diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52129-8.txt | 3420 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52129-8.zip | bin | 56756 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3420 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..09c7886 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52129 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52129) diff --git a/old/52129-8.txt b/old/52129-8.txt deleted file mode 100644 index 854c4fe..0000000 --- a/old/52129-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3420 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Varavallesmannina, by Väinö Kataja - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Varavallesmannina - Kuvia Perä-Pohjolasta - - -Author: Väinö Kataja - - - -Release Date: May 22, 2016 [eBook #52129] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VARAVALLESMANNINA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -VARAVALLESMANNINA - -Kuvia Perä-Pohjolasta - -Kirj. - -VÄINÖ KATAJA - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Boman & Karlsson, -1906. - - - - -SISÄLLYS: - - Yleisenä syyttäjänä. - Ensimäinen ulosottoni. - Maantien tarkastuksessa. - Kenttänivan hävitys. - Oman käden oikeutta. - Ulosottaja Kuusirannan kylässä. - Vanha tarina. - Ajangin mies. - Kun viinanmyyjiä rangaistiin. - Viklundin "Hurra". - Käräjillä. - - - - -YLEISENÄ SYYTTÄJÄNÄ - - -Nimismiehen pitää olla monipuolinen mies. Hänellä täytyy olla -taipumusta salapoliisiksi, hänen tulee tuntea maanlaadut, osata -arvostella maatalosta, onko se hallanarka vai ei, ja määrätä mitä on -tehtävä, jos joku on eksynyt erämaahan. Lisäksi on hänen huolehdittava, -että tilastolliset tiedot piiristä ovat täsmällisiä, ettei kukaan kilju -yleisellä paikalla ja ettei piirissä kulje "epäilyttäviä henkilöitä". -Hänen toimenaan on myöskin kertoa vuodentulon toiveista, hänen täytyy -nähdä tuntemattomaan tulevaisuuteen ja tietää varmaan sanoa, "tuleeko -siemenestä puute". Maan routimiset, veden vähyys ja runsaus, sateet, -tuulet ja tuiskut -- kaikista tulee hänen pitää vaaria ja niistä -"aikanaan" ilmoittaa. Maanteiden tarkastukset ovat hänen hauskimpia -retkiään. Jos ei hän osaa kylliksi määrätä someroa, on hän -epäkäytännöllinen; jos hän määrää liian paljon, on hän tyhmä. - -Mutta ennen kaikkea tulee hänen olla lakimies. Hänen pitää tuntea -kaikki lait. Usein tie- ja vesirakennuksen insinöörit saavat ihmetellä -sitä kekseliäisyyttä, jolla hän selviytyy vaikeimmastakin pulmasta. Hän -on oppinut itse tekemään lakeja, ja suunnilla ne useinkin ovat. Sillä -hän ei hätäile, ja hän tuntee miehet, joiden kanssa on tekemisissä. Hän -on näppärä saamaan sovinnon aikaan asianomaisten kesken ja nauraa usein -partaansa keksinnöilleen. - -Niin, sanalla sanoen kaikilla aloilla ja kaikkialla häntä kaivataan ja -tarvitaan. Hirvi on ammuttu kiveliössä: missä on vallesmanni? -Viinakauppias on pannut vettä liemeensä, ostaja huutaa: annapa kohtaan -vallesmannin! Kauppamatkustaja, jonka on kyytipoika rekineen -kampsuineen ajanut ojan pohjaan, huutaa: Mitä h--ttiä! Eikö tässä -piirissä vallesmannia olekaan? - -Kuvernööri hänelle marisee herkeämättä, uhkaa sakoilla ja komentelee; -kruununvouti "muistuttaa", "huomauttaa" ja "kehoittaa" lakkaamatta, -aikoo valittaa kuvernöörille ja kirjoittelee hävyttömyyksiä -virkakirjeiden selkäpuolet täyteen; koko kansa häntä haukkuu, ja -velalliset toivovat hänen sielunsa ja ruumiinsa alimmaiseen h--ttiin. - -Mutta vallesmanni ei hätäile. Sillä hän on monipuolinen mies, ja hän on -silmästä silmään katsonut herra Perkelettäkin... - - * * * * * - -Minun tuli ensi kerran olla yleisenä syyttäjänä käräjillä. En ottanut -koko tointa kovinkaan juhlalliselta kannalta. - -Minkäpä ne nyt minulle tekisivät. - -Asia koski kahta nuorukaista, jotka arvannostotilaisuudessa olivat -olleet hutikassa ja mellastaneet aikalailla. Se oli tapahtunut silloin -kun muutakin "laittomuutta" tässä maassa harjoitettiin sen minkä -ehdittiin. Miksei saanut yksi olla yhtä laiton kuin toinenkin? - -Laitontahan oli koko arvannosto, -- mikä sitten jos pojatkin elivät -laittomasti. - -Asia oli jo ollut kerran ennen käsiteltävänä. Paria todistajaa oli -kuulusteltu. Nyt oli ilmoitettu taas kaksi uutta todistajaa. - -Nuorukaiset olivat kotokylän miehiä, reippaita poikia kumpikin, ja -vanhoja tuttuja minulle. Molemmin he pelkäsivät sakkoa, mutta minun ei -käynyt asiaa auttaminen. - -"Emmeköhän pääse hyvin vähällä", lohduttelin heitä. - -Asia huudettiin, ja molemmat nuorukaiset, Heikki Kuusisto ja Kalle -Vimpari, tulivat itse vastaamaan. - -Edellisten käräjäin pöytäkirja luettiin. Siihen otetuista -vierastenmiesten todistuksista ei käynyt selville, olivatko he olleet -juovuksissa tai ketään häirinneet. - -Minä ilmoitin kaksi uutta todistajaa, talokkaan Ville Kangaspään ja -torppari Sameli Lahden. - -Heitä vastaan ei ollut jääviä, saivat vannoa ja todistaa. - -Kangaspää, vanha, kunnioitettava ukko, jäi ensiksi todistamaan. - -_Tuomari_: No olivatko nämä arvannostossa päissään, ja mitä ne tekivät? - -_Kangaspää_: Tätä Heikki Kuusistoa en nähnyt, mutta kyllä tämä Kalle -Vimpari siltä näytti. - -_Tuomari_: Näytti? Mitä hän teki? Häiritsikö toimitusta tai ketään -yksityistä? - -_Kangaspää_: Ei minulle vaan mitään tehnyt, enkä nähnyt muillekaan -tekevän. - -_Tuomat_: No mistä todistaja tietää, että vastaaja Vimpari oli -juovuksissa? - -_Kangaspää_: Kyllä se selvään näkyi. Nurkan takana kiroili, ja oli -riisunut takin päältään, ja viinapullo oli kädessä. Päissään oli, ei -auta. Ei selvä mies niin mellakoi. - -_Tuomari_ (Vimparille): Myöntääkö vastaaja olleensa juovuksissa? - -_Vimpari_: Kyllä sitä tuli maistetuksi, mutta se oli jälkeen -arvannoston enkä minä tehnyt kellekään mitään pahaa, -- itsekseni vaan -kiroilin, että kun lähdin ollenkaan, kun kuuluivat sanovan, että oli -laiton koko arvannosto. - -_Tuomari_ (todistajalle): Se oli siis jälkeen arvannoston, kun -todistaja näki vastaajan nurkan takana mellastamassa? - -_Kangaspää_: Niin oli. Väkikin oli jo suurimmaksi osaksi poistunut. -Herrat olivat parhaillaan syömässä eivätkä tainneet hekään, äänistä -päättäen, olla aivan vesiselviä. - -_Tuomari_: No tietääkö todistaja muuta? - -_Kangaspää_: En minä _tähän_ asiaan muuta tiedä. Mutta en ole koskaan -kuullut, että tämä Kalle Vimpari olisi viinamies. - -_Tuomari_: Todistaja saapi sitten poistua. - -_Kangaspää_ (mennessään): Pyytäisin kulujani. - -_Tuomari_ (Sameli Lahdelle, joka on tullut sisälle samassa kun -Kangaspää on poistunut): No mitä tämä tietää? - -_Sameli Lahti_: En minä tähän asiaan mitään tiedä. - -_Tuomari_: Mitä varten teidät sitten on tänne käsketty? - -_Sameli_: Sitä minä itsekin ihmettelen. Olihan siellä muita ihmisiä -jälestäpäin. Selviä miehiä nämä silloin olivat kumpikin, kun minulle -ryypyt tarjosivat tallin takana. - -_Tuomari_: Näillä oli siis viinaa? - -_Sameli_: Ei ollut viinaa, mutta oli oikein vihollisen tulista -konjakkia. (Lautamiesten penkistä kuuluu naurun tirskumisia.) - -_Tuomari_: Joivatko vastaajatkin? - -_Sameli_: Eivät maistaneet kumpainenkaan, mutta sanoivat, että sitten -kun he arvan ovat nostaneet, niin sitten he ryyppäävät. - -_Tuomari_: Todistaja ei siis tiedä, ovatko vastaajat olleet juovuksissa -vai ei. - -_Sameli_: Mahdoton on minun tietää, minä menin naapuriin nukkumaan. - -_Tuomari_: No sitten todistaja saapi poistua. - -Sameli menee verkkaan ja miettiväisenä ikäänkuin jotakin vielä -sanoakseen. - -_Tuomari_ (hetken perästä): No, mitä syyttäjä sanoo? - -Minä selitän, että koska ei ole selville käynyt, että vastaajat -olisivat olleet juovuksissa ja vielä vähemmän ketään häirinneet, en voi -mitään edesvastausta vaatia. Ja kun, mikäli olen selville saanut, ei -liioin parempia todistajia enää ole, pyydän minä, että asia nyt -päätettäisiin. - -_Tuomari_: Mitä vastaajat sanovat? - -_Vastaajat_: Pyydämme päätöstä asiaan. - -_Kalle Vimpari_: Minä tahtosin ilmottaa, että kun olin takin päältäni -riisunut, niin se ei tapahtunut viinan takia, vaan meillä oli meininki -painia. Eikä meillä ollutkaan kun litra konjakkia kummallakin... - - * * * * * - -Vähäisellä nuhteella he pääsivät kumpainenkin. -- Seuraavana -sunnuntaina käski Kalle Vimpari minutkin romiaisiinsa. - -Semmoinen oli juttu, jossa ensi kerran olin "yleisenä syyttäjänä". - - - - -ENSIMÄINEN ULOSOTTONI - - -Antti Räisästä, itsellismiestä, oli sakotettu viinanmyynnistä, ja sakko -jätettiin minun perittäväkseni. - -Maailman konna ja veijari kuului olleen tuo Antti Räisänen ilmoisen -ikänsä. Viinaa oli myynyt ja kaikenlaista konstia pitänyt. Viisaasti -oli hän osannut kauppaansa pitää, sillä monissa käräjissä oli asia -ollut esillä ennenkuin hänet voitiin tuomita viinanmyynnistä. - -Lauri lautamiehen, joka oli paljon ollut läsnä ulosottotoimissa ja -muutenkin tunsi kaikki pitäjän ihmiset, otin todistajakseni. - -"Kuuluu kehuneen, ettei maksa hän sakkoa eikä lähde linnaankaan", sanoi -Lauri minulle ja naureskeli. - -"Semmoinen lintuko se on?" - -"Kyllä se sellainen mies on, ettei sitä kohtaa kun sattumalta. Minulla -kun kerran oli hänelle haaste, niin viikko piti vahtia ennenkun sain -haastetuksi." - -"Tietääkö Lauri, oleskeleeko hän nyt näillä mailla? Hänhän asuu -Pakkasenvaarassa?" - -"Oli tässä juhannusviikolla ollut kuulema liikkeellä, vaan eikö lie nyt -mennyt johonkuhun tukkisavottaan. Siellä hän tavallisesti kesällä -oleskelee minkä mitäkin tukkilaisille kaupitellen; talvisin hiihtelee -tukkiajopaikasta toiseen, myy viinaa, rekilauluja ja paperosseja. -Harvoin hänet tapaa kirkonkylällä, mutta ripillään hän käy joka vuosi -Perttulin sunnuntaina." - -"Eikö hänellä ole itsellään mökkiä tai muuta omaisuutta?" - -"Pakkasenvaaran Heikin on pirtti, jossa hän asuu, ja minun tietääkseni -ei hänellä ole minkäänlaista omaisuutta." - -"No sitten me toimitamme hänet linnaan sakkojaan sovittamaan." - -Niin keskustellen olimme Laurin kanssa kävelleet jo pitkälti -kirkonkylää, ja aikeemme olikin jalkaisin mennä. Oli keskikesän -poutainen päivä, luonto vankimmillaan voimassaan. - -Kylän päässä tuli meitä vastaan Olkkos-Kaisa, jolta kuulimme, että -Antti Räisänen oli samana päivänä käynyt kylällä voita ostamassa ja -Pakkasenvaaraan päin lähtenyt. - -"Hyvääpä kuuluu", arvelin minä Laurille. - -"Ei se ole lintu silti häkissä, vaikka sen metsässä laulavan kuulee", -epäili Lauri. - -Pakkasenvaara oli kylän takana mäki, missä pienen näreikön keskellä oli -useita mökkejä. Yleensä se oli huonossa huudossa, ja melkein jokaisen -mökin asukkaita katseltiin epäluulolla. - -Laurin neuvon mukaan käännyimme kylään tultuamme metsäpolkua -takalistolle päin. Sitä kävellen voimme metsän peitossa huomiota -herättämättä lähestyä Pakkasenvaaraa. - -"Meidän pitää päästä aivan huomaamatta ihan mökille asti, sillä jos -Antti saapi vihiä meistä, niin silloin hän katoaa metsän peittoon eikä -taida olla heti näkyvissä", selitti Lauri. - -Polkupahaista, joka kulki vaaran rinnettä kierrellen ja oli -paikoitellen rapakkoinen, kävelimme hiljaa keskustellen -- Lauri -edellä, minä perässä. - -"Seikka on semmoinen, että kun pääsemme lähelle, niin jää sinä puun -taakse piiloon, minä menen yksinäni ensin pirttiin. Jos kotona on, niin -pysyy se, vaikka yrittäisi karkaamaan", esitti Lauri. "Kun minä sitten -ilmestyn ulos pirtistä ja alan sytytellä piippuani, niin silloin saat -tulla", ehdotti hän vielä sopivaksi merkinannoksi. - -Metsän suojassa ja kumartuneina naakaten pääsimme niin lähelle mökkejä, -että olisi voinut tuntea ihmiset. - -"Tuossa mökissä se Antti asuu, jossa on ovi auki ja päreitä akkunan -ruutuina... tuo toinen tuossa vasemmalla vieressä on se Tiina-Kaisan -mökki, jossa vuosikymmen sitten mies puukolla tapettiin..." osoitteli -Lauri. - -Minä paneusin pitkäkseni kuusen taakse ja saatoin hyvin makuultani -nähdä kaikki, mitä sen mökin luona tapahtui, missä Räisäsen Antti asui. -Lauri lähti mökkiä kohden kävelemään. - -Eräästä mökistä ilmausi vaimo portaille, katseli hetkisen ympärilleen -ja heitti sitten sangollisen likavettä pihalle. - -Mutta huomatessaan Laurin, joka juuri oli lähestymässä Antin mökkiä, -pakeni hän kuin pelästyneenä pirttiinsä. Näin Laurin kiirehtivän -askeleitaan ja puolijuoksussa menevän Antin mökkiin sisälle. - -Odotellessani Lauria takaisin ehdin siinä maatessani mietiskellä yhtä -ja toista. Saamieni tietojen mukaan piti Antti Räisäsen olla rahamies, -joka kyllä voisi yhden sakon maksaa puhtaalla rahalla milloin hyvänsä. -Säästölaitoksessakin kuului hänellä olevan talletuksia. En ollut -koskaan Anttia nähnyt, vaikka paljon olin kuullut hänestä puhuttavan, -ja aina oli hän ollut mukana, missä joitakin roistontöitä oli tehty. -Nuorena poikana sanottiin hänen murhanneen erään kuljeskelevan -laukkuryssän, vaikkei asiaa ollut voitu koskaan näyttää toteen. Minä -kuvittelin hänet kookkaaksi, mustaveriseksi mieheksi, jolla oli pienet -kavalat silmät ja arpia poskipäissä... - -Jo ilmestyi Lauri portaille ja alkoi sytyttää piippuaan. - -Silloin minäkin ponnahdin pystyyn ja lähestyin mökkiä, johon Lauri -kiirehti edellä. - -Pöydän päässä istui rauhallisena mustapartainen mies syöntihommassa. -Hän näytti hyvin siivolta mieheltä ja katseli tummansinisillä -silmillään niin rehellisesti eteensä kuin konsanaan se, jolla on hyvä -omatunto. Muita ihmisiä ei näkynyt. Tuo mies ei missään tapauksessa -voinut olla Antti Räisänen, viinaporvari ja murhamies. Katsoin Lauriin -ja toisen vuoron mieheen. - -Ja sanottuani hyvänpäivän kysäisin: - -"Oletteko te Antti Räisänen?" - -Hän rykäisi, nielaisi palan, pyyhki suutaan ja vastasi: - -"Vallesmanni on hyvä ja istuu. Minähän se olen. Olenkin jo odotellut, -että eikö tule tämä varavallesmanni heti minulta sakkoa perimään. Kyllä -minä siitä niin suuressa huolessa olen ollut, etten öitäni ole -nukkunut. Sakottivat minua viatonta miestä, kun puoli litraa -tarvitsevalle lainaan annoin. Ja olisin minä sen jo käynyt maksamassa, -ettei olisi tarvinnut vallesmannin tänne vaivata itseään, vaan kun en -saanut rahaa kokoon... en niiltäkään, joilta olen vähä työpalkkoja -saamassa... Parhaat vaatteeni ja taskukelloni myin, mutta niistäkään en -saa maksoa ennenkun ensi viikolla..." - -Hän oli lopettanut syöntinsä ja noussut kävelemään, ja hänen -kertoessaan minulle asiansa valuivat kyyneleet hänen silmistään. -Äänikin oli niin valittava ja surkea, että tuli oikein sääli -mies-parkaa. - -Ja saatuaan piippunsa syttymään jatkoi hän itkunsekaisella äänellä: - -"Ovat ne ihmiset kateellisia ja pirullisia. Kun minä suurella vaivalla -ja vähäisellä rihkamakaupalla olen koettanut henkeäni elätellä ja -vanhempani olen hoitanut hautaan asti ja vielä on sokea sisar ja hänen -lapsensa hoidettavana... niin kadehtivat ja vainoavat minua, vaikken -ole heille pennin edestä pahaa tehnyt... Ja tämänkin viinanmyyntiasian -kävi Ollikainen kantelemassa vallesmannille, kun luuli minun hänen -veneensä varastaneen... Vaan ei siitä Ollikainen isosti hyödy... Ja -kyllä minä sakkoni maksan... Jos sopisi vallesmannin vartoa tulevaan -viikkoon, että saisin rahaa kokoon..." - -Oikein minua alkoi mies-poloinen säälittää. Ehkäpä ne huhut, joita -hänestä kerrottiin, olivat perättömiä, -- ainakin liioiteltuja. -Semmoistahan oli maailman meno. Monta asiaa viittasi siihen, ettei mies -voinut olla niin paha kuin hänestä kerrottiin. Ensiksi tuo hänen -vilpitön, rehellinen ulkomuotonsa ja suora puhetapansa, toiseksi se, -että hän oli hoitanut vanhempiansa hautaan asti ja nyt elätti sokeaa -sisartaan ja hänen lapsiaan, osoittivat jo kylliksi hänen olevan -lämminsydäminen mies, joka voi tottakin puhua. - -"Tämä Lauri lautamieskin tietää tälle vallesmannille todistaa", alkoi -hän nyyhkiä, kun minä viivytin vastaustani. - -Lauri istui etukumarassa lattiaan katsellen eikä virkkanut mitään. - -"Ensi viikolla -- keskiviikkona -- minä kävisin maksamassa. Viimeiset -pitää siihen koota. En minä enää vanhoilla päivin tahtoisi linnaankaan -lähteä... ja puhdas minulla on papinkirja tähän ikään ollut... että -sopiiko vallesmannille siihen asti vartoa", pyyteli hän. - -"Lupaatteko aivan varmaan ensi keskiviikkona maksaa?" tiedustin vielä. - -"Lupaan tietenkin. Mihinkä minä poloinen siitä enää pääsen." - -Ja hän hyrähti taas itkemään. - -"Koko kevään ja tämän kesän ajan kun olen ollut vuoteen hyvänä -viikottain, niin en ole kyennyt työhönkään..." änkkäsi hän itkun -seasta. - -Sovittiin sitten, että maksu sai jäädä ensi keskiviikkoon. - -"Mutta muistakaahan pitää sananne, muutoin teidät hukka perii", koetin -sanoa virallisella äänellä. - -"Mihinkä minä vaivainen mies pääsen... Nytkin pakottaa rinnan alla... -ruoka ei pysy sisällä vähääkään..." - -"No hyvästi nyt!" - -"Hyvästi, hyvästi, vallesmanni-kulta, ja kiitoksia oikein paljon ja -onnea matkallenne!" hyvästeli hän meitä, kun ovella olimme pois -lähdössä. - -Palatessa emme menneetkään polkua takaisin, vaan laskeusimme mäeltä -suoraan maantielle. - -Ei virkkanut Lauri mitään, ja äänettömänä kuljin minäkin. - -"Siivolta mieheltähän tuo näytti. Liekö totta puhunut?" sanoin vihdoin, -kun pääsimme maantielle. - -"Pahoin minä epäilen. Se on sellainen valehtelija, ettei vertaa. Mutta -voipi sentään sakkonsa maksaa", arveli Lauri. - -"Mutta onhan hänellä hyviäkin puolia... esimerkiksi, että hoitaa -sokeata sisartaan!" - -"Mitä hulluja! En minä ole kuullut hänen sokeasta sisarestaan mitään. -Ja valetta oli sekin, että on hoitanut vanhempiansa. Ruotilaisina ovat -kumpikin kuolleet", tiesi Lauri selittää. - -Minulle oli kuitenkin jäänyt Antti Räisäsestä hyvä usko, ja monesti -johtui mieleeni, että ihmisten puheisiin oli hyvin vähän luottamista. -Olihan minulla vereksen vereksiä kokemuksia ihmisten pahuudesta. -Alituiseen olin kuullut huhuja nostettavan aivan viattomista ihmisistä. -Miksi ei sellaista olisi voinut tapahtua Antti Räisäseenkin nähden. - -"Ei tuo mies kuitenkaan roistolta näyttänyt", sanoin Laurille -erotessamme. - -"Sillä itkullaan se onkin pettänyt monta viisaampaa miestä kuin sinut", -arveli Lauri, sillä hän tuntui kovasti halveksivan minua siitä, etten -ollut kovempana Antille. - -"Jokohan tuo peijakas oli ainakin konna?" - -"Ole varma siitä", takasi Lauri ja naureskeli veitikkamaisesti. -"Tottapa tuota opit vähitellen", arveli hän lopuksi, ja niin erosimme. - -Antti Räisäsen asia oli jäänyt niin mieleeni, että öilläkin siitä -uneksin. Ja uteliaana odotin keskiviikkoa, jolloin Antin piti tulla -sakkoaan maksamaan. - -Mutta hän ei tullutkaan. - -Odotin torstain, perjantain, lauantain ja niin seuraavaan viikkoon, -mutta häntä ei kuulunut. Eräänä yönä läksimme Anttia poliisin kanssa -tapaamaan. - -Aamuvarhaisella saavuimme Pakkasenvaaraan, juuri kun muutamissa -mökeissä alettiin heräillä. - -Sama vaimo, jonka ensi käynnilläkin olin nähnyt seisovan portailla, -ilmautui nytkin liikkeelle ja näytti seuraavan meitä Heikin mökille. - -"Eikö lie mennyt pitemmälle matkalle. Kaikki kampsunsa näkyy koonneen, -ja kaupungissa kuului olleen jo menneellä viikolla. Amerikkaan se on -mennyt. Sillehän tuli 'tiketti' jo kevättalvella", selitteli meille -Pakkasenvaaran Heikki. - -"Semmoinen lurjus!" - -"Velimies kuuluu olevan hyvissä varoissa Amerikassa. Isoa -'rästäränttiä' hoitaa, ja kaiketi pääsee Anttikin kellarimestariksi", -jatkoi Heikki. - -Vaimo, joka oli meitä seurannut pirttiin asti, ojensi minulle likaisen -kirjeen, jonka Antti oli käskenyt minulle antaa. Se oli huononlaisella -käsialalla kirjoitettu ja kuului näin: - - "hyvä tuttavani väinö vallesmanni joka olita hyvä ja olen lukenut - teän runoja ja voin hyvin ruumiin ja sielun puolesta jota herran - armo lahja teillekin toivon ja nyt reisan amerikan tästä saatanan - maasta ja sine hautatan ruumiin ja sanoka Ollilaisele etä ole - niin helvetin hyvä ja muista että toisa talvena tapoima hirviä - Karhujupukassa ja siihen on toistaja leenan alpetti ja särkilahden - nuorempi poika ja ottakaa ylös tämä asia ja sakon olen jättänyt - Niemiahon isänäle, joka maksaa se teile ja kaksitoista hirveä - olen ampunut ja lihat on myyty voikaa hyvin ja toivotan pitkä ikä - ja kohta mies reisaa amerikassa. - - tutavuutela - Antti Räisänen." - -"Mitä Antti siinä kirjoitti?" tiedusti poliisi. - -"Vähä mitäkin." - -Mutta vaimo virkkoi: - -"Puhui se minulle, että hän on viinanmyyntisakon jättänyt Niemiahon -isännälle. Liekö siitä virkkanut kirjeessään." - -"Ei ole siitä mitään", vastasin minä ja pistin kirjeen taskuuni. - -Mutta parin päivän perästä tuli Niemiaho ja maksoi Antti Räisäsen -puolesta sakon. - -"Miksikähän Antti sitten lähti noin äkkiä Amerikkaan?" kysyin -Niemiaholta. - -"No... kyllä hänellä taitaa olla muita syntejä... parasta Antille oli, -että korjasi luunsa", virkkoi Niemiaho naurussa suin. - - - - -MAANTIEN TARKASTUKSESSA - - -Kevättarkastus oli jo pidetty, ja tiet olivat yleensä olleet kelpo -kunnossa, kun ottaa lukuun, että tienpohjat alun pitäen olivat peräti -kehnosti tehtyjä. - -Kesäkuun lopulla tuli minulle kuitenkin kuvernöörinvirastosta kirje, -jossa sanottiin että läänin maaherra aikoi tehdä matkan Lappiin asti. -Hevosia piti olla varattuina j.n.e. - -Ruununvoudilta tuli sitäpaitsi samaa asiaa koskeva kirje, jossa hän -"kehoitti" tarkastamaan, että maantiet olisivat kunnossa, kun -kuvernööri kulkee, y.m., y.m. - -Kun pohjakirsi kylminä kesinä vasta heinäkuussa lähtee teistä, jolloin -ne tavallisesti käyvät kuoppaisiksi ja leikkaukset nousevat, toiset -laskevat, kuulutin tientarkastuksen pidettäväksi vähää ennen -kuvernöörin tuloa, jotta saataisiin tiet hyvään kuntoon. - -Lauri lautamiehen kera läksimme sitten tientarkastukseen. - -Kylän raitilla tuli meitä vastaan Isolan Hermanni. - -"No mihinkä sitä nyt mennään taas?" - -"Etkö ole kuullut, että kuvernööri tulee ylihuomenna... tien syyni nyt -on", vastasi hänelle Lauri. - -"No, hyväthän nyt ovat tiet", arveli Hermanni. "Hyvä kuuluu olevan -meidänkin tie." - -"Vaan nepä pitääkin olla mainiot, kun kuvernööri kulkee. Kun näin -sataa, ja kirsi vasta pohjalta lähtee, niin tiet näkyvät käyvän -kuoppaisiksi", selitteli Lauri Hermannille, jonka tiesimme sangen -vastahakoiseksi tienkorjaajaksi. - -"Niinpä tietenkin... ja vallesmanni ei saa mitään palkkaa -tiensyynistä... on sekin..." laverteli Hermanni vain, eikä ollut -kuulevinaankaan sitä, että nyt pitäisi lähteä tienkorjuuseen. - -"Tässäkin keskellä kylän raittia näkyy olevan kuoppia aikalailla... -tämä on Viinikan tie... korjausta tarvitsee tämäkin", huomautti Lauri -Hermannia. - -"Jo se. Näkyy olevan kuoppia... Aina se on tuo Laurin raudikko lihavana -ja pyöreänä, vaikka kesää talvea ajetaan", tuumasi Hermanni. - -"Ilmota muillekin, että tietävät lähteä tieosiaan korjaamaan", huusi -hänelle Lauri hyvästiksi. - -Ajelimme eteenpäin. Pari päivää oli jo sataa tihuttanut, ja tiet olivat -kovemmillakin paikoilla lauttaisia. - -"Huononlaisiksi nämä ovatkin menneet", sanoin Laurille. - -"Pohjakirsi vasta lähtee, niin sillä se ottaa näin pehmeäksi", selitti -hän. - -Kylän toisessa päässä näimme vasta ensimäisen tienkorjaajan. -Kantoniemen vanha vaari oli lapioineen tullut kuoppia täyttämään. - -"Eikö siellä nyt nuorempaa miestä ollut tienkorjuuseen kuin vaari?" - -"Eipä ollut. Ja hyvähän tämä näkyy olevan tiekin", vastaili vaari. - -"Tämähän on kuoppainen, ja keskellä tietä vesilammikoita... Onko tämä -nyt mielestänne hyvä?" uskalsin minä vaaria muistuttaa. - -"Mitä kun sateessa kuljette. Mutta käykääpä poudalla... ei näy -vesilammikolta", tenäsi äijä. - -"Huono tämä on poudallakin." - -"Huonompia täällä muilla on... tuokin Mäkiniemen tie... ja pääseehän -tästä ajamaan reimasti niin herra kuin talonpoikakin... eikö niin?" Ja -ukko nauraa virnisteli. - -"Tämä pitäisi someroida vahvaan ennenkun tästä tulisi hyvä. Sanokaa -isännälle, että ellei laita huomiseksi parempaan kuntoon, niin me -palkkaamme korjaajan", nuhteli Lauri ukkoa lopuksi. - -"Sanotaan vaan, mutta huonompia teitä sieltä edestäpäin löydätte", -arveli äijä. - -Ajoimme taas jonkun kilometrin jotenkin hyvää tietä, joka kulki kuivaa -kangasta eikä ollut kuoppainen. Mutta korjaajia emme kohdanneet. - -Toiseen kylään tullessamme tapasimme Vanhantalon Petterin, kotonsa -luona, tienposkessa riihtään parsittamassa. - -Petterikin oli niitä miehiä, jotka eivät uhranneet "henkeänsä ja -elämäänsä" tienkorjuuseen. - -Ennenkuin ehdimme mitään puhua, alkoi Petteri riihen akkunasta pakista: - -"Minusta näyttikin, että tuttuja miehiä sieltä tulee... arvasin heti... -Sitä täytyy kruunun palvelijan olla liikkeellä satoi tai paistoi..." - -"Niin on, veli hyvä. Mutta etpä sinä ole mennyt tietäsi korjaamaan", -sanoi Lauri vastaan. - -"Koko menneen yön olemme olleet 'tien päällä' Jaakon kanssa... Sen minä -sanon, että minun tietäni ajaa kuin pöytää pitkin... saattepa nähdä! -Vaikka kiire tässä olisi minullakin. Tämä riihi tarvitsisi saada -valmiiksi ennen heinäaikaa", selitteli Petteri. - -"Ovatko muut tämänkyläläiset käyneet teitään korjaamassa?" kysäisi -Lauri. - -"Kylläpä siellä minusta oli joka talosta korjaaja. Ja tämän kylän tiet -näkyivätkin olevan hyvät kaikki, pitäjän rajasta alkaen", valehteli -Petteri. - -"Mutta nehän olivat, tämänkyläläisten tiet, kevättarkastuksessa kovin -huonot, liukkasia ja sillat hajallaan", huomautin minä. - -"Mitä, kun kirsi kiskoo ja viskoo ja nostaa leikkauksia, mutta heti kun -kirsi on löysännyt, niin tiet ovat kuin pöytä... Herratkin juhannuksen -aikana mainoivat ja sanoivat: jopa on sievät tiet..." - -Siihen suuntaan jaaritteli Petteri ja lopuksi arveli: "Meidän kylän -tiet ovat siksi hyviä, että niiden puolesta saisitte tästä pyörtää -takaisin -- jos muita asioita ei ole -- olisi teillekin helpompi. Ja -kuuluukin olevan tämä uusi kuvernööri peräti 'alhainen' mies... selvä -suomalainen, ja kansan parasta katsoo..." - -Kun meillä jo entisestään kuitenkin oli vereksiä kokemuksia, ettei -Petterin puheisiin ollut luottamista, läksimme ajamaan pitäjän rajaa -kohti. - -Oravaisen Villen tapasimme tiellä. Hän oli menossa lohipadolle laukku -selässä, leili kädessä. Ei ollut kuultukaan maantien tarkastuksesta. - -"Sepä kumma. Vanhantalon Petteri sanoi, että tämänkyläläiset ovat -kaikin korjanneet tiensä." - -"Sitten vaan mitä Petteri sanoo... joka ei puhu puolta sanaa totta", -arveli Ville ja lisäsi: - -"Minä en kuitenkaan jouda nyt tien korjaamiseen, vaikka keisari -kulkisi..." - -Ja hän sanoi päättävästi hyvästi ja läksi kävellä keikkasemaan -lohipadolle. - -Seuraavassa talossa, Mukkalassa, koetimme saada miehiä ja hevosia -liikkeelle, jotta saisimme palkatuksi tienkorjaajia. Mukkalasta oli -nuori isäntä mennyt viemään hevosia laitumelle, vanha isäntä oli kuuro, -ja renki oli päivää ennen lähtenyt Amerikkaan. Vanhin poika oli vasta -kolmannellatoista, eikä talossa ollut muita miehiä. - -"Ja mikä ne panee herratkin liikkeelle kesäsydämenä, kun itsekullakin -olisi kylliksi tointa talossaan. Meillähän on vielä perunamaat -multaamatta, ja tuo piika Hiltakin katkasi kätensä juhannusyönä, niin -minun pitää lehmätkin lypsää", selitteli emäntä, jonka tapasimme -maitokellarissa kirnuamassa. - -"Eikö ole naapurissakaan miehiä? Ja onhan se hevonen Talvitien -Matillakin?" - -"Naapuristakin ovat Janne ja Hermanni menneet saattamaan kaupunkiin -Amerikkaan menijöitä, mutta isäntä tuo lienee kotona. Talvitien Matti -tässä vasta kävi, mutta en huomannut kysyä, onko hänellä hevonen kotona -vai joko on vienyt laitumelle", tieteli emäntä. - -Kävimme joka talossa, mutta melkein samanlaisella menestyksellä. -Tapasimme kuitenkin Talvitien Matin, joka alkoi heti pahimpia -leikkauksia korjailla. - -Toisessa päässä kylää tapasimme useita tienkorjaajia. He sanoivat -kuulleensa kuulutuksen kestikievarin isännältä, että kuvernööri tulee. - -"Tuollapa Ollila seisoo", huomautti minua Lauri, kun ajelimme sivu. -Olimme huomanneet, että Ollilan tie oli hyvin kuoppainen ja päättäneet -ahdistaa isäntää sitä korjaamaan. - -Huomattuaan, että pysäytimme hänen kohdalleen, riensi hän puolijuoksua -puheille ja alkoi selvitellä: - -"Minäkin tässä olen ollut lähdössä tienkorjuuseen, mutta kun tamma -vasta mennä yönä varsoi, niin sitä ei saata ottaa vielä liikkeelle, -vaan kyllä minä tiestäni huolen pidän... eikähän se tämä -varavallesmanni kuulu olevankaan niin kova -- he, he he..." ja Ollila -taputteli minua olkapäälle, tarjosi Laurille sikaarin ja virkkoi: - -"Pakana kun teki komean varsan... aivan kuin polkijansakin... jalat ja -pääkin aivan samanlaiset... tässä olisi tulitikkuja... Jo se. Kummaa, -mitä ne kuvernöörit täältä aina hakevat... Vai Lappiin asti se menee." - -Palatessa poikkesimme Vanhaantaloon, saadaksemme Petteriä muistuttaa -toiste "puhumaan totta ja pysymään totuudessa" niinkuin olimme kuulleet -tuomarin todistajalle sanovan. Mutta vaikka taloon tultuamme haimme -joka huoneen, navetan, molemmat riihet ja tallin, emme tavanneet muita -kuin Ruoti-Niklaan, joka pirtin penkillä äkäisenä istuen ei sanonut -tietävänsä, missä muu talon väki oli. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä oli tarkastus piirin pohjoisrajalla. - -"Maksaneeko vaivaa lähteä ollenkaan", arveli Lauri. "Ei siellä ole -korjaajia kuitenkaan." - -"Aina siitä sentään on apua, kun niitä käydään hätyyttelemässä", -päätimme kuitenkin, ja niin läksimme liikkeelle. - -Kauppiaan kujalla tapasimme Savelan isännän, joka pahasti nilkuttaen, -keppi kädessä ja surkean näköisenä käveli vastaan. Savelalla oli monta -pitkää tietä, kaikki huonoja eikä niitä juuri koskaan korjattu. - -"Kyllä se sopi niin kovin huonosti minua kohtaan tämä tiensyyni... voi -hyvä isä sentään... kun loppuu miehuus pois kokonaan... Nyt loukkasin -jalkani kahden kiven väliin, etten talon väliä saata kävellä... Minä -olen juuri työmiestä hakemassa tienkorjuuseen", alkoi hän meille -selitellä. - -"Kevättarkastuksessa jo saitte anteeksi, ettekä sitten jälestäpäin -korjannutkaan, vaikka lupasitte", nuhteli Lauri. - -"Voi veljeni rakas, kun oli niin paljon muuta työtä", nyyhki Savela, ja -luulen kyynelten nousseen hänen silmiinsä. - -"Varakas mies! Joutaisitte tienne korjaamaan", sanoi Lauri vain -ankarasti. - -(Olkoon tässä mainittu, että Savela vasta meidät nähtyään huomasi -ruveta ontumaan ja heittäytyi surkeaksi.) Sivuutimme kirkonkylän. - -Männistön mailla ja Junttarin seudulla, missä tiet tavallisesti ovat -huonot, olivat ne nyt sitäkin kuoppaisemmat. Varsinkin Eeli-Mikkolan, -Muiskulan ja Huuhentaalin tieosat olivat kovin kehnot. - -Huuhentaali oli kuitenkin, itse äijä, tietään parantelemassa. - -"Tämä teidän tie se on aina huono, samoinkuin Eeli-Mikkolan ja -Muiskulankin", moitti Lauri heti Huuhentaalille. - -"Sekö sinulla on hyväksi päiväksi!" ärähti ukko, joka tuntui olevan -pahalla tuulella. - -"Keväälläkin olivat leikkaukset niin kurjat, ettei yli päässyt", lisäsi -Lauri vain ja iski minulle silmää. - -"Päässytkö? Ylikö? Vissiinpä tästä ovat päässeet herrat ja narrit ja -vieläpä lautamiehetkin, -- koskapa täällä ei näy kulkijoita kasassa", -tiuskasi ukko julmana ja kääntyi selin meihin. - -Pitkin tietä oli kuitenkin korjaajia, niin että me suurella vaivalla, -kehoituksilla ja uhkauksilla saimme aikaan melko paljon. - -Kun kuvernööri sitten kulki, olivat tiet melko kunnossa, niin ettei -niillä ainakaan loukannut itseään. Mutta kun kuvernööri oli palannut ja -päässyt eheänä läänimme pääkaupunkiin, laittoi hän ruununvoudin kautta -kohta kirjeen maanteiden tilasta... - - ... "piirissä ovat perin huonossa kunnossa. - - "Samalla kun saatan Teille tiedoksi edellä olevan kirjoituksen, - saan minä täten kehoittaa Teitä viipymättä ryhtymään toimeen, - että tiet piirissänne saatetaan kelvolliseen kuntoon, jotapaitsi - Teidän tulee vastedes tarkkuudella valvoa, että maantiet - piirissänne ovat moitteettomassa kunnossa." - -Tuon kirjeen minä sitten näytin Savelallekin. - - - - -KENTTÄNIVAN HÄVITYS - - -Kesäisenä yönä kuljin suuren Miehojärven rannalta kalarikkaan, -saivovedestä kuuluisan Kaimajärven rannalle, missä oli vain yksi ainoa -talo järveen pistävän niemen nenässä. - -Yksinäisiä, metsäisiä taipaleita on minusta hauska matkata yksin. Polku -vie ja viehättää. Erämaan rauha on maassa, ja sydämessä asustaa -kummallinen raukeus. Täällä, kaukana muusta maailmasta, on turvallista -olla. Vaikka on ympärilläni erämaan ääretön yksinäisyys, ei minua -peloita eivätkä tuskan tunteet sydäntäni rasita. Ajatus ei viivy -entisyydessä, ei luo utukuvia tulevista päivistä, eikä rauhatonna -harhaile vallaton mielikuvitus. Silmä näkee, sydän tuntee, ja -rauhallisena sielu unelmoi... - -Tämä taival onkin outoa minulle, olen ensi kertaa tätä polkua -kulkemassa. Maat, joita polku vie, ovat kuivia ja kallioisia, suot ja -jänkät jäävät syrjään. Ahteita ja kumpuja hakien polku vie... - -Nousee aurinko ja kultailee maailmoita ja uneksuvan taivaan vaaleita -pilviä. Mutta kuta likemmäksi saavun Kaimajärveä, sitä mukaa katoaa -minusta erämaan synnyttämä rauha, ja levottomammaksi sydän käy. -Ajattelen taloa, Kenttänivaa, ja sen asukkaita. En tunne heitä, mutta -Miehojärven rannalla, josta olen lähtenyt, on minulle heistä kerrottu. -Iso oli lapsilauma, ja lujalle oli ottanut elämisen jo kuluneena -talvena, kun leipä oli aivan ostossa. Kaksi lasta kuuluu olevan -vaivaista... Heiltä nyt vaadittiin kolmensadan markan päätöksen maksua. -Päätös oli laukussani velkakirjoineen ja määräyksineen... - -Minulla oli ollut monen monta ulosottotoimitusta peräti köyhäin ja -kurjain luona, mutta ei minusta ollut koskaan tuntunut niin ikävältä -velallisen luo meno kuin nyt. Varmaa on, että jos itselläni olisi ollut -rahaa, olisin ennen siitä luopunut kuin mennyt noita raukkoja -nylkemään... raukkoja, jotka idarsivat leipäänsä karusta, -kiittämättömästä maasta, hallan kanssa joka vuosi tapellen -- joita ei -auttanut maantie, vaikka velvollisuus oli heilläkin osansa korjata, ja -jotka elivät kaikin käsin turvattomina loitolla muista ihmisistä... - -Merkeistä päättäen alan lähestyä asuttua paikkaa. Siinä on jo pienen -jänkän laidassa heinälatokin, suu selällään tuijottaen; etempänä on -auma vartaita pystyssä ja toisella rannalla toinen lato, johon vasta -näkyy olevan uusi katto pantu. Polku kiertää jänkkää, pulskan petäjikön -halki kulkien. Männikkö oli tähän jätetty säästömetsäksi ja suojaksi -pohjoisia tuulia ja hallaa vastaan. Tämä oli talon tuki ja turva... - -Heti männikön laidassa on riihi ja sen vieressä pienoinen lato. -Riiheltä näkyy jo talokin, matala maalaamaton viisiseinäinen pirtti, ja -siitä vähän matkan päässä maahan luhistunut, ränstynyt navetta. Kuuluu -hiljaista kosken pauhua, ja kun likemmäksi tulen, näen talon taitse -virtaavan pienoisen joen, joka saunan luona muodostaa nivan ja vähän -alempana laskee suureen Kaimajärveen. - -Aamu on tyyni ja suloinen, aurinko on jo korkealla, vaikka kello vasta -aloittaa viidettä. Talossa ei vielä näy liikettä. - -Mutta pääskyset, joilla on pesänsä pirtin räystään alla, pitävät -iloista elämää. Ne lentävät aivan korvieni vieritse ja visertelevät -niin että korvia vihloo. Niitä on sadoittain. En ole ennen enkä jälkeen -nähnyt niin paljon pääskysenpesiä yhden talon räystään alla. Istuudun -isolle kivelle, joka on keskellä pihamaata, ja alan katsella pääskysten -iloista elämää. Vieri vieressä on pesiä, ihme että ne siinä pysyvät -vain paljaaseen seinään varattuina... Tuosta pesästä lähtee taas -yksi... lentää pääni päältä... siinä viheltää ja menee nuolena järvelle -päin... Tästä taas... se lentää poikki pihan... tulee takaisin ja -salamana vihkaisee rannan sivu koskelle päin, jonne katoaa... Tuohon -pesään, joka on likinnä rappusia, tulee yksi pirtin päällitse... ja -tuohon ja tuohon... Ja yhtenä ainoana hilpeänä viserryksenä on koko -pihamaa, ja kaunis kesäaamu on kuin aamurukouksessaan. - -Kummallisiin ajatuksiin vaivun siinä istuessani. Näen suuren -Kaimajärven sileän pinnan ja sen vastakkaisella rannalla korkean -vaaran, jonka puuton, kalju laki kimaltelee aamuauringon valossa. On -kuin hyppelisivät siellä valon hengettäret, aamutanssiaan -harjoitellen... - -Kaunis on maailma, ja iloiset ovat pääskyset, mutta minun sydämessäni -on talvi, ja murhe on mielessäni... Nuo, jotka tuolla sisällä nukkuvat, -eivät aavista, että heitä vaanii ulosottomies... - -Silloin satun katsomaan järvelle päin ja näen rantaan tulevan veneen, -jossa on kaksi henkeä, vanhemmanpuoleinen mies ja nuori tyttö... He -asettavat verkot keppeihinsä ja mies nostaa kalakontin selkäänsä. Tyttö -kantaa pienempää vasua... - -Kun he saapuvat pihaan, tervehdin minä. Mutta kumpikaan ei vastaa -mitään. Mies tuijottaa minuun kuin pelästyneenä, ja tyttö katsoo niin -tarkkaan, että kävelee kopiksi tikapuihin. Silloin hän herää, panee -vasun rappusille ja töksähtää siihen minua katselemaan. - -Mieskin on laskenut konttinsa kaivon viereen ja alkanut kaivaa -tupakkakojeitaan. - -"Te taidatte olla isäntä", sanon minä ja lähestyn katsomaan, mitä -kontissa on. Se on haukia ja ahvenia puolillaan. - -"No minä tässä olen niinkuin isännän nimessä", vastaa hän väsyneesti. - -Hän on kuudenkymmenen mies, harmahtavatukkainen ja sinisilmäinen. -Miellyttävät kasvot ilmaisevat harvinaista suopeutta. - -"Mistä tämä vieras kulkee, kun tämän kautta matka pitää?" tiedustelee -hän ja yhä katselee minua epäluuloisena. "Tänne Kaimajärven rannalle -sattuu harvoin vieras kulkemaan." - -"Tuolta rantakylästä olen. Vasta tähän tulin. Saittepa aika paljon -kaloja. Verkoillako pyydätte?" - -"Verkoilla. Ei ole nuottaa. No tuli niitä mennä yönä jonkun verran. -Milläpä täällä muuten eläisikään", arvelee hän surumielisesti. - -Pirtissäkin oli herätty, ja savu nousi uunin piipusta. Tyttö oli -kadonnut porrasten edestä, ja lasten hälinää kuului sisältä. Pienoinen -poika, jolla ei ollut kuin palanen paitariekaletta yllään, juoksi -pihalle ja lausui: - -"Itä... itä... Kallelle te tuuri hauki!" ja meni kaloja kontista -katselemaan. - -Navetassa helähti rautainen lehmän kello pari kertaa ja kuin unen -seasta vielä. - -"Onko montakin lehmää?" kysäisin minä, kun sattui soma tilaisuus. - -"On se vasikka neljäntenä. Mennä talvena täytyi paras lehmä lopettaa, -kun katkasi jalkansa sileällä parrella." - -"Sepä oli ikävää. Niinkö pieni tämä tila onkin?" - -"Kyllä tässä hätähätön seitsemän, kahdeksan elättäisi, kun oikein -tarkoin joutaisi joka kannikon niittämään..." - -Isäntä on koko ajan tarkastellut minua, kai tehnyt johtopäätöksiään. -Erittäinkin näkyy hän katselevan olallani riippuvaa laukkua, joka ei -ole tavallisen eväslaukun näköinen. Ja minun olennossanikin on jotakin, -joka on tavallisesta jätkästä poikkeavaa, vaikka pukuni ei suinkaan ole -herrasmainen. - -"Te taidatte olla metsänostaja", arvelee hän tutkimuksen tuloksena. - -"No en minä juuri metsänostaja ole", vastaan vähä hymyssä suin. - -Silloin näyttää hänelle selviävän asia. Ja melkein vapisevin äänin hän -sanoo: - -"Kyllä minä nyt arvaan ja tunnenkin. Te olette se varavallesmanni..." - -"Niin olen..." - -"Minä arvasin. Minulla on ollutkin niin painostava tunne koko viikon. -Ja akka oli nähnyt pahoja unia näinä viime öinä. Oli nähnyt pirun häntä -ahdistelevan..." - -Samassa tuli pirtistä nainen, joka näytti olevan emäntä ja navettaan -menossa. Hän oli laiha, mutta muuten terveen näköinen, ja liikkui -erinomaisen liukkaasti. Kuultuaan, että me isännän kanssa juttelimme, -seisahtui hän kuuntelemaan, ja päästyään asian perille pillahti hän -itkemään ja nyyhki: - -"Siinä se nyt oli minun uneni... siinä se nyt oli minun uneni... Johan -minä sanoin sen sinulle, Heikki", ja itkien meni hän navettaan. - -"Joko olette kauan asunut tätä taloa?" tiedustelin isännältä, -päästäkseni muihin puheisiin. - -"Kohta kolmekymmentä vuotta... No lähtekää tästä sisälle", vastasi hän -ja näytti verrattain levolliselta. - -Minä vakuutin, että minulla tässä päivänpaisteisella pihamaalla oli -erinomaisen hauska istua pääskysten lentoa katsellen. - -Talo oli kauniilla paikalla. Varsinkin miellytti minua ohivirtaava -joki, joka saunan luona teki soman kosken, ja suuri sininen ja sileä -järvi, jonka toisessa laidassa kohosi kaljupäinen jättiläisvaara. Me -kuljimme isännän kanssa ympäri vainioita, kävimme saunan luona ja -pienen, sievän kosken partaalla, johon muuan talon pikkupojista jo oli -ehtinyt rautuja onkimaan. - -Pellot näyttivät lupaavilta. Ohra alkoi juuri tähkää tehdä. - -"Ei kai tämä paikka ole hallanarka. Kun ei vain erinomaisia syitä satu, -niin saatte hyvän vuoden..." - -"Kyllä on monasti näin näyttänyt, mutta juuri kun on valmistumassa, -tulee pakkanen..." - -"Vaikka järvi on tuossa vieressä...?" - -"Vaikka. Mutta näittehän tullessanne sen laajan vuoman, jonka rantaa -polku tänne tuo. Se on semmonen se vuoma, että siitä uhkuu kylmää -lämpiminä kesäöinäkin... ja syyspuoleen se on kuin irti päästetty -rietas... Olen minä sitä paikotellen koettanut ojittaakin, vaan minkäpä -sille yksi köyhä mies tekee... Kaksikymmentäkahdeksan keriaa olen -kylvänyt, ja neljä kertaa olen saanut hyvän vuoden... Tässä vainiossa -olen paljon työtä tehnyt. Nuokin kivirauniot tuolla olen vaimoni kanssa -kahden..." - -Hän ei enää jatkanut, olimme juuri pihaan tulossa. - -"Senkö Lomman tuomio se on?" kysäisi hän, ja hänen äänensä vapisi. - -"Hänen on. Se näkyy tekevän kolmesataa markkaa, paitsi korkoja ja -kuluja..." - -"Kyllä sen muistan. Niin se tekee. Hätä tässä tulee nyt, ellei Lomma -vielä alkaisi vartoa. On noita pieniä lapsia vielä... En minä muuten -niin surisi..." - -Me tulimme pirttiin. Se tyttö, joka tuli isänsä kera kalasta, siivosi -huonetta. Puute ja köyhyys paistoi joka nurkasta. Keskellä permantoa -leikki kaksi viisivuotista poikaa, apposen alasti kumpikin, ja -leikkiessään huusivat kuin metsäläiset ainakin. - -"No olkaapa nyt vähemmällä siinä... Jaakko ja Iikka menkää tästä -pihalle... Ne ovat kaksoset nuokin tuossa, ja semmosia kiistelijöitä, -ettei ääntänsä kuule", tuumasi isäntä heille, mutta sen kovemmin hän ei -heitä kieltänyt. - -"Montako lasta teillä on?" - -"Niitä on ollut viisitoista, vaan ne ovat vanhemmasta päästä kuolleet, --- neljä niin soreaa poikaa ja yksi tyttö, -- niin että nyt ei taida -enää olla kuin kymmenkunta." - -Emäntä oli navetan takana keittänyt kahvia ja tuli pannu kädessä -pirttiin. Oven luona, vanhan porontaljan päällä, makasi vapiseva sokea -vanhus. - -"Se on tuo Priitan äiti kohta yhdeksänkymmenen vuoden vanha", selitti -isäntä. - -Minut oli käsketty porstuan peräkamariin, johon emäntä toi isännälle ja -minulle kahvia. - -Kun kysyin, mitä he tahtoisivat kirjoitettavaksi ulosottoon päätöksen -vakuudeksi, vastasi isäntä: - -"En tiedä. Ei tässä liikoja ole. Tuo sänky tuossa on sisareni, samoin -kuin sänkyvaatteet..." - -"Entäpä lehmät?" - -"Lehmät täytyi mennä talvena myydä Songan porvarille, kun leipä oli -kaikki ostossa ja verot kaikki maksamatta. Songan porvari on sitten -antanut lehmäin olla meillä ja luvannut odottaa. On kerrottu, että -tulevana talvena on isoja tukinajoja, niin että kun tästä pääsee -ansioon, niin pian alkaa rahaa tulla..." - -"No hevonen....?" - -"Hevonen on Härkämäen Hermannin, Perälän kylästä -- kyllä kai -varavallesmanni hänet tuntee. -- Hermanni ei anna omaksi ennenkun saan -sen maksetuksi." - -Sekä lehmiin että hevoseen oli hänellä täydelliset todistukset, -etteivät ne olleet hänen omaisuuttaan. Niitä ei siis käynyt ulosottoon -kirjoittaminen. - -"Eikä taida olla muutakaan irtaimistoa?" - -"Kylläpä tämän pitäisi näkyä, mitä tässä on... ei muuta kuin puutetta, -ja ellei olisi niinkin runsaasti kaloja saatu, niin nälkään olisimme -kuolleet. Kaloilla ja maidolla olemme olleet monta aikaa. Vasta viikko -sitten sain vähä jauhoja. -- Kun ne nyt olisivat malttaneet vielä -odottaa, nuo velkamiehet, niin... Minulla olisi vielä vähä metsää -myytävänä, aika hyvää metsää tuon Jänkkävaaran takana... niin saisivat -omansa. Vaan minkäpä minä nyt teen, kivuloinen mies..." - -"Olisitte koettanut saada metsänne myydyksi..." - -"Sitä minä jo menneenäkin talvena hoin ja hoin, mutta eihän se tuo -Heikki... sanoo vaan, että säästämme, säästämme", alkoi emäntä syyttää -miestään. - -Ei isäntä siihen mitään virkkanut. Näytti niinkuin hän olisi -kyllästynyt koko maailmalle, niinkuin olisi toivonut, että pääsisi -pois. Häntä uuvutti tämä kova taistelu. Ja väsyneeltä hän todella -näyttikin. - -Istuttiin ääneti pitkän aikaa. - -"Lypsämään pitää minun lähteä", sanoi vihdoin emäntä ja poistui; ovi -jäi auki. Pirtistä kuului lasten mellakoimista, ja pihalla visertelivät -pääskyset, ristiin rastiin nuolina lentäen, ja saunan takaa kuului -soman kosken hauska pauhu... - -Oli niin painostavaa, surullista, ikävää ja kolkkoa täällä sisällä... - -Tuolla ulkona oli niin ihanaa, niin suurta ja suloista... - -"No sitten taitaa täytyä julistaa tämä maatila ulosottoon", sanoin -vihdoin isännälle. - -"Se kai se on tehtävä", arveli hän miettiväisenä. -- "Jos vaan saisin -jonkun hyvän ihmisen auttamaan tulevaan talveen asti, niin kyllä sitten -korjautuisi. Se metsä on ison rahan arvoinen, mutta sitä eivät muut -tiedä kuin minä. Olen sitä koettanut säästää viimeiseen asti ja -köyhyyden kanssa tässä taistellut. Se Lomma näkyy olevan sydämetön -julmuri..." - -"Ettekö ole käynyt hänen puheillaan ja koettanut saada häntä -odottamaan?" - -"Kävin minä silloin heti kun lautamies toi välipäätöksen, vaan ei -puhettakaan. Sanoi, ettei hänelle kelpaa muu kuin puhdas raha... Mutta -koettakaa te nyt, rakas ystävä, puhua hänelle... ehkä hän sentään -taipuu..." - -Isäntä pyyhkäisi kämmenellään silmiään ja tuumasi: - -"Jo se on ollut tämä meidänkin elämämme hauskaa! Puutetta koko -elinajan, ja minullakin alkaa terveys loppua... pistää ja vihloo joka -paikkaa, ja oikea jalka on välistä niin kipeä, ettei päällensä otata... -Saisi kuollakaan tähän rauhassa..." - -Ja taas hän pyyhkäisi silmiään. - -"Kyllä minä parastani koetan teidän hyväksenne tehdä... Ehkäpä Lomma -tyytyy odottamaan, kun saa kuulla, että teillä vielä on hyvä metsäkin." - -Silloin isäntä säpsähti ja rupesi pyytelemällä pyytämään: - -"Elkää Herran tähden puhuko Lommalle metsästä mitään. Minä luulen hänen -saaneen vihiä, ja sitä hän nyt vaanii, että saisi sen ilmaiseksi... -Sanokaa vaan, että minä tukinajolla ensi talvena maksan..." - -Me siirryimme isännän kanssa pihalle juttelemaan, katselimme pääskysten -lentoa ja järven sileää pintaa. Emäntä oli lehmät laskenut laitumelle -ja tuli nyt kaloja perkaamaan lasten kera. Isäntä yhtyi joukkoon. - -"Vieraskin syö kalakeiton ennenkuin lähtee, ja on meillä nyt voita ja -leipääkin tarjota..." pyysi emäntä minua. - - * * * * * - -Jo marraskuun alkupäiviksi oli kihlakunnan ruununvouti kuuluttanut -myytäväksi julkisella pakkohuutokaupalla Kenttänivan tilan n:o 41 -----:n pitäjässä. - -Lomma ei ollut suostunut odottamaan millään ehdolla. Ruununvouti oli -yhtä sydämetön. - -Tapasin muutamaa päivää ennen huutokauppaa Kenttänivan Heikin. Hän tuli -varta vasten puheilleni. Vähillä voimillaan oli hän lähtenyt -rantamaihin vielä kerran koettaakseen saada apua. Mutta kukaan ei -tahtonut auttaa miestä, joka elinaikansa oli raskaalla työllä suurta -perhettään elättänyt, -- jonka terveys puutteen käsissä nyt oli -murtunut ja joka nyt oli köyhäksi joutunut. Kukapa semmoista auttaisi! - -Hän oli paljon heikontunut sitten kesän. Ensi silmäyksellä en tahtonut -häntä tunteakaan. Hän kulki ihan kumarassa ja yski väliin hirmuisesti. -Kun hän verkkaan astui kujasta ulos, paikattu laukku selässä, kumarassa -ja avuttoman näköisenä, painui kuva hänestä syvälle mieleeni. - -Ruununvoudille koetin selittää, että Kenttänivassa vielä oli hyvä -metsä, pitäisi ainakin se eroittaa pois. - -"Eikö helkkarissa... eikö helkkarissa", sain vastaukseksi. Ja hän -kertoi, että velallinen päinvastoin oli myynyt metsänsä niin tarkkaan, -ettei ollut enää linnun laulupuuta. - -Ja Kenttäniva myytiin pakkohuutokaupalla. Lomma oli haalinut väkeä -kokoon sen verran, että pystyttiin toimitukseen. Ei ollut kukaan -halukas muuttamaan erämaahan, johon ei johtanut kuin vaivainen polku, -ja sen vuoksi ei huutajia saapunut. Lomma tarjosi koko talosta tuhannen -markkaa eikä kukaan halunnut antaa enempää. - -Ja niin paukahti vasara, ja Lomma sai Kenttänivan tuhannella markalla. - -Kun huutokauppa oli loppunut, Lomma maksanut huutokauppasumman, -ruununvouti pannut palkkion tyytyväisenä taskuunsa ja kaikki -mahdolliset kulut otettu huomioon, huomattiin että vielä -velallisellekin oli jäänyt vähän yli viiden markan. - -Silloin Lomma julisti: - -"Jaah... minä en ole mikään julmuri, minä. Minä säälin sairasta miestä -ja hänen perhettään... minä annan heidän toistaiseksi asua talossani, -jos he noudattavat..." - -Silloin nousi loukosta vanha, mutta vielä vankka äijä, löi nyrkkiä -pöytään ruununvoudin ja Lomman nokan alla ja karjaisi: - -"Köyhäinhoitoon on heidät vietävä ja aivan heti. Nytkään ei ole ollut -moneen päivään muuta ruokaa kuin happamia kaloja. Sydämettömät -julmurit! Tännekö tahdotte nämä raukat tappaa, kun ensin ryöstitte -heidät..." - -Se oli Kettu-Heikki, Kenttänivan lähin naapuri. Silloin ruununvouti ja -Lomma alkoivat hankkiutua taipaleelle. - - * * * * * - -He ovat nyt maan mustassa mullassa molemmat, sekä Kenttänivan Heikki -että hänen emäntänsä. Vanhimmat lapsista ovat palveluksessa, mutta -nuorimmat huutolaisina. - -Lommalle on Kenttänivan metsästä jo usea "puulaaki" tarjonnut -kahtakymmentätuhatta markkaa, mutta Lomma kuuluu tahtovan -neljäkymmentätuhatta... - -Ja varmaan hän sen saapikin... - - - - -OMAN KÄDEN OIKEUTTA - - -Kappeliseurakunnassa asui mies, Räsköltiksi kutsuttu, jolta ei pitkään -aikaan onnistuttu saamaan minkäänlaisia veroja. Hän oli vanha nuorimies -ja niin saita, että nälkää näki. Varmaksi tiedettiin, että hän oli -kymmenientuhansien markkojen omistaja, vaikka hän tekeysi köyhäksi ja -kerjäili leipäpalaa missä kulki. Ja niin viisaasti oli hän osannut -lainailla rahojaan, ettei kukaan oikeastaan tiennyt kellä niitä oli, -oliko pankeissa paljon ja missä. Mutta se tiedettiin, että paitansa -povessa oli hänellä musta pussi, jossa aina oli rahaa. - -Kerran oli taas varastanut -- hän otti mistä hyvänsä -- eräästä talosta -kaksi leipää. Arvattiin, että se oli Räsköltin työtä, ja kun sattui -syyspimeä ja kylän poikaviikareita oli koolla, päätettiin miehissä -lähteä takaa-ajamaan. Hänet saavutettiin pian, ja kylän raitilla -tehtiin kiivas kysymys, oliko hän ottanut leivät talon pöydältä. Mutta -hän kielsi jyrkästi ja aikoi hävyttömimmät haastaa oikeuteen. -- Mutta -pojat eivät tällä kertaa helpoittaneetkaan. He suorivat äijän kiinni. -Toiset pitelivät käsiä, toiset jalkoja, yksi painoi lakin suuta vasten, -ettei saattanut huutaa, ja muut alkoivat kopeloida äijän laajaa -kauhtanaa, jonka taskuista löytyi vaikka minkälaista -- ja aivan oikein -äsken kadonneet leivätkin. Mutta pojat eivät tyytyneetkään siihen. -Olivat vähin maistelleet, niin olivat rohkeimmillaan. He kopeloivat -paidan povea, löysivät mustan pussin ja siinä seteleitä aika tukon... - -Siitä asti tiedettiin, että Räsköltillä oli rahaa matkassaan. - -Kun kunnan rästiluettelo joutui perittäväksi, huomasin minä Räsköltin -nimen toisten joukossa. Useimmat rästissä olijat olivat perin köyhiä, -jotta heistä tuskin yksikään kykenisi maksamaan. - -Lauri lautamiehen kanssa olimme liikkeellä. Haettiin itsellisiä, -käytiin mökeissä. Itselliset noituivat, ettei heillä ole talvella rahaa -eivätkä he maksaisi vaikka olisikin. He eivät rupea kunnalle penniäkään -antamaan. Mökkiläisistä olivat useimmat niin köyhiä, etteivät kyenneet -maksamaan, ja mitään omaa irtaimistoa ei heillä ollut. - -"Tapaisimme sen Räsköltin! Sillä miehellä kuitenkin on varoja", toivoi -Lauri. - -"Onko hänellä vakinaista asuntoa?" - -"Ei ole, mutta Ylipään Junnon pirtillä hän enimmäkseen kuuluu -oleskelevan", tiesi Lauri. - -"Mutta mitä me häneltä otamme, kun hänellä ei ole muuta kuin -rikkinäiset rievut yllään?" - -"Kyllä hänellä rahaa on." - -"Tietenkin on, mutta eihän hän ole ennenkään verojaan maksanut," - -Niin keskustellen saavuimme Ylipään Junnon pirtin luo, joka oli aivan -tien poskessa. Lauri juoksi kysymään Räskölttiä. Kun huoneessa oli -kirkas tervastuli takassa, näkyi peittämättömän akkunan läpi kaikki -mitä huoneessa tapahtui. Lauri näkyi seisovan keskellä lattiaa ja -puhelevan isännän kanssa, joka veisteli kirvesvartta. - -Hetken päästä Lauri palasi. - -"Kuuluu jo pari päivää sitten menneen kylälle päin. Ei sanonut Junno -tietävänsä missä oleskelee, sillä Räsköltti kulkee välisti -laitakylilläkin kerjäilemässä", kertoi hän. - -"No kyllä sitä sitten kestää hakea", arvelin minä. - -"Niin. Kylläpä täällä kylällä kuulemme, onko häntä nähty liikkeellä -näinä päivinä." - -Saunalassa, jossa meillä oli tuttavaa väkeä, päätimme käydä hevostamme -syöttämässä. Ja kun oli kylmänlainen sydäntalven ilta, tuumasimme -yöpyäkin Saunalaan. - -Minulla oli pulska ruskea orhi ja kauas kaikuva kulkunen ja aisatiuku, -joiden kaunis ääni kuului kilometrittäin. Ne, jotka kerran olivat -niiden äänen kuulleet, vakuuttivat tuntevansa eroittaa ne muiden -kulkijain helyistä. - -Ennenkun Saunalaan tullaan, ajetaan läpi Kärkkälän pihan. Hevonen -käveli roimasti, minä istuin omissa ajatuksissani, mutta Laurin vaaniva -silmä oli aina valpas. - -"Tuossa puodin päässä vilahti mies ja meni hakoläjään. Mitähän hän -pelkäsi? Mikähän mies se oli?" sanoi Lauri ja liikkui levottomasti -reessä. - -Kumma, että Lauri oli nähnyt, vaikka oli hyvin pimeä ilta, taivaskin -tähdetön. - -"Miten ihmeessä näet tuonne asti?" - -"No näkeehän tuonne... tuossa on läjä... hakoläjä onkin, oikein -arvasin. Pysähytetään hevonen. Minäpä katson..." - -Pidin Laurin havaintoa joutavana. Mutta Lauri ei hellittänyt, alkoi -kopeloida ja potkia hakoläjää ja potkiessaan arveli: - -"Mies tänne meni... se on vissi... tuossahan tuo onkin... tässä -molemmat jalat... tulepas pois sieltä... kyllä minä sinut tunnen, kuka -täällä on..." - -"Kuka?... kuka?..." Jo minuakin alkoi asia huvittaa. - -"Räsköltti..." - -Ja Lauri veti Räsköltin hakoläjästä, veti niin että suonet -paukkuivat... - -"Ei minulla kuitenkaan ole rahaa", rukoili Räsköltti ja voivotteli. - -"Lurjus varasti meillä käydessään kengäkset pirtin penkin alta... -Maksapa ne, tai panetan sinut kiinni... tässähän on vallesmanni -vieressä, eikä ole kaukana poliisikaan... Nousepa ylös, ja hyvin -äkkiä..." - -Ja Lauri tuli ja kuiskasi minulle hauskan tuumansa korvaan. - -"Tuo vallesmanni sanoo sinulta menevän kunnanveroa neljäkymmentäviisi -markkaa. Puske pois pian taikka...!" - -"Ei, herra kulta, ei minulla ole minkään valtakunnan rahaa", surkeili -Räsköltti. - -"Vai ei ole... näytäpä... katsotaanpas!" - -Äijä potki ja rukoili, huitoi käsillään, mutta Lauri hoiteli häntä kuin -käpyä ja kaivoi hänen povestaan mustan pussin käsille. - -"Nyt me teemme selvän niistä kengäksistäkin", arveli Lauri, "ja -vallesmannin tarvitsee myöskin saada palkkansa, kun monet mutkat sinun -takiasi on saanut ajaa". - -"Odottakaa, te p--leet!" uhkasi äijä. - -"Jos et ole hiljaa, niin minä... Et hävitön maksa kruunulle etkä -kunnalle... Tässä on nyt pussi. Siitä on otettu mitä olet velkaa, ja -nyt ollaan selvät tällä kertaa... Muista maksaa, tai tulevana vuonna -tulee sama temppu uudestaan tehtäväksi. Ja Jumala armahtakoon sinua, -jos tästä hiiskut sanaakaan..." - -Minua huvitti äijän vimmastus. Hän oli aivan kuin säikäyksestä hupsuna, -ei tiennyt mitä tehdä. Lauri vain oli vakavana ja piti kovaa -nuhdesaarnaa ukolle. - -"Odottakaa, te p--leen pakanat! Kyllä minä teidät opetan", sähisi hän -sitten, kun jätimme hänet hakoläjän viereen ja läksimme ajamaan -Saunahan. - -Aamulla tuli Kärkkälän isäntä Saunalaan ja kertoi hymyssä suin: - -"Kaiken päivää se siinä meillä vaani ja vahtaili, Räsköltti -- sitä -pitää aina yhden olla silmällä pitämässä, muutoin se vie mitä käteensä -saa, -- mutta illalla, kun Iikka-poika tuli ulkoa ja sanoi, että -jopahan varavallesmannikin tulee, koska kulkusen ja aisakellon ääni -kuuluu... niin silloin tuli äijälle kiire." (Häntä oli juuri vähää -ennen peloteltu, että vallesmanni oli uhannut ryöstää verot, ellei -muutoin maksa.) "Kyllä me sieltä kuistista katselimme, kuinka kävi, ja -sen nuhdesaarnan kuulimme, jonka tämä Lauri lautamies piti." - -"No mitä Räsköltti arveli?" kysyi Lauri. - -"Uhkasi haastaa oman käden oikeudesta", vastasi isäntä naurussa suin. - - * * * * * - -Alkoivat käräjät sitten lähestyä. Räsköltti piti sanansa ja haastatti -sekä Laurin että minut "oman käden oikeudesta". - -"Mutta jos sovinnolla maksatte minulle sata markkaa, niin en lähde -oikeuteen", oli Räsköltti ilmoittanut Laurille käräjätuvan porstuassa. - -Mutta Lauri oli uhannut ottaa kysymykseen kaikki hänen varkautensa ja -muutkin pahat teot ja näyttää, että linnassa saisi Räsköltti -loppuikänsä oleskella. - -Kun asia sitten huudettiin esille, menimme Laurin kanssa vastaajina -sisälle, mutta kantajaa ei kuulunut, vaikka poliisi kävi häntä vasiten -hakemassa. - -Eikä ole Räsköltti kannettansa jatkanut. - - - - -ULOSOTTAJA KUUSIRANNAN KYLÄSSÄ - - -Kuusirannau kylään ei nimismiehellä ollut sattunut asioita -moneen vuosikymmeneen. Se oli merkillinen kylä muutenkin. Sinne ei -päässyt uudenaikaisia "virtauksia" livahtamaan mistään päin. Eivät -ottaneet kuusirantalaiset osaa mihinkään yhteispyrintöön, eivät -tilanneet niitto- tai muitakaan koneita, eivät vieneet lehmiänsä -karjanäyttelyihin, ja agronoomeille olivat epäkohteliaita. He elivät -omaa vanhoillista elämäänsä, maksoivat kaikki ulostekonsa kiitettävällä -tavalla, ja kaikin puolin koettivat elää "laillisesti". Ei nähty heitä -käräjillä koskaan, mutta useasti heistä sanottiin, että olivat -rikkaita. - -Kerran olivat kirkonkyläläiset oikein miehissä, konsulentti etunenässä, -menneet pitämään esitelmää, kehoittamalla kehoittaen heitä ostamaan -separaattorin ja perustamaan meijerin. Mutta kuuroille korville -puhuivat. Eivät luopuneet entisistä tavoistaan, olivat vain -ilmoittaneet, etteivät he tahdokaan rikastua... että he tyytyvät -entiseen viiliinsä. Ja toivoneet, että saisivat olla rauhassa... -Eiväthän hekään tietensä ketään käyneet häiritsemässä... Ja niin saivat -herrat poistua saamatta mitään toimeen. - -Usein, kun me Lauri lautamiehen kanssa kuljimme pitäjällä -ulosottoasioilla, kertoi hän kuusirantalaisista. Heistä oli monta -naurettavaa juttua sepitetty, heidän saituruuteen asti menevästä -säästäväisyydestään, heidän niukasta ravinnostaan ja kaikkein enimmin -heidän tietämättömyydestään. Sillä yhtään ainoata sanomalehteä ei -tullut koko kylään... - -Mutta kun kirkonkylän isännille tuli kova rahapula, niin ei ollut muuta -turvaa kuin lähteä lainaamaan kuusirantalaisilta. Sillä siinä kylässä -oli aina rahaa, jyviä, heiniä ja kaikkia elämän tarpeita. Ei ollut -montakaan isäntää kirkonkylässä, joka ei olisi ollut velassa -kuusirantalaisille. - -"Millä ja miten he ovat niin hyviin varoihin päässeet?" tiedustelin -kerran Laurilta. - -"He elävät niin perin säästävästi. Ei monta penniä saa heiltä porvari. -Heillä on -- poikkeuksetta joka talolla -- erinomaisen hyvät -luonnonniityt, ja heidän karjansa on vallan kaunista. Pellot ovat -hyvässä kunnossa, ja kun kylä on etelään viettävällä vaaran rinteellä, -tapaa hallakin harvoin. Joka talossa on viljaa aitan laareissa moneksi -vuodeksi." - -"Sinnepä sopisi ulosottomiehen mennä..." - -"Vanhan vallesmannin, joka tässä piirissä oli neljättäkymmentä vuotta, -ei ollut sinä aikana kertaakaan tarvinnut käydä kylässä. Kerran kuuluu -huvikseen käyneen, ja vieraana oli pidetty. He pitävät siksi tarkoin -huolta asioistaan, ettei sinne ulosottomies leikin pääse." - -Niin kertoi Lauri. - -Mutta eräänä kesänä, kun maanmittarilaskut päätöksineen saapuivat -nimismiehen perittäviksi, huomasin minä, että Kuusirannan -kylän kaikilta taloilta oli vaadittu, rajanaapureina ollen, -maanmittaripalkkiota kultakin manttaalinsa mukaan. Perin pieniä -olivat summat: miltä markka, miltä ei sitäkään. - -Kuulutettuna maksupäivänä ei kuitenkaan saapunut yhtään -kuusirantalaista suorituksille. Sieltä ei ollut kukaan käynyt -kirkossa moneen viikkoon. - -"No nyt jumal'auta päästäänkin, Lauri, Kuusirannalle", sanoin minä -Laurille eräänä aamuna. - -"Niinkös? Mikä asiana? Jopa oli mainiota! Lähdemme heti, etteivät -ehtisi tulla maksamaan", iloitsi Lauri ja niin hyvillään, että hyppeli. -Pian me olimmekin taipaleella. Kuusirannan kylä on syrjässä maantiestä -ja sivulla valtaväylän varrelta. Se on suuren vaaran takana, ison, -kalarikkaan Kuusijärven rannalla. Tie sinne erkanee valtatiestä -Nippikallion luona ja soita kierrellen ja vaaroja vältellen johtaa -sieviä maita pitkin kylään. - -"Nyt ne pelästyvät, etteivät saata öitänsä nukkua. Niitä pitää oikein -nylkeä; he ovat itse hävittömiä koronkiskureita, ja monta heistä -sanotaan varkaiksikin", kehoitteli Lauri. "Joutavatpa kulumme -maksamaan", tuumasin. Mutta Lauri oli niin peräti hyvillään, että -hytkyi. "Kerran minunkin täytyi turvautua tänne Kuusirannalle. Lainasin -täältä -- siltä rikkaalta Aaron Jussilta -- kolmesataa markkaa. Annoin -velkakirjan. Kahden viikon päästä sain rahat kokoon ja maksoin -takaisin, ja tämä juutas peri siltäkin ajalta täyden koron... Siitä -minulla on jäänyt niin hirmuisen paha sydän sitä miestä kohtaan, -että..." - -Olimme jo saapuneet lähelle kylää, sillä puiden lomitse vilahteli -järven sileä pinta, ja ennenkun arvasikaan oli siinä kyläkin edessä. - -Useimmat talot olivat maalaamattomia, mutta muuten siistiä. Pellot -olivat sievissä saroissa, kivet raunioihin asetettuina. Kaikista -merkeistä päättäen olivat kuusirantalaiset ahkeraa ja toimeliasta -väkeä. Kylässä oli yhteensä kahdeksan verotaloa. Mökkejä ja torppareita -oli sitäpaitsi melko määrä kylän laidassa mäen päällä. - -"Hyvät täällä pellot ovat... paljoa paremmat kuin kirkonkylässä", -sanoin Laurille. - -"Hyvät näyttävät olevan. Tässä on oivaa peltomaata, ja sitten joka -talon pellot viettävät etelään, niin onko kumma..." tuumaili Lauri. - -"Mutta näethän, että pellonojatkin ovat kiitettävässä kunnossa..." - -"Näkyvät olevan..." - -"Ja että joka talossa on kesätunkioitakin." - -Siihen ei Lauri enää vastannut mitään. Hänestä kai tuntui -vastenmieliseltä kuulla kiitettävän kuusirantalaisia. - -Kylään tullessa ensimäisen talon nimi on Kuusela, ja kuuluikin olevan -kylän vanhin talo. Siihen ajoimme pihalle. - -Useimmat kylän isännistä minä tunsin, vaikka oli niin sattunut, etten -ennen ollut kylässä käynyt. - -Hyppäsin kärryistä kartanolle, virkalaukkuni riippuen hihnasta olan yli -kupeellani. - -Samassa tulla tupsahti isäntä melkein puoli juoksua pirtistä ja -tervehtimättä ja pitämättä minkäänlaista "johdantoa" alkoi kummastella: - -"Mikä maailmanen on pannut varavallesmannin liikkeelle meidän kylään? -Ja lautamies muassa! Eipä pitäisi minun puumerkkiäni olla kenenkään -arkun loovassa..." - -Hän oli aivan kalpea ja niin säikäyksissään, että puhuessa ääni vapisi -ja kädet tutisivat... - -"No eikö täällä vieraisilla saa käydä... teitäkin katsomassa, että -kuinka te täällä hyvin voitte", ilvehti Lauri. - -"Vieraisilla! Ette te sitä varten ole liikkeellä... kyllä teillä on -joku muu piru mielessä... Eipä tähän kylään ole 'haaralakkisilla' ollut -asiaa..." [Haaralakkisiksi nimitti kansa ennen vallesmanneja, ainakin -Pohjan perillä.] - -Ja isäntä vapisi yhä enemmän. Pirtistä ja vainiolta kokoontui -ympärillemme koko talon väki ja naapuristakin lapsia, kaikki katsellen -ja kummastellen suut selällään, mistä oli kysymys. - -"Kyllä se nyt taisi tulla asia tähänkin kylään", ilkkui Lauri, sillä -häntä huvitti Kuuselan isännän mielenliikutus. - -Kauhistuksissaan loi isäntä Lauriin nöyrän ja rukoilevan katseen. - -"Eivät nämä, hyvä isäntä, ole isoja asioita. Markan toista asioita", -lohdutin minä. - -Ja kun minä sitten juurta jaksain selitin, mistä oli kysymys, ei hän -ensi eikä vielä toisellakaan kerralla päässyt käsitykseen. Viho viimein -hän älysi ja mainoi: - -"No en minä ole kuullut... en minä ole kuullut... Markan toista asia... -Mutta vallesmannin vaivat sitten... hyvä isä kuitenkin, kun en ole -tiennyt..." - -Epätoivossaan kun oli, putosi häneltä piippukin hampaista, mutta -yhtäkkiä hänen kasvonsa saivat kuin päiväpaistetta, ja hätäisesti hän -kysyi: - -"Onko muillakin taloilla samanlainen rästi...?" - -"Joka taloon. Millä on enempi, millä vähempi." - -Hän riemastui siitä niin että laski pitkän naurun, huomasi maassa, -jalkainsa juuressa, piippunsa, otti ylös sen ja hyvillään puheli: - -"Olipa se Jumalan kiitos hyvä, että on muillakin... Olipa pakana -vie..." - -Hänen käytöksensä muuttui heti. Hän vaati meitä sisälle, vei -vierashuoneeseen ja komensi emäntää kahvia keittämään. - -"Jo tämä oli kummaa... jo tämä oli kummaa... vai joka taloon. Mitähän -ne muut sanovat?" mainoi hän yhä. - -Ja hän haki avaimet, otti piironkinsa laatikosta vanhan, hyvin resuisen -pikku lompakon ja porisi: - -"Ei sentään vallesmannin tarvitse mitään kirjoittaa. Enköhän minä -sentään... paljonko siitä menee vallesmannin vaivain kanssa... Kyllä -minä luulen, että täältä löytyy..." - -Lompakko oli aivan täynnä seteleitä, pienempää, isompaa. - -Kun minä ilmoitin, ettei asiasta mene kuin viisi markkaa neljäkymmentä -penniä, ojensi hän sadan markan setelin ja tuumasi: - -"Eipä tässä näy olevan pienempää..." - -"No on kai teillä pienempääkin..." - -Hän pisti setelin takaisin lompakkoonsa, jota käsitteli siten, että -mekin Laurin kanssa saisimme havaita, että rahaa sitä kyllä on... Ja -taskustaan hän sitten maksoi ja arveli: - -"Eipä ole yhtään vallesmannia käynyt tässä talossa ennen, ei -isävainajankaan aikana..." - -Mutta pian oli kylälle levinnyt huhu meidän tulostamme ja tieto, että -joka taloon oli asiaa. Vähän ajan kuluttua alkoi toisten talojen -isäntiä saapua Kuuselaan. He tulivat hengästyksissään ja pelokkaan -näköisinä. Kaikilla heillä oli rahaa, että notkui. Millä oli iso -lompakko, millä kukkaro täpösen täynnä seteleitä. - -"Paljonko vallesmannin vaiva tekee?" kysyi Aaron Jussi. - -"Kyllä tuommoiselta rahamieheltä vähä enempi menee kuin muilta", -vastasi hänelle Lauri minun puolestani. - -Tämä oli todella hauskaa. Kelpaisipa käydä ulosotoilla, kun tämmöisiä -kyliä olisi, missä velalliset itse hakevat ulosottomiehet ja melkein -riitelevät keskenään, kuka ensiksi ehtii maksamaan. - -Mutta kuitti piti heidän kunkin saaman. Ja kun minulla oli hyvää aikaa, -kirjoitin jokaiselle eri kuitin. - -Ja koko ajan kun kirjoitin, päivittelivät he sitä, että kun eivät -olleet tienneet... Varpulan ukko, joka oli kylän vanhin isäntä, -muisteli olevan kuusikymmentä vuotta aikaa siitä kun vallesmannilla oli -ollut tähän kylään asiaa. - -"Opiksi tämä oli meille kaikille. Mutta kuka sen arvaa että -maanmittarillekin... olisihan tuo maksettu, jos olisi tietty", puheli -Laukkalan isäntä. - -"Tästä asiasta on kirkossa kuulutettu ja vissiksi päiviksi määrätty -vallesmannille maksamaan. Miksette käy kirkossa? Oma asianne", vastaili -heille Lauri. - -"Eihän sitä jaksa joka sunnuntai kirkossakaan käydä." - -"Oma asianne! Ei tässä kylässä muuta vahinkoa tapahdukaan", rähisi -Lauri yhä. - -Kun sitten Laurin kanssa ajelimme kotia päin, virkkoi hän ikäänkuin -puoleksi moittien: - -"Mahdoit oikein nylkeä niitä lurjuksia...! Paljonko otit vaivoistasi -kultakin?" - -"Neljä markkaa..." - -"Neljä! Lempo, jos minä olisin ollut, niin neljäkymmentä olisin -ottanut... Sinä olet kumma mies... Tämmöistä tilaisuutta ei koskaan -enää satu." - -"Kyllä minäkin niin luulen." - -"No niin. Mahdoit sitten pitää silmät auki!" Lauri oli kovin -tyytymätön, etten ollut "nylkenyt". - -Mutta itsekseni minä ihmettelin kuusirantalaisia. - - - - -VANHA TARINA - - -Syyskäräjäin tuli huomenna alkaa. Istuin kamarissani ja olin -parhaillani lukemassa syyttäjälle kuuluvia pöytäkirjoja, kun sisälle -melkein hiipien tuli nuori, noin parinkymmenen vuoden vanha tyttö. - -Hän sanoi nöyrästi hyvää päivää ja jäi oven suuhun seisomaan. Hän oli -erinomaisen kaunis, melkein ihana. Vartalo oli pitkä ja solakka, mutta -silti tarpeeksi täyteläinen. Tukka oli tumma ja silmät sinisen harmaat. -Koko kasvojen muoto oli miellyttävän soma, mutta silmien ilme oli -kärsivä, ja alakuloisuuden leima koko olennossa. - -Käskin häntä istumaan ja kysyin nimeä. Muistelin kyllä joskus nähneeni -samat kasvot, mutta en tiennyt missä. Siitä vain olin varma, että hän -oli Perä-Pohjolan tyttäriä, sillä täällä on kosolta pulskaa väkeä, ja -joskus kohtaa synkimmässäkin kiveliössä komeita kaunottaria. - -"Minä olen sen Sammalvaaran Aleksin tyttö... Kyllä vallesmanni vissiin -isän tuntee! Isä, joka on monasti ollut teillä oppaanakin, kun olette -poikkimaisin kulkenut Kivijärveen", aloitti hän, ja hänen äänensä soi -niin kumman pehmoiselta ja lempeältä, ja pyöreiden huulien takaa -näkyivät tasaiset, valkeat hampaat. - -Minähän olin hyvä tuttava Sammalvaaran Aleksin kanssa, jolla oli torppa -kruunun maalla, kaukana toista pitäjää vasten. Monta kertaa olin -käynytkin Sammalvaarassa ja monta "mokka"-kuppia juonut, poronjuustoa -nisuna. - -"Olenhan minä Sammalvaarassa käynyt, vaan enpä minä ole teitä siellä -nähnyt", sanoin ja katselin mielihyvällä kaunista, ujon näköistä -tyttöä. Minä rakastan kaikkea kaunista, näinpä sitä sitten missä -hyvänsä: luonnossa tai ihmisessä. Kaikki kaunis on sielun ruokaa. - -"Minä en ole sattunut olemaan kotona; jo yhdentoista vanhasta olen -ollut palveluksessa. Näinä viime vuosina olen palvellut Perälän -kylässä, kuluneena vuonna Isossa-Anttilassa..." - -Hänen näytti olevan vaikea jatkaa, ja kun katsoin häntä suoraan -silmiin, punastui hän korviin asti. Erittäin hyvin ja siististi oli hän -puettu, kuten yleensä peräpohjolaiset, ja sinisen harmaa huivi sopi -hänen kasvojensa väriin. - -"Vai Isossa-Anttilassa. Se taitaa olla rikas talo?" - -"Kyllä niin sanotaan... ja toista rikastuvat. Kirkkoväärti sanoi -tuonnottain, että Anttilan ukko oli epäilemättä rikkain mies koko -seurakunnassa." - -"Saattaapa niin olla... olen minäkin samaa kuullut..." - -Hetken me olimme äänettöminä kumpainenkin. - -Vihdoin sanoi hän melkein kuiskaamalla ja punastui taas kovasti: - -"Minä tahtoisin kahden kesken puhutella vallesmannia." - -Suljin muihin huoneisiin vievät ovet ja kävin uteliaaksi. Tämähän -tuntui oikein romantilliselta. Pakana, kuinka kaunis hän olikin, tuo -tyttö! - -"Kyllä kai vallesmanni on kuullutkin, kuinka minulle on käynyt", -aloitti hän nyt, mutta pillahti samassa itkuun. - -"Ei, en minä ole kuullut. Istukaa nyt, koettakaa rauhoittua ja -kertokaa, kuinka teille on käynyt", koetin sanoa hänelle ystävällisesti -ja aloin aavistaa asiaa. - -Hän nyyhki kuitenkin vielä, mutta uudelleen tyynnytettyäni hän kertoi: - -"Niinkuin sanoin olen viimeksi palvellut Isossa-Anttilassa. Te vissiin -tunnette Anttilan pojista jonkun. Antti ja Heikki ovat jo naimisissa, -mutta nuorin poika, Arvo, on vielä naimaton. Tunnetteko te Arvoa?" - -"Olen hänet nähnyt jonkun kerran, mutta puhutellut en ole. Mikä teidän -on ristimänimenne?" - -"Sofia Maria minä olen. Niin. Kun sitten tulin Anttilaan palvelukseen, -alkoi Arvo minua hyväillä, ja joka kerta kun pihallakin näki, niin -vakuutti rakastavansa minua eikä ketään muuta. Iltasin oli meillä -tilaisuus meidän piikain huoneessa olla kahden kesken, ja siellä hän -esitteli, että menisimme naimisiin. Hän antoi minulle sormuksen, mutta -kielsi kenellekään sanomasta. Minä otin sen, luotin varmasti hänen -vakuutuksiinsa, ja minulle hän oli niin rakas... Tuli sitten kesä, ja -kaikki oli hyvin. Uskon minä vieläkin, että se _silloin_ oli oikeaa -hänenkin puoleltaan... Syksystä se muuttui, ja talvesta saakka en ole -Arvolta sanaa saanut... Menin kotiani Sammalvaaraan ja kerroin -vanhemmilleni kaikki... Siellä se on Sammalvaarassa pieni poikani..." -Hän alkoi taas itkeä. - -"Sofia koettaa nyt tyyntyä. Semmoistahan se on ihmiselämä: toivoja ja -pettymyksiä, suruja ja kärsimyksiä", koetin häntä lohduttaa. - -"Ovat he minulle anteeksi antaneet. Mutta isä on vannonut ikuisen vihan -Arvoa vastaan ja pakottanut minut haastattamaan Arvolta lapselle -eläkettä. 'Arvon kunnia ei ole parempi kuin sinunkaan', -- sanoo isä. -Arvo on nyt haastettu, mutta nyt en saa ketään oikeuteen ajamaan -asiaani. Hän on kai lahjonut ja vehkeillyt. Kaikki, joita olen -pyytänyt, sanovat, että kun minulla ei ole selviä todistuksia, niin he -eivät rupea ajamaan. Isä lähtisi minun puolestani, mutta hän on niin -hirveän vihanen ja kiivas -- niinkuin vallesmanni tietää, -- ettei hän -uskalla mennä oikeuteen. Mutta nyt lopuksi neuvoi isä, että minun pitää -lähteä varavallesmannin puheille... ja pyytää häntä. 'Köyhien ja -sorrettujen ystävä hän aina on ollut', sanoi isä. Ja sitä varten minä -nyt olen lähtenyt vallesmannin puheille." - -Hän katsoi minua niin rukoilevasti ja pyytävästi, etten koskaan muista -ihmiskatseessa sellaista ilmettä nähneeni. Minun kävi sanomattomasti -sääliksi häntä, ja sydämeni lämpeni niin kummasti, ettei ollut -kyyneltyminen kaukana minustakaan. - -"Minä en omasta puolestani olisi tahtonut, mutta isä on niin -vimmoissaan, ettei hän anna yhtään rauhaa. Elätän kyllä yhden lapsen, -jos Jumala terveyttä antaa." - -"Mutta ehkä Arvo sentään katuu tekoaan... Voisittehan mennä vieläkin -naimisiin!" - -"Ei, hyvä vallesmanni. Ennenkun lapsi syntyi, kirjotin minä Arvolle -monet kerrat -- hän ei päästänyt puheilleen -- kuinka asiani ovat ja -rukoilin, ettei hän jättäisi minua häpeään. Mutta ei yhtään mitään hän -ole vastannut. Kukapa portosta ja köyhästä huolisi!" - -"Onpa todella roisto mieheksi. Parasta on, että koetatte unhottaa koko -lurjuksen. Ei Sofia hänen kanssaan kuitenkaan enää onnelliseksi -tulisi." - -Hän ei siihen mitään vastannut, mutta huomasin hänen silmiensä taasen -täyttyvän kyynelistä. - -... Sofia rukka! Tuo vanha tarina ihmiskunnan lapsuuden ajoilta -- -tarina murtuneesta sydämestä ja särkyneestä sielusta -- -- synkkä, -sydämetön tositarina... - -Kun äänettömänä tuijotin pihalle omiin ikäviin ajatuksiini vaipuneena, -alkoi Sofia puhua: - -"Siihen asiaan olisi ollut kaksi erinomaista todistajaa, mutta ovat -kumpanenkin nyt kesällä menneet Amerikkaan. Maailma puhuu, että Arvo -heidät on sinne toimittanut ja matkarahat antanut. Kuinka lienee, mutta -heti lähtivät, kun Arvo haastettiin." - -"Eikö ole muita todistajia, -- huonompiakaan?" - -"On varmaan kaksi, jos oikein puhuvat. Hildan Heikki eli Heikki -Suopanki ja Oskari Härmä. He olivat kumpanenkin silloin renkinä -Anttilassa, ja he kyllä tietävät." - -"Jaha. Niin, mutta onhan Sofialla Arvon sormus... eikö niin?" - -Taas hän punastui ja melkein kuin häpeissään kertoi: - -"Eräänä päivänä, vähää ennen kun minut ajettiin pois, otti Arvo sen -minulta ja sanoi lähettävänsä kultasepälle korjattavaksi. Ja sen tien -perässä se on..." - -"Katsos konnaa, minkä teki!" - -Taas tuli äänettömyys. Vaivuin omiin ajatuksiini, ja kummallisia -kysymyksiä tuli mieleeni. Mikä oli ollut se mahti, joka oli saanut -Arvon luopumaan noin herttaisesta morsiamesta? Ja mikä se voima, joka -voi repiä isän tunteet sydämestä? Hän saattoi olla sydämettömin -julmuri, jolla ei itsellään ollut hellyyttä toiselle antaa ja jonka -omatunto oli niin pimeä, ettei siihen minkäänlainen valo päässyt -tunkeutumaan... - -Puhelimme sitten vielä yhtä ja toista asiaan kuuluvaa, ja minä lupasin -ottaa sen ajaakseni. - -"Paljonkohan minä olen vallesmannille sitten velkaa?" kysyi hän ja -näytti olevan kovasti hyvillään. - -"No, puhumme sitten siitä, kun näemme kuinka asia alkaa luistaa." - -"Minä sitten maksan teille... Vielä minulle johtuu mieleen, että olen -kuullut puhuttavan Arvon sanoneen, etteivät tiedä Heikki Suopanki eikä -Oskari Härmä mitään, -- hän kyllä, Arvo, siksi pojat saapi -puolelleen..." - -"Vai niin. Katsotaanpas! Tuleekohan Arvo itse asiaa vastaamaan." - -"Huihai!... Asiamies kuuluu hänellä olevan jo tiedossa", tiesi Sofia. - -Kun vielä olin tiedustellut häneltä yksityisseikkoja ja suunnilleen -päässyt selville, mitä asiamiehen piti tietää, lohdutin häntä ja -vakuutin, että tahdoin koettaa parhaani. - -Hän kiitteli, näytti olevan hyvillään, ja äskeinen kärsivä ilme -silmistä oli kadonnut. Hyvästellessä tulin tarkanneeksi hänen käsiään. -Ne olivat näppärät ja sievät ja kalvosesta valkoiset ja pehmeät kuin -puuvilla. - -"Minä sitten käyn viikon päästä täällä kuulemassa... Hyvästi vain, ja -monta tuhatta kiitosta jo etukäteen", toivotti hän. - -"Hyvästi, hyvästi! Sofia on vain hyvässä uskossa, kyllä me asianne -kanssa tulemme toimeen." - -Hän läksi. Akkunasta katsoin hänen jälkeensä. Hän käveli reimasti ja -keveästi, ja sorea vartalo notkahteli kävellessä niin miellyttävästi... - -Ylen apea oli mieleni. - - * * * * * - -Vasta viimeisenä istuntopäivänä oli Sofian ja Arvon asia oikeuden -tutkittavana. Kumpikin Sofian todistajista, renkimiehet Heikki Suopanki -ja Oskari Härmä, olivat saapuneet käräjille. - -Arvo Anttila oli hankkinut lakimiehen asiaansa ajamaan. Arvoa itseään -ei käräjäpaikalla näkynyt. Käräjäyleisö oli kovin uteliaana tietämään, -miten asiassa alkaa käydä, sillä yleisenä luulona tuntui olevan, että -Arvo oli parhaat todistajat toimittanut Amerikkaan. Mikä oli Arvon -puolesta, ja mikä taas kiivaasti puolusti Sofiaa. Koko käräjätuvan -porstua oli yhtenä ainoana äänenä. - -Kaiken lainopillisen kykynsä koetti Arvon asiamies panna liikkeelle, -sotkeakseen vierastenmiesten todistukset. Mutta pojat eivät -sekaantuneetkaan puheissaan ja olivat yhtä hyviä kumpainenkin, varmoja -siitä mitä olivat kuulleet ja nähneet. He tiesivätkin paljo enemmän -kuin Sofia oli luullutkaan, ja asia tuli aivan selvästi -toteennäytetyksi. Arvo määrättiin ensi käräjiin tuotavaksi. - -"Lähti eläke lapselle kuin hyllyltä. Emme me rupea muutaman -markkakymmenen takia väärin vannomaan", sanoivat pojat, kun oikeudesta -tulimme. - -"Niin, ja köyhä se on Sofia yksin ruokkimaan lastansa, yhdessä tehty, -yhdessä elätetään", arveli herrastuomari. - -"Oikeaa jälkeä se meni. Ei se auta aina rikkaan raha. On se köyhälläkin -kunniansa", kuului arvosteluja. - -Muutamia viikkoja oli kulunut käräjistä. Satuin asioilleni Perälän -kylään, ja kun juuri olimme Ison-Anttilan kohdalla, sanoi kyytimieheni: - -"Tästä se meni Anttilasta menneellä viikolla poika Amerikkaan." - -"Vai niin. Minkä nimellinen poika se oli?" - -"Se oli Arvo. Sama poika, joka sille Sammalvaaran Sofialle on lapsen -tehnyt. Ja sen vuoksi sanotaan lähteneenkin." - -Sofia raukka! - -Monta vuotta on jo kulunut Arvon Amerikkaan-menosta, eikä ole -onnistunut Sofia saamaan tietoonsa osoitettakaan. Niin tarkoin on se -kyläläisiltä salassa pidetty. - -Usein olen käynyt jälkeen päin Sammalvaarassa. Sofian poika on jo -juokseva veitikka. Ja Sofia melkein vielä komeampi kuin koskaan ennen. - -Mutta vieläkin uskoo hän Arvon kohtaavansa, eikä häneltä sitä uskoa -kukaan saa riistetyksi. - -Tulevaisuuteen ei kuitenkaan kukaan näe. - - - - -AJANGIN MIES - - -Eräänä koleana lokakuun päivänä istuin kirjoituspöytäni ääressä -sepittämässä poliisitutkinto-pöytäkirjaa, kun näin pihalle tulla -tallustelevan vanhan, köyryhartiaisen miehen. Hän seisahtui keskelle -pihaa ja näytti miettivän, mihin päin lähtisi. En muistanut miestä -ennen nähneeni, mutta puvusta ja muista merkeistä tunsin hänet -kotopitäjän järvikyläläiseksi. Vihdoin hän teki päätöksensä ja astui -huoneeseeni. - -Outo mies, en muista koskaan nähneeni. - -Mutta vieras astui pöydän luo, ojensi kauhean leveän ja likaisen -kämmenensä ja toivottaen hyvää päivää tervehteli: - -"Terveisiä sieltä meidänkin paikoilta." - -Koetin muistella miehen nimeä, mutta en saanut mieleeni. Hänen kasvonsa -olivat hyväntahtoiset ja harmaat silmänsä kuin aina hymyssä. Hiukset -olivat takkuiset, ja puvusta tuoksahti vereksen kalan lemu. - -"Ei se taida vallesmanni muistaakaan! Vaan kyllä minä olen nähnyt -montakin kertaa... Minä olen sieltä Ajangin järven rannalta... sanotaan -Ajangin mieheksi. Vissiin olette kuullut puhuttavan?" esitteli hän, kun -katsoin kysyvästi häneen. - -Olinpa tietenkin kuullut puhuttavan paljonkin. - -"No istukaa nyt... siinä olisi tuolia... kyllä minä nyt tunnen..." - -Hän jysähti istumaan semmoisella painolla, että tuoli valitteli. - -Olin kuullut "Ajangin miehestä" mainittavan, että hän oli siivo ja -hiljainen mies, mutta karhu voimiltaan. Totena kerrottiin, että hän -kerran oli paljain käsin mesikämmenen tappanut, ja Ajankiin menevän -polun vieressä oli minulle näytetty julman isoa kiveä, jonka hän ypö -yksin oli polulta vääntänyt. Häntä ei koskaan sanottu ristimänimeltään -Heikiksi, ei isännäksikään koskaan. "Ajangin miehen" nimellä tunsivat -hänet kaikki pitäjäläiset. - -Pääsimme juttelemisen alkuun. Tiedustelin kuulumisia sieltä piirin -kulmalta, vuodentulosta, kulkutaudeista ynnä muuta. - -"Eipä sinne muuta, mutta oli siellä soma tapaus, kun se naapurin, Antti -Paljukan, emäntä toisella viikolla synnytti kolme lasta, poikia -kaikki..." - -"Elävätkö kaikki?" - -"Elävät ja virkkuja ovatkin. Alkaa sillä Antti-parallakin olla eläminen -tiukalla. Ennestään on kahdeksan sikiötä, ja nyt nämä kolmoset... ja -nuoret ovat vielä molemmat sekä Antti että Priita... saattaa tulla -vielä saman verran lisää... Se onkin Priita semmosta antoisaa sukua. -Niitäkin sisaruksia kuuluu olleen kaikkiaan kaksikymmentä", selitteli -vieraani. - -"Tuleepa sinne sitten väkeä Ajankiinkin. Työväkeä siellä tarvitaankin." - -"Jo se. Kun ne jaksaisi elättää niin kauan, että työhön kykenevät." - -Hän kertoi sitten juurtajaksain naapurinsa elämästä, mutta omastaan ei -puhunut mitään. Itsekseni ihmettelin, mikä asia mahtoi "Ajangin -miehellä" olla. Mitään maksuja hänellä ei ollut. Kun hän sitten taukosi -Antti Paljukasta kertomasta, istui hän kauan ääneti ja poltteli -piippuansa mietteissään. Arvelin jo hänelle sanoa, että minulla oli -kiireellistä työtä tässä. "No, mitä se Heikki nyt mietiskelee? Olisiko -sitä asiaa?" - -"Ei sitä nyt juuri asiallista asiaa ole", tuumaili hän, lattiaan -tuijottaen, "mutta ajattelin, että käyn mä häntä puheille, kun oli -porvariinkin asiaa." - -"Montako sitä Heikillä onkaan lasta?" - -"Neljä niitä on sitä entistä vaimoa, ja tätä toista on yksi..." - -"Vai niin! Heikki on toisissa naimisissa! En ole kuullutkaan. Mistä se -Heikki tämän toisen eukon sieppasi?" - -"Se on Ison-Anttilan tyttäriä... Kaisa-niminen, jos olette kuullut -puhuttavan..." - -Olin kyllä kuullut. Kaisa oli kuuluisa rikkaudestaan, mutta vielä -enemmän pahanilkisyydestään ja sisukkuudestaan. Hänellä oli ollut -paljon kosijoita, mutta kukaan ei ollut uskaltanut häntä ottaa -eukokseen. - -"Vai Kaisa... olenhan minä kuullut puhuttavan..." vastasin minä, ja -luultavasti vähä naureskelin, koska Heikki alkoi selitellä: - -"Jo sitä menin minäkin syhymättä saunaan. Vaan mikä sen osasi uskoa, -että vaimoihmisen sisussa niin paljon pirullisuutta on. Ottaa välistä -miettimään, kun keskellä yötä alkaa mellastaa ja soimata ja kirkua, -ettei yörauhaa saa." - -"Sepä on ikävää. Hyvinhän Heikki entisen eukkonsa kanssa sopi?" - -"No ei sanan riitaa yhtään kertaa, vaikka liki kaksikymmentä vuotta -olimme naimisissa..." - -"Taisi Heikkikin himoita Kaisan rahoja... rangaistus rikosta seuraa." - -Siihen ei Heikki vastannut mitään, työnsi vain uutta tupakkaa -piippuunsa. Mitä ihmettä hänellä saattoi olla oikein asiana? Näin -hänestä, että hänellä oli jotakin sanottavaa, mutta vaikealta se -tuntui. - -"Tässä kerran kesällä, kun sattuivat maanmittarit kulkemaan meidän -järven kautta", alkoi Heikki taas, "niin pyysivät ruokaa ja yösijaa -makson edestä. Minä tietenkin lupasin. On siinä meillä huonompiakin -miehiä yöksi laskettu, jopa sitten herroja. Mutta siitäkös Kaisa -vimmastui ja haukkui minua koko yön. Herratkin olivat kuulleet ja -heränneet nukkumasta, ja aamulla lähtivät aikaseen pois, eivät -huolineet kahvistakaan... Olen minä Kaisalle kokenut puhua ja -tyynnyttää, vaan siitä se yhä yltyy... Mitä hänelle pitäisi tehdä?" - -"Antakaa hänelle kolme neljä kertaa hyvänlaisesti selkään... Luulen, -että se on paras lääke semmoiselle eukolle", neuvoin minä ja -naureskelin. Olihan hullua, että tuommoinen vankka mies antoi akan -itseään kuranssata. - -"No olisi se sekin. Vaan vallesmanni kun vielä on naimaton mies... niin -ei ole kokemusta... On se hypännyt minulle silmillekin, ja kerran löi -hiilisaksilla päähän reijän..." - -"Selkään minä antaisin, jos minun akkani olisi. Kaikelle lihalle on -kurista apu. Niin minä tekisin." - -"En minä juuri itseni vuoksi perusta, mutta hävettää, kun se oudoille -ihmisillekin... Jos vallesmanni varsinkin sattuisi käymään... se on -sitten lisäksi vielä niin suukko, että haukkuu suvun ja synnyn." - -"Jos minä olisin käymässä, ja jos alkaisi mellastaa ja suutansa -soittaa, niin minä voitelisin, että tuntisi toisena päivänäkin -käyneensä kruunun kourissa..." - -Heikkiä vähän nauratti. Luultavasti hän ei olisi tullut kättänsä väliin -panemaan. - -"No olisi se", arveli hän. - -"Mutta mitäpä Heikille olisi asiaa: pitäjän varakkaimpia asukkaita. Ei -suinkaan ole kenellekään pennin velkaa, päinvastoin!" - -"Vaan jos sattuisi olemaan kuitenkin... niin sitä varten minä läksin -vallesmannin puheille..." - -No nyt minä aloin ymmärtää, mikä miehellä asiana. - -"Kyllä se niin on, että minulla on vähänen velka -- kolmeensataan -taitaa korkoineen nyt nousta -- ja se on nyt hakemuksessa... Ehkä on jo -päätös vallesmannin takana?" - -"Ei vielä ainakaan ole." - -"Sepä hyvä. Minä ajattelin noin... tuota... että minä maksaisin sen -täällä kotona vallesmannille, ettei tarvitsisi tulla meille -- ja kyllä -minä vallesmannin vaivat silti suoritan... Jos saapi Kaisa tietää, niin -siitä nousee semmonen pyry, että ei oleta koko talossa. Ja minä -jättäisin nyt jo rahat valmiiksi, mutta se Kaisa..." - -"Mitä niin? Tietääkö Kaisa velastanne?" - -"Ei, Jumalan kiitos. Mutta se teki jo ensi päivänä, kun yhteen menimme, -semmosen määrän, että hän rahat hoitaa... ja vei kukkaronkin silloin. -Olisihan minulla omaa rahaa nytkin monet sadat markat, mutta ne ovat -joka penni Kaisan takana. Mutta minä saan ensi viikolla tältä -Yrjänäiseltä lainaan..." - -"Ryöstäkää Kaisalta rahat pois ja ajakaa semmoinen akka hiiteen. -Tuollainen vankka mies kuin te... Olkaa herra kotonanne, elkääkä antako -akan elää yksinvaltiaana..." - -Hän mietti hetken ja arveli sitten: - -"Kyllä sen kuulee, ettette te ole naimisissa. Ei sille, hyvä -vallesmanni, voi mitään. Ja minä koetan vaan parasta, että rauhan -saisin..." - -"Olettepa tosiaankin lammas mieheksi..." - -Hän vaikeni hetkeksi ja aloitti taas: - -"Niin, sitä minä, ettei vallesmanni missään tapauksessa tule -'panttaamaan'. Minä maksan reimasti teidän vaivanne ja ensi viikolla -koko velan... Lupaako vallesmanni, ettei tule...?" - -Hän katsoi minuun surkean pyytävästi, ja hänen hyväntahtoiset, -hymyilevät silmänsä vesittyivät. - -"Olisipa sitä soma ja hupainenkin puhutella, Kaisaanne", tuumasin -Heikille. - -"Somako? Hupanenko? Sitä ette sanoisi, jos tuntisitte. Voi -vallesmanni-kulta, sopiiko se niin? On pitäjällä sanottu teitä -armeliaaksi mieheksi..." - -Nyt hän melkein ääneensä itki. - -"No olkoon. En minä tule!" lupasin hänelle. - -Hän ilostui niin että laski leveän naurun, nousi seisomaan, tarjosi -leveän, likaisen kämmenensä hyvästiksi ja vakuutti: - -"Ensi viikolla tuon rahat. Kiitoksia nyt monta tuhatta ja voikaa hyvin, -hyvä tuttavani!" - -Ja kevein mielin lähti Heikki pois. - -Seuraavalla viikolla tulikin päätös ulosotettavaksi. - -Mutta saman päivän iltana tuli Heikkikin. Hänellä oli iso punainen -kuhmu otsassa, ja posket olivat verinaarmuissa niinkuin kissa olisi -kynsinyt. - -"No, missä Heikki on tapellut?" tiedustin heti, vaikka aavistinkin, -että se oli hänen armaan ainoansa kätten töitä. - -Heikki kertoi: - -"Oli saanut tietää asian, ja kun minä täältä kotia palasin, niin heti -oli kimpussani... Jo minä meinasin suuttua... Palasin pois enkä vielä -ole sitten käynytkään... Nyt minä maksaisin kaikki... Yrjänäinen antoi -rahat lainaan..." - -Hän maksoi ja sai velkakirjansa kuitattuna takaisin. - -"No tohtiiko Heikki nyt mennä kotia?" - -"Menen minä nyt. Jos tulee päälle, niin loukkoon istutan. Mutta jos -saapi tietää, että olen Yrjänäiseltä rahat ottanut lainaan, niin siitä -ei hyvä seuraa... Onni oli kuitenkin, ettei tarvinnut vallesmannin -tulla... sitten siinä vasta elämä olisi alkanut. Jo minä polonen -elämään joudin vanhoilla päivilläni", vaikeroi hän hyvästiä -jättäessään. - -Heikki-parka! - -Katselin hänen jälkeensä, kun hän allapäin käveli maantiellä päin... - - - - -KUN VIINANMYYJIÄ RANGAISTIIN - - -X:n nimismiespiiri on tavattoman laaja, laajimpia koko Perä-Pohjolassa, -ja kesän aikana ovat matkat piirin laitapuoliin jotensakin hankalia ja -rasittaviakin. Pyörryttävien salojen halki vieviä polkuja kuljetaan, -suurten sinisten järvien yli soudetaan, ja välisti kahlataan -kaasikkoisen korven poikki, johon jalka uppoaa polvesta asti. - -Mutta ne olivat hauskimpia minusta, tuommoiset retket. Luonto on niin -suuri ja satumainen. Toisen vaaran huipulta siintää toinen, välistä -näkyy järviä, mustia korpia ja korpien lomissa surumielisiä soita. -Mutta jos nouset tunturimaisen vaaran korkeimpaan huippuun, niin näet -ympärillesi penikulmittain, näet suuria järviä, joiden pohjukoista -siintää sieviä kyliä ja saloa silmän siintämättömiin... - -Olin tapani mukaan yksin matkalla. Palasin Kinasjärven rannalta, missä -ei ollut kuin yksi talo ja kaksi torppaa. Sinnekin oli ollut ulosotto. - -Matka oli kovin vaivaloinen, mutta nuori mies, jolla on hyvät kintut, -menee, että vinkuu. Ei häntä pidätä heiluvat jänkät, eivät korpien -kaulamättäät eivätkä pienet purot. - -Oli kevätkesä, ja tukinuitto metsäjo'illa oli parhaillansa. Soilla ja -pimeiden korpien kuusikoissa vastasi vielä talven routa, ja yökylmät -olivat ankaria. Kovilla mailla ja vaarojen rinteiltä noustessa piti -panna pikku juoksua, jotta lämpimänä pysyi. - -Varhainen aamu oli, kun saavuin Raitikoskelle, jossa silloin -parhaallaan laskettiin tukkeja. Kun tiesin tukkilaisten joukossa olevan -sellaisia miehiä, joilla vielä oli ruununverot rästinä, päätin käyttää -tilaisuutta ja käydä heiltä veroja "purraamassa". Nyt ne olivat -rikkaimmillaan tukkilaisetkin. - -Raitikoski on salon villi lapsi, joka on eksynyt erämaahan. Se on -jyrkkä ja kevättulvan aikana voimakas. Mutkikkaana ja vihasta vaahdoten -siinä vesi kiehuu kivikkouomaansa pitkin. Sen vuoksi oli täytynyt -rakentaa tukeista ränni, vasitulla pohjalla, jota pitkin tukit yksi -erältään laskettiin kosken alle. Kosken niskassa on tammi, ja tammen -kautta päästetään tukit ränniin. Sen molemmin puolin seisovat -tukkipojat, keksit käsissä, tarkastamassa etteivät tukit korvauksissa -saa puskea rännin seiniin. - -Hauskaa oli nähdä noiden metsän jättiläisten kuohuissa keinuvan ja -mutkikkaassa rännissä tulista vauhtia kiitävän. Ne kiitävät peräkkäin, -sillä kahta tukkia ei uskalleta yhtaikaa tammen päältä hellittää... - -"Tämä Raitikoski on pahin ja juonikkain koski näissä vesistöissä", -kertoi minulle uittopäällikkö. "Tässä oli viikon työ ennenkun saimme -tämän rännin valmiiksi, ja vaikka koetimme sen laittaa niin hyväksi -kuin ymmärsimme, särkyy se sittenkin... ja kallista aikaa menee -hukkaan..." - -Kosken rannalla, korkealla törmällä, on kahvinkeittäjillä somat -kotansa, ja tulella on lakkaamatta nelijalkainen, korkearintainen -kahvipannu. Siinä kulkee miehiä kahakäteen, millä keksi, millä kanki -olalla. Toiset seisovat korvauksilla. Mikä laulaa, mikä veisaa, kuka -noituu ja minkä mitäkin ilvettä pitää, sillä työtä ei oikeastaan ole -mitään... - -Se on kirjavaa ja hauskaa elämää. Monta sataa miestä on siinä yhdellä -näkösällä, ja toiset -- eli ne, jotka ovat yövuorolla olleet -- ovat -asettuneet nukkumaan rankavalkean viereen. Pääpohjasena ja patjana on -havuja ja peitteeksi takki riisuttu. Jalat tulta vasten siinä nukkuvat, -nukkuvat makeasti, vaikka tuuli puhaltelee savua ja väliin kipunat -tarttuvat vaatteisiin, ja mies herää vasta sitten kun ihoa polttaa. -Pitää siinä vain olla rautainen terveys, kun kirsimaan päällä nukkuu, -housut ja sukat märkinä... - -Viivyin koko päivän Raitikoskella oikein tutustuakseni tukkipoikain -elämään, ja kun inspehtori, joka oli vanha tuttava minulle, vaati -yötäkin olemaan, suostuin tarjoukseen. - -Kosken rannalle, korkeimmalle paikalle, oli kyhätty hongista -jonkunlainen pirtin tapainen, jossa oli kivinen takka loukossa, pöytä -akkunan luona ja seinillä lavitsat. Mutta lysti ja lämmin siinä oli -oleskella. Me keitimme kahvia, söimme ulkonakuivattua poronlihaa ja -elimme kuin herrat. - -Sitä sanottiin konttoriksi, ja sieltä kävivät pojat rahaa noutamassa. -Usealta onnistuin minäkin saamaan ruununveron, sillä inspehtori piti -minun puoltani. Muutamat äkäisimmät noituivat, mutta suostuivat lopulta -maksamaan. - -"Tänne se riivattu nyt arvasi tuon kirotun rästilistansa kanssa tulla", -kuulin Heiskas-Pekan sanovan, kun "konttorin" pihalla puheli toisten -kanssa. - -"Mitä sinä hullu maksoit... eipä saanut minulta", kuului joku muu -arvelevan. - -"No, se on siivo mies tämä varavallesmanni... Maksaa sille pitää... se -on aina jätkäin puolella eikä välitä, jos vähä hutikassa kiljaseekin", -kuului muuan kehuvan. - -Iltamyöhäsellä vaihtuivat miehet, ja yövuoro alkoi. Oli kirkas ja -kolkko yö. Täällä erämaassa oli kovin kylmää, maa jähmettyi ja lammikot -jäätyivät, mutta tukkipojat huvittivat toisiaan lauluilla, ja tukkeja -laskettiin lakkaamatta. - -"Konttoriin" koetimme me inspehtorin kanssa laittaa vuoteen, ja takassa -paloi taukoamatta rankavalkea. - -Aamupuoleen yötä olin minä nukahtanut, väsynyt kun olin kahden -edellisen yön valvonnasta, ja heräsin siitä, että ulkoa kuului -tappeluksen melskettä, kirouksia ja uhkauksia. Inspehtori oli poistunut -vuoteeltaan, ja hänenkin äänensä kuului joukosta. Kiireesti olin -minäkin pönkilläni ja riensin katsomaan, mistä oli kysymys. Oliko joku -ollut huolimaton toimessaan, vai oliko ränni särkynyt? - -Mistä tämä mellakka varhaisena aamuhetkenä? - -Mutta ulos päästyäni huomasin osan miehistä olevan humalassa ja -haastavan tappelua. Inspehtori koetti heitä rauhoittaa ja pyyteli -työhön menemään. Jotkut lähtivätkin, ja riita näytti loppuvan. - -"Eilen illalla on tänne ilmestynyt viinakauppiaita, -- parhaat -miehistä, taitavimmat tukkipojat, ovat juovuksissa", kertoi minulle -inspehtori huolissaan. "Muuan tunti tekee monta sataa markkaa yksistään -miesten palkoissa, ja kun näillä tukeilla on tavaton kiire meren -suulle, niin pitäisi koettaa kuletusta jouduttaa minkä sielu sietää. -Menneellä viikollakin niitä lurjuksia oli liikkeellä, ja toiset puolet -miehistä olivat rokulissa koko päivän... Viivytystä tuli siinäkin... -Jos niillä nyt on enemmän viinaa, niin tästä koskesta emme heti -pääse..." - -"Missä he sitten piilevät, ne lurjukset... Niiltä pitää ottaa viinat -pois ja ajaa ne h--ttiin", sanoin minäkin innoissani. - -"Niistä on paha saada selvää, kun miehet eivät sano", tiesi inspehtori, -mutta lisäsi sitten: - -"Koeta sinä ottaa selvä." - -Samassa tulla kompuroi Heiskas-Pekka konttoriin. Pullo pullisteli hänen -povessaan, ja hän oli aika lailla hutikassa. - -"Saakelin miestä... on pannut vettä puoleksi, ja seitsemän markkaa -ottaa kelvoton litrasta. -- Vaan kyllä minä näytän..." Hän lähestyi -minua ja kuiskasi korvaan: "Vallesmanni lähtee mukaan... ryöstetään -niiltä viinat pois... ei ne tästä kaukana ole... Kulkulaisia, Ruotsin -puolen miehiä ja perkeleitä... lähetään heti!" - -Heiskas-Pekka töksähti istumaan viereeni lattialle. Hän kai oli juonut -kovasti, sillä hän oli ylen väsynyt, silmät pikkusen raollaan. - -Minä aloin innostua. En ollut koskaan sattunut yhteen tuollaisten -kulkulaisten kanssa, vaikka kyllä usein olin kuullut, että heitä -tukkijoella viinakaupalla kulki. - -"Ja sitä onkin näillä kauppiailla enemmältä. Niin kehuivat, ettei lopu, -pojat! Niillä on Särkänivassa koko astia, ja sinne kuuluu yksi mies -kantavan yötä päivää", tolkutti Heiskas-Pekka, mutta hän oli niin -päissään, ettei hän kyennyt mihinkään. Hän torkahti kyljelleen ja -mörisi: "En minä nyt... mutta Iso-Iivari tietää ja moni muu .." Ja hän -ummisti silmänsä eikä enää vastannut mitään. Me jätimme hänet siihen -nukkumaan ja riensimme ulos. Olin tehnyt päätökseni ja selitin sen -inspehtorille. - -"Loppu niiden kaupasta ainakin tällä kerralla tulee", sanoin lopuksi. - -Inspehtori laskeusi alas törmältä ja meni puhelemaan Ison-Iivarin -kanssa, joka sattuikin keksineen seisomaan aivan lähellä. - -Yhtäkkiä oli ympärillämme parikymmentä reipasta tukkilaista, nuoria, -rotevia miehiä kaikki. - -"Selkäänsä ne tarvitsevat joka mies... valaneet vettä liemeensä ja -ottavat semmosen hinnan", arveli Iso-Iivari, joka tuntui maistelleen -kelpo lailla. - -"Ainakin otamme viinat pois ja kaadamme maahan", sanoin. - -"Elkää saakelissa maahan... juodaan miehissä suuhumme", pyyteli Jussi -Härkönen, tunnettu viinamies. - -Sovittiin, että hiljaisuudessa lähestytään paikkaa, jossa -viinakauppiaat majailivat. Joka haaralta oli kierrettävä, etteivät -pääse pakoon. Erottiin eri joukkoihin, kaksi ja kolme miestä kussakin. -Iso-Iivari ja minä läksimme yhdessä, ja määrä oli, että me ensiksi -lähestymme salakapakoitsijoita, ja toiset ryntäävät sitten esiin. - -Kivistä, polutonta kangasta kulki Iivari, minä jälessä. - -"Ne taitavat olla Ruotsin puolelta?" kysäisin Iivarilta. - -"Sieltä ne ovat kaikki. Eräs heistä on muinakin vuosina täällä -kulkenut, kyllä minä hänet tunnen, mutta nimeä en tiedä. Satoja -markkoja se lurjus minultakin on saanut... Peeveli vie... nyt yölläkin -sai kolmattakymmentä markkaa... Minä otan pois rahani... piru vieköön!" - -Ja Iivari pui kauhean leveää nyrkkiään ja uhkaili. Varovaisuuden vuoksi -otin minäkin revolverin tupesta ja työnsin sen oikean takin taskuun. - -"Niillä näkyi olevan revolveri, ainakin yhdellä", sanoi Iivari, - -"Ollaan kavalana, osta sinä muka viinaa. Kun toiset tulevat, niin -otetaan heiltä revolverit ensiksi pois", esittelin minä -sotasuunnitelmaa. - -"Se passaa. Tästä tulee hauskaa lopuksi", iloitsi Iivari. - -Kivikkokangas oli muuttunut pehmeäksi kuusikkokorveksi, joka -paikoitellen oli niin sakea, ettei läpi tahtonut päästä. - -"Jo ollaan likellä", sanoi Iivari. - -Palasen matkan päässä nousi sauhu hirveän ison ja tuuhean kuusen -juurelta. Siinä näytti havujen päällä kaksi miestä nukkuvan, mutta -kolmas istui mättäällä, piippua poltellen ja tuijottaen tuleen. Siinä -oli vieressä, kuusen tyveä vasten, kolme pulleata laukkua, ja niiden -alta kiilui läkkisen astian kiiltävä kylki... - -Kun Iivari lähestyi, säpsähti istumassa oleva mies, mutta rauhoittui -tuntiessaan Iivarin. Samassa hän huomasi minut ja kysyi hätäisesti -Iivarilta: - -"Kuka se tuo sinun kumppanisi on?" - -"Onpahan muuan. Mitä se sinuun kuuluu! Paneppas nyt viinaa, mutta -jumal'auta, jos olet vettä sotkenut kuten yölliseen..." - -Samassa kuului risujen räiskettä aivan likeltä, ja miehiä näkyi puiden -lomitse. - -Ne kaksi nukkuvaakin heräsivät. Silloin juoksi viisi miestä metsästä, -ja ennenkun osasin aavistaakaan he karkasivat nuotiolle ja tarttuivat -kiinni nukkumassa olleihin miehiin. Iivari oli käynyt istuvaan mieheen -käsiksi, tarttunut kurkkuun rautakourallaan ja pusersi, jotta mies -mustana naamaltaan muljotti. - -"Vai sinä vesiporvari", arveli Iivari vain ja yhä kuristi kurkusta. - -"Ottakaa heiltä aseet pois!" huusin minä ja riensin paikalle. Kaikki -muutkin miehet kävivät esiin, ja pian oli miehiltä riistetty sekä -revolverit että puukot. - -Nähtyään, ettei mikään auttanut, rupesivat he rukoilemaan armoa... - -Siinä syntyi kauhea hälinä ja meka. Kuului kirouksia, rukouksia, -huutoja ja itkuakin. Muutamat miehistä repivät puukoillaan laukkuja -auki, ottivat pulloja esille ja joivat. - -"Nyt pojat... antakaa vallesmannillekin..." - -"Täällä on... tässä on kolmen tähden konjakkia... Leikatkaa tuo laukku -helvettiin... Lyökää naamaan niitä... elkää armahtako..." - -"Lyökää... lyökää..." - -Jussi Heiskanen koetti kurkottaa laukkujen alla olleita läkkisiä -astioita, onnistuikin saamaan yhden ja pötki sitten aika vonkaa -tiehensä. Siinä ei auttanut mikään. Tukkilaiset olivat siksi -villiintyneet, ettei heille ollut kiellosta apua. - -Minä koetin särkeä pulloja minkä ehdin, ja kahdesta läkkiastiasta sain -viinan maahan kaadetuksi, mutta sitten syntyi semmoinen temmellys -pullojen ympärillä, ettei siihen ollut hyvä mennä... - -"Saatanaa, kun särkee kaikki", huusi jo eräs ja pui nyrkkiään minulle. - -Iso-Iivari ja kolme muuta miestä pieksivät onnettomia viinakauppiaita, -jotka rukoilivat armoa ja aikoivat paikalla poistua. - -"Ei. Kiinni teidät pannaan ja viedään linnaan. Eikö niin, vallesmanni?" -huusi Iivari. - -"Antakaa, hyvät miehet, heidän jo mennä. Kyllä ne nyt täältä pysyvät -poissa", koetin minä. Rääkätyt miehet olivat verissään, kasvot -turvonneina ja vaatteet repaleina. Pelkäsin pahempia seurauksia ja -koetin kaikin voimin asettaa Iivaria, joka oli kaikkein rajuin. - -"Vieläkö panet vettä viinaan? Häh? Vieläkö panet vettä viinaan, häh, -häh, häh?" - -Ja läksiäisiksi antoi Iivari vielä miestä korville, jotta läiske -kuului. - -Nopeasti poistuivat miehet metsään päin, surkeasti valitellen. Mutta -tukkipojat olivat vallanneet kaikki pullot ja jatkoivat juontia. Laukut -olivat tyhjät ja puukoilla leikeltyjä moneksi kappaleeksi. - -"Antakaapas nyt minullekin konjakkia, muuten tässä tulee tappelu", -karjaisi Iivari, kun meni joukkoon. - -Hänelle ojennettiin monesta pullosta ja Anttilan Ville huusi: - -"No, nyt tulivat herrain päivät, Iivari, -- juo että vatsanahka -paukkuu!" - -"Elkää hyvät miehet kaikkia juoko, me tulemme liiaksi humalaan, ja -Raitikoskella on tarkkaa työtä ja tukeilla kova kiire", koetin minä -esitellä. - -Mutta sitä ei otettu kuuleviin korviinkaan. Heikkilän Jaakko, joka oli -parhaita laulumiehiä, alkoi loilottaa, ja toiset yhtyivät samaan: - - Tukkijunni se sahan laittoi pienillä varoillansa, - tiluranttantaa, tiiuranttantaa, pienillä varoillansa. - Ja tukki se kulkea hyssyttää, ja raamit on kallellansa, - tiluranttantaa, tiluranttantaa, ja raamit on kallellansa. - -Se oli pitkä ja ryöttä laulu, oikein alkuperäinen, kaikkine -kummallisine ajatuksineen ja loppusointuineen. Korpi kajahteli heidän -kirkumisestaan, ja kaiku kierteli vaaran laelta toiselle. - -"Lähetään pojat koskelle ja aletaan keittää kahvia", ehdotti joku. - -Siihen suostuttiin. - -"Ei, mutta, pojat, kyllä meidän pitää halata tuota vallesmannia, kun se -laittoi meille näin komeat kalaasit", huusi muuan lyhyt ja paksu -tukkipoika, Napa-Tuomaaksi mainittu. - -Se kunnianosoitus jäi kuitenkin sikseen, sillä yleinen väsymys näytti -tulevan. Lähdettiin koskelle päin. Kaksi ja kolme kulki vierekkäin, -kaulatusten, ja armaasti ja rakkaasti keskenään haastellen. Väliin -kaatuivat suin päin korpeen, nauroivat ja pönkkäilivät uudestaan -pystyyn. - -Iso-Iivari oli hänkin saanut päänsä täyteen. Hänen kävelynsä oli peräti -vaivaloista. Vähäväliä hän tupsahti silmilleen, noitui, ponnisteli -uudestaan pystyyn ja koetti pysyä tasapainossa. - -Olimme päässeet korven poikki ja tulleet männikkökankaalle. Aurinko oli -korkealla, ja tuntui tulevan lämmin päivä. Kosken pauhukin kuului jo -selvään. - -"Tässä levähdetään. Mihinkä sitä on kiirettä valmiissa maailmassa?" -tuumailivat jotkut, retkahtivat istumaan petäjän tyviä vasten, -retkahtivat voimattomina, silmät puoliummessa. - -Ja useimmat siihen nukahtivat, ja aurinko lämmitti väsyneitä miehiä. -Ainoastaan kolme miestä kykeni seuraamaan minua koskelle, mutta -päästyään nuotiolle nukkuivat hekin, ja muut veivät heidän pullonsa ja -joivat suihinsa, mitä jälellä oli. - - * * * * * - -Sinä kesänä ei näkynyt yhtään viinakauppiasta muissakaan savotoissa. Ei -kuulunut tappeluita, ei miesmurhia eikä mitään sopimatonta tukkipoikien -elämästä. Mutta tuosta tapauksesta Raitikoskella tiesivät huhut kertoa -valettakin kaiken kesää. - -Syksyllä myöhään tapasin Ison-Iivarin kirkolla. - -"No, mitä kuuluu Iivarille?" - -"Eipä häntä. Mitä vallesmannille itselle?" - -Iivari oli kuin vähän häpeissään. - -"Oletko tavannut niitä kesällisiä viinaporvareita?" - -"Tapasin minä yhden Haaparannalla. Mukisi se ja noitui... mikä lie -ollut mielessä... mutta pois siitä katosin minäkin... Eikä ole _niitä_ -miehiä enää näkynyt täällä päin viinankaupalla." - - - - -VIKLUNDIN "HURRA" - - -Ylpeimpiä miehiä pitäjässä oli Sakari Viklund eli Taalin Sakke. - -Hän omisti pitäjän parhaimpia maatiloja, ja rahaa sanottiin hänellä -olevan pankissa vaikka kuinka paljon. Pomona ja pönäkästi hän aina -esiintyikin, komealla hevosella ajaen ja itse kuin herrat puettuna. - -Hän halveksi kaikkia muita ihmisiä, ja köyhästä miehestä hän ei -välittänyt enempää kuin kenkärajasta. Ja virkamiehiä hän halveksi -sydämensä pohjasta. Ja varsinkin vallesmanneja. - -Hänelle ei ollut mitään asiaa. Mitäpä hänelle olisikaan: rikkaalle -miehelle, joka huolehti kaikin käsin kuntoon asiansa. - -Mutta kerran oli hänelle sattunut kumma juttu. Markkinoilla oli oltu, -ja Sakkekin oli tavallista ylpeämmällä tuulella. Mellasti ja kehui -"Hurraansa", sen erinomaisia tapoja ja juoksulahjaa. Mutta sattui siinä -olemaan muuan etelänpuolen mies, Jaanus Kalleksi kutsuttu, jolla oli -mainio juoksija. Ja kun Taalin Sakke yhä kehui ja pyöri keskellä -kapakan lattiaa kuin kukko parvessaan, oli Jaanus Kalle sanonut: - -"Mitä tuossa tyhjää kehuu, lähdemme ajamaan kilpaa. Sata markkaa -lyödään veikkaa..." - -"Minä en niin pienen rahan tähden liikuta hevostani", oli Sakke siihen -ylpeästi vastannut. - -"No... olkoon menneeksi. Pannaan kaksisataa", oli Jaanuskin äkäpäissään -luvannut. - -Ja silloin löivät vetoa. - -Ja kävi niin, ettei Viklundin "Hurra" riittänytkään juoksussa Jaanus -Kallen "Linnulle", joka oli kahdesti palkittu juoksija. Mutta Viklund -ei maksanutkaan. Jaanus haastatti ja sai päätöksen. - -Oli syksy, lokakuussa, kun tuo Jaanus Kallen päätös saapui minulle, -ruununvoudin määräyksen seuraamana. Vieläpä oli ruununvouti tilitysajan -pannut lyhemmäksi kuin tavallisesti. - -Kun kerroin Lauri lautamiehelle asiasta, arveli Lauri: - -"Kyllä siellä vaan nousee nyt eri pyry. Sakke on itsekin löylynlyömä, -mutta vaimo sillä on täysi hullu, ja niin suukko, ettei täälläpäin -toista tiedetä." - -Kun Taaliin ei ollut pitkä matka, läksimme kävellen Laurin kanssa asiaa -ajamaan. - -"Kumma mies, kun ei maksanut. Selväähän se oli, että tuomitaan -semmonen", puheli Lauri. - -"Luuli varmaan Sakke, ettei tuomita", vastasin minä. - -Taalin talo oli lähellä maantietä vähäisellä mäenkukkulalla. Se oli -komea ja varakkaan näköinen talo jo päältäkin nähden. Talli ja navetta -varsinkin vetivät huomiota puoleensa uutuutensa ja kokonsa vuoksi. - -Me kävelimme pihaan. Huomasin Laurista, että tämä matka ei häntä -miellyttänyt. Näytti aivan kuin hän olisi pelännyt mennä Taaliin. - -Juuri kun ehdimme pihalle, tuli emäntäkin navetasta. - -"Hyvää päivää, emäntä", toivotin minä. - -En saanut selvää, vastasiko emäntä vai ei, mutta sen minä näin, ettemme -olleet tervetulleita. Kukapa muuten muukaan ikävöi vallesmannia ja -lautamiestä! - -Emäntä mennä tuijottikin sen enempää virkkamatta asuinrakennukseen. -Mutta hetken perästä ilmaantui hän taas pihalle. - -"Onko isäntä kotona?" kysyin minä ja koetin olla niin virallisena kuin -suinkin mahdollista. - -"Ei ole. Mitä on asiaa?" tivasi emäntä vastaan. "Eipä taloon pitäisi -olla tuommosilla herroilla asiaa. Minä luulen, että meillä eletään -omista. Eikä juosta naapurista lainaamassa niinkuin kuuluvat eräät -tekevän... (tuo viimeinen oli kohdistettu Lauriin) leivistä asti -lainailevat..." - -"No elkää nyt, hyvä emäntä... Tämä asia on isännälle..." - -"Olkoon! Kumma, ettei noilta rakkikoirilta saa koronaankaan rauhaa", -tiuskasi emäntä ja näytti yhä enemmän vimmastuvan. - -Minä selitin, mikä oli asiana, ja että minun nyt täytyi kirjoittaa -ulosottoon jotakin irtainta. - -"Vai niin. No, kirjoittakaa, että semmoista asiaa ei ikinä makseta..." - -"Jos panisimme jonkun lehmän?" - -"Ei puhettakaan! Lehmiä! Minun on joka ainoa lehmä." - -"No pannaan sitten 'Hurra'. Sehän on isännän?" - -"Pankaa vaikka perkeleitä, mutta pois meidän pihalta!... Pian!" - -Ja emäntä polkaisi kiukkuisesti jalkaansa. - -Mutta me menimme Laurin kanssa yhdessä talliin nähdäksemme, oliko -"Hurra" siellä. Siinä se seisoikin parressaan, uljas raudikko ori. Ja -niin kirjoitettiin "Hurra" ulosottoon. - -"Olkaa hyvä ja sanokaa isännälle, että hän käy maksamassa velan, muutoin -myydään 'Hurra' pakkohuutokaupalla", sanoin emännälle. - -"Niin tehkää... nälkäherrat...!" - -Ja hän käänsi selkänsä meille ja meni ylpeästi rakennukseen. - -Oli kulunut pari viikkoa. Mutta Viklundin Sakkea ei kuulunut puheille. -Minä kuulutin pakkohuutokaupan, ja kun hyvin tiesin, ettei Taalille -ketään huutajaa uskaltaisi tulla, ilmoitin kuulutuksessa, että "Hurra" -myydään kievaritalossa. - -Mutta seuraavana päivänä tulikin Sakke luokseni. Hän oli hirveän -vihassa, hänen arvoansa ja kunniaansa oli mitä hävyttömimmällä tavalla -solvaistu. Hän aikoi kysyä kunniansa perään ja sitäpaitsi valittaa -kuvernöörille, että olin kaikin tavoin laittomasti menetellyt. Hän -tunsi lakia myöskin. - -"Ja jos uskallatte 'Hurran' myydä... niin linnaa saatte", vakuutti hän -lopuksi. - -"Ellei laillista estettä tule, niin 'Hurra' myydään kuulutettuna -huutokauppapäivänä, että paukkuu", vakuutin hänelle. - -"Mutta kuka sen uskaltaa huutaa, _minun hevoseni!_ Varjelkoon kalloaan -se mies", uhkaili Sakke. - -"O'jaa. Kyllä semmoisella hevosella aina huutajia on", vakuutin minä. - -Ylpeänä ja pönäkkänä hän läksi, ja mennessään jankkaili: - -"Sitten se nähdään... sitten se nähdään." - -Minä koetin vielä kuistissa selittää, ettei hän tällaisesta asiasta -pääse muutoin kuin maksamalla. Tarpeetonta ja turhaa oli ruveta -riitelemään ja kuluttamaan lisää. - -Mutta hän ei uskonut. - -Määrättynä päivänä panin kaksi poliisikonstaapelia noutamaan "Hurraa" -kievariin, johon uteliaita oli kokoontunut piha puolilleen. Tappelutta -oli Sakke "Hurran" antanut monen todistajan läsnäollessa. Mutta kovat -olivat olleet uhkaukset, ja linnaa oli luvannut meille kaikille. Ja -aikonut oli lähteä tuomareita puhuttelemaan ensiksi. - -No, niinpä niin. Kestikievarin pihalle talutettiin "Hurra", ja -huutokauppa alkoi... - -"Paljonko tarjotaan?" - -Ei kuulunut hiiskaustakaan, vaikka joukossa oli varakkaita -talokkaitakin. - -"No... tarjotkaa, miehet... hyvä on hevonen ja komea ja lihava... -Paljostako aletaan?" - -Siinä näkyi olevan joukossa Maksniemen Viljaamikin, itsellismies, mutta -varakas ja säästäväinen ja aika taitava hevoshuijari. Hevoskaupoilla -sanottiin hänen rikastuneenkin. - -"Olkoon neljäsataa markkaa", kuului vihdoin Viljaamin ääni -väkijoukosta. - -"Neljäsataa... neljäsataa markkaa... neljäsataa ensimäinen... -neljäsataa toinen kerta... jopa menee liika halvalla noin pulska ja -hyväikäinen hevonen... pankaa lisää... neljäsataa... neljäsataa toinen -kerta... soo, pojat... eikö hevosen tarvitsijoita olekaan... -neljäsataa... jo menee... ja neljäsataa kolmas kerta!" - -Ja vasara paukahti pihalla olevaan kärrynrattaaseen. - -Siihen keräysivät nyt "Hurran" ympärille kaikki ja hokivat: - -"Jopa sai Viljaami halvalla hyvän hevosen..." - -"Aivan ilman. Tuhatta markkaa on Sakelle menneellä viikolla -Piippuliinin patruuni tarjonnut..." - -"Sillä on oma onnensa tuolla Viljaamilla..." - -Ja kukin tunkeusi "Hurraa" tunnustelemaan ja silittelemään. - -Mutta Viljaami tarttui riimunvarteen ja talutti "Hurran" seinään -kiinni, ja solmiessaan hän puheli: - -"Mahdoitte lisätä... kyllä siihen lisää olisi sopinut vaikka -kaksituhatta... ja suuhan teillä on niinkuin minullakin..." - -Sitten hän kääntyi minuun päin ja kerskaten virkkoi: - -"Vallesmanni on hyvä ja lähtee sisälle, niin maksan huutoni... ja -kuitin tietenkin saan päälle." - -Ja Viljaami löi mahtavasti polvelleen, jossa pullotti paksu -rahalompakko. - -Hän maksoi ja sai kuitin. - -Viikon päästä tuli Sakari Viklund toisen kylän lautamiehen seuraamana -luokseni. Hän oli julmaa julmemman näköinen, ja tulta iskivät hänen -silmänsä. Hän oli puhutellut lakimiehiä ja saanut kai hyvin vähän -lohdutusta. - -Koetin olla Sakelle niin kohtelias kuin suinkin voin, mutta hän ei edes -huolinut tarjoomastani istuimesta, vaan seisoa jurotti ovensuussa. - -"Minä lähdin noutamaan hevostani pois!" sanoi hän kiukusta vapisevalla -äänellä. - -"Jaa-hah... 'Hurra' on myyty, ja sen on huutanut Maksniemen Viljaami. -Kysykää Viljaamilta." - -"Niin, niin, mutta hän ei aikonut sitä samasta hinnasta antaa, vaan -tahtoo kaksisataa markkaa enemmän. Vaan minä en maksa..." - -"Se on teidän asianne..." - -"Vaan eikö Viljaamin ole pakko antaa! -- Minä vaadin, että nimismies -lähtee heti ottamaan hevosen pois... Minun hevoseni tuommosella -hunsvotilla..." - -"Asia ei enää kuulu minuun." - -Selitin Sakelle laajalti ja niin ymmärrettävästi kuin voin, että -hevonen nyt oli Viljaamin, joka sai sille määrätä minkälaisen hinnan -tahtoi. Jos Viljaami vaati hevosesta kahtasataa markkaa enemmän kuin -itse oli maksanut, niin se asia ei ollut minun korjattavissani. - -"Oma hevoseniko minun siis pitää ostaa... vaan minä näytän, että..." - -Lautamieskin koetti Sakelle asiaa selittää. Vihoviimein näytti hän -käsittävän, ja kiukkuisena ja raivoissaan löi hän pullottavaa poveansa -kämmenellään ja kiljaisi: - -"Sen minä sanon, että pois minä hevoseni semmoselta lurjukselta otan, -vaikka kymmenentuhatta maksaisi... Mutta senaatissa minä käyn... täällä -on vielä lantinjäännöksiä jälellä!" - -Ja hän löi toisen kerran povelleen. Hyvästi jättämättä hän lähti. - -Maksniemen Viljaami antoi "Hurran" takaisin kuudellasadalla markalla, --- ei penniäkään siitä helpottanut. - -Ikuisen vihamiehen sain minä Sakari Viklundista. Monta vuotta olemme -"Hurran" takia käräjöineet. On käyty kihlakunnassa, kuvernöörissä, -hovioikeudessa ja senaatissa. Varmaan on "Hurran" juttu tullut Sakelle -maksamaan kauniit summat, kun on käyttänyt monta asianajajaa. - -Nyt hän kuitenkin on herjennyt käräjöimästä, mutta joka kerta kun -tulemme vastakkain, katselee hän metsään päin eikä ole minua -näkevinäänkään. - -"Hurra" hänellä vielä on, ja yhtä ylpeästi, yhtä pönäkästi ajelee hän -kylän läpi kuin ennenkin. - - - - -KÄRÄJILLÄ - - -Ruununvouti sattui juuri maantientarkastuksen aikana olemaan liikkeellä -piirissäni. - -Lauri lautamiehen kanssa olimme taaskin "syynäämässä". Oli syksy, kuiva -ja kaunis syksy, jollaista hyvin harvoin sattuu. Maantiet olivat kuivat -ja sileät, jonkavuoksi niitä ei ollut kuin hyvin vähän tai ei ensinkään -korjattu. - -Ruununvouti ajoi edellä, me Laurin raudikolla jälessä. - -"No eihän tällekään tieosalle ole pantu someroa yhtään lapiollista", -huusi hän meille. - -"Ei näytä siltä", huusi Lauri vastaan. - -Ruununvouti pysähdytti hevosensa ja kysyi: - -"Kenenkä tämä on tie?" - -"Tämä on Ison-Herralan tieosa, ja Herrala on parhaimpia tienkorjaajia -koko pitäjässä", vastasin minä. - -"Kaunis korjaaja! Ei hölynpölyä ole pannut tielleen, vaikka on -syynipäivä. Hänet on välttämättömästi haastettava oikeuteen tienkorjuun -laiminlyömisestä", käski hän. - -Minä en uskaltanut puhua siihen mitään, mutta Lauri, joka oli -rohkeampaa poikaa, vastasi: - -"Mutta tämä tiehän on sileä kuin pöytä. Ei minusta someroiminen nyt -tätä olisi parantanut." - -"Niin, niin, mutta eihän tässä ole ojatkaan oikein hyvät", väitti -ruununvouti. - -Ajettiin eteenpäin. - -"Tässä taas on monta tieosaa, joihin ei ole mitään pantu. Kenen nämä -ovat?" huusi hän taas meille. - -"Nämä ovat savukyläläisten teitä", kiljui Lauri vastaukseksi. - -"Heidät on myöskin haastettava. Sellaisia hunsvotteja! Onko kumma, että -täällä ovat tiet huonot ja leikkaukset sinne tänne nojallaan! Tämmöinen -oorninki ei passaa", pauhasi hän, kääntyen kieseissään meihin päin. - -Me kuuntelimme äänettöminä. Mitäpä siihen olikaan sanomista! - -"Ja muuten... minulta unehtui sanomatta... on jokikinen, joka ei ole -tietänsä korjannut, haastettava käräjille... Ja yleensä saan minä -muistuttaa sekä vallesmannia että lautamiestä tarkoin noudattamaan -lakia ja asetuksia maanteitä syynätessä... Olen kuullut... minulle on -varmalta taholta kerrottu... että te ette ole millännekään... juotte -kahvia melkein joka mökissä, ja kuuluu välisti olevan viinaakin -matkassa... Mitä semmoisesta syynistä tulee... Minä muistutan nyt -viimeisen kerran..." - -Hän tempasi kiukkuisesti ohjista eikä, tolvana, sanonut hyvästiäkään. - -Minä aioin huutaa jälkeen, että ottihan Eno-Sakerikin ryyppyjä... -hittoko siinä on, ettemme mekin saa maistella, koska ystävällinen mies -tarjoaa. - -"No nyt tulee käräjä-asioita... jumaliste... monta kymmentä", arveli -Lauri naureskellen. - -"Tulee, ja tyhjään menevät -- saat uskoa." - - * * * * * - -Käräjäin lähetessä toimitin haasteen kaikille, jotka eivät olleet -teitänsä someroittaneet. Siitä nousi kauhea mellakka, ja ympäri pitäjää -kerrottiin, että monta kymmentä isäntää oli haastettu tienkorjuun -laiminlyömisestä. Syrjäpitäjällä sai huhu sellaisen voiman, että -varmana pidettiin, että minulle oli "noussut päähän", mikä merkitsee -samaa kuin että jo on mies ruvennut höperöimään. Kuuluu muissakin -asioissa jo näkyneen, ettei ole enää täysijärkinen. Ei se kestä -kaikkien veri olla vallesmannina... - -Niin arveltiin. - -Huhu tuli vielä enemmän todennäköiseksi, kun useita isäntiä kävi -puheillani, pyytäen asian jättämään sikseen. He kyllä korjaisivat -tiensä ilman käräjiä. Mutta en ollut kuulevinani heidän puheitaan. -Tekeysin omituiseksi mieheksi. En vastannut mitään. Viheltelin ja -katselin tuijottaen kattoon. - -"Ei se ole oikeillaan enää tuo varavallesmanni", kuulin monen -poistuessaan sanovan. - -Alkoivat käräjät. - -Kun ennen oikeuden istuntoa käväisin tuomarin puheilla, arveli hän: - -"Onpa nyt syyttäjällä asioita, kun yksistään maantienkorjuun -laiminlyömisestä on haastettu neljäkymmentä eri talokasta." - -"Onhan niitä juttuja..." - -"Sikamaista ja ennen kuulumatonta..." - -"Haasteet on tehty ruununvoudin määräyksestä..." - -"Mitä hänellä on tekemistä... Hyväthän täällä ovat tiet..." - -"Olen minä vain päässyt kulkemaan." - -Ensi istuntopäivänä oli ensimäinen tiejuttu. Se oli Ison-Herralan. - -Joutilasta väkeä oli käräjätaloon kokoontunut tavattoman paljon. Piha -ja porstua oli täynnä uteliaita kuuntelemassa, miten noissa tieasioissa -alkaa käydä. - -Iso-Herrala oli itse omassa laajassa persoonassaan tullut asiaansa -vastaamaan, vaikka hän tuskin koskaan ennen oli oikeudessa käynyt, ja -kerrottiin hänellä olevan kymmenen todistajaa matkassaan. - -"Syyttäjä vastaan talokas Aatami Iso-Herralaa", kuului samassa poliisin -ääni porstuasta. - -Yhtaikaa menimme Herralan kanssa sisälle. - -Minä selitin, mistä oli kysymys ja että vaadin Herralalle edesvastausta -maantienkorjuun laiminlyömisestä. - -"Joo, mutta minä näytän toteen, että minun tiessäni ei syyninaikanakaan -ollut mitään vikaa... sen minä näytän. Ja vanha vallesmanni on aina -kehunut minun tietäni, että se on hyvä. -- Kerrankin..." aloitteli -Iso-Herrala. - -_Tuomari_: No olkaa nyt vaiti, että minä saan kirjoittaa. Kyllä te -sitten saatte vuorostanne puhua. (Kirjoittaa.) - -_Herrala_: Puhuapa tietenkin, ja näytän toteen, ettei semmosta tietä -ole koko pitäjäässä, jos hoppu tulee... - -_Tuomari_: Jos ette ole hiljaa, niin minä ajan teidät ulos... - -_Herrala_: Minulla on kahdeksan todistajaa. - -_Tuomari_ (poliisille): Käske kaikki todistajat sisälle. - -Ne tulivat. Minulla ei ollut muita todistajia kuin Lauri lautamies. - -_Tuomari_: Onpa niitä. Eiköhän vähempi olisi riittänyt! - -_Herrala_: Sittenpähän tulee asiasta ensikerralla selvä, ettei tarvitse -pukata eikä lykätä toisiin käräjiin. - -He saivat vannoa todistajanvalansa, ja torppari Juho Korpi jäi ensiksi -todistamaan. - -_Tuomari_: Tietääkö todistaja, minkälaisessa kunnossa tämän -Ison-Herralan tieosa oli nyt viimeisessä tientarkastuksessa? - -_Korpi_: Tiedän kyllä. - -_Tuomari_: No sanokaapa sitten. - -_Korpi_: Kerrassa niinkuin pöytä... - -_Tuomari_: Pöytäkö? Taisi olla maalattukin! - -_Korpi_: Ei sentään, herrassöötinki, mutta sileä se oli niinkuin... -niinkuin... - -_Tuomari_: Sileä... sileä ja sileä. Mutta minä kysyn: Oliko sitä -tarkastuspäiväksi korjattu? - -_Herrala_: Ei tämä siitä tiedä. - -_Tuomari_: Minä kysyn todistajalta enkä vastaajalta. - -_Herrala_: Niinpä tietenkin. Vaan minähän sen parhaiten tiedän. - -_Tuomari_ (Korvelle): Vastatkaa, oliko Herralan tieosa korjattu -tarkastuspäiväksi? - -_Korpi_: Vissimmästi, koska tie oli sileä niinkuin... niinkuin... Minä -olen ollut Herralassa monta vuotta kesämiehenä, ja aina on vanha -vallesmanni kiittänyt Herralan tietä... - -_Tuomari_: Tietääkö todistaja muuta? - -_Korpi_: Mitä tässä pitäisi tietää? - -_Tuomari_ (kiivaasti): Menkää ulos! - -_Herrala_ (hätäillen): Tietää tämä... tietää tämä... (Korvelle). Juho, -elä mene vielä. - -_Tuomari_ (yhä kiivaammin): Ulos, sanon minä! - -_Herrala_: Tietää se senkin ja ymmärtää, että minä korjaan tietäni aina -silloin kun siihen vian näen tulevan, en minä siihen syynimiehiä -tarvitse. Ja tiehän pitää olla aina hyvä eikä ainoastaan -syynipäivänä... niin vanha vallesmanni sanoi. - -_Tuomari_: Käske toinen todistaja Ulrik Kipinä sisälle. - -_Poliisi_ (ovella): Ulrik Kipinä sisään! - -_Tuomari_: Oletteko Ulrik Kipinä? - -_Kipinä_: En ole. Kipinäinen minä olen. - -_Tuomari_: Vai niin. No tiedättekö tähän asiaan mitään? - -_Kipinä_: Tiedän kyllä, että Herralan tie oli syynipäivänä ja jälkeen -kerrassaan hyvässä kunnossa... - -_Herrala_ (lautamiehelle): Senhän minä sanoin, ja tietää sen -lautamieskin. - -_Tuomari_: Oliko Herralan tietä syynipäiväksi korjattu? - -_Kipinä_: Ei niinä päivinä, mutta sen ymmärtää kuka hyvänsä, ettei -someron pano niin kuivalle mitään auta, kun tiessä ei yhtään kuoppaa -ole. Sitten kun tuli sadepäivä, niin someroittiin tie vasiten. Muuta -minä en tiedä. Pyydän kulujani! - -_Herrala_: Oikein puhuttu... jo minä ajattelinkin... Onhan siitä -kulkenut herrassöötinkikin ja nämä lautamiehetkin... - -_Tuomari_: Eikö vastaaja saata pitää suutansa kiinni... vai kuinka? -- -Todistaja saa mennä. - -_Herrala_: Maltan minä olla hiljaakin juuri, vaan arvelen, että saan -minäkin jotakin puhua. - -Loputkin todistajia käytettiin sisällä. Kaikki todistivat samoin kuin -Kipinäkin, muutamat vielä vakuuttivat, että Herralan tie oli kaikkein -paras koko pitäjäässä. - -Tuli sitten Laurinkin vuoro. - -Lauri kertoi laajasti, kämmeniään levitellen, kuinka syynipäivänä -ruununvouti oli sattunut kulkemaan ja määrännyt nimismiehen virkansa -puolesta haastattamaan kaikki, jotka eivät olleet tietänsä -someroittaneet. - -_Tuomari_: Mitä itse teistä arvelitte? - -_Lauri_: Meidän -- minun ja tämän varavallesmannin mielestä -- ne -olivat juuri hyvässä kunnossa, eikä someroiminen niin kuivalla mitään -hyötyä olisi tehnyt. - -Meidät määrättiin poistumaan, ja oikeus teki päätöksen: kanne kumottiin -ja kulut kuitattiin. Avonaisesta oven raosta kuulimme tuomarin -lautakunnan kanssa haastelevan ja lopuksi sanovan: - -"Eipä tämmöisten asiain vuoksi kannattaisi tulla oikeutta vaivaamaan. -Toiset tiejutut taitavat olla samanlaisia, vai kuinka?" - -"Jonnin joutavia kaikki", kuuluivat lautamiehet vakuuttavan. - -Ja tyhjään ne raukesivat kaikki. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VARAVALLESMANNINA*** - - -******* This file should be named 52129-8.txt or 52129-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/1/2/52129 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52129-8.zip b/old/52129-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 95b0082..0000000 --- a/old/52129-8.zip +++ /dev/null |