diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52418-8.txt | 8856 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52418-8.zip | bin | 182323 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8856 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fe4fc43 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52418 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52418) diff --git a/old/52418-8.txt b/old/52418-8.txt deleted file mode 100644 index f8038d9..0000000 --- a/old/52418-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8856 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Mr Britling pääsee selvyyteen II, by H. G. Wells - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Mr Britling pääsee selvyyteen II - -Author: H. G. Wells - -Release Date: June 27, 2016 [EBook #52418] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MR BRITLING PÄÄSEE SELVYYTEEN II *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -MR BRITLING PÄÄSEE SELVYYTEEN II - -Kirj. - -H. G. Wells - - -Englanninkielestä suomennettu - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1919. - - - - - - -TOINEN OSA - -MATCHING'S EASY SODAN AIKANA. (Jatk.) - - - - -TOINEN LUKU. - -Osanottajia. - - -1. - -Varsinkin kaksi asiaa nyt askarrutti mr Britlingin mieltä. Toinen -oli suurenmoinen ja miehekäs aatos, sankarillinen ja juhlallinen -laadultaan, ajatus, että pitäisi ryhtyä ottamaan osaa suureen -taisteluun, jättää Dower House tottumus- ja toimintapiireineen ja -lähteä --. Päästyään aatoksissaan tuohon asti hän ei ollut oikein -selvillä mihin oli lähdettävä tai mitä oikeastaan oli tehtävä. Hänen -mieleensä kuvautui tekaistuun univormuun puettu vapaaehtoinen, joka -aiheutti vakavia vaurioita pensasaidan takaa esiin hyökkäävälle -viholliselle. Univormu oli luultavasti sommiteltu samaan tapaan -kuin se puku, joka hänellä oli yllään mi Direckin saapuessa. Siinä -oli hihanauha. Toisinaan hän taas kuvitteli työskentelevänsä -puhelimen ääressä tai jossakin toimistossa suorittamassa -jonkinlaista näennäisvirallista työtä, joka kysyi pikemmin älyä -kuin harjoitusta. Silloinkin tietysti hihanauhalla varustettuna. -Kuukaus sitten hän olisi tuskin tiennyt, mikä "hihanauha" oikeastaan -on; nyt se tuntui kansallisen järjestyminen tunnussanalta. Hän -oli maanantaina aamujunassa matkustanut Lontooseen aikoen heti -kirjoittautua johonkin tarjona olevaan toimeen; sanalla sanoen: -hän tahtoi saada hihanauhan mitä pikimmin. Aamulehdet, joita hän -osti asemalla, muuttivat hänen Pariisin välttämätöntä kukistumista -koskevan vakaumuksensa toivonsekaiseksi epäilyksi, mutta ei saanut -järkytetyksi hänen päätöstänsä. Uutiset, joissa kerrottiin tappioista -ja takaa-ajoista ja peräytymisestä peräytymästä päästyäkin, olivat -sanomalehdistä kadonneet. Saksalaisten oikea siipi oli joutunut -vastahyökkäyksen alaiseksi ja näytti olevan vaarassa ahdistua Parisin -ja Verdunin väliin englantilaisten hyökätessä siviltä sen kimppuun. -Tämä kevensi hänen mieltänsä, mutta ei mitenkään muuttanut hänen -uutta käsitystään, että sota oli pelottavan ankara asia. Siinäkin -tapauksessa, että vihollista pidätettäisiin ja pakotettaisiin hiukan -peräytymään jäisi riittävästi työtä joka miehelle, kun tulisi -kysymykseen ajaa se takaisin omaan maahansa. Tämä sota oli jotakin -ennenkuulumatonta ja koski varmaan kaikkia... Se merkitsi, että -joka miehen oli annettava itsensä. Että hänenkin oli uhrauduttava. -Tätä asian selvää tajuamista ei mikään saanut estää puhkeamasta -teoksi. Oli erinomaisen häpeällistä pysytellä nyt syrjässä ja olla -tekemättä voitavaansa sivistyksen hyväksi, Englannin hyväksi, kaiken -mukavuuden ja turvallisuuden hyväksi, jota oli saanut nauttia -- -noita harjoitettuja, tottelevaisia, riivattuja miljoonia. - -Sinä päivänä mr Britling oli pelkkää yltiöpäistä vapaaehtoisuutta, -pelkkää isänmaallista uhrautuvaisuutta. - -Mutta kaiken tämän urheuden takana oli mr Britlingin mielessä tuo -toinen asia, eräänlainen pelko. Hän oli nyt valmis levittäytymään -hyökkääjää vastaan kuin rohkea kalkkunakukko, joka höyhen -jännittyneenä. Hän oli valmis käymään eteenpäin pistin ojona, -marssimaan ja kaivamaan niin kauan kuin voimia suinkin riittäisi, -ampumaan ja, jos niin tarvittiin, kuolemaan juoksuhautaan -mieluummin kuin sallisi saksalaisen militarismin hallita maailmaa. -Omasta puolestaan hän ei peljännyt. Hän oli valmis kaatumaan -taistelukentälle tai sankarillisesti makaamaan sotilassairaalassa. -Mutta seikka, jonka erikoinen ja lamaava luonne oli hänelle täysin -selvä ja jota hän siitä huolimatta kaikin voimin yritti olla -tajuamatta, oli se, ettei sodan hirviö ollut läheskään yhtä halukas -lähestymään häntä kuin hän sitä, että sen silmät jo olivat kiintyneet -johonkin hänen ulkopuolellansa ja takanansa olevaan, että se jo -liiankin selvästi ojensi pitkää, varjomaista käsivarttansa hänen -ohitsensa siepatakseen Teddyn -- ja Hugh'n... - -Nuoriso on sodan ruokaa... - -Teddyhän ei kumminkaan missään tapauksessa kuulunut mr Britlingin -määrättäviin. Teddy sai tehdä miten hyväksi näki. Mr Britling ei -tahtonut edes neuvoa häntä. Hugh taas -- - -Mr Britling teki parhaansa julkeasti kieltääkseen mitä itse hyvin -älysi. - -"Vanhin poikani on vain seitsemäntoistavuotias", sanoi hän. "Hän on -innokas lähtemään, ja paha minun olisi, ellei niin olisi laita. Hänet -otetaan tietysti johonkin kadettikuntaan -- hänhän on oppinut jo -jotakin sentapaista koulussa. Tai ottavat hänet nostoväkeen. Mutta -ennenkuin hän täyttää yhdeksäntoista, on asia tavalla tai toisella -lopussa. Pelkään, että poika parka tuntee itsensä pettyneeksi..." - -Saatuaan Hugh'n onnellisesti työnnetyksi mielensä taka-aloille -- -liian nuorena, miehen töihin vielä pystymättömänä -- mr Britling -saattoi antaa kansallista nousua haaveilevalle mielikuvitukselleen -vapaan vallan. Siitä ajatuksesta, että taisteluun oli kaikkien -otettava osaa, oli helppo siirtyä kuvittelemaan Englantia -aseistettuna, vakavasti sotaan varustautuneena. Todellisuuden ankarat -esteet eivät merkinneet mitään. Hän oli itse valmis sanomaan -- -ja niin ollen hän tunsi useimpain englantilaisten olevan valmiita -sanomaan hallitukselle: "Tässä me olemme käytettävinänne. Tämä ei -ole mikään diplomaattien sota eikä sotaministeristön sota; tämä on -koko kansan sota. Me olemme kaikin halukkaat ja valmiit siirtämään -syrjään tavanmukaiset toimemme ja tarjoamaan omaisuutemme ja itsemme. -Päähänpistot ja yksityinen toiminta ovat hyviä ja soveliaita rauhan -vallitessa. Ottakaa meidät ja käyttäkää meitä niinkuin haluatte. -Ottakaa kaikki mitä meillä on." Ajatellessaan hallitusta tässä -yhteydessä hän unohti sen hallitsevan luokan, jonka itse tunsi. -Raeburn liehuvine lahkeineen, sirosteleva Philbert, kirkuva lady -Frensham, tyly, härkäpäinen Carson, juoppo Bandershoot ja kavala -Taper, juonikas Asquith, kaunopuheinen, mutta köyhäsisältöinen -George ja järkkymätön Grey -- kaikki nuo brittiläisen toimintalaadun -tyypilliset edustajat katosivat hänen tajunnastaan mielikuvituksen -sitä hehkuttaessa. Hän unohti ikävystyttävät väittelyt, puuta heinää -puhuvat sanomalehdet, "bluffit", salajuonet, lauantaiseuroissa -harjoitetun viekkaan kaupanteon, täysikasvuisten henkilöiden -"koulupoikakunnian", ajattelussa ilmenevän yleisen epärehellisyyden; -hänen mieleensä kuvastui yksinkertaisempi ja ihanteellisempi -hallitus. Epämääräisesti hän ajatteli, että oli jotakin noiden -miesten takana ja yläpuolella, Englanti, maan hallitseva hengetär, -jossa ilmeni arvokasta turvallisuutta ja lujaa tahtoa. Hän -kuvitteli tuolla haavemaisella hallitsijattarella olevan ihmeen -täydelliset suunnitelmat ja laskelmat voidakseen selviytyä tästä -ratkaisevasta tapahtumasta, joka jo useita vuosia oli mitä -ilmeisimmin maata uhannut. Hän näki mielessään suuren kansakunnan, -joka vastahakoisuudestaan huolimatta käytti suuria mahdollisuuksiaan -oikeudenmukaisen puolustussodan jatkamiseen, ja hänen rohkeasti -etenevä ajatuksensa täytti helposti kaikki suunnitelmissa ja -laskelmissa ilmenevät puutteet. Hänen mielestään täytyi jossakin -"tuolla ylhäällä" olla henkilöitä, jotka osaavat laskea ja jotka jo -ovat laskeneet kaikki mitä sellaisessa taistelussa voimme tarvita, -täytyi olla järjestelijöitä, jotka olivat suunnitelleet ja laskeneet -kaikki käytännöllisiä ja helposti suoritettavia yksityiskohtia myöten. - -Tällainen tiedosta uskoon luiskahtaminen lienee välttämätöntä -inhimillisen sankaruuden olemassaololle... - -Oman osuutensa suuressa kansallisessa nousussa ajatteli hän hyvin -vaatimattomaksi. Hän oli kirjailija, jonkinlainen todellisuuden -alimuistutus; hän ei ollut tottunut käskemään, hänen osansa oli -pikemmin huomioidentekijän kuin asiain järjestelijän ja hän piti -itseänsä pelkkänä mitättömänä yksilönä, joka yksilöllisesti -elopiiristänsä irtautuen liittyy suureen koneistoon tarttuakseen -kivääriin ja maatakseen juoksuhaudassa, vahtiakseen siltaa tai -ladatakseen patruunaa -- nauha hihassaan tai jotakin sentapaista --- kunnes suuri tehtävä saataisiin suoritetuksi. Sunnuntaiyö oli -täynnä kuvitelmia: annettuja määräyksiä, maaseutu nousemassa tekemään -mitä tehtävä oli, teitä, joita parhaillaan pantiin kuntoon, varoja, -joita järjestettiin, ja yksityiselämän pikkuharrastukset oli sysätty -kerrassaan syrjään. Ja kesken kaiken oli mr Britling vielä kyllin -nuorekas uneksimaan henkilökohtaista sotapalvelusta, äkkinäisiä -vaaroja, jotka hän nopeasti ja miehuullisesti torjui, eteviä ja -uskaliaita tekoja ja harvinaisia palkintoja -- kaikki unia, joita -leijailee jokaisen mielikuvitusrikkaan rekryytin mielessä... - -Laajaksi kävisi esitys, jos tahtoisi seikkaperäisesti kertoa niistä -tutkimuksista, joita mr Britling kahden päivän kuluessa suoritti -keksiäkseen jonkin soveliaan tavan uhatun isänmaansa palvelemiseksi. -Olisi ensinnäkin kuvailtava hyvin harjattu isänmaanystävä, älykkäissä -kasvoissa intoisa ilme, istumassa Lontoon junassa lukien sotauutisia --- ensimmäisiä rauhoittavia uutisia moneen päivään -- ja yrittäen -salata, että hänen elämänsä oli tempautunut irti juurineen ja -että hänen koko olemuksensa leimusi pelkkää uhrautuvaisuutta. -Kuvaus olisi lopetettava neljäkymmentäkahdeksan tuntia kestäneen -touhun, tiedustelun, juttelun, odottelun ja telefonoimisen jälkeen -esittämällä sama herrasmies hiukan väsähtäneenä ja silmissä -jonkinlainen välinpitämättömyyden ilme palaamassa asemalta oikoteitse -läpi Claveringsin puiston juurtuakseen jälleen vanhaan maaperäänsä. -Tärkein sillä välin sattunut seikka oli se, että mr Britling -havaitsi pahoin erehtyneensä kun oli kuvitellut brittein valtakunnan -hallitusta älykkääksi, valistuneeksi ja viisaaksi. - -Suuri _Business as usual_-kausi oli jo loppumassa, ja Lontoossa -vallitsi innostus vapaaehtoiseen sotapalvelukseen parhaimmillaan. -Tämän innostuksen tiellä oli mitä kurjimpia ilmoittautumissääntöjä. -Rasittuneet ja sangen kyvyttömät upseerit, jotka luulivat -osoittavansa etevyyttään kieltäytymällä ottamasta vastaan -siviilihenkilöiden tarjoamaa apua ja esiintymällä erinomaisen -hitaasti ja varovasti sekä hyvin arvokkaasti ja ylhäisesti, -istuivat likaisissa, ahtaissa suojissa sähisten kiukkuansa tuolle -ennenkuulumattomalle Englannille, joka tungeskeli ovilla ja -ikkunoilla ilmoittautuakseen vapaaehtoiseen sotapalvelukseen. -Jokaisen sotamiehenottotoimiston ulkopuolella seisoi miehiä ja -nuorukaisia joukottain odottamassa; he nojailivat seiniä vasten, -istuivat katukäytävällä, odottivat tunnin toisensa jälkeen, odottivat -myöhäiseen iltaan ja palasivat seuraavana päivänä, ilman asuntoa, -ilman ruokaa, monet nälästä sairaina; miehiä, jotka olivat sinne -rientäneet maaseudulta, miehiä, jotka olivat kaikki jättäneet -toimensa, mikä konttoristin, mikä puotimiehen, mikä minkin viran -haluten yksinomaan palvella Englantia ja "näyttää noille kirotuille -saksalaisille". He kohtasivat tiellään ällistyttävän esteen: -toimeenpanijaan leväperäisyyden. Kulkiessaan Pyhän Martin kirkon ohi -ja poikki Trafalgar Squaren ja nähdessään suurenmoisen isänmaallisen -innostuksen liikkeelle nostattamat kansanjoukot uupuneina odottamassa -mr Britling ensi kerran alkoi aavistaa sotaministeristöltä -puuttuvan kekseliäisyyttä, sotaministeristöltä, jonka oli niin -äkkiä suunniteltava voitto. Seikkaperäisimpiä tietoja hän oli saava -klubissaan. - -Niillä kaduilla, joita hän kulki, näytti vallitsevan ankara -levottomuus. Omnibusvaunut ja ajoliikenne olivat huomattavasti -vähentyneet, mutta nyt näkyi tavaton määrä kuljeksivia -jalankävijöitä. Katukäytävillä liikkui ihmisvirta ärsyttävän -hitaasti. Useimmat henkilöt kävelivät ja seisoskelivat joutilaina, -harvat menivät työhönsä. Varsinkin näytti niin olevan naisten laita. -Monet olivat ilmeisesti tulleet Lontoon laitapuolilta epämääräisesti -jotakin odottaen, voimatta pysyä kotonaan. - -Kaikkialla näkyi liittovaltain lippuja: myymäläin ikkunoissa, -ovien yläpuolella, voimavaunuissa, napinlävissä, ja aitauksissa -ja ikkunoissa oli suuri määrä väenottoilmoituksia. "Kuninkaasi ja -maasi tarvitsevat sinua", oli kehoituslauselmana, ja kysymyksessä -oli yhä "satatuhatta miestä", vaikka lordi Kitchenerin vaatimus oli -kohonnut puoleen miljoonaan. Useimmissa ajuriautomobiileissakin -näkyi värväysilmoituksia. Norddeutscher Lloydin konttorin isot -ikkunat oli naulattu kiinni ja peitetty paksulla kerroksella -sotaväenottojulistuksia. - -Klubi oli mr Britlingin sinne tullessa täynnä puhelua ja sotaista -hälinää. Hallissa näytti kirjailija Wilkins useille asiaa -harrastaville klubin jäsenille taitetusta rautaputkesta valmistettua -harjoituskivääriä. Sitä piti käytettämän harjoituksissa, kunnes -saataisiin hankituksi oikeita kiväärejä, ja sellaisia voitiin -valmistaa markalla kappale. Mr Britling alkoi nyt älytä, että -sotamiestenotossa ilmenneet epäkohdat olivat vain ensimäinen -sotaministeristön leväperäisyyden ilmaus. Klubissa juteltiin hyvin -vapaasti; eräs sodan alkuvaiheiden ohimeneviä vaikutuksia oli, että -englantilaisten luontainen ujous jossakin määrin hälveni, niin että -henkilöt, jotka olivat monen vuoden aikana äänettöminä istuneet -klubissa aterioimassa ja tuijotelleet sanaa sanomatta mr Britlingiin -ja joita hän oli samoin vaieten tuijotellut, nyt ryhtyivät -keskustelemaan hänen kanssaan. - -"Mitä tulee minunlaiseni miehen tehdä?" kysyi eräs sileäksi ajeltu -lakimies. - -"Sitä samaa minäkin olen mielessäni hautonut", sanoi mr Britling. -"Ne ovat määränneet rekryyttien ylemmän ikärajan kolmeksikymmeneksi; -se on luonnottoman alhainen. Mies, joka on hyvän joukon yli -neljänkymmenen, kuten minä, kykenee varsin hyvin makaamaan -juoksuhaudassa tai vartioimaan jotakin siltaa. Minä en ole varsin -kehno ampuja..." - -"Me olemme tässä keskustelleet kotimaan puolustamista varten -otettavia vapaaehtoisia koskevasta kysymyksestä", sanoi lakimies. -"Joka tapauksessa meidän pitäisi harjoitella. Mutta sotaministeriö -katselee yhtä epäsuopein silmin kaikkia sensuuntaisia puuhiamme kuin -jos olisimme aikeissa liittyä saksalaisiin. Se on mieletöntä. Joskaan -emme me vanhemmat miehet kelpaa lähetettäviksi sotanäyttämölle, -voisimme ainakin astua sellaisten joukkojen sijaan, jotka voisivat -sen tehdä." - -"Jos teillä olisi kiväärejä", virkkoi eräs teräväpiirteinen -harmaapukuinen mies, joka seisoi mr Britlingin oikealla puolella. - -"Minä otaksun, että niitä voidaan hankkia", sanoi mr Britling. - -Puhuvin ilmein ja päätään pudistaen tahtoi teräväpiirteinen mies -väittää, että niin ei suinkaan ollut laita. - -"Jokainen kaatunut, useat haavoittuneet ja useimmat vangiksi -joutuneet", virkkoi hän, "merkitsevät menetettyä kivääriä. Me olemme -sodan alusta lukien jo ehtineet menettää kaksikymmentäviisi tuhatta -kivääriä. Ollenkaan ottamatta huomioon uusien joukkojen aseistamista -täytyy meidän korvata nämä kiväärit samalla kun lähetämme uusia -joukko-osastoja. Tiedättekö, kuinka monta kivääriä voidaan viikossa -enintään valmistaa maassamme tätä nykyä?" - -Sitä ei mr Britling tiennyt. - -"Yhdeksän tuhatta." - -Mr Britling ymmärsi yht'äkkiä, mitä Wilkins ja hänen leikkikiväärinsä -merkitsivät. - -Teräväpiirteinen mies lausui sen näköisenä kuin olisi sanonut -lopullisesti ratkaisevan sanan asiassa: "Kiväärin piippujen -valmistaminen se tuottaa hankaluutta. Tarvitaan monimutkaista -koneistoa; meillä ei ole sitä emmekä voi saada sitä valmiiksi ensi -kiireessä. Siinä sitä ollaan!" - -Teräväpiirteisen miehen puheen laatu muistutti pommin heittämistä. -Nyt hän taas heitti yhden. "Sinkkiä", sanoi hän. - -"Puuttuisiko meiltä sinkkiä?" kysyi lakimies. - -Teräväpiirteinen mies nyökkäsi ja alkoi selittää asiaa -yksityiskohtaisemmin. - -Sinkki oli välttämätöntä patruunain valmistamiseen; siihen tarvitaan -puhdistettua sinkkiä, vieläpä erittäin puhdasta, sillä muuten osuivat -laukaukset huonosti. No niin, me olimme jättäneet puhdistamisen -belgialaisen ja saksalaisen teollisuuden asiaksi. Jäljellä oli enää -vain yksi tai pari englantilaista liikettä... Ellemme kävisi tuimasti -käsiksi, loppuisivat ampumavaramme... Ainakin sellaiset ampumavarat, -joita käyttäen voi ampua tarkkaan. "Ja siinä sitä ollaan!" sanoi -teräväpiirteinen mies. - -Mutta hän ei tuona aikana suinkaan edustanut suuren yleisön -käsityskantaa. - -"Joka tapauksessa otaksun, että voimme saada kiväärejä Amerikasta", -sanoi lakimies. "Ja mitä sinkkiin tulee, poistetaan sen puute kyllä, -jos puute käy tuntuvaksi..." - -Yläkerran tupakkahuoneessa oli vallitsevana keskusteluaiheena -sotaministeristön kykenemättömyys käyttelemään ilmoittautuvia -rekryyttijoukkoja sekä sen vihamielisyys kaikkea sellaista -vapaaehtoisuutta kohtaan kuin mr Britling oli suunnitellut. Sangen -monet klubin jäsenet halusivat ilmoittautua vapaaehtoisiksi, ja -heidän kelpoisuudestaan keskusteltiin vilkkaasti. "Minä olen -viidenkymmenenneljän", sanoi eräs, "ja kykenisin kävelemään -kaksikymmentäviisi peninkulmaa täysissä tamineissa paljoa paremmin -kuin useimmat noista yhdeksäntoista vuotiaista poikasista." Eräs -toinen oli kolmenkymmenenkahdeksan. "Minun täytyy pitää liikettä -käynnissä", sanoi hän, "mutta miksi en voisi siitä huolimatta -opetella ampumaan ja käyttämään pistintä?" Hyljättyjen kärsimä -henkilökohtainen loukkaus antoi erikoista kärkevyyttä niille -lausunnoille, joissa he kritikoivat rekryyttienottoa ja asian -järjestelyä yleensä. "Sotaministeristön järjestelmässä on auttamaton -virhe", huomautti eräs lihava kaivoksenomistaja. "Rauhan aikana se -käyttää asian järjestelyyn kotimaassa yksinomaan sellaisia miehiä, -joita varmasti tarvitaan rintamalla heti kun sota syttyy. Kohta -kun sota on puhjennut, tulee senvuoksi muutoksia kaikkialla, ja -tavallisesti pannaan työhön, jokin uusi mies, jonka kelpoisuudesta -ei ole tietoa -- jokin esillekaivettu 'entinen', joka on jo -arveluttavassa rappeutumistilassa. Sekasorto seuraa aivan itsestään. -Sotaministeristö on aina tehnyt niin ja mikäli voi havaita, tulee se -yhä menettelemään samalla tavalla. Se ei näytä jaksavan käsittää, -että toista henkilöä tarvitaan, ennenkuin edellinen on siirretty -pois. Sillä ei ole edes sen vertaa mielikuvitusta." - -Mr Britling huomasi Wilkinsin hengenheimolaisekseen. - -Wilkins kehitteli parhaillaan yleistä vapaaehtoista palvelusta -koskevaa laajasuuntaista suunnitelmaansa. Hänen mielestään oli joka -ainoa hyväksyttävä. Jokaiselle oli annettava määrätty tehtävänsä, -jokainen oli merkittävä luetteloihin ja jokainen oli varustettava -jollakin näkyvällä merkillä. - -"Hihanauhalla", virkkoi mr Britling. - -"Ei merkitse mitään, saammeko tosiaan kokoon sotavoiman vai emme", -sanoi Wilkins. "Kaikki ovat nyt innostuneita -- ja pitävät asiaa -täytenä totena. Kaikki ovat halukkaita pukeutumaan jonkinlaiseen -virka-asuun ja tottelemaan jonkinlaisia määräyksiä. On tärkeätä -käydä heihin käsiksi, kun heillä itsellään on halua. Nyt on aika -saada maassa aikaan järjestely, niin että kestetään se sisäinen -jännitys, joka pakostakin tulee myöhemmin tuntumaan. Mutta meillä -ei ilmene minkäänlaista taipumusta tämän yleisen uhrautuvaisuuden -iloiseen hyväksymiseen. Näyttää aivan siltä kuin tämä sota olisi -jonkinlainen erityinen huvitilaisuus, johon ainoastaan muutamat -harvat sotaministeristön ystävät pääsevät. Minä en myönnä kansakunnan -vapaaehtoisten olevan kelvottomia -- en edes sotilaalliselta -kannalta katsoen. On olemassa yllin kyllin meidän ikäisiämme miehiä -ja myöskin varsinaisiin sotilasikäluokkiin kuuluvia miehiä, joita -voitaisiin edullisemmin käyttää täällä kotimaassa -- esimerkiksi -sotatarvetehtaitten työmiehiä -- ja onhan meillä lisäksi kaikki -alaikäiset pojat. Kenties he ehtivätkin jo muuttua täysi-ikäisiksi, -ennenkuin tämä juttu on lopussa..." - -Hän oli valmis ehdottamaan virka-asun kuosejakin. - -"Hihanauha", sanoi mr Britling, "ja ehkä värillisiä nauhoja takin -rinnusliepeisiin". - -"Kullekin kreivikunnalle omat värinsä", huomautti Wilkins, "ja ellei -ole värillisiä kankaita saatavissa, niin onhan ainakin -- punaista -flanellia. Mikä hyvänsä on parempi kuin että annetaan kansan suuren -enemmistön oleilla tällä tavoin joutilaina..." - -Mr Britlingin mielessä välähti äkillinen, kuva: punaisia -flanellialushameita, joita kiireen kaupalla revittiin hajalle -tuota pikaa järjestettävää maanpuolustusväkeä varten. Ohikulkevat -pesumuijat saivat pysähtyä luovuttamaan mitä heillä oli -luovutettavaa. Mutta hymyilyttävien yksityisseikkojen ei saa antaa -himmentää tärkeätä pääasiaa. Aate oli joka tapauksessa oikea... - -Edessä olevan tehtävän mielikuva loisti kirkkaana mr Britlingin -ja mr Wilkinsin sitä puolustellessa. Mutta kohta se taas kalpeni, -kun johtuivat mieleen nuo masentavat seikat, ettei ollut kiväärejä -eikä harjoittajia ja ennen kaikkea, että olemassaolevat virastot -asettuivat suorastaan vihamieliselle kannalle... - -Puhellessaan myöhemmin toisten henkilöiden kanssa mr Britling jälleen -teki vaatimattomampia ehdotelmia. - -"Eikö ole mitään kirjoitustyötä, mitään vähempiarvoista -hallinnollista tointa, johon meitä voitaisiin käyttää?" kyseli hän. - -"Kaikkia vanhoja kanootteja", virkkoi kapeakasvoinen mies, "kaikkia -vanhoja tutisevia eversti Newcombeja pidetään tässä suhteessa teitä -parempina..." - -Kun mr Britling puoli neljän tienoissa lähti klubistaan, olivat hänen -ajatuksensa pahassa epäjärjestyksessä ja hänen yksityistä päätöstään -tehdä mitä pikimmin jotain maansa hyväksi oli ikävästi tylsyttänyt -tuo hämmentävä kysymys "miten?" Hän haeskeli yhä edelleen keinoja, -mutta niitä ei ollut löydettävissä, ja seurauksena oli yhä kasvava -hyödyttömyydentunto. - -Hän tunsi naurettavaa salaista vihaa siitä, että hänet oli jätetty -mukaanottamatta, aivan kuin lapsi, jota ei päästetä huoneeseen, missä -erinomaisen mieltäkiinnittävä leikki on käynnissä. - -"Mutta _meidän_ sotaa se on sittenkin", sanoi hän. - -Hän tavoitti lauseen juuri kun se lipui hänen huulilleen ja tunsi -sanoneensa enemmän kuin oli tarkoittanut. Hän käänteli ja tarkasteli -sitä, ja mitä enemmän hän siihen syventyi, sitä varmempi hän oli sen -totuudesta ja pätevyydestä... - - -2. - -Yön aikaan oli Lontoossa jotakin uutta ja outoa. Viranomaiset -koettivat poistaa liiaksi silmäänpistävää valaistusta suurimmilta -liikenneväyliltä ottaen huomioon mahdolliset lentohyökkäykset. -Liikkeitten piti laskea alas uutimet ja monet isot lyhdyt olivat -sytyttämättä. Mr Britling piti näitä varovaisuustoimenpiteitä -kovin hätäisinä ja turhina ja arveli että niistä voisi aiheutua -liikenteessä sattuvia onnettomuustapauksia. Mutta se loi Lontooseen -jonkinlaista rembrandtimaista hämyvalaistusta muuttaen kaupungin -ruskeiden varjojen, valokeilain ja -juovain salaperäiseksi näkymöksi. -Aluksi olivat monet vastahakoisia, ja siellä täällä loisti vielä -jonkin ravintolan tai vaatekaupan ikkuna yleisen tummuuden -keskellä. Muutamia uppiniskaisia automobiileja liikkui suurine -valonheittäjineen. Mutta poliisi oli harvinaisen päättäväinen... - -"Pian täällä taas säteilee joka paikassa", mietti mr Britling -itsekseen. - -Hän kuunteli erästä vanhaa rouvasihmistä, joka syöksyi esiin eräästä -säädöksiä rikkovasta voimavaunusta Piccadilly Circuksen luona ryhtyen -kiivaaseen sananvaihtoon poliisin kanssa. "Zeppelinejä, mitä vielä!" -sanoi hän. "Sehän on mieletöntä! Mitä ne uskaltaisivat tänne tulla! -Kuka sitä _sallisi_, olisi hauska tietää?" - -Luultavasti joku lady Frenshams'in ystävättäristä, ajatteli mr -Britling. Joka tapauksessa tuntui hänestäkin zeppelinin ilmaantuminen -Lontoon yläpuolelle aika naurettavalta. Hän ei olisi halunnut että -kukaan olisi kuullut hänen itsensä siitä puhuvan... Eihän zeppelinejä -milloinkaan oltu nähty Lontoon yläpuolella. Nehän olivat pelkkiä -kaasusäkkejä... - - -3. - -Keskiviikkoaamuna mr Britling palasi Dower House'iin ja oli yhä vielä -viraton siviilimies. - -Hallissa tapasi hän pitkäkasvuisen khakipukuisen miehen lukemassa -_The Times'ia_, joka tavallisesti oli hallin pöydällä. Mr Britlingin -astuessa sisään lukija käännähti ja näkyviin tulivat mr Lawrence -Carmine'in kotkamaiset piirteet. - -Mr Britlingistä tuntui, kuin olisi hänen ystävänsä onnistunut -viekkaasti päästä hänen edelleen. - -Mutta Carmine'in kasvoilla ei näkynyt jälkeäkään siitä innostuksesta -ja isänmaallisesta tyydytyksestä, jota mr Britling olisi pitänyt -aivan luonnollisena. Hän oli harmaankalpea kasvoiltaan ikäänkuin ei -olisi nukkunut moneen yöhön. "Nähkääs", selitti hän melkein kuin -puolustaakseen hihassaan olevaa kolmea tähteä, "minä olin kapteenina -eräässä vapaajoukossa". Hän oli saanut johdettavakseen vapaaehtoisen -komennuskunnan, joka oli saanut toimekseen siltain, kaasulaitosten, -tehtaiden ja rautatietunneleiden vartioimisen sekä joukon muita -vähäarvoisempia, mutta välttämättömiä tehtäviä Easinghamptonin -seuduilla. "Minun on täytynyt jättää kotini ja muuttaa vuokralle -asumaan", virkkoi kapteeni Carmine. "Minä myönnän inhoavani sitä... -Mutta eihän se missään tapauksessa voi kestää kuutta kuukautta... -Mutta iljettävää se on... Uh!..." - -Hänellä tuntui olevan halua ryhtyä lähemmin selvittelemään tuon -loppuäännähdyksensä sisältöä, mutta sitten hän muutti mieltään, ja -tuota pikaa otti mr Britling keskustelun johdon hoiviinsa. - -Ne kaksi päivää, jotka mr Britling oli oleskellut Lontoossa, -olivat täyttäneet hänet ainehistolla, ja häntä ilahdutti kun sai -puhetoverikseen jonkun muun kuin Hugh'n, Teddyn tai mrs Britlingin. -Hän selitti, että se mitä nyt tapahtui Isossa-Britanniassa, oli -_sopeutumista_. Se oli suuren, järjestelemättömän kansakunnan -yritystä, nykyhetkellä pikemmin vaistomaista kuin täysin tajuttua, -tarkoituksena soveltaa hallituksensa ja varsinkin sotilaallinen -järjestyksensä siihen uuteen sodankäynnin mittakaavaan, jonka -Saksa oli pakottanut maailman omaksumaan. Kahden vuosikymmenen -hellittämättömällä toiminnalla oli brittiläinen laivasto -suunnattomasti kasvanut saksalaisten merivarustusten painon -alaisena, mutta Englannin maasotalaitosta ei ollut kehitetty -lainkaan vastaavassa määrässä. Totta kyllä, että oli ollut olemassa -merkityksetöntä, sangen suunnitelmattomasti johdettua yllytystä -yleisen asevelvollisuuden hyväksi, mutta mitään sotatarpeita ei -ollut kasattu, ei ollut olemassa aseiden valmistuksessa tarvittavia -koneita, ei mitään suunnitelmaa eikä perusteita, jotka olisivat -helpottaneet maan sotavoimain nopeata lisäämistä ratkaisevalla -hetkellä. Sellainen ajatus oli täysin vieras Englannin sotilaskastin -henkisille tottumuksille. Saksalainen menetelmä, joka kerää maan -kaikki voimat ja varat kansalliseen taistelukoneistoon, oli Englannin -sotilaalliselle käsityskannalle aivan outo -- toistaiseksi. -Vieläpä sittenkin, kun sotaa jo oli käyty kokonainen kuukausi. -Sota oli tullut Saksan kansakunnan kaikkinielevän mielenkiinnon -esineeksi; englantilaisille se oli satunnainen seikkailu. Saksassa -oli kansakunta sotilaallistettu, Englannissa oli armeija erikoinen -laitos. Yleensä tuli kansakunta toimeen ilman sitä. Aivan samoin kuin -poliittinen elämäkin oli erikoistunut... Nyt me yht'äkkiä tarvitsimme -hallitusta, joka kääntyisi kaikkien puoleen, ja koko kansan armeijaa. -Mistä me ne löytäisimme. - -Mr Britling viipyi tuossa ajatuksessa, että Englannin armeijalla, -laivastolla ja hallituksella oli erikoistunut luonne. Siinä hänestä -näytti olevan selitys kaikkeen, mikä oli häntä Lontoossa loukannut. -Armeija oli ollut jotakin kaukaista, jolla oli oma erikoinen -tarkoituksensa. Se oli kehittänyt kaikki kastin tuntomerkit. Oman -erikoisuutensa rajoissa se oli hyvinkin korkealla, mutta oli -vanhoillinen eikä voinut sopeutua olosuhteisiin. Sen itseensä -sulkeutuva luonne ei ollut niinkään paljon harkinnan kuin eristyneen -toiminnan tulos. Se joutui koskettamaan tavallista yhteiskunnallista -elämää pääasiassa kolmen muun erikoistuneen yhdyskunnan -välityksellä, nimittäin hovin, kirkon ja näyttämön. Muuten tuo suuri -epävirallinen siviilimaailma näkyi sille vain jonakin epämääräisenä, -epämiellyttävänä, mahdollisesti vihamielisenä, ja se virkisti -itseään tiuskimalla tuolle oudolle maailmalle milloin uskalsi ja -tekemällä sille kepposet milloin voi, koska se lähetti kimppuun -parlamentinjäseniä ja kitsasteli raha-asioissa. Kun sai selväksi -itselleen kuinka erillään yhteiskunnan tavallisesta elämästä, -teollisuusmaailmasta ja taloudellisista vaikeuksista armeija -eli, kun sai hyvin ymmärtäneeksi, että suurin osa englantilaisia -oli sotaministeristön mielestä samoinkuin johtavan poliittisen -joukkokunnankin mielestä vain "sivullisia", niin alkoi käsittää -hallituksen ja sotaministeristön täydellisen soveltumattomuuden -johtamaan niin suurta kansallista ponnistusta kuin nyt tarvittiin. -Tuo väki "tuolla ylhäällä" ei tietänyt mitään suurimmasta osasta -Englannin elämää, he eivät tietäneet miten ja missä tarvittavia -tavaroita valmistettiin; kun heiltä jotakin puuttui, niin he vain -pistäytyivät johonkin myymälään ja saivat mitä halusivat. Tämä oli -psykologinen välttämättömyys nurkkakuntaisen hallituksen alaisessa -pikku armeijassa. Mitään muuta ei voinut odottaakaan. Mutta nyt -- -miten olikaan -- oli kansakunnan päästävä käsiksi hallitukseen, johon -se oli suhtautunut välinpitämättömästi niin kauan... - -"Nähkääs", sanoi mr Britling toistaen erään lauseen, joka muuttui yhä -keskeisemmäksi hänen ajatuksilleen, "tämä on _meidän_ sotaamme..." - -"Näitä asioita", jatkoi hän, "ei tietenkään voida suorittaa ilman -ristiriitoja. Me emme voi ottaa käsiimme maamme kohtaloita, joista -olemme olleet niin kauan välittämättä, ilman että syntyy melkoinen -määrä sisäistä hankausta. Mutta Englannissa me voimme suorittaa tämän -uudelleenjärjestelyn ilman vallankumousta. Se on meidän voimamme..." - -"Nykyään Englanti on hämmennyksessä -- mutta se on terveellistä -hämminkiä. Siinä on elämää. Meillä on muutakin voitettavaa kuin -Saksa... - -"Nuo suuret rekryyttijoukot, -- jotka väsyneinä ja laiminlyötyinä -piirittävät sotaväenottopaikkoja, ovat kuin vertauskuva... Niistä -näkyy, millaiset suunnattomat tahdon ja miehuuden varastot meillä on. -Samalla tulee näkyviin meidän melkein uskomaton kykenemättömyytemme -asioiden suuntaamiseen... - -"Noilla herroilla tuolla ylhäällä ei ole aavistustakaan siitä -valtavasta tahdosta, joka on Englannissa nousemassa. He ovat arkoja -pieniä manööveriherroja, jotka pelkäävät kaikkea omalaatuista, -pelkäävät sanomalehtiä ja pelkäävät ammattiyhdistyksiä. Eivät -he johda meitä saksalaisia vastaan, heidät on pakosta työnnetty -saksalaisia vastaan..." - -Tästä johtui mr Britling tekemään uusia havaintoja siihen ja -sangen runsaaseen varastoon, joka käsitti Englannin ja Saksan -välisiä vastakohtia. Saksa oli kansakunta, jonka oli niellyt ja -liittänyt itseensä armeija ja hallintojärjestelmä; preussilainen -sotilasjärjestelmä oli sulattanut itseensä Saksan koko elämän. Se -oli kyltymyksen tilassa oleva valtio, valtio, joka oli niellyt -oman kansansa. Englanti ei ollut mikään valtio. Sen kansa ei ollut -yhdenmukaisiin kaavoihin valettua. Englannin armeija, Englannin -sotaministeristö, enempää kuin Englannin hallintokaan, eivät -olleet sulattaneet itseensä mitään, vaan olivat pieniä vanhoja -erikoislaitoksia. Englannin kansakunta oli niitten ulkopuolella, -niitten käsityksen ja perintätavan rajojen tuollapuolen, se oli -jonkinlainen muodoton, mutta suuri olio, ja nyt piti tämän Englannin -kansan, tämän todellisen kansakunnan, "sivullisten", tarttua -aseisiin. Nyt singottiin äkkiä haaste tuon ulkopuolella olevan, -politiikasta ja sotapalveluksesta tietämättömän, suuremman Englannin -olennaisimmille aatteille, sen suvaitsevalle hyvätuulisuudelle, -sen vapaudelle ja vastuuttomuudelle. Vaarassa ei ollut ainoastaan -Englannin elämä, vaan kansanvaltaisuus koko laajuudessaan, kaikki -vapaamieliset aatteet ja kaikki vapaus. Vaarassa oli sivistys. -Vakuuskirjan vailla olevaa vapaamielistä järjestelmää kuristettiin -kurkusta; sen oli puolustauduttava tai sorruttava... - -"Minä lähdin Lontooseen saadakseni kuulla mitä minun oli tekeminen. -Ei ole ketään, joka voisi sanoa, mitä on tehtävä... Vielä vähemmän on -ketään, joka pakottaisi meitä tekemään tehtävämme... - -"Sotaministeristömme on kuin oppikoulu kapinan aikana, ovet ja -ikkunat teljettyinä; hallituksemme on kuin palkovene Atlantin -hyrskyissä... - -"Kaiken tämän olisi luullut kajahtaneen meille kuin -torventörähdyksen. Sen sijaan se on näihin asti ollut kuin -naapuritalon meteliä, jota juuri olemme kuunnelleet... Ja nyt -kansakunta on hiljalleen heräämässä. Lontoo muistuttaa päästä -pyörällä olevaa valveutujaa, joka sikeästä unestaan herää aivan -läheltä kuuluviin avunhuutoihin, tulen ja vaaran loimoon ja ankaraan -hälinään. Kadut antavat juuri tuollaisen vaikutelman. Ihmiset -katselevat ympärilleen ja kuulostelevat. Tuntuu siltä, että minä -hetkenä hyvänsä jollakin väliajalla, hiljaisena silmänräpäyksenä, -saattaa kuulua etäältä, talojen takaa, epäselvää, matalaa -tykinjyrinää tai kuolontuskissaan kamppailevien pienten ranskalaisten -tai belgialaisten kylien heikkoja avunhuutoja..." - -Sellainen oli mr Britlingin esityksen ydin. - -Hän piti etupäässä huolta pöytäkeskustelusta, ja ainoastaan hänen -puheensa merkitsi jotakin. Teddy vain äännähteli myöntäen, Hugh -oli hiljainen ja ilmeisesti hieman tarkkaamaton, mrs Britling -ajatteli ruokakomentoa, palvelijoita ja poikiaan kuunnellen miestään -vain puolella korvalla, kapteeni Carmine oli harvasanainen ja -näytti jonkin epämiellyttävän asian kiusaamalta. Silloin tällöin -hän vahvisti tai täydensi mr Britlingin väitteitä. Kolmasti hän -huomautti: "Ihmiset eivät vielä älyä..." - - -4. - -Vasta kun he yhdessä istuivat luuvan edustalla mrs Britlingin ja -lasten kuulumattomissa, voi kapteeni Carmine selittää hajamielisen -käyttäytymisensä ja uupuneen ulkonäkönsä. Hänen hermostonsa oli -kärsinyt ankaran tärähdyksen. Hän oli tuskin ottanut päällikkyyden, -kun eräs hänen miehistään oli saanut surmansa -- vieläpä tavalla, -joka oli jättänyt syvän jäljen kapteenin mieleen. - -Mies oli vartioinut tunnelia ja joutunut junan alle kulkiessaan radan -poikki vastakkaiseen suuntaan liikkuvan junan taitse. Sillä tavoin -Sarajevon pommi vaati ensimäisen uhrinsa Essexissä. Kapteeni Carmine -oli löytänyt ruumiin. Hän oli löytänyt sen pilvisenä kuutamoyönä, -oli ollut siihen kompastua, ja hänen aistimuksensa samoinkuin -tunnevaikutelmansakin olivat olleet erikoisen epämiellyttäviä. Hänen -oli täytynyt laahata kammottavasti repeytynyt ruumis pois kadulta, -melkein irtautunut runneltu pää oli kaameasti kierinyt epämääräisessä -valaistuksessa, ja jälkeenpäin hän oli havainnut hihainsa olevan -yltäyleensä veressä. Hän ei ollut sitä ennen huomannut ja kun keksi -sen, oli kääntynyt pahoinvoivaksi. Hän piti koko asiaa kaameampana ja -hirvittävämpänä kuin mitään painajaista, mutta hänen oli onnistunut -käyttäytyä kyllin tyynesti ja kylmäverisesti osoittaakseen miehilleen -hyvää esimerkkiä. Tapahtuman jälkeen hän ei ollut nukkunut tuntiakaan -unta näkemättä. - -"Eipä osaa odottaa saavansa tuollaisia tehtäviä suorittaakseen noin -yht'äkkiä täällä Englannissa", virkkoi kapteeni Carmine... "Kun on -parhaillaan polttamassa päivällissikariaan..." - -Mr Britling kuunteli tuota kertomusta huolestunein ilmein. Kaikki -tuo aprikoiminen ja ajatustoiminta näkyi hänelle ikäänkuin avatun -kuukauslehden sivuna. Sen poikki hinattiin tuota veristä möhkälettä, -tuota punaisen ja mustan kirjavaa esinettä... - - -5. - -Möhkäle näkyi vielä kirkkaanpunaisena mr Britlingin mielessä, kun -Teddy saapui hänen luokseen. - -"Minun täytyy lähteä", sanoi Teddy, "minä en voi enää jäädä tänne!" - -"Mihin lähteä?" - -"Saamaan khakin ylleni. Olen sitä miettinyt aina siitä asti, kun -sota puhkesi. Muistatteko, mitä sanoitte hockeypelin aikana viime -lomapäivänä -- päivää ennen sodanjulistusta?" - -Mr Britling oli kerrassaan unohtanut, hän ponnistelihe muistaakseen. -"Mitä minä sanoinkaan?" - -"Te sanoitte: 'Mitä perhanaa me tässä hockeyta pelaamme? -Meidän pitäisi harjoitella ja oppia ampumaan noita kirottuja -saksalaisia!'... Se ei ole mennyt mielestäni... Minun olisi pitänyt -tehdä se jo ennen. Minä olen ollut 'scout-masterina'. Kohta -tarvitaan upseereja. Minulle on kerrottu, että Lontoossa on useita -upseerikouluja, joiden kurssi suoritetaan mahdollisimman nopeasti... -Jos saisin lähteä..." - -"Mitä Letty arvelee?" kysyi mr Britling hetken vaiettuaan. Se oli -oikein, tietysti -- ainoa oikea ajatus -- mutta sittenkin se häntä -hämmästytti. - -"Hän sanoo, että jos sallisitte hänen koettaa tehdä minun töitäni -jonkin aikaa..." - -"Hän siis _tahtoo_ sinun menevän?" - -"Tietysti", sanoi Teddy. "Ei hän pitäisi siitä, että piileskelisin... -Mutta minä en pääse ilman teidän apuanne." - -"Minä autan teitä varsin mielelläni", virkkoi mr Britling. "Mutta -miten olikaan, en minä teistä sitä ajatellut. Miten olikaan, en -tullut ajatelleeksi sitä _teistä_ --" - -"_Mitä_ te sitten minusta ajattelitte?" kysyi Teddy. - -"Sota astuu meidän oman kynnyksemme yli... Tietysti teidän pitää -lähteä -- jos tahdotte." - -Hän mietti. Oli omituista nähdä Teddy tuossa mielentilassa, -päättäväisenä, vakavana ja käytäntöön panevana. Hän tunsi tehneensä -aiemmin Teddylle vääryyttä; tuo nuori mies ei ollutkaan niin -jokapäiväinen kuin hän oli luullut... - -He ryhtyivät pohtimaan asian yksityiskohtia ja sen taloudellista -puolta. Kävisi kenties välttämättömäksi ottaa laina Teddyn -varustamista varten, jos hän piankin saisi upseerinarvon. Sitäpaitsi -oli pari muuta pikku juttua... Mr Britling torjui luotaan erään -naurettavan mielikuvan: hän muka oli luovuttamassa varoja -lähettääkseen Teddyn johonkin, mistä ei nuorella miehellä enempää -kuin Lettylläkään ollut oikeata käsitystä... - -Seuraavana päivänä Teddy polkupyöränsä selässä hävisi Lontooseen -päin. Hän oli päättänyt asettua sinne voidakseen sitä uutterammin -harjoitella. Hän oli innokas. Teddy ei ollut milloinkaan ennen ollut -innokas. Mrs Teddy tuli Dower House'iin hoitamaan sihteerintointa ja -koetti olla näyttämättä itsetietoiselta ja tärkeältä. - -Kahta maanantaita myöhemmin saapui mr Britlingin luo, joka istui -ruusutarhassa suurus-savujaan imeskellen, juoksujalassa ja silmät -loistaen innostunut pieni poika. "Pappa!" kirkui poika. "Teddy! Khaki -yllään!" - -Toinen nuori Britling kierteli hyppien itse sankaria, joka käveli -mrs Britlingin vierellä ja koki olla näyttämättä liian hyökkäävältä -ja sotilaalliselta. Hän näytti koko mieheltä khakipuvussaan ja oli -poikamaisempi kuin koskaan ennen. Mrs Teddy asteli jäljessä, tyynenä -ja ylevänä. - -Mr Britlingin mieleen johtui jälleen tuo ajatus, että nämä -nuoret ihmiset eivät oikein tienneet, mihin olivat menossa. Hän -olisi halunnut olla itse khakiin puettuna ja arveli, ettei tuo -omantunnonpistos silloin pääsisi siinä määrin vaivaamaan. - -Iltapäivä, jonka hän vietti heidän seurassaan, sai hänet yhä syvemmin -vakuutetuksi siitä, etteivät he ymmärtäneet yhtään mitään. Elämä oli -näihin asti ollut heille niin lempeä, että Teddyn sotaanlähtökin -tuntui heistä vain jonkinlaiselta huvittavalta seikalta. Asia, -jonka hän oli ottanut suorittaakseen, oli kieltämättä vakava, mutta -samalla ilahduttava ja sangen kunnioitettava. Siitä johtui, että hän -esiintyi oudossa asussaan ja oli kadulla kulkiessaan sotilaallisten -tervehdysten esineenä... He pohtivat kaikkia hänen sotilasuransa -mahdollisuuksia yhtä ihastuneina kuin lapset, jotka juttelevat uuden -leikin hyvistä puolista. He sallivat Teddyn kohota hirvittävän -nopeasti sotilasarvosta toiseen. Hän otaksui tuota pikaa saavansa -upseerinvaltakirjan. - -"Nuoremmista upseereista on paha puute. Ne ovat ottaneet jo lähes -kolmanneksen tovereistani", sanoi hän ja lisäsi haikeasti kuten se, -joka saa vain katsella saavuttamattomia riemuja: "pari heistä päässee -rintamalle jo lähimmässä tulevaisuudessa". - -Hän puhui niinkuin nuori näyttelijä jostakin pääosasta. Äänen sävy -oli kuin henkilön, joka ikävöi vieraisiin maihin... Täytyy olla -kärsivällinen. Tulee se sekin aika kerran... - -"Jos minä kaadun, niin Letty saa kahdeksankymmentä puntaa vuodessa", -selitti Teddy monen muun yksityiskohtaisen tiedonannon ohella. - -Hän hymyili tuolle huvittavalle ajatukselle -- niinkuin -itseensäluottava kuolematon hymyilee. - -"Hän on minun pieni elinkorkoni", sanoi Letty, samoin hymyillen, -"elipä tai kuoli". - -"Me tulemme kaipaamaan Teddyä kaikin tavoin", sanoi mr Britling. - -"Tätähän kestää vain sodan ajan", virkkoi Teddy. "Ja Letty on hyvin -älykäs. Minä olen tehnyt parhaani kitkeäkseni hänestä rikkaruohot." - -"Jos luulet pääseväsi takaisin työhösi sodan jälkeen", sanoi Letty, -"niin erehdyt pahoin. Minä saan vaatimukset kohoamaan." - -"_Sinä_!" sanoi Teddy luoden häneen kolean katseen ja ryhtyen -huomiotaherättävästi puhumaan aivan toisesta asiasta. - - -6. - -"Hughkin tulee pian khakiin puettuna", kertoi vanhempi pikkupojista -Teddylle. "Hän on liian nuori päästäkseen Kitchenerin armeijaan, -mutta hän on mennyt maanpuolustusväkeen. Hän lähti torstaina... Kunpa -mekin olisimme vanhempia, Gilbert ja minä..." - -Mr Britling oli tiennyt poikansa aikeen siitä illasta lähtien, -jolloin Teddy ilmoitti omat suunnitelmansa. - -Hugh oli tullut isänsä työhuoneeseen tämän istuessa parhaillaan -miettimässä tärkeätä kysymystä, oliko hänen jatkettava "Sodan -tutkisteluansa" keskeytyksellä, vai oliko se pantava joksikin -aikaa syrjään ja ryhdyttävä mahdollisimman selvästi osoittamaan -Englannin tahdon ja voiman sekä sen hallinnollisen ja sotilaallisen -johdon välillä vallitseva ristiriita, jota ei oltu riittävän -yleisesti tunnustettu. Hän tunsi, että suunnaton määrä inhimillistä -innostusta ja tarmoa oli hyljätty ja hukattu, että jos asiat -kehittyisivät samaan suuntaan, syntyisi tuhoisa aineksen puute, ja -että laajasuuntaiset muutokset olisivat välittömästi tarpeen, jotta -voitaisiin, kuten hän sydämestään toivoi, varmasti saavuttaa nopea, -pelkoa synnyttävä voitto Saksasta. Jospa hän heti kirjoittaisi jonkin -räiskyvän artikkelin, esimerkiksi "Sodasta ja ammattitaidosta" tai -"Sodasta ja aineellisista varoista" ja toisen, jonka nimeksi sopisi -"Ei voittoa ilman yhteiskunnallista lujuutta". Jos hän kirjoittaisi -tuollaista, niin tulisiko se huomatuksi, vai häviäisikö se jälkeä -jättämättä yleiseen henkiseen sekasortoon. Olisivatko ne kuuluvia -ja pelastavia huutoja, vai pelkkää joutavaa huutelemista?... Tuota -hän ainakin luuli ajattelevansa, se muodosti joka tapauksessa hänen -ajatuksensa valtavuon. Mutta samalla hän kuitenkin hämärästi havaitsi -tarkkaavaisuutensa uloimmalla reunalla joukon toisia asioita, jotka -ajelehtivat hyökyjen seassa milloin kohoten näkyviin, milloin -häviten, ja aina valmiina vähimmästäkin aiheesta syöksymään hänen -ajatustensa keskukseen. Siellä oli esimerkiksi kapteeni Carmine, joka -laahasi ratavallilta jotakin kauhistuttavaa, jotakin hervotonta, -märkää ja lämmintä, mikä aivan äsken oli vielä ollut ihminen. -Siellä oli Teddy vakavana ja isänmaallisena -- Teddy, jota kohtaan -vähäpätöinen kynämies tunsi epäuskoista kunnioitusta. Siellä oli -hänen klubissa tapaamansa kapeakasvoinen mies, joka ilmaisi omituista -tyytyväisyyttä yleisen epäjärjestyksen johdosta. Ja siellä oli Hugh. -Erikoisesti oli siellä juuri Hugh, hiljaisena, mutta vireissä. Se -poika ei milloinkaan lörpötellyt. Hän oli perinyt syvän, synkän -vaiteliaisuuden äidiltään, jonka oli tapana siitä irtautua kuin -musta prinsessa miekkaa heiluttaen. Mr Britling viivähti vähän -aikaa muisteloissaan... Mutta Hugh ei milloinkaan irtautunut siitä, -vaikka aina näyttikin mahdolliselta, että hän sen tekisi -- kenties -siitä syystä, että hän oli pojan asemassa. Isälle avautuminen ei -ollut hänen asiansa... Mitä hän mahtoi ajatella tästä kaikesta? -Mihin hän aikoi ryhtyä? Mr Britling oli vakavasti peloissaan, että -hänen poikansa ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi; olipa hän melkein -varmakin, että niin kävisi, mutta oli olemassa hiukan epäilyn häivää, -että poika olisi jonkinlaisen rikkiviisauden nojalla paneutunut -rauhanrakentajien asenteeseen. Ei! Se oli mahdotonta. Belgia silmäin -edessä!... Mutta yhtä innokkaasti -- verrattomasti hartaammin ja koko -olemuksellaan -- toivoi mr Britling, ettei Hugh joutuisi mihinkään -vaaraan, ettei mikään paha häntä saavuttaisi... - -Ovi aukeni ja Hugh astui huoneeseen... - -Mr Britling katsahti olkansa yli teeskennellyn! välinpitämättömästi. -"Terve mieheen!" sanoi hän "Mitäs _sinä_ tahdot?" - -Hugh asteli kömpelösti tulisijan luo. - -"Enpä minä mitään", virkkoi hän välinpitämättömästi. "Minä kai tästä -lähden hiukan sotilaaksi. Minä ajattelin... Tahtoisin mielelläni -lähteä huomenna erään tuttavan miehen kanssa..." - -Mr Britling näytti yhä edelleen pysyvän tilapäisessä asenteessaan. - -"Se lienee ainoa, mitä nyt voi tehdä, pelkään minä", sanoi hän. - -Hän kääntyi tuolissaan ja silmäili poikaansa. "Mitä sinä aiot tehdä? -Upseerikokelaaksiko?" - -"En usko, että minusta olisi mihinkään upseerina. Minä en pidä -käskyjen jakelemisesta toisille. Me ajattelimme liittyä Essexin -rykmenttiin tavallisina sotamiehinä..." - -Syntyi pieni vaitiolo. Sekä isä että poika olivat ajatelleet -kohtauksen moneen kertaan edeltäkäsin, mutta nyt he huomasivat, -etteivät voineetkaan käyttää niitä monia lauseparsia, jotka -ajatuksissa olivat tuntuneet kaikkein tehokkaimmilta. Mr Britling! -raaputteli poskeaan kynänvarrella. "Minä olen iloinen! siitä, että -haluat lähteä, Hugh", sanoi hän. - -"Minä _en_ halua lähteä", sanoi Hugh, kädet syvällä taskuissaan. -"Minä tahtoisin lähteä Cardinalin luo tekemään työtä. Mutta tähän -hommaan on kaikkien käytävä käsiksi. Etkö sinäkin ole aina sanonut -samaa?... Se on samaa kuin murtovarkaan kiinniotto tai hullun koiran -nujertaminen. Se on välttämätön terveydenhoidollinen toimenpide..." - -"Sinua ei siis sotilaselämä vedä puoleensa?" - -"Ei vähääkään. Sitä en tahdo sanoa, isä. Minusta koko juttu on -sietämätön. Saksa näyttää minusta nyt raskaalta, kammottavalta -likaiselta ainejoukolta, joka on langennut Belgiaan ja Ranskaan. -Meidän on lapioitava tuo törky jälleen pois. Siinä kaikki..." - -Hän esitti omasta aloitteestaan vielä muutamia huomautuksia, kun isä -vaikeni. - -"Näetkös, minä en saa nostetuksi itseeni mitään riemunryöppyä tämän -asian johdosta", virkkoi hän. "Minun mielestäni on tuo ihmisten -tappaminen tai itsensä tapattaminen kerta kaikkiaan inhoittavaa... -Minä otaksun, että osakseni tulee harjoittelu, asioilla juoksu, -maantiemarssit ja täällä Englannissa vetelehtiminen..." - -"Sinä tuskin pääset lähtemään sotanäyttämölle ennenkuin kahden vuoden -kuluttua", sanoi mr Britling ikäänkuin olisi asiaa pahoitellut. - -Jotakin epäröinnin tapaista näkyi Hugh'n katseessa. "Luultavasti en", -lausui hän. - -"Silloin täytyy asian jo olla selvä -- oli miten oli", lisäsi mr -Britling ilmaisten todelliset tunteensa. - -"Niinpä minä olen auttamassa vain äärimäisellä liepeellä", -vahvisti Hugh, mutta hänen olemuksessaan tuntui yhä jonkinlaista -pidättyväisyyttä... - -Vaitiolo tuntui päättävän asian teoreettisen puolen käsittelyn. -"Missä aiot ilmoittautua?" kysyi mr Britling siirtyen käytännöllisiin -yksityiskohtiin. - - -7. - -Marnen taistelu muuttui Aisnen taisteluksi sodan laajat laineet -vyöryivät luodetta kohti, kunne brittiläiset taas olivat Belgiassa, -epäonnistuivat yrittäessään saartaa Meniniä ja sitten puolustivat -Ypresiä. Elokuisista yllätyksistä ja säikähdyksistä siirryttiin -syyskuisen voiton ylpeyden välityksellä nyt jo unhottuneisiin -mielialoihin, ja mr Britlingin tunto siitä, että tämä sota oli -kaikkia muita sotia suurenmoisempi, tärkeämpi ja pitkä-aikaisempi, -kävi yhä varmemmaksi. Sodan synnyttämä tunne oli yhä vähemmän -ahdinkotilan tunnetta ja yhä enemmän tunnetta siitä, että elettiin -uusissa olosuhteissa. Se ei ollutkaan, kuten aluksi näytti, -ihmiskunnan erään elämänvaiheen päätös ja toisen alku, vaan vaihe -sinänsä. Se oli uusi elämänmuoto. Ja kumminkaan hän ei voinut -puolestaan päästä sitä todella koskettamaan muuten kuin kynällään. -Ainoastaan kirjoituspöytänsä ääressä ja varsinkin yön aikaan hän -tunsi ristiriidan läheisenä, valtavana. Mutta yhä edelleen hän halusi -päästä ottamaan osaa henkilökohtaisemmin ja ruumiillisemmin. - -Hugh tuli kotona käymään eräänä lokakuun päivänä puettuna -huonostisopivaan univormuun; hän näytti jo karkeasyisemmältä, ja -syysaurinko oli paahtanut hänen nenänsä punertavaksi. Hän sanoi -että elämä oli ankaraa, mutta vaikutti erinomaisen edullisesti -hänen hyvinvointiinsa; kenties olikin tarkoitus, että ihmisen tulee -tehdä työtä, kunnes väsymyksestä vaipuu uneen, että hänen pitää -paastota kymmenen tai kaksitoista tuntia ja sitten syödä kuin susi. -Hän oli alkanut mieltyä "Woodbine"-savukkeihin ja erääseen väkevään -kivennäisveteen, jota nimitettiin "monstersiksi". Hän pelkäsi -ylennystä; hän tunsi, ettei voisi koskaan asettua niin paljon muita -kuolevaisia korkeammalle kuin korpraalin välttämättä täytyy olla. -Hän yritti yhä edelleen lukea hiukan kemiaa ja kristallografiaa, -mutta se ei soveltunut sotilaselämään. Niinä lyhyinä hetkinä, jotka -koulutuksen alainen rekryytti saa olla vapaana, oli miellyttävämpää -torkuskella, kirjoitella kalikkavärsyjä ja piirustella oman plutoonan -miehiä esittäviä pilakuvia. Kun sukulaiset tiedustelivat mitä hän -mieluimmin haluaisi saada, pyysi hän suurta ruoka-arkkua, sellaista -kuin hänellä oli tavannut olla koulussa, vain "_paljon_ suurempaa", -ja isoa hyönteispulveritölkkiä. Sen piti kelvata isojenkin täiden -tappamiseen... - -Hänen mentyään kävi mr Britlingistä kerrassaan sietämättömäksi, -ettei saanut henkilökohtaisesti ottaa osaa kansakunnan fyysillisiin -ponnistuksiin. Hän tahtoi "päästä itse samaan löylyyn". Hänelle oli -selvinnyt, että vapaaehtoinen liike oli toivotonta. Itsepintaisesti -vastustettuaan kaikkea vapaaehtoista liikettä sotaministeristö -oli päättänyt sen hyväksyä muodossa, joka teki sen naurettavaksi. -Vapaaehtoisilla ei saanut olla upseereja eikä aseita, jotka olisivat -vähimmässäkään määrässä muistuttaneet vakinaisten joukkojen -upseereja ja varustuksia, niin että saksalaiset, jos he sattuisivat -hyökkäämään maahan, jo peninkulmien päähän huomaisivat kenen kanssa -ovat tekemisissä. Wilkinsin aatetta, jonka mukaan koko kansakunta -oli merkittävä luetteloihin ja erikoisiin listoihin ja varustettava -ulkonaisilla tuntomerkeillä, jotka ilmaisivat kunkin kelpoisuutta, -hänen haavettaan, jonka mukaan jokaisen oli asetuttava paikalleen -suuressa vapaaehtoisessa kansallisessa ponnistuksessa, käsiteltiin -lapsellisena unelmana, joka oli syntynyt inhimillisistä tyypeistä -typerimmän, romaanikirjailijain, aivoissa. _Punch_ teki hänestä -suhteellisen hienotunteista pilaa: hänet kuvattiin -- päässään -mitä ihmeellisin, oman mallin mukaan valmistettu, kolmikolkkainen -hattu -- piirustamassa kolmikolkkahattuja kenelle hyvänsä. Monet -nimettömät kirjeet pyysivät Wilkinsiä "pitämään suunsa kiinni" ja -häntä kehoitettiin sekä julkisesti että yksityisesti "jättämään asiat -Kitchenerin hoidettaviksi". Siihen aikaan katsottiin hyvin yleisesti -isänmaanystävän tehneen mitä hänen pitikin, jos hän äänekkäästi ja -selvästi huusi ilmoille tuon kehoituksen "jättäkää asiat Kitchenerin -hoidettaviksi", ja heti senjälkeen lähti teatteriin, virralle tai -automobiiliretkelle. Oli yleisenä vakaumuksena, että se, joka tahtoi -ruveta vapaaehtoiseksi, kun voi aivan vaatimattomasti olla mitään -tekemättä, oli jollain hämärällä tavalla jonkinlainen petturi... - -Tuo seikka oli hälventänyt mr Britlingin vapaaehtoisuushoureet. -Sen sijaan hänet käytettiin valalla lain määräämään tapaan ja -varustettiin ylimääräisen konstaapelin tunnusmerkeillä. Ylimääräisen -konstaapelin tehtävänä oli etupäässä olla ymmärtämättä mitä -sotilaallisessa piirissä tapahtui ja muuten toimittaa mahdollisesti -uhattujen kohtain vartioinnissa mitä käskettiin. Hänen tuli -sitäpaitsi olla käytettävissä siinä tapauksessa, että sattuisi -sisäisiä levottomuuksia. Mr Britling varustettiin ryhmysauvalla -ja lähetettiin vartioimaan eräitä salaojia, siltoja ja kahlaamoja -Matching's Easyn luoteispuolella olevissa mäkisissä seuduissa. -Hänelle ei milloinkaan oikein selvinnyt, mitä hänen pitäisi tehdä, -jos tapaisi automobiilin täynnä aseistettuja vihollisia, jotka -olivat miinoittamassa sellaista salaojaa tai kavalasti syventämässä -jotakin strateegisessa suhteessa tärkeätä kahlaamoa. Hän otaksui -alkavansa joko keskustella heidän kanssaan tai kurittaa heitä -ryhmysauvallaan tai kenties kumpaakin yht'aikaa. Mutta koska hän -itse asiassa ei hetkeäkään epäillyt, että yksikään inhimillinen -olento kävisi käsiksi niihin sähkölennätin- ja puhelinlaitteihin, -teihin tai muihin hänen varjelukseensa uskottuihin esineisiin, niin -tuo epävarmuus ei häntä liikoja rasittanut. Hän kuljeskeli ristiin -rastiin yksinäisiä teitä ja polkuja yön pimeydessä ja perehtyi -siten lähemmin moniin pensasaidoista ja tiheiköistä kuuluviin pikku -huutoihin ja meluihin. Eräänä yönä hän pelasti jäniksenpojan kärpän -kynsistä, ja kun ahdistaja tuntui olevan varsin halukas ryhtymään -hänen kanssaan taistelemaan saaliista, niin hän sen masensi ja ajoi -pakoon sähkötaskulampullaan... - -Harhaillessaan ympäri seutua Essexin avaran taivaankannen alla tai -nojatessaan johonkin aitaan tai unisena istuessaan jollakin veräjällä -tai tuulen ja sateen suojassa heinäpielesten ja katosten alla oli -hänellä hyvää aikaa mietiskellä. Hänen ajatuksensa tunkeutuivat yhä -syvemmälle sodan aiheuttaman ensimäisen vaikutelman läpi. Hän ei -nyt enää ajatellut, mikä oli oikeata mikä väärää tässä erikoisessa -yhteentörmäyksessä, vaan mietti niitä ihmiskunnassa piileviä syvempiä -voimia, jotka tekivät sodan mahdolliseksi. Hän ei enää suunnitellut -teräväjärkisiä sopimuksia, liittoja valtioiden välillä, vaan tutki -sensijaan pahan välttämättömyyden ja ihmissydämen ajateltavissa -olevan muuttuvaisuuden syvällisempiä ongelmia. Ja sade lankesi -hänen ylitsensä ja orjantappuranpiikit pistelivät häntä ja märät, -pehmoiset niityt kieltäytyivät suomasta tukea hänen askeleillensa -vajoten niitten alla -- ja pensasaitojen ja ojien pienestä pimeästä -maailmasta kuului sähinää ja huutoja: siellä paettiin ja ajettiin -takaa, surmattiin ja jouduttiin surman suuhun. - -Eräänä huhtikuun yönä häntä oudostutti fasaanien levottomuus ja -kaukaa kuuluva koiranhaukunta, ja sitten hän suureksi ihmeekseen -kuuli ikäänkuin etäisen ilotulituksen kohinan ja näki ylhäällä -ilmassa, kaukana idässä jotakin eriskummallisen keltaisen täytekynän -kaltaista, jota aika-ajoin valaisi valonheittäjän värähtelevä juova -ja joka kiiti kiukkuista vauhtia eteenpäin. Hierottuaan silmiään -ja katsottuaan uudelleen hän ymmärsi katselevansa zeppeliniä -- -zeppeliniä, joka lensi Essexin yli Lontoota kohti. - - -8. - -Mr Britlingin yrittäessä tyydyttää velvollisuudentuntoansa -ylimääräisen konstaapelin jokapäiväisellä säännöllisellä -toiminnalla teki mrs Britling tarmokkaasti työtä seuraamalla eräitä -opetuskursseja ja laittautuen päteväksi punaisen ristin töihin. -Lokakuun alkupuolella tuli sitten saksalaisten suuri hyökkäys -Antwerpenia ja merta kohti, suuri hyökkäys, jonka tarkoituksena -ilmeisesti oli Calais'hen pääseminen ja joka ajoi edellään -joukottain flanderilaisia pakolaisia. Kaikkien kansanluokkain -jäseniä pyrki pakenemaan Antwerpenistä Hollantiin ja Englantiin, -ja myöhemmin ilmeni Flanderissa ja Pao de Calais'ssa suunnaton -väestön väheneminen. Tämä virta hakeutui Englannin itäisiin ja -eteläisiin osiin, erityisesti Lontooseen, ja tuota pikaa perustetut -järjestöt jakoivat sen nopeasti kunnallisille komiteoille, joista -kukin otti osansa pakolaisia, vuokrasi ja kalusti huoneita aivan -varattomille ja auttoi varakkaat saamaan hyviä asuntoja. Matching's -Easyn komitealla oli huoneita kuudellekymmenelle hengelle, ja sen -haltuun uskottiin kirjava, kolmekymmentä yksilöä käsittävä joukko, -osa pienen, Ostendesta pois pujahtaneen höyryaluksen lastia. Siihen -kuului kaksi flaamilaista talonpoikaisperhettä ja muut olivat -Antwerpenistä paennutta keskisäädyn väkeä. Heidät kuljetettiin -asemalta Claveringsiin ja jaettiin siellä lady Homartynin ja hänen -talonhoitajansa johdolla niiden kesken, jotka olivat valmiit -ottamaan heitä vastaan. Tulevain isäntien kesken syntyi melkein -kilpailua, kaikki olivat iloisia "saadessaan tehdä jotakin" ja -innokkaita osoittamaan näille belgialaisille, mitä Englannissa -ajateltiin heidän urhoollisesta pikku maastansa. Mr Britling oli -ylpeä saadessaan johdattaa vieraanvaraiseen Dower House'iin erään hra -Van der Pant'in, siron, pienen, parrakkaan miehen, joka oli puettu -mustaan hännystakkiin, mustaan, kovaan vilttihattuun ja villaiseen -kaulahuiviin ja jolla oli mukanaan suuri selkäreppu sekä selvästi -ulkomaalaisrotuinen polkupyörä. Mr Van der Pant oli pelastautunut -Antwerpenistä yhdennellätoista hetkellä, oli pahoin vilustunut -ja, mikäli saattoi päättää, kadottanut vaimonsa ja perheensä -siinä häläkässä; hänellä oli paljon puhuttavaa mr Britlingille ja -puhumisinnossaan jäi häneltä huomaamatta, että vaikka mr Britling -ymmärsikin ranskaa varsin hyvin, ei hän ymmärtänyt sitä kovin -nopeasti. - -Sinä iltana Dower House'issa syöty päivällinen merkitsi selvästi -uutta askelta eteenpäin mitä tulee edistyvän suuren sodan ja -Matching's Easyn vanhojen tottumusten ja vanhan turvallisuuden -välisiin suhteisiin. Sota oli tosiaankin täyttänyt jokaisen mielen, -niin että se alusta alkaen teki kaikki muut keskusteluaiheet -mahdottomiksi. Se oli temmannut hra Heinrichin Saksaan, Teddyn -Lontooseen ja Hugh'n Colchesteriin, se oli sitonut nauhan mr -Britlingin käsivarteen ja karkoittanut hänet ulos öiseen aikaan, se -oli tuottanut mrs Britlingille erinäisiä todistuksia ja keskeyttänyt -mr Lawrence Carmine'in tiheät luonakäynnit ja juttuhetket. Mutta tätä -ennen ei ollut syntynyt mitään suoranaista kosketusta Matching's -Easyn elämän ja rintamalla käynnissä olevan julman kuula-, granaatti- ja -pistinleikin välille. Nyt sitävastoin kehiteltiin Dower House'issa -ihmeellisiä englantilais-ranskalaisia sekakieliä, ja vilkas vieras -oli heille kertomassa -- toisinaan ymmärrettiin täysin mitä hän -sanoi, toisinaan taas käsitys oli hämärää -- miehistä, joita -oli revitty kappaleiksi hänen nähtensä, inhimillisten olentojen -ruumiinosista, joita oli pitkin katuja -- jonkinlainen epävarmuus -vallitsi siihen nähden, mitä _omoplate d'une femme_ merkitsi, kunnes -toinen pikkupojista aukaisi sanakirjan ja ilmoitti, että se on naisen -lapaluu -- verilammikoista, joita oli kaikkialla ja paosta pimeyteen. - -Mr Van der Pant oli hoitanut dynamokoneita Antwerpenin -voima-asemalla, hän oli pitänyt sähköjohtoja "eleillä" sekasorron -aikana ja oli pysynyt paikallaan, kunnes saksalaisten järeät -granaatit olivat repineet johdot rikki ja tehneet hänen dynamonsa -käyttökelvottomiksi. Hän loi eloisia pikku kuvia pommituksen -melskeestä, kuolleista, joita makasi pitkänään siellä täällä -avoimilla paikoilla, saksalaisten epäonnistuneista yrityksistä päästä -tykeillään osumaan siihen venesiltaan, jota pitkin puolustajaan -ja pakolaisten suuri enemmistö pelastui. Hän veti esiin pienen -Antwerpenia esittävän matkailijakartan ja teki siihen merkkejä -lyijykynällään. "_Obus_ -- no, miten te niitä nyt nimitättekään? -- -niin, granaatteja putoili tuonne ja tuonne ja tuonne." Tuosta hän -oli paennut _bécane'illaan_ ja sitten tuota tietä, noin. Hän oli -ottanut pyssyn joukkoonsa ja piilottanut sen muutamain maanmiestensä -pyssyjen mukana erääseen taloon Zeebrüggeen. Satamassa hän oli -tavannut epäilyttävän höyryaluksen, jonka kapteeni päätti kiristää -äärimäisen suuren summan jokaiselta mukaansa Lontoossa ottamaltaan -pakolaiselta. Päästyään vihdoin laivaan ja lähtemään he havaitsivat, -ettei laivalla ollut ollenkaan muonaa, lukuunottamatta muutamain -belgialaisten sotilaiden kovia korppu-annoksia. Ne oli jaettu tasan -niinkuin lautalle pelastuneiden haaksirikkoisten kesken... _La mer_ -oli ollut _calme_, jumalan kiitos. He olivat pumpanneet koko yön; -hänkin oli ollut mukana siinä työssä. Mutta mr Van der Pant toivoi -vielä saavansa tilaisuuden ottaa laivan kapteenin tilille. - -Mr Van der Pant oli ollut usein zeppelinejä ampumassa. Kun -zeppelinejä saapui Antwerpeniin kapusivat kaikki katolle ja -ammuskelivat niitä. Hän halveksi zeppelinejä. Hän teki ivallisen -eleen ilmaistakseen mitä niistä ajatteli. Ne eivät voineet saada -mitään aikaan, elleivät laskeutuneet alas, ja jos laskeutuivat, niin -niihin voitiin osua. Eräs, joka uskalsi alas, oli ammuttu seulaksi; -sen oli täytynyt heittää kaikki pomminsa -- onneksi ne putosivat -avoimelle kentälle -- voidakseen vahingoittuneena päästä pakoon. Oli -järjetöntä englantilaisten lehtien tapaan väittää, että ne ottivat -osaa ratkaisevaan pommitukseen. Ei ainoatakaan zeppeliniä... Niin hän -jutteli, ja englantilainen perhekunta kuunteli, ymmärsi minkä ymmärsi -ja vastaili ja kyseli englantilaisvoittoisella ranskallaan. Siinä oli -mies, joka vain muutamia päiviä sitten oli ohjaillut polkupyöräänsä -pitkin Antwerpenin katuja vältellen granaattien kaivamia kuoppia, -verilätäköitä ja irtirepeytyneitä naisten käsivarsia ja lapaluita. -Hän oli nähnyt ilmilieskassa palavia taloja, jotka granaattituli oli -sytyttänyt, ja kerran oli räjähtävä granaatti eräässä kadunkulmassa -heittänyt hänet polkupyörän seljästä... Nuo asiat eivät olleet -ainoastaan meidän maanosassamme tapahtuneita, vaan pöydässämme istui -eräs, joka oli ne itse kokenut. - -Hän kertoi kaamean tarinan sairaasta naishenkilöstä, joka oli -vuoteenomana _appartement'issaan_ ja jonka mies meni parvekkeelle -katselemaan zeppelinejä. Kuului tiheitä laukauksia. Aika-ajoin mies -kääntyi huoneeseen kertomaan vaimolleen näkemiänsä, mutta hetkisen -kuluttua hän vaikeni eikä enää liikahtanutkaan. Vaimo huusi häntä, -huusi vielä kerran! Pelästyksissään hän vaivoin kohosi istualleen -ja katsoi ikkunasta. Aluksi hän oli liian hämmennyksissä voidakseen -tajuta mitä oli tapahtunut. Mies riippui parvekkeen ulkokaiteessa pää -kummallisesti vääntyneenä. Vääntyneenä ja ruhjoutuneena. Hänet oli -surmannut ulommasta linnakelinjasta ammuttu granaatti... - -Nuo olivat asioita, joita sattuu historiassa ja kertomuksissa. Mutta -Matching's Easyssä ei sellaista tapahdu. - -Mr Van der Pant ei näyttänyt olevan saksalaisille vihoissaan. -Mutta ilmeisesti hän piti heitä väkenä, joka oli surmattava. Hän -ei syyttänyt heitä mistään heidän teoistaan; hän vain totesi. He -olivat pelkkä onnettomuus, jonka uhriksi Belgia ja ihmiskunta olivat -joutuneet. Heidät oli tuhottava. Hän sai mr Britlingin lujasti -uskomaan että Brüsselin ja Antwerpenin jokaisessa kellarissa hiottiin -puukkoja välttämättömän peräytymisen varalta, että belgialaiset -olivat päättäneet tuhota anastajan ja että tämä päätös oli liian -syvä ollakseen kostonhimon sanelema... Ja mies tuntui ihmeteltävän -voittamattomalta. Mr Britling silmäili hiukan hämillään tavallisen -Päivällisviininsä nimilippua. "Huolitteko", kysyi hän "saksalaista -viiniä? Tämä on moselilaista berncasteleriä." Mr Van der Pant mietti. -"Mutta sehän on hyvää viiniä", virkkoi hän sitten. "Rauhan tultua -se on belgialaista... Niin, jos meidän tulevaisuudessa on oltava -varmoja siitä, ettei enää tule tällaista sotaa, niin rajamme täytyy -ulottua aina Reiniin asti." Niin hän jutteli siinä istuessaan, -kiihtyi ja kävi ikäänkuin ylpeäksi eloisasti muistellessaan kaikkea -kokemaansa. Hänessä ei näkynyt traagillisuuden jälkeäkään, ei -mitään alistumisen merkkiä. Ellei ottanut huomioon hänen pukuansa, -hyvinhoidettua partaansa ja vierasta kieltänsä, olisi voinut pitää -häntä dublinilaisena tai cockneyna. - -Hän oli mitä hämmästyttävimmällä tavalla erotettuna kaikesta mitä -omisti. Hänen Antwerpenissä oleva talonsa oli anastajan käsissä. -Kalleudet ja muut sellaiset esineet, joille hän antoi arvoa, olivat -viisaasti kyllä puutarhan multaan kaivettuina; hänellä ei ollut muita -muuttovaatteita kuin mitä selkäreppuun mahtui. Hänellä oli jalassa -ainoat kenkänsä. Hän ei voinut saada jalkaansa talon tohveleita, ne -olivat kaikki liian pieniä. Vihdoin tuli mrs Britling muistaneeksi -hra Heinrichin tohvelit, jotka yhä edelleen olivat kääröön panematta. -Hän toi ne esille, ja ne sopivat täsmälleen. Näytti olevan runollista -oikeutta, kansallisten korvausten esimakua siinä, että Belgian -sallittiin heti liittää ne itseensä... - -Edelleen ilmeni, että mr Van der Pant oli joutunut eroon koko -perheestään. Ja äkkiä hän alkoi innokkaasti arvostella englantilaista -tapaa käydä asioihin käsiksi. Hänen vaimonsa ja lapsensa olivat -saapuneet Englantiin ennen häntä matkustettuaan kaksi viikkoa -aikaisemmin Ostenden ja Folkestonen kautta; hänen vanhempansa -olivat tulleet elokuussa. Molemmat ryhmät olivat joutuneet tuota -pikaa muodostettujen englantilaisten järjestöjen huostaan ja olivat -kadonneet jäljettömiin. Hän oli kirjoittanut Belgian lähetystöön, -josta hänet oli neuvottu erääseen lontoolaiseen komiteaan. Komitean -palvelukset alkoivat siten, että keksittiin eräs hänelle siihen -saakka outo madame Van der Pant ja osoitettiin jonkinlaista -epäluuloisuutta ja vihamielisyyttä, kun hän huomautti, ettei tuo -rouva sopinut. Sähkösanomia oli vaihdettu tuloksetta. "Mitä tässä on -tehtävä?" tiedusteli mr Van der Pant. - -Mr Britling koetti voittaa aikaa lupaamalla "ryhtyä ottamaan asiasta -selkoa" ja suoriutuikin siten parina päivänä mr Van der Pantista. -Sitten hän päätti lähteä hänen kanssaan Lontooseen "ottamaan asiasta -selkoa asianomaisessa paikassa". Mr Van der Pant ei löytänyt -perhettään, mutta mr Britling havaitsi, mikä syvä totuus sisältyi -erääseen hra Heinrichin huomautukseen, jota hän näihin asti oli -pitänyt varsin joutavana, mutta joka kumminkin oli jäänyt hänen -muistiinsa. "Englantilaiset eivät tajua luetteloimista", oli hra -Heinrich sanonut. "Ja siinä on kaiken hyvän suunnittelun pohja." - -Vihdoin mr Van der Pant omaksui kaikkein epäsäännöllisimmän -menettelytavan: hän kysyi jokaiselta tapaamaltaan belgialaiselta -olivatko nähneet ketään siltä kulmalta Antwerpenia, mistä hän oli -kotoisin, olivatko kuulleet nimeä Van der Pant, olivatko tavanneet -sitä ja sitä. Itsepintaisuutensa ja hyvän onnen avulla hän tosiaankin -pääsi madame Van der Pantin jäljille. Hänet oli viety Kentiin, ja -päivää myöhemmin sai Dower House olla onnellisen jälleennäkemisen -todistajana. Madame oli hoikka nainen, yksinkertaisesti ja -hyvin puettu, täynnä belgialaista tervettä järkeä ja katolista -pidättyväisyyttä, ja André oli kuin vahanukke, hintelä, heikko -ja viehättävä. Näytti uskomattomalta, että hänestä koskaan voisi -kehittyä niin kuohuilevaa ja eloisaa olentoa kuin isä oli. Britlingin -poikia täytyi varoittaa käsittelemästä häntä liian kovakouraisesti. -Belgialaisille luovutettiin yksi oleskeluhuoneista yksityistä käyttöä -varten, ja jonkun aikaa molemmat perhekunnat asuivat vieri vieressä -Dower House'issa. Pöydässä puhuttiin englantilais-ranskalaista -sekakieltä. Se oli mr Britlingistä aika rasittavaa. Ja molemmat -perheet alkoivat tehdä koko joukon mykkiä huomioita, harjoittaa -molemminpuolista kritiikkiä, ja kehitellä itsessään suurta -kärsivällisyyttä. Englantilaisista tuntui väsyttävältä käyttää -kieltä, joka teki kaiken luontevan ajatustenvaihdon mahdottomaksi --- tuo kielellinen voimistelu oli aluksi huvittavaa, mutta muuttui -pian hyvinkin hankalaksi -- ja belgialaiset puolestaan olivat arkoja -siitä, että heidän isäntäväkensä ehkä loukkaantuivat toisesta -tai toisesta seikasta; he otaksuivat että oli olemassa laaja -kirjoittamaton sopivaisuussääntöjen kokoelma, josta todellisuudessa -ei ollut tietoakaan, ja näyttivät aluksi aina odottavan, että -heitä kehoitettaisiin tai annettaisiin nimenomainen viittaus olla -mukana. He tuntuivat aina kunnioittavasti väistävän välttääkseen -tungettelevaisuutta. Sitäpaitsi he eivät aluksi tahtoneet sanoa, -millaisesta ruoasta pitivät tai eivätkö pitäneet jostakin tai -tahtoivatko enemmän vai ei... Mutta nämä vaikeudet voitettiin -pian; he englantilaistuivat nopeasti ja taitavasti. André muuttui -virkuksi ja hilpeäksi ja hänestä katosi hiukan häntä vanhempiin -leikkitovereihin aluksi kohdistunut epäluuloisuus. Joka päivä -hän esitti välipalaa nautittaessa jonkin uuden, huolellisesti -harjoitellun englantilaisen lauseen, joskin hän yhä vielä käytteli -sellaisia lauselmia kuin _Good morning, Saire_ ja _Thank yon very -mush_ ilmeisesti suuremmalla mieltymyksellä kuin muita sananparsia -ja käytti niitä kaikissa mahdollisissa ja monissa mahdottomissa -tilaisuuksissa. Hän osasi suorittaa eräitä silmänkääntäjätemppuja -huomattavan taitavasti ja hyvätuulisesti ja paperia taittelemalla -hän saavutti suorastaan hämmästyttäviä tuloksia. Sill'aikaa mr Van -der Pant etsiskeli tilapäistä tointa, teki pitkiä pyöräilymatkoja, -vaihtoi mr Britlingin kanssa mielipiteitä monenlaisista asioista ja -oli ihmeellinen hockeyn pelaaja. - -Hän pelasi erinomaisen miellyttävästi ja notkeasti. Hänellä oli -aina pelissä hännystakki yllään eikä hän milloinkaan irroittanut -kaulaliinaansa; hän käsitteli peliä yksinomaan nopsain temppujen -ja henkilökohtaisen vikkelyyden osoittamistilaisuutena; hän kiiti -kentän yli kuin kissanpoika, kierähti äkkiä ympäri, hyppäsi ilmaan ja -tuli maahan takaisin aivan uudessa suunnassa; hänen raikkaanväriset -kasvonsa paistoivat ihastuksesta, takinlieve ja kaulaliina heiluivat -ja häilyivät minkä ennättivät, mutta eivät kyenneet seuraamaan hänen -nopeaa liikehtimistään. Hän ei milloinkaan pitänyt toisia pelaajia -silmällä, hän ei koskaan käsittänyt olevansa erikoisella paikallaan -pelissä, vaan koki itse muodostaa pallon ympärille suojelevaa kehää -ajaessaan sitä maaliin päin. Mutta Andrén hän ei tahtonut ollenkaan -sallia pelaavan, ja madame pelasi kuin joku lady, kuin madonna, -kuin pyhimys, joka kantaa marttyyriutensa välinettä. Peli ja sen -luoma innostus aaltoili hänen ympärillään ja murtui häneen; hän oli -erittäin peloton, mutta suvaitseva, pidättyvä; hän teki parhaansa -suorittaessaan mitä häneltä erikoisesti pyydettiin, mutta luonnostaan -hän ei ollut toimekkaasti asioihin tarttuva, vaan säilytti ennen -kaikkea arvokkuutensa; Letty, joka kiihkeänä ja nopsana kiiti hänen -ohitsensa, näytti kuuluvan aivan toiseen lajiin... - -Mr Britling mietti paljonkin noita vastakohtia. - -"Saksalaiset granaatit", arveli hän, "ovat ajaneet tänne perheen, -joka on ennen kaikkea katolinen. Temmattu pois ympäristöstään... Me, -jotka itse asiassa olemme uus-eurooppalaisia... - -"Aluksi kuvittelemme, ettei meitä erota toisistamme muu kuin kieli. -Pian havaitsemme, että kieli erottaa meitä kaikkein vähimmin. -Noiden ihmisten elämän pohja-aatteet ovat kerrassaan toiset kuin -meidän, paljoa tarkkapiirteisemmät ja täydellisemmät. Heidän -Antwerpenissä olevan kotinsa kuvittelee paljoa pyöristetymmäksi, -paljoa suljetummaksi, jonkinlaiseksi kennoksi, todelliseksi -sosiaaliseksi yhteydeksi, joka peräti eroaa tästä meidän yleisestä -kokoontumispaikastamme. Poikamme leikkivät iloisesti kaikkien -tulijain kanssa. Pikku André ei ole laisinkaan oppinut leikkimään -vieraiden lasten kanssa. Me näytämme Van der Panteista varmaan -uskomattoman _avoimilta_. Seinättömässä talossa... Viime sunnuntaina -en voinut saada päähäni niiden kahden neidin nimeä, jotka tulivat -polkupyörillä ja pelasivat niin hyvin. He tulivat Kitty Westroppin -seurassa. Ja Van der Pant tahtoi tietää miten olimme sukua -toisillemme. Mitäpä he muuten olisivat tulleet?... - -"Katsokaahan rouvaa. Hän on koko olemukseltaan perin toisenlainen -kuin kaikki täkäläinen naisväkemme. Tennis, pyöräily, poikien -ja tyttöjen yhteiskasvatus, two-step, korkeampi naissivistys... -Mainitkaa nuo asiat itsellenne ja ajatelkaa samalla häntä. Yhtä -hyvin voisitte puhua ratsastushousuihin puetusta nunnasta. Hän on -erikoistunut nainen, erikoistunut naisellisuus, hänen olopiirinsä -on koti. Pehmeihin, sulavasti taipuviin hameihin puettu, liikkeet -hitaat, kasvot hunnutetut-- sillä mikään itämainen huntu ei voisi -olla hänen katolista tyyneyttään tehokkaampi. Katolisuus se on -keksinyt näkymättömän hunnun. Hän muistuttaa paljoa enemmän sitä -pientä suloista intialaisnaista ihmeellisine hameineen, jonka mr -Carmine toi tänne kesällä komean aviopuolison keralla, kuin Lettyä -tai Cissie'ä. Hänkin otti osaa hockey-peliin. Ja pelasi hyvin samaan -tapaan kuin madame Van der Pant... - -"Mitä enemmän minä ajattelen hockey-peliämme", sanoi mr Britling, -"sitä ihmeellisempi luonteiden, sivistyksen ja kasvatuksen koetinkivi -se näyttää olevan..." - -Mr Manning, jolle hän piti tätä esitelmää, johti hänet uudelle -ladulle tiedustamalla mitä hän "uuseurooppalaisella" tarkoitti. - -"Se on huono keksintö", sanoi mr Britling. "Minä peruutan sen. Salli -minun koettaa lausua täsmällisesti mitä tarkoitan. Minä tarkoitan -jotain, mikä on syntymässä Amerikassa, täällä, Skandinavian maissa -ja Venäjällä, uutta kulttuuria, vapautumista Levantin uskonnosta -ja siitä katolisesta kulttuurista, jonka olemme saaneet Välimeren -maista. Minä luovun nimityksestä uus-eurooppalainen: sanokaamme -sen sijaan pohjoismainen. Mehän olemme pohjoismaalaisia. Jokaisen -kulttuurin avain, sen sydän, ydin ja olemus on siinä, miten sen -piirissä käsitetään miesten ja naisten välinen suhde. Tämä uusi -kulttuuri pyrkii vähentämään naisen erikoistumista naisena, tahtoo -laskea hänet vapaaksi kodin suljetuista kammioista ja antaa -hänelle miehen rinnalla tasa-arvoiset kansalaisoikeudet. Se on -uutta, yhä kehitystilassa olevaa kulttuuria, joka tahtoo tehdä -miehet sosiaalisemmiksi ja yhteistoiminnallisemmiksi, naiset -pirteämmiksi, nopeammiksi, vastuunalaisemmiksi ja vähemmän elämästä -poissuljetuiksi. Se pitää sukupuolen merkitystä liian vähäisenä, sen -sijaan että sitä liioittelisi... - -"Ja", virkkoi mr Britling -- jotenkin samalla äänensävyllä kuin -saarnamies, joka lausuu sanankuulijoilleen, 'Lopuksi, hyvät -kuulijat' -- "juuri tätä pohjoismaista kehityssuuntaa tulee -maailmansota edesauttamaan. Tämä sota vyöryy halki Euroopan, -hajoittaa koteja, erottaa ja sekoittaa koteja, saa madame Van der -Pantin ottamaan osaa hockey-peliin ja Andrén kiipeämään puihin -minun huimapäitteni keralla; se surmaa miljoonia nuoria miehiä, -muuttaa sukupuolten väliset suhteet miespolven ajaksi, ajaa naisia -liikkeisiin, konttoreihin ja teollisuuslaitoksiin, hävittää sen -kootun varallisuuden, joka on pitänyt niin monia hienostuneessa -joutilaisuudessa, upottaa maailman outoihin epäilyksiin ja uusiin -aatteihin..." - - -9. - -Mutta niissä tapoja ja käyttäytymistä koskevissa ristiriidoissa, -joita ranskalaisten ja belgialaisten pakolaisten Englannin kyliin -tulvimisesta aiheutui, eivät tulokkaat aina olleet katolilaisia -eikä isäntäväki "uus-eurooppalaista". Kun mr Dimple tulee puheeksi, -on asia aivan päinvastoin. Hän tapasi mr Britlingin Claveringsin -puistossa ja kertoi hänelle huolensa... - -"Tietysti", virkkoi hän, "on meidän tehtävä mitä vain suinkin voimme -pienen urhean Belgian hyväksi. Minä olisin viimeinen valittamaan -pieniä ikävyyksiä, joita siinä voi joutua kokemaan. Kuitenkin minun -täytyy tunnustaa, että teillä ja rakastettavalla mrs Britlingillä -on ollut harvinaisen hyvä onni belgialaisten ne saannissa. -Minun vieraani -- se on aika onnetonta -- mies on jonkinlainen -sanomalehtimies ja kerrassaan -- kerrassaan liian ankara ateisti. -Ihan ilmeinen jumalankieltäjä. Pelkästä rehellisestä epäilystä -ei puhettakaan. Rehellistä epäilyä olen nykyään täysin valmis -sietämään. Emmehän me, te ja minä, siitä asiasta kiistele. Mutta -hän on aggressiivinen. Hän tekee ihmetöitä koskevia huomautuksia, -täysin alentavia huomautuksia, eikä aina edes ranskaksi. Toisinaan -hän puhuu melkein englantia. Ja sisareni läsnäollessa. Sitten hän -sanoo lähtevänsä ulos pistäytyäkseen kahvilaan. Hän ei milloinkaan -löydä kahvilaa, mutta varmaa on, että hän keksii jokaikisen kapakan -monen peninkulman laajuisella alueella. Hän tulee takaisin ja -haiskahtaa hirvittävässä määrin oluelta. Kun rohkenen tehdä pikku -viittauksen, alkaa hän soimata olutta. Hän väittää, ettei oluemme -ole hyvää -- meidän hyvä essexiläinen oluemme! Hän ei ollenkaan -ymmärrä meidän yksinkertaisia elämäntapojamme. Hän on pilalla. Seudun -tytöt koristavat itseään Belgian lipuilla ja päästävät vähäiset -ranskantaitonsa kuuluville. Ja hän käsittää tuon rohkaisuksi. Eilen -viimeksi oli aika kohtaus. Hän lienee yrittänyt suudella Hicksonin -tyttöä ravintolassa -- Maudia... Entäs hänen eukkonsa! Iso, lihava, -hidas akka -- kaikin tavoin -- laaja. On surkeata, että täytyy -ajatellakaan kritikoimista, mutta minä todellakin _toivoisin_, ettei -hän katsoisi sopivaksi istahtaa vanhaan poikamiespirttiini antamaan -rintaa lapselleen -- useinkin kaikkein _sopimattomimpaan_ aikaan. Ja --- missä laajuudessa..." - -Mr Britling yritti lohduttaa. - -"Mutta olipa miten hyvänsä", sanoi mr Dimple, "paremman osan minä -sentään sain kuin kelpo mrs Bynne rukka. Hän otti kaksi ompelijatarta -osalleen. Hän tahtoi välttämättä saada juuri ne. Ja heidän hameensa -olivatkin aivan varmaan hienonmalliset -- minunkin vanhat, elämän -koreudesta piittaamattomat silmäni sen näkivät. Hän arveli, että pari -ompelijatarta olisi hyvään tarpeeseen sellaisessa suuressa perheessä -kuin hänellä on. Aivan varmaan he _sanoivat_ olevansa ompelijattaria. -Mutta näyttää siltä -- en minä ymmärrä mihin me niiden kanssa -joudumme... Parahin mr Britling, nuo nuoret naiset ovat kaikkea muuta -kuin ompelijattaria -- kaikkea muuta kuin ompelijattaria..." - -Vieno huvin väike kajasti liiankin selvästi kelpo miehen kauhistuksen -takaa. - -"Sireenejä, hyvä mr Britling. Sireenejä. Ammatiltaan..." - - -10. - -Lokakuu vaihtui marraskuuksi, ja päivä päivältä oli mr Britlingin -omaksuttava yhä uusia asenteita sotaan nähden, hänen täytyi miettiä -miettimästä päästyäänkin, nähdä ensimäisten tulostensa kokeessa -pettävän, vääntyvän ja muuttuvan toisiksi. Hänen ajatuksensa -liikkuivat laajalla alueella ja syventyivät -- kunnes kaikki, -mitä hän oli aikaisemmin kirjoittanut, näytti hänestä kiusallisen -pintapuoliselta, itsestään selviltä selityksiltä, joita yllättävän -sodan inhoittava vaikutus oli aivan automaattisesti aiheuttanut. -Mitä hienommiksi ja syvällisemmiksi hänen aatteensa tulivat, -sitä hankalampi oli niitä ilmaista: hän kävi harvapuheisemmaksi, -hajamieliseksi ja ärtyisäksi pöydässä. Varsinkin kahdelle henkilölle -tuntui mr Britlingin olevan mahdotonta ilmaista varsinaisia -aatteitaan, nimittäin mr Direckille ja mr Van der Pantille. - -Molemmissa mainituissa herroissa ilmeni joko salaista tai julkituotua -arvostelunhalua Englantia kohtaan. Oli oikein ja kohtuullista, -että mr Britling itse arvosteli Englantia; sehän on englantilaisen -erikoisoikeus. Mutta kuulla mr Van der Pantin asettavan -englantilaisten kyvykkäisyyttä kysymyksenalaiseksi tai epäillä, että -mr Direck vain vaivoin salasi uskonsa amerikkalaisten etevämmyyteen, -mitä sotaan tulee, oli pahempaa kuin kuulla mrs Harrowdeanin -puhuvan vihamielisesti Edithistä. Se herätti sitäkin voimakkaamman -tunteenomaisen reaktion. - -Mitä mr Van der Pantiin tulee mutkistui asia vielä kielivaikeuksien -vuoksi, joista johtui, että kaikki muu paitsi mitä yksinkertaisimmat -väitteet joutui arvaamattomain väärinkäsitysten alaiseksi. - -Mr Van der Pant ei ollut niin äärimäisen tahdikas kuin hänen -tyypillisesti katolinen vaimonsa. Hän osoitti liiankin selvästi -pitävänsä brittiläistä posti- ja sähkösanomalaitosta hitaana ja -huolimattomana ja Great Eastern Railway Companyn haararatoja -kannattamattomina ja kelvottomina. Hän väitti pelloilla ja aseman -läheisyydessä olevilla rakennuksilla työskenteleväin miesten toimivan -hitaammin ja haluttomammin kuin mitä hän milloinkaan oli nähnyt. Hän -ihmetteli, että mr Britling käytti asetyleeniä eikä sähkövaloa. Hänen -mielestään tuoreet munat olivat järjettömän kalliita ja se käsitys, -jonka hän oli saanut Matching's Easyssä harjoitetusta sianhoidosta, -oli sangen vähän imarteleva. Tiet, sanoi hän, eivät näyttäneet olevan -sitä varten, että pääsisi paikasta toiseen, vaan olivat _un dédale_; -sormellaan hän piirusteli pöytäliinaan ivallisia karttoja Matching's -Easyn ympäristössä olevista teistä. Hän oli ihmeissään siitä, -ettei Matching's Easyssä ollut yhtään kahvilaa, ja selitti ettei -se ravintola, johon hän oli suurin toivein suunnannut askeleensa, -ollutkaan mikään ravintola, vaan hämäräperäinen paikka, jossa juotiin -olutta... Kaikki nuo muistutukset olisi mr Britling itse voinut -tehdä, mutta kun hän kuuli ne belgialaisen pakolaisen suusta, niin ne -tuntuivat hänestä sietämättömiltä. - -Hän ryhtyi selittämään mr Van der Pantille ensinnäkin ettei -noilla seikoilla ollut vähintäkään merkitystä, koska kansallinen -mielenkiinto oli kokonaan toisella suunnalla, ja toiseksi että ne -itse asiassa ja suurin piirtein katsottuna olivat oikeastaan etuja, -kuten hiukankin läheisempi asioihin perehtyminen saattoi todistaa. -Hän esitti huvittavan teorian, jonka mukaan Englanti todellisuudessa -ei olekaan englantilaisen työmaa, vaan hänen synnyinpaikkansa, se -paikka, jossa hän kokoo voimia, siis ei mikään toiminnan, vaan hyvän -tuulen näyttämö. Jos mr Van der Pant ottaisi asiaa tutkiakseen, niin -hän huomaisi, että Matching's Easyssä oli tuskin ainoatakaan kotia, -josta ei olisi lähetetty ulkomaille jotakin maailman-englantilaiseksi -muuttuvaa tarmokasta edustajaa. Englannissa englantilainen tarmo -tuli kaikkein huonoimmin näkyviin. Nuo pensasaidat, nuo hyvää aikaa -vaativat tiet olivat muistoja täynnä. Oli esimerkiksi olemassa -tie, joka Market Saffronin läheisyydessä teki kaarteen päästäkseen -Turk'in metsän ohi; metsä oli saanut tuon nimen 1300-luvulla -erään Turk-nimisen miehen mukaan. Näiden koukertelevain teiden -puolustukseksi mr Britling lainasi Chestertonin onnistuneet säkeet: - - Tie vääntyi ensin vasempaan, - Oli Perkinin louhimo vastassaan; - Taas kääntyi tuosta oikeaan, - Kun koira yltyi haukkumaan... - -Ja edelleen: - - Se kiertäin kaartain pyrkii niin - Kai Heipparallan kaupunkiin, - Se onkin oiva paikka, niin -- - Se maailman saa pyörryksiin. - -Jos huoleton olemuksemme esti määräperäistä työtä, niin se sensijaan -kehitti ainakin huumoria ja humaanisuutta. Diplomatiamme ei missään -tapauksessa ollut milloinkaan meitä pettänyt... - -Hän ei uskonut sanaakaan omasta esityksestään. Hänen syvä, -selittämätön rakkautensa Englantia kohtaan sai hänet puhumaan -tuollaista... Ja vuosikausia oli hän itse saanut kärsiä ikävyyksiä -siitä syystä että oli osoittanut juuri niitä epäkohtia, joihin mr Van -der Pant oli niin räikeästi käynyt käsiksi... Mutta hän ei aikonut -suvaita vierasta apua omaa emoansa arvostellessaan... - -Eräs toinen mr Van der Pantin aiheuttama huvittava vaikutus oli se, -että hän herätti mr Britlingissä itsepintaisen luottamuksen sodan -onnelliseen kulkuun ja Saksan häviön läheisyyteen. Hän saattoi luvata -mr Van der Pantille, että tämä pääsisi takaisin Antwerpeniin ennen -toukokuuta ja että saksalaiset olisi työnnetty Rheinin toiselle -puolelle heinäkuun tienoissa. Hän tiesi varsin hyvin sotilasasiain -olevan häneltä täysin salattuja, mutta hän ei voinut pidättyä -lausumasta niistä mielipidettään kohta kun tuli puheeksi _entente -cordiale_ -- englantilais-ranskalainen liitto. Jokin seikka hänen -ja mr Van der Pantin välisessä suhteessa pakotti hänet kiihkoisasti -ja hullunkurisesti näyttelemään suojelevan englantilaisen -osaa... Toisinaan hän tunsi olevansa kuin henkilö, joka tietää -vararikkonsa välttämättömyyden, mutta koettaa juttelemalla viivyttää -välttämättömän hetken tuloa. Mutta itse asiassa mr Britling, jolle -vieras kieli teki haittaa, halusi sanoa, ettei Englannin kunnia -tulisi kirkastumaan ennenkuin Belgia on entisellään ja kostettuna... - -Mr Britlingin vartioidessa merkityksettömiä teitä ja hänen -keskustellessaan mr Van der Pantin kanssa voiton läheisyydestä sekä -kaiken englantilaisessa elämässä ilmenevän hitauden, tuhlaavaisuuden -ja vaikeuksia välttelevän toimintatavan salatuista eduista, siirtyi -sota ensimäisistä, nopeasti vaihtuvista vaiheistaan hitaamman, -tuimemman kamppailun kauteen. Saksalaisten peräytyminen päättyi -Aisne-joella ja molempain armeijain suorittamat, Kanaalia kohti -suuntautuvat kiertoyritykset alkoivat. Englantilaisten lokakuussa -tekemä yritys Belgian auttamiseksi tuli liian myöhään, joten -Antwerpenia ei voitu pelastaa, ja Flanderissa käydyn pitkän, -vaiherikkaan kamppailun jälkeen epäonnistui englantilaisten -suunnitelma, joka oli tarkoittanut saksalaisten oikean siiven -saartamista; englantilaiset menettivät Gentin, Meninin ja Belgian -rannikon, mutta pitivät hallussaan Ypresin ja torjuivat vihollisen -joka kerta kun se pyrki Dunkerque'iin ja Calais'hen. Sillaikaa -valloitti laivasto Saksan pienemmät siirtomaat ja saaret, -australialainen linjalaiva _Sydney_ tuhosi _Emden'in_ Cocos-saarten -luona ja englantilaisten Coronelin luona kärsimä meritappio -korvattiin Falkland-saarten taistelussa. Venäläiset saivat voittoja -vasemmalla siivellään, valloittivat Lembergin, etenivät sotaonnen -vaihdellessa Przemysliin ja miehittivät suurimman osan Galiziaa. -Mutta Tannenbergin häviö oli pysähdyttänyt heidän etenemisensä -Itä-Preussissa, ja saksalaiset tunkeutuivat kohti Varsovaa. Turkki -oli yhtynyt sotaan ja kärsi suunnattomia häviöitä Kaukasiassa. -Dardanelleja oli pommitettu ensi kerran, ja englantilaiset olivat -Basrassa Eufratin varrella. - - -11. - -Jouluna 1914 oli Englanti, jossa siihen saakka oli tuntunut -jokseenkin yhtä rauhalliselta ja sotilasvapaalta kuin -Massachusettsissa, hyvää vauhtia muuttumassa sotamiesten, -ampumatarpeiden valmistajain ja sotatarvevarastojen täyttämäksi -maaksi. Sotilaita hankittiin ensiksi, noudattaen tuota tunnettua -ja suuresti ihailtua brittiläistä periaatetta, että on ensin -"otettava jänis kiinni" ja sitten rakennettava itselleen keittiö. -Joulu oli aina ennen ollut suuren ilonpidon, naamiohuvien, hypyn -ja two-stepin aikaa Dower House'issa, mutta tänä vuonna oli -kaikki niin epävarmaa, ettei sopinut kutsua vieraita. Hugh tuli -lomalle toisena joulupäivänä, mutta Teddy ei päässyt; Cissie -ja Letty lähtivät matkaan pikkupoika mukanaan aikoen vuokrata -asumuksen hänen läheisyydestään. Van der Pantit olivat toivoneet -saavansa nähdä englantilaisen joulunvieton Matching's Easyssä, -mutta kolme viikkoa sitä ennen mr Van der Pant sai sopivan toimen -Nottinghamissa ja muutti sinne perheineen. Pikkupojat ilahduttivat -sydäntään paperilaitteilla, mutta joulukuusi tuomittiin liian -saksalaisena jätettäväksi pois, ja samalla keksittiin että Santa -Claus oli äkkiä jälleen muuttunut vanhaksi joulu-ukoksi. Pikkupojat -havaitsivat tinasotilaitten hinnan kohonneen eivätkä kyenneet -ostamaan sähkötaskulamppuja, joita olivat sydämestään toivoneet. -Claveringsissa piti pantaman toimeen joulukekkerit, mutta viime -hetkessä täytyi lady Homartynin rientää erään orvon veljenpojan luo, -joka oli vaarallisesti haavoittunut taistelussa Ypresin tienoilla, -joten Claveringsin valot sammuivat. - -Kohta joulun jälkeen liikkui huhuja, että kaakkoisen armeijan -esikunnan päämaja piakkoin muutettaisiin Claveringsiin. Sitten -mr Britling tapasi Ranskasta palanneen lady Homartynin, joka oli -kovin kiukuissaan siitä, että päämaja lopultakin sijoitettaisiin -Ladyholtiin, lady Wensleydale'in tilalle. Hän piti sitä Claveringsia -kohdanneena loukkauksena. Lady Homartyn kiukustui sitäkin enemmän, -kun niistä uusista armeijoista, joita nyt kokoontui kautta Englannin -niinkuin tulvavesiä alavalle niitylle, lähetettiin vain yksi -pataljoona ja yksi maanpuolustuspatteri Claveringsin ympäristössä -oleviin kyliin. Mr Britling sai kuulla niiden saapumisesta -vasta päivää, paria myöhemmin, kun reipas nuori upseeri tuli -majoituslistoineen hänen luokseen. Nuori mies oli hyvin perehtynyt -majoittamiseen -- omain, monta kertaa toistamainsa sanojen mukaan -hän sai mahtumaan toista litraa puolen litran pulloon -- ja oli -kovin mielissään, kun hänelle luvattiin luuva. Hän kysyi kuinka iso -se oli ja teki laskelmia. Sinne voi "pistää viisikolmatta miestä -- -puhtaasti". Se auttoi hänet pahimmasta pälkähästä. Hän voi järjestää -niin, ettei asuinrakennukseen tarvinnut tulla ollenkaan. Se oli etevä -paikka. "Oivallista!" - -"Entäs sängyt?" kysäisi mr Britling. - -"Herra isä! Eiväthän ne _sänkyjä_ tarvitse", vastasi nuori upseeri. - -Koko Britlingin perhe, joka murehti belgialaistensa menettämistä, -tervehti viidenkolmatta tuloa erittäin innostuneesti. Kolmena päivänä -täytyi mrs Britlingin ruokkia uusia vieraitansa -- keittiövaunut -olivat eksyneet, kuten tavallista -- ja hän teki sen sillä tavalla, -että miesten kerskailu kävi muista patterin sotilaista melkein -sietämättömäksi. Majoituskorvaus oli silloin yhdeksän penniä mieheltä -ja mr Britling, joka häpesi hyötyä maansa kustannuksella, luovutti -vierasvaraisesti lämmitysainetta ja valaistusneuvoja; sitäpaitsi -hän jätti miesten käytettäväksi rajoittamattomat määrät savukkeita, -antoi heille kortteja ja muita pelivälineitä sekä kuvalehtiä, ja -kaakao-illalliseen liittyi sellaisia pikku yllätyksiä kuin kilohailia -ja hilloputinkia, puhumattakaan monista muista tilapäisemmistä -mukavuuksista. Paastoava miehistö oli saapunut taloon kahden sangen -ymmärtäväisen keski-ikäisen korpraalin johtamana ja vastasi mr -Britlingin vieraanvaraisuuteen tekemällä joukon hyviä päätöksiä, -joita osalta noudatettiinkin. He eivät koskaan metelöineet puoli -yhdentoista jälkeen, korkeintaan toisinaan, kun jokin laulu purkautui -ilmoille harvinaisen ponnekkaasti; he nousivat ja lähtivät viiden -tai kuuden ajoissa aamulla ääntä päästämättä ja olivat melkein -hankaluuteen asti avuliaita pesu- ja puhdistushommissa. - -Aivan lyhyessä ajassa oli mrs Britling tottunut katselemaan -puolta tusinaa nuoria miehiä, jotka khakihousuihin ja paitaan -puettuina puhdistautuivat hänen pesutuvassaan ja sen edustalla tai -lupaa tiedustelematta pistivät jalkapallopeliksi hockey-maalien -luona. Nämä miehet eivät olleet uusien armeijojen sekalaista -väkeä, vaan vanhempaa maanpuolustusväen tyyppiä, vailla erikoisia -sankaruudenilmeitä, ja heidän kaksi keski-ikäistä korpraaliaan -pitivät heitä helposti komennossaan ohjaten koko joukkoa kuin -veljessarjaa. Mutta heillä oli sentään laittomatkin puolensa, joiden -ilmaukset saivat mr Britlingin sepittelemään teorioja. Heille näytti -esimerkiksi salametsästys olevan luontaista, niinkuin lapsille -laulaminen ja leikkiminen. Heillä oli sekarotuinen valkoinen koira. -He alkoivat liittää illallislistaansa kaniinia, kaniinia, jonka -alkuperä peittyi hämärään. Eräänä päivänä kumpusi keittiöstä valtava -paistetun kalan tuoksu, ja kokki kertoi siellä olevan forelleja. -"Forelleja!" ihmetteli mr Britling toiselle korpraalille, "mistä te -olette forelleja saaneet, pojat?" - -"Kalamies" oli pyydystänyt ne jouhipaulalla, kerrottiin hänelle. -Kalamies tuotiin oikein näkyville; hänestä ilmeisesti ylpeiltiin. Hän -kertoi oppineensa tuon kalastuskeinon New Yorkin satamassa. Hän oli -silloin ollut lämmittäjänä. Hän osoitti mr Britlingille luottamusta, -joka teki tuosta gentlemannista hänen rikostoverinsa, mikäli -sodanaikaisten lakien ja tapojen voitiin katsoa olevan yhä voimassa -ja mikäli toisen tekemän rikoksen salaaminen oli rikosyhteydeksi -luettava. Oli päivän selvää, että forellit olivat mr Pumshockin, -meklarin ja amatöörikalastajan, hellästi hoitelemia easyläisiä -forelleja. Näihin asti oli paikkakunnan ollut pakko suhtautua mr -Pumshockin forelleihin melkein taikauskoisen kunnioittavasti. Vuosi -sitten oli Snookerin poika saanut istua kuukauden samojen forellien -vuoksi. Mutta nyt olivat asiat uudella tolalla. - -"En minä oikeastaan paljoa välitä makeanveden kalasta", selitti -kalamies. "Mutta pyydystäminen se minua huvittaa..." - -Viikkoa myöhemmin tuli torvenpuhaltaja, tummasilmäinen, jonka -viattomat kasvot olivat teerenpisamien peitossa, pyytämään Maryn -apua, kun oli keitettävä tusina peltokanan munia... - -Oli selvää, etteivät nuo loukkaamattomat linnut nauttineet samaa -kotoisen elämän rauhaa kuin ennen... - -Sitten vierivät isot tykit tietä pitkin Claveringsin puistoon -suorittaen joukon sotaliikkeitä kiitettävän taidokkaasti ja vähääkään -välittämättä lady Homartynin tunnetusta vastenmielisyydestä kaikkia -tieltäpoikkeamisia kohtaan... - -Eräänä ehtoopäivänä, kun mr Britling oli tavanmukaisella kävelyllään, -antoi eräs valkeakauluksinen ja huolettoman näköinen fasaani -sysäyksen hänen haaveilulleen. Matching's Easyn maailma alkoi -nyt olla täynnä tuollaisia vanhahkoja lintuja. Tulisiko kaikki -ennalleen sodan loputtua? Hän kuvaili mieleensä Hugh-poikansa -isoisänä, kertomassa pienokaisille puistoista, eläintarhoista, -metsästyslaeista, palvelusväestä, hovimestareista ja ihmeellisestä -golfpelistä, ja kuinka sitten äkkiä ilmestyi Mars, joka -khakipukuisena kulki halki maan, jolloin kaikki nuo asiat kalpenivat -ja katosivat, niin ettei niitä eräänä kauniina päivänä enää ollut -missään... - - - - -KOLMAS LUKU. - -Viha. - - -1. - -Sill'aikaa kun ennen niin hervoton, miellyttävän rauhallinen maaseutu -oli muuttumassa jotensakin huolettomasti varustetuksi leiriksi, kun -ikivanhoja raja-aitoja muutettiin ja poistettiin ja maailman varoja -tuhlattiin mitä korvaamattomimmalla tavalla, suoritti mr Britling -ylimääräisen konstaapelin tehtäviä, lähetti vanhimman poikansa -maanpuolustusväkeen, piti huolta belgialaisista, hemmotteli luuvassa -asuvia sotilaitaan, auttoi Teddyä upseerinvaltakirjan saannissa, -kantoi roponsa hyväntekeväisyystarkoituksiin, möi arvopapereita -häviökseen, merkitsi sotalainaa ja mietti, mietti alinomaa sotaa. - -Päivästä toiseen hänen ajatuksensa kiertelivät tuota yhtä ainoata -asiaa. Hänen mielensä oli siihen kahlehdittu niinkuin kaleeriorja -airoonsa. Koko hänen maailmansa oli magneettinen kenttä, jossa -kaikki, tahtoipa hän tai ei, suuntautui tuohon kysymykseen kuten -magneettiseen napaan. - -Hänen ajatuksensa muuttuivat varmemmiksi ja selvemmiksi; ne syvenivät -ja laajenivat. Hänen ensimäiset, pintapuoliset arvostelmansa olivat -saaneet vahvistuksen tai oli ne korvattu toisilla. Yön aikaan -hän kulki mietiskellen pitkin autioita polkuja; hän mietiskeli -kirjoituspöytänsä ääressä, hän mietiskeli vuoteessaan, hän mietiskeli -kylpyammeessa, hän koetteli mietteitään laatimalla kirjoitelmia, -tutki ja korjasi niitä. Silloin tällöin hän herpautui ja väsyi, mutta -ei päässyt koskaan niistä irralleen. Sota oli hänen edessään kuin -valpas opettaja rottinkeineen, päivästä päivään, viikosta toiseen, -väsymättä, käymättä kärsimättömäksi. - - -2. - -Eräitä asioita oli suorastaan pakotettava mr Britlingin mieleen, -koska ne erosivat hänen ajatustottumuksistaan siinä määrin, ettei -hän koskaan olisi niitä hyväksynyt, jos vain olisi voinut olla sitä -tekemättä. - -Varsinkin hän aluksi kieltäytyi uskomasta, että sota oli niin -äärimäisen katkeraa kuin kerrottiin. Hän ei tahtonut uskoa, -että Englantia ja Länsi-Eurooppaa vastaan suunnattu hyökkäys -oli kokonaisen kansakunnan keskittyneen mielenliikkeen ilmaus. -Hän luuli liittolaisvaltain olevan sodassa järjestelmää eikä -kansallista tahdonsuuntaa vastaan. Hän taisteli sitä vakaumusta -vastaan, että suuren sivistyneen kansakunnan suurta enemmistöä voisi -elähdyttää todellinen ja kestävä viha. Vihamielisyys ei ollut hänen -luonnonlaatuunsa soveltuvaa: hän ei tahtonut myöntää, että suurin osa -ihmiskuntaa on kärkkäämpi vihaan kuin ystävyyteen. Hän teki parhaansa -uskoakseen -- ja kirjassaan "Nyt sodat loppuvat" hän teki parhaansa -saadakseen muut uskomaan -- että tämän nurinkurisen, ihmiskunnan -yleistä hyväsydämisyyttä karkeasti loukkaavan sotahankkeen oli -saanut aikaan pieni ihmisryhmä, jonka vaikutus oli rajoitettu, mutta -voimakas. Sodan julmuus, vahingollisuus ja hyödyttömyys oli hänestä -niin päivänselvää, että hän melkein anteeksipyytäen niitä korosti. -Hän uskoi, että sodan tarvitsi vain puhjeta ja osoittaa länsimaiden -kansoille mitä se merkitsi, niin kaikki liittyisivät estämään sen -uudistumista. He huutaisivat: "Mutta me emme voi kohdella noin -toisiamme!" Hän näki Saksan hyökkäävän imperialismin joutuvan -vastaamaan teoistaan omankin kansansa edessä, näki taistelua, -epäonnistumista, maailmanvaltain vapaamielisen konferenssin ja -yleisen palaamisen ystävällisiin suhteisiin entistä varmemmalla -pohjalla. Hän uskoi suuren osan saksalaisia tervehtivän voittoisia -liittolaisia heidän vapauttajinaan sietämättömästä poliittisesta -ahdistuksesta. Eristetyn saariasemansa vuoksi englantilaiset olivat -lukemattomien miespolvien aikana olleet poliittisia harrastelijoita. -Se oli heidän suurin virheensä, heidän suurin hyveensä taas -se, että olivat huolettomia. He olivat eläneet jonkinlaisessa -huvinäytelmäilmakehässä ja kielsivät koko elämänsisällöllään -elämän traagillisuuden. Amerikkalaistenkaan eristyminen ei ollut -sen ankarampi. Amerikkalaisilla oli ollut intiaaninsa, neekerinsä, -orjasotansa. Aina suursodan syttymiseen asti oli kanaali ollut -yhtä leveä kuin Atlantin valtameri, mikäli oli kysymyksessä kaiken -vakavan uhkan torjuminen. Irlantikin oli etäällä -- neljän tunnin -laivamatkan takana. Niin olivat englantilaiset mielin määrin -kehitelleet turvallisuudesta ja hyvinvoinnista johtuvia hyveitä -ja paheita: he vihasivat tiedettä ja dramaattista käyttäytymistä, -eivät voineet keksiä mitään syytä äärimäiseen täsmällisyyteen tai -ponnekkuuteen, eivätkä yleensäkään halunneet "mennä äärimäisyyksiin". -Loppujen lopuksi kaiken täytyi kääntyä hyväksi. Mutta he tiesivät, -mitä merkitsee joutua sotaan tarmokkaan vähemmistön ja olosuhteiden -pakosta ja olivat valmiit ymmärtämään jokaista sellaisen kohtalon -uhriksi joutunutta maata. Kaikki heidän tottumuksensa taivuttivat -heitä sotimaan hyvätuulisesti ja ilkeästi kiirettä pitämättä, -kiistelemään hallitusta eikä kansaa vastaan. Tarvittiin vähintään -kaksi kuukautta sotaa, ennenkuin mr Britling tajusi saksalaisten -taistelevan aivan toisessa hengessä. - -Ensimäisen tuohon viittaavan aavistuksensa hän sai lukiessaan -uutista Kaiserin ja berliiniläisten kansanjoukkojen esiintymisestä -heti sodanjulistuksen jälkeen ja kotiinsa pyrkiväin brittiläisten -väkivaltaisesta kohtelusta. Heitä oli kaikkialla häväisty ja -pahoinpidelty. Se oli pitkiä aikoja kasautuneen katkeruuden -ilmausta. Sill'aikaa kun Berliinissä olevaa Englannin lähettilästä -tervehdittiin kiljuen ja viheltäen, oli Saksan lähettiläs -jäähyväiskävelyllään St. James'in puistossa eikä kukaan häntä -häirinnyt... Eräs sanomalehtiuutinen, joka erityisesti kosketti mr -Britlingin mielikuvitukseen, kertoi nuorten tyttöjen muodostamasta -naiskuorosta: se kokoontui eräälle asemalle, jonka ohi Englannin -lähettilään piti matkustaa ja lauloi hänen verhottujen ikkunainsa -ulkopuolella "Deutschland, Deutschland über Alles". Mr Britling voi -varsin hyvin kuvailla mielessään nuo neitoset, jotka nähtävästi -olivat jokseenkin kaikki valkoisiin puettuja, kasvot hehkuvina ja -silmät loistaen laulamassa täyttä kurkkua, nykyaikaiseen saksalaiseen -tapaan... - -Sitten saapui kertomuksia julmuuksista: sanottiin löytyneen tien -vieriltä ammuttuja vanhuksia ja teurastettuja lapsia, kerrottiin -haavoittuneista, joita oli lopetettu pistimillä tai poltettu -elävältä, viattomia kansalaisia kohdanneista verilöylyistä, -ryöstöistä ja siivottomasta väkivallasta... - -Mr Britling koetti olla tuollaisia juttuja uskomatta, mikäli -suinkin voi. Ne eivät sointuneet hänen maailmaansa. Ne saivat hänen -mielessään aikaan hirvittävää jännitystä. Ne saattoivat olla väärin -esitettyjä, toivoi hän, niin että näyttivät väkivaltaisemmilta ja -anteeksiantamattomammilta kuin mitä todellisuudessa olivat. Ne voivat -olla satunnaisia, pahantekijäin suorittamia ilkitöitä, jotka eivät -mitenkään liittyneet sotatoimien säännönmukaiseen kulkuun. Siellä -täällä oli ehkä jokin heikkomielinen upseeri yrittänyt tehdä itseään -peljätyksi hirmuksi... Mitä taas katedraalien pommittamiseen ja -Louvain'issä noudatettuun rikokselliseen menettelyyn tulee, niin -mitäpä siinä, mr Britling oli valmis myöntämään, ettei gotiikan -arkkitehtuuri ole rauhoitettu, jos sotilaallinen pakko joutuu -sen kanssa ristiriitaan... Vasta kun sota oli ollut käynnissä -muutamia kuukausia, täytyi mr Britlingin epäröivän, vastahakoisen -mielen taipua varmasti uskomaan, että virallisten tiedonantojen -ja lukemattomain todistajain kertomukset järjestelmällisestä -väestön poisviennistä, murhista, hävityksestä, siivottomuudesta -ja inhottavista pakkotoimenpiteistä, jotka painoivat leimansa -preussilaisten ensimäiseen kiivaaseen hyökkäykseen Belgiassa ja -Champagnessa, olivat julmaa totta... - -He tulivat vihaten ja uhaten niihin maanpaikkoihin, jotka he väkisin -valtasivat. He hakivat tilaisuutta kauhistuttaviin tekoihin... Kun -eivät voineet sitä tehdä niissä taloissa, joissa asuivat, niin he -hävittivät ja likasivat minkä voivat. Tosiasiain edessä mr Britlingin -ei auttanut muuta kuin uskoa... - -Ensimäinen seikka, joka sai mr Britlingin todellakin syvästi -vakuutetuksi siitä, että saksalainen ja englantilainen sotaan -suhtautuminen oli oleellisesti erilaista, oli saksalaisten -pilalehtien näkeminen erään tuttavan luona Lontoossa. Ne olivat -täynnä liittovaltain miehiä esittäviä ivakuvia, ja niissä tuntui -voimaa ja intohimoa -- kerrassaan uskomatonta voimaa ja intohimoa. -Niiden hämmästyttävä viha ja samalla niiden hämmästyttävä -siivottomuus teki mr Britlingiin valtavan vaikutuksen. Ei voinut -huomata mitään kansallista ylpeyttä tai kansallista arvokkuutta, -ainoastaan kirkuvaa yltiöisänmaallisuutta ja rajatonta loukkaamis- ja -nöyryyttämishimoa. Ne sylkivät. Ne olivat punaisia naamoiltaan ja -sylkivät. Hän istui nuo hillittömät lehdet kädessään ja -- _häpesi_. - -"Uskomatonta", sanoi hän hiljaisella äänellä, "tuollaistahan voisi -odottaa tulevan hourujen huoneesta..." - -Eräs uskomaton himo ilmeni niissä kaikissa. Saksalaisen pilapiirtäjän -näytti olevan mahdotonta esittää vihollisiaan muuten kuin äärimäisen -kiinteissä housuissa tai kerrassaan ilman niitä, ja yhtä mahdotonta -oli hänen esittää heitä muuten kuin miekka tai pistin syöstynä heidän -halvempiin ruumiinosiinsa, niin että veri räiski. Tuo oli sodan -_leitmotiv_ sellaisena kuin saksalaiset humoristit sen esittivät. -"Mutta", sanoi mr Britling, "tämä ei missään nimessä voi edustaa -Saksassa yleisesti vallitsevaa mielentilaa". - -"Voi kyllä", vastasi hänen ystävänsä. - -"Mutta sehän on sokean raivon -- lianheiton asteella." - -"Koko Saksa on sokeassa raivossa", sanoi ystävä. "Sill'aikaa kun me -kuljeskelemme ihmetellen ja epäilevinä ja olemme yhä taipuvaisia -nauramaan koko sodalle, ovat saksalaiset tuossa mielentilassa... -Siinä on jotakin tahallista. He luulevat, että siitä lähtee voimaa. -_He tahtovat_ vaahtoa suupieliinsä. He tekevät kaikkensa saadakseen -enemmän vaahtoa suupieliinsä. He kiihoittavat itseään omalla -kirjoituksellaan. Oletteko kuulleet puhuttavan 'Vihan hymnistä'?" - -Mr Britling ei ollut kuullut. - -"Se oli viime viikolla käännettynä _Spectatorissa_... Ja sellaista -vastaan me koemme taistella tyynesti ja liioittelematta. Kuulehan, -Britling! - - "_Sinulle_ meiltä vain kestävä viha; - Ei sammu milloinkaan meissä se viha -- - Me vihaamme maalla, me vihaamme merellä, - Käsin ja aivoin ja sydänverellä; - Viha kansasta uhoo, viha kruununpäästä, - Ei iskevät miljonat iskuja säästä; - Me yhdessä lemmimme, yhdessä vihaamme, - _Yhden_ on vihaaminen juurtunut lihaamme -- - _Englannin!_" - -Hän luki loppuun saakka. - -"No", kysyi hän lopetettuaan lukemisen, "mitä pidit siitä?" - -"Tahtoisin koetella miten on hänen ruuviensa laita", sanoi mr -Britling pienen vaitiolon jälkeen. "Se on käsittämätöntä." - -"Sitä lauletaan ympäri Saksan. Lissauer lienee saanut kunniamerkin..." - -"Sehän on -- pahinta ilkeyttä", sanoi mr Britling. "Mitä me olemme -tehneet?" - -"Se on suunnatonta. Miten käy maailman, jos tuo kansa pääsee -voitolle?" - -"Minä en voi sitä uskoa -- en sittenkään, vaikka minulla on tämä -todistuskappale kädessäni... Ei! Minä tahtoisin koetella, miten -heidän ruuviensa laita on..." - - -3. - -"Näetkös", virkkoi mr Britling koettaen saada asiaa tajuntansa -polttopisteeseen, "minä olen tuntenut aivan kunnollisia saksalaisia. -Siinä täytyy piillä jonkinlaista väärinymmärrystä... Minä en käsitä, -mikä heidät saa meitä vihaamaan? En minä näe siihen mitään syytä." - -"Minä luulen, että syynä on heidän perusteellisuutensa", sanoi hänen -ystävänsä. "He ovat sodassa. Sodassa oleminen merkitsee samaa kuin -vihaaminen." - -"Minun ajatukseni on aivan toinen." - -"Me emme ole mitään äärimäisyysväkeä. Kun me ajattelemme jotakin -asiaa, niin ajattelemme samalla sen vastakohtaa. Kun me kannatamme -jotakin mielipidettä, niin otamme samalla ohimennen huomioon, että -se luultavasti on melkein yhtä väärä kuin oikea. Me käsitämme -- -ilmavasti. He käsittävät kouraankoskevasti. Koko tämä saastainen, -alhainen, väärämielinen ja julma kokoelma on todellista aito sotaa. -Me väitämme, ettei sota tee vääryyttä. He tietävät paremmin... -Saksalaiset ovat yksinkertaista rehtiä väkeä. Se on heidän hyveensä. -Kenties heidän ainoa hyveensä..." - - -4. - -Mr Britling oli vain yksi niistä monista, jotka tuona aikana -halusivat tunnustella saksalaisten ruuveja. Halu ymmärtää kansaa, -joka oli äkkiä käynyt käsittämättömäksi, oli itse asiassa yksi -Englannin älyllisen elämän huomattavimpia tosiasioita sodan -alkuvaiheiden aikana. Englantilaiset olivat sanomattoman hämmästyksen -vallassa. Myytiin suunnaton määrä kaikkia saksalaisia kirjoja, -joiden luultiin voivan kirkastaa tuon ällistyttävän vihakertymän -salaisuutta: Bernhardin, Treitschken, Nietzschen, Houston Stewart -Chamberlainin kirjat joutuvat lukemattomain artikkelien ja -loputtomain väittelyjen esineiksi. Pikku kauppa-apulaiset, jotka -olivat menossa konttoreihinsa, ja työmiehet, jotka palasivat päivän -työstä, näkyivät vakavasti tutkivan noita huomattavia kirjailijoita. -Samoinkuin mr Britling kysyivät hekin itseltään, mihin Brittein -valtakunta oli törmännyt. He kokivat selittää itselleen sen -hurjan vihamielisyysmyrskyn laatua, joka puhalsi heitä vastaan -Keski-Euroopasta käsin. - -Koska lopultakin kävi ilmi, ettei Saksan imperialismin ja -junkkarivallan takana ollutkaan vapaa ja vastaanhangoitteleva maa, -vaan luja ja intomielinen kansa, oli tämän jälkeen luonnollista -otaksua, että saksalaiset olivat jollain tavoin erikoisen -ilkeitä, että he olivat pohjaltaan kateellisempia, julkeampia -ja hyökkäävämpiä kuin muu ihmiskunta. Tuosta asiasta oli suuri -osa Englannin kansaa yhtä mieltä. He tekivät sen johtopäätöksen, -että saksalaisilla oli erikoinen, oma paholainen -- ja että -heitä oli käsiteltävä sen mukaisesti. Tämä oli toinen vaihe -kansallisen käsityskannan kehityksessä ja sen ilmauksia olivat -ensimäiset vakoojain-metsästykset, ensimäiset kansalaistuneisiin -muukalaisiin kohdistuneet ilmiannot ja eräät saksalaisvihamieliset -ilkivaltaisuudet East Endin sekalaisen väestön keskuudessa. Useimmat -Lontoon East Endin leipurit olivat saksalaisia, ja he jatkoivat -kaikessa rauhassa toimintaansa vielä muutamia kuukausia sodan -puhkeamisen jälkeen. Nyt pideltiin useita heidän myymälöitänsä -pahoin... Vasta lokakuussa englantilaiset tällä tavoin ensi kerran -ilmaisivat käsittävänsä, etteivät sotineet ainoastaan Saksan -valtiota, vaan saksalaisia vastaan. - -Saksalaisen mielenlaadun erikoinen ilkeys sodansyttymisen -selityksenä oli mr Britlingille kuitenkin vielä riittämättömämpi -ja kestämättömämpi kuin hänen ensimäinen, epätäydellisestä -hahmoiteltu ajatuksensa, jonka mukaan militarismin ja -rauhallisen ihmiskunnan vastakohta oli sama kuin keskusvaltojen -ja venäläis-ranskalais-englantilaisen liiton vastakohta. Se -johti loogillista tietä siihen päätelmään, että Saksan kansan -sukupuuttoon hävittäminen oli ainoa yleisen maailmassa vallitsevan -hyvänsuopaisuuden tae -- päätelmään, joka huonosti vastaa hänen -luontoperäistä hyväsydämisyyttään. Missään tapauksessa ne -saksalaiset, jotka hän oli tavannut ja joihin hän oli tutustunut, -eivät olleet julmia eivätkä vihamielisiä. Hän palasi itsepintaisesti -tuohon ajatukseen. Painetun sanan ja saastaisen kuvan katkeruudesta -ja alhaisuudesta hän palasi elävään elämään, inhimillisyyteen ja -todellisiin ansioihin, esimerkiksi -- nuoreen Heinrichiin. - -Hänhän oli sitäpaitsi täysin saksalainen nuori saksalainen -- täysin -preussilainen nuori preussilainen. - -Toisinaan oli yksin nuori Heinrich estämässä mr Britlingiä uskomasta, -että Saksa ja koko saksalainen rotu oli olemukseltaan pahaa, -tekopyhää rosvokansaa. Nuori Heinrich muuttui jonkinlaiseksi kansansa -puolustaja-asianajajaksi mr Britlingin tuomioistuimen edessä (ja -hänen olallaan istui suunnattoman pullea orava). Heinrichin raikkaat, -punervat, uutterat kasvot, olivat kovin totiset, hän korjasi -silmälasejaan, sanoi "anteeksi", pisti väliin kysymyksiänsä ja vaati -täsmällisiä arvostelmia... - -Lähtönsä jälkeen oli tuo nuori mies lähettänyt "Familie Britlingille" -kaksi postikorttia terveisineen sekä kirjeen, jonka mr Britlingin -amerikkalainen kustantaja oli hyväntahtoisesti toimittanut perille. -Kerran hän oli vielä lähettänyt tietoja erään Norjassa asuvan -ystävän välityksellä. Postikortit merkitsivät vain eräitä kohtia -hämmentyneen, kutsuntaan rientävän rauhanystävän matkalta halki -Hollannin. Amerikassa käväissyt kirje saapui kahta kuukautta -myöhemmin. Hänestä oli tehty sotilas mitä suurimmalla kiireellä. -Hän oli ollut kolme viikkoa harjoituksissa, maannut kaksi viikkoa -sairaalassa ankaran vilustumisen johdosta ja oli sitten saanut lähteä -Belgiaan kuormastokuskiksi -- hänen isänsä oli ollut hevoskauppias, -joten hän oli perehtynyt hevosiin. "Jos minulle jotakin sattuisi", -kirjoitti hän, "niin olkaa hyvä ja lähettäkää ainakin viulu erittäin -huolellisesti äidilleni". Oli merkittävää, että hän kertoi saaneensa -erittäin mukavan asunnon Courtrai'ssa "hyvien kelpo ihmisten" luona. -Kelpoisuudessa oli kuitenkin rajoituksensa. "Mutta me emme koskaan -puhu sodasta", lisäsi hän. "On parempi olla siitä puhumatta." Hän -mainitsi viulun myöskin myöhemmässä, Norjan kautta kulkeneessa -kirjeessään. Siinä hän valitti joutuneensa kauaksi Courtrai'n -lihapadoista. Hän oli ollut Posenissa ja oli nyt Karpateilla. Lunta -polviin asti ja kovin "epämukavaa"... - -Sitten kaikki uutiset äkkiä loppuivat. - -Kului kuukausi toisensa jälkeen, eikä häneltä saapunut enää kirjettä. - -"Hänelle on tapahtunut jotakin. Kenties hän on joutunut vangiksi..." - -"Minä toivon, ettei pikku Heinrichimme ole saanut pahoja vammoja... -Kenties hän on haavoittunut..." - -"Tai kenties eivät päästä hänen kirjeitänsä tulemaan... On sangen -luultavaa, etteivät päästä." - - -5. - -Mr Britling saattoi istua nojatuolissaan tuleen tuijotellen ja -palautella mieleensä ristiriitaisia Saksan muistojaan -- muistoja -miellyttävästä maasta ja ystävällisestä kansasta. Hän oli viettänyt -siellä monta miellyttävää loma-aikaa. Vielä 1911 oli koko Britlingin -perhe matkustanut Rotterdamista Rheiniä ylöspäin, käynyt monessa -suuressa kaupungissa ja viettänyt hauskan, aurinkoisen kuukauden -Neukirchenissä Oderwaldissa. - -Tuo pieni kylä sijaitsee korkealla vuorten ja metsikköjen keskessä. -Sen todellinen keskipiste on ravintola lehmuksineen ja -- Adam -Meyer. Ainakin silloin Adam Meyer todella _oli_ siellä. Vaikeata on -tietää, onko hän siellä vielä, mutta jos on ja vaikka hän eläisi -satavuotiaaksi, niin ei hän koskaan enää saa nähdä yhdenkään -ystävällisen englantilaisen saapuvan Blaue Dreieckeen tai Weisse -Streicheen nauttimaan hänen vierasvaraisuuttaan. Siinä on välillä -verivirtoja ja tuhansia vihan muistoja... - -Kylä oli mitä vieraanvaraisin. Ei ainoastaan ravintola, vaan myöskin -kaikki muut talot lehmustorin ympärillä, suutarin ja postineidin -talot, niin, jokaikinen talo, paitsi pastorin, oli täynnä Adam -Meyerin kesävieraita. Ja kaikkialla kävi ja heilui Adam Meyer -pitäen huolta siitä, että he söivät hyvin, nukkuivat hyvin, saivat -kuulla musiikkia eivätkä jääneet vaille kuutamon suomaa nautintoa --- isäntä, joka unohti oman etunsa vieraanvaraisuutensa vuoksi, -ravintolanpitäjä, joka oli kiintynyt ravintolaansa kuten taideniekka -taiteeseensa. - -Siellä oli ollut musiikkia, kuutamoa, luontevaa saksalaista -tunnelmallisuutta, hartaita saksalaisia ääniä, suuret yhteiskekkerit -Stuhl-Wagenissa, pojat olivat leikkineet hyvin järjestettyjä leikkejä -saksalaisten lasten kanssa, Hugh oli kulkenut jalkapatikassa Kurtin -ja Karlin kanssa tullen heidän uskotukseen, ja vihdoin oli ollut -huvitilaisuus, joka oli ikäänkuin kaiken kruununa, tanssiaiset, -joissa musiikista pitivät huolta muutamat mr Britlingin keksimät -mustalaismusikantit ja jossa tilaisuudessa saksalaiset opettivat -englantilaisille joukon huvittavia ajanvietteitä, kori-, peruna- ja -panttileikkejä, englantilaiset taas perehdyttivät saksalaisia -two-stepin vapaisiin muotoihin. Kaikki lauloivat "Britannia, Rule -the Waves" ja "Deutschland, Deutschland über Alles", Adam Meyer -kiipesi tuolille ja piti pelottavan puheen, murteensekaisemman kuin -milloinkaan, juotiin tukevasti olutta ja mehuja kuutamossa lehmuksen -alla... - -Jälkeenpäin oli säännöllisin väliajoin lähetelty toisilleen -postikortteja ja terveisiä, joista vasta sota teki lopun. - -Oikein miellyttävää väkeä olivat olleet nuo saksalaiset, jotka -pitivät auringosta ja vihreydestä ja joille "Frisch auf" tuntui -olevan luontevin tunnussana. Mr Britling muisteli yksityisiä ihmisiä -tuosta joukosta, muisti miesten hauskat, viheriät tai siniset -pikku hatut, joissa välttämättä oli terhakka höyhen takana, heidän -hyväntahtoisen pyylevyytensä, jota ylöspäin väännetyt viikset eivät -voineet salata, vaaleaveriset, rauhalliset naiset, jotka olivat -sangen ymmärtäväisiä, kun oli kysymyksessä tämän elämän mukavuus, -ja hyvin ystävällisiä lapsille, heidän totista iloaan maisemain, -taiteen ja Suurten Kirjailijain teosten edessä, heidän alinomaista -lauluihailuaan ja heidän muovautuvaisuuttaan Adam Meyerin käsissä. -Hän muisteli pehmeätä eteläsaksalaista maisemaa, joka levisi näkyviin -laajana ja kauniina, pieniä, siroja kaupunkeja punaisine kattoineen, -vanhoja linnoja, suuria, hyvinvoipia maalaistaloja, sievästi -reunustettuja käymäteitä, vieraanvaraisia ravintoloita ja koruttomia, -alinomaa esiinsukeltavia "Aussichtsturme". - -Hän näki nyt kaikki nuo muistot sanomattoman surumielisyyden harson -läpi -- ikäänkuin kadotetun maailman, kuin tarun kaupungit, jotka -ovat vaipuneet meren syvyyteen. - -Oikein miellyttävää väkeä aurinkoisessa maassa! Mutta samalla häntä -alituiseen vaivasivat Visén murhat, Dinantin verilöylyt, Louvainin -joukkomurhat, veriset ja kauhistuttavat teot, joiden uhriksi oli -joutunut oikeudettomasti ahdistettu ja oikeudettomasti kohdeltu -rauhallinen väestö, murhat, joita oli tehty ilkeästi ja tekopyhästi -puhuen oikeamielisyydestä ja rodun paremmuudesta. - -Nuo molemmat kuvat eivät voineet yht'aikaa esiintyä selvinä -hänen tajunnassaan. Kun hän ajatteli sitä lupauksen rikkomusta, -jonka nojalla nuo murhaavat armeijat oli lähetetty rauhalliseen -Belgiaan, sitä rikosta, joka oli hävittänyt maan kaupungit, -polttanut sen kylät ja täyttänyt Ardennien kauniit solat verellä, -savulla ja kauhulla, niin hän tunsi itsekylläistä närkästystä, -joka oli luonteeltaan täysin teutonista, joka hetkiseksi hukutti -hänen äskeisen ystävällisyytensä ja jokaisen Saksaan kohdistuvan -ystävällisen ajatuksen, joka herätti hänessä hävityshalua ja piinasi -häntä synnyttämällä halua kuulla puhuttavan kuolemasta, kuolemasta ja -taaskin kuolemasta kaikkien Saksan kaupunkien ja kotien vieraana... - - -6. - -Jonkun tulevan aikakauden onnellisemmasta lukijasta -- jos tämä -vaatimaton kertomus vielä tulevina aikoina löytää lukijoita -- on -tuntuva uskomattomalta, kun hän saa kuulla, kuinka suuren osan mr -Britlingin henkistä elämää tänä aikana täytti pelkkä sodankäynnin -kauhuihin ja julmuuksiin kohdistuva ajattelu. On turhaa ja toivotonta -koettaa nyt kuvitella, kuinka tuo tulevaisuuden lukija suhtautuu -tähän sotaan; se näkyy hänelle kenties voimakkain dramaattisin -hahmopiirtein, tuntuu kenties oikeudenmukaiselta, loogillisesti -välttämättömältä, monien raja-aitojen polttamiselta ja monien -esteiden hävittämiseltä. Mr Britling oli liian lähellä likaa, tuskaa -ja kiukkua voidakseen löytää lohdutusta tuollaisista suurista -näköaloista. Joka päivä jokin uusi pahuutta ilmaiseva yksityiskohta -haavoitti hänen mieltänsä. Sen saattoi tehdä esimerkiksi jonkin -belgialaisen pakolaisen koruton kertomus. Kylässä oli eräs Alostista -kotoisin oleva tyttö, joka oli kuullut kiväärin laukaukset, kun hänen -kansalaisiaan, hänen tuttaviaan ammuttiin; hän oli nähnyt vieläkin -veren tahraaman seinän, jonka edustalla kaksi hänen murhattua -serkkuansa oli kuollut, ja sen juovikkaan hiekan, jota pitkin heidän -ruumiitaan oli laahattu; kolme saksalaista sotamiestä oli ollut -majoitettuna hänen kotiinsa, hänen ja hänen sairaan äitinsä luo, ja -he olivat vapaasti puhuneet tuosta verilöylystä, jota suorittamaan -heidät oli komennettu. Yksi heistä oli siviilielämässä nuori opettaja -ja kertoi, että hänen oli ollut pakko surmata eräs nainen ja pieni -lapsi. Tyttö ei ollut tahtonut sitä uskoa. Kyllä, hän oli tehnyt -sen! Tietysti hän oli sen tehnyt! Hänen upseerinsa oli käskenyt ja -seisonut hänen läheisyydessään sill'aikaa. Hän ei voinut tehdä muuta -kuin totella. Mutta siitä lähtien hän ei voinut nukkua, ei voinut -unohtaa. - -"Meidän täytyi rangaista väestöä", oli hän sanonut. "Meitä oli -ammuttu." - -Sitäpaitsi hänen upseerinsa oli ollut humalassa. Oli ollut mahdotonta -ryhtyä mihinkään keskusteluihin. Hänen upseerinsa oli aina -vääjäämätön luonteeltaan. - -Yhä uudelleen koetti mr Britling kuvailla mieleensä tuon nuoren -opettaja-sotilaan Alostista. Hän näkyi kalpein kasvoin, tuijottavin -katsein, lasisilmineen, joiden takana silmät vuotivat vettä, ja tuon -murhan jättämine muistoineen... - -Samoin saattoi vaikuttaa jokin murha tai silpominen, jonka Van der -Pant kertoi tapahtuneen Antwerpenissä. Belgiassa olevat saksalaiset -ampuivat usein naisia, eikä ainoastaan vaarallisen vakoilemisen -vuoksi, vaan myöskin mitättömien loukkausten takia... Sitten seurasi -saksalaisten linjalaivain vierailu Whitbyssä ja Scarborough'ssa, -jolloin muitten uhrien mukana sai surmansa joukko koulumatkalla -olevia lapsia. Tuo loukkasi mr Britlingiä suunnattomasti, paljoa -enemmän kuin Belgiassa tehdyt rikokset. Nehän olivat _englantilaisia_ -lapsia. Täällä kotona!... Kun eräs flanderilaisia pakolaisia tuova -laiva torpedon satuttamana upposi vieden mukanaan ison joukon -ihmisiä, niin tuo tapaus loi hänen mieleensä säälinsekaisia kuvia -moneksi päiväksi. Zeppelinien retket, jotka hitaasti lisääntyivät, -aloittivat hyödyttömän verityönsä ennen v. 1914 loppua... Mr -Britlingiä lohdutti huonosti se ajatus, että englantilaiset kodit, -naiset ja lapset itse asiassa joutuivat kokemaan samaa, mitä meidän -laivamme monia kymmeniä kertoja olivat antaneet viattomain ihmisten -Afrikan ja Polynesian kylissä kokea... - -Kuukausi kuukaudelta sota kävi katkerammaksi ja julmemmaksi. Vuoden -1915 alussa saksalaiset aloittivat upotussodan, ja joitakin aikoja -kohdistui mr Britlingin myötätunto etupäässä upotettujen alusten -miehistöihin ja matkustajiin. Hän huomasi kauhukseen, että saksalaiset -sukellusvenheet olivat yhä haluttomampia antamaan varoitusta -uhreilleen; hän ei tajunnut niitä ankaroita syitä, jotka tekivät -jokaisesta sukellusvenhehyökkäyksestä epätoivoisen taisteluhaasteen -henkeen ja vereen asti. Veden alla liikkuvat saksalaiset näet -olivat ryhtyneet taistelemaan merivaltaa vastaan, joka oli paljoa -rikkaampi, tukevampi ja taitavampi, vakavampi ja vaiteliaampi kuin -heidän. Moneen kuukauteen ei mr Britling saanut selkoa upotussodan -todellisesta kulusta. Sukellusvenhe toisensa jälkeen lähti -saksalaisista Pohjanmeren satamista milloinkaan palaamatta. Ei -puhuttu mitään vangeista, englantilaiset ihmisten kalastajat eivät -julkaisseet mitään kerskuvia tiedonantoja; sukellusvenhe toisensa -jälkeen hävisi kaamean salaperäisesti... Vasta myöhemmin mr Britling -alkoi kuulla kuiskeita ja muodostella itselleen käsitystä tuosta -hiljaisesta, tukahduttavasta otteesta, joka etsi vedestä saalistaan. - -_Falaba_-rikosta, jota tehtäessä saksalaisten matruusien sanottiin -pilkanneen hukkuvia uhrejaan, seurasi _Lusitanian_ upottaminen. -Silloin kävi todellinen kiukun aalto kautta valtakunnan. Viha -synnytti vihdoinkin vihaa. Isossa-Britanniassa ja Etelä-Afrikassa -sattui väkivaltaisuuksia. Saksalaiset parturiparat, leipurit ja muut -pakenivat henkensä edestä sovittaakseen Kaiserin ja hra Ballinin -tilapäistä mielihyvää. Kymmeniä Englannissa olevia saksalaisia -koteja hävitettiin ja ryöstettiin, sadat saksalaiset joutuivat -pahoinpideltäviksi. Sota on sotaa. Pian _Lusitania_-myrskyn jälkeen -ilmestyivät Brycen tiedonannot järkähtämättömine todistajajoukkoineen -kertomaan yksityiskohtaisemmin lukemattomista julmuuksista, julkeista -järjettömyyksistä ja likaisista teoista, joita oli sattunut -Belgiassa ja vallatussa osassa Ranskaa. Sitten seurasi myrkyllisten -kaasujen aika, tukahduttava kidutus, "Flammenwerferien" käyttö ja -varsinaisen sodankäynnin yhä kiihtyvä julmuus. Yhteen aikaan näytti -vankienotto koko länsirintamalla lakkaavan. Kertomuksia kidutuksesta -ja silpomisesta, juttuja, joiden alkuperästä ei ole tietoa ja jotka -valoivat myrkkyä miesten mieliin, niin että he hautoivat mitä -säälimättömintä kostoa, levisi pitkin molempia taistelulinjoja... - -Ilman virallisia huhujakin oli todellisuus riittävän ikävä. -Erinäisissä ruokapöydissä mr Britling kuuli milloin toisen, milloin -toisen katkeruutta ja vihaa ilmaisevan tapauksen silminnäkijän -kertomana. Eräs juttu, joka jäi hänen mieleensä, oli muutamista -englantilaisista vangeista, jotka Saksaan vietäessä eräällä asemalla -erotettiin ranskalaisista onnettomuustovereistaan ja pakotettiin -kujanjuoksuun saksalaisten sotilaiden nyrkki- ja pistinrivien -välitse. Kerrottiin vakuuttavia juttuja, joiden mukaan samaisilta -vangeilta oli riistetty päällystakit tuimassa pakkasessa, usutettu -koiria heidän kimppuunsa, erotettu heidät maanmiehistään ja -pistetty venäläisten ja puolalaisten joukkoon, joiden kanssa he -eivät osanneet keskustella. Lissauerin vihan laulu kantoi hedelmiä -tuhansina haavoittuneihin ja suojattomiin kohdistuvina julmuuksina. -Englantilaiset olivat estäneet suurta Saksaa saamasta yhtä helppoa -voittoa kuin 71. Heitä oli siis rangaistava. Tuo oli liiankin -ilmeisesti psykologisena pontimena. Eräällä Saksan asemalla oli -eräs nainen astunut junasta ja kulkenut asemasillan yli saadakseen -sylkeä haavoittunutta englantilaista kasvoihin... Eikä kummallakaan -taistelevalla puolella ollut siinä suhteessa mitään monopolia. -Eräässä sanomalehtimieskokouksessa oli mr Britling tavannut pienen -kalpean, päättäväisen naishenkilön, joka oli äskettäin toiminut -sairaanhoitajattarena Pohjois-Ranskassa. Hän kertoi haavoittuneista, -jotka saivat maata hiilikasoissa hiilipihoilla, kun oli puute -hoitajista ja kaikenlaisista tarve-esineistä ja ehdottomasti -kiellettiin luovuttamasta mitään sellaista saksalaisille "sioille"... -"Mitä ne ovat tänne tulleet? Ensin meidän omille pojille! Miks'eivät -pysyneet omassa maassaan? Antakaa heittiöiden kuolla!" - -Kaksi sotilasta, jotka olivat saaneet tehtäväkseen kantaa -haavoittunutta saksalaista upseeria, olivat huvikseen heitelleet -häntä paareista ilmaan. "Hän sai kiittää onneansa, kun pääsi sillä..." - -"Eivät _meidän_ miehet ole kaikki enkeleitä", sanoi hilpeä nuori -kapteeni, joka oli palannut rintamalta. "Jos olisitte kuulleet, mitä -joukko East-Endin poikia kertoivat aikovansa tehdä Saksaan päästyään, -niin kävisitte levottomiksi..." - -"Mutta sehän oli vain juttua", virkkoi mr Britling heikosti, -vaiettuaan hetkisen. - -Oli aikoja, jolloin mr Britlingin ajatukset olivat siinä määrin -tuollaisten kauheiden tosiasiain vangitsemat, ettei mistään -vapautumisesta ollut kysymystäkään... - -Hän häpesi omaa salaista lohdutustaan. Lähes kahteen vuoteen ei Hugh -vielä voisi päästä mukaan. Sitä ennen tulisi varmaan rauha... - - -7. - -Melkein vieläkin ankarammin kuin nämä yhä lisääntyvät kertomukset -järjettömästä kärsimyksen tuottamisesta, vaurioista ja suoranaisesta -hävityksestä vaivasi mr Britlingiä englantilaisissa mielissä -tapahtuva muutos: ensimäisen reippaan ponnistuksen ylevältä tasolta -luisuttiin joutavanpäiväisen riidan asteelle. - -Liian kauan oli Englannin elämää kehitetty kieroon suuntaan pitämällä -yllä erinäisiä luulokuvia: uskollisuutta vierasperäistä hovia -kohtaan, joka on kykenemätön mihinkään aloitteisiin, kansallista -hurskautta valtiokirkon rajoissa, vapautta ammattipoliitikkojen -hallitsemassa maassa, oikeutta taloudellisessa järjestelmässä, jossa -ilmoittajilla, nylkyreillä ja koronkiskureilla oli satakertaiset -edut tuottajien ja käsityöläisten rinnalla. Niinpä sille kävikin nyt -mahdottomaksi pysytellä sankarillisten ponnistusten korkeudessa. -Se oli ostanut mukavuutensa palvelijainsa moraalisen rappeutumisen -kustannuksella. Sillä ei ollut yhtään täysin moitteetonta elintä, sen -henkeä ahdisti yleinen epärehellisyys. Kun se vihdoin sai vastaansa -katkeran vihamielisyyden ja mahtavan ja häikäilemättömän vihollisen, -vihollisen, joka oli arvaamattomassa määrin sosialistinen, -tieteellinen ja toimelias, niin sitä tosiaankin näytti hetkisen -elähdyttävän tavaton tarmo ja yksimielisyys. Nuoriso ja yleensä -kansa hehkui intoa. Kaikkien yhteiskuntaluokkain pojat lähtivät -taistelemaan ja kuolemaan mieli täynnä kaunista kuvitelmaa tästä -sodasta. Huolettomuus hävisi taulun etualalta, mutta vain hiipiäkseen -takaisin kohta kun ensi innostus oli ohi. Tuota pikaa alkoivat -vanhemmat henkilöt, karaistuneet poliitikot, omistava luokka ja -muonakauppiaat, viehättävä naisväki ja ne, joilla yhä oli varaa -tuhlata, toipua tuosta moraalisen innostuksen puuskasta. Vanhat tavat -pääsivät jälleen valtaan sekä tajunnassa että toiminnassa. Sota, joka -oli alkanut varsin dramaattisesti, ei saavuttanutkaan mitään korkeata -nousukohtaa; se ei muodostunut sankarilliseksi, pikaiseksi häviöksi -eikä sankarilliseksi, pikaiseksi voitoksi. Se oli edestakaisin -häilymistä, pahin koetus, jonka alaiseksi kuriin tottumaton kansa voi -joutua. Oli pitkiä, väsyttäviä aikoja, jolloin ei tapahtunut mitään. -Ennenkuin Yserin taistelu oli ehtinyt täysin kehittyä, oli sodasta -kadonnut kaikki dramaattisuus. Se ei ollut enää murhenäytelmä eikä -myöskään riemuvoitto; se muuttui molempia riitapuolia luonnottomasti -rasittavaksi ja hävittäväksi. Se oli muuttunut onnettomuuden painoa -vastustavaksi uuvuttavaksi ponnistukseksi... - -Tuon jännityksen alla murtui Englannin arvokkuus ja tuli ilmi -viha, joka ehkä oli vähemmän keskitettyä ja kiivasta kuin -saksalaisten, mutta kenties vieläkin kiusallisempi. Mikään -patriarkaalinen hallitus ei ollut järjestellyt englantilaista -henkeä isänmaallisia tarkoituksia varten; se kävi nyt ärtyisäksi ja -kärsimättömäksi niinkuin henkilö, joka on ensi kertoja sairaana. -Se ei enää suuntautunut yksin viholliseen, vaan toisin ottein -kuviteltuihin pettureihin ja pakoileviin henkilöihin; se tuhlasi -tarmonsa sisäisiin riitoihin ja yhä laajemmassa mittakaavassa -singottuihin syytöksiin. Milloin oli ministeripresidentin ilkeä -välinpitämättömyys, milloin lordikanslerin saksalainen sivistys, -milloin ensimäisen amiraliteettilordin kekseliäät yritykset sellaisen -kostoretken aiheena. Kaikissa yhteiskuntaluokissa, korkeinta -lukuunottamatta, aloitettiin vakoojiin ja saksalaissyntyisiin -epäilyihin kohdistuva ajojahti; milloin syytettiin "pettureita", -milloin mielikuvitusrikkaita ihmisiä, milloin tiedemiehiä, milloin -ylipäällikön persoonallisia ystäviä, milloin sitä milloin tätä -ryhmää... Mr Britling luki joka päivä kolme, neljä sanomalehteänsä -tuntien yhä syvempää pettymystä. - -Siirryttyään sanomalehdistä kirjeisiinsä hän havaitsi nimettömäin -lähettäjäin olleen ahkerina... - -Mr Britling oli kenties huomauttanut, että saksalaiset joka -tapauksessa olivat inhimillisiä olentoja tai että jos Englannissa -olisi 80-luvulla kuunneltu Matthew Arnoldia, niin upseerimme ehkä -olisivat voineet yhdistää kunnollisuuden rohkeuteensa ja hilpeään -mielenlaatuunsa. Kenties hän oli itse sekoittanut pisaran ärsyttävää -happoa huomautuksiinsa. Viha leimahti häntä vastaan! "Kuka _te_ -olette, hyvä herra? Mitä _te_ olette? Mitä oikeutta on _teillä_? Mitä -vaatimuksia _teidän_ sopii asettaa?..." - - -8. - -"Elämä on ollut taistelua alusta alkaen. Meidän jokaisen yläpuolella -lepää viidenkymmenen miljonan murhan peritty kirous." - -Tuollaisiksi sanoiksi muovautuivat mr Britlingin ajatukset, kun hän -eräänä maaliskuun yönä viluisena ja alakuloisena vaelsi kaislaniittyä -pilvisen taivaan alla. Jonkin pienen eläimen kuolonhuuto, joka äkkiä -kajahti kaukaa metsiköstä, oli pannut tämän mielikuvasarjan alulle. -"Elämä kenties taistelee perityn kirouksen alaisena", mietti hän. -"Miten lähelle kristillistä teologiaa minä monesti palaankaan!... Ja -sitten tapahtuu lunastus verenvuodatuksen muodossa." - -"Elämä, kuten kapinoiva lapsi, taistelee itseään vapaaksi vihan -herruudesta, joka on siitä tehnyt mitä se on." - -Mutta tuontapainen oli mr Britlingin käsitys gnostisismista eikä -oikeaoppisesta kristillisyydestä. Hetken aikaa hän palautteli -mieleensä teologisten opintojen kalvenneita muistoja. Mikä olikaan -gnostikkojen aate ollut? Että vanhan testamentin jumala oli uuden -testamentin paholainen? Ei, tuohan oli manikealaisten aate!... - -Tummien pensasaitojen välissä mr Britling piankin luopui -yrityksistään herättää jälleen eloon, mitä oli nuoruudessaan -saanut selville niistä ihmissuvun ikivanhoista mietteistä, joiden -tarkoituksena oli ratkaista tuhansien mietteiden ratkaisemattomia -ongelmia. Onko viha ollut välttämätön, onko se yhä välttämätön ja -tuleeko se aina olemaan välttämätön? Onko elämä aina ja kaikkialla -ikuista taistelua? Kaniini on nopsa, aina varuillaan ja estyy -rappeutumasta kivulloiseksi, ryömiväksi ruohonsyöjäksi siitä syystä, -että portimo on sen alinomaisena uhkana. Mitä olisi elämä ilman -sodan portimoa?... Sota on tosin murhaamista, mutta eikö rauha ole -rappeutumista? - -Näinä vaellusöinään ensimäisenä sotatalvena mr Britling suunnitteli -uutta teosta, jonka oli määrä tunkeutua verrattomasti syvemmälle -kuin tuo kepeän pintapuolinen "Nyt sodat loppuvat". Sen piti saada -nimekseen "Vihan anatomia". Tarkoituksena oli hyvin luotettavaan -tapaan käsitellä vihan tehtävää kelvottomuuden vastamyrkkynä. Niin -kauan kuin ihmiset ovat velttoja, täytyy ihmisten olla julmia. Tuo -vakaumus juurtui häneen... - -Siitä huolimatta, että mr Britling inhosi sotaa, ei hän kuitenkaan -voinut pitää millaista rauhaa hyvänsä sotatilaa parempana. Jos -sota aiheuttaa hävitystä ja julmuuksia, niin rauha voi aiheuttaa -tylsyyttä, moraalista vajoamista, ahnetta kokoomishimoa ja itsekästä -nautinnonhimoa. Sota on kuria, joka tulee pahan eduksi, mutta rauha -voi olla herpautumista pois hyvästä. Köyhä voi olla yhtä onneton -rauhan kuin sodan aikana. Huonon rauhan mädännyttävät voimat ja sodan -viha ja hävitys ovat vain huonosti järjestettyjen inhimillisten -suhteiden kaksi eri puolta. Eikö mikään suuri rauha ole mahdollinen, -rauha, joka ei ole vain voimainkokoomista tarkoittava välihetki -jatkuvassa surma- ja hävitysnäytöksessä, vaan jalon, luovan elämän -kausi, rakentamisen, keksintöjen, kauneuden ja tutkimuksen kausi? -Hän muisti, niinkuin muistetaan vainajaa, kuinka hän ennen oli -unelmoinut suuria kaupunkeja, ihanaa vapautta, tulevaa aikakautta, -ihmeellistä ihmiskyvyn laajentumista, tulevaisuuden tiedettä, joka -olisi valkeutta, ja taidetta, joka voisi olla voimaa... - -Mutta olisiko aikaisempi rauha milloinkaan voinut johtaa siihen?... - -Ja vihdoin: olivatko sellaiset näyt milloinkaan olleet muuta kuin -turhaa haavetta? Eikö sota ollut vain paljastanut todellisuutta?... - -Hän tuli eräälle veräjälle ja seisahtui nojaamaan siihen. - -Oli pimeä ja sataa tihuutti. Hän nosti kauluksen pystyyn ja katseli -puiden ja pensaiden epämääräisiä ääriviivoja, jotka häämöttivät yössä -odotellen synkkää aamua. Hän oli viluinen, nälkäinen ja väsynyt. - -Kenties hän vaipui horroksiin. Ainakin hän näki näyn, varsin -todenmukaisen ja selvän, näyn, joka ei missään suhteessa muistuttanut -mitään Utopia-unelmaa. - -Hän oli näkevinään miten miina äkkiä räjähti suuren, merellä -liikkuvan laivan alla, miten miehet huusivat ja naiset nyyhkyttivät -ja kyyristyivät ja häilyviä valoja leikki sateessa tummilla -aalloilla. Sitten kuva vaihtui maataistelua esittäväksi: -valonheittäjäin hohde liehahteli läpi sateen, granaatit -välkähtelivät kaameasti, miehet, jotka näkyivät tummina varjokuvina -punaisten liekkien taustalla, juoksivat esiin pistimet ojossa, -luiskahtelivat ja kierivät liejussa ja hyökkäsivät vihdoin vihollisen -juoksuhautoihin kohottaen huudon, joka tuulessa vaimeni... - -Sitten hän oli jälleen yksin ja tuijotteli yli kostean, tumman kentän -kohti muodottomain puiden epäselviä latvoja. - - -9. - -Sodan kauheus, joka näihin asti oli ilmennyt ainoastaan yhä -lisääntyvänä sarjana tiedonantoja, kertomuksia, huhuja ja epäluuloja, -ojensi nyt äkkiä ja ikävästi yllättäen käsivartensa kohti Essexiä -ja haavoitti oudon julmasti mr Britlingiä aina sydänjuuriin saakka. -Myöhään eräänä iltapäivänä saapui sähkösanoma Filmington-on-Sea'stä, -mihin täti Wilshire oli asettunut virkistämään mieltänsä sen -jälkeen kun oli tehnyt sarjan vieraskäyntejä Yorkshiressa ja -nummiseuduilla. Hän oli "sangen vakavasti vioittunut" erään yöllä -suoritetun saksalaisen ilmahyökkäyksen aikana. Aamulehdet eivät -olleet maininneet sanaakaan koko hyökkäyksestä. Täti halusi nähdä mr -Britlingin. - -Suppeassa sähkösanomassa oli vielä huomautus, että oli "parasta tulla -heti". - -Mrs Britling auttoi häntä matkalaukun varustamisessa ja tuli mukaan -asemalle ajaakseen automobiilin takaisin kotiin, koska puutarhurin -poika, joka tähän asti oli suorittanut tuollaisia pikku tehtäviä, -nyt oli ammattitaidottomana työmiehenä astunut Chelmorfordin -ampumatarvetehtaan palvelukseen. Mr Britling istui hitaasti -kulkevassa junassa, joka kuljetti häntä halki maaseudun kohti -Filmingtonia, eikä voinut ollenkaan käsittää, mitä vanhalle tädille -oli tapahtunut. Vaikka hänestä itsestäänkin tuntui järjettömältä, -oli hänen mielessään kuitenkin ajatus, että tällainen häiritseminen -oli tädille oikein luonteenomaista. Täti oli aina ollut niin luja -ja järkähtämätön eukko, ettei hän, ennenkuin näki, voinut kuvitella -häntä vakavasti ja surkuteltavasti vioittuneena... - -Sairaalassa hän tapasi tädin, joka tosiaankin oli saanut vakavia -vammoja. Hän oli murskautunut jotenkin monimutkaiseen tapaan, niin -että yläruumis oli jäänyt vioittumatta, ja nyt hän makasi monen -pieluksen varassa. Murtuneiden, sidottujen raajojen ja raadellun -alaruumiin peitteeksi oli vedetty lakana ja huopapeitto. Mr Britling -sai tietää, että oli käytetty morfiinia tuskien lieventämiseksi, -mutta luultavasti kärsimykset taas kohta alkaisivat. Hän puolittain -istui vuoteessaan ikäänkuin jonkinlaisessa valtaistuinasennossa, -hyvin valkoisena ja hiljaisena, ja hänen voimakas profiilinsa suurine -nenineen, hänen vanukkeinen tukkansa sekä eräänlainen arvokkuus -tekivät hänet pikemmin jonkin huomattavan, hyvin iäkkään miehen -- -esimerkiksi vanhan paavin -- kuin vanhan naisen näköiseksi. Sen -jälkeen kun hänet oli puettu ja asetettu vuoteeseen, ei hän ollut -virkkanut muuta kuin "lähettäkää hakemaan Hughie Britlingiä, Dower -House'ista, Matching's Easy'sta; hän on paras koko joukossa". Hän oli -hanakasti toistanut osoitetta ja kiitostaan kerran toisensa perästä, -ikäänkuin lihavin kirjakkein, vielä sittenkin, kun hänelle oli -vakuutettu, että sähkösanoma oli pantu matkaan. - -Yöllä sanoivat hänen puhuneen mr Britlingistä. - -Mr Britling ei ollut aluksi varma, tajusiko täti hänen läsnäolonsa. - -"Tässä minä nyt olen, täti Wilshire", virkkoi hän. - -Täti ei antanut merkkiäkään. - -"Sisarenpoikanne Hugh." - -"Keskinkertainen ja tyhmä", virkkoi täti sangen selvästi. - -Mutta hän ei tarkoittanut mr Britlingiä. Hän haasteli jostakin -toisesta henkilöstä. - -Hän jutteli: "Ei olisi pitänyt ilmoittaa, että minä olen täällä. -Vakoojia on kaikkialla. Kaikkialla. Täällä on nytkin vakooja -- -tai möhkäle, joka on hyvin vakoojan näköinen. Väittävät, että se -on kuumennuspullo. Väittävät... Niin, miksei, minä myönnän -- -mieletöntä. Mutta minua ovat vakoojat ahdistaneet. Lukemattomat -vakoojat. Lukemattomat, lukemattomat vakoojat. He keksivät ihan -uskomattomia... Hän ei ole koskaan antanut minulle anteeksi... - -"Kaikki tämä vain maton takia. Palatsimaton. Joka ei ollut minun -hallussani. Minä sanoin mitä ajattelin. Hän tiesi, että minä sen -tiesin. Minä en sitä koskaan salannut. Niin minut ajettiin pois. -Vuosikausia minä olen miettinyt kostoa. Nyt se on hänellä. Mutta mitä -se maksaa. Ja ne nimittävät häntä keisariksi. Keisariksi! - -"Hänen käsivartensa on kuivettunut; hänen poikansa -- vähämielinen. -Hän on kuoleva -- ilman arvoa..." - -Hänen äänensä heikkeni, mutta oli selvää, että hän tahtoi sanoa -jotakin lisää. - -"Minä olen täällä", sanoi mr Britling. "Sisarenpoikanne Hughie." Täti -kuunteli. - -"Voiko täti ymmärtää minua?" kysyi mr Britling. - -Täti muuttui äkkiä vakavaksi, helläksi olennoksi. "Poika kulta!" -sanoi hän ja näytti etsivän muististaan jotakin, mitä ei löytänyt. - -"Sinä olet aina ymmärtänyt minua", koetti hän sanoa. - -"Sinä olet aina ollut hyvä poika minua kohtaan, Hughie", sanoi hän -sangen laimeasti ja lisäsi muutaman hetken hiljaa mietittyään: _"au -fond"_. - -Senjälkeen hän oli vaiti muutamia minuutteja eikä välittänyt mr -Britlingin kuiskauksista. - -Sitten hän taas muisti mitä hänen mielessään oli ollut. Hän ojensi -kätensä ja haparoi mr Britlingin hihaa. - -"Hughie!" - -"Tässä minä olen, täti hyvä", sanoi mr Britling. "Tässä minä olen." - -"Älä salli hänen saada käsiinsä _sinun_ Hughiasi... Liian hyvä -siihen, niin liian -- liian hyvä... Ihmiset sallivat näitten sotien -ja intohimojen temmata itsensä mukaansa... He panevat niihin liian -suurta painoa... Ne eivät ole -- ne eivät ole sen arvoisia. Älä salli -hänen saada käsiinsä sinun Hughiasi." - -"Ei!" - -"Ymmärräthän minua, Hughie?" - -"Aivan varmaan, täti hyvä." - -"Älä sitten unohda sitä -- milloinkaan." - -Hän oli sanonut mitä oli tahtonut sanoa. Hän oli sanellut -testamenttinsa. Hän sulki silmänsä. Mr Britling oli ihmeissään, kun -huomasi, että tuo omituinen vanha olento oli yht'äkkiä muuttunut -kauniiksi, saanut tuon hopeanhohtoisen kauneudenpiirteen, joka -toisinaan näkyy hyvin vanhoissa miehissä. Hän oli haltioituneen -näköinen kuten suurten taiteilijain kuvaamat vanhukset toisinaan. Mr -Britlingin teki mieli suudella hänen otsaansa. - -Joku tarttui hiljaa hänen hihaansa. - -"Nyt se luullakseni riittää", sanoi sairaanhoitajatar, joka seisoi -vieressä, mutta jonka mr Britling oli kokonaan unohtanut. - -"Mutta saanhan tulla jälleen?" - -"Ehkä." - -Hän viittasi kädellään mr Britlingiä poistumaan. - - -10. - -Seuraavana päivänä ei täti Wilshire enää ollenkaan tiennyt, että joku -oli käynyt hänen luonaan. - -Hänen asentoaan oli muutettu, niin että hän nyt makasi -vaakasuorana; hän tuijotti lakkaamatta kattoon mutisten kummallisia -yhteenkuulumattomia asioita. - -Windsor Castlen mattoa koskeva asia liikkui yhä hänen mielessään, -mutta siihen sekaantui jokapäiväisten, sodan johtoa arvostelevain -sanomalehtikiistain sirpaleita. Hän ajatteli yhä edelleen sotaa -pitämättä hallitsijahuoneita silmällä. Vakoojia hän ei myöskään -unohtanut. Hänellä oli sydämellään joitakin kuninkaan saksalaisia -tätejä koskevia asioita. - -"Varmuuden vuoksi", sanoi hän, "varmuuden vuoksi. Vartioikaa -niitä kaikkia... Prinsessa Christian... Perustuksia rakennettu... -Sementistä... Tykkejä. Vai mitä tarkoitusta varten ne aina -rakentaisivat perustuksia?... Aina... Mitä varten?... Vaiennetaan..." - -"Näitä asioita", sanoi hän, "ei oteta sanomalehtiin. Ne pitäisi -ottaa." - -Hetken kuluttua hän lausui hyvin selvästi; "Wellingtonin herttua. -Minun esi-isäni -- todellakin... Asiat julki, vaikka kadotus uhkaisi." - -Sitten hän taas makasi hiljaa. - -Lääkärit ja hoitajattaret voivat antaa mr Britlingin tiedusteluihin -vain sellaisia vastauksia, jotka jättivät kovin vähän sijaa toivolle; -he sanoivat olevan suorastaan ihmeellistä, että hän vielä eli. - -Seitsemän tienoissa samana iltana hän sitten kuoli. - - -11. - -Katseltuaan kuollutta sukulaistaan viimeisen kerran kuljeskeli mr -Britling tunnin ajan tuossa pienessä, hiljaisessa kylpypaikassa, -ennenkuin palasi hotelliinsa. Ei ollut ketään, jonka kanssa olisi -voinut keskustella, eikä muuta tekemistä kuin ajatella äskeistä -kuolemaa. - -Yö oli kylmä ja tuulinen, mutta tähtikirkas. Hän oli jo ehtinyt -tutustua paikkaan ja tiesi tarkoin, mihin pudotetut pommit olivat -sattuneet. Tuossa kulmassa, missä seinät olivat mustuneet ja hirret -hiiltyneet, oli kolme haavoittunutta hevosta palanut elävältä -talliinsa, tuossa taas oli rivi taloja, joista toiset olivat -murskana, toiset melkein aivan eheät, tuolla oli eräs silpoutunut -lapsi huutanut kaksi tuntia, ennenkuin se voitiin pelastaa -sortuneitten säpäleitten joukosta ja kuljettaa sairaalaan. Kaikkialla -voi himmennettyjen katulyhtyjen hämärässä valossa nähdä mustia -kuoppia ja ammottavia, särkyneitä ikkunoita; toisinaan niitä oli -tiheässä, toisinaan vain siellä täällä muuten vahingoittumattomissa -rakennuksissa. Monta uhriksi joutunutta henkilöä hän oli nähnyt -siinä pienessä sairaalassa, jossa täti Wilshire äsken oli kuollut. -Hän oli ollut yhdestoista niistä jotka kuolivat. Yhteensä -viisikymmentäseitsemän henkilöä oli kuollut tai haavoittunut tämän -saksalaisten loistavan sotatoimen johdosta. - -Mereltä oli tullut kaksi zeppeliniä, joita oli ammuttu Ipswichistä -tuodulla zenit-tykillä. Tämän tykin laukaukset olivat ensimäisinä -varoitusmerkkeinä uhatun kaupungin asukkaille. Useat olivat juosseet -ulos katsomaan mikä oli kysymyksessä. Epäiltävää on, oliko kukaan -todella nähnyt zeppelinejä, vaikka kaikki todistivat kuulleensa -niitten koneitten äänen. Niin äkkiä oli pommiryöppy tullut alas. -Ainoastaan kuusi oli sattunut ihmisiin tai taloihin; muut olivat -hävitystä tuottaen pudonneet paikkakunnan pallokentälle; ainakin -toinen puoli niistä oli jäänyt räjähtämättä, ja näytti siltä, kuin ei -niitä siinä tarkoituksessa olisi pudotettukaan. - -Ainakin kolmas osa vioittuneista ihmisistä oli jo ollut vuoteessa, -kun hävitys heitä kohtasi. - -Koko asia oli kuin sivu jostakin Jules Vernen fantastisesta -romaanista: vanhassa pikkukaupungissa vallitsee rauha, ihmiset -menevät levolle, kadut ovat hiljaiset, taivas kaareutuu tyynenä ja -tähtikirkkaana, ja sitten kuuluu kymmenen minuutin aikana tykkien -ja pommien pauketta ja särkyvien lasien kilinää, syntyy tulipaloja -siellä täällä; joku lapsi huutaa kimeästi kivun ja pelon äänellä, -kauhistuneet ihmiset kulkevat edestakaisin lyhtyineen, ja sitten on -ilma jälleen tyhjä, hyökkääjät ovat poissa... - -Viisi minuuttia aikaisemmin täti Wilshire oli istunut täyshoitolan -oleskeluhuoneessa yrittäen suurta tähtipasianssia, keisaripasianssia -(Napoleonin, ystäväiseni! -- eikä tuon potsdamilaisen olennon), jonka -suorittamiseen kului tunteja. Viisi minuuttia myöhemmin hän oli -olento, jonka täytti synnynnäinen pelkoja kuolemantuska ja joka verta -vuotaen ja musertunein jaloin putosi säpälekasan sekaan. Silloin -saksalaisten ilmalaivain miehistö oli jälleen matkalla merelle, -ylpeänä itsestään, epäilemättä mielissään -- niinkuin poikaset, -jotka ovat heittäneet kiven ikkunasta sisään; he kiiruhtivat kotiin -ottamaan vastaan kiitoksensa ja palkintonsa, rautaristinsä ja ylpeät -syleilyt, joita heille jakoivat ihastuneet _Frauen_ ja _Fräulein_... - -Mr Britlingistä tuntui, että hän ensi kerran näki sodan välittömän -kauheuden, asian julman ajatuksettomuuden, selvästi ja läheltä. -Tuntui kuin hän ei olisi milloinkaan ennen nähnyt mitään tällaista, -kuin hän olisi ollut tekemisissä vain juttujen, kuvien, näytelmäin -ja esitysten kanssa, joiden hän tiesi olevan pelkkää leikkiä. Mutta -se, että tuo rakas, omituinen olento, jonka hän tunsi lapsuudestaan -asti, tuo vanha täti tuttuine oikkuineen ja tuttuine ärtyisyyksineen -joutuisi silvotuksi, saisi maata tuskia kärsien kuin yliajettu -hiiri, salli hänen nähdä koko asian uudessa valaistuksessa. -Kaikkien tässä miljonien kuolonkamppailussa silvotuiksi ja kitumaan -joutuneitten joukossa ei ollut yhtään ainoata sielua, jota ei jokin -läheinen ystävä olisi rakastanut tai kunnioittanut. Täti Wilshire -rukka, jonka onnettomuus oli niin välittömästi koskettanut häntä, -oli vain yksi noiden lukemattomien silvottujen joukossa, joiden -viheriänvalkeilla huulilla kuohuu tuskan vaahto, joiden murtuneet -luut ovat tunkeutuneet läpi punaisen, vertavuotavan lihan... Saksan -kruununprinssin inhotut piirteet sukelsivat kuvan etualalle. Tuo -nuorimies seisoi hienoon univormuunsa puettuna, naurunvirnistys -pitkän nenän alla, välinpitämättömässä asennossa, ylpeillen siitä -suunnattomasta merkityksestä, mikä hänellä oli lukemattomien ihmisten -elämälle... - -Vähään aikaan ei mr Britling voinut muuta kuin raivota. - -"Paholaisia ne ovat!" huusi hän tähtiä kohti. - -"Paholaisia! Mielettömiä paholaisia. Julmia paksupäitä. Apinoita, -joilla on koko tiede käytettävänään! Hyvä Jumala! Mutta _vielä me ne -opetamme!_..." - -Tämä oli perussävynä hänen mielialassaan, kun hän kokonaisen tunnin -vaelsi ilman mitään päämäärää. Hänen kävelynsä päättyi vasta, kun -eräs vartija käännytti hänet takaisin kaupunkiin... - -Hän käveli mutisten. Hän tunsi melkoista lievitystä saadessaan -suunnitella kostoa ja hävitystä lukemattomille saksalaisille. Hän -kuvitteli nopeita, aseistettuja lentokoneita, jotka iskivät lentävään -ilmalaivaan, puhkaisivat sen niin että se putosi maata kohti miesten -kirkuessa. Hän kuvitteli rikkiammutun zeppelinin, joka pudota -kumppelehti pelloille Dower House'in taakse, ja kuvitteli itsensä -juoksemassa sinne lapio kädessä iskeäkseen saksalaiset kuoliaaksi. -"Vai armoa! Kamerad! _Tuosta_ saat, kurja murhamies!" - -Himmeässä valaistuksessa näki vartija mr Britlingin hahmon vetäytyvän -takaisin tehden omituisen liikkeen, ja hän ihmetteli, mitä tuo mahtoi -tarkoittaa. Merkinantoako? Mitä piti älykkään vartijan tehdä? Ampuako -häntä kohti? Pidättääkö hänet?... Olla koko asiasta välittämättä?... - -Mr Britling oli sillä hetkellä tappamassa kreivi Zeppeliniä -murskaamalla hänen pääkoppansa. Sinä yönä sai kreivi Zeppelin -surmansa ja Saksan keisari murhattiin; sitäpaitsi lepytettiin -täti Wilshiren _maaneja_ uhraamalla parikymmentä vähäpätöisempää -olentoa. Huomattavia julmuuksia sattui, ennenkuin mr Britlingin -raivo ja katkeruus olivat laimenneet. Mutta sitten hän yht'äkkiä -kyllästyi noihin ajatuksiin; ne heitettiin syrjään ja katosivat hänen -mielestään. - - -12. - -Koko sen ajan, jolloin mr Britling oli antautunut noiden kuviteltujen -veritöiden suorittamiseen sekä kyyneleitten ja purkautuvan vihan -muodossa tapahtuvaan sydämensä keventämiseen, oli hänen järkensä -pysytellyt myrskyn ulko- ja yläpuolella niinkuin aurinko, joka -odottaa rajuilman takana, tai niinkuin viisas hoitajatar, joka -pysyttelee hiljaisena ja vakavana lapsen hurjien kohtausten -kestäessä. Ja koko ajan oli hänen järkensä hiljaa ja järkähtämättä, -ilman huutoa, ilman pitkiä puheita, pysynyt siinä vakaumuksessa, että -ne miehet, jotka olivat syypäät tähän tilanteeseen, eivät olleet -mitään paholaisia, enempää kuin mr Britlingkään, vaan samanluontoisia -syntisiä ihmisiä kuin hänkin, kovia, tyhmiä, samaan olosuhteiden -verkkoon kiedottuja. "Tapa heidät intohimossasi, jos tahdot", sanoi -järki, "mutta ymmärrä heitä. Tätä eivät ole aiheuttaneet paholaiset -eivätkä mielipuolet, vaan vähämielisten vaikutinten yhteisvaikutus, -järkevien ihmisten ponneton myöntyväisyys, rikos, joka ei ollut -kenenkään yksityisen, vaan koko ihmiskunnan hervottomuuden, sokeitten -vaikuttimien ja sekapäisyyden välttämätön tulos." - -Niin puolusti järki väitettään pitäen sitä mr Britlingin yläpuolella -kuin valoa, jota hän ei tahtonut nähdä hakatessaan ilmalaivan -matruuseja väriseviksi kappaleiksi lapiolla, jonka hän oli itse -hionut ja tukehduttaessaan Saksan ruhtinaita heidän omilla -myrkkykaasuillaan, josta hän antoi heille niin hitaasti ja tuskaa -tuottavasti kuin suinkin osasi. "Entäs ne kaupungit, joita _meidän_ -laivamme ovat pommittaneet?" tiedusteli järki itsepintaisesti. -"Entäs tasmanialaiset, jotka _meidän_ väkemme lopullisesti hävitti -sukupuuttoon? - -"Entäs ranskalaiset konekiväärit Atlas-vuorilla?" ahdisteli järki -edelleen. "Ja Himalayan palavat kylät? Mitä teimme Kiinassa? Niin, -varsinkin mitä Kiinassa teimme..." - -Mr Britling ei tuosta huolinut. "Saksalaiset olivat Kiinassa meitä -katalampia", heitti hän vastaan... - -Hän tuli raivoihinsa ajatellessaan, että zeppelini oli lähtenyt, -nousten korkealle ja kauas taivaalle, häviten näkymättömiin tähtien -sekaan -- ajatellessaan, että nuo murhaajat olivat päässeet pakoon. -Tavan takaa hän pysähtyi ja pui nyrkkiä Karhunvartialle, joka -hiljalleen kohosi näkyviin... - -Vihdoin hän istahti pahoinvoipana ja kurjana aution kävelypaikan -penkille tähtien alle, lähelle näkymätöntä, kohisevaa merta... - -Hänen ajatuksensa palasi vielä kerran noihin vanhoihin gnostilaisiin -ja manikealaisiin harhaoppeihin, jotka käsittivät maailman jumalan -läpeensä pahaksi ja jotka äärimäistä pidättyväisyyttä noudattaen, -pakoillen ja luonnottomuuksiin langeten yrittivät välttää -olemassaolon synkkää pahuutta. Hetkiseksi hänen sielunsa vaipui -noiden epätoivoisten tunnustusten kaameaan pimeyteen. "Minä, joka -olen rakastanut elämää", mutisi hän ja olisi voinut sinä hetkenä -uskoa, että olisi parempi olla lapseton... - -Onko luonnon koko suunnitelma paha? Onko elämä olemukseltaan julmaa? -Lepääkö ihminen alinomaa vavisten ikuisen elävältäleikkaajan pöydällä -ilman tarkoitusta -- ja saamatta osakseen sääliä? - -Nämä ajatukset eivät olleet ennen sotaa milloinkaan johtuneet mr -Britlingin mieleen. Kun ne nyt tulivat, torjui ne kohta hänen -synnynnäinen luonnonlaatunsa. Viikkokausia oli hänen sielunsa, -tajuisesti tai alitajuisesti, yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa. -Hän oli sitä aprikoinut kuljeskellessaan yksinään ylimääräisen -konstaapelin virkatoimissa; se oli hirveinä vertauskuvina heijastunut -hänen uniensa tummalle kankaalle. "Onko todellakin olemassa puhtaan -julmuuden paholainen? Käsittääkö mikään olento, kaikkein julminkaan, -todella sitä tuskaa, jonka aiheuttaa, tekeekö se pahaa vain pahaa -tehdäkseen?" Hän kutsui joukon muisteloja, joukon kuvitelmia, -sielunsa tuomioistuimen eteen todistamaan. Hän unohti pakkasen ja -yksinäisyyden näiltä mietteiltään. Hän istui tutkistellen koko -olemistoa tältä näkökannalta, kylmien, välinpitämättömien tähtien -alla. - -Hän muisteli eräitä poikamaisen julmuuden tapauksia, jotka olivat -häntä kauhistuttaneet omalla poikaiällään, ja hänestä oli selvää, -ettei se ollut julmuutta, vaan niin karkeata, paksunahkaista -uteliaisuutta, ettei se edes tajunnut sokaistun kissan tuskia. Nuo -pojat, jotka olivat aiheuttaneet melkein sietämätöntä kärsimystä -hänen lapsensielulleen, eivät olleet niinkään kiduttaneet kuin -tehneet kidutusta koskevia huomioita, kokeilleet elämällä yhtä -kevytmielisesti kuin jäätä poljetaan rikki ensimäisinä talvipäivinä. -Varmaankin ei julmuuden todellisena vaikuttimena useinkaan ole -pahempaa kuin sellaista tylsää uteliaisuutta; kun ymmärrys -vähänkin lisääntyy, hermot ja mieli vähänkin herkistyvät, niin -se käy mahdottomaksi. Mutta tuo ei pidä paikkaansa aina, eipä -edes useimmissakaan tapauksissa, milloin julmuus on kysymyksessä. -Useimmiten piilee julmuudessa jotakin muuta, jotakin muuta kuin -poikavintiön kömpelöä kokemukseen kouraisemista; siinä on kostoa tai -kaunaa; se ei ole koskaan tyyntä eikä aistimusluontoista; se saa -virikkeensä -- miten ontuvaa ja luonnotonta sen puolustelu lieneekin --- jonkinlaisesta rankaisuvietistä ja edellyttää niinmuodoin -jonkinlaista oikeamielisyyden tai koston tuntoa, olipa tämä tunto -miten harhasuuntainen hyvänsä. Sama tekijä piilee vihassakin: -kun jotakin alhaista ja häpeällistä tehdään kateudesta tai -vahingonilosta, niin tuohon kateuteen sisältyy aina -- _ainako?_ -- -niin, aina vihatun olion todellista tuomitsemista epäoikeudellisena -oliona, vääränä anastuksena, epäoikeutettuna etuoikeutena, syntisenä -röyhkeytenä. Ilmalaivan miehet? -- hän palasi niihin. Hän esitti -itselleen kysymyksen: oliko mahdollista, että inhimillinen olento -tekee julman teon ilman että on olemassa mitään puolustavaa aihetta --- tai ainakin jonkinlaista tunnetta, että sellainen aihe on -löydettävissä. Mitä tulee näihin saksalaisiin ja heidän tekemiinsä -julmuuksiin, älysi hän, että aina on olemassa jonkinlaista, joskaan -ei täydellistä puolustetta. Samoinkuin siinäkin tapauksessa, että hän -pahoinpitelisi pudonnutta saksalaista lentäjää. Heidän pahuuteensa -sisältyi kiukkua. Nuo saksalaiset olivat väkeä, joka ei välitä -hienouksista, suoraa ja rehtiä väkeä sanan parhaimmassa ja pahimmassa -merkityksessä; he olivat taipuvaisia moraaliseen närkästymiseen, ja -moraalinen närkästyminen on kaikkein useimpien julmuuksien aiheena. -He olivat huomanneet englantilaisten ja venäläisten hitauden, olivat -huomanneet heidän välinpitämättömyytensä tiedettä ja järjestelmää -kohtaan, eivät voineet tajuta noiden suurempien rotujen suurempia -kykyjä ja otaksuivat Saksan asiana olevan rangaista ja korjata -tuota velttoutta. Varmaankaan -- päättelivät he -- ei Jumala ole -niiden puolella, joiden pellot ovat viljelemättä. Niinpä he olivat -surmanneet nuo vanhat naiset ja teurastaneet nuo lapset osoittaakseen -meille, mitä seuraa, kun - - "Kaikkialla likaa vain ja kaikki sekaisin, - Kaikki teki summittain, jos työhön ryhtyikin." - -Aivan samanlaisia puolusteita on englantilainen runoilijamme keksinyt -tuhansille Idän mailla tekemillemme julkeuksille. "Älkää unohtako -järjestystä ja todellisuutta!" kuului se hyvä sanoma, jota meille -tuomaan pommit, myrkkykaasut ja sukellusvenheet suunniteltiin. -Mitä oikeutta olikaan meillä englantilaisilla _olla vailla_ -sellaista tykkiä tai lentokonetta, joka olisi valmistanut tuolle -zeppelinille häpeällisen ja auttamattoman lankeemuksen? Emmekö -olleet suunnitelleet imperiumia? Emmekö olleet suurten kansojen -johtajia? Oliko meillä itse asiassa suurtakaan syytä valituksiin, -jos imperialistista asennonottoamme ivattiin? "Siinä", sanoi mr -Britlingin järki, "on meillä ainakin eräs niistä ajatuslinjoista, -jotka ovat johdattaneet tuon näkymättömän, julman hävittäjän -öiseen aikaan Filmington-on-Sea'n kattojen yläpuolelle. Siinä on -tavallaan syy näihin murhiin. Julmaa se on ja inhottavaa, onpa -kyllä, mutta onko se yksinomaan julmaa? Eikö siinä lopultakin piile -jonkinlaista typerää oikeutta? Eikö se ole ainakin yhtä typerän -välinpitämättömyyden typerä vastavaikutus?" - -Mikä oli se oikeus, joka piileksi julmuuden peitossa? Mitä -tarkoitusta oli tässä pahuudessa, tässä kiukussa, jonka toimeton -kiltteys ja hyväntahtoisuus olivat aiheuttaneet? Oliko se pelkkää -pahaa? Eikö se pikemmin ollut jonkinlainen sysäys, tosin vielä sokea, -mutta lopulliselta laadultaan _yhtä hyvä kuin sääli_, ehkäpä sääliä -suurempikin lopullisilta arvoiltaan. - -Tuo ajatus oli kypsynyt mr Britlingin mielessä monen viikon -kuluessa; se oli kehittynyt ja muovautunut hänen kirjoittaessaan, -sepitellessään alkuluonnoksia tutkielmaansa "Vihan anatomiasta". -Eikö kaiken vihan pohjalla, kysyi hän nyt itseltään, ole luovaa -ja kurittavaa pyrintöä? Eikö tuo viha todellisuudessa ole pelkkä -irvikuva sitä seuraavan luovan kauden kurituksesta ja kasvatuksesta? - -Sangviinisen mielenlaadun auttamaton toivehikkuus oli nyt jälleen -nostanut mr Britlingin pessimistisistä pohjattomuuksista. Jo silloin, -kun hän vaelsi kaislaakasvavia niittyjä pitkin Market Saffroniin -päin, oli hän ollut löytämisillään ajatuksilleen muodon; nyt tuli -hänen optimisminsa jälleen takaisin niinkuin laillinen hallitsija, -joka palaa maanpaosta. - -"Kun viha kerran muuttuu luovaksi voimaksi... - -"Viha, joka vaihtuu luovaksi voimaksi; lempeys, joka on velttoutta ja -euthanasian edeltäjä... - -"Sääli on vain ohimenevä vaihe, sillä ihmiskunta ei tule aina olemaan -sääliväinen." - -Mutta sitä ennen, sitä ennen... Kuinka kauan ihmiset sekoittavatkaan -oikeutta ja vääryyttä, ovat tarmokkaita olematta sääliväisiä ja -rakastettavia olematta tarmokkaita?... - -Mr Britling istui vielä hetkisen autiolla kävelykentällä tähtien -välkkeessä ja meren kohinassa hautoen mielessään näitä ongelmia. - -Hänen ajatuksensa ei päässyt kauemmaksi. Se oli suorittanut -työvuoronsa. Hänen raivonsa oli nyt kokonaan laimennut. Hänen -epätoivonsa ei ollut enää rajaton. Mutta maailma oli yhä pimeä ja -kammottava. Se ei näyttänyt vähemmän synkältä, vaikka kaukaisimmassa -kaukaisuudessa olikin valon pilkettä. Tuo valonpilke oli kaukana -hänen oman elämänsä tuolla puolen, kaukana hänen poikansa elämän -tuolla puolen. Se ei kyennyt lievittämään nykyhetken kärsimystä. -Sen ja hänen välillä oli ikäväin vielä syntymättömien sukupolvien -sarja, sukupolvien, jotka kinastelevat ja syyttävät, ovat ahnaita ja -pikkumaisia, pyytävät vain puolta totuutta ja ovat valmiita iskemään. -Ja kaikki nuo vuodet täyttäisi kurjuus, sellaiset kurjat seikat kuin -tuon kaupungin murtuneet rauniot, pienet, tuhkanharmaat vainajat, -elämä, joka on revitty ja hävitetty, sammuneet toiveet ja lakastunut -ilo... - -Hän ei enää pitänyt saksalaisia, paholaisen sukuisina. Ne olivat -ihmisiä, he palvelivat asiaa. Asia oli mieletön, mutta meidän asiamme -oli samoin mieletön. Miten mielettömiä olivatkaan kaikki meidän -asiamme! Mitä me kaipasimme? Hänestä tuntui, että se oli jotakin -sangen läheistä ja samalla jotakin sangen vaikeasti tavoitettavaa: -Jotakin sellaista, mikä ratkaisisi satoja sekavia ristiriitoja... - -Tuohon hänen ajatuksensa takertui. Hänen tajuntaansa kasaantuivat -jälleen ne kauheudet ja hävitykset, jotka olivat olleet sen -jokapäiväistä leipää jo kolme neljännesvuotta. Hän voihki ääneen. -Hän taisteli tuota mielensä uudistuvaa sumentumista vastaan. "Voi -te verentahrimat vähämieliset!" huusi hän, "voi teitä, te kurjat, -kidutetut houkkiot!" - -Tuo kurja ilmalaivakin oli vähämielisten hallussa! - -"Me olemme vielä kaikki vähämielisiä. Tappelevia apinoita, joita -oma tappelu suunnattomasti kiihoittaa ja jotka herkästi ratkeavat -kiukkuun." - -Jokin piilotajuinen vihje toi aikoja sitten unohtuneen lauseen -takaisin mr Britlingin tajuntaan, lauseen, joka voimallisesti -välkehtii tuota ihmismielen pimeyden ja jäykkyyden läpi -salaperäisesti ja lakkaamatta pyrkivää valoa. - -Hän kuiskasi nuo sanat. Oudommat sanat eivät olisi voineet tyynnyttää -ja vakuuttaa niinkuin nuo. - -Hän kuiskasi ne ajatellen niitä miehiä, joiden hän otaksui vielä -tälläkin hetkellä lentävän kohti itää halki kirkkaan, jäätävän, -tähtivälkkeisen ilman, noita kylmältä suojeleviin vaatteisiin -puettuja lentäjiä ja insinöörejä, jotka olivat tuoneet niin paljon -kärsimystä ja kuolemantuskaa tähän pieneen kaupunkiin. - -_"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät."_ - - - - -NELJÄS LUKU. - -Voimattomuuden verkossa. - - -1. - -Hugh'n kirjeet alkoivat vaikuttaa hyvin ratkaisevasti mr Britlingin -ajatteluun. Hugh oli aina ollut hyvä kirjeenkirjoittaja, ja nyt kävi -ilmeiseksi hänen kenties synnynnäinen tarpeensa kirjoittaa asioista -ja tapahtumista. Kouluaikana hän oli tavannut koristaa kirjeitään -hullunkurisilla pienillä piirroksilla -- toisinaan olivat kirjeet -olleet pelkkää piirustelua -- ja nyt niissä vaihteli kirjoitus ja -piirustus tavalla, joka suuresti ilahdutti hänen isäänsä. Mr Britling -piti tuosta hauskasta piirustelutaidosta; hänellä ei itsellään -sitä ollut ja senvuoksi se hänestä näytti ihmeellisimmältä Hugh'n -pienten luonnonlahjain joukossa. Mr Britlingillä oli tapana kantaa -näitä kirjeitä taskuissaan, kunnes niiden kulmat likaantuivat ja -rypistyivät, hän näytti niitä kaikille, joiden hän luuli kykenevän -arvostamaan niiden nuorekasta tuoreutta, ja hän vetosi niihin, -kun oli lopullisesti ja varmasti tehtävä päätös jossakin niiden -koskettelemassa asiassa. Hän ei aavistanutkaan kuinka monet tuhannet -vanhemmat tallettivat samallaisia papereita aarteinaan. Hän uskoi, -että toisten pojat olivat Hugh'n rinnalla hidastuumaisia nuorukaisia. - -Alkuaikoina puhuttiin kirjeissä hyvin paljon sotilaskurin ja -raikkaan ulkoilmaelämän viehätyksistä. "Täällä ei ole enää vaivaa -siitä, ettei tiedä mihin ryhtyä", kirjoitti Hugh. "Se asia on -kerta kaikkiaan jätetty toisten huoleksi. Se on suuri helpotus. -Sen sijaan, että pitäisi aamulla itse kehoittaa itseään nousemaan, -tulee torvenpuhaltaja, joka sanoo sen kyllin kuuluvasti... Ja -silloinpa siinä asiassa ei ole enää turhaa miettimistä, ei mitään -mahdollisuutta jäädä makaamaan ja neuvottelemaan asiasta itsensä -kanssa... Minä alan ymmärtää, mitä järkeä on siinä, että ihmiset -menevät luostariin ja alistuvat määrättyihin sääntöihin. Silloin saa -ajaa jonkinlaisessa moraalisessa automobiilissa, sen sijaan että -tallustaisin tietä omin jaloin..." - -Hän kertoi myöskin uusista fyysillisistä kokemuksistaan. - -"En koskaan ennen", selitti hän, "ole tiennyt mitä väsymys on. -Sehän on aivan ihmeellistä. Heittäytyy vaatteet yllä miten kovalle -alustalle hyvänsä ja nukkuu..." - -Ensimäisissä kirjeissään häntä kovin askarrutti harjoitusten ja -temppujen alkeellinen tiede ja näiden asian välttämättömyyden -pohtiminen. Hän aloitti otaksumalla, että niiden tärkeyttä -liioiteltiin. Vähitellen hän havaitsi, että ne olivat hyvän -sotilaskasvatuksen oleellisin osa. "Ratkaisevissa tapauksissa", -sanoi hän vihdoin, "ei kukaan tiedä, mikä ihmisessä pääsee voitolle, -korkeammatko vaistot vai alhaisemmat. Mies osoittaa ehkä mitä -loistavinta urheutta -- tai valtaa hänet äkillinen varovaisuus. -Tottumus on paljoa luotettavampi kuin vaisto. Senvuoksi kehittää -sotilaskuri tottumusta säännölliseen ja rohkeaan käyttäytymiseen. Jos -säilyttää harkintakykynsä, on tilaisuutta käyttäytyä loistavasti, jos -taas menettää malttinsa, niin on ainakin tottumus auttajana." - -Nuori mies esitti myöskin syvällisiä mietteitä aseiden eri -harjoitusten psykologisesta vaikutuksesta. - -"On hämmästyttävää, miten verenhimoiseksi tuntee itsensä -pistinhyökkäyksessä. Meidän täytyy huutaa; meitä käsketään huutamaan. -Seurauksena on korkeampain henkisten toimintojen lamaantuminen. -Siinä lakkaa kerrassaan mitään harkitsemasta. Mies muuttuu -'pistinniekaksi'. Kun syöksyn eteenpäin, kuvittelen vastassani olevan -lihavia, meheviä miehiä, ja minut täyttää halu antaa heille mitä he -tarvitsevat. Tällä tavalla --" - -Seurasi taistelukohtausta esittävä kuva jossa valtava ja urhoollinen -Hugh jätti jälkeensä kokonaisen rivin kaatuneita. - -"Ei niinkuin tässä alempana. Näin oli minulla tapana kuvata tuo asia -viattoman lapsuuteni aikana, mutta se ei ole oikein. Jos on useampia -kuin yksi saksalainen pistimen nokassa, niin se käy rasittavaksi. Ja -se olisi liioittelua -- jota me täällä armeijassa vihaamme." - -Jälkimäinen piirros esitti samaa, urheata sankana, jolla oli puoli -tusinaa vihollisia pistimessään kuin paistinvartaassa. - -"Mitä leskiin ja lapsiin tulee, niin minä jätän ne kokonaan -huomioonottamatta." - - -2. - -Mutta sangen pian Hugh alkoi ikävystyä. - -"Taas pitää lähteä marssimaan!" kirjoitti hän. "Ei ole mitään -muuta aihetta kuin se, etteivät voi keksiä meille senkään parempaa -toimintaa. Meitä ei harjoiteta ollenkaan kunnollisesti ampumaan, kun -ei ole kiväärejä. Puolet ajasta menee meiltä hukkaan. Jos kerrotte -puoli viikkoa armeijan miesluvulla, niin huomaatte, että me joka -viikko hukkaamme vuosisatoja... Jos suurin osa näitä miehiä olisi -vain merkitty luetteloihin ja saanut jatkaa omaa työtänsä sill'aikaa -kun me olisimme kouluttaneet upseereja ja harjoitusmestareita ja -hankkineet heille varustuksia ja jos he olisivat mahdollisimman -nopeasti saaneet välttämättömän harjoituksen, niin se olisi ollut -verrattomasti hyödyllisempää maallemme... Toisaalta me olemme -kypsymättömiä, toisaalta alamme laimistua... Minua tuo ärsyttää. -Minusta tuntuu, ettei meitä käsitellä oikeimmalla ja hyödyllisimmällä -tavalla. - -"Puolet miehistöämme on sivistynyttä väkeä, suhteellisen -sivistynyttä, mutta meitä käsitellään aina ikäänkuin olisimme -sanomattoman typeriä... - -"Ei liene syytä olla vihoissaan, mutta kun on käynyt -'Statesministerin' ja ollut hiukan näkemässä, kuinka vanha Cardinal -menettelee, niin mielessä alkaa tuntua hammaskipu huomatessa että -täällä kaikki tehdään kaksin verroin hitaammin ja vain puoleksi niin -hyvin kuin pitäisi." - -Ilman mitään johdatusta hän sitten siirtyi kuvailemaan plutonansa -miehistöä. "Paras mies joukossamme on eräs entinen kauppapalvelua, -mutta jotta säästyisimme joutavilta ylistyksiltä, sattuu niin, -että huonoin miehemme -- olento, jonka kasvot ovat kuin täysikuu -ja joka tuskin kykenee solmimaan omia kengännauhojaan ilman apua -tai haukkumisia -- on myöskin entinen kauppa-apulainen. Joukkomme -epämiellyttävin jäsen on eräs pieni tylppänenäinen tuhrus, joka on -lukenut Kiplingiä ja kuvittelee, ettei kukaan milloinkaan ole ollut -siinä määrin Ortheris-soturin kaltainen kuin hän. Hän haeskelee kahta -muuta 'Kolmen soturin' ryhmään kuuluvaa, jäsentä muistuttaen sitä -tehdessään poliitikkoa, jota ei kukaan kannata, mutta joka siitä -huolimatta yrittää muodostaa ministeristöä. Hän pitää omantunnon -asiana olla siivoton puheissaan. Häntä surettaa, jos joskus jää -voimasana käyttämättä, niinkuin keikaria surettaa, jos hän sattuu -tekemään kielivirheen. Minulla oli ennen tapana hiukan kiroilla, kun -en ollut vanhempaini korvain kuultavissa, mutta Ortheris on minut -parantanut siitä viasta. Kun hän on läheisyydessä, niin minä käyn -melkein korupuheiseksi. Nyt minä käsitän, että kiroileminen on oman -likansa pureksimista. Plutonassa ei ole mitään välinpitämättömyyden -mahdollisuutta: täytyy joko: rakastaa tai vihata. Minusta tuntuu, -että ensimäinen otteluni ei tule tapahtumaan saksalaisten, vaan -sotilas Ortheriksen kanssa..." - -Eräs kirje sisälsi vain piirroksen, joka ivaten mukaili tunnettua -taulua, missä näkyy sotilasleiri; alhaalla ja ylempänä sotilaan -uni lemmittynsä tapaamisesta. Mutta master Hugh syleili unessa -suunnatonta tislausastiaa soveliaan galvanometrin mitatessa hänen -tunteensa voimakkuutta ja pienten kolmijalkain tanssiessa hänen -ympärillään. - - -3. - -Sitten saapui kirje, jossa hän äkkiarvaamatta kääntyi kriitilliseksi. - -"Isä hyvä, tämä on kiukkuinen kirje. Minun on pakko purkaa sisuni -jollekin. Ja miten onkaan, ei yksikään näistä pojista siihen sovellu. -En tiedä, olisiko minut tämän asian vuoksi asetettava seinää vasten -ja ammuttava, mutta täten minä julistan, että kaikki tämän pataljonan -upseerit kapteenista ylöspäin ovat kokoelma kyvyttömiä -- ja monet -kapteeneista saa langettaa samaan kadotukseen. Muutamat heistä -ovat iloisia, hauskanluontoisia ja keskeneräisillä hengenlahjoilla -varustettuja miehiä, toiset taas ovat epämiellyttäviä miehiä, -joilta hengenlahjat kokonaan puuttuvat. Ja minä uskon -- äskeinen -_The Times'iin_ lähettämäsi kirje on minua hiukan valistanut -- -että he ovat keskiarvonäytteitä koko siitä sotilasluokasta, jonka -on määrä voittaa tämä sota. Yleensä he ovat velttoja, mutta kun -pääsevät joskus oikein vauhtiin, niin hätiköivät. Sen ajan, joka -heidän tulisi käyttää ymmärryksensä kehittämiseen ja sotilaallisen -kelpoisuutensa kartuttamiseen, he kuluttavat ruumiinsa hoitelemiseen. -Suoraan sanoen he eivät kelpaa mihinkään. He eivät saa meitä -kolmenkymmenen peninkulman päähän ilman että toinen puoli miehistä -jää jälkeen, ruoka- ja makuutarpeet katoavat ja me saamme paastota -kolmekymmentäkuusi tuntia tai jotain sen tapaista, eivätkä osaa -laskea sormiansa kauemmaksi, koska eivät ole tottuneet käyttämään -nenäänsä aritmeettisiin toimituksiin... Luulen, että tästä sodasta -tulee jonkinlainen Inkermanin taistelu suuremmassa mittakaavassa. Me -rivimiehet saamme hoitaa asian. Johto on 'poissa'... - -"Kaikki tämä, isä hyvä, johtuu siitä, että minun täytyy keventää -sisuani. Minua on pidetty tarpeettomasti nälässä, väsytetty melkein -kuoliaaksi ja kiusattu äärimmäisyyteen asti. Me olemme kulkeneet -viisikolmatta peninkulmaa -- viidessäkymmenessäseitsemässä tunnissa. -Ja suunnilleen kahdeksantoista tuntia ilman ruokaa. Minä olen ollut -kapteenini mukana, joka on majoittanut meidät tänne Cheasingholtiin. -Oh, hän on _patus!_ Herra jumala! Herra taivaallinen jumala, -millainen _patus!_ Hän pelkää kaikkia painettuja apuneuvoja, mutta -hillitsee itseään sankarillisesti. Hän kerskuu siitä, 'ettei hänellä -ole minkäänlaista paikallisvaistoa, tuhattulimmaista!' Kerskailee! -Hän kulki umpimähkään tässä kylässä, jonka eri osat ovat hiukan -hajallaan, eikä tahtonut käyttää karttaa, joka minulla sattui -olemaan. Hän arvioi jokaisen huoneen tilavuuden silmämitalla, -eikä tahtonut sallia minun mitata, ei edes jumalan antamilla -luonnollisilla mittauskojeilla. Ei edes perimilläni jaloilla. -'Pistetään tänne viis' poikaa!' sanoi hän. 'Mitäs te huonetta -mittaamaan? Emmehän me ole tulleet mattoja laskemaan.' Kun hän sitten -oli _coup d'oeil'insä_ mukaan jakanut miehet niin että niitä oli -tungokseen asti toisessa puolessa kylää, huomasi hän toisen puolen -olevan vapaana ja sai alkaa alusta. 'Jospa mittaatte ensin lattiain -pinta-alan, sir', sanoin minä, 'ja teette luettelon taloista --' 'En -minä sellaisiin', sanoo hän tuijottaen minuun ankarasti... - -"Eivät he sellaisiin, pappa! Miten asiat täällä 'viheriässä' -armeijassa suoritetaan, siten ne tullaan suorittamaan tuolla -'kypsässäkin'. He eivät saavu perille ajoissa, he kadottavat tykkinsä -niinkuin me nyt kadotamme keittiömme. Minä olen mykkä sotilas, minun -tulee tehdä mitä käsketään; mutta nyt minä joka tapauksessa alan -ymmärtää Neuve Chapellen taistelun. - -"Väitetään, että uudessa armeijassa miehistön ja upseerien suhteet -ovat erinomaiset. Kerran minä ehkä opin rakastamaan upseeriani -- -mutta en juuri vielä. Ei ennenkuin olen unohtanut ne toimenpiteet, -joiden nojalla Cheasingholtiin majoittuminen tapahtui... Hän hutiloi -tehtävissään ollenkaan sitä häpeämättä, ja kuitenkin hän mieluummin -antaisi ampua itsensä kuin solmisi kengännauhansa huolettomasti. -Se, mitä sanon upseereista, koskee todellisuudessa ainoastaan ja -yksinomaan häntä... Kuinka oivallisesti nyt ymmärrän, että miehistö -ampuu upseerejaan... Mutta vaikka jättääkin väsymyksen ja kiukun -huomioonottamatta, on tämä siirtyminen suoritettu hirvittävän -kurjasti..." - -Nuori mies palasi näihin muistutuksiinsa eräässä myöhemmässä -kirjeessä. - -"Sinä kai ajattelet minun aina moittivan, mutta minusta näyttää, -että täällä tehdään kaikki mahdollisimman tuhlaavalla tavalla. Me -tuhlaamme aikaa, tuhlaamme työtä, tuhlaamme tarpeita -- Herra Jumala, -kuinka tuhlaammekaan maamme varoja! Minä vakuutan sinulle, isä, ettei -tämä arvostelu ole omahyväisen nuoren miehen mietteitä. Ei tässä ole -mitään omahyväisyyden tilaa... Me olemme kuolettavasti kyllästyneitä -tässä kirotussa kyläpahasessa oleilemiseen. Ei ole mitään tekemistä --- ellei halua juosta muutamain hulttiomaisten naikkosten jäljessä, -joita me halveksimme ja inhoamme. Minä _en_ ole mukana sellaisessa, -isä. Enkä minä juo. Miksi en minä ole perinyt mitään paheita. Eilen -meillä oli täällä tappelu -- perin ikävystyttävää. Ortheriksen on -huuli paisuksissa, eräällä toisella sotilaalla sinimarja silmän alla. -Tuonnempana toimitetaan uusi ottelu. Minä alan tajuta, että sodan -kauhistuttavin puoli on ikävystyminen... - -"Ruokakomentomme kuvaa koko järjestelmää. Se on järjestelmä, jota -suunniteltaessa ei ole vähääkään tavoiteltu mahdollisimman hyvän -tuloksen saavuttamista -- tuo ei kuulu sotaministeristön filosofiaan --- vaan kaiken säännöstelemistä ja perustelujen välttämistä. Leipää -ja lihaa jaetaan melkein liiankin runsaasti miestä kohti, ja -käytännössä on sangen ankara punnitsemis- ja tarkastusjärjestelmä, -joka kumminkaan ei ole erikoisen tehoisa. Liian runsaat annokset -ovat tietysti suoranaisena yllykkeenä varasteluun tai tuhlaamiseen --- senhän ymmärtää kuka hyvänsä, noita sotaministeriön vanhoja -tuhmia juurakoita lukuunottamatta. Tarkastusjärjestelmä on tehokas -annosten määrään, mutta ei niiden laatuun nähden, sen tajuaa -yksinkertaisinkin. Armeijan ruoka-aineitten laatua tutkitaan -parhaasta päästä hajuaistimen avulla. Elleivät ainekset haise -pahalta, ovat ne hyviä... - -"Sitten luovutetaan raaka-aineet kokille. Siihen virkaan on muitta -mutkitta nimitetty jokin tavallinen sotilas. Hänelle vain sanotaan: -'Sinä olet kokki'. Ja koettaa parhaansa mukaan olla kokkina. -Tavallisesti hän aloittaa paistamalla tai käristämällä lihaa koettaen -arvata milloin paisti on kypsä. Sen mitä paistista jää jäljelle -hän sitten hakkaa rikki ja tekee siitä muhennosta seuraavaksi -päiväksi. Muhennos on hakattua lihaa, joka on keitetty isossa -padassa. Pinnalla ui aika lailla rasvaa. Kun on syönyt, tekee mieli -istuskella aivan rauhassa. Miehiä ruokitaan tavallisesti suuressa -teltassa tai ladossa. Meillä on lato. Ei se ole mikään siisti lato, -ja jotta ruokailu saisi enemmän yhteiskekkerien luonnetta, on -lautasia, veitsiä ja hankosia riittämätön määrä. (Tahdon huomauttaa, -ettei armeijassa kukaan osaa laskea kahdeksaakymmentä kauemmaksi.) -Lopetettuaan aamupalveluksensa saavat korpraalit ryhtyä leikkaamaan -annoksia. He sanovat, että kun siitä hommasta pääsee, tuntuu siltä, -kuin olisi saanut päivällistä aivan riittävästi. He istuskelevat -kalpeannäköisinä ja lähtevät sitten kylän kapakkaan. (Minusta -luultavasti tehdään pian korpraali.) Ennen sodan puhkeamista oli -Brittein saarilla naisia suunnilleen miljona enemmän kuin miehiä. -(Katso Fabian Society'n julkaisuja, jotka nyt ovat nuorison -keskuudessa hyvin suosittuja.) Kenellekään noista naisista ei -hallitus ole tahtonut uskoa armeijan ruoanlaiton ja ruoanjakelun -vaikeata tehtävää. Kukaan tavallinen sotilas ei ole vähimmässäkään -määrässä harrastanut ruoanlaittoa ennen sotilaaksi tuloansa... Kaikki -mitä muhennoksesta jää jäljelle ja samoin kaikki muu, mitä kokki -muuten tekee mahdottomaksi syödä, heitetään pois. Me heitämme ruokaa -pois saavillisittain. _Me hautaamme lihoja_... - -"Me saamme kolme paria sukkia. Me kävelemme sangen paljon. Emme osaa -parsia sukkia. Kun kannat ovat puhki, saamme rakkoja. Kelpo rakot -tekevät miehen mitättömäksi. Miljonasta ylijäävästä naisesta ei -(katso ylemp.) hallitus ole ymmärtänyt panna yhtäkään paikkaamaan -meidän sukkiamme. Siksipä melkoinen osa meistä kulkeekin ontuen. Ja -niin edespäin. Ja niin edespäin. - -"Sinä varmaan pidät tätä hirmuisena napisemisena, mutta minä -tahtoisin saada sanotuksi -- teen sen nyt, sydäntäni keventääkseni, -puhumalla suuni puhtaaksi -- että koko tämä juttu voitaisiin -suorittaa paremmin ja huokeammin, ellei sitä olisi jätetty noiden -kerrassaan kokemattomien ja äärimäisen yksipuolisesti sotilaallisten -herrojen tehtäväksi. He luulevat johtavansa Englantia ja osoittavansa -meille kaikille, kuinka tuo on tapahtuva; mutta itse asiassa he -vain pidättävät meitä. Tuhat tulimmaista, miksi heidän pitää tehdä -kaikki? Yhdelläkään heistä ei ole kotonansa mitään määräämisvaltaa -päivälliseen nähden, he eivät saa pistää nokkaansakaan keittiöön -eivätkä uskalla mennä tarkastamaan talouskirjaa... Tavallinen -brittiläinen eversti on avuton vanha herra; hänellä pitäisi olla -hoitajatar... Tämä ei ole vain minun loukkaantuneen vatsani joutavaa -napisemista, vaan on tärkeä asia koko maalle. Ennemmin tai myöhemmin -voi maa joutua kaipaamaan niitä ruokavaroja, jotka tuhlataan kaikissa -näissä hullutuksissa. Kaiken kaikkiaan tuhlataan joka päivä varmaan -monta tonnia erilaisia ruoka-aineita. Monta tonnia... Otaksukaamme, -että sota kestää kauemmin kuin olemme laskeneet!" - -Tuosta kohdasta Hugh poikkesi arvostelemaan sotilaallista -henkeä yleensä. "Upseerimme ovat hiton siivoja poikia, melkein -jokaikinen. Siinäpä juuri onkin pulma. Kunpa he eivät olisikaan -niin hiton siivoja poikia! Kunpa he käyttäytyisivät miehistöään -kohtaan niinkuin preussilaiset upseerit, niin me ottaisimme -suorittaaksemme vallankumouksen sodan ohella ja tekisimme puhdasta -yhdellä kertaa. Mutta he ovat siivoja, suorastaan ihastuttavia... -Heidän ajatuskykynsä tosin ei ole melkoinen eivätkä he ymmärrä, -että jonkin asian kunnollisella suorittamisella tarkoitetaan sen -mahdollisimman pikaista ja käytännöllistä suorittamista. He eivät -halua ponnistella yli voimiensa. Jos heidän luonnonlaatunsa olisi -kehnompi, niin kukaties heidän työnsä olisi parempaa. He eivät tahdo -käyttää karttoja, aikatauluja tai hakukirjoja. Kun me siirrymme -toiseen paikkaan, niin he sieppovat tietoja sieltä täältä vain -kuuleman mukaan; ei yksikään upseereistamme ole ollut kyllin älykäs -hankkiakseen yksityiskohtaisen kartan tai Michelinin käsikirjan. -Heidän älynsä toimii vain kuuleman mukaan. He ovat hätiköiviä, -tyhjänpäiväisiä ja tuhlaavia -- ja kun jotakin on tehtävä, esiintyvät -he vaativaisina. Omien kunniakäsitteittensä mukaan he ovat -täydellisiä. Rohkeutta on kaikilla riittävästi, jopa runsaastikin, -rehellisyyttä, totuudenrakkautta ja niin edespäin -- kiitettävässä -määrin. Heillä on jonkinlainen jockeymainen mittakaava, reippautta ja -rohkeutta varten, eikä se olekaan aivan huono, ja he pitävät kovin -pahana poskipartaa ja nappien aukioloa. Mutta he erehtyvät lukiessaan -ajattelun samaan luokkaan kuin poskiparran, siis pitäessään sitä -jonkinlaisena joutavanaikaisena lisäkasvannaisena. Sen sijaan että -lukisivat sen kuuluvaksi samaan luokkaan kuin nappien kiinniolon. He -vihaavat säästäväisyyttä. Ja varustautumista... - -"He eivät tahdo tunnustaa, että epäpätevyys on eräänlaista -epärehellisyyttä. Kunhan ei varasta puolta shillingiä, on heidän -mielestään yhdentekevää, jos tuhlaa puoli kruunua. Nyt tulee jotakin -viisasta! _Sotaakäyvän kansakunnan näkökannalta on puoli shillingiä -tasan viidesosa puolta kruunua_... - -"Kun aloitin tämän kirjeen, olin aivan vimmoissani, luultavasti -lähinnä aamuisen muhennoksen vuoksi; kun olen ehtinyt näin pitkälle, -tuntuu minusta siltä kuin olisin halpamainen riitapukari... On -merkillistä, isä hyvä, että minä kirjoitan sinulle tällaista. Minua -miellyttää sinulle kirjoittaminen. Minä en mitenkään voisi sanoa -sitä minkä kirjoitan. Heinrichilla oli Breslaussa uskottu ystävä, -jolle hän tapasi kirjoittaa Sielustaan. Minä en ole kokenut sellaista -teutonista ystävyyssuhdetta. Eikä minulla ole Sieluakaan. Mutta minun -täytyy kirjoittaa. Täytyy kirjoittaa jollekin -- täällä ei ole mitään -muutakaan tekemistä. Mutta nyt sammuttaa vanha rouva alakerrassa -kaasun; hän tekee sen aina puoli yhdentoista aikaan. Hänen ei pitäisi -sitä tehdä. Hän saa shillingin kultakin meiltä. Anna anteeksi -lyijykynäni..." - -Tuo kirje loppui keskelle lausetta. Kaksi seuraavaa olivat lyhyitä ja -leikillisiä. Sitten tuli äkkiä uusi ääni kelloon. - -"Olemme saaneet kiväärit! Meistä on vihdoinkin tullut oikeita -aseistettuja sotilaita. Joka pojalla on kivääri: Ne ovat -japanilaisia. Niihin on käytetty jotakin keveätä puulajia, joka -muistuttaa tuoretta tammea ja hienoja huonekaluja ja herättää -omistajassa Puutarhakaartin tunnelmaa; mutta liinaöljyn avulla on -asia luullakseni koko lailla korjattavissa. Ne ovat joka tapauksessa -oikeita kiväärejä, ne paukahtavat. Olemme hiukan hupsuja ne -saatuamme. Ainoastaan koulutuksemme ja sotilaskurimme estää meitä -laukomasta kohti mitään pahaa aavistamattomia katselijoita, joita -liikkuu näköpiirin rajalla. Eilen näin miehen noin puolen peninkulman -päässä. Minut valtasi ajatus, että voisin osua häneen -- aivan -keskelle... Ortheris, tuo vintiö, on saanut moottoripyörän, jota -hän nimittää 'auto-piruksensa' -- ei kukaan tiedä mistä syystä -- -ja mikäli ymmärrän, voi ainoastaan kuolema tai häpeällinen käytös -pelastaa minut ylenemästä korpraaliksi ensi kuun kuluessa..." - - -4. - -Eräs seuraavista kirjeistä loi uutta valoa nuoren 'auto'-miehen -historiaan. Jo ennen kivääri- ja autokautta ja huolimatta niistä -tappeluista, joihin hän oli joutunut erään tai eräiden nimeltä -mainitsemattomien henkilöiden kanssa, Ortheris koki ikävyyksiä. -Hugh'n kertomusta luonnehti nuoruusiälle ominainen suorasukainen -_savoir-faire_. - -"Muistaessani mainitsen, että Ortheris, noudattaen luojansa -viittauksia ja kärsien sitä sanomatonta ikävystymistä, joka täällä -vallitsi ennen kiväärien saapumista, unohti lordi Kitchenerin neuvon -ja yritti valloitusta naismaailmassa. Tulos oli kiusallinen, ja -nyt hän tahtoo itsepintaisesti saattaa sen koko plutonan tietoon. -Hänen valitsemansa uhri on kelpo tavalla mukiloinut ja raapinut -häntä, ja hänen vanhempansa -- kumpikin pelottavia henkilöitä -- -ovat kieltäneet häneltä pääsyn huoneistoon (anniskeluhuoneistoon). -Eivätkä he vain kieltäneet häntä tulemasta huoneistoonsa. He eivät -osoittaneet asianomaista kauhistusta Don Juania kohtaan, eivätkä -näyttäneet ollenkaan kunnioittavan valtion univormua. Mikäli voimme -ymmärtää, oli mamma saanut hänet käsiinsä ja antanut aika tavalla -korville. 'Mitä helvettiä pitää miehen tehdä?' huusi Ortheris. 'Eihän -sitä sovi ruveta akkaa rusikoimaan.' Pappa oli usuttanut koiran hänen -kimppuunsa. Vähemmän avomielinen sielu olisi vaieten sivuuttanut -tuollaiset yksityiskohdat -- minä olisin sekä liian omahyväinen että -liiaksi nöyryytetty -- mutta hänen luonteensa ei ole sellainen. Hän -puhuu asiasta vilpittömän ihmettelyn äänellä. Hän juttelee siitä -juttelemasta päästyäänkin: 'Akasta minä viisi', sanoo hän, 'viisi -hänestä. Mutta se minua kismityttää, että erehdyin _tytön_ suhteen -niin riivatusti. Nähkääs, minä huomaan loukanneeni _häntä_. Ja sitä -minä tosiaankaan en aikonut. Paha minut periköön, jos aioin. Minä -en olisi tahtonut, että niin kävi, jumal'auta en olisi. Ja nyt ei -pääse edes hänen puheilleen, jotta saisi selittää... Naurakaa vain, -pojat, mutta te ette ymmärrä tämän asian laatua, pojat... Minua -se kiusaa riivatusti. Te luulette, että minä poika olisin omia -aikojani ruvennut ryöstöhommiin (Vihainen huudahdus, johon armoton -hyväksymisulina hukkuu). Miten helvetissä sitä tietää, _milloin_ -pitää?... _Vieköön_ minut, ellei tyttö minusta pitänyt.' - -"Tuohon tapaan hän jatkaa tuntikaupalla -- pimeässä. - -"'Minä olin rehellisesti pihkassa häneen.' - -"Ihmeellisintä on, että minä tuon johdosta alan pitää Ortheriksesta. - -"Luullakseni se johtuu siitä, että tapaus on häntä ällistyttänyt -siinä määrin, ettei hän muista ollenkaan näytellä Ortherista -eikä Tommy Atkinsia, vaan on jälleen oma itsensä. Hän muistuttaa -pelottavasti rakkia, jossa on koko joukko karheakarvaista terrieriä -ja hieman airedalelaista. Hän on rakki, josta pitää, huolimatta -siitä, että hän kuljettaa mukanaan kaikkien nuuskimainsa asiain -inhottavaa hajua." - - -5. - -Mr Britling, joka Hugh'n kirjeitten avulla oli päässyt melkoista -paremmin asioihin perehtymään, ajeli automobiilillaan ympäri Essexiä, -pistäytyipä pari kertaa Berkshiressä ja Buckinghamshiressäkin, -ja huomasi vanhan, rauhallisen maaseudun yhä enemmän muuttuvan -varustetuksi leiriksi. Hän taipui väheksymään Hugh'n arvostelujen -merkitystä. Hän keksi niissä jonkinlaista nuoruuden karmeutta, joka -on liian kärkevää suvaitakseen puolinaisia, toimenpiteitä ja meidän -surkeita inhimillisiä pakoilujamme, joiden tarkoituksena on välttää -liiallista ponnistusta kysyvää täydellisyyteen pyrkimistä. "Surkeita -inhimillisiä pakoilujamme, joiden tarkoituksena on välttää liiallista -ponnistusta kysyvää täydellisyyteen pyrkimistä", -- tuo lausuma oli -mr Britlingin. Mr Britlingille, joka katseli asioita kauempaa, mutta -tunsi niitä laajemmin, oli uusi armeija ylpeyden ja ihastelun esine. - -Häntä miellytti saapua johonkin rauhalliseen kylään ja nähdä -voimakkaita, khakipukuisia nuorukaisia toimissaan, nähdä lieassa -olevat hevoset, tuntea pidätetyn voiman vaikutelma, havaita silloin -tällöin vilahdukselta tykkejä ja ampumavarakuormia. Minne tulikin, -kaikkialla oli sotilaita ja yhä vain sotilaita. Niitä virtasi -alinomaa Flanderiin ja pian myöskin Gallipoliin, mutta se ei -näyttänyt mitenkään vähentävän kotona harjoituksissa olevien lukua. -Rautateitse kuljetettujen sotatarpeiden ilmeisesti lisääntyvä paljous -sai hänet miellyttävästi lämpenemään. Liverpool Street asemalle -ajaessaan hän ilokseen näki pitkän junan avoimia tavaravaunuja, jotka -tervakankaalla peitettyine vaunuilleen, rattaineen ja tykkeineen -tuntuivat salaperäisen lupaavilta. Yön pimeydessä hän saattoi pelätä -häviötä, mutta kun näki miehet, kun kierteli maaseudulla, niin oli -mahdotonta uskoa muuhun kuin voittoon... - -Mutta kevään ja kesän kuluessa ei mitään voittoa saatu. Toukokuun -"suuri offensiivi" pysähdytettiin ja lopetettiin, kun oli suoritettu -joukko tuloksettomia ja erittäin kalliiksi käyneitä hyökkäyksiä -Ypresin ja Soissonin välillä. Saksalaiset olivat kehitelleet -erinomaisen tieteellisen puolustustavan, jossa kuularuiskut -korvasivat kiväärejä ja hyökkäävä puoli kärsi mahdollisimman suurta -häviötä puolustajain menettäessä mahdollisimman pienen määrän -miehiä. Sotaministeriömme ei ollut aikaisemmin pannut suurtakaan -painoa konekivääreihin, mutta nyt asianlaita muuttui. Muuten kääntyi -Englannin tarmo nyt yhä enemmän Dardanelleihin päin. - -Dardanelleihin suuntautuvan hyökkäyksen ajatus oli jo aikaisemmin -viehättänyt brittiläistä mieltä. Ukot olivat aina lapsuudestaan -saakka tottuneet lauseparteen "tunkeutua Dardanellein läpi", -joten siihen ei liittynyt mitään fantastista ja hämmästyttävää -uutuudentuntoa, joka sai "ilmahyökkäyksen" tuntumaan niin -takeettomalta toimenpiteeltä. Dardanellein läpi tunkeutuminen oli -Englannin historiaan kuuluva aate. Se ei mitenkään tehnyt poikkeusta -perintätapaan. Pian senjälkeen, kun turkkilaiset olivat sotaan -yhtyneet, ilmaantui Marmaramereen englantilaisia sukellusvenheitä, -ja helmikuussa alkoi Dardanellien järjestelmällinen pommittaminen. -Sitä jatkettiin keskeytyksin kuukauden aika, jonka puolustajat -käyttivät linnoituslaitostensa lujittamiseen saaden hankkimansa -kokemuksen ohessa apua ajoittaisesta huonosta säästä. Tämä ensimäinen -hyökkäysvaihe kohosi huippukohtaansa, kun hyökkäävä laivasto -maaliskuun 17:ntenä tunkeutui salmiin ja _Irresistible, Ocean_ ja -_Bouvet_ menetettiin. Kuusiviikkoisen väliajan jälkeen, joka tarjosi -puolustajille tilaisuutta lisävarustusten suorittamiseen ja sai -heidät täysin tietoisiksi siitä, mitä tuleman piti, kokoontuivat -näyttämölle liittovaltain armeijat, jolloin suoritettiin vaikea ja -kallis maihinnousu kahdessa kohden Gallipolin nientä. Siten alkoi -Dardanellien puolustuslaitosten hidas ja verinen piiritys. Lisäksi -tuli elokuussa suoritettu uuden englantilaisen armeijan yllättävä -maihinlaskeminen Suvlan lahdessa ja sen Anafartan taistelussa -kärsimä tappio, joka aiheutui päällystön epäpätevyydestä ja johdon -yleisestä velttoudesta. Tuloksena oli, että Maidos jäi saartamatta -ja salmensuun varustukset valloittamatta... Sill'aikaa oli Venäjän -joukot, joiden eteneminen saavutti äärimäisen kohtansa Przemyslin -valloituksessa, pakotettu peräytymään, ensin etelässä, sitten -pohjoisessa. Saksalaiset valloittivat takaisin Lembergin, marssivat -Varsovaan ja tunkeutuivat kohti Brest-Litovskia. Venäläisten linjain -taaksepäin vyöryminen vaikutti häviöltä, saksalaiset hyökkäsivät -Riikaa ja Pietaria kohti saapuen Vilnaan syyskuun keskivaiheilla... -Päivä päivältä mr Britling seurasi taistelun vaiheita kärsimättömänä, -hämmästyen, mutta kadottamatta uskoaan Britannian lopulliseen -voittoon. Maassa parveili yhä joukkoja ja lämmin kesäaurinko -paistoi. Toinen heinäsato korvasi ensimäisen niukkuuden, vehnä oli -erinomaista, ja suuri viikunapuu Dower House'in kulmassa antoi niin -runsaan sadon ja niin mehukkaita hedelmiä, ettei sellaista oltu vielä -milloinkaan nähty... - -Eräänä päivänä kesäkuun alussa, kun nuo viikunat vielä olivat pelkkää -toivetta, ilmestyi Dower House'iin Teddy Lettynsä keralla. Hän tuli -sanomaan hyvästi ennenkuin lähti rintamalle. Hänen oli seurattava -erästä osastoa, jonka piti täyttää riveihin ilmaantuneita aukkoja --- hän ei tiennyt missä. Essexiläiset tekivät hyvin tehtävänsä, -mutta kärsivät suuria tappioita. Mrs Britling antoi tuoda teen ulos -nurmikolle sinisen seetripuun alle, mr Britling oli epätietoinen -siitä, mitä hänen sopivimmin olisi pitänyt sanoa, ja hän jutteli -hämmennyksissään melkein kuin Teddyn lähtö ei olisi merkinnyt mitään. -Häntä kiusasi yhä tuo omituinen tunne, että hän oli vastuunalainen -Teddylle. Teddy ei ollut lainkaan niin eloisa kuin ennen sotilaspuvun -saantia, hänen käytöksessään oli pikemmin tyyntä innostusta kuin -vilkasta kiihtymystä. Hän tiesi nyt, mikä oli kysymyksessä. Hän tiesi -nyt, ettei sota ollut mitään leikintekoa, vaan että se muodostuisi -vakavimmaksi kokemukseksi, mitä hänellä oli ollut ja luultavasti -koskaan tulisi olemaan. Ei tehty enää leikkiä Lettyn eläkkeestä, ja -aivan yleisesti vältettiin järeästä tykistöstä ja tukehduttavista -kaasuista puhumista... - -Mr ja mrs Britling seurasivat nuoria veräjälle. - -"Onnea matkalle!" huusi mr Britling erottaessa. - -Teddy vastasi kättään huiskuttamalla. - -Mr Britling seisoi hetken aikaa katsellen heidän kulkuaan kohti -pientä tupaa, jossa heidän oli määrä toisistaan erota. - -"Minä en pidä siitä että hän lähtee", sanoi hän. "Toivon että hän -siitä hyvin suoriutuu... Teddy on nykyään niin vakava. Siinä on -jotakin keskinkertaista, siitä puuttuu roomalaista vivahdusta, -mutta minä olen iloinen, ettei Hugh'n voi niin käydä --" Hän teki -laskelmia. "Ei ainakaan vuoteen ja kolmeen kuukauteen, vaikkapa -lähettäisivät hänet tuleen syntymäpäivänänsä... - -"Silloin voi kaikki jo olla ohi..." - - -6. - -Laskelmia tehtäessä ei Hugh itse ollut mukana. - -Kuukauden kuluessa tuli hänkin sanomaan jäähyväisiä. - -"Mutta mitä tämä merkitsee?" väitti mr Britling vastaan arvaten -ennakolta, minkä vastauksen tulisi saamaan. "Ethän sinä ole -yhdeksäntoistavuotias." - -"Minä olen riittävän vanha siihen hommaan", sanoi Hugh. "Totta puhuen -minut merkittiin luetteloihin yhdeksäntoistavuotiaana." - -Mr Britling oli vaiti vähän aikaa. Sitten hän puhui katkonaisesti. -"En minä sinua moiti", sanoi hän. "Se oli tehty -- oikeassa mielessä." - -Harjoitus ja alipäällystölle kuuluva vastuu oli painanut uuden, -miehekkään leiman korpraali Britlingin käytökseen. "Minä olin -Statesministerissäkin aina korkeammassa luokassa kuin ikäiseni", -sanoi hän ikäänkuin tuo olisi selittänyt kaikki. - -Hän katseli erästä ruusunnuppua aivan kuin se olisi kiinnittänyt -hänen mieltänsä. Sitten hän huomautti kuin ohimennen: - -"Minä ajattelin, että jos minun sotaan piti, niin oli parempi -suorittaa asia kunnollisesti. Minusta tuntui, että se oli jotenkin -puolinaista, ellei pääsisi juoksuhautoihin... Minun olisi pitänyt -puhua siitä sinulle..." - -"Niin", vahvisti mr Britling. - -"Aluksi minä sitä arastelin... Ajattelin, että sota kenties -olisi sitä ennen lopussa, joten ei tarvitsisi ryhtyä asiasta -keskustelemaan... En tahtonut kajota siihen." - -"Aivan niin", sanoi mr Britling, ikäänkuin tuo olisi täydellisesti -asian selittänyt. - -"Teidän ruusunne ovat menestyneet hyvin tänä vuonna", virkkoi Hugh. - - -7. - -Hugh jäi yöksi. Hän vietti kotonaan sekä omasta että muitten mielestä -pitkän, painostavan, tyhjänpäiväisen illan. Ainoastaan pikku pojat -olivat todella luonnollisia ja vilkkaita. Vanhemman veljen lähtö -teki heihin valtavan ja virkistävän vaikutuksen, ja he halusivat -tehdä lukemattomia juoksuhautaelämää koskevia kysymyksiä. Useihin -niistä Hugh'n täytyi luvata vastata sitten kun hän itse oli tullut -niin pitkälle. Sitten hän saisi nähdä miten asiat oikein olivat. Mrs -Britling oli äidillinen ja ymmärtäväinen, kun oli kysymyksessä hänen -varustuksensa. "Tarvitsetko talvivaatteita?" tiedusteli hän. - -Vasta kun Hugh jäi yksin isänsä kanssa, kaikkien muiden mentyä -levolle, tunsi hän voivansa puhua. - -"Tällaiset asiat koskevat meihin syvemmin kuin esimerkiksi johonkin -ranskalaiseen perheeseen", huomautti Hugh tulisijan luota. - -"Niinpä kyllä", myönsi mr Britling. "He olisivat tällaiseen paremmin -valmistuneita... He osaisivat sanoa, mitä on sanottavaa. Tottumus -asevelvollisuuteen ja 70 ovat heitä kasvattaneet." - -Sitten hän sanoi melkein harmistuneesti: - -"Vanhempain miesten pitäisi lähteä ennen teitä poikasia. Kuka jatkaa, -jos teitä paljon kaatuu?" Hugh mietti. - -"Kiivaammassakin taistelussa on suurempi mahdollisuus jäädä elämään -kuin kaatua" sanoi hän. - -"Taitaapa olla." - -"Yksi kolmesta tai neljästä kaikkein kuumimmissa kohdissa." - -Mr Britling ei ilmaissut mitään tyydytystä. "Jokaisen on kestettävä -jotakin tämäntapaista." - -"Ainakin kaikkien kunnon ihmisten", sanoi mr Britling... - -"Siellä tulee saamaan aivan erikoisia kokemuksia. Tuntuu siltä kuin -ei sitä voisi verrata --" - -"Mihin?" - -"Elämään yleensä. Sellaisena kuin on oppinut sen tuntemaan." - -"Eihän niitä tosiaankaan käy toisiinsa vertaaminen", myönsi mr -Britling. - -"Erimitallisia", virkkoi Hugh. - -Hän tuntui punnitsevan sanojaan. "Ei tunnu siltä", sanoi hän, "kuin -lähtisi johonkin toiseen osaan samaa maailmaa tai keksisi jonkin -uuden puolen siinä maailmassa jonka tuntee. Tuntuu siltä kuin -olisi viettänyt elämänsä suljetussa huoneessa ja nyt käskettäisiin -astumaan ulos... Tuo johtaa mieleeni erään omituisen pikku seikan, -joka tapahtui viime talvena minun Lontoossa ollessani. Minä jouduin -omituiseen seuraan. Luulen etten ole sitä sinulle kertonut. Jouduin -syömään illallista muutamain ylioppilaiden kanssa Chelseassä. En -ollut käynyt siellä ennen, mutta ne näyttivät kunnon ihmisiltä -- -minunlaisiltani -- ja kenenlaisilta hyvänsä. Illallisen jälkeen he -veivät minut mukanaan eräiden henkilöiden seuraan, joita _he_ eivät -sen paremmin tunteneet -- ne olivat henkilöitä, jotka olivat jossakin -tekemisissä jonkin dramaattisen koulun kanssa. Siellä oli pari kolme -nuorta näyttelijätärtä, eräs laulaja ja muuta sellaista väkeä. -Me istuimme savukkeita polttaen ja aloimme jutella teatterista, -kirjoista, taidenäyttelyistä ja sen sellaisesta. Mutta äkkiä -koputettiin oveen, eräs meistä meni ulos ja tapasi poliisin, jolla -oli pidättämiskäsky mukanaan. He veivät isäntämme pojan mukanaan... -Kysymyksessä oli murha...". - -Hugh oli hetken vaiti. "Se oli Bedford Mansionin salaperäinen -tapahtuma. En usko, että muistat sitä; luultavasti et tullut -siitä silloin lukeneeksikaan. Hän oli murhannut erään henkilön... -Yksityiskohdathan ovat tässä samantekeviä, mutta minä ajattelen -saamaani vaikutelmaa. Ensin hauska, hyvinvalaistu huone ja siinä -muka kelpo ihmisiä -- ja sitten aukenee ovi, sisään astuu poliisi -ja kylmä viima käy kautta huoneen. _Murha!_ Eräs nuori tyttö, joka -näytti hyvin tuntevan nuo ihmiset, selitti minulle kuiskaten mitä oli -tapahtumassa. Tuntui siltä kuin olisi avautunut lattialuukku johonkin -syvyyteen, jonka oli aina tiennyt siellä olevan, mutta johon ei -milloinkaan ollut oikein uskonut." - -"Niin kyllä", virkkoi mr Britling. "Niin kyllä." - -"Aivan samalta tuntuu minusta, kun on tämä sotajuttu kysymyksessä. -Täällä meillä ei ole mitään oikeata kuolemaa. Se pannaan näytteille -ja suljetaan laatikkoihin. Ja onnettomuustapauksien varalta -kääriydytään suojeleviin verhoihin. Jos hevonen sattuu täällä -potkaisemaan, niin joudut vuoteeseen ja kohta on kaikki hyvin... -Mutta siellä, siellä oi kuin toisessa kiertotähdessä. Siellä on -kaiken ulkopuolella... Sinne minä nyt lähden... Sen sijaan että -täällä ei ole kuolemaa missään, on siellä kuolema kaikkialla, siellä -ulkopuolella. Meidän tulee tehdä kaikki voitavamme tappaaksemme -toisiamme. Tämän maailman selvä vastakohta." - -Mr Britling nyökkäsi. - -"Minä en ole vielä koskaan nähnyt ruumista Dower House'in tienoilla -ei ole ruumiita." - -"Me emme ole tahtoneet niitä sinulle näyttää -- sellaisia kaameita -asioita." - -"En minä valita", sanoi Hugh... "Mutta -- master Hugh -- master -Hugh, jolle ette ole tahtoneet sellaista näyttää -- ei tule koskaan -takaisin." - -Hän jatkoi nopeasti isän luodessa häneen epätoivoisia silmäyksiä: -"Minä tarkoitan, että olipa miten hyvänsä, _tämä_ Hugh ei milloinkaan -palaa. Joku toinen ehkä. Mutta minä tulen olleeksi ulkopuolella, -ja kaikki on oleva toisenlaista..." Hän vaikeni. Milloinkaan ei mr -Britling ollut tuntenut itseään niin kykenemättömäksi jatkamaan -keskustelua. - -"Asia on sama", sanoi hän hakien kuvaa ja pakostakin vain jäljitellen -poikaansa, "asia on sama kuin jos jokin lähtisi kirkkaasti -valaistusta huoneesta ulos lumimyrskyyn korjaamaan kattoa..." - -Muutamia hetkiä olivat isä ja poika kumpikin vaiti. Heissä oli -omituinen tunne, että oli mahdotonta saada sanotuksi mitä halusivat. -Ei kumpikaan sanonut, mitä oli tahtonut sanoa toiselleen, eikä -kumpikaan silloin selvästi tajunnut, mitä heillä oli toisilleen -sanottavaa... - -"Se on ihmeellistä", sanoi mr Britling. - -Hugh sai sanotuksi vain: "Maailma on ylösalaisin..." - -"Tehtävä on suoritettava", sanoi mr Britling. - -"Tehtävä on suoritettava", sanoi Hugh. - -Vaitiolo venyi pitemmäksi. - -"Sinun pitää nousta aikaisin aamulla", sanoi mr Britling... - - -8. - -Kun mr Britling oli yksin huoneessaan, alkoivat kaikki ne ajatukset -ja tunteet, jotka äsken olivat estyneet, tulvia yhä nopeammin ja -runsaammin hänen mieleensä. - -Hänestä tuntui -- tavan takaa oli hän viime vuosina tuntenut samaa --- että hän nyt juuri oli pääsemässä Hugh'n perille. Tuollainen -alinomainen omain lapsiensa "jälleen löytäminen" kuuluu kaikkien -valppaitten vanhempien kokemuksiin. Hän oli aina pitänyt Hugh'ta -poikasena ja nyt seisoi hänen edessään mies, joka puhui niinkuin -mies toiselle miehelle. Ja tuo mies, tuo ihka uusi mies, joka oli -puhdas ja kirkas kuin äskenlyöty raha, täytti mr Britlingin mielen -hämmästyksellä ja ihailulla. - -Tuntui siltä kuin hän olisi ensi kerran havainnut nuoruuden kauneuden -katsellessaan Hugh'n hoikkaa, sopusuhtaista, khakipukuista vartaloa. -Hänen avoimissa kasvoissaan, kirkkaissa silmissään, hienoviivaisissa -kulmakarvoissaan, jotka olivat täsmälleen samanlaiset kuin äidin, -ilmeni sanomatonta hentoutta. Ja tuo kirkas, kelpo poika puhui yhtä -vakavasti yhtä viisaasti kuin mikä ahavanpurema, monissa vesissä -lionnut vanha junkkari hyvänsä... - -Poika oli viisas. - -Hän ajatteli omin päin; hän ajatteli oman asemansa kauttaaltaan, ei -omahyväisesti, vaan täynnä vastuunalaisuuden tuntoa. Hän ei palvellut -sankareita eikä yrittänyt niitä jäljitellä, hän ei sepitellyt mitään -romanttista tarinaa oman minänsä ympärille. Jos hän oli sukupolven -oikea edustaja, niin tämä sukupolvi oli parempi kuin mr Britlingin -oli ollut... - -Siitä mr Britlingin ajatukset siirtyivät siihen huoleen, mitä -hänellä itsellään oli ollut, kun häntä ei huolittu vapaaehtoiseksi. -Hän tunsi pistävää häpeää ajatellessaan, että nuo kelpo pojat -kulkivat kohti kuolemaa ja haavoja neljänkymmenen ikäisten ja heitä -vanhempien miesten maatessa mukavasti kotonaan. Kuinka typerää oli -tehdä tuollaisia päätöksiä! Siinä nyt olivat isät, jotka olivat -suorittaneet päivätyönsä, ampuneet nuolensa, korvanneet jollakin -arvokkaalla työllä kasvatuskustannuksiaan, ja he eivät saaneet -harjoitusta, heitä ei katsottu kelvollisiksi mihinkään palvelukseen, -he olivat hävettävän hyvässä turvassa ja suorittivat joutavaa -aprillityötä ylimääräisinä konstaapeleina. Sill'aikaa heidän nuoret, -viattomat poikansa, joita ei vielä oltu koeteltu, joiden kasvavat -mahdollisuudet olivat vielä ilmenemättä, joutuivat kuoleman kitaan, -juoksuhautoihin... Sota jättäisi maailmaan vain raajarikkoja, -vanhuksia ja lapsia... - -Hän tunsi itsensä kurjaksi pelkuriksi, joka lihavana, ahdashenkisenä -ja harjoittamattomana piiloutui Maryn elämästä kohonneen rakkaan -vesan taakse. - -Hän kärsi voimattoman nöyryytyksen tuskia. - -Kuinka typerästi maailmaa johdettiinkaan? - -Hän joutui raivoon. Hän ei voinut jäädä makaamaan vuoteeseensa, hän -nousi ja alkoi kävellä huoneessaan törmäten pimeässä tuoleihin ja -pöytiin... Me olimme liian typeriä suorittaaksemme yksinkertaisimpia -tehtäviä: lähetimme poikamme rasituksiin ja armottomaan vaaraan, -lähetimme heidät huonosti varustettuina, vailla riittävää tukea, -lähetimme lapsemme Molokin tuleen, koska me englantilaiset olimme -olemukseltamme tylsää, pyylevää, teeskennellyn hyvänluontoista, -vanhaa ja keski-ikäistä väkeä. (Niin hän koetti jakaa itsesyytöksen -sietämätöntä taakkaa toistenkin osalle.) Miksi hän ei tehnyt mitään -asioiden muuttamiseksi, niiden korjaamiseksi? Mitä hyödytti omaksuttu -vaatimattomuus, suvaitsevaisuuden ja luottamuksen yritykset noita -vanhoja juristirenttuja, noita loruavia puhujia, noita paksupäisiä -upseereja ja ahdasmielisiä virkamiehiä kohtaan. Ne sallivat -Englannin nuorison joutuvan teurastettavaksi... Vanhat miehet -istuivat vaaran ulkopuolella valmistellen nuorukaisille kuolemaa -juoksuhautoihin. Sellainen oli todellisuus. "Poikani!" huusi hän -kiivaasti pimeässä. Hänessä elävä kansallisen epäpätevyytemme tunto -kävi tuskalliseksi, fantastisen pistäväksi. Tuntui siltä kuin kaikki -hänen hellimänsä harhaluulot olisivat hävinneet... Mitä auttoi, jos -sai ihmiset uskomaan, että tuolla ylemmissä piireissä suunniteltiin -jonkinlaista suurta vastasiirtoa, jonka oli määrä johtaa voittoon -Oli päivänselvää, ettei niillä ollut mielikuvituksen voimaa eikä -älyä yhteensä edes niin paljoa, että olisivat voineet vastasiirron -keksiä. Mikä tylsä joukko hyvänsä voi tehdä vastarintaa, mutta -vain mielikuvitus voi antaa iskun. Mielikuvitus! Meidän kai olisi -parasta olla iskemättä. Me voisimme iskeä ilmassa. Me voisimme -iskeä merellä. Me voisimme iskeä lujasti Gallipolissa sen sijaan, -että tiputtelisimme sinne riittämättömiä armeijoja niinkuin isämme -tiputtelivat miehiä Sedanin luo... Mutta ukot, istuvat yhä vain -pöytiensä ääressä kylläisinä ja unisina pudistellen vanhoja viekkaita -päitänsä. Sanomalehdistö lörpöttelee saaden aikaan omituisia -kaksimielisiä ääniä kuten myrskyn käsiin joutunut laivanlasti -apinoita. Vanhat poliittiset naikkoset hankkivat edelleenkin paikkoja -kelvottomille miehille ja hyökkäävät jokaisen johtajaksi kelpaavan -miehen kimppuun, käyttäen häväistysjuttuja, solvausta ja valhetta... - -Sota oli kadottanut kaiken ylevyytensä, kunnianhohteensa ja -draamallisuutensa. - -Ainoa toivomme oli nyt uuvuttaminen. Ainoa strategiamme oli korvata -veri verellä -- siinä uskossa, että meidän säiliömme osoittautuisi -syvemmäksi... - -Nyt tuohon säiliöön asteli Hugh, nuorena ja hymyillen... - -Sota muuttui painajaisuneksi... - - -9. - -Aamulla mr Britlingin kasvot olivat kalpeat yöllisen aatosmyrskyn -jäljeltä, Hugh'n sitävastoin raikkaat, kuten terveellisen unen -jälkeen ainakin. He käyskelivät nurmikolla, ja mr Britling puheli -toivehikkaasti yleisestä tilanteesta, kunnes tuli aika lähteä -asemalle... - -Pieni vanha asemapäällikkö ymmärsi heti asian ja oli läsnä, kun he -viimeisen kerran puristivat toistensa kättä. - -"Onnea matkalle, Hugh!" huusi mr Britling. - -"Onnea matkalle!" huusi pieni vanha asemapäällikkö. - -"Ei se ero ole helppoa", sanoi hän mr Britlingille junan liukuessa -pois. "Täällä on monet jäähyväiset senjälkeen kun tämä pitkä sota -alkoi. Monet. Ja osa ei tule enää koskaan takaisin." - - -10. - -Muutamaan päivään mr Britling ei kyennyt ajattelemaan muuta kuin -poikaansa ja sydämessä tuntui aina kumea kipu. Hänestä tuntui samalta -kuin kerran aikoja sitten, kun hän odotti alakerrassa ja Hugh oli -yläkerrassa kirurgin veitsen alla. Mutta tällä kertaa leikkaus jatkui -jatkumistaan. Pahimmassa tapauksessa hänen pojallaan oli vain yksi -mahdollisuus neljästä tai viidestä tulla surmatuksi tai pahasti -haavoitetuksi, mutta hän ei voinut ajatella muuta kuin tuota yhtä -mahdollisuutta. Hän tunsi kuinka se painoi mieltä, kuinka se lamasi... - -Mutta sen sijaan, että olisi murtunut tuon painoi alla, hän -sangviinisen mielenlaatunsa avulla siitä vapautui. Hänen ajatuksensa -suuntautuivat äkkiä noihin neljään muuhun mahdollisuuteen. Aivan kuin -tiloiltaan suistunut nivel olisi luiskahtanut oikeaan asentoonsa. Se -tapahtui yhtä nopeasti. Hän huomasi sopeutuneensa siihen ajatukseen, -että Hugh oli hengenvaarassa. Siitä oli tullut tosiasia, tottumus. -Hän saattoi sietää sen ja hoitaa asiansa... - -Hän matkusti Lontooseen ja tapasi klubissa toisia, jotka olivat -samassa kadotuksessa. Hän käsitti nyt, ettei ole erikoisen -ihmeteltävää, eikä harvinaisen traagillista, jos on poika rintamalla. - -"Minun poikani on Gallipolissa", sanoi eräs "Siellä on kovat paikat." - -"Minun poikani on Flanderissa", sanoi mr Britling. "Hänen täytyi -välttämättä päästä rintamalle. Hän on kolmea kuukautta vaille -kahdeksantoista. Hän ilmoitti väärän iän." - -He jatkoivat keskustelua siirtymällä sanomalehtien tietoihin, -ikäänkuin maailma olisi aivan ennallaan. - -Mutta ennen Hugh'n postikortin saapumista mr Britling vartioi -postinkantajaa kuin lemmensairas tyttönen. - -Hugh kirjoitti useammin kuin hänen isänsä oli tohtinut toivoa, -useimmiten lyijykynällä. Näytti siltä kuin hän olisi alkanut -tuntea synnynnäistä puheluhalua ja hiukan kaivannut myötätuntoista -kuulijaa. Park, hänen koulutoverinsa, joka oli ilmoittautunut -yht'aikaa hänen kanssaan, ei tuntunut olevan mikään teoreetikko. -"Park muuttuu kovaksi käskijäksi", kirjoitti Hugh. "Hän onkin nyt -kersantti, ja siitä syntyy välillemme jonkinlainen juopa." Mr -Britlingin oli erinomaisen vaikea sepittää vastauskirjeitä. Oli -paljon vakavia, syvällisiä asioita, jotka hän tahtoi ottaa puheeksi -koskaan kuitenkaan sitä tekemättä. Sen sijaan hän kertoi huolellisen -yksityiskohtaisesti Dower House'in pikku tapahtumista. Pari kertaa -hän antautui ampumaan teologisia ja filosofisia jäniksiä, jotka Hugh -oli ajanut esiin, ja jäljitteli siten puolittain itsetiedottomasti -poikansa tyyliä. Mutta niitä Isän ihannekirjeitä sodassa olevalle -pojalle, joita hän öisin sommitteli, ei koskaan kirjoitettu. Saattoi -olla yhdentekevää, sillä on paljon sellaisia asioita, joita on helppo -ajatella, mutta paha sanoa... - -Hugh ei antanut mitään erikoisen tarkkoja tietoja itsestään eikä -jokapäiväisistä tehtävistään. Sen, mitä hän nyt kirjoitti, täytyi -kulkea sensuuritse, ja kaikenlaiset varmat tiedonannot voivat -aiheuttaa kirjeen pidättämisen. Mr Britling arveli, että hän -enimmäkseen makaili majoitettuna jonnekin rintaman taakse, mutta -tasaiseen, hävitettyyn paikkakuntaan, jonne kuului järeiden tykkien -jymy. Hän otti kuvalehdet mielikuvituksensa avuksi. Toisinaan hän -ajatteli hänen olevan kauempana rintaman takana Beauvais'n tapaisissa -miellyttävissä vanhoissa kaupungeissa ja kuvitteli sotilasryhmiä -kuljeksimassa kahviloiden edustalla; toisinaan hän täytti helposti -antautuvilla mielikuvilla väitteen, jonka mukaan koko Pas de Calais -nyt oli pelkkää laajaa englantilaista leiriä. Hän täytti taulun -lieassa olevilla hevosilla, teltoilla ja harmaiksimaalatuilla -vaunuilla ja asetti etualalle Hugh'n -- käsivarret paljaina ja sanko -kädessä... - -Hugh'n kirjeet käsittelivät vuoron perään kahta eri asiaa: toinen oli -sotataidon herättämä mielenkiinto, toinen sodankäynnin aiheuttama -vastavaikutus. "Kun on vapautunut mielenliikutuksistaan" kirjoitti -hän, "ja kun on lakannut kapinoimasta (kuten ajan oloon lakkaakin) -kaikkia kauhuja ja hävityksiä vastaan, niin alkaa tajuta, että -sota on ehdottomasti maailman parasta peliä. Eiköhän siinä olekin -sodan varsinainen voima. Eikä kunnianhimossa, julmuudessa ja muussa -sentapaisessa, kuten isä aikoinaan kirjoitti lentokirjasessaan. -Nuo seikat ovat ikäänkuin sodan puolusteena, ne heittävät sotaan -pelokkaita ja vajaamittaisia henkilöitä, mutta pääasia on siinä, -että itse asia ottaa valtoihinsa toimeliaan mielikuvituksen. Se -on valtavaa peliä. Sen sijaan että rajoituttaisiin määrättyyn -kenttään ja muutamiin harvoihin välineisiin, kuten useimmissa -muissa peleissä on laita, on koko maailma kenttänä ja saa käyttää -hyväkseen mitä mieli tekee. Saa käyttää jokaista mielikuvituksen ja -keksintäkyvyn hiukkasta, mikä sattuu miehestä löytymään. Se onkin -ihmeellistä... Mutta oikeat sotilaat eivät ole julmia. Eikä sota -ole julmaa olemukseltaan. Ainoastaan seurauksiltaan. Täällä saa -kuulla keskustelun sirpaleita, jotka valaisevat asioita. Useimpiin -raakuuksiin ovat ihan ilmeisesti syypäitä kiihtyneet sotamiehet, -joissa on vielä siviili-ihmistä jäljellä, miehet, jotka ovat -jonkunlaisessa tulehdustilassa, Suurin osa Saksan armeijaa oli -sodan alkuaikoina oikeastaan hullaantuneita siviilihenkilöihin. -Siviilihenkilöitä, jotka tietysti olivat harjoitelleet, mutta -sittenkin olivat siviilimiehiä sielultaan. Ne olivat kunnollista, -järjestyksenhaluista, siistiä ja lainkuuliaista väkeä, joka äkkiä -temmattiin juuriltaan ja singottiin mitä kaameimpiin olosuhteisiin. -He tunsivat syöksyvänsä kohti kuolemaa ja pitivät säädyllisyyttä -olleena ja menneenä. He otaksuivat, että jokaisella belgialaisella -oli tykki aidan takana ja puukko saapasvarressa. He näkivät palavia -kyliä, ruumiita ja palasiksi ruhjoutuneita ihmisiä. He elivät -jonkinlaisessa painajaisunessa. He eivät tienneet mitä tekivät. -He tekivät ilkitöitä aivan samoin kuin joskus teemme ilkitöitä -unissamme..." - -Valiten äitinsä tapaan nopeasti kantansa hän sinkosi esiin -loppuväitteensä: "Asevelvolliset ovat sodan kirouksena... Puolet -saksalaisista ja iso joukko ranskalaisia olisi pitänyt päästää -korkeintaan kymmenen peninkulman päähän taistelukentältä. - -"Tuon tekevät ilmieläväksi ne päiväkirjat, joita ranskalaiset ja -englantilaiset ovat löytäneet kaatuneilta. Sinähän tiedät, että -sodan alussa jokaisen saksalaisen sotilaan tuli pitää päiväkirjaa. -Oli annettu nimenomainen määräys. Tarkoituksena oli herättää heissä -mielenkiintoa sotaa kohtaan. Niinpä kokosivatkin meikäläiset -niitä kaatuneilta ja haavoittuneilta tuhansittain... Ne auttoivat -ymmärtämään, etteivät saksalaiset oikeastaan olekaan sotilaita --- siinä mielessä kuin meikäläiset. He ovat tottelevaista, -lainkuuliaista, älykästä väkeä, joka on tähän pakotettu. Heidän -täytyy pitää sotaa jonkinlaisena romanttisena ja melodraamallisena -tai moraalisena tapahtumana tai traagillisena kohtalona. Heidän -täytyy ulvoa 'Deutschland'-laulujansa tai sekoittaa Jumala asiaan. He -eivät ota sitä pelin kannalta kuten meidän miehemme. - -"Minä tunnustan käyväni siihen kuin peliin. Toisinaan kadun, etten -lähtenyt Teddyn kanssa upseerikouluun, joten olisin päässyt paremmin -siihen syventymään. Minä olin liian ylimielinen tähän sotahommaan -nähden. Nyt minä uneksin upseerinvirkaa... - -"Tuo päiväkirjajahti se juuri tekee sodan älyllisessä suhteessa -viehättäväksi. Kaikkea, mikä suinkin voi johtaa voittoon, on -ajateltu ja koeteltu. Saksalaiset harrastavat sielutiedettä paljoa -enemmän kuin me samoinkuin he harrastivat sotaa enemmän kuin me, -mutta he eivät näytä olevan todella eteviä siinä aineessa. Niinpä -he yrittivät saada koko miehistönsä ymmärtämään sotaa sill'aikaa -kun meidän poikaimme parvessa kaikuu 'Tipperary'. Mutta miehetpä -eivät kirjoitakaan niitä kauniita asioita, joita heidän pitäisi, -vaan useimmat merkitsevät muistiin aterioitaan, joten muutamat -päiväkirjat ovat pelkkiä ruokalistoja, toiset taas sisältävät mitä -kauhistuttavimpia kertomuksia väkivallanteosta ja ryöstöistä. -Ranskalaiset niitä kääntävät ja julkaisevat. Saksalaiset antaisivat -mitä hyvänsä, jos saisivat takaisin nuo tuhmat paperit, ja nyt on -annettu määräys, ettei kukaan saa lähteä taisteluun minkäänlaisia -kirjoitettuja papereita mukanaan... Meikäläiset ovat niin kärkkäitä -noihin asiakirjoihin, ja ovat niin hyvin tajunneet tuollaisten -satunnaisten merkintöjen arvon, että saksalaisen hyökkäyksen rauettua -on eräs tärkeimpiä huolia onkia esiin asiakirjoilla varustetut -vainajat ja katsoa mitä heiltä löytyy... Se on omituista urheilua, -tuo ruumisten kalastaminen. Meikäläisillä on köydessä jonkinlainen -kolmiväkäinen koukku, se heitetään ja vedetään takaisin. Toisella -puolen tehdään samoin. Tässä eräänä päivänä oli erääseen ruumiiseen -Hooghe'in läheisyydessä tarttunut molempain puolien koukut, joten -syntyi köydenveto. Tarkk'ampujat pitivät silmällä niitä, jotka -joutuivat liiaksi intoihinsa. Useita haavoittui. Irlantilaiset -- se -oli eräs irlantilainen rykmentti -- saivat ruumiin -- tai ainakin -paremman puolen... - -"Kun nyt olen kersantti, puhuu Park jälleen minulle kaikista näistä -asioista, ja meidän luutnanttimme on liian toimekas ollakseen -välittämättä tuollaisista teknillisistä yksityisseikoista. Ne -ovat pelkkiä teknillisiä yksityisseikkoja. Sellaisina niitä on -käsiteltävä. Kuollutta ruumista ei pidetä äsken surmansa saaneena -miehenä, jolla kenties oli vaimo ja liikesuhteita, ehkäpä myöskin -taipumusta ostereihin tai konjakkiin. Tai olentona, joka on nauranut -ja itkenyt ja karttanut kärsimystä. Se pilaisi koko asian. Häntä -pidetään pelkkänä univormuna, jonka merkeistä näkyy millaista väkeä -on vastassamme ja johon kenties sisältyväin paperien nojalla voimme -Päätellä missä määrin hän ja hänen joukkonsa alkavat väsyä koko -juttuun... - -"Koko tämä elämä vaikuttaa karkaisevasta, eikä vain ruumiiseen, vaan -myöskin mieleen. Täällä eletään toisella tasolla. Muistathan, että -puhuit -- juuri ennen tänne lähtöäni -- Dower House'in tienoista -- -ja ulkopuolella olemisesta. Tämä on ulkopuolta. Täällä on toiset -olosuhteet. Miehemme ovi kyllä helläsydämisiä yhä edelleen, kun -pienet oliot -- kissanpojat, linnut tai kukat -- ovat kysymyksessä -Niinpä on rintaman takana kaikkialla sotilaitten puutarhamaita. -Muutamat ovat oikein sieviä pikku tilkkuja. Mutta joutavaa on -väittää, että me täällä osoittaisimme minkäänlaista hellyyttä -haavoittuneille, ja -- sanoakseni asian oikean laidan -- viholliseen -kohdistuvaa sääliä ei ole hitustakaan. Ei hituistakaan. Ei sellaisen -tunteen jälkeäkään. Aikaisemmin haavoittuneita hellittiin -- on -minulle kerrottu -- ja osoitettiin kunnioitusta kuolleille. Nyt tuo -kaikki on mennyttä. Sen jälkeen on ollut julmuuksia kaasuja, asioita, -jotka eivät unohdu. Kaikki on ankarampaa. Miehet taipuvat nyt -nauramaan sille, joka saa kuulan itseensä, ja pahoin haavoittuneet -heitä harmittavat. Eräänä päivänä, kerrotaan makasi essexiläisten -juoksuhaudan edustalla roteva saksalainen. Hän kävi kiusalliseksi, -hinattiin sisään, vietiin linjojen taakse ja haudattiin. Kun hänet -oli saatu hautaan, oli joku ystävällinen sielu pystyttämässä taulua, -johon oli kirjoitettu 'Jonkun Fritz', kun samassa räjähti granaatti -aivan ääressä. Se paiskasi miehen tauluineen muutaman sylen päähäni -haavoitti hänet ja toi Fritzin jälleen ilmoille. Hän nousi kerrassaan -ilmaan ja pyöri kuin tuulimyllyn siivet. Tuota pidettiin mainiona -pilana niille, jotka olivat vaivautuneet hänet hautaamaan. Muutamaan -aikaan ei kukaan halunnut koskea Fritziin, joka nyt makasi jonkin -kyynärän päässä alkuperäisestä leposijastaan. Sitten hän joutui yhä -arveluttavampaan tilaan, ja muutamat terveydenhoidon harrastajat -hautasivat hänet uudelleen. Tällä kertaa oli kirjoituksena 'Jonkun -Fritz. Lepää rauhassa'. Mutta sattuipa niin, että hän sinkosi jälleen -esiin. Palasina, juoksuhaudassa kajahteli nauru ja huudot: 'Kelpo -Fritzimme! Ei tämä ylösnousemusta ole, Fritz'... - -"Eräs toinen juttu, joka soveltuu juoksuhautojen aurinkoiseen -mielialaan, on tulilankatemppu. Meillä on kahdenlaista tulilankaa, -toista, joka palaa hitaasti, jardi ja minuutti, ja sopii -käsigranaateissa ja sen sellaisessa käytettäväksi, ja toista, joka -juoksee sata jardia sekunnissa -- miinoja varten ja niin edespäin. -Jälkimäinen on huolellisesti erotettu edellisestä punomalla -siihen silmäänpistävä punainen lanka. Kuten isä tietää, on sekä -vihollisella että meillä -- kun juoksuhaudat ovat riittävän likellä -toisiaan -- tapana virkistää toisiamme heittämällä koruttomia, -mutta tehokkaita, läkkirasioista valmistettuja käsigranaatteja. -Kun tuollainen granaatti putoo brittiläiseen juoksuhautaan, niin -joku heti sieppaa sen ja heittää takaisin. Englantilaista mieltä -ilahduttaa aivan erikoisesti, kun saa tärähdyttää saksalaista hänen -omalla petardillaan. Kun granaatti putoo saksalaiseen juoksuhautaan, -niin kaikki juoksevat tiehensä. (Meidän juoksuhautojemme pojat -ainakin niin väittävät, vaikka luultavasti on kummallakin puolella -poikkeuksensa.) Jos pommi räjähtää, niin se räjähtää. Ellei, niin -Hans ja Fritz ryömivät piankin katsomaan mitä on tapahtunut. -Toisinaan ei tulilanka ole kunnolla syttynyt; heittäjä on ollut -hermostunut tai lanka ei ole palanut säännöllisesti. Silloin pistää -Hans tai Fritz siihen uuden langan ja lähettää sen takaisin hellän -huolellisesti. Saksalaista mieltä ilahduttaa aivan erikoisesti, -kun saa tärähdyttää englantilaista hänen omalla petardillaan... -Mutta nyt astuu näyttämölle sotilaallinen nero. Eräs lahjakas -henki meikäläisten joukosta hankki (luultavasti varastamalla) -kappaleen miinansytytyslankaa, nopeata lajia, ja vietti uutteran -päivän kirvoittamalla siitä pois punaisen langan ja muuttamalla sen -aivan hitaamman veljen näköiseksi. Sitten kiinnitettiin palasia -läkkipommeihin ja lähetettiin ne -- tietenkin sytyttämättöminä -- -saksalaisten juoksuhautaan. Seurasi pitkä, mutta hilpeä väliaika. -Minä voin nähdä, kuinka pojat pysyttelevät piilossa. Sitten Hans ja -Fritz varmaan ryömivät katsomaan, tutkivat palamatonta tulilankaa, -ryhtyivät sitä sytyttämään lähettääkseen sen, kuten tapa on, -tekijällensä takaisin... - -"Ankara, saksalaisesta juoksuhaudasta kuuluva paukaus ilmaisi -sytyttämishetkeä ja Hansin ja Fritzin lähtöä vähemmän leikillisiin -maailmoihin. - -"Brittiläisen juoksuhaudan nero ryhtyi valmistamaan toista -yllätyspommia -- Kurtin ja Karlin saapumisen varalle... - -"Hans, Fritz, Kurt, Karl, Michel ja Wilhelm -- sitä jatkui aika -kauan, ennenkuin rupesivat epäilemään... - -"Kirjoitit kerran, että nykyaikana pitäisi olla metallista -valmistettuja sotilaita taistelulinjoilla. Minusta tuntuu, isä hyvä, -että kaikki todellinen taistelu on..." - - -11. - -Kaikki Hugh'n kirjeet eivät käsitelleet noita kammottavia teknillisiä -yksityiskohtia. Uutisia ja juttuja ei aina tullut kuultaviin; oli -harvinaista, että joku upseerinarvolla varustettu nuori mies halusi -alentua keskustelemaan ammattiasioista parin muun kanssa, joilla ei -tuota arvoa ollut; sanomalehtiä näki vähän, vielä vähemmän karttoja, -ja vaikka Hugh olikin Ranskassa tykkien kuuluvissa, saattoi hänestä -aika ajoin sodankäynti tuntua yhtä ikävystyttävältä kuin Englannissa -toisinaan. Mutta hänen sotilaallisia menetelmiä koskevat arvostelunsa -taukosivat. "Asiat suoritetaan täällä paremmin", huomautti hän, ja -"me olemme täällä lähempänä todellisuutta. Minä alan kunnioittaa -kapteeniani. Hänessä on kehittymässä jonkinlaista paikallisvaistoa. -Meidän onneksemme!" Eräässä toisessa kohdassa hän ihmeen -luonteenomaiseen tapaan harkiskeli, oliko hän alkanut tottua armeijan -tapoihin, oliko alkanut tajuta niiden merkitystä, vai kehittyivätkö -armeijan menettelytavat yhä lähemmäksi pätevyyden rajaa sitä mukaa -kun tultiin lähemmäksi vihollista. "Täällä ei ole sitä kiusallista -tunnetta, että sota lopultakin on pelkkää harhaluuloa. Se on jo -tervettä järkeä ja elämän tehtävää... - -"Englannissa minulla aina oli kihisevä tunne, että olin puettu -univormuun kuin johonkin valepukuun... - -"Koskaan ennen tänne tuloani en voinut uneksiakaan, kuinka suuri -osa sotaa on odotusta, tottelemista ja harjoitusta, mikä kaikki -liiankin ilmeisesti on vain keino estää meitä havaitsemasta, miten -kauan meidän oli odotettava. Luulen, ettei ole kovin vaarallista -kuvailla sitä paikkakuntaa, jossa nyt olen; se muodostaa jonkinlaiset -näyttämölaitteet, jotka ovat tavallaan yhtä maata kuin meidän -jokapäiväinen elämämme täällä. Se on kylä, joka on ainoastaan -osittain ammuttu hajalle. Kylässä ei ollut koskaan taisteltu; -saksalaiset eivät olleet tulleet likemmäksi kuin kahden peninkulman -päähän, mutta silloin tällöin kuukausien kuluessa se oli ollut -tykkitulen alaisena ennen meidän etenemistämme. Melkein kaikki talot -ovat jäljellä, mutta ei yhtään ikkunaa, jossa olisi neliöjalkaakaan -lasia eheänä. Pari taloa on palanut ja pari muuta näyttää jokin -mieletön jättiläinen potkaisseen hajalle. Me nukumme neljän tai -viiden miehen ryhmissä huoneiden lattioilla; asukkaita ei ole -montakaan jäljellä, mutta kyläravintola on yhä käynnissä. Siellä -on kurja, rasittunut biljardipöytä, sangen pieni sangen suurine -palloineen -- ja kepit ovat pahoinkuluneet. Se on paikkakuntamme -suuri huvi. Ortheris tekee ihmeitä sen ääressä. Hän sanoo rupeavansa -merkitsijäksi, 'pirunmoiseksi markööriksi', kun jättää armeijan. -Seutu ympärillämme on lakeata -- vailla ääriviivoja -- autiota. -Kuinka kaipaankaan kukkuloita, vaikkapa vain Essexin multakasoja. -Sitten kulkee tie eteenpäin, tiilitie, armottomasti kulunut, -poppelien reunustama. Aivan kylän laidassa päättyy mekaanisten -kuljetusneuvojen tie ja siellä on jonkinlainen varikko, josta kaikki -kuljetetaan edelleen muulien tai ihmisten selässä tai polkupyörällä -juoksuhautoihin. Se on ainoa liike, mitä kylässä näkee, ja minä -olen viettänyt tuntikausia katsellen kuinka miehet kuormaavat -ruokaa tai ampumatarpeita, tai olen itse ruvennut heitä auttamaan. -Pitkin päivää kuulee tykkien jyskeen, joka tuntuu jonkinlaisena -kumahduksena vatsassa, ja silloin tällöin ilmestyy lentokone, joka -kulkee hyvin korkealla ja näyttää varsin pieneltä. Juuri tässä takana -on poppeliryhmä, jota saksalainen granaatti on kurittanut. Puut ovat -katkenneet ja pirstoutuneet mitä hämmästyttävämmällä tavalla: aivan -säpäleiksi ja liuskoiksi kuten rottinkikeppi, joka on murrettu ja -vääntelemällä katkaistu. Joutoaikansa voi viettää joko tähystelemällä -lentäjiä tai pelaamalla jalkapalloa, kaksikymmentä kummallakin -puolella, tai istumalla huoneessaan, seisomalla kynnyksellään -tai menemällä kapakkaan neljän, viiden miehen jonoon odottamaan -biljardivuoroansa. Lopultakin joutuu istumaan. Ja niin isä saa nämä -summattomat kirjeet." - -"Summattomat!" virkahti mr Britling. "Tietysti -- hän kyllä kasvaa -tuosta irti." - -"Ja hän kirjoittaa varmaan joskus. Hän kirjoittaa." - -Hän jatkoi kirjeen lukemista. - -"Me luemme, luonnollisesti. Mutta täällä ei suurinkaan kirjasto -riittäisi. Meille sopivat kaikenlaiset kirjat, mutta luullakseni ei -tavallisella hempeätunteisella romaanilla ole samaa viehätysvoimaa -kuin rauhan aikana. Muutamat käyvät aivan odottamatta käsiksi -vakavaan kirjallisuuteen. Kelpo Park esimerkiksi sanoo tahtovansa -kirjoja, joissa on pureskeltavaa; hän lukee parhaillaan 'Lajien -synnyn' halpahintaista painosta. Ennen hän tapasi pitää Florence -Wardenia ja William le Queux'ta kirjallisuuden äärimäisinä huippuina. -Olisin kiitollinen, jos voisit lähettää hänelle Metshnikovin 'Ihmisen -luonnon' tai Pearson'in 'Vapaan ajattelun etiikan'. Minä huomaan -kehitteleväni hänen hentoa mieltänsä. Mutta minulle ei, isä. Ei -mitään sellaista minulle. Minä kaipaan täällä vain kirjallista -opiumia. Kaipaan jotain, jossa on puhe fauneista ja nymfeistä metsän -avaroilla aukeamilla. Tahtoisin lukea Spenserin 'Keijukaisten -kuningattaren'. En luule sitä lukeneeni, mutta joka tapauksessa -minulla on hyvin selvä vaikutelma ritareista ja lohikäärmeistä ja -noidista ja ilkeistä noita-akoista, jotka liikkuvat jonkinlaisessa -prerafaeliittisessa seinäverhomaisemassa -- mutta kirkkaammassa -valaistuksessa. Voisin ehkä käyttää jotakin Hewlett'in 'Forest -Lovers' kirjan tapaista. Tai Joseph Conradia, kun hän on sillä -tuulella kuin Kew Palmhouse'issa. Sitten on vielä eräs kirja, jota -kerran silmäilin jonkun tuttavan luona Lontoossa, en tiedä sen -nimeä, mutta Richard Garnett oli sen kirjoittanut ja siinä oli puhe -jumalista, jotka elivät ahtaanlaisissa taloudellisissa olosuhteissa, -mutta silmääkiehtovassa aurinkoisessa ympäristössä. Ympäristössä, -jossa ei ollut terästä, paaluja eikä piikkilankaa. Jotain Heinen -'Firenzen öitä' muistuttavaa. Tervetullut olisi mikä kirja hyvänsä, -jossa olisi puhe Kreikan jumalista, temppeleistä, valkoisista -kuin norsunluu, purppuraisesta merestä, punaisista viitoista, -jalokivilippaista ja auringonpaisteessa lepäävistä sisiliskoista. -Jospa olisi olemassa toinenkin 'Thaïs'! Miehet täällä ovat -saaneet luettavakseen sanomalehtipaperille painettuja kirjallisia -palasia, joita nimitetään _The Times'in_ plakaateiksi. Palasia, -mutta enimmäkseen hyvää ainesta. Ne ovat niin pieniä, että vain -kiihoittavat ruokahalua voimatta sitä tyydyttää. Jotenkin ärsyttävää --- ja täällä ei kaipaa mitään ärsykettä... Minä kuvittelin ennen, -että lukemisen tarkoituksena on kiihoittaa. Täällä sen päinvastoin -tulee rauhoittaa... - -"Oletko kuullut puhuttavan kirjasta, jonka nimi on 'Tom Cringle's -Log'? - -"Sota on kiihoittavaa peliä -- jota minä en milloinkaan ole tahtonut -pelata. Kerran parin kuukauden aikana joutuu jännitykseen. Muuten -on se vain lokaa, sekasotkua ja ikävystymistä, rikki ammuttuja -rakennuksia, särjettyjä teitä, likaista ympäristöä ja ikävystymistä, -lisäjoukkojen tuontia ja haavoittuneiden ja uupuneiden vientiä -- ja -ikävystymistä, alinomaista epämääräistä arvailua, kuinka tämä tulee -päättymään ja ikävystymistä, ikävystymistä ja taas ikävystymistä, -suunniteltujen töiden ja matkojen muistamista, elämän menettämisen ja -päiväin hupenemisen ajattelua ja ikävystymistä, ruhjottuja poppeleita -ja löyhkää, kaikkialla löyhkää, likaa ja ikävystymistä... Ja kaikki -tämä siitä syystä, että nuo kirotut preussilaiset olivat liian -typeriä ymmärtääkseen kuinka ikävystyttäviä he olivat karatessaan -pystyyn ja röyhistäessään rintaansa ja ottaessaan vastaan mr Thomas -Carlyle'in ylistykset... _Gott strafe Deutschland_... Lähetä siis -minulle joitakin kirjoja, kirjoja, joissa puhutaan unelmista, -Kiinasta, kuvitetusta posliinista, kultakaudesta ja keijukaisten -maasta. Mutta lähetä ne pian ja kirjoita oikein selvä osoite..." - - -12. - -Teddyä kohtasi onnettomuus viikunain vielä parhaillaan kypsyessä mr -Britlingin suuressa puussa. Cissie toi uutisen mr Britlingille. Hän -saapui Dower House'iin, kasvot kalpeina ja peljästyneinä. - -"Minä tulen kertomaan kirjeistä", sanoi hän. "Tuli huonoja uutisia -Teddystä, ja Letty on ihan suunniltaan." - -"Eihän hän ole --?" Mr Britling jätti sanan sanomatta. - -"Hän on haavoittunut ja kadoksissa", sanoi Cissie. - -"Vankina!" sanoi mr Britling. - -"Ja haavoittunut. Emme tiedä, _miten_." - -Hän lisäsi: "Letty on ollut sähköttämässä." - -"Sähköttämässä? Kenelle?" - -"Sotaministeriölle, saadakseen kuulla, miten hän on haavoittunut. Ne -eivät sano mitään. Se on häpeämätöntä." - -"Eikö siinä ollut _vaikeasti_?" - -"Siinä ei ole mitään. Haavoittunut ja kadoksissa! Pitäisihän heidän -kertoa tarkemmin." - -Mr Britling mietti. Hänen ensimäinen ajatuksensa oli, että nyt -saattoi milloin hyvänsä saapua tieto Hugh'n haavoittumisesta -ja häviämisestä. Sitten hän koetti vakuuttaa Cissie'lle, että -"vaikeasti" sanan puuttuminen merkitsi, että Teddy oli haavoittunut -vain suhteellisen lievästi ja että jos hän lisäksi oli "kadoksissa", -niin sotaministeriön oli vaikea heti paikalla saada ehdottoman -tarkkaa selkoa kaivatuista yksityisseikoista. Mutta Cissie vakuutti -vain Lettyn olevan "kauheassa tilassa", ja mr Britling lähti, -annettuaan hänelle eräitä konekirjoitustyötä koskevia ohjeita, heidän -asuntoonsa toistaakseen keksimänsä rauhoittavat näkökohdat Lettylle. -Viimeksimainittu oli vielä kalpeampi kuin sisar ja täynnä kylmää -närkästystä sotaministeriöä kohtaan. Selvää oli, että tuon laitoksen -olisi hänen mielestään ollut velvollisuus pitää parempaa huolta -Teddystä. Hän tuntui olevan omituisen tunteenomaisen vakaumuksen -vallassa, että häneltä salattiin jotakin. Yhtä ilmeistä oli, että -hän katsoi mr Britlingin taipuvan liian hyväksyvälle kannalle -viranomaisiin nähden. - -"Joka tapauksessa", sanoi hän, "olisivat he voineet heti vastata -minun sähkösanomaani. Minä lähetin sen kello kahdeksan. Kaksi tuntia -ovat he halveksivasti vaienneet." - -Tämä uhmaileva, jännittynyt, nurja Letty oli mr Britlingille uusi -kokemus. Se tapa, miten hän otti vastaan esitetyt lohdutusperusteet -sai mr Britlingin tuntemaan itsensä jossakin määrin nöyryytetyksi. - -"Vai niin!" virkkoi Letty. "Te arvelette, etteivät he mitenkään voi -tietää, onko hän päässyt vahingoittumattomana saksalaisten puolelle. -Miten he sitten voivat tietää, että hän on vankina, jos eivät tuota -tiedä?" - -"Mutta siinähän oli 'kadoksissa'." - -"Se _tarkoittaa_ vankina", sanoi Letty epäkohteliaasti. - - -13. - -Mr Britling palasi kotiinsa neuvottomana ja syvästi kuohuksissaan. -Hänessä eli viheliäinen tunne, että Teddyn asiat olivat paljoa -vakavammat kuin mitä hän oli yrittänyt Lettylle uskotella; tuo -"haavoittunut ja kadoksissa" merkitsi todellisuudessa sitä, että -mies oli jätetty sangen kaameiden mahdollisuuksien varaan. Hän oli -huolissaan Teddyn vuoksi ja vielä enemmän mrs Teddyn vuoksi, jonka -jokainen äänenpaine ja ele ilmaisi vieläkin kaameampia aavisteluja -kuin hänen. Ja tuo järjetön tunne, että hän oli vastuunalainen, koska -oli auttanut Teddyä saamaan upseeriarvon, oli viheliäisempi kuin -milloinkaan ennen. Hän ihmetteli, ettei Letty ollut syytänyt hänelle -herjaavia syytöksiä. - -Tämä tapaus oli yhdellä iskulla sivaltanut pois sen suojelevan -tottumuskuoren, joka oli ehtinyt muodostua Hugh'n lähdön jättämään -haavaan. Jälleen oli hänen edessään vain tuo yksi huono mahdollisuus -viidestä... - -Hallissa oli Hugh'n lähettämä kirje, joka oli saapunut myöhemmässä -postissa. Sen näkeminen vaikutti keventävästi mieleen... - -Hugh oli ollut ensimäisen vuoronsa juoksuhaudassa. - -Ennen lähtöänsä hän oli luvannut velipuolilleen kuvailla laveasti ja -seikkaperäisesti, miltä juoksuhaudoissa oikein näytti. Nyt hän täytti -lupauksensa. Hän oli ilmeisesti kirjoittanut siinä mielessä, että -kirje annettaisiin pikkupoikienkin luettavaksi. - -"Kertokaa pikkuveikoille, että minä olen iloinen, jos he -menevät Brinsmeadin kouluun. Myöhemmin he luullakseni jatkavat -Statesministerissä. Otaksun, ettette tahdo lähettää heitä niin kauas -näinä levottomina aikoina... - -"Siirtyäkseni nyt näihin juoksuhautoihin, joista olen luvannut -kertoa. Tärkeintä on ensinnäkin tietää, että ne ovat ahtaita. Ne -muodostavat jonkinlaisen negatiivisen seinän. Eniten ne muistuttavat -jättiläismäisiä maan rakoutumia... Mutta ehkä on parempi, jos -aloitan kertomalla kuinka sinne tulimme. Me lähdimme matkaan kello -yhden tienoissa yöllä kantaen kaikkea, mitä vain voitte kuvitella -sotilaalla olevan; minulla oli lisäksi pata -- vettä täynnä. -Useimmilla pojilla oli polttopuukantamuksia ja muutamilla oli -ylimääräisiä leipävaroja. Me marssimme majapaikastamme suunnilleen -peninkulman tietä pitkin, poikkesimme sitten pelloille, tulimme -pian eräälle kummulle ja katosimme polveilevain juoksuhautojen -labyrinttiin, jonka läpi oli kuljettava etulinjoille. Nuo haudat ovat -paljoa enemmän kuin miehenmitan syvyisiä. Ei näe mitään. Aivan kuin -kulkisi saviseinäisen solan läpi. Siellä liikutaan hanhenmarssissa. -Tavantakaa joku kompastuu sadevettä varten kaivettuun laskuojaan, -manailee jalan vajoamista tai työkkää edellänsä kulkevaa selkään. -Tuota menoa tuntuu kestävän tuntikaupalla. Ainakin se kesti tunnin, -joten otaksun, että kuljimme pari kolme englanninpeninkulmaa. -Eräässä kohden me kuljimme yli syvänteen ja ojan, jonka reunoilla -oli hiekkasäkkejä ja lauta-aita. Yläpuolellamme näkyivät tähdet -ja silloin tällöin valaisi juoksuhaudan reunoja jonkinlainen -raketti, joka sinkosi ilmoille ja näytti meille välähdykseltä -jonkin puunlatvan tai etäisen tehtaan katon. Sitten oli eteneminen -hetken aikaa vaikeampaa, kun silmät huikenivat. Yht'äkkiä, juuri -kun luulimme marssimisen kestävän loppumattomiin, olimmekin jo -varahaudoissa tulilinjan takana ja löysimme miehistön, jonka sijaan -meidän piti tulla, valmiina lähtemään takaisin. - -"Entäs itse tulilinja? Aivan samanlainen ojanne hiekkasäkeistä -muodostettuine rintavarustuksineen, mutta sitäpaitsi on siellä -kaivantoja, omituisia suuria koloja, joita tukemaan on käytetty -läheiseltä rautatieradalta tuotuja aluspölkkyjä. Nämä kammiot ovat -hyvinkin erilaisia. Useat muistuttavat melkoisesti sitä multamajaa, -jonka me viime kesänä rakensimme puutarhan perälle, mutta näiden -seinät ovat niin paksut, että kestävät järeän granaatin iskun. -Paras kammio meidän rintamaosallamme oli oikein keikarimaisesti -koristettu jonkinlaisilla laudoilla ja ovella, joka oli saatu pari-, -kolmekymmentä jardia selkäpuolellamme olevista raunioista. Siinä oli -tulisijakin ja savutorvi ja vesiastioita. Se olikin kaikkein paras -monen mailin alueella. Siihen kuului kaivo ja erityinen ojanne, -jota pitkin sinne pääsi, ja pitkin päivää oli siinä menijöitä ja -tulijoita. Aikaisemmin oli kaivolla ollut pumppu, mutta granaatti oli -sen murskannut... - -"Nyt te odotatte, että kertoisin saksalaisista ja taisteluista -ja pommituksesta ja muusta sentapaisesta. _Minä en ole nähnyt -ainoatakaan elävää saksalaista_, en ole ollut lähempänä kuin -kahdensadan jardin päässä räjähtävästä granaatista, mitään hyökkäystä -ei ole sattunut eikä minulle ole annettu Victoria-ristiä. Minä -olen savessa pahemmin kuin kertoa taidan, olen tehnyt työtä koko -ajan, mutta en ole ampunut laukaustakaan enkä taistellut vähintä -vähääkään. Me olimme puuhassa koko yön -- mutta aivan tavallisessa -työssä: korjasimme rintavarustusta -- se työ on suoritettava -varovaisesti, sillä vihollisen tarkk'ampujat väijyskelevät -- -kuljetimme selkäpuolelta suuria kuormia ruokavaroja, noudimme -vettä, työntämällä juoksuhautaamme eräästä kulmauksesta vinosti -eteenpäin. Aterioiminen, siivonteko ja sen sellainen vie koko paljon -aikaa. Me keitämme teetä isoilla padoilla suuressa suojakomerossa, -jota kaksi kokonaista komppaniaa pitää keittiönään, ja sitten -kannamme padat sankain läpi pistetyssä korennossa plutonillemme. -Me pesemme astioita, peseydymme ja ajelemme partaamme. Päivällisen -valmistamiseen (ja nauttimiseen) kuluu pari kolme tuntia. Tee vaatii -sekin aikansa. Tämä on kuin leirissä-oloa ja yhteiskekkereiden pitoa -luonnon helmassa. Tällä kerralla (ja samoin seuraavalla) olemme -yksissä eräiden sussexilaisten kanssa, jotka ovat olleet täällä -jo ennen ja tuntevat homman... Näyttää siltä, että me joudumme -suorittamaan enimmän osan rasittavaa työtä. Tuonnempana me saamme -tulla tänne yksin, omalle paikallemme... Mutta te haluatte tietysti -koko ajan kuulla jotakin saksalaisista. Ne ovat neljännesmailin -päässä tästä kohdasta, tai lähes neljännesmailin päässä. Kun pääsee -varkain vilkaisemaan heidän paikkojaan, niin näkee matalan kirjavan -kivimuurin -- kivet vain ovat hiekkasäkkejä. Saksalaiset käyttävät -mustia ja valkoisia, joten ei voi tietää, missä on ampuma-aukko, -missä musta säkki. Meikäläiset eivät ole olleet yhtä älykkäitä -- -ja yhdenmukaisuutta rakastava sotaministeriömme on antanut meille -vain valkoisia säkkejä. Epäilemättä se on siistimmän näköistä. Mutta -meidän ampuma-aukkomme jäävät siten näkyviin. Toistaiseksi näyttivät -mustat säkit tarpeettomilta. Saksalaiset ammuskelivat meitä, mutta -ei kovin ankarasti. Ainoastaan yksi meistä haavoittui sattumalta, -kun kuula lävisti hiekkasäkin rintavarustuksen huipulla. Hän sai -kaulaansa leikkauksen, joka ei kumminkaan estänyt häntä kävelemästä -takaisin. Puolen mailin päässä meistä olevia juoksuhautoja he sentään -pommittivat, ja se näytti sangen kuumalta. Hiekkasäkit sinkoilivat -ympäri. Mutta miehet painuivat syvälle, ja se näyttää pahemmalta kuin -todellisuudessa on. Sää oli erittäin miellyttävä, kuten kenraali -French tapaa sanoa. Vietettyämme siten kolme päivää ja yötä ahtaissa -oloissa ja vähäpätöisissä pikkutehtävissä -- eräs niistä etumaisessa -juoksuhaudassa ja pari hiukan taempana -- ja oltuamme vielä kaksi -päivää ensimäisenä reservinä palasimme takaisin -- ja odottelemme -täällä taas uutta lähtökäskyä. - -"Yön aika on kenties hieman hermostuttavampi kuin päivä. Kun pistää -päänsä esiin ja katselee ympärilleen, niin näkee himmeänä häämöttävän -lakean seudun raunioineen ja pienine tummine pisteineen, jotka ovat -kaatuneiden ruumiita, pitkät, epämääräiset hiekkasäkkilinjat ja -valonheittäjät, joiden sädekimput kiertävät kuin tuulimyllyn siivet, -ja silloin tällöin näyttämöä valaisevan kirkkaan tähtipommin. Ja -ilkeä tunne sanoo, että väkeä ryömii ryömimistään juoksuhautojen -välillä... - -"Muutamat meikäläiset lähtivät korjaamaan erästä rintavarustuksen -osaa, joka oli vain yhden hiekkasäkin vahvuinen ja jossa eräs -miehistä oli saanut kuulan nahkaansa päivän aikaan. Me teimme sen -neljän säkin vahvuiseksi aina harjaan asti. Kun oli sitä tekemässä, -pelkäsi koko ajan joutuvansa valonheittäjän kirkkaaseen juovaan ja -tuntui siltä, että jokin uhkasi äkkiä iskeä takaapäin. Minun täytyi -päättää olla katsomatta taakseni, sillä muuten olisin kääntynyt -alinomaa katsomaan... Samalla poikamme ammuskelivat meidän ylitsemme, -jalan korkeudelta päittemme päältä, jotta saksalaiset varmasti -uskoisivat meidän pysyttelevän juoksuhaudassa... - -"Meille ei sattunut mitään. Me tulimme takaisin aivan ehjinä. Oli -typerää jättää tuo rintavarustus vain yhden säkin vahvuiseksi. Siinä -on totuus ja samalla kaikki, mitä minulla on kerrottavaa ensimäisestä -juoksuhaudassaolostani. - -"Entä saksalaiset? - -"Minä vakuutan, ettei oikeata taistelua sattunut ollenkaan. Minä en -nähnyt yhtään heistä vilahdukseltakaan. - -"Mutta nähkääs nyt, kuinka kiltti veikko minä olen. Minä olen nähnyt -taistelun, todellisen, jännittävän taistelun ja olen säästänyt -sen viimeiseksi kertoakseni siitä teille... Se oli ilmataistelu. -Ja englantilaiset voittivat. Se alkoi siten, että ilmestyi -näkyviin saksalainen lentokone, hyvin korkealla ja pienenpienenä, -matkalla linjojamme kohti kaukana vasemmalla. Me voimme päätellä -sen saksalaiseksi mustasta rististä; he näet koristavat jokaisen -lentokoneen siivet ja pyrstön mustalla rautaristillä. Upseerimme -näki sen kaukoputkellaan. (Hän salli minunkin katsoa.) Äkkiä pom, -pom, pom, ilmestyi rivi pieniä savupilviä sen taakse ja sitten yksi -etupuolelle: meidän zenit-tykkimme ottivat sen vastaan lämpimin -terveisin. Sitten, yhtä äkkiä, loppui tykkituli ja me näimme -englantilaisen koneen suristen leikkaavan saksalaisen tietä. Ne -olivat kuin kaksi ilmassa risteilevää lintua. Tai ampiaista. Ne -surisivat kuin ampiaiset. Kuului hiljaista rätinää -- niinkuin -tukkaasi harjatessasi kylmässä ilmassa. Ne ampuivat toisiansa. -Sitten luutnanttimme huusi: 'Sattuipas, tuhat tulimmaista!' ja antoi -kaukoputken Parkille tahtoakseen sen kuitenkin kohta takaisin. Hän -sanoi nähneensä lentokoneesta irtautuvia palasia. - -"Kun hän tuon sanoi, niin voi varsin hyvin kuvitella itsekin -näkevänsä saman, tuolla korkealla, taivaan sinessä. - -"Olipa miten hyvänsä, lentokone kohosi joka tapauksessa pystyyn -pyrstölleen. Jotenkin hitaasti... Sitten se putosi niinkuin pudotettu -veitsi... - -"Kun näki koneen putoavan, niin tahtomattaankin sanoi: 'Ooooo!' -Se tuli alaspäin, näytti eräänä hetkenä hiukan tottelevan johtoa -ja putosi taas. Moottorin melu kuului yhä äänekkäämpänä sen -suistuessa maata kohti. En ole milloinkaan nähnyt minkään putoavan -niin nopeasti. Me näimme sen iskevän maata vasten muutamain -rikkiammuttujen rakennusten keskelle takanamme olevalla kukkulalla. -Se keikahti ja murskautui palasiksi, pieniksi pirstaleiksi... - -"Nenää viilsi, kun näki sen iskevän maahan... - -"Miten olikaan -- minun ajatukseni kohdistui kokonaan pudonneen -koneen miehistöön. Koetin kuvitella, miltä heistä oli tuntunut. Siitä -hetkestä, jolloin he huomasivat olevansa mennyttä. - -"Miltä ihmeeltä heistä tuntuikaan lopuksi? - -"He putosivat seitsemäntuhatta jalkaa, väittävät miehet; toiset -sanovat yhdeksäntuhatta. Puolitoista englanninpeninkulmaa! - -"Mutta kaikki pojat hurrasivat... Ja meidän lentäjämme leijaili -korkeudessa. Olisi tehnyt mieli ylettyä tuonne ylös ja silitellä -sen selkää. Se nousi ja lipui kohti saksalaisten linjoja ikäänkuin -olisi haeskellut toista saksalaista. Nyt se näytti liikkuvan -aivan hitaasti. Se oli englantilainen kone, vaikka emme aluksi -olleet asiasta varmoja; meidän koneemme ovat trikolorin väreillä -varustettuja ikäänkuin olisivat ranskalaisia. Mutta kaikki -sanovat sen olevan englantilaisen. Se oli eräs meidän erinomaisia -taistelukoneitamme. Toistaiseksi se on pudottanut seitsemän -saksalaista... Sen enempää ei täällä todellakaan ole taisteltu. -Aikaisemmin, kuukausi sitten, täällä kyllä on ollut kahinaa. Noin -tusina kaatuneita saksalaisia makaa yhä linjojemme edustalla. Pieniä, -vääntyneitä vartaloita, ikäänkuin kumoonheitettyjä linnunpelättejä, -noin sadan jardin päässä meistä. Mutta siinä onkin kaikki. - -"Ei, juoksuhaudat ovat olleet minulle pettymys. Ne ovat -ikävystyttävän kodikkuuden tyyssija. Ne eivät ole sen kummempia kuin -majapaikkamme täällä selkäpuolella. Niissä ei ole liikettä. Minä en -ole voinut keksiä pienintäkään aihetta kiväärini laukaisemiseen. -En usko, että saankaan laukaista kivääriäni vihollista kohti -- -koskaan... - -"Otaksun, että isä on huomannut Rendezvous'n uuden ylennyksen. -Hän on yksi niitä henkilöitä, joista nuoret upseerit juttelevat. -Kaikki luottavat häneen. Muistatko, kuinka Manning tapasi häneltä -piiloittautua?..." - - -14. - -Mr Britling luki tuon kaikki, sitten hänen ajatuksensa palasivat -Teddyn katoamiseen, ja jälleen johtui mieleen Hugh. Poika oli -nyt rintamalla asti, ja täytyi terästää itseänsä siitä johtuvain -mahdollisuuksien varalta. Miten olikaan, ei mr Britling ollut -otaksunut hänen niin pian joutuvan tulilinjalle, vaikka hänen -toisaalta olikin vaikea keksiä syytä miksi ei niin olisi käynyt. Hän -huomasi, että stoalaisuuden läksyt oli luettava uudelleen alusta -alkaen. - -Hän luki kirjeen kahdesti ja haki sitten jonkinlaista päivänmäärää. -Hän epäili, että kirjeitä toisinaan viivytettiin... - -Neljä päivää myöhemmin tuo epäluulo tuli vahvistetuksi, kun saapui -Hugh'lta uusi kirje, jossa hän kertoi toisesta juoksuhautavuorostaan. -Tällä kertaa oli ollut melkoista vilkkaampaa. Heitä oli pommitettu -ankarasti, ja sitten saksalaiset olivat tehneet hyökkäyksen. Tällä -kertaa hän kirjoitti isälleen ja kirjoitti vapaammin. Hän oli -käyttänyt lyijykynää. - -"Täällä on ollut melkoista vilkkaampaa kuin edellisellä kerralla. -Tykkimme alkavat työskennellä. Ne ampuvat tunnin tai pari erältään, -kolme neljä kertaa päivässä, ja juuri kun luulee niiden taukoavan, -ne alkavat uudelleen. Saksalaiset saivat eilen yht'äkkiä tämän -juoksuhautamme osan tähtäimeensä ja alkoivat pehmittää meitä järeillä -tykeillään... Onhan se aika rasittavaa. Tuntuu siltä, ettei kukaan -ole aivan varma, milloin seuraava isku tulee: se koskee hermoihin, -se tuntuu lihaksia jännittävältä ja väsyttävältä. Me emme ole -tehneet muuta kuin maanneet hiljaa koko päivän, mutta minua väsyttää -kuin olisin marssinut kaksikymmentä mailia. Sitten jyrähdys, pommi -on pudonnut lähelle, välkähtää ja kaikki sinkoilee ympäri. Se on -mieletöntä mylläkkää. Eräs räjähti aivan liian likellä ollakseen -miellyttävä; yhtä likellä kuin vanhat öljyastiat ovat luuvapihan -veräjää. Se kaasi minut kumoon ja heitti soraa päälleni. Kun pääsin -ylös, oli kaksikymmentä jardia juoksuhautaa muuttunut yhdeksi -ainoaksi kuopaksi, miehiämme makasi kumossa siellä täällä, toiset -valittivat ja eräs oli melkein täydellisesti hautautunut. Meidän oli -käytävä käsiksi ja vedettävä heidät pois, mikäli voimme... - -"Minä olin turtana ja pyörryksissä; oli hyvä, että sai jotain -tehtävää... - -"Selkäpuolella meidän tykkimme haeskelivat saksalaisten tykkejä. -Meteli oli mitä helvetillisin. Aivan kuin olisivat jättiläismäiset -mielipuolet tapelleet onnettomien patojen ja kattilojen keskellä. Ne -ampuivat erilaisilla granaateilla, hajupommeilla ja Jack Johnsoneilla -ja vaikka meidän kulmauksemme osaksi ei tullutkaan erikoisen paljon, -tuntui ilmassa kuitenkin pitkin aamupäivää kloorin haju. Useimmat -hajupommit putosivat ennen aikojaan. Meillä ei ollut naamareita, -mutta me koetimme jotenkin suojella itseämme nenäliinoillamme. Mutta -siitä ei ollut suurta hyötyä. Ilma oli jotenkin samanlaista kuin -laboratoriohuoneissa Heinrichin ja pikkupoikien oltua siellä kokeita -tekemässä. Enimmän osan aikaa käytin haavoittuneiden auttamiseen. -Yht'äkkiä tyyntyi. Sitten joku sanoi saksalaisten tulevan, ja minä -näin heitä vilahdukselta. - -"Ei voi kunnollisesti katsella mitään niin kauan kuin tykit ovat -käynnissä. Kun järeä tykki laukaistaan tai granaatti räjähtää -lähellä, luulee ensi hetkessä menettäneen sekä näkönsä että kuulonsa. -Alinomaa joutuu pyörryksiin. Jysähdysten välillä on näkevinään -jonkinlaista värähtelevää valoa... - -"Niin, siinä ne nyt olivat. Tällä kertaa minä ne näin. Ne nousivat -juoksuhaudastaan, juoksivat vähän matkaa eteenpäin ja heittäytyivät -maahan granaattiemme räjähdellessä heidän joukossaan ja takanaan. -Osa eteni liian kauaksi. Minä katsoin mitä meidän miehemme tekivät, -otin valmiiksi käteeni joukon patruunia ja aloin räiskyttää. Toinen -puoli saksalaista hyökkäysjoukkoa ei tullut ollenkaan esille -juoksuhaudastaan. Jos heillä tosiaankin oli joitakin vakavia -aikomuksia meihin nähden -- mitä minä epäilen -- niin olivat he -jotenkin innottomia panemaan niitä toimeen. He eivät olleet näkyvissä -viittä minuuttia ja heitä jäi pari-, kolmekymmentä miestä kentälle. -Heti kun näimme jonkun kaatuneista liikahtavan, piti meidän ampua -häntä: hän näet voi olla haavoittumaton, joka yritti ryömiä takaisin. -Hetken aikaa tykkimme lähettivät heille terveisiä. Sitten oli koko -taistelu oikeastaan ohi, mutta auringon laskiessa suuntautuivat -heidän tykkinsä jälleen meitä kohti, ja tykistötaistelua kesti aina -kuun nousuun saakka. Kolmannen komppaniamme pojat olivat kovassa -leikissä, mutta sitten tuntuivat meidän tykkimme osuneen oikeaan -kohtaan ja päässeen voitolle... - -"Yön aikana lähti muutamia miehiämme korjaamaan piikkilankaesteitä, -ja eräs heistä ryömi puolitiehen vihollisen juoksuhautoihin päin -kuuntelemaan. Minä olin tehnyt päivätyöni ja ajattelin mennä -nukkumaan suojakomeroon. Olin kumminkin liiaksi kiihtyneessä -mielentilassa voidakseni nukkua. Kaikki hermoni värähtelivät ja -mieleni tuntui olevan täynnä hyvin nopeasti sinkoilevia sirpaleita... - -"Meitä pommitettiin jälleen seuraavana päivänä, ja teekattilamme -murskautui, joten emme saaneet teetä... - -"Minä nukuin kolmekymmentä tuntia, kun olimme palanneet tänne -takaisin. Nyt minä hiljalleen sulattelen noita kokemuksiani. Useimmat -muut tekevät samoin. Pommitus on tärisyttänyt ja raadellut hermojani -ja ajatuksiani, mutta ei niin paljon kuin olisi voinut luulla. -Minusta tuntuu, etten hetken päästä enää siitä paljoakaan välitä. -Muutamat toiset ovat kärsineet siitä melkoista enemmän kuin minä. -Se koskee pahemmin vanhempiin miehiin. Niin sanovat kaikki. Ne, -jotka ovat kolmeakymmentäviittä vanhempia, eivät toivu pommituksen -vaikutuksista viikkokausiin. He kävelevät -- astelevat melkein -varoen... - -"Elämä täällä on hyvin primitiivistä -- jolla en tarkoita sitä, -että palautuisi mihinkään alkukantaiseen tilaan, vaan ainoastaan -välittömämpään ja yksinkertaisempaan. Se on hakemista ja viemistä, -veden ja ruoan noutamista, tulilinjalle menoa ja sieltä palaamista. -Sitä jatkuu viikkokaupalla, ja eräänä kauniina päivänä tulee -huudahtaneeksi: 'Mitä tämä kaikki merkitsee? Milloin tämä loppuu?' -Ennen tämän sodan puhkeamista minusta tuntui, että minulla oli -jotakin suoritettavaa edessäni, tiede, työ ja kaikenlaisia muita -asioita, mutta täällä on vaikeata ajatella että olisi mitään -suoritettavaa edessämme... - -"Miten lieneekään, on viime olovuoroni juoksuhaudassa järkyttänyt -mieltäni aika tavalla. Aikaisemmin minä jo olin sotaan tottumassa, -mutta nyt kauhistun jälleen, samoinkuin alussa, koko hommaa. -Huomaan itse ihmetteleväni, mitä me oikeastaan olemme tekemässä, -miksi sota alkoi, miksi meidät on totutettu tällaiseen kaameaan -toimintaan. Se näyttää, se tuntuu järjestetyltä, suunnitelmalliselta, -tarkoituksenmukaiselta. Upseerimme antavat käskyjä meille ja saavat -itse käskyjä, ja tuolla selkäpuolella olevat miehet saavat hekin -omia käskyjään. Kaikki saavat käskyjä. Aina lordi Kitcheneriin -asti luullakseni. Tätä jatkuu viikkomääriä siinä mielessä, että -se on täysin tervettä ja tarkoituksellista ja ainoa oikea asia. -Mutta sitten välähtää yht'äkkiä mieleen: 'Tämä -- tämähän on mitä -_mielettömintä_!' Tämä marssiminen edestakaisin, edestakaisin ja -edestakaisin, tämä yksitoikkoisuus, joka aika-ajoin purkautuu -väkivallaksi -- väkivallaksi, joka ei johda mihinkään tuloksiin... --- sehän on juuri mielipuolen elämää. Synkkämielisyyttä ja -raivohulluutta... Se on joukkohulluutta -- sodan aiheuttamaa. Maailma -on todellakin aivan hullu. Minussa sattuu vielä olemaan pieni rahtu -tervettä järkeä, joka ei tule kestämään tämän kirjeen lopettamista -etemmäksi. Kun joku yksilö tulee mielipuoleksi ja astuu ulos -ikkunasta, koska luulee ovea noidutuksi, hyppii housutonna kaduilla -ja tavoittelee ohikulkijoita paistinvartaalla, niin hän luullakseni -tuntee samanlaista auttamatonta pakkoa kuin me lähtiessämme -kantamuksinemme juoksuhautoihin... - -"Ainoastaan ponnistamalla voin muistaa, miltä elämä tuntui keväällä -v. 1914. Muistatko Heinrichiä ja hänen yritystään laatia jonkinlainen -kartta ruusuista, niin että voisimme istua luuvan edustalla ja -lukea kaikkien siinä edessämme olevien ruusujen nimet? Siis jotakin -samanlaista, kuin ne vuoristokartat, joita Sveitsissä näkee pöydillä. -Kuinka käsittämätön asia tuo nyt onkaan! Onhan varsin mahdollista, -että ammuin Heinrichin tässä jonakin yönä. Onhan varsin mahdollista, -että hän on yksi niistä mytyistä, joita laskimme hyökkäyksen loputtua. - -"On omituista, isä, mutta minusta tuntuu, että olen jollakin tavoin -_kapinallinen_ tällaista kirjoittaessani. Täällä tottuu ajattelemaan, -että on väärin ajatella. Se johtuu sotilaskurista. Siitä, että -toimii koneen osana. Kaikesta huolimatta minua epäilyttää, onko -minun ajateltava. Jos tosiaankin katselee asioita tässä mielessä, -niin minne lopulta joutuukaan? Ortheris -- hänen oikea nimensä -on ohimennen sanoen Arthur Jewell -- ei tiedä mitään tällaisista -vaikeuksista. 'Nuo kirotut saksalaiset törmäsivät Belgiaan', sanoo -hän. 'Meidän täytyy puskea ne takaisin. Siinä kaikki. Ainakin mikäli -minä ymmärrän... En minä tiedä mitään Serbiasta, minä en tiedä mitään -mistään, mutta sen minä tiedän, että saksalaiset saavat sanoa hyvästi -tällaiselle hommalle nyt ja ijankaikkisesti. Amen...' - -"Toisinaan minusta tuntuu, että hän on viisaampi kuin minä. Toisinaan -taas, että hän on vain hullumpi." - - -15. - -Nämä kirjeet painoivat raskaasti mr Britlingin mieltä. Hän tajusi -että hänen ymmärrykseltään varhaiskypsä, teräväpäinen poikansa oli -nyt ihan lähellä vaaran ja kuoleman linjaa, kulki sinne ja sieltä -takaisin alituisen, aaltoilevan uhkan alaisena. Milloin hyvänsä, -päivällä tai yöllä, saattoi onnettomuus suuntautua hänen polulleen. -Jos mr Britling olisi osannut rukoilla, niin hän olisi rukoillut -Hugh'n puolesta. Hän aloitti muutamia tehottomia rukouksia koskaan -niitä päättämättä. - -Hän yritti omaksua stoalaista Rooman miehen mieltä, tahtoi olla -murtumattoman ylpeä, murtumattoman tyytyväinen, jos häneltä -vaadittiin tämä äärimäinen uhri isänmaalle. Mutta hän huomasi -yrittävänsä vain pettää itseään... - -Tässä sodassa ei enää ollut sitä yksinkertaista suuruutta, joka olisi -tehnyt sellaisen jylhän tyytyväisyyden mahdolliseksi. - -Teddyn ja mrs Teddyn onnettomuus koski häneen kipeästi. Hän tunsi -tuskaa muistaessaan mrs Teddyn värittömät kasvot ja hänen silmistään -sinkoavan mykän syytöksen. Mr Britling tunsi, ettei hän milloinkaan -voisi saada lausutuksi sitä ainoata puolustusta, mikä hänellä oli: -"Minä en pidättänyt Hugh'ta. Jos sen olisin tehnyt, niin teillä olisi -oikeus moittia minua." - -Jos hänen olisikin onnistunut voittaa kaikki muut vaikeudet -pyrkiessään sankarilliseen asenteeseen, niin tiellä oli yhä Hugh'n -kukistumaton, kirkas tapa katsella asioita. Sota _oli_ hulluutta... - -Mutta mitä muuta oli tehtävä? Mitä muuta voi tehdä? Me emme voineet -antaa perään Saksalle. Jos mielipuoli tappelee, täytyy terveittenkin -tapella... - -Mr Britling ei enää kirjoittanut mitään sodasta. Kaikki myöhemmät -tätä aihetta käsittelevät kirjoituksensa hän oli jättänyt -päättämättä. Hän ei voinut kuvitella niiden mitään merkitsevän, -vaikuttavan kehenkään, saavan mitään aikaan. Oikeastaan hän -kirjoittikin nyt vain silloin tällöin, hyvin harvoin. _The Times_ -oli jo aikoja sitten jäänyt ilman hänen avustustaan. Hän ajatteli -nyt alinomaisesti sotaa, elämää ja kuolemaa ja uskonnollisia -ongelmia, jotka olivat näyttäneet niin etäisiltä rauhan päivinä. -Mutta mikään hänen ajattelunsa esine ei ottanut kirkastuakseen, -niin että siitä olisi voinut kirjoittaa. Kaikki hänen ajatustensa -kirkkaat tähdet peittyivät myrskypäiviin ja kiihtymykseen, jota -sanomalehdet joka päivä pitivät yllä, ja elämän jokapäiväisiin -askarruksiin. Ja samalla kertaa, kun hänen kirjailijatoimensa -tuottamat tulot vähenivät henkisen hämmentymisen ja voimattomuuden -vaikutuksesta, kävivät hänen ja hänen vaimonsa sijoitustenkin -antamat tulot epävarmoiksi. Mrs Britlingillä oli ollut kaksituhatta -puntaa Konstantinopolin lainassa ja seitsemänsataa ottomanisen radan -obligatiota; hänellä itsellään oli ollut sijoitettuna samanlaiset -summat pariin unkarilaiseen ja yhteen bulgarialaiseen lainaan, -erääseen Rouenin linoleumitehtaaseen ja erääseen sveitsiläiseen -hotelliyhtiöön. Kaikki nämä lopettivat maksunsa, ja heidän muiden -sijoitustensa osingot vähenivät. Ei näyttänyt olevan mitään rajaa -pääoman ja tulojen vähentymiselle. Tulovero oli kohonnut suunnattoman -korkeaksi, useimpain tavarain hinnat olivat nousseet, ja elämän -pulmallisuutta lisäsi nyt se, että täytyi rajoittua ja säästää. -Hänelle selvisi, että hänen automobiilinsa, joka oli leikillä saanut -Gladys-nimen, olikin ylellisyyskapine, ja hän möi sen parista sadasta -punnasta. Hän menetti puutarhurinsa, joka oli saanut paremman -palkan erään myllärin luona, ja hänen oli hyvin vaikea saada ketään -sijaan, niin että puutarha muuttui epämiellyttävän hoidottomaksi ja -epätyydyttäväksi. Hänen täytyi luopua taajoista Lontoon-matkoistaan. -Hänen täytyi siirtää poikainsa Statesministeriin lähettäminen -tuonnemmaksi. Ainakin toistaiseksi täytyi heidän kulkea Brinsmeadin -koulua. Joka puolella oli vastassa tuo epämiellyttävä taloudellisten -seikkojen harkitseminen. Vuosikausia hän oli elänyt huolettomasti -ja jossakin määrin omahyväisesti. Oli tavattoman kiusallista kokea, -kuinka suurempiin, poikaa, isänmaata ja uskoa koskeviin murheisiin -sekaantuivat nämä ylimääräisen puolen shillingin ja sopimattomaan -aikaan saapuvan laskun pikkuhuolet. - -Ehkä enemmän kuin mikään muu rasitti hänen mieltänsä se, että hän -vähitellen yhä huonommin tajusi sodan varsinaisia tuloksia. Aluksi -oli militarismi ja Saksan hyökkäys tuntunut hänestä niin pahalta, -ettei hän voinut pitää Englannin ja sen liittolaisten toimintaa -muuna kuin ehdottomasti oikeudenmukaisena. Hän oli selvästi ja -yksinkertaisesti ilmaissut sodan tarkoituksen lausumalla: "Nyt -pitää militarismista tulla loppu!" Hän oli käsittänyt Saksan -järjestelmäksi, imperialismiksi ja junkerismiksi, tunteettomaksi -materialistiseksi hyökkäyshaluksi, siksi hengeksi, joka puhaltaa -sodan lieskan ilmi, ja liittolaiset hän oli käsittänyt ihmiskunnan -vastalauseeksi kaikkea tuota pahaa vastaan. - -Huomaamattaan, tahtomattaan hän luopui tuosta ensimäisestä -käsityksestään omaksuakseen toisen. Prameileva, korupuheinen Saksan -keisari, joka oli ollut päävihollinen alusta pitäen, caesarismin -viimeinen edustaja, Jumalan voideltu kuivuneine käsivarsineen -ja panssaroituine nyrkkeineen, oli kadonnut kuvan etualalta; -tuo todellisempi Saksa, joka on ajatusta ja järjestelmää, joka -pyrkii suorittamaan asiat perinpohjin, Ostwaldin ja jo virkaheiton -Hindenburgin Saksa astui esiin. Se ei esittänyt mitään puolusteita -niihin erehdyksiin ja rikoksiin, joita se Hohenzollerien johdon -alaisena oli ollut pakotettu tekemään, vaan se taisteli nyt -pelastuakseen hävityksestä ja hajoamisesta, mikä olisi sen -välttämätön osa, jos se liian helposti alistuisi häviöön; se -taisteli kestääkseen, taisteli uusien mahdollisuuksien varassa, -taisteli käyttäen hyväkseen kuria, taitoa ja kärsivällisyyttä ja -vakaata tahtoa. Se taisteli tieteen, säästäväisyyden, koneiden ja -aatteiden avulla kaikkia liian inhimillisiä vastustajiansa vastaan. -Se herätti välttämättä leppymätöntä vihamielisyyttä, mutta vaati -myöskin kunnioitusta. Sitä vastaan taisteli kolme suurta kansaa yhtä -lujan tahdon varassa, mutta niillä ei ollut Saksan yhtenäisyyttä, -tottumuskuria eikä tiedettä, ja juuri tämä viimeksimainittu -puutos muuttui yhä enemmän mr Britlingin ajatusten murheelliseksi -esineeksi. Ensimäisten kokemustensa, ensimäisen epävarman kuukauden -jälkeen Ranska oli kohonnut ihan perikadon partaalta teräksisen -loistavaan päättäväisyyteen, mutta Englanti ja Venäjä, nuo kaksi -laiskaa jättiläistä, tuhlasivat yhä voimiansa, olivat huolettomia, -huolimattomia ja epävarmoja. Kaikkialla, sekä asteikon ala- että -yläpäässä, alkaen tyhmästä yksiväristen hiekkasäkkien käyttämisestä -ja Hugh'n nuoresta upseerista, joka varoi käyttämästä karttaa, aina -sodan yleiseen käsitykseen ja johtoon saakka havaitsi mr Britlingin -kiihtynyt ja ylenherkkä äly samoja huonoja ominaisuuksia, joiden -vuoksi hän rauhan päivinä oli kansalaisiaan niin usein soimannut --- hitautta, tuhlaavaisuutta, tylsyyttä, kykenemättömyyttä tarttua -tukevasti asioihin kiinni ja tehdä mitä ilmeisesti oli tehtävä. Sama -velttous, joka oli johtanut Englannin niin lähelle kansalais-sodan -suurta hullutusta Irlannissa heinäkuussa 1914, sekoitti ja pitkitti -nyt sotaa ja siirsi tuonnemmaksi, kenties koskaan tulemattomaan -aikaan, voiton, joka vielä vuosi sitten näytti niin varmalta. -Poliitikot yhä juonittelivat, ja kelvottomat olivat johdossa. Älyä -vastaan, joka jännitettiin äärimmilleen, he taistelivat työntämällä -typerästi esiin miehiä, miehiä ja yhä miehiä, huonosti harjoitettuja, -riittämättömästi varustettuja, typerästi johdettuja. Sanomalehdistön -äänekäs vaatimus, että keksintöihin ja tieteelliseen aloitteenottoon -oli pantava huomiota, vaiennettiin asettamalla vanhahkoista -kuuluisuuksista ja mainioista poropeukaloista kokoonpantu lautakunta; -sotatarveministeriö näytti alusta alkaen olevan "liikemiesten" -vaikutukselle alttiina... - -On totta, että oikeuden tulee saada voitto tyranneista ja -ryöväreistä, mutta oliko välinpitämättömyydellä ja epäpätevyydellä -mitään oikeutta viedä voitto pätevyydestä ja harkitsevaisuudesta. -Monikin joutui vaikean epäröinnin tilaan tuon pulmallisen valinnan -edessä. Ja oliko sitten meidän asiamme täysin oikea? - -Siinä oli varmaankin kaikkein pahin epäilys miehelle, jonka poika -katseli kuolemaa silmästä silmään. - -Taistelimmeko me tosiaankin tyranniutta vastaan vapauden puolesta? - -Mr Britlingin korviin saapui sekavia ääniä, ääniä, jotka juttelivat -taantumuksesta, työnantajain suunnitelmista ammattiyhdistysten -kukistamiseksi, ahnaista laivanvarustajista ja ahnaista vuokraajista, -jotka kahmaisivat itselleen voittoja, tuhlauksesta ja petoksesta -itse ministeriön piirissä, uskonnollisesta ulkokultaisuudesta ja -suvaitsemattomuudesta laajassa mittakaavassa, omain ansioitten -korostamisesta verikirjaimin, tarvetavarain varastoihin keräämisestä -ja muunlaisesta keinottelusta, järjettömästä ja katkerasta Intian ja -Egyptin sortamisesta... Häneen vaikutti iskun tavalla sekin, ettei -Hugh nähnyt sodassa juuri mitään muuta kuin mielettömyyttä ja että -hän niin armottomasti tajusi sen oleellisen hyödyttömyyden. Poika -pakotti isän näkemään, mitä hän oikeastaan jo oli alkanut itse yhä -selvemmin havaita. Seikkailuja valloitusnäkökannaltakin oli sota jo -aikoja sitten muuttunut luonnonvastaiseksi hulluudeksi. Jonkin tien -täytyi johtaa pois tästä verisestä sekamelskasta, joka ei antanut -voittoa kummallekaan puolelle eikä tuonut muuta tulosta kuin häviötä -ja kuolemaa näihin asti aavistamattomassa laajuudessa. Kansan suuren -enemmistön täytyi kaikkialla kaivata rauhaa, olla halukas ostamaan -se mihin järjelliseen hintaan hyvänsä, ja missään koko maailmassa -ei näyttänyt olevan riittävää kykyä tämän päivästä toiseen jatkuvan -teurastuksen lopettamiseen ja sellaisen rauhan tuottamiseen, -joka olisi jotakin parempaa kuin pelkkä hengähdysaika jatkuvan -sodankäynnin lomassa... Joka päivä esittivät sanomalehdet säällisiä -annoksia taisteluja, häviöitä, hävityksiä, uponneita laivoja, -murskattuja kaupunkeja. Eikä milloinkaan ratkaisun, ei ratkaisun -merkkiäkään. - -Eräänä lauantai-iltapäivänä olivat mr ja mrs Britling Claverings'issa -vierailemassa. Lady Homartyn kantoi surupukua kahden veljenpoikansa -vuoksi, jotka kumpikin olivat kaatuneet, toinen Flanderissa, -toinen Gallipolissa. Raeburnkin oli siellä, alakuloisena ja -väsähtäneenä. Lisäksi kolme nuorta khakipukuista miestä, joista -yhdellä oli esikuntaupseerin punaiset nauhat. Vielä pari kolme -naishenkilöä, joita mr Britling ei ollut ennen tavannut, sekä -miss Sharper, kirjailijatar, joka aivan äskettäin oli keräillyt -kokemuksia toipuvain hoitajattarena Etelä-Ranskassa. Mr Britlingiä -tympäisi kovin, kun hän huomasi, että seuraa vallitsi hänen vanha -vastustelijansa lady Frensham, joka oli yhä taipumaton, muuttumaton, -vallitsemishimoinen, vaatelias, julkea, loukkaava. Hänkin oli -surupuvussa, ja hänen mustat turkiksensa olivat hienointa, mitä mr -Britling koskaan oli nähnyt; ladyn voimakas, voittoisa profiili -kohosi niitten keskeltä kuin korppikotkan pää kauluksestaan. Hänen -vanhin veljensä oli Saksassa haavoittuneena ja vangittuna; toinen -veli oli kaatunut, ja hän näytti uskovan, ettei sota ollut vielä -vaatinut uhreja keltään muulta kuin häneltä. Hän esiintyi ikäänkuin -tuo olisi antanut hänelle yksin oikeuden arvostella sotaa tai vaatia -hyvitystä sen aiheuttamista vahingoista. - -Hänen parantumaton taipumuksensa hajaannuksen aikaansaamiseen, -syytösten sinkoamiseen erinäisiä yhteiskuntaluokkia, seutuja -ja valtion palvelijoita vastaan, oli täysin valloillaan. Hän -yritti kaikin voimin houkutella mr Britlingiä kiistaan ja lausui -jonkinlaisia epäilyksiä hänen isänmaallisuudestaan, koska se -selvästi erosi hänen omista suuriäänisistä ja suvaitsemattomista -"lojaalisuus"-käsitteistään. - -Aluksi hän kiusasi mr Britlingiä asevelvollisuusasialla. Hän -sinkosi syytöksiä piileksijöitä ja "jänistäviä luokkia" vastaan. -Koko keskiluokka muka tarrautui kurjiin yksityistehtäviinsä keksien -kaikenlaisia puolusteita... - -Mr Britlingistä tuntui, että hänen oli ryhdyttävä syytettyjä -puolustamaan. "Liiketoimi", sanoi hän purevasti, "ei ole yhtä mukava -kuin maatila, joka kasvaa kalliiksi maatessaan ja rikastuttaa -omistajaansa. Liikemiehet eivät voi jättää tointansa minkä pikku -tuhertajan haltuun hyvänsä, kun astuvat sotapalvelukseen. Kymmenet -tuhannet keskiluokan miehet ovat joutuneet taloudelliseen häviöön ja -menettäneet kaikki edistymisen toiveet lähtemällä tähän sotaan." - -"Ja monet kymmenet tuhannet ovat varoneet sitä tekemästä", virkkoi -lady Frensham. "Niitä miehiä minä tarkoitan..." - -Mr Britling otti tarkastaakseen pientä luetteloa, johon oli merkitty -aristokraattisia kotonaolijoita ja jossa oli ensimäisenä erään -herttuan nimi. - -"Niinpä ei kukaan häntä puhuttelekaan", vastasi lady Frensham. - -Hän käänsi hyökkäyksensä työväkeä vastaan. He muka halusivat -mieluummin nähdä maansa joutuvan häviölle kuin alistuivat lievään -sotilaskuriin. - -"Koska eivät ollenkaan luota heidän asioitaan hoitaviin asianajajiin -ja maanomistajiin", sanoi mr Britling. "Voiko heitä siitä moittia?" - -Lady Frensham jatkoi kertomalla aivan avoimesti mitä hän haluaisi -tehdä lakkolaisille. Hän ei ryhtyisi pitkiin neuvotteluihin -niiden kanssa, vaan antaisi niiden tuntea hiukan preussilaisia -menettelytapoja -- homeopaattista käsittelyä. "Mutta tuo vanha, -ääniä kalasteleva Asquith ei tietenkään uskalla -- hän ei uskalla!" -Mr Britling avasi suunsa, mutta ei sanonut mitään; hänet oli -vaiennettu. Khakipukuiset miehet kuuntelivat kunnioittavasti, mutta -hiukan kaksimielisen näköisinä; eräs nuoremmista naishenkilöistä -näytti olevan täydellisesti lady Frenshamin kannalla ja haluavan -innokkaasti ilmaista kannatuksensa. Kelpo lady oli nyt ehtinyt -käsiksi hallituskuntaan ja ryhtyi hyvän muistinsa varassa -arvostelemaan sen kahtakymmentäkahta jäsentä. Winston Churchill oli -kumonnut lordi Fisherin Gallipolin kysymyksessä ja oli siten joutunut -hirvittävään vastuuseen. Lordi Haldane -- lady Frensham nimitti -häntä "Tynnyri Haldaneksi" -- oli ilmeinen petturi. "Se mieshän on -saksalainen kiireestä kantapäähän. Oh, mitäpä se merkitsee, vaikka -hänen suonissaan ei ole pisaraakaan saksalaista verta? Hän on ehdoin -tahdoin saksalainen -- ja se on pahempaa." - -"Minä olen otaksunut, että hänellä on jonkinlaista järjestelykykyä", -huomautti mr Britling. - -"Me emme tahdo tietää hänen järjestelyistään, emmekä hänestä -itsestään", sanoi lady Frensham. - -Mr Britling pyysi yksityiskohtaisia tietoja entisen lordikanslerin -petoksista. Ei ollut mitään yksityiskohtia. Juuri tuo ajatus -oli iskeytynyt kelpo ladyn päähän samaten kuin moniin muihin -herkkäuskoisiin päihin. Lady Frensham väitti, että maassa tällä -haavaa oli yksi ainoa oikea mies, nimittäin sir Edward Carson. - -Mr Britling kohahti tuolissaan. - -"Mutta onko hän tehnyt mitään milloinkaan", huusi hän, "ellei ota -lukuun sitä, että hän on katkeroittanut Irlannin?" - -Lady Frensham ei kuullut tuota kysymystä. Hän jatkoi loistavan -aiheensa esittämistä. Lloyd George, joka aikaisemmin olisi ansainnut -hirsipuun, oli nyt ainoa ministeri, joka oli sovelias sankarin -viereen asetettavaksi. Hän oli voittanut ladyn sydämen työväkeen -kohdistuvalla hyökkäystuomiollaan. Hän oli ainoa mies, joka ei -peljännyt puhua suutansa puhtaaksi, sanoa heille, että he joivat, -pakoilivat ja vetelehtivät, sanoa heille suoraan, että jos maamme -joutuisi häviölle, niin syy lankeaisi _heidän_ niskoilleen. - -_"Ei!"_ huudahti mr Britling. - -"Aivan varmaan", sanoi lady Frensham. "Heidän ja niiden niskoille, -jotka ovat heitä imarrelleet ja johtaneet harhaan..." - -Ja niin edespäin... - -Ennen pitkää havaitsi lady Homartyn, että hänen oli pelastettava -mr Britling suuren ladyn ruhjovilta isänmaallisilta hyökkäyksiltä. -Hetken kuluttua mr Britling käyskeli syksyisessä puutarhassa, jonka -komeat georgiinit eivät koskaan olleet esiintyneet niin edukseen -- -Raeburnin, esikuntaupseerin ja erään pienen naishenkilön seurassa, -joka viimeksimainittu osoittautui erinomaisen hyvin asioihin -perehtyneeksi. He olivat kaikki alakuloisia. "Minä olen sitä mieltä, -että nuo umpimähkään singotut syytökset ovat kaikkein pahinta -- -ja kaikkein pahaenteisintä -- mitä nykyään voi tapahtua", sanoi mr -Britling rauhallisen vaitiolon jälkeen, joka oli seurannut lady -Frenshamin luota poistumista. - -"Niitä kuulee kaikkialla", sanoi esikuntaupseeri. - -"Onko se todella -- kunniallista?" kysyi mr Britling. - -Raeburn päätti vastata hetkisen mietittyään. "On kyllä, mikäli se -johtuu typeryydestä. Koko joukko syytöksiä tullaan vielä tekemään; -tilinteon päivänhän täytyy saapua, ja luullakseni me kaikki -vaistomaisesti koetamme hakea syntipukkia, joka sovittaisi meidän -yhteiset rikkomuksemme. Vanhoillinen sanomalehdistö on läpeensä -mätää, ja sen vihaan -- esimerkiksi Churchilliin kohdistuviin -hyökkäyksiin -- sisältyy koko joukko henkilökohtaista kaunaa. -Henkilökohtaista kateutta luultavasti. Meidän 'vanhat perheemme' -näyttävät kaikessa hiljaisuudessa muuttuneen kovin rahvaanomaisiksi -hengeltään -- noin yhden sukupolven aikana. Ne riitelevät, -piileskelevät ja haukuskelevat aivan kuin huono palvelusväki -- -ja asiat ovat yhä aivan liian suuressa määrin heidän käsissään. -Toiminnassa ilmenee hutilointia, siitä ei voi olla epäilystäkään -- -ei tosin auttamatonta, mutta joka tapauksessa sangen arveluttavaa. -Entä hallitus -- se oli inhimillinen ennen sotaa, emmekä me -myöhemminkään ole saaneet sinne yhtäkään arkkienkeliä. Se on -sekamelskaa. Toinen epäilee toistaan. Ei milloinkaan tiedä, minkä -sanomalehden toimituksen kanssa Lloyd George ensi kerralla on -yhteistoiminnassa. Hän on rehellinen, isänmaallinen ja tarmokas, -mutta pelkää kamalasti vanhaa naisväkeä ja luokkien juonitteluja. Hän -ei tiedä mihin turvautua. Hän pelkää kuten sosialistijohtaja saavansa -puukon selkäänsä. Jäntevyyden puutetta on sekin, että erotetaan -eteviä upseereja -- joilla on vaikutusvaltaisia ystäviä." - -Esikuntaupseeri nyökkäsi. - -"Northcliffe näyttää jotakin merkitsevän", sanoi mr Britling. "Kaikki -häntä panettelevat." - -"Minä lakkauttaisin hänen _Daily Mail'insä_", sanoi Raeburn. "Antaisin -_The Times'in_ ilmestyä, mutta lakkauttaisin _Daily Mail'in_ jo -sen liioittelujen vuoksi. Sehän on täynnä rahvaanomaista huutoa -ja kirkunaa. On ilmeinen tosiasia, että saksalainen kunto on -säikähdyttänyt Northcliffe'in suunniltaan -- ja kun mies sodan aikana -säikähtyy suunniltaan, olipa hän kunniallinen mies tai ei, niin -pistetään säkki hänen päähänsä tai näytetään hänelle pistolia, kunnes -hän rauhoittuu... Mitä hyödyttää kaikki tämä huuto, että hallitusta -on vaihdettava? Meillä ei ole varaa vaihtaa hallitusta. Yhtä hyvin -voisi kehoittaa maankiertäjää muuttamaan paitaa. Kaikki meidän -miehemme, kaikki julkisuuden miehet, ovat toisen luokan miehiä, -joilla on asianajajain tavat. Heissä ei ole mitään erinomaista. -Kuinka voisi toivoa järjestelmän tuottavan mitään sen parempaa? Mutta -he toimivat niin hyvin kuin osaavat, eikä heitä käynyt korvaaminen -kellään muilla, ja siinä sitä ollaan." - -"Sill'aikaa", sanoi mr Britling, "meidän poikamme -- kaatuvat". - -"He kaatuisivat sitä enemmän, jos yritettäisiin muodostaa 'luja, -hiljainen hallitus', johon kuuluisivat -- sanokaamme Carson, -Lloyd George, Northcliffe ja lady Frensham sekä heidän ohellaan -esimerkiksi Austin Harrison ja Horatio Bottomley... Minä näkisin -mieluummin Northcliffe'in diktaattorina... Me emme voi äkkiä palautua -menneisyyteen ja muuttaa tyyppiämme. Me emme kuunnelleet Matthew -Arnoldia. Emme ole ryhtyneet perinpohjin puhdistamaan korkeampia -oppilaitoksiamme. Olemme vastustaneet opillista sivistystä. Olemme -mieluummin säilyttäneet sellaista kansallista ylellisyyttä kuin -piispainpenkkiä ja puoluepolitiikkaa. Pakollista kreikanlukua ja -vanhoillisia yliopistoja. Ja lady Frenshamia. Kaikkea tuollaista. -Ja siinä sitä ollaan!... No niin, hitto soikoon, meillä on nyt työ -suoritettavana; meidän on kynnettävä sarka loppuun niillä -- niillä -mitä meillä on -- ja sellaisina kuin itse olemme." - -Nuori esikuntaupseeri nyökkäsi. Hän kai arveli asian olevan -suunnilleen sillä tavalla. - -"Teillä ei ole poikaa", sanoi mr Britling. - -"Enhän minä ole naimisissakaan", sanoi Raeburn, aivankuin Jumalaa -kiittäen. - -Pieni, asioissa hyvin perilläoleva naishenkilö huomautti äkkiä -omistavansa kaksi poikaa; toinen oli juuri palannut haavoittuneena -kotiin Suvlan lahdelta. Se, mitä hänen poikansa oli kertonut, teki -hänet hyvin vakavaksi. Hän huomautti, että yleisöllä yhä oli aivan -hämärät käsitykset Anafartan taistelusta. Se oli ollut kamalaa -sekamelskaa, ja meikäläiset olivat joutuneet pahasti häviölle. -Esikunta oli toiminut hirvittävän huonosti. Ei mikään luonnistanut, -ei mikään ollut paikallaan, kun olisi tarvittu. Esimerkiksi veden -hankinta oli kokonaan epäonnistunut; miehet olivat olleet janoon -nääntymässä. Erään rykmentin, jonka nimen hän mainitsi, oli eräs -toinen rykmentti jättänyt pulaan; kun ensinmainittu vihdoin -palasi takaisin, niin nuo kaksi osastoa taistelivat keskenään, -vihollisesta välittämättä. Ei ollut ollut minkäänlaista johtoa, -ei mitään yhteistoimintaa, ei mitään suunnitelmaa. Tykeistä, -kertoi hän, oli osa jäänyt Egyptiin. Erästä kuormaston osastoa ei -vieläkään oltu löydetty. Se oli eksynyt jonnekin Levantiin. Aluksi -ei sir Ian Hamilton ollut edes mukana. Hän ei ollut ehtinyt sinne -ajoissa. Kokonainen armeija oli huolettomasti heitetty menemään. -Ja niin toivorikas armeija! Hänen poikansa oli selittänyt, että -tämä merkitsi Dardanelleihin kohdistuvain suunnitelmain täydellistä -epäonnistumista... - -"Kun vielä kuulee, kuinka likellä voittoa me olimme!" huudahti hän -jättäen asian sikseen. - -"Kolme kertaa", virkkoi Raeburn, "olemme tänä vuonna antaneet -voiton liukua käsistämme esikuntien kehnon työn vuoksi. Ei auta -ruveta poimimaan esille syntipukkeja. Kysymyksessä ovat kansalliset -tottumukset. Se johtuu siitä, etteivät ne miehet, jotka lähtevät -julkisista oppilaitoksistamme, ole koskaan oppineet tulemaan -ajoissa asemalle, saapumaan minuutilleen konttoriinsa, pakkaamaan -kunnollisesti matkalaukkuansa tai yleensä tekemään mitään taitavasti -ja reippaasti -- nimittäin mitään sellaista, minkä joku toinen voi -tehdä hänen edestään. Ei voi odottaa, että henkilöt, jotka yleensä -viettävät huoletonta elämää, kykenisivät toimimaan täysin pontevasti -kovinkaan pitkää aikaa. Koko heidän kasvatuksensa on esteenä. -Koko heidän entisyytensä. He kauhistuvat turhaa täsmällisyyttä. -Englantilainen haluaa mieluummin olla millainen typerä hutilus -hyvänsä kuin näyttää turhimukselta. Se on syynä siihen, että olemme -hävinneet kolmessa hyvässä taistelussa, joissa meidän olisi pitänyt -voittaa -- samalla menettäen tuhansia miehiä, sotatarpeita ja aikaa, -jonka arvoa emme edes aavistakaan. Me olemme menettäneet kokonaisen -vuoden. Olemme murskanneet kansamme innostuksen." - -"Poikani, joka on Flanderissa", virkkoi mr Britling, "sanoo -jokseenkin samaa. Hän sanoo, etteivät upseerimme ole milloinkaan -oppineet laskemaan kymmentä kauemmaksi ja että he kauhistuvat -nähdessään kartan." - -"Ja sota jatkuu", sanoi pieni naishenkilö. - -"Oi Herra, kuinka kauan?" huudahti mr Britling. - -"Sanokaamme yhden vuoden", virkahti esikuntaupseeri. "Jos tätä -menoa jatketaan. Sitten _täytyy_ ilmaantua jotakin mahdollisuutta. -Rahat tulevat loppumaan kaikkialta. Miehet loppuvat... Joka -tapauksessa saavat saksalaiset siitä ensin kärsiä. Venäjällä yksin on -kolmattakymmentä miljonaa." - -"Suunnilleen on asia niin", sanoi Raeburn... - -"Luuletteko, että meillä syntyy sisäinen sota?" kysyi nuori -esikuntaupseeri äkkiä, kun oli vähän aikaa vaiettu. - -Kului hetkinen, ennenkuin kukaan vastasi tuohon yllättävään -kysymykseen. - -"Sodan loputtua, luulen minä", sanoi nuori upseeri. - -"Niin, kyllä kai saamme vielä kalliisti maksaa", sanoi Raeburn. - -"Tässä maassa temmataan vähitellen kaikki juuriltaan", arveli mr -Britling. - -"Me emme ole saaneet aikaan mitään suunnitelmaa sotaa varten ja -tuskin kykenemme rauhaakaan ennakolta suunnittelemaan", sanoi Raeburn -ja lisäsi: "Ja lady Frenshamin pieni joukko tulee tekemään kaikkensa, -ettei riita tule loppumaan... He tulevat heti vetämään esiin Irlannin -ja Ulsterin. Mutta luullakseni Ulster ei voi heitä pelastaa." - -"Me tulemme riitelemään. Mitäpä muuta me koskaan teemmekään?" - -Ei kukaan tuntunut kykenevän ajattelemaan tuon enempää. Pieni seurue -painui hiljaiseksi. - -"No niin, Jumalalle kiitos näistä georgiineista!" sanoi Raeburn -näytellen filosofia. - -Nuori esikuntaupseeri katseli kukkia osoittamatta mitään innostusta. - - -16. - -Mr Britling istui eräänä syyskuun ehtoopäivänä kapteeni Lawrence -Carmine'in seurassa auringonpaisteessa luuvapihalla tupakoiden, -toisinaan sanoen jotakin, toisinaan taas vaieten. - -"Kun tämä alkoi, en voinut uskoa, että nykyinen sota tulisi -samanlaiseksi kuin kaikki muut sodat", sanoi hän. "En voinut sitä -uneksiakaan. Minä luulin, että olimme vihdoinkin viisastuneet. -Se tuntui minusta suuren siivonteon alkamiselta. Minä luulin, -että ihmiskunnan terve järki murtautuisi esiin kuin liekki, kuin -närkästyksen liekki, ja polttaisi tuhaksi kaiken tuon vanhentuneen -hulluuden keisarikuntineen, lippuineen ja militarismeineen kohta -kun sota alkaisi ahdistaa ihmisten onnea. Minä luulin, että monet -toiveet, joiden nyt huomaan olleen lapsellisia, välttämättömyyden -pakosta täyttyisivät. Luulin, että Amerikka selittäisi olevansa -Belgian loukkaamista vastaan, ettei se suvaitsisi suuren -sisarustasavaltansa murskaamista -- vaikkapa vain Lafayette'iä -muistaen. No niin -- minä huomaan Amerikan pääharrastuksena olevan -sen seikan, että me olemme julistaneet puuvillan sotakieltotavaraksi. -Luulin, että Balkanin valtiot kykenivät järjelliseen -yhteistoimintaan, että ne yhdessä kykenivät puolustamaan yhteistä -vapauttaan. Minä huomaan nyt kolmen saksalaisen kuningashuoneen -tekevän kauppoja talonpojilla, ilman että kukaan heidän maassaan -panee vastalausetta. Minä, kuten monet ranskalaiset, pidin tätä sotaa -tapahtumana, jonka tuli täydellä oikeudella synnyttää suurenmoinen -närkästynyt innostus... Kaikki tuo oli unta, jota uneksi eräs -onnellinen, hyvissä oloissa elävä mies, joka ei milloinkaan ollut -joutunut kokemaan elämän leikkaavaa kärkeä. Kaikkialla peittyvät -suuret ja yksinkertaiset näkökohdat pikku riitoihin ja vihaan, -epäluuloon, epärehellisyyteen, pelokkuuteen, heikkoihin aikomuksiin -ja kääpiömäisiin kuvitteluihin... Nyt tämä sota on samanlaista -kuin kaikki muut meluisat, monisuuntaiset mullistukset, jotka ovat -hajoittaneet valtakuntia ja hävittäneet maailmaa. Se on sotaa, -josta on katkennut kärki, sotaa, joka on menettänyt sielunsa, se on -muuttunut pelkäksi yhteydettömäksi tappelemiseksi ja hävittämiseksi, -sukumme typeryyden ja kykenemättömyyden suunnattomissa ja -traagillisissa muodoissa liikkuvaksi todistukseksi..." - -Hän lakkasi ja syntyi hetken kestävä vaitiolo. - -Kapteeni Carmine heitti taidokkaasti sikarinpätkänsä tynnyriin, jossa -kasvoi hortensioita. "Kiinassa", sanoi hän, "oli jo kolmetuhatta -vuotta sitten ihmisiä, jotka olivat yhtä alakuloisia kuin mekin ja -samasta syystä". - -"Kolmentuhannen vuoden kuluttua", sanoi mr Britling, "tulee kenties -vielä olemaan ihmisiä, joita vaivaa sama alakuloisuus... Ja sittenkin --- ja sittenkin... Ei! Nyt juuri minulta puuttuu kimmoisuutta. Ei -ole minun luonteeseeni kuuluvaa joutua epätoivoon. Mutta tapahtumat -painostavat minua. Minä en toivu, kuten ennen tapasin toipua. -Minä vakuutan itselleni yhä, että vaikka tie on pitkä ja hankala, -täytyy toivon hengen, luomisen hengen, ihmissydämen jalouden ja -ritarillisuuden lopultakin voittaa. Mutta minä vakuutan tuota -itselleni niinkuin kulunnaista rukousta toistellaan. Minun taivaani -on tähdetön. Toisinaan minua epäilyttää, kirkastuuko se enää -milloinkaan. Rohkaiskoot nuoremmat miehet mielensä ja jatkakoot -työtään tässä maailmassa! Jos voisin nyt kuolla oikean asian -puolesta -- sen sijaan, että minun on elettävä tässä hedelmättömäin -taistelujen maailmassa -- niin kuolisin mielelläni, Carmine..." - - -17. - -Näinä päivinä oli myöskin mr Direck sangen onneton. - -Cissie näet ei ainakaan ollut unohtanut sodan oleellisia virikkeitä. -Hän oli yhtä varma nyt kuin koskaan, että saksalainen militarismi -sekä Saksan hyökkäys Belgiaan ja Ranskaan oli sodan alkuaiheena. -Kaikki toisarvoiset syyt hän jätti huomioonottamatta. Hän kyseli yhä -edelleen, miksi Amerikka ei ottanut osaa sotaan. "Me taistelemme -Belgian puolesta. Ettekö te halua taistella hollantilaisten ja -norjalaisten laivain puolesta? Ettekö edes tahdo taistella omien -laivojenne puolesta, joita saksalaiset upottavat?" - -Mr Direck yritti antaa selityksiä, joita ei kumminkaan hyväksytty. - -"Te olitte kylläkin kärkkäitä taistelemaan espanjalaisia vastaan, -kun he räjähdyttivät _Maine'n_. Mutta saksalaiset saavat upottaa -_Lusitania'n_! Se on, kuten sanotte, eri asia." - -Mr Direck'in mieleen välähti omituinen epäily, että Cissie luuli -Lusitaniaa amerikkalaiseksi alukseksi. Mutta hän oli juuri oppimassa -Cissie'ään eikä uskaltanut ärsyttää häntä tässä kysymyksessä. - -"Te ette ole oikein käsittänyt Amerikan kantaa", sanoi hän. "Me -tähtäämme sotaa kauemmaksi." - -"Sitähän juuri me olemme yrittäneet tehdä", sanoi Cissie. "Luuletteko -meidän yhtyneen sotaan huvin vuoksi?" - -"Enkö ole tuhansin tavoin osoittanut myötätuntoani?" - -"Mielenkiintoa -- pyh!"... - -Paljoa paremmin ei mr Direckin käynyt mr Britlingin käsissä. -Mr Britling tosin ei sanonut suoraan, mutta viittaili pitkin -matkaa liiankin selvästi Amerikkaan. "On olemassa kahdenlaista -vapaamielisyyttä", sanoi hän, "joita väärin luullaan samaksi asiaksi: -on suurten tarkoitusperäin vapaamielisyyttä ja puuttuvan moraalisen -tarmon vapaamielisyyttä..." - - -18. - -Vasta kun Teddy oli ollut kolme viikkoa kadoksissa, Hugh kirjoitti -hänestä. Molemmat Flanderin rintamalla olevat essexiläiset -pataljoonat sijaitsivat nähtävästi etäällä toisistaan, ja Hugh sai -vasta kotoa käsin kuulla mitä oli tapahtunut. - -"Ette voi uskoa, kuinka tietopiiri kutistuu, kun joutuu tänne -eturintamalle. Ei tiedä edes mitä tapahtuu muutaman mailin päässä -täältä, ennenkuin sanomalehdet saapuvat. Lukemalla hiukan rivien -välejä ja rohkeasti arvailemalla me sovitamme pikku kokemuksemme -isompaan kehykseen. Tietysti minä useinkin olen ajatellut, miten -Teddyn laita lienee. Mutta kumma kyllä en ole juuri tullut -ajatelleeksi, että hän olisi täällä mukana. Se on kummallista, mutta -niin se vain on. En ymmärrä, miksi... - -"Minä en tiedä mitään 'kadoksissa-olemisesta'. Täällä ei ole sattunut -mitään sellaista, joka olisi voinut aiheuttaa katoamista. Kaikkien -miestemme kohtaloista on oltu selvillä. Mutta olosuhteet voivat -muuttua jo muutaman mailin päässä toisella kohdalla rintamaa. Hänen -osastonsa on ehkä ollut vihollista likempänä ja on kenties sattunut -hyökkäys ja kahakkaa jostakin juoksuhaudan osasta jommallakummalla -puolen. Toisin paikoin saksalaisten juoksuhaudat ovat tuskin -kolmenkymmenen jardin päässä, ja siellä ne kaivavat miinakäytäviä, -heittävät pommeja ja kiipeävät ylös alinomaa. Me täällä olemme hieman -edenneet. Mutta minä kerron siitä kohta enemmän. Missään tapauksessa -minä en ymmärrä mitään 'kadoksissa-olemisesta'. Nykyään otetaan hyvin -harvoin vankeja. Mutta älkää puhuko siitä Lettylle! Minä koetan -kuvitella kelpo Teddyn siinä... - -"Omituinen asia tuo 'kadoksissa'. Se ei ole traagillista -- eikä -säälittävää. Eikä osittain rauhoittavaa, kuten 'joutunut vangiksi'. -Se panee vain miettimään miettimistään. Minä en saa käsiini ketään, -joka tietäisi, missä 14:s essexiläinen on. Kaikki siirrot tapahtuvat -täällä niin salaperäisesti, että me, mikäli ymmärrän, voimme löytää -heidät lähimmästä juoksuhaudasta, kun taas menemme tulilinjalle. -Mutta eräs hyvä mahdollisuus _on_ olemassa. On parasta pitää Lettyä -niin toivehikkaana kuin vain voitte. Toisaalta on olemassa huonoja -mahdollisuuksia. Sellaisena ilmenee asia minulle, katseltuna selvästi -ja ilman tunteenomaista suhtautumista. Minä ajattelen etupäässä -Lettyä. Olen iloinen, että Cissie on hänen luonansa ja olen iloinen, -että hänellä on poika. Pitäkää häntä toimessa! Hän piti pelottavasti -Teddystä. Minä olen nähnyt heitä hyvinkin paljon, joten tiedän sen... -Minä koetan kirjoittaa hänelle pian ja keksinen jotakin rohkaisevaa. - -"Mutta nyt minulla on jotakin kerrottavaa. Olen ollut taistelussa, -suuressa taistelussa, enkä ole saanut naarmuakaan. Olen ottanut -kaksi vankia, minä, omin käsin. Miehiä ammuttiin ihan viereltäni. -Minä en siitä välittänyt vähääkään. Se oli yhtä jännittävää kuin nuo -ankarat taistelut, joita meillä tapasi olla hockey-maalin edustalla. -Minä en välittänyt mistään ennenkuin jälkeenpäin. Sitten, kun olin -juoksuhaudassa iltasella, astuin johonkin liukkaaseen -- uh! Ja -sitten kun kaikki jo oli ohi, sai eräs tovereistani osansa -- se ei -tuntunut rehelliseltä peliltä. Minä ajattelen yhä noita kahta asiaa, -niin että itse taistelu tuntuu melkein kuin unennäöltä. Se muistuttaa -enemmän jotakin kirjasta luettua tai _Illustrated London Newsissa_ -nähtyä kuin mitään todella elettyä. Olin niin usein ajatellut: -miltä se tuntuu, miten tulen tekemään? -- että se koettuna tuntui -olemattomalta ja tavalliselta. - -"Sanotaan, ettei meillä keväällä ollut riittävästi tykkejä tai -ampumavaroja. Se asia on nyt ainakin korjattu. Ne alkoivat pehmittää -saksalaista jo illalla ja jatkoivat aina aamunkoittoon asti. En ole -koskaan kuullut sellaista meteliä, ja heidän juoksuhautansa -- me -voimme nousta niitä katselemaan saamatta sieltä yhtäkään laukausta --- olivat yhtenä mylläkkänä kuin tulivuorenaukko. Me emme olleet -tulilinjallamme. Olimme vetäytyneet muutamiin uusiin juoksuhautoihin -selkäpuolelle -- nähtävästi vastapommituksen varalta. Mutta tänä -aamuna ne eivät toimittaneet paljoa. Kerrankin meidän tykkimme -olivat voitolla. Olin odotuksen jännityksessä -- jotenkin samassa -tilassa kuin tutkinnossa tehtäviä odottaessani. Sitten oli vuoromme. -Kun lähtee juoksuhaudasta hyökkäykseen, tuntee omituista tunnetta: -ikäänkuin olisi vast'ikään puhkaissut kuorensa. Maailma suurenee -yht'äkkiä. En muista, milloin tykkitulemme taukosi. Sitten aloitimme -hyökkäyksen. 'Eteenpäin! Eteenpäin!' huutavat upseerimme. Kaikki -ulvahtavat jollakin tavoin ja syöksyvät hyökkäämään. Kun näkee -miehiä kaatuvan, niin hyökkää sitä hurjemmin. Ainoana esteenä on -piikkilanka, jota on kierteinä joka paikassa. Sen yli ei tee mieli -astella. Näkyviin joutuminen se on pelottavinta. Kun on viettänyt -pitkiä aikoja juoksuhaudassa, niin tuntee itsensä turvattomaksi. -Juoksee kuin säikähtynyt lapsi kohti vastassaolevaa saksalaisten -juoksuhautaa. En voi käsittää, millainen rautainen rohkeus asuu -siinä miehessä, joka tohtii kääntää selkänsä ja paeta. Ja pistimessä -tuntuu jonkinlaista janoista tunnetta. Mutta ne eivät odottaneet. -Ne heittivät kiväärinsä ja juoksivat pois. Mutta me juoksimme -niin nopeasti heidän jäljissään, että saimme pari kiinni toisessa -juoksuhaudassa. Minä tulin sinne, kuulin takaani äänen ja löysin -suojakomerosta molemmat vankini, jotka olivat taitavasti pysytelleet -piilossa. He nostivat kätensä, kun käännyin takaisin. Vaikka he eivät -olisi niin tehneet, on luultavaa, etten sittenkään olisi mihinkään -ryhtynyt. Minusta ei tuntunut siltä. Tunsin _ystävyyttä_. - -"Eivät kaikki saksalaiset juosseet. Kolme tai neljä jäi -konekivääriensä ääreen, kunnes heidät surmattiin pistimillä. -Molemmat juoksuhaudat olivat kamalasti ruhjoutuneet, ja ensimäisessä -oli kaatuneita pienissä ryhmissä ja kasoissa. Me ryhdyimme heti -työhön -- heittämään hiekkasäkkejä entiseltä rintavarustukselta -selkävarustukselle. Tykkimme eivät olleet koko aikana vaienneet; ne -pommittivat nyt kolmatta juoksuhautalinjaa. Ja melkein äkkiarvaamatta -alkoi saksalaisia granaatteja sataa joukkoomme. Vihollisemme -luonnollisesti tiesi etäisyyden aivan täsmälleen. Ei ollut aikaa -tuntea eikä ajatella, oli kohdistettava koko tarmonsa juoksuhaudan -kääntämiseen... - -"En muista auttaneeni ketään haavoittunutta tai välittäneeni -sellaisesta koko aikana enkä myöskään tunteneeni mitään erikoista -nähdessäni kaatuneita -- paitsi että heidän yli astuessani vältin -heidän päälleen astumista. Minua piti hallussaan tuo ajatus, että -meidän oli saatava juoksuhauta suojaavaan kuntoon, ennenkuin -yrittivät tulla takaisin. Ja pysyteltävä sitten siinä. Tahdoin -voittaa -- muuta ajatusta ei mielessäni ollutkaan... - -"Ne pyrkivät takaisin, mutta ei kovin... - -"Kun sitten aloin tuntea, että juoksuhauta oli varmasti hallussamme, -aloin vasta huomata, kuinka väsynyt olin ja kuinka korkealle aurinko -oli ehtinyt. Aloin katsella ympärilleni ja havaitsin useimpain muiden -miesten olevan yhtä ankarassa työssä. 'Se on tehty!' sanoin minä, ja -nuo olivatkin ensimäiset sanat, mitä olin lausunut sen jälkeen kun -olin komentanut kaksi saksalaistani esiin ja asettanut erään sääreen -haavoittuneen miehen heitä vartioimaan. 'Tämähän käy hiukan _all -right_', virkkoi Ortheris, keskeyttäen työnsä hänkin ja sytyttäen -puoleksi poltetun sikarin. Hän oli luullakseni kantanut sitä korvansa -varassa koko hyökkäyksen ajan. Kaiketi tätä tilaisuutta varten. Kävi -ilmi, että hän oli koko ajan pysytellyt läheisyydessäni. Sitten -ilmestyi kelpo Park hyvin iloisena ja tyytyväisenä käsivarressaan -pistimen haava, jonka hän uskoi minun sidottavakseni. Oli hauskaa -nähdä hänetkin pääasiassa hyvin säilyneenä. - -"'Otin kaksi vankia', sanoin minä, ja tapasinpa kenen hyvänsä, -kerroin tuosta yhä. Olin siitä hirveän ylpeä. - -"Ajattelin, että jos kykenin ottamaan kaksi vankia ensimäisessä -hyökkäyksessäni, niin minusta saattoi tulla oikea sotamies. - -"Kestin sen ihmeteltävän hyvin. En tuntenut itseäni järkytetyksi. -Olin yhtä sitkeä kuin koskaan. Olin nähnyt kuolemaa ja surmaamista, -ja se oli kaikki kuin hockey-peliä. - -"Ja sitten tuon onnettoman Ortheriksen piti välttämättä antaa surmata -itsensä. - -"Granaatti heitti minut kumoon, mutta ei tehnyt pienintäkään -vahinkoa. Olin hiukan pyörryksissä ja sain koko joukon likaa -päälleni, ja kun pääsin polvilleni, näin Jewellin makaavan noin parin -sylen päässä jalat aivan murskana. Uh! Ne olivat muuttuneet pehmeäksi -tahtaaksi! - -"Hän näytti kovin hämmästyneeltä. 'Piru', sanoi hän, 'piru ja -helvetti!' Hän suuntasi katseensa minuun ja veti yht'äkkiä suunsa -nauruun. Muistat kai, että me olemme tapelleet pari kertaa hänen -kiroilunsa vuoksi -- olen kai siitä kertonut -- ensin ottelu ja -sitten uusi haasteottelu. Hän ei osannut nyrkkeillä nimeksikään, -mutta hän tappeli niinkuin kelpo brittiläinen ainakin, ja nyt häntä -huvitti, kun minä seisoin siinä liian ällistyneenä osatakseni -ollenkaan esittää vastalauseita! 'Minä luulin, että _sinä_ sait -sitä maistaa', sanoi hän. 'Minä olen koreassa kunnossa -- p--leen -kunnossa, eikö totta? Niinkuin pistetty sika. Piru vieköön -- sanon -vieläkin! En minä tiennyt, että minun mitenkään kävi.' - -"Hän katsoi minuun ja nauraa virnisti tuntien jonkinlaista kalpeaa -tyydytystä sen johdosta, että kesti loppuun asti -- kuoli hyvänä -Ortheriksena. Seisoin avuttomana hänen edessään, yhä sangen -pyörryksissä. - -"Hän puhui jotakin hirvittävästä janosta, joka häntä ahdisti. - -"En tosiaankaan usko hänen tunteneen tuskia. Varmaan hän olisi saanut -niitä kokea, jos olisi elänyt. - -"Sill'aikaa kun minä kopeloin vesipulloani, hän äkkiä menetti -voimansa. Hän unohti kaiken, mikä kuuluu Ortherikseen. Äkkiä hän -sanoi jotakin, mikä leikkasi minua luihin ja ytimiin. Hänen kasvonsa -rypistyivät aivankuin äkäisen lapsen, joka ei tahdo mennä makuulle. -'En tahtoisi lähteä', sanoi hän kiukkuisesta. 'Ja nyt olen mennyttä!' -Ja sitten -- sitten hän näytti vain tyytymättömältä ja onnettomalta -ja kuoli -- muitta mutkitta. Käänsi hiukan päätänsä. Ikäänkuin kaikki -olisi vaivannut häntä. Meni tainnoksiin -- ja sammui pois. - -"Hetken aikaa yritin yhä saada häntä juomaan... - -"En voinut uskoa, että hän oli kuollut... - -"Mutta äkkiä kaikki muuttui. Minä aloin itkeä. Kuin lapsi. Pidin -vesipulloa hänen huulillaan pitkän aikaa sen jälkeen, kun tiesin -hänet kuolleeksi. En tahtonut minäkään, että hän olisi 'lähtenyt'! -Jumala tietää, mistä se johtui. Olisin tahtonut saada rakkaan pikku -cockney-poikani takaisin. Niin, minä kaipasin häntä suunnattomasti. - -"Pudistelin häntä. Olin kuin säikähtynyt lapsi. Nyyhkytin ja -ulvoin... Kaikki on toisenlaista hänen kuoltuaan. - -"Isä, isä hyvä, minä suren suremistani -- ja kaikki on pelkkää -mielettömyyttä. Ja mitä vain ajattelenkin, aina palaa mieleeni se -tahdas, johon astuin. Asia käy yhä pahemmaksi. En näytä kykenevän -tuntemaan mitään, en edes Teddyn asian johdosta. - -"Tämä helvetillinen hulluus näyttää minusta nyt kohonneen -huippuunsa... - -"Jos on olemassa valhe, joka on suurempi kuin mikään muu, on se -siinä, että väitetään ihmistä järkiolennoksi... - -"Sota on mielipuolisuutta, se on hullua mielipuolisuutta, -helvetillistä järjettömyyttä... - -"Joka tapauksessa poikasi on terve ja reipas -- vaikkakin surullinen -ja vihoissaan. Meidän sijaamme tuli toisia miehiä tuona yönä. -Huhutaan, että tulemme aivan pian pääsemään lomalle ja että -riviaukkomme täytetään. Me menetimme aika paljon. Meitä on kiitetty. -Mutta essexiläiset ovat tehneet tehtävänsä pitkin linjaa. En voi -toivoa pääseväni vielä takaisin, mutta on olemassa sellaista, jota -nimitetään kahdeksanviidettä tunnin loma-ajaksi... - -"Olisipa hauskaa pyörähtää siellä katsomassa... - -"Olen väsynyt. Ah, kuinka väsynyt... - -"Tahtoisin kirjoittaa kaikesta, mikä koskee Jewellia, hänen äidilleen -tai morsiamelleen tai jollekin; tahtoisin oikein häntä ylistää, -sanoa kaikki, mitä nyt havaitsen hänestä ajatelleeni, mutta en -saa sitäkään tyydytystä. Hän oli köyhäinhoidon holhokkeja, oli -kasvanut eräässä noista Surreyn Suttonin ja Bansteadin välillä -sijaitsevista kammottavista paikoista. Olen jo kertonut hänen -lemmenseikkailuistaan. 'Soldiers Three' oli hänen raamattunsa; -'Tipperary' kaikui aina hänen huuliltansa, mutta sävel ei ollut -koskaan oikea, eikä hänen onnistunut oppia useampia kuin kolme -riviä. Hän siteli aina puhettaan kirosanoilla, ne olivat hänelle -esityksen suola ja kaunistus. Mutta hän oli terhakka ja rohkea kuin -punarintasatakieli tai orava; en muista hänen olleen milloinkaan -peloissaan tai huonolla tuulella. Onnettomuudet ja nöyryytykset -tekivät hänet vain puheliaaksi. Ja hän olisi nähnyt nälkää voidakseen -antaa jotakin toiselle. - -"No niin, tällaista on sota, isä hyvä. Tätä se sota on. Kirottu -Kaiser! Kirottuja kaikki hourupäät!... Sano terveiseni äidille, -veikoille ja kaikille..." - - -19. - -Oli kulunut suunnilleen kolme viikkoa Hugh'n viimeisen kirjeen -saapumisesta, kun mr Direck jälleen vieraili Matching's Easyssä. -Hän oli tehnyt retken Hollantiin, -- retken, joka oli ollut yhtä -paljon Cissie'n moitteilta pakoilemista kuin tiedustelumatka. Hänen -tarkoituksensa oli ollut jatkaa matkaa Belgiaan, missä hän jo -aikaisemmin oli suorittanut hyödyllistä avustustyötä mr Hooverin -johdolla, mutta omien tunteiden sekamelska oli hänet pysähdyttänyt ja -saanut matkustamaan takaisin. - -Mr Direckin mielessä vallitsi hämminki, joka oli liiankin tavallinen -tänä traagillisena ja painostavana vuotena. Hän oli kietounut -pahaan pulmaan: kuten kaikkein useimpain amerikkalaisten tuona -aikana oli hänenkin myötätuntonsa aivan selvästi liittolaisten -puolella ja kuten monet muut oli hänkin varmasti vakuutettu siitä, -että Yhdysvaltojen sotaan yhtyminen olisi väärää ja mahdotonta. -Hänen myötätuntonsa oli kokonaan Dower House'in ja siihen kuuluvan -pikku suvun puolella, ja jalomielinen tunne olisi saanut hänet -itkemään, jos hän olisi nähnyt tähtilipun noiden kolmen muun -punaista, valkoista ja sinistä väriä kantavien lippujen joukossa, -jotka johtivat maailmaa Saksan imperialismia ja militarismia -vastaan, mutta sittenkään ei hänen mielensä halunnut astella tuon -sävelen tahdissa. Kaikkia noita virikkeitä vastaan taisteli jokin -mr Direckin katsantokannan perusominaisuus, eräs Amerikkaa koskeva -ennakkokäsitys, joka melkein huomaamatta oli hänessä kehittynyt, -nimittäin se ajatus, että Amerikka valtiona oli korkealla vanhan -maailman järjestelmän yläpuolella, uusi lähtökohta ihmiskunnalle, -jotakin aivan liian hienoa ja kallisarvoista voidakseen joutua -jaloimpaankaan eurooppalaiseen kiistaan osalliseksi. Amerikan oli -tultava ihmiskunnan yhteensulautumisen alkukohdaksi, jossa ei -saksalaisuus, ei brittiläisyys eikä ranskalaisuus saanut mitään -erikoista merkitystä. Amerikasta oli tuleva suuri rauhan ja -järjellisyyden koe. Sen oli pidettävä sivistystä ja yhteiskunnallista -järjestystä tämän taistelun yläpuolella, pakopaikkana, jossa voivat -löytää suojan kaikki ne hienommat asiat, jotka häviävät väkivallan ja -levottomuuden aikoina; sen tehtävänä oli pitää yllä elämän korkeampia -tasoja ja inhimillisyyden vaatimuksia valloitetuissa maakunnissa ja -vankileireissä, sen piti olla parantaja ja rauhantuomari, varoittava, -mutta ei iskevä käsi. Iskeviä käsiä oli varmaan jo riittämään asti. - -Mutta tuo ajatus, että Amerikan oli oltava tuomarina ja varoittajana -toisten yläpuolella, johti hänet päätelmään, joka harmitti häntä. -Ellei Amerikka tahtonut tai ellei sen pitänyt käyttää väkivaltaa -oikeuden palvelukseen, mietti hän, niin silloinhan Amerikalla ei -ollut oikeutta valmistaa eikä viedä maasta sotatarpeita. Sen ei -ollut lupa tehdä kauppaa sillä, mitä se ei hyväksynyt. Hän arvioi -Amerikan liittolaisille lähettämän sotatarpeiden määrän aivan liian -korkealle, taipui uskomaan, että liittolaiset olivat kokonaan -riippuvaisia valtamerentakaisesta tuonnista, ja niin hän johtui -siihen vakaumukseen, että liittolaisten voitto ja Amerikan kunnia -olivat ristiriitaisia käsitteitä. Ja kumminkin hän -- eetillisestä -etääntymisestään huolimatta -- piti liittolaisista. Hän toivoi -niiden voittoa, mutta samalla hän toivoi Amerikan luopuvan siltä -tieltä, jonka hän uskoi yksin voivan johtaa liittolaiset voittoon. -Siinä oli älyllinen pulma. Hän piilotti tämän omassa mielessään -ilmenevän ristiriidan Matching's Easyn ihmisiltä jotenkin samanlaisin -tuntein, kuin joku apulaispappi voisi piilottaa myrkytetyn tikarin -teeseurueelta... - -Oli ehdottomasti hänen henkisiä tottumuksiansa vastaan salata mitään --- varsinkaan mitään monimutkaista ongelmaa -- mutta hän ymmärsi -varsin hyvin, ettei sopinut odottaa Cecilyn eikä mr Britlingin -rauhallisesti kuuntelevan hänen vaikeuksiaan, jotka onnellisemmissa -oloissa olisivat voineet näyttää mitä mielenkiintoisimmalta -moraaliselta pulmalta. Hänen luonnonlaatunsa ei ollut salaamista, -vaan selontekoa varten. - -Cecily teki asian vielä paljoa vaikeammaksi. Hän ei ollenkaan -säälinyt mr Direckiä. Hän piti hänet loitolla. "Kuinka voin sallia, -että te armastelette minua, kun kaikki Englannin miehet lähtevät -sotaan", sanoi hän, "kun Teddy on vankina ja Hugh juoksuhaudassa. Jos -minä olisin mies --!" - -Hän ei ollut taivutettavissa hyväksymään mitään Amerikkaa -puolustelevaa näkökohtaa. Englanti taisteli vapauden puolesta, ja -Amerikan tuli olla sen rinnalla. "Koko maailman pitäisi liittyä -yhteen Saksan jumalattomuutta vastaan", arveli hän. - -"Minä teen parhaani Belgian auttamiseksi", vakuutti mr Direck. "Enkö -ole toimessa? Me olemme ruokkineet neljä miljonaa ihmistä." - -Hänessä oli selkärankaa eikä hän aikonut sallia Cecilyn pelottaa -itseään omaksumaan väärää käsitystä Amerikasta. Amerikka oli -puolueeton. Se teki oikein pysytellessään puolueettomana... Toisaalta -tuntuivat Cecilyn moitteet sietämättömiltä. Mr Direck saattoi tuntea -ajautuvansa hänestä erilleen... - -Eihän _hän_, mr Direck, voinut saada Amerikkaa yhtymään sotaan. - -Rauhallisessa hotellissaan Lontoossa hän ajatteli asiaa -perinpohjaisesti. Hän istui kirjoituspöydän ääressä tehden -muistiinpanoja, joiden tarkoituksena oli järjellisen, tasapuolisen, -vapaamielisen amerikkalaisen käsityskannan täysin selvä esittäminen. -Vaistomainen varovaisuus sai hänet valitsemaan Britlingin -ensimäiseksi väitteittensä koetinkiveksi. - -Mutta mr Britling osoitti tosiksi hänen pahimmat pelkonsa. Hän ei -halunnut kuulla puhuttavankaan. - -"On kulunut neljättä viikkoa siitä kun viimeksi kuulin pojastani", -sanoi mr Britling sen sijaan, että olisi tervehtinyt. "Tänä aamuna -oli kaksikymmentäkolme päivää kirjeen saapumisesta." - -Mr Direckistä tuntui, että mr Britling oli äkkiä tullut kymmentä -vuotta vanhemmaksi. Hänen kasvojensa rypyt olivat syventyneet ja ihon -väri oli muuttunut harmaaksi. Hän liikkui rauhattomasti ja hapuillen. -Hänen hermonsa olivat ilmeisesti epäkunnossa. - -"On sietämätöntä, kun täytyy kestää tätä kamalaa epätietoisuutta. -Poika ei ole kauempana kuin kolmensadan mailin päässä." - -Mr Direck teki itsestäänselviä kysymyksiä. - -"Hän on aina ennen kirjoittanut -- tavallisesti joka toinen viikko." - -He juttelivat Hugh'sta hetkisen, mutta mr Britling oli oikukas ja -ärtyinen, vieläpä valmis syyttämään mr Direckiä sotaministeriön -saamattomuudesta, Bulgarian petollisuudesta, Romanian -horjuvaisuudesta tai mistä muusta hänen herkkätuntoisuuttaan -ärsyttävästä asiasta tahansa. He söivät pikimmältään välipalan ja -lähtivät sitten työhuoneeseen tupakoimaan. - -Siellä mr Direck onnettomuudekseen huomasi vihkon viatonta -amerikkalaista aikakauskirjaa _The New Republic_, jonka vieressä -lepäsi pari kolme numeroa saksalaisystävällistä aikakauskirjaa -_The Fatherland_, joka siihen aikaan välttämättä lähetettiin -englantilaisille kirjailijoille. Mr Direck huomautti, että _The New -Republic_ oli mielenkiintoinen _la jeunesse americaine'in_ suorittama -yritys. Mr Britling katseli tuota mielenkiintoista yritystä väsynein, -kylmäkiskoisin katsein. - -"Te amerikkalaiset", sanoi hän, "olette maailman kummallisinta -kansaa." - -"Me olemme poikkeuksellisessa asemassa", vastasi mr Direck. - -"Te luulette olevanne", sanoi mr Britling. Sitten hän vaikeni ja -alkoi hetken kuluttua keventää sydäntänsä pitämällä Amerikkaa -koskevan esitelmän, jonka katkeruus lisääntyi pitkin matkaa. -Aluksi hän järkeili ja selitteli, mutta menetti esityksensä -edetessä mielenmalttinsa ja muuttui dogmaattiseksi, syyttäväksi ja -parjaavaksi. Hän piirsi yhä selvemmän yhtäläisyysmerkin mr Direckin -ja Amerikan välille ja sinkosi yhä suoranaisemmin epäkohteliaan "te" -hänelle vasten kasvoja. Hän antoi sikarinsa sammua ja heitti sen -kärsimättömästi tuleen. Aivankuin olisi amerikkalainen ollut syypää -sen sammumiseen... - -Samoinkuin useissa muissa englantilaisissa oli mr Britlingissäkin -Amerikkaa kohtaan sellaista isänmaallisen tunteen vivahdusta, -joka pukeutuu kärsimättömän kritiikin muotoon. Englannissa ei -kukaan nimitä amerikkalaista muukalaiseksi. Saksan tai Espanjan -vikapaikkojen huomaaminen ei ole erikoisen vastenmielistä -kenellekään, mutta Amerikan virheet koskevat englantilaiseen -mieleen jokseenkin yhtä kipeästi kuin Englannin omat virheet. Mr -Britling kykeni tosin varsin reippaasti selittämään Englannin -virheet oikeastaan olemattomiksi; hannoverilainen kuningashuoneemme, -valtiokirkkomme ja sen lamaava vaikutus kasvatukseen, -maailmanvallasta johtuvat velvollisuutemme sekä niiden aiheuttama -hallinnollisten kykyjen ankara kysyntä olivat seikkoja, joita siinä -suhteessa sopi käyttää selityksinä. Mutta Amerikassa eli vanha rotu -ilman kruunua, kirkkoa ja kansainvälisiä selkkauksia, eikä sitä -kuitenkaan sopinut erikoisesti ylistää. Mr Britlingin mr Direckille -pitämä esitelmä oli sapekas kuin perheriita. Kirjoitan tähän vain -muutamia lauseita, jotka tulivat säilymään mr Direckin muistissa. - -"Te luulette voivanne jäädä ikuisiksi ajoiksi syrjään. Niin mekin -luulimme. Me olimme yhtä tyytyväisiä itseemme kuin te nyt, kun Ranska -hävisi v. 71... Te vain olette vieläkin eristyneemmässä asemassa. Te -luulette, että tyhjä puolueettomuutenne on jonkinlaista moraalista -paremmuutta. Niin mekin luulimme... - -"Teidän rauhanne ei kestä kymmentä vuotta, jos me häviämme... - -"Luuletteko, että meidän häviömme jättää Atlantin teidän käsiinne? -Luulotteletteko, että on olemassa muunlaista merien vapautta kuin -se, jota me pidämme yllä, paitsi vapautta hyökätä teidän kimppuunne? -Neljäkymmentä vuotta on Englannin laivasto varjellut koko Amerikkaa -eurooppalaiselta hyökkäykseltä. Teidän Monroe-oppinne piileskelee nyt -sen takana... - -"Minua vaivaa tuo teidän ylevä, tyhjänpäiväinen sotaa koskeva -jaarittelunne... Te olette kansakunta, joka pikkumaisena katselee -- -kun me kuristamme tai joudumme kuristetuiksi. Te uskallatte panna -vetoa, että me voitamme. Ja me voitammekin; me voitamme. Ja te -tulette siitä hyötymään. Kun me sitten olemme saavuttaneet voiton, -joka on melkein yhtä hirvittävä kuin tappiokin, niin aiotte te tulla -meidän rauhaamme parsimaan. Laskette meistä vielä hiukan verta -saksalaisten patrioottienne iloksi..." - -Hän esitti viimeisen syytöksensä. "Te puhutte uusista -rauhanihanteistanne. Sanotte olevanne liian ylpeitä käydäksenne -taisteluun. Mutta new-yorkilaiset liikemiehenne paljastavat teidät. -Joka toisessa New-Yorkin liikekonttorissa on nykyään pieni, painettu -kortti, joka ilmaisee Amerikan todellista rauhanrakkautta. Heillä -on kiire, nähkääs. Kauppa käy tosiaankin hyvin. Ja jotta mitään -keskeytystä ei tapahtuisi, naulaavat he seinään tuon kortin: 'Emme -yhdy sotaan!' Ajatelkaahan: 'Emme yhdy sotaan!' Tässä on kysymyksessä -koko ihmiskunnan kohtalo, ja Amerikka ottaa osaa vain hiukan -murisemalla, kun saksalaiset upottavat _Lusitania'n_ ja murisemalla -oikein ankarasti, jos me pidätämme laivan tai pari tai jos jokin -tuhma satamakapteeni ottaa liikaa maksua. Muuten -- 'Emme yhdy -sotaan!'... - -"No niin, älkää yhtykö! Älkää tulko minulle juttelemaan! Vuosi -takaperin te selailitte kirkonkirjoja saadaksenne selkoa -essexiläisestä sukujuurestanne. Älkää yhtykö! Selityksiä! Mitä -minä selityksistä? Ja --" tässä hän matki vieraansa äänenpainoa ja -ajattelutapaa -- "erinomaisista vaikeuksistanne". - -Hän nousi ja jäi seisomaan epäröiden. Hän tiesi olleensa suunnattoman -kohtuuton Amerikasta puhuessaan ja häpeällisen loukkaava vierasta -kohtaan, joka osoitti hänelle luottamusta, ja hän tiesi, ettei -hänellä ollut oikeutta lopettaa puhettaan yhtä väkivaltaiseen tapaan. -Mutta erinomaisen lievittävältä se tuntui. Ja mitä asian korjaamiseen -tulee -- - -_Ei!_ hän oli iloinen, että oli tullut tuon sanoneeksi... - -Mr Direck kuuli hänen menevän hallin läpi ja tempaisevan pienen -oleskeluhuoneen oven kiivaasti kiinni jälkeensä... - -Mr Direckiä oli syvästi kuohuttanut tuon purkauksen moraalinen -paheksuminen ja mr Britlingin äänen kiusaantunut sävy. Hänkin oli -noussut seisomaan, mutta ei seurannut isäntäänsä. - -"Syynä on poika", virkkoi mr Direck vihdoin kääntyen luottavasti -kirjoituspöydän puoleen. "Mitäpä hänen kanssaan voisi keskustella? -Sehän on hänelle täyttä kadotusta..." - - -20. - -Mr Direck sanoi hyvästi mrs Britlingille ja lähti hitaasti kulkemaan -pientä tupaa kohti, mutta hän ei mennyt sinne asti. Hän tunsi, että -sieltä löytyisi vain toinen kiusattu sielu. - -"Mitä hyödyttää kulkea täällä jaaritellen?" virkkoi mr Direck. - -Hän pysähtyi polun jalkaportaalle ja istuutui vaipuen syviin -mietteisiin. "Ainoastaan yksi asia voi saada hänet vakuutetuksi", -sanoi hän. - -Hän ojensi sormiaan. "Ensin tuo", kuiskasi hän, "ja sitten tuo. Niin -se on." - -Hän eteni aina siihen tien käänteeseen, josta näkee tuvan, ja seisoi -hetkisen sitä katsellen. - -Hän palasi entistä alakuloisempana asemalle, ja joka askeleella, -jonka hän otti, tuntui hänestä, että olisi parempi nähdä Cecily -vihaisena ja herjaavana kuin jättää hänet kokonaan näkemättä. - -Postikonttorin luona hän pysähtyi ja kirjoitti postikortin. - -"Cissie hyvä", kirjoitti hän. "Minä matkustin tänne tänään saadakseni -nähdä teidät -- mutta muutin päätökseni. Minä lähden kohta takaisin, -ottaakseni jotakin selkoa Teddystä. Jollakin tavoin minä saan sen -asian selväksi. Minä matkustan ympäri ja otan siitä selkoa jollakin -tavoin, vaikkapa minun pitäisi lähteä Saksan rintamalle siinä -tarkoituksessa. Ja kun tuo asia on selvä, on minulla jotakin muuta -mielessä -- niin, se tulee poistamaan väliltämme koko tämän pienen, -puolueettomuutta koskevan ikävyyden, joka on kasvanut niin suureksi. -Minä pidän teistä paljon, Cissie." - -Enempää ei korttiin mahtunut. - - -21. - -Ikäänkuin kaikki Dower House'in asukkaat olisivat sitä odottaneet, -saapui sitten tieto Hugh'n kaatumisesta. - -Sähkösanoman toi esiliinaan puettu tyttö, eikä poika kuten ennen, -sillä pojat tekivät nyt nuorukaisten töitä ja nuorukaiset niiden -miesten töitä, jotka olivat lähteneet sotaan. - -Mr Britling seisoi ulko-ovella, hän oli seisonut katselemassa -myöhäisen lokakuun lehviä, joihin lankesi ehtoopäivän lämmin -valaistus, kun sanantuoja saapui. Hän avasi sähkösanoman toivoen, -kuten aina Hugh'n lähdön jälkeen sähkösanomaa avatessaan, ettei -se sisältäisi niitä sanoja, jotka hän nyt luki, että se puhuisi -haavoittumisesta tai kaikkein pahimmassa tapauksessa 'katoamisesta', -että se kenties voisi tuoda kerrassaan ilahduttavan uutisen, -ilmoittaisi lyhyen kotonakäynnin, johon viime kirje oli viitannut. -Hän luki lopullisen, lyhytsanaisen tiedonannon ja virallisen -surunvalituksen. Hetkisen hän seisoi aivan hiljaa tuijotellen -sanoihin... - -Sähkösanomakonttorista Dower House'iin oli neljännesmaili, ja -hänellä oli aina tapana antaa lantti sähkösanomantuojalle. Nyt hän -olisi mielellään tahtonut päästä eroon tytöstä, joka punaisine -polkupyörineen seisoi odottaen hänen edessään. Hän tunsi itsensä -pahoinvoivaksi ja rasittuneeksi, hän oli varma, että ellei hän -voimiaan ponnistaen pysyttelisi kylmänä ja tyynenä, niin hän itkisi -ääneen. Hän kopeloi taskuaan: siellä oli joitakin kuparikolikoita ja -yksi shilling. Hän otti esiin kaikki ja tuijotteli niitä. - -Hänellä oli omituinen, järjetön tunne, että tytön pitäisi saada -puoli shillingiä tuollaisesta sähkösanomasta. Asia vaivasi häntä. -Hän olisi tahtonut antaa tyttöselle puoli shillingiä, mutta hänellä -ei ollut niin paljon kuparia; hän ei tiennyt mitä tekisi, eivätkä -hänen aivonsa toimineet. Olisi sopimatonta antaa kokonainen shilling, -mutta ei hän toisaalta voinut kuparilanttejakaan antaa niin tärkeästä -asiasta kuin Hugh'n kuolemasta. Sitten koko tuo ongelma katosi, ja -hän ojensi lapselle shillingin. Tyttö tuijotti häneen kysyvästi ja -epäillen. "Tuleeko siihen vastaus, sir?" - -"Ei", sanoi hän. "Se on sinulle. Kaikki... Se on erikoinen -sähkösanoma... Tärkeitä uutisia..." - -Tuota sanoessaan hän kohtasi tytön katseen ja tuli yht'äkkiä siihen -vakaumukseen, että tyttö aivan hyvin tiesi, minkä tiedon sähkösanoma -oli tuonut, ja että häntä säikähdytti tuon julman uutisen juhlallinen -käsittely. Mr Britling epäröi, tuntien että hänen oli sanottava -jotakin lisää, ettei se, mitä hän oli sanonut, ollut riittävää, mutta -sitten hän päätti hinnasta mistä hyvänsä vapautua tytön katseesta, -joka yhä oli tähdätty hänen kasvoihinsa. Tyttö ei tehnyt liikettäkään -poistuakseen. Hän tuntui painavan mieleensä mr Britlingiä, tekevän -huomioita voidakseen ne sitten kertoa, ahnaasti, olemuksen joka jänne -vireessä. Mr Britling kulki hänen ohitsensa puutarhaan ja unohti -kohta, että hän oli olemassakaan... - - -22. - -Viimeksi kuluneina viikkoina hän oli melkein lakkaamatta -ajatellut tätä mahdollisuutta ja kuitenkin hän huomasi nyt, kun -se oli muuttunut todellisuudeksi, ettei hän ollut ajatellut sitä -milloinkaan, että hänen täytyi olla yksin tarkastellakseen tuota -hirveätä ja kauhistuttavaa tosiasiaa häiriytymättä ja yhteen menoon. - -Hän näki vaimonsa tulevan käytävää pitkin ruusujen keskitse. - -Hän joutui tunteiden valtaan, jotka olivat yhtä omituisia ja -selittämättömiä kuin nuoruusiällä. Hän tunsi nyt aivan samaa kuin -poikavuosinaan, kun oli tunnustettava vanhemmille jokin ikävä asia. -Hän tunsi olevansa voimaton sitä vielä hänelle ilmaisemaan, tunsi, -ettei hän jaksaisi kertoa asiaa huomioita tekevälle kuuntelijalle. -Hän kääntyi äkkiä vasemmalle. Hän meni, ikäänkuin ei olisi häntä -huomannutkaan, nurmikon poikki kohti pientä huvimajaa, joka sijaitsi -maantietä vallitsevalla pienellä kumpareella. Hänen jälkeensä -huudettiin, mutta hän ei vastannut... - -Hän ei halunnut katsoa taakseen, mutta hetkisen hänen kaikki aistinsa -olivat vireissä saadakseen tietää tultiinko jäljessä. Päästyään -huvimajan turviin hän tohti katsoa taaksensa. - -Kaikki oli hyvin. Mrs Britling oli menossa sisään. - -Hän veti jälleen sähkösanoman taskustaan, varovasti, melkein -syyllisyyttä tuntien, ja luki sen uudelleen. Hän käänteli sitä ja -luki sen vieläkin kerran... - -_Kaatunut_. - -Sitten hänen oma äänensä, joka kuului käheältä ja oudolta hänen -korviinsa, lausui julki hänen ajatuksensa. - -"Hyvä jumala! Kuinka sanomattoman mieletöntä... Miksi annoin hänen -lähteä? Miksi annoin hänen lähteä?" - - -23. - -Mrs Britling ei saanut tietää heitä kohdanneesta iskusta -ennenkuin päivällisen jälkeen saman päivän iltana. Hän oli -niin tottunut olemaan välittämättä miehensä käsittämättömistä -mielialanvaihdoksista, ettei hän huomannut hänessä mitään -traagillista ennenkuin heidän pöydässä istuessaan. Mr Britling tuntui -raskasmieliseltä, jurolta ja välttelevältä, mutta tuontapainen -nyrpeys ei ollut mitään harvinaista. Mrs Britling tiesi, että asiat -ja seikat, jotka hänestä itsestään tuntuivat perin joutavilta, -esimerkiksi poliittiset puheet, joita _The Times_ selosti, pienet -elämää koskevat mietelmät, jotka kenties tehtiin aivan sattumalta, -jopa pelkät eleetkin voivat saada hänet siten pois raiteiltaan. -Mrs Britling oli oppinut jättämään sellaiset synkät puuskat -huomiotta. Mutta kun hän päivällispöydässä loi katseensa mieheensä -ja näki kalpeat, ränstyneet kasvot ja epätoivoiset silmät, jotka -aavistuttelevasti katselivat häntä, niin hän tunsi pistoksen -sydämessään. - -"Hugh!" huudahti hän ja lisäsi kuin kylmän kysyvästi: _"Mitä on -tapahtunut?"_ - -He katselivat toisiaan. Mr Britlingin kasvot sulivat ja alkoivat -väristä. - -"Minun Hugh'ni", kuiskasi hän. Muutamia silmänräpäyksiä olivat -molemmat vaiti. - -_"Kaatunut"_, sanoi hän, nousi äkkiä nyyhkien ja kopeloi taskuaan. - -Tuntui siltä kuin hän ei milloinkaan löytäisi mitä etsi. Vihdoin se -tuli esiin, rypistynyt sähkösanoma. Hän heitti sen vaimonsa eteen, -työnsi kömpelösti tuolin pöytään ja lähti nopeasti huoneesta. Hän -kuului nyyhkyttävän. Mrs Britling ei ollut enää uskaltanut katsoa -häntä kasvoihin. - -_"Voi!"_ huudahti hän huomatessaan, että oli saanut mahdottoman -tehtävän suoritettavakseen. - -"Mitä minä _sanonkaan_ hänelle?" puheli hän sähkösanoma kädessään. - -Sisäkkö tuli huoneeseen. - -"Viekää päivällinen pois!" sanoi mrs Britling seisten paikallaan -pöydän ääressä. "Master Hugh on kaatunut..." Sitten hän lisäsi -valittavin äänin: "Mitä minä _sanonkaan?_ Mitä _sanonkaan?_" - - -24. - -Tuona iltana mrs Britling ponnisteli enemmän kuin koskaan -ennen elämässään murtautuakseen pois siitä itsetarkastelun -voimattomuudesta, johon hän oli kahlehdittu. Hän ei ollut milloinkaan -ennen siinä määrin halunnut olla vapaa ja välitön; hän ei ollut -milloinkaan ennen siinä määrin tuntenut, millaisia esteitä olivat -arkuus, itsekritiikki ja syvään juurtunut tottumus aina pidättymään. -Surun heijastus raateli häntä. Hänestä tuntui siltä kuin hän olisi -tahtonut antaa henkensä ja koko maailman voidakseen lohduttaa -miestänsä Mutta hän ei voinut keksiä mitään lohduttavaa. Hän lähti -ruokasalista halliin ja kuulosti. Hiljaa kulki hän yläkertaan -ja miehensä ovelle. Siihen hän pysähtyi. Hän ei voinut kuulla -hiiskahdustakaan huoneesta. Hän ojensi kätensä, vaani hiukan -ovenkahvaa, mutta säikähti kalahdusta ja omaa rohkeuttaan. Hän veti -kätensä takaisin, teki epätoivoisen liikkeen ja hiipi sitten takaisin -omaan huoneeseensa, kasvot tuskan kalventamina. - -Hänet oli henkisesti musertanut tuo onnettomuus, jota hän tähän -hetkeen asti ei ollut koskaan uskaltanut edes oikein ajatella. Koko -hänen tajuntansa täytti nyt yksi ainoa kuva: hän näki miehensä, -haavoittuneena ja verissään kuin jokin surkuteltava elukka. Hän -tuskin ollenkaan ajatteli Hugh'ta. "Voi, mitä _teenkään_ hänelle?" -kyseli hän itseltään istuutuen sytyttämättömän takkatulen ääreen -huoneessaan... "Mitä sanonkaan tai mitä teenkään?" - -Hän hautoi tuota mielessään, kunnes alkoi väristä vilusta. Sitten hän -sytytti tulen... - -Vasta myöhään ja lukemattomien päätösten ja epäilysten jälkeen mrs -Britling meni miehensä luo. Mr Britling istui tulen ääressä pää -käsien varassa ja odotteli häntä; hän tiesi vaimonsa tulevan ja -ajatteli sill'aikaa poikaansa ajatuksen tuskin liikkuessa paikaltaan. -Hänen liikahduksensa ilmaisi, että hän oli huomannut vaimonsa tulon, -mutta hän ei kääntynyt katsomaan. Kun tulija astui lähemmäksi, -väistyi hän hieman. - -Tulija seisahtui hänen viereensä ja uskalsi koskea häneen aivan -hiljaa, silittää hänen päätänsä. - -"Rakas", sanoi hän. "Rakas rukkani!" - -"Se on sinulle niin kauheaa", sanoi hän sitten, "se on niin kauheaa. -Minä tiedän, kuinka sinä häntä rakastit..." - -Mr Britling kätki kasvonsa käsiinsä ja oli aivan hiljaa. - -"Rakkaani", sanoi mrs Britling, yhä silittäen hänen hiuksiaan, "rakas -rukkani!" - -Sitten hän toisti tuon "rakas rukkani" kerran toisensa jälkeen, kun -ei keksinyt muuta sanomista. Hänellä oli mitä parhain halu lohduttaa -miestään, mutta aivan pian hän huomasi epäonnistuvansa lohduttajan -osaa esittäessään. Se lisäsi epäonnistumista, ja samalla kasvoi -lamaava avuttomuuden tunne entistä voimakkaammaksi... - -Yht'äkkiä hänen hyväilevä kätensä pysähtyi. Yht'äkkiä hän näyttäytyi -todellisena naisena. - -"Minä en pääse sinua lähelle!" huudahti hän ääneen. "En pääse sinua -lähelle. Tekisin mitä hyvänsä... Sinä! Sinä, jonka sydän on melkein -murtunut..." - -Hän kääntyi ovea kohti epävarmoin askelin, kyynelten sumentaessa -silmiä. - -Mr Britling otti kädet kasvoiltaan. Hän nousi seisaalleen -hämmästyneenä. Hän tunsi sääliä ja sääli sai hänet ymmärtämään -- -se tuli kuin vihuri keskelle hänen murhettansa. Hän astui askeleen -eteenpäin ja sulki vaimonsa syliinsä. - -"Rakkahin", sanoi hän, "älä jätä minua yksin..." - -Menijä kääntyi itkien hänen puoleensa ja kietoi käsivartensa hänen -kaulaansa. He itkivät molemmin. - -"Rakkaani", sanoi mr Britling, "rakas vaimoni. Ellei sinua olisi -- -luulen, että voisin surmata itseni tänä yönä. Älä itke, rakkaani, -älä itke! Sinä et tiedä, millainen lohdutus olet minulle. Et tiedä, -millainen apu olet minulle." - -Hän veti hänet luokseen, painoi poskensa hänen poskeensa... - -Hänen sydämensä oli niin arka ja haavoittunut, ettei hän voinut -sietää toisen ihmisen onnettomuutta. Hän istuutui, veti vaimonsa -polvelleen ja sanoi hänelle mitä suinkin keksi rauhoittaakseen -ja lohduttaakseen häntä ja saadakseen hänet tuntemaan oman -lohduttaja-arvonsa. Hän puhui kaikista heidän elämänsä valoisista -puolista, sen kaikista puolista, mutta ei maininnut kertaakaan tuota -rakastettua, kalvennutta nuorukaista, joka nyt häntä odotti... Hän -sai odottaa vielä hetkisen... - -Vihdoinkin mrs Britling poistui miehensä luota. - -"Hyvää yötä", sanoi mr Britling saattaen hänet ovelle. "Olit hyvä, -kun tulit minua lohduttamaan", lisäsi hän... - - -25. - -Hän sulki hiljaa oven vaimonsa mentyä. - -Ja tuskin oli ovi sulkeutunut, kun hän jo unohti vaimonsa. Hän oli -heti jälleen yksin, sanomattoman yksin. Hän oli yksin tyhjässä -maailmassa... - -Yksinäisyys koski häneen kuin isku. Hänellä oli monta, joista oli -huolehdittava, hänellä oli velvollisuuksia. Mutta hänellä ei ollut -yhtään, jolle olisi voinut itkeä surunsa... - -Hetkisen hän seisoi avoimen ikkunansa luona. Hän katsahti sänkyyn, -mutta tiesi, ettei nukkumisesta tulisi mitään tänä yönä -- vasta -uupumus voisi hänet nukuttaa. Hän silmäili kirjoituspöytää, jonka -ääressä hän oli niin usein työskennellyt. Mutta kirjoittaminen oli -menettänyt kaiken merkityksen... - -Huoneessa-olo kävi sietämättömäksi. Hänen täytyi lähteä ulos. Hän -kääntyi ikkunaan. Sieltä kuului yökehrääjän meluava laulu, kauempana -ääntelivät hirvet, sieltä häämöttivät tummat puut, pimeys, taivas -kirkkaana ja kaukaisena ja lukemattomain tähtien peittämänä... Tähdet -tuntuivat tekevän huomioita. Ne olivat kuin katselevia silmiä. Hän -tahtoi mennä ulos niitten luo... - -Hän meni hyvin hiljaa käytävän ovelle, vielä varovaisemmin hän kulki -rapputasanteen poikki ja rappuja alas. Pari kertaa hän pysähtyi -kuuntelemaan. - -Erinomaisen varovasti hän avasi ulko-oven... - -Hän meni suoraan pimeään, ja äkkiä oli hänen poikansa kaikkialla -hänen läheisyydessään, leikki, kiipeili seetripuihin, teki -ihmeellisiä käänteitä polkupyörällään pihamaalla, jutteli vakavasti -tulevaisuudestaan, loikoili nurmikolla, hengästyi hockey-pelissä ja -piirusteli hullunkurisia pilakuvia. He kävelivät jälleen edestakaisin -vierekkäin -- juuri tällä paikalla -- puhellen vakavasti, mutta -hiukan arastellen... - -Tässä he olivat seisoneet hiukan hämillään, ennenkuin poika meni -sanomaan hyvästi äitipuolelleen lähteäkseen isän seurassa asemalle... - -"Huomenna minä ryhdyn jälleen työhön", kuiskasi mr Britling, "mutta -tänä yönä -- tänä yönä... Tämä yö on sinun... Voitko kuulla minua, -voitko kuulla? Isäsi... joka toivoi sinusta..." - - -26. - -Hän meni hockey-kentän äärimäiseen kulmaan, käyskeli siellä hetkisen -ja seisoi sitten kauan hiljaa molemmat kädet aidalla ja tuijotellen -jäykästi pimeyteen. Vihdoin hän kääntyi takaisin ja kulki hapuillen -ja kompastellen ruusupuutarhaan päin. Okainen oksa repi hänen -kasvojaan ja ärsytti häntä. Kärsimättömänä hän työnsi oksan syrjään, -jolloin se repi hänen kättään. Hän hakeutui lehtimajan sohvalle ja -istui siinä itsekseen kuiskaillen. Sitten hän aivan hiljeni, nojasi -käsivarttaan sohvan selkäpuuhun ja päätään käsivarteensa. - - - - - - -KOLMAS OSA - -MATHING'S EASYN TESTAMENTTI - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - -Mrs. Teddy lähtee kävelylle. - - -1. - -Englannissa, missä surupuku oli ollut jotenkin harvinainen näky, -käveli nyt lokakuisen auringon paisteessa kaikkialla naisia ja lapsia -puettuina uusiin mustiin vaatteisiin. Kaikkialla tapasi henkilöitä, -joita äsken oli kohdannut suru, äitejä, jotka olivat menettäneet -poikansa, vaimoja, jotka olivat menettäneet miehensä, kaikkialla näki -ryöstettyä elämää ja murtuneita toiveita. Värjärit ansaitsivat hyvin -värjäämällä värillisiä vaatteita mustiksi. Myöskin raajarikkojen ja -työhönkykenemättömien miesten luku kasvoi. Niin oli laita Englannissa -ja vielä suuremmassa määrin Ranskassa ja Venäjällä. Kaikissa -liittolaismaissa ja samoin Saksassa ja Itävallassa. Vähää-Aasiaa ja -Egyptiä, Intiaa, Japania ja Italiaa myöten vallitsi suru, maailman -täytti häviö, suru, köyhyys ja onnettomuus. - -Ja ne salaperäiset voimat, jotka ihmiskunnalta vaativat kaikkea -tätä, olivat vieläkin tyytymättömiä, ja jokainen päivä toi oman -osansa noita tietoja, jotka mursivat sydämiä ja aiheuttivat uutta -surua, jokainen päivä lähetti kotimaahan uusia joukkoja murtuneita ja -kiusattuja miehiä. - -Muutamat turvautuivat toiveisiin, jotka lopulta muuttuivat melkein -kiduttavammiksi kuin synkkä varmuus... - -Mrs Teddy kulki kylässä, puettuna kuten tavallisesti ja ilmaisten -luottavaa toivehikkuutta. Teddy oli mainittu häviöluettelossa -"kadoksissa olevana ja kuolleeksi ilmoitettuna", ja Letty oli saanut -kaksi kirjettä hänen tovereiltaan. Niissä kerrottiin, että Teddy oli -jäänyt erään talon raunioihin parin muun haavoittuneen kanssa ja että -kaikki nämä haavoittuneet oli löydetty surmattuina, kun kanadalaiset -valloittivat paikan takaisin. Ketään ei ollut löydetty hengissä. -Myöhemmin oli kanadalaisten taas täytynyt vetäytyä takaisin. Mr -Direck oli nähnyt suurta vaivaa yrittäessään saada käsiinsä Teddyn -haavoittuneita tovereita sekä kysymyksessä olevia kanadalaisia. -Hän oli hakenut heitä Ranskassa ja Lontoossa olevista sairaaloista -saadakseen heiltä jotakin tietoa. Hän teki sen palvellakseen -Cissie'ä. Ainoastaan yksi hänen puhuttelemistaan sotilaista tiesi -Teddystä jotakin varmaa, mutta hänpä tiesikin pelottavan varmoja -asioita. Niitten miesten joukossa, jotka olivat taloon jääneet, -kertoi hän, oli ollut ainoastaan yksi luutnantti ja se oli varmaankin -ollut Teddy. "Häntä oli pistetty ainakin kuuteen kohtaan. Hänen -päänsä oli melkein irrallaan ruumiista." - -Direck matkusti kertomaan asian Cissie'lle. "Kerronko sen _hänelle?_" -tiedusteli hän. - -Cissie harkitsi asiaa. "Ei vielä", sanoi hän. - -Lettyn kasvot muuttuivat noina murheellisina viikkoina, joiden aikana -hän kielsi kuoleman. Hän kadotti raikkaan värinsä muuttuen aivan -kalpeaksi; hänen suunsa sai kovan ilmeen ja silmissäkin oli kylmä -loiste. Hän ei itkenyt milloinkaan, ei ilmaissut millään tavalla -suruaan ja puhui itsepintaisesti Teddystä kuivalla rauhallisella -äänellä alinomaa viittaillen hänen palaamiseensa. "Tämä", voi hän -sanoa, "tulee hämmästyttämään Teddyä", tai "Teddy joutuu suunniltaan, -kun näkee, kuinka minä olen tuon muuttanut". - -"Me saamme piankin nähdä hänen nimensä jossakin vankiluettelossa", -sanoi hän. "Hän on haavoittunut ja vankina Saksassa." - -Hän kiintyi tuohon ajatukseen. Ei mikään puhunut sen puolesta, -mutta hän ei halunnut kuulla kenenkään sitä epäilevän. Hän alkoi -jo suunnitella pakettien lähettämistä. "He ovat melkein kaiken -puutteessa", sanoi hän. "Heitä kohdellaan inhottavan huonosti. Hän ei -ole vielä saanut tilaisuutta kirjoittaa minulle, mutta minä en pidä -oikeutenani odottaa, kunnes hän pyytää minua lähettämään." - -Cissie ei uskaltanut sanoa vastaan. - -Jonkin ajan kuluttua Letty kyllästyi odottamaan osoitetta ja vei -ensimäisen pakettinsa postikonttoriin. - -"Jos ette tiedä missä vankileirissä hän on..." aloitti postineiti. - -"Ikävä kyllä", sanoi Letty. "Minä en tiedä sitä. Pitääkö minun -ruveta sitä odottamaan? Minä otaksuin saksalaisten olevan niin -järjestelmällisiä, ettei se haittaisi." - -Postineiti ryhtyi laajoihin selittelyihin, joita Letty ei näyttänyt -kuuntelevan. Hän tuijotteli suoraan eteensä kiinnittämättä katsettaan -mihinkään. Keskustelussa syntyneenä väliaikana hän tarttui -pakettiinsa. - -"Ikäväksi hänen käy odottaa", sanoi hän. "Mutta pian minä siitä -säänkin selvän." - -Hän vei paketin takaisin kotiin. - -"Sitä parempi", sanoi hän, "kun saamme aika hankkia hänelle parempia -yskäkaramelleja -- sellaisia, joita ei osuuskaupassa ole". - -Hän asetti paketin keittiöön näkyvälle paikalle, missä se aina oli -tiellä, ja ryhtyi kutomaan Teddylle nuttua lähestyvän pakkasen -varalta. - -Mutta eräänä iltana putosi kalpea naamio hetkeksi hänen kasvoiltaan. - -Cissie ja hän olivat istuneet ääneti tulen ääressä. Hän oli kutonut --- hän kutoi hyvin huonosti -- ja Cissie oli ollut lukevinaan, mutta -oli kaikessa hiljaisuudessa pitänyt häntä silmällä. Cissie katseli -hetken harvan kutomuksen vaivalloista syntymistä ja niitä kiukkuisia -ponnistuksia, joita jokainen puikkojen liike vaati. Silloin hän ei -voinut olla tekemättä vastaväitteitä. - -"Letty parka!" sanoi hän hyvin hiljaa. "Ajattelehan, jos hän -sittenkin on kuollut." - -Letty vastasi hänelle kylmästi tuijottavin katsein. - -"Hän on vankina", sanoi hän. "Eikö se riitä? Miksi te minulle -jaarittelette tuolla tavalla? Hän on haavoittunut ja vankina. Eikö -Jumala ole menetellyt jo kyllin surkeasti tehdessään Teddylle -sellaiset kepposet -- meidän Teddyllemme. Viime hetkeen saakka on hän -oleva elossa minulle. Aina siihen asti, kun sota on lopussa. Vielä -kuusi kuukautta sodan jälkeenkin... - -"Minä sanon sinulle, Cissie, miksi niin on..." - -Hän kumartui pöydän yli ja antoi kutomapuikkonsa liikkeillä pontta -väitteillensä. Hänen puheessaan oli järkevästi moittiva sävy. -"Näetkös", sanoi hän, "jos Teddyn laisten ihmisten pitää saada -surmansa, niin silloin ovat kaikki meidän ajatuksemme elämän -tarkoituksesta, kunniasta, onnesta ja ilosta vääriä, ja tämä maailma -on paholaisten asuinsija, likainen, julma helvetti. Syntyminen -merkitsisi silloin kadotukseen joutumista. Siksi ei saa taipua siihen -ajatukseen, miten todennäköiseltä tuntuneekin, että hän on kuollut... - -"Näetkös, jos hän _on_ kuollut, niin julmuus on laki, ja silloin -täytyy jonkun minulle maksaa hänen kuolemansa... Jonkun täytyy -maksaa minulle... Minä odotan kuusi kuukautta sodan jälkeen, mutta -sitten lähden Saksaan ja opin maan olot. Ja sitten minä murhaan -jonkun saksalaisen. En ketä saksalaista hyvänsä, vaan jonkun, -joka kuuluu syypäiden luokkaan. Minä vaadin uhria. Luulisi olevan -suhteellisen helppoa surmata esimerkiksi joku kruununprinssin -lapsista tai joku Baierin prinssi. Minä tulen etupäässä ajattelemaan -saksalaisia lapsia. Minä uhraan niitä Teddylle. Ei luulisi olevan -vaikeata löytää henkilöitä, joiden voi katsoa olevan suoranaisesti -syyllisiä, esimerkiksi myrkkykaasujen keksijöitä, ja tappaa heitä tai -henkilöitä, jotka ovat heille rakkaita. Tai heille välttämättömiä... -Naiset voivat tehdä sellaista paljoa helpommin kuin miehet... - -"Kenties se onkin ainoa keino, jonka avulla milloinkaan voidaan -lopettaa tämäntapaisia sotia. Naisten pitää itsepintaisesti pyrkiä -tappamaan ne henkilöt, jotka tällaisia sotia aiheuttavat. Ne pitää -tappaa sukupuuttoon. Vainoamalla ja surmaamalla heitä monena vuonna -vielä senjälkeen kun itse sota on loppunut... Murha on kovin lievä -rangaistus niin suuresta rikoksesta kuin sodan aiheuttaminen... -Se olisi tuskin muuta kuin tapahtuneita asioita koskeva moite. Se -olisi kuin lumisadetta. Kuolema toisensa jälkeen. Hiutale hiutaleen -perään. Tämä ruhtinas. Tuo valtiomies. Se kreivi, joka niin karskisti -kirjoittaa sodan puolesta... Siitä minä saan tehtävän. Jos Teddy -todellakin on kuollut... Noin vuosi sitten me naiset olimme aivan -valmiita näkemään nälkää ja kuolemaan äänioikeutemme vuoksi, ja se -oli kuitenkin vain pikku asia tähän verrattuna... Etkö käsitä mitä -tarkoitan? Sehän on niin selvää ja luonnollista, Cissie. Milloin -hyvänsä joku mies sitten istuu miettien, onko hänen aiheutettava sota -vai ei, tulee hän samalla ajatelleeksi naisia, naisia, joilla on -tikarit, pommit, hän tulee ajatelleeksi kostoa, joka ei koskaan väsy, -ei koskaan lepää, hän tulee ajatelleeksi vannoutuneita, kärsivällisiä -naisia, jotka ovat valmiit lähtemään pyhiinvaellusmatkalle varmasti -onnistuvana tehtävänään hänen surmaaminen... Minä en kiduttaisi -noita sodan aiheuttajia. Ei, sitä en tekisi, huolimatta heidän -myrkkykaasuistaan. Huolimatta juoksuhaudoissa paleltuneista jaloista, -huolimatta miehistä, jotka ovat menettäneet näkönsä ja haavoittuneina -maanneet päiväkausia hitaasti kuollen veden täyttämissä kuopissa. -Naisten ei pidä ketään kiduttaa. Mutta minä surmaisin. Niinkuin -surmataan vaarallisia matelijoita. Se jatkuisi vuodesta toiseen. -Balkanin kuninkaat, Saksan ruhtinaat ja kanslerit tulevat tekemään -suuria suunnitelmia, mutta kaiken loppuna on kurkusta lähtevä -pieni korina... Ja jos sitten toiset kuninkaat ja keisarit alkavat -röyhistellä rintaansa ja koota armeijojaan paraateihin, niin hekin -menevät samaa tietä... - -"Kunnes koko maailma ymmärtää, etteivät naiset enää milloinkaan salli -sotaa... - -"Tietysti minä tulen tekemään jotakin tuollaista. Mitäpä muuta -tekemistä minulla nyt on?" - -Lettyn silmät hehkuivat, mutta hänen äänensä oli pehmeä ja hillitty. -Hetkisen vaiti oltuaan hän jatkoi samassa kevyessä äänilajissa: "Nyt -sinä ymmärrät, Cissie, miksi minä tarraudun siihen ajatukseen, että -Teddy on elossa. Jos Teddy on elossa, vaikkapa haavoittuneenakin, -niin hänellä on vielä jäljellä jotakin onnea -- silloin ei tuosta -kaikesta tule mitään -- pelkkää järjettömyyttä. Mutta jos hän on -kuollut, on kaikki niin toivottoman järjetöntä ja julmaa alusta -loppuun --" - -Hän päätti keskeytyneen lauseensa heikosti hymyilemällä. - -"Mutta Letty!" huudahti Cissie, "sinullahan on poika!" - -"Pojan minä jätän sinun haltuusi. Teddyn rinnalla ei poika -merkitse minulle mitään. Ei ole koskaan merkinnyt. Mitäpä siinä -teeskentelisin? Muutamat naiset ovat sellaisia." - -Hän tarkasteli kudintaan. "Silmä parkoja", virkkoi hän... - -"Minä olen kovaa ainetta, Cissie. Minä tulen äitiin enemmän kuin -isään. Teddyä minä rakastan. Hänelle kuuluu elämän koko hellyys. -Jos hän katoaa, katoaa tuokin... Minä en aio ryömiä maailmassa -niinkuin kaikki nuo muut ynisevät lesket. Jos ne ovat tappaneet -mieheni, niin minäkin tapan. Silmä silmästä ja hammas hampaasta. Minä -pyrin niin lähelle niitä yksityisiä saksalaisia, jotka ovat tähän -sotaan syypäitä, kuin suinkin voin, ja minä tapan heidät ja heidän -omaisensa... - -"Naisliitto kaikkien sodan aiheuttajien sukupuuttoon hävittämistä -varten", sinkosi hän. "Jos sattuisin kiduttamaan -- mitä se haittaa?" - -Hän katseli sisarensa säikähtyneitä kasvoja ja hymyili jälleen. - -"Te luulette minun kulkevan tylsänä ja tyhmänä", huomautti hän... -"Kaukana siitä! Minä olen suunnitellut kaikenlaista... Olen -ajatellut, kuinka pääsen Saksaan... Tai kenties niitä voisi saada -käsiinsä Sveitsissä... Minulla on kaikenlaisia suunnitelmia. Eiväthän -ne aina voi kulkea vartiain saattamina... - -"Oh, minä halveksin ihmiskuntaa nähdessäni kuinka paljon sotilaita -ja kuinka vähän suurten murhaajia maailmassa on... Sen jälkeen, mitä -on saatu kokea. Jos ihmiset täyttäisivät velvollisuutensa tikarilla, -niin maailmassa ei olisi sodan synnyttäjää. Ei ainoatakaan... Kaiser, -hänen poikansa ja pojanpoikansa eläisivät koko jäljelläolevan ikänsä -alinomaisessa kuolemanpelossa. Pelko lakkaisi häntä vainoamasta vasta -silloin, kun hänen arkkunsa laskettaisiin hautaan. Pelkoa merellä, -pelkoa maalla, pelkoa laivassa ja junassa, joissa hän matkustaa, -pelkoa unessa, koska unessa voi kuolla, pelkoa valveilla, koska -kuolema vaanii jokaisessa varjossa, pelkoa jokaisessa kansanjoukossa, -pelkoa aina, kun hän on yksinään. Häntä ahdistaisi pelko siitä, -mitä puunrunkojen taakse kätkeytyy, pelkoa siitä, mitä portaiden -kulmauksessa voi piillä. Kaikessa ruoassaan hän tuntisi oudon maun, -niin että hänen tekisi mieli sylkeä se suustaan..." - -Hän istui hetkisen hiljaa, hautoen tuota ajatusta ja nousi sitten -seisaalleen... - -"Mitä tyhmyyksiä juttelenkaan", huudahti hän haukotellen. -"Kummallista, ettei kelpo Teddy lähetä osoitettaan postikortilla tai -muuten. Minäpä sanon sinulle, Cissie, mitä minä todella toisinaan -pelkään häntä ajatellessani." - -"Mitä?" kysyi Cissie. - -"Muistin menettämistä. Ajattelehan, että jokin hävytön -granaatinsirpale tai muu sellainen on iskenyt häntä päähän... -Minä näin tässä eräänä yönä unta, että hänen katseensa oli niin -kummallinen ja ettei hän tuntenut minua. Näetkös, niin _voi_ -tosiaankin olla laita... Tietysti se olisi hirvittävää..." - -Cissie'n katseessa oli vastaväitettä, mutta hän ei löytänyt sopivia -sanoja. - -Vähän aikaa oltiin vaiti. - -"Oh, nyt mennään levolle", virkkoi Letty. "Vaikka minä tietysti -valvon ja suunnittelen." - - -2. - -Cissie valvoi tuona yönä ajatellen sisartaan enemmän kuin koskaan -ennen. - -Hän alkoi punnita tuhansien muistelmien yhteisvaikutelmia. Hän ja -hänen sisarensa olivat melkein yhdenikäisiä, he tunsivat toisensa -erinomaisen hyvin, mutta sittenkin tuntui Cissie'stä tuona yönä kuin -hän ei olisi ollenkaan tuntenut Lettyä. Vuosi sitten hän olisi ollut -täysin varma siitä, että tunsi hänet perinpohjin. Mutta vanha, tuttu -Letty, Letty, jolla oli kukoistavat kasvot ja veitikkamaiset silmät, -Letty, joka oli kapinallisesti ihastunut koreihin, nuoriin poikiin -ja rakasti Teddyänsä uskollisesti ja hehkuvasti, tuo Letty, joka oli -niin paljon pitänyt leikillisistä yllätyksistä, ulkoilmaleikeistä -ja elämän päivänpaisteesta ja naurusta, tuo Letty sisko, joka oli -ollut niin kaikin puolin tyydyttävä ja täydellinen, oli nyt heitetty -syrjään kuin naamio. Cissie ei enää tuntenut sisarensa silmiä. Lettyn -kädet olivat muuttuneet laihoiksi, oudoiksi ja hiukan ryppyisiksi, -hänen piirteensä olivat tulleet teräviksi ja huulensa ohuiksi, hänen -toimintansa, jonka ennen olisi voinut varmasti ennakolta arvata, oli -nyt käsittämätöntä, joten Cissie'n täytyi turvautua arvailuihin. -Heidän kouluaikanaan oli Lettyllä ilmennyt voimakas tunteellisuuden -piirre: hän oli helposti kyynelöinyt. Mutta nyt hän ei ollut itkenyt -kertaakaan eikä osoittanut minkäänlaista itkun jälkeäkään, vaikka -Teddyn nimi oli ollut häviöluettelossa... Mikä antoi hänelle voimaa -tähän traagilliseen jännitykseen? Kuinka kauan se kykenisi pitämään -häntä yllä? Voiko Lettystä todellakin tulla toinen Charlotte Corday? -Kykenikö hän suorittamaan laajan kostosuunnitelman, siirtymään monen -kuukauden ja vuoden aikana yhä lähemmäksi kostoa? - -Oliko sellainen kosto mahdollinen? - -Ryhdyttäisiinkö nyt murhaamaan tämän suuren sodan aiheuttajia? Mikä -ihmeellinen historiallinen ilmiö se olisikaan, jos kuninkaiden -hulluus siten tulisi rangaistuksi ja lopetetuksi! - -Hiukan aikaisemmin tuollainen romanttinen unelma olisi voinut tenhota -Cissie'n mielikuvituksen. Noin vuosi sitten hän vasta oli siirtynyt -pois melodraama-iästään. Mutta hän oli nyt siitä poissa. Hän oli -parhaillaan kasvamassa syvällisempään käsitykseen. Hän alkoi tajuta, -etteivät ihmiset toimi noin yksinkertaisesti. He tekevät antautumisen -lupauksia, jotka eivät ole todellisia antautumisen lupauksia, he -rakastavat -- aivan rehellisesti -- mutta heidän rakkaudellaankin -on rajansa. Ei ole mitään suurta kostoa, vaan ainoastaan pientä, -olematonta; ei ole mitään elinkautista korvauksen etsintää, paitsi -lain lakkaamaton kosto. Ei ole olemassa sellaista inhimillisen -elämän keskittymistä, jota romantiikka edellyttää. On muutosta, on -unhotusta. Kaikkialla on hajaannusta. Teddynkin traagillinen tarina -muuntuisi ajan mukana. Saksan ruhtinaiden pahuuttakin voitaisiin pian -katsella joltakin aivan erilaiselta näkökannalta. Voisiko Letty pitää -kaikkea vuosikausia elävänä mielessään, kovana ja kauheana niinkuin -nyt! Ei, se tulee varmaan lieventymään. Toiset vaikutelmat luovat sen -yli kerrostumiansa... - -Cissie'n mieleen tuli tulvimalla muisteloja, joissa Letty näkyi -koulutyttöseikkailuissaan, milloin onnistuen, milloin epäonnistuen: -Letty säikähtyneenä, Letty kiukuissaan, Letty aloittelemassa suuria -yrityksiä, ponnistelemassa tarmokkaasti hetken aikaa ja sitten -lannistuen. Hän oli nähnyt Lettyn nuhan vallassa ja vaatteet -likaisina. Hän oli nähnyt hänet häpeissään ja nöyryytettynä. Hän -tunsi Lettynsä sielun viimeistä loukkoa myöten. Letty rukka! Rakas -Letty rukka! Äkillisenä kirkkaana näkemyksenä Cissie'lle selvisi, -mitä sisaren mielessä oli tapahtumassa. Koko tuo innokas koston -suunnittelu oli kuvitteluleikkiä, jonka avulla Letty torjui toivonsa -synkkää vastakohtaa. Se ei ollut voimaa, se oli heikkoutta. Se oli -eräänlaista väistämistä. Hänellä ei ollut voimaa ottaa vastaan sitä -yksinkertaista tosiasiaa, että Teddy oli kuollut. Se oli hänelle -liikaa. Sen vuoksi hän sommitteli tuota kostotehtävän unelmaa sen -päivän varalle, jona hän ei enää kykenisi kieltämään tosiasioita. -Hän oli jo varma, mutta hän ei tahtonut tulla varmuuteen, ennenkuin -hänen unelmansa oli valmis. Jos tätä epävarmuuden aikaa jatkui, -niin hän voi kehitellä unelmansa niin väkeväksi, että se saattoi -lopulta ottaa hänen mielensä kokonaan valtoihinsa. Ja silloin -hän tulisi järjestelemään elämänsä Matching's Easyssä unelmansa -yksityiskohtaista kehittelemistä varten. - -Hän tulisi elelemään siellä edelleen kuvitellen valmistautuvansa -ennenkuulumattomaan tehtävään, jota hän todellisuudessa ei -milloinkaan suorittaisi. Hän tulisi tutkimaan Saksan karttoja. -Hän tulisi lukemaan, mitä Saksan valtiomiehistä ja hallitsijoista -on kirjoitettu. Kenties hän tulisi tekemään heikkoja yrityksiä -hankkiakseen itselleen paikan Saksassa tai Sveitsissä. Ehkäpä hän -ostaisi itselleen puukon tai revolverinkin. Sitten hän kenties -oleskelisi Windsorin tai Sandringhamin lähistöllä rauhan palattua ja -saksalaisten serkkujen tultua jälleen vieraihin... - -Cissie näki mielessään kuvan, joka saattoi esittää tulevaa -todellisuutta: Lettyn hoidottomana, kurjana, raikkaan somuutensa -menettäneenä salamurhan uneksijana, yhä riippuvana mr Britlingistä, -suoritellen hänen töitään sangen huonosti, hajamieliseen ja -epätäsmälliseen tapaan. - -Hänelle täytyi puhua, saada hänet pian vakuutetuksi, sillä muuten -hänestä tulisi eriskummallinen, outo ilmiö, Matching's Easyn miss -Flite... - - -3. - -Cissie oli paremmin selvillä Lettyn sielunelämästä kuin omastaan. - -Hän oli itse vaikeassa asemassa. Hän oli oppinut pitämään mr -Direckistä erittäin paljon ja luottamaan häneen, mutta hänen -kiintymyksensä ei tuntunut keksivän itselleen muuta ilmausta kuin -alituisen moitiskelun, jonka esineenä oli mr Direckin ja Amerikan -haluttomuus yhtyä sotaan. Hän oli rakastunut mr Direckiin tämän -ollessa puettuna naamiaispukuun; hän oli nuori nainen, joka piti -kauniista ruumiinrakenteesta ja koreista väreistä enemmän kuin -itse arvasikaan. Tietämättään hän moitti mr Direckissä juuri sitä, -ettei tämä näyttänyt ollenkaan taipuvaiselta siirtämään naamiopuvun -henkeä arkielämään. Alussa oli vieras koskettanut sekä hänen -mielikuvitukseensa että aisteihinsa ja hän halusi samanlaista jatkoa. -Mutta sen sijaan näyttikin mr Direck yhä enemmän eksyvän alinomaisiin -kiintymyksensä vakuutteluihin ja ihmisystävällisten palvelusten -omantunnontarkkaan suorittamiseen. Mr Direck koki nyt lakkaamatta -vakuuttaa hänelle, että vain se mitä hän teki oli hänen asemassaan -oikeata ja kunniallista. Hän ei käsittänyt -- eikä sitä käsittänyt -Cissie'kään -- että hänen vilpittömyytensä ja järkevyytensä olivat -omiansa Cissie'ä ärsyttämään. Nähdessään Cissie'n ärtyneenä koetti -mr Direck olla entistäkin vilpittömämpi ja järkevämpi ja teki sen -mahdollisimman selvällä ja huomattavalla tavalla. - -Kaikesta huolimatta Cissie tunsi ja huomasi, että kysymyksessä oli -hyvä nuori mies, oikein oivallinen nuori mies, hellä, luotettava, -tavallaan hitaan voimakas, ehdottomasti rehti, kuin suuri kiltti -lapsi, lahjomattoman rehellinen. Ja niin avuton hänen käsissään. -Cissie voi häntä loukata ja saattaa hänet surumieliseksi, mutta ei -voinut järkyttää hänen hitaasti muodostuneita vakaumuksiansa. - -Kun Cissie menneinä romanttisina päivinään oli nähnyt unta kohtalon -häntä varten varaamasta sulhasesta, oli hän ajatellut, että tuon -tulevan piti olla aina _täydellinen_, heidän molempain piti aina olla -oikeassa (ja, jos niin vaadittiin, koko muun maailman väärässä). Hän -ei ollut milloinkaan ajatellut voivansa kiintyä tunteillaan mieheen, -jonka mielipiteitä hän ei hyväksynyt ja joka toiminnassaan rikkoi -hänen asettamiansa sääntöjä ikäänkuin kelpo norsu, joka piikkisauvan -piston tuntiessaan vavahtelee, mutta ei tottele... - -Niinpä Cissie jankutti hänelle ja kiusasi häntä, tahtomatta -milloinkaan kuunnella hänen selityksiänsä. Mr Direckillä taas -oli aivan hirmuinen halu selittää omaa asemaansa. Sotatarpeita -koskevan omantunnonasian hän tunsi erikoisen arkaluontoiseksi ja -vaikeaksi seikaksi. Hän olisi halunnut saada Cissie'n kuuntelemaan -ja paremmin syventymään asian vaikeuksiin. Mutta Cissie käytti -nopeata englantilaista ajatusvälähtelyä, joka ei ole niinkään paljon -ajattelua kuin tunnetta. Mr Direck rakasti tuota välähtelyä, vaikka -olikin varma siitä, että se saattoi tehdä vääryyttä. - -Cissie'n mielipide, jonka mukaan hänen oli lähdettävä sotaan, sai -hänet tuntemaan itsensä luopioksi; Cissie'n väite, että hän oli -tavallaan englantilainen, vaikutti häneen, vaikka järki olikin -sitä kumoamassa. Kaikkien näiden hämmennysten vallitessa mr Direck -oli iloinen, kun keksi puolueettoman tehtävän, jota suorittaessaan -hän voi koko sydämellään olla Cissie'n puolella ja toimia hänen -hyväksensä. - -Hän haeskeli Teddyn kohtalon todistajia uhrautuvan itsepintaisesti. - -Sill'aikaa toinen pulma ratkesi ihan itsestään. Hänellä oli joitakin -aikoja ollut mielessään eräs aatos. Eräänä kauniina päivänä hän -huomasi, että se olikin oiva mielijohde. Hän voi olla rikkomatta -amerikkalaisuutensa asettamia omantunnonesteitä ja samalla kuitenkin -tehdä Cissie'n mieliksi. Hän teki niin. - -Saapuessaan Cissie'n kehoituksesta esittämään Teddyn kohtaloa -koskevia sitovia todistuksia hän ei saapunut tavallisessa puvussaan. -Hänen mielestään oli puku niin ihmeellinen, että se tuntui huutavan, -kajahtelevan kuin torventörähtely hänen kulkiessaan läpi Lontoon -Liverpool Streetin asemalle. Uusi puku tuntui hänestä tapahtumalta, -jolla oli kansainvälinen merkitys; sen vaikutus saattoi hänen -mielestään ilmetä aina Berliinissä asti. Ja kumminkin oli puku perin -tavallinen, niin yleisesti käytetty näinä aikoina, että Cissie, joka -tuli häntä vastaan asemalle, mieli Lettyn surun täyttämänä, ei sitä -huomannut, vaan pikemmin tunsi kuin havaitsi hänet voimakkaammaksi -ja komeammaksi kuin milloinkaan -- lukuunottamatta hänen ensimäistä, -mielikuvitukseen koskettavaa esiintymistään naamiopuvussa, jonka -Teddy oli hänelle valinnut tuona huolettomana aikana, jolloin -kuolemaa ei vielä maailmassa ollut. Ei Lettykään, vaikutelmille -vastahakoinen ja oikullinen kun oli, huomannut mitään ihmeellistä -hänen ihmeellisessä puvussaan. - -Hän esitti kertomuksensa. Se oli omituinen, epätasainen, monesta -tiedonannosta koottu kertomus... - -"Arvaan kyllä", virkkoi Letty, "että jos nyt sanon teille, etten usko -tuon upseerin olleen Teddyn, niin te luulette minun olevan päästäni -vialla... Mutta minä en sitä usko." - -Tuon sanottuaan hän istui hetkisen hiljaa tuijottaen suoraan eteensä. -Sitten hän äkkiä nousi ja alkoi ottaa hattuansa ja viittaansa -keittiönoven takana olevasta naulakosta. Viitan raksi oli kiertynyt, -hän yritti hermostuneesti saada sitä auki ja kiskaisi sen vihdoin -poikki. - -"Minne sinä menet?" huudahti Cissie. - -Letty tiuskasi yli olkansa kuin riitelevä akka: - -"Minä menen ulos -- minne tahansa." Hän kääntyi päin, viitta -kädessään. "Enkö saa mennä ulos, jos haluan?" tiedusti hän. "Siellä -on kaunis ilma... Enkö saisi mennä?... Te kai arvelette, että minun -pitäisi heti paikalla hyväksyä mitä te juttelette. Hymyillä vain ja -sanoa: _Todellakin!_... Vai jäi hän taloon miesten perääntyessä! Sepä -sukkelaa! Ja sitten olla sitä asiaa sen enempää ajattelematta... -Muuten minun täytyykin lähteä ulos. Te haluatte jäädä kahden kesken. -Haluatte kuherrella. Tehkää hyvin, niin kauan kuin voitte!" - -Sitten hän puki ylleen hatun ja viitan, painoi hatun lujasti päähän -ja sanoi jotakin, mitä Cissie ei heti ymmärtänyt. - -"_Hänen_ vuoronsa tulee pian jossakin juoksuhaudassa. Kun hän nyt on -tehnyt päätöksensä... Hän olisi voinut tehdä sen pikemmin..." - -Hän käänsi selkänsä, ikäänkuin olisi unohtanut heidät. Hetkisen -hän seisoi, kuin olisivat hänen jalkansa olleet puuta, jalat aivan -toisenlaisessa asennossa kuin tavallisesti. Hän asteli hitain, -pitkin, epävarmoin askelin. Hän lähti ulos -- ikäänkuin olento, joka -on kuolettavasti haavoittunut, mutta vielä kävelee -- ulos syksyiseen -auringonpaisteeseen. Hän jätti oven jälkeensä selkoselälleen. - - -4. - -Cissie, jonka silmissä näkyi huoli sisaresta, ei ollut vieläkään -tajunnut sitä tosiasiaa, että mr Direckin yllä oli kanadalaisten -univormu... - -Mr Direck seisoi hänen takanaan häveten sitä, että hänen mielessään -saattoi tällaisena hetkenä olla niin eloisana tuo tosiasia ja sen -huomaamatta jääminen. - - -5. - -Cissie oli osannut arvioida sisarensa sielullisen tilan aivan -oikein. Kostonunelma ei ollut vielä vallannut Lettyn mieltä niin -lujasti, että hän olisi kyennyt kestämään Teddyn kuolemaa koskevain -sitovain todisteiden antamaa iskua. Letty lähti auringonpaisteeseen -maailmaan, nyt melkein täysin varmana siitä, että Teddy oli kuollut, -ja hyvin tietäen, että hänen draamalliset ja kauhistuttavat -kostosuunnitelmansa olivat kadonneet. Hän tiesi todellisuudessa -olevansa kykenemätön mitään sellaista suorittamaan... - -Hän lähti ulos kasvot jäykkinä ja katse onttona, mutta sittenkin -hänestä tuntui siltä, kuin olisi ankara paino pudonnut hänen -olkapäiltään. Asia oli valmis: ei ollut enää mitään toivottavaa eikä -mitään pelättävää. Hän olisi säikähtänyt ja hävennyt, jos olisi -huomannut, kuinka paljon keveämpi hänen mielensä nyt oli. - -Hän tahtoi olla yksin. Hän tahtoi olla kaikkien silmien -näkemättömissä. Hän oli kuin olento, joka kauan painajaisunessa -nukuttuaan vihdoinkin herää kuulaaseen, koleaan päivänvaloon. Hänen -täytyi tunnustella itseään tajutakseen sen todeksi; hänen täytyi -avata mielensä tälle ilottomalle auringonpaisteelle, tälle uudelle -maailmalle, jossa ei ollut enää oleva Teddyä, eikä mitään todellista -kostoa eikä korvausta menetetystä Teddystä. Teddy oli mennyttä... - -Näihin asti hänessä oli ollut vihainen tunto, että Teddy oli häneltä -ryöstetty -- ikäänkuin Teddyä olisi pidetty häneltä piilossa. Nyt ei -enää ollut Teddyä ryöstettävissä... - -Hän kulki halki hajanaisen kylän ja poikki kenttien mäenrinteelle, -joka viettää kohti Mertonsome'ia ja sen kellotapulia. Siinä missä -rinne alkaa hän heittäytyi pensas-aidan varjoon tien viereen, -lähelle polun jalkaporrasta, ja makasi liikahtamatta. Hän ei mitään -miettinyt, pysytteli pikemmin aivan ajatuksettomana odottaen -vaikutelmain tuloa... - -Ikäänkuin olisi tuijotellut maailmaa tyhjin katsein... - -Hän ei tiennyt oliko kulunut viisi minuuttia vai puoli tuntia, kun -hän huomasi, että joku oli häntä katselemassa. Kun hän kääntyi -kiivaasti päin rauhanhäiritsijää, oli hänen edessään pastori Dimple, -toinen jalka porraspuulla ja pyylevissä kasvoissa hämmingin ja -säikähdyksen ilme. - -Hän ymmärsi heti. Jo neljässä eri tilaisuudessa Teddyn katoamisen -jälkeen oli hän nähnyt tuon kelpo miehen astelevan luokseen, aina -ilmeisesti varmoin päätöksin ja aina yhtä epäröiden kuin nytkin. -Onnenpäivinään olivat he, hän ja Teddy, usein jutelleet hänestä, -tehneet hänestä pilaa ja pitäneet hauskaa hänen kustannuksellaan. -Hän oli heidän kummankin mielestä yhtä hyvä kuin Jane Austenin mr -Collins. Hän muistutti todella erehdyttävästi mr Collinsia, paitsi -että oli lihavampi. Ja nyt hän oli kuin läpinäkyvä Lettyn terävän, -tutkivan katseen edessä. Letty tiesi, että pastorin tottumukset, -hänen soveliaisuudentuntonsa ja hänen kunnioituksensa omaa virkaansa -kohtaan kehoittivat häntä tarjoamaan hengellisiä palveluksiaan ja -lohdutuksiaan, lausumaan latteita ystävällisyyksiään ja taputtelemaan -pehmoisella kädellään. Hän tiesi senkin, että pappi pelkäsi häntä. -Hän tiesi, että tuo vanha kelpo humbugi sydämensä syvyydessä varsin -hyvin tajusi olevansa vanha humbugi parka ja tajusi Lettyn olevan -hänen salaisuudestaan selvillä. Ja pohjaltaan pastori epäilemättä oli -liian rehellinen pakottaakseen latteita lohdutuksiaan kenellekään, -joka ei kyennyt olemaan niistä kiitollinen. Jos Letty olisi voinut -niistä iloita, ei hän olisi tuntenut mitään tunnonvaivoja. Hän -oli olemukseltaan särkynyt mies: kykenemätön täyttämään itselleen -asettamiansa vaatimuksia. - -Hän oli ollut iltapäiväkävelyllään, kävelemässä "terveydekseen". -Hän oli huomannut jalkaportaan takana makaavan Lettyn oikeaan -aikaan voidakseen vielä kääntyä takaisin. Mutta sitten oli tullut -onneton, typerä epäröinnin hetki. Nyt tuijotti Letty häneen kylmin, -ilmeettömin katsein. - -Hän tuijotteli vastaan, kunnes hänen pyylevät, punakat kasvonsa -olivat pelkkää hämminkiä. Hän oli pahassa pulassa. Aivan kuin he -olisivat sanoneet toisilleen tuhansia sanomattomia asioita. - -"En aikonut", sanoi hän, "häiritä". - -Jos hänellä olisi ollut tehoisa sielunlääke, kuinka mielellään hän -olisikaan sen antanut! - -Hän mursi lumouksen astelemalla takaisin polulle. Hän teki käsillään -eleen ikäänkuin olisi aikonut niitä väännellä. Sitten hän oli paennut -polkuja myöten -- melkein juosten. - -"Tyttö rukka!" huusi hän. "Tyttö rukka", ja jätti hänet sinne -tuijottelemaan. - -Letty tuijotteli -- ja sitten hän puhkesi nauramaan. - -Tuopa oivallista. Juuri tuollaista sopi kertoa Teddylle, kun hän -vihdoinkin palaisi ja hänelle voisi jotain kertoa. Sitten hän jälleen -tajusi, ettei mitään ollut olemassa ja ettei koskaan voisi enää -mitkään kertomukset tulla kysymykseen. Äkkiä hän alkoi itkeä. - -"Voi Teddy, Teddy", nyyhkytti hän kyynelten virratessa. "Kuinka voit -minut jättää? Kuinka jaksan sen kestää?" - -Hän ei ollut vuodattanut yhtään kyyneltä sen jälkeen kun ensimäiset -tiedot olivat saapuneet, mutta nyt hän voi itkeä, voi itkeä surunsa -ilmi. Hän antautui hillittömästi tämän siunatun lievikkeen valtaan. - - -6. - -Itku taukoaa viimein, ja niin makasi Letty hiljaa laskevan auringon -punervassa valossa. - -Hän makasi niin hiljaa, että eräs ruokaa etsivä punarintasatakieli -lehahti alas nurmikolle vain parin sylen päähän hänestä ja pysähtyi -siihen häntä katselemaan. Sitten se hypähti vielä hiukan lähemmäksi. - -Hän oli maannut jonkinlaisessa hervottoman välinpitämättömyyden -tilassa, kyynelten turvottamat silmät avoinna, mitään välittämättä. -Mutta linnun vilkkaat liikkeet herättivät hänen tarkkaavaisuutensa -jälleen eloon. Hän alkoi sitä tarkastella pannen merkille, kuinka se -syrjäsilmällä katseli häntä ja näytti aikovan vieläkin lähemmäksi. -Hän liikahti tuskin huomattavasti, ja samassa tuo pieni olento jo -istui marjaisen orjantappurapensaan ulkonevalla oksalla hänen päänsä -päällä. - -Hänen kyynelten-huuhtoma mielensä muuttui epämääräisen -ystävälliseksi. Itsetiedotonta tyydytystä tuntien se keskittyi -pieneen laulajaan. Hän kääntyi, nousi istumaan ja jäljitteli linnun -ystävällistä viserrystä. - - -7. - -Kohta sen jälkeen hän kuuli heinikosta lähestyvien askelten kahinaa. - -Hän katsoi olkansa yli ja keksi mr Britlingin, joka lähestyi pitkin -kentän poikki johtavaa polkua. Mr Britling näytti kalpealta, -väsyneeltä ja haluttomalta, ja hänen pörröinen tukkansa samoinkuin -leikatut viiksensäkin ilmaisivat alakuloisuutta. Hänellä oli yllään -vanha tweedpuku polvihousuineen ja mukanaan hänellä oli iso kartasto -ja joitakin papereita. Hän lähestyi epäröiden. Tuntui siltä kuin -hän olisi halunnut puhutella Lettyä, mutta olisi ollut epätietoinen -siitä, kuinka hänet otettaisiin vastaan. - -Hän aloitti ilman esipuheita. "Direck kai on kertonut teille?" -virkkoi hän seisahtuen Lettyn viereen. - -Lettyn vastauksena oli nyyhkytys. - -"Minä pelkäsin, että niin oli laita, mutta en sitä uskonut", sanoi mr -Britling. "En ennenkuin nyt." - -Hän epäröi ikäänkuin olisi aikonut jatkaa, ja sitten hän istuutui -ruohikkoon vähän matkan päähän hänestä. Hetkisen olivat molemmat -vaiti. - -"Aluksi se koskee hirvittävästi", sanoi hän katsellen Mertonsome'in -torninhuippua ja puhuen ikäänkuin kenelle hyvänsä. "Ja sitten se -koskee yhä. Koskee koskemistaan... Eikä voi sanoa juuri mitään -kenellekään..." - -Hetkisen hän taas oli puhumatta. Mutta he olivat toistensa -lohdutuksena ja tiesivät sen kumpikin. He tunsivat yhteistä -onnettomuustoveruuden ja helpotuksen tunnetta. Heitä oli kohdannut -sama onnettomuus; toinen tiesi kuinka toisen oli laita. Se ei ollut -samaa kuin niiden lohdutteluyritykset, jotka eivät olleet rakastaneet -eivätkä peljänneet. - -Letty otti pienen murtuneen oksan ja kaivoi sillä maahan pikku koloja. - -"Se on kummallista", sanoi hän, "mutta minä olen iloinen, että sain -varmuuden". - -"Minä voin sen ymmärtää", sanoi mr Britling. - -"Painajaisunet loppuvat... Minä en ole niinkään paljoa toivonut kuin -pelännyt... Minä en tahtonut myöntää, että hän oli kaatunut tai -kitunut. Sillä -- minä en voinut ajatella sitä kuvittelematta sitä -- -kauheaksi. _Nyt_ --" - -"Nyt se on lopullisesti tiedossa", sanoi mr Britling. - -"Nyt se on varmaa", sanoi Letty oltuaan hetkisen vaiti. "Nyt voi -ajatella hänen nukkuvan -- ijäti." - -Mutta tuo ei häntä tyydyttänyt. Hänellä oli enemmän mielessään. "Ei -ole enää puolinaisia epäilyksiä", sanoi hän. "Hän joko on kuollut tai -elää..." - -Hän katsahti mr Britlingiin ikäänkuin tiedustaakseen ymmärsikö hän. - -"Ettehän suinkaan enää epäile?" kysyi mr Britling. - -"Mieleni on nyt tyyni -- tavallaan. Hän ei sittenkään ollut siellä --- ellei hän ollut kuollut. Mutta jos näkisin Teddyn tulevan tuolta -pensasaidan takaa minua kohti -- olisi se aivan luonnollista... -Ei, älkää tuijotelko minuun. Minä tiedän varsin hyvin, että hän -on kuollut. Ja se lohduttaa. Se merkitsee rauhaa... Kaikki nuo -mielikuvat, joissa hän näkyi kamalasti murskaantuneena tai tuskasta -valittaen -- tai muut sellaiset -- ne ovat menneet. Hän on päässyt -hävitetystä ruumiistaan. Hän on jälleen minun eheä Teddyni... -Jossakin näkymättömissä... Vahingoittumattomana... Nukkumassa." - -Hän alkoi jälleen kaivaa pienellä oksalla, kyyneleiden vieriessä -pitkin poskia. - -Sitten mr Britling puhui edelleen. "Minua se kohtasi yht'äkkiä -- -en ehtinyt epäillä enkä toivoa. Aina viimeiseen asti toivoin, ettei -Hugh'lle mitään sattuisi. Ja sitten aivankuin olisi pudonnut musta -esirippu -- äkkiarvaamatta..." - -Hän mietti. "Minustakin tuntuu toisinaan kuin olisi Hugh jossakin -aivan lähellä. Mutta toisinaan on pelkkää tyhjyyttä... - -"Toisinaan", jatkoi mr Britling, "en tunne muuta kuin hämmästystä. -Koko asia muuttuu uskomattomaksi. Aivan samoin kuin en viikkokausiin -sodan puhjettua voinut uskoa, että suuri, nykyaikainen kansakunta -todellakin voi lähteä sotaan -- todenteolla -- koko sydämestään... Ja -ne ovat tappaneet Teddyn ja Hugh'n..." - -"Ne ovat tappaneet miljonia. Miljonia -- joilla oli isä ja äiti ja -vaimo tai morsian..." - - -8. - -"Minun on jollakin tavoin mahdotonta puhua tästä Edithille. Se on -naurettavaa, tiedän sen. Mutta niin se vaan on, minä en voi... Se -ei ole oikein häntä kohtaan. Jos voisin, puhuisin... Aivan pian -naimisiinmenomme jälkeen lakkasin hänelle puhumasta. Tarkoitan: -puhumasta oikein ja luonnollisesti -- niinkuin puhun teille. -Eikä asia ole koskaan korjautunut. En tiedä miksi... Erityisesti -on minun mahdotonta puhua hänelle Hugh'sta... Pikku asioita, -pientä kriitillisyyden häivää, mutta se riittää tekemään asian -mahdottomaksi... Niinpä minä käyskelen ajatellen Hugh'ta ja mitä -hänelle on tapahtunut... melkein kuin tukehtumaisillani." - -Letty vertaili tuota omiin kokemuksiinsa. - -"Minä en halua puhua Teddystä -- en sanaakaan." - -"Se on omituista... Mutta ehkä -- asia on toinen, kun on poika -kysymyksessä. Kun nyt muistelen -- en koskaan puhunut Marystä... -En koskaan kenellekään. En ole tullut tuota milloinkaan ennen -ajatelleeksi. Mutta niin se oli. En voinut. En. Kun kadottaa jonkun, -jota rakastaa miehenä tai naisena, niin se on asia, jonka tahtoo -pitää omanansa. Minä olen senkin kokenut. Mutta poika on enemmän oman -itsen ulkopuolella. Ja enemmän omaa luomaa. Se ei ole oman olemuksen -menettämistä, se on toivon ja ylpeyden kadottamista... Kerran -pikkupoikana valmistin erään piirroksen erittäin huolellisesti. -Minulta kului siihen pitkä aika... Eräs iso poika repi sen rikki. -Ilman mitään erityistä syytä, pelkästä julmuudesta... Tuo -- oli -aivan samanlaista kuin Hugh'n menettäminen..." - -Letty mietti. - -"Ei", tunnusti hän, "minä olen vielä itsekkäämpi". - -"Ei ole itsekkyyttä", sanoi mr Britling. "Mutta se on eri asia. Se ei -ole niin läheistä, mutta henkilökohtaisesti sitä merkitsevämpää." - -"Minä olen vain ajatellut: 'Hän on poissa. Hän on poissa!' Toisinaan, -tiedättekö, olen suorastaan vihainen hänelle. Miksi hänen tarvitsi -jättää minut -- niin pian?" - -Mr Britling nyökkäsi ymmärtävästi. - -"Minä en ole vihainen enkä murtunut. Minua vain katkerasti kiduttaa -se, että on sortunut jotakin, jonka kehitystä olin toivonut saavani -seurata - aina -- koko elinikäni", sanoi hän. "En tiedä, millainen -isäin ja poikien suhde yleensä on, mutta minä ihailin Hugh'ta. Minä -huomasin hänessä jotain aivan erikoista. Luultavasti muut eivät sitä -hänessä huomanneet. Hän oli hiljainen ja tuntui kömpelöltä. Mutta -hänessä oli harvinaista hienoutta. Hän oli olento, joka vastasi -äärettömän hienotunteisesti ja nopeasti saamiinsa vaikutelmiin... -Tämä ei ole minun typerää luulotteluani. Asia oli todellakin niin... -Tiedättekö, kun hän oli vain muutaman päivän ikäinen, niin jokainen -outo ääni herätti hänessä voimakkaan vaikutelman. Hän oli kuin -tuulikannel alusta pitäen... Ja hänen hiuksensa, kun hän juuri -oli syntynyt -- hänellä oli hyvät hiukset syntyessään -- olivat -kuin linnun untuvaa. Minä muistan tuon nyt hyvin elävästi, muistan -kuinka mielelläni silittelin niitä. Ne olivat silkkiä, kehrättyä -silkkiä. Ennenkuin oli täyttänyt kaksi vuotta, hän jo osasi puhua --- kokonaisia lauseita. Hänellä oli mitä hienoin korva. Hän oli -mieltynyt pitkiin sanoihin... Ja nyt", sanoi hän itkunsekaisin äänin, -"nyt on koko tuo kaunis, hieno rakenne, nuo aivot, tuo raikas elämä, -joka väreili kuin veden kalvo ja oli kimmoinen kuin teräsvieteri, nyt -se on murskattu... - -"En tahdo väittää, ettei hänellä ollut inhimillisiä heikkouksia. -Kerran toisensa jälkeen olen ollut hänelle vihainen ja tuntenut -pettymystä hänen tähtensä. Hänessä oli kaikenlaisia heikkouksia, me -tunsimme ne kyllä emmekä niistä välittäneet. Me rakastimme häntä -sitäkin enemmän... Entä hänen omituinen erikoinen näppäryytensä!... -Ja syvä viisautensa. Ja koko tuo kaunis, herkkä kudos, kaikki hänen -rakastettuihin aivoihinsa syöpyneet kirkkaat muistikuvat, kaikki -hänen päähänpistonsa, hänen äkilliset keksintönsä... - -"Tiedättekö, sain kirjeen hänen toveriltaan Parkilta. Häntä ammuttiin -eräästä ampumaluukusta. Kuula sattui hänen silmäänsä... Ajatelkaahan! - -"Yllätys... isku... veri räiskähtää. Repeytyneen nahan kappaleita ja -aivoja... Silmänräpäyksessä. Ja siihen oli mennyt kahdeksantoista -vuotta -- rakkautta ja huolta..." - -Hän istui hetkisen miettien ja jatkoi sitten. "Muistelen vain hänen -lukemistaan ja kirjoittamistaan! Minä opetin itse hänet lukemaan -- -hänen ensimäinen opettajattarensa näet ei ollut erikoisen nokkela. -Hän oli kyllä metodinen, mutta häneltä puuttui innostusta. Siksi minä -suunnittelin kaikenlaisia menetelmiä opettaakseni hänet lukemaan. -Mutta niitä ei tosiaankaan tarvittu. Hän näytti keveästi suoriutuvan -kaikista vaikeuksista. Hän oli jo perillä, kun parhaillaan olin häntä -opettamassa. Se oli nopeata kuin jonkin villin eläimen liikunto... - -"Hän syntyi maailmaan yhtä virkkuna ja vikkelänä kuin tuo ruokaansa -etsivä punarintasatakieli... - -"Nyt hän on murhattu ja heitetty pois... Niinkuin patruunakotelo..." - -Hänen äänensä alkoi tukehtua ja hän vaikeni. Hän nojasi kyynäspäitään -polviin kätkien kasvot käsiinsä. Häntä värisytti, mutta sitten -hän hiljeni. Hänen tukkansa oli epäjärjestyksessä. Hänen leikatut -viiksensä ja pieni osa poskea näkyivät hänen käsiensä kummaltakin -puolelta ja tekivät hänet kaksinverroin surkuteltavan näköiseksi. -Iso kartasto, jonka välistä pisti esiin papereita, lepäsi ilmeisesti -unohdettuna hänen vieressään. Niin hän istui pitkän aikaa kummankaan -liikkumatta tai puhumatta. Mutta he olivat samassa varjossa. He -saivat suurta lohdutusta toisistaan. He eivät olleet saaneet -sellaista lohdutusta sen jälkeen kun onnettomuus oli heitä kohdannut. - - -9. - -Mr Britling keskeytti vaitiolon. Ja kun hän veti kätensä kasvoiltaan -ja alkoi puhua, niin hän lausui hämmästyttävintä ja odottamattominta, -mitä hän milloinkaan elämässään oli kuullut. - -"Ainoa mahdollinen hallitusmuoto Albaniassa", sanoi hän katsoen -värähtämättä suoraan eteensä, "tulee olemaan tasavaltalainen -konttorijärjestelmä Sveitsin malliin. Minä en voi keksiä mitään -muuta ratkaisua, joka ei olisi jumalalle kauhistus. Ei merkitse -rahtuakaan se, mitä olemme velkaa Serbialle tai mitä Italialle. -Meidän on perustettava tämä maailma aivan toiselle pohjalle. Meidän -on nyt viimeinkin perustettava tämä maailma -- oikeuden ja kohtuuden -pohjalle." - -Vaiettuaan hän jatkoi: "Bukarestin sopimus oli paha sopimus. Se -täytyy purkaa. Mitä tuo saksalainen Bulgarian kuningas tehneekin, on -se purettava ja bulgarialaiset jälleen yhdistettävä yhdeksi kansaksi. -Heidän täytyy saada omansa, minkä rangaistuksen he ansainnevatkin, -heidän ei tule saada enempää kuin omansa, mitä voittoja he -saavuttanevatkin." - -Letty ei voinut uskoa korviaan. - -"Jos me kaiken vuodatetun kalliin veren uhalla jätämme hiukankin -pahuuden tai julmuuden sanelemia suunnitelmia voimaan --" - -Siten hän alkoi luennoida Lettylle, kuinka tärkeä kansainvälinen -politiikka on -- jokaiselle; kuinka hänen ja jokaisen täytyy -ymmärtää, miten vaikeata se lieneekin. - -"Ei yksikään elämä ole turvattu, ei yksikään onni ole varma, ei ole -mitään toiveita maailman parantamisesta, ennenkuin olemme lopettaneet -kaikki mikä aiheuttaa sotaa... - -"Meidän täytyy tehdä loppu kuninkaitten mielettömyydestä ja -turhamaisuudesta eikä mikään kansa saa vallita muita, vaan ainoastaan -itseänsä. Ei ole mitään etua eikä ole mitenkään oikeata, että mikään -kansa vallitsee ketään muuta kuin itseänsä. Tuo seikka, että ihmisiä -hallitsevat toiset, jotka eivät kuulu heidän uskoonsa, jotka eivät -osaa heidän kieltänsä eivätkä tunne heille ominaista tietämättömyyttä -ja ennakkoluuloja -- juuri tuo on se perusmielettömyys, joka -on surmannut Teddyn ja Hugh'n ja miljonia muita. Meidän -velvollisuutenamme ja tehtävänämme on tuon hulluuden lopettaminen -yhtä hyvin kuin totuudenpuhuminen tai toimeentulomme ansaitseminen..." - -"Mutta kuinka tuo muutos saadaan suoritetuksi?" - -Mr Britling ojensi sormensa. "Ihmiset voivat muuttaa mitä hyvänsä, -jos heillä on riittävät vaikuttimet ja riittävä usko." - -Hän viittasi vieressään lepäävään kartastoon. - -"Tässä minä suunnittelen oikeaa maailmankarttaa", sanoi hän. -"Jokaisella alueella, jolla on ominainen luonteensa, tulee olla -oma hallituksensa, ja Maailman Yhdysvaltojen suuren tasavallan -tulee pitää yllä niiden kaikkien välillä vallitsevaa liittorauhaa. -Se on elämän ilmeinen tarkoitus: maailman liittotasavalta. Miksi -rasittaisimme itseämme olemalla kuuliaisia millekään muulle -hallitukselle kuin tuolle? Tarvitaan vain riittävä määrä ihmisiä sitä -vaatimaan, niin tuo tasavalta syntyy kohta. Miksi olemme viivytelleet -niin kauan -- kunnes nämä traagilliset rangaistukset tulivat? Meidän -on kartoitettava maailma luonnollisiksi valtioiksi, suunniteltava sen -hallitus ja suvaitsevaisuuden muodot." - -"Luuletteko tuon toteutuvan?" - -"Se toteutuu." - -"Ja luuletteko ihmisten viitsivän kuunnella tuollaisia -suunnitteluja?" kysyi Letty. - -Mr Britlingin katse harhaili kaukana kukkuloilla. Hän näytti -mietiskelevän. "Luulen", vastasi hän. "Vaikka ei kenties juuri nyt --- eikä lopullisesti. Kuninkaat ja valtakunnat kuolevat pois, mutta -suuret aatteet kerran syntyneinä eivät voi koskaan kuolla. Tuo -maailman tasavalta, tuo maailman terve hallitseminen on lopultakin -yhtä varma kuin auringonlasku. Mutta..." - -Hän huokasi ja käänsi jotakin kartastonsa lehteä siihen katsomatta. - -"Mutta me tarvitsemme sitä pian. Maailma on väsynyt tähän -verenvuodatukseen, väsynyt tähän itkemiseen, tähän voimain -hävittämiseen, tähän poikain ja rakastettujen surmaamiseen. Me -tarvitsemme sitä pian, ja saadaksemme sen pian meidän on tehtävä -työtä sen hyväksi. Meidän tulee uhrata elämämme. Se, mitä elämästämme -vielä on jäljellä... - -"Se meidän on tehtävä, teidän ja minun, Letty. Mitäpä muuta tekemistä -meillä enää olisikaan?... Minä en kirjoita enää mistään muusta, en -ajattele enää mitään muuta kuin turvallisuutta ja järjestystä. Niin -että kaikki nämä rakkaat vainajat -- joka ainoa heistä, vie meitä -lähemmäksi rauhan suuria päiviä ja ihmisen kehityksen varsinaista -alkamista, ja kaikki tämä julmuus, joka saa miehet valittamaan lasten -tavalla, joka murskaa valoisaa elämää synkäksi epätoivoksi ja surmaa -nuorukaiset juuri sinä hetkenä, jolloin he ojentavat puhtaita käsiään -tarttuakseen elämään -- nämä julmuudet, nämä sekaannuksen kauheudet -katoavat iäksi maan päältä." - - -10. - -Letty katseli häntä kulmat rypyssä ja leuka nyrkkien varassa... - -"Mutta uskotteko tosiaankin", kysyi Letty, "että maailman voi muuttaa -paremmaksi kuin mitä se nyt on?" - -"Kyllä -- _tietysti_!" vastasi mr Britling. - -"Minä en usko", virkkoi Letty. "Maailma on julma. Se on ennen kaikkea -julma. Ja julmaksi se jää." - -"Sen ei tarvitse olla julma", sanoi mr Britling. - -"Se on pelkkä julmuuden näyttämö. Kaikkialla puukkoja. Se on täynnä -sairautta ja onnettomuuksia. Mitä taas Jumalaan tulee, niin -- joko -Jumalaa ei ole olemassakaan tai on hän tylsämielinen. Tylsämielinen -kuolasuu. Hän on kuin joku tylsämielinen, joka repii kärpäsiltä -siivet." - -"Ei!" sanoi mr Britling. - -"Ei ole mitään edistystä. Ei mikään muutu paremmaksi. Kuinka voitte -_te_ uskoa Jumalaan sen jälkeen, mitä Hugh'lle on tapahtunut. -_Uskotteko_ te Jumalaan?" - -"Uskon", sanoi mr Britling pitkän vaitiolon jälkeen. "Minä uskon -Jumalaan." - -"Joka sallii kaiken tämän tapahtua?" Letty kohottautui käsivartensa -varaan ja ikäänkuin kädellään heitti päätelmänsä mr Britlingille. -"Joka surmaa minun Teddyni ja teidän Hugh'nne -- ja miljonia muita!" - -"Ei", sanoi mr Britling. - -"Mutta asian _täytyy_ olla niin, että hän sallii tämän kaiken -tapahtua. Miksi se muuten tapahtuisi?" - -"Ei", sanoi mr Britling. "Siihen saavat teologit vastata. He ovat -menneet liiallisuuksiin Jumalasta puhuessaan. Heillä on ollut -typeriä absoluuttisia aatteita -- että hän on kaikkivaltias. He ovat -hänessä keksineet kaikenlaisia ominaisuuksia, joiden eteen asettavat -_kaikki_--. Mutta ihmisten terve järki tietää asian paremmin. -Jokainen todella uskonnollinen ajatus kieltää sellaiset väitteet. -Loppujen lopuksi onkin kristittyjen todellinen Jumala Kristus eikä -Kaikkivaltias, siis pilkattu ja haavoitettu Jumala parka, joka on -naulittu aineen ristiin... Kerran on hän viettävä riemuvoittoansa... -Mutta ei ole oikein sanoa, että hän aiheuttaa kaikki, mitä nyt -tapahtuu. Ei ole oikein ryhtyä häntä syyttämään. Teitä on johdettu -harhaan. Se on teologista hullutusta. Jumala ei ole absoluuttinen, -vaan rajallinen... Rajallinen Jumala, joka taistelee suurella ja -syvällisellä tavallaan kuten me taistelemme heikolla ja typerällä -tavallamme -- ja joka on meidän _kanssamme_ -- siinä on kaiken -todellisen uskonnon ydin... Olen samaa mieltä kuin tekin sikäli, että -jos uskoisin kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka katselee taisteluja ja -kuolemaa ja kaikkia sodan hävityksiä ja kauhuja -- ja voisi ne estää --- mutta panee niitä toimeen huvikseen -- niin minä sylkisin hänen -tyhjiin kasvoihinsa..." - -"Kuka hyvänsä tekisi samoin..." - -"Teidän opettajanne ja katekismuksenne ne ovat saaneet teidät -kapinoimaan Jumalaa vastaan. He tahtovat väittää, että hän vallitsee -koko luontoa. Ja kaikenlaista muuta typerää. Kuten keskiajalla -toitotettiin julki, että Kristus epäilemättä oli suuri ritari, -jolla oli oikeus kantaa aseita. Mutta Jumala onkin luonnossa ja -välttämättömyydessä. Välttämättömyys on Jumalan tuollapuolen -- hyvän -ja pahan, ajan ja paikan tuollapuolen, mysterio, joka ei tule koskaan -selviämään. Jumala on meitä likempänä. Välttämättömyys on uloin, -Jumala on sisin. Hän on sisempänä kuin hengityksemme, likempänä -kuin kätemme ja jalkamme. Hän on toista kuin tämä maailma. Suurempi -luontoa ja välttämättömyyttä, koska hän on henki ja ne ovat sokeita, -mutta hän ei kykene niitä vallitsemaan... Ei vielä..." - -"Minulle on aina kerrottu, että hän on taivaan ja maan luoja." - -"Se on juutalaisten Jumala, jonka kristityt omaksuivat. Se on -puoskarijumala, jonkinlainen yleislääke. Se ei ole minun Jumalani." - -Letty harkitsi noita omituisia ajatuksia. - -"En ole koskaan ajatellut häntä sellaiseksi", sanoi hän vihdoin. "Se -asettaa kaikki uuteen valoon." - -"En minäkään aikaisemmin. Vasta nyt... Olen äkkiä sen keksinyt ja -kirkkaasti tajunnut. Tajuan sen niin kirkkaasti, että ihmettelen, -miksi en ole sitä aina tajunnut... Onhan näet niin helppoa ymmärtää, -että on olemassa Jumala, ja kuinka syvä ja ihmeellinen ja veljellinen -hän onkaan, kun ajattelee noita rakkaita poikia, jotka tuhansittain, -sadoin tuhansin, ovat uhranneet elämänsä... Niin, saksalaiset pojat -ovat tehneet samoin... Heillä oli toisenlainen käsitys julmuuksista, -vääryydestä, väkivaltaisesta hyökkäyksestä -- heillä oli tuosta -toinen käsitys. He uhrasivat elämänsä -- he uhrasivat elämänsä... Nuo -kalliit elämät, joita toivon auringonpaiste valaisi. - -"Ettekö huomaa, Letty, että asian täytyy olla niin? Ettekö huomaa?" - -"En", sanoi hän, "minä olen käsittänyt asian toisin." - -"Mutta minulle se on aivan selvää", sanoi mr Britling. "Vaikka koko -maailmassa ei olisi muuta kuin toisiimme kohdistuva sääli tai se -rakkaus, joka saa teidät itkemään tämän lempeän lokakuunauringon -paisteessa, tai se rakkaus, jota minä tunnen Hugh'ta kohtaan -- -vaikka mitään muuta ei olisi olemassa -- vaikka kaikki muu olisi -julmuutta, pilkkaa, likaa ja katkeruutta, olisi sittenkin varma, että -rakkauden ja oikeuden Jumala on olemassa. Vaikka koko maailmassa ei -olisi muuta merkkiä Jumalan olemassaolosta kuin se jumalallisuus, -jonka olemme pojissamme nähneet, vaikka meillä ei olisi muuta valoa -kuin rakkautemme... - -"Ettehän ole pahoillanne, vaikka puhummekin tällaista?" kysyi mr -Britling. "Minä en voi nyt ajatella mitään muuta kuin tätä Jumalaa, -Jumalaa, joka oli Hugh'ssa ja Teddyssä ilmiselvänä, ja kuinka hän on -tuleva maailman valtiaaksi..." - -"Tuo taisteleva Jumala", toisti Letty. "Minä en ole milloinkaan -ajatellut häntä sellaiseksi." - -"Tietysti hänen täytyy olla sellainen", sanoi mr Britling. "Kuinka -voisi Jumala olla persoona, kuinka hän voisi mitään merkitä -ihmiselle, ellei hän olisi rajoitettu ja -- inhimillinen kuten -mekin... Ellei olisi mitään olemassa hänen ulkopuolellaan ja häntä -vastassa." - - -11. - -Letty kulki hitaasti takaisin yli sänkipeltojen kohti asuntoaan. - -Hän oli keskustellut mr Britlingin kanssa tunnin ajan, ja -kaikki hänen ajatuksensa kohdistuivat tuohon muuttuneeseen ja -yksinkertaistuneeseen mieheen, joka puhui Jumalasta samalla tavalla -kuin hän voi puhua näkemistään linnuista tai puusta, jonka suojassa -hän oli ollut. Ja mr Britlingiä koskeviin ajatuksiin kutoutui tuo -omituinen käsitys Jumalasta rajallisena henkilönä, joka saattoi -tulla yhtä läheiseksi kuin Teddy ja kuiskata rakkauden sanoja elämän -pimeydessä. Hänellä oli hupainen tunne, että Jumala todellakin -taisteli kuten mr Britling ja että mr Britling rakasti niinkuin -Jumala, vaikka hänen näköpiirinsä olikin sanomattoman paljon -ahtaampi. Letty piti hänestä hänen karttojensa ja unelmiensa ja -sen suorasukaisuuden vuoksi, joka ilmeni hänen puheessaan. Oli -omituista, kuinka Teddy-vainajaan kohdistuva painostava ajatus nyt -oli hävinnyt hänen mielestään. Hänet valtasi kokonaan tunne, että -jokin oli loppunut ja että jotakin uutta alkoi, ikäänkuin olisi hänen -elämässään lehti kääntynyt ja kaikki ollut uutta. Muutamiin vuosiin -hän ei ollut omistanut uskonnolle muuta kuin halveksivia ajatuksia, -koska hänen kehittyvä älynsä oli sen kumonnut anteeksiantamattoman -pakon ja tyhjäin vaatimusten järjestelmänä, kiistan esineenä -asiassa, jossa ei ollut muuta kuin teennäisiä kiistan syitä. Hän -oli ollut onnellinen ateisti. Hän oli leikkinyt auringonpaisteessa -kuten luonnon olento mitä täydellisimmin luottaen sen maailman -pohjimmaiseen hyvyyteen, jossa hän eli. Hän oli kieltäytynyt -ajattelemasta mitään kiusallisia tai epämiellyttäviä asioita. Kunnes -sodan verinen käpälä oli pyyhkäissyt pois hänen luottamuksensa. -Teddy, leikkitoveri, oli poissa, rakkauden leikki oli iäksi lopussa -samoinkuin elämän raikas sellaisenaan hyväksyminen. Ja Teddyn sijaan -oli tullut elämän suru, elämän surkuttelu ja tämä Jumalan siirtyminen -äärettömistä etäisyyksistä hänen oman olemuksensa välittömään -kosketukseen. - -Mr Britling oli jäänyt kartastonsa seuraan. Hän makasi pitkänään -pensasaidan vieressä kirja avoinna edessään. Vain vähän aikaa sitten -hänen puuhansa olisi Lettystä tuntunut typerimmältä, mitä ajatella -saattaa. Mr Britling piirteli täytekynällään hyvin huolellisesti -punaisia rajaviivoja karttoihinsa. Mutta nyt Letty sen ymmärsi. - -Hän ymmärsi, että nuo mr Britlingin piirtelemät punaiset viivat -voivat lopultakin osoittautua viisaammiksi ja lujemmiksi kuin -diplomaattien kaupanteot... - -Viimeksi kuluneena tuntina mr Britling oli muuttunut hänelle hyvin -läheiseksi. Letty tunsi itsessään aivan uudenlaista kiintymystä -häneen. Hän ei ollut milloinkaan ennen aprikoinut suhteitaan muiden -kuin Teddyn ja itsensä välillä. Nyt hän äkkiä tuntui avautuvan koko -maailman myötätunnolle. Tuo uusi ajatus, että on olemassa lempeä -Jumala, joka taistelee omaa taisteluansa ja jonka sukulaiseksi mr -Britlingin ja Teddyn voi ajatella -- se oli vaikuttanut voimakkaasti -hänen mielikuvitukseensa. Hän piili syksyisessä auringonpaisteessa. -Hän oli pienessä linnussa, joka oli näyttänyt niin luottavalta ja -ystävälliseltä. Kaikessa, mikä oli ystävällistä ja hyvää, kaikessa, -mikä oli hellää, oli Jumala. Tuhannet vanhat lauselmat, joita hän -oli lukenut tai kuullut, niistä paljoakaan välittämättä, lauselmia, -jotka olivat levänneet lahoavina luina hänen muistissaan, tulivat -äkkiä lihaksi ja heräsivät eloon. Tämä Jumala -- jos tämä oli Jumala, -niin ei todellakaan ollut järjetöntä sanoa että Jumala on rakkaus, -että hän on ystävä ja seuralainen... Hänen seurassaan saattoi olla -mahdollista kestää elämää, jossa Teddy ja hän eivät enää milloinkaan -vaeltaisi vierekkäin eivätkä enää suunnittelisi tulevaista onnea. -Olihan hän oikeastaan ollut hyvin onnellinen; hänen onnensa oli -ollut ihmeellinen. Hän oli kokenut paljon enemmän onnea, paljon -enemmän rakkautta yhtenä lyhyenä vuotena kuin useimmat ihmiset koko -elämänsä aikana. Ja niin olivat Lettyn tunteet nyt vaihtuneet, -että hän lähdettyään ulos pää täynnä murhan ja koston ajatuksia, -palasi takaisin auringon laskiessa ajatellen sääliä, ajatellen niitä -tuhansia Teddyn hyvyyden ja hellyyden ilmauksia, jotka kenties -lopultakin olivat vain viittaus Jumalan rajattomaan hyvyyteen ja -hellyyteen... Mitä oikeutta hänellä oli kalpeaan ja katkeraan -murheeseen, itsekkääseen ja kostonhimoiseen, kun vanha Britling yhä -voi suunnitella laupeuden aikakautta maan päälle ja yli koko maailman -lepäsi punerva kultainen auringonpaiste lämpöisenä kuin Teddyn hymy... - -Hänen täytyi mennä tupaan, suudella Cissie'ä ja asettaa paketti -pois näkyvistä, kunnes voisi keksiä jonkin sotilasparan, jolle sen -lähettäisi. Surunsa vallassa hän oli ollut Cissie'lle armoton. Hän -oli itsekkäässä surussaan kohdellut Cissie'ä niinkuin olisi voinut -kohdella jotakin tuolia tai pöytää, ollenkaan ajattelematta, että -Cissie saattoi olla väsynyt, että hän saattoi uneksia tulevaa onnea. -Cissie'llä oli rakkauden leikki vielä leikkimättä, ja hänen miehensä -oli jo khakipuvussa. Heillä ei tulisi olemaan sellaista vuotta -kuin Lettyllä oli ollut ennenkuin sota pimensi maailman. Ennenkuin -Cissie voi mennä naimisiin, täytyi rauhan palata, ja rauha oli vielä -kaukana. Ja Direck tulisi joutumaan vaaranalaiseksi hänkin... - -Letty kulki pienen metsikön läpi ja yli jalkaportaan, josta tupa -näkyi. Siellä se lepäsi suurten pähkinäpuitten keskellä, ja -ikkunoissa hehkui laskeva aurinko. Tummanpunaiset köynnösruusut, -jotka hän ja Teddy olivat istuttaneet, kukkivat yhä oviaukon -yläpuolella. Ovi oli auki ja ihmisiä näkyi liikkuvan eteisessä. - -Tuosta tuli ulos joku, joku vieras puettuna outoon sotilaspukuun, ja -hänen takanaan näkyi khakipukuinen mies -- sehän oli mr Direck. Ja -hänen takanaan tuli Cissie. - -Mutta tuo vieras! - -Hän laskeutui alas ovelta ja kulki kohti puutarhan veräjää... - -Kuka -- kuka oli tuo vieras? Hän oli puettuna kummallisiin -ulkomaalaisiin vaatteisiin, jonkinlaisesta sinisestä kankaasta -tehtyihin ylhäältä väljiin housuihin ja puseroon, ja hänen vasenta -käsivarttaan kannatti valkoinen side. Hänen hattunsa oli työnnetty -takaraivolle ja hänellä oli täysiparta... - -Hän oli aivan outo, muukalainen. Letty ei tiennyt, oliko hän -menettämässä järkensä. Tietysti tuo oli muukalainen! - -Sitten vieras astui askeleen, omituisen askeleen sivulle päin, hän -ikäänkuin hypähti polkua astellessaan ja samassa silmänräpäyksessä -hän lakkasi olemasta outo ja muukalainen. Hän muuttui hämmästyttävän, -uskomattoman tutuksi astuessaan tuon askeleen... - -_Ei!_ - -Lettyn hengitys taukosi. Koko hänen olentonsa tuntui lakkaavan -olemasta. Ja kun tuo muukalainen, joka oli hänelle samalla niin -uskomattoman tuttu, oli hetkisen tuijottanut hänen liikkumatonta -hahmoansa, niin hän heilutti hattuaan -- tehden liikkeen, joka -lopullisesti kruunasi ja vahvisti tuttuusvaikutelman. Letty ei -antanut merkkiäkään vastaukseksi. - -Ei, tuo tuttuus oli vain olosuhteiden mieletöntä oikuttelua. - -Tuo vieras tuli kenties Belgiasta kertomaan jotakin Teddystä... - -Sitten Letty itsekin hämmästyi omaa ääntänsä, järjetöntä, -hullunkurista äännähdystä -- se oli aivan samanlainen kuin se ääni, -jota käytetään jäljiteltäessä lapsille lehmän ammumista. Hän sanoi: -"Muu-uu." - -Sitten hän alkoi juosta eteenpäin, vaikka jalat eivät tuntuneetkaan -omilta; hän heilutti käsiään ja juostessaan hän näki yhä varmemmin, -että tuo outopukuinen haavoittunut oli Teddy. Hän juoksi yhä -nopeammin, kompastuen ja melkein kaatuen. Hänestä tuntui, että -maailma menisi pirstoiksi, ellei hän kyllin pian ehtisi hänen -luokseen. - -Kunpa pääsisi, kunpa pääsisi aivan hänen luokseen!... - -"Letty! Letty! Vain toinen käsi..." - -Hän tarrautui mieheensä, joka kiersi käsivartensa hänen ympärilleen... - -Kaikki oli hyvin. Hän oli aina tiennyt, että kaikki oli hyvin. (Piti -pysytellä aivan likellä.) Paitsi eräänä lyhyenä hetkenä. Mutta se oli -ollut hulluutta. Olihan hän tiennyt koko ajan, että Teddy oli elossa. -Ja tässähän hän nyt oli ilmielävänä. (Piti pysytellä aivan likellä.) -Mutta tuntui erittäin hyvältä, kun oli varma -- kaiken tuskan jälkeen --- sai koskea häneen, painautua häntä vasten, tuntea ilmielävän -miehensä, joka itkien suuteli häntä, itkien hänkin, itkien yhdessä -hänen kanssaan. "Teddy, rakkaani!" - - -12. - -Letty oli tuvassa yrittäen kuunnella ja ymmärtää asioita, jotka -olivat liian monimutkaisia hänen tunteita-tulvivalle mielelleen. -Mr Direck siinä koetti selittää jotakin -- se koski myöhästynyttä -sähkösanomaa, joka oli saapunut kohta Lettyn lähdettyä. Mr Direck -koetti selittää paljoa muutakin. Mutta mitä oikeastaan merkitsivät -minkäänlaiset selitykset, kun hänellä oli Teddy eikä heidän välillään -ollut muuta kuin outo parta ja siteissä oleva käsi? Aluksi hän, -mieletöntä kyllä, oli aivan varma, että nuo kaksi vierasta seikkaa -nekin kohta katoavat ja Teddy tulee ihan entiselleen. - -Teddyä oli ammuttu käsivarteen... - -"Käteni on mennyttä, rakas pikku Letty! Onneksi se on vasen käteni. -Minä saan kantaa koukkua niinkuin joku vanha merirosvo..." - -Puhuttiin jotakin hänen vangiksijoutumisestaan. "Se toinen upseeri" --- nimittäin mr Direckin upseeri -- "oli maannut siellä monta -vuorokautta". Teddyä oli ammuttu käsivarteen ja putoava palkki oli -iskenyt hänet tainnoksiin. Tullessaan jälleen tajuihinsa hän oli -aseeton ja eräs saksalainen seisoi hänen edessään... - -Sittemmin hän oli päässyt pakenemaan. Aivan pian oli hänen onnistunut -paeta. Hän oli ollut eräällä rautatieasemalla jossakin päin -Belgiassa suljettuna odotushuoneeseen kolmen neljän ranskalaisen -vangin seurassa. Brittiläiset ja ranskalaiset lentokoneet olivat -pommittaneet asemaa; heidän vartiansa ja pari vankia oli saanut -surmansa. Hälinän aikana olivat muut paenneet kaupungille. -Heinävarastot paloivat ja eräs paloöljyvarasto oli vaarassa. "Sen -jälkeen oli koetettava päästä pakoon. Jos minut olisi löydetty -vapaana kävelemässä, olisin tullut ammutuksi." - -Pommi oli singonnut muutamia lasin ja raudan sirpaleita Teddyn -ranteeseen. Se näytti ensin vähäpätöiseltä asialta eikä vaivannut -häntä viikkokausiin. Mutta sitten tuli haavaan jotakin likaa. - -Kapealla mukulakivin lasketulla kadulla rautatieaseman takana hän oli -tavannut erään naishenkilön, joka ei osannut englantia, mutta joka -vei hänet erään papin luo, ja pappi oli hänet piilottanut. - -Letty ei aluksi saanut selkoa kertomuksen kokonaispiirteistä eikä -hän niistä kovin paljoa välittänytkään; hän tahtoi kuulla kättä ja -käsivartta koskevista seikoista. - -Kun tarina kerrottiin kokonaisuudessaan, ilmeni siinä omituisia -asioita. Eräs vanha talonpoika oli pakottanut Teddyn työhön -pellolleen, ollenkaan välittämättä käsivarren vioittumisesta ja -kivusta, olipa hän vielä viitannut ohikulkevaan saksalaiseen, kun -Teddy oli esittänyt vastaväitteitä. Sitten esiintyivät kertomuksessa -niin sanotut "ne", s.o. henkilöt, jotka olivat ottaneet toimekseen -pakolaisten siirtämisen Hollantiin. Oli puhe yövalvonnasta, noista -pitkistä, toisiaan seuraavista öistä ennen vapauteen pääsemistä. -Mutta Lettyn mieltä kiinnitti ainoastaan käsi. Siteen sisäpuolella -oli jotakin mielikuvitusta kiduttavaa, jotakin sidottua, siellä -oli tynkä. Hän ei voinut sitä ajatella eikä voinut olla sitä -ajattelematta. - -"Mutta miksi sinulta käsi meni?" - -Se oli ollut vähäpätöinen asia aluksi, mutta sitten se oli tullut -kipeäksi... - -"Minä en mennyt sairaalaan, koska pelkäsin, että minut -pidätettäisiin, joten en pääsisi kotiin. Minä näet ikävöin -kuollakseni kotia, sairastin vaikeata koti-ikävää. Ei kukaan liene -ollut pahemmin sen taudin vallassa. Muistelin tupaa ja puutarhaa ja -miten täällä katsellaan ikkunasta ohikulkijoita -- muistin tuhannet -kerrat. Ne olivat aina ikäänkuin silmäini edessä. Vanha Dimple -hyväntahtoisine hymyineen, mrs Wolker tuolla kylän laidassa ja miten -hän tapasi hakea itselleen olutta iskien meille vain silmää, kun -huomasi, että häntä katselimme, ja pikku Charlie tuhrus, jonka nenä -tuhisi, kun hän kulki sikojensa luo, ja kaikki tyynni. Ja sinä Letty. -Varsinkin sinä. Ja se, kuinka me tapasimme nojata ikkunanpieleen, -olkapää olkapäätä vasten ja sinun poskesi aivan silmäini edessä... -Eikä minulla ollut mitään kipua ruumiissani... - -"Kuinka minä tuota ajattelinkaan ja ikävöinkään!... - -"Siksi, näetkös, minä en mennyt sairaalaan. Toivoin aina pääseväni -Englantiin sitä ennen. Ja niin se jäi liian kauaksi..." - -"Elämä on palannut sinun mukanasi!" sanoi Letty. "Aina tähän -päivään asti minä uskoin, että sinä palaisit. Tänään -- tänään minä -epäilin... Luulin kaiken olevan ohi -- koko todellisen elämän, -rakkauden ja ilon, luulin, ettei minulla ollut enää mitään tehtävää, -ei muuta kuin koettaa kestää -- ja säilyttää sinun muistoasi... -Käsivarsi parka. Käsivarsi parka. Olla ystävällinen ihmisille. Ja -kuvitella sinun elävän jossakin... En minä käsivarresta välitä. -Piankin... Olen iloinen, että olet ollut mukana, mutta olen vielä -iloisempi, että olet tullut takaisin etkä voi enää milloinkaan -lähteä... Minä koetan olla sinun oikeana kätenäsi, rakas, ja -vasempana kätenäsi ja molempina käsinäsi. Molemmat käteni sinun -rakkaan menetetyn vasemman kätesi sijaan. Saat kolme kättä kahden -sijaan..." - - -13. - -Letty seisoi ikkunan ääressä niin lähellä Teddyä kuin voi, -maailmassa, joka näytti olevan täynnä yllätyksiä. Hän ei voinut -ollenkaan kiinnittää huomiotaan muihin, ainoastaan kun Teddy puhui -heille tai he Teddylle, hän yleensä huomasi heidän olemassaolonsa. - -Nyt esimerkiksi Teddy puhui mr Direckille. - -He olivat puhelleet kanadalaisista, jotka olivat tulleet -essexiläisten sijaan sen taistelun jälkeen missä Teddy oli -joutunut vangiksi. Silloin kävi ilmi, että mr Direck puhui omasta -rykmentistään. "Minä en ole ainoa amerikkalainen, joka on muuttunut -kanadalaiseksi -- siksi aikaa kuin sotaa kestää." - -Vihdoinkin hän oli saanut tilaisuuden asiansa selittämiseen. - -"Minä olen valehdellut", sanoi hän riemastuneena. "Olen siirtänyt -syntymäpaikkaani kuusisataa mailia. - -"Mutta huomatkaa, etten hyväksy ainoatakaan niistä Amerikkaa -koskevista väitteistä, joita Cissie on lausunut -- en ainoatakaan. -Te ette ymmärrä, millaisessa asemassa Amerikka on. Amerikka on -uusi maailma, jossa ei enää ole rotuja eikä kansallisuuksia; se -on valinkauha, josta me valamme paremman olotilan. Olen aina niin -uskonut -- ja huolimatta tuhansista pikkuasioista uskon niin -nytkin. En ota takaisin yhtään väitettäni. Enkä minä taistele -amerikkalaisena. Taistelen vain omana itsenäni... En lähde -taistelemaan Englannin puolesta, huomatkaa se! Älkää erehtykö -luulemaan sellaista! En ole riittävässä määrin ihastunut moneenkaan -englantilaiseen olosuhteeseen, voidakseni sen tehdä. En voi -käsittää, kuinka kukaan saattaa olla ihastunut teidän valtakuntaanne -valekuolleine saksalaisine hoveineen, kavaline poliitikkoineen, -lordeineen ja ladyineen ja keikareineen, siihen tapaan, millä -Irlantia ja Intiaa kohdellaan, siihen, että jokainen siirtää -vastuunalaisuuden toisen kannettavaksi ja kertoo valheita teidän -varsinaisesta kansastanne. Minä en aio taistella Englannin puolesta. -Aion taistella Cissie'n puolesta -- ja oikeuden ja Belgian ja muun -sellaisen puolesta -- mutta erikoisesti Cissie'n puolesta. Ja olipa -miten hyvänsä, pappa Britlingiä en voi katsella enää silmästä -silmään... Haluan nähdä juoksuhaudat -- läheltä. Otaksun, että ne -ovat sen arvoisia, että tulee olemaan mielenkiintoista jutella niistä -joskus... Sen vuoksi minä lähden", sanoi mr Direck. "Mutta varsinkin --- Cissie'n tähden. Ymmärrättekö?" - -Cissie oli tullut hänen viereensä seisomaan. - -Hänen katseensa siirtyi raajarikkoisesta Teddy parasta mr Direckiin -ja jälleen takaisin. - -"Aina tähän saakka", sanoi hän, "olen halunnut, että te lähtisitte..." - -Kyynelet nousivat hänen silmiinsä. - -"Minun kai täytyy antaa teidän mennä", sanoi hän. "Minun olisi paha, -ellette menisi..." - - -14. - -"Hyvä Jumala, kuinka vanhalta isäntä näyttää!" huudahti Teddy äkkiä. - -Hän seisoi ikkunan pielessä ja mr Direckin tullessa kysyvän näköisenä -luo hän osoitti mr Britlingiä, joka kulki pitkin tietä Dower -House'iin päin. - -"Hän näyttää tosiaankin vanhalta. En ole sitä ennen huomannut", sanoi -mr Direck. - -"Hänhän on harmaantunut!" huudahti Teddy kurkistaen katsomaan. "Hän -ei ollut harmaa minun lähtiessäni." - -He silmäilivät mr Britlingiä, joka polvihousuissaan kiipesi ylämäkeä -kartasto ja paperit käsissään selän takana. - -"Minun täytyy mennä häntä tapaamaan", sanoi Teddy irroittaen Lettyn -kädet itsestään. - -"Ei", virkkoi Letty pysähdyttäen hänet. - -"Mutta hän tulee iloiseksi --" - -Letty seisoi miehensä tiellä. Hän oli näkevinään, kuinka mr Britling -äkkiä heräisi unestaan, jossa hän kuvitteli Jumalan hallitsevan -Maailman Yhdysvaltoja -- heräisi ottamaan osaa Teddyn onnellisen -palaamisen synnyttämään iloon... - -"Ei", sanoi hän, "se saisi hänet vain ajattelemaan jälleen -Hugh'ta, -- ja hänen kuolemaansa. Älä mene nyt Teddy. Mitäpä hän -_sinusta_?... Anna hänen olla rauhassa sellaiselta... Anna hänen -uneksia kartastonsa ääressä... Hän ei ole niinkään lohduton -- jos -tietäisit... Minä kerron sinulle, Teddy -- kun voin... - -"Mutta juuri nyt -- Ei, hän ajattelisi taas Hugh'ta... Anna hänen -mennä... Hänellä on Jumalansa ja kartastonsa mukanaan... Ne -merkitsevät enemmän kuin luuletkaan." - - - - -TOINEN LUKU. - -Mr Britling kirjoittaa aamunkoittoon asti. - - -1. - -Muutamia viikkoja oli kulunut. Nyt oltiin marraskuun keskivaiheilla, -ja mr Britling istui paksuun, lämpöiseen yönuttuunsa ja -laamapyjamaansa kääriytyneenä työpöytänsä ääressä tavantakaa -kirjoittaen erästä tutkielmaa, tutkielmaa, joka ilmaisi suunnattoman -korkealle tähtääviä tarkoitusperiä, sillä sen nimenä oli "Kuinka -maailmaa paremmin hallittaisiin". - -Viime aikoina oli onnettomuus häntä kovin rasittanut. Päivisin elämä -oli siedettävää, mutta öisin -- ellei hän puolustautunut tekemällä -työtä -- tulivat sodan hävitykset ja julmuudet sietämättömään -tapaan hänelle irvistelemään. Milloin häntä ahdistivat pitkät -pakolaisjonot, milloin hän ajatteli kaatuneita, jotka makasivat -jäykkinä ja vääntyneinä lukemattomissa kauhistuttavissa asennoissa. -Toisinaan hän taas vajosi kokonaan pelottavana uhkaavan taloudellisen -ja yhteiskunnallisen hajaannuksen aavisteluihin... Toisella kertaa -hän ajatteli haavoja sekä sodassa saatujen vammojen ruumiillisesti -ja henkisesti runtelevaa vaikutusta. Joskus hän ajatteli pahuuden -riemuvoittoa. Typerät ja riemuitsevat henkilöt rehentelivät -maailmassa, jonka typeryys oli hävittänyt, kopein elein, lisääntyneen -merkityksen tyytyväinen hymy mielessään, kaiken harkinnan, -maltillisuuden ja hyväntahtoisuuden viha muuttuneena pilkalliseksi -halveksimiseksi. Ja heidän tallaamaansa tantereeseen sekoittuen -makasi Hugh'n ruumis, kasvot maata vasten. Pojan takaraivossa oli -hyytyneeseen vereen tahraantuneiden hiusten reunustama -- hiusten, -jotka olivat aikoinaan olleet "pehmeät kuin untuvat linnun rinnassa" --- suuri, punainen reikä. Tuon reijän hän aina näki armottoman -selvästi. Ne astelivat hänen ylitsensä -- ollenkaan välittämättä. Ne -polkivat saveen hänen hienojen aivojensa hajalleen singonneita osia... - -Kaikista tuollaisista kaameista mielialoista voi mr Britling paeta -ainoastaan työlamppunsa valopiiriin. Hänen työnsä voi loihtia esiin -näkyjä, kuin opiumi-unia, järjestyksen ja oikeuden maailmasta. -Keskellä maailmanvararikon synkkää aikaa hän ryhtyi suunnittelemaan -entistäkin rohkeampaa yritystä -- välittämättä siitä, oliko toiveita -saada kannattajia... - - -2. - -Mutta tänä yönä ei edes lampun valopiiri voinut pitää hänen -ajatuksiaan koossa. Epäilys oli hiipinyt tähän viimeiseenkin -turvapaikkaan. Hän veti paperit lähemmäksi itseään ja selaili jo -suunnittelemaansa osaa. - -Kirjassa, jota hän nyt alkoi kirjoittaa, oli hänen aikomuksensa -selvitellä niitä hallitusmenetelmiä, jotka voisivat tehdä maailman -olojen valvonnan varmemmaksi ja oikeamielisemmäksi. Hän uskoi yhä -kansanvaltaan, mutta tajusi yhä selvemmin, ettei kansanvalta ollut -löytänyt vielä omaa menetelmäänsä. Sen oli päästävä käsiksi ihmisten -omiintuntoihin, sen oli varustauduttava elimillä, joita ei vielä -ollut muodostunut. Lukemattomia uutteran kokeilun ja väittelyn -vuosia oli ihmiskunnan vielä elettävä, ennenkuin tämä suuri aate voi -muuttua todellisuudeksi ja oikeus, toteennäytetty oikeus, voi päästä -vallitsemaan maailmaa. - -Sitä ennen täytyi maailman yhä olla verisen melodraaman, -korviasärkevän metelin, tarttuvan hulluuden ja rajattoman, -järjettömän hävityksen näyttämönä. Toinen hieno yksilö toisensa -jälkeen temmattiin opinnoistaan, yliopistosta ja laboratoriosta -surmattavaksi ja vaiennettavaksi... - -Voiko ajatella, että tämä mielettömänä hirviönä riehuva ihmiskunta -olisi koskaan ajatuksen hienoon verkkoon vangittavissa ja siinä -säilytettävissä? - -Eikö ollut pelkkää vaateliaisuutta ja mielettömyyttä, jos yksityinen -mies ryhtyi suunnittelemaan maailman parempaa hallitsemista? - -Ihminen on pyristellen, kärsimystä tuottaen ja itse kärsien -sukeltanut esiin luovan Ajan pimeydestä, joka kohta on hänet jälleen -musertava ja nielevä. Eikö olisi parempi pyristellä toisten mukana, -eikö olisi parempi syödä, juoda, tapella, kirkua, itkeä ja rukoilla, -unohtaa Hugh, lakata häntä muistelemasta, poistaa mielestään kaikki -nuo itserakkaat "paremman maailmanhallituksen" ajatukset ja kääntyä -sodan valoisampiin puoliin, katselemaan tapahtumia pilalehtien -näkökannalta? Eihän ruoka ja juoma lopu, vaikka poikamme ovatkin -kuolleet. Ihmiskunta, joka on hoiperrellut liejuun ja vereen, -koettakoon parhaansa mukaan hoiperrella takaisin säännöllisiin -oloihin... - -Säilyttäkäämme joka tapauksessa kallisarvoinen huumorinvaistomme... - -Hän veti käsikirjoituksen luokseen. Hetkisen hän istui koristellen -sen otsaketta "Kuinka maailmaa paremmin hallittaisiin" pienillä, -irvistelevillä paholaisen päillä ja häilyvillä hännillä... - - -3. - -Mr Britlingin kirjoituspöydällä lepäsi kellon vieressä kömpelöllä -englanninkielellä kirjoitettu kirje, jonka kuoreen kiinnitetty lappu -ilmaisi, että se oli _sensuurin avaama_. - -Norjassa oleva ystävällinen välittäjä oli kirjeellisesti ilmoittanut -mr Britlingille, että hra Heinrichkin oli kuollut; hän oli kuollut -haavoittuneena vankina Venäjällä muutamia kuukausia sitten. Hän -oli haavoittunut ja joutunut vangiksi kärsittyään sitä ennen -mitä suurimpia vaivoja Karpat-vuorten soliin suuntautuvan suuren -venäläisen hyökkäyksen aikana varhain keväällä, ja hänen haavansa oli -kääntynyt kuolettavaksi. Hän oli ajaksi hiukan toipunut, mutta sitten -hän oli jälleen saanut vammoja eräässä saksalaisten ja kroatialaisten -sotilaitten välisessä tappelussa, oli sairastunut ja kuollut. Ennen -kuolemaansa hän oli kirjoittanut vanhemmilleen ja pyytänyt, että se -viulu, jonka hän oli jättänyt mr Britlingin haltuun, jos mahdollista -hankittaisiin takaisin. Selvää oli, että viulu sekä hänelle että -heille nyt oli muuttunut vertauskuvaksi, johon liittyi monia muistoja. - -Tämän kirjeen sisällys täytti lampun kellervän valopiirin; siihen -oli vastattava, ja erilaiset vastausmahdollisuudet risteilivät mr -Britlingin aivoissa karkoittaen kaikki aatteellisten kirjoitelmain -suunnittelut. Hän ajatteli tuolla kaukana Pommerissa eläviä vanhoja -vanhempia -- hän luuli, mutta ei ollut aivan varma, että Heinrich -oli ollut heidän ainoa poikansa -- ja tuota iloisennäköistä, -silmälaseilla varustettua nuorukaista, joka nyt lahosi ja maatui -matalassa haudassaan Venäjällä... - -Taaskin eräs poika menetetty -- koko maailma menetti poikiaan... - -Hän huomasi ajattelevansa Heinrichiä aivan samalla tavalla, joskaan -ei yhtä kiinteästi, kuin omaa poikaansa, nimittäin järjettömästi -särjettyjen toiveiden esineenä. Hänen mielessään ei päässyt ollenkaan -vaikuttamaan se tosiasia, että Heinrich oli vihollinen ja että hänen -kuolemansa "uuvutussodan" kannalta oli Hugh'n kuoleman vastapaino ja -korvaus. Hän johtui suoraa päätä siihen perustavaan tosiasiaan, että -molemmat olivat olleet kunnollisia ja hyviä nuorukaisia ja että sama -asia oli ollut syynä kummankin kuolemaan... - -Minkäänlaisen ajatustempun avulla hän ei voinut nähdä noita kahta -nuorukaista toistensa vastustajina. Heidän välilleen ei voinut -ajatella minkäänlaista kiistakysymystä. Molemmissa esiintyi -jokseenkin samanlainen tieteellinen taipumus: Hugh'ssa kenties -enemmän mielikuvituksen rohkeutta ja innostusta, Heinrichissä enemmän -oppivaisuutta ja menetelmällisyyttä. Ja nyt oli sota murskannut -heidät toisiaan vastaan... - -Hän muisti, kuinka oli ensi kerran nähnyt Heinrichin asemalla ja -miten nuorukaisen ylenpalttinen saksalaisuus oli häntä huvittanut. -Lyhyttukkainen, heleän vaalea pää, jota peitti kellervänvalkoinen -ylioppilaslakki, pisti esiin väkijoukosta ja liikuskeli sinne tänne -nähtävästi tiedustelutarkoituksissa. Kasvot olivat vieraan kielen -aiheuttaman ponnistelun vaikutuksesta tulipunaiset. Nuori mies oli -puettu valkoiseen flanellipukuun, jota punaiset reunukset koristivat, -hänen kenkänsä olivat valmistetut vihertävänkeltaisesta nahasta, joka -ainoastaan saksalaisesta ylioppilaasta voi tuntua olevan _chic_, -hänellä oli reppu selässään ja toisessa kädessään hän kantoi hyvin -varovaisesti kallista viuluansa, tätä samaa viuluvainajaa. Toisessa -kädessä oli puustaleikatulla kahvalla ja terävällä kenkäimellä -varustettu keppi. Hän oli uskomattomassa määrin saksalainen. "Herr -Heinrich!" sanoi mr Britling, ja samassa kantapäät jo iskivät yhteen -kumarrusta varten, kumarrusta, johon otti osaa koko yläruumis ja jota -eräs valtavaa vihanneskantamusta kuljettava eukko suuressa määrin -häiritsi. Alusta loppuun asti säilytti hra Heinrich luontevassa -englantilaisessa ympäristössään oman kumarruksensa -- ja aina hän -häiriintyi sitä suorittaessaan. - -Saman vaikutuksen hän oli tehnyt aina: hieman jäykkä, hieman -hullunkurinen, aina siisti, punakka ja menetelmällinen. Pojat pitivät -hänestä ehdottomasti, samoin mrs Britling; kaikkien mielestä hän -oli olento, josta sopii pitää. Hän ei moittinut koskaan mitään, -luonnonhelmassa vietettyjä yhteiskekkereitä lukuunottamatta. Niitä -hän ei hyväksynyt, hän ei ymmärtänyt, miksi koko perhe yht'äkkiä -lähti johonkin villiin seutuun nauttiakseen ilman haarukkain ja -veisten apua kylmiä ruokia vakavain puolipäivähetkien aikana. Hän -esitti vastalauseensa mr Britlingille, kunnioittavasti, mutta hyvin -varmasti. Hänen mielestään sisältyi heidän sopimukseensa, että hänen -oli saatava ateria keitettyä ruokaa keskipäivällä. Muuten joutui -hänen _Magen_ hämmingin ja sekasorron tilaan. Iltaisin hän ei voinut -nauttia ruokaa vakavasti ja menestyksellä... - -Taipumus liian niukkaan itsensä ravitsemiseen ja jonkinlainen -hienon hienon tuntehikkuuden puute olivat ainoat hra Heinrichin -englantilaisissa toteamat puutokset. Epäilemättä hän piti -englantilaisia tunteettomina. Hänen sydämensä tuli vielä huonommin -tyydytetyksi kuin _der Magen_. Hän oli olento, jonka tunteet -pyrkivät ilmautumaan; hän kaipasi suurta ystävyyttä, romanttisia -suhteita, rakkautta. Hän teki urheita yrityksiä kunnioittaakseen -ja ymmärtääkseen mr Britlingiä ja saadakseen hänet kaikessa -hiljaisuudessa ymmärtämään itseänsä. Hän koetti päästä pitkille -kävelyille ja syvällisiin keskusteluihin Hugh'n kanssa, hän koki -täyttää sydämensä tyhjyyttä Cissie'llä ja vihdoin hän keksi -Hicksonin tytössä ihmeellistä viattomuutta ja suloa. Tytön hiukset -olivat palmikolla hra Heinrichin ensi kerran hänet nähdessä, ja -tuo seikka teki hänestä melkein Margaretan. Tuo nuori mies oli -vaatinut rakkautta, lämmintä ja täyttävää, aivan samoin kuin -sopimukseen sisältyvää _Mittagsessen'iään_. Mutta näistä Essexin -ihmisistä ei yksikään voinut häntä tyydyttää: he olivat hiljaisia, -käsittämättömiä, he liukuivat hänen sydämensä pehmeiden ja ahnaiden -sormien lomitse, niin että hänen lopulta täytyi turvautua omaan -itseensä, kirjeitä kirjoitteleviin ystäviinsä Saksassa, Maud -Hicksonin ihannoimiseen ja Billyn moraaliseen kasvatukseen. Billyn. -Mr Britlingin muistiin palautui vihdoin tuo kuva: nuori Heinrich -orava olkapäällään, joka niin usein oli häntä estänyt ehdottomasti -tuomitsemasta Saksaa. Sellainen oli läheltä nähden eräs noista -raakamaisista preussilaisista. Mitä kaunaa meillä ja hänellä oli -ollut?... - -Muitakin Heinrichiä koskevia muisteloja liihoitteli mr Britlingin -haavelmissa. Heinrich hockeypelissä -- hän juoksi erinomaisen -nopeasti ja verraten taitamattomasti, joutui Lettyn petoksen ja -ilkunnan esineeksi, juoksi päätä pahkaa eteenpäin ja taas taaksepäin -heittäytyäkseen sitten pitkäkseen maahan, aivan uupuneena... Tai -Heinrich vakavana ja tulipunaisena tuijottelemassa silmälasien läpi -kortteihinsa "skatia" pelattaessa... Tai Heinrich venheessä isolla -lammikolla, tai Heinrich uimassa, tai Heinrich mitä ihmeellisimmissä -asennoissa päästäkseen lähelle Claveringsin puiston hirviä. Yhteen -aikaan oli hänen kunnianhimonsa suurena päämääränä päästä aivan -lähelle jotakin hirveä, niin että voisi _koskea_ siihen... Tai -Heinrich tekemässä luetteloita. Hänellä oli intohimoinen halu -merkitä luetteloihin kirjoja, nuotteja ja mitä irrallisia esineitä -hyvänsä, joita suinkin sopi ryhmitellä. Hänen rakkaampana huvinaan -oli sommitella sanakirjojen leikattuihin reunoihin liitettäviä -merkkejä, joiden avulla voi heti paikalla löytää hakemansa sanan. -Hän oli ostanut kolme sanakirjaa ja leikannut niitten reunat -päästen kerta kerralta yhä parempiin tuloksiin; hän toivoi varmaan -ansaitsevansa suuren omaisuuden hankkimalla keksinnölleen patentin... -Hänen huoneistaan kuului omituisia ääniä hänen etsiessään musiikkia -viulustaan. Paikkakunnalle saapuessaan hän oli toivonut pääsevänsä -"jonkin jouhikvartetin" jäseneksi. Mutta Matching's Easyssä ei -ollut mitään jouhikvartettia. Hänen täytyi turvautua pianolaan, -jonka kanssa hän yritti soittaa duettoja. Mutta pianola soittikin -koko dueton yksin ja sillä oli nuoren Britlingin käsissä taipumusta -kiusalliseen oikullisuuteen: äärimäinen nopeus vaihtui yht'äkkiä -äärimäiseksi hitaudeksi... - -Sitten muistui mieleen Heinrich vakavasti juttelemassa. Hänen -silmälasinsa saivat hänen pyöreät, siniset silmänsä näyttämään -suuremmilta kuin olivatkaan. Hän puhui elämänkäsityksestään, -mitä uskoi ja mitä ei uskonut, tulevaisuudenunelmistaan ja --mahdollisuuksistaan. - -Hän oli asettanut itselleen kaksi päätehtävää. Absoluuttiselta -laajuudeltaan ne kenties olivat erilaiset, mutta niillä oli sama -merkitys hänen sielunelämälleen. Ensimäinen niistä oli se, että hän -kohta kun oli saanut tohtorinarvon kielitieteellisissä aineissa -aikoi antautua kansainvälisen kielen kehittelijäksi: tarkoituksena -oli yhdistää kaikki esperanton ja idon edut. "Sitten", sanoi hra -Heinrich, "en luule enää milloinkaan syntyvän sotia". Toinen tehtävä, -joka oli tärkeä ensinnäkin siitä syystä, että hra Heinrich niin -mielellään työskenteli sen palveluksessa, mutta myöskin siksi, -että hän uskoi sen tuottavan itselleen suuren omaisuuden ja siten -mahdollisuutta ajaa täydellisen kielen asiaa, oli järjestelmän -suunnitteleminen sanakirjojen reunaleikkauksia ja kaikenlaisia -aakkosellisia hakukirjoja varten. Siitä piti tulla niin täydellinen, -että tarvitsi vain kuljettaa kättänsä ja katsettansa pitkin sen -kirjan reunaa, josta halusi tietoja noutaa, ja avata se "täsmälleen -oikeasta kohdasta". Hänen aikomuksenaan oli kehitellä tätä keksintöä -täysin saksalaisella perinpohjaisuudella. "Nyt", sanoi hän, "on -minun ryhdyttävä tutkimaan niitä koneita, joita kirjanreunojen -leikkaamisessa käytetään. Mahdollista on, että minun täytyy keksiä -nekin." Siinä oli hra Heinrichin kaksipiippuinen elämänsuunnitelma. -Noita suuntaviivoja hän oli noudattava ja siinä ohessa kehittelevä -suurta, epämääräistä tunne-elämäänsä, joka näissä oloissa tuli niin -huonosti tyydytetyksi... - -Sellainen oli hra Heinrichin lyhyt tarina. - -Tarina oli lopussa -- aivan samoin kuin Hugh'n tarina oli lopussa. -Ensimäistä nidosta ei koskaan tulisi seuraamaan toinen ja kolmas. Se -päättyi ennenaikaiseen hautaan Venäjänmaalla. Reunaluettelon suuri -aate ei tulisi koskaan saamaan patenttia, pianoladuettoja ei koskaan -enää soitettaisi. - -Mielikuvitus havaitsi vilahdukselta pienen hahmon, joka miehekkäästi -ponnisteli Karpatien liejussa ja lumessa, näki sen horjahtelevan -joutuessaan ensi kerran kokemaan granaattitulta, sijoitti sen -keskelle hyökkäystä, pakoa, väsymystä ja nälkää ja kenties öistä -väkirynnäkköä ja oli arvaavinaan milloin haavoittava luoti lensi. -Sitten seurasi surkea vaellus vankeuteen, hävitettyyn, köyhtyneeseen -ja katkeroituneeseen maahan. Likaisiin riepuihin käärittyjä -haavoja, kipuja, toiminnan puutetta ja pieni, köyrtynyt ja murtunut -Heinrich istumassa itsekseen hälisevässä joukossa, kuolettava haava -ruumiissaan... - -Hänellä oli tapana istua omituisessa asennossaan käsivarret ristissä -päällekkäin olevain polvien varassa ja silmälasiensa lomitse -syrjäsilmällä katsahdellen... - -Niin hän varmaan oli istunut, ja pian sen jälkeen hän lepäsi kovalla -vuoteella kärsien, hoidon puutteessa, ilman pienintäkään mukavuutta, -makasi liikkumatta, kenties toisinaan ajatellen Matching's Easyä -ja aprikoiden mitä Hugh ja Teddy mahtoivat toimia. Sitten hän -joutui kuumeeseen, ja hänen maailmansa muuttui räikeäväriseksi, -fantastiseksi ja rumaksi. Kunnes eräänä päivänä häneen valautui -sanomaton uupumus, kivut vähenivät ja kaikki ajatukset ja muistot -himmenivät himmenemistään... - -Viulu oli tänään iltapäivällä tuotu mr Britlingin työhuoneeseen -ja lepäsi nyt tuolilla ulomman ikkunan luona. Pieni, murtunut -siru parka, ryöstetyn elämän pienoinen, surkea jäännös! Se lepäsi -laatikossaan kuin pieni lapsi arkussaan. - -"Minun täytyy kirjoittaa kirje hänen vanhalle isälleen ja äidilleen", -mietti mr Britling. "Enhän voi ilman muuta lähettää tuota pientä -viulu parkaa -- sanaa sanomatta. Tässä surkuteltavassa mielettömän -vihan myrskyssä sopinee lähettää ainakin ystävällinen tervehdys -- -ilman vihamielisyyttä. - -"Minun synkeydestäni teidän synkeyteenne", sanoi mr Britling. - -Hänen täytyi kirjoittaa kirje englanninkielellä. Mutta vaikka he -eivät osaisikaan englantia, löytyisi varmaan sellainen henkilö, joka -sen heille kääntäisi. Hänen täytyi kirjoittaa niin selvästi kuin -suinkin mahdollista. - - -4. - -Hän työnsi syrjään käsikirjoituksensa "Kuinka maailmaa paremmin -hallittaisiin" ja alkoi kirjoittaa jokseenkin hitaasti pyörein ja -selvin kirjaimin: - - Hyvä herra, - - _Kirjoitan teille tämän kirjeen ilmoittaakseni, että lähetän - takaisin ne muutamat pikku esineet, joita poikanne pyynnöstä olen - säilyttänyt sodan puhkeamisesta saakka. Lähetän ne_ -- - -Mr Britling jätti tähän kohtaan toistaiseksi aukon täyttääkseen -sen sitten, kun saisi selville, miten lähetys tulisi tapahtumaan -norjalaisen välittäjän avulla. - - _Erityisesti on kysymyksessä hänen viulunsa, jota hän on kolmeen - kertaan pyytänyt teille lähettämään. Se lienee joko teiltä saatu - lahja tai käsitti hän sen monien kotiin ja teihin liittyvien - seikkain symboliksi. Minä pidän silmällä, että se tulee erikoisen - huolellisesti päällystetyksi, ja teen kaikkeni saadakseni sen - saapumaan vahingoittumattomana perille_. - - _Tahdon lausua teille, ettei tämän sodan paino ja kiihtymys ole - saanut meitä täällä Matching's Easyssä unohtamaan ystäväämme, - teidän poikaanne. Hän oli yksi meistä, me pidimme hänestä, - hänellä oli täällä ystäviä, jotka yhä edelleenkin ovat hänen - ystäviänsä. Me pidimme häntä kelpo toverina, ja teidän - menetyksenne merkitsee meillekin tappiota. Olen koonnut teitä - varten muutamia pikavalokuvia, joita minulla sattui olemaan ja - joissa voitte nähdä hänet auringonpaisteessa; ne kenties tekevät - teille helpommaksi kuvailla mieleenne hiukan elävämmin kuin - muuten olisi mahdollista, millaisissa oloissa hän täällä eli. - Erääseen näistä kuvista haluan erikoisesti viitata. Siinä näkyy - perheemme aterioimassa ulkona, ja kuten näette, istuu lähinnä - poikaanne eräs nuorukainen, vuotta tai paria nuorempi kuin hän, - kilistellen lasia hänen kanssaan. Olen piirtänyt ristin hänen - päänsä yläpuolelle. Hän oli vanhin poikani, hän oli minulle - hyvin rakas ja hänkin on kaatunut tässä sodassa. Kuten näette, - hymyilevät he toisilleen hyvin hilpeästi_. - -Tuota kirjoittaessaan oli mr Britling tullut lähemmin ajatelleeksi -valokuvia ja oli ottanut ne esiin pienestä laatikosta, jonne -hän tapasi ne pistää. Hän haki esiin ne kortit, joissa nuori -saksalainen oli mukana, mutta huomasi joukossa olevan toisiakin -auringonpaisteisia kuvia, joilla oli hänelle nyt aivan toinen -merkitys kuin ennen. Siellä oli kaksi, joissa nähtiin pikkupojat, -Teddy, Hugh, Cissie ja Letty hanhenmarssissa, eräs kortti, joka -esitti mr Van der Pantia hymyillen seisomassa valtaovella hra -Heinrichin jättämät tohvelit jalassa. Siellä oli lukemattomia -Teddynkin kuvia. Kodakilla on onnellinen vaisto kieltäytyä toimimasta -pilvisinä päivinä, joten valokuvien säilyttämät elämän muistot -muodostavat sarjan valoisimpia hetkiä. Näiden pikavalokuvien -yläpuolella olevassa laatikossa lepäsivät Hugh'n kirjeet ja -sekalainen kokoelma hänen elämäänsä koskevia asiapapereita. - -Mr Britling taukosi kirjoittamasta, selaili noita papereita ja -mietiskeli. Heinrichin kirjeet ja postikortit olivat joutuneet niiden -joukkoon, samoin eräs Teddyn kirje... - -Kirjeet vahvistivat valokuvien tekemää vaikutelmaa, joka muistutti -mieleen, kuinka ystävällisiä ja miellyttäviä ihmiset voivat -toisilleen olla. Ja nyt olivat kansalliskiihkon villiaasit tulleet -potkimaan ja surmaamaan, epäluuloisuus, häikäilemätön ahneus -ja pahuus olivat myrkyttäneet heidän mielensä, räjähdysaineita -käyttelevät mielipuolet olivat muuttaneet tämän alkuperäisen hyvyyden -vihan huudoiksi ja veren pärskeeksi. Kuinka hyviä ihmiset ovatkaan --- kunnes rupeavat julmiksi! Hänen ajatuksissaan vilisi äkkiä -pieniä juttuja ja kertomuksia ihmisten hyväntahtoisuudesta, joka -oli murtautunut sodan pahantahtoisuuden läpi, molemminpuolisesta -avusta, jota pahoin haavoittuneet saksalaiset ja englantilaiset -olivat antaneet toisilleen maatessaan vierekkäin loassa ja -pimeässä juoksuhautojen välillä, vankien ja heidän voittajainsa -välisestä toveruudesta, saksalaisista ja englantilaisista, jotka -veljeilivät joulun aikaan... Tuosta hän oli nähnyt valokuvia eräässä -jokapäiväisessä sanomalehdessä... - -Näiltä vaelluksiltaan hänen ajatuksensa palasi edessä olevaan -tehtävään. - -Hän koetti kuvata mieleensä Heinrichin vanhemmat. Hän otaksui heidät -sivistyneiksi, kelpo ihmisiksi. Oli ilmeistä, että nuorukainen oli -tullut hyvästä kodista, jossa ystävällinen henki vallitsi. Mutta hän -kuvitteli heidät -- itsekään tietämättä miksi -- paljoa vanhemmiksi -kuin itsensä. Kenties oli nuori Heinrich jossakin tilaisuudessa -maininnut, että he olivat vanhoja -- hän ei voinut muistaa. -Hänellä oli omituinen halu kirjoittaa heille lohduttavaan sävyyn, -ikäänkuin heidän menetyksensä olisi ollut surkuteltavampi kuin hänen -omansa. Hän epäili, oliko heillä hänen valoisan mielenlaatunsa -suomaa lohdutusta, voivatko he yhtä helposti kuin hän turvautua -hänen omaksumaansa uskoon, oliko Pommerissa samaa lohduttavaa -mahdollisuutta kirjoittaa tutkielmaa siitä, miten maailmaa paremmin -hallittaisiin. Hän ei ajatellut tuota aivan selvästi, mutta se oli -hänen tajuntansa pohjalla. Hän kirjoitti edelleen: - -_Jos ajattelette, ettei kumpikaan näistä pojista ole kaatunut -yhteisen, jalon asian puolesta, vaan taistelussa toisiansa vastaan -hallitsijahuoneiden, rajojen, kauppateiden ja sortavan ylivallan -puolesta, niin minusta näyttää, että teidän täytyy tuntea tämä sota -traagillisimmaksi ja kauheimmaksi tapaukseksi, mikä milloinkaan on -ihmiskuntaa kohdannut_. - -Hän istui tuon kirjoitettuaan muutamia minuutteja miettien, ja kun -hän jälleen ryhtyi kirjoittamaan, tuli jo ensimäisessä lauseessa -näkyviin uusi ajatusura. - -_Jos lasketaan kuolleet ja haavoittuneet, niin tämä on historian -kauhein sota; teille kuten minullekin on se ollut melkein äärimäistä -henkilökohtaista tragiikkaa... Mustaa murhetta_... - -_Mutta onko se kauhein sota?_ - -_En usko sitä. Voin kirjoittaa teille ja sanoa, etten todellakaan -usko poikaimme kuolleen aivan suotta. Tuskamme ja ahdistuksemme eivät -liene menneet hukkaan -- kenties ne ovat välttämättömät. Ne voivat -todellakin olla välttämättömät. Tässä minä nyt olen, ryöstettynä ja -kurjana -- mutta minussa elää toivo. Ei milloinkaan ennen ole sodan -kude ollut niin tumma, minä myönnän sen. Mutta sodan tumma kude ei -ole myöskään ollut koskaan niin hiukikulunut. Tuhansista kohdista -paistaa valo sen läpi_. - -Mr Britlingin kynä pysähtyi. - -Hänen huoneessaan vallitsi täydellinen hiljaisuus. - -"Halpahintaista kaunopuheisuutta", virkkoi mr Britling vihdoin, -äänessä erinomaisen katkera sävy. - -Hän joutui epätoivoiseen riitaan tyylinsä kanssa. Tuskitellessaan -omaa kykenemättömyyttään ajatusten ilmaisemiseen, puuttuvaa valtaansa -noihin kapinallisiin sanoihin ja lauseparsiin nähden, jotka kaikki -toivat mukanaan omia mielikuvayhtymiään ja virikkeitään siten -eksyttäen hänet varsinaisen tehtävänsä ladulta, hän kokonaan unohti -pommerilaiset vanhemmat. Hän luki uudelleen tuon epätyydyttävän -lauseen. - -"Se on kuin onkin totta", kuiskasi hän. "Se ilmaisee täsmälleen mitä -tahdon sanoa..." - -Täsmälleen?... - -Hänen ajatuksensa kiintyivät tuohon sanaan... Kun on paljon -sanottavaa, niin tyyli käy hankalaksi. Aivan kuin pitäisi liikaa -lukua univormustaan taistelun alkaessa... Mutta toisaalta juuri -siitä on pidettävä lukua taistelun alkaessa... Kaikki pitää olla -järjestyksessä... - -Hän otti uuden arkin ja yritti alkaa kolmeen kertaan. - -_"Sota on kuin tumma kude..."_ - -_"Sota on tummakuteinen esirippu, joka laskeutuu polkumme poikki."_ - -_"Sota on tiheä, tummakuteinen esirippu, joka laskeutuu ihmiskunnan -kaiken toivon ja hyvyyden eteen. Mutta aina se on laskenut läpitseen -joitakin valon pilkahduksia, ja nyt -- minä en näe unta -- nyt se käy -hiukikuluneeksi ja sieltä täältä, tuhansista kohdista valo murtautuu -läpi. Siitä meidän on kiittäminen näitä rakkaita poikiamme --"_ - -Hänen kynänsä pysähtyi taas. - -"Minun täytyy tehdä jonkinlainen luonnos", sanoi mr Britling. - - -5. - -Kolme tuntia myöhemmin mr Britling kirjoitti päivänvalossa, vaikka -hänen työlamppunsa vielä paloi, ja hänen kirjeensä vanhalle -Heinrichille oli tuskin vieläkään muuta kuin kirjettä varten kerätty -aineskokoelma. Mutta aines alkoi järjestyä suurin piirtein ja mr -Britlingin tarkoitukset alkoivat pukeutua vastaaviin muotoihinsa. -Hänestä oli nyt selvää, ettei hän enää kirjoittanut yksilöllisesti -rajoitettuna henkilönä noille kahdelle yksilölle, jotka surren -elivät männikön keskellä sijaitsevassa vanhassa, suuressa, -korkeaseinäisessä, jyrkkäkattoisessa kodissa, jonka kuvaa Heinrich -oli kerran hänelle näyttänyt. Hän tunsi heitä liian vähän voidakseen -niin henkilökohtaisesti heidän puoleensa kääntyä. Hän tajusi, ettei -hän kirjoittanut mr Britlinginä, vaan englantilaisena -- muuta hän -ei voinut heille merkitä -- ja hän kirjoitti heille saksalaisina; -hän ei voinut heitä toisin käsittää. Hän oli ryöstetty Englanti -kirjoittamassa ryöstetylle Saksalle... - -Hän ei enää kirjoittanut erityisen pojan erityisille vanhemmille, -vaan koko sille kärsimyksen, tuskan, katkeruuden ja uupumuksen -valtavalle määrälle, mikä lepäsi "rintaman" esiripun takana. -Hitaasti, mutta varmasti oli Saksan miespuolinen väestö -katoamassa. Siinä yön hiljaisuudessa istuessaan hän ajatteli, että -keskusvalloilta oli kaatunut vähintään kaksi miljonaa miestä ja -että yhtä suuri määrä oli raajarikkoja ja työkyvyttömiä. Siihen -verrattuina olivat meidän brittiläisten häviöt vähäiset, vaikka ne -aikaisempien kokemustemme mittakaavaa käyttäen olivatkin suunnattomat -ja kaikkialle ulottuvat. Suuremmat armeijamme saivat vielä kärsiä, -ja me olimme auttamattomasti menettäneet hiukan enemmän kuin -neljännesmiljonan. Mutta murhenäytelmän uhka alkoi kasaantua meidän -kohdallemme. Me tiesimme jo nyt riittävästi ymmärtääksemme miltä -todellisuuden täytyi tuntua niissä Saksan kodeissa, joihin nuo -kaatuneet miehet eivät milloinkaan palaa... - -Jos Englannilla vielä oli suurin osa laskuansa maksamatta, olivat -ranskalaiset jo maksaneet lähes viimeistä ropoa myöten. He olivat -varmaan menettäneet jo melkoista enemmän kuin miljonan miehiään ja -yhä he vuotivat verta. Idässä oli Venäjä kadottanut paljoa enemmän -kuin miehen miehestä tässä elämän joukkohävityksessä. Vähän ajan -kuluttua ei enää mikään sensuuri kykenisi tukahduttamaan kansojen -ääntä. Ei tulisi enää olemaan puhe kunniasta ja valloituksista, -hegemonioista ja kauppateistä; olisi vain vainajiansa itkevä -Eurooppa... - -Sen Saksan, jolle hän kirjoitti, tulisivat muodostamaan lesket ja -lapset, nälistyneet pojat ja tytöt, raajarikkoiset miehet, vanhat -miehet, miehet, jotka olivat menettäneet veljensä, sukulaisensa, -ystävänsä ja toiminnanhalunsa. Ei mikään maalla tai merellä -saavutettu loistava voitto voinut pelastaa Saksaa tuosta kohtalosta. -Samoin kävisi Ranskan, Venäjän ja vihdoin Englannin, suuremmassa -tai pienemmässä määrässä. Ennen sotaa ei ollut olemassa mitään -sellaista Saksaa, johon englantilainen olisi voinut vedota. Saksa -oli ollut uhka, vaara, marssivain, aseistettujen miesten aikaansaama -kauhistuttava tanteren töminä. Silloin oli ollut yhtä mahdotonta -puhua Saksalle kuin pysähdyttää Kaiserin toitottava auto Unter -den Lindenillä ja pyytää saada hiukan rauhassa keskustella hänen -kanssaan. Mutta Saksalla, joka oli katsellut kaikkia tehtyjä -hyökkäyksiä hieman epäilyksensekaisella ylpeydellä, oli nyt silmät -täynnä kyyneleitä ja verta. He olivat uskoneet, he olivat totelleet, -mutta mitään todellista voittoa ei ollut tullut. Se taisteli yhä -edelleen, verta vuotaen ja tuskissaan hävitti voimiaan ja koko -maailman voimia ilman muuta huomattavissa olevaa tulosta kuin -uupumus; niin tarmokas se oli, niin uskollinen, niin ylpeä ja niin -äärimäisen typerä. Ja ajattelevan Saksan, millainen se ennen sotaa -lieneekään ollut, täytyi nyt olla jotakin jäännösmäistä, jotakin -työlampun ääreen jätettyä, joka samoinkuin hänkin mietiskeli, suri ja -laski häviöitä, tuijotellen synkkään tulevaisuuteen... - -Sille hän kirjoitti, tuolle epämääräisesti aistimalleen olennolle -hänen omaa valopiiriään muistuttavan valoläikän ulkopuolella -- -olennolle, joka oli Heinrichin isä, joka oli suuri Saksa, Saksa, joka -on ollut aikaisemmin olemassa, ja joka tulee elämään senkin jälkeen, -kun kotkat ovat lakanneet räpyttelemästä... - -_Poikamme_, kirjoitti hän, _ovat kaatuneet taistellen toisiaan -vastaan. He ovat taistelleet niin hämäristä syistä, että Saksan -sanomalehdistö yhä vielä vilkkaasti väittelee siitä, mitkä nuo -syyt olivat. Meille oli aiheena se, että Belgiaan hyökättiin ja -että Ranska oli joutumassa perikatoon. Mikään muu ei olisi saanut -Englantia ryhtymään taisteluun teitä vastaan. Mutta minkätähden te -hyökkäsitte Belgiaan ja olisiko sitä jotenkin voitu estää, sitä emme -tiedä vielä nytkään. Ja tätä sotaa jatkuu yhä, yhä kuolee lisää -nuorukaisia, ja nuo miehet, jotka eivät ole mukana taistelussa, -nuo sanomalehtien toimituksissa ja ministeriöissä istuvat miehet, -ne suunnittelevat sotaretkiä, iskuja ja vastaiskuja, jotka eivät -muodosta mitään ajateltavissa-olevaa suunnitelmaa. Mutta nyt heitä on -odottamassa eräs asia, joka on sotaa kauheampi. Se on tilinteon päivä -oman kansansa edessä_. - -_Minkä puolesta me olemme taistelleet? Minkä puolesta me taistelemme? -Tiedättekö te? Tietääkö kukaan? Miksi minä uhraan viimeiset voimani -ja te kaikki mitä teillä on jäljellä käydäksemme tätä sotaa toisiamme -vastaan? Mitä voittoa meillä on siitä, että tuotamme toisillemme -vieläkin enemmän kärsimystä? Miksi liikkuisimme yhä edelleen kuin -lankanuket kruunattujen vähämielisten ja järjettömäin diplomaattien -käsissä? Jos me olisimmekin olleet mykkiä ja taipuvaisia aikaisemmin, -eikö poikiemme veri nyt huuda meille, että tämä mielettömyys on -lopetettava? Me olemme sallineet noiden ihmisten lähettää poikamme -kuolemaan_. - -_Teidän ja minun on lopetettava tällaiset sodat, tällaiset -nuorukaisia kohtaavat verilöylyt_. - -_Nuorukaisia kohtaavat verilöylyt! Siinä on todellakin -nykyaikaisen sodan olemus. Nuorten surmaamisessa. Inhimillisen -perinnön hävittämisessä, tulevaisuuden koko elämän ja varojen -tuhlaamisessa nykyhetken vihaan ja ahneuteen. Mielipuolet ja -konnat, poliitikot, keinottelijat ja ne henkilöt, jotka ansaitsevat -ihmisten epäluuloisuuden ja ajatuksettoman, rehellisen vihan -nojalla, ne aiheuttavat sotia; suurten joukkojen tylsätunteisuus -ja hyvänsävyisyys tekevät ne mahdollisiksi. Onko teidän ja -minun kärsittävä sellaista, kunnes sivistyksemme koko rakennus, -joka on niin hitaasti ja vaivalloisesti saatu kohoamaan, joutuu -perinpohjaisen hävityksen uhriksi?_ - -_Kun istuuduin teille kirjoittamaan, oli aikomukseni kirjoittaa -teidän pojastanne ja omastani. Mutta minusta tuntuu, että se, mitä -voisi sanoa erikoisesti meidän menetyksestämme, voidaan jättää -sanomatta: se voidaan ymmärtää, vaikka sitä ei pueta sanoiksi. Mutta -sanottava ja kirjoitettava on, että sota pitää lopettaa ja ettei sitä -voi tehdä kukaan muu kuin te, minä ja me kaikki. Meidän on se tehtävä -rakkaudesta poikiimme, rotuumme ja kaikkeen inhimilliseen. Sota ei -ole enää inhimillistä, kemistit ja keksijät ovat saaneet aikaan -muutoksen. Poikaani ammuttiin silmään; hänen aivonsa murskasi joku, -joka ei edes saanut koskaan tietää, mitä oli tehnyt. Ajatelkaahan, -mitä tuo merkitsee!... Minun mielestäni on selvää ja varmaan on -se selvää teidän ja koko maailman mielestä, että sota nykyään on -tuohuksen lähentämistä räjähdysaineihin, jotka leimahtavat koko -maailmaa hävittäväksi paloksi. Tervejärkinen ihminen ei näinä aikoina -voi kirjoittaa toiselle mistään muusta kuin siitä, miten ihmiskunta -pelastettaisiin sodasta_. - -_Nyt toivon, että olette kärsivällinen ja kuuntelette minua loppuun. -Tämän sodan alkupuolella oli sellainen kausi, jolloin oli vaikea olla -kärsivällinen, koska menetysten ja onnettomuuksien pelko oli alinomaa -uhkaamassa. Nyt meidän ei tarvitse enää pelätä. Se, mitä pelkäsimme, -on tapahtunut. Kun ajatuksissamme istumme poikavainajiemme -murskattujen ruumiiden ääressä, voimme varmaan olla kärsivällisiä -kuin kallio_. - -_Minä tahdon sanoa teille aivan suoraan ja koristelematta, että -minun käsittääkseni Saksa, joka on tämän sodan johtavana ja -keskeisenä voimana, on suurin syyllinen. Kun kirjoitan teille -niinkuin englantilainen saksalaiselle sodan vielä kestäessä, tahdon -tässä kohden välttää kaikkea väärinkäsitystä. Olen vakuutettu -siitä, että Saksa tuona vuosikymmenenä, joka päättyi 1871 Ranskan -häviöön, käänsi kasvonsa päin pahaa ja että sen kieltäytyminen -kohtelemasta jalomielisesti Ranskaa ja rupeamasta minkään muun -suurvallan ystäväksi on tämän sodan oleellisin aihe. Saksa riemuitsi -voitostaan -- ja polki hävinneen jalkoihinsa. Se antoi voitetun -kokea sietämättömiä nöyryytyksiä. Se suunnitteli uusia hyökkäyksiä. -Jo kauan ennen tämän verilöylyn alkamista Saksa varustautui sotaan -maalla ja merellä, laskemalla vesille sotalaivoja, rakentamalla -strategisia ratoja, kasaamalla valtavia sotatarvevarastoja, -uhkaamalla ja pakottamalla koko maailmaa pysymään sen uhkausten -tasalla... Lopulta ei millään Euroopan kansalla ollut muuta valinnan -mahdollisuutta kuin joko alistua Saksan tahtoon tai ryhtyä sotaan. -Saksan tahto taas ei ollut sellainen, että oikeamieliset miehet -olisivat voineet siihen alistua. Se osoittautui ahdasmieliseksi ja -armottomaksi tahdoksi. Se oli Zabern-tahtoa. Te ette näyttäneet -haluavanne maailmaa hallitsevaksi kansaksi, maailman kokoajiksi ja -yhdistäjiksi. Te ette tahtoneet yhdistää maailmaa. Te tahdoitte, -että ylenmäärin kansallistuntoinen Saksa, hentomielinen ja -ahdasmielinen Saksa, Saksa, joka palvoi naurettavan Kaiserinne -ja hänen poikasarjansa valokuvia, univormupukuinen Saksa, joka -halveksi kaikkea muuta kulttuuria paitsi omaansa, saisi painaa -jalkansa hajoitetun ja nöyryytetyn ihmiskunnan niskaan. Nuo olivat -sietämättömiä tulevaisuuden näköaloja. Minä olisin mieluummin nähnyt -koko ihmiskunnan kuolevan_. - -_Suokaa anteeksi, että puhun "teistä". Te ette ole vastuussa tuon -Saksan teoista enempää kuin minä -- sir Edward Greyn. Mutta tämä -tapahtui teidän maassanne, ettekä te tehnyt kaikkea voitavaanne -estääksenne sitä -- ja samoin olen minä sallinut yhtä ja toista -tapahtua täällä Englannissa_... - -"Tuo on niin kuivaa, niin ylimalkaista", kuiskasi mr Britling. "Ja -sittenkin -- juuri tuo on surmannut meidän poikamme." - -Hän istui hetkisen hiljaa. Sitten hän luki uuden lehden -käsikirjoitustaan. - -_Kun sinkoan nuo syytökset Saksaa vastaan, ei minulla juuri ole -halua väittää Englantia oikeamieliseksi. Tämä sota ei ole tuottanut -kunnian hohdetta Saksalle enempää kuin Englannille tai Venäjällekään. -Me kolme olemme sattuneet olemaan taistelijoista voimakkaimmat, -mutta kunnia kuuluu voittamattomalle Ranskalle. Ranska, Belgia ja -Serbia, ne loistavat sankarimaina. Ne ovat taistellen puolustaneet -rakastettua maata ja vapautta, ja ovat taistelleet urhoollisemmin -kuin saattoi toivoakaan. Tässä sodassa on noilla mailla ollut -yksinkertaiset, selvät tarkoitusperät, joihin he ovat pyrkineet -ehdottoman jalolla tavalla. Englantilaiset kuten saksalaisetkin -voivat syystä kyllä kadehtia tuota yksinkertaista selvyyttä. Toivon, -että te kunniallisena miehenä ja tämän sodan katkeroin opetusten -kouluttamana yhdytte palavaan haluuni saada nähdä Ranskan, Belgian ja -Serbian kohoavan entiselleen kaikesta tästä verestä ja taistelusta, -saavan kansallisuuksiensa määräämät rajat, suojan ja varmuuden. -Venäjästä en tahdo tässä kirjoittaa, vaan siirryn kohta puhumaan -omasta maastani; sen vain haluan huomauttaa, että Englanti ja -Venäjä tarjoavat lukemattomia vertauskohtia. Meillä on samanlaisia -selkkauksia, samanlaisia vaikeuksia. Meillä on esimerkiksi ulkomaalta -tuotu hallitsijahuone, meillä on sieluasurmaava valtiokirkko, joka -tukahduttaa ja myrkyttää hallitsevan luokkamme kasvatusta, meillä -on kansa, joka ei ole missään yhteydessä salaperäisen hallituksen -kanssa, ja meissä ilmenee sama perinnäinen tieteen halveksiminen. -Meillä on Irlantimme ja Puolamme. Meidän kuninkaammekin ovat -omituisesti toistensa näköisiä_... - -Tässä kohdassa oli kirjoitus keskeytynyt, ja mr Britling aloitti -ikäänkuin uudelleen alusta. - -_Poliittisessa suhteessa on brittiläinen valtakunta omituisten -sattumain kömpelö kokoelma. Se on ilmiö, josta sopii ylpeillä -yhtä vähän kuin piikiven reunaviivoista tai perunan muodosta. -Suurimmalle osalle Englannin kansaa Intia ja Egypti ja koko tuo puoli -järjestelmäämme eivät merkitse yhtään mitään; kauppamme on asia, jota -he eivät ymmärrä, ja valtiomme rikkauteen heillä ei ole mitään osaa. -Iso-Britannia on ollut neljän kansanvallan muodostama ryhmä, joka -on kiedottu valtavaan, mutta sattumalta syntyneeseen imperialismin -verkkoon. Tavallinen kansalainen elää täällä poliittisen avuttomuuden -tunnossa kehdosta hautaan. Siitä huolimatta elää täällä suuri kansa -samoinkuin Venäjälläkin, kansa, jolla on oma sielu ja luonne, kansa, -joka on auttamattomasti hyväsydämistä ja varustettu omintakeisella -lahjakkuudella, jolta vielä puuttuu täysin vastaavaa tahtoa ja -ilmausta. Me olemme aloitelleet samaa suurta koetta, jota Ranska, -Amerikka, Sveitsi ja Kiina parhaillaan suorittavat, nimittäin -kansanvaltaisuuden koetta. Se on inhimillisen yhteenliitynnän uusin -muoto, ja me olemme vasta puolittain alkaneet tajuta sen vaatimuksia -ja välttämättömiä edellytyksiä. On näet joutavaa väittää, että -muinaisajan pienet kaupunkikansanvallat olisivat verrattavissa -niihin suuriin, käytännöllisen tasavaltaisuuden kokeisiin, joita -ihmiskunta nykyään suorittaa. Tämä kansanvaltaisten tasavaltain -aikakausi, joka nyt on alkamassa, on uusi aikakausi. Sitä ei ote -vielä kestänyt vuosisataakaan, ei mitätöntä sadan vuoden aikaakaan... -Kaikki uusi on heikkoa; rotta voi helposti tappaa pienen ihmislapsen, -ja välitön itsepuolustus voi olla sitä heikompaa, mitä suurempi -tulevaisuus on. Ja minusta näyttää, että teidän täydellinen ja täysin -kehitelty imperialisminne, jota saksalaiset hoitavat saksalaisia -varten, on tarkoituksiltaan ja näköaloiltaan paljoa vanhettuneempaa, -mitättömämpää ja vähemmän jaloa kuin nämä Lännen uniset, kasvuiässä -olevat jättiläiskansanvallat, jotka niin suunnitelmattomasti -taistelevat sitä vastaan_... - -_Myönnän mielelläni, että me taistelemme ilman suunnitelmaa, -surkeiden päällikköjen johdolla, määrättömästi tuhlaten sekä -varoja että aikaa. Että sodan jatkumisesta voidaan syyttää meidän -puutteellista kuriamme ja sitä epärehellisyyttä ja temppuilua, joka -on tehottomuutemme seurauksena. Kun tämä sota alkoi, toivoin näkeväni -militarismin kukistuvan vuoden kuluessa_... - - -6. - -Tästä kohdasta lähtien mr Britlingin muistiinpanot muuttuivat -katkonaisemmiksi. Niissä ilmeni kyllä ajatuksenyhteyttä, mutta -ne eivät punoutuneet kiinteästi toisiinsa. Hänen ajatuksensa -oli hypähdellessään jättänyt aukkoja, joita kynä ei ollut -ehtinyt täyttämään. Hän oli alkanut tajuta että hänen kirjeensä -pommerilaisille vanhemmille oli muuttumassa mahdottomaksi. Se oli -alkanut saada tieteellisen tutkimuksen luonnetta. - -"Mutta tutkimuksiakin tarvitaan", sanoi hän. "Elleivät meidänlaisemme -miehet puutu näihin asioihin, hallitaan meitä yhä edelleenkin -huonosti ja yhä edelleenkin joutuvat poikamme surman suuhun..." - - -7. - -_En luule, että te saksalaiset täysin tajuatte, kuinka -vastustamattomasti te olitte valloittamassa maailmaa, ennenkuin -tämä sota alkoi. Jos olisitte uhranneet edes toisen puolen tähän -sotaan tuhlaamaanne tarmoa ja älyä ihmisten sielujen ja henkien -valloittamiseen, niin uskon, että olisitte saaneet maailman johdon -käsiinne kenenkään panematta vastalausetta. Teidän tieteenne oli -viisi vuotta, yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestelmänne -neljännesvuosisadan meitä edempänä... Ei milloinkaan ole suurella -kansalla ollut niin suuria mahdollisuuksia johtaa ja ohjata -ihmiskuntaa maailmantasavaltaa ja yleistä rauhaa kohti. Siihen -vaadittiin vain eräänlaista mielikuvituksen ylevyyttä_... - -_Mutta teidän junkkarinne, teidän keisarillinen hovinne, teidän -typerät, turmeltuneet prinssinne -- mitä he välittivät sellaisista -unelmista? Kateellista mielihyvää tuntien he syöksivät kaiken, mitä -Saksa oli saanut aikaan, sodan liekkeihin_... - - -8. - -_Kuten epäilemättä tiedätte, uneksi poikanne aina sellaista -maailmanrauhaa, johon tässä olen viittaillut; hän oli ylevämielisempi -kuin hänen maansa. Hän ei voinut pitää sotaa ja vihamielisyyttä -muuna kuin väärinkäsityksenä. Hän uskoi, että maailma, jossa ihmiset -voisivat lausua selvästi ajatuksensa, välttämättä eläisi rauhassa. -Senvuoksi hän alinomaa suunnitteli esperanton tai idon tai jonkin -muun yleisen yhdysvälineen täydellistämistä ja levittämistä. Minun -poikani mielen täytti samansukuinen ja vieläkin laajakantoisempi -haave, inhimillisen tieteen unelma, joka ei välitä kuninkaista, ei -maista eikä roduista_... - -_Nämä pojat, nämä toiveet, sota on surmannut_... - -Se katkelma loppui tuohon. Mr Britling keskeytti lukunsa hetkiseksi. -"Mutta onko se ne surmannut?" kuiskasi hän... - -"Jos sinä olisit elänyt, rakas poikani, niin sinä ja sinun Englantisi -olisitte puhuneet nuoremmalle Saksalle -- paremmin kuin milloinkaan -minä..." - -Hän selaili taaksepäin, luki sieltä täältä, ja hänen -tyytymättömyytensä kasvoi. - - -9. - -"Tutkielma", virkahti mr Britling. - -Milloinkaan ei mr Britling ollut tuntenut niin selvästi olevansa -heikko, yksinkertainen, tietämätön ja ajattelematon kirjoittelija -eikä hän ollut milloinkaan tuntenut niin vuorenvarmaa vakaumusta, -että Jumalan henki puhui hänessä ja että hänen tehtävänään oli ottaa -jollakin tavoin osaa uuden elämänjärjestyksen luomiseen maan päällä. -Se oli kenties häviävän mitätön osa tehtävän suuruuteen verrattuna, -mutta hänelle se oli nyt tuleva ylimmäksi tarkoitusperäksi. Hänelle -tuotti sietämätöntä tuskaa, että hänen palveluksensa kaikista -hänen innokkaista toivomuksistaan huolimatta osoittautuivat niin -ala-arvoisiksi laadultaan ja niin heikoiksi suunnittelultaan. -Aina hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi saamaisillaan selvästi -ja kauniisti lausutuksi mitä tarkoitti, ja aina hän havaitsi, -ettei kirjoittamansa osunutkaan ytimeen, että se antoi arvottoman -väärennyksen sydämen elävän tunnon asemesta, aina hän huomasi -yrityksensä heikoiksi ja riittämättömiksi. Tässä tapauksessa hän -oli aluksi luullut kultaisen kirkkaasti näkevänsä veljeyden, -anteeksiannon, yhteisen kutsumuksen hyvän sanoman. Kenelle sopisikaan -paremmin lähettää sellainen sanoma kuin noille sureville vanhemmille? -Keneltä tullen se voisi tehokkaammin vaikuttaa kuin häneltä -itseltään? Nyt hän oli lukenut kirjoittamansa esityksen. Hänen -väsyneestä mielestään se tuntui surkuteltavan haalealta yritykseltä. -Siinä ei ollut valoa, siinä ei ollut syvyyttä. Se oli kuin jossakin -keskusteluseurassa annettu lausunto. - -Häntä vaivasi mieleen kuvautuva vanha saksalainen pariskunta -hämmästyneenä tarkistelemassa silmälasiensa läpi hänen kirjeeseensä. -Kenties hänen ällistyttävät yleistyksensä loukkasivat heitä salaa. -Miksi tuo englantilainen meille saarnaa? saattoivat he kysyä. - -Hän nojasi väsyneesti tuolinsa selustimeen, leuka rintaa vasten -vaipuneena. Hetkisen hän oli ajattelematta mitään ja luki sitten sen -rivin, johon katse osui: - -_"Nämä pojat, nämä toiveet on sota surmannut."_ - -Nuo sanat viipyivät hetken hänen mielessään. - -"Ei!" sanoi mr Britling pontevasti. "He elävät." - -Ja äkkiä syntyi hänen mielessään aatos, ettei hän ollutkaan yksin. -Oli olemassa tuhansia ja kymmeniä tuhansia hänenlaisiaan miehiä ja -naisia, jotka halusivat samoinkuin hän lausua sovinnon sanan. Esteitä -ei ollut yksin hänen kätensä tiellä... Ranskalaisia ja venäläisiä -istui samassa hiljaisuudessa samoja vaikeuksia aprikoiden. Oli -saksalaisia, jotka hakivat hänen luokseen johtavaa tietä. Nytkin, -hänen istuessaan kirjoittamassa. Ja nyt hän tunsi ensi kerran -selvästi erään läsnäolon, jota hän viimeksi kuluneina viikkoina -oli usein ajatellut, läsnäolon niin läheisen, että se oli hänen -silmäinsä sisäpuolella, hänen aivoissaan ja käsissään. Se ei ollut -mikään harha-aistimus; se oli välitön ja todellinen tunne. Siinä -oli Hugh, Hugh, jota hän oli luullut kuolleeksi, siinä oli nuori -Heinrich, elävänä hänkin, siinä oli hän itse, siinä olivat nuo -toiset, jotka etsivät, siinä olivat nuo kaikki, mutta vielä jotakin -enemmän, siinä oli Mestari, ihmissuvun johtaja, siinä oli Jumala, -läsnä hänessä, ja hän tiesi, että siinä oli Jumala. Koko ajan hän -oli hapuillut pimeässä, luullut olevansa yksin louhikoiden, rotkojen -ja armottomuuden keskellä, ja äkkiä olikin käsi, varma, luja käsi -koskettanut hänen kättänsä. Ja ääni hänen sisässään kehoitti häntä -olemaan rohkealla mielellä. Tuona hetkenä ei tapahtunut mitään -taikatemppua; hän oli yhä heikko ja oli väsynyt, alakuloinen -kaunopuhuja, hyvä aie varustettuna huonoilla edellytyksillä. Mutta -hän ei ollut enää yksin eikä onneton, hän ja epätoivo eivät enää -kuuluneet samaan maailmaan. Jumala oli hänen vierellään, oli hänessä -ja hänen ympärillään... Tämä oli mr Britlingin elämän ratkaiseva -käännekohta. Se oli niin kepeätä kuin huhtikuinen aamupilvi; se oli -niin suurta kuin luomisen ensimäinen päivä. Muutaman hetken hän vielä -istui hiljaa, leuka rintaa vasten ja kädet riippuen. Sitten hän nousi -ja veti syvään henkeään... - -Tuo oli tullut melkein kuin itsestään selvänä asiana. - -Viikkokausia oli hänen mielensä askarrellut tuossa aatoksessa. Hän -oli puhunut Lettylle tästä rajallisesta Jumalasta, joka johtaa -ihmisen vaellusretkeä ajan ja paikan piirissä. Mutta tähän asti -oli Jumala merkinnyt hänelle vain älyn avulla käsitettävää asiaa, -teoriaa, väitettä, sellaista, mistä voi puhua, mutta jota ei todella -tunne... Mr Britling oli tähän asti ajatellut Jumalaa niinkuin joku -henkilö, joka on tullut tyhjään taloon, kauniiseen ja miellyttävään, -missä kaikkialla tuntuu hienon persoonallisuuden aavistus. Kun vieras -sitten koettaa ominpäinsä perehtyä ympäristöönsä, kuuleekin hän -etehisestä kotiin saapuvan isännän hyvän, ystävällisen äänen... - -Hänen ei tarvinnut joutua epätoivoon sen vuoksi, että hän itse -kuului heikkojen joukkoon. Jumala oli todellakin hänen kanssaan ja -hän Jumalan kanssa. Kuningas saapui omiensa luo. Keskellä pimeyttä -ja sekaannusta, painajaisunen kaltaisia kauheuksia ja suuren sodan -kaameata typeryyttä taisteli Jumala, Maailman Tasavallan päämies, -päästäkseen vallitsemaan. Kunhan teki parhaansa ja kaikki minkä -voi niin valtavan suuren asian hyväksi, niin mitä merkitsi, jos -suoritettu osuus tuntuikin pieneltä ja mitättömältä? - -"Olen ajatellut liian paljon itseäni", virkkoi mr Britling, "ja mitä -tekisin omin neuvoin. Olen unohtanut _sen, joka on kanssani_..." - - -10. - -Hän selaili jäljellä olevan osan yöllä kirjoittamaansa ja luki sen -nyt ikäänkuin se olisi ollut toisen miehen työtä. - -Tämä muistiinpanojen jälkiosa oli katkonaista ja epäselvällä -käsialalla kirjoitettua. - -_"Tehkäämme itsestämme maailman järjestyksen vartijoita ja -suojelijoita..."_ - -_"Ellei muusta syystä, niin rakkaudesta vainajiamme kohtaan..."_ - -_"Vihkiytykäämme palvelukseen. Omistautukaamme koko sielullamme -ja koko sydämellämme täydentämään ja kehittelemään kansanvallan -menetelmiä ja ikuisiksi ajoiksi poistamaan kuninkaat ja keisarit ja -pappisjuonet ja seikkailijajoukkiot, kauppasaksat, pääomankasaajat -ja keinottelijat, jotka ovat viekoitelleet ihmiskunnan tähän veren -ja vihan rämeikköön -- johon poikamme ovat hukkuneet -- jossa me yhä -kahlaamme..."_ - -Kuinka avuttomalta tuo vinkuva kehoitus kuulostakaan! Sävy muuttui -riiteleväksi. - -"Jotka ovat viekoitelleet", luki mr Britling punniten tuota -lausepartta. - -"Jotka ovat kanssamme langenneet", hän korjasi... - -"Tulee niin kiukkuiseksi ja katkeraksi -- luullakseni siitä syystä, -että tuntee itsensä yksinäiseksi. Koska tuntee, etteivät samat syyt -ole yhtä päteviä heille kuin itselle. Raivostuu tuntiessaan heidän -äänettömän ja välinpitämättömän vastalauseensa ja unohtaa sen Voiman, -jonka osana itse on..." - -Sivu, joka sisälsi tuon arvostelunalaisen lauseen, oli muuten -tyhjä, paitsi että vinosti sen poikki oli kirjoitettu huolellisella -käsialalla "Hugh" ja "Hugh Philip Britling"... - -Seuraavalle lehdelle hän oli kirjoittanut: "Rakentakaamme Maailman -Tasavallan rauha näiden raunioiden keskelle. Tulkoon siitä meidän -uskontomme, meidän kutsumuksemme." - -Siihen hän oli pysähtynyt. - - -11. - -Hän huokasi. - -Hän katseli hajallisia papereita ajatellen kirjettä, jonka oli ollut -määrä niistä sukeutua. - -Hänen väsymyksensä sai ensinnä puheenvuoron. - -"Kenties olisi sittenkin parasta lähettää vain viulu..." - -Hän nojasi poskiaan käsiinsä ja istui siten pitkän aikaa. Hänen -silmänsä tuijottivat kuin sokean. Ajatukset vaeltelivat, hajaantuivat -ja himmenivät. Vihdoin hän keskitti ajatuksensa tuohon viime -ajatukseensa: - -"Parasta lähettää vain viulu -- sanaa sanomatta. - -"Ei. Minun täytyy kirjoittaa heille koruttomasti. - -"Jumalasta sellaisena kuin minä olen hänet löytänyt. - -"Sellaisena kuin Hän on löytänyt minut..." - -Hetkiseksi häipyivät pommerilaiset hänen mielestään. Hän mutisi -itsekseen. Hän harkitsi tuota vakaumusta, joka yht'äkkiä oli -muuttunut kirkkaaksi ja ehdottomaksi hänen mielessään. - -"Uskonto on ensimäinen ja viimeinen, ja ennenkuin ihminen on -löytänyt Jumalan ja Jumala hänet, on ihmisen työhön ryhtyminen -hedelmätöntä ja hänen toimintansa vailla tarkoitusta. Hänellä -voi olla ystävyyssuhteita, osittaista vilpittömyyttä, kunnian -sirpaleita. Mutta kaikki tuo pääsee oikeuksiinsa ja koko elämä pääsee -oikeuksiinsa vain Jumalan yhteydessä. Vain Jumalan yhteydessä. -Jumalan, joka ihmistä välineenään käytellen taistelee Sokeata Voimaa, -Yötä ja Olemattomuutta vastaan, Jumalan, joka on päämäärä, joka on -tarkoitus. Hän on ainoa Kuningas... Tietysti minun on kirjoitettava -hänestä. Koko maailmalle, jossa elän, on minun kerrottava hänestä. Ja -oikean Kuninkaan saapuessa, Kuninkaan, joka on saapuva, Kuninkaan, -joka on läsnä missä ikänä oikeamieliset kokoontuvat, on entisen -maailman verentahraama törky, nämä kurjat kuninkaat ja pöyhkeilevät -keisarit, nämä kavalat poliitikot ja juonikkaat lainoppineet, nämä -miehet, jotka vaativat ja vievät, pettävät ja pakottavat, nämä sodan -aiheuttajat ja sortajat -- kaikki tuo on kutistuva ja häviävä kuten -tuleen heitetty paperi..." - -Hetkisen kuluttua hän sanoi: - -"Poikamme, jotka ovat osoittaneet meille Jumalan..." - - -12. - -Hän hieroi käsillään silmiänsä ja otsaansa. - -Yön ponnistukset olivat uuvuttaneet hänen aivonsa; hänen ajatuksensa -vire oli lauennut. Tajunta oli hetken aikaa ihan tyhjä hänen -istuessaan siinä kirjoituspöytänsä ääressä kädet painettuina silmiä -vasten... - -Sitten hän nousi, seisoi aivan liikahtamatta ikkunan luona ja katseli -ulos. - -Hänen lamppunsa paloi yhä vielä, mutta vähään aikaan hän ei ollut -enää kirjoittanut lampun valossa. Huomaamatta oli tullut päivä, joten -hän ei enää tarvinnut erikoista kellervää valopiiriänsä. Maailma oli -jälleen saanut väriä, puhdasta, helmenkirkasta, selvää ja varmaa kuin -lapsen katse tai tytön ääni, ja kultainen pilvenhattara purjehti -taivaalla yli kirkontornin. Lammen päällä lepäsi tuskin kyynärän -vahvuinen, pehmeä, harmaa sumupeitto. Peltokanaparvi juoksi, pysähtyi -ja juoksi jälleen kasteisessa ruohossa puutarhanaidan tuolla puolen. -Tänä vuonna oli runsaasti peltokanoja; metsästys oli ollut hyvin -vähissä. Kauempana, niityllä, istui jänis pystyssä ja liikkumatta -kuin kivi. Hevonen hirnui... Lämpö ja valo alkoi aallehtia kohti -Matching's Easyn maailmaa auringon noustessa. Tuntui siltä kuin -maailmassa olisi vain aamua ja auringonnousua. - -Loitompana, kirkon tienoilla, kuului aamuvirkku niittomies hiovan -viikatettaan. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Mr Britling pääsee selvyyteen II, by H. G. Wells - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MR BRITLING PÄÄSEE SELVYYTEEN II *** - -***** This file should be named 52418-8.txt or 52418-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/4/1/52418/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52418-8.zip b/old/52418-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 6415517..0000000 --- a/old/52418-8.zip +++ /dev/null |