diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52658-8.txt | 9047 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52658-8.zip | bin | 210155 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9047 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b1c154f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52658 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52658) diff --git a/old/52658-8.txt b/old/52658-8.txt deleted file mode 100644 index 212c660..0000000 --- a/old/52658-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9047 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kahden nuoren aviovaimon muistelmat, by Honoré de Balzac - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Kahden nuoren aviovaimon muistelmat - -Author: Honoré de Balzac - -Translator: L. Onerva - -Release Date: July 27, 2016 [EBook #52658] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN NUOREN AVIOVAIMON *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - -KAHDEN NUOREN AVIOVAIMON MUISTELMAT - -Kirj. - -Honoré de Balzac - - -Ranskankielestä suomentanut L. Onerva - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1917. - - - - - - -Ensimäinen osa - - - - -I. - -NEITI RENÉE DE MAUCOMBELLE. - - -Parisissa, syyskuulla. - -Rakas hirveni, minäkin olen päässyt vapauteen! Ja ellet ole -kirjoittanut minulle Blois'han, niin olenpa myös ensimäinen kauniin -kirjevaihtomme kohtauspaikalla. Kohota siis kauniit, mustat silmäsi, -joiden katse on kiintynyt ensimäisiin sanoihini, ja säästä -huudahduksesi sen kirjeen varalle, jossa uskon sinulle ensimäisen -rakkauteni. Aina puhutaan ensimäisestä rakkaudesta; onko siis olemassa -joku toinenkin rakkaus? Vaiti, sanot sinä, kerro minulle mieluummin, -pyydät, miten olet pääsyt pois luostarista, johon sinun piti kiintyä -luostarilupauksen sitein. Oi ystäväni, olkootpa nyt karmeliittien -temput mitkä tahansa, niin on minun vapautukseni ihme ainakin mitä -luonnollisin asia maailmassa. Kauhistuneen omantunnon tuskanhuuto on -lopultakin ollut voimakkaampi taipumattoman tahdon laskelmien -vaatimuksia, siinä kaikki. Tätini ei tahtonut nähdä minun kuolevan -hivutustautiin ja sai vihdoin vakuutetuksi äitinikin, joka aina oli -pitänyt luostarin muureja ainoana suojeluskeinona tautiani vastaan. Se -synkkä raskasmielisyys, johon vaivuin heti sinun lähdettyäsi, kiirehti -vain tätä onnellista ratkaisua. Ja nyt olen Parisissa, enkelini, ja -minun on kiittäminen sinua siitä, että olen täällä. Oi, Renée -rakkahani, jos olisit voinut nähdä minut sinä päivänä, jolloin sinä et -enää ollut luonani, niin olisit melkein ollut ylpeä siitä, että niin -nuoressa sydämessä olet voinut herättää niin syviä tunteita. Olemme -haaveilleet niin paljon yhdessä, niin monesti mielikuvituksessa -koetelleet siipiemme kantavuutta ja kokeneet niin paljon yhteistä, -että luulen sielujemme kasvaneen yhteen aivan kuin noiden molempien -unkarilaisten tyttöjen, joiden kuolemasta meille kertoi tuo herra -Beauvisage [Kaunokasvo], joka ei suinkaan tee kunniaa nimelleen; eipä -olisi voinut mistään saada sopivampaa luostarilääkäriä. Etkö ollutkin -sairas samaan aikaan kuin ystävättäresi? Syvässä alakuloisuudessani -tulin vasta vähitellen ymmärtämään niitä siteitä, jotka meitä -yhdistävät; kun erosimme toisistamme, luulin niiden jo katkenneen -välimatkan vuoksi ja koko olemassaolo kävi minulle vastenmieliseksi -niinkuin hyljätylle turturikyyhkylle; minusta tuntui suloiselta kuolla -ja teinkin jo hiljalleni kuolemaa. Olla yksin, karmeliittinunnien -luona Blois'ssa ja pelätä koko ajan, että minun täytyisi tehdä -lupaukseni ilman minkäänlaista neiti de la Vallièren tapaista -edelläkäypää valmistusta ja ilman Renée'täni, tuo kaikki merkitsi -minulle todellakin sairautta, kuolettavaa sairautta. Tuon -yksitoikkoisen elämän, johon jokainen tunti tuo mukanaan jonkun -velvollisuuden, rukouksen, työn, aina saman, niin säntilleen saman, -että missä tahansa ollen voi sanoa mitä karmeliittinunna tekee kunakin -tuntina päivällä ja yöllä, tuon hirvittävän olotilan, jossa on aivan -yhdentekevää, onko ympärillä olevaa maailmaa vai ei, olimme me kaksi -osanneet tehdä mitä vaihtelevimmaksi: henkemme lennolla ei ollut -mitään rajoja, mielikuvitus avasi valtakuntansa meille, olimme -vuorotellen toisiamme elähyttäviä tarulintuja, eloisampi tempasi -mukaansa hitaamman ja sielumme aivan kilpailivat hullunkurisissa -päähänpistoissa koettaessaan valloittaa itselleen sitä maailmaa, joka -meiltä oli kielletty. Ei ollut mitään, "Pyhimysten elämäkin" siihen -luettuna, joka ei olisi muodostunut meille tien viitaksi salattujen -asioiden ymmärtämiseen. Sinä päivänä, jolloin sinun suloinen seurasi -minulta riistettiin, tuli minusta juuri sellainen, miksi -karmeliittinunnaa aina olimme kuvitelleetkin, jonkinlainen -uusikuosinen Danae, joka, sensijaan että hän koettaisi täyttää -pohjatonta tynnyriä, joka päivä vetää ylös tyhjän ämpärin, en tiedä -mistä kaivosta, aina toivoen sen olevan täynnä. Tätini ei tuntenut -meidän sisäistä elämäämme. Hän ei voinut käsittää minun -elämän-inhoani, kun hänelle itselleen luostarin kaksi tynnyrinalaa -merkitsi taivaan esikartanoa. Mutta jotta jo meidän ijällämme kokonaan -voisi pyhittää elämänsä uskonnolle, täytyisi olla erinomaisen -yksinkertainen, jota me emme ole, rakas ystävä, tai sitten palavan -altismielinen, joka ominaisuus juuri tekee tätini niin yleväksi. -Tätini uhrautui jumaloidun veljensä vuoksi; mutta kuka voi uhrautua -outojen ihmisten tai pelkkien aatteiden vuoksi? - -Jo kahden viikon ajan olen sälyttänyt muistiini monenlaisia hauskoja -asioita ja kätkenyt sydämeeni kaikenlaisia mietteitä yksinomaan sinua -varten. Minulla on niin paljon huomioita sinulle kerrottavana, että -tukehtuisin, ellemme entisten armaiden keskustelujen asemesta voisi -näin kirjallisesti uskoa salaisuuksia toisillemme. Miten sydämen -liikkeet kuitenkin ovat tärkeät! Aloitan tänä aamuna päiväkirjani ja -kuvittelen, että sinäkin olet alkanut kirjoittaa omaasi ja että siis -muutaman päivän kuluttua saan mielikuvituksessani elää kanssasi -ihanassa Gemenos-laaksossa, jonka tunnen vain sinun kertomuksistasi, -samoin kuin sinä saat olla mukana Parisin elämässä, jonka tunnet vain -yhteisistä haaveiluistamme. - -No niin, kaunokaiseni, eräänä aamuna siis, joka olkoon merkitty -ruusunpunaisella elämäni kirjassa, saapuivat Parisista muuan -seuranainen ja Philippe, isoäitini viimeinen kamaripalvelija, jotka -molemmat oli lähetetty minua noutamaan. Kun tätini, kutsuttuaan minut -huoneeseensa, ilmoitti minulle tämän uutisen, en pelkästä ilosta -voinut virkkaa sanaakaan, tuijotin vain häneen tylsän näköisenä. -- -"Lapseni", sanoi hän kurkkuäänellään, "jätät minut kaipauksetta, näen -sen kyllä; mutta tämä jäähyväinen ei ole viimeinen, tulemme näkemään -toisemme vielä: Jumala on painanut otsaasi valittujensa leiman; -sinulla on juuri se ylpeys, joka yhtä helposti vie taivaaseen kuin -kadotukseen, mutta olet liian jalo vajotaksesi! Tunnen sinut paremmin -kuin mitä itse tunnet itseäsi: intohimo ei sinulle ole samaa kuin -tavallisille naisille." -- Hän veti minut hiljaa luokseen ja painoi -otsalleni suudelman, jossa tuntui hehkua siitä tulesta, joka häntä -itseään kuluttaa, joka on tummentanut hänen siniset silmänsä, tehnyt -hänen silmäluomensa itkusta punaisiksi, painanut kurttuun hänen -ohimonsa ja levittänyt hänen kauniille kasvoilleen keltaisenkalpean -värin. Hän sai minut värisemään. Ennenkuin vastasin, suutelin hänen -käsiään. -- "Rakas täti", sanoin minä, "jos kerran teidän ihailtava -hyvyytenne ei ole kyennyt tekemään lohduttajaanne minulle mieluisaksi, -ei terveelliseksi ruumiilleni eikä suloiseksi sielulleni, niin -täytyisi minun tänne takaisin tullakseni vuodattaa niin paljon -kyyneleitä, ettette varmastikaan voisi sillä hinnalla toivoa -palaustani. En tahdo palata tänne ennenkuin minunkin Ludvig XIV:ni on -pettänyt minut, ja jos omani taas tapaan, voi ainoastaan kuolema -riistää hänet minulta! En pelkää ensinkään mitään Montespania." -- -- -"Voi sinua hupsua tyttöä", sanoi hän hymyillen, "älä vain jätä noita -turhanpäiväisiä ajatuksiasi tänne, vaan vie ne pois mukanasi; ja tiedä -myös että sinussa on enemmän Montespania kuin La Vallièrea." Syleilin -häntä. Täti-raukkani ei voinut olla saattamatta minua vielä vaunuihin, -ja hänen silmänsä viipyivät vuoroin minussa, vuoroin isieni -vaakunassa. - -Saavuin Beaugencyhin yön aikaan jonkinlaisessa moraalisessa -lamaustilassa, johon tuo omituinen hyvästijättö oli minut uuvuttanut. -Mitkä kohtalot odottavatkaan minua tässä uudessa, niin kauan -kaivatussa maailmassa? Aluksi ei ollut ketään minua vastaanottamassa, -sydämelliset tunteeni vaihtuivat kuin tuhka tuuleen: äitini oli -Boulogne-metsässä, isäni valtioneuvostossa; veljeni, herttua de -Rhétoré, ei koskaan tule kotiin, sanottiin minulle, ennenkuin juuri -paraiksi ehtiäkseen pukeutua päivällisille. Miss Griffith ja Philippe -johtivat minut huoneisiini. - -Näissä huoneissa on ennen asunut minun suuresti rakastettu isoäitini, -prinsessa de Vaurémont, jota minun on kiittäminen jostakin -omaisuudesta, josta tosin ei kukaan ole hiiskunut minulle sanaakaan. -Tällä kohdalla saat ottaa osaa siihen syvään kaihomieleen, joka minut -valtasi astuissani tuohon muistojen pyhäkköön. Huoneusto on samassa -kunnossa, mihin hän jätti sen. Saan levätä samassa vuoteessa, johon -hän kuoli. Istuuduin hänen leposohvansa reunalle ja itkin huomaamatta -laisinkaan, etten ollut yksin; muistin, kuinka usein olin istunut -hänen polvillaan paremmin kuullakseni hänen sanojaan. Siitä olin -useasti katsellut hänen laihoja, vanhuuden ja lähenevän kuoleman -kalvamia, punaisenruskeiden pitsien kehystämiä kasvojaan. Tässä -huoneessa tuntui leijailevan sama lämpö kuin hänen aikanaan. Kuinka -onkaan mahdollista, että neiti Armande-Louise-Marie de Chaulieun -täytyy aivan kuin jonkun talonpoikaisnaisen paneutua maata isoäitinsä -vuoteeseen melkein hänen kuolinpäivänään. Sillä minusta tuntuu siltä, -kuin olisi prinsessa, jonka elämän lanka katkesi v. 1807, kuollut -aivan eilispäivänä. Tässä huoneessa oli esineitä, joita siinä ei olisi -pitänyt olla ja jotka osoittivat kuinka valtakunnan asioita hoitelevat -ihmiset saattavat olla huolimattomia omien asioittensa suhteen ja -kuinka vähän kuoleman jälkeen on enää muistettu tätä jaloa naista, -joka kuitenkin varmasti on yksi kahdeksannentoista vuosisadan suuria -naishahmoja. Philippe ymmärsi tavallaan, mistä kyyneleeni johtuivat. -Hän ilmoitti minulle, että prinsessa testamentissaan oli määrännyt -minulle huonekalunsa. Isäni oli muuten jättänyt kaikki suuret -huoneet siihen kuntoon, mihin vallankumous oli ne saattanut. -Sitten nousin, Philippe avasi oven pikku salonkiin, josta pääsee -vastaanotto-huoneustoon, ja siellä vallitsi sama hävityksen kauhistus, -minkä jo vanhastaan tunsin: ovien kamanat, jotka ennen olivat täynnä -kallisarvoisia tauluja, ovat nyt autiot ja tyhjät, marmoripinnat on -rikottu, kuvastimet ryöstetty. Ennen aikaan pelkäsin nousta suuria -portaita ja kulkea näiden korkeiden, yksinäisten ja avarain salien -läpi, menin aina prinsessan luo eräitä pikku portaita myöten, jotka -kulkivat suurien portaiden holvin alla ja johtivat hänen pukukammionsa -salaovelle. - -Huoneusto, johon kuuluu salonki, makuuhuone ja tuo soma, punaiseen ja -kultaan soinnutettu kabinetti, josta olen sinulle puhunut, on -Invalidikodin puoleisessa päässä taloa. Invalidikodin erottaa -bulevardista vain köynnöskasvien peittämä muuri ja komea lehtikuja, -jonka puiden tuuheat latvat yhtyvät bulevardin sivukäytävän -jalavoihin. Jos ei näkisi Invalidikodin kullalle ja sinelle paistavaa -kupukattoa ja sen harmaita muureja, luulisi melkein olevansa metsässä. -Näiden kolmen huoneen tyyli ja asema jo osoittavat, että huoneusto on -de Chaulieun herttuattarien entinen juhlahuoneusto; herttuoiden -huoneusto on talon toisessa siipirakennuksessa; molempien välillä on -soma päärakennus ja julkisivun paviljonki, jossa on vain suuria, -pimeitä, tyhjyyttään kaikuvia saleja. Philippe näytti ne minulle; -niissä vallitsee vieläkin ryöstön jäleltä sama sekasorto, minkä olin -nähnyt lapsena. Nähdessään hämmästyneen ilmeeni, kävi Philippe -luottavaisen ja salaviisaan näköiseksi. Armaani, kaikki ihmiset tässä -valtiomiesten talossa ovat varovaisen vaiteliaita ja salaperäisiä. Hän -sanoi minulle sitten, että odotettiin lakia, joka korvaisi -maanpakolaisille näiden menettämän omaisuuden arvon. Isäni siirtää -siis talonsa korjaamisen siksi, kunnes tämä korvaus on saatu. -Kuninkaan arkkitehti oli arvioinut menot kolmeksisadaksi tuhanneksi -livreksi. Tämä tiedonanto sai aikaan sen, että vaivuin sanattomana -salonkini sohvalle. Jo nyt jotakin! Sensijaan että isäni olisi -käyttänyt tuon rahasumman minun naittamiseeni, antoi hän minun mennä -luostariin! Tuo ajatus iski päähäni tämän talon kynnyksellä. Oi, -Renée, kuinka olisinkaan tahtonut painaa pääni olkaasi vasten ja -kuinka suurella kaipauksella palasinkaan mielikuvituksessani niihin -aikoihin, jolloin vielä isoäitini henki elävöitti näitä kahta -huonetta! Hän, joka enää elää vain minun sydämessäni, ja sinä, joka -olet kaukana Maucombessa, kahdensadan peninkulman päässä minusta, te -olette ainoat olennot, jotka rakastatte tai olette minua koskaan -rakastaneet. Oi, jospa tuo rakas vanhus niin nuorekkaine -katseineen voisi herätä eloon, kun häntä kutsun! Kuinka hyvin me -ymmärtäisimmekään toisemme! Hänen muistonsa on äkkiä muuttanut sen -tunnelman, jonka vallassa ensin olin. Se, mikä ensin tuntui minusta -pyhäinsolvaukselta onkin käynyt minulle pyhäksi. Tuntuu suloiselta -hengittää tuota epämääräistä _à la marechale_-puuterin tuoksua, joka -leijailee täällä ilmassa, tuntuu suloiselta nukkua noiden keltaisten, -valkealla kirjailtujen silkkiuutimien suojassa, joihin hänen katseensa -ja hengityksensä on varmaankin jättänyt jotakin hänen sielustaan. - -Käskin Philippen kiilloittamaan kaikki esineet entiselleen ja -asettamaan huoneuston sellaiseen kuntoon, että se vaikuttaa eloisalta -ja asutulta. Määräsin itse järjestelyn ja osoitin kullekin -huonekalulle oman paikkansa. Täten otin esine esineeltä haltuuni -kaiken koettaen asettaa niin, että nämä vanhat kapineet, joita niin -suuresti rakastan, jälleen saisivat nuoruuden loistonsa. Aika on -hiukan himmentänyt huoneen valkoväriä, samoin ovat myös sen -haavemaiset koristekuviot paikotellen kuluneet punertaviksi, mutta -tämä kaikki sointuu erittäin hyvin yhteen sen _savonnerie_-maton -haalistuneiden värien kanssa, jonka Ludvig XV lahjoitti isoäidilleni -samalla kertaa kuin muotokuvansakin. Pöytäkello on Saksin marsalkan -lahja. Uuninkauluksella olevat porsliinit ovat marsalkka Richelieultä -saadut. Isoäitini muotokuva, joka on maalattu hänestä kahdenkymmenen -vuoden ikäisenä, on pitkulaisessa kehyksessä vastapäätä kuninkaan -kuvaa. Prinssistä ei ole mitään kuvaa. Minua miellyttää tämä -avomielinen, kaikesta tekopyhyydestä vapaa tapa unhoittaa, joka -ikäänkuin yhdellä vedolla antaa kuvan tästä harvinaisesta luonteesta. -Kun tätini kerran oli ankarasti sairaana, pyysi hänen rippi-isänsä -pyytämällä, että prinssi, joka odotti viereisessä salongissa, saisi -tulla sisään. -- "Lääkärin kanssa ja hänen määräyksestään", vastasi -hän. Vuoteessa on telttasuojus ja täytetyt pääpuolet; verhot ovat -kauniisti ja runsaasti poimutetut, huonekalut ovat kullatusta puusta -ja päällystetyt tuolla samalla valkokukikkaalla keltasilkillä, jota -myös valkealla läikesilkillä vuorattuna on käytetty ikkunaverhoiksi. -En tiedä, kuka on maalannut ovenkamanat, mutta niihin on kuvattu eräs -auringonnousu ja eräs kuuvalomaisema. Uuni on saanut osakseen aivan -omituisen käsittelyn. Huomaa selvästi, että viime vuosisadalla -oleiltiin paljon lieden ääressä. Siellä tapahtuikin suuria tapahtumia. -Kullatusta kuparista tehty tulipesä on jo sinään veistotaiteellinen -mestariteos ja sen reunukset mitä kallisarvoisinta ja hienointa työtä, -kihveli ja hiilihanko somasti uurrettuja ja lietsin todellinen koru. -Tulenvarjostimen korukudelma on Gobelinien käsialaa ja sen kirjailu -vertoja vailla; hupaiset olennot jotka hyppelevät ristiin rastiin sen -poikki, kapuavat sen jaloilla, tukipuilla, sivukaiteilla, ovat vallan -viehättäviä; kaikki on muovailtu viuhkan muotoon. Kukahan lie antanut -hänelle tämän soman esineen, josta hän niin paljon piti? Tahtoisinpa -tietää sen. Kuinka usein näinkään hänet istumassa nojatuolissaan jalat -tuota tukipuuta vasten, hameet polviin asti kohollaan, asento näet -sitä vaati, niin, siinä hän istui tavan takaa ottaen käteensä -nuuskarasiansa ja jälleen asettaen sen pikku pöydälle eteensä, missä -myös oli hänen pastilliaskinsa ja silkkivyyhtisensä! Mahtoiko hän olla -keikailevainen? Kuolemaansa asti hän piti huolta ulkomuodostaan aivan -kuin aina olisi ollut päivä jälkeen tuon kauniin muotokuvan -valmistamisen, aivan kuin hän yhä vielä olisi odottanut hovin kerman -tunkeilevaksi ovillaan. Tuo nojatuoli johdattaa mieleeni sen -jäljittelemättömän liikkeen, jolla hän lehautti järjestykseen hameensa -laskokset siihen vaipuessaan. Nuo entisajan naiset veivät varmasti -mukanaan hautaan eräitä salaisuuksia, jotka olivat kuvaavia heidän -aikakaudelleen. Prinsessalla oli eräänlainen ilmehikäs älykkäisyys, -eräänlainen tapa singota sanoja ja ajatuksia, aivan oma omituinen -puheenpartensa, jollaista ei äidilläni enää ollut: siinä oli yht'aikaa -hienoutta ja hyväntahtoisuutta, tarkoitusta ilman tahallisuutta. Hänen -keskustelunsa oli samalla kertaa rikasta ja ytimekästä. Hän kertoi -hyvin ja osasi esittää kuvattavansa kolmella sanalla. Ennen kaikkea -oli hänellä tuollainen ennakkoluuloton arvostelukyky ja -vapaamielisyys, joka varmasti on painanut leimansa minunkin luonteeni -kehitykseen. Sillä seitsemännestä ikävuodestani kymmenenteen asti elin -hänen helmoissaan; hänestä oli yhtä hauskaa pitää minua luonaan kuin -minusta oli mennä hänen luokseen. Tämä meidän molemminpuolinen -mieltymyksemme toisiimme aiheutti enemmän kuin yhden sananvaihdon -hänen ja äitini välillä. Mutta mikään ei niin lietso tunnetta kuin -vainon jäätävä tuuli. Millä kertomattomalla suloudella hän -virkahtikaan minulle: "siinäkös sinä taas olet, pikku veitikka!" kun -uteliaisuuden käärme oli lainannut minulle sulavat liikuntonsa -hiipiäkseni ovien lomista salaa hänen luokseen. Hän tunsi itsensä -rakastetuksi, hän rakasti minua tuon lapsellisen rakkauteni vuoksi, -joka heitti pienen auringon pilkahduksen hänen talveensa. En tiedä, -mitä hänen luonaan iltaisin tapahtui, mutta paljon vieraita hänellä -oli; ja kun aamuisin varpaisillani hiivin katsomaan, joko hän oli -herännyt, näin, että huonekalut hänen salongissaan olivat -epäjärjestyksessä, pelipöydät esillä ja tupakanporoa joka paikassa. - -Salonki on samantyylinen kuin sänkykamarikin, huonekalut ovat -omituisesti sorvatut ja ontoilla korureunuksilla ja hirvenjaloilla -somistetut. Jalomuotoiset ja runsain veistoksin uurretut -kukkaköynnöskuviot kiemurtelevat kuvastimien päällitse ja riippuvat -pitkin niiden sivuja lehtikiehkuroina. Koruhyllyillä on kauniita -kiinalaisia maljakoita. Huonekalujen pohjaväri on unikon-punainen ja -valkoinen. Isoäitini oli komea ja terhakka ruskeaverikkö; hänen -ihonvärinsä saattaa arvata hänen ympäristönsä väreistä. Tässä -salongissa on vielä myös eräs kirjoituspöytä, jonka kuviot ennen -aikaan kovin askarruttivat silmiäni; se on päällystetty siselöidyillä -hopealevyillä; sen on lahjoittanut isoäidilleni muuan Lomellini -Genuasta. Pöydän kullekin sivulle on kuvattuna eri vuodenaikojen -toimitukset; henkilöhahmot ovat korkokuvia ja niitä on useampia satoja -kullakin laatalla. Täten yksitellen kooten muistojani vietin kaksi -tuntia aivan yksinäni tässä pyhäkössä, jossa on kuollut yksi -kauneudestaan ja henkevyydestään kaikkein kuuluisimpia hovinaisia -Ludvig XV:n ajalla. - -Tiedäthän, miten äkkiarvaamatta minut erotettiin hänestä eräänä -kauniina päivänä v. 1816. -- "Mene sanomaan hyvästi isoäidillesi", -sanoi minulle äitini. Prinsessa ei näyttänyt olevan laisinkaan -hämmästynyt lähdöstäni, vaan mikäli päältäpäin voi päättää aivan -välinpitämätön. Hän otti minut vastaan tavalliseen tapaansa. -- "Menet -luostariin, kultamuruni", sanoi hän minulle, "saat siellä nähdä -tätisi, joka on erinomainen nainen. Tulen pitämään huolta siitä, että -sinua ei uhrata, saat säilyttää itsenäisyytesi ja lisäksi vielä mennä -naimisiinkin kenen kanssa haluat." Hän kuoli kuusi kuukautta sen -jälkeen; testamenttinsa oli hän uskonut kaikkein uskollisimmalle -ystävistään, prinssi Talleyrandille, joka käydessään neiti de -Chargeboeufin luona antoi minun tietää, että isoäitini oli kieltänyt -minua tekemästä luostarilupausta. Toivon, että ennemmin tai myöhemmin -olen tapaava prinssin ja silloin on hän varmasti kertova minulle siitä -asiasta enemmän. Täten siis, kaunis kauriini, vaikka en tavannutkaan -ketään vastaanottajaa, lohduttauduin rakkaan prinsessani varjolla ja -sain tilaisuuden täyttää yhden meidän keskinäisistä sopimuksistamme, -jonka mukaan meidän on, muista se vaan, kerrottava toisillemme elomme -ja olomme pienimpiä yksityiskohtia myöten. On niin suloista tietää, -missä ja miten elää se olento, joka on sydämelle rakas! Kuvaile -minulle siis pienimmätkin seikat, joiden kanssa joudut tekemisiin, -sanalla sanoen kaikki, yksinpä laskevan päivän helotuskin puiden -oksissa. - -10 p:nä lokakuuta. - -Olin saapunut tänne kello kolme jälkeen puolen päivän. Noin puoli -kuuden aikaan tuli Rose minulle ilmoittamaan, että äitini oli palannut -kotiin ja minä lähdin huoneestani alas häntä tervehtimään. Äitini asuu -saman siipirakennuksen alakerroksessa, jossa omakin huoneustoni on. -Minä asun hänen yläpuolellaan ja meillä on sama salakäytävä. Isäni -asuu vastakkaisessa siipirakennuksessa; mutta kun pihan puolella on -sen verran enemmän tilaa, minkä suuri porras ottaa meidän puoleltamme, -niin on hänen huoneustonsa paljon avarampi kuin meidän. Huolimatta -siitä edustavasta asemasta, johon Bourbonien paluu heidät jälleen -velvoittaa, asuvat isäni ja äitini edelleenkin vain alakerrassa ja -voivat siellä pitää vastaanottonsakin, niin suuri on tämä esi-isiemme -asumus. Tapasin äitini salongissaan, jossa muuten ei mitään ole -muuttunut. Hän oli seurustelupuvussaan. Askel askeleelta olin -ihmetellyt itsekseni, minkälaisen vastaanoton nyt mahtaisin saada -tämän naisen puolelta, joka oli ollut minulle niin vähän äiti ja jolta -en kahdeksaan vuoteen ollut saanut muuta kuin ne kaksi kirjettä, jotka -sinäkin tunnet. Pitäen itselleni arvottomana näytellä luonnotonta -hellyyttä olin päättänyt olla vain pelkkä uskovainen tolvana ja niinpä -astuin hänen huoneeseensa sisällisen hämmennyksen tilassa. Mutta tämä -hämmennys hälveni heti. Äitini otti minut vastaan erinomaisen -miellyttävästi; hän ei osoittanut minulle mitään väärää hellyyttä, hän -ei ollut kylmä eikä kohdellut minua vieraana, mutta ei myöskään -painanut minua syliinsä niinkuin tehdään rakkaalle tyttärelle; hän -otti minut vastaan aivan kuin hän olisi tavannut minut viimeksi eilen, -hän oli mitä lempein ja vilpittömin ystävätär; hän puhui minulle -niinkuin ainakin täysikäiselle naiselle ja suuteli minua herttaisesti -otsalle -- -- "Armas pienokaiseni", sanoi hän minulle, "jos olo -luostarissa olisi ollut teille kuolemaksi, niin on toki parempi elää -meidän keskuudessamme. Täten te tosin toimitte vastoin isänne ja minun -suunnitelmiani, mutta emmehän enää elä ajassa, jolloin vanhempia -sokeasti toteltiin. Herra de Chaulieu ja minä olemme yksimielisiä -siitä, että paraamme mukaan koetamme tehdä elämän teille mieluisaksi -ja tutustuttaa teitä suureen maailmaan. Teidän ijällänne olisin -ajatellut samoin kuin tekin; sentähden en soimaa teitä ollenkaan, -teidän oli mahdoton ymmärtää sitä, mitä me teiltä vaadimme. Tulette -kyllä näkemään, että en ole ollenkaan naurettavan ankara. Jos joskus -olette epäillyt sydäntäni, tulette piankin huomaamaan erehdyksenne. -Vaikkakin aion antaa teille täydellisen vapauden, luulen kuitenkin, -että alussa teette viisaasti, jos otatte neuvoa äidiltänne, joka on -kohteleva teitä sisaren tavoin." Herttuatar puhui lempeällä äänellä -asetellen paikoilleen hoitolaiskaulustani. Hän voitti sydämeni -kerrassaan. Kolmenkymmenen kahdeksan vuotiaana hän on vielä kaunis -kuin enkeli; hänellä on hyvin tummansiniset silmät, silkkiset ripset, -uurteeton otsa, niin valkoinen ja ruusuinen hipiä, että luulisi hänen -maalaavan itseään, ihailtavat olkapäät ja rinta, solakka ja notkea -vartalo, aivan kuin sinulla, ja harvinaisen sirot, maidonvalkeat -kädet. Hänen kyntensä heijastavat valoa, niin hyvin kiilloitetut ne -ovat, pikkusormi on hieman erillään muista sormista, peukalo kuin -norsunluusta sorvailtu. Kaiken lopuksi kilpailevat hänen jalkansa -käsien kanssa somuudessa, hänellä on neiti de Vandenessen -espanjalainen jalka. Jos hän on tällainen neljänkymmenen vuotiaana, on -hän oleva kaunis vielä kuudenkymmenen ikäisenäkin. - -Vastasin hänelle niinkuin ainakin tottelevaisen tyttären tulee. Olin -hänelle samanlainen kuin hän oli ollut minulle ja jos mahdollista -vielä parempi: hänen kauneutensa voitti minut, annoin hänelle anteeksi -hänen laiminlyöntinsä minua kohtaan, ymmärsin, että sellaisella -naisella oli ollut tarpeeksi tekemistä kuningatar-asemansa -hoitelemisessa. Sanoinkin sen hänelle aivan koristelematta, aivan kuin -olisin puhunut sinun kanssasi. Ehk'eipä hän odottanut mitään -rakastavaisia sanoja tyttärensä huulilta. Minun ihailuni vilpitön sävy -liikutti häntä äärettömästi; hänen tapansa muuttui ja hän kävi -vieläkin ystävällisemmäksi, hän jätti pois teitittelyn. -- "Sinä olet -hyvä tyttö ja toivon, että meistä tulee ystävät." Nämä sanat tuntuivat -minusta suloisen lapsekkailta. En tahtonut näyttää hänelle, miten minä -ne käsitin, sillä ymmärsin heti, että minun tuli jättää hänet siihen -luuloon, että hän oli paljon hienompi ja henkevämpi kuin hänen -tyttärensä. Olin siis olevinani aivan viattoman yksinkertainen ja hän -oli ihastunut minuun. Suutelin hänen käsiään useat kerrat selittäen -hänelle, kuinka onnellinen olin siitä, että hän täten minua kohteli, -kuinka tunsin itseni turvalliseksi, ja kerroinpa hänelle lisäksi -pelkonikin. Hän hymyili, otti minua kiinni kaulasta vetääkseen minut -luokseen ja suuteli minua otsalle erittäin hellästi. -- "Rakas lapsi", -sanoi hän, "meillä on tänään vieraita päivällisillä, mutta luultavasti -ajattelet niinkuin minäkin, että on parempi odottaa siksi, kunnes -ompelija on kunnollisesti pukenut sinut, ennenkuin esiinnyt -seuraelämässä; siispä on sinun senjälkeen kun olet tervehtinyt isääsi -ja veljeäsi, heti palattava omalle puolellesi". Johon kaikkeen -myönnyin erittäin mielelläni. Äitini ihastuttava puku oli ensimäinen -ilmestys tuosta maailmasta, jonka me olemme nähneet unelmissamme -häämöittävän; mutta en tuntenut pienintä kateutta. Isäni astui sisälle --- "Herrani, kas tässä on tyttärenne", sanoi hänelle herttuatar. - -Isäni osoitti heti minua kohtaan mitä lämpimintä huomaavaisuutta; hän -näytteli niin hyvin isä-osaansa, että luulin sen tosiaan lähtevän -sydämestä. -- "Siinä te siis olette, kapinoiva tyttäreni", sanoi hän, -tarttuen molempiin käsiini ja suudellen niitä enemmän kohteliaasti -kuin isällisesti. Sitten hän veti minut luokseen, otti minua kiinni -vyötäisiltä ja suuteli minua poskille ja otsalle. -- "Te olette -varmasti korvaava sen surun, jonka elämänuranne vaihdos aiheutti -meille, sillä ilolla, jonka menestyksenne seuraelämässä meille on -tuottava." -- "Tiedättekö, rouvaseni, että hänestä tulee vielä -erittäin soma ja että saatte olla hänestä vielä ylpeä eräänä päivänä?" ---"Tuossa tulee veljenne Rhétoré."-- "Alphonse", sanoi hän eräälle -kauniille nuorukaiselle, joka juuri astui sisään, "tämä on sisarenne, -nunna, joka tahtoo heittää pois nunnakaavun." Liikoja kiirehtimättä -tuli veljeni luokseni, tarttui käteeni ja puristi sitä. --"Syleilkää -toki häntä", sanoi hänelle herttua. Ja hän suuteli minua molemmille -poskille. -- "Olen erittäin ihastunut saadessani nähdä teidät, -sisareni", sanoi hän minulle, "ja pidän teidän puoltanne isääni -vastaan." Kiitin häntä; mutta mielestäni olisi hän varsin hyvin voinut -käydä minua tervehtimässä Blois'ssa, samalla kun hän matkusti -Orléansiin tapaamaan veljeään markiisia, joka oli siellä garnisonissa! -Vetäydyin pian omalle puolelleni peljäten, että vieraita voisi saapua. -Huoneessani asettelin kuntoon yhtä ja toista, tuon kauniin pöydän -tummanpunaiselle samettipäälliselle panin esiin kaikki, mitä tarvitsin -kirjoittaakseni sinulle, ajatellen samalla koko ajan uutta asemaani. - -Nyt olen kertonut sinulle, kaunis, valkea hirveni, mitään lisäämättä -tai unohtamatta, kaikki, mitä on tapahtunut erään kahdeksantoista -vuotiaan tytön palatessa yhdeksän vuoden poissa-olon jälkeen erään -valtakunnan kuuluisimman perheen keskuuteen. Matka oli väsyttänyt -minua, samoin ne mielenliikutukset, jotka tämä perheen helmaan palaus -minulle tuotti. Kävin sentähden maata illallista syötyäni kello -kahdeksalta aivan kuin luostarissakin. Täällä näkyy vielä olevan -tallella muuan pieni saksilaista porsliinia oleva pöytäkalustokin, -jota tuo rakas prinsessa aina silloin käytti, kun häntä halutti syödä -yksin huoneessaan. - - - - -II. - -SAMALTA SAMALLE. - - -25 p:nä marraskuuta. - -Seuraavana päivänä oli vanha Philippe jo järjestänyt huoneustoni ja -asettanut kukkia maljakoihin. Minut on siis koteutettu nyt -tänne. Kuitenkaan ei kukaan ollut tullut ajatelleeksi, että -karmeliitti-nunnien hoidokkaalla on nälkä jo anivarhain, ja Rosella -oli jos jonkinlaisia vaikeuksia, ennenkuin hän sai minulle hankituksi -aamiaisen. -- "Neiti meni nukkumaan juuri silloin, kun tarjottiin -päivällistä ja nyt hän nousee jo silloin, kun armollisen herran on -tapana tulla kotiin", sanoi hän minulle. Rupesin kirjoittamaan. Tunnin -kuluttua isäni kolkutti pikku salonkini ovelle ja kysyi, voisinko -ottaa hänet vastaan; avasin hänelle oven ja hän tapasi minut juuri -kirjoituspuuhissa. -- "Rakas lapsi", sanoi hän, "hankkikaa itsellenne -pukuja ja kaikkea mitä toivotte; tässä kukkarossa on teille -kaksitoista tuhatta frangia. Annan yhden vuoden tulot teidän -tarpeihinne. Saatte äitinne kanssa neuvotella sopivasta seuranaisesta, -jollei ehkä miss Griffith teitä miellyttäisi, sillä rouva de -Chaulieullä ei tule olemaan aikaa olla seurananne aamuisin. Vaunut ja -palvelijan saatte myös käytettäväksenne." -- "Sallikaa minun saada -Philippe", sanoin hänelle. -- "Kernaasti", vastasi hän. "Mutta muuten -olkaa vallan huoleton: teidän omaisuutenne on siksi suuri, ettette ole -miksikään kuormaksi äidillenne ettekä minulle." -- "Olisiko -sopimatonta kysyä, kuinka suuri omaisuuteni on?" -- "Ei mitenkään, -lapseni", sanoi hän; "isoäitinne jätti teille viisisataa tuhatta -frangia, jotka olivat hänen säästöjään, sillä milloinkaan hän ei -tahtonut päästää sukunsa käsistä yhtään maapalaa. Tämä summa on ollut -sijoitettuna valtion obligatsioneihin. Korot siitä tekevät nykyään -yhteensä noin neljäkymmentä tuhatta frangia. Olisin tahtonut käyttää -tämän summan teidän toisen veljenne omaisuuden kartuttamiseen; -senpätähden olettekin kovasti sotkenut suunnitelmiani; mutta jonkun -ajan kuluttua ehkä jälleen voitte toimia niiden hyväksikin, kaikki -riippuu teistä itsestänne. Näytätte olevan järkevämpi kuin mitä -luulinkaan. Minun ei tarvinne sanoa teille, kuinka jonkun neiti de -Chaulieun on käyttäydyttävä; se ylpeys, joka puhuu piirteistänne, on -varmana takeena siitä. Meidän suvussamme olisivat sellaiset -varokeinot, joihin pikkueläjät ryhtyvät tyttäriensä suhteen, -loukkaavia. Joku teitä vastaan tähdätty panettelu voisi maksaa sen -henkilön hengen, joka rohkenisi sellaisen sanoa, tai jommankumman -veljenne hengen, jos taivas olisi epäoikeudenmukainen. En sano tästä -asiasta sen enempää. Hyvästi, rakas pienokaiseni." Hän suuteli -minua otsalle ja meni. Pitää yhdeksän vuotta tiukasti kiinni -suunnitelmastaan ja nyt luopua siitä! En käsitä sellaista. Isäni -ilmaisi ajatuksensa muuten ihailtavan selvästi. Hänen sanojaan ei -voinut väärin ymmärtää. Minun omaisuuteni on tuleva hänen pojalleen -markiisille. Kellä on ollut otsaa? Äidillänikö, isällänikö vai kenties -veljelläni? - -Jäin istumaan isoäitini sohvaan katsellen kukkaroa, jonka isäni oli -jättänyt uunin reunukselle. Olin samalla kertaa sekä tyytyväinen että -tyytymätön tähän huomionosoitukseen, joka täten kiinnitti ajatukseni -rahaan. Totta on, että minun ei enää tarvitse ajatella sitä: kaikki -epäilykseni ovat hälvenneet ja onpa arvokastakin säästää ylpeydeltään -kaikki tämän laatuiset huolet. Philippe on juossut koko päivän -erilaisten kauppiaiden ja käsityöläisten luona, jotka ovat saaneet -tehtäväkseen huolehtia minun muodonmuutoksestani. - -Eräs kuuluisa ompelijatar, muuan Victorine, on juuri saapunut, samoin -liinaompelijatar ja suutari. Kuin lapsi palan kärsimättömyydestä saada -tietää, minkälainen tulen olemaan silloin, kun olen heittänyt yltäni -sen säkin, johon luostaritapa meidät sitoi; mutta kaikki nämä -työntekijät vaativat paljon aikaa: korsetintekijä tahtoo kokonaisen -viikon; ellen muka halua pilata vartaloani. Tämähän on juhlallista, -minulla on siis vartalokin! Janssen, oopperan suutari on vakuuttanut -minulle, että minulla on aivan äitini jalka. Koko aamupäivä kului -näissä vakavissa puuhissa. Hansikanneulojakin on käynyt täällä -ottamassa mittaa kädestäni. Liinaompelijatar on saanut tilaukseni. -Päivällisaikanani, joka tuntui olevan muun talon aamiaisaika, sanoi -äitini minulle, että yhdessä menisimme muotikauppiaitten luo -katselemaan hattuja, jotta makuni kehittyisi ja siten oppisin itse -valikoimaan ostokseni. Olen aivan puolipyörryksissä kaikesta tästä -minulle niin oudosta itsenäisyydestä, aivan kuin sokea, joka äkkiä saa -näkönsä takaisin. Nyt voin aavistaa, miltä karmeliittinunna mahtaa -näyttää suurmaailmalliseen elämään tottuneen tytön silmissä. Erotus on -niin suuri, ettemme koskaan olisi voineet sitä kuvitellakaan. - -Aamiaisen aikana oli isäni hajamielinen ja me annoimme hänen olla -omissa ajatuksissaan; hän on hyvin perillä kaikissa kuninkaan -salaisuuksissa. Minä olin kokonaan unohdettu; hän muistaa minua vain -silloin, kun olen hänelle jollakin tavoin tarpeellinen, sen olen -huomannut. Isäni on viidestäkymmenestä ikävuodestaan huolimatta hyvin -viehättävä: hänen ryhtinsä on nuorekas, hän on kaunistekoinen, vaalea -ja käytökseltään erinomaisen kohtelias ja miellyttävä; hänen -valtiomies-kasvonsa ovat samalla kertaa ilmeikkäät ja vaiteliaat; -hänen nenänsä on kapea ja pitkä, hänen silmänsä ruskeat. Mikä kaunis -pari! Kuinka monet kummalliset ajatukset täyttivätkään mieleni -huomatessani selvästi, että nämä molemmat olennot, yhtä -ylhäissukuisia, rikkaita, eteviä kumpikin, eivät elä yhdessä, että -heillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin nimi ja että he ainoastaan -maailman silmissä kuuluvat yhteen. - -Hovin ja valtiomiesten paras kerma oli eilen täällä. Muutaman päivän -kuluttua menen tanssiaisiin herttuatar de Maufrigneusen luo ja silloin -tulen esitetyksi tuolle uudelle maailmalle, johon niin kernaasti -haluan tutustua. Joka aamu tulee tanssinopettaja käymään luonani, -minun on kuukauden kuluessa opittava tanssimaan sillä uhalla, että -muuten saan jäädä pois tanssiaisista. Ennen päivällistä kävi äitini -neuvottelemassa kanssani seuranaisesta. Pidän edelleen miss -Griffithin, jonka äitini on saanut Englannin lähettiläältä. Tämä miss -on papin tytär ja hän on saanut erinomaisen kasvatuksen; hänen äitinsä -oli aatelinen, hän on kolmenkymmenen kuuden vuotias ja hän tulee -opettamaan minulle englantia. Minun Griffithini on kyllin kaunis -löytääkseen vielä joskus onnensa; hän on köyhä ja ylpeä, hän on -skotlannitar, hänestä tulee kaitsijattareni ja hän saa nukkua Rosen -huoneessa. Rose tulee palvelemaan miss Griffithiä. Näin heti, että -minulla tulee olemaan täydellinen yliote tämän kotiopettajattareni -suhteen. Niinä kuutena päivänä, mitkä olemme nyt olleet yhdessä, -on hän varsin hyvin käsittänyt, että ainoa, joka täällä voi -harrastaa hänen parastaan, olen minä; minä puolestani olen hänen -veistokuvamaisesta asenteestaan huolimatta huomannut, että hän on ja -tulee olemaan minulle hyvin myötämielinen. Minusta hän näyttää olevan -kiltti, vaitelias olento. En ole saanut tietää, mitä hän ja äitini -puhuivat keskenään. - -Vielä eräs uutinen, joka kyllä minun mielestäni on verrattain -vähäpätöinen. - -Tänä aamuna on isäni kieltäytynyt ottamasta vastaan sitä -ministerivirkaa, joka hänelle oli tarjottu. Siitä hänen eilinen -hajamielisyytensä. Hän valitsee mieluummin lähetystön, niin on hän -sanonut, kuin nuo ikävät poliittiset väittelyt. Espanja houkuttelee -häntä. Nämä uutiset sain kuulla aamiaisella, ainoa hetki muuten -päivästä, jolloin isäni, äitini ja veljeni edes jonkin verran -tuttavallisemmin kohtaavat toisensa. Palvelijattaretkin tulevat -silloin sisään vain käskettäissä. Muun osan vuorokaudesta on isäni -poissa, veljeni samoin. Äitini pukeutuu eikä näyttäydy milloinkaan -kahden ja neljän välillä: neljän aikaan hän lähtee tunniksi -kävelemään; kuudesta seitsemään on hänellä vastaanotto, silloin kun -hän ei ole kaupungilla päivällisillä; sitten loppuilta kuluu -huvituksissa, teattereissa, tanssiaisissa, konserteissa ja -vierailuilla. Sanalla sanoen, hän on joka hetki niin kiinni, etten -luule hänelle jäävän neljännestuntiakaan itseänsä varten. Häneltä -menee varmaankin hyvä aika pukeutumiseensa aamuisin, sillä hän on -aivan jumalallisen soma aamiaisella, joka syödään yhdentoista ja -kahdentoista välissä. Alanpa myös ymmärtää, mistä hänen luotaan -kuuluva melu johtuu: hän ottaa ensin melkein kylmän kylvyn ja juo -kupin kylmää kahvia kerman kanssa, sitten hän pukeutuu; hän ei koskaan -nouse ennen yhdeksää paitsi poikkeustapauksessa; kesäisin tekee hän -aamuisin ratsastusretken. Kello kaksi käy hänen luonaan eräs nuori -mies, jota en vielä ole saanut nähdä. Tällaista on meidän -perhe-elämämme. Me tapaamme toisemme aamiais- ja päivällispöydässä; -mutta usein syön nämä ateriat kahden äitini kanssa. Ja arvaan, että -vielä useammin saan syödä päivälliseni yksin huoneessani neiti -Griffithin kanssa, kuten isoäitinikin teki. Äitini syö usein -päivällistä kaupungilla. En enää laisinkaan ihmettele, että perheeni -on minua kohtaan niin välinpitämätön. Näetkös, rakkaani, Parisissa -vaaditaan suorastaan sankarillisuutta rakastaakseen ihmisiä, jotka -ovat meitä lähinnä, sillä me olemme niin harvoin yksissä. Kuinka -poissaolevat pian unohtuvat tässä kaupungissa! Ja kuitenkaan en ole -ollenkaan liikkunut ulkona; en tiedä mitään; tahtoisinpa päästä -varmuuteen siitä, tuleeko asuni ja ulkomuotoni olemaan sopusoinnussa -tämän seuramaailman kanssa, jonka elämä hämmästyttää minua, vaikkakin -vasta kaukaa kuulen sen humun. En ole vielä ollut puutarhaa etäämpänä. -Muutaman päivän kuluttua alkavat italialaiset laulaa. Äidilläni on oma -aitionsa. Odotan kuin mieletön sitä aikaa, jolloin saan kuulla -italialaista musiikkia ja nähdä ranskalaista oopperaa. Alan jo luopua -luostaritavoista vaihtaakseni ne suurmaailman muotoihin. Kirjoitan -sinulle tänä iltana siksi, kunnes käyn nukkumaan, joka tapaus jo on -siirtynyt kello kymmeneksi, jolloin äitini lähtee ulos tai teatteriin. -Parisissa on kaksitoista teatteria. Olen hävettävän tietämätön ja luen -paljon, mutta umpimähkään. Yksi kirja johtaa minut toiseen. Näen -useamman teoksen nimet sen kirjan kansilehdellä, jota parast'aikaa -luen; mutta kun kukaan ei ohjaa minua, satun useinkin saamaan käsiini -hyvin ikäviä. Kaikki nykyaikainen kirjallisuus, minkä tunnen, -koskettelee rakkautta, tuota aihetta, joka mieltämme niin luostarissa -askarrutti, sentähden että koko meidän elämämme riippuu miehestä ja on -miestä varten; mutta kuinka kaikki nuo kirjailijat ovatkaan mitättömiä -verrattuina kahteen pikku tyttöön, Renée'hen ja Louiseen, -liikanimiltään valkea hirvi ja kullanmuru! Oi armas enkelini, kuinka -heidän tapauksensa ovat joutavia, täynnä kummallisuuksia ja kuinka -köyhän ja huonon ilmaisumuodon he antavat tuolle tunteelle! Kaksi -kirjaa on kuitenkin erikoisemmin minua miellyttänyt; toinen on -_Corinne_ ja toinen _Adolphe_. Mitä edelliseen tulee, niin kysäisin -isältäni, voisinko saada nähdä rouva de Staëlia. Äitini, isäni ja -Alphonse rupesivat nauramaan. Alphonse sanoi: -- "Mutta mistä -Hölmölästä hän tuleekaan?" Isäni vastasi: -- "Suotta sitä -ihmettelemme, tiedämmehän, että hän tulee karmeliittiluostarista." -- -"Tyttäreni, rouva de Staël on kuollut", sanoi herttuatar minulle -lempeästi. - -"Kuinka naista voidaan pettää?" kysyin miss Griffithiltä lopettaessani -_Adolphen_. -- "Kun nainen rakastaa", sanoi minulle miss Griffith. -Mutta sanohan toki, Renée, voisiko mies pettää meitä?... Miss Griffith -on vähitellen tullut huomaamaan, että en olekaan niin tuhma kuin miltä -näytän, että olen saanut eräänlaisen salaisen kasvatuksen, sen, minkä -saimme toinen toisiltamme keskustellessamme vapaasti kaiken maailman -asioista. Hän on ymmärtänyt, että tietämättömyyteni sijoittuu -ainoastaan ulkonaisiin asioihin. Tuo ihmisparka avasi sydämensä -minulle. Hänen lyhyt vastauksensa, kaikkien mahdollisien -onnettomuuksien siihen keskittäminen värisytti minua. Griffith -varoitti minua vielä toistamiseen, etten antaisi minkään elämässä -lumota itseäni, että aina epäilisin kaikkea ja etenkin sitä, mikä -minua eniten miellyttää. Hän ei osaa eikä voi sanoa minulle mitään -muuta. Ja sellainen puhe on liian yksitoikkoista. Tässä suhteessa -muistuttaa hän lintua, joka osaa ääntää ainoastaan yhdellä lailla. - - - - -III. - -SAMALTA SAMALLE. - - -Joulukuulla. - -Rakkaani, nyt olen valmis astumaan suuren maailman piiriin; olenpa -sentähden koettanutkin vielä parhaani mukaan hullutella, ennenkuin -lopullisesti mukaudun uusiin seuratapoihin. Tänä aamuna olin vihdoin -monien koetusten jälkeen asianmukaisesti nyörätty, kengitetty, -vyötäisiltä puristettu, kammattu, puetettu ja koristeltu. Tein samoin -kuin kaksintaistelijat ennen taistelua: harjoittelin suljettujen ovien -sisällä. Tahdoin nähdä itseni asestettuna ja ilokseni keksinpä kuin -keksinkin itsessäni pienen voittaja- ja valloittaja-ilmeen, jonka -edessä täytyy antautua. Olen tutkinut ja arvostellut itseäni. Annoin -kaikkein ominaisuuksieni rientää sarjana silmieni ohi täten toteuttaen -itsessäni tuota muinaisajan kaunista ohjesääntöä: Tunne itsesi! -Minusta oli äärettömän hauskaa tutustua itseeni. Griffith oli ainoa, -joka tiesi tämän nukketeatteri-salaisuuteni. Olin yht'aikaa sekä nukke -että lapsi. Sinä luulet tuntevasi minut? Et tunne laisinkaan! - -Kas tässä, Renée, on valokuva sisarestasi, joka ennen kävi -karmeliittinunnaksi naamioituna ja joka nyt äkkiä on muuttunut -turhamieliseksi ja maailmalliseksi hienohelmaksi. Jos Provencea ei -oteta lukuun, olen yksi Ranskan kauneimpia tyttöjä. Tämä on mielestäni -lyhyesti tämän hupaisen luvun sisällys. Minulla on vikoja; mutta jos -olisin mies, rakastaisin niitä. Nämä viat johtuvat niistä toiveista, -joita herätän. Kun on kokonaista kaksi viikkoa ihaillut äitinsä -käsivarsien hienoa pyöreyttä ja kun tämä äiti on herttuatar de -Chaulieu, armaani, niin tuntuu totta tosiaan surulliselta katsella -omia laihoja käsivarsiaan; mutta on kuitenkin lohduttavaa, kun huomaa -omaavansa hienon ranteen, ja näkee eräänlaisen pehmeän joustavuuden -kaikkien noiden kuoppien viivoissa, jotka vielä joskus silkkisen -pehmeä, pyöristyvä ihopeite täyttää ja muotoilee. Käsivarren hieman -kuiva piirros toistuu hartioissa. Mutta jos totta puhun, niin ei -minulla ole ollenkaan mitään hartioita, vaan ainoastaan kaksi terävää -lapaluuta, jotka muodostavat kaksi kulmikasta tasoa. Vartalonikin on -vailla kaikkea pehmeyttä ja lantiot ovat jäykät ja suorat. Uh, nyt -olen sanonut kaikki. Mutta ääriviivat ovat hienot ja kiinteät, terveys -elävöittää puhtaalla liekillään niiden hermostuneita piirteitä, elämä -ja sininen veri aaltoavat läpikuultavan ihon alla. Ja vaaleinkin Evan -tytär on neekeri minuun verrattuna. Ja minulla on gasellin jalka! Ja -kaikki muotoni ovat somat ja minulla on säännölliset piirteet niinkuin -kreikkalaisella kuvalla. Ihon väri ei tosin ole tasainen, se on totta, -neitiseni, mutta se on sensijaan eloisa: olen siis hyvin sievä -viheriäinen raakula, ja minulla on juuri tuollaisen epäkypsän hedelmän -kaunis elinvoimaisuus. Muistutan aivan erästä sinipunervan liljan -kuvusta kohoavaa hahmoa tätini vanhassa rukouskirjassa. Minun siniset -silmäni eivät ole tuhmat, ne katsovat ylväästi ja ylpeästi herkkien -lihassyiden elähyttämistä helmiäiskehyksistään, joiden reunoista -pitkät, tuuheat silmäripset riippuvat niinkuin silkkihetaleet. Otsani -säteilee, tukkani kaarto on kaunis, se soljuu kelmeän-kultaisina pikku -aaltoina ja on keskellä päätä hiukan tummempi kiertyen itsepäisiin -kiehkuroihin, jotka hyvin selvästi todistavat, että minä en ole mikään -helposti pyörtyväinen ja nöyrämielinen vaaleaverikkö, vaan -etelämaalaisesti väkeväverinen vaalea kaunotar, jonka kanssa ei ole -leikittävä. Tukankampaaja tahtoi kammata hiukseni sileästi kahteen -palmikkoon ja kiinnittää otsalleni helmellä koristetun kultarivan, -sanoen, että olisin silloin aivan keskiaikaisen näköinen. -- "Tietäkää -toki, etten laisinkaan ole vielä niin vanha, että sopisin keskiaikaan -tai käyttäisin koruja, jotka nuorentavat." Nenäni on pieni, sieraimet -sirotekoiset ja soman ruusuisen väliseinän erottamat, nenässäni on -jotakin käskevää, pilkallista ja sen kärki on liian hermostunut -tullakseen koskaan turpeaksi tai punaiseksi. Rakas hirveni, jos ei -kaikella tällä ihanuudella saa tyttöä naitetuksi ilman myötäjäisiäkin, -niin sitten en ymmärrä siitä asiasta mitään. Korvani muodostavat -keimailevan pyörylän, helmi kummassakin nipukassa vaikuttaisi niihin -verrattuna keltaiselta. Kaulani on pitkä, käärmemäisesti soljuva, -ruhtinaallinen. Pimeässä sen valkeus parhaiten tulee esiin. Oi, ehkä -on suuni liian suuri, mutta se on niin ilmeikäs, huulet ovat niin -kaunisväriset, hampaat hymyilevät niin suloisesti. Ja sitten, -armahaiseni, on kaikki keskenään sopusoinnussa. Minulla on hyvä ryhti -ja miellyttävä ääni! Tulee muistaneeksi isoäidin puvun vaistomaista -liikehtimistä hänen siihen milloinkaan koskemattaan. No niin, olen -siis kaunis ja siro. Osaan mielin määrin sekä nauraa että olla -kunnioitusta herättävä: onpa jotakin arvokasta noissa pienissä -kuopissa, joita leikin henki keveillä sormillaan silloin tällöin -painaa valkoisiin poskiini. Voin myös katsoa alas jäisin sydämin ja -lumivalkein otsin. Voin myös esittää surumielisen joutsenkaulaista -madonnaa, ja maalarien kuvaamat neitseet ovat silloin sata kertaa -minua alempana; olen varmasti taivaallisempi kuin he. Ja silloin -miehen täytyy puhutellessaan minua muuttaa äänensä musiikiksi. - -Olen siis kaikin tavoin asestettu ja voin käydä läpi keimailun koko -koskettimiston matalimmista äänistä korkeimpiin huilu-ääniin asti. On -tavaton etu, että ei ole yksitoikkoinen. Äitini ei ole leikillinen -eikä tyttömäinen; hän on kaikin puolin arvokas, kunnioitusta -herättävä; jos hän tästä asenteestaan luopuu, voi hän muuttua -leijonaksi; jos hän haavoittaa, ei hän kernaasti paranna iskemäänsä -haavaa; minä, minä tahdon osata sekä haavoittaa että parantaa haavoja. -Olen ainakin vielä kokonaan toisenlainen kuin äitini. Senpätähden ei -mikään kilpailu meidän välillämme voi tulla kysymykseenkään, ellemme -mahdollisesti alkaisi väitellä raajojemme suuremmasta tai vähemmästä -täydellisyydestä, sillä ne ovat tosiaan meillä hyvin samanlaiset. -Tulen isääni, joka on hieno ja älykäs. Minulla on isoäitini käytöstapa -ja hänen suloinen äänensävynsä, joka muuttuu pää-ääneksi, kun sitä -pingoitetaan, mutta joka kahdenkeskeisessä keskustelussa pysyy -sointuvana, puolimatalana rintaäänenä. Minusta tuntuu kuin olisin -vasta tänään jättänyt luostarin. En kuulu vielä suureen maailmaan. -Olen sille aivan tuntematon. Mikä ihana hetki! Kuulun vielä kokonaan -itselleni niinkuin puhkeamaisillaan oleva kukka, jota ei vielä kukaan -ole nähnyt. Niin, enkelini, kun kävelin salongissani katsellen -kuvaistani ja kun näin hyljätyn luostarihoitolaispukuni, tunsin -jotakin omituista sydämessäni: menneisyyden kaipausta, tulevaisuuden -levottomuutta, oudon maailman pelkoa, jäähyväiskyyneleitä noille -valkeille papinkauluksille, joita me lapsellisessa viattomuudessamme -poimimme ja huolettomina nypimme rikki; kaikkea tätä oli sydämessäni, -mutta lisäksi vielä jotakin muuta; niiden haavemaisten mielikuvien -karkeloa, jotka asuvat syvällä sieluni pohjassa, johon en edes uskalla -kurkistaa. - -Oma Renée'ni, minulla on kapiot kuin morsiamella. Kaikki on -erinomaisessa järjestyksessä soman pukukaapin seetripuisissa -laatikoissa, joihin on lisäksi siroiteltu hajuaineita. Minulla on -nauhoja, jalkineita, hansikoita kuinka paljon tahansa. Isäni on -ystävällisyydessään lahjoittanut minulle kaikenlaisia nuorelle tytölle -sopivia koruesineitä: laukun, pukeutumispöydän tarvekaluinensa, -suitsutusastian, viuhkan, päivänvarjon, rukouskirjan, kultakäädyt, -kasmirihuivin; hän on luvannut, että saisin oppia ratsastamaan. -Nyt osaan vihdoin jo tanssiakin! Huomenna, huomen-illalla tulen -esitetyksi uudelle seurapiirille. Tulen esiintymään valkoisessa -musliinipuvussa. Tukkakoristeenani on valkoisista ruusuista punottu, -kreikkalaismallinen seppele. Otan päälleni madonnamuodon: tahdon -esiintyä yksinkertaisena ja voittaa naiset puolelleni. Äidilläni ei -ole kaukaisinta aavistusta kaikesta tästä, mitä nyt sinulle kirjoitan, -hän luulee, etten ollenkaan osaa harkita enkä ajatella. Jos hän lukisi -tämän kirjeeni tulisi hän hämmästyksestä sanattomaksi. Veljeni -kunnioittaa minua syvällä halveksinnalla ja osoittaa minua kohtaan -edelleen välinpitämättömyydestä johtuvaa hyväntahtoisuutta. Hän on -kaunis nuori mies, mutta oikullinen ja raskasmielinen. Minä tiedän -hänen salaisuutensa, jota eivät herttua eikä herttuatar ole arvanneet. -Vaikkakin hän on herttua ja lisäksi nuori, on hän kateellinen -isälleni; hän ei merkitse mitään valtiollisessa elämässä, hänellä ei -ole virkaa hovissa, hän ei saata sanoa: nyt lähden eduskuntaan. Koko -talossa olen minä ainoa, jolla on kuusitoista tuntia aikaa -miettimiseen: isäni ajan vievät valtioasiat tai huvitukset, äitini ei -myöskään ole yhtään hetkeä vapaana; kukaan talossa ei tee tiliä -itsensä kanssa, ollaan aina ulkona, aika ei tahdo riittää elämään. -Olenpa harvinaisen utelias näkemään, mikä on se voittamaton viehätys, -joka suuressa maailmassa noin kietoo ihmiset pauloihinsa joka ilta -kello yhdeksästä kello kolmeen aamulla, jonka vuoksi he tuhlaavat niin -suuret summat rahaa ja kestävät niin uuvuttavia ponnistuksia. -Toivoessani suurmaailmalliseen seurapiiriin en kuvitellut välimatkaa -niin suureksi, enkä sen huumausta niin väkeväksi; mutta totta tosiaan, -enkö unohdakin olevani nyt Parisissa. Olen tullut huomaamaan, että -täällä vallan hyvin voidaan asua yhdessä, kuulua samaan perheeseen -laisinkaan tuntematta toisiaan. Ja sitten saapuu eräs pieni -nunnankokelas, joka parissa viikossa huomaa paljon sellaista, jota ei -valtiomies näe kodissaan. Tai ehkäpä hän sentään näkee ja vain -eräänlaisesta isällisyyden tunteesta pysyttelee tahallisesti sokeana. -Tulenpa ottamaan selvän tästä hämärästä kohdasta. - - - - -IV. - -SAMALTA SAMALLE. - - -15 p:nä joulukuuta. - -Eilen kello kahden aikaan lähdin ajelemaan Champs-Elysées'lle ja -Boulogne-metsään. Oli tuollainen kaunis syyspäivä, jollaisia olemme -yhdessä ihailleet Loiren rannoilla. Olen siis vihdoinkin nähnyt -Parisin! Ludvig XV:n tori on todellakin kaunis, mutta sen kauneus on -sitä lajia, joka on ihmisten käsistä lähtöisin. Olin hyvin puettu, -surumielinen, vaikkakin mieleni teki nauraa. Kasvoni soman hatun alla -olivat tyynet, istuin käsivarret ristissä. En saanut osakseni pienintä -hymyä, en saanut ainoatakaan nuorukaisparkaa tenhollani pysähdetyksi, -ei kukaan kääntynyt minua katsomaan, ja kuitenkin vierivät vaununi -hitaasti, täysin levollisen asentoni arvoisella tavalla. Erehdynpä -sentään hiukan: muuan komea herttua, joka ratsasti ohitseni, käänsi -äkkiä hevosensa. Tämä mies, joka täten yleisön silmissä pelasti -turhamaisuuteni kunnian, oli isäni, jonka ylpeyttä minun kaunis -ilmestykseni, niin hän sanoi, oli miellyttävästi hivellyt. Kohtasin -myöskin äitini, joka sormensa päällä lähetti minulle pienen, -lentosuukon tapaisen tervehdyksen. Miss Griffith, joka ei osannut -varoa ketään, katseli oikealle ja vasemmalle. Minun mielestäni on -nuoren ihmisen aina tiedettävä, mihin hän suuntaa katseensa. Olin -raivoissani. Eräs mies tarkasteli sangen tutkivasti vaunuani -kiinnittämättä minuun mitään huomiota. Tuo ihailija oli varmaankin -joku vaunuseppä. Olen pettynyt, sentähden että arvioin ansioni liika -suuriksi: kauneus, tuo harvinainen etuoikeus, jonka Jumala yksin voi -antaa, on siis Parisissa tavallisempi kuin mitä luulin. Keikailevia -hienohelmoja tervehtivät miehet kohteliaasti. Hehkuvin kasvoin he -sanoivat itsekseen: "Kas tuossa hän on!" Äitiäni ihailtiin aivan -suunnattomasti. Tässä piilee jokin arvoitus, jonka perille tahdon -päästä. Miehet, rakkaani, näyttivät minusta täällä ylimalkaan hyvin -rumilta. Ne, jotka ovat kauniita, ovat meidän kaltaisiamme pahassa. -Mikähän pahansuopa haltia onkaan keksinyt heidän pukunsa: se on -hämmästyttävän kömpelö, jos vertaa sitä edellisten vuosisatojen -pukuihin; siinä ei ole loistoa, väriä eikä runoutta; se ei miellytä -aisteja, sielua eikä silmää, ja se kuuluu olevan epämukavakin, se on -ahdas, ja typistetty. Etenkin kiinnitti huomiotani hattu, joka on kuin -katkaistu pylvään kappale eikä laisinkaan mukaudu pään muodon mukaan; -mutta on helpompi, niin on minulle sanottu, saada aikaan vallankumous -kuin hatut kauniimmiksi. Ranskalainen uljuus kavahtaa pyöreää -huopahattua, ja niinpä käydään koko ikä hullunkurisessa päähineessä -mieluummin kuin voitetaan tämä pelko edes päiväksi. Ja sitten sanotaan -ranskalaisia kevytmielisiksi! Miehet ovat sitäpaitsi muutenkin vallan -kauhistuttavia, oli heidän päähineensä sitten millainen tahansa. En -ole nähnyt kuin väsyneitä ja kovia kasvoja, joissa ei ole tyyneyttä -eikä rauhaa; piirteet ovat kulmikkaat ja rypyt ilmaisevat pettynyttä -kunnianhimoa, tyydyttämätöntä turhamaisuutta. Kaunis otsa on -harvinaisuus. -- "Oh, tuollaisiako parisilaiset siis ovatkin", sanoin -miss Griffithille. -- "He ovat erittäin miellyttäviä ja henkeviä", -vastasi hän minulle. Vaikenin. Kolmenkymmenen kuuden vuotiaan tytön -sydämessä on tietenkin jo paljon suvaitsevaisuutta. - -Illalla olin tanssiaisissa ja pysyttelin äitini vierellä, joka tarjosi -minulle käsivartensa tullen tästä ystävällisyydestään erittäin hyvin -palkituksi. Hän niitti kaiken kunnian, minä olin ainoastaan noiden -miellyttävien imartelujen tekosyynä. Hänellä oli erikoinen taito antaa -minut tanssitettavaksi pelkille pölkkypäille, jotka kaikki puhuivat -minulle kuumuudesta, aivan kuin olisin ollut jäässä, ja tämän -tanssitilaisuuden kauneudesta, aivan kuin olisin ollut sokea. Eikä -kukaan laiminlyönyt ilmaista ihastustaan sen omituisen, -ennenkuulumattoman, harvinaisen, oudon, erikoisen tapauksen johdosta, -että minut nähtiin täällä ensi kerran. Pukuani, joka yksin -teiskaillessani omassa, valkean- ja kullanvärisessä salongissani minua -niin miellytti, tuskin huomasi täällä kaikkien noiden ihmeellisten -koristusten keskellä, joita useimmilla naisilla oli. Jokaisella oli -omat uskottunsa, jotka heitä salassa ihailivat ja pitivät silmällä; -monet loistivat kauas voitokkaassa kauneudessaan, näihin -viimeksimainittuihin kuului äitini. Tanssiaisissa ei nuori henkilö -merkitse mitään, hän on vain jonkinlainen tanssikone. Miehet, harvoja -poikkeuksia lukuunottamatta, eivät täällä ole sen parempia kuin -Champs-Elysées'lläkään. He ovat kuluneita, heidän piirteensä ovat -luonteettomia tai oikeammin, heillä on kaikilla sama luonne. Noita -ylpeitä ja voimakkaita ilmeitä, jotka ovat ominaisia esi-isiemme -muotokuville ja jotka todistavat ruumiillista ja henkistä voimaa, ei -näe enää missään. Kuitenkin oli tuossa seurassa yksi erittäin lahjakas -mies, joka kauniiden kasvojensa puolesta erosi kaikista muista, mutta -hän ei tehnyt minuun sellaista vaikutusta kuin hänen olisi pitänyt. En -tunne hänen teoksiaan, eikä hän myöskään ole aatelismies. Olkoon -porvarin tai aateloidun ansiot ja nerollisuus kuinka suuret tahansa, -ei minun veressäni ole pisaraakaan myötätuntoa häntä kohtaan. -Sitäpaitsi näytti hän olevan niin huvitettu itsestään ja niin vähän -huvitettu muista, että tulin siihen käsitykseen, että me mahdamme olla -vain olioita eikä mitään olentoja noille suurille ajatusten -metsästäjille. Kun nerokkaat ihmiset rakastavat, ei heidän pitäisi -kirjoittaa mitään, tai muuten he eivät enää rakasta. Heidän aivoissaan -on jotakin, joka on heille tärkeämpää kuin heidän rakastajattarensa. -Kaikkea tätä olin huomaavinani tuon miehen käytöksessä ja olemuksessa, -joka on, niin kerrotaan, opettaja, puhuja, kirjailija ja josta -kunnianhimo tekee kaikkien suuruuksien palvelijan. Määräsin heti -kantani: minusta oli arvotonta kiukutella seuralle vähäisestä -menestyksestäni ja niinpä rupesin tanssimaan sen enempää siitä asiasta -välittämättä. Minusta oli sitäpaitsi hauska tanssia. Kuulin -tuntemattomista henkilöistä kaikenlaisia juoruja, joilla ei ollut -mitään kärkeä; mutta ehkäpä on välttämätöntä voidakseen ymmärtää niitä -tietää paljon asioita, joita minä en tiedä, sillä näin, että moni -nuori herra ja nainen oli kovin huvitettu saadessaan kertoa tai -kuunnella joitakin vihjauksia. Maailma on aivan täynnä arvoituksia, -joita on vaikea selittää. Monenlaisia juonia on ilmassa. Minulla on -terävät silmät ja hieno korva; mitä taas käsityskykyyni tulee, niin -tehän tunnette sen, neiti de Maucombe. - -Tulin kotiin hyvin väsyneenä ja onnellisena siitä, että olin väsynyt. -Kerroin aivan vilpittömästi äidilleni, jonka seurassa olin, -sieluntilani, ja hän antoi minulle sen neuvon, etten uskoisi sellaisia -asioita kenellekään muulle kuin hänelle. -- "Rakas pienokaiseni", -lisäsi hän, "sopiva käytöstapa riippuu yhtä paljon siitä, että tietää, -mistä asioista on vaiettava, kuin siitä, että tietää, mitä on -puhuttava." Tämä neuvo sai minut ymmärtämään millaiset tunteet meidän -on peitettävä maailmalta, niin, ehkäpä omalta äidiltämmekin. Siinä -silmänräpäyksessä tajusin myös, kuinka laaja naisellisten -salaisuuksien ala on. Voin vakuuttaa sinulle, rakas hirveni, että me -molemmat viattomassa avomielisyydessämme olisimme kaksi erittäin -valpasta juorusisarta. Kuinka paljon asioita onkaan sormessa, joka -painetaan huulille, yhdessä sanassa, katseessa! Aivan äkkiä vallan -kauhistuin. Ajattelehan, ettei edes saisi antaa ilmaisua niille ilon -vaistoille, jotka tanssin liikkeet tuovat mukanaan! Mutta, huokasin -itsekseni, miten käy sitten meidän tunteittemme! Kävin surullisena -levolle. Minulla on vielä sielussani tuskallinen tunne tästä -avomielisen ja iloisen luonteen ja suuren maailman ankaroiden lakien -ensimäisestä yhteentörmäyksestä. Olen ikäänkuin jo kadottanut osan -valkoisesta villastani tien okaisiin pensaisiin. Hyvästi enkelini! - - - - -V. - -RENÉE DE MAUCOMBE LOUISE DE CHAULIEULE. - - -Kuinka kirjeesi järkytti minua! Se järkytti minua etenkin siksi, että -tulin verranneeksi meidän erilaisia kohtaloitamme. Millaisessa -loistavassa seurapiirissä sinä tuletkaan liikkumaan! Ja miten -rauhallisessa kolkassa ja miten huomaamattomana onkaan minun elämäni -kuluva! Maucomben linnasta olen puhunut sinulle jo niin usein, etten -enää sano siitä sen enempää; huoneeni oli jotakuinkin samassa kunnossa -kuin mihin sen lähtiessäni jätin ja nyt vasta saatoin oikein ymmärtää, -mikä ihana näköala siitä aukeaa Gemenos-laaksoon, jota lapsena -katselin näkemättä siinä mitään erikoista. Pari viikkoa sen jälkeen -kun olin saapunut kotiini, veivät isäni ja äitini minut sekä kaksi -veljeäni päivälliselle erään naapurimme, vanhan herra de l'Estoraden -luo. Hän on aatelismies, joka rikastumistaan on rikastunut, niinkuin -maalla voi rikastua kitsaalla taloudenpidolla. Tämä vanhus ei voinut -estää ainoata poikaansa joutumasta Buonaparten saaliiksi; -pelastettuaan hänet sotaväen otosta täytyi hänen kuitenkin lähettää -hänet kunniakaartiin v. 1813; Leipzigistä lähtein ei vanha parooni de -l'Estorade saanut minkäänlaisia tietoja hänestä. Herra de Montriveau, -jota herra de l'Estorade kävi tervehtimässä v. 1814, vakuutti -nähneensä hänen poikansa venäläisten vankina. Rouva de l'Estorade -kuoli surusta useamman kerran turhaan tiedusteltuaan häntä Venäjältä. -Vanha parooni, joka on hyvin kristillismielinen, viljeli edelleen -tuota teologista hyvettä, jota mekin harjoitimme Blois'ssa: toivoa. -Hän sai nähdä poikansa unessa ja hän kartutti ja säästi omaisuuttaan -tälle pojalle; hän korjasi talteen poikansa osuuden siitä perinnöstä, -joka tuli hänelle rouva de l'Estoraden suvulta. Ei kellään ollut -sydäntä laskea leikkiä ukosta. Arvaan, että juuri tämän pojan -odottamatonta paluuta saan kiittää siitä, että pääsin kotiin. Kukapa -olisi voinut aavistaa, että sill'aikaa kuin me ajatuksissamme -seikkailimme kautta maailman, minun tuleva mieheni paraillaan -hitaasti, jalkaisin vaelsi Venäjän, Puolan ja Saksan mantereita! Hänen -julma kohtalonsa lientyi vasta Berlinissä, jossa Ranskan lähettiläs -teki kaikkensa helpoittaakseen hänen palaustaan Ranskaan. Herra de -l'Estorade vanhemmalla, joka on pientä maalaisaatelia ja omistaa -kymmenentuhatta livreä vuotuista korkoa tuottavan omaisuuden, ei ole -sellaista europalaista nimeä, joka voisi vallanpitäjissä herättää -mielenkiintoa _chevalier_ de l'Estoraden kohtaloon. Hänen nimeensäkin -oli tarttunut jonkinlaista maankiertäjän hajua. - -Kaksitoista tuhatta livreä, joka on rouva de l'Estoraden omaisuuden -vuotuinen korko, yhdessä isäukon säästöjen kanssa, tekevät tuosta -köyhästä kunniakaartilaisesta maalaisoloihin nähden erittäin varakkaan -henkilön; hänen omaisuutensa on noin kaksisataa tuhatta livreä paitsi -kiinteimistöä. Ukko de l'Estorade oli ostanut _chevalier'n_ palauksen -edellisenä päivänä erään kauniin, mutta huonosti hoidetun maatilan, -johon hän aikoo istuttaa kymmenen tuhatta silkkiäispuuta, jotka hän on -kasvattanut varsin tätä tarkoitusta varten taimitarhassaan, sillä tämä -osto oli hänen mielessään jo ennen suunniteltu. Saatuaan poikansa -takaisin on paroonilla enää vain yksi ajatus: naittaa hänet ja naittaa -hänet jollekin nuorelle aatelisneidille. Isäni ja äitini ovat -täydellisesti samaa mieltä naapurinsa kanssa, etenkin senjälkeen kun -vanhus ilmaisi tarkoituksensa olevan ottaa Renée de Maucombe -miniäkseen ilman myötäjäisiä ja avioliittosopimuksessa kuitata koko se -summa saaduksi, joka heidän perinnöstään oli lankeava mainitun Renée'n -osalle. Heti täysikäiseksi tultuaan minun nuorempi veljeni Jean de -Maucombe antoi tunnusteen siitä, että hän oli saanut vanhemmiltaan -etukäteen kolmannen osan siitä perinnöstä, jonka hän oli -rintaperillisenä saapa. Täten Provencen aateliset perheet kiertävät -herra Buonaparten inhoittavaa siviililakia, joka lähettää ainakin yhtä -paljon aatelistyttöjä luostariin kuin mitä hän on heitä naittanut. -Ranskan aatelisto on, päättäen siitä vähästä mitä olen tästä asiasta -kuullut puhuttavan, hyvin erimielinen näistä tärkeistä seikoista. - -Tuolla päivällisellä, kullanmuruni, kohtasivat hirvi ja maanpakolainen -toisensa. Mutta ottakaamme asiat oikeassa järjestyksessä. Kreivi de -Maucomben palvelijat olivat jälleen pukeutuneet vanhoihin -nauhoitettuihin virkapukuihinsa ja reunustettuihin hattuihinsa; ajaja -oli vetänyt jalkoihinsa suuret kaulussaappaat; meitä oli kokonaista -viisi henkeä vanhoissa vaunuissa ja niin saavuimme me muhkeasti -perille noin kahden aikaan syödäksemme päivällistä kello kolmelta -parooni de l'Estoraden kartanossa eli huvilassa, miksi sitä nyt -nimittäisi. Appiukollani ei nimittäin ole mitään linnaa, vaan -ainoastaan yksinkertainen maatalo, joka sijaitsee erään kukkulan -juurella, aivan sen kauniin laakson toisessa päässä jonka ylpeys on -vanha Maucomben linna. Tämä maatila on joka suhteessa oikea maatalo: -siinä on neljä kivestä tehtyä ja keltaiseksi rapattua seinää ja -kauniilla punaisilla tiilikivi-liuskoilla peitetty katto. Tämä -tiilikivipaino taivuttaa hiukan lakea. Ikkunoissa, jotka ovat -puhkaistut sinne tänne minkäänlaisia tasasuhtaisuuden vaatimuksia -silmällä pitämättä, on tavattoman suuret keltaisiksi maalatut luukut. -Puutarha, joka ympäröi tätä asuntoa, on aivan tavallinen -provencelainen puutarha; se on kauttaaltaan ympäröity pienillä, -päällekkäin ladatuista, pyöreistä piikivistä rakennetuilla muureilla; -että ne ovat taitavan muurarin kädestä lähtöisin, ilmenee etenkin -siinä tavassa, millä hän on järjestänyt kivet vuoroin lepäävään -vuoroin pystyyn asentoon. Niitä peittävä savikerrostuma on paikotellen -irtaantunut. Hiukan herrasmaisen ulkomuodon antaa tälle talolle -sisäänkäytävän kohdalla, maantietä vasten oleva ristikko-aita. Tämä -ristikko-aita on pitkien itkujen tulos ja se on niin laiha, että se -muistuttaa aivan sisar Angeliquea. Kiviportaat johtavat taloon ja oven -edustaa koristaa katos, jollaista ei ainoakaan Loiren talonpoika -huolisi valkoiseen, sinikattoiseen ja aurinkoiseen kivitaloonsa. -Puutarha ja sen ympäristö ovat hirvittävän pölyisiä, puut palaneita. -Näkee selvästi, että parooni ei pitkiin aikoihin ole ajatellut enää -muuta kuin nousta, käydä nukkumaan ja nousta jälleen seuraavana -päivänä ja koota sou'n sou'n päälle. Hän syö samaa, mitä hänen -molemmat palvelijansakin, muuan provencelainen pikentti ja hänen -vaimonsa vanha kamarineitsyt. Huoneet ovat sangen niukasti kalustetut. -Kuitenkin oli de l'Estoraden talo nyt pukeutunut juhla-asuun. Se oli -aukaissut ja tyhjentänyt kaappinsa, koonnut koko palvelijakuntansa -viimeistä myöten tätä päivällistä varten, joka tarjottiin meille -vanhoista, kuhmuisista hopeakulhoista. Maanpakolainen, sydänkäpyseni, -on niinkuin ristikkoaitakin kovin laiha! Hän on kalpea, paljon -kärsinyt, vaitelias. Hän on kolmenkymmenen seitsemän vuotias, mutta -näyttää viidenkymmenen ikäiseltä. Hänen ennen niin kaunis, -ebenholtsin-musta nuorukaistukkansa on harmaansekainen niinkuin -leivosen siipi. Hänen kauniit siniset silmänsä ovat sisäänpainuneet; -hän on vähän kuuro; joka kaikki saa aikaan sen, että hän vaikuttaa -aivan surullisen hahmon ritarilta; siitä huolimatta olen armollisesti -suostunut rupeamaan rouva de l'Estoradeksi ja ottamaan vastaan -kaksisataa viisikymmentä tuhatta livreä, kuitenkin sillä -nimenomaisella ehdolla, että saan vapaasti oman mieleni mukaan -järjestää maatalon ja laittaa sille puutarhan. Olen myös ottanut -isältäni lupauksen siitä, että hän Maucomben vesistöstä johdattaa -jonkun pienen haaran tänne. Kuukauden kuluttua olen rouva de -l'Estorade, sillä minä miellytän häntä, rakkaani. Siperian -lumimaisemien jälkeen on mies tietenkin hyvin taipuvainen antamaan -arvoa näille minun mustille silmilleni, jotka sinun sanojesi mukaan -kypsyttävät ne hedelmät, joihin katson. Louis de l'Estorade tuntuu -olevan hyvin onnellinen päästessään naimisiin _kauniin Renée de -Maucomben_ kanssa, sillä tämä on nyt ystävättäresi uusi loistava -arvonimi. Sill'aikaa kun sinä valmistut niittämään suuren maailman -iloja, totuttelet neiti de Chaulieun osaan Parisissa, jonka olet -paneva jalkoihisi, niin on hirvi-raukkasi Renée, tuo erämaiden tytär, -pudonnut siitä seitsemännestä taivaasta, mihin me haaveissamme -kohosimme, arkipäiväiseen todellisuuteen, joka on yhtä yksinkertainen -kuin kedon kukka. Niin, olen luvannut itselleni, että tahdon -lohduttaa tuota nuorta miestä, jolla ei ole ollut nuoruutta, joka -äidin helmasta heitettiin suoraan sodan helmaan ja jo varhain -sai vaihtaa maalais-ilot Siperian jäihin ja pakkotöihin. Päivieni -yksitoikkoisuutta tulee lieventämään vaatimattomien maalaishuvitusten -vaihteleva sarja. Gemenos-laakson keitaan olen ulottava aivan talomme -ympärille, jota kauniit puut tulevat juhlallisesti varjostamaan. -Ympäröin itseni myös Provencen aina viheriöivillä nurmimatoilla, -laajennan puutarhani aina kukkulaan saakka ja sen korkeimmalle -huipulle annan rakentaa jonkun soman huvihuoneen, josta ehkä voin -nähdä kimaltelevan Välimeren. Oransipuu, sitronapuu ja kasvitieteen -ihanimmat tuotteet tulevat kaunistamaan tätä yksinäisyyttäni, jossa -minä olen oleva perheenäitinä. Luonnon häiriytymätön runous on -ympäröivä meitä. Ja kun pysyn uskollisena velvollisuuksilleni, ei -minun tarvitse pelätä mitään onnettomuutta. Appiukollani ja chevalier -de l'Estoradella on sama kristillinen mielenlaatu kuin minullakin. Oi, -kullanmuruni, elämäni viittoo edessäni samanlaisena kuin joku Ranskan -valtamaantie, yksitoikkoisena ja lempeänä, ikivanhain puiden -varjostamana. Kahta Buonapartea ei tähän vuosisataan mahdu; saan siis -pitää lapseni luonani, jos sellaisia saan, kasvattaa niitä, tehdä -niistä miehiä ja nauttia elämästä heidän kauttansa. Ellet sinä -laiminlyö kutsumustasi, sinä, joka joudut jonkun maan mahtavan -puolisoksi, tulevat Renée'si lapset saamaan sinusta voimakkaan -suojelijan. Hyvästi siis, ainakin minun kohdaltani, kaikki ne romaanit -ja omituiset tilanteet, joiden sankarittariksi kuvittelimme itseämme! -Tiedän jo edeltäpäin elämäni tarinan, elämäni suuret tapaukset tulevat -olemaan nuorempain herrojen de l'Estoradein ensimäiset hampaat, heidän -ruokkimisensa ja ne hävitystyöt, joita he tulevat aikaansaamaan -taimitarhoissani ja myös itsessäni; kirjailla heidän myssyjään ja olla -sairaloisen mies-paran rakastama ja ihailema Gemenos-laakson -liepeillä, kas siinä minun iloni! Ehkäpä maalaisrouva myös on viettävä -jonkun viikon talvesta Marseillessa; mutta silloinkin on hänen -suurmaailmansa oleva vain joku ahdas maalaisteatteri, jonka kulissit -eivät laisinkaan ole vaarallisia. Minun ei tarvitse pelätä mitään, ei -edes sitä ulkopuolista ihailua, joka voi tehdä meidät ylpeiksi. -Silkkiäismadot tulevat erikoisesti olemaan harrastuksemme esineinä ja -niitä varten tulee meillä olemaan silkkiäispuun lehtiä myytävänä. -Kaikki maalaiselämän huonot puolet ja perhemyrskyt tulevat liukumaan -ohitsemme huomaamattomasti, pahemmitta riitaisuuksitta: herra de -l'Estorade on kerta kaikkiaan ilmoittanut antautuvansa vaimonsa -johdettavaksi. Mutta kun en tule millään lailla vahvistamaan häntä -tässä viisaassa päätöksessä, on hyvin luultavaa, että hän siinä pysyy. -Sinä, rakas Louiseni, olet elämäni romantinen puoli. Siispä kerro -minulle seikkailuistasi, kuvaa minulle kaikki tanssiaiset, juhlat, -sano minulle, miten olet ollut puettuna, millaiset kukat ovat -seppelöineet kauniita vaaleita kutrejasi, ja mitä miehet ovat sanoneet -ja miten he ovat käyttäytyneet. Näin on meitä kaksi kuuntelemassa, -tanssimassa, sormenpäittesi hienoilla tuntohermoilla aistimassa. -Tahtoisinpa kernaasti huvitella Parisissa, sill'aikaa kun sinä toimit -perheenäitinä Da Crampadessa, se on maatalomme nimi. Mies-raukka, joka -luulee menevänsä naimisiin vain yhden naisen kanssa! Mahtaakohan hän -huomata, että meitä on kaksi? Alanpa jo puhua hassutuksia. Ja koska en -voi enää tehdä tuhmuuksiakaan muuta kuin edustajan kautta, lopetan. -Siispä suutelo vain molemmille poskillesi, huuleni ovat vielä nuoren -tytön huulet (hän ei ole uskaltanut muuta kuin tarttua käteeni). Oh, -me olemme niin tuskastuttavan kunnioittavia ja sovinnaisia! Kas vain, -olinpa alottaa uudestaan. Hyvästi, rakkaani! - -J. K. Olen juuri avannut kolmannen kirjeesi. Kultaseni, minulla on -noin tuhat livreä käytettäväni, osta niillä joitakin kauniita -tavaroita minulle, sellaisia, joita ei täältä saa eikä edes -Marseillesta. Kun käyt omilla ostoksillasi, niin muistele la Crampaden -erakkoa. Huomaa, että kummallakaan puolen ei appivanhemmillani ole -Parisissa ketään tuttavaa, joka omaisi hyvän maun ja joka voisi -toimittaa ostoksia. Vastaan myöhemmin tähän kirjeeseen. - - - - -VI. - -DON FELIPE HENAREZ DON FERNANDILLE. - - -Parisissa, syyskuulla. - -Tämän kirjeen aikamäärä jo ilmaisee sinulle, veljeni, ettei sukunne -päämies ole missään vaarassa. Jos verilöyly, jonka uhriksi esi-isämme -joutuivat Leijonapihalla, tekikin meistä vastoin tahtoamme -espanjalaisia ja kristittyjä, niin antoi se meille myös perinnöksi -arabialaisten varovaisen viisauden; ja ehkäpä saan kiittää -pelastuksestani abenserragien verta, joka vielä virtaa suonissani. -Pelko teki Ferdinandin niin hyväksi näyttelijäksi, että Valdez uskoi -hänen vakuutuksiaan. Ilman minua tuo amiraali-parka olisi ollut -hukassa. Vapaamieliset eivät koskaan opi ymmärtämään, mitä kuningas -on. Mutta tuon Bourbonin luonne oli minulle aikoja sitten selvillä: -mitä enemmän hänen majesteettinsa vakuutti turvaavansa meitä, sitä -enemmän herätti hän epäilystäni. Todellisen espanjalaisen ei tarvitse -toistaa kerran antamaansa lupausta. Joka puhuu liikaa, tahtoo pettää. -Valdez lähti englantilaisella laivalla. Mitä minuun tulee, niin -kirjoitin heti, kun näin rakkaan Espanjani asian menetetyksi -Andalusiassa, tilanhaltialleni Sardiniaan, että hän huolehtisi minun -turvallisuudestani. Muutamat taitavat korallinkalastajat odottivat -minua venheineen erään rantaniemekkeen kohdalla. Kun Ferdinand -kehoitti ranskalaisia ottamaan talteen minut, olin jo Macumer'n -paroonikunnassani ryövärien keskuudessa, jotka uhmaavat kaikkia lakeja -ja kostotoimenpiteitä. Granadan viimeisellä espanjalaismaurilaisella -suvulla on afrikalaiset erämaansa, yksinpä sarasenilaiset hevosensakin -omalla maatilallaan, jonka se on saanut saraseneilta. Näiden rosvojen -silmät loistivat villistä ilosta ja ylpeydestä kuullessaan, että he -saivat suojella Espanjan kuninkaan vendettaa vastaan isäntäänsä Sorian -herttuaa, oikeaa Henarezia, ensimäistä, joka yleensä on tullut heidän -luokseen, sen jälkeen kun saari joutui pois maurien käsistä; ja -kuitenkin he vielä edellisenä päivänä olivat peljänneet, että tulisin -oikeutta jakamaan. Kaksikymmentäkaksi karbiinipyssyä oli heti valmiina -uhkaamaan Bourbonin Ferdinandia, tuota muukalaisten jälkeläistä, jonka -heimo oli kokonaan tuntematonta silloin, kun voittoisat abenserragit -jo saapuivat Loiren rannoille. Luulin voivani elää näiden -suunnattomien suurien tilojen tuloilla, joita, ikävä kyllä, niin vähän -olemme tulleet ajatelleeksi; mutta oleskeluni täällä on osoittanut, -että siinä asiassa olen kokonaan erehtynyt ja että Queverdon -tiedonannot olivat oikeita. Tuolla mies-paralla oli kaksikymmentäkaksi -ihmiselämää minulle tarjottavana, mutta ei ainoatakaan todellista -työvoimaa; kaksikymmentä tynnyrinalaa laidunta, mutta ei mitään taloa; -komeita, koskemattomia metsiä, mutta ei yhtään huonekalua. -Tarvittaisiin miljoona piasteria ja isännän ainainen läsnäolo noin -puolen vuosisadan ajan, jotta nämä suuremmoiset maat rupeaisivat -tuottamaan: tahdonpa ajatella asiaa. Voitetut mietiskelevät aina -pakomatkalla sekä itseään että menetettyä asiaansa. Nähdessäni tuon -kauniin, kuolleen, munkkien kalvaman ruumiin, täyttyivät silmäni -kyynelillä: näin edessäni jälleen Espanjan surullisen tulevaisuuden. -Marseillessa sain kuulla Riegon murheellisesta lopusta. Tunsin -tuskallisesti, että minunkin elämäni oli päättyvä marttyyriuteen, -pitkään ja huomaamattomaan. Tai onko tämä mitään elämää, kun ei saa -uhrautua isänmaalleen eikä elää naiselle! Rakastaa, valloittaa, nämä -saman ajatuksen kaksi puolta ovat aina olleet uurrettuina kalpoihimme, -tämä tunnussana oli kultakirjaimilla kirjoitettu palatsiemme -holveihin, josta sen marmorialtaistaan pulppuavien suihkukaivojemme -vesisateet lakkaamatta uudelleen heijastaakseen tavoittivat. Mutta -turhaan tämä käsky sydäntäni tulistaa: kalpa on katkaistu, palatsi -tuhkana, elämän lähde kuivaa hedelmättömään hiekkaan. - -Tämä on testamenttini. - -Don Fernand, tulette ymmärtämään, minkätähden hillitsin intoanne ja -pyysin teitä pysymään uskollisena _rey netto'lle_. Veljenä ja ystävänä -rukoilen sinua tottelemaan; päämiehenänne vaadin sitä. Teidän tulee -mennä kuninkaan luo ja pyytää häneltä itsellenne minulle kuuluvat -arvoasteet ja omaisuus, minun virkani ja arvonimeni; hän empii ehkä, -hän tekee ehkä jonkun kuninkaallisen paheksumisen eleen; mutta sanokaa -hänelle, että Maria Heredia rakastaa teitä ja että Maria voi mennä -naimisiin ainoastaan Sorian herttuan kanssa. Silloin saatte nähdä -hänen hytkähtävän hyvästä mielestä: Herediain suunnaton omaisuus esti -häntä syöksemästä minua kokonaan perikatoon; nyt näyttää hän pääsevän -toivomaansa tulokseen, te saatte häneltä heti minun ryöstöosuuteni. Te -naitte Marian: olen tullut tietämään teidän molemmin-puolisen peitetyn -rakkautenne salaisuuden. Olen myöskin jo valmistanut vanhaa kreiviä -tähän korvaukseen. Maria ja minä tottelimme ainoastaan sovinnaisuutta -ja isiemme toivomuksia. Te olette kaunis kuin rakkauden lapsi, minä -olen ruma kuin espanjalainen ylimys; te olette rakkauden ja minä -salaisen vastenmielisyyden esine; olette pian voittava sen pienen -vastustuksen, jonka minun onnettomuuteni ehkä ensiksi herättää tuossa -jalossa espanjattaressa. Sorian herttua, teidän edeltäjänne, ei tahdo -tuottaa teille surua eikä riistää teiltä yhtään maravedia -[espanjalainen pikkuraha]. Koska Marian jalokivet hyvin täyttävät sen -tyhjän tilan, jonka äitini timantit jättävät taloonne, niin lähettäkää -minulle nämä timantit, ne riittävät täysin takaamaan huolettoman -elämän minulle ja vanhalle imettäjälleni, Urracalle, ainoalle -henkilölle, jonka tahdon pitää luonani talon väestä, hän on ainoa, -joka osaa valmistaa mieleistäni suklaata. - -Lyhyen vallankumouksemme aikana olen alituisten toimieni vuoksi -supistanut elämäni kaikkein välttämättömimpään, joten ne tulot, jotka -asemani on tuottanut, ovat hyvin riittäneet. Näiden kahden viimeisen -vuoden tulot ovat intendenttinne hallussa. Se rahasumma kuuluu -minulle; mutta Sorian herttuan asemassa olevan miehen naimiskauppa -aiheuttaa suuria menoja, siispä jakakaamme. Ettehän kieltäytyne -vastaanottamasta häälahjaa rosvo-veljeltänne. Sitäpaitsi tämä on minun -tahtoni. Koska Macumer'n vapaaherrallinen tila ei ole Espanjan -kuninkaan vallan alainen, jää se minulle ja takaa minulle isänmaan ja -nimen, jos sattumalta tahtoisin tulla joksikin. - -Jumalan kiitos, nyt ovat siis minun asiani järjestyksessä, Sorian suku -on pelastettu! - -Juuri nyt, jolloin en enää ole mitään muuta kuin parooni de Macumer, -kuuluuttavat ranskalaisten kanuunat Angoulêmen herttuan tuloa. -Käsitätte, hyvä herra, miksi tässä katkaisen kirjeeni... - -Lokakuulla. - -Saapuessani tänne ei minulla ollut edes kymmentä kvadruplea -[espanjalainen kultaraha]. Eikö olekin valtiomies kovin pieni silloin, -jos hän keskellä onnettomuuksia, joita hän ei ole kyennyt torjumaan, -tekee itsekkäitä laskelmia. Voitetuille maureille riittää -lohdutukseksi hevonen ja erämaa; toiveissaan pettyneille kristityille -luostari ja muutamia kultakolikoita. Minun taittumiseni on -toistaiseksi vielä vain pelkkää väsymystä. En ole lainkaan niin -lähellä luostaria, että olisin päättänyt luopua elämästä. Ozalga on -joka tapauksessa antanut minulle suosituskirjeitä, joiden joukossa on -yksi eräälle kirjakauppiaalle osotettu, joka meidän maanmiehiimme -nähden on jotakuinkin samassa asemassa kuin Galignani englantilaisiin -nähden. Tuo henkilö hankkii minulle kahdeksan oppilasta, jotka -maksavat kolme frangia tunnilta, käyn joka toinen päivä oppilaitteni -luona, minulla on siis neljä luentoa päivittäin ja ansaitsen -kaksitoista frangia. Kun Urraca saapuu, teen jonkun lainsuojattoman -espanjalaisen onnelliseksi luovuttamalla hänelle oppilaani. Asun -Hillerin-Bertin kadun varrella erään köyhän lesken luona, joka pitää -täyshoitolaisia. Huoneeni on etelään päin ja siitä on näköala pieneen -puutarhaan. Minkäänlainen melu ei yllä tänne, näen edessäni vihreyttä -ja kulutan kaikkiaan vain yhden piasterin päivässä; olen kuin Dionysos -Korintossa ja olen aivan hämmästyksissäni siitä puhtaasta ja -hiljaisesta ilosta, joka täyttää mieleni näissä elämäntavoissa. -Auringonnoususta kello kymmeneen asti minä polttelen, juon suklaata -istuen ikkunani ääressä ja katsellen kahta espanjalaista kasvia: -silmieni edessä on nimittäin kinsteri, joka kohoaa keskeltä -jasmiinipensastoa, kultaa ja valkoista; noiden värien näkeminen saa -aina maurien jälkeläisen sielun värähtämään. Kello kymmenen lähden -tunneilleni, jolla matkalla viivyn aina kello neljään. Silloin palaan -päivällistä syömään, sitten taas polttelen ja luen siihen asti, kunnes -käyn levolle. Voin jatkaa kauankin tällaista elämää, jossa on -vuorotellen työtä ja mietiskelyä, yksinäisyyttä ja seuraa. Tule siis -onnelliseksi, Fernand, minun luovutukseni on tapahtunut ilman -minkäänlaisia taka-ajatuksia; minua ei kalva kaipaus, niinkuin Kaarle -viidettä, eikä liioin halu lähteä leikkiin uudestaan, niinkuin -Napoleonia. Viisi päivää ja viisi yötä on tuo testamenttini -ajatuksiani askarruttanut ja tämä aika on ollut kuin viisi vuosisataa. -Olen nyt korkean asemani, arvonimieni ja omaisuuteni suhteen yhtä -välinpitämätön kuin ei niitä olisi koskaan ollutkaan. Nyt kun tuo -kunnioituksesta johtuva muuri, joka oli välillämme, on kaatunut, voin, -rakas lapsi, avata sydämeni sinulle. Tämä sydän, jonka luonteeni -vakavuus sulkee läpitunkemattomaan haarniskaan, on täynnä hellyyttä ja -rakkautta vailla esinettä ja päämäärää; mutta ei kukaan nainen ole -aavistanut sitä, ei edes hän, joka jo kehdosta asti oli minulle -määrätty. Siinä kiihkeän valtiollisen toimintani salaisuus. -Rakastajattaren puutteessa olen ihannoinut Espanjaa. Mutta Espanjakin -karkkosi minulta! Nyt kun en enää ole mitään, voin rauhassa -tarkastella hävitettyä _minääni_; kysyn itseltäni, minkätähden olen -saanut elämän ja milloin se otetaan minulta pois; kysyn, minkätähden -tuo esioikeudellisesti ritarillinen rotu on antanut viimeiselle -jälkeläiselleen parhaat ominaisuutensa, afrikalaisen rakkautensa, -kuuman runollisen hehkunsa, jos tuon kaiken on jäätävä vain rosoiseksi -siemeneksi puhkaisematta vartta, saamatta uhota itämaista tuoksuaan -loistoisan kukan kuvusta? Minkälaisen rikoksen olen siis tehnyt jo -ennen syntymääni, koska en voi herättää kenessäkään rakkautta? Olinko -siis jo syntymästäni asti vanha haaska, hedelmättömän hietikon saalis? -Tunnen sielussani kantavani noita esi-isieni erämaita, joille hehkuva -ja polttava aurinko ei päästä pienintä tainta nousemaan. Merkitsen -perikatoon tuomitun rodun viimeistä ylpeää ylijäämää, hyödytöntä -voimaa, hedelmätöntä rakkautta, ikäloppua nuoruutta, ja täällä -silloin, mieluummin kuin missään muualla, odotan viimeistä -armon-iskua, kuolemaa. Voi! Tämän sumuisen taivaan alla ei mikään -kipinä voi virittää tuhkaan riutunutta tulta uuteen liekkiin. Voisinpa -sanoa minäkin kuollessani niinkuin Jesus-Kristus: "Jumalani, miksi -minut ylenannoit!" Hirvittävät sanat, joiden syvyyteen ei vielä kukaan -ole tohtinut tunkeutua. - -Ymmärrät nyt, Fernand, kuinka minä olen onnellinen saadessani -ikäänkuin elää uudestaan sinussa ja Mariassa! Tästälähin olen -katseleva teitä niinkuin luoja, joka on ylpeä teoistaan. Rakastakaa -toisianne syvällä ja ikuisella rakkaudella, älkääkä tuottako minulle -mitään surua: eripuraisuuden myrsky teidän välillänne koskisi minuun -enemmän kuin teihin itseenne. - -Äidillämme oli aina aavistus siitä, että kerran kaikki kävisi hänen -toiveittensa mukaisesti. Ehkäpä äidin toivomus on jonkunlainen sopimus -hänen ja Jumalan välillä. Eikö hän sitäpaitsi kuulunut noihin -salaperäisiin olentoihin, jotka ovat suoranaisessa yhteydessä taivaan -kanssa ja saavat sieltä tulevaisuuden kaukonäyt! Kuinka usein luinkaan -hänen otsansa uurteista sen salaisen toivomuksen, että Fernand saisi -Felipen arvo-asemat ja omaisuuden! Sanoinkin sen hänelle ja hän -vastasi minulle kyynelillä vedoten haavoitettuun sydämeensä, jonka -piti kuulua kokonaan kummallekin, mutta joka voittamattoman rakkauden -pakoituksesta antautui yksin sinulle. Niinpä leijailee siis hänen -onnellinen varjonsa teidän yllänne, kun te polvistutte alttarin eteen. -Ja tulkaa hyväilemään minua, Felipeänne, donna Clara, näettehän: hän -luovuttaa lemmikillenne kaiken, yksinpä sen nuoren tytönkin, jonka te -vastoin hänen tahtoaan työnsitte hänen syliinsä. - -Mitä nyt olen tehnyt, miellyttää naisia, vainajia, kuningasta; itse -Jumala on tahtonut niin, älä sentähden koeta muuttaa toisenlaiseksi -mitään, Fernand; tottele ja vaikene. - -J. K. Koeta saada Urracan päähän, että hän ei nimitä minua muuksi kuin -herra Henareziksi. Älä mainitse minusta mitään Marialle. Sinun tulee -olla ainoa elävä olento, joka tietää viimeisen kristityn maurin -salaisuudet. Hänen suoniinsa on tuon suuren erämaan heimon veri -sammuva ja hän on päättävä päivänsä yksinäisyydessä. Hyvästi. - - - - -VII. - -LOUISE DE CHAULIEU RENÉE DE MAUCOMBELLE. - - -Tammikuulla 1824. - -Mitä ihmettä, pian naimisissa! Noinko sitä vain mennään? Kuukauden -kuluttua teet ikiliiton miehen kanssa, jota et tunne, josta et tiedä -mitään. Hän voi olla kuuro, sitä voi olla monella tavalla. Hän voi -olla sairaloinen, ikävä, sietämätön. Etkö näe, Renée, mitä sinulla -aiotaan tehdä! Sinua tarvitaan de l'Estoraden kunniakkaan suvun -jatkajaksi, siinä kaikki. Sinusta tulee maalainen. Siten sinä nyt -pidät meidän molemminpuolisia lupauksiamme! Teidän sijassanne, -neitiseni, matkaisin mieluummin purressa Hyères'in saarille, -ajelehtisin vesillä siksi kunnes joku algerialainen merirosvo -kaappaisi minut ja möisi minut suurturkille; minusta tulisi -sulttaanitar ja sitten jonakin kauniina päivänä vielä hallitsijan -äiti; ja minä panisin koko haaremin ylös alaisin sekä nuorena -ollessani että vanhana. Sinä jätät luostarin sulkeutuaksesi toiseen! -Minä tunnen sinut, sinä olet aika pelkuri, sinä otat uuden talouden -niskoillesi karitsan alistuvaisuudella. Minäpä annan sinulle hyvän -neuvon: tule Parisiin, teemme täällä miehet hulluiksi ja kuljemme -tietämme kuin ruhtinattaret. Miehesi voi, kaunis hirveni, kolmen -vuoden kuluttua antaa valita itsensä edustajaksi. Nyt tiedän jo, mitä -on edustajakin, selitän sen sitten sinulle; opit helposti käyttämään -tätä koneistoa; jäät Parisiin ja sinusta tulee, kuten äitini sanoisi, -seuraelämän sankaritar. Oi, enpä varmastikaan jätä sinua maataloosi -homehtumaan! - -Maanantaina. - -Nyt olen ollut jo kaksi viikkoa suuressa maailmassa. Yhtenä iltana -Italialaisessa oopperassa, toisena iltana Suuressa oopperassa ja -lopuksi aina tanssiaisissa. Ah! Maailma on yhtä ainoaa lumonäytelmää. -Italialaisten musiikki tenhoaa minut, ja sill'aikaa kun sieluni ui -taivaallisessa hurmauksessa, kiikaroidaan ja ihaillaan minua koko -ajan, mutta yhdellä ainoalla katseellani saan rohkeimmankin nuoren -miehen luomaan silmänsä alas. No niin, olen nähnyt siellä erittäin -viehättäviä nuoria miehiä, mutta ei ainoakaan miellytä minua; ei -kukaan ole saanut aikaan sielussani sellaista mielenliikutusta, jota -esimerkiksi tunnen kuullessani Garcian laulavan mahtavaa duettoaan -Pellegrinin kanssa _Othellossa_. Jumalani, miten tuo Rossini mahtaa -olla mustasukkainen, kun hän niin hyvin on osannut ilmituoda -mustasukkaisuutta! Mikä järkyttävä tuskanhuuto: _Il mio cor si -divide_. Puhun sinulle pelkkää hepreaa, sillä ethän ole kuullut -Garziaa, mutta tiedät, miten mustasukkainen olen! Mikä murheellinen -näytelmän tekijä tuo Shakespeare on! Othello rakastaa kunniaa, -saavuttaa voittoja, käskee, komeilee, käy omia teitään jättäen -Desdemonan nurkkaansa, ja Desdemona, vaikka hän näkee, että Othello -pitää typerästä julkisesta elämästä enemmän kuin hänestä, ei tuosta -pane pahakseen! Sellainen lammas ansaitsee todellakin kuoleman! Se, -jota minä kerran suvaitsen rakastaa, koettakoonpahan vain tehdä muuta -kuin rakastaa minua! Minä olen vanhan ritari-ajan pitkien koetuksien -puolella. Ja minusta se nuori ritari, joka myrtyi siitä, että hänen -valtiattarensa lähetti hänet hakemaan hansikkaansa jalopeurojen -keskeltä, oli sangen hävytön ja typerän talonpoikainen nulikka: hän -oli epäilemättä varannut ihailijalleen jonkun kauniin rakkaudenkukan, -jonka tuo tahditon raukka täten menetti ensin ansaittuaan sen. Mutta -lavertelenpa tässä turhia, ikäänkuin ei minulla olisi suuria uutisia -sinulle kerrottavana. Isäni tulee todennäköisesti edustamaan -kuningasta, meidän herraamme Madridissa: sanon meidän herraamme, sillä -tulen kuulumaan myös lähetystöön. Äitini tahtoo jäädä tänne, isäni -ottaa minut mukaansa, jotta hänellä olisi joku nainen seuranaan. - -Rakas ystävä, sinusta tämä kaikki on varmaan aivan yksinkertaista ja -kuitenkin on tähän kätkettynä hirvittäviä asioita, kahdessa viikossa -olen saanut selville perheemme salaisuuden. Äitini seuraisi kyllä -isääni Madridiin, jos tämä suostuisi ottamaan mukaansa sihteeriksi -herra de Saint-Héreenin; mutta lähetystön sihteerin määrää kuningas, -eikä herttua uskalla vastustaa kuningasta, joka on hyvin -lujatahtoinen, eikä myöskään suututtaa äitiäni; nyt tuo suuri -politikoitsija luulee ratkaisevansa tämän pulman parhaiten sillä, että -hän jättää herttuattaren tänne. Herra de Saint-Héreen on juuri se -nuori mies, joka seurustelee äitini kanssa ja joka kaikesta päättäen -tutkii yhdessä hänen kanssaan valtiotaitoa joka päivä kolmesta -viiteen. Valtiotaito on varmaan jotakin kovin hauskaa, sillä hän on -täsmällinen kuin pörssipelaaja. Herttua de Rhétorén, vanhemman -veljeni, joka on juhlallinen, kylmä, ja omituinen, isäni kokonaan -löisi laudalta Madridissa, joten siis hänkin jää Parisiin. Miss -Griffith tietää sitäpaitsi, että Alphonse rakastaa erästä Oopperan -tanssijatarta. Kuinka voi rakastaa jalkoja ja ruumiin pyörähdyksiä? -Olemme huomanneet, että veljeni aina silloin on oopperassa, kun siellä -esiintyy muuan Tullia; hän taputtaa tuon olennon joka askeleelle ja -sitten poistuu katsomosta. Luulen, että kaksi tyttöä voi perheessä -tehdä hävittävämpää jälkeä kuin rutto. Mitä toiseen veljeeni tulee, -niin on hän rykmentissään enkä ole vielä nähnyt häntä. Täten on jäänyt -minun tehtäväkseni näytellä Antigonen osaa erään hänen majesteettinsa -lähettilään hovissa. Ehkäpä menen naimisiin Espanjassa ja ehkäpä isäni -tarkoitus onkin naittaa minut siellä ilman myötäjäisiä aivan kuin -sinut naitetaan tuolle kunniakaartilaisen tähteelle. Isäni on -ehdottanut, että tulisin hänen mukaansa ja on tarjonnut minulle omaa -espanjankielen opettajaansa. -- "Te tahdotte", sanoin minä, "naittaa -minut Espanjassa." Vastauksen asemesta kunnioitti hän minua pienellä -salakavalalla silmäyksellä. Häntä jo huvittaa kiusoitella minua -aamiaispöydässä, hän tutkii minua, enkä minä ole tietääksenikään; minä -olenkin julmasti vetänyt häntä nenästä _in petto_, sekä isänä että -lähettiläänä. Miksi hän pitikin minua tyhmyrinä. Hän kysyi minulta, -mikä ajatukseni oli eräästä nuoresta miehestä ja muutamista neideistä, -jotka olin tavannut useassa perheessä. Vastasin hänelle puhelemalla -puita heiniä tukan väristä, erilaisista vartaloista ja yleensä noiden -nuorten ihmisten ulkomuodosta. Isäni näytti pettyneeltä huomatessaan -minut niin hölmöksi ja hän katui sitä, että oli ollenkaan mitään -kysynyt minulta. -- "Ottakaa kuitenkin huomioon, isäni," lisäsin, -"että en sano sitä, mitä todella ajattelen; äitini on hiljattain -pelottanut minua sillä, että saatan käyttäytyä sopimattomasti -rehellisesti kuvatessani vaikutelmiani."-"Perheen keskuudessa voitte -vapaasti ilmaista ajatuksenne", vastasi äitini. -- "No hyvä," jatkoin, -"nuoret miehet ovat minusta tähän asti näyttäneet olevan enemmän -huvitettuja kuin huvittavia, harrastavan enemmän itseään kuin meitä, -mutta itse asiassa osaavat he sangen huonosti teeskennellä: he -pudottavat heti pois sen naamion, jonka he hetkeksi ottavat -kasvoilleen, ja luulevat varmaankin, ettemme me osaa käyttää -silmiämme. Mies, joka puhuu kanssamme, on rakastaja, mies, joka ei -enää puhu kanssamme, on aviomies. Mitä nuoriin tyttöihin tulee, niin -ovat he niin valheellisia, että on mahdotonta päästä selville heidän -luonteestaan muuten kuin tanssin perusteella; heidän vartalonsa ja -liikkeensä ovat ainoat, jotka eivät valehtele. Etenkin on minua -kauhistanut se raakuus, mikä tässä loistavassa maailmassa -vallitsee. Jos esimerkiksi on kysymys illallisista, saattaa -tapahtua kaikenlaista, joka tavallaan muistuttaa suoranaista -kansankapinaa. Kohteliaisuus voi vain hyvin epätäydellisesti -peittää yleistä itsekkäisyyttä. Kuvittelin suurta maailmaa aivan -toisenlaiseksi. Naiset eivät siinä merkitse suuriakaan, ehkäpä se on -Buonaparten oppien vaikutusta." -- "Armande tekee hämmästyttäviä -edistysaskeleita", sanoi äitini. -- "Luuletteko siis, äitini, että -minä aina tulisin kysymään onko rouva de Staël kuollut?" Isäni hymyili -ja nousi pöydästä. - -Lauantaina. - -Rakkaani, en ole vielä sanonut kaikkea. Tämän olen vielä varannut -sinulle. Rakkaudesta, jonka me kuvittelimme niin syväksi ja salatuksi, -en ole nähnyt missään jälkeäkään. Tosin olen salongeissa yllättänyt -joitakin nopeasti vaihdettuja silmäyksiä, mutta miten kalpeaa on -tuollainen! Meidän rakkauttamme, tuota ihmeiden, kauniiden unelmien, -ihanan todellisuuden, suloisten ilojen ja surujen maailmaa, noita -hymyjä, jotka kirkastavat koko luonnon, noita sanoja, jotka hurmaavat -mielen, tuota aina antavaa ja vastaanottavaa onnea, tuota rakastetun -olennon poissa- ja läsnäolon tuottamaa tulvivaa kaipausta ja riemua... -kaikkea tätä ei ole missään. Missä ylennevätkään nämä sielun loistavat -kukkaset? Kuka valehtelee? Mekö vai maailma? Olen jo nähnyt nuoria -miehiä sadottain, eikä ainoakaan ole vähimmällä tavalla sykähdyttänyt -sydäntäni; vaikka he olisivat kuinka suitsuttaneet minulle rakkauttaan -ja ihailuaan, vaikka he olisivat antautuneet kaksintaisteluun -vuokseni, olisin katsellut tuota kaikkea aivan välinpitämättömästi. -Rakkaus, ystäväiseni, on syvimmältään niin harvinainen ilmiö, että voi -elää koko elämänsä kohtaamatta sitä olentoa, jolle luonto on antanut -vallan tehdä meidät onnellisiksi. Tämä ajatus värisyttää, sillä jos -tuo olento tulee tiellemme liian myöhään, niin mitä sitten? - -Kohtalomme on viime päivinä alkanut minua kauhistuttaa, olen alkanut -ymmärtää, minkätähden niin monella naisella on kasvoissaan suru kaiken -sen punahohdon alla, jonka juhlien teennäinen ilo niille heittää. -Mennään naimisiin sattuman kauppaa, ja sinun avioliittosi on juuri -tätä lajia. Ajatukset ovat myrskyten myllertäneet sielussani. Tulla -rakastetuksi joka päivä samalla ja kuitenkin eri tavalla, ja kymmenen -onnellisen vuoden jälkeen olla rakastettu vielä yhtä suuresti kuin -ensimäisenä päivänä! Sellainen rakkaus vaatii uskoa: ensin on oltava -kauan ikävöimisen esineenä, on herätettävä mielenkiintoa ja -uteliaisuutta ja tyydytettävä sitä, on voitettava myötätuntoa ja -kiintymistä ja vastattava samalla mitalla. Onko siis olemassa lakeja -sydämen luomistyössä, niinkuin on lakeja näkyväisen luonnon -toiminnassa? Onko elämänilo pysyväinen? Missä määrin on rakkaus -kokoonpantu riemusta ja kyyneleistä? Kolkon, yksitoikkoisen, -muuttumattoman luostarielämän kylmät säädökset ovat silloin tuntuneet -minusta siedettäviltä, jota vastoin rikkaus, komeus, kyyneleet, -hurmiot, juhlat, riemut, kaikki aina samanlaisen, molemmin puolisen, -luvallisen rakkauden ilot ovat tuntuneet minusta mahdottomilta. Täällä -kaupungissa ei ole mitään tilaa rakkauden onnelle, noille pyhäisille -vaelluksille pyökkien alla kuun valossa, jolloin veden pinta kimmeltää -ja sydän vienosti torjuu lemmenrukouksia. Ollen rikas, nuori ja -kaunis, mikä olisi minun rakastaessa! Rakkaus voisi olla koko elämäni, -ainoa harrastukseni, mutta niinä kolmena kuukautena, joina olen käynyt -ja katsellut ympärilleni kärsimättömällä uteliaisuudella, en ole -löytänyt mitään kaikkien noiden loistavien, ahneiden, eloisien -katseiden alta. Ei ainoakaan äänenpaino ole minua liikuttanut, ei -ainoakaan katse ole kirkastanut minulle maailmaa. Ainoastaan -säveltaide on täyttänyt sieluni, se yksin on ollut minulle samaa kuin -yhteinen ystävyytemme. Väliin olen öisin seisonut kokonaisen tunnin -ikkunani ääressä katsellen puutarhaan, rukoillen itselleni tapauksia -siltä tuntemattomalta lähteeltä, josta ne esiinkumpuavat. Väliin olen -lähtenyt ajelemaan ja noussut pois vaunuista Champs-Elysées'lla -kuvitellen, että joku, juuri hän, joka on herättävä uinuvan sieluni, -tulisi, astuisi jälessäni, seuraisi minua katseillaan, mutta noina -päivinä olen nähnyt vain ilvehtijöitä, leivosten myyjiä, -maankiertäjiä, ohikulkijoita, jotka kiirehtivät toimiinsa, tai -rakastavia, jotka pakenivat vieraita katseita, ja jotka minun teki -mieleni pysähdyttää kysyäkseni: Te, jotka olette onnellisia, sanokaa -minulle, mitä on rakkaus? Mutta tukahduttaen nämä mielettömät -ajatukseni, nousin jälleen vaunuihini ja päätin itsekseni jäädä -vanhaksipiiaksi. Rakkaus on varmasti eräänlaista ruumiillistumista ja -millaisia olosuhteita tarvitaankaan, jotta se voisi tapahtua! Emmehän -aina ole yksimielisiä edes oman itsemme kanssa, miten käy sitten, kun -on kaksi? Jumala yksin voi ratkaista tämän ongelman. Alanpa uskoa, -että vielä palaan takaisin luostariin. Jos jään näihin seurapiireihin, -teen vielä jotakin, joka lähentelee tuhmuutta, sillä minun on -mahdotonta mukautua kaikkeen siihen, mitä näen. Kaikki loukkaa minun -hienotunteisuuttani, minun sieluni sisimpiä tottumuksia tai salaisia -ajatuksiani. Ah, äitini on maailman onnellisin nainen, sillä hänen -pieni Saint-Héreeninsa jumaloi häntä. Oi, enkelini, tahtoisinpa -hirvittävän mielelläni tietää, mitä oikeastaan äitini ja tuon nuoren -miehen välillä tapahtuu. Griffith sanoo itsellään olevan omat -ajatuksensa; häntä on monesti haluttanut hypätä kaikkien niiden -naisten silmille, jotka hän on huomannut onnellisiksi; hän on -panetellut, mustannut heitä. Jos saa uskoa häntä, on hyve siinä, että -tällaiset villit mieliteot painetaan alas sydämen syvyyteen. Mitä on -sydämen syvyys? Kaiken sen huonon säilytyspaikkako, mikä meissä on? -Tunnen itseni hyvin nöyryytetyksi siitä, että en ole saanut -minkäänlaista ihailijaa. Olen naimisijässä oleva tyttö, mutta minulla -on veljiä, perhe, kireät vanhemmat. Ah, jos se mahdollisesti on syynä -miesten varovaisuuteen, niin ovatpa he kovin kehnoja. Chimènen osa -_Cidissä_ ja samoin Cidin osa viehättävät minua. Mikä ihana näytelmä! -Mutta nyt, hyvästi jää! - - - - -VIII. - -SAMALTA SAMALLE. - - -Tammikuulla. - -Meillä on opettajana muuan pakolais-raukka, jonka täytyy lymyillä, -sentähden että hän on ollut osallisena siinä vallankumouksessa, jonka -herttua d'Angoulême hiljattain tukahdutti; juuri tätä voittoa saamme -kiittää kauniista juhlistamme. Vaikkakin tämä mies on vapaamielistä -ryhmää ja todennäköisesti porvari, on hän kuitenkin herättänyt -mielenkiintoani: olen kuvitellut, että hän on kuolemaan tuomittu. -Koetan saada häntä puhumaan saadakseni tietää hänen salaisuutensa, -mutta hän on kastilialaisten tavoin vaitelias, ylpeä, kuin olisi hän -itse Cordovan Gonsalvo, ja kuitenkin samalla enkelimäisen lempeä ja -kärsivällinen; hänen ylpeytensä ei ole luonnottomasti pingoitettua -niinkuin miss Griffithin, se on kokonaan sisäistä laatua, hän ottaa -vastaan sen, mikä hänelle kuuluu, ja täyttää meitä kohtaan -velvollisuutensa, mutta vieroittaa meidät itsestään sillä -kunnioituksella, jota hän meitä kohtaan osoittaa. Isäni väittää, että -mestari Henarezissa on paljon todellista aatelismiestä, ja hän -nimittää häntä näin meidän kesken don Henareziksi. Kun minä muutama -päivä sitten kerran uskalsin nimittää häntä siksi, nosti hän -katseensa, jonka hän tavallisesti pitää maahan luotuna, ja sinkosi -minuun silmistään kaksi salamaa, jotka vallan tyrmistyttivät minut; -rakkaani, hänellä on varmasti maailman kauneimmat silmät. Kysyin -häneltä, olenko jollakin lailla pahoittanut hänen mieltään ja silloin -hän ylevällä ja juhlallisella espanjankielellään vastasi: -- -"Neitiseni, tulen tänne ainoastaan opettaakseni espanjaa." Tunsin -itseni nöyryytetyksi ja punastuin; aioin juuri antaa hänelle hyvin -purevan vastauksen, kun samalla muistin, mitä meidän rakas äitimme -Jumalassa oli meille opettanut, ja sentähden vastasin minä: -- "Jos -katsotte minun jollakin tavoin antaneen aihetta nuhteeseen, olisin -siitä teille kiitollinen." Hän säpsähti, veri punasi hänen -oliivinkeltaisen ihonsa ja hän vastasi minulle lempeällä ja -mielenliikutuksesta väräjävällä äänellä: -- "Uskonto lienee varmaankin -opettanut teitä, paremmin kuin mitä minä kykenisin, kunnioittamaan -suuria onnettomuuksia. Jos olisin espanjalainen don ja olisin -kadottanut kaikki Ferdinand VII:n voiton kautta, niin olisi -leikinlaskunne julmuutta; mutta kun olen vain köyhä kieliopettaja, -niin eikö se tässäkin tapauksessa ole pahaa pilaa? Kumpikaan ei sovi -nuorelle, aateliselle tytölle." Tartuin hänen käteensä sanoen: -- -"Minäkin siis vetoan uskontoon pyytäessäni teitä unohtamaan pahat -sanani." Hän painoi päänsä alas, avasi _Don Quijoteni_ ja istuutui. -Tämä pieni välikohtaus aiheutti minulle enemmän levottomuutta kuin -kaikki muut imartelut, katseet ja mielistelevät puheet koko täällä -oloni aikana. Oppitunnin aikana katselin tarkkaavaisesti tuota miestä, -jota saattoi tarkastella aivan hänen huomaamattaan, sillä hän ei -koskaan nosta katsettaan minuun. Huomasin, että opettajamme, jota me -luulimme noin neljänkymmenen ikäiseksi, onkin nuori, hän ei voi olla -enemmän kuin noin kahdenkymmenenkuuden tai kahdenkymmenenkahdeksan -vuotias. Kotiopettajattareni, jonka seuraan olin hänet jättänyt, -huomautti minulle hänen kauniista mustasta tukastaan ja kauniista -hampaistaan, jotka ovat kuin helmet. Mitä hänen silmiinsä tulee, niin -ovat ne yht'aikaa samettia ja tulta. Siinä koko hänen viehätyksensä, -muuten on hän pieni ja ruma. Meille on aina kuvattu espanjalaisia -likaisiksi; mutta hän on erinomaisen huolestettu, hänen kätensä ovat -valkoisemmat kuin hänen kasvonsa; hänen selkänsä on vähän kumarainen; -hänen päänsä on suunnaton ja omituisen muotoinen; isorokko, joka on -runnellut hänen kasvonsa, tekee hänen rumuutensa, joka muuten on -sangen henkevöitynyttä, vieläkin huomattavammaksi; hänen otsansa on -hyvin ulkoneva; hänen kulmakarvansa ovat melkein liian tuuheat ja -aivan yhdessä ja ne antavat hänelle kovan ja vieroittavan ilmeen. -Hänellä on juro ja sairaloinen ulkomuoto aivan kuin sellaisilla -lapsilla, jotka kohtalo on määrännyt kuolemaan varhain ja jotka -elämästään saavat kiittää ainoastaan erinomaista ja jokahetkistä -huolenpitoa, niinkuin sisar Martha. Hän on kasvojenpiirteiltään, kuten -isäni sanoo, aivan kuin kardinaali Ximenes pienoiskoossa. Isäni ei -pidä hänestä lainkaan, hän tuntee itsensä jollakin tavoin vaivatuksi -hänen seurassaan. Opettajamme käytöksessä on vaistomaista -arvokkaisuutta, joka tuntuu levottuuttavan tuota rakasta herttuaa; hän -ei voi sietää minkäänlaista ylemmyyttä itseensä nähden. Heti kun isäni -oppii espanjankielen, lähdemme me Madridiin. Kun Henarez kaksi päivää -tuon läksytyksen jälkeen jälleen saapui, sanoin hänelle osoittaakseni -jonkinlaista kiitollisuutta: -- "Aavistan, että olette jättänyt -Espanjan valtiollisten tapausten johdosta; jos isäni lähetetään sinne, -kuten kerrotaan, olemme valmiit tekemään teille joitakin palveluksia -ja toimimaan armahduksenne hyväksi siinä tapauksessa, että teidät on -tuomittu." -- "Ei ole kenenkään voimassa auttaa minua", vastasi hän. --- "Kuinka niin, herra, siksikö, ettette tahdo ottaa vastaan mitään -suojelusta, vai siksikö, että se on mahdotonta?" -- "Molemmista -syistä", sanoi hän kumartaen ja sellaisella äänenpainolla, että se -pakoitti minut vaikenemaan. Isäni veri kuohui suonissani. Tuo kopeus -harmitti minua ja minä lopetin keskustelun jättäen mestari Henarezin -omiin oloihinsa. Kuitenkin on, rakas ystäväni, jotakin kaunista siinä, -ettei tahdo mitään toisilta. Hän ei ottaisi vastaan edes meidän -ystävyyttämme, ajattelin siinä, taivuttaessani erästä verbiä. -Keskeytin sen ja sanoin hänelle suoraan ajatukseni, mutta -espanjankielellä. Henarez vastasi minulle hyvin kohteliaasti, että -tunteissakin täytyi vallita yhdenvertaisuuden, jota tässä tapauksessa -ei ollut, ja että tämä kysymys siis oli tarpeeton. -- "Tarkoitatteko -yhdenvertaisuutta yhteiskunnalliseen asemaan vai tunteiden laatuun -nähden?" kysyin vielä koettaen jotenkin saada murretuksi tuon vakavan -juhlallisuuden, joka kiusaa minua. Silloin hän taas kohotti minuun nuo -pelottavat silmänsä ja minun täytyi luoda katseeni alas. Rakkaani, tuo -mies on selittämätön arvoitus. Tuntui siltä kuin olisi hän kysynyt -minulta, merkitsivätkö sanani salaista tunnustusta; hänen -silmäyksessään oli onnea, ylpeyttä, epävarmuuden tuskaa, joka kouristi -sydäntäni. Ymmärsin silloin, että tuollainen viaton keimailu, joka -Ranskassa jätetään omaan arvoonsa, saattoi käydä vaaralliseksi -espanjalaisen parissa, ja vähän nolona vetäydyin jälleen kuoreeni. -Oppitunnin jälkeen jätti hän minulle hyvästi katseella, joka oli -täynnä nöyrää rukousta ja näytti sanovan: "Älkää leikkikö onnettoman -kanssa." Tämä äkillinen poikkeaminen hänen muuten niin vakavasta ja -arvokkaan jäykästä tavastaan teki minuun syvän vaikutuksen. Eikö -olekin hirveätä ajatella ja puhua tällaista? Mutta minusta tuntuu, -että tuossa miehessä piilee loppumattomat rakkauden aarteet. - - - - -IX. - -ROUVA DE L'ESTORADE NEITI DE CHAULIEULLE. - - -Joulukuulla. - -Kaikki on sanottu ja tehty, rakas lapseni; nyt kirjoittaa sinulle -rouva de l'Estorade; mutta mitään ei ole muuttunut välillämme, on vain -yksi nuori tyttö vähemmän. Ole levollinen, olen harkinnut -suostumustani, en ole antanut sitä ajattelemattomasti. Elämäni rata on -nyt määrätty. Vaeltaa varmaa ja valmiiksi viitoiteltua tietä on aivan -taipumusteni ja luonteeni mukaista, suuri moraalinen voima on astunut -elämääni ja pyyhkinyt pois siitä kaiken sen, mitä me nimitämme -sattumaksi. Meillä on maa-aloja, jotka on saatava kantamaan hedelmää, -asumus, joka on koristettava ja somistettava; minulla on lisäksi -talous, joka on hoidettava, koti, johon on luotava valoa, lämpöä, -mies, jolle on korvattava elämän pettymykset. Ja epäilemättä saan -vielä perheen hoidettavakseni, lapsia kasvatettavakseni. Mitä voi -enemmän pyytää! Arkielämä ei voi olla mitään niin suurta tai -tavallisesta poikkeavaa. Tosin eivät ne korkealentoiset toiveet, jotka -avartavat sielua ja ajatusta, mahdu näihin puitteisiin, ainakaan -mikäli ulkoapäin voi päättää. Mutta kuka estää noita unelmien pursia, -jotka yhdessä lähetimme ulapalle, keinumasta äärettömyyden merellä! -Älä kuitenkaan luule, että nämäkään vaatimattomat toimet, joihin minä -antaudun, ovat kokonaan rakkauden säteilyn ulkopuolella. Saada tuo -mies-raukka, joka kauan on ollut kohtalon myrskyjen leikkipallona, -uskomaan onneen on jo sinään kaunis tehtävä ja riittää lievittämään -elämäni yksitoikkoisuutta. Olen huomannut, ettei minulla ole syytä -antaa surulle valtaa ja että voin tehdä jotakin hyvää. Näin meidän -kesken sanottuna en rakasta Louis de l'Estoradea laisinkaan -senkaltaisella rakkaudella, joka saa sydämen sykähtämään askeleen -kaiusta ja tunteet läikehtimään pienimmästä äänenpainosta tai -tulisesta silmäyksestä; mutta hän ei myöskään ole minulle -epämieluinen. Mutta mihin joutuvat nyt, voinet kysyä, kaikki nuo -yleviin päämääriin viittovat vaistoni ja nuo voimakkaat ajatukset, -jotka meitä yhdistävät ja ovat meille ominaisia? Niin, tuo kysymys on -itseänikin askarruttanut, mutta eikö sitten ole suurta kätkeä ne -muiden silmiltä ja käyttää ne kenenkään tietämättä perheensä onneksi, -tehdä niistä salainen onnen väline niille henkilöille, jotka ovat -haltuumme uskotut ja joihin velvollisuutemme meidät sitoo? Se aika, -jolloin nämä ominaisuudet loistavat kauas, on sangen lyhyt naisen -elämässä ja haihtuu pian, ja joskaan ei elämäni koskaan tule olemaan -suurmerkityksellinen, on se sensijaan oleva tyyni, ehjä ja paheita -vailla. Me synnymme niin onnelliseen asemaan, että voimme valita -rakkauden ja äitiyden välillä. No niin, minä olen tehnyt vaalini: -lapset tulevat olemaan minun jumalani ja tämä syrjäinen maankolkka -minun Eldoradoni. Siinä kaikki, mitä nyt voin sanoa sinulle. - -Kiitän sinua kaikista niistä tavaroista, joita olet minulle -lähettänyt. Silmäilehän jälleen tilaus-luetteloani, joka seuraa mukana -tässä samassa kirjeessä. Tahdon elää loiston ja komeuden keskellä ja -ottaa maalaisoloista vain parhaan, minkä se voi tarjota. -Yksinäisyydessä ollen ei naisesta koskaan tule oikeaa maalaista, hän -pysyy omana itsenään. Luotan paljon sinun ystävyyteesi seuratakseni -aikaani muotiasioissa. Innostuksissaan ei appi-ukkoni kiellä minulta -mitään, vaan kääntää nurin talonsa minun vuokseni. Tuotamme työmiehet -Parisista asti ja laitamme kaikki uuteen uskoon. - - - - -X. - -NEITI DE CHAULIEU ROUVA DE L'ESTORADELLE. - - -Tammikuulla. - -Oi, Renée, olet riistänyt minulta ilon moneksi päiväksi. Tuo ihana -ruumis, nuo kauniit ja ylpeät kasvot, nuo synnynnäisen hienot tavat, -tuo kallisarvoisia lahjoja kätkevä sielu, nuo silmät, nuo elävät -rakkauden lähteet, luodut sammuttamaan sielun janoa, tuo arka, -herkkyyttä ja tunteellisuutta tulviva sydän, kaikki nuo harvinaiset -taipumukset, nuo luonnon ja meidän keskinäisen kasvatuksemme yhteiset -ponnistukset, nuo aarrelippaat, joista rakkaus ja lemmenkaiho olisi -voinut ammentaa ennenkuulumattomia rikkauksia, runoelmia, hetkiä -vuosien veroisia, iloja ja suloja, jotka olisivat kahlehtineet miehen -yhdellä ainoalla sirolla liikkeellä, kaikki tuo hukkuu siis nyt -arkipäiväisen ja tavallisen avioliiton huoliin, hupenee ikävällä -kyllästetyn elämän tyhjyyteen! Vihaan jo edeltäpäin niitä lapsia, -jotka tulet saamaan; ne tulevat varmasti olemaan epämuotoisia. Kaikki -on elämässäsi ennakolta määrättyä: sinulla ei ole mitään toivottavaa, -ei mitään pelättävää, ei mitään kärsittävää. Ja ajattelehan, jos -sitten jonakin kauniina päivänä kohtaat sen, joka herättää sinut -tuosta unesta, johon nyt aiot vaipua! Oi, kylmät väreet karmivat -selkääni sitä ajatellessa! Joka tapauksessa on sinulla ystävätär. -Sinusta tulee epäilemättä tuon laakson sielu, sinä syvennyt sen -kauneuteen, elät yhteiselämää luonnon kanssa, tunget olevaisuuden -suuruuden salaisuuteen, toteat, miten hitaasti luonnon elämä kehittyy -ja miten nopeasti ajatus lentää; ja katsellessasi hymyileviä kukkiasi, -muistat entistä itseäsi. Ja sitten kun käyskentelet perheesi kanssa, -vaitelias ja kylläinen mies edelläsi ja kirkuvat, riitelevät ja -leikkivät lapset jälessäsi, niin arvaanpa kyllä, mitä silloin olet -kirjoittava minulle. Tuo sinun tukahduttava laaksosi kukkuloineen, -joista toiset ovat kuivia ja hedelmättömiä, toiset kauniiden puiden -peittämiä, nuo sinun Provencellesi niin ominaiset nurmimatot, nuo -kanavoiksi haaroitetut kirkkaat vesisuonet, nuo auringon erilaiset -valaistukset, koko tuo sinua ympäröivä luonnon äärettömyys, jonka -Jumala on tehnyt niin vaihtelevaksi, on muistuttava sinua oman -sydämesi loppumattomasta yksitoikkoisuudesta. Mutta minä olen joka -tapauksessa asuva siellä; sinulla on ystävätär, armas Renée'ni, ja -hänellä sydän, jossa ei koskaan mikään yhteiskunnallinen pikkumaisuus -ole saava jalansijaa, sydän, joka kuuluu kokonaan sinulle. - -Maanantaina. - -Rakas ystävä, espanjalaiseni on ihailtavan surumielinen; hänessä on -jotakin tyyntä, karun-vakavaa, arvokasta ja syvää, joka mitä -suurimmassa määrin kiinnittää mieltäni. Tuossa ainaisessa -juhlallisuudessa ja vaiteliaisuudessa, johon hän verhoaa olemuksensa, -on jotakin sielullisesti kiihoittavaa. Hän on mykkä ja ylpeä kuin -vallasta syösty kuningas. Griffith ja minä tutkimme häntä kuin -arvoitusta. Miten omituista! Muuan kielenopettaja anastaa sellaisen -sijan ajatuksissani, jollaista ei vielä kukaan mies ennen häntä ole -siellä saanut, ja kuitenkin olen jo nähnyt kaikki perhepojat, kaikki -lähetystöön kuuluvat henkilöt ja lähettiläät, kenraalit ja -aliluutnantit, Ranskan päärit, heidän poikansa ja veljenpoikansa, koko -hovin ja kaupungin. Tuon miehen kylmyys on suorastaan ärsyttävä. Mitä -suurin ylpeys täyttää sen erämaan, jota hän koettaa rakentaa ja on -rakentanut välillemme; lyhyesti sanoen hän verhoutuu täydellisen -pimeän peittoon. Hän meistä kahdesta on keimaileva ja minä rohkea. -Tämä omituinen suhde huvittaa minua sitäkin enemmän, kun ei sillä ole -mitään merkitystä. Mitä minä välittäisin jostakin miehestä, jostakin -espanjalaisesta kielenopettajasta! Enkä pane sen suurempaa arvoa -keneenkään, olkoonpa kyseessä oleva henkilö arvoltaan vaikka kuningas! -Mielestäni me painamme vaa'assa paljon enemmän kuin kaikki miehet, -parhaat ja kuuluisimmatkin lukuunotettuina. Ah! Kuinka olisinkaan -vallinnut Napoleonia! Ja kuinka olisinkaan antanut hänen tuntea, jos -hän nimittäin olisi rakastanut minua, että hän oli minun vallassani! - -Eilen sinkosin suustani erään epigrammin, joka varmastikin -syvästi loukkasi mestari Henarezia; hän ei vastannut mitään; -hän oli lopettanut tuntinsa, hän otti hattunsa ja liitti -jäähyväistervehdykseensä katseen, joka saa minut uskomaan, ettei hän -enää palaa. Se on minulle erittäin mieluista, olisi hyvin ikävää käydä -jälleen käsiksi Jean-Jacques'in _Nouvelle Héloïseen_, jonka juuri olen -lukenut ja joka on melkein saanut minut vihaamaan rakkautta. -Tuollainen väittelevä ja lauserikas rakkaus on minusta sietämätöntä. -Clarisse on myöskin aivan liian tyytyväinen kirjoitettuaan pitkän -pikku kirjeensä; mutta Richardsonin teos on muuten sangen kuvaava -englantilaisille, on isäni sanonut. Rousseaun teos vaikuttaa minuun -aivan kuin filosofinen saarna kirjemuodossa. - -Rakkaus on minun käsittääkseni aivan henkilökohtainen runoelma. Kaikki -se, mitä kirjailijat meille siitä kirjoittavat, on samalla kertaa sekä -totta että valhetta. Loppujen lopuksi, ihanaiseni, koska sinä et enää -voi puhua mistään muusta kuin aviollisesta rakkaudesta, luulen meidän -kaksoiselämämme kannalta olevan välttämätöntä, että minä pysyn -naimattomana ja hankin itselleni jonkun kauniin ja kiihkeän -rakkaustarinan, jotta oppisimme tuntemaan elämää eri puolilta. Kerro -minulle hyvin tarkkaan kaikki, mitä sinulle tapahtuu etenkin ensi -aikoina tuon elukan kanssa, jonka nimiä on aviopuoliso. Minä lupaan -yhtä tunnollisesti tehdä selvää kaikesta, jos minä joskus joudun -rakkauden esineeksi. Hyvästi jää, sinä rakas nielaistu karitsaiseni! - - - - -XI. - -ROUVA DE L'ESTORADE NEITI DE CHAULIEULLE. - - -La Crampadessa. - -Sinä ja sinun espanjalaisesi saatte minut värisemään, armas -sydänkäpyseni. Kirjoitan nämä muutamat rivit vain pyytääkseni sinua -vieroittamaan hänet lähettyviltäsi. Kaikki, mitä kerrot hänestä, -viittaa siihen, että hänellä on mitä vaarallisin luonne ja että hän -kuuluu niihin ihmisiin, joilla ei ole mitään kadotettavaa ja jotka -sentähden uskaltavat mitä tahansa. Tuo mies ei saa tulla -rakastajaksesi eikä hän myöskään voi olla miehesi. Kirjoitan sinulle -yksityiskohtaisemmin avioliittoni salaisista tapahtumista, mutta vasta -sitten, kun olen päässyt siitä levottomuudesta, johon viimeinen -kirjeesi minut jätti. - - - - -XII. - -NEITI DE CHAULIEU ROUVA DE L'ESTORADELLE. - - -Helmikuulla. - -Kaunis hirveni, tänä aamuna kello yhdeksän ilmoittautui isäni luokseni -aamutervehdykselle, olin jo noussut ja pukeutunut; tapasin hänet -salongistani, jossa hän istui lieden ääressä vakavana ja tavallista -mietteliäämpänä. Hän osoitti minulle paikan nojatuolissa vastapäätä -itseään, ymmärsin hänen tarkoituksensa ja asettauduin hyvin vakavana -mukavaan asentoon, matkien häntä itseään niin onnistuneesti, että -hänen täytyi hymyillä, huolekkaan surumielisyyden silti väistymättä -hänen kasvoiltaan. -- "Olette vähintään yhtä henkevä kuin teidän -isoäitinne", virkahti hän minulle. -- "Turhia, isäni, älkää viitsikö -näytellä hovimiestä täällä", vastasin hänelle, "teillä on jotakin -minulta pyydettävää!" Hän nousi seisomaan hyvin kiihkeänä ja -levottomana ja puhui minulle puolisen tuntia. Tämä keskustelu, -rakkaani, on tosiaan muistamisen arvoinen. Heti kun hän oli mennyt, -istuuduin kirjoituspöytäni ääreen pannakseni hänen sanansa parhaani -mukaan paperille. Tämä on ensimäinen kerta, jolloin näin isäni -ilmaisevan kaikki, mitä hänellä oli mielessään. Hän alotti puheensa -imartelemalla minua eikä hän siinä laisinkaan epäonnistunut; tunsin -itseni kiitolliseksi hänelle siitä, että hän niin hyvin oli jo osannut -arvostaa ja ymmärtää minua. - --- "Armande", sanoi hän minulle, "te olette osannut ihmeellisesti -pettää minua ja samalla olette valmistanut minulle miellyttävän -yllätyksen. Kun tulitte luostarista, pidin teitä nuorena tyttönä, joka -olisi samanlainen kuin kaikki muutkin, merkityksetön, tietämätön, -jonka saattaisi lahjoa jollakin pienellä korulla, turhanpäiväisellä -helyllä ja joka ei juuri suuria ajattelisi." -- "Kiitoksia, isäni, -nuorison puolesta." -- "Oh, ei ole enää mitään nuorisoa", sanoi hän -vanhan valtioviisaan tavoin. "Teillä on uskomattoman laaja -käsityskyky, arvostelette kutakin asiaa oikealla tavalla, teidän -terävänäköisyytenne on harvinainen, olette sitäpaitsi hyvin -kujeellinen, luulee, ettette ole nähnyt mitään, silloin kun jo olette -katseellanne tunkenut niiden seurausten syihin asti, joita muut -paraillaan vasta tutkistelevat. Olette oikea ministeri hameissa, -täällä ei ole ketään muuta kuin te, joka voisi ymmärtää minua; te itse -olette siis ainoa, jonka apuun voi turvata, jos on aikomus toimia -teitä vastaan ja saada teidät suostumaan johonkin uhraukseen. -Senpätähden tahdonkin puhua kanssanne suoraan ja avoimesti niistä -suunnitelmista, joita olen päässäni hautonut ja joista vieläkin pidän -kiinni. Voittaakseni teidät niiden puolelle, tahdon todistaa teille, -että ne johtuvat ylevistä tunteista. Minä olen senvuoksi pakotettu -johtamaan keskustelumme valtiollisiin asioihin, jotka ovat -valtakunnalle erittäin tärkeitä ja jotka varmasti ikävystyttäisivät -jokaista muuta nuorta ihmistä paitsi teitä. Saatuanne kuulla sen, mitä -minulla on sanottavaa, harkitkaa kauan; annan teille puoli vuotta -miettimisaikaa, jos niin tarvitaan. Olette täydelleen oma herranne; ja -jos kieltäydytte suostumasta niihin uhrauksiin, joita teiltä pyydän, -mukaannun tahtoonne enkä ole enää sen enempää vaivaava teitä." - -Tämä johdanto, rakas hirveni, teki minut todella vakavaksi ja minä -sanoin hänelle: -- "jatkakaa, isäni." Ja valtiomies lausui minulle -silloin seuraavasti: -- "Lapseni, Ranska on nykyään hyvin -epävakaisessa ja vaarallisessa asemassa, jota seikkaa tosin eivät -tiedä muut kuin kuningas ja eräät ylväät henget; mutta kuningas on pää -ilman käsivarsia; ja sitäpaitsi eivät ne jalot henkilöt, jotka -tuntevat vaaran salaisuuden, ole arvovaltaisessa asemassa niihin -miehiin nähden, joiden apuun tulisi turvata onnellisen tuloksen -saavuttamiseksi. Nuo miehet, kansan vaalin uloslinkoamat, eivät tahdo -alistua välikappaleiksi. Niin eteviä kuin he lienevätkin, jatkavat he -kuitenkin yhteiskunnallista hävitystyötä, sensijaan että he -koettaisivat auttaa meitä tukemaan rakennusta. Lyhyesti sanottuna, on -olemassa enää vain kaksi puoluetta: Mariuksen ja Sullan; minä kannatan -Sullaa Mariusta vastaan. Näin on asianlaita suurin piirtein. -Yksityiskohdissa vallankumous jatkuu, se on juurrutettu lakiin, -kaiverrettu kiinni maahan, se elää edelleen ihmissieluissa; se on -sitäkin kauhistavampaa, kun useat noista valtaistuimen neuvonantajista -jo luulevat sen tukahdutetuksi eivätkä huomaa, että heiltä puuttuu -sekä sotilaita että rahaa. Kuningas on hyvin terävä-älyinen ja -selvänäköinen, mutta päivä päivältä antaa hän yhä enemmän perää -veljensä puoluelaisille, jotka tahtovat toimia liian nopeasti; tällä -ei ole enää elonaikaa kahta vuottakaan ja kuoleva järjestelee siksi jo -käärinliinojaan voidakseen kuolla rauhallisena. Tiedätkö, lapseni, -mitkä vallankumouksen tuhoisimmat seuraukset ovat? Sitä et varmaankaan -liene koskaan tullut ajatelleeksi. Kun vallankumous mestasi Ludvig -XVI:n, mestasi se samalla kaikki perheen-isät. Ei ole nykyään enää -olemassa mitään perheitä, on ainoastaan yksilöitä. Tahtoessaan tulla -kansallisuudeksi lakkasivat ranskalaiset olemasta valtakunta. -Säätäessään kaikille samat oikeudet isänperintöön nähden he surmasivat -perhehengen ja perustivat valtiokassan! Mutta he ovat myös edistäneet -virkavallan heikontumista ja joukkojen sokeaa valtaa, saaneet aikaan -taiteiden tuhoutumisen, henkilökohtaisten etujen etsinnän -hallituksessa ja raivanneet tietä valloitukselle. Meillä on -valittavana kaksi järjestelmää: joko perustaa valtio perheen -kautta tai perustaa se henkilökohtaisten harrastusten avulla, -kansanvaltaisuus tai ylhäisön valta, väittelyjen aikaansaama -hajaannus tai kuuliaisuus, katolilaisuus tai uskonnollinen -välinpitämättömyys, siinä lyhyesti sanoen koko kysymys. Minä -puolestani kuulun niihin harvoihin, jotka tahtovat vastustaa kansaa, -hyvin ymmärrettävästi suojellakseni sen omia etuja. Tässä ei -ole kysymys läänitysoikeuksista, kuten tahdotaan uskottaa -yksinkertaisille, ei myöskään aatelisvallasta, vaan itse valtiosta, -koko Ranskan elämästä tai kuolemasta. Jos jonkun maan perustana ei ole -isän arvovaltaa, on sen olemassaolo uhattu. Se on nimittäin -edesvastuunalaisuuden ensimäinen porras, alkuaste siihen -alistamisjärjestelmään, jonka huipulla on kuningas. Kuningas, siihen -sanaan sisällymme me kaikki! Kuolla kuninkaan puolesta on samaa kuin -kuolla itsensä, kuolla perheensä vuoksi, joka on jotakin pysyvää -niinkuin valtakuntakin. Jokaisella eläimellä on oma vaistonsa, ihmisen -vaisto on perhetunne. Maa on voimakas vain silloin, kun se on -kokoonpantu rikkaista perheistä, joiden kaikki jäsenet intomielin -tahtovat puolustaa yhteistä aarrettaan: rahan, kunnian, etuoikeuksien -ja nautintojen aarretta; se on heikko silloin, kun sen muodostavat -yksilöt, joilta puuttuu yhteenkuuluvaisuuden tunne, joille on -samantekevä, tottelevatko he seitsemää miestä tai yhtä ainoaa, -venäläistä tai korsikalaista, jos vain kukin yksilö saa pysyä omalla -pohjallaan; eikä tuo onneton ja itsekäs ihminen arvaa, että eräänä -päivänä se kuitenkin häneltä riistetään. Jos emme suunnitelmissamme -menesty, on edessämme pian mitä murheellisin asiaintila. Ei tule -olemaan enää muita lakeja kuin verotus- ja rangaistuslait: rahat tai -henki. Tunteella ei tule enää olemaan mitään sananvaltaa maapallon -jaloimmassa maassa. Siihen on silloin isketty ja jäydetty -parantumattomia haavoja. Ensiksikin pääsee vallalle yleinen kateus: -yläluokat sekoittuvat; halujen yhtäläisyyttä pidetään voimien -yhtäläisyytenä; porvariston laineet lakaisevat pois todellakin -tunnustetut, koetellut kyvyt ja henkiset ylivoimat. Voisi valita -sopivan miehen tuhannesta, mutta kolmen miljoonan kunnianhimoisen -ihmisen joukosta, joilla kaikilla on yllään sama keskinkertaisuuden -virkatakki, ei voi löytää mitään. Tämä voitonriemuinen joukko ei -ollenkaan huomaa, että sillä on vastassaan vielä toinen hirvittävä -joukkovoima, maataviljelevät talonpojat: kaksikymmentä miljoonaa -tynnyrinalaa elävää maata, joka kävelee, puhelee, ymmärtämättä mitään, -mutta vaatien yhä lisää, joka salpaa tien joka kohdalta ja jolla on -hallussaan raaka voima..." - -"Mutta", sanoin minä, keskeyttäen isäni, "mitä voin minä tehdä valtion -hyväksi? Minulla ei ole minkäänlaista halua ruveta perheiden Jeanne -d'Arciksi ja tulla kärvennetyksi hiljaisella tulella jonkun konventin -roviolla!" -- "Te olette pikkuinen veitikka," sanoi minulle isäni. -"Kun puhun teille järkeä, vastaatte te pilapuheella; jos minä lasken -leikkiä, puhutte te minulle niinkuin olisitte lähettiläs." -- "Rakkaus -elää vastakohdista", sanoin hänelle. Ja hän nauroi niin, että sai -kyyneleet silmiinsä. -- "Ottakaa miettiäksenne niitä asioita, joista -olen tehnyt teille selkoa; tulette huomaamaan kuinka paljon -luottamusta ja sielun suuruutta olen osoittanut puhuessani teille -niin kuin nyt olen tehnyt, ja ehkäpä tapauksetkin tulevat -suunnitelmilleni avuksi. Tiedän kyllä, että ne teihin nähden ovat -loukkaavia, kohtuuttomia, sentähden vetoankin suostumustanne -pyytäessäni vähemmän sydämeenne ja mielikuvitukseenne kuin järkeenne; -olen huomannut teillä olevan enemmän älyä ja järkeä kuin kenelläkään -muulla..." -- "Te imartelette minua", sanoin hänelle hymyillen, "koska -olen teidän tyttärenne." "En missään tapauksessa", jatkoi hän, "voisi -olla epäjohdonmukainen. Joka tahtoo päästä päämäärään, pyrkii käsiksi -keinoihin ja meidän on osoitettava hyvää esimerkkiä. Siispä ei teillä -saa olla mitään omaisuutta, niin kauan kuin nuoremmalla veljellänne ei -ole turvattua asemaa, ja sentähden tahdon käyttää koko teidän -pääomanne hankkiakseni hänelle esikoisoikeudet." -- "Mutta", jatkoin -minä, "ette kai kiellä minua elämästä mieleni mukaan ja tulemasta -onnelliseksi, jos luovutan omaisuuteni teille?"--"Edellyttäen", -vastasi hän, "että tuo elämä, jota tarkoitatte, ei millään tavoin -arvoanne ja hyvää mainettanne vahingoita ja että se koituu suvullenne -kunniaksi."-- "Ohoh", huudahdin, "saattepa heti tuon minun paljon -ylistetyn järkeni seisahtumaan." -- "Niin, Ranskassa", sanoi hän -katkerasti, "emme löydä sellaista miestä, joka huolisi vaimokseen -korkeimpaan aatelistoon kuuluvan nuoren tytön ilman myötäjäisiä ja -joka kuitenkin tunnustaisi ne saaneensa. Jos tuollainen aviomies -löytyisikin, kuuluisi nousukas porvareiden luokkaan, ja tässä -suhteessa kuulun yhdenteentoista vuosisataan." -- "Niin minäkin", -vastasin hänelle. "Mutta miksi saattaa minua epätoivoon? Eikö -Ranskassa enää ole vanhoja päärejä?" -- "Olette ikäiseksenne hyvin -kehittynyt, Louise!" huudahti hän. Sitten hän hymyillen suuteli minua -kädelle ja lähti. - -Olin samana aamuna saanut kirjeesi ja se oli johdattanut ajatukseni -juuri siihen kuiluun, johon väität minun voivan pudota. Minusta on -tuntunut kuin jokin ääni minussa huutaisi: sinne olet putoava. Olen -sentähden ryhtynyt varovaisuustoimenpiteisiin. Henarez uskaltaa jo -katsella minua, rakkaani, ja hänen silmänsä hämmentävät minua, ne -saavat minussa aikaan omituisen tuntemuksen, jota lähinnä voi verrata -vain syvään kauhuun. Tuota miestä ei pitäisi katsella enempää kuin -jotakin sammakkoa, hän on ruma ja lumoilla kiehtova. Kaksi päivää olen -itsekseni pohtinut, eikö minun ehkä pitäisi tehdä tästä lyhyt loppu -ilmoittamalla isälleni, etten enää tahdo oppia espanjaa, ja täten -eroittaa tuo Henarez; mutta miehekkään päätökseni jälkeen tunnen -jälleen halun järkyttää mieltäni tuolla kauhealla tuntemuksella, joka -valtaa minut aina, kun näen tuon miehen, ja niinpä sanon itselleni: -vielä yksi kerta ja sitten puhun. Rakas ystäväiseni, hänen äänensä on -sieluun tunkevan lempeä, hän puhuu niinkuin Todor laulaa. Hänen -käytöksensä on yksinkertainen ja vapaa kaikesta teennäisyydestä. Ja -miten kauniit hampaat hänellä on! Äsken hän lähtiessään luotani -nähtävästi huomasi, kuinka suuresti hän herättää mielenkiintoani ja -hän teki jo jonkin eleen, erittäin kunnioittavan sitäpaitsi, -tarttuakseen käteeni ja suudellakseen sitä, mutta hän luopui -aikomuksestaan ikäänkuin säikähtäen rohkeuttaan ja sitä erottavaa -kuilua, jonka yli hän oli astumaisillaan. Näin ja aavistin kaiken -tämän melkein tyhjästä; hymyilin, sillä mikään ei ole niin liikuttavaa -kuin nähdä, miten alistettu luonto pyrkii lentoon vaipuakseen heti -jälleen takaisin. Tarvitaan paljon rohkeutta porvarilta, joka rakastaa -aatelistyttöä! Hymyni rohkaisi häntä, miesparka etsi hattuaan -huomaamatta sitä, hän ei nimittäin tahtonut löytää sitä ja minä toin -sen hänelle aivan vakavana. Hänen silmänsä kostuivat pidätetyistä -kyynelistä. Tuohon lyhyeen hetkeen mahtui kokonainen maailma asioita -ja ajatuksia. Ymmärsimme toisemme niin hyvin, että tuossa tuokiossa -ojensin hänelle käteni suudeltavaksi. Kentiespä se oli samaa kuin -tunnustaa hänelle, että rakkaus saattoi täyttää sen kuilun, joka -meidät eroittaa. No niin, en tiedä, mikä minut siihen pakoitti: -Griffith kääntyi meihin selin; minä ojensin hänelle ylpeästi valkoisen -käpäläni ja tunsin hipiälläni hänen huuliensa tulen liekehtelyn, jonka -hehkua kuitenkin kaksi suurta kyyneltä lievensi. Ah, enkelini, -voimattomana ja ajatuksiini vaipuneena jäin nojatuoliini istumaan, -olin onnellinen ja minun on mahdotonta selittää minkätähden. Se mitä -tunsin oli runoutta. Alentuvaisuuteni, jota tällä hetkellä häpeän, -tuntui minusta silloin jalolta ja suurelta, hän oli lumonnut minut, -siinä ainoa puolustukseni. - -Perjantaina. - -Tuo mies on todellakin sangen ihastuttava. Hän ilmaisee ajatuksensa -hienosti ja valikoidusti ja hänen henkinen ylemmyytensä tulee joka -kohdassa näkyviin. Rakkahani, hän on voimakas ja johdonmukainen kuin -Bossuet selittäessään minulle espanjan kielen ja yleensä -ihmisajatuksen ja kaikkien kielten sisäistä rakennetta. Ranska tuntuu -olevan hänen äidinkielensä. Kun tämän johdosta lausuin hänelle -hämmästykseni, vastasi hän, että hän oli saapunut Ranskaan hyvin -nuorena Espanjan kuninkaan kanssa. Mitä lienee tapahtunut tuossa -sielussa? Hän ei ole enää entisensä kaltainen. Hän tuli tänne -yksinkertaisesti puettuna, mutta aivan niinkuin aatelismies, joka -aamulla lähtee kävelylle. Tämän oppitunnin aikana loisti hänen -neroutensa niinkuin majakka; hänen kaunopuheisuutensa oli kuvaamaton. -Hän toi äkkiä esiin tuon tähän asti niin huolellisesti salaamansa -sielun, aivan kuin uupunut ihminen, joka saa entiset voimansa -takaisin. Hän kertoi minulle tarinan eräästä lakeija-raukasta, joka -oli antanut surmata itsensä vain Espanjan kuningattaren yhden ainoan -katseen vuoksi. -- "Hän ei voinut tehdä muuta kuin kuolla," sanoin -minä. Tämä vastaus riemastutti hänen sydäntään ja hänen katseensa -peloitti minua todellakin. - -Illalla olin tanssiaisissa herttuatar de Lenoncourtin luona; prinssi -Talleyrand oli myöskin siellä. Pyysin herra de Vandenessea, joka on -hyvin miellyttävä nuorukainen, kysymään häneltä, oliko v. 1809 hänen -tilallaan vieraiden joukossa ketään Henarez-nimistä. -- "Henarez on -Soria-suvun maurilainen nimi; tämän jäsenet ovat, kuten kerrotaan, -kristinoppiin kääntyneitä abenserrageja. Vanha herttua ja hänen -molemmat poikansa seurasivat kuningasta. Vanhemmalta heistä, -nykyiseltä Sorian herttualta, ryösti kuningas Ferdinand äskettäin -kaikki hänen maatilansa, kunnianimensä ja arvoasteensa kostaakseen -jonkin vanhan kaunan. Herttua teki tavattoman suuren virheen siinä, -että hän otti vastaan yhdessä Valdezin kanssa perustuslaillisen -ministeriviran. Onneksi oli hän pelastautunut pois Cadixista ennen -herttua d'Angoulêmen tuloa; paraimmalla tahdollaankaan ei herttua -nimittäin olisi voinut suojella häntä kuninkaan vihalta." - -Tämä vastaus, jonka varakreivi de Vandenesse sanasta sanaan kertasi -minulle, antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta. En voi kuvata -sitä levottomuutta, mikä täytti mieleni seuraavaan oppituntiin asti, -joka minulla oli tänä aamuna. Ensimäisen neljännestunnin aikana en -tehnyt muuta kuin katselin häntä koettaen arvata, oliko hän herttua -vai aateliton, voimatta ratkaista puoleen tai toiseen. Hän näytti -arvaavan ajatukseni sitä myöten kuin ne syntyivätkin ja ikäänkuin -tahallaan kujeillen eksyttävän niitä. Vihdoin en voinut hillitä -itseäni enää kauempaa, vaan heitin äkkiä pois kirjani keskeyttäen -käännöslukuni ja sanoin hänelle espanjaksi: -- "Te petätte meitä, -herra. Te ette olekaan mikään vapaamielinen porvaris-raukka, te olette -Sorian herttua?" -- "Neitiseni", vastasi hän surumielisin elein, -"onnettomuudekseni minä en ole Sorian herttua." Huomasin, millä -epätoivolla hän lausui sanan "onnettomuudekseni." Oi rakkaani, en -luule, että kukaan muu ihminen voi panna niin paljon intohimoa ja -sisältöä yhteen ainoaan sanaan. Hän painoi katseensa alas eikä -uskaltanut enää katsoa minuun. -- "Herra de Talleyrand," sanoin minä -hänelle, "jonka luona olette viettäneet maanpakovuotenne, ei jätä -Henarez-nimiselle henkilölle mitään muuta vaalin valtaa kuin joko olla -epäsuosioon joutunut Sorian herttua tai palvelija." Hän kohotti -silmänsä minuun, kaksi mustaa ja hehkuvaa kekälettä, joista sinkoava -katse oli yht'aikaa leimuava ja nöyryytetty. Mies-parka tuntui -todellakin olevan kidutuspenkillä. -- "Isäni," sanoi hän, "oli -todellakin Espanjan kuninkaan palvelija." Griffith ei voinut ymmärtää -tällaista opetustapaa. Jokaista kysymystä ja vastausta seurasi -tuskastuttava äänettömyys. -- "Lyhyesti," sanoin hänelle lopuksi, -"oletteko aatelinen vai aateliton?" -- "Tiedättehän, neiti, että -Espanjassa kaikki ihmiset, yksin kerjäläisetkin, ovat aatelisia." Tämä -pidättyväisyys harmitti minua. Olin tätä tuntia varten suunnitellut -pienen mielikuvitukseni keksimän hauskutuksen. Olin kirjeen muodossa -piirtänyt ihannekuvan siitä miehestä, jonka soisin rakastavan itseäni, -ja olin päättänyt antaa sen hänelle käännettäväksi. Tähän asti olin -kääntänyt vain espanjasta ranskaksi enkä ollenkaan ranskasta -espanjaksi; huomautin hänelle siitä ja pyysin Griffithiä tuomaan -minulle kirjeen, jonka viimeksi oli saanut eräältä ystävättäreltäni. -Näenpä kyllä, ajattelin, minkälaista verta hänellä on suonissaan, -siitä vaikutuksesta, minkä ohjelmani häneen tekee. Otin paperin -Griffithin kädestä ja sanoin: -- "Olen kai jäljentänyt sen -virheettömästi?" sillä kirje oli kirjoitettu minun käsialallani. -Ojensin hänelle paperin ja pidin häntä tarkasti silmällä koko ajan, -kun hän luki seuraavaa: - -"Sen miehen, joka minua miellyttää, rakkaani, tulee olla kova ja ylpeä -miehiä kohtaan, mutta lempeä naisille. Hänen kotkankatseensa painaa -heti alas kaiken, mikä vain vivahtaakin naurettavalle. Hän kuittaa -säälin hymyllä ne, jotka yrittävät laskea leikkiä pyhistä asioista, -etenkin sellaisista, jotka kuuluvat sydämen runouteen ja joita ilman -elämä ei olisi muuta kuin surullinen todellisuus. Halveksin syvästi -kaikkia niitä, jotka tahtovat ryöstää meiltä pois noiden niin suuresti -lohdullisten uskonnollisten tunteiden rikkaan lähteen. Hänen uskonsa -on yksinkertainen kuin lapsen, mutta samalla tulee sen yhtyä -ajattelevan, uskonsa syitä tutkistelleen ihmisen järkkymättömään -vakaumukseen. Hänen henkensä on uusi ja omaperäinen, ei -teennäinen eikä kerskaileva; hän ei voi sanoa mitään, joka olisi -asiaankuulumatonta tai poissa paikaltaan; hänelle olisi yhtä -mahdotonta ikävystyttää toisia kuin ikävystyä itse, sillä hänen -sielussaan on loppumattomat rikkaudet. Kaikkien hänen ajatustensa -tulee olla jaloja, ylväitä, ritarillisia ja itsekkäisyydestä vapaita. -Ei missään hänen teossaan saa näkyä laskevaisuutta tai omien etujen -valvontaa. Hänen vikansakin johtuvat juuri hänen ajatusmaailmansa -rikkaudesta ja laajuudesta, joka on hänen oman aikansa yläpuolella. -Kaikessa on hänen oltava aikansa edellä. Siitä hienotunteisesta -huomaavaisuudesta, jota aina tulee osoittaa heikkoja olentoja kohtaan, -on hän oleva hyvä naisia kohtaan, mutta ei helposti ihastuva: -rakkautta on hän pitävä liian vakavana asiana leikkiäkseen sen kanssa. -Voisi siis sattua niinkin, että hän eläisi koko elämänsä ilman -rakkautta ja kuitenkin siitä huolimatta omistaisi kaikki ne -ominaisuudet, jotka ovat omiaan herättämään syvän ja voimakkaan -intohimon. Mutta jos hän kerran löytää nais-ihanteensa, tuon unikuvan, -jonka voi nähdä avoimin silmin; jos hän kohtaa olennon, joka ymmärtää -hänet, joka kokonaan valtaa hänen sielunsa ja heittää koko hänen -elämänsä yli äärettömän onnen kajastuksen, joka tuikkaa hänelle kuin -tähti tämän niin pimeän, kylmän ja jäisen maailman pilvien lomitse, -joka antaa hänen olemassa-ololleen uuden arvon ja viehätyksen ja saa -siihen asti mykät kielet hänen rinnassaan väräjämään, niin on -sanomattakin selvää, että hän silloin tajuaa onnensa ja osaa antaa -sille oikean arvon. Sentähden hän onkin tekevä lemmittynsä täysin -onnelliseksi. Ei milloinkaan ole hän sanalla tai katseella haavoittava -tuota rakastavaa sydäntä, joka on antautunut hänelle äitinsä sylissä -uinuvan lapsen sokealla rakkaudella, sillä jos tämä lemmitty joskus -heräisi ihanasta unestaan, olisi hänen sielunsa ja sydämensä ijäksi -runneltu: sillä tuolle valtamerelle ei hän mitenkään uskaltaisi lähteä -panematta samalla alttiiksi koko tulevaisuuttaan." - -"Tuon miehen kasvonilmeistä, ryhdistä, käytöksestä, täytyy välttämättä -näkyä, että hän pystyy niin suureen kuin pieneenkin, hänen tulee olla -tavoissaan yksinkertainen ja luonnollinen, kuten kaikki henkisen -ylemmyyden omaavat henkilöt. Hän saa olla rumakin, mutta hänellä -täytyy olla kauniit kädet; hänen ylähuulensa on keveästi vetäytynyt -ivalliseen ja halveksivaan hymyyn, joka on välinpitämättömiä varten -varattu; ainoastaan niille, joita hän rakastaa, säästää hän sielukkaan -katseensa loistavan ja taivaallisen säteilyn." - -"Neiti," sanoi hän espanjaksi syvästi liikutetulla äänellä, -"sallitteko minun säilyttää tämän kirjeen muistona teiltä? Tämä on -viimeinen oppitunti, joka minulla on kunnia antaa teille, ja se -opetus, jonka tässä kirjeessä saan, voi tulla käyttäytymiseni -ikuiseksi ohjeeksi. Jätin Espanjan pakolaisena ja rahatta, mutta nyt -olen saanut perheeltäni rahasumman, joka hyvin riittää tarpeisiini. -Minulla on oleva kunnia lähettää teille joku köyhä espanjalainen -sijaisekseni." Hän tuntui tällä ikäänkuin huomauttavan minulle: -- -"Riittää jo tätä leikkiä." Hän nousi uskomattomalla arvokkaisuudella -ja jätti minut. Olin aivan typertynyt tästä hänen säätyisilleen -ihmisille harvinaisesta herkkätunteisuudesta. Hän meni alas ja pyysi -saada puhua isäni kanssa. Päivällispöydässä sanoi isäni minulle -hymyillen: -- "Louise, olette saanut tunteja espanjankielessä Espanjan -kuninkaan entiseltä ministeriltä ja kuolemaantuomitulta pakolaiselta." --- "Sorian herttualta", virkahdin. -- "Herttualta," vastasi isäni, -"ei, sitä hän ei enää ole, hän käyttää nykyään arvonimenään parooni de -Macumer erään läänityksen mukaan, joka hänellä vielä on jälellä -Sardiniassa. Hän tuntuu olevan sangen omituinen." -- "Älkää -nöyryyttäkö tuolla sanalla, joka teidän suussanne aina kuulostaa vähän -pilkalliselta ja halveksivalta, miestä, joka on teidän vertaisenne," -sanoin hänelle, "ja jolla minun luullakseni on kaunis sielu." ---"Paroonitar de Macumer?" huudahti isäni katsellen minua ivallisesti. -Painoin katseeni maahan ylpein elein. -- "Mutta," sanoi äitini, -"Henarez kohtasi varmaankin portaissa Espanjan lähettilään?" -- -"Kohtasi kylläkin," vastasi isäni: "lähettiläs kysyi minulta, -puuhasinko salaliittoa hänen herraansa ja kuningastaan vastaan; mutta -hän tervehti kuitenkin tuota entistä espanjalaista ylimystä erittäin -kunnioittavasti tarjoten hänelle alamaista palvelustaan." - -Tämä kaikki, rakas rouva de l'Estorade, tapahtui jo kaksi viikkoa -sitten ja kahteen viikkoon en ole nyt nähnyt tuota miestä, joka -rakastaa minua, sillä tuo mies rakastaa minua. Mitä hän mahtaa tehdä? -Tahtoisin olla kärpänen, hiiri, varpunen. Tahtoisin nähdä hänet yksin, -kotonaan, ilman että hän huomaisi minua. Kas siinä vihdoin mies, jolle -voin sanoa: Kuolkaa minun tähteni!... Ja hänellä on luonnetta tehdä -se, niin uskon ainakin. Sanalla sanoen, Parisissa on nyt mies, jota -ajattelen ja jonka katse täyttää sieluni tulvehtivalla valolla. Oh, -hänhän on vihollinen, joka minun pitäisi survoa jalkoihini. Onko siis -mahdollista, että on olemassa mies, jota ilman en voi elää ja joka on -minulle välttämätön! Sinä menet naimisiin ja minä rakastan! Näin ovat -jo neljän kuukauden kuluttua nuo molemmat kyyhkyset, jotka kevein -siivin kimposivat niin korkealle, pudonneet taivaaltaan todellisuuden -alhoon. - -Sunnuntaina. - -Eilen italialaisessa oopperassa tunsin äkkiä, että minua katseltiin, -ja katseeni kääntyivät kuin tenhovoimasta kahden tulisen silmän -puoleen, jotka loistivat niinkuin kiiltokivet eräästä pimeästä -permannon kulmauksesta. Henarez ei hellittänyt silmiään minusta. Tuo -hirviö oli valinnut juuri sen ainoan paikan, josta hän saattoi nähdä -minut; siinä hän istui. En tiedä, millainen hän mahtaa olla -valtiomiehenä, mutta rakkauden alalla on hän suorastaan nero. - -"_Näin pitkälle, Renée, siis oomme tulleet_", sanoo suuri Corneille. - - - - -XIII. - -ROUVA DE L'ESTORADELTA NEITI DE CHAULIEULLE. - - -La Crampadessa, helmikuulla. - -Rakas Louiseni, näin kauan on minun täytynyt odottaa, ennenkuin olen -voinut sinulle kirjoittaa; mutta nyt tiedänkin paljon asioita tai -paremmin sanoen olen oppinut paljon ja tahdon kertoa sinulle kaikki, -jotta sinullakin olisi siitä jotakin hyötyä tulevaisuudessa. Ero -nuoren tytön ja naidun naisen välillä on niin suuri, että nuori tyttö -voi ymmärtää sitä yhtä vähän kuin naitu nainen enää voi tulla nuoreksi -tytöksi. Menin mieluummin naimisiin Louis de l'Estoraden kanssa kuin -luostariin takaisin. Se on selvää se! Koska arvasin, että jos en -menisi naimisiin Louis de l'Estoraden kanssa, saisin palata takaisin -luostariin, täytyi minun alistua kohtalooni. Kun olin tehnyt -lopullisen päätökseni, aloin tarkastella asemaani lähemmin nähdäkseni, -mitä etuja se mahdollisesti voisi minulle tarjota. - -Ensin noiden velvoituksien vakavuus, joihin olin sitoutunut, täytti -minut kauhunsekaisella pelolla. Avioliitto on koko elämää varten, jota -vastoin rakkaus ei tarkoita muuta kuin huvitusta; avioliitto jää -pysyväksi senkin jälkeen, kun ilot jo ovat haihtuneet, ja silloin -astuvat voimaan paljon kallisarvoisemmat harrastukset kuin miehen ja -naisen oma keskinäinen suhde. Ehkäpä onnelliseen avioliittoon -sentähden tarvitaankin juuri sellaista ystävyyttä, joka -lempeällä hyväntahtoisuudella voi sivuuttaa monet inhimilliset -epätäydellisyydet. Ei mikään estänyt minua tuntemasta ystävyyttä Louis -de l'Estoradea kohtaan. Kun olin vakavasti päättänyt, etten -avioliitolta odottaisi niitä rakkauden iloja, joista me usein niin -vaarallisen kiihkoisasti haaveilimme, tunsin mitä suloisimman rauhan -laskeutuvan sydämeeni. Vaikka en rakastakaan, niin mikä estää minua -silti etsimästä onnea? sanoin itselleni. Sitäpaitsi rakastetaan minua -ja minä tahdon antaa rakastaa itseäni. Avioliittoni ei tule olemaan -orjuutta, vaan ainaista hallitsemista. Mitä haittaa voisi tällaisesta -asiaintilasta olla naiselle, joka kerran tahtoo pysyä omana herranaan? - -Suhteemme vakavin kohta, avioliitto ilman aviomiestä, järjestyi -tuonoin eräässä Louis'n ja minun välisessä keskustelussa, jossa -selvästi tuli näkyviin hänen erinomainen luonteensa ja lempeä -sielunsa. Sydänkäpyseni, toivoisin voivani aina elää tässä rakkauden -aavistuksen kauniissa keväässä, joka ei vielä kanna nautinnon -hedelmiä, vaan jättää sielun neitseelliseksi. Ei alistua lakiin eikä -velvollisuuksiin, ei riippua kenestäkään muusta kuin itsestään ja -säilyttää oma vapaa tahtonsa! Miten ihanaa ja ylevää! Tuollainen -sopimus, joka sotii lakia ja sakramenttia vastaan, ei olisi voinut -olla mahdollinen kenenkään muun kuin Louis'n ja minun välillä. Tämä -pulmallinen kysymys juuri sai minut ensin vitkastelemaan päätökseni -tekemisessä. Vaikkakin alun pitäin olin päättänyt suostua kaikkeen -mieluummin kuin palata luostariin, niin on inhimillinen luonto -sellainen, että se pyytää mahdollisimman paljon saatuaan ensin -mahdollisimman vähän: ja me kaksi, enkelini, kuulumme niihin, jotka -tahtovat kaikki. Tarkastelin Louis'tani salaa kulmaini alta ja -ajattelin: onkohan onnettomuus tehnyt hänet hyväksi vai pahaksi? -Lähemmin tutkistellessani häntä, huomasin, että hänen rakkautensa -lähenteli intohimoa. Kun kerran olin päässyt hänen epäjumalakseen, -nähdessäni hänen kalpenevan ja värisevän pienimmästä silmäyksestäni, -päätin uskaltaa kaikki. Houkuttelin hänet pois vanhempain lähettyviltä -kävelyretkille, joilla varovaisesti tunnustelin hänen sydämensä ääntä. -Viekoittelin hänet puhumaan, tiedustelin hänen mielipiteitään ja -suunnitelmiaan tulevaisuutemme suhteen. Kysymyksissäni ilmeni niin -paljon ennakkoharkintaa ja ne iskivät niin sattuvasti juuri tämän -hirvittävän kaksin-elämän heikkoihin kohtiin, että Louis tunnusti -minulle myöhemmin aivan kauhistuneensa niin tietokypsää neitsyyttä. -Hän vastaili, mutta sotkeutui vastauksissaan niinkuin ainakin -henkilöt, joilta pelko riistää kaikki keinot; lopuksi oli minulla -selvillä, että sattuma oli antanut minulle vastustajan, joka kävi sitä -heikommaksi, mitä enemmän hän alkoi aavistaa sitä puolta minussa, jota -sinä niin ylväästi nimität suureksi sielukseni. - -Ollen onnettomuuksien ja murheellisten kohtaloiden murtama tunsi hän -olevansa melkein mennyttä miestä ja etenkin vaivasi häntä kolme julmaa -pelonaihetta. Ensinnäkin on hän kolmenkymmenen seitsemän vuotias ja -minä seitsemäntoista; hän ei voinut olla kauhistumatta niitä -kahtakymmentä vuotta, jotka olivat välillämme. Toiseksi on tunnustettu -tosiasia, että olen hyvin kaunis; ja Louis, joka on samaa mieltä, ei -voinut olla tuntematta syvää tuskaa siitä, että kärsimykset olivat -riistäneet häneltä hänen nuoruutensa. Lopuksi tunsi hän minun naisena -olevan paljon ylempänä häntä itseään miehenä. Nämä kolme sangen -näkyvää vikaa olivat saaneet hänet epäilemään itseään; hän pelkäsi, -ettei hän voisi tehdä minua onnelliseksi ja että olin ottanut hänet -vain paremman puutteessa. Ilman luostariin palaamisen mahdollisuutta -en varmastikaan olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan, huomautti hän -minulle kainosti eräänä iltana. -- "Se on kyllä totta", vastasin -hänelle vakavasti. Rakas ystäväni, silloin tunsin ensimäisen kerran -sellaisen mielenliikutuksen, jonka mies yksin voi meissä aiheuttaa. -Omituinen tunne kouristi sydäntäni nähdessäni kahden suuren kyyneleen -pusertuvan esiin hänen silmistään. -- "Louis," jatkoin lohduttavalla -äänellä, "riippuu aivan teistä, muuttuuko tämä sovinnaisuusavioliitto -sellaiseksi avioliitoksi, jonka voin koko sydämestäni hyväksyä. Se, -mitä teiltä pyydän, vaatii teidän puoleltanne vielä paljon kauniimpaa -kieltäymystä kuin mitä on mikään, vilpittöminkään, rakkauden orjuus. -Voitteko kohota sellaisen ystävyyden tasolle, jollaista minä -toivoisin? Ihmisellä voi olla vain yksi ystävä elämässä, ja minä -tahdon olla teidän ystävänne. Ystävyys on side, joka yhdistää kaksi -samanarvoista sielua. Ystävyyden voima sitoo ne yhteen ja kuitenkin -ovat ne toisistaan riippumattomia. Olkaamme ystäviä ja liittolaisia -kantaaksemme yhdessä elämän taakkaa. Jättäkää minulle täydellinen -vapaus. En kiellä teitä sytyttämästä sydämeeni sitä rakkautta, jota -sanotte tuntevanne minua kohtaan, mutta en voi olla vaimonne muutoin -kuin omasta vapaasta tahdostani. Herättäkää minussa halu uhrata teille -vapaa tahtoni ja heti olen sen tekevä. En siis kiellä teitä -lietsomasta tätä ystävyyttä rakkaudeksi enkä häiritsemästä sitä lemmen -kuiskeilla: omasta puolestani olen tekevä kaikkeni keskinäisen -tunteemme täydellistämiseksi. Etenkin säästäkää minut kaikilta niiltä -ikävyyksiltä, joita omituinen suhteemme voisi aiheuttaa minulle -ulkoapäin. En tahdo näyttää oikulliselta enkä teennäiseltä, sentähden -että en ole kumpaakaan, ja pidän teitä siksi kunnian miehenä, että -rohkenen teitä pyytää näennäisesti ylläpitämään kaikkia avioliiton -muodollisuuksia." Rakkaani, en ole koskaan nähnyt ketään niin -onnellisena kuin mitä Louis oli ehdotukseni johdosta, hänen silmänsä -loistivat, onnen tuli oli kuivannut niistä kyyneleet. -- "Muistakaa," -sanoin hänelle kaiken lopuksi, "ettei ole mitään omituista tässä -kaikessa, mitä teiltä nyt pyydän. Nämä ehdot johtuvat vain siitä, että -niin äärettömästi haluan omistaa teidän kunnioituksenne. Jos teidän -olisi kiittäminen vain pelkkää avioliittoa siitä, että olette saanut -minut, niin tuskinpa olisitte minulle suurestikaan kiitollinen, -vaikkapa teidän rakkautenne jonakin kauniina päivänä kruunattaisiinkin -laillisilla ja kirkollisilla muodollisuuksilla, kun se tapahtuisi -ilman minun sisäistä myötävaikutustani. Jos ette ollenkaan -miellyttäisi minua, mutta minä kuitenkin alistuvaisesti tottelisin -teitä, niinkuin kunnianarvoisa äitini on neuvonut minun tekemään, ja -jos näissä olosuhteissa saisin lapsen, niin luuletteko, että -rakastaisin tätä lasta yhtä paljon kuin sitä, joka olisi yhteisen -tahtomme tulos? Vaikk'ei olekaan välttämätöntä pitää toisistaan niin -paljon kuin kaksi rakastavaista, niin tunnustakaa kuitenkin, hyvä -herra, ettei missään tapauksessa saa olla toisilleen vastenmielinen. -No niin, joudumme vaaralliseen asemaan: meidän on pakko elää maalla, -muistakaamme tunteiden epävakaisuutta! Mutta eivätkö viisaat ihmiset -voi välttää vaihtelevaisuuden onnettomuuksia?" Minun järkevyyteni ja -myötämielisyyteni näytti hyvin hämmästyttävän häntä; mutta hän antoi -minulle juhlallisen lupauksensa ja minä tartuin hänen käteensä ja -puristin sitä ystävällisesti. - -Viikon lopulla meidät vihittiin. Kun olin varma vapaudestani, saatoin -sangen ilomielisenä ottaa vastaan kaikki noiden juhlamenojen ikävät -yksityiskohdat: saatoin olla oma itseni, ja ehkäpä minua pidettiin -aika velikultana, kuten Blois'ssa on tapana sanoa. Kaikki luulivat -näkevänsä edessään todellisen aviovaimon, sensijaan että he näkivätkin -vain nuoren tytön, joka on ihastuksissaan siitä uudesta ja -mahdollisuuksista rikkaasta elämästä, jonka hän on osannut itselleen -kenenkään aavistamatta hankkia. Rakas ystävä, olin nähnyt kuin -ilmestyksessä kaikki vastaisen elämäni vaikeudet ja halusin kaikesta -sydämestäni tehdä tuon miehen onnelliseksi. Jos ei vaimolla olisi -määräämisvaltaa siinä yksinäisyydessä, jossa me elämme, kävisi -avioliitto piankin sietämättömäksi. Vaimolla täytyy silloin olla -aviovaimon hyveet ja rakastajattaren viehkeys. Tekemällä lemmen-onnen -epävarmaksi voi pitkittää suloisia harhakuvitelmia ja jatkaa aivan -loputtomiin asti noita itserakkauden pikku nautintoja, joihin kaikki -olennot syystä kylläkin panevat niin suuren arvon. Aviollinen rakkaus, -sellaisena kuin minä sen käsitän, tekee vaimon toivon hengettäreksi, -valtiattareksi ja antaa hänelle ehtymättömän voiman, elämän lämmön, -joka saa kukoistamaan koko ympäristön. Mitä enemmän hän on itsensä -herra, sitä varmempi voi hän olla rakkauden ja onnen kestävyydestä. -Olen ennen kaikkea vaatinut, että tämä meidän sisäisten asioittemme -järjestely pysyisi kaikilta aivan salassa. Miestä, joka on vaimonsa -tohvelin alla, pidetään täydellä syyllä naurettavana. Naisen -vaikutusvallan tulee olla vallan huomaamaton: etenkin meidän -suhteessamme on siro sulous koko salaisuuden ydin. Jos koetankin -nostaa tätä masentunutta luonnetta ja kehittää täyteen loistoonsa -niitä kauniita ominaisuuksia, joita välkähdyksittäin olen hänessä -nähnyt, niin tahdon, että kaikki näyttää Louis'n itsensä ansiolta. -Tällainen on se kaunis tehtävä, jonka olen ottanut suorittaakseni ja -joka riittää naisen kunniaksi. Olen melkein ylpeä siitä, että minulla -on salaisuus, joka antaa sisältöä elämälleni, suunnitelma, johon voin -kohdistaa kaikki voimani ja jota ei tunne kukaan muu kuin sinä ja -Jumala. - -Nyt olen melkein onnellinen ja ehk'enpä voisi sitä ollakaan, ellen -voisi kertoa kaikkea rakastetulle ystävättärelle, sillä kuinka -voisinkaan tätä kertoa hänelle? Onneni loukkaisi häntä, se on täytynyt -salata häneltä. Hän on, rakkaani, herkkätunteinen kuin nainen, -niinkuin ovat kaikki ne miehet, jotka ovat paljon kärsineet. Kolme -kuukautta suhtauduimme toisiimme aivan samoin kuin ennen -avioliittoakin. Tällä aikaa olen keksinyt, kuten voit arvatakin, -joukon henkilökohtaisia asioita, joista rakkaus riippuu paljon enemmän -kuin mitä yleensä luullaan. Kylmyydestäni huolimatta on hänen sielunsa -rohkaistunut ja avautunut; hänen kasvonsa ovat saaneet toisen ilmeen -ja nuorentuneet. Se loisto, jonka olen mukanani tuonut taloon, on -heittänyt hänenkin ylitseen heijastuksensa. Huomaamattani olen -tottunut häneen ja hänestä on tullut minulle toinen minä. Näkemällä -hänet joka hetki silmäini edessä olen oppinut ymmärtämään sitä -yhteellisyyttä, joka vallitsee hänen ruumiinsa ja sielunsa välillä. -Elukka, joksi me aviomiestä nimitimme, sinun sanojesi mukaan, on -kadonnut. Eräänä kauniina iltana olikin edessäni rakastaja, jonka -sanat tunkivat sydämeeni ja jonka käsivarteen nojauduin sanomattomalla -nautinnolla. - -Ollakseni sinua kohtaan tosi niinkuin Jumalalle, jota ei voi pettää, -niin täytyy minun tunnustaa, että ehkä juuri se ihailtava -tunnollisuus, jolla hän piti valansa, herätti uteliaisuuden -sydämessäni. Häpesin itseäni ja koetin taistella sitä vastaan. Mutta -jos tekee vastarintaa vain oman arvonsa säilyttämiseksi, alkaa piankin -hieroa sovintoa. Juhla oli siis salainen niinkuin kahden rakastavan -kesken, ja on se myös jäävä meidän väliseksi salaisuudeksemme. Kun -menet itse naimisiin, olet hyväksyvä vaiteliaisuuteni. Tiedä -kuitenkin, ettei mitään puuttunut siitä, mitä hienotunteisin -rakkauskaan voi vaatia, ei edes tuota yllättävää puolta, joka niin -sanoakseni on tuollaisen silmänräpäyksen kunnia: salaperäisyyden -viehätys, jota mielikuvituksemme kaipaa, hurmaus, jolle voi kaiken -anteeksiantaa, väkisin valloitettu suostumus, kauan edeltä aavisteltu -hekkuman autuus, joka on voittanut sielun jo ennen todellisuudeksi -muuttumistaan, kaikki nuo viettelyksen muodot olivat mitä korkeimmassa -määrin edustettuina. - -Tunnustan sinulle kuitenkin, että minä kaikesta näistä hyvistä -puolista huolimatta uudestaan vaadin vapauttani, mutta en tahdo tässä -ilmaista kaikkia syitäni. Sinä olet varmasti ainoa sielu koko -maailmassa, jolle voin edes puolittain uskoa salaisuuteni. Vaikkakin -tavallaan kuuluu puolisolleen, rakasti hän sitten tahi ei, luulen, -että kadottaisimme paljon, ellemme salaisi tunteitamme ja ajatuksiamme -avioliiton suhteen. Ainoa oikea iloni, joka todellakin on ollut -taivaallinen, johtuu siitä, että tiedän antaneeni elämän tuolle -mies-raukalle, ennenkuin olen antanut sen lapselle. Louis on saanut -takaisin nuoruutensa, voimansa, hilpeytensä. Hän ei ole enää sama -mies. Kuin hyvä hengetär olen pyyhkinyt pois hänen mielestään yksin -onnettomuuksien muistonkin. Olen muuttanut Louis'n kokonaan toiseksi -ihmiseksi, hänestä on tullut ihastuttava. Tietäen varmasti -miellyttävänsä minua, paljastaa hän koko henkevyytensä ja tuo -itsestään esiin yhä uusia puolia. Olla miehen alituisena onnen -lähteenä, silloin kun tämä mies lisäksi tietää sen ja liittää -kiitollisuutensa rakkauteen, ah, rakas ystävä, tämä varmuus kehittää -sielussa voiman, joka on suurempi suurinta rakkautta. Tämä valtava ja -kestävä voima, joka kaikessa yksiviivaisuudessaan silti on vaihtelua -täynnä, synnyttää sanalla sanoen perhe-elämän, tuon naisten ihanan -luoman, jonka nyt käsitän koko hedelmällisessä kauneudessaan. Hänen -vanha isänsä ei enää ole saita, hän antaa sokeasti kaikki, mitä -pyydän. Palvelijat ovat iloisia; Louis'n onni näyttää heittävän -säteitään kaikkialle tähän taloon, jossa minä rakkaudella vallitsen. -Ukko on tyytyväisesti sopeutunut kaikkiin parannuksiin, hän ei ole -tahtonut turmella somistustyötäni; hän on minua miellyttääkseen -pukeutunut uudenaikaiseen pukuunkin ja puvun mukana on hän ottanut -uudet tavatkin. Meillä on englantilaiset hevoset, vaunut, kaleissit, -ja sievät kaksipyöräiset kääsit. Palvelijoilla on yksinkertainen, -mutta aistikas virkapuku. Niinpä meitä pidetäänkin tuhlaavaisina. -Pinnistän koko älyvoimani (en naura ollenkaan) hoitaakseni talouttani -säästäväisesti, hankkiakseni mahdollisimman suuret mukavuudet -mahdollisimman halvalla. - -Olen jo saanut Louis'n vakuutetuksi siitä, kuinka välttämätöntä -hänelle on tehdä jotakin, joka hankkii hänelle maansa parasta -harrastavan miehen maineen. Velvoitan hänet täydentämään opintonsa. -Toivon pian näkeväni hänet departementin neuvoston jäsenenä, tähän -asemaan voi hän päästä äitinsä ja minun sukuni välityksellä. Sanoin -hänelle aivan suoraan, että olen kunnianhimoinen ja että en ollenkaan -pitänyt sopimattomana sitä, että hänen isänsä edelleenkin hoitaisi -maatilaamme ja tekisi säästöjä, sillä toivoin, että Louis kokonaan -saisi omistaa aikansa politiikalle. Jos saisimme lapsia, toivoin -näkeväni heidät kaikki onnellisina ja edullisesti valtioon -kiinnitettyinä; minun kunnioitukseni ja kiintymykseni menettämisen -uhalla oli hänen oltava departementin edustaja ensi vaaleissa; minun -sukuni oli kannattava hänen ehdokkuuttaan ja silloin olisi meillä ilo -viettää kaikki talvet Parisissa. Oi, enkelini, siitä innosta, millä -hän seuraa neuvoani, näen, kuinka suuresti hän minua rakastaa! Lisäksi -kirjoitti hän eilen minulle seuraavanlaisen kirjeen Marseillesta, -jonne hän oli matkustanut muutamaksi tunniksi. - -"Kun otit vastaan minun rakkauteni, armas Renée'ni, silloin aloin -uskoa onneen; mutta nyt en näe sille enää mitään loppua. Menneisyys on -vain kuin himmeä muisto, kuin varjo, jolta pohjalta nykyisen onneni -hohde vain paremmin astuu esiin. Ollessani lähelläsi ottaa rakkaus -minut valtoihinsa niin, etten kykene sinulle ilmaisemaan tunteeni koko -laajuutta: voin ainoastaan ihailla, jumaloida sinua. Keksin sanat vasta -sitten, kun olen kaukana sinusta. Sinä olet niin täydellisen kaunis ja -sinun kauneutesi on niin vakavaa, majesteetillista, että aika tuskin -tulee muuttamaan sitä; ja vaikkakin rakkaus puolisoiden kesken ei niin -paljon riipu kauneudesta kuin tunteista, jotka sinulla ovat mitä -valituinta lajia, niin salli minun kuitenkin sanoa, että tietoisuus -siitä, että aina näen sinut kauniina, tuottaa minulle suurta iloa, ja -tämä ilo kasvaa joka katseella, jonka heitän sinuun. Sinun kasvojesi -arvokkaissa ja sopusointuisissa viivoissa, jotka kuvastavat ylevää -sieluasi, ja niiden terveessä värissä on jotakin sanomattoman -puhdasta. Mustien silmiesi loiste ja otsasi rohkea kaarevuus -todistavat kauniita hyveitäsi, lujaa rakennettasi ja väkevää -sydäntäsi, joka on kuin luotu voittamaan elämän myrskyt, jos sellaisia -sattuisi tulemaan. Luonteesi pääominaisuus on jalous; en usko tällä -kertovani sinulle mitään uutuutta; mutta kirjoitan tämän sanan -paperille, jotta tietäisit minun osaavan täysin arvostaa sitä -aarretta, minkä omistan. Se vähäinenkin, minkä lahjoitat minulle -lemmestäsi, on aina oleva onneni, nyt ja vast'edes; sillä ymmärrän, -kuinka suurta on molemminpuolisen vapautemme säilyttäminen, kuten -olemme toisillemme luvanneet. Jokaisesta hellyyden osoituksesta saamme -kiittää ainoastaan omaa mielihaluamme. Pysymme vapaina ahtaista -kahleistamme huolimatta. Ja tulen olemaan sitäkin ylpeämpi täten -alituisesti valloittaessani sinut uudestaan, nyt kun tiedän, minkä -arvon sinä panet tähän valloitukseen. Jokainen sanasi, hengenvetosi, -toimenpiteesi ja ajatuksesi saa minut yhä enemmän ihailemaan ruumiisi -ja sielusi suloisuutta. Sinussa on jotakin jumalallista, viisasta, -lumoavaa, joka tyydyttää yht'aikaa kaikkia harkinnan ja kunnian, -nautinnon ja toivon vaatimuksia ja joka lyhyesti sanoen antaa -rakkaudelle suuremman liikkumisalan kuin itse elämä. Oi, enkelini, -olkoon rakkauden hyvä henki minulle uskollinen ja olkoon -tulevaisuutenikin täynnä tätä hekkumaa, jolla olet koristanut koko -elämäni! Milloin olet tuleva äidiksi, jotta näkisin sinun suitsuttavan -kiitosuhria elinvoimallesi ja kuulisin sinun tuolla lempeällä -äänelläsi ja noiden hienojen, uusien ja erinomaiseen muotoon puettujen -ajatuksiesi lämmöllä siunaavan tätä samaa rakkautta, joka on -virkistänyt sieluni, kutsunut esiin kykyni, joka on iloni ja ylpeyteni -ja josta ammennan uutta elämää kuin taikalähteestä! Niin, olen oleva -kaikkea, mitä vain tahdot; minusta on tuleva maalleni hyödyllinen mies -ja kaikki kunnia työstäni kuuluu sinulle, sillä sinun tyytyväisyytesi -on oleva kaiken toimintani päämäärä." - -Noin minä häntä muovailen, rakas ystävä. Tämä tyyli on hänelle jotakin -aivan uutta ja vuoden kuluttua on se oleva vielä parempaa. Louis on -vielä ensimäisen hurmauksensa vallassa; minä olen siinä suhteessa -hänestä edellä; nautin jo siitä jatkuvasta onnen tunteesta, jonka -onnellinen avioliitto voi antaa, silloin kun vaimo ja mies, ollen -varmoja toisistaan ja tuntien toinen toisensa täydellisesti, ovat -oppineet luomaan vaihtelua äärettömyyteen ja tekemään olemassaolon -riemun elämän kannattavaksi voimaksi. Tämän todellisten -aviopuolisoiden kauniin salaisuuden perille tahdon päästä ja omistaa -sen. Näet, että hän, tuo houkko, kuvittelee, että rakastan häntä -ikäänkuin hän ei olisikaan mieheni. Olen kuitenkin vasta päässyt -jonkunlaiseen aineelliseen kiintymykseen, joka antaa voimaa kestää -monenlaista. Muuten on Louis kyllä rakastettava, erittäin tasainen -luonteeltaan ja suorittaa yksinkertaisesti ja vaatimattomasti töitä, -joista suurin osa miehiä kerskailisi. Lyhyesti, jos en vielä -rakastakaan häntä, tunnen voivani pitää hänestä hyvin paljon. - -Tällainen olen siis nyt mustine hiuksineni ja mustine silmineni, -joiden ripset, sinun sanojesi mukaan, raoittuvat kuin uutimet; -majesteetillinen ulkomuotoni ja koko olemukseni on nyt kohotettu -hallitsevaan asemaan. Kymmenen vuoden kuluttua, rakkaani, tapaamme -toisemme varmaan hyvin onnellisina ja iloisina Parisissa, josta -silloin tällöin ryöstän sinut pois viedäkseni sinut kauniiseen -keitaaseeni Provencessa. Oi, Louise, älä tee vaaranalaiseksi meidän -molempain yhteistä kaunista tulevaisuutta. Älä tee hullutuksia, joilla -peloittelet minua! Minä olen mennyt naimisiin vanhan nuorenmiehen -kanssa, nai sinä joku nuori vanhus päärien kamarista. Silloin teet -oikein. - - - - -XIV. - -SORIAN HERTTUA PAROONI DE MACUMER'LLE. - - -Madridissa. - -Rakas veljeni, ette ole tehnyt minua Sorian herttuaksi, jotta en myös -toimisi niinkun Sorian herttuan sopii. Jos tietäisin, että te -harhailette maailmaa ilman niitä etuja, joita varallisuus aina tuo -mukanaan, olisi onneni aivan sietämätön. Maria ja minä emme mene -naimisiin, ennenkuin olemme saaneet tietää, että olette vastaanottanut -sen rahasumman, jonka Urraca on saanut teidän laskuunne. Nämä kaksi -miljoonaa ovat teidän omista ja myös Marian säästövaroista... Molemmat -olemme rukoilleet saman alttarin ääreen polvistuen, Jumala tietää -miten palavasti, sinun onnesi puolesta. Oi veljeni, meidän hartaat -toivotuksemme täyttyvät varmasti. Rakkaus, jota etsit ja joka on oleva -lohdutuksesi maanpaossa, on astuva luoksesi taivaasta. Maria on -kyynelsilmin lukenut kirjeesi ja hän ihailee sinua vilpittömästi. Mitä -minuun tulee, olen suostunut ehdotukseesi en itseni, vaan sukumme -puolesta. Kuningas on toiminut aivan edellytystesi mukaisesti. Ah, -millä halveksinnalla sinä heititkään hänelle hänen halvan ilonsa, -aivan kuin viskataan tiikerien eteen niiden saalis! Tahtoisinpa antaa -hänen tietää, miten sinä musersit hänet suuruudellasi. Ainoa, jonka -olen omistanut itselleni, rakkahin veli, on onneni, Mariani. Niinpä -onkin suhteeni sinuun aina oleva niinkuin luodun Luojaansa. Minun ja -Marian elämässä on oleva toinenkin päivä yhtä ihana kuin onnellinen -hääpäivämme, nimittäin se päivä, jolloin saamme tietää, että sinunkin -sydämesi on löytänyt ymmärtäjänsä, että joku nainen sinua rakastaa -sillä rakkaudella, jonka sinä ansaitset ja jollaista sinä kaipaat. Älä -unohda, että jos elätkin meidän avustuksellamme, niin elämme me myös -sinun. Voit huoletta kirjoittaa meille nuntsion osoitteella ja -lähettää kirjeet Roomaan. Ranskan lähettiläs Roomassa toimittaa kyllä -hyväntahtoisesti ne valtiosihteerille, monsignore Bembonille, jolle -meidän legaattimme on asian jo edeltäpäin selittänyt. Kaikki muut tiet -ovat huonoja. Hyvästi siis, sinä rakas, ryöstetty veli, rakas -maanpakolainen! Ole ainakin ylpeä siitä onnesta, minkä olet voinut -meille lahjoittaa, joskaan se ei voi tehdä sinua onnelliseksi: -Varmasti on Jumala kuuleva rukouksemme sinun puolestasi. - -Fernand. - - - - -XV. - -LOUISE DE CHAULIEU ROUVA DE L'ESTORADELLE. - - -Ah enkelini, avioliitto näkyy tekevän ihmisen filosofiksi! Armaat -kasvosi lienevät olleet aivan keltaiset, silloin kun kirjoitit minulle -noita hirvittäviä ajatuksia ihmiselämästä ja velvollisuuksistamme. -Luuletko ehkä voivasi käännyttää minut avioliittoon tuolla -maanalaisella työohjelmalla? Voi, siihen ovat siis johtaneet -meidän liikaoppineet haaveilumme! Me lähdimme Blois'sta -koristuksenamme täydellinen viattomuus ja aseinamme ajattelun terävät -keihäät. Tämän puhtaasti henkisen kokemuksen tikarit ovat nyt -kääntyneet sinua vastaan. Jos en tuntisi sinua maailman puhtaimmaksi -ja enkelimäisimmäksi olennoksi, sanoisin, että sinun laskelmistasi -huokuu turmeluksen henki. Mitä ihmettä, olet niin vaipunut -maatalousharrastuksiin, että jaoittelet nautintosikin lohkoihin ja -hoidat rakkauttasi niinkuin metsiä. Oh, minä mieluummin hukkuisin -sydämeni kiihkeihin pyörteisiin kuin eläisin sinun viisaan -aritmetiikkasi kuivuudessa. Sinä olit niinkuin minäkin mitä -tietorikkain nuori tyttö, sentähden että olimme ajatelleet paljon -eräitä asioita; mutta, lapseni, filosofia ilman rakkautta tai väärän -rakkauden varjolla on kauhein muoto aviollista ulkokullaisuutta. Älä -ole varma siitä, etteikö maailman tuhmin ihminenkin joskus huomaisi -viisauden pöllöä ruusu-röykkiösi lymyissä, ja sellainen keksintö on -sangen vähän ylösrakentava ja voi ajaa karkuun palavimmankin -rakkauden. Leikit kohtaloa, sensijaan että itse olisit sen -leikkipallo. Me kehitymme molemmat sangen omituisesti: paljon -filosofiaa ja vähän rakkautta, siinä sinun järjestelmäsi; paljon -rakkautta ja vähän filosofiaa, siinä taas minun ohjenuorani. -Jean-Jacques'in Julie, jota minä luulin professoriksi, on pelkkä -ylioppilas sinuun verrattuna. Naishyve, luuletko löytäneesi elämän -lopullisen ratkaisun! Voi, nyt teen pilkkaa sinusta, mutta ehkä olet -oikeassakin. Sinä olet uhrannut nuoruutesi yhdessä päivässä ja tullut -kitsaaksi ennen aikojasi. Epäilemättä on Louis'si tuleva onnelliseksi. -Jos hän rakastaa sinua, ja sitä en epäile, ei hän koskaan tule -huomaamaan sitä, että sinä perheesi etua valvoessasi käyttäydyt aivan -kuin ilonaiset rahaetujaan valvoessaan; ja varmasti hekin tekevät -miehet onnellisiksi päättäen siitä mielettömästä tuhlauksesta, jonka -esineinä he ovat. Terävänäköinen aviomies olisi epäilemättä -edelleenkin ihastunut sinuun, mutta eikö hän kuitenkin lopulta -vapautuisi kiitollisuuden tunteestaan naista kohtaan, joka -petollisuudesta tekee itselleen jonkinlaisen siveellisen kureliivin ja -jonka hengelle se on yhtä välttämätön kuin tuo toinen on hänen -ruumiilleen. Mutta minun silmissäni, rakas ystävä, on rakkaus kaikkien -hyveiden ruumiillistuma, itse jumaluuden ilmestys! Rakkaudella ei ole -mitään tekemistä laskelmien kanssa, se on äärettömyys sielussamme. -Etkö ole oman itsesi edessä tahtonut puolustaa sitä kamalaa asemaa, -johon nuori tyttö joutuu silloin, kun hän menee naimisiin miehen -kanssa, jota hän ainoastaan voi kunnioittaa? Velvollisuus on sinun -ainoa mittasi ja ohjeesi, mutta eikö välttämättömyyden mukaan -toimiminen kuulu ateistien moraaliin? Toimia tunteen ja rakkauden -mukaan, siinä taas naisten salainen laki! Olet tehnyt itsesi mieheksi -ja sinun Louis'si on ennen pitkää huomaava olevansa nainen! Oi, -rakkaani, kirjeesi on herättänyt mielessäni lukemattomia mietteitä. -Olen tullut huomaamaan, että luostari ei koskaan voi korvata äitiä. -Rukoilen sinua, sinä ylevä, mustasilmäinen enkelini, joka olet niin -puhdas ja niin ylpeä, niin vakava ja ylhäinen, että kiinnittäisit -huomiota tähän ensimäiseen valitushuutoon, joka kirjeesi johdosta -pääsee huuliltani! Lohduttauduin kuitenkin sillä ajatuksella, että -kentiespä par'aikaa juuri sillä hetkellä, jolloin valittelin, rakkaus -särki järjen rakennelmia. Ehkäpä itse toimin vielä hullummin mitään -ajattelematta, mitään harkitsematta; rakkauden intohimo on -luonnonvoima, ja sen logiikka voi olla yhtä julma kuin sinun. - -Maanantaina. - -Eilen illalla ennenkuin kävin levolle, istuin ikkunan ääressä -katsellen taivasta, joka oli yliluonnollisen kirkas. Tähdet kimalsivat -niinkuin sinistä huntua kannattavat hopeanaulaset. Yön hiljaisuudessa -kuulin jonkun hengittävän ja tähtivalon hämärässä näin espanjalaiseni, -joka oravan lailla kyyryeli eräässä boulevardin puussa ja sieltä -epäilemättä ihaili ikkunoitani. Tämän huomion ensimäinen seuraus oli -se, että vetäydyin takaisin huoneeseeni aivan kuin lamaantunein -jäsenin, mutta tämän pelon tunteen pohjalla oli suloista iloa. Olin -hervoton ja onnellinen. Ei ainoakaan noista henkevistä ranskalaisista, -joka tahtoisivat naida minut, ole vielä keksinyt tulla viettämään -öitään jalavan oksilla poliisikamari-seikkailun uhalla. Minun -espanjalaiseni oli epäilemättä jo kauan ollut puussa. Hän ei anna -minulle enää oppitunteja, mutta hän tahtoo nähtävästi saada niitä itse -ja on myös saava. Jospa hän tietäisi kaikki, mitä olen itsekseni -lausunut hänen silmiinpistävästä rumuudestaan. Minäkin, Renée-kulta, -olen filosofi: Olen tuuminut, että olisi vallan kauheata rakastaa -kaunista miestä. Tai eikö se olisi samaa kuin tunnustaa että aistit -muodostavat kolme neljäsosaa rakkaudesta, jonka olemukseltaan tulee -olla jumalallinen? - -Ensimäisestä säikähdyksestä toinnuttuani kurkottauduin hiukan ikkunan -puoleen nähdäkseni hänet uudestaan ja näinkin. Silloin hän onton kepin -avulla puhalsi ikkunaani suuren lyijykuulan ympärille taitavasti -käärityn kirjeen. Jumalani, luuleeko hän, että jätin ikkunan tahallani -auki? ajattelin; mutta jos äkillisesti olisin sulkenut sen, olisin -sillä tehnyt itseni hänen kanssarikollisekseen. Toimin siis -viisaammin, palasin ikkunan ääreen, niinkuin en ollenkaan olisi -kuullut hänen kirjelippunsa putoamista, niinkuin en olisi mitään -nähnyt, ja sanoin sitten ääneen: -- "Tulkaahan toki katsomaan tähtiä, -Griffith!" Griffith nukkui vanhanpiian levollista unta. Kuullessaan -ääneni katosi mauri puusta nopeasti kuin varjo. Varmaankin oli hän -puolikuollut pelosta niinkuin minäkin, sillä en kuullut hänen -loittonevan; todennäköisesti jäi hän jalavan juurelle. Runsaan -neljännestunnin kuluttua, jolla aikaa vaivuin sinisen avaruuden -aistimiseen ja uiskentelin uteliaisuuden valtameressä, suljin -vihdoin ikkunan ja paneuduin vuoteeseen ja käärin auki tuon hienon -paperin yhtä suurella huolellisuudella kuin konsanaan mikään -muinaiskirjoitelmain tutkija Napolissa. Tuntui kuin olisivat sormeni -koskettaneet tulta. Mikä hirvittävä valta tuolla miehellä onkaan -ylitseni! ajattelin. Lähensin jo paperia kynttilään polttaakseni sen -lukematta. Mutta eräs ajatus pidätti minua. Mitä mahtaa hän kirjoittaa -minulle, koska hän kirjoittaa salassa? No niin, rakkaani, poltin -kuitenkin kirjeen ajatellen, että vaikka kaikki maanpiirin tytöt -olisivatkin nielaisemalla lukeneet sen, niin ei sellainen sopinut -minulle, Armande Louise Marie de Chaulieulle. - -Seuraavana päivänä oli hän italialaisessa oopperassa tavallisella -paikallaan, mutta niin perustuslaillinen pääministeri kuin hän on -ollutkin, en luule, että hän ulkonaisesta esiintymisestäni saattoi -huomata minkäänlaista sisällistä levottomuutta: olin aivan niinkuin en -olisi mitään nähnyt enkä mitään saanut edellisenä iltana. Olin -tyytyväinen itseeni, mutta hän oli hyvin surullinen. Mies-parka, onhan -luonnollista, että rakkaus Espanjassa tulee sisään ikkunasta! -Väliajalla hän lähti käytävään kävelemään. Espanjan lähetystön -ensimäinen ministeri ilmoitti siitä minulle kertoen samalla hänestä -erään erittäin jaloa mielenlaatua todistavan jutun. Ollessaan vielä -Sorian herttua piti hänen naida eräs Espanjan kaikkein rikkaimpia -perijättäriä, nuori prinsessa Maria Heredia, jonka omaisuus olisi -voinut suuresti lievittää hänen maanpakonsa onnettomuutta; mutta -näyttää siltä, kuin olisi Maria, jonka vanhemmat olivat kihlanneet jo -lapsena, pettänyt heidän toiveensa ja rakastanutkin nuorempaa veljeä; -minun Felipeni luopui silloin prinsessa Mariasta ja antautui samalla -Espanjan kuninkaan ryöstettäväksi. -- "Tuon kaiken hän varmaan teki -kuin luonnollisimman asian maailmassa", sanoin minä tuolle nuorelle -miehelle. -- "Te siis tunnette hänet?" kysyi hän viattomasti. Äitini -hymyili. -- "Miten on hänen käyvä? Hänhän on tuomittu kuolemaan!" -sanoin. -- "Joskin hän on kuollut Espanjassa, on hänellä oikeus elää -Sardiniassa." -- "Oh, onko siis Espanjassakin hautoja?" sanoin -ikäänkuin olisin kääntänyt asian leikiksi. -- "Espanjassa on kaikkea, -yksinpä vanhan ajan espanjalaisiakin", vastasi minulle äitini. -- -"Sardinian kuningas on, joskaan ei aivan helpolla, myöntänyt parooni -de Macumer'lle passin," jatkoi edelleen tuo nuori valtiomies, "ja nyt -hänestä on tullut Sardinian alamainen ja hän omistaa Sardiniassa -komeita läänityksiä täysine oikeuksineen. Hänellä on linna Sassarissa. -Jos Ferdinand VII kuolisi, astuisi Macumer todennäköisesti jälleen -valtiolliseen toimeen ja Turinin hovi valitsisi hänet lähettilääkseen. -Vaikkakin nuori, on hän..." -- "Ah, hän on nuori!" -- "Niin, -neitiseni, vaikkakin nuori, on hän Espanjan etevimpiä miehiä!" -Kuunnellessani sihteerin pakinaa katselin ympärilleni salongissa ja -olin kuuntelevinani vain puolella korvalla ilman suurempaa -mielenkiintoa, vaikka näin meidän kesken sanottuna olin vallan -epätoivoissani siitä, että olin polttanut hänen kirjeensä. Mitenkähän -sellainen ihminen silloin ilmaisee ajatuksensa, kun hän rakastaa? Ja -hän rakastaa minua! Olla jonkun rakastama ja jumaloima kaikessa -salaisuudessa, tietää, että tässä salongissa, jossa kokoontuu Parisin -parhaimmisto, omistaa yhden ihmisen kokonaan itseään varten, ilman -että kukaan aavistaa sitä, se on jotakin se! Oi, Renée, nyt ymmärrän -parisilais-elämän viehätyksen kaikkine tanssiaisineen ja juhlineen. -Kaikki on saanut oikean värinsä minun silmissäni. Silloin kun -rakastaa, tarvitsee toisia, vaikkapa vain voidakseen uhrata heidät -rakastettunsa hyväksi. Tunsin sielussani toisen onnellisen olennon. -Tämä hyväili kovasti turhamaisuuttani, itserakkauttani ja ylpeyttäni. -Millaisella katseella mahdoinkaan katsella ympärilleni. -- "Kas sinua, -pikku veitikkaa!" kuiskasi korvaani herttuatar hymyillen. Niin, minun -tavattoman ovela äitini oli aavistanut asenteestani jotakin salaista -iloa, ja minun täytyi laskea lippu tämän viisaan naisen edessä. Nuo -neljä sanaa opettivat minulle enemmän elämänkokemusta, kuin mitä olin -voinut hankkia itselleni koko vuonna, sillä meillä on nyt maaliskuu -käsissä. Voi, kuukauden kuluttua ei meillä enää ole italialaisia! -Miten tulla toimeen ilman tuota ihanaa musiikkia, kun sydän on täynnä -rakkautta. - -Rakas ystävä, kotiin tultuani avasin ikkunani oikein Chaulieuiden -arvoisella päättäväisyydellä ihaillakseni rankkasadetta. Oi, jospa -miehet tietäisivät, mikä viehätysvoima sankarillisilla teoilla on -meihin, niin olisivat he varmaan hyvin suuria, pelkureistakin tulisi -sankareita. Se, mitä olin saanut tietää espanjalaisestani, sai minut -kuin kuumeeseen. Olin varma siitä, että hän jälleen olisi siellä -valmiina sinkoamaan minulle uuden kirjeen. Nyt en myöskään polttanut -sitä: luin sen. Tällainen on siis ensimäinen rakkauskirje, jonka olen -saanut, rouva Järkeileväinen: kaikki kirjeet ovat yhteisomaisuuttamme. - -"Louise, en rakasta teitä teidän ylevän kauneutenne vuoksi; en rakasta -teitä teidän rikkaan henkenne, jalojen tunteittenne tai sen -sanomattoman sulouden vuoksi, jota uhoatte, en myöskään ylpeytenne, -kuninkaallisen halveksintanne vuoksi kaikkea sitä kohtaan, joka ei -kuulu teidän ilmakehäänne, mutta joka ominaisuus ei sulje pois -hyvyyttä, sillä teillä on enkelien armeliaisuus. Minä rakastan teitä, -Louise, sentähden että olette painanut alas kaikki nämä kuninkaalliset -ja ylpeät puolet itsessänne raukan maanpakolaisen hyväksi, sentähden -että te pienellä eleellä, katseella olette lohduttanut miestä, joka on -niin paljon teitä alempana, että hänellä ei ollut oikeutta pyytää -teiltä muuta kuin sääliä, joskin jaloa sääliä. Te olette ainoa nainen -maailmassa, joka minun vuokseni on hellyttänyt silmiensä kovuuden, ja -koska te annoitte langeta minuun tuon hyväätekeväisen katseenne -säteen, silloin kun olin vain tomujyvä jaloissanne, säteen, jota en -koskaan muuten olisi saanut, vaikka minulla olisikin ollut kaikki se -valta, mikä alamaisella yleensä voi olla, niin täytyy minun saada -sanoa teille, Louise, että olette käynyt minulle rakkaaksi, -että rakastan teitä teidän oman itsenne vuoksi ilman mitään -sivutarkoituksia, ylittäen monella tavoin ne ehdot, jotka määräsitte -täydelliselle rakkaudelle. Tietäkää siis, taivaiden korkeimmalle -istuimelle asettamani epäjumala, että maailmassa on olemassa eräs -sarasenien rodun jälkeläinen, jonka elämä kuuluu teille, jolta voitte -pyytää mitä tahansa niinkuin orjalta ja joka pitää kunnianaan saada -täyttää käskyjänne. Olen ijäksi antautunut valtoihinne ainoastaan -siitä ilosta, että saisin palvella tuota yhtä katsettanne, tuota -kättä, jonka te eräänä aamuna ojensitte espanjankielen opettajallenne. -Teillä on palvelija, Louise, eikä muuta. Ei, en uskalla ajatellakaan, -että koskaan saisin vastarakkautta; mutta ehkäpä voin olla siedettävä -uskollisen antaumukseni vuoksi. Siitä aamusta alkaen, jolloin -hymyilitte minulle jalon immen hymyä ikäänkuin arvaten yksinäisen ja -petetyn sydämeni kurjuuden, siitä alkaen olette ollut rakkauteni -valtaistuimella; te olette elämäni itsevaltiatar, ajatusteni -kuningatar, sydämeni jumalatar, sieluni valo, kukkieni kukka, balsami, -jota hengitän, vereni rikkaus, kirkkauden meri, jonka helmaan vaivun. -Yksi ainoa ajatus häiritsi tätä onneani: te itse ette tiennyt, että -tämä rajaton alttius kuului teille, että teillä oli käytettävissänne -uskollinen käsi, sokea orja, mykkä käskyläinen, aarre, sillä kaikki, -mitä omistan, kuuluu teille; lyhyesti sanoen ette tiennyt, että -omistitte sydämen, jolle voitte uskoa kaikki, niin, oikean vanhan, -hellän mummon sydämen, jolta voitte pyytää mitä tahansa isän, jonka -suojelukseen voitte vedota joka asiassa, ystävän, veljen; kaikki nämä -tunteet puuttuvat ympäristöstänne, minä tiedän sen. Olen keksinyt -yksinäisyytenne salaisuuden. Rohkeuteni on johtunut siitä, että olen -tahtonut tehdä teille tiettäväksi, kuinka paljon te omistatte. Ottakaa -vastaan kaikki, Louise, te olette antanut minulle sen ainoan elämän, -mikä minulla voi olla maailmassa, elämän, joka on uhrautuvalle -uskollisuudelle pyhitetty. Jos sallitte minun kietoa kaulaani orjuuden -ketjut, ette sillä joudu mihinkään ikävyyksiin: en tule koskaan -pyytämään teiltä mitään muuta paitsi iloa tietää, että kuulun teille. -Älkää sanoko minulle edes sitä, ettette koskaan tule rakastamaan -minua: niinhän se on oleva, minä tiedän sen; minun on rakastettava -kaukaa, ilman toivoa ja vain itseäni varten. Tahtoisin kernaasti -tietää, huolitteko minut palvelijaksenne, ja olen ajatellut pääni -puhki keksiäkseni jonkun todistuskeinon, joka vakuuttaisi teidät -siitä, ettette mitenkään loukkaa arvokkaisuuttanne antamalla minulle -siitä tiedon, sillä jo olen useita päiviä, teidän tietämättänne, -kuulunut teille. Ilmoittakaa se siis minulle siten, että jonakin -iltana italialaisessa oopperassa pidätte kädessänne valkoisista ja -punaisista kamelioista koottua kukkakimppua; se merkitsee sitä, että -mies viimeistä veripisaraansa myöten palvelee jumaloimaansa puhtautta. -Sillä on kaikki sovittu; minä hetkenä tahansa huomenna tai kymmenen -vuoden kuluttua vain määräätte jotakin, niin kaiken, mikä suinkin -ihmisen vallassa on tehdä, on silloin tekevä puolestanne teidän -onnellinen palvelijanne Felipe Henarez." - -J. K. Tunnusta, rakkaani, että oikeat ylimykset osaavat rakastaa! Mikä -afrikkalainen leijonahyppäys! Mikä pidätetty hehku! Mikä usko! Mikä -avomielisyys ja sielun suuruus alennustilassakin! Tunsin itseni aivan -pieneksi ja kuin huumautuneena kysyin itseltäni: mitä on tehtävä...? -Suurelle miehelle tunnusmerkillistä on, että hän sekoittaa kaikki -tavalliset laskelmat. Hän on ylevä ja liikuttava, viaton ja -jättiläismäinen. Yhdellä ainoalla kirjeellä on hän lyönyt kuoliaaksi -sata Lovelacen ja Saint-Preux'n kirjettä. Oh, tämä juuri on todellista -rakkautta ilman turhia siekailuja, se on, tai sitä ei ole; mutta jos -se kerran on olemassa, täytyy sen esiintyä koko suuruudessaan. Näet, -etten keikaile ollenkaan. Kieltää tai myöntää. Näiden kahden -vaihtoehdon välillä häilyn yrittämättä ollenkaan millään tekosyyllä -verhota päättämättömyyttäni. Milleen väittelylle ei löydy tilaa. Tämä -ei ole enää Parisia, vaan Espanjaa ja Itämaita; sanalla sanoen, nyt -puhuu minulle abenserragilainen, joka polvistuu katolisen Eevan eteen -laskien hänen jalkoihinsa käyrämiekkansa, hevosensa ja päänsä. -Otanko vastaan tuon maurien jälkeläisen? Luepa useampaan kertaan -tuo espanjalais-sarasenilainen kirje, rakas Renée, ja saat -nähdä, että rakkaus on voimakkaampi kaikkia sinun filosofiasi -juutalaistinkimyksiä. Tiedätkö mitä, Renée, kannan sinun kirjettäsi -sydämelläni, olet porvaristuttanut elämäni! Pitäisikö minun käyttää -koukkuteitä? Enkö ole ijät kaiket oleva tuon jalopeuran hallitsijatar, -joka minun läheisyydessäni muuttaa karjuntansa nöyriksi ja hartaiksi -huokauksiksi? Oi, kuinkahan se onkaan mahtanut karjua luolassaan -Hillerin-Bertin-kadun varrella! Tiedän, missä hän asuu, minulla on -hänen korttinsa: _F., parooni de Macumer_. Hän on tehnyt kaiken -vastauksen minun puoleltani mahdottomaksi, ei ole muuta keinoa kuin -heittää hänelle nuo kaksi kameliaa vasten kasvoja! Mikä pirullinen -oveluus piileekään puhtaassa, todellisessa, viattomassa rakkaudessa! -Ah, se on suurinta, mitä voi saada naissydän, jonka pitäisi määrätä -kantansa aivan yksinkertaisella ja helpolla teolla! Oi, Aasia! Olen -lukenut _Tuhat ja yksi yötä_ ja sen olemuksen ydin on tämä: kaksi -kukkaa ja kaikki on sanottu. Pienellä kukkakimpulla suoritamme me -neljätoista nidettä Clarisse Harlowea. Kiemurtelen tämän kirjeen -edessä niinkuin lanka tulessa. Ota kukkaset tai älä ota! Myönnä tai -kiellä, surmaa tai anna elämä! Kuitenkin sanoo joku ääni minulle: -aseta hänet koetukselle! No hyvä, koettelen häntä! - - - - -XVI. - -SAMALTA SAMALLE. - - -Maaliskuulla. - -Olen pukeutunut valkoiseen: minulla on valkoisia kamelioita tukassani -ja yksi valkoinen kamelia kädessäni, äidilläni on punaisia; otan -häneltä yhden, jos niin tahdon. Minulla on vastustamaton halu myydä -_hänelle_ hänen punainen kameliansa pienen epäröimisen hinnalla ja -tehdä lopullinen päätös vasta sovitulla paikalla. Olen hyvin kaunis. -Griffith pyysi saada katsella minua hetkisen. Tämän illan juhlallisuus -ja tuon salaisen suostumukseni näytelmä ovat nostaneet värin -kasvoilleni; kummallakin poskellani hehkuu punainen kamelia, joka on -siihen puhjennut valkoisten keskelle! - -Kello yksi. - -Kaikki ovat ihailleet minua, yksi ainoa osasi jumaloida. Nähdessään -kädessäni valkoisen kamelian, painoi hän päänsä alas ja huomasin hänen -käyvän yhtä valkeaksi kuin kukkanen kädessäni, mutta samassa otin -äidiltäni punaisen kukan. Saapua teatteriin koristettuna noilla -molemmilla kukilla olisi voinut olla sattuma; mutta tämä oli vastaus. -Annoin siis suostumukseni. Esitettiin _Romeota ja Juliaa_, mutta kun -sinä et tiedä, mitä on kahden rakastavaisen duetto, et voi ymmärtää -sitä onnea, mikä täytti kahden vasta rakkauteen puhjenneen ihmisen -sydämet heidän kuunnellessaan tätä jumalallista lemmenlaulua. -Paneutuessani levolle kuulin boulevardilta askelten kaikua. Ja nyt, ah -enkelini, on sydämeni ja pääni tulessa. Mitä hän tekee, mitä -ajattelee? Onko hänellä kenties joku sellainenkin ajatus, jota minä en -tunne? Onko hän todellakin tuo joka hetki palvelukseen valmis orja, -joka hän on sanonut olevansa? Miten voin päästä siitä varmuuteen? -Piileekö hänen sielussaan ehkä joku pieni epäily siitä, että tämä -minun myöntymiseni aiheuttaa vielä jonkinlaisen moitteen, katumuksen -tai kiitoksen! Rasitan itseäni samanlaisilla rikkiviisailla -saivarteluilla kuin naiset _Cyrus_ ja _Astrée_ romaaneissa tai -Rakkauden tuomioistuimissa. Mahtaako hän tietää, että rakkaudessa -naisten pienimmätkin teot ovat lukemattomien sisällisten taistelujen, -tappioiden ja kaikinpuolisen harkinnan tuloksia! Mitä ajatellee hän -nyt juuri tällä hetkellä? Kuinka voisin saada hänet kirjoittamaan tänä -iltana minulle kaikista tämän päivän yksityiskohdista? Hän on orjani, -minun täytyy askarruttaa häntä ja olen musertava hänet työllä. - -Sunnuntai-aamuna. - -Olen nukkunut vain hyvin vähän. Kello on kaksitoista. Olen antanut -Griffithin kirjoittaa seuraavan kirjeen. - -_Herra parooni de Macumer'lle_. - -Neiti de Chaulieu on antanut minulle tehtäväksi, herra parooni, pyytää -teiltä takaisin jäljennös eräästä kirjeestä, jonka muuan hänen -ystävättäristään oli kirjoittanut hänelle ja jonka te olitte ottanut -mukaanne. - -Suvaitkaa vastaanottaa j.n.e. - -_Griffith_. - -Rakas ystävä, Griffith meni Hillerin-Bertinkadulle ja jätti tämän -lemmenviestin orjalleni, joka kirjekuoressa palautti kyynelin -kostutetun ohjelmani. Hän totteli minua. Oi rakkaani, hänen täytyi -tehdä juuri niin! Joku toinen olisi kieltäytynyt siitä imartelevassa -kirjeessä; mutta Saraseni teki niinkuin oli luvannutkin: hän totteli. -Olen kyyneliin saakka liikutettu. - - - - -XVII. - -SAMALTA SAMALLE. - - -2 p:nä huhtikuuta. - -Eilen oli mitä ihanin ilma ja minä pukeuduin kuten ainakin nuori -tyttö, jota rakastetaan ja joka tahtoo miellyttää. Pyynnöstäni antoi -isäni minulle kaikkein kauneimmat ajoneuvot, mitä Parisista suinkin -voi saada: kaksi harmaan-täplikästä hevosta ja erinomaisen hienot -vaunut. Lähdin koettelemaan niitä. Olin kuin kukkanen valkoisella -silkillä vuoratun päivänvarjoni suojassa. Ajaessani pitkin -Champs-Elysées'n lehtokäytävää, näin abenserragini ratsastavan -vastaani harvinaisen komealla hevosella; miehet, jotka nykyään melkein -kaikki ovat täydellisiä hevoskauppiaita ja -tuntijoita, pysähtyivät -katsomaan ja tarkastelemaan häntä. Hän tervehti minua ja minä -rohkaisin häntä pienellä ystävällisellä eleellä; hän hiljensi -vauhtiaan ja minä saatoin virkahtaa hänelle: -- "Ettehän panne -pahaksenne, herra parooni, että pyysin teiltä takaisin kirjeen, se oli -teille hyödytön... Olette jo sivuuttanut ohjelmani," lisäsin hiljaa. -"Teillä on hevonen, joka vetää teidän puoleenne kaikkien huomion", -sanoin, -- "Tilusteni hoitaja Sardiniassa on turhamaisuudesta -lähettänyt sen minulle, sillä tämä arabialaisrotuinen hevonen on -syntynyt minun maillani." - -Tänä aamuna, rakkaani, ratsasti Henarez englantilaisella raudikolla, -joka myös oli sangen kaunis, mutta ei silti herättänyt huomiota: -arvosteluni pieni pilkallinen sävy oli riittänyt. Hän tervehti minua -ja minä vastasin siihen keveällä päännyökäyksellä. Angoulêmen herttua -oli ostanut Macumer'n hevosen. Orjani oli ymmärtänyt, että hän -poikkesi sovitusta yksinkertaisuudesta vetäessään kadulla -töllistelijöiden huomion puoleensa. Miehen tulee herättää huomiota -vain oman itsensä vuoksi eikä hevosensa tai jonkun muun lisännön -kustannuksella. Omistaa liian kaunis hevonen on minusta yhtä -naurettavaa kuin pitää suurta timanttia paidassaan. Olin mielissäni -siitä, että sain hänet kiinni itse teosta ja ehkäpä tämä virhe johtui -maanpakolais-raukalle hyvinkin anteeksiannettavasta turhamaisuudesta. -Tällainen lapsellisuus huvittaa minua. Oi, sinä minun vanha -viisaustieteilijäni! Mahdatko sinä nauttia rakkaustarinoistani yhtä -paljon kuin minä kärsin sinun synkästä filosofiastasi? Rakas Filip II -hameissa, tuntuuko mukavalta istua vaunuissani? Näetkö tuota nöyrää ja -sielukasta, omasta orjuudestaan ylpeää samettikatsetta, jonka -ohikulkiessaan heittää minuun tuo todella suuri mies? Hän on minun -palveluksessani ja kantaa alati napinreiässään punaista kameliaa, -aivan kuin minä silloin kädessäni valkoista. Minkälaisen hohteen -rakkaus levittää ympärilleen! Kuinka hyvin nyt ymmärränkään Parisin! -Nyt tuntuu kaikki minusta henkevältä. Niin, rakkaus on täällä -kauniimpaa, suurempaa, ihanampaa kuin missään muualla. Olen huomannut, -etten koskaan voisi levottuuttaa ja kiusata tyhmyriä, sellaiseen ei -minulla ole mitään vaikutusvaltaa. Ainoastaan etevät ja henkevät -miehet voivat ymmärtää meitä ja ainoastaan heihin ulottuu -vaikutuksemme. Oi, ystävä parka, suo anteeksi, minähän vallan unohdin -meidän l'Estorademme; mutta etkö sanonut tekeväsi hänestäkin neron! -Oh, arvaan kyllä miksi: sinä pistät hänet paistinvartaaseen saadaksesi -hänestä kerran ymmärtäjän itsellesi. Hyvästi, olen vähän päästäni -vialla enkä tahdo jatkaa. - - - - -XVIII. - -ROUVA DE L'ESTORADELTA LOUISE DE CHAULIEULLE. - - -Huhtikuulla. - -Rakas enkeli, tai ehkä minun pikemmin pitäisi sanoa, rakas paholainen, -olet tehnyt minut tahtomattasi murheelliseksi, ja ellemme olisi kuin -yksi ja sama sielu, sanoisin, että olet haavoittanut minua, mutta eikö -ihminen usein itsekin haavoita itseään? Näkee hyvin, että sinun -ajatuksesi ei vielä ole pysähtynyt sanaan _purkautumaton_, jota voi -käyttää aviovaimoa ja aviomiestä yhdistävästä välikirjasta! En tahdo -ruveta väittelemään filosofeja ja lainsäätäjiä vastaan, sen saattavat -he paremmin tehdä itse, mutta, rakkaani, tehdessään avioliiton -peruuttamattomaksi ja sitoessaan kaikki saman lahjomattoman kaavan -alaisiksi, ovat he luoneet liittoja, jotka eroavat toisistaan aivan -yhtä paljon kuin asianomaiset yksilötkin; jokaisella on omat muista -poikkeavat sisäiset lakinsa; avioliitto maalla, jossa ihmiset joka -hetki elävät toistensa lähellä, seuraa kokonaan toisia lakeja kuin -talous Parisissa, jossa elämä ryöppyää ohitse kuin virran pyörre; -kaupunkiperheessä vallitsevat periaatteet eivät sovellu eivätkä -koskaan tule soveltumaan maalaisperheeseen, jossa elämä on -hiljaisempaa. Jos elinehdot näin vaihtelevat jo paikkojen mukaan, -vaihtelevat ne vielä enemmän luonteiden mukaan. Nerokkaan miehen -vaimon ei tarvitse muuta kuin antaa johtaa itseään, ja tyhmyrin vaimon -täytyy, välttääkseen mitä suurimpia onnettomuuksia, ottaa ohjat omiin -käsiinsä, jos hän kerran tietää olevansa miestään älykkäämpi. Saattaa -olla lopultakin perää siinä, että harkinta ja järki johtavat -turmelukseen. Eivätkö laskelmat tunne-elämässä juuri ole meille samaa -kuin turmelus? Rakkaus, joka järkeilee, on rappeutunutta; se on kaunis -ainoastaan silloin, kun se on välitön ja tahaton, noissa ylevissä -purkauksissaan, joista kaikki itsekäs on poissa. Oi, ennemmin tai -myöhemmin olet sanova minulle, rakkaani: Niin, vilpillisyys on -naiselle yhtä välttämätön kuin kureliivit, jos vilpillisyydellä -tarkoitetaan sitä, että se, jolla on rohkeutta vaieta, vaikenee, jos -vilpillisyydellä tarkoitetaan noita niin tuiki tärkeitä tulevaisuuden -laskelmia. Jokainen naimisissa oleva nainen tutustuu oman -kärsimyksensä kustannuksella yhteiskuntalakeihin, jotka monessa kohden -ovat ristiriidassa luonnon lakien kanssa. Mennessään meidän ijällämme -naimisiin voi avioliitossaan saada tusinan lapsia; ja jos niin -tapahtuu, teemme samalla kaksitoista rikosta, saamme aikaan -kaksitoista onnettomuutta. Emmekö siten saattaisi kurjuuteen ja -epätoivoon suloisia, viattomia olentoja? Jota vastoin kaksi lasta -merkitsee kahta onnea, kahta hyvää työtä, kahta voimassa olevien -lakien ja tapojen kanssa sopusointuista luomaa. Luonnonlaki ja -yhteiskuntalaki ovat toisilleen vihollisia ja me olemme se kenttä, -jolla ne taistelevat. Nimitätkö sinä turmelukseksi sitä, että -aviovaimo viisaudellaan suojelee perhettä syöksymästä perikatoon? -Tuollaista julmaa harkintaa tulette vielä itsekin harjoittamaan, ihana -paroonitar de Macumer, kun olette rakastamanne miehen ylpeä ja -onnellinen puoliso; tai ehkäpä tuo ylevä ja etevä mies säästää teidät -siitä ja tekee sen itse. Kuten näet, rakas hupsuttelijani, olemme -tutkineet siviililakia aviolliseen rakkauteen nähden. Sinun tulee -tietää, että emme ole tilivelvolliset muille kuin itsellemme ja -Jumalalle niistä keinoista, joita kulloinkin käytämme kotionnemme -ikuistuttamiseksi, ja harkinta, joka tässä suhteessa vie johonkin -tulokseen, on silloin arvokkaampi kuin ajattelematon rakkaus, joka tuo -perheeseen riitaa, surua ja eripuraisuutta. Olen julmasti tutkinut -puolison ja perheenäidin osaa. Niin, rakas enkeli, meidän täytyy olla -ylevän valheellisia ollaksemme todellakin sen jalon olennon kaltaisia, -jonka näemme itsessämme silloin, kun täytämme velvollisuutemme. Pidät -minua petollisena, sentähden että tahdon päivä päivältä vähissä erin -opettaa Louis'ta minua tuntemaan; mutta eikö liian suuri toistensa -tuntemus ja tuttavallisuus juuri usein vaikuta vieroittavasti? Tahdon -askarruttaa hänen ajatuksiaan paljon muulla, jotta ne kääntyisivät -pois minusta, hänen oman onnensa vuoksi; ja se ei ole rakkauden -laskelmaa. Jos hellyys onkin ehtymätön, niin rakkauden laita ei ole -niin: sentähden kuuluukin kunniallisen naisen elämäntehtävään osata -jakaa sitä viisaasti, niin että sitä riittää koko elämän ajan. -Vaikkakin pelkään, että pidät minua inhoittavana, täytyy minun -tunnustaa sinulle, että edelleenkin pidän kiinni periaatteistani -sekä uskon toimivani jalosti ja ylevämielisesti. Hyve, armahaiseni, -on näet sellainen periaate, jonka ilmaisumuodot vaihtelevat -ympäristöjen mukaan: hyve esiintyy aivan erilaisena Provencessa, -Konstantinopolissa, Lontoossa ja Parisissa, ilman että se silti -lakkaa olemasta hyve. Jokaisen ihmis-elämän kudoksissa on mitä -säännöttömimpiä yhdistelmiä; mutta eräältä korkeammalta tasolta -katsottuna näyttävät ne kaikki samanlaisilta. Jos tahtoisin nähdä -Louis'n onnettomana ja saada aikaan vuode- ja asumus-eron, ei minun -tarvitsisi muuta kuin antautua hänen talutusnuoraansa. Minulla ei ole -ollut kuten sinulla onnea kohdata tavallista etevämpää olentoa, mutta -ehkäpä on minulla onni kehittää hänestä esiin tällainen ylemmyys, ja -viiden vuoden kuluttua olen päättänyt yhtyä kanssasi Parisissa. -Tuletpa silloin saamaan pienen yllätyksen ja olet varmasti väittävä, -että olen vetänyt sinua nenästä ja että herra de l'Estorade -syntymästään saakka on ollut erikoisen lahjakas. Mitä noihin ihaniin -rakkausseikkailuihin ja mielenliikutuksiin, noihin parvekekohtauksiin -tähtien valossa, noihin jumaloimisiin ja jumalaksi julistamisiin -tulee, joista kaikista saan pienen heijastuksen sinun kauttasi, niin -tiesin, että minun oli niistä luovuttava. Sinä kukoistat ja säteilet -elämässä mielesi mukaan, minun elämäni piiri on rajoitettu, la -Crampade on minun maailmani; ja sentään soimaat sinä minua niistä -varokeinoista, joita hauras, salainen, köyhä rakkaus vaatii tullakseen -pysyväiseksi, rikkaaksi ja salaviehkeäksi! Luulin vaimo-asemastani -keksineeni esiin rakastajatar-osan viehätyksen ja sinä saat minut -melkein punastumaan itseäni. Kumpi meistä molemmista on oikeassa, -kumpi väärässä? Ehkäpä olemme kumpikin yhtä oikeassa ja yhtä väärässä, -ja ehkäpä saamme hyvinkin kalliisti yhteiskunnalle maksaa -pitseistämme, arvonimistämme ja lapsistamme! Minun punaiset kameliani -kukkivat minun huulillani, hymyilyinä, jotka puhkeavat noita kahta -olentoa, isää ja poikaa varten, joille olen omistanut elämäni ja -joihin nähden olen sekä orjattaren että valtiattaren asemassa. Mutta -sinun viimeiset kirjeesi, rakas ystävä, tekivät minut tietoiseksi -siitä, mitä kaikkea olin kadottanut. Sinä avasit silmäni näkemään -naidun naisen uhraukset koko laajuudessaan. Tuskin uskalsin silmäillä -noita kauniita, villejä aroja, joilla sinä karkeloit; enkä tahdo -puhua niistä kyyneleistä, jotka pyyhin pois silmäkulmastani -kirjettäsi lukiessani; mutta kaipaus ei ole samaa kuin katumus ja -omantunnontuskat, vaikkapa ne lienevätkin vähän sukua. Sanot: rakkaus -tekee filosofiksi! Voi ei, sen tunsin kyllä, kun vuodatin kyyneleitä -tietäessäni sinun liitävän pois rakkauden siivillä! Mutta isäni on -tuonut minulle luettavaksi viiden paikkakuntamme syvimpiä -kirjailijoita, hän kuuluu Bossuet'n jälkeläisiin, noihin julmiin -poliitikkoihin, joiden teosten joka sivu muodostaa vakaumusta. -Sill'aikaa kuin sinä luit _Corinnea_, luin minä Bonaldia, siinä koko -filosofiani salaisuus; pyhän ja voimakkaan perheen käsite selveni -minulle. Bonaldin kannalta oli isäsi oikeassa siinä, mitä hän sanoi -sinulle. Hyvästi, rakas Mielikuvitukseni, ystäväni sinä, minun -suloinen hulluuteni! - - - - -XIX. - -LOUISE DE CHAULIEU ROUVA DE L'ESTORADELLE. - - -No niin, sinä olet oikea naisrakkaus, Renée-ystäväiseni, ja minä olen -nyt yhtä mieltä sinun kanssasi siitä, että on kunniallista pettää: -oletko tyytyväinen? Sitäpaitsi se mies, joka meitä rakastaa, kuuluu -meille; meillä on oikeus tehdä hänestä narri tai nero; mutta useimmin -teemme me, näin meidän kesken sanottuna, hänestä narrin. Sinä teet -miehestä neron ja säilytät salaisuutesi: todellakin kaksi suuremmoista -tehtävää! Ah, jos ei olisi mitään paratiisia, kävisi sinun hullusti, -sillä sinä alistut tahalliseen marttyyriuteen. Tahdot saada hänet -kunnianhimoiseksi ja säilyttää hänet kuitenkin rakastuneena! Mutta -oletpa sinä lapsekas, riittää, jos voit pitää hänet jatkuvasti -rakastuneena. Missä määrin on harkinta hyvettä ja hyve harkintaa? -Sano! Mutta emme rupea kiivailemaan tästä kysymyksestä, koska Bonald -on olemassa. Me olemme ja tahdomme olla hyveellisiä; mutta tällä -hetkellä luulen, että sinä olet parempi kuin minä, huolimatta kaikista -ihastuttavista kujeistasi. Niin, minä olen hirvittävän vilpillinen -tyttö: rakastan Felipeä ja salaan sen häneltä katalalla -teeskentelyllä. Tahtoisin oikeastaan nähdä hänen hyppäävän puustaan -muurin harjalle, muurin harjalta parvekkeelleni; ja jos hän tekisi -toivomusteni mukaisesti, musertaisin hänet halveksinnallani. Kuten -näet, olen nyt hirvittävän rehellinen. Mikä pidättää minua? Mikä -salaperäinen voima estää minua kertomasta tuolle rakkaalle Felipelle, -minkälaiseen onnen tulva-aaltoon hän upottaa minut puhtaalla, ehjällä, -suurella, salaisella, täysverisellä rakkaudellaan? Rouva de Mirbel -tekee parhaillaan muotokuvaani, ja minä aion antaa sen hänelle, -rakkaani. Mikä minua päivä päivältä yhä enemmän hämmästyttää, on se -toimeliaisuus kaikilla elämän aloilla, johon rakkaus kiihoittaa. -Kuinka mielenkiintoisiksi käyvätkään kaikki ajan hetket, teot ja -pienimmät seikatkin! Ja miten ihanasti menneisyys ja tulevaisuus -yhtyvät nykyhetkessä! Elää yht'aikaa kaikissa kolmessa aikamuodossa. -Onko samoin laita vielä sittenkin, kun onni on omana? Oi, vastaa -minulle, sano minulle, mitä onni on, rauhoittaako se vai kiihoittaako? -Tappava levottomuus kalvaa minua, en tiedä enää, kuinka käyttäytyä: -sydämessäni on joku voima, joka vetää minua hänen puoleensa, kaikesta -järjestä ja sovinnaisuuksista huolimatta. Nyt ymmärrän myös -uteliaisuutesi Louis'n suhteen, oletko tyytyväinen? Tuo onni, jota -Felipe tuntee saadessaan kuulua minulle, hänen etäinen rakkautensa ja -hänen tottelevaisuutensa kiusaavat minua yhtä paljon kuin hänen syvä -kunnioituksensa harmitti minua silloin, kun hän oli espanjankielen -opettajani. Minun tekisi mieleni huutaa hänelle hänen ohikulkiessaan: --- "Pölkkypää, jos jo rakastat minun kuvaani; niin kuinka paljon -sitten, jos oikein tuntisit minut!" - -Oi, Renée, poltathan kirjeeni, eikö niin? Minä olen polttava myös -sinun kirjeesi. Jos jonkun muun silmät kuin omamme saisivat nähdä nämä -ajatukset, jotka me täten purkaamme suoraan sydämestä sydämeen, niin -määräisin Felipen repimään ne häneltä ulos päästä ja ehkäpä vielä -hänet tappamaankin, varmemman vakuuden vuoksi. - -Maanantaina. - -Ah, Renée, kuinka päästä selville ihmisen sydämestä? Isäni täytyy -tutustuttaa myös minut tuohon sinun herra Bonaldiisi, ja koska hän on -niin viisas, olen kysyvä sitä häneltä. Jumala on hyvin onnellinen -voidessaan nähdä ihmisten sydämiin. Olenkohan yhä vielä enkeli tuon -miehen mielestä? Siinä kysymys. - -Jos joskus jostakin eleestä, katseesta, äänenpainosta huomaisin, että -se kunnioitus, jota hän tunsi minua kohtaan ollessaan espanjankielen -opettajani, pienimmällä tavalla olisi vähentynyt, olisi minulla voimaa -unohtaa kaikki! Miksi tällaisia suuria sanoja ja päätöksiä? kysynet. -Tässä syy, rakkaani. Rakastettava isäni, joka käyttäytyy minua kohtaan -aivan kuin joku palveleva ritari kaunista italiatarta kohtaan, antoi, -kuten olen jo sinulle kertonut, rouva de Mirbelin maalata muotokuvani. -Olen kekseliäisyydelläni onnistunut hankkimaan siitä verrattain hyvin -tehdyn jäljennöksen voidakseni antaa herttualle sen ja lähettääkseni -alkuperäisen Felipelle. Lähetin sen hänelle eilen liittäen oheen nämä -kolme riviä: - -"Don Felipe, teidän rajattomaan alttiuteenne vastataan sokealla -luottamuksella; aika on osoittava, eikö arviointini ehkä ole liian -korkea." - -Palkinto on suuri, se näyttää melkein lupaukselta, ja, mikä on vielä -kauheampaa, kutsulta; mutta mikä sinusta on tuntuva kaikista -kauheimmalta, on se, että olen itse tahtonut, että tuo palkinto -ilmaisisi lupausta ja kutsua menemättä kuitenkaan niin pitkälle kuin -suoranaiseen tarjoumukseen. Jos hänen vastauksessaan on vain "minun -Louiseni" tai vaikkapa pelkästään "Louise", on hän kadotettu. - -Tiistaina. - -Ei, hän ei ole kadotettu. Tuo perustuslaillinen ministeri on ihailtava -rakastaja. Tässä hänen kirjeensä. - -"Joka hetki, minkä olen viettänyt teitä näkemättä, ovat ajatukseni -askarrelleet teissä, olen sulkenut silmäni kaikelta muulta ja vaipunut -katselemaan teidän kuvaanne, joka ei koskaan kyllin nopeasti astunut -näkyviin unelmieni synkässä linnassa, jonka ainoa valonlähde olitte -te. Tästä lähin on katseeni lepäävä tuossa ihmeellisessä norsunluussa, -tuossa talismaanissa, niin sanoakseni; sillä heti kun katson siihen, -saavat siniset silmänne elämän ja maalaus muuttuu todellisuudeksi. -Tämän kirjeen myöhästyminen riippuu siitä, että pitkään aikaan en -hennonnut riistäytyä irti kuvanne lumoista ja sen edessä purkautui -sanoiksi kaikki se, josta minun tulee vaieta. Niin, eilisestä alkaen -sulkeutuneena huoneeseeni kahden teidän kanssanne, olen antautunut -ensimäisen kerran elämässäni täydelliselle, häiriytymättömälle ja -rajattomalle onnentunteelle. Jos voisitte nähdä, mihin olen teidät -asettanut, Pyhän Neitseen ja Jumalan keskelle, niin käsittäisitte, -minkälaisessa tuskassa olen viettänyt yön; mutta sanoessani tämän -teille en tahtoisi teitä loukata, sillä yksikin katse silmistänne, -josta puuttuisi tuo elämääantava, enkelimäinen hyvyyden säteily, -tuottaisi minulle niin sanomatonta kärsimystä, että pyydän jo -etukäteen anteeksi. Oi, jospa te, minun elämäni ja sieluni kuningatar, -voisitte lahjoittaa minulle edes tuhannennen osan siitä rakkaudesta, -jota minä tunnen teitä kohtaan!" - -"Tuo sana _jospa_, joka alati liittyy rukoukseeni, on riuduttanut -sieluni. Olen ollut uskon ja epäilyn, elämän ja kuoleman, valon ja -pimeyden välillä. Rikollinen, joka odottelee tuomionsa julistusta, ei -voi olla sen levottomampi kuin minä teidän edessänne syyttäessäni -itseäni liiasta rohkeudesta. Teidän huulillanne silloin tällöin -näkemäni hymy tyynnytti kuitenkin noita myrskyjä, jotka pelko siitä, -että olin pahoittanut mieltänne, oli rinnassani nostattanut. -Elämässäni ei vielä kukaan muu, ei edes äitini, ole hymyillyt minulle. -Se kaunis nuori tyttö, joka oli määrätty minulle, hylkäsi sydämeni ja -lahjoitti rakkautensa veljelleni. Valtiollisella alalla päättyivät -ponnistukseni tappioon. Kuninkaani silmissä en koskaan ole nähnyt -muuta kuin kostonhimon; ja nuoruudestamme asti olemme olleet niin -vihamielisissä suhteissa, että hän piti julmana solvauksena itseään -kohtaan sitä _cortes'in_ päätöstä, joka asetti minut valtaan. Kuinka -väkeväksi te tehnettekin sieluni, jää sinne sittenkin sijaa -epäilykselle. Sitäpaitsi olen itseäni kohtaan aivan oikeudenmukainen; -tiedän, kuinka vähän miellyttävä ulkonainen olemukseni on, ja tiedän, -kuinka vaikeaa on oikein arvostaa sydäntäni sellaisen kuoren läpi. -Saada rakkautta oli minulle enää ainoastaan haave, kun teidät näin. -Kun kiinnyin teihin, niin ymmärsin myös samalla, että ainoastaan altis -ystävyys saattoi tehdä hellät tunteeni anteeksiannettaviksi. Mutta nyt -katsellessani tuota muotokuvaa, kuunnellessani tuon hymyilyn takaa -kumpuavia jumalallisia lupauksia, on toivo, jota en enää pitänyt -luvallisena itselleni, alkanut jälleen säteillä sielussani. Tätä -aamuruskon sarastusta vastaan taistelevat koko ajan epäilyksen pimeät -varjot peläten tämän aamunkoiton puhkeamisen loukkaavan teitä. Ei, te -ette voi minua rakastaa vielä, minä tunnen sen; mutta mikäli -tulette vakuutetuksi minun rajattoman ja ikuisen ystävyyteni -järkkymättömyydestä ja voimasta, sikäli olette ehkä antava sille -pienen sijan sydämessänne. Jos tämä kunnianhimoni on solvaiseva, niin -sanokaa se minulle vihastumatta, ja minä palaan heti entiseen -asenteeseeni; mutta jos tahtoisitte oppia minua rakastamaan, niin -älkää ilmaisko sitä suinkaan varomattomasti sille, jonka koko -elämän-onni on saada yksinomaan ja ainoastaan palvella teitä." - -Rakkaani, näitä viimeisiä sanoja lukiessani olin näkevinäni hänet taas -edessäni yhtä kalpeana kuin hän oli sinä iltana, jolloin -kameliakukalla ilmaisin ottavani vastaan hänen alttiin ystävyytensä -aarteen. Näin näissä alistuvissa lauseissa jotakin aivan muuta kuin -yksinkertaisen kaunopuheisuuden kukkasen, jollaisia rakastavaiset -tavallisesti käyttelevät, ja tunsin sielussani kuin suuren -aallonharjan nousun... onnen humauksen. - -On ollut kurja ilma enkä ole voinut ajaa Boulogne-metsään antamatta -aihetta omituisiin epäluuloihin, sillä äitinikin, joka usein lähtee -ulos sateellakin, on pysytellyt yksin kotona. - -Keskiviikko-iltana. - -Näin _hänet_ oopperassa. Rakkaani, häntä enää tuskin tuntee samaksi -ihmiseksi: hän tuli meidän aitioomme ja Sardinian lähettiläs esitti -hänet. Luettuaan silmistäni, että hänen rohkeutensa ei ollut minua -loukannut, näytti hän joutuvan ikäänkuin pois suunniltaan ja hän -nimitti markiisitar d'Espardia neidiksi. Hänen silmänsä säteilivät -kirkkaammin kuin kattokruunut. Sitten hän poistui aivan kuin ihminen, -joka pelkää tekevänsä jonkun tyhmyyden. -- "Parooni de Macumer on -rakastunut!" sanoi rouva de Maufrigneuse äidilleni. -- "Se on sitäkin -kummallisempaa, kun hän on vallasta suistunut ministeri", vastasi -äitini. Minulla oli voimaa katsella rouva d'Espardia, rouva de -Maulrigneuseä ja äitiäni uteliaan viattomin silmin, aivan kuin -henkilö, joka ei ymmärrä vierasta kieltä, mutta koettaa arvata, mitä -sanotaan; mutta sisällisesti oli sieluni hekumallisessa riemussa. On -olemassa ainoastaan yksi sana, joka ilmaisee mitä tunsin: hurmaus. -Felipe rakastaa minua niin suuresti, että hän mielestäni ansaitsee -vastarakkauden. Minä olen itse hänen elinhermonsa, ja pidän kädessäni -hänen ajatustensa johtolankoja. Lopuksi, jos meidän nyt täytyy sanoa -kaikki toisillemme, toivon kärsimättömästi, että hän murtaisi kaikki -esteet ja tulisi luokseni pyytämään minua itseltäni, jotta saisin -nähdä, käykö tuo tulinen rakkaus jälleen nöyräksi ja tyyneksi katseeni -käskystä. Ah, rakas ystävä, keskeytän kirjoittamisen ja vapisen koko -ruumiiltani. Kirjoittaessani kuulin ulkoa pientä kolinaa ja nousin -pystyyn. Ikkunastani näin hänen kävelevän muurin harjalla henkensä -kaupalla. Menin ikkunan luo huoneessani tehden hänelle pienen merkin; -hän hyppäsi alas muurilta, joka on kymmenen jalkaa korkea; sitten hän -juoksi tietä pitkin niin kauas, että saatoin nähdä hänet, -osoittaakseen, ettei hän ollut vahingoittanut itseään. Tämä -huomaavaisuus samalla hetkellä, jolloin hän epäilemättä vielä oli -vallan pökerryksissä putoamisestaan, liikutti minua niin, että rupesin -itkemään, en tiedä miksi. Rumikko-raukkani! Mitä mahtoi hän etsiä, -mitä tahtoi hän sanoa minulle? - -En tohdi enää panna ajatuksiani paperille, vaan käyn iloissani -nukkumaan ajatellen kaikkea sitä, mitä nyt sanoisimme toisillemme, jos -olisimme yhdessä. Hyvästi, kaunis kuuromykkä! Minulla ei ole aikaa -torua sinua vaitiolostasi; mutta on kulunut jo enemmän kuin kuukausi -siitä, kun viimeksi olen saanut sinulta kirjeen. Olisitko ehkä -sattumalta tullut onnelliseksi? Eikö sinulla ehkä enää ole tuota -vapaata tahtoa, josta olit niin ylpeä ja jonka minä tänä iltana olen -ollut vähällä kadottaa. - - - - -XX. - -RENÉE DE L'ESTORADE LOUISE DE CHAULIEULLE. - - -Toukokuulla. - -Jos kerran rakkaus on luomakunnan elämänlähde, niin miksi sulkevat -ankarat filosofit sen pois avioliitosta? Minkätähden asettaa -yhteiskunta ylimmäksi laiksi sen, että nainen on uhrattava perheelle, -kylväen täten välttämättömyyden pakosta avioliittoon ristiriitaisuutta -ja tuskallista taistelua? Tämän taistelun on se edellyttänyt ja -tiennyt sen niin vaaralliseksi, että se on asestanut miehen meitä -vastaan virkavallan valtuuksilla, peläten, että muuten voisimme kaiken -tehdä tyhjäksi joko hellyytemme voimalla tai salatun vihan -hellittämättömällä sitkeydellä. Tällä hetkellä näen avioliitossa kaksi -vastakkaista voimaa, jotka lainsäätäjän olisi pitänyt yhdistää. -Milloin mahtavat ne yhdistyä? tuon kysymyksen tein itselleni luettuani -sinun kirjeesi. Oi, armas ystävä, yksi ainoa sinun kirjeistäsi murskaa -tuon suuren aveyronilaisen kirjailijan pystyttämän rakennuksen, johon -jo olin ehtinyt kaikessa mukavuudessa asettua asumaan. Lait ovat -vanhojen ukkojen laatimia, sen huomaavat naiset kyllä; he ovat -viisaasti kyllä säätäneet, että aviollinen rakkaus ilman oikeaa -rakkauden intohimoa ei meitä nöyryytä, ja että naisen on ilman -rakkauttakin antauduttava miehelle, heti kun laki sallii miehen ottaa -hänet vaimokseen. Ainoastaan perhettä silmälläpitäen ovat he -jäljitelleet luontoa, joka ainoastaan pitää huolta rodun säilymisestä. -Ennen olin minä olento, nyt olen ainoastaan esine! Olen -yksinäisyydessäni pyyhkinyt silmästäni enemmän kuin yhden kyyneleen, -jotka kaikki olisin tahtonut vaihtaa lohduttavaan hymyyn. Mistä johtuu -meidän kohtaloittemme erilaisuus? Luvallinen rakkaus suurentaa sinun -sielusi. Löydät hyveen nautinnosta. Kärsit ainoastaan omasta -tahdostasi. Jos menet naimisiin Felipesi kanssa, on velvollisuutesi -täyttäminen oleva mitä ihanin ja sielua avartavin tunne. Meidän -tulevaisuutemme on täynnä kysymyksiä, joihin levottomalla -uteliaisuudella odotan vastausta. - -Sinä rakastat, sinua jumaloidaan. Ah, rakas ystävä, antaudu kokonaan -tuon kauniin runoelman valtoihin, joka meitä aikoinaan niin paljon -askarrutti. Naisellisen kauneuden, joka juuri sinussa ilmenee niin -hienona ja henkevänä, on Jumala luonut sitä varten, että se -ihastuttaisi ja miellyttäisi: hänellä on omat suunnitelmansa. Niin, -enkelini, kätke huolellisesti hellyytesi salaisuus ja aseta Felipe -niille hienoille koetuksille alttiiksi, jotka me yhdessä keksimme, -voidaksemme päättää, olisiko unelmiemme sankari arvoisemme. Kuitenkin -on tärkeämpää tietää, rakastatko sinä häntä kuin rakastaako hän sinua; -sillä mikään ei ole sen petollisempaa kuin se kangastus, jonka -uteliaisuus, kaipaus ja usko onneen heittävät sieluumme. Sinä, joka -meistä kahdesta vielä olet koskettamaton, armahin ystävä, älä ilman -varmoja takeita päätä tuota peruuttamattoman avioliiton vaarallista -kauppaa, sitä hartaasti pyydän sinulta! Välistä yksi ainoa ele, sana, -katse, jossakin kahdenkeskeisessä keskustelussa, jolloin sielut ovat -sovinnaisesta tekopyhyydestään vapaita, voi salaman tavoin paljastaa -kuiluja. Sinä olet kyllin ylevä ja itsestäsi varma voidaksesi -rohkeasti astua polkuja, joilla joku muu eksyisi. Et voi aavistaa, -millä levottomuudella seuraan vaiheitasi. Välimatkasta huolimatta näen -sinut aivan silmieni edessä, tunnen samoja tunteita kuin sinä. -Muistakin siis kirjoittaa minulle kaikesta, älä unohda mitään! -Kirjeesi tuovat väkevän elämäntuulahduksen minun muuten niin -yksinkertaiseen ja rauhalliseen kotielämääni, joka on yhtä -yksitoikkoinen kuin valtamaantie pilvisenä päivänä. Kaikki, mitä -täällä taaskin tapahtuu, johtuu yksinomaan minun omista -itsekohtaisista taidekeinoistani ja juonistani, joita en nyt tällä -kertaa tahdo paljastaa; kerron niistä joskus myöhemmin. Antaudun ja -vetäydyn jälleen kuoreeni synkän itsepäisesti vaihdellen toivon ja -epätoivon välillä. Ehkäpä vaadin elämältä enemmän onnea kuin mitä se -on velvollinen meille antamaan. Nuorella ijällä olemme niin kerkkäät -vaatimaan, että todellisuus vastaisi ihannetta. Tätä kaikkea -miettiessäni, aivan yksin, pienen kallion kupeella puutarhassani, olen -tullut siihen ajatukseen, että rakkaus avioliitossa on pelkkä sattuma, -jolle on mahdotonta perustaa yleistä vallitsevaa lakia. Aveyronilainen -filosofini on oikeassa käsittäessään perheen ainoaksi mahdolliseksi -yhteiskuntasiteeksi ja alistaessaan sille naisen, niinkuin on -tapahtunutkin kaikkina aikoina. Ratkaisun tälle suurelle ja meidän -mielestämme melkein hirvittävälle kysymykselle antaa ensimäinen lapsi. -Siksipä tahtoisinkin tulla äidiksi, jos ei muun vuoksi, niin siksi, -että sieluni hivuttava toimintahalu saisi tyydytystä. - -Louis on edelleenkin ihailtavan hyvä, hänen rakkautensa on toimivaa ja -minun hellyyteni on käsitteellistä; hän on onnellinen, hän poimii -yksinään kukkaset kiinnittämättä huomiota sen maaperän ponnistuksiin, -joka ne on tuottanut. Onnellinen itsekkäisyys! Mutta ottakoon kuinka -kovalle tahansa, lainaan itseni hänen harhakuvitelmiensa esineeksi, -aivan kuin äiti, sen käsityksen mukaan, mikä minulla on äidistä, tekee -kaikkensa tuottaakseen iloa lapselleen. Hänen ilonsa on niin syvä, -että se pimittää hänen selvänäköisyytensä ja heittää heijastuksen -minunkin ylitseni. Johdan hänet harhaan pienellä hymyllä tai -tyytyväisellä katseella, joka johtuu siitä tietoisuudesta, että teen -hänet onnelliseksi. Niinpä se hyväilynimi, jota kotioloissa käytän -hänelle puhellessani, kuuluukin: "lapseni!" Odotan hedelmää näistä -monista rukouksistani, jotka jäävät salaisuudeksi Jumalan, sinun ja -minun välille. Äitiys on yritys, jolle olen antanut rajattomasti -luottoa; se on minulle jo nyt niin suuressa velassa, että pelkään, -että en lähestulkoonkaan saa kaikkea takaisin; sen pitäisi kehittää -tarmoani ja laajentaa sydäntäni, sen pitäisi palkita menetykseni -rajattomilla iloilla. Oi, Jumalani, kunpa en pettyisi! Siinä on koko -minun tulevaisuuteni ja niin hirveätä kuin se onkin -- koko hyveeni -perusta. - - - - -XXI. - -LOUISE DE CHAULIEU RENÉE DE L'ESTORADELLE. - - -Kesäkuulla. - -Rakas naitu hirveni, sinun kirjeesi saapui juuri parahiksi -oikeuttaakseen minut tekemään erään rohkean teon, jota olen ajatellut -yötä päivää. En tiedä, mikä himo minussa palaa tuntemattomiin tai, jos -niin tahdot, kiellettyihin asioihin, mutta se levottuuttaa minua ja -osoittaa selvästi, että sieluni sisimmässä par'aikaa on käymässä -taistelu yhteiskunnan ja luonnon lakien välillä. En tiedä, onko luonto -minussa voimakkaampi kuin yhteiskunta, mutta yllätän itseni hieromasta -sovintoa näiden molempien voimien välille. Joka tapauksessa puhuakseni -kyllin selvästi, tahtoisin puhua Felipen kanssa kahden kesken, jonakin -yöllisenä hetkenä lehmusten alla puutarhan kolkassa. Tämä tahto on -kylläkin kotoisin erään nuoren tytön aivoista, joka hyvin ansaitsee -saada liikanimen _älykäs vekkuli_! Tämän nimen on herttuatar minulle -leikillään antanut ja isäni yhtyy siihen täydellisesti. Siitä -huolimatta pidän tätä harha-askelta varovaisena ja viisaana. Samalla -kuin täten palkitsen Felipeäni kaikista niistä monista öistä, jotka -hän on viettänyt puutarhamuurin vierellä, tahdon tietää, mitä hän -tuumaa tästä kirjeestäni ja miten hän sellaisessa tilanteessa -käyttäytyy; jos hän jumaloi tätä virhettäni, teen hänet rakkaaksi -puolisokseni, mutta ellei hän silloin ole vielä kunnioittavampi ja -värisevämpi kuin ratsastaessaan ohitseni ja tervehtiessään minua -Champs-Elysées'lla, niin en tahdo nähdä häntä enää milloinkaan. Mitä -taas maailmaan tulee, on varmasti vähemmän vaarallista tavata -rakastettuani täten kuin hymyillä hänelle rouva de Maufrigneusen tai -vanhan markiisitar de Beauseantin luona, joiden salongeissa meitä -ympäröivät vakoilijat, sillä arvaa sen, millä silmillä seurataan -sellaista tyttöä, jonka epäillään tuntevan lämpimämpiä tunteita -Macumer'n tapaista hirviötä kohtaan! Oi, jospa tietäisit, millaisessa -jännityksessä itse olen ajatellessani tätä suunnitelmaa, kuinka jo -etukäteen kuvittelen, miten se on tapahtuva! Ja kuinka olenkaan -kaivannut sinua; olisimme viettäneet muutamia hauskoja hetkiä yhdessä -keskustellen, epätietoisuuden ihanissa sokkeloissa ja jo etukäteen -nauttien kaikista tuollaisen ensimäisen yökohtauksen hyvistä ja -pahoista puolista, pimeässä ja hiljaisuudessa, Chaulieun linnan -kauniiden lehmusten varjossa, kuun hopeaisen häilähtelyn satumailla. -Pamppailevin sydämin olen hokenut: -- "Ah, Renée, missä viivytkään?" -Sinun kirjeesi oli kuin tulta tappuroihin ja viimeisetkin epäröimiseni -haihtuivat. Heitin hämmästyneelle ihailijalleni ikkunasta tarkan -piirustuksen pienen puutarhaportin avaimesta liittäen myötä seuraavan -kirjelmän: - -"Tahdotaan estää teitä tekemästä tuhmuuksia. Taittaessanne niskanne -vahingoittaisitte sen henkilön mainetta, jota sanotte rakastavanne. -Oletteko uuden kunnioituksen osoituksen arvoinen ja ansaitsetteko -sitä, että teitä puhutellaan sillä hetkellä, jolloin kuu jättää -varjoon lehmukset puutarhan kolkassa?" - -Eilen kello yksi, juuri kun Griffith oli menossa levolle, sanoin -hänelle: -- "Ottakaa shaalinne ja seuratkaa minua, ystäväiseni, tahdon -mennä puutarhan perälle kenenkään huomaamatta!" Hän ei vastannut -sanaakaan, vaan tuli mukaani. Mitkä tunteet täyttivätkään mieleni, -Renée-ystäväni! Odotettuani häntä hetkisen suloisen pikku jännityksen -vallassa näin hänen hiipivän esiin kuin varjon. Tultuamme onnellisesti -alas puutarhaan, sanoin Griffithille: -- "Älkää hämmästykö, siellä on -parooni de Macumer ja juuri hänen vuoksensa olen ottanut teidät -mukaani." Hän ei sanonut siihen mitään. - -"Mitä tahdotte minulta?" kysyi minulta Felipe äänellä, jonka kiihtynyt -sävy ilmaisi, että hameittemme kahina yön hiljaisuudessa ja askeltemme -rapina hiekkakäytävällä, niin kevyesti kuin liikummekin, oli saanut -hänen mielensä järkytetyksi. - -"Tahdon sanoa teille sen, mitä en voi kirjoittaa", vastasin minä. - -Griffith väistyi muutaman askeleen syrjään meistä. Oli tuollainen -leuto yö, täynnä kukkien tuoksua. Tunsin tällä hetkellä juovuttavaa -iloa siitä, että olin melkein yksin hänen kanssaan tässä lehmusten -lempeässä hämärässä, jota vastaan puutarha talon seinästä takaisin -heijastuvassa valkeassa kuunvalossa hohti kaksinverroin kirkkaana. -Tämä vastakohtaisuus tuntui antavan jonkinlaisen kuvan rakkauden -salaisuudesta, jonka täytyi päättyä loistavan avioliiton -julkinäytelmään. Pari silmänräpäystä kesti tätä uuden tilanteen -aiheuttamaa salaperäistä nautintoa, jolloin kumpikin olimme yhtä -hämmästyneitä; sitten sain minä ensimäiseksi puhekykyni. - -"Vaikkakaan en pelkää panettelua, en kuitenkaan tahdo, että enää -kiipeätte tuohon puuhun", sanoin minä osoittaen jalavaa, "tai -muurille. Olette jo kyllin kauan käyttäytynyt niinkuin koulupoika ja -minä kuin pensionityttö; nyt on meidän ohjattava tunteemme arvomme -mukaisiksi. Jos olisitte pudonnut ja vaikka saanut surmanne, kuolisin -minä häväistynä..." -- Loin katseeni häneen; hän oli käynyt -kuolonkalpeaksi. -- "Ja jos joku olisi yllättänyt teidät, niin olisi -heti epäilty äitiäni ja minua..." - -"Anteeksi", sanoi hän heikosti. - -"Kulkekaa bulevardin käytävällä, kuulen kyllä askeleenne, ja kun -tahdon tavata teitä, avaan ikkunani, mutta en tahdo asettaa teitä enkä -itseäni tälle vaaralle alttiiksi muutoin kuin erittäin tärkeässä -tapauksessa. Miksi olette ajattelemattomuudellanne pakoittanut minut -tähän toiseen vaaralliseen toimenpiteeseen, joka helposti voi antaa -huonon ajatuksen minusta?" -- Näin hänen silmissään kyyneleitä, jotka -mielestäni olivat paras vastaus. -- "Ymmärrätte varmaan", jatkoin -hymyillen, "että tämä askel minun puoleltani on hyvin uskallettu..." - -Kuljettuamme pari kierrosta äänettöminä lehvien alla sanoi hän: - -"Pidätte minua varmaankin tuhmana; ja minä olenkin siihen määrin onnen -huumaama, että se lamauttaa kaiken ajatukseni ja voimani, mutta -tietäkää edes se seikka, että te minun silmissäni pyhitätte tekonne -vain sillä, että suvaitsette tehdä ne. Kunnioitus, jota tunnen teitä -kohtaan, on vain verrattavissa siihen, jota tunnen Jumalaa kohtaan. -Sitäpaitsi onhan miss Griffith täällä." - -"Hän on täällä muiden, ei meidän vuoksemme Felipe", sanoin vilkkaasti. -Hän ymmärsi, mitä tarkoitin, rakkaani. - -"Tiedän kyllä," jatkoi hän katsoen minuun nöyrästi, "että, vaikka hän -ei olisikaan täällä, käyttäytyisimme aivan samoin kuin jos hän näkisi -meidät; vaikka emme olekaan ihmisten näkyvissä, olemme kuitenkin aina -Jumalan kasvojen edessä, ja me tarvitsemme yhtähyvin oman -kunnioituksemme kuin maailman." - -"Kiitos, Felipe," sanoin minä ja ojensin hänelle käteni tavalla, joka -sinun olisi pitänyt nähdä. "Nainen, muistakaakin pitää minua naisena, -on aina hyvin taipuvainen rakastamaan miestä, joka ymmärtää häntä. -Niin, mutta ainoastaan taipuvainen", jatkoin minä painaen sormen -huulilleni. "En tahdo, että elätätte itsessänne suurempaa toivoa kuin -mitä minä voin teille antaa. Sydämeni on kuuluva ainoastaan sille, -joka voi lukea sitä ja tuntea sen. Vaikk'eivät tunteemme olisikaan -aivan samanlaisia, täytyy niiden silti olla yhtä laajoja ja yhtä -korkeita. En ollenkaan tahdo tehdä itseäni suuremmaksi kuin mitä olen; -niihin hyviin ominaisuuksiin, joita luulen itselläni olevan, liittyy, -myös vikoja; mutta ellei minulla niitä olisi, olisin vallan -epätoivoinen." - -"Koska olette ottanut minut palvelijaksenne, olette samalla antanut -minulle luvan rakastaa teitä," sanoi hän vapisevalla äänellä ja -katsoen silmiini koko ajan; "olen saanut enemmän kuin toivoin." - -"Mutta," vastasin minä vilkkaasti, "minusta on teidän osanne parempi -kuin minun; eikä minulla olisi mitään vastaan saada vaihtaa osia, -mutta se asia riippuu kokonaan teistä." - -"Nyt täytyy minun kiittää teitä," sanoi hän, "tiedän, mikä on -rehellisen rakastajan velvollisuus. Minun täytyy osoittaa teille -olevani teidän arvoisenne ja teillä on oikeus koetella minua niin -kauan kuin haluatte. Jumalani! Voittehan hyljätä minut, jos petän -toiveenne." - -"Tiedän, että rakastatte minua," vastasin. "Tähän asti (korostin -julmasti nämä sanat) olen antanut etusijan teille, siksipä olettekin -nyt täällä." - -Kävelimme taas jonkun askeleen keskustellen ja minun täytyy tunnustaa -sinulle, että espanjalaiseni, jonka levottomuus oli haihtunut, nyt -mitä kaunopuheisimmin tulkitsi sydämensä tunteita, ei intohimoaan, -vaan hellyyttään; sillä hän osasi ihailtavasti selittää tunteensa -vertaamalla niitä jumalalliseen rakkauteen. Hänen sydämeen tunkeva -äänensä, joka vielä erikoisesti tehosti hänen jo muutenkin niin -oikeita ajatuksiaan, muistutti satakielen säveltä. Hän puhui hiljaa, -kauniilla, sointuvalla äänellään ja hänen sanansa seurasivat toisiaan -nopeasti kuin virran laineet, hänen sydämensä tulvi yli äyräittensä. --- "Lopettakaa", sanoin minä, "olen jo viipynyt kauemmin kuin minun -olisi pitänyt..." Ja pienellä eleellä sanoin hänelle jäähyväiset. -- -"Olette kihloissa neiti", sanoi Griffith -- "Ehkäpä olisin sitä -Englannissa, mutta en Ranskassa", vastasin välinpitämättömästi. -"Tahdon mennä naimisiin rakkaudesta enkä pettyä; siinä kaikki." Kuten -näet, rakas ystävä, on minun laitani sama kuin Mahometin ja vuoren: -menin itse rakkauden luo, kun ei se tullut minun luokseni. - -Perjantaina. - -Olen jälleen nähnyt orjani; hän on käynyt pelokkaaksi ja hänen -ilmeessään on jotakin salaperäistä ja harrasta, joka suuresti -miellyttää minua; hän näyttää nyt olevan yksinomaan minun valtani ja -kunniani palveluksessa. Mutta ei mikään hänen katseissaan eikä -käytöksessään ilmianna noille muuten niin herkkä-aavisteisille -maailmannaisille sitä ääretöntä rakkautta, jonka minä yksin näen. En -kuitenkaan, rakas ystäväni, laisinkaan ole silmittömästi ihastunut, -hallittu ja vallittu; päinvastoin juuri minä itse ihastutan, hallitsen -ja vallitsen... No niin, punnitsen asiaa. Oi, tahtoisinpa melkein -takaisin sen pelon, jonka muinoin tuon hylkimäni aatelittoman -opettajani salainen lumousvoima minussa vaikutti. On kahta lajia -rakkautta: sellaista, joka käskee, ja sellaista, joka tottelee, ne -ovat aivan erilaisia ja herättävät erilaista intohimoa ja niitä ei saa -sekoittaa toisiinsa; voidakseen tehdä tilinsä elämän kanssa on naisen -kenties tutustuttava näihin molempiin. Voivatko nämä molemmat -intohimon lajit yhdistyä? Voiko mies, jonka rakkauden me olemme -herättäneet, myös herättää meissä vastarakkauden? Onko Felipe jonakin -päivänä oleva minun herrani? Olenko minäkin vapiseva, jos hän vapisee? -Nämä kysymykset saavat minut empimään. Hän on hyvin sokea. Hänen -sijassaan olisin pitänyt lehmusten alla odottelevaa neiti de -Chaulieutä liian miellyttämisenhaluisena, liian kylmänä, hillittynä ja -laskevaisena. Ei, tämä ei ole rakastamista, tämä on leikkimistä tulen -kanssa. Felipe miellyttää minua edelleen, mutta nyt olen levollinen, -mukavuutta harrastava. Ei mitään esteitä enää, miten hirveätä! -Sisäinen jänne löyhtyy minussa, kaikki heikontuu, ja pelkään kysellä -itseltäni asian oikeaa laitaa. Hän teki väärin kätkiessään minulta -rakkautensa rajun voiman; hän jätti määräämisvallan minulle itselleni. -Lyhyesti sanoen, en voita mitään tämäntapaisilla harha-askelilla. -Niin, rakas ystävä, kuinka suloinen muisto tuosta puiden siimeksessä -vietetystä puolituntisesta minulla onkin, on sen suoma nautinto -kuitenkin paljon pienempi niiden tunteiden tenhoa, joiden kanssa -kamppailin epäröidessäni: Menenkö sinne? Vai enkö mene? Kirjoitanko -hänelle! Vai enkö kirjoita? Onkohan samoin kaikkien ilojemme laita? -Onko parempi siirtää ne toistaiseksi vai nauttia niistä? Onko toivo -arvokkaampaa kuin omistaminen? Ovatko rikkaatkin köyhiä? Olemmeko me -molemmat ehkä antaneet tunteelle liian suuren liikkumisalan -kehittäessämme mielikuvitusvoimamme rajattomiin asti? On hetkiä, -jolloin tämä ajatus saa minut jäykistymään. Tiedätkö miksi? Olen vähän -aikeissa tulla puutarhakohtaukseen ilman Griffithiä. Kuinka pitkälle -mahdan mennäkään tätä tietä? Mielikuvituksella ei ole mitään rajoja, -mutta nautinnoilla on. Sano minulle, sinä rakas korsettiin puettu -tohtori, kuinka on yhdistettävä nämä molemmat naisen elämälle niin -tärkeät ehdot? - - - - -XXII. - -LOUISE FELIPELLE. - - -En ole tyytyväinen teihin. Ellette ole vuodattanut kyyneleitä Racinen -_Béreniceä_ lukiessanne, ellette tästä kappaleesta ole löytänyt -maailman hirveintä murhenäytelmän aihetta, ette ymmärrä minua, emme -koskaan voi ymmärtää toisiamme: särkekäämme liittomme, älkäämme enää -tavatko toisiamme, unohtakaa minut; sillä ellette anna minulle -tyydyttävää vastausta, tahdon unohtaa teidät, olette vast'edes oleva -minulle vain muuan herra parooni de Macumer, tai pikemmin ette yhtään -mitään; te olette oleva minulle tyhjää ilmaa, niinkuin ei teitä -koskaan olisi ollutkaan. Eilen rouva d'Espardin luona oli teidän -kasvoillanne jonkinlainen tyytyväinen ilme, joka oli minulle mitä -suurimmassa määrässä vastenmielinen. Tunnutte olevan kovin varma -siitä, että teitä rakastetaan. Toisin sanoen, teidän henkenne vapaus -kauhistutti minua enkä enää tuntenut teitä siksi palvelijaksi, jona -ensimäisessä kirjeessänne esititte itsenne. Ette ollenkaan ollut -hajamielinen, niinkuin rakastuneen miehen tulee olla, vaan päinvastoin -sinkauttelitte mitä nerokkaimpia kompasanoja. Niin ei käyttäydy tosi -uskovainen; hän on aina alakuloinen jumaluutensa edessä. Jos kerran en -ole yli kaikkien muiden naisten kohoava, korkeampi olento, jos ette -näe minussa itse elonlähdettänne, olen vielä mitättömämpi kuin -tavallinen nainen, sentähden että tällä hetkellä olen ainoastaan -nainen. Olette herättänyt epäluuloni, Felipe; kapinan henki on -voittanut hellyyden, ja kun olen tarkastellut teidän entisyyttänne, -olen huomannut, että minulla on täysi syy olla epäluuloinen. Tietäkää -siis, te herra Espanjan perustuslaillinen ministeri, että olen -perinpohjin pohtinut sukupuoleni kurjaa asemaa. Viattomuudessaan ovat -käteni vahingoittumattomina pidelleet palavia soihtuja. Kuulkaa siis -tarkasti, mitä nuori kokemukseni on minulle opettanut ja mitä nyt -kertaan teille. Kaikissa muissa asioissa on kaksinaisuudella, -epärehellisyydellä, rikotuilla lupauksilla tuomarinsa, ja nämä -tuomarit määräävät rangaistuksia; mutta niin ei ole laita rakkaudessa, -jonka samalla kertaa on oltava uhri, syyttäjä, asianajaja, -tuomioistuin ja pyöveli; sillä julmin uskottomuuskin, kauhein rikoskin -jää tuntemattomaksi, tapahtuu vain sielujen syvyyksissä, joissa ei ole -todistajaa, ja luonnollisesti on loukatullekin edullisinta vaieta -asiasta. Rakkaudella on senvuoksi aivan oma lakikirjansa, oma -kostonsa; maailmalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Minä -puolestani olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että en koskaan anna -anteeksi rikosta, ja sydämen asioissa ei mikään ole vähäarvoista. -Eilen olitte aivan sellaisen ihmisen näköinen, joka varmasti tietää -olevansa rakastettu. Tekisittekin väärin, ellette olisi varma siitä, -mutta minun silmissäni olisitte rikollinen, jos tämä varmuus riistäisi -teiltä sen luonnollisen miellyttäväisyyden, jonka epävarma toivo ennen -valoi koko olemukseenne. En tahdo nähdä teitä pelokkaana enkä -suuriluuloisena, en tahdo, että joka hetki vapisette kadottavanne -kiintymykseni, sillä sellainen olisi loukkaavaa; mutta en myöskään -tahdo, että varmuus saa teidät välinpitämättömästi kohtelemaan -rakkautta. Ette koskaan saa olla vapaampi kuin mitä minä itse olen. -Ellette tiedä, millainen kidutus yksi ainoakin epäilyn pilkahdus on -sielulle, niin olkaa varoillanne, etten vielä opeta teitä sitä -tuntemaan. Yhdessä ainoassa katseessa olen antanut koko sieluni teille -ja te olette lukinnut sen lippaaseenne. Täten on teidän haltuunne -uskottu puhtaimmat tunteet, mitä vielä milloinkaan kenenkään nuoren -tytön sielussa on ollut. Harkinta, ajattelu, josta olen maininnut -teille, ovat ainoastaan rikastuttaneet päätä; mutta kun haavoittunut -sydän anoo neuvoa järjeltä, niin silloin on, uskokaa minua, tuossa -nuoressa tytössä jotakin enkelimäistä, joka tietää kaikki ja voi -kaikki. Minä vannon teille, Felipe, että, jos rakastatte minua, -kuten uskon, ja jos saatte minut epäilemään, että ne pelon, -tottelevaisuuden, kunnioittavan odotuksen ja alamaisten toivomusten -tunteet, joita sanotte tuntevanne minua kohtaan, vähimmälläkään -tavalla ovat heikontuneet, niin, jos jonakin päivänä huomaan -pienimmänkin laimentumisen tässä kauniissa ensi-lemmessä, jonka -sielunne on minun sieluuni välittänyt, niin en sano teille mitään, en -kiusaa teitä enemmän tai vähemmän arvokkaalla tavalla, en osoita -ylpeyttäni enkä suuttumustani, en edes tällaisen nuhtelevan kirjeen -muodossa; en sano silloin mitään, Felipe; olen oleva ainoastaan -surumielinen niinkuin ihmiset, jotka tuntevat kuoleman lähestyvän; -mutta en kuole, ennenkuin olen julmasti poltinraudalla merkinnyt -elämänne, ennenkuin olen mitä häpeällisimmällä tavalla häväissyt -muinaisen lemmittynne ja valanut sydämeenne ikuiset omantunnonvaivat, -sillä olette silloin näkevä minut maan päällä, ihmisten silmissä -kadotettuna ja iankaikkisuudessa tuomittuna olentona. - -Älkää sentähden koskaan herättäkö mustasukkaisuuttani johonkin toiseen -onnellisempaan, pyhästi rakastettuun Louiseen, jonka sielu saisi -kukkia ja kehkeytyä vapaasti varjottoman rakkauden mailla ja joka -Danten yleväin sanojen mukaan saisi omistaa: - -_Senza brama, sicura ricchezza_. [Pelvotta aarteita ikikestäviä.] - -Tietäkää, että olen perinpohjin tutkinut hänen helvettinsä keksiäni -sieltä tuskaisimman kaikista kidutuksista, jonkun hirvittävän -sielullisen rangaistuksen, jonka voisin yhdistää Jumalan kostoon. - -Eilen käyttäytymisenne johdosta iski äkkiä epäluulon kylmä ja julma -tikari sydämeeni. Ymmärrättekö? Olen epäillyt teitä ja kärsinyt niin -äärettömästi, etten enää tahdo epäillä. Jos teidän mielestänne minun -palveluksessani on liian raskas olla, niin luopukaa siitä, en suutu -siitä ollenkaan. Tiedänhän, että olette nerokas mies. Varatkaa -sielunne kaikki kukat minua varten, kulkekaa sidotuin silmin muun -maailman ohi, kieltäytykää kuuntelemasta imarteluja, kiitosta ja -kohteliaisuuksia. Tulkaa mieluummin luokseni vihan, panettelun ja -halveksinnan taakalla kuormattuna, kertokaa minulle, että naiset eivät -tunne teitä, että he menevät teidän ohitsenne luomatta silmäystäkään -teihin ja että kukaan heistä ei voisi teitä rakastaa; kas silloin -vasta todella tulette tuntemaan, mitä kaikkea naisen sydän ja hänen -rakkautensa voi teille lahjoittaa. Niin hyvin kätketty täytyy -aarteemme olla, että koko maailma voi vaikka polkea sitä jaloin edes -aavistamatta sen olemassa-oloa. Jos olisitte ollut kaunis, en -todennäköisesti koskaan olisi kiinnittänyt mitään huomiota teihin enkä -koskaan olisi keksinyt, että teissä on kokonainen maailma niitä -ominaisuuksia, jotka herättävät rakkautta; ja vaikkakin yleensä -tunnemme näitä syitä yhtä vähän kuin tiedämme, miten aurinko saa kukat -puhkeamaan ja hedelmät kypsymään, niin on niiden joukossa kuitenkin -yksi, jonka tunnen ja joka ihastuttaa minua. Teidän yleväin kasvojenne -luonnepiirteet ja ilmeet puhuvat ymmärrettävää kieltä ainoastaan -minulle. Ainoastaan minulla on voima uudestaan muovailla teitä, tehdä -teistä kadehdittavin olento maan pinnalla; en sentähden soisi teidän -henkenne hetkeäkään pakoilevan minun vaikutusvaltaani; se ei saa -paljastaa itseään muille, yhtä vähän kuin kaunis suunne ja -kasvonpiirteenne saavat hurmata muita. Minun yksin on saatava sytyttää -teidän neronne valo, samoin kuin sytytän tulenlieskan silmiinne. Olkaa -edelleenkin se synkkä, kylmä, nyreä ja ylenkatseellinen espanjalainen -ylimys, mikä te olitte ennen. Olitte ikäänkuin jonkinlainen villi ja -hävitetty alue, jonka raunioihin ei kukaan uskaltanut; teitä -katseltiin kaukaa; ja nyt alatte hyväntahtoisesti raivata tietä, jotta -koko maailma pääsisi luoksenne, ja muututte rakastettavaksi -parisilaiseksi. Ettekö enää muista ohjelmaani? Teidän ilonne kieli -vähän liiaksi rakkaudestanne. Ilman minun varoittavaa katsettani, -olisitte antanut Parisin terävänäköisimmän, ilvehtivimmän ja -sukkelimman salongin tietoon, että Armande Louise Marie de Chaulieu -sähköitti teistä esiin neron. Olette mielestäni liian suuri, jotta -pieninkään valtioviisas petos voisi sekaantua rakkauteenne; mutta -ellette ole minua kohtaan yksinkertainen kuin lapsi, surkuttelen teitä -suuresti; ja tästä ensimäisestä virheestänne huolimatta olen yhä -edelleenkin vielä teitä syvästi ihaileva Louise de Chaulieu. - - - - -XXIII. - -FELIPE LOUISELLE. - - -Koska Jumala näkee vikamme, näkee hän myös meidän katumuksemme; olette -vallan oikeassa, kallis valtiattareni. Tunsin, etten ollut teille -mieliksi, mutta en osannut arvata paheksumisenne syytä; nyt olette -kuitenkin selittänyt sen minulle ja samalla antanut minulle uutta -ihailun aihetta. Teidän mustasukkaisuutenne, joka on kuin Israelin -Jumalan, on täyttänyt mieleni onnen tunteella. Ei mikään ole pyhempää -eikä kallisarvoisempaa kuin mustasukkaisuus. Oi, kaunis -suojelusenkelini, mustasukkaisuus on etuvartio, joka ei koskaan nuku; -se on rakkaudelle samaa kuin mitä paha on ihmiselle: totuuden viesti. -Olkaa mustasukkainen palvelijallenne, Louise; mitä kovemmin te lyötte -häntä, sitä hartaammin on hän, alamaisena, nöyränä ja onnettomana, -suuteleva sitä keppiä, joka lyödessään häntä samalla ilmaisee, kuinka -kiintynyt te olette häneen. Mutta oh, rakkaani, ettekö siis ole -huomannut aikaisemmin, tai kentiespä vain Jumala yksin sen näkee, -kuinka olen ponnistellut voittaakseni ujouteni ja ne tunteet, joita te -olette luullut heikoiksi! Niin, tarkoitukseni oli näyttää teille -millainen olin silloin, kun en vielä rakastanut. Madridissa olivat -ihmiset olevinaan jonkin verran huvitettuja keskusteluistani ja -tahdoin, että te itse saisitte nähdä, minkä arvoinen olin. Onko tämä -turhamaisuutta? Siinä tapauksessa olette ankarasti rangaissut sitä. -Viimeinen katseenne jätti minut sellaiseen sielun hätään, jollaista en -koskaan ennen ollut kokenut, en edes silloin, kun näin Ranskan -sotajoukot Cadixin edessä ja kuninkaani viekastelevista sanoista -tiesin henkeni uhatuksi. Koetin turhaan arvata tyytymättömyytenne -syytä ja olin epätoivoissani tästä sielujemme epäsointuisuudesta, -sillä minunhan on toimittava teidän tahdostanne, ajateltava teidän -ajatuksianne, nähtävä teidän silmillänne, iloittava teidän -ilojanne ja surtava teidän surujanne, aivan kuin tunnen kylmän -ja kuuman vaihtelut. Minun rikokseni ja hätäni johtuivat tuosta -yhteisymmärryksen puutteesta yhteisessä sieluelämässämme, jonka te jo -olitte loihtinut niin kauniiksi. Pahoittaa hänen mieltään...! olen -tuhat kertaa toistanut itsekseni kuin mieletön. Jalo, ihana Louise, -jos yleensä enää olisi mahdollista enentää minun rajatonta alttiuttani -teitä kohtaan, minun järkähtämätöntä uskoani teidän pyhään -omaantuntoonne, niin voisivat sen ehkä aikaansaada teidän -mielipiteenne, jotka ovat tunkeneet sydämeeni kuin uusi väkevä -valovirta. Olette valkaissut minulle minun omat tunteeni, olette -selittänyt minulle asioita, jotka vain hämärästi aavistin sielussani. -Oi, jos rankaisunne on tällainen, millaisia ovat sitten palkintonne? -Ottaissanne minut palvelijaksenne täytitte jo kaikki toiveeni. Teitä -on minun kiittäminen elämästä, jonka jo luulin kadottaneeni; nyt on -minulla päämäärä, en elä hukkaan, voimani tarvitaan johonkin, jos ei -muuhun niin kärsimään teidän vuoksenne. Toistan saman, minkä olen -sanonut teille jo ennenkin: aina olette tapaava minut samanlaisena -kuin mitä olin silloin, kun tarjouduin nöyräksi ja vaatimattomaksi -palvelijaksenne. Niin, vaikkapa olisitte häväisty ja kadotettu, -jollaisesta mahdollisuudesta te mainitsette, niin kasvaisi hellyyteni -vain näistä tahallisista onnettomuuksistanne! Minä sitoisin haavat, -parantaisin ne, vakuuttaisin rukouksillani itse Jumalankin siitä, että -te ette ole syyllinen ja että teidän virheenne aiheutuvat toisen -rikoksesta... - -Enkö ole sanonut teille, että tunnen sydämessäni teitä kohtaan mitä -erilaisimpia tunteita, yht'aikaa isän, äidin, veljen ja sisaren, että -edustan ikäänkuin kokonaista perhettä, olen kaikki enkä mitään, aivan -niinkuin haluatte? Mutta ettekö juuri itse ole kytkenyt kaikkia näitä -sydämiä rakastajan sydämeen? Suokaa minulle siis anteeksi, jos silloin -tällöin olenkin enemmän rakastaja kuin isä tai veli, kun kuitenkin -tiedätte, että rakastajan takaa aina löytyy isä ja veli. Jospa -voisitte nähdä sydämeeni silloin, kun näen teidät kauniina ja -säteilevänä, tyynenä ja kaikkein ihailemana Champs-Elysées'llä -vaunujenne kulmauksessa tai teatterissa aitiossanne!... Ah jospa -tietäisitte kuinka vähän itsekohtaista ylpeyteni on kuullessani -ylistettävän teidän kauneuttanne, ryhtiänne ja kuinka silloin rakastan -kaikkia noita tuntemattomia, jotka suitsuttavat teille ihailuaan! Jos -te sattumalta jollakin tervehdyksellänne olette avannut sieluni kukat, -olen samalla kertaa sekä nöyrä että ylpeä, ja minä kuljen tietäni -niinkuin Jumala itse olisi minua siunannut, palaan kotiini -riemumielin, ja riemuni jättää minuun ikäänkuin pitkän valovanan: se -hehkuu esiin yksin savukkeeni savukiehkurasta ja minä tiedän varmemmin -kuin koskaan, että veri joka pulppuaa täällä suonissani, on kokonaan -teitä varten. Ettekö siis tiedä, miten äärettömästi teitä rakastan? -Nähtyäni teidät palaan jälleen huoneeseeni, jossa sarasenilainen -komeus vallitsee, mutta jossa teidän muotokuvanne himmentää kaiken -muun, heti kun painan ponninta, joka muuten pettää sen kaikkien -katseilta; sitten vaivun sitä katselemaan; sepitän runoelmia onnesta. -Taivaan korkeudesta laskeutuu silmieni eteen kokonainen elämän taulu, -jota uskallan toivoa omakseni. Oletteko joskus yön hiljaisuudessa, -kaiken ulkomaailman hälinän ohitse, tavoittanut rakkaaseen pikku -korvaanne salaisen äänen soinnun? Ettekö aavista mitään niistä -tuhansista rukouksista, jotka rientävät luoksenne? Hiljaisuudessa -tarkastellessani teitä olen vihdoin keksinyt kaikkien teidän -piirteittenne sisäisen tarkoituksen, olen huomannut, miten ne ovat -yhdenmukaisia sielunne täydellisyyden kanssa; tästä teidän luonteenne -kauniista sopusointuisesta kaksipuolisuudesta olen sepittänyt -espanjankielellä kaksi sonettia, joita en ole näyttänyt teille, sillä -runouteni on liian paljon aiheensa alapuolella, rohjetakseni lähettää -niitä teille. Olen niin täysin sulautunut teihin, että en hetkeäkään -voi olla teitä ajattelematta ja jos te lakkaisitte täten täyttämästä -elämääni, kärsisin siitä. Ymmärrättekö nyt, Louise, miten äärettömän -tuskallista minulle oli, vaikkakin tahtomattani, tuottaa teille -mielipahaa voimatta arvata siihen syytä? Tämä kaunis kaksoiselämä -häiriytyi hetkeksi ja jäinen kylmyys kouristi sydäntäni. Lyhyesti -sanoen, kun minun oli aivan mahdoton ymmärtää tämän erimielisyyden -syytä, luulin, ettei minua enää rakastettu; palasin kotiin hyvin -synkkänä, mutta onnellisena kuitenkin vielä palvelija-asemastani, -mutta sitten saapuikin kirjeenne täyttäen mieleni riemulla. Oi, -nuhdelkaa minua aina samoin! - -Muuan lapsi, joka oli langennut, sanoi äidilleen: "anteeksi", nousten -jälleen ja peittäen tuskansa. Niin, hän pyysi anteeksi sitä, että oli -tuottanut hänelle tuskaa. No niin, tuo lapsi olen minä: en ole -muuttunut, jätän teille luonteeni avaimen orjan alamaisuudella; mutta -rakas Louise, en ole enää tekevä uusia kompastuksia. Pitäkää ketjua, -joka minut yhdistää teihin aina niin kireällä, että jo yhdellä -ainoalla liikkeellä voitte ilmaista pienimmätkin toivomuksenne sille, -joka aina on oleva orjanne. - - Felipe. - - - - -XXIV. - -LOUISE DE CHAULIEU RENÉE DE L'ESTORADELLE. - - -Lokakuulla 1824. - -Rakas ystäväni, sinä, joka kahden kuukauden kuluttua menit naimisiin -haaksirikkoutuneen miesparan kanssa, jonka äidiksi rupesit, et tiedä -mitään siitä hirvittävästä näytelmästä, joka näytellään syvällä -sydämissä ja jota nimitetään rakkaudeksi, jossa kaikki voi yhdessä -silmänräpäyksessä muuttua traagilliseksi ja jossa yksi ainoa katse, -keveästi heitetty sana voi merkitä kuolemaa. Kaiken lopuksi olin -varannut Felipelle hirvittävän, mutta ratkaisevan koetuksen. Tahdoin -tietää, rakastaisiko hän minua _kaikesta huolimatta_, joka on -kuningasmielisten, niin, miks'ei myös katolilaisten, tunnussana! Koko -yön käveli hän kanssani lehmusten alla puutarhamme perimmäisessä -kolkassa eikä edes epäilyn varjoa näkynyt hänen sielussaan. Seuraavana -päivänä olin hänelle vielä rakkaampi kuin ennen ja yhtä siveä, suuri -ja puhdas hänen mielestään kuin edellisenä päivänäkin; hän ei -vähimmälläkään tavalla käyttänyt hyväkseen asemaansa. Oi, hän on -todellakin oikea espanjalainen, oikea abenserragi! Hän kiipesi -muurille suudellakseen kättäni, jonka ojensin hänelle pimeässä -parvekkeeltani; hän oli vähällä syöksyä alas; kuinka monta nuorukaista -olisi tehnyt samoin! Kaikki tuo ei kuitenkaan vielä merkitse mitään; -kärsiväthän kristityt hirveitä marttyyrikidutuksiakin päästäkseen -taivaaseen. Toissa-iltana käännyin kuninkaan tulevan lähettilään -Espanjan hovissa, korkeasti kunnioitetun herra isäni puoleen ja sanoin -hänelle hymyillen: -- "Herraseni, pienemmän ystäväpiirin tieten -tulette naittamaan erään lähettilään veljenpojan kanssa rakkaan -Armandenne, jolle tämä lähettiläs, joka toivoo mainitunlaista liittoa -ja jo kauan on kerjännyt sitä, naimasopimuksessa määrää suunnattoman -suuren omaisuutensa ja kaikki arvonimensä kuolemansa jälkeen ja -lahjoittaa jo heti molemmille puolisoille satatuhatta livreä korkoja -ja morsiamelle sitäpaitsi kahdeksansadantuhannen frangin myötäjäiset. -Tyttärenne itkee, mutta taipuu kuitenkin teidän isällisen arvovaltanne -majesteetin vastustamattoman tahdon alle. Jotkut pahansuopaiset -panettelijat sanovat, että tyttärenne kyynelien alla piilee itsekäs ja -kunnianhimoinen sielu. Menemme tänä iltana oopperassa aatelisten -aitioon ja herra parooni de Macumer tulee myös sinne" -- "Hän ei siis -sovi?" vastasi minulle isäni hymyillen kohdellen minua jo lähettilään -rouvana. -- "Pidätte Clarisse Harlowea Figarona!" sanoin minä heittäen -häneen halveksivan ja pilkallisen silmäyksen. "Kun näette, että olen -ottanut hansikkaan pois oikeasta kädestäni, tulee teidän vakuuttaa -valheelliseksi tämä hävytön huhu ja olla olevinanne siitä -loukkaantunut." -- "Voin olla levollinen tulevaisuutesi suhteen: -sinulla ei ole enempää tytön-aivoja kuin mitä Jeanne d'Arcilla oli -naisen-sydäntä. Olet tuleva onnelliseksi, olet antava rakastaa -itseäsi, mutta itse et ole rakastava ketään!" Tällä kertaa purskahdin -nauruun. -- "Mitä tarkoitat, pikku keimailijatar?" kysyi hän. -- -"Vapisen isänmaani etujen puolesta." Ja huomatessani, ettei hän -käsittänyt minua, lisäsin: "Madridissa!" -- "Kuka voisi uskoa, mihin -määrin tämä nunna jo vuoden sisään on oppinut tekemään pilaa -isästään", sanoi hän herttuattarella -- "Armande tekee pilaa -kaikesta", vastasi äitini katsoen minuun. -- "Mitä tarkoitatte?" -kysyin häneltä. -- "Ettehän edes pelkää yön kosteutta, josta voitte -saada reumatismia", sanoi hän heittäen minuun uuden silmäyksen. -- -"Aamupäivät", vastasin minä, "ovat niin kuumia!" Herttuatar loi -katseensa alas. -- "Kyllä on jo aika naittaa pois hänet", sanoi isäni, -"ja toivon, että se tapahtuu jo ennen lähtöäni." -- "Miksi ei, jos -niin haluatte", vastasin minä kaunistelematta. - -Kaksi tuntia myöhemmin heloitimme me, äitini ja minä, herttuatar de -Maufrigneuse ja rouva d'Espard, kuin neljä ruusua aition etualalla. -Minä olin istuutunut syrjittäin, kääntäen yleisöön päin toisen olkani, -niin että hyvin saatoin nähdä kaikki, ilman että minua itseäni nähtiin -tuossa avarassa aitiossa, joka on salin toisessa pylväiden välisessä -taustakeskustassa. Macumer saapui, otti paikan ja asetti kiikarin -silmiensä eteen voidakseen mielin määrin katsella minua. Ensimäisellä -väliajalla tuli aitioon se henkilö, jota minä nimitän Irstailijoiden -kuninkaaksi, naisellisella kauneudella varustettu nuori mies. Kreivi -Henri de Marsay astui esiin hymy huulilla, kokkapuheet silmäkulmassa -ja iloinen ilme kasvoillaan. Hän tervehti ensin äitiäni, rouva -d'Espardia, herttuatar de Maufrigneuseä, kreivi d'Esgrignonia ja de -Saint-Héreenia, sitten sanoi hän minulle: -- "Kentiespä olen -ensimäinen, jolla on kunnia onnitella teitä tapahtuman johdosta, joka -on tekevä teidät yleisen kadehtimisen esineeksi." -- "Ah, tarkoitatte -avioliittoa," vastasin hänelle. "Täytyykö siis juuri hiljan -luostarista päässeen nuoren henkilön valkaista teille, että niistä -avioliitoista, joista puhutaan, ei koskaan tule mitään!" Herra de -Marsay näytti kumartuvan Macumer'n puoleen ja kuiskaavan jotakin hänen -korvaansa; ymmärsin hänen huuliensa liikkeestä, että hän sanoi: -- -"Parooni, te ehkä rakastatte tuota pientä keimailijatarta, joka on -käyttänyt herkkäuskoisuuttanne hyväkseen; mutta kun tässä on kysymys -avioliitosta eikä rakkaudesta, on paras tietää, mitä tapahtuu." -Macumer heitti tuohon neuvonhaluiseen panettelijaan yhden noista -katseistaan, jotka ovat kuin runoelmia ja vastasi hänelle jotenkin -tähän tapaan: -- "En rakasta mitään pientä keimailijatarta!" tukien -lausuntoaan ilmeellä, joka ihastutti minua niin, että nähdessäni isäni -heti riisuin hansikkaan kädestäni. Ei pienin pelko eikä epäily ollut -saanut jalansijaa Felipessä. Hän toteutti erinomaisesti kaikki -odotukseni hänen luonteensa suhteen; hän ei luota kuin minuun, maailma -ja sen valheet eivät häntä liikuta. Abenserragi ei edes rypistänyt -silmäkulmiaan, hänen sininen verensä ei ryöpsähtänyt punaamaan hänen -oliivikasvojaan. Nuo molemmat nuoret kreivit menivät pois. Silloin -sanoin naurahtaen Macumer'lle: -- "Herra de Marsay taisi sanoa minusta -teille jonkun epigrammin." -- "Paljon enemmän kuin epigrammin", -vastasi hän, "oikean epitalammin". -- "Puhutte minulle kreikkaa", -sanoin hänelle hymyillen ja palkitsin häntä eräänlaisella katseella, -joka aina saa hänet pois suunniltaan. -- "Toivon sitä", huudahti -samassa isäni kääntyen rouva de Mautrigneusen puoleen. "Halpamaisia -juoruja on liikkeellä. Heti kun nuori ihminen alkaa näkyä suuressa -maailmassa, on kaikilla suoranainen raivo naittaa häntä, ja keksitään -jos jonkinlaisia mahdottomuuksia! En koskaan ole naittava Armandea -vastoin hänen tahtoaan. Teenpä pienen kierroksen lämpiössä, sillä -voitaisiin vielä uskoa, että levitän tätä huhua johtaakseni -lähettilään ajatukset tähän naimiskauppaan; ja Caesarin tytärtä saa -vielä vähemmän epäillä kun hänen vaimoaan, jota ei saa epäillä -laisinkaan." - -Herttuatar de Mautrigneuse ja rouva d'Espard katsoivat vuoroon -äitiini, vuoroon parooniin pilailevan ilkkuvalla ja kavalalla -katseella, joka oli täynnä pieniä kysymysten vihjauksia. Nämä viisaat -kyykäärmeet olivat lopultakin huomanneet jotakin. Kaikista salaisista -asioista on rakkaus kaikista julkisin; ja naiset uhoavat sen ulos -itsestään, niin luulen. Voidakseen tyystin salata sen täytyisi naisen -olla hirviö! Silmämme kielivät vielä enemmän kuin kielemme. -Nautittuani tuosta suloisesta huvista nähdä Felipe niin suurena kuin -miksi olin hänet toivonutkin, halusin luonnollisesti vielä lisää. -Sentähden annoin hänelle sovitun merkin tulla ikkunani luo tuota -vaarallista tietä, jonka tiedät. Muutamia tunteja myöhemmin seisoikin -hän kuin kuvapatsas muurin sivustalla nojaten kädellään -akkunaparvekkeeni kaiteeseen ja tutkien huoneestani tunkevia valon -heijastuksia. -- "Rakas Felipeni", sanoin hänelle, "olette ollut -erinomainen tänä iltana: olette käyttäytynyt aivan kuin olisin itsekin -tehnyt, jos minulle olisi ilmoitettu, että olitte aikeissa mennä -naimisiin". -- "Ajattelin, että olisitte ilmoittanut siitä minulle -ennemmin kuin kenellekään muulle", vastasi hän minulle. -- "Ja millä -katsotte ansainneenne tällaisen etuoikeuden?" -- "Uskollisena -palvelijananne". -- "Oletteko sitä todellakin?" -- "Olen", sanoi hän, -"enkä koskaan ole muuksi muuttuva." -- "No niin, jos nyt tuo -avioliitto olisikin välttämätön, jos alistuisin..." Kuun lempeä valo -ikäänkuin äkkiä valkeni väkevämmäksi niiden katseiden loimussa, jotka -hän suuntasi ensin minuun, sitten muurin rajoittamaan kuiluun -edessämme. Hän tuntui sillä hetkellä kysyvän itseltään, emmekö voisi -molemmat kuolla yhdessä, murskautua tuonne alas; mutta voima, joka on -intohimoa korkeampi, sammutti samassa tämän hänen kasvoistaan ja -silmistään heijastuneen mielijuohteen salaman. -- "Minkä arabialainen -kerran sanoo, siinä hän myös pysyy", sanoi hän tukahtuneella äänellä. -"Olen palvelijanne ja kuulun teille: kuolemaani asti olen elävä -ainoastaan teille." Kaidepuusta kiinni pitelevä käsi tuntui -hellittävän otettaan; laskin käteni hänen kätensä päälle ja sanoin: -- -"Felipe ystäväni, omasta tahdostani olen tästä hetkestä alkaen teidän -vaimonne. Tulkaa huomen-aamulla pyytämään kättäni isältäni. Hän tahtoo -pitää omaisuuteni; mutta sopimuksessa on teidän tunnustettava se, -vaikka ette ole sitä saanutkaan, silloin on isäni varmasti myöntyvä. -En ole enää Armande de Chaulieu; astukaa nopeasti alas. Louise de -Macumer ei tahdo tehdä itseään syypääksi pienimpäänkään -varomattomuuteen." - -Hän kalpeni, hänen polvensa horjahtivat; noin kymmenen jalan -korkeudesta syöksyi hän maahan vähintäkään vioittumalta; -pelästytettyään minut täten pahanpäiväiseksi hän viittasi minulle -pienen tervehdyksen kädellään ja katosi. Minua siis rakastetaan, -sanoin itselleni, niinkuin ei vielä koskaan ketään naista ole -rakastettu! Ja minä vaivuin uneen lapsellisen tyydytyksen vallassa; -kohtaloni oli ainaisiksi ajoiksi ratkaistu. Kello kahden aikaan -kutsutti isäni minut huoneeseensa, jossa tapasin myös herttuattaren ja -Macumer'n. Sopimus solmittiin miellyttävän kohteliain sanoin. Vastasin -yksinkertaisesti, että, jos kerran herra Henarez jo oli sopinut isäni -kanssa asiasta, ei minulla ollut mitään syytä vastustaa heidän -toivomuksiaan. Senjälkeen pyysi äitini paroonia jäämään meille -päivälliselle, ja sen päälle olimme kaikki neljä ajelemassa Boulognen -metsässä. Lähetin herra de Marsay'hin hyvin pilkallisen silmäyksen, -kun hän ohi ratsastaessaan näki isäni ja Macumer'n vaunujen -etuistuimella. - -Ihailtava Felipeni on antanut muuttaa nimikorttinsa tällaisiksi: - -_Henarez parooni de Macumer, Sorian herttuoiden sukuhaaraa_. - -Joka aamu tuo hän omakätisesti minulle ihanan kukkavihon, jonka -keskessä aina on kirje ja siinä hänen edellisenä yönä sepittämänsä -espanjalainen sonetti minun ylistyksekseni. - -Jotta kirje ei paisuisi kovin paksuksi, lähetän sinulle pieneksi -malliksi ensimäisen ja viimeisen sonetin, jotka olen sanasta sanaan ja -säe säkeeltä kääntänyt. - -_Ensimäinen sonetti_. - -_Enemmän kuin kerran olen ohuessa silkkimekossani -- kohotetuin -kalvoin ja sydämen lyöntien ainoalla tykytykselläkään kiihtymättä -- -odottanut raivoisan härän ryntäystä -- ja sen sarvea, joka on -terävämpi kuin Phoiboksen sirppi_. - -_Andalusialaista seguidillaa hyräillen olen kiivennyt -- linnoituksen -kuvetta luotisateessa; -- olen uskaltanut elämäni sattuman viheriälle -pelivaatteelle -- välittämättä siitä sen enempää kuin kultakolikosta. -Paljaalla kädellä olen ottanut kuulat kanuunain kidasta; -- mutta -luulenpa, että käyn aremmaksi kuin vainottu jänis, -- kuin lapsi, joka -näkee kummituksen akkunaverhojensa poimuissa_. - -_Sillä kun sinä katselet minua lempeillä silmilläsi, -- peittää kylmä -hiki otsani, polveni huojuvat, -- minä vapisen, peräydyn, ja kaikki -voimani luopuu minusta_. - -_Toinen sonetti_. - -_Tänä yönä tahdoin nukkua uneksiakseni sinusta; -- mutta kateellinen -uni pakeni silmäluomiani; -- menin parvekkeelleni ja katselin -taivasta: -- kun ajattelen sinua, kääntyy katseeni aina korkeuteen_. - -_Ihmeiden ihme, jonka ainoastaan rakkaus voi selittää: -- taivas oli -kadottanut safiiri-loistonsa; -- tähdet, kuin sammuneet timantit -kultaliitoksissaan, -- heittivät ainoastaan kuolleita katseita, -jähmettyneen kylmiä säteitä_. - -_Kuu, joka oli kadottanut hopean- ja liljan-valkean värinsä, -- kiersi -surumielisenä synkkää taivaanrantaa -- sillä sinä olet ryöstänyt -taivaalta koko sen loiston_. - -_Kuun valkea valo hohtaa sinun suloiselta otsaltasi, -- koko taivaan -sini on keskittynyt sinun silmiisi, -- ja ripsesi ovat kudotut tähtien -säteistä_. - -Voiko somemmalla tavalla todistaa nuorelle tytölle muistelevansa -häntä? Mitä sanot tästä rakkaudesta, joka tuhlaa rakastetulleen -yht'aikaa älyn kukkia ja luonnon kukkia? Jo noin kymmenkunta päivää -olen tiennyt, millaista todella on tuo niin paljon kehuttu -espanjalainen rakkaudenpalvelus. - -Voi, rakkaani, mitä tapahtuu la Crampadessa, jossa mielikuvituksessani -niin usein vaeltelen tarkastellen yhteisen viljelystyömme edistymistä? -Eikö sinulla ole mitään kerrottavana meidän silkkiäispuistamme ja -viimetalvisista istutuksistamme? Onnistuuko kaikki toivomustesi -mukaan? Ovatko kukat puoliso-sydämessäsi puhjenneet samaan aikaan kuin -metsissämmekin? En uskalla sanoa puutarha-pengermillämme! Jatkaako -Louis edelleenkin rakkauslaulu-järjestelmäänsä? Ymmärrättekö hyvin -toisianne? Onko sinun aviollisen hellyytesi hiljaisen puron solina -parempi kuin minun rakkauteni pyörteet? Onko minun kiltti -hametohtorini suuttunut? En voi uskoa sitä, ja minä lähettäisin heti -Felipeni pikalähettinä jalkojesi juureen, hänen tulisi tuoda minulle -sinun pääsi tai anteeksiantosi, jos niin olisi asiat. Minun elämäni -täällä on iloista ja minä tahtoisin, kultaseni, tietää kuinka -Provencessa eletään. Olemme lisänneet perhettämme yhdellä -espanjalaisella, joka on ruskea kuin havannasikaari, ja odotan kaiken -päälle vielä onnittelujasi. - -Totta tosiaan, kaunis Renée, alanpa olla levoton sinusta, pelkään, -että salaat minulta jotakin kärsimystä, jotta et pilaisi minun -ilojani, sinä paha tyttö! Kirjoita minulle pian muutamia rivejä, -joissa kuvaat minulle elämäsi pienimpiä yksityiskohtia myöten, ja sano -minulle, vieläkö pidät puoliasi, vieläkö vapaa tahtosi seisoo -molemmilla jaloillaan, vai onko se polvillaan, vai istuuko se kenties, -joka jo olisi sangen vakava paikka. Luuletko, etteivät ehkä sinun -avioliittotapahtumasi minua liikuta? Kaikki se, mitä olet minulle -kirjoittanut, saa minut välistä syviin mietteisiin. Usein oopperassa -kun olin katselevinani tanssijattarien hyppyjä, sanoin itselleni: nyt -on kello puoli kymmenen, hän käy ehkä juuri levolle, mitähän hän -tehnee? Onko hän onnellinen? Onko hän yksin vapaan tahtonsa kanssa? -Vai onko hänen vapaa tahtonsa mennyt samaa tietä kuin sellaiset asiat, -jotka jo ovat kadottaneet arvonsa?... Tuhannet suudelmat. - - - - -XXV. - -RENÉE DE L'ESTORADE LOUISE DE CHAULIEULLE. - - -Lokakuulla. - -Senkin nokkaviisas, miksi olisin sinulle kirjoittanut, mitä olisin -sinulle sanonut? Sill'aikaa kuin sinä elät tuota juhlien, -rakkaudentuskien, ohdakkeiden ja kukkien täyttämää elämää, jota -minulle kuvailet ja jota saan katsella kuin hyvin näyteltyä -teatterikappaletta, niin vietän minä yksitoikkoista ja luostarin -malliin järjestettyä elämää. Me käymme aina levolle kello yhdeksän ja -nousemme auringon kanssa. Aterioimme aina tuskastuttavan -täsmällisesti. Ei koskaan pienintä poikkeusta. Olen tottunut tähän -säännölliseen ajan järjestykseen verrattain vaivattomasti. Kentiespä -se onkin luonnon vaatimaa, sillä mitä olisi elämä ilman tällaista -sääntöperäisyyteen alistumista, joka tähtitieteilijäin sanojen mukaan, -ja kuten Louis'kin väittää, vallitsee kaikkialla maailmankaikkeudessa. -Järjestys ei väsytä. Sitäpaitsi vievät pukeutumisvelvollisuudet aikani -aamiaiseen asti, sillä olen päättänyt aina esiintyä pöydässä niin -somana kuin suinkin täyttääkseni kaikki vaatimukset, mitä minulle -naisena voidaan asettaa; se tuottaa tyydytystä itselleni, ja tuo -kiltti appiukko ja Louis näyttävät myös hyvin tyytyväisiltä. Aamiaisen -jälkeen kävelemme. Kun sanomalehdet saapuvat, poistun joksikin aikaa -talousaskareihini tai myös lukemaan, sillä luen paljon, tai -kirjoittamaan sinulle. Palaan takaisin tuntia ennen päivällistä ja sen -jälkeen pelataan, tehdään ja otetaan vastaan vierailuja. Täten vietän -päiväni seuranani onnellinen vanhus, jolla ei ole mitään toivoja enää, -ja puolisoni, jonka onni olen minä. Louis on niin onnellinen, että -hänen ilonsa on lopulta lämmittänyt minunkin sieluni. Onni ei meille -varmaankaan koskaan esiinny huvin muodossa. Väliin iltasin, kun minua -ei tarvita peliseurassa ja kun istun mukavasti nojatuolissani, -kiitävät ajatukseni sinuun; elän mielikuvituksessani mukana tuossa -niin kauniissa, niin rikkaassa, vaihtelevassa ja kiihkeän levottomassa -elämässä, jota sinä vietät, ja kysyn itseltäni, minne tuo rauhaton -johdanto sinut lopulta mahtaa viedä. Eikö se ehkä surmaa kirjan muuta -sisältöä? Sinulla on varaa pitää rakkauden harhakuvitelmia, rakas -sydänkäpyseni, mutta minulla ei ole muuta kuin talouselämän karu -todellisuus. Niin, unennäöltä tuntuvat minusta sinun rakkausvaiheesi. -Ja minun onkin vaikea ymmärtää, minkätähden sinä teet ne niin -romantisiksi. Sinä tahdot itsellesi miehen, jossa on enemmän sielua -kuin aisteja, enemmän sielun suuruutta ja hyvettä kuin rakkautta. Sinä -tahdot, että kaikki nuoren tytön unelmat elämänkynnyksellä -vaihtuisivat todellisuudeksi, sinä vaadit uhrauksia niiden vuoksi; -sinä alistat Felipesi koetuksille päästäksesi selville siitä, ovatko -hänen lemmenkaipuunsa, toivonsa ja uteliaisuutensa pysyvää laatua. -Mutta, lapsi, noiden haavemaisten koristeiden takana kohoaa alttari, -jolla ikuinen liitto solmitaan. Jo päivää jälkeen avioliiton voi se -hirvittävä tapaus, joka muuttaa tytön naiseksi ja rakastajan -aviomieheksi, särkeä kaikki sinun korkeat ja sirot rakennelmasi ja -hienot varovaisuuslaskelmasi. Tiedä siis, että kaksi rakastavaista -samoin kuin kaksi vihittyä, kuten Louis ja minä, hääyön riemujen alta, -Rabelais'n sanojen mukaan, etsii erästä suurta epävarmaa -- kenties -- - -En soimaa sinua, vaikka käyttäydytkin vähän ajattelemattomasti -puhellessasi Felipesi kanssa puutarhassa, pommittaessa häntä -kysymyksilläsi ja viettäessäsi yökaudet parvekkeella hänen seistessään -muurilla; sinä leikit elämällä, lapsi, ja minä pelkään, että se ei -ymmärrä leikkiä. En uskalla neuvoa sinulle tietä onneen siten kuin -kokemukseni pohjalta oikeastaan tahtoisin; mutta salli minun vieläkin -toistaa, että avioliiton paras evästys on näissä kahdessa sanassa: -alistuvaisuus ja kiintymys! Sillä näenpä, että kaikista sinun -kokeistasi, keimailuistasi ja huomioistasi huolimatta sinä menet -naimisiin aivan samalla tapaa kuin minä. Avartaessaan toivomuksiensa -piiriä kaivaa kuilun vain hiukan syvemmäksi, siinä kaikki. - -Oi, kuinka mielelläni tahtoisin nähdä parooni de Macumer'n ja puhua -hänen kanssaan jonkun tunnin; niin suuresti toivon sinun onneasi! - - - - -XXVI. - -LOUISE DE MACUMER RENÉE DE L'ESTORADELLE. - - -Kun Felipe todellisen sarasenin ylevämielisyydellä toteuttaa kaikki -isäni ja äitini suunnitelmat tunnustaen vastaanottaneensa minun -omaisuuteni kuitenkaan sitä saamatta, niin on herttuatar tullut vielä -äidillisemmäksi ja lempeämmäksi minulle kuin ennen. Hän nimittää minua -_pikku vehkeilijäksi, pikku veitikaksi_, hän sanoo, että minulla on -sangen _sukkela kieli_. -- "Mutta rakas äiti", sanoin hänelle päivää -ennen sopimuksen allekirjoittamista, "te luulette valtioviisaudeksi, -kavaluudeksi, vehkeilyksi kaikkea sitä, joka on rehellisintä, -välittömintä, epäitsekkäintä ja täydellisintä rakkautta, mitä -maailmassa koskaan on ollut! Tietäkää siis, etten ole mikään -_veitikka_, jolla nimellä te olette suvainnut minua kunnioittaa." -- -"No niin, Armande", sanoi hän minulle kaulaten minua ja suudellen -minua otsalle; "sinä et ole tahtonut palata luostariin, sinä et ole -tahtonut jäädä naimattomaksi, ja suuren, kauniin Chaulieu-suvun jäsen -kun olet, olet tuntenut velvollisuudeksesi kunniakkaasti jatkaa isäsi -sukua". (Jospa tietäisit, Renée, miten nämä sanat olivat imartelevia -isälleni, joka kuunteli keskusteluamme!) "Koko talven olen nähnyt -sinun pistävän pikku nokkasi joka katrilliin, olen nähnyt sinun -viisaasti ja sattuvasti arvostelevan ihmisiä ja ymmärtävän kohdalleen -Ranskan nykyaikaisen yhteiskunnallisen tilanteen. Myöskin olet -kietonut verkkoihisi tuon espanjalaisen, ainoan, joka kykenee -tarjoamaan sinulle tuon ihanan aseman kodin valtiattarena. Rakas -pienokaiseni, olet kohdellut häntä kuin Tullia veljeäsi." -- -"Millainen mainio koulu onkaan sisareni luostari!" huudahti isäni. -Sinkosin isääni silmäyksen sellaisen, että se heti katkaisi hänen -lauseensa; sitten käännyin herttuattaren puoleen ja sanoin: -- -"Rouvaseni, minä rakastan sulhastani, Felipe de Soriaa, kaikesta -sydämestäni. Vaikkakin tämä rakkaus syttyi sydämeeni tahtomattani ja -vaikkakin alussa kaikin voimin ponnistelin sitä vastaan, niin vannon, -että en antautunut sen valtoihin, ennenkuin olin varma siitä, että -parooni de Macumer'ssa olin tavannut sielun täysin omani arvoisen ja -sydämen, joka hienotunteisuutensa, ylevyytensä, alttiutensa, -luonteensa ja tunteittensa puolesta oli omani kaltainen." -- "Mutta, -rakkaani", jatkoi äitini keskeyttäen minut, "hän on ruma kuin"... -- -"Niinkuin mikä tahansa", jatkoin vilkkaasti, "mutta minä rakastan tätä -rumuutta." -- "No niin, Armande", sanoi isäni, "jos sinä rakastat -häntä ja sinulla on ollut voimaa pitää kurissa rakkauttasi, niin ei -sinun tule missään suhteessa panna onneasi alttiiksi. Mutta onni -riippuu paljon avioliiton ensi päivistä"... -- "Ja miksi emme sanoisi -hänelle ensimäisistä öistä!" huudahti äitini. "Jättäkää meidät, -herraseni, kahden", lisäsi herttuatar katsahtaen isääni. - -"Kolmen päivän kuluttua menet naimisiin, rakas pienokainen", kuiskasi -äitini korvaani, "minun on senvuoksi ilman mitään porvarillista -kyynelherkkyyttä annettava sinulle muutamia vakavia neuvoja, jollaisia -kaikki äidit antavat tyttärilleen. Menet naimisiin miehen kanssa, jota -rakastat. Sentähden ei minulla ole mitään syytä surkutella sinua tai -itseäni. Olen nähnyt sinua ainoastaan vuoden päivät: joskin tällä -yhdessäolon ajalla olet ehtinyt voittaa rakkauteni, ei se kuitenkaan -ole ollut niin pitkä, että kyyneliin sulaen ikävöisin seuraasi. -Henkevyytesi on voittanut kauneutesi; olet imarrellut äidillistä -itserakkauttani, ja olet ollut hyvä ja rakastettava tytär. Sinä -hymyilet?... Voi, useinkin se hyvä väli, joka on vallinnut äidin ja -tyttären välillä, rikkoutuu heidän kohdatessaan toisensa naisina. -Tahdon nähdä sinut onnellisena. Kuule minua siis. Se rakkaus, jota -sinä tunnet, on vielä pikku-tytön rakkautta; se on yhteistä kaikille -naisille, jotka ovat luodut kiintymään mieheen; mutta, voi, -lapsukaiseni, meitä varten on maailmassa olemassa vain yksi ainoa -mies, kahta ei ole, ja se, jota me olemme luodut rakastamaan, ei aina -ole sama kuin se, jonka olemme valinneet puolisoksemme, luullen häntä -rakastavamme. Niin omituiselta kuin sanani sinusta voivat tuntuakin, -niin pidä ne mielessäsi. Jos emme rakasta sitä, jonka olemme -valinneet, on vika sekä meissä että hänessä, väliin myös olosuhteissa, -jotka eivät riipu meistä eivätkä hänestä; tämä kaikki ei kuitenkaan -merkitse sitä, etteikö mies, jonka perheemme meille antaa, voisi olla -samalla myös sydämemme valittu ja rakastettu. Se muuri, joka myöhemmin -on meidän ja hänen välillään, syntyy useinkin riittämättömästä -kestämiskyvystä ja harrastuksesta. Tehdä miehestään rakastaja on yhtä -vaikea ja arkaluontoinen tehtävä kuin tehdä rakastajastaan aviomies, -ja siitä olet sinä erinomaisesti suoriutunut. No niin, toistan sinulle -vielä: tahdon nähdä sinut onnellisena. Muista siis tästä lähin, että -sinä kolmen ensimäisen avioliittokuukauden aikana voit tulla -onnettomaksi, ellet alistu avioliittoon samalla kuuliaisuudella, -hellyydellä ja henkevyydellä, kuin mitä olet osoittanut -rakasteluaikanasi. Sillä näetkö, pikku veitikkani, olet tällä aikaa -kokonaan antautunut salaisen rakkautesi viattomalle onnelle. Jos tuo -onnellinen rakkaus nyt aluksi tuottaisi sinulle pettymyksiä, -epämiellyttäviä yllätyksiä ja tuskiakin, no niin, tule silloin minun -luokseni. Älä aluksi odota liikoja avioliitolta, se tuo sinulle ehkä -enemmän kärsimystä kuin nautintoa. Onnesi vaatii yhtäpaljon -huolenpitoa kuin mitä rakkautesi on vaatinut. Ja jos kävisi niinkin, -että kadottaisit rakastajan, niin löytäisit hänen sijaansa isän ja -lapset. Siinä, rakas lapseni, on koko yhteiskunnallisen elämän pohja. -Uhraa kaikki sille miehelle, jonka nimeä kannat ja jonka maineeseen ei -voi tulla pienintäkään tahraa ilman että se myös mitä hirveimmällä -tavalla koskee sinuun. Uhrata kaikki miehelleen ei ole ainoastaan -meidän säätyistemme naisten ehdoton velvollisuus, vaan se on myös -samalla kaikkein harkituinta laskevaisuutta. Suurien moraalisten -periaatteiden paras tunnus on, että ne ovat tosia ja hyödyllisiä, -miltä kannalta niitä sitten katsottaneekin. Tämä riittäköön sinulle. -Luulen sinulla olevan taipumusta mustasukkaisuuteen; minäkin, rakas -lapsi, olen mustasukkainen! Mutta en soisi, että olisit typerästi -mustasukkainen. Kuulehan: mustasukkaisuus, joka näyttäytyy, on -niinkuin valtiotaito, joka asettaisi kaikki kortit pöydälle. Myöntää -itsensä mustasukkaiseksi ja antaa toisen huomata se, eikö se olisi -näyttää kaikki korttinsa! Silloin emme tiedä mitään tuon toisen -pelistä. Meidän on kaikessa osattava kärsiä hiljaisuudessa. Macumer'n -kanssa olen vielä myös vakavasti keskusteleva avioliittonne edellisenä -päivänä". - -Tartuin äitini kauniiseen käsivarteen ja suutelin hänen kättään -pudottaen sille pienen kyyneleen, jonka hänen äänensävynsä oli -pusertanut esiin silmästäni. Ymmärsin, että tässä hänen ja minun -arvoisessani, korkeassa moraaliohjeessa piili mitä syvin viisaus, -kaikesta yhteiskunnallisesta teennäisyydestä vapaa hellyys ja -todellinen luonteeni kunnioittaminen. Nämä yksinkertaiset sanat olivat -ikäänkuin yhteenveto kaikista niistä opetuksista, jotka elämä ja -kokemus olivat hänelle ehkä hyvinkin kalliisti myyneet. Hän tuli -liikutetuksi ja virkahti katsellen minua: -- "Rakas tyttöseni, -hirvittävä ylimeno on edessäsi. Ja useimmat tietämättömät tai -pettyneet naiset ovat valmiit seuraamaan kreivi Westmorelandin -esimerkkiä." - -Rupesimme nauramaan molemmat. Tehdäkseni sinulle ymmärrettäväksi tämän -pilan täytyy minun selittää sinulle, että edellisenä päivänä muuan -venäläinen ruhtinatar oli kertonut ruokapöydässä englannin ministerin, -kreivi Westmorelandin, oppineisuudesta seuraavaa: hän oli ollut -kovasti merikipeänä kanaalin yli tultaessa; hän oli matkalla Italiaan, -mutta kun hänelle kerrottiin, että tuli vielä mennä Alppien yli, -kääntyi hän heti takaisin. -- "Olen saanut tarpeekseni ylimenoista", -sanoi hän. Ymmärrät, Renée, että sinun synkkä filosofiasi ja äitini -moraali ovat olleet omiaan herättämään minussa jälleen kaikki ne -pelokkaat aavistelut, jotka meitä vaivasivat Blois'ssa. Mitä enemmän -avioliitto lähestyi, sitä enemmän koetin koota itseeni voimaa, tahtoa -ja tunnetta kestääkseni tuon hirveän ylimenon nuoresta tytöstä -vaimoksi. Mieleeni muistuivat kaikki meidän entiset keskustelumme, -luin uudestaan kaikki sinun kirjeesi ja huomasin niissä olevan jotakin -salattua surumielisyyttä. Näistä pahoista epäilyksistä oli se hyvä -seuraus, että minusta tuli aivan tavallisen mallin mukainen morsian, -jollaisia näkee kuvissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Olinkin -sentähden sopimuksen allekirjoituspäivänä kaikkien mielestä erittäin -viehättävän ja säädyllisen näköinen. Pitemmittä juhlamenoitta menimme -heti aamulla määrin luo, ainoastaan todistajat mukanamme. Lopetan -tämän kirjeen sill'aikaa kuin päivällispukuani pannaan kuntoon. Meidät -vihitään Sainte-Valèren kirkossa illalla puolen yön aikaan loistavan -illanvieton jälkeen. Myönnän, että pelkoni antaa minulle uhrin -ulkomuodon ja painaa minuun jonkinlaisen väärän kainouden leiman, -joka herättää muissa minulle käsittämätöntä ihailua. Olen iloissani -siitä, että Felipe-parkani näyttää olevan yhtä tyttömäinen kuin -minäkin; ihmisten hälinä loukkaa häntä, hän on kuin yölepakko -kristallikaupassa. -- "Onneksi tätä päivää sentään seuraa toinen!" -kuiskasi hän korvaani ilman mitään kaksimielisyyttä. Hän ei olisi -tahtonut nähdä ketään, niin kaino ja arka hän on. Kun sopimus oli -allekirjoitettu, kutsui Sardinian lähettiläs minut vähän syrjään -antaakseen minulle kuudella komealla timantilla kiinnitetyn -helmikaulanauhan. Se oli lahja kälyltäni Sorian herttuattarelta. -Kaulakäädyn mukana seurasi vielä rannerengas, johon oli kirjoitettu: -_Rakastan sinua, vaikka en sinua tunnekaan!_ Kaksi viehättävää -kirjettä oli kääritty näiden lahjojen ympärille, joita en tahtonut -vastaanottaa ennenkuin sain tietää, ettei Felipellä ollut mitään sitä -vastaan. -- "Sillä", sanoin hänelle, "minä en tahtoisi nähdä teidän -kantavan mitään joka ei tulisi minulta." Hän suuteli liikutettuna -kättäni ja vastasi minulle: -- "Kantakaa niitä tuon sydämellisen -kirjoituksen vuoksi, joka on vilpittömästi tarkoitettu"... - -Lauantai-iltana. - -Nämä ovat siis, Renée-raukkani, viimeiset tyttökädellä kirjoitetut -rivit. Puoliyö-messun jälkeen me lähdemme eräälle maatilalle, jonka -Felipe hienotunteista huomaavaisuutta osoittaen on ostanut -Nivernais'ssa Provence-reitin varrella. Nimitän itseäni jo Louise de -Macumer'ksi, mutta jätän Parisin muutaman tunnin kuluttua vielä Louise -de Chaulieunä. Mutta nimitin minä itseäni miten hyvänsä, niin sinulle -en koskaan ole oleva muuta kuin Louise. - - - - -XXVII. - -LOUISE DE MACUMER RENÉE DE L'ESTORADELLE. - - -Lokakuulla 1825. - -En ole kirjoittanut sinulle mitään, rakkaani, senjälkeen kun -määrinvirastossa solmin avioliittoni, ja siitä on kulunut jo pian -kahdeksan kuukautta. Mitä sinuun taas tulee, niin ei sanaakaan! Se on -vallan kauheata, rouvaseni! - -No niin, me siis matkustimme postilla Chantepleursin linnaan tuolle -Macumer'n ostamalle tilalle, joka on Nivernais'ssa Loiren rannalla, -kuudenkymmenen peninkulman päässä Parisista. Koko palveluskuntamme, -paitsi kamarineitsyttämme, oli siellä jo meitä odottamassa, ja me -suoritimme matkan erittäin lyhyessä ajassa saapuen perille jo -seuraavana iltana. Parisista aina Montargis'hin asti nukuin. Ainoa -vapaus, jonka herrani ja mieheni salli itselleen, oli se, että hän -tuki minua vyötäisiltä ja tarjosi päänalaisekseni olkapäänsä, jolle -hän oli levittänyt useampia nenäliinoja. Tämä melkein äidillinen -huolenpito, joka karkoitti unen hänen silmistään, liikutti minua -syvästi. Nukuin hänen mustien silmiensä tulen hohtoon ja heräsin taas -niiden liekehtelyyn: sama lämpö, sama rakkaus, mutta tuhannet -ajatukset olivat sill'aikaa jo ehtineet käydä halki hänen päänsä! -Kaksi kertaa oli hän suudellut minua otsalle. - -Briaressa söimme aamiaista vaunuissamme. Sitten puhelimme kaikenlaista -samaan tapaan kuin me ennen yhdessä Blois'ssa, ihailimme tuota samaa -Loirea, jota mekin yhdessä ihailimme, siten kului aika, ja seuraavana -päivänä kello puoli kahdeksan tulimme pitkälle ja kauniille lehmusten, -akasioiden, sykomorien ja lehtikuusien varjostamalle lehtikujalle, -joka johtaa Chautepleursiin. Kello kahdeksan aikaan söimme päivällistä -ja kello kymmeneltä olimme ihanassa, kaikilla nykyaikaisilla -ylellisyyskeksinnöillä koristetussa goottilaistyylisessä huoneessa. -Minun Felipeni, jota kaikki pitävät rumana, oli mielestäni hyvin -kaunis, hyvyytensä, siron kohteliaisuutensa, hellyytensä ja -erinomaisen hienotunteisuutensa vuoksi kaunis! Rakkauden himosta ei -pienintä merkkiä. Koko matkan oli hän käyttäytynyt niinkuin ystävä, -jonka olisin tuntenut viisitoista vuotta. Hän kuvaili minulle, -niinkuin ainoastaan hän osaa kuvata (hän on yhäkin vielä sama mies -kuin ensimäisessä kirjeessään) niitä hirvittäviä myrskyjä, joka olivat -raivonneet hänen rinnassaan ja joiden kuoleva maininki vielä väreili -hänen kasvoillaan. - -"Tähän asti en ole avioliitossa huomannut mitään kauhistuttavaa", -sanoin minä mennen ikkunan luo ja katsellen siitä kauniissa -kuunvalossa uinuvaa ihanaa puutarhaa, joka levitti voimakasta tuoksua. -Hän tuli viereeni, kiersi käsivartensa vyötäisilleni ja sanoi: -- "Ja -miksi pitäisi sen kauhistaa? Olenko millään eleellä tai katseella -rikkonut lupauksiani? Olenko koskaan tekevä sitä?" Ei milloinkaan ole -millään äänellä eikä katseella ollut sellaista vaikutusvaltaa: tuo -ääni sai hienoimmatkin säikeet ruumiissani väräjämään ja lietsoi tulta -tunteisiini; katseella oli auringon voima. -- "Oh", vastasin minä, -"kuinka paljon maurilaista kavaluutta sisältyykään tuohon alituiseen -orjuuteenne!" Hän ymmärsi minut, rakkaani. - -Jos siis, sorja hirveni, olen ollutkin muutamia kuukausia sinulle -kirjoittamatta, niin arvaat kyllä miksi. Minun täytyy muistella tuota -omituista ylimenoa nuoresta tytöstä vaimoksi voidakseni selittäytyä. -Renée, nyt ymmärrän sinut. Nuori, onnellinen aviovaimo ei voi puhua -onnellisesta avioliitostaan edes lähimmälle ystävälleen, ei äidilleen, -ja tuskin edes itselleenkään. Meidän on kätkettävä tuo muisto -sieluumme omana salaisuutenamme, tunteena, jolle ei löydy mitään -nimeä. Ajattele, että on voitu nimittää velvollisuudeksi tuota sydämen -suloista hulluutta, lemmenkaipuun vastustamatonta viettiä! Ja -minkätähden? Mikä korkea valta onkaan luullut voivansa polkea -jalkoihinsa kaiken hyvän aistin ja hienotunteisuuden ja kaikki naisen -tuhannet kainoudentunteet muuttamalla kaiken tämän hekuman -velvollisuudeksi. Kuinka voisi uhrata nämä sielun kukat, nämä elämän -ruusut, nämä herkistyneiden tunteiden ja aistien runoelmat jollekin -olennolle, jota ei rakastaisi? Mitä on oikeudella tekemistä sellaisten -tuntemusten kanssa. Nehän itävät ja puhkeavat rakkauden auringossa ja -niiden idut kuihtuvat inhon ja vastenmielisyyden kylmyydessä. Rakkaus -yksin voi saada aikaan sellaisia ihmeitä! Oi, sinä minun ylevä -Renée'ni, nyt olet mielestäni hyvin suuri. Notkistan polveni edessäsi -ihmetellen syvyyttäsi ja terävänäköisyyttäsi. Niin, naisen, joka ei -minun laillani laillisten ja julkisten häämenojen ohella mene -salaiseen rakkausavioliittoon, on välttämättä turvauduttava äitiyteen, -niinkuin sielu, jonka maan elo pettää, panee toivonsa taivaaseen. -Kaikesta, mitä olet kirjoittanut, voi vetää julman johtopäätöksen: -ainoastaan henkisellä ylemmyydellä varustetut miehet osaavat rakastaa. -Nyt tiedän miksi. Mies tottelee kahta vaikutinta. Hänessä yhtyy -aistien tarve ja tunne. Alemmat tai heikot olennot luulevat tarvetta -tunteeksi; jota vastoin korkeammat olennot verhoavat tarpeen tunteen -hurmaaviin kuvitelmiin; tunteen voima pakoittaa heidät erittäin -pidättyväisiksi ja saa heidät käsillään kantamaan vaimoaan. -Tunneherkkyys ja voima riippuu ilmeisesti ihmisen sisäisestä -rakenteesta, ja ainoastaan nerokas mies osaa oikealla tavalla lähestyä -meidän herkkätunteisuuttamme, hän ymmärtää, aavistaa, tajuaa naisen -olemuksen; hän nostaa hänet himonsa siiville, joita tunteen kainous -pidättää. Hurmautuneen älyn, sydämen ja aistien yht'aikaa meitä -kiidättäessä ei voi pudota maahan, silloin kohoaa taivaallisiin -ilmapiireihin; ikävä vain, ettei sinne voi jäädä kauemmaksi. Tällainen -on, rakas ystäväni, minun kolmesta ensimäisestä avioliittokuukaudesta -ammentamani filosofia. Felipe on enkeli. Voin ajatella ääneen hänen -seurassaan. En käytä mitään kaunopuheisuuden kukkasta, jos sanon, että -hän on toinen itseni. Hänen ylevämielisyytensä on kertomaton: omistus -tekee hänen kiintymyksensä vain yhä suuremmaksi ja onni antaa hänelle -yhä uutta aihetta rakastaa. Minä olen hänelle hänen parempi puolensa. -Näen kaikki selvästi edessäni: pitkien vuosien avioliitto ei ole -etäännyttävä häntä ihailunsa esineestä, vaan on se päinvastoin vain -enentävä hänen luottamustaan, kehittävä uusia, herkkiä tunteita ja -lujittava meidän liittoamme. Mikä onnellinen hurmio! Sieluni on niin -luotu, että ilot jättävät siihen ikäänkuin väkevän valohohteen, ne -lämmittävät minua, ne läpitunkevat koko sisäisen ihmiseni; ne pienet -väliajat, jotka niitä toisistaan eroittavat, ovat niinkuin pitkien -päivien väliset lyhyet yöt. Aurinko, joka mailleen painuessaan on -kullannut niiden huippuja, tapaa ne noustessaan vielä melkein -lämpöisinä. Mitä onnellista sattumaa saankaan kiittää siitä, että -minun heti kävi näin hyvin? Äitini oli herättänyt minussa tuhansia -pelonaiheita; hänen ennustuksensa, jotka mahtoivat johtua kateudesta, -joskin ne olivat kaiken porvarillisen pikkumaisuuden ulkopuolella, on -todellisuus nyt osoittanut vääriksi, sillä sekä hänen, sinun että omat -pelkoni, kaikki ovat nyt haihtuneet. Me viivyimme Chantepleursissä -seitsemän ja puoli kuukautta aivan kuin kaksi rakastavaista, joista -toinen on ryöstänyt toisen ja jotka ovat paenneet vanhempiensa vihaa. -Riemujen ruusut ovat seppelöineet rakkautemme ja kukittaneet -kaksin-olomme. Eräänä aamuna, jolloin tunsin itseni vielä tavallista -onnellisemmaksi, jäin äkkiä ajattelemaan itseäni ja silloin muistin -myös Renée'tani ja hänen sovinnaisuus-avioliittoaan, ja minä aavistin -koko elämäsi, näin sen aivan silmieni edessä! Oi enkelini, minkä -tähden puhumme eri kieltä! Sinun puhtaasti yhteiskunnallinen -avioliittosi ja minun avioliittoni, joka ei ole muuta kuin onnellista -rakkautta, ovat kaksi eri maailmaa, jotka voivat tajuta toisiaan yhtä -vähän kuin rajallinen tajuaa rajatonta. Sinä jäät maan päälle ja minä -olen taivaassa! Sinä olet inhimillisessä ilmakehässä ja minä -jumalallisessa! Minä vallitsen rakkaudella ja sinä vallitset -laskelmien ja velvollisuuden avulla. Minä olen niin korkealla, että -jos putoan, murskaudun tuhansiksi muruiksi. Mutta jo tulee minun -vaieta, sillä minä häpeän kuvata sinulle tällaisen lemmen kevään -loistoa, rikkautta ja helmeilevää riemua. - -Viikon kuluttua olemme jälleen Parisissa rue du Bac'in varrella -olevassa sievässä asunnossamme, jonka on järjestänyt sama arkkitehti, -joka asetti kuntoon Chantepleursinkin. Saan taas kuulla, nyt kun -sieluni on auennut täyteen kukkaansa onnellisen avioliiton -luvallisissa iloissa, tuota Rossinin taivaallista musiikkia, jota -ennen kuuntelin levottomin, rakkauden uteliaisuuden vaivaamin sieluin. -Kaikkien mielestä olen tullut kauniimmaksi ja olen kuin lapsi -kuullessani itseäni nimitettävän _rouvaksi_. - -Perjantai-aamuna. - -Renée, sinä suloinen pyhimykseni, onneni johtaa ajatukseni lakkaamatta -sinun luoksesi. Tunnen itseni sinua kohtaan hellemmäksi kuin koskaan -ennen; pidän sinusta niin äärettömästi! Olen oman avioliittoni -alkupuolella niin syvästi tutkistellut myös sinun avioelämääsi ja näen -sinut niin suurena, niin jalona, niin suuremmoisen hyveellisenä, että -minun täytyy tässä tunnustaa, että olen sinua heikompi, että samalla -kuin olen ystäväsi olen myös vilpitön ihailijasi. Tullessani -tietämään, mitä minun avioliittoni on, olen samalla tullut -vakuutetuksi siitä, että olisin kuollut, jos olisi ollut toisin, ja -sinä elät! Minkä voiman avulla, sano se minulle? En ollenkaan nyt -laske leikkiä kanssasi! Voi, enkelini, pilanteko on tietämättömyyden -tytär; ihminen pilkkaa sellaista, jota ei tiedä eikä tunne. Sillä -kohdalla, missä rekryytit nauravat, ovat kokeneet sotilaat vakavia, -sanoi minulle kerran markiisi de Chaulieu, tuo poloinen ratsuväen -kapteeni, joka ei vielä ole marssinut sen pitemmälle kuin Parisista -Fontainebleauhon ja sieltä takaisin. -- Arvaan myöskin, armahin -ystävä, että et ole sanonut minulle kaikkea. Niin, olet salannut -minulta jonkun haavan. Sinä kärsit, minä tunnen sen. Olen -ajatuksissani punonut ympärillesi jos jonkinlaisia romaaneja -voidakseni kaukaa ja siitä vähästä, mitä olet kertonut itsestäsi, -arvata käyttäytymisesi syyt. Hän on ottanut avioliiton vain -voimainkoetuksen kannalta, ajattelin eräänäkin iltana, ja mikä minulle -on ollut onnea, on ollut hänelle ainoastaan kärsimystä. Sen on hän -saanut palkaksi kaikista uhrauksistaan ja tahtoo sentähden nyt -rajoittaa niiden määrää. Hän on verhonnut surunsa yhteiskuntamoraalin -komeihin periaatteisiin. Ah, Renée, sepä juuri onkin ihanaa, että -oikea sydämenilo ei tarvitse uskontoa, ei suuria sanoja, eikä mitään -varalaitelmia, se on olemassa itsestään ja itsensä vuoksi; jota -vastoin miehet antaakseen jonkinlaisen oikeuden varjon meidän -orjuutemme ja alamaisuutemme julmille siteille ovat koonneet yhteen -kaikenlaisia teorioja ja ohjesääntöjä. Jos sinun uhrauksesi ovat -kauniita ja yleviä, niin olisiko siis minun kirkon valkoisen ja -kultaisen kaavun suojaama ja määreistä nyrpeimmän laillistuttama -onneni jotakin luonnotonta? Kunnioituksesta lakeja kohtaan, sinun -itsesi vuoksi ja etenkin oman onneni täydellistyttämiseksi tahtoisin, -että olisit onnellinen, oma Renéeni. Oi, tunnusta minulle, että alat -sydämessäsi tuntea hiukan rakkautta tuota Louis'ta kohtaan, joka -jumaloi sinua! Tunnusta minulle, että tuo vertauskuvallinen ja -juhlallinen hääsoihtu ei ole ollut ainoastaan pimeyden ilmituoja! -Sillä rakkaus, enkelini, on sielunelämälle samaa, mitä aurinko on -maalle. Palaan puheissani aina tuohon suureen päivään, joka minun -ylläni heloittaa ja jonka pelkään polttavan itseni poroksi. Rakas -Renée, sinä, joka ylitulvehtivassa hellyydessäsi viiniköynnösten -siimestämässä lehtimajassa luostarin puutarhassa kerran sanoit -minulle: "Rakastan sinua, Louise, niin suuresti, että jos Jumala -ilmestyisi, niin rukoilisin häntä antamaan itselleni kaikki elämän -tuskat ja sinulle kaikki sen riemut. Niin, minä rakastan kärsimystä!" -Niin, rakas, nyt teen saman minä ja huudan Jumalan puoleen, jotta hän -antaisi sinulle osan riemuistani. - -Kuulehan, arvaan, että olet Louis de l'Estorade-nimisenä käynyt -kunnianhimoiseksi! No niin, laita niin, että hän ensi vaaleissa tulee -valituksi edustajaksi, sillä hän täyttää pian neljäkymmentä vuotta ja -kun eduskunta kokoontuu vasta puoli vuotta vaalien jälkeen, niin on -hän silloin jo saavuttanut sen ijän, joka poliittiselta henkilöltä -vaaditaan. Sitten sinä tulet Parisiin, en sano sen enempää. Isäni ja -ystäväpiirini tulevat panemaan arvoa teille, ja jos sinun vanha -appiukkosi tahtoo saada sukukartanon, voimme täältä käsin hankkia -Louis'lle kreivin arvonimen. Sekin on jo jotakin se! Ja sitten saamme -olla yhdessä. - - - - -XXVIII. - -RENÉE DE L'ESTORADE LOUISE DE MACUMER'LLE. - - -Joulukuulla 1825. - -Onnen hurmaama Louise, olet vallan huikaissut minut! Hetkiseksi -unohtui kirjeesi käteeni, ja joku silmistäni tipahtanut kyynel -kimmelsi sen lehdillä laskevan auringon ruskossa. Istuin siinä yksin, -väsynein käsivarsin, pienen paljaan kallion kupeella, johon olen -antanut asettaa penkin. Kaukana, äärettömässä etäisyydessä, välkähteli -Välimeri niinkuin terässäilä. Tuoksuvat puut varjostavat tätä penkkiä, -jonka viereen olen antanut istuttaa suunnattoman suuren -jasmiinipensaan, muutamia kuusamia ja espanjalaisia kinstereitä. -Kerran on tämä kallio vielä kokonaan peittyvä köynnöskasvien -viheryyteen, villi viini on jo istutettu. Mutta talvi lähestyy ja koko -viheriä nurmipeite on nyt kuin vanha haaltunut matto. Kun istun -täällä, niin ei kukaan tule minua häiritsemään, sillä kaikki tietävät, -että silloin tahdon olla yksin. Tätä penkkiä nimitetäänkin Louisen -penkiksi. Eikö tämä jo osoita, etten suinkaan silti ole yksin, vaikka -olenkin yksin? - -Jos kerron sinulle näin kaikista näistä yksityiskohdista, jotka -sinulle ovat niin mitättömiä, jos kuvailen sinulle näin sitä -viheriöitsevää toivoa, joka jo edeltäpäin verhoaa lehvillään tämän -vielä niin paljaan ja karun kallion, jonka huipulle kasvillisuuden -kaitsija kuitenkin on juurruttanut mitä kauneimman pinjan, niin -tapahtuu se siksi, että täältä olen löytänyt itselleni vertauskuvia, -joihin mieleni on kiintynyt. - -Juuri iloitessani sinun onnellisesta avioliitostasi ja (miksi en -tunnustaisi sinulle kaikkea) kadehtiessani sitä voimieni takaa, tunsin -sydämeni alla lapseni ensimäiset liikahdukset, jotka koskettivat -sieluni syvyyksiä. Tämä epämääräinen tuntemus on samalla ilmoitus, -ilo, tuska, lupaus, todellisuus. Tämä onni, joka on yksin minun koko -maailmassa ja joka jää Jumalan ja minun väliseksi salaisuudeksi, tämä -mysterio valkaisi minulle sen seikan, että kallio vielä kerran on -oleva kukkien peitossa, että se vielä kerran on kaikuva perheeni -iloisesta naurusta ja että kohtuni oli vihdoinkin tullut siunatuksi, -että siitä oli tullut rikkaan elämän lähde. Tunsin syntyneeni äidiksi! -Niinpä tuo ensimäinen varmuus, että itsessäni kannoin ja suojasin -toista elämää, tuotti minulle virkistävää lohdutusta. Rajaton riemu -oli nyt kruunannut nuo pitkät, alttiille uhrautumiselle pyhitetyt -päivät, jotka jo aikaisemmin olivat tuottaneet iloa Louis'lle. - -Uhrautuminen, alttius, sanoin itselleni, etkö olekin paljon enemmän -kuin rakkaus! Etkö olekin syvin hekuma ja autuus, sentähden että olet -aineeton hekuma, luova ja uudestisynnyttävä! Etkö olekin, oi -uhrautuvaisuus, seurauksiasikin jalompi! Etkö olekin juuri sinä se -salaperäinen, väsymätön jumaluus, joka rajattomien avaruuksien ja -lukemattomien ilmapiirien takana oudossa keskipisteessä piillen -kuljetat sydämesi kautta kaikki maailmat! Oi suuri Alttius, sinä, joka -salatusta kätköstäsi jakelet riemuja, joita ei ainoakaan vihkimätön -silmä tahraa ja joita ei kukaan aavista, Alttius, sinä kateellinen ja -valtaisa, sinä väkevä ja voittoisa Jumala, joka kuulut itse olioiden -sisimpään luontoon ja siis aina olet sama voimiesi kulutuksesta -huolimatta, oi rajaton Alttius, sinä olet elämäni tunnus! - -Rakkaus, Louise, on Felipen aikaansaama vaikutus sinussa, mutta minun -elämäni säteily perheeseeni on lakkaamatta heijastuva tuosta pikku -maailmasta minuun takaisin. Sinun kaunis, kultainen laihosi on -hetkellinen, mutta eikö minun myöhästynyt satoni lie sittenkin -kestävämpi? Se uudistuu hetki hetkeltä. Rakkaus on kaunein koru, minkä -yhteiskunta on luonnolta varastanut; mutta eikö äitiys ole Luonto itse -koko luomisriemussaan? Hymy on kuivannut kyyneleeni. Rakkaus tekee -Louis'ni onnelliseksi, mutta avioliitto on tehnyt minut äidiksi ja -minäkin olen oleva onnellinen! Palasin hitain askelin viheliäisin -akkunaluukuin koristettuun valkeaan talooni kirjoittaakseni sinulle -tämän. - -Niin, rakas ystävä, tuo luonnollisin ja ihmeellisin asia, mikä -naiselle voi tapahtua, on ollut olemassa minulla jo viisi kuukautta; -mutta voin kuiskata korvaasi, että se ei laisinkaan ole häirinnyt -sydämeni eikä älyni toimintaa. Näen, että kaikki ovat onnellisia, -tuleva isoisä kilpailee jo oikeuksista pojanpoikansa kanssa, hänestä -on tullut lapsi uudestaan; isä näyttää vakavalta ja levottomalta; -kaikki kohdistavat minuun huolenpitonsa, kaikki puhuvat äitiyden -onnesta. Oi, minä yksin en tunne mitään, enkä uskalla kenellekään -tunnustaa, että olen täydellisen välinpitämättömyyden tilassa. -Valhettelen vähän, jotta en turmelisi heidän iloaan. Mutta koska voin -olla suora sinua kohtaan, tunnustan että, tällaisessa väliaikaisessa -tilassa, missä nykyään olen, on äitiys etupäässä mielikuvituksen asia. -Louis oli yhtä hämmästynyt kuin minäkin saadessaan tietää -raskaudestani. Eikö tämä jo osoita, että lapsi on tullut itsestään -ilman muuta kutsua kuin isänsä kärsimättömät toivomukset? Sattuma, -rakkahani, on äitiyden jumala. Vaikkakin, lääkärimme lausunnon mukaan, -tämä sattuma on täydellisesti sopusoinnussa luonnon tahdon kanssa, -niin ei hän kuitenkaan kieltänyt, etteivätkö ne lapset, joita niin -somasti nimitetään rakkauden lapsiksi, olleet tavallista kauniimpia ja -lahjakkaampia ja etteikö heidän elämäänsä yleensä seurannut sama onni, -joka kirkkaan tähden tavoin oli loistanut heidän luomishetkellään. -Joten siis ehkä sinulle, Louise-ystäväni, äitiydestäsi koituu vielä -sellaisia iloja, joista minä en tiedä mitään. Kentiespä myös rakastaa -enemmän sitä lasta, jonka on saanut sellaisen miehen kanssa, jota -jumaloi, kuten sinä Felipeä, kuin sitä, jonka on saanut sellaisen -puolison kanssa, jonka kanssa on mennyt järkiavioliittoon, jolle on -antautunut velvollisuudesta ja vaimon tunteesta! Nämä salaiset -sydämeni pohjaan kätketyt ajatukset ovat omiaan tekemään tuon -toivehikkaan äitiystunteeni vieläkin vakavammaksi. Mutta koska mitään -perhettä ei voi olla olemassa ilman lasta, tahtoisin voivani kiirehtää -sen hetken tuloa, jolloin minulle nuo perheilot alkavat; niissä on -oleva elämäni koko sisältö. Nykyisin on elämäni pelkkää salaperäistä -odotusta; ja kuvottavinkin vaivantunne on vain valmistusta siihen, -mikä tuleman pitää. Teen huomioita itseni suhteen. Huolimatta siitä, -että Louis tekee kaiken voitavansa, että hän rakastaa ja huoltaa minua -ja antaa minun kaikin tavoin kokea hellyyttään ja lempeyttään, tunnen -kuitenkin jonkinlaista epämääräistä levottomuutta, johon lisäksi -tulee kaikenlaiset ruumiin ja sielun häiriöt ja raskaudelle -tunnusmerkilliset omituiset mieliteot. Jos nyt kerron sinulle kaikki -aivan suoraan, vaikkakin mahdollisesti sillä herätän sinussa -vastenmielisyyttä tätä kutsumusta kohtaan, niin täytyy minun tunnustaa -sinulle, etten ymmärrä, miten olen äkkiä saanut sellaisen himon -eräänlaisiin oranseihin; omituinen maku, mutta minusta nyt aivan -luonnollinen! Mieheni käy ostamassa minulle Marseillesta maailman -parhaita oranseja; hän on tilannut minulle niitä Maltasta, -Portugalista, Korsikasta; mutta nuo oransit eivät minulle kelpaa. -Sensijaan riennän usein jalkapatikkaa Marseilleen ahmiakseni siellä -huonoja, puolipilaantuneita oranseja, joita saa äyrillä kappaleen -pienen, satamaan laskeutuvan kujan varrelta, pari askelta -kaupungintalosta; niiden vihertävät mätäpilkut kiiluvat silmissäni -kuin timantit: näen niissä kukkasia, en edes muista niiden -pilaantunutta haaskanhajua, vaan ovat ne mielestäni ärsyttävän -mehukkaita, lämmittäviä kuin viinin neste ja maultaan erinomaisia. -Niin, enkelini, sellaisia ovat elämäni ensimäiset rakkausaistimukset. -Nuo inhoittavat oransit ovat rakkauteni esineet. Sinä et kiihkeämmin -himoitse Felipeäsi kuin minä noita lahoamistilassa olevia hedelmiä. -Ajatteles, välistä varastaudun salaa ulos kodistani, livistän -juoksujalkaa Marseilleen ja tunnen hekumallisen värinän koko -ruumiissani lähestyessäni tuota kujaa: pelkään, ettei kaupustelijalla -kenties olekaan mädäntyneitä oranseja; hyökkään niihin käsiksi, -nälvin, ahmin niitä kadulla kaikkien nähden. Minun mielestäni nuo -hedelmät tulevat suoraan paratiisista ja sisältävät suloista ravintoa. -Olen nähnyt Louis'n kääntävän päänsä pois päästäkseen tuntemasta -niiden pahaa hajua. Mieleeni muistuvat nuo Obermannin julmat sanat, -tuo synkkä elegia, jota kadun ollenkaan lukeneeni: _Juuria kastellaan -lantavedellä!_ Mutta senjälkeen kun rupesin syömään noita hedelmiä, ei -minulla ole enää mitään sydänalakipuja ja terveyteni on parantunut. -Näillä luonnonvastaisilla himoilla lienee joku tarkoitus, koskapa ne -useimmiten yhtyvät tähän tilaan ja koskapa ainakin toisella puolella -naisia on tällaisia, väliin kylläkin kauheita mielihaluja. Sittenkun -raskauteni tila alkaa käydä hyvin näkyväksi, en enää liiku -ulkopuolella la Crampadea: en tahdo näytellä itseäni tällaisena. - -Olen hyvin utelias tietämään, millä hetkellä oikeastaan äitiys alkaa. -Ettei se vain tapahtuisi juuri keskellä noita hirvittäviä tuskia, -joita niin pelkään. - -Jää hyvästi, sinä onnellinen! Jää hyvästi sinä, minun -uudestisynnyttäjäni, jonka kautta saan kokea minäkin kaikki nuo -hurmaavat rakkaudenosoitukset, tuon mustasukkaisuuden, joka syntyy -yhdestä katseesta, nuo korvaan kuiskatut sanat ja nuo sanoin -kertomattomat nautinnot, jotka ympäröivät olemustamme niinkuin uusi -ilmakehä vuodattaen meihin uutta verta, uutta valoa, uutta elämää! Oi, -sydänkäpyseni, minäkin ymmärrän rakkauden. Älä väsy kertomasta minulle -kaikkea. Pitäkäämme tunnollisesti sopimuksemme. Minä en ole salaava -sinulta mitään. Niinpä tunnustan sinulle vielä lopettaakseni vakavasti -tämän kirjeen, että lukiessani toistamiseen kirjettäsi valtasi minut -syvä, voittamaton kauhun- ja pelontunne. Minusta tuntui kuin olisi tuo -häikäisevä rakkaus uhmannut Jumalaa. Eiköhän tuo tämän maailman -itsevaltias Onnettomuus suuttune siitä, ettei hänelle ole suotu sijaa -juhlassanne! Kuinka paljon suurta onnea se onkaan tuhonnut! Ah, -Louise, älä unohda onnesi keskellä rukoilla Jumalaa! Tee hyvää, ole -armelias ja hyvä; riisu vastoinkäymisiltä aseet vaatimattomuudellasi -ja nöyryydelläsi! Minä olen avioliittoni aikana käynyt vielä -jumalaapelkääväisemmäksi kuin mitä olin luostarissa. Et kerro mitään -uskonnosta Parisissa. Rakastaessasi Felipeä, tuntuu minusta kuin, -vastoin sananpartta, palvelisit enemmän pyhimystä kuin Jumalaa. Mutta -pelkoni johtunee vain hellästä ystävyydestäni. Te käytte yhdessä -kirkossa ja teette hyvää salassa, eikö totta? Pidät minua ehkä hyvin -maalaisluonteisena tässä kirjeeni lopussa, mutta muista, että pelkoni -merkitsee vain mitä lämpöisintä ystävyyttä, ystävyyttä siinä mielessä, -missä La Fontaine sen käsitti, jota jo unelman varjo, jo pelkkä pilven -ajatus säikyttää ja levottuuttaa. Sinä ansaitset olla onnellinen, -sillä sinä ajattelet minua onnessasi, samoin kuin minä ajattelen sinua -yksitoikkoisessa, vähän harmaassa ja kuivassa, mutta samalla -toimeliaassa ja luomistäyteisessä elämässäni: ole siunattu sinä! - - - - -XXIX. - -HERRA DE L'ESTORADELTA PAROONITAR DE MACUMÉR'ELE. - - -Joulukuulla 1825. - -Arvoisa Rouva. - -Vaimoni ei tahdo, että te vain tavanmukaisen virallisen ilmoituksen -kautta saisitte tiedon tapahtumasta, joka on omiaan täyttämään -mielemme mitä suurimmalla riemulla. Hän on hiljattain saanut reippaan -pojan, ja me siirrämme hänen kasteensa siksi, kunnes te palaatte -takaisin Chantepleursin tilallenne. Renée ja minä toivomme, että -silloin jatkatte matkaanne aina la Crampadeen asti ja suostutte -olemaan kummina esikoisellemme. Tässä toivossa kirjoitutan hänet -siviilirekisteriin nimellä Armand Louis de l'Estorade. Rakas Renée'mme -on saanut kärsiä paljon, mutta hän on kestänyt kaikki enkelin -kärsivällisyydellä. Te tunnette hänet, varmuus siitä, että hän tuottaa -meille kaikille onnea, on antanut hänelle voimia läpikäydä tämän -ensimäisen koetuksen äitiyden kutsumuksessa. Tahtomatta antautua -niihin naurettaviin liiotteluihin, joihin ensikertalaiset isät ovat -niin taipuvia, voin kuitenkin vakuuttaa teille, että pikku Armand on -hyvin soma; mutta te uskottekin sen helpolla, kun sanon, että hänellä -on Renée'n piirteet ja silmät. Se on henkevyyttä jo sekin. Nyt kun -lääkäri ja kätilö ovat vakuuttaneet, ettei Renée'llä ole vähintäkään -vaaraa enää, sillä hän imettää itse, lapsi on halukkaasti tarttunut -rintaan, maitoa on runsaasti, luonto on niin rikas hänessä, niin -voimme me, isäni ja minä, vapaasti antautua ilollemme. Rouvaseni, tämä -ilo on niin suuri, niin voimakas ja täydellinen, se elähyttää siihen -määrin koko talon ja on niin suuresti muuttanut rakkaan vaimoni -olotilaa, että toivon teidän oman onnenne vuoksi, että teillekin pian -kävisi samoin. Renée on antanut panna teitä varten kuntoon huoneuston, -jonka toivoisin voivani sisustaa vieraittemme arvoisella tavalla; -mutta joka tapauksessa otetaan teidät ainakin vastaan veljellisellä -sydämellisyydellä, joskaan emme voi tarjota mitään komeutta. - -Renée on kertonut minulle teidän aikeistanne meihin nähden ja käytän -siis tässä tilaisuutta kiittääkseni teitä. Poikani syntymä on saanut -isäni suostumaan uhrauksiin, jollaisiin vanhat ukot yleensä -epäkernaasti rupeavat: hän on hiljattain ostanut kaksi maatilaa. La -Crampade tuottaa nykyisin kolmekymmentä tuhatta frangia. Isäni on -anova kuninkaalta lupaa saada muodostaa se sukukartanoksi, mutta -koettakaa hankkia hänelle se arvonimi, josta puhutte viime -kirjeessänne, ja silloin olette jo tehneet suuren palveluksen -kummipojallenne. - -Mitä minuun tulee, niin olen seuraava neuvojanne ainoastaan sentähden, -että teillä ja Renée'llä olisi tilaisuutta olla yhdessä sill'aikaa -kuin eduskunta kokoontuu. Opiskelen ahkerasti ja koetan päästä n.s. -erikoisalan tuntijaksi. Mikään ei kuitenkaan rohkaisisi minua niin -suuresti kuin tieto siitä, että te olette pikku Armandini suojelija. -Luvatkaa siis, te, joka olette niin kaunis ja hieno, niin -ylevämielinen ja henkevä, että saavutte tänne näyttelemään hyvän -hengettären osaa vanhimman poikani kehdon ääressä. Silloin olette, -arvoisa rouva, kunnioittavan ja hartaan ystävyyden tunteisiini vielä -lisänneet minun ikuisen kiitollisuuteni, jota vakuuttaen minulla on -kunnia olla - - teidän nöyrä ja kuuliainen palvelijanne - - Louis de l'Estorade. - - - - -XXX. - -LOUISE DE MACUMER RENÉE DE L'ESTORADELLE. - - -Tammikuulla 1826. - -Macumer herätti minut äsken ojentamalla minulle kirjeen mieheltäsi, -enkelini. Vastaan heti myöntävästi. Huhtikuun lopulla matkustamme -Chantepleursiin. Minua odottaa siis ilo ilon jälkeen: ensiksi -matkustaa, sitten nähdä sinut ja vielä lisäksi olla kummina -ensimäiselle lapsellesi! Mutta tahdon Macumer'n vastakummikseni. -Katolinen liitto jonkun toisen kummin kanssa olisi minulle -vastenmielinen. Ah, jospa olisit nähnyt hänen kasvojensa ilmeen, -silloin kun sanoin hänelle tämän, niin käsittäisit, kuinka -äärettömästi tuo enkeli minua rakastaa. - -"Senkin vuoksi tahdon, että yhdessä matkustamme la Crampadeen, -Felipe", sanoin minä, "kun mahdollisesti siellä voimme saada lapsen. -Myöskin minä tahdon tulla äidiksi... vaikkakin tunteeni sinuun ja -lapseen nähden tulisivat olemaan hyvin jaettuja. Ensiksikin jos -huomaisin sinun pitävän enemmän jostakin toisesta olennosta, vaikkapa -tuo toinen olisikin oma poikani, niin en tiedä mitä tapahtuisi. Medea -oli ehkä oikeassa: muinaisajan ihmisissä oli paljon hyvää!" - -Hän rupesi nauramaan. Niinpä siis, rakas hirveni, sinulla on hedelmä -ilman että sinulla on ollut kukkia, ja minulla on kukat ilman -hedelmää. Kohtalojemme vastakkaisuus jatkuu siis yhä. Olemme kyllin -suuria filosofeja kumpikin etsiäksemme tästä kaikesta vielä eräänä -päivänä esiin syvempää tarkoitusta. Mutta toistaiseksi! Minä olen -ollut naimisissa vasta kymmenen kuukautta ja sopikaamme siitä, etten -minäkään ole antanut ajan kulua hukkaan. - -Me vietämme onnellisten ihmisten huvittelevaista ja kuitenkin -sisältörikasta elämää. Päivät tuntuvat meistä aina liian -lyhyviltä. Seurapiirimme, jolle jälleen olen näyttäytynyt naidun -naisen osassa, pitää yksimielisesti paroonitar de Macumer'ta paljon -kauniimpana kuin Louise de Chaulieutä: onnellisella rakkaudella on -omat kaunistuskeinonsa. Kun Felipe ja minä jonakin kauniina -ja kylmän-kimmelteisenä tammikuun päivänä, jolloin kaikki -Champs-Elysées'n puut ovat verhoutuneet valkoisiin tähtiterttuihin, -vaunuissamme ajamme koko Parisin nähden yhdessä samalla paikalla, -missä vielä viime vuonna vaelsimme erillämme, niin tulee mieleeni -tuhansia ajatuksia ja pelkäänpä silloin olevani hieman korskea, kuten -viime kirjeessäsi aivan oikein arvasit. - -Jos en itse ole kokenutkaan äidiniloa, niin on sinun kuvattava se -minulle ja minä olen siten oleva äiti sinun välitykselläsi; ei mikään -minun mielestäni ole kuitenkaan verrattavissa rakkauden autuaalliseen -hekumaan. Varmaankin pidät minua sangen omituisena, jos kerron -sinulle, että näiden kymmenen kuukauden ajalla olen ainakin kymmenen -kertaa yllättänyt itseni toivomasta, että saisin kuolla kolmenkymmenen -vuoden ikäisenä, elämäni loistavimmillaan ollessa, keskellä rakkauden -ruusuja ja lemmenhekumaa, että saisin mennä pois tyytyväisenä ja ilman -pettymyksiä elettyäni aikani auringossa ja avaruuden eetterissä, -rakkauden onneen riutuen, kaikki suven seppeleet ja kauniit -harhakuvitelmat vielä kuihtumattomina kulmillani. Ajattele, millaista -olisi kantaa nuorta sydäntä vanhassa ruumiissa, nähdä ympärillään vain -mykkiä ja kylmiä kasvoja siellä, missä ennen kaikki meille hymyilivät, -välinpitämättömätkin, ja olla vain kunnianarvoisa rouva... Mutta sehän -olisi jo ennenaikaista helvettiä. - -Tästä asiasta juuri johtui ensimäinen kiista Felipen ja minun välillä. -Minä toivoin, että hänellä olisi voimaa surmata minut kolmenkymmenen -vuotisena unessa, minun itseni sitä ollenkaan aavistamatta, ja siirtää -minut siten toisesta unesta toiseen. Tuo hirviö ei tahtonut. Uhkasin -jättää hänet yksin elämään ja silloin hän kalpeni, lapsi-raukka! -Tuosta suuresta ministeristä on tullut, rakkaani, täydellinen lapsi. -Kuka olisi voinut uskoa, että hänessä piili niin paljon nuoruutta ja -luonnonraikkautta. Nyt kun hänen seurassaan ajattelen ääneen aivan -kuin sinun kanssasikin ja kun olen saanut hänetkin totutetuksi tähän -samaan luottoisaan tapaan, ihastustamme me toisiamme lakkaamatta -sielujemme pulpahduksilla. - -Rakas ystävä, nuo molemmat rakastavaiset Felipe ja Louise, tahtovat -lähettää jonkun lahjan nuorelle äidille. Tahtoisimme hankkia jotakin, -joka sinua miellyttäisi. Siispä sano minulle suoraan, mitä toivot, -sillä me emme kernaasti valmista mitään yllätyksiä porvarien tapaan. -Me tahdomme siis lakkaamatta muistuttaa itsestämme jollakin somalla -muistoesineellä, jollakin tavaralla, jota voisit käyttää joka päivä ja -joka ei kulutuksesta pahenisi. Meidän iloisin, tuttavallisin, -rattoisin ateriamme on aamiainen, sillä silloin olemme aina kahden; -olen sentähden ajatellut lähettää sinulle erikoisen aamiaista varten -sovelletun ruokakaluston jonka koristeet olisivat lapsikuvioita. Jos -hyväksyt ehdotuksen, niin vastaa minulle nopeasti. Voidaksemme hankkia -sen, on se tilattava, ja Parisin taiteilijat ovat laiskoja kuin -kuninkaat. Se on oleva uhrilahjani Lucinalle. - -Hyvästi siis, sinä rakas imettäjä, toivotan sinulle kaikkia äidin -iloja ja odotan kärsimättömyydellä ensimäistä kirjettäsi, jossa -tietysti kerrot minulle aivan kaikesta, eikö niin? Kätilö sai minut -värisemään. Tuo sana miehesi kirjeessä pisti, ei silmiini, vaan -sydämeeni. Renée-parka, lapsi käy kalliiksi, eikö totta? Minä olen -opettava tuolle kummipojalleni, kuinka suuren rakkauden arvoinen sinä -olet. Tuhat suudelmaa, enkelini. - - - - -XXXI. - -RENÉE DE L'ESTORADE LOUISE DE MACUMER'LLE. - - -Nyt on pian kulunut jo viisi kuukautta siitä kuin pikku poikani -syntyi, enkä ole saanut edes sen verran aikaa, että olisin ehtinyt -kirjoittaa sinulle. Kun kerran itse tulet äidiksi, voit vielä paremmin -antaa minulle anteeksi kuin mitä olet tehnyt, sillä oletpa kuitenkin -hieman rangaissut minua kirjoittamalla niin harvoin. Kirjoita minulle, -sydänkäpyseni! Kerro minulle huveistasi, kuvaa minulle onnesi kirkkain -värein. Maalaa se väkevällä ultramariinilla äläkä yhtään pelkää -murhetuttavasi minua, sillä minä olen onnellinen, onnellisempi kuin -mitä voit kuvitellakaan. - -Olen ollut pitäjän kirkossa kuulemassa vaimon -kirkkoon-ottajais-messua, joka tapahtui suurella komeudella, kuten -tapana on vanhoissa provencelaisissa suvuissa. Molemmat isoisät, -Louis'n isä ja omani, taluttivat minua. Ah, en koskaan vielä ole -polvistunut Jumalan eteen niin suurella kiitollisuudella. Minun -pitäisi kertoa sinulle niin monenlaisia asioita ja kuvata niin -monenlaisia tunteita, etten tiedä, mistä alkaa, mutta kaiken tämän -hämmennyksen helmasta nousee eteeni säteilevä muisto: rukoukseni -kirkossa. - -Kun nyt jälleen riemullisena äitinä seisoin tuolla samalla paikalla, -jossa nuorena tyttönä olin epäillyt elämää ja tulevaisuuttani, luulin -näkeväni itse Pyhän Neitseen alttariltaan kumartavan päätään ja -osoittavan minulle jumal-lasta, joka näytti hymyilevän minulle! Millä -taivaallisen rakkauden pyhittämällä hurmiolla ojensinkaan pikku -Armandin kirkkoherran siunattavaksi, vakinaisen kasteen vielä -siirtyessä tuonnemmaksi. Mutta saat sitten nähdä meidät yhdessä, -Armandin ja minun! - -Lapseni, näetkös, nimitän sinua nyt lapsekseni! Mutta se onkin -suloisin sana, minkä sydän, järki ja huulet voivat ilmilausua silloin -kun on äiti. No niin, rakas lapsukaiseni, kaksi viimeistä kuukautta -laahauduin riutuvana ja väsyneenä puutarhoissamme, tuon taakan -raskauttamana, jota en voinut aavistaa niin suloiseksi ja rakkaaksi, -noiden kahden kuukauden vaivoista huolimatta. Olin niin täynnä pelkoa -ja tappavan synkkiä aavistuksia, ettei edes uteliaisuus minua -virkistänyt; koetin kyllä puhua itselleni järkeä ja sanoin, ettei -siinä, mitä luonto kerran tahtoi, ollut mitään pelättävää, päätin -tahtoa olla äiti. Mutta voi, sydämessäni en tuntenut mitään, vaikka -kuinka ajattelin tuota lasta, joka tuon tuostakin antoi minulle aimo -potkauksia, niin, rakas ystävä, noista potkuista voi pitääkin -senjälkeen kun joskus ennen jo on saanut lapsia, mutta ensimäisellä -kerralla tuottavat nuo tuntemattoman elämän ensi liikahdukset enemmän -hämmästystä kuin iloa. Puhun vain itsestäni, joka en ole vilpillinen -enkä teatralinen ja joka sain elämän hedelmän enemmän Jumalalta, -(sillä Jumala antaa lapset), kuin rakastetulta mieheltä. Mutta -unohtakaamme nämä menneet murheet, jotka, kuten toivon, eivät enää -tule palamaan. - -Kun aika oli tullut, kokosin kaiken itsessäni olevan vastustusvoiman -ja olin valmistautunut niin suuriin tuskiin, että minä, mikäli -väitetään, aivan ihmeteltävästi kestin tuon hirvittävän kidutuksen. -Noin tunnin verran, kultaseni, oli sellaista aikaa, jolloin kaikki -tuntui häipyvän ikäänkuin uneen. Minusta tuntui kuin olisin ollut -kaksi: ulkokuori, jota pideltiin pihdeissä, revittiin ja rääkättiin, -ja tyyni levollinen sielu. Tässä omituisessa tilassa kiersi kärsimys -kuin kukkaisseppele päätäni. Tuntui siltä kuin olisi suunnattoman -suuri ruusu puhjennut kasvamaan päästäni ja kiertänyt minut -ylt'yleensä. Koko ilma oli täynnä tämän verisen kukan ruusunväriä. -Näin kaikki punaisessa. Täten olin jo saapunut sille kohdalle, jolla -ruumis ja sielu tuntuvat pyrkivän eroon, kun äkkiä minua vihlaisi -tuska sellainen, että luulin sillä hetkellä kuolevani. Päästin -hirveitä huutoja ja sain taas uutta voimaa uusia tuskia vastaan. Mutta -äkkiä tuon pienen olennon hopeanhelkkyvä vikinä tukahdutti nuo kauheat -valitushuutoni. Ei, mikään ei todellakaan voi kuvata tuota hetkeä: -minusta tuntui kuin olisi koko maailma huutanut kanssani, kuin olisi -kaikki ollut pelkkää tuskaa ja voihkinaa ja kuin kaikki olisi sitten -hiljentynyt tuohon heikkoon lapsen huutoon. - -Minut pantiin takaisin suureen vuoteeseeni ja minusta tuntui kuin -olisin päässyt paratiisiin, vaikkakin olin äärettömän raukea. Huomasin -kolme tai neljä iloista kasvoa, kyyneleet silmissä, ja minulle -näytettiin lasta. Tiedätkö, rakkaani, minä parkaisin kauhusta. -- -"Millainen pikku apina!" huudahdin. "Oletteko varmat siitä, että se on -lapsi?" kysyin minä. Käännyin jälleen kylelleni epätoivoissani siitä, -etten tuntenut itseäni sen enemmän äidilliseksi. -- "Älkää olko -levoton", sanoi minulle äitini, joka oli ruvennut hoitajattarekseni, -"olette saanut mitä kauneimman lapsen. Välttäkää millään tavalla -kiihoittamasta mielikuvitustanne, teidän on käytettävä koko -hengenvoimanne tullaksenne mahdollisimman eläimelliseksi, -samanlaiseksi kuin lehmä, joka käy laitumella kerätäkseen maitoa." -Minä nukahdin siis siinä vakaassa päätöksessä, että antaisin luonnon -vaikuttaa. Ah, enkelini, lopullinen herääminen kaikista näistä -kärsimyksistä, näistä epämääräisistä aistimuksista, näiden ensimäisten -päivien sekavasta, tuskaisesta hämäryydestä, oli taivaallinen! Tätä -pimeyttä seurasivat autuudentuntemukset vielä suloisemmat kuin lapseni -ensimäinen huuto. Sydämeni, sieluni, koko olemukseni, joku uusi -tuntematon minä tuntui puhkeavan eloon tuosta tähän asti niin -tuskaisesta ja harmaasta kotelostaan aivan kuin kukka puhkeaa esiin -siemenestä lämpöisen auringon sitä hyväillessä. Tuo pieni hirviö -tarttui rintaani ja alkoi imeä: ja silloin _fiat lux!_ Olin äkkiä -äiti. Nyt on onni, ilo, sanoin kertomaton riemu omanani, vaikkakaan en -ole saanut sitä aivan ilman tuskaa. Oi, sinä kateellinen kaunokaiseni; -miten oletkaan kerran paneva arvoa tällaiselle onnelle, joka on -ainoastaan meidän, lapsen ja Jumalan välinen salaisuus. Tuo pieni -olento ei tunne mitään muuta kuin meidän rintamme. Sille on olemassa -vain tuo yksi ainoa loistava piste koko maailmassa. Ja sitä se -rakastaa kaikesta voimastaan, sitä elämänlähdettä se ainoastaan -ajattelee, sen viereltä se vaipuu unen helmaan ja siihen se palaa taas -herättyään. Noissa pienissä huulissa on sanoin kuvaamaton rakkaus, ja -kun ne imeytyvät siihen, tuottavat ne yht'aikaa sekä tuskaa että -riemua, riemua, joka kohoaa tuskaksi, ja tuskaa, joka päättyy riemuun. -Kun voi selittää sinulle sitä tuntemusta, joka poveltani säteilee -elämän lähteisiin saakka; tuntuu kuin olisi se jonkinlainen keskus, -joka lähettää ympärilleen tuhansia säteitä sielun ja sydämen iloksi. -Synnyttää lapsi, se ei ole mitään, mutta imettää sitä on samaa kuin -synnyttää se uudestaan joka hetki. Oi, Louise, ei mitkään rakastajan -hyväilyt vedä vertoja noiden pienten ruusuisten käsien hivelylle, -jotka hiljaa hapuillen koettavat tarrautua kiinni elämään. Millaisia -katseita luokaan lapsi vuorotellen meidän rintaamme ja silmiimme! -Millaiset unelmat täyttävätkään sielun, kun näkee sen huulillaan -riippuvan kiinni aarteestaan! Se ei vetoa vähemmän sielun kuin ruumiin -voimiin, se käyttää yht'aikaa sekä verta että älyä ja sen tuottama -tyydytys käy yli kaikkien toivomusten. Tuon ihanan tunnelman, minkä -sai aikaan lapseni ensimäinen huuto, joka oli minulle samaa, mitä -ensimäinen auringonsäde on mahtanut olla maapallolle, tuon tunnelman -olen kokenut uudestaan tuntiessani, miten hänen suunsa on täyttynyt -maidollani; olen kokenut sen uudestaan saadessani häneltä ensimäisen -katseen, olen kokenut sen uudestaan tavoittaessani hänen ensimäisestä -hymystään hänen ensimäisen ajatuksensa. Hän nauraa jo, rakkaani! Tuo -nauru, tuo katse, tuo purema, tuo huuto, nuo neljä nautintoa ovat -rajattomia; ne tunkevat sydämen pohjimmaiseen sopukkaan asti ja -koskettavat siellä kieliä, joita ei mikään muu saa väräjämään. Samoin -mahtavat maailmat riippua kiinni Jumalassa, kuin lapsi kaikilla -säikeillään riippuu kiinni äidissään. Jumala on suuri äidinsydän. Ei -siitoksessa eikä edes raskaudessa ole mitään näkyväistä, aistein -havaittavaa, mutta imettäminen, rakas Louise, on joka hetkistä onnea. -Voi aivan nähdä, miksi maito muuttuu; se muuttuu lihaksi, se kukkii -noissa pienoisissa sormenpäissä, jotka muistuttavat kukkia ja jotka -ovat yhtä heleänherkkiä kuin ne; se kasvaa hienoiksi, läpikuultaviksi -kynsiksi, punoutuu hiuksiksi, elävöityy potkiviksi jaloiksi. Oi noita -lapsen jalkoja, niissä piilee kokonainen kieli! Niitä käyttää lapsi -ensiksi ilmaisukeinonaan. Imettäminen, Louise, on jokahetkistä -muuksimuuttumista, jota täytyy seurata hämmästynein katsein. Me emme -kuule huutoa korvillamme, vaan sydämellämme; me ymmärrämme silmien ja -huulien hymyn tai jalkojen sätkyttelyn aivan kuin Jumala itse -kirjoittaisi tahtonsa tulikirjaimilla taivaanlakeen! Ei mikään muu -maailmassa merkitse enää mitään! Isä?... Voisi tappaa hänet, jos hänen -päähänsä pälkähtäisi herättää lapsi. Äiti on lapsen koko maailma, -samoin kuin lapsi on äidin! On niin varma siitä, että toinen olento -jakaa kanssamme elämän ja saa niin runsaan palkinnon kaikista niistä -vaivoista ja kärsimyksistä, joita saa kestää, sillä kärsimyksiä kyllä -on, ja Jumala sinua varjelkoon rintojen halkeamista! Tuollainen haava, -joka aukeaa aina noiden ruusuisten huulien sitä koskettaessa, joka -parantuu hyvin vaikeasti ja tuottaa tuskaa, joka tekisi hulluksi, -ellei samalla lapsen maitoa pursuava suu olisi siinä edessä ilon -aiheena, se on yksi kauneuden kauheimpia rangaistuksia. Sillä -Louise-ystäväni, sellainen tulee ainoastaan hienoon ja arkaan ihoon. - -Pieni apinani on viidessä kuukaudessa varttunut somimmaksi olennoksi, -mitä mikään äiti koskaan on ilon kyynelillään kostuttanut, pessyt, -harjannut, kammannut ja vaatettanut, sillä Jumala yksin tietää, millä -väsymättömällä innolla näitä pikku taimia puetaan, harjataan, pestään, -uudestipuetaan, suudellaan. Apinani ei siis enää olekaan mikään apina, -vaan oikea _baby_, kuten englantilainen hoitajattareni sanoo, valkea -ja ruusuinen _baby_, ja kun hän tuntee, että häntä rakastetaan, ei hän -liikoja huudakaan; ja tunnustaakseni totuuden en hetkeksikään luovu -sen luota, vaan koetan tunkea sen sieluun. - -Rakas ystävä, Louis'ta kohtaan tunnen sydämessäni nyt jotakin, joka ei -ole rakkautta, mutta jonka rakastavallakin naisella tulisi täydentää -rakkautta. En ole varma siitä, eikö tämä hellyys, tämä kaikesta -itsekkäisyydestä vapaa kiitollisuus ole enemmänkin kuin rakkaus. -Kaikesta siitä päättäen, mitä minulle olet kertonut, on rakkaus -jotakin hyvin maallista, jota vastoin siinä hellyydessä, jota -onnellinen äiti tuntee näiden pitkien, ikuisten riemujensa -alkuaiheuttajaa kohtaan on jotakin uskonnollista ja jumalallista. -Äidin ilo on valo, joka säteilee kauas tulevaisuuteen, mutta se -heittää heijastuksen myös menneisyyteen ja antaa sille muistojen -sädekehän. - -Ukko l'Estorade ja hänen poikansa ovat sitä paitsi olleet minulle -kaksin verroin hyviä; minä olen heille nyt aivan kuin uusi henkilö: -heidän sanansa ja katseensa tunkevat sieluuni, sillä joka kerran, kun -he näkevät minut ja puhuvat minulle, on heidän ihailunsa aina uusi ja -vilpitön. Vanha isoisä alkaa tulla lapseksi uudestaan, luulen; hän -jumaloitsee minua. Kun ensimäisen kerran tulin alas aamiaiselle ja hän -näki minun syövän ja syöttävän pojanpoikaansa, itki hän. Nähdä -kyyneleitä noissa kahdessa kuivassa silmässä, joissa tähän asti ei ole -kiilunut muuta ajatusta kuin raha, teki minulle sanomattoman hyvää; -vanhus tuntui todellakin ymmärtävän iloni. Mitä Louis'hin tulee, niin -olisi hän kertonut vaikka maantien puille ja kiville, että hänellä oli -poika. Kokonaisia tuntikausia saattaa hän katsella nukkuvaa -kummipoikaasi. Hän ei tiedä, sanoo hän, milloin hän oikein voi tottua -siihen. Nämä tavattomat ilonilmaukset ovat minulle valkaisseet heidän -salaiset pelonaiheensa. Lopuksi Louis tunnustikin minulle, että hän -oli epäillyt itseään ja luullut olevansa tuomittu lapsettomuuteen. -Louis-raukkani on äkkiä muuttunut parempaan päin, hän opiskelee vielä -innokkaammin kuin ennen. Tämä lapsi on kannustanut isän kunniahimoa. -Mitä minuun taas tulee, armahin, niin olen hetki hetkeltä yhä -onnellisempi. Jokainen tunti tuo jonkun uuden siteen äidin ja hänen -lapsensa välille. Mitä nyt tunnen, vakuuttaa minua siitä, että tämä -tunne on häviämätön, luonnollinen, muuttumaton, jota vastoin epäilen, -että rakkaudella on väliaikansa. Joka hetki ei voi rakastaa samalla -lailla, elämä ei kankaalleen kirjaile aina yhtä loistavia kukkasia; -siispä rakkaus voi sammua ja sammuukin; mutta äitiyden ei tarvitse -pelätä mitään heikontumista, se kasvaa lapsen tarpeiden mukana ja -kehittyy sen kanssa yhtä rintaa. Eikö se samalla kertaa ole intohimo, -tarve, tunne, velvollisuus, välttämättömyys ja onni? Niin, kultaseni, -siinä on naisen erikoiselämä. Meidän uhrautumisemme kaipuu on sillä -tyydytetty ja äidinrakkaudessa ei ole mustasukkaisuuden levottomuutta. -Ehkäpä se myös on ainoa kohta, jossa luonto ja yhteiskunta ovat -yksimielisiä. Tässä kohden on yhteiskunta rikastuttanut luontoa, se on -kartuttanut äitiydentunnetta perhehengellä, nimen, veren ja omaisuuden -jatkuvaisuuden kautta. Millä rakkaudella onkaan naisen ympäröitävä -tuota rakasta pikku olentoa, joka ensimäiseksi on antanut hänen -tuntea sellaisia iloja, joka on kehittänyt hänen sielunvoimansa -täyteen kukkaansa ja opettanut hänelle äitiyden suuren taidon! -Esikois-oikeutta, joka ikivanhassa muinaisuudessa yhtyy -maailmansyntyhistoriaan ja myöhemmin vaikuttaa yhteiskuntien -muodostumiseen, ei mielestäni tulisi tehdä kyseinalaiseksi. Oi, kuinka -paljon lapsi voikaan opettaa äidilleen! Niin monin lupauksin olemme -sitoutuneet hyveeseen tuossa lakkaamattomassa suojelustyössä, jonka -olemme velkapäät heikommalle olennolle, että nainen ainoastaan silloin -on oikeassa ilmakehässään, kun hän on äiti; ainoastaan silloin voi hän -kehittää kaikki voimansa, täyttää elämänsä velvollisuudet ja saada -omakseen koko olemassaolon onnen ja riemun. Nainen, joka ei ole äiti, -on epätäydellinen ja epäonnistunut olento. Kiiruhda tulemaan äidiksi, -enkelini! Silloin olet moninkertaistuttava nykyisen onnesi kaikella -minun autuudellani. - -J.K. Minun täytyi jättää sinut kuullessani herra kummipoikasi -parkuvan, sen huudon kuulen aina puutarhan äärimmäiseen kolkkaan asti. -En tahdo lähettää tätä kirjettä sanomatta vielä pari sanaa -jäähyväisiksi, luin sen juuri läpi ja olen vallan kauhuissani niistä -arkipäiväisistä tunteista, joita se tulvii. Voi, se mitä tunnen, sen -ovat varmaan kaikki äidit tunteneet ja ilmaisevat sen luultavasti myös -samoin, ja varmaan olet tekevä minusta pilaa, aivan niinkuin voi tehdä -pilaa kaikista isistä, jotka puhuvat lapsiensa älystä ja kauneudesta -ja aina ovat löytävinään heissä jotakin vallan erikoista. No, niin -kullanmuruni, tärkein asia tässä kirjeessä on tämä, toistan sen vielä: -olen nyt yhtä onnellinen kuin ennen olin onneton. Tämä maatalo, josta -muuten kohta tulee oikea kartano, sukutila, on minun luvattu maani. -Olen päättänyt korpivaellukseni. Tuhat suudelmaa sinulle, -kullanmuruni! Kirjoita minulle, nyt voin kyynelöimättä lukea -kuvauksiasi onnesta ja rakkaudesta. Hyvästi. - - - - -XXXII. - -ROUVA DE MACUMER ROUVA DE L'ESTORADELLE. - - -Maaliskuulla 1826. - -Mitä tämä merkitsee, rakas ystävä? Nyt on kulunut jo enemmän kuin -kolme kuukautta siitä kun kirjoitin sinulle enkä ole saanut riviäkään -sinulta... Minä olen kuitenkin meistä kahdesta syyllisempi, en ole -vastannut sinulle; mutta ethän ole paha närkästymään, mikäli minä -sinua tunnen. Sinun äänettömyyttäsi olemme Macumer ja minä pitäneet -suostumuksena tuohon lapsitettuun pöytäkalustoon ja nuo hurmaavat -lelut lähtevät tänä aamuna Marseilleen; taiteilijat ovat tarvinneet -kokonaista kuusi kuukautta niiden valmistamiseen. Säpsähdin aivan, kun -Felipe ehdotti, että menisimme katsomaan tuota kalustoa ennenkuin -kultaseppä pakkaisi sen laatikkoon. Muistin äkkiä, että emme olleet -vaihtaneet sanaakaan siitä asti, kun jaoin äitiyden tunteet kanssasi. - -Ah, enkelini! Tämä hirveä Parisi, siinä ainoa anteeksipyyntöni! Mikä -on sinun? Oi tätä maailmaa, millainen kuilu se on! Enkö jo ole sanonut -sinulle, ettei Parisissa voi olla muuta kuin parisitar? Suurmaailma -musertaa kaikki tunteet, se ottaa käytäntöön jokaisen hetken ja -nielisi sydämenkin, ellei olisi varuillaan. Mikä erinomainen -mestariteos onkaan Célimènen luonnekuva Molièren _Ihmisvihaajassa_! -Hän on yhtä hyvin Ludvig XIV:n ajan kuin meidän aikamme, siis kaikkien -aikain maailmannainen. Mihin olisin joutunutkaan ilman kilpeäni, ilman -rakkauttani Felipeen? Sanoinkin hänelle tänä aamuna näitä asioita -miettiessäni, että hän oli pelastajani. Joskin kaikki iltani kuluvat -juhlissa, tanssiaisissa, konserteissa ja teattereissa, niin löydän -taas kotiin tultuani sieltä kaikki rakkauden riemut ja hulluudet, -jotka aukaisevat sydämen ja pyyhkivät pois kaikki maailman antamat -kolhaukset. En ole syönyt päivällistä kotonani paitsi niinä päivinä, -jolloin meillä on ollut sellaisia vieraita, jotka kulkevat ystävien -nimellä, enkä ole ollut kotona muulloin kuin vastaanottopäivinäni. -Minun päiväni on keskiviikko. Kilpailen rouvien d'Espardin ja de -Maufrigneusen ja myös vanhan herttuatar de Lenoncourtin kanssa. Minun -salonkiani pidetään hupaisena. Olen täten ruvennut vallitsemaan -seuraelämää, koska näin, että Felipeni nauttii minun menestyksestäni. -Hänelle omistan aamupäivät; sillä kello neljästä iltapäivällä kello -kahteen aamulla kuulun Parisille. Macumer on ihailtava isäntä -talossaan: Hän on niin henkevä ja vakava, niin todellinen ylimys -ja täydellinen seuramies, että hän rakastuttaisi itseensä -sellaisenkin naisen, joka olisi mennyt hänen kanssaan vain -sovinnaisuusavioliittoon. - -Isäni ja äitini ovat matkustaneet Madridiin. Ludvig XVII:n kuoltua sai -herttuatar helpolla aikaan sen, että Kaarle X nimitti toiseksi -lähetystösihteeriksi hänen suloisen Saint-Héreeninsa, joka siis myös -seurasi hänen mukanaan. Veljeni, herttua de Rhétoré suvaitsee pitää -minua erittäin etevänä naisena. Mitä taas markiisi de Chaulieuhön -tulee, niin jää tuo mielikuvasotilas minulle ikuiseen kiitollisuuden -velkaan: ennen isäni lähtöä käytettiin nimittäin omaisuuteni hänelle -tulevan sukutilan hankkimiseen, josta on neljäkymmentä tuhatta frangia -korkoja, ja hänen avioliittonsa neiti de Mortsaufin, erään -tourainelaisen perijättären kanssa, on päätetty asia. Jotta eivät -Lenoncourt-suvun nimi ja arvot sammuisi, on kuningas eri asetuksella -oikeuttava veljeni perimään Lenoncourt-Givryn nimet, arvot ja -vaakunat. Neiti de Mortsauf, herttua de Lenoncourt-Givryn -tyttärentytär ja ainoa perijätär, kuuluu saavan enemmän kuin -satatuhatta livreä korkoja. Isäni on ainoastaan pyytänyt, että myös -Chaulieu-suvun vaakunat asetetaan Lenoncourtien kilpeen. - -Täten siis tulee veljestäni herttua de Lenoncourt. Nuori Mortsauf, -jolle tämä omaisuus oikeastaan kuuluisi, on viimeisellä keuhkotaudin -asteella, hänen kuolemaansa odotetaan joka hetki. Häät ovat ensi -vuonna, suru-ajan jälkeen. Sanotaan, että kälyni, Madeleine de -Mortsauf, on erittäin viehättävä henkilö. Täten siis isäni laskelmat, -kuten huomaat, pitivät paikkansa. Tämä lopputulos on hankkinut minulle -paljon ihailevia ystäviä ja avioliittoni alkaa ihmisille selvitä. -Ystävyydestä isoäitiäni kohtaan ruhtinas Talleyrand suojelee kaikin -tavoin Macumer'ta, joten siis meidän menestyksemme on täydellinen. -Sensijaan että minua aluksi moitittiin, ovat kaikki nyt minun -puolellani. Lyhyesti sanoen, nyt vallitsen minä tässä samassa -Parisissa, jossa pari vuotta sitten en vielä merkinnyt mitään. Macumer -näkee, että koko maailma kadehtii hänen onneaan, sillä minä olen -_Parisin henkevin nainen_. Kuten tiedät on Parisissa noin parikymmentä -_henkevintä naista_. Miehet kuhertelevat minulle lemmenlauseita tai -tyytyvät ilmaisemaan rakkautensa kateellisissa katseissa. Todellakin -saa tästä lemmenjanon ja ihailun yhteistulituksesta sellaista -alituista tyydytystä turhamaisuudelleen, että ymmärrän nyt hyvin, -miksi naiset tuhlaavat mielettömiä summia saadakseen nauttia näistä -hauraista ja haihtuvista etuuksista. Tämä menestys kiihoittaa -ylpeyttä, turhamaisuutta, itserakkautta, sanalla sanoen, kaikkia -_minä_-tunteita. Tämä alituinen jumaloiminen huumaa niin voimakkaasti, -etten laisinkaan ihmettele enää nähdessäni naisten tässä juhlassa -tulevan itsekkäiksi, ajattelemattomiksi ja kevytmielisiksi. -Suurmaailmallinen elämä nousee päähän. Tuhlaa henkensä ja sielunsa -kukat, kalleimman aikansa, jaloimmat tekonsa ihmisille, jotka -palkitsevat tuon kaiken kateellisuudella ja hymyilyllä, jotka -teennäisten imartelujensa, kohteliaisuuksiensa ja mielistelyjensä -väärään rahaan vaihtavat toisen rakkauden ja uhrausten kultaharkot, -kaiken sen kekseliäisyyden, minkä hän on käyttänyt ollakseen kaunis, -hyvin puettu, henkevä, rakastettava ja miellyttävä. Tiedetään varsin -hyvin, miten kalliiksi tällainen kauppa käy ja että siinä joutuu -petkutetuksi, mutta sittenkin siihen antaudutaan. Ah, kaunis hirveni, -kuinka silloin janoaakaan oikeaa ystävän sydäntä, kuinka Felipen -rakkaus ja alttius ovatkaan kallisarvoisia! Ja kuinka minä häntä -rakastan! Miten ihanaa on valmistua matkustamaan Chantepleursiin ja -saada siellä levähtää kaikista rue du Bacin ja Parisin muiden -salonkien komedioista! Lyhyesti, nyt kun olen lukenut toistamiseen -kirjeesi, luulen luonnehtivani sinulle parhaiten sen helvetillisen -paratiisin, jota nimitetään Parisiksi, sillä, kun sanon, että -maailmannaiselle on mahdotonta olla äiti. - -Pian, armahaiseni, tulemme viettämään viikon päivät Chautepleursissä, -ja sinun luonasi olemme noin 10 p:nä toukokuuta. Silloin saamme taas -nähdä toisemme enemmän kuin kahden vuoden eron jälkeen. Ja mikä -muutos! Molemmat olemme nyt oikeita naisia: minä onnellisin -rakastajattarista, ja sinä onnellisin äideistä. Vaikk'en olekaan -sinulle kirjoittanut, rakkahin ystävä, en silti ole sinua unohtanut. -Ja minun kummipoikani, tuo pieni apina, onko hän yhäkin vielä soma? -Tuottaako hän minulle kunniaa? Hänhän on jo yli yhdeksän kuukautta. -Minä tahtoisin olla näkemässä, miten hän ottaa ensimäisiä askeleitaan -maailmassa; mutta Macumer sanoo, että varhaiskehittyneet lapset -kävelevät tuskin vielä kymmenen kuukaudenkaan vanhoina. Ja sitten -saamme taas leukailla vanhaan tapaamme. Saan myös nähdä, turmeleeko -lapsi vartaloamme, kuten väitetään. - -J. K. Jos vastaat minulle, ylevä äiti, niin osota kirjeesi -Chantepleursiin, jonne nyt lähden. - - - - -XXXIII. - -ROUVA DE L'ESTORADE ROUVA DE MACUMER'LLE. - - -Oh, lapsukaiseni, jos milloinkaan tulet äidiksi, niin silloin tulet -myös tietämään sen, että on mahdotonta kirjoittaa mitään kahtena -ensimäisenä imetyskuukautena. Marylla, englantilaisella -lapsenhoitajattarellani, ja minulla on työtä yli pään. Tosiaan, en -tainnut sanoa sinulle, että kernaimmin tahdon tehdä kaikki itse. Ennen -tuota suurta tapahtumaa olin omin käsin ommellut kapalot ja kirjaillut -ja koristanut myssyt. Olen orja, kultaseni, orja yötä ja päivää. -Ensinnäkin Armand-Louis imee, milloin hän tahtoo, ja hän tahtoo aina, -ja sitten täytyy niin usein vaihtaa hänelle kuivaa, puhdistaa ja pukea -häntä; sitten äiti niin mielellään vaalii hänen untaan ja laulaa -lauluja hänelle ja vie hänet käsivarrellaan ulos, kun ilma on kaunis, -ettei hänelle jää ollenkaan aikaa hoitaa itseään. Niin, sinulla on -suuri maailma ja minulla lapseni, meidän lapsemme! Mikä runsas ja -sisältörikas elämä! Oi, rakas ystävä, odotan niin sinua, silloin saat -itse nähdä! Mutta pelkään, että hampaiden teko alkaa pian ja että sinä -silloin pidät häntä hyvin itkevänä ja kiukkuisena. Tähän asti ei hän -vielä ole paljon itkenyt, sillä minä olen aina saapuvilla. Lapset -eivät huuda muulloin kuin silloin, kun ne tarvitsevat jotakin, jota ei -voi arvata, ja minä aina vaaniskelen hänen tarpeitaan ja -toivomuksiaan. Oi, enkelini, kuinka minun sydämeni on laajentunut, kun -sinä sensijaan olet kutistanut omasi alistamalla sen seuraelämän -palvelukseen! Odotan sinua erakon kärsimättömyydellä. Tahdon tietää -mielipiteesi l'Estoradesta, niinkuin sinäkin epäilemättä haluat -kuulla, mitä minä ajattelen Macumer'sta. Kirjoita minulle viimeisestä -yömajastanne. Väkeni tahtoo tulla mainehikkaita vieraitamme vastaan. -Tule, Parisin kuningatar, meidän vaatimattomaan maataloomme, jossa -sinua rakastetaan! - - - - -XXXIV. - -ROUVA DE MACUMER'LTA VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE. - - -Huhtikuulla 1826. - -Osote kirjeeni kuoressa jo ilmoittaa sinulle, rakas ystävä, että -hankkeeni on onnistunut. Nyt on appiukkosi kreivi de l'Estorade. En -tahtonut lähteä Parisista, ennenkuin olin saanut tämän puuhan -toivottuun päätökseen ja tämän kirjoitan sinulle oikeusministerin -läsnäollessa, joka juuri saapui minulle ilmoittamaan, että nimitys oli -allekirjoitettu. - -Näkemiin. - - - - -XXXV. - -ROUVA DE MACUMER VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE. - - -Marseillessa, heinäkuulla. Äkillinen lähtöni mahtoi hyvin hämmästyttää -sinua, häpeän sitä itsekin; mutta koska ennen kaikkea olen suora ja -rakastan sinua edelleenkin yhtä paljon, tahdon tunnustaa sinulle -kaikki neljällä sanalla: Minä olen hirveän mustasukkainen. Felipe -katseli sinua liian paljon. Teillä oli tuon sinun lempikalliosi -juurella keskenänne pieniä keskusteluja, jotka kiduttivat minua -kauheasti, tekivät minut häijyksi ja muuttivat koko luonteeni. Sinun -todella espanjalainen kauneutesi muistutti hänelle varmaan hänen -kotimaastaan ja toi hänen mieleensä tuon Maria Heredian, jolle olen -mustasukkainen, sillä minä olen mustasukkainen entisyydellekin. Sinun -komea, musta tukkasi, sinun kauniit ruskeat silmäsi, sinun otsasi, -jolta läpikäydyt kärsimykset kaunopuheisesti kuultavat äitiyden ilon -lomitse niinkuin säteilevän kirkkauden varjot, sinun raikas, -etelämaalainen ihosi, joka on valkeampi kuin minun vaaleaverinen -hipiäni, sinun voimakkaat muotosi, tuo rinta, joka pitsien alta hohtaa -kuin harvinainen herkullinen hedelmä, josta kaunis kummipoikani pitää -kiinni, kaikki tuo haavoitti silmiäni ja sydäntäni. Turhaan pistin -ruiskukan kiharoihini, turhaan koetin kohottaa vaaleitten palmikkojeni -väriä kirsikanpunaisilla nauhoilla, kaikki kalpeni tuon ihanan Renée'n -edessä, jollaista en odottanut tapaavani tässä la Crampaden keitaassa. - -Felipe kadehti myös liian paljon tuota lasta, jota sentähden rupesin -vihaamaan. Niin, kaiken tuon luonnonraikkaan elämän, joka täyttää -kotisi, tuon eloisan huudon ja naurun, sen olisin tahtonut itselleni. -Macumer'n silmistä luin samanlaisen kaipauksen ja hänen tietämättään -itkin kaksi yötä. Kidutuspenkillä olin sinun luonasi. Sinä olet liian -kaunis nainen ja liian onnellinen äiti, jotta olisin voinut kauempaa -viipyä luonasi. Ah, sinä teeskentelijätär, joka vielä valittelit -osaasi! Ensinnäkin on sinun l'Estoradesi aivan erinomainen; hän puhuu -miellyttävästi; hänen hieman harmaansekainen musta tukkansa on sievä; -hänellä on kauniit silmät ja hänen etelämaalaisessa käytöksessään on -jotakin, en tiedä mitä, joka vaistomaisesti viehättää. Mikäli minä -asioita osaan arvostella, valitaan hänet ennemmin tai myöhemmin -Bouches-du-Rhônen edustajaksi; hänellä on oleva loistava ura edessään -kamarissa, sillä jos suinkin voin jollakin palvella kunnianhimoisia -pyrkimyksiänne, olen aina käytettävissänne. Maanpaon kärsimykset ovat -antaneet hänelle tuon levollisen ja vakiintuneen ulkonäön, joka minun -mielestäni on jo puolet kaikesta valtiotaidosta. Olen sitä mieltä -nimittäin, rakas ystävä, että koko politiikka on siinä, että osaa -näyttää vakavalta. Niinpä sanoinkin Macumer'lle, että hän varmaankin -on suuri valtiomies. - -Sanalla sanoen, tultuani vakuutetuksi sinun onnestasi, riennän nyt -tyytyväisenä rakkaaseen Chantepleursiini, jossa Felipe saa luvan -laittaa itsensä isäksi; en tahdo sinua sinne, ennenkuin minullakin on -rinnoillani tuollainen kaunis lapsi kuin sinulla. Ansaitsen kaikki -pahat nimitykset, mitkä vain tahdot minulle antaa: olen mieletön, -halpamainen, typerä. Voi, tuota kaikkea on silloin, kun on -mustasukkainen. En ollut sinulle vihainen, mutta kärsin, ja varmaankin -olet antava minulle anteeksi sen, että pakenin sellaisia kärsimyksiä. -Vielä pari päivää lisäksi, ja olisin voinut tehdä jonkun tyhmyyden. -Niin, olisin varmasti rikkonut hyvää makua ja käytöstapaa vastaan. -Huolimatta tästä raivosta, joka raateli sydäntäni, olen kuitenkin -mielissäni siitä, että olen ollut luonasi, iloinen siitä, että olen -nähnyt sinut äitinä, kauniina ja hedelmällisenä, ja että yhä vieläkin -äidin-ilojesi keskellä olet ystäväni, niinkuin minäkin aina rakkauteni -lumoissakin olen oleva sinun ystäväsi. Ajatteles, Marseillessa, vain -muutaman askeleen päässä luotasi, olen jo ylpeä sinusta, ylpeä siitä -suuren perheen äidin asemasta, mikä sinulla on oleva. Millä -terävänäköisyydellä aavistitkaan kutsumuksesi. Sillä sinä näyt olevan -luotu enemmän äidiksi kuin rakastajattareksi, niinkuin minä olen luotu -enemmän rakkautta kuin äitiyttä varten. Muutamat naiset taas eivät voi -olla äitejä eivätkä rakastajattaria, he ovat liian rumia tai liian -tuhmia. Hyvän äidin ja rakastajatarpuolison täytyy joka hetki osata -käyttää älyään ja arvostelukykyään ja kyetä tilaisuuden tullen tuomaan -esille kaikkein hienoimmat naiselliset ominaisuutensa. Oi, olen tehnyt -huomioita sinun suhteesi, ja tarvinneeko minun sanoa, muru, että -ihailen sinua! Niin, lapsistasi tulee onnellisia ja hyvin -kasvatettuja, he saavat kylpeä hellyytesi meressä ja yletä sielusi -hyväilevän lämpimässä auringossa. - -Voit kertoa lähtöni todellisen syyn Louis'llesi, mutta väritä se -kunniallisin tekosyin appiukollesi, joka näyttää olevan intendenttinne -ja etenkin perheesi silmissä oikea perhehengen ylläpitäjä, Harlove, ja -siihen vähän provencelaista sivumakua! Felipe ei vielä tiedä, mikä -lähtöni aiheutti, eikä hän tule sitä koskaan tietämään. Jos hän kysyy, -olen aina keksivä jonkun syyn. Luultavasti sanon hänelle, että sinä -olit mustasukkainen minulle. Älä pane pahaksesi tätä pientä -hätävalhetta! Nyt jää hyvästi, kirjoitan sinulle tämän suurimmassa -kiireessä, jotta saisit kirjeen aamiaiseksi, ja postiljooni, joka on -luvannut toimittaa sen sinulle, istuu tuolla ja juo odotellessaan. -Suutele rakasta pikku kummipoikaani minun puolestani. Tule -Chantepleursiin lokakuussa; minä olen silloin siellä yksin, sillä -Macumer matkustaa Sardiniaan, jossa hän aikoo panna toimeen suuria -uudistuksia tiluksillaan. Tämä on nimittäin hänen suunnitelmansa, -hänen turhamaisuuttaan hivelee saada rakentaa suunnitelmia, hän -luulottelee silloin olevansa itsenäinen; kuitenkin on hän aina hieman -levoton ilmoittaessaan niistä minulle. Hyvästi. - - - - -XXXVI. - -VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADE PAROONITAR DE MACUMER'LLE. - - -Rakas ystävä, kaikkien meidän hämmästyksemme oli sanoin kuvaamaton, -kun aamiaispöydässä saimme tietää, että olitte lähteneet ja etenkin -kun postiljooni, joka vei teidät Marseilleen, toi minulle sinun hullun -kirjeesi. Sinä ilkimys, omasta onnestasihan vain oli kysymys noissa -keskusteluissa, joita meillä oli tuolla kallion kupeella, Louisen -penkillä, ja olet tehnyt hyvin väärin pahastuessasi niistä. _Ingrata!_ -Rangaistukseksi tuomitsen sinut tänne heti ensimäisellä kutsullani. -Tuossa majatalon paperille raaputetussa, pahassa kirjeessä et -laisinkaan ilmoita, minne pysähdyt; olen siis pakotettu osottamaan -vastaukseni Chantepleursiin. - -Kuule siis minua, sinä sydän-ystäväni, valittu sisareni, ja tiedä, -että ennen kaikkea tahdon nähdä sinut onnellisena. Sinun miehessäsi, -Louiseni, piilee sellainen sielun ja ajatuksen syvyys, että se on -omiaan herättämään yhtä paljon kunnioitusta kuin hänen luontainen -vakavuutensa ja ylhäinen käytöksensä; lisäksi on hänen henkevässä -rumuudessaan, hänen samettikatseessaan todellakin majesteetillinen -voima. Senpätähden tarvitsinkin jonkun aikaa, ennenkuin pääsin hänen -kanssaan sille tuttavalliselle jalalle, jota ilman on vaikeata tehdä -mitään huomioita toisistaan. Tämä mies oli ollut pääministerinä ja hän -rakastaa sinua niinkuin Jumalaa; hänen täytyi siis olla taitava -kätkemään sielunsa liikkeitä; ja onkiakseni esiin salaisuuksia tämän -valtiomiessydämen kallioisista syväreistä täytyi minun käyttää yhtä -paljon taitavuutta kuin kavaluutta. Mutta lopuksi kuitenkin keksin, -ilman että tämä sankarimme sitä laisinkaan huomasi, monta asiaa, -joista kullanmurusellani ei ole aavistustakaan. Meistä molemmista -edustan minä Järkeä ja sinä Mielikuvitusta, minä olen vakava -Velvollisuus ja sinä virmapäinen Rakkaus. Tätä sielujen eroavaisuutta, -josta alkuaan ei tiennyt kukaan muu kuin me, on Sallima suvainnut -edelleen kehittää ulkonaisissa elämänkohtaloissamme. Minä olen -vaatimaton, mutta kovin kunnianhimoinen maalais-varakreivitär, jonka -täytyy johtaa perheensä varallisuuteen ja kukoistukseen; jota vastoin -koko maailma tietää, että Macumer on Sorian entinen herttua ja että -sinä, joka oikeastaan olet herttuatar, hallitset koko Parisia, jota -muuten on kaikkien, yksinpä kuninkaidenkin, vaikea vallita. Sinulla on -kaunis omaisuus, jonka Macumer on kartuttava kaksinkertaiseksi, jos -hän toteuttaa suunnitelmansa käyttää hyväkseen noita suunnattomia -sardinialaisia tiluksiaan, joiden varalähteet Marseillessakin ovat -tunnettuja. Myönnä siis, että jos jollakin meistä kahdesta olisi syytä -olla mustasukkainen, niin olisi sitä minulla. Mutta kiittäkäämme -Jumalaa siitä, että me kumpikin olemme kyllin ylevämielisiä -asettaaksemme ystävyytemme yläpuolelle kaikkien tuollaisten joutavien -pikkumaisuuksien. Minä tunnen sinut, nyt häpeät sitä, että jätit -minut. Paostasi huolimatta en kuitenkaan ole säästävä sinua siltä -puheelta, minkä aioin pitää sinulle tänään kallion luona. Lue -sentähden kirjeeni tarkkaavaisesti, pyydän sitä sinulta, sillä se -koskee paljon enemmän sinua kuin Macumer'ta, vaikka hänkin on saapa -suuren osan tästä parannussaarnastani. - -Ensiksikin, sydänkäpyseni, sinä et rakasta häntä. Ennenkuin kaksi -vuotta on kulunut, olet sinä kyllästynyt tähän jumalointiin. Sinä et -koskaan ole näkevä Felipessä aviopuolisoa, vaan ainoastaan rakastajan, -jonka kanssa sinä huolettomasti leikittelet, niinkuin kaikki naiset -leikittelevät rakastajiensa kanssa. Ei, hän ei hallitse sieluasi, sinä -et tunne häntä kohtaan sitä syvää kunnioitusta, sitä pelonsekaista -hellyyttä, jota todella rakastava nainen aina tuntee sitä miestä -kohtaan; joka on hänen jumalansa. Oh, minä olen tarkkaan tutkinut -rakkautta, enkelini, ja enemmän kuin kerran heittänyt painoluodin -sieluni sydänveriin. Tarkkaan tutkisteltuani sinua, saatan sanoa: sinä -et rakasta. Niin, rakas Parisin kuningatar, kuningattarien tapaan -tahtoisit tulla kohdelluksi kuin alhaissäätyinen heitukka, tahtoisit -voimakkaan miehen, joka käskisi sinua ja riistäisi väkivalloin -mukaansa, joka ei jumaloisi sinua, vaan rutistaisi väkevin käsin sinut -syliinsä mustasukkaisissa kohtauksissa. Macumer rakastaa sinua liian -paljon voidakseen koskaan nuhdella sinua mistään tai edes vastustaa -sinua. Yksi ainoa katseesi, yksi ainoa mairitteleva sanasi jo riisuu -aseet häneltä ja murtaa hänen voimakkaimmankin päätöksensä. Ennemmin -tai myöhemmin sinä vielä halveksit häntä siitä, että hän rakastaa -sinua liikaa. Voi, hän hemmoittelee sinua, aivan kuin minä -hemmoittelin sinua luostarissa ollessamme, sillä sinä olet kaikkein -viettelevimpiä naisia, kaikkein lumoavimpia olentoja, mitä suinkin -kuvitella voi. Sitten olet ennen kaikkea suora ja rehellinen ja usein -vaatii maailma meiltä, meidän omaksi onneksemme, valheita, joihin et -sinä koskaan alentuisi. Niinpä vaatii maailma myös sitä, ettei vaimo -koskaan saa näyttää sitä valtaa, joka hänellä on miehensä yli. - -Seuraelämän kannalta katsottuna saa mies yhtä vähän näyttää vaimonsa -rakastajalta, vaikka hän rakastaisikin tätä rakastajan tuntein, kuin -vaimo saa näytellä rakastajattaren osaa. Mutta te rikotte kumpikin -tätä lakia vastaan. Ja se, lapseni, mitä maailma vähimmin voi anteeksi -antaa, omista puheistasi päättäen, on onni; se on salattava siltä; -mutta tämä ei ole vielä mitään. Rakastavien välillä on olemassa -tasa-arvoisuus, jollaista ei koskaan voi minun mielestäni olla vaimon -ja miehen välillä, ilman yhteiskunnallisen mullistuksen ja -auttamattomien onnettomuuksien uhkaa. Nollamainen mies on jotakin -hirveätä; mutta on olemassa jotakin vielä pahempaa, nimittäin mies, -josta on tehty nolla. Jonkun ajan kuluttua olet saattanut Macumer'n -sille asteelle, että hän enää on vain miehen varjo; hänellä ei ole -enää oleva omaa tahtoa, hän ei enää ole oleva oma itsensä, vaan -ainoastaan eräs sinun käytettäväksesi sovellettu esine; sinä olet -silloin jo niin taltuttanut hänet kaltaiseksesi, että kahden sijasta -teidän kodissanne on oleva vain enää yksi henkilö, ja tämä henkilö on -luonnon pakosta oleva epätäydellinen; sinä tulet kärsimään siitä ja -sitten kun vihdoinkin saat silmäsi auki, ei paha enää ole -autettavissa. Teimme me mitä tahansa, niin ei meidän sukupuolemme -koskaan ole saavuttava itselleen niitä ominaisuuksia, jotka ovat -tunnusmerkillisiä miehille; ja nämä ominaisuudet ovat enemmän kuin -tarpeellisia, ne ovat välttämättömiä perheelle. Sokeasta ihailustaan -huolimatta aavistaa Macumer nykyään tämän tulevaisuuden ja tuntee -jollakin tavoin pienentyvänsä rakkaudestaan. Hänen matkansa Sardiniaan -todistaa, että hän tämän hetkellisen eron kautta koettaa löytää omaa -itseään. Sinä et emmi käyttää sitä valtaa, minkä rakkaus sinulle -antaa. Sinun ylivaltasi tulee näkyviin jossakin eleessä, katseessa, -äänen painossa. Oi, rakkaani, sinä olet, niinkuin äitisi sanoi, -ajattelematon keimailijatar. Varmasti olet huomannut, luulen, että -minä monessa asiassa olen ylempänä Louis'ta, mutta oletko nähnyt minun -koskaan vastustavan häntä? Enkö julkisuudessa esiinny vaimona, joka -kunnioittaa häntä perheen päänä? Tekopyhyyttä! sanot sinä. Niitä -neuvoja, joita katson tarpeelliseksi hänelle antaa, ohjeitani ja -mielipiteitäni en koskaan tuo esiin muualla kuin makuukamarin -hiljaisuudessa, kahden kesken; mutta voin vannoa sinulle, enkelini, -että silloinkaan en esiinny häntä kohtaan minkäänlaisella yliotteella. -Jos en kahden kesken samoin kuin julkisuudessakin pysyisi häneen -nähden aviovaimon kannalla, ei hän uskoisi minuun. Rakas ystävä, -hyväntekeväisyys on täydellistä vasta silloin, kun voi tehdä itsensä -niin huomaamattomaksi, että tuo kiitollisuuteen velvoitettu ei tunne -olevansa toista alempana; ja tämä kaikkien silmiltä salattu alttius -tuottaa sanomatonta tyydytystä. Suurin palkintoni on ollut se, että -olen voinut vetää sinuakin nenästä, ja sinä olet antanut kehuvan -lausunnon Louis'sta. Sitäpaitsi ovatkin menestys, onni ja toivo -kahdessa vuodessa antaneet hänelle takaisin kaiken sen, minkä -onnettomuus, kurjuus, hyljätty tila ja epäilys olivat häneltä -riistäneet. Siispä nyt kaikkien huomioitteni jälkeen olen sitä mieltä, -että sinä rakastat Felipeä itsesi vuoksi etkä hänen vuokseen. On aivan -totta se, mitä isäsi sanoi sinusta; ainoastaan rakkauden kevätkukat -peittävät toistaiseksi sinun maailmannaisellisen itsekkäisyytesi. Ah, -lapseni, sinua täytyy rakastaa paljon sanoakseen sinulle näin julmia -totuuksia. Annapas kun kerron sinulle vielä, kuitenkin sillä ehdolla, -ettet milloinkaan hiiskahdakaan siitä mitään paroonille, meidän -keskustelumme loppupuolen. Olimme laulaneet ylistystäsi kaikissa -äänilajeissa, sillä hän oli kyllä nähnyt, että minä rakastan sinua -kuin sisarta ikään, ja kunhan huomaamattaan oli käynyt puheissaan -tuttavallisemmaksi, sanoin minä: -- "Louise ei ole vielä taistellut -elämän kanssa, kohtalo on hemmoitellut häntä, ja ehkäpä hän olisi -vallan onneton, ellette te osaisi olla hänelle isä samalla kuin olette -hänelle rakastaja." -- "Kuinka voisin sitä olla!" sanoi hän. Hän -pysähtyi äkkiä niinkuin ihminen, joka edessään näkee kuilun, johon hän -on syöksymäisillään. Tuo huudahdus riitti kuitenkin minulle. Jos sinä -et olisi matkustanut pois, olisi hän sanonut minulle enemmän jonkun -päivän kuluttua. - -Armas enkelini, kun tuo mies kerran on kokonaan voimansa menettänyt, -kun hän on saanut kyllänsä nautinnosta, kun hän tuntee itsensä, en -tahdo sanoa alennetuksi, vaan arvottomaksi sinun edessäsi, niin -muuttuvat hänen sisäiset itsesoimauksensa jonkinlaiseksi pahaksi -omaksitunnoksi, joka haavoittaa sinua sitäkin enemmän, kun tunnet -itsesikin siihen syylliseksi. Lopulta sinä halveksit sitä, jota et ole -oppinut kunnioittamaan. Ajattele sitä! Halveksinta on naisella -ensimäinen muoto, johon hänen vihansa pukeutuu. Kun sinulla on jalo -sydän, olet kyllä aina muistava niitä uhrauksia, joita Felipe on -tehnyt puolestasi, mutta hän ei voi enää tehdä uusia, jos hän, niin -sanoakseni, jo on tarjoillut itsensä loppuun tässä ensimäisessä -juhlassa, ja voi sitä miestä ja vaimoa, joilla ei enää ole mitään -toisiltaan toivottavaa! Kaikki on nyt sanottu. Häpeäksemme tai -kunniaksemme en osaa ratkaista tätä pulmallista kysymystä. Me olemme -vaativaisia ainoastaan sitä miestä kohtaan, joka rakastaa meitä! - -Oi, Louise, muutu toisenlaiseksi, niin kauan kuin vielä on aikaa! -Käyttäytymällä Macumer'ta kohtaan niinkuin minä käyttäydyn l'Estoradea -kohtaan voit sinä esiinkutsua hänestä sen jalopeuran, joka piilee -tässä erinomaisessa ja todellakin tavallista lahjakkaammassa miehessä. -Voisi luulla, että sinä tahdot kostaa hänelle hänen ylemmyytensä. Eikö -sinua siis houkuta käyttää valtaasi muuhun kuin omaksi eduksesi, kun -voisit kerran tehdä nerokkaasta miehestä suuren miehen, niinkuin minä -olen tehnyt aivan tavallisesta miehestä etevän miehen? - -Vaikka olisit jäänytkin maalle, olisin kuitenkin kirjoittanut sinulle -tämän kirjeen, suusanallisessa keskustelussa olisin pelännyt -suuttumustasi ja henkevyyttäsi, jota vastoin tiedän, että kun luet -tämän, tulet tahtomattasikin pohtineeksi tulevaisuuttasi. Rakas -ystävä, sinulla on kaikki ollaksesi onnellinen, älä turmele onneasi ja -matkusta heti marraskuun alussa takaisin Parisiin. Suuren -seuramaailman huvitukset ja huolet, joista ensin soimasin sinua, -luovat kuitenkin terveellistä vaihtelua teidän ehkä liian läheiseen -yhdyselämäänne. Naidun naisen tulee säilyttää viehätysvoimansa. -Perheen-äiti, joka ei osaa tehdä läsnäoloaan harvinaiseksi ja siis -ikävöidyksi, on vaarassa herättää kyllästymystä. Jos saan useampia -lapsia, jota oman onneni vuoksi toivon, niin vannon, että heti kun ne -ovat päässeet määrättyyn ikään, varaan itselleni päivässä muutamia -tunteja, jolloin saan olla yksin; sillä meidän täytyy asettaa niin, -että kaikki, lapsetkin, kaipaavat seuraamme. Hyvästi, rakas, -mustasukkainen ystävä! Tiedätkö, tavallinen nainen olisi imarreltu -tästä sinulle tuotttamastaan mustasukkaisuuden puuskasta. Voi, minä en -voi muuta kuin surra sitä, sillä minä olen ainoastaan äiti ja vilpitön -ystävä. Tuhannet tervehdykset. Siispä peitä lähtösi aihe minkä -tekosyyn varjoon tahansa; ellet sinä olekaan varma Felipestä, olen -minä ainakin varma Louis'sta. - - - - -XXXVII. - -PAROONITAR DE MACUMER VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE. - - -Genua. - -Armahaiseni, sain äkkiä halun nähdä Italiaa, ja ilokseni sain tälle -matkalle mukaani Macumer'nkin, jonka Sardinia-suunnitelmat ovat -siirtyneet tuonnemmaksi. - -Tämä maa ihastuttaa ja lumoaa minua. Täällä kaikki kirkot ja etenkin -kappelit ovat niin rakastettavan ja viehättävän näköisiä, että luulisi -niiden herättävän protestantissa halua muuttua katolilaiseksi. -Macumer'ta on juhlittu, kaikki ovat riemuinneet sellaisesta uudesta -alamaisesta. Jos minä vain tahtoisin, tulisi Macumer Sardinian -lähettilääksi Parisiin, sillä hovi on minua kohtaan erinomaisen -huomaavainen. Jos kirjoitat minulle, niin osota kirjeesi Firenzeen. -Minulla ei nyt ole aikaa yksityiskohtaisemmin kertoa olostani; kerron -sinulle matkastani sitten, kun ensimäisen kerran tulet Parisiin. Emme -viivy täällä kauempaa kuin viikon. Täältä matkustamme Firenzeen -Livornon kautta, viivymme yhden kuukauden Toskanassa ja toisen -Napolissa ollaksemme marraskuussa Roomassa. Palaamme kotiin Venezian -kautta, jossa vietämme ensimäisen puoliskon joulukuuta. Senjälkeen -käymme vielä Milanossa ja Turinissa palataksemme takaisin Parisiin -tammikuussa. Macumer'kaan ei ennestään tuntenut Italiaa ja me -aloitimme matkamme tuota Cornichen ihanaa tietä pitkin, joka on kuin -haltiattarien rakentama. Hyvästi, rakas. Älä ole vihainen minulle, -vaikka en kirjoitakaan sinulle; on aivan mahdotonta näin matkalla -varata itselleen yksinäisiä hetkiä, en jouda muuta kuin katsomaan, -tuntemaan ja nauttimaan vaikutelmistani. Mutta odotan kunnes ne -muuttuvat muistoiksi, ennenkuin kuvaan niitä sinulle. - - - - -XXXVIII. - -VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADE PAROONITAR DE MACUMER'ELE. - - -Syyskuulla. - -Rakkaani, sinua odottaa Chantepleursissa pitkä vastaus siihen -kirjeeseen, jonka kirjoitit minulle Marseillesta. Tämä teidän -kuherrusmatkanne ei ole omiaan vähääkään haihduttamaan niitä -pelonaiheita, joista siinä mainitsin, joten pyydän sinua kirjoittamaan -Nivernais'hin, että sinulle lähetettäisiin tuo kirje. - -Ministeristö on päättänyt, sanotaan, hajoittaa kamarin. Jos tämä on -onnettomuus kuninkaalle, jonka pitäisi käyttää tuon hänelle -suosiollisen kamarin viimeistä istuntokautta hänen valtansa -lujentamiseksi tarpeellisten lakien laatimiseen, niin on se myös -meille vastoinkäyminen: Louis ei täytä neljättäkymmentä ikävuottaan -ennenkuin v. 1827:n lopulla. Onneksi on isäni, joka suostuu rupeamaan -edustajaksi, esittävä erohakemuksensa ajoissa. - -Kummipoikasi on ottanut ensimäiset askeleensa ilman kummiäitiään; -muuten on hän vallan ihastuttava ja hän alkaa jo tehdä pieniä -sormiliikkeitä, jotka osoittavat, ettei hän enää ole vain pelkkä elin, -joka imee, ei vain raaka elinvoima, vaan sielu; hänen hymynsä ovat -täynnä ajatuksia. Olen hoitanut imettäjätehtäväni niin hyvin, että -voin vieroittaa Armandimme jo joulukuussa. Vuoden imetysaika on -riittävä. Lapset, jotka saavat imeä liian kauan, tulevat typeriksi. -Minä pidän kiinni kansan viisauksista. Sinulla mahtaa olla hurja -menestys Italiassa, sinä minun vaalea kaunottareni. Tuhannet -suudelmat. - - - - -XXXIX. - -PAROONITAR DE MACUMER'LTA VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE. - - -Roomassa, joulukuulla. - -Olen saanut sinun hävyttömän kirjeesi, jonka tilanhoitajani pyynnöstä -lähetti minulle Chantepleursistä. Oh, Renée!... Mutta säästän sinut -kaikilta harmin purkauksiltani. Kerron vain, minkä vaikutuksen -kirjeesi teki. Palattuamme siitä loistavasta juhlasta, jonka -lähettiläs antoi kunniaksemme, ja jossa minä säteilin kuin aurinko, -niin että Macumer sieltä tultuaan oli vallan sanoin kuvaamattomasti -hurmautunut minuun, niin, palattuamme sieltä luin hänelle sinun -hirveän vastauksesi, ja lukiessani sitä itkin koko ajan rumentumisen -vaarasta välittämättä. Tuo rakas abenserragini lankesi jalkoihini -nimittäen sinua hupsuksi; hän vei minut sen palatsin parvekkeelle, -jossa asumme ja josta voi nähdä kappaleen Roomaa: siellä hän puhui ja -tavalla sellaisella, joka täysin oli tuon eteemme aukeavan, -suuremmoisen näköalan arvoinen, sillä oli lisäksi mitä ihanin kuutamo. -Kun jo osaamme italiankieltä, ilmitoi hän rakkautensa tällä intohimon -tulkiksi niin hyvin soveltuvalla, pehmeällä kielellä ja se, mitä hän -sanoi, tuntui minusta yliluonnollisen ylevältä. Hän vakuutti, että -vaikkakin sinä olisit profeetta, niin olisi hänestä yksi tällainen -onnellinen tai suloinen aamu minun kanssani arvokkaampi kuin koko -elämä. Tämän laskun mukaan oli hän jo elänyt tuhannen vuotta. Hän -tahtoi, että jäisin hänen rakastajattarekseen eikä toivonut parempaa -nimeä kuin rakastajan. Hän on niin ylpeä ja onnellinen siitä, että hän -joka päivä näkee olevansa minun ainukainen valittuni, että jos itse -Jumala ilmestyisi hänelle ja antaisi hänen valita joko elää vielä -kolmekymmentä vuotta sinun periaatteittesi mukaan ja saada viisi lasta -tai tyytyä viiteen elonvuoteen ja sill'aikaa nauttia meidän -kukoistavasta rakkaudestamme, niin olisi hänen vaalinsa heti valmis; -mieluummin ottaisi hän minun rakkauteni ja kuoleman. Näitä -vakuutuksia, joita hän kuiski korvaani, pää olkapäilläni, käsivarsi -vyötäisteni ympärillä, häiritsi äkkiä huuhkaimen ahdistaman yölepakon -kirkuna. Tämä kuolinhuuto teki minuun niin tärisyttävän vaikutuksen, -että Felipe sai kantaa minut puolipyörtyneenä vuoteeseen. Rauhoitu -kuitenkin! Vaikkakin tuon horoskoopin kaiku vielä tänäänkin on -kaarrellut sielussani, voin jo aivan hyvin. Aamulla noustessani -lankesin polvilleni Felipen eteen ja upottaen silmäni hänen silmiinsä -tartuin hänen molempiin käsiinsä ja sanoin: -- "Enkelini, minä olen -lapsi ja kentiespä Renée on oikeassa: kentiespä rakastan sinussa -ainoastaan rakkautta; mutta ole ainakin vakuutettu siitä, että mitään -muuta tunnetta ei sydämessäni ole ja että siis rakastan sinua omalla -tavallani. Mutta jos tavassani tai elämässäni tai sielussani on -pienintäkin, joka sotii sinun odotuksiasi ja toivomuksiasi vastaan, -niin sano se minulle! Anna minun tietää se! Ilolla kuulen käskyjäsi ja -tottelen silmiesi tulta. Renée pelottelee minua, hän rakastaa minua -niin paljon!" - -Macumer ei löytänyt sanoja vastatakseen minulle, kyyneleet puhkesivat -esiin hänen silmistään. Nyt kiitän sinua, oma Renée'ni; nyt vasta -tiedän, kuinka suuresti minun kaunis, kuninkaallinen Macumer'ni minua -rakastaa. Rooma on rakkauden kaupunki. Jos sielussaan kantaa rakkauden -tulta, on mentävä sinne siitä nauttimaan; taiteet ja Jumala lietsovat -liekkiä. Veneziassa kohtaamme Sorian herttuan ja herttuattaren. Jos -kirjoitat minulle, niin kirjoita tällä kertaa Parisiin, sillä kolmen -päivän kuluttua jätämme Rooman. Lähettilään juhla oli jäähyväisjuhla. - -J.K. Rakas hölmö, kirjeesi osoittaa, että tunnet rakkauden ainoastaan -käsitteenä. Tiedä siis, että rakkaus on voima, jonka kaikki -vaikutukset ovat niin erilaisia, ettei niitä voi määritellä eikä -rajoittaa millään teorialla. Tämä olkoon sanottu opastukseksi pienelle -kureliivi-tohtorilleni. - - - - -XL. - -KREIVITÄR DE L'ESTORADELTA PAROONITAR DE MACUMER'LLE. - - -Tammikuulla 1827. - -Isäni on valittu, appiukkoni on kuollut ja minä odotan jälleen lasta; -nämä ovat loppuvuoden tärkeimmät tapahtumat. Ilmoitan ne sinulle heti -aluksi, siten hieman haihduttaakseni mustan sinettini synkkää -vaikutusta. - -Sydänkäpyseni, Rooman kirjeesi sai minut vapisemaan. Te olette kaksi -lasta. Felipe on joko teeskentelevä valtiomies tai myös mies, joka -rakastaa sinua niinkuin hän rakastaisi jotakin ilonaista, jolle hän -tuhlaisi koko omaisuutensa hyvin tietäen, että tämä pettää häntä. -Mutta kylliksi jo siitä. Te pidätte minua hupsuna, ja minä vaikenen. -Mutta salli minun sentään sanoa, että tutkistellessani kohtaloitamme -olen tullut julmaan johtopäätökseen: Tahdotteko saada rakkautta? -Silloin, älkää rakastako! - -Louis, kultaseni, sai kunnialegionan ristin, samalla kun hänet -nimitettiin neuvoskunnan jäseneksi. Koska hän nyt jo on istunut tuossa -neuvostossa lähes kolme vuotta ja koska isäni, jonka sinä -todennäköisesti tulet tapaamaan Parisissa istuntojen aikana, on -vävypojalleen anonut kunnialegionan upseeri-arvoa, niin tee minulle se -ilo, että pehmität jonkun mahtimiehen, joka on tämän nimityksen kanssa -jossakin tekemisissä, tämän asian puolelle ja otat huolehtiaksesi -tästä pikku asiasta. Mutta älä mitenkään sekaannu korkeasti -kunnioitetun isäni, kreivi de Maucomben asioihin, joka tahtoo hankkia -itselleen markiisin arvonimen, säästä suosiosi ja suojeluksesi -minulle. Kun Louis tulee edustajaksi, se tahtoo sanoa ensi talvena, -niin saavumme me Parisiin ja panemme taivaat ja maat ylösalaisin -hankkiaksemme hänelle päällikön viran jonkinlaisessa ylihallituksessa, -jotta voisimme panna säästöön kaikki muut tulot ja elää hänen -virkapalkallaan. Isäni horjuu oikeiston ja keskustan välillä, hän ei -tahdo muuta kuin arvonimen; sukumme oli kuuluisa kuningas Renén aikana -ja kuningas Kaarle ei mahtane voida hyljätä erään Maucombe-suvun -jäsenen anomusta; mutta pelkäänpä, että hän vie isältäni halun pyytää -mitään suosionosoitusta nuoremmalle veljelleni; jos vain markiisinimen -herkkupala nostetaan kylliksi korkealle, ei hän ehdi muistamaan ketään -muuta kuin itseään. - -15 p:nä tammikuuta. - -Ah, Louise, tulen suoraan helvetistä! Ainoastaan siitä saan rohkeutta -puhua sinulle kärsimyksistäni, että olet minulle kuin toinen itseni. -Ja kuitenkaan en tiedä, uskallanko koskaan edes ajatuksissani enää -palata noihin viiteen kammottavaan ja kohtalokkaaseen päivään! Yksin -jo tuo sana kouristus saa sieluni värisemään. Ne eivät olleet viisi -päivää, vaan viisi tuskan vuosisataa. Niin kauan kuin äiti ei ole -kärsinyt tätä marttyyriutta, ei hän tiedä, mitä sana kärsimys -merkitsee. Kun sanon, että pidin sinua onnellisena sen vuoksi, ettei -sinulla ollut lapsia, niin voit siitä jo arvata epätoivoni suuruuden! - -Päivää ennen tuota hirvittävää päivää tuntui ilma, joka oli ollut -painostava ja melkein kuuma, erikoisesti vaivaavan pikku Armandiani. -Hän, joka tavallisesti on niin lempeä ja hyväileväinen, oli ärtyinen, -itki kaikesta; tahtoi leikkiä, mutta rikkoi lelunsa. Kentiespä kaikki -taudit lapsissa ilmenevat ensin muuttuneena mielentilana. Kun tämä -omituinen pahankurisuus kiinnitti huomiotani, näin tarkastellessani -häntä, että hän vuoroin punastui ja kalpeni, mutta panin tämän niiden -neljän suuren hampaan laskuun, jotka samalla kertaa tekivät tuloaan. -Asetin hänet nukkumaan viereeni ja heräsin aina tuon tuostakin. Yöllä -oli hänellä vähän kuumetta, joka ei kuitenkaan minua ollenkaan -levottuuttanut, vieläkin luulin kaiken johtuvan hampaista. Aamulla -sanoi hän: "äiti", ja pyysi juomista pienellä liikkeellä, mutta hänen -äänessään oli niin omituinen väri ja hänen liikkeessään niin -kouristuksen tapainen ele, että se jähmetti vereni. Hyppäsin vuoteesta -lattialle valmistaakseni hänelle sokerivettä. Koeta kuvitella -kauhistustani, kun ojentaessani hänelle kupin, hän ei liikahtanutkaan; -hän ainoastaan toisti "äiti, äiti", tuolla äänellä, joka ei enää ollut -hänen oma äänensä, ja tuskin mikään ääni ollenkaan. Tartuin hänen -käteensä, se ei totellut minua, se oli jäykkä. Asetin kupin hänen -huulilleen; pikku raukka joi surkuteltavalla tavalla, koettaen kolme -neljä kertaa suonenvedontapaisesti nielaista, ja vesi korisi niin -oudosti hänen kurkussaan. Lopuksi hän epätoivoisesti tarrautui kiinni -minuun ja silloin huomasin, että hänen silmänsä jonkun sisällisen -vaivan pakosta kääntyivät nurin, niin että vain valkuaiset näkyivät, -ja että kaikki hänen jäsenensä jäykistyivät. Minulta pääsi kauhun -huuto. Louis tuli hätään. -- "Lääkäri, lääkäri! Hän kuolee!" huusin -hänelle. Louis katosi ja minun Armand-parkani sanoi uudestaan: "äiti, -äiti", tarrautuen minuun. Tämä oli viimeisen kerran, jolloin hän -tiesi, että hänellä oli äiti. Nuo kauniit suonet hänen otsaltaan -pullistuivat ja kouristus alkoi. Tunnin aikaa ennenkuin lääkäri tuli, -pitelin sylissäni tätä lasta, joka muuten oli niin vilkas, niin valkea -ja ruusuinen, ylpeyteni ja iloni kukka, mutta nyt jäykkä kuin puupala, -ja niitä silmiä sitten! Vapisen vieläkin muistaessani niitä. Musta, -ryppyinen, laihtunut, mykkä oli kaunis Armandini, aivan kuin muumio. -Louis toi Marseillesta kaksikin lääkäriä, jotka seisoivat siinä -liikkumattomina kuin mitkäkin pahan onnen linnut saaden sieluni -pelosta värisemään. Toinen puhui aivokuumesta, toinen luuli taudin -olevan tavallista lapsikramppia. Meidän kunnanlääkärimme tuntui -mielestäni viisaammalta, sillä hän ei määrännyt mitään lääkkeitä. -- -"Hän tekee hampaita", sanoi ensimäinen. "Tämä on kuumetautia", sanoi -toinen. Vihdoin sovittiin siitä, että hänen tuli saada iilimatoja -kaulaansa ja jääkääreitä päähän. Luulin kuolevani siihen paikkaan. -Olla siinä vieressä ja nähdä edessään liikkumaton, äänetön, sininen ja -musta ruumis muuten niin eloisan ja meluisan olennon sijasta! Oli -sellainenkin hetki, että järkeni pimeni, että puhkesin hermostuneeseen -nauruun, kun näin, miten iilimadot iskivät kiinni tuohon somaan -kaulaan, jota niin usein olin suudellut ja, miten jääpussi laskettiin -hänen suloisen pikku päänsä päälle. Rakkaani, tuo sievä tukkakin, jota -me niin ihailimme ja jota sinä niin paljon silittelit, täytyi leikata -pois, jääkääreen vuoksi. Joka kymmenen minuutin päästä, aivan kuin -synnytystuskissa, palasi kouristus ja tuo pikku raukka vääntelehti -vuoroin kelmeänä, vuoroin sinipunaisena. Kun hänen muuten niin pehmeät -ja taipuisat jäsenensä koskettivat toisiaan, kuului niinkuin -puupalikkojen kalinaa. Tämä tiedoton ja tunnoton olento oli kuitenkin -hymyillyt ja puhunut minulle ja vielä aivan äsken nimittänyt minua -äidiksi! Tätä ajatellessani tuiversi tuska sydäntäni niinkuin myrsky -riehuttaa merta ja minä tunsin, kuinka kaikki ne juuret, joilla lapsi -on kasvanut kiinni sydämeemme, järkkyivät ja vavahtelivat. - -Äitini, joka kenties olisi voinut auttaa minua, joka olisi neuvonut -tai lohduttanut minua, oli Parisissa. Äidit tietävät useinkin -kouristuksesta enemmän kuin lääkärit, luulen minä. Neljän päivän ja -neljän yön kuluttua, jotka olivat kuluneet toivon ja pelon lakkaamatta -vaihdellessa ja jotka melkein olivat vieneet minut hengiltä, olivat -vihdoin kaikki lääkärit yksimielisiä siitä, että Armandia oli -voideltava eräällä ilkeällä, haavoja muodostavalla voiteella! Voi, -haavoja Armandiini, joka viisi päivää sitten vielä leikki niin -iloisena, joka hymyili ja koetti ääntää sanaa _kummiäiti_! Panin -vastaan ja tahdoin vain turvautua luonnon apuun. Louis torui minua -siitä, hän uskoi lääkäreihin. Mies on aina mies! Mutta noissa -hirveissä sairaustapauksissa on hetkiä, jolloin tauti ehdottomasti -näyttää kääntyvän kuolemaksi, ja juuri tuollaisena hetkenä näytti -minustakin kuin olisi tuo niin kammoksumani parannuskeino kuitenkin -ollut Armandin ainoa pelastus. Oi, Louise, hänen ihonsa oli niin -kuiva, niin rosoinen ja kurttuinen, ettei edes voide tarttunut siihen -kiinni. Silloin istuuduin hänen vuoteensa ääreen itkemään ja itkin -niin, että hänen tyynynsä tuli aivan märäksi. Lääkärit, he söivät -päivällistä, he! Kun huomasin olevani yksin, vapautin lapseni kaikista -lääkärien lääkeneuvoista, otin sen kuin mieletön käsivarsilleni, -pusersin sitä rintaani vasten, painoin otsani sen otsalle ja rukoilin -Jumalaa antamaan sille oman elämäni, samalla kuin koko ajan koetin -välittää Armandille sitä. Täten pitelin lastani muutaman hetken -tahtoen itsekin kuolla, jotta minun ei tarvitsisi erota siitä elämässä -eikä kuolemassa. Oi, ystäväni, silloin tunsin sen jäsenten pehmentyvän -ja löyhentyvän; kouristus oli lakannut, lapseni liikahteli, tuo kaamea -ja kauhistava väri haihtui! Minä huusin ääneen, aivan samoin kuin sen -sairastuessakin; lääkärit kiiruhtivat saapuville ja minä näytin heille -Armandiani. - -"Hän on pelastettu!" huudahti vanhempi lääkäreistä. - -Oi, mikä sana! Millaista musiikkia se oli korvilleni! Taivas avautui. -Kaksi tuntia senjälkeen syntyi pikku Armandini todellakin uudestaan; -mutta minä olin lopussa; ja se, etten kuitenkaan pahemmin sairastunut, -on luettava yksinomaan ilon balsamin ansioksi. Oi, Jumalani, -millaisten tuskien siteillä sinä kiinnitätkään lapsen äitiinsä! Ja -millaisia nauloja taot, jotta ne kestäisivät! Enkö siis ollutkaan -vielä tarpeeksi äiti, minä, joka itkin ilosta tämän lapsen ensimäisen -jokelluksen ja ensimäisen askeleen johdosta! Minä, joka tuntikausia -joka päivä tutkin sitä voidakseni täyttää sitä kohtaan velvollisuuteni -ja oppiakseni äidin suloisen kutsumuksen! Olivatko tämä säikähdys ja -nämä kauhistavat mielikuvat todellakin välttämättömiä sille, joka jo -muutenkin jumaloi lastaan? Juuri nyt, kun kirjoitan sinulle, Armandini -leikkii, huutaa ja nauraa. Koetan etsiä syytä tuohon hirveään -lapsentautiin ja muistan samalla, että olen taas siunatussa tilassa. -Johtuiko se hampaista? Johtuiko se jostakin muunnoksesta, joka -tapahtuu aivoissa? Lieneekö niillä lapsilla, jotka saavat -kouristustaudin, joku puutteellisuus hermostossa? Kaikki nämä -ajatukset levottuuttavat mieltäni niin nykyhetkeen kuin -tulevaisuuteenkin nähden. Meidän maalaislääkärimme on sitä mieltä, -että tuo kouristus johtui hampaiden aiheuttamasta liiallisesta -hermokiihoituksesta. Uhraisin mielelläni kaikki omani, jotta pikku -Armand saisi omansa. Nyt kun vain näen yhdenkin noista valkeista -helmistä pilkistävän esiin tulehtuneista ikenistä, nousee kylmä hiki -otsalleni. Se sankarillisuus, jolla tuo rakas pikku enkeli kärsii, -osoittaa, että hän on saava koko minun luonteeni; kun hän katsoo -minuun, on sydämeni halkeamaisillaan. Lääketiede ei paljoakaan tiedä -tuollaisen jäykkäkouristuksen syistä, joka loppuu yhtä äkillisesti -kuin se on alkanutkin ja jota ei voi ehkäistä eikä parantaa. Yksi asia -on ainakin varma, toistan sen vielä: nähdä lapsensa jäykkäkouristuksen -kynsissä on äidille helvetti. Millä raivolla nyt syleilenkään ja -suutelenkaan häntä! Oi, miten kauan kannankaan häntä sylissäni, sitten -kun hän taas saa mennä ulos! Tämä tuska kuusi viikkoa ennen uutta -synnytystäni teki marttyyriuteni moninkertaiseksi; pelkäsin toisen -lapsenikin puolesta! Hyvästi jää, armahin Louise, älä toivo itsellesi -mitään lapsia, se on viimeinen sanani. - - - - -XLI. - -PAROONITAR DE MACUMER KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE. - - -Enkeli-rukkani, Macumer ja minä olemme antaneet sinulle anteeksi -kaikki ilkeytesi, kun saimme tietää, mitä kaikkea olet saanut kestää. -Värisin ja kärsin lukiessani tuon kaksinkertaisen marttyyriutesi -kuvausta, ja nyt en enää sure niin kovasti sitä, etten ole äiti. -Kiiruhdan ilmoittamaan sinulle, että Louis on nimitetty ja saa siis -nyt kantaa kunnialegionan upseerirusettia. Toivoit itsellesi pikku -tyttöä, tietysti saatkin sellaisen, sinä onnellinen Renée. Veljeni -häät neiti de Mortsaufin kanssa vietettiin heti meidän palattuamme. -Rakastettava kuninkaamme, joka todellakin on ihailtavan hyvä, on -nimittänyt veljeni ensimäiseksi kamariherraksi ja säätänyt hänelle -tämän viran sen nykyisen haltijan kuoleman jälkeen, joka haltija on -hänen appensa. -- "Viran tulee seurata arvonimeä", sanoi hän herttua -de Lenoncourt-Givrylle. - -Isäni oli sata kertaa oikeassa. Ilman minun omaisuuttani ei mitään -kaikesta tästä olisi saatu aikaan. Isäni ja äitini tulivat Madridista -tänne tätä hääjuhlaa varten ja palaavat takaisin sen juhlan jälkeen, -jonka huomenna pidän vastanaineiden kunniaksi. Karnevaalista tulee -loistava. Sorian herttua ja herttuatar ovat Parisissa, heidän -läsnäolonsa tekee minut hieman levottomaksi. Maria Heredia on varmasti -Europan kauneimpia naisia, enkä minä pidä oikein siitä tavasta, millä -Felipe katselee häntä. Niinpä kasvaakin rakkauteni ja hellyyteni vielä -kaksin verroin suuremmaksi. "_Hän_ ei koskaan olisi rakastanut sinua -näin!" Tätä ajatustani en tosin tohdi lausua ääneen, mutta sen saattaa -lukea kaikista katseistani ja liikkeistäni. Taidanpa, Jumala nähköön, -olla hyvin komeileva ja keikailevainen! Eilen sanoi rouva de -Maufrigneuse minulle: -- "Rakas lapsi, täytyypä laskea aseet alas -teidän edessänne." Lyhyesti sanoen, minä huvitan ja miellytän Felipeä -siinä määrin, että hänen pakostakin täytyy pitää kälyään tyhmänä kuin -espanjalaista lehmää. Murehdin nyt sitäkin vähemmän sitä, etten saa -pientä abenserragia, kun herttuatar todennäköisesti vielä Parisissa -synnyttää ja tulee rumaksi; jos hän saa pojan, on tämä poika saava -nimekseen Felipe, maanpakolaisen kunniaksi. Paha sattuma saattaa minut -siis vielä kerran kummiksi. Hyvästi; rakas ystävä. Tänä vuonna -matkustan hyvissä ajoin Chantepleursiin, sillä meidän matkamme on -maksanut suunnattomia summia; matkustan jo maaliskuun lopulla -elääkseni säästäväisesti Nivernais'ssa. Sitäpaitsi ikävystyttää Parisi -minua. Felipe kaipaa niinkuin minäkin puutarhamme ihanaa -yksinäisyyttä, rakkaita ketojamme ja rakasta hiekkarantaista -Loireamme, joka ei ole minkään muun virran kaltainen. Chantepleurs on -tuntuva vallan hurmaavalta kaiken tuon komeuden ja turhuuden jälkeen -Italiassa; sillä loppujen lopuksi, komeus on ikävää ja rakastajan -katse on kauniimpi kuin mikään _capo d'opera_ tai _bel quadro_! Sinne -odotamme sinua, enkä minä enää tule olemaan mustasukkainen sinulle. -Saat kaikessa rauhassa tutkia Macumer'n sydäntä, onkia sieltä esiin -huudahduksia ja punoa niistä kokoon epäilyksiä; jätän hänet sinun -käsiisi ylpeällä luottamuksella. Tuon Rooma-kohtauksen jälkeen -rakastaa Felipe minua vieläkin enemmän; eilen hän sanoi, (hän lukee -nyt olkani ylitse) että hänen kälynsä, hänen nuoruutensa Maria, hänen -entinen morsiamensa, prinsessa Heredia, hänen ensimäinen unelmansa, on -tuhma. Oi, rakkaani, minä olen pahempi kuin mikään oopperatyttö, tuo -solvaus tuotti minulle todellakin iloa! Huomautin Felipelle, ettei hän -puhu virheetöntä ranskaa; lyhyesti sanoen, hän on kaunis, mutta ei -viehättävä. Hänen sielultaan puuttuu eloisuutta. Jos hänelle lausuu -jonkun kohteliaisuuden, katsoo hän lausujaan aivan kuin nainen, joka -ei ole tottunut kuulemaan sellaisia. Felipen luonteinen mies olisi -jättänyt Marian jo kahden kuukauden jälkeen. Sorian herttua, don -Fernand, sopii hänelle sangen hyvin; hän on ylevämielinen, mutta -hemmoiteltu lapsi, sen näkee kaikesta. Voisin olla ilkeäkin ja -houkutella sinut nauramaan, mutta pysyttelen totuudessa. Tuhannet -sydämelliset tervehdykset, enkelini! - - - - -XLII. - -RENÉE LOUISELLE. - - -Pikku tyttöni on kahden kuukauden vanha; äitini ja muuan Louis'n vanha -setä olivat kummeina pienokaiselle, jonka nimi on Jeanne Athenaïs. - -Niin pian kuin suinkin voin tulen teitä tervehtimään Chantepleursiin, -koskapa te ette näy pelkäävän imettäjää. Kummipoikasi osaa jo sanoa -nimesi; hän ääntää sen _Matoumer_; sillä c'tä ei hän osaa lausua -millään muulla lailla; tulet olemaan häneen ihastunut; hänellä on jo -kaikki hampaat, ja hän syö lihaa kuin aika mies. Hän juoksee ja kiitää -kuin rotta; mutta minä seuraan häntä aina levottomin katsein ja olin -aivan epätoivoissani, kun en voinut pitää häntä alati silmieni alla -lapsivuoteeni aikana; sain olla enemmän kuin neljäkymmentä päivää -huoneessani eräiden varovaisuustoimenpiteiden vuoksi, jotka lääkäri -olivat määränneet. Ah, lapseni, tuota synnytystä! Samat tuskat ja -samat pelonaiheet jälleen! Kuitenkin on pikku tytössänikin (älä näytä -tätä kirjettä Felipelle) jotakin, joka muistuttaa minua ja joka ehkä -tekee kilpailun mahdolliseksi ihaillun Armandisi kanssa! - -Isäni mielestä oli Felipe laihtunut ja rakas sydänkäpyseni myöskin. -Mutta ovathan Sorian herttua ja herttuatar jo matkustaneet; sinulla ei -siis ole vähintäkään syytä mustasukkaisuuteen. Salaatko minulta -jotakin surua? Kirjeesi oli lyhyt eikä niin ystävälliseen äänilajiin -kirjoitettu kuin muut. Tai onko se vain pieni oikku rakkaalta -oikuttelijaltani? - -Nyt tämän täytyy riittää. Hoitajattareni toruu minua siitä, että olen -kirjoittanut sinulle ja neiti Athenaïs de l'Estorade tahtoo syödä -päivällistä. Hyvästi siis, kirjoita minulle pitkiä, hyviä kirjeitä! - - - - -XLIII. - -ROUVA DE MACUMER KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE. - - -Ensimäisen kerran eläissäni, rakas Renée, olen itkenyt yksikseni -puupenkillä piilipuun alla pitkän järveni rannalla Chantepleursissä; -siitä on ihana näköala, jonka sinun läsnäolosi on tekevä vieläkin -kauniimmaksi, sillä siitä puuttuu ainoastaan ilakoivia lapsia. Sinun -hedelmällisyytesi on saanut minut jälleen itsetutkisteluihin, sillä -minulla ei ole lapsia vieläkään, kolme vuotta kestäneen avioliiton -jälkeen. Oi, ajattelin minä, vaikkakin minun pitäisi kärsiä sata -kertaa enemmän kuin mitä Renée kärsi antaessaan elämän kummipojalleni, -vaikkakin minun pitäisi nähdä lapseni vääntelehtivän kouristuksissa, -niin, Jumalani, sittenkin anna minulle tuollainen pieni enkelimäinen -olento, niinkuin Athenaïs, jonka täältä asti näen ilmielävänä edessäni -kauniina kuin päivä; sillä hänestä et ole virkkanut mitään. Siitä -tunnen oman Renée'ni. Näyttää kuin aavistaisit sinä kärsimykseni. Joka -kerta kun toiveeni pettävät olen monta päivää syvän surun vallassa. -Olen tehnyt synkkiä valituslauluja. Milloin saan minä kirjailla pieniä -myssyjä? Milloin saan käydä valitsemassa kapalo-kankaita? Milloin saan -neuloa kauniita pitsejä ja koristaa pientä päätä? Enkö siis koskaan -saa kuulla tuollaisen suloisen olennon nimittävän itseäni äidiksi, -nähdä hänen nykivän minua hameesta ja tuntea hänen itsevaltiuttaan? -Enkö siis koskaan saa nähdä hiekalla pienen vaunun jälkiä? Enkö -koskaan saa kerätä pihaltani särkyneiden leikkikalujen pirstaleita? -Enkö koskaan saa, kuten olen nähnyt niin monen äidin tekevän, -leikkikalukauppiaalta ostaa sapeleita, nukkeja, leikkikalustoja? Enkö -koskaan saa nähdä sen elämän, sen olennon kehkeymistä, josta tulisi -minulle toinen vieläkin rakkaampi Felipe? Tahtoisin pojan saadakseni -tietää, kuinka voi rakastaa rakastajaansa vieläkin enemmän hänen -toisessa minässään. Puistoni ja linnani tuntuvat minusta autioilta ja -kylmiltä. Nainen ilman lapsia on luonnoton ilmiö; me olemme luodut -tullaksemme äideiksi. Oh sinä, joka olet tohtori kureliiveissä, sinä -olet tajunnut elämän oikein! Hedelmättömyys on sitäpaitsi kauheata -joka suhteessa. Elämäni muistuttaa vähän liiaksi Gessnerin ja -Florianin paimenrunoja, joista Rivarol sanoi, että toivoisi niihin -susia. Minäkin tahtoisin uhrautua! Tunnen itsessäni voimia, joita -Felipe laiminlyö; ja jos en tule äidiksi, täytyy minun luoda itselleni -joku onnettomuus. Tämän sanoin myös maurien jälkeläiselle, joka sen -kuullessaan sai kyyneleet silmiinsä. Hän pääsi tällä kertaa kuitenkin -pälkähästä sillä, että ristin hänet yleväksi pölkkypääksi. Hänen -kanssaan ei voi laskea leikkiä hänen rakkaudestaan. - -Väliin tekee mieleni suorittaa yhdeksän päiväisiä hartauden -harjoituksia joillekin pyhimyksille tai mennä rukoilemaan -hedelmällisyyttä joiltakin madonnoilta tai etsiä apua joistakin -kylpylaitoksista. Ensi talvena aion kysyä neuvoa lääkäriltä. Olen -liiaksi raivostunut itseeni sanoakseni tästä asiasta tämän enempää. -Hyvästi. - - - - -XLIV. - -SAMALTA SAMALLE. - - -Parisissa 1829. - -Mitä ihmettä, rakas ystävä, kokonaiseen vuoteen ei ainoatakaan -kirjettä?... Olen todellakin vähän loukkaantunut, luuletko sinä, että -sinun Louis'si, joka käy minua tervehtimässä melkein joka toinen -päivä, korvaa sinua? Ei riitä, että saan tietää, että sinä et ole -sairas ja että asianne menevät hyvin, tahdon kuulla tunteistasi ja -ajatuksistasi, niinkuin minäkin kerron sinulle omani, vaikkakin se -vaara on tarjolla, että sinä torut, moitit ja väärinymmärrät -minua, sillä sinä olet minulle rakas. Sinun äänettömyytesi ja -maalla-lymyilemisesi, vaikkakin voisit olla täällä nauttimassa kreivi -de l'Estoraden parlamenttaarisista voitoista, sillä hänen -sanavalmiutensa ja altis asianharrastuksensa ovat hankkineet hänelle -suuren vaikutusvallan, joka epäilemättä on istuntokauden loputtua -hankkiva hänelle korkean viran, ovat minulle todellakin vakavan -levottomuuden aiheena. Käytätkö ehkä aikasi siihen, että kirjoittelet -hänelle käytösohjeita? Numa ei ollut kaukana Egeriastaan. Miksi et ole -käyttänyt tilaisuutta hyväksesi tullaksesi Parisiin? Olisin siten jo -neljä kuukautta saanut nauttia seurastasi. Louis sanoi minulle eilen, -että sinä tulisit Parisiin häntä noutamaan ja samalla odottamaan -kolmannen lapsesi syntymistä, sinä kauhea Haikara-äiti, mikä oletkin! -Monien kyselyjen ja valitusten ja voivotusten jälkeen sain Louis'lta, -tuolta valtiotaiturilta, vihdoin urkituksi sen tiedon, että hänen -setänsä, Athenaïsin kummi-isä, oli hyvin sairaana. Otaksun sentähden, -että sinä hyvänä perheen-äitinä osaat käyttää hyväksesi -edustaja-miehesi kunniaa ja kuuluisia puheita saadaksesi edullisen -testamentin miehesi viimeiseltä äidinpuoleiselta sukulaiselta. Ole -levollinen, oma Renée'ni, Lenoncourtit ja Chaulieut ja rouva de -Macumer'n salonki toimivat Louis'si hyväksi. Martignac on varmasti -antava hänelle paikan valtiovarain toimituskunnassa. Mutta jos et sano -minulle, minkätähden pysyttelet maalla, niin suutun. Senkötähden, -jotta ei näyttäisi siltä, että sinä olet koko de l'Estoraden perheen -valtiollinen pää? Tai sedän perinnönkö vuoksi? Tai pelkäätkö ehkä, -että Parisissa olisit vähemmän äiti kuin maalla? Oh, tai ehkä kaikki -johtuukin yksinkertaisesti siitä, että et tahdo heti ensimäisellä -kerralla näyttäytyä täällä siunatussa tilassa, sinä turhamainen -keimailijatar! Hyvästi. - - - - -XEV. - -RENÉE LOUISELLE. - - -Valittelet pitkällistä vaikenemistani; unohdat siis kokonaan nuo kaksi -pientä ruskeakiharaista päätä, jotka minulla on hallittavana ja jotka -hallitsevat minua! Olet sitäpaitsi todellakin keksinyt muutamia niistä -syistä, jotka sitovat minut kotikartanoon. Lukuunottamatta kalliin -setämme tilaa, en ole tahtonut raahata mukanani Parisiin nelivuotista -poikaa ja pientä tuskin kolmevuotiasta tyttöä, kun lisäksi itse olen -raskaana. En ole tahtonut häiritä sinua ja sinun kotiasi sellaisella -taloudella, enkä myöskään ole tahtonut esiintyä epäedukseni tuossa -loistavassa seurapiirissä, jossa sinä olet valtiattarena, ja -vuokrahuoneet ja hotelli-elämä taaskin minua kauhistavat. Kun Louis'n -setä sai kuulla sukulaisensa nimityksestä, lahjoitti hän minulle -puolet säästöistään, kaksisataatuhatta frangia, jotta ostaisin niillä -meille talon Parisissa ja Louis on saanut tehtäväkseen etsiä sopivan -rakennuksen sinun kaupunginosassasi. Äitini antaa minulle noin -kolmisenkymmentä tuhatta frangia huonekaluihin. Kun siis tulen -Parisiin, tulen omaan kotiin. Lyhyesti, koetan olla rakkaan sydämeni -valitseman sisareni arvoinen, olkoon tämä sanottu ilman mitään -taka-ajatusta. - -Kiitän sinua siitä, että olet tehnyt Louis'n hovissa niin kernaasti -nähdyksi kuin mitä hän on; mutta huolimatta siitä kunnioituksesta, -jota herrat de Bourmont ja de Polignac osoittavat hänelle tahtoessaan -häntä ministeristöön, en kuitenkaan toivoisi, että hän tulisi niin -näkyvälle paikalle, silloin paljastaa itsensä liian helposti. Minä -asetan etusijalle valtiovarain toimituskunnan siitäkin syystä, että -häntä siitä virasta ei voida erottaa. Täällä ovat asiamme erittäin -hyvissä käsissä; ja heti kun tilanhoitajamme on päässyt oikein -perehtymään kaikkeen, tulen Louis'n avuksi, ole varma siitä. - -Mitä muuten tulee pitkien kirjeiden kirjoittamiseen, niin miten herran -nimessä se kävisi päinsä! Tämäkin kirje, jossa tahtoisin kuvailla -sinulle jokapäiväisen elämäni kulkua, jää varmasti viikkokaudeksi -pöydälleni. Ehkäpä myös Armand tekee siitä hevosia matolleni -kasatuille sotajoukoilleen tai venheitä laivastoilleen, jotka uivat -hänen kylpyammeessaan. Yhden ainoan päivän kuvaus on sinulle muuten -aivan riittävä, kaikki päivät ovat toistensa kaltaisia ja niihin -sisältyy oikeastaan vain kaksi tapausta: lapset ovat sairaita tai -lapset eivät ole sairaita. Tässä yksinäisessä maalaistalossa ovat -minuutit aivan sananmukaisesti tunteja tai tunnit minuutteja lapsien -terveydentilan mukaan. Ainoastaan silloin kun he nukkuvat, on minulla -muutamia suloisia lepohetkiä, mutta siihen asti saan tuudittaa toista -ja kertoa satuja toiselle saadakseni heidät nukkumaan. Kun he sitten -vihdoinkin nukkuvat, huoahdan itsekseni: No nyt ei minulla enää ole -mitään pelättävää. Itse asiassa, enkelini, keksivät äidit kaikenlaisia -vaaroja pitkin päivää. Heti kun lapset hetkeksikin häipyvät pois -silmistä, tulee ajatelleeksi, että Armand on ehkä tahtonut leikkiä -varastetuilla partaveitsillä tai että tuli on voinut tarttua hänen -mekkoonsa, että käärme on voinut purra häntä, että hän on kaatunut -juostessaan ja saanut kuhmun päähänsä tai että hän on hukkunut -lammikkoon. Kuten näet, tuo äitiys mukanaan koko joukon suloista ja -peloittavaa runoutta. Ei kulu ainoatakaan tuntia, joka ei toisi -mukanaan jotakin uutta iloa tai pelonaihetta. Mutta iltaisin -huoneessani näen tosiaan unia avoimin silmin, silloin suunnittelen -heidän tulevaisuuttaan. Näen, miten enkelit istuvat heidän pikku -pieluksiensa vieressä kirkastaen hymyllään heidän elämäänsä. Väliin -huutaa Armand minua unessa, hiivin hiljaa hänen vierelleen ja painan -hänen tietämättään suudelman hänen otsalleen, suutelen myös hänen -sisarensa palleroisia jalkoja ja ihailen heidän kauneuttaan. -Sellaisia ovat minun juhlani! Eilen meidän suojelusenkelimme, niin -uskon, herätti minut keskellä yötä ja riennätti minut levottomana -Athenaïsin kehdolle; hän makasikin pahassa asennossa, pää liian -matalalla ja Armand oli aivan paljaana ja hänen jäsenensä olivat -kylmästä siniset. -- "Ah, pikku äiti!" sanoi hän minulle heräten ja -syleillen minua. Kas siinä sinulle, rakas ystävä, kuva eräästä -yöllisestä kohtauksesta. - -Kuinka tärkeätä onkaan, että äiti nukkuu lapsien vieressä! Voiko -mikään hoitajatar, oli hän kuinka hyvä tahansa, sylissään siten -rauhoittaa heitä kuin äiti ja saada heidät jälleen nukkumaan, jos joku -ilkeä painajainen on heidät herättänyt? Sillä he uneksivat, ja jonkun -tuollaisen kaamean unen selittäminen on sitäkin vaikeampaa, kun lapsi -koko ajan kuuntelee äitiään yht'aikaa uneliaan säikähtynein, älykkäin -ja yksinkertaisen tylsin aistein. Se on urkupiste kahden unen välillä. -Minun uneni onkin sentähden käynyt niin keveäksi, että kuulen ja näen -pienokaiseni silmäluomieni väliverhon lävitse. Herään jo huokauksesta, -liikahduksesta. On kuin kouristuksen hirviö piileksisi aina kyyryllään -heidän vuoteittensa jalkapuolessa. - -Aamulla alkaa molempien lapsien melu lintujen ensi liverryksen kanssa. -Keveän aamu-uinailun harsojen läpi kuulostaa heidän epäselvä -jokelluksensa tosiaan lintujen viserrykseltä, se on kuin pääskyjen -iloista tai valittavaa tiukutusta, ja minä kuulen sen vähemmän -korvillani kuin sydämelläni. Sill'aikaa kuin Naïs ryömien käsillään ja -horjahdellen eteenpäin pienin epävarmoin askelin yrittää tehdä matkaa -kehdostaan minun sänkyyni, kiipeää Armand jo apinan notkeudella -viereeni ja syleilee minua. Sitten nuo molemmat pienokaiset tekevät -vuoteeni leikkivajakseen ja äiti saa luvan antautua heidän armoilleen. -Tyttönen vetää minua hiuksista, tahtoo yhä vain imeä ja Armand -puolustaa rintaani, aivan kuin se olisi hänen omaisuuttaan. En voi -vastustaa heidän metkujaan ja naurunpurskahduksiaan, jotka räjähtävät -kuin raketit ja ajavat väkisinkin unen pois silmistä. Leikitään -ihmissutta ja äiti-ihmissusi syö silloin hyväilyillään tuota niin -valkeaa ja herkkää hipiää; hän suutelee silloin yltiöpäisesti noita -kujeellisuudessaan niin keimailevia silmiä, noita ruusuisia olkapäitä -ja saa aikaan pieniä mustasukkaisuuden elkeitäkin, jotka ovat -ihastuttavia. Joinakin päivinä kun kello kahdeksan aikaan olen alkanut -vetää sukkia jalkoihini, en ole vielä kello yhdeksältä saanut päälleni -edes yhtäkään. - -No niin, rakkaani, sitten noustaan kuitenkin. Pukeminen alkaa. Heitän -ylleni aamunutun, sitten käärin hihat ylös ja otan eteeni -vahakangas-esiliinan; kylvetän ja pesen molemmat pikku kukkaiseni, -Maryn avustamana. Minä yksin arvioin onko vesi kuumaa tai haaleaa, -sillä huudot ja kyyneleet ovat melkein kokonaan riippuvaisia veden -lämpömäärästä. Silloin lähtevät ulapalle paperilaivastot ja pienet -lasi-ankat. Täytyy huvittaa lapsia saadakseen heidät kunnolla -pestyiksi. Jospa aavistaisit, mitä kaikkea täytyy keksiä noiden -itsevaltiaiden kuninkaiden iloksi voidakseen pehmeillä sienillä päästä -käsiksi heidän ruumiittensa pienimpiin sopukoihinkin, pelästyisit -aivan sitä taitoa ja älyä, mitä vaaditaan äidiltä, ennenkuin hän voi -täyttää kutsumuksensa kunnialla. Siinä saa pyytämällä pyytää, torua, -luvata, puijata ja petkuttaa, ja siinä taidossa tuleekin oikein -mestariksi, kun kaikki salajuonet on osattava niin tyystin salata. -Mihinkä päästäisiinkään, ellei Jumala lapsen kekseliäisyyttä -vastaan olisi asettanut äidin kekseliäisyyden! Lapsi on suuri -valtiovehkeilijä, jonka herraksi pääsee samoilla keinoin kuin suurien -valtiomiestenkin... vetoamalla hänen intohimoihinsa. Onneksi nauravat -nämä enkelit kaikelle: harja, joka putoaa, saippuapala, joka pääsee -luiskahtamaan, kas siinä heille jo ilon aihetta kylläksi! Siispä, -joskin voitot ovat kalliisti ostettuja, niin ovatkin ne sitten -todellisia voittoja. Muuten ainoastaan Jumala tietää sen, sillä heidän -isänsä ei tiedä tästä kaikesta mitään. Ainoastaan sinä, Jumala, ja te -enkelit voitte käsittää niitä katseita, joita me vaihdamme Maryn -kanssa, kun lopetettuamme noiden kahden pikku elikon pukemisen näemme -heidät puhtaina ja hienoina lukemattomien saippuoiden, sienien, -kampojen, ammeiden, imupaperien, flanellipalasten, ja kaikkien noiden -tuhansien pikku esineiden keskellä, jotka aina kuuluvat oikean -_nurseryn_ kalustoon. Tässä suhteessa olen tullut englannittareksi ja -minun täytyy tunnustaa, että tämän maan naiset ovat todellakin -nerokkaita lapsenhoidon alalla. Vaikkakin he ovat ottaneet sen -ainoastaan aineellisen ja fyysillisen hyvinvoinnin kannalta, ovat he -sitten myös kehittäneet tämän puolen aivan täydellisyyden huippuun. -Sentähden tulee minunkin lapsillani aina olemaan villasukat, mutta -paljaat sääret. Heitä ei myöskään tulla vaatteilla pauloittamaan eikä -puristamaan kokoon, mutta heitä ei myöskään koskaan silloin saa jättää -yksin. Ranskalaisten lasten kireä kapalokytkyt merkitsee hoitajattaren -vapautta, siinä asian ydin. Todellinen äiti ei milloinkaan ole vapaa; -ja sentähden en minäkään kirjoita sinulle, kun minulla on maatilan -hoito edesvastuullani ja lisäksi kaksi lasta kasvatettavana. Äidin -tehtävään sisältyy myös aivan salaisia ansioita, joista ei kukaan -tiedä, se vaatii tunnollisuutta ja kuntoa pikku asioissa, ja -jokahetkistä huolehtimista ja uhrautuvaisuutta. Täytyy valvoa tulella -olevia keittoja. Luuletko, että yleensä voisin vapautua -pienimmästäkään velvollisuudesta? Mitättömimmälläkin huolenpidolla voi -niittää rakkauden satoa. Oi, miten somasti hymyileekään lapsi, jonka -pikku ateria maistuu! Armand nyökkää päällään niin suloisesti, että jo -yksi sellainen nyökkäys on elämän pitkän rakkauden arvoinen. Kuinka -voisi toiselle naiselle luovuttaa tuota iloa saada puhaltaa lientä -Naïsin lusikassa, silloin kun se hänen mielestään on liian kuumaa, ja -yleensä oikeutta saada palvella tuota rakasta lasta, jonka vieroitin -seitsemän kuukautta sitten ja joka yhä vieläkin ikävöi rintaa? Kun -_bonne_ on polttanut lapsen kielen ja huulet jollakin kuumalla, sanoo -hän apuun rientävälle äidille, että lapsi itkee nälästä. Kuinka voisi -äiti nukkua rauhassa tietäessään, että epäpuhdas hengähdys -mahdollisesti par'aikaa jäähdyttää niitä liemilusikallisia, joita -hänen lapsensa nielee, kun luontokaan ei ole luonut mitään välittäjää -hänen rintansa ja imulapsen huulien välille! Onpa oikein -kärsivällisyyttä vaativa toimitus leikata kotletti palasiksi Naïsille, -joka juuri tekee viimeisiä hampaitaan, ja sitten sekoittaa nuo -paistetut lihapalaset hyvin perunain kanssa; äiti on ainoa, joka -muutamissa tapauksissa voi saada vastahakoisen ja kärsimättömän lapsen -syömään annoksensa loppuun. Eivät siis lukuisat palvelijat eikä -englantilainen hoitajatar voi vapauttaa äitiä olemasta itse -henkilökohtaisesti läsnä taistelukentällä, jossa suuren lempeyden on -taisteltava lapsuuden pieniä suruja ja tuskia vastaan. Näetkö, Louise, -näitä rakkaita viattomia olentoja on vaalittava sielullaan; kun on -kysymys heidän pukemisestaan, ravitsemisestaan tai riisumisestaan ja -uneen tuudittamisestaan, ei saa uskoa muuhun kuin omiin silmiinsä ja -omain kättensä työhön. Yleensä voi pitää sääntönä, että jo lapsen itku -sinään on äidin tai hoitajattaren tuomio, silloin kun itku ei aiheudu -mistään luonnon aiheuttamasta kärsimyksestä. Senjälkeen kun olen -saanut niitä kaksi ja pian saan kolmannenkin hoidettavakseni, en enää -ajattele mitään muuta kuin lapsiani; yksinpä sinäkin, joka kuitenkin -olet minulle niin rakas, olet minulle vain muistikuva. En aina ole -vielä kello kahdeltakaan pukimissani. Sentähden en myöskään usko -sellaisiin äiteihin, joiden huoneet, kaulukset, leningit ja kaikki -asiat ovat mitä parhaimmassa järjestyksessä. - -Ilma on nyt huhtikuun alkupäivinä ollut kaunis, eilen tahdoin siksi -lasteni kanssa mennä kävelylle ennen lapsivuodettani, joka pian on -edessäni; niin, tiedätkö, tuollainen kävelyretki on äidille kokonainen -runoelma, jo edellisenä päivänä sitä suunnitellaan. Armandin päälle -piti pantaman ensimäistä kertaa uuden uutukainen musta samettinuttu, -samoin kaulus, jonka minä olin kirjaillut, ja skotlantilainen, -Stuartien väreihin sommiteltu myssy kukonsulkineen. Naïsin piti olla -puettuna valkoiseen ja vaaleanpunaiseen, soma babymyssy päässä, sillä -vielä on hän _baby_ ja saa pitää tämän nimen siksi, kunnes se -pikkuinen ilmestyy, joka par'aikaa antaa minulle aimo potkauksia ja -jota nimitän _kerjäläisekseni_, sillä se on oleva viimeinen lapseni. -Olen nähnyt lapseni jo unessa ja tiedän, että se on oleva poika. No -niin, myssyt, kaulukset, mekko, pienet sukat, somat pikku kengät, -ruusunauhat sääryksiin, silkillä kirjailtu musliinipuku, kaikki oli -järjestyksessä odottamassa vuoroaan vuoteeni päällä. Kun sitten nämä -hilpeät lintuset, jotka tulevat niin hyvin toimeen yksissä, vihdoin -olivat valmiit, kun heidän ruskea tukkansa oli kiharoitu ja kammattu -niin, että se laskeutui kauniisti otsalle ja pilkisti myös somasti -esiin valkean ja ruusuisen myssyn alta, kun kengät olivat hakasilla -kiinnitetyt, kun nuo paljaat pohkeet, nuo niin näppärästi vaatetetut -pienet jalat juosta tepsuttelivat ympäri _nursery'ssä_, kun nuo -molemmat kasvot, _cleanes_, sanoisi niistä Mary, ja nuo kirkkaina -säteilevät silmät sanoivat: menkäämme, niin silloin löi rintani -riemusta. Oi, nähdä noin lapsensa omien käsiensä koristamina, nähdä -tuon raikkaan sinisten suonten kuulostaman hipiän, jonka itse on -pessyt, saippuoinut ja kylvettänyt, sametin ja silkin eloisten värien -tehostamana, se on kauniimpaa kuin runo! Millä loppumattomalla, millä -kyllästymättömällä hellyydellä täytyykään kerta kerran jälkeen kutsua -ne luokseen painaakseen suudelman niiden kaulalle, joka yksinkertaisen -kauluksensa alta hohtaa kauniimpana kuin kauneimmankaan naisen kaula! -Tällaisia tauluja, joita muuten näkee typerinä ja huonoina -värivalopainoksina ja jotka pysähdyttävät eteensä kaikki äidit, -katselen minä joka päivä. - -Kun vihdoin olimme ulkona, nautin täysin siemauksin työni tuloksista -ja ihailin pikku Armandia, joka oli kuin prinssi ja talutti _babyä_ -pitkin sitä pientä tietä, jonka tiedät. Mutta silloin tulivat -vastaamme eräät vaunut. Tahdoin vetää lapset syrjään, mutta en -ehtinyt, ja he kierivät kumpikin alas lokalammikkoon. Siinä oli sitten -koko mestariteokseni! Täytyi palata kotiin pukeakseen heidät toisiin -vaatteisiin. Otin pienemmän syliini huomaamatta ollenkaan, että -pilasin omankin hameeni. Mary otti hoivaansa Armandin ja niin -käännyimme takaisin. Kun _baby_ itkee tai lapsi kastelee itsensä, -silloin on kaikki hullusti; äiti ei enää muistakaan itseään, koko -hänen huomionsa on muualla. Päivällinen lähenee, ja useinkaan en ole -saanut mitään aikaan; ja kuinka ehdin palvella aterian aikana heitä -molempia, sitoa ruokaliinat heidän kaulaansa, kietoa ylös hihat ja -saada heidät syömään? Siinä ongelma, jonka ratkaisen kaksi kertaa -päivässä. Näissä alituisissa puuhissa, näissä juhlissa ja pienissä -onnettomuuksissa kuluu aikani, eikä talossa olekaan ketään muuta niin -unohdettua kuin minä. Väliin unohtuvat paperikähertimet kiinni -tukkaani, kun lapset ovat olleet pahoja. Pukuni riippuu aivan heidän -tuulestaan. Jos jonkunkaan hetken käytän itseäni varten, kuten nyt -kirjoittaessani sinulle nämä kuusi sivua, niin täytyy heidän -sill'aikaa saada leikata kuvia irti romaaneistamme, rakentaa linnoja -kirjoista, shakkinappuloista tai helmiäisnoppasista ja Naïsin täytyy -saada keriä kaikki silkki- ja villalankani kerälle omalla tavallaan, -joka, sen voin vakuuttaa sinulle, on niin monimutkainen, että se -vaatii koko hänen pienen älynsä niin tarkkaan, että hän on hiljainen -kuin hiiri. - -Kuitenkin kaikitenkin ei minulla ole mitään syytä valittaa: molemmat -lapseni ovat vahvoja ja vapaita ja löytävät huvinsa verrattain -vaivattomasti ja suuremmitta kustannuksitta. He iloitsevat kaikesta; -he ovat enemmän valvotun vapauden kuin leikkikalujen tarpeessa. Jotkut -punaiset, keltaiset, sinipunervat tai mustat kivet, pienet simpukan -kuoret, hiekkameren vaatimattomat ihmeet ovat omiaan tekemään heidät -onnellisiksi. Omistaa paljon kaikenlaista pikku kamaa, siinä heidän -rikkautensa. Olen tarkastellut loitompaa Armandia, hän puhuu kukille, -kärpäsille, kanoille ja matkii niitä; hän viihtyy hyvin hyönteisten -parissa ja ne täyttävät hänen mielensä syvällä ihailulla. Kaikki, mikä -on pientä, kiinnittää hänen mieltänsä. Armand alkaa jo joka asiasta -kysyä _minkätähden_; nyt hän on tullut tietämään, mitä olen sanonut -hänen kummiäidilleen; muuten pitää hän sinua haltiattarena; siitä nyt -näet, miten lapset aina ovat oikeassa! - -Oi, enkelini, en ole tahtonut murhetuttaa sinua kertomalla kaikista -näistä kotoisista onnenaiheistani. Nyt kerron sinulle kuvaavan -tapauksen kummipojastasi. Tässä muuanna päivänä vaelsi jälessämme -muuan köyhä mies, sillä köyhät tietävät, ettei kukaan äiti, joka -kulkee lapsiensa kanssa, koskaan kiellä heiltä almua. Armand ei vielä -ymmärrä, että voi olla puute leivästä, hän ei tiedä, mitä raha on; -mutta kun hän tuonoin oli saanut pienen torven, jonka hänen -toivomuksestaan olin hänelle ostanut, niin ojensi hän sen nyt -kuninkaallisella ilmeellä tuolle ukkopahaiselle sanoen: -- "Kas siinä, -ota tämä!" - -"Sallitteko minun pitää sen!" kysyi kerjäläinen minulta. - -Mitä voi maan päällä verrata sellaisen hetken iloon? - -"Katsokaas, rouva, minullakin on ollut lapsia," sanoi minulle vanhus -ottaen vastaan sen, mitä hänelle annoin, kiinnittämättä siihen sen -enempää huomiota. - -Kun ajattelen, että Armandin tapainenkin lapsi on pantava kouluun, -että minä en saa pitää häntä luonani enää kauempaa kuin kolme ja puoli -vuotta, riipovat väristykset selkäpiitäni. Yleinen kouluutus on -hävittävä tämän siunatun lapsen sielun kukoistuksen, se on -_denaturalisoiva_ tuon luonteisen sulouden ja liian ihailtavan -välittömyyden ja suoruuden! Häneltä leikataan nuo kiharaiset kutrit, -joita minä olen niin huolellisesti sukinut ja siloitellut ja joita -olen niin paljon suudellut. Mitä tulevat he tekemään Armandin -sielulle? - -Ja sinä, miten on sinun laitasi? Et ole virkkanut mitään elämästäsi? -Rakastatko edelleenkin Felipeä? Sillä sarasenin puolesta en ole -levoton. Hyvästi nyt, Naïs sattui kaatumaan, ja jos jatkan, tulee -tästä kirjeestä kokonainen kirja. - - - - -XLVI. - -ROUVA DE MACUMER KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE. - - -1829. - -Sanomalehdet ovat jo ilmoittaneet sinulle, sinä hyvä ja hellä Renée, -siitä hirvittävästä onnettomuudesta, joka on kohdannut minua; en ole -kahteenkymmeneen vuorokauteen väistynyt hänen päänalaisensa äärestä, -olen ottanut vastaan hänen viimeisen henkäyksensä ja sulkenut hänen -silmänsä, olen pappien kanssa pitänyt valvokkia hänen ruumiinsa -vieressä ja lukenut kuolleiden rukouksia. Olen katsonut -rangaistukseksi itselleni tämän sanoin kuvaamattoman tuskan, mutta -kuitenkaan, kun näin, miten hänen puhtaat huulensa hymysivät minulle -juuri ennen kuolemaa, en voi uskoa, että minun rakkauteni surmasi -hänet! Sanalla sanoen, _häntä ei ole enää_, ja minä, _minä elän_! Mitä -voin enempää sanoa sinulle, joka tunsit meidät niin hyvin? Kaikki on -sanottu näillä parilla sanalla. Oi, jos joku sanoisi minulle, että -hänet voidaan uudestaan herättää eloon, niin antaisin oman osani -taivaassa kuullakseni tämän lupauksen, sillä se merkitsisi sitä, että -saisin nähdä hänet jälleen!... Ja saada hänet takaisin vaikkapa vain -pariksi sekunniksi olisi samaa kuin saada hengittää ilman tikaria -sydämessään. Etkö tule pian sanomaan minulle tuota sanaa? Etkö rakasta -minua tarpeeksi pettääksesi minua?... Ei, ei, sinähän sanoit minulle -jo etukäteen, että minä iskin häneen syviä haavoja! Onko se totta? Ei, -minä en ansainnut, hänen rakkauttaan, siinä olet oikeassa, minä -varastin sen. Tukahdutin onnen mielettömiin syleilyihini! Oi, nyt kun -kirjoitan sinulle nämä rivit, en enää ole järjiltäni, mutta tunnen -itseni hyvin yksinäiseksi! Suuri Jumala, onko sen pahempaa helvettiä -kuin minkä tuo sana sisältää? - -Kun hänet kannettiin pois, paneuduin samaan vuoteeseen ja toivoin -saavani kuolla, sillä meidän välillämme oli ainoastaan yksi ovi ja -minä luulin vielä, että minulla olisi voimaa avata se! Mutta ah! Olin -liian nuori, jo neljäkymmentä päivää kestäneen toipumisen jälkeen, -jonka aikana minua virvoiteltiin eloon kaikilla tuon synkän -lääketieteen julmilla keinoilla, löydän itseni taas istumasta ikkunani -ääressä, keskellä kaikkia niitä kauniita kukkia, joita hän vaali minua -varten. Nautin taas tuosta suuremmoisesta näköalasta, jota hänkin -niin usein katseli ja jonka keksimisestä hän oli niin iloinen, -sentähden että se miellytti minua. Oi, ystävä rakas, paikoiltaan -liikahtaminenkin tuottaa jo ääretöntä tuskaa, silloin kun sydän on -kuollut. Tuo kostea maa puutarhassani värisyttää minua, koko maa on -kuin yksi ainoa suuri hauta ja minusta tuntuu kuin astuisin hänen -päälleen! Mennessäni ensimäistä kertaa ulos valtasi minut sellainen -pelko, että minun täytyi pysähtyä. On liian hirmuista nähdä _hänen_ -kukkiaan näkemättä _häntä_! - -Äitini ja isäni ovat Espanjassa; veljeni tunnet kyllä, ja sinä taas -olit pakoitettu jäämään maalle; mutta ole huoletta, kaksi enkeliä on -tällä aikaa vaalinut minua. Sorian herttua ja herttuatar, nämä -molemmat suloiset ihmiset, riensivät heti veljensä luo. Viimeiset yöt -istuimme kaikki kolme syvässä surussamme ääneti ja levollisina vuoteen -ääressä, jossa teki kuolemaa yksi noita jaloja ja todellakin suuria -miehiä, jotka kaikessa ovat meitä tavallisia kuolevaisia korkeammalla -ja jotka ovat niin harvinaisia tässä maailmassa. Felipeni -kärsivällisyys oli jumalallinen. Veljensä ja Marian näkeminen virkisti -häntä hetkiseksi ja lievensi hänen tuskiaan. - -"Rakkaani", sanoi hän minulle sillä yksinkertaisuudella, joka oli -hänelle tunnusmerkillistä kaikessa, "minä kuolen ja unohdan jättää -veljelleni Fernandille perinnöksi Macumer'n paroonikunnan! -Testamenttini on tehtävä uudestaan. Veljeni on antava minulle -anteeksi, hän tietää, mitä on rakastaa." - -Lankoni ja hänen puolisonsa huolenpitoa saan kiittää elämästäni, he -tahtovat viedä minut mukanaan Espanjaan. - - * * * * * - -Ah, Renée, en voi kuvata sinulle, missä määrin tämä onnettomuus -merkitsee minulle koko elämäni luhistumista. Oman viallisuuteni tunto -tukahduttaa minussa kaiken muun, ja tunnen katkeraa lohdutusta -saadessani uskoa sen Cassandra-raukalleni, jota en ole tahtonut -kuunnella. Olen tappanut hänet vaatimuksillani, aiheettomalla -mustasukkaisuudellani, ainaisella rettelöimiselläni. Rakkauteni oli -sitäkin vaarallisempaa, kun me molemmat olimme varustetut yhtä hienon -herkällä ja voimakkaalla tunteellisuudella ja puhuimme samaa kieltä; -hän ymmärsi ihailtavan hyvin kaikki ja usein koski paha pilani kovasti -hänen sydämeensä, minun sitä ollenkaan aavistamatta. Et voi ollenkaan -kuvitella, kuinka pitkälle tuo rakas orjani meni tottelevaisuudessaan; -sanoin hänelle useasti, että hän menisi matkoihinsa ja jättäisi minut -rauhaan, ja hän meni sanallakaan oikutteluani vastustamatta, mutta -luultavasti kärsien siitä. Viimeiseen huokaukseensa asti hän siunasi -minua ja toisti yhä, että yksi ainoa aamukin kahden minun kanssani oli -arvokkaampi kuin kokonainen elämä jonkun muun rakastetun naisen -kanssa, vaikkapa tämä nainen olisi Maria Herediakin. Itken -kirjoittaessani näitä sanoja. - -Nykyään nousen kello kaksitoista ja käyn levolle kello seitsemän -illalla, kulutan naurettavan pitkän ajan aterioihini, kävelen -hitaasti, voin pysähtyä tuntikaudeksi katselemaan jotakin kasvia, -tarkastelen oksia ja lehtiä, ja koetan mahdollisimman vakavasti ja -määräperäisesti käyttää aikani tyhjäntoimitukseen; rakastan varjoa, -hiljaisuutta ja yötä; sanalla sanoen taistelen ajan hetkiä vastaan ja -siirrän ne synkällä tyydytyksellä menneisyyteen. Puutarhani rauha on -ainoa seura, jota itselleni toivon; siellä näen kaikkialla sammuneen -onneni ihania kuvia; muille ne ovat näkymättömiä, mutta minulle -todellisia ja ilmieläviä. - -Kälyni heittäytyi syliini, kun eräänä aamuna sanoin hänelle: -- "Te -olette sietämättömiä! Espanjalaisten sielussa on jotakin, jota meissä -ei ole, jotakin suurempaa!" - -Ah, Renée, että en ole vieläkään kuollut, riippuu todennäköisesti -siitä, että Jumala mittaa onnettomuustunteen kullekin hänen voimansa -mukaan. Ainoastaan me naiset tiedämme, kuinka suuri meidän tappiomme -on, silloin kun kadotamme oikean, todellisen, vilpittömän rakkauden, -kestävän intohimon, tunteen, joka on ainoa laatuaan ja jonka suomat -nautinnot tyydyttävät yhtä paljon sielua kuin luontoa. Kuinka harvoin -kohtaammekaan sellaisilla ominaisuuksilla varustetun miehen, että -voimme rakastaa häntä alentamatta itseämme! Löytää sellainen mies on -suurin onni, mikä osaksemme voi tulla, emmekä me saa sitä kahta -kertaa. Te todella voimakkaat ja suuret miehet, te, jotka runolliseen -kuoreenne yhdistätte hyveellisen sisällön, te, joiden sieluissa asuu -ylevä, jumaloimisen arvoinen rakastettavuus, oi, varokaa rakastamasta, -sillä te vain teette itsenne ja vaimonne onnettomiksi! Tätä huudan -ääneeni puistoni käytävillä. Eikä mitään lapsia hänen kanssaan! Tämä -pohjaton, loputon rakkaus, joka aina hymyili minulle, jolla oli -minulle vain kukkia ja iloa annettavanaan, tämä rakkaus jäi -hedelmättömäksi! Olen hylky-olento! Olisiko siis puhdas ja raju -rakkaus, tuo ehdoton rakkaus, yhtä hedelmätön kuin vastenmielisyyskin, -olisiko se esteenä elämälle niinkuin erämaan hiekan kuumuus ja -napaseudun kylmyys ehkäisee kaiken kasvillisuuden? Täytyykö -välttämättä mennä naimisiin jonkun de l'Estoraden kanssa luodakseen -perheen? Olisiko Jumala mustasukkainen rakkaudelle? Nyt puhun -mielettömiä! - -Luulen, että sinä olet ainoa, jota voin sietää lähelläni; tule siis, -sinä yksin saat olla surevan Louisen luona. Miten kauhea olikaan se -päivä, jolloin puin ylleni leskipäähineen. Nähdessäni itseni mustissa, -vaivuin tuolille ja itkin siinä yöhön asti ja itken vielä nytkin -kertoissani sinulle tuosta hirvittävästä silmänräpäyksestä. Jää -hyvästi! Kirjoittaminen väsyttää minua; ja minulla on jo tarpeeksi -kuormaa ajatuksistani, joita en nyt tässä tahdo kaikkia ilmaista. Ota -lapsesi mukaasi, voit imettää nuorintasi täällä; en ole enää -mustasukkainen; _häntähän_ ei enää ole olemassa, ja minulle tulee -olemaan kovin hauskaa saada nähdä kummipoikaani; Felipe toivoi lasta, -joka olisi pikku Armandin kaltainen. No niin, tule siis ottamaan oma -osasi surustani!... - - - - -XLVII. - -RENÉE LOUISELLE. - - -1829. - -Rakas ystävä, kun saat tämän kirjeen, en enää ole kaukana sinusta, -sillä lähden matkaan hetkinen senjälkeen, kun olen lähettänyt sen. -Saamme olla kaksin. Louis on pakoitettu jäämään Provenceen niiden -vaalien vuoksi, jotka täällä piakkoin toimitetaan, hän tahtoo tulla -valituksi uudelleen, ja liberaalit ovat jo alkaneet vehkeillä häntä -vastaan. - -En tule lohduttaakseni sinua, tuon sinulle ainoastaan sydämeni -ollakseni sinulle seuraksi ja auttaakseni sinua elämään. Kehoitan -sinua itkemään; niin kalliisti täytyy sinun ostaa elämän onni -saadaksesi sitten kerran vielä yhtyä häneen, sillä hän on ainoastaan -matkalla Jumalan luo, ja sinä et enää voi ottaa askeltakaan, joka ei -veisi sinua lähemmäksi häntä. Jokainen hyvin täytetty velvollisuus -murtaa aina yhden renkaan siinä ketjussa, joka vielä on välillänne -teitä erottamassa. Rohkeutta, oma Louiseni, minun helmassani olet -jälleen heräävä eloon ja kerran olet saapuva hänen luokseen puhtaana -ja jalona; kaikki tietämättäsi ja tahtomattasi tehdyt rikokset ovat -silloin jo anteeksi annetut ja sinun saattonasi on niiden hyvien -töiden sarja, joita sinä täällä alhaalla olet tehnyt hänen nimessään. - -Kirjoitan nämä rivit suurimmassa kiireessä kesken kaikkia -matkavalmistuksiamme lasten kieppuessa kiinni helmoissani, ja Armand -huutaa minulle: "Kummiäiti, kummiäiti! Lähdetään hänen luokseen!" Niin -että voisin aivan tulla mustasukkaiseksi: hän on melkein kuin sinun -poikasi! - - - - - - -TOINEN OSA. - - - - -XLVIII. - -PAROONITAR DE MACUMER KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE. - - -15 p:nä lokakuuta 1833 - -No niin! Ihmiset ovat oikeassa, Renée, sinulle on puhuttu totta. Olen -myynyt kaupunkitaloni, olen myynyt Chantepleursin ja vuokratilat -Seine-et-Marnessa; mutta että minä olisin hullu ja häviön partaalla, -se on sentään liikaa. Laskekaamme. Myynnin jälkeen on Macumer-raukan -omaisuudesta jälellä noin kaksitoistasataatuhatta frangia. Teen niistä -sinulle, sinä kokenut sisareni, tarkasti selkoa. Yhden miljoonan olen -sijoittanut kolmen prosentin arvopapereihin, silloin kun nämä olivat -arvoltaan viisikymmentä frangia, ja siten olen hankkinut itselleni -kuudenkymmenentuhannen frangin tulot sen kolmenkymmenen sijasta, jonka -sain maatilastani. Ajattele, asua kuusi kuukautta vuodesta maalla, -tehdä siellä arentisopimuksia, kuulla noiden vuokraajien alituisia -valituksia, jotka maksavat milloin tahtovat, riutua ikävissään -niinkuin metsästäjä, silloin kun ilma on sateinen, pitää elintarpeita -myytävänä ja myydä niitä tappiolla; Parisissa taaskin ylläpitää -kaupunkitaloa, joka merkitsee kymmenentuhatta frangia korkoja, -sijoittaa rahoja notarioiden kautta, odottaa korkoja, haastaa käräjiin -ihmisiä saadakseen maksua, tutkia hypoteekkilainsäädäntöä, sanalla -sanoen hoitaa liikeasioita Nivernais'ssa, Seine-et-Marnessa, -Parisissa, mikä kuorma se on, minkälaisia ikävyyksiä, pettymyksiä -ja tappioita se tuottaakaan kaksikymmentä seitsemän-vuotiaalle -leskelle! Nyt on omaisuuteni sijoitettu valtion obligatsioneihin ja -sensijaan, että maksaisin veroa valtiolle, saan itse ilman -minkäänlaisia lisäkulunkeja valtion rahastosta joka kuudes kuukausi -kolmekymmentätuhatta frangia, jotka sievä, pikkuinen virkamies tuo -minulle, hymyillen lukien eteeni kolmekymmentä tuhannenfrangin -seteliä. Jos Ranska tekee vararikon? huomauttanet. Ensinnäkin: - -_Etäinen niin ei vaara mieltäin vaivaa_. - -Pahimmassa tapauksessa vähentäisi Ranska korkeintaan puolet -tuloistani; ja silloin vieläkin olisin yhtä rikas kuin mitä olin ennen -sijoituksiani; sitä paitsi siihen asti, kunnes tuo onnettomuus tulee, -olen jo ehtinyt nostaa kaksi kertaa enemmän kuin mitä entiset tuloni -olivat. Tuollainen valtio-onnettomuus voi tapahtua vain kerran -vuosisadassa ja sillä välin on aikaa säästää kokoon pääomaa. Ja -kaiken lisäksi eikö kreivi de l'Estorade ole puoli-tasavaltaisen -heinäkuun-Ranskan pääri? Eikö hän ole sen kruunun tukipylväitä, jonka -_kansa_ on tarjonnut Ranskan kuninkaalle? Voinko olla levoton, kun -minulla on ystävänä valtiovarain toimituskunnan päällikkö, tuo -suuri rahamies? Ja sitten uskalletaan väittää, että minä olen -järjiltäni! Minä teen melkein yhtä nerokkaita laskelmia kuin sinun -kansalaiskuninkaasi. - -Tiedätkö, mikä se on, joka antaa naiselle tällaisen algebrallisen -viisauden? Rakkaus! Oi! nyt en voi enää kauemmin salata -sinulta käyttäytymiseni salaisia syitä, joita yksin sinunkaan -terävänäköisyytesi, hellä uteliaisuutesi ja hieno vaistosi eivät ole -kyenneet arvaamaan. Menen kaikessa hiljaisuudessa naimisiin eräässä -kylässä lähellä Parisia. Minä rakastan ja minua rakastetaan. Minä -rakastan niin paljon kuin yleensä voi rakastaa nainen, joka jo tietää, -mitä rakkaus on. Minua rakastetaan niin paljon kuin yleensä mies voi -rakastaa naista, joka jumaloi häntä. Anna minulle anteeksi, Renée, -että olen lymyillyt sinua ja koko maailmaa! Jos Louise-ystäväsi täten -vetäytyykin piiloon kaikkien katseilta ja jos hän ei tahdokaan -tyydyttää ihmisten uteliaisuutta, niin myönnä, että rakkauteni -Macumer-parkaa kohtaan velvoittaa minut tähän epäsuoruuteen. -L'Estorade ja sinä olisitte murhanneet minut epäilyksillänne, -hämmentäneet minut varoituksillanne ja huomautuksillanne. Sitäpaitsi -olisivat olosuhteet voineet tulla avuksenne. Sinä yksin tiedät, mihin -määrin minä olen mustasukkainen ja sinä olisit suotta rääkännyt minua. -Kaiken sen, mitä sinä ehkä tulet pitämään hulluutena, olen tahtonut -tehdä yksin, omin päin, oman sydämeni ääntä seuraten, aivan kuin nuori -tyttö, joka viekkaudella voittaa vanhempiensa valvonnan. Rakastettuni -koko omaisuus on kolmekymmentätuhatta frangia velkaa, jonka minä olen -maksanut. Mikä huomautusten aihe jo tämäkin! Te olisitte varmasti -koettaneet todistaa minulle, että Gaston on keinottelija, ja miehesi -olisi vakoillut tuota rakasta lasta. Minusta on ollut hauskempaa itse -tutkia häntä. Nyt on hän jo kaksikymmentäkaksi kuukautta seurustellut -kanssani ja osoittanut huomiotaan minulle; minä olen kahdenkymmenen -seitsemän vuotias, hän kahdenkymmenen kolmen. Naisen ja miehen välillä -on tämä ikäerotus ääretön. Siinä uusi onnettomuuden aihe! Kaiken -lisäksi on hän vielä runoilija ja hän on elänyt kynällään; siitä jo -käy sinulle selville, että hän on elänyt melkein tyhjällä. Tuo rakas -runoilija tyhjäntoimittajani lekottelikin useammin ulkona -päivän-paisteessa ilmalinnoja rakennellen kuin istui kurjassa ja -pimeässä kopissaan runoja kirjoitellen. Mutta kirjailijoita, -taiteilijoita ja kaikkia, jotka tekevät työtä vain ajatuksillaan, -pitävät yleensä käytännön ihmiset hyvin epävakaisina. He omaavat niin -monenlaisia oikkuja, saavat niin paljon päähänpistoja, että ihmiset -luonnollisesti luulevat, että heidän sydämensä on samanlainen kuin -heidän päänsäkin. Huolimatta maksetusta velasta, ikäerosta ja -runoudesta olen muutaman päivän kuluttua, en antautuva, kuten -kahdeksan vuotta sitten kokemattomana, tietämättömänä ja uteliaana, -vaan itsetietoisesti antava itseni hänelle. Tämä tapahtuu yhdeksän -kuukautta kestäneen arvokkaan vastarinnan jälkeen, jonka aikana en ole -sallinut hänen edes suudella kättäni, mitä siveimmän ja -hienotunteisimman lemmenhaaveilon jälkeen, ja niin suurella -alistumisella odottaa hän minua, että hyvin vielä voisin lykätä -avioliittoni vuodeksi eteenpäin, mutta tässä kaikessa ei ole -vähintäkään orjailemista, se on jaloa palvelemisen halua, ei arvotonta -alistumista. Ei kellään ole ylevämpää sydäntä kuin sulhasellani, ei -kenkään voi olla henkevämpi ja hellempi kuin hän, ei kenenkään rakkaus -voi olla sielukkaampaa kuin hänen. Ah, enkelini, hän johtaakin -sukujuurensa harvinaisista ihmis-aineksista! Esitän parilla sanalla -sinulle tässä hänen elämäntarinansa. - -Ystävälläni ei ole muuta nimeä kuin Marie Gaston. Hän on tuon kauniin -lady Brandonin poika, josta sinäkin olet mahtanut kuulla puhuttavan ja -jonka lady Dudley koston toimenpiteillään surmasi suruun; julma juttu, -josta tuo rakas lapsi ei tosin tiedä mitään. Hän ei ole äpäräpoika, -mutta kuitenkin aviorikoksen hedelmä. Marie Gastonin toimitti kouluun -Toursissa hänen veljensä Louis Gaston, josta opistosta hän pääsi ulos -1827. Pantuaan veljensä kouluun, lähti Louis Gaston muutama päivä -senjälkeen merille onneaan etsimään, kuten muuan vanha nainen, joka on -ollut Marie Gastonin kaitselmus, sanoi hänelle. Vanhemmasta veljestä -tuli siten merimies ja tämä kirjoitti hänelle silloin todellakin -isällisiä kirjeitä, jotka todistivat kaunista ja jaloa mielenlaatua, -mutta hän viipyi edelleenkin kaukomatkoillaan. Viimeisessä kirjeessään -hän ilmoitti Marie Gaston'ille, että hänestä oli tullut merikapteeni -jossakin amerikkalaisessa tasavallassa, en muista missä, ja kehoitti -häntä olemaan hyvässä toivossa. Voi, kolmeen vuoteen ei tuo rakas -resumekkoni ole enää saanut häneltä mitään kirjettä; ja hän rakastaa -tätä veljeään niin suuresti, että hän on ollut aikeissa lähteä häntä -etsimään. Suuri kirjailijamme Daniel d'Arthez sai hänet kuitenkin -estetyksi tästä hulluudesta ja osoitti muutenkin jaloa myötätuntoa -Marie Gastonia kohtaan, jolle hän useasti antoi, kuten runoilijani -mehevällä kielellään sanoi "leivänkannikan käteen ja katon pään -päälle." Ajattele tuon lapsi-rukan puutteen-alaisuutta: hädässään hän -luuli, että nerous olisi nopein keino hankkia itselleen varallisuutta! -Eikö se ole niin hullua, että voi nauraa itsensä vallan piloille! -Vuodesta 1828 vuoteen 1833 on hän koettanut luoda itselleen nimeä -kirjallisuudessa ja luonnollisesti on hänen elämänsä tämän ajan ollut -mitä vaikeinta kamppailua, pelkoa, tuskaa, toivoa, työtä ja puutetta -sekaisin! Liiallisen kunnianhimon kiihoittamana hän Arthezin hyvistä -neuvoista huolimatta tuli yhä vain suurentaneeksi velkojensa -lumipalloa. Hänen nimensä alkoi kuitenkin jo tulla huomatuksi silloin, -kun hänet ensimäisen kerran tapasin markiisitar d'Espardin luona. -Hänen aavistamattaan tunsin jo ensi hetkestä alkaen myötätuntoa häntä -kohtaan. Kuinka on mahdollista, ettei hän aikaisemmin ole saanut -rakkautta osakseen? Kuinka on hänet säästetty minulle? Oi, hänellä on -nerokkuutta ja henkevyyttä, sydäntä ja ylpeyttä; naiset aina pelkäävät -sellaisia täydellisiä suuruuksia. Eikö tarvittukin satakunta voittoa, -ennenkuin Joséphine miehessään, pikku Bonapartessa, keksi Napoleonin! -Tuo viaton olento luulee tietävänsä, kuinka paljon minä rakastan -häntä! Poloinen Gaston! hän ei edes aavista sitä; mutta sinulle tahdon -sanoa sen, sinun täytyy se tietää, sillä, oma Renée'ni, tämä kirje -sisältää tavallaan niin sanoakseni minun testamenttini. Paina sanani -tarkalleen mieleesi! - -Tällä hetkellä olen varma siitä, että minua rakastetaan niin paljon -kuin yleensä naista voidaan rakastaa täällä maan päällä ja minä uskon, -että minua odottaa ihanteellinen aviollinen yhdyselämä, johon minä -puolestani tuon sellaisen rakkauden, jollaista en koskaan ennen ole -tuntenut... Niin, vihdoinkin nautin siitä rakkaudesta, jonka tunnen -omassa rinnassani. Sen, mitä nykyään kaikki naiset vaativat -rakkaudelta, sen antaa minulle tämä avioliitto. Minä tunnen Gastonia -kohtaan samanlaista ihailua, jota minä itse herätin Felipe-raukassani! -En ole enää oma herrani, minä vapisen tuon lapsen edessä, aivan kuin -abenserragi vapisi minun edessäni. Sanalla sanoen minä rakastan -enemmän kuin minua rakastetaan; värisen ja säikyn kaikkea, minulla on -vallan naurettavia pelonaiheita, pelkään tulevani hyljätyksi, pelkään -sitä, että tulen vanhaksi ja rumaksi, kun Gaston vielä on nuori ja -kaunis, pelkään, etten miellytä häntä tarpeeksi! Kuitenkin luulen -omaavani sellaiset ominaisuudet, sellaisen uhrautumiskyvyn ja henkevän -viisauden, että voin, en ainoastaan ylläpitää, vaan vielä kasvattaa -suuremmaksikin tätä rakkautta yksinäisyydessä, kaukana maailman -melusta. Jos epäonnistuisin, jos tämä salaisen rakkautemme ihana -runoelma loppuisi, -- mitä sanonkaan: loppuisi! -- jos Gaston eräänä -päivänä rakastaisi minua vähemmän kuin edellisenä, jos huomaisin sen, -Renée, niin tiedä, että en häntä, vaan itseäni siitä syyttäisin. Se ei -olisi hänen vikansa, vaan minun. Tunnen kyllä itseni, olen luotu -enemmän rakastajattareksi kuin äidiksi. Sanon sinulle myös etukäteen, -että kuolisin silloin, vaikka minulla olisi lapsiakin. Ennenkuin siis -teen tilini kaikkien mahdollisuuksien varalta, rukoilen sinua, oi oma -Renée'ni, olemaan äidin sijaisena lapsilleni, annan ne sinulle -perinnöksi, jos tällainen onnettomuus minua kohtaa. Sinun -kiihkomielinen velvollisuudentuntosi, sinun kallisarvoiset -luonteenominaisuutesi, sinun lapsirakkautesi ja hellyytesi minua -kohtaan, kaikki tämä on tekevä minulle silloin kuoleman vähemmän -katkeraksi, en uskalla sanoa suloiseksi. Tämä päätös, jonka itsekseni -olen tehnyt, on omiaan antamaan tälle avioliitolle eräänlaisen -kammottavan juhlallisuuden leiman. Sentähden en myöskään halua ketään -todistajia, jotka tuntevat minut; vihkiminen tapahtuu kaikessa -salaisuudessa. Silloin saan rauhassa yksin väristä; minun ei tarvitse -nähdä levottomuutta rakkaissa silmissä, ja minä yksin tiedän, että -allekirjoittaessani uuden avioliittosopimuksen olen kenties samalla -allekirjoittanut oman kuolemantuomioni. - -Tästä sopimuksesta nykyisen itseni ja tulevan itseni välillä ei tämän -enempää koskaan! Olen uskonut sen sinun tietoosi, jotta tuntisit -velvollisuuksiesi suuruuden. Menen naimisiin avioehtosopimuksen -pohjalta hyvin tietäen, että omaisuuteni on niin suuri, että molemmat -voimme sillä mukavasti elää. Gaston ei tiedä, kuinka suuri omaisuuteni -on. Saan käytellä varojani, niinkuin tahdon. Kun en tahdo -tuottaa Gastonille minkäänlaisia nöyryytyksiä, olen asettanut -kaksitoistatuhatta frangia korkoja hänen nimelleen, hän on löytävä ne -kirjoituspöytälaatikostaan päivää ennen häitämme; ja jos ei hän ota -niitä vastaan, peruutan kaikki. Minun on täytynyt uhata olla naimatta -häntä saadakseni oikeuden maksaa hänen velkansa. Nyt olen väsynyt -kirjoittamaan näitä tunnustuksia sinulle; ylihuomenna kerron enemmän, -sillä huomenna täytyy minun mennä maalle koko päiväksi. - -20 p:nä lokakuuta. - -Nyt kerron sinulle millaisiin toimenpiteisiin olen ryhtynyt -salatakseni maailmalta onneani, sillä tahdon välttää kaikkia -mustasukkaisuuden aiheita. Minä olen aivan tuon kauniin italialaisen -prinsessan kaltainen, joka leijonan tavoin riensi hekumoimaan -rakkaudessaan johonkin sveitsiläiseen kaupunkiin ensin syöksyttyään -saaliiseensa käsiksi kuin leijona. Puhunkin näistä järjestelyistäni -sinulle vain pyytääkseni sinulta vielä toista palvelusta, sitä -nimittäin, ettet koskaan tulisi meitä tervehtimään, ellen itse ole -sitä erikoisesti pyytänyt, ja että kunnioittaisit sitä yksinäisyyttä, -jossa tahdon elää. - -Kaksi vuotta sitten ostin Ville d'Avrayn järvien luota Versailles'in -tien varrelta parikymmentä tynnyrinalaa niittymaata, pienen metsän -laidan ja kauniin hedelmäpuutarhan. Niittyjen pohjukkaan on kaivettu -noin kolmen tynnyrinalan suuruinen lammikko, jonka keskeen on jätetty -saari. Nuo kaksi pientä metsäistä kukkulaa, jotka saartavat tätä -pientä laaksoa, suodattavat kirkkaita lähdesuonia, jotka virtaavat -puistoni läpi ja jotka arkkitehtini on sinne taitavasti haaroittanut. -Nämä purot laskevat kruunun lampiin, jotka sieltä täältä siintävät -silmään. Tämän pienen puutarhan on tuo sama arkkitehti erittäin -kauniisti järjestänyt ja ympäröinyt sen pensasaidoilla, muureilla ja -kaivannoilla, mitä maanlaatu kulloinkin on vaatinut, niin ettei -ainoakaan näköala ole mennyt hukkaan. Keskelle puiston toista -sivustaa, joka rajoittuu Roncen metsiin, ihanalle paikalle, lampeen -viettävän niitun laitaan on minulle rakennettu huvila, joka -ulkomuodoltaan joka suhteessa muistuttaa niitä ihastuttavia -huvimajoja, joita näkee Sionista Briggiin johtavan tien varrella ja -joita minäkin suuresti ihailin Italiasta palatessani. Mitä -sisustukseen tulee, niin se voittaa komeudessa kuuluisimmatkin -huvimajat. Sadan askeleen päässä tästä maalaismallisesta huvilasta on -vielä soma talo, joka on eri rakennus ja maanalaisen käytävän kautta -yhteydessä huvilaan sekä sisältää keittiön, palvelijoiden asumukset, -tallin ja vaunuvajan. Kaikista näistä tiilikivirakennuksista näkyy -puuryhmien varjosta ainoastaan siro ja yksinkertainen julkisivu. -Puutarhatyöntekijäin asunto muodostaa vielä eri rakennuksen, jonka -takana ovat hedelmä- ja vihannestarhat. Sisälle johtava portti on -metsään päin rajoittuvassa ympärysmuurissa ja melkein mahdoton löytää. -Puu-istutukset, jotka jo nyt ovat suuria, tulevat kahden ja kolmen -vuoden perästä täydelleen peittämään rakennukset. Ohikulkija ei -aavista asuntoamme muusta kuin kukkuloille näkyvästä savupiippujen -savusta, tai mahdollisesti keksii hänen silmänsä sen talvisaikaan, kun -lehdet ovat pudonneet. - -Huvimajani on Versailles'in n.s. kuninkaan puutarhaa muistuttavan -maiseman keskellä, mutta siitä on näköala lammelle ja saareen. Joka -puolella kohoavat kukkulat tuuheine lehtivyöhyeineen ja komeine, tuon -uuden siviililistan mukaan hoidettuine puineen. Puutarhurini ovat -saaneet määräyksen minun ympärilleni kasvattaa ainoastaan tuhansittain -tuoksuvia kukkia, niin että koko tämä minun kolkkani on kuin yksi -ainoa suuri, tuoksuva smaragdi. Huvimaja, jota katolle asti yltävä -villiviini kiertää, on ylt'yleensä köynnöskasvien, humalan, -klematiksen, jasminien, azaleojen ja cobaeain vallassa. Se, joka voi -niiden lomista erottaa ikkunamme, voi todellakin kerskata omaavansa -hyvän näön. - -Tämä huvimaja, rakkaani, on kaunis ja hyvin rakennettu talo -lämmityslaitoksineen ja kaikkine mukavuuksineen, mihin nykyaikainen -rakennustaide pystyy; sehän voi sadan neliöjalan suuruiselle alalle -kohottaa kokonaisen palatsin. Se sisältää Gastonin huoneuston ja minun -huoneustoni. Pohjakerroksessa on odotushuone, salonki ja ruokasali. -Meidän yläpuolellamme on vielä kolme huonetta silkkimatojen viljelystä -varten. Minulla on viisi kaunista hevosta, pieni kevyt valjakko ja -englantilaiset vaunut parihevosia varten; sillä me asumme ainoastaan -neljänkymmenen minuutin päässä Parisista; jos tahdomme mennä kuulemaan -oopperaa tai katsomaan jotakin uutta kappaletta, voimme lähteä -päivällisen jälkeen ja palata taas illalla takaisin pesäämme. Tie on -kaunis ja kulkee meidän pensas-aitamme siimeksessä. Palvelusväkenä -kokkini, kuskini, tallimestarini, puutarhurini ja kamarineitsyeni ovat -kaikki rehellisiä, kunnon ihmisiä, jotka olen valikoinut kokoon -viimeisen puolen vuoden aikana ja jotka tulevat toimimaan vanhan -Philippemme valvonnan alla. Vaikkakin olen varma heidän -uskollisuudestaan ja vaiteliaisuudestaan, olen lisäksi kiinnittänyt -heidät palvelukseeni heidän omien etujensa pohjalta; heillä ei ole -erittäin suuria palkkoja, mutta ne tulevat nousemaan uudenvuoden -lahjan kautta, jonka aiomme antaa heille joka vuosi. Kaikki tietävät, -että pieninkin virhe, heidän vaiteliaisuuttaan kohtaan tähtäytyvä -epäluulo voi tulla maksamaan heille suunnattomia etuuksia. -Rakastavaiset eivät koskaan kiusaa palvelijoitaan eivätkä rettelöitse -heidän kanssaan, he ovat luonnostaan suvaitsevaisia; siispä voin -luottaa väkeeni. - -Kaikki, mikä minulla suinkin oli somaa, kaunista ja aistikasta -talossani rue du Bacin varrella, on täällä. Rembrandtini, tuo, vanha -rapistunut töherrys, on porraskäytävässä. Hobbema riippuu _hänen_ -työhuoneessaan vastapäätä Rubensia; Tizian, jonka kälyni lähetti -minulle Madridista, koristaa pukukammiotani; Felipen keksimät kauniit -huonekalut ovat asetetut salonkiin, jonka arkkitehti on erittäin -aistikkaasti koristanut. Kaikki huvilassa on ihailtavan -yksinkertaista; mutta tämä yksinkertaisuus on sitä lajia, joka maksaa -satatuhatta frangia. Pohjakerros, joka on rakennettu betonkipohjalle, -myllynkivistä kyhätyn kellarin päälle, näkyy tuskin kukkien ja -pensaiden takaa ja on suloisen viileä olematta vähääkään kostea. Ja -lopuksi: valkoiset joutsenparvet purjehtivat lammikolla. - -Oi Renée! Tässä laaksossa vallitsee sellainen hiljaisuus, josta -kuolleetkin iloitsevat. Herää aamulla lintujen lauluun tai tuulen -vienoon suhinaan poppelien latvoissa. Kukkulalta virtaa alas pieni -lähteensuoni, jonka arkkitehtimme löysi kaivaessaan metsän puoleisen -muurin perustaa, se juoksee hopeanvalkoisen, krassi-reunaisen hiekan -läpi lammikkoon; ja sen arvoa ei voi rahassa mitata. Ettei vain Gaston -rupeaisi vihaamaan tätä liian täydellistä onnea. Kaikki on niin -kaunista, että värisen; mato asettuu aina hyviin hedelmiin; hyönteiset -ahdistavat aina kaikkein komeimpia kukkia. Eikö tuo kauhea ruskea -matokin, jonka ahmattius muistuttaa kuoleman kulkua, eikö se aina -juuri iske kiinni metsien ylpeyteen? Tiedän jo kokemuksesta, että -näkymätön ja kateellinen mahti vainoaa täydellistä onnea. Sitäpaitsi -sanoit sen kerran minulle kirjeessäsi kauan sitten ja sinä ennustit -oikein. - -Kun toissa päivänä kävin tarkastelemassa, olivatko viimeisetkin -mielikuvani tulleet oikein ymmärretyiksi ja toteutetuiksi, tunsin -kyyneleiden kihoavan silmiini ja minä kirjoitin arkkitehdin laskuun -hänen suureksi hämmästyksekseen: Hyväksytään maksettavaksi. -- "Teidän -raha-asiamiehenne ei ole maksava, rouva", sanoi hän, "onhan kysymys -kolmestasadastatuhannesta frangista." "Ei tule kysymykseenkään muuta." -virkahdin, kuten ainakin oikea Chaulieu seitsemänneltätoista -vuosisadalta. -- "Mutta hyvä herra", jatkoin, "yhden ehdon asetan -kuitenkin: älkää kertoko kenellekään näistä rakennuksista ja tästä -puutarhasta. Älköön kukaan saako tietää omistajan nimeä, luvatkaa -kunniasanallanne ottaa huomioon tämä välipuhe tilityksessämme." - -Ymmärrätkö nyt syyn äkillisiin matkoihini, minun salaperäiseen -edestakaisin liikehtimiseeni? Näetkö nyt, missä kaikki nuo kauniit -tavarat, jotka on luultu myydyiksi, oikeastaan ovat? Käsitätkö -omaisuuteni uudelleen sijoittamisen syyn? Rakas ystävä, rakastaminen -on kuin suuri liikkeen hoito ja sillä, joka tahtoo sydämensä pohjasta -rakastaa, ei saa olla mitään muuta huolta. Raha ei enää ole tuottava -minulle mitään harmia, olen laittanut elämän mahdollisimman keveäksi; -olen kerta kaikkiaan jo suorittanut perheenäidin tehtävät, jotta minun -ei enää vast'edes tarvitse sitä tehdä muuta kuin niinä kymmenenä -minuuttina, jotka joka aamu varaan vanhalle hovimestarilleni -Philippelle. Olen myös tyystin tarkannut elämää ja sen vaarallisia -vaiheita; kuolema antoi minulle kerran julmia opetuksia ja minä tahdon -käyttää hyväkseni niitä. Ainoa toimeni on oleva miellyttää ja rakastaa -_häntä_ ja luoda vaihtelua tähän jokapäiväisten ihmisten mielestä niin -yksitoikkoiseen olotilaan. - -Gaston ei vielä tiedä mitään. Minun pyynnöstäni on hän niinkuin -minäkin kirjoituttanut itsensä Ville d'Avrayhin; huomenna matkustamme -Huvimajalle. Elämämme siellä ei tule kalliiksi, mutta jos sanoisin -sinulle, minkä verran olen arvioinut puvustoani varten, niin -huudahtaisit, syystä kylläkin: "Hän on hullu!" Tahdon koristautua -häntä varten joka päivä, niinkuin muut naiset koristautuvat -maailmaa varten. Puvustoni maalla tulee vuosittain maksamaan -kaksikymmentäneljätuhatta frangia ja päiväpuvut eivät kuulu kaikista -kalleimpiin. Hän kyllä voi pukeutua puseroon, jos tahtoo! Älä -kuitenkaan luule, että aion tehdä elämämme jonkinlaiseksi -kaksintaisteluksi ja käyttää kaiken keksimiskykyni rakkauden -säilyttämis-keksintöihin: en vain tahdo, että minulla olisi jostakin -itseäni soimattavaa, siinä kaikki. Vielä kolmetoista vuotta on minulla -aikaa olla kaunis, ja minä tahdon, että minä tuon kolmannentoista -vuoden viimeisenä päivänä olen hänelle rakkaampi kuin päivää jälkeen -salaisten häitteni. Tällä kertaa tahdon olla aina nöyrä, aina -kiitollinen, enkä koskaan pisteliäs; tahdon nyt olla palvelija, koska -juuri valtiatar-asema ensimäisellä kerralla syöksi minut onneni -kukkuloilta. - -Oi, Renée, jos Gaston minun laillani todellakin on käsittänyt tuon -äärettömän rakkauden, niin olen vakuutettu siitä, että aina tulemme -olemaan onnellisia. Luonto on hyvin kaunis Huvimajan ympärillä, metsät -ovat hurmaavia. Joka askeleella on vastassa mitä raikkaimmat maisemat, -näköalat lehdoissa hivelevät silmää ja sielua ja herättävät suloisia -ajatuksia. Nämä metsät huokuvat sulaa rakkautta. Ne merkitsevät -muutakin kuin pelkkää puuvarastoa. Ylihuomenna olen oleva rouva -Gaston. Jumalani, kysyn itseltäni, onko oikein kristillistä rakastaa -ihmistä siten kuin minä häntä. -- "Kaikki on laillisessa -järjestyksessä", sanoi minulle meidän asiamiehemme, joka on yksi -todistajista ja joka, kun hän lopulta huomasi, mikä oli -omaisuus-sopimuksen tarkoitus, huudahti: -- "Tämän kautta menetän -hyvän liiketuttavan." Sinä, kaunis hirveni, en uskalla enää sanoa -rakkahin, sillä varmaan vastaisit: -- "Tämän kautta kadotan minä -sisaren." - -Enkelini, osota tämän jälkeen kirjeesi rouva Gastonille, poste -restante, Versailles! Sieltä haetaan joka päivä postimme. En tahdo, -että tulemme paikkakunnalla tunnetuiksi. Kaikki tarpeemme otamme -Parisista. Täten toivon voivani elää suloista, salaperäistä elämää. -Vuoden päiviin, tätä asuntoa kuntoon pantaessa, ei siellä ole käynyt -kukaan ja se ostettiin niiden levottomuuksien aikana, jotka seurasivat -heinäkuun vallankumousta. Ainoa, joka on näyttäytynyt näillä seuduin, -on arkkitehtimme; täällä tunnetaan ainoastaan hänet, ja hän taaskaan -ei enää ole palaava. Hyvästi! Kirjoittaessani tämän sanan sinulle, -tunnen sydämessäni yhtä paljon surua kuin iloa: luulen, että kaipaan -sinua yhtäpaljon kuin rakastan Gastonia! - - - - -XLIX. - -MARIE GASTON DANIEL D'ARTHEZILLE. - - -Lokakuulla 1833. - -Rakas Daniel. - -Tarvitsen kaksi todistajaa häätilaisuuteeni; pyydän teitä sentähden -saapumaan luokseni huomenillalla ystävämme, tuon hyvän ja suuren -Joseph Brideaun kanssa. Hänellä, josta on tuleva vaimoni, on aikomus -elää kaukana erillään maailmasta ja täysin tuntemattomana; hän on -aavistanut rakkaimmat toivomukseni! Te ette ole aikaisemmin saanut -tietää mitään rakkaudestani, te, joka olette ollut elämäni köyhyyden -ja kurjuuden lieventäjä; mutta kuten ymmärtänette, on tämän asian -ehdoton salassa pito ollut välttämätön. Siinä myös syy, miksi me -vuoden päiviin niin harvoin olemme tavanneet toisiamme. Päivää jälkeen -naimisiin menoni eroamme jälleen pitkäksi aikaa. Teidän sielunne, -Daniel, on kyllä kykenevä ymmärtämään minua; ystävyys on säilyvä ilman -ystävääkin. Kentiespä myös joskus tarvitsen teitä; mutta kodissani en -kuitenkaan ota teitä vastaan. Myöskin tässä suhteessa on _hän_ -noudattanut minun toivomuksiani. Hän on minun tähteni uhrannut sen -ystävyyssuhteenkin, joka on hänen ja erään hänen lapsuudenystävänsä -välillä, joka on hänelle kuin todellinen sisar; minun on puolestani -täytynyt uhrata hänelle oma ystäväni. Huomaatte varmaankin jo tästä, -mitä nyt olen kertonut, että kysymyksessä ei ole tavallinen intohimo, -vaan ehjä, täydellinen, jumalallinen rakkaus, joka on perustettu -kahden toisiaan lähellä olevan, ja toisiinsa täten sitoutuvan olennon -sielujen sukulaisuudelle. - -Minun onneni on puhdas, ääretön; mutta kun maailmaa kerran hallitsee -sellainen salainen laki, joka kieltää meitä omistamasta täydellistä, -sekoittumatonta onnea, niin on minun sieluni pohjalla eräs ajatus, -joka vaivaa ainoastaan minua ja jota hän ei tunne ja jonka kätkenkin -sen salaisimpaan sopukkaan. Alituisessa puutteessani autoitte te minua -siksi usein, että hyvin tiedätte, miten tuskallisessa asemassa olin. -Mistä sain voimaa elää, kun toivo niin usein petti minut? Teidän -elämäntaistelustanne, ystäväni, ammensin lohtua, teiltä sain -hienotunteista avustusta. No niin, rakas ystävä, hän on maksanut minun -musertavan suuret velkani. Hän on rikas ja minä en omista mitään. -Kuinka usein olenkaan laiskuuden puuskinani ajatellut: Jospa joku -rikas nainen huolisi minusta! Mutta nyt! Todellisuuden edessä ovat tuo -huoleton nuoruuden pila ja nuo onnettomuuden-aikaiset, syyntakeettomat -suunnittelut kaikki kadonneet. Tunnen itseni nöyryytetyksi, vaikka -olenkin varma hänen sielunsa aateluudesta. Tunnen itseni -nöyryytetyksi, vaikka tiedän, että juuri tämä nöyryytykseni todistaa -rakkauttani, lyhyesti sanoen, hän on nähnyt, että en ole karttanut -tätä alennustilaa. Tässä suhteessa olen minä pikemmin suojatti kuin -suojelija. Uskon teille tämän suruni. Lukuunottamatta tätä ainoata -kohtaa täyttyvät toiveeni, rakas Daniel, joka suhteessa. Olen löytänyt -tahrattoman kauneuden, nuhteettoman hyvyyden. Sanalla sanoen, morsian -on, kuten sanotaan, liian kaunis; hänen hellyytensä on henkevää, hän -osaa suloillaan ja viehätyksellään luoda rakkauteen vaihtelua, hän on -tietorikas ja ymmärtää kaikki; hän on soma, vaalea, hento ja pehmeä, -niin että voisi luulla, että Rafael ja Rubens ovat lyöneet tuumansa -tukkoon luodakseen naisen! En luule, että koskaan olisin voinut -rakastaa ruskeaa naista yhtä paljon kuin vaaleaa; ruskeaveriköt ovat -minusta aina tuntuneet epäonnistuneilta pojilta. Hän on leski, hänellä -ei ole ollut lapsia, hän on kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanha. -Vaikkakin hän luonteeltaan on vilkas, hilpeä, uupumaton, viihtyy hän -myös hyvin surumielisissä tunnelmissa. Nämä erinomaiset lahjat eivät -myöskään sulje pois arvokkaisuutta tai mielen ylevyyttä: hän on kaikin -puolin syvää kunnioitusta herättävä. Vaikkakin hän kuuluu kaikkein -korkeimman ja pinttyneimmän ylimystön vanhimpiin sukuihin, rakastaa -hän minua niin suuresti, ettei hän kiinnitä huomiota onnettomaan -sukuperääni. Meidän salainen rakkautemme on jo kestänyt kauan; me -olemme kokeilleet toistemme kanssa; me olemme molemmat yhtä -mustasukkaisia; ajatuksemme risteilevät kuin saman ukkosen salamat. -Molemmat rakastamme me ensimäistä kertaa, ja tämä ihana lemmenkevät -riemuineen suo meille kaiken, mitä suinkin olemme voineet kuvitella -hymyilevintä, suloisinta ja syvintä. Tunne on tuhlaten lahjoittanut -meille kukkiaan. Jokainen päivämme on ollut onnesta täyteläinen ja -erottuamme olemme kirjoittaneet toisillemme runoja. Ei koskaan ole -edes pälkähtänyt päähäni himmentää tätä säteilevää ensikevättä millään -himoitsevalla ajatuksella, vaikkakin sieluni on ollut ainaisessa -käymistilassa. Hän oli leski ja vapaa; hän on erinomaisen hyvin -ymmärtänyt, mikä syvä arvonanto häntä kohtaan on piillyt tässä -itsehillinnässä; usein nousivat liikutuksen kyyneleet hänen silmiinsä. -Huomaat siis kaikesta, rakas Daniel, että on kysymys todellakin -korkealla tasolla olevasta olennosta. Emme ole edes vaihtaneet -ensimäistä rakkauden-suudelmaa; olemme molemmat peljänneet -heikkouttamme. - -"Meillä on kummallakin", sanoi hän kerran minulle, "onnettomuus -omallatunnollamme." "Ja mikä olisi teillä!" "Avioliittoni", vastasi -hän. - -Teille, joka olette suuri ihminen ja joka itse rakastatte yhtä tuon -saman aateliston kaikkein harvinaisimmista ja erinomaisimmista -naisista, jonka piiristä minäkin löysin Armandeni, teille riittänee -varmasti jo tämä yksi ainoa sana tuon sielun avaimeksi ja samalla -valkaisemaan sitä onnea, joka odottaa - - ystäväänne - - Marie Gastonia. - - - - -L. - -ROUVA DE L'ESTORADE ROUVA DE MACUMER'LLE. - - -Vai niin, Louise, siis kaikkien niiden salaisten onnettomuuksien -jälkeen, joita sinulle tuotti vastattu, onnellinen rakkaus itse -avioliiton helmassa, tahdot nyt vielä elää kahden kesken -yksinäisyydessä aviopuolison kanssa! Surmattuasi ensin yhden ottamalla -liiaksi osaa suuren maailman elämään, tahdot nyt vetäytyä syrjään -nielaistaksesi toisen! Millaisia uusia tuskia taas täten valmistatkaan -itsellesi! Mutta päättäen siitä tavasta, millä olet käynyt asiaan -käsiksi, näen, että sitä ei voi enää auttaa. Jotta joku mies -todellakin on saanut sinut voittamaan vastenmielisyytesi toista -avioliittoa vastaan, niin mahtaa hänellä olla enkelin sielu ja -taivaallinen sydän; sinut täytyy siis taas jättää harhakuviesi -valtaan; mutta oletko siis unohtanut, mitä itse sanoit nuorista -miehistä; että heidän tiensä on kaikkien käynyt alhaisten -läpikulkupaikkojen kautta ja että he kaikki ovat kadottaneet -viattomuutensa mitä inhottavimmissa pesissä? Kuka on muuttunut, -sinäkö, vaiko he? Olet hyvin onnellinen, kun vielä voit uskoa onneen: -minulla ei ole sydäntä soimata sinua, vaikkakin hellyyteni sinua -kohtaan vaistomaisesti pyrkii minua varoittamaan sinua tästä -avioliitosta. Niin, satakertaisesti on totta, että luonto ja -yhteiskunta yhteisvoimin pyrkivät hävittämään täydellistä onnea maan -päältä, sentähden että se on vastoin luonnon ja yhteiskunnan lakia, -sentähden että taivas mahdollisesti on kateellinen oikeuksiensa -puolesta. Sanalla sanoen, ystävyystunteeni aavistaa jotakin -onnettomuutta, jota en millään voi selittää, en tiedä, mistä se on -tuleva, enkä, kuka sen on aiheuttava; mutta, rakkaani, tuo ääretön ja -rajaton onni on varmaankin musertava sinut. On paljon vaikeampaa -kantaa äärimmäistä iloa kuin raskainta surua? En sano mitään pahaa -hänestä; sinä rakastat häntä, ja luultavasti en minä ole häntä koskaan -nähnyt; mutta toivottavasti jonakin päivänä, jolloin sinulla ei ole -muuta tekemistä, piirrät minulle jonkinlaisen muotokuvan tuosta -kauniista ja harvinaisesta eläimestä. - -Kuten näet, otan omalta kohdaltani asian iloisesti, sillä olen varma -siitä, että kuherruskuukauden jälkeen te molemmat yhteisestä -sopimuksesta tulette elämään ja olemaan samalla tavalla kuin kaikki -muutkin ihmiset. Jonakin päivänä parin vuoden kuluttua kun yhdessä -kävelemme tuota tietä pitkin, sanot minulle: -- "Kas tuossa on -Huvimaja, josta minun ei pitänyt koskaan luopua!" Ja sinä naurat -iloista nauruasi ja näytät kauniita hampaitasi. En ole vielä virkkanut -mitään Louis'lle, olisimme vain houkutelleet hänet nauramaan. Ilmoitan -hänelle sitten vain aivan yksinkertaisesti, että olet mennyt naimisiin -ja että haluat pitää avioliittosi salassa. Valitettavasti et nyt -tarvitse sisarta etkä äitiä morsiusvuoteesi valmistamiseen. Meillä on -nyt lokakuu; rohkeana naisena aloitat talvella. Ellei olisi -avioliitosta kysymys, sanoisin, että otat härkää kiinni sarvista. No, -oli miten hyvänsä, minussa on sinulla aina oleva mitä vaiteliain ja -ymmärtäväisin ystävä. Afrikan salaperäinen keskus on niellyt monta -matkustajaa ja minusta tuntuu kuin sinä tunteen valtakunnassa -uskaltaisit nyt juuri samanlaiselle retkeilylle, jolla niin monta -tutkijaa on hukkunut saaden surmansa neekerien kädestä tai uupuen -erämaan hiekkaan. Sinun erämaasi on kahden peninkulman päässä -Parisista ja sentähden voinkin iloisesti sanoa sinulle: Onnellista -matkaa! Palaat pian luoksemme jälleen. - - - - -LI. - -KREIVITÄR DE L'ESTORADE ROUVA MARIE GASTONILLE. - - -1837. - -Miten on laitasi, rakas ystävä? Kolmen vuoden vaitiolon jälkeen on -Renée'llä jo lupa olla levoton Louisesta. Tuollaista on siis rakkaus! -Se tuhoaa ja tekee tyhjäksi ystävyyden, niin suuren kuin meidän. -Tunnusta toki, että vaikka rakastankin lapsiani enemmän vielä kuin -mitä sinä rakastat Gastoniasi, niin on äidintunteessa kuitenkin -jotakin rajatonta ja avaraa, joka ei ollenkaan pienennä toisia -kiintymyksen tunteita ja joka sallii naisen edelleenkin pysyä -vilpittömänä ja uskollisena ystävänä. Kaipaan kirjeitäsi ja suloisia -ja lempeitä kasvojasi. Saan tyytyä nyt vain omiin otaksumiini sinusta, -oi Louise! - -Mitä meihin tulee, niin tahdon kertoa kaikesta mahdollisimman -seikkaperäisesti. - -Lukiessani uudestaan sinun lähinnä viimeistä kirjettäsi, keksin siinä -muutamia katkeria sanoja valtiollisesta asemastamme. Ivasit meitä -siitä, että olimme pitäneet valtiovarain toimituskunnan päällikön -viran, samoin kreivin arvonimen, jotka molemmat olimme saaneet Kaarle -X:n suosiosta; mutta saatoinko mitenkään neljänkymmenentuhannen livren -koroilla, joista kolmekymmentä menee sukukartanoon, kunnollisesti -varustaa Athenaïsia ja tuota pikku kerjäläistä Renétä? Eikö meidän -ollut pakko elää virkatuloilla ja järkevästi säästää maatilojemme -tuottamia tuloja? Kahdenkymmenen vuoden kuluttua olemme siten saaneet -kootuksi kuusisataatuhatta frangia, jotka tulevat tyttärelleni ja -Renélle, jonka olen määrännyt meriväkeen. Pikku poika-raukkani saa -siten kymmenentuhatta livreä korkoja ja ehkäpä voimme lahjoittaa -hänelle sitäpaitsi rahassa niin suuren summan, että hänen osansa tulee -yhtä suureksi kuin hänen sisarensakin. Sitten kun hänestä on tullut -laivastokapteeni, voi kerjäläinenkin mennä rikkaisiin naimisiin ja -saada yhteiskunnallisesti yhtä korkean arvoaseman kuin hänen -veljensäkin. - -Nämä viisaat laskelmat ovat tehneet meidän perheellemme -välttämättömäksi mukautua uuteen asiaintilaan. Uuden hallitsijasuvun -edustaja on luonnollisesti nimittänyt Louis'n Ranskan pääriksi ja -kunnialegionan suur-upseeriksi. Siitä hetkestä alkaen, jolloin -l'Estorade teki valansa, on hänen täytynyt jättää kaikki puolinaisuus; -ja hän onkin sittemmin tehnyt suuria palveluksia kamarille. Hän on nyt -saavuttanut sellaisen aseman, että hän saa olla siinä rauhassa -elämänsä loppuun saakka. Hän on taitava raha-asioissa, hän on enemmän -miellyttävä esittelijä kuin varsinainen kaunopuhuja, mutta hänen -kykynsä riittää täydellisesti politiikkaamme. Hänen sukkeluuteensa ja -asiantuntemukseensa hallinnollisen järjestelyn ja varojen käytön -alalla pannaan suurta arvoa, ja kaikki puolueet pitävät häntä vallan -korvaamattomana. Voinpa kertoa sinulle senkin, että hänelle hiljattain -tarjottiin lähetystö, mutta että minä sain hänet siitä kieltäytymään. -Armand, joka nyt on kolmetoista-vuotias, ja Athenaïs, joka käy -yhtätoista, kasvatetaan molemmat Parisissa ja se sitoo minutkin tänne; -aionkin viipyä Parisissa siksi, kunnes pikku Renénikin, joka vasta -aloittelee koulun käyntiään, on lopettanut opintonsa. - -Pysyäkseen uskollisena vanhemmalle haaralle ja palatakseen -maatilalleen ei saisi olla kolmea lasta kasvatettavana ja -holhottavana. Äiti, enkelini, ei saa olla mikään Decius, kaikista -vähimmän sellaisena aikana, jolloin Deciukset ovat harvinaisia. -Viidentoista vuoden kuluttua voi l'Estorade vetäytyä la Crampadeen -pulskan eläkkeen kanssa sijoitettuaan ensin Armandin valtiovarain -toimituskuntaan esittelijän virkaan. Mitä Renéhen tulee, niin -on hän meriväen uralla epäilemättä kehittyvä valtiomieheksi. -Seitsemän-vuotiaana tuo pikku poikanen on jo viekas ja älykäs kuin -vanha kardinaali. - -Ah, Louise, minä olen onnellinen äiti! Lapsistani on minulla edelleen -varjotonta iloa. - -_Senza brama, sicura ricchezza_. - -Armand käy Henrik IV:n koulua. Olen lopultakin päättänyt valita -julkisen yhteiskasvatuksen voimatta silti erota Armandista, ja minä -olen tehnyt samoin kuin Orleansin herttua teki ennen kuin hän tuli tai -ehkäpä juuri tullakseen Ludvig Filipiksi. Joka aamu Lucas, tuo vanha -palvelijamme, jonka tunnet, vie Armandin kouluun opetuksen alkaessa ja -tuo hänet jälleen takaisin puoli viisi. Muuan vanha ja tottunut -kotiopettaja, joka asuu meillä, avustaa häntä työssä iltaisin ja -herättää hänet aamuisin samaan aikaan kuin muutkin koulun oppilaat -nousevat. Lucas vie hänelle pienen aamiaisen kello kaksitoista, -jolloin hänellä on väliaika. Täten siis näen hänet päivällisen aikaan -ja illalla ennen maata panoa ja aamuisin olen valvomassa hänen kouluun -menoaan. Armand on edelleenkin sama suloinen, sydämellinen ja -herttainen lapsi, josta sinä niin paljon pidät; hänen kotiopettajansa -on häneen tyytyväinen. Pikku Naïs on minun luonani ja tuo soma -perhonen heiluu lakkaamatta ympärilläni, mutta minä olen yhtä lapsekas -kuin hänkin. En ole jaksanut luopua noista rakkaiden lapsieni -suloisesta hyväilystä. Nyt voin rientää, milloin vain haluan, Armandin -vuoteen ääreen, katsella häntä, kun hän nukkuu, tai pyytää ja saada -suudelman tuolta enkeliltä, ja se on suorastaan elinehtoni. - -Kuitenkin on tuolla lapsien kotona pitämisjärjestelmällä kyllä omat -hankaluutensa, olen jo kokenut sen. Yhteiskunta niinkuin luontokin on -kateellinen eikä salli koskaan lakejaan loukattavan; se ei siedä, että -sen taloutta järkytetään. Niinpä niissä perheissä, joissa lapset -pidetään kotona, ovat nämä liian alttiina elämän tulen vaaralle, he -näkevät sen intohimot, he tutkivat sen valheita. Kykenemättömiä kun he -vielä ovat ymmärtämään niitä vaikuttimia, jotka kulloinkin määräävät -täyskasvuisten ihmisten käyttäytymisen, alistavat he ulkonaisen elämän -omille tunteilleen ja intohimoilleen, sensijaan että he alistaisivat -omat tunteensa ja intohimon ulkonaiselle maailmanjärjestykselle. He -kiintyvät väärään kiiltoon, joka aina loistaa enemmän kuin oikea hyve, -sillä maailmasta näkyy ulospäin etenkin turha kuori ja valheelliset -muodot. Jos viidentoista vuotias lapsi jo liikkuu maailman-tuntijan -itseluottamuksella, niin on hän hirviö; kahdenkymmenenviiden vuotiaana -on hän silloin jo vanhus ja tämän varhaiskehityksensä vuoksi suhtautuu -hän huolettomasti perinpohjaisiin opintoihin, jotka kuitenkin ovat -kaiken todellisen ja vakavan kyvykkäisyyden perusta. Maailma on suuri -näyttelijä ja niinkuin näyttelijäkin se ottaa vastaan ja antaa -takaisin kaikki, mutta ei säilytä mitään. Jos äiti siis tahtoo -säilyttää lapsensa kotona, on hänen vakavasti päätettävä estää heitä -pääsemästä kosketuksiin maailman kanssa, hänellä täytyy olla voimaa -vastustaa lapsiensa halua ja omaansa, eikä näytellä heitä kenellekään. -Cornelian täytyi sulkea lukon taakse jalokivensä. Minä olen tekevä -samoin, sillä lapseni ovat koko minun elämäni. - -Minä olen kolmenkymmenen vuotias ja päivän suurin helle on jo ohitse, -vaikein osa tiestä on kuljettu. Muutaman vuoden kuluttua olen oleva -vanha eukko, sentähden ammennan voimaa täytettyjen velvollisuuksien -tunnosta. Voisi melkein luulla, että nuo kolme pientä olentoa tuntevat -minun ajatukseni ja noudattavat sitä. Minun ja heidän välillään, jotka -joka hetki ovat olleet lähelläni, on salaisia yhdyssiteitä. Lyhyesti -sanoen, he tuottavat minulle äärettömästi iloa, aivan kuin he -tietäisivät, mistä kaikesta he ovat minulle kiitollisuuden velassa. - -Armand, joka ensimäisinä kouluvuosinaan oli hidas käsittämään, -raskaaseen mietiskelyyn taipuvainen, ja joka sentähden teki minut -levottomaksi, on äkkiä kuin herännyt. Varmaankin on hänelle selvinnyt -alustavien töiden tarkoitus, jota lapset useinkaan eivät huomaa; -niillä koetetaan nimittäin juurruttaa heihin kuuliaisuutta, joka on -koko yhteiskunnan perusta. Ah, ystäväni, muutamia päiviä sitten oli -minulla ilo nähdä Armandini seppelöitynä julkisessa tutkinnossa -itse Sorbonnessa. Kummipoikasi sai ensimäisen palkinnon -runonkirjoituksessa. Kun Henrik IV:n koulun palkinnot jaettiin, sai -hän kaksi ensipalkintoa, runon sepityksessä ja ainekirjoituksessa. -Aivan kalpenin, kun kuulin hänen nimeään huudettavan ja minun teki -mieli huudahtaa: _Minä olen hänen äitinsä!_ Naïs puristi kättäni, niin -että oikein koski, jos nyt tuollaisina hetkenä yleensä voi tuntea -tuskaa. Oi, Louise, tuo juhla korvasi monin kerroin kaiken hukkaan -menneen rakkauden. - -Veljen menestys on kannustanut myös pikku Renétäni, joka tahtoo päästä -kouluun niinkuin vanhempikin veli. Nuo kolme lasta kääntävät välistä -koko talon ylösalaisin, he huutavat niin ja pitävät sellaista meteliä, -että voi tulla aivan kuuroksi siitä. En käsitä, miten yleensä kestän -sitä, sillä minä olen aina heidän kanssaan; en ole koskaan luottanut -keneenkään, en edes Maryyn, kun on ollut kysymyksessä pitää silmällä -lapsia. Kauniista äidinkutsumuksesta on kuitenkin niin paljon iloa! -Nähdä lapsen luopuvan leikistään tullakseen syleilemään minua, -ikäänkuin jonkun sisäisen tarpeen pakoituksesta... mikä ilo! -Sitäpaitsi voi heidän suhteensa tehdä tuollaisissa tilanteissa -paremmin huomioita. Yksi äidin velvollisuuksia on koettaa jo pienestä -alkaen tutkia lapsiensa taipumuksia, luonnetta ja kutsumusta, jota ei -mikään opettaja voi tehdä. Kaikki lapset, joita äidit ovat -kasvattaneet, käyttäytyvät kauniisti ja tahdikkaasti ja tämä jo on -omiaan korvaamaan luontaisen lahjakkaisuuden, jota vastoin -synnynnäinen lahjakkaisuus ei koskaan voi korvata sitä, mitä miehet -oppivat äideiltään. Nämä erilaisuudet miehissä tulevat näkyviin -salongeissakin; jonkun nuoren miehen tavasta olla ja käyttäytyä voi -heti päättää, näkyykö siinä naisellisen vaikutuksen jälkiä vai ei. -Miksi siis riistää lapsilta sellaista etua? Kuten näet tuottaa -velvollisuuksieni täyttäminen minulle kallisarvoisia ilonaiheita. - -Armandista tulee, siitä olen aivan varma, mitä erinomaisin virkamies, -kunnollisin päällysmies, tunnollisin edustaja, mitä ikinä voi -ajatella; jota vastoin pikku Renéstäni tulee maailman rohkein, -taitavin ja samalla kavalin merimies. Tuolla pikku veitikalla on -teräksinen tahto; hän saa aina kaikki, mitä hän tahtoo, hän osaa -käyttää tuhansia koukkuja päästäkseen päämääräänsä ja jos ei tuhatta -tepsi, keksii hän vielä tuhatensimäisen. Sensijaan että rakas -Armandini levollisesti mukautuu asiain menoon tutkistellen niiden -syitä ja vaikuttimia, niin Renéni riehuu, ponnistaa, keksii, tekee -laskelmia ja löytää lopuksi jonkun heikon liitoksen; jos hän saa -siihen vain veitsenteränkään työnnetyksi, mahduttaa hän siitä sisälle -pian myös omat pikku vaununsa. Mitä Naïsiin tulee, niin on hän siinä -määrin itseni kaltainen, että en näe mitään eroa hänen ja itseni -välillä. Ah, rakkaani, kuinka on hauskaa laitella somaksi tuota -rakasta pikku tyttöä; minä palmikoin ja kiharoin hänen tukkaansa ja -punon heleimmät rakkauden-unelmani hänen kutreihinsa; tahdon nähdä -hänet onnellisena, saakoon hän sen, joka häntä rakastaa ja jota hän -rakastaa. Oi, Jumalani! Somistellessani häntä, sitoessani viheriäisiä -nauhoja hänen hiuksiinsa ja pujotellessani puolikenkiä hänen pieniin -suloisiin jalkoihinsa vihlaisee sydäntäni usein eräs ajatus, joka -vilahtaa aivoissani ja joka melkein lyö minut tainnoksiin. Voiko -kukaan määrätä tyttärensä kohtaloa! Kentiespä hän lahjoittaa -rakkautensa arvottomalle, tai kentiespä hän ei koskaan saa -vastarakkautta siltä, jota hän rakastaa. Usein katsellessani häntä -nousevat kyyneleet silmiini. Luopua tuollaisesta suloisesta olennosta, -tuollaisesta kukkasesta, ruususta, joka on kasvanut helmastamme -niinkuin nuppu ruusupensaasta ja antaa se miehelle, joka ryöstää -meiltä kaikki! Kolmeen vuoteen et ole kirjoittanut minulle noita -kolmea sanaa: minä olen onnellinen. Olet kääntänyt ajatukseni -avioliittonäytelmään, joka on jotakin kauheaa äidille, joka on niin -suuressa määrin äiti kuin minä. Hyvästi; en tiedä, miksi kirjoitan -sinulle, sillä sinä et ole ansainnut ystävyyttäni. Oi, vastaa minulle, -rakas Louiseni! - - - - -LII. - -ROUVA GASTON ROUVA DE L'ESTORADELLE. - - -Huvimajassa. - -Kolme vuotta kestänyt vaitioloni on ärsyttänyt uteliaisuuttasi, ja -sinä kysyt, minkätähden en ole kirjoittanut sinulle, rakas Renée'ni. -Mutta näetkös, ei löydy mitään sanoja, ei mitään kieltä ilmaisemaan -onneani; sieluillamme on kylliksi voimaa kantaa sitä, siinä kaikki -parilla sanalla sanottuna! Meidän ei tarvitse tehdä pienintä -ponnistusta ollaksemme onnellisia, me ymmärrämme toisemme kaikessa. -Kolmen vuoden aikana ei ole pienintä soraääntä ollut tässä -yhteissäveleessä, ei pienintä eroavaisuutta tunne-ilmaisuissamme, ei -pienintä erimielisyyttä tahtomisessamme. Sanalla sanoen, kultaseni, -näissä tuhannessa päivässä ei ole ollut ainoatakaan, joka ei olisi -kantanut jotakin erikoista hedelmää, ei hetkeäkään, jota ei -mielikuvitus olisi huumauksellaan sähköittänyt. Olemme vakuutettuja ei -ainoastaan siitä, ettei elämämme koskaan ole käyvä yksitoikkoiseksi, -vaan myös siitä, ettei siihen ehkä koskaan voi mahtua koko rakkautemme -runous, joka on yhtä rikas ja vaihtelevainen kuin luonto itse. Ei, ei -minkäänlaista pettymystä! Me pidämme toisistamme nyt vieläkin enemmän -kuin ensimäisenä päivänä ja joka hetki keksimme uusia syitä rakastaa -toisiamme. Me päätämme joka ilta, ollessamme kävelyllä päivällisen -jälkeen, lähteä Parisiin katsomaan maailmaa, aivan kuin muut sanovat: -me lähdemme ihailemaan Sveitsiä. - -"Hyvänen aika!" huudahtaa Gaston, "siellä laitetaan sellaista ja -sellaista bulevardia, _la Madeleine_ on valmis. Täytyyhän toki käydä -sitä katsomassa." - -Mitä vielä! Seuraavana aamuna virumme vuoteessa pitkään ja syömme -aamiaista huoneessamme, kello tulee kaksitoista, on kuuma ilma, -lepäilemme hiukan; sitten hän pyytää, että antaisin hänen katsella -itseäni, ja hän katselee minua aivan kuin olisin taulu; hän syventyy, -unohtuu tähän katselmukseen, joka kyllä, kuten arvaat, on -molemminpuolista. Silloin saamme molemmat kyyneleet silmiimme, -ajattelemme ääretöntä onneamme ja vapisemme. Olen yhä edelleenkin -hänen rakastajattarensa, joka merkitsee sitä, että annan sellaisen -kuvan itsestäni ikäänkuin minua rakastettaisiin enemmän kuin mitä minä -rakastan. Tämä on suloista petosta. Meille naisille on niin miehistä -nähdä tunteen voittavan himon, nähdä kauniin hallitsijamme pysähtyvän -juuri sille rajalle, mihin me toivomme hänen jäävän. Olet pyytänyt -minun kuvailemaan sinulle, millainen hän on; mutta, rakas Renée, on -mahdotonta piirtää rakastamansa miehen muotokuvaa; ei voi olla -rehellinen. Meidän täytyy myöntää suoraan näin meidän kesken puhuen -eräs omituinen ja surullinen totuus, joka on seurauksena tavoistamme: -maailman miehen ja rakastetun miehen välillä on äärettömän suuri ero, -se on niin suuri, että toinen ei missään suhteessa edes muistuta -toista. Samalta mieheltä, joka sirokäytöksisen tanssijan tavoin osaa -ottaa erittäin rakastettavan asenteen kuiskiakseen meille rakkauden -sanoja lieden ääressä, voi puuttua kokonaan kaikki se salainen -miellyttäväisyys, jota nainen kaipaa. Päinvastoin voi mies, joka on -ruma, vailla tapoja ja jota musta vaatetus ei pue, kätkeä ulkokuorensa -alle rakastajan, joka oivaltaa rakkauden sielukkuuden eikä tee itseään -naurettavaksi sellaisissakaan tilanteissa, joissa me huolimatta -kaikista ulkonaisista eduistamme voimme epäonnistua. - -Miehessä sulautuu salaperäisellä tavalla yhteen se, mitä hän näyttää -olevan, ja se, mitä hän todellisuudessa on. Löytää mies, jolla -avioelämään eristäytyneenä on se synnynnäinen miellyttäväisyys, jota -ei voi itselleen hankkia, jonka antiikin kuvanveistäjät ovat -esilleloihtineet patsaittensa autuaissa ja siveissä avioliitoissa, tuo -antautumisen raikas viattomuus, joka on vanhoissa runoelmissa ja joka -alastomuudessaankin tuntuu verhoavan sielun, mies, joka toteuttaa koko -tuon ihanteen, joka piilee meissä itsessämme ja kuuluu sopusointujen -maailmaan ja joka on epäilemättä kaiken olevaisuuden elähdyttäjä, -lyhyesti, tuo suuri kysymys, joka kaikkia naisia heidän -mielikuvitteluissaan askarruttaa, saa Gastonissa elävän ratkaisunsa! -Ah, rakas ystävä! En tiennyt, mitä rakkaus, nuoruus, sielukkaisuus ja -kauneus toisiinsa yhtyneinä merkitsevät. Gastonissani ei ole mitään -pingoitettua, hänen miellyttäväisyytensä on vaistomaista, se ilmenee -luonnollisesti ja vaivattomasti. Kun vaellamme kahden metsässä, hänen -kätensä kiertäessä vyötäisiäni, omani levätessä hänen olallaan ja -hänen vartalonsa tukiessa minua, koskettavat päämme toisiaan ja me -astumme tasaisin askelin, niin yhteenkuuluvina ja hiljaa, että -vastaantulijat voisivat luulla näkevänsä yhden ainoan olennon -Homeroksen kuolemattomien henkilöiden tavoin liikkuvan käytävien -hiekalla. Välistä teemme pitkiä kävelymatkoja ohimenneestä sateesta -vielä kosteitten lehvien alla, kun illan tullen ruohon vihreys -vesihelmissä kimaltelee, sanomatta sanaakaan, vain kuunnellen -putoavien pisaroiden hiljaista ääntä, nauttien punaisista -värisoinnuista, joita laskeva aurinko valaa puiden latvoihin ja -harmaisiin runkoihin. Silloin kohoavat ajatuksemme taivaalle kuin -äänetön, epämääräinen rukous, kuin anteeksipyyntö onnemme puolesta. -Väliin huudahdamme aivan yht'aikaa, kun satumme katsahtamaan jonkun -äkkinäisen käänteen tekevän puistokäytävän päähän ja näemme siitä -eteemme aukeavan ihanat kaukonäyt. Jospa tietäisit, mikä sulous ja -syvyys on tämän pyhän luonnon keskellä vaihdetussa melkein pelokkaassa -suudelmassa!... Voisi luulla, että Jumala on luonut meidät juuri täten -palvelemaan häntä. Ja me palaamme kotiin yhä enemmän toisiimme -ihastuneina. Tällainen kahden puolison välinen rakkaus olisi loukkaus -Parisin seuramaailman tapoja vastaan, sentähden täytyy siihen antautua -rakastavaisten tavoin metsän helmassa. - -Gaston on, rakas ystävä, keskikokoinen, joka on tunnusmerkillistä -kaikille tarmokkaille miehille; hän ei ole lihava eikä laiha, vaan -hyvin kaunisvartaloinen; hänen jäsenensä ovat soreasti pyöristyneet ja -hänen liikkeensä ovat notkeat ja norjat; hän hyppää ojan yli keveästi -kuin hirvi. Oli hän sitten missä asennossa tahansa, on hänen -olemuksessaan aina vaistomainen tasapaino, joka on harvinaista aatteen -ja ajatuksen miehillä. Vaikkakin hän on ruskeaverinen, on hänellä -kuitenkin hyvin valkea hipiä. Hänen tukkansa on musta kuin kivihiili -ja muodostaa väkevän vastakohdan hänen otsansa ja kaulansa himmeän -karvaalle värille. Hän on antanut viiksiensä ja piikkiparran kasvaa, -mutta poski- ja leukaparran olen määrännyt pois; ne ovat tulleet niin -tavallisiksi. Hänen pyhä köyhyytensä on varjellut häntä kaikelta siltä -turmelukselta, joka yleensä tahraa nuorukaisia. Hänellä on hyvät -hampaat ja rautainen terveys. Hänen eloisa katseensa vaikuttaa minuun -magneettisella voimalla, se leimahtaa ja välkähtää kuin salama hänen -sielunsa ryöpähtäessä. Niinkuin kaikki voimakkaat ja hyväpäiset miehet -on hänkin luonteeltaan erinomaisen tasainen, joka ominaisuus varmasti -hämmästyttäisi sinua, niinkuin se on hämmästyttänyt minuakin. - -Olen kuullut useiden naisten tunnustuksia, jotka ovat uskoneet minulle -salaisia surujaan; mutta tuollaista tahdon vaihtelevaisuutta, -tuollaista levottomuutta, joka on tunnusmerkillistä miehille, jotka -ovat tyytymättömiä itseensä, jotka eivät tahdo eivätkä voi vanheta, -jotka alati soimaavat itseään nuoruutensa tyhmyyksistä, joiden -suonissa on myrkkyä, joiden katse aina on surullinen, jotka ovat -torailevia peittääkseen epäluottamustaan, jotka myöntävät meille -tunnin rauhan vain epämiellyttävien aamujen hinnalla ja jotka kostavat -meille oman epärakastettavuutensa sekä salassa vihaavat kauneuttamme, -ei mitään näistä suruista tunne nuoruus; ne kuuluvat vain onnettomaan -avioliittoon. Oi, rakas ystävä, naita Athenaïs ainoastaan nuorelle -miehelle. Jospa tietäisit, kuinka minä voin nauttia tuosta alituisesta -hymystä, joka vaihdellen heijastaa hienoa ja herkkää ymmärtämystä. -Tuosta puhuvasta hymystä, joka suupieliin kätkee rakkauden ajatuksia, -mykkiä kiitollisuuden ilmauksia ja joka luo ikäänkuin sillan menneiden -ja nykyisten riemujen välille! Ei mikään jää meiltä unohduksiin. -Mitättömimmätkin pikkuseikat olemme tehneet onnestamme osallisiksi: -koko luonto on meistä kuin elävä olento, kaikki puhuu meille näissä -hurmaavissa metsissä. Vanha sammaltanut tammi portinvahdin majan luona -tien varrella muistuttaa meille siitä, kuinka me kerran väsyneinä -istuuduimme sen siimekseen ja kuinka Gaston siinä selitti minulle -jalkaimme juuressa olevia sammaleita, kertoi minulle niiden historian -ja kuinka me sitten näistä sammaleista johduimme tieteisiin, kävimme -kaikki ne läpi rientäen henkemme siivillä aina maailman loppuun asti. -Meidän sieluissamme on jotakin niin veljellistä, että melkein luulen, -että ne ovat saman teoksen eri painoksia. Huomaat, että olen käynyt -kirjalliseksi. Meillä on molemmilla tapa tai kyky katsoa jokaista -asiaa koko laajuudessaan, tehdä siitä tarkat huomiot ja tämä olioiden -puhtaan sisäisen tarkoituksen keksiminen ja paljastaminen toisillemme -on meille aina uutena ilon lähteenä. Olemme tulleet siihen, että -pidämme tätä henkistä yhteis-ymmärrystäkin jonkinlaisena keskinäisen -rakkauden todistuksena; jos se joskus särkyisi, olisi se meille samaa -kuin muissa avioliitoissa uskottomuus. - -Vaikkakin elämäni täten on täynnä huvituksia, on se samalla myös hyvin -työteliäs. Tiedä ensinnäkin, rakkaani, että Louise-Armande-Marie de -Chaulieu siivoaa itse huoneensa. En voisi koskaan suostua siihen, että -joku palkattu apulainen, joku vieras vaimo tai tyttö saisi tutustua -huoneeni salaisuuksiin. Pyhä hartauteni ulottuu pienimpiin -pikkukapineihin asti, jotka ovat rakkauden suitsutukselleni -tarpeellisia. Se ei ole mustasukkaisuutta, vaan itsekunnioitusta. -Järjestän huoneeni niin huolellisesti kuin ainoastaan nuori rakastunut -nainen voi ympäristöään vaalia. Olen aivan turhantarkka niinkuin joku -vanhapiika. Pukukammioni onkin siksi ihastuttava budoari, eikä mikään -romukoppi. Olen ottanut huomioon kaiken ja kaikki on paikoillaan. -Herrani ja hallitsijani voi astua sinne sisään minä hetkenä hyvänsä, -ilman että pienin epämieltymyksen, hämmästyksen tai pettymyksen tunne -pääsee hänen katsettaan sumentamaan; kukat, hajuvesituoksut, sirous ja -aistikkaisuus, kaikki on siellä omiaan hurmaamaan aisteja ja silmiä. -Aamulla anivarhain vielä hänen nukkuessaan nousen jo, ilman että hän -siitä tietää, ja hiivin tuohon pukukammioon, jossa äitini kokemuksen -opastamana poistan unen jäljet kasvoiltani kylmillä vesihuuhteluilla. -Sillä nukkuessamme iho, joka ei saa tarpeeksi kiihoitusta, toimii -huonosti, lämpenee, verhoutuu ikäänkuin jonkinlaiseen sumuun, -ikäänkuin erikoiseen ilmakehään. Vettä pursuava sieni tekee naisen -raikkaaksi kuin nuoren tytön. Siinä ehkä vedestä kohoavan Venuksen -tarun selitys. Vesi antaa hipiälleni aamuruskon suloisen heleyden; -sitten suin tukkani, pirskoitan hyväntuoksuisia aineita hiuksiini ja -tämän huolellisen aamuvalmistuksen jälkeen hiivin takaisin kuin -käärme, jotta hallitsijani herätessään näkisi minut säteilevänä kuin -kevätpäivä. Hän on ihastuksissaan siitä vasta puhjenneen kukan -raikkaudesta, joka minusta uhoaa, voimatta lähemmin selittää miksi. -Myöhemmin kuuluu päiväpukeutumiseni kamarineitsyen tehtäviin ja se -tapahtuu erikoisessa pukeutumissalongissa. Kuten voit arvata, pukeudun -myös erikoisesti yötä varten. Täten siis pukeudun herraa puolisoani -varten kolme tai neljä kertaa vuorokaudessa; mutta tämä, rakkaani, -muistuttaa eräitä toisia muinaisajan myyttejä. - -Meillä on myöskin työmme. Kukkamme, ansarimme ja puumme ovat erityisen -huolenpitomme alaisia. Me olemme aivan täydellä todella -kasvientutkijoita ja rakastamme intohimoisesti kukkia; Huvimaja on -aivan kokonaan kukkien peitossa. Nurmimattomme ovat aina viheriäisiä, -pensas-aitamme ovat yhtä huolellisesti hoidettuja kuin konsanaan -kaikkein rikkaimman pankkiirin puutarhoissa. Ei mikään olekaan niin -kaunis kuin meidän puistomme. Me olemme äärettömästi ihastuneita -hedelmiin, ja me vaalimme hellästi persikkojamme, taimilavojamme, -säleistöjamme ja kuontalon muotoon leikattuja puitamme. Mutta sen -varalta, että nämä maalaistehtävät eivät riittäisi tyydyttämään -ihaillun puolisoni henkistä puolta, olen neuvonut häntä täällä -yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa valmistamaan lopulliseen kuntoonsa -muutamia niistä näytelmäkappaleista, joita hän aloitteli kurjuutensa -päivinä ja jotka todellakin ovat kauniita. Tällainen kirjallinen työ -on ainoa, jonka voi jättää lepäämään ja sitten jälleen ottaa käsille, -sillä siihen tarvitaan pitkäaikaista ajatustyötä, eikä se sentään -vaadi sellaista sorvailua kuin tyyli. Kaksinpuhelua ei voi kirjoittaa -milloin tahansa, siihen tarvitaan herätteitä, yhteenvetoja, -mieleenjuohtumia, joita mielikuvitus puhkoo ilmoille niinkuin kasvit -kukkia ja joita helpommin saa niitä odottamalla kuin niitä etsimällä. -Minusta tuollainen ajatusten metsästäminen on hauskaa, se sopii -minulle. Minä olen Gastonin työapulainen enkä siis luovu hänestä -koskaan, en edes silloin, kun hän retkeilee mielikuvituksen aavoilla -kentillä. Arvaatko nyt, miten kulutan talvi-illat? Meitä on niin -helppo palvella ja palvelijamme ovat niin erinomaisia, että koko -avioliittomme aikana ei meidän ole tarvinnut sanoa heille ainoatakaan -moitteen sanaa, ei antaa ainoata huomautusta. Kun heiltä on kyselty -meistä, ovat he olleet kyllin nokkelia keksiäkseen harhaan vieviä -vastauksia; he ovat uskotelleet ihmisille, että me olemme heidän -matkoilla olevan isäntäväkensä seuraneiti ja sihteeri; ollen varmoja -siitä, ettei heiltä koskaan kielletä mitään, eivät he koskaan mene -ulos pyytämättä lupaa; sitäpaitsi ovat he onnellisia, ja he näkevät ja -ymmärtävät, ettei heidän asemansa muuksi muutukaan muuten kuin -mahdollisesti heidän omien vikojensa vuoksi. Ylijäämän hedelmistä ja -vihanneksista annamme me puutarhurin myydä. Karjakko, joka hoitaa -maitotalouttamme, menettelee samoin maidon, kerman ja tuoreen voin -kanssa. Ainoastaan kaikkein kauneimmat luonnontuotteet pidämme itse. -Palveluskuntamme on hyvin tyytyväinen voitto-osuuteensa ja me olemme -vallan ihastuneita tähän yltäkylläisyyteen, jollaista ei millään -varoilla voida tai osata hankkia tuossa hirvittävässä Parisissa, jossa -kauniit persikat maksavat sadan frangin koron kappale. Kaikella tällä, -rakas ystävä, on eräs tarkoitus: minä tahdon olla Gastonin koko -maailma; maailma on hupainen, miehelläni ei sentähden saa olla ikävä -tässä yksinäisyydessä. Luulin jo silloin olevani mustasukkainen, kun -minua rakastettiin ja kun annoin rakastaa itseäni; mutta nyt tunnen -todella rakastavan naisen mustasukkaisuutta, sanalla sanoen, oikeaa -mustasukkaisuutta. Senpätähden jokainen katse, jossa vain vainuankin -välinpitämättömyyttä, saa minut värisemään. Aina vähän väliä sanon -itselleni: Jos hän ei enää rakastaisikaan minua?... ja puistatukset -käyvät läpi ruumiini. Oi, hänen edessään olen aivan kuin kristityn -sielu Jumalansa edessä. - -Voi, oma Renéeni, minulla ei edelleenkään ole lapsia! Se hetki on -epäilemättä vielä tuleva, jolloin tarvitaan isän- ja äidintunteita -tämän lymypaikan elähyttämiseksi; jolloin me haluaisimme molemmat -nähdä pieniä hameita ja mekkoja, ruskeita tai vaaleita päitä -vilahtelevan ja juoksentelevan läpi noiden pensas-aitojen ja noilla -kukkaisilla poluilla. Oi millaisia luonnottomia hirviöitä ovatkaan -kukat, jotka eivät kanna hedelmää! Sinun kauniin perheesi muisto -pistää sydämeeni. Minun elämäni on supistunut, jota vastoin sinun on -avartunut, säteillyt ulospäin. Rakkaus on syvästi itsekästä, jota -vastoin äitiys pyrkii monistamaan tunteitamme. Tunsin syvästi tämän -erilaisuuden lukiessani sinun hyvää, hellää kirjettäsi. Onnesi herätti -kateuttani, kun näin sinun elävän kolmessa sydämessä! Niin, sinä olet -onnellinen: sinä olet viisaasti täyttänyt yhteiskunnallisen elämän -lait, jota vastoin minä olen kaiken ulkopuolella. Ainoastaan lapset, -jotka rakastavat ja joita itse rakastaa, voivat lohduttaa naista hänen -kauneutensa kadotessa. Olen kohta kolmenkymmenen vuotias ja tällä -ijällä alkaa naisen sielussa hirvittävä valitus. Joskin vielä olen -kaunis, näen kuitenkin jo naisellisen elämän rajat; ja mitä minusta -sitten tulee? Kun minä olen neljänkymmenen vuotias, ei _hän_ ole vielä -niin vanha, _hän_ on vielä silloin nuori, ja minä olen vanha. Tämän -ajatuksen kalvaessa sydäntäni saatan maata tuntikausia hänen -jaloissaan ja vannottaa häntä, että hän heti, kun hän vain tuntee -rakkautensa minua kohtaan vähenevän, sanoisi sen minulle. Mutta hän on -lapsi, hän vannoo, ikäänkuin hänen rakkaudellaan ei koskaan olisi -mitään loppua, ja hän on niin kaunis, että... sinä ymmärrät, minä -uskon häntä. Hyvästi, armas enkeli. Vierähtäneekö jälleen vuosia, -ennenkuin taas kirjoitamme toisillemme? Onni on yksitoikkoinen -ilmaisumuodoissaan; siitä syystäköhän tämän vaikeuden huomioon ottaen -Dante rakastavien sielujen mielestä on vielä suurempi _Paratiisissaan_ -kuin _Helvetissään_! Minä en ole mikään Dante, olen ainoastaan -ystäväsi enkä tahdo ikävystyttää sinua. Mutta sinä, sinä voit kyllä -kirjoittaa minulle, sillä sinulla on lapsissasi vaihteleva ja yhä -kasvava onni, jota vastoin minun... Älkäämme puhuko enää siitä, -lähetän sinulle tuhat hellää suudelmaa. - - - - -LIII. - -ROUVA DE L'ESTORADELTA ROUVA GASTONILLE. - - -Rakkahin Louise, olen yhä uudestaan ja uudestaan lukenut kirjeesi ja -mitä enemmän siihen syvennyn, sitä enemmän vie silmissäni lapsi -sinussa voiton naisesta; sinä et ole muuttunut, unohdat, mitä olen -sanonut sinulle tuhatta kertaa: rakkauden on yhteiskunta-elämä -varastanut luonnontilalta; se on niin ohimenevää laatua luonnossa, -että yhteiskunnankaan apukeinot eivät voi muuttaa sen alkeellisinta -luonnetta; mutta kaikki jalot sielut koettavat tehdä miehen tuosta -lapsesta; mutta silloin rakkaudesta tulee, omien sanojesi mukaan, -luonnoton hirviö. Yhteiskunta, kultaseni, on tahtonut olla -hedelmällinen. Asettamalla kestävät tunteet luonnon hetkellisen -hurmauksen sijaan on se luonut suurimman inhimillisen laitoksen, mikä -on olemassa: perheen, tuon ikuisen yhteiskuntaperustan. Se on tälle -luonnolleen uhrannut niin miehen kuin naisen, sillä, älkäämme erehtykö -tässä suhteessa, perheen isä antaa toimeliaisuutensa, voimansa, kaikki -etunsa vaimolleen. Eikö juuri nainen saa nauttia kaikista hänen -uhrauksensa tuloksista? Eikö ylellisyys, rikkaus ole melkein -yksinomaan häntä varten? Hänen hallussaan on kodin kunnia ja komeus, -sen viihtyisyys ja kukoistus. Oi, enkelini, taaskin otat elämän aivan -väärältä kannalta. Olla ihailun esineenä voi kelvata nuorten tyttöjen -keväthaaveilun aiheeksi, mutta se ei ole laisinkaan paikallaan -naiselle, joka on puoliso ja äiti. Ehkäpä kyllä tyydyttää naisen -turhamaisuutta tietää, että hän voi tehdä itsensä ihailluksi. Mutta -jos tahdot olla puoliso ja äiti, niin palaa Parisiin. Salli minun -vielä kerran toistaa, että sinä menet perikatoon onnen vuoksi, -niinkuin toiset menevät perikatoon onnettomuuden vuoksi. Sellaiset -asiat, jotka eivät väsytä, niinkuin hiljaisuus, leipä, ilma, ovat -moitteettomia, sentähden että ne eivät maistu miltään; jota vastoin -hyvältä maistuvat asiat, jotka kiihoittavat halujamme, lopuksi -kyllästyttävät. Kuule minua, lapseni! Vaikkakin minua nyt rakastaisi -mies, jota kohtaan minussa heräisi samanlainen rakkaus kuin mitä sinä -tunnet Gastonia kohtaan, niin pysyisin uskollisena rakkaille -velvollisuuksilleni ja suloiselle perheelleni. Äitiys, enkelini, on -naisen sydämelle yksinkertainen, luonnollinen, hedelmääkantava, -pohjaton voima, se kuuluu elämän suuriin alkuvoimiin. Muistan, että -eräänä päivänä neljätoista vuotta sitten keksin uhrautuvaisen -alttiuden ja tartuin siihen kiinni niinkuin haaksirikkoinen tarrautuu -laivansa mastoon epätoivoissaan; mutta kun nyt muistelen koko mennyttä -elämääni, niin valitsisin vieläkin tämän saman tunteen elämäni -ohjeeksi, sillä se on sittenkin varmin ja hedelmällisin kaikista. -Sinun elämäsi esimerkki, joka perustuu julmalle, vaikkakin sydämen -runouden verhoon peitetylle itsekkäisyydelle, on vain vahvistanut -minua tässä päätöksessä. En enää koskaan ole tämän jälkeen puhuva -sinulle mitään näistä asioista, mutta tämän viimeisen kerran täytyi -minun vielä sanoa se sinulle huomattuani, että onnesi kestää -pahimmankin koetuksen. - -Sinun maalais-elämäsi, joka on ollut mietiskelyni aiheena, on saanut -minut tekemään erään toisenkin havainnon, joka minun täytyy kertoa -sinulle. Elämämme on niin ruumiiseen kuin sydämeen nähden kokoonpantu -eräistä säännöllisistä liikunnoista. Jokainen kohtuuttomuus tämän -koneiston toiminnassa aiheuttaa riemun tai tuskan tunteen; mutta niin -riemu kuin tuskakin on luonteeltaan ohimenevää sielun kuumetta, -sentähden että sitä on mahdoton kauan kestää. Tehdä kohtuuttomuus koko -elämänsä sisällöksi, eikö se ole sairaloista! Sinä elät sairasta -elämää, kun alati pysytät intohimon asteella tunteen, jonka -avioliitossa tulisi muuttua tasaisesti kannattavaksi ja puhtaaksi -voimaksi. Niin, enkelini, nyt todella tunnen sen, kodin kunnia on -juuri tuossa levollisuudessa, tuossa syvässä molemminpuolisessa -ymmärtämyksessä, tuossa myötä- ja vastoinkäymisen keskinäisessä -jakamisessa, josta tehdään niin paljon pilaa. Oi, kuinka ylväs onkaan -tuo vastaus, jonka herttuatar de Sully, suuren Sullyn puoliso antoi -silloin, kun hänelle kerrottiin, että hänen miehensä, niin vakavalta -kuin hän muuten näyttikin, ei epäröinyt pitää rakastajatarta: -- "Syy -on aivan yksinkertainen", vastasi hän, "minä olen talon kunnia ja -minua surettaisi suuresti, jos minun siellä tulisi näytellä ilonaisen -osaa." Ollen enemmän hekumallinen kuin hellä tahdot sinä olla -yht'aikaa puoliso ja rakastajatar. Sinulla on Héloïsen sielu ja Pyhän -Theresan aistillisuus ja niinpä sinä antaudut lakien pyhittämiin -harhaannuksiin, sanalla sanoen, sinä alennat ja turmelet -avioliittolaitosta. Niin, sinä, joka tuomitsit minua niin ankarasti -silloin, kun minä sinun mielestäsi näytin epämoraaliselta taatessani -itselleni heti avioliittoni alussa onnen mahdollisuudet, sinä -ansaitset nyt vuorostasi ne nuhtelut, jotka sinä silloin kohdistit -minuun, sentähden että käytät kaikki vain omaksi hyväksesi. -Ajattelehan toki! Sinä tahdot alistaa sekä luonnon että yhteiskunnan -oikkujesi orjaksi! Sinä pysyt entiselläsi etkä kehity siksi, miksi -naisen pitäisi tulla; sinä säilytät edelleenkin nuoren tytön -häikäilemättömän tahdon ja vaatimukset ja sovellutat intohimoosi mitä -tarkimpia ja laskevaisimpia suunnitelmia; etkö myykin kovin kalliista -sulojasi? Kaikista näistä varovaisuustoimenpiteistä huolimatta pidän -sinua hyvin epäileväisenä. Oi, rakas Louise, jospa voisit tuntea, -kuinka ihanaa se työ on, jonka äidit kohdistavat itseensä ollakseen -hyviä ja helliä koko perhettään kohtaan! Luonteeni riippumattomuus ja -ylpeys on sulanut lempeäksi kaihomielisyydeksi, jonka äidinriemut taas -ovat hälventäneet runsaasti palkitsemalla minua siitä. Jos aamu on -ollutkin vaikea, on ilta oleva puhdas ja pilvetön. Pelkäänpä, että -sinun elämässäsi on käyvä aivan päinvastoin. - -Luettuani kirjeesi rukoilin Jumalaa, että hän antaisi sinut yhdeksi -päiväksi jälleen tänne meidän keskuuteemme, jotta mielesi taas -kääntyisi kaipaamaan perhettä ja sen suunnattomia, alituisia, ikuisia -iloja, ikuisia sentähden, että ne ovat tosia, yksinkertaisia ja -luonnollisia. Mutta voi, mitä mahtaa minun järkeni vialle, josta sinä -itse nautit! Kyyneleet silmissä kirjoitan sinulle nämä viimeiset -sanat. Luulin todellakin, että tämä monia kuukausia kestänyt -aviorakkaus olisi saattanut sinut järkiisi kyllästyttämällä sinua; -mutta näen nyt, että olet kyllästymätön, ja surmattuasi rakastajan -surmaat vielä lopuksi itse rakkaudenkin. Hyvästi, rakas harhaantunut -sielu, olen sinun suhteesi jo aivan epätoivoinen, koskapa sekin kirje, -jolla toivoin voittavani sinut yhteiskunta-elämälle kuvailemalla -sinulle perheonneani, ainoastaan vei sinut oman itsenäisyytesi -ihasteluun. Niin, sinä itse olet rakkautesi alku ja loppu ja sinä -rakastat Gastonia paljon enemmän itsesi vuoksi kuin hänen vuoksensa. - - - - -LIV. - -20 p:nä toukokuuta. - - -Renée, onnettomuus on tullut; ei, se on lyönyt alas Louise-raukkaasi -nopeasti kuin salama, ja sinä ymmärrät minut, onnettomuuteni on -epäily. Varmuus olisi kuolemani. Toissapäivänä ensimäisen -aamupukeutumiseni jälkeen etsin Gastonia kaikkialta lähteäkseni hänen -kanssaan hiukan kävelylle ennen aamiaista, mutta en löytänyt häntä. -Menin talliin ja näin hänen tammansa aivan yltä päältä hiessä; -tallipoika paraillaan veitsen avulla kuori sen päältä suuria -vaahtokasoja ennen kuin hän ryhtyi sitä kuivaamaan. -- "Kuka kumma on -saattanut Fedeltan tuohon kuntoon?" kysyin minä -- "Herra itse", -vastasi poika. Huomasin, että tamman polventaipeissa oleva loka oli -Parisin kaduilta kotoisin, se nimittäin on aivan toisenlaista kuin -maantien loka. -- Hän on ollut Parisissa, ajattelin minä. Tämä ajatus -herätti sydämessäni eloon tuhatta muuta ja kaikki vereni syöksähti -sinne. Lähteä Parisiin sanomatta minulle sanaakaan, valita juuri se -hetki, jolloin jätän hänet yksin, rientää sinne suin päin ja palata -sellaisella kiireellä, että Fedelta on melkein ajettu piloille!... -Epäily puristi minua hirvittävillä pihdeillään niin, että se melkein -salpasi minulta hengityksen. Etäännyin muutamia askeleita ja vaivuin -penkille koettaen saada takaisin kylmäverisyyteni. Tässä tilassa -yllätti minut Gaston kalpeana ja pelästyneenä hiukan, siltä ainakin -tuntui, sillä hän sanoi minulle: "Mikä sinua vaivaa?" niin hätäisesti -ja niin levottomalla äänellä, että minä nousin seisomaan ja tartuin -hänen käsivarteensa; mutta en saanut suustani sanaakaan ja minun -täytyi jälleen istuutua; silloin nosti hän minut syliinsä ja kantoi -minut vierashuoneeseen, joka oli vain parin askeleen päässä ja jonne -kaikki pelästyneet palvelijammekin riensivät jälessä; mutta Gaston -viittasi heitä poistumaan. Kun olimme jääneet kahden, jaksoin mitään -sanomatta mennä makuuhuoneeseemme, jonne sulkeuduin saadakseni itkeä -rauhassa. Gaston odotti liki kaksi tuntia oven ulkopuolella kuunnellen -nyyhkytystäni ja tehden tavan takaa enkelimäisellä kärsivällisyydellä -minulle kysymyksiä, joihin en kuitenkaan vastannut mitään. - -"Tulen teidän näkyviinne vasta sitten, kun silmäni eivät enää ole -punaiset eikä ääneni enää vapise", sanoin vihdoin. Tämä _teidän_ sai -hänet syöksymään ulos talosta. Huuhtelin silmäni kylmällä vedellä, -vilvoittelin kasvojani, ja kun makuukamarimme ovi aukeni, näin hänet -edessäni; hän oli palannut takaisin ilman, että olin kuullut hänen -askeliaan. -- "Mikä sinua vaivaa?" kysyi hän minulta. -- "Ei mikään", -vastasin hänelle. "Näin vain Parisin katulokaa Fedeltan väsyneissä -taipeissa, enkä voinut ymmärtää, kuinka sinä saatoit lähteä sinne -ilmoittamatta minulle mitään; mutta olethan vapaa." -- "Noin -rikollisten epäilystesi rangaistukseksi olet vasta ylihuomenna saava -tietää, minkätähden sinne lähdin", vastasi hän. - -"Katso minuun", sanoin hänelle. Upotin silmäni hänen silmiinsä; -ikuisuus kohtasi ikuisuuden. Ei, minä en nähnyt hänessä mitään -sellaista pilveä, jonka uskottomuus jättää sieluun ja joka himmentää -silmäterien puhtauden. Olin tulevinani rauhalliseksi, vaikkakin yhä -vielä olin levoton. Miehet osaavat yhtä hyvin kuin mekin pettää ja -valehdella! Sitten emme enää luopuneet toistemme läheisyydestä. Oi, -rakas ystävä, katsellessani häntä tunsin selvästi, että olin -auttamattomasti, ikuisiksi ajoiksi sidottu häneen. Koko sieluni -vavahti, kun hän saapui luokseni jätettyään minut silmänräpäyksen -ajaksi yksin! Elämäni kuuluu hänelle eikä itselleni. Olen julmalla -tavalla saanut todistaa julman kirjeesi vääräksi. Tunsinko koskaan -tällaista riippuvaisuuden tunnetta tuon jumalallisen espanjalaisen -seurassa, jolle minä olin samaa, mitä tuo julma lapsi nyt on minulle? -Kuinka minä vihaankaan tuota tammaa! Millaisen tyhmyyden teinkään -hankkiessani hevosia! Mutta Gastonilta täytyy lyödä jalat alta pois -tai sulkea hänet sisälle huvilaan. Tällaiset tuhmat ajatukset -askarruttivat mieltäni; siitä jo voit arvata, kuinka järjetön olin. -Jos kerran rakkaus ei ole kyennyt kytkemään häntä, ei mikään mahti -maailmassa voi pidättää miestä, jolla on ikävä. -- "Ikävystytänkö -sinua?" kysyin häneltä äkkiarvaamatta. -- "Miten sinä kiusaat itseäsi -aiheettomasti", vastasi hän luoden minuun lempeää myötätuntoa -ilmaisevan katseen. "En ole koskaan rakastanut sinua niin paljon kuin -nyt." -- "Jos se on totta, jumaloitu enkelini," vastasin minä, "niin -anna minun myydä Fedelta." -- "Myy!" sanoi hän. Tämä sana musersi -minut, oli kuin olisi Gaston sanonut: Sinä yksin olet täällä rikas, -minulla ei ole mitään, minun tahtoani ei ole olemassa. Ja vaikka hän -ei niin olisi ajatellutkaan, uskoin joka tapauksessa, että hän -ajatteli niin ja jälleen jätin hänet mennäkseni levolle: yö oli -tullut. - -Oi, Renée, yksinäisyydessä valtasi minut tuo kaikkituhoisa -itsemurhan-ajatus. Nämä valiopuutarhat, tämä tähtikirkas yö, tämä -viileys, joka lähettää luokseni tuoksuvain kukkain vienoja leyhkiä, -laaksomme, kukkulamme, kaikki tuntui minusta autiolta ja synkältä, -mustalta ja kylmältä. Olin ikäänkuin kammottavan kuilun pohjalla, -käärmeiden ja myrkyllisten kasvien keskellä, en nähnyt enää Jumalaa -taivaassa. Sellainen yö vanhettaa naisen. "Ota Fedelta, ratsasta -Parisiin", sanoin hänelle seuraavana päivänä; "emme myykään sitä; minä -rakastan tuota hevosta, sentähden että se kantaa sinua!" Hän ei -kuitenkaan antanut äänensävyni, jossa tuntui peitetyn sisäisen raivon -väre, pettää itseään, -- "luottamusta!" vastasi hän ojentaen minulle -kätensä niin jalolla liikkeellä ja luoden samalla minuun niin ylevän -katseen, että tunsin itseni vallan nolatuksi. -- "Olemmepa me kovin -pikkumaisia!" huudahdin minä. -- "Ei, sinä rakastat minua, siinä -kaikki", sanoi hän painaen minut rintaansa vasten. -- "Lähde vain -Parisiin ilman minua", sanoin minä antaen hänen täten ymmärtää, että -heitin pois kaikki epäluulot. Hän lähtikin sinne, vaikka minä luulin, -että hän jäisi kotiin. - -En voi kuvailla, miten kärsin. Olemuksessani oli jokin toinen minä, -jonka olemassaolosta en siihen asti ollut tiennyt mitään. Ensinnäkin -ovat tällaiset kohtaukset, rakas ystävä, rakastavalle naiselle sanoin -kuvaamattoman traagillisia ja juhlallisia, koko elämä välähtää eteemme -siinä silmänräpäyksessä eikä silmä tavoita mitään taivaanrantaa; ei -mitään on kaikki, katse on kokonainen kirja, sana voi olla täynnä -jäälauttoja, huulien liikahdus voi sisältää kuolemantuomion. Odotin, -että hän kääntyisi takaisin, sillä enkö ollut näyttäytynyt hänelle -tarpeeksi jalona ja suurena? Kiipesin huvilan korkeimpaan torniin ja -seurasin katseillani hänen matkaansa. Ah, rakas Renée, näin hänen -häipyvän silmistäni hurjaa kyytiä. -- "Miten kiire hänellä on!" sanoin -tahtomattani itsekseni. Kun sitten jäin yksin, vaivuin jälleen -oletusten ja aavistelujen helvettiin, epäilysteni myrskypyörteeseen. -Aika ajoin tuntui minusta kuin olisi varmuus siitä, että olin tullut -petetyksi, vallan lohdullista tähän epäilyn kamaluuteen verraten! -Epäily on kaksintaistelua oman itsemme kanssa ja siinä taistelussa -iskemme itseemme pelottavia haavoja. Kuljin edestakaisin -puistokäytävillä, palasin takaisin huvilaan ja lähdin taas ulos kuin -mielipuoli. Gaston oli ratsastanut pois kello seitsemän, mutta hän -palasi tältä retkeltään vasta kello yksitoista, ja kun matka Parisista -Saint Cloud'n puiston ja Boulogne-metsän kautta kestää noin puoli -tuntia, on selvää, että hän oli viipynyt perillä kolme tuntia. Hän -tuli voitonriemuisen näköisenä ja ojensi minulle kultakahvalla -varustetun kimmopihkaisen ratsupiiskan. Olin ollut pari viikkoa ilman -ratsupiiskaa; omani oli vanha, kulunut ja risainen. -- "Vai niin, -tämän asian vuoksiko sinä siis olet rääkännyt minua?" sanoin minä ja -katselin ihaillen tuota hienotekoista ja kallisarvoista kappaletta, -jonka päähän oli kiinnitetty suitsutusastia. Sitten tajusin, että tämä -lahja kätki uuden petoksen; mutta kuitenkin heittäydyin heti hänen -kaulaansa lempeästi nuhdellen häntä siitä, että hän tuollaisen pikku -seikan vuoksi oli raskinut aiheuttaa minulle niin julmia tuskia. Hän -luuli olevansa hyvin kavala. Huomasin sen hänen ryhdistään, -katseestaan; ne heijastivat tuollaista sisällistä iloa, jollaista -tuntee silloin, kun petos onnistuu; sielustamme lähtee ikäänkuin -jonkinlainen hohde, kekseliäisyytemme säteilee sieltä väkisin esiin -kuvastuen kasvonpiirteistämme ja ulottaen värähdysaaltonsa ruumiin -liikkeisiimme. Ihaillessani tätä kaunista koruesinettä kysäisin -häneltä samassa, kun silmämme osuivat toisiinsa: -- "Kuka on tehnyt -tämän taideteoksen?" -- "Muuan taiteilija-ystävistäni." -- "Vai niin -ja Verdier on laatinut sen lopulliseen kuntoonsa", lisäsin nähdessäni -tämän kauppiaan nimen kaiverrettuna ratsupiiskaan. Gaston on tosiaan -säilynyt hyvin lapsellisena: hän punastui. Upotin hänet hyväilyihini -senvuoksi, että hän noin ujosteli ja häpesi pettää minua. Tekeydyin -aivan viattomaksi, ja hän mahtoi luulla, että kaikki oli jälleen -entisellään. - -23 p:nä toukokuuta. - -Kello kuusi seuraavana päivänä pukeuduin ratsastuspukuuni ja kello -seitsemän olin Verdier'n luona, jossa näin useita samanmallisia -ratsupiiskoja. Muuan kauppa-apulaisista tunsi minun ratsupiiskani, -jota näytin hänelle. -- "Möimme sen eilen eräälle nuorelle herralle", -sanoi hän. Ja siitä kuvauksesta, jonka hän antoi Gaston-rakkaristani, -tunsin hänet heti; ei ollut enää vähintäkään tilaa epäilylle. En voi -kuvailla sinulle sitä sydämentykytystä, joka oli halkaista rintani -tällä Parisin matkalla ja sinä lyhyenä hetkenä, jolloin elämäni -ratkaistiin. Palasin kotiin kello puoli kahdeksan ja Gaston tapasi -minut aamupukuuni puettuna säteilevänä ja pettävän huolettomana -kävelemässä; olinkin varma siitä, ettei mikään voinut kavaltaa -äskeistä retkeäni; olin uskonut salaisuuden ainoastaan vanhalle -Philippelle. - -"Gaston", sanoin minä kävellessämme lampemme ympäri, "olen kyllin -teräväsilmäinen nähdäkseni eron ainoalaatuisen ja yhtä ainoaa henkilöä -varten rakkaudella tehdyn taideteoksen ja sellaisen työn välillä, joka -tulee tehdastyöpajasta." - -Gaston kalpeni ja loi minuun pitkän tarkastelevan silmäyksen, kun -annoin hänelle tuon pelottavan todisteen. -- "Ystäväni", jatkoin, "se -ei ole mikään ratsupiiska, vaan varjostin, jonka taakse kätkette -jonkun salaisuuden." - -Senjälkeen, rakas ystävä, sallin itselleni tuon julman nautinnon nähdä -hänen takertuvan kaikkiin mahdollisiin valheen silmukoihin ja petoksen -sokkeloihin, ilman että hän pääsi niistä selviämään. Turhaan koetti -hän kaikenlaisilla keikauksilla kiivetä pelastavalle muurille, hänen -oli pakko jäädä alas maahan ankaran vastustajansa edessä, joka -kuitenkin lopulta suostui rupeamaan petetyksi. Tämä kohteliaisuus -minun puoleltani tuli kuitenkin liian myöhään, kuten aina -tuonlaatuisissa kohtauksissa. Olin tehnyt virheen, josta äitini oli -koettanut varoittaa. Paljastaessani mustasukkaisuuteni olin antanut -aihetta sotaan ja sotajuoniin Gastonin ja minun välillä. Rakas ystävä, -mustasukkaisuus on koko olemukseltaan tuhma ja raaka. Päätin siis -kärsiä kaikessa hiljaisuudessa, vakoilla, saada varmuutta ja sitten -lopettaa välini Gastonin kanssa tai tyytyä onnettomuuteeni; muuta -mahdollisuutta ei ole olemassa hyvin kasvatetuille naisille. Mitä salaa -hän minulta? Sillä hänellä on jokin salaisuus. Tämä salaisuus koskee -jotakin naista. Onko se joku nuoruudenhairahdus, jota hän häpeää? Mitä -se on? Tämä _mitä_, rakas ystävä, loimuaa neljällä tulikirjaimella -edessäni kaikkialla. Luen kaiverrettuna tuon onnettoman sanan lampeni -vesipeilistä, se häämöttää vastaani metsän puista pensasaidan lomitse, -näen sen taivaan pilvissä, katossa, pöydässä, mattojeni kukissa. -Unessa huutaa joku ääni minulle: -- Mitä? Tästä aamusta alkaen on -elämässämme eräs julma ja salainen mielenkiintopiste, ja minua kalvaa -katkerin tunne, mikä koskaan voi kohdata naissydäntä: kuulua miehelle, -jota epäilee uskottomaksi. Oi, rakas ystävä, tämä elämä on nyt -yht'aikaa helvetti ja paratiisi! Minulle, pyhän jumaloimisen -esineelle, oli tähän asti vielä tuo tulipätsi tuntematon. - -"Ah, sinähän toivoit kerran pääseväsi kärsimyksen pimeään ja palavaan -palatsiin!" sanoin itselleni. "No hyvä, pahat henget ovat kuulleet -tuon kohtalokkaan vaarallisen toivomukseni: astu siis sisään, -onneton!" - -30 p:nä toukokuuta. - -Tuohon päivään asti oli Gaston työskennellyt löyhästi ja huolettoman -herkuttelevasti niinkuin ainakin rikas taiteilija, joka hyväilee -teostaan, mutta siitä lähtien on hän tehnyt työtä niinkuin kirjailija, -joka elää kynästään. Hän käyttää kirjalliseen työhön neljä tuntia -päivästä lopettaakseen kaksi näytelmäkappaletta. - -"Hän tarvitsee rahaa!" Joku sisäinen ääni kuiskasi minulle tämän. Hän -ei tuhlaa juuri ollenkaan; ja kun me elämme kaikenpuolisessa -luottamussuhteessa keskenämme, ei hänen työhuoneessaan ole ainoatakaan -sopukkaa, jota eivät minun silmäni ja sormeni voisi tutkia. Hänen -menonsa eivät vuodessa nouse edes kahteentuhanteen frangiin. Ja minä -tiedän, että hänelle on kertynyt rahaa kaikkiaan kolmekymmentätuhatta -frangia, joita hän pitää eräässä laatikossa. Keskellä yötä, kun hän -nukkui, hiivin katsomaan, olisiko tuo summa vielä tallella. Mikä -jääkylmä puistatus kävikään ruumiini läpi huomatessani, että laatikko -oli tyhjä! Samalla viikolla huomasin, että hän käy noutamassa -itselleen kirjeitä Sévres'ista; hän varmaankin repii ne rikki heti -luettuaan, koska kaikesta Figaro-kekseliäisyydestäni huolimatta en ole -löytänyt niistä jälkeäkään. Voi, enkelini, huolimatta kaikista niistä -kauniista päätöksistä ja valoista, jotka itselleni tein tuon -piiska-selkkauksen jälkeen, on joku sielunhyöky, joka varmasti on -sukua hulluudelle, yllyttänyt minua hänen kintereilleen ja niinpä -kerran seurasin häntä eräälle tuollaiselle pikariennolle -postitoimistoon. Gaston oli kuin ukkosen lyömä, kun yllätin hänet -hevosineen juuri, kun hän lunasti erästä kirjettä, joka oli hänellä -kädessä. Luotuaan minuun tutkivan silmäyksen kannusti hän Fedeltan -niin huimaan laukkaan, että päästyämme puiston veräjälle olin aivan -kuin silppuna, vaikka jo luulin, etten enää voisi tuntea minkäänlaista -ruumiillista väsymystä, niin hirveästi kärsi minun sieluni. - -Gaston ei perilläkään lausu minulle sanaakaan, vaan soittaa ja odottaa -puhumattomana. Olin enemmän kuollut kuin elävä. Joko sitten olin -oikeassa tai väärässä, niin ei vakoiluni missään tapauksessa ollut -Armande-Louise-Marie de Chaulieun arvon mukaista. Olin vaipunut -syvemmälle yhteiskunta-mutaan kuin mikään huonosti kasvatettu -grisetti, ilonaisten, näyttelijättärien ja muiden säädyttömäin, -huonotapaisten olentojen tasalle. Ah, sitä kärsimystä! Vihdoin portti -avautuu, hän antaa hevosen tallipojalle, ja minäkin astun alas, -kiepsahdan hänen käsivarsiinsa, jotka hän ojentaa minua kohti; nostan -ratsupukuni laahustimen vasemmalle käsivarrelleni, tartun hänen -käsipuoleensa oikealla, ja niin lähdemme käymään... yhäkin -äänettöminä. Ne sata askelta, jotka täten kuljimme, olivat kuin sata -vuotta kiirastulessa. Joka askeleella tulvahti tuhat ajatusta -sieluuni, ne saivat melkein näkyvän muodon, sinkoilivat -tulikielekkeinä silmissäni, jokaisella erilainen tikari, tutkain ja -myrkky kielensä kärjessä! Kun tallipoika ja hevoset olivat -etääntyneet, pysähdytin Gastonin, katson häneen, ja eleellä, joka -sinun olisi pitänyt nähdä, virkahdan osoittaen tuota onnetonta -kirjettä, joka hänellä vieläkin oli oikeassa kädessään: -- "Anna minun -lukea se." Hän antaa sen minulle, minä murran sen auki ja luen sen -sisällön, jossa Nathan, eräs näytelmäkirjailija ilmoittaa hänelle, -että eräs hänen kappaleistaan, joka on hyväksytty näyteltäväksi ja -jota jo par'aikaa harjoitellaan, menee teatterissa ensi kerran ensi -lauantaina. Kirje sisälsi vielä aitiolipun. Vaikka sydämessäni -tuntuikin aivan siltä kuin olisi minut äkkiä marttyyriudesta nostettu -taivaan iloon, huusi paholainen korvissani yhä edelleen iloani -häiriten: -- "Missä ovat nuo kolmekymmentätuhatta frangia?" Mutta -arvokkaisuuteni, kunniani, koko minun entinen minäni esti minua -tekemästä tuota kysymystä; minulla oli se jo huulilla; mutta tiesin, -että jos ajatukseni muuttuisi sanaksi, täytyisi minun samalla -heittäytyä lammikkoon ja vain vaivoin sain pahan kieleni sidotuksi: -enkö kärsinyt silloin enemmän kuin naisen voimat kestävät! - -"Sinulla on ikävä, Gaston parka", sanoin minä ojentaen hänelle -kirjeen. "Jos tahdot, voimme muuttaa Parisiin." -- "Parisiin, miksi?" -sanoi hän. "Tahdoin vain koettaa onko minulla todellakin kykyä jo -maistaa hiukan menestyksen maljasta!" - -Hänen työskennellessään voisin laatikkoa kaivellessani näytellä -yllätettyä ja hämmästellä sitä, mihin nuo kolmekymmentätuhatta frangia -ovat hävinneet; mutta enkö tällä menettelyllä esiinkutsuisi tällaista -vastausta: "Olen lainannut ne sille tai sille ystävälle." Varmastikaan -ei sellainen älypää kuin Gaston olisi tuollaista veruketta -käyttämättä. - -Rakas ystävä, loppusumma tästä kaikesta on, että se näytelmä, jota -nykyään koko Parisi tahtoo nähdä, saa oikeastaan kiittää meitä -kauniista menestyksestään, vaikka Nathan niittää siitä kaiken kunnian. -Minä olen toinen tähdistä nimimerkissä: M.M. Olin ensi-esitystä -katsomassa, istuin piilossa permannon etuaition nurkkauksessa. - -1 p:nä heinäkuuta. - -Gaston tekee yhä vain työtä ja käy yhä edelleenkin vähä väliä -Parisissa; hän valmistelee uusia kappaleita saadakseen niistä tekosyyn -lähteä Parisiin ja hankkiakseen rahaa. Kolme meidän kappaleistamme on -jo hyväksytty; kaksi on tilattu. Oi, rakkaani, olen hukassa, vaellan -pimeässä! Tahtoisin sytyttää koko taloni tuleen valaistakseni sen -sokkeloita. Mitä merkitsee tuollainen käyttäytyminen? Häpeääkö hän -sitä, että hän on käyttänyt minun varojani? Mutta onhan hän liian -suurisieluinen kiintyäkseen tuollaisiin vähäpätöisyyksiin. Sitäpaitsi -kun mies alkaa kiusata itseään tuontapaisilla arveluilla, silloin ovat -sydämen asiat pelissä. Mies voi ottaa kaikki vastaan vaimoltaan, mutta -hän ei tahdo ottaa mitään naiselta, jonka hän aikoo jättää tai jota -hän ei enää rakasta. Ja jos hän tarvitsee niin paljon rahaa, tuhlaa -hän sen johonkin naiseen. Jos olisi kysymys yksinomaan hänestä -itsestään, niin mikä estäisi häntä ilman muuta ottamasta niitä minun -varoistani? Meillä on sadantuhannen frangin omaisuus! Sanalla sanoen, -kaunis hirveni, olen käynyt läpi kaikki mahdolliset olettamukset ja -otettuani tarkalleen huomioon kaiken olen varma siitä, että minulla on -kilpailijatar. Hän hylkää minut, kenen vuoksi? Senpä juuri tahdon -tietää. Tahdon nähdä _hänet_. - -10 p:nä heinäkuuta. - -Nyt on minulla kaikki selvillä: olen hukassa. Niin Renée, -kolmenkymmenen vuotiaana, koko kauneuteni loistossa, henkisen -joustavuuteni kukkuloilla, lisäksi kaikilla puvuston viehätyskeinoilla -varustettuna, raikkaana, hienona, olen petetty ja arvaapa, kuka on -syrjäyttäjäni? Muuan suurijalkainen, romuluinen, raskasrintainen -englannitar, oikea brittiläinen lehmä! En voi enää epäillä sitä asiaa. -Tällaiset ovat viime päivien tapahtumat. - -Ainaisiin epäilyksiin väsyneenä, tuumien, että jos Gaston oli auttanut -jotakin ystäväänsä, olisi hän voinut sanoa sen minulle, jota vastoin -hänen vaimonsa ikäänkuin syytti häntä, ja nähdessäni alituisen -rahantarpeen kannustavan häntä työhön, päätin mustasukkaisena hänen -työlleen ja levottomana hänen yhtämittaisista Parisin-retkistään -ryhtyä ratkaiseviin toimenpiteisiin, ja nämä toimenpiteet ovat -alentaneet minua omissa silmissänikin niin, että en voi niistä edes -sinulle kertoa. Kolme päivää sitten sain tietää, että Gaston aina -Parisissa käydessään menee erääseen Ville-Lévèque-kadun varrella -sijaitsevaan taloon, jossa hänen rakkaussuhdettaan suojellaan Parisin -oloihin nähden aivan harvinaisella vaiteliaisuudella. Portinvartija, -joka ei ole erittäin puhelias, ei sanonut juuri mitään, mutta sen -verran kuitenkin, että kuulemani sai minut vallan epätoivon partaalle. -Silloin päätin uhrata elämäni ja ottaa selvän kaikesta. Lähdin -Parisiin ja vuokrasin itselleni huoneuston vastapäätä sitä taloa, -jossa Gastonin on tapana käydä ja niinpä sain omin silmin nähdä hänen -ratsastavan sen pihalle. Oh, pian sainkin tietää tuon hirveän totuuden -koko kamaluudessaan. Tuo englannitar, joka näyttää olevan siinä -kolmenkymmenenkuuden korvissa, nimittää itseään rouva Gastoniksi. Tämä -havainto oli minulle kuolin-isku. No niin, olen nähnyt hänen menevän -Tuileries'n puistoon kahden lapsen kanssa!... Oh, rakas ystävä, kahden -lapsen kanssa, jotka ovat ilmieläviä jäljennöksiä Gastonista. Niin -silmiinpistävän sopimaton yhdennäköisyys on suorastaan yllättävä!... -Ja miten somia nuo lapset ovat! He ovat ylellisen komeasti puetut, -niinkuin englantilaisten on tapana. Hän on lahjoittanut Gastonille -lapsia, siinä selitys kaikkeen. Tuo englannitar on aivan kuin joku -kreikkalainen kuvapatsas, joka on astunut alas jalustaltaan; hän on -valkea ja kylmä kuin marmori, hän liikkuu juhlallisesti niinkuin -ainakin onnellinen äiti; hän on kaunis, se täytyy myöntää, mutta hänen -kauneutensa on raskas kuin sotalaiva. Hänessä ei ole mitään ylhäistä -eikä hienostunutta; varmastikaan hän ei ole _lady_, vaan jonkun -vuokratilallisen tytär, jonkun etäisen kreivikunnan kyläpahaisesta -kotoisin tai sitten jonkun köyhän papin yhdestoista tytär. Palasin -Parisista murtuneena, kuolemaa tehden. Kotimatkalla tuhannet ajatukset -ahdistivat minua kuin syvyyden henget. Olisiko tuo nainen todellakin -naimisissa? Tunsiko Gaston hänet jo ennen kuin hän meni naimisiin -minun kanssani? Tai olisiko hän ollut jonkun rikkaan miehen -rakastajattarena, joka on hyljännyt hänet, ja Gaston sitten äkkiä on -saanut hänet ristiksi itselleen? Olen laatinut lukemattomia -olettamuksia, ikäänkuin olisi tarvis minkäänlaisia olettamuksia, kun -näkee lapset. Seuraavana päivänä palasin takaisin Parisin ja annoin -niin runsaasti juomarahaa talon portinvahdille, että hän kysymykseeni: --- "Onko rouva Gaston laillisesti naimisissa?" vastasi: -- "On kyllä, -_neitiseni_." - -15 p:nä heinäkuuta. - -Rakas ystävä, tästä aamusta alkaen olen ollut kaksin verroin hellä -Gastonille ja huomannut hänenkin olevan rakastuneemman kuin -milloinkaan; hän on niin nuori. Parikymmentä kertaa noustessamme olin -vähällä kysyä häneltä: -- "Sinä siis rakastat minua enemmän kuin tuota -toista Ville-Lévèque-kadun varrella?" Mutta en tohdi selittää edes -itsellenikään, miksi en sitä kuitenkaan tee. -- "Sinä pidät paljon -lapsista?" kysyin häneltä. -- "Pidän", vastasi hän, "mutta me saamme -niitä vielä!" -- "Miten?" -- "Olen kysynyt neuvoa kaikkein -taitavimmilta lääkäreiltä ja kaikki ovat kehoittaneet minua lähtemään -parin kuukauden ajaksi matkalle." -- "Gaston", sanoin minä hänelle, -"jos olisin voinut rakastaa poissaolevaa, olisin hautautunut -luostariin loppuiäkseni." Hän rupesi nauramaan ja minulle, rakkaani, -merkitsi tuo sana matka kuolemaa. Oh, mieluummin heittäydyn ulos -ikkunasta kuin annan vierittää itseni alas portaita askel askeleelta -vielä tarrautuen kiinni. - -Jää hyvästi, enkelini, olen valmistanut itselleni suloisen, hienon, -mutta varman kuoleman. Eilen kirjoitin testamenttini, nyt voit tulla -minua katsomaan, kielto on peruutettu. Riennä vastaanottamaan -viimeiset jäähyväiseni. Kuolemani samoinkuin elämänikin on kantava -hienostuksen ja siron kauneuden leimaa: kuolen täydessä -kukoistuksessani, kerta kaikkiaan. - -Jää hyvästi, rakas sisar, jonka ystävyys minua kohtaan ei milloinkaan -ole ilmennyt vastenmielisyytenä, ei vuoksen ja luoteen vaihteluna, -vaan joka aina kirkkaan kuutamon tavoin on hyväillyt sydäntäni; meidän -suhteemme on säästynyt rakkauden rajuilta purkauksilta ja myös sen -myrkylliseltä katkeruudelta. Sinä olet osannut ottaa elämän oikealta -kannalta. Jää hyvästi. - - - - -LV. - -KREIVITÄR DE L'ESTORADE ROUVA GASTONILLE. - - -16 p:nä heinäkuuta. - -Rakas Louise! - -Lähetän tämän kirjeen erikoisen lähetin kautta, jotta se ehtisi -sinulle jo ennenkuin itse saavun Huvimajalle. Rauhoitu! Sinun -viimeiset sanasi tuntuivat minusta niin mielettömiltä, että minä -katsoin tällaisissa olosuhteissa olevan syytä kertoa kaikki Louis'lle: -olihan kysymyksessä pelastaa sinut omalta itseltäsi. Jos meidän kuten -sinunkin on täytynyt käyttää hirmuisia keinoja, niin ovat ne ainakin -johtaneet niin onnelliseen tulokseen, että uskon kaikesta huolimatta -saavuttavani hyväksymisesi. - -Gaston on enkeli! Kuule siis, miten on asian oikea laita: hänen -veljensä Louis Gaston kuoli Kalkuttassa, jossa hän oli erään -kauppayhtiön palveluksessa, juuri kun hänen piti palata Ranskaan -naineena miehenä, rikkaana, ja onnellisena. Erään englantilaisen -kauppiaan lesken kautta oli hän päässyt loistavaan varallisuuteen. -Kymmenen vuoden ahertamisen jälkeen, johon hän oli alistunut vain -voidakseen hankkia toimeentulon apua veljelleen, jota hän jumaloi, -mutta jolle hän ei kirjeissään koskaan puhunut kärsimistään -vastoinkäymisistä, jotta ei murhetuttaisi tätä, joutui hän tuon -tunnetun Halmerin vararikon uhriksi. Leski menetti kaiken -omaisuutensa. Isku oli niin ankara, että Louis Gaston kokonaan kadotti -tasapainonsa. Hänen heikontuneet sielunvoimansa valmistivat -sairaudelle tilaa hänen ruumiissaankin, ja tauti mursi hänet -lopullisesti Bengalissa, jonne hän oli lähtenyt muuttaakseen rahaksi -viimeiset tähteet vaimo-raukkansa omaisuudesta. Tuo kultainen kapteeni -oli juuri sijoittanut eräälle pankkiirille veljelleen lähetettäväksi -ensimäisen maksuerän siitä kolmensadantuhannen frangin pääomasta, -jonka hän aikoi tälle varata, mutta tämä pankkiirikin joutui kärsimään -kauppahuone Halmerin vararikosta ja se teki lopun heidän viimeisistä -mahdollisuuksistaan. Louis Gastonin leski, tuo kaunis nainen, jota -sinä luulet kilpailijattareksesi, on Parisissa kahden lapsensa kanssa, -jotka ovat veljenlapsiasi, ja kokonaan ilman rahaa. Äidin jalokivet -riittivät tuskin perheen paluumatkaan takaisin Europaan. Louis -Gastonin pankkiirille antamat tiedonannot auttoivat leskeä löytämään -miehensä entisen asunnon. Kun sinun Gastonisi taaskin oli kadonnut -ihmisten kuuluvilta kenellekään ilmoittamatta minne, kehoitettiin -rouva Gastonia menemään d'Arthezin luo, ainoan, joka mahdollisesti -saattoi antaa jonkinlaisia tietoja Marie Gastonista. D'Arthez huolehti -sitäkin auliimmin tuon nuoren naisen ensimäisistä tarpeista, kun Louis -Gaston neljä vuotta sitten mennessään naimisiin juuri tuolta -kuuluisalta kirjailijalta kuulusteli veljeään, jonka hän tiesi tämän -ystäväksi. Kapteeni oli silloin kysynyt d'Arthezilta neuvoa, miten tuo -rahasumma varmimmin olisi toimitettava Marie Gastonille. D'Arthez oli -vastannut, että Marie Gaston oli tullut rikkaaksi menemällä -avioliittoon paroonitar de Macumer'n kanssa. Kauneus, tuo heidän -äitinsä ihana perintö, oli niin Intiassa kuin Parisissakin pelastanut -molemmat veljekset onnettomuudesta. Eikö tämä ole liikuttava tarina? - -D'Arthez kirjoitti luonnollisesti miehellesi ja ilmoitti siitä -vaikeasta asemasta, missä hänen kälynsä ja veljenlapsensa nyt olivat, -samalla kuin hän kertoi niistä auliista tarkoitusperistä, joita Intian -Gastonilla oli ollut Parisin Gastonin suhteen, vaikkakin sattuma -sitten oli tehnyt ne tyhjäksi. Sinun rakas Gastonisi riensi tietysti, -kuten voit ymmärtääkin, suin päin Parisiin. Siinä selitys hänen -ensimäiseen retkeensä. Viiden vuoden aikana oli hän säästänyt kokoon -viisikymmentätuhatta frangia niistä tuloista, jotka sinä olit -pakoittanut hänet ottamaan vastaan; tuhatkaksisataa frangia korkoa -tuottavan pääoman sijoitti hän molempien veljen poikainsa nimelle; -sitten antoi hän sisustaa sen huoneuston, jossa kälysi asuu, sekä -lupasi antaa hänelle kolmetuhatta frangia joka kuukausi. Siinä on -selitys hänen teatterityöhönsä ja siihen iloon, jota hän tunsi -ensimäisen kappaleensa suuresta menestyksestä. - -Rouva Gaston ei siis laisinkaan ole sinun kilpailijattaresi ja hän -kantaa nimeään täydellä oikeudella. Gaston, joka on jalo ja -hienotunteinen mies, on salannut tämän yksin sinultakin peläten -liika-anteliaisuuttasi. Puolisosi ei nimittäin ollenkaan pidä omanaan -sitä, minkä sinä olet antanut hänelle. D'Arthez on lukenut minulle sen -kirjeen, jonka Gaston kirjoitti hänelle pyytäessään häntä -avioliittonne todistajaksi. Marie Gaston sanoo tuossa kirjeessä, että -hänen onnensa olisi täydellinen, ellei hänellä olisi ollut velkoja, -jotka sinä olet maksanut, ja jos hän myös itse olisi ollut rikas. -Koskematon sielu ei voi olla tuntematta sellaisia tunteita; ne ovat -tai niitä ei ole; ja kun ne kerran ovat olemassa, täytyy ymmärtää, -miten herkkää tunnollisuutta ne todistavat ja mistä ne johtuvat. -Asianlaita on nimittäin se, että Gaston on kaikessa hiljaisuudessa -tahtonut hankkia veljensä leskelle kunnollisen toimeentulon, kun tämä -nainenkin oli lähettänyt omaisuudestaan hänelle satatuhatta frangia. -Hän on kaunis, hänellä on hieno käytös ja sydäntä, mutta häneltä -puuttuu sielukkaisuutta. Tämä nainen on äiti; siitä arvaat, että -kiinnyin häneen heti, kun tapasin hänet ja näin hänet toinen lapsi -sylissään, toinen vierellään hienosti puettuna kuin jonkun lordin -_baby_. Kaikki lasten vuoksi! on kirjoitettuna koko hänen -olemukseensa. Sensijaan siis että epäilisit jumaloitua Gastoniasi, on -sinulla vain uusia syitä rakastaa häntä! Olen nähnyt hänet; hän on -yksi kaikkein oivallisimpia ja komeimpia nuoria miehiä koko Parisissa. -Niin, rakas lapsi, nähdessäni hänet ymmärsin kyllä, että nainen voi -tulla aivan hulluksi häneen: hänen ulkomuotonsa heijastaa hänen -sieluaan. Sinun sijassasi ottaisin minä sekä lesken että hänen -molemmat lapsensa Huvimajaan ja rakennuttaisin heille oman sievän -asumuksen ja pitäisin lapset ominani! Rauhoitu siis ja valmista sinä -vuorostasi tällainen yllätys Gastonille. - - - - -LVI. - -ROUVA GASTONILTA KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE. - - -Ah, armahin ystävä, kuule siis tuo peloittava, kohtalokas, säälimätön -totuus, jonka tuo tyhmyri La Fayette sinkosi herralleen kuninkaalle: -"liian myöhäistä!" Oi elämääni! Oi, ihanaa elämääni! Mitkä lääkekeinot -voisivatkaan antaa sen minulle takaisin! Kuolema on merkinnyt minut. -Ah, enkö ole ollutkin elämäni kaiken vain naisellinen virvatuli, -hetken loisteltuaan sammumaan tuomittu! Silmäni ovat enää vain kaksi -kyynelpuroa ja... voin ainoastaan itkeä, kun en ole hänen lähellään. -Minä pakenen häntä ja hän etsii minua. Epätoivoni on kokonaan sisäistä -laatua. Dante on helvetistään unohtanut pois minun rangaistukseni. -Tule näkemään kuolemaani! - - - - -LVII. - -KREIVITÄR DE L'ESTORADELTA KREIVI DE L'ESTORADELLE. - - -Huvimaja, 7 p:nä elokuuta. - -Ystäväni! - -Ota mukaasi lapset ja matkusta Provenceen ilman minua; minä jään -Louisen luokse, jolla on enää vain muutama päivä elettävänään: olen -velkaa tämän hänelle ja hänen miehelleen, jonka luulen tulevan surusta -mielipuoleksi. - -Saatuani ne rivit, jotka sinäkin tunnet, riensin heti lääkärit -mukanani kiireimmän kautta Ville-d'Avray'hen, enkä senjälkeen ole -luopunut tuon suloisen olennon viereltä, enkä ole myöskään voinut -kirjoittaa, sillä tämä on jo neljästoista yö, jonka vietän hänen -vuoteensa ääressä. - -Tullessani tapasin hänet yhdessä Gastonin kanssa, kauniina, somana ja -hymyilevän onnellisin kasvoin. Mikä ylevä valhe! Nuo molemmat lapset -ovat selittäytyneet toisilleen. Hetkisen annoin minä samoin kuin -Gastonkin tämän rohkean mielenlujuuden pettää itseäni; mutta Louise -kuiskasi minulle: -- "Täytyy hiukan pettää häntä, minä teen par'aikaa -kuolemaa." Jääkylmä väristys kävi ruumiini läpi, kun tunsin, miten -hänen kätensä oli polttavan kuuma, ja kun näin korkean punan hehkuvan -hänen poskillaan. Olin mielissäni siitä, että olin ollut niin viisas, -että olin jättänyt, jotta en säikähdyttäisi ketään, lääkärit metsään -kävelemään ja odottamaan kutsua. - -"Jätä meidät", sanoi hän Gastonille. "Kahdella naisella, jotka eivät -ole nähneet toisiaan kuuteen vuoteen, on paljon salaisuuksia -toisilleen uskottavana ja Renée'llä on varmaankin yhtä ja toista -kahdenkeskeistä sanottavaa minulle." - -Kun olimme jääneet kahden, heittäytyi hän syliini eikä voinut pidättää -kyyneleitään. - -"Mitä on tapahtunut?" sanoin minä. "Olen kaikkien mahdollisuuksien -varalta tuonut mukanani Hotel-Dieu'n ensimäisen kirurgin ja ensimäisen -lääkärin ja lisäksi Bianchonin; heitä on kokonaista neljä kappaletta." - -"Oi! Jos he vielä aikovat pelastaa minut, niin saavat kiirehtiä!" -huudahti hän. "Sama tunne, joka ajoi minut kuolemaan, saa minut nyt -kurkoittamaan kohti elämää." - -"Mitä olet tehnyt?" - -"Olen saattanut itseni viimeiselle keuhkotaudin asteelle muutamassa -päivässä." - -"Miten?" - -"Yöllä ensin hiostutin itseni ja sitten riensin lammelle ja istuuduin -kasteiseen ruohoon. Gaston luulee, että olen vain vähän kylmettynyt, -mutta minä kuolen." - -"Lähetä hänet pois Parisiin, niin haen itse lääkärit", sanoin minä ja -kiiruhdin kuin mieletön takaisin sille paikalle, johon olin jättänyt -heidät. - -Ah, ystäväni, lääkärintutkimuksen jälkeen ei kukaan näistä oppineista -antanut minulle edes pienintä toivon kipinää; he ovat kaikki sitä -mieltä, että Louise on kuoleva syyslehtien varistessa. -- Tuon rakkaan -olennon ruumiinrakennus on omituisella tavalla palvellut hänen -tarkoitusperiään; hänellä oli taipumusta siihen tautiin, joka hänessä -nyt on puhjennut esiin; hän olisi voinut elää vielä kauankin, mutta -muutamassa päivässä on hän saattanut itsensä aivan auttamattomaan -tilaan. En voi kertoa, mitä tunsin, kun kuulin lääkärien tarkoin -perustellun tuomion. Sinä tiedät, että aina olen elänyt yhtä paljon -Louisea kuin itseäni varten. Olin niin murtunut, etten voinut edes -saattaa noita julmia lääkäreitä ulos ovesta. Kyynelissä kylpien vietin -ties kuinka kauan tuskaisten ajatusteni parissa. Taivaallinen ääni -herätti minut vihdoin lamaannuksestani sanoilla: -- "No niin, minä -olen tuomittu." Sen sanoi Louise laskien kätensä olalleni. Hän -pakoitti minut nousemaan ja seuraamaan itseään pikku salonkiin. - -"Älä jätä minua", pyysi hän rukoilevin katsein, "en tahdo nähdä -epätoivoa ympärilläni; tahdon ennen kaikkea salata kaikki _häneltä_, -minulla on kyllä voimaa siihen. Olen täynnä tarmoa ja nuoruutta ja -tahdon kuolla pystypäin. Omasta puolestani en surkuttele itseäni; -kuolen juuri niin, kuten usein olen toivonut: kolmenkymmenen -vuotiaana, nuorena, kauniina, ja olen kokonaan oma itseni. Mitä häneen -taaskin tulee, niin olisin tehnyt hänet onnettomaksi, sen huomaan nyt. -Olen tarttunut oman rakkauteni verkkoon, niinkuin hirvi, joka kuristaa -itsensä, kärsimättömänä siitä, että on antanut vangita itsensä; meistä -kahdesta olen minä hirvi... ja villi hirvi lisäksi. Aiheeton -mustasukkaisuuteni on jo koskenut hänen sydämeensä ja tuottanut -hänelle kärsimystä. Sinä päivänä, jolloin minun epäluuloni -olisi otettu vastaan välinpitämättömyydellä, joka on kaiken -mustasukkaisuuden lopullinen palkka, niin... silloin olisin kuollut. -Olen tehnyt tilini selväksi maailman kanssa. On olemassa sellaisiakin -olentoja, jotka ovat suorittaneet maailmassa kuudenkymmenen vuoden -kokemukset, vaikkakin he itse asiassa ovat eläneet siinä vain parin -vuoden ajan, minä näytän vain kolmenkymmenen vuotiaalta, mutta itse -asiassa olen jo elänyt kuusikymmentä rakkauden vuotta. Sekä minulle -itselleni että hänelle on tämä ratkaisu siis onnellinen. Meidän -molempien laita on sitä vastoin toinen; sinä kadotat sisaren, joka -rakastaa sinua, ja sellainen menetys on korvaamaton. Sinä, ja -ainoastaan sinä, saat todella itkeä kuolemaani... Minun kuolemani", -jatkoi hän sitten pitkän vaitiolon jälkeen, jolloin näin hänet -ainoastaan kyynelteni hunnun läpi, "antaa kaikille julman opetuksen. -Rakas pikku kureliivi-tohtorini oli oikeassa: avioliiton ei tule -perustua intohimolle, ei edes rakkaudelle. Sinun elämäsi on kaunis, -olet kulkenut tietäsi eteenpäin ja ruvennut päivä päivältä yhä enemmän -ja enemmän rakastamaan Louis'ta; jota vastoin aviollinen yhdyselämä, -joka alkaa suurella rakkauden intohimolla, ajaa välttämättä purtensa -karille. Minulta se ensin riisti pois mitä jaloimman ja alttiimman -miehen, nyt riistää se vielä minulta maailman miellyttävimmän ja -runollisimman puolison. Olen kuitenkin tullut tuntemaan sekä sielun -että ruumiin ihanat ihanteet. Felipessä vallitsi sielu ruumista ja -ikäänkuin hahmosteli sen uudelleen, Gastonissa kilpailevat sydän, -nerous ja kauneus. Kuolen jumaloituna ja rakastettuna, mitä voisin -parempaa toivoa?... Sopia Jumalan kanssa, jonka olen kenties -laiminlyönyt, mutta jota nyt kaikesta sydämestäni rukoilen, että hän -rakkaudessaan kerran jälleen antaisi minulle nämä molemmat enkelit -taivaaseen! Ilman heitä olisi paratiisi minulle autio. Olisin muille -murheellinen esimerkki, ellen olisi poikkeus. On mahdotonta kohdata -useampia sellaisia miehiä kuin Felipe tai Gaston, ja sentähden käykin -yhteiskunnan laki tässä suhteessa yksiin luonnon lain kanssa. Niin, -nainen on heikko olento, jonka, silloin kun hän menee naimisiin, on -kokonaan alistettava tahtonsa miehen tahdon alle, mies sitävastoin on -velkapää vastapainoksi uhraamaan hänelle itsekkäisyytensä. Ne kapinat -ja kyyneleet, jotka meidän sukupuolemme viime aikoina niin suurella -melskeellä on aiheuttanut, ovat typeryyksiä, jotka osoittavat, että -hyvin olemme ansainneet sen lapsinimityksen, jonka filosofit ovat -meille antaneet." - -Tähän tapaan jatkoi hän puhettaan tuolla lempeällä äänellään, jonka -sinäkin tunnet, ilmituoden mitä hienoimmassa muodossa mitä järkevimpiä -asioita maailmassa, kunnes Gaston palasi tuoden mukanaan Parisista -kälynsä, hänen molemmat lapsensa ja heidän englantilaisen -hoitajattarensa, jotka kaikki Louise oli pyytänyt häntä tuomaan. - -"Kas tässä siis ovat minun kauniit pyövelini", sanoi hän saadessaan -nähdä veljenpoikansa. "Kuinka olisi ollut mahdollista välttää -erehdystä? Miten he ovat setänsä näköisiä!" - -Hän on ollut kuin hyvyys itse vanhempaa rouva Gastonia kohtaan, jota -hän pyysi olemaan Huvimajassa kuin kotonaan, ja hän hoiteli emännän -osaa tuolla Chaulieuille ominaisella, ylhäisen miellyttävällä tavalla, -jossa ei kukaan voi vetää hänelle vertoja. - -Kirjoitin heti herttua ja herttuatar de Chaulieulle, herttua de -Rhétorélle ja herttua de Lenoncourt Chaulieulle, samoin Madeleinelle. -Siinä tein viisaasti. Seuraavana päivänä ei Louise edellisen päivän -rasitusten uuvuttamana voinut enää mennä ulos; hän ei jaksanut edes -nousta vuoteestaankaan ennenkuin vasta päivälliseksi. Madeleine de -Lenoncourt, Louisen molemmat veljet ja hänen äitinsä saapuivat -illalla. Se kylmyys, jonka hänen uusi avioliittonsa oli aiheuttanut -hänen ja hänen perheensä välillä, oli kadonnut. Tästä illasta lähtien -tulevat Louisen molemmat veljet ja isä hevosella joka aamu Parisista -häntä tervehtimään ja nuo molemmat herttuattaret viettävät kaikki -illat Huvimajassa. Kuolema lähentää ihmisiä toisiinsa, samalla kuin se -painaa alas ja vaientaa kaikki pikkumaiset intohimot. Louise on ihanan -ylevä suloudessaan, viisaudessaan, sielukkaisuudessaan ja -hellätunteisuudessaan. Viimeiseen hengenvetoon asti säilyttää hänen -lumoava olemuksensa tuon sille ominaisen kaunoaistin, josta hän on -niin kuuluisa, ja hän jakaa meille yhäkin noita samoja henkensä -aarteita, jotka aikoinaan tekivät hänet Parisin kuningattareksi. - -"Tahdon olla kaunis arkussanikin", sanoi hän hymyillen siten kuin hän -ainoastaan voi, kun hänen täytyi jäädä vuoteeseen sammuakseen hiljaa -pois, ja neljätoista päivää on hän nyt täten riutunut. - -Hänen huoneessaan ei ole pienintä merkkiä sairaudesta, kaikki rohdot -ja voimistavat nesteet, koko lääkehoidollinen kalusto on kätketty -piiloon. - -"Enkö kuolekin kauniisti?" sanoi hän Sèvres'in kirkkoherralle, jolle -hän ripitti itsensä. - -Otamme kaikki ahneesti vaarin hänen sanoistaan. Gaston, jota niin -suuri levottomuus ja niin monet kamalat tiedonannot ovat koetelleet, -ei ole vailla rohkeutta, mutta hän on saanut kovan iskun, en -hämmästelisi yhtään, jos hän aivan luonnollisesti seuraisi vaimoaan. -Eilen sanoi hän minulle, kun kävelimme lammen rannalla: -- "Minun -täytyy olla isän sijassa noille molemmille lapsille..." Ja hän -viittasi kälyynsä, joka käveli hänen veljenlapsiensa kanssa. "Mutta -vaikk'en aiokaan tehdä mitään luopuakseni tästä maailmasta, luvatkaa -minulle kuitenkin olla toinen äiti heille ja saada miehenne ottamaan -vastaan julkinen holhooja-asema, jonka yhdessä kälyni kanssa olen -uskova hänelle." Tämän sanoi hän ilman pienintä juhlallisuutta, -niinkuin ihminen, joka tuntee olevansa kadotettu. Hänen kasvonsa -vastaavat hymyilyllä Louisen hymyilyyn, mutta minä olen ainoa, joka en -anna sen pettää itseäni. Hän kehittää yhtä paljon rakkautta kuin -Louisekin. Louise on tahtonut nähdä kummipoikansa; mutta olenpa -melkein tyytyväinen siitä, että hän on Provencessa; muuten olisi hän -rajattomalla anteliaisuudellaan häntä kohtaan saattanut minut aivan -hämilleni. - -25 p:nä elokuuta (hänen syntymäpäivänään). - -Eilen illalla houraili Louise vähän aikaa, mutta se oli todellakin -siron kaunista hourailua, joka osoittaa, että sielukkaat ihmiset eivät -kadota päätään samalla tavoin kuin jokapäiväiset arki-ihmiset ja -tyhmyrit. Hän lauloi sammuvalla äänellä muutamia italialaisia lauluja -_Puritanista, Somnambulasta_ ja _Mosésta_. Me seisoimme vuoteen -ääressä äänettöminä ja meillä oli kaikilla, yksinpä hänen veljellään -Rhétoréllakin, kyyneleet silmissä, oli nimittäin ilmeistä, että hänen -sielunsa täten pakeni. Hän ei nähnyt meitä enää! Kuitenkin viipyi koko -hänen olemuksensa sulo vielä tässä heikossa ja taivaallisen ihanassa -laulussa. Yöllä alkoi kuolinkamppailu. Tulin hänen luokseen kello -seitsemän aamulla auttaakseni häntä hiukan nousemaan, hän oli saanut -jälleen vähän voimia ja tahtoi istuutua ikkunan ääreen sekä pyysi -saada Gastonin käden... Tällä tavoin, ystäväni, jätti suloisin enkeli, -mikä koskaan tämän maan päällä on ollut, meille ainoastaan maallisen -tomuverhonsa. Kun hän edellisenä iltana -- Gastonin tietämättä -- sai -viimeisen voitelun, sill'aikaa kun Gaston hiukan vahvisti itseään -unella, pyysi hän minua lukemaan itselleen _De profundista_ ranskaksi, -jota hän tahtoi kuunnella istuessaan siinä, katsellen tuota ihanaa -luontoa, jonka hän itse oli luonut. Hän toisti ajatuksissaan eilen -lukemani sanat ja puristi miehensä kättä. Gaston oli nimittäin -polvillaan toisella puolen hänen lepotuoliaan. - -26 p:nä elokuuta. - -Sydämeni on murtunut. Olen juuri nähnyt hänet käärinliinoissaan, hän -on tullut kalpeaksi ja hänen ihollaan on sinerviä vivahduksia. Oi, -tahdon nähdä lapseni, lapseni! Tule vastaani lapsien kanssa! - -Parisissa 1840. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kahden nuoren aviovaimon muistelmat, by -Honoré de Balzac - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN NUOREN AVIOVAIMON *** - -***** This file should be named 52658-8.txt or 52658-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/6/5/52658/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52658-8.zip b/old/52658-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index db19458..0000000 --- a/old/52658-8.zip +++ /dev/null |