toisellaiseksi. Ennen oli hän ollut vallattomin viiripää koko seudulla, -nyt oli hän varsin vakava, etsi usein yksinäisyyttä ja näytti -perinpohjin miettivän jotakin sangen tärkeätä seikkaa, jota hän -kuitenkaan ei näyttänyt selville saavan. Tämä muutos antoi, miten -varsin luonnollista olikin, juoruakoille hyvin paljon arvelemista, ja -tuo herra houkkio, seurakunnan kirjuri, entinen nimismies näette, luuli -ihan varmaan, että Anni nyt parhaillaan teki perinpohjaista parannusta -ja ihan vilpitöntä katumusta siitä suuresta hulluudesta, johon hän oli -tehnyt itsensä vikapääksi hyljätessään hänen sydämensä, tavaransa, -arvonsa ja sanalla sanoen koko kunnon köntyksen. - -Mutta eräänä päivänä tuli hän huomaamaan, miten surkeasti hän oli tässä -luulossansa erehtynyt. Hän, näette, tapasi Annin Pekan seurassa, ja kun -hän näki nuo hartaat ja rakkaat silmäykset, joita nämä onnelliset -vaihtoivat keskenänsä, katosi tämä hänen arvelunsa, joka hänestä tuntui -niin erinomaisen mukavalta ja ihan asianmukaiseltakin. - -"Mutta minä kostan", jupisi tämä entinen oikeuden arvoisa palvelija. -"Kärsiä semmoista tuollaiselta raukalta, joka on köyhä kuin vaivainen, -jolla tuskin on vaatteet yllä, se on liian paljo, sitä ei saata jättää -kostamatta. Onhan tyttö ihan köyhä, köyhin mitä saattaa ajatella ja -Karhu-Antin pirtti matalin koko kylässä ja -- -- mutta", jupisi hän -melkein vasten tahtoaan, "tuo heitukka on niin kaunis ja se onkin pahin -seikka, sillä se palkitsee suureksi osaksi sen, että hän ei mitään saa -vanhemmiltansa". - -Hyvin mustasukkaisena ollen seurasi hän salaisesti Pekkaa ja Annia, ja -kun nämä häntä huomaamatta istuivat kaatuneen puun tyvelle, kätkeysi -vakoja tiheään pensaasen muutaman kyynärän matkaa heistä. - -Täällä kuuli hän selvästi, miten nuo onnelliset puhuivat -rakkaudestansa, miten he menevät naimisiin ja miten he sitten yhdessä -alkavat asua Pekan pienessä mökissä, minkä hän oli saanut perinnöksi -isältänsä, ja silloin he eivät tienneet rajoja ihastukselleen, -ajatellessaan miten onnellisia he tulisivat olemaan tuossa pienessä -kodissaan. Annin posket punastuivat tuon tuostakin ja hänen kauniit -silmänsä säihkyivät ilosta tätä ajatellessaan, samalla kun koko asia -tuntui hänestä niin hullunaikaiselta ja naurettavalta, mutta eihän sitä -käynyt enää mitenkään muuttaminen. Kaiken tämän voi tappiolle jäänyt -mustasukkainen kosija kuitenkin vielä suurella vaivalla kärsiä, mutta -kun tuo keijukainen kaunosilmä ylen onnellisena nojautui vasten Pekan -sarkanuttua hänen rintansa kohdalla ja tämä rohkea nuorukainen painoi -hehkuvan suutelon hänen ruusuhuulilleen, silloin joutui kätkeytynyt -vakoja raivoonsa. Hän vannoi kostoa, toivoi onnettomuutta ja kirousta -tuolle onnelliselle kilpakosijalleen ja ähkyi ja väänteleikse -tuskissaan kuin käärme muurahaispesässä. Siitä syntyneet rauskahdukset -havahduttivat Annin huudahtamaan: - -"Mitä se oli?" - -"Mikä sitten?" kysyi Pekka. - -"No, etkö sinä kuullut mitään?" - -"Mitäs minä olisin kuullut sitten?" - -"Jotakin rapinaa tuolla takanamme". - -"Vai niin", vastasi Pekka tyynesti, "kentiesi siellä oli sitten joku -kettu tahi jänis". - -"Taikka karhu!" lisäsi Anni ja katseli pelokkaana ympärilleen. - -"Niin", jupisi herra kirjuri itseksensä, "jospa soisi korkea kostaja -minun tällä hetkellä muuttua karhuksi; silloin repisin teidät -tuhansiksi kappaleiksi, jotta vaan ette saisi toinen toistanne -- -An-nin-kin", lisäsi hän, koetellen sydämensä tykytystä. - -Tämän ajatelmansa jälkeen katsoi tämä entinen oikeuden palvelija -kuitenkin parhaaksi olla karhuksi muuttaimatta ja jäi siis alallensa. -Hän ei pelännyt Pekkaa, mutta olisihan ollut häpeällistä, jos hän olisi -ilmaissut itsensä ja yleisö olisi saanut tietää hänen sillä tavalla -vakojana olleen. Sitä hän ei olisi millään ehdolla suonut ja sen tähden -olikin hän vaiti kuin muuri ja makasi niin liikkumatonna kuin jos hän -olisi ollut sidottu kovimmilla kahleilla. Tällaisessa epämukavassa -asennossa sai hän olla enemmän kuin tunnin, jonka lisäksi hän vielä -kaiken kurjuuden päällisiksi sai kuulla seuraavan keskustelun, joka -vielä enemmän lisäsi hänen raivoansa: - -"Onko se totta, että nimismieskin on sinua kosinut, ystäväni?" kysyi -Pekka, nimittäen muiden mukaan virkaheittoa vielä hänen entisellä -arvonimellään. - -"On". - -"Tuota hölmöä! No, mitä vastasit hänelle?" - -"Hölmökö minä olen?" jupisi vakoja itsekseen hampaidensa välistä; -"varopas vaan, sinulle en tee ainoatakaan velkakirjaa, vaikka kaikki -sillä saamasi rahat lupaisit minulle, en", lisäsi hän, sillä hän se -oli, joka teki kaikki paikkakunnan velkakirjat niin kuin muutkin pienet -kirjoitukset. - -"Voithan sen arvatakin", vastasi Anni. - -"Kyllä, kyllä; sinä et huolinut hänestä, koska nyt istut tässä minun -rinnallani". - -Anni nyykäytti päätään myöntymyksensä osoitukseksi ja jatkoi sitten: - -"Tiedätkö, Pekka, että kaikki ihmiset pitävät täytenä narrina tuota -nimismiestä?" - -"Etkö sinä ole sitä ennen tiennyt", kysyi Pekka nauraen. "Koko -pitäjäässä ja vielä muuallakin, missä hän vaan tunnetaan, pidetään -häntä semmoisena ja sen tähdenhän virkakin häneltä vietiin". - -"Narrina, täysi narri", matki kuuntelija katkerasti itsekseen, "ette -ole vertaisianne parempia, sillä ette ymmärrä, mikä on herra; ja -kaikkia herrojahan talonpojat narreina pitävät, siksi kun eivät tiedä, -mitä on herrana oleminen. Jospa tietäisit sinäkin -- sinäkin Anni, mitä -olisi olla herrana -- tahi oikeammin rouvana, sillä rouva kai sinusta -olisi tullut minun hyvästä suomastani, niin etpä tosiaankaan istuisi -tuon tuhmeliinin suudeltavana, mutta sinä et tiedä, sinäkin olet tuhmaa -sukua, talonpojan sukua". - -Näin arveli kiukkuisena kuuntelija, kilpakosija, ja vähältä oli, että -hän ei joko karhuna tahi edes ihmisenä syöksähtänyt esiin puolustamaan -itseänsä noita tuhmia syytöksiä vastaan, sillä hän oli niin ylpeä ja -kopea kuin nimismiehen sopiikin olla vielä viratonnakin. Viimein hän -kuitenkin rauhoittui ja koki antaa anteeksi noille onnettomille, jotka -eivät mitään tiedä, ja kuitenkin puhuvat. - -Kun sitten Pekka ja Anni rinnakkain taas kotia kohden kulkivat, hiipi -vakoja lakkaamatta heidän jäljessänsä ja joka kerran, kun hän puiden -välitse sattui näkemään, miten armahasti Anni silmäili tuota tuhmaa -talonpoikaa, Anni, joka olisi saattanut niin silmäillä herraakin, pisti -se häntä sydämeen kuin tikarin terä. Niin, saatatte uskoa, että hän oli -suuremmassa tuskassa ja että hän hikoili monin kerroin enemmän, kuin ne -köyhät raukat, joilta hän ennen kävi maksuja ryöstöllä ottamassa. Eikä -hän ollutkaan tunnettu miksikään taipuvaiseksi mieheksi, ja -väitettiinpä hänen usein pilkanneen vielä niitäkin, joilta hän ankaran -lain mukaan otti viimeisetkin huonekalut tahi jotka hän talvi-sydännä -ajoi puoleksi alastonna lapsineen päivineen kurjasta mökistänsä -paukkuvaan pakkaseen. Hän oli ollut, sanalla sanoen, oikea talonpoikain -rääkkääjä, jonka tähden häntä yleensä inhottiin ja vihattiin vielä -viratonnakin ollessaan, mihin ikänä hän sattuikaan. Ja tätä vihaa ja -sen lisäksi vielä halveksimista viritti hän kopealla käytöksellään -vielä virkaheittonakin sillä hän yhä tahtoi olla ensimäisellä -istuimella tavallisten ihmisten seurassa ja uskoi todella olevansa -yhteiskunnan tikapuilla yhtä askelelta ylempänä kuin he. Mutta hän oli -niin kuin entisen nimismiehen ja "viisaan ihmisen" tuleekin olla, -matelevaisuuteen asti nöyrä ja imarteleva niitä kohtaan, jotka hän -uskoi itseänsä ylhäisemmiksi. - -Sen tähden hänen kohtalonsa rakkausseikoissakin oi kostaa entisistä -teoistansa, ja saatatte olla varmoja siitä ettei kukaan tuntenut mitään -sääliväisyyttä, huomattuaan hänen mustasukkaisuutensa, vaan päin -vastoin pidettiin hän semmoista hyvin ansaitsevana. - -Kun Pekka oli seurannut Annia kotiin ja vähän aikaa viipynyt pirtissä, -mistä Karhu-Antti, joka jo usean kerran iii ilmoittanut hyväksyvänsä -nuorten rakkauden, saattoi häntä vähän matkaa vilkkaasti keskustellen -hänen kanssaan luultavasti tuosta tulevasta nuorten asunnosta, niin -kuin vakoja arveli -- jäi hän yksiksensä kulkemaan kotiansa kohden. - -Verkalleen vaelsi hän pää rintaansa kohden vaipuneena pientä kotiansa -kohden, ja hän mietti itsekseen, miten hauskaa ja iloista elämä sitten -ollee, kun Anni hänen kansaan asumaan tulee ja alkaa emäntänä hallita -hänen matalassa majassaan. Kaikki tulisi olemaan aina järjestyksessä ja -puhtaana, sillä Anni ei rakastanut mitään enemmän kuin järjestystä ja -puhtautta, ja kun Pekka sitten iltasilla tulisi kotiin saloilta ja -halmeilta uupuneena, olisi häntä vastassa pari kauniita silmiä -herttaisine silmäyksineen; tuo ruususuukkonen lausuisi hänelle -tervehdyksen ja pari pyöreätä kättä kietautuisi hänen ympärilleen, ja -sitten tuo suukkonen ruusuhuulineen tulisi niin, niin lähelle hänen -omia huuliansa ja -- kukapa sitä kaikkea saattaa edeltäpäin arvatakaan! - -Näitä ajatellessaan kohotti Pekka päänsä ja ilon huokaus nousi hänen -rinnastaan ja puhkesi sanoiksi hänen huulillaan. - -"Oi, jospa niin tapahtuisi, jospa se jo pian tapahtuisi! Oi, miten -onnellisia me sitten olisimme!" - -"Ha, ha, sinäkö tulet onnelliseksi, sinäkö?" parkasi samassa häntä -seurannut vakoja korkealla äänellä, ja kun Pekka seisahtui, oli entinen -nimismies hänellä edessään synkkine Kainin kasvoineen. - -"Sinäkö tulet onnelliseksi, sinäkö?" matki tuo kiivas kilpailija -ivallisesti nuorukaiselle. "Sinäkö, sinäkö?" - -"Niin, niin, juuri minä", vastasi Pekka, kun hän ensin oli selvinnyt -hämmästyksestään, jonka tuo niin odottamaton kohtaus hänessä vaikutti. -"Juuri minä". - -"Millä tavalla, jos on lupa kysyä?" soperteli ilmestynyt vakoja vielä -yhtä ivallisesti. - -Pekka oli hetken vaiti. Ilmaisisiko hän kaikki? - -"Niin", mietti hän itsekseen; "parempi on sen tehdä ensiksi kuin -viimeiseksi". Hän sen kumminkin pian saisi tietää ja sanoisi sen -minulle. Hän lausui siis kovalla ääneltä: "Minä tulen onnelliseksi -Karhu-Antin Annin kanssa". - -Vaikka entinen nimismies kyllä tiesi saavansa tämän vastauksen, pysyi -hän kuitenkin välttävällä tuulella siksi kun hän kuuli mainittavan -Annin nimen. Se ilo, joka ilmausi tuon onnellisen kilpailijan kasvoilla -ja silmäyksissä, sepä pisti onnetonta kilpailijaa ja saatti hänet vielä -pahaakin pahemmalle tuulelle. Kiukussaan oli hän vähällä ilmaista -olleensa heitä salaa vartioimassa, mutta oikealle ajalla tuli hän -miettineeksi asiaa ja oli tosin vaiti siitä. Sen sijaan lausui hän -pahanilkisesti kasvojaan väännellen: - -"Niin, minä tiedän kyllä sen, että sinä jo kauan olet katsellut Annia -mielivillä silmin, mutta..." - -Pekka vaan tirkisteli häntä. - -"... mutta", jatkoi hän, asettuen uhkaavaan asentoon Pekan edessä, -"mutta sinä et häntä kuitenkaan saa". - -"Minäkö en häntä saa?" kertoi Pekka pitkäveteisesti. "Minäkö?" - -"Sinä kuulit sanani". - -"En, niitä en oikein kuullut", vastasi Pekka ärtyisesti. Hänen verensä -alkoi kiivaammin liikkua. - -"Sinä et saa Karhu-Antin Annia vaimoksesi!" parkasi onneton kilpailija -ja polki maata jalollaan. - -"Sepä tapahtuukin", lausui Pekka rauhallisella luottamuksella. "Kun isä -Antti on itse ilmoittanut suostumuksensa avioliittoomme ja Anni on -minun kanssani samaa mieltä, niin olisipa somaa nähdä sitä, joka sen -estäisi!" - -"Ha, ha", ilkkui entinen oikeuden palvelija; "minäpä tiedän yhden -semmoisen, minä!" - -"Kenen sitten, hyvä herra?" - -"Oman itseni". - -"Itsesikö?" - -"Niin, niin, juuri itseni, kuulethan sen!" - -Nuo kaksi kilpakosijaa olivat kahden metsässä. Ei mitään ääntä, paitsi -lehtien rapinaa tuulen puhaltaessa, kuulunut heidän korviinsa. Ei -yksikään ihmissilmä heitä nähnyt. - -Pekka astui lähemmäksi vastustajaansa, katsoi terävästi häneen ja -sanoi: - -"Mitä tarkoitat sanoillasi?" - -"Mitäkö tarkoitan", vastasi herrasmies yhtä ivallisesti kuin ennenkin, -"etkö ymmärrä sitä, tuhmeliini?" - -"En". - -"Sittenhän olet tuhma, suurempi narri kuin minä..." - -Etemmäksi ei ennättänyt hän, sillä samassa loikoi hän pitkin pituuttaan -maassa. Korvapuusti, niin ankara, että kaiku siitä kauvan kierteli -hongikossa, oli äkkiä saattanut hänet siihen asentoon. - -Ikään kuin joustimilla varustettuna hyppäsi hän heti jaloilleen. - -"Sinä löit kunniallista kruunun palveluksessa ollutta miestä", ärjyi -hän kiukusta tulipunaisena; "siitä joudut sinä kovasti kärsimään!" - -"Oh, ei hätää, onpas herra virkaheitto, ja olemmehan täällä kahden -metsässä", arveli Pekka. "Minä en olekaan niin tuhma kuin luulet, sinä -herrain kumartaja". - -Näin sanoen antoi hän vielä hänelle toisen kunnon kolauksen toiselle -korvalle, niin että hän vielä entistä hartaammin suuteli meidän -kaikkien äitiämme maata. Kun hän sitten vielä oli antanut maassa -matelevalle ystävälleen muutamia totuuden lauseita kotiläksyksi, lähti -hän kiireisin askelin kotiansa kohden kulkemaan, jättäen onnettoman -kilpailijan oman onnensa nojaan. - -Nuo ankarat korvapuustit herättivät niiden saaneessa nuorta -karhuntappajaa kohtaan tarpeellisen kunnioituksen, jota häneltä siihen -asti oli puuttunut, ja hänelle oli nyt päivän selvää, että Pekan kanssa -ei ollut terveellistä antautua kilpailemaan ruumiin voimilla. Mutta -olihan käsillä muitakin, paljoa vaarallisempia aseita, esimerkiksi -kavaluus, siihen oli hän hyvin perehtynyt jo virkamiehenä ollessaan. - -Harmista halkeemaisillaan nousi hän ylös niin pian kuin hän huomasi -Pekan kadonneen nähtävistänsä. Kun hän sitten oli varistellut -vaatteistaan tomun ja roskat, mitkä maasta olivat niihin tarttuneet, -alkoi hänkin pitkillä askelilla mitata kotimatkaansa. Oltuansa yön -siellä kovin sekaisilla tunteilla ja sangen epätasaisella sydämen -tykytyksellä lähti hän matkalle Tamperetta kohden pitkin tuota alussa -mainitsemaamme mutkaista maantietä. Mitä lähemmäksi hän ennätti -kaupunkia, sitä hehkuvammin leimusi koston tuli hänen silmissänsä, ja -kun hän viimeinkin näki edessään kaupungin matalat puurakennukset ja -kuuli kosken pauhaavan kaukaisen ukkosen äänellä, huudahti hän -itseksensä: - -"Sen täytyy onnistua, Annia hän ei kuitenkaan ikinä saa!" - -Venäläisen etuvartijan kysyttyä hänen asiaansa, vastasi hän haluavansa -puhua kapteini Konoffskin kanssa. - -"Hän on tuolla", vastasi jääkäri ja osoitti erästä pitkää, laihaa -upsieria, joka verkalleen kulki katua pitkin. - -Pian saavutti hän venäläisen, jonka hän oli tullut tuntemaan jo pari -viikkoa sitten Tampereella käydessään; hän siis antautui heti -vilkkaasen keskusteluun hänen kanssaan. Loppu oli semmoinen, että -Konoffski puheen päätökseksi löi kättä kumppanilleen, nyykäytti päätään -ja lausui sanojaan tavotellen: - -"Myö tullah, myö tullah". - -Siihen oli entinen nimismies nähtävästi tyytyväinen, sillä kun hän -vähän kaupungissa viivyttyään taas käänsi hevosensa pään kotipuolta -kohden, loisti vahingon ilo hänen kasvoillansa ja hän jupisi tuon -tuostakin: - -"Enpä olisi parempaa kostoa voinut keksiä. Nyt on tyttö minun -viimeinkin. No kuinkas muuten, miten se sopisikaan, että herrasmies -jäisi kosiessa tappiolle tuhman talonpojan tähden; hei; kotia kohden, -ruuna!" - - - - -IV. - - -Pari päivää oli jo kulunut siitä kun entinen nimismies kävi -Tampereella. Mustassalahdessa, Näsijärven rannalla kaupungin -pohjoispuolella, piileksi parvi venäläisiä sotamiehiä kapteini -Konoffskin johdolla, varroten venettä Teiskon puolelta, sen kun avun -etsijä oli sinä päivänä luvannut heille toimittaa. Jopa tuonne -korkealle kalliolle näkyi noin kymmenhankainen vene vilisevän -Näsijärven sinertävillä aalloilla ja pyrkivän samaa lahdelmaa kohden. -Sepä olikin juuri toivottu alus, jossa istui muutamia Teiskon eukkoja -soutaen piimä- ja maitolastia Tampereelle, missä heidän kehoittajansa, -entinen nimismies, oli kertonut venäläisten maksavan semmoisesta -tavarasta äärettömät hinnat, jos nimittäin naiset sitä heille vievät; -miesten ei sinne olisi hyvä lähestyä, sillä silloin menevät tavarat -ilmaiseksi ja myyjät viedään rekryyteiksi Venäjän väkeen. - -Eukot ennättivät rantaan ja astuivat maalle veneestänsä, varroten -kehuttuja auliita ostajiansa. Pian ilmestyikin tähän asti piileksinyt -parvi sotamiehiä, jotka akkain suureksi hämmästykseksi aivan avuliaasti -nostelivat kaikki astiat veneestä maalle. Mutta sen tehtyänsä -käyttäytyivät he tulleiden mielestä varsin sopimattomasti, he kun itse -astuivat kursailematta veneesen ja lähtivät ulapalle aukealle, jättäen -akat epämääräiseksi ajaksi tervehtimään kaupunkilaisia tuttaviansa. - -"Herra'jesta noita ryssiä, mitä tekivät!" parkuivat eukot tuskissaan, -käsi otsalla katsellen rantakivillä, miten heidän veneensä kiiti kotia -kohden, vaikka he itse rannalle jäivät, "eivätkä ottaneet edes mukaansa -meitä!" -- ja kyyneleitä vieri eukkojen poskille. - -Pian oli kuitenkin kapteinin joukko joutunut ulapan yli, mihin entinen -nimismies oli heitä kehoittanut ja luvannut runsaat määrät ruokavaroja -vaivain palkinnoksi. Ja Rajevskilla oli tätä huvimatkaa vastaan -kaikista vähimmän ollut sanomista, sillä nälkä alkoi jo tulla -tuntuvaksi, ruokavarat olivat vähenemistään vähenneet. Rauhalliset -Teiskon rannikot saivat siis yht'äkkiä vieraita, jotka varsin -kursailematta käyttivät hyväksensä kaikkia, mitä syötäväksi kelpasi. -Sillä kerralla he kuitenkin pian palasivat takaisin, tullaksensa -paremmin varustettuina toisen kerran, vieläpä useamminkin, jos jotakin -otettavaa seudulla riitti. Kauhulla näkivät siis asukkaat viimein -itsensä pakotetuiksi kätkemään tavaransa ja pakenemaan itse -piilopaikkoihin. - -Hyvin ihmettelivät asukkaat, kuu he näkivät entisen nimismiehen asuntoa -säästettävän, vaikka kaikkien muiden saatavilla oleva omaisuus -korjattiin veneisiin ja vietiin Tampereelle. Suuremmaksi tuli kuitenkin -vielä ihmettely, kun nähtiin tämän herran julkisesti ja ilman mitään -vaaraa seurustelevan venäläisen kapteinin kanssa. - -"Hän on kavaltaja", sanoivat kaikki. - -"Niin, se näkyy kyllä", lausui Karhu-Anttikin, joka äskettäin oli -saapunut kotiinsa karhunajosta, jossa hänellä, sen mukaan kuin hän -salaisesti puhui ystävilleen, oli ollut semmoinen arvaamaton onni, että -hän, paitsi karhua, kotia lähetessään oli saanut ampua myöskin pari -venäläistä jääkäriä, jotka kokivat saavuttaa Paavolan lampaita pienessä -metsämoisiossa, johon ne olivat piiloon viedyt. "Mutta", jatkoi hän ja -hänen mustat silmänsä salamoivat, "hänen aikansa on kyllä pian tuleva, -sillä minä tiedän, että vanhurskas kostaja kostaa kaiken vääryyden ja -väkivallan." - -"Mutta sinun täytyy paeta meidän mukanamme, muutoin kentiesi menetät -henkesi," muistutti eräs Paavolan rengeistä, joka Antin mökin ohitse -kiirehti metsään pakomatkalle. - -"Paetako? Oletko hullu?" - -"En ole mikään hullu... mutta..." - -"Ei mitään muttaa", keskeytti vanha karhunkaataja urhokkaasti. "Minä -jään mökkiini". - -Ja kotiinsa jäikin Karhu-Antti perheineen. - -Heti venäläisten käyntinsä aljettua rupesi entinen nimismies Pekkaa -väijymään. Päivät ja yöt hiipi hän tuon nuoren metsästäjän pienen -pirtin ympärillä muutaman sotamiehen keralla, jotka hän oli saanut -kapteinilta avuksensa. Mutta Pekka, joka oli saanut vihiä asiasta, -karttoi heitä varovasti. Kerran oli hän kuitenkin vähällä joutua -väijyjäin paulaan. - -Eräänä iltana olivat Pekka ja Anni kohdanneet toinen toisensa ja kauan -miettineet, miten he saattaisivat välttää kaikki ne väijymykset, joita -tuo onneton, tappiolle jäänyt kosija näytti heitä vastaan niin suurella -uutteruudella toimittelevan. Sitte oli Pekka saattanut armahan Anninsa -kotiin. - -Juuri kun hän sitten hiipi kohden Toijalaa, jossa hän oli itselleen -etsinyt varman piilopaikan, kuuli hän äkkiä viheltävän äänen -läheltänsä. Silmänräpäyksessä viskautui hän tiheään pensaasen, jossa -hän katsoi voivansa olla hyvässä kätkössä. - -Kolme henkilöä läheni häntä. Siinä oli hänen kilpakosijansa, venäläinen -alaupsieri ja sotamies. He seisahtuivat sen pensaan viereen, missä -Pekka parhaallaan varustautui puolustaimaan viimeiseen veripisaraan -asti. - -Kun johtaja, Pekan kilpaveli, oli hetkisen katsellut ympärilleen, -lausui hän: - -"Oletteko varmoja siitä, että näitte tässä äsken semmoisen henkilön, -josta olen teille puhunut?" - -"Ihan varmaan", vastasi alaupsieri, antaen painon kummallekin sanalle. - -"Ja hän oli yksin?" - -"Niin kuin jo äsken sanoin", lausui alaupsieri taas painokkaasti. "Hän -ei ollut yksin, vaan hänellä oli seurassaan kaunis tyttönen, kaunis -tyttönen, sanon minä, oikea keijukainen, eikä sitten ole enempää kuin -kymmenen minuttia", ivaili venäläinen vasten naamaa tuolle -mustasukkaiselle rakastajalle. - -"Mene hiiteen!" arveli tämä ja koki näyttäytyä välinpitämättömältä. -Kuultavasti lausui hän; "Tytöstä minä viisi piittaan, mutta miehen -tahtoisin halukkaammin käsiini". - -"Tyttösen tähden", lisäsi venäläinen. "Mutta minä luulin nähneeni -häntä jo puristettavan sangen lähelle seuraajansa sarkanuttua, ja -olinpa vielä näkevinäni, että tuon sarkanuttuisen huulet kävivät -tyttösen huulia hiukkasen lähemmäksi kuin hänen karkea nuttunsa", -jatkoi hän ilkkuen, tarkastellessaan, mitä se vaikuttaisi kuulijassa. - -"Se ei tähän kuulu", vastasi puhuteltu kiivaasti. "Kapteeni Konoffski -on käskenyt teitä tottelemaan minua ilman mitään ivapuheita". - -Tämä nuhde auttoi; venäläinen vaikeni heti. Käskijä jatkoi: - -"Näitkö, mihin päin he menivät?" - -"Paavolaan". - -"Oletko varma siitä?" - -"Olen". - -"Hyvä, sitten me käymme heidän jäljessänsä". - -"Hetikö?" kysyi alaupsieri ja näytti tyytymättömältä. - -"Ihan heti. Jos sinua ei haluta, niin saat jäädä, minä menen yksinäni". - -Mutta se ei venäläistä miellyttänyt. Kun hän oli ottanut kulauksen -taskumatistaan, joka hänellä oli mukanansa, ja antanut siitä vähän -kumppanilleenkin, näytti hän heti myöntyvän. - -"Nyt olen valmis", lausui hän. - -Mustasukkainen kostaja lähti molempine kumppaneineen Paavolaa kohden -astumaan. Mutta he eivät ennättäneet monenkaan kyynärän päähän, ennen -kuin metsästä ilmestynyt mörisevä mesikämmen sulki heiltä tien. Kaikki -kolme tarkastelivat hämmästyneinä toistansa. - -"Nythän olemme kauniisti joutuneet paulaan", arveli entinen nimismies -itsekseen ja koko hänen ruumiinsa vapisi kuin haavan lehti. "Ja minä -joka en eläissäni ole karhua ampunut!" - -Pekasta tuntui erinomaisen hauskalta nähdä, miten hänen parahiksi -ennättänyt ystävänsä, karhu, ryntäsi hänen väijyjäänsä ja hänen -seuralaisiansa vastaan. Nämä viimeksi mainitut eivät varronneet tämän -odottamattoman vieraan lähemmäksi tuloa, vaan pötkivät kiireesti tien -oheen sen mukaan kuin heidän pelosta horjuvat jalkansa ennättivät -liikkua; mutta entisen nimismiehen jäsenetpä eivät enää totelleetkaan -hänen tahtoansa, vaan kauhusta lähes jähmettyneenä jäi hän melkein -paikallensa, parkuen kumppaneitansa seisahtamaan, joka kuitenkin näytti -ihan turhalta vaivalta. - -Kun mesikämmen, joka nähtävästi oli jostakin syystä kovin ärtynyt, -kahdella jalallaan kulki edessään parkuvaa miestä kohden irvistellen -niin että hampaansa suusta näkyivät, veti Pekka melkein tietämättään -pyssynsä hanan ylös. - -"Onpa sääli tuota kurjaa", lausui hän itsekseen. "Voisin kyllä karhun -antaa puristella hänet hengettömäksi, mutta se ei olisi oikein tehty. -Tuon raukan täytyy saada elää siksi, että saan hankkia koston hänen -kurjasta kavalluksestansa". - -Mitä lähemmäksi läheni karhu uhriansa, sitä kauhistuneemmaksi tuli hän. -Polvensa voivat häntä tuskin kannattaa enää. - -"Herra auta!" soperteli tuo kehno houkkio ja koki ojentaa pyssyänsä, -joka hänelläkin oli mukanaan, kentiesi enemmän tavan vuoksi kun -turvana, mutta se putosi hänen värisevistä käsistään kun karhu oli enää -vaan parin kyynärän päässä hänestä. Tuon entisen talonpoikain -rääkkääjän loppu näytti olevan jo lähellä, niin hän ainakin itse luuli. -Tuossa kauheassa tuskassansa, joka yhä näytti hänessä enemmän valtaa -saavan, vaipui hän polvilleen maahan ja ojensi vaistomaisesti käsiänsä -kohden karhua, joka heti pysähtyi ikäänkuin ihmettelemään ja häpeemään -sitä, että häntä tuolla tavalla rukoiltiin. - -Miten perin vakainen seikka olikin, ei Pekka kuitenkaan voinut pidättää -nauruansa kun hän näki, miten heikkona ja horjuvana tuo kopea, -urhoollisuudestaan kerskunut mies kohtasi todellista vaaraa. - -"Oh, saatathan hetkisen kärsiä", jupisi hän itsekseen ja piti tarkalla -silmällä karhua. "Tulethan vähän lauhkeammaksi tuostakin pulasta -päästyäsi". - -Viimein näytti metsän kuningas kyllästyneen tuommoiseen leikkiin, alkoi -hurjistua, pudisti suurta päätänsä ja mörisi vielä kovemmin kuin ennen -sekä astui lähemmäksi tuota outoa armonanojaa, joka siitä niin -hämmästyi, että hän kokonaan menetti tuntonsa ja kaatui selälleen -maahan. - -Nyt laukasi Pekka. Luoti sattui oikeaan kohtaan. Mesikämmen kääntyi -ärjyen ympäri, irvisteli hampaitaan ja keikahti maahan kyljelleen. - -Paukaus oli herättänyt pyörtyneenkin. Hän hyppäsi ylös kuin nuoli ja -siinä seisoivat taas kilpakosijat silmä silmää vasten kuolleen metsän -kuninkaan kummallakin puolella. - -Äsken vaarasta pelastettu riitaveli oli kuitenkin kovin surkean -näköinen. Hän tuskin uskalsi luoda silmänsä Pekkaan, muistaessaan, -miten kurjan heikko hän oli ollut äskeisessä vaarassa. - -Pekka taas tarkasteli kilpailijaansa pilkallisilla silmäyksillä. -Hetkisen kuluttua lausui hän: - -"Sinä vainoot minua, ja äsken oli vielä apunasi kaksi venäläistäkin -minua etsimässä. Kavaltaja, parempi olisi ollut, jos olisin antanut -karhun puristaa sinut hengettömäksi. Mutta sinä saat elää siksi, kun -saavutat määräsi. Kyllä löydän sinut vielä, ole varma siitä. Luoti -tuosta tuliputkesta" -- hän osoitti pyssyänsä -- "voi yhtä hyvin -kohdata kehnoa kavaltajaa kuin karhuakin". - -Tämän sanottuansa käänsi hän selkänsä tuolle kehnolle kavaltajalle ja -kiirehti matkaansa. - -Kilpakosija seisoi hetkisen karhun vieressä ja silmäili Pekan jälkeen. -Äkkiä pisti hänen päähänsä pirullinen ajatus samassa kun paenneet -venäläiset arkamaisina hiipivät johtajansa luoksi. Hän näki vielä Pekan -reippaasti astuvan eteenpäin; kiireesti nosti hän pyssyn poskelleen ja -kuulan, jota hän heikkoudessaan ei uskaltanut laskea karhuun, kun tämä -suoraan tuli häntä vastaan, lähetti hän nyt kohden karhun kaatajaa ja -omaa pelastajaansa, joka hänet oli rauhaan jättänyt! - -Mutta vielä vapisivat ampujan kädet ja horjui kehno ruumiinsa; -pyssystään lentänyt luoti kohtasi paksua petäjää Pekan lähellä. Nuori -metsästäjä katsahti taaksensa ja näki vielä pyssyn kavaltajan poskella. -Ensimäinen mietteensä oli kääntyä takaisin ja ilman sääliä, ilman armoa -lähettää toiseen mailmaan tuo kurja, jonka hän juuri äsken oli -pelastanut karhun kynsistä. - -Jo oli hänen jalkansa ottamaisillaan askeleen aikomaansa suuntaan, kun -hän keksi venäläiset, joiden kummankin pyssyt olivat ojennetut häntä -kohden ja tuo kehno kavaltajakin täytti uudestaan pyssyänsä. - -"Varro, vielä löydän sinut!" huusi hän niin että kaiku hongikosta sen -moneen kertaan teroitti kuulijan mieleen, ja samassa katosi hän metsään -vainoojansa nähtävistä. - -Kiireesti riensivät kaikki kolme vainoojaa saalinsa jälkeen, mutta hän -oli kadonnut, häntä ei mistään löytynyt. Koko yön, vieläpä kappaleen -seuraavaa päivääkin etsittiin kadonnutta suurella ahkeruudella, sillä -runsaasti vakuutti johtaja palkitsevansa väkensä, kahden venäläisen -sotilaan, vaivat, jos hän vaan käsiin saataisiin. Mutta kaikki oli -kuitenkin turhaa, Pekka tunsi seudun ja jokaisen sivupolun paremmin -kuin hänen vainoojansa. Pian oli hän Toijalassa, jossa hän kaksi päivää -varustautuneena vartosi takaa-ajajiansa ja jossa hänellä rantapensaiden -suojassa oli kätkössä pieni veneensä. Kolmantena päivänä, kun mitään ei -kuulunut ja häntä toimettomuus kyllästytti, sysäsi hän aluksensa -Näsijärven läikkyville laineille ja sieltä hän kyllä saattoi pistäytyä -mihin tahansa. - -Kauan ei hänen tarvinnutkaan yksinänsä soudella, sillä jo seuraavana -aamuna kohtasi hän Spof'in veneen, viisitoistahankaisen Ruovedellä -valmistetun aluksen, joka oli tarpeellisesti varustettu pienempiä -kohtauksia varten vihollisten kanssa. Ja uljas ja pulska poika kun hän -näytti olevan, kelpasi Pekka siihen muiden urhojen joukkoon. -Seikkailuistansa hän ei kuitenkaan mitään kertonut, sillä häntä hävetti -puhua kavaltajasta, jolla oli kuitenkin sillä kerralla kotina sama -paikkakunta kuin hänelläkin. Miten jo ennen olemme kuulleet, oli se -vanha Stooli, joka kertoi Karhu-Antin perheen onnettomuuden ja Annin -ryöväyksen. - - - - -V. - - -Kun tuo kiihkoisa kilpailija näki Pekan päässeen käsistään, kääntyi hän -vihasta vavisten Paavolaa kohden. Aurinko oli juuri laskemaisillaan, -kun hän ennätti Karhu-Antin pirtille. Sen rappusilla istui Antti itse, -hänen vaimonsa ja tyttärensä. Lähenijöistä näytti, että heillä oli -jotakin tärkeätä keskusteltavana, sillä kaikki olivat hyvin -innostuneita ja tuon tuostakin osoitti Antti kädellään Tampereelle -päin. - -Kun tulleet olivat hetkisen katselleet istujia ikään kuin pedot -saalistaan, käski heidän johtajansa, entinen nimismies, venäläisten -jäädä paikalleen. Itse kulki hän kiertopolkua pirtin eteen ja oli pian -Antin ja hänen perheensä lähellä. Heti nähtyänsä tämän kiihkoisan -kosijan ei Anni voinut pidättää huudahdustansa, samalla kun hän kävi -lähemmäksi isäänsä ja tarttui häneen kiini. - -Antti ei kauan kursaillut tätä virkaheittoa oikeuden palvelijaa ennen -kuin hän kohoutui jaloilleen ja lausui ankaralla äänellä, silmänsä -vihasta salamoiden: - -"Sanotaan sinun olevan kavaltajan! Onko se totta?" Antti, näette, -niinkuin monet muutkin, nimitti kaikkia ihmisiä sinuksi, seurakunnan -provastiakin, etenkin näin ankaralla tuulella ollessaan. - -Kysymys kohtasi syyllistä niin odottamatta, että hän siihen ei heti -osannut juuri mitään vastata. - -"Noh!" jatkoi Antti, kun vastaus viipyi enemmän kuin hän katsoi -tarpeelliseksi. - -"Näkyyhän se hänestä päältäkinpäin, että hän on kavaltaja", päätteli -Vappu. "Onhan hän vaiti ja siis myöntää sen". - -Nytpä virkosi syytettykin viimein. Vihasta värisevällä äänellä hän -parkasi: - -"Minun ei tarvitse sinulle tehdä tiliä teoistani". - -"Mutta Jumalalle kumminkin", muistutti Anni, joka myös oli jo itsensä -rohkaissut. - -Nuo pari vakavaa sanaa vaikuttivat kavaltajaan. Hänen ilkeä muotonsa -katosi ja hän vaaleni nähtävästi. Mutta tuota kesti vaan niin vähän -aikaa, että se tuskin mainitsemista ansaitsee. Hänen päänsä kohosi -entiseen kopeaan asentoonsa, ylähuulensa työntyi eteenpäin ja ilkeällä -äänellä parkasi hän taas: - -"Minä olen jo sanonut en tarvitsevani tehdä tiliä teoistani teille; -muistattehan sen". - -"Ohhoh, olethan sinä kopea puolestasi", lausui Antti ojentaen itseänsä; -"on ennenkin nähty mokomia virkaheittoja, herra raukkoja, joita on -kauluksesta kiini otettu". - -"Vain niin; sinä uhkaat minua, niinkö?" kähisi herrasmies. "Sitä et -teekään ilmaiseksi". - -"En pelkää sinua, katala kavaltaja", vastasi Antti kovasti. - -Kun tämä kopeilija ei nähnyt pelkillä uhkauksilla mitään voittavansa, -muutti hän äänensä oikein mairittelevaiseksi. - -"Kas niin," lausui hän ja aikoi istautua myöskin rapulle Annin ja Vapun -keskelle, joka ei kuitenkaan onnistunut, sillä Vappu siirtyi lähemmäksi -tytärtänsä ja koki mahdollisuuden mukaan vielä levittää muutenkin jo -hyvin tilaa vaativaista ruumistansa, "mitäpä suotta riitelemme -pikkuseikoista; minulla on sen sijaan hyviäkin uutisia kerrottavina". - -"Mitä sitten?" kysäsi Antti kärkkäästi. "Onko meidän joukkomme -voittanut taas?" - -"Jospa Herra sen soisi!" huokasi Vappu. - -"Toivokaamme kumminkin," ennätti jo Annikin puuttua puheesen ja laski -hurskaasti kätensä rinnalleen. "Jumala ei kuitenkaan tahdo jättää meitä -julmien vihollistemme käsiin". - -Mairittelija ei ollut tätä kuulevinansa, hän jatkoi vaan: - -"Minä toivon sodan loputtua saavani taas viran ja kentiesi nimismiehen -viran sijaan kruununvoudin paikan, ja sitten..." - -"Venäjälläkö sitten?" kysäsi Vappu pistävästi. - -"Venäjälläkö?" kertoi puhuja ja punastui korviansa myöten, sillä pisto -oli liian helposti arvattava. "Ei, vaan täällä Suomessa tietääkseni". - -"Jumala varjelkoon meitä sellaisista voudeista", huokasi Antti. -"Silloin luulisin paljoa paremmaksi olla venäläisten alamaisina". - -"Niin minäkin", lisäsi Vappu. - -Tuolla tavalla kohdeltuna yhtä mittaa, ei tämä entinen nimismies -hetkiseen aikaa osannut mitään sanoa. Kiihkeänä käveli hän siis edes ja -takaisin pirtin edessä ja loi kiukkuisia katseita milloin yhteen -milloin toiseen noista kolmesta henkilöstä. Nämä istuivat vaan -paikoillansa ja alkoivat taas omaa hiljaista keskusteluansa juuri kuin -ei mitään olisi tapahtunut eikä ketään vierasta henkilöä lähelläkään -olisi ollut. - -"Niin", lausui Antti vähää kovemmin, jotta vieras edes ja takaisin -astujakin sen selvästi kuuli, "se on siis päätetty, että teidän häänne -vietetään joulun aikaan. Pekalle on luvattu entiset Veetun torpanmaat -Paavolasta ja nehän ovat teille hyvin sopivat ja onhan Pekalla jo pieni -tupansa johon..." - -"Häätkö?" keskeytti kutsumaton vieras ja asettui hajasäärin seisomaan -Antin eteen. "Mitä tarkoitat häillä?" - -"Pekan ja Annin häitä, tietääkseni", vastasi Antti vakaasti. "Sehän jo -on päätetty asia se". - -"Lienee kyllä teidän keskenne", vastasi herrasmies, ja katkera hymy -ilkkui hänen huulillansa. - -"Tarvittaisiinko siihen jonkun muun päätöstä myöskin?" kysyi Vappu. - -"Tarvitaan kyllä", vastasi entinen nimismies. - -"Kenen sitten?" - -"Minun, tietääkseni". - -Kaikki kolme katselivat toisiansa ihmetellen. Viimein huudahti Antti: - -"Mies on tullut hulluksi, nähdäksemme!" - -Nuo niin päättäväiset sanat suututtivat asianomaista hirveästi. - -"Minäkö hulluksi?" parkasi hän kaikin voimin. "Sinä itse olet hullu, -mutta en minä". - -"Siltä näyttää kumminkin". - -"Niin, hän ei ole oikein viisas, hän", päätteli Vappukin ja nyykäytti -vielä päätänsä asian vakuudeksi. - -"Minä näytän vielä teille, että olen viisas ihminen", ärjyi loukattu ja -laski oikean kätensä Antin olalle; "minä tahdon..." - -"Se on saman tekevä, mitä sinä tahdot, mutta älä tule minua niin -lähelle", lausui Antti jotenkin ankarana, "taikka lähetän sinut sinne, -missä saat tahtosi tarkemmin tietää". - -"Minunko, minunko sinä lähetät?" huusi entinen oikeuden edusmies. -"Varro, varro, niitä sanojasi saat vielä katua!" - -Samassa nosti hän pienen pillin huulilleen ja puhalsi siihen niin että -se antoi viheltävän äänen. Tuskin oli ääni tauonnut ennen kuin -venäläinen alaupsieri ja sotamies ilmestyivät myös pirtin eteen. Anni -heidät ensin huomasi. - -"Katsohan, isä", huudahti hän; "nyt saat olla varoillasi!" - -"Niin, sanoinhan sen", ennätti jo Vappukin sanoiksi saada. "Jos ei ole -tuo lurjus liitosta vihollisten kanssa, niin en tahdo olla enää -kunniallinen ihminen!" - -Antti oli heti käsittänyt asemansa vaarallisuuden. Ollen vikkelä -ajatuksissaan, oli hän heti tehnyt päätöksensä. - -Kun hän oli sanan täydessä merkityksessä ajanut vaimonsa ja tyttärensä -pirttiin, meni hän sinne itsekin ja pani tuon matalan ovensa hakaan -sisäpuolelta. Sen tehtyänsä avasi hän lauta-ikkunan ja asetti siihen -vankan pyssynsä piipun ja tähtäsi sen äskeistä riitaveljeänsä, entistä -nimismiestä kohden. - -"Kuulepas!" sanoi hän sitten tyynesti. "Nyt olen nähnyt, että olet -kurja kavaltaja ja semmoisia minä en milloinkaan armahda. No, pysypäs -paikallasi, sillä jos pienenkin liikkeen teet pakoon pyrkiäksesi, -lasken minä luodin lävitsesi. Sillä pitkällä ajalla, jona olen karhuja -ja muita petoja pyytänyt, olen tottunut näkemään luotini käyvän aina -tarkoittamaani paikkaan. Enkä vielä koskaan ole sanaani syönyt, ja kun -nyt teen pyhän valan laskeakseni tämän luodin kurjan kavaltajan lävitse -jos hän askeleenkin ottaa eteen tahi taaksepäin, niin on oma asiasi, -jos tahdot elää tahi kuolla". - -Ja kavaltaja olikin juuri päin Antin ikkunaa eikä etempänä kuin tuskin -viiden kyynärän päässä tuosta aukosta, josta musta pyssyn piippu -liikkumatta tirkisteli ihan vasten hänen rintaansa sysimustalla, -pelottavalla silmällänsä. Hänellä oli yhtä kamala asema kuin äskettäin -karhun edessä, vieläpä paljoa pahempikin, sillä hän tiesi nyt liiankin -hyvin, että tuon vanhan karhunkaatajan kanssa ei ole hyvä leikitellä -silloin kun hän on ärsytetty. - -Venäläiset huomasivat myöskin hänen onnettoman tilansa ja riensivät -paikalle. Alaupsieri ojensi pyssynsä ja aikoi ampua Anttia ikkunan -lävitse. - -"Vai niin", huusi Antti, "ammu vaan minua; sinä lasket kyllä syrjään, -siitä olen varma. Mutta minun maalitauluuni on kumminkin helppo -kohdata, sen saatte nähdä; mutta minä annan kuitenkin teidän alkaa". - -Tähdätty otus parkui kaikin voimin alaupsierille, ett'ei hän ampuisi, -ja hänelle onnistuikin saada hän luopumaan aikeestaan, joka varmaan -olisi tuottanut lopun kurjan kavaltajan elämälle, sillä Antti olisi -kyllä vuoronsa vastannut. - -"Kuulehan, ukko!" kuiskasi Vappu vanhukselle takaapäin. "Jos minä -nappaisin tällä toisella pyssyllä pois tuon venäläisen, ett'ei se sinua -hätyyttäisi". - -"Älä tee sitä, me..." - -Enempää ei ennättänyt lausua Antti ennen kuin Vappu jo oli pannut -tuumansa toimeen. Voihkien vieritteliihe alaupsieri maassa verissään. -Sotamies laukkasi pitkillä askelilla metsään Paavolaa kohden. - -Vapun laukaus saatti ukko Antin melkein pyöräpäälle. Tässä häiriössään -unhotti hän pariksi sekunniksi vartioittavansa kavaltajankin. Kun tämä -onneton näki pyssyn piipun, jota hän taukoomatta katseli samallaisella -kuoleman kauhulla kuin äsken karhua, siirtyvän vähän syrjään, käytti -hän tilaisuuden hyväksensä ja otti vaistomaisesti pari pitkää -harppausta ovea kohden. Sitten kiersi hän tuon matalan mökin toiselle -puolelle ja sieltä katosi hänkin metsään. Kavaltaja oli tälläkin -kerralta pelastaunut kuolemasta. - -Vasta sitten kun hän oli ennättänyt niin kauaksi tuon onnettoman mökin -läheisyydestä, että sitä ei enää näkynytkään, uskalsi hän pysähtyä. -Ankarasti huokui rintansa ja ilma virtaili hänen hengittäessään kuin -kiivaalla myrskytuulella. - -"Hän -- olisi -- kyllä -- pitänyt -- sanansa", änkkyi hän katkonaisin -sanoin itseksensä ja puolitainnuksiin maahan vaipui onneton raukka. -"Oh, sepä oli kamala hetki; varjele semmoisesta suuri luoja -kunniallista miestä! Mihin minä nyt sitten menen. Kuolema minua uhkaa -joka paikassa milloin karhujen milloin ihmisten muodossa". - -Mutta äkkiä hyppäsi ylös pelastunut mies. Suonet pullistuivat hänen -ohimoissansa ja otsassaan, ja Karhu-Antin pirttiä kohden häristeli hän -yhteen puristettua nyrkkiänsä. - -"Ole kirottu sinä!" parkasi hän juhlallisella äänellä. "Minä kostan, -minun täytyy kostaa!" - -Tämän lausuttuansa kiirehti hän kaikin voimin kotiinsa. Päästyänsä -omiin suojiinsa vaipui hän voimatonna laattialle ja siitä löysi hänen -kapteini Konoffski tultuansa vaatimaan häntä tilille kuolleesta -alaupsieristaan. - -"Mitä on tapahtunut?" kysyi kapteini kiivaasti. - -Kun puhuteltu oli ennättänyt tointua siitä hämmästyksestä, minkä karhu -ja Karhu-Antin pyssy olivat hänessä herättäneet, kertoi hän kaikki ne -vastukset, jotka häntä olivat kohdanneet ja lopetti kertomuksensa -näillä sanoilla, jotka hän oli keksinyt yllyttääksensä kapteinia -kostamaan hänen puolestaan Antille: - -"Ja tuo heittiö karhunkaataja uhkasi mennä Tampereelle Rajevskin luoksi -ja kertoa hänelle koko asian ja vielä sanoi uskovansa kenraalin olevan -niin ihmisellisen, että hän antaa rangaista..." - -"Vaiti!" ärjäsi venäläinen, joka ei keksinyt kertojan kujeita. -"Kenraali ei huoli semmoisista pikkuseikoista. Missä asuu tuo vanha -karhunkaataja". - -Hän sai neuvoja osatakseen mennä paikalle. - -"Hyvä", lausui kapteini ja jonkunmoinen julmuuden hymy ilmestyi hänen -huulilleen, "minä kyllä opetan vanhan konnan ajattelemaan, mitä hänen -rauhaansa sopii". - -Kavaltaja oli päässyt tarkoituksensa perille, sillä pian oli kaikki -kapteini Konoffskin mukana olevat viisikolmatta miestä matkalla -Karhu-Antin mökkiä kohden. - - - - -VI. - - -Kun Antti oli tointunut hämmästyksestään, jonka Vapun odottamaton teko -hänessä vaikutti ja nähnyt tähtäämänsä kavaltajan menneen matkoihinsa, -lausui hän nuhtelevaisella äänellä: - -"Sen olisit saattanut jättää tekemättä, Vappu!" - -"Miksi niin?" - -"Etkö ymmärrä sen vertaa?" - -"En, en todellakaan". - -"Mutta minä ymmärrän vallan hyvin", liitti Anni. "Isä tarkoittaa, että -venäläiset meille ankaruudella kostavat sen, kun olemme surmanneet -yhden heidän joukostansa. Eikö niin, isä?" - -"Aivan niin", vastasi Antti huolellisesti. "Muuten olisimme saattaneet -olla jotenkin huolettomina heidän tähtensä..." - -"Huolettominako!" keskeytti Vappu ja löi kätensä yhteen. - -"Huolettominako, niinkö sanoit?" - -"Juuri niin, huolettomina", kertoi Antti yhtä vakaasti. - -"Siinäpäs on järkeä, siinä!" ihmetteli Vappu ja sanoja virtaili hänen -suustansa kuin aaltoja koskessa. "Semmoiset sanat eivät maksa kahta -killinkiä. Oletko sinä niin lyhytjärkinen, että luulet meidän saavamme -olla rauhassa niin kauan kuin tuo kirottu kavaltaja on hengissä ja saa -menetellä mielensä mukaan! Ei, ukkoseni, siitä saat olla varma, vaikka -sitä akkasikin sinun päähäsi teroittaa. Sinä teit oikein tuhmasti -siinä, kun et tehnyt hänelle niin kuin minä venäläiselle. Minä vakuutan -sinulle, että niin kauan kuin hän elää, me emme saa lepoa emmekä rauhaa -tällä paikkakunnalla; niin se on, uskot jos tahdot!" - -"No, olkoon niin", jupisi Antti, joka monenkertaisen kokemuksen jälkeen -oli tullut tarpeeksi vakuutetuksi siitä, että karhuja ja muita metsän -petoja vastaan on paljoa helpompi taistella kuin kieleviä akkoja, ja -sen hän oli usein ihmisille tunnustanutkin. Siksi oli hän mieluummin -vaiti aina silloin kuin Vappu valeli häntä sanatulvillaan ja niin hän -nytkin teki. Viimein lausui hän kuitenkin: - -"Mitä meidän nyt on tekeminen sitten?" - -"Mitäkö... tekeminen... etkö sinä, joka mies olet, tiedä sitä?" - -"Kyllä niin, mutta akoillahan on niin selvät päätökset kaikissa -asioissa". - -Tämä miellytti Vappua. Heti tuli hän lempeäksi ja hyvänlaiseksi -nähdäkin kuin kuu lämpimillä öillä ja oli juuri lausua ehdoituksensa, -kun Anni hänen ennätti. - -"Meidän täytyy kai paeta, sehän lienee ainoa tehtävämme", lausui Anni. - -"Paetako?" huudahti Vappu ja laski kätensä kopeasti lantioilleen. -"siitä ei tule mitään niin kauan kuin minä olen joukossanne!" - -"Mutta, äiti", lausui Anni melkein rukoillen kopean käskijän edessä, -"mutta jos venäläiset tulevat kostamaan meille, silloinhan on meidän -henkemme vaarassa". - -"Olkoon, ottakoot sitten minkä ottavat", kopeili Vappu ja kohotti -olkapäitään. "Mutta jos he vaan uskaltavat pistää tänne nenänsä, siinä -on kysymys", jatkot hän ja asettui oikein sankarilliseen asemaan, -"sillä näittehän, miten keikahti kumoon venäläinen heti ensi kerralla. -Onhan meillä kaksi pyssyä; ukko ja minä kaadamme niillä ryntääjiä -toisen toisensa jälkeen ja sinä, Anni, täytät pyssyjä, sillä minun -luullakseni on asia autettu". - -"Mutta olethan unhottanut, äiti, että heitä on liiaksi paljon kahdelle -ampujalle", uskalsi Anni muistuttaa. - -"Liiaksi paljon, liiaksi paljon! Minä lähetän hiiteen heidät, vaikka -heitä olisi sadottaisin", vastasi miesmäinen vaimo, joka oli oppinut -kotonansa hallitusta pitämään, jopa siihen määrään asti, että -paikkakunnan asukkaatkin pitivät häntä perheen oikeana päänä ja -puhuivat siis tavallisesti Vapusta ja hänen Antistaan, sen sijaan kun -muutoin on tapana puhua päin vastoin; "sitä helpompi heihin on osata", -jatkoi hän vielä ylönkatseellisesti. - -Anni, joka ei vieläkään aikonut myöntyä, lausui: - -"Mutta jos he ympäröivät pirttimme ja..." - -"Ja mitä?" huudahti äiti, kun tytär itse keskeytti puheensa. - -"Polttavat meidät pirtissämme", lisäsi Antti, joka tähän asti oli -antanut naisten sanailla. "Sitähän kai Anni tarkoittaa eikä hän siinä -väärin ajattelekaan". - -"Niin, sehän on selvää, että sinä ajattelet samoin kuin tyttökin", -lausui Vappu ivaten; "niinhän sinä olet aina tehnyt". - -"Kas niin, eukko", sanoi vanha karhunkaataja sovittaen. "Saathan sinä -taivahisen nimessä pitää terveen järkesi ja..." - -"Vai niin, luuletko minun sitten sen kadottavani?" keskeytti Vappu -terävästi. "Oh, enpäs vaan ukkoseni; minä tiedän vielä varsin hyvin -mitä teen ja sanon". - -"Kyllä kai, kyllä kai; mutta sinä olet liiaksi hurjistunut, voidaksesi -ajatella, mihin vaaraan antaudut, sillä se on liian selvää totuutta, -mitä Anni puhuu. Laitahan vaan itsesi valmiiksi, niin lähdemme -takamaille. Mutta koe jouduttautua, sillä aika on lyhyt. Tiedäthän -itse, että tästä ei ole pitkä matka Paavolaan". - -"Minä en liiku paikaltanikaan", vakuutti Vappu, sillä kun hän oli -itsepäisellä tuulella, oli hän oikea "vastahakoinen akka". - -"No, tee sitten niin kuin tahdot", vastasi Antti tyynesti. "Jää kotiin -sinä, Anni ja minä lähdemme kumminkin". - -Vanhan karhunkaatajan ääni oli tällä kerralla kuitenkin niin varma ja -vakava, että tämä muuten niin kielevä Vappu huomasi parhaaksi olla -vaiti. Sanaakaan lausumatta lähti hänkin hankkiman itseänsä -pakoretkelle. - -Mutta lähdöstä ei tahtonut tulla valmista, sillä raskaalta tuntui -jättää koti kentiesi ainaiseksi, sillä miten matala ja köyhä se olikin, -oli se kuitenkin rakas. Monta kertaa puhkesi Vappukin kyyneleihin, -jotka virtailivat alas hänen poskiansa myöten. - -Karhu-Antti täytti mitä huolellisimmin molemmat pyssynsä, sillä eihän -hän saattanut olla varma, kohtaisiko hän karhuja tahi venäläisiä taikka -kentiesi kumpiakin ja molemmat olivat yhtä vaarallisia. Ruutisarven ja -haulipussinsa ripusti hän tavalliselle paikalleen kaulaansa ja niin oli -hän valmis epätietoiselle matkalleen. - -Matkalle hankittaessa oli kuitenkin aurinko jo ennättänyt laskullensa. -Lintujen rattoisa laulu alkoi vaieta ja metsässä näyttivät varjot yhä -synkemmiltä kuin ennen. Viileä tuuli, illan seuralainen, henkäili -raittiutta kesäiseen ilmaan. - -Viimein oltiin kuitenkin valmiina matkalle. Katsellen pitkään ja -surullisesti ympäri matalaa majaansa, avasi Antti oven. - -"Tulkaa nyt, ja Jumala olkoon kanssamme!" huokasi hän ja astui hitaasti -jalkansa oven ulkopuolelle. - -Mutta sitä kiireemmin veti hän jalkansa takaisin. Kuolon kalpeus levisi -tuon vanhan karhunkaatajan kasvoille, ja soperrellen kuiskasi hän -vaimolleen ja tyttärelleen: - -"Liian myöhään!" - -Äiti ja tytär riensivät myöskin ovelle nähdäkseen, mikä se oli, joka -niin hämmästytti ukkoa. Sen he kyllä aavistivatkin, mutta kuitenkin -tahtoivat he nähdä sen omin silmin. - -Tuo näkö, mikä heitä kohtasi, saattoi heidät vapisemaan; kielevä ja -äsken niin rohkea ja kopea Vappukaan ei enää muistanut äskeisiä -kerskauksiaan, kun hän sai nähdä todellisuuden edessänsä. - -Paavolasta johtavaa tietä myöten tuli joukko venäläisiä sotilaita; pian -olivat he tuolla pienellä polulla, joka sieltä saattoi Antin pirtille. -Kiireesti alkoivat he järjestyä ympäri matalaa ja sammaltunutta tupaa -juuri kuin se olisi ollut jonkunlainen varustettu linnoitus, ja niin -oli kerrassaan Antin ja hänen perheensä pakomatka suljettu. - -"Niin, nyt ei ole muuta neuvoa kutu nöyrtyä ylivoiman eteen", lausui -Antti tuskallisesti, sillä hän tiesi piirittäjillä oleman syytä itseään -ja perhettänsä vastaan, sillä olihan Vappu ampunut heidän -alaupsierinsa, joka vielä nytkin makasi verissänsä tuolla kostolle -saapuneiden kumppaneidensa keskellä. Ja senkin tiesi hän, että kostajat -eivät tienneet armosta mitään, sillä hän ei itse eivätkä muutkaan heitä -olleet armahdellen kohdelleet. Itse olisi hän, miten ainakin -urhoollinen karhunkaataja, ottanut hämmästymättä vastaan kohtalonsa, -olisipa se sitten ollut millainen tahansa, mutta se oli hänen -perheensä, joka häntä huoletti, etenkin nuori tyttärensä, joka hänestä -oli rakkaampi kuin oma elämänsä, -- "Jumala suojelkoon ja auttakoon -meitä!" huokasi hän siis raskaalla sydämellä. - -Ja tämä rukous olikin oikein paikallansa. - -Muutaman minuutin kuluttua oli pirtti ympäröitty. Kapteini Konoffski -astui tuvan ovelle Antin eteen ja tähtäsi pistoolilla suoraan hänen -rintaansa. - -Vapun ja Annin yhteinen hätähuuto sai kuitenkin hänen luopumaan -aikomuksestansa ampua heti tuo vanha karhunkaataja hengettömäksi. - -"Sinäkö ammuit tuon alaupsierin?" parkasi venäläinen, osoittaen -kuollutta sotilasta. - -"Niin, minä ammuin", vastasi Antti ja katsoi venäläistä suoraan -silmiin. - -"Et", huusi Vappu, jonka rohkeus myös alkoi herätä, kun otettiin -puheeksi hänen urhotyönsä, josta hän äsken niin oli kopeillut; "se olin -minä". - -Kapteini katsoi Vappua jotenkin pitkään. Sitten vetäytyivät -hänen paksut huulensa ivalliseen hymyyn, joka viimein puhkesi -halveksivaiseksi nauruksi. Vähän aikaa täten hauskaa pidettyänsä lausui -hän: - -"Sinäkö olisit ampunut minun alaupsierini, mitä lörpötyksiä! Mutta", -jatkoi hän vieläkin ivaten, "se on aivan samantekevä kuka hänet on -ampunut; ukko kuitenkin on kuoleva, ja jos akka on hänen ampunut, ei -varmaankaan ole tämä ensimäinen kerta, jolloin ukko kärsii akkansa -tähden. Mutta sinä, sievä tyttö, kaunis neito", lisäsi hän, luoden -helliä silmäyksiä äitinsä takana piileksivään Anniin, "sinä saat -seurata minua. Minulla on Pietarissa suuri ja kaunis talo, jossa sinä -saat asua ja elää kuin helmi kullassa. Olethan sievä ja kaunis neito -kun oletkin!" - -Hämmästynyt Anni vetäytyi takaperin ovelle saakka. Hän aikoi siitä -siirtyä tuvan sisäpuolelle ja lukita oven sieltä. - -Mutta kapteini huomasi hänen aikomuksensa, ja kun Anni oli juuri -vetämäisillään ovea kiini, syöksyi hän esiin ja veti hänet takaisin -ulos. - -"Ei sinne", lausui hän lauhkealla äänellä ja tarttui häntä vyötäisille. -"Niin kurjassa hökkelissä ei sinun kaltaisesi neidon tarvitse asua!" - -Tuskin oli kapteini ennättänyt lausua sanansa ennenkuin Antin nyrkki -painokkaasti koski häntä poskelle, niin että hän kaatui maahan -pitkälleen. - -"Suomalainen nainen on liian hyvä sinulle, eikä meidän maassamme ole -tapa sillä tavalla tyttöä pyytää", huusi Antti ärtyneenä. Samalla -ojensi hän pyssynsä, aikoen laskea luodin tuon maassa kieriskelevän -väkivaltaisen kosijan lävitse. Mutta hänen aikomuksensa jäi hyvissä -ajoin sikseen, sillä parvi sotilaita ryntäsi hänen päällensä. - -Ja lyöntiä ja lykkäyksiä jaettiin siinä tuolle onnettomalle isälle, -joka tahtoi suojella väkivallalta rakasta lastansa, ja varmaankin olisi -hän joutunut jo tällä hetkellä ärtyneiden vihollisten veriseksi -uhriksi, jos Vappu ja Anni eivät olisi syöksyneet joukkoon suojelemaan -häntä ottamalla itse vastaan vihollisten lyönnit. Kyllä saivat hekin -tuntea venäläisten kovuutta, mutta he eivät siitä huolineet, kun -vaan saivat suojelleeksi ukkoa edes vähänkään tuolta kauhealta -rääkkäykseltä. Ja jopa viimein lyöjäin raivo vähän tyyntyi, nähdessään -heikkoja naisia edessänsä. - -Kapteini oli jo myöskin päässyt jaloilleen ja vihasta kuohuen hän -ärjyi: - -"Pistäkää lävitse se konna kuin silli! Kuuletteko! Pois naiset, -viskatkaa heidät mäkeen tieltänne!" - -Sotamiehet tottelivat. Huolimatta heidän rukouksistaan ja -tuskanhuudoistaan riistettiin Vappu ja Anni irti Antista, vaikka he -kaikin voimin hänen vaatteistansa kiinni pitivät. Työntämällä vietiin -heitä kiroten ja meluten vähän syrjään taistelupaikalta. - -Miten rääkätty Antti jo olikin, ryntäsi hän vielä kuitenkin voimakkaana -seisaalleen. Silmänsä säihkyivät raivosta, otsasuonensa paisuivat ja -kovasti olivat sormensa puristetut kiini pyssyyn, jota hän ei ollut -heittänyt kädestänsä maahan kaadettunakaan ollessansa. - -"Kurjat raukat!" huusi hän uhkaavalla ankaralla äänellä; "näinkö te -kohtelette...?" - -Hän ei jatkanut lausettansa loppuun saakka, vaan ryntäsi sen sijaan -kapteinin ohitse tupansa ovelle. Täällä seisahtui hän paikalleen ja -koko pirtin oven täytti hänen kookas ruumiinsa. - -Venäläiset joutuivat hetkeksi neuvottomiksi, mutta viimein tointuvat he -ensimäisestä hämmästyksestään ja riensivät kaikin miehin tuvan ovea -kohden. - -Kun Antti oli laukauksellaan kaatanut yhden vihollisensa, -tarttui hän tyhjän pyssynsä piippuun kiini ja käytti sitä -puolustusaseenansa semmoisella menestyksellä, että kokonainen kasa -kuolleita, kuolemaisillaan olevia haavoitettuja vihollisia keräytyi -hänen eteensä. - -Konoffski yhä kiihtyi raivossaan. Itsepäisempää vastustajaa ei hänen -eteensä ollut milloinkaan sattunut. Kaksi kertaa yritti hän itse tunkea -Antin pirttiinsä, mutta kummallakin kerralla täytyi hänen vetäytyä -takaisin verisine otsineen. Antin pyssyntukki oli nimittäin kolahtanut -vasten hänen kasvojansa ja riivaissut pitkän haavan hänen vasemmasta -silmästänsä aina leukaan saakka. Verisenä täytyi hänen siis palata -takaisin ja komentaa ampumaan tuo karhun kaltainen vastustaja pirttinsä -kynnykselle; mutta ne, jotka olivat häntä lähimpänä, eivät sitä voineet -tehdä, sillä Antin ankara ase häilyi liian lähellä heitä, ja taempana -olevat taas eivät voineet omia ystäviään vahingoittamatta lau'aista -pyssyänsä heidän suojassaan tappelevaa hirviötä vastaan. - -Mutta miten voimakas Antti olikin, täytyi hänen voimansa kuitenkin -viimein menehtyä. Viimeisellä lyönnillään lähetti hän vielä -ruskeapartaisen moskovalaisen yli niskojensa kaatuneiden kasaan, mutta -samassa kaatui hän itsekin verisenä pirttinsä ovelle. - -"Jumala varjele vaimoani ja rakasta lastani!" oli hänen viimeinen -lauseensa. - -Enempää ei hän saanut puhua tässä elämässä. Totellen kapteinia, joka -viimeinkin oli kokonaan virkistynyt tuosta tunnottomuuden tilasta, mihin -Antin voimakas lyönti oli hänen saattanut, ryntäsi koko venäläinen -parvi kuin hurjistuneet pedot tuota yksinäistä taistelijaa vastaan, ja -ennen kuin muutama minuuti ennätti kulua, oli vanha karhunkaataja -hengettömänä ruumiina, jota tuskin enää voi tuntea, siliä niin olivat -monet pistot ja lyönnit hänen raadelleet, sitten kun hän ei enää niitä -voinut puolestansa torjua. - -Neljän sotamiehen vartioimina seisoivat Vappu ja Anni jonkun kyynärän -matkaa mökistä kuunnellen ja kärsien vartijainsa raakoja uhkauksia. -Siitä näkivät he myöskin varsin hyvin, miten kävi Antille. He olivat -monta kertaa joutua tunnottomuuden tilaan, mutta virkosivat kuitenkin -yhtä monta kertaa ja olivat Antin kaatuessa täysin tunnoillaan. - -"Nyt tiedät, Anni, mitä me saamme vartoa", huokasi Vappu tuskallisesti -ja kohousi niin paljon kuin mahdollista oli, nähdäkseen miehensä -ruumiin. "Rukoilkaamme Jumalaa varjelemaan, ettei kukaan ihminen -joutuisi tämmöisten käsiin", lisäsi hän, huomaamatta, että juuri hänen -oma laukauksensa oli lopullisesti määrännyt heidän kohtalonsa -semmoiseksi, ja riistänyt hengen hänen mieheltään. "Niin, äiti", -vastasi Anni huolimatta venäläisten sotamiesten uhkaavista liikkeistä, -"onhan varsin kohtuutonta viholliseltakin rääkätä yksinäistä miestä -tuolla tavalla. Meidän omat sotilaamme eivät suinkaan niin tekisi -vihollisilleen". - -Eräs venäläinen sotamies ojensi piikkinsä Annin rintaa vastaan. - -"Niin, pistä vaan", huudahti neito, "eihän näy sinulla olevan mitään -tietoa paremmasta menettelystä". - -Ja epäilemättä olisi Anni saanut uhatun piikin rintaansa, jos ei -kapteini Konoffski samassa olisi ennättänyt paikalle ja estänyt -sotamiestä aikomuksensa täytännöstä. - -"Mitä sanoit?" kysyi kapteini. - -Anni kertoi lauseensa. - -"Kauneutesi tähden ainoastaan voin antaa lauseesi anteeksi", vastasi -kapteini. "Minä otan sinut vaimokseni". - -Inhoten kääntyi Anni pois venäläisestä, joka vielä päälliseksi juuri -oli rääkkäyttänyt hänen isänsä kuoliaaksi ja nyt tarjosi hänelle -tällaista asemaa. Kapteini näki sen ja koston tuli välähteli hänen -silmissänsä. - -"Minä otan kumminkin sinut vaimokseni!" parkasi hän. - -Anni oli yhä vaiti. - -"Herra!" lausui Vappu ja kurotti käsiänsä kapteinia kohden. "Olethan jo -tarpeeksi kostanut. Laske nyt jo meidät rauhaan!" - -"Vaiti!" käski kapteini ja polki jalkaansa maahan. "Vaiti, tahi pääset -menemään samaa tietä kuin miehesikin!" - -"Kentiesi se paras olisikin", ruikutti Vappu ja muutamia kirkkaita, -kuumia kyyneleitä vieri hänen silmistänsä. "Mutta se on totta", lisäsi -hän ja pyyhki kyyneleitä silmistään rystöllänsä, "iso-isäni sanoi, että -venäläisille ei milloinkaan tarvitse puhua sääliväisyydestä, sen hän -oli saanut kokea ison vihan aikana ja paremmin ei näytä käyvän -meillekään". - -Monen sydäntä olisi liikuttanut tuo vanhan, köyhän akka raukan -ruikutus, mutta Konoffskiin ei se näyttänyt mitään vaikuttavan. -Säälimättömyyttä ilmaiseva ivan hymy kasvoillaan, joka yhä enemmän -hämmästytti äitiä ja tytärtä, antoi hän käskyjä sotamiehilleen, jotka -päällikkönsä esimerkkiä seuraten eivät säästäneet iva- ja -pilkkalauseitaan noista onnettomista vangeista. - -"Ajakaa pois tuo vanha akka; tyttö jää saaliikseni!" komensi hän. - -Sotamiehet tottelivat. Huolimatta Vapun ankarista vastustelemisista -työnnettiin hän kappaleen matkaa metsään. Pari muuta sotilasta otti -Annin keskellensä, ja kun tarpeelliset toimet kuolleiden ja -haavoitettujen korjaamiseksi olivat pidetyt, lähdettiin matkalle rantaa -kohden muutamain miesten jäätyä sytyttämään tuleen tuo onnettomuuden -maja. Ja pian loistikin kirkas valo taivaalle; tuntikauden kuluttua ei -Karhu-Antin mökistä ollut jäljellä muuta kuin nurkkakivet ja uunin -perustukset ja hiljaisuus vallitsi sen ympärillä juuri kuin ei mitään -olisi siinä tapahtunutkaan. - -Juuri kun venäläiset olivat asettuneet pitkään veneesensä ja -irtautuneet rannasta, tuli heitä kohden metsästä täyttä juoksua eräs -henkilö, jota ei tiedetty vartoakaan. - -Se oli entinen nimismies, seurakunnan kirjuri. - -"Ottakaa minut mukaanne, ottakaa minut mukaanne!" parkui hän niin -paljon kuin hän hengästyneenä sai ääntä kurkustansa. - -Hän otettiin veneesen. Mutta tuskin oltiin taas päästy vähän matkaa -rannasta ennen kuin toinen olento ilmestyi rannalle. Tämä oli Annin -äiti, joka oli seurannut kiusaajahenkiänsä saadakseen selkoa -tyttärestänsä. Kun kapteini näki hänen, punastuivat hänen kasvonsa -vihasta ja julmuudesta, ja käskevällä äänellä lausui hän eräälle -sotamiehelle: - -"Anna akalle tarpeelliset jäähyväiset, ett'ei hän meitä enää seuraa!" - -Työ oli tehty yhtä pian kuin käskettykin. Käskyn saanut nosti pyssyn -poskelleen, tähtäsi ja laukasi, ja samalla oli ruikuttava Vappu, joka -oli vyötäisiään myöten veteen juossut, kadonnut Näsijärven aaltoihin. - -Mutta veneen pohjalla makasi Anni tunnotonna. Hän ei siis tiennyt -mitään äitinsä onnettomasta lopusta. - - - - -VII. - - -Mutta sillä aikaa kun kapteini Konoffski teki Teiskonretkiänsä, -auttaakseen onnetonta, tappiolle jäänyttä kilpakosijaa hänen -kostotuumissaan, silloin olisi häntä kyllä tarvittu Tampereellakin. - -Eräänä päivänä siihen aikaan oli Rajevski kovin pahalla tuulella. Hyvin -ärtyneenä monista loppumattomista vastoinkäymisistä käveli hän -rauhatonna edes ja takaisin majapaikassaan Tampereen torin varrella. -Siinä kuuli hän taukoomatta tuon valtavan kosken pauhinan ja usein kävi -hän sekä Pyhäjärven että Näsiselän rannalla katselemassa siintäviä -vesiä, joita myöten, etenkin viimeksi mainitulta järvellä, hän sai aina -pelätä ryntäyksiä tapahtuvan. - -Nyt hän kuitenkin oli asunnossaan, jossa hän, miten jo mainittiin, -käveli edes ja takaisin, pysähtyen tuon tuostakin erään torille päin -aukeavan akkunan eteen siitä näkyvää seutua tarkastelemaan. Vähän aikaa -takaperin oli hän tullut maahan sotajoukkoneen, jota mikään ei voinut -vastustaa. Helposti oli hän ajanut kaikki vihollisensa pohjoiseen päin -yhä etemmäksi, niin että häntä itseäkin ihmetytti tämä hänen -erinomainen onnensa. Mutta pian tuli tässä muutos tapahtuneeksi ja se -käänsikin hänen tilansa vähitellen niin päin vastaiseksi että hän sitä -ajatellessaan tunsi itsensä oikein pahoinvoivaksi. Hän oli saanut -kärsiä tappioita monessa kohden ja hänen oli täytynyt kääntyä takaperin -ja niin oli hän tullut Tampereelle. - -Mutta ei siinä vielä kylliksi. Hänen ympärillään nousivat maan asukkaat -häntä vastaan ja tekivät hänelle vahinkoa vahingon lisäksi. Hänen -muonakuormastonsa otettiin pois tahi poltettiin; hänen partiojoukkonsa -otettiin vangiksi tahi hakattiin maahan. - -Ja kaikki tämä oli tapahtunut verrattain lyhyessä ajassa. - -Melkein joka päivä sai hän muistutuksia upsiereiltaan, miten huonossa -tilassa hänen armeijansa oli, ja melkein joka hetki näki hän jonkun -nälkiintyneen sotilaan hiipivän asuntonsa ohitse. - -Hän kirjoitti kirjeen toisensa jälkeen Pietariin pyytäen apua. -Muutamiin ei vastattukaan; toisiin vastattiin, mutta suurimmaksi osaksi -joutuivat ne suomalaisten partioretkeläisten saaliiksi. - -Semmoista ei ukko Rajevski voinut kärsiä joutumatta huonolle tuulelle, -niin tasamielinen ja leikkisä kuin hän muuten olikin luonteeltaan. Hän -muuttui kuivakiskoiseksi ja äreäksi lähimmille upsiereillensakin, jotka -sitten vähitellen poistuivatkin hänestä, niin että hän viimein jäi -melkein yksinäisyyteen, jos eivät virkatoimet pakottaneet jotakuta -hänen luonansa viivähtämään. - -Kun hän siis yksinänsä taas kerran tarpeekseen astuttuaan lattiaa -päästä päähän oli pysähtynyt akkunan eteen tirkistelläkseen siitä -torille, jonka poikitse yksi ja toinen sotamies vitkalleen kulki -katsellen kaupunkilaisia, jotka arkaillen ja matkan päästä taas -vuorostansa häntä töllistelivät, ilmoitti vartija erään upsierin -tahtovan välttämättä puhua hänen kanssaan. - -"Kuka se on?" kysäsi Rajevski taas äkäisesti tapansa mukaan. Itsekseen -jupisi hän: Minä kyllä arvaan, että hänellä taas on joku onnettomuuden -sanoma minulle ilmoitettavana. "Laske hänet sisään!" käski hän -vartijaa, kääntämättä silmiänsä pois torilta, jossa hän näki, -millaisella pelvolla hänen sotamiehiään katseltiin, ja häntä huvitti -nähdä olevansa pelätty edes jossakin paikassa. - -Upsieri oli seisonut jo hetkisen aikaa ovenpielessä ennen kuin Rajevski -kääntyi häntä kohden. - -"Taasko te tuotte onnettomuuden sanomaa?" lausui hän kuivalla äänellä, -nähden heti tulleen kasvoilta, ettei hänellä mitään entistä iloisempia -sanomia ollut herralleen kerrottavina. - -"Herra, minulla..." - -"Ei ole mitään parempia, tarkoitatte kai," tokasi Rajevski. "Ei, sen -kyllä uskon", ja taas alkoi kenraali pitkillä askelilla mitata -asuntonsa lattiaa. "Tuskinpa saan enää ruokarauhaa ikäviltä uutisilta, -joita minulle yhä tuodaan. No, mitä teillä sitten on ilmoitettavana?" -jatkoi hän ja seisahtui nuoren upsierin eteen, tarkastellen häntä niin -terävillä silmäyksillään, juuri kuin jos olisi tahtonut hänet niillä -lävistää. "Lausukaa kaikki mitä tiedätte, vaikkapa se olisi pahinta -kuin mitä milloinkaan eläissäni olen kuulla saanut!" - -"Ne muonavarat, mitkä eilen lähetettiin Hämeenlinnasta, ovat..." - -"Niin lopun osaan kyllä ulkoa", keskeytti Rajevski. "Minulle on yhden -tekevää kuka ne otti, poissa ne ovat kuitenkin kaikessa tapauksessa, se -on luonnollista. Jos teillä on vielä muitakin samanlaatuisia -ilmoituksia, niin puhukaa! Minä alan jo vähitellen tottua niihin". - -"Sanansaattaja Pietarista on..." - -"Myös joutunut vihollisten käsiin, arvaan minä. No niin, sekään ei ole -mitään uutta! Enemmän, enemmän!" - -"Siinä on jo kaikki, mitä minulla oli kertomista". - -"Saatte sitten mennä! Varmaankin tulee toinen piakkoin kertomaan -minulle samallaisia tietojansa". - -Eikä monta tuntia kulunutkaan ennen kuin Rajevski sai vielä huonompia -ilmoituksia. - -Hän oli nimittäin silloin juuri illallisella muutamien ylhäisimpäin -upsiereinsä seurassa. Keskustelu, joka aluksi koski vakavampia asioita, -muuttui vähitellen vilkkaammaksi ja pian kaikui ruokasalissa iloinen -nauru, joka kehutaan olevan niin ansiollista ruo'ansulamiselle. Kaikki -pakollisuus ja vakavuus seurasta näytti kadonneen ja venäläiset -upsierit näyttivät niin rattoisilta ja iloisilta kuin jos he olisivat -juuri äskettäin palanneet jostakin kunniakkaasta voitosta. Tuon -tuostakin kaikui seurassa jonkun iloisen laulun säveleitä ja pian oli -tuo ennen niin synkkämielinen Rajevski iloisimpana seurassa. - -"Hyvät herrat", huudahti hän ja kohotti täysinäistä viinilasiansa, -"malja Klingsporin turmioksi!" - -"Niin, niin, malja ruotsalaisten turmioksi!" huusi koko seura -yht'aikaa. "Hävitkööt ruotsalaiset!" - -Malja tyhjennettiin riemuiten ja Rajevski itse oli ensimäinen juomaan -sen pohjaan asti. Tappiot Siikajoelta, Revolahdelta ja Alavuudella -olivat unhotetut, uneksittiin ainoastaan voittoja ja ilta oli jo -enemmän kuin puoleksi kulunut ennen kuin juopumus alkoi näyttää oikeita -tapojansa venäläisissä upsiereissä. - -Kun ilo oli juuri korkeimmillaan, silloin juuri tuli sille pikainen -loppu. Ovi lensi auki ja eräs upsieri syöksähti huoneesen. Hän oli -juuri sama, joka äsken oli ravinnut Rajevskia niin katkerilla paloilla. -Kenraali tunsi hänen heti. - -"Mitä", parkasi hän ja nousi äkkiä istuimeltansa; -- "taasko tulette -ilmoittamaan -- ilmoittamaan --?" - -"Herra kenraali!" vastasi upsieri tyynesti ja loi häneen vakavan -silmäyksen. "Uusi ja suurempi vaara uhkaa meitä. Suomalaiset ryntäävät -meidän päällemme!" - -Upsierin kylmäverisyys vaikutti puoleksi päihtyneisin venäläisiin niin, -että he melkein paikalla selvisivät. Tuolla lyhyellä lauseella: -"suomalaiset ryntäävät meidän päällemme", oli suurempi vaikutusvoima -kuin sadoilla kanuunanlaukauksilla. Rajevski oli ensinnä valmis -ymmärtämään asiata. - -"Mitä sanoitte?" huudahti hän ja tarttui muutamaan pöydällä olevaan -pistooliin. - -"Me olemme piiritetyt", kertoi upsieri jylhällä äänellä. "Piiritetyt -sekä järven että maan puolelta". - -"Se on mahdotonta!" - -"No, käykää katsomaan". - -Rajevski riensi akkunaan. Kosken toisella rannalla näkyi palavan -muutamia hökkelejä ja torilla ja kaduilla oli hälinää ja kiirettä, -josta saattoi arvata jotakin erinomaista olevan tapahtumaisillaan. Kun -kenraali näki tämän ja kuuli huutoja ja melua kaupungilta, tuli hän -kyllin vakuutetuksi upsierin puheen todellisuudesta. - -Pitkälliseksi venynyt illallinen lopetettiin heti ja pian oli Rajevski -valmiina joukkonsa etunenässä kohtaamaan hyökkääjiä. - -Ja keitähän sitten olivat nuo uskaliaat, jotka rohkenivat häiritä hänen -rauhaansa? Roth ja Spof. Yhdessä olivat nämä innokkaat ja -pelkäämättömät partiosotilaat tehneet päätöksensä karata yöllä -äkkiarvaamatta itse venäläisen sodanjohtajan pääasemaa vastaan. Tuuma -ei ollutkaan niin hullunaikainen; he eivät olleet suotta porilaisia -sotilaita. - -Roth karkasi päälle maan puolelta, Spof järveltä. Edellinen tunkeusi -aina kaupunkiin saakka, mutta siellä sai hän osaksensa niin ankaran -vastarinnan, että hänen lyhyen, mutta ankaran taistelun jäljestä täytyi -vetäytyä takaperin, kun hän ensin oli tehnyt venäläisille tuntuvan -tappion. Kaksi heidän tavarahuonettaan oli hän sytyttänyt tuleen ja -joku kymmenkunta venäläistä sotamiestä makasi kuolleena tahi -haavoitettuna taistelupaikoilla. - -Turhaan teki Kulneff pelätyitä ryntäyksiään Roth'in pientä joukkoa -vastaan; porilaisten pitkät painetit pitivät hänen tarpeeksi kaukana -heistä ja tuskalla sai suuri venäläinen joukko tämän pienen parven -peräytymään. - -Spof'illa oli jotenkin samanlainen onni. Puolihämärässä onnistui -hänen ensin aluksi päästä huomaamatta kallioiden suojassa aina -"koskenniskaan" asti. Soutajia oli varoitettu olemaan mahdollisimman -varovaisia, jotta yritys ei ennenaikojaan ilmi tulisi. - -Vääpeli Spof'illa oli kolme venettä mukanansa. Itse oli hän -ensimäisessä. Koko väestössä ei ollut ketään semmoista, joka ei olisi -tuntenut kulkuväylää. Enin osa heistä oli ennen leikkinyt lapsena -Tampereen kaduilla ja sen ympäristöillä. - -"Katsohan tuonne", kuiskasi eräs soutamassa oleva talonpojan renki -kumppanilleen ja osoitti toisella kädellään kaupungin keskukohtaan -päin. "Tuossa kahdenkertaisessa rakennuksessa kirkon tällä puolella -asuu minun äitini. Eukko ei osan aavistaakaan minun täällä olevani. -Arvaapas, miten iloiseksi hän tulisi kohdattuaan minun, sillä -varmaankin hän uskoisi meidän ajavan venäläiset täältä pois joka -ainoan, vai miten sinä arvelet?" - -"Kyllä kai; niinhän me teemmekin", vastasi puhuteltu varmuudella. "Ja -onhan meillä Spof mukanamme, täytyyhän sen onnistua", lisäsi hän, -luoden kerskailevan silmäyksen päällikköönsä. - -"Hyvä, pojat", tokasi ukko Stooli, "tehkää tehtävänne vaan, niin ei ole -mitään hätää meillä!" - -Spof'kin oli kuullut tämän keskustelun, ja se näytti miellyttävän -häntä, sillä tulihan siinä ilmi poikain urhoollisuus ja päällikköönsä -luottavaisuus, jotka ovat kumpainenkin sotilaan välttämättömiä hyviä -puolia; semmoisten miesten kanssa ei hän epäillyt antautua taisteluun -monin kymmenin kerroin lukuisampaakaan vihollista vastaan. - -Paikaltansa, ensimäisen veneen perä-istuimelta piti hän alituisesti -silmällä miehiänsä ja ympäristöään. Veneet olivat juuri ennättäneet -rantaan, kun meteli kaupungista vaati Spof'ia olemaan vieläkin -varovaisempana. Meteli kasvoi yhä kasvamistaan ja pian voivat -suomalaiset käsittää sen syyn. Sotamiesrivien tahdinmukaiset askeleet, -kasakkain hevosten kuohuminen ja kanuunarattaiden jyrinä ilmaisi -selvästi, että jotakin erinomaista kaupungissa oli aikeissa. - -"Jokohan lienevät pakomatkalla?" jupisi Spof itsekseen ja iloinen -toivon välähdys näkyi hänen silmissään. - -Paukkaus kaupungin syrjäpuolelta antoi hänelle vastauksen. Toinen -paukkaus kuului heti sen jäljestä ja sitten kuului paukkinaa yhtä -mittaa, josta saattoi arvata kaupungissa majailevan vihollisen saaneen -jotakin todellista tekemistä. - -"Aha, sehän on Roth, joka on ennättänyt paikalle", huudahti Spof -iloisesti. "Rynnistäkää eteenpäin, pojat!" - -Tuskin oli hän viimeiset sanansa saanut lausuneeksi ennen kuin parvi -venäläisiä sotilaita juoksujalassa riensi rantaan hänen eteensä. Spof -ei enää ollut tietämättömissä venäläisiltä, sen hän saattoi käsittää. -Heti tervehtivät suomalaiset kohteliaita vastaanottajiansa tiheällä -kiväärin tulella, joka näytti hyvin hämmästyttävän heitä. - -Mutta samassa silmänräpäyksessä saivat nämä tervehdityt apua. -Suomalaiset, jotka jo olivat aikeissa kiivetä rantakalliolle -veneistään, työnnettiin suurimmaksi osaksi niihin takaisin. Niiden -joukossa oli tuo renkikin, joka kehui äitinsä asuvan kaupungissa. -Saatuansa ankaran kolauksen erään venäläisen pyssyntukista otsaansa, -putosi hän veteen veneiden välille. Kukaan ei tässä sekasorrossa -joutunut häntä auttamaan eikä kukaan häntä huomannutkaan ennen kuin -koski jo oli hänen niellyt kuohuvaan kitaansa ja käärinyt vaahtoisiin -vaippoihinsa. Vanha äiti ei saanut koskaan enää nähdä urhokasta -poikaansa. - -Spof oli itse onnistunut pääsemään maalle. Hänen takanansa oli vanha -Stooli ja vielä kolme muuta parhainta urhiota. He vastustivat kotvan -aikaa eteenpäin tunkevia venäläisiä ja näyttipä jo siltä, että -tunkijain olisi pakeneminen takaperin rannalta ja vesiltä tulleet -saisivat vapaamman alan rynnistääkseen heitä vastaan. - -Mutta kun Spof, joka jo oli kolme venäläisiä maahan hakannut, toivoi -juuri parhainta, silloin onnetar hänelle selkänsä käänsi. Venäläisten -rivi aukeni äkkiä ja eräs upsieri tunkeutui sieltä esiin. Hänen -takaansa kuului etäältä kaksien kanuunavaunujen jyrinä, niitä kun -kiivaalla vauhdilla tuotiin rantaan taistelupaikkaa kohden. - -"Kenraali, kenraali!" huusivat venäläiset upsierin tultua näkyviin, ja -uusi into heräsi heissä. - -Upsieri olikin itse Rajevski, jonka iloiselta illalliseltaan oli -täytynyt lähteä taistelun pyörteesen. Sanoillaan ja teoillaan kiihoitti -ja rohkaisi tämä vanha sotilas miehiänsä, jotka keräytyivät hänen -ympärilleen ja yhä uljaammin rynnistivät he suomalaisia vastaan, jotka -kokivat saada itselleen jalansijaa rannalla, voidakseen sitä paremmin -käyttää koko voimaansa. Suomalaisetkin olivat keräytyneet, sen mukaan -kuin he tässä ahdingossa voivat sen tehdä, urhoisan johtajansa, monta -kovaa kokeneen Spof'in ympärille. - -Mutta miten hurjasti tappelivatkin suomalaiset, täytyi heidän kuitenkin -väistyä vähitellen ylivoiman alta, etenkin kun tappelun asema oli -heille niin epämukava. Muutamia heistä oli jo kaatunut ja loput -alkoivat peräytyä veneisinsä takaisin. Joku heistä onnettomuudekseen -hyppäsi tässä sekasorrossa suoraan veteenkin, mutta kaikki heidät -kuitenkin veneisin pelastettiin ennen kuin koski ehti heitä korjata. -Spof oli viimeinen mies rannalla, samoin kuin hän oli ollut ensimäinen -rannalle veneistä astumaankin. Kun hänkin juuri oli veneesen -hyppäämäisillään, tunsi hän takanansa jonkun olevan hyvin lähellä -itseään. Se oli itse kenraali Rajevski. - -"Antau, taikka olet kuoleman oma!" huusi kenraali ja ojensi häntä -kohden pistoolinsa, jonka hopeasilaukset kiilsivät kiväärintukkien -valossa. "Antau!" - -Vastaukseksi kohotti Spof miekkansa. Tuskin tiesi hän, miten hän löi. -Sen hän kuitenkin tiesi ja tunsi, että hänen lyöntinsä kohtasi jotakin -kovaa esinettä. Sen jälkeen kuului jokin kova ja raskas esine kolisten -putoovan samaan veneesen, mihin hän juuri oli hyppäämäisillään. Pitkä -jono sanoja, joita Spof ei ennättänyt tajuta, tulvasi kenraalin -huulilta, ja ennen kuin hän oli ennättänyt kohottaa miekkansa uudestaan -lyödäksensä, sai hän eräältä kenraalinsa lähellä olevalta sotamieheltä -pyssyntukin kolauksen vasten rintaansa niin äkkiarvaamatta, että hän -rantakalliolta horjahtui alas omaan veneesensä, mihin hän taintuneena -jäi lepäämään. - -Sillä tavalla pelastui Spof. Muuten olisi hän varmaankin vangiksi -joutunut. - -Hyökkäys oli torjuttu samalla ajalla sekä maalla että rannalla, mutta -niin paljo oli siitä kuitenkin hyötyä, että sen yön jälkeen venäläiset -tulivat yhä aremmiksi ja levottomimmiksi. Rajevskin miete, palata -takaperin etelämpään, sai yhä vaan vahviketta. Synkkänä ja mietteisinsä -vaipuneena kulki hän jälleen asuntoonsa ja koko vuorokauteen ei hän -näyttäynyt upsiereillensa eikä sotilailleen. Eipä edes hänen asuntonsa -edessä oleva vartijakaan oikein varmaan tietänyt, oliko hänen herransa -vielä elossa, vai oliko hän jo tämän onnettomuuden maailman jättänyt. - -Kun siis päivä valkeni, oli pienoinen Spof'in laivasto Näsijärvellä -matkalla pohjoiseen päin. Kulku oli hyvin hiljaista, toisinaan ei -kuljettukaan, sillä kovin olivat uupuneita miehet yöllisien -ponnistuksien jäljestä eikä heillä ollut mitään hätää sitten enää, kun -he kerran olivat onnellisesti päässeet niin etäälle, ett'ei heidän -enää venäläisten kuulia tarvinnut pelätä. - -Juuri kun aurinko nousullaan kultasi itäisellä taivaanrannalla puiden -latvat, vasta silloin heräsi Spof tainnuksistaau, joka häntä oli -pitänyt kahleissaan jo tuntikausia. - -Raskaasti huoaten kohousi hän käsivartensa nojalla, katseli vähän aikaa -ympärilleen ikään kuin seutua ihmetellen ja lausui viimein: - -"Missä nyt olemme?" - -Vanha Stooli, joka huolellisesti oli hoidellut tointunutta, selitteli -hänelle paikan missä oltiin ja viimeiset tapahtumat, joita Spof ei -oikein tahtonut muistaa. Lopetettuaan kertomuksensa äskeisestä -taistelusta, osoitti hän veneen pohjalla olevaa pistoolia ja lausui: - -"Ja tässä on kaikki, mitä voitimme!" - -"Aha!" huudahti Spof ja hänelle alkoivat jo asiat selvitä. "Se on -Rajevskin pistooli, jolla hän aikoi ampua minut!" Ja Spof katseli -Stoolin kanssa ihastellen tuota kaunista kaksipiippuista pistoolia, -jonka pää oli erinomaisen kauniisti ja runsaasti hopealla huoliteltu. - -"Aivan niin", todisti Stooli, "minä näin sekä sen kun te löitte että -sen kun tuo kultakauluksinen kenraali sillä aikoi ampua teidät. Mutta -kuula ei koskenutkaan teihin, sen sijaan se erään kenraalin oman miehen -maahan kaatoi ja ase itse kolahti meidän veneemme pohjaan ja minä otin -sen huostaani. Se on siis teidän omanne." - -"Erinomaisen kaunis ase", kertoi Spof ja tarkasteli saalistansa, "ja -ennen ollut Rajevskilla, mutta nyt se on minun omani!" - -"Niin, se on varma, se", kertoi Stooli. - -"Mutta keitä täällä sitten on vastaamme tulossa?" ihmetteli Spof ja -tirkisteli eteenpäin, josta näkyi juuri, ainakin kymmenhankainen vene -kaukaa katsellen, tulevan Tamperetta kohden suoraan Paavolasta. - -Kaikki katsoivat huomautettuun suuntaan. - -"No, hitto vieköön, nehän ovat venäläisiä niin totta kuin meitä -nimitetään suomalaisiksi", vakuutti Spof, joka tarkalla silmällään jo -kaukaa oli keksinyt, että tulijat eivät olleet seudun asukkaita -tavallisilla kaupunkimatkoillaan. - -Yksi toisensa jäljestä ilmoitti omistaneensa Spof'in ajatuksen. - -"No, taistelusta taisteluun, sepä näyttää olevan tehtävämme", lausui -Spof ja nyt ohjattiin venettä suoraa vastaan tulevaa alusta kohden ja -ryhdyttiin tarpeellisiin varustuksiin vihollista kohdataksi. - -Mutta kapteini Konoffski -- sillä hän se oli palausmatkallaan -Paavolasta, jossa hän oli surmauttanut Karhu-Antin Vappuineen ja -ryöstänyt heidän tyttärensä sekä heidän tupansa polttanut -- oli -myöskin keksinyt vastaan tulevan aluksen ja oivaltanut, keitä siinä -oli. Mutta hänen ei tehnyt mielensä taisteluun, sillä hän oli varsin -sekanaisilla tunteilla hänkin. Hän katsoi parhaaksi pyörähtää ympäri ja -päästä seikkailusta kiireisellä paolla, ja pian oli hän kulkemassa -Näsiselän kirkkaalla pinnalla takaisin pohjaiseen päin aamuauringon -hohtavassa valossa. Mutta kauaksi hän ei kuitenkaan huolinut paeta, -sillä olihan koko Paavolan seutu hänelle tuttua ja siellähän sopi -vaatia tuolta entiseltä nimismieheltä, joka hänen käskettävänään oli, -ravintoa itselleen ja väelleen; eikä siellä ollut maan asukkaistakaan -pelkoa, koska heitä ei enää viime aikoina ollut ainoatakaan näkynyt -eikä kuulunut. Hän siis yht'äkkiä teki käännöksen oikealle ja poikkesi -Paavolan rantaan. - -Tämän kaiken näkivät suomalaiset, jotka jo parhaassa vauhdissaan -pakenijoita takaa-ajoivat. Mutta nähtyään heidän nousevan maalle, -katsoivat he parhaaksi heittää ryntäyksen toistaiseksi, sillä olivathan -he perin uupuneita edellisestä tappelusta ja olivathan viholliset -hyvässä tallessa siksi kun heidän kimppuunsa jouduttiin käymään, sillä -varmaankin he veneellä aikoivat Teiskosta takaisin yrittää, koska -maamatka kaikkein ymmärtääksi olisi heille ollut liian pitkä ja -vaarallinen. Suomalaiset laskivat siis lähellä olevaan saareen, sieltä -vartioidaksensa heitä kuin jalopeura saalistaan, saaden samalla -levähdyttää raajojansa ja uudistaa vaipuneita voimiansa. - -Päivä kului. Venäläisiä ei kuulunut. Jopa alkoi tuskaksi käydä -innokkaille odottajille. Kesä-öinen hämäräkin jo laskeusi eikä -vieläkään odotettuja vesille ilmestynyt. - -Silloin ei enää vanha Stooli voinut kärsiä nuorekkaan intonsa -paisunutta valtaa. Kesäisen yön hämärässä kierteli hän muutaman -toverinsa keralla hiljaisesti soutaen maalle. Sieltä kuuli hän -joltakulta paossa piileksivältä kyläläiseltä, mitä viholliset olivat -tehneet Karhu-Antin perheelle ja hänen asunnolleen; siellä hän myöskin -salaisesti hiipien pitkin rantoja keksi venäläisien varustauvan yön -hämärässä salaisesti puikahtamaan Tampereelle. - -Pian oli vanha Stooli sen huomattuaan väkensä luona jälleen ja samassa -oli koko Spof'in sotajoukko veneineen valmiina aiottua matkaa estämään. - -Yön hämärimpänä aikana alkoikin pian kuulua hiljaista airojen loisketta -ja pian näkyi jo suuri venekin ohjaavan kulkuaan Paavolasta Tamperetta -kohden, mahdollisimman etäällä saarta, mihin suomalaiset olivat -asettuneet. - -Mutta pian kohtasi venäläinen alus vastassaan kolme suomalaista -venettä, niin salaa ja hiljaisesti kuin olivat he luulleetkin matkaan -lähteneensä. - -"Heihin surma nuolensa iskeköön!" jupisi kapteini Konoffski ja antoi -käskyn ohjata venettä aukealle selälle päin, josta hän kovalla soudulla -luuli voivansa kiertää vainoojansa. Mutta turhaa oli kuitenkin tämä -toivo, ja viimein ei ollut hänellä muuta neuvoa kuin laskea suoraan -pohjaiseen päin Näsijärven aavalla selällä. - -Suomalaiset seurasivat kuitenkin häntä jäljessä. Vene, minkä kulkua -Spof ohjasi, oli parhaimmin varustettu soutajilla, joiden lisäksi vielä -nuori ja ravakka poika otettiin selältä omalla veneellään soutelemasta; -se riensi pakenijain jäljessä kuin kotka, toisten veneiden jäädessä yhä -enemmän jälkeen päin. - -Mutta pakenijat ponnistivat voimiansa hekin ja retki tuli niin pitkäksi -kuin jo edellä olemme kertoneet, kunnes se viimein päättyi vasta -lähellä Kurun kirkkoa, jonka jo myös olemme kertoneet. - - - - -VIII. - - -Tämän pitkän poikkeuksen jäljestä palaumme taas alkuperäiseen -kertomukseemme. - -Kun venäläisten alus uppoutui saaren rannikolla Kurun kirkon lähellä, -oli entinen nimismies ensimmäinen, joka hyppäsi veneestä veteen, vaikka -hänessä ei ollut pienintäkään uimataiturin vikaa. Mutta hän oli -sattumalta jo ennen ollut pari kertaa tässä saaressa ja hän tunsi siis -hyvin sen rannikon eikä hän millään tavalla tahtonut viipyä siksi, että -hän olisi kentiesi joutunut lähestyvien suomalaisten kanssa mihinkään -tekemisiin. - -Hänen jälkeensä tuli kapteini ja sitten ne kaksi sotamiestä, jotka -Annia kantaa raastoivat. - -Entinen nimismies ei ollut astunut vielä monta askelta rantakiviltä, -kun hän jo kompastui nenälleen maahan. - -"Antaa ukon levätä!" lausui Konoffski välinpitämättömästi, "siten -pääsemme hänestä". - -Mutta pahasta ei niin vähällä päästä kun kerran on sen kanssa liittoon -käyty, sen sai kapteinikin kokea. Muutamat eteenpäin tunkeuvat -venäläiset olivat vaan hänen työntäneet niin hitaasti maata -tervehtimään ja pian oli hän taas jaloiltaan ja juuri alkamaisillaan -asianmukaista nuhdepuhetta työntäjilleen, kun samassa suomalaisten -veneestä lähetetty luoti mennä viuhahti niin läheltä hänen päätänsä, -että hän, puoleksi säikähdyksestä ja puoleksi sattumuksesta, taas -keikahti kumoon maahan, jossa hän hetkisen avutonna sätkytteli -koipiansa, ollen melkein tunnotonna, sillä hän ei ollut tottunut sodan -melskeesen. - -"Anna maata ukkoraukan!" ivasi taas kapteini, kun eräs sotamies luuli -velvollisuutensa vaativan nostaa häntä kauluksesta ja raastaa hänet -etemmäksi maalle ryntääjäin jaloista. "Meillä ei ole hänen kanssaan -mitään tekemistä". - -Mutta vieläkään ei ollut kavaltajan loppu tullut. Taas koki hän kömpiä -seisoalleen, joka kuitenkin oli hänestä hirveä yritys, sillä tiheään -vinkuivat suomalaisten kuulat hänen ylitsensä kohden venäläisiä, jotka -jo olivat kerinneet rantapensaiden suojaan. - -"Surman syötävät! Kirottu hetki!" voihki hän tuskissaan, tietämättä -mitä hänen olisi oikeastaan tekeminen säilyttääkseen henki raukkansa -noilta hurjilta kansalaisiltaan. - -Yht'äkkiä hyppäsi hän kuitenkin seisoalleen huomatessaan luotien -vinkunan vähäksi hetkeksi hiukan tau'onneen, sillä suomalaiset silloin -juuri astuivat maalle veneestään. - -"Älkää -- ampuko -- kunniallista -- kruunun palveluksessa -- ollutta -- -miestä, -- -- minä -- olen -- suom -- ruots -- minä -- olen -- ihminen --- herra!" parkui hän sanan kerrassaan täyttä kurkkuansa ja koki -käsiensä viittauksilla tehdä asiaa vielä käsittävämmäksi, sillä sen hän -itsekin tunsi, että hänen oma kielensäkin oli jo ruvennut liittoon -hänen vihollistensa kanssa, koska se ei enää tahtonut niitäkään harvoja -sanoja kuuluviksi tehdä, mitä hänen jäykistyneet ajatuksensa tuskalla -kokoon saivat. - -Mutta silloin näki hän ryntääjien joukossa kilpaveljensä Pekan, joka -parhaallaan tähtäsi pyssyllään häntä kaataakseen, niin kuin onneton -mies raukka luuli, vaikka Pekka ei enempää kuin muutkaan ryntääjät, -joutunut huomaamaan tuota onnistumatonta puhujaa. Ja samassa laskeutui -hän kiireesti taas maahan, sillä kuolema näytti nyt käyttävän kaikkia -keinoja kunniallista, kruunun palveluksessa ollutta miestä vastaan. -Kontaten ja itseään vieritellen saavutti hän tuskalla onnettomalle -ruumiilleen suojapaikan samoissa pensaissa, joihin venäläiset olivat -kätkeytyneet ja sattumus johdatti hänet suoraan kapteinin lähelle. - -"No, miten voit, mies raukka?" ilkkui kapteini, jota ei ystävänsä -pelastus paljoa miellyttänyt. - -Hän ei saanut vastausta kysymykselleen, sillä mahdotonta on sellaisen -vastata, joka pelon ja säikähdyksen tähden on melkein kokonaan -puhelahjansa menettänyt; hätääntynyt herrasmies vaan mullisteli -silmiään kysyjälle ja siivoeli ruumistaan piilopaikkaan pensaan -juurelle. - -"Minä näen, että te ette voi oikein hyvin; kentiesi teitä hiukan -pelottaa?" jatkoi kapteini samanlaisella äänellä kuin ennenkin. - -Nytkään ei vastausta kuulunut. Jotakin tuskallista ähkinää vaan kuului -pensaan juurelta kahden sammalisen kiven välistä, mihin kuolemaa -pakeneva onneton herrasmies koki kaivautua niin syvälle kuin -mahdollista oli. - -Mutta yhä lähemmäksi tulivat ryntäävät suomalaiset; piiloutuneiden -venäläisten laukaukset eivät näyttäneet heitä ensinkään säikyttävän -eikä matkallaan estävän. Konoffskin täytyi miettiä pakomatkaa, sillä -hänkään ei ollut kuoleman ystävä. - -"Nouse pois!" huusi hän naapurilleen, entiselle nimismiehelle ja -tarttui häntä kaulukseen, sillä hän alkoi jo lukea koko seikkailua -tämän onnettoman ansioksi ja tahtoi siis hänenkin kiskoa ylös -tapahtumia katselemaan päivän selkeässä valossa; sillä olisihan -saattanut tapahtua niin, että ryntääjät eivät olisi häntä kolostansa -keksineetkään eikä hän suinkaan itse olisi uskaltanut paikastaan -hiiskahtaa, ja niin hän olisi varsin rauhaan jäänyt, hän, jonka -kuitenkin oli alkusyy kaikkeen. "Nouse pois, jos tahdot...!" - -Hänen ei tarvinnut lausua enempää, sillä pian oli mies jaloillaan ja -yhdessä he kiirehtivät etäämmälle rannalta, katsellen sopivaa -turvapaikkaa yhä tiheämmin vinkuvilta luodeilta. Onneton herrasmies -vielä ymmärsi kuolemaa paeta. - -Nyt kun he kumpainenkin taas olivat päässeet vähän suojaan suomalaisten -lentäviltä luodeilta, nyt sai entinen nimismies sen verran levon aikaa, -että hän ennätti ajatella, mikä oikeastaan oli hänen tällaiseen -ahdinkoon saattanut. Hän muisti, että se oli tuo lumoava neito, -Karhu-Antin Anni, jonka tähden hän oli kääriytynyt tämmöiseen -loppumattomaan hälinään ja sekasortoon. Ja missä oli tuo lumoava -kaunosilmä? Hän oli kapteinin vallassa, kapteinin, jota hän vaan -avuksensa oli pyytänyt ja tämän avunteon jo monin kerroin hänelle -palkinnut. Huolimatta siis ajan sopimattomuudesta tahtoi hän paikalla -ratkaista asian, kun se kerran oli hänen mieleensä sattunut ja kun hän -jo sen verran oli tointunut, että puhuminen saattoi välttävästi käydä -laatuun. - -"Missä on tyttö?" parkasi hän siis kapteinille ja pudisteli hänelle -nyrkkiänsä, samoin kuin joku kärsimätönnä etsii tavaroitaan palavassa -tahi muuten hukkumassa laivassa, vaikka hän ei pelastuksestaan osaa -mitään toivoa. - -"Mikä tyttö?" - -"Karhu-Antin Anni, ymmärrät kai!" - -"Mitä se sinua liikuttaa? Tyttö on minun. Se olkoon sinulle -vastaukseksi", lausui kapteini ja kääntyi antaakseen käskyjä -miehilleen. - -"Sinunko?" parkasi rakastunut herrasmies hurjistuneena eikä hän enää -kuullut luotien vinkunaa eikä muistanut mitään hätää olevankaan; kaikki -oli unohdettu kun Anni tuli kysymykseen. - -Yhdellä hyppäyksellä oli hän kapteinin edessä. Ja kun kapteini vielä -piti koko ryntäystä pilkkanaan, silloin oli hyökkääjä jo tarttunut -häntä kurkkuun. - -Kumpainenkin heistä kaatui nurin. Sotamiehillä oli kylliksi työtä -suojellessaan itseänsä eteenpäin tunkeuvilla vihollisilta, jonka tähden -heistä ei kukaan kerinnyt tulla päällikölleen avuksi, jos joku heistä -sitä huomaamaankaan joutui. - -"Missä on tyttö?" kysyi entinen nimismies yhä ankarammalla äänellä, -pitäen lujasti kiini saalistansa. "Jos et heti minulle ilmoita, missä -hän on ja lupaa minulle häntä, niin -- niin kuristan sinut!" - -Kapteini koki puhua, mutta ilma virtaili liian heikosti hänen -puheneuvoihinsa, liian ahtaalta tuntui hänen kurkkunsa. Hän antoi siis -merkin, jonka hänen ahdistajansa hyvin ymmärsi. Ahdistajan käsi heltisi -vähän. - -Ensin kuului pitkä huokaus kapteinin ahdistetusta rinnasta, sitä -seurasi voimakas ponnistus ja siinä samassa oli äskeinen hänen -ahdistajansa alapuolella. - -"Tyttökö?" ivaili kapteini ja nauroi pilkallisesti. "Mitä tahdot sinä -hänestä?" - -"Laske minut!" soperteli allapäin oleva ja taas kuolema lähestyi häntä -hirveän pituisilla askelilla, tällä kerralla venäläisen kapteinin -muodossa. - -"En", vastasi kapteini, "sillä sinä juuri olet laittanut meidät tähän -pulaan; ilman sinua olisimme hyvässä rauhassa Tampereella. Sen maksat -sinä hengelläsi". - -"Älä kiusaa kunniallista miestä, minä olen palvellut kruunua", kähisi -pulassa oleva sen mukaan kuin ilman virta pääsi kulkemaan taas -vuorostaan hänen ahtaasta kurkustansa, tuskin tietäen, millä hän -uhkailisi kiusaajaansa. "Laske minut, johan minä tukehdun!" - -"Tee niin, tee niin!" nauroi kapteini. "Tyttö", jatkoi hän vielä -enemmän kiusatakseen uhriansa, "tyttö on minun käsissäni ja minun -omakseni hän jääkin. Mitä tekisit sinä hänellä, koska et ilman minun -apuani olisi häntä voinut saadakaan. Sinä kutsuit minua, minä tulin ja -pidän saaliin omanani!" - -Kun onneton mies kuuli nämä sanat, teki hän voimakkaan ponnistuksen, -päästäksensä vapaaksi armottomasta kiusaajastaan. Mutta kapteinin kädet -olivat liian kovasti tarttuneet häneen. Konoffski jatkoi: - -"Tyttö seuraa minua Pietariin ja..." - -"Minä jo kuolen!" parkui entinen nimismies. - -"Ja siellä on hän tuleva minun vaimokseni", jatkoi venäläinen -pilkallisesti. "Sinä et häntä saa, etkä sinä enää mitään tarvitse. Ole -rauhassa hänen tähtensä, hän on kylliksi kaunis tullaksensa sievimmäksi -rouvaksi mitä Pietarissa on, ja minä en säästä varojani häntä vielä -kaunistaessani. Hän saa oleksia pelkässä kullassa ja seurustella -ylhäisten kanssa. No, nyt olet kuullut tarpeeksi", ivaili kapteini ja -kulutti kallista aikaansa tämmöisen vihollisensa kiusaamiseksi, sillä -se huvitti häntä liian paljon tehdäkseen siitä pikemmin lopun ja -mennäkseen johtamaan miehiänsä ryntääjiä vastaan. - -Mutta ylönkatsottu kanto re'en kantaa, sanoo sananlasku ja sen sai -kokea kapteinikin. Kiusaamiseensa oli hän niin mieltynyt, että hän ei -keksinytkään laskeneensa jo melkein kuolemaisillaan olevan mies raukan -toisen käden irti, ja sillä tämä oli yht'äkkiä irroittanut pienen -pistoolin hänen vyöltään ja samassa oli sen luoti lävistänyt oman -kantajansa ruumiin. Sillä oli kavaltaja taaskin pelastettu ja kapteini -vieritteliihe saamatonna pensaan juurella. - -"Ihmeen kaunis tyttö! Eikö niin? Seuraako hän sinua Pietariin kullassa -uimaan", ivaili voittanut taas vuorostansa, katsellen kopeana -voittamaansa kapteinia, joka samassa veti viimeisen hengenvetonsa, -jättäen puolestansa ijäksi päiväksi rauhaan entisen nimismiehen, jonka -hän juuri äsken aikoi jo pelastaa onnettoman kohtalon vainoomisista. - -Mutta vasta nyt, kun kavaltaja oli saanut voittonsa ja alkoi siitä -riemuita, vasta nyt hän heräsi puolinaisesta horrostilastaan, sillä -luoteja vinkui yhtä mittaa hänen ympärillään, huomauttaen aseman -vakaisuutta ja vaarallisuutta ja teroittaen rakastuneen mieleen olevan -muutakin mietittävää kuin Karhu-Antin kaunosilmä Anni. Hän silmäili -hätäisesti ympärilleen; kumpaisellakin puolellansa oli hänellä -vihollisia miehiä, sillä nyt ei ollut hänellä enää turvaa entisiin -ystäviinsäkään, venäläisiin, koska hän heidän johtajansa surmaamalla -oli heidän perikatonsa välttämättömäksi tehnyt. Pitkää aikaa ei hänellä -ollut viivytellä; nuo mustat silmät, kiväärin piiput, näette, -kauhistuttivat häntä kovin siitä asti, kun hän oli Karhu-Antin -maalitauluna seisonut. Muutamassa silmänräpäyksessä oli hän muutamien -suurien kivilohkareiden välissä, johon hän koki piiloutua kuin jänes -pensaasen. Täällä sai hän aikaa miettiä tarkemmin asemaansa, josta ei -mikään muu kuin joku erinomainen ilmestys enää olisi voinut häntä -kunnialla pelastaa; sen alkoi hän jo itsekin tajuta, niin kunniallisena -miehenä kuin hän pitikin itseänsä, sillä vihaavathan tuhmat talonpojat -herroja, eivätkä ymmärrä heidän tapojansa eikä käytöstänsä. Näin mietti -onneton mies raukka kiven kolossa sillä aikaa kun pyssyjen paukkina -saarnasi hänelle oikeuden kovuutta. Ja Anni, -- riistääköhän vielä -viimeinkin kova onni tuon lumoavan keijukaisen häneltä ja saattaa -kentiesi hänet Pekalle! Olisipa se mieltä masentavaa, surkeata, -- -eivätköhän venäläiset kuitenkin surmaa häntä, nähdessään tappiolle -joutuvansa. Jospa uskaltaisi onneton mies hiiskua piilopaikastaan -mennäkseen sen tekemään, sillä muutoinhan Anni jää Pekalle kuitenkin -eikä onnen hyljäämä mies parka saa siis rauhassa kuollakaan. Sillä -kuolemahan on välttämätön, koska hän itse oli surmannut kapteinin, -joka kentiesi olisi saattanut voittaa suomalaiset ja siis pelastaa -hänenkin henkensä, vaikka Anni sittenkin olisi kyllä mennyt menojaan. -Mutta parempi kai olisi kuitenkin ollut henki ilman Annia kun kadottaa -molemmat ja olla vielä apuna suurimman vihamiehensä Pekan onnelliseksi -pääsemisessä. Kovin surkeata! Tämmöisiä mietteitä risteili onnettoman -kilpakosijan päässä piillessään kiven kolossa vihollisiansa. - -Mutta jo heti maalle noustua oli Anni kapteinin käskystä viety kauaksi -taistelupaikalta saaren keskikohdalle saakka. - -Sinne laskivat sotamiehet vieläkin puolittain tainnuksissa olevan -neidon, joka siitä saakka kun hän oli kotoansa ryöstetty ei ollut -paljoa mitään tietänyt siitä, mitä tapahtui hänen ympärillään. - -"Mitä luulet sinä kapteinin hänellä tekevän?" lausui toinen -sotamiehistä. - -"Mistäs minä sen tiedän", vastasi toinen. - -"Mutta minä tiedän", arveli kysyjä. - -"No, mitä sitten?" - -"Hän ottaa hänet vaimoksensa". - -"Ohho, tuommoisen musikan tytön; kyllähän hän saisi tuommoisia -tusinoittain Pietarissakin". - -"Mutta kapteini on, näetkös, rakastunut tähän; kapteinin sydän tuntuu -niin kummalliselta, niin kuumalta ja kylmältä yht'aikaa". - -Ja molemmat sotamiehet nauroivat niin ivallisesti, niin makeasti, että -Annikin siitä vähän heräsi tainnuksistaan ja alkoi ensin kovin -sekanaisilla silmäyksillä tarkastella ympäristöänsä. - -"Missä minä olen?" soperteli hän paremmin itsekseen kuin -vartijoillensa, samalla kun hän peitti käsillään kasvonsa, huomattuaan -sotamiehet lähellänsä. - -"Missä sinä olet!" huudahti toinen vartijoista. "Sitä todellakaan me -emme itsekään voi sinulle sanoa". - -"Emmekä pidä sillä väliäkään", muistutti toinen. - -"Oi, minua tyttö raukkaa!" valitti Anni ja kyyneleitä alkoi runsaasti -virtailla hänen poskillensa; hänelle alkoivat nyt vasta seikat selvitä -ja hämärä muistinsa vähän virkistyä. - -"Niin", jatkoi edellinen sotilaista, "me emme voi sinulle sanoa missä -nyt olemme, mutta me voimme sanoa sinulle, miksi sinä olet tuleva". - -Anni katsoi ihmetellen puhujaan. - -"Sinusta tulee ylhäinen rouva Pietarissa", täydensi toinen sotamies, -"jota kunniaa et suinkaan ansaitsisi". - -Anni ei näyttänyt heitä kuulevan eikä ymmärtävän. - -"Etkö usko?" kysyi sotamies. "Kysy vaan kapteinilta!" - -"Isä, äiti!" valitti murheellinen neito käsiään väännellen, kyyneleitä -vuodattaen; "missä olette te?" - -Sotamiehet nauroivat. He olivat tottuneet semmoisia kuulemaan, näkemään -ja tekemään. - -"Kas niin", lohdutteli toinen heistä, "ole rauhassa nyt, kyllä sinulle -vielä hyvin käy!" - -Anni koki nousta ylös, kuullessaan sotamiehen lauseen, jonka hän -käsitti omalla tavallaan. - -"Antakaa minun mennä!" pyysi hän. - -Sotamiehet katselivat toinen toistansa, sillä heitä alkoi jo liikuttaa -surevan neidon kyyneleet ja hänen murheesta värähtelevät sanansa, -vaikka hänen kohtalonsa ei heistä niinkään onnettomalta tuntunut, päin -vastoin he tiesivät, että moni neito Pietarissa Annin sijassa ollen -olisi kyyneleitä ilosta vuodattanut, sillä olihan kapteini määrättömän -rikas. - -Anni otaksui heidän vaiti olonsa myöntymiseksi ja lausui uudestaan -pyyntönsä: - -"Antakaa minun mennä!" - -"Mihin, mihin sitten?" kysyi sotamies. - -"Kotiin!" - -Vartijat hymyilivät surullisesti ja katsoivat toinen toisiinsa. - -"Kysy kapteinilta!" lausui heistä toinen; "hän se on, jonka käskyjä on -sinun totteleminen samoin kuin meidänkin". - -"Häneltäkö, joka -- joka surmautti minun isäni? -- vai miten se -olikaan?" kysyi Anni hyvin miettiväisenä, sillä vielä tuntui koko -onnettomuuksien sarja hänestä paremmin unelta kuin täydeltä todelta. - -Sotamiehet eivät vastanneet. Sääli valloitti väkisinkin alaa heidän -sydämessään. - -"Vastatkaa minulle!" pyysi Anni, tullen yhä rauhattomammaksi. "Onko hän -surmauttanut minun isäni?" - -"On; hänen käskystäänhän se tehtiin". - -Tämä lause selvitti Annin mieleen koko onnettomuuden oikeassa -valossaan. Kaikki oli siis totta eikä mitään pahaa uuta. Hänen isänsä -oli surmattu, äidistänsä hän ei tiennyt mitään, itse oli hän ryöstetty -ja nyt hän oli sotamiesten vartioittavana, ja kuka voi aavistaakaan, -mitä vielä olisi tuleva. Hän alkoi itkeä niin toivottomasti, vuodattaa -niin paljon kyyneleitä, että hänen vartijansa joutuivat varsin vasten -tahtoansa kokonaan säälin ja surkuttelun valtaan. - -"Tuo on kovin säälittävää!" valitteli toinen heistä. - -"Jospa voisimme pelastaa hänet", ehdoitteli toinen. - -"Älä lausu vaan kovalla äänellä semmoisia!" - -"Niin, pyhän Mikaelin kautta, meidän ei kävisi hyvin, jos kapteini sen -kuulisi". - - - - -IX. - - -Rinnakkain ryntäsivät Pekka ja vanha Stooli venäläisiä vastaan saaren -rantaan päästyään ja heillä oli erinomaisen hyvä apu toisestaan. - -"Luuletteko sen naisen olleen Annin, joka oli venäläisillä mukana?" -kysyi Pekka levottomana eteenpäin mennessään. - -"Epäilemättä se oli hän". - -"Sitten on Anni raukka jo hukassa", huokasi Pekka surullisesti. - -"Ole huoletta vaan. Anni on reipas ja rohkea tyttö, hän kyllä pitää -huolen itsestään, hän ei ensiksi hukkaan joudu. Tiedäthän itse, miten -urhokkaasti käyttäytyi hän entistä nimismiestä vastaan", lohdutteli -Stooli. - -"Niin juuri, tuota tuhmaa tolloa kohtaan; minä luulen hänen saaneen -tarpeensa", vastasi Pekka ja hänen huulensa vetäytyivät pieneen hymyyn, -joka ilmaisi hieman itserakkautta, koska hän tiesi voittaneensa sen, -mitä tuo onnistumaton kosija ei ollut voittanut. "Minä luulen, että hän -ei enää käy Annia kosimaan toista kertaa". - -"Niin luulen minäkin". - -Stooli ja Pekka olivat nyt ennättäneet rantapensaiden eteen ja siinä -oli heitä vastassa kolme venäläistä. - -"Ota sinä tuo yksi partaniekka, kyllä minä huolen pidän noista -kahdesta", tuumasi Stooli Pekalle. - -"Kahdestako? Miten tulette te toimeen kahden kanssa?" - -"Sen kyllä pian näytän sinulle". - -Tämän sanottuansa viskasi ukko suuren kiven, minkä hän oli järven -rannasta ottanut säästääkseen niukkoja ampumavarojansa, suoraan -venäläisen päähän. Kolaus oli niin ankara, että se vaivutti saajansa -heti tunnotonna maahan. - -Silmänräpäyksessä oli hän antanut toiselle yhtä voimakkaan lyönnin -pyssynsä tukista, niin että hänestäkään ei enää ollut mitään vastusta. -Pekalla oli myöskin yhtä hyvä menestys, hänen vastustajansa, joka oli -suurempi ja voimakkaampi kuin ne, mitkä ukko Stooli oli kaatanut, teki -kylläkin sitkeämpää vastarintaa, mutta viimein täytyi hänenkin maahan -sortua. - -"Kas niin!" huudahti Stooli ja ojennaiksi katsoakseen ympärilleen. -"Siinä meni jo kolme meidän puolestamme. Nyt on meillä..." - -Viisi venäläistä näkyi samassa loikovan piilossa pensaan takana ja -aikovan juuri nousta vastarintaa tekemään. - -"Minä luulen, että tässä saaressa kasvaa venäläisiä puissa", ihmetteli -Stooli harmissaan. "Viisi vielä! Sehän on hullunkurista. Mitäs meidän -nyt on tekeminen?" - -"Samoin kuin äskenkin", vastasi Pekka kuivasti ja ampui maahan yhden -venäläisistä, joka juuri tähtäsi Stoolia. - -"Niin, sinä olet oikeassa", myönsi Stooli. "Sen me teemme kuin ainakin -miehet". - -Tämän lausuttuansa ryntäsi ukko heti pensaissa piileviä vihollisia -kohden. Mutta innossansa oli mies parka unhottanut, että pensaiden -hienot oksat olivat hänelle vaarallisia pauloja. Hän näki ja ajatteli -vaan vihollisiansa, muista hän ei mitään piitannut. Siksi kävikin -hänelle niin kuin tavallisesti käy semmoisille, jotka eivät huomaa -katsoa eteensä eikä sivullensa silloin kuin he innossaan ryntäävät -jotakin paikkaa kohden. Ukko ei ollut monta askelta ottanut ennen kuin -hänen jalkansa tarttuivat pensasrisuihin ja hän kompastui nenällensä -maahan. - -Mutta tämä tapaus oli hänelle onneksi onnettomuuden sijaan. Kolme -venäläistä oli nimittäin yht'aikaa tähdännyt juuri häntä ja varmaankin -olisi heistä joku kohdalle osannut, jos ukko ei olisi vahingossa juuri -heidän lau'aistessansa kumoon keikahtanut ja siten heidän luotinsa -ohitse menneet. - -Kun venäläiset näkivät hänen pensaasen horjahtaneen, aikoivat he -paikalla syöksyä hänen päällensä, mutta samassa oli Pekka heidän ja -pensaassa piehtaroivan ukon välillä. - -"Pidäpäs puolesi, poika, vähän aikaa!" huusi ukko ja koki -mahdollisimman kiireesti irroittaa risuja jaloistansa. "Minä olen pian -jaloillani myöskin!" - -Mutta tässä työssään menetti Stooli kuitenkin vähäsen kallista -aikaansa. Pekan täytyi sillä aikaa yksin kestää neljää vihollista -vastassa. Mutta hän suoritti kuitenkin tehtävänsä kuin ainakin kelpo -mies semmoisella menestyksellä, että hänellä jo oli kaksi taisteluun -kykenemätöntä miestä maassa edessänsä Stoolin vihdoinkin jaloilleen -selvitessä. - -"Sinä tappelet kuin karhu!" huudahti ukko iloissaan. "Urho olet jo -nuorella ijälläsi. Tuhannet kiitokset avustasi!" - -Stooli ja Pekka tunkeutuivat eteenpäin ja pian makasi kaksi jäljellä -olevaakin venäläistä maassa ja niin oli sekin työ suoritettu. - -"Mutta mikä lempo väijyy ja tirkistelee vielä meitä tuolta kivien -kolosta?" ihmetteli Pekka ja laski samassa laukauksen varsin häntä -lähellä olevien ja harvan pensaan puoleksi verhoamain kivien väliin, -josta hän äsken taistellessaan oli huomannut miehen pään pistäyvän -esiin ja nyt taas olevan saman pään ja vielä ruumistakin jonkun osan -nähtävissä. - -Mutta tuskin oli Pekka irroittanut sormensa liipasimesta, kun jo -kolosta, -- mihin hän oli luotinsa tähdännyt, kuului surkeata -parkumista ja kamalaa voihkinata. Pekka ja Stooli säikähtivät -kumpainenkin pahanpäiväisesti, sillä he eivät olleet tuollaista ääntä -vielä kuulleet keneltäkään niiltä, jotka he olivat maahan hakanneet -tahi haavoittaneet. Luulivatpa he jo itse paholaiselta sääriluut -katkenneen, sillä taikauskoisia olivat hekin, vaikka olivatkin -pelkäämättömiä sotilaita. - -Kovin kummastuneina riensivät he siis katsomaan, mihin oikeastaan luoti -oli kohdannut. - -"Mitä -- mitä taivahisen nimessä teet sinä täällä?" kysyi Pekka -suuresti ihmetellen, nähtyään kilpaveljensä, entisen nimismiehen -kärsimyksestä vääntynein kasvoin vieritteleivän avutonna kivenkolossa, -missä hänen luotinsa oli häneltä hartiat lävistänyt. - -Kauhistuneena katseli kuolemaisillaan oleva kavaltaja ampujaansa. - -"Sinä -- olet -- tehnyt -- murh -- murhan!" soperteli hän katkonaisilla -sanoilla, sillä säikähdys oli häntä pelottanut yhtä paljon kuin -varmasti kuoleman tuottava luotikin. "Sinä olet ampunut kunniallista -miestä -- joka on -- palvellut -- kruunua -- kaksitoista -- vuotta!" ja -taas kuului korvia särkevää parkuvata valitusta. - -Stooli ja Pekka katsoivat ihmetellen toisiinsa. Viimein tarttui -jälkimäinen haavoitettua kaulukseen ja kiskoi siitä hänet nurmikolle, -jolla ajalla valitus tuli yhä kuuluvammaksi. - -"Mutta mikä ihme on sinut saattanut tällaiseen paikkaan?" kysyi taas -Pekka, jota alkoi kuitenkin vähän liikuttaa onnettoman miehen kohtalo. - -"Minä olen taistellut teidän eduksenne ja tuolla on minun voittoni", -lausui haavoitettu mies aina välillä vaikeroiden ja osoitti rantaan -päin, jossa todellakin Stooli ja Pekka näkivät venäläisen kapteinin -ruumiin. - -"Mutta sillä ei vielä ole sanottu, miten olet sinä tänne joutunut, -sillä meidän seurassamme et ainakaan tullut", tutki Pekka vieläkin. - -"Minä olen kunniallinen mies, palvellut kruunua kaksitoista vuotta", -vastasi onneton mies. - -"Se ei anna asialle selvitystä", puuttui Stoolikin asiaan. - -"Minä -- tuli -- olin -- tuotiin -- vankina", tavoitteli haavoitettu, -nähtävästi valehdellen. - -Miehet alkoivat aavistaa asian oikeata laitaa, joka ei ollutkaan -vaikeata Pekalle, miehen edelliseen ansioluetteloon ja käytökseen -nähden. - -"Missä on tyttö?" kysyi Pekka, kääntäen asian toiseen suuntaan. - -"Mikä -- tyttö?" soperteli haavoitettu, nähtävästi vielä kärsimyksiensä -lisäksi kovasti hämillään. - -"Anni?" - -"Anni -- An -- An -- Anniko?" tavaili mies parka ikään kuin -houreissaan. "Minä -- en -- ole -- Annia nähnyt -- Annia, missäs olisin -nähnyt hänen, minä joka olen täällä taistellut". - -Tällä ajalla oli alkanut kuulua saaren keskikohdalla päin tappelun -melskettä, joka yhä muuttui suuremmaksi ja huomautti siis Stoolille ja -Pekallekin, että täällä ei ollut aikaa turhilla kysymyksillä viettää -sairasvuoteiden vieressä. - -"Meidän täytyy mennä!" muistutti Stooli nuorukaista, joka kiivaasti -ahdisteli haavoitettua miestä kysymyksillään armaansa olinpaikasta. -"Kyllä löydämme hänen vielä tästä, ei hän enää karkuun juokse. Anna -kohtalon ilmaista Annin olinpaikka. Kyllä hän ilmaantuu, kun aika -joutuu; meitä tarvitaan." - -"Oikein", lausui Pekka ja juosten kiirehtivät he puiden ja pensaiden -ohitse sinne päin, mistä melskettä kuului. - -"Millä kostan tuon murhamieheni!" ähkyi haavoitettu avuton mies -nurmikolla, johon Stooli ja Pekka hänen jättivät. "Minä kuolen, mutta -pitääkö minun jättämän tuo kirottu konna rauhaan ja -- kentiesi vielä -Annikin hänelle!" Hän koki ponnistella epätoivon vimmassa voimiansa -päästäkseen ylös, mutta se oli turhaa vaivaa, kovin koski hänen -hartioihinsa. Luoti Pekan tuliputkesta oli sittenkin kohdannut hänet ja -tämä luoti oli työnsä tehnyt. Mutta sen sijaan tuntui hänen taskussaan -olevan joku esine ja tarkemmin muistettuaan tiesi hän siellä olevan -kapteinin pistoolin, jolla hän auttajalleen oli antanut kuolinhaavan. -Tietämättä oikein mitä teki, kiskoi hän sen esiin ja -- siinä oli vielä -toinen piippu ja se oli valmis lau'aistavaksi. Jonkunlainen -tyytyväisyyttä ja koston vimmaa osoittava hymy ilmestyi haavoitetun -kasvoille sen keksittyään, sillä, arveli hän, jos venäläiset eivät jo -kaada Pekkaa, tulee hän kuitenkin vielä niin lähelle, jotta hän saattaa -suorittaa lainansa -- jos hän vaan niin kauan pysyisi hengissä. Ja tätä -jäi vartoomaan haavoitettu kuolevainen, suorittaaksensa viimeisen -tehtävänsä eläessään ja sitten kuollakseen siinä hänelle lohdullisessa -tiedossa, että hänen kilpaveljensäkään ei mailmassa saavuttanut sitä -onnea, johon onneton kohtalo ei häntäkään laskenut. -- - -Spof ja muut suomalaiset olivat ahdistaneet vihollisiaan yhtä ankarasti -kuin Stooli ja Pekkakin. Tätä voivatkin he tehdä sitä paremmalla -menestyksellä, kun venäläisillä ei näyttänyt olevan mitään johtoa -vastustuksessaan, vaan yksi pakeni sinne, toinen tänne ja jos joku -yritti kovempaa vastarintaa tehdä, oli hän yksinänsä ollen pian -voitettu. Venäläisiltä oli johtaja poissa; kukaan ei tiennyt mihin hän -oli joutunut, sillä hänen loppuansa ei nähnyt kukaan muu kuin hänen -ampujansa, entinen nimismies, joka alkuansa oli häntä avuksensa -hakenut, mutta kun auttaja sitten rupesi liian vaativaiseksi sai hän, -asiaa vielä puoleksi pilanaan pitäen, maksaa sen hengellänsä. - -Hajalleen joutuneet, pakoon päässeet venäläiset olivat keräytyneet -saaren keskikohdalle, ja sinne kulki pelkäämätön ryntääjäin johtaja -Spof heidän jäljessänsä. Täällä syntyi uudestaan kiivas taistelu. Mutta -siinä oli urhokkaalla Spof'illa ensiksi perin huono onni. Taistelun -innossaan oli hän huomaamattansa joutunut ahdinkoon suuren kiven ja -muutamien paksujen puiden välille. Vastassansa oli hänellä useampia -vihollisia, joiden kaikkien lyöntiä hän ei mitenkään ennättänyt torjua, -vielä vähemmin kunnollisesti maksaa, johon suurena syynä oli hänen -ahdas ja epämukava asemansa, josta ei saattanut siirtyä sivuille -enempää kuin taaksekaan päin. Ylivoima oli jo saattanut hänen -sellaiseen ahdinkoon, että hänellä ei näyttänyt olevan muuta neuvoa -kuin antauminen, sillä hänen miekkansakin jo erään onnettoman, puoleksi -paksua petäjää ja puoleksi erään vastustajansa päätä kohdanneen lyönnin -jäljestä jäi vastustajain käsiin. Ja tästä syntyi melskettä, joka -kiirehti Stoolia ja Pekkaa paikalle joutumaan. - -Puoleksi jo vihollistensa vallassa olevalla Spof'illa ei siis enää -ollut muita aseita kuin Rajevskin pistooli, jonka oli varaksi kätkenyt -nuttunsa alle. - -Stooli, Pekka ja pari muutakin miestä saapuivat paikalle juuri kun -venäläiset riemuten alkoivat kaikin miehissä tunkeutua Spof'in päälle. -Mutta mitä tehdä nyt, se oli vaikea päättää, siliä ruutia et ollut enää -apuun saapuneille miehillä ja toiset olivat jo pyssyään lyöntiaseenansa -käyttäen tehneet ne ampumiseen kelvottomiksikin. Käsirysyssä siis -käytiin vihollisten kimppuun, mutta heitä ei ollut sillä tavalla helppo -saada pikaisesti maahan hakatuiksi. - -Mutta keskellä kiivainta taisteluansa muisti Spof pistoolinsa ja sen -hän sai kaivaneeksi povestansa, vaikka venäläisiä olikin hänessä kiini -useampia. Ampumisen tilaisuutta hän ei kuitenkaan näyttänyt mitenkään -saavan, sillä ahdistajat, huomattuaan hänellä sellaisen aseen, kokivat -kaikin mokomin sitä häneltä ryöstää ja karkasivat siis entistä -kiivaammin hänen kimppuunsa. Tässä olivat hyvät keinot tarpeesen, sillä -hän ei mitenkään mielinyt antaa tätä asettansa vihollisille, siliä -siitä varmasti olisi seurannut ainakin kahden suomalaisen kuolema, -koska molemmat piiput olivat valmiiksi täytetyt, eikä hän sitä itse -voinut millään tavalla käyttää tässä hirveässä ahdingossa. - -Yht'äkkiä nousi ajatus hänen aivoihinsa. Ennen kuin kukaan vihollisista -oli ennättänyt ryöstää häneltä pistoolia oli hän voimakkaalla kädellä -viskannut sen heidän ylitsensä sinne päin, missä hän näki omia -miehiänsä olevan. Se putosi suoraan Pekan eteen. Venäläisillä ei ollut -aikaa kiirehtiä sitä omistamaan, ja se olisikin ollut turhaa -kilvoittelua, sillä ennen kuin se oli oikein maahan ennättänyt pudota, -oli se jo nuoren karhunkaatajan kädestä, Pekka vilkasi, oliko se valmis -lau'aistavaksi, tähtäsi ja kaksi paukkausta kuului peräkkäin ja yhtä -monta venäläistä kaatui maahan Spof'in ympäriltä. Kaatuneitten sijat -jäivät tyhjiksi ja aukosta ryntäsivät Pekka, Stooli ja muut saapuvilla -olevat käsiksi venäläisiin, jotka pian olivat hajoitetut ja niin oli -Spof pelastettu ahdingostansa. - -"Kiitoksia hyvästä avustasi!" lausui Spof ja puristi sydämellisesti -nuoren Pekan kättä. "Ilman sinua olisin menettänyt henkeni tahi -joutunut vangiksi, ja jos lopullinen tappio olisi osaksemme tullut, -olisin kentiesi saanut vielä matkustaa Sipiriaan. Kiitoksia!" - -"Eihän se ole minun ansioni, vaan teidän oma kekseliäisyytenne ja tämä -kaunis ase pelastivat teidät pälkähästä", vastasi Pekka ja tarjosi -pistoolia Spof'ille. "Tässä on aseenne takaisin, sillä teidänhän tämä -on; se oli minulla vaan lainana". - -Spof ojensi ensin kätensä ottaakseen Pekalta tuon kallisarvoisen aseen, -mutta samassa veti hän sen takaisin ja lausui: - -"Ei; pidä sinä pistooli, Pekka! Se oli kyllä sinulla ensin vaan -lainana, mutta nyt se on sinun omasi". - -"Saanko minä näin kauniin aseen?" vastasi Pekka, joka tuskin saattoi -uskoa mitä Spof lausui, mutta hän tiesi kuitenkin sen olevan sotilaan -suoraa puhetta, jonka voi heti todeksi ottaa. - -"Niin, se on sinun. Sinä olet sen kunniallisesti ansainnut", vakuutti -Spof. - -"No, se on siis seuraava minua kuolemapäivääni asti ja saava pitää -kunniapaikan minun tuvassani", lausui Pekka iloissaan ja kätki -huolellisesti kauniin pistoolin nuttunsa alle. "Ja aina kun sillä ammun -tahi muuten sitä katselen, olen muistava teitä ja sitä tilaisuutta, -missä tulin sen omistajaksi". - -Tällä tavalla keskustelivat miehet rauhallisesti, sillä mitään hätää ei -heillä enää ollut, koska enin osa venäläisistä jo makasi siellä täällä -saaren nurmikolla kuolleina ja jäljelle jääneet olivat kyllä -saatavissa, koska he eivät saaresta voineet mihinkään päästä, vaan oli -heidän joko kaikkien kaatuminen tahi vangeiksi antauminen. Voittajilla -oli yllin kyllin aikaa vähän hengähtää ja käydä aseita ja ampumavaroja -itselleen varustamassa rannalta veneestänsä. - -"Mutta missä ihmeessä lienee neitoseni?" ihmetteli Pekka hyvin -alakuloisena, melkeinpä epätoivoisena. - -"Mikä neitonen? Oletko houkkio, mies, joka neitoa etsit sotamiesten -joukosta; saatat vartoa neitojasi ainakin siksi kun päästään ihmisten -asunnoille?" lausui Spof ivaavalla äänellä, sillä hän oli jo unohtanut -sen, mitä veneessä puhuttiin. - -"Hänen sydänkäpysensä, tiedätte kai", vastasi Stooli, joka huomasi -Pekan vähän hämille joutuneen päällikön sanoista ja tahtoi siis häntä -pulasta pelastaa. "Minun on sääli poika parkaa! Hän on tapellut kuin -urho ainakin ja meidän täytyy kai palkita häntä etsimällä tyttöstä; -sydän se on Pekallakin!" - -"Se on oikein!" kuiskasi Pekka Stoolille. "Minä teille vielä palkitsen -hyvyytenne". - -"Niin oikein, se on tehtävämme!" vastasi Spof, joka nyt vasta muisti -veneessä tapahtuneen keskustelun. "Sydän myöskin osansa tarvitsee". - -Ja kaikki miehet läksivät kävelemään pitkin saarta, etsien Pekan -sydänkäpystä. - -Mutta samoin kuin Pekka oli Annin kohdannut ennen Paavolassa, samoin -sattui tämän kaunosilmän löytäminen nytkin Pekan omaksi osaksi, ja -olisihan kohtalo ollutkin varsin oikkuinen ja säälimätön, jos se olisi -tämän kunnian muille suonut. - -Vähän matkaa käveltyänsä, nimittäin, kuuli Pekka muutamia haikeita -valitussanoja, jotka hänestä tuntuivat niin erinomaisen tutuilta ja -saivat hänen sydämensä kovin epäsäännölliseen liikkeesen. Vielä muutama -askel, ja kaksi venäläistä sotilasta lähti juosten pakoon pötkimään, -sillä he eivät katsoneet maksavan vaivaa ryhtyä kahden enää tappelua -uudistamaan, ja Anni seisoi -- tahi oikeammin istui -- Pekan edessä ja -vielä ihka elävänä, vaikka kovin surkean näköisenä kasvoiltaan, sillä -kyyneleitä oli niitä myöten liukunut tavallista runsaammin. Sitten -hetkinen äänettömyyttä, viimein vieno huudahdus surevan neidon -huulilta, ja nyt oli Pekan vuoro joutua vangiksi, ihan koviin kahleisin -kerrassaan, jotta hänen seuraajansakin näkivät mahdottomiksi rikkoa ja -he jättivät siis mies raukan oman kohtalonsa haltuun. Spof'kin luuli -kai pistoolin lahjoittamalla pelastajallensa jo kylliksi suorittaneensa -velkansa, koska hänkään ei tehnyt mitään vangitun miehen pelastukseksi. - -"Pekka, Pekka!" -- "Anni, Anni!" "mistä jouduit sinä tänne?" -- -"vielähän sinä olet hengissä!" ynnä muita semmoisia lauseita kuului -sekaisin ja toisensa kohdanneet näkyivät olevan kyllin tyytyväisiä vaan -paljaisin kysymyksiin ja huudahduksiin, sillä he kai pitivät toinen -toisensa vastauksina tekemilleen kysymyksille tahi lienevätkö jättäneet -vastaukset toistaiseksi, kunnes aikaa olisi enemmän. - -Kun sitten tarpeellisimmat kysymykset olivat tehdyt ja innokkaimmat -huudahdukset lausutut, sai Anni kertoa koko kohtalonsa alusta alkaen -Spof'ille ja hänen miehilleen. Kun hän oli maininnut entistä -nimismiestä, huudahti Pekka: - -"Niin oikein, olinhan unhottaa koko asian! Meillä on kunnia tavata -häntä itseä täällä ja kuulla asia hänen omasta suustaan, jos hän siitä -voi enää mitään kuultavaa ilmoille saada, sillä minä tulin laskeneeksi -yhden laukauksen hänen kehnoon ruumiisensa". - -"Hui!" huudahti Anni, sillä hän ei uskonut voivansa olla turvassa niin -kauan kuin semmoinen ihminen vaikkapa kuolleenakin olisi häntä lähellä. - -Ja nyt lähtivät kaikki miehet kulkemaan puhuttua henkilöä kohden, johon -Pekka ja Stooli kyllä osasivat, sillä aikaa kuin Anni jatkoi -kertomustaan. - -"Sepä luoti kohtasi oikeaan paikkaan!" lausui Spof, kun hän kaukaa näki -entisen nimismiehen lepäävän nurmikolla. "Paha vaan, että luodin -tuottama kuolema on liiaksi helppo rangaistus semmoiselle -kavaltajalle". - -Sillä kuolleelta jo näytti tuo kavaltaja, niin liikkumatonna lepäsi hän -samalla paikalla, mihin Stooli ja Pekka olivat hänen jättäneet. - -Mutta lähemmäksi tultua nähtiin kuitenkin jonkunlaisia elonmerkkejä -hänen tuskasta vääntyneillä kasvoillansa ja hänen toinen kätensäkin, -pistettynä nutun suojaan, liikkui juuri kuin se olisi sinne kokenut -jotakin salata tahi sieltä jotakin salattua esiin ottaa. - -Annia vavistutti tuollainen näkö; hän vetäytyi mahdollisimman lähelle -Pekkaa, joka rohkeana astui aivan onnettoman miehen viereen. - -Kun haavoitettu näki nämä molemmat onnelliset seisovan vieressään, -käänsi hän katseensa heitä kohden, lausui muutamia katkonaisia sanoja, -joita kukaan kuulijoista ei tajunnut, mutta kolkoilta ne kuuluivat niin -kuin ainakin kuolevaisen kostajan ääni. Yht'äkkiä ilmestyi hänen -kätensä nutun alta; siinä oleva pistooli kääntyi sukkelasti onnellista -paria kohden. Mutta sen huomasi Stooli, joka seisoi kuolevaisen -toisella puolella ja piti sattumalta tarkalla silmällä hänen kaikkia -liikkeitänsä, jotka hänestä tuntuivat hieman epäiltäviltä. - -"Katsokaapa konnan vehkeitä!" huudahti siis Stooli, huomattuaan -pistoolin ilmestyneen nähtäväksi, ja samalla koki hän pikaisesti -pyssyllään kuroittaen saada sen kolahtamaan pois omistajansa kädestä. - -Samassa laukesi pistooli. Laukaisiko sen haavoitettu onneton mies itse -tahi Stooliko sattui pyssyllään koskemaan sen liipaisimeen, ei varmaan -kukaan keksinyt, mutta siitä lähtenyt luoti tunkeutui maassa makaavan -miehen leuan alta hänen päähänsä ja teki niin viimeinkin lopun kurjan -kavaltajan elämästä. - -Kaikki ympärillä seisovat jäivät hetkiseksi aikaa äänettömiksi. -Melkeinpä väristyttävällä kauhulla katselivat he kuollutta, joka itse -oli ollut syynä onnettomuuteensa; joka oli miekkaan ryhtynyt ja -miekkaan hukkunut, mutta kumminkin tuottanut lähimmäisilleen paljon -onnettomuutta ja ollut syynä verenvuodatuksiin. Hän oli täysin -kohtalonsa ansainnut. - -"Niin käyköön jokaiselle isänmaan kavaltajalle!" lausui viimein Spof -pitkän äänettömyyden jäljestä. "Semmoinen ei ansaitse parempaa -loppua". -- - -Paljon ei ole enää lisättävänä. Saaressa olevat venäläiset sotamiehet -olivat etsineet tietä maalle päästäkseen. Nähtyään pelastumisensa -turhaksi, tulivat he vapaaehtoisesti tarjoutumaan vangeiksi, joiksi he -otettiinkin. - -Pekka saattoi Annin Paavolaan ja toimitti siellä hautaan surmatun -Karhu-Antin. Sitten otti hän Annilta hellät jäähyväiset ja palasi -Spof'in joukkoon, josta hän sodan loputtua tuli kotiinsa korpraalina ja -kantoi kunniarahaa rinnassaan. - -Sitten vietettiin Pekan ja Karhu-Antin Annin häät, joissa Pekan -sotatovereita oli läsnä useampia. Ja niin oli Pekka saanut iki-omikseen -molemmat tämän pienen kertomuksen pääkappaleet, nimittäin Karhu-Antin -Annin ja Spof'in pistoolin. Edellisen kätki hän sydämeensä iki-päiviksi --- taikka ajatteli ja uskoi ainakin niin, niin kuin kaikki -rakastavaiset sen asian kyllä hyvin käsittävät -- ja jälkimäistä kantoi -hän usein sydämellään, nimittäin nuttunsa taskussa, joka oli jotenkin -samalla kohdalla kuin missä hänen sydämensä syvemmällä, ruumiissa -nimittäin, sykki lämpimästi tämän kertomuksen kuuluisalle -keijukaiselle; muutoin sillä oli tavallinen paikkansa Pekan ja Annin -pienen pirtin peräseinässä naulassa ihan heidän vuoteensa kohdalla. Ja -se antoi sittemmin lukemattomat kerrat aihetta Pekalle aina uudestaan -kertomaan tuon kauniin ja kallisarvoisen aseen vaiheita kylän -nuorisolle. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KARHU-ANTIN ANNI JA SPOF'IN -PISTOOLI*** - - -******* This file should be named 52035-8.txt or 52035-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/0/3/52035 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52035-8.zip b/old/52035-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 7056b8e..0000000 --- a/old/52035-8.zip +++ /dev/null |