diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52687-8.txt | 1866 | ||||
| -rw-r--r-- | old/52687-8.zip | bin | 39292 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1866 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..86e7f2a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #52687 (https://www.gutenberg.org/ebooks/52687) diff --git a/old/52687-8.txt b/old/52687-8.txt deleted file mode 100644 index 606684e..0000000 --- a/old/52687-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1866 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kolme kertomusta, by Anton Tshehov - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kolme kertomusta - Koteloitunut ihminen. -- Karviaismarjat. -- Rakkaudesta. - -Author: Anton Tshehov - -Translator: Reino Silvanto - -Release Date: August 1, 2016 [EBook #52687] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME KERTOMUSTA *** - - - - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - - - - - - -KOLME KERTOMUSTA - -Koteloitunut ihminen. Karviaismarjat. Rakkaudesta. - - -Kirj. - -ANTON TSHEHOV - - -Venäjästä suomentanut Reino Silvanto - - - -Kirjallisia pikkuhelmiä; 39. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1911. - - - - -SISÄLLYS: - - Anton Tshehov. - Koteloitunut ihminen. - Karviaismarjat. - Rakkaudesta. - - - - -ANTON TSHEHOV. - - -Anton Tshehov syntyi v. 1860 etelä-Venäjällä, Taganrogin kaupungissa, -jossa maaorjuudesta vapautunut isänsä eli kauppiaana. Tämä antoi hyvän -kasvatuksen lapsilleen, jotka olivat hyvin lahjakkaita. Päätettyään -kouluopintonsa Taganrogin kymnasissa kirjottautui Anton v. 1879 -Moskovan yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ja valmistui v. -1884 lääkäriksi. Mutta käytännössä supistuivat hänen lääketieteelliset -harrastuksensa perin vähiin vaikutettua kuitenkin sekä syventävästi -että laajentavasti hänen kirjalliseen toimintaansa, joka vähitellen -muuttui hänen sydämenasiakseen ja omisti hänet kokonaan. - -Anton Tshehov ei ole ainoastaan Venäjän, vaan koko maailman etevimpiä -novellisteja. Hän on itsenäinen, originelli ja kerrassaan mestarillinen -kuvatessaan pienen novellin rajotetulla alalla taiteellisesti -muutamalla yksinkertaisella vedolla jotakin hetkeä elämästä tai -ihmisluonnetta. - -Hänen havaintokykynsä on tarkka ja sielunkuvaustapansa hiotun hieno. -Tavallisesti ottaa hän aiheensa sivistyneestä tai puolisivistyneestä -keskisäädystä; harvemmin kuvaa hän elämää talonpoikaiskansan -keskuudessa tai ylhäisissä piireissä. - -Tshehovin kirjallinen tuotanto, joka alkoi hänen ollessaan 19 vuoden -iässä, jakautuu luonnostaan kolmeen ajanjaksoon. Varhaisimman ajan -pienissä kertomuksissa kuvaa hän mukaansatempaavan hauskasti ihmisten -huvittavia heikkouksia. Huumori on syvää, hilpeää ja tarttuvaa. Mutta -leikin lomassa soinnahtaa toisinaan ivallinen sävel tai surunvoittoinen -sointu. Ajan kuluessa alkaa esiintyä alakuloisuutta, se kasvaa, -voimistuu. Mieliala käy vakavammaksi, kirkkaat, iloiset värit -tummenevat. Tämän muutoksen, joka tapahtui kirjailijan ollessa noin 25 -vuotias, aiheutti ajan ja aikalaisten henkinen köyhyys. Realistin -todenmukaisuudella kuvaa hän nyt kuollettavassa, harmaassa -jokapäiväisyydessä kärsiviä ihmisiä, heidän vikojaan, kehnouttaan ja -henkistä hätäänsä, elämän nurjia puolia ja epäkohtia. Hämmästyttävän -suuri on ero nuoruuden humorististen lastujen ja tämän synkän, -toistakymmentä vuotta kestäneen tuotantokauden välillä. - -Mutta vuosien kuluessa vaihtuu kirjailijan synkkä mieliala -valoisammaksi. Kuvausten tummat värit, joiden perusteella jotkut -arvostelijat ovat antaneet hänelle pessimistin nimen, muuttuvat -vähitellen hiukan vaaleammiksi, vaikkakin aiheet ovat vielä ilottomia. -On kuin toivorikkaampi aika sarastaisi läpi usvaisen hämäryyden. Tämä -valkeneva, viimeinen tuotantokausi ei ennättänyt kuitenkaan kauaa -kehittyä edelleen, sillä jo v. 1904 kuoli tuottelias kirjailija -keuhkotautiin. - -Tähän kirjaseen suomennetut kolme kertomusta ovat kahden viimeisen -tuotantokauden rajavaiheilta. - -Paitsi kertomuksia, lyhempiä ja pitempiä, joiden lukumäärä nousee -satoihin, on Tshehov kirjoittanut myöskin muutamia näytelmiä. Venäjällä -on hänen teoksillaan ollut erinomainen menestys. Muutamia -kertomuskokoelmia on ilmestynyt toista kymmentä painosta ja yhtenä -ainoana vuonna (1903) levisi hänen koottuja teoksiaan yli 200,000 kpl. -Tshehov on ulkomailla suosituimpia venäläisiä kirjailijoita ja hänen -kertomuksiaan on käännetty kaikille maailman sivistyskielille. - -_Suomentaja_. - - - - -Koteloitunut ihminen. - - -Mironositskoje-kylän rajalla, kylänvanhimman vajassa asettuivat -myöhäiset metsämiehet yösijalle. Heitä oli vain kaksi: eläinlääkäri -Ivan Ivanitsh ja kymnasinopettaja Burkin. Ivan Ivanitshin sukunimi oli -jotensakin kummallinen ja kaksiosainen Tshimsha-Himalaiskij, joka ei -ensinkään sopinut hänelle, ja sentähden kutsuttiin häntä koko -kuvernementissa ainoastaan etu- ja isännimellä. Hän asui -hevossiitoslaitoksessa lähellä kaupunkia ja oli nyt tullut tänne -metsästämään, saadakseen hengittää puhdasta ilmaa. Opettaja Burkin -vieraili joka kesä kreivi P:n luona ja oli jo kauan ollut näillä -seuduilla kuin kotonaan. - -He eivät nukkuneet. Ivan Ivanitsh, pitkä, laihanpuoleinen ukko, jolla -oli pitkät viikset, istui ulospäin vajan kynnyksellä poltellen -piippuaan. Kuu paistoi hänen ylitsensä, eikä häntä sieltä pimeästä -erottanut. - -He kertoilivat monenmoisia juttuja. Puhuivat muun muassa siitä, että -kylänvanhimman terve eikä suinkaan tyhmä vaimo, Mavra, ei ole eläessään -kertaakaan käynyt kotikyläänsä kauempana, ei nähnyt koskaan kaupunkia -eikä rautatietä, vaan on viimeiset kymmenen vuotta yhä istuskellut -uunin nurkassa ja vain öisin mennyt kyläraitille jalottelemaan. - -Mitä kummallista siinä! -- virkkoi Burkin. -- Sellaisia, luonteeltaan -yksinäisiä ihmisiä, jotka niinkuin äyriäinen, erakko tai näkinkenkä -tahtovat vetäytyä kuoreensa, sellaisia on tässä maailmassa yllin -kyllin. Ehkä se on atavistinen ilmaus, viittaus siihen aikaan, jolloin -ihmisen esi-isä ei vielä ollut yhteiskunnallinen eläin, vaan eli -yksinäisessä luolassaan, tai sitten se lienee vain yksi puoli -ihmisluonteen moninaisuuksia, -- kukapa sen tietää? Minä en ole -luonnontutkija eikä ole asiani kajota tällaisiin kysymyksiin; tahdon -vain sanoa, että sellaiset ihmiset, kuin Mavra, eivät ole niinkään -harvinaisia. Eipä tarvitse kaukaa etsiä esimerkkiä. Pari kuukautta -sitten kuoli kaupungissa muuan Belikov, kreikankielen opettaja, -virkatoverini. Olette kai kuullut hänestä. Hänen omituisuuksiakin oli -se, että hän aina, vieläpä mitä kauneimmalla säällä käytti kalosseja, -sateenvarjoa ja ehdottomasti lämmintä, pumpulivanulla vuoritettua -palttoota. Sateenvarjonsa oli kotelossa, kellonsa harmaassa -säämiskäisessä kotelossa ja kun hän otti esiin kynäveitsensä -terottaakseen lyijykynää, oli veitsikin kotelossa. Ja hänen kasvonsakin -näyttivät olevan kuin kotelossa, sillä hänen päänsä oli aina kyyryssä -pystyynnostetun kauluksen sisässä. Hän käytti tummia silmälaseja, -ihokasta, pumpulia korvissa ja astuessaan ajuriin hän käski nostaa -kuomin. Sanalla sanoen, tässä miehessä saattoi huomata alituisen, -vastustamattoman halun sulkeutua niin sanoakseni, koteloon, joka -erottaisi hänet muusta maailmasta ja suojelisi ulkonaisilta -vaikutuksilta. Todellisuus kiihotti ja pelotti häntä, herättäen -alituista levottomuutta, ja ehkä puolustaakseen arkuuttaan ja inhoaan -nykyisyyttä kohtaan, hän aina ylisti menneisyyttä ja sitä, mitä ei -milloinkaan ole ollut. Muinaiset kielet, joita hän opetti, olivat -oikeastaan nekin kalossit ja sateenvarjo, joihin hän piiloutui -todelliselta elämältä. - --- Oi kuinka kreikankieli on sointuvaa ja ihanaa! -- puheli hän -mielistellen. Ja ikäänkuin todistaakseen sanansa, hän silmäänsä -räpäyttäen ja sormensa pystyyn nostaen lausui: Antropos! - -Ja ajatuksensakin Belikov koetti kätkeä koteloon. Hän tunsi ainoastaan -ne kiertokirjeet ja sanomalehtiartikkelit, joissa jotakin kiellettiin. -Kun kiertokirjeessä kiellettiin oppilaita kello kymmenen jälkeen -illalla menemästä ulos tai jossakin sanomalehtikirjotuksessa -kiellettiin lihallinen rakkaus, niin tämä oli hänestä selvää, varmaa: -kielletty ja siinä kaikki. Luvassa ja myönnytyksessäkin oli hänestä -jotakin epäilyttävää, jotakin salattua ja epäselvää. Kun kaupungissa -perustettiin draamallinen seura, lukutupa tai kahvila, niin hän ravisti -päätään ja mutisi itsekseen: - --- Onhan se niinkin ja se on kyllä hyvä, kun ei vain mitään tapahtuisi. - -Pieninkin poikkeus säännöistä, laiminlyönti, rikos teki hänet -alakuloiseksi, vaikka asia ei hänelle lainkaan kuulunut. Jos joku hänen -tovereistaan myöhästyi rukouksesta, jos huhu tiesi kertoa oppilaiden -vallattomuuksista, jos nähtiin luokan hoitajatar myöhään illalla -kävelemässä upseerin kanssa, niin hän tuli hirveän levottomaksi ja -pelkäsi, ettei vain mitään tapahtuisi. Ja opettajakokouksissa hän aivan -kiusasi meitä varovaisuudellaan, epäluuloisuudellaan ja puhtaasti -kotelomaisilla mietteillään siitä, kuinka huonosti poika- ja -tyttökymnaseissa nuoriso käyttäytyy, meluaa luokissa, -- ah, kun ei -koulun johtokunta vain saisi tietää, ah, kun ei vain mitään tapahtuisi, --- ja entäs jos toiselta luokalta erottaisi Egorovin ja neljänneltä -Petrovin, niin se olisi kovin hyvä. Ja miten kävikään? Huokauksilla, -rasituksilla, tummilla silmälaseilla, kalpeilla, pienillä kasvoilla, -- -huomatkaa, pienillä kuin hillerin kasvoilla -- hän ikävystytti meitä -kaikkia ja me annoimme perään, annoimme Egoroville ja Petroville -muistutuksen käytöksestä, annoimme heille arestia ja annoimme vihdoin -kummallekin potkut koulusta. Hänellä oli omituinen tapa -- käydä kotona -luonamme. Hän tulee opettajan luo, istuu ja vaikenee sekä näyttää -tuijottavan johonkin. Istuu sillä tavoin puhumatta tunnin, jopa -toisenkin ja lähtee pois. Tätä hän kutsui "hyvien välien -ylläpitämiseksi toverien kesken" ja nähtävästi oli hänen vaikea tulla -luoksemme ja istua puhumatta. Mutta hän tuli luoksemme vain siksi, että -piti sitä toverin velvollisuutena. Me, opettajat, pelkäsimme häntä. Ja -pelkäsipä itse koulun johtajakin. Vaikka me opettajat olemme -ajattelevaisia, kunnollisia, Turgenjevin ja Shtshedrinin [edellinen -venäläinen romanisti, jälkimäinen satirikko] mukaan kasvatettuja -ihmisiä, niin tuo merkillinen mies, joka aina käytti kalosseja ja -sateenvarjoa, piti kokonaista viisitoista vuotta kymnasia käsissään! -Eikä ainoastaan kymnasia, vaan vieläpä koko kaupunkia! Naisemme eivät -enää hommanneet seuranäytelmiä lauantai-illoiksi, sillä pelkäsivät, -että hän saisi tietää; eivätkä papit kehdanneet hänen läsnäollessaan -syödä paastona kiellettyä ruokaa tai pelata korttia. Belikovin -tapaisten miesten vaikutuksen alaisena alettiin kaupungissamme -viimeisten kymmenen-viidentoista vuoden kuluessa pelätä kaikkea: -ääneenpuhumista, kirjeiden lähettämistä, tutustumista, kirjojen -lukemista, köyhien auttamista, luvun opettamista... - -Ivan Ivanitsh yskähti, aikoen sanoa jotakin, mutta veti vielä muutaman -sauhun, katseli kuuta ja virkkoi vasta sitten verkalleen: -- Niin. -Ajattelevaisia, kunnollisia, lukevat sekä Turgenevia että Shtshedrinia -ja monenmoisia muita, niinkuin Buckleä, mutta sittenkin alistuvat, -kärsivät... Sellaista se on. - --- Belikov asui samassa talossa kuin minä, -- jatkoi Burkin, -- samassa -kerroksessa, vastapäätä. Me tapasimme toisemme usein ja minä tunsin -hyvin hänen kotielämänsä. Kotonakin oli sama juttu: yönuttu, patalakki, -akkunaluukut, teljet, kokonainen sarja kieltoja, rajotuksia ja -- ah, -kun ei vain mitään tapahtuisi! On vaarallista syödä paastoruokaa, mutta -muuta ei uskalla syödä, sillä silloin sanottaisiin, että Belikov ei -täytä paastomääräyksiä, vaan on syönyt voissa paistettua kuhaa, -- tämä -ei ole paastoruokaa, mutta eipä saata pitää sitä kiellettynäkään. Hän -ei pitänyt naispalvelijaa, koska pelkäsi, että hänestä ajateltaisiin -pahaa, vaan palvelijana hänellä oli kokki Afanasij, noin -kuusikymmentävuotias, viinaanmenevä, hassahtava ukko, joka joskus oli -palvellut päivystäjäsotilaana ja osasi jonkunverran ruanlaittoa. Tämä -Afanasij seisoi tavallisesti kädet ristissä oven pielessä ja jupisi -aina yhtä ja samaa syvään huokaillen: - --- Kylläpäs niitä nyt täällä juoksee! - -Belikovin makuuhuone oli pieni kuin laatikko ja vuode uutimien -peitossa. Asettuessaan levolle hän veti päänsäkin peitteen alle. - -Oli kuuma, tukahuttava, tuuli humisi suljetuissa ovissa ja uunissa, -keittiön puolelta kuului huokauksia, pahaatietäviä huokauksia... - -Ja kauhu valtasi hänet peitteen alla. Hän pelkäsi, ettei vain mitään -tapahtuisi, ettei Afanasij vain tappaisi häntä, etteivät varkaat vain -yllättäisi, ja näki sitten pitkin yötä pöyristyttäviä unia. Mutta -aamulla, kun me yhdessä astelimme kouluun, oli hän alakuloinen, kalpea -ja saattoi huomata, että väkirikas koulu oli vastenmielinen ja -kauhistuttava koko hänen olennolleen, ja että tämän, luonteeltaan -yksinäisen miehen oli raskas kulkea minun rumallani. - --- Kovin meillä luokissa melutaan, virkkoi hän ikäänkuin etsien -selitystä raskaalle tunteelleen. -- Sillä ei ole enää määrääkään. - -Ja saattaako uskoa, että tämä kreikankielen opettaja, tämä koteloitunut -ihminen oli joutua naimisiin. - -Ivan Ivanitsh katsahti äkkiä vajaan ja virkkoi: - --- Leikkiä laskette! - --- Niin, oli naida, niin ihmeelliseltä kuin se kuuluukin. Meille -määrättiin uusi historian ja maantieteen opettaja, eräs Mihail Savitsh -Kovalenko, syntyään vähävenäläinen. Hän ei saapunut yksin, vaan toi -sisarensa Varenkan mukanaan. Mihail Savitsh oli nuori ja pitkä mies, -jonka iho oli tummaverinen ja kädet tavattoman suuret. Jo hänen -kasvoistaan saattoi nähdä, että äänensä on matala, ja todellakin, ääni -kuului kuin tynnyristä. Ja olipa Varenkallakin ikää jo noin -kolmenkymmenen paikoille ja hänkin oli pitkäkasvuinen, solakka, -tummatukkainen, punaposkinen -- sanalla sanoen, ei neito, vaan -marmeladi, ja niin virkku, vallaton, lauloi yhä vähävenäläisiä -romansseja ja nauroi, että oli nauruunsa pakahtua. Ensimäinen, -perinpohjainen tuttavuus Kovalenkojen kanssa tapahtui johtajan -nimipäivillä. Keskellä ankaria, teennäisen ikäviä pedagogeja, jotka -nimipäivilläkin käyvät velvollisuudesta, huomasimme yhtäkkiä uuden, -vaahdosta syntyneen Afroditen, joka käy kädet puuskassa, nauraa -hohottaa, laulaa, tanssii... Hän lauloi erittäin tunteellisesti "Tuuli -humisee", sitten vielä romanssin, ja yhä vielä, kunnes lumosi meidät -kaikki -- kaikki, vieläpä Belikovinkin. Tämä istuutui laulajattaren luo -ja sanoi hymyillen makeasti: - --- Vähävenäjänkieli muistuttaa suloutensa ja miellyttävän sointunsa -puolesta muinaiskreikkaa. - -Tämä oli Varenkan mieleen ja hän alkoi hartaasti ja vakuuttavasti -kertoa, että hänellä Gadjatskijn kihlakunnassa on maatalo, jossa -äitinsä nyt asuu, ja että siellä on niin hyviä puunperunoita, meloneja -ja kapakoita! Vähävenäläiset kutsuvat vesimeloneja kapakoiksi ja -kapakoita anniskeluiksi ja keittävät borshtshia (eräänlaista -liemiruokaa) punertavine ja sinertävine mausteineen ja se on "niin -maukasta, niin maukasta, niin hirveän maukasta!" - -Me kuuntelimme ja kuuntelimme, kun yhtäkkiä meidät kaikki valtasi sama -ajatus. - --- Heidät pitäisi naittaa, -- kuiskasi johtajanrouva minulle. - -Me olimme kaikki älynneet, että meidän Belikovimme oli naimaton, ja nyt -meistä näytti omituiselta, ettemme olleet sitä ennen huomanneet, vaan -jättäneet kokonaan huomioonottamatta näin tärkeän seikan hänen -elämässään. Entä mikä oli hänen mielipiteensä naisista, mitenkä hän oli -itselleen ratkaissut tämän tärkeän kysymyksen? Ennen ei tämä ollut -meitä lainkaan huvittanut, sillä kaikesta päättäen ei mieleemme ollut -edes juolahtanut ajatus, että mies, joka talvet ja suvet käyttää -kalosseja ja nukkuu uudinten ja peittojen suojassa, saattaisi rakastaa. - --- Belikov on jo yli neljänkymmenen ja Varenka siinä kolmenkymmenen -paikoilla... -- selitti johtajanrouva edelleen. -- Kyllä minä luulen, -että Varenka suostuisi. - -Kuinka paljo turhaa, joutavaa meillä maaseudulla tehdäänkään ikävästä! -Ja tämä johtuu siitä, ettei tehdä sitä, mikä olisi tarpeen. Miksi piti -meidänkään yhtäkkiä ruveta naittamaan tuota Belikovia, jota oli -mahdoton edes kuvitella naimisissa? Johtajan ja inspehtorin rouvat ja -kaikki kymnasin piiriin kuuluvat naiset vilkastuivat, vieläpä -kaunistuivat, aivankuin olisivat yhtäkkiä löytäneet elämänsä päämäärän. -Johtajanrouva tilaa kokonaisen aition teatterista ja me näemme Varenkan -istuvan siellä säteilevänä, onnellisena, viuhka kädessä ja hänen -vieressään Belikovin, pienenä, kumaraisena, aivankuin hänet olisi -väkisin kiskottu kotoa. Minä annan illatsun, ja naiset vaativat, että -minä ehdottomasti kutsuisin sekä Belikovin että Varenkan. Sanalla -sanoen, kone oli käynnissä. Kävi ilmi, ettei Varenka taida ollakaan -naimista vastaan, sillä veljen luona ei mahtanut olla niinkään hauska, -koska he päiväkaudet kinasivat ja morkkasivat. Ajatelkaahan: Kovalenko -kulkee pitkin katua, hän on pitkä ja potra poika, yllä koruompeleinen -paita ja hiustöyhtö otsalla lakin alla; kainalossa on pino kirjoja, -toisessa kädessä paksu ryhmysauva. Hänen perässään astuu sisar myöskin -kirjoineen. - --- Mutta sinä, Mihail, et ole tätä lukenut! -- väittää sisar -äänekkäästi. -- Minä uskallan vaikka vannoa, että sinä et ole sitä -lukenut! - --- Mutta minä sanon, että olen lukenut! -- huutaa Kovalenko tärähyttäen -sauvalla käytävään. - --- Hyvänen aika, veliseni! Miksi suutut? Onhan tämä periaatteellinen -kysymys! - --- Minä olen lukenut! -- huutaa Kovalenko vielä kovemmin. - -Ja kotona -- milloin siellä vieras pistäysi, aina kuuluu riitaa. -Sellainen elämä kävi ajan pitkään ikäväksi, oma koti alkoi tuntua -hauskalta ja pitihän ikäkin ottaa varteen. Valitsemisen varaa ei ollut, -piti suostua, olipa se sitten vaikka kreikankielen opettaja. Ja totta -puhuen, suurin osa meidän neitejämme ei välitä siitä, kuka korjaa, kun -vaan pääsee naimisiin. Oli miten hyvänsä, Varenka alkoi ilmeisesti olla -meidän Belikovillemme suosiollinen. - -Entä Belikov? Hän kävi Kovalenkon luona niinkuin meilläkin. Tulee hänen -luokseen, istuu ja vaikenee. Niin, hän vaikenee, mutta Varenka laulaa -hänelle "Tuuli humisee" ja katselee kuulijaansa haaveksivasti tummilla -silmillään, tai purskahtaa nauramaan: - --- Ha-ha-ha! - -Rakkaudenasioissa ja etenkin naimisessa on harrastuksen herättämisellä -suuri merkitys. Kaikki -- sekä virkatoverit että naiset -- alkoivat -vakuuttaa Belikoville, että hänen täytyy naida, ettei hänellä ole -elämässä enää mitään muuta jälellä kuin naiminen. Kaikki onnittelivat -häntä ja selittivät vakavan näköisinä kaikenmoisia joutavia asioita yhä -siihen tapaan, että naiminen on tärkeä askel. Eikä Varenka sitäpaitsi -ollut hullumman näköinen, päinvastoin, huvittava, valtioneuvoksen tytär -ja maatalon omistaja, ja mikä tärkeintä, tämä oli ensimäinen nainen, -joka kohteli häntä lempeästi, sydämellisesti, Belikovia alkoi aivan -pyörryttää, kun hän päätti, että hänen todella pitää naida. - --- Silloin olisi pitänyt siepata häneltä sekä kalossit että -sateenvarjo, -- virkkoi Ivan Ivanitsh. - --- Ajatelkaas, se kun oli aivan mahdotonta. Hän asetti Varenkan -valokuvan pöydälleen, kävi yhä luonani puhelemassa Varenkasta, -perhe-elämästä, siitä, että naiminen on tärkeä askel, kävi usein -myöskin Kovalenkojen luona, mutta ei muuttanut elintapaansa rahtuakaan. -Vaikuttipa tämä naimapäätös pikemmin häneen sairaloisesti, sillä hän -laihtui, kalpeni ja näytti vetäytyvän yhä syvemmälle koteloonsa. - --- Varvara Savvishna miellyttää minua, -- sanoi hän minulle hymähtäen -kierosti, ja minä tiedän, että jokaisen ihmisen täytyy välttämättömästi -naida, mutta... kaikki tämä, nähkääs, on tapahtunut niin omituisen -pian... Täytyy vielä harkita. - --- Mitä se harkitsemisesta paranee? vastasin hänelle. -- Naikaa pois ja -sillä hyvä! - --- Ei, naiminen on tärkeä askel, täytyy ensin pohtia siitä johtuvia -velvollisuuksia, vastuunalaisuutta... jottei sitten mitään tapahtuisi. -Se minua niin vaivaa, etten saa öisin unta. Minun täytyy tunnustaa, -että pelkään, sillä hänellä ja hänen veljellään on niin omituinen -ajatustapa, he keskustelevat, nähkääs, niin kummallisesti ja niin -vilkkaita luonteeltaan sitten. Saattaahan sitä kylläkin naida, mutta -ties mitä sitten tapahtuu... - -Eikä hän kosinut, vaan lykkäsi yhä toistaiseksi johtajanrouvan ja -muiden naisten suureksi mielipahaksi. Pohti yhä velvollisuuksia ja -vastuunalaisuutta, oli melkein joka päivä kävelyllä Varenkan kanssa, -sillä hän nähtävästi luuli, että hänen asemassaan oli niin meneteltävä, -ja tuli usein luokseni selittääkseen perhe-elämää. Ja luultavasti olisi -hän vihdoinkin kosinut ja solminut avioliiton, tarpeettoman ja tyhmän, -jollaisia meillä ikävästä ja toimettomuudessa solmitaan tuhansia, -jollei yhtäkkiä olisi tapahtunut suuremmoinen häväistysjuttu. On -tarpeen huomauttaa, että Varenkan veli, Kovalenko vihasi Belikovia -tuttavuuden ensi päivästä saakka, eikä voinut häntä sietää. - --- En ymmärrä, -- selitti hän heille olkapäitään kohautellen, -- en -ymmärrä, kuinka te tulette toimeen tuollaisen urkkijan kanssa? Senkin -koirankuonolainen. Hyh, kuinka te jaksatte täällä elää?! Ilmakin on -kerrassaan tukahuttavaa, saastaista! Oletteko te mitään pedagogeja, -opettajia? Te olette virkakiipijöitä, koulunne ei ole tiedon temppeli, -vaan polisihallitus, jossa haisee kaikenmoiset hapot aivan kuin -polisikamarin putkassa. Ei, hyvät ystävät, vielä vähän aikaa täällä -kanssanne oltuani minä matkustan maalle kotiini ja alan siellä ravustaa -ja pikkuryssiä opettaa. Minä matkustan, vaan jääkää te tänne -Juudaksenne kanssa! - -Tai nauroi hän, että vedet silmistä vierivät, milloin matalalla milloin -kimakalla äänellä ja kysyi minulta käsiään levitellen: - --- Mitä hän minun luonani istuu? Mitä hän tahtoo? Istuu ja töllistelee! - -Tekaisipa hän Belikoville liikanimen "takiais-hämähäkki". Me, -tietysti, kartimme puhumasta hänelle sisarensa naimahommasta tämän -"takiais-hämähäkin" kanssa. Ja kun johtajanrouva kerran tuli hänelle -vihjaisseeksi, että olisipa hyvä naittaa hänen sisarensa niin -arvokkaalle ja kaikkien kunnioittamalle henkilölle kuin Belikov, niin -hän rypisti naamaansa naurahtaen: - --- Se asia ei kuulu minulle. Menköön naimisiin vaikka lohikäärmeen -kanssa, minä en tahdo sekaantua toisten asioihin. - -Nyt saatte kuulla, mitä sitten tapahtui. Joku vekkuli piirsi irvikuvan: -Belikov kulkee kalossit jalassa, housut saapasvarsiin pistettyinä, -sateensuojan alla ja Varenka hänen käsikynkässään; kuvan alla oli -sanat: "rakastunut antropos". Aihe oli repäisevästi käsitelty, -tiedättekös, ihan ihmeellisesti! Taiteilija oli varmaan ollut työssä -useamman kuin yhden yön, koska kaikki poika- ja tyttökymnasin sekä -seminarin opettajat, virkamiehet, -- kaikki saivat yhden kappaleen -Saipa Belikov itsekin. Kuva teki häneen kerrassaan masentavan -vaikutuksen. - -Me läksimme yhdessä kotoa, -- oli juuri ensimäinen päivä toukokuuta, -sunnuntai, ja kaikki opettajat ja oppilaat olivat päättäneet kokoontua -koululle ja yhdessä jalkaisin lähteä kaupungin ulkopuolella olevaan -lehtoon, -- niin, me läksimme kotoa, mutta hän oli vihreä, -ukkospilveäkin synkempi. - --- Kuinka pahoja, ilkeitä ihmiset sentään ovat! -- virkkoi hän ja hänen -huulensa vapisivat. - -Minun tuli häntä sääli. Me astelimme edelleen, kun yhtäkkiä, -ajatelkaas, Kovalenko hyräyttää polkupyörällä ohitsemme ja hänen -jälkeensä Varenka, hänkin polkupyörällä, punaisena, hengästyneenä, -mutta iloisena. - --- Me ajamme edellä! -- huutaa tämä! On niin kaunis ilma, niin kaunis -ilma, niin hirveän kaunis ilma! - -Ja he katosivat polkupyörineen. Belikov muuttui vihreästä kalpeaksi, -näytti tyrmistyvän ja pysähtyi minua töllistämään... - --- Mitäs tämä on? -- kysyi hän. -- Vai pettääkö näköni? Onko opettajain -ja naisten soveliasta ajaa polkupyörällä? - --- Mitä sopimatonta siinä olisi? -- vastasin minä. -- Ajakoot -terveydekseen! - --- Onko se mahdollista? -- huusi hän ihmetellen minun tyyneyttäni. -- -Mitä te puhutte?! - -Ja hän oli niin hämmästynyt, ettei halunnut jatkaa matkaa, vaan palasi -takaisin kotiinsa. - -Seuraavana päivänä hän yhtämittaa hieroi hermostuneesti käsiään, -värisi, ja kasvoistakin jo saattoi nähdä, että hänen oli paha olla. -Lähtipä koulusta kesken tuntejaan, mikä tapahtui ensi kerran hänen -elämässään. Eikä syönyt päivällistä. Iltapuolella hän pukeutui -lämpimämmin, vaikka ulkona oli aivan kesäinen sää, ja laahusti -Kovalenkojen luo. Varenka ei ollut kotona; hän tapasi veljen yksin. - --- Istukaa, olkaa hyvä, -- sanoi Kovalenko kylmästi kulmakarvojaan -rypistellen. Kasvonsa olivat uniset, sillä hän oli vastikään noussut -päivällislevolta ja oli kovin huonolla tuulella. - -Belikov istui vaieten kymmenkunta minuttia ja alkoi: - --- Minä tulin luoksenne keventämään sydäntäni. Minun on niin kovin -vaikea olla. Joku herja on piirtänyt naurettavan kuvan minusta ja -eräästä toisesta, meille kummallekin läheisestä henkilöstä. Pidän -velvollisuutenani ilmottaa, että minä olen syytön siihen... En ole -antanut pienintäkään aihetta sellaiseen pilantekoon, -- päinvastoin, -olen aina käyttäytynyt kuin täysin säädyllinen mies. - -Kovalenko oikaisihe ja istui vaieten. Belikov odotti hetken ja jatkoi -hiljaa surullisella äänellä: - --- Minulla olisi vielä vähä sanottavaa teille. Minä olen jo kauan -palvellut virassani, te vasta alotatte virkauraanne ja sentähden pidän -velvollisuutenani vanhemman toverin tavoin varottaa teitä. Te ajatte -polkupyörällä, mutta tämä huvi ei sovi lainkaan nuorison kasvattajalle. - --- Miksei? -- kysyi Kovalenko matalalla äänellä. - --- Pitäisikö sitä vielä selittää, Mihail Savitsh, eikö se ole varsin -ymmärrettävää? Jos opettaja ajaa polkupyörällä, niin mitä silloin -jääkään oppilaitten osaksi? Heidän pitäisi silloin kävellä käsillään! -Ja kun se kerran on kiertokirjeessä kielletty, niin ei saa. Minä -kauhistuin eilen! Kun näin teidän sisarenne, niin näköni himmeni. -Nainen tai neitonen polkupyörän selässä -- se on kauheata! - --- Mitä te oikeastaan tahdotte? - --- Minä tahdon ainoastaan varottaa teitä, Mihail Savvitsh. Te olette -vielä nuori, tulevaisuus on edessänne, pitää sentähden aina käyttäytyä -hyvin varovasti eikä ottaa velvollisuuttansa niin kevyesti kuin te! Te -käytätte kirjavaa paitaa, aina teillä on kirjoja kainalossa kadulla -kulkiessanne ja nyt vielä polkupyörä. Siitä, että te ja teidän -sisarenne ajatte polkupyörällä, saa johtaja tietää, sitten -tarkastaja... Onko se hyvä? - --- Että minä ja sisareni ajamme polkupyörällä, ei kuulu kenellekään! -- -sanoi Kovalenko punastuen. -- Ja sen, joka uskaltaa sekaantua koti- ja -perheasioihini, lennätän minä hiiteen! - -Belikov kalpeni ja nousi. - --- Jos te puhutte tuolla tavoin, niin minä en voi jatkaa, -- sanoi hän. -Minä pyydän, että te minun läsnäollessani ette miiloinkaan noin puhuisi -päällystöstä. Teidän pitää kunnioituksella kohtelemaan viranomaisia. - --- Olenko minä sitten puhunut viranomaisista mitään pahaa? -- kysyi -Kovalenko, katsoen häneen kiukkuisesti. -- Olkaa hyvä ja jättäkää minut -rauhaan! Minä olen kunniallinen mies, enkä halua puhua sellaisen herran -kanssa kuin te. Minä en voi sietää urkkijoita! - -Belikov alkoi hermostuneesti puuhata ja pukeutui nopeasti. Hänen -kasvoillaan oli kauhun ilme. Hän sai ensi kerran elämässään kuulla -sellaisia raakuuksia. - --- Puhukaa mitä tahdotte, -- sanoi hän astuessaan eteisestä portaille. --- Minun täytyy jo edeltäpäin sanoa teille: ehkä on joku kuullut meitä, -ja jottei keskusteluamme vääristeltäisi, ja jottei mitään tapahtuisi, -täytyy minun kertoa herra johtajalle keskustelumme sisällys... -pääpiirteissään. Se on minun velvollisuuteni. - --- Kertoa? Mene, kerro! - -Kovalenko tarttui häntä kaulukseen ja lennätti Belikovin portaita -pitkin alas, että kalossit paukkuivat. Portaat olivat korkeat ja -jyrkät, mutta onnellisesti tuli hän kuitenkin alas, nousi seisomaan ja -koetti, olivatko silmälasinsa ehjät? Mutta juuri kun hän lensi portaita -alas, osui Varenka kahden muun naisen seurassa saapumaan paikalle. -Naiset seisoivat alhaalla katsellen ihmeissään -- ja Belikovista oli -tämä kaikkein kauheinta. Parempi olisi ollut taittaa niskansa, molemmat -jalkansa kuin joutua naurunalaiseksi. Nyt saa sen varmaan koko kaupunki -tietää, sitten johtaja, tarkastaja, -- oh, kunpa ei vain mitään -tapahtuisi! Nyt piirtävät uuden pilakuvan ja kaikki päättyy niin, että -käsketään jättämään erohakemus... - -Kun hän nousi seisomaan, tunsi Varenka hänet ja katsellessaan hänen -naurettavia kasvojaan, rypistynyttä päällystakkiaan, kalossejaan, -ymmärtämättä mitä oli tapahtunut, otaksuen hänen epähuomiossa -pudonneen, hän ei voinut hillitä itseään, vaan ratkesi sellaiseen -nauruun, että koko talo kajasi: - --- Ha-ha-haa! - -Ja tämä rämähtävä, läikkyvä "ha-ha-haa" oli kaiken loppu: siihen -päättyi sekä kosinta että Belikovin maallinen olemassaolo. Hän ei enää -kuullut Varenkan sanoja eikä nähnyt mitään. Palattuaan kotiinsa hän -ensi työkseen korjasi valokuvan pöydältä ja kävi sitten levolle eikä -enää milloinkaan noussut. - -Parin kolmen päivän kuluttua tuli Afanasij luokseni kysymään, eikö -olisi lähdettävä lääkäriä noutamaan, sillä isäntä ei ole aivan niin -kuin olla pitäisi. Minä menin Belikovin luo. Hän makasi uudinten takana -peitteen alla eikä puhunut mitään. Jos häneltä jotakin kysyi, virkkoi -hän vain on tai ei -- eikä sen enempää. Siinä hän makasi, vaan -ympärillä hääräili synkkänä syvään huokaillen Afanasij, joka haisi -viinalle kuin viinatupa. - -Kuukauden kuluttua Belikov kuoli. Me hautasimme hänet kaikki miehissä -ja naisissa, nimittäin molemmat kymnasit ja seminari. Siinä hän nyt -arkussa makasi, kasvoilla lempeä, tyytyväinen, iloinen ilme, ikäänkuin -hän olisi iloinnut siitä, että hänet vihdoinkin oli laskettu koteloon, -josta hän ei ikinä enää nouse. Hän oli saavuttanut ihanteensa! -Aivankuin hänen kunniakseen vallitsi hautauksen kestäessä sumuinen, -sateinen sää ja kaikilla oli kalossit ja sateenvarjo. Varenka oli -myöskin hautaamassa, ja kun arkku laskettiin maan poveen, hyrähti hän -itkuun. Huomasin, että vähävenäläiset naiset joko itkevät tai nauravat; -he eivät voi olla tavallisella tuulella. - -Tunnustan, että on kerrassaan nautinto haudata sellaisia ihmisiä kuin -Belikov. Kun me palasimme hautausmaalta, niin olimme kaikki kainon -juhlatunnelman vallassa. Mutta ei kukaan tahtonut paljastaa tätä -tyytyväisyyden tunnetta, joka muistutti jo kauan sitten lapsuudessa -kokemaamme mielialaa, kun vanhempain lähdettyä kylään saimme tunnin, -parikin juoksennella puutarhassa nauttien täydellistä vapautta. Oi -vapaus, vapaus! Pieninkin vihjaus, heikoinkin toive sen saamisesta -antaa sielulle siivet! Eikö totta? - -Me palasimme hautausmaalta tyytyväisinä. Eikä ollut edes viikkoakaan -vierähtänyt, kun elämä jo kulki entistä rataansa yhtä tylynä, -väsyttävänä, järjetönnä, ei kiertokirjeiden ahdistamana, vaikkei aivan -vapaanakaan. Eipä tapahtunut muutosta parempaan. Ja todellakin, Belikov -on jo haudassa, mutta kuinka paljon onkaan vielä sellaisia -koteloituneita ihmisiä maailmassa, kuinka paljon heitä vielä syntyykään -maailmaan! - --- Niinhän se on, -- virkkoi Ivan Ivanitsh ja sytytti piippunsa. - --- Kuinka paljon heitä vielä syntyykään maailmaan! -- toisti Burkin. - -Kymnasinopettaja astui vajasta ulos. Hän oli lyhyenläntä, lihavahko, -aivan kaljupäinen, musta parta ulettui melkein vyötäisille. Hänen -mukanaan seurasi kaksi koiraa. - --- Oi, sinä ihana kuu! -- lausui hän yläilmoihin katsahtaen. - -Oli jo puoliyö. Oikealla näkyi koko kylä ja sen halki pitkä raitti aina -viiden virstan päähän. Kaikki oli vaipunut hiljaiseen, syvään uneen. Ei -liikettä, ei ääntä. Eipä olisi uskonut, että luonnossa voisi vallita -niin syvä hiljaisuus. Kun kuutamoisena yönä näet leveän kylätien -mökkeineen, heinärukoineen, nukkuvine pajuineen, niin valtaa hiljaisuus -sielunkin ja tässä rauhassaan öisten varjojen suojassa, suojassa -vaivoilta, murheilta ja huolilta se muuttuu helläksi, surunsuloiseksi, -ja näyttää siltä kuin tähdetkin sitä hyväillen ja liikutettuina -katselivat, kuin pahaa ei enää maan päällä olisikaan, vaan kaikki olisi -onnellista. Vasemmalla kylän laidasta alkoi vainio, joka ulottui kauas, -aina taivaanrantaan. Niin laaja kuin tämä kuutamon peittämä vainio -olikin, ei siltä liikettä näkynyt, ei ääntä kuulunut. - --- Niinhän se on -- toisti Ivan Ivanitsh. -- Mutta eikö se, -että asumme kaupungin ummehtuneessa ilmassa ja ahdingossa, -kirjottelemme tarpeettomia, pelaamme skruuvia -- eikö sekin -tavallaan ole koteloitumista? Entä se, että vetelehdimme koko ikämme -tyhjäntoimittajain, riitapukarien, tyhmien, toimettomain naisten -seurassa, puhumme ja kuuntelemme kaikenmoista roskaa -- eikö sekin -ole koteloitumista? Jos tahdotte, niin kerron teille sangen opettavan -jutun? - --- Jättäkäämme se toistaiseksi, sillä on jo aika käydä nukkumaan, -- -vastasi Burkin. -- Mutta huomenna sitten! - -Molemmat menivät vajaan ja heittäytyivät heinille pitkälleen. He olivat -jo peittyneet heiniin ja vaipuneet puoliuneen, kun yhtäkkiä kuului -kevyitä askelia... Joku kävi vajan läheisyydessä... kulki vähän matkaa -ohi ja pysähtyi. Hetken kuluttua kuului taas askelia... Koirat alkoivat -murista. - --- Se on Mavra, joka siellä kulkee, sanoi Burkin. - -Askeleet taukosivat. - --- Nähdä ja kuulla, kuinka valehdellaan, -- virkkoi Ivan Ivanitsh -kääntyen toiselle kyljelle, -- ja hölmön nimen saat siitä, että siedät -näitä valheita, häväistyksiä, nöyryytyksiä, uskaltamatta suoraan -ilmottaa, että olet rehellisten ja vapaiden ihmisten puolella. Ja -kaikki tämä leipäpalasen, lämpimän nurkan, jonkun joutavan, turhan -viran tähden, -- ei, on mahdotonta näin enää elää! - --- Toiseen asiaan eksytte, Ivan Ivanitsh, -- sanoi opettaja. -- -Nukutaan pois. - -Noin kymmenen minutin kuluttua oli Burkin jo täydessä unessa. Mutta -Ivan Ivanitsh yhä kääntelihe kyljeltä kyljelle ja huokaili. Sitten hän -nousi, meni ulos ja istui kynnykselle tupakoimaan. - - - - -Karviaismarjat. - - -Jo varhaisesta aamusta oli taivas ollut sadepilvien peitossa. Oli -hiljaista, viileätä ja ikävää niinkin harmaina, sumuisina päivinä, kun -pilvet riippuvat yli peltojen ja sadetta odotetaan -- turhaan. -Eläinlääkäri Ivan Ivanitsh ja kymnasinopettaja Burkin väsyivät jo -kuljeskelemaan pitkin vainioita, jotka näyttivät heistä nyt -rajattomilta. Kaukana edessä häämöttivät heikosti Mironositskoje-kylän -tuulimyllyt, oikealla kulki kunnasrivi, joka katosi kauas kylän taa. He -tiesivät molemmat, että se oli joen rantaa, tuolla niittyä, vihreitä -pajupensaita, maataloja, ja jos nousit jollekin kunnaalle, niin sieltä -näkyi yhtä laaja peltotasanko, rautatie sähkölankoineen ja juna, joka -kaukaa katsoen näyttää matelevalta toukalta, mutta saattoi sieltä -selkeällä säällä nähdä aina kaupunkiin asti. Nyt kun oli hiljaista -ympärillä ja luonto näytti lempeältä ja haaveksivalta, tunsivat Ivan -Ivanitsh ja Burkin syvästi rakastavansa näitä vainioita ja he -ajattelivat molemmat, kuinka juhlallinen, kuinka ihana oli tämä seutu. - --- Viime kerralla, kun olimme siellä kylänvanhimman vajassa, -- virkkoi -Burkin, -- te aioitte kertoa jotakin. - --- Niin, minä aioin kertoa veljestäni. - -Ivan Ivanitsh veti syvään henkeä ja sytytti piippunsa alkaakseen -kertoa, mutta juuri silloin rupesi satamaan. Ja noin viiden minutin -kuluttua satoi jo kuin saavista kaataen eikä voinut edeltäpäin sanoa, -kauanko sitä kestäisi. Ivan Ivanitsh ja Burkin olivat epätietoisia; -märät koirat seisoivat häntä koipien välissä ja katsoivat heihin -armoitellen. - --- Meidän pitää etsiä suojaa jostakin, -- sanoi Burkin. Lähtekäämme -Aljohinin luo, hän asuu tässä lähellä. - --- Lähdetään vaan. - -He suuntasivat matkansa sivullepäin ja kulkivat yhä niitettyjä peltoja -pitkin milloin suoraan eteenpäin, milloin oikealle, kunnes tulivat -tielle. Pian alkoi näkyä poppeleita, puutarha, sitten aittoja punaisine -kattoineen. Avautuipa jo eteen välkkyvä joen pinta ja leveä pato -myllyineen ja valkoisine uimahuoneineen. Se oli Sofino, jossa Aljohin -asui. - -Myllyn jytinältä ei voinut kuulla sateen rapinaa; toe vapisi. -Rattaitten ympärillä seisoi märkiä hevosia päät riipuksissa, ihmiset -kulkivat suojellen ruumistaan säkeillä. Oli märkää, lokaista, ikävää, -ja pato näytti kolkolta. Ivan Ivanitsh ja Burkin tunsivat koko -ruumiissaan märkyyden, likaisuuden ja epämukavuuden, jalkoihin oli -tarttunut savea ja ne tuntuivat raskailta. Kulkeissaan tokeen ohi ja -noustessaan kartanon aittoja kohti he vaikenivat aivankuin olisivat -suuttuneet toisiinsa. - -Eräässä aitassa rämisi viskuukone; ovi oli auki ja pölyä tuprusi ulos. -Kynnyksellä seisoi Aljohin itse, noin neljänkymmenen ikäinen, pitkä, -täyteläinen, tuuheatukkainen mies, joka oli enemmän professorin tai -taiteilijan kuin tilanomistajan näköinen. Hänen yllään oli valkoinen -paita, jota ei oltu pesty pitkiin aikoihin, köysivöineen, housujen -sijasta alushousut ja saviset, oljenporoiset saappaat. Nenä ja silmät -olivat pölystä mustat. Hän tunsi Ivan Ivanitshin ja Burkinin ja oli, -nähtävästi, hyvin iloissaan. - --- Olkaa hyvä, käykää taloon, sanoi hän hymyillen. -- Minä tulen heti -perässä. - -Päärakennus oli suuri, kaksikerroksinen. Aljohin asui alhaalla kahdessa -holvikattoisessa, pieni-ikkunaisessa huoneessa, jossa pehtorit olivat -ennen asuneet. Sisustus oli yksinkertainen ja huoneessa oli ruisleivän, -huonon viinan ja työkalujen hajua. Ylhäällä vierashuoneissa hän oli -harvoin, ainoastaan silloin, kun oli vieraita talossa. Ivan Ivanitshia -ja Burkinia vastaanottamaan ilmaantui emännöitsijä, nuori nainen, joka -oli niin kaunis, että molemmat jäivät hämmästyneinä seisomaan ja -katselemaan toinen toiseensa. - --- Ette voi ajatella, kuinka tulonne minua ilahuttaa, hyvät herrat, -- -sanoi Aljohin astuessaan vieraiden perässä eteiseen. Tämä oli -kerrassaan odottamatonta! Pelageja, -- kääntyi hän emännöitsijän -puoleen, -- nyt pitäisi vieraiden saada kuivaa ylleen. Minunkin täytyy -muuttaa pukua. Mutta ensin on peseydyttävä, sillä enpä ole tullut -tehneeksi sitä sitten viime kevään. Ehkä teitäkin, hyvät herrat, -haluttaa lähteä uimahuoneelle, sillä aikaa kun täällä laitetaan -kuntoon? - -Kaunis Pelageja, viehättävä ja näköjään hellätuntoinen, toi -pyyhinliinoja ja saippuata, ja Aljohin lähti vieraineen uimahuoneelle. - --- Niin todellakin, en ole pitkiin aikoihin peseytynyt -- jutteli hän -riisuutuessaan. Uimahuone, jonka isäni laittoi, on kyllä hyvä, kuten -näette, mutta ei ole oikein riittänyt aikaa pesemiseen. - -Hän istuutui portaalle, saippuoi tuuhean tukkansa ja kaulansa; -viruttaessa muuttui vesi ympärillä ruskeaksi. - --- Se on totta, se... -- myönsi Ivan Ivanitsh katsellen hänen päätään. - --- Pitkään aikaan en ole peseytynyt... -- toisti Aljohin hämillään ja -saippuoi toistamiseen; tällä kertaa muuttui vesi tummansiniseksi kuin -kirjotusmuste. - -Ivan Ivanitsh astui ulos, heittäytyi kohisten veteen ja uiskenteli -sateessa käsivarsiaan levitellen niin, että valkoiset lumpeenkukat -keinuivat aallokossa. Hän ui keskelle lampea, sukelsi ja tuli hetken -kuluttua toisessa paikassa näkyviin. Ja hän ui yhä edemmäksi sukeltaen -vähän väliä pohjaa tavottamaan. "Hyvänen aika... -- huudahteli hän -nauttien, -- kuinka suloista!" Sitten hän ui myllyn luo, haasteli -siellä jotakin talonpoikain kanssa, palasi takaisin ja makasi selällään -keskellä lammikkoa, antaen sateen valua kasvoilleen. Burkin ja Aljohin -olivat jo pukeutuneet ja tekivät lähtöä, kun hän yhä vielä ui ja -sukelteli. - --- Hyvänen aika!... virkkoi hän. Tämä on kerrassaan taivaallista! - --- Joutukaa! -- huusi Burkin hänelle. - -Palattiin taloon. Kun ylikerroksen salissa sytytettiin lamppu ja Burkin -ja Ivan Ivanitsh, yllä silkkiset viitat ja lämpimät tohvelit istuivat -nojatuoleissa, ja Aljohin itse siistinä, kammattuna ja yllään uusi -nuttu asteli pitkin lattiaa nauttien lämpimästä, puhtaudesta, kuivista -vaatteista, kevyistä jalkineista, ja kun suloinen Pelageja ääneti ja -lempeästi hymyillen liikkui pitkin pehmeitä mattoja, tarjoen teetä ja -marjahilloa, vasta silloin Ivan Ivanitsh alkoi kertomuksensa, jota -eivät ainoastaan Burkin ja Aljohin näyttäneet kuuntelevan, vaan myöskin -nuo vanhat ja nuoret naiset ja sotilashenkilöt, jotka rauhallisesti ja -arvokkaasti katsoivat kultaisesta kehyksistään salin seinillä. - -Meitä oli kaksi veljestä, -- alkoi hän, -- minä, Ivan Ivanitsh, ja -toinen -- Nikolai Ivanitsh, joka oli pari vuotta nuorempi minua. Minä -antauduin tieteen alalle ja valmistuin eläinlääkäriksi, mutta Nikolai -istui jo yhdeksäntoista vuotiaasta saakka valtiokonttorissa virassa. -Isämme, Tshimsha-Himadaiskij, oli alkuaan palveluksessa olevan -sotamiehen poika, mutta kohosi upseriksi ja jätti meille perinnöllisen -aateluuden ja huononlaisen maatilan jälkeensä. Hänen kuolemansa jälkeen -meni maatila velkoihin, mutta lapsuutemme olimme sentään saaneet -viettää maalla vapaudessa. Me olimme niinkuin talonpoikaislapset päivin -ja öin pellolla, metsässä, hevosia paimentamassa, kiskoimme niintä, -kalastimme j.n.e. Tiedättehän, että ken edes kerran elämässään on -pyydystänyt kiisken tai nähnyt muuttolintujen kirkkaana, kylmänä -syyspäivänä lentävän pitkässä jonossa yli kylän, se ei ole enää -kaupunkilainen ja toivoo aina kuolemaansa saakka vapautta. Minun -veljeni ikävöi valtiokonttorissa. Vuodet vierivät, mutta hän istui yhä -samassa paikassa, kirjotti samoja papereita ja ajatteli yhä samaa, -maalle pääsyä, ja tämä ikävä muuttui vähitellen määrätyksi toiveeksi, -unelmaksi, ostaa itselleen pien maatalo jossakin joen tai järven -rannalla. - -Hän oli hyväntahtoinen, lempeä mies, minä rakastin häntä, mutta tätä -hänen toivettaan, sulkeutua iäksi omaan maataloonsa, en minä koskaan -hyväksynyt. Sanotaan, että ihminen tarvitsee vain kolme arshinaa maata! -Mutta kolme arshinaahan tarvitsee vainaja eikä elävä ihminen. Ja -sanotaan myös, että jos intelligenssimme osottaa taipumuksia -maaelämään, on se hyvä. Mutta mitä ovat nuo maatalot oikeastaan muuta -kuin kolme arshinaa maata! Poistua kaupungista, taistelusta, -ihmistelmeestä ja kätkeytyä maataloonsa -- se ei ole elämää, vaan -egoismia, laiskuutta, se on tavallaan munkkiutta ilman sankarityötä. -Ihminen ei tarvitse ainoastaan kolme arshinaa maata, ei maataloa, vaan -koko maapallon, koko luonnon, jonka lakeuksilla hän voi kehittää -lahjojaan ja vapaan henkensä erikoisuuksia. - -Veljeni Nikolai uneksi kansliassaan, kuinka hän syö kotoista -kaalikeittoa, jonka maukas tuoksu leviää kautta koko talon, aterioi -vihreällä nurmella, nukkuu auringonpaisteessa, istuu tuntikausia -penkillä portin luona katsellen yli peltojen ja metsien. -Maatalouskirjaset ja monenmoiset neuvot kalentereissa olivat hänen -ilonsa ja henkinen mieliruokansa. Hän luki myöskin sanomalehtiä -mielellään, mutta luki niistä ainoastaan ilmotuksia, joissa tarjottiin -kaupaksi niin ja niin monta desjatinaa peltomaata ja niittyä -talorakennuksineen, jokineen, puutarhoineen, myllyineen, patoineen. Ja -hänen mielessään kuvastuivat puutarhan polut, kukat ja hedelmät, -kottaraistölkit puissa, ruutanat lammikoissa ja sen semmoiset. Nämä -mielikuvat olivat erilaisia, riippuen ilmotuksista, jotka osuivat hänen -eteensä, mutta jostakin syystä oli jokaisessa karviaispensas. Ei -ainoatakaan maataloa, ei ainoatakaan runollista sopukkaa hän voinut -mielessään kuvitella ilman karviaispensasta. - --- Maaelämällä on omat mukavuutensa, -- virkkoi hän toisinaan. -- -Siellä sinä istut parvekkeella teetäsi hörppien, mutta lammella sorsasi -soutavat, ilma tuoksuaa niin suloiselle ja... ja karviaispensas kasvaa. - -Hän sommitteli talonsa pohjapiirroksia ja aina ne tulivat samanlaisia: -a) päärakennus, b) väentupa, c) puutarha, d) karviaispensaita. Hän eli -kitsaasti: ei syönyt eikä juonut tarpeeksi, pukeutui kuin kerjäläinen -ja yhä kokosi ja pani rahaa pankkiin. Hän ahnehti hirveästi. Oli sääli -katsella häntä ja minä annoin hänelle yhtä ja toista ja lähettelin -juhliksi, mutta hän kätki senkin. Jos ihminen kerran on pyhittänyt -itsensä ihanteelleen, ei hänelle enää mitään mahda. - -Vuodet vierivät, hänet muutettiin toiseen kuvernementtiin, hän täytti -jo neljäkymmentä vuotta, vaan luki yhä vielä ilmotuksia sanomalehdistä -ja kokosi rahaa. Sitten sain tietää, että hän oli nainut. Kaiken -tarkotuksena oli maatalo karviaispensaineen ja senpätähden hän ilman -vähintäkään sympatiaa tuli naineeksi vanhan, ruman leskivaimon, jolla -oli jonkun verran rahoja. Naimisissa ollessaankin hän eli kitsaasti -antamatta edes kylliksi ruokaa vaimolleen. Ennen oli vaimo ollut -naimisissa erään postimestarin kanssa, jolloin oli tottunut piirakoihin -ja juomiin, mutta toisissa naimisissa hän tuskin sai ruisleipääkään -kyllikseen nähdä, alkoi kuihtua ja noin kolmen vuoden kuluttua heitti -henkensä. Minun veljeni ei tietysti epäillyt hetkeäkään, että hän olisi -ollut syypää vaimonsa kuolemaan. Raha sokaisee ihmisen kuin viina. -Kaupungissamme kuoli kauppias. Kuoleman lähestyessä hän käski -lautasellisen hunajaa ja söi kaikki rahansa ja arvopaperinsa hunajassa, -jottei kukaan niitä saisi. Kerran minä olin asemalla pysähtynyt -katselemaan karjalaumaa, kun eräs kulkukauppias joutui veturin alle, -jossa toinen jalkansa irtaantui muusta ruumiista. Me kannoimme hänet -erääseen vastaanottohuoneeseen, veri virtasi, -- se oli kauheaa -katsella, mutta hän pyysi, että katkennut jalka tuotaisiin hänelle ja -hän suri sitä; irtaantuneen jalan saappaassa oli kaksikymmentä ruplaa, -joita hän halusi. - --- Hän eksyy jo toiseen asiaan, -- sanoi Burkin. - --- Vaimonsa kuoltua, -- jatkoi Ivan Ivanitsh hetken mietittyään, -- -alkoi veljeni etsiä maatilaa. Vaikka kymmenen vuotta etsisit, et -sittenkään löydä mieleistäsi, vaan ostat aivan toisenlaisen kuin mitä -ajattelit. Veljeni osti välittäjän kautta sata kaksitoista desjatinaa -maata kiinnitysvelkoineen. Maatilalla oli komea päärakennus, väentupa, -puisto, mutta ei hedelmäpuutarhaa, ei karviaispensasta eikä lampea -sorsineen. Oli joki, mutta sen vesi oli kahvin väristä, sillä toisella -puolella maatilaa oli tiilitehdas, toisella -- luumylly. Mutta Nikolai -Ivanovitsh ei siitä paljoakaan välittänyt; hän tilasi kaksikymmentä -karviaismarjapensasta, istutti ne ja niin tuli hänestä tilanomistaja. - -Viime vuonna kävin häntä tervehtimässä. Lähdenpä tästä katsomaan, miten -hän siellä oikein asustaa, ajattelin. Kirjeissään mainitsi hän -maatilansa nimen olevan Tshumbaroklovin Nummi, eli Himalaiskoje. Minä -saavuin Himalaiskojeen jälkeen puolenpäivän. Oli helteinen. Kaikkialla -ojia, aitoja, kuusi-istutuksia, -- enpä ollut pihalle päästä enkä -löytää paikkaa hevoselle. Astuin taloon: vastaani tulee ruskea koira, -lihava kuin porsas. Se halusi haukkua, mutta oli niin laiska, ettei -viitsinyt. Keittiöstä tuli ulos paljasjalkainen piika, hänkin lihava -kuin sika ja sanoi, että isäntä on päivällislevolla. Menin veljeni luo; -hän istui vuoteessa polvet peitettyinä. Hän oli vanhentunut, lihonnut, -pöhöttynyt; posket, nenä ja huulet aivan pullottivat, kas vaan, ettei -repeä peitteeseensä. - -Me syleilimme toisiamme ja taisimme vähän itkeäkin, ei ainoastaan -ilosta, vaan myöskin surusta, ajatellessamme, että olemme joskus olleet -nuoria, vaan nyt jo harmaahapsisia, haudan partaalla. Hän pukeutui ja -vei minut katsomaan maatilaansa. - --- No mitenkä sinä täällä oikein viihdyt? -- kysyin minä. - --- Hyvinhän se on mennyt, Jumalan kiitos! - -Hän ei ollut enää entinen arka virkamies, vaan aito tilanomistaja, -herra. Hän oli jo kotiutunut, tottunut ja päässyt makuun: söi paljon, -kylpi usein, lihoi, käräjöi jo kunnan ja molempain tehtaitten kanssa ja -suuttui hirveästi, elleivät talonpojat kutsuneet häntä "teidän -ylhäisyytenne". Huolehtipa sielustaankin, vaikka herrastapaan, eikä -tehnyt hyvää muuten vaan, vaan harrastuksesta. Entä mitä hyvää? -Paranteli talonpoikia kaikenmoisista taudeista soodavedellä ja -risiniöljyllä ja piti nimipäivänään kiitosrukouksen kylässä ja juotti -sitten alustalaisilleen puoli sankoa viinaa, sillä hän arveli, että se -kuului asiaan. Ah, näitä kauheita juominkeja! Tänään kiskoo lihava -tilanomistaja talonpoikia laitumenvarkaudesta kruununvoudin eteen, vaan -huomenna, juhlapäivänä, juottaa heille oikein sangosta, ja talonpojat -juovat ja huutavat ja kumartavat humalassa isäntänsä jalkojen juureen. -Muutos parempaan päin, kylläisyys, laiskuus kehittävät venäläisessä -mitä hävyttömintä itsetietoisuutta. Nikolai Ivanitsh, joka kerran -valtiokonttorissa palvellessaan ei ollut edes itselleen uskaltanut -tunnustaa omaavansa mitään mielipiteitä, puhui nyt vain sulaa totuutta -ja aivankuin joku ministeri. "Sivistys on välttämätön, mutta kansalle -se on vielä ennenaikaista tai ruumiillinen rangaistus on yleensä -vaarallista, mutta muutamissa tapauksissa se on hyödyllistä ja -ehdottoman tarpeellista." - --- Minä tunnen kansan ja osaan kohdella sitä, -- sanoi hän. -- Kansa -rakastaa minua. Kun minä vaan sormea heilautan, niin tekee kansa -minulle, mitä tahdon. - -Ja tämän hän sanoi tietävästi ja hyväntahtoisesti hymyillen. Ainakin -parikymmentä kertaa toisti hän: "me, aateliset", "minä aatelismiehenä". -Kaikesta päättäen ei hän enää muistanut, että isoisämme oli talonpoika -ja isämme -- sotamies. Vieläpä sukunimemme Tshimsha-Himalaiskij, joka -todella on hyvin ruma, tuntui hänestä nyt sointuvalta, arvokkaalta ja -miellyttävältä. - -Mutta asia ei koske häntä, vaan minua itseäni. Minä tahdon kertoa -teille, mikä muutos tapahtui minussa näiden muutamien tuntien kuluessa -hänen maatilallaan. Illalla, kun joimme teetä, toi kyökkipiika -kukkuraisen lautasellisen karviaismarjoja pöytään. Ne eivät olleet -ostetuita, vaan omista pensaista ensi kertaa koottuja. Nikolai Ivanitsh -hymyili ja hetken aikaa vaieten katseli marjoja kyynelsilmin, -- hän ei -voinut liikutuksen tähden puhua. Pani sitten yhden marjan suuhunsa, -katseli minua voitokkaasti kuin lapsi, joka vihdoinkin on saanut -toivomansa leikkikalun ja sanoi: - --- Kuinka maukas! - -Ja hän söi halukkaasti toistaen yhä: - --- Kuinka maukkaita! Maistahan nyt! - -Marjat olivat kovia ja happamia, mutta, niinkuin sanoo Pushkin, "meitä -kohottava petos on meille kalliimpi kuin kaikki totuudet yhteensä." -Minä näin onnellisen ihmisen, jonka pyhä unelma toteutui, joka saavutti -elämänsä päämäärän, sai mitä tahtoi, ja joka oli tyytyväinen -kohtaloonsa, itseensä. Minun käsitykseeni ihmis-onnesta oli aina -liittynyt jotakin surullista, mutta nähdessäni nyt onnellisen ihmisen -minut valtasi raskas, epätoivoinen tunne. Etenkin oli minun yöllä kovin -vaikea olla. Vuoteeni oli valmistettu veljen makuusuojan viereiseen -huoneeseen ja minä kuulin kuinka hän, voimatta nukkua, nousi ylös ja -meni karviaismarjalautasen luo ottaen siitä marjan kerrallaan. Minä -ajattelin: kuinka paljon tyytyväisiä, onnellisia ihmisiä todella -löytyykään! Millainen onkaan tämä voima! Te silmäilette elämää: -voimakkaitten hävyttömyyttä ja joutilaisuutta, heikkojen raakuutta ja -eläimellisyyttä, ympärillä köyhyyttä, ahdinkoa, luonnottomuutta, -juoppoutta, teeskentelyä, valhetta... Siitä huolimatta vallitsee -kaikissa taloissa ja kaduilla rauha ja hiljaisuus. Viidestäkymmenestä -tuhannesta kaupungin asukkaasta ei yksikään huutaen vaikeroi. Me näemme -ne, jotka menevät torille ostamaan ruokatavaroita, jotka päivällä -syövät, yöllä nukkuvat, puhuvat joutavia, menevät naimisiin, -vanhentuvat, kuljettavat hartain mielin vainajiaan hautaan. Mutta me -emme näe emmekä kuule niitä, jotka kärsivät ja se, mikä elämässä on -kauheata, tapahtuu jossakin kulissien takana. Kaikki on hiljaista ja -rauhallista, ainoastaan sanaton tilasto puhuu toista: noin paljon -juotu, noin paljon lapsia kuollut nälkään. Ja tällainen järjestys on -nähtävästi tarpeellinen. Kaiketi on onnellisen hyvä olla vain siksi, -että onnettomat kantavat kuormansa valittamatta, ja ilman tätä -äänetöntä hätää ei onni olisi mahdollinen. Se on yleistä hypnosia. -Jokaisen tyytyväisen ja onnellisen ihmisen oven takana pitäisi jonkun -seistä vasara kädessä ja yhtä mittaa jyskyttäen muistuttaa, että on -olemassa onnettomia, että vaikka hän olisi kuinka onnellinen, niin -elämä joko ennemmin tai myöhemmin näyttää kyntensä, uhkaa tuho -- -sairaus, köyhyys, vahingot, eikä kukaan häntä enää näe eikä kuule, -niinkuin hän nyt ei näe eikä kuule muita. Mutta vasaralla kolkuttajaa -ei ole, onnellinen elää elämistään ja elämän pikkuhuolet hipaisevat -häntä vain hiljaa kuin tuuli haavan lehtiä, -- ja kaikki on taas -onnellista. - --- Sinä yönä selvisi minulle, kuinka minäkin olin tyytyväinen ja -onnellinen, -- jatkoi Ivan Ivanitsh nousten. -- Minäkin aterioidessani -tai metsästäessäni opin tietämään, kuinka pitää elää, kuinka uskoa, -kuinka hallita kansaa. Minäkin sanoin, että oppi on valoa, että -sivistys on välttämätöntä, mutta yksinkertaisille ihmisille on luku- ja -kirjoitustaito toistaiseksi kyllin. Vapaus on hyve, sanoin, ilman sitä -on yhtä mahdoton elää kuin ilmatta, mutta pitää odottaa. Niin minä -puhuin, mutta nyt kysyn: - --- Miksi odottaa? -- ja kertoja katsoi vihaisesti Burkiniin. -- Miksi -odottaa? Minkä mietelmäin nimessä? Minulle vastataan: ei kaikkea -yhdellä kertaa, jokainen aate toteutuu elämässä vähitellen, aikanaan. -Mutta kuka sen sanoo? Missä on todistus siitä, että se on -oikeudenmukaista? Te turvaudutte asiain luonnolliseen menoon, ilmiöiden -lakiin, mutta onko se mikään laki, että minä, elävä, ajatteleva ihminen -seison kuilun partaalla ja odotan, sillaikaa kun se yhä suurenee tai -peittyy liejuun, sillaikaa kun minä, ehkä, voisin hypätä sen yli tai -rakentaa sillan sen yli. Ja vieläkin: miksi siis odottaa? Odottaa, kun -ei riitä voimia elääkseni, vaikka elettävä kuitenkin on ja elää -haluttaa! - -Minä läksin varhain aamulla veljeni luota ja siitä saakka oli minusta -sietämätöntä olla kaupungissa. Minua ahdistavat rauha ja hiljaisuus, -minä pelkään katsoa akkunoihin, koska minusta nyt ei ole olemassa sen -raskaampaa näkyä kuin onnellinen perhe, joka istuu pöydän ympärillä -teetä juomassa. Olen jo vanha, en kelpaa taisteluun enkä kykene edes -vihaamaan. Minä henkisesti vaan suren, tuskaannun, harmistun, öisin -polttaa päätäni ajatusten tulva enkä voi nukkua... Oi, jospa olisin -nuori! - -Ivan Ivanitsh asteli innostuneena nurkasta nurkkaan ja toisti: - --- Jospa olisin nuori! - -Hän astui yhtäkkiä Aljohinin luo ja alkoi puristella hänen käsiään -puhuen rukoilevalla äänellä: - --- Pavel Konstantinitsh, älkää rauhottuko, älkää antako nukuttaa -itseänne! Niin kauan kuin olette nuori, voimakas, reipas, älkää väsykö -tekemään hyvää! Onnea ei ole olemassa eikä se ole välttämätön, mutta -jos elämällä on tarkotus ja päämäärä, niin tämä tarkotus tai päämäärä -ei ole onni, vaan jokin järkevämpi ja jalompi. Tehkää hyvää! - -Ja kaiken tämän sanoi Ivan Ivanitsh säälittävän pyytävästi hymyillen -ikäänkuin olisi pyytänyt sitä itselleen. - -Sitten he kaikki kolme istuivat nojatuoleissa salin eri puolilla -eivätkä puhuneet mitään. Ivan Ivanitshin kertomus ei tyydyttänyt -Burkinia eikä Aljohinia. Kun kenraalit ja naiset katsoivat kultaisista -taulunkehyksistä hämärässä näyttäen eläviltä ihmisiltä ja kuuntelivat -kertomusta surkuteltavasta virkamiehestä, joka söi karviaismarjoja, -niin tuli kovin ikävä. Halutti saada kuulla ja puhua kauneista -ihmisistä, naisista. Ja se, että he istuivat salissa, jossa -kynttiläkruunu ja nojatuolit olivat verhotut, matot jalkojen alla ja -puhelivat, että tässä ovat nuo samat henkilöt, jotka nyt katsovat -kehyksistään, asuneet, istuneet, juoneet teetä ja se, että kaunis -Pelageja nyt liikkui ääneti, -- se oli kuvaavampaa kuin kaikki -kertomukset. - -Aljohinia nukutti kovasti, sillä hän nousi taloustointensa tähden hyvin -varhain, noin kello kolmen tienoissa, ja nyt olivat hänen silmänsä -painua kiinni. Mutta hän pelkäsi, että vieraat hänen poissaollessaan -kertoisivat jotakin hauskaa, eikä sentähden tullut lähteneeksi levolle. -Oliko se, mitä Ivan Ivanitsh äsken kertoi, viisasta ja oikein, sitä ei -Aljohin ottanut harkitakseen. Vieraat eivät puhuneet suurimoista, ei -heinistä eikä tervasta, vaan jostakin, mikä ei suorastaan kuulunut -hänen jokapäiväiseen elämäänsä, ja sentähden hän oli iloissaan ja -tahtoi, että he jatkaisivat... - --- Mutta kyllä nyt on jo aika lähteä levolle, -- sanoi Burkin nousten -nojatuolistaan. -- Toivotan teille hyvää yötä. - -Aljohin hyvästeli ja poistui alikertaansa, mutta vieraat jäivät -ylikertaan. Heille molemmille oli yöksi varattu suuri huone, jossa oli -kaksi vanhaa puusänkyä kuvaveistoksineen ja nurkassa norsunluinen -ristiinnaulitun kuva. Heidän leveistä, viileistä vuoteistaan, jotka -kaunis Pelageja oli valmistanut, tuoksuivat uutukaiset liinavaatteet -miellyttävästi. - -Ivan Ivanitsh riisuutui puhumatta ja meni levolle. - --- Jumala armahtakoon meitä syntisiä -- lausui hän ja veti peiton -päänsä yli. - -Hänen piipustaan, joka oli jäänyt pöydälle, levisi lujasti tupakan -katkua, eikä Burkin saanut nukutuksi eikä edes selville, mistä tämä -voimakas haju tuli. - -Sade rapisteli akkunoita koko yön. - - - - -Rakkaudesta. - - -Seuraavana päivänä tarjottiin aamiaiseksi hyvin maukkaita piirakoita, -rapuja ja lampaanlihakotletteja. Syödessämme tuli kokki Nikanor -ylikertaan tiedustelemaan, mitä vieraat haluaisivat päivälliseksi. Hän -oli keskikokoinen, kasvoiltaan pöhöttynyt, pienisilmäinen, parraton, ja -näytti siltä kuin hän ei olisi partaveitsellä ajanut viiksiänsä, vaan -kyninyt ne sormin. - -Aljohin kertoi, että kaunis Pelageja oli rakastunut tähän kokkiin. -Mutta koska tämä oli juoppo ja eli hurjasti, ei Pelageja tahtonut mennä -naimisiin hänen kanssaan, vaan suostui elämään näin. Kokki oli -jumalinen mies eikä voinut uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi taipua -sellaiseen, vaan vaati Pelagejaa avioliittoon ja ollessaan humalassa -herjasi häntä, vieläpä löikin. Mutta silloin piiloutui Pelageja -ylikertaan itkemään ja Aljohin sekä palvelija pysyttelivät kotona siltä -varalta, jos Pelageja olisi tarvinnut apua. - -Alettiin puhua rakkaudesta. - --- Kuinka rakkaus syntyy, -- sanoi Aljohin, -- miksei Pelageja -rakastunut johonkin toiseen, joka olisi paremmin sopinut hänelle sekä -henkisten että ulkonaisten ominaisuuksiensa puolesta, vaan rakastui -juuri kokki Nikanoriin, tuohon pölkkyyn, -- kuten täällä kaikki häntä -kutsuivat, -- mikäli personallisen onnen vaatimukset rakkaudessa ovat -tärkeitä. Kaikki tämä on tuntematonta ja siitä saattaa keskustella -miten hyvänsä. Tähän saakka on rakkaudesta sanottu ainoastaan yksi -kieltämätön totuus, nimittäin, että "se on suuri salaisuus", kaikki -muu, mitä rakkaudesta on kirjotettu tai sanottu, ei ole johtanut -lopputuloksiin, vaan on ainoastaan vaikuttanut kysymysten -järjestykseen, jotka ovatkin jääneet ratkaisematta. Selitys, joka -näyttää sopivan johonkin tapaukseen, ei kelpaa muihin, ja sentähden on -minusta paras selittää kukin tapaus erikseen, ryhtymättä mitään yleisiä -sääntöjä muodostamaan. Pitää, kuten lääkärit sanovat, yksilöityttää -kukin eri tapaus. - --- Aivan oikein, -- myönsi Burkin. - --- Me, venäläiset, innostumme herkästi näihin kysymyksiin, jotka -sittenkin jäävät ratkaisematta. Tavallisesti kuvataan rakkautta -runolliseksi, sitä koristellaan ruusuilla ja satakielillä, mutta me, -venäläiset, koristelemme rakkautemme näillä suurilla kysymyksillä, -valitsemmepa niistä kaikkein ikävimmät. Oli minullakin ollessani -Moskovassa ylioppilaana elämän toveri, rakastettava daami, joka aina, -kun häntä sylissäni hyväilin, ajatteli vain sitä, paljonko rahaa minä -annan hänelle kuukausittain ja paljonko maksaa naula naudanlihaa. Niin -mekin, kun rakastamme, emme herkeä tekemästä itsellemme kysymyksiä: -onko tämä rehellistä vai epärehellistä, viisasta vai tyhmää, mihin -johtaa tämä rakkaus ja niin edelleen. Onko se oikein vai ei, sitä eri -tiedä, mutta että se häiritsee, ei tyydytä, kiusottaa, sen kyllä -tiedän. - -Tuntui siltä kuin Aljohin olisi tahtonut kertoa jotakin. Sellaisilla -ihmisillä, jotka asuvat yksinään, on aina sydämellään jotakin, josta -mielellään kertoisivat. Kaupungissa menevät vanhatpojat vartavasten -saunaan tai ravintolaan saadakseen jotakin jutella, ja kertovatpa -toisinaan kylvettäjille ja viinureille sanomattoman hauskoja juttuja. -Maalla he tavallisesti vuodattavat sydämensä vierailleen. Nyt näkyi -akkunasta harmaa taivas ja sateesta märät puut; tällaisessa säässä ei -ollut minnekään menemistä eikä mitään muuta tekemistä, kuin kertoa ja -kuunnella. - --- Minä olen asunut Sofinossa ja harrastanut maanviljelystä jo -kauan, -- alkoi Aljohin, -- aina siitä saakka, kun päätin luvut -yliopistossa. Kasvatukseltani olen "hienohipiäinen" ja taipumuksiltani -"kabinettinen". Saapuessani tänne oli maatila hyvin velkainen, mutta -koska isäni oli osaksi velkaantunut minun luvuistani, niin päätin, -etten lähde täältä ennenkuin olen maksanut velat. Päätin ja aloin tehdä -työtä, mutta tunnustan, että se tuntui alussa vastenmieliseltä, Maa -tuottaa täällä huonosti ja jotta maanviljelys kannattaisi pitää käyttää -hyväkseen maaorjain tai päiväpalkkalaisten työtä, mikä on melkein -samaa, tai sitten järjestää taloutensa talonpojan tavoin, s.o. olla -itse perheineen pellolla työssä. Mitään välimuotoa ei tässä suhteessa -ole. Mutta minä en ryhtynyt niin perinpohjaisiin muutoksiin. En -jättänyt yhtäkään tilkkua viljelemättä, kokosin kaikki ukot ja akat -naapurikylistä ja työ sujui kuin rasvattu. Minä itsekin ajoin auraa, -kylvin, niitin ja surin samalla sekä olin naamaltani hapan kuin -maalais-kissa, joka nälissään pureskelee puoliraakaa kurkun päätä. -Ruumistani särki ja minä torkuin käydessänikin. Ensin näytti siltä kuin -olisin helposti voinut sovittaa yhteen tällaisen työläis-elämän ja -entiset kultturiharrastukseni. Sitä varten olisi vain, niin ajattelin, -ylläpidettävä elämässäni määrättyä ulkonaista järjestystä. Minä asetuin -tänne ylikerran vierashuoneihin asumaan ja määräsin, että minulle -aamiaisen ja päivällisen jälkeen tarjottaisiin kahvia likörin kera. -Mentyäni levolle luin "Vjestnik Evropy'a" myöhäiseen yöhön. Mutta -osuipa seurakunnan sielunpaimen, isä Ivan, luokseni ja yhteen istumaan -tyhjensi hän koko likörivarastoni. Sinne meni "Vjestnik Evropy'kin" -papin tyttärille, kun ei kesällä, etenkään heinänteon aikaan ehtinyt -edes kotiin nukkumaan, vaan nukahdin rekeen vajassa tai metsänvartijan -mökkiin, -- mitäpä luvuista silloin enää olisi voinut tulla? Vähitellen -muutin alikertaan, aloin syödä väentuvassa, ja entisestä upeudesta on -nyt jälellä vain Pelageja, joka palveli täällä jo isäni aikana. Kovin -vaikea olisi minun erottaa hänet palveluksestani. - -Ensi vuosina valittiin minut täällä arvoisaan sovinto-oikeuteen. Olipa -toisinaan lähdettävä kaupunkiin ottamaan osaa piirioikeuden kokouksiin -ja tämä huvitti minua. Kun elää täällä pari kolme kuukautta, etenkin -talvella, eikä käy missään, niin tulee vihdoin oikein ikävä mustaa -takkia. Ja piirioikeudessa näki mustia takkeja, univormuja, frakkeja, -siellä oli lakimiehiä ja yleensä sivistyneitä ihmisiä, joiden kanssa -saattoi vaihtaa ajatuksiaan. Senjälkeen kun oli torkkunut reessä ja -syönyt väentuvassa, tuntui kerrassaan ylelliseltä saada istua -nojatuolissa, yllään puhtaat vaatteet, kevyet jalkineet ja kellonvitjat -rinnalla! - -Kaupungissa otettiin minut sydämellisesti vastaan ja minä tein -mielelläni uusia tuttavuuksia. Ja kaikista tuttavuuksistani oli -kaikkein täydellisin ja, totta puhuen, kaikkein suloisin Luganovitshin, -piirioikeuden varapuheenjohtajan kanssa tekemäni tuttavuus. Te molemmat -tunnette hänet: mitä herttaisin mies. Silloin oli juuri se kuuluisa -murhapolttoasia esillä; tutkintoa kesti pari päivää ja me olimme kovin -rasittuneet. Luganovitsh katsahti minuun ja sanoi: - --- Tiedättekö mitä? Lähdetäänpä meille päivälliselle! - -Tämä oli odottamatonta, sillä me olimme hyvin vähän tuttuja, ainoastaan -virallisesti, enkä ollut kertaakaan käynyt heillä. Minä poikkesin -hetkeksi hotelliini muuttaakseni pukua ja lähdin sitten päivälliselle. -Siellä tulin tuntemaan Anna Aleksejevnan, Luganovitshin vaimon. Tämä -oli silloin vielä nuori, kaksikymmentäkaksi vuotta, ja oli puolisen -vuotta sitä ennen synnyttänyt ensimäisen lapsen. Asia on jo vanha, -mutta nyt olen koettanut selvittää itselleni, mikä oli hänessä niin -harvinaista ja mikä hänessä niin miellytti, vaikka silloin päivällistä -syödessäni kaikki oli minusta päivän selvää. Olin nähnyt nuoren naisen, -ihanan, hyväsydämisen, intelligentin, hurmaavan naisen, jollaista en -sitä ennen ollut milloinkaan nähnyt. Ja samassa tunsin hänessä -läheisen, jo tutun olennon, ikäänkuin olisin nähnyt nämä kasvot, nämä -ystävälliset, viisaat silmät jo joskus lapsuudessani, ehkä -valokuva-albumissa, joka oli äitini pöydällä. - -Murhapoltosta syytettiin neljää juutalaista ja päätettiin heidän -liittoutuneen, minusta aivan syyttä. Olin päivällispöydässä hyvin -levoton, minun oli painostava olla, enkä enää muista, mitä puhuin, -mutta muistan ainakin Anna Aleksejevnan yhä nyökäytelleen päätään ja -kysyneen mieheltään: - --- Dmitrij, kuinka se on mahdollista? - -Luganovitsh, tuo avosydäminen mies, oli niitä, jotka pysyvät lujasti -mielipiteessään, että jos kerran joku joutuu oikeuteen, on hän -syyllinen, ja että tuomion oikeudenmukaisuutta saattaa epäillä -ainoastaan laillisessa järjestyksessä, paperilla, vaan ei millään -muotoa päivällispöydässä eikä yksityisessä keskustelussa. - --- Me emme ole murhapolttoa tehneet, -- virkkoi hän leppeästi, -- ja -senpätähden ei meitä tuomitakaan eikä suljeta tyrmään. - -Molemmat, sekä mies että vaimo, huolehtivat vain siitä, että minä -söisin ja joisin enemmän. Muutamista pikkuseikoista, kuten esim. siitä, -kuinka he yhdessä keittivät kahvia tai puolesta sanasta ymmärsivät -toisensa, saatoin minä päättää, että heidän elämänsä on rauhallista, -onnellista ja että heidän vieraansa on heille iloksi. Päivällisen -jälkeen he soittivat minulle pianoa nelikätisesti, sitten tuli pimeä ja -minä läksin kotiin. Tämä tapahtui kevään alussa. Senjälkeen vietin koko -kesän Sofinossa kulkematta minnekään ja tuskinpa ennätin edes ajatella -kaupunkia, mutta muisto sorjasta, hienopiirteisestä naisesta johtui -joka päivä mieleeni: minä en ajatellut häntä, mutta oli aivankuin hänen -heikko varjonsa olisi levännyt minun sieluni yli. - -Myöhään syksyllä kaupungissa annettiin näytös hyväntekeväisyyden -hyväksi. Minä astuin kuvernörin aitioon, jonne minut oli väliajalla -kutsuttu, katson ympärilleni kuvernörinrouvan vieressä istuu Anna -Aleksejevna. Taas vaikuttivat hänen kauneutensa ja lempeät silmänsä -minuun yhtä voimakkaasti, yhtä kahlehtivasti kuin ennenkin, taas tunsin -entistä läheisyyden tunnetta. - -Me istumme rinnan; sitten menimme ravintolasuojaan kävelemään. - --- Te olette laihtunut, sanoi Anna Aleksejevna. -- Oletteko -sairastanut? - --- Olen. Minun olkapääni on vilustunut ja sadeaikana minä nukun -huonosti. - --- Te näytätte väsyneeltä. Silloin keväällä, kun tulitte luoksemme -päivälliselle, olitte nuoren ja reippaan näköinen. Te olitte innostunut -ja puhuitte paljon, olitte hyvin huvittava ja tunnustaakseni totuuden, -minä viehätyin teihin. Minä olen kesän kuluessa usein teitä muistellut -ja tänään, kun valmistauduin teatteriin, aavistin näkeväni teidät. - -Ja hän alkoi nauraa. - --- Mutta tänään te näytätte väsyneeltä, -- toisti Anna Aleksejevna. -- -Se vanhentaa teitä. - -Seuraavana päivänä minä suurustin Luganovitsheilla. Aamiaisen jälkeen -he ajoivat kesähuvilaansa järjestääkseen sen talvikuntoon; minä läksin -heidän kanssaan. Ja heidän kanssaan minä palasin takaisin kaupunkiin ja -join puoliyön aikana teetä heidän hiljaisessa perheessään, kun tuli -paloi kaniinissa ja nuori äiti poistui katsomaan, nukkuiko hänen pikku -tyttärensä. Ja tämän kerran perästä kävin kaupungissa ollessani aina -Luganovitsheilla. Minuun totuttiin ja minä totuin heihin. Tavallisesti -astuin minä sisään koputtamatta, kuin omainen ainakin. - --- Kuka siellä? -- kuului vitkaan perähuoneista ääni, joka tuntui -minusta niin ihanalta. - --- Se on Pavel Konstantinitsh, -- vastasi sisäkkö tai lapsenpiika. - -Anna Aleksejevna tuli huolestuneen näköisenä vastaani ja kysyi joka -kerta: - --- Miksette pitkään aikaan ole käynyt meillä? Onko jotakin tapahtunut? - -Hänen katseensa, siro, hieno kätensä, jonka hän minulle ojensi, -kotipukunsa, kauniisti kammattu tukkansa, äänensä, askeleensa tekivät -minuun aina saman, uutuutta väräjävän, harvinaisen vaikutuksen, jolla -tuntui olevan niin tärkeä sija minun elämässäni. Me vuoroin -keskustelimme ja vaikenimme, ajattelimme itseksemme tai soitti hän -minulle pianoa. Jollei herrasväki ollut kotona, niin jäin minä -odottamaan, puhuttelin lapsenpiikaa, leikin lapsen kanssa tai lepäsin -työhuoneessa turkkilaisella sohvalla sanomalehteä lukien. Mutta kun -Anna Aleksejevna palasi kotiin, riensin minä eteiseen häntä vastaan, -otin häneltä kaikki ostokset, jotka minä aina jonkunlaisella -rakkaudella ja koulupojan riemulla kannoin sisään. - -Venäläinen sananlasku sanoo: kun ei ollut akalla hommaa, niin osti -porsaan. Kun ei Luganovitsheilla ollut hommaa, niin he ystävystyivät -kanssani. Ellen minä pitkään aikaan käynyt kaupungissa, olin minä -heidän mielestään sairastunut tai oli minulle jotakin tapahtunut, ja he -huolehtivat kovasti minun tähteni. He ajattelivat surumielin, että -minä, sivistynyt, kielitaitoinen mies, jonka pitäisi harrastaa tieteitä -tai kirjallisia töitä, asun maalla, hyörin kuin orava pyörässään, teen -ahkerasti työtä, mutta olen sittenkin aina rahapulassa. Heistä näytti, -että minä kärsin ja jos puhuin, nauroin tai söin, niin tein sen vaan -salatakseni kärsimyksiäni. Vieläpä iloisinakin hetkinä, kun minun oli -hyvä olla, tunsin heidän tutkivan katseensa tarkkaavan minua. He olivat -kovin herkkätunteisia ja kun minä todella olin vaikeassa asemassa ja -joku velkoja ahdisti tai kun ei minulta riittänyt rahoja määräaikaisiin -maksuihin, niin he kuiskasivat akkunan luona jotakin toisilleen, minkä -jälkeen herra Luganovitsh astui luokseni ja sanoi vakavana: - --- Jos te, Pavel Konstantinitsh, tarvitsette rahaa, niin minä ja -vaimoni pyydämme teitä ujostelematta lainaamaan meiltä. - -Ja hänen kasvonsa punastuivat liikutuksesta. Mutta sattuipa toisinaan, -että heidän samaten ensin kuiskailtuaan akkunan luona, isäntä astui -korvat punaisina luokseni ja virkkoi: - --- Minä ja vaimoni pyydämme sydämellisesti teitä vastaanottamaan tämän -lahjan. - -Ja Luganovitsh ojensi minulle parin koristeellisia kalvosinnappeja, -savukekotelon tai lampun. Ja vastalahjaksi lähetin minä heille lintuja, -voita ja kukkia. On paikallaan huomauttaa, että he olivat varakkaita -ihmisiä. Ensin minä otin usein lainoja ja olin ajattelematon, kun otin -mistä vain sain, mutta en olisi mitenkään voinut lainata -Luganovitsheilta. Eipä siitä sen enempää! - -Minä olin onneton. Sekä kotona että työssä minä ajattelin Anna -Aleksejevnaa ja koetin päästä tämän nuoren, kauniin ja ymmärtäväisen -naisen salaisuuden perille, miksi hän menee vaimoksi ikävälle miehelle, -melkein ukolle -- Luganovitsh oli yli neljänkymmenen -- jonka kanssa -hänellä on lapsia, ja minä koetin ymmärtää tätä ikävää, hyväntahtoista -miestä, joka ajattelee niin ikävän järkevästi, joka tanssiaisissa ja -iltamissa pysyttelee ylhäisten henkilöitten läheisyydessä, joka on -veltto, tarpeeton, kasvoillaan nöyrä ja tylsä ilme, niinkuin -uhrieläimellä, mutta joka uskoo oikeuteensa olla onnellinen ja omata -lapsia Anna Aleksejevnan kanssa. Ja minä yhä koetin päästä selville -siitä, miksi Anna Aleksejevna oli tavannut juuri hänet eikä minut ja -miksi oli elämässämme näin kauhean erehdyksen täytynyt tapahtua. - -Aina kun tulin kaupunkiin, näin minä Anna Aleksejevnan silmistä, että -hän oli odottanut minua. Tunnustipa hän itsekin minulle tunteneensa -itsensä jo aamusta saakka niin omituiseksi; hän oli ennustanut, että -minä saapuisin. Me haastelimme ja vaikenimme emmekä tunnustaneet -rakkauttamme vaan salasimme sen arasti, luulevasti. Me pelkäsimme -kaikkea, mikä voisi paljastaa salaisuutemme toinen toisellemme. Minä -rakastin hellästi, syvästi, mutta harkitsin ja kysyin itseltäni, mihin -voisi meidän rakkautemme johtaa, jollei meissä ole riittävästi voimia -voidaksemme kamppailla sitä vastaan, Minusta näytti uskomattomalta, -että tämä minun hiljainen, surullinen rakkauteni yhtäkkiä voisi -raa'asti katkaista hänen miehensä ja lastensa elämän onnellisen juoksun -ja häiritä rauhan siinä talossa, jossa minua niin rakastettiin ja jossa -minuun luotettiin. Olisiko se kunniallista? Anna Aleksejevna lähtisi -kanssani, vaan minne? Minne voisin minä hänet viedä? Toista olisi, jos -elämäni olisi kaunis, innostava, jos minä taistelisin isänmaani -vapautuksen puolesta tai olisin kuuluisa oppinut, taiteilija, mutta -nythän tulisin vietelleeksi hänet tavallisesta, arkipäiväisestä -ympäristöstä toiseen, vielä arkipäiväisempään. Ja kuinka kauan kestäisi -onnemme? Mitenkä hänen kävisi, jos minä sattuisin sairastumaan, -kuolemaan tai jos me edes kyllästyisimme toisiimme? - -Ja Anna Aleksejevna arveli nähtävästi samoin. Hän ajatteli miestään, -lapsiaan ja äitiään, joka rakasti hänen miestään kuin omaa poikaansa. -Jos Anna Aleksejevna antautuisi tunteelleen, niin täytyisi hänen joko -valehdella tai puhua totta ja hänen asemassaan olisi kumpikin yhtä -kauheata, sopimatonta. Ja häntä kiusaisi kysymys: onko hänen -rakkautensa minulle todella onneksi, eikö hän vain kahlehtisi minun -elämäni, joka jo muutenkin on raskasta ja täynnä kaikenlaisia -onnettomuuksia? Hänestä näytti, kuin hän ei enää olisi kyllin nuori -minulle eikä kyllin työkykyinen alkaakseen uutta elämää. Puhuipa hän -miehelleen usein siitä, että minun pitäisi naida ymmärtäväinen, arvokas -nainen, joka olisi hyvä emäntä ja kykenisi auttamaan, -- mutta samassa -hän lisäsi, että tuskinpa on koko kaupungissa sellaista naista. - -Niin vierivät vuodet vierimistään. Anna Aleksejevnalla oli jo kaksi -lasta. Kun minä tulin Luganovitsheille, hymyili sisäkkö ystävällisesti, -lapset huusivat, että setä Pavel Konstantinitsh saapui, ja riippuivat -minun kaulassani. Kaikki iloitsivat. He eivät nähneet minun sieluuni ja -luulivat, että minäkin iloitsen. Kaikki näkivät minussa jalon olennon. -Sekä täysikasvuiset että lapset tunsivat, että huoneessa liikkuu jalo -olento, ja tämä loi heidän ja minun välisiin suhteihin erikoista -ihanuutta, ikäänkuin minun läsnäollessani heidän elämänsä olisi -muuttunut puhtaammaksi ja kauniimmaksi. Minä ja Anna Aleksejevna -kävimme yhdessä teatterissa, aina jalkaisin. Me istuimme rinnakkain -nojatuoleissa, olkapäämme hipaisivat toisiaan, minä otin hiljaa hänen -käsistään kiikarin, ja silloin minä tunsin, että hän on niin lähellä -minua, että hän on minun omani ja että me emme voi elää ilman -toisiamme. Mutta jokin selittämätön väärinkäsitys aiheutti sen, että me -teatterista lähdettyämme aina hyvästelimme ja erosimme kuin vieraat, -oudot. Kaupungissa juoruttiin meistä jo Jumala ties mitä, mutta -ihmisten jutuissa ei ollut sanaakaan totta. - -Viime vuosina Anna Aleksejevna alkoi yhä useammin matkustaa milloin -äitinsä milloin sisarensa luo. Hän oli usein huonolla tuulella, sillä -hän käsitti, että hänen elämänsä on särkynyt eikä voi enää häntä -tyydyttää. Anna Aleksejevna ei tahtonut nähdä miestään eikä lapsiaan. -Hänen täytyi jo ruveta heikontuneita hermojaan hoitamaan. - -Me vaikenimme ja yhä vaikenimme, mutta sivullisten henkilöitten -läsnäollessa hän tunsi kummallista kiihtymystä minua kohtaan. Mistä -ikinä minä puhuinkaan, ei hän myöntänyt minun olevan oikeassa ja jos -minä olin joutunut kiistaan jonkun kanssa, asettui hän vastustajani -puolelle. Jos minä satuin rikkomaan jotakin, virkkoi hän kylmästi: - --- Onnittelen teitä. - -Jos teatteriin mentäessä tulin unohtaneeksi ottaa kiikarin mukaan, niin -sanoi hän: - --- Tiesinhän minä, että te unohdatte sen. - -Olkoonpa sitten onneksi tai onnettomuudeksi, mutta meidän elämässämme -ei ole mitään, mikä ei päättyisi ennemmin tai myöhemmin. Eron hetki oli -tullut, sillä Luganovitsh määrättiin piirioikeuden puheenjohtajaksi -erääseen eteläiseen kuvernementtiin. Piti myödä huonekalut, hevoset, -huvila. Kun me matkustimme huvilaan ja sitten sieltä takaisin palatessa -katsahdimme taaksemme, nähdäksemme viimeisen kerran puutarhan tai -vihreän katon, niin kaikkien oli sanomattoman ikävä ja minä ymmärsin, -että nyt ei ollut erottava ainoastaan huvilasta. Oli päätetty, että -elokuun lopulla me saatamme asemalle Anna Aleksejevnaa, jonka lääkärit -määräsivät Krimiin, ja että vähä myöhemmin matkustaa Luganovitsh -lapsineen eteläiseen kuvernementtiinsa. - -Me saatoimme Anna Aleksejevnaa suuressa joukossa. Kun hän oli -hyvästellyt miehensä ja lapsensa ja kolmanteen lähtösoittoon oli vain -hetkinen jälellä, niin juoksin minä hänen luokseen rautatievaunuun -asettaakseni vaununhyllylle erään vasun, jonka hän oli unohtaa. Silloin -oli meidän erottava ja hyvästeltävä. Kun siellä vaunussa katseemme -yhtyivät, niin pettivät henkiset voimamme: minä syleilin häntä, hän -painoi kasvonsa rintaani vasten ja kyyneleet vuosivat virtanaan. -Suudellen hänen kasvojaan ja kyynelien kostuttamia käsiään, -- oh, -kuinka me olimme onnettomia! -- minä tunnustin hänelle rakkauteni ja -polttava tuska sydämessäni minä ymmärsin, kuinka joutavaa, mitätöntä ja -petollista oli kaikki se, mikä esti meitä rakastamasta toisiamme. Minä -ymmärsin, että kun rakastaa, niin on rakkautta harkittaessa lähdettävä -jostakin ylevämmästä, tärkeämmästä kuin onni tai onnettomuus, synti tai -hyve jokapäiväisessä merkityksessä tai oltava peräti harkitsematta. - -Minä suutelin viimeisen kerran Anna Aleksejevnaa, puristin hänen -kättään ja me erosimme -- ainiaaksi... - -Aljohinin kertoessa oli sade laannut ja aurinko pilkisti esiin. Burkin -ja Ivan Ivanitsh siirtyivät ulkoparvekkeelle, josta oli ihana näköala -yli puutarhan ja myllylammen, joka nyt auringon paisteessa kimalsi kuin -kuvastin. He ihailivat ja säälivät tätä miestä, jonka katseessa oli -niin paljon hyväsydämisyyttä ja älyä ja joka niin avosydämisesti oli -heille kertonut, että hän todella hyöri tällä suurella maatilallaan -niinkuin orava pyörässään eikä harrastanut tieteitä tai jotakin muuta, -mikä olisi tehnyt hänen elämänsä huvittavammaksi. Ja he kuvittelivat -mielessään, kuinka surulliset mahtoivatkaan nuoren naisen kasvot olla, -kun Aljohin häntä hyvästeli rautatievaunussa, suudellen hänen poskiaan -ja käsiään. He olivat molemmat tavanneet Anna Aleksejevnan kaupungissa, -olipa hän Burkinista, joka hänet tunsi, jotensakin kaunis. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kolme kertomusta, by Anton Tshehov - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME KERTOMUSTA *** - -***** This file should be named 52687-8.txt or 52687-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/2/6/8/52687/ - -Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/52687-8.zip b/old/52687-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 428903b..0000000 --- a/old/52687-8.zip +++ /dev/null |