NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7310 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c193d14
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52054 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52054)
diff --git a/old/52054-8.txt b/old/52054-8.txt
deleted file mode 100644
index c6391a9..0000000
--- a/old/52054-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7310 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Kahden vuoden loma-aika, by Jules Verne,
-Translated by Anni Swan
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Kahden vuoden loma-aika
-
-
-Author: Jules Verne
-
-
-
-Release Date: May 12, 2016  [eBook #52054]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN VUODEN LOMA-AIKA***
-
-
-E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-KAHDEN VUODEN LOMA-AIKA
-
-Kirj.
-
-Jules Verne
-
-
-
-
-
-
-Otava, Helsinki, 1907.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-      I. Myrsky
-     II. Tyrskyissä
-    III. Carrin koulu
-     IV. Pojat suunnittelevat
-      V. Saari vai manner?
-     VI. Neuvottelu
-    VII. Tutkimusmatkalla
-   VIII. P.J.-luola ja luuranko
-     IX. Kuollut merimies
-      X. Hirsilautta
-     XI. Ranskalaisluolassa
-    XII. Ranskalaisluolaa laajennetaan
-   XIII. Talvi kiristyy
-    XIV. Matkalla
-     XV. Metsästysseikkailu
-    XVI. Joulu
-   XVII. Henri, Paul ja Moko
-  XVIII. Vaali
-    XIX. Luistimilla
-     XX. Yhdyskunta hajaantuu
-    XXI. Myrsky-yö
-   XXII. Odottamaton vieras
-  XXIII. Leijasta on hyötyä
-   XXIV. "Siinä hän on!" -- "Kuka?"
-    XXV. Perämies kertoo
-   XXVI. Walstonin petos
-  XXVII. Taistelu
- XXVIII. Hyvästi!
-   XXIX. Kotiintulo
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN LUKU
-
-Myrsky
-
-
-Oli maaliskuun 9 päivä vuonna 1890, kello yksitoista illalla.
-Keskellä merta.
-
-Meri ja taivas olivat yhteen sulautuneet. Kaikki myrskyn henget
-olivat valloillaan, ne pyörivät hurjaa tanssiansa yli aaltojen
--- kiitivät ulvoen vaahtopäältä toiselle -- pirstosivat veden
-lumivalkoiseksi pärskeeksi, joka sulautui tiheään harmaaseen sumuun.
-
-Mutta myrskyn paholaiset eivät yksinään pyörineet märällä,
-keikkuvalla lattialla. Myös kevyttä, sirorakenteista alusta --
-kuunaria -- ne heittelivät vinhaa vauhtia kuohuvilla aalloilla. Kuin
-elävä olento kuolontuskassa kuunari riensi eteenpäin, aivan kuin sen
-tervatuissa lankuissa olisi asunut sielu, kiiti nuolena läpi myrskyn
-ja sumun -- pois, pakoon voimia, jotka tahtoivat musertaa sen rajussa
-syleilyssään... Ja sittenkin -- kenties kevyt alus kuitenkin ohjasi
-kulkunsa suoraa tietä kuolemaan ja perikatoon.
-
-Eteenpäin, yhä eteenpäin hurjaa vauhtia, ja "Eteenpäin" olikin
-kuunarin nimi. Mutta vaikka ihmissilmä olisikin kyennyt näkemään
-aallokkoa peittävän sumun ja yön pimeyden läpi, se ei kuitenkaan
-olisi voinut lukea laivan nimeä perätaulusta. Laudan, johon
-suurin kirjaimin oli maalattu _Eteenpäin, Auckland_ -- kuunarin
-kotikaupungin nimi -- olivat myrsky ja meri riistäneet mukaansa.
-Nimettömänä ja avuttomana siro laiva heittelehti pimeällä merellä.
-
-Hetki oli kauhistuttava. Yksi lohdutus aluksella vielä oli. Tällä
-leveysasteella yöt olivat lyhyet maaliskuussa, ja noin viiden ajoissa
-alkoi jo päivä valjeta. Mutta mitä aurinko auttaisi? Voivatko sen
-säteet hillitä aaltoja? Saattoiko se viedä laivan satamaan? Ei
--- vaikka aallokko olisikin päivän koittaessa tyyntynyt, olisi
-"Eteenpäin" kuitenkin ollut perikadon oma. Tähtiin oli kirjoitettu,
-että avuton laiva oli tuhoutuva myrskyssä keskellä Tyyntä merta,
-kaukana ystävällisiltä rannoilta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Peräpuolella ruorirattaan luona seisoi neljä poikaa. Yksi oli
-neljätoistavuotias, kaksi kolmentoista ja neljäs, pieni neekeripoika,
-oli vain kahdentoista vuoden ikäinen. Taistelu tällaista myrskyä
-vastaan kysyi jättiläisvoimia; joka silmänräpäys kuunari saattoi
-vaipua aaltoihin. Mutta uhkaava vaara terästi poikien käsivarsia, ja
-ne pakottivat ruorin tottelemaan. Ihme, ettei se päässyt valloilleen
-ja heittänyt nuoria perämiehiä kauas luotaan. Ja jos ruoriketju olisi
-katkennut! Silloin "Eteenpäin" olisi ollut hukassa.
-
-Mitä jyskettä alus piti! Se ritisi kaikissa liitoksissaan, lankut
-rusahtelivat ja ryskyivät hyökyaaltojen kourissa, jotka iskivät
-kaikkeen mikä tielle sattui. Pojat kierivät toistensa yli kuin pallon
-kaatamat keilat, mutta olivat heti taas jalkeilla ja tarttuivat
-salamannopeasti ruoriin.
-
-"Kyllä se ainakin ruoria tottelee."
-
-"Varmasti, vielä!... Pitäkää lujasti kiinni... Älkää hellittäkö.
-Muistakaa kuinka monen henki on kysymyksessä!... Oletko kunnossa,
-Moko?"
-
-"Olen, master Henri!" kaikui pienen mustan laivapojan huuto myrskyn
-ulvonnassa. "Kyllä minä pitelen kiinni. Meidänhän täytyy pitää laiva
-pystyssä, muuten olemme hukassa."
-
-Mokon vielä puhuessa kiskaistiin kajuutanovi auki, ja kaksi pikku
-poikaa pisti päänsä ulos. Takaa kuului koiran surullinen vinkuna, ja
-pimeässä välkkyivät kiiltävät silmät.
-
-"Henri, Henri!" huusi hento ääni. "Mitä siellä oikein tapahtuu?"
-
-"Ei mitään, Edvard! Ei yhtään mitään. Pidä sinä vain huolta siitä
-että pääset takaisin alas, ja vie John ja Pan mukanasi -- nyt heti
-paikalla!"
-
-"No, kuuletko!"
-
-"Mutta me pelkäämme niin kovin, Henri", vaikeroi John. Hän oli vasta
-kahdeksan vuotta vanha, Edvard taas oli yhdeksänvuotias.
-
-"Niin te! Mutta entä toiset?" sanoi Gordon. Hän oli vanhin ruoria
-hoitavasta neliapilasta.
-
-"Toiset pelkäävät myös. Kaikki", huusivat Edvard ja John yhteen
-ääneen.
-
-Mutta Henri oli järkähtämätön. "Menkää nyt vain kiltisti alas ja
-kömpikää vuoteeseen", hän sanoi koettaen puhua reippaasti. "Kun
-vedätte peitteen silmille ja korville, häviää kyllä pelko, saattepa
-nähdä. Sitä paitsi tässä ei ole vähintäkään vaaraa."
-
-Kova hätähuuto keskeytti Henrin. Kauhistuneena Moko osoitti julman
-korkeata aaltoa, joka vyöryi kohti laivaa. Se uhkasi syöksyä alukseen
-ja temmata heidät kaikki mukanaan. Nyt se iski laivan kylkeen
-kauhealla ryskeellä.
-
-Onneksi vesimassat eivät kuitenkaan vyöryneet yli partaan. Jos
-niin olisi käynyt, olisi "Eteenpäin" ollut hukassa, vesi olisi
-siinä tapauksessa tunkeutunut avonaisen oven kautta kajuuttoihin ja
-täyttänyt ne muutamassa hetkessä.
-
-Mutta nyt Henri ja muut pojat suuttuivat täydellä todella.
-
-"Heti paikalla alas!" pauhasi Henri, ja hänen ystävänsä Gordon huusi
-myös: "Alas! Taikka minä..."
-
-Silloin molemmat pikkumiehet katosivat. Mutta samassa kurkisti uusi
-pää ovesta kysyen:
-
-"Henri ja Gordon! Ettekö voisi käyttää minua mihinkään? Tai Crossia
-tai..."
-
-"Ei kiitos, Baxter!" vastasi Henri. Ja Gordon lisäsi: "Pysytelkää te,
-sinä, Cross ja Webb, Jack ja William pienempien luona. Pitäkää huolta
-heistä. Kyllä me..."
-
-"Niin", yhtyi pikku Moko mahtipontisesti puheeseen, "me neljä pidämme
-kyllä ruorin kurissa".
-
-       *       *       *       *       *
-
-"_Toisetkin pelkäävät_." Niinhän John oli sanonut.
-
-Oliko tässä kuunarissa siis vain lapsia taistelemassa yksin myrskyä
-vastaan elämästä ja kuolemasta? Vain lapsia, ja niin monta lasta.
-Viisitoista poikaa, neljä ruorinhoitajaa siihen luettuna. Mutta miten
-ihmeellä he olivat joutuneet tällaiselle retkelle? Siitä saamme pian
-kuulla lähemmin.
-
-Laivassa ei tosiaan ollut ainoatakaan aikuista, ei kapteenia, ei
-perämiestä, ei edes tavallista merimiestä. Ja siksi ei kukaan
-laivassa tietänyt missä päin kuunari ajelehti. Tyynellä merellä
-kyllä, mutta _missä_? Tämä merihän on laaja, maanosasta toiseen se
-ulottuu, Australiasta Etelä-Amerikan rannikolle; kahdentuhannen
-mailin levyinen se on.
-
-Mitä olikaan tapahtunut?
-
-Oliko laivan miehistö menettänyt henkensä jossakin onnettomuudessa?
-
-Vai olivatko merirosvot ryöstäneet ja surmanneet kaikki aikuiset
-miehet?
-
-Täytyihän sellaisessa laivassa olla ainakin kapteeni, perämies ja
-viisi kuusi miestä sen lisäksi. Ja nyt oli laivaväkeä vain laivapoika.
-
-Mistä tuli tämä nimetön kuunari, kuinka kauan se oli ollut merellä,
-ja minne se kulki? Näihin kysymyksiin, jotka jokainen laivankapteeni
-heti olisi tehnyt kohdatessaan ajelehtivan kuunarin, saattoivat
-vain laivassa olevat pojat vastata. Mutta valitettavasti ei ollut
-ainoatakaan laivaa näkyvissä, ei kukaan ollut tulossa heitä auttamaan
-öisessä myrskyssä. Henri ja hänen kolme ystäväänsä tekivät kuitenkin
-parhaansa voidakseen pysyttää laivan oikeassa suunnassa.
-
-"Mitä meidän pitäisi tehdä?" huudahti äkkiä muuan heistä.
-
-"Mitä meidän pitäisi tehdä, Robert?" vastasi Henri. "Kaikki mitä
-voimme. Taivaan Jumala pitäköön muusta huolen!"
-
-Henri oli vain kolmetoistavuotias, mutta hän ajatteli ja puhui kuin
-mies.
-
-Myrsky yltyi yltymistään, meri pauhasi aina rajummin, ja rajummin.
-Jos tätä jatkuisi, olisi pian mahdotonta ohjata laivaa. Isomasto
-oli jo kauan sitten taittunut ja mennyt mereen, ja milloin tahansa
-saattoi keulamasto seurata sitä, ja silloin olisi myös "Eteenpäin"
-nähnyt viimeisen hetkensä. Sillä kun viimeinenkin purjeenriekale
-olisi poissa, ei edes tuulikaan voisi pitää laivaa pystyssä. Millä
-hetkellä hyvänsä saattoi myrskyn ulvontaan yhtyä viidentoista pojan
-kuolinhuuto.
-
-Nuorten merimiesten ainoa toivo oli, että maa kuitenkin lopulta
-tulisi näkyviin. Silloin he, se oli kaikkien päätös, tyrskyistä ja
-salakareista huolimatta ohjaisivat laivansa matalikolle päästäkseen
-tästä kauheasta purjehduksesta. Mutta tämäkin pelastuksen toivo
-näytti pettävän, sillä koko sen kauhunajan kestäessä, minkä
-"Eteenpäin" oli ollut tuulen ja aaltojen heittelemänä, ei ainoatakaan
-saarta, ei ainoatakaan rannikkoa ollut häämöttänyt taivaanrannalla.
-
-Uljaat ruoripojat eivät kuitenkaan vielä väsyneet. Silmä terävänä he
-tähystivät yöhön, näkyisikö tulta jostain opastavasta majakasta.
-
-Mutta ei pieninkään valonkipinä loistanut synkässä pimeydessä.
-
-Mutta mikä kummallinen ääni yhtäkkiä kuului?
-
-"Keulamasto!" kirkaisi Robert.
-
-"Nyt se taittui!"
-
-Mutta Moko tiesi paremmin. "Ei, masto on kyllä paikoillaan, purje se
-oli, joka irtautui raakapuusta."
-
-"Tämä ei tiedä hyvää!" sanoi Henri. "Robert ja Gordon, jääkää te
-ruorin ääreen, Moko auttaa minua, vai mitä?"
-
-Siihen Moko oli heti valmis. Hän piti paljon "master Henristä" ja oli
-kiintynyt häneen uskollisesti, ja kun oli tehtävä jokin oikein vaikea
-merimiestaito, silloin täytyi Henrin ja Mokon aina ryhtyä työhön,
-sillä he olivat ainoat, jotka ymmärsivät jotain merimiehen taidoista.
-Moko oli palvellut laivapoikana kaksi vuotta, Henri ei ollut koskaan
-ollut laivapoikana, mutta hän oli syntynyt Ranskassa ja muutamia
-vuosia sitten matkusti laivalla Euroopasta Uuteen Seelantiin asti. Ja
-niin pitkä merimatka kehittää reippaasta pojasta jo melko taitavan
-merimiehen.
-
-Henri ja Moko olivat hetkessä keulassa ja näkivät, mitä oli tehtävä.
-He irroittivat purjeen raakapuusta, leikkasivat riekaleet pois ja
-kiinnittivät alimmat liuskat naakelipenkkiin. Kovalle otti, mutta se
-onnistui. Heillä oli onni myötä, laineet eivät pyyhkäisseet heitä
-kannelta mereen.
-
-Nyt "Eteenpäin" saattoi pikkupurjeiden varassa jatkaa matkaansa
-samaan suuntaan kuin tähänkin asti, ainakin niin kauan kuin tuulta
-riitti. Pieni toivonkipinä ei ollut vielä sammunut.
-
-Sitten Henri ja Moko kiirehtivät takaisin Gordonin ja Robertin luo,
-ja kohta oli taas kahdeksan nuorta käsivartta ruorissa kiinni.
-
-Samassa kajuutanovi avautui uudelleen, ja pieni poika kurkisti siitä.
-Se oli Paul, Henrin kymmenvuotias veli.
-
-"Mitä asiaa, Paul?"
-
-"Tule alas meidän luoksemme, Henri", kuului kauhistuneen pojan
-vastaus. "Vesi tunkeutuu kajuuttaan."
-
-"Mitä!"
-
-Henrin ja muiden korvia alkoi täydellä todella kuumottaa. Parilla
-harppauksella Henri oli ovella ja syöksyi portaita alas.
-
-Kajuuttaa valaisi unisesti lamppu, jota merenkäynti rajusti heitteli
-edestakaisin. Sen valossa näkyi kymmenkunta poikaa pitkällään
-sohvilla ja vuoteilla. Pienimmät, kahdeksan-yhdeksänvuotiaat,
-makasivat lujasti toinen toiseensa takertuneina, kasvot pelosta
-vääntyneinä.
-
-"Ei mitään hätää!" huusi Henri rohkaistakseen heitä. "Mehän
-vartioimme, älkää pelätkö."
-
-Sitten hän kumartui alas lyhty kädessä ja tutki tarkoin lattiaa.
-Aivan oikein, siinä oli todella vettä, se virtasi kajuutan toisesta
-päästä.
-
-Mistä vesi saattoi tulla? Olisiko kanteen todella tullut vuoto? Henri
-tarkasti huolellisesti joka sopen ja -- Jumalan kiitos! -- keksi
-että "Eteenpäin" oli niin eheä kuin ikinä olla saattoi. Vesi johtui
-aivan yksinkertaisesti hyökyaalloista, jotka olivat tulvineet sisään
-avonaisesta kajuutanovesta.
-
-Tämä toteamus vieritti raskaan kiven Henrin sydämeltä, ja kun toiset
-saivat häneltä kuulla, mistä vesi johtui, he rohkaistuivat kaikki.
-He ymmärsivät että kuunari oli vahvarakenteinen alus, johon huoleti
-saattoi luottaa.
-
-Kului tunti. Kello oli kaksi. Silloin keulasta päin kuuluva omituinen
-ääni sai nuo neljä perämiestä säpsähtämään. He katsoivat toisiinsa,
-siinä meni heidän viimeinen purjeenriekaleensa.
-
-Mitä nyt oli tehtävä? Robert joutui aivan suunniltaan ja pilkkasi
-epätoivoissaan Henriä, kun tämä puheli jotain siihen suuntaan, että
-voisi purjeettakin tulla toimeen.
-
-"Mokomaakin lörpötystä!" kivahti Robert. "Miksi et keksi mitään
-vaikka olet olevinasi niin viisas?"
-
-"Kunpa vain voisimme torjua aallot perän puolelta", virkkoi Moko.
-Sen pitemmälle hän ei päässyt, sillä juuri samassa tulvahti hirveä
-aalto aluksen perään, vyöryi yli kannen ja lakaisi Henrin, Gordonin
-ja Robertin kajuutan portaille asti, johon heidän onnistui takertua
-kiinni. Mutta missä oli Moko? Oliko hyökyaalto tempaissut hänet
-mukaansa kuunarin kannelta? Oliko se pyyhkäissyt hänet mereen niin
-kuin pyöröpuut, jotka meri oli riistänyt pois aivan kuin ne olisivat
-olleet tulitikkuja?
-
-"Moko! Mo-o-ko-o!" huusi Henri niin kovasti kuin ikinä keuhkoistaan
-sai. Ja "Mo-o-ko-o!" ulvoivat hänen toverinsakin. Mutta kukaan ei
-vastannut.
-
-"Hän on poissa!" sanoi Robert.
-
-"Tottapa hän jossain on näkyvissä", arveli Gordon ja kumartui partaan
-yli. Mutta Mokoa ei näkynyt eikä kuulunut.
-
-Vielä kerran kaikki yhteen ääneen kohottivat huudon, ja tällä kertaa
-kuului vastaus.
-
-"Auttakaa! Auttakaa!" Mutta huuto ei tullut alhaalta merestä, vaan
-jostain kokkapuolelta päin. Henri riensi etsimään mustaa ystäväänsä.
-Hän heittäytyi pitkälleen ja ryömi nelinkontin pitkin laivan
-liukkaita lankkuja, kieri joka silmänräpäys pitkän matkan päähän,
-iski taas kiinni...
-
-"Apua!" huusi Moko taas. Sitten ei kuulunut mitään.
-
-Nyt Henri oli päässyt keulaan. Hän huusi laivapoikaa nimeltä, mutta
-ei saanut vastausta. Olisiko Moko sittenkin viimein joutunut meren
-saaliiksi...? Ei, nyt tuolla joku vikisi, se oli varmaankin hän.
-Henri ryömi porraspuulle asti, hapuili molemmin käsin ja tapasi
-hakemansa. Pieni neekeripoika oli pahassa pulassa; köysi oli
-punoutunut hänen kaulaansa ja oli tukehduttamaisillaan hänet, mutta
-samalla se kuitenkin pelasti hänet hukkumasta. Henri otti esille
-taskuveitsensä, ja hetkisen kuluttua köysi oli viilletty poikki ja
-Moko oli vapaa.
-
-Hänen suustaan virtasi kiitossanoja niin pian kuin hän sai ilmaa
-keuhkoihinsa, ja sitten pelastaja ja pelastettu kiiruhtivat takaisin
-ruorille, missä kaikki vahvat käsivarret yhä olivat tarpeen.
-
-Kello oli sillä aikaa ennättänyt noin puoli viiteen, ja ensimmäinen
-himmeä päivänsarastus alkoi vähitellen kajastaa taivaanrannalla.
-Mutta sumu ei haihtunut; se leijui laivan yllä kuin suuri
-sateenvarjo, ja turhaan pojat koettivat nuorilla terävillä silmillään
-tunkea sen läpi -- he eivät voineet nähdä muuta kuin merta ja sumua,
-sumua ja merta...
-
-Täytyikö heidän siis hukkua? Myrsky ulvoi lakkaamatta julmaa
-virttänsä, ja hyökyaallot vyöryivät armottomasti kannen yli. Yhtäkkiä
-ne saattoivat viedä mennessään kajuutan katon. Silloin vesi pääsisi
-tunkeutumaan alas ja laiva uppoaisi.
-
-Pikku perämiehet tuijottivat alakuloisina merelle. Samassa Moko löi
-kätensä yhteen ja huusi:
-
-"Maa! Maa!"
-
-Missä? Ei kukaan muu voinut erottaa mitään. Hän erehtyi. Mutta ei,
-ilosta loistaen hän viittasi kaukaisuuteen ja intti: Onhan siellä
-maa! Eivätkö he näe... Tuossa suoraan mastosta oikealle...
-
-Nyt haihtui sumu hiukkasen, ja silloin toisetkin näkivät. Siinä oli
-todellakin maata, vieläpä jotenkin laakea rannikko, kuten Gordon
-huomautti toisille.
-
-Se oli onnellinen löytö. Oliko se mannerta vai saari, sitä ei
-kukaan voinut vielä ratkaista. Mutta ainakin oli selvää, että sillä
-vauhdilla, millä "Eteenpäin" nyt kulki, se ajautuisi tunnin kuluttua
-rannikolle, sen kauempana se ei ollut. Hyvin luultavaa oli, että
-laiva sitä ennen särkyy tuhansiksi pirstaleiksi. Mutta sitä pojat
-eivät ajatelleet. Heille rannikko oli pelastus meren tuhansista
-vaaroista.
-
-Myrsky raivosi nyt enenevällä voimalla. "Eteenpäin" ajautui yhä
-lähemmäksi rannikkoa, joka mustana juovana kohosi näköpiiriin
-valkenevaa taivasta vasten. Kauempana kohosi töyräs, joka ei
-kuitenkaan näyttänyt olevan kuin noin parisataa jalkaa korkea.
-Töyrään juurella levisi laakea rantaäyräs, jonka keltainen hiekka
-hohti kauas. Etäällä siinsi jotain metsän tapaista, epäselvää,
-aaltoilevaa reunaa, joka sinervänä kosketti näköpiiriä.
-
-Jospa "Eteenpäin" osuisi johonkin virransuuhun? Tai jos se voisi
-laskea matalikolle murskautumatta kallioita ja kareja vasten. Niin
-kauan kuin on elämää, on toivoakin.
-
-Robert, Gordon ja pikku Moko jäivät ruorin ääreen, mutta Henri
-ponnisteli kokkapuolelle tähystelemään maata, joka yhä selvempänä
-kohosi merestä sitä mukaa kuin välimatka lyheni. Mutta minne hän
-laskisi laivan? Se ei ollut niinkään helppo ratkaista, sillä
-kulkusuunta oli täynnä kareja, joita vasten aallot murtuivat
-tyrskyiksi.
-
-"Joka mies kannelle!" huusi Henri pistäen päänsä sisään
-kajuutanovesta. Hänestä oli viisainta, että kaikki pikkumiehet olivat
-kannella ratkaisevalla hetkellä.
-
-Pan-koira seurasi ensimmäisenä hänen käskyään. Se hyppäsi Henriä
-vasten ja nuoli hänen käsiään haukkuen hilpeästi. Sen kannatti kyllä
-iloita, eihän sillä ollut tietoa vaarasta. Pojat sitä vastoin,
-jotka tulivat sen jäljessä, eivät suinkaan olleet hilpeällä
-mielellä. Meritauti ja pelko olivat pidelleet useimpia kovin kourin.
-Katsoessaan merelle ja nähdessään mihin kuohuihin laiva oli menossa,
-moni heistä kirkaisi ääneen.
-
-Noin kuuden tienoissa, siis kirkkaassa päivänvalossa, laiva kiiti
-hyvää vauhtia karien lomitse.
-
-"Varuillanne, joka mies!" huusi Henri.
-
-Hän oli riisunut yltään puolet vaatteistaan voidakseen syöksyä
-pelastamaan niitä, jotka putoaisivat mereen, kun "Eteenpäin" törmäisi
-karille.
-
-Hetkinen vielä, ja kuunari törmäsi ensimmäisen kerran. Perä löi
-useita kertoja kiviin. Koko alus ratisi liitoksistaan, mutta ei
-saanut vuotoa.
-
-Seuraava aalto kohotti laivan korkealle ilmaan ja kantoi sen
-kappaleen matkaa kohti rannikkoa. Ja tällä kertaa onni oli sille
-suotuisa: se tuskin hipaisi teräviä kallioita, jotka pitkin matkaa
-kohosivat vedestä.
-
-Sitten kuunari äkkiä jäi paikalleen. Se seisoi keskellä kuohuvia
-tyrskyjä kuin pohjaan juuttunut.
-
-Ja maihin oli vielä pitkälti.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU
-
-Tyrskyissä
-
-
-Vihdoin oli sumuverho hajonnut ja pojat saattoivat kuunarin kannelta
-nähdä merelle niin kauas kuin silmä kantoi. Mutta heidän eteensä
-avautuva näky ei herättänyt heissä rohkeutta: meri kuohui ja kohisi
-kuin kiehuva noidankattila. Myrsky ei vielä likimainkaan ollut
-asettunut.
-
-Joka silmänräpäys vyöryi ärjyaalto laivan yli ja lakaisi kantta,
-niin että Henrillä ja Gordonilla oli täysi työ lohduttaa pieniä
-matkatovereitaan.
-
-"Kyllä 'Eteenpäin' kestää, ei se helpolla hajoa", Henri vakuutti. "Ja
-rannikko on sitä paitsi aivan edessämme, me pääsemme aivan varmasti
-maihin. Ennen pitkää keksimme keinon..."
-
-Mutta kaikki eivät pitäneet odottamisesta. Erittäinkin Robert purki
-sisuansa vimmoissaan siitä, että "täytyi venyä tässä ja hakkaantua
-haloiksi". Sen ohessa hän kadehti reipasta Henriä, jota melkein
-kaikki pojat suosivat ja ihailivat.
-
-Kuullessaan ettei Henri vielä uskaltanut yrittää maihin, Robert
-purskahti ivalliseen nauruun ja sanoi:
-
-"Odottaa, odottaa. Sitä sinä aina saarnaat. Mutta _mistä syystä_
-meidän pitää odottaa?"
-
-"Niin, miksi?" Williamkin yhtyi tähän. Hän oli yksinkertaisen
-käsityöläisen poika, ja kyllin typerä matkiakseen Robertia joka
-suhteessa, koska tämän isä kuului kaupungin "hienostoon".
-
-"Robert on aivan oikeassa, mitä me oikeastaan odotamme?"
-
-Henrillä oli heti vastaus valmiina. Hän selitti heille, että
-merenkäynti oli vielä liian korkea; taitavin, reippainkin uimari
-sortuisi taistelussa voimakkaita aaltoja vastaan. Ei, parin tunnin
-kuluttua alkaa pakovesi, ja silloin saattaa yrittää.
-
-Robert mutisi itsekseen: "Lörpötystä" ja "kapalolapsi", ja hiipi pois
-Williamin ja muutamien muiden poikain seurassa. Keulapuolella he
-supisivat keskenään päät yhdessä ja koettivat keksiä jotain keinoa
-kukistaakseen Henrin, tuon "hirmuvaltiaan", kuten he häntä kutsuivat.
-Nyt, kun he olivat niin lähellä maata, oli koittanut hetki, jolloin
-he saattoivat vastustaa häntä. Aavalla selällä heidän oli täytynyt
-vain mukautua ja totella hänen käskyjään, mutta nyt alkoi toinen
-leikki.
-
-"Onpa totta tosiaan hassua", arveli Robert, "että _minun_... että
-meidän pitää tanssia tuommoisen itsevaltiaan pillin mukaan. Ei hän
-ole edes englantilainen!"
-
-Toiset nyökäyttivät hyväksyvästi päätään, ja niin muodostui oikea
-pieni salaliitto. Mutta nähdessään kuohut ja kuullessaan aaltojen
-lyövän laivaa vasten heidän täytyi itseksensä myöntää, että Henri
-oli oikeassa; oli vielä odotettava, ennen kuin he saattoivat päästä
-maihin.
-
-Gordon, Henri ja muutamat muut pojat seisoivat keskilaivassa
-pohtimassa asian tilaa.
-
-"Kunpa vain pysyisimme yksimielisinä", sanoi Henri vakavasti.
-
-Robert iski tähän heti purevasti. "Niin, sinä tietysti tahtoisit,
-että olisimme orjia, vai mitä, herra orjavouti?"
-
-"Ole hiljaa Robert!" nuhteli Gordon. "Tiedäthän sinä yhtä hyvin kuin
-minäkin, että Henrillä on sydän paikallaan. Hän on tehnyt parhaansa
-pelastaakseen meidät, ja tähän asti olemme tulleet aika hyvin
-toimeen, vai mitä, Robert? Enkö ole oikeassa?"
-
-"Olet, olet!" huusivat kaikki pikkupojat yhteen ääneen; mutta Robert
-ja hänen ystävänsä olivat nyreissään.
-
-Henri oli sillä aikaa käynyt noutamassa suuren kaukoputken ja koetti
-nyt saada tarkempaa selkoa maasta. Mutta vaikka hän kuinka yritti
-tähystää, hänen oli mahdoton päästä selville siitä, olivatko he
-ajatuneet saaren vai mantereen rantaan. Rannikko oli hyvin kaartuva
-ja päättyi sekä etelän että pohjoisen puolella kahteen niemeen, jotka
-peittivät näköalan.
-
-Jos he olivat ajautuneet saaren rantaan, heidän tilansa oli synkkä.
-Miten he saattoivat päästä sieltä pois? "Eteenpäin" oli juuttunut
-lujasti paikalleen, tuskinpa kesti kovin kauan, ennen kuin meri oli
-sen pirstonut. Ja mistä saada ruokaa? Heidän eväänsä oli pian syöty
-ja sitten oli edessä nälkä.
-
-Poikien asema oli paljon parempi, jos rannikko oli mannerta. Sen
-täytyi siinä tapauksessa olla Etelä-Amerikkaa, ja silloin he kyllä
-muutaman päivän kuluttua saisivat apua. Joka tapauksessa oli nyt
-ensin ratkaistava, miten päästä maihin, kaikki muu sai sitten mennä
-menoaan.
-
-Vähitellen myrsky hiljeni, ja ilma selkeni hiukan. Henri, joka
-seisoi vakavana kuin pylväs kaukoputki silmällä, kertoi tovereilleen
-näkevänsä selvästi pienen virran, joka mutkitteli mereen.
-
-"Entä ihmisiä?" kysyi joku.
-
-"Ja asumuksia? Etkö näe niitä?"
-
-"En, en ainoatakaan. Mutta eihän saaren silti tarvitse olla asumaton.
-Kauempana rannikosta, metsäseuduilla, saattaa kyllä asua ihmisiä."
-
-Mutta Moko, joka lyhyestä iästään huolimatta oli jo matkustanut maat
-manteret, pudisti päätään. Hän oli varma, että he olivat saapuneet
-autioon saareen, muuten kyllä näkisi jossain savun nousevan ilmaan.
-Ja jokin vene tai parikin olisi ollut rannalla. Mutta nyt ei näkynyt
-veneitä eikä savuja.
-
-Gordon huoahti. Hän ymmärsi Mokon olevan oikeassa.
-
-Kello oli nyt noin seitsemän. Ei voinut enää olla toimettomana. Koko
-miehistö kutsuttiin kokoon, sekä suuret että pienet pantiin työhön.
-Ja työtä oli yllin kyllin. Kaikki tavarat, joita saattoi käyttää
-maalla, oli tuotava kannelle, järjestettävä ja sidottava. Kaikkein
-ensiksi oli ruokatavarat noudettava varastohuoneista; niissä oli koko
-joukko säilykkeitä, savustettua lihaa, suolalihaa, laivakorppuja
-jne. Kaikki tämä sullottiin nyt suurempiin ja pienempiin myttyihin,
-ja isompien poikien piti viedä ne maihin. Kunhan vain ei tarvitsisi
-uida tuommoinen taakka hartioilla. Gordon ja Robert olivat tuumineet,
-että kun meri pakoveden aikana alenee, niin karit kohoavat vedestä
-muodostaen tien, jota myöten ehkä saattaisi kuivin jaloin kulkea
-laivasta rantaäyräälle.
-
-Kesken kaiken tapahtui sellaista, joka kannusti poikia kiirehtimään
-niin paljon kuin suinkin. Laiva alkoi kallistua. Mitä enemmän meri
-aleni, sitä pystympään asentoon kääntyi laivan kansi...
-
-Olisipa edes ollut pelastusvene, niin he olisivat voineet päästä
-maihin ja kuljettaa koko joukon elintarpeitakin mukanaan. Mutta
-yöllä oli myrsky riistänyt veneet, eikä siis ollut muuta neuvoa kuin
-jatkaa työtä, tuoda ruokatavaroita kannelle, sulloa ne yhteen ja olla
-valmiina syöksymään mereen millä hetkellä tahansa.
-
-Silloin keulan puolelta kajahti äkkiä riemuhuuto.
-
-Mitä oli tapahtunut?
-
-Baxter oli keksinyt laivaveneen, jonka kaikki luulivat vierähtäneen
-mereen. Se riippui köyden varassa laivan kupeella.
-
-Eläköön! Siinä oli tilaa viidelle kuudelle pojalle, olihan sekin
-jotain.
-
-Henri kumartui partaan yli ja katseli merelle. "Ei, ei vielä", hän
-arveli itsekseen. "Kuule Gordon! Luuletko, että voimme lähteä matkaan
-ennen kuin vesi on aivan matalalla?"
-
-Gordon ei vastannut, hän viittasi vain kokkaan, missä Robert ja hänen
-kolme ainaista seuralaistaan seisoivat innokkaassa keskustelussa.
-Mitähän heillä oli mielessä?
-
-Se saatiin pian nähdä, he tahtoivat laskea veneen vesille ja lähteä
-sillä maihin. Henri koetti puhua heille järkeä, mutta hän puhui
-kuuroille korville.
-
-"Ettekö ymmärrä, että on väärin jos te otatte veneen?" hän huusi
-aivan poissa suunniltaan.
-
-"Otatte veneen! Yksi meistä tietysti soutaa veneen takaisin", kähisi
-Robert vihoissaan siitä, että Henri kielsi häntä tekemästä sitä,
-mihin hänellä oli halua.
-
-"Niin tietysti!" kuului kaikuna Williaminkin huulilta; "tietysti
-soudamme veneen takaisin tänne".
-
-"Sittenkin vaikka se pirstoutuu kareihin. Sillä niin käy, kun
-aallokko on näin kova."
-
-Robert ja muut salaliittolaiset käänsivät halveksivasti selkänsä
-Henrille ja ryhtyivät laskemaan venettä alas.
-
-Mutta nyt Henri suuttui. Hän huusi niin että koko kansi kaikui:
-"Seis! Te ette saa sitä tehdä. Pikkupoikien täytyy päästä veneessä,
-ellemme pääsekään jalkaisin maihin."
-
-Nyt rupesi Gordon ja joku toinen välittämään. Mutta Robert soitti
-suutaan ja heristi Henrille nyrkkiä lyhyesti sanoen: oli vähällä
-syntyä tappelu. Niin pitkälle ei kuitenkaan tultu. Kauan riideltyään
-Robert taipui ja lupasi jättää veneen paikoilleen.
-
-Vesi aleni alenemistaan. Pian saattoi nähdä, oliko karien välissä
-väylä, jota myöten voisi pujottautua.
-
-Henri kiipesi keulamastoon ja käytti ahkerasti kaukoputkeaan. Hän oli
-pian selvillä siitä, mihin suuntaan vene oli ohjattava, mutta virta
-oli vielä aivan liian voimakas.
-
-Noin viisi kuusi tuntia vesi vielä alenisi. Toisin sanoen, kello
-yhdentoista aikaan olisi sopivin hetki lähteä maihin.
-
-Lyhyen neuvottelun jälkeen päätettiin ainakin toistaiseksi jättää
-"Eteenpäin" tällä kellonlyönnillä. Heillä oli siis vielä yllin kyllin
-aikaa saada jotain suuhunsa ennen kuin ratkaiseva hetki lähestyi.
-
-Hitaasti, sanomattoman hitaasti vesi aleni. Moko, joka ei koskaan
-ollut toimeton, piti koko ajan huolta luotaamisesta. Henri ja Gordon
-huomasivat, että pieni neekeripoika arvelevasti pudisti päätään; oli
-varmaan jotain, mikä ei häntä oikein miellyttänyt.
-
-Ja niin olikin. Vesi ei Mokon mielestä ollut kyllin matalalla, jotta
-he voisivat päästä maihin.
-
-Nyt olivat hyvät neuvot kalliit.
-
-Maihin heidän täytyi päästä ennen nousuveden aikaa, muuten heidän
-täytyisi viettää vielä yksi yö laivassa, ja se olisi heidän loppunsa,
-sillä ennen pitkää laiva hajoaisi.
-
-"Minä keksin", sanoi Henri. "Mitä jos rakentaisimme hirsilautan?...
-Ei, ei se käy, siihen menisi liian pitkä aika. -- Mutta jos saisimme
-köyden maihin ja sitoisimme sen kallioon. Silloin voisimme ehkä
-hinata itsemme maihin."
-
-"Se on helpommin sanottu kuin tehty", arveli Gordon. "Kuka sen...?"
-
-Henri keskeytti hänet. "Kuka veisi köyden? Minä itse tietysti."
-
-Gordon katseli ihaillen reipasta ystäväänsä. Hän tiesi, että oli
-mahdotonta saada Henriä luopumaan tästä ajatuksesta, kun hän
-kerran oli saanut sen päähänsä. Sen vuoksi hän ehdotti, että Henri
-käyttäisi venettä. Mutta siitäkään ei nuori uskalikko tahtonut kuulla
-puhuttavan: hän tahtoi uida.
-
-Ensin Henri valitsi itselleen paksun ja lujan köyden, sitten hän
-riisuutui ja sitoi köyden toisen pään vyötäisilleen.
-
-Sillä aikaa Gordon oli kutsunut toiset pojat avukseen laskemaan
-köyttä alas. Kaikki muut tulivatkin paitsi Robert ja hänen
-liittolaisensa, mutta se ei ollutkaan kumma, jokainen saattoi hyvin
-ymmärtää, mitä Henrin yrityksen onnistuminen merkitsisi.
-
-Juuri kun hän oli syöksymäisillään pää edellä mereen, juoksi hänen
-veljensä Paul itkien hänen luokseen. Mutta Henri käski hänen vain
-kiltisti pyyhkiä silmänsä ja säästää kyynelet kunnes oikein todella
-oli jotain itkemisen syytä. Ja sitten hän hyppäsi veteen.
-
-Köysi päästettiin nyt hänelle alas, ja näyttikin siltä kuin hän
-onnistuisi. Silloin tällöin jokin pyörre kyllä koetti nielaista
-hänet, ja hänen täytyi lakkaamatta taistella voimainsa takaa kuohuja
-vastaan, mutta hän läheni kuitenkin rantaa... Ei, nyt hän ei enää
-jaksanut. Äkkiä hänen kuultiin huutavan apua ja samassa hän katosi
-veden alle.
-
-"Vetäkää köyttä! Vetäkää köyttä!" huusi Gordon. Niin tapahtuikin,
-ja muutaman hetken kuluttua rohkea uimari makasi pitkin pituuttaan
-kuunarin kannella.
-
-Pikku Paul oli epätoivoissaan ja vaikeroi että hänen veljensä oli
-kuollut. Niin pahasti ei kuitenkaan ollut, Henri oli vain tiedoton ja
-tuli pian jälleen tajuihinsa.
-
-Aika kului. Kello oli kohta kaksitoista. Vesi alkoi vähitellen taas
-kohota ja aallokko yltyi yltymistään.
-
-Mihin nyt ryhtyä?
-
-Kaikki pojat, sekä suuret että pienet, olivat kokoontuneet keulan
-puolelle. Siinä he istuivat tai seisoivat katsellen avuttomina
-rantaa, joka oli niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana.
-
-Tuuli kiihtyi veden noustessa; se vinkui korvissa ja puhalsi maata
-kohti. "Eteenpäin", joka oli noussut pystyasentoon heti kun laineet
-taas olivat sitä työntämässä, hakkasi niin kovasti keulaansa, että
-poikien täytyi puristautua kiinni laivaan, jotteivät putoaisi pää
-edellä mereen.
-
-Ja hyökyaalto toisensa jälkeen vyöryi yli kannen.
-
-Yhtäkkiä lähestyi kauhean suuri aalto. Se syöksyi pauhaten ja
-kohisten vasten tuhansia kallioita, joita meri oli täynnä, ja samassa
-silmänräpäyksessä kun pojat odottivat kannella henki kurkussa loppua,
-juuri sillä hetkellä tunsivat kaikki, kuinka kuunari ikään kuin
-kohosi heidän allaan kevyenä ja vapaana, ja meren voimakas käsivarsi
-kantoi sen aivan rantaäyräälle.
-
-Kevyesti, kareja hipaisemattakaan se liukui eteenpäin.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU
-
-Carrin koulu
-
-
-Uuden Seelannin pääkaupungissa Aucklandissa on monta koulua. Muutamia
-oli perustettu alkuasukkaiden, maorilaisten lapsia varten, toisissa
-opiskelivat valkoihoisten pojat ja tyttäret.
-
-Carrin koulussa, joka oli kaupungin parhaita oppilaitoksia,
-kävi vain valkoihoisia poikia. Kaikkiaan koulussa oli satakunta
-oppilasta. Siinä oli englantilaisten, saksalaisten, ranskalaisten,
-amerikkalaisten, skandinaavisten ym. perheiden poikia. Uuden
-Seelannin rikkaudet ja hedelmällisyys olivat jo vuosikausia
-houkutelleet miehiä ja naisia mitä erilaisimmista säädyistä jättämään
-isänmaansa, ja joka viikko tulvi uusia asukkaita kukoistavaan
-pääkaupunkiin. Saapui virkamiehiä ja käsityöläisiä, kauppiaita
-ja työväkeä, ihmisiä, joiden kehto oli liekkunut jossain muualla
-maailmassa.
-
-Carrin koulussa siirtolaisten pojat saivat huolellisen ja
-monipuolisen opetuksen.
-
-Uuden Seelannin muodostaa kaksi suurta saarta: Pohjoissaari, jolle
-alkuasukkaat ovat antaneet nimen _Ika-na-mavi_, ja Eteläsaari, jonka
-maorilainen nimi on _Tavajponamu_. Näiden välillä on Cookin salmi.
-Pohjoissaari näyttää vinolta säännöttömältä nelikulmiolta, sen
-yhdestä kolkasta pistää kapea maakaistale kuin aallonmurtaja kauas
-luoteeseen. Tällä niemekkeellä sijaitsee Auckland. Se on saanut
-nimen "Etelän Korintti", koska se on rakennettu kapealle kannakselle
-kuten Kreikan Korintti. Kaupungilla on kaksi satamaa, toinen itää,
-toinen länttä kohti. Itäinen ei ole kovin syvä, mutta siihen on
-rakennettu kaksi aallonmurtajaa, jotka pistävät pitkälle mereen, ja
-niiden luo laskevat laivat maihin. Toinen näistä aallonmurtajista,
-"Kauppa-aallonmurtaja", kulkee Kuningattarenkadun suunnassa, joka on
-Aucklandin tärkeimpiä katuja.
-
-Carrin koulu on tämän kadun varrella.
-
-Iltapuolella helmikuun 15. päivänä 1860 tulivat pojat vanhempineen
-ulos koulun portista. Harvoin näkee yhtaikaa niin monia säteileviä
-kasvoja; kaikki sekä suuret että pienet, olivat iloisia ja reippaita
-ja muistuttivat häkistä päästettyä lintuparvea.
-
-Ja häkistähän he oikeastaan olivatkin päässeet. Oli näet heidän
-ensimmäinen lomapäivänsä. Kirjoille ja koulunpenkille oli jätetty
-hyvästi kahden kuukauden ajaksi. Huhtikuun puoliväliin asti he saivat
-nauttia vapaasta, kahleettomasta elämästä, saivat mellastaa väsyksiin
-asti niityillä ja vainioilla, metsissä ja avoimella, raikkaalla
-rannikolla.
-
-Olipa muutamilla pojilla vielä aivan erityinen ilon aihe: He aikoivat
-näet viettää lomansa "Eteenpäin"-nimisessä kuunarissa, jolla heidän
-piti kiertää koko Uusi Seelanti.
-
-"Eteenpäin" oli mainio laiva. Sen omisti vanha kokenut merikapteeni
-herra Garnett, jonka poika kävi myös Carrin koulua. Kapteeni oli
-vuokrannut aluksen nuorille huviretkeilijöille rahasummasta, jonka
-onnellisten poikien vanhemmat olivat koonneet.
-
-Englantilaisissa kouluissa, olivatpa ne sitten emämaassa tai
-imperiumin alusmaissa ympäri maailmaa, on kaiken opetuksen ja
-kasvatuksen tunnussana vapaus. Englantilaiset opettajat panevat aina
-pääpainon sille, että saavat pojista vapaita miehiä, jotka tietävät
-velvollisuutensa ja täyttävät sen pakotta ja vapaaehtoisesti.
-
-Englantilaisia koulupoikia opetetaan jo nuorella iällä
-vastuuntuntoon, heitä totutetaan kantamaan elämän taakat omilla
-voimillaan. Sen vuoksi he jo varhain kehittyvät miehiksi, joilla on
-järki päässä ja sydän paikallaan.
-
-Carrin koulussa oli varsinkin ylemmillä luokilla monta poikaa, jotka
-kaikissa suhteissa olivat kuin aikuisia ihmisiä. He olivat raitista
-ja reipasta nuorisoa, jota ei tarvinnut pampulla pakottaa lukemaan
-läksyjään, poikia, jotka eivät käyneet veltoiksi eikä vallattomiksi,
-vaikka silloin tällöin saivatkin odottamattoman lupapäivän, lyhyesti
-sanoen heidät oli leivottu juuri sellaisesta taikinasta, josta
-poikien pitää olla.
-
-Koulun alemmilla luokilla kuri oli ankarampi. Pienemmät pojat eivät
-vielä olleet niin ymmärtäväisiä, että opettajat olisivat voineet
-hellittää ohjaksia. Mutta paitsi opettajia täytyi pikkupoikien
-napisematta totella muutamia muitakin, nimittäin ylimmän luokan
-poikia.
-
-Kaikkialla Englannissa vallitsee vielä tänä päivänä vanha tapa,
-että pienempien koulupoikien täytyy olla isommille jonkinlaisina
-palvelijoina. Kouluissa, joissa kaikki pojat asuvat saman katon alla
-ja syövät yhdessä, täytyy pikkupoikien käydä isompien asioilla,
-harjata heidän saappaansa ja siivota heidän huoneensa, sanalla sanoen
-olla heidän apunaan monella tavoin. Palkinnoksi näistä palveluksista
-isot pojat puolestaan auttavat pieniä, kun nämä joutuvat johonkin
-pulaan, ja pitävät ylipäänsä heistä huolta kaikin tavoin.
-
-Niiden neljäntoista joukossa, joiden piti purjehtia
-"Eteenpäin"-laivalla loma-aikanaan, oli poikia koulun kaikilta
-luokilta. Muutamat olivat vain kahdeksan vuoden ikäisiä, toiset
-olivat jo täyttäneet neljätoista, niin suuri ero oli nuorten
-merimiesten iässä.
-
-Tarkastakaamme nyt hiukan kutakin erikseen.
-
-Ensiksi englantilaisia. Robert ja Cross olivat serkuksia. Robertin
-isä oli Aucklandin poliisimestari, hänen veljensä, Crossin isä,
-oli maanviljelijä ja omisti suuren maatilan muutaman mailin
-päässä kaupungista. Molemmat pojat olivat melkein samanikäiset,
-kolme-neljätoistavuotiaat, ja olivat ylimmällä luokalla. Cross oli
-sellainen kuin pojat ylipäänsä ovat. Hänessä ei ollut muuta huomiota
-herättävää kuin hänen rajaton ihailunsa Robertia kohtaan. Kaikki mitä
-Robert sanoi, mitä Robert ajatteli ja mitä Robert teki, oli Crossin
-silmissä korkeinta viisautta.
-
-Oliko Robert sitten niin erinomainen? Niin, Robertia ei tosiaankaan
-ollut helppo ymmärtää. Hänessä oli monta hyvää puolta, hän oli
-hyväpäinen ja tavattoman ahkera, joten hän oli koko joukon etevämpi
-muita poikia. Robert oli aina koulun ensimmäinen. Mutta hänen
-vikansa olivat myös silmiinpistävät. Hän tahtoi aina olla muita
-hienompi ja närkästyi heti, elleivät kaikki toverit seuranneet
-hänen neuvoansa, ja hän tahtoi olla ensimmäinen koulutuntien ja
-koulunseinien ulkopuolellakin. Sen vuoksi Robert ei voinut sietää
-Henriä, sillä häntä harmitti, että toverit rakastivat kymmenen
-kertaa enemmän "ranskalaista" kuin häntä, joka kuitenkin joka päivä
-helposti voitti Henrin läksyissä. Erittäinkin pikkupojat rakastivat
-Henriä ja olisivat mielellään menneet vaikka tuleen hänen puolestaan.
-Mutta Robertia he eivät voineet kärsiä, he pilkkasivat hänen hienoa,
-ylpeilevää käytöstapaansa ja olivat antaneet hänelle pilkkanimen
-"paroni".
-
-Baxter, joka hänkin oli viidennellä luokalla, oli kolmetoistavuotias.
-Hän oli ahkera ja miettiväinen poika, kenties liiankin miettiväinen
-istuessaan kirjojen ääressä, mutta sen ohella kätevä, terve ja
-reipas. Oikea miehenalku. Hänen isällään oli pienenlainen kauppa
-Aucklandissa.
-
-Neljännen luokan pojista olivat William ja Webb päässeet mukaan
-merimatkalle. Nämä molemmat "kaksinkertaiset W:t", kuten muuan
-kekseliäs kolmasluokkalainen oli heidät ristinyt, olivat melkein aina
-yhdessä sekä koulussa että koulun ulkopuolella. Heidän vanhempansa
-seurustelivat keskenään, ja molemmat kaksi-kolmetoistavuotiaat pojat
-muuttuivat päivä päivältä yhä enemmän toistensa kaltaisiksi, jollei
-ehkä piirteiltään, niin ainakin luonteiltaan. Eikä tämä ystävyys
-ollut erikoisen terveellistä heille, se näet vain yhä enemmän kehitti
-heidän vikojaan. Webb lellitteli Williamin itsepintaisuutta ja
-William kehitti Webbin riidanhalua, lyhyesti sanoen, molemmille olisi
-ollut varsin hyödyllistä joutua ajattelemaan vakavampia asioita.
-
-Sitten seurasi kolmas luokka. Siinä olivat ensiksikin Garnett
-ja Jack, molemmat kahdentoista vuoden ikäiset. Garnettin isä
-omisti "Eteenpäin"-kuunarin, Jackin isä oli rikas maanviljelijä
-ja kapteeni Garnettin hyvä ystävä. Garnett ja Jack olivat melkein
-yhtä erottamattomat kuin William ja Webb. Olisi voinut lyödä vetoa
-siitä, että Jack oli Garnettin luona, ellei Garnett ollut Jackin
-luona. Ja kuitenkin he olivat aivan erilaiset, yhteistä heissä oli
-vain erityinen halu kepposten tekoon, ja kumpaisellakin oli oma
-keppihevosensa. Garnett oli kiihkeä hanurinsoittaja, eipä hän suotta
-ollut merimiehen poika. Jack sitä vastoin ahmi huvittavia kirjoja,
-missä niitä vain käsiinsä sai. Hänen lempikirjansa oli Robinson
-Crusoe -- kuten kaikki lukuhaluiset lapset kautta koko maailman
-hänkin rakasti eniten tätä kirjaa. Hän oli lukenut sen ainakin
-kaksikymmentä kertaa, ja osasi sen melkein ulkoa.
-
-Yhdeksänvuotiaita oli kaksi: Tom, etevän aucklandilaisen
-luonnontieteilijän poika, ja Edvard, jonka isä oli pappina kaupungin
-suurimmassa, Pyhän Paavalin kirkossa. Molemmat pojat olivat ahkeria
-ja vilkkaita ja saivat opettajiltaan yleensä kiitosta. Tom oli
-kolmannella, Edvard vasta toisella luokalla.
-
-Sitten olivat vielä kaikkein pienimmät: John (8,5 vuotta) ja Costar
-(8 vuotta). Kummankin isä oli upseerina englantilais-seelantilaisessa
-sotaväessä. Pojista ei ole paljon kerrottavaa -- ei mitään muuta
-kuin että John oli pieni itsepintainen herrasmies ja Costar
-aimo herkkusuu, Aucklandin leivosputiikkien paras asiakas. He
-kävivät ensimmäistä luokkaa ja ylpeilivät kovin siitä, että
-osasivat lukea ja kirjoittaa, aivan kuin moisesta kannattaisi
-kahdeksan-yhdeksänvuotiaan pojanvekkulin nostaa nenäänsä.
-
-Aluksessa oli siis yksitoista poikaa, kaikki uusseelantilaisia,
-englantilaista syntyperää. Ja vielä yksi amerikkalainen ja kaksi
-ranskalaista.
-
-Amerikkalaisen nimi oli Gordon. Hän oli vakava ja miettiväinen poika,
-vain neljätoistavuotias, mutta monessa suhteessa kuin aikuinen mies.
-Hiukan kömpelö hän oli ja rahtusen raskasmielinen, mutta luotettava
-kuin kulta. Minkä hän otti tehdäkseen, sen hän myöskin toimitti.
-Hänen mielilauseensa oli: "Joka asia ajallaan, ja kaikki oikealle
-paikalleen", eikä suotta sanottu, että hänen ajatuksensa olivat
-yhtä hyvässä järjestyksessä hänen aivoissaan kuin tavarat hänen
-kaapissaan. Hänen hyllynsä olivat nimittäin erinomaisen huolellisesti
-järjestetyt, esineet numeroitu ja merkitty luetteloon. Toiset pojat
-kunnioittivat häntä suuresti, ja hän oli hyvissä väleissä melkein
-kaikkien kanssa. Boston oli hänen kotikaupunkinsa. Hänen vanhempansa
-olivat kuolleet, ja hänen holhoojansa, vanha kauppias, oli jo monta
-vuotta sitten matkustanut Gordonin kanssa Uuteen Seelantiin.
-
-Molemmat nuoret ranskalaiset olemme jättäneet viimeisiksi. Henri
-Martinet ja hänen veljensä Paul olivat ranskalaisen insinöörin
-poikia. Tämä oli pari-kolme vuotta sitten siirtynyt isänmaastaan
-Ika-namaviin ottaakseen osaa suureen kuivatustyöhön, johon oli
-ryhdytty saaren sisäosassa. Henri, joka kuten tiedämme oli jo
-täyttänyt kolmetoista vuotta, oli älykäs, teräväpäinen poika,
-mutta ahkera hän ei ollut. Sen vuoksi hänen enimmäkseen täytyikin
-tyytyä istumaan luokan alimmilla paikoilla, ja tästä syystä hän sai
-kestää yhtä ja toista opettajien puolelta. Mutta siinä suhteessa
-Henri oli ihmeellinen, että hän silloin tällöin, juuri kun oli
-painumaisillaan luokan "viimeiseksi", saattoi yhtäkkiä ponnistautua
-ja yhdellä tempauksella ponnahtaa aivan "ensimmäisen" naapuristoon,
-Robert-"paronin" suureksi kiusaksi.
-
-Yhdessä suhteessa Henri kuitenkin oli kaikkia muita oppilaita
-etevämpi, nimittäin urheilussa. Hän oli komea ilmestys temmeltäessään
-reippaana ja notkeana pallokentällä tai uimarannalla. Ja olemmehan jo
-nähneet, kuinka hän melkein onnistui pelastamaan sekä itsensä että
-kaikki toverinsa haaksirikkoutuneesta laivasta.
-
-Tiedämme myös, että useimmat pojat olivat lujasti kiintyneet Henriin
-ja että hän oli melkein kuin heidän päällikkönsä. Mutta hänen
-kekseliäisyyttäänhän he etupäässä saivatkin kiittää siitä, että he
-vielä olivat hengissä.
-
-Paul ei juuri missään ollut veljensä kaltainen. Hän istui ahkerasti
-kirjojensa ääressä ja oli luokan etevimpiä. Siitä huolimatta
-sekä koulun johtaja että opettajat olivat aina hänen kimpussaan,
-ja häntä kyllä sietikin hiukan kovistaa. Paul Martinet oli näet
-koulun vallattomin poika; joka päivä hän keksi jotain kujeita, teki
-kepposia milloin opettajille, milloin pojille, ja tunneilla hänen
-oli miltei mahdotonta istua minuuttiakaan hiljaa; melkeinpä saattoi
-uskoa todeksi johtajan sanat, että Paulilla oli elohopeaa siinä
-ruumiinosassa, millä istutaan.
-
-Ihme kyllä oli Paul muuttunut kokonaan matkan aikana. Tuntuipa kuin
-hän olisi unohtanut kaikki kepposensa maalle. Kukaan ei tietänyt
-mistä se johtui.
-
-Nyt tiedämme yhtä ja toista nuorista merenkulkijoistamme. Entä
-laivamiehistö? Paitsi kapteeni Garnettia, jonka piti itse ohjata
-alusta, kuului miehistöön perämies, kuusi merimiestä, kokki ja
-neekeripoika Moko. Älkäämme myöskään unohtako Pania, Gordonin sievää
-lintukoiraa, joka ei koskaan jättänyt isäntäänsä.
-
-Helmikuun 15 päivänä aluksen piti lähteä liikkeelle. Toistaiseksi se
-oli kiinnitettynä Kauppa-aallonmurtajan kärkeen.
-
-Helmikuun 14:nnen iltana Carrin koulun pojat astuivat laivaan.
-
-Laivaväkeä ei ollut saapunut vielä muita kuin perämies ja Moko.
-Miehistö ja kokki olivat niitä ihmisiä, jotka eivät voineet tempautua
-irti ravintolasta ennen kuin aivan viime hetkellä. Valitettavasti ei
-perämies ollut juuri heitä parempi. Heti kun pojat olivat menneet
-levolle, hän puikahti maihin saadakseen lasin sitä ainetta, joka vain
-lisää janoa.
-
-Ja sitten... niin, mitä sitten tapahtui?
-
-Tuskinpa milloinkaan saadaan selville, kuinka kaikki oikein kävi.
-Mutta niin vain tapahtui, että "Eteenpäin" irtautui rannasta ja
-joutui tuuliajolle.
-
-Laivassa ei kukaan huomannut sitä.
-
-Satama ja lahti olivat pimeän peitossa. Maatuuli ja pakovesi
-kiidättivät yhteisin voimin laivaa aavalle merelle.
-
-Moko oli ensimmäinen, jolle selvisi, mitä oli tapahtunut. Hänen
-huutonsa herätti Gordonin, Henrin, Robertin ja monen muun, ja pian
-oli avuttomien poikien taistelu myrskyä ja aaltoja vastaan täydessä
-käynnissä.
-
-Tiedämme jo, miten kuunarin sittemmin kävi. Olemme kuulleet, kuin
-"Eteenpäin" keinuttuaan viikkokausia merellä viimein ajautui
-autiolle, tuntemattomalle rannikolle.
-
-Mutta siitä eivät ihmiset Aucklandissa tietäneet mitään. Tiedettiin
-vain, että "Eteenpäin" oli poissa. Mutta minne se oli joutunut?
-Oliko se uponnut ja vienyt pojat mukanaan syvyyteen? Vai oliko ehkä
-joku toinen laiva korjannut pojat? Kulovalkean tavoin levisi sanoma
-kauheasta onnettomuudesta ympäri Uuden Seelannin, ja moni koti oli
-surun vallassa.
-
-Satamahallinto teki heti kaiken voitavansa joutuakseen kuunarille
-avuksi. Kaksi pientä höyryalusta lähetettiin etsimään kadonneita,
-kumpikin eri taholle. Ne palasivat kuitenkin takaisin löytämättä
-aluksesta vähäisintäkään jälkeä.
-
-Mutta jonkin päivän kuluttua saapui muuan ulkomaalainen laiva
-Aucklandin satamaan, ja tämän laivan miehistö toi aucklandilaisille
-lahjan, joka sammutti viimeisenkin toivonkipinän. Kukaan ei enää
-uskonut kadonneen laivan palaavan, sillä ulkomaalaisen laivan lahja
-oli laudanpätkä, josta selvästi erotti kirjaimet ETEENPÄIN.
-
-Kadonneen kuunarin nimikilpi!
-
-Kapteeni Garnett tiesi nyt laivan joutuneen haaksirikkoon. Pojat
-eivät enää koskaan palaa.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU
-
-Pojat suunnittelevat
-
-
-Henri ja Gordon olivat heti samaa mieltä siitä, että maissa on heti
-etsittävä paikka, jossa kaikki, varsinkin pienet, voisivat olla
-tuulensuojassa.
-
-"Mehän voisimme löytää jonkin luolan", sanoi Henri.
-
-"Niin, tuossa jyrkässä töyräässä voisi olla sellainen."
-
-Ja molemmat pojat riensivät töyrästä kohti. Sen juurella kasvoi
-metsää. Ihmisasuntoja ei näkynyt sen enempää kuin tietäkään. Siellä
-täällä heidän täytyi kiivetä valtavan suurten puunrunkojen yli, jotka
-vanhuuttaan olivat kaatuneet ja makasivat maassa peittonaan paksu
-kerros lakastuneita lehtiä, jotka kattoivat maankamaran. Eräästä
-seikasta saattoi kuitenkin olettaa, ettei rannikko ollut aina ollut
-asumaton: linnut lehahtivat pelästyneinä lentoon nähtyään vain
-vilauksenkin Henristä tai Gordonista.
-
-Vihdoin viimein he olivat kahlanneet kahisevien lehtikasojen lävitse
-ja saapuivat nyt jyrkän töyrään juurelle. He huomasivat pian, ettei
-siellä ollut ainoatakaan luolaa. Pienintäkään repeämää ei ollut
-töyräässä, se oli sileä ja tasainen.
-
-He kulkivat eteenpäin, kunnes saapuivat virralle, joka jo kaukaa
-oli kimmeltänyt heidän silmiinsä. Se virtasi idästä länteen, ja he
-joutuivat sen oikealle partaalle. Vastapäinen ranta oli laakea ja
-alaston. Seutu näytti olevan mahdottoman suurta suomaata.
-
-Henri ja Gordon eivät paljon hyötyneet matkastaan. He kääntyivät nyt
-takaisin ja kiirehtivät toisten luo. "Eteenpäin" seisoi tai oikeammin
-lojui vielä tukevasti siinä, minne laineet olivat sen heittäneet,
-ja rannalla kuljeksi Robert ja pari pienempää poikaa kiihkeästi
-keskustellen. Pikkupojat kokoilivat ahkerasti näkinkenkiä.
-
-Kun Gordon oli kertonut, etteivät hän ja Henri ikävä kyllä olleet
-löytäneet mitään paikkaa, johon olisi voinut asettua asumaan,
-päätettiin lyhyen keskustelun ja pohtimisen jälkeen toistaiseksi
-jäädä kuunariin. Köli oli kyllä saanut aimo kolauksen ja kannessa
-ammotti suuri halkeama juuri skanssin yläpuolella, mutta alhaalla
-kajuutoissa oli vielä turvallinen ja hyvä olla, ja kapyysi -- tällä
-nimellä kulki laivakeittiö merimieskielellä -- ei ollut kärsinyt
-mitään vahinkoa. Siinä voitiin vielä keittää, ja sehän oli tärkeätä.
-
-Oli onni, että "Eteenpäin" oli ajautunut aivan rantaäyräälle. Muuten
-pojilla olisi ollut paljon vaivaa ja puuhaa saada maihin ruokavaroja,
-työkaluja, vaatteita ja muuta. Nyt kaikki kävi aivan helposti. Ja
-tuskinpa kovin monta päivää kestäisikään, ennen kuin heidän oli
-pakko kimpsuineen kampsuineen muuttaa haaksirikkoutuneesta laivasta.
-Mutta niin kauan kuin runko piti ryhtinsä, "Eteenpäin" oli mainio
-asuinpaikka.
-
-"Jos saisimme yhtä mukavat olot tulevassa asunnossamme", sanoi Henri,
-"niin voisimme olla iloisia. Mutta se ei käy niinkään helposti!
-Täällä ei näytä olevan yhtään ainoata paikkaa, missä voisi saada
-katon päänsä päälle."
-
-Moko oli mestari ruoanlaitossa, ja Jackissa oli hiukan kokkipojan
-vikaa. Yks kaks he olivat paistaneet vähän kinkkua, kymmenkunta
-munaa, ja kohta viisitoista haaksirikkoista poikaa ja koira istuivat
-pitkän pöydän ääreen kajuutassa ja kävivät täysinäisten vatien
-kimppuun.
-
-Ja luuletteko heidän istuneen alla päin ja masentuneena suremassa
-onnettomuuttaan. Päinvastoin. He rohkaisivat toinen toistaan,
-ja pian matala kajuutta kaikui heidän iloisesta naurustaan ja
-leikkipuheistaan. Koko joukossa oli vain yksi, joka istui hiljaisena
-ja alakuloisena, nimittäin Paul Martinet. Mikähän häntä vaivasi?
-
-Aterioinnin jälkeen kaikkia rupesi nukuttamaan; eikä kummakaan että
-he olivat väsyneitä kaiken sen jälkeen, mitä he viime vuorokausien
-kuluessa olivat kestäneet. Ensin menivät pikkupojat levolle ja pian
-isommat seurasivat heitä, paitsi Henri, Gordon ja Robert, jotka
-olivat päättäneet olla vartiossa koko yön. Ei voitu olla aivan
-huolettomia; olisivathan heidän kimppuunsa voineet hyökätä vaikka
-petoeläimet tai alkuasukkaat.
-
-Yö kului kuitenkin rauhallisesti. Niin pian kuin aurinko lähetti
-ensimmäiset säteensä, heräsivät pojat ja valmistuivat heti päivän
-töihin. Ensin tarkastettiin ruoka-aitta perinpohjaisesti. Tärkein
-kysymys oli, riittääkö ruokaa ainakin aluksi. Muuten poikien täytyy
-heti lähteä hankkimaan ruokavaroja, ja se saattaa olla hankalaa.
-Robert, joka koko lailla ymmärsi metsästysasioita, väitti että
-ympäristössä tuskin oli muuta metsästyskelpoista kuin merilinnut,
-jotka kaartelivat rannoilla, mutta niistä he eivät muka suuria
-kostuneet.
-
-Kuitenkin kävi ilmi, että ruokavarastot olivat hyvin runsaat.
-Kaksi ensimmäistä kuukautta he saattoivat hyvin tulla toimeen, jos
-tyytyivät vain kaikkein välttämättömimpään. Ja vähän muutakin kuin
-merilintuja oli ehkä kuitenkin saatavissa, nimittäin munia. Sen
-keksinnön teki William, ja Costar ja John olivat heti samaa mieltä.
-
-"Niin", he huusivat. "Munia! Kootaan vain iso kasa niitä. Se on
-hauskaa ja sitä paitsi ne maistuvat hyviltä".
-
-"Ja ne ovat ravitsevia", lisäsi siihen Henri. "Olipa hyvä, että tulit
-ajatelleeksi munia".
-
-Webbillä oli myös jotain sanottavaa. "Mehän voimme kalastaakin", hän
-sanoi.
-
-Sekä Henri että Gordon olivat jo ajatelleet, kuinka suurta hyötyä
-heillä tulee olemaan siimoista, mutta he antoivat mielellään Webbille
-kunnian tästä ehdotuksesta; he tiesivät, että oli tärkeätä rohkaista
-poikien toimeliaisuutta, silloin syntyy kilpailu siitä, kuka voi
-antaa parhaan neuvon.
-
-Koko joukko otti kalastusehdotuksen iloiten vastaan, ja kun Webb
-kysyi, kuka tahtoo tulla mukaan, kaikki kohottivat kätensä ja
-huusivat:
-
-"Minä! -- Ja minä! -- Ja minä! --"
-
-Henrin täytyi huomauttaa heille, ettei ollut kysymyksessä mikään
-huvikalastus, vaan täysi tosi.
-
-Tietysti, kaikki lupasivat että he kyllä käyttäytyvät järkevästi. Ja
-Jack ehdotti, että jotkut heti menisivät kokoamaan näkinkenkiä ja
-ostereita. "Eikö niin, Gordon? Saamme välipalaa täksi päiväksi."
-
-Gordon nyökkäsi. "Niin, menkää te vain. Mutta ottakaa Moko mukaanne.
-Hän ymmärtää parhaiten sellaisia asioita. Etkö sinäkin Paul seuraa
-toisia?"
-
-Paul pudisti päätään, hän tahtoi mieluimmin olla vapaana, hän sanoi.
-
-Niinpä Jack, John, Costar ja Edvard lähtivät yhdessä laivapojan
-kanssa rannalle. Ja pian he olivat kokonaan intoutuneet
-kuoriniekkojen kokoamiseen rantaäyräältä.
-
-Sillä aikaa oli laivassa ankaraa puuhaa. Cross, William, Robert
-ja Webb tarkastivat koko varaston, joka sisälsi aseita, panoksia,
-vaatteita, makuuvaatteita ja työkaluja. Henri ja pari kolme muuta
-poikaa tarkastivat laivan juomavaraston, ja jokaisen oluttynnyrin,
-jokaisen viini- ja mehupullon Gordon merkitsi tarkoin taskukirjaansa.
-Kirjoitettiin muistiin myös, paljonko väkeviä viinoja laivassa oli.
-Henri ja Gordon olivat kuitenkin ennakolta päättäneet kätkeä kaikki
-nämä väkevät niin hyvin, ettei kukaan pääsisi niihin käsiksi. He
-arvelivat, että olisi vain pahaksi, jos ruvettaisiin rohkaisemaan
-mieltä paloviinalla, konjakilla ja muilla senlaatuisilla aineilla.
-
-Kaikkien suureksi iloksi laiva sisälsi koko joukon tavaroita,
-joista heillä aikaa myöten olisi paljon hyötyä. Niinpä he löysivät
-purjekangasta, köysiä, yllin kyllin siimaa, verkkoja sekä
-selkänuottia. Asevarastossa oli kymmenen kivääriä ja yhtä monta
-revolveria. Panoksista ja ruudista ei myöskään tulisi pitkiin
-aikoihin olemaan puutetta. Aluksen rakettivarasto saattoi myös olla
-heille hyödyksi. Ja päälle päätteeksi oli kaksi pientä laivatykkiä
-luoteineen. Aika sai näyttää, tulisiko järeämmälle kalustolle käyttöä
-taistelussa vihollisia vastaan.
-
-"Hei, tässäpä on jotain, johon Jack mielistyy!" Huudahti Henri, kun
-hän tovereineen oli tutkimassa keittiökaluja.
-
-"Jack! Missä olet? Niin, hänhän on ostereita hakemassa. Meidän pitää
-muistaa kertoa hänelle, että keittiö on täynnä patoja, kattiloita ja
-vateja. Siinäpä jotain hänelle, kokkipojalle."
-
-Mutta vielä tärkeämmän aarteen sisälsi muuan lukittu huone; niin
-suuren varaston valmiita verka-, puuvilla- ja liinavaatteita että
-se oli kuin pieni vaatekauppa. Koulun johtaja oli näet kehottanut
-lasten vanhempia varustamaan huviretkeilijöille runsaat vaatevarastot
-mukaan. Silloin ei kukaan arvannut, kuinka suurta hyötyä pojille
-tulee olemaan näistä vaatteista. Jos he olivat ajautuneet autiolle
-rannalle, saattoi kulua aikoja ennen kuin he pääsevät pois. Ei
-ollut vaikea laskea, että he yhä vielä olivat jotakuinkin samoilla
-leveysasteilla kuin Uusi Seelanti, toisin sanoen heillä oli tiedossa
-ankarat talvet ja hyvin lämpöiset kesät. Ja silloinhan runsas
-vaatevarasto oli erinomaisen tarpeen että voi pukeutua sään mukaan.
-
-Vielä paljon muuta merkittiin Gordonin taskukirjaan. Siinä
-oli ilmapuntari, lämpömittari, kaksi hyvää kelloa, kolme
-laivakaukoputkea, kolme kompassia ja joukko kirjavia lippuja ja
-viirejä, sellaisia joilla merimiehet kaikkialla maailmassa antavat
-toisilleen merkkejä laivasta toiseen. Tällaisten lippujen avulla voi
-kaksi alusta mainiosti puhua keskenään ja kaikessa hiljaisuudessa
-pitää pitkiä keskusteluja.
-
-Ompelutarpeita, nappeja, silmäneuloja ja lankaa, niin, helpompi olisi
-luetella mitä aluksessa ei ollut, kuin kirjoittaa muistiin, mitä
-kaikkea laivan monet komerot sisälsivät. Gordonin paksu taskukirja
-oli kirjoitettu melkein täyteen.
-
-"Eläköön!"
-
-Mitähän Henri nyt oli saanut käsiinsä? Se mahtoi olla jotain
-aivan erinomaista, koska hän noin riemuitsi löydöstään. Ja se oli
-todellakin jotain, mille kyllä sieti huutaa eläköötä: hän oli
-löytänyt kumiveneen, joka oli suunniteltu niin, että sen saattoi
-panna kokoon ja kantaa mukanaan kuin matkalaukun.
-
-Laivassa oli myös koko joukko merikortteja, mutta ne esittivät
-yksinomaan Uutta Seelantia ja läheisiä saaria. Gordonilla oli
-kuitenkin oikein hyvä karttakirja omien tavaroittensa joukossa, ja se
-oli kyllä tarpeen myöhemmin, kun pojat alkoivat lukea kaikkia niitä
-matkakuvauksia, joita oli laivan kirjastossa. Paperia, lyijy- ja
-teräskyniä sekä mustetta oli yllin kyllin. Löytyipä muun hyvän ohessa
-vuoden 1890 almanakkakin, tuli vain muistaa merkitä siihen jokainen
-kuluva päivä. Tämä jäi Baxterin tehtäväksi.
-
-Kirjoista puhuttaessa voimme mainita, että Jack suureksi
-lohdutuksekseen oli saanut pelastetuksi rakkaan "Robinson
-Crusoensa". Kun vain aika salli, saattoi hän ruveta lukemaan sitä
-kahdettakymmenettä ensimmäistä kertaa.
-
-Myös Garnettin aarre, hanuri, näkyi olevan hyvässä kunnossa.
-
-"Tässä on kyllä laivan hyödyttömin kapine", sanoi Henri koputtaen
-suuren kassakaapin oveen kapteenin kajuutassa. "Sillä vaikka se
-sisältäisi tuhansia, mitäpä me niillä tekisimme?"
-
-"Haa!" arveli Gordon. "Ei ole niinkään varma, että meidän täytyy
-istua tällä rannalla aina tuomiopäivään asti. Katsotaan joka
-tapauksessa, mitä kaappi sisältää."
-
-Kauan aikaa ponnisteltuaan he saivat oven tiirikalla auki ja laskivat
-sitten sisällä olevat rahat. Siinä oli koko läjä kolikoita, pelkkiä
-kultarahoja.
-
-"Tiedätkös mitä, Henri, voi koittaa sellainenkin päivä, jolloin
-olemme ylen iloiset tästä löydöstä", arveli Gordon. "Ajattelepas,
-että meidän esimerkiksi onnistuisi päästä johonkin laivaan, silloin
-ei olisi hassumpaa että taskussa olisi rahoja, joilla päästä kotiin."
-
-Siinä Henrin täytyi myöntää ystävänsä olevan oikeassa. Ja kuitenkin,
-kävisiköhän koskaan niin onnellisesti kuin Gordon toivoi? Jos he
-olivat autiolla saarella, kuluisi varmaan monta, monta vuotta, ennen
-kuin joku laiva joutuisi lähelle. Jos ylipäänsä mikään laiva tuli
-näille vesille. Jospa he vain olisivat osanneet korjata aluksen
-vauriot. Mutta kukaan heistä ei osannut. Ja sitä paitsi olisi voinut
-käydä hullusti, jos he olisivat uskaltaneet lähteä merelle, kun
-laivassa ei ollut ainoatakaan merimiestä.
-
-Asiat olivat huonosti.
-
-Noin kello kahdentoista ajoissa pienet osterinpoimijat palasivat. He
-olivat olleet ahkerassa työssä ja näyttivät ylpeinä, kuinka paljon
-näkinkenkiä ja ostereita he olivat koonneet. Moko kiirehti heti
-keittiöön niitä valmistamaan, mutta kertoi ensin hiukan Henrille
-mitä oli nähnyt. Muun muassa hän oli huomannut, että jyrkällä mereen
-viettävällä töyräällä vilisi metsäkyyhkysiä, jotka rakensivat
-pesiään. Munia oli siis yllin kyllin, niin että William saattoi
-helposti tyydyttää keräilynhaluaan.
-
-Kun Robert kuuli kyyhkysistä, herahti vesi hänen kielelleen. Hän
-kuvitteli olevansa erinomainen metsästäjä ja oli perin innostunut
-metsästykseen. Metsästys oli hänen mielestään ainoa urheilulaji, joka
-soveltuu hienolle miehelle, ja hienohan hän juuri halusi olla.
-
-Henri, joka arvasi Robertin ajatukset, tahtoi olla ystävällinen häntä
-kohtaan. "Etkö haluaisi lähteä kyyhkysiä ampumaan huomenna?" hän
-kysyi.
-
-"Kyllä, oikein mielelläni. Tuletteko mukaan?" hän huusi Webbille ja
-Crossille, jotka eivät suinkaan vastustaneet ehdotusta.
-
-Niinpä päätettiin, että seuraavana päivänä lähdetään suurelle
-kyyhkysmetsästykselle, mutta kun Henri pyysi Robertia käyttämään
-säästävästi ruutia, tämä loukkaantui heti ja tuli pahalle tuulelle.
-Henri oli kuitenkin varoittanut parasta tarkoittaen eikä suinkaan
-mestaroidakseen häntä.
-
-Kun Mokon osteriaamiainen oli syöty, alkoivat isommat pojat jälleen
-järjestää ja panna tavaroita kokoon. Pienemmät taas tallustelivat
-virralle varustettuina ongenvavoilla ja verkoilla. Mutta heidän
-saaliinsa ei ollut suuri. He eivät näet olleet vielä oikein
-harjaantuneet.
-
-Mutta väsyksissä he olivat palatessaan alukseen, ja niin olivat isot
-pojatkin. Kun aurinko laski mailleen ja tuli pimeä, kömpi joka mies
-vuoteeseen ja vaipui sikeään uneen. Ainoastaan William ja Baxter
-jäivät kannelle, sillä tänä yönä oli heidän vahtivuoronsa.
-
-Molemmat pikkupojat kulkivat edestakaisin aluksen kovasti
-kallistuneella kannella ja juttelivat karkottaakseen uneliaisuuden.
-
-Siitä he olivat yhtä mieltä, että päivä oli käytetty reippaasti.
-Miten paljon uutta he olivatkaan nähneet! Ja kuinka hauska oli pitää
-huolta itsestään!
-
-Mutta kuitenkin: heidän ajatellessaan kotiaan ja vanhempiaan,
-jotka nyt kotona Uudessa Seelannissa unettomina surivat kadonneita
-poikiaan, viilsi tuska Baxterin ja Williamin sydäntä.
-
-Jospa he olisivat voineet huutaa monen peninkulman päähän yli meren:
-"Me elämme ja voimme hyvin, rakas isä ja äiti!"
-
-Mutta kaikki yhteydet olivat katkenneet. Koti oli aivan liian kaukana.
-
-Entä tulevaisuus. Sitä he eivät uskaltaneet pitkälle ajatella. Mitä
-saattoivat he, viisitoista avutonta poikaa, tehdä voittaakseen
-tuhannet vaikeudet, jotka heitä kaikkialla väijyivät?
-
-Niin, kaikki oli todella synkkää ja lohdutonta.
-
-Viimein alkoi taivaanranta valjeta. Ensimmäinen auringonsäde
-pilkisti. Oli taaskin päivä.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU
-
-Saari vai manner?
-
-
-Saari vai manner? Se kysymys pyöri päivät päästään kaikkien poikien
-aivoissa, sekä suurten että pienten.
-
-Varsinkin Gordon, Henri ja Robert pohtivat tätä asiaa kerran toisensa
-jälkeen. Mutta ei ollut niinkään helppo keksiä ratkaisevaa vastausta,
-ennen kuin päästiin pitemmälle retkelle sisämaahan.
-
-Eräästä seikasta he kuitenkin olivat selvillä, he eivät olleet
-kuumassa vyöhykkeessä. Sen saattoi heti huomata pensaista ja puista,
-joita niillä seuduin kasvoi. Puut olivat enimmäkseen tammia,
-pyökkejä, honkia, koivuja ja kuusia, lisäksi oli koko joukko eri
-myrttilajeja. Sellainen ei kasvullisuus ollut kuumissa maissa, sen he
-tiesivät. Pikemminkin tämä maa sijaitsi Uutta Seelantiakin etelämpänä.
-
-Gordon oli asiaa perin pohjin harkittuaan tullut siihen tulokseen,
-että toistaiseksi oli paras jäädä paikoilleen rannikolle. Tästä
-kysymyksestä nousi kuitenkin ankara kiista, sillä Robert ja muutamat
-muut levottomat halusivat kärsimättömästi lähteä matkaan niin pian
-kuin mahdollista. Robert oli saanut päähänsä, että heidän täytyi
-keksiä tie ihmisasunnoille, eikä tahtonut kuulla puhuttavankaan
-siitä, että he jäisivät rannikolle. Hän oli joutua käsikähmään Henrin
-kanssa, joka arveli, että oli turhaa otaksua asuttuja seutuja olevan
-lähellä, ja oli sen vuoksi yhtä mieltä Gordonin kanssa siitä, ettei
-ollut viisasta jättää laivaa noin vain.
-
-"Parempi pyy pivossa kuin kaksi oksalla", väitti Henri.
-
-"Älä viisastele pyinesi!" tokaisi Robert. "Kuka tietää, kuinka kauan
-tämä laiva on tässä asuttavanamme? Kun ensimmäiset talvimyrskyt
-puhkeavat..."
-
-"Niin, mutta silloin kai mekin olemme jo poissa täältä",
-puuttui Gordon puheeseen "Ja sitä paitsi te olette", hän lisäsi
-rauhoittaakseen molempia yltiöpäitä, "minun luullakseni kumpikin on
-oikeassa, sekä sinä Robert että Henri. Robert on oikeassa siinä, että
-meidän on tehtävä kaikki mitä voimme oppiaksemme tuntemaan maan,
-johon olemme näin yhtäkkiä joutuneet. Ja Henri on myös, paha kyllä,
-oikeassa arvellessaan että me emme saa apua mistään. Jos minä saan
-määrätä, odotamme vielä hetken aikaa ennen kuin täydellä todella
-puuhaamme muuttoa. Mutta sillä aikaa voimme tehdä pieniä retkiä sinne
-tänne, niin että ainakin vähän tunnemme ympäristöämme."
-
-"Kunpa vain olisi jokin oikein korkea vuori, jolta olisi laaja
-näköala", sanoi Henri. Mutta sellaista ei valitettavasti ollut.
-Voidakseen siis tähystellä ympäristöä Henrillä ei ollut muuta neuvoa
-kuin kavuta jyrkälle rantatörmälle. Sen korkeimmalta harjalta hän
-varmaankin saattoi nuorilla silmillään nähdä kauas, ja kenties hän
-saattoi saada vastauksen polttavaan kysymykseen: saari vai manner.
-
-"Mitä sinä Gordon ajattelet?" kysyi Henri. "Pitäisiköhän minun
-yrittää kiivetä sinne?"
-
-Gordonista ja kaikista muista tuuma oli hyvä. Mutta Robert oli toista
-mieltä, hänen silmissään oli ehdotuksessa suuri vika, nimittäin se,
-että se ei ollut hänen keksimänsä.
-
-Mutta valitettavasti säät kävivät sateisiksi ja sumuisiksi, joten
-Henrin täytyi toistaiseksi jättää retkensä. Niin kauan kuin kaikki
-oli sumuvaipan peitossa, ei olisi ollut mitään hyötyä kiivetä.
-
-Mutta eipä silti ettei hänellä olisi ollut kyllin työtä "päämajassa".
-Hän piti huolen siitä, että osterinkalastusta ja oikeata kalanpyyntiä
-harjoitettiin järkevien sääntöjen mukaan, niin että jokaisella
-pikkupojalla oli oma erityinen tehtävänsä. Oli varottava, ettei
-koti-ikävä saisi liian suurta tilaa nuorten haaksirikkoisten
-mielessä, ja sen tähden Henri tahtoi aina vain yhtä: työtä.
-
-Itse hän ei suinkaan laiskotellut. Hän ja Gordon olivat aamusta
-iltaan työssä pitääkseen "asunnon" laivassa siistinä ja
-järjestyksessä. Alkoi jo vähitellen tulla kylmä, minkä vuoksi oli
-välttämätöntä tukkia joka halkeama, niin että oli lämmin ja hyvä.
-Toisellakin tavoin koetettiin torjua kylmyyttä. Mokon, joka oli
-oikea tuhattaituri, Henri määräsi vaatturiksi, hänen oli ommeltava
-pikkupojille vaatteita merimiesten paksuista nutuista. Pikku
-neekeripoika panikin kaiken taitonsa liikkeelle ja käytti ahkerasti
-neulaa, lankaa, saksia ja sormustinta. Hänen uutteruutensa nähtiinkin
-selvästi eräänä päivänä, kun Costar, John, Tom ja Edvard ilmestyivät
-pukeutuneina kummallisiin kömpelöihin tamineihin, joista ei tietänyt
-olivatko ne housuja vai hameita, mutta joka tapauksessa ne olivat
-lämpimiä.
-
-Yhä lujemmin pikkupojat kiintyivät Henriin, he ymmärsivät kaikki,
-etteivät he voineet saada parempaa ystävää. Varsinkin Jack,
-Robinsonin harrastaja, auttoi väsymättä Henriä työssä sekä sisällä
-että ulkona. Ja Henri sai monet kerrat nauraa oikein sydämensä
-pohjasta ystävälleen, jonka suu kävi lakkaamatta. Jack piti näet
-pitkiä esitelmiä siitä, mitä Robinson heidän sijassaan olisi tehnyt
-ja kuinka hänen kallisarvoisesta kirjastaan saattoi löytää monta
-hyvää neuvoa erilaisiin tilanteihin.
-
-Paul auttoi myös uskollisesti veljeään. Mutta pieni poika oli
-kokonaan kadottanut iloisen mielensä, ja se huolestutti Henriä.
-Paulista saattoi usein huomata, että hän oli itkenyt, mutta jos joku
-kysyi, mikä häntä vaivasi, häneltä sai aina saman vastauksen: ei
-mikään!
-
-Ei Henrikään saanut veljeltään muuta vastausta, ja kuitenkin heidän
-välillään oli ennen vallinnut täysi luottamus.
-
-Näinä sadepäivinä viettivät Robert, William, Webb ja Cross melkein
-kaiken aikansa metsästysretkillä. He vainosivat töyrään lintuvilinää.
-Ja tietysti heidän metsästysintonsa oli hyödyllinen: mitä enemmän
-ruokaa tuotiin Mokon kojuun, sen parempi! Mutta paha kyllä, nuo
-neljä metsästäjää kävivät päivä päivältä yhä omapäisemmiksi ja
-itserakkaammiksi. Robert pani heidän päänsä pyörälle ja kiihotti
-heitä yhä enemmän Gordonia ja Henriä vastaan.
-
-Paha kyllä, sille ei voinut mitään. Molemmat järkevät pojat, joukon
-itseoikeutetut päälliköt, saattoivat vain toivoa, että yksimielisyys
-vähitellen itsestään palaisi ja että Robert huomaisi paremmaksi pysyä
-sovussa kuin riidalla lisätä onnettomuutta.
-
-Muuten Robert oli ollut aivan oikeassa kerskuessaan
-metsästystaidostaan. Hän ampui vähintään yhtä monta lintua
-kuin William, Cross ja Webb yhteensä. Mutta kylläpä hän siitä
-ylvästelikin. Panilla, joka myös oli metsästysretkillä mukana, oli
-täysi työ hakea ammutut linnut, jotka viruivat pitkin rantaäyrästä.
-
-Kun metsämiehet sitten palasivat, tarkasti Moko saaliin kappale
-kappaleelta, ja varsinkin alussa hän sai tarkoin valikoida mitä ottaa
-talouteen, mitä hylätä. Pikku metsästäjät eivät näet ymmärtäneet
-vielä, mitkä linnut maistuivat hyvälle, ja sen vuoksi he toivat
-lokkeja ja tiiroja ja muita sellaisia lintuja, joita Moko ei voinut
-ollenkaan käyttää.
-
-Muuten Gordon oli kieltänyt Mokoa pitämästä heitä liioilla herkuilla.
-Heidän oli nyt jokaisen, vieläpä herkkusuisen Costarinkin, aikaa
-myöten totuttava kehnoon ravintoon. Eihän sitä tiennyt vaikka he
-joutuisivat vielä näkemään nälkääkin.
-
-Maaliskuun puolivälissä ilma muuttui vihdoinkin. Ikäviä sadepäiviä
-seurasi säteilevä auringonpaiste. Kaikesta päättäen töyräältä oli nyt
-mainio näköala itään päin iltapuolella, kunhan vain ensin pääsisi sen
-laelle.
-
-15. maaliskuuta osoitti ilmapuntari illalla "kaunista säätä".
-Tämän huomatessaan Henri päätti lähteä päämääräänsä kohti varhain
-seuraavana aamuna ennättääkseen takaisin ennen pimeää.
-
-Hän tahtoi toteuttaa aikeensa aivan yksin. Gordon olisi kyllä
-mielellään seurannut ystäväänsä, mutta hän ei uskaltanut jättää
-pienimpiä yksin kotiin Robertin kanssa, joka helposti olisi voinut
-keksiä hullutuksia.
-
-Ennen päivänkoittoa Henri oli jalkeilla, ja samaan aikaan kun
-ensimmäinen päivänsäde välkkyi meren nyt rauhallisilla laineilla,
-hän lähti matkaan varustuksenaan paksu sauva ja revolveri, jolla hän
-hädän tullen saattoi puolustautua. Sitä paitsi hänellä oli laivan
-paras kaukoputki, ja hänen laukkunsa Moko oli ahtanut täyteen evästä,
-jolla hän saattoi virkistää itseään retkellä. Vesipullokaan ei ollut
-unohtunut.
-
-Henri astui ripein askelin eteenpäin pitkin rantaa. Hän oli arvioinut
-olevansa töyrään huipulla kahdeksan aikaan.
-
-Niin nopeasti ei matka kuitenkaan käynyt. Mitä kauemmaksi hän joutui
-siltä paikalta, minne "Eteenpäin" oli ajautunut, sitä kapeammaksi ja
-kivisemmäksi kävi rantaäyräs. Viimein hänen täytyi vaivalloisesti
-kavuta yli limaisten merikasvien ja suurten, sileiden kivien. Hän
-ei kuitenkaan menettänyt rohkeuttaan, harppoi vain eteenpäin niin
-nopeasti kuin pääsi, mutta pian hänelle selvisi, ettei hän ainakaan
-kello 8:ksi saavu perille.
-
-Jospa hän vain pääsisi sinne ennen nousuvettä. Mutta se saattoi kyllä
-ottaa tiukalle. Pian oli tie niin vaikeakulkuista, että hänen täytyi
-riisua sekä saappaat että sukat ja kahlata eteenpäin polvia myöten
-vedessä.
-
-Kulkiessaan hän piti silmänsä valppaasti auki. Muun muassa hän
-huomasi, että näillä seuduin oikein vilisi riistaa. Minne hän
-katsoikaan, hän näki aina metsäkyyhkysiä ja sorsia, vieläpä
-merileijoniakin. Ne lekottivat kareilla auringonpaisteessa ja
-tirkistivät kummissaan kutsumatonta vierasta, joka harppoi eteenpäin
-rantaäyräällä. Henri ymmärsi kaikesta, etteivät nämä pulskat eläimet
-tietäneet ihmisistä eivätkä metsästyksestä mitään. Niin, tietysti
-"Eteenpäin" oli ajautunut saareen. Valitettavasti.
-
-Vihdoinkin hän seisoi sillä paikalla, missä jyrkkä rannikko pisti
-pitkälle mereen muodostaen korkean niemekkeen. Täällä hän näki koko
-joukon lintuja, joita hän ei koskaan ennen ollut nähnyt Hän tunsi ne
-kuitenkin heti luonnonopista, ne olivat pingviinejä. Henri mietti.
-Mitenkä olikaan, eikö näiden kummallisten kömpelöiden olentojen
-kotipaikka ollut kaukana etelässä? Oli. Mutta ehkä ne olivat vain
-poikenneet hiukan pohjoiseen päin? Ei, ei suinkaan, tiesihän Henri
-kirjoistaan, etteivät pingviinit lähteneet lennoille, ja sen hän
-itsekin saattoi käsittää katsellessaan niiden pieniä lyhyitä siipiä,
-joita ne istuessaan räpyttelivät. Mutta silloinhan tämä maa ehkä
-ei ollutkaan niin pohjoisessa kuin hän ja hänen toverinsa olivat
-ajatelleet. Siinä kai oli arvoituksen ratkaisu. Myrsky oli ajanut
-laivan kauemmaksi etelään kuin he olivat luulleet.
-
-"Niin, niin", tuumi Henri. "Kerran kai koittaa sekin päivä, jolloin
-meille selviää, minne päin maailmaa oikeastaan olemme joutuneet.
-Mutta nyt minun täytyy koettaa pyrkiä vähän korkeammalle."
-
-Ja niin Henri alkoi kiivetä, mutta ei hän ollut kauankaan noussut,
-kun jo huomasi olevansa liian väsynyt kiivetäkseen jyrkkää tietöntä
-töyrästä heti ylös asti. Sen vuoksi hän istahti lepäämään ja haukkasi
-hiukan eväistään.
-
-Kun hän oli syönyt ja levähtänyt kyllikseen, hän ryhtyi uudella
-innolla kapuamaan. Monta kertaa oli hyvin vaikea saada jalansijaa,
-mutta hän tahtoi päästä ylös, ja vähitellen hänen onnistuikin
-saavuttaa töyrään harja.
-
-"Ohhoh! Sepä oli kova urakka", tuumi Henri ja vaipui väsyneenä
-maahan. "Mutta enpä sittenkään taittanut niskaani."
-
-Ensi työkseen hän asetti kaukoputken siimalleen ja tähysteli ympäri
-kaikille ilmansuunnille, eniten kuitenkin itään. Siintäisiköhän vesi
-silläkin suunnalla?
-
-Mutta oli jotenkin vaikea nähdä itään. Niin kauas kuin silmä kantoi,
-oli maa laakeata. Töyräs, jolla hän seisoi, vietti tasaisesti maan
-puolelle ja siellä täällä kohosi suuria, tummia metsiä. Henri
-tähysteli, tähysteli, mutta tasangot ja metsät ulottuivat aina
-näköpiiriin asti. Olisikohan tämä mannerta?
-
-Pohjoisessa Henri näki korkean niemekkeen, jonka juurella rantaäyräs
-välkkyi valkoisena ja laajana kuin hieta-aavikko.
-
-Etelässä ei ollut muuta nähtävissä kuin ääretön jono soita toinen
-toisensa vieressä.
-
-Henri oli puoleksi äkeissään, puoleksi iloissaan. Tavallaan hän
-oli mielissään siitä, ettei idän puolella todellakaan näkynyt
-vettä. Mutta samassa hän pahoitteli sitä, ettei voinut viedä täyttä
-varmuutta tovereilleen. Sillä hän tiesi, että kun hän palaa, olisi
-toverien ensimmäinen kysymys:
-
-"Saari vai manner?"
-
-Ja nyt hän ei voinut kiertelemättä vastata: "Manner!" Hän saattoi
-vain sanoa, että oli otaksuttavaa, että näytti siltä jne.
-
-Hän loi katseensa länteen päin; sinisenä ja mahtavana lepäsi
-meri laskevan auringon hohteessa. Yhtäkkiä hän nosti kaukoputken
-silmälleen.
-
-_Tuolla kaukana näkyi laivoja!_ Huolellisesti hän kuivasi kaukoputken
-lasit ja tuijotti taas kaukaisuuteen. Mutta mitä tämä oli -- laivat
-eivät liikkuneet paikaltaan! Ei, nyt hänelle selvisi kaikki, hänen
-näkönsä oli pettänyt. Mustat pilkut, joita hän ensin oli luullut
-laivoiksi, olivat kolme pikkusaarta joiden ohi "Eteenpäin" muutamia
-päiviä sitten oli kulkenut kenenkään niitä huomaamatta. Siis taaskin
-uusi pettymys!
-
-Kello kävi kolmea. Oli jälleen pakoveden aika, ja Henrin täytyi
-lähteä "kotiin" päin; muuten saattoi pimeä hänet yllättää.
-
-Mutta ennen kuin hän alkoi laskeutua töyrästä alaspäin, hän loi vielä
-kerran ympäristöön tarkan silmäyksen kaukoputkella.
-
-Ja mitä hän näkikään silloin! Nyt, kun aurinko oli menossa mailleen,
-näkyi idässä sininen, välkkyvä juova, josta ei voinut erehtyä.
-
-_Se oli meri!_
-
-Tämä kauhistava huomio pani Henrin kädet vapisemaan niin ankarasti,
-että hän oli pudottaa kaukoputken. Nyt hänellä vihdoinkin oli varma
-tieto. Nyt hän tiesi niin varmaan kuin kaksi kertaa kaksi on neljä,
-että "Eteenpäin" oli ajautunut autioon saareen Tyynessä meressä.
-Mistä oli nyt apua odotettavissa? Hän ja hänen toverinsa eivät
-koskaan pääse pois tältä maailman kulmalta.
-
-Henri ei vielä milloinkaan ollut kadottanut rohkeuttaan siinä määrin
-kuin tällä hetkellä, mutta hänen täytyi kuin täytyikin purra hammasta
-ja pitää pää pystyssä.
-
-Sitten hän lähti astumaan rantaan päin raskain askelin, masentuneena.
-Viiden tunnin kuluttua hän oli aluksessa, missä neljätoista hartaasti
-odottavaa poikaa heti kerääntyi hänen ympärilleen kuulemaan uutisia.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-Neuvottelu
-
-
-Niin saivat nyt kaikki kuulla sen surullisen tosiasian, että he
-olivat ajautuneet saareen. Ja samalla he ymmärsivät, että pelastuksen
-toivo oli nyt hälvennyt melkein olemattomiin. Salamana valtasi
-kaikki, sekä suuret että pienet, sama ajatus: nyt oli tosi edessä,
-nyt sai jokainen näyttää, mihin kykeni.
-
-Joukossa oli kuitenkin muuan, johon Henrin uutiset vaikuttivat
-aivan toisin kuin muihin. Robert oli koko päivän ollut sysimustalla
-tuulella siitä syystä, ettei häntä Henrin sijasta ollut lähetetty
-tähystysretkelle. Nytkin hän mukisi jotain siihen suuntaan, että
-"Henrikin saattoi erehtyä, joku toinen olisi saattanut tuoda aivan
-päinvastaisia tietoja".
-
-Mutta Henri tiesi kyllä käyttäneensä silmiään ja kaukoputkeaan
-taitavasti. Hän oli varma siitä, ettei ollut erehtynyt -- he olivat
-ajautuneet saareen. Ja idässä välkkyvän veden takaa ei näkynyt
-merkkiäkään maasta. Kaikki oli yhtenä taivaana ja merenä.
-
-Tämä oli raskasta muitten kuulla. Eikä tämän kauhistavan sanoman
-paino suinkaan keventynyt siitä, että Robert yhä vastusti Henriä
-väittäen ettei maa ollut saarta. Useimmat pojista ymmärsivät sentään
-liiankin hyvin Henrin olevan oikeassa.
-
-"Kunnes omin silmin olemme nähneet vettä joka puolella", intti
-Robert, "siihen asti en kuitenkaan missään tapauksessa..."
-
-"Hyvä!" virkkoi Gordon. "Siinä olet oikeassa, Robert! Meidän täytyy
-itse tulla vakuuttuneiksi siitä, miten asian laita on. Ja minä
-ehdotan, että huomenna lähdemme pitkälle kiertomatkalle. Nimittäin
-jos on kaunis sää. Pahalla säällä meidän on paras pysyä aluksessa.
-Mitä arvelette?"
-
-"Hyvä! Huomenna lähdemme matkaan! Sitä mieltä minäkin olen", kaikui
-poikien suusta! Tuollainen "suurenmoinen retki" oli kaikille mieleen.
-
-"Odottakaa!" sanoi Gordon rauhoittavasti. "Emmehän voi kaikki
-viisitoista lähteä. Minun tarkoitukseni oli lähettää ensiksikin Henri
-ja Robert ja sitten..."
-
-"Pääsenkö minä?"
-
-"Ja minä?"
-
-Sekä William että Jack kohottivat kätensä ylös ja pyysivät rukoillen
-päästä mukaan.
-
-"Olkoon menneeksi", sanoi Gordon. "Päätämmekö siis, että nämä neljä
-lähtevät huomenna matkaan. Me muut emme liikahda paikaltammekaan,
-jäämme vain rauhallisesti alukseen, kunnes varmasti tiedämme,
-olemmeko joutuneet saareen vai mantereelle."
-
-Koko päivän kohosivat eripuraisuuden laineet korkealle nuoressa pikku
-yhteiskunnassa. Robert ajoi järkähtämättä asiaansa. Henri oli hänen
-mielestään liian hätiköiden ratkaissut kysymyksen saariko vai manner.
-Ja Robertin sokeat ihailijat taistelivat uljaasti hänen rinnallaan.
-Vihdoin Gordonin onnistui hiukan jäähdyttää eri puolien intoa. Mutta
-sinä yönä ei moni pojista saanut unta silmiinsä jännitykseltä,
-eivät nekään, jotka päivän kuluessa olivat tehneet eniten työtä.
-Huomispäivähän oli lopullisesti ratkaiseva tärkeän arvoituksen, niin
-että siitä sitten enää oli turha keskustella ja kiistellä.
-
-Mutta seuraava päivä ei sittenkään ratkaissut mitään. Jo varhain
-aamulla sateli, ja ilmapuntari ennusti pahaa. Niinpä täytyi neljän
-tähystäjän armotta nielaista karvas pala ja jäädä paikoilleen, vaikka
-jalkoja poltti kiihkeä retkeilynhalu.
-
-Sen päivän Gordon kulutti tutkimalla suurta karttakirjaa, joka
-oli löytynyt kapteenin kajuutasta. Hän tutki tarkoin Tyynen meren
-karttaa ja erityisesti niitä saaria, jotka sijaitsivat Uuden
-Seelannin itäpuolella. Oikeastaan saattoi olla kysymys vain kahdesta
-saariryhmästä, nimittäin Chiloesaarista Chilen rannikolla ja
-Tulimaan saarista, jotka olivat aivan Etelä-Amerikan eteläisimmässä
-nenässä. Alakuloisena Gordon pudisti päätään ajatellessaan, että
-he ehkä olivat joutuneet johonkin näistä saarista. Vaikkapa heidän
-onnistuisikin päästä mantereelle, heillä olisi kuitenkin satojen
-peninkulmien taival kuljettavana, ennen kuin he pääsisivät ihmisten
-ilmoille. Sellainen matka kysyisi varmaan liiaksi voimia ja
-kestävyyttä, Gordon arveli, ja samaa mieltä olivat sekä Henri että
-Baxter. Kunpa vain Robert tahtoisi olla ymmärtäväinen eikä keksisi
-mitään tyhmyyksiä.
-
-Kaksi viikkoa umpeen satoi ja tuuli lakkaamatta niin ilkeästi, että
-poikien täytyi pysyä alallaan. Mutta aluksessa oli työtä yllin
-kyllin. Päivä päivältä tuulet ja sateet jyrsivät runkoa yhä enemmän.
-Kansi halkeili ja vuotoja täytyi paikata, ja nyt oli joka miehen
-näppärästi käytettävä käsiään, muuten kävisi olo aluksen kajuutoissa
-tukalaksi.
-
-Haaksirikkoisten poikien, pienimpienkin, täytyi myöntää, että heidän
-pian kyllä oli pakko etsiä toinen asuinsija. Puoleen vuoteen ei
-voinut ajatellakaan lähteä edemmäksi itään päin, mutta niin kauan
-ei "Eteenpäin" nähtävästi tulisi pysymään pystyssä. Minne silloin
-voisi majoittua? Töyräässä ei ollut ainoatakaan luolaa merelle päin,
-ei pienintäkään syvennystä, jossa olisi voinut olla tuulensuojassa.
-Mutta ylängön tuolla puolen, missä sen rinteet tasaisesti viettivät
-sisämaahan päin, saattoi hyvinkin olla tuulensuojaa. Sinne saattoi
-ehkä rakentaa turvallisen ja tilavan majan.
-
-Kun myrsky kerran hetkeksi tyyntyi, lähtivät Robert, Webb ja
-William ampumaan. Garnett, Jack, Cross ja pikkupojat lähtivät myös
-pyyntiretkelle, mutta ilman ruutia ja luoteja, mukanaan siimat ja
-kalastusvehkeet. Meressä aivan vilisi kaloja. Varsinkin suuria
-turskia oli runsaasti, ja aivan rantatöyräällä vesi oikein kiehui
-pikkukaloista, niin että niitä saattoi pyytää vaikka paljain käsin.
-
-Virrassa sitä vastoin kalansaalis oli mitätön. Sieltä ei saatu
-koskaan mitään muuta kuin pikkuruisia simppuja. Niitä saattoi tosin
-syödä, mutta, käyttääksemme Costarin sanoja, ne maistuivat samalta
-kuin kourallinen tyhjää.
-
-27. maaliskuuta oli ikimuistettava päivä nuorten kalastajien
-elämässä. Oli satanut koko päivän, ja pikkupojat kiiruhtivat
-kalastusneuvojen kanssa hyvää vauhtia rannalle.
-
-He eivät ennättäneet kovinkaan kauas aluksesta, kun Gordon ja Moko,
-jotka askaroivat kannella, kuulivat heidän huutavan ja kirkuvan
-täyttä kurkkua. Ensin kuului avunhuutoja, sitten vain kaikuvaa naurua
-ja äänekkäitä riemuhuutoja. Mistä oli kysymys?
-
-Gordon ja laivapojat kutsuivat Henrin ja Jackin mukaansa ja juoksivat
-ääntä kohti minkä jaloista lähti. Eipä aikaakaan kun he keksivät
-pikkupojat ja ymmärsivät nyt, mikä huudot aiheutti. Costar ratsasti
-kummallisen elukan selässä. Otus riensi rantaa kohti sellaista
-vauhtia, että Costar istui sydän kurkussa ja huusi yhtä mittaa:
-"Seis! Seis! Minä tahdon pois! Minä tahdon pois!" John oli myös
-kepsahtanut eläimen selkään, mutta hän otti asian iloiselta kannalta,
-huusi vain: "Hei hops, heponi!" ja nauroi minkä jaksoi hassua
-ratsastusretkeä.
-
-Henri ymmärsi myös heti, ettei ollut minkäänlaista vaaraa.
-Kummallinen eläin oli näet kilpikonna! Pojat olivat heittäneet
-silmukan sen kaulaan, mutta he eivät voineet sitä hallita, mokomaakin
-suurta ja väkevää möhkälettä.
-
-"Seis nyt, niin kauan kuin naurua riittää!" huusi Gordon. "Hyppää
-alas, John, ja auta myös Costar pois!"
-
-Mutta eipä ollut Johnin niinkään helppo päästä pois. Gordon juoksi
-silloin apuun ja nosti sekä hänet että Costarin kummallisen ratsun
-selästä. Tämä vain hetkeäkään pysähtymättä juosta köpitti mereen
-päin. Näyttipä jo siltä kuin se pääsisi livahtamaan pakoon, vaikka
-koko liuta veti köydestä tarmonsa takaa. Mutta silloin Moko sai
-loistavan päähänpiston. Yks kaks hän riensi alukseen ja toi sieltä
-muutamia aimo tankoja. Näiden avulla poikien onnistui kääntää
-kummitus selälleen. Siinä venyi nyt kilpikonna avuttomana eikä voinut
-paikaltaan liikahtaa. Tuokion kuluttua pisti sen pää esille kilven
-reunasta, ja silloin Henri antoi sille aimo iskun, niin että se
-heitti henkensä.
-
-Costar, joka oli vielä pyörällä huimasta ratsastuksestaan, uskalsi
-nyt lähestyä eläintä ja katseli sitä suu ammollaan.
-
-"Älä pelkää, ei se pure", sanoi Henri. "Katso vain, että ruokahalusi
-on kunnossa, sillä nyt meidän on pidettävä huoli siitä, että tämä
-tulee syödyksi."
-
-"Syödyksi", matki Costar; hän luuli Henrin laskevan leikkiä.
-
-"Niin juuri: syödyksi!" sanoi Henri. "Etkö sinä mokomakin herkkusuu
-tiedä, että kilpikonnanliha on maailman parasta herkkua?"
-
-"Olenhan minä joskus kuullut puhuttavan kilpikonnaliemestä", tuumi
-Costar, "mutta..."
-
-"No niin, mutta se liemi, jota sinä tarkoitat, on
-valekilpikonnalientä. Tämä otus tässä sitä vastoin on _oikea_ ja sata
-kertaa hienompi. Mitä Moko arvelee? Etkö luule osaavasi valmistaa
-tätä niin, että se maistuu Costarille?"
-
-"Niinpä luulisin", virkkoi Moko. "Mutta ensin se on paloiteltava.
-Emmehän saa tuommoista möhkälettä kotiin raahatuksi. Kuka juoksee
-noutamaan poraa -- ja nuijaa?"
-
-Joku pikkupojista juoksi noutamaan niitä, ja sen jälkeen alettiin
-miehissä hakata ja leikata otusta pieniksi kappaleiksi. Noin pulskaa
-saalista ei vielä ollut alukseen kuljetettu. Ja maukkaampaa ateriaa
-eivät Moko ja Jack vielä olleet tarjonneet. Kilpikonnalientä ja
-pannussa paistettua kilpikonnanlihaa! Molemmat ruokalajit maistuivat
-taivaallisilta, vaikka Jack olikin hiukan kärventänyt paistin toista
-kylkeä. Pan nuoli autuaana huuliaan, sellainen ruoka oli sille
-mieleen!
-
-Parasta oli kuitenkin se, että pikku yhteiskunnalla nyt oli lihaa
-pitkiksi ajoiksi. Kuudettakymmentä naulaa lihaa saatiin tästä yhdestä
-ainoasta saaliista.
-
-Näin kului maaliskuu, eivätkä haaksirikkoiset kärsineet mitään
-puutetta. Huhtikuun ensi päivinä sää muuttui ilahduttavasti. Tuuli
-säästi voimiaan, auringon valta vahvistui, ja pian ehkä saatettiin
-lähteä kauan toivotulle kiertomatkalle.
-
-Robert oli joka päivä aamusta iltaan murissut sitä, että
-matkallelähtöä turhaan viivyteltiin. Hän koetti kylvää
-tyytymättömyyttään muihinkin ja uskotteli heille, että Henri ja
-Gordon eivät uskaltaneet lähteä retkelle sisämaahan. Joka ilta
-maatapanon aikana hän ehdotti pilkallisella tavallaan, että varhain
-seuraavana aamuna lähdettäisiin matkaan: "ellei meidän ankara
-herramme ja mestarimme pelkää saavansa nuhaa". Mutta Henri ei
-välittänyt hänen ivallisista sanoistaan. Hän itse ja Gordon halusivat
-hartaasti saada oikein varmasti tietää, minne maan ääriin he
-lopultakin olivat joutuneet, mutta he olivat kumpikin kyllin järkevät
-ymmärtääkseen, ettei voinut lähteä matkaan suin päin. Lapsen täytyy
-ensin oppia ryömimään, sitten vasta kävelemään, sille ei voi mitään!
-
-Mutta eräänä iltana huhtikuun alkupäivinä, kun Robert taas veti
-vanhaa virttään: "Emmekö vihdoin viimein pääse lähtemään?" kuului
-Henrin vastaus kaikkien iloksi toisin kuin ennen.
-
-"Eiköhän huomenna, luullakseni", hän virkkoi. Ja Gordon nyökäytti
-päätään arvellen hänkin: "Niin, huomenna!"
-
-Nyt alettiin innokkaasti laatia matkasuunnitelmaa. Gordon, jonka oli
-määrä jäädä kotiin alukseen pikkupoikien kanssa, painosti lujasti
-neljän löytöretkeilijän -- Henrin, Robertin, Williamin ja Jackin
--- mieleen, että heidän täytyy palata niin pian kuin mahdollista,
-ainakin vuorokauden kuluttua. Myös Henri arveli, että he kyllä
-ennättäisivät vuorokaudessa tarkoin tutkia seudun. Mutta hän piti
-kuitenkin parempana varustautua eväillä pariksi kolmeksi päiväksi,
-sillä kukapa tiesi, vaikka olisi hyvinkin vaikea raivata tie metsien
-halki.
-
-"Niin, siinä olet kun oletkin oikeassa, Henri", sanoi Gordon.
-Robert sitä vastoin tokaisi: "Pyh! Mokomakin metsikkö!" ja näytti
-pöyhkeältä, aivan kuin raivaamattomissa aarniometsissä samoaminen
-olisi varhaisesta lapsuudesta ollut hänelle jokapäiväistä leipää.
-
-Niinpä valmistauduttiin nyt kaikin tavoin pikku retkeilyyn. Kukin
-sai ison eväspussin, siitä piti Moko huolen, ja sen lisäksi
-retkikunta otti mukaansa neljä revolveria, neljä hyvää pyssyä, kaksi
-kirvestä, taskukompassin, kaukoputken, ja muutamia paksuja lämpöisiä
-matkavaippoja.
-
-Nyt pojat saivat näyttää, minkä verran heissä oli löytöretkeilijää.
-Gordon ei ollut oikein tyytyväinen siihen, että Henristä ja
-Robertista tuli matkatovereita. Mutta sille ei mitään mahtanut, eihän
-hän itse voinut lähteä mukaan rauhanvälittäjäksi, pikkupojat eivät
-voineet jäädä yksin laivaan.
-
-Gordon ei siis voinut tehdä muuta kuin pyytää Henriä vakavasti
-lupaamaan, että hän kaikin tavoin koettaisi välttää joutumasta
-riitaan Robertin kanssa.
-
-Ja sen Henri ilomielin lupasikin.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU
-
-Tutkimusmatkalla
-
-
-Kello seitsemän seuraavana aamuna pojat ynnä Pan lähtivät liikkeelle
-aluksesta eli _leiristä_, joksi pojat olivat laivansa ristineet.
-
-Ei pilvenhattaraakaan näkynyt taivaalla, aurinko helotti kirkkaana ja
-sää oli ihana. Kaikesta päättäen oli edessä kaunis päivä.
-
-Pojat lähtivät kulkemaan tietä myöten, joka koukerteli pitkin rantaa
-korkean töyrään juurella, eikä aikaakaan kun jo metsä oli kätkenyt
-heidät Gordonin ja toisten poikien silmiltä. Pohdittuaan asiaa vähän
-aikaa pojat päättivät seurata Henrin neuvoa ja kulkea suoraan niemeä
-kohti, kunnes he saapuisivat samalle niemekkeelle, jonka kukkulalta
-Henri oli nähnyt merelle.
-
-Robert juonitteli kyllä hetken aikaa ennen kuin suostui tähän
-ehdotukseen. Hän koetti myös kiivetä ylös jyrkkää töyrästä
-päästäkseen oikotietä, mutta kyllästyi pian siihen leikkiin. Hänen
-täytyi niellä karvas pala ja seurata kiltisti muita.
-
-Kun he olivat kulkeneet noin tunnin ajan, pysähtyi Henri äkkiä ja
-katseli etsien ympärilleen.
-
-"Hyvänen aika, mihin Jack on jäänyt?" hän huudahti.
-
-Niin, missä oli Jack? Ja Pan?
-
-"Jack!... Jack!... Pan!... Pan!" huusi Henri, ja muut yhtyivät
-huutoon. Ensin ei kuulunut muuta vastausta kuin kaiku, joka
-raikkaasti kajahti vastaan töyräästä, mutta pian kuului Panin kimeä
-haukunta ja vähän sen jälkeen Jackin huhuileva ääni.
-
-Pojat lähtivät juoksujalkaa ääntä kohti. Hetkisen kuluttua he
-löysivät Jackin, eikä hänelle, Jumalan kiitos, ollut tapahtunut
-mitään. Hän oli vain tehnyt hyödyllisen keksinnön, huomannut
-kuoppaisen vaon, jonka äskeiset sateet olivat kaivaneet erääseen
-kohtaan pitkin töyrästä. Hänen mieleensä oli heti juolahtanut,
-että uraa voisi käyttää tienä, jota myöten pääsisi kiipeämään mäen
-huipulle.
-
-Ja aivan oikein! Kepeäjalkaiset ja notkeat pojat kiipesivät kuin
-oravat pitkin luonnon käden muodostamaa polkua. Robert käytti
-ilomielin hyväkseen tilaisuutta näyttääkseen etevämmyyttään toisten
-rinnalla ja pian hän olikin korkealla harjanteella. Henri pelkäsi
-vähän, että maa hänen allaan oli liian pehmeätä ja lähtisi vierimään,
-mutta Robert pääsi ehein nahoin uhkapelistään. Kukkulalle päästyään
-hän kajautti raikuvan eläköönhuudon tovereilleen.
-
-Muutaman minuutin kuluttua olivat harjalla myös Henri, William ja
-Jack. Sillä aikaa kun he hiukan hengähtivät kapuamisen vaivoista,
-käytti Robert ahkerasti kaukoputkea, jonka hän suuntasi etupäässä
-itää kohti, yli suuren metsän.
-
-"No, miten on veden laita?" kysyi William. "Näetkö merta?"
-
-Ei, Robert ei nähnyt veden tippaakaan. Hän loi sanomattoman
-ylimielisen katseen Henriin, pudisti päätään ja sanoi:
-
-"Vettäkö? Siinä ei ole vettä minun pikkusormeni vertaa! Johan sen
-heti sanoin!" hän lisäsi ja nosti itsetietoisena nenäänsä.
-
-"Mitä kummaa, ettäkö ei vettä?" ihmetteli Henri. "On kuin onkin
-siellä vettä."
-
-"Niin, sinun mielikuvituksessasi kyllä", väitti Robert. "Mutta tuolla
-kaukana ei ole muuta kuin pilviä. Myönnä sinä vain erehtyneesi."
-
-Mutta Henri ei taipunut. Hän tiesi voivansa varmasti luottaa
-näköönsä, ja hän oli todella nähnyt vettä idän suunnassa. Mistä
-johtui, ettei... Nyt hän keksi. Hän oli katsonut merelle niemekkeen
-korkeimmalta kohdalta. Töyräs oli siis matalampi kuin niemeke.
-Näköala ei täällä ollut laaja eikä vapaa.
-
-Henri koetti selittää tovereilleen tätä huomiotaan. Mutta Robert ja
-William eivät tahtoneet sellaisesta kuulla puhuttavankaan. Eivätkä he
-suostuneet Henrin ehdotukseen, että mentäisiin eteenpäin metsän halki
-itää kohti, kunnes saavuttaisiin merelle.
-
-"Ei, kuulepa", sanoi William nauraen. "Jos aiomme kävellä kunnes
-saavumme merelle, niin saammepa kulkea aikamoisen taipaleen."
-
-"Niin minäkin arvelen", lausui Robert. "Emme siis kulje kauemmaksi."
-
-"Sama se" sanoi Henri. "Jack ja minä menemme sitten yksin." Näin
-hän sanoi vain siksi, että tiesi Robertin ja Williamin silloin
-kyllä suostuvan. Nämä eivät enää vastustaneetkaan, vaan seurasivat
-kauniisti toisia alas kaltevaa mäkeä, jossa siellä täällä ruohikosta
-kohosi sammalpeitteinen kivi ja joskus heidän täytyi tunkeutua
-korkean, sananjalkaa ja orjantappuroita kasvavan viidakon halki.
-
-Alkuosa matkasta sujui helposti ja esteettömästi, mutta sitten
-he saapuivat metsään, ja siellä he saattoivat kulkea vain askel
-askelelta. Koko ajan heidän täytyi näet kavuta kaatuneiden puitten
-yli, joiden latvat olivat lujasti kietoutuneet toisiinsa, tai
-tunkeutua tiheän viidakon läpi, koko ajan karsien kirveellä oksia.
-Kului tunti, kului toinen, eivätkä he olleet päässeet kuin kappaleen
-matkaa eteenpäin. Oli helppo huomata, ettei tätä metsää kuuna päivänä
-mikään ihmisjalka ollut tallannut. Ihmiskäsi ei ollut kaatanut puita,
-jotka makasivat maassa tietä sulkemassa, ikä tai myrsky oli ne
-kukistanut.
-
-Eläimistä ei sitä vastoin ollut puutetta. Sen näki siitäkin,
-että ruoho oli sotkettu lakoon. Ja silloin tällöin pojat näkivät
-vilahdukselta jonkun säikähtyneen nelijalkaisen otuksen, joka
-piiloutui viidakkoon rauhanhäiritsijöiden lähetessä. Robertin oli
-kovin vaikea hillitä metsästyshimoaan, mutta hän kuitenkin ymmärsi
-säästää ruudin parempaan tarpeeseen.
-
-Kello kahden tienoissa löytöretkeilijämme levähtivät. Tällä kertaa
-he istahtivat aukealle paikalle pienen, iloisesti lorisevan puron
-reunalle. Joku heistä huomasi, että puron yli kulki oikea pieni
-silta. Joukko litteitä kiviä oli näet sijoittunut niin, että saattoi
-kuivin jaloin astua pienen virran yli.
-
-Henri alkoi heti tarkoin tutkia kiviä, mutta oli mahdotonta päättää,
-oliko silta tehty vai olivatko kivet noin vain sattumalta joutuneet
-tällaiseen asentoon.
-
-Puro virtasi koillista kohti, ja kun pojat taas jatkoivat matkaansa,
-he lähtivät seuraamaan sen juoksua kappaleen matkaa. Mutta parin
-tunnin kuluttua kompassi ilmoitti heille, että puro oli kääntynyt
-pohjoista kohti, ja silloin heidän täytyi luopua siitä ja ruveta taas
-samoamaan raivaamattoman metsän halki.
-
-Eikö tällä metsällä ollut loppua. Kello kävi jo seitsemää, ja yhä
-vain riitti puita, loppumattomiin, niin pitkälle kuin silmä kantoi.
-Alkoi vähitellen pimetä, ja nyt ei ollut muuta neuvoa kuin asettua
-lepäämään ja tyytyä metsän tarjoamaan yömajaan.
-
-Niin pojat tekivätkin. Ensiksi he kävivät hyvällä ruokahalulla Mokon
-varaamien eväiden kimppuun ja alkoivat sitten etsiä itselleen sopivaa
-makuupaikkaa. Jack keksi parhaan, pienen rauhallisen viidakon. Sen
-keskeltä kohosi puu, jonka riippuvat oksat melkein koskettivat maata.
-Yks kaks pojat haalivat kuivuneita lehtiä läjään puun juurelle,
-kääriytyivät vaippoihinsa ja vetivät pian unta.
-
-Pan, joka oli otettu matkaan vartijaksi, ei ollut erikoisen valpas
-sinä yönä. Se oli lopen väsynyt kovan päivätyön jälkeen ja kuorsasi
-niin että kaikui. Silloin tällöin se kuitenkin säpsähti unestaan ja
-murahti. Se oli kuullut jonkun eläimen hiipivät askeleet puitten
-välistä tai oli vain unessa kuulevinansa.
-
-Yö kului levossa ja rauhassa. Päivän valjetessa heräsi Jack.
-Samassa silmänräpäyksessä hän oli jalkeilla ja puhkesi äänekkääseen
-ihmettelyyn, joka herätti muutkin.
-
-"Hei! Mikä sinua vaivaa". Näillä sanoilla Robert, Henri ja William
-toivottivat hyvää huomenta Jackille. Mutta samassa silmänräpäyksessä
-hekin hämmästyivät.
-
-Mitä he sitten näkivät? 'Puu', jonka riippaoksien suojassa he olivat
-nukkuneet, ei ollutkaan puu. Eikä 'viidakkokaan' ollut viidakko.
-Molemmat olivat muuttuneet ränsistyneeksi majaksi, joka oli
-kömpelösti punottu kokoon paksuista ja hienoista oksista.
-
-Täällä asui siis sittenkin ihmisiä! Nyt oli helppo tietää, kuka oli
-rakentanut sillan puron yli.
-
-"Mutta nämähän ovat oikein herttaista väkeä", arveli Jack. "Oikein
-herttaisia ja vieraanvaraisia ihmisiä, rakentavat tällaisia somia
-majoja, aivan kuin meitä varten."
-
-Mutta Henri ja Robert pudistivat päätään, heitä tämä keksintö ei
-ilahduttanut. Ja mitä näitten metsäihmisten herttaisuuteen tuli, se
-saattoi olla varsin epämääräistä laatua -- todennäköisemmin he olivat
-ihmissyöjiä.
-
-Miehissä kierrettiin nyt maja läpikotaisin, mutta ei löytynyt mitään,
-josta olisi voinut päätellä, kuka majan oli rakentanut ja siinä
-asunut.
-
-Pojille ei ollut muuta neuvoa, kuin lähteä jatkamaan
-tutkimusmatkaansa, yhä vain itää kohti.
-
-Tänäänkin matka sujui hyvin hitaasti, joka hetki nousi vastaan
-jokin este, jonka vain kirveen avulla saattoi raivata tieltä pois.
-Mutta vihdoin viimein vaivat päättyivät, ja he saapuivat metsän
-reunaan. Heidän eteensä aukeni taas vihreitä kenttiä, sitten leveä
-hiekka-alue, ja lopuksi kauimpana _meri_.
-
-Henrin silmät eivät olleet pettäneet!
-
-Robertin asema oli tällä hetkellä jotenkin nolo. He olivat siis
-sittenkin ajautuneet saareen. Hämillään Robert vilkuili Henriin,
-näyttiköhän tämä hyvin mahtailevalta, koska oli ollut oikeassa? Mutta
-Henrillä ei ollut mitään halua ylpeillä. Päinvastoin, hän oli melkein
-pahoillaan, että Robert oli ollut väärässä. Olisihan ollut paljoa
-parempi heille kaikille, jos he olisivat joutuneet mannermaalle.
-
-Alakuloisina ja väsyneinä, kaksin verroin väsyneinä nyt, kun jännitys
-oli ohi, pojat astuivat rantaan, istuivat hiekalle ja avasivat
-eväspussinsa. He aikoivat ensin syödä kylliksensä ja sitten heti
-lähteä kotimatkalle. Siinä tapauksessa he olisivat perillä aluksessa
-jo ennen illan tuloa.
-
-Kun ateria oli päättynyt, he seisoivat vähän aikaa ja katselivat ulos
-merelle, ennen kuin saivat lähteneeksi. Oli niin vaikeata päästää
-silmistään taukoamatta loiskuvia laineita, joiden tuolla puolen oli
-maailma ja ihmisten yhteiskunta, kaukana kaukana heistä.
-
-Mutta yhtäkkiä Pan kävi levottomaksi. Se hyökkäsi pystyyn ja alkoi
-juosta alas rantaan. Jack vihelsi sitä luokseen, mutta se ei
-totellut, juoksi vain eteenpäin. Ja samassa se syöksyi mereen, pisti
-kuononsa veteen ja alkoi ahmien juoda.
-
-"Mitä ihmettä!" huudahti Robert. Ja "mitä ihmettä!" huudahtivat hänen
-toverinsakin. Koira sammuttaa janonsa suolavedellä!
-
-Robert ryntäsi koiran perässä. Tultuaan rantaan hän otti kouraansa
-vettä ja maistoi sitä.
-
-Se oli suolatonta!
-
-Vesi heidän edessään ei siis ollut merta, se oli järvi!
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU
-
-P.J.-luola ja luuranko
-
-
-Nyt oli jouduttu ojasta allikkoon. Pojat olivat peräti ymmällä. Sen
-verran he tiesivät, että jos maa oli saarta, se oli mahdottoman laaja
-saari, koska siihen mahtui suuri järvi.
-
-Robert tietysti piti yhä mantereen puolta, hän arveli maan olevan
-Etelä-Amerikan mannerta. Mutta Henri ja hän olivat kerrankin yhtä
-mieltä siitä, että oli joka tapauksessa mahdotonta nyt heti ottaa
-asiasta selkoa. Heidän oli pakko odottaa leudompaa vuodenaikaa.
-
-Mutta eivät he myöskään voineet jäädä alukseen asumaan koko talveksi.
-Täytyi siis etsiä jokin paikka, jonne saattoi majoittua kesän tuloon
-asti. Sen vuoksi pojat päättivät hetkisen neuvoteltuaan ensin hiukan
-tarkemmin tutkia seutua ja palata rannikolle vasta päivän tai parin
-kuluttua.
-
-Kenties he saattaisivat keksiä jonkin sopivan rakennuspaikan. Ja
-voisihan ilmaantua uusia elonmerkkejä ihmisistä, jotka palmikoidusta
-majasta ja sillasta päätellen varmaankin asuivat jossain näillä
-seuduin.
-
-Kellon käydessä yhdeksää pojat lähtivät liikkeelle ja suuntasivat
-kulkunsa pitkin suuren järven rantaa. He kulkivat etelää kohti ja
-tulivat siten samalla lähemmäksi alusta.
-
-Pan oli aina hyvän matkaa muista edellä. Vähän väliä se pelotti
-lentoon suuria peltokanaparvia kanervaisilta kentiltä. Matka
-kävi nopeasti sinä päivänä, olikin aivan toista astua täällä
-järven laakealla hiekkarannalla kuin raivata tietä köynnöskasvien
-ja viidakkojen halki. He kulkivat yhä, mutta eivät kohdanneet
-ainoatakaan ihmisolentoa, eivät myöskään huomanneet heikointakaan
-savua millään suunnalla.
-
-Sitä vastoin he näkivät paljon eläimiä, ei kuitenkaan ainoatakaan
-petoeläintä eikä märehtijää. Iltapuolella näkyi kaukana metsän
-reunassa muutamia kummannäköisiä otuksia. Ensin pojat eivät voineet
-ymmärtää, mitä ne olivat, mutta viimein heille selvisi, että ne
-olivat strutseja.
-
-Strutsejako? Sen mukaan maa olisi mannerta, Amerikkaa, sillä
-Amerikassahan noita jättiläislintuja on tuhansittain.
-
-Seitsemän ajoissa nuoret löytöretkeilijät päättivät matkansa siltä
-päivältä, söivät illallisensa ja asettuivat lepäämään suuren puun
-suojaan. Tämäkin yö kului levollisesti, mutta aamupuolella yötä
-Pan rupesi murisemaan eikä voinut pysyä levollisena. Se murisi
-murisemistaan, juoksenteli sinne tänne ja nuuski joka suunnalla,
-aivan kuin olisi ollut metsänriistan jäljillä.
-
-Kun joka mies oli päässyt jalkeille ja saanut suuhunsa leipäpalasen
-ja kulauksen maailman kirkkainta lähdevettä, he alkoivat tarkoin
-tutkia ympäristöä. Kaikki neljä, sekä Robert ja Henri että William
-ja Jack, olivat samaa mieltä, nimittäin: että siihen sopii hyvästi
-rakentaa asunto. Robertia paikka miellytti siitä syystä, että aivan
-lähellä oli suuri suo, joka vilisi villisorsia ja kurppia -- niissä
-oli yllin kyllin metsänriistaa. William ja Jack taas valitsivat
-paikan siitä syystä, että sen läheisyydessä virtasi kalaisa
-joki. Henri puolestaan oli tehnyt sen huomion, että paikka oli
-erinomaisesti tuulensuojassa ja että se ylimalkaan vallan mainiosti
-soveltui pienen poikayhteiskunnan tulevaksi kodiksi.
-
-Matkatoverit kulkivat yhdessä pitkin virranreunaa. Äkkiä William
-viittasi kiviröykkiöön, jossa kivet olivat aivan samanlaisessa
-asennossa kuin äskeiset kivet purossa. Nyt ei ollut enää
-epäilemistäkään -- tässä maassa oli siis ihmisiä. Entä tuossa! Robert
-äkkäsi muutamia veneenlankkuja, jotka laineet olivat heittäneet
-äyräälle, eräässä näkyi vielä ruostunut rautarengas.
-
-Mutta mikä Pania vaivasi! Se vain lakkaamatta nuuski ja haki. Nyt se
-seisoi hiljaa kieli riipallaan ja toinen käpälä pystyssä. Yhtäkkiä se
-nuolen nopeudella syöksyi muutamien tuuheiden puitten väliin, jotka
-kohosivat juuri sillä kohdalla, missä virta laski järveen. Pojat
-seurasivat koiran jäljessä. Mitähän se oli löytänyt? Se pysähtyi
-vanhan pyökin juurelle, jonka kuoreen oli piirretty kaksi kirjainta:
-
-P.J.
-
-ja niiden alla vuosiluku 1807.
-
-Se oli vihdoinkin löytö, joka kävi jostakin!
-
-Kaikki neljä poikaa seisoivat hetkisen aivan sanattomina. Pan oli
-sillä välin taas saanut käpälät alleen ja kadonnut näkyvistä, mutta
-se haukkui vimmatusti. Oliko se kohdannut joukon villejä? Vai oliko
-siltä jalka katkennut?
-
-Henri kutsui sitä nimeltä, ja Robert vihelsi sille, mutta Pan oli
-yhtä kuuro kumpaisellekin. Se pysyi siellä, missä oli.
-
-"Pysytellään kaikki hyvin yhdessä!" kuiskasi Henri toisille. "Eihän
-sitä tiedä vaikka täällä olisi vaarallisia vihollisia lähellä,
-intiaaneja Etelä-Amerikan tasangoilta."
-
-Hiljaa ja varovasti pojat hiipivät eteenpäin koiran haukuntaa kohti.
-Heidän pyssyjensä hanat olivat vireessä, ja he olivat valmiina
-laukaisemaan heti, jos vihollinen karkaisi heidän päälleen.
-
-Mutta kaikki pysyi yhä hiljaisena ja rauhallisena, ainoastaan Panin
-ulina rikkoi metsän äänettömyyden.
-
-Joen äyrästä kulkiessaan Robert kumartui maahan ja otti käteensä
-jonkin esineen, jonka hän oli keksinyt. Se oli tavallinen, ruostunut
-lapio, jonka varsi oli niin laho, että saattoi nähdä sen viruneen
-maassa jo vuosia.
-
-Siltä kohden maa oli ilmeisesti aikoinaan ollut viljelty, mutta siinä
-kasvaneet jamssinjuuret olivat kauan sitten metsittyneet.
-
-Vihdoin Robert taas näki Panin. Sekin huomasi pojat ja tuli heti
-juosten heidän luokseen, ulisi ja nyki heitä vaatteista saadakseen
-heidät mukaansa.
-
-Ja niin he seurasivat koiraa tiheään pensaikkoon, joka rehotti
-korkean töyrään juurella. Siirtäessään muutamia oksia sivulle Henri
-näki aukon, joka näytti johtavan jonkinlaiseen maaluolaan.
-
-"Katsokaa!" hän sanoi osoittaen tovereilleen Panin merkillistä
-löytöä. "Mitähän siellä on sisällä? Mennäänkö katsomaan?"
-
-Mutta pian huomattiin, että aukkoon tunkeutuminen olikin helpommin
-sanottu kuin tehty, ensin täytyi kirveellä raivata tiheäksi
-kietoutunut oksaverkko, joka oli edessä.
-
-Nyt oli tie auki. Ensiksi tassutti luolaan Pan. Se haukkui yhä yhtä
-kiivaasti, mutta muutoin luolasta ei kuulunut pienintäkään ääntä.
-Luola oli ilmeisesti asumaton.
-
-"Emmekö mene sisään?" sanoi William.
-
-"Menemme, mutta ensin meillä pitää olla 'lyhty kokassa'", arveli
-Henri, ja niin sanoen hän iski poikki pihkaa tihkuvan oksan
-lähimmästä kuusesta ja raapaisi siihen tulitikulla tulta. Se hulmahti
-heti palamaan, ja tämä soihtu vasemmassa kädessään ja pyssy valmiina
-oikeassa astui Henri toveriensa edellä ahtaaseen käytävään.
-
-Jo muutaman askelen astuttuaan he huomasivat käytävän väljenevän, ja
-pian he seisoivat suuressa kammiossa, jonka lattiassa oli laajuutta
-ja laessa korkeutta.
-
-Tämä "lattia" oli hienoa, kuivaa hiekkaa. Lattialla oli jakkara ja
-huojuvajalkainen pöytä sekä sen päällä saviruukku, muutamia isoja
-näkinkenkiä, vanha ruostunut puukko ja läkkirasia. Seinässä oli
-pöydän kohdalla laudanpätkistä karkeatekoisesti kyhätty laatikko ja
-siinä muutamia vaaterepaleita, miehenpuvun tähteitä. Perimpänä tässä
-maanalaisessa majassa oli sänky, muutamia höyläämättömiä riukuja,
-joiden päälle oli heitetty reikäinen peite. Päänpuolella olevalla
-penkillä oli läkkikuppi ja puinen kynttilänjalka.
-
-Kuka asui tässä luolassa? Tai kuka oli siinä asunut? Olikohan ehkä
-risaisen peitteen alla ruumis?
-
-Henri rohkaisi ensiksi mielensä. Hän astui vuoteen ääreen ja tempaisi
-ripeästi peitteen syrjään.
-
-Viheliäinen vuode oli tyhjä.
-
-Peloissaan pojat riensivät takaisin päivänvaloon. Pan oli taas
-juossut heidän luotaan, he kuulivat sen ulvovan vähän kauempana.
-
-Tuokion etsittyään he löysivät koiran ja huomasivat samalla, mikä
-oli syynä sen levottomuuteen: vanhan pyökin juurella oli luuranko,
-ihmisen, _luolan asukkaan_ vaalenneet luut.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU
-
-Kuollut merimies
-
-
-Mutta toveruksilla ei ollut aikaa hukattavanaan, heidän täytyi
-kiirehtiä, jos aikoivat ehtiä takaisin kuunariin ennen iltaa.
-
-Ensiksi he kuitenkin tahtoivat huolellisesti tarkastaa luolan. He
-ryömivät takaisin sinne ahtaasta aukosta, ja sytyttivät tulitikun.
-Sen valossa Jack keksi käärön, joka oli vuoteen alla. Sen huomattiin
-sisältävän kynttilöitä, jotka oli valettu rasvasta puretusta
-vaatteesta tehtyjen sydänten ympärille. Yksi niistä sytytettiin heti,
-ja sitten alkoi tarkastus täydellä todella.
-
-Pojat huomasivat nyt, että luolan seinät eivät olleet multaa,
-niinkuin he ensin olivat luulleet, vaan jonkinmoista kalkkikiveä,
-jota oli verrattain helppo hakata. Se ei merkinnyt niinkään vähän,
-sillä silloinhan luolaa ja käytävää täytyi voida laajentaa, ja
-laajentaa niitä täytyikin, jos haluttiin saada tilaa kaikille
-viidelletoista. Samalla luola tulisi ilmavammaksi ja valoisammaksi
-oleskella.
-
-Muutoin ei siellä ollut suuria nähtäviä. Eräästä nurkasta löytyi
-lasso ja sitten kummallinen ase, jota Robert ensin luuli joksikin
-leikkikaluksi, mutta jonka hän ja Henri pian oivalsivat myös
-metsästysaseeksi. Se oli nuora, jonka molemmissa päissä oli
-raskas rautakuula, ja tätä merkillistä asetta käyttivät paljon
-Etelä-Amerikan intiaanit. Heidän kielessään sen nimenä on _bola_,
-ja he osaavat heittää sen niin taitavasti otuksen jälkeen, että
-nuora kietoutuu eläimen jalkoihin ja se pääsee tuskin paikaltaan
-liikahtamaan.
-
-Ja sitten löytyi vielä eräs esine, arvokas, kaunis hopeinen
-taskukello ketjuineen.
-
-"Katsotaanpas tätä!" sanoi Robert ja avasi heti kuoren
-taskuveitsellään. "Missähän se on tehty? Mitä siinä lukee? Ma...
-Marsei, ei, en saa selvää tuosta sanasta."
-
-"Annas minä katson!" sanoi Henri ja luki kirjoituksen kellon
-kuoresta. "Sehän on Marseille. Kuka olisi uskonut! Kaupunki
-Ranskassa, minun kotimaassani!" hän selitti tovereilleen. "Ajatelkaa,
-hän on ollut minun omia maanmiehiäni, tämän luolan asuja!"
-
-Samassa Robert kumartui vuoteen yli ja otti vanhan taskukirjan,
-joka oli osunut hänen silmiinsä. "Tässä on sitten jotain sinulle",
-hän sanoi Henrille ja ojensi kirjan hänelle. "Katsohan, siihen on
-kirjoitettu lyijykynällä pitkät jutut."
-
-Henri ryhtyi heti selailemaan kellastuneita lehtiä ja tavaili
-kuluneita kynänpiirtoja. Kirjan ensimmäisellä lehdellä oli nimi,
-Pierre Jeannot. Siis taaskin sama P. J., joka oli kaiverrettu puun
-kuoreen.
-
-Henri oli pian selvillä siitä, että tämä vanha repaleinen ja
-rypistynyt kirja oli päiväkirja, jota merimies Pierre Jeannot oli
-pitänyt sinä aikana, jonka hän oli elänyt täällä. Hän oli, kuten
-muistiinpanoista kävi selville, pestautunut alankomaalaiseen laivaan,
-joka vuonna 1807 oli ajautunut tälle rannikolle. Hän oli yksin jäänyt
-eloon, koko muu miehistö oli hukkunut.
-
-Ja ranskalainen merimies oli siis kuollut täällä. Vuodesta
-vuoteen hän oli odottanut ja toivonut, mutta pelastusta ei tullut
-milloinkaan. Sellaisen kohtalon oli saanut Pierre Jeannot. Oliko
-Carrin koulun oppilailla parempi onni?
-
-Ajatuksissaan Henri selaili lehtiä edelleen. Mitä tuo oli? Sehän
-oli kartta! Haaksirikkoinen oli taskukirjansa loppuun kyhännyt
-lyijykynällä karttapiirroksen rannikosta.
-
-Nyt voitiin siis nähdä, oliko maa saarta vai mannerta. Innoissaan
-ja henkeään pidättäen muut kumartuivat katsomaan kirjaa, jota
-Henri piti kädessään. Vain hetkisen silmäiltyään kaikki olivat
-osapuilleen perillä kartan viivoista: tuossa oli lahti, jonne he
-olivat ajautuneet matalikolle, "Laivalahti", niin kuin he olivat sen
-ristineet, tuossa oli vuorentöyräs, tuossa metsä, ja tuossa juoksi
-joki. Kaikki sopi pilkulleen yhteen.
-
-Mutta entä järvi? Sekin oli merkitty karttaan. Ja sen toiselta
-rannalta alkoi suuri metsä, _joka ulottui aina mereen asti!_
-
-Henri oli siis todella ollut oikeassa. Samoin kuin Pierre Jeannot,
-samoin oli hänkin neljäntoista toverinsa keralla vankina autiossa
-saaressa.
-
-Kartasta päättäen tämä saari oli soikeahko, ääriviivoiltaan miltei
-kuin perhonen siivet levällään. Paitsi Laivalahdessa meri pisti
-syvälle maahan kahdessa muussa paikassa. Varsinkin saaren eteläosaan
-merkitty vuono näytti suurelta. Järvi, jota he ensin olivat luulleet
-mereksi, oli sekä leveä että pitkä. Se laski mereen kahden tai
-kolmen joen kautta. Se joki, joka virtasi aivan luolan ohitse, laski
-Laivalahteen, siis vain vähän matkan päähän "leiristä". Mitä saaren
-kokoon tuli, osoitti kartta, että sen pituus pohjoisesta etelään oli
-seitsemänkymmenen mailin vaiheilla, idästä länteen se oli vain noin
-viisikolmatta mailia.
-
-Kaikki neljä poikaa päättivät kohta yksimielisesti rientää takaisin
-muiden luokse, jotta he heti pääsisivät muuttopuuhaan. Kaikki mikä
-saattoi heille vastaisuudessa olla hyödyksi, oli näet tuotava tähän
-turvalliseen luolaan, ja muutto oli suoritettava ennen kuin tuulet ja
-säät ehtivät tehdä lopun haaksirikkoutuneesta aluksesta.
-
-Ennen paluutaan he kuitenkin muistivat kauniisti tuota kuollutta
-merimiestä. Sen puun juurelle, jonka kuoreen Pierre Jeannot oli
-piirtänyt etukirjaimensa, he kaivoivat haudan, laskivat hänen luunsa
-siihen ja loivat haudan umpeen.
-
-Sen tehtyään ja pystytettyään yksinkertaisen puuristin haudalle he
-lähtivät matkaan. Kartasta he olivat havainneet, että joki juoksi
-suoraan Laivalahtea kohti, ja siksi he päättivät kulkea pitkin joen
-vartta arvellen siten ehtivänsä "leiriin" parissa tunnissa.
-
-Alkumatka sujui helposti ja ripeästi, mutta sitten tuli eteen suuri
-suo, joka heidän täytyi kiertää. Siten he taas joutuivat sankan
-metsän sisään, missä jo oli jotenkin pimeä ja sen vuoksi vaikea pysyä
-suunnassa. Ennen kuin tiesivätkään he olivat eksyksissä. Pitikö
-heidän viettää tämä yö taivasalla? Siltä näytti. Se tuntui ikävältä,
-ja pahinta oli, että eväspussit olivat tyhjät ja kaikilla nälkä.
-
-Pojat ymmärsivät, että heidän piti pyrkiä länttä kohti. Niin he
-kulkivat kulkemistaan, mutta pimeästä metsästä ei tuntunut ikinä
-tulevan loppua.
-
-Mutta mikä se oli? Eikö jotain välähtänyt puiden lomitse? Oliko se
-vain tähdenlento? Vai oliko se "kotoa" ammuttu raketti? Niin arveli
-Henri, ja seuraavassa tuokiossa nähtiin, että hän oli oikeassa.
-Vasten tummaa taivasta nousi näet vielä yksi raketti ilmaan, sillä
-keinoin Gordon osoitti heille, mitä tietä heidän oli kulkeminen.
-Robert laukaisi heti pyssynsä tiedoksi laivassaolijoille, että merkki
-oli nähty ja ymmärretty.
-
-Puolta tuntia myöhemmin kaikki neljä löytöretkeilijää olivat jälleen
-leirissä.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU
-
-Hirsilautta
-
-
-"Me olemme ajautuneet saareen."
-
-Sen enempää eivät Gordon ja leirin pikkuväki saaneet Henriä ja
-hänen tovereitaan puhumaan sinä iltana, sillä he olivat aivan
-liian väsyneitä ja unisia ryhtyäkseen pitkiin selityksiin. Mutta
-oikeastaanhan nämä muutamat sanat ilmaisivat kylliksi, ja ne
-tekivätkin syvän vaikutuksen kaikkiin poikiin. Gordon otti tiedon
-levollisimmin vastaan, hän oli aina ajatellut asian olevan juuri näin.
-
-Seuraavana aamuna varhain, kun pienemmät vielä nukkuivat, pidettiin
-kannella suuri "sotaneuvottelu". Ensin neljä kotiutunutta kertoi
-matkakokemuksensa, sitten kuulijat, Gordon, Baxter, Cross, Webb ja
-Moko, yhtyivät keskusteluun lausuen kukin mielipiteensä.
-
-Gordon ehdotti, että perustettaisiin siirtokunta. Hän ei suotta ollut
-amerikkalainen, hänen mielestään he suoriutuisivat aivan loistavasti,
-kun vain ei tulisi mitään riitaa. Mutta kaikkein ensiksi heidän
-täytyi ryhtyä muuttoon, hän arveli, jos nimittäin luolassa oli
-riittävästi tilaa heille kaikille? Oli kylläkin, tuumi Robert, tai
-paremminkin, siinä oli, kunhan ensin hieman heiluteltiin kuokkaa ja
-lapiota.
-
-"Niin", sanoi Gordon, "tarkoitin vain, että voimmeko me kaikki
-viisitoista majoittua siihen? Jos voimme, meidän on luullakseni paras
-muuttaa sinne niin pian kuin mahdollista. Laajennuksen voi tehdä
-myöhemminkin. Kuulkaa, mikäli minä ymmärsin oikein Robertin ja Henrin
-kertomuksen, voi virtaa myöten purjehtia täältä luolalle saakka.
-Mehän voimme purjehtia kimpsuinemme kampsuinemme uuteen kotiimme.
-Meidän on rakennettava hirsilautta, siihen kuluu, odottakaapas, noin
-kuukauden kuluttua voimme olla ranskalaisessa luolassa..."
-
-"_Ranskalaisluola!_ Se on mainio nimi!" keskeytti Henri hänet.
-"Kutsummeko sitä tästälähin niin?"
-
-Robert ja pari muuta poikaa mutisivat vähän vastaan. Heidän
-mielestään se oli aivan liian suuri kunnia Henrille, joka samoin kuin
-merimiesvainajakin oli ranskalainen. Mutta siitä hetkestä alkaen
-luolaa joka tapauksessa nimitettiin "ranskalaisluolaksi".
-
-Seuraavana päivänä pojat alkoivat kiireellä rakentaa telttaa lähelle
-virtaa. Siinä he aikoivat asua kunnes päästäisiin muuttamaan. Kahden
-pyökin alimmat oksat kiinnitettiin kolmanteen puuhun, ja niiden yli
-levitettiin niin suuri pala purjekangasta, että se kummaltakin puolen
-ylettyi maahan. Sitten se sidottiin lujasti kiinni maahan iskettyihin
-paaluihin. Tähän telttaan sijoitettaisiin vuodevaatteet, aseet,
-ruokatavarat ja paljon muuta.
-
-Säät olivat erinomaiset. Tuskin pisaraakaan satoi, ja tuulikin pysyi
-kutakuinkin alallaan. Sellaisessa säässä työnteko sujui hyvin.
-
-Puolivälissä huhtikuuta oli alus melkein tyhjä. Painolastilyijy,
-vesitynnyrit ja kela olivat vielä laivassa, mutta keulamasto,
-raakapuut, ankkurit, köysivarasto ym. oli vähitellen kuljetettu
-virran partaalle ja varastoitu teltan läheisyyteen.
-
-Nyt lähestyikin jo talvi. Sää muuttui päivä päivältä tuimemmaksi, ja
-poikien piti pukeutua paksuimpiin vaatteisiinsa. Henri piti hyvää
-huolta pienimmistä, varoi etteivät he päässeet kylmettymään ja antoi
-Mokon keittää seljateetä heti kun joku vilustui.
-
-Kun alus oli tyhjennetty, sitä ryhdyttiin hajoittamaan. Se oli kova
-urakka! Mutta huhtikuun 23. päivänä tuli myrsky poikien avuksi. Se
-alkoi raivota yöllä, ja parin tunnin kuluttua se oli särkenyt rungon
-pirstaleiksi, niin että pienimmätkin pojat kykenivät toimittamaan
-viimeisen hajoittamisen. Heidän tarvitsi vain koota maihin ajautuneet
-lankut ja laudat sekä poimia naulat, joita oli pitkin rantaa. Kela ja
-muut raskaat esineet heidän onnistui raahata teltalle.
-
-Ja sitten pojat alkoivat rakentaa lauttaa. He aikoivat rakentaa sen
-virralle, jotta ei olisi vaivaa sen vesille laskemisesta. Kaikki
-aluksesta saadut lankut oli ladottu virran äyräälle sellaiseen
-paikkaan, että nousuvesi yletti niihin. Se nosti hirret veden varaan,
-ja sitten pojat alkoivat järjestää lankkuja. He asettivat pisimmät
-sivutusten, veistivät pienempiä poikkihirsiä lujaan niiden päälle ja
-köyttivät koko rakennelman lujilla köysillä.
-
-Jo ensimmäisenä päivänä työ edistyi hyvin. Ja illalla oli työmiehillä
-niin kiljuva nälkä, ettei Moko sinä ikänä ollut sellaista nähnyt.
-Ja yöllä joka mies nukkui niin sikeästi, että tuskin kukaan olisi
-herännyt vaikka tykit olisivat jyrisseet teltan luona.
-
-Molempina seuraavina päivinä tehtiin edelleen työtä, ja sitten oli
-hirsilautta valmis. Se valmistui viime hetkellä, sillä kylmä yltyi
-yltymistään, paikka paikoin pyrki jo jääriite peittämään veden.
-
-"Ylihuomenna on täysikuu", sanoi Henri. "Sitten on parin päivän
-ajan tavallista voimakkaampi nousuvesi, jota meidän täytyy käyttää
-hyväksemme. Jos lykkäämme lähdön liian kauas, meidän täytyy kuljettaa
-lauttaa vastavirtaan tai sauvoa sitä eteenpäin, ja silloin tuskin
-pääsemme perille!"
-
-Päätettiin muuttaa ennen noiden kolmen päivän kulumista.
-
-Toukokuun kolmantena pojat alkoivat kuormata omaisuuttansa
-lautalle. Kaikki tavarat, isot ja pienet ladottiin paikoilleen
-mitä huolellisimmin. Varsinkin pidettiin tarkka huoli siitä, ettei
-lautta joutunut pois tasapainostaan, jolloin se olisi voinut
-kaatua matkalla. Reippaasti ja iloisesti sujui työ, ja 5. päivän
-iltapuolella saatettiin ilmoittaa: kaikki kunnossa. Seuraavana aamuna
-nousuveden aikana oli purjehtimisen määrä alkaa.
-
-Kun viimeinen kantamus oli tuotu lautalle ja köytetty kiinni
-lankkuihin, pojat kohottivat kaikuvan eläköönhuudon uuden aluksensa
-kunniaksi. Gordonille, joka oli johtanut työtä, huudettiin samoin
-eläköötä.
-
-"Suurkiitos", sanoi tämä. "Mutta tuskinpa kovinkaan ihastutte minuun,
-kun saatte kuulla, mitä nyt aion teiltä pyytää. Te tahtoisitte
-tietysti kaikki olla vapaina tämän iltapäivän..."
-
-"Kyllä tahtoisimme!" huusi koko liuta yhteen ääneen.
-
-"Niin, mutta siitä ei tule mitään", jatkoi Gordon. "Ensin meidän
-täytyy pystyttää lipputanko ja nostaa lippu, joka näkyy laajalle
-yli meren. Kun sitten jokin laiva kulkee ohitse, laivan miehistö
-ymmärtää, että täällä on haaksirikkoisia avun tarpeessa."
-
-Suurella vaivalla saatiin pitkä tanko kuljetetuksi mäen kukkulalle.
-Se pystytettiin paikoilleen, Baxter nosti lipun, Englannin lipun, ja
-Robert ampui laukauksen sen kunniaksi.
-
-"Nyt on saari Englannin", sanoi Henri Gordonille. Häntä huvitti vähän
-kiusata ystäväänsä, sillä hän tiesi hyvin, että Gordon kaikessa
-hiljaisuudessaan piti saarta Amerikan omaisuutena. Totta puhuen oli
-aivan yhdentekevää, mille valtakunnalle saari kuului. Toistaiseksi
-tuskin kukaan ajatteli anastaa sitä pojilta.
-
-Seuraavana aamuna auringon noustessa oli joka mies täydessä toimessa.
-Teltta irrotettiin paikoiltaan ja vuodevaatteet kuljetettiin
-hirsilautalle. Moko oli edellisenä päivänä valmistanut ruokaa moneksi
-päiväksi koko joukolle. Nyt hän toimitti keitoksensa lautalle
-suurissa padoissa ja ruukuissa.
-
-Kello puoli yhdeksän olivat kaikki paikoillaan, vähän ennen yhdeksää
-nousuveden tullessa irrotettiin kiinnitysköydet, ja lautta lähti
-kulkemaan virtaa myöten. Se hinasi jäljessään pientä venettä, ja
-kokan puolella seisoivat isot pojat keksit ja pitkät tangot käsissä
-alusta ohjaamassa.
-
-Yhdentoista tienoissa he olivat, mikäli saattoivat kartasta
-päättää, kulkeneet kuudenneksen matkasta. Mutta nyt vesi laskeutui,
-joten heidän täytyi kiinnittää lautta ja odottaa seuraavan päivän
-nousuvettä.
-
-Robert ja muut pojat, joiden tapana oli käydä metsällä, heittivät
-pyssyn hartioilleen ja astuivat Panin kanssa maihin. Puolen tunnin
-kuluttua he palasivat puoli tusinaa peltokanoja saaliinaan. Ne sai
-Moko, mutta hän ei tahtonut paistaa niitä ennen kuin oli saavuttu
-ranskalaisluolalle.
-
-Yöllä Baxter, Webb ja Cross vartioivat vuoroin, mutta mitään
-erikoista ei tapahtunut, ja seuraavana aamuna päivän koittaessa pojat
-purjehtivat edelleen. Ilma oli sinä päivänä purevan kylmä, oikein
-näytti uhkaavalta, entäpä jos virta jäätyisi ennen kuin he olivat
-perillä?
-
-Seuraavana yönä, kun alus taas oli paikoillaan, pyrki jää toden
-teolla rakentamaan siltaansa rannasta toiseen. Pikkupojat kärsivät
-kovasti kylmästä, he itkivät ja valittivat sitä, ettei ollut jääty
-vanhalle paikalle. Henrillä oli täysi työ koettaa saada heidän
-mieliinsä hiukan rohkeutta.
-
-Mutta aamulla, kun aallot voimistuivat, murtui jääpeite, ja saman
-päivän iltana hirsilautta vihdoin viimein liukui päämääräänsä aivan
-ranskalaisluolan suun edustalle.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU
-
-Ranskalaisluolassa
-
-
-Heti kun lautta oli kunnollisesti kiinnitetty, alkoivat sekä isot
-että pienet kuljettaa tärkeimpiä tavaroita maihin. Työ sujui
-reippaasti ja ripeästi. Varsinkaan pikkupojat eivät juuri malttaneet
-olla paikallaan, niin ihastuksissaan he olivat näistä ihmeellisistä
-seikkailuista.
-
-John, joka juuri oli latonut sylillisen peitteitä ja lakanoita luolan
-suun eteen levitetylle purjekankaalle, juoksi hyppien ja tanssien
-takaisin lautalle, täyttä kurkkua rallatellen iloista laulua.
-
-"Tuollainen sinunkin pitäisi olla!" sanoi Henri veljellensä, joka
-seisoi hänen vieressään alakuloisena ja kiusaantuneen näköisenä.
-"Miksi et koskaan enää voi ottaa osaa toisten iloon? Oletko sairas?"
-
-"En", väitti Paul. "Minua ei vaivaa mikään ei ollenkaan mikään."
-Mutta siitä huolimatta hän oli yhä alla päin ja totinen toisten
-poikien iloitessa.
-
-"Moko!" kuului nyt Costarin ääni. "Mitä saamme tänään päivälliseksi?"
-
-"Ahaa, sinä ahmatti!" nauroi Moko. "Mepä emme saa päivällistä
-lainkaan."
-
-"Ei päivällistä! Miksi ei?"
-
-"Siksi että meillä on muuta ajattelemista, senkin herkkusuu. Me
-saamme tyytyä illalliseen, näetkös. Mutta silloin on pöydällä oikein
-peltokanaa."
-
-"Niin, kunhan vain olisi pöytä", ivaili Costar.
-
-"Tietysti meillä pöytä on! Vai mitä Henri?"
-
-"Onpa kylläkin. Moko on oikeassa", kuului vastaus. "Mutta montako
-siihen mahtuu istumaan, se on eri asia. Eipä sillä sentään taida
-niin suurta väliä olla, missä kukin peltokanankoipensa kalvaa. Mutta
-mennään nyt sisälle katsomaan asuntoamme", hän ehdotti. "Sytytäpäs,
-Moko, toinen laivalyhty."
-
-Henri ja Robert etunenässä koko joukko marssi kohti luolaa. Suulla
-pysähdyttiin, ja toinen toisensa jälkeen pojat puikahtivat kapeaan
-käytävään.
-
-"Ohoh, eipä täällä ole liiaksi tilaa", arveli Baxter.
-
-Päästyään sisään hän tarkasti luolaa lyhdyn valossa ja lisäsi: "Huh,
-täällä on aika tukalaa."
-
-"Niin", virkkoi siihen pari muutakin poikaa, "mitenkä ihmeellä
-tulemme täällä toimeen? Missä voimme nukkua?"
-
-"Hohoo, luulitteko ehkä, että muuttaisimme johonkin hienoon huvilaan,
-missä on kylpyhuoneet ja komerot. Vielä mitä!" huudahti Henri, jota
-poikien tyytymättömyys harmitti.
-
-"Ei, mutta... Täytyyhän meidän saada ruokaa, ja missä Moko keittää
-sen?"
-
-"Ulkona", vastasi Moko.
-
-"Ei, se ei käy", päätti Henri. "Meidän täytyy huomenna sijoittaa
-aluksen uuni tänne sisään."
-
-"Tännekö, jossa meidän pitää nukkua!" tiuskaisi Robert Henrille,
-eikä suinkaan tullut paremmalle tuulelle, kun Jack nokkelasti neuvoi
-"herra paronia" hankkimaan itselleen pullon hajuvettä.
-
-Gordon oli yhtä mieltä Henrin kanssa. Uunitta ei voitu tulla toimeen
-luolassa, jossa tarvittiin lämmintä. Ja hienosta nenästään sai
-jokainen itse pitää huolen.
-
-Kaikkein ensiksi asetettiin vuoteet pitkin luolan seiniä. Sitten
-nostettiin aluksen kajutasta pelastettu pöytälevy jaloille. Garnett
-ja pikkupojat alkoivat kattaa pöytää sillä aikaa kun Moko keitti
-liemen ja pani Robertin peltokanat vartaisiin tulelle, jonka hän oli
-sytyttänyt luolan ulkopuolelle. Ruuanvalmistustouhut olivat täydessä
-käynnissä. Moko hämmensi liemipataa, Jack ja Edvard käänsivät
-uskollisesti varrasta, Costar ahmi jo edeltä käsin silmillään kaikkia
-herkkuja, ja Pan loikoi maassa seuraten koko sielullaan tärkeätä
-toimitusta.
-
-Pian he istuivat kaikki jakkaroilla ja rottinkituoleilla herkullisen
-pöydän ääressä ranskalaisluolassa, ja kyllä silloin sekä liemi että
-peltokanat katosivat nopeassa tahdissa. Koko joukossa ei ollut
-ainoatakaan poikaa, joka ei ollut nälissään kuin susi. Ihme kyllä
-Robertkin aivan unohti huomauttaa, ettei ollut hienoa syödä samassa
-huoneessa, missä sitten piti nukkua. Vaikka eipä hänen nukkumisestaan
-sinä yönä tullutkaan mitään, oli näet hänen ja Williamin vartiovuoro.
-Heidän oli vietettävä yönsä käytävän ulkopuolella, jossa Moko yhä oli
-pitänyt nuotiota vireillä lämmön vuoksi ja pelottaakseen petoeläimiä
-loitolle.
-
-Seuraavina päivinä lämpömittarin elohopea aleni yhä, ja ilma kävi
-kylmemmäksi. Harmaa, pilvinen taivas ennusti selvästi sadetta ja
-lunta.
-
-Siksipä pojat ahersivat uutterasti saadakseen tavaroita niin paljon
-kuin mahdollista hirsilautalta luolaan.
-
-Robertia ei miellyttänyt raahata tavaroita aamusta iltaan. Paljon
-mieluummin hän olisi samonnut metsiä pyssy kädessä ja metsästyslaukku
-olalla, vaikka Gordon monet kerrat oli varottanut häntä tuhlaamasta
-niin paljon ruutia ja hauleja, sillä ajan pitkään se ei käynyt päinsä.
-
-Mutta Robert oli itsepintaisesti sitä mieltä, että oli välttämätöntä
-ampua paljon metsänriistaa joka päivä, jottei tarvitsisi syödä
-säilykkeitä. "Kun me kerran pyrimme täältä pois, tarvitsemme kyllä
-kaiken säilykelihan", hän sanoi joka kerta kun Gordon neuvoi häntä
-hillitsemään metsästysintoaan.
-
-"Pyrimme täältä pois?" kertasi Gordon. "Millä keinoin luulet
-meidän pääsevän pois täältä? Emmehän valitettavasti osaa rakentaa
-laivaakaan."
-
-Mutta tästä Robert alkoi taas pistellä. Hän väitti, että Gordon ja
-Henri vastustivat kaikkea, mikä oli toisten hyväksi, ja että he
-molemmat tietysti olivat keskenään päättäneet estää toisia pääsemästä
-pois. Ja niin he tekivät vain siksi, että halusivat saada toiset
-tanssimaan heidän pillinsä mukaan.
-
-Robert saattoi toisinaan olla paha, suorastaan häijy, kun sille
-päälle sattui.
-
-Kolmessa päivässä heidän onnistui saada kaikki paikoilleen. Mikä ei
-mahtunut luolaan, ladottiin toistaiseksi ulkopuolelle ja peitettiin
-purjekankaalla, niin että tavarat pysyivät kuivina ja ehjinä, kunnes
-ehdittiin hirsilautan vahvoista lankuista rakentaa tiivis ja tilava
-katos.
-
-Toukokuun 13. päivänä Moko, Baxter ja Henri nostivat luolaan aluksen
-kapyysin uunin. Savuputken johtaminen ulos luolasta ei ollut helppoa,
-mutta Baxter ei hellittänyt ennen kuin hän sai kaiverretuksi reiän
-kalkkiseinään, ja kun putki oli paikoillaan, uuni toimi varsin hyvin.
-Vielä samana iltapäivänä Moko keitti siinä ruokaa.
-
-Muutamia päiviä myöhemmin Robert, William ja Webb sekä pari muuta
-poikaa olivat ampumassa. Silloin he huomasivat metsässä aivan
-suurjärven rannalla neljä viisi kuoppaa, jotka oli peitetty hyvin
-oksilla. Ne olivat epäilemättä hyvin monta vuotta sitten kaivettuja
-ansoja. Eräässä oli vielä suuren eläimen luuranko, luultavasti
-jaguaarin tai puuman kuten Robert arveli.
-
-Pojat asettivat tuoreita oksia kuoppien päälle, ja päättivät jonakin
-päivänä käydä katsomassa, voisivatko ehkä tällä tavalla hankkia Mokon
-keittiöön tuoretta lihaa.
-
-Ja aivan oikein! Kun Henri ja pari pikkupoikaa jonkin päivän perästä
-saapuivat eräälle salahaudalle, he kuulivat alhaalta kummallisia
-käheitä huutoja.
-
-Mikähän eläin oli sinne pudonnut? Ehkäpä jaguaari? Tai puuma?
-
-He kurkistivat alas. Se oli kaksijalkainen eläin, jättiläislintu,
-strutsi.
-
-Sepä vasta saalis! Strutsinliha, varsinkin rinta, maistuu
-erinomaiselta ja on varsin ravitsevaa ruokaa.
-
-"Miksi kutsutaan tämänkaltaista strutsia?" kysyi Webb. "Na... Nan..."
-
-"Niin", sanoi Robert. "Nandu on tämän lajin nimi. Kunpa nyt vain
-saisimme sen kiskotuksi ylös."
-
-"Se ei ole niinkään helppoa", arveli Cross.
-
-Mutta William keksi keinon. Hän riisui nuttunsa, liukui varovasti
-hautaan ja heitti nutun strutsin pään yli. Iso lintu pelästyi
-pahanpäiväisesti ja salli vastustelematta poikien sitoa sen jalat.
-Sitten se nostettiin haudasta.
-
-"Mitä me nyt teemme sillä", kysyi joku.
-
-Jack muisti, mitä hän jostakin kirjasta oli lukenut strutseista,
-ja vastasi viisaan näköisenä: "Me viemme sen tietysti kotiin
-ranskalaisluolaan ja kesytämme sen, ja sitten kasvatamme siitä
-ratsuhevosen."
-
-Saman selityksen antoi Jack kotona luolassakin, jonne he suurella
-vaivalla saivat otuksen kuljetetuksi. John ihastui heti ehdotukseen
-ja innostutti koko poikalauman kohottamaan raikuvan eläköönhuudon
-"Jackin ratsulle".
-
-"Saanko minäkin ratsastaa sen selässä?" kysyi Costar.
-
-"Sinäkö? Pysy sinä vain kilpikonnissa, ne pysyvät ainakin maan
-pinnalla. Tämän päähän sitä vastoin voi hyvinkin pälkähtää lähteä
-pienelle lentoretkelle."
-
-Ihanko totta? Silloin ei Costaria suinkaan haluttanut ratsastaa sillä.
-
-Haaksirikkoisten poikien elämä oli vähitellen päässyt rauhalliseen
-ja säännölliseen uomaansa. Päivät kuluivat ranskalaisluolassa jo
-jotenkin tasaisesti ja levollisesti. Jokaisella oli omat toimensa,
-ja oikeastaan kukaan ei surrut sitä, että heidän merimatkansa oli
-päättynyt näin.
-
-Ainoastaan silloin kun he muistelivat vanhempiaan, kohosivat
-kyyneleet silmiin. Mutta jokapäiväiset askareet eivät jättäneet
-paljon aikaa surullisille mietteille, varsinkin kun Gordon oli
-järjestänyt niin, että joka päivä käytettiin määrätunnit opetukseen.
-Olivathan he saaneet aluksesta pelastetuksi koko joukon kirjoja.
-Niitä he saattoivat yhdessä lukea, isot pojat kuulustelivat toistensa
-tietoja ja samalla auttoivat pienempiä läksyjen luvussa.
-
-Kirjat olivat tarpeen erittäinkin silloin, kun talvi tuli täydellä
-todella ja säät kävivät sellaisiksi, että oli vaikea liikkua ulkona.
-
-Mutta vielä toistaiseksi oli tärkeämpää tehtävää kuin lukeminen,
-täytyi hankkia parempaa tilaa, luolaa oli laajennettava.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU
-
-Ranskalaisluolaa laajennetaan
-
-
-Olipa onni, etteivät haaksirikkoisten uuden kodin seinät olleet
-graniittia, vaan mureaa kalkkikiveä, johon taltta, kuokka ja vasara
-helposti pystyivät. Pojat työskentelivät ahkerasti ja koversivat
-seiniä joka päivä. Heidän arvionsa mukaan työn piti valmistua
-talvikuukausien kuluessa, ellei mitään erikoista tapahtuisi. Ensin
-he olivat ajatelleet, että oli pakko räjäyttää ruudilla eri osia
-seinistä, mutta se ei ollutkaan tarpeellista. Baxter, joka oli
-oikea tuhattaituri, käsitteli työkaluja harvinaisen kätevästi.
-Hänen käsissään kivi aivan mureni, ja työ sujui reippaasti hänen
-johdollaan. Samalla tavoin kuin hän aikoinaan oli kaivertanut
-reiän, josta savutorvi johdettiin ulkoilmaan, hän nytkin louhi pari
-ikkuna-aukkoa luolan ulkoseinään. Käytävän suuta hän laajensi ja
-nosti aluksesta saadun kajuutanoven sen eteen.
-
-Ensin ryhdyttiin laajentamaan oikeanpuoleista seinää. Poikien
-tarkoituksena oli kaivaa ja porata niin syvälle, että syntyisi
-käytävä aivan kalkkikallion lävitse. Siten luolaan saataisiin
-toinenkin käytävä.
-
-Kolme päivää, toukokuun 27:nnestä 29:nteen työskenteli joka mies
-lakkaamatta. Murennettu kivi lapioitiin pois sitä myöten kun
-kaivettiin, ja käytävän seinät pönkitettiin laudoilla. He olivat
-jo poranneet ja hakanneet melkein metrin verran, kun toukokuun 30.
-päivän iltapuolella sattui jotain odottamatonta.
-
-Henri huomasi sen ensiksi. Hän oli aina kaikkein etumaisena
-työmiesten rivissä ja höristi nyt äkkiä korviaan. Hän oli
-kuulevinaan kummallista ääntä, tuntui aivan kuin se olisi kuulunut
-kalkkikalliosta, jota hän parhaillaan hakkasi.
-
-Henri kutsui paikalle Gordonin ja Baxterin ja he kaikki painoivat
-korvansa seinää vasten ja kuuntelivat. Aivan oikein! Kuului melkein
-kuin suuren koiran murinaa.
-
-Silmänräpäyksen kuluttua vallitsi taas haudan hiljaisuus, ja työtä
-jatkettiin edelleen kaikin voimin. Mutta yhdeksän aikaan illalla
-kuului taas sama ääni, tällä kertaa paljon kovempana ja lähempää.
-
-Pikkupojat olivat vähällä heittää työkalut maahan ja juosta suin päin
-pakoon. Ja vielä enemmän he pelästyivät, kun Pan, joka muuten oli
-rauhallisin koira maan päällä, yhtäkkiä täyttä kurkkua haukkuen ja
-hampaitaan kiristellen syöksyi käytävään. Sekin oli siis vainunnut,
-ettei kaikki ollut niinkuin olla piti.
-
-Mitä oli kallioseinän takana? Yö kului levollisesti antamatta
-vastausta tähän kysymykseen, joka ahdisti kaikkien mieltä.
-
-Jo varhain seuraavana aamuna Robert ja Baxter olivat liikkeellä. Pan
-kintereillään he kiiruhtivat heti keskentekoiseen käytävään. Mutta he
-eivät kuulleet mitään, eikä koirakaan päästänyt hiiskahdustakaan.
-
-Pojat ryhtyivät siis uudella innolla työhön ja ahersivat uutterasti,
-eikä mitään tavatonta kuulunut eikä näkynyt. Vasta illalla tapahtui
-kummallista. Pan ei saapunut illalliselle!
-
-Kukaan ei ollut nähnyt, minne uskollinen koira oli juossut, kukaan ei
-myöskään voinut varmasti sanoa, milloin se viimeksi oli nähty. Mutta
-poissa se oli ja pysyi.
-
-Koiraa alettiin etsiä joka taholta, huudettiin: "Tänne Pan!" ja "Pan,
-missä olet?" niin kovasti että seutu kaikui, mutta Pania ei näkynyt
-eikä kuulunut.
-
-Levottomina ja väsyneinä pojat palasivat luolalle yhdeksän aikaan.
-Mutta astuessaan ovesta sisään he samassa pelästyneinä peräytyivät.
-Hiljainen ulvonta kaikui heitä vastaan, se kuului uudesta käytävästä
-päin ja kesti kokonaisen minuutin.
-
-Kolmen neljän pojan seuraamana Henri riensi käytävään, josta samassa
-alkoi kuulua raivoisaa haukuntaa.
-
-"Tuon haukkumisen me kyllä tunnemme, siinä on Pan", sanoi Henri.
-Mutta käytävässä oli tyhjää ja autiota, eikä sieltä nyt kuulunut
-hiiskahdustakaan. Salaperäisyys yhä vain kasvoi.
-
-Seuraavana aamuna samottiin koko seutu ristiin rastiin, mutta Pania
-ei vain kuulunut eikä näkynyt.
-
-Tästä huolimatta Henri ja Baxter kaivoivat ja porasivat uutterasti
-kalliota ja pääsivät aamupäivän kuluessa puoli metriä eteenpäin
-mitään kummallista kohtaamatta. Välipalan syötyään he tarttuivat
-jälleen työhön ja huomasivat nyt vasaranlyöntien kaikuvan ontosti.
-Luultavasti vain ohut seinä erotti heidät jostain toisesta luolasta.
-Ja luolassa väijyi ehkä petoeläin valmiina hyökkäämään ensimmäisen
-kimppuun, joka sen rauhaa häiritsi.
-
-Siksipä Henri pyysikin Robertin, Webbin ja Williamin lataamaan
-pyssynsä. Kuka ties mitä kaikkea saattoi tapahtua.
-
-Noin kahden ajoissa seinä oli puhkaistu. Henrin kuokka tunkeutui
-kalkkikivikerroksen läpi. Hän hypähti taaksepäin ja oli
-huutamaisillaan muita avuksi, mutta ennen kuin hän ennätti saada
-sanaakaan suustaan, lohkeili kalkki sirpaleina hänen ylitsensä ja
-suuri eläin syöksyi reiästä luolaan.
-
-Suuri eläin oli -- Pan!
-
-Se hyökkäsi vesisangolle ja alkoi ahmien juoda vettä. Sammutettuaan
-janonsa se juoksi isäntänsä luo ja hyppi häntäänsä heiluttaen häntä
-vasten. Ei ollut siis mitään vaaraa, koska koira käyttäytyi noin.
-
-Laivalyhty kourassa tunkeutui Henri murretun seinän aukosta, Gordon,
-Robert, William ja Moko kintereillään. He joutuivat luolaan, joka oli
-melkein ranskalaisluolan suuruinen, vain hiukan syvempi. Kaikkialla
-oli aivan pimeää, ihmeellistä kyllä, sillä jostain aukostahan Panin
-oli täytynyt päästä sisään.
-
-Yhtäkkiä William huomasi polkeneensa jotain pehmeätä, ja lyhdyn
-valossa pojat näkivät kuolleen sakaalin.
-
-Sillä oli arvoitus ratkaistu. Pan oli tavalla tai toisella päässyt
-sakaalin jäljille, uskaltautunut luolaan sen perässä ja alkanut
-tappelun sitä vastaan. Viimein se oli puraissut sakaalia kurkkuun
-niin kovasti, että eläin heitti henkensä. Ulina, jonka pojat
-edellisenä iltana olivat kuulleet, oli sen epätoivoinen kuolinulvonta.
-
-Mutta mitä tietä Pan oli päässyt luolaan? Saadakseen tästä selkoa
-Henri meni ulos ranskalaisluolan kautta ja kulki pitkin töyrään
-juurta huutaen alinomaan kumppaneilleen luolaan. Nämä vihelsivät
-vastaukseksi, ja tällä keinoin hän joutui viimein paikalle, jossa
-silminnähtävästi ennen oli ollut aukko. Mutta kalkkiseinä oli
-luhistunut maahan, ja niin olivat sekä Pan että sakaali tulleet
-suljetuiksi luolaan.
-
-Olipa se oikein onnenpäivä pikku poikayhteiskunnalle. Pan oli tullut
-takaisin ja luola oli yhdellä iskulla laajentunut.
-
-"Huoneiston" uudelle osalle annettiin nimeksi "arkihuone", "Panin
-arkihuone". Pojat päättivät käyttää sitä makuu- ja työhuoneena,
-ranskalaisluola taas tulisi olemaan keittiönä, varastohuoneena ja
-ruokasalina.
-
-Niinpä nostettiin siis vuoteet ja koko joukko muuta kalustoa
-arkihuoneeseen. Kaakeliuuni, joka aikoinaan oli sijainnut aluksen
-suuressa kajuutassa, pantiin pystyyn, ja pian asumus näytti oikein
-hauskalta. Päivisin virtasi arkihuoneeseen valoa kahdesta oikeasta
-ikkunasta, jotka näppärä Baxter oli saanut sijoitetuksi ulkoseinään,
-iltaisin taas suurta huonetta valaisi laivalyhty, joka oli ripustettu
-lakeen.
-
-Koska ilma päivä päivältä kävi kylmemmäksi, voivat pojat vain harvoin
-olla ulkotöissä. Sitä vastoin he työskentelivät ahkerasti sisällä ja
-muun muassa kaivoivat käytävän seiniin kaksi syvää komeroa, yhden
-kummallekin puolen. Toisessa säilytettiin ruuti, se pysyi siellä
-kuivana eikä ollut vaarassa syttyä. Nandu sai toistaiseksi majailla
-ranskalaisluolassa, myöhemmin sille kyllä aiottiin rakentaa oma
-asunto.
-
-Kesäkuun 10:ntenä pojat istuivat tapansa mukaan illalla
-arkihuoneessa. Keskustelu oli vilkas ja kaikki olivat hyvällä
-tuulella istuessaan siinä toveripiirissä rauhallisessa huoneessa,
-takkavalkean iloisesti loimutessa.
-
-Joku joukosta kysyi silloin noin vain ohimennen, eikö sopisi antaa
-saaren tärkeimmille paikoille nimet.
-
-Henri kannatti heti ehdotusta, ja muutkin olivat kerrankin kaikki
-samaa mieltä, voisihan sattua keksimään oikein muhkeita nimiä.
-
-"Lahdenhan olemme jo ristineet", sanoi Robert, "ja se nimi on aika
-hyvä, eikö niin? Laivalahti."
-
-"Aivan niin, ja luolan nimeä, ranskalaisluola, ei kaiketi myöskään
-ole syytä lähteä muokkailemaan", virkkoi Henri.
-
-Robertin teki kovin mieli mukista jotain vastaan, mutta hän tiesi
-ettei kukaan olisi häntä kannattanut ja hän piti suunsa kiinni.
-
-"Mutta minkä nimen annamme virrallemme?" kysyi William.
-
-"Jos minä saisin päättää, kutsuisin sitä Seelannin virraksi", lausui
-Baxter.
-
-"Niin, kotimaamme muistoksi! Se on kerrassaan mainio nimi. Päätetty,
-vai mitä?"
-
-"Hyvä, hyvä!" huusi joka mies.
-
-"Entäs järvi?"
-
-"Mitä jos antaisimme sille nimen Vanhempainjärvi!" ehdotti Robert, ja
-sillä oli nimi annettu.
-
-Näin pojat ristivät kaikki saaren rämeet, niemekkeet ja metsät.
-Viimein oli kaikilla paikoilla nimi, paitsi itse saarella. Ja
-tottahan senkin täytyi saada nimi.
-
-"Minäpä tiedän, minkä nimen sille antaisin", sanoi Costar ja näytti
-hirveän salaperäiseltä.
-
-"Hohoo, kyllä kai! Ehkäpä Kapalolasten saari?" ivaili Jack.
-
-"Anna sinä Costarin sanoa ehdotuksensa!" arveli Henri. "Mikä se sinun
-ehdotuksesi on."
-
-Mutta nyt meni pikku poikaraukka aivan hämilleen ja istui hiljaa,
-aivan kuin hänen suunsa olisi mennyt lukkoon. Hän ryki ja nieleksi,
-nieleksi ja ryki ja sai vihdoin viimein sanan suustaan.
-
-"Minusta vain tuntui", hän sanoi, "että meidän pitäisi muistaa
-kouluammekin, ja siksi juolahti mieleeni, että voisimme kutsua saarta
-_Carrin_ saareksi".
-
-"Mainiota, se on kerrassaan suurenmoinen nimi!... Hyvä, Costar!"
-Näillä sanoilla vastaanotettiin ehdotus joka suunnalla, ja jo melkein
-Costar ylpeili keksinnöstään.
-
-Henri Martinet ehdotti vielä muutakin. Hän esitti, että
-uudisasukkaat, näin kutsuivat pojat mielellään itseään, valitsisivat
-itselleen johtajan, kutsuttakoon häntä sitten presidentiksi,
-esimieheksi tai joksikin muuksi.
-
-Tämäkin ajatus tuntui kaikista hyvältä. Ainoastaan Robert tahtoi
-lisätä ehdon, ettei päämiestä saanut valita elinajaksi, vaan hänen
-tulisi luopua toimestaan hallittuaan pikkuyhteiskuntaa ennakolta
-määrätyn ajan.
-
-Kuka valittaisiin? Siinä oli polttava kysymys, varsinkin Robertille,
-joka olisi joutunut suunniltaan, jos hänen kilpailijansa, Henri,
-olisi valittu.
-
-Mutta Henri oivalsi tämän ja tahtoi kaikin keinoin välttää riitaa.
-Sen vuoksi hän esitti johtajaksi Gordonia, joka hänen mielestään oli
-siihen sopivin.
-
-Kättentaputuksilla ja hyvähuudoilla pojat tervehtivät hänen
-ehdotustaan, ja yhtä ääntä lukuun ottamatta Gordon valittiin
-yksimielisesti Carrin saaren uudisasukkaiden johtajaksi.
-
-Tämä yksi poikkeusääni oli Gordonin. Häntä ei nimittäin lainkaan
-haluttanut ruveta johtajaksi. Hän tiesi, että siinä asemassa oli
-ikävyyksiä enemmänkin. Lähemmin mietittyään hän kuitenkin suostui
-vastaanottamaan toimen, luvaten koettaa aina parhaansa mukaan täyttää
-velvollisuutensa.
-
-"Eläköönhuuto Gordonille", sanoi Henri ja nousi seisomaan. "Mekin
-puolestamme lupaamme koettaa olla uskollisia ja kelpo alamaisia!"
-
-"Sen lupaamme!" huusivat pojat yhteen ääneen. "Kauan eläköön Gordon!
-Eläköön! eläköön! eläköön!"
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU
-
-Talvi kiristyy
-
-
-Jo kauan oli sää ollut kylmä ja raaka, mutta yhä ilkeämmäksi se kävi
-toukokuussa. Talvi teki tuloaan täydellä todella, ja välistä sää
-oli niin kylmä, etteivät pojat moneen päivään voineet pistää ulos
-nenännipukkaansakaan.
-
-Mutta silti he eivät suinkaan laiskotelleet. Gordon piti kyllä huolen
-siitä, että kullakin oli jotain tehtävää. Nuoresta iästään huolimatta
-hänellä oli koko lailla ihmistuntemusta. Hän ymmärsi, että elämä
-itse ja jokapäiväinen taistelu olemassaolosta kykeni paremmin kuin
-paraskaan koulu kasvattamaan pojista miehiä.
-
-Hän oli järjestänyt niin, että Henri, Robert, Cross, Baxter,
-William ja Webb olivat pikkupoikien opettajia. Henri ja Robert
-olivat molemmat hyviä laskemaan, joten he saivat opettaa laskentoa.
-Baxterin keppihevosena taas oli historia, ja sitä tieteenhaaraa hän
-siis tahtoi edustaa. Mitä Webbiin ja hänen uskolliseen ystäväänsä
-Williamiin tulee, oli vaikea sanoa, mitä tiedonalaa he oikeastaan
-harrastivat. Mutta he itse kuten Gordonkin arvelivat, että he
-kyllä voisivat opettaa pikkupojille jonkin verran maantietoa
-hyvien oppikirjojen ja karttojen avulla, jotka aluksesta oli saatu
-korjatuksi.
-
-Näin kaikkien täytyi askaroida kirjojen ääressä, ja siitä oli sekin
-hyöty, että isommat pojat saivat palauttaa muistiinsa mitä he
-koulussa olivat oppineet. Gordon oli jonkinlainen yliopettaja; hänen
-tuli pitää silmällä, että opetus sujui kunnolla.
-
-Lisäksi oli paljon muitakin tärkeitä puuhia. Williamin tehtävänä
-oli vetää kellot määräpäivinä ja määrätyllä kellonlyönnillä.
-Baxterillekin riitti työtä ajan seuraamisessa, hänen tuli näet
-vetää viiva almanakkaan jokaisen kuluvan päivän kohdalle, ja sitä
-paitsi hän kirjoitti tarkoin päiväkirjaan kaikki pikku yhteiskunnan
-kokemukset ranskalaisluolassa. Webb sai pitää huolta lämpömittarista,
-joka päivä hänen tuli tarkata niitä ja merkitä muistiin, mitä
-niillä oli sanomista. Pesusta vastasi Moko, mutta pian huomattiin,
-etteivät siihen riittäneet yhden pojan voimat, ja siksi täytyikin
-isompien poikien vuoron perään auttaa Mokoa, niin happamelta kuin se
-useimmista tuntuikin.
-
-Sunnuntaisin kaikki lepäsivät työstään paitsi Moko, joka keitti
-ruoan. Joka sunnuntaiaamupäivä, ellei sää ollut aivan mahdoton, muut
-pojat lähtivät pitkälle kävelyretkelle järven rannalle ja palasivat
-kotiin nälkäisinä. Kun he olivat syöneet, otti Garnett aina esille
-hanurinsa, ja niin kului ilta laulaen ja soittaen. Laulussa tosin ei
-ollut paljonkaan kehumista, sillä Paul oli ainoa, joka lauloi hyvin,
-ja hän oli aina allapäin. Eikä häntä koskaan enää saatu laulamaan
-niitä iloisia lauluja joita hänellä aina ennen oli tapana lauleskella.
-
-Tuli kesäkuu ja sen kanssa yhä ankarammat talvisäät. Alkoi sataa
-lunta, ja pian oli hauska rakentaa lumilinnoja ja olla lumisotasilla.
-Kuun lopulla oli lunta niin korkeat kinokset, että poikien täytyi
-pysytellä kokonaista kaksi viikkoa ranskalaisluolan ja Panin
-arkihuoneen seinien sisäpuolella. Mutta sisällä olikin hyvä ja
-lämmin, varsinkin sitten kun näppärä Baxter muutamien aluksesta
-saatujen lyijyputkien avulla pani kuntoon vesijohdon, joka hankki
-luolaan juomavettä virrasta.
-
-Mokon täytyi näinä aikoina iskeä aikamoinen kolo aluksesta saatuihin
-säilykkeisiin, kun metsästys ja kalastus eivät talvisaikaan
-tuottaneet paljonkaan ruokavaroja taloon. Onneksi pikku laivapoika
-oli ollut niin ymmärtäväinen, että oli syksyllä suolannut koko joukon
-lohta. Muutenpa hän olisikin monta kertaa ollut pulassa koettaessaan
-keksiä ruokaa niin monelle suulle. Silloin tällöin William
-hankki tuoretta lihaa päivällispöytään. Hän viritti näet ansoja
-pikkuriistalle ja linnuille.
-
-Jack oli saanut niskoilleen vaikean tehtävän, hänen täytyi joka päivä
-hankkia rehua nandulle. Joka aamu hän lähti jo varhain metsään ja
-lapioi lumen pois löytääkseen sille ruohoa ja juuria. Kaikesta tästä
-huolimatta tuo tyhmä eläin pysyi yhtä kesyttömänä, mutta sittenkin
-Jackissa eli yhä toivo saada lintu kesytetyksi itselleen ratsuksi.
-
-Pakkanen kiihtyi ja puita täytyi tuoda "taloon". Koska kaikki
-tiet olivat lumen peitossa, ehdotti Gordon, että he käyttäisivät
-suurta pöytäänsä halkorekenä. Ja tämäkös oli pojille mieleen!
-Jo varhain aamulla joka mies oli jalkeilla, pöytä käännettiin
-ylösalaisin, ja niin neljä poikaa veti sitä aika vauhtia metsään.
-Pan ja pikkupojat juoksivat ilakoiden edellä. Silloin tällöin joku
-piti mukavampana ja hauskempana päästä ajoretkelle, hyppäsi muitta
-mutkitta pöydänpohjalle istumaan ja ajoi siinä sitten hetken aikaa
-tyytyväisenä, kunnes hevoset väsyivät ajomieheensä ja lennättivät
-hänet suin päin kinokseen.
-
-Koko sen viikon he ravasivat edestakaisin luolan ja metsän väliä, ja
-halkokuorma toisensa jälkeen pinottiin luolan suun ulkopuolelle.
-
-Mutta nyt ilma kävikin oikein purevan kylmäksi; kyllä sieti olla
-polttopuita pistettäväksi uuniin. Henri pelkäsi jonkun pikkupojista
-sairastuvan, mutta ei sattunut sen pahempaa kuin jokin pieni
-vilustuminen, ja siitä Mokon seljatee teki lopun.
-
-Elokuun keskivaiheilla tuuli kääntyi, ja samalla sääkin muuttui
-leudommaksi.
-
-Nyt Robert, Henri, Jack, William ja Baxter päättivät panna toimeen
-aikeen, jota he jo kauan olivat hautoneet. He päättivät tehdä retken
-merelle, "Eteenpäin-leirille".
-
-He lähtivät matkaan aamun koittaessa, ja jo kello yhdeksän ajoissa he
-olivat rannikolla.
-
-"Onpa siinä lintuja enemmänkin", virkkoi William viitaten
-pingviineihin, joita tuhansittain istui kareilla pitkissä riveissä
-kuten sotilaat paraatissa.
-
-"Pyh!" sanoi Baxter, "mokomiin elukoihin ei totisesti kannata tuhlata
-ruutia laukauksenkaan vertaa. Mutta se olisi jo jotain jos voisimme
-kellistää jonkun noista pojista tuolla." Ja Baxter osoitti muutamia
-hylkeensukuisia eläimiä, merinorsuja, jotka kuppuroivat jäällä.
-"Niistä voisimme sulattaa talia lyhtyihimme." Mutta merinorsuja ei
-nähtävästi lainkaan haluttanut tulla ammutuksi. Niin pian kuin pojat
-saapuivat rantaäyrään läheisyyteen, ne olivat pää edellä avannossa ja
-veden alla. Sillä kertaa siis saalis livahti poikien nenän ohi.
-
-Pojat asettuivat nyt syömään välipalaansa ja katselivat tuon
-tuostakin ympärilleen, tutkien olisiko aluksen jäännöksiä vielä
-jäljellä. Mutta lumisade ei ollut jättänyt jälkeäkään koko aluksesta.
-Henri suuntasi kaukoputkensa merelle, nähdäkseen olisiko missään
-laivaa näkyvissä, mutta kaikkialla oli vain merta ja taivasta.
-
-Sillä aikaa Baxter oli päästänyt alas lipun, joka syksystä alkaen
-oli liehunut rannalla. Se oli nyt repaleinen, tuulet ja sateet
-olivat sitä pahoin retuuttaneet. Sen sijalle nostettiin uusi lippu,
-jonka Baxter oli tuonut mukanaan luolasta. Samalla hän kiinnitti
-lipputankoon puulevyn, johon oli kirjoitettu muutamia tiedonantoja:
-missä päin ranskalaisluola sijaitsi ym.
-
-Kotimatkalla Robert ampui pari hyyppää, muuta kummempaa pojat eivät
-kokeneet, ja päivänlaskun aikaan he olivat taas kotona. Baxterilla
-ja Robertilla riitti juttuja hyljeparvista, joita he olivat nähneet
-Laivalahdessa, eivätkä he jättäneet Gordonia rauhaan ennen kuin hän
-lupasi panna toimeen suuren hylkeenajon heti kun sää sen sallii.
-
-Vähitellen talvi läheni loppuaan. Syyskuussa oli vielä muutamia
-oikein ilkeitä rajuilmapäiviä myrskyineen ja raekuuroineen, mutta ne
-olivatkin talven viimeinen voimannäyte.
-
-Sää kävi nyt leudommaksi, lumi alkoi sulaa, järven jääpeite ritisi
-ja ratisi ja halkeili viimein ristiin rastiin; pian purjehti suuria
-jäälauttoja hurjaa vauhtia alas virtaa myöten.
-
-Ranskalaisluolassa asiat olivat hyvin. Yksikään pojista ei ollut
-sairas, kaikki olivat iloisia ja tyytyväisiä ja toimittivat
-uutterasti ja reippaasti päivätyönsä.
-
-Syyskuun 10. päivänä oli puoli vuotta kulunut siitä päivästä, jolloin
-"Eteenpäin" ajautui Carrin saareen.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU
-
-Matkalla
-
-
-Lumi oli sulanut, mutta kevät viivytteli vielä tuloaan.
-
-Joka aamu oli poikien ensimmäisenä ajatuksena: nyt ainakin on talvi
-tiessään, mutta pistäessään nenänsä ulos ovesta he huomasivat pian,
-että talvi yhä vielä oleili niillä main.
-
-Ikävintä oli, että pahat säät karkottivat metsänriistan saaren
-toiselle puolelle, missä oli suojaisempaa. Seurauksena tästä Mokon
-täytyi yhtä mittaa turvautua suolalihatynnyreihin.
-
-Uunit nielivät polttopuita mahdottomat määrät, pojat heittivät
-niihin halkoja yhtä mittaa, mutta ne vaativat yhä enemmän. Ja nyt,
-kun lumi oli sulanut, ei pöytäkään enää liukunut. Baxterin täytyi
-siis ajatella päänsä puhki saadakseen laivakelan hammasrattaista ja
-muutamista lankkupahasista syntymään jotain vaunujen tapaista. Yritys
-onnistui, mutta vielä puuttui hevonen, joka olisi ajoneuvoa vetänyt.
-Ikävä, ettei nandua millään keinoin saatu kesytetyksi. Se olisi ollut
-aivan riittävän vahva suoriutuakseen raskaimmastakin ajotyöstä. Mutta
-se oli yhtä raju kuin ennenkin, eikä kukaan enää luullut siitä kesyä
-tulevankaan, Jackia lukuun ottamatta. Hän oli näet kerta kaikkiaan
-saanut päähänsä, että siitä pitää tulla ratsu, ja eräänä päivänä hän
-näytti pojille nandunsuitset, jotka hän joutoaikoinaan oli ommellut
-purjekankaasta.
-
-Kun päästiin lokakuuhun, sai aurinko vähän enemmän valtaa, ja nyt
-alkoivat puut ja pensaat taas hiljakseen vihannoida.
-
-Ja viimein pantiin talvivaatteet säilöön.
-
-"Kunpa meidän ei enää milloinkaan tarvitsisi pukeutua niihin!" sanoi
-Webb.
-
-"Niin", sanoi William. "Minä näin viime yönä unta, että muuan laiva
-huomasi lippumme tuolla lahden törmällä, laski maihin ja otti meidät
-mukaansa. Jospa se uni toteutuisi!"
-
-"Niin, jospa!" sanoi Gordon. "Mutta ellei niin käy, suoriudumme kyllä
-sittenkin. Muistakaa, että nyt lähenee aika, jolloin metsänriistaa on
-yllin kyllin. Niin Robert, sinä vilkuilet pyssyysi ja sinä pääsetkin
-metsälle, kunhan vain lupaat säästää ruutia."
-
-"Säästää ruutia! Ikäänkuin metsästäjän alituisesti pitäisi ajatella
-vain sitä!" tiuskaisi Robert. "Mutta sinä ja Henri olette aina
-kimpussani siksi ettei minua huvita samanlainen saaliinpyynti kuin
-Williamia."
-
-"Huvita?" toisti William. "Enpä totta tosiaan omaksi huvikseni
-viritä ansoja. Sen teen vain siksi, että sillä keinoin nopeimmin
-saan pyydetyksi jotain, joka täyttää sekä Mokon padat että meidän
-vatsamme."
-
-"Niin, kullakin on omat ilonsa", sanoi Robert niskojaan keikauttaen,
-"mutta minä olen mielestäni liian hyvä mokomaan metsänkäyntiin". Ja
-jo seuraavana aamuna hän heitti pyssyn hartioilleen ja lähti metsälle
-löytääkseen jotain metsänriistaa. Suureksi ilokseen hän palasi kotiin
-aimo saalis laukussaan. Hän kertoi nähneensä koko joukon nanduja,
-mutta hänen ei onnistunut ampua niistä ainoatakaan.
-
-"Ei niitä pidäkään ampua", sanoi Jack tosissaan, "niillä pitää
-ratsastaa. Niin, älkää naurako. Minäpä näytän teille nyt, että se käy
-aivan mainiosti päinsä."
-
-Gordon koetti estää häntä, mutta Jack oli itsepäinen, ja hetkisen
-kuluttua Garnett ja Baxter seisoivat luolan suulla pitelemässä
-strutsia. Se sai valjaat ylleen ja viimein Jack kiipesi suurella
-vaivalla sen selkään.
-
-"Päästäkää irti!" hän huusi, ja samassa silmänräpäyksessä suuri
-lintu lähti livistämään kuin tykin suusta. Jack veti vetämistään
-ohjaksista, mutta lintu ei ollut tietääkseen. Hetken aikaa pikku
-ratsastaja pysyttäytyi selässä pitelemällä kiinni strutsin kaulasta,
-mutta sitten lintu ravisti itseään ja -- pöksis! -- siinä venyi Jack
-maassa. Strutsi katosi puitten väliin.
-
-Toiset pojat kiiruhtivat Jackin luo. He luulivat hänen
-vahingoittuneen, mutta hän oli tupsahtanut pehmeään ruohikkoon
-eikä ollut satuttanut itseään ollenkaan, häpesi vain aika lailla
-epäonnistunutta ratsastustaan.
-
-Marraskuun ensi päivinä pojat päättivät, että osan heistä pikimmiten
-oli lähdettävä pitemmälle tutkimusmatkalle Vanhempainjärven
-länsirannalle.
-
-5:ntenä päivänä Gordon, Robert, Baxter, William, Webb, Cross ja
-Jack lähtivät liikkeelle. Henri sitä vastoin jäi ranskalaisluolaan
-pitämään huolta pienemmistä.
-
-Joka pojalla oli revolveri ja sen lisäksi Gordonilla, Robertilla ja
-Williamilla oli pyssynsä sekä muutamia metsästyspuukkoja ja pari
-kirvestä. Baxter kantoi muutamia lassoja ja "bolaa"; nämä olivat
-viime aikoina tulleet hänen mieliaseikseen. Nyt hän sai näyttää,
-oliko hän niin harjaantunut niiden heittämiseen, että saattoi kaataa
-eläimen juoksusta.
-
-Kumiveneen, jonka saattoi panna kokoon ja kantaa kädessä, Gordon otti
-niin ikään mukaan, siitä saattoi olla hyötyä matkalla.
-
-Poikajoukko lähti kulkemaan pitkin järvenrantaa ja saapui tunnin
-kuluttua paikalle, jossa kasvoi niin korkeata heinää, että oli vaikea
-päästä sen läpi. Keskellä tätä ruohoviidakkoa, kuten Cross sitä
-kutsui, keksi Pan jotain, se kaiveli puolen tusinaa reikiä maahan.
-Varmaankin oli jokin eläin läheisyydessä. Robert tahtoi heti ampua
-erääseen reikään, mutta William esti häntä siitä.
-
-"Odotahan vähän", hän sanoi, "niin saamme kyllä eläimen ulos
-laukaustakaan ampumatta".
-
-"Kuinka sitten?" kysyi Webb.
-
-"Autahan minua ensin kokoamaan läjä ruohoja. Kas niin! Nyt kasaamme
-sen tähän reiän eteen, ja sitten toisen läjän vielä tuon reiän eteen!
-Annapas minulle tulitikku, Gordon."
-
-Nyt sytytettiin tuli ruoholajiin, eikä kestänyt kauan ennen kuin
-puoli tusinaa maamyyriä tukahduttavan savun ajamina pisti pienen
-kuononsa ulos raikkaaseen ilmaan. Jack ja Webb iskivät niitä nopeasti
-kirveillään, ja Pan päätti muitta mutkitta muutamien päivät, niin
-että vain yhden tai kahden onnistui paeta.
-
-Jack tahtoi paistaa eläimet siinä samassa. Mutta Gordonin mielestä
-oli liian aikaista levätä nyt jo. Vasta kun he noin puoli tuntia
-olivat ponnistelleet korkean ruohikon läpi ja saapuneet paikalle,
-missä pieni puro virtasi järveen, he pysähtyivät. Jack sai nyt
-näyttää, kelpasiko hän kokiksi. Maamyyrät maistuivat mainioilta, ja
-pöytäjuomana heillä oli virkistävän raikas vesi, joka lorisi aivan
-heidän jalkojensa juurella.
-
-"Koetetaanko nyt kumivenettä?" kysyi Robert, kun viimeinen pala oli
-nielaistu.
-
-"Päästäksemmekö puron yli? Ei, sen yli voimme kahlata", arveli Gordon.
-
-Ja niin he saattoivatkin tehdä helposti, sen syvempi puro ei ollut.
-Vastakkaisella rannalla kävi maa yhä liejuisemmaksi, ja sen vuoksi
-heidän täytyi poiketa metsään, jossa kirjava lintuparvi lensi puusta
-puuhun täyttäen ilman iloisella viserryksellä. Korkealla ilmassa
-näkyi silloin tällöin kondori, korppikotka tai mahtava kotka.
-
-Pojat kulkivat koko ajan pitkin metsän reunamaa. Iltapuolella,
-juuri kun he arvelivat että olisi ihanaa saada pian vähän lepuuttaa
-väsyneitä jalkojaan, he äkkiarvaamatta joutuivat taas virralle ja
-tällä kertaa sellaiselle, jonka yli ei voinut kahlata; se oli näet
-noin seitsemän metriä leveä ja näytti varsin syvältä. Gordon silmäili
-ranskalaisen merimiehen taskukirjakarttaa ja huomasi pian joen olevan
-siihen merkittynä. Se oli järven laskujoki ja virtasi mereen jonkin
-matkaa Laivalahdesta.
-
-"Tähän meidän ehkä on paras leiriytyä", ehdotti hän. "Ja sitten
-meillä on syytä kutsua tätä virtaa Leirivirraksi. Vai onko jollakin
-teistä sopivampi nimi ehdolla? Eikö? Hyvä, kirjoitan siis tämän nimen
-muistiin."
-
-Pojat istuivat nyt levähtämään puitten alle. Jackin täytyi paistaa
-viimeinenkin maamyyrä, ja se katosi siinä tuokiossa seitsemään
-nälkäiseen vatsaan tai oikeastaan kahdeksaan, sillä ei Pankaan
-halveksinut kelpo ateriaa. Sen jälkeen sytytettiin suuri nuotio, jota
-Robertin ja Williamin oli määrä pitää vireillä; se kyllä pelottaisi
-metsän pedot lähestymästä leiriä. Sitten pojat kietoutuivat
-vaippoihinsa, heittäytyivät ruohikolle pitkälleen ja vaipuivat pian
-uneen.
-
-Seuraavana aamuna Gordon ensi työkseen levitti kumiveneen ja laski
-sen vesille. Kevyt vene ei kuitenkaan kannattanut useampia kuin yhden
-kerrallaan ja sen vuoksi täytyi sitoa köysi sekä sen keulaan että
-perään. Kun siis Gordon ensimmäisenä miehenä oli sauvonut itsensä
-vastarannalle, toiset hinasivat veneen takaisin. Sitten veneeseen
-astui Robert ja hänet lautattiin yli, ja vähitellen koko joukko oli
-kerääntynyt toiselle rannalle.
-
-Pan ei tarvinnut venettä, se ui virran yli.
-
-Ja sitten eteenpäin, yhä eteenpäin!
-
-Nyt maa oli taas hyvää lujaa hiekkapohjaa, ja sinä aamupäivänä pojat
-saivat kuljetuksi pitkän matkan. Kello kymmenen he söivät välipalaa
-ja ohjasivat sitten jälleen kulkunsa pohjoista kohti.
-
-Kahdentoista ajoissa pysähtyi Robert äkkiä ja sanoi kohottaen
-kaukoputken silmälleen:
-
-"Nyt näen toiselle puolelle järveä."
-
-Aivan oikein, tuolla hyvin kaukana häämötti todellakin tumma,
-vielä epäselvä juova näköpiirissä. Nyt oli kysymys vain siitä,
-ennättäisivätkö pojat sinne ennen pimeää. He astuivat reippaammin
-ja kulkivat aution hiekkaerämaan läpi, joka ulottui yli koko
-Carrin saaren pohjoisosan. Noin kello kolmen ajoissa he saattoivat
-jotakuinkin selvästi nähdä, miltä vastakkainen ranta näytti. Muita
-eläviä olentoja ei ollut näkyvissä kuin merilintuja, ja niin pitkälle
-kuin silmä kantoi oli koko ympäristö autiota ja tyhjää.
-
-Mikä onni pojille, ettei "Eteenpäin" ollut ajautunut tälle puolelle
-saarta.
-
-Illan suussa Gordon ja hänen toverinsa saapuivat järven pohjoisimpaan
-kolkkaan. Sinne he pysähtyivät ja leiriytyivät yöksi. Mutta sen
-sijaan että heillä edellisenä iltana oli ollut niin mukava ja
-rauhallinen yösija pehmeässä heinikossa, heidän täytyi nyt tyytyä
-nukkumaan paljaalla hiekalla. Ja kun ei missään ollut puuta eikä
-ruohonkorttakaan, he eivät voineet tehdä nuotiota ja saivat siis
-tyytyä kylmään illalliseen.
-
-Mutta kylmä liha luisti mainiosti alas, ja jokainen nukkui
-epämukavalla vuoteellaan niin sikeästi ja makeasti kuin pehmeimmillä
-untuvilla.
-
-Ranskalaisluolassa eletty talvi oli saanut heistä jokaisesta
-lähtemään kaiken herkuttelun ja hemmottelun tarpeen.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU
-
-Metsästysseikkailu
-
-
-Heti kun päivä koitti ja pojat saattoivat kunnolla nähdä ympärilleen,
-he huomasivat hiekkaisen harjanteen, joka kohosi parinsadan askeleen
-päässä merestä. He kiiruhtivat sen kukkulalle ja näkivät sieltä, että
-erämaa ulottui aina mereen asti. Oli siis turha kulkea eteenpäin
-pohjoista kohti.
-
-Robert ehdotti, että he lähtisivät kotiin toista tietä kuin olivat
-tulleet; saattoivathan he esimerkiksi kulkea pitkin järven oikeata
-rantaa, niin tulee sekin samalla tutkituksi.
-
-Mutta siitä Gordon ei tahtonut kuulla puhuttavankaan. "Ei", hän
-sanoi, "silloin viipyisimme liian kauan matkalla, eivätkä Henri ja
-muut voi ymmärtää, minne olemme joutuneet. Ei, oikeanpuoleisen rannan
-jätämme toiseen kertaan. Mutta silti voimme kylläkin, kuten Robert
-ehdottaa, valita toisen tien kuin sen, jota tulimme. Mitähän, jos
-kulkisimme pitkin järvenrantaa Leirivirralle asti, poikkeaisimme
-siellä sivulle ja vaeltaisimme metsän läpi rannikolle."
-
-Pohdittuaan asiaa puolelta ja toiselta pojat suostuivat ehdotukseen.
-He nauttivat vähän aamiaista, kokosivat tavaransa ja lähtivät matkaan.
-
-Sää oli ihana, ja jos se sellaisena pysyisi, he saattoivat olla
-kotona jo huomisiltana. Kello yksitoista he menivät kumiveneellään
-Leirivirran yli ja lähtivät samoamaan halki metsän.
-
-"Hei, herra bolametsästäjä!" ivaili Robert Baxteria. "Minun
-mielestäni voisit pian näyttää, mihin nuo korusi kelpaavat." Näin
-sanoen hän viittasi lassoon ja bolaan, jotka olivat kierrettyinä
-Baxterin vyötäisten ympäri.
-
-Ja matkien serkkuaan Cross yhtyi heti pilkkaamaan Baxteria.
-
-Gordonin täytyi vihdoin ruveta rauhoittamaan riidanhaluisia poikia.
-"Toistaiseksi ei ole ollut mitään eläintä, jota Baxter olisi voinut
-pyydystää välineillään", hän sanoi. "Eihän täällä näe ainoatakaan
-elävää olentoa paitsi lintuja, ja niitä varten bolat eivät suinkaan
-ole. Ei, mutta katsokaapas, tiedättekö mikä puu tuo tuossa on?
-Ettekö? Sehän on teepuu -- ei se oikea, jota kiinalaiset viljelevät,
-mutta tämänkin puun lehdistä voi helposti keittää teetä."
-
-Jokainen poimi kourallisen lehtiä ja pisti ne taskuunsa, myöhemmin he
-aikoivat panna toimeen varsinaisen teenkorjuun, tiesiväthän he nyt
-missä puut kasvoivat.
-
-Sinä päivänä pojat eivät kokeilleet mitään erikoista, ja kun he illan
-suussa asettuivat leiriin, sanoi Baxter, että tänään ei tarvinnut
-monta sanaa kirjoittaa päiväkirjaan. Mutta juuri tätä puhuessaan hän
-hypähti pystyyn, tarttui bolaansa ja nakkasi sen reippaalla heitolla
-puitten väliin.
-
-Hän oli nähnyt muutamia eläimiä metsässä -- mitä ne olivat, sitä hän
-ei tietänyt, mutta hänen mielestään ne näyttivät vuohilta.
-
-Bola lennähti eläinten joukkoon ja kietoutui erään jalkoihin niin
-että se ei voinut seurata kumppaneitaan, jotka pelästyneinä pakenivat
-metsän tiheikköön. Gordon ja Baxter juoksivat nyt paikalle, ottivat
-eläimen kiinni ja sitoivat sen. Lisäksi he saivat kiinni sen kaksi
-vuonaa, jotka pysyttelivät emän turvissa.
-
-"Kas, mikähän kameli tuokin on?" huusi Robert heille, kun he tulivat
-kuljettaen eläintä.
-
-"Sehän on laama", sanoi Gordon. "Niin, juuri laama", hän toisti
-nähdessään Robertin ja toisten epäilevät katseet. "Se on kyllä
-hyvin vuohen näköinen, mutta te näette kyllä, että sillä on paljon
-korkeammat sääret, ja sitten sen villa on pehmeää kuin silkki. Niin,
-tämä on erityistä laamalajia, joka elää Etelä-Amerikassa. Olipa
-hauska, että Baxter pyysi sen elävänä, ja vuonat vielä lisäksi."
-
-"Niin, tämähän tuntuu olevan hienointa metsästystä tässä maassa",
-pilkkaili Robert. "Muuten minua kyllä haluttaisi koetella, miten
-kuula iskisi mokomaan roskaan."
-
-"Mitä sinä lörpöttelet, Robert", huudahti Gordon. "Voin kyllä
-käsittää, että sinua huvittaa ampua oikeata metsänriistaa. Mutta
-enpä tosiaan ymmärrä, kuinka tahtoisit ampua tuollaisen rauhallisen
-laamaemän, josta meillä on paljon enemmän iloa elävänä!"
-
-Jo samana yönä Robert kuitenkin sai tyydyttää metsästyshaluaan.
-Noin kello kolmen ajoissa ajoi kova ulvonta, joka kuului jostain
-läheisyydestä, kaikki pojat makuulta.
-
-Mikähän eläin se noin ilkeästi ulvoi?
-
-"Kenties lauma petoeläimiä", arveli Robert. "Ehkä jaguaareja."
-
-"Niin, tai puumia. Ne eivät ole aivan yhtä vaarallisia, mutta jos
-niitäkin sattuu kokonainen lauma, se ei totta vie ole leikin asia.
-Pyssynne ja revolverinne ovat kai käsillä. Kuulkaapa Pania. Ne
-lienevät nyt aivan lähellämme."
-
-Puitten välissä oli kuitenkin liian pimeä, jotta olisi voinut nähdä
-vihollisen. Ja kuitenkin, eikö tuossa...? Siinä loisti kaksi pilkkua
-kammottavasti pimeydessä; varmaankin petoeläimen silmäpari.
-
-Samassa tuokiossa pamahti Robertin pyssy, mutta siitä ulvonta vasta
-yltyi. Yhä lähemmäksi tulivat äänet. Aikoivatko pedot hyökätä leiriin?
-
-Nyt ei auttanut vitkastella. Baxter sieppasi leimuavan kekäleen
-leirinuotiosta ja heitti sen tuijottavia silmiä kohti.
-
-Se auttoi. Eläimet pötkivät pakoon täyttä karkua. Vähitellen niiden
-raivoisa ulvonta häipyi kaukaisuuteen.
-
-"Onnea matkalle!" huusi Cross niiden jälkeen. "Kunpa ne eivät vain
-palaisi!" sanoi joku. "Eivät ne enää uskalla", arveli Robert. "Mutta
-katsotaanpa nyt, mitä hirviöitä ne olivat. Sen, jonka minun luotini
-kaatoi, pitäisi maata jossain täällä läheisyydessä."
-
-Päivä oli vähitellen alkanut koittaa ja oli kyllin valoisaa, jotta
-pojat saattoivat lähteä etsimään Robertin saalista. Mutta minne eläin
-oli joutunut? He hakivat ristiin rastiin, mutta sitä ei näkynyt
-missään. Kutsuttiin Pankin avuksi ja se keksi piankin jäljet, mutta
-ne johtivat syvälle tiheikköön, ja sinne ei Gordonin mielestä ollut
-yrittäminen. Niin jäi Robertilta hänen suureksi surukseen löytämättä
-hänen ampumansa jaguaari tai puuma tai mikä otus lie ollutkaan.
-
-Ja kyllä saivat muut osansa siitä, että hänen metsästäjänarvoaan näin
-oli loukattu. Mutta Gordon oli niin järkevä, ettei ollut kuulevinaan
-Robertin hävyttömyyksiä.
-
-Kuuden ajoissa he alkoivat taas päivämatkansa, jonka oli määrä
-päättyä ranskalaisluolaan.
-
-Jack ja Webb saivat molemmat laamanvuonat kantaakseen, Baxter
-kuljetti emää, aivan kuin olisi vienyt sitä markkinoille. Gordon
-pelkäsi hiukan, että eläimet hidastaisivat heidän kulkuaan, mutta
-matka kävi kerrassaan mainiosti, ja he olivat jo kulkeneet aikamoisen
-taipaleen, kun he vähän vailla kello yksitoista pysähtyivät
-saadakseen jotain suuhunsa.
-
-Syötyään aimo aterian he jatkoivat matkaansa kokematta mitään
-erikoista. Mutta iltapuolella, juuri kun Gordon oli katsonut
-kelloansa ja ilmoittanut kumppaneilleen sen olevan kolme, pamahti
-äkkiä laukaus.
-
-Mistä se tuli?
-
-Tietysti Robertin pyssystä. Hän oli muista hiukan edellä ja oli kai
-keksinyt jonkin saaliin. Samassa kuului hänen äänensä viidakon takaa,
-joka oli kätkenyt hänet toisten silmiltä: "Pitäkää varanne! Pitäkää
-varanne!" ja siinä tuokiossa ryntäsi eläin viidakosta.
-
-Samassa sieppasi Baxter lassonsa ja heitti sen salaman nopeudella
-kohti eläimen päätä. "Hyvä, Baxter!" huusi Gordon, ja pieni poika oli
-todella suorittanut tehtävänsä hyvin. Silmukka oli heitetty sievästi
-aivan eläimen kaulaan, ja parissa tuokiossa Gordon ja Baxter olivat
-sitoneet otuksen lujasti kiinni puuhun.
-
-Nyt saapui Robert juoksujalkaa paikalle. "Senkin peto pääsi
-käsistäni!" hän huusi vihoissaan, mutta samassa hän huomasi, että
-muut olivat olleet häntä onnellisemmat. "Mitä tuo hyödyttää?" hän
-kysyi. "Onko sekin sitä varten, että säästyisi laukauksellinen
-ruutia."
-
-"Ei suinkaan!" vastasi Gordon. "Olemme pyytäneet sen elävänä, koska
-tarvitsemme sitä elävänä."
-
-"Elävänä? Mihin tarkoitukseen?"
-
-"Vetojuhdaksi" kuului vastaus. "Se on guanako, ja sen voi helposti
-kesyttää. Saatpa nähdä Jack, se ei metkuile kuten sinun nandusi."
-
-Ja Gordon piti pienen luonnontieteellisen esitelmän
-guanako-eläimestä. Se on kamelin sukua, hän kertoi, vaikka se ei
-juuri sanottavasti kamelia muistuta. Varsinkin Argentiinassa sitä
-käytetään yleisesti ratsuna; se soveltuukin erinomaisesti tähän
-tarkoitukseen, notkea, sirorakenteinen ja nopsajalkainen kun on.
-Muuten se on rauhallinen eläin eikä tee kissallekaan pahaa.
-
-"Mutta nyt saamme lähteä hyvää kyytiä livistämään, jos aiomme
-ennättää kotiin ennen iltaa", sanoi Gordon.
-
-Jack tahtoi ratsastaa guanakolla, mutta siihen ei Gordon suostunut.
-Tosin ei ollut pelkoa siitä, että eläin olisi noussut takajaloilleen
-tai heittänyt ratsastajan maahan, mutta eihän koskaan tiedä mitä
-voisi sattua.
-
-Noin kuuden ajoissa pieni karavaani lähestyi ranskalaisluolaa.
-
-He näkivät pikku Costarin leikkivän aukon ulkopuolella. Nyt hänkin jo
-keksi heidät, sillä he kuulivat hänen huutavan Henrille:
-
-"Nyt he tulevat! Nyt he tulevat!"
-
-Hetken kuluttua he olivat kotona, missä heitä tervehdittiin
-kaikuvilla eläköönhuudoilla.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU
-
-Joulu
-
-
-Luolassa oli kaikki entisellään. Ei mitään tärkeätä ollut tapahtunut
-Gordonin ja hänen toveriensa poissa ollessa, niin että Henrin oli
-ollut varsin helppo ylläpitää järjestystä uudisasukasyhdyskunnassa.
-
-Ainoa, mikä aiheutti hänelle huolta ja päänvaivaa oli hänen veljensä
-Paulin raskasmielisyys. Mikähän suru painoi tuota ennen niin reipasta
-poikaa?
-
-Henri koetti puhua hänen kanssaan kahden keskenkin saadakseen siitä
-selvää, mutta turha vaiva, Paul ei ilmaissut mitään. Kun isoveli
-kysyi, oliko hän tehnyt jotain pahaa, hän vastasi vain, että Henri
-kyllä kerran saa sen tietää, sillä hän antaa anteeksi, mutta toiset...
-
-"Entä sitten? Toiset... Mitä toiset?"
-
-Mutta Paul ei sanonut sen enempää.
-
-Heti seuraavana päivänä Gordonin retkikunnan kotiintulon jälkeen,
-marraskuun 9:ntenä, ryhdyttiin rakennuspuuhiin. Laamat ja guanako
-tarvitsivat välttämättä tallin ja siihen kuuluvan aitauksen. Baxter
-oli rakennusmestarina ja työnjohtajana. Hän osasi mainiosti panna
-vauhtia toisiinkin ja sai heidät käyttämään sahaa ja kirvestä niin
-näppärästi kuin olisivat olleet taitavia puusepänkisällejä jok'ainoa.
-Aitaus tehtiin niin vahvaksi, että se hyvin saattoi suojella
-petoeläimiltä. Itse talli rakennettiin aluksen lankuista, katto
-tehtiin tervatusta purjekankaasta, joka kesti sadetta ja lunta. Kun
-rakennus valmistui ja guanako ja laamaemä vuohineen olivat muuttaneet
-siihen, annettiin eläinten hoito ja rehun hankkiminen Jackin ja pikku
-Garnettin toimeksi. Sen lisäksi heidän piti parhaansa mukaan koettaa
-kesyttää ne.
-
-Garnett varsinkin oli kovin innostunut tehtäväänsä. Kaiket illat
-hänen nähtiin istuvan tallissa rakkaiden kasvattiensa luona
-huvittamassa niitä kaikilla niillä sävelillä, joita hän hanurillaan
-osasi soittaa. Hän arveli näet, että eläimet siten helpommin
-kesyyntyivät.
-
-Suureksi ilokseen hän sai pian useampia kuulijoita. Eräästä
-salahaudasta saatiin näet vielä yksi guanako, ja muutamana päivänä
-onnistui Baxterin ja Williamin -- viimeksi mainittu oli nyt myös
-ruvennut harjoittamaan bolanheittoa -- saada kiinni laamapari, koiras
-ja naaras.
-
-William ja pari muuta poikaa virittivät myös ahkerasti ansoja ja
-satimia ja tarkastivat niitä joka päivä. Vähitellen he saivat
-pyydystetyksi koko joukon peltokanoja, fasaaneja, trappeja ym., ja
-ne linnut, joita Moko ei heti ottanut hengiltä ja pannut vartaaseen,
-joutuivat kanatarhaan, jonka Gordon oli laittanut aitauksen nurkkaan.
-Sen hoito oli uskottu Edvardille ja Tom Jenkinsille.
-
-"Kunpa meillä vain ei olisi niin kovin niukalti sokeria", sanoi Moko
-joskus. "Silloin voisin leipoa kakkuja; munia ja maitoahan meillä on
-yllin kyllin."
-
-Jack pani Mokon sanat korvan taakse. Hän tutki näet yhä uutterasti
-"Robinson Crusoeta" ja tästä erinomaisesta kirjasta hän tiesi, ettei
-ollut lainkaan mahdotonta löytää jotain ainetta, jota saattoi käyttää
-sokerin asemesta. Eräänä päivänä hän keskusteli Gordonin kanssa
-asiasta, ja Gordon arveli hänen olevan oikeassa: silmät auki vain,
-niin kyllä löydettäisiin, mitä puuttui.
-
-Ja aivan oikein! Kun Gordon kerran saapui kotiin metsästä, hän kutsui
-Jackin luokseen ja vei hänet muutamien puiden luo, jotka kasvoivat
-jonkin matkan päässä luolasta.
-
-"Tässä näet, Jack! Nämä ovat sokerilehmuksia! Odotapas kun otan
-veitseni ja leikkaan sillä runkoon, kas noin, valuu nestettä, näetkö?
-Se on sokeria!"
-
-Ja niin todella olikin. Tietysti ei tämä sokeri ollut yhtä
-makeata kuin oikea sokeri, joka valmistetaan sokeriruo'osta tai
-sokerijuurikkaasta, mutta sitä sopi mainiosti käyttää taloudessa.
-
-Keväällä Webbille ja Williamille tuli taas kiire virittää ansojaan.
-Robert kävi myös uutterasti metsällä; eräänä päivänä hän ampui
-haisunäädän ja toi sen kotiin laukussaan.
-
-"Katsokaapas, minkä venkaleen olen nitistänyt!" hän sanoi toisille.
-"Eikö sillä ole kaunis turkki?"
-
-"Onpa kyllä!" sanoi Edvard. "Mutta hyi kuinka se haisee! Mitenkä
-eläin itse voi sietää hajuaan!"
-
-"Se on siihen tottunut", tuumi Jack. "Mutta mitä oikeastaan teemme
-tällä eläimellä, Robert? Olisipa totta vie paljon parempi, jos saisit
-käsiisi jotain vihanneksia -- niitä tarvitsemme eniten."
-
-Ja siinä Jack oli oikeassa. Muita vihanneksia ei näet ollut
-saatavissa kuin metsäselleriä, jota kasvoi järven rannalla. Ja
-oikeastaan Robertin olisi ollut viisainta hiukan säästää ruutia,
-se hupeni pelottavasti varastosta. Kätevä Baxter oli sitä paitsi
-keksinyt tehdä saarnesta jousia ja putkista nuolia, joiden kärkenä
-oli rautanaula. Näillä jousipyssyillä William ja Cross oppivat pian
-ampumaan melko taitavasti ja toivat usein kotiin aika lailla pientä
-metsänriistaa. Tietysti he eivät voineet olla Robertin kiusaksi
-kehumatta, kuinka paljon ruutia he tällä tavoin säästivät.
-
-Mutta eräänä päivänä tehtiin keksintö, joka oli oikein mieluinen
-Robertille. Gordon huomasi näet, että ketut ja sakaalit eivät
-antaneet ansojen olla rauhassa öisin, vaan anastivat sukkelasti
-kaikki pikkueläimet, jotka olivat joutuneet satimeen. Tehdäkseen
-lopun moisesta rosvouksesta Gordonin täytyi kuin täytyikin antaa pari
-tusinaa panoksia Robertille ja toisille pyssymiehille. "Mutta pitäkää
-varanne, ettette niitä turhanpäiten ammuskele!" hän sanoi.
-
-Sitä hänen oli turha pelätä, arveli Robert: "Kyllä me pehmitämme sekä
-Repolaisen että sen seuralaiset niin perinpohjaisesti, ettei ansoista
-enää vähään aikaan näpistellä."
-
-Pimeän tullessa Robert, Henri, William, Baxter, Webb, Cross ja
-Jack asettuivat väijyksiin viidakkoon järven rannalle. Mutta
-keskiyö joutui, ennen kuin mitään sen kummempaa oli tapahtunut.
-Silloin Robert äkkiä viittasi pimeyteen, ja nyt nähtiin kokonaisen
-kettulauman ohjaavan kulkunsa järvelle. Henri laski ne -- yksi,
-kaksi, kolme... kymmenen, yksitoista... kuusitoista, seitsemäntoista,
-kahdeksantoista. Kahdeksantoista kettua siinä oli. Kun ne saapuivat
-järven rannalle ja aikoivat ruveta juomaan, antoi Robert merkin
-toisille. Seitsemän pyssyä pamahti, ja neljä viisi kettua kellahti
-maahan; toiset pötkivät pakoon minkä käpälistä lähti, mutta niidenkin
-joukossa oli monta haavoittunutta ja ne löydettiin aamulla kuolleina
-metsästä.
-
-Metsästystä jatkettiin vielä kolmena yönä, mutta siihen päättyikin
-kettujen vierailu. Kaatuneitten eläinten nahat käytettiin matoiksi
-tai niistä neulottiin vaatteita. Mutta nyt olivat sekä kynttilät
-että öljy loppumaisillaan. Eipä muuta neuvoksi: muutamien hylkeiden
-Laivalahdessa täytyi heittää henkensä, jotta pojat saisivat
-hylkeenrasvaa lamppuihinsa ja lyhtyihinsä.
-
-Eräänä päivänä vedettiin kärryt esille jo ani varhain aamulla, ja
-niiden eteen valjastettiin molemmat guanakot, joita Jack ja Garnett
-viime aikoina olivat harjoittaneet käyttämään valjaita. Kärryihin
-kuormattiin ampumatarpeita, aimo eväspussi, kaikenlaisia työaseita ja
-suuri kattila sekä muutamia tyhjiä tynnyreitä, joihin hylkeenrasva
-oli määrä kaataa.
-
-Kymmenen ajoissa metsästysseurue saapui rannalle, jonka edustalla
-hylkeitä tuhansittain pyöriskeli karien välissä. Sitä myöten kun
-aurinko kävi paahtavammaksi, ryömi yhä useampia näitä hauskoja
-otuksia rantaäyräälle. Täällä oli Gordon, Robert ja muutamia muita
-suurempia poikia väijyksissä odottamassa vain sopivaa hetkeä
-laukaistakseen. Moko ja pikkupojat eivät saaneet ottaa osaa
-metsästykseen, heidän tuli vain pitää huolta vaunuista ja "hevosista".
-
-Robert älysi heti, että ensinnäkin oli kaikin mokomin estettävä
-hylkeitä pääsemästä takaisin mereen. "Meidän on katkaistava niiltä
-paluutie", hän sanoi ja niin puikahtivat hän ja hänen toverinsa alas
-rantaan hiiviskellen hiljaa ja varovasti karien lomitse, kunnes he
-muodostivat ampumaketjun pitkin rantaäyrästä.
-
-Sitten Gordon antoi merkin, ja samassa tuokiossa pamahtivat pyssyt,
-ja kaiku vastasi nopeasti korkeilta töyräiltä.
-
-Kaikki laukaukset osuivat. Ne hylkeet, jotka eivät olleet
-saaneet lyijyä nahkaansa, kääntyivät pelästyneinä ja tulla
-kuppuroivat vettä kohti minkä jaksoivat. Mutta Robert pani vauhtia
-metsästystovereihinsa, ja pökertyneet eläinrukat kohtasi sellainen
-luotisade, että kokonainen tusina hylkeitä joutui metsästäjien
-saaliiksi.
-
-Iltapuolella Moko sytytti tulen kahden valtavan kivilohkareen väliin,
-täytti kattilan puoleksi vedellä ja nosti sen tulelle. Sitten ammutut
-hylkeet leikattiin kappaleiksi ja lihaa keitettiin niin kauan, että
-rasva kohosi vedenpinnalle.
-
-Tällainen hylkeenrasvan keitto oli isotöistä hommaa; seuraava
-päiväkin meni siihen, mutta kylläpä pojilla sitten olikin rasvaa koko
-talven varalle. Paluumatka ranskalaisluolalle sujui onnellisesti.
-
-Nyt oli joulu kynnyksellä.
-
-Moko ja Jack paistoivat ja keittivät hiki päässä ja Baxter ja William
-koristivat luolaa niin monella lipulla ja viirillä kuin vain käsiin
-saivat.
-
-Joulupäivänä ja Tapanina kaikki työ saaressa lepäsi ja varhain
-aamulla pienet laivatykit ampuivat tervehdyslaukauksia joululle.
-Koska sää oli kaunis, lähtivät kaikki aamupäivällä pitkälle hauskalle
-kävelyretkelle, ja kotiin tultuaan heillä oli mainio ruokahalu. Mutta
-jopa jyrähtikin pian taas tykinlaukaus ilmoittaen, että pöytä oli
-katettu.
-
-Hetkisen kuluttua kaikki istuivat suuren pöydän ympärillä. Maukkaiden
-ruokalajien keskellä kohosi kaunis, pienillä Englannin, Amerikan ja
-Ranskan lipuilla koristettu joulukuusi.
-
-Pöydässä pidettiin monta puhetta. Henri puhui "saaren mahtavalle
-hallitsijalle, presidentti Gordonille", ja tämä vastasi puheeseen
-kohottaen eläköönhuudon pikku yhdyskunnalle. Kauniin, lämpimin
-sanoin hän johdatti toveriensa mieleen Uudessa Seelannissa olevat
-omaiset, jotka hekin nyt viettivät joulua tietämättä mitään rakkaista
-pojistaan.
-
-Costarkin nousi puhumaan. Ikäistensä puolesta hän kiitti isoja poikia
--- erittäinkin Gordonia ja Henriä -- kaikesta siitä huolenpidosta ja
-rakkaudesta, jota he olivat heille osoittaneet.
-
-Kaikuva eläköön seurasi Costarin puhetta. Vain yksi oli vaiti, Robert.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU
-
-Henri, Paul ja Moko
-
-
-Vanhan vuoden viimeinen viikko kului umpeen, ja koitti uusi vuosi,
-1891. Ei sellaisena kuin täällä, vaan lämpimänä ja kesäisenä; sillä
-vuodenvaihde sattuu eteläisellä pallonpuoliskolla keskelle kuuminta
-kesää.
-
-Melkein kymmenen kuukautta oli kulunut siitä, kun "Eteenpäin"
-haaksirikkoutui saaren autiolle rannalle. Tämä aika oli ollut vaikea,
-paljon oli ollut raatamista ja työtä, monta pettymystä oli koettu,
-monta ikävää kärsitty. Mutta sittenkään ei pojilla ollut valittamisen
-syytä, sillä onnettomuudessakin oli onni heitä seurannut, niin että
-he nyt saattoivat elää rauhassa ja levossa, heillä oli jokapäiväinen
-leipänsä ja vielä vähän enemmänkin.
-
-Vähän väliä heitä kuitenkin ahdisti tärkeä kysymys: "_Milloin
-pääsemme täältä_?" Mutta kukaan ei vielä voinut vastata siihen. Ei
-ollut muuta neuvoa kuin odottaa kärsivällisesti, mitä kohtalo oli
-tuova mukanaan.
-
-Ennen talven tuloa oli paljon työtä. Kaikkein ensiksi oli suojeltava
-kotieläimiä kylmältä. Sen vuoksi tiivistettiin tallia ja siihen
-rakennettiin uuni. Koko tammikuun oli siinä työtä yllin kyllin
-Henrille, Baxterille, Jackille ja Mokolle.
-
-Mutta kylmyys ei ollut ainoa vaarallinen vihollinen: nälänkään kanssa
-ei ollut leikkiminen. Sen vuoksi Robertin ja toisten innokkaiden
-metsämiesten täytyi joka päivä panna parastaan kootakseen ruokavaroja
-taloon. Määrätyllä kellonlyömällä tarkastettiin satimet ja ansat ja
-Moko sai aamusta iltaan hyöriä lihan savustamisessa ja suolaamisessa.
-
-"Kuulepas Gordon", virkkoi Henri eräänä päivänä. "Kartta, joka meillä
-on, tuntuu kyllä oleva jokseenkin täydellinen, mutta eiköhän olisi
-kuitenkin parasta hieman tutkia saaren itäosaakin? Kuka tietää,
-vaikka voisimme kaukoputkillamme nähdä maata jossain."
-
-"Ehkäpä", arveli Gordon. "Mutta annahan kuulua, mitä meidän sinun
-mielestäsi pitäisi tehdä."
-
-Henri lausui nyt ehdotuksensa. Moko ja hän sekä yksi tai kaksi muuta
-poikaa astuisivat veneeseen ja purjehtisivat järven toiselle rannalle.
-
-"Niin, sinä ja Moko", keskeytti Gordon hänet. "Mutta kutka muut? Etkö
-voi tyytyä vain yhteen?"
-
-"Se käy kyllä päinsä", arveli Henri.
-
-"Sitten sanon sinulle jotain", virkkoi Gordon, "annetaan Robertin
-tulla mukaan! Tällaisella retkellä voi teistä, sinusta ja hänestä,
-ehkä tulla hyvät ystävät, ja sillä on paljon voitettu."
-
-"Olet oikeassa, Gordon. Aivan oikeassa. Mutta on kuitenkin toinen,
-jonka mieluummin ottaisin mukaani."
-
-"Kuka sitten?"
-
-"Veljeni Paul. Tiedät, kuinka kummalliseksi hän on tullut. Hänen
-omaatuntoaan painaa jokin, mutta tähän saakka en ole saanut siitä
-selvää. Jos saisin hänet mukaani purjehdusretkelle, voisin oikein
-kahden kesken puhella hänen kanssaan ja ehkäpä saisin hänet kertomaan
-huolensa."
-
-Gordon oli heti samaa mieltä, ja niin päätettiin, että Paul tulee
-kolmanneksi veneeseen.
-
-Muutamia päiviä tämän jälkeen vene pantiin purjehduskuntoon,
-ja aamulla helmikuun 4:ntenä Henri, Paul ja Moko lähtivät
-purjehdusretkelleen. He ottivat mukaansa kaksi pyssyä, kolme
-revolveria, kolme matkavaippaa sekä runsaasti ruokaa ja juomaa. Sitä
-paitsi Henri kätki taskuunsa tekemänsä jäljennöksen ranskalaisen
-merimiehen kartasta.
-
-Purje nostettiin, Moko tarttui peräsimeen, Henri hoiti jalusnuoraa.
-Ilma oli ihana ja vene liukui lauhassa lounaistuulessa yli kareilevan
-vedenpinnan. Mutta kun he olivat tunnin ajan purjehtineet, tyyntyi
-tuuli, ja nyt täytyi Henrin ja Mokon kummankin tarttua airoon. Paul
-taas istui pitämään perää. Sitä hän ei koskaan ennen ollut tehnyt,
-mutta eipä kestänyt kauan ennen kuin hän oppi sen.
-
-Kello kolmen ajoissa oltiin puolitiessä, ja nyt saattoi Moko
-kaukoputken avulla nähdä maata, matalan, metsän peittämän rannan.
-Moko ja Henri soutaa ahersivat uskollisesti, ja hitaasti vene liukui
-eteenpäin. Kyllä siinä oli vetämistä, sillä ilma oli polttavan kuuma.
-Viimein oltiin kuitenkin perillä. Vähän yli kuuden vene laski rantaan
-paikalle missä järvi purki vetensä pienen virran kautta.
-
-"Katsokaahan", virkkoi Henri osoittaen karttaa, "tämä virta on
-merkitty tähänkin. Mitä tässä sanotaan? I, t,... niin, _Itävirraksi_
-on maanmieheni sen nimittänyt. Sehän onkin varsin sattuva nimi,
-otetaanko se käyttöön?"
-
-"Otetaan vain!"
-
-Sitten pojat astuivat maihin, kiinnittivät veneen puuhun,
-heittäytyivät ruohikkoon ja tarttuivat eväisiin. Aterioituaan he
-kietoutuivat vaippoihinsa ja painuivat nukkumaan.
-
-Seuraavana päivänä he purjehtivat edelleen Itävirtaa alas. Virta oli
-vuolas, ja Henri pelkäsi että he yhtäkkiä saattaisivat joutua jonkin
-putouksen pyörteisiin.
-
-Koko aamupuolen he antoivat virran kuljettaa venettään pitkin uomaa
-sen suuta kohti. Ainoastaan kerran he pysähtyivät astuakseen joen
-rannalle. Henri oli näet huomannut muutamia puita, joita hän ei ollut
-nähnyt siitä asti kun lähti Uudesta Seelannista, nimittäin pinjoja
-eli ruokamäntyjä.
-
-Hän tuli hyvin iloiseksi nähdessään ne ja riensi Paulin seurassa
-maihin. He keräsivät koko joukon maahan pudonneita pinjankäpysiä.
-Ranskalaisluolassa ne varmaankin olivat tervetullutta tavaraa, niiden
-sydämet maistuivat näet erinomaisilta ja sisälsivät öljyä.
-
-Noin tuntia ennen päivällisaikaa pojat huomasivat ensimmäisen kylmän
-tuulahduksen mereltä, ja vähän myöhemmin he näkivät keulan puolella
-sinisen juovan, joka selvästi kertoi, että nyt he lähestyivät joen
-suuta.
-
-Pian he olivatkin rannikolla. Täällä oli kaikki aivan erinäköistä
-kuin sillä puolen Carrin saarta, jossa "Eteenpäin" aikoinaan oli
-tehnyt haaksirikon.
-
-"Jumalan kiitos, ettemme ajautuneet tänne", huudahti Moko nähdessään
-epätasaisen, kallioisen rannan.
-
-Henri kohotti kaukoputken silmälleen ja tähtäsi yli meren. Mutta
-turhaan, kaikkialla oli vain vettä ja ilmaa, maata ei missään
-näkyvissä!
-
-Tämäkin toivo oli siis pettänyt.
-
-"Emmekö siis koskaan keksi mitään keinoa päästä täältä pois?"
-huudahti Henri puristaen nyrkkiä merelle.
-
-"Keksimme kuin keksimmekin!" virkkoi Moko, joka koetti kääntää asian
-leikiksi, saadakseen eloa molempiin toisiin. "Mutta nyt emme viitsi
-vaivata päätämme sillä", hän lisäsi. "Nyt tahdomme jotain suuhumme."
-
-Sitten he aterioivat ja kiersivät kerran ympäristön. Seutu oli
-pelkkää metsää ja vilisi metsän riistaa, niin että Henrin oli
-varsin helppo ampua pari peltokanaa illalliseksi. Kävelyllään
-pojat saapuivat korkealle kalliotöyräälle, josta oli laaja näköala
-melkein yli koko saaren. Lännessä näkyi suuri metsä, joka ulottui
-Vanhempainjärvelle asti. Etelässä oli hiekkasärkkä toisensa vieressä
-ja siellä täällä kuusimetsikkö, joka tummana kohosi hiekkasärkkien
-keltaiselta pohjalta. Pohjoisessa kohtasi silmä vain suunnattoman
-hiekkatasangon, joka ulottui mereen asti. Ja luoteessa niin, mitä
-olikaan tuo tuolla kaukana?
-
-"Katsohan Henri!" huudahti Moko viitaten merelle. "Käytä kaukoputkea,
-no, mitä näet?"
-
-Mutta Henri ei voinut päästä selville siitä, mitä se oli. Se näytti
-valkoiselta pilkulta. Oliko se ehkä vain pilvi? Ei taivas niin sees
-ja kirkas... Olisiko se vuori?...
-
-Samassa pilkku katosi. Aurinko oli painunut vähän alemmaksi. Kaikki
-olikin siis ollut vain kangastusta.
-
-Ja kuitenkaan Henri ei voinut vapautua ajatuksesta, että tässä ehkä
-sittenkin oli jonkinlainen toivonkipinä, että tuolla kaukana ehkä
-pelastus viittasi heille.
-
-Palattuaan takaisin Itävirran suulle, jonne vene oli kiinnitetty,
-pojat sytyttivät nuotion ja alkoivat paistaa peltokanoja.
-
-Illallisen jälkeen Henri kulki vähän edestakaisin pitkin rantaa,
-ja Paul seurasi häntä. Sillä aikaa Mokolla oli tilaisuus koota
-pinjankäpyjä, joita oli runsaasti joen vasemmalla rannalla.
-
-Pimeän tullessa pieni laivapoika oli koonnut sylillisen näitä
-maukkaita hedelmiä. Hän kääntyi nyt takaisin veneen luo, mutta ei
-nähnyt missään veljeksiä.
-
-Mihin he olivat joutuneet?
-
-Hän kuulikin jo heidän äänensä, he eivät siis olleet kaukana. Aivan
-oikein, tuolla hän jo näki heidät jonkin matkan päässä rannalla.
-
-"Kuulkaa, Henri ja Paul!" hän huusi heille. Hän aikoi ehdottaa, että
-he kaikki kolme nyt menisivät nukkumaan. Mutta he eivät kuulleet
-häntä.
-
-Hän aikoi rientää heidän luokseen ja lähti juoksemaan. Mutta samassa
-hän näki Paulin lankeavan polvilleen veljensä eteen, joka nuhteli
-häntä ankarasti.
-
-Moko saattoi selvästi kuulla jokaisen sanan. Paul oli vihdoin
-kertonut Henrille, mikä häntä vaivasi.
-
-"Vai niinkö se olikin!" huudahti Henri. "Sinä siis olet syypää tähän
-kaikkeen."
-
-"Älä ole vihainen minulle, Henri", rukoili pikku poika ja itki
-epätoivoisena. "Sinun _täytyy_ antaa minulle anteeksi! Kuuletko?"
-
-Mutta Henri oli leppymätön. "Kyllä nyt ymmärrän, miksi arastelet
-tovereitasi ja häpeät heitä. Mitä sinä teet, kun he kerran saavat
-tietää tämän kaiken?"
-
-Sen verran Moko kuuli, ja vielä enemmänkin. Ensin hän aikoi olla
-mistään tietämättä, mutta kun hän ja Henri vähän ajan perästä
-kohtasivat toisensa veneen luona, ei hän voinut teeskennellä, vaan
-sanoi Henrille suoraan kuulleensa kaiken, mitä Paul oli puhunut.
-
-"Mitä ihmettä! Kuulitko sinä...?"
-
-"Kuulin kyllä, mutta en kerro kenellekään!"
-
-"Onko se miehen sana?" kysyi Henri.
-
-"On", vastasi Moko, ja molemmat pojat löivät kättä. Mutta
-Paul-poloinen istui yksin ja hylättynä suurella kivellä ja vuodatti
-katkeria kyyneliä.
-
-Kellon käydessä kymmentä vesi alkoi nousta ja nousuveden avulla
-veneen oli varsin helppo viilettää takaisin virtaa ylös. Vasta
-keskiyöllä läheni pakoveden aika, ja silloin ei vene enää päässyt
-kulkemaan. Sen vuoksi he kiinnittivät sen, astuivat maihin ja
-laskeutuivat nukkumaan. Päivän valjetessa nousuvesi auttoi uudelleen
-heitä eteenpäin, ja jo kello yhdeksän tienoissa he saapuivat
-järvelle. Nyt Moko nosti purjeen, ja hilpeästi halkaisi vene aaltoja
-navakassa aamutuulessa. Iltapuolella kolme matkamiestä saapui taas
-kotiin.
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU
-
-Vaali
-
-
-Henri ei kertonut Paulin tekemästä tunnustuksesta kenellekään mitään,
-ei edes hyvälle ystävälleen Gordonille. Sitä vastoin hän kuvaili
-tarkoin, mitä hän, Paul ja Moko muuten olivat kokeneet ja nähneet
-saaren itärannalle tekemällään retkellä. Hän ei unohtanut kertoa
-valkoisesta pilkusta, jonka he olivat nähneet kaukana merellä; hänen
-mielestään oli paras koettaa ratkaista tämä arvoitus joskus.
-
-Nyt oli käynyt päivänselväksi, että Carrin saari oli aivan yksinäinen
-ja että kymmenet mailit erottivat sen lähimmästä manteresta tai
-saaresta, ja kaikki pojat suurimmasta pienimpään huomasivat, että nyt
-oli täysi tosi edessä. Taistelu olemassaolosta heidän oli kestettävä
-aivan yksin, omaan itseensä luottaen, kenenkään muun apua ei ollut
-odotettavissa.
-
-Henri oli aina ensimmäisenä toimimassa yhteiseksi hyväksi. Ja
-Gordonin terävä silmä huomasi pian, että Henri nyt sälytti
-pikkuveljensä hartioille paljon enemmän työtä kuin ennen. Kun vain
-oli suoritettava jotakin, joka kysyi rohkeutta ja tuotti vaaraa, piti
-Henri aina huolta siitä, että työ joutui Paulin tehtäväksi. Ja pikku
-poika ei koskaan ollut vastahakoinen, päinvastoin hän oli aina valmis
-ryhtymään, voisi melkein sanoa, että hän olisi mielellään mennyt
-tuleen heidän kaikkien puolesta, jos se olisi ollut välttämätöntä.
-
-Gordon ymmärsi yskän: Henri oli siis päässyt veljensä salaisuuden
-perille.
-
-Helmikuu oli oikea suolauskuukausi pikkuyhdyskunnassa. Kaikki
-järvestä pyydetyt lohet suolattiin. Mutta mistä saatiin suolaa?
-"Baxter & Paul Martinet'n suolatehtaasta", jonka molemmat pojat
-olivat perustaneet Laivalahden luo. Tehtaan toiminta ei ollut
-kovinkaan monimutkainen -- oli vain kaivettu syvennys hiekkaan, ja
-kun merivesi haihtui jäi suola jäljelle.
-
-Tärkeimmistä maaliskuun tapahtumista mainittakoon löytöretki, jonka
-neljä poikaa teki saaren eteläpäässä oleville soille.
-
-Robert oli mukana tällä matkalla ja oli seitsemännessä taivaassa
-nähdessään niin paljon metsänriistaa, missä tahansa he kulkivat.
-Ja kyllä Pan sai käyttää käpäliään! Sen täytyi tietysti loikkia
-niityille ja soille kaikkien metsähanhien, kurppien ja kurmitsojen
-jäljissä, jotka kaatuivat Robertin ja hänen toveriensa laukauksista.
-
-Parin seuraavan viikon ajalla pojat lähtivät miltei joka päivä
-metsään mukanaan kärryt, joiden eteen kaksi guanakoa oli valjastettu.
-Kun he palasivat kotiin, oli kuorma täynnä oksia ja risuja, jotka
-varattiin polttopuiksi talvea varten.
-
-Gordon piti kuitenkin huolen siitä, ettei kukaan kesken kaikkea
-kiirettäkään laiminlyönyt oppitunteja. Isot pojat olivat pikkupoikien
-jokapäiväisiä opettajia, ja siten edistyivät kaikki, sekä suuret että
-pienet. Robert toimi myös tässä uudessa "Carrin koulussa", mutta
-hän ei voinut olla hiukan mahtailematta etevyydellään, ja siksi
-hänen luokkansa ei oikein pitänyt hänestä. Mutta olisipa vain joku
-uskaltanut hänelle sanoa, ettei hän ollut yleisesti rakastettu. Hän
-kun kuvitteli olevansa heistä kaikista eniten suosiossa. Hän oli
-aivan varma siitä, että kun uudisasukkaat ensi kerran valitsevat
-itselleen johtajan, tulee vaalissa voittajaksi hän eikä kukaan muu.
-Kuitenkaan ei ollut oikeastaan ketään muita kuin William, Cross ja
-Webb, jotka olisivat antaneet äänensä Robertille.
-
-Jo ennakolta saattoi helposti päättää, ettei Gordonia valittaisi
-uudestaan. Useimmat pitivät kyllä hyvinkin paljon hänestä, mutta
-kuitenkin pikkupoikien mielestä hän oli liian ankara. Hän torui aina
-kun joku poloinen oli tahrannut tai repinyt nuttunsa. Vaikkapa vain
-nappikin olisi puuttunut, oli hänellä aina nuhdesaarna valmiina.
-Sitten hän oli kovin saita lupapäivien suhteen, eikä tullut
-kysymykseenkään että hän joskus olisi antanut Mokon valmistaa jotain
-oikein herkullista. Puhumattakaan siitä, että yksi ja toinen pojista
-tuon tuostakin pistettiin "koppiin" rangaistukseksi laiskuudesta
-tai tottelemattomuudesta! Todellakin, moni seikka esti Gordonin
-valitsemista uudelleen.
-
-Entä Henri! "Pyh, Henri, hänet minä kyllä voitan!" kehuskeli
-Robert aina, kun joku tuli maininneeksi, että reipas ja suosittu
-ranskalainen hyvinkin saattoi kohota Gordonin seuraajaksi. Mutta
-kaikessa hiljaisuudessa Robertia kuitenkin vaivasi se, että Henri oli
-voittanut niin monen suosion.
-
-Sen vuoksi hän ei voinutkaan koskaan pysyä aisoissa, vaan oli
-kerran toisensa jälkeen kilpailijansa niskassa. Eräänä päivänä,
-kun koko poikaparvi oli kiihkeässä jalkapallo-ottelussa kentällä
-luolan ulkopuolella, molemmat vastustajat olivat täydellä todella
-käydä toistensa kimppuun. Robert väitti nimittäin, että Henri
-oli harjoittanut petosta pelissä, ja sitä ei Henri tietenkään,
-kunniastaan arka kun oli, voinut sietää. Hän tarttui Robert-herraa
-kauluksesta ja tahtoi tapella hänen kanssaan, mutta ennen kuin he
-oikein ennättivät käydä toisiinsa käsiksi, astui Gordon väliin.
-
-"Mitä nyt?" hän kysyi.
-
-"Hän väittää, että minä olen pelannut väärin", selitti Henri. "Ja se
-ei ole totta."
-
-"Siinä nyt kaikki kuulette", huusi Robert raivoissaan. "Hän väittää,
-että minä valehtelen. Pitääkö minun kärsiä sellaista?"
-
-Gordon mietti hetken aikaa, katseli vuoroin toista, vuoroin toista
-poikaa, ja sanoi sitten: "Minä en usko, että Henri on alkanut riitaa,
-sen vuoksi."
-
-"Niin tietysti!" keskeytti Robert hänet pilkallisesti naurahtaen.
-"Tietysti! Henri on aina viaton kuin kapalolapsi! Aina pidät sinä
-hänen puoltaan, Gordon! _Minä_ sitä vastoin -- minä olen aina
-väärässä! Tässä maassa noudatetaan tosiaan kaunista oikeutta!"
-
-"Sinä erehdyt, Robert", vastasi Gordon. "Minä en pidä enempää yhden
-kuin toisenkaan puolta. Minä tuomitsen vain sen mukaan, kuka on
-oikeassa, kuka väärässä."
-
-"Hyvä! Anna siis Henrin ja minun tapella!" intti Robert. "Sillä
-tavoin ratkaisemme asian parhaiten."
-
-Mutta sentapaisesta oikeudenkäynnistä Gordon ei tahtonut kuulla
-puhuttavan. Hän käski molempien taistelunhaluisten poikien pysyä
-alallaan, ja niin vältettiin rajuilma suurin piirtein sillä kertaa.
-Mutta ukkosta oli yhä ilmassa, ja Robert sekä hänen kolme uskollista
-liittolaistaan punoivat entistä kiihkeämmin salajuonia Gordonia ja
-varsinkin Henri Martinet'ta vastaan.
-
-Sillä aikaa alkoi talvi jo vähitellen kolkuttaa oveen. Toukokuu toi
-ensimmäiset tuimat säät mukanaan, ja sekä ranskalaisluolassa että
-Panin arkihuoneessa ja tallissa täytyi pistää tulta uuniin, muuten
-olisi miltei jäätynyt.
-
-Ja ulkonakin saattoi huomata talven lähestyvän. Päivä päivältä
-harveni saaren lintumaailma; joukottain linnut lensivät pois etsimään
-lauhkeampaa kotia Amerikan mantereelta.
-
-Jospa olisikin siivet kuin linnuilla, jotta voisi lentää kauas
-avaraan maailmaan, ihmisten ilmoille! Mutta Henrin mieleen
-juolahti kuitenkin jotakin, jonka saattoi tehdä. Saattoihan
-käyttää muuttolintuja sanansaattajina. Pojat vangitsivat joukon
-tervapääskyjä, joiden pesät olivat olleet itse luolassa. Kunkin
-kaulaan sidottiin pieni nahkapussi, johon Henri pani paperilapun.
-Siihen hän oli kirjoittanut, että eräässä saaressa, joka sijaitsee
-suunnilleen siinä ja siinä paikassa, elää viisitoista poikaa
-Aucklandin kaupungista Uudesta Seelannista, ja että nämä pyytävät
-sitä, jonka käsiin kirje joutuu, tekemään parhaansa auttaakseen
-haaksirikkoisia.
-
-Sitten pääskyset päästettiin irralleen ja ne lensivät heti pohjoista
-kohti. Carrin saaren uudisasukkaat seurasivat surullisin katsein
-niiden lentoa.
-
-Toukokuun viimeisinä päivinä tuli vuoden ensi lumi. Edellisenä vuonna
-talvi ei alkanut niin ankarana. Mutta mitäpä siitä! Kun oli yllin
-kyllin polttopuita eikä lämpöisiä talvivaatteitakaan puuttunut, niin
-ei ollut hätää.
-
-Mutta oli jotakin, joka oli pakkasta pahempi, oli riitaa ja
-eripuraisuutta, jota Robert ja hänen liittolaisensa alituisesti
-herättivät. Mitä lähemmäksi joutui päivä, jolloin Gordonin piti
-luopua hallituksesta -- se oli tapahtuva syyskuun 10:ntenä, hänen
-vaalinsa vuosipäivänä -- sitä suurempi sekamelska vallitsi mielissä.
-Nythän sai nähdä, kenen onnistui saada enimmät äänet.
-
-Robertilla ei ollut lepoa ei rauhaa. Häntä harmitti nähdä, miten
-kylmäverisenä Henri koko ajan pysyi. Ja vaikka Henri kuinka olisi
-vakuuttanut hänelle ja kaikille muille, ettei hän vierasmaalaisena
-todellakaan aikonut pyrkiä heidän johtajakseen, pysyi Robert koko
-ajan yhtä epäluuloisena ja väitti, ettei Henri tarkoittanut sitä mitä
-sanoi.
-
-"Sinä tahtoisit kyllä niin sanomattoman mielelläsi kiekua kukkona
-tunkiolla", hän ivaili joka päivä Henriä. "Sinä et vain tahdo
-sitä näyttää. Ja sitten sinusta olisi niin kovin hauskaa, jos me
-lankeaisimme polvillemme eteesi ja rukoilisimme sinua että antaisit
-valita itsesi, eikö niin?"
-
-Vihdoin viimein koitti tuo suuri, ratkaiseva päivä. Iltapuolella
-jokainen pojista, paitsi Moko, sai vaalilipun, johon hänen tuli
-kirjoittaa sen nimi, jonka tahtoi valita. Kun äänet laskettiin,
-huomattiin että ne olivat jakautuneet seuraavasti:
-
-Henri oli saanut 8 ääntä Robert 3 ja Gordon 1 äänen.
-
-Musertavampi ei Robertin tappio olisi voinut olla. Itse hän ei
-tahtonut äänestää, ja sen vuoksi hän ei saanut useampia ääniä kuin
-kolmen tottelevaisen orjansa, Webbin, Crossin ja Williamin.
-
-Gordon sai vain yhden äänen, se oli Henrin. Itse Gordon ei äänestänyt.
-
-Kun Robert kuuli vaalin tuloksen, hän oli kuin ukkosen lyömä. Henri
-oli siis todellakin kaikkien lemmikki! Mutta sen hän kyllä saa
-kalliisti maksaa! Ja vimmoissaan Robert puristi kätensä nyrkkiin.
-
-Henri oli kahden vaiheilla. Suostunko vai enkö? hän kysyi itseltään.
-Häntä halutti oikeastaan kieltäytyä koko tästä rasittavasta toimesta.
-Mutta sitten hänen katseensa kohtasi Paulin, ja hänelle johtui
-mieleen, että tässä hänelle tarjoutui tilaisuus sovittaa, mitä hänen
-veljensä oli rikkonut. Samassa tuokiossa hänelle selvisi, että hänen
-tuli suostua.
-
-"Kiitoksia, ystävät!" hän sanoi puristaen jokaisen käsiä. "Minä
-rupean johtajaksenne."
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU
-
-Luistimilla
-
-
-Oli aivan oikeudenmukaista, että Henri Martinet oli näin joutunut
-nuoren uudisasukasyhdyskunnan johtajaksi. Hän ansaitsi todellakin
-enemmän kuin kukaan muu tovereistaan tämän kunnian. Henri oli
-aina esiintynyt poikana, jolla oli sydän paikallaan, ja siitä
-hirvittävästä päivästä alkaen, jolloin hän kaiken hämmennyksen
-keskellä piti yllä rohkeutta ajelehtivassa aluksessa ja oli ainoa,
-jonka pää oli selvä ja tahto luja -- siitä päivästä alkaen olivat
-toiset luottaneet eniten häneen ja pitäneet eniten hänestä.
-Ainoastaan Robert ja hänen liittolaisensa kantoivat kaunaa reipasta
-ranskalaispoikaa kohtaan.
-
-Gordon oli sekä iloissaan että huolissaan vaalin tuloksesta. Hän oli
-iloinen koska tiesi, etteivät uudisasukkaat voisi saada parempaa
-johtajaa kuin Henri. Mutta samalla hän oli levoton, sillä hän
-arvasi että Henrin menestys saattaa Robertin ja hänen ystävänsä
-vielä leppymättömämmiksi, ja siitä seuraa yhä enemmän riitaa ja
-eripuraisuutta.
-
-Talvi läheni nyt ripein askelin. Pian olisi ilma niin kylmä ja kolea,
-ettei enää voinut kulkea pitkää matkaa Laivalahdelle.
-
-Mutta Henri ei tuhlannut aikaa. Hän oli nähnyt, että hätälippu, joka
-liehui lahden töyräällä, oli repeytynyt riekaleiksi myrskyssä, ja
-määräsi Baxterin kiireesti palmikoimaan ontelon pallon sitkeistä
-kaisloista. Heti kun se oli valmistunut, se vietiin lahdelle ja
-nostettiin tankoon lipun asemesta; se kesti kyllä tuulia ja säitä,
-tuuli puhalsi näet kaislakudoksen läpi vahingoittamatta palloa.
-
-Tämä retki Laivalahdelle tapahtui 17:ntenä kesäkuuta. Siitä lähtien
-laski lämpömittari nopeasti, kovia pakkasia oli pian odotettavissa.
-
-Sen vuoksi vedettiin vene maihin ja peitettiin paksulla
-purjekankaalla, jottei se halkeilisi pakkasessa. Ja koska maa ennen
-pitkää kovettuisi niin, että sitä ei enää voinut kaivaa, tuli
-Baxterille ja Williamille kiire kaivaa koko joukko salahautoja; sen
-ohella he virittivät ansoja ja loukkuja. -- Mokon keittiöhän vaati
-yhä tuoreita ruokavaroja, ja ruutia täytyi säästää, joskin Robertilla
-ja hänen metsästystovereillaan oli palava halu pamauttaa luoteja
-riistaeläinten nahkaan.
-
-Kesäkuun alkupäivinä jäätyi joki, ja muutamia päiviä myöhemmin
-järvikin oli paksun jään peitossa. Pian oli lämpömittarin elohopea
-laskenut kokonaista 20 astetta jäätymispisteen alapuolelle.
-
-Sisällä luolassa elämä kulki päivästä päivään samaa menoaan kuin
-viime vuonnakin. Henri ei tehnyt mitään muutoksia päiväjärjestykseen,
-jonka Gordon aikoinaan oli laatinut, ja kaikki kävi rauhallisesti ja
-levollisesti. Henrin näytti olevan hyvin helppo, helpompi kuin hänen
-edeltäjänsä, saada jokainen tekemään velvollisuutensa, jopa Robert ja
-hänen liittolaisensakin tottelivat Henriä murisematta. Mutta silti
-he eivät olleet ystävällisiä häntä kohtaan. Päinvastoin. He tuskin
-puhuttelivat häntä tai ketään muuta, he pysyivät yhdessä erillään
-muista ja varmaankin suunnittelivat jotain, mutta mitä, sitä ei
-kukaan vielä tiennyt.
-
-Henri puolestaan koetti tehdä oikeutta kaikille, ja kun oli
-ryhdyttävä johonkin, joka kysyi erittäin suurta rohkeutta ja
-nerokkuutta, hän oli itse aina ensimmäisenä käymään käsiksi. Ei
-Pauliakaan säästetty: hän sai kokea kovaa nyt, kun hänen veljensä
-oli työnjohtajana, mutta työ ja vaivat eivät näyttäneet häntä paljon
-rasittavan. Päinvastoin saattoi sanoa, että Paul nyt vähitellen
-loi raskasmielisyyden yltään ja sai hiukkasen entistä luonnettaan
-takaisin. Hän, joka kokonaisen vuoden oli ollut vain varjo entisestä
-itsestään, saattoi nyt taas temmeltää samanikäisten toveriensa
-kanssa, ja hänen reipas naurunsa, jonka hän näytti jo melkein
-unohtaneen, kaikui taas, kun pojat päättyneen päivätyön jälkeen
-kokoontuivat ranskalaisluolaan viettämään pitkää pimeää talvi-iltaa
-leikkimällä, laulamalla ja vilkkaassa keskustelussa.
-
-Koulussa työskenneltiin ahkerasti ja säännöllisesti. Pikkupojat
-edistyivät huomattavasti, ja samalla isot pojat, jotka toimivat
-heidän opettajinaan, kokosivat enemmän tietoja. Joka ilta joku
-luki ääneen, tavallisesti jotain matkakertomusta tai kuvausta
-historiallisesta tapahtumasta. Sen jälkeen oli "soitannolliset
-iltahuvit", jolloin Garnett soitti kaikkien iloksi pari numeroa
-hanurillansa ja toiset lauloivat kuorossa.
-
-Gordon ja Henri olivat monessa asiassa täydellisesti samaa mieltä,
-mutta yhdessä suhteessa heillä oli aivan vastakkaiset ajatukset.
-Henri näet myöhään ja varhain vaivasi päätään ajattelemalla, millä
-keinolla he voisivat päästä pois saaresta, takaisin kotiinsa Uuteen
-Seelantiin. Sitä vastoin Gordon, joka ei ollut niin uskollisesti
-kiintynyt kotiinsa, oli jo kauan sitten alistunut siihen ajatukseen,
-että heidän kaikkien oli pakko asua saaressa kuolinpäiväänsä asti, ja
-sen vuoksi hän pudisti päätään kaikille Henrin ehdotuksille.
-
-"Jospa vain voisin päästä selville siitä, mikä oikeastaan oli tuo
-valkoinen pilkku, jonka näin kaukana", kuului aina loppusäe Henrin
-virressä. "Jos siellä on maata, pitäisi meidän voida päästä sinne,
-kun vain rakennamme itsellemme laivan."
-
-Mutta laivan rakentaminen oli helpommin sanottu kun tehty. Baxterkin,
-joka muuten aina oli niin taitava, kun veistämistä tai nikkaroimista
-kysyttiin, arveli että moinen työ kuitenkin oli liian raskasta heidän
-voimilleen.
-
-"Niinpä niin", täytyi Henrinkin huoaten myöntää. "Mehän olemme
-oikeastaan lapsia, ja meidän pitäisi olla miehiä."
-
-Kuinka pitkiä olivatkaan pimeät talviyöt! Ja sen lisäksi Panin hurja
-haukunta pelästytti heitä tähän aikaan tuon tuostakin. Silloin
-tiedettiin metsän petojen uskaltaneen lähelle luolaa. Varsinkin
-sakaaleja vilisi ympäristössä, mutta näitä pelkurimaisia eläimiä
-ei ollut vaikea pelottaa pois. Heti kun pojat heittivät palavia
-kekäleitä niitä kohti, ne pötkivät pakoon minkä käpälistä lähti.
-
-Jaguaarit sitä vastoin olivat vaarallisempia vieraita. Niin pian kuin
-tuli pimeä, ne vainuskelivat ranskalaisluolan ympärillä, ja näihin
-nopsajalkaisiin eläimiin oli miltei mahdotonta osua.
-
-Elokuun ensi viikkoina laskeutui elohopea aika vauhtia. Oli
-kolmenkymmenen asteen pakkanen. Kuitenkaan ei tuntunut kovin
-kylmältä, sillä oli aivan tyyni, niin tyyni että tuskin
-tuulenhengähdystäkään tuntui.
-
-Mutta hyvää kestää harvoin kauan. Heti kun päästiin kuun
-keskipaikkeille, alkoi niin ankarasti myrskytä, että puu toisensa
-jälkeen kaatui ryskyen. Pojat tosin eivät sitä sen enempää surreet,
-he kun täten pääsivät kaatamasta puita, joita tarvittiin haloiksi.
-Pahinta oli, ettei voinut pistää nenäänsä ulos niin kauan kuin myrsky
-raivosi.
-
-Vasta elokuun loppupäivinä sää tuli niin leudoksi, että pojat taas
-saattoivat ryhtyä ulkotöihin. Satimet ja ansat tarkastettiin nyt
-perinpohjin. Ne olivat täynnä metsänriistaa, ja Moko saattoi tähän
-aikaan joka päivä tarjota jos jonkinlaisia herkkuja. Yhtä vain
-puuttui -- kalaa. Järvi, joet ja purot olivat vielä paksun jään
-peitossa, niin että kalanpyytämisestä ei voinut tulla mitään.
-
-Vähitellen oli elämä sekä kanatarhassa että tallissa vilkastunut.
-Laama sai eräänä yönä viisi pientä vuonaa, joita Garnett ja Jack
-hoitivat niin huolellisesti kuin ikinä saattoivat. Trapit ja
-helmikanat munivat joukottain munia, joista pieniä trapin- ja
-kananpoikia tuon tuostakin ilmestyi maailmaan.
-
-Ennen kuin pakkanen lausui viimeiset jäähyväisensä, tahtoi Henri
-kuten ainakin hyvä "kuningas" ilahduttaa pikku "kansaansa"
-viettämällä suuren juhlan ulkona jäällä. Baxterin täytyi parhaan
-kykynsä mukaan tehdä viisitoista paria luistimia.
-
-"Hienoja niistä tietenkään ei tule, sitä teidän on turha toivoakaan",
-hän vakuutti tovereilleen. "Te luultavasti hyvinkin morkkaatte minua
-ja sanotte että olen hankkinut teille kurjia kämpyröitä, mutta teen
-joka tapauksessa minkä voin."
-
-Ja kun aika tuli, Baxterin luistimet eivät olleet niinkään huonot.
-
-Sunnuntaina elokuun 25:ntenä kello yksitoista aamupäivällä lähtivät
-Edvardia, Johnia, Costaria ja Mokoa lukuun ottamatta kaikki pojat
-järvenrantaan, Henri etunenässä. Henrillä oli mukanaan huutotorvi,
-sillä hän tahtoi olla varma siitä, että milloin tahansa saattoi
-kutsua kokoon laumansa, vaikka pojat hajaantuisivat laajalle
-jääkentälle.
-
-Robert ja Cross olivat heittäneet pyssyn hartioilleen, eihän tietänyt
-vaikka sattuisivat matkalla löytämään jonkin riistaeläimen jälkiä.
-Henri oli tänään vastoin tavallisuutta varsin runsaskätisesti jakanut
-panoksia.
-
-Ei Henri eikä Gordon liioin välittänyt luistelemisesta. Robert
-sitä vastoin oli kovin ihastunut luistinurheiluun, hän osasi tehdä
-kaikenlaisia rohkeita pyörähdyksiä, eikä Paul ollut häntä paljonkaan
-huonompi. Oli hauska nähdä molempien poikien kilpailevan siitä,
-kumpi heistä luisteli paremmin. Henri iloitsi nähdessään miten
-hänen veljensä innostuksissaan yhä enemmän vapautui raskaasta
-ja painostavasta mielentilastaan ja otti osaa toisten huviin.
-Hän pyörähteli taidokkaasti kerran toisensa jälkeen liukkailla
-luistimillaan ja vaati yhä kiivaammin Robertia kanssaan kilpaan.
-
-Mutta se ei ollut Robertin mielen mukaista. Eihän hänen arvolleen
-sopinut kilpailla Paulin kaltaisen pikkupojan kanssa, ja kun hän
-juuri samassa huomasi metsähanhiparven, joka leijaili korkealla
-pilvissä, hän kutsui ystävänsä Crossin luokseen ja sanoi hänelle:
-"Haluttaako sinua lähteä ampumaan, Cross? Tuolla ylhäällä on
-saalista. Katsopas, nyt ne lentävät kauemmas. Niiden jälkeen!"
-
-Ja ennen kuin kukaan arvasi kiitivät Robert ja Cross täyttä vauhtia
-jään yli järven keskelle päin.
-
-"Minnekähän he aikovat?" huudahti Henri. "Minähän pyysin hartaasti
-Robertilta, ettei hän karkaisi meiltä."
-
-"Älä hätäile!" arveli Gordon. "Jää on kai kyllin vahvaa joka
-paikassa, kyllä he selviävät."
-
-Mutta vähän myöhemmin alkoi tuuli puhaltaa aivan toiselta suunnalta,
-ja samalla nousi paksu sumu lännen puolelta. Näköpiiri supistui joka
-silmänräpäys, eikä Robertia ja Crossia näkynyt missään.
-
-"Kunpa he nyt vain löytäisivät takaisin kotiin!" päivitteli Henri
-yhtä mittaa, nosti kaukoputken silmälleen ja tähysteli järven yli.
-Mutta ei näkynyt ketään.
-
-"Jospa ottaisit huutotorven ja kutsuisit heitä sillä", ehdotti
-Gordon. "Ehkäpä he laukaisevat pyssynsä vastaukseksi, kun kuulevat
-sinun huutavan."
-
-Henri huusi keuhkojensa koko voimalla. "Robert! Cross! Missä olette?"
-niin että kaikui. Mutta kukaan ei vastannut.
-
-Ja nyt oli koko järvi peittynyt sumuverhoon.
-
-Henri kutsui koko joukkonsa ympärilleen ja alettiin keskustella
-siitä, mitä oli tehtävä molempien kadonneiden löytämiseksi.
-
-Baxter tahtoi ottaa huutotorven, luistella keskelle järveä ja kutsua
-heitä uudelleen sieltä, mutta Henri sanoi että hän itse tahtoi sen
-tehdä.
-
-"Voi ei, anna minun mennä", pyysi Paul ja tarttui veljensä
-käsivarteen ja katsoi häneen rukoilevasti.
-
-Henri mietti hetkisen. "Olkoon menneeksi!" hän sanoi sitten. "Tästä
-saat huutotorven."
-
-Paul katosi hetkessä sumuun. Toiset odottivat neljännestunnin,
-odottivat puoli tuntia. Kello oli jo paljon, mutta ei kuulunut Paulia
-eikä niitä, joita hän oli lähtenyt hakemaan.
-
-"Olisipa meillä nyt pyssy!" sanoi Jack. "Laukauksen he ainakin
-kuulevat, vaikka olisivat kuinkakin kaukana."
-
-"Pyssy" toisti Henri. "Se olisi kotoa asti noudettava. Mutta emmehän
-sillä tiellä kovinkaan kauan viivy. Tulkaa kaikki! Mennään!"
-
-Pysähtymättä hetkeäkään pojat kiiruhtivat kotiin ranskalaisluolaan,
-sieppasivat pari pyssyä, latasivat ne ja ampuivat pari laukausta,
-jotka kaikuivat yli seudun. Sitten he kuuntelivat. Mutta ääntäkään ei
-kuulunut.
-
-Henri oli kovin levoton. "Meidän täytyy antaa heille jokin merkki.
-Meidän täytyy saada heidät johdetuksi oikealle tielle. Yritetäänpä
-tykillä."
-
-Laivatykki vedettiin esille ja ladattiin. Sytyttimeen pantiin tuli,
-ja pian jyrähti laukaus niin järeästi, että sen täytyi kuulua yli
-saaren. Mutta ei vieläkään mitään elonmerkkejä kadonneista.
-
-Kerta toisensa jälkeen laukaistiin nyt tykki, mutta turhaan.
-Koetettiin kuunnella vastausta.
-
-Yhtäkkiä noin kello viiden ajoissa, pamahti kaksi laukausta
-koillisesta päin.
-
-Heti Baxter vastasi Robertin laukaukseen. Vaara oli siis tällä kertaa
-vältetty.
-
-Vähän myöhemmin saattoi sumusta nähdä jotain, joka liikkui ja tuli
-lähemmäksi. Siinä tuli Robert ja siinä Cross. Mutta minne oli
-Paul jäänyt? Eivätkö Robert ja Cross olleet nähneet häntä? Ei, ei
-vilahdustakaan.
-
-Nyt hyvät neuvot olivat kalliit. Henri oli aivan epätoivoissaan
-ajatellessaan, että hänen veljensä jäisi ehkä koko yöksi harhailemaan
-jäälle, hänhän paleltuisi kuoliaaksi. Mitä oli tehtävä?
-
-"Olisinpa mennyt Paulin sijasta!" hän sanoi yhä uudelleen. Mutta nyt
-oli liian myöhäistä -- tehtyä ei voinut enää muuttaa.
-
-Tuli pimeä. Paulia ei kuulunut.
-
-Oli onni onnettomuudessa, että sumu vihdoin viimein alkoi hiukan
-hälvetä. Pojat sytyttivät mahtavan nuotion Paulille oppaaksi -- ellei
-hän ollut pudonnut railoon.
-
-"Kuulkaapas!" huudahti Gordon äkkiä. Hän tähysti parhaillaan
-kaukoputkella. "Eikö tuolla...? On kuin onkin, siellä liikkuu jotain.
-Eikö totta, Henri?"
-
-Yks kaks oli kaukoputki Henrin silmällä. "Niin, sinä olet oikeassa,
-siellä on joku. Mutta... tokkohan? On, hän se on, se on veljeni.
-Jumalan kiitos!"
-
-Nyt kaikki pojat alkoivat huutaa niin kovasti kuin jaksoivat, jotta
-Paul tietäisi, että hänet oli huomattu.
-
-"Mennään häntä vastaan!" ehdotti joku. Ja pian oli koko joukko
-menossa.
-
-Paul tuli yhä lähemmäksi. Vielä hän näkyi kaukana vain pienenä
-mustana pilkkuna. Mutta koska hän oli nopsa luistelija, saattoi
-tuskin kestää enemmän kuin pari minuuttia ennen kuin hän saapuisi
-rantaan.
-
-Mutta mitä tämä merkitsi? Eikö hän ollut yksin? Baxterin terävä silmä
-keksi pari tummaa pilkkua Paulin takana. Nyt saattoi Gordonkin nähdä
-ne.
-
-Mitä ne olivat?
-
-"Ovatkohan ne ihmisiä?" kysyi Baxter.
-
-"Ei, pikemminkin näyttää siltä kuin ne olisivat joitakin eläimiä,
-jotka ovat aivan hänen kantapäillään", arveli Gordon.
-
-Heti Robert lähti matkaan pyssy kädessä niin nopeasti kuin suinkin
-pääsi. Muutamassa hetkessä hän oli kaukana edellä muista. Seuraavassa
-tuokiossa hän laukaisi, ja Paulin vainoojat, kaksi suurta karhua,
-kääntyivät pakoon.
-
-Toverit vastaanottivat Paulin iloisella eläköönhuudolla. Paul
-kertoi, kuinka hän oli yhtä mittaa toitottanut huutotorveen
-kutsuakseen Robertia ja Crossia mutta yhtäkkiä hän huomasikin itse
-joutuneensa eksyksiin. "En olisi koskaan löytänyt kotiin, elleivät
-kanuunanlaukaukset ja sittemmin nuotio olisi johtaneet minua
-jäljille", hän sanoi. Kotimatkalla, hän kertoi edelleen oli kaksi
-karhua ruvennut ajamaan häntä takaa. Hänen oli silloin täytynyt
-luistella niin nopeaan kuin jaksoi, ja hän olikin koko ajan ollut
-hyvän matkaa karhuista edellä. Mutta jos hän vain kerrankin olisi
-kompastunut, ne olisivat varmaan saavuttaneet hänet, ja silloin olisi
-hän ollut hukassa.
-
-Ensimmäisen kerran pojat näkivät nyt karhuja Carrin saaressa. Ne
-eivät suinkaan olleet sieltä kotoisin, vaan olivat luultavasti
-kulkeneet sinne jään yli tai ajautuneet maihin jäälohkareella. Siitä
-päättäen ei lähimpään saareen tai lähimpään mantereeseen olisi
-niinkään pitkä matka.
-
-Kotimatkalla Henri lausui muutamia vakavia sanoja Robertille.
-
-"Pyysinhän minä, ettet lähtisi liian kauas meistä muista", hän sanoi.
-"Ajattele, minkä onnettomuuden itsepintaisuutesi oli tuottaa. Mutta
-en kuitenkaan tahdo sinua nuhdella. Päinvastoin kiitän sinua siitä,
-että niin reippaasti ja nopeasti riensit veljeni avuksi. Kiitos
-siitä, Robert."
-
-Näin sanoen Henri ojensi vanhalle vastustajalleen kätensä. Mutta
-Robert katsoi toisaalle, mutisi jotain että "hän vain oli tehnyt
-velvollisuutensa", eikä ollut näkevinään Henrin tarjoamaa kättä.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU
-
-Yhdyskunta hajaantuu
-
-
-Syyskuu tuli ja meni. Ilmassa tuntui kevättä.
-
-Eräänä lokakuun iltana istui neljä ranskalaisluolan poikaa nuotion
-ääressä järven etelärannalla. Valkea roihusi iloisesti suuren hongan
-juurella, ja pojat olivat parhaillaan paistamassa muutamia sorsia.
-Kun he olivat syöneet, kietoutui kolme heistä vaippoihinsa ja
-laskeutui levolle. Neljäs jäi vartioimaan.
-
-Nämä neljä poikaa olivat Robert, Cross, Webb ja William. He olivat
-heittäneet hyvästi tovereilleen ja ranskalaisluolalle ja aikoivat
-tästedes tulla toimeen omin päin.
-
-Tämä oli tapahtunut seuraavasti.
-
-Henrin ja Robertin välit olivat talven kuluessa käyneet yhä
-kireämmiksi. Gordon koetti tarmokkaasti saada aikaan sovintoa, mutta
-turhaan. Robert _tahtoi_ riitaa Henrin kanssa. Ei sekään auttanut,
-että Henri tarjoutui luopumaan hallituksesta ja jättämään sen
-Robertin käsiin. Suurin osa pojista vastusti näet kynsin hampain
-sellaista ratkaisua.
-
-Viimein Robert ja hänen liittolaisensa kävivät niin
-hurjapäisiksi, että he eräänä päivänä, heti kun jää oli kokonaan
-sulanut sekä virrasta että järvestä, ilmoittivat Henrille ja
-Gordonille hämmästyttävän uutisen. He eivät enää tahtoneet asua
-ranskalaisluolassa, he tahtoivat elää omin päin tottelematta ketään
-muuta.
-
-"Mutta kuinka ihmeessä saatatte ajatella jotain sellaista?" kysyi
-Gordon. "Mistä syystä olen teille vastenmielinen. Vai Henriäkö ette
-voi sietää?"
-
-"Niin, juuri Henriä!" vastasi Robert, ja hänen liittolaisensa
-nyökkäsivät kiivaasti päätään. "Niin, Henriä."
-
-"Mitä olen teille tehnyt?" Henri Martinet huudahti ja katsoi Robertia
-suoraan silmiin.
-
-"Mitäkö olet meille tehnyt? Olet tehnyt sen, että _meidän täytyy
-totella sinua_. Meidänkö, englantilaisten, täytyy olla sinunlaisesi
-muukalaisen vallan alaisia! Ensin pantiin amerikkalainen meitä
-hallitsemaan. Se vielä jotenkin kävi päinsä. Nyt hallitsee meitä
-ranskalainen. Ensi kerralla valitaan ehkä Moko tai Pan." Robert
-aivan kiristeli hampaitaan sinkauttaessaan nämä sanat suustaan, niin
-raivoissaan hän oli.
-
-Henri pysyi aivan levollisena. "Olkoon menneeksi", hän sanoi vain.
-"Ei kukaan tietysti voi kieltää teitä lähtemästä täältä."
-
-"Eipä suinkaan", keskeytti Cross, "ja huomenna lähdemme".
-
-"Niin, huomenna", lisäsi Robertkin.
-
-"Kunpa ette vain tulisi tätä katumaan!" sanoi Gordon tyynesti. Hän
-huomasi, että oli turhaa koettaa saada Robertia ja hänen ystäviänsä
-järkiinsä.
-
-Robert oli pannut muistiinsa tiedot, jotka Henri kerran oli tuonut
-oloista Carrin saaren itäosissa, ja niihin luottaen hän nyt
-uskalsi rikkoa välit Henrin ja toisten kanssa. Tiesihän hän, että
-kauempana idässä oli suuria metsiä ja jokia, siis metsästykselle ja
-kalastukselle soveliasta alaa -- vieläpä siellä oli luoliakin, joihin
-voi laittaa asunnon itselleen.
-
-Kaikesta päättäen saattoi siis sillä puolen saarta tulla toimeen
-yhtä hyvin kuin siinä, mihin pikku yhdyskunta oli asettunut,
-ranskalaisluolassa ja Panin arkihuoneessa. Ja kun Robert keskusteli
-Crossin, Webbin ja Williamin kanssa esittäen heille tuumiaan, he
-myönsivät heti hänen olevan oikeassa.
-
-Niinpä siis nuo neljä "kapinoitsijaa" istuivat nyt paistamassa sorsia
-kaukana ranskalaisluolasta. He olivat matkalla siihen osaan maata,
-joka oli heidän halunsa päämäärä.
-
-He olivat lähteneet kotoa aikaisin aamulla. Henri, Gordon ja toiset
-pojat olivat olleet oikein suruissaan jättäessään heille hyvästi. Ja
-Crossin, Webbin ja Williamin, yksinpä Robertinkin oli hyvin vaikea
-pysyä "arvokkaan" näköisenä, mutta he purivat hammasta eivätkä olleet
-tietävinään: he olivat kaikki neljä liian itsepintaisia näyttääkseen,
-kuinka raskaalta heistäkin lähtö tuntui nyt kun tosi tuli eteen.
-
-He eivät ottaneet mukaansa paljon tavaroita. Toistaiseksi he
-tahtoivat vain tutkia seutuja ja etsiä paikkaa minne voisivat
-rakentaa tulevan pesänsä. Sen vuoksi heillä ei ollut muuta
-kannettavaa kuin kaksi pyssyä ja kaksi kirvestä, neljä revolveria,
-muutamia onkia ja verkkoja, matkaviitat ja taskukompassi sekä
-muutamia säilykerasioita. Sen lisäksi kumivene, jonka Henri
-ystävällisyydessään oli lainannut heille. Kun he viikon ajan
-kuljettuaan olivat löytäneet paikan, johon saattoivat laittaa kodin,
-he aikoivat kääntyä takaisin ranskalaisluolaan noutamaan sen, mikä
-heille kuului laivasta pelastetuista kapineista.
-
-Viisi kuusi mailia seikkailijamme kulkivat ensimmäisenä päivänä.
-
-Seuraavana aamuna he heräsivät kovin viluisina. Nuotio oli kyllä
-palanut koko yön, mutta sen lämpö ei riittänyt haihduttamaan kevätyön
-kovaa kylmyyttä.
-
-Pojat lähtivät heti kulkemaan pitkin järven rantaa ja taivalsivat
-noin kello ll:een kertaakaan levähtämättä. Sitten he seisahtuivat
-pienen lahden rannalle ja paistoivat vähän metsänriistaa, jonka
-William oli aamulla ampunut. Ruoka ei tosin ollut yhtä maukasta kuin
-Mokon keittiössä valmistettu -- Cross oli nyt kokkina -- mutta se
-painui kuitenkin alas.
-
-Syötyään he kulkivat eteenpäin. He saapuivat suureen tammi- ja
-havumetsään ja huomasivat, että kaikkialla missä he kulkivat oli
-runsas ja vaihteleva eläinkunta; näillä seuduin oli metsästäjällä
-nähtävästi yhtä paljon työtä kuin kauempana lännessä.
-
-Kuuden ajoissa iltapuolella he saapuivat Itävirralle, ja täällä
-Robert huomasi puiden välissä sammuneen nuotion jäännöksiä. Tässä
-siis Henri, Moko ja Paul olivat majailleet silloin kun he olivat
-liikkuneet näillä mailla. Robert ja hänen toverinsa päättivät levätä
-ja söivät illallisensa samojen puiden varjossa kuin aikoinaan ne
-toverit, jotka he nyt olivat jättäneet.
-
-Robert vaipui mietteisiin siinä maatessaan. Katuiko hän jo
-poislähtöään? Sitä ei ole helppo sanoa. Hän ei sitä ainakaan
-näyttänyt. Mutta hänen pienet ystävänsä Cross, William ja Webb
-toivoivat salaa että he olisivat nyt kotona turvallisessa luolassa
-eivätkä vaeltaisi tuntemattomia erämaita. Mutta "kun on sanonut
-A:n, on sanottava myös B", kuuluu sananlasku, ja näin oli pikku
-muuttolaistenkin käynyt. He olivat kerta kaikkiaan liittyneet
-Robertiin, sen vuoksi heidän täytyi seurata häntä, kävi miten kävi.
-
-Seuraavana päivänä he kulkivat kumiveneellä Itävirran yli, ja sitten
-jatkui matka eteenpäin rannikkoa kohti.
-
-Siitä tuli pojille kova päivä. Tuntikausia heidän täytyi suurella
-vaivalla raivata itselleen tietä tiheän viidakon halki tai rämpiä
-laajojen rämeiden poikki.
-
-Kello kahdentoista ajoissa he levähtivät. He olivat nyt saapuneet
-sille paikalle, josta Henri veljineen oli koonnut pinjankäpyjä.
-Robert ja hänen seuralaisensa maistelivat myös näitä hyvänmakuisia
-hedelmiä, mutta eivät uskaltaneet poimia niitä paljon, koska eivät
-kuitenkaan voineet liikoja kantaa, siitäkään syystä, että heidän
-täytyi yhtä mittaa tarttua kirveeseen raivatakseen tiheätä verkkoa,
-jonka oksat olivat punoneet heidän tielleen.
-
-Oli jo pimeä, kun he saapuivat rannikolle. He eivät tosin nähneet
-merta, mutta kuulivat sen yksitoikkoisen, juhlallisen kohinan.
-
-Pian leimusi kuivista risuista laadittu nuotio korkealle ilmaan.
-Robert oli ampunut pari metsäkanaa, jotka paistettiin ja syötiin, ja
-pian kolme pienempää poikaa kuorsasi pinjan juurella.
-
-Robertkin oli väsynyt, sanomattoman väsynyt. Hän piti kuitenkin
-silmänsä auki melkein koko yön. Mutta viimein väsymys voitti
-hänetkin. Ja kun aurinko seuraavana päivänä nousi, se lämmitti
-säteillään neljää uupunutta poikaa, jotka nukkuivat niin sikeästi
-ja rauhallisesti kuin makaisivat kotonaan vanhempainsa talossa
-Aucklandissa eikä autiossa saaressa keskellä valtamerta.
-
-
-
-
-YHDESKOLMATTA LUKU
-
-Myrsky-yö
-
-
-Herättyään Robert juoksi ensi työkseen rannalle ja tuijotti yli
-aaltojen. Yksi ainoa silmäys riitti todistamaan, ettei täältäkään
-voinut nähdä maata.
-
-Mutta, ajatteli hän itsekseen, eihän saari kuitenkaan voi olla niin
-mahdottoman kaukana Amerikan mantereesta. Sen vuoksi täytyy laivojen,
-jotka ovat Magalhãesin salmen kautta matkalla Chileen ja Peruun,
-kulkea itärannikon ohi. Lienee siis viisainta, että asetumme jonnekin
-tänne läheisyyteen. Ja Robert olikin varsin oikeassa.
-
-Saatuaan toverinsa valveille hän selvitti heillekin mielipiteensä.
-Sitten he kaikki neljä tutkivat tarkoin ympäristön. Siihen, missä
-virta laski mereen, oli muodostunut pieni satama, sama, jonka
-Henrikin aikoinaan oli huomannut.
-
-"Jospa olisimme ajautuneet tänne", sanoi Cross.
-
-"Niin, sanopas muuta", vastasi Robert. "Silloin ei laivamme
-luultavasti olisi hajonnut, ja me olisimme voineet purjehtia kotiin
-jo kauan sitten."
-
-Satamaa ympäröivien kallioiden takana levisi suunnattoman suuri metsä
-niin kauas pohjoiseen kuin silmä kantoi. Ja kallioiden välissä Robert
-ja hänen ystävänsä keksivät luolan toisensa jälkeen -- senlaatuisia
-asumuksia oli siellä yllin kyllin. Perinpohjaisesti tarkastettuaan
-ympäristön pojat päättivät muuttaa erääseen kallioluolaan kappaleen
-matkaa virrasta. Se oli ainakin yhtä suuri kuin ranskalaisluola, ja
-sen lisäksi sillä oli se etu, että aivan sen vieressä oli useampia
-pienempiä luolia. Robert ja hänen toverinsa katsoivat saavansa
-luolasta mainion asunnon.
-
-Koko sen päivän he kuljeskelivat pitkin rantaäyrästä jännittynein
-mielin tähystäen, näkyisikö mitään laivaa merellä. Mutta turhaan he
-tähystivät, meri lepäsi aina yhtä autiona. Ja niin hartaasti kuin
-he tuijottivatkin merelle, eivät he nähneet muuta kuin ilmaa ja
-vettä, eivät huomanneet edes "valkoista pilkkuakaan", josta Henri oli
-puhunut.
-
-Kun he illalla istuivat virran luona aterioimassa, tuli puheeksi,
-milloin he palaisivat ranskalaisluolaan noutamaan kapineitaan. Cross
-ehdotti, että he jo seuraavana päivänä lähtisivät sinne, mutta siihen
-ei Robert suostunut. Hän tahtoi, että he ensin tekisivät retken
-saaren pohjoisimpaan kohtaan; kuka tiesi vaikka he sieltä näkisivät
-maata jossain läheisyydessä.
-
-"Niin, mutta silloinhan kestää kauan ennen kuin pääsemme takaisin
-ranskalaisluolaan", muistutti William. Sekä hänen että Webbin ja
-Crossin naama venyi varsin pitkäksi sitä ajatellessa.
-
-"Voi", arveli Robert. "Matkamme pohjoiseen voimme suorittaa parissa
-päivässä tai enintään kolmessa. Ja minun mielestäni meidän pitäisi
-ottaa selkoa siitä, miltä siellä näyttää, ennen kuin täydellä todella
-asetumme tänne."
-
-Sillä oli asia ratkaistu, ja seuraavana aamuna pojat lähtivät päivän
-koittaessa taivaltamaan pohjoista kohti.
-
-He kulkivat pitkin rannikkoa ja saapuivat päivällisaikaan pienelle
-joelle, jolle Robert antoi nimen _Pohjoispuro_. He lähtivät
-seuraamaan tätä jokea ja joutuivat siten jotenkin kauas länteen.
-Kolmen ajoissa ehdotti Robert, että he kääntyisivät oikealle, mutta
-samassa Cross tarttui häntä käsivarteen, osoitti eteensä ja virkkoi:
-"Katsos tuonne. Mikähän se on?"
-
-Jotain liikkui puron reunalla rehottavassa kaislikossa. Mahtoi olla
-iso eläin, sillä se liikkui kovin raskaasti.
-
-Ääneti ja varovasti pojat hiipivät lähemmäksi ja näkivät silloin
-hyvin sarvikuonon näköisen eläimen. Robert ja Cross sieppasivat
-nopeasti pyssynsä ja laukaisivat. Mutta vaikka kumpikin varmasti
-tiesi luotinsa osuneen, he näkivät kuitenkin eläimen syöksyvän
-vedestä ja juoksevan metsän tiheikköön. Eläimen nahka oli varmaankin
-liian paksu, luodit eivät kyenneet sitä lävistämään.
-
-"Se oli tapiiri", sanoi Robert. "Antaa mennä vain. Emme kuitenkaan
-voi sitä mihinkään käyttää."
-
-Seuraavana päivänä sää muuttui. Jo aamusta alkaen taivaalla ajeli
-raskaita, harmaita pilviä, ja tuuli oli kääntynyt länteen. Se ennusti
-rajuilmaa. Sen vuoksi pojat panivatkin parastaan ennättääkseen
-päämääräänsä vielä samana päivänä.
-
-Kellon käydessä viittä leimahti ensimmäinen salama, jota seurasi
-kumea ukkosen jyrähdys. Ja siitä hetkestä alkaen tuli salama toisensa
-jälkeen, jyrähdys jyrähdyksen jälkeen.
-
-Mutta Robert ja hänen seuralaisensa eivät pelästyneet, kulkivat
-vain yhä edelleen siinä uskossa, että kohta saapuisivat rannikolle.
-Ja aivan oikein! Muutamia tunteja myöhemmin, noin kello kahdeksan
-ajoissa, tuli hyökyaaltojen kohina selvästi heidän kuuluvilleen.
-Mutta nyt oli taivas kauttaaltaan niin mustien myrskypilvien
-peitossa, että he tuskin saattoivat toivoa näkevänsä enää mitään sinä
-iltana.
-
-"Juostaan aika vauhtia!" huusi Webb ja lähti livistämään. "Voimme
-ehkä vielä nähdä hiukan, niin kauan kuin on jonkin verran valoisaa."
-
-Ja niin he lähtivät juoksemaan. Jokaisen mieltä innosti ajatus, että
-he nyt ehkä riensivät kohti toiveittensa päämäärää, että tuolla
-heidän edessänsä oli elämä ja maailma. Mitähän jos vain kapea salmi
-erottaisi heidät manteresta!
-
-Yhtäkkiä William seisahtui paikalleen kuin naulittuna. Kun muut
-ennättivät hänen luokseen, hän osoitti johonkin, joka häämötti hänen
-edessään rantatöyräällä.
-
-Lähemmin tarkastaessaan pojat huomasivat sen veneeksi. Se lojui
-toisella kyljellään, ja niemellä aivan sen vieressä makasi -- _kaksi
-ihmistä_.
-
-Pojat kiiruhtivat heti molempia ruumiita kohti -- sillä ruumiita ne
-tietysti olivat? Vai olivatko ne todella vainajia, nuo kaksi olentoa,
-jotka makasivat rantahiekalla.
-
-Robert seisahtui ja pysäytti ystävänsäkin. Tämä äkkiarvaamaton
-näky kammotti häntä, kammotti heitä kaikkia. Ja seuraavassa
-silmänräpäyksessä he kääntyivät. Tuskinpa he itsekään tiesivät, mitä
-tekivät tai miksi niin tekivät, he vain juoksemistaan juoksivat niin
-lujasti kuin jaksoivat, takaisin metsään, mistä olivat tulleetkin.
-
-Yö saapui, tuli pilkkosen pimeä. Vain silloin tällöin välähti räikeä
-valo, kun salama tulijuovana leimahti synkällä taivaalla. Vähitellen
-lakkasi kuitenkin ukkonen, mutta myrsky raivosi yhä väsymättömällä
-voimalla, ja rantoja vasten särkyvien aaltojen pauhina kuului kuin
-ukkosen jyrinä. Rantaäyräällä oli mahdoton kulkea, sillä tuuli
-pyöritti hiekkaa niin että silmiä sokaisi; metsässä ei liion ollut
-parempi, sillä ulvovassa myrskyssä siellä kaatui mahtava puu toisensa
-jälkeen.
-
-Oli oikein Jumalan ilma.
-
-Pojat eivät ummistaneet silmiänsä sinä yönä eivätkä saaneet
-hetkenkään lepoa, siitä rajuilma piti huolen. Ja mihin rajuilma ei
-kyennyt, sen tekivät levottomat ajatukset heidän aivoissaan. Keitä
-mahtoivat haaksirikkoiset olla? Villi-ihmisiäkö, joiden mieleen
-saattoi juolahtaa ottaa heidät hengiltä ensi näkemällä? Olivatko nuo
-kaksi miestä kuolleita vai elivätkö he? Näin pojat kyselivät alinomaa
-itseltään ja toisiltaan, vaikka tiesivät, että vasta seuraava päivä
-saattoi antaa heille vastauksen.
-
-Kauhistuneina ja peloissaan he luulivat joka silmänräpäys kuulevansa
-ääniä, jotka huusivat apua jossakin hyvin kaukana. Mutta kun he
-sitten oikein jännittivät kuuloansa, he eivät kuulleetkaan muita
-ääniä kuin meren ja myrskyn lakkaamattoman ulvonnan.
-
-"Meidän pitäisi oikeastaan hävetä", sanoi Robert monta kertaa
-tovereilleen. "Täällä me makaamme emmekä liiku paikaltamme, vaikka
-tuolla rannikolla ehkä on haaksirikkoisia avun tarpeessa. Meidän
-pitäisi kiirehtiä rantaan."
-
-Niin -- pitäisi. Pojat olivat aivan samaa mieltä, että piti auttaa
-siinä, missä apu oli tarpeen. Mutta he eivät voineet. Heidän
-tahtoaan lujempi voima pidätti heitä ja esti heitä täyttämästä
-velvollisuuttaan. He eivät itsekään ymmärtäneet. Toista vuotta he
-nyt olivat eläneet autiossa saaressaan, olivat raataneet ja kokeneet
-kovia, olivat oppineet elämään ja toimimaan omin voimin, ja nyt, kun
-toden teolla kysyttiin miehuutta, he kaikki menettivät malttinsa. He
-olivat siis vain lapsia -- sittenkin, vaikka olivat kokeneet paljon
-suurempia vastoinkäymisiä kuin moni aikuinen mies.
-
-Päivän valjetessa he kuitenkin rohkaisivat mielensä. He huomasivat,
-että oli oikeastaan aivan turha pelätä mitään. Jos haaksirikkoiset
-olivat kuolleet, eivät he tietysti voineet vahingoittaa heitä, ja jos
-he taas olivat hengissä, miksi he oikeastaan tekisivät pojille pahaa?
-Siispä: Alas rantaäyräälle!
-
-Oli vaikea kulkea eteenpäin vastatuulessa ja tupruavassa hiekassa,
-mutta he pitivät kiinni toisistaan, ja siten heidän kuitenkin
-onnistui viimein päästä paikalle, missä edellisenä iltana olivat
-nähneet veneen.
-
-Ja siinä se vieläkin oli, samassa asennossa kuin eilenkin. Mutta
-missä olivat molemmat ihmiset? Poissa?
-
-"He olivat siis sittenkin eläviä ihmisiä!" huudahti William.
-
-"Niinkö arvelet", tuumi Robert. "Se ei ole niinkään varma."
-
-"Eikö varma? Mitä tarkoitat? Kun he kerran ovat menneet tiehensä?"
-
-Robert osoitti merta. "Eiköhän vain pakovesi ole tempaissut heidät
-mukanaan?" hän sanoi. "Katsotaanpa." Hän kohotti kaukoputken
-silmälleen, mutta vaahtopäisillä laineilla ei näkynyt mitään.
-
-Pojat kiiruhtivat nyt veneelle. Se oli tyhjä, puolikannellinen, noin
-kolmenkymmenen jalan pituinen. Ylähangan puolella oli parras kokonaan
-musertunut kallioista rantaa vasten, masto oli taittunut juuresta,
-ja purjeista oli vain jokin riekale jäljellä. Peräpeilissä oli kaksi
-sanaa: _Severn -- San Francisco_.
-
-Laiva oli siis kotoisin Amerikasta.
-
-Amerikasta! Olisiko manteren rannikko sittenkin lähellä.
-
-
-
-
-KAHDESKOLMATTA LUKU
-
-Odottamaton vieras
-
-
-Palatkaamme takaisin ystäviemme luo, ranskalaisluolaan.
-
-Henri oli kovin pahoillaan siitä, että Robert ja hänen ystävänsä
-olivat rikkoneet välinsä uudisasutuksen kanssa. Hän ei voinut olla
-käymättä tilille oman itsensä kanssa -- hänestä tuntui kuin hän
-kuitenkin tavallaan olisi ollut syypää hajaannukseen. Gordon koetti
-kyllä alinomaa lohduttaa häntä ennustaen, että kerran vielä koittaa
-päivä, jolloin nuo neljä eripuraista poikaa palaavat takaisin jo
-siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät voi tulla toimeen omin
-päin. Mutta niin mielellään kuin Henri uskoikin, että pojat pian
-palaavat, hän ei kuitenkaan voinut olla siitä varma; tunsihan hän
-Robertin taipumattomuuden. Hän epäili suuresti, myöntääkö Robert
-olleensa väärässä. Ja vielä levottomampi hän oli tulevaisuuden
-suhteen ajatellessaan, että pieni uudisasukasyhdyskunta kaikesta
-päättäen tulee viettämään vielä yhden talven Carrin saaressa, kenties
-montakin talvea.
-
-Sen vuoksi hän päätti tehdä kaiken, mitä ikinä saattoi,
-kiinnittääkseen ympäristön ja varsinkin mahdollisesti ohi
-purjehtivien laivojen huomion saareen. Kaisloista palmikoitu pallo,
-joka oli kohotettu hätämerkiksi, sijaitsi vain noin sadan kyynärän
-korkeudella, siis liian matalalla voidakseen näkyä kovinkaan kauas.
-Mietittyään päänsä puhki keksiäkseen jotain oikein silmäänpistävää
-Henri kutsui eräänä päivänä Baxterin luokseen ja kysyi häneltä, eikö
-hänen mielestään suuri leija voisi olla hyödyksi tässä suhteessa.
-
-"Katsopas, Baxter", hän selitti. "Purjekangasta, nuoraa ja muuta
-senlaatuista meillä on yllin kyllin, ja jos nyt laitamme oikein
-suuren jättiläisleijan, niin tottahan saamme sen kohoamaan melkein
-tuhannen jalan korkeuteen. Vai mitä arvelet?"
-
-"Niin, tuulta tässä maassa ainakin on kylliksi", sanoi Baxter.
-"Voimmehan koettaa."
-
-"Aivan niin. Päivällä tällainen leija näkyy kauas, ja yöllähän voimme
-sitoa siihen lyhdyn, joten merenkulkijain on mahdoton olla sitä
-huomaamatta."
-
-Henri pani parastaan saadakseen keksintönsä toteutetuksi, eikä hänen
-tarvinnut käyttää montakaan sanaa saadakseen toisetkin innostumaan
-yritykseen. Gordonista tuuma oli mainio, ja hän toivoi hyvää tulosta
-tällaisen leijan ilmaan kohoamisesta. Mitä pikkupoikiin tulee, heistä
-oli tietysti hirveän hauskaa saada mokoma leikkikalu käytettäväkseen.
-
-"Sillä pitää olla pitkä, pitkä, pyrstö!" sanoi Edvard. Costar pyysi
-hartaasti, että leijan korvat tehtäisiin kyllin suuret, ja John
-ehdotti, että se maalattaisiin hyvin koreaksi, niin että se olisi
-mahdollisimman hassunkurisen näköinen.
-
-Henri antoi lasten lörpötellä ja ilveillä, hänestä ei ollut lainkaan
-ikävää, että he olivat niin innoissaan tuuman toteuttamisesta, vaikka
-eivät täysin ymmärtäneetkään, ettei kaikki ollut vain leikkiä.
-
-Jo samana päivänä, jolloin Robert ja hänen kolme ystäväänsä sanoivat
-jäähyväiset ja lähtivät seikkailemaan, käytiin työhön käsiksi.
-
-"Kylläpä Robertin silmät menevät pyöreiksi, kun hän näkee leijan",
-sanoi Jack.
-
-"Niin, jos se vain näkyy yli koko saaren. Mitä luulet Henri?" kysyi
-Garnett.
-
-"Näkyypä niinkin. Ja vielä paljon kauemmaksikin."
-
-"Ihanko kotiin, Aucklandiin asti?" kysyi lapsellisesti John.
-
-"Ei, John kulta" sanoi Henri ja pudisti päätään surumielisesti
-hymyillen. "Ei Aucklandiin, sinne on liian pitkälti. Mutta tehkääpä
-nyt oikein reippaasti työtä, sekä sinä John että te toisetkin. Saa
-nähdä eikö Robertin, Crossin, Webbin ja Williamin tee mieli palata
-kotiin, kun huomaavat mitä olemme tehneet."
-
-Jo muutamien päivien kuluttua leija valmistui. Ja aika suuri se
-olikin, ja niin luja että se hyvin olisi voinut kantaa jonkun
-pojistakin ilmamatkallaan. Mutta siihen tarkoitukseen sitä ei
-ollut rakennettu; sen täytyi olla luja voidakseen kestää tuulen
-riuhtomista. Tietenkään ei moista jättiläisleijaa voinut hallita
-käsin kuten niitä leijoja, joilla pojat olivat leikkineet kotona
-Uudessa Seelannissa. Sen hoitamiseen täytyi käyttää pientä kelaa,
-joka aikoinaan oli pelastettu aluksesta. Leijan köysi kierrettiin
-kelaan, ja niin se oli valmis kohoamaan ilmaan.
-
-Seuraavana päivänä piti ilmamatkan tapahtua, mutta sinä päivänä
-puhkesi raivoava myrsky, sama rajuilma, joka yllätti Robertin
-ja hänen toverinsa tuona kauheana yönä. Vielä toinenkin päivä
-kului, ennen kuin leijan saattoi päästää ilmaan. Mutta lokakuun
-17:ntenä kaikki pojat kokoontuivat heti välipalan syötyään luolan
-ulkopuolelle, missä leija makasi maassa valmiina.
-
-Pienemmät olivat innoissaan hauskasta leikistä, johon he saivat ottaa
-osaa. Kun Henri tuli ulos ja alkoi panna leijaa purjehduskuntoon, he
-kohottivat hänelle kaikuvan eläköön.
-
-"Ja nyt päästämme sen valloilleen", sanoi Henri. "Baxter ja Edvard,
-tarttukaapa kiinni kummitukseen! Moko ja Costar voivat auttaa teitä,
-niin, te muut saatte kyllä myös olla mukana, Paul ja minä hoidamme
-kelaa. Ja sinua Gordon pyydän antamaan merkin, milloin on päästettävä
-irti! Sinähän voit laskea: yksi, kaksi -- kolme, ja kolmen jälkeen
-päästämme sen ilmaan. Mutta mikä Pania vaivaa? Mitä ihmettä koira
-tahtoo!"
-
-"Niin, ja kuulkaa kuinka se ulvoo!" huudahti Jack katsellen Pania,
-joka täyttä vauhtia loikkasi kivien ja kantojen yli metsään.
-
-"Se on kai vainunnut jonkun eläimen jälkiä", sanoi Gordon. "Mutta on
-ehkä kuitenkin parasta mennä katsomaan, mitä on tekeillä."
-
-Jack ja Paul juoksivat sisään hakemaan pyssyjä, ja sitten joka mies
-riensi koiran jäljessä.
-
-He eivät ennättäneet pitkälle metsään ennen kuin näkivät Panin. Se
-seisoi hiljaa puun juurella nuuskien -- naista, joka makasi kuin
-kuollut maassa.
-
-Hänellä oli yksinkertainen, mutta sievä puku, ja hän näytti noin
-neljänkymmenen ikäiseltä. Laihalta ja sairaalta hän näytti, mutta
-kuollut hän ei ollut, vaan hengitti vielä.
-
-Nopeasti Paul juoksi kotiin luolaan ja toi pullon, josta Henri
-tiputti muutamia pisaroita tajuttoman naisen kurkkuun. Se auttoi
-heti. Hän avasi silmänsä ja katseli kummastuneena lapsiparvea, joka
-häntä ympäröi. Iloisena hän ojensi kätensä leivänpalasta kohti, jonka
-Paul hänelle tarjosi.
-
-Hän oli nähtävästi kuolemaisillaan nälkään.
-
-Lopulta hän nousi hitaasti istualleen ja sanoi heikosti englannin
-kielellä: "Kiitos, rakkaat lapset! Paljon kiitoksia!"
-
-Pojat kantoivat hänet nyt kotiin ranskalaisluolaan, ja kun hän oli
-saanut enemmän syödäkseen ja juodakseen, hän kertoi kuka hän oli ja
-mitä hän oli kokenut.
-
-Hänen nimensä oli Catherine Reddy ja hän oli syntynyt
-Pohjois-Amerikassa. Siellä hän oli palvellut viimeiset kaksikymmentä
-vuotta Albanyn kaupungissa William Penfield nimisen kauppiaan
-perheessä. Kuukausi sitten hän oli astunut laivaan San Franciscossa
-herra ja rouva Penfieldin seurassa, jotka aikoivat matkustaa
-Chileen tervehtimään sukulaisiaan. Laivan nimi oli "Severn", ja
-se oli mainio alus, mutta sen miehistö oli kaikkein kehnointa
-roskaväkeä. Viikko sen jälkeen kun laiva oli lähtenyt matkalle,
-miehistö teki kapinan. Heidän johtajansa, Walston-niminen merimies,
-tappoi kapteenin, perämiehen ja Penfieldin puolisot. Catherine eli
-Kate, jota nimeä hän mieluummin käytti, oli joutua saman kohtalon
-uhriksi, mutta Forbes-niminen merimies, joka ei ollut aivan yhtä
-raaka kuin hänen toverinsa, rukoili hänen henkensä puolesta, ja niin
-hän pääsi kuoleman kynsistä. Samoin säästettiin toisen perämiehen
-henki, lurjukset eivät näet voineet tulla ilman häntä toimeen, koska
-eivät osanneet itse ohjata laivaa. Hän oli noin kolmekymmenvuotias,
-nimeltään Evans, ja hänen täytyi nyt ohjata etelään. He aikoivat
-kiertää Kap Hornin, laskea maihin Afrikkaan ja ruveta harjoittamaan
-orjakauppaa.
-
-Mutta eräänä päivänä laivassa puhkesi tulipalo, ja liekit levisivät
-niin tuhoisasti, että "Severn" oli auttamattomasti hukassa. Miehistö
-laski silloin vesille veneen, kokosi kiireesti joukon ruokatavaroita
-ja ampuma-aseita ja syöksyi veneeseen. Näin he olivat onnellisesti
-pelastuneet palavasta laivasta, mutta pian läheni uusi uhkaava vaara.
-Nousi rajuilma ja heidän pieni aluksensa pyöri kuin pähkinänkuori
-kuohuvilla laineilla. Viimein eräänä yönä, kun myrsky raivosi
-pahimmillaan, heittivät laineet veneen tämän maan rantaan. Sitä ennen
-myrsky oli pyyhkäissyt veneestä viisi miestä, vain Kate ja kaksi
-merimiestä oli siis jäljellä. Heidät myrsky heitti rantaäyräälle,
-jolloin Kate jäi makaamaan puolittain veneen alle. Maailma musteni
-hänen silmissään, ja hän vaipui horroksiin. Varhain aamulla hän
-kuitenkin tointui, kuuli ääniä läheltään, ja piilopaikastaan hän
-kauhukseen näki Walstonin ja kahden muun merimiehen, Brandtin ja
-Rockin, tulevan kohti venettä. Ja hän oli varmasti luullut heidän
-hukkuneen! Pian hän ymmärsi, että he vasta nyt olivat huomanneet
-toverinsa, Forbesin ja Richardin. He alkoivat hieroa ja pyörittää
-näitä, ja saivat heidät viimein virkoamaan. Sitten he keskustelivat
-yhdessä mihin ryhtyä.
-
-"Missähän päin maailmaa me oikeastaan olemme?" kysyi Richard.
-
-"Niin, kukapa sen tietää? Mutta mitäs siitä?" arveli Walston. "Nyt ei
-muuta kuin koettaa pyrkiä täältä pois."
-
-"Miten on aseiden laita?" kuului Forbesin ääni.
-
-"Mainiosti! Tässä ovat ampuma-aseet". Hän otti laiva-arkusta esille
-viisi pyssyä, "ja tässä on, mitä pistää niiden suuhun".
-
-"Siinäkö kaikki luotimme?" huudahti Rock ja viittasi pieneen myttyyn,
-joka oli Walstonin kädessä. "Niitä on jotenkin vähän, jos pitää
-tapella villejä vastaan."
-
-"Mihin panitte Evansin?" kysyi Forbes.
-
-"Hänestä on Cope pitänyt huolen. Ei hän niinkään pian pötki pakoon.
-Ja jos hän alkaa metkuilla, niin minä pidän kyllä hänet kurissa",
-irvisteli Walston.
-
-"Entä Kate?"
-
-"Mennyttä kalua, toverit. Hänestä olemme kuitit!"
-
-"Sepä onni onnettomuudessa", sanoi Rock. "Hän olisi vain ollut
-vastuksenamme, ja sitä paitsi hän voisi lörpötellä meistä monenmoisia
-juttuja."
-
-Kun merimiehet vähän myöhemmin jättivät rantaäyrään ja kulkivat
-Evansin kanssa itään päin, uskalsi Kate ryömiä ulos kätköstään. Hän
-suuntasi kulkunsa metsään ja harhaili kunnes viimein väsymyksen,
-nälän ja vilun näännyttämänä vaipui maahan. Juuri silloin pojat hänet
-löysivät.
-
-Onnettoman naisen kertomus antoi Henrille ja Gordonille paljon
-ajattelemisen aihetta. He käsittivät, että heidän ja toverien henki
-oli vaarassa, jos Walston ja hänen joukkonsa löytäisivät tien heidän
-asuntoonsa. Tietysti merimiehet koettivat parhaansa mukaan saada
-veneensä taas purjehduskuntoon, mutta siihen tarvittiin työkaluja.
-Jos he nyt keksisivät, että ranskalaisluola sisälsi sekä työkaluja
-että aseita ja elintarvikkeita, he tulisivat varmaan sen enempää
-lupaa kysymättä raastamaan pois kaiken haluamansa. Ja jos pojat
-vastustaisivat, he ampuisivat luodin heidän päänsä läpi.
-
-Entä Robert ja hänen kolme toveriansa, heitä uhkasi vielä suurempi
-vaara. Kuinka helposti he saattoivat joutua murhaajien käsiin!
-
-Henri tiesi heti, mitä oli tehtävä. Hetkeäkään tuhlaamatta hän aikoi
-vielä samana iltana purjehtia veneellä jokea alas. Sen suulla hän
-toivoi tapaavansa pojat tai ainakin jotain, joka johtaisi hänet
-heidän jäljilleen.
-
-Paul pyysi päästä mukaan, mutta Henri ei ottanut seurakseen muita
-kuin Mokon, veneessähän täytyi olla tilaa noille neljälle eksyneelle
-lampaalle.
-
-Nyt ei enää voinut olla kysymystäkään leijan ilmaretkestä. Samallahan
-olisi näytetty viholliselle suorin tie luolaan.
-
-Pojat pysyivät siis sisällä koko sen päivän ja kuluttivat aikaansa
-kertomalla Katelle omia kokemuksiaan. Kuullessaan, kuinka monta
-kovaa hänen nuoret pelastajansa olivat kokeneet, tuo hyvä nainen
-lupasi mielessään, että hän tästedes pitää huolta heistä ja on heille
-äidin sijaisena. Hän oli jo ennättänyt kiintyä Johniin ja Costariin.
-Pikku veitikoikseen hän kutsui heitä, ja pojatkin pitivät hänestä
-jo paljon. Jack, joka juuri parhaillaan luki Robinsoniaan, ainakin
-kolmattakymmenettä kertaa, tahtoi että Katelle annettaisiin nimeksi
-Perjantai, sillä niin kuin villi mies oli ajautunut Robinsonin
-saareen perjantaipäivänä, niin oli Katekin tullut uudisasutuksen
-jäseneksi samana viikonpäivänä.
-
-Kello kahdeksan illalla Henri ja Moko lähtivät purjehtimaan jokea
-alas. He eivät ottaneet mukaan muuta kuin vähän ruokaa, kaksi
-revolveria ja pari metsästyspuukkoa. Mitään erikoista ei tapahtunut
-ennen kuin kymmenen ja yhdentoista välillä, jolloin he purjehtiessaan
-alas Itävirtaa huomasivat tulta metsässä.
-
-"Laskehan minut maihin, Moko!" sanoi Henri. "Se ei voi olla muuta
-kuin nuotio. Joku on varmaan majoittunut tuonne puitten väliin."
-
-"Eikö minun pitäisi tulla mukaan?" kuiskasi Moko. Mutta Henri tahtoi
-mieluummin mennä yksin, oli tärkeätä päästä hiipimään niin hiljaa
-kuin mahdollista, kukaties vaikka juuri nuo merimieslurjukset
-majailisivat tässä metsässä. Hän pisti revolverin vyöhönsä, otti
-metsästyspuukon käteensä ja hyppäsi maihin heti kun Moko laski
-rantaan.
-
-Kymmenkunta askelta hän hiiviskeli puulta puulle, mutta pysähtyi
-yhtäkkiä: hänestä tuntui kuin hän olisi nähnyt jonkun ryömivän
-vastaan.
-
-Samassa silmänräpäyksessä kajahti raivoisa ulvonta, sitten syöksyi
-suuri eläin korkeasta ruohikosta. Se oli jaguaari.
-
-Joku huusi apua kovalla äänellä. Henri tunsi äänen -- se oli Robertin!
-
-Henri ymmärsi heti tilanteen. Jaguaari oli syöksynyt Robertin päälle
-ja painoi häntä allensa, niin ettei poika kyennyt liikuttamaan
-itseään, vielä vähemmän käyttämään aseitaan.
-
-Mutta kuka tuossa tuli juosten? Williamhan se oli. Hätähuudot
-olivat herättäneet hänet, nopeasti hän sieppasi pyssynsä, nosti sen
-poskelleen ja oli laukaisemaisillaan. Mutta silloin huusi Henri
-hänelle: "Älä ammu!"
-
-Hämmästyneenä William laski pyssyn alas ja näki samassa Henrin
-syöksyvän petoeläimen kimppuun. Se jätti nyt Robertin rauhaan ja
-kääntyi uutta vihollistaan vastaan. Mutta Henri oli jaguaaria
-nopsempi; salaman nopeudella hän iski veitsensä vartta myöten sen
-rintaan, ja ilkeästi sähisten iso peto vaipui kuolleena maahan. Sitä
-ennen se kuitenkin ennätti iskeä käpälänsä Henrin olkapäähän, johon
-tuli syvä mutta ei vaarallinen haava.
-
-"Hei, mistä sinä siihen tupsahdit", huudahti William heti saatuaan
-puhekykynsä takaisin.
-
-"Siitä ennätämme kyllä vielä puhua. Hanki nyt vain Cross ja Webb
-tänne, ja lähdetään sitten kaikki pois täältä."
-
-"Salli minun ensin kiittää sinua monta, monta kertaa", änkytti
-Robert. "Sinä olet pelastanut henkeni, Henri! Sitä en koskaan unohda."
-
-"Tiedätkö mitä, Robert! Minä en totisesti ole tehnyt rahtuakaan
-enempää kuin mitä sinä minun asemassani olisit tehnyt. Olemmeko siitä
-yhtä mieltä? -- Antakaapa minulle nyt jokin riepu tähän naarmuun,
-jonka tuo peto minulle lahjoitti. Kiitos, William. Nenäliinasi on
-vallan mainio tähän tarkoitukseen. Tahdotko sitoa sen? Ja nyt saatte
-kuulla."
-
-Henri kertoi sitten, mitä oli tapahtunut sen jälkeen kun Robert
-ystävineen oli lähtenyt ranskalaisluolasta. Hän ilmoitti, että joukko
-raakoja miehiä kuljeskeli saaressa ja että hän siitä syystä oli
-kieltänyt Williamia ampumasta, laukaushan olisi heti johtanut roistot
-jäljille. "Myönnättekö nyt minun olevan oikeassa, kun pyydän teitä
-seuraamaan minua kotiin toisten luo."
-
-"Myönnämme!" huudahti Robert. "Sen totta vie saat uskoa. Ja mitä
-minuun tulee, Henri, niin vakuutan, että tästä lähtien taivun
-tykkänään sinun tahtosi mukaan. Niin viisaasti sinä käyttäydyit, ja
-niin uljaasti." Robertin ääni sortui, hän ei tahtonut löytää sanoja
-kiittääkseen Henriä reippaasta menettelystä.
-
-Heti päivän valjetessa kaikki kuusi lähtivät kotimatkalle veneellä.
-Veneessä oli kyllä jotenkin ahdasta, mutta matka sujui sittenkin
-ilman mitään onnettomuutta.
-
-Ranskalaisluolassa ilo oli suuri, kun koko pikku yhdyskunta taas oli
-koolla. Vastedes oli nuorten uudisasukkaiden tunnussanana aina oleva:
-yksimielisyys on voimaa! Silloin he kyllä pystyvät voittamaan vaarat,
-jotka nyt heitä uhkasivat.
-
-
-
-
-KOLMASKOLMATTA LUKU
-
-Leijasta on hyötyä
-
-
-Lähinnä seuraavina päivinä Robertin ja hänen ystäviensä kotiintulon
-jälkeen pojat käyttivät aikansa varustaakseen luolaa niin, että
-saattoivat antaa "severnilaisille" rosvoille lämpimän vastaanoton,
-jos he koettaisivat hyökätä uudisasutuksen kimppuun.
-
-Kummallista muuten oli, ettei Walstonia, Richardia ja Forbesia
-enempää kuin niitä muitakaan vielä lainkaan näkynyt. Henri ja Robert,
-jotka nyt olivat maailman parhaat ystävät, keskustelivat kauan siitä,
-mistä johtui ettei Robert saarta samoillessaan ollut myrsky -- yön
-jälkeen nähnyt vilahdustakaan joukkueesta.
-
-Se johtui luultavasti siitä, arveli Robert, että Walston seurueineen
-oli lähtenyt kulkemaan pitkin rannikkoa uskaltamatta tunkeutua
-metsään. -- Arvattavasti he pelkäsivät kohtaavansa villi-ihmisiä.
-
-"Oikeastaan toivoisin saavani kuulla, mitä nuo heittiöt tietävät",
-virkkoi Robert. "Tarkoitan sitä, että he varmaankin voisivat kertoa
-meille, missä päin tämä saari sijaitsee ja kuinka kaukana mannermaa
-on täältä. -- Oletko muuten kysynyt Katelta, mitä hän tietää tästä
-asiasta?"
-
-Ei, Henri ei ollut kysynyt, kannattihan koettaa.
-
-Mutta pian huomattiin, ettei Kate tässä suhteessa ollut
-uudisasukkaita paljonkaan viisaampi. Sen verran hän kuitenkin tiesi,
-että kun "Severn" oli palanut, koetti Evans parastaan pitääkseen
-veneen lähellä Amerikan rannikkoa; kovin kaukana siitä ei Carrin
-saari siis voinut olla.
-
-Haaksirikkoisten merimiesten olisi niin muodoin ollut helppo päästä
-manterelle, jos he vain olisivat saaneet veneensä parempaan kuntoon.
-Päivä päivältä Henri käsitti yhä selvemmin, että nuoret uudisasukkaat
-ja merimiehet ennemmin tai myöhemmin joutuvat mittelemään voimiaan
-keskenänsä. Viimeksi mainituille käy näet tuiki tärkeäksi saada
-käsiinsä ranskalaisluolan runsas työkalu- ja välinevarasto. Sen
-vuoksi hän teki kaiken voitavansa salatakseen pienen uudisasumuksen
-roistoilta niin kauan kuin mahdollista. Muun muassa hän kielsi
-poikia ampumasta ainoatakaan laukausta. He saivat tyytyä siihen
-metsänriistaan, joka pyydettiin ansoilla ja satimilla.
-
-Muuten ei luolassa ollut mistään puutetta. Kanatarha menestyi
-mainiosti, teelehtiä oli kerätty suuri varasto, ja koko joukko
-sokerinestettä oli laskettu pulloihin. Lamppuja varten oli myös
-runsaasti öljyä, ja polttopuita voitiin tuoda metsästä niin paljon
-kuin tarvittiin.
-
-Sen lisäksi Kate keksi eräänä päivänä jotain, josta pojat täydellä
-syyllä saattoivat olla kiitollisia hänelle. Ihan lähellä luolan suuta
-kasvoi näet koko joukko korkeita puita, joiden puuaines oli niin
-löysää ja syistä, ettei se kelvannut uunipuuksi, ja sen vuoksi ei
-kukaan ollut piitannut näistä puista. Mutta heti kun Kate huomasi ne,
-hän huudahti: "Kas vain, kasvaako täällä lehmäpuita?"
-
-"Lehmäpuita!" toisti John. "Sepä hassu nimi."
-
-Ja Costar kysyi: "Mistä syystä niitä niin kutsutaan? Syövätkö lehmät
-niitä?"
-
-"Eivät suinkaan. Ne ovat saaneet nimensä siitä, että niistä saa
-maitoa niin kuin lehmistä." Ja Kate selitti, kuinka tarvitsee vain
-leikata kuori, niin puusta valuu nestettä, joka on maidon kaltaista
-ja hyvin terveellistä.
-
-"Mutta miltä se maistuu?" kysyi Jack.
-
-"Sen saat pian tietää", sanoi Kate. "Juokse sisään noutamaan suuri
-ruukku, niin..."
-
-"Niin voimme heti lypsää lehmän -- tosiaankin!"
-
-Tuumasta toimeen. Neste laskettiin puusta ja pojat maistoivat tätä
-outoa maitoa. "Hyvää!" sanoivat he kaikki kieltään maiskuttaen.
-
-Moko oli iloissaan, kun uudisasutuksen karjanhoito näin laajeni. "Nyt
-voimme elää herroiksi", hän arveli. "Nyt ei meiltä totta vie puutu
-mitään."
-
-"Ei, ei muuta kuin rautaa ja lepoa", lisäsi siihen Henri vakavasti.
-Häntä huolestutti alinomaa se, miten he tulevat selviytymään
-kohtauksestaan merimiesten kanssa, joka kerran kuitenkin oli
-tapahtuva.
-
-Joka päivä Gordon käytti useita tunteja vakoilemiseen, mutta
-toistaiseksi hän ei ollut huomannut mitään. Henrin teki kovin mieli
-lähettää joitakin tiedustelijoita eri suunnille, mutta hän luopui
-pian aikeestaan, peläten että nämä saattaisivat joutua pahantekijäin
-käsiin. Kate tarjoutui lähtemään omin päin tiedusteluretkelle, mutta
-ei Henri eikä Gordon suostuneet tähänkään.
-
-"Kunpa vain voisi päästä niin korkealle ilmaan, että näkisi yli
-koko saaren", tuumi Henri itsekseen. "Silloin olisi kyllä helppo
-keksiä, missä Walston liittolaisineen majailee -- täytyyhän heidän
-nuotiostaan nousta savua."
-
-Hän mietti päänsä puhki keksiäkseen jonkin keinon, ja yhtäkkiä
-juolahti leija hänen mieleensä. Kenties se voisi auttaa heitä
-pulassa. Niin, se oli paras keino! Mokoma iso laite kannattaisi kyllä
-yhden pojan, voisipa nostaa hänet niinkin korkealle, että hän näkisi
-yli saaren.
-
-Henri kutsui heti kaikki "alamaisensa" koolle ja uskoi heille
-suunnitelmansa. Hän ehdotti, että he vielä samana päivänä rupeaisivat
-hiukan vahvistamaan ja laajentamaan leijaa lisätäkseen sen kantokykyä
-ja että he kiinnittäisivät siihen oikein lujasti useamman sadan
-kyynärän pituisen köyden.
-
-Ilmaretkelle lähtevän pojan tulee asettua suureen pajukoppaan, joka
-ripustetaan leijaan. Kun hän tahtoo tulla hinatuksi maahan, hänen
-tarvitsee vain antaa merkki raskaalla, lävistetyllä lyijykuulalla,
-joka saattoi liukua ylös ja alas pitkää, ohutta köyttä myöten.
-
-Kun leija oli kunnossa, asetettiin laivan kela järven rannalle, josta
-ilmaretkeilijän oli määrä nousta. Jos köysi katkeaisi tai sattuisi
-jokin muu onnettomuus, hän syöksyisi pää edellä veteen ja pääsisi
-uimalla maihin.
-
-Kello yhdeksän ajoissa illalla kaikki pojat kerääntyivät rannalle.
-Nyt oli päätettävä, kuka heistä lähtisi lentoon.
-
-"Niin", sanoi Henri katsellen piirissä seisovia poikia. "Kuka
-uskaltaa lähteä?"
-
-Tuskin hän oli lopettanut lauseensa, kun vastaukseksi kuului reipas:
-"Minä uskallan!" ja hänen veljensä Paul astui esiin poikien joukosta.
-
-"Anna minun vain lähteä matkaan!" hän sanoi. "Se on velvollisuuteni."
-
-"Velvollisuutesi?" toisti Gordon kysyvästi. "Miksi niin?"
-
-"Siksi... siksi... niin, nyt kerron sen heille, Henri! Niin,
-katsokaas", sanoi Paul kääntyen tovereihinsa. "Minä olen kovasti
-rikkonut teitä vastaan, olen salannut sen teiltä tähän asti, mutta
-nyt pyydän teitä antamaan minulle anteeksi. _Minä irroitin laivamme
-kiinnitysköyden_ sinä yönä Aucklandin satamassa. Vain leikilläni,
-ymmärrättehän. Voi kuinka onneton sitten olin, kun laiva alkoi
-ajelehtia merelle! Mutta silloin oli katumus myöhäistä." Ensimmäisiä
-sanoja lausuessaan Paul oli tyyni ja saattoi pidättää itkuaan, mutta
-nyt tulivat kyynelet hänen silmiinsä ja hän purskahti toivottomiin
-nyyhkytyksiin. Rukoilevasti hän ojensi kätensä toisia poikia kohti ja
-pyysi heitä antamaan anteeksi.
-
-Kaikki pojat, sekä suuret että pienet, kokoontuivat Paulin ympärille,
-taputtivat häntä olkapäihin, puristivat hänen käsiään ja lohduttivat
-häntä parhaansa mukaan.
-
-Sitten Paul pyyhki silmänsä ja aikoi astua korin reunan yli, mutta
-Henri pidätti häntä, hän tahtoi itse nousta ilmaan leijan mukana.
-
-"Sinäkö, Henri?" huudahti Gordon.
-
-"Niin, juuri minä!" kuului vastaus. Henri istui jo korissa ja antoi
-toisille merkin päästää ilmalaiva lentoon.
-
-Muutamassa hetkessä leija oli korkealla ilmassa Henri mukanaan.
-Tempaus vain ja köysi tiukkeni. Leija oli nyt kohonnut niin korkealle
-kuin se saattoi päästä.
-
-Henri tähysteli heti joka suunnalle. Paha kyllä oli taivas sekä
-pohjoisen että etelän ja lännen puolella niin pilvessä, ettei hän
-kaukoputkenkaan avulla voinut nähdä mitään. Idän puolella oli
-kirkkaampaa, ja sieltä Henri keksi tulenhohdetta.
-
-"Olisikohan se...? Ei", hän arveli. "Se ei voi olla Walstonin
-joukkueen nuotion hohdetta. Siksi se on aivan liian kaukana. Se
-ei voi olla edes tässä saaressakaan. Voisipa melkein luulla sitä
-tulivuoreksi."
-
-Mutta siinä tapauksessahan olisi maata jotenkin lähellä saarta. Henri
-muisti vanhan huomionsa, valkoisen pilkun keskellä merta. Näyttipä
-siltä kuin se sittenkin olisi merkinnyt jotain.
-
-Mutta mitä tuolla sitten vilkkui? Se tuli ainakin saaresta, siitä
-ei voinut erehtyä. Kas, tuossa taas! Sinne olivat merimiehet siis
-asettuneet. Näin ollen he eivät olleet päässeet saaresta pois.
-
-Kun Henri oli nähnyt mitä halusi, hän päästi lyijykuulan kädestään.
-Ratsis! se liukui nuoraa pitkin alas ja pudota töksähti seuraavassa
-hetkessä Gordonin käteen. Nyt pojille tuli kiire kiertää kelaa. Siinä
-oli koko urakka. Oli alkanut tuulla niin navakasti, että leijaa
-töin tuskin saattoi hinata alas. Nousu oli ollut vain hetken juttu,
-alastuloon sitä vastoin kului neljännestunti toisensa jälkeen.
-Tuntikausi siitä, kun Henri oli merkillä ilmoittanut haluavansa
-päästä alas, häilyivät lentävä kummitus ja sen elävä kuorma vielä
-noin kolme-neljäkymmentä kyynärää vedenpinnan yläpuolella. Silloin
-kela yhtäkkiä hellitti, niin että sitä vääntävät pojat pyörähtivät
-nurin. Mitä oli tapahtunut? Köysi oli katkennut!
-
-"Henri! Henri!" huusivat pojat, mutta he olivat suotta huolissaan.
-Parin hetken päästä kuului reipas huuto:
-
-"Tässä olen!" ja ilmapurjehtija nosti päänsä vedestä.
-
-"Walston on vielä saaressa!" Näin kuuluivat Henrin ensimmäiset
-sanat, kun hän muutamilla rivakoilla vetäisyillä oli uinut rantaan.
-Sitten hän selitti, kuinka leija köyden katkettua onneksi jotenkin
-hitaasti vaipui alaspäin, aivan kuin jokin laskuvarjo. Siksi hän oli
-ennättänyt hypätä pois korista, kun se oli vielä muutaman kyynärän
-vedenpinnan yläpuolella.
-
-Mutta minne leija joutui? Se oli taas kohonnut ilmaan ja purjehti nyt
-tuulen siivillä nopeasti koillista kohti.
-
-
-
-
-NELJÄSKOLMATTA LUKU
-
-"Siinä hän on!" -- "Kuka?"
-
-
-Nuorten uudisasukkaiden sallittiin vain ani harvoin vedellä pitkiä
-aamu-unia. Joka päivä koko liudan täytyi kauniisti nousta yhtä
-aikaa kanojensa kanssa. Mutta edellä mainitun raskaan päivän
-jälkeen tehtiin poikkeus, ja vasta melkoisen myöhään aamupäivällä
-pojat nousivat ja ryhtyivät kukin päivätyöhönsä. Vanhimmat ja
-ymmärtäväisimmät, Gordon, Robert, Henri ja Baxter kokoontuivat
-arkihuoneeseen neuvottelemaan, mitä nyt olisi tehtävä.
-
-Ystäviensä suureksi iloksi Henri ilmoitti sen hämmästyttävän uutisen,
-että Carrin saari ei luultavasti sittenkään sijainnut niin aivan
-erillään muusta maailmasta, kuten he tähän asti olivat luulleet. Hän
-kertoi heille valonhohteesta, jonka hän oli nähnyt merellä samassa
-kohden, mistä hän aikoinaan oli keksinyt valkoisen pilkun.
-
-Mutta mitäpä siitä jos maata olikin jossain läheisyydessä! Muutaman
-päivän perästä pieni uudisasutus ehkä hävitetään maan tasalle ja
-kaikki pojat menettävät henkensä raakojen, saarta samoilevien
-roistojen käsissä.
-
-Yllä mainitut neljä poikaa pohtivat tilannetta ja tuumivat mihin
-voisivat ryhtyä salatakseen mikäli mahdollista uudisasutuksen
-olemassaolon Walstonilta ja hänen seuralaisiltaan. Päätettiin
-toistaiseksi pysytellä ranskalaisluolan seinien sisäpuolella niin
-paljon kuin suinkin.
-
-Reippaat pojat, jotka olivat tottuneet oleskelemaan ulkoilmassa,
-viettivät nyt muutamia ikäviä päiviä. Kaikeksi onnettomuudeksi
-sairastui sitä paitsi Costar. Hänessä oli kuumetta ja kovaa
-päänsärkyä. Hänen sairautensa ei tosin ollut kovin vaarallista,
-mutta kuitenkin siksi pahanlaatuista, että pikku pojan olisi voinut
-käydä hullusti, ellei Kate olisi ollut saapuvilla. Hän oli aivan
-erinomainen sairaanhoitaja, ja hänen väsymättömän huolenpitonsa
-ansiosta kuume hävisi pian.
-
-Merkillistä, kuinka pitkältä aika tuntui, kun täytyi istua kököttää
-oven sisäpuolella! Gordon ja Kate olivat miltei ainoat, jotka
-olivat hyvällä tuulella. Heillä oli näet niin paljon tekemistä,
-etteivät lainkaan ennättäneet ikävystyä. Gordon mietti aamusta
-iltaan suunnitelmia ensi talven varalle. Katekin ajatteli talvea.
-Hän käytti kaiken aikansa ja ahkeruutensa poikien liinavaatevaraston
-ja pukujen parsimiseen ja paikkaamiseen, heidän vaatteensa olivat
-näet jokseenkin kurjassa kunnossa. Henri pani parastansa estääksensä
-"alamaisiaan" ja heidän tähtensä itseänsäkin vaipumasta masennukseen.
-Hän piti huolen siitä, että kaikenlaisten hyödyllisten aineiden
-lukemista ja opettamista harrastettiin innokkaasti. Sillä tavoin
-karkotettiin surulliset ajatukset ainakin joksikin ajaksi.
-
-Marraskuun 21:ntenä annettiin Robertin lähteä pienelle retkelle
-järven rannalle. Tiellä hän näki kuolleen guanakon maassa. Hän
-tutki sitä ja huomasi heti, että se oli vähän aikaa sitten tapettu.
-Haavasta hän löysi suuren luodin, joka kyllin selvästi kertoi, että
-eläimen oli kaatanut jonkun Severnin miehen laukaus.
-
-Eikä siinä kyllin. -- Parin päivän kuluttua tapahtui taaskin jotain,
-joka muistutti pojille vaaran olevan lähellä.
-
-22. päivänä hiipivät Henri ja Gordon Seelanninvirralle katsomaan
-sopivaa paikkaa vallitusta varten, jonka he aikoivat rakentaa
-virran ja suon välisen polun suulle. Virran rannalla Henri huomasi
-astuneensa jollekin kovalle esineelle, joka ratisi jalan alla. Hän
-ei siitä kuitenkaan sen enempää piitannut, jatkoi vain matkaansa
-arvellen sitä simpukankuoreksi. Mutta Gordon oli myös kuullut
-omituisen äänen ja kumartui maahan nähdäkseen, mitä hänen ystävänsä
-oli tallannut.
-
-"Ahaa, odotapas vähän, Henri", hän sanoi nyt. "Katsohan tätä."
-
-"Kas, sehän on piippu!" huudahti Henri.
-
-Niin, piippu se oli eikä simpukankuori. Varmaankin joku kuljeksivista
-pahantekijöistä oli sen kadottanut. Sillä Pierre Jeannot'n peruja
-se ei juuri voinut olla? Eikä ollutkaan, lähemmin tutkittaessa
-huomattiin näet, että sen pesästä kaivettu tupakka oli aivan
-tuoretta, ja Pierre Jeannot'n kuolemasta oli kulunut kaksikymmentä
-vuotta. Kun Gordon ja Henri kotona näyttivät löytöään Katelle,
-tunsikin tämä heti piipun Walstonin omaksi.
-
-Rosvot liikkuivat siis aivan luolan läheisyydessä. Minä päivänä
-tahansa pojat saattoivat odottaa kutsumattomia vieraita.
-
-Yllätyksen varalta pantiin vartija Aucklandin kummulle, jolta oli
-laaja näköala, niin että helposti saattoi nähdä jokaisen, joka läheni
-luolaa metsästä päin, suolta tai järven puolelta. Samalla teljettiin
-arkihuoneen ovi kahdella isolla hirrellä, ja pari suurempaa
-poikaa vartioi sitä iltapimeästä aamunkoittoon asti. Virran- ja
-järvenpuoleiset ikkunat saivat käydä ampumaredistä ja niihin
-asetettiin laivatykit.
-
-Kate ei suinkaan laiskotellut hänkään, hän oli aina valmis
-käymään käsiksi siinä, missä tarvittiin, ja hän auttoi poikia
-parhaansa mukaan sekä neuvoilla että työllä. Mutta kaikessa
-hiljaisuudessa hän oli kovin levoton. Hän ei juuri uskonut, että
-hänen nuorista pelastajistaan olisi vastusta Walstonille ja hänen
-seuralaisilleen. Jospa vain Evans -- perämies -- olisi ollut täällä
-ranskalaisluolassa! Hän ehkä olisi voinut auttaa taistelussa rosvoja
-vastaan. Mutta missä hän oli? Kukaties Walston oli jo taittanut
-häneltä niskat, nyt kun hän ei enää tarvinnut miestä.
-
-Marraskuun 26:ntena tuli äkkiä niin kuuma, että tuskin saattoi vetää
-henkeään. Ja seuraavana päivänä oli vielä kovempi helle. Ilma kävi
-hirvittävän tukahduttavaksi. Taivaalla ajelehti raskaita, painostavia
-pilviä ja etäältä kuului jylinää. Rajuilma oli puhkeamaisillaan.
-
-Illan suussa pojat hinasivat veneen arkihuoneeseen ja sulkivat kaikki
-käytävät. Sitten he istuivat yhdessä juttelemassa, kunnes makuuaika
-lähestyi.
-
-Vähän yli puoli kymmenen, juuri kun pienimmät pojat olivat
-pujahtaneet vuoteisiinsa, puhkesi rajuilma. Salama seurasi
-toistaan, niin että huone taukoamatta oli häikäisevän valoisa.
-Kumajavat ukkosenjyrähdykset tärisyttivät yhtä mittaa maata.
-Välillä kuului tuollainen kauhistuttava jyrähdys, joka tavallisesti
-seuraa salamaniskua, ja silloin pikkupojat kätkivät peloissaan
-päänsä peitteen alle. Isot pojat olivat levollisempia. He tiesivät
-ranskalaisluolassa olevan paksut seinät, jotka kyllä kestävät
-rajuilman raivon. Mutta kammottavalta sentään tuntui.
-
-Keskiyön aikaan näytti ukkonen hellittävän. Jyrinä vaimeni,
-salamatkaan eivät enää iskeneet niin taajaan. Samalla tukahduttava
-kuumuus hiukan hellitti, alkoi tuulla, ja pian valui virkistävä sade
-alas pilvistä.
-
-Isot pojat, jotka ukkosilman raivotessa olivat olleet jalkeilla,
-aikoivat nyt paneutua levolle. Mutta yhtäkkiä Pan alkoi käydä
-levottomaksi. Se juoksi ovelle, raapi sitä ja murisi.
-
-Mitä se merkitsi? "Meidän täytyy ottaa selko, mistä on kysymys,
-ennen kuin menemme nukkumaan", sanoi Gordon. Sekä hän että Henri
-olivat varmat siitä, että kauan pelätty hyökkäys oli nyt tulossa.
-Molemmat sieppasivat pyssynsä ja revolverinsa, Robert ja Moko samoin,
-asettuivat oven luo ja kuuntelivat. Mutta ei ääntäkään kuulunut. Pan
-vain liikkui yhä levottomasti, murisi yhä kovemmin ja alkoi vihdoin
-kaikin voimin haukkua. Robert uhkasi sitä saadakseen sen vaikenemaan,
-mutta turhaan, se vain haukkumistaan haukkui. Se oli harmillista,
-sillä haukuntahan saattoi kuulua loitommallekin.
-
-Äkkiä kuului laukaus -- pyssyn pamaus! Ottelu oli siis nyt täydellä
-todella alkava.
-
-Pojat valmistautuivat rosvoja vastaan. Robert, Baxter, William ja
-Cross asettuivat aivan ovien ääreen voidakseen ampua jokaisen sisään
-pyrkivän.
-
-Silloin kuului ulkoa yhtäkkiä kova huuto: "Apua! Apua!"
-
-Joku ihminen on hengenvaarassa!
-
-"Apua!" huudettiin toistamiseen, tällä kertaa aivan luolan läheltä.
-
-Kate kiiruhti ovelle ja kuunteli tarkoin.
-
-"Se on hän!"
-
-"Kuka?" kysyi Henri. "Niin kuka?" toistivat muut pojat.
-
-"Avatkaa vain ovi!" sanoi Kate. "Avatkaa rauhassa!" Ovi avattiin, ja
-luolaan syöksyi mies, jonka vaatteista vesi valui virtanaan.
-
-Se oli Evans, "Severnin" perämies.
-
-
-
-
-VIIDESKOLMATTA LUKU
-
-Perämies kertoo
-
-
-Hetken seisoivat Gordon, Henri ja Robert kuin puusta pudonneina. Kuka
-oli vieras? Mutta muutamalla sanalla Kate sai heidät rauhoitetuksi:
-tällä miehellä ei ollut pahoja aikomuksia.
-
-Evans oli hartiakas, kauniskasvoinen ja rohkean näköinen mies. Hän
-sulki oven ripeästi jälkeensä, seisoi hetkisen ja kuunteli henkeään
-pidättäen. Kun ulkona oli aivan hiljaista ja rauhallista, hän astui
-peremmälle tervehtien.
-
-"Poikia kaikki!" hän sanoi puoliääneen ja katseli ihmetellen häntä
-ympäröiviä nuoria kasvoja. "Eikö ainoatakaan aikuista? Onpa niinkin,
-mutta mitä ihmettä! Katehan siinä on!" Ja hän riensi melkein juosten
-Katen luokse ja tarttui hänen käteensä.
-
-"Niin, Evans", sanoi Kate, "minä se todellakin olen. Minä pääsin
-pakoon noilta roistoilta -- ja nyt olette tekin tässä. Silloinhan
-voimme tehdä jotain näiden reippaiden poikien puolesta. Vai mitä
-arvelette?"
-
-Tavatessaan taas äkkiarvaamatta Katen ja nähdessään kaikki nämä
-lapset Evans oli niin hämmästynyt, ettei hän saanut sanaa suustaan.
-Hän katseli piiriä ympärillään ja laski montako poikia oli.
-"Viisitoista", hän sanoi sitten, "ja puolet niin pieniä, että heitä
-tuskin voi ottaa lukuun. No niin -- saammehan nähdä..."
-
-"Uhkaako meitä pian hyökkäys?" kysyi Henri kiihkeästi.
-
-"Ei ainakaan aivan heti", kuului perämiehen vastaus.
-
-Nyt ei levolle menemisestä ollut puhettakaan. Ensin täytyi poikien
-kuulla, mitä heidän vieraallaan oli kertomista. Ei, kaikkein ensiksi
-oli pidettävä huolta siitä, että Evans sai kuivat vaatteet ja jotain
-syötävää. Hän oli uinut Seelanninvirran yli, kaksitoista tuntia oli
-kulunut siitä kun hän oli karannut Walstonin joukosta, eikä hän ollut
-syönyt palaakaan siitä lähtien.
-
-Henri johdatti siis Evansin varastohuoneeseen, jossa hän pukeutui
-hyvään, lämpimään merimiespukuun. Sitten Moko toi hänelle ruokaa ja
-juomaa. Syötyään hän asettui istumaan poikien keskelle arkihuoneeseen
-ja alkoi kertoa kaikesta, mitä oli tapahtunut sen jälkeen kun hän ja
-"Severnin" miehistö olivat ajautuneet saaren rantaan.
-
-"Kun meri heitti veneen maata kohti, taistelimme minä ja viisi
-merimiestä, niiden joukossa Walston, kauan voimakkaita hyökyaaltoja
-vastaan, kunnes meidän viimein onnistui päästä kuivalle maalle.
-Molempia muita merimiehiä, Forbesia ja Richardia emme nähneet
-missään, arvelimme sen vuoksi heidän ja Katen hukkuneen. Sitten
-lähdimme etsimään venettä, jonka löysimmekin."
-
-"Niin", keskeytti hänet Henri, "Severnin-rannikolta. Sen nimen
-muutamat meistä antoivat tälle paikalle jo kauan ennen kuin Kate
-kertoi meille haaksirikosta."
-
-"Kuinka tiesitte?" Perämies katsahti kysyvästi ja ihmetellen Henriin.
-Mutta nyt selitti Robert, kuinka hän ja pari muuta poikaa sattumalta
-olivat nähneet veneen samana iltana ja että he myös olivat nähneet
-kahden merimiehen makaavan rannalla kuin kuolleina.
-
-"Ahaa, niinkö! Mutta sitten", jatkoi Evans, "löysi Walston viimein
-Forbesin ja Richardin ja ajoi heihin niin paljon paloviinaa, että
-he tointuivat kuin tointuivatkin. Paha kyllä! Muuten meillä olisi
-nyt vastassamme vain viisi roistoa. Nyt heitä on seitsemän. Rosvojen
-onneksi sattui vielä niin, etteivät veneen ruumaan sullotut tavarat
-kärsineet lainkaan vahinkoa haaksirikosta. Aseet, ruuti ja kaikki
-muut kapineet olivat erinomaisessa kunnossa. Mutta kun Katea
-ei näkynyt missään, Walston arveli hänen hukkuneen. Missä sinä
-oikeastaan olit?"
-
-Kate vastasi maanneensa -- kuten tiedämme -- veneen alla piilossa ja
-kuulleensa kaiken. "Ja seuraavana päivänä lähdin kulkemaan metsään",
-hän selitti. "Sieltä nämä reippaat pojat löysivät minut ja kantoivat
-tänne ranskalaisluolaan."
-
-"Niin", selitti Gordon, "sen nimen olemme antaneet luolalle
-ranskalaisen merimiehen muistoksi, joka eli näillä seuduin monta
-vuotta sitten".
-
-"Monta muutakin nimeä olemme keksineet", ehätti siihen Jack, "oikein
-hyviä nimiä..."
-
-"Ne sitten joskus sopivassa tilaisuudessa mainitset minulle", sanoi
-Evans taputtaen ystävällisesti Jackia olkapäähän. "Mutta kuulkaahan
-vielä. Samoiltuamme noin tuntikauden saavuimme pieneen korkeapuiseen
-metsikköön, jonne majoituimme. Seuraavina päivinä palasimme tuon
-tuostakin rantaan ajautuneen veneemme luo. Kääntelimme ja vääntelimme
-sitä saadaksemme sen taas purjehduskuntoon, mutta se ei onnistunut.
-Kaikki puuhamme oli turhaa, meillä ei näet ollut tarpeellisia
-työkaluja, ei mitään muuta kuin yksi kirvespahanen. Sitä paitsi siinä
-paikassa oli vaikea tehdä työtä. Lähdimme siis taas vaeltamaan ja
-saavuimme pian pienelle virralle."
-
-"Itävirralle", puuttui Jack taas puheeseen, "joka laskee
-merenpoukamaan."
-
-"Sen nimi on Pettymyslahti", sanoi Tom. "Ja aivan sen lähellä on
-korkea vuori -- eikö niin?" Evans nyökäytti päätänsä. "Karhuvuori!"
-selitti Tom ja aikoi mainita perämiehelle useampia paikannimiä. Mutta
-Evans pyysi häntä säästämään ne toiseen kertaan ja jatkoi edelleen
-kertomustaan.
-
-"Karhuvuoren suojassahan on vallan mainio pikku satama. Heti juolahti
-mieleemme, että jos vain saisimme veneen hilatuksi tänne, kykenisimme
-ehkä saamaan sen taas purjehduskuntoon. Palasimme siis takaisin
-veneelle ja saimme sen suurella vaivalla veteen. Emme kuitenkaan
-voineet sillä purjehtia, meidän täytyi kävellä rantaäyräällä ja
-hinata vene satamaan pitkin rantaa. Se ei ollut lapsen leikkiä, sen
-saatte uskoa, mutta perille sen sittenkin saimme."
-
-"Vene on siis nyt Karhuvuoren luona?" kysyi Henri innokkaasti.
-"Emmekö siis voisi...?"
-
-"Saada sitä kuntoon?" jatkoi Evans. "Voimmepa niinkin -- nimittäin
-jos teillä on tarpeelliset työkalut!"
-
-"Vaikka kuinka paljon!" huudahti Robert. "Kaikki mitä tarvitaan."
-
-"Niin Walstonkin arveli. Hän ei tosin tietänyt oikein, keitä
-saarella asui. Mutta suuren järven tuolta puolen löysimme eräänä
-päivänä ihmeellisen kapineen, leveät puitteet, joihin oli jännitetty
-purjekangasta."
-
-"Leija!" huudahtivat kaikki pojat yhteen ääneen.
-
-"Ahaa, leijako se oli? Kukapa olisi uskonut. No niin, sen verran
-ymmärsimme kuitenkin, että ihmiskäsistä sen oli täytynyt lähteä. Nyt
-ei siis muuta kuin ottaa sen rakentajasta selko. Mutta sanokaapa
-minulle mihin käytitte leijaa."
-
-Gordon kertoi Evansille Henrin ilmaretkestä selittäen hänelle, kuinka
-he leijan avulla olivat saaneet tietää Walstonin yhä oleskelevan
-saaressa ja missä hän oli. Perämies kuunteli ihmetellen kertomusta
-vaarallisesta matkasta ja katsahti ihaillen Henriin.
-
-"Sinäpä totta vie olet rohkea poika!" hän huudahti puristaen
-sydämellisesti Henrin kättä. "Mutta jatkakaamme. Walston koetti
-kaikin voimin päästä näkemään saaren asukkaita -- niinpä minäkin
-muuten -- ja vaelsimme metsän läpi järven toiselle puolen. Kuljimme
-ja kuljimme, mutta ihmisistä emme tavanneet jälkeäkään. Ei
-laukaustakaan kuulunut koskaan, ja niin olimme yhtä viisaita kuin
-ennenkin. Viimein pääsimme kuitenkin jäljille. Eräänä yönä sattui
-muuan meistä näkemään tulenvaloa, tuon lyhdyn valo luultavasti
-tuikki oven rakosesta. Heti seuraavana aamuna Walston hiipi lähemmin
-tutkimaan seutua. Koko päivän hän piileksi korkeassa ruohikossa
-tuolla virran luona."
-
-"Oikein! Sieltä löysimme hänen piippunsa."
-
-"Niin -- ja hänkös haikaili sen kadottamista! Mutta hän oli käyttänyt
-hyvin silmiään ja saattoi kertoa yhtä ja toista siitä, kuka täällä
-asui. Hän oli nähnyt monen teistä kuljeksivan luolan ympäristössä.
-'Mokomat nulikat kyllä helposti nujerramme', kuulin hänen sanovan
-Brandtille. Ja sitten he päättivät niin pian kuin mahdollista 'tehdä
-puhdasta', kuten he sanoivat. Olipa onni, että pääsin pakenemaan.
-Aamulla lähtivät Walston ja kaikki muut matkaan. Vain Forbes ja Rock
-jäivät vartioimaan minua. Mutta minä karkasin heiltä. He ajoivat
-minua takaa, luoti toisensa jälkeen suhahti korvieni ohitse. Koko
-päivän olen juossut, molemmat roistot kintereilläni. Mutta minä olin
-kuin olinkin heitä nopeampi, ja sen lisäksi he ampuivat ohi kuin
-pöllöt. Vasta juuri ikään hypätessäni virtaan sipaisi muuan luoti
-minua olkapäähän. Ja ryömiessäni kaislikossa virran rannalla kuulin
-Rockin kysyvän Forbesilta, oliko hän osunut minuun. 'Kyllä hän nyt
-on saanut tarpeekseen', kuului vastaus, jolloin Rock päästi karkean
-kirouksen ja nauraa irvisteli. Sitten he lähtivät paluumatkalle
-iloissaan siitä, että olivat päässeet minua vartioimasta. Minä
-puolestani kömmin maihin ja... niin olen nyt tässä. Emmekö nyt kaikki
-päätä yhteisesti tehdä voitavamme löylyttääksemme noita heittiöitä?"
-
-Tätä ehdotusta kaikki kannattivat innokkaasti. Mutta millä keinoin
-oli taistelu käytävä? Kuten Evans oli sanonut, tiesivät Walston ja
-hänen joukkonsa hyvin, että luolan puolustajat olivat vain lapsia,
-jotka eivät ajan pitkään kykenisi vastustamaan raakoja merimiehiä.
-Kunpa vain keksisi jonkin sotajuonen!
-
-"Eiköhän pitäisi koettaa ensin hyvällä selvittää välit Walstonin
-kanssa?" ehdotti Gordon. "Mitä arvelette te, Evans?"
-
-"Nii-in", vastasi perämies vitkaan, "kunpa siitä vain olisi hyötyä.
-Mutta pelkäänpä, ettemme hyötyisi siitä rahtuakaan. Walstoniin ei
-ole luottamista. Vaikka hän lupaisikin jättää meidät rauhaan, hän
-hyökkäisi kuitenkin kimppuumme niin pian kuin voisi, siitä olen
-varma."
-
-Useat pojista huusivat nyt myös, että he mieluummin tappelevat
-rosvoja vastaan kuin hierovat sovintoa.
-
-"Se on minulle mieleen!" sanoi Evans. "Ja sanonpa teille jotain, joka
-saa minut näkemään asemaamme hiukan valoisemmalta kannalta: heillä ei
-ole enää kovinkaan paljon ruutia! Ja se on tärkeä asia."
-
-"Niin", sanoi Henri, "siinä olette todella oikeassa, Evans. Sillä
-meillä sitä on pitkiksi ajoiksi. Ja jos vain voimme pitää lurjukset
-kolmen askelen päässä itsestämme, niin..."
-
-"Niin, älkäämme Herran tähden päästäkö heitä sisään", keskeytti hänet
-Evans. "Sillä jos he pääsevät niin pitkälle, he saavat pian käsiinsä
-ruudin ja luodit sekä työkalut. Ja vaikka he eivät tappaisi meitä,
-minkä he minun luullakseni tekisivät, saisivat he kuitenkin veneen
-työkalujen avulla purjehduskuntoon ja purjehtisivat täältä pois
-ottamatta meitä mukaansa. Mutta siinä nostamme heidän tiensä pystyyn;
-me tahdomme itse veneen..."
-
-"Eläköön!" huusivat kaikki pikkupojat. "Juuri niin! Sitten
-purjehdimme pois täältä..."
-
-"Niin, kotiin Aucklandiin!" sanoi Costar.
-
-Mutta isot pojat kohottivat olkapäitään, he tiesivät kyllä, ettei
-niin kauas helpolla päästä.
-
-"Ei, älkäämme toivoko liikoja tuommoisesta pähkinänkuoresta", sanoi
-Gordon.
-
-Evans katsahti häneen. "Miksi emme?" hän kysyi. "Pikkupojat ovat
-totta vie oikeassa -- me voimme päästä täältä Severnin veneellä."
-
-"Niin, päästä pois", toisti Gordon. "Mutta minne? Ette kai väitä,
-että voimme purjehtia Tyynen meren yli mokomalla pikku aluksella."
-
-"Emme tietenkään. Mutta lyhyemmälle purjehdusretkelle vene on
-riittävän iso, sittenhän voimme kyllä aina keinotella itsemme
-pitemmälle."
-
-Gordon, Henri ja toiset pojat höristivät korviansa. Heille selvisi
-nyt, että perämiehellä oli suurenmoisia tuumia, he eivät vain
-käsittäneet, mitä hän tarkoitti.
-
-Henri tarttui kiihkeästi hänen käsivarteensa ja kysyi innokkaasti:
-
-"Puhutteko totta? Onko läheisyydessä maata?"
-
-"Onpa niinkin! Lännessä on tosin Tyyni meri, ja siitä on meidän paras
-pysyä loitolla, mutta idän puolella ei ole niinkään pitkälti maihin;
-parissa päivässä meidän pitäisi päästä perille."
-
-Kylläpä pojat olivat riemuissaan tämän uutisen kuullessaan. Saari
-ei siis kuitenkaan ollut aivan syrjässä muusta maailmasta. Henri
-oli todellakin ollut oikeassa arvellessaan idässä päin olevan
-maata, siellä missä hän oli aikoinaan nähnyt valkoisen pilkun ja
-valonhohdetta.
-
-"Mitä te arvelette siitä huomiosta?" hän kysyi Evansilta kerrottuaan
-hänelle, mitä hän oli nähnyt kaukana merellä. Perämies osasi heti
-antaa hyvin yksinkertaisen selityksen.
-
-"Valkoinen pilkku, josta puhut, on arvatenkin ollut jäävuori. Ja
-valonhohde lähti tietysti tulivuoresta. Kartasta me kyllä löydämme..."
-
-"Niin, mutta missä päin maailmaa me sitten oikeastaan olemme?"
-huudahti Gordon kärsimättömästi.
-
-"Me olemme", kuului Evansin vastaus, "saaressa, joka sijaitsee
-monien muiden saarten joukossa lähellä Etelä-Amerikan rannikkoa.
-Sen nimi on... niin, totta tosiaan, minkä nimen se on saanut teidän
-maantiedossanne?"
-
-"Olemme nimittäneet sen Carrin saareksi", sanoi Robert. "Me olemme
-nimittäin Carrin koulusta Aucklandista."
-
-"Vai niin", lausui Evans hymyillen. "Sittenhän sillä on nyt kaksi
-nimeä. Ennestään sen nimi on näet Uusi Hannover. Huomenna otamme
-esille kartan ja tutkimme perin pohjin ympäristöämme. Mutta nyt
-menemme makuulle!"
-
-Ja hetkisen kuluttua joka mies oli yöpuulla. Ensin suljettiin ovet ja
-ikkunat huolellisesti.
-
-Mutta ajatellessaan vaaroja, jotka kenties väijyivät ulkona pimeässä,
-pojat pysyivät tavattoman kauan hereillä sinä yönä.
-
-
-
-
-KUUDESKOLMATTA LUKU
-
-Walstonin petos
-
-
-Vuonna 1520 muuan eurooppalainen laiva purjehti ensi kerran
-sen salmen kautta, joka leikkaa kärjen Etelä-Amerikan manteren
-suunnattomasta kolmiosta. Laivaa ohjasi se portugalilainen, joka
-ensimmäisenä purjehti maan ympäri. Hänen nimensä oli Magalhães ja
-salmi peri hänen nimensä.
-
-Molemmista päistään, siis sekä Atlantin että Tyynen meren puolelta
-Magalhãesin salmen rannat ovat kallioisia. Siellä täällä muodosti
-vesi rantakallioiden väliin turvallisia satamia, joissa laivojen on
-hyvä olla ja joissa ne saavat raikasta vettä varastoonsa. Jyrkiltä
-vuorenkukkuloilta virtaa näet sadoittain kohisevia puroja, jokia ja
-virtoja alas mereen.
-
-Seuraavana päivänä Evansin tulon jälkeen ranskalaisluolan pojat
-tutkivat uutterasti suurinta Etelä-Amerikan karttaa, minkä he
-omistivat.
-
-Perämies näytti heille, miten Andit -- tuo mahtava vuorijono,
-joka kulkee pohjoisesta etelään läpi koko Etelä-Amerikan -- ikään
-kuin sukeltavat esiin merestä täyttäen kulkuvedet lukemattomilla
-saarilla. Kauimpana idässä vuorijono päättyy Kap Hornin niemeen.
-"Ja tässä", hän sanoi osoittaen sormellaan karttaa, "tässä, missä
-viideskymmenesensimmäinen leveysaste leikkaa rannikon, on Carrin
-saari. Näettekö, mitä siinä sanotaan... Uusi Hannover!"
-
-Hämmästyneinä pojat tuijottivat karttaan. Niin lähellä mannermaata he
-eivät kuitenkaan luulleet olevansa. Nyt he ymmärsivät, ettei ollut
-niinkään mieletön ajatus purjehtia saaresta pois.
-
-"Entä jos nyt saamme veneen käsiimme ja meidän onnistuu korjata se
-sellaiseksi, että se kantaa meidät kaikki -- minne meidän silloin
-pitäisi purjehtia, Evans?"
-
-"Niin, viisainta kai on, ettemme seikkaile liian kauas avomerelle.
-Jos pysyttelisimme saarien välissä, meidän kyllä pitäisi selvitä."
-
-Mutta se päivä, jolloin nuoret uudisasukkaat ja Evans ja Kate
-voisivat lähteä vesille häämötti vielä kaukana. Ennen tätä iloista
-hetkeä saattoi tapahtua paljon.
-
-Ensiksikin täytyisi vene saada kuntoon. Mutta se oli mahdotonta niin
-kauan kuin Walston ja hänen miehensä olivat saaressa herroina. Heidät
-oli siis ensin kukistettava.
-
-Evans huomasi pian, että poikien oli onnistunut tehdä
-ranskalaisluolasta mainio linnoitus. Varastohuoneesta ja Panin
-arkihuoneesta saattoi tykeillä pyyhkäistä vihollisen toiseen
-maailmaan, jos hän keksi ilmestyä virran tai järven rannalle. Ja jos
-rosvojen onnistuisi lähestyä toista tietä luolaa, antaisivat pojat
-heille kyllä aimo löylytyksen, sillä he olivat kaikki varustetut sekä
-ampuma- että lyömäaseilla ja pistimillä ja osasivat käyttää aseitaan.
-
-Henri oli keksinyt jotain järkevää. Hän oli koonnut arkihuoneeseen
-suuria kiviä, joita voisi tarpeen tullen heti vierittää oven eteen.
-
-"Kaikki on totta vie mainiota!" sanoi Evans tutkittuaan luolan
-puolustuskeinot. "Te olitte harvinaisen viisaita varustaessanne
-linnoituksenne siihen kuntoon, että se voi kestää rajuimpiakin
-hyökkäyksiä."
-
-"Täällä sisällä voimme vastustaa heitä tehokkaasti, mutta jos
-joudumme tappelemaan heitä vastaan luolan ulkopuolella olemme hukassa
-ennen kuin aavistammekaan. Tuollaiset ilkeät roistot kuin Walston
-ja..."
-
-Kate keskeytti hänet. Hän arveli, ettei Forbes kuitenkaan ollut aivan
-yhtä kurja kuin muut. Olihan hän kuitenkin aikoinaan estänyt toisia
-tappamasta Katea.
-
-"Forbesko!" toisti perämies. "Kaikenlaisia sinä puolustatkin. Hän ei
-totta vie ole rahtuakaan parempi kuin toisetkaan. En unohda hänen
-ilkeätä nauruaan, kun hän luuli minun vaipuneen virran pohjaan.
-Saatte olla varmat siitä, ettei Forbes pane tikkua ristiin meidän
-puoIestamme, kun syntyy ottelu meidän ja rosvojen välillä."
-
-Kului muutamia päiviä, ja kaikki oli yhä levollista ja rauhallista.
-Pojat vakoilivat yötä päivää, mutta eivät nähneet vihollisesta
-vilaustakaan. Evans oli kovin kummissaan siitä, että he
-viivyttelivät. Hän tiesi, että haaksirikkoisille merimiehille olisi
-tärkeätä saada vene kuntoon niin nopeasti kuin mahdollista. Minkä
-kumman tähden he siis eivät hyökänneet "nulikoiden" kimppuun, joista
-Walston niin halveksivasti oli puhunut? Täällä luolassahan juuri
-säilytettiin työkaluja, joita tarvittiin veneen korjaamiseen.
-
-Olisikohan Walston tullut huomaamaan, ettei luolaa ollutkaan niin
-helppo "anastaa", kuten hän ensin oli luullut? Kenties hän oli
-ruvennut ajattelemaan, että nokkela petos veisi perille pikemmin kuin
-raaka väkivalta.
-
-Evans pohti kysymystä neljän suurimman pojan kanssa, joiden neuvoja
-hän koko ajan käytti hyväkseen. He olivat kuitenkin kaikki sitä
-mieltä, ettei ovelinkaan petos auttaisi herra Walstonia ja hänen
-seuralaisiaan hitustakaan, koska he eivät voineet päästä luolaan.
-
-"Totta kyllä", sanoi perämies, "mutta muistakaa, että Walston ei
-katso asiaa siltä kannalta. Ensiksikin hän luulee, että Kate on
-kuollut ja kadonnut, ja toiseksi hän luulee minunkin kuolleen. Sen
-vuoksi hän ei tietenkään ajattele teillä olevan aavistustakaan siitä,
-mitä roskaväkeä hän ja hänen seuralaisensa ovat. Uskokaa pois, ei ole
-lainkaan mahdotonta, että hän jonakin päivänä keksii koputtaa oveenne
-tekeytyen haaksirikkoiseksi merimiesraukaksi, joka kerjää ruokaa ja
-asuntoa. Ja kun hän kerran on pannut jalkansa ovenne sisäpuolelle,
-silloin hänen yrityksensä on onnistunut!"
-
-Henri arveli, ettei ollut kovinkaan helppoa petkuttaa heitä sillä
-lailla. "Onhan meillä revolverimme", hän sanoi, "ja jos pistämme
-yhden niistä hänen nenänsä alle, hän ymmärtää kyllä, ettemme ole
-niinkään herkkäuskoisia ja helposti petettäviä".
-
-Mutta Gordon ei pitänyt sellaista kohtelua varsin viisaana. Hänen
-mielestään heidän pitäisi ottaa merimiehet ystävällisesti vastaan,
-jos he tulisivat.
-
-Evans ei osannut antaa mitään varmaa neuvoa tässä suhteessa. Kenties
-Gordon oli oikeassa siinä, että oli paras käyttää petosta petosta
-vastaan. Ajan tullen nähtäisiin kyllä, miten oli viisainta kohdella
-rauhanrikkojia.
-
-Seuraavakin päivä näytti kuluvan levollisesti. Harjua peittävän
-viidakon suojassa hiipivät Evans, Robert ja Baxter hiljaa suureen
-metsään päin, nähdäkseen oliko mitään erityistä tekeillä. Mutta he
-eivät keksineet mitään merkillistä eikä Pankaan, joka tietysti oli
-mukana, vainunnut mitään.
-
-Mutta ennen iltaa tapahtui kuitenkin jotain, joka herätti
-levottomuutta "linnoituksessa". Webb ja Cross riensivät juosten
-sisään mäeltä, jossa he olivat seisseet tähystämässä. He olivat
-nähneet kaksi miestä virran vastakkaisella rannalla.
-
-Siinä samassa Katelle ja perämiehelle tuli kiire! Oli välttämätöntä,
-ettei kukaan merimiehistä saa nähdä heistä vilahdustakaan, ja äkkiä
-he piiloutuivat varastohuoneeseen. Sieltä he saattoivat kurkistaa
-ulos ampumarei'istä, ja he näkivät heti, ettei Walston itse ollut
-matkassa. Rock ja Forbes vain tallustivat luolaa kohti.
-
-"Siinä näette, että olin oikeassa", sanoi Evans. "He aikovat
-varmaankin näytellä haaksirikkoisia. Ja tiedättekö mitä! Luulenpa,
-että on paras ottaa heidät ystävällisesti vastaan, kuten Gordon
-ehdotti."
-
-"Ottaa ystävällisesti vastaan mokomat heittiöt!" Henri pui nyrkkiä
-vihoissaan. "Siihen ainakaan minä en rupea."
-
-"Niin niin", virkkoi Gordon tyynesti. "Minun on kai sitten
-esiinnyttävä rakastettavana, vieraanvaraisena isäntänä!"
-
-"Tee se!" sanoi perämies. "Nyt ei ole aikaa pitempiin neuvotteluihin.
-Pitäkää vain huoli siitä, etteivät he keksi Katea ja minua. Kyllä
-minä sitten pujahdan esille oikealla hetkellä, mutta en ennen."
-
-Hetkisen kuluttua Gordon, Henri, Robert ja Baxter avasivat luolan
-oven ja lähtivät virralle. He kulkivat puhellen keskenään eivätkä
-olleet mistään tietääkseen. He pitivät kuitenkin koko ajan
-vastakkaista rantaa silmällä. Minne roistot olivat joutuneet? Ahaa,
-tuossa he tulivatkin, muutamat pensaat olivat tuokioksi kätkeneet
-heidät poikien silmiltä.
-
-Miehet olivat äärettömästi hämmästyvinään kohdatessaan ihmisiä,
-ja Gordon seuralaisineen tekeytyi tietysti yhtä kummastuneen
-näköiseksi. "Keitä olette!" huusi Gordon virran yli. Forbes -- pojat
-tunsivat hänet Katen kuvauksesta -- vastasi heti: "Haaksirikkoisia
-merimiehiä!" Ja sitten hän kertoi muutamin sanoin, että he olivat
-pestattuja laivamiehiä kolmimastoisesta "Severnistä" ja että he
-olivat veneineen joutuneet karille saaren etelärannalla.
-
-"Mitä kansallisuutta olette?" kysyi Robert.
-
-"Amerikkalaisia", kuului vastaus. Gordon kuulusteli edelleen. "Missä
-on laivan muu miehistö?"
-
-"He ovat hukkuneet", vastasi Forbes. "Ainoastaan me kaksi pelastuimme
-hengissä -- ja olemme niin nälissämme."
-
-"Ja niin väsyneet...!" puuttui Rock puheeseen. "Mutta saanko kysyä,
-kenen kanssa oikeastaan puhumme?"
-
-"Me olemme Carrin saaren uudisasukkaita", vastasi Gordon ja koetti
-saada äänensä niin lujaksi ja miehekkääksi kuin mahdollista.
-
-"Tahtovatko uudisasukkaat auttaa meitä?" pyysi Forbes. "Emme pyydä
-muuta kuin hiukan syödäksemme. Olemme nyt kuljeksineet tässä saaressa
-niin kauan, että me..."
-
-"Tulkaa vain!" sanoi Gordon. "Kyllä me pidämme huolen teistä."
-
-Sitten hän nosti kädet suulleen huutotorveksi ja huusi Mokoa. Reipas
-neekeripoika tuli heti juosten. Gordon käski hänen nyt hypätä
-veneeseen ja soutaa virran yli noutamaan merimiehiä.
-
-Molemmat onnettomat "haaksirikkoutuneet" olivat paatuneita roistoja.
-Varsinkin Rock oli oikean pahantekijän perikuva, raa'an näköinen
-ja ilkeäkatseinen. Eikä Forbeskaan, joka Katen väitteen mukaan ei
-kuitenkaan ollut yhtä suuri lurjus kuin toiset merimiehet, näyttänyt
-juuri sen kunnollisemmalta.
-
-Roistot koettivat näytellä osaansa niin luonnollisesti kuin suinkin.
-"Voi kuinka meidän on nälkä ja jano, ja kuinka väsyksissä olemme",
-se oli pontena koko heidän virressään. Ja joka kerta, kun Gordon tai
-Robert kysyi jotain, johon he eivät keksineet sopivaa vastausta, he
-syyttivät sairautta ja väsymystä. Heidän täytyi muka saada levähtää
-ennen kuin he jaksoivat selittää tapausten kulun.
-
-"Saisimmeko viettää yön täällä?" pyysi Rock heti kun he olivat
-saapuneet ranskalaisluolan oven sisäpuolelle.
-
-"Voi niin, saammeko?" kerjäsi Forbeskin. Sekä hän että hänen
-kumppaninsa olivat vähällä unohtaa roolinsa, niin hämmästyneitä
-he olivat huomatessaan astuvansa oikeaan linnoitukseen, joka oli
-varustettu tykeillä ja ampumarei'illä.
-
-"Ellei teistä ole epämieluista", sanoi Forbes, "niin menisimme
-mielellämme nyt heti levolle."
-
-"Niin, ja me tulemme vallan hyvin toimeen, jos vain saamme hiukan
-olkia. Emme tahdo vaivata teitä sen enempää. Onko teillä jokin
-komero, jossa voimme oleskella?"
-
-Gordon avasi keittiön oven. "Täällä", hän sanoi, "on teille tilaa
-kylliksi, ja tässä on muutamia peitteitä vuoteeksi. Olkaa hyvä."
-
-Merimiehet riemuitsivat salaa ajatellessaan, kuinka helposti heidän
-oli onnistunut petkuttaa uudisasukkaita. Toivotettuaan hyvää yötä
-Gordonille he alkoivat heti nuuskia joka kolkkaa ja keksivät pian,
-että keittiöstä johti ovi virran puolelle. Sanalla sanoen, kaikki
-näkyi luistavan mainiosti. Sitä he vain harmittelivat, että Mokokin
-nukkui keittiössä. Mutta mitäs siitä. Jos tuollainen neekerinulikka
-rupeaa hankalaksi, niin häneltä voi vääntää niskat nurin!
-
-He heittäytyivät nyt vain muka läpiväsyneinä vuoteelleen ja alkoivat
-heti kuorsata aika tavalla, jotta luultaisiin heidän nukkuvan. Moko
-teki samoin, mutta hänkin oli varuillaan kuin kärppä ja valmiina
-kutsumaan apua, jos roistot hievahtaisivatkaan paikaltaan.
-
-Kului tunti, toinenkin. Moko arveli jo kammottavien yövieraitten
-päättäneen pysyä aloillaan toistaiseksi. Mutta yhtäkkiä hän kuuli
-jotakin rapinaa ulko-oven luota. Kuun säteet hiipivät vinosti sisään
-pienestä lakeisesta, ja niiden himmeässä valossa hän huomasi, että
-Forbesin ja Rockin kaikessa hiljaisuudessa oli onnistunut vähitellen
-hiipiä ovelle ja että he olivat siirtämässä oven edustalle ladottuja
-kiviä. Suuret kivet nostettiin yksitellen pois. Tuokio enää, ja
-koko röykkiö oli raivattu tieltä. Merimiesten tarvitsi vain työntää
-syrjään oven päälle asetettu rautatanko, ja niin olisi pääsy luolaan
-vapaa kenelle hyvänsä. Walston ja toiset rosvot saattoivat tunkeutua
-sisään millä hetkellä tahansa.
-
-Moko raaputti aivan hiljaa arkihuoneen ovea, jonka takana hän
-tiesi kaikkien toisten uudisasukkaiden olevan koolla. Seuraavassa
-silmänräpäyksessä sieltä kuului hiljainen kuiskaus. Merkki oli
-ymmärretty.
-
-Oli jo kiire sillä nyt Rock tarttui rautatankoon, sysäsi sen
-sijoiltaan ja avasi oven varovasti.
-
-Mutta siinä tuokiossa joku tarttui häntä käsivarteen. Hän kääntyi
-nuolennopeasti ja näki -- Evansin, perämiehen, jonka hän oli luullut
-kuolleeksi ja kadonneeksi.
-
-"Evans!" hän huudahti. "Sinäkö täällä!"
-
-Nyt kaikki pojat ryntäsivät keittiöön. Kun he näkivät Forbesin
-hiipivän Evansin selän taa ja juuri aikovan hyökätä hänen kimppuunsa,
-kävivät Henri, Robert, Baxter ja William käsiksi häneen, kaatoivat
-hänet lattialle ja pitivät häntä lujasti kiinni kuin ruuvipihdissä.
-
-Sillä aikaa ottelivat Evans ja Rock. Rosvon onnistui siepata
-puukkonsa ja iskeä perämiestä käsivarteen. Haava oli tosin lievä,
-mutta se pakotti kuitenkin Evansin hellittämään kätensä hänestä, ja
-yhdellä harppauksella roisto loikkasi ovesta ulos. Perämies ampui
-luodin hänen jälkeensä, mutta ei kiireessä saanut tähdänneeksi, joten
-luoti osui harhaan.
-
-Mutta minkäpä sille taisi! Evans salpasi oven ja nosti rautatangon
-taas eteen. Sitten hän kääntyi ja kumartui tikari kädessä Forbesin
-puoleen, joka makasi lattialla potkien ja riuhtoen päästäkseen irti
-poikien lujista kourista.
-
-"Toverisi pääsi minulta pujahtamaan!" hän huusi Forbesille, "mutta
-sinä et pääse!"
-
-"Armoa! Armoa!" huusi merimies.
-
-"Niin, Evans", rukoili nyt Katekin. "Anna hänen elää. Pelastihan hän
-kuitenkin kerran minun henkeni."
-
-"Akkaväen lorua, siirappisääliväisyyttä", mutisi perämies, mutta
-pisti kuitenkin tikarin tuppeen, sitoi Forbesin lujasti käsistä ja
-jaloista ja kantoi hänet varastohuoneeseen. Siellä hän sai maata
-toistaiseksi.
-
-Sitten ladottiin kivet taas oven eteen, ja rauha vallitsi
-ranskalaisluolassa. Mutta ei yksikään uskaltanut ajatella maatapanoa.
-Kaikki valvoivat valmiina puolustautumaan, jos roistot vielä
-koettaisivat hyökätä uudisasukkaiden kimppuun.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU
-
-Taistelu
-
-
-Yöllisen seikkailun jälkeen oli ainakin yksi asia selvillä: Walston
-ei enää tästedes ainakaan yrittäisi petosta päästäkseen luolaan.
-Kyllä hän nyt ymmärsi uudisasukkaiden keksineen, mitä hänellä oli
-mielessä, ymmärsi senkin, että vain väkivalta saattoi heidät kukistaa.
-
-Heti päivän valjetessa Evans ja kolme nuorempaa poikaa hiipivät
-ulos luolasta vakoilemaan. Sumu peitti vielä paksuna veden, maat
-ja nurmet, ja vasta sen hälvettyä neljä aamuvirkkua vakoilijaa
-saattoivat oikein tarkastaa ympäristöä.
-
-Kaikkialla oli hiljaista ja levollista. Tallin ulkopuolella
-aitauksessa astuskelivat kotieläimet kaikessa rauhassa pureskellen
-ruohoa. Ei Pankaan näkynyt mitään erityistä vainuavan.
-
-Vain lukuisat jäljet pehmeässä maassa luolan edustalla kertoivat
-yöllisestä taistelusta ja vaarasta. Niistä saattoi selvästi nähdä,
-että Walston joukkoineen oli kuljeksinut oven ulkopuolella valmiina
-syöksymään uudisasukkaiden majaan heti kun Rock ja Forbes olivat
-antaneet ennakolta sovitun merkin.
-
-Evans tutki tarkoin maaperän päästäkseen selville, oliko missään
-verisiä jälkiä. Mutta niitä ei ollut. Rock oli siis päässyt ehein
-nahoin pakoon.
-
-Mutta missähän heittiöt nyt oleskelivat? Miltä puolelta he nyt
-aikoivat rynnätä "linnoituksen" kimppuun. Näihin kysymyksiin eivät
-jäljet antaneet minkäänlaista vastausta. Evans ja hänen seuralaisensa
-tulivat pian siihen tulokseen, että oli viisainta jättää koko
-vakoilemisretki. Paljon parempi oli palata kotiin ja kuulustella
-Forbesia.
-
-Kunpa hän vain puhuisi totta.
-
-"Puhuu, puhuu kylläkin!" arveli Gordon. "Tottapa häneen on hiukan
-vaikuttanut se, että hän oli aivan kuoleman kynnyksellä. Ellei hän
-ole peräti paatunut pahantekijä, hän ymmärtää varmasti voivansa
-sovittaa osan rikoksestaan kertomalla meille, mitä tietää toisten
-suunnitelmista."
-
-Evans meni heti siihen huoneeseen, missä Forbes makasi sidottuna. Hän
-irroitti siteet ja antoi miehelle luvan mennä arkihuoneeseen. Sitten
-hän sanoi muitta mutkitta:
-
-"Näet, että olemme olleet teitä viisaammat, Forbes! Sinun ja Rockin
-inhottava petos epäonnistui perin pohjin. Mutta meidän on vielä
-saatava tietää vähän Walstonin aikeista. Ja niistä sinun on nyt
-kerrottava meille."
-
-Vangittu merimies ei avannut suutaan. Hän seisoi ääneti ja tuijotti
-eteensä.
-
-Silloin astui Kate hänen luokseen ja sanoi ystävällisesti auttaakseen
-häntä:
-
-"Kuulepas, Forbes. Silloin kun sinä Severn-laivassa sait toverisi
-säästämään henkeni, sinä osoitit, että sinulla on sydän paikallaan.
-Älä nyt anna itsepintaisuuden ja kovasydämisyyden vallita. Auta
-meitä, kuuletko! Pelasta näiden reippaiden poikien henki, kuten
-pelastit minunkin henkeni."
-
-Forbes ei vieläkään vastannut sanaakaan.
-
-Mutta silloin Evans otti hänet koville ja alkoi kuulustelunsa kuin
-paraskin tuomari.
-
-"Mitä tietä Walston ja toiset tulivat tänne? -- Sillä olivathan he
-täällä ulkopuolella viime yönä?"
-
-"Olivat", tunnusti Forbes. Ja sitten, vähän ajan kuluttua hän sanoi
-tylyllä, vastahakoisella äänellä:
-
-"He kulkivat järven pohjoispuolelta."
-
-"Ja sinä ja Rock tulitte eteläpuolelta."
-
-"Niin."
-
-"Onko kukaan teistä käynyt länsipuolella?"
-
-Merimies pudisti päätään.
-
-"Eikö... Entä missä ovat toiset nyt?"
-
-"Sitä en tiedä."
-
-"Et tiedä...?"
-
-"En, Evans, siitä en tiedä mitään", Forbes vakuutti, ja sen enempää
-hänestä ei saatu. Siitä hän kuitenkin oli varma, hän sanoi, että
-Walston kyllä vielä palaa.
-
-Paljon hyötyä kuulustelusta ei ollut. Jospa vain olisi saatu selko
-siitä, miltä puolen roistot aikoivat hyökätä, olisi ainakin ollut
-mahdollista tehdä sen mukaan puolustussuunnitelma. Evans punnitsi
-asian perinpohjaisesti, hän ymmärsi että rohkea rokan syö, toisin
-sanoen, täytyi uhmata vaaraa ja uskaltaa lähteä tiedusteluretkelle
-metsään.
-
-Kahdentoista ajoissa Moko vei kupillisen ruokaa Forbesille, mutta
-vangittu merimies ei maistanut sitä lainkaan.
-
-"Saattepa nähdä, että hän alkaa pehmetä. Kun hänenlaisensa ihminen
-menettää ruokahalunsa, niin jotain erikoista on hänessä tekeillä,
-uskokaa pois", tuumi Kate Henrille.
-
-"Katsokaahan pojat", sanoi Evans, kun päivällinen oli korjattu
-pöydästä, "nyt olen ajatellut, että muutamat teistä seuraisivat minua
-metsään, niin että kerrankin saisimme oikein selvän siitä, mitä nuo
-heittiöt nykyään puuhaavat ja missä he oikein vaaniskelevat. Mitä
-arvelette ehdotuksestani?"
-
-Pojista ehdotus oli erinomaisen järkevä. "Nimittäin", muistutti
-Gordon, "jos vain pidämme huolta siitä, ettei linnoitus jäi ilman
-puolustusta meidän ollessamme poissa".
-
-"Tietenkin!" sanoi Evans. "Paul, Baxter ja... odottakaahan... Moko
-ja pikkupojat, niin ja sen lisäksi Kate jääköön tänne ja pitäköön
-puoliaan, jos herra Walston keksii tehdä rynnäkön luolaan. Me toiset:
-Gordon, Robert, Henri, Cross -- siinä on neljä -- Jack, Webb,
-William..."
-
-"Ja minä!! Enkö minäkin saa tulla mukaan?" kysyi Garnett.
-
-Perämies mietti hetken. "Olkoon menneeksi, koska pyydät niin
-kauniisti. Siis me yhdeksän varustaudumme aseilla kiireestä
-kantapäähän ja lähdemme seikkailulle. Pystymmekö pitämään puoliamme?
-Tosin meidän on taisteltava aika väkeviä lurjuksia vastaan, jos
-nimittäin tapaamme heidät! Mutta emmeköhän me sentään kykene pitämään
-heitä kutakuinkin kurissa. Muistakaa, että meillä on sekä pyssy että
-revolveri jokaisella, heillä sitä vastoin on kaikkiaan viisi pyssyä
-kuutta miestä kohti. Ja sen lisäksi he ampuvat kuin mitkäkin moukat.
-Eivät ole sellaisia mestariampujia kuin tämä Robert tässä ja Cross ja
-William."
-
-Lyhyesti sanoen: jos roistojen ja uudisasukkaiden välillä syntyy
-ottelu välimatkan päästä, viimeksi mainitut saattavat kylläkin
-suoriutua. Pahempi on, jos on taisteltava silmä silmää vasten.
-
-Kellon käydessä kolmea marssi pieni sotajoukko Evans etunenässä ulos
-ranskalaisluolasta, jonka ovi suljettiin heti visusti.
-
-Nyt oli vain kysymys siitä, miltä puolen vihollinen oli
-odotettavissa. Ei etelästä eikä lännestäkään. Oli mahdotonta, että
-Walston olisi voinut ennättää kulkea pitkän matkan Laivalahdelle
-ja sieltä edelleen pitkin virtaa niin lyhyessä ajassa. Ei, konnat
-piileksivät varmaankin pohjoisen puolella, ja siltä suunnalta he
-tietysti tulevat.
-
-Pohjoista kohti Evans ja pojat lähtivätkin. Alkupuolen matkaa he
-kulkivat aitauksen suojassa, ja kauempana he hiipivät toisesta pikku
-viidakosta toiseen. Heidänhän oli pysyttävä piilossa niin kauan kuin
-mahdollista.
-
-"Olkaa vain rauhassa", toisti Evans kerran toisensa jälkeen. Hänellä
-oli täysi työ hallita Robertia, tämä kun joka silmänräpäys pyrki
-erkanemaan liian kauas tovereistaan.
-
-Nyt he olivat saapuneet puuristille, joka oli ranskalaisen haudalla.
-Täältä he poikkesivat järven rantaan vievälle polulle.
-
-Vähän ajan kuluttua Pan alkoi innokkaasti nuuskia nurmikkoa ja ilmaa.
-"Pan", varoitti Gordon hyvin hiljaa, mutta se ei ollut kuulevinaan,
-haisteli yhä vain.
-
-Se oli varmaan vainunnut jotain erikoista.
-
-"Meidän täytyy ryömiä pensaiden välissä", sanoi Evans. "Ja kuulepas,
-Robert! Jos sinä näet jonkun niistä siivoista herrasmiehistä niin
-läheltä, että osut häneen laukauksella, niin lähetä sinä vain luoti.
-Mutta älä ammu ohi!"
-
-Metsän laidalla he saapuivat paikalle, jossa Walstonin lauma
-nähtävästi oli viettänyt yönsä: sen saattoi huomata hiiltyneistä
-puunpätkistä ja tuhkasta, joka vielä oli maassa.
-
-"He ovat ehkä vasta aivan äskettäin lähteneet täältä. -- Tuhka on
-vielä ihan lämmintä", sanoi Evans. "Koko joukko voi olla vielä aivan
-lähellä. Olisi ehkä kuitenkin parasta..."
-
-Mutta ennen kuin pojat ennättivät saada tietää, mikä perämiehen
-mielestä oli parasta, pamahti pyssynlaukaus katkaisten metsän
-hiljaisuuden, ja luoti suhahti Henrin korvien ohitse tunkeutuen
-puuhun, jonka vieressä hän seisoi.
-
-Toinen laukaus: kuului oksien taittumista ja jotain putosi raskaasti
-maahan. Tällä kertaa oli Robertin pyssyllä ollut puheenvuoro. Hän oli
-tähdännyt ensimmäisen laukauksen savun mukaan ja tuntui siltä kuin
-laukaus olisi osunut.
-
-Pan syöksyi eteenpäin, Robert jäljessä.
-
-"Eteenpäin toisetkin!" huusi Evans. "Robert ei voi yksin vastustaa
-koko joukkoa."
-
-Tuossa tuokiossa he saavuttivat Robertin, joka kumartui kuolleen
-merimiehen yli. Se oli Richard.
-
-"Siis yksi vähemmän", sanoi Evans. "Mutta toiset..."
-
-"Niin, he ovat kyllä jossain aivan lähellä", sanoi Baxter.
-
-"Aivan oikein! Siis: maahan!... Maahan, maahan!"
-
-Samassa pamahti laukaus -- kolmas, ja sen onnistui raapaista Jackia
-pahasti otsaan.
-
-Gordon tahtoi sitoa haavan, mutta Jack intti vain, että se oli aivan
-turhaa; "mokomakin naarmu", hän vain sanoi reippaasti.
-
-Nyt uudisasukkaiden oli pysyttävä yhdessä. Jos he hajaantuivat,
-ampuvat Walston ja hänen väkensä heidät yhden toisensa jälkeen. Sen
-vuoksi pieni joukko ryömi kylki kyljessä korkeassa ruohikossa, joka
-hetki valmiina taisteluun.
-
-Mutta minne Henri oli jäänyt?
-
-Ei kukaan ollut huomannut, mutta poissa hän oli. Ja nyt Pan haukkui
-aivan vimmatusti. -- Jotain oli hullusti. Henri oli joutunut otteluun
-vihollista vastaan.
-
-"Henri! Henri!" huusi Robert niin kovasti kuin jaksoi.
-
-Ei vastausta. Ei kuulunut muuta kuin Panin raivoisa haukunta. Silloin
-pojat eivät enää voineet hillitä itseään. Evansin varoituksista
-piittaamatta kaikki syöksyivät eteenpäin. Evansin täytyi seurata.
-
-"Maahan, Evans!" huusi Cross heittäytyen samassa itsekin pitkälleen.
-Luoti lensi aivan perämiehen pään yli. Samassa Evans huomasi Rockin
-puiden välissä.
-
-Hän nosti heti pyssyn poskelleen ja laukaisi. Rock katosi. "Mitä
-ihmettä!" ajatteli Evans. "Olisinko ampunut ohi?"
-
-Mutta hänelle ei jäänyt aikaa ottaa lähemmin selkoa siitä, miten
-Rockin oli käynyt. Samassa hän näet kuuli aivan lähellään Robertin
-huutavan:
-
-"Pidä puoliasi, Henri!... Tässä minä olen!"
-
-Ja Evans ja pojat näkivät Henrin taistelevan elämästä ja kuolemasta
-pitkää roikaletta, Cope-nimistä merimiestä vastaan.
-
-Mies oli kaatanut Henrin maahan selälleen. Sekunti vain, ja hän olisi
-iskenyt puukkonsa pojan rintaan. Notkeana kuin tiikeri Robert syöksyi
-yhdellä hyppäyksellä rosvon niskaan.
-
-Henri oli pelastettu. Mutta salaman nopeasti Cope oli kääntynyt uutta
-vastustajaansa kohti iskien puukkonsa hänen rintaansa.
-
-Ja nyt Robert makasi tajuttomana maassa, ja Cope pakeni suoraa päätä
-tiheimpään metsikköön kintereillään Evans, Garnett ja Webb, jotka
-ampuivat luotinsa hänen jälkeensä.
-
-Henri riensi Robertin luo, kumartui hänen ylitseen ja avasi nopeasti
-hänen nuttunsa. Sitten hän repi verisen paidan syrjään ja tutki
-haavaa. Jumalan kiitos, puukko ei ollut osunut sydämeen, oli siis
-vielä toivoa. Mutta keuhko oli varmaan vahingoittunut, sillä Robertin
-hengitys kuului heikolta ja vikisevältä.
-
-"Meidän täytyy pelastaa hänen henkensä", sanoi Henri kiihkeästi.
-"Mitä sinä arvelet, Gordon?"
-
-"Että meidän kaikkein ensiksi on kannettava hänet kotiin
-ranskalaisluolaan."
-
-Samaa mieltä olivat myös Evans ja toiset pojat, jotka palasivat
-huomattuaan että oli mahdotonta saada Copea kiinni.
-
-"Ja me voimme hyvin viedä hänet kotiin, koska näyttää siltä kuin
-Walston olisi saanut tarpeekseen tappelusta tänään. Hän piileksii
-nähtävästi joukkoineen jossain metsässä."
-
-Baxter ja Jack alkoivat punoa oksista paareja, joille Robert
-nostettiin. Hän ei ollut vielä tajuissaan, mutta hengitti kuitenkin.
-Neljä poikaa tarttui paareihin, toiset kävelivät jäljessä pyssyt ja
-revolverit valmiina.
-
-Hitaasti astui surullinen saattue metsän halki. Vihdoin oli enää vain
-taipale matkaa luolaan -- kahdeksan-yhdeksänsataa askelta. Silloin
-kuului äkkiä kimeä huuto, ja Pan lähti täyttä vauhtia laukkaamaan
-virralle päin.
-
-Walston oli varmaankin hyökännyt ranskalaisluolaan.
-
-Aivan oikein! Se oli -- kuten sittemmin selvisi -- käynyt
-seuraavasti: Sillä aikaa kun Evansin ja isojen poikien huomio oli
-kokonaan kiintynyt Rockiin, Copeen ja Rickhardiin, riensivät Walston,
-Brandt ja Black metsän halki ja hyökkäsivät "linnoituksen" kimppuun.
-He löivät oven rikki ja tunkeutuivat luolaan.
-
-Kovista hätähuudoista säikähtyneinä Evans, Gordon, Henri, Jack ja
-William lähtivät juosten kohti luolaa jättäen Crossin, Webbin ja
-Garnettin vartioimaan Robertin paareja. He saapuivat parhaiksi
-näkemään, kuinka Walston syöksyi ulos luolan ovesta pusertaen
-kirkuvaa ja riuhtovaa lasta voimakkailla käsivarsillaan.
-
-Ja Walstonin jäljessä tuli Brandt kantaen pikku Costaria, joka itki
-surkeasti.
-
-Aivan raivoissaan hyökkäsi Baxter Brandtin kimppuun, mutta tämä
-potkaisi hänet luotaan ja juoksi eteenpäin lapsi sylissä.
-
-Entä John, Edvard ja Moko ja kaikki toiset? Oliko heidät jo surmattu?
-
-Walston ja Brandt olivat jo melkein ennättäneet virran rannalle,
-missä Black ja vene odottivat.
-
-Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Jos konnien onnistuu hypätä
-veneeseen, ovat Paul ja Costar hukassa.
-
-Evans ja nuo neljä poikaa hehkuivat innosta saada laukaista pyssynsä
-rosvoihin, mutta he eivät uskaltaneet ampua, koska luoti olisi voinut
-osua pelastettaviin.
-
-Mutta Pan, se ei pelännyt käydä käsiksi rosvoihin. Rohkea eläin
-hyökkäsi Brandtin kimppuun iskien hampaansa tämän kurkkuun. Baxterin
-hän oli kevyesti potkaissut tieltään, mutta Pania ei ollutkaan
-yhtä helppo karkoittaa. Brandtin täytyi päästää Costar torjuakseen
-raivoisaa koiraa.
-
-Mutta Walston pääsi esteettömästi juoksemaan alas virralle. Hetki
-vain, ja hän olisi veneessä ryöstösaaliineen.
-
-Silloin nähtiin äkkiä miehen juoksevan esiin luolasta. Se oli Forbes.
-
-Walston huomasi hänet. "Hyvää päivää, Forbes!" hän huusi ja
-pysähtyi hetkeksi, niin iloiseksi hän tuli nähdessään vanhan
-toverinsa rientävän avuksi. "Tätä tietä", hän jatkoi. "Kiirehdi,
-niin voimme..." Forbes juoksi kuin henkensä edestä, ja pian hän oli
-Walstonin kintereillä. "Hänet ainakin voin tehdä vaarattomaksi!"
-arveli Evans ja tähtäsi karanneeseen vankiinsa.
-
-Mutta mitä nyt? Forbes syöksyi äkkiarvaamatta Walstonin kimppuun ja
-kaatoi hänet maahan, niin että hänen täytyi heittää Paul.
-
-Hetkessä Walston oli taas jalkeilla ja syöksyi puukkoaan heiluttaen
-Forbesin kimppuun. Lyhyen kamppailun jälkeen Forbes kaatui maahan.
-Walstonin puukko oli iskenyt syvälle vatsaan.
-
-Mutta Walston ei sittenkään päässyt voitolle, sillä nyt riensivät
-Evans ja pojat paikalle ja sellaista ylivoimaa hän ei kestänyt.
-Brandt, joka oli jo vapautunut vimmastuneesta koirasta, oli juossut
-veneelle. Walston aikoi seurata häntä, mutta tahtoi saada Paulin
-mukaansa. Sen hän kuitenkin sai kalliisti maksaa, sillä Paulin oli
-onnistunut siepata taskustaan revolveri, ja nyt hän ampui Walstonia
-suoraan rintaan. Konna kaatui maahan, mutta Brandtin ja Blackin
-onnistui kuitenkin raahata hänet veneeseen ennen kuin Evans ja pojat
-ennättivät tähdätä.
-
-Mutta samassa kun vene lähti rannasta jyrähti jylisevä laukaus,
-ja nuo kolme rosvoa vaipuivat hengettöminä veneen pohjalle.
-Kartessiryöppy oli kaatanut heidät, ja veneen ympärillä kiehui ja
-kuohui virran tyyni pinta sen voimasta.
-
-Taitava ampuja oli Moko, joka tarkoin tähdättyään oli laukaissut
-pienen laivatykin ranskalaisluolan ikkunasta.
-
-Nyt olivat siis Walston ja hänen kolme toveriaan saaneet surmansa.
-Severniläisistä murhaajista oli jäljellä vain kaksi metsän tiheikössä
-piileksivää miestä.
-
-Tämä päivä oli tuonut onnen ja pelastuksen Carrin saaren
-uudisasukkaille.
-
-
-
-
-KAHDEKSASKOLMATTA LUKU
-
-Hyvästi!
-
-
-Mutta miten oli Robertin laita?
-
-Kate, joka oli taitava sairaanhoitaja, huomasi heti, että Copen
-puukko oli iskenyt sangen vaarallisen haavan reippaaseen poikaan.
-Mutta hengenvaarallinen se ei sentään ollut.
-
-"Kyllä me hänestä terveen teemme", hän lohdutti Henriä joka kerta
-kun tämä valitti, miten kauheata olisi, jos Robert hänen tähtensä
-menettäisi henkensä. "Maltahan vähän aikaa, niin näet että minun
-lehteni kyllä auttavat."
-
-"Lehdillään", Kate tarkoitti jonkinlaisen leppäpensaan lääkitseviä
-lehtiä, joita usein käytetään parannuskeinona Amerikassa. Näitä
-lehtiä kasvoi myös Carrin saaressa, ja Kate sitoi niitä Robertin
-haavaan.
-
-Forbesin tila oli paljon vakavampi. Vaikka Kate kuten toisetkin pani
-parastaan saadakseen hänet elpymään, hän kävi vain päivä päivältä
-heikommaksi. Ja eräänä aamuna hänen taistelunsa päättyi, hän sammui
-hiljaa ja rauhallisesti Katen käsi omassaan. Seuraavana aamuna hänet
-haudattiin ranskalaisen merimiehen viereen, ja siitä lähtien kohosi
-Carrin saaren pienellä kirkkomaalla kaksi ristiä.
-
-Ensi työkseen tämän jälkeen Evans ja uudisasukkaat samoilivat
-metsän ristiin rastiin saadakseen selkoa siitä, missä Rock ja Cope
-kuljeksivat.
-
-Copen he löysivät pian. Jokin luoti oli osunut häneen, sillä verisiä
-jälkiä seuraten he saapuivat paikalle, jonne hän verenvuodon
-heikentämänä oli kaatunut ja heittänyt henkensä. Mutta missä oli
-Rock? He etsivät seudun läpeensä, mutta eivät tavanneet hänestä
-jälkeäkään. Vasta kauan jäljestäpäin kävi aivan sattumalta ilmi, että
-tämäkin rosvo -- viimeinen -- oli saanut surmansa. Evansin luoti oli
-todella kaatanut hänet, ja syy hänen äkilliseen katoamiseensa oli se,
-että hän oli pudonnut erääseen Williamin salahautaan. Sieltä Baxter
-löysi hänen ruumiinsa, ja sinne se jätettiinkin. Samaan paikkaan
-haudattiin myös Richardin ja Copen ruumiit.
-
-Nyt kun lepo ja rauha taas vallitsivat saaressa, päätti pikku
-yhdyskunta todenteolla ryhtyä suureen työhönsä, veneen korjaukseen.
-
-Veneen, jossa Walston ja hänen kaksi toveriaan olivat purjehtineet
-kuoleman maille, oli virta vienyt kappaleen matkaa alemmaksi. Siihen
-sälytettiin nyt työkaluja, aseita ja ruokatavaroita. Sitten Evans,
-Henri ja Baxter purjehtivat järven yli Itävirralle päin.
-
-"Severnin" venettä ei ollut vaikea löytää. Se virui vielä samassa
-paikassa, jonne se oli hinattu. Mutta pian huomattiin, ettei
-venettä voitu saada purjehduskuntoon ilman hirsiä ja lautoja, joita
-ranskalaisluolassa oli yllin kyllin. Evans ehdotti siis, että he
-ensin tukkisivat veneen reiät niin hyvin kuin taisivat ja sitten
-hinaisivat sen oman veneensä perässä kotiin, Seelanninvirtaa ylös.
-
-Hänen suunnitelmansa miellytti suuresti Henriä ja Baxteria.
-Innokkaasti ja uutterasti he kävivät tuumasta toimeen.
-
-Ei ollut niinkään helppoa käsitellä suurta venettä, ja järvellä
-ja Itävirralla oli Evansilla ja hänen tovereillaan monta vastusta
-voitettavana. Mutta he _tahtoivat_ voittaa kaikki vastukset, sen he
-olivat itselleen pyhästi luvanneet, ja lupauksensa he pitivätkin.
-Eräänä iltapuolena purjehti pieni "laivasto" -- poikien vene ja sen
-perässä "Severnin" suuri vene -- ylös Seelanninvirtaa myöten ja kävi
-ankkuriin pienelle lahdelle ranskalaisluolan edustalle.
-
-Kotona Evansin ja hänen venekumppaniensa saalis herätti suurta
-riemua. Mutta yhtä suuri oli matkamiesten ilo, kun he kotiin
-tultuaan saivat kuulla, että Robertin tilassa oli tapahtunut
-ilahduttava käänne. Hän saattoi nyt hengittää kärsimättä tuskaa, ja
-hänen voimansa alkoivat vähitellen palata. Tietysti ei vielä ollut
-kysymystäkään siitä, että hän voisi olla jalkeilla, siivosti hän
-sai pysyä vuoteessaan sillä aikaa kun hänen toverinsa ahersivat
-veneenrakentajina.
-
-Näytti vihdoinkin siltä että heidän toiveensa toteutuisi. Veneen
-korjaustyö kävi hämmästyttävän helposti ja joutuisaan. Evans oli
-tavattoman kätevä, ja reippaat pojat, sekä suuret että pienet,
-olivat sellaisia apulaisia, ettei paremmista väliä. Varsinkin Baxter
-oli kullan arvoinen: oli aivan samantekevää, mihin työhön se poika
-ryhtyi, joka alalla hän oli yhtä pystyvä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta vaikka "kirvesmies Evans" ja hänen "oppipoikansa" uutteraan
-ja hikipäässä työskentelivät, kului kuitenkin runsas kuukausi ennen
-kuin vene oli niin hyvässä kunnossa, että sen saattoi laskea vesille.
-Tammikuun kahdeksantena työ vihdoinkin päättyi ja kahden viikon
-päästä oli aika ruveta kuljettamaan alukseen tavaroita, arveli Evans.
-
-Henri ja hänen toverinsa olisivat kovin mielellään vieneet mukaansa
-kaiken mitä he aikoinaan olivat "Eteenpäin"-laivasta pelastaneet.
-Mutta siihen ei ollut riittävästi tilaa, täytyi valikoida ja hylätä.
-
-Gordon piti huolen siitä, että kaikki ranskalaisluolassa säilytetyt
-rahat otettiin mukaan. Tähän asti ne olivat olleet arvottomia --
-suurinkin kultamöhkäle on arvoton autiossa saaressa. Mutta nyt, kun
-aiottiin lähteä avaraan maailmaan, oli kyllä hyvä että taskussa oli
-täysinäinen kukkaro. Moko piti huolen ruokatavaroista, ja Robert,
-joka vähitellen oli parantunut, kokosi aseet, ruudin ja luodit ja sai
-kuin saikin aikaan, että molemmat pikku tykit kuljetettiin veneeseen.
-
-Ranskalaisluolan kirjavarasto, josta oli ollut niin paljon hyötyä
-ja huvia näiden kahden vuoden aikana, otettiin useimmat kirjat
-veneeseen. Samoin kävi keittiökaluston. Kaukoputkia, kompasseja ja
-muita tärkeitä purjehdusvälineitä ei myöskään unohdettu.
-
-William keräsi pienen valikoiman kalastusvälineitä, joista saattoi
-olla hyötyä matkalla.
-
-Lopuksi täytettiin puoli tusinaa pieniä tynnyreitä raikkaalla
-jokivedellä ja ladottiin veneen pohjalle.
-
-Helmikuun 3:ntena vene oli valmiiksi lastattu. Nyt he saattoivat
-lähteä matkalle milloin tahansa.
-
-Evans arveli, että he jo 5:ntenä, siis kahden päivän kuluttua,
-voisivat heittää hyvästi Carrin saarelle, ja kaikki uudisasukkaat
-tervehtivät hänen ehdotustaan riemastuneilla eläköön-huudoilla.
-
-Helmikuun 4:ntenä päästettiin kaikki kotieläimet irralleen. Aitauksen
-ovi avattiin ja -- samassa kiitivät guanakot, laamat, trapit ja muut
-eläimet aika kyytiä metsään.
-
-"Mokomatkin kiittämättömät elukat!" huudahti Garnett. "Toinen tekee
-parastaan pitääkseen niitä hyvänä ja sitten..."
-
-Niin, kiittämättömyys on maailman palkka!
-
-Seuraavana päivänä koitti lähdön hetki.
-
-Viimeisen kerran Henri ja hänen toverinsa kävivät molempien
-merimiesten kukkivalla haudalla. Sitten kaikki astuivat isoon
-veneeseen, joka oli lähtövalmiina pikkuvene perässään.
-
-Robert istui perään Evansin rinnalle, joka hoiti peräsintä. Henri
-ja Moko istuivat keulan puolelle hoitamaan purjeita. Toiset pojat
-tarttuivat kukin airoonsa. Sitten irrotettiin kiinnitysköysi, airot
-viilsivät tasaisesti vettä, ja uudisasukkaat purjehtivat pois
-asuntonsa luota, jonka seinien sisällä he olivat viettäneet niin
-monta kuukautta.
-
-Matka Seelanninvirtaa alas kävi varsin hitaasti. Vasta myöhään
-illalla vene saapui virran suulle. Evans piti viisaimpana käydä
-ankkuriin ja vasta seuraavana aamuna lähteä merelle.
-
-Kun päivä koitti, puhalsi navakka maatuuli, ja meri lepäsi saaren
-suojassa tyynenä.
-
-Kaikki purjeet nostettiin, ja tottuneella kädellä Evans ohjasi alusta
-karien lomitse.
-
-Ammuttiin tykinlaukaus, ja Englannin lippu kohosi ilmaan. Sitä
-tervehti kolminkertainen eläköön-huuto.
-
-Kun oli purjehdittu kahdeksan tuntia liukui vene salmeen Cambridgen
-saaren luona ja kääntyi sitten pitkin Adelaiden saaren rannikkoa.
-
-Viimeinen kärki Carrin saarta katosi näköpiiristä.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU
-
-Kotiintulo
-
-
-Poikien purjehduksesta Magalhãesin saaria leikkaavien kapeitten
-salmien kautta ei ole paljon kerrottavaa. Tämän lyhyen merimatkan
-kuluessa tapahtui tuskin mitään erikoisempaa -- oikeastaan koko matka
-sisältyy näihin sanoihin: Sää pysyi koko ajan kauniina.
-
-Purjehtijamme eivät kohdanneet matkallaan ainoatakaan laivaa. Se ei
-tietenkään ollut erikoisen hauskaa. Sillä olisi ollut parempi päästä
-johonkin alukseen. Eivät he myöskään nähneet yhtään ihmisolentoa
-saarissa, joiden ohi he purjehtivat. Sitä he eivät kuitenkaan
-surreet, näiden seutujen asukkaat, pääasiassa villejä, eikä ole hyvä
-joutua liian lähelle heitä.
-
-Noin viikon kuluttua matkalaiset purjehtivat navakassa myötätuulessa
-itse Magalhãesin salmeen. Pojat saattoivat nyt selvästi nähdä
-suunnattomien jäävuorten uiskentelevan Beaufortin lahdessa. Jokin
-näistä hohtavista jättiläisistä oli aikoinaan näyttänyt Henrin
-silmissä "valkoiselta pilkulta", silloin kun hän Karhuvuorelta
-tuijotti idän puolelle Carrin saarta.
-
-Veneessä voitiin mainiosti. Joka mies oli reipas, Robertkin. Hänelle
-teki hyvää saada raitista meri-ilmaa keuhkoihinsa, ja pian hän oli
-terve kuin pukki. Itse hän useat kerrat kehui, että jos niikseen
-tuli, hän milloin tahansa oli taas valmis kokemaan Robinsonin elämän
-vaivoja -- niin voimakas hän oli.
-
-Helmikuun 12:ntena vene purjehti Tamarsaaren ohi. Evans aikoi ohjata
-kohti etelää, kiertää Kap Farwardin ja sitten purjehtia pitkin
-Braunschweigin niemimaan itärantaa Punta Arenasiin asti.
-
-Mutta hänen tuumansa menivät kuin menivätkin myttyyn.
-
-Seuraavana aamuna huudahti Jack, joka seisoi keulassa tähystämässä:
-
-"Savua oikealla puolella!"
-
-Savua! Jokin höyrylaiva oli siis tulossa. Silloin Henrille tuli
-kiire! Yks kaks hän kiipesi mastoon nostaen kaukoputken silmälleen.
-
-"No, mitä näet sieltä ylhäältä?" huusivat toiset hänelle.
-
-"Laiva näkyvissä!" kuului hänen iloinen vastauksensa. Ja kohta
-saattoivat kaikki nähdä laivan paljaalla silmälläkin. Se oli suuri
-höyrylaiva, joka kulki hyvää vauhtia, "11 meripeninkulmaa tunnissa",
-tuumi Evans.
-
-Pojat kohottivat kaikuvan eläköönhuudon ja laukaisivat pyssynsä
-herättääkseen höyrylaivan huomiota.
-
-Onnistuiko? Onnistui, nyt viittoi ja huitoi höyrylaivan miehistö
-osoittaakseen, että he olivat nähneet veneen, ja neljännestunnissa
-uudisasukkaat olivat vieraan laivan kupeella.
-
-Sen nimi oli Grafton. Se oli -- kertoi päällikkö, kapteeni Lang --
-matkalla Australiaan, joten kaikki sattui mainiosti. Mielihyvin
-kapteeni suostui ottamaan Evansin, Katen ja kaikki pojat laivaansa,
-ja vaikka hänen matkansa määränä oli Melbourne, siis Australian
-etelärannikko, hän lupasi odottamattomille vierailleen purjehtia
-heidän kanssaan suoraan kotiin Uuteen Seelantiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Helmikuun 25:ntenä "Grafton" laski ankkurinsa Aucklandin satamassa.
-Oli kulunut runsaasti kaksi vuotta siitä onnettomasta yöstä, jolloin
-kuunari "Eteenpäin" ajautui merelle ja katosi vieden nuo viisitoista
-poikaa mukanaan.
-
-Ei saata sanoin kuvailla sitä iloa ja riemua, mikä valtasi vanhemmat,
-kun he näin äkkiarvaamatta jälleen näkivät lapsensa, joiden he
-luulivat jo aikoja sitten kuolleen.
-
-Kuinka satumaiselta, kuinka ihmeelliseltä tuntuikaan, että Henri ja
-Robert ja Jack ja Costar ja kaikki muut, että he eivät viruneetkaan
-meren pohjassa, vaan reippaina ja iloisina astuivat maihin
-Aucklandin lujalle laiturille ja että koko poikaparvi nyt nousi
-pitkin Kuningattarenkatua Carrin kouluun päin, ikäänkuin Aucklandin
-satamassa tapahtunut onnettomuus ja "Eteenpäin"-laivan salaperäinen
-katoaminen olisi ollut vain pahaa unta!
-
-Kulovalkeana kulki suuri uutinen:
-
-"Oletteko kuulleet? Carrin koulun pojat ovat palanneet!"
-
-Ja kaikkialla kaupungissa ja lähiseudulla, missä vain oli lipputanko,
-liehui sinä päivänä lippu jälleen löytyneiden reippaiden poikien
-kunniaksi.
-
-Ensimmäisen hämmästyksen hiukan asetuttua poikasille sateli tuhansia
-kysymyksiä siitä, mitä seikkailuja he olivat kokeneet näinä kahtena
-vuotena, kuinka he olivat tulleet toimeen autiossa saaressaan, mitä
-taisteluja ja vaaroja heidän oli täytynyt kestää ym.
-
-Tyydyttääkseen kaikkien uteliaisuuden Robert keksi ruveta pitämään
-esitelmiä poikajoukon kokemuksista. Se oli mainio ajatus. Huone oli
-joka kerta täynnä kiitollisia kuulijoita.
-
-Robert oli varsin ylpeä siitä, että hän näin herätti huomiota. Mutta
-sittenkin tuli Baxterin nimi tunnetuimmaksi.
-
-Henri piti näet huolta siitä, että Baxterin päiväkirja, joka
-käsitteli elämää Carrin saaressa, painettiin ja julkaistiin, ja
-tämä kirja meni kaupaksi kuin kuumille kiville. Uudessa Seelannissa
-lukivat kaikki, jotka ylipäänsä lukea osasivat, tosikertomusta
-viidentoista pojan elämästä autiossa saaressa. Sitä paitsi Baxterin
-kirja käännettiin monelle eri kielelle, ja pitkiä otteita siitä
-julkaistiin koko maailman sanomalehdistössä.
-
-Ymmärrettävästi kohdeltiin Evansia ja Katea hyvin sydämellisesti
-Aucklandissa. Heitähän poikien oli kiittäminen paljosta hyvästä.
-
-Kate jäi asumaan Robertin vanhempien luo, jossa hänestä pidettiin
-hyvää huolta.
-
-Evansin suureksi iloksi aucklandilaiset ostivat ison kauppalaivan
-ja lahjoittivat sen hänelle ikuiseksi omaisuudeksi. Laiva sai nimen
-"Carr".
-
-Se oli mainio alus ja sen lisäksi kaunis. Vielä muutamia vuosia
-sitten sen saattoi nähdä Aucklandin satamassa.
-
-Ja jos silloin joku vieras kysyi satamassa leikkiviltä lapsilta, mikä
-tuo komea laiva oli, silloin hän varmasti sai kuulla koko ihmeellisen
-kertomuksen Carrin koulun pojista ja heidän monista seikkailuistaan.
-
-Sillä sen jutun tunsi jokainen lapsi siinä kaupungissa.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN VUODEN LOMA-AIKA***
-
-
-******* This file should be named 52054-8.txt or 52054-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/0/5/52054
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52054-8.zip b/old/52054-8.zip
deleted file mode 100644
index 8348bfe..0000000
--- a/old/52054-8.zip
+++ /dev/null