NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9047 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b1c154f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #52658 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52658)
diff --git a/old/52658-8.txt b/old/52658-8.txt
deleted file mode 100644
index 212c660..0000000
--- a/old/52658-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9047 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Kahden nuoren aviovaimon muistelmat, by Honoré de Balzac
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Kahden nuoren aviovaimon muistelmat
-
-Author: Honoré de Balzac
-
-Translator: L. Onerva
-
-Release Date: July 27, 2016 [EBook #52658]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN NUOREN AVIOVAIMON ***
-
-
-
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KAHDEN NUOREN AVIOVAIMON MUISTELMAT
-
-Kirj.
-
-Honoré de Balzac
-
-
-Ranskankielestä suomentanut L. Onerva
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1917.
-
-
-
-
-
-
-Ensimäinen osa
-
-
-
-
-I.
-
-NEITI RENÉE DE MAUCOMBELLE.
-
-
-Parisissa, syyskuulla.
-
-Rakas hirveni, minäkin olen päässyt vapauteen! Ja ellet ole
-kirjoittanut minulle Blois'han, niin olenpa myös ensimäinen kauniin
-kirjevaihtomme kohtauspaikalla. Kohota siis kauniit, mustat silmäsi,
-joiden katse on kiintynyt ensimäisiin sanoihini, ja säästä
-huudahduksesi sen kirjeen varalle, jossa uskon sinulle ensimäisen
-rakkauteni. Aina puhutaan ensimäisestä rakkaudesta; onko siis olemassa
-joku toinenkin rakkaus? Vaiti, sanot sinä, kerro minulle mieluummin,
-pyydät, miten olet pääsyt pois luostarista, johon sinun piti kiintyä
-luostarilupauksen sitein. Oi ystäväni, olkootpa nyt karmeliittien
-temput mitkä tahansa, niin on minun vapautukseni ihme ainakin mitä
-luonnollisin asia maailmassa. Kauhistuneen omantunnon tuskanhuuto on
-lopultakin ollut voimakkaampi taipumattoman tahdon laskelmien
-vaatimuksia, siinä kaikki. Tätini ei tahtonut nähdä minun kuolevan
-hivutustautiin ja sai vihdoin vakuutetuksi äitinikin, joka aina oli
-pitänyt luostarin muureja ainoana suojeluskeinona tautiani vastaan. Se
-synkkä raskasmielisyys, johon vaivuin heti sinun lähdettyäsi, kiirehti
-vain tätä onnellista ratkaisua. Ja nyt olen Parisissa, enkelini, ja
-minun on kiittäminen sinua siitä, että olen täällä. Oi, Renée
-rakkahani, jos olisit voinut nähdä minut sinä päivänä, jolloin sinä et
-enää ollut luonani, niin olisit melkein ollut ylpeä siitä, että niin
-nuoressa sydämessä olet voinut herättää niin syviä tunteita. Olemme
-haaveilleet niin paljon yhdessä, niin monesti mielikuvituksessa
-koetelleet siipiemme kantavuutta ja kokeneet niin paljon yhteistä,
-että luulen sielujemme kasvaneen yhteen aivan kuin noiden molempien
-unkarilaisten tyttöjen, joiden kuolemasta meille kertoi tuo herra
-Beauvisage [Kaunokasvo], joka ei suinkaan tee kunniaa nimelleen; eipä
-olisi voinut mistään saada sopivampaa luostarilääkäriä. Etkö ollutkin
-sairas samaan aikaan kuin ystävättäresi? Syvässä alakuloisuudessani
-tulin vasta vähitellen ymmärtämään niitä siteitä, jotka meitä
-yhdistävät; kun erosimme toisistamme, luulin niiden jo katkenneen
-välimatkan vuoksi ja koko olemassaolo kävi minulle vastenmieliseksi
-niinkuin hyljätylle turturikyyhkylle; minusta tuntui suloiselta kuolla
-ja teinkin jo hiljalleni kuolemaa. Olla yksin, karmeliittinunnien
-luona Blois'ssa ja pelätä koko ajan, että minun täytyisi tehdä
-lupaukseni ilman minkäänlaista neiti de la Vallièren tapaista
-edelläkäypää valmistusta ja ilman Renée'täni, tuo kaikki merkitsi
-minulle todellakin sairautta, kuolettavaa sairautta. Tuon
-yksitoikkoisen elämän, johon jokainen tunti tuo mukanaan jonkun
-velvollisuuden, rukouksen, työn, aina saman, niin säntilleen saman,
-että missä tahansa ollen voi sanoa mitä karmeliittinunna tekee kunakin
-tuntina päivällä ja yöllä, tuon hirvittävän olotilan, jossa on aivan
-yhdentekevää, onko ympärillä olevaa maailmaa vai ei, olimme me kaksi
-osanneet tehdä mitä vaihtelevimmaksi: henkemme lennolla ei ollut
-mitään rajoja, mielikuvitus avasi valtakuntansa meille, olimme
-vuorotellen toisiamme elähyttäviä tarulintuja, eloisampi tempasi
-mukaansa hitaamman ja sielumme aivan kilpailivat hullunkurisissa
-päähänpistoissa koettaessaan valloittaa itselleen sitä maailmaa, joka
-meiltä oli kielletty. Ei ollut mitään, "Pyhimysten elämäkin" siihen
-luettuna, joka ei olisi muodostunut meille tien viitaksi salattujen
-asioiden ymmärtämiseen. Sinä päivänä, jolloin sinun suloinen seurasi
-minulta riistettiin, tuli minusta juuri sellainen, miksi
-karmeliittinunnaa aina olimme kuvitelleetkin, jonkinlainen
-uusikuosinen Danae, joka, sensijaan että hän koettaisi täyttää
-pohjatonta tynnyriä, joka päivä vetää ylös tyhjän ämpärin, en tiedä
-mistä kaivosta, aina toivoen sen olevan täynnä. Tätini ei tuntenut
-meidän sisäistä elämäämme. Hän ei voinut käsittää minun
-elämän-inhoani, kun hänelle itselleen luostarin kaksi tynnyrinalaa
-merkitsi taivaan esikartanoa. Mutta jotta jo meidän ijällämme kokonaan
-voisi pyhittää elämänsä uskonnolle, täytyisi olla erinomaisen
-yksinkertainen, jota me emme ole, rakas ystävä, tai sitten palavan
-altismielinen, joka ominaisuus juuri tekee tätini niin yleväksi.
-Tätini uhrautui jumaloidun veljensä vuoksi; mutta kuka voi uhrautua
-outojen ihmisten tai pelkkien aatteiden vuoksi?
-
-Jo kahden viikon ajan olen sälyttänyt muistiini monenlaisia hauskoja
-asioita ja kätkenyt sydämeeni kaikenlaisia mietteitä yksinomaan sinua
-varten. Minulla on niin paljon huomioita sinulle kerrottavana, että
-tukehtuisin, ellemme entisten armaiden keskustelujen asemesta voisi
-näin kirjallisesti uskoa salaisuuksia toisillemme. Miten sydämen
-liikkeet kuitenkin ovat tärkeät! Aloitan tänä aamuna päiväkirjani ja
-kuvittelen, että sinäkin olet alkanut kirjoittaa omaasi ja että siis
-muutaman päivän kuluttua saan mielikuvituksessani elää kanssasi
-ihanassa Gemenos-laaksossa, jonka tunnen vain sinun kertomuksistasi,
-samoin kuin sinä saat olla mukana Parisin elämässä, jonka tunnet vain
-yhteisistä haaveiluistamme.
-
-No niin, kaunokaiseni, eräänä aamuna siis, joka olkoon merkitty
-ruusunpunaisella elämäni kirjassa, saapuivat Parisista muuan
-seuranainen ja Philippe, isoäitini viimeinen kamaripalvelija, jotka
-molemmat oli lähetetty minua noutamaan. Kun tätini, kutsuttuaan minut
-huoneeseensa, ilmoitti minulle tämän uutisen, en pelkästä ilosta
-voinut virkkaa sanaakaan, tuijotin vain häneen tylsän näköisenä. --
-"Lapseni", sanoi hän kurkkuäänellään, "jätät minut kaipauksetta, näen
-sen kyllä; mutta tämä jäähyväinen ei ole viimeinen, tulemme näkemään
-toisemme vielä: Jumala on painanut otsaasi valittujensa leiman;
-sinulla on juuri se ylpeys, joka yhtä helposti vie taivaaseen kuin
-kadotukseen, mutta olet liian jalo vajotaksesi! Tunnen sinut paremmin
-kuin mitä itse tunnet itseäsi: intohimo ei sinulle ole samaa kuin
-tavallisille naisille." -- Hän veti minut hiljaa luokseen ja painoi
-otsalleni suudelman, jossa tuntui hehkua siitä tulesta, joka häntä
-itseään kuluttaa, joka on tummentanut hänen siniset silmänsä, tehnyt
-hänen silmäluomensa itkusta punaisiksi, painanut kurttuun hänen
-ohimonsa ja levittänyt hänen kauniille kasvoilleen keltaisenkalpean
-värin. Hän sai minut värisemään. Ennenkuin vastasin, suutelin hänen
-käsiään. -- "Rakas täti", sanoin minä, "jos kerran teidän ihailtava
-hyvyytenne ei ole kyennyt tekemään lohduttajaanne minulle mieluisaksi,
-ei terveelliseksi ruumiilleni eikä suloiseksi sielulleni, niin
-täytyisi minun tänne takaisin tullakseni vuodattaa niin paljon
-kyyneleitä, ettette varmastikaan voisi sillä hinnalla toivoa
-palaustani. En tahdo palata tänne ennenkuin minunkin Ludvig XIV:ni on
-pettänyt minut, ja jos omani taas tapaan, voi ainoastaan kuolema
-riistää hänet minulta! En pelkää ensinkään mitään Montespania." -- --
-"Voi sinua hupsua tyttöä", sanoi hän hymyillen, "älä vain jätä noita
-turhanpäiväisiä ajatuksiasi tänne, vaan vie ne pois mukanasi; ja tiedä
-myös että sinussa on enemmän Montespania kuin La Vallièrea." Syleilin
-häntä. Täti-raukkani ei voinut olla saattamatta minua vielä vaunuihin,
-ja hänen silmänsä viipyivät vuoroin minussa, vuoroin isieni
-vaakunassa.
-
-Saavuin Beaugencyhin yön aikaan jonkinlaisessa moraalisessa
-lamaustilassa, johon tuo omituinen hyvästijättö oli minut uuvuttanut.
-Mitkä kohtalot odottavatkaan minua tässä uudessa, niin kauan
-kaivatussa maailmassa? Aluksi ei ollut ketään minua vastaanottamassa,
-sydämelliset tunteeni vaihtuivat kuin tuhka tuuleen: äitini oli
-Boulogne-metsässä, isäni valtioneuvostossa; veljeni, herttua de
-Rhétoré, ei koskaan tule kotiin, sanottiin minulle, ennenkuin juuri
-paraiksi ehtiäkseen pukeutua päivällisille. Miss Griffith ja Philippe
-johtivat minut huoneisiini.
-
-Näissä huoneissa on ennen asunut minun suuresti rakastettu isoäitini,
-prinsessa de Vaurémont, jota minun on kiittäminen jostakin
-omaisuudesta, josta tosin ei kukaan ole hiiskunut minulle sanaakaan.
-Tällä kohdalla saat ottaa osaa siihen syvään kaihomieleen, joka minut
-valtasi astuissani tuohon muistojen pyhäkköön. Huoneusto on samassa
-kunnossa, mihin hän jätti sen. Saan levätä samassa vuoteessa, johon
-hän kuoli. Istuuduin hänen leposohvansa reunalle ja itkin huomaamatta
-laisinkaan, etten ollut yksin; muistin, kuinka usein olin istunut
-hänen polvillaan paremmin kuullakseni hänen sanojaan. Siitä olin
-useasti katsellut hänen laihoja, vanhuuden ja lähenevän kuoleman
-kalvamia, punaisenruskeiden pitsien kehystämiä kasvojaan. Tässä
-huoneessa tuntui leijailevan sama lämpö kuin hänen aikanaan. Kuinka
-onkaan mahdollista, että neiti Armande-Louise-Marie de Chaulieun
-täytyy aivan kuin jonkun talonpoikaisnaisen paneutua maata isoäitinsä
-vuoteeseen melkein hänen kuolinpäivänään. Sillä minusta tuntuu siltä,
-kuin olisi prinsessa, jonka elämän lanka katkesi v. 1807, kuollut
-aivan eilispäivänä. Tässä huoneessa oli esineitä, joita siinä ei olisi
-pitänyt olla ja jotka osoittivat kuinka valtakunnan asioita hoitelevat
-ihmiset saattavat olla huolimattomia omien asioittensa suhteen ja
-kuinka vähän kuoleman jälkeen on enää muistettu tätä jaloa naista,
-joka kuitenkin varmasti on yksi kahdeksannentoista vuosisadan suuria
-naishahmoja. Philippe ymmärsi tavallaan, mistä kyyneleeni johtuivat.
-Hän ilmoitti minulle, että prinsessa testamentissaan oli määrännyt
-minulle huonekalunsa. Isäni oli muuten jättänyt kaikki suuret
-huoneet siihen kuntoon, mihin vallankumous oli ne saattanut.
-Sitten nousin, Philippe avasi oven pikku salonkiin, josta pääsee
-vastaanotto-huoneustoon, ja siellä vallitsi sama hävityksen kauhistus,
-minkä jo vanhastaan tunsin: ovien kamanat, jotka ennen olivat täynnä
-kallisarvoisia tauluja, ovat nyt autiot ja tyhjät, marmoripinnat on
-rikottu, kuvastimet ryöstetty. Ennen aikaan pelkäsin nousta suuria
-portaita ja kulkea näiden korkeiden, yksinäisten ja avarain salien
-läpi, menin aina prinsessan luo eräitä pikku portaita myöten, jotka
-kulkivat suurien portaiden holvin alla ja johtivat hänen pukukammionsa
-salaovelle.
-
-Huoneusto, johon kuuluu salonki, makuuhuone ja tuo soma, punaiseen ja
-kultaan soinnutettu kabinetti, josta olen sinulle puhunut, on
-Invalidikodin puoleisessa päässä taloa. Invalidikodin erottaa
-bulevardista vain köynnöskasvien peittämä muuri ja komea lehtikuja,
-jonka puiden tuuheat latvat yhtyvät bulevardin sivukäytävän
-jalavoihin. Jos ei näkisi Invalidikodin kullalle ja sinelle paistavaa
-kupukattoa ja sen harmaita muureja, luulisi melkein olevansa metsässä.
-Näiden kolmen huoneen tyyli ja asema jo osoittavat, että huoneusto on
-de Chaulieun herttuattarien entinen juhlahuoneusto; herttuoiden
-huoneusto on talon toisessa siipirakennuksessa; molempien välillä on
-soma päärakennus ja julkisivun paviljonki, jossa on vain suuria,
-pimeitä, tyhjyyttään kaikuvia saleja. Philippe näytti ne minulle;
-niissä vallitsee vieläkin ryöstön jäleltä sama sekasorto, minkä olin
-nähnyt lapsena. Nähdessään hämmästyneen ilmeeni, kävi Philippe
-luottavaisen ja salaviisaan näköiseksi. Armaani, kaikki ihmiset tässä
-valtiomiesten talossa ovat varovaisen vaiteliaita ja salaperäisiä. Hän
-sanoi minulle sitten, että odotettiin lakia, joka korvaisi
-maanpakolaisille näiden menettämän omaisuuden arvon. Isäni siirtää
-siis talonsa korjaamisen siksi, kunnes tämä korvaus on saatu.
-Kuninkaan arkkitehti oli arvioinut menot kolmeksisadaksi tuhanneksi
-livreksi. Tämä tiedonanto sai aikaan sen, että vaivuin sanattomana
-salonkini sohvalle. Jo nyt jotakin! Sensijaan että isäni olisi
-käyttänyt tuon rahasumman minun naittamiseeni, antoi hän minun mennä
-luostariin! Tuo ajatus iski päähäni tämän talon kynnyksellä. Oi,
-Renée, kuinka olisinkaan tahtonut painaa pääni olkaasi vasten ja
-kuinka suurella kaipauksella palasinkaan mielikuvituksessani niihin
-aikoihin, jolloin vielä isoäitini henki elävöitti näitä kahta
-huonetta! Hän, joka enää elää vain minun sydämessäni, ja sinä, joka
-olet kaukana Maucombessa, kahdensadan peninkulman päässä minusta, te
-olette ainoat olennot, jotka rakastatte tai olette minua koskaan
-rakastaneet. Oi, jospa tuo rakas vanhus niin nuorekkaine
-katseineen voisi herätä eloon, kun häntä kutsun! Kuinka hyvin me
-ymmärtäisimmekään toisemme! Hänen muistonsa on äkkiä muuttanut sen
-tunnelman, jonka vallassa ensin olin. Se, mikä ensin tuntui minusta
-pyhäinsolvaukselta onkin käynyt minulle pyhäksi. Tuntuu suloiselta
-hengittää tuota epämääräistä _à la marechale_-puuterin tuoksua, joka
-leijailee täällä ilmassa, tuntuu suloiselta nukkua noiden keltaisten,
-valkealla kirjailtujen silkkiuutimien suojassa, joihin hänen katseensa
-ja hengityksensä on varmaankin jättänyt jotakin hänen sielustaan.
-
-Käskin Philippen kiilloittamaan kaikki esineet entiselleen ja
-asettamaan huoneuston sellaiseen kuntoon, että se vaikuttaa eloisalta
-ja asutulta. Määräsin itse järjestelyn ja osoitin kullekin
-huonekalulle oman paikkansa. Täten otin esine esineeltä haltuuni
-kaiken koettaen asettaa niin, että nämä vanhat kapineet, joita niin
-suuresti rakastan, jälleen saisivat nuoruuden loistonsa. Aika on
-hiukan himmentänyt huoneen valkoväriä, samoin ovat myös sen
-haavemaiset koristekuviot paikotellen kuluneet punertaviksi, mutta
-tämä kaikki sointuu erittäin hyvin yhteen sen _savonnerie_-maton
-haalistuneiden värien kanssa, jonka Ludvig XV lahjoitti isoäidilleni
-samalla kertaa kuin muotokuvansakin. Pöytäkello on Saksin marsalkan
-lahja. Uuninkauluksella olevat porsliinit ovat marsalkka Richelieultä
-saadut. Isoäitini muotokuva, joka on maalattu hänestä kahdenkymmenen
-vuoden ikäisenä, on pitkulaisessa kehyksessä vastapäätä kuninkaan
-kuvaa. Prinssistä ei ole mitään kuvaa. Minua miellyttää tämä
-avomielinen, kaikesta tekopyhyydestä vapaa tapa unhoittaa, joka
-ikäänkuin yhdellä vedolla antaa kuvan tästä harvinaisesta luonteesta.
-Kun tätini kerran oli ankarasti sairaana, pyysi hänen rippi-isänsä
-pyytämällä, että prinssi, joka odotti viereisessä salongissa, saisi
-tulla sisään. -- "Lääkärin kanssa ja hänen määräyksestään", vastasi
-hän. Vuoteessa on telttasuojus ja täytetyt pääpuolet; verhot ovat
-kauniisti ja runsaasti poimutetut, huonekalut ovat kullatusta puusta
-ja päällystetyt tuolla samalla valkokukikkaalla keltasilkillä, jota
-myös valkealla läikesilkillä vuorattuna on käytetty ikkunaverhoiksi.
-En tiedä, kuka on maalannut ovenkamanat, mutta niihin on kuvattu eräs
-auringonnousu ja eräs kuuvalomaisema. Uuni on saanut osakseen aivan
-omituisen käsittelyn. Huomaa selvästi, että viime vuosisadalla
-oleiltiin paljon lieden ääressä. Siellä tapahtuikin suuria tapahtumia.
-Kullatusta kuparista tehty tulipesä on jo sinään veistotaiteellinen
-mestariteos ja sen reunukset mitä kallisarvoisinta ja hienointa työtä,
-kihveli ja hiilihanko somasti uurrettuja ja lietsin todellinen koru.
-Tulenvarjostimen korukudelma on Gobelinien käsialaa ja sen kirjailu
-vertoja vailla; hupaiset olennot jotka hyppelevät ristiin rastiin sen
-poikki, kapuavat sen jaloilla, tukipuilla, sivukaiteilla, ovat vallan
-viehättäviä; kaikki on muovailtu viuhkan muotoon. Kukahan lie antanut
-hänelle tämän soman esineen, josta hän niin paljon piti? Tahtoisinpa
-tietää sen. Kuinka usein näinkään hänet istumassa nojatuolissaan jalat
-tuota tukipuuta vasten, hameet polviin asti kohollaan, asento näet
-sitä vaati, niin, siinä hän istui tavan takaa ottaen käteensä
-nuuskarasiansa ja jälleen asettaen sen pikku pöydälle eteensä, missä
-myös oli hänen pastilliaskinsa ja silkkivyyhtisensä! Mahtoiko hän olla
-keikailevainen? Kuolemaansa asti hän piti huolta ulkomuodostaan aivan
-kuin aina olisi ollut päivä jälkeen tuon kauniin muotokuvan
-valmistamisen, aivan kuin hän yhä vielä olisi odottanut hovin kerman
-tunkeilevaksi ovillaan. Tuo nojatuoli johdattaa mieleeni sen
-jäljittelemättömän liikkeen, jolla hän lehautti järjestykseen hameensa
-laskokset siihen vaipuessaan. Nuo entisajan naiset veivät varmasti
-mukanaan hautaan eräitä salaisuuksia, jotka olivat kuvaavia heidän
-aikakaudelleen. Prinsessalla oli eräänlainen ilmehikäs älykkäisyys,
-eräänlainen tapa singota sanoja ja ajatuksia, aivan oma omituinen
-puheenpartensa, jollaista ei äidilläni enää ollut: siinä oli yht'aikaa
-hienoutta ja hyväntahtoisuutta, tarkoitusta ilman tahallisuutta. Hänen
-keskustelunsa oli samalla kertaa rikasta ja ytimekästä. Hän kertoi
-hyvin ja osasi esittää kuvattavansa kolmella sanalla. Ennen kaikkea
-oli hänellä tuollainen ennakkoluuloton arvostelukyky ja
-vapaamielisyys, joka varmasti on painanut leimansa minunkin luonteeni
-kehitykseen. Sillä seitsemännestä ikävuodestani kymmenenteen asti elin
-hänen helmoissaan; hänestä oli yhtä hauskaa pitää minua luonaan kuin
-minusta oli mennä hänen luokseen. Tämä meidän molemminpuolinen
-mieltymyksemme toisiimme aiheutti enemmän kuin yhden sananvaihdon
-hänen ja äitini välillä. Mutta mikään ei niin lietso tunnetta kuin
-vainon jäätävä tuuli. Millä kertomattomalla suloudella hän
-virkahtikaan minulle: "siinäkös sinä taas olet, pikku veitikka!" kun
-uteliaisuuden käärme oli lainannut minulle sulavat liikuntonsa
-hiipiäkseni ovien lomista salaa hänen luokseen. Hän tunsi itsensä
-rakastetuksi, hän rakasti minua tuon lapsellisen rakkauteni vuoksi,
-joka heitti pienen auringon pilkahduksen hänen talveensa. En tiedä,
-mitä hänen luonaan iltaisin tapahtui, mutta paljon vieraita hänellä
-oli; ja kun aamuisin varpaisillani hiivin katsomaan, joko hän oli
-herännyt, näin, että huonekalut hänen salongissaan olivat
-epäjärjestyksessä, pelipöydät esillä ja tupakanporoa joka paikassa.
-
-Salonki on samantyylinen kuin sänkykamarikin, huonekalut ovat
-omituisesti sorvatut ja ontoilla korureunuksilla ja hirvenjaloilla
-somistetut. Jalomuotoiset ja runsain veistoksin uurretut
-kukkaköynnöskuviot kiemurtelevat kuvastimien päällitse ja riippuvat
-pitkin niiden sivuja lehtikiehkuroina. Koruhyllyillä on kauniita
-kiinalaisia maljakoita. Huonekalujen pohjaväri on unikon-punainen ja
-valkoinen. Isoäitini oli komea ja terhakka ruskeaverikkö; hänen
-ihonvärinsä saattaa arvata hänen ympäristönsä väreistä. Tässä
-salongissa on vielä myös eräs kirjoituspöytä, jonka kuviot ennen
-aikaan kovin askarruttivat silmiäni; se on päällystetty siselöidyillä
-hopealevyillä; sen on lahjoittanut isoäidilleni muuan Lomellini
-Genuasta. Pöydän kullekin sivulle on kuvattuna eri vuodenaikojen
-toimitukset; henkilöhahmot ovat korkokuvia ja niitä on useampia satoja
-kullakin laatalla. Täten yksitellen kooten muistojani vietin kaksi
-tuntia aivan yksinäni tässä pyhäkössä, jossa on kuollut yksi
-kauneudestaan ja henkevyydestään kaikkein kuuluisimpia hovinaisia
-Ludvig XV:n ajalla.
-
-Tiedäthän, miten äkkiarvaamatta minut erotettiin hänestä eräänä
-kauniina päivänä v. 1816. -- "Mene sanomaan hyvästi isoäidillesi",
-sanoi minulle äitini. Prinsessa ei näyttänyt olevan laisinkaan
-hämmästynyt lähdöstäni, vaan mikäli päältäpäin voi päättää aivan
-välinpitämätön. Hän otti minut vastaan tavalliseen tapaansa. -- "Menet
-luostariin, kultamuruni", sanoi hän minulle, "saat siellä nähdä
-tätisi, joka on erinomainen nainen. Tulen pitämään huolta siitä, että
-sinua ei uhrata, saat säilyttää itsenäisyytesi ja lisäksi vielä mennä
-naimisiinkin kenen kanssa haluat." Hän kuoli kuusi kuukautta sen
-jälkeen; testamenttinsa oli hän uskonut kaikkein uskollisimmalle
-ystävistään, prinssi Talleyrandille, joka käydessään neiti de
-Chargeboeufin luona antoi minun tietää, että isoäitini oli kieltänyt
-minua tekemästä luostarilupausta. Toivon, että ennemmin tai myöhemmin
-olen tapaava prinssin ja silloin on hän varmasti kertova minulle siitä
-asiasta enemmän. Täten siis, kaunis kauriini, vaikka en tavannutkaan
-ketään vastaanottajaa, lohduttauduin rakkaan prinsessani varjolla ja
-sain tilaisuuden täyttää yhden meidän keskinäisistä sopimuksistamme,
-jonka mukaan meidän on, muista se vaan, kerrottava toisillemme elomme
-ja olomme pienimpiä yksityiskohtia myöten. On niin suloista tietää,
-missä ja miten elää se olento, joka on sydämelle rakas! Kuvaile
-minulle siis pienimmätkin seikat, joiden kanssa joudut tekemisiin,
-sanalla sanoen kaikki, yksinpä laskevan päivän helotuskin puiden
-oksissa.
-
-10 p:nä lokakuuta.
-
-Olin saapunut tänne kello kolme jälkeen puolen päivän. Noin puoli
-kuuden aikaan tuli Rose minulle ilmoittamaan, että äitini oli palannut
-kotiin ja minä lähdin huoneestani alas häntä tervehtimään. Äitini asuu
-saman siipirakennuksen alakerroksessa, jossa omakin huoneustoni on.
-Minä asun hänen yläpuolellaan ja meillä on sama salakäytävä. Isäni
-asuu vastakkaisessa siipirakennuksessa; mutta kun pihan puolella on
-sen verran enemmän tilaa, minkä suuri porras ottaa meidän puoleltamme,
-niin on hänen huoneustonsa paljon avarampi kuin meidän. Huolimatta
-siitä edustavasta asemasta, johon Bourbonien paluu heidät jälleen
-velvoittaa, asuvat isäni ja äitini edelleenkin vain alakerrassa ja
-voivat siellä pitää vastaanottonsakin, niin suuri on tämä esi-isiemme
-asumus. Tapasin äitini salongissaan, jossa muuten ei mitään ole
-muuttunut. Hän oli seurustelupuvussaan. Askel askeleelta olin
-ihmetellyt itsekseni, minkälaisen vastaanoton nyt mahtaisin saada
-tämän naisen puolelta, joka oli ollut minulle niin vähän äiti ja jolta
-en kahdeksaan vuoteen ollut saanut muuta kuin ne kaksi kirjettä, jotka
-sinäkin tunnet. Pitäen itselleni arvottomana näytellä luonnotonta
-hellyyttä olin päättänyt olla vain pelkkä uskovainen tolvana ja niinpä
-astuin hänen huoneeseensa sisällisen hämmennyksen tilassa. Mutta tämä
-hämmennys hälveni heti. Äitini otti minut vastaan erinomaisen
-miellyttävästi; hän ei osoittanut minulle mitään väärää hellyyttä, hän
-ei ollut kylmä eikä kohdellut minua vieraana, mutta ei myöskään
-painanut minua syliinsä niinkuin tehdään rakkaalle tyttärelle; hän
-otti minut vastaan aivan kuin hän olisi tavannut minut viimeksi eilen,
-hän oli mitä lempein ja vilpittömin ystävätär; hän puhui minulle
-niinkuin ainakin täysikäiselle naiselle ja suuteli minua herttaisesti
-otsalle -- -- "Armas pienokaiseni", sanoi hän minulle, "jos olo
-luostarissa olisi ollut teille kuolemaksi, niin on toki parempi elää
-meidän keskuudessamme. Täten te tosin toimitte vastoin isänne ja minun
-suunnitelmiani, mutta emmehän enää elä ajassa, jolloin vanhempia
-sokeasti toteltiin. Herra de Chaulieu ja minä olemme yksimielisiä
-siitä, että paraamme mukaan koetamme tehdä elämän teille mieluisaksi
-ja tutustuttaa teitä suureen maailmaan. Teidän ijällänne olisin
-ajatellut samoin kuin tekin; sentähden en soimaa teitä ollenkaan,
-teidän oli mahdoton ymmärtää sitä, mitä me teiltä vaadimme. Tulette
-kyllä näkemään, että en ole ollenkaan naurettavan ankara. Jos joskus
-olette epäillyt sydäntäni, tulette piankin huomaamaan erehdyksenne.
-Vaikkakin aion antaa teille täydellisen vapauden, luulen kuitenkin,
-että alussa teette viisaasti, jos otatte neuvoa äidiltänne, joka on
-kohteleva teitä sisaren tavoin." Herttuatar puhui lempeällä äänellä
-asetellen paikoilleen hoitolaiskaulustani. Hän voitti sydämeni
-kerrassaan. Kolmenkymmenen kahdeksan vuotiaana hän on vielä kaunis
-kuin enkeli; hänellä on hyvin tummansiniset silmät, silkkiset ripset,
-uurteeton otsa, niin valkoinen ja ruusuinen hipiä, että luulisi hänen
-maalaavan itseään, ihailtavat olkapäät ja rinta, solakka ja notkea
-vartalo, aivan kuin sinulla, ja harvinaisen sirot, maidonvalkeat
-kädet. Hänen kyntensä heijastavat valoa, niin hyvin kiilloitetut ne
-ovat, pikkusormi on hieman erillään muista sormista, peukalo kuin
-norsunluusta sorvailtu. Kaiken lopuksi kilpailevat hänen jalkansa
-käsien kanssa somuudessa, hänellä on neiti de Vandenessen
-espanjalainen jalka. Jos hän on tällainen neljänkymmenen vuotiaana, on
-hän oleva kaunis vielä kuudenkymmenen ikäisenäkin.
-
-Vastasin hänelle niinkuin ainakin tottelevaisen tyttären tulee. Olin
-hänelle samanlainen kuin hän oli ollut minulle ja jos mahdollista
-vielä parempi: hänen kauneutensa voitti minut, annoin hänelle anteeksi
-hänen laiminlyöntinsä minua kohtaan, ymmärsin, että sellaisella
-naisella oli ollut tarpeeksi tekemistä kuningatar-asemansa
-hoitelemisessa. Sanoinkin sen hänelle aivan koristelematta, aivan kuin
-olisin puhunut sinun kanssasi. Ehk'eipä hän odottanut mitään
-rakastavaisia sanoja tyttärensä huulilta. Minun ihailuni vilpitön sävy
-liikutti häntä äärettömästi; hänen tapansa muuttui ja hän kävi
-vieläkin ystävällisemmäksi, hän jätti pois teitittelyn. -- "Sinä olet
-hyvä tyttö ja toivon, että meistä tulee ystävät." Nämä sanat tuntuivat
-minusta suloisen lapsekkailta. En tahtonut näyttää hänelle, miten minä
-ne käsitin, sillä ymmärsin heti, että minun tuli jättää hänet siihen
-luuloon, että hän oli paljon hienompi ja henkevämpi kuin hänen
-tyttärensä. Olin siis olevinani aivan viattoman yksinkertainen ja hän
-oli ihastunut minuun. Suutelin hänen käsiään useat kerrat selittäen
-hänelle, kuinka onnellinen olin siitä, että hän täten minua kohteli,
-kuinka tunsin itseni turvalliseksi, ja kerroinpa hänelle lisäksi
-pelkonikin. Hän hymyili, otti minua kiinni kaulasta vetääkseen minut
-luokseen ja suuteli minua otsalle erittäin hellästi. -- "Rakas lapsi",
-sanoi hän, "meillä on tänään vieraita päivällisillä, mutta luultavasti
-ajattelet niinkuin minäkin, että on parempi odottaa siksi, kunnes
-ompelija on kunnollisesti pukenut sinut, ennenkuin esiinnyt
-seuraelämässä; siispä on sinun senjälkeen kun olet tervehtinyt isääsi
-ja veljeäsi, heti palattava omalle puolellesi". Johon kaikkeen
-myönnyin erittäin mielelläni. Äitini ihastuttava puku oli ensimäinen
-ilmestys tuosta maailmasta, jonka me olemme nähneet unelmissamme
-häämöittävän; mutta en tuntenut pienintä kateutta. Isäni astui sisälle
--- "Herrani, kas tässä on tyttärenne", sanoi hänelle herttuatar.
-
-Isäni osoitti heti minua kohtaan mitä lämpimintä huomaavaisuutta; hän
-näytteli niin hyvin isä-osaansa, että luulin sen tosiaan lähtevän
-sydämestä. -- "Siinä te siis olette, kapinoiva tyttäreni", sanoi hän,
-tarttuen molempiin käsiini ja suudellen niitä enemmän kohteliaasti
-kuin isällisesti. Sitten hän veti minut luokseen, otti minua kiinni
-vyötäisiltä ja suuteli minua poskille ja otsalle. -- "Te olette
-varmasti korvaava sen surun, jonka elämänuranne vaihdos aiheutti
-meille, sillä ilolla, jonka menestyksenne seuraelämässä meille on
-tuottava." -- "Tiedättekö, rouvaseni, että hänestä tulee vielä
-erittäin soma ja että saatte olla hänestä vielä ylpeä eräänä päivänä?"
---"Tuossa tulee veljenne Rhétoré."-- "Alphonse", sanoi hän eräälle
-kauniille nuorukaiselle, joka juuri astui sisään, "tämä on sisarenne,
-nunna, joka tahtoo heittää pois nunnakaavun." Liikoja kiirehtimättä
-tuli veljeni luokseni, tarttui käteeni ja puristi sitä. --"Syleilkää
-toki häntä", sanoi hänelle herttua. Ja hän suuteli minua molemmille
-poskille. -- "Olen erittäin ihastunut saadessani nähdä teidät,
-sisareni", sanoi hän minulle, "ja pidän teidän puoltanne isääni
-vastaan." Kiitin häntä; mutta mielestäni olisi hän varsin hyvin voinut
-käydä minua tervehtimässä Blois'ssa, samalla kun hän matkusti
-Orléansiin tapaamaan veljeään markiisia, joka oli siellä garnisonissa!
-Vetäydyin pian omalle puolelleni peljäten, että vieraita voisi saapua.
-Huoneessani asettelin kuntoon yhtä ja toista, tuon kauniin pöydän
-tummanpunaiselle samettipäälliselle panin esiin kaikki, mitä tarvitsin
-kirjoittaakseni sinulle, ajatellen samalla koko ajan uutta asemaani.
-
-Nyt olen kertonut sinulle, kaunis, valkea hirveni, mitään lisäämättä
-tai unohtamatta, kaikki, mitä on tapahtunut erään kahdeksantoista
-vuotiaan tytön palatessa yhdeksän vuoden poissa-olon jälkeen erään
-valtakunnan kuuluisimman perheen keskuuteen. Matka oli väsyttänyt
-minua, samoin ne mielenliikutukset, jotka tämä perheen helmaan palaus
-minulle tuotti. Kävin sentähden maata illallista syötyäni kello
-kahdeksalta aivan kuin luostarissakin. Täällä näkyy vielä olevan
-tallella muuan pieni saksilaista porsliinia oleva pöytäkalustokin,
-jota tuo rakas prinsessa aina silloin käytti, kun häntä halutti syödä
-yksin huoneessaan.
-
-
-
-
-II.
-
-SAMALTA SAMALLE.
-
-
-25 p:nä marraskuuta.
-
-Seuraavana päivänä oli vanha Philippe jo järjestänyt huoneustoni ja
-asettanut kukkia maljakoihin. Minut on siis koteutettu nyt
-tänne. Kuitenkaan ei kukaan ollut tullut ajatelleeksi, että
-karmeliitti-nunnien hoidokkaalla on nälkä jo anivarhain, ja Rosella
-oli jos jonkinlaisia vaikeuksia, ennenkuin hän sai minulle hankituksi
-aamiaisen. -- "Neiti meni nukkumaan juuri silloin, kun tarjottiin
-päivällistä ja nyt hän nousee jo silloin, kun armollisen herran on
-tapana tulla kotiin", sanoi hän minulle. Rupesin kirjoittamaan. Tunnin
-kuluttua isäni kolkutti pikku salonkini ovelle ja kysyi, voisinko
-ottaa hänet vastaan; avasin hänelle oven ja hän tapasi minut juuri
-kirjoituspuuhissa. -- "Rakas lapsi", sanoi hän, "hankkikaa itsellenne
-pukuja ja kaikkea mitä toivotte; tässä kukkarossa on teille
-kaksitoista tuhatta frangia. Annan yhden vuoden tulot teidän
-tarpeihinne. Saatte äitinne kanssa neuvotella sopivasta seuranaisesta,
-jollei ehkä miss Griffith teitä miellyttäisi, sillä rouva de
-Chaulieullä ei tule olemaan aikaa olla seurananne aamuisin. Vaunut ja
-palvelijan saatte myös käytettäväksenne." -- "Sallikaa minun saada
-Philippe", sanoin hänelle. -- "Kernaasti", vastasi hän. "Mutta muuten
-olkaa vallan huoleton: teidän omaisuutenne on siksi suuri, ettette ole
-miksikään kuormaksi äidillenne ettekä minulle." -- "Olisiko
-sopimatonta kysyä, kuinka suuri omaisuuteni on?" -- "Ei mitenkään,
-lapseni", sanoi hän; "isoäitinne jätti teille viisisataa tuhatta
-frangia, jotka olivat hänen säästöjään, sillä milloinkaan hän ei
-tahtonut päästää sukunsa käsistä yhtään maapalaa. Tämä summa on ollut
-sijoitettuna valtion obligatsioneihin. Korot siitä tekevät nykyään
-yhteensä noin neljäkymmentä tuhatta frangia. Olisin tahtonut käyttää
-tämän summan teidän toisen veljenne omaisuuden kartuttamiseen;
-senpätähden olettekin kovasti sotkenut suunnitelmiani; mutta jonkun
-ajan kuluttua ehkä jälleen voitte toimia niiden hyväksikin, kaikki
-riippuu teistä itsestänne. Näytätte olevan järkevämpi kuin mitä
-luulinkaan. Minun ei tarvinne sanoa teille, kuinka jonkun neiti de
-Chaulieun on käyttäydyttävä; se ylpeys, joka puhuu piirteistänne, on
-varmana takeena siitä. Meidän suvussamme olisivat sellaiset
-varokeinot, joihin pikkueläjät ryhtyvät tyttäriensä suhteen,
-loukkaavia. Joku teitä vastaan tähdätty panettelu voisi maksaa sen
-henkilön hengen, joka rohkenisi sellaisen sanoa, tai jommankumman
-veljenne hengen, jos taivas olisi epäoikeudenmukainen. En sano tästä
-asiasta sen enempää. Hyvästi, rakas pienokaiseni." Hän suuteli
-minua otsalle ja meni. Pitää yhdeksän vuotta tiukasti kiinni
-suunnitelmastaan ja nyt luopua siitä! En käsitä sellaista. Isäni
-ilmaisi ajatuksensa muuten ihailtavan selvästi. Hänen sanojaan ei
-voinut väärin ymmärtää. Minun omaisuuteni on tuleva hänen pojalleen
-markiisille. Kellä on ollut otsaa? Äidillänikö, isällänikö vai kenties
-veljelläni?
-
-Jäin istumaan isoäitini sohvaan katsellen kukkaroa, jonka isäni oli
-jättänyt uunin reunukselle. Olin samalla kertaa sekä tyytyväinen että
-tyytymätön tähän huomionosoitukseen, joka täten kiinnitti ajatukseni
-rahaan. Totta on, että minun ei enää tarvitse ajatella sitä: kaikki
-epäilykseni ovat hälvenneet ja onpa arvokastakin säästää ylpeydeltään
-kaikki tämän laatuiset huolet. Philippe on juossut koko päivän
-erilaisten kauppiaiden ja käsityöläisten luona, jotka ovat saaneet
-tehtäväkseen huolehtia minun muodonmuutoksestani.
-
-Eräs kuuluisa ompelijatar, muuan Victorine, on juuri saapunut, samoin
-liinaompelijatar ja suutari. Kuin lapsi palan kärsimättömyydestä saada
-tietää, minkälainen tulen olemaan silloin, kun olen heittänyt yltäni
-sen säkin, johon luostaritapa meidät sitoi; mutta kaikki nämä
-työntekijät vaativat paljon aikaa: korsetintekijä tahtoo kokonaisen
-viikon; ellen muka halua pilata vartaloani. Tämähän on juhlallista,
-minulla on siis vartalokin! Janssen, oopperan suutari on vakuuttanut
-minulle, että minulla on aivan äitini jalka. Koko aamupäivä kului
-näissä vakavissa puuhissa. Hansikanneulojakin on käynyt täällä
-ottamassa mittaa kädestäni. Liinaompelijatar on saanut tilaukseni.
-Päivällisaikanani, joka tuntui olevan muun talon aamiaisaika, sanoi
-äitini minulle, että yhdessä menisimme muotikauppiaitten luo
-katselemaan hattuja, jotta makuni kehittyisi ja siten oppisin itse
-valikoimaan ostokseni. Olen aivan puolipyörryksissä kaikesta tästä
-minulle niin oudosta itsenäisyydestä, aivan kuin sokea, joka äkkiä saa
-näkönsä takaisin. Nyt voin aavistaa, miltä karmeliittinunna mahtaa
-näyttää suurmaailmalliseen elämään tottuneen tytön silmissä. Erotus on
-niin suuri, ettemme koskaan olisi voineet sitä kuvitellakaan.
-
-Aamiaisen aikana oli isäni hajamielinen ja me annoimme hänen olla
-omissa ajatuksissaan; hän on hyvin perillä kaikissa kuninkaan
-salaisuuksissa. Minä olin kokonaan unohdettu; hän muistaa minua vain
-silloin, kun olen hänelle jollakin tavoin tarpeellinen, sen olen
-huomannut. Isäni on viidestäkymmenestä ikävuodestaan huolimatta hyvin
-viehättävä: hänen ryhtinsä on nuorekas, hän on kaunistekoinen, vaalea
-ja käytökseltään erinomaisen kohtelias ja miellyttävä; hänen
-valtiomies-kasvonsa ovat samalla kertaa ilmeikkäät ja vaiteliaat;
-hänen nenänsä on kapea ja pitkä, hänen silmänsä ruskeat. Mikä kaunis
-pari! Kuinka monet kummalliset ajatukset täyttivätkään mieleni
-huomatessani selvästi, että nämä molemmat olennot, yhtä
-ylhäissukuisia, rikkaita, eteviä kumpikin, eivät elä yhdessä, että
-heillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin nimi ja että he ainoastaan
-maailman silmissä kuuluvat yhteen.
-
-Hovin ja valtiomiesten paras kerma oli eilen täällä. Muutaman päivän
-kuluttua menen tanssiaisiin herttuatar de Maufrigneusen luo ja silloin
-tulen esitetyksi tuolle uudelle maailmalle, johon niin kernaasti
-haluan tutustua. Joka aamu tulee tanssinopettaja käymään luonani,
-minun on kuukauden kuluessa opittava tanssimaan sillä uhalla, että
-muuten saan jäädä pois tanssiaisista. Ennen päivällistä kävi äitini
-neuvottelemassa kanssani seuranaisesta. Pidän edelleen miss
-Griffithin, jonka äitini on saanut Englannin lähettiläältä. Tämä miss
-on papin tytär ja hän on saanut erinomaisen kasvatuksen; hänen äitinsä
-oli aatelinen, hän on kolmenkymmenen kuuden vuotias ja hän tulee
-opettamaan minulle englantia. Minun Griffithini on kyllin kaunis
-löytääkseen vielä joskus onnensa; hän on köyhä ja ylpeä, hän on
-skotlannitar, hänestä tulee kaitsijattareni ja hän saa nukkua Rosen
-huoneessa. Rose tulee palvelemaan miss Griffithiä. Näin heti, että
-minulla tulee olemaan täydellinen yliote tämän kotiopettajattareni
-suhteen. Niinä kuutena päivänä, mitkä olemme nyt olleet yhdessä,
-on hän varsin hyvin käsittänyt, että ainoa, joka täällä voi
-harrastaa hänen parastaan, olen minä; minä puolestani olen hänen
-veistokuvamaisesta asenteestaan huolimatta huomannut, että hän on ja
-tulee olemaan minulle hyvin myötämielinen. Minusta hän näyttää olevan
-kiltti, vaitelias olento. En ole saanut tietää, mitä hän ja äitini
-puhuivat keskenään.
-
-Vielä eräs uutinen, joka kyllä minun mielestäni on verrattain
-vähäpätöinen.
-
-Tänä aamuna on isäni kieltäytynyt ottamasta vastaan sitä
-ministerivirkaa, joka hänelle oli tarjottu. Siitä hänen eilinen
-hajamielisyytensä. Hän valitsee mieluummin lähetystön, niin on hän
-sanonut, kuin nuo ikävät poliittiset väittelyt. Espanja houkuttelee
-häntä. Nämä uutiset sain kuulla aamiaisella, ainoa hetki muuten
-päivästä, jolloin isäni, äitini ja veljeni edes jonkin verran
-tuttavallisemmin kohtaavat toisensa. Palvelijattaretkin tulevat
-silloin sisään vain käskettäissä. Muun osan vuorokaudesta on isäni
-poissa, veljeni samoin. Äitini pukeutuu eikä näyttäydy milloinkaan
-kahden ja neljän välillä: neljän aikaan hän lähtee tunniksi
-kävelemään; kuudesta seitsemään on hänellä vastaanotto, silloin kun
-hän ei ole kaupungilla päivällisillä; sitten loppuilta kuluu
-huvituksissa, teattereissa, tanssiaisissa, konserteissa ja
-vierailuilla. Sanalla sanoen, hän on joka hetki niin kiinni, etten
-luule hänelle jäävän neljännestuntiakaan itseänsä varten. Häneltä
-menee varmaankin hyvä aika pukeutumiseensa aamuisin, sillä hän on
-aivan jumalallisen soma aamiaisella, joka syödään yhdentoista ja
-kahdentoista välissä. Alanpa myös ymmärtää, mistä hänen luotaan
-kuuluva melu johtuu: hän ottaa ensin melkein kylmän kylvyn ja juo
-kupin kylmää kahvia kerman kanssa, sitten hän pukeutuu; hän ei koskaan
-nouse ennen yhdeksää paitsi poikkeustapauksessa; kesäisin tekee hän
-aamuisin ratsastusretken. Kello kaksi käy hänen luonaan eräs nuori
-mies, jota en vielä ole saanut nähdä. Tällaista on meidän
-perhe-elämämme. Me tapaamme toisemme aamiais- ja päivällispöydässä;
-mutta usein syön nämä ateriat kahden äitini kanssa. Ja arvaan, että
-vielä useammin saan syödä päivälliseni yksin huoneessani neiti
-Griffithin kanssa, kuten isoäitinikin teki. Äitini syö usein
-päivällistä kaupungilla. En enää laisinkaan ihmettele, että perheeni
-on minua kohtaan niin välinpitämätön. Näetkös, rakkaani, Parisissa
-vaaditaan suorastaan sankarillisuutta rakastaakseen ihmisiä, jotka
-ovat meitä lähinnä, sillä me olemme niin harvoin yksissä. Kuinka
-poissaolevat pian unohtuvat tässä kaupungissa! Ja kuitenkaan en ole
-ollenkaan liikkunut ulkona; en tiedä mitään; tahtoisinpa päästä
-varmuuteen siitä, tuleeko asuni ja ulkomuotoni olemaan sopusoinnussa
-tämän seuramaailman kanssa, jonka elämä hämmästyttää minua, vaikkakin
-vasta kaukaa kuulen sen humun. En ole vielä ollut puutarhaa etäämpänä.
-Muutaman päivän kuluttua alkavat italialaiset laulaa. Äidilläni on oma
-aitionsa. Odotan kuin mieletön sitä aikaa, jolloin saan kuulla
-italialaista musiikkia ja nähdä ranskalaista oopperaa. Alan jo luopua
-luostaritavoista vaihtaakseni ne suurmaailman muotoihin. Kirjoitan
-sinulle tänä iltana siksi, kunnes käyn nukkumaan, joka tapaus jo on
-siirtynyt kello kymmeneksi, jolloin äitini lähtee ulos tai teatteriin.
-Parisissa on kaksitoista teatteria. Olen hävettävän tietämätön ja luen
-paljon, mutta umpimähkään. Yksi kirja johtaa minut toiseen. Näen
-useamman teoksen nimet sen kirjan kansilehdellä, jota parast'aikaa
-luen; mutta kun kukaan ei ohjaa minua, satun useinkin saamaan käsiini
-hyvin ikäviä. Kaikki nykyaikainen kirjallisuus, minkä tunnen,
-koskettelee rakkautta, tuota aihetta, joka mieltämme niin luostarissa
-askarrutti, sentähden että koko meidän elämämme riippuu miehestä ja on
-miestä varten; mutta kuinka kaikki nuo kirjailijat ovatkaan mitättömiä
-verrattuina kahteen pikku tyttöön, Renée'hen ja Louiseen,
-liikanimiltään valkea hirvi ja kullanmuru! Oi armas enkelini, kuinka
-heidän tapauksensa ovat joutavia, täynnä kummallisuuksia ja kuinka
-köyhän ja huonon ilmaisumuodon he antavat tuolle tunteelle! Kaksi
-kirjaa on kuitenkin erikoisemmin minua miellyttänyt; toinen on
-_Corinne_ ja toinen _Adolphe_. Mitä edelliseen tulee, niin kysäisin
-isältäni, voisinko saada nähdä rouva de Staëlia. Äitini, isäni ja
-Alphonse rupesivat nauramaan. Alphonse sanoi: -- "Mutta mistä
-Hölmölästä hän tuleekaan?" Isäni vastasi: -- "Suotta sitä
-ihmettelemme, tiedämmehän, että hän tulee karmeliittiluostarista." --
-"Tyttäreni, rouva de Staël on kuollut", sanoi herttuatar minulle
-lempeästi.
-
-"Kuinka naista voidaan pettää?" kysyin miss Griffithiltä lopettaessani
-_Adolphen_. -- "Kun nainen rakastaa", sanoi minulle miss Griffith.
-Mutta sanohan toki, Renée, voisiko mies pettää meitä?... Miss Griffith
-on vähitellen tullut huomaamaan, että en olekaan niin tuhma kuin miltä
-näytän, että olen saanut eräänlaisen salaisen kasvatuksen, sen, minkä
-saimme toinen toisiltamme keskustellessamme vapaasti kaiken maailman
-asioista. Hän on ymmärtänyt, että tietämättömyyteni sijoittuu
-ainoastaan ulkonaisiin asioihin. Tuo ihmisparka avasi sydämensä
-minulle. Hänen lyhyt vastauksensa, kaikkien mahdollisien
-onnettomuuksien siihen keskittäminen värisytti minua. Griffith
-varoitti minua vielä toistamiseen, etten antaisi minkään elämässä
-lumota itseäni, että aina epäilisin kaikkea ja etenkin sitä, mikä
-minua eniten miellyttää. Hän ei osaa eikä voi sanoa minulle mitään
-muuta. Ja sellainen puhe on liian yksitoikkoista. Tässä suhteessa
-muistuttaa hän lintua, joka osaa ääntää ainoastaan yhdellä lailla.
-
-
-
-
-III.
-
-SAMALTA SAMALLE.
-
-
-Joulukuulla.
-
-Rakkaani, nyt olen valmis astumaan suuren maailman piiriin; olenpa
-sentähden koettanutkin vielä parhaani mukaan hullutella, ennenkuin
-lopullisesti mukaudun uusiin seuratapoihin. Tänä aamuna olin vihdoin
-monien koetusten jälkeen asianmukaisesti nyörätty, kengitetty,
-vyötäisiltä puristettu, kammattu, puetettu ja koristeltu. Tein samoin
-kuin kaksintaistelijat ennen taistelua: harjoittelin suljettujen ovien
-sisällä. Tahdoin nähdä itseni asestettuna ja ilokseni keksinpä kuin
-keksinkin itsessäni pienen voittaja- ja valloittaja-ilmeen, jonka
-edessä täytyy antautua. Olen tutkinut ja arvostellut itseäni. Annoin
-kaikkein ominaisuuksieni rientää sarjana silmieni ohi täten toteuttaen
-itsessäni tuota muinaisajan kaunista ohjesääntöä: Tunne itsesi!
-Minusta oli äärettömän hauskaa tutustua itseeni. Griffith oli ainoa,
-joka tiesi tämän nukketeatteri-salaisuuteni. Olin yht'aikaa sekä nukke
-että lapsi. Sinä luulet tuntevasi minut? Et tunne laisinkaan!
-
-Kas tässä, Renée, on valokuva sisarestasi, joka ennen kävi
-karmeliittinunnaksi naamioituna ja joka nyt äkkiä on muuttunut
-turhamieliseksi ja maailmalliseksi hienohelmaksi. Jos Provencea ei
-oteta lukuun, olen yksi Ranskan kauneimpia tyttöjä. Tämä on mielestäni
-lyhyesti tämän hupaisen luvun sisällys. Minulla on vikoja; mutta jos
-olisin mies, rakastaisin niitä. Nämä viat johtuvat niistä toiveista,
-joita herätän. Kun on kokonaista kaksi viikkoa ihaillut äitinsä
-käsivarsien hienoa pyöreyttä ja kun tämä äiti on herttuatar de
-Chaulieu, armaani, niin tuntuu totta tosiaan surulliselta katsella
-omia laihoja käsivarsiaan; mutta on kuitenkin lohduttavaa, kun huomaa
-omaavansa hienon ranteen, ja näkee eräänlaisen pehmeän joustavuuden
-kaikkien noiden kuoppien viivoissa, jotka vielä joskus silkkisen
-pehmeä, pyöristyvä ihopeite täyttää ja muotoilee. Käsivarren hieman
-kuiva piirros toistuu hartioissa. Mutta jos totta puhun, niin ei
-minulla ole ollenkaan mitään hartioita, vaan ainoastaan kaksi terävää
-lapaluuta, jotka muodostavat kaksi kulmikasta tasoa. Vartalonikin on
-vailla kaikkea pehmeyttä ja lantiot ovat jäykät ja suorat. Uh, nyt
-olen sanonut kaikki. Mutta ääriviivat ovat hienot ja kiinteät, terveys
-elävöittää puhtaalla liekillään niiden hermostuneita piirteitä, elämä
-ja sininen veri aaltoavat läpikuultavan ihon alla. Ja vaaleinkin Evan
-tytär on neekeri minuun verrattuna. Ja minulla on gasellin jalka! Ja
-kaikki muotoni ovat somat ja minulla on säännölliset piirteet niinkuin
-kreikkalaisella kuvalla. Ihon väri ei tosin ole tasainen, se on totta,
-neitiseni, mutta se on sensijaan eloisa: olen siis hyvin sievä
-viheriäinen raakula, ja minulla on juuri tuollaisen epäkypsän hedelmän
-kaunis elinvoimaisuus. Muistutan aivan erästä sinipunervan liljan
-kuvusta kohoavaa hahmoa tätini vanhassa rukouskirjassa. Minun siniset
-silmäni eivät ole tuhmat, ne katsovat ylväästi ja ylpeästi herkkien
-lihassyiden elähyttämistä helmiäiskehyksistään, joiden reunoista
-pitkät, tuuheat silmäripset riippuvat niinkuin silkkihetaleet. Otsani
-säteilee, tukkani kaarto on kaunis, se soljuu kelmeän-kultaisina pikku
-aaltoina ja on keskellä päätä hiukan tummempi kiertyen itsepäisiin
-kiehkuroihin, jotka hyvin selvästi todistavat, että minä en ole mikään
-helposti pyörtyväinen ja nöyrämielinen vaaleaverikkö, vaan
-etelämaalaisesti väkeväverinen vaalea kaunotar, jonka kanssa ei ole
-leikittävä. Tukankampaaja tahtoi kammata hiukseni sileästi kahteen
-palmikkoon ja kiinnittää otsalleni helmellä koristetun kultarivan,
-sanoen, että olisin silloin aivan keskiaikaisen näköinen. -- "Tietäkää
-toki, etten laisinkaan ole vielä niin vanha, että sopisin keskiaikaan
-tai käyttäisin koruja, jotka nuorentavat." Nenäni on pieni, sieraimet
-sirotekoiset ja soman ruusuisen väliseinän erottamat, nenässäni on
-jotakin käskevää, pilkallista ja sen kärki on liian hermostunut
-tullakseen koskaan turpeaksi tai punaiseksi. Rakas hirveni, jos ei
-kaikella tällä ihanuudella saa tyttöä naitetuksi ilman myötäjäisiäkin,
-niin sitten en ymmärrä siitä asiasta mitään. Korvani muodostavat
-keimailevan pyörylän, helmi kummassakin nipukassa vaikuttaisi niihin
-verrattuna keltaiselta. Kaulani on pitkä, käärmemäisesti soljuva,
-ruhtinaallinen. Pimeässä sen valkeus parhaiten tulee esiin. Oi, ehkä
-on suuni liian suuri, mutta se on niin ilmeikäs, huulet ovat niin
-kaunisväriset, hampaat hymyilevät niin suloisesti. Ja sitten,
-armahaiseni, on kaikki keskenään sopusoinnussa. Minulla on hyvä ryhti
-ja miellyttävä ääni! Tulee muistaneeksi isoäidin puvun vaistomaista
-liikehtimistä hänen siihen milloinkaan koskemattaan. No niin, olen
-siis kaunis ja siro. Osaan mielin määrin sekä nauraa että olla
-kunnioitusta herättävä: onpa jotakin arvokasta noissa pienissä
-kuopissa, joita leikin henki keveillä sormillaan silloin tällöin
-painaa valkoisiin poskiini. Voin myös katsoa alas jäisin sydämin ja
-lumivalkein otsin. Voin myös esittää surumielisen joutsenkaulaista
-madonnaa, ja maalarien kuvaamat neitseet ovat silloin sata kertaa
-minua alempana; olen varmasti taivaallisempi kuin he. Ja silloin
-miehen täytyy puhutellessaan minua muuttaa äänensä musiikiksi.
-
-Olen siis kaikin tavoin asestettu ja voin käydä läpi keimailun koko
-koskettimiston matalimmista äänistä korkeimpiin huilu-ääniin asti. On
-tavaton etu, että ei ole yksitoikkoinen. Äitini ei ole leikillinen
-eikä tyttömäinen; hän on kaikin puolin arvokas, kunnioitusta
-herättävä; jos hän tästä asenteestaan luopuu, voi hän muuttua
-leijonaksi; jos hän haavoittaa, ei hän kernaasti paranna iskemäänsä
-haavaa; minä, minä tahdon osata sekä haavoittaa että parantaa haavoja.
-Olen ainakin vielä kokonaan toisenlainen kuin äitini. Senpätähden ei
-mikään kilpailu meidän välillämme voi tulla kysymykseenkään, ellemme
-mahdollisesti alkaisi väitellä raajojemme suuremmasta tai vähemmästä
-täydellisyydestä, sillä ne ovat tosiaan meillä hyvin samanlaiset.
-Tulen isääni, joka on hieno ja älykäs. Minulla on isoäitini käytöstapa
-ja hänen suloinen äänensävynsä, joka muuttuu pää-ääneksi, kun sitä
-pingoitetaan, mutta joka kahdenkeskeisessä keskustelussa pysyy
-sointuvana, puolimatalana rintaäänenä. Minusta tuntuu kuin olisin
-vasta tänään jättänyt luostarin. En kuulu vielä suureen maailmaan.
-Olen sille aivan tuntematon. Mikä ihana hetki! Kuulun vielä kokonaan
-itselleni niinkuin puhkeamaisillaan oleva kukka, jota ei vielä kukaan
-ole nähnyt. Niin, enkelini, kun kävelin salongissani katsellen
-kuvaistani ja kun näin hyljätyn luostarihoitolaispukuni, tunsin
-jotakin omituista sydämessäni: menneisyyden kaipausta, tulevaisuuden
-levottomuutta, oudon maailman pelkoa, jäähyväiskyyneleitä noille
-valkeille papinkauluksille, joita me lapsellisessa viattomuudessamme
-poimimme ja huolettomina nypimme rikki; kaikkea tätä oli sydämessäni,
-mutta lisäksi vielä jotakin muuta; niiden haavemaisten mielikuvien
-karkeloa, jotka asuvat syvällä sieluni pohjassa, johon en edes uskalla
-kurkistaa.
-
-Oma Renée'ni, minulla on kapiot kuin morsiamella. Kaikki on
-erinomaisessa järjestyksessä soman pukukaapin seetripuisissa
-laatikoissa, joihin on lisäksi siroiteltu hajuaineita. Minulla on
-nauhoja, jalkineita, hansikoita kuinka paljon tahansa. Isäni on
-ystävällisyydessään lahjoittanut minulle kaikenlaisia nuorelle tytölle
-sopivia koruesineitä: laukun, pukeutumispöydän tarvekaluinensa,
-suitsutusastian, viuhkan, päivänvarjon, rukouskirjan, kultakäädyt,
-kasmirihuivin; hän on luvannut, että saisin oppia ratsastamaan.
-Nyt osaan vihdoin jo tanssiakin! Huomenna, huomen-illalla tulen
-esitetyksi uudelle seurapiirille. Tulen esiintymään valkoisessa
-musliinipuvussa. Tukkakoristeenani on valkoisista ruusuista punottu,
-kreikkalaismallinen seppele. Otan päälleni madonnamuodon: tahdon
-esiintyä yksinkertaisena ja voittaa naiset puolelleni. Äidilläni ei
-ole kaukaisinta aavistusta kaikesta tästä, mitä nyt sinulle kirjoitan,
-hän luulee, etten ollenkaan osaa harkita enkä ajatella. Jos hän lukisi
-tämän kirjeeni tulisi hän hämmästyksestä sanattomaksi. Veljeni
-kunnioittaa minua syvällä halveksinnalla ja osoittaa minua kohtaan
-edelleen välinpitämättömyydestä johtuvaa hyväntahtoisuutta. Hän on
-kaunis nuori mies, mutta oikullinen ja raskasmielinen. Minä tiedän
-hänen salaisuutensa, jota eivät herttua eikä herttuatar ole arvanneet.
-Vaikkakin hän on herttua ja lisäksi nuori, on hän kateellinen
-isälleni; hän ei merkitse mitään valtiollisessa elämässä, hänellä ei
-ole virkaa hovissa, hän ei saata sanoa: nyt lähden eduskuntaan. Koko
-talossa olen minä ainoa, jolla on kuusitoista tuntia aikaa
-miettimiseen: isäni ajan vievät valtioasiat tai huvitukset, äitini ei
-myöskään ole yhtään hetkeä vapaana; kukaan talossa ei tee tiliä
-itsensä kanssa, ollaan aina ulkona, aika ei tahdo riittää elämään.
-Olenpa harvinaisen utelias näkemään, mikä on se voittamaton viehätys,
-joka suuressa maailmassa noin kietoo ihmiset pauloihinsa joka ilta
-kello yhdeksästä kello kolmeen aamulla, jonka vuoksi he tuhlaavat niin
-suuret summat rahaa ja kestävät niin uuvuttavia ponnistuksia.
-Toivoessani suurmaailmalliseen seurapiiriin en kuvitellut välimatkaa
-niin suureksi, enkä sen huumausta niin väkeväksi; mutta totta tosiaan,
-enkö unohdakin olevani nyt Parisissa. Olen tullut huomaamaan, että
-täällä vallan hyvin voidaan asua yhdessä, kuulua samaan perheeseen
-laisinkaan tuntematta toisiaan. Ja sitten saapuu eräs pieni
-nunnankokelas, joka parissa viikossa huomaa paljon sellaista, jota ei
-valtiomies näe kodissaan. Tai ehkäpä hän sentään näkee ja vain
-eräänlaisesta isällisyyden tunteesta pysyttelee tahallisesti sokeana.
-Tulenpa ottamaan selvän tästä hämärästä kohdasta.
-
-
-
-
-IV.
-
-SAMALTA SAMALLE.
-
-
-15 p:nä joulukuuta.
-
-Eilen kello kahden aikaan lähdin ajelemaan Champs-Elysées'lle ja
-Boulogne-metsään. Oli tuollainen kaunis syyspäivä, jollaisia olemme
-yhdessä ihailleet Loiren rannoilla. Olen siis vihdoinkin nähnyt
-Parisin! Ludvig XV:n tori on todellakin kaunis, mutta sen kauneus on
-sitä lajia, joka on ihmisten käsistä lähtöisin. Olin hyvin puettu,
-surumielinen, vaikkakin mieleni teki nauraa. Kasvoni soman hatun alla
-olivat tyynet, istuin käsivarret ristissä. En saanut osakseni pienintä
-hymyä, en saanut ainoatakaan nuorukaisparkaa tenhollani pysähdetyksi,
-ei kukaan kääntynyt minua katsomaan, ja kuitenkin vierivät vaununi
-hitaasti, täysin levollisen asentoni arvoisella tavalla. Erehdynpä
-sentään hiukan: muuan komea herttua, joka ratsasti ohitseni, käänsi
-äkkiä hevosensa. Tämä mies, joka täten yleisön silmissä pelasti
-turhamaisuuteni kunnian, oli isäni, jonka ylpeyttä minun kaunis
-ilmestykseni, niin hän sanoi, oli miellyttävästi hivellyt. Kohtasin
-myöskin äitini, joka sormensa päällä lähetti minulle pienen,
-lentosuukon tapaisen tervehdyksen. Miss Griffith, joka ei osannut
-varoa ketään, katseli oikealle ja vasemmalle. Minun mielestäni on
-nuoren ihmisen aina tiedettävä, mihin hän suuntaa katseensa. Olin
-raivoissani. Eräs mies tarkasteli sangen tutkivasti vaunuani
-kiinnittämättä minuun mitään huomiota. Tuo ihailija oli varmaankin
-joku vaunuseppä. Olen pettynyt, sentähden että arvioin ansioni liika
-suuriksi: kauneus, tuo harvinainen etuoikeus, jonka Jumala yksin voi
-antaa, on siis Parisissa tavallisempi kuin mitä luulin. Keikailevia
-hienohelmoja tervehtivät miehet kohteliaasti. Hehkuvin kasvoin he
-sanoivat itsekseen: "Kas tuossa hän on!" Äitiäni ihailtiin aivan
-suunnattomasti. Tässä piilee jokin arvoitus, jonka perille tahdon
-päästä. Miehet, rakkaani, näyttivät minusta täällä ylimalkaan hyvin
-rumilta. Ne, jotka ovat kauniita, ovat meidän kaltaisiamme pahassa.
-Mikähän pahansuopa haltia onkaan keksinyt heidän pukunsa: se on
-hämmästyttävän kömpelö, jos vertaa sitä edellisten vuosisatojen
-pukuihin; siinä ei ole loistoa, väriä eikä runoutta; se ei miellytä
-aisteja, sielua eikä silmää, ja se kuuluu olevan epämukavakin, se on
-ahdas, ja typistetty. Etenkin kiinnitti huomiotani hattu, joka on kuin
-katkaistu pylvään kappale eikä laisinkaan mukaudu pään muodon mukaan;
-mutta on helpompi, niin on minulle sanottu, saada aikaan vallankumous
-kuin hatut kauniimmiksi. Ranskalainen uljuus kavahtaa pyöreää
-huopahattua, ja niinpä käydään koko ikä hullunkurisessa päähineessä
-mieluummin kuin voitetaan tämä pelko edes päiväksi. Ja sitten sanotaan
-ranskalaisia kevytmielisiksi! Miehet ovat sitäpaitsi muutenkin vallan
-kauhistuttavia, oli heidän päähineensä sitten millainen tahansa. En
-ole nähnyt kuin väsyneitä ja kovia kasvoja, joissa ei ole tyyneyttä
-eikä rauhaa; piirteet ovat kulmikkaat ja rypyt ilmaisevat pettynyttä
-kunnianhimoa, tyydyttämätöntä turhamaisuutta. Kaunis otsa on
-harvinaisuus. -- "Oh, tuollaisiako parisilaiset siis ovatkin", sanoin
-miss Griffithille. -- "He ovat erittäin miellyttäviä ja henkeviä",
-vastasi hän minulle. Vaikenin. Kolmenkymmenen kuuden vuotiaan tytön
-sydämessä on tietenkin jo paljon suvaitsevaisuutta.
-
-Illalla olin tanssiaisissa ja pysyttelin äitini vierellä, joka tarjosi
-minulle käsivartensa tullen tästä ystävällisyydestään erittäin hyvin
-palkituksi. Hän niitti kaiken kunnian, minä olin ainoastaan noiden
-miellyttävien imartelujen tekosyynä. Hänellä oli erikoinen taito antaa
-minut tanssitettavaksi pelkille pölkkypäille, jotka kaikki puhuivat
-minulle kuumuudesta, aivan kuin olisin ollut jäässä, ja tämän
-tanssitilaisuuden kauneudesta, aivan kuin olisin ollut sokea. Eikä
-kukaan laiminlyönyt ilmaista ihastustaan sen omituisen,
-ennenkuulumattoman, harvinaisen, oudon, erikoisen tapauksen johdosta,
-että minut nähtiin täällä ensi kerran. Pukuani, joka yksin
-teiskaillessani omassa, valkean- ja kullanvärisessä salongissani minua
-niin miellytti, tuskin huomasi täällä kaikkien noiden ihmeellisten
-koristusten keskellä, joita useimmilla naisilla oli. Jokaisella oli
-omat uskottunsa, jotka heitä salassa ihailivat ja pitivät silmällä;
-monet loistivat kauas voitokkaassa kauneudessaan, näihin
-viimeksimainittuihin kuului äitini. Tanssiaisissa ei nuori henkilö
-merkitse mitään, hän on vain jonkinlainen tanssikone. Miehet, harvoja
-poikkeuksia lukuunottamatta, eivät täällä ole sen parempia kuin
-Champs-Elysées'lläkään. He ovat kuluneita, heidän piirteensä ovat
-luonteettomia tai oikeammin, heillä on kaikilla sama luonne. Noita
-ylpeitä ja voimakkaita ilmeitä, jotka ovat ominaisia esi-isiemme
-muotokuville ja jotka todistavat ruumiillista ja henkistä voimaa, ei
-näe enää missään. Kuitenkin oli tuossa seurassa yksi erittäin lahjakas
-mies, joka kauniiden kasvojensa puolesta erosi kaikista muista, mutta
-hän ei tehnyt minuun sellaista vaikutusta kuin hänen olisi pitänyt. En
-tunne hänen teoksiaan, eikä hän myöskään ole aatelismies. Olkoon
-porvarin tai aateloidun ansiot ja nerollisuus kuinka suuret tahansa,
-ei minun veressäni ole pisaraakaan myötätuntoa häntä kohtaan.
-Sitäpaitsi näytti hän olevan niin huvitettu itsestään ja niin vähän
-huvitettu muista, että tulin siihen käsitykseen, että me mahdamme olla
-vain olioita eikä mitään olentoja noille suurille ajatusten
-metsästäjille. Kun nerokkaat ihmiset rakastavat, ei heidän pitäisi
-kirjoittaa mitään, tai muuten he eivät enää rakasta. Heidän aivoissaan
-on jotakin, joka on heille tärkeämpää kuin heidän rakastajattarensa.
-Kaikkea tätä olin huomaavinani tuon miehen käytöksessä ja olemuksessa,
-joka on, niin kerrotaan, opettaja, puhuja, kirjailija ja josta
-kunnianhimo tekee kaikkien suuruuksien palvelijan. Määräsin heti
-kantani: minusta oli arvotonta kiukutella seuralle vähäisestä
-menestyksestäni ja niinpä rupesin tanssimaan sen enempää siitä asiasta
-välittämättä. Minusta oli sitäpaitsi hauska tanssia. Kuulin
-tuntemattomista henkilöistä kaikenlaisia juoruja, joilla ei ollut
-mitään kärkeä; mutta ehkäpä on välttämätöntä voidakseen ymmärtää niitä
-tietää paljon asioita, joita minä en tiedä, sillä näin, että moni
-nuori herra ja nainen oli kovin huvitettu saadessaan kertoa tai
-kuunnella joitakin vihjauksia. Maailma on aivan täynnä arvoituksia,
-joita on vaikea selittää. Monenlaisia juonia on ilmassa. Minulla on
-terävät silmät ja hieno korva; mitä taas käsityskykyyni tulee, niin
-tehän tunnette sen, neiti de Maucombe.
-
-Tulin kotiin hyvin väsyneenä ja onnellisena siitä, että olin väsynyt.
-Kerroin aivan vilpittömästi äidilleni, jonka seurassa olin,
-sieluntilani, ja hän antoi minulle sen neuvon, etten uskoisi sellaisia
-asioita kenellekään muulle kuin hänelle. -- "Rakas pienokaiseni",
-lisäsi hän, "sopiva käytöstapa riippuu yhtä paljon siitä, että tietää,
-mistä asioista on vaiettava, kuin siitä, että tietää, mitä on
-puhuttava." Tämä neuvo sai minut ymmärtämään millaiset tunteet meidän
-on peitettävä maailmalta, niin, ehkäpä omalta äidiltämmekin. Siinä
-silmänräpäyksessä tajusin myös, kuinka laaja naisellisten
-salaisuuksien ala on. Voin vakuuttaa sinulle, rakas hirveni, että me
-molemmat viattomassa avomielisyydessämme olisimme kaksi erittäin
-valpasta juorusisarta. Kuinka paljon asioita onkaan sormessa, joka
-painetaan huulille, yhdessä sanassa, katseessa! Aivan äkkiä vallan
-kauhistuin. Ajattelehan, ettei edes saisi antaa ilmaisua niille ilon
-vaistoille, jotka tanssin liikkeet tuovat mukanaan! Mutta, huokasin
-itsekseni, miten käy sitten meidän tunteittemme! Kävin surullisena
-levolle. Minulla on vielä sielussani tuskallinen tunne tästä
-avomielisen ja iloisen luonteen ja suuren maailman ankaroiden lakien
-ensimäisestä yhteentörmäyksestä. Olen ikäänkuin jo kadottanut osan
-valkoisesta villastani tien okaisiin pensaisiin. Hyvästi enkelini!
-
-
-
-
-V.
-
-RENÉE DE MAUCOMBE LOUISE DE CHAULIEULE.
-
-
-Kuinka kirjeesi järkytti minua! Se järkytti minua etenkin siksi, että
-tulin verranneeksi meidän erilaisia kohtaloitamme. Millaisessa
-loistavassa seurapiirissä sinä tuletkaan liikkumaan! Ja miten
-rauhallisessa kolkassa ja miten huomaamattomana onkaan minun elämäni
-kuluva! Maucomben linnasta olen puhunut sinulle jo niin usein, etten
-enää sano siitä sen enempää; huoneeni oli jotakuinkin samassa kunnossa
-kuin mihin sen lähtiessäni jätin ja nyt vasta saatoin oikein ymmärtää,
-mikä ihana näköala siitä aukeaa Gemenos-laaksoon, jota lapsena
-katselin näkemättä siinä mitään erikoista. Pari viikkoa sen jälkeen
-kun olin saapunut kotiini, veivät isäni ja äitini minut sekä kaksi
-veljeäni päivälliselle erään naapurimme, vanhan herra de l'Estoraden
-luo. Hän on aatelismies, joka rikastumistaan on rikastunut, niinkuin
-maalla voi rikastua kitsaalla taloudenpidolla. Tämä vanhus ei voinut
-estää ainoata poikaansa joutumasta Buonaparten saaliiksi;
-pelastettuaan hänet sotaväen otosta täytyi hänen kuitenkin lähettää
-hänet kunniakaartiin v. 1813; Leipzigistä lähtein ei vanha parooni de
-l'Estorade saanut minkäänlaisia tietoja hänestä. Herra de Montriveau,
-jota herra de l'Estorade kävi tervehtimässä v. 1814, vakuutti
-nähneensä hänen poikansa venäläisten vankina. Rouva de l'Estorade
-kuoli surusta useamman kerran turhaan tiedusteltuaan häntä Venäjältä.
-Vanha parooni, joka on hyvin kristillismielinen, viljeli edelleen
-tuota teologista hyvettä, jota mekin harjoitimme Blois'ssa: toivoa.
-Hän sai nähdä poikansa unessa ja hän kartutti ja säästi omaisuuttaan
-tälle pojalle; hän korjasi talteen poikansa osuuden siitä perinnöstä,
-joka tuli hänelle rouva de l'Estoraden suvulta. Ei kellään ollut
-sydäntä laskea leikkiä ukosta. Arvaan, että juuri tämän pojan
-odottamatonta paluuta saan kiittää siitä, että pääsin kotiin. Kukapa
-olisi voinut aavistaa, että sill'aikaa kuin me ajatuksissamme
-seikkailimme kautta maailman, minun tuleva mieheni paraillaan
-hitaasti, jalkaisin vaelsi Venäjän, Puolan ja Saksan mantereita! Hänen
-julma kohtalonsa lientyi vasta Berlinissä, jossa Ranskan lähettiläs
-teki kaikkensa helpoittaakseen hänen palaustaan Ranskaan. Herra de
-l'Estorade vanhemmalla, joka on pientä maalaisaatelia ja omistaa
-kymmenentuhatta livreä vuotuista korkoa tuottavan omaisuuden, ei ole
-sellaista europalaista nimeä, joka voisi vallanpitäjissä herättää
-mielenkiintoa _chevalier_ de l'Estoraden kohtaloon. Hänen nimeensäkin
-oli tarttunut jonkinlaista maankiertäjän hajua.
-
-Kaksitoista tuhatta livreä, joka on rouva de l'Estoraden omaisuuden
-vuotuinen korko, yhdessä isäukon säästöjen kanssa, tekevät tuosta
-köyhästä kunniakaartilaisesta maalaisoloihin nähden erittäin varakkaan
-henkilön; hänen omaisuutensa on noin kaksisataa tuhatta livreä paitsi
-kiinteimistöä. Ukko de l'Estorade oli ostanut _chevalier'n_ palauksen
-edellisenä päivänä erään kauniin, mutta huonosti hoidetun maatilan,
-johon hän aikoo istuttaa kymmenen tuhatta silkkiäispuuta, jotka hän on
-kasvattanut varsin tätä tarkoitusta varten taimitarhassaan, sillä tämä
-osto oli hänen mielessään jo ennen suunniteltu. Saatuaan poikansa
-takaisin on paroonilla enää vain yksi ajatus: naittaa hänet ja naittaa
-hänet jollekin nuorelle aatelisneidille. Isäni ja äitini ovat
-täydellisesti samaa mieltä naapurinsa kanssa, etenkin senjälkeen kun
-vanhus ilmaisi tarkoituksensa olevan ottaa Renée de Maucombe
-miniäkseen ilman myötäjäisiä ja avioliittosopimuksessa kuitata koko se
-summa saaduksi, joka heidän perinnöstään oli lankeava mainitun Renée'n
-osalle. Heti täysikäiseksi tultuaan minun nuorempi veljeni Jean de
-Maucombe antoi tunnusteen siitä, että hän oli saanut vanhemmiltaan
-etukäteen kolmannen osan siitä perinnöstä, jonka hän oli
-rintaperillisenä saapa. Täten Provencen aateliset perheet kiertävät
-herra Buonaparten inhoittavaa siviililakia, joka lähettää ainakin yhtä
-paljon aatelistyttöjä luostariin kuin mitä hän on heitä naittanut.
-Ranskan aatelisto on, päättäen siitä vähästä mitä olen tästä asiasta
-kuullut puhuttavan, hyvin erimielinen näistä tärkeistä seikoista.
-
-Tuolla päivällisellä, kullanmuruni, kohtasivat hirvi ja maanpakolainen
-toisensa. Mutta ottakaamme asiat oikeassa järjestyksessä. Kreivi de
-Maucomben palvelijat olivat jälleen pukeutuneet vanhoihin
-nauhoitettuihin virkapukuihinsa ja reunustettuihin hattuihinsa; ajaja
-oli vetänyt jalkoihinsa suuret kaulussaappaat; meitä oli kokonaista
-viisi henkeä vanhoissa vaunuissa ja niin saavuimme me muhkeasti
-perille noin kahden aikaan syödäksemme päivällistä kello kolmelta
-parooni de l'Estoraden kartanossa eli huvilassa, miksi sitä nyt
-nimittäisi. Appiukollani ei nimittäin ole mitään linnaa, vaan
-ainoastaan yksinkertainen maatalo, joka sijaitsee erään kukkulan
-juurella, aivan sen kauniin laakson toisessa päässä jonka ylpeys on
-vanha Maucomben linna. Tämä maatila on joka suhteessa oikea maatalo:
-siinä on neljä kivestä tehtyä ja keltaiseksi rapattua seinää ja
-kauniilla punaisilla tiilikivi-liuskoilla peitetty katto. Tämä
-tiilikivipaino taivuttaa hiukan lakea. Ikkunoissa, jotka ovat
-puhkaistut sinne tänne minkäänlaisia tasasuhtaisuuden vaatimuksia
-silmällä pitämättä, on tavattoman suuret keltaisiksi maalatut luukut.
-Puutarha, joka ympäröi tätä asuntoa, on aivan tavallinen
-provencelainen puutarha; se on kauttaaltaan ympäröity pienillä,
-päällekkäin ladatuista, pyöreistä piikivistä rakennetuilla muureilla;
-että ne ovat taitavan muurarin kädestä lähtöisin, ilmenee etenkin
-siinä tavassa, millä hän on järjestänyt kivet vuoroin lepäävään
-vuoroin pystyyn asentoon. Niitä peittävä savikerrostuma on paikotellen
-irtaantunut. Hiukan herrasmaisen ulkomuodon antaa tälle talolle
-sisäänkäytävän kohdalla, maantietä vasten oleva ristikko-aita. Tämä
-ristikko-aita on pitkien itkujen tulos ja se on niin laiha, että se
-muistuttaa aivan sisar Angeliquea. Kiviportaat johtavat taloon ja oven
-edustaa koristaa katos, jollaista ei ainoakaan Loiren talonpoika
-huolisi valkoiseen, sinikattoiseen ja aurinkoiseen kivitaloonsa.
-Puutarha ja sen ympäristö ovat hirvittävän pölyisiä, puut palaneita.
-Näkee selvästi, että parooni ei pitkiin aikoihin ole ajatellut enää
-muuta kuin nousta, käydä nukkumaan ja nousta jälleen seuraavana
-päivänä ja koota sou'n sou'n päälle. Hän syö samaa, mitä hänen
-molemmat palvelijansakin, muuan provencelainen pikentti ja hänen
-vaimonsa vanha kamarineitsyt. Huoneet ovat sangen niukasti kalustetut.
-Kuitenkin oli de l'Estoraden talo nyt pukeutunut juhla-asuun. Se oli
-aukaissut ja tyhjentänyt kaappinsa, koonnut koko palvelijakuntansa
-viimeistä myöten tätä päivällistä varten, joka tarjottiin meille
-vanhoista, kuhmuisista hopeakulhoista. Maanpakolainen, sydänkäpyseni,
-on niinkuin ristikkoaitakin kovin laiha! Hän on kalpea, paljon
-kärsinyt, vaitelias. Hän on kolmenkymmenen seitsemän vuotias, mutta
-näyttää viidenkymmenen ikäiseltä. Hänen ennen niin kaunis,
-ebenholtsin-musta nuorukaistukkansa on harmaansekainen niinkuin
-leivosen siipi. Hänen kauniit siniset silmänsä ovat sisäänpainuneet;
-hän on vähän kuuro; joka kaikki saa aikaan sen, että hän vaikuttaa
-aivan surullisen hahmon ritarilta; siitä huolimatta olen armollisesti
-suostunut rupeamaan rouva de l'Estoradeksi ja ottamaan vastaan
-kaksisataa viisikymmentä tuhatta livreä, kuitenkin sillä
-nimenomaisella ehdolla, että saan vapaasti oman mieleni mukaan
-järjestää maatalon ja laittaa sille puutarhan. Olen myös ottanut
-isältäni lupauksen siitä, että hän Maucomben vesistöstä johdattaa
-jonkun pienen haaran tänne. Kuukauden kuluttua olen rouva de
-l'Estorade, sillä minä miellytän häntä, rakkaani. Siperian
-lumimaisemien jälkeen on mies tietenkin hyvin taipuvainen antamaan
-arvoa näille minun mustille silmilleni, jotka sinun sanojesi mukaan
-kypsyttävät ne hedelmät, joihin katson. Louis de l'Estorade tuntuu
-olevan hyvin onnellinen päästessään naimisiin _kauniin Renée de
-Maucomben_ kanssa, sillä tämä on nyt ystävättäresi uusi loistava
-arvonimi. Sill'aikaa kun sinä valmistut niittämään suuren maailman
-iloja, totuttelet neiti de Chaulieun osaan Parisissa, jonka olet
-paneva jalkoihisi, niin on hirvi-raukkasi Renée, tuo erämaiden tytär,
-pudonnut siitä seitsemännestä taivaasta, mihin me haaveissamme
-kohosimme, arkipäiväiseen todellisuuteen, joka on yhtä yksinkertainen
-kuin kedon kukka. Niin, olen luvannut itselleni, että tahdon
-lohduttaa tuota nuorta miestä, jolla ei ole ollut nuoruutta, joka
-äidin helmasta heitettiin suoraan sodan helmaan ja jo varhain
-sai vaihtaa maalais-ilot Siperian jäihin ja pakkotöihin. Päivieni
-yksitoikkoisuutta tulee lieventämään vaatimattomien maalaishuvitusten
-vaihteleva sarja. Gemenos-laakson keitaan olen ulottava aivan talomme
-ympärille, jota kauniit puut tulevat juhlallisesti varjostamaan.
-Ympäröin itseni myös Provencen aina viheriöivillä nurmimatoilla,
-laajennan puutarhani aina kukkulaan saakka ja sen korkeimmalle
-huipulle annan rakentaa jonkun soman huvihuoneen, josta ehkä voin
-nähdä kimaltelevan Välimeren. Oransipuu, sitronapuu ja kasvitieteen
-ihanimmat tuotteet tulevat kaunistamaan tätä yksinäisyyttäni, jossa
-minä olen oleva perheenäitinä. Luonnon häiriytymätön runous on
-ympäröivä meitä. Ja kun pysyn uskollisena velvollisuuksilleni, ei
-minun tarvitse pelätä mitään onnettomuutta. Appiukollani ja chevalier
-de l'Estoradella on sama kristillinen mielenlaatu kuin minullakin. Oi,
-kullanmuruni, elämäni viittoo edessäni samanlaisena kuin joku Ranskan
-valtamaantie, yksitoikkoisena ja lempeänä, ikivanhain puiden
-varjostamana. Kahta Buonapartea ei tähän vuosisataan mahdu; saan siis
-pitää lapseni luonani, jos sellaisia saan, kasvattaa niitä, tehdä
-niistä miehiä ja nauttia elämästä heidän kauttansa. Ellet sinä
-laiminlyö kutsumustasi, sinä, joka joudut jonkun maan mahtavan
-puolisoksi, tulevat Renée'si lapset saamaan sinusta voimakkaan
-suojelijan. Hyvästi siis, ainakin minun kohdaltani, kaikki ne romaanit
-ja omituiset tilanteet, joiden sankarittariksi kuvittelimme itseämme!
-Tiedän jo edeltäpäin elämäni tarinan, elämäni suuret tapaukset tulevat
-olemaan nuorempain herrojen de l'Estoradein ensimäiset hampaat, heidän
-ruokkimisensa ja ne hävitystyöt, joita he tulevat aikaansaamaan
-taimitarhoissani ja myös itsessäni; kirjailla heidän myssyjään ja olla
-sairaloisen mies-paran rakastama ja ihailema Gemenos-laakson
-liepeillä, kas siinä minun iloni! Ehkäpä maalaisrouva myös on viettävä
-jonkun viikon talvesta Marseillessa; mutta silloinkin on hänen
-suurmaailmansa oleva vain joku ahdas maalaisteatteri, jonka kulissit
-eivät laisinkaan ole vaarallisia. Minun ei tarvitse pelätä mitään, ei
-edes sitä ulkopuolista ihailua, joka voi tehdä meidät ylpeiksi.
-Silkkiäismadot tulevat erikoisesti olemaan harrastuksemme esineinä ja
-niitä varten tulee meillä olemaan silkkiäispuun lehtiä myytävänä.
-Kaikki maalaiselämän huonot puolet ja perhemyrskyt tulevat liukumaan
-ohitsemme huomaamattomasti, pahemmitta riitaisuuksitta: herra de
-l'Estorade on kerta kaikkiaan ilmoittanut antautuvansa vaimonsa
-johdettavaksi. Mutta kun en tule millään lailla vahvistamaan häntä
-tässä viisaassa päätöksessä, on hyvin luultavaa, että hän siinä pysyy.
-Sinä, rakas Louiseni, olet elämäni romantinen puoli. Siispä kerro
-minulle seikkailuistasi, kuvaa minulle kaikki tanssiaiset, juhlat,
-sano minulle, miten olet ollut puettuna, millaiset kukat ovat
-seppelöineet kauniita vaaleita kutrejasi, ja mitä miehet ovat sanoneet
-ja miten he ovat käyttäytyneet. Näin on meitä kaksi kuuntelemassa,
-tanssimassa, sormenpäittesi hienoilla tuntohermoilla aistimassa.
-Tahtoisinpa kernaasti huvitella Parisissa, sill'aikaa kun sinä toimit
-perheenäitinä Da Crampadessa, se on maatalomme nimi. Mies-raukka, joka
-luulee menevänsä naimisiin vain yhden naisen kanssa! Mahtaakohan hän
-huomata, että meitä on kaksi? Alanpa jo puhua hassutuksia. Ja koska en
-voi enää tehdä tuhmuuksiakaan muuta kuin edustajan kautta, lopetan.
-Siispä suutelo vain molemmille poskillesi, huuleni ovat vielä nuoren
-tytön huulet (hän ei ole uskaltanut muuta kuin tarttua käteeni). Oh,
-me olemme niin tuskastuttavan kunnioittavia ja sovinnaisia! Kas vain,
-olinpa alottaa uudestaan. Hyvästi, rakkaani!
-
-J. K. Olen juuri avannut kolmannen kirjeesi. Kultaseni, minulla on
-noin tuhat livreä käytettäväni, osta niillä joitakin kauniita
-tavaroita minulle, sellaisia, joita ei täältä saa eikä edes
-Marseillesta. Kun käyt omilla ostoksillasi, niin muistele la Crampaden
-erakkoa. Huomaa, että kummallakaan puolen ei appivanhemmillani ole
-Parisissa ketään tuttavaa, joka omaisi hyvän maun ja joka voisi
-toimittaa ostoksia. Vastaan myöhemmin tähän kirjeeseen.
-
-
-
-
-VI.
-
-DON FELIPE HENAREZ DON FERNANDILLE.
-
-
-Parisissa, syyskuulla.
-
-Tämän kirjeen aikamäärä jo ilmaisee sinulle, veljeni, ettei sukunne
-päämies ole missään vaarassa. Jos verilöyly, jonka uhriksi esi-isämme
-joutuivat Leijonapihalla, tekikin meistä vastoin tahtoamme
-espanjalaisia ja kristittyjä, niin antoi se meille myös perinnöksi
-arabialaisten varovaisen viisauden; ja ehkäpä saan kiittää
-pelastuksestani abenserragien verta, joka vielä virtaa suonissani.
-Pelko teki Ferdinandin niin hyväksi näyttelijäksi, että Valdez uskoi
-hänen vakuutuksiaan. Ilman minua tuo amiraali-parka olisi ollut
-hukassa. Vapaamieliset eivät koskaan opi ymmärtämään, mitä kuningas
-on. Mutta tuon Bourbonin luonne oli minulle aikoja sitten selvillä:
-mitä enemmän hänen majesteettinsa vakuutti turvaavansa meitä, sitä
-enemmän herätti hän epäilystäni. Todellisen espanjalaisen ei tarvitse
-toistaa kerran antamaansa lupausta. Joka puhuu liikaa, tahtoo pettää.
-Valdez lähti englantilaisella laivalla. Mitä minuun tulee, niin
-kirjoitin heti, kun näin rakkaan Espanjani asian menetetyksi
-Andalusiassa, tilanhaltialleni Sardiniaan, että hän huolehtisi minun
-turvallisuudestani. Muutamat taitavat korallinkalastajat odottivat
-minua venheineen erään rantaniemekkeen kohdalla. Kun Ferdinand
-kehoitti ranskalaisia ottamaan talteen minut, olin jo Macumer'n
-paroonikunnassani ryövärien keskuudessa, jotka uhmaavat kaikkia lakeja
-ja kostotoimenpiteitä. Granadan viimeisellä espanjalaismaurilaisella
-suvulla on afrikalaiset erämaansa, yksinpä sarasenilaiset hevosensakin
-omalla maatilallaan, jonka se on saanut saraseneilta. Näiden rosvojen
-silmät loistivat villistä ilosta ja ylpeydestä kuullessaan, että he
-saivat suojella Espanjan kuninkaan vendettaa vastaan isäntäänsä Sorian
-herttuaa, oikeaa Henarezia, ensimäistä, joka yleensä on tullut heidän
-luokseen, sen jälkeen kun saari joutui pois maurien käsistä; ja
-kuitenkin he vielä edellisenä päivänä olivat peljänneet, että tulisin
-oikeutta jakamaan. Kaksikymmentäkaksi karbiinipyssyä oli heti valmiina
-uhkaamaan Bourbonin Ferdinandia, tuota muukalaisten jälkeläistä, jonka
-heimo oli kokonaan tuntematonta silloin, kun voittoisat abenserragit
-jo saapuivat Loiren rannoille. Luulin voivani elää näiden
-suunnattomien suurien tilojen tuloilla, joita, ikävä kyllä, niin vähän
-olemme tulleet ajatelleeksi; mutta oleskeluni täällä on osoittanut,
-että siinä asiassa olen kokonaan erehtynyt ja että Queverdon
-tiedonannot olivat oikeita. Tuolla mies-paralla oli kaksikymmentäkaksi
-ihmiselämää minulle tarjottavana, mutta ei ainoatakaan todellista
-työvoimaa; kaksikymmentä tynnyrinalaa laidunta, mutta ei mitään taloa;
-komeita, koskemattomia metsiä, mutta ei yhtään huonekalua.
-Tarvittaisiin miljoona piasteria ja isännän ainainen läsnäolo noin
-puolen vuosisadan ajan, jotta nämä suuremmoiset maat rupeaisivat
-tuottamaan: tahdonpa ajatella asiaa. Voitetut mietiskelevät aina
-pakomatkalla sekä itseään että menetettyä asiaansa. Nähdessäni tuon
-kauniin, kuolleen, munkkien kalvaman ruumiin, täyttyivät silmäni
-kyynelillä: näin edessäni jälleen Espanjan surullisen tulevaisuuden.
-Marseillessa sain kuulla Riegon murheellisesta lopusta. Tunsin
-tuskallisesti, että minunkin elämäni oli päättyvä marttyyriuteen,
-pitkään ja huomaamattomaan. Tai onko tämä mitään elämää, kun ei saa
-uhrautua isänmaalleen eikä elää naiselle! Rakastaa, valloittaa, nämä
-saman ajatuksen kaksi puolta ovat aina olleet uurrettuina kalpoihimme,
-tämä tunnussana oli kultakirjaimilla kirjoitettu palatsiemme
-holveihin, josta sen marmorialtaistaan pulppuavien suihkukaivojemme
-vesisateet lakkaamatta uudelleen heijastaakseen tavoittivat. Mutta
-turhaan tämä käsky sydäntäni tulistaa: kalpa on katkaistu, palatsi
-tuhkana, elämän lähde kuivaa hedelmättömään hiekkaan.
-
-Tämä on testamenttini.
-
-Don Fernand, tulette ymmärtämään, minkätähden hillitsin intoanne ja
-pyysin teitä pysymään uskollisena _rey netto'lle_. Veljenä ja ystävänä
-rukoilen sinua tottelemaan; päämiehenänne vaadin sitä. Teidän tulee
-mennä kuninkaan luo ja pyytää häneltä itsellenne minulle kuuluvat
-arvoasteet ja omaisuus, minun virkani ja arvonimeni; hän empii ehkä,
-hän tekee ehkä jonkun kuninkaallisen paheksumisen eleen; mutta sanokaa
-hänelle, että Maria Heredia rakastaa teitä ja että Maria voi mennä
-naimisiin ainoastaan Sorian herttuan kanssa. Silloin saatte nähdä
-hänen hytkähtävän hyvästä mielestä: Herediain suunnaton omaisuus esti
-häntä syöksemästä minua kokonaan perikatoon; nyt näyttää hän pääsevän
-toivomaansa tulokseen, te saatte häneltä heti minun ryöstöosuuteni. Te
-naitte Marian: olen tullut tietämään teidän molemmin-puolisen peitetyn
-rakkautenne salaisuuden. Olen myöskin jo valmistanut vanhaa kreiviä
-tähän korvaukseen. Maria ja minä tottelimme ainoastaan sovinnaisuutta
-ja isiemme toivomuksia. Te olette kaunis kuin rakkauden lapsi, minä
-olen ruma kuin espanjalainen ylimys; te olette rakkauden ja minä
-salaisen vastenmielisyyden esine; olette pian voittava sen pienen
-vastustuksen, jonka minun onnettomuuteni ehkä ensiksi herättää tuossa
-jalossa espanjattaressa. Sorian herttua, teidän edeltäjänne, ei tahdo
-tuottaa teille surua eikä riistää teiltä yhtään maravedia
-[espanjalainen pikkuraha]. Koska Marian jalokivet hyvin täyttävät sen
-tyhjän tilan, jonka äitini timantit jättävät taloonne, niin lähettäkää
-minulle nämä timantit, ne riittävät täysin takaamaan huolettoman
-elämän minulle ja vanhalle imettäjälleni, Urracalle, ainoalle
-henkilölle, jonka tahdon pitää luonani talon väestä, hän on ainoa,
-joka osaa valmistaa mieleistäni suklaata.
-
-Lyhyen vallankumouksemme aikana olen alituisten toimieni vuoksi
-supistanut elämäni kaikkein välttämättömimpään, joten ne tulot, jotka
-asemani on tuottanut, ovat hyvin riittäneet. Näiden kahden viimeisen
-vuoden tulot ovat intendenttinne hallussa. Se rahasumma kuuluu
-minulle; mutta Sorian herttuan asemassa olevan miehen naimiskauppa
-aiheuttaa suuria menoja, siispä jakakaamme. Ettehän kieltäytyne
-vastaanottamasta häälahjaa rosvo-veljeltänne. Sitäpaitsi tämä on minun
-tahtoni. Koska Macumer'n vapaaherrallinen tila ei ole Espanjan
-kuninkaan vallan alainen, jää se minulle ja takaa minulle isänmaan ja
-nimen, jos sattumalta tahtoisin tulla joksikin.
-
-Jumalan kiitos, nyt ovat siis minun asiani järjestyksessä, Sorian suku
-on pelastettu!
-
-Juuri nyt, jolloin en enää ole mitään muuta kuin parooni de Macumer,
-kuuluuttavat ranskalaisten kanuunat Angoulêmen herttuan tuloa.
-Käsitätte, hyvä herra, miksi tässä katkaisen kirjeeni...
-
-Lokakuulla.
-
-Saapuessani tänne ei minulla ollut edes kymmentä kvadruplea
-[espanjalainen kultaraha]. Eikö olekin valtiomies kovin pieni silloin,
-jos hän keskellä onnettomuuksia, joita hän ei ole kyennyt torjumaan,
-tekee itsekkäitä laskelmia. Voitetuille maureille riittää
-lohdutukseksi hevonen ja erämaa; toiveissaan pettyneille kristityille
-luostari ja muutamia kultakolikoita. Minun taittumiseni on
-toistaiseksi vielä vain pelkkää väsymystä. En ole lainkaan niin
-lähellä luostaria, että olisin päättänyt luopua elämästä. Ozalga on
-joka tapauksessa antanut minulle suosituskirjeitä, joiden joukossa on
-yksi eräälle kirjakauppiaalle osotettu, joka meidän maanmiehiimme
-nähden on jotakuinkin samassa asemassa kuin Galignani englantilaisiin
-nähden. Tuo henkilö hankkii minulle kahdeksan oppilasta, jotka
-maksavat kolme frangia tunnilta, käyn joka toinen päivä oppilaitteni
-luona, minulla on siis neljä luentoa päivittäin ja ansaitsen
-kaksitoista frangia. Kun Urraca saapuu, teen jonkun lainsuojattoman
-espanjalaisen onnelliseksi luovuttamalla hänelle oppilaani. Asun
-Hillerin-Bertin kadun varrella erään köyhän lesken luona, joka pitää
-täyshoitolaisia. Huoneeni on etelään päin ja siitä on näköala pieneen
-puutarhaan. Minkäänlainen melu ei yllä tänne, näen edessäni vihreyttä
-ja kulutan kaikkiaan vain yhden piasterin päivässä; olen kuin Dionysos
-Korintossa ja olen aivan hämmästyksissäni siitä puhtaasta ja
-hiljaisesta ilosta, joka täyttää mieleni näissä elämäntavoissa.
-Auringonnoususta kello kymmeneen asti minä polttelen, juon suklaata
-istuen ikkunani ääressä ja katsellen kahta espanjalaista kasvia:
-silmieni edessä on nimittäin kinsteri, joka kohoaa keskeltä
-jasmiinipensastoa, kultaa ja valkoista; noiden värien näkeminen saa
-aina maurien jälkeläisen sielun värähtämään. Kello kymmenen lähden
-tunneilleni, jolla matkalla viivyn aina kello neljään. Silloin palaan
-päivällistä syömään, sitten taas polttelen ja luen siihen asti, kunnes
-käyn levolle. Voin jatkaa kauankin tällaista elämää, jossa on
-vuorotellen työtä ja mietiskelyä, yksinäisyyttä ja seuraa. Tule siis
-onnelliseksi, Fernand, minun luovutukseni on tapahtunut ilman
-minkäänlaisia taka-ajatuksia; minua ei kalva kaipaus, niinkuin Kaarle
-viidettä, eikä liioin halu lähteä leikkiin uudestaan, niinkuin
-Napoleonia. Viisi päivää ja viisi yötä on tuo testamenttini
-ajatuksiani askarruttanut ja tämä aika on ollut kuin viisi vuosisataa.
-Olen nyt korkean asemani, arvonimieni ja omaisuuteni suhteen yhtä
-välinpitämätön kuin ei niitä olisi koskaan ollutkaan. Nyt kun tuo
-kunnioituksesta johtuva muuri, joka oli välillämme, on kaatunut, voin,
-rakas lapsi, avata sydämeni sinulle. Tämä sydän, jonka luonteeni
-vakavuus sulkee läpitunkemattomaan haarniskaan, on täynnä hellyyttä ja
-rakkautta vailla esinettä ja päämäärää; mutta ei kukaan nainen ole
-aavistanut sitä, ei edes hän, joka jo kehdosta asti oli minulle
-määrätty. Siinä kiihkeän valtiollisen toimintani salaisuus.
-Rakastajattaren puutteessa olen ihannoinut Espanjaa. Mutta Espanjakin
-karkkosi minulta! Nyt kun en enää ole mitään, voin rauhassa
-tarkastella hävitettyä _minääni_; kysyn itseltäni, minkätähden olen
-saanut elämän ja milloin se otetaan minulta pois; kysyn, minkätähden
-tuo esioikeudellisesti ritarillinen rotu on antanut viimeiselle
-jälkeläiselleen parhaat ominaisuutensa, afrikalaisen rakkautensa,
-kuuman runollisen hehkunsa, jos tuon kaiken on jäätävä vain rosoiseksi
-siemeneksi puhkaisematta vartta, saamatta uhota itämaista tuoksuaan
-loistoisan kukan kuvusta? Minkälaisen rikoksen olen siis tehnyt jo
-ennen syntymääni, koska en voi herättää kenessäkään rakkautta? Olinko
-siis jo syntymästäni asti vanha haaska, hedelmättömän hietikon saalis?
-Tunnen sielussani kantavani noita esi-isieni erämaita, joille hehkuva
-ja polttava aurinko ei päästä pienintä tainta nousemaan. Merkitsen
-perikatoon tuomitun rodun viimeistä ylpeää ylijäämää, hyödytöntä
-voimaa, hedelmätöntä rakkautta, ikäloppua nuoruutta, ja täällä
-silloin, mieluummin kuin missään muualla, odotan viimeistä
-armon-iskua, kuolemaa. Voi! Tämän sumuisen taivaan alla ei mikään
-kipinä voi virittää tuhkaan riutunutta tulta uuteen liekkiin. Voisinpa
-sanoa minäkin kuollessani niinkuin Jesus-Kristus: "Jumalani, miksi
-minut ylenannoit!" Hirvittävät sanat, joiden syvyyteen ei vielä kukaan
-ole tohtinut tunkeutua.
-
-Ymmärrät nyt, Fernand, kuinka minä olen onnellinen saadessani
-ikäänkuin elää uudestaan sinussa ja Mariassa! Tästälähin olen
-katseleva teitä niinkuin luoja, joka on ylpeä teoistaan. Rakastakaa
-toisianne syvällä ja ikuisella rakkaudella, älkääkä tuottako minulle
-mitään surua: eripuraisuuden myrsky teidän välillänne koskisi minuun
-enemmän kuin teihin itseenne.
-
-Äidillämme oli aina aavistus siitä, että kerran kaikki kävisi hänen
-toiveittensa mukaisesti. Ehkäpä äidin toivomus on jonkunlainen sopimus
-hänen ja Jumalan välillä. Eikö hän sitäpaitsi kuulunut noihin
-salaperäisiin olentoihin, jotka ovat suoranaisessa yhteydessä taivaan
-kanssa ja saavat sieltä tulevaisuuden kaukonäyt! Kuinka usein luinkaan
-hänen otsansa uurteista sen salaisen toivomuksen, että Fernand saisi
-Felipen arvo-asemat ja omaisuuden! Sanoinkin sen hänelle ja hän
-vastasi minulle kyynelillä vedoten haavoitettuun sydämeensä, jonka
-piti kuulua kokonaan kummallekin, mutta joka voittamattoman rakkauden
-pakoituksesta antautui yksin sinulle. Niinpä leijailee siis hänen
-onnellinen varjonsa teidän yllänne, kun te polvistutte alttarin eteen.
-Ja tulkaa hyväilemään minua, Felipeänne, donna Clara, näettehän: hän
-luovuttaa lemmikillenne kaiken, yksinpä sen nuoren tytönkin, jonka te
-vastoin hänen tahtoaan työnsitte hänen syliinsä.
-
-Mitä nyt olen tehnyt, miellyttää naisia, vainajia, kuningasta; itse
-Jumala on tahtonut niin, älä sentähden koeta muuttaa toisenlaiseksi
-mitään, Fernand; tottele ja vaikene.
-
-J. K. Koeta saada Urracan päähän, että hän ei nimitä minua muuksi kuin
-herra Henareziksi. Älä mainitse minusta mitään Marialle. Sinun tulee
-olla ainoa elävä olento, joka tietää viimeisen kristityn maurin
-salaisuudet. Hänen suoniinsa on tuon suuren erämaan heimon veri
-sammuva ja hän on päättävä päivänsä yksinäisyydessä. Hyvästi.
-
-
-
-
-VII.
-
-LOUISE DE CHAULIEU RENÉE DE MAUCOMBELLE.
-
-
-Tammikuulla 1824.
-
-Mitä ihmettä, pian naimisissa! Noinko sitä vain mennään? Kuukauden
-kuluttua teet ikiliiton miehen kanssa, jota et tunne, josta et tiedä
-mitään. Hän voi olla kuuro, sitä voi olla monella tavalla. Hän voi
-olla sairaloinen, ikävä, sietämätön. Etkö näe, Renée, mitä sinulla
-aiotaan tehdä! Sinua tarvitaan de l'Estoraden kunniakkaan suvun
-jatkajaksi, siinä kaikki. Sinusta tulee maalainen. Siten sinä nyt
-pidät meidän molemminpuolisia lupauksiamme! Teidän sijassanne,
-neitiseni, matkaisin mieluummin purressa Hyères'in saarille,
-ajelehtisin vesillä siksi kunnes joku algerialainen merirosvo
-kaappaisi minut ja möisi minut suurturkille; minusta tulisi
-sulttaanitar ja sitten jonakin kauniina päivänä vielä hallitsijan
-äiti; ja minä panisin koko haaremin ylös alaisin sekä nuorena
-ollessani että vanhana. Sinä jätät luostarin sulkeutuaksesi toiseen!
-Minä tunnen sinut, sinä olet aika pelkuri, sinä otat uuden talouden
-niskoillesi karitsan alistuvaisuudella. Minäpä annan sinulle hyvän
-neuvon: tule Parisiin, teemme täällä miehet hulluiksi ja kuljemme
-tietämme kuin ruhtinattaret. Miehesi voi, kaunis hirveni, kolmen
-vuoden kuluttua antaa valita itsensä edustajaksi. Nyt tiedän jo, mitä
-on edustajakin, selitän sen sitten sinulle; opit helposti käyttämään
-tätä koneistoa; jäät Parisiin ja sinusta tulee, kuten äitini sanoisi,
-seuraelämän sankaritar. Oi, enpä varmastikaan jätä sinua maataloosi
-homehtumaan!
-
-Maanantaina.
-
-Nyt olen ollut jo kaksi viikkoa suuressa maailmassa. Yhtenä iltana
-Italialaisessa oopperassa, toisena iltana Suuressa oopperassa ja
-lopuksi aina tanssiaisissa. Ah! Maailma on yhtä ainoaa lumonäytelmää.
-Italialaisten musiikki tenhoaa minut, ja sill'aikaa kun sieluni ui
-taivaallisessa hurmauksessa, kiikaroidaan ja ihaillaan minua koko
-ajan, mutta yhdellä ainoalla katseellani saan rohkeimmankin nuoren
-miehen luomaan silmänsä alas. No niin, olen nähnyt siellä erittäin
-viehättäviä nuoria miehiä, mutta ei ainoakaan miellytä minua; ei
-kukaan ole saanut aikaan sielussani sellaista mielenliikutusta, jota
-esimerkiksi tunnen kuullessani Garcian laulavan mahtavaa duettoaan
-Pellegrinin kanssa _Othellossa_. Jumalani, miten tuo Rossini mahtaa
-olla mustasukkainen, kun hän niin hyvin on osannut ilmituoda
-mustasukkaisuutta! Mikä järkyttävä tuskanhuuto: _Il mio cor si
-divide_. Puhun sinulle pelkkää hepreaa, sillä ethän ole kuullut
-Garziaa, mutta tiedät, miten mustasukkainen olen! Mikä murheellinen
-näytelmän tekijä tuo Shakespeare on! Othello rakastaa kunniaa,
-saavuttaa voittoja, käskee, komeilee, käy omia teitään jättäen
-Desdemonan nurkkaansa, ja Desdemona, vaikka hän näkee, että Othello
-pitää typerästä julkisesta elämästä enemmän kuin hänestä, ei tuosta
-pane pahakseen! Sellainen lammas ansaitsee todellakin kuoleman! Se,
-jota minä kerran suvaitsen rakastaa, koettakoonpahan vain tehdä muuta
-kuin rakastaa minua! Minä olen vanhan ritari-ajan pitkien koetuksien
-puolella. Ja minusta se nuori ritari, joka myrtyi siitä, että hänen
-valtiattarensa lähetti hänet hakemaan hansikkaansa jalopeurojen
-keskeltä, oli sangen hävytön ja typerän talonpoikainen nulikka: hän
-oli epäilemättä varannut ihailijalleen jonkun kauniin rakkaudenkukan,
-jonka tuo tahditon raukka täten menetti ensin ansaittuaan sen. Mutta
-lavertelenpa tässä turhia, ikäänkuin ei minulla olisi suuria uutisia
-sinulle kerrottavana. Isäni tulee todennäköisesti edustamaan
-kuningasta, meidän herraamme Madridissa: sanon meidän herraamme, sillä
-tulen kuulumaan myös lähetystöön. Äitini tahtoo jäädä tänne, isäni
-ottaa minut mukaansa, jotta hänellä olisi joku nainen seuranaan.
-
-Rakas ystävä, sinusta tämä kaikki on varmaan aivan yksinkertaista ja
-kuitenkin on tähän kätkettynä hirvittäviä asioita, kahdessa viikossa
-olen saanut selville perheemme salaisuuden. Äitini seuraisi kyllä
-isääni Madridiin, jos tämä suostuisi ottamaan mukaansa sihteeriksi
-herra de Saint-Héreenin; mutta lähetystön sihteerin määrää kuningas,
-eikä herttua uskalla vastustaa kuningasta, joka on hyvin
-lujatahtoinen, eikä myöskään suututtaa äitiäni; nyt tuo suuri
-politikoitsija luulee ratkaisevansa tämän pulman parhaiten sillä, että
-hän jättää herttuattaren tänne. Herra de Saint-Héreen on juuri se
-nuori mies, joka seurustelee äitini kanssa ja joka kaikesta päättäen
-tutkii yhdessä hänen kanssaan valtiotaitoa joka päivä kolmesta
-viiteen. Valtiotaito on varmaan jotakin kovin hauskaa, sillä hän on
-täsmällinen kuin pörssipelaaja. Herttua de Rhétorén, vanhemman
-veljeni, joka on juhlallinen, kylmä, ja omituinen, isäni kokonaan
-löisi laudalta Madridissa, joten siis hänkin jää Parisiin. Miss
-Griffith tietää sitäpaitsi, että Alphonse rakastaa erästä Oopperan
-tanssijatarta. Kuinka voi rakastaa jalkoja ja ruumiin pyörähdyksiä?
-Olemme huomanneet, että veljeni aina silloin on oopperassa, kun siellä
-esiintyy muuan Tullia; hän taputtaa tuon olennon joka askeleelle ja
-sitten poistuu katsomosta. Luulen, että kaksi tyttöä voi perheessä
-tehdä hävittävämpää jälkeä kuin rutto. Mitä toiseen veljeeni tulee,
-niin on hän rykmentissään enkä ole vielä nähnyt häntä. Täten on jäänyt
-minun tehtäväkseni näytellä Antigonen osaa erään hänen majesteettinsa
-lähettilään hovissa. Ehkäpä menen naimisiin Espanjassa ja ehkäpä isäni
-tarkoitus onkin naittaa minut siellä ilman myötäjäisiä aivan kuin
-sinut naitetaan tuolle kunniakaartilaisen tähteelle. Isäni on
-ehdottanut, että tulisin hänen mukaansa ja on tarjonnut minulle omaa
-espanjankielen opettajaansa. -- "Te tahdotte", sanoin minä, "naittaa
-minut Espanjassa." Vastauksen asemesta kunnioitti hän minua pienellä
-salakavalalla silmäyksellä. Häntä jo huvittaa kiusoitella minua
-aamiaispöydässä, hän tutkii minua, enkä minä ole tietääksenikään; minä
-olenkin julmasti vetänyt häntä nenästä _in petto_, sekä isänä että
-lähettiläänä. Miksi hän pitikin minua tyhmyrinä. Hän kysyi minulta,
-mikä ajatukseni oli eräästä nuoresta miehestä ja muutamista neideistä,
-jotka olin tavannut useassa perheessä. Vastasin hänelle puhelemalla
-puita heiniä tukan väristä, erilaisista vartaloista ja yleensä noiden
-nuorten ihmisten ulkomuodosta. Isäni näytti pettyneeltä huomatessaan
-minut niin hölmöksi ja hän katui sitä, että oli ollenkaan mitään
-kysynyt minulta. -- "Ottakaa kuitenkin huomioon, isäni," lisäsin,
-"että en sano sitä, mitä todella ajattelen; äitini on hiljattain
-pelottanut minua sillä, että saatan käyttäytyä sopimattomasti
-rehellisesti kuvatessani vaikutelmiani."-"Perheen keskuudessa voitte
-vapaasti ilmaista ajatuksenne", vastasi äitini. -- "No hyvä," jatkoin,
-"nuoret miehet ovat minusta tähän asti näyttäneet olevan enemmän
-huvitettuja kuin huvittavia, harrastavan enemmän itseään kuin meitä,
-mutta itse asiassa osaavat he sangen huonosti teeskennellä: he
-pudottavat heti pois sen naamion, jonka he hetkeksi ottavat
-kasvoilleen, ja luulevat varmaankin, ettemme me osaa käyttää
-silmiämme. Mies, joka puhuu kanssamme, on rakastaja, mies, joka ei
-enää puhu kanssamme, on aviomies. Mitä nuoriin tyttöihin tulee, niin
-ovat he niin valheellisia, että on mahdotonta päästä selville heidän
-luonteestaan muuten kuin tanssin perusteella; heidän vartalonsa ja
-liikkeensä ovat ainoat, jotka eivät valehtele. Etenkin on minua
-kauhistanut se raakuus, mikä tässä loistavassa maailmassa
-vallitsee. Jos esimerkiksi on kysymys illallisista, saattaa
-tapahtua kaikenlaista, joka tavallaan muistuttaa suoranaista
-kansankapinaa. Kohteliaisuus voi vain hyvin epätäydellisesti
-peittää yleistä itsekkäisyyttä. Kuvittelin suurta maailmaa aivan
-toisenlaiseksi. Naiset eivät siinä merkitse suuriakaan, ehkäpä se on
-Buonaparten oppien vaikutusta." -- "Armande tekee hämmästyttäviä
-edistysaskeleita", sanoi äitini. -- "Luuletteko siis, äitini, että
-minä aina tulisin kysymään onko rouva de Staël kuollut?" Isäni hymyili
-ja nousi pöydästä.
-
-Lauantaina.
-
-Rakkaani, en ole vielä sanonut kaikkea. Tämän olen vielä varannut
-sinulle. Rakkaudesta, jonka me kuvittelimme niin syväksi ja salatuksi,
-en ole nähnyt missään jälkeäkään. Tosin olen salongeissa yllättänyt
-joitakin nopeasti vaihdettuja silmäyksiä, mutta miten kalpeaa on
-tuollainen! Meidän rakkauttamme, tuota ihmeiden, kauniiden unelmien,
-ihanan todellisuuden, suloisten ilojen ja surujen maailmaa, noita
-hymyjä, jotka kirkastavat koko luonnon, noita sanoja, jotka hurmaavat
-mielen, tuota aina antavaa ja vastaanottavaa onnea, tuota rakastetun
-olennon poissa- ja läsnäolon tuottamaa tulvivaa kaipausta ja riemua...
-kaikkea tätä ei ole missään. Missä ylennevätkään nämä sielun loistavat
-kukkaset? Kuka valehtelee? Mekö vai maailma? Olen jo nähnyt nuoria
-miehiä sadottain, eikä ainoakaan ole vähimmällä tavalla sykähdyttänyt
-sydäntäni; vaikka he olisivat kuinka suitsuttaneet minulle rakkauttaan
-ja ihailuaan, vaikka he olisivat antautuneet kaksintaisteluun
-vuokseni, olisin katsellut tuota kaikkea aivan välinpitämättömästi.
-Rakkaus, ystäväiseni, on syvimmältään niin harvinainen ilmiö, että voi
-elää koko elämänsä kohtaamatta sitä olentoa, jolle luonto on antanut
-vallan tehdä meidät onnellisiksi. Tämä ajatus värisyttää, sillä jos
-tuo olento tulee tiellemme liian myöhään, niin mitä sitten?
-
-Kohtalomme on viime päivinä alkanut minua kauhistuttaa, olen alkanut
-ymmärtää, minkätähden niin monella naisella on kasvoissaan suru kaiken
-sen punahohdon alla, jonka juhlien teennäinen ilo niille heittää.
-Mennään naimisiin sattuman kauppaa, ja sinun avioliittosi on juuri
-tätä lajia. Ajatukset ovat myrskyten myllertäneet sielussani. Tulla
-rakastetuksi joka päivä samalla ja kuitenkin eri tavalla, ja kymmenen
-onnellisen vuoden jälkeen olla rakastettu vielä yhtä suuresti kuin
-ensimäisenä päivänä! Sellainen rakkaus vaatii uskoa: ensin on oltava
-kauan ikävöimisen esineenä, on herätettävä mielenkiintoa ja
-uteliaisuutta ja tyydytettävä sitä, on voitettava myötätuntoa ja
-kiintymistä ja vastattava samalla mitalla. Onko siis olemassa lakeja
-sydämen luomistyössä, niinkuin on lakeja näkyväisen luonnon
-toiminnassa? Onko elämänilo pysyväinen? Missä määrin on rakkaus
-kokoonpantu riemusta ja kyyneleistä? Kolkon, yksitoikkoisen,
-muuttumattoman luostarielämän kylmät säädökset ovat silloin tuntuneet
-minusta siedettäviltä, jota vastoin rikkaus, komeus, kyyneleet,
-hurmiot, juhlat, riemut, kaikki aina samanlaisen, molemmin puolisen,
-luvallisen rakkauden ilot ovat tuntuneet minusta mahdottomilta. Täällä
-kaupungissa ei ole mitään tilaa rakkauden onnelle, noille pyhäisille
-vaelluksille pyökkien alla kuun valossa, jolloin veden pinta kimmeltää
-ja sydän vienosti torjuu lemmenrukouksia. Ollen rikas, nuori ja
-kaunis, mikä olisi minun rakastaessa! Rakkaus voisi olla koko elämäni,
-ainoa harrastukseni, mutta niinä kolmena kuukautena, joina olen käynyt
-ja katsellut ympärilleni kärsimättömällä uteliaisuudella, en ole
-löytänyt mitään kaikkien noiden loistavien, ahneiden, eloisien
-katseiden alta. Ei ainoakaan äänenpaino ole minua liikuttanut, ei
-ainoakaan katse ole kirkastanut minulle maailmaa. Ainoastaan
-säveltaide on täyttänyt sieluni, se yksin on ollut minulle samaa kuin
-yhteinen ystävyytemme. Väliin olen öisin seisonut kokonaisen tunnin
-ikkunani ääressä katsellen puutarhaan, rukoillen itselleni tapauksia
-siltä tuntemattomalta lähteeltä, josta ne esiinkumpuavat. Väliin olen
-lähtenyt ajelemaan ja noussut pois vaunuista Champs-Elysées'lla
-kuvitellen, että joku, juuri hän, joka on herättävä uinuvan sieluni,
-tulisi, astuisi jälessäni, seuraisi minua katseillaan, mutta noina
-päivinä olen nähnyt vain ilvehtijöitä, leivosten myyjiä,
-maankiertäjiä, ohikulkijoita, jotka kiirehtivät toimiinsa, tai
-rakastavia, jotka pakenivat vieraita katseita, ja jotka minun teki
-mieleni pysähdyttää kysyäkseni: Te, jotka olette onnellisia, sanokaa
-minulle, mitä on rakkaus? Mutta tukahduttaen nämä mielettömät
-ajatukseni, nousin jälleen vaunuihini ja päätin itsekseni jäädä
-vanhaksipiiaksi. Rakkaus on varmasti eräänlaista ruumiillistumista ja
-millaisia olosuhteita tarvitaankaan, jotta se voisi tapahtua! Emmehän
-aina ole yksimielisiä edes oman itsemme kanssa, miten käy sitten, kun
-on kaksi? Jumala yksin voi ratkaista tämän ongelman. Alanpa uskoa,
-että vielä palaan takaisin luostariin. Jos jään näihin seurapiireihin,
-teen vielä jotakin, joka lähentelee tuhmuutta, sillä minun on
-mahdotonta mukautua kaikkeen siihen, mitä näen. Kaikki loukkaa minun
-hienotunteisuuttani, minun sieluni sisimpiä tottumuksia tai salaisia
-ajatuksiani. Ah, äitini on maailman onnellisin nainen, sillä hänen
-pieni Saint-Héreeninsa jumaloi häntä. Oi, enkelini, tahtoisinpa
-hirvittävän mielelläni tietää, mitä oikeastaan äitini ja tuon nuoren
-miehen välillä tapahtuu. Griffith sanoo itsellään olevan omat
-ajatuksensa; häntä on monesti haluttanut hypätä kaikkien niiden
-naisten silmille, jotka hän on huomannut onnellisiksi; hän on
-panetellut, mustannut heitä. Jos saa uskoa häntä, on hyve siinä, että
-tällaiset villit mieliteot painetaan alas sydämen syvyyteen. Mitä on
-sydämen syvyys? Kaiken sen huonon säilytyspaikkako, mikä meissä on?
-Tunnen itseni hyvin nöyryytetyksi siitä, että en ole saanut
-minkäänlaista ihailijaa. Olen naimisijässä oleva tyttö, mutta minulla
-on veljiä, perhe, kireät vanhemmat. Ah, jos se mahdollisesti on syynä
-miesten varovaisuuteen, niin ovatpa he kovin kehnoja. Chimènen osa
-_Cidissä_ ja samoin Cidin osa viehättävät minua. Mikä ihana näytelmä!
-Mutta nyt, hyvästi jää!
-
-
-
-
-VIII.
-
-SAMALTA SAMALLE.
-
-
-Tammikuulla.
-
-Meillä on opettajana muuan pakolais-raukka, jonka täytyy lymyillä,
-sentähden että hän on ollut osallisena siinä vallankumouksessa, jonka
-herttua d'Angoulême hiljattain tukahdutti; juuri tätä voittoa saamme
-kiittää kauniista juhlistamme. Vaikkakin tämä mies on vapaamielistä
-ryhmää ja todennäköisesti porvari, on hän kuitenkin herättänyt
-mielenkiintoani: olen kuvitellut, että hän on kuolemaan tuomittu.
-Koetan saada häntä puhumaan saadakseni tietää hänen salaisuutensa,
-mutta hän on kastilialaisten tavoin vaitelias, ylpeä, kuin olisi hän
-itse Cordovan Gonsalvo, ja kuitenkin samalla enkelimäisen lempeä ja
-kärsivällinen; hänen ylpeytensä ei ole luonnottomasti pingoitettua
-niinkuin miss Griffithin, se on kokonaan sisäistä laatua, hän ottaa
-vastaan sen, mikä hänelle kuuluu, ja täyttää meitä kohtaan
-velvollisuutensa, mutta vieroittaa meidät itsestään sillä
-kunnioituksella, jota hän meitä kohtaan osoittaa. Isäni väittää, että
-mestari Henarezissa on paljon todellista aatelismiestä, ja hän
-nimittää häntä näin meidän kesken don Henareziksi. Kun minä muutama
-päivä sitten kerran uskalsin nimittää häntä siksi, nosti hän
-katseensa, jonka hän tavallisesti pitää maahan luotuna, ja sinkosi
-minuun silmistään kaksi salamaa, jotka vallan tyrmistyttivät minut;
-rakkaani, hänellä on varmasti maailman kauneimmat silmät. Kysyin
-häneltä, olenko jollakin lailla pahoittanut hänen mieltään ja silloin
-hän ylevällä ja juhlallisella espanjankielellään vastasi: --
-"Neitiseni, tulen tänne ainoastaan opettaakseni espanjaa." Tunsin
-itseni nöyryytetyksi ja punastuin; aioin juuri antaa hänelle hyvin
-purevan vastauksen, kun samalla muistin, mitä meidän rakas äitimme
-Jumalassa oli meille opettanut, ja sentähden vastasin minä: -- "Jos
-katsotte minun jollakin tavoin antaneen aihetta nuhteeseen, olisin
-siitä teille kiitollinen." Hän säpsähti, veri punasi hänen
-oliivinkeltaisen ihonsa ja hän vastasi minulle lempeällä ja
-mielenliikutuksesta väräjävällä äänellä: -- "Uskonto lienee varmaankin
-opettanut teitä, paremmin kuin mitä minä kykenisin, kunnioittamaan
-suuria onnettomuuksia. Jos olisin espanjalainen don ja olisin
-kadottanut kaikki Ferdinand VII:n voiton kautta, niin olisi
-leikinlaskunne julmuutta; mutta kun olen vain köyhä kieliopettaja,
-niin eikö se tässäkin tapauksessa ole pahaa pilaa? Kumpikaan ei sovi
-nuorelle, aateliselle tytölle." Tartuin hänen käteensä sanoen: --
-"Minäkin siis vetoan uskontoon pyytäessäni teitä unohtamaan pahat
-sanani." Hän painoi päänsä alas, avasi _Don Quijoteni_ ja istuutui.
-Tämä pieni välikohtaus aiheutti minulle enemmän levottomuutta kuin
-kaikki muut imartelut, katseet ja mielistelevät puheet koko täällä
-oloni aikana. Oppitunnin aikana katselin tarkkaavaisesti tuota miestä,
-jota saattoi tarkastella aivan hänen huomaamattaan, sillä hän ei
-koskaan nosta katsettaan minuun. Huomasin, että opettajamme, jota me
-luulimme noin neljänkymmenen ikäiseksi, onkin nuori, hän ei voi olla
-enemmän kuin noin kahdenkymmenenkuuden tai kahdenkymmenenkahdeksan
-vuotias. Kotiopettajattareni, jonka seuraan olin hänet jättänyt,
-huomautti minulle hänen kauniista mustasta tukastaan ja kauniista
-hampaistaan, jotka ovat kuin helmet. Mitä hänen silmiinsä tulee, niin
-ovat ne yht'aikaa samettia ja tulta. Siinä koko hänen viehätyksensä,
-muuten on hän pieni ja ruma. Meille on aina kuvattu espanjalaisia
-likaisiksi; mutta hän on erinomaisen huolestettu, hänen kätensä ovat
-valkoisemmat kuin hänen kasvonsa; hänen selkänsä on vähän kumarainen;
-hänen päänsä on suunnaton ja omituisen muotoinen; isorokko, joka on
-runnellut hänen kasvonsa, tekee hänen rumuutensa, joka muuten on
-sangen henkevöitynyttä, vieläkin huomattavammaksi; hänen otsansa on
-hyvin ulkoneva; hänen kulmakarvansa ovat melkein liian tuuheat ja
-aivan yhdessä ja ne antavat hänelle kovan ja vieroittavan ilmeen.
-Hänellä on juro ja sairaloinen ulkomuoto aivan kuin sellaisilla
-lapsilla, jotka kohtalo on määrännyt kuolemaan varhain ja jotka
-elämästään saavat kiittää ainoastaan erinomaista ja jokahetkistä
-huolenpitoa, niinkuin sisar Martha. Hän on kasvojenpiirteiltään, kuten
-isäni sanoo, aivan kuin kardinaali Ximenes pienoiskoossa. Isäni ei
-pidä hänestä lainkaan, hän tuntee itsensä jollakin tavoin vaivatuksi
-hänen seurassaan. Opettajamme käytöksessä on vaistomaista
-arvokkaisuutta, joka tuntuu levottuuttavan tuota rakasta herttuaa; hän
-ei voi sietää minkäänlaista ylemmyyttä itseensä nähden. Heti kun isäni
-oppii espanjankielen, lähdemme me Madridiin. Kun Henarez kaksi päivää
-tuon läksytyksen jälkeen jälleen saapui, sanoin hänelle osoittaakseni
-jonkinlaista kiitollisuutta: -- "Aavistan, että olette jättänyt
-Espanjan valtiollisten tapausten johdosta; jos isäni lähetetään sinne,
-kuten kerrotaan, olemme valmiit tekemään teille joitakin palveluksia
-ja toimimaan armahduksenne hyväksi siinä tapauksessa, että teidät on
-tuomittu." -- "Ei ole kenenkään voimassa auttaa minua", vastasi hän.
--- "Kuinka niin, herra, siksikö, ettette tahdo ottaa vastaan mitään
-suojelusta, vai siksikö, että se on mahdotonta?" -- "Molemmista
-syistä", sanoi hän kumartaen ja sellaisella äänenpainolla, että se
-pakoitti minut vaikenemaan. Isäni veri kuohui suonissani. Tuo kopeus
-harmitti minua ja minä lopetin keskustelun jättäen mestari Henarezin
-omiin oloihinsa. Kuitenkin on, rakas ystäväni, jotakin kaunista siinä,
-ettei tahdo mitään toisilta. Hän ei ottaisi vastaan edes meidän
-ystävyyttämme, ajattelin siinä, taivuttaessani erästä verbiä.
-Keskeytin sen ja sanoin hänelle suoraan ajatukseni, mutta
-espanjankielellä. Henarez vastasi minulle hyvin kohteliaasti, että
-tunteissakin täytyi vallita yhdenvertaisuuden, jota tässä tapauksessa
-ei ollut, ja että tämä kysymys siis oli tarpeeton. -- "Tarkoitatteko
-yhdenvertaisuutta yhteiskunnalliseen asemaan vai tunteiden laatuun
-nähden?" kysyin vielä koettaen jotenkin saada murretuksi tuon vakavan
-juhlallisuuden, joka kiusaa minua. Silloin hän taas kohotti minuun nuo
-pelottavat silmänsä ja minun täytyi luoda katseeni alas. Rakkaani, tuo
-mies on selittämätön arvoitus. Tuntui siltä kuin olisi hän kysynyt
-minulta, merkitsivätkö sanani salaista tunnustusta; hänen
-silmäyksessään oli onnea, ylpeyttä, epävarmuuden tuskaa, joka kouristi
-sydäntäni. Ymmärsin silloin, että tuollainen viaton keimailu, joka
-Ranskassa jätetään omaan arvoonsa, saattoi käydä vaaralliseksi
-espanjalaisen parissa, ja vähän nolona vetäydyin jälleen kuoreeni.
-Oppitunnin jälkeen jätti hän minulle hyvästi katseella, joka oli
-täynnä nöyrää rukousta ja näytti sanovan: "Älkää leikkikö onnettoman
-kanssa." Tämä äkillinen poikkeaminen hänen muuten niin vakavasta ja
-arvokkaan jäykästä tavastaan teki minuun syvän vaikutuksen. Eikö
-olekin hirveätä ajatella ja puhua tällaista? Mutta minusta tuntuu,
-että tuossa miehessä piilee loppumattomat rakkauden aarteet.
-
-
-
-
-IX.
-
-ROUVA DE L'ESTORADE NEITI DE CHAULIEULLE.
-
-
-Joulukuulla.
-
-Kaikki on sanottu ja tehty, rakas lapseni; nyt kirjoittaa sinulle
-rouva de l'Estorade; mutta mitään ei ole muuttunut välillämme, on vain
-yksi nuori tyttö vähemmän. Ole levollinen, olen harkinnut
-suostumustani, en ole antanut sitä ajattelemattomasti. Elämäni rata on
-nyt määrätty. Vaeltaa varmaa ja valmiiksi viitoiteltua tietä on aivan
-taipumusteni ja luonteeni mukaista, suuri moraalinen voima on astunut
-elämääni ja pyyhkinyt pois siitä kaiken sen, mitä me nimitämme
-sattumaksi. Meillä on maa-aloja, jotka on saatava kantamaan hedelmää,
-asumus, joka on koristettava ja somistettava; minulla on lisäksi
-talous, joka on hoidettava, koti, johon on luotava valoa, lämpöä,
-mies, jolle on korvattava elämän pettymykset. Ja epäilemättä saan
-vielä perheen hoidettavakseni, lapsia kasvatettavakseni. Mitä voi
-enemmän pyytää! Arkielämä ei voi olla mitään niin suurta tai
-tavallisesta poikkeavaa. Tosin eivät ne korkealentoiset toiveet, jotka
-avartavat sielua ja ajatusta, mahdu näihin puitteisiin, ainakaan
-mikäli ulkoapäin voi päättää. Mutta kuka estää noita unelmien pursia,
-jotka yhdessä lähetimme ulapalle, keinumasta äärettömyyden merellä!
-Älä kuitenkaan luule, että nämäkään vaatimattomat toimet, joihin minä
-antaudun, ovat kokonaan rakkauden säteilyn ulkopuolella. Saada tuo
-mies-raukka, joka kauan on ollut kohtalon myrskyjen leikkipallona,
-uskomaan onneen on jo sinään kaunis tehtävä ja riittää lievittämään
-elämäni yksitoikkoisuutta. Olen huomannut, ettei minulla ole syytä
-antaa surulle valtaa ja että voin tehdä jotakin hyvää. Näin meidän
-kesken sanottuna en rakasta Louis de l'Estoradea laisinkaan
-senkaltaisella rakkaudella, joka saa sydämen sykähtämään askeleen
-kaiusta ja tunteet läikehtimään pienimmästä äänenpainosta tai
-tulisesta silmäyksestä; mutta hän ei myöskään ole minulle
-epämieluinen. Mutta mihin joutuvat nyt, voinet kysyä, kaikki nuo
-yleviin päämääriin viittovat vaistoni ja nuo voimakkaat ajatukset,
-jotka meitä yhdistävät ja ovat meille ominaisia? Niin, tuo kysymys on
-itseänikin askarruttanut, mutta eikö sitten ole suurta kätkeä ne
-muiden silmiltä ja käyttää ne kenenkään tietämättä perheensä onneksi,
-tehdä niistä salainen onnen väline niille henkilöille, jotka ovat
-haltuumme uskotut ja joihin velvollisuutemme meidät sitoo? Se aika,
-jolloin nämä ominaisuudet loistavat kauas, on sangen lyhyt naisen
-elämässä ja haihtuu pian, ja joskaan ei elämäni koskaan tule olemaan
-suurmerkityksellinen, on se sensijaan oleva tyyni, ehjä ja paheita
-vailla. Me synnymme niin onnelliseen asemaan, että voimme valita
-rakkauden ja äitiyden välillä. No niin, minä olen tehnyt vaalini:
-lapset tulevat olemaan minun jumalani ja tämä syrjäinen maankolkka
-minun Eldoradoni. Siinä kaikki, mitä nyt voin sanoa sinulle.
-
-Kiitän sinua kaikista niistä tavaroista, joita olet minulle
-lähettänyt. Silmäilehän jälleen tilaus-luetteloani, joka seuraa mukana
-tässä samassa kirjeessä. Tahdon elää loiston ja komeuden keskellä ja
-ottaa maalaisoloista vain parhaan, minkä se voi tarjota.
-Yksinäisyydessä ollen ei naisesta koskaan tule oikeaa maalaista, hän
-pysyy omana itsenään. Luotan paljon sinun ystävyyteesi seuratakseni
-aikaani muotiasioissa. Innostuksissaan ei appi-ukkoni kiellä minulta
-mitään, vaan kääntää nurin talonsa minun vuokseni. Tuotamme työmiehet
-Parisista asti ja laitamme kaikki uuteen uskoon.
-
-
-
-
-X.
-
-NEITI DE CHAULIEU ROUVA DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Tammikuulla.
-
-Oi, Renée, olet riistänyt minulta ilon moneksi päiväksi. Tuo ihana
-ruumis, nuo kauniit ja ylpeät kasvot, nuo synnynnäisen hienot tavat,
-tuo kallisarvoisia lahjoja kätkevä sielu, nuo silmät, nuo elävät
-rakkauden lähteet, luodut sammuttamaan sielun janoa, tuo arka,
-herkkyyttä ja tunteellisuutta tulviva sydän, kaikki nuo harvinaiset
-taipumukset, nuo luonnon ja meidän keskinäisen kasvatuksemme yhteiset
-ponnistukset, nuo aarrelippaat, joista rakkaus ja lemmenkaiho olisi
-voinut ammentaa ennenkuulumattomia rikkauksia, runoelmia, hetkiä
-vuosien veroisia, iloja ja suloja, jotka olisivat kahlehtineet miehen
-yhdellä ainoalla sirolla liikkeellä, kaikki tuo hukkuu siis nyt
-arkipäiväisen ja tavallisen avioliiton huoliin, hupenee ikävällä
-kyllästetyn elämän tyhjyyteen! Vihaan jo edeltäpäin niitä lapsia,
-jotka tulet saamaan; ne tulevat varmasti olemaan epämuotoisia. Kaikki
-on elämässäsi ennakolta määrättyä: sinulla ei ole mitään toivottavaa,
-ei mitään pelättävää, ei mitään kärsittävää. Ja ajattelehan, jos
-sitten jonakin kauniina päivänä kohtaat sen, joka herättää sinut
-tuosta unesta, johon nyt aiot vaipua! Oi, kylmät väreet karmivat
-selkääni sitä ajatellessa! Joka tapauksessa on sinulla ystävätär.
-Sinusta tulee epäilemättä tuon laakson sielu, sinä syvennyt sen
-kauneuteen, elät yhteiselämää luonnon kanssa, tunget olevaisuuden
-suuruuden salaisuuteen, toteat, miten hitaasti luonnon elämä kehittyy
-ja miten nopeasti ajatus lentää; ja katsellessasi hymyileviä kukkiasi,
-muistat entistä itseäsi. Ja sitten kun käyskentelet perheesi kanssa,
-vaitelias ja kylläinen mies edelläsi ja kirkuvat, riitelevät ja
-leikkivät lapset jälessäsi, niin arvaanpa kyllä, mitä silloin olet
-kirjoittava minulle. Tuo sinun tukahduttava laaksosi kukkuloineen,
-joista toiset ovat kuivia ja hedelmättömiä, toiset kauniiden puiden
-peittämiä, nuo sinun Provencellesi niin ominaiset nurmimatot, nuo
-kanavoiksi haaroitetut kirkkaat vesisuonet, nuo auringon erilaiset
-valaistukset, koko tuo sinua ympäröivä luonnon äärettömyys, jonka
-Jumala on tehnyt niin vaihtelevaksi, on muistuttava sinua oman
-sydämesi loppumattomasta yksitoikkoisuudesta. Mutta minä olen joka
-tapauksessa asuva siellä; sinulla on ystävätär, armas Renée'ni, ja
-hänellä sydän, jossa ei koskaan mikään yhteiskunnallinen pikkumaisuus
-ole saava jalansijaa, sydän, joka kuuluu kokonaan sinulle.
-
-Maanantaina.
-
-Rakas ystävä, espanjalaiseni on ihailtavan surumielinen; hänessä on
-jotakin tyyntä, karun-vakavaa, arvokasta ja syvää, joka mitä
-suurimmassa määrin kiinnittää mieltäni. Tuossa ainaisessa
-juhlallisuudessa ja vaiteliaisuudessa, johon hän verhoaa olemuksensa,
-on jotakin sielullisesti kiihoittavaa. Hän on mykkä ja ylpeä kuin
-vallasta syösty kuningas. Griffith ja minä tutkimme häntä kuin
-arvoitusta. Miten omituista! Muuan kielenopettaja anastaa sellaisen
-sijan ajatuksissani, jollaista ei vielä kukaan mies ennen häntä ole
-siellä saanut, ja kuitenkin olen jo nähnyt kaikki perhepojat, kaikki
-lähetystöön kuuluvat henkilöt ja lähettiläät, kenraalit ja
-aliluutnantit, Ranskan päärit, heidän poikansa ja veljenpoikansa, koko
-hovin ja kaupungin. Tuon miehen kylmyys on suorastaan ärsyttävä. Mitä
-suurin ylpeys täyttää sen erämaan, jota hän koettaa rakentaa ja on
-rakentanut välillemme; lyhyesti sanoen hän verhoutuu täydellisen
-pimeän peittoon. Hän meistä kahdesta on keimaileva ja minä rohkea.
-Tämä omituinen suhde huvittaa minua sitäkin enemmän, kun ei sillä ole
-mitään merkitystä. Mitä minä välittäisin jostakin miehestä, jostakin
-espanjalaisesta kielenopettajasta! Enkä pane sen suurempaa arvoa
-keneenkään, olkoonpa kyseessä oleva henkilö arvoltaan vaikka kuningas!
-Mielestäni me painamme vaa'assa paljon enemmän kuin kaikki miehet,
-parhaat ja kuuluisimmatkin lukuunotettuina. Ah! Kuinka olisinkaan
-vallinnut Napoleonia! Ja kuinka olisinkaan antanut hänen tuntea, jos
-hän nimittäin olisi rakastanut minua, että hän oli minun vallassani!
-
-Eilen sinkosin suustani erään epigrammin, joka varmastikin
-syvästi loukkasi mestari Henarezia; hän ei vastannut mitään;
-hän oli lopettanut tuntinsa, hän otti hattunsa ja liitti
-jäähyväistervehdykseensä katseen, joka saa minut uskomaan, ettei hän
-enää palaa. Se on minulle erittäin mieluista, olisi hyvin ikävää käydä
-jälleen käsiksi Jean-Jacques'in _Nouvelle Héloïseen_, jonka juuri olen
-lukenut ja joka on melkein saanut minut vihaamaan rakkautta.
-Tuollainen väittelevä ja lauserikas rakkaus on minusta sietämätöntä.
-Clarisse on myöskin aivan liian tyytyväinen kirjoitettuaan pitkän
-pikku kirjeensä; mutta Richardsonin teos on muuten sangen kuvaava
-englantilaisille, on isäni sanonut. Rousseaun teos vaikuttaa minuun
-aivan kuin filosofinen saarna kirjemuodossa.
-
-Rakkaus on minun käsittääkseni aivan henkilökohtainen runoelma. Kaikki
-se, mitä kirjailijat meille siitä kirjoittavat, on samalla kertaa sekä
-totta että valhetta. Loppujen lopuksi, ihanaiseni, koska sinä et enää
-voi puhua mistään muusta kuin aviollisesta rakkaudesta, luulen meidän
-kaksoiselämämme kannalta olevan välttämätöntä, että minä pysyn
-naimattomana ja hankin itselleni jonkun kauniin ja kiihkeän
-rakkaustarinan, jotta oppisimme tuntemaan elämää eri puolilta. Kerro
-minulle hyvin tarkkaan kaikki, mitä sinulle tapahtuu etenkin ensi
-aikoina tuon elukan kanssa, jonka nimiä on aviopuoliso. Minä lupaan
-yhtä tunnollisesti tehdä selvää kaikesta, jos minä joskus joudun
-rakkauden esineeksi. Hyvästi jää, sinä rakas nielaistu karitsaiseni!
-
-
-
-
-XI.
-
-ROUVA DE L'ESTORADE NEITI DE CHAULIEULLE.
-
-
-La Crampadessa.
-
-Sinä ja sinun espanjalaisesi saatte minut värisemään, armas
-sydänkäpyseni. Kirjoitan nämä muutamat rivit vain pyytääkseni sinua
-vieroittamaan hänet lähettyviltäsi. Kaikki, mitä kerrot hänestä,
-viittaa siihen, että hänellä on mitä vaarallisin luonne ja että hän
-kuuluu niihin ihmisiin, joilla ei ole mitään kadotettavaa ja jotka
-sentähden uskaltavat mitä tahansa. Tuo mies ei saa tulla
-rakastajaksesi eikä hän myöskään voi olla miehesi. Kirjoitan sinulle
-yksityiskohtaisemmin avioliittoni salaisista tapahtumista, mutta vasta
-sitten, kun olen päässyt siitä levottomuudesta, johon viimeinen
-kirjeesi minut jätti.
-
-
-
-
-XII.
-
-NEITI DE CHAULIEU ROUVA DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Helmikuulla.
-
-Kaunis hirveni, tänä aamuna kello yhdeksän ilmoittautui isäni luokseni
-aamutervehdykselle, olin jo noussut ja pukeutunut; tapasin hänet
-salongistani, jossa hän istui lieden ääressä vakavana ja tavallista
-mietteliäämpänä. Hän osoitti minulle paikan nojatuolissa vastapäätä
-itseään, ymmärsin hänen tarkoituksensa ja asettauduin hyvin vakavana
-mukavaan asentoon, matkien häntä itseään niin onnistuneesti, että
-hänen täytyi hymyillä, huolekkaan surumielisyyden silti väistymättä
-hänen kasvoiltaan. -- "Olette vähintään yhtä henkevä kuin teidän
-isoäitinne", virkahti hän minulle. -- "Turhia, isäni, älkää viitsikö
-näytellä hovimiestä täällä", vastasin hänelle, "teillä on jotakin
-minulta pyydettävää!" Hän nousi seisomaan hyvin kiihkeänä ja
-levottomana ja puhui minulle puolisen tuntia. Tämä keskustelu,
-rakkaani, on tosiaan muistamisen arvoinen. Heti kun hän oli mennyt,
-istuuduin kirjoituspöytäni ääreen pannakseni hänen sanansa parhaani
-mukaan paperille. Tämä on ensimäinen kerta, jolloin näin isäni
-ilmaisevan kaikki, mitä hänellä oli mielessään. Hän alotti puheensa
-imartelemalla minua eikä hän siinä laisinkaan epäonnistunut; tunsin
-itseni kiitolliseksi hänelle siitä, että hän niin hyvin oli jo osannut
-arvostaa ja ymmärtää minua.
-
--- "Armande", sanoi hän minulle, "te olette osannut ihmeellisesti
-pettää minua ja samalla olette valmistanut minulle miellyttävän
-yllätyksen. Kun tulitte luostarista, pidin teitä nuorena tyttönä, joka
-olisi samanlainen kuin kaikki muutkin, merkityksetön, tietämätön,
-jonka saattaisi lahjoa jollakin pienellä korulla, turhanpäiväisellä
-helyllä ja joka ei juuri suuria ajattelisi." -- "Kiitoksia, isäni,
-nuorison puolesta." -- "Oh, ei ole enää mitään nuorisoa", sanoi hän
-vanhan valtioviisaan tavoin. "Teillä on uskomattoman laaja
-käsityskyky, arvostelette kutakin asiaa oikealla tavalla, teidän
-terävänäköisyytenne on harvinainen, olette sitäpaitsi hyvin
-kujeellinen, luulee, ettette ole nähnyt mitään, silloin kun jo olette
-katseellanne tunkenut niiden seurausten syihin asti, joita muut
-paraillaan vasta tutkistelevat. Olette oikea ministeri hameissa,
-täällä ei ole ketään muuta kuin te, joka voisi ymmärtää minua; te itse
-olette siis ainoa, jonka apuun voi turvata, jos on aikomus toimia
-teitä vastaan ja saada teidät suostumaan johonkin uhraukseen.
-Senpätähden tahdonkin puhua kanssanne suoraan ja avoimesti niistä
-suunnitelmista, joita olen päässäni hautonut ja joista vieläkin pidän
-kiinni. Voittaakseni teidät niiden puolelle, tahdon todistaa teille,
-että ne johtuvat ylevistä tunteista. Minä olen senvuoksi pakotettu
-johtamaan keskustelumme valtiollisiin asioihin, jotka ovat
-valtakunnalle erittäin tärkeitä ja jotka varmasti ikävystyttäisivät
-jokaista muuta nuorta ihmistä paitsi teitä. Saatuanne kuulla sen, mitä
-minulla on sanottavaa, harkitkaa kauan; annan teille puoli vuotta
-miettimisaikaa, jos niin tarvitaan. Olette täydelleen oma herranne; ja
-jos kieltäydytte suostumasta niihin uhrauksiin, joita teiltä pyydän,
-mukaannun tahtoonne enkä ole enää sen enempää vaivaava teitä."
-
-Tämä johdanto, rakas hirveni, teki minut todella vakavaksi ja minä
-sanoin hänelle: -- "jatkakaa, isäni." Ja valtiomies lausui minulle
-silloin seuraavasti: -- "Lapseni, Ranska on nykyään hyvin
-epävakaisessa ja vaarallisessa asemassa, jota seikkaa tosin eivät
-tiedä muut kuin kuningas ja eräät ylväät henget; mutta kuningas on pää
-ilman käsivarsia; ja sitäpaitsi eivät ne jalot henkilöt, jotka
-tuntevat vaaran salaisuuden, ole arvovaltaisessa asemassa niihin
-miehiin nähden, joiden apuun tulisi turvata onnellisen tuloksen
-saavuttamiseksi. Nuo miehet, kansan vaalin uloslinkoamat, eivät tahdo
-alistua välikappaleiksi. Niin eteviä kuin he lienevätkin, jatkavat he
-kuitenkin yhteiskunnallista hävitystyötä, sensijaan että he
-koettaisivat auttaa meitä tukemaan rakennusta. Lyhyesti sanottuna, on
-olemassa enää vain kaksi puoluetta: Mariuksen ja Sullan; minä kannatan
-Sullaa Mariusta vastaan. Näin on asianlaita suurin piirtein.
-Yksityiskohdissa vallankumous jatkuu, se on juurrutettu lakiin,
-kaiverrettu kiinni maahan, se elää edelleen ihmissieluissa; se on
-sitäkin kauhistavampaa, kun useat noista valtaistuimen neuvonantajista
-jo luulevat sen tukahdutetuksi eivätkä huomaa, että heiltä puuttuu
-sekä sotilaita että rahaa. Kuningas on hyvin terävä-älyinen ja
-selvänäköinen, mutta päivä päivältä antaa hän yhä enemmän perää
-veljensä puoluelaisille, jotka tahtovat toimia liian nopeasti; tällä
-ei ole enää elonaikaa kahta vuottakaan ja kuoleva järjestelee siksi jo
-käärinliinojaan voidakseen kuolla rauhallisena. Tiedätkö, lapseni,
-mitkä vallankumouksen tuhoisimmat seuraukset ovat? Sitä et varmaankaan
-liene koskaan tullut ajatelleeksi. Kun vallankumous mestasi Ludvig
-XVI:n, mestasi se samalla kaikki perheen-isät. Ei ole nykyään enää
-olemassa mitään perheitä, on ainoastaan yksilöitä. Tahtoessaan tulla
-kansallisuudeksi lakkasivat ranskalaiset olemasta valtakunta.
-Säätäessään kaikille samat oikeudet isänperintöön nähden he surmasivat
-perhehengen ja perustivat valtiokassan! Mutta he ovat myös edistäneet
-virkavallan heikontumista ja joukkojen sokeaa valtaa, saaneet aikaan
-taiteiden tuhoutumisen, henkilökohtaisten etujen etsinnän
-hallituksessa ja raivanneet tietä valloitukselle. Meillä on
-valittavana kaksi järjestelmää: joko perustaa valtio perheen
-kautta tai perustaa se henkilökohtaisten harrastusten avulla,
-kansanvaltaisuus tai ylhäisön valta, väittelyjen aikaansaama
-hajaannus tai kuuliaisuus, katolilaisuus tai uskonnollinen
-välinpitämättömyys, siinä lyhyesti sanoen koko kysymys. Minä
-puolestani kuulun niihin harvoihin, jotka tahtovat vastustaa kansaa,
-hyvin ymmärrettävästi suojellakseni sen omia etuja. Tässä ei
-ole kysymys läänitysoikeuksista, kuten tahdotaan uskottaa
-yksinkertaisille, ei myöskään aatelisvallasta, vaan itse valtiosta,
-koko Ranskan elämästä tai kuolemasta. Jos jonkun maan perustana ei ole
-isän arvovaltaa, on sen olemassaolo uhattu. Se on nimittäin
-edesvastuunalaisuuden ensimäinen porras, alkuaste siihen
-alistamisjärjestelmään, jonka huipulla on kuningas. Kuningas, siihen
-sanaan sisällymme me kaikki! Kuolla kuninkaan puolesta on samaa kuin
-kuolla itsensä, kuolla perheensä vuoksi, joka on jotakin pysyvää
-niinkuin valtakuntakin. Jokaisella eläimellä on oma vaistonsa, ihmisen
-vaisto on perhetunne. Maa on voimakas vain silloin, kun se on
-kokoonpantu rikkaista perheistä, joiden kaikki jäsenet intomielin
-tahtovat puolustaa yhteistä aarrettaan: rahan, kunnian, etuoikeuksien
-ja nautintojen aarretta; se on heikko silloin, kun sen muodostavat
-yksilöt, joilta puuttuu yhteenkuuluvaisuuden tunne, joille on
-samantekevä, tottelevatko he seitsemää miestä tai yhtä ainoaa,
-venäläistä tai korsikalaista, jos vain kukin yksilö saa pysyä omalla
-pohjallaan; eikä tuo onneton ja itsekäs ihminen arvaa, että eräänä
-päivänä se kuitenkin häneltä riistetään. Jos emme suunnitelmissamme
-menesty, on edessämme pian mitä murheellisin asiaintila. Ei tule
-olemaan enää muita lakeja kuin verotus- ja rangaistuslait: rahat tai
-henki. Tunteella ei tule enää olemaan mitään sananvaltaa maapallon
-jaloimmassa maassa. Siihen on silloin isketty ja jäydetty
-parantumattomia haavoja. Ensiksikin pääsee vallalle yleinen kateus:
-yläluokat sekoittuvat; halujen yhtäläisyyttä pidetään voimien
-yhtäläisyytenä; porvariston laineet lakaisevat pois todellakin
-tunnustetut, koetellut kyvyt ja henkiset ylivoimat. Voisi valita
-sopivan miehen tuhannesta, mutta kolmen miljoonan kunnianhimoisen
-ihmisen joukosta, joilla kaikilla on yllään sama keskinkertaisuuden
-virkatakki, ei voi löytää mitään. Tämä voitonriemuinen joukko ei
-ollenkaan huomaa, että sillä on vastassaan vielä toinen hirvittävä
-joukkovoima, maataviljelevät talonpojat: kaksikymmentä miljoonaa
-tynnyrinalaa elävää maata, joka kävelee, puhelee, ymmärtämättä mitään,
-mutta vaatien yhä lisää, joka salpaa tien joka kohdalta ja jolla on
-hallussaan raaka voima..."
-
-"Mutta", sanoin minä, keskeyttäen isäni, "mitä voin minä tehdä valtion
-hyväksi? Minulla ei ole minkäänlaista halua ruveta perheiden Jeanne
-d'Arciksi ja tulla kärvennetyksi hiljaisella tulella jonkun konventin
-roviolla!" -- "Te olette pikkuinen veitikka," sanoi minulle isäni.
-"Kun puhun teille järkeä, vastaatte te pilapuheella; jos minä lasken
-leikkiä, puhutte te minulle niinkuin olisitte lähettiläs." -- "Rakkaus
-elää vastakohdista", sanoin hänelle. Ja hän nauroi niin, että sai
-kyyneleet silmiinsä. -- "Ottakaa miettiäksenne niitä asioita, joista
-olen tehnyt teille selkoa; tulette huomaamaan kuinka paljon
-luottamusta ja sielun suuruutta olen osoittanut puhuessani teille
-niin kuin nyt olen tehnyt, ja ehkäpä tapauksetkin tulevat
-suunnitelmilleni avuksi. Tiedän kyllä, että ne teihin nähden ovat
-loukkaavia, kohtuuttomia, sentähden vetoankin suostumustanne
-pyytäessäni vähemmän sydämeenne ja mielikuvitukseenne kuin järkeenne;
-olen huomannut teillä olevan enemmän älyä ja järkeä kuin kenelläkään
-muulla..." -- "Te imartelette minua", sanoin hänelle hymyillen, "koska
-olen teidän tyttärenne." "En missään tapauksessa", jatkoi hän, "voisi
-olla epäjohdonmukainen. Joka tahtoo päästä päämäärään, pyrkii käsiksi
-keinoihin ja meidän on osoitettava hyvää esimerkkiä. Siispä ei teillä
-saa olla mitään omaisuutta, niin kauan kuin nuoremmalla veljellänne ei
-ole turvattua asemaa, ja sentähden tahdon käyttää koko teidän
-pääomanne hankkiakseni hänelle esikoisoikeudet." -- "Mutta", jatkoin
-minä, "ette kai kiellä minua elämästä mieleni mukaan ja tulemasta
-onnelliseksi, jos luovutan omaisuuteni teille?"--"Edellyttäen",
-vastasi hän, "että tuo elämä, jota tarkoitatte, ei millään tavoin
-arvoanne ja hyvää mainettanne vahingoita ja että se koituu suvullenne
-kunniaksi."-- "Ohoh", huudahdin, "saattepa heti tuon minun paljon
-ylistetyn järkeni seisahtumaan." -- "Niin, Ranskassa", sanoi hän
-katkerasti, "emme löydä sellaista miestä, joka huolisi vaimokseen
-korkeimpaan aatelistoon kuuluvan nuoren tytön ilman myötäjäisiä ja
-joka kuitenkin tunnustaisi ne saaneensa. Jos tuollainen aviomies
-löytyisikin, kuuluisi nousukas porvareiden luokkaan, ja tässä
-suhteessa kuulun yhdenteentoista vuosisataan." -- "Niin minäkin",
-vastasin hänelle. "Mutta miksi saattaa minua epätoivoon? Eikö
-Ranskassa enää ole vanhoja päärejä?" -- "Olette ikäiseksenne hyvin
-kehittynyt, Louise!" huudahti hän. Sitten hän hymyillen suuteli minua
-kädelle ja lähti.
-
-Olin samana aamuna saanut kirjeesi ja se oli johdattanut ajatukseni
-juuri siihen kuiluun, johon väität minun voivan pudota. Minusta on
-tuntunut kuin jokin ääni minussa huutaisi: sinne olet putoava. Olen
-sentähden ryhtynyt varovaisuustoimenpiteisiin. Henarez uskaltaa jo
-katsella minua, rakkaani, ja hänen silmänsä hämmentävät minua, ne
-saavat minussa aikaan omituisen tuntemuksen, jota lähinnä voi verrata
-vain syvään kauhuun. Tuota miestä ei pitäisi katsella enempää kuin
-jotakin sammakkoa, hän on ruma ja lumoilla kiehtova. Kaksi päivää olen
-itsekseni pohtinut, eikö minun ehkä pitäisi tehdä tästä lyhyt loppu
-ilmoittamalla isälleni, etten enää tahdo oppia espanjaa, ja täten
-eroittaa tuo Henarez; mutta miehekkään päätökseni jälkeen tunnen
-jälleen halun järkyttää mieltäni tuolla kauhealla tuntemuksella, joka
-valtaa minut aina, kun näen tuon miehen, ja niinpä sanon itselleni:
-vielä yksi kerta ja sitten puhun. Rakas ystäväiseni, hänen äänensä on
-sieluun tunkevan lempeä, hän puhuu niinkuin Todor laulaa. Hänen
-käytöksensä on yksinkertainen ja vapaa kaikesta teennäisyydestä. Ja
-miten kauniit hampaat hänellä on! Äsken hän lähtiessään luotani
-nähtävästi huomasi, kuinka suuresti hän herättää mielenkiintoani ja
-hän teki jo jonkin eleen, erittäin kunnioittavan sitäpaitsi,
-tarttuakseen käteeni ja suudellakseen sitä, mutta hän luopui
-aikomuksestaan ikäänkuin säikähtäen rohkeuttaan ja sitä erottavaa
-kuilua, jonka yli hän oli astumaisillaan. Näin ja aavistin kaiken
-tämän melkein tyhjästä; hymyilin, sillä mikään ei ole niin liikuttavaa
-kuin nähdä, miten alistettu luonto pyrkii lentoon vaipuakseen heti
-jälleen takaisin. Tarvitaan paljon rohkeutta porvarilta, joka rakastaa
-aatelistyttöä! Hymyni rohkaisi häntä, miesparka etsi hattuaan
-huomaamatta sitä, hän ei nimittäin tahtonut löytää sitä ja minä toin
-sen hänelle aivan vakavana. Hänen silmänsä kostuivat pidätetyistä
-kyynelistä. Tuohon lyhyeen hetkeen mahtui kokonainen maailma asioita
-ja ajatuksia. Ymmärsimme toisemme niin hyvin, että tuossa tuokiossa
-ojensin hänelle käteni suudeltavaksi. Kentiespä se oli samaa kuin
-tunnustaa hänelle, että rakkaus saattoi täyttää sen kuilun, joka
-meidät eroittaa. No niin, en tiedä, mikä minut siihen pakoitti:
-Griffith kääntyi meihin selin; minä ojensin hänelle ylpeästi valkoisen
-käpäläni ja tunsin hipiälläni hänen huuliensa tulen liekehtelyn, jonka
-hehkua kuitenkin kaksi suurta kyyneltä lievensi. Ah, enkelini,
-voimattomana ja ajatuksiini vaipuneena jäin nojatuoliini istumaan,
-olin onnellinen ja minun on mahdotonta selittää minkätähden. Se mitä
-tunsin oli runoutta. Alentuvaisuuteni, jota tällä hetkellä häpeän,
-tuntui minusta silloin jalolta ja suurelta, hän oli lumonnut minut,
-siinä ainoa puolustukseni.
-
-Perjantaina.
-
-Tuo mies on todellakin sangen ihastuttava. Hän ilmaisee ajatuksensa
-hienosti ja valikoidusti ja hänen henkinen ylemmyytensä tulee joka
-kohdassa näkyviin. Rakkahani, hän on voimakas ja johdonmukainen kuin
-Bossuet selittäessään minulle espanjan kielen ja yleensä
-ihmisajatuksen ja kaikkien kielten sisäistä rakennetta. Ranska tuntuu
-olevan hänen äidinkielensä. Kun tämän johdosta lausuin hänelle
-hämmästykseni, vastasi hän, että hän oli saapunut Ranskaan hyvin
-nuorena Espanjan kuninkaan kanssa. Mitä lienee tapahtunut tuossa
-sielussa? Hän ei ole enää entisensä kaltainen. Hän tuli tänne
-yksinkertaisesti puettuna, mutta aivan niinkuin aatelismies, joka
-aamulla lähtee kävelylle. Tämän oppitunnin aikana loisti hänen
-neroutensa niinkuin majakka; hänen kaunopuheisuutensa oli kuvaamaton.
-Hän toi äkkiä esiin tuon tähän asti niin huolellisesti salaamansa
-sielun, aivan kuin uupunut ihminen, joka saa entiset voimansa
-takaisin. Hän kertoi minulle tarinan eräästä lakeija-raukasta, joka
-oli antanut surmata itsensä vain Espanjan kuningattaren yhden ainoan
-katseen vuoksi. -- "Hän ei voinut tehdä muuta kuin kuolla," sanoin
-minä. Tämä vastaus riemastutti hänen sydäntään ja hänen katseensa
-peloitti minua todellakin.
-
-Illalla olin tanssiaisissa herttuatar de Lenoncourtin luona; prinssi
-Talleyrand oli myöskin siellä. Pyysin herra de Vandenessea, joka on
-hyvin miellyttävä nuorukainen, kysymään häneltä, oliko v. 1809 hänen
-tilallaan vieraiden joukossa ketään Henarez-nimistä. -- "Henarez on
-Soria-suvun maurilainen nimi; tämän jäsenet ovat, kuten kerrotaan,
-kristinoppiin kääntyneitä abenserrageja. Vanha herttua ja hänen
-molemmat poikansa seurasivat kuningasta. Vanhemmalta heistä,
-nykyiseltä Sorian herttualta, ryösti kuningas Ferdinand äskettäin
-kaikki hänen maatilansa, kunnianimensä ja arvoasteensa kostaakseen
-jonkin vanhan kaunan. Herttua teki tavattoman suuren virheen siinä,
-että hän otti vastaan yhdessä Valdezin kanssa perustuslaillisen
-ministeriviran. Onneksi oli hän pelastautunut pois Cadixista ennen
-herttua d'Angoulêmen tuloa; paraimmalla tahdollaankaan ei herttua
-nimittäin olisi voinut suojella häntä kuninkaan vihalta."
-
-Tämä vastaus, jonka varakreivi de Vandenesse sanasta sanaan kertasi
-minulle, antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta. En voi kuvata
-sitä levottomuutta, mikä täytti mieleni seuraavaan oppituntiin asti,
-joka minulla oli tänä aamuna. Ensimäisen neljännestunnin aikana en
-tehnyt muuta kuin katselin häntä koettaen arvata, oliko hän herttua
-vai aateliton, voimatta ratkaista puoleen tai toiseen. Hän näytti
-arvaavan ajatukseni sitä myöten kuin ne syntyivätkin ja ikäänkuin
-tahallaan kujeillen eksyttävän niitä. Vihdoin en voinut hillitä
-itseäni enää kauempaa, vaan heitin äkkiä pois kirjani keskeyttäen
-käännöslukuni ja sanoin hänelle espanjaksi: -- "Te petätte meitä,
-herra. Te ette olekaan mikään vapaamielinen porvaris-raukka, te olette
-Sorian herttua?" -- "Neitiseni", vastasi hän surumielisin elein,
-"onnettomuudekseni minä en ole Sorian herttua." Huomasin, millä
-epätoivolla hän lausui sanan "onnettomuudekseni." Oi rakkaani, en
-luule, että kukaan muu ihminen voi panna niin paljon intohimoa ja
-sisältöä yhteen ainoaan sanaan. Hän painoi katseensa alas eikä
-uskaltanut enää katsoa minuun. -- "Herra de Talleyrand," sanoin minä
-hänelle, "jonka luona olette viettäneet maanpakovuotenne, ei jätä
-Henarez-nimiselle henkilölle mitään muuta vaalin valtaa kuin joko olla
-epäsuosioon joutunut Sorian herttua tai palvelija." Hän kohotti
-silmänsä minuun, kaksi mustaa ja hehkuvaa kekälettä, joista sinkoava
-katse oli yht'aikaa leimuava ja nöyryytetty. Mies-parka tuntui
-todellakin olevan kidutuspenkillä. -- "Isäni," sanoi hän, "oli
-todellakin Espanjan kuninkaan palvelija." Griffith ei voinut ymmärtää
-tällaista opetustapaa. Jokaista kysymystä ja vastausta seurasi
-tuskastuttava äänettömyys. -- "Lyhyesti," sanoin hänelle lopuksi,
-"oletteko aatelinen vai aateliton?" -- "Tiedättehän, neiti, että
-Espanjassa kaikki ihmiset, yksin kerjäläisetkin, ovat aatelisia." Tämä
-pidättyväisyys harmitti minua. Olin tätä tuntia varten suunnitellut
-pienen mielikuvitukseni keksimän hauskutuksen. Olin kirjeen muodossa
-piirtänyt ihannekuvan siitä miehestä, jonka soisin rakastavan itseäni,
-ja olin päättänyt antaa sen hänelle käännettäväksi. Tähän asti olin
-kääntänyt vain espanjasta ranskaksi enkä ollenkaan ranskasta
-espanjaksi; huomautin hänelle siitä ja pyysin Griffithiä tuomaan
-minulle kirjeen, jonka viimeksi oli saanut eräältä ystävättäreltäni.
-Näenpä kyllä, ajattelin, minkälaista verta hänellä on suonissaan,
-siitä vaikutuksesta, minkä ohjelmani häneen tekee. Otin paperin
-Griffithin kädestä ja sanoin: -- "Olen kai jäljentänyt sen
-virheettömästi?" sillä kirje oli kirjoitettu minun käsialallani.
-Ojensin hänelle paperin ja pidin häntä tarkasti silmällä koko ajan,
-kun hän luki seuraavaa:
-
-"Sen miehen, joka minua miellyttää, rakkaani, tulee olla kova ja ylpeä
-miehiä kohtaan, mutta lempeä naisille. Hänen kotkankatseensa painaa
-heti alas kaiken, mikä vain vivahtaakin naurettavalle. Hän kuittaa
-säälin hymyllä ne, jotka yrittävät laskea leikkiä pyhistä asioista,
-etenkin sellaisista, jotka kuuluvat sydämen runouteen ja joita ilman
-elämä ei olisi muuta kuin surullinen todellisuus. Halveksin syvästi
-kaikkia niitä, jotka tahtovat ryöstää meiltä pois noiden niin suuresti
-lohdullisten uskonnollisten tunteiden rikkaan lähteen. Hänen uskonsa
-on yksinkertainen kuin lapsen, mutta samalla tulee sen yhtyä
-ajattelevan, uskonsa syitä tutkistelleen ihmisen järkkymättömään
-vakaumukseen. Hänen henkensä on uusi ja omaperäinen, ei
-teennäinen eikä kerskaileva; hän ei voi sanoa mitään, joka olisi
-asiaankuulumatonta tai poissa paikaltaan; hänelle olisi yhtä
-mahdotonta ikävystyttää toisia kuin ikävystyä itse, sillä hänen
-sielussaan on loppumattomat rikkaudet. Kaikkien hänen ajatustensa
-tulee olla jaloja, ylväitä, ritarillisia ja itsekkäisyydestä vapaita.
-Ei missään hänen teossaan saa näkyä laskevaisuutta tai omien etujen
-valvontaa. Hänen vikansakin johtuvat juuri hänen ajatusmaailmansa
-rikkaudesta ja laajuudesta, joka on hänen oman aikansa yläpuolella.
-Kaikessa on hänen oltava aikansa edellä. Siitä hienotunteisesta
-huomaavaisuudesta, jota aina tulee osoittaa heikkoja olentoja kohtaan,
-on hän oleva hyvä naisia kohtaan, mutta ei helposti ihastuva:
-rakkautta on hän pitävä liian vakavana asiana leikkiäkseen sen kanssa.
-Voisi siis sattua niinkin, että hän eläisi koko elämänsä ilman
-rakkautta ja kuitenkin siitä huolimatta omistaisi kaikki ne
-ominaisuudet, jotka ovat omiaan herättämään syvän ja voimakkaan
-intohimon. Mutta jos hän kerran löytää nais-ihanteensa, tuon unikuvan,
-jonka voi nähdä avoimin silmin; jos hän kohtaa olennon, joka ymmärtää
-hänet, joka kokonaan valtaa hänen sielunsa ja heittää koko hänen
-elämänsä yli äärettömän onnen kajastuksen, joka tuikkaa hänelle kuin
-tähti tämän niin pimeän, kylmän ja jäisen maailman pilvien lomitse,
-joka antaa hänen olemassa-ololleen uuden arvon ja viehätyksen ja saa
-siihen asti mykät kielet hänen rinnassaan väräjämään, niin on
-sanomattakin selvää, että hän silloin tajuaa onnensa ja osaa antaa
-sille oikean arvon. Sentähden hän onkin tekevä lemmittynsä täysin
-onnelliseksi. Ei milloinkaan ole hän sanalla tai katseella haavoittava
-tuota rakastavaa sydäntä, joka on antautunut hänelle äitinsä sylissä
-uinuvan lapsen sokealla rakkaudella, sillä jos tämä lemmitty joskus
-heräisi ihanasta unestaan, olisi hänen sielunsa ja sydämensä ijäksi
-runneltu: sillä tuolle valtamerelle ei hän mitenkään uskaltaisi lähteä
-panematta samalla alttiiksi koko tulevaisuuttaan."
-
-"Tuon miehen kasvonilmeistä, ryhdistä, käytöksestä, täytyy välttämättä
-näkyä, että hän pystyy niin suureen kuin pieneenkin, hänen tulee olla
-tavoissaan yksinkertainen ja luonnollinen, kuten kaikki henkisen
-ylemmyyden omaavat henkilöt. Hän saa olla rumakin, mutta hänellä
-täytyy olla kauniit kädet; hänen ylähuulensa on keveästi vetäytynyt
-ivalliseen ja halveksivaan hymyyn, joka on välinpitämättömiä varten
-varattu; ainoastaan niille, joita hän rakastaa, säästää hän sielukkaan
-katseensa loistavan ja taivaallisen säteilyn."
-
-"Neiti," sanoi hän espanjaksi syvästi liikutetulla äänellä,
-"sallitteko minun säilyttää tämän kirjeen muistona teiltä? Tämä on
-viimeinen oppitunti, joka minulla on kunnia antaa teille, ja se
-opetus, jonka tässä kirjeessä saan, voi tulla käyttäytymiseni
-ikuiseksi ohjeeksi. Jätin Espanjan pakolaisena ja rahatta, mutta nyt
-olen saanut perheeltäni rahasumman, joka hyvin riittää tarpeisiini.
-Minulla on oleva kunnia lähettää teille joku köyhä espanjalainen
-sijaisekseni." Hän tuntui tällä ikäänkuin huomauttavan minulle: --
-"Riittää jo tätä leikkiä." Hän nousi uskomattomalla arvokkaisuudella
-ja jätti minut. Olin aivan typertynyt tästä hänen säätyisilleen
-ihmisille harvinaisesta herkkätunteisuudesta. Hän meni alas ja pyysi
-saada puhua isäni kanssa. Päivällispöydässä sanoi isäni minulle
-hymyillen: -- "Louise, olette saanut tunteja espanjankielessä Espanjan
-kuninkaan entiseltä ministeriltä ja kuolemaantuomitulta pakolaiselta."
--- "Sorian herttualta", virkahdin. -- "Herttualta," vastasi isäni,
-"ei, sitä hän ei enää ole, hän käyttää nykyään arvonimenään parooni de
-Macumer erään läänityksen mukaan, joka hänellä vielä on jälellä
-Sardiniassa. Hän tuntuu olevan sangen omituinen." -- "Älkää
-nöyryyttäkö tuolla sanalla, joka teidän suussanne aina kuulostaa vähän
-pilkalliselta ja halveksivalta, miestä, joka on teidän vertaisenne,"
-sanoin hänelle, "ja jolla minun luullakseni on kaunis sielu."
---"Paroonitar de Macumer?" huudahti isäni katsellen minua ivallisesti.
-Painoin katseeni maahan ylpein elein. -- "Mutta," sanoi äitini,
-"Henarez kohtasi varmaankin portaissa Espanjan lähettilään?" --
-"Kohtasi kylläkin," vastasi isäni: "lähettiläs kysyi minulta,
-puuhasinko salaliittoa hänen herraansa ja kuningastaan vastaan; mutta
-hän tervehti kuitenkin tuota entistä espanjalaista ylimystä erittäin
-kunnioittavasti tarjoten hänelle alamaista palvelustaan."
-
-Tämä kaikki, rakas rouva de l'Estorade, tapahtui jo kaksi viikkoa
-sitten ja kahteen viikkoon en ole nyt nähnyt tuota miestä, joka
-rakastaa minua, sillä tuo mies rakastaa minua. Mitä hän mahtaa tehdä?
-Tahtoisin olla kärpänen, hiiri, varpunen. Tahtoisin nähdä hänet yksin,
-kotonaan, ilman että hän huomaisi minua. Kas siinä vihdoin mies, jolle
-voin sanoa: Kuolkaa minun tähteni!... Ja hänellä on luonnetta tehdä
-se, niin uskon ainakin. Sanalla sanoen, Parisissa on nyt mies, jota
-ajattelen ja jonka katse täyttää sieluni tulvehtivalla valolla. Oh,
-hänhän on vihollinen, joka minun pitäisi survoa jalkoihini. Onko siis
-mahdollista, että on olemassa mies, jota ilman en voi elää ja joka on
-minulle välttämätön! Sinä menet naimisiin ja minä rakastan! Näin ovat
-jo neljän kuukauden kuluttua nuo molemmat kyyhkyset, jotka kevein
-siivin kimposivat niin korkealle, pudonneet taivaaltaan todellisuuden
-alhoon.
-
-Sunnuntaina.
-
-Eilen italialaisessa oopperassa tunsin äkkiä, että minua katseltiin,
-ja katseeni kääntyivät kuin tenhovoimasta kahden tulisen silmän
-puoleen, jotka loistivat niinkuin kiiltokivet eräästä pimeästä
-permannon kulmauksesta. Henarez ei hellittänyt silmiään minusta. Tuo
-hirviö oli valinnut juuri sen ainoan paikan, josta hän saattoi nähdä
-minut; siinä hän istui. En tiedä, millainen hän mahtaa olla
-valtiomiehenä, mutta rakkauden alalla on hän suorastaan nero.
-
-"_Näin pitkälle, Renée, siis oomme tulleet_", sanoo suuri Corneille.
-
-
-
-
-XIII.
-
-ROUVA DE L'ESTORADELTA NEITI DE CHAULIEULLE.
-
-
-La Crampadessa, helmikuulla.
-
-Rakas Louiseni, näin kauan on minun täytynyt odottaa, ennenkuin olen
-voinut sinulle kirjoittaa; mutta nyt tiedänkin paljon asioita tai
-paremmin sanoen olen oppinut paljon ja tahdon kertoa sinulle kaikki,
-jotta sinullakin olisi siitä jotakin hyötyä tulevaisuudessa. Ero
-nuoren tytön ja naidun naisen välillä on niin suuri, että nuori tyttö
-voi ymmärtää sitä yhtä vähän kuin naitu nainen enää voi tulla nuoreksi
-tytöksi. Menin mieluummin naimisiin Louis de l'Estoraden kanssa kuin
-luostariin takaisin. Se on selvää se! Koska arvasin, että jos en
-menisi naimisiin Louis de l'Estoraden kanssa, saisin palata takaisin
-luostariin, täytyi minun alistua kohtalooni. Kun olin tehnyt
-lopullisen päätökseni, aloin tarkastella asemaani lähemmin nähdäkseni,
-mitä etuja se mahdollisesti voisi minulle tarjota.
-
-Ensin noiden velvoituksien vakavuus, joihin olin sitoutunut, täytti
-minut kauhunsekaisella pelolla. Avioliitto on koko elämää varten, jota
-vastoin rakkaus ei tarkoita muuta kuin huvitusta; avioliitto jää
-pysyväksi senkin jälkeen, kun ilot jo ovat haihtuneet, ja silloin
-astuvat voimaan paljon kallisarvoisemmat harrastukset kuin miehen ja
-naisen oma keskinäinen suhde. Ehkäpä onnelliseen avioliittoon
-sentähden tarvitaankin juuri sellaista ystävyyttä, joka
-lempeällä hyväntahtoisuudella voi sivuuttaa monet inhimilliset
-epätäydellisyydet. Ei mikään estänyt minua tuntemasta ystävyyttä Louis
-de l'Estoradea kohtaan. Kun olin vakavasti päättänyt, etten
-avioliitolta odottaisi niitä rakkauden iloja, joista me usein niin
-vaarallisen kiihkoisasti haaveilimme, tunsin mitä suloisimman rauhan
-laskeutuvan sydämeeni. Vaikka en rakastakaan, niin mikä estää minua
-silti etsimästä onnea? sanoin itselleni. Sitäpaitsi rakastetaan minua
-ja minä tahdon antaa rakastaa itseäni. Avioliittoni ei tule olemaan
-orjuutta, vaan ainaista hallitsemista. Mitä haittaa voisi tällaisesta
-asiaintilasta olla naiselle, joka kerran tahtoo pysyä omana herranaan?
-
-Suhteemme vakavin kohta, avioliitto ilman aviomiestä, järjestyi
-tuonoin eräässä Louis'n ja minun välisessä keskustelussa, jossa
-selvästi tuli näkyviin hänen erinomainen luonteensa ja lempeä
-sielunsa. Sydänkäpyseni, toivoisin voivani aina elää tässä rakkauden
-aavistuksen kauniissa keväässä, joka ei vielä kanna nautinnon
-hedelmiä, vaan jättää sielun neitseelliseksi. Ei alistua lakiin eikä
-velvollisuuksiin, ei riippua kenestäkään muusta kuin itsestään ja
-säilyttää oma vapaa tahtonsa! Miten ihanaa ja ylevää! Tuollainen
-sopimus, joka sotii lakia ja sakramenttia vastaan, ei olisi voinut
-olla mahdollinen kenenkään muun kuin Louis'n ja minun välillä. Tämä
-pulmallinen kysymys juuri sai minut ensin vitkastelemaan päätökseni
-tekemisessä. Vaikkakin alun pitäin olin päättänyt suostua kaikkeen
-mieluummin kuin palata luostariin, niin on inhimillinen luonto
-sellainen, että se pyytää mahdollisimman paljon saatuaan ensin
-mahdollisimman vähän: ja me kaksi, enkelini, kuulumme niihin, jotka
-tahtovat kaikki. Tarkastelin Louis'tani salaa kulmaini alta ja
-ajattelin: onkohan onnettomuus tehnyt hänet hyväksi vai pahaksi?
-Lähemmin tutkistellessani häntä, huomasin, että hänen rakkautensa
-lähenteli intohimoa. Kun kerran olin päässyt hänen epäjumalakseen,
-nähdessäni hänen kalpenevan ja värisevän pienimmästä silmäyksestäni,
-päätin uskaltaa kaikki. Houkuttelin hänet pois vanhempain lähettyviltä
-kävelyretkille, joilla varovaisesti tunnustelin hänen sydämensä ääntä.
-Viekoittelin hänet puhumaan, tiedustelin hänen mielipiteitään ja
-suunnitelmiaan tulevaisuutemme suhteen. Kysymyksissäni ilmeni niin
-paljon ennakkoharkintaa ja ne iskivät niin sattuvasti juuri tämän
-hirvittävän kaksin-elämän heikkoihin kohtiin, että Louis tunnusti
-minulle myöhemmin aivan kauhistuneensa niin tietokypsää neitsyyttä.
-Hän vastaili, mutta sotkeutui vastauksissaan niinkuin ainakin
-henkilöt, joilta pelko riistää kaikki keinot; lopuksi oli minulla
-selvillä, että sattuma oli antanut minulle vastustajan, joka kävi sitä
-heikommaksi, mitä enemmän hän alkoi aavistaa sitä puolta minussa, jota
-sinä niin ylväästi nimität suureksi sielukseni.
-
-Ollen onnettomuuksien ja murheellisten kohtaloiden murtama tunsi hän
-olevansa melkein mennyttä miestä ja etenkin vaivasi häntä kolme julmaa
-pelonaihetta. Ensinnäkin on hän kolmenkymmenen seitsemän vuotias ja
-minä seitsemäntoista; hän ei voinut olla kauhistumatta niitä
-kahtakymmentä vuotta, jotka olivat välillämme. Toiseksi on tunnustettu
-tosiasia, että olen hyvin kaunis; ja Louis, joka on samaa mieltä, ei
-voinut olla tuntematta syvää tuskaa siitä, että kärsimykset olivat
-riistäneet häneltä hänen nuoruutensa. Lopuksi tunsi hän minun naisena
-olevan paljon ylempänä häntä itseään miehenä. Nämä kolme sangen
-näkyvää vikaa olivat saaneet hänet epäilemään itseään; hän pelkäsi,
-ettei hän voisi tehdä minua onnelliseksi ja että olin ottanut hänet
-vain paremman puutteessa. Ilman luostariin palaamisen mahdollisuutta
-en varmastikaan olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan, huomautti hän
-minulle kainosti eräänä iltana. -- "Se on kyllä totta", vastasin
-hänelle vakavasti. Rakas ystäväni, silloin tunsin ensimäisen kerran
-sellaisen mielenliikutuksen, jonka mies yksin voi meissä aiheuttaa.
-Omituinen tunne kouristi sydäntäni nähdessäni kahden suuren kyyneleen
-pusertuvan esiin hänen silmistään. -- "Louis," jatkoin lohduttavalla
-äänellä, "riippuu aivan teistä, muuttuuko tämä sovinnaisuusavioliitto
-sellaiseksi avioliitoksi, jonka voin koko sydämestäni hyväksyä. Se,
-mitä teiltä pyydän, vaatii teidän puoleltanne vielä paljon kauniimpaa
-kieltäymystä kuin mitä on mikään, vilpittöminkään, rakkauden orjuus.
-Voitteko kohota sellaisen ystävyyden tasolle, jollaista minä
-toivoisin? Ihmisellä voi olla vain yksi ystävä elämässä, ja minä
-tahdon olla teidän ystävänne. Ystävyys on side, joka yhdistää kaksi
-samanarvoista sielua. Ystävyyden voima sitoo ne yhteen ja kuitenkin
-ovat ne toisistaan riippumattomia. Olkaamme ystäviä ja liittolaisia
-kantaaksemme yhdessä elämän taakkaa. Jättäkää minulle täydellinen
-vapaus. En kiellä teitä sytyttämästä sydämeeni sitä rakkautta, jota
-sanotte tuntevanne minua kohtaan, mutta en voi olla vaimonne muutoin
-kuin omasta vapaasta tahdostani. Herättäkää minussa halu uhrata teille
-vapaa tahtoni ja heti olen sen tekevä. En siis kiellä teitä
-lietsomasta tätä ystävyyttä rakkaudeksi enkä häiritsemästä sitä lemmen
-kuiskeilla: omasta puolestani olen tekevä kaikkeni keskinäisen
-tunteemme täydellistämiseksi. Etenkin säästäkää minut kaikilta niiltä
-ikävyyksiltä, joita omituinen suhteemme voisi aiheuttaa minulle
-ulkoapäin. En tahdo näyttää oikulliselta enkä teennäiseltä, sentähden
-että en ole kumpaakaan, ja pidän teitä siksi kunnian miehenä, että
-rohkenen teitä pyytää näennäisesti ylläpitämään kaikkia avioliiton
-muodollisuuksia." Rakkaani, en ole koskaan nähnyt ketään niin
-onnellisena kuin mitä Louis oli ehdotukseni johdosta, hänen silmänsä
-loistivat, onnen tuli oli kuivannut niistä kyyneleet. -- "Muistakaa,"
-sanoin hänelle kaiken lopuksi, "ettei ole mitään omituista tässä
-kaikessa, mitä teiltä nyt pyydän. Nämä ehdot johtuvat vain siitä, että
-niin äärettömästi haluan omistaa teidän kunnioituksenne. Jos teidän
-olisi kiittäminen vain pelkkää avioliittoa siitä, että olette saanut
-minut, niin tuskinpa olisitte minulle suurestikaan kiitollinen,
-vaikkapa teidän rakkautenne jonakin kauniina päivänä kruunattaisiinkin
-laillisilla ja kirkollisilla muodollisuuksilla, kun se tapahtuisi
-ilman minun sisäistä myötävaikutustani. Jos ette ollenkaan
-miellyttäisi minua, mutta minä kuitenkin alistuvaisesti tottelisin
-teitä, niinkuin kunnianarvoisa äitini on neuvonut minun tekemään, ja
-jos näissä olosuhteissa saisin lapsen, niin luuletteko, että
-rakastaisin tätä lasta yhtä paljon kuin sitä, joka olisi yhteisen
-tahtomme tulos? Vaikk'ei olekaan välttämätöntä pitää toisistaan niin
-paljon kuin kaksi rakastavaista, niin tunnustakaa kuitenkin, hyvä
-herra, ettei missään tapauksessa saa olla toisilleen vastenmielinen.
-No niin, joudumme vaaralliseen asemaan: meidän on pakko elää maalla,
-muistakaamme tunteiden epävakaisuutta! Mutta eivätkö viisaat ihmiset
-voi välttää vaihtelevaisuuden onnettomuuksia?" Minun järkevyyteni ja
-myötämielisyyteni näytti hyvin hämmästyttävän häntä; mutta hän antoi
-minulle juhlallisen lupauksensa ja minä tartuin hänen käteensä ja
-puristin sitä ystävällisesti.
-
-Viikon lopulla meidät vihittiin. Kun olin varma vapaudestani, saatoin
-sangen ilomielisenä ottaa vastaan kaikki noiden juhlamenojen ikävät
-yksityiskohdat: saatoin olla oma itseni, ja ehkäpä minua pidettiin
-aika velikultana, kuten Blois'ssa on tapana sanoa. Kaikki luulivat
-näkevänsä edessään todellisen aviovaimon, sensijaan että he näkivätkin
-vain nuoren tytön, joka on ihastuksissaan siitä uudesta ja
-mahdollisuuksista rikkaasta elämästä, jonka hän on osannut itselleen
-kenenkään aavistamatta hankkia. Rakas ystävä, olin nähnyt kuin
-ilmestyksessä kaikki vastaisen elämäni vaikeudet ja halusin kaikesta
-sydämestäni tehdä tuon miehen onnelliseksi. Jos ei vaimolla olisi
-määräämisvaltaa siinä yksinäisyydessä, jossa me elämme, kävisi
-avioliitto piankin sietämättömäksi. Vaimolla täytyy silloin olla
-aviovaimon hyveet ja rakastajattaren viehkeys. Tekemällä lemmen-onnen
-epävarmaksi voi pitkittää suloisia harhakuvitelmia ja jatkaa aivan
-loputtomiin asti noita itserakkauden pikku nautintoja, joihin kaikki
-olennot syystä kylläkin panevat niin suuren arvon. Aviollinen rakkaus,
-sellaisena kuin minä sen käsitän, tekee vaimon toivon hengettäreksi,
-valtiattareksi ja antaa hänelle ehtymättömän voiman, elämän lämmön,
-joka saa kukoistamaan koko ympäristön. Mitä enemmän hän on itsensä
-herra, sitä varmempi voi hän olla rakkauden ja onnen kestävyydestä.
-Olen ennen kaikkea vaatinut, että tämä meidän sisäisten asioittemme
-järjestely pysyisi kaikilta aivan salassa. Miestä, joka on vaimonsa
-tohvelin alla, pidetään täydellä syyllä naurettavana. Naisen
-vaikutusvallan tulee olla vallan huomaamaton: etenkin meidän
-suhteessamme on siro sulous koko salaisuuden ydin. Jos koetankin
-nostaa tätä masentunutta luonnetta ja kehittää täyteen loistoonsa
-niitä kauniita ominaisuuksia, joita välkähdyksittäin olen hänessä
-nähnyt, niin tahdon, että kaikki näyttää Louis'n itsensä ansiolta.
-Tällainen on se kaunis tehtävä, jonka olen ottanut suorittaakseni ja
-joka riittää naisen kunniaksi. Olen melkein ylpeä siitä, että minulla
-on salaisuus, joka antaa sisältöä elämälleni, suunnitelma, johon voin
-kohdistaa kaikki voimani ja jota ei tunne kukaan muu kuin sinä ja
-Jumala.
-
-Nyt olen melkein onnellinen ja ehk'enpä voisi sitä ollakaan, ellen
-voisi kertoa kaikkea rakastetulle ystävättärelle, sillä kuinka
-voisinkaan tätä kertoa hänelle? Onneni loukkaisi häntä, se on täytynyt
-salata häneltä. Hän on, rakkaani, herkkätunteinen kuin nainen,
-niinkuin ovat kaikki ne miehet, jotka ovat paljon kärsineet. Kolme
-kuukautta suhtauduimme toisiimme aivan samoin kuin ennen
-avioliittoakin. Tällä aikaa olen keksinyt, kuten voit arvatakin,
-joukon henkilökohtaisia asioita, joista rakkaus riippuu paljon enemmän
-kuin mitä yleensä luullaan. Kylmyydestäni huolimatta on hänen sielunsa
-rohkaistunut ja avautunut; hänen kasvonsa ovat saaneet toisen ilmeen
-ja nuorentuneet. Se loisto, jonka olen mukanani tuonut taloon, on
-heittänyt hänenkin ylitseen heijastuksensa. Huomaamattani olen
-tottunut häneen ja hänestä on tullut minulle toinen minä. Näkemällä
-hänet joka hetki silmäini edessä olen oppinut ymmärtämään sitä
-yhteellisyyttä, joka vallitsee hänen ruumiinsa ja sielunsa välillä.
-Elukka, joksi me aviomiestä nimitimme, sinun sanojesi mukaan, on
-kadonnut. Eräänä kauniina iltana olikin edessäni rakastaja, jonka
-sanat tunkivat sydämeeni ja jonka käsivarteen nojauduin sanomattomalla
-nautinnolla.
-
-Ollakseni sinua kohtaan tosi niinkuin Jumalalle, jota ei voi pettää,
-niin täytyy minun tunnustaa, että ehkä juuri se ihailtava
-tunnollisuus, jolla hän piti valansa, herätti uteliaisuuden
-sydämessäni. Häpesin itseäni ja koetin taistella sitä vastaan. Mutta
-jos tekee vastarintaa vain oman arvonsa säilyttämiseksi, alkaa piankin
-hieroa sovintoa. Juhla oli siis salainen niinkuin kahden rakastavan
-kesken, ja on se myös jäävä meidän väliseksi salaisuudeksemme. Kun
-menet itse naimisiin, olet hyväksyvä vaiteliaisuuteni. Tiedä
-kuitenkin, ettei mitään puuttunut siitä, mitä hienotunteisin
-rakkauskaan voi vaatia, ei edes tuota yllättävää puolta, joka niin
-sanoakseni on tuollaisen silmänräpäyksen kunnia: salaperäisyyden
-viehätys, jota mielikuvituksemme kaipaa, hurmaus, jolle voi kaiken
-anteeksiantaa, väkisin valloitettu suostumus, kauan edeltä aavisteltu
-hekkuman autuus, joka on voittanut sielun jo ennen todellisuudeksi
-muuttumistaan, kaikki nuo viettelyksen muodot olivat mitä korkeimmassa
-määrin edustettuina.
-
-Tunnustan sinulle kuitenkin, että minä kaikesta näistä hyvistä
-puolista huolimatta uudestaan vaadin vapauttani, mutta en tahdo tässä
-ilmaista kaikkia syitäni. Sinä olet varmasti ainoa sielu koko
-maailmassa, jolle voin edes puolittain uskoa salaisuuteni. Vaikkakin
-tavallaan kuuluu puolisolleen, rakasti hän sitten tahi ei, luulen,
-että kadottaisimme paljon, ellemme salaisi tunteitamme ja ajatuksiamme
-avioliiton suhteen. Ainoa oikea iloni, joka todellakin on ollut
-taivaallinen, johtuu siitä, että tiedän antaneeni elämän tuolle
-mies-raukalle, ennenkuin olen antanut sen lapselle. Louis on saanut
-takaisin nuoruutensa, voimansa, hilpeytensä. Hän ei ole enää sama
-mies. Kuin hyvä hengetär olen pyyhkinyt pois hänen mielestään yksin
-onnettomuuksien muistonkin. Olen muuttanut Louis'n kokonaan toiseksi
-ihmiseksi, hänestä on tullut ihastuttava. Tietäen varmasti
-miellyttävänsä minua, paljastaa hän koko henkevyytensä ja tuo
-itsestään esiin yhä uusia puolia. Olla miehen alituisena onnen
-lähteenä, silloin kun tämä mies lisäksi tietää sen ja liittää
-kiitollisuutensa rakkauteen, ah, rakas ystävä, tämä varmuus kehittää
-sielussa voiman, joka on suurempi suurinta rakkautta. Tämä valtava ja
-kestävä voima, joka kaikessa yksiviivaisuudessaan silti on vaihtelua
-täynnä, synnyttää sanalla sanoen perhe-elämän, tuon naisten ihanan
-luoman, jonka nyt käsitän koko hedelmällisessä kauneudessaan. Hänen
-vanha isänsä ei enää ole saita, hän antaa sokeasti kaikki, mitä
-pyydän. Palvelijat ovat iloisia; Louis'n onni näyttää heittävän
-säteitään kaikkialle tähän taloon, jossa minä rakkaudella vallitsen.
-Ukko on tyytyväisesti sopeutunut kaikkiin parannuksiin, hän ei ole
-tahtonut turmella somistustyötäni; hän on minua miellyttääkseen
-pukeutunut uudenaikaiseen pukuunkin ja puvun mukana on hän ottanut
-uudet tavatkin. Meillä on englantilaiset hevoset, vaunut, kaleissit,
-ja sievät kaksipyöräiset kääsit. Palvelijoilla on yksinkertainen,
-mutta aistikas virkapuku. Niinpä meitä pidetäänkin tuhlaavaisina.
-Pinnistän koko älyvoimani (en naura ollenkaan) hoitaakseni talouttani
-säästäväisesti, hankkiakseni mahdollisimman suuret mukavuudet
-mahdollisimman halvalla.
-
-Olen jo saanut Louis'n vakuutetuksi siitä, kuinka välttämätöntä
-hänelle on tehdä jotakin, joka hankkii hänelle maansa parasta
-harrastavan miehen maineen. Velvoitan hänet täydentämään opintonsa.
-Toivon pian näkeväni hänet departementin neuvoston jäsenenä, tähän
-asemaan voi hän päästä äitinsä ja minun sukuni välityksellä. Sanoin
-hänelle aivan suoraan, että olen kunnianhimoinen ja että en ollenkaan
-pitänyt sopimattomana sitä, että hänen isänsä edelleenkin hoitaisi
-maatilaamme ja tekisi säästöjä, sillä toivoin, että Louis kokonaan
-saisi omistaa aikansa politiikalle. Jos saisimme lapsia, toivoin
-näkeväni heidät kaikki onnellisina ja edullisesti valtioon
-kiinnitettyinä; minun kunnioitukseni ja kiintymykseni menettämisen
-uhalla oli hänen oltava departementin edustaja ensi vaaleissa; minun
-sukuni oli kannattava hänen ehdokkuuttaan ja silloin olisi meillä ilo
-viettää kaikki talvet Parisissa. Oi, enkelini, siitä innosta, millä
-hän seuraa neuvoani, näen, kuinka suuresti hän minua rakastaa! Lisäksi
-kirjoitti hän eilen minulle seuraavanlaisen kirjeen Marseillesta,
-jonne hän oli matkustanut muutamaksi tunniksi.
-
-"Kun otit vastaan minun rakkauteni, armas Renée'ni, silloin aloin
-uskoa onneen; mutta nyt en näe sille enää mitään loppua. Menneisyys on
-vain kuin himmeä muisto, kuin varjo, jolta pohjalta nykyisen onneni
-hohde vain paremmin astuu esiin. Ollessani lähelläsi ottaa rakkaus
-minut valtoihinsa niin, etten kykene sinulle ilmaisemaan tunteeni koko
-laajuutta: voin ainoastaan ihailla, jumaloida sinua. Keksin sanat vasta
-sitten, kun olen kaukana sinusta. Sinä olet niin täydellisen kaunis ja
-sinun kauneutesi on niin vakavaa, majesteetillista, että aika tuskin
-tulee muuttamaan sitä; ja vaikkakin rakkaus puolisoiden kesken ei niin
-paljon riipu kauneudesta kuin tunteista, jotka sinulla ovat mitä
-valituinta lajia, niin salli minun kuitenkin sanoa, että tietoisuus
-siitä, että aina näen sinut kauniina, tuottaa minulle suurta iloa, ja
-tämä ilo kasvaa joka katseella, jonka heitän sinuun. Sinun kasvojesi
-arvokkaissa ja sopusointuisissa viivoissa, jotka kuvastavat ylevää
-sieluasi, ja niiden terveessä värissä on jotakin sanomattoman
-puhdasta. Mustien silmiesi loiste ja otsasi rohkea kaarevuus
-todistavat kauniita hyveitäsi, lujaa rakennettasi ja väkevää
-sydäntäsi, joka on kuin luotu voittamaan elämän myrskyt, jos sellaisia
-sattuisi tulemaan. Luonteesi pääominaisuus on jalous; en usko tällä
-kertovani sinulle mitään uutuutta; mutta kirjoitan tämän sanan
-paperille, jotta tietäisit minun osaavan täysin arvostaa sitä
-aarretta, minkä omistan. Se vähäinenkin, minkä lahjoitat minulle
-lemmestäsi, on aina oleva onneni, nyt ja vast'edes; sillä ymmärrän,
-kuinka suurta on molemminpuolisen vapautemme säilyttäminen, kuten
-olemme toisillemme luvanneet. Jokaisesta hellyyden osoituksesta saamme
-kiittää ainoastaan omaa mielihaluamme. Pysymme vapaina ahtaista
-kahleistamme huolimatta. Ja tulen olemaan sitäkin ylpeämpi täten
-alituisesti valloittaessani sinut uudestaan, nyt kun tiedän, minkä
-arvon sinä panet tähän valloitukseen. Jokainen sanasi, hengenvetosi,
-toimenpiteesi ja ajatuksesi saa minut yhä enemmän ihailemaan ruumiisi
-ja sielusi suloisuutta. Sinussa on jotakin jumalallista, viisasta,
-lumoavaa, joka tyydyttää yht'aikaa kaikkia harkinnan ja kunnian,
-nautinnon ja toivon vaatimuksia ja joka lyhyesti sanoen antaa
-rakkaudelle suuremman liikkumisalan kuin itse elämä. Oi, enkelini,
-olkoon rakkauden hyvä henki minulle uskollinen ja olkoon
-tulevaisuutenikin täynnä tätä hekkumaa, jolla olet koristanut koko
-elämäni! Milloin olet tuleva äidiksi, jotta näkisin sinun suitsuttavan
-kiitosuhria elinvoimallesi ja kuulisin sinun tuolla lempeällä
-äänelläsi ja noiden hienojen, uusien ja erinomaiseen muotoon puettujen
-ajatuksiesi lämmöllä siunaavan tätä samaa rakkautta, joka on
-virkistänyt sieluni, kutsunut esiin kykyni, joka on iloni ja ylpeyteni
-ja josta ammennan uutta elämää kuin taikalähteestä! Niin, olen oleva
-kaikkea, mitä vain tahdot; minusta on tuleva maalleni hyödyllinen mies
-ja kaikki kunnia työstäni kuuluu sinulle, sillä sinun tyytyväisyytesi
-on oleva kaiken toimintani päämäärä."
-
-Noin minä häntä muovailen, rakas ystävä. Tämä tyyli on hänelle jotakin
-aivan uutta ja vuoden kuluttua on se oleva vielä parempaa. Louis on
-vielä ensimäisen hurmauksensa vallassa; minä olen siinä suhteessa
-hänestä edellä; nautin jo siitä jatkuvasta onnen tunteesta, jonka
-onnellinen avioliitto voi antaa, silloin kun vaimo ja mies, ollen
-varmoja toisistaan ja tuntien toinen toisensa täydellisesti, ovat
-oppineet luomaan vaihtelua äärettömyyteen ja tekemään olemassaolon
-riemun elämän kannattavaksi voimaksi. Tämän todellisten
-aviopuolisoiden kauniin salaisuuden perille tahdon päästä ja omistaa
-sen. Näet, että hän, tuo houkko, kuvittelee, että rakastan häntä
-ikäänkuin hän ei olisikaan mieheni. Olen kuitenkin vasta päässyt
-jonkunlaiseen aineelliseen kiintymykseen, joka antaa voimaa kestää
-monenlaista. Muuten on Louis kyllä rakastettava, erittäin tasainen
-luonteeltaan ja suorittaa yksinkertaisesti ja vaatimattomasti töitä,
-joista suurin osa miehiä kerskailisi. Lyhyesti, jos en vielä
-rakastakaan häntä, tunnen voivani pitää hänestä hyvin paljon.
-
-Tällainen olen siis nyt mustine hiuksineni ja mustine silmineni,
-joiden ripset, sinun sanojesi mukaan, raoittuvat kuin uutimet;
-majesteetillinen ulkomuotoni ja koko olemukseni on nyt kohotettu
-hallitsevaan asemaan. Kymmenen vuoden kuluttua, rakkaani, tapaamme
-toisemme varmaan hyvin onnellisina ja iloisina Parisissa, josta
-silloin tällöin ryöstän sinut pois viedäkseni sinut kauniiseen
-keitaaseeni Provencessa. Oi, Louise, älä tee vaaranalaiseksi meidän
-molempain yhteistä kaunista tulevaisuutta. Älä tee hullutuksia, joilla
-peloittelet minua! Minä olen mennyt naimisiin vanhan nuorenmiehen
-kanssa, nai sinä joku nuori vanhus päärien kamarista. Silloin teet
-oikein.
-
-
-
-
-XIV.
-
-SORIAN HERTTUA PAROONI DE MACUMER'LLE.
-
-
-Madridissa.
-
-Rakas veljeni, ette ole tehnyt minua Sorian herttuaksi, jotta en myös
-toimisi niinkun Sorian herttuan sopii. Jos tietäisin, että te
-harhailette maailmaa ilman niitä etuja, joita varallisuus aina tuo
-mukanaan, olisi onneni aivan sietämätön. Maria ja minä emme mene
-naimisiin, ennenkuin olemme saaneet tietää, että olette vastaanottanut
-sen rahasumman, jonka Urraca on saanut teidän laskuunne. Nämä kaksi
-miljoonaa ovat teidän omista ja myös Marian säästövaroista... Molemmat
-olemme rukoilleet saman alttarin ääreen polvistuen, Jumala tietää
-miten palavasti, sinun onnesi puolesta. Oi veljeni, meidän hartaat
-toivotuksemme täyttyvät varmasti. Rakkaus, jota etsit ja joka on oleva
-lohdutuksesi maanpaossa, on astuva luoksesi taivaasta. Maria on
-kyynelsilmin lukenut kirjeesi ja hän ihailee sinua vilpittömästi. Mitä
-minuun tulee, olen suostunut ehdotukseesi en itseni, vaan sukumme
-puolesta. Kuningas on toiminut aivan edellytystesi mukaisesti. Ah,
-millä halveksinnalla sinä heititkään hänelle hänen halvan ilonsa,
-aivan kuin viskataan tiikerien eteen niiden saalis! Tahtoisinpa antaa
-hänen tietää, miten sinä musersit hänet suuruudellasi. Ainoa, jonka
-olen omistanut itselleni, rakkahin veli, on onneni, Mariani. Niinpä
-onkin suhteeni sinuun aina oleva niinkuin luodun Luojaansa. Minun ja
-Marian elämässä on oleva toinenkin päivä yhtä ihana kuin onnellinen
-hääpäivämme, nimittäin se päivä, jolloin saamme tietää, että sinunkin
-sydämesi on löytänyt ymmärtäjänsä, että joku nainen sinua rakastaa
-sillä rakkaudella, jonka sinä ansaitset ja jollaista sinä kaipaat. Älä
-unohda, että jos elätkin meidän avustuksellamme, niin elämme me myös
-sinun. Voit huoletta kirjoittaa meille nuntsion osoitteella ja
-lähettää kirjeet Roomaan. Ranskan lähettiläs Roomassa toimittaa kyllä
-hyväntahtoisesti ne valtiosihteerille, monsignore Bembonille, jolle
-meidän legaattimme on asian jo edeltäpäin selittänyt. Kaikki muut tiet
-ovat huonoja. Hyvästi siis, sinä rakas, ryöstetty veli, rakas
-maanpakolainen! Ole ainakin ylpeä siitä onnesta, minkä olet voinut
-meille lahjoittaa, joskaan se ei voi tehdä sinua onnelliseksi:
-Varmasti on Jumala kuuleva rukouksemme sinun puolestasi.
-
-Fernand.
-
-
-
-
-XV.
-
-LOUISE DE CHAULIEU ROUVA DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Ah enkelini, avioliitto näkyy tekevän ihmisen filosofiksi! Armaat
-kasvosi lienevät olleet aivan keltaiset, silloin kun kirjoitit minulle
-noita hirvittäviä ajatuksia ihmiselämästä ja velvollisuuksistamme.
-Luuletko ehkä voivasi käännyttää minut avioliittoon tuolla
-maanalaisella työohjelmalla? Voi, siihen ovat siis johtaneet
-meidän liikaoppineet haaveilumme! Me lähdimme Blois'sta
-koristuksenamme täydellinen viattomuus ja aseinamme ajattelun terävät
-keihäät. Tämän puhtaasti henkisen kokemuksen tikarit ovat nyt
-kääntyneet sinua vastaan. Jos en tuntisi sinua maailman puhtaimmaksi
-ja enkelimäisimmäksi olennoksi, sanoisin, että sinun laskelmistasi
-huokuu turmeluksen henki. Mitä ihmettä, olet niin vaipunut
-maatalousharrastuksiin, että jaoittelet nautintosikin lohkoihin ja
-hoidat rakkauttasi niinkuin metsiä. Oh, minä mieluummin hukkuisin
-sydämeni kiihkeihin pyörteisiin kuin eläisin sinun viisaan
-aritmetiikkasi kuivuudessa. Sinä olit niinkuin minäkin mitä
-tietorikkain nuori tyttö, sentähden että olimme ajatelleet paljon
-eräitä asioita; mutta, lapseni, filosofia ilman rakkautta tai väärän
-rakkauden varjolla on kauhein muoto aviollista ulkokullaisuutta. Älä
-ole varma siitä, etteikö maailman tuhmin ihminenkin joskus huomaisi
-viisauden pöllöä ruusu-röykkiösi lymyissä, ja sellainen keksintö on
-sangen vähän ylösrakentava ja voi ajaa karkuun palavimmankin
-rakkauden. Leikit kohtaloa, sensijaan että itse olisit sen
-leikkipallo. Me kehitymme molemmat sangen omituisesti: paljon
-filosofiaa ja vähän rakkautta, siinä sinun järjestelmäsi; paljon
-rakkautta ja vähän filosofiaa, siinä taas minun ohjenuorani.
-Jean-Jacques'in Julie, jota minä luulin professoriksi, on pelkkä
-ylioppilas sinuun verrattuna. Naishyve, luuletko löytäneesi elämän
-lopullisen ratkaisun! Voi, nyt teen pilkkaa sinusta, mutta ehkä olet
-oikeassakin. Sinä olet uhrannut nuoruutesi yhdessä päivässä ja tullut
-kitsaaksi ennen aikojasi. Epäilemättä on Louis'si tuleva onnelliseksi.
-Jos hän rakastaa sinua, ja sitä en epäile, ei hän koskaan tule
-huomaamaan sitä, että sinä perheesi etua valvoessasi käyttäydyt aivan
-kuin ilonaiset rahaetujaan valvoessaan; ja varmasti hekin tekevät
-miehet onnellisiksi päättäen siitä mielettömästä tuhlauksesta, jonka
-esineinä he ovat. Terävänäköinen aviomies olisi epäilemättä
-edelleenkin ihastunut sinuun, mutta eikö hän kuitenkin lopulta
-vapautuisi kiitollisuuden tunteestaan naista kohtaan, joka
-petollisuudesta tekee itselleen jonkinlaisen siveellisen kureliivin ja
-jonka hengelle se on yhtä välttämätön kuin tuo toinen on hänen
-ruumiilleen. Mutta minun silmissäni, rakas ystävä, on rakkaus kaikkien
-hyveiden ruumiillistuma, itse jumaluuden ilmestys! Rakkaudella ei ole
-mitään tekemistä laskelmien kanssa, se on äärettömyys sielussamme.
-Etkö ole oman itsesi edessä tahtonut puolustaa sitä kamalaa asemaa,
-johon nuori tyttö joutuu silloin, kun hän menee naimisiin miehen
-kanssa, jota hän ainoastaan voi kunnioittaa? Velvollisuus on sinun
-ainoa mittasi ja ohjeesi, mutta eikö välttämättömyyden mukaan
-toimiminen kuulu ateistien moraaliin? Toimia tunteen ja rakkauden
-mukaan, siinä taas naisten salainen laki! Olet tehnyt itsesi mieheksi
-ja sinun Louis'si on ennen pitkää huomaava olevansa nainen! Oi,
-rakkaani, kirjeesi on herättänyt mielessäni lukemattomia mietteitä.
-Olen tullut huomaamaan, että luostari ei koskaan voi korvata äitiä.
-Rukoilen sinua, sinä ylevä, mustasilmäinen enkelini, joka olet niin
-puhdas ja niin ylpeä, niin vakava ja ylhäinen, että kiinnittäisit
-huomiota tähän ensimäiseen valitushuutoon, joka kirjeesi johdosta
-pääsee huuliltani! Lohduttauduin kuitenkin sillä ajatuksella, että
-kentiespä par'aikaa juuri sillä hetkellä, jolloin valittelin, rakkaus
-särki järjen rakennelmia. Ehkäpä itse toimin vielä hullummin mitään
-ajattelematta, mitään harkitsematta; rakkauden intohimo on
-luonnonvoima, ja sen logiikka voi olla yhtä julma kuin sinun.
-
-Maanantaina.
-
-Eilen illalla ennenkuin kävin levolle, istuin ikkunan ääressä
-katsellen taivasta, joka oli yliluonnollisen kirkas. Tähdet kimalsivat
-niinkuin sinistä huntua kannattavat hopeanaulaset. Yön hiljaisuudessa
-kuulin jonkun hengittävän ja tähtivalon hämärässä näin espanjalaiseni,
-joka oravan lailla kyyryeli eräässä boulevardin puussa ja sieltä
-epäilemättä ihaili ikkunoitani. Tämän huomion ensimäinen seuraus oli
-se, että vetäydyin takaisin huoneeseeni aivan kuin lamaantunein
-jäsenin, mutta tämän pelon tunteen pohjalla oli suloista iloa. Olin
-hervoton ja onnellinen. Ei ainoakaan noista henkevistä ranskalaisista,
-joka tahtoisivat naida minut, ole vielä keksinyt tulla viettämään
-öitään jalavan oksilla poliisikamari-seikkailun uhalla. Minun
-espanjalaiseni oli epäilemättä jo kauan ollut puussa. Hän ei anna
-minulle enää oppitunteja, mutta hän tahtoo nähtävästi saada niitä itse
-ja on myös saava. Jospa hän tietäisi kaikki, mitä olen itsekseni
-lausunut hänen silmiinpistävästä rumuudestaan. Minäkin, Renée-kulta,
-olen filosofi: Olen tuuminut, että olisi vallan kauheata rakastaa
-kaunista miestä. Tai eikö se olisi samaa kuin tunnustaa että aistit
-muodostavat kolme neljäsosaa rakkaudesta, jonka olemukseltaan tulee
-olla jumalallinen?
-
-Ensimäisestä säikähdyksestä toinnuttuani kurkottauduin hiukan ikkunan
-puoleen nähdäkseni hänet uudestaan ja näinkin. Silloin hän onton kepin
-avulla puhalsi ikkunaani suuren lyijykuulan ympärille taitavasti
-käärityn kirjeen. Jumalani, luuleeko hän, että jätin ikkunan tahallani
-auki? ajattelin; mutta jos äkillisesti olisin sulkenut sen, olisin
-sillä tehnyt itseni hänen kanssarikollisekseen. Toimin siis
-viisaammin, palasin ikkunan ääreen, niinkuin en ollenkaan olisi
-kuullut hänen kirjelippunsa putoamista, niinkuin en olisi mitään
-nähnyt, ja sanoin sitten ääneen: -- "Tulkaahan toki katsomaan tähtiä,
-Griffith!" Griffith nukkui vanhanpiian levollista unta. Kuullessaan
-ääneni katosi mauri puusta nopeasti kuin varjo. Varmaankin oli hän
-puolikuollut pelosta niinkuin minäkin, sillä en kuullut hänen
-loittonevan; todennäköisesti jäi hän jalavan juurelle. Runsaan
-neljännestunnin kuluttua, jolla aikaa vaivuin sinisen avaruuden
-aistimiseen ja uiskentelin uteliaisuuden valtameressä, suljin
-vihdoin ikkunan ja paneuduin vuoteeseen ja käärin auki tuon hienon
-paperin yhtä suurella huolellisuudella kuin konsanaan mikään
-muinaiskirjoitelmain tutkija Napolissa. Tuntui kuin olisivat sormeni
-koskettaneet tulta. Mikä hirvittävä valta tuolla miehellä onkaan
-ylitseni! ajattelin. Lähensin jo paperia kynttilään polttaakseni sen
-lukematta. Mutta eräs ajatus pidätti minua. Mitä mahtaa hän kirjoittaa
-minulle, koska hän kirjoittaa salassa? No niin, rakkaani, poltin
-kuitenkin kirjeen ajatellen, että vaikka kaikki maanpiirin tytöt
-olisivatkin nielaisemalla lukeneet sen, niin ei sellainen sopinut
-minulle, Armande Louise Marie de Chaulieulle.
-
-Seuraavana päivänä oli hän italialaisessa oopperassa tavallisella
-paikallaan, mutta niin perustuslaillinen pääministeri kuin hän on
-ollutkin, en luule, että hän ulkonaisesta esiintymisestäni saattoi
-huomata minkäänlaista sisällistä levottomuutta: olin aivan niinkuin en
-olisi mitään nähnyt enkä mitään saanut edellisenä iltana. Olin
-tyytyväinen itseeni, mutta hän oli hyvin surullinen. Mies-parka, onhan
-luonnollista, että rakkaus Espanjassa tulee sisään ikkunasta!
-Väliajalla hän lähti käytävään kävelemään. Espanjan lähetystön
-ensimäinen ministeri ilmoitti siitä minulle kertoen samalla hänestä
-erään erittäin jaloa mielenlaatua todistavan jutun. Ollessaan vielä
-Sorian herttua piti hänen naida eräs Espanjan kaikkein rikkaimpia
-perijättäriä, nuori prinsessa Maria Heredia, jonka omaisuus olisi
-voinut suuresti lievittää hänen maanpakonsa onnettomuutta; mutta
-näyttää siltä, kuin olisi Maria, jonka vanhemmat olivat kihlanneet jo
-lapsena, pettänyt heidän toiveensa ja rakastanutkin nuorempaa veljeä;
-minun Felipeni luopui silloin prinsessa Mariasta ja antautui samalla
-Espanjan kuninkaan ryöstettäväksi. -- "Tuon kaiken hän varmaan teki
-kuin luonnollisimman asian maailmassa", sanoin minä tuolle nuorelle
-miehelle. -- "Te siis tunnette hänet?" kysyi hän viattomasti. Äitini
-hymyili. -- "Miten on hänen käyvä? Hänhän on tuomittu kuolemaan!"
-sanoin. -- "Joskin hän on kuollut Espanjassa, on hänellä oikeus elää
-Sardiniassa." -- "Oh, onko siis Espanjassakin hautoja?" sanoin
-ikäänkuin olisin kääntänyt asian leikiksi. -- "Espanjassa on kaikkea,
-yksinpä vanhan ajan espanjalaisiakin", vastasi minulle äitini. --
-"Sardinian kuningas on, joskaan ei aivan helpolla, myöntänyt parooni
-de Macumer'lle passin," jatkoi edelleen tuo nuori valtiomies, "ja nyt
-hänestä on tullut Sardinian alamainen ja hän omistaa Sardiniassa
-komeita läänityksiä täysine oikeuksineen. Hänellä on linna Sassarissa.
-Jos Ferdinand VII kuolisi, astuisi Macumer todennäköisesti jälleen
-valtiolliseen toimeen ja Turinin hovi valitsisi hänet lähettilääkseen.
-Vaikkakin nuori, on hän..." -- "Ah, hän on nuori!" -- "Niin,
-neitiseni, vaikkakin nuori, on hän Espanjan etevimpiä miehiä!"
-Kuunnellessani sihteerin pakinaa katselin ympärilleni salongissa ja
-olin kuuntelevinani vain puolella korvalla ilman suurempaa
-mielenkiintoa, vaikka näin meidän kesken sanottuna olin vallan
-epätoivoissani siitä, että olin polttanut hänen kirjeensä. Mitenkähän
-sellainen ihminen silloin ilmaisee ajatuksensa, kun hän rakastaa? Ja
-hän rakastaa minua! Olla jonkun rakastama ja jumaloima kaikessa
-salaisuudessa, tietää, että tässä salongissa, jossa kokoontuu Parisin
-parhaimmisto, omistaa yhden ihmisen kokonaan itseään varten, ilman
-että kukaan aavistaa sitä, se on jotakin se! Oi, Renée, nyt ymmärrän
-parisilais-elämän viehätyksen kaikkine tanssiaisineen ja juhlineen.
-Kaikki on saanut oikean värinsä minun silmissäni. Silloin kun
-rakastaa, tarvitsee toisia, vaikkapa vain voidakseen uhrata heidät
-rakastettunsa hyväksi. Tunsin sielussani toisen onnellisen olennon.
-Tämä hyväili kovasti turhamaisuuttani, itserakkauttani ja ylpeyttäni.
-Millaisella katseella mahdoinkaan katsella ympärilleni. -- "Kas sinua,
-pikku veitikkaa!" kuiskasi korvaani herttuatar hymyillen. Niin, minun
-tavattoman ovela äitini oli aavistanut asenteestani jotakin salaista
-iloa, ja minun täytyi laskea lippu tämän viisaan naisen edessä. Nuo
-neljä sanaa opettivat minulle enemmän elämänkokemusta, kuin mitä olin
-voinut hankkia itselleni koko vuonna, sillä meillä on nyt maaliskuu
-käsissä. Voi, kuukauden kuluttua ei meillä enää ole italialaisia!
-Miten tulla toimeen ilman tuota ihanaa musiikkia, kun sydän on täynnä
-rakkautta.
-
-Rakas ystävä, kotiin tultuani avasin ikkunani oikein Chaulieuiden
-arvoisella päättäväisyydellä ihaillakseni rankkasadetta. Oi, jospa
-miehet tietäisivät, mikä viehätysvoima sankarillisilla teoilla on
-meihin, niin olisivat he varmaan hyvin suuria, pelkureistakin tulisi
-sankareita. Se, mitä olin saanut tietää espanjalaisestani, sai minut
-kuin kuumeeseen. Olin varma siitä, että hän jälleen olisi siellä
-valmiina sinkoamaan minulle uuden kirjeen. Nyt en myöskään polttanut
-sitä: luin sen. Tällainen on siis ensimäinen rakkauskirje, jonka olen
-saanut, rouva Järkeileväinen: kaikki kirjeet ovat yhteisomaisuuttamme.
-
-"Louise, en rakasta teitä teidän ylevän kauneutenne vuoksi; en rakasta
-teitä teidän rikkaan henkenne, jalojen tunteittenne tai sen
-sanomattoman sulouden vuoksi, jota uhoatte, en myöskään ylpeytenne,
-kuninkaallisen halveksintanne vuoksi kaikkea sitä kohtaan, joka ei
-kuulu teidän ilmakehäänne, mutta joka ominaisuus ei sulje pois
-hyvyyttä, sillä teillä on enkelien armeliaisuus. Minä rakastan teitä,
-Louise, sentähden että olette painanut alas kaikki nämä kuninkaalliset
-ja ylpeät puolet itsessänne raukan maanpakolaisen hyväksi, sentähden
-että te pienellä eleellä, katseella olette lohduttanut miestä, joka on
-niin paljon teitä alempana, että hänellä ei ollut oikeutta pyytää
-teiltä muuta kuin sääliä, joskin jaloa sääliä. Te olette ainoa nainen
-maailmassa, joka minun vuokseni on hellyttänyt silmiensä kovuuden, ja
-koska te annoitte langeta minuun tuon hyväätekeväisen katseenne
-säteen, silloin kun olin vain tomujyvä jaloissanne, säteen, jota en
-koskaan muuten olisi saanut, vaikka minulla olisikin ollut kaikki se
-valta, mikä alamaisella yleensä voi olla, niin täytyy minun saada
-sanoa teille, Louise, että olette käynyt minulle rakkaaksi,
-että rakastan teitä teidän oman itsenne vuoksi ilman mitään
-sivutarkoituksia, ylittäen monella tavoin ne ehdot, jotka määräsitte
-täydelliselle rakkaudelle. Tietäkää siis, taivaiden korkeimmalle
-istuimelle asettamani epäjumala, että maailmassa on olemassa eräs
-sarasenien rodun jälkeläinen, jonka elämä kuuluu teille, jolta voitte
-pyytää mitä tahansa niinkuin orjalta ja joka pitää kunnianaan saada
-täyttää käskyjänne. Olen ijäksi antautunut valtoihinne ainoastaan
-siitä ilosta, että saisin palvella tuota yhtä katsettanne, tuota
-kättä, jonka te eräänä aamuna ojensitte espanjankielen opettajallenne.
-Teillä on palvelija, Louise, eikä muuta. Ei, en uskalla ajatellakaan,
-että koskaan saisin vastarakkautta; mutta ehkäpä voin olla siedettävä
-uskollisen antaumukseni vuoksi. Siitä aamusta alkaen, jolloin
-hymyilitte minulle jalon immen hymyä ikäänkuin arvaten yksinäisen ja
-petetyn sydämeni kurjuuden, siitä alkaen olette ollut rakkauteni
-valtaistuimella; te olette elämäni itsevaltiatar, ajatusteni
-kuningatar, sydämeni jumalatar, sieluni valo, kukkieni kukka, balsami,
-jota hengitän, vereni rikkaus, kirkkauden meri, jonka helmaan vaivun.
-Yksi ainoa ajatus häiritsi tätä onneani: te itse ette tiennyt, että
-tämä rajaton alttius kuului teille, että teillä oli käytettävissänne
-uskollinen käsi, sokea orja, mykkä käskyläinen, aarre, sillä kaikki,
-mitä omistan, kuuluu teille; lyhyesti sanoen ette tiennyt, että
-omistitte sydämen, jolle voitte uskoa kaikki, niin, oikean vanhan,
-hellän mummon sydämen, jolta voitte pyytää mitä tahansa isän, jonka
-suojelukseen voitte vedota joka asiassa, ystävän, veljen; kaikki nämä
-tunteet puuttuvat ympäristöstänne, minä tiedän sen. Olen keksinyt
-yksinäisyytenne salaisuuden. Rohkeuteni on johtunut siitä, että olen
-tahtonut tehdä teille tiettäväksi, kuinka paljon te omistatte. Ottakaa
-vastaan kaikki, Louise, te olette antanut minulle sen ainoan elämän,
-mikä minulla voi olla maailmassa, elämän, joka on uhrautuvalle
-uskollisuudelle pyhitetty. Jos sallitte minun kietoa kaulaani orjuuden
-ketjut, ette sillä joudu mihinkään ikävyyksiin: en tule koskaan
-pyytämään teiltä mitään muuta paitsi iloa tietää, että kuulun teille.
-Älkää sanoko minulle edes sitä, ettette koskaan tule rakastamaan
-minua: niinhän se on oleva, minä tiedän sen; minun on rakastettava
-kaukaa, ilman toivoa ja vain itseäni varten. Tahtoisin kernaasti
-tietää, huolitteko minut palvelijaksenne, ja olen ajatellut pääni
-puhki keksiäkseni jonkun todistuskeinon, joka vakuuttaisi teidät
-siitä, ettette mitenkään loukkaa arvokkaisuuttanne antamalla minulle
-siitä tiedon, sillä jo olen useita päiviä, teidän tietämättänne,
-kuulunut teille. Ilmoittakaa se siis minulle siten, että jonakin
-iltana italialaisessa oopperassa pidätte kädessänne valkoisista ja
-punaisista kamelioista koottua kukkakimppua; se merkitsee sitä, että
-mies viimeistä veripisaraansa myöten palvelee jumaloimaansa puhtautta.
-Sillä on kaikki sovittu; minä hetkenä tahansa huomenna tai kymmenen
-vuoden kuluttua vain määräätte jotakin, niin kaiken, mikä suinkin
-ihmisen vallassa on tehdä, on silloin tekevä puolestanne teidän
-onnellinen palvelijanne Felipe Henarez."
-
-J. K. Tunnusta, rakkaani, että oikeat ylimykset osaavat rakastaa! Mikä
-afrikkalainen leijonahyppäys! Mikä pidätetty hehku! Mikä usko! Mikä
-avomielisyys ja sielun suuruus alennustilassakin! Tunsin itseni aivan
-pieneksi ja kuin huumautuneena kysyin itseltäni: mitä on tehtävä...?
-Suurelle miehelle tunnusmerkillistä on, että hän sekoittaa kaikki
-tavalliset laskelmat. Hän on ylevä ja liikuttava, viaton ja
-jättiläismäinen. Yhdellä ainoalla kirjeellä on hän lyönyt kuoliaaksi
-sata Lovelacen ja Saint-Preux'n kirjettä. Oh, tämä juuri on todellista
-rakkautta ilman turhia siekailuja, se on, tai sitä ei ole; mutta jos
-se kerran on olemassa, täytyy sen esiintyä koko suuruudessaan. Näet,
-etten keikaile ollenkaan. Kieltää tai myöntää. Näiden kahden
-vaihtoehdon välillä häilyn yrittämättä ollenkaan millään tekosyyllä
-verhota päättämättömyyttäni. Milleen väittelylle ei löydy tilaa. Tämä
-ei ole enää Parisia, vaan Espanjaa ja Itämaita; sanalla sanoen, nyt
-puhuu minulle abenserragilainen, joka polvistuu katolisen Eevan eteen
-laskien hänen jalkoihinsa käyrämiekkansa, hevosensa ja päänsä.
-Otanko vastaan tuon maurien jälkeläisen? Luepa useampaan kertaan
-tuo espanjalais-sarasenilainen kirje, rakas Renée, ja saat
-nähdä, että rakkaus on voimakkaampi kaikkia sinun filosofiasi
-juutalaistinkimyksiä. Tiedätkö mitä, Renée, kannan sinun kirjettäsi
-sydämelläni, olet porvaristuttanut elämäni! Pitäisikö minun käyttää
-koukkuteitä? Enkö ole ijät kaiket oleva tuon jalopeuran hallitsijatar,
-joka minun läheisyydessäni muuttaa karjuntansa nöyriksi ja hartaiksi
-huokauksiksi? Oi, kuinkahan se onkaan mahtanut karjua luolassaan
-Hillerin-Bertin-kadun varrella! Tiedän, missä hän asuu, minulla on
-hänen korttinsa: _F., parooni de Macumer_. Hän on tehnyt kaiken
-vastauksen minun puoleltani mahdottomaksi, ei ole muuta keinoa kuin
-heittää hänelle nuo kaksi kameliaa vasten kasvoja! Mikä pirullinen
-oveluus piileekään puhtaassa, todellisessa, viattomassa rakkaudessa!
-Ah, se on suurinta, mitä voi saada naissydän, jonka pitäisi määrätä
-kantansa aivan yksinkertaisella ja helpolla teolla! Oi, Aasia! Olen
-lukenut _Tuhat ja yksi yötä_ ja sen olemuksen ydin on tämä: kaksi
-kukkaa ja kaikki on sanottu. Pienellä kukkakimpulla suoritamme me
-neljätoista nidettä Clarisse Harlowea. Kiemurtelen tämän kirjeen
-edessä niinkuin lanka tulessa. Ota kukkaset tai älä ota! Myönnä tai
-kiellä, surmaa tai anna elämä! Kuitenkin sanoo joku ääni minulle:
-aseta hänet koetukselle! No hyvä, koettelen häntä!
-
-
-
-
-XVI.
-
-SAMALTA SAMALLE.
-
-
-Maaliskuulla.
-
-Olen pukeutunut valkoiseen: minulla on valkoisia kamelioita tukassani
-ja yksi valkoinen kamelia kädessäni, äidilläni on punaisia; otan
-häneltä yhden, jos niin tahdon. Minulla on vastustamaton halu myydä
-_hänelle_ hänen punainen kameliansa pienen epäröimisen hinnalla ja
-tehdä lopullinen päätös vasta sovitulla paikalla. Olen hyvin kaunis.
-Griffith pyysi saada katsella minua hetkisen. Tämän illan juhlallisuus
-ja tuon salaisen suostumukseni näytelmä ovat nostaneet värin
-kasvoilleni; kummallakin poskellani hehkuu punainen kamelia, joka on
-siihen puhjennut valkoisten keskelle!
-
-Kello yksi.
-
-Kaikki ovat ihailleet minua, yksi ainoa osasi jumaloida. Nähdessään
-kädessäni valkoisen kamelian, painoi hän päänsä alas ja huomasin hänen
-käyvän yhtä valkeaksi kuin kukkanen kädessäni, mutta samassa otin
-äidiltäni punaisen kukan. Saapua teatteriin koristettuna noilla
-molemmilla kukilla olisi voinut olla sattuma; mutta tämä oli vastaus.
-Annoin siis suostumukseni. Esitettiin _Romeota ja Juliaa_, mutta kun
-sinä et tiedä, mitä on kahden rakastavaisen duetto, et voi ymmärtää
-sitä onnea, mikä täytti kahden vasta rakkauteen puhjenneen ihmisen
-sydämet heidän kuunnellessaan tätä jumalallista lemmenlaulua.
-Paneutuessani levolle kuulin boulevardilta askelten kaikua. Ja nyt, ah
-enkelini, on sydämeni ja pääni tulessa. Mitä hän tekee, mitä
-ajattelee? Onko hänellä kenties joku sellainenkin ajatus, jota minä en
-tunne? Onko hän todellakin tuo joka hetki palvelukseen valmis orja,
-joka hän on sanonut olevansa? Miten voin päästä siitä varmuuteen?
-Piileekö hänen sielussaan ehkä joku pieni epäily siitä, että tämä
-minun myöntymiseni aiheuttaa vielä jonkinlaisen moitteen, katumuksen
-tai kiitoksen! Rasitan itseäni samanlaisilla rikkiviisailla
-saivarteluilla kuin naiset _Cyrus_ ja _Astrée_ romaaneissa tai
-Rakkauden tuomioistuimissa. Mahtaako hän tietää, että rakkaudessa
-naisten pienimmätkin teot ovat lukemattomien sisällisten taistelujen,
-tappioiden ja kaikinpuolisen harkinnan tuloksia! Mitä ajatellee hän
-nyt juuri tällä hetkellä? Kuinka voisin saada hänet kirjoittamaan tänä
-iltana minulle kaikista tämän päivän yksityiskohdista? Hän on orjani,
-minun täytyy askarruttaa häntä ja olen musertava hänet työllä.
-
-Sunnuntai-aamuna.
-
-Olen nukkunut vain hyvin vähän. Kello on kaksitoista. Olen antanut
-Griffithin kirjoittaa seuraavan kirjeen.
-
-_Herra parooni de Macumer'lle_.
-
-Neiti de Chaulieu on antanut minulle tehtäväksi, herra parooni, pyytää
-teiltä takaisin jäljennös eräästä kirjeestä, jonka muuan hänen
-ystävättäristään oli kirjoittanut hänelle ja jonka te olitte ottanut
-mukaanne.
-
-Suvaitkaa vastaanottaa j.n.e.
-
-_Griffith_.
-
-Rakas ystävä, Griffith meni Hillerin-Bertinkadulle ja jätti tämän
-lemmenviestin orjalleni, joka kirjekuoressa palautti kyynelin
-kostutetun ohjelmani. Hän totteli minua. Oi rakkaani, hänen täytyi
-tehdä juuri niin! Joku toinen olisi kieltäytynyt siitä imartelevassa
-kirjeessä; mutta Saraseni teki niinkuin oli luvannutkin: hän totteli.
-Olen kyyneliin saakka liikutettu.
-
-
-
-
-XVII.
-
-SAMALTA SAMALLE.
-
-
-2 p:nä huhtikuuta.
-
-Eilen oli mitä ihanin ilma ja minä pukeuduin kuten ainakin nuori
-tyttö, jota rakastetaan ja joka tahtoo miellyttää. Pyynnöstäni antoi
-isäni minulle kaikkein kauneimmat ajoneuvot, mitä Parisista suinkin
-voi saada: kaksi harmaan-täplikästä hevosta ja erinomaisen hienot
-vaunut. Lähdin koettelemaan niitä. Olin kuin kukkanen valkoisella
-silkillä vuoratun päivänvarjoni suojassa. Ajaessani pitkin
-Champs-Elysées'n lehtokäytävää, näin abenserragini ratsastavan
-vastaani harvinaisen komealla hevosella; miehet, jotka nykyään melkein
-kaikki ovat täydellisiä hevoskauppiaita ja -tuntijoita, pysähtyivät
-katsomaan ja tarkastelemaan häntä. Hän tervehti minua ja minä
-rohkaisin häntä pienellä ystävällisellä eleellä; hän hiljensi
-vauhtiaan ja minä saatoin virkahtaa hänelle: -- "Ettehän panne
-pahaksenne, herra parooni, että pyysin teiltä takaisin kirjeen, se oli
-teille hyödytön... Olette jo sivuuttanut ohjelmani," lisäsin hiljaa.
-"Teillä on hevonen, joka vetää teidän puoleenne kaikkien huomion",
-sanoin, -- "Tilusteni hoitaja Sardiniassa on turhamaisuudesta
-lähettänyt sen minulle, sillä tämä arabialaisrotuinen hevonen on
-syntynyt minun maillani."
-
-Tänä aamuna, rakkaani, ratsasti Henarez englantilaisella raudikolla,
-joka myös oli sangen kaunis, mutta ei silti herättänyt huomiota:
-arvosteluni pieni pilkallinen sävy oli riittänyt. Hän tervehti minua
-ja minä vastasin siihen keveällä päännyökäyksellä. Angoulêmen herttua
-oli ostanut Macumer'n hevosen. Orjani oli ymmärtänyt, että hän
-poikkesi sovitusta yksinkertaisuudesta vetäessään kadulla
-töllistelijöiden huomion puoleensa. Miehen tulee herättää huomiota
-vain oman itsensä vuoksi eikä hevosensa tai jonkun muun lisännön
-kustannuksella. Omistaa liian kaunis hevonen on minusta yhtä
-naurettavaa kuin pitää suurta timanttia paidassaan. Olin mielissäni
-siitä, että sain hänet kiinni itse teosta ja ehkäpä tämä virhe johtui
-maanpakolais-raukalle hyvinkin anteeksiannettavasta turhamaisuudesta.
-Tällainen lapsellisuus huvittaa minua. Oi, sinä minun vanha
-viisaustieteilijäni! Mahdatko sinä nauttia rakkaustarinoistani yhtä
-paljon kuin minä kärsin sinun synkästä filosofiastasi? Rakas Filip II
-hameissa, tuntuuko mukavalta istua vaunuissani? Näetkö tuota nöyrää ja
-sielukasta, omasta orjuudestaan ylpeää samettikatsetta, jonka
-ohikulkiessaan heittää minuun tuo todella suuri mies? Hän on minun
-palveluksessani ja kantaa alati napinreiässään punaista kameliaa,
-aivan kuin minä silloin kädessäni valkoista. Minkälaisen hohteen
-rakkaus levittää ympärilleen! Kuinka hyvin nyt ymmärränkään Parisin!
-Nyt tuntuu kaikki minusta henkevältä. Niin, rakkaus on täällä
-kauniimpaa, suurempaa, ihanampaa kuin missään muualla. Olen huomannut,
-etten koskaan voisi levottuuttaa ja kiusata tyhmyriä, sellaiseen ei
-minulla ole mitään vaikutusvaltaa. Ainoastaan etevät ja henkevät
-miehet voivat ymmärtää meitä ja ainoastaan heihin ulottuu
-vaikutuksemme. Oi, ystävä parka, suo anteeksi, minähän vallan unohdin
-meidän l'Estorademme; mutta etkö sanonut tekeväsi hänestäkin neron!
-Oh, arvaan kyllä miksi: sinä pistät hänet paistinvartaaseen saadaksesi
-hänestä kerran ymmärtäjän itsellesi. Hyvästi, olen vähän päästäni
-vialla enkä tahdo jatkaa.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-ROUVA DE L'ESTORADELTA LOUISE DE CHAULIEULLE.
-
-
-Huhtikuulla.
-
-Rakas enkeli, tai ehkä minun pikemmin pitäisi sanoa, rakas paholainen,
-olet tehnyt minut tahtomattasi murheelliseksi, ja ellemme olisi kuin
-yksi ja sama sielu, sanoisin, että olet haavoittanut minua, mutta eikö
-ihminen usein itsekin haavoita itseään? Näkee hyvin, että sinun
-ajatuksesi ei vielä ole pysähtynyt sanaan _purkautumaton_, jota voi
-käyttää aviovaimoa ja aviomiestä yhdistävästä välikirjasta! En tahdo
-ruveta väittelemään filosofeja ja lainsäätäjiä vastaan, sen saattavat
-he paremmin tehdä itse, mutta, rakkaani, tehdessään avioliiton
-peruuttamattomaksi ja sitoessaan kaikki saman lahjomattoman kaavan
-alaisiksi, ovat he luoneet liittoja, jotka eroavat toisistaan aivan
-yhtä paljon kuin asianomaiset yksilötkin; jokaisella on omat muista
-poikkeavat sisäiset lakinsa; avioliitto maalla, jossa ihmiset joka
-hetki elävät toistensa lähellä, seuraa kokonaan toisia lakeja kuin
-talous Parisissa, jossa elämä ryöppyää ohitse kuin virran pyörre;
-kaupunkiperheessä vallitsevat periaatteet eivät sovellu eivätkä
-koskaan tule soveltumaan maalaisperheeseen, jossa elämä on
-hiljaisempaa. Jos elinehdot näin vaihtelevat jo paikkojen mukaan,
-vaihtelevat ne vielä enemmän luonteiden mukaan. Nerokkaan miehen
-vaimon ei tarvitse muuta kuin antaa johtaa itseään, ja tyhmyrin vaimon
-täytyy, välttääkseen mitä suurimpia onnettomuuksia, ottaa ohjat omiin
-käsiinsä, jos hän kerran tietää olevansa miestään älykkäämpi. Saattaa
-olla lopultakin perää siinä, että harkinta ja järki johtavat
-turmelukseen. Eivätkö laskelmat tunne-elämässä juuri ole meille samaa
-kuin turmelus? Rakkaus, joka järkeilee, on rappeutunutta; se on kaunis
-ainoastaan silloin, kun se on välitön ja tahaton, noissa ylevissä
-purkauksissaan, joista kaikki itsekäs on poissa. Oi, ennemmin tai
-myöhemmin olet sanova minulle, rakkaani: Niin, vilpillisyys on
-naiselle yhtä välttämätön kuin kureliivit, jos vilpillisyydellä
-tarkoitetaan sitä, että se, jolla on rohkeutta vaieta, vaikenee, jos
-vilpillisyydellä tarkoitetaan noita niin tuiki tärkeitä tulevaisuuden
-laskelmia. Jokainen naimisissa oleva nainen tutustuu oman
-kärsimyksensä kustannuksella yhteiskuntalakeihin, jotka monessa kohden
-ovat ristiriidassa luonnon lakien kanssa. Mennessään meidän ijällämme
-naimisiin voi avioliitossaan saada tusinan lapsia; ja jos niin
-tapahtuu, teemme samalla kaksitoista rikosta, saamme aikaan
-kaksitoista onnettomuutta. Emmekö siten saattaisi kurjuuteen ja
-epätoivoon suloisia, viattomia olentoja? Jota vastoin kaksi lasta
-merkitsee kahta onnea, kahta hyvää työtä, kahta voimassa olevien
-lakien ja tapojen kanssa sopusointuista luomaa. Luonnonlaki ja
-yhteiskuntalaki ovat toisilleen vihollisia ja me olemme se kenttä,
-jolla ne taistelevat. Nimitätkö sinä turmelukseksi sitä, että
-aviovaimo viisaudellaan suojelee perhettä syöksymästä perikatoon?
-Tuollaista julmaa harkintaa tulette vielä itsekin harjoittamaan, ihana
-paroonitar de Macumer, kun olette rakastamanne miehen ylpeä ja
-onnellinen puoliso; tai ehkäpä tuo ylevä ja etevä mies säästää teidät
-siitä ja tekee sen itse. Kuten näet, rakas hupsuttelijani, olemme
-tutkineet siviililakia aviolliseen rakkauteen nähden. Sinun tulee
-tietää, että emme ole tilivelvolliset muille kuin itsellemme ja
-Jumalalle niistä keinoista, joita kulloinkin käytämme kotionnemme
-ikuistuttamiseksi, ja harkinta, joka tässä suhteessa vie johonkin
-tulokseen, on silloin arvokkaampi kuin ajattelematon rakkaus, joka tuo
-perheeseen riitaa, surua ja eripuraisuutta. Olen julmasti tutkinut
-puolison ja perheenäidin osaa. Niin, rakas enkeli, meidän täytyy olla
-ylevän valheellisia ollaksemme todellakin sen jalon olennon kaltaisia,
-jonka näemme itsessämme silloin, kun täytämme velvollisuutemme. Pidät
-minua petollisena, sentähden että tahdon päivä päivältä vähissä erin
-opettaa Louis'ta minua tuntemaan; mutta eikö liian suuri toistensa
-tuntemus ja tuttavallisuus juuri usein vaikuta vieroittavasti? Tahdon
-askarruttaa hänen ajatuksiaan paljon muulla, jotta ne kääntyisivät
-pois minusta, hänen oman onnensa vuoksi; ja se ei ole rakkauden
-laskelmaa. Jos hellyys onkin ehtymätön, niin rakkauden laita ei ole
-niin: sentähden kuuluukin kunniallisen naisen elämäntehtävään osata
-jakaa sitä viisaasti, niin että sitä riittää koko elämän ajan.
-Vaikkakin pelkään, että pidät minua inhoittavana, täytyy minun
-tunnustaa sinulle, että edelleenkin pidän kiinni periaatteistani
-sekä uskon toimivani jalosti ja ylevämielisesti. Hyve, armahaiseni,
-on näet sellainen periaate, jonka ilmaisumuodot vaihtelevat
-ympäristöjen mukaan: hyve esiintyy aivan erilaisena Provencessa,
-Konstantinopolissa, Lontoossa ja Parisissa, ilman että se silti
-lakkaa olemasta hyve. Jokaisen ihmis-elämän kudoksissa on mitä
-säännöttömimpiä yhdistelmiä; mutta eräältä korkeammalta tasolta
-katsottuna näyttävät ne kaikki samanlaisilta. Jos tahtoisin nähdä
-Louis'n onnettomana ja saada aikaan vuode- ja asumus-eron, ei minun
-tarvitsisi muuta kuin antautua hänen talutusnuoraansa. Minulla ei ole
-ollut kuten sinulla onnea kohdata tavallista etevämpää olentoa, mutta
-ehkäpä on minulla onni kehittää hänestä esiin tällainen ylemmyys, ja
-viiden vuoden kuluttua olen päättänyt yhtyä kanssasi Parisissa.
-Tuletpa silloin saamaan pienen yllätyksen ja olet varmasti väittävä,
-että olen vetänyt sinua nenästä ja että herra de l'Estorade
-syntymästään saakka on ollut erikoisen lahjakas. Mitä noihin ihaniin
-rakkausseikkailuihin ja mielenliikutuksiin, noihin parvekekohtauksiin
-tähtien valossa, noihin jumaloimisiin ja jumalaksi julistamisiin
-tulee, joista kaikista saan pienen heijastuksen sinun kauttasi, niin
-tiesin, että minun oli niistä luovuttava. Sinä kukoistat ja säteilet
-elämässä mielesi mukaan, minun elämäni piiri on rajoitettu, la
-Crampade on minun maailmani; ja sentään soimaat sinä minua niistä
-varokeinoista, joita hauras, salainen, köyhä rakkaus vaatii tullakseen
-pysyväiseksi, rikkaaksi ja salaviehkeäksi! Luulin vaimo-asemastani
-keksineeni esiin rakastajatar-osan viehätyksen ja sinä saat minut
-melkein punastumaan itseäni. Kumpi meistä molemmista on oikeassa,
-kumpi väärässä? Ehkäpä olemme kumpikin yhtä oikeassa ja yhtä väärässä,
-ja ehkäpä saamme hyvinkin kalliisti yhteiskunnalle maksaa
-pitseistämme, arvonimistämme ja lapsistamme! Minun punaiset kameliani
-kukkivat minun huulillani, hymyilyinä, jotka puhkeavat noita kahta
-olentoa, isää ja poikaa varten, joille olen omistanut elämäni ja
-joihin nähden olen sekä orjattaren että valtiattaren asemassa. Mutta
-sinun viimeiset kirjeesi, rakas ystävä, tekivät minut tietoiseksi
-siitä, mitä kaikkea olin kadottanut. Sinä avasit silmäni näkemään
-naidun naisen uhraukset koko laajuudessaan. Tuskin uskalsin silmäillä
-noita kauniita, villejä aroja, joilla sinä karkeloit; enkä tahdo
-puhua niistä kyyneleistä, jotka pyyhin pois silmäkulmastani
-kirjettäsi lukiessani; mutta kaipaus ei ole samaa kuin katumus ja
-omantunnontuskat, vaikkapa ne lienevätkin vähän sukua. Sanot: rakkaus
-tekee filosofiksi! Voi ei, sen tunsin kyllä, kun vuodatin kyyneleitä
-tietäessäni sinun liitävän pois rakkauden siivillä! Mutta isäni on
-tuonut minulle luettavaksi viiden paikkakuntamme syvimpiä
-kirjailijoita, hän kuuluu Bossuet'n jälkeläisiin, noihin julmiin
-poliitikkoihin, joiden teosten joka sivu muodostaa vakaumusta.
-Sill'aikaa kuin sinä luit _Corinnea_, luin minä Bonaldia, siinä koko
-filosofiani salaisuus; pyhän ja voimakkaan perheen käsite selveni
-minulle. Bonaldin kannalta oli isäsi oikeassa siinä, mitä hän sanoi
-sinulle. Hyvästi, rakas Mielikuvitukseni, ystäväni sinä, minun
-suloinen hulluuteni!
-
-
-
-
-XIX.
-
-LOUISE DE CHAULIEU ROUVA DE L'ESTORADELLE.
-
-
-No niin, sinä olet oikea naisrakkaus, Renée-ystäväiseni, ja minä olen
-nyt yhtä mieltä sinun kanssasi siitä, että on kunniallista pettää:
-oletko tyytyväinen? Sitäpaitsi se mies, joka meitä rakastaa, kuuluu
-meille; meillä on oikeus tehdä hänestä narri tai nero; mutta useimmin
-teemme me, näin meidän kesken sanottuna, hänestä narrin. Sinä teet
-miehestä neron ja säilytät salaisuutesi: todellakin kaksi suuremmoista
-tehtävää! Ah, jos ei olisi mitään paratiisia, kävisi sinun hullusti,
-sillä sinä alistut tahalliseen marttyyriuteen. Tahdot saada hänet
-kunnianhimoiseksi ja säilyttää hänet kuitenkin rakastuneena! Mutta
-oletpa sinä lapsekas, riittää, jos voit pitää hänet jatkuvasti
-rakastuneena. Missä määrin on harkinta hyvettä ja hyve harkintaa?
-Sano! Mutta emme rupea kiivailemaan tästä kysymyksestä, koska Bonald
-on olemassa. Me olemme ja tahdomme olla hyveellisiä; mutta tällä
-hetkellä luulen, että sinä olet parempi kuin minä, huolimatta kaikista
-ihastuttavista kujeistasi. Niin, minä olen hirvittävän vilpillinen
-tyttö: rakastan Felipeä ja salaan sen häneltä katalalla
-teeskentelyllä. Tahtoisin oikeastaan nähdä hänen hyppäävän puustaan
-muurin harjalle, muurin harjalta parvekkeelleni; ja jos hän tekisi
-toivomusteni mukaisesti, musertaisin hänet halveksinnallani. Kuten
-näet, olen nyt hirvittävän rehellinen. Mikä pidättää minua? Mikä
-salaperäinen voima estää minua kertomasta tuolle rakkaalle Felipelle,
-minkälaiseen onnen tulva-aaltoon hän upottaa minut puhtaalla, ehjällä,
-suurella, salaisella, täysverisellä rakkaudellaan? Rouva de Mirbel
-tekee parhaillaan muotokuvaani, ja minä aion antaa sen hänelle,
-rakkaani. Mikä minua päivä päivältä yhä enemmän hämmästyttää, on se
-toimeliaisuus kaikilla elämän aloilla, johon rakkaus kiihoittaa.
-Kuinka mielenkiintoisiksi käyvätkään kaikki ajan hetket, teot ja
-pienimmät seikatkin! Ja miten ihanasti menneisyys ja tulevaisuus
-yhtyvät nykyhetkessä! Elää yht'aikaa kaikissa kolmessa aikamuodossa.
-Onko samoin laita vielä sittenkin, kun onni on omana? Oi, vastaa
-minulle, sano minulle, mitä onni on, rauhoittaako se vai kiihoittaako?
-Tappava levottomuus kalvaa minua, en tiedä enää, kuinka käyttäytyä:
-sydämessäni on joku voima, joka vetää minua hänen puoleensa, kaikesta
-järjestä ja sovinnaisuuksista huolimatta. Nyt ymmärrän myös
-uteliaisuutesi Louis'n suhteen, oletko tyytyväinen? Tuo onni, jota
-Felipe tuntee saadessaan kuulua minulle, hänen etäinen rakkautensa ja
-hänen tottelevaisuutensa kiusaavat minua yhtä paljon kuin hänen syvä
-kunnioituksensa harmitti minua silloin, kun hän oli espanjankielen
-opettajani. Minun tekisi mieleni huutaa hänelle hänen ohikulkiessaan:
--- "Pölkkypää, jos jo rakastat minun kuvaani; niin kuinka paljon
-sitten, jos oikein tuntisit minut!"
-
-Oi, Renée, poltathan kirjeeni, eikö niin? Minä olen polttava myös
-sinun kirjeesi. Jos jonkun muun silmät kuin omamme saisivat nähdä nämä
-ajatukset, jotka me täten purkaamme suoraan sydämestä sydämeen, niin
-määräisin Felipen repimään ne häneltä ulos päästä ja ehkäpä vielä
-hänet tappamaankin, varmemman vakuuden vuoksi.
-
-Maanantaina.
-
-Ah, Renée, kuinka päästä selville ihmisen sydämestä? Isäni täytyy
-tutustuttaa myös minut tuohon sinun herra Bonaldiisi, ja koska hän on
-niin viisas, olen kysyvä sitä häneltä. Jumala on hyvin onnellinen
-voidessaan nähdä ihmisten sydämiin. Olenkohan yhä vielä enkeli tuon
-miehen mielestä? Siinä kysymys.
-
-Jos joskus jostakin eleestä, katseesta, äänenpainosta huomaisin, että
-se kunnioitus, jota hän tunsi minua kohtaan ollessaan espanjankielen
-opettajani, pienimmällä tavalla olisi vähentynyt, olisi minulla voimaa
-unohtaa kaikki! Miksi tällaisia suuria sanoja ja päätöksiä? kysynet.
-Tässä syy, rakkaani. Rakastettava isäni, joka käyttäytyy minua kohtaan
-aivan kuin joku palveleva ritari kaunista italiatarta kohtaan, antoi,
-kuten olen jo sinulle kertonut, rouva de Mirbelin maalata muotokuvani.
-Olen kekseliäisyydelläni onnistunut hankkimaan siitä verrattain hyvin
-tehdyn jäljennöksen voidakseni antaa herttualle sen ja lähettääkseni
-alkuperäisen Felipelle. Lähetin sen hänelle eilen liittäen oheen nämä
-kolme riviä:
-
-"Don Felipe, teidän rajattomaan alttiuteenne vastataan sokealla
-luottamuksella; aika on osoittava, eikö arviointini ehkä ole liian
-korkea."
-
-Palkinto on suuri, se näyttää melkein lupaukselta, ja, mikä on vielä
-kauheampaa, kutsulta; mutta mikä sinusta on tuntuva kaikista
-kauheimmalta, on se, että olen itse tahtonut, että tuo palkinto
-ilmaisisi lupausta ja kutsua menemättä kuitenkaan niin pitkälle kuin
-suoranaiseen tarjoumukseen. Jos hänen vastauksessaan on vain "minun
-Louiseni" tai vaikkapa pelkästään "Louise", on hän kadotettu.
-
-Tiistaina.
-
-Ei, hän ei ole kadotettu. Tuo perustuslaillinen ministeri on ihailtava
-rakastaja. Tässä hänen kirjeensä.
-
-"Joka hetki, minkä olen viettänyt teitä näkemättä, ovat ajatukseni
-askarrelleet teissä, olen sulkenut silmäni kaikelta muulta ja vaipunut
-katselemaan teidän kuvaanne, joka ei koskaan kyllin nopeasti astunut
-näkyviin unelmieni synkässä linnassa, jonka ainoa valonlähde olitte
-te. Tästä lähin on katseeni lepäävä tuossa ihmeellisessä norsunluussa,
-tuossa talismaanissa, niin sanoakseni; sillä heti kun katson siihen,
-saavat siniset silmänne elämän ja maalaus muuttuu todellisuudeksi.
-Tämän kirjeen myöhästyminen riippuu siitä, että pitkään aikaan en
-hennonnut riistäytyä irti kuvanne lumoista ja sen edessä purkautui
-sanoiksi kaikki se, josta minun tulee vaieta. Niin, eilisestä alkaen
-sulkeutuneena huoneeseeni kahden teidän kanssanne, olen antautunut
-ensimäisen kerran elämässäni täydelliselle, häiriytymättömälle ja
-rajattomalle onnentunteelle. Jos voisitte nähdä, mihin olen teidät
-asettanut, Pyhän Neitseen ja Jumalan keskelle, niin käsittäisitte,
-minkälaisessa tuskassa olen viettänyt yön; mutta sanoessani tämän
-teille en tahtoisi teitä loukata, sillä yksikin katse silmistänne,
-josta puuttuisi tuo elämääantava, enkelimäinen hyvyyden säteily,
-tuottaisi minulle niin sanomatonta kärsimystä, että pyydän jo
-etukäteen anteeksi. Oi, jospa te, minun elämäni ja sieluni kuningatar,
-voisitte lahjoittaa minulle edes tuhannennen osan siitä rakkaudesta,
-jota minä tunnen teitä kohtaan!"
-
-"Tuo sana _jospa_, joka alati liittyy rukoukseeni, on riuduttanut
-sieluni. Olen ollut uskon ja epäilyn, elämän ja kuoleman, valon ja
-pimeyden välillä. Rikollinen, joka odottelee tuomionsa julistusta, ei
-voi olla sen levottomampi kuin minä teidän edessänne syyttäessäni
-itseäni liiasta rohkeudesta. Teidän huulillanne silloin tällöin
-näkemäni hymy tyynnytti kuitenkin noita myrskyjä, jotka pelko siitä,
-että olin pahoittanut mieltänne, oli rinnassani nostattanut.
-Elämässäni ei vielä kukaan muu, ei edes äitini, ole hymyillyt minulle.
-Se kaunis nuori tyttö, joka oli määrätty minulle, hylkäsi sydämeni ja
-lahjoitti rakkautensa veljelleni. Valtiollisella alalla päättyivät
-ponnistukseni tappioon. Kuninkaani silmissä en koskaan ole nähnyt
-muuta kuin kostonhimon; ja nuoruudestamme asti olemme olleet niin
-vihamielisissä suhteissa, että hän piti julmana solvauksena itseään
-kohtaan sitä _cortes'in_ päätöstä, joka asetti minut valtaan. Kuinka
-väkeväksi te tehnettekin sieluni, jää sinne sittenkin sijaa
-epäilykselle. Sitäpaitsi olen itseäni kohtaan aivan oikeudenmukainen;
-tiedän, kuinka vähän miellyttävä ulkonainen olemukseni on, ja tiedän,
-kuinka vaikeaa on oikein arvostaa sydäntäni sellaisen kuoren läpi.
-Saada rakkautta oli minulle enää ainoastaan haave, kun teidät näin.
-Kun kiinnyin teihin, niin ymmärsin myös samalla, että ainoastaan altis
-ystävyys saattoi tehdä hellät tunteeni anteeksiannettaviksi. Mutta nyt
-katsellessani tuota muotokuvaa, kuunnellessani tuon hymyilyn takaa
-kumpuavia jumalallisia lupauksia, on toivo, jota en enää pitänyt
-luvallisena itselleni, alkanut jälleen säteillä sielussani. Tätä
-aamuruskon sarastusta vastaan taistelevat koko ajan epäilyksen pimeät
-varjot peläten tämän aamunkoiton puhkeamisen loukkaavan teitä. Ei, te
-ette voi minua rakastaa vielä, minä tunnen sen; mutta mikäli
-tulette vakuutetuksi minun rajattoman ja ikuisen ystävyyteni
-järkkymättömyydestä ja voimasta, sikäli olette ehkä antava sille
-pienen sijan sydämessänne. Jos tämä kunnianhimoni on solvaiseva, niin
-sanokaa se minulle vihastumatta, ja minä palaan heti entiseen
-asenteeseeni; mutta jos tahtoisitte oppia minua rakastamaan, niin
-älkää ilmaisko sitä suinkaan varomattomasti sille, jonka koko
-elämän-onni on saada yksinomaan ja ainoastaan palvella teitä."
-
-Rakkaani, näitä viimeisiä sanoja lukiessani olin näkevinäni hänet taas
-edessäni yhtä kalpeana kuin hän oli sinä iltana, jolloin
-kameliakukalla ilmaisin ottavani vastaan hänen alttiin ystävyytensä
-aarteen. Näin näissä alistuvissa lauseissa jotakin aivan muuta kuin
-yksinkertaisen kaunopuheisuuden kukkasen, jollaisia rakastavaiset
-tavallisesti käyttelevät, ja tunsin sielussani kuin suuren
-aallonharjan nousun... onnen humauksen.
-
-On ollut kurja ilma enkä ole voinut ajaa Boulogne-metsään antamatta
-aihetta omituisiin epäluuloihin, sillä äitinikin, joka usein lähtee
-ulos sateellakin, on pysytellyt yksin kotona.
-
-Keskiviikko-iltana.
-
-Näin _hänet_ oopperassa. Rakkaani, häntä enää tuskin tuntee samaksi
-ihmiseksi: hän tuli meidän aitioomme ja Sardinian lähettiläs esitti
-hänet. Luettuaan silmistäni, että hänen rohkeutensa ei ollut minua
-loukannut, näytti hän joutuvan ikäänkuin pois suunniltaan ja hän
-nimitti markiisitar d'Espardia neidiksi. Hänen silmänsä säteilivät
-kirkkaammin kuin kattokruunut. Sitten hän poistui aivan kuin ihminen,
-joka pelkää tekevänsä jonkun tyhmyyden. -- "Parooni de Macumer on
-rakastunut!" sanoi rouva de Maufrigneuse äidilleni. -- "Se on sitäkin
-kummallisempaa, kun hän on vallasta suistunut ministeri", vastasi
-äitini. Minulla oli voimaa katsella rouva d'Espardia, rouva de
-Maulrigneuseä ja äitiäni uteliaan viattomin silmin, aivan kuin
-henkilö, joka ei ymmärrä vierasta kieltä, mutta koettaa arvata, mitä
-sanotaan; mutta sisällisesti oli sieluni hekumallisessa riemussa. On
-olemassa ainoastaan yksi sana, joka ilmaisee mitä tunsin: hurmaus.
-Felipe rakastaa minua niin suuresti, että hän mielestäni ansaitsee
-vastarakkauden. Minä olen itse hänen elinhermonsa, ja pidän kädessäni
-hänen ajatustensa johtolankoja. Lopuksi, jos meidän nyt täytyy sanoa
-kaikki toisillemme, toivon kärsimättömästi, että hän murtaisi kaikki
-esteet ja tulisi luokseni pyytämään minua itseltäni, jotta saisin
-nähdä, käykö tuo tulinen rakkaus jälleen nöyräksi ja tyyneksi katseeni
-käskystä. Ah, rakas ystävä, keskeytän kirjoittamisen ja vapisen koko
-ruumiiltani. Kirjoittaessani kuulin ulkoa pientä kolinaa ja nousin
-pystyyn. Ikkunastani näin hänen kävelevän muurin harjalla henkensä
-kaupalla. Menin ikkunan luo huoneessani tehden hänelle pienen merkin;
-hän hyppäsi alas muurilta, joka on kymmenen jalkaa korkea; sitten hän
-juoksi tietä pitkin niin kauas, että saatoin nähdä hänet,
-osoittaakseen, ettei hän ollut vahingoittanut itseään. Tämä
-huomaavaisuus samalla hetkellä, jolloin hän epäilemättä vielä oli
-vallan pökerryksissä putoamisestaan, liikutti minua niin, että rupesin
-itkemään, en tiedä miksi. Rumikko-raukkani! Mitä mahtoi hän etsiä,
-mitä tahtoi hän sanoa minulle?
-
-En tohdi enää panna ajatuksiani paperille, vaan käyn iloissani
-nukkumaan ajatellen kaikkea sitä, mitä nyt sanoisimme toisillemme, jos
-olisimme yhdessä. Hyvästi, kaunis kuuromykkä! Minulla ei ole aikaa
-torua sinua vaitiolostasi; mutta on kulunut jo enemmän kuin kuukausi
-siitä, kun viimeksi olen saanut sinulta kirjeen. Olisitko ehkä
-sattumalta tullut onnelliseksi? Eikö sinulla ehkä enää ole tuota
-vapaata tahtoa, josta olit niin ylpeä ja jonka minä tänä iltana olen
-ollut vähällä kadottaa.
-
-
-
-
-XX.
-
-RENÉE DE L'ESTORADE LOUISE DE CHAULIEULLE.
-
-
-Toukokuulla.
-
-Jos kerran rakkaus on luomakunnan elämänlähde, niin miksi sulkevat
-ankarat filosofit sen pois avioliitosta? Minkätähden asettaa
-yhteiskunta ylimmäksi laiksi sen, että nainen on uhrattava perheelle,
-kylväen täten välttämättömyyden pakosta avioliittoon ristiriitaisuutta
-ja tuskallista taistelua? Tämän taistelun on se edellyttänyt ja
-tiennyt sen niin vaaralliseksi, että se on asestanut miehen meitä
-vastaan virkavallan valtuuksilla, peläten, että muuten voisimme kaiken
-tehdä tyhjäksi joko hellyytemme voimalla tai salatun vihan
-hellittämättömällä sitkeydellä. Tällä hetkellä näen avioliitossa kaksi
-vastakkaista voimaa, jotka lainsäätäjän olisi pitänyt yhdistää.
-Milloin mahtavat ne yhdistyä? tuon kysymyksen tein itselleni luettuani
-sinun kirjeesi. Oi, armas ystävä, yksi ainoa sinun kirjeistäsi murskaa
-tuon suuren aveyronilaisen kirjailijan pystyttämän rakennuksen, johon
-jo olin ehtinyt kaikessa mukavuudessa asettua asumaan. Lait ovat
-vanhojen ukkojen laatimia, sen huomaavat naiset kyllä; he ovat
-viisaasti kyllä säätäneet, että aviollinen rakkaus ilman oikeaa
-rakkauden intohimoa ei meitä nöyryytä, ja että naisen on ilman
-rakkauttakin antauduttava miehelle, heti kun laki sallii miehen ottaa
-hänet vaimokseen. Ainoastaan perhettä silmälläpitäen ovat he
-jäljitelleet luontoa, joka ainoastaan pitää huolta rodun säilymisestä.
-Ennen olin minä olento, nyt olen ainoastaan esine! Olen
-yksinäisyydessäni pyyhkinyt silmästäni enemmän kuin yhden kyyneleen,
-jotka kaikki olisin tahtonut vaihtaa lohduttavaan hymyyn. Mistä johtuu
-meidän kohtaloittemme erilaisuus? Luvallinen rakkaus suurentaa sinun
-sielusi. Löydät hyveen nautinnosta. Kärsit ainoastaan omasta
-tahdostasi. Jos menet naimisiin Felipesi kanssa, on velvollisuutesi
-täyttäminen oleva mitä ihanin ja sielua avartavin tunne. Meidän
-tulevaisuutemme on täynnä kysymyksiä, joihin levottomalla
-uteliaisuudella odotan vastausta.
-
-Sinä rakastat, sinua jumaloidaan. Ah, rakas ystävä, antaudu kokonaan
-tuon kauniin runoelman valtoihin, joka meitä aikoinaan niin paljon
-askarrutti. Naisellisen kauneuden, joka juuri sinussa ilmenee niin
-hienona ja henkevänä, on Jumala luonut sitä varten, että se
-ihastuttaisi ja miellyttäisi: hänellä on omat suunnitelmansa. Niin,
-enkelini, kätke huolellisesti hellyytesi salaisuus ja aseta Felipe
-niille hienoille koetuksille alttiiksi, jotka me yhdessä keksimme,
-voidaksemme päättää, olisiko unelmiemme sankari arvoisemme. Kuitenkin
-on tärkeämpää tietää, rakastatko sinä häntä kuin rakastaako hän sinua;
-sillä mikään ei ole sen petollisempaa kuin se kangastus, jonka
-uteliaisuus, kaipaus ja usko onneen heittävät sieluumme. Sinä, joka
-meistä kahdesta vielä olet koskettamaton, armahin ystävä, älä ilman
-varmoja takeita päätä tuota peruuttamattoman avioliiton vaarallista
-kauppaa, sitä hartaasti pyydän sinulta! Välistä yksi ainoa ele, sana,
-katse, jossakin kahdenkeskeisessä keskustelussa, jolloin sielut ovat
-sovinnaisesta tekopyhyydestään vapaita, voi salaman tavoin paljastaa
-kuiluja. Sinä olet kyllin ylevä ja itsestäsi varma voidaksesi
-rohkeasti astua polkuja, joilla joku muu eksyisi. Et voi aavistaa,
-millä levottomuudella seuraan vaiheitasi. Välimatkasta huolimatta näen
-sinut aivan silmieni edessä, tunnen samoja tunteita kuin sinä.
-Muistakin siis kirjoittaa minulle kaikesta, älä unohda mitään!
-Kirjeesi tuovat väkevän elämäntuulahduksen minun muuten niin
-yksinkertaiseen ja rauhalliseen kotielämääni, joka on yhtä
-yksitoikkoinen kuin valtamaantie pilvisenä päivänä. Kaikki, mitä
-täällä taaskin tapahtuu, johtuu yksinomaan minun omista
-itsekohtaisista taidekeinoistani ja juonistani, joita en nyt tällä
-kertaa tahdo paljastaa; kerron niistä joskus myöhemmin. Antaudun ja
-vetäydyn jälleen kuoreeni synkän itsepäisesti vaihdellen toivon ja
-epätoivon välillä. Ehkäpä vaadin elämältä enemmän onnea kuin mitä se
-on velvollinen meille antamaan. Nuorella ijällä olemme niin kerkkäät
-vaatimaan, että todellisuus vastaisi ihannetta. Tätä kaikkea
-miettiessäni, aivan yksin, pienen kallion kupeella puutarhassani, olen
-tullut siihen ajatukseen, että rakkaus avioliitossa on pelkkä sattuma,
-jolle on mahdotonta perustaa yleistä vallitsevaa lakia. Aveyronilainen
-filosofini on oikeassa käsittäessään perheen ainoaksi mahdolliseksi
-yhteiskuntasiteeksi ja alistaessaan sille naisen, niinkuin on
-tapahtunutkin kaikkina aikoina. Ratkaisun tälle suurelle ja meidän
-mielestämme melkein hirvittävälle kysymykselle antaa ensimäinen lapsi.
-Siksipä tahtoisinkin tulla äidiksi, jos ei muun vuoksi, niin siksi,
-että sieluni hivuttava toimintahalu saisi tyydytystä.
-
-Louis on edelleenkin ihailtavan hyvä, hänen rakkautensa on toimivaa ja
-minun hellyyteni on käsitteellistä; hän on onnellinen, hän poimii
-yksinään kukkaset kiinnittämättä huomiota sen maaperän ponnistuksiin,
-joka ne on tuottanut. Onnellinen itsekkäisyys! Mutta ottakoon kuinka
-kovalle tahansa, lainaan itseni hänen harhakuvitelmiensa esineeksi,
-aivan kuin äiti, sen käsityksen mukaan, mikä minulla on äidistä, tekee
-kaikkensa tuottaakseen iloa lapselleen. Hänen ilonsa on niin syvä,
-että se pimittää hänen selvänäköisyytensä ja heittää heijastuksen
-minunkin ylitseni. Johdan hänet harhaan pienellä hymyllä tai
-tyytyväisellä katseella, joka johtuu siitä tietoisuudesta, että teen
-hänet onnelliseksi. Niinpä se hyväilynimi, jota kotioloissa käytän
-hänelle puhellessani, kuuluukin: "lapseni!" Odotan hedelmää näistä
-monista rukouksistani, jotka jäävät salaisuudeksi Jumalan, sinun ja
-minun välille. Äitiys on yritys, jolle olen antanut rajattomasti
-luottoa; se on minulle jo nyt niin suuressa velassa, että pelkään,
-että en lähestulkoonkaan saa kaikkea takaisin; sen pitäisi kehittää
-tarmoani ja laajentaa sydäntäni, sen pitäisi palkita menetykseni
-rajattomilla iloilla. Oi, Jumalani, kunpa en pettyisi! Siinä on koko
-minun tulevaisuuteni ja niin hirveätä kuin se onkin -- koko hyveeni
-perusta.
-
-
-
-
-XXI.
-
-LOUISE DE CHAULIEU RENÉE DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Kesäkuulla.
-
-Rakas naitu hirveni, sinun kirjeesi saapui juuri parahiksi
-oikeuttaakseen minut tekemään erään rohkean teon, jota olen ajatellut
-yötä päivää. En tiedä, mikä himo minussa palaa tuntemattomiin tai, jos
-niin tahdot, kiellettyihin asioihin, mutta se levottuuttaa minua ja
-osoittaa selvästi, että sieluni sisimmässä par'aikaa on käymässä
-taistelu yhteiskunnan ja luonnon lakien välillä. En tiedä, onko luonto
-minussa voimakkaampi kuin yhteiskunta, mutta yllätän itseni hieromasta
-sovintoa näiden molempien voimien välille. Joka tapauksessa puhuakseni
-kyllin selvästi, tahtoisin puhua Felipen kanssa kahden kesken, jonakin
-yöllisenä hetkenä lehmusten alla puutarhan kolkassa. Tämä tahto on
-kylläkin kotoisin erään nuoren tytön aivoista, joka hyvin ansaitsee
-saada liikanimen _älykäs vekkuli_! Tämän nimen on herttuatar minulle
-leikillään antanut ja isäni yhtyy siihen täydellisesti. Siitä
-huolimatta pidän tätä harha-askelta varovaisena ja viisaana. Samalla
-kuin täten palkitsen Felipeäni kaikista niistä monista öistä, jotka
-hän on viettänyt puutarhamuurin vierellä, tahdon tietää, mitä hän
-tuumaa tästä kirjeestäni ja miten hän sellaisessa tilanteessa
-käyttäytyy; jos hän jumaloi tätä virhettäni, teen hänet rakkaaksi
-puolisokseni, mutta ellei hän silloin ole vielä kunnioittavampi ja
-värisevämpi kuin ratsastaessaan ohitseni ja tervehtiessään minua
-Champs-Elysées'lla, niin en tahdo nähdä häntä enää milloinkaan. Mitä
-taas maailmaan tulee, on varmasti vähemmän vaarallista tavata
-rakastettuani täten kuin hymyillä hänelle rouva de Maufrigneusen tai
-vanhan markiisitar de Beauseantin luona, joiden salongeissa meitä
-ympäröivät vakoilijat, sillä arvaa sen, millä silmillä seurataan
-sellaista tyttöä, jonka epäillään tuntevan lämpimämpiä tunteita
-Macumer'n tapaista hirviötä kohtaan! Oi, jospa tietäisit, millaisessa
-jännityksessä itse olen ajatellessani tätä suunnitelmaa, kuinka jo
-etukäteen kuvittelen, miten se on tapahtuva! Ja kuinka olenkaan
-kaivannut sinua; olisimme viettäneet muutamia hauskoja hetkiä yhdessä
-keskustellen, epätietoisuuden ihanissa sokkeloissa ja jo etukäteen
-nauttien kaikista tuollaisen ensimäisen yökohtauksen hyvistä ja
-pahoista puolista, pimeässä ja hiljaisuudessa, Chaulieun linnan
-kauniiden lehmusten varjossa, kuun hopeaisen häilähtelyn satumailla.
-Pamppailevin sydämin olen hokenut: -- "Ah, Renée, missä viivytkään?"
-Sinun kirjeesi oli kuin tulta tappuroihin ja viimeisetkin epäröimiseni
-haihtuivat. Heitin hämmästyneelle ihailijalleni ikkunasta tarkan
-piirustuksen pienen puutarhaportin avaimesta liittäen myötä seuraavan
-kirjelmän:
-
-"Tahdotaan estää teitä tekemästä tuhmuuksia. Taittaessanne niskanne
-vahingoittaisitte sen henkilön mainetta, jota sanotte rakastavanne.
-Oletteko uuden kunnioituksen osoituksen arvoinen ja ansaitsetteko
-sitä, että teitä puhutellaan sillä hetkellä, jolloin kuu jättää
-varjoon lehmukset puutarhan kolkassa?"
-
-Eilen kello yksi, juuri kun Griffith oli menossa levolle, sanoin
-hänelle: -- "Ottakaa shaalinne ja seuratkaa minua, ystäväiseni, tahdon
-mennä puutarhan perälle kenenkään huomaamatta!" Hän ei vastannut
-sanaakaan, vaan tuli mukaani. Mitkä tunteet täyttivätkään mieleni,
-Renée-ystäväni! Odotettuani häntä hetkisen suloisen pikku jännityksen
-vallassa näin hänen hiipivän esiin kuin varjon. Tultuamme onnellisesti
-alas puutarhaan, sanoin Griffithille: -- "Älkää hämmästykö, siellä on
-parooni de Macumer ja juuri hänen vuoksensa olen ottanut teidät
-mukaani." Hän ei sanonut siihen mitään.
-
-"Mitä tahdotte minulta?" kysyi minulta Felipe äänellä, jonka kiihtynyt
-sävy ilmaisi, että hameittemme kahina yön hiljaisuudessa ja askeltemme
-rapina hiekkakäytävällä, niin kevyesti kuin liikummekin, oli saanut
-hänen mielensä järkytetyksi.
-
-"Tahdon sanoa teille sen, mitä en voi kirjoittaa", vastasin minä.
-
-Griffith väistyi muutaman askeleen syrjään meistä. Oli tuollainen
-leuto yö, täynnä kukkien tuoksua. Tunsin tällä hetkellä juovuttavaa
-iloa siitä, että olin melkein yksin hänen kanssaan tässä lehmusten
-lempeässä hämärässä, jota vastaan puutarha talon seinästä takaisin
-heijastuvassa valkeassa kuunvalossa hohti kaksinverroin kirkkaana.
-Tämä vastakohtaisuus tuntui antavan jonkinlaisen kuvan rakkauden
-salaisuudesta, jonka täytyi päättyä loistavan avioliiton
-julkinäytelmään. Pari silmänräpäystä kesti tätä uuden tilanteen
-aiheuttamaa salaperäistä nautintoa, jolloin kumpikin olimme yhtä
-hämmästyneitä; sitten sain minä ensimäiseksi puhekykyni.
-
-"Vaikkakaan en pelkää panettelua, en kuitenkaan tahdo, että enää
-kiipeätte tuohon puuhun", sanoin minä osoittaen jalavaa, "tai
-muurille. Olette jo kyllin kauan käyttäytynyt niinkuin koulupoika ja
-minä kuin pensionityttö; nyt on meidän ohjattava tunteemme arvomme
-mukaisiksi. Jos olisitte pudonnut ja vaikka saanut surmanne, kuolisin
-minä häväistynä..." -- Loin katseeni häneen; hän oli käynyt
-kuolonkalpeaksi. -- "Ja jos joku olisi yllättänyt teidät, niin olisi
-heti epäilty äitiäni ja minua..."
-
-"Anteeksi", sanoi hän heikosti.
-
-"Kulkekaa bulevardin käytävällä, kuulen kyllä askeleenne, ja kun
-tahdon tavata teitä, avaan ikkunani, mutta en tahdo asettaa teitä enkä
-itseäni tälle vaaralle alttiiksi muutoin kuin erittäin tärkeässä
-tapauksessa. Miksi olette ajattelemattomuudellanne pakoittanut minut
-tähän toiseen vaaralliseen toimenpiteeseen, joka helposti voi antaa
-huonon ajatuksen minusta?" -- Näin hänen silmissään kyyneleitä, jotka
-mielestäni olivat paras vastaus. -- "Ymmärrätte varmaan", jatkoin
-hymyillen, "että tämä askel minun puoleltani on hyvin uskallettu..."
-
-Kuljettuamme pari kierrosta äänettöminä lehvien alla sanoi hän:
-
-"Pidätte minua varmaankin tuhmana; ja minä olenkin siihen määrin onnen
-huumaama, että se lamauttaa kaiken ajatukseni ja voimani, mutta
-tietäkää edes se seikka, että te minun silmissäni pyhitätte tekonne
-vain sillä, että suvaitsette tehdä ne. Kunnioitus, jota tunnen teitä
-kohtaan, on vain verrattavissa siihen, jota tunnen Jumalaa kohtaan.
-Sitäpaitsi onhan miss Griffith täällä."
-
-"Hän on täällä muiden, ei meidän vuoksemme Felipe", sanoin vilkkaasti.
-Hän ymmärsi, mitä tarkoitin, rakkaani.
-
-"Tiedän kyllä," jatkoi hän katsoen minuun nöyrästi, "että, vaikka hän
-ei olisikaan täällä, käyttäytyisimme aivan samoin kuin jos hän näkisi
-meidät; vaikka emme olekaan ihmisten näkyvissä, olemme kuitenkin aina
-Jumalan kasvojen edessä, ja me tarvitsemme yhtähyvin oman
-kunnioituksemme kuin maailman."
-
-"Kiitos, Felipe," sanoin minä ja ojensin hänelle käteni tavalla, joka
-sinun olisi pitänyt nähdä. "Nainen, muistakaakin pitää minua naisena,
-on aina hyvin taipuvainen rakastamaan miestä, joka ymmärtää häntä.
-Niin, mutta ainoastaan taipuvainen", jatkoin minä painaen sormen
-huulilleni. "En tahdo, että elätätte itsessänne suurempaa toivoa kuin
-mitä minä voin teille antaa. Sydämeni on kuuluva ainoastaan sille,
-joka voi lukea sitä ja tuntea sen. Vaikk'eivät tunteemme olisikaan
-aivan samanlaisia, täytyy niiden silti olla yhtä laajoja ja yhtä
-korkeita. En ollenkaan tahdo tehdä itseäni suuremmaksi kuin mitä olen;
-niihin hyviin ominaisuuksiin, joita luulen itselläni olevan, liittyy,
-myös vikoja; mutta ellei minulla niitä olisi, olisin vallan
-epätoivoinen."
-
-"Koska olette ottanut minut palvelijaksenne, olette samalla antanut
-minulle luvan rakastaa teitä," sanoi hän vapisevalla äänellä ja
-katsoen silmiini koko ajan; "olen saanut enemmän kuin toivoin."
-
-"Mutta," vastasin minä vilkkaasti, "minusta on teidän osanne parempi
-kuin minun; eikä minulla olisi mitään vastaan saada vaihtaa osia,
-mutta se asia riippuu kokonaan teistä."
-
-"Nyt täytyy minun kiittää teitä," sanoi hän, "tiedän, mikä on
-rehellisen rakastajan velvollisuus. Minun täytyy osoittaa teille
-olevani teidän arvoisenne ja teillä on oikeus koetella minua niin
-kauan kuin haluatte. Jumalani! Voittehan hyljätä minut, jos petän
-toiveenne."
-
-"Tiedän, että rakastatte minua," vastasin. "Tähän asti (korostin
-julmasti nämä sanat) olen antanut etusijan teille, siksipä olettekin
-nyt täällä."
-
-Kävelimme taas jonkun askeleen keskustellen ja minun täytyy tunnustaa
-sinulle, että espanjalaiseni, jonka levottomuus oli haihtunut, nyt
-mitä kaunopuheisimmin tulkitsi sydämensä tunteita, ei intohimoaan,
-vaan hellyyttään; sillä hän osasi ihailtavasti selittää tunteensa
-vertaamalla niitä jumalalliseen rakkauteen. Hänen sydämeen tunkeva
-äänensä, joka vielä erikoisesti tehosti hänen jo muutenkin niin
-oikeita ajatuksiaan, muistutti satakielen säveltä. Hän puhui hiljaa,
-kauniilla, sointuvalla äänellään ja hänen sanansa seurasivat toisiaan
-nopeasti kuin virran laineet, hänen sydämensä tulvi yli äyräittensä.
--- "Lopettakaa", sanoin minä, "olen jo viipynyt kauemmin kuin minun
-olisi pitänyt..." Ja pienellä eleellä sanoin hänelle jäähyväiset. --
-"Olette kihloissa neiti", sanoi Griffith -- "Ehkäpä olisin sitä
-Englannissa, mutta en Ranskassa", vastasin välinpitämättömästi.
-"Tahdon mennä naimisiin rakkaudesta enkä pettyä; siinä kaikki." Kuten
-näet, rakas ystävä, on minun laitani sama kuin Mahometin ja vuoren:
-menin itse rakkauden luo, kun ei se tullut minun luokseni.
-
-Perjantaina.
-
-Olen jälleen nähnyt orjani; hän on käynyt pelokkaaksi ja hänen
-ilmeessään on jotakin salaperäistä ja harrasta, joka suuresti
-miellyttää minua; hän näyttää nyt olevan yksinomaan minun valtani ja
-kunniani palveluksessa. Mutta ei mikään hänen katseissaan eikä
-käytöksessään ilmianna noille muuten niin herkkä-aavisteisille
-maailmannaisille sitä ääretöntä rakkautta, jonka minä yksin näen. En
-kuitenkaan, rakas ystäväni, laisinkaan ole silmittömästi ihastunut,
-hallittu ja vallittu; päinvastoin juuri minä itse ihastutan, hallitsen
-ja vallitsen... No niin, punnitsen asiaa. Oi, tahtoisinpa melkein
-takaisin sen pelon, jonka muinoin tuon hylkimäni aatelittoman
-opettajani salainen lumousvoima minussa vaikutti. On kahta lajia
-rakkautta: sellaista, joka käskee, ja sellaista, joka tottelee, ne
-ovat aivan erilaisia ja herättävät erilaista intohimoa ja niitä ei saa
-sekoittaa toisiinsa; voidakseen tehdä tilinsä elämän kanssa on naisen
-kenties tutustuttava näihin molempiin. Voivatko nämä molemmat
-intohimon lajit yhdistyä? Voiko mies, jonka rakkauden me olemme
-herättäneet, myös herättää meissä vastarakkauden? Onko Felipe jonakin
-päivänä oleva minun herrani? Olenko minäkin vapiseva, jos hän vapisee?
-Nämä kysymykset saavat minut empimään. Hän on hyvin sokea. Hänen
-sijassaan olisin pitänyt lehmusten alla odottelevaa neiti de
-Chaulieutä liian miellyttämisenhaluisena, liian kylmänä, hillittynä ja
-laskevaisena. Ei, tämä ei ole rakastamista, tämä on leikkimistä tulen
-kanssa. Felipe miellyttää minua edelleen, mutta nyt olen levollinen,
-mukavuutta harrastava. Ei mitään esteitä enää, miten hirveätä!
-Sisäinen jänne löyhtyy minussa, kaikki heikontuu, ja pelkään kysellä
-itseltäni asian oikeaa laitaa. Hän teki väärin kätkiessään minulta
-rakkautensa rajun voiman; hän jätti määräämisvallan minulle itselleni.
-Lyhyesti sanoen, en voita mitään tämäntapaisilla harha-askelilla.
-Niin, rakas ystävä, kuinka suloinen muisto tuosta puiden siimeksessä
-vietetystä puolituntisesta minulla onkin, on sen suoma nautinto
-kuitenkin paljon pienempi niiden tunteiden tenhoa, joiden kanssa
-kamppailin epäröidessäni: Menenkö sinne? Vai enkö mene? Kirjoitanko
-hänelle! Vai enkö kirjoita? Onkohan samoin kaikkien ilojemme laita?
-Onko parempi siirtää ne toistaiseksi vai nauttia niistä? Onko toivo
-arvokkaampaa kuin omistaminen? Ovatko rikkaatkin köyhiä? Olemmeko me
-molemmat ehkä antaneet tunteelle liian suuren liikkumisalan
-kehittäessämme mielikuvitusvoimamme rajattomiin asti? On hetkiä,
-jolloin tämä ajatus saa minut jäykistymään. Tiedätkö miksi? Olen vähän
-aikeissa tulla puutarhakohtaukseen ilman Griffithiä. Kuinka pitkälle
-mahdan mennäkään tätä tietä? Mielikuvituksella ei ole mitään rajoja,
-mutta nautinnoilla on. Sano minulle, sinä rakas korsettiin puettu
-tohtori, kuinka on yhdistettävä nämä molemmat naisen elämälle niin
-tärkeät ehdot?
-
-
-
-
-XXII.
-
-LOUISE FELIPELLE.
-
-
-En ole tyytyväinen teihin. Ellette ole vuodattanut kyyneleitä Racinen
-_Béreniceä_ lukiessanne, ellette tästä kappaleesta ole löytänyt
-maailman hirveintä murhenäytelmän aihetta, ette ymmärrä minua, emme
-koskaan voi ymmärtää toisiamme: särkekäämme liittomme, älkäämme enää
-tavatko toisiamme, unohtakaa minut; sillä ellette anna minulle
-tyydyttävää vastausta, tahdon unohtaa teidät, olette vast'edes oleva
-minulle vain muuan herra parooni de Macumer, tai pikemmin ette yhtään
-mitään; te olette oleva minulle tyhjää ilmaa, niinkuin ei teitä
-koskaan olisi ollutkaan. Eilen rouva d'Espardin luona oli teidän
-kasvoillanne jonkinlainen tyytyväinen ilme, joka oli minulle mitä
-suurimmassa määrässä vastenmielinen. Tunnutte olevan kovin varma
-siitä, että teitä rakastetaan. Toisin sanoen, teidän henkenne vapaus
-kauhistutti minua enkä enää tuntenut teitä siksi palvelijaksi, jona
-ensimäisessä kirjeessänne esititte itsenne. Ette ollenkaan ollut
-hajamielinen, niinkuin rakastuneen miehen tulee olla, vaan päinvastoin
-sinkauttelitte mitä nerokkaimpia kompasanoja. Niin ei käyttäydy tosi
-uskovainen; hän on aina alakuloinen jumaluutensa edessä. Jos kerran en
-ole yli kaikkien muiden naisten kohoava, korkeampi olento, jos ette
-näe minussa itse elonlähdettänne, olen vielä mitättömämpi kuin
-tavallinen nainen, sentähden että tällä hetkellä olen ainoastaan
-nainen. Olette herättänyt epäluuloni, Felipe; kapinan henki on
-voittanut hellyyden, ja kun olen tarkastellut teidän entisyyttänne,
-olen huomannut, että minulla on täysi syy olla epäluuloinen. Tietäkää
-siis, te herra Espanjan perustuslaillinen ministeri, että olen
-perinpohjin pohtinut sukupuoleni kurjaa asemaa. Viattomuudessaan ovat
-käteni vahingoittumattomina pidelleet palavia soihtuja. Kuulkaa siis
-tarkasti, mitä nuori kokemukseni on minulle opettanut ja mitä nyt
-kertaan teille. Kaikissa muissa asioissa on kaksinaisuudella,
-epärehellisyydellä, rikotuilla lupauksilla tuomarinsa, ja nämä
-tuomarit määräävät rangaistuksia; mutta niin ei ole laita rakkaudessa,
-jonka samalla kertaa on oltava uhri, syyttäjä, asianajaja,
-tuomioistuin ja pyöveli; sillä julmin uskottomuuskin, kauhein rikoskin
-jää tuntemattomaksi, tapahtuu vain sielujen syvyyksissä, joissa ei ole
-todistajaa, ja luonnollisesti on loukatullekin edullisinta vaieta
-asiasta. Rakkaudella on senvuoksi aivan oma lakikirjansa, oma
-kostonsa; maailmalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Minä
-puolestani olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että en koskaan anna
-anteeksi rikosta, ja sydämen asioissa ei mikään ole vähäarvoista.
-Eilen olitte aivan sellaisen ihmisen näköinen, joka varmasti tietää
-olevansa rakastettu. Tekisittekin väärin, ellette olisi varma siitä,
-mutta minun silmissäni olisitte rikollinen, jos tämä varmuus riistäisi
-teiltä sen luonnollisen miellyttäväisyyden, jonka epävarma toivo ennen
-valoi koko olemukseenne. En tahdo nähdä teitä pelokkaana enkä
-suuriluuloisena, en tahdo, että joka hetki vapisette kadottavanne
-kiintymykseni, sillä sellainen olisi loukkaavaa; mutta en myöskään
-tahdo, että varmuus saa teidät välinpitämättömästi kohtelemaan
-rakkautta. Ette koskaan saa olla vapaampi kuin mitä minä itse olen.
-Ellette tiedä, millainen kidutus yksi ainoakin epäilyn pilkahdus on
-sielulle, niin olkaa varoillanne, etten vielä opeta teitä sitä
-tuntemaan. Yhdessä ainoassa katseessa olen antanut koko sieluni teille
-ja te olette lukinnut sen lippaaseenne. Täten on teidän haltuunne
-uskottu puhtaimmat tunteet, mitä vielä milloinkaan kenenkään nuoren
-tytön sielussa on ollut. Harkinta, ajattelu, josta olen maininnut
-teille, ovat ainoastaan rikastuttaneet päätä; mutta kun haavoittunut
-sydän anoo neuvoa järjeltä, niin silloin on, uskokaa minua, tuossa
-nuoressa tytössä jotakin enkelimäistä, joka tietää kaikki ja voi
-kaikki. Minä vannon teille, Felipe, että, jos rakastatte minua,
-kuten uskon, ja jos saatte minut epäilemään, että ne pelon,
-tottelevaisuuden, kunnioittavan odotuksen ja alamaisten toivomusten
-tunteet, joita sanotte tuntevanne minua kohtaan, vähimmälläkään
-tavalla ovat heikontuneet, niin, jos jonakin päivänä huomaan
-pienimmänkin laimentumisen tässä kauniissa ensi-lemmessä, jonka
-sielunne on minun sieluuni välittänyt, niin en sano teille mitään, en
-kiusaa teitä enemmän tai vähemmän arvokkaalla tavalla, en osoita
-ylpeyttäni enkä suuttumustani, en edes tällaisen nuhtelevan kirjeen
-muodossa; en sano silloin mitään, Felipe; olen oleva ainoastaan
-surumielinen niinkuin ihmiset, jotka tuntevat kuoleman lähestyvän;
-mutta en kuole, ennenkuin olen julmasti poltinraudalla merkinnyt
-elämänne, ennenkuin olen mitä häpeällisimmällä tavalla häväissyt
-muinaisen lemmittynne ja valanut sydämeenne ikuiset omantunnonvaivat,
-sillä olette silloin näkevä minut maan päällä, ihmisten silmissä
-kadotettuna ja iankaikkisuudessa tuomittuna olentona.
-
-Älkää sentähden koskaan herättäkö mustasukkaisuuttani johonkin toiseen
-onnellisempaan, pyhästi rakastettuun Louiseen, jonka sielu saisi
-kukkia ja kehkeytyä vapaasti varjottoman rakkauden mailla ja joka
-Danten yleväin sanojen mukaan saisi omistaa:
-
-_Senza brama, sicura ricchezza_. [Pelvotta aarteita ikikestäviä.]
-
-Tietäkää, että olen perinpohjin tutkinut hänen helvettinsä keksiäni
-sieltä tuskaisimman kaikista kidutuksista, jonkun hirvittävän
-sielullisen rangaistuksen, jonka voisin yhdistää Jumalan kostoon.
-
-Eilen käyttäytymisenne johdosta iski äkkiä epäluulon kylmä ja julma
-tikari sydämeeni. Ymmärrättekö? Olen epäillyt teitä ja kärsinyt niin
-äärettömästi, etten enää tahdo epäillä. Jos teidän mielestänne minun
-palveluksessani on liian raskas olla, niin luopukaa siitä, en suutu
-siitä ollenkaan. Tiedänhän, että olette nerokas mies. Varatkaa
-sielunne kaikki kukat minua varten, kulkekaa sidotuin silmin muun
-maailman ohi, kieltäytykää kuuntelemasta imarteluja, kiitosta ja
-kohteliaisuuksia. Tulkaa mieluummin luokseni vihan, panettelun ja
-halveksinnan taakalla kuormattuna, kertokaa minulle, että naiset eivät
-tunne teitä, että he menevät teidän ohitsenne luomatta silmäystäkään
-teihin ja että kukaan heistä ei voisi teitä rakastaa; kas silloin
-vasta todella tulette tuntemaan, mitä kaikkea naisen sydän ja hänen
-rakkautensa voi teille lahjoittaa. Niin hyvin kätketty täytyy
-aarteemme olla, että koko maailma voi vaikka polkea sitä jaloin edes
-aavistamatta sen olemassa-oloa. Jos olisitte ollut kaunis, en
-todennäköisesti koskaan olisi kiinnittänyt mitään huomiota teihin enkä
-koskaan olisi keksinyt, että teissä on kokonainen maailma niitä
-ominaisuuksia, jotka herättävät rakkautta; ja vaikkakin yleensä
-tunnemme näitä syitä yhtä vähän kuin tiedämme, miten aurinko saa kukat
-puhkeamaan ja hedelmät kypsymään, niin on niiden joukossa kuitenkin
-yksi, jonka tunnen ja joka ihastuttaa minua. Teidän yleväin kasvojenne
-luonnepiirteet ja ilmeet puhuvat ymmärrettävää kieltä ainoastaan
-minulle. Ainoastaan minulla on voima uudestaan muovailla teitä, tehdä
-teistä kadehdittavin olento maan pinnalla; en sentähden soisi teidän
-henkenne hetkeäkään pakoilevan minun vaikutusvaltaani; se ei saa
-paljastaa itseään muille, yhtä vähän kuin kaunis suunne ja
-kasvonpiirteenne saavat hurmata muita. Minun yksin on saatava sytyttää
-teidän neronne valo, samoin kuin sytytän tulenlieskan silmiinne. Olkaa
-edelleenkin se synkkä, kylmä, nyreä ja ylenkatseellinen espanjalainen
-ylimys, mikä te olitte ennen. Olitte ikäänkuin jonkinlainen villi ja
-hävitetty alue, jonka raunioihin ei kukaan uskaltanut; teitä
-katseltiin kaukaa; ja nyt alatte hyväntahtoisesti raivata tietä, jotta
-koko maailma pääsisi luoksenne, ja muututte rakastettavaksi
-parisilaiseksi. Ettekö enää muista ohjelmaani? Teidän ilonne kieli
-vähän liiaksi rakkaudestanne. Ilman minun varoittavaa katsettani,
-olisitte antanut Parisin terävänäköisimmän, ilvehtivimmän ja
-sukkelimman salongin tietoon, että Armande Louise Marie de Chaulieu
-sähköitti teistä esiin neron. Olette mielestäni liian suuri, jotta
-pieninkään valtioviisas petos voisi sekaantua rakkauteenne; mutta
-ellette ole minua kohtaan yksinkertainen kuin lapsi, surkuttelen teitä
-suuresti; ja tästä ensimäisestä virheestänne huolimatta olen yhä
-edelleenkin vielä teitä syvästi ihaileva Louise de Chaulieu.
-
-
-
-
-XXIII.
-
-FELIPE LOUISELLE.
-
-
-Koska Jumala näkee vikamme, näkee hän myös meidän katumuksemme; olette
-vallan oikeassa, kallis valtiattareni. Tunsin, etten ollut teille
-mieliksi, mutta en osannut arvata paheksumisenne syytä; nyt olette
-kuitenkin selittänyt sen minulle ja samalla antanut minulle uutta
-ihailun aihetta. Teidän mustasukkaisuutenne, joka on kuin Israelin
-Jumalan, on täyttänyt mieleni onnen tunteella. Ei mikään ole pyhempää
-eikä kallisarvoisempaa kuin mustasukkaisuus. Oi, kaunis
-suojelusenkelini, mustasukkaisuus on etuvartio, joka ei koskaan nuku;
-se on rakkaudelle samaa kuin mitä paha on ihmiselle: totuuden viesti.
-Olkaa mustasukkainen palvelijallenne, Louise; mitä kovemmin te lyötte
-häntä, sitä hartaammin on hän, alamaisena, nöyränä ja onnettomana,
-suuteleva sitä keppiä, joka lyödessään häntä samalla ilmaisee, kuinka
-kiintynyt te olette häneen. Mutta oh, rakkaani, ettekö siis ole
-huomannut aikaisemmin, tai kentiespä vain Jumala yksin sen näkee,
-kuinka olen ponnistellut voittaakseni ujouteni ja ne tunteet, joita te
-olette luullut heikoiksi! Niin, tarkoitukseni oli näyttää teille
-millainen olin silloin, kun en vielä rakastanut. Madridissa olivat
-ihmiset olevinaan jonkin verran huvitettuja keskusteluistani ja
-tahdoin, että te itse saisitte nähdä, minkä arvoinen olin. Onko tämä
-turhamaisuutta? Siinä tapauksessa olette ankarasti rangaissut sitä.
-Viimeinen katseenne jätti minut sellaiseen sielun hätään, jollaista en
-koskaan ennen ollut kokenut, en edes silloin, kun näin Ranskan
-sotajoukot Cadixin edessä ja kuninkaani viekastelevista sanoista
-tiesin henkeni uhatuksi. Koetin turhaan arvata tyytymättömyytenne
-syytä ja olin epätoivoissani tästä sielujemme epäsointuisuudesta,
-sillä minunhan on toimittava teidän tahdostanne, ajateltava teidän
-ajatuksianne, nähtävä teidän silmillänne, iloittava teidän
-ilojanne ja surtava teidän surujanne, aivan kuin tunnen kylmän
-ja kuuman vaihtelut. Minun rikokseni ja hätäni johtuivat tuosta
-yhteisymmärryksen puutteesta yhteisessä sieluelämässämme, jonka te jo
-olitte loihtinut niin kauniiksi. Pahoittaa hänen mieltään...! olen
-tuhat kertaa toistanut itsekseni kuin mieletön. Jalo, ihana Louise,
-jos yleensä enää olisi mahdollista enentää minun rajatonta alttiuttani
-teitä kohtaan, minun järkähtämätöntä uskoani teidän pyhään
-omaantuntoonne, niin voisivat sen ehkä aikaansaada teidän
-mielipiteenne, jotka ovat tunkeneet sydämeeni kuin uusi väkevä
-valovirta. Olette valkaissut minulle minun omat tunteeni, olette
-selittänyt minulle asioita, jotka vain hämärästi aavistin sielussani.
-Oi, jos rankaisunne on tällainen, millaisia ovat sitten palkintonne?
-Ottaissanne minut palvelijaksenne täytitte jo kaikki toiveeni. Teitä
-on minun kiittäminen elämästä, jonka jo luulin kadottaneeni; nyt on
-minulla päämäärä, en elä hukkaan, voimani tarvitaan johonkin, jos ei
-muuhun niin kärsimään teidän vuoksenne. Toistan saman, minkä olen
-sanonut teille jo ennenkin: aina olette tapaava minut samanlaisena
-kuin mitä olin silloin, kun tarjouduin nöyräksi ja vaatimattomaksi
-palvelijaksenne. Niin, vaikkapa olisitte häväisty ja kadotettu,
-jollaisesta mahdollisuudesta te mainitsette, niin kasvaisi hellyyteni
-vain näistä tahallisista onnettomuuksistanne! Minä sitoisin haavat,
-parantaisin ne, vakuuttaisin rukouksillani itse Jumalankin siitä, että
-te ette ole syyllinen ja että teidän virheenne aiheutuvat toisen
-rikoksesta...
-
-Enkö ole sanonut teille, että tunnen sydämessäni teitä kohtaan mitä
-erilaisimpia tunteita, yht'aikaa isän, äidin, veljen ja sisaren, että
-edustan ikäänkuin kokonaista perhettä, olen kaikki enkä mitään, aivan
-niinkuin haluatte? Mutta ettekö juuri itse ole kytkenyt kaikkia näitä
-sydämiä rakastajan sydämeen? Suokaa minulle siis anteeksi, jos silloin
-tällöin olenkin enemmän rakastaja kuin isä tai veli, kun kuitenkin
-tiedätte, että rakastajan takaa aina löytyy isä ja veli. Jospa
-voisitte nähdä sydämeeni silloin, kun näen teidät kauniina ja
-säteilevänä, tyynenä ja kaikkein ihailemana Champs-Elysées'llä
-vaunujenne kulmauksessa tai teatterissa aitiossanne!... Ah jospa
-tietäisitte kuinka vähän itsekohtaista ylpeyteni on kuullessani
-ylistettävän teidän kauneuttanne, ryhtiänne ja kuinka silloin rakastan
-kaikkia noita tuntemattomia, jotka suitsuttavat teille ihailuaan! Jos
-te sattumalta jollakin tervehdyksellänne olette avannut sieluni kukat,
-olen samalla kertaa sekä nöyrä että ylpeä, ja minä kuljen tietäni
-niinkuin Jumala itse olisi minua siunannut, palaan kotiini
-riemumielin, ja riemuni jättää minuun ikäänkuin pitkän valovanan: se
-hehkuu esiin yksin savukkeeni savukiehkurasta ja minä tiedän varmemmin
-kuin koskaan, että veri joka pulppuaa täällä suonissani, on kokonaan
-teitä varten. Ettekö siis tiedä, miten äärettömästi teitä rakastan?
-Nähtyäni teidät palaan jälleen huoneeseeni, jossa sarasenilainen
-komeus vallitsee, mutta jossa teidän muotokuvanne himmentää kaiken
-muun, heti kun painan ponninta, joka muuten pettää sen kaikkien
-katseilta; sitten vaivun sitä katselemaan; sepitän runoelmia onnesta.
-Taivaan korkeudesta laskeutuu silmieni eteen kokonainen elämän taulu,
-jota uskallan toivoa omakseni. Oletteko joskus yön hiljaisuudessa,
-kaiken ulkomaailman hälinän ohitse, tavoittanut rakkaaseen pikku
-korvaanne salaisen äänen soinnun? Ettekö aavista mitään niistä
-tuhansista rukouksista, jotka rientävät luoksenne? Hiljaisuudessa
-tarkastellessani teitä olen vihdoin keksinyt kaikkien teidän
-piirteittenne sisäisen tarkoituksen, olen huomannut, miten ne ovat
-yhdenmukaisia sielunne täydellisyyden kanssa; tästä teidän luonteenne
-kauniista sopusointuisesta kaksipuolisuudesta olen sepittänyt
-espanjankielellä kaksi sonettia, joita en ole näyttänyt teille, sillä
-runouteni on liian paljon aiheensa alapuolella, rohjetakseni lähettää
-niitä teille. Olen niin täysin sulautunut teihin, että en hetkeäkään
-voi olla teitä ajattelematta ja jos te lakkaisitte täten täyttämästä
-elämääni, kärsisin siitä. Ymmärrättekö nyt, Louise, miten äärettömän
-tuskallista minulle oli, vaikkakin tahtomattani, tuottaa teille
-mielipahaa voimatta arvata siihen syytä? Tämä kaunis kaksoiselämä
-häiriytyi hetkeksi ja jäinen kylmyys kouristi sydäntäni. Lyhyesti
-sanoen, kun minun oli aivan mahdoton ymmärtää tämän erimielisyyden
-syytä, luulin, ettei minua enää rakastettu; palasin kotiin hyvin
-synkkänä, mutta onnellisena kuitenkin vielä palvelija-asemastani,
-mutta sitten saapuikin kirjeenne täyttäen mieleni riemulla. Oi,
-nuhdelkaa minua aina samoin!
-
-Muuan lapsi, joka oli langennut, sanoi äidilleen: "anteeksi", nousten
-jälleen ja peittäen tuskansa. Niin, hän pyysi anteeksi sitä, että oli
-tuottanut hänelle tuskaa. No niin, tuo lapsi olen minä: en ole
-muuttunut, jätän teille luonteeni avaimen orjan alamaisuudella; mutta
-rakas Louise, en ole enää tekevä uusia kompastuksia. Pitäkää ketjua,
-joka minut yhdistää teihin aina niin kireällä, että jo yhdellä
-ainoalla liikkeellä voitte ilmaista pienimmätkin toivomuksenne sille,
-joka aina on oleva orjanne.
-
-                                                  Felipe.
-
-
-
-
-XXIV.
-
-LOUISE DE CHAULIEU RENÉE DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Lokakuulla 1824.
-
-Rakas ystäväni, sinä, joka kahden kuukauden kuluttua menit naimisiin
-haaksirikkoutuneen miesparan kanssa, jonka äidiksi rupesit, et tiedä
-mitään siitä hirvittävästä näytelmästä, joka näytellään syvällä
-sydämissä ja jota nimitetään rakkaudeksi, jossa kaikki voi yhdessä
-silmänräpäyksessä muuttua traagilliseksi ja jossa yksi ainoa katse,
-keveästi heitetty sana voi merkitä kuolemaa. Kaiken lopuksi olin
-varannut Felipelle hirvittävän, mutta ratkaisevan koetuksen. Tahdoin
-tietää, rakastaisiko hän minua _kaikesta huolimatta_, joka on
-kuningasmielisten, niin, miks'ei myös katolilaisten, tunnussana! Koko
-yön käveli hän kanssani lehmusten alla puutarhamme perimmäisessä
-kolkassa eikä edes epäilyn varjoa näkynyt hänen sielussaan. Seuraavana
-päivänä olin hänelle vielä rakkaampi kuin ennen ja yhtä siveä, suuri
-ja puhdas hänen mielestään kuin edellisenä päivänäkin; hän ei
-vähimmälläkään tavalla käyttänyt hyväkseen asemaansa. Oi, hän on
-todellakin oikea espanjalainen, oikea abenserragi! Hän kiipesi
-muurille suudellakseen kättäni, jonka ojensin hänelle pimeässä
-parvekkeeltani; hän oli vähällä syöksyä alas; kuinka monta nuorukaista
-olisi tehnyt samoin! Kaikki tuo ei kuitenkaan vielä merkitse mitään;
-kärsiväthän kristityt hirveitä marttyyrikidutuksiakin päästäkseen
-taivaaseen. Toissa-iltana käännyin kuninkaan tulevan lähettilään
-Espanjan hovissa, korkeasti kunnioitetun herra isäni puoleen ja sanoin
-hänelle hymyillen: -- "Herraseni, pienemmän ystäväpiirin tieten
-tulette naittamaan erään lähettilään veljenpojan kanssa rakkaan
-Armandenne, jolle tämä lähettiläs, joka toivoo mainitunlaista liittoa
-ja jo kauan on kerjännyt sitä, naimasopimuksessa määrää suunnattoman
-suuren omaisuutensa ja kaikki arvonimensä kuolemansa jälkeen ja
-lahjoittaa jo heti molemmille puolisoille satatuhatta livreä korkoja
-ja morsiamelle sitäpaitsi kahdeksansadantuhannen frangin myötäjäiset.
-Tyttärenne itkee, mutta taipuu kuitenkin teidän isällisen arvovaltanne
-majesteetin vastustamattoman tahdon alle. Jotkut pahansuopaiset
-panettelijat sanovat, että tyttärenne kyynelien alla piilee itsekäs ja
-kunnianhimoinen sielu. Menemme tänä iltana oopperassa aatelisten
-aitioon ja herra parooni de Macumer tulee myös sinne" -- "Hän ei siis
-sovi?" vastasi minulle isäni hymyillen kohdellen minua jo lähettilään
-rouvana. -- "Pidätte Clarisse Harlowea Figarona!" sanoin minä heittäen
-häneen halveksivan ja pilkallisen silmäyksen. "Kun näette, että olen
-ottanut hansikkaan pois oikeasta kädestäni, tulee teidän vakuuttaa
-valheelliseksi tämä hävytön huhu ja olla olevinanne siitä
-loukkaantunut." -- "Voin olla levollinen tulevaisuutesi suhteen:
-sinulla ei ole enempää tytön-aivoja kuin mitä Jeanne d'Arcilla oli
-naisen-sydäntä. Olet tuleva onnelliseksi, olet antava rakastaa
-itseäsi, mutta itse et ole rakastava ketään!" Tällä kertaa purskahdin
-nauruun. -- "Mitä tarkoitat, pikku keimailijatar?" kysyi hän. --
-"Vapisen isänmaani etujen puolesta." Ja huomatessani, ettei hän
-käsittänyt minua, lisäsin: "Madridissa!" -- "Kuka voisi uskoa, mihin
-määrin tämä nunna jo vuoden sisään on oppinut tekemään pilaa
-isästään", sanoi hän herttuattarella -- "Armande tekee pilaa
-kaikesta", vastasi äitini katsoen minuun. -- "Mitä tarkoitatte?"
-kysyin häneltä. -- "Ettehän edes pelkää yön kosteutta, josta voitte
-saada reumatismia", sanoi hän heittäen minuun uuden silmäyksen. --
-"Aamupäivät", vastasin minä, "ovat niin kuumia!" Herttuatar loi
-katseensa alas. -- "Kyllä on jo aika naittaa pois hänet", sanoi isäni,
-"ja toivon, että se tapahtuu jo ennen lähtöäni." -- "Miksi ei, jos
-niin haluatte", vastasin minä kaunistelematta.
-
-Kaksi tuntia myöhemmin heloitimme me, äitini ja minä, herttuatar de
-Maufrigneuse ja rouva d'Espard, kuin neljä ruusua aition etualalla.
-Minä olin istuutunut syrjittäin, kääntäen yleisöön päin toisen olkani,
-niin että hyvin saatoin nähdä kaikki, ilman että minua itseäni nähtiin
-tuossa avarassa aitiossa, joka on salin toisessa pylväiden välisessä
-taustakeskustassa. Macumer saapui, otti paikan ja asetti kiikarin
-silmiensä eteen voidakseen mielin määrin katsella minua. Ensimäisellä
-väliajalla tuli aitioon se henkilö, jota minä nimitän Irstailijoiden
-kuninkaaksi, naisellisella kauneudella varustettu nuori mies. Kreivi
-Henri de Marsay astui esiin hymy huulilla, kokkapuheet silmäkulmassa
-ja iloinen ilme kasvoillaan. Hän tervehti ensin äitiäni, rouva
-d'Espardia, herttuatar de Maufrigneuseä, kreivi d'Esgrignonia ja de
-Saint-Héreenia, sitten sanoi hän minulle: -- "Kentiespä olen
-ensimäinen, jolla on kunnia onnitella teitä tapahtuman johdosta, joka
-on tekevä teidät yleisen kadehtimisen esineeksi." -- "Ah, tarkoitatte
-avioliittoa," vastasin hänelle. "Täytyykö siis juuri hiljan
-luostarista päässeen nuoren henkilön valkaista teille, että niistä
-avioliitoista, joista puhutaan, ei koskaan tule mitään!" Herra de
-Marsay näytti kumartuvan Macumer'n puoleen ja kuiskaavan jotakin hänen
-korvaansa; ymmärsin hänen huuliensa liikkeestä, että hän sanoi: --
-"Parooni, te ehkä rakastatte tuota pientä keimailijatarta, joka on
-käyttänyt herkkäuskoisuuttanne hyväkseen; mutta kun tässä on kysymys
-avioliitosta eikä rakkaudesta, on paras tietää, mitä tapahtuu."
-Macumer heitti tuohon neuvonhaluiseen panettelijaan yhden noista
-katseistaan, jotka ovat kuin runoelmia ja vastasi hänelle jotenkin
-tähän tapaan: -- "En rakasta mitään pientä keimailijatarta!" tukien
-lausuntoaan ilmeellä, joka ihastutti minua niin, että nähdessäni isäni
-heti riisuin hansikkaan kädestäni. Ei pienin pelko eikä epäily ollut
-saanut jalansijaa Felipessä. Hän toteutti erinomaisesti kaikki
-odotukseni hänen luonteensa suhteen; hän ei luota kuin minuun, maailma
-ja sen valheet eivät häntä liikuta. Abenserragi ei edes rypistänyt
-silmäkulmiaan, hänen sininen verensä ei ryöpsähtänyt punaamaan hänen
-oliivikasvojaan. Nuo molemmat nuoret kreivit menivät pois. Silloin
-sanoin naurahtaen Macumer'lle: -- "Herra de Marsay taisi sanoa minusta
-teille jonkun epigrammin." -- "Paljon enemmän kuin epigrammin",
-vastasi hän, "oikean epitalammin". -- "Puhutte minulle kreikkaa",
-sanoin hänelle hymyillen ja palkitsin häntä eräänlaisella katseella,
-joka aina saa hänet pois suunniltaan. -- "Toivon sitä", huudahti
-samassa isäni kääntyen rouva de Mautrigneusen puoleen. "Halpamaisia
-juoruja on liikkeellä. Heti kun nuori ihminen alkaa näkyä suuressa
-maailmassa, on kaikilla suoranainen raivo naittaa häntä, ja keksitään
-jos jonkinlaisia mahdottomuuksia! En koskaan ole naittava Armandea
-vastoin hänen tahtoaan. Teenpä pienen kierroksen lämpiössä, sillä
-voitaisiin vielä uskoa, että levitän tätä huhua johtaakseni
-lähettilään ajatukset tähän naimiskauppaan; ja Caesarin tytärtä saa
-vielä vähemmän epäillä kun hänen vaimoaan, jota ei saa epäillä
-laisinkaan."
-
-Herttuatar de Mautrigneuse ja rouva d'Espard katsoivat vuoroon
-äitiini, vuoroon parooniin pilailevan ilkkuvalla ja kavalalla
-katseella, joka oli täynnä pieniä kysymysten vihjauksia. Nämä viisaat
-kyykäärmeet olivat lopultakin huomanneet jotakin. Kaikista salaisista
-asioista on rakkaus kaikista julkisin; ja naiset uhoavat sen ulos
-itsestään, niin luulen. Voidakseen tyystin salata sen täytyisi naisen
-olla hirviö! Silmämme kielivät vielä enemmän kuin kielemme.
-Nautittuani tuosta suloisesta huvista nähdä Felipe niin suurena kuin
-miksi olin hänet toivonutkin, halusin luonnollisesti vielä lisää.
-Sentähden annoin hänelle sovitun merkin tulla ikkunani luo tuota
-vaarallista tietä, jonka tiedät. Muutamia tunteja myöhemmin seisoikin
-hän kuin kuvapatsas muurin sivustalla nojaten kädellään
-akkunaparvekkeeni kaiteeseen ja tutkien huoneestani tunkevia valon
-heijastuksia. -- "Rakas Felipeni", sanoin hänelle, "olette ollut
-erinomainen tänä iltana: olette käyttäytynyt aivan kuin olisin itsekin
-tehnyt, jos minulle olisi ilmoitettu, että olitte aikeissa mennä
-naimisiin". -- "Ajattelin, että olisitte ilmoittanut siitä minulle
-ennemmin kuin kenellekään muulle", vastasi hän minulle. -- "Ja millä
-katsotte ansainneenne tällaisen etuoikeuden?" -- "Uskollisena
-palvelijananne". -- "Oletteko sitä todellakin?" -- "Olen", sanoi hän,
-"enkä koskaan ole muuksi muuttuva." -- "No niin, jos nyt tuo
-avioliitto olisikin välttämätön, jos alistuisin..." Kuun lempeä valo
-ikäänkuin äkkiä valkeni väkevämmäksi niiden katseiden loimussa, jotka
-hän suuntasi ensin minuun, sitten muurin rajoittamaan kuiluun
-edessämme. Hän tuntui sillä hetkellä kysyvän itseltään, emmekö voisi
-molemmat kuolla yhdessä, murskautua tuonne alas; mutta voima, joka on
-intohimoa korkeampi, sammutti samassa tämän hänen kasvoistaan ja
-silmistään heijastuneen mielijuohteen salaman. -- "Minkä arabialainen
-kerran sanoo, siinä hän myös pysyy", sanoi hän tukahtuneella äänellä.
-"Olen palvelijanne ja kuulun teille: kuolemaani asti olen elävä
-ainoastaan teille." Kaidepuusta kiinni pitelevä käsi tuntui
-hellittävän otettaan; laskin käteni hänen kätensä päälle ja sanoin: --
-"Felipe ystäväni, omasta tahdostani olen tästä hetkestä alkaen teidän
-vaimonne. Tulkaa huomen-aamulla pyytämään kättäni isältäni. Hän tahtoo
-pitää omaisuuteni; mutta sopimuksessa on teidän tunnustettava se,
-vaikka ette ole sitä saanutkaan, silloin on isäni varmasti myöntyvä.
-En ole enää Armande de Chaulieu; astukaa nopeasti alas. Louise de
-Macumer ei tahdo tehdä itseään syypääksi pienimpäänkään
-varomattomuuteen."
-
-Hän kalpeni, hänen polvensa horjahtivat; noin kymmenen jalan
-korkeudesta syöksyi hän maahan vähintäkään vioittumalta;
-pelästytettyään minut täten pahanpäiväiseksi hän viittasi minulle
-pienen tervehdyksen kädellään ja katosi. Minua siis rakastetaan,
-sanoin itselleni, niinkuin ei vielä koskaan ketään naista ole
-rakastettu! Ja minä vaivuin uneen lapsellisen tyydytyksen vallassa;
-kohtaloni oli ainaisiksi ajoiksi ratkaistu. Kello kahden aikaan
-kutsutti isäni minut huoneeseensa, jossa tapasin myös herttuattaren ja
-Macumer'n. Sopimus solmittiin miellyttävän kohteliain sanoin. Vastasin
-yksinkertaisesti, että, jos kerran herra Henarez jo oli sopinut isäni
-kanssa asiasta, ei minulla ollut mitään syytä vastustaa heidän
-toivomuksiaan. Senjälkeen pyysi äitini paroonia jäämään meille
-päivälliselle, ja sen päälle olimme kaikki neljä ajelemassa Boulognen
-metsässä. Lähetin herra de Marsay'hin hyvin pilkallisen silmäyksen,
-kun hän ohi ratsastaessaan näki isäni ja Macumer'n vaunujen
-etuistuimella.
-
-Ihailtava Felipeni on antanut muuttaa nimikorttinsa tällaisiksi:
-
-_Henarez parooni de Macumer, Sorian herttuoiden sukuhaaraa_.
-
-Joka aamu tuo hän omakätisesti minulle ihanan kukkavihon, jonka
-keskessä aina on kirje ja siinä hänen edellisenä yönä sepittämänsä
-espanjalainen sonetti minun ylistyksekseni.
-
-Jotta kirje ei paisuisi kovin paksuksi, lähetän sinulle pieneksi
-malliksi ensimäisen ja viimeisen sonetin, jotka olen sanasta sanaan ja
-säe säkeeltä kääntänyt.
-
-_Ensimäinen sonetti_.
-
-_Enemmän kuin kerran olen ohuessa silkkimekossani -- kohotetuin
-kalvoin ja sydämen lyöntien ainoalla tykytykselläkään kiihtymättä --
-odottanut raivoisan härän ryntäystä -- ja sen sarvea, joka on
-terävämpi kuin Phoiboksen sirppi_.
-
-_Andalusialaista seguidillaa hyräillen olen kiivennyt -- linnoituksen
-kuvetta luotisateessa; -- olen uskaltanut elämäni sattuman viheriälle
-pelivaatteelle -- välittämättä siitä sen enempää kuin kultakolikosta.
-Paljaalla kädellä olen ottanut kuulat kanuunain kidasta; -- mutta
-luulenpa, että käyn aremmaksi kuin vainottu jänis, -- kuin lapsi, joka
-näkee kummituksen akkunaverhojensa poimuissa_.
-
-_Sillä kun sinä katselet minua lempeillä silmilläsi, -- peittää kylmä
-hiki otsani, polveni huojuvat, -- minä vapisen, peräydyn, ja kaikki
-voimani luopuu minusta_.
-
-_Toinen sonetti_.
-
-_Tänä yönä tahdoin nukkua uneksiakseni sinusta; -- mutta kateellinen
-uni pakeni silmäluomiani; -- menin parvekkeelleni ja katselin
-taivasta: -- kun ajattelen sinua, kääntyy katseeni aina korkeuteen_.
-
-_Ihmeiden ihme, jonka ainoastaan rakkaus voi selittää: -- taivas oli
-kadottanut safiiri-loistonsa; -- tähdet, kuin sammuneet timantit
-kultaliitoksissaan, -- heittivät ainoastaan kuolleita katseita,
-jähmettyneen kylmiä säteitä_.
-
-_Kuu, joka oli kadottanut hopean- ja liljan-valkean värinsä, -- kiersi
-surumielisenä synkkää taivaanrantaa -- sillä sinä olet ryöstänyt
-taivaalta koko sen loiston_.
-
-_Kuun valkea valo hohtaa sinun suloiselta otsaltasi, -- koko taivaan
-sini on keskittynyt sinun silmiisi, -- ja ripsesi ovat kudotut tähtien
-säteistä_.
-
-Voiko somemmalla tavalla todistaa nuorelle tytölle muistelevansa
-häntä? Mitä sanot tästä rakkaudesta, joka tuhlaa rakastetulleen
-yht'aikaa älyn kukkia ja luonnon kukkia? Jo noin kymmenkunta päivää
-olen tiennyt, millaista todella on tuo niin paljon kehuttu
-espanjalainen rakkaudenpalvelus.
-
-Voi, rakkaani, mitä tapahtuu la Crampadessa, jossa mielikuvituksessani
-niin usein vaeltelen tarkastellen yhteisen viljelystyömme edistymistä?
-Eikö sinulla ole mitään kerrottavana meidän silkkiäispuistamme ja
-viimetalvisista istutuksistamme? Onnistuuko kaikki toivomustesi
-mukaan? Ovatko kukat puoliso-sydämessäsi puhjenneet samaan aikaan kuin
-metsissämmekin? En uskalla sanoa puutarha-pengermillämme! Jatkaako
-Louis edelleenkin rakkauslaulu-järjestelmäänsä? Ymmärrättekö hyvin
-toisianne? Onko sinun aviollisen hellyytesi hiljaisen puron solina
-parempi kuin minun rakkauteni pyörteet? Onko minun kiltti
-hametohtorini suuttunut? En voi uskoa sitä, ja minä lähettäisin heti
-Felipeni pikalähettinä jalkojesi juureen, hänen tulisi tuoda minulle
-sinun pääsi tai anteeksiantosi, jos niin olisi asiat. Minun elämäni
-täällä on iloista ja minä tahtoisin, kultaseni, tietää kuinka
-Provencessa eletään. Olemme lisänneet perhettämme yhdellä
-espanjalaisella, joka on ruskea kuin havannasikaari, ja odotan kaiken
-päälle vielä onnittelujasi.
-
-Totta tosiaan, kaunis Renée, alanpa olla levoton sinusta, pelkään,
-että salaat minulta jotakin kärsimystä, jotta et pilaisi minun
-ilojani, sinä paha tyttö! Kirjoita minulle pian muutamia rivejä,
-joissa kuvaat minulle elämäsi pienimpiä yksityiskohtia myöten, ja sano
-minulle, vieläkö pidät puoliasi, vieläkö vapaa tahtosi seisoo
-molemmilla jaloillaan, vai onko se polvillaan, vai istuuko se kenties,
-joka jo olisi sangen vakava paikka. Luuletko, etteivät ehkä sinun
-avioliittotapahtumasi minua liikuta? Kaikki se, mitä olet minulle
-kirjoittanut, saa minut välistä syviin mietteisiin. Usein oopperassa
-kun olin katselevinani tanssijattarien hyppyjä, sanoin itselleni: nyt
-on kello puoli kymmenen, hän käy ehkä juuri levolle, mitähän hän
-tehnee? Onko hän onnellinen? Onko hän yksin vapaan tahtonsa kanssa?
-Vai onko hänen vapaa tahtonsa mennyt samaa tietä kuin sellaiset asiat,
-jotka jo ovat kadottaneet arvonsa?... Tuhannet suudelmat.
-
-
-
-
-XXV.
-
-RENÉE DE L'ESTORADE LOUISE DE CHAULIEULLE.
-
-
-Lokakuulla.
-
-Senkin nokkaviisas, miksi olisin sinulle kirjoittanut, mitä olisin
-sinulle sanonut? Sill'aikaa kuin sinä elät tuota juhlien,
-rakkaudentuskien, ohdakkeiden ja kukkien täyttämää elämää, jota
-minulle kuvailet ja jota saan katsella kuin hyvin näyteltyä
-teatterikappaletta, niin vietän minä yksitoikkoista ja luostarin
-malliin järjestettyä elämää. Me käymme aina levolle kello yhdeksän ja
-nousemme auringon kanssa. Aterioimme aina tuskastuttavan
-täsmällisesti. Ei koskaan pienintä poikkeusta. Olen tottunut tähän
-säännölliseen ajan järjestykseen verrattain vaivattomasti. Kentiespä
-se onkin luonnon vaatimaa, sillä mitä olisi elämä ilman tällaista
-sääntöperäisyyteen alistumista, joka tähtitieteilijäin sanojen mukaan,
-ja kuten Louis'kin väittää, vallitsee kaikkialla maailmankaikkeudessa.
-Järjestys ei väsytä. Sitäpaitsi vievät pukeutumisvelvollisuudet aikani
-aamiaiseen asti, sillä olen päättänyt aina esiintyä pöydässä niin
-somana kuin suinkin täyttääkseni kaikki vaatimukset, mitä minulle
-naisena voidaan asettaa; se tuottaa tyydytystä itselleni, ja tuo
-kiltti appiukko ja Louis näyttävät myös hyvin tyytyväisiltä. Aamiaisen
-jälkeen kävelemme. Kun sanomalehdet saapuvat, poistun joksikin aikaa
-talousaskareihini tai myös lukemaan, sillä luen paljon, tai
-kirjoittamaan sinulle. Palaan takaisin tuntia ennen päivällistä ja sen
-jälkeen pelataan, tehdään ja otetaan vastaan vierailuja. Täten vietän
-päiväni seuranani onnellinen vanhus, jolla ei ole mitään toivoja enää,
-ja puolisoni, jonka onni olen minä. Louis on niin onnellinen, että
-hänen ilonsa on lopulta lämmittänyt minunkin sieluni. Onni ei meille
-varmaankaan koskaan esiinny huvin muodossa. Väliin iltasin, kun minua
-ei tarvita peliseurassa ja kun istun mukavasti nojatuolissani,
-kiitävät ajatukseni sinuun; elän mielikuvituksessani mukana tuossa
-niin kauniissa, niin rikkaassa, vaihtelevassa ja kiihkeän levottomassa
-elämässä, jota sinä vietät, ja kysyn itseltäni, minne tuo rauhaton
-johdanto sinut lopulta mahtaa viedä. Eikö se ehkä surmaa kirjan muuta
-sisältöä? Sinulla on varaa pitää rakkauden harhakuvitelmia, rakas
-sydänkäpyseni, mutta minulla ei ole muuta kuin talouselämän karu
-todellisuus. Niin, unennäöltä tuntuvat minusta sinun rakkausvaiheesi.
-Ja minun onkin vaikea ymmärtää, minkätähden sinä teet ne niin
-romantisiksi. Sinä tahdot itsellesi miehen, jossa on enemmän sielua
-kuin aisteja, enemmän sielun suuruutta ja hyvettä kuin rakkautta. Sinä
-tahdot, että kaikki nuoren tytön unelmat elämänkynnyksellä
-vaihtuisivat todellisuudeksi, sinä vaadit uhrauksia niiden vuoksi;
-sinä alistat Felipesi koetuksille päästäksesi selville siitä, ovatko
-hänen lemmenkaipuunsa, toivonsa ja uteliaisuutensa pysyvää laatua.
-Mutta, lapsi, noiden haavemaisten koristeiden takana kohoaa alttari,
-jolla ikuinen liitto solmitaan. Jo päivää jälkeen avioliiton voi se
-hirvittävä tapaus, joka muuttaa tytön naiseksi ja rakastajan
-aviomieheksi, särkeä kaikki sinun korkeat ja sirot rakennelmasi ja
-hienot varovaisuuslaskelmasi. Tiedä siis, että kaksi rakastavaista
-samoin kuin kaksi vihittyä, kuten Louis ja minä, hääyön riemujen alta,
-Rabelais'n sanojen mukaan, etsii erästä suurta epävarmaa -- kenties --
-
-En soimaa sinua, vaikka käyttäydytkin vähän ajattelemattomasti
-puhellessasi Felipesi kanssa puutarhassa, pommittaessa häntä
-kysymyksilläsi ja viettäessäsi yökaudet parvekkeella hänen seistessään
-muurilla; sinä leikit elämällä, lapsi, ja minä pelkään, että se ei
-ymmärrä leikkiä. En uskalla neuvoa sinulle tietä onneen siten kuin
-kokemukseni pohjalta oikeastaan tahtoisin; mutta salli minun vieläkin
-toistaa, että avioliiton paras evästys on näissä kahdessa sanassa:
-alistuvaisuus ja kiintymys! Sillä näenpä, että kaikista sinun
-kokeistasi, keimailuistasi ja huomioistasi huolimatta sinä menet
-naimisiin aivan samalla tapaa kuin minä. Avartaessaan toivomuksiensa
-piiriä kaivaa kuilun vain hiukan syvemmäksi, siinä kaikki.
-
-Oi, kuinka mielelläni tahtoisin nähdä parooni de Macumer'n ja puhua
-hänen kanssaan jonkun tunnin; niin suuresti toivon sinun onneasi!
-
-
-
-
-XXVI.
-
-LOUISE DE MACUMER RENÉE DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Kun Felipe todellisen sarasenin ylevämielisyydellä toteuttaa kaikki
-isäni ja äitini suunnitelmat tunnustaen vastaanottaneensa minun
-omaisuuteni kuitenkaan sitä saamatta, niin on herttuatar tullut vielä
-äidillisemmäksi ja lempeämmäksi minulle kuin ennen. Hän nimittää minua
-_pikku vehkeilijäksi, pikku veitikaksi_, hän sanoo, että minulla on
-sangen _sukkela kieli_. -- "Mutta rakas äiti", sanoin hänelle päivää
-ennen sopimuksen allekirjoittamista, "te luulette valtioviisaudeksi,
-kavaluudeksi, vehkeilyksi kaikkea sitä, joka on rehellisintä,
-välittömintä, epäitsekkäintä ja täydellisintä rakkautta, mitä
-maailmassa koskaan on ollut! Tietäkää siis, etten ole mikään
-_veitikka_, jolla nimellä te olette suvainnut minua kunnioittaa." --
-"No niin, Armande", sanoi hän minulle kaulaten minua ja suudellen
-minua otsalle; "sinä et ole tahtonut palata luostariin, sinä et ole
-tahtonut jäädä naimattomaksi, ja suuren, kauniin Chaulieu-suvun jäsen
-kun olet, olet tuntenut velvollisuudeksesi kunniakkaasti jatkaa isäsi
-sukua". (Jospa tietäisit, Renée, miten nämä sanat olivat imartelevia
-isälleni, joka kuunteli keskusteluamme!) "Koko talven olen nähnyt
-sinun pistävän pikku nokkasi joka katrilliin, olen nähnyt sinun
-viisaasti ja sattuvasti arvostelevan ihmisiä ja ymmärtävän kohdalleen
-Ranskan nykyaikaisen yhteiskunnallisen tilanteen. Myöskin olet
-kietonut verkkoihisi tuon espanjalaisen, ainoan, joka kykenee
-tarjoamaan sinulle tuon ihanan aseman kodin valtiattarena. Rakas
-pienokaiseni, olet kohdellut häntä kuin Tullia veljeäsi." --
-"Millainen mainio koulu onkaan sisareni luostari!" huudahti isäni.
-Sinkosin isääni silmäyksen sellaisen, että se heti katkaisi hänen
-lauseensa; sitten käännyin herttuattaren puoleen ja sanoin: --
-"Rouvaseni, minä rakastan sulhastani, Felipe de Soriaa, kaikesta
-sydämestäni. Vaikkakin tämä rakkaus syttyi sydämeeni tahtomattani ja
-vaikkakin alussa kaikin voimin ponnistelin sitä vastaan, niin vannon,
-että en antautunut sen valtoihin, ennenkuin olin varma siitä, että
-parooni de Macumer'ssa olin tavannut sielun täysin omani arvoisen ja
-sydämen, joka hienotunteisuutensa, ylevyytensä, alttiutensa,
-luonteensa ja tunteittensa puolesta oli omani kaltainen." -- "Mutta,
-rakkaani", jatkoi äitini keskeyttäen minut, "hän on ruma kuin"... --
-"Niinkuin mikä tahansa", jatkoin vilkkaasti, "mutta minä rakastan tätä
-rumuutta." -- "No niin, Armande", sanoi isäni, "jos sinä rakastat
-häntä ja sinulla on ollut voimaa pitää kurissa rakkauttasi, niin ei
-sinun tule missään suhteessa panna onneasi alttiiksi. Mutta onni
-riippuu paljon avioliiton ensi päivistä"... -- "Ja miksi emme sanoisi
-hänelle ensimäisistä öistä!" huudahti äitini. "Jättäkää meidät,
-herraseni, kahden", lisäsi herttuatar katsahtaen isääni.
-
-"Kolmen päivän kuluttua menet naimisiin, rakas pienokainen", kuiskasi
-äitini korvaani, "minun on senvuoksi ilman mitään porvarillista
-kyynelherkkyyttä annettava sinulle muutamia vakavia neuvoja, jollaisia
-kaikki äidit antavat tyttärilleen. Menet naimisiin miehen kanssa, jota
-rakastat. Sentähden ei minulla ole mitään syytä surkutella sinua tai
-itseäni. Olen nähnyt sinua ainoastaan vuoden päivät: joskin tällä
-yhdessäolon ajalla olet ehtinyt voittaa rakkauteni, ei se kuitenkaan
-ole ollut niin pitkä, että kyyneliin sulaen ikävöisin seuraasi.
-Henkevyytesi on voittanut kauneutesi; olet imarrellut äidillistä
-itserakkauttani, ja olet ollut hyvä ja rakastettava tytär. Sinä
-hymyilet?... Voi, useinkin se hyvä väli, joka on vallinnut äidin ja
-tyttären välillä, rikkoutuu heidän kohdatessaan toisensa naisina.
-Tahdon nähdä sinut onnellisena. Kuule minua siis. Se rakkaus, jota
-sinä tunnet, on vielä pikku-tytön rakkautta; se on yhteistä kaikille
-naisille, jotka ovat luodut kiintymään mieheen; mutta, voi,
-lapsukaiseni, meitä varten on maailmassa olemassa vain yksi ainoa
-mies, kahta ei ole, ja se, jota me olemme luodut rakastamaan, ei aina
-ole sama kuin se, jonka olemme valinneet puolisoksemme, luullen häntä
-rakastavamme. Niin omituiselta kuin sanani sinusta voivat tuntuakin,
-niin pidä ne mielessäsi. Jos emme rakasta sitä, jonka olemme
-valinneet, on vika sekä meissä että hänessä, väliin myös olosuhteissa,
-jotka eivät riipu meistä eivätkä hänestä; tämä kaikki ei kuitenkaan
-merkitse sitä, etteikö mies, jonka perheemme meille antaa, voisi olla
-samalla myös sydämemme valittu ja rakastettu. Se muuri, joka myöhemmin
-on meidän ja hänen välillään, syntyy useinkin riittämättömästä
-kestämiskyvystä ja harrastuksesta. Tehdä miehestään rakastaja on yhtä
-vaikea ja arkaluontoinen tehtävä kuin tehdä rakastajastaan aviomies,
-ja siitä olet sinä erinomaisesti suoriutunut. No niin, toistan sinulle
-vielä: tahdon nähdä sinut onnellisena. Muista siis tästä lähin, että
-sinä kolmen ensimäisen avioliittokuukauden aikana voit tulla
-onnettomaksi, ellet alistu avioliittoon samalla kuuliaisuudella,
-hellyydellä ja henkevyydellä, kuin mitä olet osoittanut
-rakasteluaikanasi. Sillä näetkö, pikku veitikkani, olet tällä aikaa
-kokonaan antautunut salaisen rakkautesi viattomalle onnelle. Jos tuo
-onnellinen rakkaus nyt aluksi tuottaisi sinulle pettymyksiä,
-epämiellyttäviä yllätyksiä ja tuskiakin, no niin, tule silloin minun
-luokseni. Älä aluksi odota liikoja avioliitolta, se tuo sinulle ehkä
-enemmän kärsimystä kuin nautintoa. Onnesi vaatii yhtäpaljon
-huolenpitoa kuin mitä rakkautesi on vaatinut. Ja jos kävisi niinkin,
-että kadottaisit rakastajan, niin löytäisit hänen sijaansa isän ja
-lapset. Siinä, rakas lapseni, on koko yhteiskunnallisen elämän pohja.
-Uhraa kaikki sille miehelle, jonka nimeä kannat ja jonka maineeseen ei
-voi tulla pienintäkään tahraa ilman että se myös mitä hirveimmällä
-tavalla koskee sinuun. Uhrata kaikki miehelleen ei ole ainoastaan
-meidän säätyistemme naisten ehdoton velvollisuus, vaan se on myös
-samalla kaikkein harkituinta laskevaisuutta. Suurien moraalisten
-periaatteiden paras tunnus on, että ne ovat tosia ja hyödyllisiä,
-miltä kannalta niitä sitten katsottaneekin. Tämä riittäköön sinulle.
-Luulen sinulla olevan taipumusta mustasukkaisuuteen; minäkin, rakas
-lapsi, olen mustasukkainen! Mutta en soisi, että olisit typerästi
-mustasukkainen. Kuulehan: mustasukkaisuus, joka näyttäytyy, on
-niinkuin valtiotaito, joka asettaisi kaikki kortit pöydälle. Myöntää
-itsensä mustasukkaiseksi ja antaa toisen huomata se, eikö se olisi
-näyttää kaikki korttinsa! Silloin emme tiedä mitään tuon toisen
-pelistä. Meidän on kaikessa osattava kärsiä hiljaisuudessa. Macumer'n
-kanssa olen vielä myös vakavasti keskusteleva avioliittonne edellisenä
-päivänä".
-
-Tartuin äitini kauniiseen käsivarteen ja suutelin hänen kättään
-pudottaen sille pienen kyyneleen, jonka hänen äänensävynsä oli
-pusertanut esiin silmästäni. Ymmärsin, että tässä hänen ja minun
-arvoisessani, korkeassa moraaliohjeessa piili mitä syvin viisaus,
-kaikesta yhteiskunnallisesta teennäisyydestä vapaa hellyys ja
-todellinen luonteeni kunnioittaminen. Nämä yksinkertaiset sanat olivat
-ikäänkuin yhteenveto kaikista niistä opetuksista, jotka elämä ja
-kokemus olivat hänelle ehkä hyvinkin kalliisti myyneet. Hän tuli
-liikutetuksi ja virkahti katsellen minua: -- "Rakas tyttöseni,
-hirvittävä ylimeno on edessäsi. Ja useimmat tietämättömät tai
-pettyneet naiset ovat valmiit seuraamaan kreivi Westmorelandin
-esimerkkiä."
-
-Rupesimme nauramaan molemmat. Tehdäkseni sinulle ymmärrettäväksi tämän
-pilan täytyy minun selittää sinulle, että edellisenä päivänä muuan
-venäläinen ruhtinatar oli kertonut ruokapöydässä englannin ministerin,
-kreivi Westmorelandin, oppineisuudesta seuraavaa: hän oli ollut
-kovasti merikipeänä kanaalin yli tultaessa; hän oli matkalla Italiaan,
-mutta kun hänelle kerrottiin, että tuli vielä mennä Alppien yli,
-kääntyi hän heti takaisin. -- "Olen saanut tarpeekseni ylimenoista",
-sanoi hän. Ymmärrät, Renée, että sinun synkkä filosofiasi ja äitini
-moraali ovat olleet omiaan herättämään minussa jälleen kaikki ne
-pelokkaat aavistelut, jotka meitä vaivasivat Blois'ssa. Mitä enemmän
-avioliitto lähestyi, sitä enemmän koetin koota itseeni voimaa, tahtoa
-ja tunnetta kestääkseni tuon hirveän ylimenon nuoresta tytöstä
-vaimoksi. Mieleeni muistuivat kaikki meidän entiset keskustelumme,
-luin uudestaan kaikki sinun kirjeesi ja huomasin niissä olevan jotakin
-salattua surumielisyyttä. Näistä pahoista epäilyksistä oli se hyvä
-seuraus, että minusta tuli aivan tavallisen mallin mukainen morsian,
-jollaisia näkee kuvissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Olinkin
-sentähden sopimuksen allekirjoituspäivänä kaikkien mielestä erittäin
-viehättävän ja säädyllisen näköinen. Pitemmittä juhlamenoitta menimme
-heti aamulla määrin luo, ainoastaan todistajat mukanamme. Lopetan
-tämän kirjeen sill'aikaa kuin päivällispukuani pannaan kuntoon. Meidät
-vihitään Sainte-Valèren kirkossa illalla puolen yön aikaan loistavan
-illanvieton jälkeen. Myönnän, että pelkoni antaa minulle uhrin
-ulkomuodon ja painaa minuun jonkinlaisen väärän kainouden leiman,
-joka herättää muissa minulle käsittämätöntä ihailua. Olen iloissani
-siitä, että Felipe-parkani näyttää olevan yhtä tyttömäinen kuin
-minäkin; ihmisten hälinä loukkaa häntä, hän on kuin yölepakko
-kristallikaupassa. -- "Onneksi tätä päivää sentään seuraa toinen!"
-kuiskasi hän korvaani ilman mitään kaksimielisyyttä. Hän ei olisi
-tahtonut nähdä ketään, niin kaino ja arka hän on. Kun sopimus oli
-allekirjoitettu, kutsui Sardinian lähettiläs minut vähän syrjään
-antaakseen minulle kuudella komealla timantilla kiinnitetyn
-helmikaulanauhan. Se oli lahja kälyltäni Sorian herttuattarelta.
-Kaulakäädyn mukana seurasi vielä rannerengas, johon oli kirjoitettu:
-_Rakastan sinua, vaikka en sinua tunnekaan!_ Kaksi viehättävää
-kirjettä oli kääritty näiden lahjojen ympärille, joita en tahtonut
-vastaanottaa ennenkuin sain tietää, ettei Felipellä ollut mitään sitä
-vastaan. -- "Sillä", sanoin hänelle, "minä en tahtoisi nähdä teidän
-kantavan mitään joka ei tulisi minulta." Hän suuteli liikutettuna
-kättäni ja vastasi minulle: -- "Kantakaa niitä tuon sydämellisen
-kirjoituksen vuoksi, joka on vilpittömästi tarkoitettu"...
-
-Lauantai-iltana.
-
-Nämä ovat siis, Renée-raukkani, viimeiset tyttökädellä kirjoitetut
-rivit. Puoliyö-messun jälkeen me lähdemme eräälle maatilalle, jonka
-Felipe hienotunteista huomaavaisuutta osoittaen on ostanut
-Nivernais'ssa Provence-reitin varrella. Nimitän itseäni jo Louise de
-Macumer'ksi, mutta jätän Parisin muutaman tunnin kuluttua vielä Louise
-de Chaulieunä. Mutta nimitin minä itseäni miten hyvänsä, niin sinulle
-en koskaan ole oleva muuta kuin Louise.
-
-
-
-
-XXVII.
-
-LOUISE DE MACUMER RENÉE DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Lokakuulla 1825.
-
-En ole kirjoittanut sinulle mitään, rakkaani, senjälkeen kun
-määrinvirastossa solmin avioliittoni, ja siitä on kulunut jo pian
-kahdeksan kuukautta. Mitä sinuun taas tulee, niin ei sanaakaan! Se on
-vallan kauheata, rouvaseni!
-
-No niin, me siis matkustimme postilla Chantepleursin linnaan tuolle
-Macumer'n ostamalle tilalle, joka on Nivernais'ssa Loiren rannalla,
-kuudenkymmenen peninkulman päässä Parisista. Koko palveluskuntamme,
-paitsi kamarineitsyttämme, oli siellä jo meitä odottamassa, ja me
-suoritimme matkan erittäin lyhyessä ajassa saapuen perille jo
-seuraavana iltana. Parisista aina Montargis'hin asti nukuin. Ainoa
-vapaus, jonka herrani ja mieheni salli itselleen, oli se, että hän
-tuki minua vyötäisiltä ja tarjosi päänalaisekseni olkapäänsä, jolle
-hän oli levittänyt useampia nenäliinoja. Tämä melkein äidillinen
-huolenpito, joka karkoitti unen hänen silmistään, liikutti minua
-syvästi. Nukuin hänen mustien silmiensä tulen hohtoon ja heräsin taas
-niiden liekehtelyyn: sama lämpö, sama rakkaus, mutta tuhannet
-ajatukset olivat sill'aikaa jo ehtineet käydä halki hänen päänsä!
-Kaksi kertaa oli hän suudellut minua otsalle.
-
-Briaressa söimme aamiaista vaunuissamme. Sitten puhelimme kaikenlaista
-samaan tapaan kuin me ennen yhdessä Blois'ssa, ihailimme tuota samaa
-Loirea, jota mekin yhdessä ihailimme, siten kului aika, ja seuraavana
-päivänä kello puoli kahdeksan tulimme pitkälle ja kauniille lehmusten,
-akasioiden, sykomorien ja lehtikuusien varjostamalle lehtikujalle,
-joka johtaa Chautepleursiin. Kello kahdeksan aikaan söimme päivällistä
-ja kello kymmeneltä olimme ihanassa, kaikilla nykyaikaisilla
-ylellisyyskeksinnöillä koristetussa goottilaistyylisessä huoneessa.
-Minun Felipeni, jota kaikki pitävät rumana, oli mielestäni hyvin
-kaunis, hyvyytensä, siron kohteliaisuutensa, hellyytensä ja
-erinomaisen hienotunteisuutensa vuoksi kaunis! Rakkauden himosta ei
-pienintä merkkiä. Koko matkan oli hän käyttäytynyt niinkuin ystävä,
-jonka olisin tuntenut viisitoista vuotta. Hän kuvaili minulle,
-niinkuin ainoastaan hän osaa kuvata (hän on yhäkin vielä sama mies
-kuin ensimäisessä kirjeessään) niitä hirvittäviä myrskyjä, joka olivat
-raivonneet hänen rinnassaan ja joiden kuoleva maininki vielä väreili
-hänen kasvoillaan.
-
-"Tähän asti en ole avioliitossa huomannut mitään kauhistuttavaa",
-sanoin minä mennen ikkunan luo ja katsellen siitä kauniissa
-kuunvalossa uinuvaa ihanaa puutarhaa, joka levitti voimakasta tuoksua.
-Hän tuli viereeni, kiersi käsivartensa vyötäisilleni ja sanoi: -- "Ja
-miksi pitäisi sen kauhistaa? Olenko millään eleellä tai katseella
-rikkonut lupauksiani? Olenko koskaan tekevä sitä?" Ei milloinkaan ole
-millään äänellä eikä katseella ollut sellaista vaikutusvaltaa: tuo
-ääni sai hienoimmatkin säikeet ruumiissani väräjämään ja lietsoi tulta
-tunteisiini; katseella oli auringon voima. -- "Oh", vastasin minä,
-"kuinka paljon maurilaista kavaluutta sisältyykään tuohon alituiseen
-orjuuteenne!" Hän ymmärsi minut, rakkaani.
-
-Jos siis, sorja hirveni, olen ollutkin muutamia kuukausia sinulle
-kirjoittamatta, niin arvaat kyllä miksi. Minun täytyy muistella tuota
-omituista ylimenoa nuoresta tytöstä vaimoksi voidakseni selittäytyä.
-Renée, nyt ymmärrän sinut. Nuori, onnellinen aviovaimo ei voi puhua
-onnellisesta avioliitostaan edes lähimmälle ystävälleen, ei äidilleen,
-ja tuskin edes itselleenkään. Meidän on kätkettävä tuo muisto
-sieluumme omana salaisuutenamme, tunteena, jolle ei löydy mitään
-nimeä. Ajattele, että on voitu nimittää velvollisuudeksi tuota sydämen
-suloista hulluutta, lemmenkaipuun vastustamatonta viettiä! Ja
-minkätähden? Mikä korkea valta onkaan luullut voivansa polkea
-jalkoihinsa kaiken hyvän aistin ja hienotunteisuuden ja kaikki naisen
-tuhannet kainoudentunteet muuttamalla kaiken tämän hekuman
-velvollisuudeksi. Kuinka voisi uhrata nämä sielun kukat, nämä elämän
-ruusut, nämä herkistyneiden tunteiden ja aistien runoelmat jollekin
-olennolle, jota ei rakastaisi? Mitä on oikeudella tekemistä sellaisten
-tuntemusten kanssa. Nehän itävät ja puhkeavat rakkauden auringossa ja
-niiden idut kuihtuvat inhon ja vastenmielisyyden kylmyydessä. Rakkaus
-yksin voi saada aikaan sellaisia ihmeitä! Oi, sinä minun ylevä
-Renée'ni, nyt olet mielestäni hyvin suuri. Notkistan polveni edessäsi
-ihmetellen syvyyttäsi ja terävänäköisyyttäsi. Niin, naisen, joka ei
-minun laillani laillisten ja julkisten häämenojen ohella mene
-salaiseen rakkausavioliittoon, on välttämättä turvauduttava äitiyteen,
-niinkuin sielu, jonka maan elo pettää, panee toivonsa taivaaseen.
-Kaikesta, mitä olet kirjoittanut, voi vetää julman johtopäätöksen:
-ainoastaan henkisellä ylemmyydellä varustetut miehet osaavat rakastaa.
-Nyt tiedän miksi. Mies tottelee kahta vaikutinta. Hänessä yhtyy
-aistien tarve ja tunne. Alemmat tai heikot olennot luulevat tarvetta
-tunteeksi; jota vastoin korkeammat olennot verhoavat tarpeen tunteen
-hurmaaviin kuvitelmiin; tunteen voima pakoittaa heidät erittäin
-pidättyväisiksi ja saa heidät käsillään kantamaan vaimoaan.
-Tunneherkkyys ja voima riippuu ilmeisesti ihmisen sisäisestä
-rakenteesta, ja ainoastaan nerokas mies osaa oikealla tavalla lähestyä
-meidän herkkätunteisuuttamme, hän ymmärtää, aavistaa, tajuaa naisen
-olemuksen; hän nostaa hänet himonsa siiville, joita tunteen kainous
-pidättää. Hurmautuneen älyn, sydämen ja aistien yht'aikaa meitä
-kiidättäessä ei voi pudota maahan, silloin kohoaa taivaallisiin
-ilmapiireihin; ikävä vain, ettei sinne voi jäädä kauemmaksi. Tällainen
-on, rakas ystäväni, minun kolmesta ensimäisestä avioliittokuukaudesta
-ammentamani filosofia. Felipe on enkeli. Voin ajatella ääneen hänen
-seurassaan. En käytä mitään kaunopuheisuuden kukkasta, jos sanon, että
-hän on toinen itseni. Hänen ylevämielisyytensä on kertomaton: omistus
-tekee hänen kiintymyksensä vain yhä suuremmaksi ja onni antaa hänelle
-yhä uutta aihetta rakastaa. Minä olen hänelle hänen parempi puolensa.
-Näen kaikki selvästi edessäni: pitkien vuosien avioliitto ei ole
-etäännyttävä häntä ihailunsa esineestä, vaan on se päinvastoin vain
-enentävä hänen luottamustaan, kehittävä uusia, herkkiä tunteita ja
-lujittava meidän liittoamme. Mikä onnellinen hurmio! Sieluni on niin
-luotu, että ilot jättävät siihen ikäänkuin väkevän valohohteen, ne
-lämmittävät minua, ne läpitunkevat koko sisäisen ihmiseni; ne pienet
-väliajat, jotka niitä toisistaan eroittavat, ovat niinkuin pitkien
-päivien väliset lyhyet yöt. Aurinko, joka mailleen painuessaan on
-kullannut niiden huippuja, tapaa ne noustessaan vielä melkein
-lämpöisinä. Mitä onnellista sattumaa saankaan kiittää siitä, että
-minun heti kävi näin hyvin? Äitini oli herättänyt minussa tuhansia
-pelonaiheita; hänen ennustuksensa, jotka mahtoivat johtua kateudesta,
-joskin ne olivat kaiken porvarillisen pikkumaisuuden ulkopuolella, on
-todellisuus nyt osoittanut vääriksi, sillä sekä hänen, sinun että omat
-pelkoni, kaikki ovat nyt haihtuneet. Me viivyimme Chantepleursissä
-seitsemän ja puoli kuukautta aivan kuin kaksi rakastavaista, joista
-toinen on ryöstänyt toisen ja jotka ovat paenneet vanhempiensa vihaa.
-Riemujen ruusut ovat seppelöineet rakkautemme ja kukittaneet
-kaksin-olomme. Eräänä aamuna, jolloin tunsin itseni vielä tavallista
-onnellisemmaksi, jäin äkkiä ajattelemaan itseäni ja silloin muistin
-myös Renée'tani ja hänen sovinnaisuus-avioliittoaan, ja minä aavistin
-koko elämäsi, näin sen aivan silmieni edessä! Oi enkelini, minkä
-tähden puhumme eri kieltä! Sinun puhtaasti yhteiskunnallinen
-avioliittosi ja minun avioliittoni, joka ei ole muuta kuin onnellista
-rakkautta, ovat kaksi eri maailmaa, jotka voivat tajuta toisiaan yhtä
-vähän kuin rajallinen tajuaa rajatonta. Sinä jäät maan päälle ja minä
-olen taivaassa! Sinä olet inhimillisessä ilmakehässä ja minä
-jumalallisessa! Minä vallitsen rakkaudella ja sinä vallitset
-laskelmien ja velvollisuuden avulla. Minä olen niin korkealla, että
-jos putoan, murskaudun tuhansiksi muruiksi. Mutta jo tulee minun
-vaieta, sillä minä häpeän kuvata sinulle tällaisen lemmen kevään
-loistoa, rikkautta ja helmeilevää riemua.
-
-Viikon kuluttua olemme jälleen Parisissa rue du Bac'in varrella
-olevassa sievässä asunnossamme, jonka on järjestänyt sama arkkitehti,
-joka asetti kuntoon Chantepleursinkin. Saan taas kuulla, nyt kun
-sieluni on auennut täyteen kukkaansa onnellisen avioliiton
-luvallisissa iloissa, tuota Rossinin taivaallista musiikkia, jota
-ennen kuuntelin levottomin, rakkauden uteliaisuuden vaivaamin sieluin.
-Kaikkien mielestä olen tullut kauniimmaksi ja olen kuin lapsi
-kuullessani itseäni nimitettävän _rouvaksi_.
-
-Perjantai-aamuna.
-
-Renée, sinä suloinen pyhimykseni, onneni johtaa ajatukseni lakkaamatta
-sinun luoksesi. Tunnen itseni sinua kohtaan hellemmäksi kuin koskaan
-ennen; pidän sinusta niin äärettömästi! Olen oman avioliittoni
-alkupuolella niin syvästi tutkistellut myös sinun avioelämääsi ja näen
-sinut niin suurena, niin jalona, niin suuremmoisen hyveellisenä, että
-minun täytyy tässä tunnustaa, että olen sinua heikompi, että samalla
-kuin olen ystäväsi olen myös vilpitön ihailijasi. Tullessani
-tietämään, mitä minun avioliittoni on, olen samalla tullut
-vakuutetuksi siitä, että olisin kuollut, jos olisi ollut toisin, ja
-sinä elät! Minkä voiman avulla, sano se minulle? En ollenkaan nyt
-laske leikkiä kanssasi! Voi, enkelini, pilanteko on tietämättömyyden
-tytär; ihminen pilkkaa sellaista, jota ei tiedä eikä tunne. Sillä
-kohdalla, missä rekryytit nauravat, ovat kokeneet sotilaat vakavia,
-sanoi minulle kerran markiisi de Chaulieu, tuo poloinen ratsuväen
-kapteeni, joka ei vielä ole marssinut sen pitemmälle kuin Parisista
-Fontainebleauhon ja sieltä takaisin. -- Arvaan myöskin, armahin
-ystävä, että et ole sanonut minulle kaikkea. Niin, olet salannut
-minulta jonkun haavan. Sinä kärsit, minä tunnen sen. Olen
-ajatuksissani punonut ympärillesi jos jonkinlaisia romaaneja
-voidakseni kaukaa ja siitä vähästä, mitä olet kertonut itsestäsi,
-arvata käyttäytymisesi syyt. Hän on ottanut avioliiton vain
-voimainkoetuksen kannalta, ajattelin eräänäkin iltana, ja mikä minulle
-on ollut onnea, on ollut hänelle ainoastaan kärsimystä. Sen on hän
-saanut palkaksi kaikista uhrauksistaan ja tahtoo sentähden nyt
-rajoittaa niiden määrää. Hän on verhonnut surunsa yhteiskuntamoraalin
-komeihin periaatteisiin. Ah, Renée, sepä juuri onkin ihanaa, että
-oikea sydämenilo ei tarvitse uskontoa, ei suuria sanoja, eikä mitään
-varalaitelmia, se on olemassa itsestään ja itsensä vuoksi; jota
-vastoin miehet antaakseen jonkinlaisen oikeuden varjon meidän
-orjuutemme ja alamaisuutemme julmille siteille ovat koonneet yhteen
-kaikenlaisia teorioja ja ohjesääntöjä. Jos sinun uhrauksesi ovat
-kauniita ja yleviä, niin olisiko siis minun kirkon valkoisen ja
-kultaisen kaavun suojaama ja määreistä nyrpeimmän laillistuttama
-onneni jotakin luonnotonta? Kunnioituksesta lakeja kohtaan, sinun
-itsesi vuoksi ja etenkin oman onneni täydellistyttämiseksi tahtoisin,
-että olisit onnellinen, oma Renéeni. Oi, tunnusta minulle, että alat
-sydämessäsi tuntea hiukan rakkautta tuota Louis'ta kohtaan, joka
-jumaloi sinua! Tunnusta minulle, että tuo vertauskuvallinen ja
-juhlallinen hääsoihtu ei ole ollut ainoastaan pimeyden ilmituoja!
-Sillä rakkaus, enkelini, on sielunelämälle samaa, mitä aurinko on
-maalle. Palaan puheissani aina tuohon suureen päivään, joka minun
-ylläni heloittaa ja jonka pelkään polttavan itseni poroksi. Rakas
-Renée, sinä, joka ylitulvehtivassa hellyydessäsi viiniköynnösten
-siimestämässä lehtimajassa luostarin puutarhassa kerran sanoit
-minulle: "Rakastan sinua, Louise, niin suuresti, että jos Jumala
-ilmestyisi, niin rukoilisin häntä antamaan itselleni kaikki elämän
-tuskat ja sinulle kaikki sen riemut. Niin, minä rakastan kärsimystä!"
-Niin, rakas, nyt teen saman minä ja huudan Jumalan puoleen, jotta hän
-antaisi sinulle osan riemuistani.
-
-Kuulehan, arvaan, että olet Louis de l'Estorade-nimisenä käynyt
-kunnianhimoiseksi! No niin, laita niin, että hän ensi vaaleissa tulee
-valituksi edustajaksi, sillä hän täyttää pian neljäkymmentä vuotta ja
-kun eduskunta kokoontuu vasta puoli vuotta vaalien jälkeen, niin on
-hän silloin jo saavuttanut sen ijän, joka poliittiselta henkilöltä
-vaaditaan. Sitten sinä tulet Parisiin, en sano sen enempää. Isäni ja
-ystäväpiirini tulevat panemaan arvoa teille, ja jos sinun vanha
-appiukkosi tahtoo saada sukukartanon, voimme täältä käsin hankkia
-Louis'lle kreivin arvonimen. Sekin on jo jotakin se! Ja sitten saamme
-olla yhdessä.
-
-
-
-
-XXVIII.
-
-RENÉE DE L'ESTORADE LOUISE DE MACUMER'LLE.
-
-
-Joulukuulla 1825.
-
-Onnen hurmaama Louise, olet vallan huikaissut minut! Hetkiseksi
-unohtui kirjeesi käteeni, ja joku silmistäni tipahtanut kyynel
-kimmelsi sen lehdillä laskevan auringon ruskossa. Istuin siinä yksin,
-väsynein käsivarsin, pienen paljaan kallion kupeella, johon olen
-antanut asettaa penkin. Kaukana, äärettömässä etäisyydessä, välkähteli
-Välimeri niinkuin terässäilä. Tuoksuvat puut varjostavat tätä penkkiä,
-jonka viereen olen antanut istuttaa suunnattoman suuren
-jasmiinipensaan, muutamia kuusamia ja espanjalaisia kinstereitä.
-Kerran on tämä kallio vielä kokonaan peittyvä köynnöskasvien
-viheryyteen, villi viini on jo istutettu. Mutta talvi lähestyy ja koko
-viheriä nurmipeite on nyt kuin vanha haaltunut matto. Kun istun
-täällä, niin ei kukaan tule minua häiritsemään, sillä kaikki tietävät,
-että silloin tahdon olla yksin. Tätä penkkiä nimitetäänkin Louisen
-penkiksi. Eikö tämä jo osoita, etten suinkaan silti ole yksin, vaikka
-olenkin yksin?
-
-Jos kerron sinulle näin kaikista näistä yksityiskohdista, jotka
-sinulle ovat niin mitättömiä, jos kuvailen sinulle näin sitä
-viheriöitsevää toivoa, joka jo edeltäpäin verhoaa lehvillään tämän
-vielä niin paljaan ja karun kallion, jonka huipulle kasvillisuuden
-kaitsija kuitenkin on juurruttanut mitä kauneimman pinjan, niin
-tapahtuu se siksi, että täältä olen löytänyt itselleni vertauskuvia,
-joihin mieleni on kiintynyt.
-
-Juuri iloitessani sinun onnellisesta avioliitostasi ja (miksi en
-tunnustaisi sinulle kaikkea) kadehtiessani sitä voimieni takaa, tunsin
-sydämeni alla lapseni ensimäiset liikahdukset, jotka koskettivat
-sieluni syvyyksiä. Tämä epämääräinen tuntemus on samalla ilmoitus,
-ilo, tuska, lupaus, todellisuus. Tämä onni, joka on yksin minun koko
-maailmassa ja joka jää Jumalan ja minun väliseksi salaisuudeksi, tämä
-mysterio valkaisi minulle sen seikan, että kallio vielä kerran on
-oleva kukkien peitossa, että se vielä kerran on kaikuva perheeni
-iloisesta naurusta ja että kohtuni oli vihdoinkin tullut siunatuksi,
-että siitä oli tullut rikkaan elämän lähde. Tunsin syntyneeni äidiksi!
-Niinpä tuo ensimäinen varmuus, että itsessäni kannoin ja suojasin
-toista elämää, tuotti minulle virkistävää lohdutusta. Rajaton riemu
-oli nyt kruunannut nuo pitkät, alttiille uhrautumiselle pyhitetyt
-päivät, jotka jo aikaisemmin olivat tuottaneet iloa Louis'lle.
-
-Uhrautuminen, alttius, sanoin itselleni, etkö olekin paljon enemmän
-kuin rakkaus! Etkö olekin syvin hekuma ja autuus, sentähden että olet
-aineeton hekuma, luova ja uudestisynnyttävä! Etkö olekin, oi
-uhrautuvaisuus, seurauksiasikin jalompi! Etkö olekin juuri sinä se
-salaperäinen, väsymätön jumaluus, joka rajattomien avaruuksien ja
-lukemattomien ilmapiirien takana oudossa keskipisteessä piillen
-kuljetat sydämesi kautta kaikki maailmat! Oi suuri Alttius, sinä, joka
-salatusta kätköstäsi jakelet riemuja, joita ei ainoakaan vihkimätön
-silmä tahraa ja joita ei kukaan aavista, Alttius, sinä kateellinen ja
-valtaisa, sinä väkevä ja voittoisa Jumala, joka kuulut itse olioiden
-sisimpään luontoon ja siis aina olet sama voimiesi kulutuksesta
-huolimatta, oi rajaton Alttius, sinä olet elämäni tunnus!
-
-Rakkaus, Louise, on Felipen aikaansaama vaikutus sinussa, mutta minun
-elämäni säteily perheeseeni on lakkaamatta heijastuva tuosta pikku
-maailmasta minuun takaisin. Sinun kaunis, kultainen laihosi on
-hetkellinen, mutta eikö minun myöhästynyt satoni lie sittenkin
-kestävämpi? Se uudistuu hetki hetkeltä. Rakkaus on kaunein koru, minkä
-yhteiskunta on luonnolta varastanut; mutta eikö äitiys ole Luonto itse
-koko luomisriemussaan? Hymy on kuivannut kyyneleeni. Rakkaus tekee
-Louis'ni onnelliseksi, mutta avioliitto on tehnyt minut äidiksi ja
-minäkin olen oleva onnellinen! Palasin hitain askelin viheliäisin
-akkunaluukuin koristettuun valkeaan talooni kirjoittaakseni sinulle
-tämän.
-
-Niin, rakas ystävä, tuo luonnollisin ja ihmeellisin asia, mikä
-naiselle voi tapahtua, on ollut olemassa minulla jo viisi kuukautta;
-mutta voin kuiskata korvaasi, että se ei laisinkaan ole häirinnyt
-sydämeni eikä älyni toimintaa. Näen, että kaikki ovat onnellisia,
-tuleva isoisä kilpailee jo oikeuksista pojanpoikansa kanssa, hänestä
-on tullut lapsi uudestaan; isä näyttää vakavalta ja levottomalta;
-kaikki kohdistavat minuun huolenpitonsa, kaikki puhuvat äitiyden
-onnesta. Oi, minä yksin en tunne mitään, enkä uskalla kenellekään
-tunnustaa, että olen täydellisen välinpitämättömyyden tilassa.
-Valhettelen vähän, jotta en turmelisi heidän iloaan. Mutta koska voin
-olla suora sinua kohtaan, tunnustan että, tällaisessa väliaikaisessa
-tilassa, missä nykyään olen, on äitiys etupäässä mielikuvituksen asia.
-Louis oli yhtä hämmästynyt kuin minäkin saadessaan tietää
-raskaudestani. Eikö tämä jo osoita, että lapsi on tullut itsestään
-ilman muuta kutsua kuin isänsä kärsimättömät toivomukset? Sattuma,
-rakkahani, on äitiyden jumala. Vaikkakin, lääkärimme lausunnon mukaan,
-tämä sattuma on täydellisesti sopusoinnussa luonnon tahdon kanssa,
-niin ei hän kuitenkaan kieltänyt, etteivätkö ne lapset, joita niin
-somasti nimitetään rakkauden lapsiksi, olleet tavallista kauniimpia ja
-lahjakkaampia ja etteikö heidän elämäänsä yleensä seurannut sama onni,
-joka kirkkaan tähden tavoin oli loistanut heidän luomishetkellään.
-Joten siis ehkä sinulle, Louise-ystäväni, äitiydestäsi koituu vielä
-sellaisia iloja, joista minä en tiedä mitään. Kentiespä myös rakastaa
-enemmän sitä lasta, jonka on saanut sellaisen miehen kanssa, jota
-jumaloi, kuten sinä Felipeä, kuin sitä, jonka on saanut sellaisen
-puolison kanssa, jonka kanssa on mennyt järkiavioliittoon, jolle on
-antautunut velvollisuudesta ja vaimon tunteesta! Nämä salaiset
-sydämeni pohjaan kätketyt ajatukset ovat omiaan tekemään tuon
-toivehikkaan äitiystunteeni vieläkin vakavammaksi. Mutta koska mitään
-perhettä ei voi olla olemassa ilman lasta, tahtoisin voivani kiirehtää
-sen hetken tuloa, jolloin minulle nuo perheilot alkavat; niissä on
-oleva elämäni koko sisältö. Nykyisin on elämäni pelkkää salaperäistä
-odotusta; ja kuvottavinkin vaivantunne on vain valmistusta siihen,
-mikä tuleman pitää. Teen huomioita itseni suhteen. Huolimatta siitä,
-että Louis tekee kaiken voitavansa, että hän rakastaa ja huoltaa minua
-ja antaa minun kaikin tavoin kokea hellyyttään ja lempeyttään, tunnen
-kuitenkin jonkinlaista epämääräistä levottomuutta, johon lisäksi
-tulee kaikenlaiset ruumiin ja sielun häiriöt ja raskaudelle
-tunnusmerkilliset omituiset mieliteot. Jos nyt kerron sinulle kaikki
-aivan suoraan, vaikkakin mahdollisesti sillä herätän sinussa
-vastenmielisyyttä tätä kutsumusta kohtaan, niin täytyy minun tunnustaa
-sinulle, etten ymmärrä, miten olen äkkiä saanut sellaisen himon
-eräänlaisiin oranseihin; omituinen maku, mutta minusta nyt aivan
-luonnollinen! Mieheni käy ostamassa minulle Marseillesta maailman
-parhaita oranseja; hän on tilannut minulle niitä Maltasta,
-Portugalista, Korsikasta; mutta nuo oransit eivät minulle kelpaa.
-Sensijaan riennän usein jalkapatikkaa Marseilleen ahmiakseni siellä
-huonoja, puolipilaantuneita oranseja, joita saa äyrillä kappaleen
-pienen, satamaan laskeutuvan kujan varrelta, pari askelta
-kaupungintalosta; niiden vihertävät mätäpilkut kiiluvat silmissäni
-kuin timantit: näen niissä kukkasia, en edes muista niiden
-pilaantunutta haaskanhajua, vaan ovat ne mielestäni ärsyttävän
-mehukkaita, lämmittäviä kuin viinin neste ja maultaan erinomaisia.
-Niin, enkelini, sellaisia ovat elämäni ensimäiset rakkausaistimukset.
-Nuo inhoittavat oransit ovat rakkauteni esineet. Sinä et kiihkeämmin
-himoitse Felipeäsi kuin minä noita lahoamistilassa olevia hedelmiä.
-Ajatteles, välistä varastaudun salaa ulos kodistani, livistän
-juoksujalkaa Marseilleen ja tunnen hekumallisen värinän koko
-ruumiissani lähestyessäni tuota kujaa: pelkään, ettei kaupustelijalla
-kenties olekaan mädäntyneitä oranseja; hyökkään niihin käsiksi,
-nälvin, ahmin niitä kadulla kaikkien nähden. Minun mielestäni nuo
-hedelmät tulevat suoraan paratiisista ja sisältävät suloista ravintoa.
-Olen nähnyt Louis'n kääntävän päänsä pois päästäkseen tuntemasta
-niiden pahaa hajua. Mieleeni muistuvat nuo Obermannin julmat sanat,
-tuo synkkä elegia, jota kadun ollenkaan lukeneeni: _Juuria kastellaan
-lantavedellä!_ Mutta senjälkeen kun rupesin syömään noita hedelmiä, ei
-minulla ole enää mitään sydänalakipuja ja terveyteni on parantunut.
-Näillä luonnonvastaisilla himoilla lienee joku tarkoitus, koskapa ne
-useimmiten yhtyvät tähän tilaan ja koskapa ainakin toisella puolella
-naisia on tällaisia, väliin kylläkin kauheita mielihaluja. Sittenkun
-raskauteni tila alkaa käydä hyvin näkyväksi, en enää liiku
-ulkopuolella la Crampadea: en tahdo näytellä itseäni tällaisena.
-
-Olen hyvin utelias tietämään, millä hetkellä oikeastaan äitiys alkaa.
-Ettei se vain tapahtuisi juuri keskellä noita hirvittäviä tuskia,
-joita niin pelkään.
-
-Jää hyvästi, sinä onnellinen! Jää hyvästi sinä, minun
-uudestisynnyttäjäni, jonka kautta saan kokea minäkin kaikki nuo
-hurmaavat rakkaudenosoitukset, tuon mustasukkaisuuden, joka syntyy
-yhdestä katseesta, nuo korvaan kuiskatut sanat ja nuo sanoin
-kertomattomat nautinnot, jotka ympäröivät olemustamme niinkuin uusi
-ilmakehä vuodattaen meihin uutta verta, uutta valoa, uutta elämää! Oi,
-sydänkäpyseni, minäkin ymmärrän rakkauden. Älä väsy kertomasta minulle
-kaikkea. Pitäkäämme tunnollisesti sopimuksemme. Minä en ole salaava
-sinulta mitään. Niinpä tunnustan sinulle vielä lopettaakseni vakavasti
-tämän kirjeen, että lukiessani toistamiseen kirjettäsi valtasi minut
-syvä, voittamaton kauhun- ja pelontunne. Minusta tuntui kuin olisi tuo
-häikäisevä rakkaus uhmannut Jumalaa. Eiköhän tuo tämän maailman
-itsevaltias Onnettomuus suuttune siitä, ettei hänelle ole suotu sijaa
-juhlassanne! Kuinka paljon suurta onnea se onkaan tuhonnut! Ah,
-Louise, älä unohda onnesi keskellä rukoilla Jumalaa! Tee hyvää, ole
-armelias ja hyvä; riisu vastoinkäymisiltä aseet vaatimattomuudellasi
-ja nöyryydelläsi! Minä olen avioliittoni aikana käynyt vielä
-jumalaapelkääväisemmäksi kuin mitä olin luostarissa. Et kerro mitään
-uskonnosta Parisissa. Rakastaessasi Felipeä, tuntuu minusta kuin,
-vastoin sananpartta, palvelisit enemmän pyhimystä kuin Jumalaa. Mutta
-pelkoni johtunee vain hellästä ystävyydestäni. Te käytte yhdessä
-kirkossa ja teette hyvää salassa, eikö totta? Pidät minua ehkä hyvin
-maalaisluonteisena tässä kirjeeni lopussa, mutta muista, että pelkoni
-merkitsee vain mitä lämpöisintä ystävyyttä, ystävyyttä siinä mielessä,
-missä La Fontaine sen käsitti, jota jo unelman varjo, jo pelkkä pilven
-ajatus säikyttää ja levottuuttaa. Sinä ansaitset olla onnellinen,
-sillä sinä ajattelet minua onnessasi, samoin kuin minä ajattelen sinua
-yksitoikkoisessa, vähän harmaassa ja kuivassa, mutta samalla
-toimeliaassa ja luomistäyteisessä elämässäni: ole siunattu sinä!
-
-
-
-
-XXIX.
-
-HERRA DE L'ESTORADELTA PAROONITAR DE MACUMÉR'ELE.
-
-
-Joulukuulla 1825.
-
-Arvoisa Rouva.
-
-Vaimoni ei tahdo, että te vain tavanmukaisen virallisen ilmoituksen
-kautta saisitte tiedon tapahtumasta, joka on omiaan täyttämään
-mielemme mitä suurimmalla riemulla. Hän on hiljattain saanut reippaan
-pojan, ja me siirrämme hänen kasteensa siksi, kunnes te palaatte
-takaisin Chantepleursin tilallenne. Renée ja minä toivomme, että
-silloin jatkatte matkaanne aina la Crampadeen asti ja suostutte
-olemaan kummina esikoisellemme. Tässä toivossa kirjoitutan hänet
-siviilirekisteriin nimellä Armand Louis de l'Estorade. Rakas Renée'mme
-on saanut kärsiä paljon, mutta hän on kestänyt kaikki enkelin
-kärsivällisyydellä. Te tunnette hänet, varmuus siitä, että hän tuottaa
-meille kaikille onnea, on antanut hänelle voimia läpikäydä tämän
-ensimäisen koetuksen äitiyden kutsumuksessa. Tahtomatta antautua
-niihin naurettaviin liiotteluihin, joihin ensikertalaiset isät ovat
-niin taipuvia, voin kuitenkin vakuuttaa teille, että pikku Armand on
-hyvin soma; mutta te uskottekin sen helpolla, kun sanon, että hänellä
-on Renée'n piirteet ja silmät. Se on henkevyyttä jo sekin. Nyt kun
-lääkäri ja kätilö ovat vakuuttaneet, ettei Renée'llä ole vähintäkään
-vaaraa enää, sillä hän imettää itse, lapsi on halukkaasti tarttunut
-rintaan, maitoa on runsaasti, luonto on niin rikas hänessä, niin
-voimme me, isäni ja minä, vapaasti antautua ilollemme. Rouvaseni, tämä
-ilo on niin suuri, niin voimakas ja täydellinen, se elähyttää siihen
-määrin koko talon ja on niin suuresti muuttanut rakkaan vaimoni
-olotilaa, että toivon teidän oman onnenne vuoksi, että teillekin pian
-kävisi samoin. Renée on antanut panna teitä varten kuntoon huoneuston,
-jonka toivoisin voivani sisustaa vieraittemme arvoisella tavalla;
-mutta joka tapauksessa otetaan teidät ainakin vastaan veljellisellä
-sydämellisyydellä, joskaan emme voi tarjota mitään komeutta.
-
-Renée on kertonut minulle teidän aikeistanne meihin nähden ja käytän
-siis tässä tilaisuutta kiittääkseni teitä. Poikani syntymä on saanut
-isäni suostumaan uhrauksiin, jollaisiin vanhat ukot yleensä
-epäkernaasti rupeavat: hän on hiljattain ostanut kaksi maatilaa. La
-Crampade tuottaa nykyisin kolmekymmentä tuhatta frangia. Isäni on
-anova kuninkaalta lupaa saada muodostaa se sukukartanoksi, mutta
-koettakaa hankkia hänelle se arvonimi, josta puhutte viime
-kirjeessänne, ja silloin olette jo tehneet suuren palveluksen
-kummipojallenne.
-
-Mitä minuun tulee, niin olen seuraava neuvojanne ainoastaan sentähden,
-että teillä ja Renée'llä olisi tilaisuutta olla yhdessä sill'aikaa
-kuin eduskunta kokoontuu. Opiskelen ahkerasti ja koetan päästä n.s.
-erikoisalan tuntijaksi. Mikään ei kuitenkaan rohkaisisi minua niin
-suuresti kuin tieto siitä, että te olette pikku Armandini suojelija.
-Luvatkaa siis, te, joka olette niin kaunis ja hieno, niin
-ylevämielinen ja henkevä, että saavutte tänne näyttelemään hyvän
-hengettären osaa vanhimman poikani kehdon ääressä. Silloin olette,
-arvoisa rouva, kunnioittavan ja hartaan ystävyyden tunteisiini vielä
-lisänneet minun ikuisen kiitollisuuteni, jota vakuuttaen minulla on
-kunnia olla
-
-                           teidän nöyrä ja kuuliainen palvelijanne
-
-                                     Louis de l'Estorade.
-
-
-
-
-XXX.
-
-LOUISE DE MACUMER RENÉE DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Tammikuulla 1826.
-
-Macumer herätti minut äsken ojentamalla minulle kirjeen mieheltäsi,
-enkelini. Vastaan heti myöntävästi. Huhtikuun lopulla matkustamme
-Chantepleursiin. Minua odottaa siis ilo ilon jälkeen: ensiksi
-matkustaa, sitten nähdä sinut ja vielä lisäksi olla kummina
-ensimäiselle lapsellesi! Mutta tahdon Macumer'n vastakummikseni.
-Katolinen liitto jonkun toisen kummin kanssa olisi minulle
-vastenmielinen. Ah, jospa olisit nähnyt hänen kasvojensa ilmeen,
-silloin kun sanoin hänelle tämän, niin käsittäisit, kuinka
-äärettömästi tuo enkeli minua rakastaa.
-
-"Senkin vuoksi tahdon, että yhdessä matkustamme la Crampadeen,
-Felipe", sanoin minä, "kun mahdollisesti siellä voimme saada lapsen.
-Myöskin minä tahdon tulla äidiksi... vaikkakin tunteeni sinuun ja
-lapseen nähden tulisivat olemaan hyvin jaettuja. Ensiksikin jos
-huomaisin sinun pitävän enemmän jostakin toisesta olennosta, vaikkapa
-tuo toinen olisikin oma poikani, niin en tiedä mitä tapahtuisi. Medea
-oli ehkä oikeassa: muinaisajan ihmisissä oli paljon hyvää!"
-
-Hän rupesi nauramaan. Niinpä siis, rakas hirveni, sinulla on hedelmä
-ilman että sinulla on ollut kukkia, ja minulla on kukat ilman
-hedelmää. Kohtalojemme vastakkaisuus jatkuu siis yhä. Olemme kyllin
-suuria filosofeja kumpikin etsiäksemme tästä kaikesta vielä eräänä
-päivänä esiin syvempää tarkoitusta. Mutta toistaiseksi! Minä olen
-ollut naimisissa vasta kymmenen kuukautta ja sopikaamme siitä, etten
-minäkään ole antanut ajan kulua hukkaan.
-
-Me vietämme onnellisten ihmisten huvittelevaista ja kuitenkin
-sisältörikasta elämää. Päivät tuntuvat meistä aina liian
-lyhyviltä. Seurapiirimme, jolle jälleen olen näyttäytynyt naidun
-naisen osassa, pitää yksimielisesti paroonitar de Macumer'ta paljon
-kauniimpana kuin Louise de Chaulieutä: onnellisella rakkaudella on
-omat kaunistuskeinonsa. Kun Felipe ja minä jonakin kauniina
-ja kylmän-kimmelteisenä tammikuun päivänä, jolloin kaikki
-Champs-Elysées'n puut ovat verhoutuneet valkoisiin tähtiterttuihin,
-vaunuissamme ajamme koko Parisin nähden yhdessä samalla paikalla,
-missä vielä viime vuonna vaelsimme erillämme, niin tulee mieleeni
-tuhansia ajatuksia ja pelkäänpä silloin olevani hieman korskea, kuten
-viime kirjeessäsi aivan oikein arvasit.
-
-Jos en itse ole kokenutkaan äidiniloa, niin on sinun kuvattava se
-minulle ja minä olen siten oleva äiti sinun välitykselläsi; ei mikään
-minun mielestäni ole kuitenkaan verrattavissa rakkauden autuaalliseen
-hekumaan. Varmaankin pidät minua sangen omituisena, jos kerron
-sinulle, että näiden kymmenen kuukauden ajalla olen ainakin kymmenen
-kertaa yllättänyt itseni toivomasta, että saisin kuolla kolmenkymmenen
-vuoden ikäisenä, elämäni loistavimmillaan ollessa, keskellä rakkauden
-ruusuja ja lemmenhekumaa, että saisin mennä pois tyytyväisenä ja ilman
-pettymyksiä elettyäni aikani auringossa ja avaruuden eetterissä,
-rakkauden onneen riutuen, kaikki suven seppeleet ja kauniit
-harhakuvitelmat vielä kuihtumattomina kulmillani. Ajattele, millaista
-olisi kantaa nuorta sydäntä vanhassa ruumiissa, nähdä ympärillään vain
-mykkiä ja kylmiä kasvoja siellä, missä ennen kaikki meille hymyilivät,
-välinpitämättömätkin, ja olla vain kunnianarvoisa rouva... Mutta sehän
-olisi jo ennenaikaista helvettiä.
-
-Tästä asiasta juuri johtui ensimäinen kiista Felipen ja minun välillä.
-Minä toivoin, että hänellä olisi voimaa surmata minut kolmenkymmenen
-vuotisena unessa, minun itseni sitä ollenkaan aavistamatta, ja siirtää
-minut siten toisesta unesta toiseen. Tuo hirviö ei tahtonut. Uhkasin
-jättää hänet yksin elämään ja silloin hän kalpeni, lapsi-raukka!
-Tuosta suuresta ministeristä on tullut, rakkaani, täydellinen lapsi.
-Kuka olisi voinut uskoa, että hänessä piili niin paljon nuoruutta ja
-luonnonraikkautta. Nyt kun hänen seurassaan ajattelen ääneen aivan
-kuin sinun kanssasikin ja kun olen saanut hänetkin totutetuksi tähän
-samaan luottoisaan tapaan, ihastustamme me toisiamme lakkaamatta
-sielujemme pulpahduksilla.
-
-Rakas ystävä, nuo molemmat rakastavaiset Felipe ja Louise, tahtovat
-lähettää jonkun lahjan nuorelle äidille. Tahtoisimme hankkia jotakin,
-joka sinua miellyttäisi. Siispä sano minulle suoraan, mitä toivot,
-sillä me emme kernaasti valmista mitään yllätyksiä porvarien tapaan.
-Me tahdomme siis lakkaamatta muistuttaa itsestämme jollakin somalla
-muistoesineellä, jollakin tavaralla, jota voisit käyttää joka päivä ja
-joka ei kulutuksesta pahenisi. Meidän iloisin, tuttavallisin,
-rattoisin ateriamme on aamiainen, sillä silloin olemme aina kahden;
-olen sentähden ajatellut lähettää sinulle erikoisen aamiaista varten
-sovelletun ruokakaluston jonka koristeet olisivat lapsikuvioita. Jos
-hyväksyt ehdotuksen, niin vastaa minulle nopeasti. Voidaksemme hankkia
-sen, on se tilattava, ja Parisin taiteilijat ovat laiskoja kuin
-kuninkaat. Se on oleva uhrilahjani Lucinalle.
-
-Hyvästi siis, sinä rakas imettäjä, toivotan sinulle kaikkia äidin
-iloja ja odotan kärsimättömyydellä ensimäistä kirjettäsi, jossa
-tietysti kerrot minulle aivan kaikesta, eikö niin? Kätilö sai minut
-värisemään. Tuo sana miehesi kirjeessä pisti, ei silmiini, vaan
-sydämeeni. Renée-parka, lapsi käy kalliiksi, eikö totta? Minä olen
-opettava tuolle kummipojalleni, kuinka suuren rakkauden arvoinen sinä
-olet. Tuhat suudelmaa, enkelini.
-
-
-
-
-XXXI.
-
-RENÉE DE L'ESTORADE LOUISE DE MACUMER'LLE.
-
-
-Nyt on pian kulunut jo viisi kuukautta siitä kuin pikku poikani
-syntyi, enkä ole saanut edes sen verran aikaa, että olisin ehtinyt
-kirjoittaa sinulle. Kun kerran itse tulet äidiksi, voit vielä paremmin
-antaa minulle anteeksi kuin mitä olet tehnyt, sillä oletpa kuitenkin
-hieman rangaissut minua kirjoittamalla niin harvoin. Kirjoita minulle,
-sydänkäpyseni! Kerro minulle huveistasi, kuvaa minulle onnesi kirkkain
-värein. Maalaa se väkevällä ultramariinilla äläkä yhtään pelkää
-murhetuttavasi minua, sillä minä olen onnellinen, onnellisempi kuin
-mitä voit kuvitellakaan.
-
-Olen ollut pitäjän kirkossa kuulemassa vaimon
-kirkkoon-ottajais-messua, joka tapahtui suurella komeudella, kuten
-tapana on vanhoissa provencelaisissa suvuissa. Molemmat isoisät,
-Louis'n isä ja omani, taluttivat minua. Ah, en koskaan vielä ole
-polvistunut Jumalan eteen niin suurella kiitollisuudella. Minun
-pitäisi kertoa sinulle niin monenlaisia asioita ja kuvata niin
-monenlaisia tunteita, etten tiedä, mistä alkaa, mutta kaiken tämän
-hämmennyksen helmasta nousee eteeni säteilevä muisto: rukoukseni
-kirkossa.
-
-Kun nyt jälleen riemullisena äitinä seisoin tuolla samalla paikalla,
-jossa nuorena tyttönä olin epäillyt elämää ja tulevaisuuttani, luulin
-näkeväni itse Pyhän Neitseen alttariltaan kumartavan päätään ja
-osoittavan minulle jumal-lasta, joka näytti hymyilevän minulle! Millä
-taivaallisen rakkauden pyhittämällä hurmiolla ojensinkaan pikku
-Armandin kirkkoherran siunattavaksi, vakinaisen kasteen vielä
-siirtyessä tuonnemmaksi. Mutta saat sitten nähdä meidät yhdessä,
-Armandin ja minun!
-
-Lapseni, näetkös, nimitän sinua nyt lapsekseni! Mutta se onkin
-suloisin sana, minkä sydän, järki ja huulet voivat ilmilausua silloin
-kun on äiti. No niin, rakas lapsukaiseni, kaksi viimeistä kuukautta
-laahauduin riutuvana ja väsyneenä puutarhoissamme, tuon taakan
-raskauttamana, jota en voinut aavistaa niin suloiseksi ja rakkaaksi,
-noiden kahden kuukauden vaivoista huolimatta. Olin niin täynnä pelkoa
-ja tappavan synkkiä aavistuksia, ettei edes uteliaisuus minua
-virkistänyt; koetin kyllä puhua itselleni järkeä ja sanoin, ettei
-siinä, mitä luonto kerran tahtoi, ollut mitään pelättävää, päätin
-tahtoa olla äiti. Mutta voi, sydämessäni en tuntenut mitään, vaikka
-kuinka ajattelin tuota lasta, joka tuon tuostakin antoi minulle aimo
-potkauksia, niin, rakas ystävä, noista potkuista voi pitääkin
-senjälkeen kun joskus ennen jo on saanut lapsia, mutta ensimäisellä
-kerralla tuottavat nuo tuntemattoman elämän ensi liikahdukset enemmän
-hämmästystä kuin iloa. Puhun vain itsestäni, joka en ole vilpillinen
-enkä teatralinen ja joka sain elämän hedelmän enemmän Jumalalta,
-(sillä Jumala antaa lapset), kuin rakastetulta mieheltä. Mutta
-unohtakaamme nämä menneet murheet, jotka, kuten toivon, eivät enää
-tule palamaan.
-
-Kun aika oli tullut, kokosin kaiken itsessäni olevan vastustusvoiman
-ja olin valmistautunut niin suuriin tuskiin, että minä, mikäli
-väitetään, aivan ihmeteltävästi kestin tuon hirvittävän kidutuksen.
-Noin tunnin verran, kultaseni, oli sellaista aikaa, jolloin kaikki
-tuntui häipyvän ikäänkuin uneen. Minusta tuntui kuin olisin ollut
-kaksi: ulkokuori, jota pideltiin pihdeissä, revittiin ja rääkättiin,
-ja tyyni levollinen sielu. Tässä omituisessa tilassa kiersi kärsimys
-kuin kukkaisseppele päätäni. Tuntui siltä kuin olisi suunnattoman
-suuri ruusu puhjennut kasvamaan päästäni ja kiertänyt minut
-ylt'yleensä. Koko ilma oli täynnä tämän verisen kukan ruusunväriä.
-Näin kaikki punaisessa. Täten olin jo saapunut sille kohdalle, jolla
-ruumis ja sielu tuntuvat pyrkivän eroon, kun äkkiä minua vihlaisi
-tuska sellainen, että luulin sillä hetkellä kuolevani. Päästin
-hirveitä huutoja ja sain taas uutta voimaa uusia tuskia vastaan. Mutta
-äkkiä tuon pienen olennon hopeanhelkkyvä vikinä tukahdutti nuo kauheat
-valitushuutoni. Ei, mikään ei todellakaan voi kuvata tuota hetkeä:
-minusta tuntui kuin olisi koko maailma huutanut kanssani, kuin olisi
-kaikki ollut pelkkää tuskaa ja voihkinaa ja kuin kaikki olisi sitten
-hiljentynyt tuohon heikkoon lapsen huutoon.
-
-Minut pantiin takaisin suureen vuoteeseeni ja minusta tuntui kuin
-olisin päässyt paratiisiin, vaikkakin olin äärettömän raukea. Huomasin
-kolme tai neljä iloista kasvoa, kyyneleet silmissä, ja minulle
-näytettiin lasta. Tiedätkö, rakkaani, minä parkaisin kauhusta. --
-"Millainen pikku apina!" huudahdin. "Oletteko varmat siitä, että se on
-lapsi?" kysyin minä. Käännyin jälleen kylelleni epätoivoissani siitä,
-etten tuntenut itseäni sen enemmän äidilliseksi. -- "Älkää olko
-levoton", sanoi minulle äitini, joka oli ruvennut hoitajattarekseni,
-"olette saanut mitä kauneimman lapsen. Välttäkää millään tavalla
-kiihoittamasta mielikuvitustanne, teidän on käytettävä koko
-hengenvoimanne tullaksenne mahdollisimman eläimelliseksi,
-samanlaiseksi kuin lehmä, joka käy laitumella kerätäkseen maitoa."
-Minä nukahdin siis siinä vakaassa päätöksessä, että antaisin luonnon
-vaikuttaa. Ah, enkelini, lopullinen herääminen kaikista näistä
-kärsimyksistä, näistä epämääräisistä aistimuksista, näiden ensimäisten
-päivien sekavasta, tuskaisesta hämäryydestä, oli taivaallinen! Tätä
-pimeyttä seurasivat autuudentuntemukset vielä suloisemmat kuin lapseni
-ensimäinen huuto. Sydämeni, sieluni, koko olemukseni, joku uusi
-tuntematon minä tuntui puhkeavan eloon tuosta tähän asti niin
-tuskaisesta ja harmaasta kotelostaan aivan kuin kukka puhkeaa esiin
-siemenestä lämpöisen auringon sitä hyväillessä. Tuo pieni hirviö
-tarttui rintaani ja alkoi imeä: ja silloin _fiat lux!_ Olin äkkiä
-äiti. Nyt on onni, ilo, sanoin kertomaton riemu omanani, vaikkakaan en
-ole saanut sitä aivan ilman tuskaa. Oi, sinä kateellinen kaunokaiseni;
-miten oletkaan kerran paneva arvoa tällaiselle onnelle, joka on
-ainoastaan meidän, lapsen ja Jumalan välinen salaisuus. Tuo pieni
-olento ei tunne mitään muuta kuin meidän rintamme. Sille on olemassa
-vain tuo yksi ainoa loistava piste koko maailmassa. Ja sitä se
-rakastaa kaikesta voimastaan, sitä elämänlähdettä se ainoastaan
-ajattelee, sen viereltä se vaipuu unen helmaan ja siihen se palaa taas
-herättyään. Noissa pienissä huulissa on sanoin kuvaamaton rakkaus, ja
-kun ne imeytyvät siihen, tuottavat ne yht'aikaa sekä tuskaa että
-riemua, riemua, joka kohoaa tuskaksi, ja tuskaa, joka päättyy riemuun.
-Kun voi selittää sinulle sitä tuntemusta, joka poveltani säteilee
-elämän lähteisiin saakka; tuntuu kuin olisi se jonkinlainen keskus,
-joka lähettää ympärilleen tuhansia säteitä sielun ja sydämen iloksi.
-Synnyttää lapsi, se ei ole mitään, mutta imettää sitä on samaa kuin
-synnyttää se uudestaan joka hetki. Oi, Louise, ei mitkään rakastajan
-hyväilyt vedä vertoja noiden pienten ruusuisten käsien hivelylle,
-jotka hiljaa hapuillen koettavat tarrautua kiinni elämään. Millaisia
-katseita luokaan lapsi vuorotellen meidän rintaamme ja silmiimme!
-Millaiset unelmat täyttävätkään sielun, kun näkee sen huulillaan
-riippuvan kiinni aarteestaan! Se ei vetoa vähemmän sielun kuin ruumiin
-voimiin, se käyttää yht'aikaa sekä verta että älyä ja sen tuottama
-tyydytys käy yli kaikkien toivomusten. Tuon ihanan tunnelman, minkä
-sai aikaan lapseni ensimäinen huuto, joka oli minulle samaa, mitä
-ensimäinen auringonsäde on mahtanut olla maapallolle, tuon tunnelman
-olen kokenut uudestaan tuntiessani, miten hänen suunsa on täyttynyt
-maidollani; olen kokenut sen uudestaan saadessani häneltä ensimäisen
-katseen, olen kokenut sen uudestaan tavoittaessani hänen ensimäisestä
-hymystään hänen ensimäisen ajatuksensa. Hän nauraa jo, rakkaani! Tuo
-nauru, tuo katse, tuo purema, tuo huuto, nuo neljä nautintoa ovat
-rajattomia; ne tunkevat sydämen pohjimmaiseen sopukkaan asti ja
-koskettavat siellä kieliä, joita ei mikään muu saa väräjämään. Samoin
-mahtavat maailmat riippua kiinni Jumalassa, kuin lapsi kaikilla
-säikeillään riippuu kiinni äidissään. Jumala on suuri äidinsydän. Ei
-siitoksessa eikä edes raskaudessa ole mitään näkyväistä, aistein
-havaittavaa, mutta imettäminen, rakas Louise, on joka hetkistä onnea.
-Voi aivan nähdä, miksi maito muuttuu; se muuttuu lihaksi, se kukkii
-noissa pienoisissa sormenpäissä, jotka muistuttavat kukkia ja jotka
-ovat yhtä heleänherkkiä kuin ne; se kasvaa hienoiksi, läpikuultaviksi
-kynsiksi, punoutuu hiuksiksi, elävöityy potkiviksi jaloiksi. Oi noita
-lapsen jalkoja, niissä piilee kokonainen kieli! Niitä käyttää lapsi
-ensiksi ilmaisukeinonaan. Imettäminen, Louise, on jokahetkistä
-muuksimuuttumista, jota täytyy seurata hämmästynein katsein. Me emme
-kuule huutoa korvillamme, vaan sydämellämme; me ymmärrämme silmien ja
-huulien hymyn tai jalkojen sätkyttelyn aivan kuin Jumala itse
-kirjoittaisi tahtonsa tulikirjaimilla taivaanlakeen! Ei mikään muu
-maailmassa merkitse enää mitään! Isä?... Voisi tappaa hänet, jos hänen
-päähänsä pälkähtäisi herättää lapsi. Äiti on lapsen koko maailma,
-samoin kuin lapsi on äidin! On niin varma siitä, että toinen olento
-jakaa kanssamme elämän ja saa niin runsaan palkinnon kaikista niistä
-vaivoista ja kärsimyksistä, joita saa kestää, sillä kärsimyksiä kyllä
-on, ja Jumala sinua varjelkoon rintojen halkeamista! Tuollainen haava,
-joka aukeaa aina noiden ruusuisten huulien sitä koskettaessa, joka
-parantuu hyvin vaikeasti ja tuottaa tuskaa, joka tekisi hulluksi,
-ellei samalla lapsen maitoa pursuava suu olisi siinä edessä ilon
-aiheena, se on yksi kauneuden kauheimpia rangaistuksia. Sillä
-Louise-ystäväni, sellainen tulee ainoastaan hienoon ja arkaan ihoon.
-
-Pieni apinani on viidessä kuukaudessa varttunut somimmaksi olennoksi,
-mitä mikään äiti koskaan on ilon kyynelillään kostuttanut, pessyt,
-harjannut, kammannut ja vaatettanut, sillä Jumala yksin tietää, millä
-väsymättömällä innolla näitä pikku taimia puetaan, harjataan, pestään,
-uudestipuetaan, suudellaan. Apinani ei siis enää olekaan mikään apina,
-vaan oikea _baby_, kuten englantilainen hoitajattareni sanoo, valkea
-ja ruusuinen _baby_, ja kun hän tuntee, että häntä rakastetaan, ei hän
-liikoja huudakaan; ja tunnustaakseni totuuden en hetkeksikään luovu
-sen luota, vaan koetan tunkea sen sieluun.
-
-Rakas ystävä, Louis'ta kohtaan tunnen sydämessäni nyt jotakin, joka ei
-ole rakkautta, mutta jonka rakastavallakin naisella tulisi täydentää
-rakkautta. En ole varma siitä, eikö tämä hellyys, tämä kaikesta
-itsekkäisyydestä vapaa kiitollisuus ole enemmänkin kuin rakkaus.
-Kaikesta siitä päättäen, mitä minulle olet kertonut, on rakkaus
-jotakin hyvin maallista, jota vastoin siinä hellyydessä, jota
-onnellinen äiti tuntee näiden pitkien, ikuisten riemujensa
-alkuaiheuttajaa kohtaan on jotakin uskonnollista ja jumalallista.
-Äidin ilo on valo, joka säteilee kauas tulevaisuuteen, mutta se
-heittää heijastuksen myös menneisyyteen ja antaa sille muistojen
-sädekehän.
-
-Ukko l'Estorade ja hänen poikansa ovat sitä paitsi olleet minulle
-kaksin verroin hyviä; minä olen heille nyt aivan kuin uusi henkilö:
-heidän sanansa ja katseensa tunkevat sieluuni, sillä joka kerran, kun
-he näkevät minut ja puhuvat minulle, on heidän ihailunsa aina uusi ja
-vilpitön. Vanha isoisä alkaa tulla lapseksi uudestaan, luulen; hän
-jumaloitsee minua. Kun ensimäisen kerran tulin alas aamiaiselle ja hän
-näki minun syövän ja syöttävän pojanpoikaansa, itki hän. Nähdä
-kyyneleitä noissa kahdessa kuivassa silmässä, joissa tähän asti ei ole
-kiilunut muuta ajatusta kuin raha, teki minulle sanomattoman hyvää;
-vanhus tuntui todellakin ymmärtävän iloni. Mitä Louis'hin tulee, niin
-olisi hän kertonut vaikka maantien puille ja kiville, että hänellä oli
-poika. Kokonaisia tuntikausia saattaa hän katsella nukkuvaa
-kummipoikaasi. Hän ei tiedä, sanoo hän, milloin hän oikein voi tottua
-siihen. Nämä tavattomat ilonilmaukset ovat minulle valkaisseet heidän
-salaiset pelonaiheensa. Lopuksi Louis tunnustikin minulle, että hän
-oli epäillyt itseään ja luullut olevansa tuomittu lapsettomuuteen.
-Louis-raukkani on äkkiä muuttunut parempaan päin, hän opiskelee vielä
-innokkaammin kuin ennen. Tämä lapsi on kannustanut isän kunniahimoa.
-Mitä minuun taas tulee, armahin, niin olen hetki hetkeltä yhä
-onnellisempi. Jokainen tunti tuo jonkun uuden siteen äidin ja hänen
-lapsensa välille. Mitä nyt tunnen, vakuuttaa minua siitä, että tämä
-tunne on häviämätön, luonnollinen, muuttumaton, jota vastoin epäilen,
-että rakkaudella on väliaikansa. Joka hetki ei voi rakastaa samalla
-lailla, elämä ei kankaalleen kirjaile aina yhtä loistavia kukkasia;
-siispä rakkaus voi sammua ja sammuukin; mutta äitiyden ei tarvitse
-pelätä mitään heikontumista, se kasvaa lapsen tarpeiden mukana ja
-kehittyy sen kanssa yhtä rintaa. Eikö se samalla kertaa ole intohimo,
-tarve, tunne, velvollisuus, välttämättömyys ja onni? Niin, kultaseni,
-siinä on naisen erikoiselämä. Meidän uhrautumisemme kaipuu on sillä
-tyydytetty ja äidinrakkaudessa ei ole mustasukkaisuuden levottomuutta.
-Ehkäpä se myös on ainoa kohta, jossa luonto ja yhteiskunta ovat
-yksimielisiä. Tässä kohden on yhteiskunta rikastuttanut luontoa, se on
-kartuttanut äitiydentunnetta perhehengellä, nimen, veren ja omaisuuden
-jatkuvaisuuden kautta. Millä rakkaudella onkaan naisen ympäröitävä
-tuota rakasta pikku olentoa, joka ensimäiseksi on antanut hänen
-tuntea sellaisia iloja, joka on kehittänyt hänen sielunvoimansa
-täyteen kukkaansa ja opettanut hänelle äitiyden suuren taidon!
-Esikois-oikeutta, joka ikivanhassa muinaisuudessa yhtyy
-maailmansyntyhistoriaan ja myöhemmin vaikuttaa yhteiskuntien
-muodostumiseen, ei mielestäni tulisi tehdä kyseinalaiseksi. Oi, kuinka
-paljon lapsi voikaan opettaa äidilleen! Niin monin lupauksin olemme
-sitoutuneet hyveeseen tuossa lakkaamattomassa suojelustyössä, jonka
-olemme velkapäät heikommalle olennolle, että nainen ainoastaan silloin
-on oikeassa ilmakehässään, kun hän on äiti; ainoastaan silloin voi hän
-kehittää kaikki voimansa, täyttää elämänsä velvollisuudet ja saada
-omakseen koko olemassaolon onnen ja riemun. Nainen, joka ei ole äiti,
-on epätäydellinen ja epäonnistunut olento. Kiiruhda tulemaan äidiksi,
-enkelini! Silloin olet moninkertaistuttava nykyisen onnesi kaikella
-minun autuudellani.
-
-J.K. Minun täytyi jättää sinut kuullessani herra kummipoikasi
-parkuvan, sen huudon kuulen aina puutarhan äärimmäiseen kolkkaan asti.
-En tahdo lähettää tätä kirjettä sanomatta vielä pari sanaa
-jäähyväisiksi, luin sen juuri läpi ja olen vallan kauhuissani niistä
-arkipäiväisistä tunteista, joita se tulvii. Voi, se mitä tunnen, sen
-ovat varmaan kaikki äidit tunteneet ja ilmaisevat sen luultavasti myös
-samoin, ja varmaan olet tekevä minusta pilaa, aivan niinkuin voi tehdä
-pilaa kaikista isistä, jotka puhuvat lapsiensa älystä ja kauneudesta
-ja aina ovat löytävinään heissä jotakin vallan erikoista. No, niin
-kullanmuruni, tärkein asia tässä kirjeessä on tämä, toistan sen vielä:
-olen nyt yhtä onnellinen kuin ennen olin onneton. Tämä maatalo, josta
-muuten kohta tulee oikea kartano, sukutila, on minun luvattu maani.
-Olen päättänyt korpivaellukseni. Tuhat suudelmaa sinulle,
-kullanmuruni! Kirjoita minulle, nyt voin kyynelöimättä lukea
-kuvauksiasi onnesta ja rakkaudesta. Hyvästi.
-
-
-
-
-XXXII.
-
-ROUVA DE MACUMER ROUVA DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Maaliskuulla 1826.
-
-Mitä tämä merkitsee, rakas ystävä? Nyt on kulunut jo enemmän kuin
-kolme kuukautta siitä kun kirjoitin sinulle enkä ole saanut riviäkään
-sinulta... Minä olen kuitenkin meistä kahdesta syyllisempi, en ole
-vastannut sinulle; mutta ethän ole paha närkästymään, mikäli minä
-sinua tunnen. Sinun äänettömyyttäsi olemme Macumer ja minä pitäneet
-suostumuksena tuohon lapsitettuun pöytäkalustoon ja nuo hurmaavat
-lelut lähtevät tänä aamuna Marseilleen; taiteilijat ovat tarvinneet
-kokonaista kuusi kuukautta niiden valmistamiseen. Säpsähdin aivan, kun
-Felipe ehdotti, että menisimme katsomaan tuota kalustoa ennenkuin
-kultaseppä pakkaisi sen laatikkoon. Muistin äkkiä, että emme olleet
-vaihtaneet sanaakaan siitä asti, kun jaoin äitiyden tunteet kanssasi.
-
-Ah, enkelini! Tämä hirveä Parisi, siinä ainoa anteeksipyyntöni! Mikä
-on sinun? Oi tätä maailmaa, millainen kuilu se on! Enkö jo ole sanonut
-sinulle, ettei Parisissa voi olla muuta kuin parisitar? Suurmaailma
-musertaa kaikki tunteet, se ottaa käytäntöön jokaisen hetken ja
-nielisi sydämenkin, ellei olisi varuillaan. Mikä erinomainen
-mestariteos onkaan Célimènen luonnekuva Molièren _Ihmisvihaajassa_!
-Hän on yhtä hyvin Ludvig XIV:n ajan kuin meidän aikamme, siis kaikkien
-aikain maailmannainen. Mihin olisin joutunutkaan ilman kilpeäni, ilman
-rakkauttani Felipeen? Sanoinkin hänelle tänä aamuna näitä asioita
-miettiessäni, että hän oli pelastajani. Joskin kaikki iltani kuluvat
-juhlissa, tanssiaisissa, konserteissa ja teattereissa, niin löydän
-taas kotiin tultuani sieltä kaikki rakkauden riemut ja hulluudet,
-jotka aukaisevat sydämen ja pyyhkivät pois kaikki maailman antamat
-kolhaukset. En ole syönyt päivällistä kotonani paitsi niinä päivinä,
-jolloin meillä on ollut sellaisia vieraita, jotka kulkevat ystävien
-nimellä, enkä ole ollut kotona muulloin kuin vastaanottopäivinäni.
-Minun päiväni on keskiviikko. Kilpailen rouvien d'Espardin ja de
-Maufrigneusen ja myös vanhan herttuatar de Lenoncourtin kanssa. Minun
-salonkiani pidetään hupaisena. Olen täten ruvennut vallitsemaan
-seuraelämää, koska näin, että Felipeni nauttii minun menestyksestäni.
-Hänelle omistan aamupäivät; sillä kello neljästä iltapäivällä kello
-kahteen aamulla kuulun Parisille. Macumer on ihailtava isäntä
-talossaan: Hän on niin henkevä ja vakava, niin todellinen ylimys
-ja täydellinen seuramies, että hän rakastuttaisi itseensä
-sellaisenkin naisen, joka olisi mennyt hänen kanssaan vain
-sovinnaisuusavioliittoon.
-
-Isäni ja äitini ovat matkustaneet Madridiin. Ludvig XVII:n kuoltua sai
-herttuatar helpolla aikaan sen, että Kaarle X nimitti toiseksi
-lähetystösihteeriksi hänen suloisen Saint-Héreeninsa, joka siis myös
-seurasi hänen mukanaan. Veljeni, herttua de Rhétoré suvaitsee pitää
-minua erittäin etevänä naisena. Mitä taas markiisi de Chaulieuhön
-tulee, niin jää tuo mielikuvasotilas minulle ikuiseen kiitollisuuden
-velkaan: ennen isäni lähtöä käytettiin nimittäin omaisuuteni hänelle
-tulevan sukutilan hankkimiseen, josta on neljäkymmentä tuhatta frangia
-korkoja, ja hänen avioliittonsa neiti de Mortsaufin, erään
-tourainelaisen perijättären kanssa, on päätetty asia. Jotta eivät
-Lenoncourt-suvun nimi ja arvot sammuisi, on kuningas eri asetuksella
-oikeuttava veljeni perimään Lenoncourt-Givryn nimet, arvot ja
-vaakunat. Neiti de Mortsauf, herttua de Lenoncourt-Givryn
-tyttärentytär ja ainoa perijätär, kuuluu saavan enemmän kuin
-satatuhatta livreä korkoja. Isäni on ainoastaan pyytänyt, että myös
-Chaulieu-suvun vaakunat asetetaan Lenoncourtien kilpeen.
-
-Täten siis tulee veljestäni herttua de Lenoncourt. Nuori Mortsauf,
-jolle tämä omaisuus oikeastaan kuuluisi, on viimeisellä keuhkotaudin
-asteella, hänen kuolemaansa odotetaan joka hetki. Häät ovat ensi
-vuonna, suru-ajan jälkeen. Sanotaan, että kälyni, Madeleine de
-Mortsauf, on erittäin viehättävä henkilö. Täten siis isäni laskelmat,
-kuten huomaat, pitivät paikkansa. Tämä lopputulos on hankkinut minulle
-paljon ihailevia ystäviä ja avioliittoni alkaa ihmisille selvitä.
-Ystävyydestä isoäitiäni kohtaan ruhtinas Talleyrand suojelee kaikin
-tavoin Macumer'ta, joten siis meidän menestyksemme on täydellinen.
-Sensijaan että minua aluksi moitittiin, ovat kaikki nyt minun
-puolellani. Lyhyesti sanoen, nyt vallitsen minä tässä samassa
-Parisissa, jossa pari vuotta sitten en vielä merkinnyt mitään. Macumer
-näkee, että koko maailma kadehtii hänen onneaan, sillä minä olen
-_Parisin henkevin nainen_. Kuten tiedät on Parisissa noin parikymmentä
-_henkevintä naista_. Miehet kuhertelevat minulle lemmenlauseita tai
-tyytyvät ilmaisemaan rakkautensa kateellisissa katseissa. Todellakin
-saa tästä lemmenjanon ja ihailun yhteistulituksesta sellaista
-alituista tyydytystä turhamaisuudelleen, että ymmärrän nyt hyvin,
-miksi naiset tuhlaavat mielettömiä summia saadakseen nauttia näistä
-hauraista ja haihtuvista etuuksista. Tämä menestys kiihoittaa
-ylpeyttä, turhamaisuutta, itserakkautta, sanalla sanoen, kaikkia
-_minä_-tunteita. Tämä alituinen jumaloiminen huumaa niin voimakkaasti,
-etten laisinkaan ihmettele enää nähdessäni naisten tässä juhlassa
-tulevan itsekkäiksi, ajattelemattomiksi ja kevytmielisiksi.
-Suurmaailmallinen elämä nousee päähän. Tuhlaa henkensä ja sielunsa
-kukat, kalleimman aikansa, jaloimmat tekonsa ihmisille, jotka
-palkitsevat tuon kaiken kateellisuudella ja hymyilyllä, jotka
-teennäisten imartelujensa, kohteliaisuuksiensa ja mielistelyjensä
-väärään rahaan vaihtavat toisen rakkauden ja uhrausten kultaharkot,
-kaiken sen kekseliäisyyden, minkä hän on käyttänyt ollakseen kaunis,
-hyvin puettu, henkevä, rakastettava ja miellyttävä. Tiedetään varsin
-hyvin, miten kalliiksi tällainen kauppa käy ja että siinä joutuu
-petkutetuksi, mutta sittenkin siihen antaudutaan. Ah, kaunis hirveni,
-kuinka silloin janoaakaan oikeaa ystävän sydäntä, kuinka Felipen
-rakkaus ja alttius ovatkaan kallisarvoisia! Ja kuinka minä häntä
-rakastan! Miten ihanaa on valmistua matkustamaan Chantepleursiin ja
-saada siellä levähtää kaikista rue du Bacin ja Parisin muiden
-salonkien komedioista! Lyhyesti, nyt kun olen lukenut toistamiseen
-kirjeesi, luulen luonnehtivani sinulle parhaiten sen helvetillisen
-paratiisin, jota nimitetään Parisiksi, sillä, kun sanon, että
-maailmannaiselle on mahdotonta olla äiti.
-
-Pian, armahaiseni, tulemme viettämään viikon päivät Chautepleursissä,
-ja sinun luonasi olemme noin 10 p:nä toukokuuta. Silloin saamme taas
-nähdä toisemme enemmän kuin kahden vuoden eron jälkeen. Ja mikä
-muutos! Molemmat olemme nyt oikeita naisia: minä onnellisin
-rakastajattarista, ja sinä onnellisin äideistä. Vaikk'en olekaan
-sinulle kirjoittanut, rakkahin ystävä, en silti ole sinua unohtanut.
-Ja minun kummipoikani, tuo pieni apina, onko hän yhäkin vielä soma?
-Tuottaako hän minulle kunniaa? Hänhän on jo yli yhdeksän kuukautta.
-Minä tahtoisin olla näkemässä, miten hän ottaa ensimäisiä askeleitaan
-maailmassa; mutta Macumer sanoo, että varhaiskehittyneet lapset
-kävelevät tuskin vielä kymmenen kuukaudenkaan vanhoina. Ja sitten
-saamme taas leukailla vanhaan tapaamme. Saan myös nähdä, turmeleeko
-lapsi vartaloamme, kuten väitetään.
-
-J. K. Jos vastaat minulle, ylevä äiti, niin osota kirjeesi
-Chantepleursiin, jonne nyt lähden.
-
-
-
-
-XXXIII.
-
-ROUVA DE L'ESTORADE ROUVA DE MACUMER'LLE.
-
-
-Oh, lapsukaiseni, jos milloinkaan tulet äidiksi, niin silloin tulet
-myös tietämään sen, että on mahdotonta kirjoittaa mitään kahtena
-ensimäisenä imetyskuukautena. Marylla, englantilaisella
-lapsenhoitajattarellani, ja minulla on työtä yli pään. Tosiaan, en
-tainnut sanoa sinulle, että kernaimmin tahdon tehdä kaikki itse. Ennen
-tuota suurta tapahtumaa olin omin käsin ommellut kapalot ja kirjaillut
-ja koristanut myssyt. Olen orja, kultaseni, orja yötä ja päivää.
-Ensinnäkin Armand-Louis imee, milloin hän tahtoo, ja hän tahtoo aina,
-ja sitten täytyy niin usein vaihtaa hänelle kuivaa, puhdistaa ja pukea
-häntä; sitten äiti niin mielellään vaalii hänen untaan ja laulaa
-lauluja hänelle ja vie hänet käsivarrellaan ulos, kun ilma on kaunis,
-ettei hänelle jää ollenkaan aikaa hoitaa itseään. Niin, sinulla on
-suuri maailma ja minulla lapseni, meidän lapsemme! Mikä runsas ja
-sisältörikas elämä! Oi, rakas ystävä, odotan niin sinua, silloin saat
-itse nähdä! Mutta pelkään, että hampaiden teko alkaa pian ja että sinä
-silloin pidät häntä hyvin itkevänä ja kiukkuisena. Tähän asti ei hän
-vielä ole paljon itkenyt, sillä minä olen aina saapuvilla. Lapset
-eivät huuda muulloin kuin silloin, kun ne tarvitsevat jotakin, jota ei
-voi arvata, ja minä aina vaaniskelen hänen tarpeitaan ja
-toivomuksiaan. Oi, enkelini, kuinka minun sydämeni on laajentunut, kun
-sinä sensijaan olet kutistanut omasi alistamalla sen seuraelämän
-palvelukseen! Odotan sinua erakon kärsimättömyydellä. Tahdon tietää
-mielipiteesi l'Estoradesta, niinkuin sinäkin epäilemättä haluat
-kuulla, mitä minä ajattelen Macumer'sta. Kirjoita minulle viimeisestä
-yömajastanne. Väkeni tahtoo tulla mainehikkaita vieraitamme vastaan.
-Tule, Parisin kuningatar, meidän vaatimattomaan maataloomme, jossa
-sinua rakastetaan!
-
-
-
-
-XXXIV.
-
-ROUVA DE MACUMER'LTA VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Huhtikuulla 1826.
-
-Osote kirjeeni kuoressa jo ilmoittaa sinulle, rakas ystävä, että
-hankkeeni on onnistunut. Nyt on appiukkosi kreivi de l'Estorade. En
-tahtonut lähteä Parisista, ennenkuin olin saanut tämän puuhan
-toivottuun päätökseen ja tämän kirjoitan sinulle oikeusministerin
-läsnäollessa, joka juuri saapui minulle ilmoittamaan, että nimitys oli
-allekirjoitettu.
-
-Näkemiin.
-
-
-
-
-XXXV.
-
-ROUVA DE MACUMER VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Marseillessa, heinäkuulla. Äkillinen lähtöni mahtoi hyvin hämmästyttää
-sinua, häpeän sitä itsekin; mutta koska ennen kaikkea olen suora ja
-rakastan sinua edelleenkin yhtä paljon, tahdon tunnustaa sinulle
-kaikki neljällä sanalla: Minä olen hirveän mustasukkainen. Felipe
-katseli sinua liian paljon. Teillä oli tuon sinun lempikalliosi
-juurella keskenänne pieniä keskusteluja, jotka kiduttivat minua
-kauheasti, tekivät minut häijyksi ja muuttivat koko luonteeni. Sinun
-todella espanjalainen kauneutesi muistutti hänelle varmaan hänen
-kotimaastaan ja toi hänen mieleensä tuon Maria Heredian, jolle olen
-mustasukkainen, sillä minä olen mustasukkainen entisyydellekin. Sinun
-komea, musta tukkasi, sinun kauniit ruskeat silmäsi, sinun otsasi,
-jolta läpikäydyt kärsimykset kaunopuheisesti kuultavat äitiyden ilon
-lomitse niinkuin säteilevän kirkkauden varjot, sinun raikas,
-etelämaalainen ihosi, joka on valkeampi kuin minun vaaleaverinen
-hipiäni, sinun voimakkaat muotosi, tuo rinta, joka pitsien alta hohtaa
-kuin harvinainen herkullinen hedelmä, josta kaunis kummipoikani pitää
-kiinni, kaikki tuo haavoitti silmiäni ja sydäntäni. Turhaan pistin
-ruiskukan kiharoihini, turhaan koetin kohottaa vaaleitten palmikkojeni
-väriä kirsikanpunaisilla nauhoilla, kaikki kalpeni tuon ihanan Renée'n
-edessä, jollaista en odottanut tapaavani tässä la Crampaden keitaassa.
-
-Felipe kadehti myös liian paljon tuota lasta, jota sentähden rupesin
-vihaamaan. Niin, kaiken tuon luonnonraikkaan elämän, joka täyttää
-kotisi, tuon eloisan huudon ja naurun, sen olisin tahtonut itselleni.
-Macumer'n silmistä luin samanlaisen kaipauksen ja hänen tietämättään
-itkin kaksi yötä. Kidutuspenkillä olin sinun luonasi. Sinä olet liian
-kaunis nainen ja liian onnellinen äiti, jotta olisin voinut kauempaa
-viipyä luonasi. Ah, sinä teeskentelijätär, joka vielä valittelit
-osaasi! Ensinnäkin on sinun l'Estoradesi aivan erinomainen; hän puhuu
-miellyttävästi; hänen hieman harmaansekainen musta tukkansa on sievä;
-hänellä on kauniit silmät ja hänen etelämaalaisessa käytöksessään on
-jotakin, en tiedä mitä, joka vaistomaisesti viehättää. Mikäli minä
-asioita osaan arvostella, valitaan hänet ennemmin tai myöhemmin
-Bouches-du-Rhônen edustajaksi; hänellä on oleva loistava ura edessään
-kamarissa, sillä jos suinkin voin jollakin palvella kunnianhimoisia
-pyrkimyksiänne, olen aina käytettävissänne. Maanpaon kärsimykset ovat
-antaneet hänelle tuon levollisen ja vakiintuneen ulkonäön, joka minun
-mielestäni on jo puolet kaikesta valtiotaidosta. Olen sitä mieltä
-nimittäin, rakas ystävä, että koko politiikka on siinä, että osaa
-näyttää vakavalta. Niinpä sanoinkin Macumer'lle, että hän varmaankin
-on suuri valtiomies.
-
-Sanalla sanoen, tultuani vakuutetuksi sinun onnestasi, riennän nyt
-tyytyväisenä rakkaaseen Chantepleursiini, jossa Felipe saa luvan
-laittaa itsensä isäksi; en tahdo sinua sinne, ennenkuin minullakin on
-rinnoillani tuollainen kaunis lapsi kuin sinulla. Ansaitsen kaikki
-pahat nimitykset, mitkä vain tahdot minulle antaa: olen mieletön,
-halpamainen, typerä. Voi, tuota kaikkea on silloin, kun on
-mustasukkainen. En ollut sinulle vihainen, mutta kärsin, ja varmaankin
-olet antava minulle anteeksi sen, että pakenin sellaisia kärsimyksiä.
-Vielä pari päivää lisäksi, ja olisin voinut tehdä jonkun tyhmyyden.
-Niin, olisin varmasti rikkonut hyvää makua ja käytöstapaa vastaan.
-Huolimatta tästä raivosta, joka raateli sydäntäni, olen kuitenkin
-mielissäni siitä, että olen ollut luonasi, iloinen siitä, että olen
-nähnyt sinut äitinä, kauniina ja hedelmällisenä, ja että yhä vieläkin
-äidin-ilojesi keskellä olet ystäväni, niinkuin minäkin aina rakkauteni
-lumoissakin olen oleva sinun ystäväsi. Ajatteles, Marseillessa, vain
-muutaman askeleen päässä luotasi, olen jo ylpeä sinusta, ylpeä siitä
-suuren perheen äidin asemasta, mikä sinulla on oleva. Millä
-terävänäköisyydellä aavistitkaan kutsumuksesi. Sillä sinä näyt olevan
-luotu enemmän äidiksi kuin rakastajattareksi, niinkuin minä olen luotu
-enemmän rakkautta kuin äitiyttä varten. Muutamat naiset taas eivät voi
-olla äitejä eivätkä rakastajattaria, he ovat liian rumia tai liian
-tuhmia. Hyvän äidin ja rakastajatarpuolison täytyy joka hetki osata
-käyttää älyään ja arvostelukykyään ja kyetä tilaisuuden tullen tuomaan
-esille kaikkein hienoimmat naiselliset ominaisuutensa. Oi, olen tehnyt
-huomioita sinun suhteesi, ja tarvinneeko minun sanoa, muru, että
-ihailen sinua! Niin, lapsistasi tulee onnellisia ja hyvin
-kasvatettuja, he saavat kylpeä hellyytesi meressä ja yletä sielusi
-hyväilevän lämpimässä auringossa.
-
-Voit kertoa lähtöni todellisen syyn Louis'llesi, mutta väritä se
-kunniallisin tekosyin appiukollesi, joka näyttää olevan intendenttinne
-ja etenkin perheesi silmissä oikea perhehengen ylläpitäjä, Harlove, ja
-siihen vähän provencelaista sivumakua! Felipe ei vielä tiedä, mikä
-lähtöni aiheutti, eikä hän tule sitä koskaan tietämään. Jos hän kysyy,
-olen aina keksivä jonkun syyn. Luultavasti sanon hänelle, että sinä
-olit mustasukkainen minulle. Älä pane pahaksesi tätä pientä
-hätävalhetta! Nyt jää hyvästi, kirjoitan sinulle tämän suurimmassa
-kiireessä, jotta saisit kirjeen aamiaiseksi, ja postiljooni, joka on
-luvannut toimittaa sen sinulle, istuu tuolla ja juo odotellessaan.
-Suutele rakasta pikku kummipoikaani minun puolestani. Tule
-Chantepleursiin lokakuussa; minä olen silloin siellä yksin, sillä
-Macumer matkustaa Sardiniaan, jossa hän aikoo panna toimeen suuria
-uudistuksia tiluksillaan. Tämä on nimittäin hänen suunnitelmansa,
-hänen turhamaisuuttaan hivelee saada rakentaa suunnitelmia, hän
-luulottelee silloin olevansa itsenäinen; kuitenkin on hän aina hieman
-levoton ilmoittaessaan niistä minulle. Hyvästi.
-
-
-
-
-XXXVI.
-
-VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADE PAROONITAR DE MACUMER'LLE.
-
-
-Rakas ystävä, kaikkien meidän hämmästyksemme oli sanoin kuvaamaton,
-kun aamiaispöydässä saimme tietää, että olitte lähteneet ja etenkin
-kun postiljooni, joka vei teidät Marseilleen, toi minulle sinun hullun
-kirjeesi. Sinä ilkimys, omasta onnestasihan vain oli kysymys noissa
-keskusteluissa, joita meillä oli tuolla kallion kupeella, Louisen
-penkillä, ja olet tehnyt hyvin väärin pahastuessasi niistä. _Ingrata!_
-Rangaistukseksi tuomitsen sinut tänne heti ensimäisellä kutsullani.
-Tuossa majatalon paperille raaputetussa, pahassa kirjeessä et
-laisinkaan ilmoita, minne pysähdyt; olen siis pakotettu osottamaan
-vastaukseni Chantepleursiin.
-
-Kuule siis minua, sinä sydän-ystäväni, valittu sisareni, ja tiedä,
-että ennen kaikkea tahdon nähdä sinut onnellisena. Sinun miehessäsi,
-Louiseni, piilee sellainen sielun ja ajatuksen syvyys, että se on
-omiaan herättämään yhtä paljon kunnioitusta kuin hänen luontainen
-vakavuutensa ja ylhäinen käytöksensä; lisäksi on hänen henkevässä
-rumuudessaan, hänen samettikatseessaan todellakin majesteetillinen
-voima. Senpätähden tarvitsinkin jonkun aikaa, ennenkuin pääsin hänen
-kanssaan sille tuttavalliselle jalalle, jota ilman on vaikeata tehdä
-mitään huomioita toisistaan. Tämä mies oli ollut pääministerinä ja hän
-rakastaa sinua niinkuin Jumalaa; hänen täytyi siis olla taitava
-kätkemään sielunsa liikkeitä; ja onkiakseni esiin salaisuuksia tämän
-valtiomiessydämen kallioisista syväreistä täytyi minun käyttää yhtä
-paljon taitavuutta kuin kavaluutta. Mutta lopuksi kuitenkin keksin,
-ilman että tämä sankarimme sitä laisinkaan huomasi, monta asiaa,
-joista kullanmurusellani ei ole aavistustakaan. Meistä molemmista
-edustan minä Järkeä ja sinä Mielikuvitusta, minä olen vakava
-Velvollisuus ja sinä virmapäinen Rakkaus. Tätä sielujen eroavaisuutta,
-josta alkuaan ei tiennyt kukaan muu kuin me, on Sallima suvainnut
-edelleen kehittää ulkonaisissa elämänkohtaloissamme. Minä olen
-vaatimaton, mutta kovin kunnianhimoinen maalais-varakreivitär, jonka
-täytyy johtaa perheensä varallisuuteen ja kukoistukseen; jota vastoin
-koko maailma tietää, että Macumer on Sorian entinen herttua ja että
-sinä, joka oikeastaan olet herttuatar, hallitset koko Parisia, jota
-muuten on kaikkien, yksinpä kuninkaidenkin, vaikea vallita. Sinulla on
-kaunis omaisuus, jonka Macumer on kartuttava kaksinkertaiseksi, jos
-hän toteuttaa suunnitelmansa käyttää hyväkseen noita suunnattomia
-sardinialaisia tiluksiaan, joiden varalähteet Marseillessakin ovat
-tunnettuja. Myönnä siis, että jos jollakin meistä kahdesta olisi syytä
-olla mustasukkainen, niin olisi sitä minulla. Mutta kiittäkäämme
-Jumalaa siitä, että me kumpikin olemme kyllin ylevämielisiä
-asettaaksemme ystävyytemme yläpuolelle kaikkien tuollaisten joutavien
-pikkumaisuuksien. Minä tunnen sinut, nyt häpeät sitä, että jätit
-minut. Paostasi huolimatta en kuitenkaan ole säästävä sinua siltä
-puheelta, minkä aioin pitää sinulle tänään kallion luona. Lue
-sentähden kirjeeni tarkkaavaisesti, pyydän sitä sinulta, sillä se
-koskee paljon enemmän sinua kuin Macumer'ta, vaikka hänkin on saapa
-suuren osan tästä parannussaarnastani.
-
-Ensiksikin, sydänkäpyseni, sinä et rakasta häntä. Ennenkuin kaksi
-vuotta on kulunut, olet sinä kyllästynyt tähän jumalointiin. Sinä et
-koskaan ole näkevä Felipessä aviopuolisoa, vaan ainoastaan rakastajan,
-jonka kanssa sinä huolettomasti leikittelet, niinkuin kaikki naiset
-leikittelevät rakastajiensa kanssa. Ei, hän ei hallitse sieluasi, sinä
-et tunne häntä kohtaan sitä syvää kunnioitusta, sitä pelonsekaista
-hellyyttä, jota todella rakastava nainen aina tuntee sitä miestä
-kohtaan; joka on hänen jumalansa. Oh, minä olen tarkkaan tutkinut
-rakkautta, enkelini, ja enemmän kuin kerran heittänyt painoluodin
-sieluni sydänveriin. Tarkkaan tutkisteltuani sinua, saatan sanoa: sinä
-et rakasta. Niin, rakas Parisin kuningatar, kuningattarien tapaan
-tahtoisit tulla kohdelluksi kuin alhaissäätyinen heitukka, tahtoisit
-voimakkaan miehen, joka käskisi sinua ja riistäisi väkivalloin
-mukaansa, joka ei jumaloisi sinua, vaan rutistaisi väkevin käsin sinut
-syliinsä mustasukkaisissa kohtauksissa. Macumer rakastaa sinua liian
-paljon voidakseen koskaan nuhdella sinua mistään tai edes vastustaa
-sinua. Yksi ainoa katseesi, yksi ainoa mairitteleva sanasi jo riisuu
-aseet häneltä ja murtaa hänen voimakkaimmankin päätöksensä. Ennemmin
-tai myöhemmin sinä vielä halveksit häntä siitä, että hän rakastaa
-sinua liikaa. Voi, hän hemmoittelee sinua, aivan kuin minä
-hemmoittelin sinua luostarissa ollessamme, sillä sinä olet kaikkein
-viettelevimpiä naisia, kaikkein lumoavimpia olentoja, mitä suinkin
-kuvitella voi. Sitten olet ennen kaikkea suora ja rehellinen ja usein
-vaatii maailma meiltä, meidän omaksi onneksemme, valheita, joihin et
-sinä koskaan alentuisi. Niinpä vaatii maailma myös sitä, ettei vaimo
-koskaan saa näyttää sitä valtaa, joka hänellä on miehensä yli.
-
-Seuraelämän kannalta katsottuna saa mies yhtä vähän näyttää vaimonsa
-rakastajalta, vaikka hän rakastaisikin tätä rakastajan tuntein, kuin
-vaimo saa näytellä rakastajattaren osaa. Mutta te rikotte kumpikin
-tätä lakia vastaan. Ja se, lapseni, mitä maailma vähimmin voi anteeksi
-antaa, omista puheistasi päättäen, on onni; se on salattava siltä;
-mutta tämä ei ole vielä mitään. Rakastavien välillä on olemassa
-tasa-arvoisuus, jollaista ei koskaan voi minun mielestäni olla vaimon
-ja miehen välillä, ilman yhteiskunnallisen mullistuksen ja
-auttamattomien onnettomuuksien uhkaa. Nollamainen mies on jotakin
-hirveätä; mutta on olemassa jotakin vielä pahempaa, nimittäin mies,
-josta on tehty nolla. Jonkun ajan kuluttua olet saattanut Macumer'n
-sille asteelle, että hän enää on vain miehen varjo; hänellä ei ole
-enää oleva omaa tahtoa, hän ei enää ole oleva oma itsensä, vaan
-ainoastaan eräs sinun käytettäväksesi sovellettu esine; sinä olet
-silloin jo niin taltuttanut hänet kaltaiseksesi, että kahden sijasta
-teidän kodissanne on oleva vain enää yksi henkilö, ja tämä henkilö on
-luonnon pakosta oleva epätäydellinen; sinä tulet kärsimään siitä ja
-sitten kun vihdoinkin saat silmäsi auki, ei paha enää ole
-autettavissa. Teimme me mitä tahansa, niin ei meidän sukupuolemme
-koskaan ole saavuttava itselleen niitä ominaisuuksia, jotka ovat
-tunnusmerkillisiä miehille; ja nämä ominaisuudet ovat enemmän kuin
-tarpeellisia, ne ovat välttämättömiä perheelle. Sokeasta ihailustaan
-huolimatta aavistaa Macumer nykyään tämän tulevaisuuden ja tuntee
-jollakin tavoin pienentyvänsä rakkaudestaan. Hänen matkansa Sardiniaan
-todistaa, että hän tämän hetkellisen eron kautta koettaa löytää omaa
-itseään. Sinä et emmi käyttää sitä valtaa, minkä rakkaus sinulle
-antaa. Sinun ylivaltasi tulee näkyviin jossakin eleessä, katseessa,
-äänen painossa. Oi, rakkaani, sinä olet, niinkuin äitisi sanoi,
-ajattelematon keimailijatar. Varmasti olet huomannut, luulen, että
-minä monessa asiassa olen ylempänä Louis'ta, mutta oletko nähnyt minun
-koskaan vastustavan häntä? Enkö julkisuudessa esiinny vaimona, joka
-kunnioittaa häntä perheen päänä? Tekopyhyyttä! sanot sinä. Niitä
-neuvoja, joita katson tarpeelliseksi hänelle antaa, ohjeitani ja
-mielipiteitäni en koskaan tuo esiin muualla kuin makuukamarin
-hiljaisuudessa, kahden kesken; mutta voin vannoa sinulle, enkelini,
-että silloinkaan en esiinny häntä kohtaan minkäänlaisella yliotteella.
-Jos en kahden kesken samoin kuin julkisuudessakin pysyisi häneen
-nähden aviovaimon kannalla, ei hän uskoisi minuun. Rakas ystävä,
-hyväntekeväisyys on täydellistä vasta silloin, kun voi tehdä itsensä
-niin huomaamattomaksi, että tuo kiitollisuuteen velvoitettu ei tunne
-olevansa toista alempana; ja tämä kaikkien silmiltä salattu alttius
-tuottaa sanomatonta tyydytystä. Suurin palkintoni on ollut se, että
-olen voinut vetää sinuakin nenästä, ja sinä olet antanut kehuvan
-lausunnon Louis'sta. Sitäpaitsi ovatkin menestys, onni ja toivo
-kahdessa vuodessa antaneet hänelle takaisin kaiken sen, minkä
-onnettomuus, kurjuus, hyljätty tila ja epäilys olivat häneltä
-riistäneet. Siispä nyt kaikkien huomioitteni jälkeen olen sitä mieltä,
-että sinä rakastat Felipeä itsesi vuoksi etkä hänen vuokseen. On aivan
-totta se, mitä isäsi sanoi sinusta; ainoastaan rakkauden kevätkukat
-peittävät toistaiseksi sinun maailmannaisellisen itsekkäisyytesi. Ah,
-lapseni, sinua täytyy rakastaa paljon sanoakseen sinulle näin julmia
-totuuksia. Annapas kun kerron sinulle vielä, kuitenkin sillä ehdolla,
-ettet milloinkaan hiiskahdakaan siitä mitään paroonille, meidän
-keskustelumme loppupuolen. Olimme laulaneet ylistystäsi kaikissa
-äänilajeissa, sillä hän oli kyllä nähnyt, että minä rakastan sinua
-kuin sisarta ikään, ja kunhan huomaamattaan oli käynyt puheissaan
-tuttavallisemmaksi, sanoin minä: -- "Louise ei ole vielä taistellut
-elämän kanssa, kohtalo on hemmoitellut häntä, ja ehkäpä hän olisi
-vallan onneton, ellette te osaisi olla hänelle isä samalla kuin olette
-hänelle rakastaja." -- "Kuinka voisin sitä olla!" sanoi hän. Hän
-pysähtyi äkkiä niinkuin ihminen, joka edessään näkee kuilun, johon hän
-on syöksymäisillään. Tuo huudahdus riitti kuitenkin minulle. Jos sinä
-et olisi matkustanut pois, olisi hän sanonut minulle enemmän jonkun
-päivän kuluttua.
-
-Armas enkelini, kun tuo mies kerran on kokonaan voimansa menettänyt,
-kun hän on saanut kyllänsä nautinnosta, kun hän tuntee itsensä, en
-tahdo sanoa alennetuksi, vaan arvottomaksi sinun edessäsi, niin
-muuttuvat hänen sisäiset itsesoimauksensa jonkinlaiseksi pahaksi
-omaksitunnoksi, joka haavoittaa sinua sitäkin enemmän, kun tunnet
-itsesikin siihen syylliseksi. Lopulta sinä halveksit sitä, jota et ole
-oppinut kunnioittamaan. Ajattele sitä! Halveksinta on naisella
-ensimäinen muoto, johon hänen vihansa pukeutuu. Kun sinulla on jalo
-sydän, olet kyllä aina muistava niitä uhrauksia, joita Felipe on
-tehnyt puolestasi, mutta hän ei voi enää tehdä uusia, jos hän, niin
-sanoakseni, jo on tarjoillut itsensä loppuun tässä ensimäisessä
-juhlassa, ja voi sitä miestä ja vaimoa, joilla ei enää ole mitään
-toisiltaan toivottavaa! Kaikki on nyt sanottu. Häpeäksemme tai
-kunniaksemme en osaa ratkaista tätä pulmallista kysymystä. Me olemme
-vaativaisia ainoastaan sitä miestä kohtaan, joka rakastaa meitä!
-
-Oi, Louise, muutu toisenlaiseksi, niin kauan kuin vielä on aikaa!
-Käyttäytymällä Macumer'ta kohtaan niinkuin minä käyttäydyn l'Estoradea
-kohtaan voit sinä esiinkutsua hänestä sen jalopeuran, joka piilee
-tässä erinomaisessa ja todellakin tavallista lahjakkaammassa miehessä.
-Voisi luulla, että sinä tahdot kostaa hänelle hänen ylemmyytensä. Eikö
-sinua siis houkuta käyttää valtaasi muuhun kuin omaksi eduksesi, kun
-voisit kerran tehdä nerokkaasta miehestä suuren miehen, niinkuin minä
-olen tehnyt aivan tavallisesta miehestä etevän miehen?
-
-Vaikka olisit jäänytkin maalle, olisin kuitenkin kirjoittanut sinulle
-tämän kirjeen, suusanallisessa keskustelussa olisin pelännyt
-suuttumustasi ja henkevyyttäsi, jota vastoin tiedän, että kun luet
-tämän, tulet tahtomattasikin pohtineeksi tulevaisuuttasi. Rakas
-ystävä, sinulla on kaikki ollaksesi onnellinen, älä turmele onneasi ja
-matkusta heti marraskuun alussa takaisin Parisiin. Suuren
-seuramaailman huvitukset ja huolet, joista ensin soimasin sinua,
-luovat kuitenkin terveellistä vaihtelua teidän ehkä liian läheiseen
-yhdyselämäänne. Naidun naisen tulee säilyttää viehätysvoimansa.
-Perheen-äiti, joka ei osaa tehdä läsnäoloaan harvinaiseksi ja siis
-ikävöidyksi, on vaarassa herättää kyllästymystä. Jos saan useampia
-lapsia, jota oman onneni vuoksi toivon, niin vannon, että heti kun ne
-ovat päässeet määrättyyn ikään, varaan itselleni päivässä muutamia
-tunteja, jolloin saan olla yksin; sillä meidän täytyy asettaa niin,
-että kaikki, lapsetkin, kaipaavat seuraamme. Hyvästi, rakas,
-mustasukkainen ystävä! Tiedätkö, tavallinen nainen olisi imarreltu
-tästä sinulle tuotttamastaan mustasukkaisuuden puuskasta. Voi, minä en
-voi muuta kuin surra sitä, sillä minä olen ainoastaan äiti ja vilpitön
-ystävä. Tuhannet tervehdykset. Siispä peitä lähtösi aihe minkä
-tekosyyn varjoon tahansa; ellet sinä olekaan varma Felipestä, olen
-minä ainakin varma Louis'sta.
-
-
-
-
-XXXVII.
-
-PAROONITAR DE MACUMER VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Genua.
-
-Armahaiseni, sain äkkiä halun nähdä Italiaa, ja ilokseni sain tälle
-matkalle mukaani Macumer'nkin, jonka Sardinia-suunnitelmat ovat
-siirtyneet tuonnemmaksi.
-
-Tämä maa ihastuttaa ja lumoaa minua. Täällä kaikki kirkot ja etenkin
-kappelit ovat niin rakastettavan ja viehättävän näköisiä, että luulisi
-niiden herättävän protestantissa halua muuttua katolilaiseksi.
-Macumer'ta on juhlittu, kaikki ovat riemuinneet sellaisesta uudesta
-alamaisesta. Jos minä vain tahtoisin, tulisi Macumer Sardinian
-lähettilääksi Parisiin, sillä hovi on minua kohtaan erinomaisen
-huomaavainen. Jos kirjoitat minulle, niin osota kirjeesi Firenzeen.
-Minulla ei nyt ole aikaa yksityiskohtaisemmin kertoa olostani; kerron
-sinulle matkastani sitten, kun ensimäisen kerran tulet Parisiin. Emme
-viivy täällä kauempaa kuin viikon. Täältä matkustamme Firenzeen
-Livornon kautta, viivymme yhden kuukauden Toskanassa ja toisen
-Napolissa ollaksemme marraskuussa Roomassa. Palaamme kotiin Venezian
-kautta, jossa vietämme ensimäisen puoliskon joulukuuta. Senjälkeen
-käymme vielä Milanossa ja Turinissa palataksemme takaisin Parisiin
-tammikuussa. Macumer'kaan ei ennestään tuntenut Italiaa ja me
-aloitimme matkamme tuota Cornichen ihanaa tietä pitkin, joka on kuin
-haltiattarien rakentama. Hyvästi, rakas. Älä ole vihainen minulle,
-vaikka en kirjoitakaan sinulle; on aivan mahdotonta näin matkalla
-varata itselleen yksinäisiä hetkiä, en jouda muuta kuin katsomaan,
-tuntemaan ja nauttimaan vaikutelmistani. Mutta odotan kunnes ne
-muuttuvat muistoiksi, ennenkuin kuvaan niitä sinulle.
-
-
-
-
-XXXVIII.
-
-VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADE PAROONITAR DE MACUMER'ELE.
-
-
-Syyskuulla.
-
-Rakkaani, sinua odottaa Chantepleursissa pitkä vastaus siihen
-kirjeeseen, jonka kirjoitit minulle Marseillesta. Tämä teidän
-kuherrusmatkanne ei ole omiaan vähääkään haihduttamaan niitä
-pelonaiheita, joista siinä mainitsin, joten pyydän sinua kirjoittamaan
-Nivernais'hin, että sinulle lähetettäisiin tuo kirje.
-
-Ministeristö on päättänyt, sanotaan, hajoittaa kamarin. Jos tämä on
-onnettomuus kuninkaalle, jonka pitäisi käyttää tuon hänelle
-suosiollisen kamarin viimeistä istuntokautta hänen valtansa
-lujentamiseksi tarpeellisten lakien laatimiseen, niin on se myös
-meille vastoinkäyminen: Louis ei täytä neljättäkymmentä ikävuottaan
-ennenkuin v. 1827:n lopulla. Onneksi on isäni, joka suostuu rupeamaan
-edustajaksi, esittävä erohakemuksensa ajoissa.
-
-Kummipoikasi on ottanut ensimäiset askeleensa ilman kummiäitiään;
-muuten on hän vallan ihastuttava ja hän alkaa jo tehdä pieniä
-sormiliikkeitä, jotka osoittavat, ettei hän enää ole vain pelkkä elin,
-joka imee, ei vain raaka elinvoima, vaan sielu; hänen hymynsä ovat
-täynnä ajatuksia. Olen hoitanut imettäjätehtäväni niin hyvin, että
-voin vieroittaa Armandimme jo joulukuussa. Vuoden imetysaika on
-riittävä. Lapset, jotka saavat imeä liian kauan, tulevat typeriksi.
-Minä pidän kiinni kansan viisauksista. Sinulla mahtaa olla hurja
-menestys Italiassa, sinä minun vaalea kaunottareni. Tuhannet
-suudelmat.
-
-
-
-
-XXXIX.
-
-PAROONITAR DE MACUMER'LTA VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Roomassa, joulukuulla.
-
-Olen saanut sinun hävyttömän kirjeesi, jonka tilanhoitajani pyynnöstä
-lähetti minulle Chantepleursistä. Oh, Renée!... Mutta säästän sinut
-kaikilta harmin purkauksiltani. Kerron vain, minkä vaikutuksen
-kirjeesi teki. Palattuamme siitä loistavasta juhlasta, jonka
-lähettiläs antoi kunniaksemme, ja jossa minä säteilin kuin aurinko,
-niin että Macumer sieltä tultuaan oli vallan sanoin kuvaamattomasti
-hurmautunut minuun, niin, palattuamme sieltä luin hänelle sinun
-hirveän vastauksesi, ja lukiessani sitä itkin koko ajan rumentumisen
-vaarasta välittämättä. Tuo rakas abenserragini lankesi jalkoihini
-nimittäen sinua hupsuksi; hän vei minut sen palatsin parvekkeelle,
-jossa asumme ja josta voi nähdä kappaleen Roomaa: siellä hän puhui ja
-tavalla sellaisella, joka täysin oli tuon eteemme aukeavan,
-suuremmoisen näköalan arvoinen, sillä oli lisäksi mitä ihanin kuutamo.
-Kun jo osaamme italiankieltä, ilmitoi hän rakkautensa tällä intohimon
-tulkiksi niin hyvin soveltuvalla, pehmeällä kielellä ja se, mitä hän
-sanoi, tuntui minusta yliluonnollisen ylevältä. Hän vakuutti, että
-vaikkakin sinä olisit profeetta, niin olisi hänestä yksi tällainen
-onnellinen tai suloinen aamu minun kanssani arvokkaampi kuin koko
-elämä. Tämän laskun mukaan oli hän jo elänyt tuhannen vuotta. Hän
-tahtoi, että jäisin hänen rakastajattarekseen eikä toivonut parempaa
-nimeä kuin rakastajan. Hän on niin ylpeä ja onnellinen siitä, että hän
-joka päivä näkee olevansa minun ainukainen valittuni, että jos itse
-Jumala ilmestyisi hänelle ja antaisi hänen valita joko elää vielä
-kolmekymmentä vuotta sinun periaatteittesi mukaan ja saada viisi lasta
-tai tyytyä viiteen elonvuoteen ja sill'aikaa nauttia meidän
-kukoistavasta rakkaudestamme, niin olisi hänen vaalinsa heti valmis;
-mieluummin ottaisi hän minun rakkauteni ja kuoleman. Näitä
-vakuutuksia, joita hän kuiski korvaani, pää olkapäilläni, käsivarsi
-vyötäisteni ympärillä, häiritsi äkkiä huuhkaimen ahdistaman yölepakon
-kirkuna. Tämä kuolinhuuto teki minuun niin tärisyttävän vaikutuksen,
-että Felipe sai kantaa minut puolipyörtyneenä vuoteeseen. Rauhoitu
-kuitenkin! Vaikkakin tuon horoskoopin kaiku vielä tänäänkin on
-kaarrellut sielussani, voin jo aivan hyvin. Aamulla noustessani
-lankesin polvilleni Felipen eteen ja upottaen silmäni hänen silmiinsä
-tartuin hänen molempiin käsiinsä ja sanoin: -- "Enkelini, minä olen
-lapsi ja kentiespä Renée on oikeassa: kentiespä rakastan sinussa
-ainoastaan rakkautta; mutta ole ainakin vakuutettu siitä, että mitään
-muuta tunnetta ei sydämessäni ole ja että siis rakastan sinua omalla
-tavallani. Mutta jos tavassani tai elämässäni tai sielussani on
-pienintäkin, joka sotii sinun odotuksiasi ja toivomuksiasi vastaan,
-niin sano se minulle! Anna minun tietää se! Ilolla kuulen käskyjäsi ja
-tottelen silmiesi tulta. Renée pelottelee minua, hän rakastaa minua
-niin paljon!"
-
-Macumer ei löytänyt sanoja vastatakseen minulle, kyyneleet puhkesivat
-esiin hänen silmistään. Nyt kiitän sinua, oma Renée'ni; nyt vasta
-tiedän, kuinka suuresti minun kaunis, kuninkaallinen Macumer'ni minua
-rakastaa. Rooma on rakkauden kaupunki. Jos sielussaan kantaa rakkauden
-tulta, on mentävä sinne siitä nauttimaan; taiteet ja Jumala lietsovat
-liekkiä. Veneziassa kohtaamme Sorian herttuan ja herttuattaren. Jos
-kirjoitat minulle, niin kirjoita tällä kertaa Parisiin, sillä kolmen
-päivän kuluttua jätämme Rooman. Lähettilään juhla oli jäähyväisjuhla.
-
-J.K. Rakas hölmö, kirjeesi osoittaa, että tunnet rakkauden ainoastaan
-käsitteenä. Tiedä siis, että rakkaus on voima, jonka kaikki
-vaikutukset ovat niin erilaisia, ettei niitä voi määritellä eikä
-rajoittaa millään teorialla. Tämä olkoon sanottu opastukseksi pienelle
-kureliivi-tohtorilleni.
-
-
-
-
-XL.
-
-KREIVITÄR DE L'ESTORADELTA PAROONITAR DE MACUMER'LLE.
-
-
-Tammikuulla 1827.
-
-Isäni on valittu, appiukkoni on kuollut ja minä odotan jälleen lasta;
-nämä ovat loppuvuoden tärkeimmät tapahtumat. Ilmoitan ne sinulle heti
-aluksi, siten hieman haihduttaakseni mustan sinettini synkkää
-vaikutusta.
-
-Sydänkäpyseni, Rooman kirjeesi sai minut vapisemaan. Te olette kaksi
-lasta. Felipe on joko teeskentelevä valtiomies tai myös mies, joka
-rakastaa sinua niinkuin hän rakastaisi jotakin ilonaista, jolle hän
-tuhlaisi koko omaisuutensa hyvin tietäen, että tämä pettää häntä.
-Mutta kylliksi jo siitä. Te pidätte minua hupsuna, ja minä vaikenen.
-Mutta salli minun sentään sanoa, että tutkistellessani kohtaloitamme
-olen tullut julmaan johtopäätökseen: Tahdotteko saada rakkautta?
-Silloin, älkää rakastako!
-
-Louis, kultaseni, sai kunnialegionan ristin, samalla kun hänet
-nimitettiin neuvoskunnan jäseneksi. Koska hän nyt jo on istunut tuossa
-neuvostossa lähes kolme vuotta ja koska isäni, jonka sinä
-todennäköisesti tulet tapaamaan Parisissa istuntojen aikana, on
-vävypojalleen anonut kunnialegionan upseeri-arvoa, niin tee minulle se
-ilo, että pehmität jonkun mahtimiehen, joka on tämän nimityksen kanssa
-jossakin tekemisissä, tämän asian puolelle ja otat huolehtiaksesi
-tästä pikku asiasta. Mutta älä mitenkään sekaannu korkeasti
-kunnioitetun isäni, kreivi de Maucomben asioihin, joka tahtoo hankkia
-itselleen markiisin arvonimen, säästä suosiosi ja suojeluksesi
-minulle. Kun Louis tulee edustajaksi, se tahtoo sanoa ensi talvena,
-niin saavumme me Parisiin ja panemme taivaat ja maat ylösalaisin
-hankkiaksemme hänelle päällikön viran jonkinlaisessa ylihallituksessa,
-jotta voisimme panna säästöön kaikki muut tulot ja elää hänen
-virkapalkallaan. Isäni horjuu oikeiston ja keskustan välillä, hän ei
-tahdo muuta kuin arvonimen; sukumme oli kuuluisa kuningas Renén aikana
-ja kuningas Kaarle ei mahtane voida hyljätä erään Maucombe-suvun
-jäsenen anomusta; mutta pelkäänpä, että hän vie isältäni halun pyytää
-mitään suosionosoitusta nuoremmalle veljelleni; jos vain markiisinimen
-herkkupala nostetaan kylliksi korkealle, ei hän ehdi muistamaan ketään
-muuta kuin itseään.
-
-15 p:nä tammikuuta.
-
-Ah, Louise, tulen suoraan helvetistä! Ainoastaan siitä saan rohkeutta
-puhua sinulle kärsimyksistäni, että olet minulle kuin toinen itseni.
-Ja kuitenkaan en tiedä, uskallanko koskaan edes ajatuksissani enää
-palata noihin viiteen kammottavaan ja kohtalokkaaseen päivään! Yksin
-jo tuo sana kouristus saa sieluni värisemään. Ne eivät olleet viisi
-päivää, vaan viisi tuskan vuosisataa. Niin kauan kuin äiti ei ole
-kärsinyt tätä marttyyriutta, ei hän tiedä, mitä sana kärsimys
-merkitsee. Kun sanon, että pidin sinua onnellisena sen vuoksi, ettei
-sinulla ollut lapsia, niin voit siitä jo arvata epätoivoni suuruuden!
-
-Päivää ennen tuota hirvittävää päivää tuntui ilma, joka oli ollut
-painostava ja melkein kuuma, erikoisesti vaivaavan pikku Armandiani.
-Hän, joka tavallisesti on niin lempeä ja hyväileväinen, oli ärtyinen,
-itki kaikesta; tahtoi leikkiä, mutta rikkoi lelunsa. Kentiespä kaikki
-taudit lapsissa ilmenevat ensin muuttuneena mielentilana. Kun tämä
-omituinen pahankurisuus kiinnitti huomiotani, näin tarkastellessani
-häntä, että hän vuoroin punastui ja kalpeni, mutta panin tämän niiden
-neljän suuren hampaan laskuun, jotka samalla kertaa tekivät tuloaan.
-Asetin hänet nukkumaan viereeni ja heräsin aina tuon tuostakin. Yöllä
-oli hänellä vähän kuumetta, joka ei kuitenkaan minua ollenkaan
-levottuuttanut, vieläkin luulin kaiken johtuvan hampaista. Aamulla
-sanoi hän: "äiti", ja pyysi juomista pienellä liikkeellä, mutta hänen
-äänessään oli niin omituinen väri ja hänen liikkeessään niin
-kouristuksen tapainen ele, että se jähmetti vereni. Hyppäsin vuoteesta
-lattialle valmistaakseni hänelle sokerivettä. Koeta kuvitella
-kauhistustani, kun ojentaessani hänelle kupin, hän ei liikahtanutkaan;
-hän ainoastaan toisti "äiti, äiti", tuolla äänellä, joka ei enää ollut
-hänen oma äänensä, ja tuskin mikään ääni ollenkaan. Tartuin hänen
-käteensä, se ei totellut minua, se oli jäykkä. Asetin kupin hänen
-huulilleen; pikku raukka joi surkuteltavalla tavalla, koettaen kolme
-neljä kertaa suonenvedontapaisesti nielaista, ja vesi korisi niin
-oudosti hänen kurkussaan. Lopuksi hän epätoivoisesti tarrautui kiinni
-minuun ja silloin huomasin, että hänen silmänsä jonkun sisällisen
-vaivan pakosta kääntyivät nurin, niin että vain valkuaiset näkyivät,
-ja että kaikki hänen jäsenensä jäykistyivät. Minulta pääsi kauhun
-huuto. Louis tuli hätään. -- "Lääkäri, lääkäri! Hän kuolee!" huusin
-hänelle. Louis katosi ja minun Armand-parkani sanoi uudestaan: "äiti,
-äiti", tarrautuen minuun. Tämä oli viimeisen kerran, jolloin hän
-tiesi, että hänellä oli äiti. Nuo kauniit suonet hänen otsaltaan
-pullistuivat ja kouristus alkoi. Tunnin aikaa ennenkuin lääkäri tuli,
-pitelin sylissäni tätä lasta, joka muuten oli niin vilkas, niin valkea
-ja ruusuinen, ylpeyteni ja iloni kukka, mutta nyt jäykkä kuin puupala,
-ja niitä silmiä sitten! Vapisen vieläkin muistaessani niitä. Musta,
-ryppyinen, laihtunut, mykkä oli kaunis Armandini, aivan kuin muumio.
-Louis toi Marseillesta kaksikin lääkäriä, jotka seisoivat siinä
-liikkumattomina kuin mitkäkin pahan onnen linnut saaden sieluni
-pelosta värisemään. Toinen puhui aivokuumesta, toinen luuli taudin
-olevan tavallista lapsikramppia. Meidän kunnanlääkärimme tuntui
-mielestäni viisaammalta, sillä hän ei määrännyt mitään lääkkeitä. --
-"Hän tekee hampaita", sanoi ensimäinen. "Tämä on kuumetautia", sanoi
-toinen. Vihdoin sovittiin siitä, että hänen tuli saada iilimatoja
-kaulaansa ja jääkääreitä päähän. Luulin kuolevani siihen paikkaan.
-Olla siinä vieressä ja nähdä edessään liikkumaton, äänetön, sininen ja
-musta ruumis muuten niin eloisan ja meluisan olennon sijasta! Oli
-sellainenkin hetki, että järkeni pimeni, että puhkesin hermostuneeseen
-nauruun, kun näin, miten iilimadot iskivät kiinni tuohon somaan
-kaulaan, jota niin usein olin suudellut ja, miten jääpussi laskettiin
-hänen suloisen pikku päänsä päälle. Rakkaani, tuo sievä tukkakin, jota
-me niin ihailimme ja jota sinä niin paljon silittelit, täytyi leikata
-pois, jääkääreen vuoksi. Joka kymmenen minuutin päästä, aivan kuin
-synnytystuskissa, palasi kouristus ja tuo pikku raukka vääntelehti
-vuoroin kelmeänä, vuoroin sinipunaisena. Kun hänen muuten niin pehmeät
-ja taipuisat jäsenensä koskettivat toisiaan, kuului niinkuin
-puupalikkojen kalinaa. Tämä tiedoton ja tunnoton olento oli kuitenkin
-hymyillyt ja puhunut minulle ja vielä aivan äsken nimittänyt minua
-äidiksi! Tätä ajatellessani tuiversi tuska sydäntäni niinkuin myrsky
-riehuttaa merta ja minä tunsin, kuinka kaikki ne juuret, joilla lapsi
-on kasvanut kiinni sydämeemme, järkkyivät ja vavahtelivat.
-
-Äitini, joka kenties olisi voinut auttaa minua, joka olisi neuvonut
-tai lohduttanut minua, oli Parisissa. Äidit tietävät useinkin
-kouristuksesta enemmän kuin lääkärit, luulen minä. Neljän päivän ja
-neljän yön kuluttua, jotka olivat kuluneet toivon ja pelon lakkaamatta
-vaihdellessa ja jotka melkein olivat vieneet minut hengiltä, olivat
-vihdoin kaikki lääkärit yksimielisiä siitä, että Armandia oli
-voideltava eräällä ilkeällä, haavoja muodostavalla voiteella! Voi,
-haavoja Armandiini, joka viisi päivää sitten vielä leikki niin
-iloisena, joka hymyili ja koetti ääntää sanaa _kummiäiti_! Panin
-vastaan ja tahdoin vain turvautua luonnon apuun. Louis torui minua
-siitä, hän uskoi lääkäreihin. Mies on aina mies! Mutta noissa
-hirveissä sairaustapauksissa on hetkiä, jolloin tauti ehdottomasti
-näyttää kääntyvän kuolemaksi, ja juuri tuollaisena hetkenä näytti
-minustakin kuin olisi tuo niin kammoksumani parannuskeino kuitenkin
-ollut Armandin ainoa pelastus. Oi, Louise, hänen ihonsa oli niin
-kuiva, niin rosoinen ja kurttuinen, ettei edes voide tarttunut siihen
-kiinni. Silloin istuuduin hänen vuoteensa ääreen itkemään ja itkin
-niin, että hänen tyynynsä tuli aivan märäksi. Lääkärit, he söivät
-päivällistä, he! Kun huomasin olevani yksin, vapautin lapseni kaikista
-lääkärien lääkeneuvoista, otin sen kuin mieletön käsivarsilleni,
-pusersin sitä rintaani vasten, painoin otsani sen otsalle ja rukoilin
-Jumalaa antamaan sille oman elämäni, samalla kuin koko ajan koetin
-välittää Armandille sitä. Täten pitelin lastani muutaman hetken
-tahtoen itsekin kuolla, jotta minun ei tarvitsisi erota siitä elämässä
-eikä kuolemassa. Oi, ystäväni, silloin tunsin sen jäsenten pehmentyvän
-ja löyhentyvän; kouristus oli lakannut, lapseni liikahteli, tuo kaamea
-ja kauhistava väri haihtui! Minä huusin ääneen, aivan samoin kuin sen
-sairastuessakin; lääkärit kiiruhtivat saapuville ja minä näytin heille
-Armandiani.
-
-"Hän on pelastettu!" huudahti vanhempi lääkäreistä.
-
-Oi, mikä sana! Millaista musiikkia se oli korvilleni! Taivas avautui.
-Kaksi tuntia senjälkeen syntyi pikku Armandini todellakin uudestaan;
-mutta minä olin lopussa; ja se, etten kuitenkaan pahemmin sairastunut,
-on luettava yksinomaan ilon balsamin ansioksi. Oi, Jumalani,
-millaisten tuskien siteillä sinä kiinnitätkään lapsen äitiinsä! Ja
-millaisia nauloja taot, jotta ne kestäisivät! Enkö siis ollutkaan
-vielä tarpeeksi äiti, minä, joka itkin ilosta tämän lapsen ensimäisen
-jokelluksen ja ensimäisen askeleen johdosta! Minä, joka tuntikausia
-joka päivä tutkin sitä voidakseni täyttää sitä kohtaan velvollisuuteni
-ja oppiakseni äidin suloisen kutsumuksen! Olivatko tämä säikähdys ja
-nämä kauhistavat mielikuvat todellakin välttämättömiä sille, joka jo
-muutenkin jumaloi lastaan? Juuri nyt, kun kirjoitan sinulle, Armandini
-leikkii, huutaa ja nauraa. Koetan etsiä syytä tuohon hirveään
-lapsentautiin ja muistan samalla, että olen taas siunatussa tilassa.
-Johtuiko se hampaista? Johtuiko se jostakin muunnoksesta, joka
-tapahtuu aivoissa? Lieneekö niillä lapsilla, jotka saavat
-kouristustaudin, joku puutteellisuus hermostossa? Kaikki nämä
-ajatukset levottuuttavat mieltäni niin nykyhetkeen kuin
-tulevaisuuteenkin nähden. Meidän maalaislääkärimme on sitä mieltä,
-että tuo kouristus johtui hampaiden aiheuttamasta liiallisesta
-hermokiihoituksesta. Uhraisin mielelläni kaikki omani, jotta pikku
-Armand saisi omansa. Nyt kun vain näen yhdenkin noista valkeista
-helmistä pilkistävän esiin tulehtuneista ikenistä, nousee kylmä hiki
-otsalleni. Se sankarillisuus, jolla tuo rakas pikku enkeli kärsii,
-osoittaa, että hän on saava koko minun luonteeni; kun hän katsoo
-minuun, on sydämeni halkeamaisillaan. Lääketiede ei paljoakaan tiedä
-tuollaisen jäykkäkouristuksen syistä, joka loppuu yhtä äkillisesti
-kuin se on alkanutkin ja jota ei voi ehkäistä eikä parantaa. Yksi asia
-on ainakin varma, toistan sen vielä: nähdä lapsensa jäykkäkouristuksen
-kynsissä on äidille helvetti. Millä raivolla nyt syleilenkään ja
-suutelenkaan häntä! Oi, miten kauan kannankaan häntä sylissäni, sitten
-kun hän taas saa mennä ulos! Tämä tuska kuusi viikkoa ennen uutta
-synnytystäni teki marttyyriuteni moninkertaiseksi; pelkäsin toisen
-lapsenikin puolesta! Hyvästi jää, armahin Louise, älä toivo itsellesi
-mitään lapsia, se on viimeinen sanani.
-
-
-
-
-XLI.
-
-PAROONITAR DE MACUMER KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Enkeli-rukkani, Macumer ja minä olemme antaneet sinulle anteeksi
-kaikki ilkeytesi, kun saimme tietää, mitä kaikkea olet saanut kestää.
-Värisin ja kärsin lukiessani tuon kaksinkertaisen marttyyriutesi
-kuvausta, ja nyt en enää sure niin kovasti sitä, etten ole äiti.
-Kiiruhdan ilmoittamaan sinulle, että Louis on nimitetty ja saa siis
-nyt kantaa kunnialegionan upseerirusettia. Toivoit itsellesi pikku
-tyttöä, tietysti saatkin sellaisen, sinä onnellinen Renée. Veljeni
-häät neiti de Mortsaufin kanssa vietettiin heti meidän palattuamme.
-Rakastettava kuninkaamme, joka todellakin on ihailtavan hyvä, on
-nimittänyt veljeni ensimäiseksi kamariherraksi ja säätänyt hänelle
-tämän viran sen nykyisen haltijan kuoleman jälkeen, joka haltija on
-hänen appensa. -- "Viran tulee seurata arvonimeä", sanoi hän herttua
-de Lenoncourt-Givrylle.
-
-Isäni oli sata kertaa oikeassa. Ilman minun omaisuuttani ei mitään
-kaikesta tästä olisi saatu aikaan. Isäni ja äitini tulivat Madridista
-tänne tätä hääjuhlaa varten ja palaavat takaisin sen juhlan jälkeen,
-jonka huomenna pidän vastanaineiden kunniaksi. Karnevaalista tulee
-loistava. Sorian herttua ja herttuatar ovat Parisissa, heidän
-läsnäolonsa tekee minut hieman levottomaksi. Maria Heredia on varmasti
-Europan kauneimpia naisia, enkä minä pidä oikein siitä tavasta, millä
-Felipe katselee häntä. Niinpä kasvaakin rakkauteni ja hellyyteni vielä
-kaksin verroin suuremmaksi. "_Hän_ ei koskaan olisi rakastanut sinua
-näin!" Tätä ajatustani en tosin tohdi lausua ääneen, mutta sen saattaa
-lukea kaikista katseistani ja liikkeistäni. Taidanpa, Jumala nähköön,
-olla hyvin komeileva ja keikailevainen! Eilen sanoi rouva de
-Maufrigneuse minulle: -- "Rakas lapsi, täytyypä laskea aseet alas
-teidän edessänne." Lyhyesti sanoen, minä huvitan ja miellytän Felipeä
-siinä määrin, että hänen pakostakin täytyy pitää kälyään tyhmänä kuin
-espanjalaista lehmää. Murehdin nyt sitäkin vähemmän sitä, etten saa
-pientä abenserragia, kun herttuatar todennäköisesti vielä Parisissa
-synnyttää ja tulee rumaksi; jos hän saa pojan, on tämä poika saava
-nimekseen Felipe, maanpakolaisen kunniaksi. Paha sattuma saattaa minut
-siis vielä kerran kummiksi. Hyvästi; rakas ystävä. Tänä vuonna
-matkustan hyvissä ajoin Chantepleursiin, sillä meidän matkamme on
-maksanut suunnattomia summia; matkustan jo maaliskuun lopulla
-elääkseni säästäväisesti Nivernais'ssa. Sitäpaitsi ikävystyttää Parisi
-minua. Felipe kaipaa niinkuin minäkin puutarhamme ihanaa
-yksinäisyyttä, rakkaita ketojamme ja rakasta hiekkarantaista
-Loireamme, joka ei ole minkään muun virran kaltainen. Chantepleurs on
-tuntuva vallan hurmaavalta kaiken tuon komeuden ja turhuuden jälkeen
-Italiassa; sillä loppujen lopuksi, komeus on ikävää ja rakastajan
-katse on kauniimpi kuin mikään _capo d'opera_ tai _bel quadro_! Sinne
-odotamme sinua, enkä minä enää tule olemaan mustasukkainen sinulle.
-Saat kaikessa rauhassa tutkia Macumer'n sydäntä, onkia sieltä esiin
-huudahduksia ja punoa niistä kokoon epäilyksiä; jätän hänet sinun
-käsiisi ylpeällä luottamuksella. Tuon Rooma-kohtauksen jälkeen
-rakastaa Felipe minua vieläkin enemmän; eilen hän sanoi, (hän lukee
-nyt olkani ylitse) että hänen kälynsä, hänen nuoruutensa Maria, hänen
-entinen morsiamensa, prinsessa Heredia, hänen ensimäinen unelmansa, on
-tuhma. Oi, rakkaani, minä olen pahempi kuin mikään oopperatyttö, tuo
-solvaus tuotti minulle todellakin iloa! Huomautin Felipelle, ettei hän
-puhu virheetöntä ranskaa; lyhyesti sanoen, hän on kaunis, mutta ei
-viehättävä. Hänen sielultaan puuttuu eloisuutta. Jos hänelle lausuu
-jonkun kohteliaisuuden, katsoo hän lausujaan aivan kuin nainen, joka
-ei ole tottunut kuulemaan sellaisia. Felipen luonteinen mies olisi
-jättänyt Marian jo kahden kuukauden jälkeen. Sorian herttua, don
-Fernand, sopii hänelle sangen hyvin; hän on ylevämielinen, mutta
-hemmoiteltu lapsi, sen näkee kaikesta. Voisin olla ilkeäkin ja
-houkutella sinut nauramaan, mutta pysyttelen totuudessa. Tuhannet
-sydämelliset tervehdykset, enkelini!
-
-
-
-
-XLII.
-
-RENÉE LOUISELLE.
-
-
-Pikku tyttöni on kahden kuukauden vanha; äitini ja muuan Louis'n vanha
-setä olivat kummeina pienokaiselle, jonka nimi on Jeanne Athenaïs.
-
-Niin pian kuin suinkin voin tulen teitä tervehtimään Chantepleursiin,
-koskapa te ette näy pelkäävän imettäjää. Kummipoikasi osaa jo sanoa
-nimesi; hän ääntää sen _Matoumer_; sillä c'tä ei hän osaa lausua
-millään muulla lailla; tulet olemaan häneen ihastunut; hänellä on jo
-kaikki hampaat, ja hän syö lihaa kuin aika mies. Hän juoksee ja kiitää
-kuin rotta; mutta minä seuraan häntä aina levottomin katsein ja olin
-aivan epätoivoissani, kun en voinut pitää häntä alati silmieni alla
-lapsivuoteeni aikana; sain olla enemmän kuin neljäkymmentä päivää
-huoneessani eräiden varovaisuustoimenpiteiden vuoksi, jotka lääkäri
-olivat määränneet. Ah, lapseni, tuota synnytystä! Samat tuskat ja
-samat pelonaiheet jälleen! Kuitenkin on pikku tytössänikin (älä näytä
-tätä kirjettä Felipelle) jotakin, joka muistuttaa minua ja joka ehkä
-tekee kilpailun mahdolliseksi ihaillun Armandisi kanssa!
-
-Isäni mielestä oli Felipe laihtunut ja rakas sydänkäpyseni myöskin.
-Mutta ovathan Sorian herttua ja herttuatar jo matkustaneet; sinulla ei
-siis ole vähintäkään syytä mustasukkaisuuteen. Salaatko minulta
-jotakin surua? Kirjeesi oli lyhyt eikä niin ystävälliseen äänilajiin
-kirjoitettu kuin muut. Tai onko se vain pieni oikku rakkaalta
-oikuttelijaltani?
-
-Nyt tämän täytyy riittää. Hoitajattareni toruu minua siitä, että olen
-kirjoittanut sinulle ja neiti Athenaïs de l'Estorade tahtoo syödä
-päivällistä. Hyvästi siis, kirjoita minulle pitkiä, hyviä kirjeitä!
-
-
-
-
-XLIII.
-
-ROUVA DE MACUMER KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Ensimäisen kerran eläissäni, rakas Renée, olen itkenyt yksikseni
-puupenkillä piilipuun alla pitkän järveni rannalla Chantepleursissä;
-siitä on ihana näköala, jonka sinun läsnäolosi on tekevä vieläkin
-kauniimmaksi, sillä siitä puuttuu ainoastaan ilakoivia lapsia. Sinun
-hedelmällisyytesi on saanut minut jälleen itsetutkisteluihin, sillä
-minulla ei ole lapsia vieläkään, kolme vuotta kestäneen avioliiton
-jälkeen. Oi, ajattelin minä, vaikkakin minun pitäisi kärsiä sata
-kertaa enemmän kuin mitä Renée kärsi antaessaan elämän kummipojalleni,
-vaikkakin minun pitäisi nähdä lapseni vääntelehtivän kouristuksissa,
-niin, Jumalani, sittenkin anna minulle tuollainen pieni enkelimäinen
-olento, niinkuin Athenaïs, jonka täältä asti näen ilmielävänä edessäni
-kauniina kuin päivä; sillä hänestä et ole virkkanut mitään. Siitä
-tunnen oman Renée'ni. Näyttää kuin aavistaisit sinä kärsimykseni. Joka
-kerta kun toiveeni pettävät olen monta päivää syvän surun vallassa.
-Olen tehnyt synkkiä valituslauluja. Milloin saan minä kirjailla pieniä
-myssyjä? Milloin saan käydä valitsemassa kapalo-kankaita? Milloin saan
-neuloa kauniita pitsejä ja koristaa pientä päätä? Enkö siis koskaan
-saa kuulla tuollaisen suloisen olennon nimittävän itseäni äidiksi,
-nähdä hänen nykivän minua hameesta ja tuntea hänen itsevaltiuttaan?
-Enkö siis koskaan saa nähdä hiekalla pienen vaunun jälkiä? Enkö
-koskaan saa kerätä pihaltani särkyneiden leikkikalujen pirstaleita?
-Enkö koskaan saa, kuten olen nähnyt niin monen äidin tekevän,
-leikkikalukauppiaalta ostaa sapeleita, nukkeja, leikkikalustoja? Enkö
-koskaan saa nähdä sen elämän, sen olennon kehkeymistä, josta tulisi
-minulle toinen vieläkin rakkaampi Felipe? Tahtoisin pojan saadakseni
-tietää, kuinka voi rakastaa rakastajaansa vieläkin enemmän hänen
-toisessa minässään. Puistoni ja linnani tuntuvat minusta autioilta ja
-kylmiltä. Nainen ilman lapsia on luonnoton ilmiö; me olemme luodut
-tullaksemme äideiksi. Oh sinä, joka olet tohtori kureliiveissä, sinä
-olet tajunnut elämän oikein! Hedelmättömyys on sitäpaitsi kauheata
-joka suhteessa. Elämäni muistuttaa vähän liiaksi Gessnerin ja
-Florianin paimenrunoja, joista Rivarol sanoi, että toivoisi niihin
-susia. Minäkin tahtoisin uhrautua! Tunnen itsessäni voimia, joita
-Felipe laiminlyö; ja jos en tule äidiksi, täytyy minun luoda itselleni
-joku onnettomuus. Tämän sanoin myös maurien jälkeläiselle, joka sen
-kuullessaan sai kyyneleet silmiinsä. Hän pääsi tällä kertaa kuitenkin
-pälkähästä sillä, että ristin hänet yleväksi pölkkypääksi. Hänen
-kanssaan ei voi laskea leikkiä hänen rakkaudestaan.
-
-Väliin tekee mieleni suorittaa yhdeksän päiväisiä hartauden
-harjoituksia joillekin pyhimyksille tai mennä rukoilemaan
-hedelmällisyyttä joiltakin madonnoilta tai etsiä apua joistakin
-kylpylaitoksista. Ensi talvena aion kysyä neuvoa lääkäriltä. Olen
-liiaksi raivostunut itseeni sanoakseni tästä asiasta tämän enempää.
-Hyvästi.
-
-
-
-
-XLIV.
-
-SAMALTA SAMALLE.
-
-
-Parisissa 1829.
-
-Mitä ihmettä, rakas ystävä, kokonaiseen vuoteen ei ainoatakaan
-kirjettä?... Olen todellakin vähän loukkaantunut, luuletko sinä, että
-sinun Louis'si, joka käy minua tervehtimässä melkein joka toinen
-päivä, korvaa sinua? Ei riitä, että saan tietää, että sinä et ole
-sairas ja että asianne menevät hyvin, tahdon kuulla tunteistasi ja
-ajatuksistasi, niinkuin minäkin kerron sinulle omani, vaikkakin se
-vaara on tarjolla, että sinä torut, moitit ja väärinymmärrät
-minua, sillä sinä olet minulle rakas. Sinun äänettömyytesi ja
-maalla-lymyilemisesi, vaikkakin voisit olla täällä nauttimassa kreivi
-de l'Estoraden parlamenttaarisista voitoista, sillä hänen
-sanavalmiutensa ja altis asianharrastuksensa ovat hankkineet hänelle
-suuren vaikutusvallan, joka epäilemättä on istuntokauden loputtua
-hankkiva hänelle korkean viran, ovat minulle todellakin vakavan
-levottomuuden aiheena. Käytätkö ehkä aikasi siihen, että kirjoittelet
-hänelle käytösohjeita? Numa ei ollut kaukana Egeriastaan. Miksi et ole
-käyttänyt tilaisuutta hyväksesi tullaksesi Parisiin? Olisin siten jo
-neljä kuukautta saanut nauttia seurastasi. Louis sanoi minulle eilen,
-että sinä tulisit Parisiin häntä noutamaan ja samalla odottamaan
-kolmannen lapsesi syntymistä, sinä kauhea Haikara-äiti, mikä oletkin!
-Monien kyselyjen ja valitusten ja voivotusten jälkeen sain Louis'lta,
-tuolta valtiotaiturilta, vihdoin urkituksi sen tiedon, että hänen
-setänsä, Athenaïsin kummi-isä, oli hyvin sairaana. Otaksun sentähden,
-että sinä hyvänä perheen-äitinä osaat käyttää hyväksesi
-edustaja-miehesi kunniaa ja kuuluisia puheita saadaksesi edullisen
-testamentin miehesi viimeiseltä äidinpuoleiselta sukulaiselta. Ole
-levollinen, oma Renée'ni, Lenoncourtit ja Chaulieut ja rouva de
-Macumer'n salonki toimivat Louis'si hyväksi. Martignac on varmasti
-antava hänelle paikan valtiovarain toimituskunnassa. Mutta jos et sano
-minulle, minkätähden pysyttelet maalla, niin suutun. Senkötähden,
-jotta ei näyttäisi siltä, että sinä olet koko de l'Estoraden perheen
-valtiollinen pää? Tai sedän perinnönkö vuoksi? Tai pelkäätkö ehkä,
-että Parisissa olisit vähemmän äiti kuin maalla? Oh, tai ehkä kaikki
-johtuukin yksinkertaisesti siitä, että et tahdo heti ensimäisellä
-kerralla näyttäytyä täällä siunatussa tilassa, sinä turhamainen
-keimailijatar! Hyvästi.
-
-
-
-
-XEV.
-
-RENÉE LOUISELLE.
-
-
-Valittelet pitkällistä vaikenemistani; unohdat siis kokonaan nuo kaksi
-pientä ruskeakiharaista päätä, jotka minulla on hallittavana ja jotka
-hallitsevat minua! Olet sitäpaitsi todellakin keksinyt muutamia niistä
-syistä, jotka sitovat minut kotikartanoon. Lukuunottamatta kalliin
-setämme tilaa, en ole tahtonut raahata mukanani Parisiin nelivuotista
-poikaa ja pientä tuskin kolmevuotiasta tyttöä, kun lisäksi itse olen
-raskaana. En ole tahtonut häiritä sinua ja sinun kotiasi sellaisella
-taloudella, enkä myöskään ole tahtonut esiintyä epäedukseni tuossa
-loistavassa seurapiirissä, jossa sinä olet valtiattarena, ja
-vuokrahuoneet ja hotelli-elämä taaskin minua kauhistavat. Kun Louis'n
-setä sai kuulla sukulaisensa nimityksestä, lahjoitti hän minulle
-puolet säästöistään, kaksisataatuhatta frangia, jotta ostaisin niillä
-meille talon Parisissa ja Louis on saanut tehtäväkseen etsiä sopivan
-rakennuksen sinun kaupunginosassasi. Äitini antaa minulle noin
-kolmisenkymmentä tuhatta frangia huonekaluihin. Kun siis tulen
-Parisiin, tulen omaan kotiin. Lyhyesti, koetan olla rakkaan sydämeni
-valitseman sisareni arvoinen, olkoon tämä sanottu ilman mitään
-taka-ajatusta.
-
-Kiitän sinua siitä, että olet tehnyt Louis'n hovissa niin kernaasti
-nähdyksi kuin mitä hän on; mutta huolimatta siitä kunnioituksesta,
-jota herrat de Bourmont ja de Polignac osoittavat hänelle tahtoessaan
-häntä ministeristöön, en kuitenkaan toivoisi, että hän tulisi niin
-näkyvälle paikalle, silloin paljastaa itsensä liian helposti. Minä
-asetan etusijalle valtiovarain toimituskunnan siitäkin syystä, että
-häntä siitä virasta ei voida erottaa. Täällä ovat asiamme erittäin
-hyvissä käsissä; ja heti kun tilanhoitajamme on päässyt oikein
-perehtymään kaikkeen, tulen Louis'n avuksi, ole varma siitä.
-
-Mitä muuten tulee pitkien kirjeiden kirjoittamiseen, niin miten herran
-nimessä se kävisi päinsä! Tämäkin kirje, jossa tahtoisin kuvailla
-sinulle jokapäiväisen elämäni kulkua, jää varmasti viikkokaudeksi
-pöydälleni. Ehkäpä myös Armand tekee siitä hevosia matolleni
-kasatuille sotajoukoilleen tai venheitä laivastoilleen, jotka uivat
-hänen kylpyammeessaan. Yhden ainoan päivän kuvaus on sinulle muuten
-aivan riittävä, kaikki päivät ovat toistensa kaltaisia ja niihin
-sisältyy oikeastaan vain kaksi tapausta: lapset ovat sairaita tai
-lapset eivät ole sairaita. Tässä yksinäisessä maalaistalossa ovat
-minuutit aivan sananmukaisesti tunteja tai tunnit minuutteja lapsien
-terveydentilan mukaan. Ainoastaan silloin kun he nukkuvat, on minulla
-muutamia suloisia lepohetkiä, mutta siihen asti saan tuudittaa toista
-ja kertoa satuja toiselle saadakseni heidät nukkumaan. Kun he sitten
-vihdoinkin nukkuvat, huoahdan itsekseni: No nyt ei minulla enää ole
-mitään pelättävää. Itse asiassa, enkelini, keksivät äidit kaikenlaisia
-vaaroja pitkin päivää. Heti kun lapset hetkeksikin häipyvät pois
-silmistä, tulee ajatelleeksi, että Armand on ehkä tahtonut leikkiä
-varastetuilla partaveitsillä tai että tuli on voinut tarttua hänen
-mekkoonsa, että käärme on voinut purra häntä, että hän on kaatunut
-juostessaan ja saanut kuhmun päähänsä tai että hän on hukkunut
-lammikkoon. Kuten näet, tuo äitiys mukanaan koko joukon suloista ja
-peloittavaa runoutta. Ei kulu ainoatakaan tuntia, joka ei toisi
-mukanaan jotakin uutta iloa tai pelonaihetta. Mutta iltaisin
-huoneessani näen tosiaan unia avoimin silmin, silloin suunnittelen
-heidän tulevaisuuttaan. Näen, miten enkelit istuvat heidän pikku
-pieluksiensa vieressä kirkastaen hymyllään heidän elämäänsä. Väliin
-huutaa Armand minua unessa, hiivin hiljaa hänen vierelleen ja painan
-hänen tietämättään suudelman hänen otsalleen, suutelen myös hänen
-sisarensa palleroisia jalkoja ja ihailen heidän kauneuttaan.
-Sellaisia ovat minun juhlani! Eilen meidän suojelusenkelimme, niin
-uskon, herätti minut keskellä yötä ja riennätti minut levottomana
-Athenaïsin kehdolle; hän makasikin pahassa asennossa, pää liian
-matalalla ja Armand oli aivan paljaana ja hänen jäsenensä olivat
-kylmästä siniset. -- "Ah, pikku äiti!" sanoi hän minulle heräten ja
-syleillen minua. Kas siinä sinulle, rakas ystävä, kuva eräästä
-yöllisestä kohtauksesta.
-
-Kuinka tärkeätä onkaan, että äiti nukkuu lapsien vieressä! Voiko
-mikään hoitajatar, oli hän kuinka hyvä tahansa, sylissään siten
-rauhoittaa heitä kuin äiti ja saada heidät jälleen nukkumaan, jos joku
-ilkeä painajainen on heidät herättänyt? Sillä he uneksivat, ja jonkun
-tuollaisen kaamean unen selittäminen on sitäkin vaikeampaa, kun lapsi
-koko ajan kuuntelee äitiään yht'aikaa uneliaan säikähtynein, älykkäin
-ja yksinkertaisen tylsin aistein. Se on urkupiste kahden unen välillä.
-Minun uneni onkin sentähden käynyt niin keveäksi, että kuulen ja näen
-pienokaiseni silmäluomieni väliverhon lävitse. Herään jo huokauksesta,
-liikahduksesta. On kuin kouristuksen hirviö piileksisi aina kyyryllään
-heidän vuoteittensa jalkapuolessa.
-
-Aamulla alkaa molempien lapsien melu lintujen ensi liverryksen kanssa.
-Keveän aamu-uinailun harsojen läpi kuulostaa heidän epäselvä
-jokelluksensa tosiaan lintujen viserrykseltä, se on kuin pääskyjen
-iloista tai valittavaa tiukutusta, ja minä kuulen sen vähemmän
-korvillani kuin sydämelläni. Sill'aikaa kuin Naïs ryömien käsillään ja
-horjahdellen eteenpäin pienin epävarmoin askelin yrittää tehdä matkaa
-kehdostaan minun sänkyyni, kiipeää Armand jo apinan notkeudella
-viereeni ja syleilee minua. Sitten nuo molemmat pienokaiset tekevät
-vuoteeni leikkivajakseen ja äiti saa luvan antautua heidän armoilleen.
-Tyttönen vetää minua hiuksista, tahtoo yhä vain imeä ja Armand
-puolustaa rintaani, aivan kuin se olisi hänen omaisuuttaan. En voi
-vastustaa heidän metkujaan ja naurunpurskahduksiaan, jotka räjähtävät
-kuin raketit ja ajavat väkisinkin unen pois silmistä. Leikitään
-ihmissutta ja äiti-ihmissusi syö silloin hyväilyillään tuota niin
-valkeaa ja herkkää hipiää; hän suutelee silloin yltiöpäisesti noita
-kujeellisuudessaan niin keimailevia silmiä, noita ruusuisia olkapäitä
-ja saa aikaan pieniä mustasukkaisuuden elkeitäkin, jotka ovat
-ihastuttavia. Joinakin päivinä kun kello kahdeksan aikaan olen alkanut
-vetää sukkia jalkoihini, en ole vielä kello yhdeksältä saanut päälleni
-edes yhtäkään.
-
-No niin, rakkaani, sitten noustaan kuitenkin. Pukeminen alkaa. Heitän
-ylleni aamunutun, sitten käärin hihat ylös ja otan eteeni
-vahakangas-esiliinan; kylvetän ja pesen molemmat pikku kukkaiseni,
-Maryn avustamana. Minä yksin arvioin onko vesi kuumaa tai haaleaa,
-sillä huudot ja kyyneleet ovat melkein kokonaan riippuvaisia veden
-lämpömäärästä. Silloin lähtevät ulapalle paperilaivastot ja pienet
-lasi-ankat. Täytyy huvittaa lapsia saadakseen heidät kunnolla
-pestyiksi. Jospa aavistaisit, mitä kaikkea täytyy keksiä noiden
-itsevaltiaiden kuninkaiden iloksi voidakseen pehmeillä sienillä päästä
-käsiksi heidän ruumiittensa pienimpiin sopukoihinkin, pelästyisit
-aivan sitä taitoa ja älyä, mitä vaaditaan äidiltä, ennenkuin hän voi
-täyttää kutsumuksensa kunnialla. Siinä saa pyytämällä pyytää, torua,
-luvata, puijata ja petkuttaa, ja siinä taidossa tuleekin oikein
-mestariksi, kun kaikki salajuonet on osattava niin tyystin salata.
-Mihinkä päästäisiinkään, ellei Jumala lapsen kekseliäisyyttä
-vastaan olisi asettanut äidin kekseliäisyyden! Lapsi on suuri
-valtiovehkeilijä, jonka herraksi pääsee samoilla keinoin kuin suurien
-valtiomiestenkin... vetoamalla hänen intohimoihinsa. Onneksi nauravat
-nämä enkelit kaikelle: harja, joka putoaa, saippuapala, joka pääsee
-luiskahtamaan, kas siinä heille jo ilon aihetta kylläksi! Siispä,
-joskin voitot ovat kalliisti ostettuja, niin ovatkin ne sitten
-todellisia voittoja. Muuten ainoastaan Jumala tietää sen, sillä heidän
-isänsä ei tiedä tästä kaikesta mitään. Ainoastaan sinä, Jumala, ja te
-enkelit voitte käsittää niitä katseita, joita me vaihdamme Maryn
-kanssa, kun lopetettuamme noiden kahden pikku elikon pukemisen näemme
-heidät puhtaina ja hienoina lukemattomien saippuoiden, sienien,
-kampojen, ammeiden, imupaperien, flanellipalasten, ja kaikkien noiden
-tuhansien pikku esineiden keskellä, jotka aina kuuluvat oikean
-_nurseryn_ kalustoon. Tässä suhteessa olen tullut englannittareksi ja
-minun täytyy tunnustaa, että tämän maan naiset ovat todellakin
-nerokkaita lapsenhoidon alalla. Vaikkakin he ovat ottaneet sen
-ainoastaan aineellisen ja fyysillisen hyvinvoinnin kannalta, ovat he
-sitten myös kehittäneet tämän puolen aivan täydellisyyden huippuun.
-Sentähden tulee minunkin lapsillani aina olemaan villasukat, mutta
-paljaat sääret. Heitä ei myöskään tulla vaatteilla pauloittamaan eikä
-puristamaan kokoon, mutta heitä ei myöskään koskaan silloin saa jättää
-yksin. Ranskalaisten lasten kireä kapalokytkyt merkitsee hoitajattaren
-vapautta, siinä asian ydin. Todellinen äiti ei milloinkaan ole vapaa;
-ja sentähden en minäkään kirjoita sinulle, kun minulla on maatilan
-hoito edesvastuullani ja lisäksi kaksi lasta kasvatettavana. Äidin
-tehtävään sisältyy myös aivan salaisia ansioita, joista ei kukaan
-tiedä, se vaatii tunnollisuutta ja kuntoa pikku asioissa, ja
-jokahetkistä huolehtimista ja uhrautuvaisuutta. Täytyy valvoa tulella
-olevia keittoja. Luuletko, että yleensä voisin vapautua
-pienimmästäkään velvollisuudesta? Mitättömimmälläkin huolenpidolla voi
-niittää rakkauden satoa. Oi, miten somasti hymyileekään lapsi, jonka
-pikku ateria maistuu! Armand nyökkää päällään niin suloisesti, että jo
-yksi sellainen nyökkäys on elämän pitkän rakkauden arvoinen. Kuinka
-voisi toiselle naiselle luovuttaa tuota iloa saada puhaltaa lientä
-Naïsin lusikassa, silloin kun se hänen mielestään on liian kuumaa, ja
-yleensä oikeutta saada palvella tuota rakasta lasta, jonka vieroitin
-seitsemän kuukautta sitten ja joka yhä vieläkin ikävöi rintaa? Kun
-_bonne_ on polttanut lapsen kielen ja huulet jollakin kuumalla, sanoo
-hän apuun rientävälle äidille, että lapsi itkee nälästä. Kuinka voisi
-äiti nukkua rauhassa tietäessään, että epäpuhdas hengähdys
-mahdollisesti par'aikaa jäähdyttää niitä liemilusikallisia, joita
-hänen lapsensa nielee, kun luontokaan ei ole luonut mitään välittäjää
-hänen rintansa ja imulapsen huulien välille! Onpa oikein
-kärsivällisyyttä vaativa toimitus leikata kotletti palasiksi Naïsille,
-joka juuri tekee viimeisiä hampaitaan, ja sitten sekoittaa nuo
-paistetut lihapalaset hyvin perunain kanssa; äiti on ainoa, joka
-muutamissa tapauksissa voi saada vastahakoisen ja kärsimättömän lapsen
-syömään annoksensa loppuun. Eivät siis lukuisat palvelijat eikä
-englantilainen hoitajatar voi vapauttaa äitiä olemasta itse
-henkilökohtaisesti läsnä taistelukentällä, jossa suuren lempeyden on
-taisteltava lapsuuden pieniä suruja ja tuskia vastaan. Näetkö, Louise,
-näitä rakkaita viattomia olentoja on vaalittava sielullaan; kun on
-kysymys heidän pukemisestaan, ravitsemisestaan tai riisumisestaan ja
-uneen tuudittamisestaan, ei saa uskoa muuhun kuin omiin silmiinsä ja
-omain kättensä työhön. Yleensä voi pitää sääntönä, että jo lapsen itku
-sinään on äidin tai hoitajattaren tuomio, silloin kun itku ei aiheudu
-mistään luonnon aiheuttamasta kärsimyksestä. Senjälkeen kun olen
-saanut niitä kaksi ja pian saan kolmannenkin hoidettavakseni, en enää
-ajattele mitään muuta kuin lapsiani; yksinpä sinäkin, joka kuitenkin
-olet minulle niin rakas, olet minulle vain muistikuva. En aina ole
-vielä kello kahdeltakaan pukimissani. Sentähden en myöskään usko
-sellaisiin äiteihin, joiden huoneet, kaulukset, leningit ja kaikki
-asiat ovat mitä parhaimmassa järjestyksessä.
-
-Ilma on nyt huhtikuun alkupäivinä ollut kaunis, eilen tahdoin siksi
-lasteni kanssa mennä kävelylle ennen lapsivuodettani, joka pian on
-edessäni; niin, tiedätkö, tuollainen kävelyretki on äidille kokonainen
-runoelma, jo edellisenä päivänä sitä suunnitellaan. Armandin päälle
-piti pantaman ensimäistä kertaa uuden uutukainen musta samettinuttu,
-samoin kaulus, jonka minä olin kirjaillut, ja skotlantilainen,
-Stuartien väreihin sommiteltu myssy kukonsulkineen. Naïsin piti olla
-puettuna valkoiseen ja vaaleanpunaiseen, soma babymyssy päässä, sillä
-vielä on hän _baby_ ja saa pitää tämän nimen siksi, kunnes se
-pikkuinen ilmestyy, joka par'aikaa antaa minulle aimo potkauksia ja
-jota nimitän _kerjäläisekseni_, sillä se on oleva viimeinen lapseni.
-Olen nähnyt lapseni jo unessa ja tiedän, että se on oleva poika. No
-niin, myssyt, kaulukset, mekko, pienet sukat, somat pikku kengät,
-ruusunauhat sääryksiin, silkillä kirjailtu musliinipuku, kaikki oli
-järjestyksessä odottamassa vuoroaan vuoteeni päällä. Kun sitten nämä
-hilpeät lintuset, jotka tulevat niin hyvin toimeen yksissä, vihdoin
-olivat valmiit, kun heidän ruskea tukkansa oli kiharoitu ja kammattu
-niin, että se laskeutui kauniisti otsalle ja pilkisti myös somasti
-esiin valkean ja ruusuisen myssyn alta, kun kengät olivat hakasilla
-kiinnitetyt, kun nuo paljaat pohkeet, nuo niin näppärästi vaatetetut
-pienet jalat juosta tepsuttelivat ympäri _nursery'ssä_, kun nuo
-molemmat kasvot, _cleanes_, sanoisi niistä Mary, ja nuo kirkkaina
-säteilevät silmät sanoivat: menkäämme, niin silloin löi rintani
-riemusta. Oi, nähdä noin lapsensa omien käsiensä koristamina, nähdä
-tuon raikkaan sinisten suonten kuulostaman hipiän, jonka itse on
-pessyt, saippuoinut ja kylvettänyt, sametin ja silkin eloisten värien
-tehostamana, se on kauniimpaa kuin runo! Millä loppumattomalla, millä
-kyllästymättömällä hellyydellä täytyykään kerta kerran jälkeen kutsua
-ne luokseen painaakseen suudelman niiden kaulalle, joka yksinkertaisen
-kauluksensa alta hohtaa kauniimpana kuin kauneimmankaan naisen kaula!
-Tällaisia tauluja, joita muuten näkee typerinä ja huonoina
-värivalopainoksina ja jotka pysähdyttävät eteensä kaikki äidit,
-katselen minä joka päivä.
-
-Kun vihdoin olimme ulkona, nautin täysin siemauksin työni tuloksista
-ja ihailin pikku Armandia, joka oli kuin prinssi ja talutti _babyä_
-pitkin sitä pientä tietä, jonka tiedät. Mutta silloin tulivat
-vastaamme eräät vaunut. Tahdoin vetää lapset syrjään, mutta en
-ehtinyt, ja he kierivät kumpikin alas lokalammikkoon. Siinä oli sitten
-koko mestariteokseni! Täytyi palata kotiin pukeakseen heidät toisiin
-vaatteisiin. Otin pienemmän syliini huomaamatta ollenkaan, että
-pilasin omankin hameeni. Mary otti hoivaansa Armandin ja niin
-käännyimme takaisin. Kun _baby_ itkee tai lapsi kastelee itsensä,
-silloin on kaikki hullusti; äiti ei enää muistakaan itseään, koko
-hänen huomionsa on muualla. Päivällinen lähenee, ja useinkaan en ole
-saanut mitään aikaan; ja kuinka ehdin palvella aterian aikana heitä
-molempia, sitoa ruokaliinat heidän kaulaansa, kietoa ylös hihat ja
-saada heidät syömään? Siinä ongelma, jonka ratkaisen kaksi kertaa
-päivässä. Näissä alituisissa puuhissa, näissä juhlissa ja pienissä
-onnettomuuksissa kuluu aikani, eikä talossa olekaan ketään muuta niin
-unohdettua kuin minä. Väliin unohtuvat paperikähertimet kiinni
-tukkaani, kun lapset ovat olleet pahoja. Pukuni riippuu aivan heidän
-tuulestaan. Jos jonkunkaan hetken käytän itseäni varten, kuten nyt
-kirjoittaessani sinulle nämä kuusi sivua, niin täytyy heidän
-sill'aikaa saada leikata kuvia irti romaaneistamme, rakentaa linnoja
-kirjoista, shakkinappuloista tai helmiäisnoppasista ja Naïsin täytyy
-saada keriä kaikki silkki- ja villalankani kerälle omalla tavallaan,
-joka, sen voin vakuuttaa sinulle, on niin monimutkainen, että se
-vaatii koko hänen pienen älynsä niin tarkkaan, että hän on hiljainen
-kuin hiiri.
-
-Kuitenkin kaikitenkin ei minulla ole mitään syytä valittaa: molemmat
-lapseni ovat vahvoja ja vapaita ja löytävät huvinsa verrattain
-vaivattomasti ja suuremmitta kustannuksitta. He iloitsevat kaikesta;
-he ovat enemmän valvotun vapauden kuin leikkikalujen tarpeessa. Jotkut
-punaiset, keltaiset, sinipunervat tai mustat kivet, pienet simpukan
-kuoret, hiekkameren vaatimattomat ihmeet ovat omiaan tekemään heidät
-onnellisiksi. Omistaa paljon kaikenlaista pikku kamaa, siinä heidän
-rikkautensa. Olen tarkastellut loitompaa Armandia, hän puhuu kukille,
-kärpäsille, kanoille ja matkii niitä; hän viihtyy hyvin hyönteisten
-parissa ja ne täyttävät hänen mielensä syvällä ihailulla. Kaikki, mikä
-on pientä, kiinnittää hänen mieltänsä. Armand alkaa jo joka asiasta
-kysyä _minkätähden_; nyt hän on tullut tietämään, mitä olen sanonut
-hänen kummiäidilleen; muuten pitää hän sinua haltiattarena; siitä nyt
-näet, miten lapset aina ovat oikeassa!
-
-Oi, enkelini, en ole tahtonut murhetuttaa sinua kertomalla kaikista
-näistä kotoisista onnenaiheistani. Nyt kerron sinulle kuvaavan
-tapauksen kummipojastasi. Tässä muuanna päivänä vaelsi jälessämme
-muuan köyhä mies, sillä köyhät tietävät, ettei kukaan äiti, joka
-kulkee lapsiensa kanssa, koskaan kiellä heiltä almua. Armand ei vielä
-ymmärrä, että voi olla puute leivästä, hän ei tiedä, mitä raha on;
-mutta kun hän tuonoin oli saanut pienen torven, jonka hänen
-toivomuksestaan olin hänelle ostanut, niin ojensi hän sen nyt
-kuninkaallisella ilmeellä tuolle ukkopahaiselle sanoen: -- "Kas siinä,
-ota tämä!"
-
-"Sallitteko minun pitää sen!" kysyi kerjäläinen minulta.
-
-Mitä voi maan päällä verrata sellaisen hetken iloon?
-
-"Katsokaas, rouva, minullakin on ollut lapsia," sanoi minulle vanhus
-ottaen vastaan sen, mitä hänelle annoin, kiinnittämättä siihen sen
-enempää huomiota.
-
-Kun ajattelen, että Armandin tapainenkin lapsi on pantava kouluun,
-että minä en saa pitää häntä luonani enää kauempaa kuin kolme ja puoli
-vuotta, riipovat väristykset selkäpiitäni. Yleinen kouluutus on
-hävittävä tämän siunatun lapsen sielun kukoistuksen, se on
-_denaturalisoiva_ tuon luonteisen sulouden ja liian ihailtavan
-välittömyyden ja suoruuden! Häneltä leikataan nuo kiharaiset kutrit,
-joita minä olen niin huolellisesti sukinut ja siloitellut ja joita
-olen niin paljon suudellut. Mitä tulevat he tekemään Armandin
-sielulle?
-
-Ja sinä, miten on sinun laitasi? Et ole virkkanut mitään elämästäsi?
-Rakastatko edelleenkin Felipeä? Sillä sarasenin puolesta en ole
-levoton. Hyvästi nyt, Naïs sattui kaatumaan, ja jos jatkan, tulee
-tästä kirjeestä kokonainen kirja.
-
-
-
-
-XLVI.
-
-ROUVA DE MACUMER KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
-
-
-1829.
-
-Sanomalehdet ovat jo ilmoittaneet sinulle, sinä hyvä ja hellä Renée,
-siitä hirvittävästä onnettomuudesta, joka on kohdannut minua; en ole
-kahteenkymmeneen vuorokauteen väistynyt hänen päänalaisensa äärestä,
-olen ottanut vastaan hänen viimeisen henkäyksensä ja sulkenut hänen
-silmänsä, olen pappien kanssa pitänyt valvokkia hänen ruumiinsa
-vieressä ja lukenut kuolleiden rukouksia. Olen katsonut
-rangaistukseksi itselleni tämän sanoin kuvaamattoman tuskan, mutta
-kuitenkaan, kun näin, miten hänen puhtaat huulensa hymysivät minulle
-juuri ennen kuolemaa, en voi uskoa, että minun rakkauteni surmasi
-hänet! Sanalla sanoen, _häntä ei ole enää_, ja minä, _minä elän_! Mitä
-voin enempää sanoa sinulle, joka tunsit meidät niin hyvin? Kaikki on
-sanottu näillä parilla sanalla. Oi, jos joku sanoisi minulle, että
-hänet voidaan uudestaan herättää eloon, niin antaisin oman osani
-taivaassa kuullakseni tämän lupauksen, sillä se merkitsisi sitä, että
-saisin nähdä hänet jälleen!... Ja saada hänet takaisin vaikkapa vain
-pariksi sekunniksi olisi samaa kuin saada hengittää ilman tikaria
-sydämessään. Etkö tule pian sanomaan minulle tuota sanaa? Etkö rakasta
-minua tarpeeksi pettääksesi minua?... Ei, ei, sinähän sanoit minulle
-jo etukäteen, että minä iskin häneen syviä haavoja! Onko se totta? Ei,
-minä en ansainnut, hänen rakkauttaan, siinä olet oikeassa, minä
-varastin sen. Tukahdutin onnen mielettömiin syleilyihini! Oi, nyt kun
-kirjoitan sinulle nämä rivit, en enää ole järjiltäni, mutta tunnen
-itseni hyvin yksinäiseksi! Suuri Jumala, onko sen pahempaa helvettiä
-kuin minkä tuo sana sisältää?
-
-Kun hänet kannettiin pois, paneuduin samaan vuoteeseen ja toivoin
-saavani kuolla, sillä meidän välillämme oli ainoastaan yksi ovi ja
-minä luulin vielä, että minulla olisi voimaa avata se! Mutta ah! Olin
-liian nuori, jo neljäkymmentä päivää kestäneen toipumisen jälkeen,
-jonka aikana minua virvoiteltiin eloon kaikilla tuon synkän
-lääketieteen julmilla keinoilla, löydän itseni taas istumasta ikkunani
-ääressä, keskellä kaikkia niitä kauniita kukkia, joita hän vaali minua
-varten. Nautin taas tuosta suuremmoisesta näköalasta, jota hänkin
-niin usein katseli ja jonka keksimisestä hän oli niin iloinen,
-sentähden että se miellytti minua. Oi, ystävä rakas, paikoiltaan
-liikahtaminenkin tuottaa jo ääretöntä tuskaa, silloin kun sydän on
-kuollut. Tuo kostea maa puutarhassani värisyttää minua, koko maa on
-kuin yksi ainoa suuri hauta ja minusta tuntuu kuin astuisin hänen
-päälleen! Mennessäni ensimäistä kertaa ulos valtasi minut sellainen
-pelko, että minun täytyi pysähtyä. On liian hirmuista nähdä _hänen_
-kukkiaan näkemättä _häntä_!
-
-Äitini ja isäni ovat Espanjassa; veljeni tunnet kyllä, ja sinä taas
-olit pakoitettu jäämään maalle; mutta ole huoletta, kaksi enkeliä on
-tällä aikaa vaalinut minua. Sorian herttua ja herttuatar, nämä
-molemmat suloiset ihmiset, riensivät heti veljensä luo. Viimeiset yöt
-istuimme kaikki kolme syvässä surussamme ääneti ja levollisina vuoteen
-ääressä, jossa teki kuolemaa yksi noita jaloja ja todellakin suuria
-miehiä, jotka kaikessa ovat meitä tavallisia kuolevaisia korkeammalla
-ja jotka ovat niin harvinaisia tässä maailmassa. Felipeni
-kärsivällisyys oli jumalallinen. Veljensä ja Marian näkeminen virkisti
-häntä hetkiseksi ja lievensi hänen tuskiaan.
-
-"Rakkaani", sanoi hän minulle sillä yksinkertaisuudella, joka oli
-hänelle tunnusmerkillistä kaikessa, "minä kuolen ja unohdan jättää
-veljelleni Fernandille perinnöksi Macumer'n paroonikunnan!
-Testamenttini on tehtävä uudestaan. Veljeni on antava minulle
-anteeksi, hän tietää, mitä on rakastaa."
-
-Lankoni ja hänen puolisonsa huolenpitoa saan kiittää elämästäni, he
-tahtovat viedä minut mukanaan Espanjaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ah, Renée, en voi kuvata sinulle, missä määrin tämä onnettomuus
-merkitsee minulle koko elämäni luhistumista. Oman viallisuuteni tunto
-tukahduttaa minussa kaiken muun, ja tunnen katkeraa lohdutusta
-saadessani uskoa sen Cassandra-raukalleni, jota en ole tahtonut
-kuunnella. Olen tappanut hänet vaatimuksillani, aiheettomalla
-mustasukkaisuudellani, ainaisella rettelöimiselläni. Rakkauteni oli
-sitäkin vaarallisempaa, kun me molemmat olimme varustetut yhtä hienon
-herkällä ja voimakkaalla tunteellisuudella ja puhuimme samaa kieltä;
-hän ymmärsi ihailtavan hyvin kaikki ja usein koski paha pilani kovasti
-hänen sydämeensä, minun sitä ollenkaan aavistamatta. Et voi ollenkaan
-kuvitella, kuinka pitkälle tuo rakas orjani meni tottelevaisuudessaan;
-sanoin hänelle useasti, että hän menisi matkoihinsa ja jättäisi minut
-rauhaan, ja hän meni sanallakaan oikutteluani vastustamatta, mutta
-luultavasti kärsien siitä. Viimeiseen huokaukseensa asti hän siunasi
-minua ja toisti yhä, että yksi ainoa aamukin kahden minun kanssani oli
-arvokkaampi kuin kokonainen elämä jonkun muun rakastetun naisen
-kanssa, vaikkapa tämä nainen olisi Maria Herediakin. Itken
-kirjoittaessani näitä sanoja.
-
-Nykyään nousen kello kaksitoista ja käyn levolle kello seitsemän
-illalla, kulutan naurettavan pitkän ajan aterioihini, kävelen
-hitaasti, voin pysähtyä tuntikaudeksi katselemaan jotakin kasvia,
-tarkastelen oksia ja lehtiä, ja koetan mahdollisimman vakavasti ja
-määräperäisesti käyttää aikani tyhjäntoimitukseen; rakastan varjoa,
-hiljaisuutta ja yötä; sanalla sanoen taistelen ajan hetkiä vastaan ja
-siirrän ne synkällä tyydytyksellä menneisyyteen. Puutarhani rauha on
-ainoa seura, jota itselleni toivon; siellä näen kaikkialla sammuneen
-onneni ihania kuvia; muille ne ovat näkymättömiä, mutta minulle
-todellisia ja ilmieläviä.
-
-Kälyni heittäytyi syliini, kun eräänä aamuna sanoin hänelle: -- "Te
-olette sietämättömiä! Espanjalaisten sielussa on jotakin, jota meissä
-ei ole, jotakin suurempaa!"
-
-Ah, Renée, että en ole vieläkään kuollut, riippuu todennäköisesti
-siitä, että Jumala mittaa onnettomuustunteen kullekin hänen voimansa
-mukaan. Ainoastaan me naiset tiedämme, kuinka suuri meidän tappiomme
-on, silloin kun kadotamme oikean, todellisen, vilpittömän rakkauden,
-kestävän intohimon, tunteen, joka on ainoa laatuaan ja jonka suomat
-nautinnot tyydyttävät yhtä paljon sielua kuin luontoa. Kuinka harvoin
-kohtaammekaan sellaisilla ominaisuuksilla varustetun miehen, että
-voimme rakastaa häntä alentamatta itseämme! Löytää sellainen mies on
-suurin onni, mikä osaksemme voi tulla, emmekä me saa sitä kahta
-kertaa. Te todella voimakkaat ja suuret miehet, te, jotka runolliseen
-kuoreenne yhdistätte hyveellisen sisällön, te, joiden sieluissa asuu
-ylevä, jumaloimisen arvoinen rakastettavuus, oi, varokaa rakastamasta,
-sillä te vain teette itsenne ja vaimonne onnettomiksi! Tätä huudan
-ääneeni puistoni käytävillä. Eikä mitään lapsia hänen kanssaan! Tämä
-pohjaton, loputon rakkaus, joka aina hymyili minulle, jolla oli
-minulle vain kukkia ja iloa annettavanaan, tämä rakkaus jäi
-hedelmättömäksi! Olen hylky-olento! Olisiko siis puhdas ja raju
-rakkaus, tuo ehdoton rakkaus, yhtä hedelmätön kuin vastenmielisyyskin,
-olisiko se esteenä elämälle niinkuin erämaan hiekan kuumuus ja
-napaseudun kylmyys ehkäisee kaiken kasvillisuuden? Täytyykö
-välttämättä mennä naimisiin jonkun de l'Estoraden kanssa luodakseen
-perheen? Olisiko Jumala mustasukkainen rakkaudelle? Nyt puhun
-mielettömiä!
-
-Luulen, että sinä olet ainoa, jota voin sietää lähelläni; tule siis,
-sinä yksin saat olla surevan Louisen luona. Miten kauhea olikaan se
-päivä, jolloin puin ylleni leskipäähineen. Nähdessäni itseni mustissa,
-vaivuin tuolille ja itkin siinä yöhön asti ja itken vielä nytkin
-kertoissani sinulle tuosta hirvittävästä silmänräpäyksestä. Jää
-hyvästi! Kirjoittaminen väsyttää minua; ja minulla on jo tarpeeksi
-kuormaa ajatuksistani, joita en nyt tässä tahdo kaikkia ilmaista. Ota
-lapsesi mukaasi, voit imettää nuorintasi täällä; en ole enää
-mustasukkainen; _häntähän_ ei enää ole olemassa, ja minulle tulee
-olemaan kovin hauskaa saada nähdä kummipoikaani; Felipe toivoi lasta,
-joka olisi pikku Armandin kaltainen. No niin, tule siis ottamaan oma
-osasi surustani!...
-
-
-
-
-XLVII.
-
-RENÉE LOUISELLE.
-
-
-1829.
-
-Rakas ystävä, kun saat tämän kirjeen, en enää ole kaukana sinusta,
-sillä lähden matkaan hetkinen senjälkeen, kun olen lähettänyt sen.
-Saamme olla kaksin. Louis on pakoitettu jäämään Provenceen niiden
-vaalien vuoksi, jotka täällä piakkoin toimitetaan, hän tahtoo tulla
-valituksi uudelleen, ja liberaalit ovat jo alkaneet vehkeillä häntä
-vastaan.
-
-En tule lohduttaakseni sinua, tuon sinulle ainoastaan sydämeni
-ollakseni sinulle seuraksi ja auttaakseni sinua elämään. Kehoitan
-sinua itkemään; niin kalliisti täytyy sinun ostaa elämän onni
-saadaksesi sitten kerran vielä yhtyä häneen, sillä hän on ainoastaan
-matkalla Jumalan luo, ja sinä et enää voi ottaa askeltakaan, joka ei
-veisi sinua lähemmäksi häntä. Jokainen hyvin täytetty velvollisuus
-murtaa aina yhden renkaan siinä ketjussa, joka vielä on välillänne
-teitä erottamassa. Rohkeutta, oma Louiseni, minun helmassani olet
-jälleen heräävä eloon ja kerran olet saapuva hänen luokseen puhtaana
-ja jalona; kaikki tietämättäsi ja tahtomattasi tehdyt rikokset ovat
-silloin jo anteeksi annetut ja sinun saattonasi on niiden hyvien
-töiden sarja, joita sinä täällä alhaalla olet tehnyt hänen nimessään.
-
-Kirjoitan nämä rivit suurimmassa kiireessä kesken kaikkia
-matkavalmistuksiamme lasten kieppuessa kiinni helmoissani, ja Armand
-huutaa minulle: "Kummiäiti, kummiäiti! Lähdetään hänen luokseen!" Niin
-että voisin aivan tulla mustasukkaiseksi: hän on melkein kuin sinun
-poikasi!
-
-
-
-
-
-
-TOINEN OSA.
-
-
-
-
-XLVIII.
-
-PAROONITAR DE MACUMER KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
-
-
-15 p:nä lokakuuta 1833
-
-No niin! Ihmiset ovat oikeassa, Renée, sinulle on puhuttu totta. Olen
-myynyt kaupunkitaloni, olen myynyt Chantepleursin ja vuokratilat
-Seine-et-Marnessa; mutta että minä olisin hullu ja häviön partaalla,
-se on sentään liikaa. Laskekaamme. Myynnin jälkeen on Macumer-raukan
-omaisuudesta jälellä noin kaksitoistasataatuhatta frangia. Teen niistä
-sinulle, sinä kokenut sisareni, tarkasti selkoa. Yhden miljoonan olen
-sijoittanut kolmen prosentin arvopapereihin, silloin kun nämä olivat
-arvoltaan viisikymmentä frangia, ja siten olen hankkinut itselleni
-kuudenkymmenentuhannen frangin tulot sen kolmenkymmenen sijasta, jonka
-sain maatilastani. Ajattele, asua kuusi kuukautta vuodesta maalla,
-tehdä siellä arentisopimuksia, kuulla noiden vuokraajien alituisia
-valituksia, jotka maksavat milloin tahtovat, riutua ikävissään
-niinkuin metsästäjä, silloin kun ilma on sateinen, pitää elintarpeita
-myytävänä ja myydä niitä tappiolla; Parisissa taaskin ylläpitää
-kaupunkitaloa, joka merkitsee kymmenentuhatta frangia korkoja,
-sijoittaa rahoja notarioiden kautta, odottaa korkoja, haastaa käräjiin
-ihmisiä saadakseen maksua, tutkia hypoteekkilainsäädäntöä, sanalla
-sanoen hoitaa liikeasioita Nivernais'ssa, Seine-et-Marnessa,
-Parisissa, mikä kuorma se on, minkälaisia ikävyyksiä, pettymyksiä
-ja tappioita se tuottaakaan kaksikymmentä seitsemän-vuotiaalle
-leskelle! Nyt on omaisuuteni sijoitettu valtion obligatsioneihin ja
-sensijaan, että maksaisin veroa valtiolle, saan itse ilman
-minkäänlaisia lisäkulunkeja valtion rahastosta joka kuudes kuukausi
-kolmekymmentätuhatta frangia, jotka sievä, pikkuinen virkamies tuo
-minulle, hymyillen lukien eteeni kolmekymmentä tuhannenfrangin
-seteliä. Jos Ranska tekee vararikon? huomauttanet. Ensinnäkin:
-
-_Etäinen niin ei vaara mieltäin vaivaa_.
-
-Pahimmassa tapauksessa vähentäisi Ranska korkeintaan puolet
-tuloistani; ja silloin vieläkin olisin yhtä rikas kuin mitä olin ennen
-sijoituksiani; sitä paitsi siihen asti, kunnes tuo onnettomuus tulee,
-olen jo ehtinyt nostaa kaksi kertaa enemmän kuin mitä entiset tuloni
-olivat. Tuollainen valtio-onnettomuus voi tapahtua vain kerran
-vuosisadassa ja sillä välin on aikaa säästää kokoon pääomaa. Ja
-kaiken lisäksi eikö kreivi de l'Estorade ole puoli-tasavaltaisen
-heinäkuun-Ranskan pääri? Eikö hän ole sen kruunun tukipylväitä, jonka
-_kansa_ on tarjonnut Ranskan kuninkaalle? Voinko olla levoton, kun
-minulla on ystävänä valtiovarain toimituskunnan päällikkö, tuo
-suuri rahamies? Ja sitten uskalletaan väittää, että minä olen
-järjiltäni! Minä teen melkein yhtä nerokkaita laskelmia kuin sinun
-kansalaiskuninkaasi.
-
-Tiedätkö, mikä se on, joka antaa naiselle tällaisen algebrallisen
-viisauden? Rakkaus! Oi! nyt en voi enää kauemmin salata
-sinulta käyttäytymiseni salaisia syitä, joita yksin sinunkaan
-terävänäköisyytesi, hellä uteliaisuutesi ja hieno vaistosi eivät ole
-kyenneet arvaamaan. Menen kaikessa hiljaisuudessa naimisiin eräässä
-kylässä lähellä Parisia. Minä rakastan ja minua rakastetaan. Minä
-rakastan niin paljon kuin yleensä voi rakastaa nainen, joka jo tietää,
-mitä rakkaus on. Minua rakastetaan niin paljon kuin yleensä mies voi
-rakastaa naista, joka jumaloi häntä. Anna minulle anteeksi, Renée,
-että olen lymyillyt sinua ja koko maailmaa! Jos Louise-ystäväsi täten
-vetäytyykin piiloon kaikkien katseilta ja jos hän ei tahdokaan
-tyydyttää ihmisten uteliaisuutta, niin myönnä, että rakkauteni
-Macumer-parkaa kohtaan velvoittaa minut tähän epäsuoruuteen.
-L'Estorade ja sinä olisitte murhanneet minut epäilyksillänne,
-hämmentäneet minut varoituksillanne ja huomautuksillanne. Sitäpaitsi
-olisivat olosuhteet voineet tulla avuksenne. Sinä yksin tiedät, mihin
-määrin minä olen mustasukkainen ja sinä olisit suotta rääkännyt minua.
-Kaiken sen, mitä sinä ehkä tulet pitämään hulluutena, olen tahtonut
-tehdä yksin, omin päin, oman sydämeni ääntä seuraten, aivan kuin nuori
-tyttö, joka viekkaudella voittaa vanhempiensa valvonnan. Rakastettuni
-koko omaisuus on kolmekymmentätuhatta frangia velkaa, jonka minä olen
-maksanut. Mikä huomautusten aihe jo tämäkin! Te olisitte varmasti
-koettaneet todistaa minulle, että Gaston on keinottelija, ja miehesi
-olisi vakoillut tuota rakasta lasta. Minusta on ollut hauskempaa itse
-tutkia häntä. Nyt on hän jo kaksikymmentäkaksi kuukautta seurustellut
-kanssani ja osoittanut huomiotaan minulle; minä olen kahdenkymmenen
-seitsemän vuotias, hän kahdenkymmenen kolmen. Naisen ja miehen välillä
-on tämä ikäerotus ääretön. Siinä uusi onnettomuuden aihe! Kaiken
-lisäksi on hän vielä runoilija ja hän on elänyt kynällään; siitä jo
-käy sinulle selville, että hän on elänyt melkein tyhjällä. Tuo rakas
-runoilija tyhjäntoimittajani lekottelikin useammin ulkona
-päivän-paisteessa ilmalinnoja rakennellen kuin istui kurjassa ja
-pimeässä kopissaan runoja kirjoitellen. Mutta kirjailijoita,
-taiteilijoita ja kaikkia, jotka tekevät työtä vain ajatuksillaan,
-pitävät yleensä käytännön ihmiset hyvin epävakaisina. He omaavat niin
-monenlaisia oikkuja, saavat niin paljon päähänpistoja, että ihmiset
-luonnollisesti luulevat, että heidän sydämensä on samanlainen kuin
-heidän päänsäkin. Huolimatta maksetusta velasta, ikäerosta ja
-runoudesta olen muutaman päivän kuluttua, en antautuva, kuten
-kahdeksan vuotta sitten kokemattomana, tietämättömänä ja uteliaana,
-vaan itsetietoisesti antava itseni hänelle. Tämä tapahtuu yhdeksän
-kuukautta kestäneen arvokkaan vastarinnan jälkeen, jonka aikana en ole
-sallinut hänen edes suudella kättäni, mitä siveimmän ja
-hienotunteisimman lemmenhaaveilon jälkeen, ja niin suurella
-alistumisella odottaa hän minua, että hyvin vielä voisin lykätä
-avioliittoni vuodeksi eteenpäin, mutta tässä kaikessa ei ole
-vähintäkään orjailemista, se on jaloa palvelemisen halua, ei arvotonta
-alistumista. Ei kellään ole ylevämpää sydäntä kuin sulhasellani, ei
-kenkään voi olla henkevämpi ja hellempi kuin hän, ei kenenkään rakkaus
-voi olla sielukkaampaa kuin hänen. Ah, enkelini, hän johtaakin
-sukujuurensa harvinaisista ihmis-aineksista! Esitän parilla sanalla
-sinulle tässä hänen elämäntarinansa.
-
-Ystävälläni ei ole muuta nimeä kuin Marie Gaston. Hän on tuon kauniin
-lady Brandonin poika, josta sinäkin olet mahtanut kuulla puhuttavan ja
-jonka lady Dudley koston toimenpiteillään surmasi suruun; julma juttu,
-josta tuo rakas lapsi ei tosin tiedä mitään. Hän ei ole äpäräpoika,
-mutta kuitenkin aviorikoksen hedelmä. Marie Gastonin toimitti kouluun
-Toursissa hänen veljensä Louis Gaston, josta opistosta hän pääsi ulos
-1827. Pantuaan veljensä kouluun, lähti Louis Gaston muutama päivä
-senjälkeen merille onneaan etsimään, kuten muuan vanha nainen, joka on
-ollut Marie Gastonin kaitselmus, sanoi hänelle. Vanhemmasta veljestä
-tuli siten merimies ja tämä kirjoitti hänelle silloin todellakin
-isällisiä kirjeitä, jotka todistivat kaunista ja jaloa mielenlaatua,
-mutta hän viipyi edelleenkin kaukomatkoillaan. Viimeisessä kirjeessään
-hän ilmoitti Marie Gaston'ille, että hänestä oli tullut merikapteeni
-jossakin amerikkalaisessa tasavallassa, en muista missä, ja kehoitti
-häntä olemaan hyvässä toivossa. Voi, kolmeen vuoteen ei tuo rakas
-resumekkoni ole enää saanut häneltä mitään kirjettä; ja hän rakastaa
-tätä veljeään niin suuresti, että hän on ollut aikeissa lähteä häntä
-etsimään. Suuri kirjailijamme Daniel d'Arthez sai hänet kuitenkin
-estetyksi tästä hulluudesta ja osoitti muutenkin jaloa myötätuntoa
-Marie Gastonia kohtaan, jolle hän useasti antoi, kuten runoilijani
-mehevällä kielellään sanoi "leivänkannikan käteen ja katon pään
-päälle." Ajattele tuon lapsi-rukan puutteen-alaisuutta: hädässään hän
-luuli, että nerous olisi nopein keino hankkia itselleen varallisuutta!
-Eikö se ole niin hullua, että voi nauraa itsensä vallan piloille!
-Vuodesta 1828 vuoteen 1833 on hän koettanut luoda itselleen nimeä
-kirjallisuudessa ja luonnollisesti on hänen elämänsä tämän ajan ollut
-mitä vaikeinta kamppailua, pelkoa, tuskaa, toivoa, työtä ja puutetta
-sekaisin! Liiallisen kunnianhimon kiihoittamana hän Arthezin hyvistä
-neuvoista huolimatta tuli yhä vain suurentaneeksi velkojensa
-lumipalloa. Hänen nimensä alkoi kuitenkin jo tulla huomatuksi silloin,
-kun hänet ensimäisen kerran tapasin markiisitar d'Espardin luona.
-Hänen aavistamattaan tunsin jo ensi hetkestä alkaen myötätuntoa häntä
-kohtaan. Kuinka on mahdollista, ettei hän aikaisemmin ole saanut
-rakkautta osakseen? Kuinka on hänet säästetty minulle? Oi, hänellä on
-nerokkuutta ja henkevyyttä, sydäntä ja ylpeyttä; naiset aina pelkäävät
-sellaisia täydellisiä suuruuksia. Eikö tarvittukin satakunta voittoa,
-ennenkuin Joséphine miehessään, pikku Bonapartessa, keksi Napoleonin!
-Tuo viaton olento luulee tietävänsä, kuinka paljon minä rakastan
-häntä! Poloinen Gaston! hän ei edes aavista sitä; mutta sinulle tahdon
-sanoa sen, sinun täytyy se tietää, sillä, oma Renée'ni, tämä kirje
-sisältää tavallaan niin sanoakseni minun testamenttini. Paina sanani
-tarkalleen mieleesi!
-
-Tällä hetkellä olen varma siitä, että minua rakastetaan niin paljon
-kuin yleensä naista voidaan rakastaa täällä maan päällä ja minä uskon,
-että minua odottaa ihanteellinen aviollinen yhdyselämä, johon minä
-puolestani tuon sellaisen rakkauden, jollaista en koskaan ennen ole
-tuntenut... Niin, vihdoinkin nautin siitä rakkaudesta, jonka tunnen
-omassa rinnassani. Sen, mitä nykyään kaikki naiset vaativat
-rakkaudelta, sen antaa minulle tämä avioliitto. Minä tunnen Gastonia
-kohtaan samanlaista ihailua, jota minä itse herätin Felipe-raukassani!
-En ole enää oma herrani, minä vapisen tuon lapsen edessä, aivan kuin
-abenserragi vapisi minun edessäni. Sanalla sanoen minä rakastan
-enemmän kuin minua rakastetaan; värisen ja säikyn kaikkea, minulla on
-vallan naurettavia pelonaiheita, pelkään tulevani hyljätyksi, pelkään
-sitä, että tulen vanhaksi ja rumaksi, kun Gaston vielä on nuori ja
-kaunis, pelkään, etten miellytä häntä tarpeeksi! Kuitenkin luulen
-omaavani sellaiset ominaisuudet, sellaisen uhrautumiskyvyn ja henkevän
-viisauden, että voin, en ainoastaan ylläpitää, vaan vielä kasvattaa
-suuremmaksikin tätä rakkautta yksinäisyydessä, kaukana maailman
-melusta. Jos epäonnistuisin, jos tämä salaisen rakkautemme ihana
-runoelma loppuisi, -- mitä sanonkaan: loppuisi! -- jos Gaston eräänä
-päivänä rakastaisi minua vähemmän kuin edellisenä, jos huomaisin sen,
-Renée, niin tiedä, että en häntä, vaan itseäni siitä syyttäisin. Se ei
-olisi hänen vikansa, vaan minun. Tunnen kyllä itseni, olen luotu
-enemmän rakastajattareksi kuin äidiksi. Sanon sinulle myös etukäteen,
-että kuolisin silloin, vaikka minulla olisi lapsiakin. Ennenkuin siis
-teen tilini kaikkien mahdollisuuksien varalta, rukoilen sinua, oi oma
-Renée'ni, olemaan äidin sijaisena lapsilleni, annan ne sinulle
-perinnöksi, jos tällainen onnettomuus minua kohtaa. Sinun
-kiihkomielinen velvollisuudentuntosi, sinun kallisarvoiset
-luonteenominaisuutesi, sinun lapsirakkautesi ja hellyytesi minua
-kohtaan, kaikki tämä on tekevä minulle silloin kuoleman vähemmän
-katkeraksi, en uskalla sanoa suloiseksi. Tämä päätös, jonka itsekseni
-olen tehnyt, on omiaan antamaan tälle avioliitolle eräänlaisen
-kammottavan juhlallisuuden leiman. Sentähden en myöskään halua ketään
-todistajia, jotka tuntevat minut; vihkiminen tapahtuu kaikessa
-salaisuudessa. Silloin saan rauhassa yksin väristä; minun ei tarvitse
-nähdä levottomuutta rakkaissa silmissä, ja minä yksin tiedän, että
-allekirjoittaessani uuden avioliittosopimuksen olen kenties samalla
-allekirjoittanut oman kuolemantuomioni.
-
-Tästä sopimuksesta nykyisen itseni ja tulevan itseni välillä ei tämän
-enempää koskaan! Olen uskonut sen sinun tietoosi, jotta tuntisit
-velvollisuuksiesi suuruuden. Menen naimisiin avioehtosopimuksen
-pohjalta hyvin tietäen, että omaisuuteni on niin suuri, että molemmat
-voimme sillä mukavasti elää. Gaston ei tiedä, kuinka suuri omaisuuteni
-on. Saan käytellä varojani, niinkuin tahdon. Kun en tahdo
-tuottaa Gastonille minkäänlaisia nöyryytyksiä, olen asettanut
-kaksitoistatuhatta frangia korkoja hänen nimelleen, hän on löytävä ne
-kirjoituspöytälaatikostaan päivää ennen häitämme; ja jos ei hän ota
-niitä vastaan, peruutan kaikki. Minun on täytynyt uhata olla naimatta
-häntä saadakseni oikeuden maksaa hänen velkansa. Nyt olen väsynyt
-kirjoittamaan näitä tunnustuksia sinulle; ylihuomenna kerron enemmän,
-sillä huomenna täytyy minun mennä maalle koko päiväksi.
-
-20 p:nä lokakuuta.
-
-Nyt kerron sinulle millaisiin toimenpiteisiin olen ryhtynyt
-salatakseni maailmalta onneani, sillä tahdon välttää kaikkia
-mustasukkaisuuden aiheita. Minä olen aivan tuon kauniin italialaisen
-prinsessan kaltainen, joka leijonan tavoin riensi hekumoimaan
-rakkaudessaan johonkin sveitsiläiseen kaupunkiin ensin syöksyttyään
-saaliiseensa käsiksi kuin leijona. Puhunkin näistä järjestelyistäni
-sinulle vain pyytääkseni sinulta vielä toista palvelusta, sitä
-nimittäin, ettet koskaan tulisi meitä tervehtimään, ellen itse ole
-sitä erikoisesti pyytänyt, ja että kunnioittaisit sitä yksinäisyyttä,
-jossa tahdon elää.
-
-Kaksi vuotta sitten ostin Ville d'Avrayn järvien luota Versailles'in
-tien varrelta parikymmentä tynnyrinalaa niittymaata, pienen metsän
-laidan ja kauniin hedelmäpuutarhan. Niittyjen pohjukkaan on kaivettu
-noin kolmen tynnyrinalan suuruinen lammikko, jonka keskeen on jätetty
-saari. Nuo kaksi pientä metsäistä kukkulaa, jotka saartavat tätä
-pientä laaksoa, suodattavat kirkkaita lähdesuonia, jotka virtaavat
-puistoni läpi ja jotka arkkitehtini on sinne taitavasti haaroittanut.
-Nämä purot laskevat kruunun lampiin, jotka sieltä täältä siintävät
-silmään. Tämän pienen puutarhan on tuo sama arkkitehti erittäin
-kauniisti järjestänyt ja ympäröinyt sen pensasaidoilla, muureilla ja
-kaivannoilla, mitä maanlaatu kulloinkin on vaatinut, niin ettei
-ainoakaan näköala ole mennyt hukkaan. Keskelle puiston toista
-sivustaa, joka rajoittuu Roncen metsiin, ihanalle paikalle, lampeen
-viettävän niitun laitaan on minulle rakennettu huvila, joka
-ulkomuodoltaan joka suhteessa muistuttaa niitä ihastuttavia
-huvimajoja, joita näkee Sionista Briggiin johtavan tien varrella ja
-joita minäkin suuresti ihailin Italiasta palatessani. Mitä
-sisustukseen tulee, niin se voittaa komeudessa kuuluisimmatkin
-huvimajat. Sadan askeleen päässä tästä maalaismallisesta huvilasta on
-vielä soma talo, joka on eri rakennus ja maanalaisen käytävän kautta
-yhteydessä huvilaan sekä sisältää keittiön, palvelijoiden asumukset,
-tallin ja vaunuvajan. Kaikista näistä tiilikivirakennuksista näkyy
-puuryhmien varjosta ainoastaan siro ja yksinkertainen julkisivu.
-Puutarhatyöntekijäin asunto muodostaa vielä eri rakennuksen, jonka
-takana ovat hedelmä- ja vihannestarhat. Sisälle johtava portti on
-metsään päin rajoittuvassa ympärysmuurissa ja melkein mahdoton löytää.
-Puu-istutukset, jotka jo nyt ovat suuria, tulevat kahden ja kolmen
-vuoden perästä täydelleen peittämään rakennukset. Ohikulkija ei
-aavista asuntoamme muusta kuin kukkuloille näkyvästä savupiippujen
-savusta, tai mahdollisesti keksii hänen silmänsä sen talvisaikaan, kun
-lehdet ovat pudonneet.
-
-Huvimajani on Versailles'in n.s. kuninkaan puutarhaa muistuttavan
-maiseman keskellä, mutta siitä on näköala lammelle ja saareen. Joka
-puolella kohoavat kukkulat tuuheine lehtivyöhyeineen ja komeine, tuon
-uuden siviililistan mukaan hoidettuine puineen. Puutarhurini ovat
-saaneet määräyksen minun ympärilleni kasvattaa ainoastaan tuhansittain
-tuoksuvia kukkia, niin että koko tämä minun kolkkani on kuin yksi
-ainoa suuri, tuoksuva smaragdi. Huvimaja, jota katolle asti yltävä
-villiviini kiertää, on ylt'yleensä köynnöskasvien, humalan,
-klematiksen, jasminien, azaleojen ja cobaeain vallassa. Se, joka voi
-niiden lomista erottaa ikkunamme, voi todellakin kerskata omaavansa
-hyvän näön.
-
-Tämä huvimaja, rakkaani, on kaunis ja hyvin rakennettu talo
-lämmityslaitoksineen ja kaikkine mukavuuksineen, mihin nykyaikainen
-rakennustaide pystyy; sehän voi sadan neliöjalan suuruiselle alalle
-kohottaa kokonaisen palatsin. Se sisältää Gastonin huoneuston ja minun
-huoneustoni. Pohjakerroksessa on odotushuone, salonki ja ruokasali.
-Meidän yläpuolellamme on vielä kolme huonetta silkkimatojen viljelystä
-varten. Minulla on viisi kaunista hevosta, pieni kevyt valjakko ja
-englantilaiset vaunut parihevosia varten; sillä me asumme ainoastaan
-neljänkymmenen minuutin päässä Parisista; jos tahdomme mennä kuulemaan
-oopperaa tai katsomaan jotakin uutta kappaletta, voimme lähteä
-päivällisen jälkeen ja palata taas illalla takaisin pesäämme. Tie on
-kaunis ja kulkee meidän pensas-aitamme siimeksessä. Palvelusväkenä
-kokkini, kuskini, tallimestarini, puutarhurini ja kamarineitsyeni ovat
-kaikki rehellisiä, kunnon ihmisiä, jotka olen valikoinut kokoon
-viimeisen puolen vuoden aikana ja jotka tulevat toimimaan vanhan
-Philippemme valvonnan alla. Vaikkakin olen varma heidän
-uskollisuudestaan ja vaiteliaisuudestaan, olen lisäksi kiinnittänyt
-heidät palvelukseeni heidän omien etujensa pohjalta; heillä ei ole
-erittäin suuria palkkoja, mutta ne tulevat nousemaan uudenvuoden
-lahjan kautta, jonka aiomme antaa heille joka vuosi. Kaikki tietävät,
-että pieninkin virhe, heidän vaiteliaisuuttaan kohtaan tähtäytyvä
-epäluulo voi tulla maksamaan heille suunnattomia etuuksia.
-Rakastavaiset eivät koskaan kiusaa palvelijoitaan eivätkä rettelöitse
-heidän kanssaan, he ovat luonnostaan suvaitsevaisia; siispä voin
-luottaa väkeeni.
-
-Kaikki, mikä minulla suinkin oli somaa, kaunista ja aistikasta
-talossani rue du Bacin varrella, on täällä. Rembrandtini, tuo, vanha
-rapistunut töherrys, on porraskäytävässä. Hobbema riippuu _hänen_
-työhuoneessaan vastapäätä Rubensia; Tizian, jonka kälyni lähetti
-minulle Madridista, koristaa pukukammiotani; Felipen keksimät kauniit
-huonekalut ovat asetetut salonkiin, jonka arkkitehti on erittäin
-aistikkaasti koristanut. Kaikki huvilassa on ihailtavan
-yksinkertaista; mutta tämä yksinkertaisuus on sitä lajia, joka maksaa
-satatuhatta frangia. Pohjakerros, joka on rakennettu betonkipohjalle,
-myllynkivistä kyhätyn kellarin päälle, näkyy tuskin kukkien ja
-pensaiden takaa ja on suloisen viileä olematta vähääkään kostea. Ja
-lopuksi: valkoiset joutsenparvet purjehtivat lammikolla.
-
-Oi Renée! Tässä laaksossa vallitsee sellainen hiljaisuus, josta
-kuolleetkin iloitsevat. Herää aamulla lintujen lauluun tai tuulen
-vienoon suhinaan poppelien latvoissa. Kukkulalta virtaa alas pieni
-lähteensuoni, jonka arkkitehtimme löysi kaivaessaan metsän puoleisen
-muurin perustaa, se juoksee hopeanvalkoisen, krassi-reunaisen hiekan
-läpi lammikkoon; ja sen arvoa ei voi rahassa mitata. Ettei vain Gaston
-rupeaisi vihaamaan tätä liian täydellistä onnea. Kaikki on niin
-kaunista, että värisen; mato asettuu aina hyviin hedelmiin; hyönteiset
-ahdistavat aina kaikkein komeimpia kukkia. Eikö tuo kauhea ruskea
-matokin, jonka ahmattius muistuttaa kuoleman kulkua, eikö se aina
-juuri iske kiinni metsien ylpeyteen? Tiedän jo kokemuksesta, että
-näkymätön ja kateellinen mahti vainoaa täydellistä onnea. Sitäpaitsi
-sanoit sen kerran minulle kirjeessäsi kauan sitten ja sinä ennustit
-oikein.
-
-Kun toissa päivänä kävin tarkastelemassa, olivatko viimeisetkin
-mielikuvani tulleet oikein ymmärretyiksi ja toteutetuiksi, tunsin
-kyyneleiden kihoavan silmiini ja minä kirjoitin arkkitehdin laskuun
-hänen suureksi hämmästyksekseen: Hyväksytään maksettavaksi. -- "Teidän
-raha-asiamiehenne ei ole maksava, rouva", sanoi hän, "onhan kysymys
-kolmestasadastatuhannesta frangista." "Ei tule kysymykseenkään muuta."
-virkahdin, kuten ainakin oikea Chaulieu seitsemänneltätoista
-vuosisadalta. -- "Mutta hyvä herra", jatkoin, "yhden ehdon asetan
-kuitenkin: älkää kertoko kenellekään näistä rakennuksista ja tästä
-puutarhasta. Älköön kukaan saako tietää omistajan nimeä, luvatkaa
-kunniasanallanne ottaa huomioon tämä välipuhe tilityksessämme."
-
-Ymmärrätkö nyt syyn äkillisiin matkoihini, minun salaperäiseen
-edestakaisin liikehtimiseeni? Näetkö nyt, missä kaikki nuo kauniit
-tavarat, jotka on luultu myydyiksi, oikeastaan ovat? Käsitätkö
-omaisuuteni uudelleen sijoittamisen syyn? Rakas ystävä, rakastaminen
-on kuin suuri liikkeen hoito ja sillä, joka tahtoo sydämensä pohjasta
-rakastaa, ei saa olla mitään muuta huolta. Raha ei enää ole tuottava
-minulle mitään harmia, olen laittanut elämän mahdollisimman keveäksi;
-olen kerta kaikkiaan jo suorittanut perheenäidin tehtävät, jotta minun
-ei enää vast'edes tarvitse sitä tehdä muuta kuin niinä kymmenenä
-minuuttina, jotka joka aamu varaan vanhalle hovimestarilleni
-Philippelle. Olen myös tyystin tarkannut elämää ja sen vaarallisia
-vaiheita; kuolema antoi minulle kerran julmia opetuksia ja minä tahdon
-käyttää hyväkseni niitä. Ainoa toimeni on oleva miellyttää ja rakastaa
-_häntä_ ja luoda vaihtelua tähän jokapäiväisten ihmisten mielestä niin
-yksitoikkoiseen olotilaan.
-
-Gaston ei vielä tiedä mitään. Minun pyynnöstäni on hän niinkuin
-minäkin kirjoituttanut itsensä Ville d'Avrayhin; huomenna matkustamme
-Huvimajalle. Elämämme siellä ei tule kalliiksi, mutta jos sanoisin
-sinulle, minkä verran olen arvioinut puvustoani varten, niin
-huudahtaisit, syystä kylläkin: "Hän on hullu!" Tahdon koristautua
-häntä varten joka päivä, niinkuin muut naiset koristautuvat
-maailmaa varten. Puvustoni maalla tulee vuosittain maksamaan
-kaksikymmentäneljätuhatta frangia ja päiväpuvut eivät kuulu kaikista
-kalleimpiin. Hän kyllä voi pukeutua puseroon, jos tahtoo! Älä
-kuitenkaan luule, että aion tehdä elämämme jonkinlaiseksi
-kaksintaisteluksi ja käyttää kaiken keksimiskykyni rakkauden
-säilyttämis-keksintöihin: en vain tahdo, että minulla olisi jostakin
-itseäni soimattavaa, siinä kaikki. Vielä kolmetoista vuotta on minulla
-aikaa olla kaunis, ja minä tahdon, että minä tuon kolmannentoista
-vuoden viimeisenä päivänä olen hänelle rakkaampi kuin päivää jälkeen
-salaisten häitteni. Tällä kertaa tahdon olla aina nöyrä, aina
-kiitollinen, enkä koskaan pisteliäs; tahdon nyt olla palvelija, koska
-juuri valtiatar-asema ensimäisellä kerralla syöksi minut onneni
-kukkuloilta.
-
-Oi, Renée, jos Gaston minun laillani todellakin on käsittänyt tuon
-äärettömän rakkauden, niin olen vakuutettu siitä, että aina tulemme
-olemaan onnellisia. Luonto on hyvin kaunis Huvimajan ympärillä, metsät
-ovat hurmaavia. Joka askeleella on vastassa mitä raikkaimmat maisemat,
-näköalat lehdoissa hivelevät silmää ja sielua ja herättävät suloisia
-ajatuksia. Nämä metsät huokuvat sulaa rakkautta. Ne merkitsevät
-muutakin kuin pelkkää puuvarastoa. Ylihuomenna olen oleva rouva
-Gaston. Jumalani, kysyn itseltäni, onko oikein kristillistä rakastaa
-ihmistä siten kuin minä häntä. -- "Kaikki on laillisessa
-järjestyksessä", sanoi minulle meidän asiamiehemme, joka on yksi
-todistajista ja joka, kun hän lopulta huomasi, mikä oli
-omaisuus-sopimuksen tarkoitus, huudahti: -- "Tämän kautta menetän
-hyvän liiketuttavan." Sinä, kaunis hirveni, en uskalla enää sanoa
-rakkahin, sillä varmaan vastaisit: -- "Tämän kautta kadotan minä
-sisaren."
-
-Enkelini, osota tämän jälkeen kirjeesi rouva Gastonille, poste
-restante, Versailles! Sieltä haetaan joka päivä postimme. En tahdo,
-että tulemme paikkakunnalla tunnetuiksi. Kaikki tarpeemme otamme
-Parisista. Täten toivon voivani elää suloista, salaperäistä elämää.
-Vuoden päiviin, tätä asuntoa kuntoon pantaessa, ei siellä ole käynyt
-kukaan ja se ostettiin niiden levottomuuksien aikana, jotka seurasivat
-heinäkuun vallankumousta. Ainoa, joka on näyttäytynyt näillä seuduin,
-on arkkitehtimme; täällä tunnetaan ainoastaan hänet, ja hän taaskaan
-ei enää ole palaava. Hyvästi! Kirjoittaessani tämän sanan sinulle,
-tunnen sydämessäni yhtä paljon surua kuin iloa: luulen, että kaipaan
-sinua yhtäpaljon kuin rakastan Gastonia!
-
-
-
-
-XLIX.
-
-MARIE GASTON DANIEL D'ARTHEZILLE.
-
-
-Lokakuulla 1833.
-
-Rakas Daniel.
-
-Tarvitsen kaksi todistajaa häätilaisuuteeni; pyydän teitä sentähden
-saapumaan luokseni huomenillalla ystävämme, tuon hyvän ja suuren
-Joseph Brideaun kanssa. Hänellä, josta on tuleva vaimoni, on aikomus
-elää kaukana erillään maailmasta ja täysin tuntemattomana; hän on
-aavistanut rakkaimmat toivomukseni! Te ette ole aikaisemmin saanut
-tietää mitään rakkaudestani, te, joka olette ollut elämäni köyhyyden
-ja kurjuuden lieventäjä; mutta kuten ymmärtänette, on tämän asian
-ehdoton salassa pito ollut välttämätön. Siinä myös syy, miksi me
-vuoden päiviin niin harvoin olemme tavanneet toisiamme. Päivää jälkeen
-naimisiin menoni eroamme jälleen pitkäksi aikaa. Teidän sielunne,
-Daniel, on kyllä kykenevä ymmärtämään minua; ystävyys on säilyvä ilman
-ystävääkin. Kentiespä myös joskus tarvitsen teitä; mutta kodissani en
-kuitenkaan ota teitä vastaan. Myöskin tässä suhteessa on _hän_
-noudattanut minun toivomuksiani. Hän on minun tähteni uhrannut sen
-ystävyyssuhteenkin, joka on hänen ja erään hänen lapsuudenystävänsä
-välillä, joka on hänelle kuin todellinen sisar; minun on puolestani
-täytynyt uhrata hänelle oma ystäväni. Huomaatte varmaankin jo tästä,
-mitä nyt olen kertonut, että kysymyksessä ei ole tavallinen intohimo,
-vaan ehjä, täydellinen, jumalallinen rakkaus, joka on perustettu
-kahden toisiaan lähellä olevan, ja toisiinsa täten sitoutuvan olennon
-sielujen sukulaisuudelle.
-
-Minun onneni on puhdas, ääretön; mutta kun maailmaa kerran hallitsee
-sellainen salainen laki, joka kieltää meitä omistamasta täydellistä,
-sekoittumatonta onnea, niin on minun sieluni pohjalla eräs ajatus,
-joka vaivaa ainoastaan minua ja jota hän ei tunne ja jonka kätkenkin
-sen salaisimpaan sopukkaan. Alituisessa puutteessani autoitte te minua
-siksi usein, että hyvin tiedätte, miten tuskallisessa asemassa olin.
-Mistä sain voimaa elää, kun toivo niin usein petti minut? Teidän
-elämäntaistelustanne, ystäväni, ammensin lohtua, teiltä sain
-hienotunteista avustusta. No niin, rakas ystävä, hän on maksanut minun
-musertavan suuret velkani. Hän on rikas ja minä en omista mitään.
-Kuinka usein olenkaan laiskuuden puuskinani ajatellut: Jospa joku
-rikas nainen huolisi minusta! Mutta nyt! Todellisuuden edessä ovat tuo
-huoleton nuoruuden pila ja nuo onnettomuuden-aikaiset, syyntakeettomat
-suunnittelut kaikki kadonneet. Tunnen itseni nöyryytetyksi, vaikka
-olenkin varma hänen sielunsa aateluudesta. Tunnen itseni
-nöyryytetyksi, vaikka tiedän, että juuri tämä nöyryytykseni todistaa
-rakkauttani, lyhyesti sanoen, hän on nähnyt, että en ole karttanut
-tätä alennustilaa. Tässä suhteessa olen minä pikemmin suojatti kuin
-suojelija. Uskon teille tämän suruni. Lukuunottamatta tätä ainoata
-kohtaa täyttyvät toiveeni, rakas Daniel, joka suhteessa. Olen löytänyt
-tahrattoman kauneuden, nuhteettoman hyvyyden. Sanalla sanoen, morsian
-on, kuten sanotaan, liian kaunis; hänen hellyytensä on henkevää, hän
-osaa suloillaan ja viehätyksellään luoda rakkauteen vaihtelua, hän on
-tietorikas ja ymmärtää kaikki; hän on soma, vaalea, hento ja pehmeä,
-niin että voisi luulla, että Rafael ja Rubens ovat lyöneet tuumansa
-tukkoon luodakseen naisen! En luule, että koskaan olisin voinut
-rakastaa ruskeaa naista yhtä paljon kuin vaaleaa; ruskeaveriköt ovat
-minusta aina tuntuneet epäonnistuneilta pojilta. Hän on leski, hänellä
-ei ole ollut lapsia, hän on kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanha.
-Vaikkakin hän luonteeltaan on vilkas, hilpeä, uupumaton, viihtyy hän
-myös hyvin surumielisissä tunnelmissa. Nämä erinomaiset lahjat eivät
-myöskään sulje pois arvokkaisuutta tai mielen ylevyyttä: hän on kaikin
-puolin syvää kunnioitusta herättävä. Vaikkakin hän kuuluu kaikkein
-korkeimman ja pinttyneimmän ylimystön vanhimpiin sukuihin, rakastaa
-hän minua niin suuresti, ettei hän kiinnitä huomiota onnettomaan
-sukuperääni. Meidän salainen rakkautemme on jo kestänyt kauan; me
-olemme kokeilleet toistemme kanssa; me olemme molemmat yhtä
-mustasukkaisia; ajatuksemme risteilevät kuin saman ukkosen salamat.
-Molemmat rakastamme me ensimäistä kertaa, ja tämä ihana lemmenkevät
-riemuineen suo meille kaiken, mitä suinkin olemme voineet kuvitella
-hymyilevintä, suloisinta ja syvintä. Tunne on tuhlaten lahjoittanut
-meille kukkiaan. Jokainen päivämme on ollut onnesta täyteläinen ja
-erottuamme olemme kirjoittaneet toisillemme runoja. Ei koskaan ole
-edes pälkähtänyt päähäni himmentää tätä säteilevää ensikevättä millään
-himoitsevalla ajatuksella, vaikkakin sieluni on ollut ainaisessa
-käymistilassa. Hän oli leski ja vapaa; hän on erinomaisen hyvin
-ymmärtänyt, mikä syvä arvonanto häntä kohtaan on piillyt tässä
-itsehillinnässä; usein nousivat liikutuksen kyyneleet hänen silmiinsä.
-Huomaat siis kaikesta, rakas Daniel, että on kysymys todellakin
-korkealla tasolla olevasta olennosta. Emme ole edes vaihtaneet
-ensimäistä rakkauden-suudelmaa; olemme molemmat peljänneet
-heikkouttamme.
-
-"Meillä on kummallakin", sanoi hän kerran minulle, "onnettomuus
-omallatunnollamme." "Ja mikä olisi teillä!" "Avioliittoni", vastasi
-hän.
-
-Teille, joka olette suuri ihminen ja joka itse rakastatte yhtä tuon
-saman aateliston kaikkein harvinaisimmista ja erinomaisimmista
-naisista, jonka piiristä minäkin löysin Armandeni, teille riittänee
-varmasti jo tämä yksi ainoa sana tuon sielun avaimeksi ja samalla
-valkaisemaan sitä onnea, joka odottaa
-
-                                                ystäväänne
-
-                                               Marie Gastonia.
-
-
-
-
-L.
-
-ROUVA DE L'ESTORADE ROUVA DE MACUMER'LLE.
-
-
-Vai niin, Louise, siis kaikkien niiden salaisten onnettomuuksien
-jälkeen, joita sinulle tuotti vastattu, onnellinen rakkaus itse
-avioliiton helmassa, tahdot nyt vielä elää kahden kesken
-yksinäisyydessä aviopuolison kanssa! Surmattuasi ensin yhden ottamalla
-liiaksi osaa suuren maailman elämään, tahdot nyt vetäytyä syrjään
-nielaistaksesi toisen! Millaisia uusia tuskia taas täten valmistatkaan
-itsellesi! Mutta päättäen siitä tavasta, millä olet käynyt asiaan
-käsiksi, näen, että sitä ei voi enää auttaa. Jotta joku mies
-todellakin on saanut sinut voittamaan vastenmielisyytesi toista
-avioliittoa vastaan, niin mahtaa hänellä olla enkelin sielu ja
-taivaallinen sydän; sinut täytyy siis taas jättää harhakuviesi
-valtaan; mutta oletko siis unohtanut, mitä itse sanoit nuorista
-miehistä; että heidän tiensä on kaikkien käynyt alhaisten
-läpikulkupaikkojen kautta ja että he kaikki ovat kadottaneet
-viattomuutensa mitä inhottavimmissa pesissä? Kuka on muuttunut,
-sinäkö, vaiko he? Olet hyvin onnellinen, kun vielä voit uskoa onneen:
-minulla ei ole sydäntä soimata sinua, vaikkakin hellyyteni sinua
-kohtaan vaistomaisesti pyrkii minua varoittamaan sinua tästä
-avioliitosta. Niin, satakertaisesti on totta, että luonto ja
-yhteiskunta yhteisvoimin pyrkivät hävittämään täydellistä onnea maan
-päältä, sentähden että se on vastoin luonnon ja yhteiskunnan lakia,
-sentähden että taivas mahdollisesti on kateellinen oikeuksiensa
-puolesta. Sanalla sanoen, ystävyystunteeni aavistaa jotakin
-onnettomuutta, jota en millään voi selittää, en tiedä, mistä se on
-tuleva, enkä, kuka sen on aiheuttava; mutta, rakkaani, tuo ääretön ja
-rajaton onni on varmaankin musertava sinut. On paljon vaikeampaa
-kantaa äärimmäistä iloa kuin raskainta surua? En sano mitään pahaa
-hänestä; sinä rakastat häntä, ja luultavasti en minä ole häntä koskaan
-nähnyt; mutta toivottavasti jonakin päivänä, jolloin sinulla ei ole
-muuta tekemistä, piirrät minulle jonkinlaisen muotokuvan tuosta
-kauniista ja harvinaisesta eläimestä.
-
-Kuten näet, otan omalta kohdaltani asian iloisesti, sillä olen varma
-siitä, että kuherruskuukauden jälkeen te molemmat yhteisestä
-sopimuksesta tulette elämään ja olemaan samalla tavalla kuin kaikki
-muutkin ihmiset. Jonakin päivänä parin vuoden kuluttua kun yhdessä
-kävelemme tuota tietä pitkin, sanot minulle: -- "Kas tuossa on
-Huvimaja, josta minun ei pitänyt koskaan luopua!" Ja sinä naurat
-iloista nauruasi ja näytät kauniita hampaitasi. En ole vielä virkkanut
-mitään Louis'lle, olisimme vain houkutelleet hänet nauramaan. Ilmoitan
-hänelle sitten vain aivan yksinkertaisesti, että olet mennyt naimisiin
-ja että haluat pitää avioliittosi salassa. Valitettavasti et nyt
-tarvitse sisarta etkä äitiä morsiusvuoteesi valmistamiseen. Meillä on
-nyt lokakuu; rohkeana naisena aloitat talvella. Ellei olisi
-avioliitosta kysymys, sanoisin, että otat härkää kiinni sarvista. No,
-oli miten hyvänsä, minussa on sinulla aina oleva mitä vaiteliain ja
-ymmärtäväisin ystävä. Afrikan salaperäinen keskus on niellyt monta
-matkustajaa ja minusta tuntuu kuin sinä tunteen valtakunnassa
-uskaltaisit nyt juuri samanlaiselle retkeilylle, jolla niin monta
-tutkijaa on hukkunut saaden surmansa neekerien kädestä tai uupuen
-erämaan hiekkaan. Sinun erämaasi on kahden peninkulman päässä
-Parisista ja sentähden voinkin iloisesti sanoa sinulle: Onnellista
-matkaa! Palaat pian luoksemme jälleen.
-
-
-
-
-LI.
-
-KREIVITÄR DE L'ESTORADE ROUVA MARIE GASTONILLE.
-
-
-1837.
-
-Miten on laitasi, rakas ystävä? Kolmen vuoden vaitiolon jälkeen on
-Renée'llä jo lupa olla levoton Louisesta. Tuollaista on siis rakkaus!
-Se tuhoaa ja tekee tyhjäksi ystävyyden, niin suuren kuin meidän.
-Tunnusta toki, että vaikka rakastankin lapsiani enemmän vielä kuin
-mitä sinä rakastat Gastoniasi, niin on äidintunteessa kuitenkin
-jotakin rajatonta ja avaraa, joka ei ollenkaan pienennä toisia
-kiintymyksen tunteita ja joka sallii naisen edelleenkin pysyä
-vilpittömänä ja uskollisena ystävänä. Kaipaan kirjeitäsi ja suloisia
-ja lempeitä kasvojasi. Saan tyytyä nyt vain omiin otaksumiini sinusta,
-oi Louise!
-
-Mitä meihin tulee, niin tahdon kertoa kaikesta mahdollisimman
-seikkaperäisesti.
-
-Lukiessani uudestaan sinun lähinnä viimeistä kirjettäsi, keksin siinä
-muutamia katkeria sanoja valtiollisesta asemastamme. Ivasit meitä
-siitä, että olimme pitäneet valtiovarain toimituskunnan päällikön
-viran, samoin kreivin arvonimen, jotka molemmat olimme saaneet Kaarle
-X:n suosiosta; mutta saatoinko mitenkään neljänkymmenentuhannen livren
-koroilla, joista kolmekymmentä menee sukukartanoon, kunnollisesti
-varustaa Athenaïsia ja tuota pikku kerjäläistä Renétä? Eikö meidän
-ollut pakko elää virkatuloilla ja järkevästi säästää maatilojemme
-tuottamia tuloja? Kahdenkymmenen vuoden kuluttua olemme siten saaneet
-kootuksi kuusisataatuhatta frangia, jotka tulevat tyttärelleni ja
-Renélle, jonka olen määrännyt meriväkeen. Pikku poika-raukkani saa
-siten kymmenentuhatta livreä korkoja ja ehkäpä voimme lahjoittaa
-hänelle sitäpaitsi rahassa niin suuren summan, että hänen osansa tulee
-yhtä suureksi kuin hänen sisarensakin. Sitten kun hänestä on tullut
-laivastokapteeni, voi kerjäläinenkin mennä rikkaisiin naimisiin ja
-saada yhteiskunnallisesti yhtä korkean arvoaseman kuin hänen
-veljensäkin.
-
-Nämä viisaat laskelmat ovat tehneet meidän perheellemme
-välttämättömäksi mukautua uuteen asiaintilaan. Uuden hallitsijasuvun
-edustaja on luonnollisesti nimittänyt Louis'n Ranskan pääriksi ja
-kunnialegionan suur-upseeriksi. Siitä hetkestä alkaen, jolloin
-l'Estorade teki valansa, on hänen täytynyt jättää kaikki puolinaisuus;
-ja hän onkin sittemmin tehnyt suuria palveluksia kamarille. Hän on nyt
-saavuttanut sellaisen aseman, että hän saa olla siinä rauhassa
-elämänsä loppuun saakka. Hän on taitava raha-asioissa, hän on enemmän
-miellyttävä esittelijä kuin varsinainen kaunopuhuja, mutta hänen
-kykynsä riittää täydellisesti politiikkaamme. Hänen sukkeluuteensa ja
-asiantuntemukseensa hallinnollisen järjestelyn ja varojen käytön
-alalla pannaan suurta arvoa, ja kaikki puolueet pitävät häntä vallan
-korvaamattomana. Voinpa kertoa sinulle senkin, että hänelle hiljattain
-tarjottiin lähetystö, mutta että minä sain hänet siitä kieltäytymään.
-Armand, joka nyt on kolmetoista-vuotias, ja Athenaïs, joka käy
-yhtätoista, kasvatetaan molemmat Parisissa ja se sitoo minutkin tänne;
-aionkin viipyä Parisissa siksi, kunnes pikku Renénikin, joka vasta
-aloittelee koulun käyntiään, on lopettanut opintonsa.
-
-Pysyäkseen uskollisena vanhemmalle haaralle ja palatakseen
-maatilalleen ei saisi olla kolmea lasta kasvatettavana ja
-holhottavana. Äiti, enkelini, ei saa olla mikään Decius, kaikista
-vähimmän sellaisena aikana, jolloin Deciukset ovat harvinaisia.
-Viidentoista vuoden kuluttua voi l'Estorade vetäytyä la Crampadeen
-pulskan eläkkeen kanssa sijoitettuaan ensin Armandin valtiovarain
-toimituskuntaan esittelijän virkaan. Mitä Renéhen tulee, niin
-on hän meriväen uralla epäilemättä kehittyvä valtiomieheksi.
-Seitsemän-vuotiaana tuo pikku poikanen on jo viekas ja älykäs kuin
-vanha kardinaali.
-
-Ah, Louise, minä olen onnellinen äiti! Lapsistani on minulla edelleen
-varjotonta iloa.
-
-_Senza brama, sicura ricchezza_.
-
-Armand käy Henrik IV:n koulua. Olen lopultakin päättänyt valita
-julkisen yhteiskasvatuksen voimatta silti erota Armandista, ja minä
-olen tehnyt samoin kuin Orleansin herttua teki ennen kuin hän tuli tai
-ehkäpä juuri tullakseen Ludvig Filipiksi. Joka aamu Lucas, tuo vanha
-palvelijamme, jonka tunnet, vie Armandin kouluun opetuksen alkaessa ja
-tuo hänet jälleen takaisin puoli viisi. Muuan vanha ja tottunut
-kotiopettaja, joka asuu meillä, avustaa häntä työssä iltaisin ja
-herättää hänet aamuisin samaan aikaan kuin muutkin koulun oppilaat
-nousevat. Lucas vie hänelle pienen aamiaisen kello kaksitoista,
-jolloin hänellä on väliaika. Täten siis näen hänet päivällisen aikaan
-ja illalla ennen maata panoa ja aamuisin olen valvomassa hänen kouluun
-menoaan. Armand on edelleenkin sama suloinen, sydämellinen ja
-herttainen lapsi, josta sinä niin paljon pidät; hänen kotiopettajansa
-on häneen tyytyväinen. Pikku Naïs on minun luonani ja tuo soma
-perhonen heiluu lakkaamatta ympärilläni, mutta minä olen yhtä lapsekas
-kuin hänkin. En ole jaksanut luopua noista rakkaiden lapsieni
-suloisesta hyväilystä. Nyt voin rientää, milloin vain haluan, Armandin
-vuoteen ääreen, katsella häntä, kun hän nukkuu, tai pyytää ja saada
-suudelman tuolta enkeliltä, ja se on suorastaan elinehtoni.
-
-Kuitenkin on tuolla lapsien kotona pitämisjärjestelmällä kyllä omat
-hankaluutensa, olen jo kokenut sen. Yhteiskunta niinkuin luontokin on
-kateellinen eikä salli koskaan lakejaan loukattavan; se ei siedä, että
-sen taloutta järkytetään. Niinpä niissä perheissä, joissa lapset
-pidetään kotona, ovat nämä liian alttiina elämän tulen vaaralle, he
-näkevät sen intohimot, he tutkivat sen valheita. Kykenemättömiä kun he
-vielä ovat ymmärtämään niitä vaikuttimia, jotka kulloinkin määräävät
-täyskasvuisten ihmisten käyttäytymisen, alistavat he ulkonaisen elämän
-omille tunteilleen ja intohimoilleen, sensijaan että he alistaisivat
-omat tunteensa ja intohimon ulkonaiselle maailmanjärjestykselle. He
-kiintyvät väärään kiiltoon, joka aina loistaa enemmän kuin oikea hyve,
-sillä maailmasta näkyy ulospäin etenkin turha kuori ja valheelliset
-muodot. Jos viidentoista vuotias lapsi jo liikkuu maailman-tuntijan
-itseluottamuksella, niin on hän hirviö; kahdenkymmenenviiden vuotiaana
-on hän silloin jo vanhus ja tämän varhaiskehityksensä vuoksi suhtautuu
-hän huolettomasti perinpohjaisiin opintoihin, jotka kuitenkin ovat
-kaiken todellisen ja vakavan kyvykkäisyyden perusta. Maailma on suuri
-näyttelijä ja niinkuin näyttelijäkin se ottaa vastaan ja antaa
-takaisin kaikki, mutta ei säilytä mitään. Jos äiti siis tahtoo
-säilyttää lapsensa kotona, on hänen vakavasti päätettävä estää heitä
-pääsemästä kosketuksiin maailman kanssa, hänellä täytyy olla voimaa
-vastustaa lapsiensa halua ja omaansa, eikä näytellä heitä kenellekään.
-Cornelian täytyi sulkea lukon taakse jalokivensä. Minä olen tekevä
-samoin, sillä lapseni ovat koko minun elämäni.
-
-Minä olen kolmenkymmenen vuotias ja päivän suurin helle on jo ohitse,
-vaikein osa tiestä on kuljettu. Muutaman vuoden kuluttua olen oleva
-vanha eukko, sentähden ammennan voimaa täytettyjen velvollisuuksien
-tunnosta. Voisi melkein luulla, että nuo kolme pientä olentoa tuntevat
-minun ajatukseni ja noudattavat sitä. Minun ja heidän välillään, jotka
-joka hetki ovat olleet lähelläni, on salaisia yhdyssiteitä. Lyhyesti
-sanoen, he tuottavat minulle äärettömästi iloa, aivan kuin he
-tietäisivät, mistä kaikesta he ovat minulle kiitollisuuden velassa.
-
-Armand, joka ensimäisinä kouluvuosinaan oli hidas käsittämään,
-raskaaseen mietiskelyyn taipuvainen, ja joka sentähden teki minut
-levottomaksi, on äkkiä kuin herännyt. Varmaankin on hänelle selvinnyt
-alustavien töiden tarkoitus, jota lapset useinkaan eivät huomaa;
-niillä koetetaan nimittäin juurruttaa heihin kuuliaisuutta, joka on
-koko yhteiskunnan perusta. Ah, ystäväni, muutamia päiviä sitten oli
-minulla ilo nähdä Armandini seppelöitynä julkisessa tutkinnossa
-itse Sorbonnessa. Kummipoikasi sai ensimäisen palkinnon
-runonkirjoituksessa. Kun Henrik IV:n koulun palkinnot jaettiin, sai
-hän kaksi ensipalkintoa, runon sepityksessä ja ainekirjoituksessa.
-Aivan kalpenin, kun kuulin hänen nimeään huudettavan ja minun teki
-mieli huudahtaa: _Minä olen hänen äitinsä!_ Naïs puristi kättäni, niin
-että oikein koski, jos nyt tuollaisina hetkenä yleensä voi tuntea
-tuskaa. Oi, Louise, tuo juhla korvasi monin kerroin kaiken hukkaan
-menneen rakkauden.
-
-Veljen menestys on kannustanut myös pikku Renétäni, joka tahtoo päästä
-kouluun niinkuin vanhempikin veli. Nuo kolme lasta kääntävät välistä
-koko talon ylösalaisin, he huutavat niin ja pitävät sellaista meteliä,
-että voi tulla aivan kuuroksi siitä. En käsitä, miten yleensä kestän
-sitä, sillä minä olen aina heidän kanssaan; en ole koskaan luottanut
-keneenkään, en edes Maryyn, kun on ollut kysymyksessä pitää silmällä
-lapsia. Kauniista äidinkutsumuksesta on kuitenkin niin paljon iloa!
-Nähdä lapsen luopuvan leikistään tullakseen syleilemään minua,
-ikäänkuin jonkun sisäisen tarpeen pakoituksesta... mikä ilo!
-Sitäpaitsi voi heidän suhteensa tehdä tuollaisissa tilanteissa
-paremmin huomioita. Yksi äidin velvollisuuksia on koettaa jo pienestä
-alkaen tutkia lapsiensa taipumuksia, luonnetta ja kutsumusta, jota ei
-mikään opettaja voi tehdä. Kaikki lapset, joita äidit ovat
-kasvattaneet, käyttäytyvät kauniisti ja tahdikkaasti ja tämä jo on
-omiaan korvaamaan luontaisen lahjakkaisuuden, jota vastoin
-synnynnäinen lahjakkaisuus ei koskaan voi korvata sitä, mitä miehet
-oppivat äideiltään. Nämä erilaisuudet miehissä tulevat näkyviin
-salongeissakin; jonkun nuoren miehen tavasta olla ja käyttäytyä voi
-heti päättää, näkyykö siinä naisellisen vaikutuksen jälkiä vai ei.
-Miksi siis riistää lapsilta sellaista etua? Kuten näet tuottaa
-velvollisuuksieni täyttäminen minulle kallisarvoisia ilonaiheita.
-
-Armandista tulee, siitä olen aivan varma, mitä erinomaisin virkamies,
-kunnollisin päällysmies, tunnollisin edustaja, mitä ikinä voi
-ajatella; jota vastoin pikku Renéstäni tulee maailman rohkein,
-taitavin ja samalla kavalin merimies. Tuolla pikku veitikalla on
-teräksinen tahto; hän saa aina kaikki, mitä hän tahtoo, hän osaa
-käyttää tuhansia koukkuja päästäkseen päämääräänsä ja jos ei tuhatta
-tepsi, keksii hän vielä tuhatensimäisen. Sensijaan että rakas
-Armandini levollisesti mukautuu asiain menoon tutkistellen niiden
-syitä ja vaikuttimia, niin Renéni riehuu, ponnistaa, keksii, tekee
-laskelmia ja löytää lopuksi jonkun heikon liitoksen; jos hän saa
-siihen vain veitsenteränkään työnnetyksi, mahduttaa hän siitä sisälle
-pian myös omat pikku vaununsa. Mitä Naïsiin tulee, niin on hän siinä
-määrin itseni kaltainen, että en näe mitään eroa hänen ja itseni
-välillä. Ah, rakkaani, kuinka on hauskaa laitella somaksi tuota
-rakasta pikku tyttöä; minä palmikoin ja kiharoin hänen tukkaansa ja
-punon heleimmät rakkauden-unelmani hänen kutreihinsa; tahdon nähdä
-hänet onnellisena, saakoon hän sen, joka häntä rakastaa ja jota hän
-rakastaa. Oi, Jumalani! Somistellessani häntä, sitoessani viheriäisiä
-nauhoja hänen hiuksiinsa ja pujotellessani puolikenkiä hänen pieniin
-suloisiin jalkoihinsa vihlaisee sydäntäni usein eräs ajatus, joka
-vilahtaa aivoissani ja joka melkein lyö minut tainnoksiin. Voiko
-kukaan määrätä tyttärensä kohtaloa! Kentiespä hän lahjoittaa
-rakkautensa arvottomalle, tai kentiespä hän ei koskaan saa
-vastarakkautta siltä, jota hän rakastaa. Usein katsellessani häntä
-nousevat kyyneleet silmiini. Luopua tuollaisesta suloisesta olennosta,
-tuollaisesta kukkasesta, ruususta, joka on kasvanut helmastamme
-niinkuin nuppu ruusupensaasta ja antaa se miehelle, joka ryöstää
-meiltä kaikki! Kolmeen vuoteen et ole kirjoittanut minulle noita
-kolmea sanaa: minä olen onnellinen. Olet kääntänyt ajatukseni
-avioliittonäytelmään, joka on jotakin kauheaa äidille, joka on niin
-suuressa määrin äiti kuin minä. Hyvästi; en tiedä, miksi kirjoitan
-sinulle, sillä sinä et ole ansainnut ystävyyttäni. Oi, vastaa minulle,
-rakas Louiseni!
-
-
-
-
-LII.
-
-ROUVA GASTON ROUVA DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Huvimajassa.
-
-Kolme vuotta kestänyt vaitioloni on ärsyttänyt uteliaisuuttasi, ja
-sinä kysyt, minkätähden en ole kirjoittanut sinulle, rakas Renée'ni.
-Mutta näetkös, ei löydy mitään sanoja, ei mitään kieltä ilmaisemaan
-onneani; sieluillamme on kylliksi voimaa kantaa sitä, siinä kaikki
-parilla sanalla sanottuna! Meidän ei tarvitse tehdä pienintä
-ponnistusta ollaksemme onnellisia, me ymmärrämme toisemme kaikessa.
-Kolmen vuoden aikana ei ole pienintä soraääntä ollut tässä
-yhteissäveleessä, ei pienintä eroavaisuutta tunne-ilmaisuissamme, ei
-pienintä erimielisyyttä tahtomisessamme. Sanalla sanoen, kultaseni,
-näissä tuhannessa päivässä ei ole ollut ainoatakaan, joka ei olisi
-kantanut jotakin erikoista hedelmää, ei hetkeäkään, jota ei
-mielikuvitus olisi huumauksellaan sähköittänyt. Olemme vakuutettuja ei
-ainoastaan siitä, ettei elämämme koskaan ole käyvä yksitoikkoiseksi,
-vaan myös siitä, ettei siihen ehkä koskaan voi mahtua koko rakkautemme
-runous, joka on yhtä rikas ja vaihtelevainen kuin luonto itse. Ei, ei
-minkäänlaista pettymystä! Me pidämme toisistamme nyt vieläkin enemmän
-kuin ensimäisenä päivänä ja joka hetki keksimme uusia syitä rakastaa
-toisiamme. Me päätämme joka ilta, ollessamme kävelyllä päivällisen
-jälkeen, lähteä Parisiin katsomaan maailmaa, aivan kuin muut sanovat:
-me lähdemme ihailemaan Sveitsiä.
-
-"Hyvänen aika!" huudahtaa Gaston, "siellä laitetaan sellaista ja
-sellaista bulevardia, _la Madeleine_ on valmis. Täytyyhän toki käydä
-sitä katsomassa."
-
-Mitä vielä! Seuraavana aamuna virumme vuoteessa pitkään ja syömme
-aamiaista huoneessamme, kello tulee kaksitoista, on kuuma ilma,
-lepäilemme hiukan; sitten hän pyytää, että antaisin hänen katsella
-itseäni, ja hän katselee minua aivan kuin olisin taulu; hän syventyy,
-unohtuu tähän katselmukseen, joka kyllä, kuten arvaat, on
-molemminpuolista. Silloin saamme molemmat kyyneleet silmiimme,
-ajattelemme ääretöntä onneamme ja vapisemme. Olen yhä edelleenkin
-hänen rakastajattarensa, joka merkitsee sitä, että annan sellaisen
-kuvan itsestäni ikäänkuin minua rakastettaisiin enemmän kuin mitä minä
-rakastan. Tämä on suloista petosta. Meille naisille on niin miehistä
-nähdä tunteen voittavan himon, nähdä kauniin hallitsijamme pysähtyvän
-juuri sille rajalle, mihin me toivomme hänen jäävän. Olet pyytänyt
-minun kuvailemaan sinulle, millainen hän on; mutta, rakas Renée, on
-mahdotonta piirtää rakastamansa miehen muotokuvaa; ei voi olla
-rehellinen. Meidän täytyy myöntää suoraan näin meidän kesken puhuen
-eräs omituinen ja surullinen totuus, joka on seurauksena tavoistamme:
-maailman miehen ja rakastetun miehen välillä on äärettömän suuri ero,
-se on niin suuri, että toinen ei missään suhteessa edes muistuta
-toista. Samalta mieheltä, joka sirokäytöksisen tanssijan tavoin osaa
-ottaa erittäin rakastettavan asenteen kuiskiakseen meille rakkauden
-sanoja lieden ääressä, voi puuttua kokonaan kaikki se salainen
-miellyttäväisyys, jota nainen kaipaa. Päinvastoin voi mies, joka on
-ruma, vailla tapoja ja jota musta vaatetus ei pue, kätkeä ulkokuorensa
-alle rakastajan, joka oivaltaa rakkauden sielukkuuden eikä tee itseään
-naurettavaksi sellaisissakaan tilanteissa, joissa me huolimatta
-kaikista ulkonaisista eduistamme voimme epäonnistua.
-
-Miehessä sulautuu salaperäisellä tavalla yhteen se, mitä hän näyttää
-olevan, ja se, mitä hän todellisuudessa on. Löytää mies, jolla
-avioelämään eristäytyneenä on se synnynnäinen miellyttäväisyys, jota
-ei voi itselleen hankkia, jonka antiikin kuvanveistäjät ovat
-esilleloihtineet patsaittensa autuaissa ja siveissä avioliitoissa, tuo
-antautumisen raikas viattomuus, joka on vanhoissa runoelmissa ja joka
-alastomuudessaankin tuntuu verhoavan sielun, mies, joka toteuttaa koko
-tuon ihanteen, joka piilee meissä itsessämme ja kuuluu sopusointujen
-maailmaan ja joka on epäilemättä kaiken olevaisuuden elähdyttäjä,
-lyhyesti, tuo suuri kysymys, joka kaikkia naisia heidän
-mielikuvitteluissaan askarruttaa, saa Gastonissa elävän ratkaisunsa!
-Ah, rakas ystävä! En tiennyt, mitä rakkaus, nuoruus, sielukkaisuus ja
-kauneus toisiinsa yhtyneinä merkitsevät. Gastonissani ei ole mitään
-pingoitettua, hänen miellyttäväisyytensä on vaistomaista, se ilmenee
-luonnollisesti ja vaivattomasti. Kun vaellamme kahden metsässä, hänen
-kätensä kiertäessä vyötäisiäni, omani levätessä hänen olallaan ja
-hänen vartalonsa tukiessa minua, koskettavat päämme toisiaan ja me
-astumme tasaisin askelin, niin yhteenkuuluvina ja hiljaa, että
-vastaantulijat voisivat luulla näkevänsä yhden ainoan olennon
-Homeroksen kuolemattomien henkilöiden tavoin liikkuvan käytävien
-hiekalla. Välistä teemme pitkiä kävelymatkoja ohimenneestä sateesta
-vielä kosteitten lehvien alla, kun illan tullen ruohon vihreys
-vesihelmissä kimaltelee, sanomatta sanaakaan, vain kuunnellen
-putoavien pisaroiden hiljaista ääntä, nauttien punaisista
-värisoinnuista, joita laskeva aurinko valaa puiden latvoihin ja
-harmaisiin runkoihin. Silloin kohoavat ajatuksemme taivaalle kuin
-äänetön, epämääräinen rukous, kuin anteeksipyyntö onnemme puolesta.
-Väliin huudahdamme aivan yht'aikaa, kun satumme katsahtamaan jonkun
-äkkinäisen käänteen tekevän puistokäytävän päähän ja näemme siitä
-eteemme aukeavan ihanat kaukonäyt. Jospa tietäisit, mikä sulous ja
-syvyys on tämän pyhän luonnon keskellä vaihdetussa melkein pelokkaassa
-suudelmassa!... Voisi luulla, että Jumala on luonut meidät juuri täten
-palvelemaan häntä. Ja me palaamme kotiin yhä enemmän toisiimme
-ihastuneina. Tällainen kahden puolison välinen rakkaus olisi loukkaus
-Parisin seuramaailman tapoja vastaan, sentähden täytyy siihen antautua
-rakastavaisten tavoin metsän helmassa.
-
-Gaston on, rakas ystävä, keskikokoinen, joka on tunnusmerkillistä
-kaikille tarmokkaille miehille; hän ei ole lihava eikä laiha, vaan
-hyvin kaunisvartaloinen; hänen jäsenensä ovat soreasti pyöristyneet ja
-hänen liikkeensä ovat notkeat ja norjat; hän hyppää ojan yli keveästi
-kuin hirvi. Oli hän sitten missä asennossa tahansa, on hänen
-olemuksessaan aina vaistomainen tasapaino, joka on harvinaista aatteen
-ja ajatuksen miehillä. Vaikkakin hän on ruskeaverinen, on hänellä
-kuitenkin hyvin valkea hipiä. Hänen tukkansa on musta kuin kivihiili
-ja muodostaa väkevän vastakohdan hänen otsansa ja kaulansa himmeän
-karvaalle värille. Hän on antanut viiksiensä ja piikkiparran kasvaa,
-mutta poski- ja leukaparran olen määrännyt pois; ne ovat tulleet niin
-tavallisiksi. Hänen pyhä köyhyytensä on varjellut häntä kaikelta siltä
-turmelukselta, joka yleensä tahraa nuorukaisia. Hänellä on hyvät
-hampaat ja rautainen terveys. Hänen eloisa katseensa vaikuttaa minuun
-magneettisella voimalla, se leimahtaa ja välkähtää kuin salama hänen
-sielunsa ryöpähtäessä. Niinkuin kaikki voimakkaat ja hyväpäiset miehet
-on hänkin luonteeltaan erinomaisen tasainen, joka ominaisuus varmasti
-hämmästyttäisi sinua, niinkuin se on hämmästyttänyt minuakin.
-
-Olen kuullut useiden naisten tunnustuksia, jotka ovat uskoneet minulle
-salaisia surujaan; mutta tuollaista tahdon vaihtelevaisuutta,
-tuollaista levottomuutta, joka on tunnusmerkillistä miehille, jotka
-ovat tyytymättömiä itseensä, jotka eivät tahdo eivätkä voi vanheta,
-jotka alati soimaavat itseään nuoruutensa tyhmyyksistä, joiden
-suonissa on myrkkyä, joiden katse aina on surullinen, jotka ovat
-torailevia peittääkseen epäluottamustaan, jotka myöntävät meille
-tunnin rauhan vain epämiellyttävien aamujen hinnalla ja jotka kostavat
-meille oman epärakastettavuutensa sekä salassa vihaavat kauneuttamme,
-ei mitään näistä suruista tunne nuoruus; ne kuuluvat vain onnettomaan
-avioliittoon. Oi, rakas ystävä, naita Athenaïs ainoastaan nuorelle
-miehelle. Jospa tietäisit, kuinka minä voin nauttia tuosta alituisesta
-hymystä, joka vaihdellen heijastaa hienoa ja herkkää ymmärtämystä.
-Tuosta puhuvasta hymystä, joka suupieliin kätkee rakkauden ajatuksia,
-mykkiä kiitollisuuden ilmauksia ja joka luo ikäänkuin sillan menneiden
-ja nykyisten riemujen välille! Ei mikään jää meiltä unohduksiin.
-Mitättömimmätkin pikkuseikat olemme tehneet onnestamme osallisiksi:
-koko luonto on meistä kuin elävä olento, kaikki puhuu meille näissä
-hurmaavissa metsissä. Vanha sammaltanut tammi portinvahdin majan luona
-tien varrella muistuttaa meille siitä, kuinka me kerran väsyneinä
-istuuduimme sen siimekseen ja kuinka Gaston siinä selitti minulle
-jalkaimme juuressa olevia sammaleita, kertoi minulle niiden historian
-ja kuinka me sitten näistä sammaleista johduimme tieteisiin, kävimme
-kaikki ne läpi rientäen henkemme siivillä aina maailman loppuun asti.
-Meidän sieluissamme on jotakin niin veljellistä, että melkein luulen,
-että ne ovat saman teoksen eri painoksia. Huomaat, että olen käynyt
-kirjalliseksi. Meillä on molemmilla tapa tai kyky katsoa jokaista
-asiaa koko laajuudessaan, tehdä siitä tarkat huomiot ja tämä olioiden
-puhtaan sisäisen tarkoituksen keksiminen ja paljastaminen toisillemme
-on meille aina uutena ilon lähteenä. Olemme tulleet siihen, että
-pidämme tätä henkistä yhteis-ymmärrystäkin jonkinlaisena keskinäisen
-rakkauden todistuksena; jos se joskus särkyisi, olisi se meille samaa
-kuin muissa avioliitoissa uskottomuus.
-
-Vaikkakin elämäni täten on täynnä huvituksia, on se samalla myös hyvin
-työteliäs. Tiedä ensinnäkin, rakkaani, että Louise-Armande-Marie de
-Chaulieu siivoaa itse huoneensa. En voisi koskaan suostua siihen, että
-joku palkattu apulainen, joku vieras vaimo tai tyttö saisi tutustua
-huoneeni salaisuuksiin. Pyhä hartauteni ulottuu pienimpiin
-pikkukapineihin asti, jotka ovat rakkauden suitsutukselleni
-tarpeellisia. Se ei ole mustasukkaisuutta, vaan itsekunnioitusta.
-Järjestän huoneeni niin huolellisesti kuin ainoastaan nuori rakastunut
-nainen voi ympäristöään vaalia. Olen aivan turhantarkka niinkuin joku
-vanhapiika. Pukukammioni onkin siksi ihastuttava budoari, eikä mikään
-romukoppi. Olen ottanut huomioon kaiken ja kaikki on paikoillaan.
-Herrani ja hallitsijani voi astua sinne sisään minä hetkenä hyvänsä,
-ilman että pienin epämieltymyksen, hämmästyksen tai pettymyksen tunne
-pääsee hänen katsettaan sumentamaan; kukat, hajuvesituoksut, sirous ja
-aistikkaisuus, kaikki on siellä omiaan hurmaamaan aisteja ja silmiä.
-Aamulla anivarhain vielä hänen nukkuessaan nousen jo, ilman että hän
-siitä tietää, ja hiivin tuohon pukukammioon, jossa äitini kokemuksen
-opastamana poistan unen jäljet kasvoiltani kylmillä vesihuuhteluilla.
-Sillä nukkuessamme iho, joka ei saa tarpeeksi kiihoitusta, toimii
-huonosti, lämpenee, verhoutuu ikäänkuin jonkinlaiseen sumuun,
-ikäänkuin erikoiseen ilmakehään. Vettä pursuava sieni tekee naisen
-raikkaaksi kuin nuoren tytön. Siinä ehkä vedestä kohoavan Venuksen
-tarun selitys. Vesi antaa hipiälleni aamuruskon suloisen heleyden;
-sitten suin tukkani, pirskoitan hyväntuoksuisia aineita hiuksiini ja
-tämän huolellisen aamuvalmistuksen jälkeen hiivin takaisin kuin
-käärme, jotta hallitsijani herätessään näkisi minut säteilevänä kuin
-kevätpäivä. Hän on ihastuksissaan siitä vasta puhjenneen kukan
-raikkaudesta, joka minusta uhoaa, voimatta lähemmin selittää miksi.
-Myöhemmin kuuluu päiväpukeutumiseni kamarineitsyen tehtäviin ja se
-tapahtuu erikoisessa pukeutumissalongissa. Kuten voit arvata, pukeudun
-myös erikoisesti yötä varten. Täten siis pukeudun herraa puolisoani
-varten kolme tai neljä kertaa vuorokaudessa; mutta tämä, rakkaani,
-muistuttaa eräitä toisia muinaisajan myyttejä.
-
-Meillä on myöskin työmme. Kukkamme, ansarimme ja puumme ovat erityisen
-huolenpitomme alaisia. Me olemme aivan täydellä todella
-kasvientutkijoita ja rakastamme intohimoisesti kukkia; Huvimaja on
-aivan kokonaan kukkien peitossa. Nurmimattomme ovat aina viheriäisiä,
-pensas-aitamme ovat yhtä huolellisesti hoidettuja kuin konsanaan
-kaikkein rikkaimman pankkiirin puutarhoissa. Ei mikään olekaan niin
-kaunis kuin meidän puistomme. Me olemme äärettömästi ihastuneita
-hedelmiin, ja me vaalimme hellästi persikkojamme, taimilavojamme,
-säleistöjamme ja kuontalon muotoon leikattuja puitamme. Mutta sen
-varalta, että nämä maalaistehtävät eivät riittäisi tyydyttämään
-ihaillun puolisoni henkistä puolta, olen neuvonut häntä täällä
-yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa valmistamaan lopulliseen kuntoonsa
-muutamia niistä näytelmäkappaleista, joita hän aloitteli kurjuutensa
-päivinä ja jotka todellakin ovat kauniita. Tällainen kirjallinen työ
-on ainoa, jonka voi jättää lepäämään ja sitten jälleen ottaa käsille,
-sillä siihen tarvitaan pitkäaikaista ajatustyötä, eikä se sentään
-vaadi sellaista sorvailua kuin tyyli. Kaksinpuhelua ei voi kirjoittaa
-milloin tahansa, siihen tarvitaan herätteitä, yhteenvetoja,
-mieleenjuohtumia, joita mielikuvitus puhkoo ilmoille niinkuin kasvit
-kukkia ja joita helpommin saa niitä odottamalla kuin niitä etsimällä.
-Minusta tuollainen ajatusten metsästäminen on hauskaa, se sopii
-minulle. Minä olen Gastonin työapulainen enkä siis luovu hänestä
-koskaan, en edes silloin, kun hän retkeilee mielikuvituksen aavoilla
-kentillä. Arvaatko nyt, miten kulutan talvi-illat? Meitä on niin
-helppo palvella ja palvelijamme ovat niin erinomaisia, että koko
-avioliittomme aikana ei meidän ole tarvinnut sanoa heille ainoatakaan
-moitteen sanaa, ei antaa ainoata huomautusta. Kun heiltä on kyselty
-meistä, ovat he olleet kyllin nokkelia keksiäkseen harhaan vieviä
-vastauksia; he ovat uskotelleet ihmisille, että me olemme heidän
-matkoilla olevan isäntäväkensä seuraneiti ja sihteeri; ollen varmoja
-siitä, ettei heiltä koskaan kielletä mitään, eivät he koskaan mene
-ulos pyytämättä lupaa; sitäpaitsi ovat he onnellisia, ja he näkevät ja
-ymmärtävät, ettei heidän asemansa muuksi muutukaan muuten kuin
-mahdollisesti heidän omien vikojensa vuoksi. Ylijäämän hedelmistä ja
-vihanneksista annamme me puutarhurin myydä. Karjakko, joka hoitaa
-maitotalouttamme, menettelee samoin maidon, kerman ja tuoreen voin
-kanssa. Ainoastaan kaikkein kauneimmat luonnontuotteet pidämme itse.
-Palveluskuntamme on hyvin tyytyväinen voitto-osuuteensa ja me olemme
-vallan ihastuneita tähän yltäkylläisyyteen, jollaista ei millään
-varoilla voida tai osata hankkia tuossa hirvittävässä Parisissa, jossa
-kauniit persikat maksavat sadan frangin koron kappale. Kaikella tällä,
-rakas ystävä, on eräs tarkoitus: minä tahdon olla Gastonin koko
-maailma; maailma on hupainen, miehelläni ei sentähden saa olla ikävä
-tässä yksinäisyydessä. Luulin jo silloin olevani mustasukkainen, kun
-minua rakastettiin ja kun annoin rakastaa itseäni; mutta nyt tunnen
-todella rakastavan naisen mustasukkaisuutta, sanalla sanoen, oikeaa
-mustasukkaisuutta. Senpätähden jokainen katse, jossa vain vainuankin
-välinpitämättömyyttä, saa minut värisemään. Aina vähän väliä sanon
-itselleni: Jos hän ei enää rakastaisikaan minua?... ja puistatukset
-käyvät läpi ruumiini. Oi, hänen edessään olen aivan kuin kristityn
-sielu Jumalansa edessä.
-
-Voi, oma Renéeni, minulla ei edelleenkään ole lapsia! Se hetki on
-epäilemättä vielä tuleva, jolloin tarvitaan isän- ja äidintunteita
-tämän lymypaikan elähyttämiseksi; jolloin me haluaisimme molemmat
-nähdä pieniä hameita ja mekkoja, ruskeita tai vaaleita päitä
-vilahtelevan ja juoksentelevan läpi noiden pensas-aitojen ja noilla
-kukkaisilla poluilla. Oi millaisia luonnottomia hirviöitä ovatkaan
-kukat, jotka eivät kanna hedelmää! Sinun kauniin perheesi muisto
-pistää sydämeeni. Minun elämäni on supistunut, jota vastoin sinun on
-avartunut, säteillyt ulospäin. Rakkaus on syvästi itsekästä, jota
-vastoin äitiys pyrkii monistamaan tunteitamme. Tunsin syvästi tämän
-erilaisuuden lukiessani sinun hyvää, hellää kirjettäsi. Onnesi herätti
-kateuttani, kun näin sinun elävän kolmessa sydämessä! Niin, sinä olet
-onnellinen: sinä olet viisaasti täyttänyt yhteiskunnallisen elämän
-lait, jota vastoin minä olen kaiken ulkopuolella. Ainoastaan lapset,
-jotka rakastavat ja joita itse rakastaa, voivat lohduttaa naista hänen
-kauneutensa kadotessa. Olen kohta kolmenkymmenen vuotias ja tällä
-ijällä alkaa naisen sielussa hirvittävä valitus. Joskin vielä olen
-kaunis, näen kuitenkin jo naisellisen elämän rajat; ja mitä minusta
-sitten tulee? Kun minä olen neljänkymmenen vuotias, ei _hän_ ole vielä
-niin vanha, _hän_ on vielä silloin nuori, ja minä olen vanha. Tämän
-ajatuksen kalvaessa sydäntäni saatan maata tuntikausia hänen
-jaloissaan ja vannottaa häntä, että hän heti, kun hän vain tuntee
-rakkautensa minua kohtaan vähenevän, sanoisi sen minulle. Mutta hän on
-lapsi, hän vannoo, ikäänkuin hänen rakkaudellaan ei koskaan olisi
-mitään loppua, ja hän on niin kaunis, että... sinä ymmärrät, minä
-uskon häntä. Hyvästi, armas enkeli. Vierähtäneekö jälleen vuosia,
-ennenkuin taas kirjoitamme toisillemme? Onni on yksitoikkoinen
-ilmaisumuodoissaan; siitä syystäköhän tämän vaikeuden huomioon ottaen
-Dante rakastavien sielujen mielestä on vielä suurempi _Paratiisissaan_
-kuin _Helvetissään_! Minä en ole mikään Dante, olen ainoastaan
-ystäväsi enkä tahdo ikävystyttää sinua. Mutta sinä, sinä voit kyllä
-kirjoittaa minulle, sillä sinulla on lapsissasi vaihteleva ja yhä
-kasvava onni, jota vastoin minun... Älkäämme puhuko enää siitä,
-lähetän sinulle tuhat hellää suudelmaa.
-
-
-
-
-LIII.
-
-ROUVA DE L'ESTORADELTA ROUVA GASTONILLE.
-
-
-Rakkahin Louise, olen yhä uudestaan ja uudestaan lukenut kirjeesi ja
-mitä enemmän siihen syvennyn, sitä enemmän vie silmissäni lapsi
-sinussa voiton naisesta; sinä et ole muuttunut, unohdat, mitä olen
-sanonut sinulle tuhatta kertaa: rakkauden on yhteiskunta-elämä
-varastanut luonnontilalta; se on niin ohimenevää laatua luonnossa,
-että yhteiskunnankaan apukeinot eivät voi muuttaa sen alkeellisinta
-luonnetta; mutta kaikki jalot sielut koettavat tehdä miehen tuosta
-lapsesta; mutta silloin rakkaudesta tulee, omien sanojesi mukaan,
-luonnoton hirviö. Yhteiskunta, kultaseni, on tahtonut olla
-hedelmällinen. Asettamalla kestävät tunteet luonnon hetkellisen
-hurmauksen sijaan on se luonut suurimman inhimillisen laitoksen, mikä
-on olemassa: perheen, tuon ikuisen yhteiskuntaperustan. Se on tälle
-luonnolleen uhrannut niin miehen kuin naisen, sillä, älkäämme erehtykö
-tässä suhteessa, perheen isä antaa toimeliaisuutensa, voimansa, kaikki
-etunsa vaimolleen. Eikö juuri nainen saa nauttia kaikista hänen
-uhrauksensa tuloksista? Eikö ylellisyys, rikkaus ole melkein
-yksinomaan häntä varten? Hänen hallussaan on kodin kunnia ja komeus,
-sen viihtyisyys ja kukoistus. Oi, enkelini, taaskin otat elämän aivan
-väärältä kannalta. Olla ihailun esineenä voi kelvata nuorten tyttöjen
-keväthaaveilun aiheeksi, mutta se ei ole laisinkaan paikallaan
-naiselle, joka on puoliso ja äiti. Ehkäpä kyllä tyydyttää naisen
-turhamaisuutta tietää, että hän voi tehdä itsensä ihailluksi. Mutta
-jos tahdot olla puoliso ja äiti, niin palaa Parisiin. Salli minun
-vielä kerran toistaa, että sinä menet perikatoon onnen vuoksi,
-niinkuin toiset menevät perikatoon onnettomuuden vuoksi. Sellaiset
-asiat, jotka eivät väsytä, niinkuin hiljaisuus, leipä, ilma, ovat
-moitteettomia, sentähden että ne eivät maistu miltään; jota vastoin
-hyvältä maistuvat asiat, jotka kiihoittavat halujamme, lopuksi
-kyllästyttävät. Kuule minua, lapseni! Vaikkakin minua nyt rakastaisi
-mies, jota kohtaan minussa heräisi samanlainen rakkaus kuin mitä sinä
-tunnet Gastonia kohtaan, niin pysyisin uskollisena rakkaille
-velvollisuuksilleni ja suloiselle perheelleni. Äitiys, enkelini, on
-naisen sydämelle yksinkertainen, luonnollinen, hedelmääkantava,
-pohjaton voima, se kuuluu elämän suuriin alkuvoimiin. Muistan, että
-eräänä päivänä neljätoista vuotta sitten keksin uhrautuvaisen
-alttiuden ja tartuin siihen kiinni niinkuin haaksirikkoinen tarrautuu
-laivansa mastoon epätoivoissaan; mutta kun nyt muistelen koko mennyttä
-elämääni, niin valitsisin vieläkin tämän saman tunteen elämäni
-ohjeeksi, sillä se on sittenkin varmin ja hedelmällisin kaikista.
-Sinun elämäsi esimerkki, joka perustuu julmalle, vaikkakin sydämen
-runouden verhoon peitetylle itsekkäisyydelle, on vain vahvistanut
-minua tässä päätöksessä. En enää koskaan ole tämän jälkeen puhuva
-sinulle mitään näistä asioista, mutta tämän viimeisen kerran täytyi
-minun vielä sanoa se sinulle huomattuani, että onnesi kestää
-pahimmankin koetuksen.
-
-Sinun maalais-elämäsi, joka on ollut mietiskelyni aiheena, on saanut
-minut tekemään erään toisenkin havainnon, joka minun täytyy kertoa
-sinulle. Elämämme on niin ruumiiseen kuin sydämeen nähden kokoonpantu
-eräistä säännöllisistä liikunnoista. Jokainen kohtuuttomuus tämän
-koneiston toiminnassa aiheuttaa riemun tai tuskan tunteen; mutta niin
-riemu kuin tuskakin on luonteeltaan ohimenevää sielun kuumetta,
-sentähden että sitä on mahdoton kauan kestää. Tehdä kohtuuttomuus koko
-elämänsä sisällöksi, eikö se ole sairaloista! Sinä elät sairasta
-elämää, kun alati pysytät intohimon asteella tunteen, jonka
-avioliitossa tulisi muuttua tasaisesti kannattavaksi ja puhtaaksi
-voimaksi. Niin, enkelini, nyt todella tunnen sen, kodin kunnia on
-juuri tuossa levollisuudessa, tuossa syvässä molemminpuolisessa
-ymmärtämyksessä, tuossa myötä- ja vastoinkäymisen keskinäisessä
-jakamisessa, josta tehdään niin paljon pilaa. Oi, kuinka ylväs onkaan
-tuo vastaus, jonka herttuatar de Sully, suuren Sullyn puoliso antoi
-silloin, kun hänelle kerrottiin, että hänen miehensä, niin vakavalta
-kuin hän muuten näyttikin, ei epäröinyt pitää rakastajatarta: -- "Syy
-on aivan yksinkertainen", vastasi hän, "minä olen talon kunnia ja
-minua surettaisi suuresti, jos minun siellä tulisi näytellä ilonaisen
-osaa." Ollen enemmän hekumallinen kuin hellä tahdot sinä olla
-yht'aikaa puoliso ja rakastajatar. Sinulla on Héloïsen sielu ja Pyhän
-Theresan aistillisuus ja niinpä sinä antaudut lakien pyhittämiin
-harhaannuksiin, sanalla sanoen, sinä alennat ja turmelet
-avioliittolaitosta. Niin, sinä, joka tuomitsit minua niin ankarasti
-silloin, kun minä sinun mielestäsi näytin epämoraaliselta taatessani
-itselleni heti avioliittoni alussa onnen mahdollisuudet, sinä
-ansaitset nyt vuorostasi ne nuhtelut, jotka sinä silloin kohdistit
-minuun, sentähden että käytät kaikki vain omaksi hyväksesi.
-Ajattelehan toki! Sinä tahdot alistaa sekä luonnon että yhteiskunnan
-oikkujesi orjaksi! Sinä pysyt entiselläsi etkä kehity siksi, miksi
-naisen pitäisi tulla; sinä säilytät edelleenkin nuoren tytön
-häikäilemättömän tahdon ja vaatimukset ja sovellutat intohimoosi mitä
-tarkimpia ja laskevaisimpia suunnitelmia; etkö myykin kovin kalliista
-sulojasi? Kaikista näistä varovaisuustoimenpiteistä huolimatta pidän
-sinua hyvin epäileväisenä. Oi, rakas Louise, jospa voisit tuntea,
-kuinka ihanaa se työ on, jonka äidit kohdistavat itseensä ollakseen
-hyviä ja helliä koko perhettään kohtaan! Luonteeni riippumattomuus ja
-ylpeys on sulanut lempeäksi kaihomielisyydeksi, jonka äidinriemut taas
-ovat hälventäneet runsaasti palkitsemalla minua siitä. Jos aamu on
-ollutkin vaikea, on ilta oleva puhdas ja pilvetön. Pelkäänpä, että
-sinun elämässäsi on käyvä aivan päinvastoin.
-
-Luettuani kirjeesi rukoilin Jumalaa, että hän antaisi sinut yhdeksi
-päiväksi jälleen tänne meidän keskuuteemme, jotta mielesi taas
-kääntyisi kaipaamaan perhettä ja sen suunnattomia, alituisia, ikuisia
-iloja, ikuisia sentähden, että ne ovat tosia, yksinkertaisia ja
-luonnollisia. Mutta voi, mitä mahtaa minun järkeni vialle, josta sinä
-itse nautit! Kyyneleet silmissä kirjoitan sinulle nämä viimeiset
-sanat. Luulin todellakin, että tämä monia kuukausia kestänyt
-aviorakkaus olisi saattanut sinut järkiisi kyllästyttämällä sinua;
-mutta näen nyt, että olet kyllästymätön, ja surmattuasi rakastajan
-surmaat vielä lopuksi itse rakkaudenkin. Hyvästi, rakas harhaantunut
-sielu, olen sinun suhteesi jo aivan epätoivoinen, koskapa sekin kirje,
-jolla toivoin voittavani sinut yhteiskunta-elämälle kuvailemalla
-sinulle perheonneani, ainoastaan vei sinut oman itsenäisyytesi
-ihasteluun. Niin, sinä itse olet rakkautesi alku ja loppu ja sinä
-rakastat Gastonia paljon enemmän itsesi vuoksi kuin hänen vuoksensa.
-
-
-
-
-LIV.
-
-20 p:nä toukokuuta.
-
-
-Renée, onnettomuus on tullut; ei, se on lyönyt alas Louise-raukkaasi
-nopeasti kuin salama, ja sinä ymmärrät minut, onnettomuuteni on
-epäily. Varmuus olisi kuolemani. Toissapäivänä ensimäisen
-aamupukeutumiseni jälkeen etsin Gastonia kaikkialta lähteäkseni hänen
-kanssaan hiukan kävelylle ennen aamiaista, mutta en löytänyt häntä.
-Menin talliin ja näin hänen tammansa aivan yltä päältä hiessä;
-tallipoika paraillaan veitsen avulla kuori sen päältä suuria
-vaahtokasoja ennen kuin hän ryhtyi sitä kuivaamaan. -- "Kuka kumma on
-saattanut Fedeltan tuohon kuntoon?" kysyin minä -- "Herra itse",
-vastasi poika. Huomasin, että tamman polventaipeissa oleva loka oli
-Parisin kaduilta kotoisin, se nimittäin on aivan toisenlaista kuin
-maantien loka. -- Hän on ollut Parisissa, ajattelin minä. Tämä ajatus
-herätti sydämessäni eloon tuhatta muuta ja kaikki vereni syöksähti
-sinne. Lähteä Parisiin sanomatta minulle sanaakaan, valita juuri se
-hetki, jolloin jätän hänet yksin, rientää sinne suin päin ja palata
-sellaisella kiireellä, että Fedelta on melkein ajettu piloille!...
-Epäily puristi minua hirvittävillä pihdeillään niin, että se melkein
-salpasi minulta hengityksen. Etäännyin muutamia askeleita ja vaivuin
-penkille koettaen saada takaisin kylmäverisyyteni. Tässä tilassa
-yllätti minut Gaston kalpeana ja pelästyneenä hiukan, siltä ainakin
-tuntui, sillä hän sanoi minulle: "Mikä sinua vaivaa?" niin hätäisesti
-ja niin levottomalla äänellä, että minä nousin seisomaan ja tartuin
-hänen käsivarteensa; mutta en saanut suustani sanaakaan ja minun
-täytyi jälleen istuutua; silloin nosti hän minut syliinsä ja kantoi
-minut vierashuoneeseen, joka oli vain parin askeleen päässä ja jonne
-kaikki pelästyneet palvelijammekin riensivät jälessä; mutta Gaston
-viittasi heitä poistumaan. Kun olimme jääneet kahden, jaksoin mitään
-sanomatta mennä makuuhuoneeseemme, jonne sulkeuduin saadakseni itkeä
-rauhassa. Gaston odotti liki kaksi tuntia oven ulkopuolella kuunnellen
-nyyhkytystäni ja tehden tavan takaa enkelimäisellä kärsivällisyydellä
-minulle kysymyksiä, joihin en kuitenkaan vastannut mitään.
-
-"Tulen teidän näkyviinne vasta sitten, kun silmäni eivät enää ole
-punaiset eikä ääneni enää vapise", sanoin vihdoin. Tämä _teidän_ sai
-hänet syöksymään ulos talosta. Huuhtelin silmäni kylmällä vedellä,
-vilvoittelin kasvojani, ja kun makuukamarimme ovi aukeni, näin hänet
-edessäni; hän oli palannut takaisin ilman, että olin kuullut hänen
-askeliaan. -- "Mikä sinua vaivaa?" kysyi hän minulta. -- "Ei mikään",
-vastasin hänelle. "Näin vain Parisin katulokaa Fedeltan väsyneissä
-taipeissa, enkä voinut ymmärtää, kuinka sinä saatoit lähteä sinne
-ilmoittamatta minulle mitään; mutta olethan vapaa." -- "Noin
-rikollisten epäilystesi rangaistukseksi olet vasta ylihuomenna saava
-tietää, minkätähden sinne lähdin", vastasi hän.
-
-"Katso minuun", sanoin hänelle. Upotin silmäni hänen silmiinsä;
-ikuisuus kohtasi ikuisuuden. Ei, minä en nähnyt hänessä mitään
-sellaista pilveä, jonka uskottomuus jättää sieluun ja joka himmentää
-silmäterien puhtauden. Olin tulevinani rauhalliseksi, vaikkakin yhä
-vielä olin levoton. Miehet osaavat yhtä hyvin kuin mekin pettää ja
-valehdella! Sitten emme enää luopuneet toistemme läheisyydestä. Oi,
-rakas ystävä, katsellessani häntä tunsin selvästi, että olin
-auttamattomasti, ikuisiksi ajoiksi sidottu häneen. Koko sieluni
-vavahti, kun hän saapui luokseni jätettyään minut silmänräpäyksen
-ajaksi yksin! Elämäni kuuluu hänelle eikä itselleni. Olen julmalla
-tavalla saanut todistaa julman kirjeesi vääräksi. Tunsinko koskaan
-tällaista riippuvaisuuden tunnetta tuon jumalallisen espanjalaisen
-seurassa, jolle minä olin samaa, mitä tuo julma lapsi nyt on minulle?
-Kuinka minä vihaankaan tuota tammaa! Millaisen tyhmyyden teinkään
-hankkiessani hevosia! Mutta Gastonilta täytyy lyödä jalat alta pois
-tai sulkea hänet sisälle huvilaan. Tällaiset tuhmat ajatukset
-askarruttivat mieltäni; siitä jo voit arvata, kuinka järjetön olin.
-Jos kerran rakkaus ei ole kyennyt kytkemään häntä, ei mikään mahti
-maailmassa voi pidättää miestä, jolla on ikävä. -- "Ikävystytänkö
-sinua?" kysyin häneltä äkkiarvaamatta. -- "Miten sinä kiusaat itseäsi
-aiheettomasti", vastasi hän luoden minuun lempeää myötätuntoa
-ilmaisevan katseen. "En ole koskaan rakastanut sinua niin paljon kuin
-nyt." -- "Jos se on totta, jumaloitu enkelini," vastasin minä, "niin
-anna minun myydä Fedelta." -- "Myy!" sanoi hän. Tämä sana musersi
-minut, oli kuin olisi Gaston sanonut: Sinä yksin olet täällä rikas,
-minulla ei ole mitään, minun tahtoani ei ole olemassa. Ja vaikka hän
-ei niin olisi ajatellutkaan, uskoin joka tapauksessa, että hän
-ajatteli niin ja jälleen jätin hänet mennäkseni levolle: yö oli
-tullut.
-
-Oi, Renée, yksinäisyydessä valtasi minut tuo kaikkituhoisa
-itsemurhan-ajatus. Nämä valiopuutarhat, tämä tähtikirkas yö, tämä
-viileys, joka lähettää luokseni tuoksuvain kukkain vienoja leyhkiä,
-laaksomme, kukkulamme, kaikki tuntui minusta autiolta ja synkältä,
-mustalta ja kylmältä. Olin ikäänkuin kammottavan kuilun pohjalla,
-käärmeiden ja myrkyllisten kasvien keskellä, en nähnyt enää Jumalaa
-taivaassa. Sellainen yö vanhettaa naisen. "Ota Fedelta, ratsasta
-Parisiin", sanoin hänelle seuraavana päivänä; "emme myykään sitä; minä
-rakastan tuota hevosta, sentähden että se kantaa sinua!" Hän ei
-kuitenkaan antanut äänensävyni, jossa tuntui peitetyn sisäisen raivon
-väre, pettää itseään, -- "luottamusta!" vastasi hän ojentaen minulle
-kätensä niin jalolla liikkeellä ja luoden samalla minuun niin ylevän
-katseen, että tunsin itseni vallan nolatuksi. -- "Olemmepa me kovin
-pikkumaisia!" huudahdin minä. -- "Ei, sinä rakastat minua, siinä
-kaikki", sanoi hän painaen minut rintaansa vasten. -- "Lähde vain
-Parisiin ilman minua", sanoin minä antaen hänen täten ymmärtää, että
-heitin pois kaikki epäluulot. Hän lähtikin sinne, vaikka minä luulin,
-että hän jäisi kotiin.
-
-En voi kuvailla, miten kärsin. Olemuksessani oli jokin toinen minä,
-jonka olemassaolosta en siihen asti ollut tiennyt mitään. Ensinnäkin
-ovat tällaiset kohtaukset, rakas ystävä, rakastavalle naiselle sanoin
-kuvaamattoman traagillisia ja juhlallisia, koko elämä välähtää eteemme
-siinä silmänräpäyksessä eikä silmä tavoita mitään taivaanrantaa; ei
-mitään on kaikki, katse on kokonainen kirja, sana voi olla täynnä
-jäälauttoja, huulien liikahdus voi sisältää kuolemantuomion. Odotin,
-että hän kääntyisi takaisin, sillä enkö ollut näyttäytynyt hänelle
-tarpeeksi jalona ja suurena? Kiipesin huvilan korkeimpaan torniin ja
-seurasin katseillani hänen matkaansa. Ah, rakas Renée, näin hänen
-häipyvän silmistäni hurjaa kyytiä. -- "Miten kiire hänellä on!" sanoin
-tahtomattani itsekseni. Kun sitten jäin yksin, vaivuin jälleen
-oletusten ja aavistelujen helvettiin, epäilysteni myrskypyörteeseen.
-Aika ajoin tuntui minusta kuin olisi varmuus siitä, että olin tullut
-petetyksi, vallan lohdullista tähän epäilyn kamaluuteen verraten!
-Epäily on kaksintaistelua oman itsemme kanssa ja siinä taistelussa
-iskemme itseemme pelottavia haavoja. Kuljin edestakaisin
-puistokäytävillä, palasin takaisin huvilaan ja lähdin taas ulos kuin
-mielipuoli. Gaston oli ratsastanut pois kello seitsemän, mutta hän
-palasi tältä retkeltään vasta kello yksitoista, ja kun matka Parisista
-Saint Cloud'n puiston ja Boulogne-metsän kautta kestää noin puoli
-tuntia, on selvää, että hän oli viipynyt perillä kolme tuntia. Hän
-tuli voitonriemuisen näköisenä ja ojensi minulle kultakahvalla
-varustetun kimmopihkaisen ratsupiiskan. Olin ollut pari viikkoa ilman
-ratsupiiskaa; omani oli vanha, kulunut ja risainen. -- "Vai niin,
-tämän asian vuoksiko sinä siis olet rääkännyt minua?" sanoin minä ja
-katselin ihaillen tuota hienotekoista ja kallisarvoista kappaletta,
-jonka päähän oli kiinnitetty suitsutusastia. Sitten tajusin, että tämä
-lahja kätki uuden petoksen; mutta kuitenkin heittäydyin heti hänen
-kaulaansa lempeästi nuhdellen häntä siitä, että hän tuollaisen pikku
-seikan vuoksi oli raskinut aiheuttaa minulle niin julmia tuskia. Hän
-luuli olevansa hyvin kavala. Huomasin sen hänen ryhdistään,
-katseestaan; ne heijastivat tuollaista sisällistä iloa, jollaista
-tuntee silloin, kun petos onnistuu; sielustamme lähtee ikäänkuin
-jonkinlainen hohde, kekseliäisyytemme säteilee sieltä väkisin esiin
-kuvastuen kasvonpiirteistämme ja ulottaen värähdysaaltonsa ruumiin
-liikkeisiimme. Ihaillessani tätä kaunista koruesinettä kysäisin
-häneltä samassa, kun silmämme osuivat toisiinsa: -- "Kuka on tehnyt
-tämän taideteoksen?" -- "Muuan taiteilija-ystävistäni." -- "Vai niin
-ja Verdier on laatinut sen lopulliseen kuntoonsa", lisäsin nähdessäni
-tämän kauppiaan nimen kaiverrettuna ratsupiiskaan. Gaston on tosiaan
-säilynyt hyvin lapsellisena: hän punastui. Upotin hänet hyväilyihini
-senvuoksi, että hän noin ujosteli ja häpesi pettää minua. Tekeydyin
-aivan viattomaksi, ja hän mahtoi luulla, että kaikki oli jälleen
-entisellään.
-
-23 p:nä toukokuuta.
-
-Kello kuusi seuraavana päivänä pukeuduin ratsastuspukuuni ja kello
-seitsemän olin Verdier'n luona, jossa näin useita samanmallisia
-ratsupiiskoja. Muuan kauppa-apulaisista tunsi minun ratsupiiskani,
-jota näytin hänelle. -- "Möimme sen eilen eräälle nuorelle herralle",
-sanoi hän. Ja siitä kuvauksesta, jonka hän antoi Gaston-rakkaristani,
-tunsin hänet heti; ei ollut enää vähintäkään tilaa epäilylle. En voi
-kuvailla sinulle sitä sydämentykytystä, joka oli halkaista rintani
-tällä Parisin matkalla ja sinä lyhyenä hetkenä, jolloin elämäni
-ratkaistiin. Palasin kotiin kello puoli kahdeksan ja Gaston tapasi
-minut aamupukuuni puettuna säteilevänä ja pettävän huolettomana
-kävelemässä; olinkin varma siitä, ettei mikään voinut kavaltaa
-äskeistä retkeäni; olin uskonut salaisuuden ainoastaan vanhalle
-Philippelle.
-
-"Gaston", sanoin minä kävellessämme lampemme ympäri, "olen kyllin
-teräväsilmäinen nähdäkseni eron ainoalaatuisen ja yhtä ainoaa henkilöä
-varten rakkaudella tehdyn taideteoksen ja sellaisen työn välillä, joka
-tulee tehdastyöpajasta."
-
-Gaston kalpeni ja loi minuun pitkän tarkastelevan silmäyksen, kun
-annoin hänelle tuon pelottavan todisteen. -- "Ystäväni", jatkoin, "se
-ei ole mikään ratsupiiska, vaan varjostin, jonka taakse kätkette
-jonkun salaisuuden."
-
-Senjälkeen, rakas ystävä, sallin itselleni tuon julman nautinnon nähdä
-hänen takertuvan kaikkiin mahdollisiin valheen silmukoihin ja petoksen
-sokkeloihin, ilman että hän pääsi niistä selviämään. Turhaan koetti
-hän kaikenlaisilla keikauksilla kiivetä pelastavalle muurille, hänen
-oli pakko jäädä alas maahan ankaran vastustajansa edessä, joka
-kuitenkin lopulta suostui rupeamaan petetyksi. Tämä kohteliaisuus
-minun puoleltani tuli kuitenkin liian myöhään, kuten aina
-tuonlaatuisissa kohtauksissa. Olin tehnyt virheen, josta äitini oli
-koettanut varoittaa. Paljastaessani mustasukkaisuuteni olin antanut
-aihetta sotaan ja sotajuoniin Gastonin ja minun välillä. Rakas ystävä,
-mustasukkaisuus on koko olemukseltaan tuhma ja raaka. Päätin siis
-kärsiä kaikessa hiljaisuudessa, vakoilla, saada varmuutta ja sitten
-lopettaa välini Gastonin kanssa tai tyytyä onnettomuuteeni; muuta
-mahdollisuutta ei ole olemassa hyvin kasvatetuille naisille. Mitä salaa
-hän minulta? Sillä hänellä on jokin salaisuus. Tämä salaisuus koskee
-jotakin naista. Onko se joku nuoruudenhairahdus, jota hän häpeää? Mitä
-se on? Tämä _mitä_, rakas ystävä, loimuaa neljällä tulikirjaimella
-edessäni kaikkialla. Luen kaiverrettuna tuon onnettoman sanan lampeni
-vesipeilistä, se häämöttää vastaani metsän puista pensasaidan lomitse,
-näen sen taivaan pilvissä, katossa, pöydässä, mattojeni kukissa.
-Unessa huutaa joku ääni minulle: -- Mitä? Tästä aamusta alkaen on
-elämässämme eräs julma ja salainen mielenkiintopiste, ja minua kalvaa
-katkerin tunne, mikä koskaan voi kohdata naissydäntä: kuulua miehelle,
-jota epäilee uskottomaksi. Oi, rakas ystävä, tämä elämä on nyt
-yht'aikaa helvetti ja paratiisi! Minulle, pyhän jumaloimisen
-esineelle, oli tähän asti vielä tuo tulipätsi tuntematon.
-
-"Ah, sinähän toivoit kerran pääseväsi kärsimyksen pimeään ja palavaan
-palatsiin!" sanoin itselleni. "No hyvä, pahat henget ovat kuulleet
-tuon kohtalokkaan vaarallisen toivomukseni: astu siis sisään,
-onneton!"
-
-30 p:nä toukokuuta.
-
-Tuohon päivään asti oli Gaston työskennellyt löyhästi ja huolettoman
-herkuttelevasti niinkuin ainakin rikas taiteilija, joka hyväilee
-teostaan, mutta siitä lähtien on hän tehnyt työtä niinkuin kirjailija,
-joka elää kynästään. Hän käyttää kirjalliseen työhön neljä tuntia
-päivästä lopettaakseen kaksi näytelmäkappaletta.
-
-"Hän tarvitsee rahaa!" Joku sisäinen ääni kuiskasi minulle tämän. Hän
-ei tuhlaa juuri ollenkaan; ja kun me elämme kaikenpuolisessa
-luottamussuhteessa keskenämme, ei hänen työhuoneessaan ole ainoatakaan
-sopukkaa, jota eivät minun silmäni ja sormeni voisi tutkia. Hänen
-menonsa eivät vuodessa nouse edes kahteentuhanteen frangiin. Ja minä
-tiedän, että hänelle on kertynyt rahaa kaikkiaan kolmekymmentätuhatta
-frangia, joita hän pitää eräässä laatikossa. Keskellä yötä, kun hän
-nukkui, hiivin katsomaan, olisiko tuo summa vielä tallella. Mikä
-jääkylmä puistatus kävikään ruumiini läpi huomatessani, että laatikko
-oli tyhjä! Samalla viikolla huomasin, että hän käy noutamassa
-itselleen kirjeitä Sévres'ista; hän varmaankin repii ne rikki heti
-luettuaan, koska kaikesta Figaro-kekseliäisyydestäni huolimatta en ole
-löytänyt niistä jälkeäkään. Voi, enkelini, huolimatta kaikista niistä
-kauniista päätöksistä ja valoista, jotka itselleni tein tuon
-piiska-selkkauksen jälkeen, on joku sielunhyöky, joka varmasti on
-sukua hulluudelle, yllyttänyt minua hänen kintereilleen ja niinpä
-kerran seurasin häntä eräälle tuollaiselle pikariennolle
-postitoimistoon. Gaston oli kuin ukkosen lyömä, kun yllätin hänet
-hevosineen juuri, kun hän lunasti erästä kirjettä, joka oli hänellä
-kädessä. Luotuaan minuun tutkivan silmäyksen kannusti hän Fedeltan
-niin huimaan laukkaan, että päästyämme puiston veräjälle olin aivan
-kuin silppuna, vaikka jo luulin, etten enää voisi tuntea minkäänlaista
-ruumiillista väsymystä, niin hirveästi kärsi minun sieluni.
-
-Gaston ei perilläkään lausu minulle sanaakaan, vaan soittaa ja odottaa
-puhumattomana. Olin enemmän kuollut kuin elävä. Joko sitten olin
-oikeassa tai väärässä, niin ei vakoiluni missään tapauksessa ollut
-Armande-Louise-Marie de Chaulieun arvon mukaista. Olin vaipunut
-syvemmälle yhteiskunta-mutaan kuin mikään huonosti kasvatettu
-grisetti, ilonaisten, näyttelijättärien ja muiden säädyttömäin,
-huonotapaisten olentojen tasalle. Ah, sitä kärsimystä! Vihdoin portti
-avautuu, hän antaa hevosen tallipojalle, ja minäkin astun alas,
-kiepsahdan hänen käsivarsiinsa, jotka hän ojentaa minua kohti; nostan
-ratsupukuni laahustimen vasemmalle käsivarrelleni, tartun hänen
-käsipuoleensa oikealla, ja niin lähdemme käymään... yhäkin
-äänettöminä. Ne sata askelta, jotka täten kuljimme, olivat kuin sata
-vuotta kiirastulessa. Joka askeleella tulvahti tuhat ajatusta
-sieluuni, ne saivat melkein näkyvän muodon, sinkoilivat
-tulikielekkeinä silmissäni, jokaisella erilainen tikari, tutkain ja
-myrkky kielensä kärjessä! Kun tallipoika ja hevoset olivat
-etääntyneet, pysähdytin Gastonin, katson häneen, ja eleellä, joka
-sinun olisi pitänyt nähdä, virkahdan osoittaen tuota onnetonta
-kirjettä, joka hänellä vieläkin oli oikeassa kädessään: -- "Anna minun
-lukea se." Hän antaa sen minulle, minä murran sen auki ja luen sen
-sisällön, jossa Nathan, eräs näytelmäkirjailija ilmoittaa hänelle,
-että eräs hänen kappaleistaan, joka on hyväksytty näyteltäväksi ja
-jota jo par'aikaa harjoitellaan, menee teatterissa ensi kerran ensi
-lauantaina. Kirje sisälsi vielä aitiolipun. Vaikka sydämessäni
-tuntuikin aivan siltä kuin olisi minut äkkiä marttyyriudesta nostettu
-taivaan iloon, huusi paholainen korvissani yhä edelleen iloani
-häiriten: -- "Missä ovat nuo kolmekymmentätuhatta frangia?" Mutta
-arvokkaisuuteni, kunniani, koko minun entinen minäni esti minua
-tekemästä tuota kysymystä; minulla oli se jo huulilla; mutta tiesin,
-että jos ajatukseni muuttuisi sanaksi, täytyisi minun samalla
-heittäytyä lammikkoon ja vain vaivoin sain pahan kieleni sidotuksi:
-enkö kärsinyt silloin enemmän kuin naisen voimat kestävät!
-
-"Sinulla on ikävä, Gaston parka", sanoin minä ojentaen hänelle
-kirjeen. "Jos tahdot, voimme muuttaa Parisiin." -- "Parisiin, miksi?"
-sanoi hän. "Tahdoin vain koettaa onko minulla todellakin kykyä jo
-maistaa hiukan menestyksen maljasta!"
-
-Hänen työskennellessään voisin laatikkoa kaivellessani näytellä
-yllätettyä ja hämmästellä sitä, mihin nuo kolmekymmentätuhatta frangia
-ovat hävinneet; mutta enkö tällä menettelyllä esiinkutsuisi tällaista
-vastausta: "Olen lainannut ne sille tai sille ystävälle." Varmastikaan
-ei sellainen älypää kuin Gaston olisi tuollaista veruketta
-käyttämättä.
-
-Rakas ystävä, loppusumma tästä kaikesta on, että se näytelmä, jota
-nykyään koko Parisi tahtoo nähdä, saa oikeastaan kiittää meitä
-kauniista menestyksestään, vaikka Nathan niittää siitä kaiken kunnian.
-Minä olen toinen tähdistä nimimerkissä: M.M. Olin ensi-esitystä
-katsomassa, istuin piilossa permannon etuaition nurkkauksessa.
-
-1 p:nä heinäkuuta.
-
-Gaston tekee yhä vain työtä ja käy yhä edelleenkin vähä väliä
-Parisissa; hän valmistelee uusia kappaleita saadakseen niistä tekosyyn
-lähteä Parisiin ja hankkiakseen rahaa. Kolme meidän kappaleistamme on
-jo hyväksytty; kaksi on tilattu. Oi, rakkaani, olen hukassa, vaellan
-pimeässä! Tahtoisin sytyttää koko taloni tuleen valaistakseni sen
-sokkeloita. Mitä merkitsee tuollainen käyttäytyminen? Häpeääkö hän
-sitä, että hän on käyttänyt minun varojani? Mutta onhan hän liian
-suurisieluinen kiintyäkseen tuollaisiin vähäpätöisyyksiin. Sitäpaitsi
-kun mies alkaa kiusata itseään tuontapaisilla arveluilla, silloin ovat
-sydämen asiat pelissä. Mies voi ottaa kaikki vastaan vaimoltaan, mutta
-hän ei tahdo ottaa mitään naiselta, jonka hän aikoo jättää tai jota
-hän ei enää rakasta. Ja jos hän tarvitsee niin paljon rahaa, tuhlaa
-hän sen johonkin naiseen. Jos olisi kysymys yksinomaan hänestä
-itsestään, niin mikä estäisi häntä ilman muuta ottamasta niitä minun
-varoistani? Meillä on sadantuhannen frangin omaisuus! Sanalla sanoen,
-kaunis hirveni, olen käynyt läpi kaikki mahdolliset olettamukset ja
-otettuani tarkalleen huomioon kaiken olen varma siitä, että minulla on
-kilpailijatar. Hän hylkää minut, kenen vuoksi? Senpä juuri tahdon
-tietää. Tahdon nähdä _hänet_.
-
-10 p:nä heinäkuuta.
-
-Nyt on minulla kaikki selvillä: olen hukassa. Niin Renée,
-kolmenkymmenen vuotiaana, koko kauneuteni loistossa, henkisen
-joustavuuteni kukkuloilla, lisäksi kaikilla puvuston viehätyskeinoilla
-varustettuna, raikkaana, hienona, olen petetty ja arvaapa, kuka on
-syrjäyttäjäni? Muuan suurijalkainen, romuluinen, raskasrintainen
-englannitar, oikea brittiläinen lehmä! En voi enää epäillä sitä asiaa.
-Tällaiset ovat viime päivien tapahtumat.
-
-Ainaisiin epäilyksiin väsyneenä, tuumien, että jos Gaston oli auttanut
-jotakin ystäväänsä, olisi hän voinut sanoa sen minulle, jota vastoin
-hänen vaimonsa ikäänkuin syytti häntä, ja nähdessäni alituisen
-rahantarpeen kannustavan häntä työhön, päätin mustasukkaisena hänen
-työlleen ja levottomana hänen yhtämittaisista Parisin-retkistään
-ryhtyä ratkaiseviin toimenpiteisiin, ja nämä toimenpiteet ovat
-alentaneet minua omissa silmissänikin niin, että en voi niistä edes
-sinulle kertoa. Kolme päivää sitten sain tietää, että Gaston aina
-Parisissa käydessään menee erääseen Ville-Lévèque-kadun varrella
-sijaitsevaan taloon, jossa hänen rakkaussuhdettaan suojellaan Parisin
-oloihin nähden aivan harvinaisella vaiteliaisuudella. Portinvartija,
-joka ei ole erittäin puhelias, ei sanonut juuri mitään, mutta sen
-verran kuitenkin, että kuulemani sai minut vallan epätoivon partaalle.
-Silloin päätin uhrata elämäni ja ottaa selvän kaikesta. Lähdin
-Parisiin ja vuokrasin itselleni huoneuston vastapäätä sitä taloa,
-jossa Gastonin on tapana käydä ja niinpä sain omin silmin nähdä hänen
-ratsastavan sen pihalle. Oh, pian sainkin tietää tuon hirveän totuuden
-koko kamaluudessaan. Tuo englannitar, joka näyttää olevan siinä
-kolmenkymmenenkuuden korvissa, nimittää itseään rouva Gastoniksi. Tämä
-havainto oli minulle kuolin-isku. No niin, olen nähnyt hänen menevän
-Tuileries'n puistoon kahden lapsen kanssa!... Oh, rakas ystävä, kahden
-lapsen kanssa, jotka ovat ilmieläviä jäljennöksiä Gastonista. Niin
-silmiinpistävän sopimaton yhdennäköisyys on suorastaan yllättävä!...
-Ja miten somia nuo lapset ovat! He ovat ylellisen komeasti puetut,
-niinkuin englantilaisten on tapana. Hän on lahjoittanut Gastonille
-lapsia, siinä selitys kaikkeen. Tuo englannitar on aivan kuin joku
-kreikkalainen kuvapatsas, joka on astunut alas jalustaltaan; hän on
-valkea ja kylmä kuin marmori, hän liikkuu juhlallisesti niinkuin
-ainakin onnellinen äiti; hän on kaunis, se täytyy myöntää, mutta hänen
-kauneutensa on raskas kuin sotalaiva. Hänessä ei ole mitään ylhäistä
-eikä hienostunutta; varmastikaan hän ei ole _lady_, vaan jonkun
-vuokratilallisen tytär, jonkun etäisen kreivikunnan kyläpahaisesta
-kotoisin tai sitten jonkun köyhän papin yhdestoista tytär. Palasin
-Parisista murtuneena, kuolemaa tehden. Kotimatkalla tuhannet ajatukset
-ahdistivat minua kuin syvyyden henget. Olisiko tuo nainen todellakin
-naimisissa? Tunsiko Gaston hänet jo ennen kuin hän meni naimisiin
-minun kanssani? Tai olisiko hän ollut jonkun rikkaan miehen
-rakastajattarena, joka on hyljännyt hänet, ja Gaston sitten äkkiä on
-saanut hänet ristiksi itselleen? Olen laatinut lukemattomia
-olettamuksia, ikäänkuin olisi tarvis minkäänlaisia olettamuksia, kun
-näkee lapset. Seuraavana päivänä palasin takaisin Parisin ja annoin
-niin runsaasti juomarahaa talon portinvahdille, että hän kysymykseeni:
--- "Onko rouva Gaston laillisesti naimisissa?" vastasi: -- "On kyllä,
-_neitiseni_."
-
-15 p:nä heinäkuuta.
-
-Rakas ystävä, tästä aamusta alkaen olen ollut kaksin verroin hellä
-Gastonille ja huomannut hänenkin olevan rakastuneemman kuin
-milloinkaan; hän on niin nuori. Parikymmentä kertaa noustessamme olin
-vähällä kysyä häneltä: -- "Sinä siis rakastat minua enemmän kuin tuota
-toista Ville-Lévèque-kadun varrella?" Mutta en tohdi selittää edes
-itsellenikään, miksi en sitä kuitenkaan tee. -- "Sinä pidät paljon
-lapsista?" kysyin häneltä. -- "Pidän", vastasi hän, "mutta me saamme
-niitä vielä!" -- "Miten?" -- "Olen kysynyt neuvoa kaikkein
-taitavimmilta lääkäreiltä ja kaikki ovat kehoittaneet minua lähtemään
-parin kuukauden ajaksi matkalle." -- "Gaston", sanoin minä hänelle,
-"jos olisin voinut rakastaa poissaolevaa, olisin hautautunut
-luostariin loppuiäkseni." Hän rupesi nauramaan ja minulle, rakkaani,
-merkitsi tuo sana matka kuolemaa. Oh, mieluummin heittäydyn ulos
-ikkunasta kuin annan vierittää itseni alas portaita askel askeleelta
-vielä tarrautuen kiinni.
-
-Jää hyvästi, enkelini, olen valmistanut itselleni suloisen, hienon,
-mutta varman kuoleman. Eilen kirjoitin testamenttini, nyt voit tulla
-minua katsomaan, kielto on peruutettu. Riennä vastaanottamaan
-viimeiset jäähyväiseni. Kuolemani samoinkuin elämänikin on kantava
-hienostuksen ja siron kauneuden leimaa: kuolen täydessä
-kukoistuksessani, kerta kaikkiaan.
-
-Jää hyvästi, rakas sisar, jonka ystävyys minua kohtaan ei milloinkaan
-ole ilmennyt vastenmielisyytenä, ei vuoksen ja luoteen vaihteluna,
-vaan joka aina kirkkaan kuutamon tavoin on hyväillyt sydäntäni; meidän
-suhteemme on säästynyt rakkauden rajuilta purkauksilta ja myös sen
-myrkylliseltä katkeruudelta. Sinä olet osannut ottaa elämän oikealta
-kannalta. Jää hyvästi.
-
-
-
-
-LV.
-
-KREIVITÄR DE L'ESTORADE ROUVA GASTONILLE.
-
-
-16 p:nä heinäkuuta.
-
-Rakas Louise!
-
-Lähetän tämän kirjeen erikoisen lähetin kautta, jotta se ehtisi
-sinulle jo ennenkuin itse saavun Huvimajalle. Rauhoitu! Sinun
-viimeiset sanasi tuntuivat minusta niin mielettömiltä, että minä
-katsoin tällaisissa olosuhteissa olevan syytä kertoa kaikki Louis'lle:
-olihan kysymyksessä pelastaa sinut omalta itseltäsi. Jos meidän kuten
-sinunkin on täytynyt käyttää hirmuisia keinoja, niin ovat ne ainakin
-johtaneet niin onnelliseen tulokseen, että uskon kaikesta huolimatta
-saavuttavani hyväksymisesi.
-
-Gaston on enkeli! Kuule siis, miten on asian oikea laita: hänen
-veljensä Louis Gaston kuoli Kalkuttassa, jossa hän oli erään
-kauppayhtiön palveluksessa, juuri kun hänen piti palata Ranskaan
-naineena miehenä, rikkaana, ja onnellisena. Erään englantilaisen
-kauppiaan lesken kautta oli hän päässyt loistavaan varallisuuteen.
-Kymmenen vuoden ahertamisen jälkeen, johon hän oli alistunut vain
-voidakseen hankkia toimeentulon apua veljelleen, jota hän jumaloi,
-mutta jolle hän ei kirjeissään koskaan puhunut kärsimistään
-vastoinkäymisistä, jotta ei murhetuttaisi tätä, joutui hän tuon
-tunnetun Halmerin vararikon uhriksi. Leski menetti kaiken
-omaisuutensa. Isku oli niin ankara, että Louis Gaston kokonaan kadotti
-tasapainonsa. Hänen heikontuneet sielunvoimansa valmistivat
-sairaudelle tilaa hänen ruumiissaankin, ja tauti mursi hänet
-lopullisesti Bengalissa, jonne hän oli lähtenyt muuttaakseen rahaksi
-viimeiset tähteet vaimo-raukkansa omaisuudesta. Tuo kultainen kapteeni
-oli juuri sijoittanut eräälle pankkiirille veljelleen lähetettäväksi
-ensimäisen maksuerän siitä kolmensadantuhannen frangin pääomasta,
-jonka hän aikoi tälle varata, mutta tämä pankkiirikin joutui kärsimään
-kauppahuone Halmerin vararikosta ja se teki lopun heidän viimeisistä
-mahdollisuuksistaan. Louis Gastonin leski, tuo kaunis nainen, jota
-sinä luulet kilpailijattareksesi, on Parisissa kahden lapsensa kanssa,
-jotka ovat veljenlapsiasi, ja kokonaan ilman rahaa. Äidin jalokivet
-riittivät tuskin perheen paluumatkaan takaisin Europaan. Louis
-Gastonin pankkiirille antamat tiedonannot auttoivat leskeä löytämään
-miehensä entisen asunnon. Kun sinun Gastonisi taaskin oli kadonnut
-ihmisten kuuluvilta kenellekään ilmoittamatta minne, kehoitettiin
-rouva Gastonia menemään d'Arthezin luo, ainoan, joka mahdollisesti
-saattoi antaa jonkinlaisia tietoja Marie Gastonista. D'Arthez huolehti
-sitäkin auliimmin tuon nuoren naisen ensimäisistä tarpeista, kun Louis
-Gaston neljä vuotta sitten mennessään naimisiin juuri tuolta
-kuuluisalta kirjailijalta kuulusteli veljeään, jonka hän tiesi tämän
-ystäväksi. Kapteeni oli silloin kysynyt d'Arthezilta neuvoa, miten tuo
-rahasumma varmimmin olisi toimitettava Marie Gastonille. D'Arthez oli
-vastannut, että Marie Gaston oli tullut rikkaaksi menemällä
-avioliittoon paroonitar de Macumer'n kanssa. Kauneus, tuo heidän
-äitinsä ihana perintö, oli niin Intiassa kuin Parisissakin pelastanut
-molemmat veljekset onnettomuudesta. Eikö tämä ole liikuttava tarina?
-
-D'Arthez kirjoitti luonnollisesti miehellesi ja ilmoitti siitä
-vaikeasta asemasta, missä hänen kälynsä ja veljenlapsensa nyt olivat,
-samalla kuin hän kertoi niistä auliista tarkoitusperistä, joita Intian
-Gastonilla oli ollut Parisin Gastonin suhteen, vaikkakin sattuma
-sitten oli tehnyt ne tyhjäksi. Sinun rakas Gastonisi riensi tietysti,
-kuten voit ymmärtääkin, suin päin Parisiin. Siinä selitys hänen
-ensimäiseen retkeensä. Viiden vuoden aikana oli hän säästänyt kokoon
-viisikymmentätuhatta frangia niistä tuloista, jotka sinä olit
-pakoittanut hänet ottamaan vastaan; tuhatkaksisataa frangia korkoa
-tuottavan pääoman sijoitti hän molempien veljen poikainsa nimelle;
-sitten antoi hän sisustaa sen huoneuston, jossa kälysi asuu, sekä
-lupasi antaa hänelle kolmetuhatta frangia joka kuukausi. Siinä on
-selitys hänen teatterityöhönsä ja siihen iloon, jota hän tunsi
-ensimäisen kappaleensa suuresta menestyksestä.
-
-Rouva Gaston ei siis laisinkaan ole sinun kilpailijattaresi ja hän
-kantaa nimeään täydellä oikeudella. Gaston, joka on jalo ja
-hienotunteinen mies, on salannut tämän yksin sinultakin peläten
-liika-anteliaisuuttasi. Puolisosi ei nimittäin ollenkaan pidä omanaan
-sitä, minkä sinä olet antanut hänelle. D'Arthez on lukenut minulle sen
-kirjeen, jonka Gaston kirjoitti hänelle pyytäessään häntä
-avioliittonne todistajaksi. Marie Gaston sanoo tuossa kirjeessä, että
-hänen onnensa olisi täydellinen, ellei hänellä olisi ollut velkoja,
-jotka sinä olet maksanut, ja jos hän myös itse olisi ollut rikas.
-Koskematon sielu ei voi olla tuntematta sellaisia tunteita; ne ovat
-tai niitä ei ole; ja kun ne kerran ovat olemassa, täytyy ymmärtää,
-miten herkkää tunnollisuutta ne todistavat ja mistä ne johtuvat.
-Asianlaita on nimittäin se, että Gaston on kaikessa hiljaisuudessa
-tahtonut hankkia veljensä leskelle kunnollisen toimeentulon, kun tämä
-nainenkin oli lähettänyt omaisuudestaan hänelle satatuhatta frangia.
-Hän on kaunis, hänellä on hieno käytös ja sydäntä, mutta häneltä
-puuttuu sielukkaisuutta. Tämä nainen on äiti; siitä arvaat, että
-kiinnyin häneen heti, kun tapasin hänet ja näin hänet toinen lapsi
-sylissään, toinen vierellään hienosti puettuna kuin jonkun lordin
-_baby_. Kaikki lasten vuoksi! on kirjoitettuna koko hänen
-olemukseensa. Sensijaan siis että epäilisit jumaloitua Gastoniasi, on
-sinulla vain uusia syitä rakastaa häntä! Olen nähnyt hänet; hän on
-yksi kaikkein oivallisimpia ja komeimpia nuoria miehiä koko Parisissa.
-Niin, rakas lapsi, nähdessäni hänet ymmärsin kyllä, että nainen voi
-tulla aivan hulluksi häneen: hänen ulkomuotonsa heijastaa hänen
-sieluaan. Sinun sijassasi ottaisin minä sekä lesken että hänen
-molemmat lapsensa Huvimajaan ja rakennuttaisin heille oman sievän
-asumuksen ja pitäisin lapset ominani! Rauhoitu siis ja valmista sinä
-vuorostasi tällainen yllätys Gastonille.
-
-
-
-
-LVI.
-
-ROUVA GASTONILTA KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Ah, armahin ystävä, kuule siis tuo peloittava, kohtalokas, säälimätön
-totuus, jonka tuo tyhmyri La Fayette sinkosi herralleen kuninkaalle:
-"liian myöhäistä!" Oi elämääni! Oi, ihanaa elämääni! Mitkä lääkekeinot
-voisivatkaan antaa sen minulle takaisin! Kuolema on merkinnyt minut.
-Ah, enkö ole ollutkin elämäni kaiken vain naisellinen virvatuli,
-hetken loisteltuaan sammumaan tuomittu! Silmäni ovat enää vain kaksi
-kyynelpuroa ja... voin ainoastaan itkeä, kun en ole hänen lähellään.
-Minä pakenen häntä ja hän etsii minua. Epätoivoni on kokonaan sisäistä
-laatua. Dante on helvetistään unohtanut pois minun rangaistukseni.
-Tule näkemään kuolemaani!
-
-
-
-
-LVII.
-
-KREIVITÄR DE L'ESTORADELTA KREIVI DE L'ESTORADELLE.
-
-
-Huvimaja, 7 p:nä elokuuta.
-
-Ystäväni!
-
-Ota mukaasi lapset ja matkusta Provenceen ilman minua; minä jään
-Louisen luokse, jolla on enää vain muutama päivä elettävänään: olen
-velkaa tämän hänelle ja hänen miehelleen, jonka luulen tulevan surusta
-mielipuoleksi.
-
-Saatuani ne rivit, jotka sinäkin tunnet, riensin heti lääkärit
-mukanani kiireimmän kautta Ville-d'Avray'hen, enkä senjälkeen ole
-luopunut tuon suloisen olennon viereltä, enkä ole myöskään voinut
-kirjoittaa, sillä tämä on jo neljästoista yö, jonka vietän hänen
-vuoteensa ääressä.
-
-Tullessani tapasin hänet yhdessä Gastonin kanssa, kauniina, somana ja
-hymyilevän onnellisin kasvoin. Mikä ylevä valhe! Nuo molemmat lapset
-ovat selittäytyneet toisilleen. Hetkisen annoin minä samoin kuin
-Gastonkin tämän rohkean mielenlujuuden pettää itseäni; mutta Louise
-kuiskasi minulle: -- "Täytyy hiukan pettää häntä, minä teen par'aikaa
-kuolemaa." Jääkylmä väristys kävi ruumiini läpi, kun tunsin, miten
-hänen kätensä oli polttavan kuuma, ja kun näin korkean punan hehkuvan
-hänen poskillaan. Olin mielissäni siitä, että olin ollut niin viisas,
-että olin jättänyt, jotta en säikähdyttäisi ketään, lääkärit metsään
-kävelemään ja odottamaan kutsua.
-
-"Jätä meidät", sanoi hän Gastonille. "Kahdella naisella, jotka eivät
-ole nähneet toisiaan kuuteen vuoteen, on paljon salaisuuksia
-toisilleen uskottavana ja Renée'llä on varmaankin yhtä ja toista
-kahdenkeskeistä sanottavaa minulle."
-
-Kun olimme jääneet kahden, heittäytyi hän syliini eikä voinut pidättää
-kyyneleitään.
-
-"Mitä on tapahtunut?" sanoin minä. "Olen kaikkien mahdollisuuksien
-varalta tuonut mukanani Hotel-Dieu'n ensimäisen kirurgin ja ensimäisen
-lääkärin ja lisäksi Bianchonin; heitä on kokonaista neljä kappaletta."
-
-"Oi! Jos he vielä aikovat pelastaa minut, niin saavat kiirehtiä!"
-huudahti hän. "Sama tunne, joka ajoi minut kuolemaan, saa minut nyt
-kurkoittamaan kohti elämää."
-
-"Mitä olet tehnyt?"
-
-"Olen saattanut itseni viimeiselle keuhkotaudin asteelle muutamassa
-päivässä."
-
-"Miten?"
-
-"Yöllä ensin hiostutin itseni ja sitten riensin lammelle ja istuuduin
-kasteiseen ruohoon. Gaston luulee, että olen vain vähän kylmettynyt,
-mutta minä kuolen."
-
-"Lähetä hänet pois Parisiin, niin haen itse lääkärit", sanoin minä ja
-kiiruhdin kuin mieletön takaisin sille paikalle, johon olin jättänyt
-heidät.
-
-Ah, ystäväni, lääkärintutkimuksen jälkeen ei kukaan näistä oppineista
-antanut minulle edes pienintä toivon kipinää; he ovat kaikki sitä
-mieltä, että Louise on kuoleva syyslehtien varistessa. -- Tuon rakkaan
-olennon ruumiinrakennus on omituisella tavalla palvellut hänen
-tarkoitusperiään; hänellä oli taipumusta siihen tautiin, joka hänessä
-nyt on puhjennut esiin; hän olisi voinut elää vielä kauankin, mutta
-muutamassa päivässä on hän saattanut itsensä aivan auttamattomaan
-tilaan. En voi kertoa, mitä tunsin, kun kuulin lääkärien tarkoin
-perustellun tuomion. Sinä tiedät, että aina olen elänyt yhtä paljon
-Louisea kuin itseäni varten. Olin niin murtunut, etten voinut edes
-saattaa noita julmia lääkäreitä ulos ovesta. Kyynelissä kylpien vietin
-ties kuinka kauan tuskaisten ajatusteni parissa. Taivaallinen ääni
-herätti minut vihdoin lamaannuksestani sanoilla: -- "No niin, minä
-olen tuomittu." Sen sanoi Louise laskien kätensä olalleni. Hän
-pakoitti minut nousemaan ja seuraamaan itseään pikku salonkiin.
-
-"Älä jätä minua", pyysi hän rukoilevin katsein, "en tahdo nähdä
-epätoivoa ympärilläni; tahdon ennen kaikkea salata kaikki _häneltä_,
-minulla on kyllä voimaa siihen. Olen täynnä tarmoa ja nuoruutta ja
-tahdon kuolla pystypäin. Omasta puolestani en surkuttele itseäni;
-kuolen juuri niin, kuten usein olen toivonut: kolmenkymmenen
-vuotiaana, nuorena, kauniina, ja olen kokonaan oma itseni. Mitä häneen
-taaskin tulee, niin olisin tehnyt hänet onnettomaksi, sen huomaan nyt.
-Olen tarttunut oman rakkauteni verkkoon, niinkuin hirvi, joka kuristaa
-itsensä, kärsimättömänä siitä, että on antanut vangita itsensä; meistä
-kahdesta olen minä hirvi... ja villi hirvi lisäksi. Aiheeton
-mustasukkaisuuteni on jo koskenut hänen sydämeensä ja tuottanut
-hänelle kärsimystä. Sinä päivänä, jolloin minun epäluuloni
-olisi otettu vastaan välinpitämättömyydellä, joka on kaiken
-mustasukkaisuuden lopullinen palkka, niin... silloin olisin kuollut.
-Olen tehnyt tilini selväksi maailman kanssa. On olemassa sellaisiakin
-olentoja, jotka ovat suorittaneet maailmassa kuudenkymmenen vuoden
-kokemukset, vaikkakin he itse asiassa ovat eläneet siinä vain parin
-vuoden ajan, minä näytän vain kolmenkymmenen vuotiaalta, mutta itse
-asiassa olen jo elänyt kuusikymmentä rakkauden vuotta. Sekä minulle
-itselleni että hänelle on tämä ratkaisu siis onnellinen. Meidän
-molempien laita on sitä vastoin toinen; sinä kadotat sisaren, joka
-rakastaa sinua, ja sellainen menetys on korvaamaton. Sinä, ja
-ainoastaan sinä, saat todella itkeä kuolemaani... Minun kuolemani",
-jatkoi hän sitten pitkän vaitiolon jälkeen, jolloin näin hänet
-ainoastaan kyynelteni hunnun läpi, "antaa kaikille julman opetuksen.
-Rakas pikku kureliivi-tohtorini oli oikeassa: avioliiton ei tule
-perustua intohimolle, ei edes rakkaudelle. Sinun elämäsi on kaunis,
-olet kulkenut tietäsi eteenpäin ja ruvennut päivä päivältä yhä enemmän
-ja enemmän rakastamaan Louis'ta; jota vastoin aviollinen yhdyselämä,
-joka alkaa suurella rakkauden intohimolla, ajaa välttämättä purtensa
-karille. Minulta se ensin riisti pois mitä jaloimman ja alttiimman
-miehen, nyt riistää se vielä minulta maailman miellyttävimmän ja
-runollisimman puolison. Olen kuitenkin tullut tuntemaan sekä sielun
-että ruumiin ihanat ihanteet. Felipessä vallitsi sielu ruumista ja
-ikäänkuin hahmosteli sen uudelleen, Gastonissa kilpailevat sydän,
-nerous ja kauneus. Kuolen jumaloituna ja rakastettuna, mitä voisin
-parempaa toivoa?... Sopia Jumalan kanssa, jonka olen kenties
-laiminlyönyt, mutta jota nyt kaikesta sydämestäni rukoilen, että hän
-rakkaudessaan kerran jälleen antaisi minulle nämä molemmat enkelit
-taivaaseen! Ilman heitä olisi paratiisi minulle autio. Olisin muille
-murheellinen esimerkki, ellen olisi poikkeus. On mahdotonta kohdata
-useampia sellaisia miehiä kuin Felipe tai Gaston, ja sentähden käykin
-yhteiskunnan laki tässä suhteessa yksiin luonnon lain kanssa. Niin,
-nainen on heikko olento, jonka, silloin kun hän menee naimisiin, on
-kokonaan alistettava tahtonsa miehen tahdon alle, mies sitävastoin on
-velkapää vastapainoksi uhraamaan hänelle itsekkäisyytensä. Ne kapinat
-ja kyyneleet, jotka meidän sukupuolemme viime aikoina niin suurella
-melskeellä on aiheuttanut, ovat typeryyksiä, jotka osoittavat, että
-hyvin olemme ansainneet sen lapsinimityksen, jonka filosofit ovat
-meille antaneet."
-
-Tähän tapaan jatkoi hän puhettaan tuolla lempeällä äänellään, jonka
-sinäkin tunnet, ilmituoden mitä hienoimmassa muodossa mitä järkevimpiä
-asioita maailmassa, kunnes Gaston palasi tuoden mukanaan Parisista
-kälynsä, hänen molemmat lapsensa ja heidän englantilaisen
-hoitajattarensa, jotka kaikki Louise oli pyytänyt häntä tuomaan.
-
-"Kas tässä siis ovat minun kauniit pyövelini", sanoi hän saadessaan
-nähdä veljenpoikansa. "Kuinka olisi ollut mahdollista välttää
-erehdystä? Miten he ovat setänsä näköisiä!"
-
-Hän on ollut kuin hyvyys itse vanhempaa rouva Gastonia kohtaan, jota
-hän pyysi olemaan Huvimajassa kuin kotonaan, ja hän hoiteli emännän
-osaa tuolla Chaulieuille ominaisella, ylhäisen miellyttävällä tavalla,
-jossa ei kukaan voi vetää hänelle vertoja.
-
-Kirjoitin heti herttua ja herttuatar de Chaulieulle, herttua de
-Rhétorélle ja herttua de Lenoncourt Chaulieulle, samoin Madeleinelle.
-Siinä tein viisaasti. Seuraavana päivänä ei Louise edellisen päivän
-rasitusten uuvuttamana voinut enää mennä ulos; hän ei jaksanut edes
-nousta vuoteestaankaan ennenkuin vasta päivälliseksi. Madeleine de
-Lenoncourt, Louisen molemmat veljet ja hänen äitinsä saapuivat
-illalla. Se kylmyys, jonka hänen uusi avioliittonsa oli aiheuttanut
-hänen ja hänen perheensä välillä, oli kadonnut. Tästä illasta lähtien
-tulevat Louisen molemmat veljet ja isä hevosella joka aamu Parisista
-häntä tervehtimään ja nuo molemmat herttuattaret viettävät kaikki
-illat Huvimajassa. Kuolema lähentää ihmisiä toisiinsa, samalla kuin se
-painaa alas ja vaientaa kaikki pikkumaiset intohimot. Louise on ihanan
-ylevä suloudessaan, viisaudessaan, sielukkaisuudessaan ja
-hellätunteisuudessaan. Viimeiseen hengenvetoon asti säilyttää hänen
-lumoava olemuksensa tuon sille ominaisen kaunoaistin, josta hän on
-niin kuuluisa, ja hän jakaa meille yhäkin noita samoja henkensä
-aarteita, jotka aikoinaan tekivät hänet Parisin kuningattareksi.
-
-"Tahdon olla kaunis arkussanikin", sanoi hän hymyillen siten kuin hän
-ainoastaan voi, kun hänen täytyi jäädä vuoteeseen sammuakseen hiljaa
-pois, ja neljätoista päivää on hän nyt täten riutunut.
-
-Hänen huoneessaan ei ole pienintä merkkiä sairaudesta, kaikki rohdot
-ja voimistavat nesteet, koko lääkehoidollinen kalusto on kätketty
-piiloon.
-
-"Enkö kuolekin kauniisti?" sanoi hän Sèvres'in kirkkoherralle, jolle
-hän ripitti itsensä.
-
-Otamme kaikki ahneesti vaarin hänen sanoistaan. Gaston, jota niin
-suuri levottomuus ja niin monet kamalat tiedonannot ovat koetelleet,
-ei ole vailla rohkeutta, mutta hän on saanut kovan iskun, en
-hämmästelisi yhtään, jos hän aivan luonnollisesti seuraisi vaimoaan.
-Eilen sanoi hän minulle, kun kävelimme lammen rannalla: -- "Minun
-täytyy olla isän sijassa noille molemmille lapsille..." Ja hän
-viittasi kälyynsä, joka käveli hänen veljenlapsiensa kanssa. "Mutta
-vaikk'en aiokaan tehdä mitään luopuakseni tästä maailmasta, luvatkaa
-minulle kuitenkin olla toinen äiti heille ja saada miehenne ottamaan
-vastaan julkinen holhooja-asema, jonka yhdessä kälyni kanssa olen
-uskova hänelle." Tämän sanoi hän ilman pienintä juhlallisuutta,
-niinkuin ihminen, joka tuntee olevansa kadotettu. Hänen kasvonsa
-vastaavat hymyilyllä Louisen hymyilyyn, mutta minä olen ainoa, joka en
-anna sen pettää itseäni. Hän kehittää yhtä paljon rakkautta kuin
-Louisekin. Louise on tahtonut nähdä kummipoikansa; mutta olenpa
-melkein tyytyväinen siitä, että hän on Provencessa; muuten olisi hän
-rajattomalla anteliaisuudellaan häntä kohtaan saattanut minut aivan
-hämilleni.
-
-25 p:nä elokuuta (hänen syntymäpäivänään).
-
-Eilen illalla houraili Louise vähän aikaa, mutta se oli todellakin
-siron kaunista hourailua, joka osoittaa, että sielukkaat ihmiset eivät
-kadota päätään samalla tavoin kuin jokapäiväiset arki-ihmiset ja
-tyhmyrit. Hän lauloi sammuvalla äänellä muutamia italialaisia lauluja
-_Puritanista, Somnambulasta_ ja _Mosésta_. Me seisoimme vuoteen
-ääressä äänettöminä ja meillä oli kaikilla, yksinpä hänen veljellään
-Rhétoréllakin, kyyneleet silmissä, oli nimittäin ilmeistä, että hänen
-sielunsa täten pakeni. Hän ei nähnyt meitä enää! Kuitenkin viipyi koko
-hänen olemuksensa sulo vielä tässä heikossa ja taivaallisen ihanassa
-laulussa. Yöllä alkoi kuolinkamppailu. Tulin hänen luokseen kello
-seitsemän aamulla auttaakseni häntä hiukan nousemaan, hän oli saanut
-jälleen vähän voimia ja tahtoi istuutua ikkunan ääreen sekä pyysi
-saada Gastonin käden... Tällä tavoin, ystäväni, jätti suloisin enkeli,
-mikä koskaan tämän maan päällä on ollut, meille ainoastaan maallisen
-tomuverhonsa. Kun hän edellisenä iltana -- Gastonin tietämättä -- sai
-viimeisen voitelun, sill'aikaa kun Gaston hiukan vahvisti itseään
-unella, pyysi hän minua lukemaan itselleen _De profundista_ ranskaksi,
-jota hän tahtoi kuunnella istuessaan siinä, katsellen tuota ihanaa
-luontoa, jonka hän itse oli luonut. Hän toisti ajatuksissaan eilen
-lukemani sanat ja puristi miehensä kättä. Gaston oli nimittäin
-polvillaan toisella puolen hänen lepotuoliaan.
-
-26 p:nä elokuuta.
-
-Sydämeni on murtunut. Olen juuri nähnyt hänet käärinliinoissaan, hän
-on tullut kalpeaksi ja hänen ihollaan on sinerviä vivahduksia. Oi,
-tahdon nähdä lapseni, lapseni! Tule vastaani lapsien kanssa!
-
-Parisissa 1840.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kahden nuoren aviovaimon muistelmat, by 
-Honoré de Balzac
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN NUOREN AVIOVAIMON ***
-
-***** This file should be named 52658-8.txt or 52658-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/2/6/5/52658/
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/52658-8.zip b/old/52658-8.zip
deleted file mode 100644
index db19458..0000000
--- a/old/52658-8.zip
+++ /dev/null