NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 12308 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..23fcf95
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53180 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53180)
diff --git a/old/53180-8.txt b/old/53180-8.txt
deleted file mode 100644
index 769790a..0000000
--- a/old/53180-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,12308 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Ylimys, by John Galsworthy, Translated by
-Suvi Vuorinen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Ylimys
-       Romaani
-
-
-Author: John Galsworthy
-
-
-
-Release Date: October 1, 2016  [eBook #53180]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YLIMYS***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-YLIMYS
-
-Romaani
-
-Kirj.
-
-JOHN GALSWORTHY
-
-Suom. Huvi Vuorinen
-
-Alkuperäinen teos: The Patrician
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava
-1921.
-
-
-
-
-
-
-        "Ethos andrópo daimon."
-
-
-
-
-
-
-I OSA
-
-
-
-
-I LUKU.
-
-
-Valo tunkeutui suureen huoneeseen -- niin suureen, että sen korkeaa,
-veistokuvilla koristettua kattoa oli mahdoton lähemmin tarkastaa
--- ja kulki koitteen tutkivalla, kylmällä uteliaisuudella aikain
-muovaileman, fantastisen varushuoneen läpi. Vapaana ihmissilmän
-ennakkoluuloista se paljasti outoja epäjohdonmukaisuuksia, ikäänkuin
-valaisten historian kiihkotonta kulkua.
-
-Sillä tähän ruokasaliin -- joka oli Englannin hienoimpia --
-Caradoc-suku oli kerännyt vuosisatain kuluessa kaikki voitto- ja
-muistomerkkinsä. Tämän ruokasalin ympärille he olivat rakennelleet,
-sen ympäriltä purkaneet, sen ympärillä korjailleet, kunnes se, mikä
-jäi jäljelle Monkland Courtista, näytti kauttaaltaan yhdenmukaiselta.
-Vain täällä he olivat jättäneet koskemattomaksi vanhain, munkkeja
-matkivain rakentajain työn ja tietämättään sijoittaneet tänne
-sielunsa. Sillä täällä oli valon paljastamina monia liikuttavia
-merkkejä ihmisen halusta elää ikuisesti, täällä oli hänen muinaisten
-ruumiittensa ulkokuoria ja hänen uskontunnustuksensa mukaisia
-fetishejä ja muita kummallisia, ajan hampaan säälimättömästi
-raastamia todistuskappaleita.
-
-Aikakirjain laatija olisi voinut löytää täältä kaikki tarvitsemansa
-todisteet; analyytikko muodosti tämän aineiston perusteella ylevän
-syntyperän oikean yhtälön; filosofi osoitti aristokratian kehityksen
-sen varhaisimmasta, raakaan voimaan tai viekkauteen perustuvasta
-alusta alkaen läpi mahtavuuden vuosisatojen aina sen maalaukselliseen
-rappeutumiseen ja viimeisen vastarinnan alkamiseen asti. Kenties
-olisi taiteilijakin saanut täällä vahvan, selittämättömän,
-läpitunkevan hengen, samalla lailla kuin vanhassa katedraalissa
-kävijä näyttää vainuavan sen sielun.
-
-Siitä tarunomaisesta miekasta alkaen, joka oli kuulunut sille
-walesilaiselle heimopäällikölle, joka hyvinpalkitun kavalluksen
-kautta oli osannut sukeltautua Wilhelm Valloittajan suosioon
-ja saanut, erään normannin lesken ohella, suuria maa-aloja
-Devenesciressä, aina siihen maljaan asti, jonka Geoffrey Caradocin,
-nykyisen Valleysin kreivin devonshireläiset vuokraviljelijät olivat
-yhteisesti ostaneet hänelle hänen naimisiin menonsa muistoksi lady
-Gertrude Semmeringin kanssa -- kaikki muistomerkit oli haalittu
-kokoon, lukuunottamatta niitä perheen jäsenten kuvia, jotka olivat
-Valleysin talon taulukokoelmassa Lontoossa. Vieläpä siellä oli
-jäljennös vanhasta, keltaisesta, repaleisesta paperikääröstä,
-joka antoi kuninkaallisen vahvistuksen Caradoc-suvun kaikkein
-huomattavimman jäsenen, Johnin maille ja arvonimille, Johnin, joka
-valitettavasti ei ollut huomannut syntyä laillisesta aviosta tuon
-humoristisen laiminlyönnin vuoksi, jollaisia tavataan vanhimpien
-sukujen sukutauluissa. Niin, siellä se oli, ripustettuna melkein
-kyynillisesti erääseen nurkkaan. Sillä tämä seikka, vaikka
-epäilemättä oli ollutkin polttavana kysymyksenä viidennellätoista
-vuosisadalla, antoi vain aiheen pieneen ivalliseen tarinaan
-sen johdosta, että Johnin "oman" veljen, Edwardin, jälkeläisiä
-epäilemättä tavattiin erään lähipitäjän mäkitupalaisten joukossa.
-
-Heijastaen asevarustuksista niiden alla oleviin tiikerintaljoihin,
-jotka perheen nuorempi poika Bertie Caradoc oli tuonut Intiasta vain
-vuosi sitten, valo näytti esittävän, miten ne, jotka kerta olivat
-olleet ensimmäisiä sen yksinkertaisen luonnonlain perusteella,
-joka kruunaa seikkailijat ja vahvat, ollen nyt melkein kokonaan
-syrjäytettyinä kansallisen elämän päävirtauksista, olivat pakotetut
-keksimään itselleen seikkailuja, jotteivät menettäisi uskoaan omaan
-voimaansa.
-
-Kevätaamun ensimmäisen puolentunnin säälimätön valo ilmaisi monta
-muuta muutosta kulkiessaan synkistä gobeliineista samettimattoihin,
-esittäen vastakohtien avulla varman todistuksen nykyisen kreivin ja
-kreivittären käytännöllisestä älystä, joka oli vieras menneitten
-aikain asketismille. Ja sitten se näytti jättävän kriitillisen
-kulkunsa ja ikäänkuin tahtovan peittää kaikki lumouksen verhoon.
-Sillä aurinko oli noussut, ja itäisten ikkunain kautta tunki
-sisään sen tasainen ja salaperäinen ilo. Ja sen mukana tuli sisään
-avonaisesta ristikosta villi mehiläinen ja laskeutui kukkasiin, jotka
-sijaitsivat pöydällä, huoneen itäpäässä, mitä käytettiin niissä
-tapauksissa, kun talossa oli koolla vain pienempi seurue. Tunnit
-kuluivat hiljaisesti, kunnes aurinko oli korkealla ja ensimmäiset
-kävijät saapuivat -- kolme punaposkista, äänekkäänpuoleista
-palvelijatarta harjoineen. He menivät tiehensä, mutta heti ilmestyi
-kaksi lakeijaa -- kaksi aamiaisbrigadin etuvartiota, jotka
-seisoivat ammattimaisesti hetken, tekemättä mitään, mutta sitten
-ryhtyivät tyynesti kattamaan pöytää. Sitten tuli sisään pieni
-kuusivuotias tyttö, katsomaan, oliko siellä mitään mielenkiintoista
--- pieni Ann Shropton, sir William Shroptonin ja hänen vaimonsa,
-lady Agathan lapsi, Agathan, joka oli talon vanhin ja neljästä
-nuoresta Caradocista ainoa naimisissa oleva tytär. Hän tuli sisään
-varpaillaan, aikoen yllättää kenen vain tapasi. Hänellä oli pienet
-leveät kasvot, suuret, teeskentelemättömät, vaaleanruskeat silmät
-pienen nenän yläpuolella, joka pisti esiin suoraan ja äkisti. Hänen
-hienoliinaisessa nutussaan oli väljä vyö, joka oli kiinnitetty paljon
-alemmaksi vyötäisiä, ikäänkuin vapauden vertauskuvaksi, ja hän
-näytti pitävän kaikkea hyvän pilan arvoisena. Ja pian hän löysikin
-sellaista, joka kiinnitti hänen mieltään.
-
-"Täälläpäs on hörriäinen, William. Luuletteko, että voisin kesyttää
-sen pienessä lasilippaassani?"
-
-"Sitä en luule, miss Ann, mutta varokaakin, ettei se vaan pistä
-teitä!"
-
-"Ei se pistä _minua_."
-
-"Miks'ei?"
-
-"Siksi, että se ei tahdo."
-
-"Eipä tietenkään -- koska te niin sanotte -- --"
-
-"Mihin aikaan auto on käsketty?"
-
-"Kello yhdeksäksi."
-
-"Minä aion mennä isoisän kanssa aina veräjälle asti."
-
-"Ajatelkaapas, jos hän tekisi esteitä."
-
-"Silloin minä menisin joka tapauksessa."
-
-"Vain niin."
-
-"Minä voisin mennä hänen kanssaan aina Lontooseen asti! Meneeköhän
-täti Babs?"
-
-"Ei, minä en luule kenenkään menevän hänen ylhäisyytensä kanssa."
-
-"Minä menisin, jos tätikin. William!"
-
-"Jaa."
-
-"Onkohan eno Eustace varma siitä, että hänet valitaan?"
-
-"Tietysti hän on."
-
-"Luuletteko hänestä tulevan hyvän parlamentinjäsenen?"
-
-"Lordi Miltoun on hyvin taitava, miss Ann."
-
-"Onko hän?"
-
-"Kyllä, ettekö tekin luule?"
-
-"Luuleeko Charles myöskin niin?"
-
-"Kysykää häneltä."
-
-"William!"
-
-"Jaa."
-
-"Minä en pidä Lontoosta. Minä pidän olosta täällä, ja minä pidän
-Cattonista, ja minä pidän kodistani aika paljon, ja minä pidän
-Pendridnystä -- ja -- minä pidän Ravenshamista."
-
-"Hänen ylhäisyytensä poikkeaa tänään Ravenshamiin, niin olen kuullut."
-
-"Oh, silloin hän tulee näkemään isoäidin! William -- --"
-
-"Miss Wallace tulee."
-
-Leveä- ja kalpeakasvoinen, kärsivännäköinen nainen sanoi ovelta:
-
-"Tulkaa, Ann."
-
-"Hyvä, minä tulen! Päivää, Simmons!"
-
-Sisäänastuva isännöitsijä vastasi:
-
-"Päivää, päivää, miss Ann!"
-
-"Minun täytyy mennä."
-
-"Olen varma, että se surettaa meitä suuresti."
-
-"Jaa."
-
-Ovi avautui hiljakseen, ja suuressa huoneessa syntyi toimelias
-hiljaisuus, kuten aina aterian edellä. Äkisti nuo neljä miestä
-asettuivat paikoilleen pöydän ympärillä. Lordi Valleys oli tullut
-sisään.
-
-Hän lähestyi hitaasti, lukien sinistä sanomalehteä, ja hänen
-harmaiden silmiensä välissä oli pieni, hänelle outo ryppy. Hänellä
-oli ruskettuneet, punertavat, tarkkapiirteiset kasvot. Hänen
-kähärät hiuksensa ja viiksensä alkoivat jo käydä raudanharmaiksi --
-hänellä oli sellaisen miehen kasvot, joka tuntee oman mielensä ja
-on tyytyväinen tähän tuntemukseensa. Myöskin hänen jäntevä, suora
-vartalonsa ja hänen sotilaanniskansa vahvisti sitä vaikutusta, että
-hän oli, joskaan ei suorastaan itsetyytyväinen, niin tyytyväinen
-kuitenkin elämäntapoihinsa ja ajatuksiinsa. Ja hänen liikkeistään
-näkyi tuo erikoinen välinpitämättömyys ympäristöstä, joka on
-ominaista niille, jotka ottavat osaa julkiseen elämään, joilla on
-käytettävänään olemassaolon aineellinen koneisto ja joiden ei koskaan
-tarvitse ajatella sitä, mitä muut heistä ajattelevat. Istuutuen ja
-silmäillen edelleen lehteään hän alkoi heti syödä sitä, mitä oli
-pantu hänen eteensä. Huomattuaan sitten, että hänen vanhin tyttärensä
-oli tullut sisään ja istuutui hänen viereensä, hän sanoi:
-
-"Ikävä, kun täytyy lähteä Lontooseen tällaisella ilmalla!"
-
-"Tuleeko ministeristöllä olemaan kokous?"
-
-"Kyllä, tuon sotkuisen ilmapallojutun vuoksi."
-
-Mutta Agathan suloisten ja kapeitten kasvojen huolestunut katse
-tarkasti syrjäpöydällä olevaa tarjotinta, joka piti ruokia lämpimänä,
-ja hän ajatteli: "Minä luulen, että tämä olisi sittenkin parempi kuin
-se, jonka minä olen saanut. Jos William vain tahtoisi sanoa, pitääkö
-hän tosiaankin näistä leveistä tarjottimista enemmän kuin niistä
-erityisistä lämminvesialtaista!" Hän sai kuitenkin kysytyksi hellällä
-äänellään -- sillä kaikki hänen sanansa ja liikkeensä olivat helliä,
-vieläpä hieman arkojakin, jos jokin näytti uhkaavan hänen miehensä
-tai lastensa hyvinvointia:
-
-"Luuletko, isä, tämän sodanpelon olevan edullista Eustacen
-suunnitelmille?"
-
-Mutta hänen isänsä ei vastannut, vaan tervehti uutta tulokasta,
-hoikkaa, hienoltanäyttävää nuorta miestä, jolla oli tumma tukka ja
-sievät viikset, miestä, joka ei ollut ollenkaan hänen sukulaisensa,
-vaikkakin epäsuorasti muistutti häntä. Claud Fresnay, Harbingerin
-kreivi, muistutti tosiaankin niin sanottua "normannilaista" tyyppiä
--- hänellä kun oli voimakkaat, säännölliset piirteet ja hieman
-kaareva nenä -- mutta se, mikä vanhassa miehessä näytti osoittavan
-vain tiedotonta oman itsensä mallinapitämistä, vaikutti nuoremmassa
-miehessä siltä, kuin hän olisi ollut vaativampi ja väkinäinen,
-ikäänkuin huolissaan sen johdosta, ettei saanut aina vastata jotakin.
-
-Hänen perässään oli tullut sisään pitkä, täysivartaloinen ja
-hieno-olemuksinen nainen, jonka hiukset olivat vielä ruskeat -- lady
-Valleys itse. Vaikka hänen vanhin poikansa oli kolmikymmenvuotias,
-hän itse oli vain hieman yli viidenkymmenen. Hänen äänestään,
-tavoistaan ja koko olemuksestaan saattoi päätellä, että hän oli
-ollut tunnustettu kaunotar, mutta nyt oli hänen vielä eloisilla
-kasvoillaan, hänen harmaansinisissä silmissään ja karhenneessa
-hipiässään muutakin kuin täysi-ikäisyyden vivahdusta. Kaikista hänen
-piirteistään ja koko hänen äänensä sävystä saattoi päättää, että hän
-oli hyvä toveri ja oikea "maailmannainen". Hänen olentonsa viittasi
-tosiaankin siihen, että hän oli elänyt voimakasta ulkoilmaelämää
-ja että häneltä ei puuttunut huumoria. Hän se vastasi Agathan
-huomautukseen:
-
-"Tietysti, rakkaani, parhaalla mahdollisella tavalla."
-
-Lordi Harbinger lausui:
-
-"Sivumennen sanoen, Brabrook tulee puhumaan siitä. Oletteko koskaan
-kuullut häntä, lady Agatha? 'Herra puheenjohtaja, minä nousen -- ja
-minun mukanani nousee koko demokraattinen periaate --'."
-
-Mutta Agatha vain hymyili, sillä hän ajatteli:
-
-"Jos minä annan Ann'in mennä veräjälle asti, niin hän saa siitä
-vain aiheen johonkin uuteen vaatimukseen huomenna." Välittämättä
-vähääkään yleisistä asioista hänen perinnäinen halunsa käskeä
-ilmeni liiallisessa talousasiain järjestelemisessä. Se oli hänellä
-uskontona, kiihkona -- aivan kuin hän olisi tuntenut itsensä
-kansallisen kotitalouden mallikuvaksi, isänmaallisen liikkeen
-johtajaksi.
-
-Syötyään, mitä piti välttämättömänä, lordi Valleys nousi.
-
-"Onko sinulla, Gertrud, mitään sanottavana äidillesi?"
-
-"Ei ole, minä kirjoitin hänelle eilisiltana."
-
-"Pyydä Miltounia pitämään silmällä tuota mr Courtieria. Minä kuulin
-hänen puhuvan eräänä päivänä -- hän puhuu melkein hyvin."
-
-Lady Valleys, joka ei ollut vielä istuutunut, seurasi miestään ovelle.
-
-"Sivumennen sanoen, minä olen puhunut äidille siitä naisesta, Geoff."
-
-"Oliko se välttämätöntä?"
-
-"Kyllä, niin luulen. Minä olen levoton -- kuitenkin kaikitenkin,
-äidillä on jotakin vaikutusvaltaa Miltouniin."
-
-Lordi Valleys kohautti olkapäitään, puristi heikosti vaimonsa
-käsivartta ja meni ulos.
-
-Vaikka itse olikin hieman levoton juuri tämän asian tähden, hän oli
-kuitenkin mies, joka ei hakenut ikävyyksiä. Hänellä oli sellaiset
-hermot, jotka eivät tuntuneet hermoilta ollenkaan -- sellaiset, joita
-erikoisesti tavataan hänen luokkaansa kuuluvilla henkilöillä, jotka
-ovat paljon tekemisissä hevosten kanssa. Hänen mielestään kullakin
-päivällä oli riittävästi suruja itsestään. Sitäpaitsi hänen vanhin
-poikansa oli hänestä arvoitus, jonka ratkaisusta hän oli kauan sitten
-luopunut ainakin sikäli, mikäli naiset olivat kysymyksessä.
-
-Mennen ulompaan saliin hän viivytteli hetken, muistellen, ettei ollut
-nähnyt nuorempaa tytärtään, lempilastaan.
-
-"Eikö lady Barbara ole vielä tullut alas?"
-
-Kuultuaan, ettei ollut, hän pisti kätensä autotakin hihoihin, takin,
-jota Simmons piteli, ja astui ulos valkeaan pylväskäytävään, jota
-Caradocien kiveenhakatut haukat koristivat.
-
-Pienen Ann'in ääni kuului hänen korviinsa selvänä ja kirkkaana auton
-hillityssä hyrinässä. "Rientäkää, isoisä!"
-
-Lordi Valleys nyrpisti hieman nenäänsä -- isoisän nimi tuntui hänestä
-aina omituiselta, hänestä, joka oli vain viisikymmentäkuusi vuotta
-vanha eikä sitä millään lailla tuntenut -- ja viitaten hansikoidulla
-kädellään Ann'ia kohden sanoi:
-
-"Lähettäkää joku ulkoveräjälle noutamaan _tätä_."
-
-Pikku Ann'in ääni vastasi kuuluvasti:
-
-"Ei, minä tulen itse takaisin."
-
-Lähtevän auton ääni tukahdutti keskustelun.
-
-Ajaessaan siinä autolla lordi Valleys oli melkein liikuttava
-esimerkki siitä, miten vanhat laitokset saavat väistyä niiden
-hävittäjän, tieteen tieltä. Kilpa-ajojen ystävänä, joka sitäpaitsi
-oli joku aika sitten ollut metsästysseuran johtajana, ja miehenä,
-joka koko sielullaan (mikäli sitä riitti politiikalta) oli kiintynyt
-hevosiin, hän oli joutunut, käytännöllisen älynsä pakottamana, ei
-ainoastaan sietämään, vaan myöskin edistämään niiden syrjäyttäjien
-asiaa. Hänen itsesäilytysvaistonsa oli tässä salaa työssä, johtaen
-häntä hänen perikatoaan kohden, pakottaen hänet luulottelemaan
-itselleen, että tiede ja sen raa'asta luonnosta saamat voitot voitiin
-saattaa palvelemaan mainetta ja arvoa, joka lepäsi kiteytyneellä
-ja muuttumattomalla perustalla. Kaikki tämä ajan seuraaminen,
-tämä vaipuminen uudenaikaisiin keksintöihin, tämä ylenmääräinen
-rientäminen ilman syvempää perustaa -- lisääntyvä epävakaisuus,
-kosmopoliittisuus, vieläpä kommersialismi, josta hän maailmanmiehenä
-pikemmin oli ylpeä -- kaikki tämä teki hänen huomaamattaan lopun
-siitä eristyneisyydestä, joka loogillisesti kuului hänen asemassaan
-olevalle henkilölle. Taipumattomana ja notkeutta vailla, vaikk'ei
-mitenkään ollutkaan älytön käytännöllisissä asioissa, hän antoi
-päättävästi virran viedä itseään mukanaan, pitäen lujasti peräsimestä
-kiinni, huomaamatta, että oli pyörteen keskellä. Hänen käytännöllinen
-älynsä vei hänet jatkuvasti senlaatuisesta taantumuksellisuudesta,
-jota niin viljalti oli hänen pojassaan Miltounissa, siihen lievempään
-taantumuksellisuuteen, joka, eläen henkisestä pääomastaan, käyttää
-hyväkseen aineellisesti niin paljon kuin mahdollista vihollistaan,
-kehitystä.
-
-Hän ohjasi itse autoaan, tarkasti ja hillitysti, istuen mukavasti,
-lakki painettuna syvään vakaville silmille. Ja vaikka tämä
-odottamaton ministeristön kokous näin pääsiäisloman aikana ei ollut
-ainoastaan harmillinen, vaan antoi aihetta pelkoon, niin hän saattoi
-nauttia nopeasta, tyynestä kulusta kesäisessä ilmassa, joka tulvi
-häntä vastaan ystävällisen suloisesti pitkän lehtokujan suurien
-puiden alla. Hänen vieressään pikku Ann istui hiljaa, jalat ojollaan
-ja aikalailla harallaan. Autolla-ajo tarjosi uutta kiihdykettä,
-sillä kotona se oli kiellettyä, ja miettivä innostus paistoi hänen
-silmistään pienen äkkinykerän nenän yläpuolella. Vain kerran hän
-puhui, silloin kun auto hiljensi vauhtiaan lähellä vartiomökkiä ja he
-sivuuttivat portinvartijan pienen tytön:
-
-"Päivää, Susie!"
-
-Mitään vastausta ei kuulunut, mutta katse Susien pienillä kalpeilla
-kasvoilla oli niin nöyrä ja kunnioittava, että lordi Valleys, joka
-ei ollut mikään tarkka havaintojentekijä, pani sen tyydytyksellä
-merkille. "Niin", hän ajatteli, jotenkin kuulumattomasi, "maa on
-sydämeltään terve!"
-
-
-
-
-II LUKU.
-
-
-Ravensham Housessa, Richmond Parkin laidassa, missä Casterley-suvulla
-oli ollut esikaupunkihuvila aina niiltä ajoilta alkaen, kun oli
-tullut tavaksi asua sopivan matkan päässä Westminsteristä --
-suuressa, hallin viereisessä ansarissa seisoi lady Casterley
-muutamien japanilaisten liljojen edessä. Hän oli hoikka, lyhyt,
-vanha nainen, jonka kasvot olivat norsunluun väriset, nenä ohut ja
-terävät silmät puoleksi hienojen, ryppyisten luomien peittäminä.
-Vallan liikkumattomana, harmaassa puvussaan ja harmaine hiuksineen
-hän muistutti hienosta, hiestautuneesta teräksestä tehtyä muotokuvaa.
-Lujassa hämähäkinkädessään hänellä oli vapaalla, jossain määrin
-suikertelevalla käsialalla kirjoitettu kirje.
-
-    Monkland Court, Devon.
-
-    Rakas äitini.
-
-    Geoffrey ajaa huomenna Lontooseen. Hän poikkeaa katsomaan sinua,
-    jos voi. Tämä uusi sodanpelko on saanut hänet liikkeelle. Minä
-    itse en pääse kaupunkiin, ennenkuin Miltounin vaali on ohitse.
-    Asia on niin, että minä en uskalla jättää häntä tänne yksin.
-    Hän tapaa 'Tuntemattomansa' joka päivä. Se mr Courtier, joka
-    kirjoitti sotaavastustavan kirjan -- mikä sellaisen miehen
-    teoksi oli hävytöntä, joka itse on ollut palkkasoturina, vai
-    mitä arvelet? -- asuu majatalossa ja työskentelee radikaalien
-    hyväksi. Hän tuntee myöskin tuon naisen -- ja toivokaamme,
-    Miltounin vuoksi, -- liiankin hyvin, hän on itse puoleensavetävä
-    henkilö, melkein soma ja hullu pienine viiksineen. Bertie on
-    juuri tullut tänne, minun täytyy toimittaa niin, että hän joutuu
-    puheisiin Miltounin kanssa, saadaksemme tietää, millä kannalla
-    maa oikein on. Bertiehin voi luottaa -- hän on totisesti hyvin
-    teräväsilmäinen. Minun täytyy sanoa, että tuo nainen on vallan
-    sievän näköinen, mutta hänestä ei todellakaan tiedetä täällä
-    mitään muuta, kuin että hän on eronnut miehestään. Miten olisi
-    mahdollista saada tietoja ihmisistä? Kun Miltoun on niin
-    tavattoman ahdasmielinen, niin asia käy vielä nurinkurisemmaksi.
-    Tämän nousevan sukupolven vakavuus on mitä merkillisintä. Minä en
-    muista nuoruudessani ottaneeni elämää niin vakavalta kannalta.
-
-Lady Casterley antoi kruunatun paperiarkin vaipua alas. Hänen
-kasvonsa kävivät irveeseen -- hän ei ollut unhottanut tyttärensä
-nuoruutta. Nostaen taas kirjeen ylemmäksi hän jatkoi lukuaan:
-
-    Olen varma siitä, että Geoffrey ja minä tunnemme itsemme vuosia
-    nuoremmiksi kuin Miltoun tai Agatha, vaikka me olemmekin heidän
-    vanhempansa. Onneksi ei Bertien ja Babsin laita ole samanlainen.
-    Sodanpelko vaikuttaa mainiosti Miltounin eduksi. Claud Harbinger
-    on myöskin täällä ja työskentelee Miltounin hyväksi, mutta itse
-    asiassa minä luulen, että hän tavoittelee Babsia. On melkein
-    surullista, kun ajattelee, että Babs on tuskin 20-vuotias --
-    mutta minun luullakseni mitään muuta ei voi odottaakaan, kun
-    ottaa huomioon hänen kauneutensa. Ja Claud on verrattain hieno
-    tyyppi. Hänestä puhutaan koko paljon; hän alkaa herättää huomiota
-    nuorten toryjen joukossa.
-
-Lady Casterley antoi kirjeen vaipua ja kuunteli. Pitkä jupiseva ääni
-kaukaa tulevasta eläköönhuudosta ja parkumisesta oli tunkeutunut
-tuohon suureen ansariin, värisyttäen liljojen kalpeita terälehtiä
-ja pannen lyhyinä haju-aaltoina liikkeelle niiden tuoksun. Hän meni
-halliin; siellä seisoi vanha mies, jolla keltainen iho ja pitkä
-valkoinen poskiparta.
-
-"Mitä tämä melu merkitsee, Clifton?"
-
-"Joukko sosialisteja, teidän ylhäisyytenne, on matkalla Putneyhin
-osoittamaan mieltään. Kansa on kohottanut heille eläköönhuudon. He
-ovat aiheuttaneet väentungoksen aivan veräjän ulkopuolelle."
-
-"Pitävätkö he puheita?"
-
-"He puhuvat paraikaa jostakin hyvin pöyhkeästi, teidän ylhäisyytenne."
-
-"Minä menen kuuntelemaan heitä. Antakaa minulle minun musta keppini."
-
-Sametintummien, litteäoksaisten seetripuiden yläpuolella, jotka
-eebenholtsista tehtyjen pagodien tavoin kohosivat kahden puolen
-tietä, taivas riippui yhtenä suurena purppurapilvenä, mihin loi
-pahaa ennustavaa elämää taivaanrannalta tuleva ja sen läpi tunkeva
-valonsäde. Tämän pilvikatoksen alla joukko tomuisia, pörrötukkaisia
-miehiä ja naisia kulki eteenpäin pitkin tietä, suojellen ja
-rohkaisten eläköönhuudoillaan pitkää mustatakkista puhujaa. Tämän
-joukon edessä ja takana kulki pieni meluava mies- ja poikalauma
-ilkkuen ja hoilaten.
-
-Lady Casterley ja hänen "huoneenhaltijansa" seisoivat kuuden askeleen
-päässä kiemurakoristeisen rautaveräjän sisäpuolella ja katselivat.
-Tuo vaalea teräksenvärinen olento teräksenvärisine hiuksineen oli
-liikkumattomuudessaan puoleensavetävämpi kuin kaikki tuon meluavan
-joukon liikkeet ja parkumiset. Vain hänen silmänsä liikkuivat
-puoleksi suljettujen luomien alla, hänen oikea kätensä puristi
-lujasti kepin kädensijaa. Puhujan ääni kohosi räikeänä vastalauseena
-"kansan" riistämistä vastaan, teki ivallisia huomautuksia
-kristinuskoa vastaan, vaati kiihkeästi vapautusta "jatkuvasta
-mielettömästä sotaveron taakasta" ja uhkasi, että kansa tulisi
-ottamaan asiat omiin käsiinsä.
-
-Lady Casterley käänsi päänsä:
-
-"Hän puhuu mielettömiä, Clifton. Tulee sade. Minä menen sisään."
-
-Pylväskäytävän alla hän pysähtyi. Purppurapilvi oli alkanut sataa,
-vesi valui virtanaan nopeasti hajaantuvan väkijoukon niskaan. Hieno
-hymy tuli lady Casterleyn huulille.
-
-"Tekee hyvää, kun heidän intonsa saa hieman laimennusta. Te kastutte,
-Clifton -- rientäkää! Minä odotan lordi Valleystä päivällisille.
-Laittakaa hänelle huone valmiiksi pukeutumista varten. Hän tulee
-autolla Monklandista."
-
-
-
-
-III LUKU
-
-
-Eräässä hyvin korkeassa, valkeilla laudoilla päällystetyssä, niukasti
-kalustetussa huoneessa lordi Valleys tervehti kunnioittavasti
-anoppiaan.
-
-"Saavuin tänne autolla yhdeksässä tunnissa, hyvä rouva -- ei niinkään
-huonoa ajoa."
-
-"Tulosi huvittaa minua. Milloin tapahtuu Miltounin vaali?"
-
-"Yhdeksäntenäkolmatta päivänä."
-
-"Mikä vahinko! Hänen pitäisi olla kaukana Monklandista, koska kerran
--- tuo tuntematon nainen oleskelee siellä."
-
-"Ah, vai niin, sinä olet kuullut hänestä jotakin."
-
-"Sinä olet kaiken suhteen niin huoleton, Geoffrey."
-
-Lordi Valleys hymyili.
-
-"Nämä sotahuhut", hän sanoi, "alkavat käydä kiusallisiksi. En osaa
-tarkalleen sanoa, miten maa suhtautuu niihin."
-
-Lady Casterley nousi:
-
-"Sillä ei ole mitään kantaa. Kun sota alkaa, niin se suhtautuu siihen
-oikealla tavalla. Niin on aina käynyt. Tarjoapas minulle käsivartesi.
-Onko sinun nälkä?"...
-
-Kun lordi Valleys puhui sodasta, niin hän teki sen sellaisen henkilön
-tavalla, joka täysi-ikäiseksi tultuaan on elänyt niiden parissa,
-jotka ohjaavat kansojen kohtaloita. Hänen oli mahdotonta -- kuten
-suuressa ansarissa olevien liljojenkin -- nähdä tai tuntea niiden
-tavoin, jotka olivat puutarhan ulkopuolella. Kiintyneenä oman
-luokkansa parhaisiin ennakkoluuloihin ja tapoihin hän eli elämää,
-joka oli sen verran kosketuksissa suuren yleisön kanssa, kuin häneltä
-voitiin odottaakin. Tosiaankin hän toiminnan ja käytännöllisen älyn
-miehenä jollakin tavalla tunsi tavallisten ihmisten mielipiteet.
-Hän oli vallan oikeassa sanoessaan tietävänsä paremmin, mitä kansa
-tarvitsi, kuin ne, jotka siitä asiasta jaarittelivat. Sellainen oli
-tosiaankin asianlaita, sillä luonnonladultaan hän oli lähempänä
-kansaa kuin sen johtajat, vaikka hän ei olisikaan pitänyt siitä, että
-tämä olisi hänelle sanottu. Hänen maailmanmiehyytensä ja poliittisen
-älykkyytensä oli elämä istuttanut luonteeseen, jonka voima oli
-käytännöllisyydessä ja mielikuvituksen puutteessa. Hänen tehtävänsä
-oli olla vaikuttava, muttei toimelias tai halukas tekemään ideoista
-niiden loogillisia johtopäätöksiä; hänen ei pitänyt olla ahdas eikä
-puritaaninen niin kauan kuin "hyvän tavan" ulkokuori säilytettiin
-koskemattomana; hänen piti olla vapaamielinen maanomistaja aina
-siihen asti, kuin hänen etunsa eivät joutuneet vakavasti kärsimään;
-hänen piti suosia taiteita niin kauan kuin ne eivät paljastaneet
-mitään tavatonta; hänellä piti olla varma katse, hellät kädet,
-rautaiset hermot ja sellaiset mainiot tavat, joissa ei ollut
-mitään tavanomaisuutta. Aviopuolisona hänen tuli olla huoleton,
-isänä suvaitseva, poliitikkona huolellinen ja vilpitön, ihmisenä
-huvittelun, työn ja raittiin ilman ystävä. Hän ihaili ja oli hyvin
-rakastunut vaimoonsa eikä ollut koskaan katunut naimiskauppaansa.
-Kenties hän ei ollut koskaan ollut pahoillaan mistään, jollei kenties
-siitä, ettei ollut vielä voittanut Derby-kilpailuissa tai täysin
-onnistunut saamaan omia erikoisia sinipilkkuisia pointteri-koiriaan
-synnyttämään ehdottoman tyypillisiä jälkeläisiä. Hän kunnioitti
-anoppiaan, kuten yleensä periaatetta.
-
-Tämän pienen, vanhan naisen persoonallisuudessa oli tosiaankin
-varttuneen järkähtämättömyyden hirveä voima -- sellaisen henkilön
-peritty varmuus, jonka arvovalta ei ollut koskaan joutunut
-kysymyksenalaiseksi, henkilön, joka pitkäaikaisen etuoikeuden,
-tietyn, selväpiirteisen tosiasiallisuuden ja synnynnäisen
-käskemistavan vuoksi on totisesti menettänyt kyvyn käsittää sitä,
-että hänen arvovaltaansa voitaisiin koskaan epäillä. Sitä, mitä
-hän tiesi omasta sielustaan, hän ei ollut tavallisella tavallaan
-oppinut; itse asiassa hän ei ollut sitä oppinut ollenkaan,
-vaan saanut sen täysin valmiina toimeliaalta, vallanhaluiselta
-temperamentiltaan. Terästyneenä sen johdosta, että oli säätynsä
-mukaisesti ollut pakotettu perin pohjin tuntemaan yleisten asiain
-enimmin silmiinpistävät puolet; varustettuna aseilla, jotka
-johtoaseman vaatima kulttuuritraditsioni tarjosi; aatteiden, mutta
-aina vain samojen elähdyttämänä, ilman johtajaa ja vain oman
-johtamistapansa alaisena hänellä oli tahto, joka oli yhtä peloittava
-kuin ne kaksiteräiset miekat, joita hänen agincourtilaiset tai
-poitiersilaiset esi-isänsä, Fitz-Haroldit, olivat käytelleet --
-hänessä oli sellainen henki, joka vaistomaisesti hylkäsi oman
-itsensä tai toisten sisäisen tuntemisen, tuntemisen, jonka saa
-aikaan tuo hullu tapa tutkia omaa mieltään, miettiä ja ajatella,
-mikä kaikki on auktoriteetille niin turmiollista. Jos lordi Valleys
-oli aristokratian koneiston runko, niin lady Casterley oli sen
-sisällä oleva teräsvieteri. Hän oli koko elämänsä ajan ollut
-hartaan teeskentelemätön ja yksinkertainen vaatetuksessaan, selvä
-ja suora tavoiltaan, hän oli noussut aikaisin ja tehnyt työtä,
-mitä vain käteen sattui, aina myöhään yöhön asti, eikä hän ollut
-sen ränstyneempi 78:nnella ikävuodellaan kuin useimmat muut naiset
-50:nnellä. Hänellä oli vain yksi heikko puoli -- mihin hänen voimansa
-oikeastaan perustui -- se, että hän ei nähnyt sen aseman luonnetta ja
-laajuutta, mikä hänellä oli maailmanjärjestyksessä.
-
-Hän soveltui ihmeen hyvin siihen huoneeseen, missä he söivät
-päivällistä ja minkä harmaat seinät Fragonardtyyliin maalattuine
-friiseineen sisälsivät monia, nyt jotenkin himmeitä luonnottaria ja
-ruusuja, samoin huonekaluihin, jotka näyttivät eläneen yli aikansa.
-Pöydällä ei ollut muita kukkia kuin viisi liljaa vanhassa hopeisessa
-maljassa, ja seinälle, ison ruokakaapin yläpuolelle, oli ripustettu
-lordi Casterley-vainajan kuva.
-
-Lady Casterley lausui:
-
-"Minä toivon Miltounin kulkevan omia teitään."
-
-"Siinähän se pulma juuri onkin. Hän kärsii pöhöttyneistä
-periaatteista. -- Toivoa vain täytyy, että hän osaisi olla
-sekoittamatta niitä puheisiinsa."
-
-"Anna hänen olla, mitä hän on, ja toimita hänet erilleen tuosta
-naisesta niin pian kuin vaalit ovat tapahtuneet. Mikäs onkaan hänen
-oikea nimensä?"
-
-"Jokin rouva Lees Noel."
-
-"Miten kauan hän on siellä ollut?"
-
-"Luullakseni vuoden."
-
-"Etkö sinä tiedä mitään hänestä?"
-
-Lordi Valleys kohautti olkapäitään.
-
-"Vai niin!" sanoi lady Casterley. "Sinä et välitä ollenkaan koko
-asiasta. Minun täytyy lähteä sinne itse. Luulen Gertruden ottavan
-minut vastaan. Mitäs on sillä mr Courtierilla tekemistä sen naisen
-kanssa?"
-
-Lordi Valleys hymyili. Tässä hymyssä oli koko hänen kohteliaan
-ja mukiinmenevän filosofiansa sisältö. "Minä en sekaannu toisten
-asioihin", näytti tuo hymy sanovan. Nähdessään tämän lady Casterley
-puristi yhteen huulensa.
-
-"Mr Courtier on oikea kapinannostaja", sanoi hän. "Minä luin hänen
-sotaa vastustavan kirjansa -- se on mitä kiihoittavinta, viittaillen
-pääasiallisesti Grantiin ja Rosensteiniin. Minä olen äsken juuri
-nähnyt sen hedelmiä oman veräjäni ulkopuolella, sotaa vastustavien
-agitaattorien meluavan lauman muodossa."
-
-Lordi Valleys sai estetyksi haukotuksen.
-
-"Niinkö? Minä luulin, että Courtierilla ei olisi mitään
-vaikutusvaltaa."
-
-"Hän on vaarallinen. Useimmat idealistit ovat sellaisia, joista ei
-tarvitse välittää, mutta hänen kirjansa on taitava."
-
-"Minä toivoisin vain, että nämä huhut loppuisivat, sillä ne saattavat
-vain molemmat maat naurettaviksi", mutisi lordi Valleys.
-
-Lady Casterley kohotti lasinsa, joka oli täynnänsä veripunaista
-viiniä. "Sota pelastaisi meidät", hän sanoi.
-
-"Sota ei ole mitään leikintekoa."
-
-"Siitä saisi alkunsa parempi asiaintila."
-
-"Niinkö luulet?"
-
-"Kansakuntana me saisimme jälleen johtavan aseman, ja demokratia
-olisi työnnetty taka-alalle viideksikymmeneksi vuodeksi."
-
-Lordi Valleys teki kolme pientä suolakasaa ja pysähtyi laskemaan
-niitä. Sitten kohauttaen hieman kulmakarvojaan, mikä näytti
-merkitsevän sitä, että itsekin epäili omia sanojaan, hän mutisi:
-"Minun teki mieleni sanoa, että me olemme kaikki nykyjään
-demokraatteja... Mitä nyt, Clifton?"
-
-"Teidän kuljettajanne tahtoisi saada tietää, milloin auton pitäisi
-olla valmiina."
-
-"Heti päivällisen jälkeen."
-
-Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin hän käänsi kiemurakoristeisen
-rautaisen veräjän kautta Lontooseen vievälle tielle. Päivä pimeni,
-ja värjyvällä taivaalla pilvet kokoontuivat ja ajelehtivat sinne
-tänne ilman minkäänlaista päämäärää. Mitään suuntaa ei ollut
-näköjään määrätty niille. Ne olivat kokoontuneet taivaan kannelle
-kuten jättiläisharakat, jotka lentelevät ristiin rastiin. Ilmassa
-oli sateen tuoksua. Auto ei nostanut mitään pölyä, kiiti vain
-eteenpäin hakien lyhtyineen tietä. Putney Bridgellä ajoneuvojono
-pysäytti sen kulun. Lordi Valleys katsahti oikealle ja vasemmalle.
-Ankkurissa levien jokialusten lyhdyt, joen äyräällä olevat lamput
-ja sen kummallekin puolelle tiheään rakennettujen talojen tuhannet
-valot kuvastuivat veden pinnasta. Tuon suuren, ikuisesti merta
-kohden soljuvan olennon kiemurteleva, kalpea runko ei synnyttänyt
-hänen mielessään mitään vertauskuvia. Vuosia sitten hän oli ollut
-sen kanssa tekemisissä, kauppaministeriössä, ja tiesi tarkalleen,
-miten likainen se oli ja miten se kävi hirveän kapeaksi juuri siinä
-paikassa, missä hän olisi toivonut sen olevan leveä. Kuitenkin, kun
-hän sytytti sikarin, hänet valtasi omituinen tunne -- sellainen kuin
-hän olisi ollut lähellä rakastamaansa naista.
-
-"Suokoon Jumala", hän ajatteli, "että noista huhuista ei tulisi
-mitään!" Auto kiiti pitkin vilkasliikenteistä katua Lontoon hienoa
-keskustaa kohden. Iltalehtien ilmoitustaulut ja katuvierissä olevien
-paperikauppiaiden myymälät eivät tarjonneet kuitenkaan mitään
-rauhoittavaa kuvaa.
-
-    "Salahankkeet lisääntyvät.
-       Uusia paljastuksia.
-    Vakava asema uhattuna."
-
-Ja jokaisen ilmoitustaulun edessä voitiin nähdä ohikulkijain
-virrassa pieni pyörre -- mikä syntyi henkilöistä, jotka poikkesivat
-kurkistamaan uutisia ja sitten jättivät sen homman jatkaakseen
-taas matkaansa. Valleysin kreivi tuli ihmetelleeksi, mitä he
-mahtoivat ajatella! Mitä mahtoi liikkua noiden näytetauluja kohden
-kääntyneiden, kalpeiden lihapyöröjen takana!
-
-Ajattelivatko he ollenkaan mitään, nuo kadulla liikkuvat miehet ja
-naiset? Miten he suhtautuivat tähän uhkaavaan vedenpaisumukseen?
-Siinä oli naamaa naaman vieressä, typeränä ja tunteettomana,
-ilmaisematta mitään toimekasta halua, ainakaan ei mitään innostusta,
-tuskin edes mitään pelkoa. Piru vieköön! Liioin he eivät voineet
-vaikuttaa tämän asian kulkuun enempää kuin mehiläisetkään saattoivat
-estää sitä, että joku ohikulkeva pojanviikari hävitti niiden pesän!
-Oli epäilemättä vallan totta, että kansa ei ollut koskaan voinut
-sanottavasti vaikuttaa sodan syntymiseen. Ja hänen mieleensä
-muistuivat erään viikkolehden sanat, lehden, jota hän tasapuolisena
-miehenä pakotti itsensä aina lukemaan. "Tietämättä mitään
-tosiasioista, 'isänmaa' ja 'isänmaallisuus'-sanojen hypnotisoimana,
-laumavaiston muukalaisiin nähden synnynnäisen vastenmielisyyden
-valtaamana, avuttomana kärsivällisyytensä, stoalaisuutensa, hyvän
-uskonsa ja luottamuksensa vuoksi niihin, jotka ovat häntä ylempänä,
-avuttomana oman herraskaisuutensa, keskinäisen epäluottamuksen,
-yhteishengen puutteen ja huolettomuuden vuoksi huomisesta -- miten
-voimaton ja säälittävä onkaan katukansa sodan uhatessa!" Tämä lehti,
-vaikka olikin taitava, oli tuntunut hänestä aina sietämättömän
-tyhjäntärkeältä!
-
-Oli epäilyksenalaista, saattoiko hän tänä vuonna päästä Ascotiin. Ja
-hänen ajatuksensa kiitivät hetkeksi hänen lupaavaan, kaksivuotiseen
-Casettaansa, sitten, saaden ikäänkuin voimakkaan sysäyksen häpeästä,
-hän käänsi ne amiraalivirastoon ja epäili sitä, oltiinko siellä
-täysin selvillä kaikista mahdollisuuksista. Hänellä itsellään oli
-vaatimaton paikka hallituksessa, sellainen melkein nimellinen
-virka, jollaisia pidetään välttämättömänä, kun tahdotaan kehittää
-tulevia ministereitä koulituista miehistä, joille tällä haavaa ei
-ole voitu keksiä mitään vaativampaa asemaa. Amiraalivirastosta
-hänen ajatuksensa luiskahtivat takaisin anoppiin. Ihmeellinen
-vanha nainen! Millainen valtiomies olisikaan hänestä tullut!
-Liiaksi taantumuksellinen! Piru vieköön, miten suoraviivaisesti hän
-suhtautui siihen mrs Lees Noeliin! Ja asiantuntijan mielihyvällä
-hän muisteli tuon naisen kasvoja ja vartaloa, jotka hän oli samana
-aamuna nähnyt kulkiessaan hänen huvilansa ohitse. Salaperäinen
-tai ei, mutta puoleensavetävä tuo nainen oli! Hyvin suloinen pää
-tummine hiuksineen, jotka aaltoillen lankesivat keskeltä kahtia
-kumpaisellekin ohimolle -- hyvin hurmaava olento, ei mitään virheitä!
-Epäilemättä hänellä oli ollut joku historiansa -- mutta mitäs se
-liikutti häntä, lordi Valleysiä! Sääli aina sellaisia naisia!
-
-Rykmentti territoriaali-armeijaa, mikä palasi harjoituksista, esti
-hänen autonsa kulun. Hän nojasi eteenpäin tarkastellen sitä samalla
-kriitillisellä, älykkäällä, hillityllä katseella, jolla hän olisi
-tutkinut koiralaumaa. Kaikki synkkyys ja miettiväisyys oli nyt
-hävinnyt hänen mielestään. Reilua väkeä, joka kyllä pystyi tekemään
-täyttä tiliä itsestään! Heidän kasvoiltaan, jotka ulkoilma oli saanut
-hohtamaan punaisilta, kuvastui passiivisuus tai puoleksi hyökkäävä,
-puoleksi leikillinen itsetietoisuus. _Heitä_ eivät ilmeisestikään
-vaivanneet abstraktiset epäilyt tai mitkään sodankauhujen synnyttämät
-mielikuvat.
-
-Joku kohotti eläköönhuudon "terriereille". Lordi Valleys näki
-ympärillään pienen hattumeren nousevan ja laskevan ja kuuli tuon
-jotenkin terävän ja kehoittavan äänen paisuvan käheäksi, korkeaksi
-meluksi ja sitten äkisti sammuvan. "Näyttävät aika innokkailta!"
-hän ajatteli. "Hyvin pienestä he syttyvät! Maassa on kylliksi
-taisteluhalua!" Ja ilon väristys kävi taas hänen lävitseen.
-
-Sitten hänen autonsa, viimeisen sotilaan mentyä ohitse, tunki
-hitaasti harhailevan väkijoukon lävitse, mikä tunkeili rykmentin
-takana, väkijoukon, johon kuului kaikenikäisiä miehiä, nuorisoa,
-muutamia naisia, nuoria tyttöjä, jotka käänsivät häneen
-huolimattoman, tuijottavan katseensa, ikäänkuin olisivat olleet liian
-kaukaisia suhtautumaan millään mielenkiinnolla tuohon mukavasti
-ohikulkevaan mieheen.
-
-
-
-
-IV LUKU.
-
-
-Monklandissa, valkeaksi maalatun olkikattoisen huvilan pienessä,
-valkeaksi maalatussa "vierashuoneessa" istui samaan aikaan kaksi
-miestä avonaisen lieden ääressä puhellen keskenään. Matalalla
-tuolilla heidän välissään nojasi taaksepäin tummasilmäinen
-nainen, kuunnellen tarkkaavaisena, hienot sirot sormenpäät
-yhteenpuristettuina tai kohotettuina tulta kohden. Silloin tällöin
-sortui pesässä joku halko ja käänsi hehkuvan syrjänsä päällepäin.
-Lieden ja lampun valo näytti niin imeytyneen valkeihin seiniin, että
-niistä huokui heikkoa lämmintä. Hopeanharmaat yöperhoset lensivät
-sisään pimeästä puutarhasta ja vaappuivat kieppuvien shillingien
-tavoin väriltään kuluneen, vihreän maljakon yläpuolella, mihin
-oli pantu tulipunaisia ruusuja. Kuten aina tällaisissa vanhoissa,
-olkikattoisissa majoissa, tuntui täälläkin savun, ruusujen ja kukkien
-tuoksua.
-
-Vasemmalla istuva mies oli kenties 40-vuotias, hiukan keskimittaa
-pitempi, voimakas, vilkas ja suora. Hänellä oli siniset silmät
-ja ilmeikkäät kasvot, jotka hehkuivat pienestäkin liikutuksesta.
-Hänen tukkansa oli hyvin heleä, melkein punainen, ja hänen punaiset
-viiksensä, jotka ulottuivat aina leukaan asti, näyttivät, kuten Don
-Quixoten, korskeilta ja taisteluunvaativilta.
-
-Oikealla oleva mies oli lähempänä kolmeakymmentä, kieltämättä pitkä
-ja hyvin hoikka. Hän istui jotensakin kokoonvetäytyneenä matalassa
-nojatuolissaan, kädet ristissä toisen polven ympärillä. Hieno,
-hillitty hymy oli hänen huulillaan. Ruskettuneine, sileäksiajettuine
-leukoineen ja syvällä olevine, hyvin eloisine silmineen hänen laihat
-kasvonsa näyttivät omalla tavallaan kauniilta.
-
-Nämä kaksi niin perin erilaista miestä tarkastelivat toisiaan kuten
-lähetysten olevat koirat, jotka kauan sitten ovat huomanneet olevan
-parasta pysyä erillään, mutta äkkiä ovatkin tavanneet toisensa
-sellaisessa paikassa, missä mahdollisesti eivät voi keskenään
-tapella. Ja nainen piti heitä silmällä. Hän tuntui olevan toisen
-omistaja, mutta oli aina, pelkästä rakkaudestaan koiriin, silitellyt
-ja taputellut toista. "Niin, mr Courtier", sanoi nuorempi mies, jonka
-kuiva, ivallinen ääni samoin kuin hänen hymynsäkin näytti puolustavan
-hänen silmäinsä kiivasta intoa, "kaikki se, mitä te sanotte, sisältää
-vain niinsanotun liberaalisen hengen puolustuksen. Ja, suokaa
-anteeksi minun suoruuteni, tuo henki, ollen kotoisin filosofian
-ja taiteen valtakunnasta, surkastuu heti sillä hetkellä, kun se
-koskettaa käytännöllisiä asioita."
-
-Punaviiksinen mies nauroi. Hänen äänensä oli omituinen -- samalla
-niin miellyttävä ja niin ilkeä.
-
-"Sattuvasti sanottu", hän lausui, "ja kaukana siitä, että sanoisin
-jotakin sitä vastaan. Mutta koska sovitteleminen kuuluu politiikan
-olemukseen, niin kastien ja auktoriteettien ylimmäiset papit, kuten
-te, lordi Miltoun, harjoittavat sitä aivan yhtä paljon kuin mikään
-liberaalinen professori."
-
-"Sitä minä en myönnä!"
-
-"Myöntäkää tai olkaa myöntämättä, te suhtaudutte yleisiin asioihin
-jokseenkin samalla lailla kuin kirkko avioliittoon ja avioeroon; te
-olette yhtä kaukana elämän todellisuudesta kuin ne, jotka uskovat
-vapaaseen rakkauteen, ja tuskinpa teidän kannallanne on suurempaa
-puoleensavetäväisyyttä. Teidän katsantokannassanne on kuoleman siemen
-itsessään -- se on liiaksi kuivunut ja kaukana asioista voidaksenne
-koskaan ymmärtää niitä. Mutta jos te ette voi ymmärtää, niin ette
-voi liioin hallitakaan. Te voisitte yhtä hyvin pitää kätenne
-housuntaskuissa kuin mielipiteinenne sekaantua politiikkaan!"
-
-"Pelkään, että meidän täytyy jatkuvasti olla yhtä mieltä siinä, että
-olemme asioissa eri kannalla."
-
-"No niin, kenties minä osoitan teille liian suurta kunnioitusta. Te
-_olette_ sittenkin ylimys."
-
-"Te puhutte arvoituksellisesti, mr Courtier."
-
-Tummasilmäinen nainen siirrähti hieman paikallaan. Hänen kätensä teki
-pienen liikkeen, ikäänkuin katkeruuden hälventämiseksi. Nousten äkkiä
-ja puhuen kunnioittavalla äänellä vanhempi mies sanoi:
-
-"Me väsytämme mrs Noelin. Hyvää yötä, Audrey. Minun pitää jo toki
-lähteä." Hänen kuvansa piirtyi avonaisen ranskalaisen akkunan pimeätä
-taustaa vastaan, kun hän kääntyi antamaan viime iskua:
-
-"Minä vain tahdoin sanoa, lordi Miltoun, että teidän luokkanne on
-kuivakiskoisin ja käytännöllisin kaikista koko valtakunnassa -- olisi
-ihme, jos ette säästyisi kaikilta runoilijan haaveilta. Hyvää yötä!"
-Hän astui ulos viheriälle nurmikolle ja hävisi.
-
-Nuori mies istui liikkumattomana. Lieden hohde valaisi hänen
-kasvojaan, niin että näytti siltä, kuin jokin henki olisi asettunut
-hänen huulilleen ja säteilisi hänen silmistään. Äkkiä hän sanoi:
-
-"Uskotteko sitä, mrs Noel?"
-
-Vastaukseksi Audrey Noel hymyili, nousi sitten ja meni ikkunan luo.
-
-"Katsokaapas minun rakasta korpisammakkoani! Se tulee tänne joka ilta."
-
-Eräällä kuistikon paadella, keskellä lampusta lähtevää valovirtaa,
-istui kultainen pieni sammakko. Kun Miltoun saapui katsomaan, niin se
-tepasteli toiselle syrjälle ja katosi.
-
-"Miten rauhallinen teidän puutarhanne onkaan!" hän sanoi. Sitten
-hän tarttui mrs Noelin käteen, nosti sen hyvin hellästi huulilleen
-ja seurasi vastustajaansa pimeyteen. Oikea rauha vallitsi tuossa
-puutarhassa. Yö tuntui kuuntelevan -- kaikki valot olivat sammuneet,
-kaikki sydämet lepäsivät. Pienen valkean tähden kera se vartioitsi
-jokaista puuta, jokaista kattoa ja uinuvaa väsynyttä kukkasta,
-samalla lailla kuin äiti vartioi nukkuvaa lastaan, kumartuen sen
-ylitse ja laskien rakkaudessaan sen hiukset ja pannen merkille sen
-pienimmätkin liikahdukset.
-
-Väittely tuntui tosiaankin lasten lorulta tänä vienona yönä. Ja tuon
-naisen kasvot, joka jäi siihen ikkunan ääreen yksikseen, muistuttivat
-tämän suloisen yön lämmintä sävyä. Ne olivat herkkätuntoiset ja
-tasasuhtaiset -- eikä niiden harmonia ollut kylmää kuten muutamissa
-kasvoissa -- vaan näytti värisevän, tulvivan ja hulmuavan, aivan kuin
-joku henki olisi ottanut niissä tyyssijansa.
-
-Hänen kauttaaltaan sametinvihreässä puutarhassaan, missä tummat
-varjot laskeutuivat marjakuusien alle, vain valkeat kukat näyttivät
-valvovan ja katselevan häntä ikävöiden. Puut seisoivat synkkinä ja
-hiljaisina. Eivät edes yölinnut liikkuneet. Vain pikkuinen puro
-alhaalla laakson pohjassa korotti äänensä, käyttäen hyväkseen
-tilaisuutta, kun päivän äänet olivat vaienneet.
-
-Audrey Noelin luonteen mukaista ei ollut suinkaan torjua luotaan
-mitään henkeä, joka liikkui hänen lähellään. Hänellä ei ollut tapana
-kapinoida. Mutta tänä yönä, vaikka rauhan henki oli niin lähellä, hän
-ei näyttänyt tuntevan sitä. Hänen kätensä vapisivat, hänen poskiaan
-kuumotti, hänen povensa aaltoili, ja huokauksia kumpuili hänen
-avoimesta suustaan.
-
-
-
-
-V LUKU.
-
-
-Eustace Caradoc, kreivi Miltoun, oli viettänyt hyvin yksinäistä
-elämää siitä lähtien, kun hän ensiksi oli oppinut ymmärtämään
-elämän omituisuuksia. Lukuunottamatta Cliftonia, hänen isoäitinsä
-"huoneenhaltijaa", hänellä ei pienenä lapsena ollut ketään läheistä
-ystävää. Omien tunnustuksiensa mukaan hänen imettäjänsä, opettajansa
-ja hoitajansa eivät ymmärtäneet häntä. Heidän mielestään hän oli
-tarpeettoman vakava. He pelkäsivät myöskin sitä, että hän saattoi
-viedä asiat niin pitkälle, että sai kärsiä siitä yksinäisyydessään.
-Varhaisimmasta lapsuudestaan hän vietti suuren osan Ravenshamissa,
-sillä hän oli aina ollut lady Casterleyn lempilapsi. Tämä nainen
-huomasi hänessä sitä tarkoituksellista ankaruutta, jota jotenkuten
-puuttui hänen tyttärensä luonteesta. Mutta vain Cliftonille,
-joka silloin oli 50-vuotias, hyvin vakava ja jolla oli tumma
-pitkä poskiparta, Eustace purki sydämensä. "Minä kerron teille
-tämän, Clifton", hän sanoi, istuen pöydän ääressä tai suuren
-tuolin kädennojalla, Cliftonin huoneessa, tai käyskennellen
-vaapukkapensaiden välissä, "koska te olette minun ystäväni".
-
-Ja Clifton, pää hieman kallellaan, suhtautuen viisaalla
-mielenkiinnolla "ystävänsä" luottamuksenosoituksiin, jotka usein
-saattoivat hänet hämilleen, vastasi silloin tällöin: "Tietysti,
-teidän ylhäisyytenne", mutta sentään useimmin: "Tietysti, rakkaani."
-
-Tässä ystävyydessä oli jotakin hienoa ja miellyttävää, kun kumpikaan
-"ystävyksistä" ei käyttänyt väärin sen tarjoamaa vapautta ja kun
-kumpikin piti kyyhkysistä, joita he saattoivat tarkastaa mitä
-suurimmalla huomaavaisuudella.
-
-Sukutapojen mukaisesti joutui Eustace aikoinaan Harrowiin. Hän
-viipyi siellä viisi vuotta -- kuuluen aina niihin hieman hentoihin
-poikiin, joiden nähtiin tallustelevan yksinään ja veltosti pitkin
-kivikäytävää omiin tyyssijoihinsa, hieman tomuisina ja toinen
-olkapää hieman toista korkeammalla, tottumuksesta kantaa aina
-jotakin kainalossaan. Hänen arvonimensä, hänen selvä puutteensa
-skolastisessa taitavuudessa, hänen ilmeinen välinpitämättömyytensä
-siitä, mitä hänestä ajateltiin, ja hänen ivallinen kielensä, jota
-kukaan ei mielellään halunnut vastustaa, esti hänet joutumasta
-"keikarin" kirjoihin ja piti hänet ilkeänä ankanpoikana, joka
-kieltäytyi pulikoimasta yleisten koulutraditsionien vihreissä
-lammikoissa. Leikeissä hän suoritti osansa niin huonosti, että
-selvässä itsepuolustuksessa hänen toverinsa antoivat hänen suoriutua
-omin neuvoin. "Viitosissa" he tekivät tästä poikkeuksen, sillä
-tässä leikissä hän saavutti suuren taitavuuden sen johdosta, että
-hänen jäsenensä sopivat erityisesti pyöräliikkeisiin. Hän oli
-myöskin tunnettu rohkeista kemiallisista kokeistaan, joita hänellä
-oli aina pari käynnissä, alussa salaa, mutta sittemmin julkisesti
-huoneenkaitsijan luvalla, sen periaatteen mukaisesti, että jos kerta
-huoneessa piti olla jokin tuoksu, niin se sai olla siinä julkisesti.
-Hän hankki itsellensä vain harvoja, mutta pysyviä ystäviä. Hänen
-latinasäkeensä olivat niin kehnoja ja hänen kreikkalaiset säkeensä
-niin kurjia, että kaikki olivat hyvin hämmästyneitä, kun hän
-koulun loppuaikoina osoitti hyvin huomattavaa taitoa äidinkielensä
-puhumisessa ja kirjoittamisessa. Hän jätti koulun kaipaamatta sitä
-millään lailla. Mutta kun hän vaununikkunasta näki vanhan kummun ja
-sen korkeimmalle kohdalle pystytetyn lipputangon häviävän näkyvistä,
-niin hänen kurkkuaan kouristi, aiheuttaen pari kolme voimakasta
-nielemisliikettä, minkä jälkeen hän vetäytyi vaunun nurkkaan ja
-näytti nukkuvan.
-
-Oxfordissa hän oli onnellisempi, mutta yhä vain jotenkin yksinäinen,
-asuen niin kauan kuin tapa suinkin salli oman kollegionsa
-ulkopuolella, pysytellen sen jälkeen paneelatuissa yliskamareissa,
-katsellen sieltä puutarhoja ja erästä kohtaa kaupungin muurista.
-Oxfordissa juuri hän ensi kertaa kehitti itsessään sitä itsekurin
-intohimoa, mikä jälkeenpäin teki hänet huomatuksi. Hän antautui
-harjoittamaan soutu-urheilua, ja vaikka olikin taipumuksiltaan
-kokonaan sopimaton tähän ajanvietteeseen, voitti hän itselleen
-paikan oman kollegionsa kilpasoutuveneessä. Kilpailun loputtua hänet
-tavallisesti nostettiin soutulaudalta vallan nääntyneenä, sillä hän
-oli soutanut matkan viime neljänneksen paljaalla sisunsa voimalla.
-Sama itsehallinnan halu johti häntä myöskin aineiden valinnassa. Hän
-pyrki korkeimpiin tutkintoihin, vaikka hänen puutteellinen latinan- ja
-kreikantaitonsa teki hänet kaikkea muuta kuin sopivaksi niihin.
-Äärimmäisillä ponnistuksilla hänen onnistui kuitenkin saada hyvin
-hyvät arvolauseet. Sitäpaitsi hän saavutti yliopiston korkeimman
-arvolauseen englanninkielen kokeessa. Tavalliset kollegi-piirit
-eivät tietäneet hänestä mitään. Koko yliopistoaikanaan hän ei
-ollut kertaakaan nauttinut viiniä huomattavassa määrässä. Hän
-ei metsästänyt eikä puhunut koskaan naisista. Liioin ei kukaan
-puhunut niistä hänen läsnäollessaan. Mutta silloin tällöin joutui
-hän saman puuskan valtaan kuin askeetit. Silloin näytti koko elämä
-olevan kuin tulessa, mikä poltti päivät ja yöt, sammuen sitten
-armollisesti, kynttilän tavoin, ilman että hän olisi tietänyt syytä
-tähän sammumiseen. Niin epäsosiaalinen kuin hän olikin, häneltä ei
-suinkaan puuttunut tovereita Oxfordissa-olon aikana. Hän tunsi monia
-sekä opettajien että oppilaiden joukosta. Hänen pitkät askeleensa
-ja itsepintainen välinpitämättömyytensä suunnasta oli pannut monen
-kovalle koetukselle, monen, joka muuten kestikin niin hitaan
-ajankulutuksen kuin oli käveleminen puhelemisen vuoksi. Maaseutu
-Abingdonista Bablock Hytheen asti tunsi hänet -- vaikka hän ei sitä
-tuntenutkaan. Hän oli myöskin hyvässä maineessa yhdistyksessään,
-missä hän herätti huomiota jo ensi lukukautena eräässä väittelyssä,
-joka koski kirjallisuussensuuria, jota hän puolusti synkkyydellä,
-itsepäisyydellä ja tietyllä nuorekkaalla loistavuudella, mikä olisi
-hyvinkin voinut saada voiton, jollei joku irlantilainen olisi noussut
-ylös ja viitannut siihen vaaraan, mikä uhkasi Vanhaa Testamenttia.
-Siihen hän oli vastannut: "On parempi, että se joutuu vaaraan, kuin
-on joutumatta." Siitä hetkestä alkaen hän oli tunnettu mies.
-
-Hän viipyi yliopistossa neljä vuotta ja palasi sieltä sydän täynnä
-ahdistusta ja hämmennystä. Oxfordin harkittu arvostelu tästä sen
-omasta lapsesta oli: "Eustace Miltoun! Oh! Omituinen lintu! Tulee
-herättämään huomiota!"
-
-Hän joutui näihin aikoihin keskusteluun isänsä kanssa, keskusteluun,
-mikä vahvisti sitä vaikutusta, minkä he olivat saaneet toinen
-toisestaan. Se tapahtui Monkland Courtin kirjastossa, myöhään
-iltapäivällä, marraskuussa.
-
-Kahdeksan kynttilää, pantuina hoikkiin hopeisiin kynttilänjalkoihin,
-neljä kummallakin puolella leikkauksilla koristettua liettä, valaisi
-tätä huonetta, niiden hieno valo tunkeutui vain vähän matkaa tuohon
-synkkään huoneeseen, minkä seinät ja lattia olivat päällystetyt
-tummalla tammella ja missä nahan ja kuivuneiden ruusunlehtien
-katkera haju näytti upottavan kaikki menneisyyden tuoksuun. Suuren
-tulisijan yläpuolella riippui -- tuntemattoman taiteilijan maalaama
--- kardinaali Caradocin kuva, minkä sileäksi ajetuille kasvoille valo
-lankesi toiselta sivulta, Caradocin, joka oli kärsinyt uskonsa vuoksi
-kuudennellatoista vuosisadalla. Askeettisena, kärsivänä, pieni hymy
-huulilla, silmät syvällä päässä, hän oli siinä kunniapaikallaan,
-lieden sinertävien liekkien yläpuolella.
-
-Isän ja pojan oli hieman vaikea saada alkuun keskustelua.
-
-Kumpaisestakin tuntui siltä, kuin olisi ollut jonkun toisen henkilön
-hyvin läheisen sukulaisen läheisyydessä. He olivat itse asiassa
-nähneet toisiaan perin vähän, ja viimeksi eivät pitkään aikaan.
-
-Lordi Valleys sai sanotuksi ensimmäisen sanan:
-
-"Kas niin, ystäväiseni, mihinkäs sinä nyt aiot oikein ryhtyä? Minä
-luulen, että sinä voisit saada tämän edustajanpaikan tässä lähellä,
-jos vain viitsisit yrittää."
-
-Miltoun vastasi tähän: "Kiitän parhaimmin, mutta sellaiseen hommaan
-minä en nyt aio ryhtyä."
-
-Sikarinsa ohuen savun lävitse lordi Valleys tarkasti edessään olevaa
-pitkää vartaloa, joka oli painunut syvään vastapäätä olevaan tuoliin.
-
-"Miksi et?" hän kysyi. "Sinä et voi aloittaa liian aikaisin, jollet
-luule tarvitsevasi kiertää koko maailmaa."
-
-"Pitäisikö minun sitten alkaa, ennenkuin pystyn siihen?"
-
-Lordi Valleys nauroi hieman hämillään.
-
-"Politiikassa ei ole mitään, jota et voisi aikaa voittaen oppia", hän
-sanoi. "Miten vanha sinä nyt olet?"
-
-"Kaksikymmentäneljä."
-
-"Sinä näytät vanhemmalta."
-
-Pieni juova piirtyi hänen silmiensä väliin, aivan kuin mietinnästä.
-Oliko kuvittelua, että pieni hymy kiertyi Miltounin suun ympärille?
-
-"Minä olen omaksunut hullun teorian", kumpusi tuosta suusta, "sen
-nimittäin, että ensin on tunnettava ehdot. Minä tarvitsen vähintään
-viisi vuotta siihen."
-
-Lordi Valleys nosti kulmakarvojaan. "Turhaa ajanhukkaa", hän sanoi.
-"Sinä tietäisit sen ajan kuluttua enemmän, jos menisit parlamenttiin
-nyt heti. Sinä otat asian liian vakavalta kannalta."
-
-"Epäilemättä."
-
-Runsaaseen minuuttiin ei lordi Valleys vastannut mitään. Hän tunsi
-olevansa melkein hämillään. Odotettuaan niin kauan, että tämä
-tunne oli haihtunut, hän lausui: "No niin, ystäväiseni, tee minkä
-parhaaksesi katsot."
-
-Poliittiset oppivuotensa Miltoun suoritti eräässä kurjassa
-asutuskeskuksessa, isänsä maatilalla, ja Templen oikeusvirastoissa,
-tekemällä matkoja Saksaan, Amerikkaan ja Englannin siirtomaihin,
-ottamalla osaa vaalitoimintaan ja yrittämällä pari kertaa turhaan
-vallata edustajanpaikkaa, minkä piti arvelun mukaan tapahtua
-ilman periaatteiden muutosta. Hän luki paljon, hitaasti, mutta
-tunnontarkalla itsepäisyydellä, runoutta, historiaa, filosofisia,
-uskonnollisia ja yhteiskunnallisia teoksia. Romaaneista, semminkään
-ulkomaalaisista, hän ei välittänyt. Pyrkien kaikin mokomin
-laajakatseiseksi ja tasapuoliseksi hän imi itseensä kaikkea, mikä
-tyydytti hänen luontaisia tarpeitaan, ja hylkäsi tiedottomasti
-kaiken sen, mikä sopimattomuudellaan saattoi vaaraan hänen oman
-henkensä liekin. Mitä hän luki, oli itse asiassa omiaan vain
-vahvistamaan niitä syvempiä vakaumuksia, jotka saivat alkunsa hänen
-temperamentistaan. Rikkauden ja arvoasteiden tavallisten korukalujen
-halveksuntaan hänessä yhtyi nöyrä, mutta syvä ja lisääntyvä vakaumus
-siitä, että pystyi johtamaan ja että oli henkisesti yläpuolella
-niitä, joiden hyväksi hän halusi toimia. Miltounissa ei ollut
-tosiaankaan jälkeäkään tavallisesta farisealaisuudesta. Hän oli
-yksinkertainen ja suora. Mutta hänen silmänsä, hänen liikkeensä,
-niin, koko mies ilmaisi hänessä olevan jonkin salaisen varmuuden
-lähteen, jonkun alkulähteen, mihin mitkään hämmentävät väreet eivät
-voineet tunkeutua. Häneltä ei suinkaan puuttunut kykyä nähdä elämän
-naurettavia puolia, mutta häneltä puuttui kyky katsoa sisäänpäin ja
-nähdä jotakin siitä naurettavasta, mikä on meissä itsessämme. Miltoun
-näki maailman ja kaiken, mitä siinä sijaitsi, spiraalinmuotoisena,
-vaikkapa ne todellisuudessa olisivatkin olleet ympyröitä. Hän ei
-näyttänyt ollenkaan ymmärtävän sitä, että maailmankaikkeus oli yhtä
-hyvin kokoonpantu näistä kahdesta symbolista, joiden sovituskohtaa ei
-olla vielä keksitty.
-
-Sellainen hän oli silloin, kun hänen kotipaikkansa edustajasta
-tehtiin pääri.
-
-Hän oli saavuttanut 30:nnen ikävuotensa rakastumatta koskaan
-kehenkään; hän oli viettänyt melkein ehdottoman puhdasta elämää, yhtä
-ainoata lankeemusta lukuunottamatta. Naiset pelkäsivät häntä. Ja
-kenties hän hieman pelkäsi naista, naista, joka teoriassa oli liiaksi
-rakastettava ja haluttava -- puolikuu kesäisellä taivaalla, mutta
-käytännössä liian kyllästyttävä, tai liian karkea. Hän oli kiintynyt
-Barbaraan, nuorempaan sisareensa, mutta äitiään, isoäitiään ja
-vanhempaa sisartaan Agathaa kohtaan hän oli aina pysynyt kylmempänä.
-Oli tosiaankin huvittavaa nähdä lady Valleys ensimmäisen lapsensa
-kanssa. Hänen hieno vartalonsa, hänen kasvojensa kukoistavat ruusut,
-hänen harmaansiniset silmänsä, joilla oli pikkuinen pyrkimys pyöriä,
-ikäänkuin niiden takana olisi ilmennyt ilkeänsekaista mielihyvää,
-muuttuivat omituisen ja satiirisen sovinnaisiksi Miltounin
-läsnäollessa. Hänen vahvalle ruumiinrakenteelleen, hänen sielulleen,
-joka pystyi ilmaisemaan melkein kaiken kokemansa, olivat ominaisia
-ajatukset ja sanonnat, jotka alkoivat jo käydä vaarallisiksi. Miltoun
-ei ollut koskaan, ei edes lapsena, pitänyt häntä uskottunaan. Lady
-Valleys ei ollut siitä hänelle vihoissaan, kun oli kerta ruumiiltaan
-ja sielultaan sellainen laaja ja voimakas, mitkä ominaisuudet ovat
-harvoin -- eikä koskaan hänen luokassaan -- yhtyneinä kykyyn tuntea
-itsensä loukatuksi tai alennetuksi jonkun ihmisen, vaikkapa vain
-oman itsensäkin ajatuksissa. Lordi Miltoun oli, ja oli aina ollut,
-omituinen poika, loppujen lopuksi! Mikään ei ollut kenties siinä
-määrässä kiusannut lady Valleystä kuin hänen poikansa taitamaton
-suhtautuminen naisiin. Hän piti sitä luonnottomana, samalla kuin
-tunnusti miehensä ja nuoremman poikansa oikean, joskin sopivalla
-tavalla verhotun luonnollisuuden. Juuri tämä tunne sai hänet
-oivaltamaan, melkein liiankin elävästi siinä politiikan ja kuosien
-pyörteessä, jossa hän eli, sen vaaran, millä tuon naisen ystävyys,
-jota hän varovasti nimitti "Tuntemattomaksi", uhkasi hänen poikaansa.
-
-Pelkkä sattuma oli pannut tämän ystävyyden alulle. Mentyään
-eräänä iltapäivänä, joulukuussa, erään vuokraviljelijän mökille,
-vuokraviljelijän, joka oli juuri kuollut putoamalla hevosen selästä,
-Miltoun oli tavannut lesken mitä tolkuttomimmassa surussa, mitä vain
-hieman verhosi se seikka, että hän oli melkein kokonaan menettänyt
-kykynsä ilmaista tunteitaan ja "herrasväen" läsnäollessa kadottanut
-kokonaan käsityskykynsä. Vakuutettuaan tuolle raukalle, että tämän
-ei tarvinnut olla huolissaan vuokraoikeudesta, hän oli juuri
-lähtemäisillään pois, kun kohtasi, kivipermannolla varustetussa
-eteisessä, erään turkislakkiin ja -takkiin puetun naisen, joka kantoi
-käsivarsillaan pientä kirkuvaa poikaa, jonka otsassa oli vertavuotava
-haava. Otettuaan häneltä tuon lapsen ja pantuaan sen "vierashuoneen"
-pöydälle Miltoun katsahti tuohon naiseen ja huomasi hänet erittäin
-vakavaksi, hienoksi ja viehättäväksi. Miltoun kysyi häneltä, pitikö
-asiasta ilmoittaa lapsen äidille.
-
-Nainen pudisti päätään.
-
-"Voi surkeutta, ei nyt vielä. Peskäämme ja sitokaamme ensin tämä
-haava."
-
-He siis pesivät ja sitoivat yhdessä haavan. Lopetettuaan työnsä
-nainen katsoi Miltouniin ja näytti sanovan:
-
-"Te osaatte esittää tämän asian paljon paremmin kuin minä."
-
-Miltoun esitti sentähden asian äidille ja sai palkakseen tuolta
-vakavalta ladyltä pienen hymyn.
-
-Tämän kohtauksen aikana Miltoun sai kuulla hänen nimensä, mikä
-oli Audrey Lees Noel, ja oravannahkalakin alta hänen muistiinsa
-jäivät kasvot, jotka senjälkeen eivät antaneet hänelle enää rauhaa.
-Muutamia päiviä myöhemmin, kulkiessaan kylätorin poikki, hän näki
-tuon naisen menevän eräästä portista sisälle. Miltoun tuli silloin
-kysyneeksi häneltä, halusiko tämä saada huvilaansa uuden olkikaton.
-Siitä oli aiheutunut katon tarkastus ja pitemmänpuoleinen keskustelu.
-Tottuneena naisiin -- joiden parhaimmillekin, huolimatta heidän
-suloudestaan ja seurustelutaidostaan, ylhäisö-elämä oli antanut
-tavan pitää kaikkea taattuna -- Miltoun tapasi tässä vienossa,
-tummasilmäisessä naisessa, joka varmastikin eleli kokonaan maailmasta
-erillään ja jolla oli niin terävä ja erikoinen tuoksunsa, aivan
-erikoisen viehätyksen. Täten oli tästä sattuman siemenestä kehittynyt
-nopeasti yksikseen elävien ihmisten kesken yksi niitä harvinaisia
-ystävyyksiä, jotka lyhyessä ajassa voivat täyttää suuren alan kahden
-ihmisen elämää.
-
-Eräänä päivänä Audrey kysyi: "Te olette saanut kuulla minusta
-jotakin, eikö totta?" Miltoun nyökäytti päätään myöntämisen merkiksi.
-Apulaispappi oli ollut hänen tiedonantajanaan.
-
-"Niin, minulle on kerrottu, että hänen tarinansa on synkkä --
-avioero."
-
-"Tarkoitatteko, että hänet on hyljätty, tai -- --"
-
-Jonkun osan sekuntia apulaispappi oli kenties epäröinyt.
-
-"Oh, ei, ei! Häntä vastaan on tehty syntiä, siitä olen varma. Mikäli
-olen saanut nähdä, hän on sievä nainen, vaikka pelkäänkin, että hän
-ei kuulu minun seurakuntaani."
-
-Tähän oli Miltoun, jossa jo ritarillisuus oli herännyt, tyytyväinen.
-Kun Audrey kysyi häneltä, tunsiko hän hänen tarinaansa, niin Miltoun
-ei olisi millään hinnalla tahtonut, että tämä nainen olisi kaivanut
-esiin mitään kiusallista. Oli tuo tarina sitten millainen tahansa,
-häntä ei ollut mistään syytettävä. Miltoun oli alkanut muodostaa
-häntä oman mielikuvituksensa mukaiseksi; Audrey oli lakannut olemasta
-ihmisolento, oli muuttunut hänen ihanteensa ilmaisumuodoksi...
-
-Kolmantena iltana ottelunsa jälkeen Courtierin kanssa hän oli
-jälleen Audreyn pienessä, valkeassa, korkeiden puutarhamuurien
-ympäröimässä huvilassa. Ruusujen peittämänä, mustanruskean olkikaton
-riippuessa yläkerroksen vanhanaikaisten, lyijykehyksisten ikkunain
-päällä, se näytti siltä, kuin olisi tahtonut kätkeytyä maailmalta.
-Taustalla, aivan kuin vartijoina, kaksi mäntyä levitti synkät oksansa
-ulkohuoneiden ylitse, ja millä lounaistuulella tahansa niiden voitiin
-kuulla keskustelevan vakavasti ilmasta. Korkeita syreenipensaita oli
-puutarhan sivuilla, ja jättiläismäinen lehmus viereisellä kedolla
-huokaili ja rätisi tai tyyninä päivinä päästi ilmoille lukemattomien,
-pienten, tummien mehiläisten unisen huminan, mehiläisten, jotka
-kävivät usein tässä vihreässä majatalossa.
-
-Miltoun tapasi hänet korjaamasta pukua, istumasta kumartuneena sen
-yli omalla hienolla tavallaan -- ikäänkuin kaikki esineet, olivatpa
-ne sitten pukuja, kukkia, kirjoja tai musiikkikappaleita, olisivat
-saaneet häneltä osakseen saman myötätunnon.
-
-Miltoun oli tullut pitkältä, päivän kestäneeltä
-vaalisaarnamatkalta, millä häntä oli kahdessa eri kokouksessa kiusattu
-vaikeastivastattavilla kysymyksillä, ollen vielä masennuksissa
-niiden johdosta. Hänestä ei ollut koskaan ollut niin rauhoittavaa
-katsella Audreytä tai olla hänen hellivän ja parantavan vaikutuksensa
-alaisena. Heittäytyneenä pitkään nojatuoliin hän kuunteli hänen
-soittoaan.
-
-Kuu kulki hitaasti kummun yli harmaalla, iriksenvärisellä taivaalla.
-Eräänlaisen hurmion vallassa Miltoun tähysteli tuota sammunutta
-tähteä, joka kulki eteenpäin kalpeassa valossa.
-
-Rämeen yli levisi matala sumu, laakson puut seisoivat laitumella
-käyvän karjan tavoin polviaan myöten valkeassa usvassa, sillä aikaa
-kuin ilma niiden yläpuolella oli kalpeaa ikäänkuin kuun pölystä, joka
-runsaana sateena laskeutui tuon valkean meren päälle. Sitten kuu meni
-lehmuksen taakse, niin että suuri, palava, kiinalainen lyhty näytti
-mustan sinisenä riippuvan taivaasta.
-
-Äkisti kajahti remuava huuto, turmellen ja tärvellen musiikin. Se
-paisui ja lakkasi ja paisui jälleen.
-
-Miltoun nousi.
-
-"Tämäpäs turmeli nyt minun näkyni", hän sanoi. "Mrs Noel, minulla on
-jotakin, jonka tahtoisin saada sanotuksi." Mutta katsoessaan häneen,
-kun hän istui siinä hiljaa, sormet koskettimilla, Miltoun vaikeni
-syvän ihailun valtaamana.
-
-Ääni huusi ovelta:
-
-"Oh, hyvä rouva -- oh, teidän ylhäisyytenne! Nyt ne tekevät lopun
-eräästä herrasmiehestä tuolla kentällä!"
-
-
-
-
-VI LUKU.
-
-
-Kun kuolematon Don lähti soittamaan kaikkia ilon kelloja, häntä
-seurasi matkalla yksi klowni. Charles Courtieria olivat sen
-sijaan aina seuranneet tuhannet, jotka eivät mitenkään voineet
-ymmärtää tämän epäitsekkään miehen käyttäytymistä. Mutta vaikka hän
-hämmästyttikin aikalaisiaan, niin he eivät sentään nauraneet hänelle,
-sillä hänen kerrottiin tappaneen muutamia miehiä ja rakastaneen
-muutamia naisia. Tällainen yhdistely oli heistä vastustamaton,
-kun siihen liittyi vielä voimakas ja kohtelias ulkomuoto. Hän oli
-oxfordshireläisen papin poika ja antauduttuaan hävinneen asian
-palvelukseen oli ratsastanut siliä läpi maailman kahdeksannestatoista
-ikävuodestaan asti laskeutumatta koskaan alas satulasta. Tämän
-kestävyyden salaisuus oli kenties siinä, että hän ei ollenkaan
-huomannut ratsastavansa. Se oli hänelle yhtä luonnollinen paikka kuin
-virkatuolit muille kuolevaisille. Hän ei lyönyt rahaa retkistään,
-hänen luonteensa kun oli liiaksi hänen kullanpunaisen tukkansa
-kaltainen, jota kansa vertasi kaikkihävittäviin liekkeihin. Hänen
-vikansa olivat silmiinpistäviä. Ne olivat parantumaton optimismi;
-sellainen kauneuden ihailu, mikä oli pakostakin saanut hänet välistä
-unohtamaan, millaista naista hän eniten rakasti; liian ohut nahka,
-liian lämmin sydän, humbugin vihaaminen ja oman edun valvomisen
-tavanomainen laiminlyöminen. Naimattomana miehenä, jolla oli monia
-ystäviä ja monia vihamiehiä, hän piti aina ruumiinsa miekanterän ja
-sielunsa aina hehkuvan hiilloksen kaltaisena.
-
-Ei ollut niinkään epäjohdonmukaista kuin oletettiin, että henkilö,
-joka myönsi ottaneensa osaa viiteen sotaan, sekaantui täytevaaleihin
-ajaakseen rauhan asiaa, sillä hän oli aina taistellut häviön
-puolella, eikä hänestä tällä haavaa mikään näyttänyt paremmin
-häviävän kuin rauhanpuolue. Hän ei ollut mikään suuri poliitikko, hän
-ei ollut puhuja eikä edes liukas kielenpieksäjä; kuitenkaan hänen
-kielensä purevuus ja hänen silmäinsä palava lieska ei jäänyt koskaan
-vaikuttamatta jollakin lailla kuulijoihin.
-
-Tuskin oli kuitenkaan koko Englannissa mitään kolkkaa, jossa
-rauhanasianajajilla olisi ollut huonompi menestymisen mahdollisuus
-kuin Bucklandburyn vaalipiirissä. Olisi väärin sanoa, että
-Courtier oli saattanut itsensä vastenmieliseksi asiallisille,
-riippumattomille, jäykille, mutta kuitenkin vilkastemperamenttisille
-kuulijoilleen. Hän oli loukannut heidän uskonnollisia tunteitaan
-ja herättänyt mitä syvimpiä epäluuloja. He eivät kuolemakseenkaan
-voineet saada selville, mihin hän oikein puheillaan pyrki. Vaikka
-hän seikkailujensa ja julkaisemansa "Rauha -- tappiolle joutunut
-asia" nimisen kirjan vuoksi olikin huomattu henkilö, he eivät
-luonnollisestikaan olleet koskaan kuulleet hänestä mitään. Ja
-hänen ilmestymisensä heidän paikkakunnalleen tuntui heistä melkein
-naurettavalla tavalla osoittavan, miten kaunis aate törmää selvää
-tosiasiaa vastaan -- se aate, että kansain pitäisi elää ja että ne
-voivat elää rauhassa, oli niin kaunis, ja se tosiasia, että niin ei
-ollut koskaan ollut, oli niin ilmeinen.
-
-Monklandissa, missä kaikki maa kuului hovinherralle, oli Miltounin
-vastaehdokkaalla, mr Humphrey Chilcoxilla, luonnollisesti vain
-harvoja kannattajia, ja se vastaanotto, minkä rauhanjulistaja sai
-osakseen, muuttui pian uteliaisuudesta ivanauruksi, ivanaurusta
-uhkaukseksi, kunnes Courtierin käyttäytyminen kävi niin
-taisteluunvaativaksi ja hänen sanansa niin kuumiksi, että hän
-pelastui pahoinpitelystä vain siten, että apulaispappi kaikkine
-vaikutusvoimineen tuli väliin.
-
-Kuitenkin kun hän alkoi puhua heille, hän oli tuntenut itsensä
-voittamattomasti viehättyneeksi. Hänen kuulijansa näyttivät
-oivallisilta, riippumattomilta ihmisiltä. Odottaessaan puheenvuoroaan
-hän oli ollut huomaavinaan heidät oman sydämensä mukaisiksi. Sillä
-vaikka Courtier tiesikin, että enemmistö vastusti aina outoa asiaa,
-niin hän ei koskaan ajatellut niin pahaa kenestäkään ihmisestä, että
-olisi olettanut hänen voivan kuulua tuohon surkuteltavaan joukkoon.
-
-Näitä rehtejä riippumattomia ihmisiä eivät yltiöisänmaalliset olleet
-voineet pimittää! Se oli ollut yksi lisäpettymys. Courtier ei ollut
-ottanut saamaansa ojennusta nöyrästi vastaan, eivätkä kuulijat liioin
-jaksaneet niellä hänen sanojaan. He hajaantuivat antamatta niitä
-anteeksi, mutta kokoontuivat uudestaan mitään unohtamatta.
-
-Kylän majatalossa, joka oli pieni valkea rakennus köynnöskasvien
-peittämine, pienine ikkunoineen, oli yksi ainoa vierashuone
-yläkerrassa, ja pieni seurusteluhuone, missä Courtier aterioitsi.
-Muun osan taloa muodosti kivilattiainen anniskeluhuone, missä oli
-pitkä puinen penkki takaseinää vastaan. Täältä kohosi öisin puheen
-sorina karkeine a- ja äkillisine, pehmeine u-äänteineen, ja täältä
-myöskin silloin tällöin nousi joku henkilö hieman horjuen, poistui
-hyvää yötä toivottaen, sytytti piippunsa saarnien alla ja läksi
-sitten lontimaan kotiinsa.
-
-Mutta sinä iltana, jolloin puut seisoivat karjan tavoin polviaan
-myöten kuun pölyssä, ne, jotka tulivat ulos anniskeluhuoneesta,
-eivät menneetkään tiehensä, vaan jäivät siimekseen ja yhtyivät
-muihin henkilöihin, jotka hiipivät salaa kirkkaassa kuun valossa
-majatalon takaa. Samaan aikaan tuli vielä toisia kirkkotarhan tieltä
-ja kujilta, kunnes kolmekymmentä ja enemmänkin oli koolla, päästäen
-ilmoille salaisen muminan, missä ilmeni luvattoman ilon raakaa
-tuntua. Saastaista iloisuutta tuntui tosiaankin kätkeytyvän synkkään
-puun varjoon majatalon edustalla, missä yhdestä valaistusta ikkunasta
-kuului puoleksi laulava miehen ääni, mikä luki jotakin. Kuului
-hillittyä naurua ja kuiskauksia.
-
-"Hän lukee paraikaa puhettaan." "Savustakaa ulos, tuo vanha viekas
-kettu!" "Punainen pippuri sopii sille parhaiten." "Nyt se aivastaa,
-katsokaapas!" "Me olemme sulkeneet oven ulkoapäin."
-
-Kun sitten valaistuun ikkunaan ilmestyivät miehen kasvot, niin karkea
-naurunpuuska teki lopun hiljaisuudesta. Nähtiin, miten Courtier
-koetti vääntää auki ikkunan salpaa. Nauru muuttui ulvomiseksi. Vanki
-raivasi itselleen tien, putosi maahan, nousi, hoippui ja kaatui.
-
-Terävä ääni sanoi:
-
-"Mitäs tämä merkitsee?"
-
-Kesken tappelunnujakkaa kuului kuiskaus: "Hänen ylhäisyytensä!" Ja
-saarnien alla oleva varjo jäi autioksi, jollemme ota lukuun hoikkaa,
-tummaa miestä ja vaaleata naisen haamua.
-
-"Tekö se olette, herra Courtier? Oletteko haavoittunut?"
-
-Maassa makaava olento päästi naurunhohotuksen.
-
-"Vain polveni. Kas noita heittiöitä! Olivatpa vallan tukehduttaa
-minut."
-
-
-
-
-VII LUKU.
-
-
-Lähdettyään samana iltana Monkland Courtin tupakkahuoneesta,
-tarkoituksella mennä maata, Bertie Caradoc poikkesi Yrjö IV:n ajan
-tyyliin rakennettuun käytävään, missä hänen lempibarometrinsä
-riippui. Ilmapuntarin tarkkaaminen kuului hänen jokailtaisiin
-tapoihinsa, hänen, joka kaiken joutoaikansa käytti talvella
-metsästykseen ja kesällä kilpa-ajoihin.
-
-Jalosyntyisessä Hubert Caradocissa, joka kehitteli itseään
-diplomaattiselle uralle, ilmenivät täydellisemmin kuin missään muussa
-Caradocissa tämän suvun erikoiset sekä heikot että vahvat puolet.
-Hän oli kohtalaisen pitkä ja jäntevärakenteinen. Hänen ahavoituneet
-kasvonsa sileäksi kammatun tumman tukan alla olivat piirteiltään
-säännölliset, mutta pienet, ja niissä asusti reippaan päättävä,
-tunteettomuuden verhoama ilme. Hänen tutkivien, vaaleanruskeiden
-silmiensä päällä luomet olivat melkein uskonnollisesti puoleksi
-raollaan. Hän oli syntyjään vaitelias, ja hänen täytyi tosiaankin
-joutua suuren mielenliikutuksen valtaan avatakseen silmänsä
-selkoselälleen. Hänen nenänsä oli hienosti veistetty ja laiha.
-Hänen huulensa, jotka olivat pienien tummien viiksien peittämät,
-avautuivat tuskin ollenkaan hänen puhuessaan, mikä tapahtui erityisen
-sopertavalla, mutta odottamattoman nopealla äänellä. Koko hänen
-olemuksensa ilmaisi käytännöllisyyttä, henkevyyttä, varovaisuutta,
-neuvokkuutta, mihin yhtyi suuri itsensähillitsemiskyky, ilmaisi
-miestä, joka piti maailmaa ratsuna, jota piti ohjata sen verran kuin
-tarvittiin sen hallitsemiseen. Hän oli mies, jolle aatteet eivät
-olleet minkään arvoisia, elleivät ne heti johtaneet toimintaan; hän
-oli olennoltaan siisti, vaatien kaikkea "hyvin tehdyksi", mutta jos
-tarvittiin, oli hänessä riittävästi stoalaista; hän oli kohtelias,
-mutta aina valmis hyökkäämään, pystyen antamaan anteeksi vain
-sellaisia puutteita ja säälimään vain sellaisia suruja, joita hänen
-kokemuksensa oli opettanut häntä ymmärtämään. Sellainen oli Miltounin
-nuorempi veli 26-vuotiaana.
-
-Pantuaan merkille, että ilmapuntari oli muuttumaton, hän oli juuri
-aikeissa nousta yläkertaan, kun huomasi kauempana eteishuoneessa
-kolmen henkilön lähestyvän käsitysten. Ollen luonteeltaan utelias ja
-varovainen hän odotti siksi, kunnes nämä tulivat lampun valoon asti.
-Huomattuaan heidät Miltouniksi ja lakeijaksi, joiden välissä oli
-ontuva mies, hän riensi heitä vastaan.
-
-"Oletteko nyrjäyttänyt jalkanne? Odottakaapas hetkinen! Hakekaapas
-tuoli, Charles."
-
-Istutettuaan vieraan tuolille Bertie kääri ylös hänen housunlahkeensa
-ja tarttui sormineen hänen polveensa. Tässä liikkeessä oli
-eräänlaista rakastettavaa ystävyyttä; näkyi, että niillä käsillä oli
-aikoinaan koeteltu lukemattomien hevosten niveliä ja jänteitä.
-
-"Hm", hän sanoi, "voitteko kestää pienen nykäisyn? Pidä hänestä
-kiinni takaapäin, Eustace. Istuutukaa maahan, Charles, ja pidelkää
-kiinni tuolin jaloista. Kas niin, sillä tavalla!" Ja tarttuen jalkaan
-hän nykäsi. Kuului pieni naksahdus, aivan kuin olisi purtu hieman
-hampaita yhteen. Ja Bertie sanoi: "Kas niin -- tällä kertaa ei siinä
-tarvita mitään lääkäriä."
-
-Johdettuaan ontuvan vieraansa erääseen Yrjö IV:n ajan tyylisessä
-käytävässä olevaan huoneeseen, mikä oli kiireesti muutettu
-makuuhuoneeksi, molemmat veljekset jättivät hänet lakeijan
-hoidettavaksi.
-
-"No niin, veliseni", sanoi Bertie, kun he olivat matkalla omiin
-huoneisiinsa, "siinä nyt on _sen_ lorun loppu -- ei tule enää
-tekemään sinulle mitään kiusaa näissä vaaleissa. Saanut hyvän iskun,
-kaikesta päättäen!"
-
-Sanoma siitä, että Courtier oli sijoitettuna heidän kattonsa
-alle, kiersi kaikkien kuuluville ennen aamiaista erään henkilön
-välityksellä, jonka tapoihin kuului tietää kaikki ja pitää huolta
-siitä, että muutkin saivat osansa tästä tiedosta. Pikku Ann,
-käydessään tavanmukaisella aamutervehdyksellä äitinsä luona, nosti
-nenänsä pystyyn, tarttui käsillään vyöhönsä ja aloitti heti:
-
-"Eustace-eno toi meille viime yönä miehen, jonka jalka oli
-nyrjähtynyt, ja Bertie-eno pani sen paikoilleen. William sanoo
-Charlesin sanoneen, että häneltä pääsi vain tällainen ääni" -- sitten
-seurasi heikko hampaankiristys --: "ja hän on se mies, joka asustaa
-majatalossa, ja William sanoo, että portaat olivat liian ahtaat, kun
-häntä vietiin ylös, ja jos hänen polvensa on nyrjähtynyt, niin hän ei
-voi pitkään aikaan kävellä ilman keppiä. Saanko mennä isän luokse?"
-
-Agatha, joka oli paraikaa kampaushommissa, ajatteli:
-
-"En ole varma siitä, onko noin alhaalle vedetty vyö terveellinen", ja
-mutisi sitten: "Odotappas hetkinen!"
-
-Mutta pikku Ann oli jo ennättänyt mennä tiehensä. Ja hänen äänensä
-kuului pukeutumishuoneesta, mistä hän paraikaa kiipesi sir Williamin
-luokse, joka antamistaan vastauksista päättäen ilmeisesti ajoi
-partaansa. Kun Agatha, joka ei koskaan jättänyt käyttämättä hyväkseen
-mitään sopivaa tilaisuutta lähestyäkseen miestään, katsahti sisään,
-niin tämä oli yksinään ja jotenkin mietteissään -- tämä solakka mies
-lujine, kiinteine kasvoineen ja varovaisine silmineen, mies, joka
-totta puhuen ei ollut huomattava muiden kuin vaimonsa mielestä.
-
-"Tuo Courtier-parka on satuttanut jalkansa", sanoi sir William. "En
-tiedä, mitä äitisi sanoo leirissä olevasta vihollisesta."
-
-"Eikö tuo Courtier ole vapaa-ajattelija, vieläpä melkein -- --"
-
-Sir William, seuraten omaa ajatusjuoksuaan, keskeytti hänet:
-
-"Tietenkin on hyvä, mikäli Miltoun on kysymyksessä, että hän on
-täällä."
-
-Agatha huokasi. "No niin, käsittääkseni meidän täytyy olla
-ystävällisiä häntä kohtaan. Minä kerron asian äidille."
-
-Sir William hymyili.
-
-"Ann pitää siitä kyllä huolen", hän sanoi.
-
-Ja Ann olikin paraikaa isoäitinsä luona.
-
-Lady Valleys askarteli vielä peilin ääressä. Ann istui sen takana
-olevassa ikkuna-aukossa ja sanoi:
-
-"Hän putosi ikkunasta punapippurin vuoksi. Miss Wallace sanoo, että
-hän on panttivanki -- mitäs panttivanki merkitsee, isoäiti?"
-
-Kun kuusi vuotta sitten tuo sana ensi kertaa kaikui hänen korvissaan,
-hän oli ajatellut: "Oh, rakkaani! Olenko minä tosiaankin isoäiti?"
-Se oli tuntunut silloin iskulta, näyttänyt merkitsevän monen asian
-päättymistä; mutta naisten tosiasiallinen urhoollisuus, joka niin
-paljon pikemmin taipuu välttämättömään kuin miehet, oli tullut
-pian hänen avukseen; ja nyt, toisin kuin hänen puolisonsa, hän ei
-välittänyt siitä mitään. Yhtäkaikki hän ei vastannut mitään, osittain
-siksi, ettei ollut tarpeellista puhua pikku Ann'in kanssa keskustelun
-ylläpitämiseksi, osittain siksi, että hän oli vaipunut syviin
-mietteisiin.
-
-Tuo mies oli haavoittunut! Tietenkin oli oltava vieraanvaraisia
--- semminkin kun heidän omat alustalaisensa olivat tehneet tuon
-loukkauksen! Kuitenkin oli melkein liikaa lausua tervetulleeksi
-miestä, joka oli poikennut tänne yllyttämään maata hänen omaa
-poikaansa vastaan. Epäilemättä olisi saattanut käydä vielä
-hullumminkin, jos hän esimerkiksi olisi ollut joku "mahdoton"
-eriuskolainen radikaali! Tämä mr Courtier oli vapaa taistelija
--- jotenkin tunnettu mies, mielenkiintoinen olento. Hänen, lady
-Valleysin, piti pitää huolta siitä, että tuo mies tunsi olevansa
-"kotonaan" ja mukavissa olosuhteissa. Jos taitavasti ongittiin,
-niin epäilemättä häneltä saatiin jotakin tietoja tuosta naisesta.
-Sitäpaitsi heidän vieraanvaraisuutensa hyväksyminen tuli tukkimaan
-hänen agitaattorinsuunsa, jos hän, lady Valleys, ollenkaan ymmärsi
-senlaatuista miestä, jolla uskontunnustuksessaan oli aina jotakin
-arabialaista. Hän, lady Valleys, joka oli luonteeltaan pystyvä
-hallitusmies, otti huomioonsa kaiken sen käytännöllisen, mitä
-tästä tapauksesta johtui, tapauksesta, jolta ei puuttunut, niin
-vastenmielinen kuin se muuten olikin, naurettavaa puoltaan sellaisen
-henkilön mielestä, joka on taipuvainen keksimään koomillista
-kaikessa, mikä ei sodi suoraan hänen etujaan ja filosofiaansa vastaan.
-
-Pikku Ann'in ääni keskeytti hänen mietteensä.
-
-"Minä menen nyt täti Babsin luokse."
-
-"Voit mennäkin, mutta suutele minua ensin."
-
-Pikku Ann hyökkäsi esiin niin nopeasti, että hänen pieni nykerö
-nenänsä tunkeutui lady Valleysin pehmeihin, pyöreihin huuliin...
-
-Kun Courtier samana iltapäivänä sauvaansa nojaten meni ulos
-huoneestaan terassille, niin hän näki edessään auringonpaisteessa
-kolme riikinkukkoa marssimassa hitaasti ruohokentän poikki Dianan
-kuvapatsasta kohden. Nämä linnut liikkuivat eteenpäin uskomattoman
-arvokkaasti, aivan kuin niiden elämässä ei olisi koskaan ollut
-kiirettä. Ne näyttivät tosiaankin tietävän, että päästyään sinne
-niillä ei ollut muuta tehtävää kuin tulla jälleen takaisin.
-Niiden takaa, korkeiden puiden läpi, nummen muutamien metsäisten
-kyttyräin, neilikkakenttäin luvatun maan, laitumien ja yrttitarhojen
-yli, näköala ulottui kauas mereen asti. Lämpö verhosi tämän näyn
-opaalinvärisellä, hienolla hunnulla, mikä muutti kaikki arvot, niin
-että savenvalulaitosten neliönmuotoiset seinät ja korkeat savupiiput
-muutamien mailien päässä alhaalla laaksossa näyttivät Courtierista
-joltakin vanhalta italialaiselta, linnoitetulta kaupungilta. Hänen
-tunnelmansa, havaitessaan olevansa tässä vankilassaan, olivat
-omituisia. Sillä hänen tunteensa Miltounia kohtaan, jonka hän oli
-kahdesti kohdannut mrs Noelin luona, ei ollut erimielisyyksistä
-huolimatta millään lailla epäystävällinen, kun sen sijaan Miltounin
-perhettä kohtaan hänellä ei ollut vielä mitään tunteita. Elettyään
-kädestä suuhun ja useissa maissa, sen jälkeen kuin oli jättänyt
-koulunsa Westminsterissä, hänellä ei ollut käytännöllisesti
-katsoen mitään luokkatunteita. Vihamielinen suhtautuminen
-aristokratiaa kohtaan vain sen tähden, että se oli aristokratiaa,
-oli käsittämätöntä hänelle samoin kuin alentuvaisuuskin. Hänen
-tunnealansa muodostui noiden kahden hänen luonteensa pysyvän
-perusvaatimuksen, nimittäin seikkailuhalun ja tyranninvihan
-mukaisesti. Työmies, joka löi vaimoaan, tehtaanomistaja, joka käytti
-"hikoilujärjestelmää", pappi, joka tuomitsi seurakuntalaisensa
-helvettiin, pääri, joka esiintyi tylysti -- kaikki nämä olivat
-hänestä yhtä vastenmielisiä. Hän piti kansaa yksilöinä ja vain
-vahingossa hän oli käyttänyt luokka-sanastoa hyökätessään Miltounin
-kimppuun mrs Noelin luona. Luonteeltaan tulisena ja tottuneena
-omituisiin ympäristöihin ja aina eläen hetken mukaisesti hänellä
-ei ollut taisteltavana hermostuneen temperamentin arkuutta ja
-ärtyneisyyttä vastaan. Hänen iloisa ystävällisyytensä häiriintyi
-ainoastaan silloin, kun hän tuli kosketuksiin jonkun sellaisen
-tunteen kanssa, joka näytti hänestä alhaiselta tai pelkurimaiselta.
-Tällaisissa tilaisuuksissa, joita ei kenties ilmennyt harvoin, hänen
-kasvonsa näyttivät sellaisilta, kuin hänen sydämensä olisi höyrynnyt
-fyysillisesti, ja koska hänen stoalainen ulkokuorensa ei koskaan
-sulanut kokonaan tämän kuumuuden vaikutuksesta, niin tuloksena oli
-hyvin omituinen ilme, eräänlainen tyyni, ivallinen, toivoton, hilpeä
-katse.
-
-Hänen päätunteensa sen johdosta, että tuon loukkaantumisen vuoksi
-oli joutunut vangiksi vihollisen leiriin, oli hämärän hilpeyden ja
-uteliaisuuden sekainen. Ympärillä asuva kansa puhui hyvää tästä
-Caradoc-suvusta. Ei näyttänyt puuttuvan ystävällistä tunnetta
-hovin ja heidän alustalaistensa väliltä; mitään huutavaa hätää
-ei sanottu olevan heidän alueellaan, ei liioin mitään huonoja
-asumusoloja. Ja jos asukkaita ei rohkaistukaan parantamaan
-olotilaansa, niin heidät kuitenkin ylläpidettiin tietyllä tasolla
-jatkuvan ja anteliaanpuoleisen valvonnan avulla. Kun katto kaipasi
-korjaamista, niin se korjattiin, kun työmies tuli vanhuuttaan
-kykenemättömäksi työhön, ei hänen annettu joutua vaivaistaloon.
-Huonoina villa-, karja- tai viljavuosina farmarit saivat asteittaisen
-vuokranalennuksen. Savenvalutyöt jatkuivat auliilla, joskin
-itsevaltaisella pohjalla. Oli totta, että vaikka lordi Valleysin
-piti olla tiukka "uudestaan kiinni maahan"-politiikan kannattaja,
-mitään toimenpiteitä ei näkynyt, jotka olisivat rohkaisseet ihmisiä
-asettumaan näille maille, epäilemättä siitä syystä, ettei tällaisten
-asettujain uskottu tekevän maalle yhtä suurta oikeutta kuin niiden
-nykyiset omistajat. Tosiaankin näytti tämä tunne olevan heissä niin
-lujassa, että lordi Valleysin agentin nähtiin ostavan, eikä vain
-harvoin, hieman lisää maata.
-
-Mutta koska tässä elämässä ihminen huomaa ainoastaan sen, mikä
-kiinnittää hänen mieltään, niin kaikki tuo loru, joka oli
-puolittain suopeaa, puolittain ei, oli joutunut vain heikosti tuon
-rauhanasianajajan korviin hänen sotaretkellään, sillä hän oli,
-kuten jo on sanottu, vain huono poliitikko ja ohjasi hevostaan
-omalla tavallaan. Seisoessaan siinä ja nauttiessaan näystä hän kuuli
-takanansa pienen kimakan äänen ja huomasi pienen tytön, jolla oli
-päässään leveälierinen hattu, mutta niin takaraivolla, että se ei
-varjostanut hänen kasvojaan ollenkaan; samalla hän huomasi myöskin
-esiinpistävän pienen käden. Tarttuen siihen hän vastasi:
-
-"Kiitos, minä voin hyvin -- entäs te?" huomatessaan, että rohkea
-suuri silmäpari tutki hänen jalkaansa.
-
-"Tekeekö se kipeätä?"
-
-"Ei sanottavasti."
-
-"Minun ratsuhevoseni jalka on ajettunut. Isoäiti tulee tarkastamaan
-sitä."
-
-"Vai niin."
-
-"Nyt minun on mentävä. Toivon teidän pian paranevan. Hyvästi!"
-
-Sitten pienen tytön asemesta Courtier näki hoikan ja verrattain
-kukoistavan naisen katselevan häntä eräänlaisella kujeellisella
-arvokkuudella. Hänellä oli päällään vaaleanruskeasta, kankeasta
-kankaasta tehty puku, joka näytti olevan liian tiukka hänen vankkojen
-lanteittensa kohdalta, sillä se jätti kokonaan ympäröimättä hänen
-polvensa. Hänellä ei ollut hattua eikä käsineitä, eikä mitään
-koristuksia, lukuunottamatta sormuksia ja pientä, jalokivillä
-koristettua kelloa, joka oli nahkavyöllä kiinnitetty hänen
-ranteeseensa. Hänessä näytti tosiaankin olevan pyrkimys välttää
-kaikkea keinotekoista hienoutta.
-
-Ojentaen kaunismuotoisen, mutta kookkaan kätensä hän sanoi:
-
-"Valitan mitä syvimmin sitä, mitä teille on tapahtunut, mr Courtier."
-
-"Ei mitään syytä valittaa."
-
-"Toivon, että teillä on täällä mukavaa. Onko teille annettu kaikkea,
-mitä kaipaatte?"
-
-"Minulle on annettu kaikkea yli tarpeen."
-
-"Se oli tosiaankin ikävää, kuitenkin se on tuottanut ilon saada
-tutustua teihin. Tietenkin minä olen lukenut teidän kirjanne."
-
-Courtierista näytti, että tämän arvokkaan naisen kasvoille oli tullut
-katse, joka näytti sanovan: niin, hyvin taitava ja huvittava, aivan
-viehättävä! Mutta ne aatteet? Millaisia ne ovat? Te tiedätte sangen
-hyvin, että ne eivät pidä paikkaansa -- että itse asiassa ne eivät
-saa pitää!
-
-"Se on hyvin ystävällistä teidän puoleltanne."
-
-Mutta lady Valleysin vastaukseen: "Minä en yhdy niihin vähääkään, sen
-voitte arvata", oli ilmestynyt hieman tylyyttä, aivan kuin hän olisi
-tietänyt, että Courtier oli sisimmässään hieman hymyillyt. "Näinä
-päivinä pitäisi meille saarnattaman sotaisia hyveitä -- semminkin kun
-pappina on sotilas."
-
-"Uskokaa minua, lady Valleys, sotaiset hyveet on parasta jättää
-miehille, joilla on viattomampi mielikuvitus."
-
-Hän sai vastaanottaa nopean katseen ja seuraavat sanat: "Oli miten
-oli, olen varma siitä, että te ette välitä rahtuakaan politiikasta.
-Te tunnette mrs Lees Noelin, eikö niin? Mikä sievä nainen, eikö
-totta?"
-
-Hänen puhuessaan Courtier näki nuoren tytön tulevan terassia
-pitkin. Tyttö oli ilmeisestikin ollut ratsastamassa, sillä hänellä
-oli pitkävartiset saappaat ja hame, joka oli sallinut hänen istua
-hajareisin. Hänen silmänsä olivat siniset, ja hänen hiuksensa --
-jotka väriltään olivat syksyisten pyökinlehtien kaltaisia auringon
-paistaessa niiden läpi -- olivat nupulla pienen pehmeän hatun alla.
-Hän oli hoikka ja lähestyi heitä sellaisen henkilön tavoin, jolla on
-hyvin pitkä välimatka lonkkanivelestä polveen. Elämän ilo, hilpeys
-ja tiedoton voima näytti säteilevän koko hänen olemuksestaan ja
-kasvoistaan.
-
-Lady Valleysin sanottua: "Ah, Babs! Tyttäreni Barbara -- mr
-Courtier", Courtier pisti esiin kätensä ja sai niihin rautakintaiset
-sormet, jotka ojennettiin hymyillen, ja kuuli Barbaran sanovan:
-
-"Miltoun on mennyt kaupunkiin, äiti. Minun pitää ajaa autolla
-Bucklandburyyn toimittamaan hänen asiaansa. Näin ollen minä voin
-noutaa isoäidin asemalta."
-
-"On parasta, että otat Ann'in mukaasi, taikka muuten hänestä on
-meille vastusta. Kenties mr Courtier haluaisi vähän tuulettaa
-itseään. Onko teidän polvenne kunnossa, vai mitä?"
-
-Katsahtaen edessään olevaan näkyyn Courtier vastasi:
-
-"Kyllä on."
-
-Seitsemännestä ikävuodestaan alkaen hän ei ollut koskaan voinut
-katsella naisellista kauneutta lämpenemättä tai tuntematta pientä
-kiihtymystä; ja nähdessään nyt edessään kenties kauneimman tytön,
-mitä koskaan oli saanut katsella, hän halusi olla hänen kanssaan,
-meni tämä nyt sitten minne tahansa. Barbaran hymyssä oli jotakin
-hyvin lumoavaa, aivan kuin hän olisi nähnyt Courtierin tunteiden läpi.
-
-"No niin", sanoi Barbara. "Meidän on parasta etsiä Ann."
-
-Lyhyen, mutta tarkan etsinnän jälkeen pikku Ann löydettiinkin
-autosta, vaisto kun oli hänelle sanonut jo etukäteen, mihin hänen
-tuli lähteä. Ja pian heidän lähtönsä jälkeen Ann istui heidän
-välissään tuossa erikoisessa vaiteliaassa asennossaan, johon hän aina
-joutui ollessaan syvän mielenkiinnon vallassa.
-
-Kun kuljettiin Monklandin maatilalta, joka oli kukkien keskellä,
-viheriäisten niittyjen ja puiden ympäröimänä, avonaiselle nummelle,
-niin tuntui siltä, kuin olisi tultu toiseen maailmaan. Sillä niin
-pian kuin oli jätetty taakse läntisen ajotien viimeinen mökki,
-ilmestyi äkkiä näkyviin Englannin kaikkein villein maisema. Tässä
-villissä parlamenttihuoneessa pilvet, kalliot, aurinko ja tuulet
-tapasivat toisensa ja keskustelivat. Entisajan miehet olivat
-jättäneet myöskin henkensä noiden suurten kivien keskelle, jotka
-makasivat leijonain tavoin kukkulain laella, valkeiden pilvien ja
-niiden veljien, kiitävien hiirihaukkani, alla. Täällä itse kalliotkin
-olivat levottomia, muuttaen muotoaan, näköään ja väriään päivästä
-päivään, ikäänkuin palvellen odottamatonta ja kieltäytyen alistumasta
-lakiin. Tuulet myöskin kapinoivat matkallaan ja laskeutuivat raivoten
-sinne, missä ikänänsä vain oli rotkoja tahi halkeamia, niin että
-asunnoissaan majailevat ihmiset saattoivat vielä tuntea villien
-jumalien voiman.
-
-Tämän näköalan ihmeet jäivät kokonaan pikku Ann'ilta huomaamatta ja
-jossain määrin myöskin Courtierilta, joka kaikin voiminensa koetti
-sovittaa yhteen kahta vierasta periaatetta, kohteliaisuutta ja
-halua katsella kauniita kasvoja. Hän olisi myöskin halunnut saada
-tietää mitä tämä 20-vuotias tyttö, jolla näytti olevan 40-vuotiaan
-itsehillintä, mahtoi ajatella. Pikku Ann se katkaisi äänettömyyden:
-
-"Täti Babs, eihän tuo ollut mikään perin vahva talo, eihän?"
-
-Courtier katsahti sinnepäin, minne tytön pieni sormi osoitti. Siellä
-näkyivät pienen talon rauniot, mikä seisoi erään kivisen miehen
-lähellä, jolle ilmeisestikin tämä kukkula oli kuulunut, ennenkuin
-sinne oli asettunut eläviä miehiä. Surkeiden raunioiden päällä,
-yhdellä nurkalla, roikkui pieni katontilkku, mutta kaikki muu oli
-vaipunut maahan asti.
-
-"Sen rakentaja oli höperö mies, eikö niin, Ann? Siksi sitä
-sanotaankin 'Ashmanin mielettömyydeksi'."
-
-"Onko hän vielä hengissä?"
-
-"Ei aivan -- hän kuoli noin sata vuotta sitten."
-
-"Mikä sai hänet rakentamaan sen tänne?"
-
-"Hän vihasi naisia, ja -- katto putosi hänen päälleen."
-
-"Miksi hän vihasi naisia?"
-
-"Hän oli jöröpää."
-
-"Mitä merkitsee jöröpää?"
-
-"Kysy mr Courtierilta."
-
-Barbaran rauhallisen, veitikkamaisen katseen alaisena Courtier koetti
-löytää vastausta tähän kysymykseen.
-
-"Jöröpää", hän sanoi hitaasti, "on mies, joka on minun kaltaiseni".
-
-Hän kuuli pienen naurun ja huomasi Ann'in levollisesti tutkivan
-katseen.
-
-"Onko Eustace-eno jöröpää?"
-
-"Nyt te tiedätte, mr Courtier, mitä Ann ajattelee teistä. Etkö sinä
-pidä paljon Eustace-enostasi?"
-
-"Kyllä", sanoi Ann ja tuijotti eteenpäin. Mutta Courtier katsoi
-syrjäsilmällä hänen hatuttoman päänsä yli.
-
-Hänen hilpeytensä lisääntyi joka hetki. Tämä tyttö muistutti hänen
-mielestään kaksivuotiasta varsaa, jonka hän oli nähnyt astuvan ulos
-Ascotin aitauksesta ensimmäiseen kilpa-ajoon, auringon kimallellessa
-sen satiinin- ja kastanjanvärisellä karvalla, pään ollessa pystyssä,
-silmäin täynnä tulta -- yhtä varmana siitä, että voittaisi, kuin
-siitä, että ruoho oli vihreätä. Oli vaikeata uskoa häntä Miltounin
-sisareksi. Oli vaikeata uskoa noita neljää nuorta Caradocia toistensa
-sukulaisiksi. Miltoun oli vakava ja askeettinen henkensä ahtaassa
-puvussa, Agatha oli hellä, taloudellinen ja turhantarkka, Bertie
-sulkeutunut, älykäs ja teräksinen ja Barbara taas suora, hilpeä ja
-valloittava -- asteikko oli laaja.
-
-Mutta auto oli jättänyt nummen ja laskeutui jyrkkää mäkeä pienten
-huvilain ja harmaiden työläistalojen ohitse, mitkä olivat
-Bucklandburyn kaupungin ulkopuolella.
-
-"Ann'in ja minun pitää mennä Miltounin päämajaan. Saanko jättää
-teidät vihollisten leiriin, mr Courtier? Pysäyttäkää, Frith."
-
-Ja ennenkuin Courtier saattoi antaa suostumustaan, he olivat
-pysähtyneet erään talon kohdalle, mihin oli kirjoitettu suurilla
-kirjaimilla: "Äänestäkää Chilcoxia Bucklandburystä!"
-
-Nilkuttaessaan Humphrey Chilcoxin vaalikansliaan, mikä tuoksui
-maalilta, Courtier oli vielä nuoruudentuoksun, ambran ja
-harris-kankaan hajun vallassa. Kansliassa oli kolme miestä pöydän
-ympärillä. Vanhin heistä, jolla oli pienet harmaat silmät ja
-typykkäparta ja jonka eleissä oli jotakin sellaista, mitä tavataan
-ainoastaan entisillä määreillä, nousi heti ja tuli häntä vastaan.
-
-"Mr Courtier, eikö niin?" hän sanoi jurosti. "Hauska tavata teitä.
-Olen kovin pahoillani tuon loukkauksen johdosta. Vaikka siitä on
-ollut meille tavallaan hyötyäkin. Niin, tosiaankin. Sellainen on
-karkeata rehelliseen menettelyyn verraten. Ei olisi ihme, jos se
-tuottaisi meille parisataa ääntä. Teistä näkyy, että olette saanut
-vamman."
-
-Hoikka, hienompi mies, suortuvatukkainen, lähestyi myöskin,
-sanomalehti kädessä.
-
-"Sillä on ollut melkein hämmästyttävä vaikutus", hän sanoi.
-"Lukekaapas tämä:
-
-    "'Törkeä loukkaus huomattavaa vierasta kohtaan.
-    Lordi Miltounin yöllinen seikkailu'."
-
-Courtier luki erään kohdan.
-
-Pienisilmäinen mies katkaisi pahaenteisen äänettömyyden.
-
-"Joku meikäläinen on kaikesta päättäen ollut näkemässä koko metelin,
-on hypännyt pyörälleen ja tuonut uutisen ennen lehden painoonpanoa.
-Mitään syytöksiä ei tehdä tuota naista kohtaan -- vain mainitaan
-yksinkertaiset tosiasiat. Mutta se riittääkin", hän lisäsi
-persoonattoman ilkeästi, "minä luulen, että hän on itse ansainnut
-kohtalonsa".
-
-Hienompipiirteinen mies lisäsi hermostuneesti:
-
-"Me emme voineet auttaa sitä, mr Courtier. En tosiaankaan tiedä, mitä
-tässä olisi tehtävä. Minä en pidä tästä rahtuakaan."
-
-"Onko teidän ehdokkaanne nähnyt tätä?" kysyi Courtier.
-
-"Ei ole voinut nähdä", pisti tähän väliin kolmas kansliamies, "sillä
-me itse emme saaneet nähdä sitä ennen kuin tunti sitten".
-
-"Minä en olisi koskaan sallinut sitä painettavan", sanoi
-hienompipiirteinen mies. "Minä paheksun suuresti toimittajan
-menettelyä."
-
-"Mitäpäs siitä -- --", sanoi pienisilmäinen mies, "sehän on vain
-tavallinen uutinen. Jos se herättääkin huomiota, se ei ole meidän
-vikamme. Lehti ei syytä ketään mistään, se mainitsee vain tapahtuman.
-Tuon naisen asema se saa aikaan vaikutuksen. Sitä on mahdotonta
-auttaa, eikä meidän kannaltamme ole tarviskaan. Täällä maaseudulla
-eivät siveyskäsitteet ole, jumalankiitos, vielä höltyneet!" Hänen
-sanoissaan oli todellista tunnetta. Luotuaan sitten katseen
-Courtieriin hän lisäsi: "Tunnetteko sen naisen?"
-
-"Aina lapsuudesta alkaen. Se, joka puhuu pahaa hänestä, joutuu
-tekemisiin minun kanssani."
-
-Hienompipiirteinen mies sanoi vakavasti:
-
-"Uskokaa minua, mr Courtier, olen kokonaan teidän kannallanne.
-Meillä ei ole mitään tekemistä tuon kohdan kanssa. Se on yksi
-niitä tapauksia, jolloin ihminen hyötyy vasten tahtoaan. Oli mitä
-onnettominta, että hän tuli kentälle lordi Miltounin kanssa. Te
-tiedätte, millaisia ihmiset ovat."
-
-"Se on päällekirjoitus, joka tässä jotakin merkitsee", sanoi kolmas
-kansliamies. "Ne ovat kirjoittaneet sillä lailla, mikä vetää huomion
-puoleensa."
-
-"Sitä en tiedä", sanoi pienisilmäinen mies itsepäisesti. "Jos lordi
-Miltoun kuluttaa iltojaan yksinäisten naisten kanssa, niin hän saa
-syyttää itseään eikä ketään muuta."
-
-Courtier katsahti heihin, vuoronsa perään kuhunkin.
-
-"Tämä tekee lopun minun osanotostani vaalitaisteluun", hän sanoi.
-"Missäs tämän lehden toimitus onkaan?" Ja odottamatta vastausta hän
-sieppasi lehden ja poistui huoneesta. Hän seisoi ulkona minuutin,
-etsien osoitetta, ja lähti sitten kulkemaan katua alas.
-
-
-
-
-VIII LUKU.
-
-
-Pikku Ann'in vieressä Barbara istui nojaten taaksepäin auton
-tyynyjen keskellä. Siitä huolimatta, että oli työnnetty ylhäisön
-elämään, mikä tuo tullessaan aikaisen maailmantuntemuksen,
-hänessä oli vielä jotakin siitä innosta, mikä tekee lapset niin
-rakastettaviksi. Kuitenkin hän katseli kyllin välinpitämättömästi
-Bucklandburyn asukkaita, tuntien jo hieman tuota outoa sekoitusta,
-joka on ominaista hänen maanmiehilleen -- tuon omituisen ilmeen
-heidän kasvoillaan, mikä johtuu jatkuvasta pyrkimyksestä katsella
-pitkin nenänvartta kohottamalla samalla katseen ylöspäin. Niin,
-hän tunsi jo tuon ihmeellisen katseen, jolle kansallinen rakennus
-oli perustettu ja josta se myöhemminkin sai tukensa, -- tuon vihan
-kaikkea kyynillisyyttä, pessimismiä, kaikkea ranskalaista taikka
-venäläistä kohtaan tuon kaikkien kansallisten hyveiden ja paheiden
--- idealismin, sumupäisyyden, riippumattomuuden ja orjallisuuden --
-synnyttäjän, tuon käyttäytymisen kehittäjän, mietiskelyn surmaajan,
-tuon tavan katsoa ylös ja alas, mutt'ei koskaan suoraan mihinkään,
-vaan mahdollisimman korkealle, mahdollisimman syvälle, mahdollisimman
-kummallisesti. Hän tunsi tuon kaiken, tuon kaiken, mikä kumpusi esiin
-kateuden ja kilvoittelun alkulähteestä.
-
-Tämän katseen ympäröimänä, odottaen Courtieria, Barbara, joka ei
-ollut vähemmän brittiläinen kuin hänen naapurinsakaan, katseli salaa
-ylös ja alas, etsien silmillään uutta tuttavaansa. Hänkin kaipasi
-jotakin, jota olisi saattanut pitää esikuvanaan ja samalla kertaa
-tuomita. Ja tässä vaeltavassa ritarissa hän oli tavannut sellaisen.
-
-Courtier oli olento, joka kuului toiseen maailmaan. Barbara oli
-kohdannut monia miehiä, mutt'ei vielä koskaan hänen kaltaistaan. Oli
-jotenkuten hauskaa olla taitavan miehen vieressä, joka sitäpaitsi
-oli toimittanut yhtä ja toista, oli ollut monissa seikkailuissa. Ne
-kirjailijat, samoin kuin ne "bohemit", joita hän silloin tällöin oli
-tavannut, eivät sittenkään olleet muita kuin "hovipappeja", jotka
-olivat välttämättömiä pitämään aristokratiaa kosketuksissa taiteen ja
-kirjallisuuden viimeisten saavutusten kanssa. Mutta tämä mr Courtier
-oli toiminnan mies, häntä ei voinut tarkastaa tuolla huvitetulla,
-ihailevalla suvaitsevaisuudella, mikä sopi miehille, jotka olivat
-huomattuja vain aatteittensa ja kirjoittamistapansa vuoksi. Hän oli
-käyttänyt ja osasi käyttää miekkaa, vieläpä rauhanasian hyväksikin.
-Hän osasi rakastaa ja oli rakastanut, niin ainakin sanottiin. Jos
-Barbara olisi kuulunut johonkin toiseen yhteiskuntaluokkaan, hän ei
-olisi luultavastikaan koskaan kuullut tästä miehestä mitään, ja jos
-olisikin, niin se olisi saattanut pelästyttää ja loukata häntä. Mutta
-hän oli kuullut, pelästymättä, koska oli jo oppinut tietämään, että
-sellaisia miehiä oli olemassa ja joskus sellaisia naisiakin.
-
-Tuntien pientä tuskaa Barbara näki Courtierin tulevan katua
-pitkin häntä kohden. Ja kun tämä oli istuutunut, niin hän sanoi
-kuljettajalle: "Asemalle, Frith, nopeasti, olkaa hyvä!" ja lisäsi:
-
-"Teihin ei voi luottaa rahtuakaan. Mitä te teitte?"
-
-Mutta Courtier hymyili julmasti Ann'in pään yli, itsekseen.
-
-Tämä oli melkein ensimmäinen kerta, kun Barbara oli saanut selvän
-työnnön takaisin. Hän värisi, aivan kuin häntä olisi kevyesti lyöty
-ruoskalla. Hänen huulensa sulkeutuivat lujasti, hänen silmänsä
-alkoivat hyppiä. "No niin, ystäväiseni", ajatteli Barbara. Mutta
-katsottuaan varkain Courtieriin hän huomasi hänen kasvoillaan niin
-omituisen ilmeen, että hän unohti tulleensa loukatuksi.
-
-"Onko jotakin hullulla kannalla, mr Courtier?"
-
-"Kyllä, arvoisa neiti, kyllä on hullulla kannalla -- tuo kurja
-alhainen ihmiskieli."
-
-Barbaralla oli intuitiivinen tieto siitä, miten asioita oli
-käsiteltävä, hänellä oli moraalista kylmyyttä, minkä hän oli oppinut
-niiltä henkilöiltä, joita hän oli nähnyt, ja siitä puheesta, mitä
-oli kuullut lapsuudestaan asti. Hän luotti tuohon tietoonsa ja,
-katsahtaen Ann'in ruskeiden hiusten ylitse Courtieriin, hän sanoi:
-
-"Onko mrs N -- -- jollakin lailla kysymyksessä?" Huomattuaan
-Courtierin silmissä myöntävän vastauksen hän lisäsi nopeasti: "Entäs
-M -- --?"
-
-Courtier nyökäytti päätään myöntämisen merkiksi.
-
-"Sitä minä jo ajattelinkin. Antaa niiden juoruta! Kuka siitä
-välittää?"
-
-Barbara sai osakseen hyväksyvän katseen ja sanan: "Hyvä!"
-
-Mutta auto oli ennättänyt Bucklandburyn asemalle.
-
-Lady Casterleyn pieni, harmaa haamu, tullen asematalon käytävästä,
-osoitti vain pieniä merkkejä hänen pitkästä matkustamisestaan. Hän
-pysähtyi tarkastaakseen autoa kuljettajasta Courtieriin asti.
-
-"No niin, Frith! -- Mr Courtier, eikö totta? Minä tunnen teidän
-kirjanne enkä minä hyväksy teidän mielipiteitänne. Te olette
-vaarallinen mies -- mitenkäs te voitte? Minun täytyy ottaa mukaani
-nuo kaksi matkalaukkua. Loput voidaan tuoda jäljestäpäin... Randle,
-menkää etuistuimelle älkääkä tomuttuko. Kas Ann'ia!" Mutta Ann
-istui jo kuljettajan vieressä, ollen jo kauan tuuminut tätä siirtoa
-paremmalle paikalle. "Hm! Te olette siis satuttanut jalkanne? Pysykää
-hiljakseen! Me voimme istua kolmisin... Nyt, rakkaani, minä voin
-suudella sinua! Sinäpäs olet kasvanut!"
-
-Lady Casterleyn, ja kenties myöskin Barbaran, suudelma oli sellainen,
-että sitä oli mahdoton unhottaa. Kuitenkin ne olivat aivan erilaiset.
-Kun lady Casterley oli kysymyksessä, niin vanhain, suurten tutkivain
-silmäin nähtiin hakevan huulille oikeata kosketuskohtaa. Sitten
-hänen lujaposkiset kasvonsa syöksyivät eteenpäin, huulet pysähtyivät
-sekunniksi, ikäänkuin varmuuden vuoksi, sitten iskivät äkisti,
-kovasti ja kuivasti keskelle leukaa, värisivät hetken, ikäänkuin
-muistaen, että piti olla pehmeä, ja irtaantuivat sitten heittokoneen
-jänteen tavoin. Kun taas Barbarasta oli kysymys, niin hänen silmänsä
-kirkastuivat ensin, sitten hänen poskensa kohosivat hieman, sitten
-hänen huulensa olivat hieman lerpallaan, hänen vartalonsa värisi,
-ikäänkuin olisi hieman laajentunut, hänen hiuksensa kohahtivat.
-Kuului pieni, suloinen ääni, ja kaikki oli ohitse.
-
-Suudeltuaan täten isoäitiään Barbara asettui paikoilleen ja katsahti
-Courtieriin. Istuen siinä "kolmisin" Courtier joutui koskettamaan
-Barbaraa, ja tästä tuntui jollakin tavoin siltä, että Courtier ei
-pannut sitä pahakseen.
-
-Tuuli oli yltynyt, puhaltaen lännestä, ja auringonpaiste värisi
-siinä. Käkien kukunta -- hieman kimakka -- seurasi nopeastikiitävää
-autoa. Ja nummelle ominainen sulous, mikä syntyi kanervan juurista ja
-länsituulesta, hiipi esiin nuorten sananjalkaan alta.
-
-Lady Casterleyn ohuet sieraimet laajenivat tämän tuoksun
-vaikutuksesta, ja hän muistutti pientä metsälintua.
-
-"Täällä on suloinen tuoksu", sanoi hän. "Nyt, mr Courtier, ennenkuin
-minä unohdan -- kuka on tuo mrs Lees Noel, josta minä olen kuullut
-niin paljon puhuttavan?"
-
-Kuullessaan tämän kysymyksen Barbara ei voinut olla pyöräyttämättä
-silmiään. Miten tuli Courtier suhtautumaan isoäitiin? Nyt saatiin
-nähdä, mitä miehiä hän oli. Isoäiti oli hirvittävä!
-
-"Hän on hyvin hurmaava nainen, lady Casterley."
-
-"Epäilemättä, mutta minä olen jo väsymykseen asti kuullut siitä.
-Minkälaiset ovat hänen vaiheensa?"
-
-"Jos hänellä niitä onkaan?"
-
-"Kuinka?" sanoi lady Casterley.
-
-Jotenkuten hiljaa Barbara antoi käsivartensa puristaa Courtierin
-kättä. Oli niin hauskaa kuulla, että isoäiti ei saanut vastausta.
-
-"Saanen toki olettaa, että hänellä on menneisyytensä!"
-
-"Ette ainakaan minun sanojeni perusteella, lady Casterley."
-
-Barbara kosketti uudestaan, huomaamatta ja hyväilevästä, Courtieria.
-
-"No niin, tämäpäs on perin salaperäistä. Minä tulen ottamaan itse
-selvän. Sinä tunnet hänet, rakkaani. Sinun täytyy viedä minut
-katsomaan häntä."
-
-"Rakas isoäiti! Jos ihmisillä ei ole menneisyyttä, niin heillä ei
-tule olemaan tulevaisuuttakaan."
-
-Lady Casterley antoi pienen sorkkamaisen kätensä laskeutua
-tyttärentyttärensä reidelle.
-
-"Älä puhu joutavia äläkä pullistele tuolla lailla!" hän sanoi. "Sinä
-olet jo muutenkin liian leveä."
-
-Sinä iltana, illallisilla, kaikki tiesivät jo tuon uutisen.
-Sir William oli saanut kuulla sen paikalliselta asiamieheltä
-Stavertonissa, missä lordi Harbingerin puhe oli kaksi kertaa
-törkeällä tavalla keskeytetty. Geoffrey Winlow, lähetettyään pois
-vaimonsa, oli lentänyt kaksitasollaan Winkleighistä ja tuonut
-tullessaan yhden kappaleen tuota roskalehteä. Ainoa henkilö tässä
-pienessä seurassa, joka ei vielä ollut kuullut tuota uutista ennen
-päivällistä, oli lordi Dennis Fitz-Harold, lady Casterleyn veli.
-
-Puhuttiin luonnollisestikin vähän. Mutta kun naiset olivat
-poistuneet, niin Harbinger lausui peittelemättömällä luonnonpakolla,
-mikä oli niin odottamatonta, kenties hieman tarkoituksellistakin,
-kun otettiin huomioon hänen melkein klassillisesti muodostuneet
-kasvonsa, jotakin sellaista, että jos ei perin juurin saatu
-tukahdutetuksi tuota huhua, niin Miltounin asia oli kokonaan lopussa.
-Tämä oli tosiaankin vakava juttu, nuo roistot tiesivät sen ja
-tulivat käyttämään sitä hyväkseen. Ja Miltoun oli mennyt kaupunkiin,
-kenenkään tietämättä missä tarkoituksessa.
-
-Tämän nuoren miehen puheessa oli sellainen erikoinen äänensävy, mikä
-näytti aina torjuvan vakavuuden syytöksen -- äänensävy ja tapa, mikä
-piti puolensa kaikkea muuta paitsi pilkkaa vastaan, ja kohdatessaan
-sitä oli omiaan katoamaan. Seuraavat, hieman ivallisesti lausutut
-sanat: "Mikä niin oli vakava, nuori ystäväiseni?" saivat hänet oitis
-pysähtymään.
-
-Jos tahdottiin etsiä täydennystä ja vastakohtaa lady Casterleylle,
-niin se tavattiin kenties hänen veljessään. Sisaren jyrkkä
-päättäväisyys puuttui veljen syvästä, ivallisesta, sulavasta
-käytöksestä. Lordi Casterleyn ääni, katse ja tavat olivat hänen
-samettitakkinsa kaltaisia, missä oli siellä ja täällä valkoiseen
-vivahtava kiille, aivan kuin kuunvalon kosketuksesta. Hänen
-hiuksissaan oli myöskin tämä kiille. Hänen hyvin hienoja piirteitään
-täydensi valkea parta ja viikset, jotka olivat leikatut Elisabethin
-aikuisen kuosin mukaisesti. Hänen pähkinänväriset ja vielä kirkkaat
-silmänsä näyttivät hyvin suorilta, ja niissä ilmeni varma, koruton
-ystävällisyys. Hänen kasvonsa, vaikka olivatkin arvettomat, ahavalta
-säästyneet ja kudoksiltaan aivan liian hienot ja ohuet, muistuttivat
-omituisesti vanhojen merimiesten ja kalastajain kasvoja, jotka
-ovat eläneet yksinkertaista, toimeliasta elämää kaikkivaltiaan
-perinnäistavan mukaisesti. Hänellä oli sellaisen miehen kasvot, jolla
-on hyvin varma vakaumus ja taipumus suhtautua ivallisesti kaikkiin
-uudistuksiin, jotka hän viisikymmentä vuotta sitten perinpohjin oli
-tutkinut ja hylännyt. Tuntui siltä, että hänen aivonsa, joilta ei
-puuttunut notkeutta eikä esteettistä aistia, olivat kauan sitten
-jättäneet kaikki yritykset sekaantua asiain menoon, ja että rohkea
-mietiskely oli väistynyt syrjään rohkean käytännöllisen arvostelun
-tieltä, arvostelun, joka perustuu hyvin varmaan kokemukseen. Hän oli
-elänyt varjossa sen johdosta, että häneltä puuttui kyky herättää
-huomiota, mikä on niin ominaista sellaiselle, joka on niin tietoinen
-omasta arvostaan, että on menettänyt kaiken huolenpidon siihen
-nähden. Tähän eristäytymiseen vaikutti myöskin hänen kiintymyksensä
-erääseen naiseen, mistä hänet vain kuolema oli erottanut. Hänellä
-oli kuitenkin erikoinen vaikutuksensa hienoston keskuudessa, koska
-tiedettiin, että häntä oli mahdoton saada suhtautumaan asioihin
-monimutkaisella tavalla. Häntä pidettiin melkein viimeisenä, jonka
-puoleen käännyttiin, mutta käännyttiin kuitenkin. "Onkos tämä näin
-huonosti? No niin, onhan vanha Fitz-Harold olemassa! Kysykää häneltä!
-Hän ei tule antamaan mitään neuvoa, mutta on kuitenkin sanova
-jotakin."
-
-Tuon nuoren Harbingerin sydämessä, josta puuttui kunnioituksen tunne,
-syntyi eräänlainen paha aavistus. Oliko hän ilmaissut mielipiteensä
-liian vapaasti? Oliko hän sanonut jotakin liian paksua? Hän oli
-unohtanut tuon vanhanpojan! Kehoittaen Bertietä jalallaan hän mutisi:
-"En tullut ajatelleeksi, että te ette tietänyt mitään koko asiasta.
-Bertie on selittävä sen teille."
-
-Kun Bertietä oli kerta näin kehoitettu, niin hän raotti hieman
-huuliaan, loi puoleksi suljetuista silmistään katseen äitinsä enoon
-ja selitti. Tuolla huvilassa asui eräs nainen -- hyvin sievä -- mr
-Courtier tunsi hänet -- vanha Miltoun kävi häntä välistä katsomassa
--- melkein myöhään eilisiltana -- nuo pirut käyttivät tätä seikkaa
-hyväkseen, minkä taisivat -- kaikenlaisia viittailuja -- vaalitappio
-oli varma, jos ei jotakin tehty. Kaikki tämä tietysti paljasta roskaa!
-
-Hänen mielestään vanha Miltoun, vaikka olikin vakaa kuin aika itse,
-oli ollut typerä antaessaan tuon naisen tulla ulos kanssaan torille,
-näyttäen siten selvästi, missä oli ollut, ennenkuin riensi Courtierin
-avuksi. Ei sopinut seurustella naisen kanssa, josta ei tiedetty, mikä
-hän oikein oli, oli hän sitten kuinka sievännäköinen tahansa.
-
-Sitten, keskellä hiljaisuutta, Winlow kysyi: Mitä oli tehtävä? Pitikö
-sähköttää Miltounille? Tällainen juttu levisi kulovalkean tavoin!
-Sir William -- mies, joka ei ollut tottunut arvostelemaan vaikeuksia
-liian pieniksi -- pelkäsi asian käyvän harmilliseksi. Harbinger
-lausui käsityksenään, että toimittaja oli potkaistava pois. Tiesikö
-kukaan, mitä Courtier oli tehnyt saatuaan kuulla asiasta? Missä hän
-oli -- päivällisillä omassa huoneessaan? Bertie arveli, että jos
-Miltoun oli Valleys Housessa, niin ei liene liian myöhäistä sähköttää
-hänelle. Juttu oli tukahdutettava alkuunsa! Ja tilannetta näin
-pohdittaessa kehittyi vähitellen ja pääsi ilmoille harras halu pitää
-tätä asiata pirullisena julkeutena, mikä näin sivistyneille miehille
-olikin luonnollista, tai, kuvakieltä käyttäen, halu iskeä roistoja
-vasten naamaa.
-
-Sitten uuden vaitiolon jälkeen kuului lordi Dennisin ääni:
-
-"Minä ajattelen tuota nais-raukkaa."
-
-Kääntyen hieman äkisti tätä vankkaa, miellyttävää ääntä kohden ja
-voittaen jälleen itseluottamuksensa, jonka hän vain harvoin menetti,
-lordi Harbinger mumisi:
-
-"Aivan niin, luonnollisestikin!"
-
-
-
-
-IX LUKU.
-
-
-Pienemmässä seurusteluhuoneessa, jota käytettiin vain silloin, kun
-oli pienempi seurue koolla, mrs Winlow oli mennyt pianon ääreen ja
-soitti itselleen, sillä lady Casterley, lady Valleys ja kaksi hänen
-tytärtään olivat vetäytyneet yhteen, keskustelemaan tuon kaikkialle
-tunkeutuvan huhun johdosta.
-
-Oli merkillinen todistus Miltounin luonteesta, että mitään epäilystä
-ei lausuttu, täällä enemmän kuin ruokasalissakaan, hänen suhteensa
-puhtaudesta mrs Noeliin. Mutta kun siellä otettiin huomioon vain sen
-vaaleihin vaikuttava puoli, täällä sitävastoin tuo puoli huomattiin
-ainoastaan vähemmän tärkeäksi. Nuo naiselliset aivot, kulkien
-intuitiivisella nopeudella kaiken sen ytimeen, mikä liikutti heidän
-omia miehiään, olivat jo oivaltaneet sen tosiasian, että tuo huhu
-saattoi, sellaisena kuin se levisi, sitoa Miltounin kaltaisen miehen
-tuohon naiseen.
-
-Mutta he liikkuivat tosiasiaan ulkopinnalla, ja alla olikin oikea
-ja syvä olettamuksen neva, niin että puhe kävi melkein kiusallisen
-vaikeaksi. Koskaan ennen ei kukaan näistä neljästä naisesta ollut
-kenties oivaltanut niin selvästi, miten paljon Miltoun -- tuo melkein
-outo ja tuntematon pojanpoika, poika ja veli -- merkitsi heidän
-elämässään. Heidän hillitty kiihtymyksensä ilmeni eri lailla. Lady
-Casterley, joka istui suorana tuolissaan, ilmaisi sen ainoastaan
-puheensa päättäväisyydellä, toisen kätensä jatkuvalla, levottomalla
-liikkeellä ja ohuella rypyllä, joka oli hänen muuten niin tasaisissa
-kulmakarvoissaan. Lady Valleys oli hämillään, ikäänkuin hämmästyneenä
-siitä, että tunsi itsensä vakavaksi. Agatha näytti suoraan sanoen
-huolestuneelta omalla hiljaisella tavallaan. Hän oli nainen,
-jolla oli paljon luonnetta, nainen, jossa oli tuota luonnollista
-hurskautta, mikä hyväksyy kysymättä elämässä ja uskonnossa
-vallitsevan järjestyksen. Koska hänen maailmansa oli koti, hänellä
-oli todellinen, joskin heikosti ilmaistu kauhu kaikkea sitä kohtaan,
-jonka hän vaistomaisesti tunsi olevan hänen ihanteensa vastaista.
-Kansa piti häntä hieman hiljaisena, tylsänä ja ahtaana, se vertasi
-häntä kanaan, joka aina kotkotti poikastensa ympärillä. Hänessä oleva
-urhoollisuuden piirre ei ollut kenties kaikkein näkyvintä laatua.
-Hänen tunteensa veljen aseman johdosta oli kuitenkin vakava ja
-muuttumaton tai laimentumaton. Hän näki hänen olevan joutumaisillaan
-vaaraan siinä ainoassa merkityksessä, missä hän saattoi ajatella
-miestä -- puolisona ja isänä. Tämä seikka tuli juuri hänen mieleensä,
-vaikkakin hänen hurskautensa sanoi myöskin hänelle, että Miltounin
-sielukin oli vaarassa, sillä hänellä oli korkeakirkollinen käsitys
-avioliiton purkamattomuudesta.
-
-Mitä Barbaraan tulee, hän seisoi lieden ääressä nojaten valkeita
-olkapäitään veistokuvilla koristettua marmoria vasten, kädet selän
-takana, katsellen alas. Aika ajoin hänen huulensa käyristyivät, hänen
-tasaiset kulmakarvansa vetäytyivät kokoon ja heikko huokaus kohosi
-hänen rinnastaan. Sitten pyrki pieni hymy pääsemään ilmoille, minkä
-hän heti kohta kuitenkin sai pidätetyksi. Hän yksinään oli vaiti
--- hän oli itse nuoruus, mikä arvosteli elämää. Hänen arvostelunsa
-ilmeni ainoastaan hänen nuoren povensa vapaassa aaltoilussa,
-hänen kulmakarvojensa rauhattomuudessa, hänen sinisten silmäinsä
-alaskäännetyssä katseessa, silmäinsä, jotka olivat täynnä verkkaista,
-sammumatonta tulta.
-
-Lady Valleys huokasi:
-
-"Jospa hän ei olisi sellainen omituinen poika! Hän saattaa vielä
-naida hänet pelkästä itsepäisyydestä."
-
-"Niinkö?" sanoi lady Casterley.
-
-"Sinä et ole nähnyt häntä, rakkaani. Mitä puoleensavetävin olento --
-aivan hurmaavat kasvot."
-
-Agatha sanoi rauhallisesti:
-
-"Äiti, jospa hän on _saanut_ avioeron, niin en luule Eustacen
-tahtovan naida häntä."
-
-"_Saanut_ hän on varmasti", mumisi lady Valleys. "Toivokaamme
-parasta!"
-
-"Ettekö te edes tiedä, miten sen asian laita oikein on?" sanoi lady
-Casterley.
-
-"No niin, apulaispappi sanoo, että se oli _hän_, joka haki avioeron.
-Mutta tuo pappi on hyväsydäminen mies. Saattaa olla siten, kuin
-Agatha toivoi."
-
-"Minä kammon epämääräisyyttä. Miks'ei joku kysy sitä tältä naiselta?"
-
-"Sinun pitää tulla minun kanssani, rakas isoäitini, ja kysyä sitä
-häneltä itseltään. Sinä tulet tekemään sen niin sievästi."
-
-Lady Casterley loi katseensa ylös.
-
-"Saammepa nähdä", hän sanoi. Hänen silmissään oli jotakin, joka
-taisteli mahtavaa kritisismiä vastaan. Hän ei voinut sen enempää
-kuin muutkaan olla noudattamatta Barbaran mieltä. Sellaisen henkilön
-tavoin, joka uskoo menettelytapansa oivallisuuteen, hän piti tuosta
-loistavasta lapsesta. Vieläpä hän ihaili -- vaikka ihaileminen ei
-ollutkaan hänen vahvimpia puoliaan -- tuota lämmintä elämäniloa,
-mikä ilmeni Barbarassa, kuten jossakin vedenneidossa, joka paljaine
-jäsenineen halkoili aaltoja, työntäen tieltään tyrskyjen vaahtoa.
-Hän tunsi tässä tyttärensätyttäressä pikemmin kuin hyvässä Agathassa
-asuvan ylimyshenkeä. Agathassa oli piirteitä, kuten vakavuutta ja
-yleviä periaatteita. Mutta jokin moraalisesti ahdas ja liiaksi
-anglikaaninen piirre loukkasi hieman lady Casterleyn käytännöllistä
-ja maailmallismielistä luonnetta. Se oli heikkoutta, ja hän ei
-pitänyt heikkoudesta. Barbara ei voinut olla koskaan arkatuntoinen
-siveyskysymyksissä tai asioissa, jotka eivät olleet oleellisia
-aristokratialle. Hän saattoi tosiaankin mennä liian pitkälle
-päinvastaiseen suuntaan pelkästä uhmasta. Tuo liian rohkea lapsi
-oli sanonut: "Jos ihmisillä ei ole ollut menneisyyttä, niin heillä
-ei tule olemaan mitään tulevaisuuttakaan." Ja lady Casterley ei
-voinut sietää ihmisiä, joilla ei ollut tulevaisuutta. Hän oli
-kunnianhimoinen, mutta se ei ollut mitään sellaisen henkilön
-kunnianhimoa, joka on kohonnut mitättömyydestä, vaan sellaisen
-henkilön korkeata kiihkoa, joka on huipulla ja aikoo siellä myöskin
-pysyä.
-
-"Ja missä sinä olet tavannut tämän -- tuon tuntemattoman olennon?"
-hän kysyi.
-
-Barbara tuli lieden luota ja, kumartuen alas lady Casterleyn tuolin
-viereen, näytti verhoavan tuon naisen kokonaan.
-
-"Olen sellainen kuin pitääkin, isoäiti. Hän ei voi turmella minua."
-
-Lady Casterleyn kasvot pistivät esiin epäluuloisesti tuosta
-lämpöisestä verhosta, ja niissä oli hylkäävän ilon katse.
-
-"Minä tunnen sinun kepposesi!" hän sanoi. "Jatka, lapseni!"
-
-"Minä tapaan hänet välistä. Hän näyttää sievältä. Me puhelemme."
-
-Agatha sanoi tuolla nopealla rauhallisuudellaan:
-
-"Hyvä Babs, minä luulen, että sinun pitäisi varoa."
-
-"Rakas enkelini, miksi? Mitä se minua liikuttaa, vaikka hänellä olisi
-ollut neljä miestä?"
-
-Agatha puri huultaan, ja lady Valleys mumisi naurahtaen:
-
-"Sinä olet totisesti hirveä, Babs."
-
-Mutta mrs Winlowin pianon ääni oli tauonnut -- miehet olivat tulleet
-sisään. Ja noiden neljän naisen kasvot jäykistyivät, aivan kuin
-he olisivat vetäneet niille naamarin, sillä vaikka tämä olikin
-melkein perhekokous, Winlowit kun olivat orpanan lapsia, niin
-kuitenkin keskustelun aihe oli sellainen, että näiden neljän naisen
-mielestä sitä oli mahdoton julkisesti käsitellä. Puhe alkoi nyt
-siirtyä sotahuhuihin -- Winlow oli saanut erikoisesti tietää, että
-ne tulivat Päättymään viikossa -- ja siitä Brabrookin puheeseen,
-jota hän paraikaa piti ja jota Harbinger matki. Se kääntyi Winlowin
-lentoon -- Andrew Grantin _Parthenon'issa_ julkaisemiin kirjoituksiin
--- _Cackler'issa_ olleeseen, Harbingeria esittävään pilakuvaan,
-mikä oli varustettu seuraavalla allekirjoituksella: "Toryjen uusi
-jäsen. L-rd H-rb-ng-r tutustuttaa ystävänsä yhteiskunnalliseen
-Reformiin", pilakuvaan, mikä esitti Harbingeria näyttämässä
-alastonta lasta ryhmälle vanhoja kruunupäisiä naisia. Sitten
-erääseen tanssijattareen. Siitä yleiseen vakuutuslakiehdotukseen.
-Sitten takaisin sotahuhuihin, erään suuren ranskalaisen kirjailijan
-viimeiseen kirjaan ja vielä kerran Winlowin lentoon. Keskustelu oli
-avomielistä ja vapaata, jokainen näytti sanovan tarkalleen sitä, mitä
-tuli hänen mieleensä. Yhtäkaikki vältettiin koskettamasta näiden
-asiain henkistä tärkeyttä, tai kenties niiden tärkeyttä ei nähty.
-
-Lordi Dennis, joka huoneen toisessa päässä tutki
-vaskipiirroskokoelmaa, tunsi kosketettavan leukaansa. Ja tuntien
-tutun tuoksun hän sanoi päätään kääntämättä:
-
-"Nämä ovat kauniita vaskipiirroksia, Babs!"
-
-Saamatta mitään vastausta hän katsahti ylös.
-
-Barbara seisoi siinä todellakin.
-
-"Minä vihaan sitä, että ihmisiä pilkataan heidän selkänsä takana!"
-
-Näiden kahden välillä oli aina vallinnut hyvä toveruus siitä
-saakka, kun Barbara kultakutrisena pikku tyttönä hajareisin
-harmaan ratsuhevosensa selässä oli ollut hänen aamukumppaninsa
-ratsastusradalla koko sesongin ajan. Hänen ratsastuspäivänsä olivat
-jo menneet, hänellä ei ollut enää mitään ulkoilmaharrastuksia,
-lukuunottamatta kalastusta, jota hän jatkoi ivallisella
-kestävyydellä, mitä tavataan itsenäisissä ja korkeahenkisissä
-luonteissa, jotka kieltäytyvät myöntämästä sitä seikkaa, että vanhan
-iän salaperäinen sormi on tullut tielle. Mutta vaikka Barbara ei enää
-ollutkaan hänen kumppaninsa, niin hänellä oli tapana odottaa häneltä
-luottamuksenosoituksia, ja hän katsahti erinomaisen osaaottavasti
-Barbaraan, kun tämä poistui hänen luotaan erään ikkunan luokse.
-
-Oli yksi niitä pimeitä ja kuitenkin hohtavia öitä, jolloin taivaalla
-näyttää olevan lentävä pahahenki, jolloin mustien pilvien välistä
-tuikkivat tähdet näyttävät suuttuneilta silmiltä, jotka katselevat
-ihmisiä tahallisella pahansuopaisuudella.
-
-Suuriin huokaileviin puihin oli tämä henki myöskin tarttunut,
-lukuunottamatta yhtä, tummaa spiraalinmuotoista kypressiä, joka oli
-istutettu kolme sataa viisikymmentä vuotta sitten ja jonka hoikka
-muoto kätki itseensä perinnäistapojen oikean hengen, heilumatta ja
-suhisematta muiden tavalla. Ollen liian tiheäkuituinen ja jäykkä
-salliakseen luonnon henkäysten vallata itseään se päästi ilmoille
-vain kuivan rätinän. Vielä melkein ulkomaalaisena, vuossataisesta
-oleskelustaan huolimatta, ja nyt yön silmäin henkiinherättämänä se
-näytti melkein peloittavalta ahtaassa keihäsmäisessä ankaruudessaan,
-aivan kuin jotakin olisi kuivunut ja kuollut sen sielussa. Barbara
-tuli takaisin ikkunan luota.
-
-"Me emme voi tehdä mitään muuta elämässämme, niin minusta tuntuu",
-hän sanoi, "kuin leikkiä vaaroilla!"
-
-Lordi Dennis vastasi vakavasti:
-
-"En luule ymmärtäväni sinua, rakkaani."
-
-"Katsokaapas mr Courtieria!" mutisi Barbara. "Hänen elämänsä on
-annettu paljon enemmän vaaroille alttiiksi kuin kenenkään meidän
-johtavien miestemme. Ja kuitenkin häntä pilkataan."
-
-"Annapas kuulua, mitä hän on tehnyt!"
-
-"Oh! En uskalla sanoa paljoa, mutta hänen periaatteensa on: 'Kaikki
-taikka ei mitään'. Mutta mikä liikuttaa esimerkiksi Harbingeria? Jos
-hänen yhteiskuntareformistaan ei tule mitään, niin hän jää yhtäkaikki
-Harbingeriksi, jolla on viidenkymmenentuhannen vuositulot."
-
-Lordi Dennis katsahti ylös hieman omituisesti.
-
-"Vai niin! Onko mahdollista, että sinä et ota tuota nuorta miestä
-vakavalta kannalta, Babs?"
-
-Barbara kohautti olkapäitään. Olkahihna siirrähti hieman paikoiltaan.
-
-"Hänelle on kaikki paljasta leikkiä, ja hän tietää sen -- sen voitte
-kuulla hänen äänestään. Hän ei voi sille mitään, että kaikki on
-yhdentekevää, tietenkään. Ja hän tietää sen myöskin."
-
-"Minä olen kuullut, että hän tavoittelee sinua, Babs. Onko se totta?"
-
-"Ei ainakaan vielä ole tavoittanut."
-
-"Tuleeko tavoittamaan?"
-
-Barbaran vastauksena oli toinen olkapäidenkohautus. Ja huolimatta
-kaikesta kuvanomaisesta kauneudestaan hänen olkapäittensä liike
-muistutti sellaisen pikku tytön liikettä, jolla on esiliina vyöllään.
-
-"Entäs tämä mr Courtier", sanoi lordi Dennis vakavasti, "tavoitatko
-sinä häntä?"
-
-"Minä tavoitan kaikkia. Ettekö sitä tiedä, rakkaani?"
-
-"Tosiaankin, lapseni."
-
-"Juuri niin, tietenkin -- kuten Eustace-raukka!" Barbara lopetti
-lauseensa, sillä Harbinger seisoi hänen lähellään, kasvoilla
-sellainen ilme, mikä läheni kunnioitusta ja mitä ei niillä koskaan
-oltu nähty. Oikeastaan se tapa, millä hän katseli Barbaraa, oli
-melkein arka.
-
-"Haluatteko laulaa sen laulun, josta minä niin pidän, lady Babs?"
-
-He läksivät pois yhdessä, ja lordi Dennis, katsellen tämän loistavan
-parin jälkeen, siveli vakavasti partaansa.
-
-
-
-
-X LUKU.
-
-
-Miltounin äkillinen meno Lontooseen oli seurauksena päätöksestä, mikä
-vähitellen oli kehittynyt hänessä, siitä hetkestä alkaen, kun hän
-kohtasi mrs Noelin Burracomben farmin kivilattiaisessa etehisessä.
-Jos tuo nainen huoli hänet -- ja viime yöstä alkaen hän luotti siihen
--- niin hän aikoi naida hänet.
-
-Olemme jo maininneet, että yhtä lankeemusta lukuunottamatta hänen
-elämänsä oli ollut nuhteeton, mutta tämä ei merkitse sitä, että
-hänellä ei olisi ollut intohimoa. Asian laita oli kokonaan toinen.
-Tuo liekki, joka oli niin huolellisesti kätketty, kyti syvällä hänen
-sisimmässään -- se oli kätketty liekki, jolla oli käytettävänään
-liian vähän ilmaa. Sinä hetkenä, kun tuon naisen sielu kosketti
-hänen sieluaan, se leimahti ilmituleen. Mrs Noel oli kaikkien
-hänen toivojensa inkarnatio, ruumiillinen ilmestys. Tuon naisen
-tukka, hänen silmänsä, hänen piirteensä, pieni kuoppa tai poimu
-hänen suupielessään, juuri siinä, mihin lapsi pistää sormensa,
-hänen tapansa liikkua, mikä oli eräänlaista tiedotonta heilumista
-ja antautumista ilman valtaan, hänen äänensä sävy, mikä näytti
-saavan alkunsa ei niin paljon hänen omasta onnellisuudestaan kuin
-synnynnäisestä halusta tehdä muut onnellisiksi, ja tuo luonnollinen,
-joskaan ei vahva käsityskyky, mikä kuuluu hyvin myötätuntoisille
-ihmisille ja mitä harvoin tavataan naisissa, joilla on suuri
-kunnianhimo tai innostus -- kaikki nämä seikat olivat kietoutuneet
-Miltounin sydämeen. Hän ei ainoastaan uneksinut hänestä, eikä
-ainoastaan kaivannut häntä, vaan hän uskoi häneen. Tuo nainen täytti
-hänen ajatuksensa, tuo nainen tuntui hänestä sellaiselta, joka ei voi
-tehdä väärin, sellaiselta, joka, vaikka olikin vaimo, tuli jäämään
-rakastajattareksi, ja vaikka olikin rakastajatar, tuli aina olemaan
-hänen henkisenä kumppalinaan.
-
-Olemme jo sanoneet, että kukaan ei puhunut tai juorunnut naisista
-Miltounin läsnäollessa, ja kertomus mrs Noelin avioerosta esiintyi
-hänen mielessään vain vakaumuksena, että tuolle naiselle oli tehty
-vääryyttä. Keskustelunsa jälkeen apulaispapin kanssa hän oli
-vain kerran viitannut siihen ja senkin vastaukseksi erään ladyn
-puheeseen, joka oli heillä vieraisilla: "Oh! Niin, minä muistan hänen
-tapauksensa mainiosti. Hän on se sama naisraukka, joka --" "_Ei_,
-siitä olen varma, lady Bonington." Hänen äänensä sävy oli saanut
-jonkun naurahtamaan väkinäisesti, ja keskustelun aihe muutettiin.
-
-Kaikenlainen avioero oli vastoin hänen vakaumustaan, mutta
-eräänlaisella sekavalla tavalla hän myönsi kuitenkin, että oli
-tapauksia, jolloin ero oli välttämätön. Hän oli mies, joka ei
-pyytänyt muiden luottamusta tai toivonut, että sitä olisi hänelle
-osoitettu. Hän ei ollut koskaan uskonut sisäisiä taistelultaan
-kenellekään elävälle olennolle, ja taisteluilla, jotka eivät olleet
-sisäisiä, ei ollut Miltounille mitään merkitystä. Hän oli joka hetki
-valmis panemaan alttiiksi elämänsä sen ihannekuvan vuoksi, minkä hän
-oli sielussaan muodostanut, aivan yhtä yksinkertaisesti ja suorasti
-kuin hän olisi asettanut ruumiinsa mrs Noelin eteen suojakilveksi
-kaikkia vaaroja vastaan.
-
-Sama fanatismi, joka piti hänen intohimoaan kukkana itsessään,
-ottamatta ollenkaan lukuun sen sopivaisuutta yhteiskuntapuutarhaan,
-oli myöskin siinä voimana, joka ajoi hänet nyt Lontooseen ilmaisemaan
-aikomuksensa isälleen, ennenkuin puhui siitä mrs Noelille. Asia
-oli toimitettava yksinkertaisesti ja oikeassa järjestyksessä.
-Sillä hänellä oli senlaatuista moraalista rohkeutta, jota tavataan
-ainoastaan sellaisissa henkilöissä, jotka elävät omien harrastustensa
-piirissä. Kuitenkaan se ei ollut kenties niin paljon aktiivista
-moraalista rohkeutta kuin välinpitämättömyyttä siitä, mitä muut
-ajattelivat tai tekivät, mikä välinpitämättömyys sai alkunsa hänen
-synnynnäisestä halustaan olla välittämättä muiden arvonannosta.
-
-Tuo omituinen hymy tuon vanhan Tudorin-aikuisen kardinaalin
-kasvoilla -- missä oli voittamaton itseluottamus ja eräänlainen
-henkinen ilkamoisuus -- leikitteli hänenkin kasvoillaan, kun hän
-kuvitteli mielessään sitä tapaa, millä hänen isänsä tuli ottamaan
-vastaan hänen uutisensa. Mutta pian hän taukosi ajattelemasta sitä
-ollenkaan, rajoittuen tuumimaan vain sitä tehtävää, minkä oli ottanut
-suorittaakseen. Sillä hänellä oli suuressa määrässä kykyä, mikä on
-niin ominaista julkisessa elämässä eläville, siirtää koko huomionsa
-aiheesta toiseen.
-
-Saavuttuaan Paddingtonin asemalle hän ajoi suoraa päätä Valleys
-Houseen.
-
-Tämä laaja asumus pylväskäytävineen näytti olevan hieman
-hämmästyneenä siitä, että näin keskellä sesonkia sitä ei paremmin
-asuttu. Kolme palvelijaa otti huostaansa Miltounin matkatavarat.
-Peseydyttyään ja saatuaan kuulla, että hänen isänsä tuli syömään
-päivällistä kotona, hän läksi kävelylle suunnaten kulkunsa Templessä
-oleviin virkahuoneisiinsa. Hänen pitkä vartalonsa, mikä oli jonkun
-verran huolimattomasti puettu, herätti tavanomaista huomiotaan, jota
-hän, kuten tavallista, ei ollenkaan huomannut. Kulkiessaan eteenpäin
-hän ajatteli syvästi Lontoota ja Englantia, jotka olivat kokonaan
-toisenlaisia kuin tämä pöyhkeä melske ja meteli, kuin tämä kaiken
-kokoomus, tämä suuri korkeiden ja matalien äänien epäsointuinen
-symfonia. Hän ajatteli Lontoota, Englantia, joka kunnioitti itseään,
-josta kaikki kurjat kadut, rahavalta, reklaamihulluus, talohuijaus,
-liikatunteellisuus, jokapäiväisyys, pahe ja työttömyys olivat
-poistetut. Hän ajatteli Englantia, missä kullakin miehellä oli
-oleva oma paikkansa, mitä hän ei koskaan muuttanut, mutta missä
-hän palveli uskollisesti omaan luokkaansa kuuluen. Hän ajatteli
-Englantia, missä jokaisen miehen, aatelisesta työmieheen asti, piti
-olla vakaumuksellinen harvainvallankannattaja ja käytökseltään
-gentlemanni. Hän ajatteli Englantia, joka oli niin teräksenkirkas
-ja tarmokas, että jo sen pelkkä näkeminen sai aikaan rauhan. Hän
-ajatteli Englantia, jonka sielun tuli olla stoalainen ja hieno,
-stoalaisuuden ja hienouden kuuluessa kullekin sielulle erikseen
-monten miljoonien sielujen joukossa. Hän ajatteli Englantia, missä
-kaupungilla piti olla oma uskonsa ja maaseudulla oma uskonsa ja missä
-tyytyväisyyden piti vallita eikä valituksia pitänyt kuuluman sen
-kaduilla.
-
-Ja kun hän käveli Strandia pitkin, niin piskuinen, repaleinen
-pojanviikari piipitti hänen jaloissaan:
-
-"Hirveä paljastus eräässä pankissa -- huomiota herättävä juttu
-tulossa!"
-
-Miltoun ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Kuitenkin sen mukana
-tullut tuuli, joka puhaltaa siellä, missä ihminen elää, tuo huoleton,
-ihmeellinen, tilaamatta tullut tuuli oli hävittänyt hänen vakavan ja
-selvän näkynsä. Suuri oli tuo -- onnenpotkausten ja vaihtelun tuuli
--- tuuli, johon sisältyy miesten ja naisten äärettömät toivomukset,
-tuon lukemattoman ihmisjoukon mielenliikutusten jumalattarelle
-osoittamat rukoukset. Se oli tuo sydämestä sydämeen ja huulelta
-huulelle kulkeva virtaus, jolla on sama vaikutus kuin keväisellä
-tuulella, joka kaihomielisenä kulkee metsän läpi ja herättää henkiin
-jokaisen pensaan ja puun. Se oli tuo kiihkeä päätös kasvaa ja tulla
--- miksi tahansa! Se oli tuo huokaus, joka on yhtä ikuinen kuin meren
-kohina ja yhtä vaientamaton kuin taipuvainen paisumaan äkilliseksi
-ärjymiseksi.
-
-Miltoun tunkeutui katuliikenteen läpi kiinnittämättä suurempaa
-huomiota niiden tuhansien ihmisten muotoihin, joiden ohi hän kulki,
-mutta nähden uskon silmillä ne muodot, mitkä halusi nähdä. Lähellä
-St. Paulin tuomiokirkkoa hän pysähtyi erään vanhan kirjakaupan
-kohdalla. William Rimall, sen pieni omistaja, tunsi hyvin hänen
-vakavat, kalpeat ja miellyttävät kasvonsa ja veti heti esiin
-viimeisen uutuutensa -- Moren "Utopian". Tätä erikoista painosta
-(hän vakuutti Miltounille) ei ollut enää saatavissa -- hän ei ollut
-koskaan ennen myynyt sitä muuta kuin yhden ainoan kappaleen, mikä
-kirjaimellisesti mureni käsiin. Tämä kappale oli kuitenkin paremmassa
-kunnossa. Se saattoi tuskin kestää kahtakymmentä vuotta -- se oli
-erinomainen kirja, sopiva ostaa. Nykyään ei Morella ollut sellaista
-puoleensavetäväisyyttä kuin joku aika sitten.
-
-Miltoun avasi nidoksen, ja pieni kirjatäi, joka oli nukkunut
-Tranibore-sanan kohdalla, alkoi liikkua hitaasti teoksen selkää
-kohden.
-
-"Minä huomaan, että se on alkuperäinen", sanoi Miltoun.
-
-"Siitä ei ole luettavaksi, teidän ylhäisyytenne", huomautti tuo
-pieni mies. "Tuskin voi käännellä sen sivuja. Kuten minä jo sanoin
--- minä en ole saanut parempaa kappaletta tänä vuonna. Minä en ole
-tosiaankaan saanut!"
-
-"Vanha viisas uneksija", mutisi Miltoun, "sosialistit eivät ole
-lyöneet häntä laudalta, eivät edes nykyjään".
-
-Pienen miehen silmät vilkuilivat, ikäänkuin hän olisi tahtonut
-puolustella Thomas Moren mielipiteitä.
-
-"No niin", hän sanoi, "minä luulen, että hän oli yksi niitä. Mutta
-minähän en ottanut huomioon sitä seikkaa, että teidän ylhäisyytenne
-voi olla hyvinkin vahva politiikassa."
-
-Miltoun hymyili.
-
-"Minä haluaisin saada Englannin jotenkin sellaiseksi kuin se esiintyy
-Moren unelmassa. Mutta minun koneistoni olisi toisenlainen. Minä
-aloittaisin huipulta."
-
-Pieni mies nyökäytti päätään.
-
-"Juuri niin, juuri niin", hän sanoi, "siihen meidän on tultava,
-uskallan sanoa".
-
-"Meidän täytyy tulla, Rimall." Ja Miltoun käänsi sivun.
-
-Pienen miehen kasvot värisivät.
-
-"Minä en luule, teidän ylhäisyytenne, tätä kirjaa tarpeeksi vahvaksi
-teidän maullenne. Mutta minulla on tässä vanha omituinen teos --
-kiinalaisista temppeleistä. Se on harvinainen -- mutt'ei liian
-vanha. Te voitte perin pohjin käydä sen läpi. Minun mielestäni se
-on mukavaa pureskeltavaa -- erittäin sopivaa teidän maullenne.
-Heillä on merkillinen periaate", hän lisäsi, avaten kirjan erään
-vaskipiirroksen kohdalta, "rakentaa kerroksittain. Me emme rakenna
-sillä lailla Englannissa."
-
-Miltoun katsahti häneen terävästi. Pienen miehen kasvoista näkyi,
-että hän ei ollenkaan ymmärtänyt.
-
-"Onnettomuudeksi me emme sitä tee, Rimall", hän sanoi, "meidän
-pitäisi, ja me tulemmekin niin tekemään. Minä otan tämän kirjan."
-
-Pannen sormensa erään pagodin kuvan kohdalle hän sanoi:
-
-"Hyvä vertauskuva."
-
-Pienen kirjakauppiaan silmät harhailivat temppelistä salaiseen
-hinnanilmoitusmerkkiin.
-
-"Juuri niin, teidän ylhäisyytenne", hän sanoi, "minä luulen
-sen olevan teidän makunne mukaista. Minä myyn sen _teille_
-kahdellakymmenelläseitsemällä ja puolella shillingillä."
-
-Miltoun pisti kirjan taskuunsa ja läksi ulos. Hän kulki Templeen
-päin, jätti kirjansa virastohuoneeseensa ja asteli sitten alas
-Thamesin partaalle. Aurinko hyväili sitä erittäin kiinteästi tänä
-iltapäivänä. Se oli lainannut sille lämpöä, valoa ja väriä. Ja
-kaikki tuon virran äyräällä olevat rakennukset aina Westminsterin
-torneihin saakka näyttivät hymyilevän. Rakastuneen silmille oli tässä
-suurenmoinen näky. Tähän näkyyn yhtyi toinen, jossa pehmeäsilmäinen
-ja matalaääninen nainen kumartui kukkiensa ylitse. Mikään ei voinut
-olla täydellistä ilman häntä, mikään työ ei voinut tuottaa hedelmiä,
-millään yrityksellä ei voinut olla täyttä merkitystä.
-
-Päivällisillä lordi Valleys lausui poikansa tervetulleeksi
-pöytäkumppaniksi, ollen kuitenkin hieman hämillään hänen tulostaan.
-
-"Matkustatko pois tänään, hyvä ystäväni? Vai oletko tullut kuulemaan,
-miten Brabrook hyökkää meidän kimppuumme? Tällä kertaa hän on
-myöhästynyt -- me olemme päässeet eroon koko pallohistoriasta -- se
-ei tuota enää mitään kiusaa."
-
-Ja hän vilkaisi Miltouniin selvällä, harmaalla tuijotuksellaan,
-mikä oli niin kylmä, tasainen ja omituinen. No niin, mikä lintu hän
-oikein onkaan? näytti tuo katse sanovan. Ei ainakaan se pyy, jota
-kasvatuksesta päättäen olisi voinut odottaa!
-
-Miltounin vastaus: "Minä tulin tänne kertomaan sinulle jotakin",
-kiinnitti hänen isänsä katseen hieman pitemmäksi ajaksi kuin oli
-kohteliasta.
-
-Olisi väärin sanoa, että lordi Valleys pelkäsi poikansa puolesta.
-Pelko ei kuulunut hänen tunteisiinsa, mutta hän tarkasti kuitenkin
-poikaansa kunnioittavalla uteliaisuudella, mikä läheni levottomuutta.
-Miltounin harvainvaltaa suosiva luonteenlaatu ja hänen poliittiset
-vakaumuksensa melkein loukkasivat sellaista henkilöä, joka sekä
-temperamenttinsa että kokemuksensa perusteella tiesi, miten oli
-odotettava päämäärän saavuttamista. Hänellä oli ollut usein tilaisuus
-antaa tämä neuvo ratsupojilleen, silloin kun hän uskoi hevostensa
-saavuttavan parhaan tuloksen sillä tavalla. Ja tämän neuvon hän
-olisi nyt tahtonut antaa omalle pojalleen. Hän oli itse "odottanut
-päämäärän saavuttamista" yli viisikymmentä vuotta ja tiesi sen olevan
-parhaan keinon saada takeet siitä, ettei koskaan tullut pakotetuksi
-muuttamaan tätä mieluisaa menettelytapaa -- sillä lordi Valleysin
-luonteessa oli jotakin, joka sai hänet pelkäämään sitä, että hän
-vallan odottamattomissa tapauksissa pakottaisi itsensä vakavimmankin
-mielipahan uhalla toimimaan ennemmin kuin antamaan jättää itsensä
-jälkeen. Nuoren Harbingerin kaltainen mies oli tietysti ymmärtäväinen
--- oli taipuisa, oli mies, joka oli imenyt itseensä tuota uutta (ja
-hyvin päihdyttävää) yhteiskunnallisen uudistushalun viiniä. Hänen
-voitiin antaa seurata hieman omaa päätään -- mutta hänen kanssaan
-ei koskaan voitu joutua vaikeuksiin, sillä hän ei tullut koskaan
-"karkaamaan radalta" -- sillä hän oli helläsuinen hevonen, joka
-tarvitsi ohjausta vain käänteissä. Hän tahtoi kuulla itsensä puhuvan
-ja hänen oli annettava tuntea, että teki jotakin. Tämä kaikki meni
-hyvin mukiin, oli hyvin ymmärrettävää. Mutta Miltounin laita oli
-kokonaan toinen (eikä tämä ollut lordi Valleysin mielestä vain
-pelkkää isällistä kuvittelua). Hänen pojallaan oli taipumus viedä
-asiat niiden vaarallisiin johtopäätöksiin asti ja saattaa hänet,
-Valleysin, muistelemaan anoppiaan. Miltoun oli lapsi yleisissä
-asioissa, tietenkin, vielä nyt. Mutta niin pian kuin hän kerta oli
-päässyt alkuun, niin hänen vakaumustensa syvyys, yhtyneenä hänen
-asemaansa ja todelliseen kykyyn -- ei mihinkään jaarittelukykyyn,
-jota oli Harbingerin kaltaisilla miehillä, vaan hillittyyn, purevaan
-puhetaitoon -- oli nykyisten puolueolosuhteiden vallitessa yhdellä
-hyppäyksellä saattava hänet etualalle. Ja mitä olivat sitten nuo
-vakaumukset? Lordi Valleys oli koettanut oppia niitä ymmärtämään,
-mutta oli tähän asti epäonnistunut yrityksessään. Eikä tämä häntä
-oikeastaan hämmästyttänyt, koska, kuten hän usein sanoi, poliittiset
-vakaumukset eivät olleet, kuten pintapuolisesti katsoen saattoi
-näyttää, järjen johtopäätöksiä, vaan pelkästään temperamentin
-ilmauksia. Eikä hän voinut käsittää mitään sellaista suhtautumista
-yleisiin asioihin, mikä ei ollut olemukseltaan suoraa, selvää,
-terveen järjen mukaista asianhaarain varteenottamista sellaisina
-kuin ne ilmenivät hänelle itselleen, hän ei voinut siksi, että hän
-ei ollut myötätuntoinen muunlaista suhtautumista kohtaan. Tätä ei
-saa ymmärtää niin, että hän olisi ollut sellainen henkilö, joka aina
-mukautuu olosuhteisiin, sillä hänen sisimmässään asusti itsepäinen,
-perinpohjainen uskollisuus sellaisen luokan perintätavoille, joka
-piti arvossa ennen kaikkea uljuutta ja ylpeyttä. Kuitenkin hänestä
-tuntui, että Miltoun oli sittenkin liian "tiukka" aristokraatti -- ei
-yhtään parempi sosialistia, sillä hän näki kaikki asiat typistettyinä
-ja kuivettuneina, pyrki tyrkyttämään kansalle reformeja ja kuitenkin
-pitämään sitä asemassaan rautaisella kädellä, koettaen myöskin toimia
-omalla tavallaan periaatteittensa mukaisesti. No niin! Hän myönsi
-kylläkin, että hän toimi periaatteittensa mukaisesti. Tämä ajatus
-synnytti aina hyvin epäsointuisan äänen lordi Valleysin rinnassa. Se
-oli melkein sopimatonta, pahempaa -- naurettavaa! Asian laita oli
-sellainen, että tuolla poika-paralla oli onnettomuudeksi syvempi
-tapa ajatella kuin politiikassa tarvittiin -- mikä oli vaarallista
--- hyvin vaarallista! Kokemus saattoi opettaa häntä jollakin lailla!
-Ja pitkästä omasta kokemuksestaan Valleysin kreivi koetti tarkoin
-muistella jotakin poliitikkoa, jonka käytännöllinen, valtiollinen
-toiminta olisi jättänyt sellaiseksi, millainen oli alkujaan. Hän
-ei keksinyt ketään. Mutta tämä antoi hänelle vähän lohdutusta. Ja
-myöhäiskypsän parsanpalasen ylitse hänen järkähtämätön katseensa haki
-hänen poikansa katsetta. Mitä hän oli tullutkaan sanomaan hänelle?
-
-Lause oli ollut pahaaennustava. Hän ei voinut muistaa Miltounin
-koskaan kertoneen hänelle mitään. Sillä vaikka olikin kärsivällinen
-ja hyvänsuopa isä, hän oli -- niin monen muun julkisessa elämässä
-toimivan miehen tavoin -- lapsissaan saanut ilmenemään vain vähässä
-määrässä omat tapansa ja katsantokantansa. Neljästä lapsestaan hän
-piti vain Barbaraa perinpohjin omanaan. Hän ihaili häntä, ja ollen
-mies, joka täydellä sydämellään nautti elämästä, hän ei voinut
-rakastaa muulloin kuin ihaillessaan. Mutta viimeisenä miehenä koko
-maailmassa, joka tahtoi udella toisen salaisuuksia tai kiristää niitä
-häneltä, hän odotti ilmaisematta mitään levottomuutta, saadakseen
-kuulla poikansa asian.
-
-Miltoun ei näyttänyt pitävän kiirettä. Hän kuvaili Courtierin
-seikkailua, mikä huvitti lordi Valleysiä koko joukon.
-
-"Punapippurikoe! En olisi uskonut heidän sellaista keksivänkään", hän
-sanoi. "Ja nyt te olette saaneet hänet Monklandiin. Vieläkö Harbinger
-on teillä?"
-
-"Kyllä. Minä en luule Harbingerilla olevan paljonkaan kestävyyttä."
-
-"Politiikassako?"
-
-Miltoun nyökäytti päätään.
-
-"Minä melkein paheksun sitä, että hän on meidän puolellamme -- minä
-luulen, että hänestä ei ole meille hyötyä. Oletko nähnyt tuota
-pilakuvaa? Se on sattuvasti piirretty. En voinut keksiä sinun
-kasvojasi noiden vanhojen naisten joukosta."
-
-Lordi Valleys hymyili persoonattomasti.
-
-"Hyvin taitava piirros. Sivumennen sanottuna, minä luulen voittavani
-kilpa-ajoissa."
-
-Ja täten, hyppäyksittäin, jatkui keskustelu, kunnes viimeinen
-palvelija oli lähtenyt huoneesta.
-
-Sitten Miltoun valmistelematta katsahti isäänsä vasten kasvoja ja
-sanoi:
-
-"Minä haluan naida mrs Noelin."
-
-Lordi Valleys otti iskun vastaan aivan samalla ilmeellä, jolla hän
-oli tottunut odottamaan hevostensa häviämistä kilpa-ajoissa. Sitten
-hän kohotti viinilasin huulilleen ja laski sen alas maistamatta. Tämä
-oli ainoa merkki, mikä ilmaisi hänessä hämmennystä ja mielenkiintoa.
-
-"Eikö se ole hieman liian äkillistä?"
-
-Miltoun vastasi: "Minä olen halunnut häntä ensi näkemästä lähtien."
-
-Lordi Valleys, joka oli melkein yhtä hyvä ihmisten ja tilanteiden
-kuin hevosten ja pointerikoirainkin tuntija, nojasi tuolinsa selustaa
-vastaan ja sanoi hienolla ivalla:
-
-"Hyvä ystäväni, oli hyvin tehty, että tulit sen sanomaan minulle,
-mutta totta puhuakseni se oli senlaatuinen uutinen, jota en olisi
-mielelläni kuullut."
-
-Tumma puna ilmeni hitaasti Miltounin poskille. Hän oli arvostellut
-isäänsä väärin. Tuolla miehellä oli kylmäverisyyttä ja rohkeutta
-kriisin sattuessa.
-
-"Mitä sinulla on vastaansanomista?" ja äkkiä hän huomasi, että
-ohut leivos vapisi lordi Valleysin kädessä. Tämä ei aiheuttanut
-hänen silmissään mitään masennusta, niissä näkyi vain sellainen
-suitsuava katse, jollaisen Tudorien aikuinen kirkonmies olisi luonut
-vastustajaansa, jossa ilmeni heikkouden merkkejä. Lordi Valleys
-huomasi myöskin, että tuo leivos vapisi, ja söi sen.
-
-"Me olemme maailmanmiehiä", hän sanoi.
-
-Miltoun vastasi: "Minä en ole."
-
-Osoittaen ensimmäisen todellisen kärsimättömyyden oireita lordi
-Valleys päästi suustaan:
-
-"Vaikkapa niinkin! Mutta minä olen."
-
-"Niinkö?" sanoi Miltoun.
-
-"Eustace!"
-
-Hieroen toista polveaan Miltoun otti vastaan tämän kutsun ilman
-pienintäkään liikahdusta. Hänen silmänsä paistoivat hänen isänsä
-kasvoja vastaan. Lordi Valleysin sydän värähti. Mikä tunteen syvyys
-olikaan tuossa poika-parassa, kun hän saattoi katsella tällä lailla
-ensimmäisen vastarinnan sattuessa!
-
-Hän nousi ja tarttui sikarilaatikkoon, ojensi sen hajamielisesti
-poikaansa kohden ja veti sen äkkiä takaisin.
-
-"Minä unhotin", hän sanoi, "että sinä et polta".
-
-Sytyttäen sikarin hän poltti vakavasti katsoen suoraan eteensä, rypyn
-ilmestyessä kulmakarvojen väliin. Lopulta hän sanoi:
-
-"Hän näyttää hienolta naiselta. Muuta minä en hänestä tiedäkään."
-
-Miltounin suu vetäytyi syvempään hymyyn.
-
-"Miksi sinun pitäisi tietää vielä muutakin?"
-
-Lordi Valleys kohautti olkapäitään. Hänen filosofiansa oli käynyt
-ankarammaksi.
-
-"Yhden seikan minä tiedän", hän sanoi kylmästi, "sen nimittäin, että
-tässä on avioero tapahtunut. Minä luulin, että sinulla olisi ollut
-kirkon katsantokanta tässä asiassa."
-
-"Hän ei ole tehnyt mitään väärää."
-
-"Tunnetko sinä sitten hänen historiansa?"
-
-"En."
-
-Lordi Valleys kohotti kulmakarvansa ivallisesti ja eräänlaisella
-ihailulla.
-
-"Ritarillisuus parasta varovaisuutta?"
-
-Miltoun vastasi:
-
-"Minä luulen, että sinä et ymmärrä sitä tunnetta, jota minä tunnen
-mrs Noelia kohtaan. Se ei kuulu sinun tuntemuksiisi. Kuitenkin se on
-ainoalaatuinen tunne, joka saa minut naimaan, enkä minä tule enää
-toiste sitä tuntemaan."
-
-Lordi Valleys tunsi uudestaan turvattomuuden kammottavaa tunnetta.
-Oliko tämä totta? Ja äkkiä hänestä tuntui: Kyllä, se on totta! Hänen
-edessään oli sellaisen miehen kasvot, joka pikemmin tuli riutumaan
-omasta kiihkostaan kuin poikkeamaan esikuvistaan. Ja äärimmäisen
-vakavuuden tunne, jonka tämä pula herätti, sai hänet mykistymään.
-
-"Tällä kertaa minä en osaa sanoa muuta", hän mutisi ja nousi pöydästä.
-
-
-
-
-XI LUKU.
-
-
-Lady Casterley oli sellainen sopimaton olento -- varhainnousija.
-Kukaan nainen koko kuningaskunnassa ei ollut parempi kastemattojen
-tuntija. Luonto oli aikoinaan levittänyt hänen eteensä tuhansittain
-noita sieviä kutoelmia, missä kaikki menneen yön tähdet pimeään
-maahan pudonneina odottivat, päästäkseen jälleen lipumaan taivaalle
-auringonsäteiden mukana. Ravenshamissa hän käveli säännöllisesti
-puutarhoissaan puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä, ja vierailulla
-ollessaan hän huolellisesti muutti paikallisen tavan, olipa se sitten
-millainen tahansa, tämän tapansa mukaiseksi.
-
-Kun sentähden hänen kamarineitsyensä Randle tuli Barbaran
-kamarineitsyen luokse kello seitsemän ja sanoi: "Vanha rouva
-tahtoo saada Barbaran herätetyksi", niin Barbaran kamarineitsyt,
-joka paraikaa pani kiinni kureliivejään, ei tuntenut rinnassaan
-mitään erikoista tuskaa. Hän vain vastasi: "Minä tulen pitämään
-siitä huolen. Lady Babs ei voi olla siitä liiaksi hyvillään!" Ja
-kymmenen minuuttia myöhemmin hän astui tuohon vaaleaseinäiseen,
-neilikaltatuoksuvaan huoneeseen -- unettavan suloiseen temppeliin,
-minne kesän valo tunkeutui varkain kukallisten, kalikokankaisten
-uutimien läpi.
-
-Barbara nukkui nojaten poskeaan käteensä, ja hänen pähkinänvärinen
-tukkansa, mikä oli heitettynä taaksepäin, levisi tyynylle. Hänen
-suunsa oli raollaan, ja kamarineitsyt ajatteli: "Jospa minulla
-olisi tuollainen tukka ja tuollainen suu!" Hän ei voinut olla
-nauramatta itsekseen mielihyvästä. Lady Babs näytti niin sievältä
--- vieläpä sievemmältä nukkuessaan kuin ollessaan valveilla! Ja
-kun hän katseli tätä suloista nukkuvaa ja nukkuessaan hymyilevää
-olentoa, niin maiset ansarihöyryt hävisivät, -- höyryt, joihin hänen
-sielunsa oli vajonnut, hänen, joka aina oli palvellut luonnolliselle
-kasvulleen sopimattomassa ilmakehässä. Kauneus, joka omituisella
-kosketusvoimallaan vapauttaa hengen kaikista kahleista ja itsekkäistä
-ajatuksista, sulostutti kamarineitsyen katseen ja sai hänet jäämään
-seisoalleen, henkeään pidätellen. Sillä nukkuva Barbara oli tuon
-kultaisen ajan symboli, johon hän niin toivottomasti uskoi. Barbara
-avasi silmänsä ja nähdessään kamarineitsyensä sanoi:
-
-"Onko kello jo kahdeksan, Stacey?"
-
-"Ei, mutta lady Casterley haluaa saada teidät kävelylle kanssaan."
-
-"Oh! Miten kiusallista! Minä kun näin niin suloista unta!"
-
-"Niin, te hymyilitte."
-
-"Minä näin sellaista unta, että minä lensin."
-
-"Kaikkia nyt vielä!"
-
-"Minä saatoin nähdä kaiken allani levitettynä, aivan niin lähellä
-kuin te nyt siinä. Minä liitelin hiirihaukan tavalla. Minä tunsin
-voivani laskeutua juuri sinne, minne halusin. Se oli hurmaavaa.
-Minulla oli todellinen lentokyky, Stacey."
-
-Ja heittäytyen taaksepäin hän sulki uudestaan silmänsä. Auringonvalo
-virtasi hänen päälleen puoliksi avattujen uutimien läpi.
-
-Kamarineitsyen mieleen tuli omituinen halu pistää kätensä tuolle
-valkealle kaulalle ja sivellä sitä. "Nuo lentokoneet ovat
-hullunkurisia", mutisi Barbara, "ilo on ihmisen omassa ruumiissa --
-siivissä!"
-
-"Minä näen lady Casterleyn puutarhassa."
-
-Barbara hypähti ylös vuoteesta. Lady Casterley, tuo piskuinen
-harmaa olento, seisoi lähellä Dianan patsasta ja katseli joitakin
-kukkia. Barbara huokasi. Hänen kanssaan, unessa, oli ollut toinenkin
-hiirihaukka, ja hänet täytti eräänlainen hämmästys ja omituinen
-hyväntunne, mikä hänen peseytyessään ja pukeutuessaan tunki häneen
-pienin erin.
-
-Kiireessä hän ei ottanut hattuaan, vaan riensi alas portaita ja Yrjö
-IV:n ajan tyylistä käytävää pitkin puutarhaa kohden, kiinnitellen
-liinaisen takkinsa nappeja. Sen perällä hän oli melkein kaatua
-Courtierin käsivarsille.
-
-Herättyään aikaisin sinä aamuna Courtier oli alkanut ensiksi
-ajatella Audrey Noelia, jota häväistysjuttu uhkasi, sitten eilistä
-kumppaniaan, tuota säteilevää nuorta olentoa, jonka kuva oli niin
-vallannut hänet. Hän oli kokonaan heittäytynyt tämän muiston valtaan.
-Barbara oli itse nuoruus! Hän oli täydellinen olento, nuori tyttö
-olematta silti kokematon.
-
-Ja hänen sanansa, kun Barbara melkein kaatui hänen käsivarsilleen,
-olivat: "Siivekäs voitonjumalatar!"
-
-Barbaran vastaus oli yhtä vertauskuvallinen: "Hiirihaukka!
-Tiedättekö, että minä näin sellaista unta, että me lensimme, mr
-Courtier?"
-
-Courtier vastasi vakavasti:
-
-"Jospa jumalat soisivat _minulle_ sellaisen unen --"
-
-Puutarhan portilla Barbara käänsi päänsä, hymyili ja meni sen läpi.
-
-Pikku Ann'in seurassa, Ann'in, joka oli huomannut olevan viehättävää
-olla puutarhassa tähän aikaan, oli lady Casterley tarkastellut
-äskettäin järjestettyjä kukkaryhmiä, joissa olevia kukkasia hän ei
-tuntenut. Nähdessään tyttärensätyttären lähestyvän hän sanoi heti:
-
-"Mikä kukka se tämä on?"
-
-"Nemesia."
-
-"En ole koskaan kuullut siitä mitään."
-
-"Se on nykyään melkein muodissa, isoäiti."
-
-"Nemesia?" toisti lady Casterley. "Mitä on nemesiksellä tekemistä
-kukkien kanssa? Minä en siedä puutarhureita enkä noita mielettömiä
-nimiä. Missä on sinun hattusi? Minä pidän tuosta ankanmunan väristä
-sinun takissasi. Yksi nappi on panematta kiinni." Ja kohottaen pienen
-hämähäkinkätensä, mikä oli ihmeellisen vankka hänen ikäänsä nähden,
-hän pani kiinni Barbaran kureliivien ylimmäisen napin.
-
-"Sinä näytät hyvin kukoistavalta, rakkaani", hän sanoi. "Miten pitkä
-matka on täältä tuon naisen huvilaan? Me menemme sinne nyt."
-
-"Hän ei ole noussut vielä."
-
-Lady Casterleyn silmät kiilsivät pahanilkisesti.
-
-"Sinä sanoit minulle, että hän on niin hieno", hän sanoi. "Mikään
-hieno ja hyvässä voinnissa oleva nainen ei loikoile vuoteessaan puoli
-kahdeksan jälkeen. Mikä on kaikkein lyhyin tie! No niin, Ann, me emme
-voi ottaa sinua mukaamme."
-
-Katsottuaan isoäitinsä äitiin melkein liian kiinteästi pikku Ann
-vastasi:
-
-"Niin, minä en voi tullakaan, kun minun on mentävä."
-
-"Mainiota", sanoi lady Casterley, "ravaa sitten tiehesi".
-
-Puristaen huulensa yhteen pikku Ann kulki lähimmän nemesia-ryhmän
-luokse ja kumartui huomaavaisesti kukkien yli, ilmaisten siten
-selvästi löytäneensä jotakin entistä vielä mielenkiintoisempaa.
-
-"Kas niin!" sanoi lady Casterley ja jatkoi reipasta käyntiään
-lehtokujaa kohden.
-
-Koko matkan hän puhui metsänhoidosta, katsellen tarkasti puita.
-Metsänhoito -- hän sanoi -- kuten rakentaminen ja kaikki muutkin
-toimet, jotka vaativat uskollisuutta ja kärsivällistä harrastusta,
-oli rappiolla tällä matkijain vuosisadalla. Hän oli saanut
-Barbaran isoisän harjoittamaan sitä, niin että Cattonissa (hänen
-kotiseudullaan), vieläpä Ravenshamissakin puut olivat katselemisen
-arvoisia. Täällä Monklandissa ne olivat hirveästi laiminlyötyjä.
-Oli ilmeinen rikos olla pitämättä parempaa huolta maan kaikkein
-hienoimmasta italialaisesta kypressistä!
-
-Barbara kuunteli veltosti hymyillen. Isoäiti oli niin huvittava
-pontevuudessaan, varmuudessaan ja kielenkäytössään, mikä oli niin
-perin omintakeinen, aivan kuin hän olisi päättänyt ottaa itselleen
-mitä vapautuksia tahansa -- hän, jota paremmin kukaan ei voinut
-käyttää kankeita ja sievistettyjä lauseita tai ranskankielen
-hienouksia. Barbarasta, joka vielä oli sen tunteen vallassa,
-että saattoi lentää, ja melkein huumautuneena kesäaamuisen
-ilman suloudesta, tuntui hullunkuriselta, että joku saattoi
-olla senlaatuinen. Sitten hän näki isoäidin kasvojen olevan
-sekunnin verran levollisina, tarkkaamattomina, ilkeännäköisinä
-pelokkaan tarkoitusperän vuoksi, aivan kuin ne olisivat panneet
-kysymyksenalaiseksi sen, miten on suhtauduttava elämään. Ja sisäisen
-näkemyksen välähdyksessä, jollaisia naiset saavat -- Barbarankin
-ikäiset ja lumoavat -- hän tunsi itsensä murheelliseksi, aivan kuin
-hän olisi nähnyt oudon kalpean kummituksen. "Vanha mummo rukka", hän
-ajatteli, "miten säälittävää on olla vanha!"
-
-Mutta he olivat saapuneet jalkapolulle, mikä kulki kolmen nurmikon
-läpi, kohoutuen sitten mrs Noelin asuntoa kohden. Täällä miljoonien
-pienten, kastehohtoisten, välkkyvien kukkakellojen keskellä, täällä
-lehmusten ja saarnien liitävässä loistossa, täällä kevätkukkien ja
-myöhäisten keltaohdakkeiden tuoksussa, täällä, missä jok'ikisessä
-puussa lintu liverteli, oli niin kultaisen suloista -- että oli
-mahdotonta olla murheellinen!
-
-Ensimmäisen nurmikon nurkkauksessa seisoi kastanjanvärinen tamma,
-korvat höröllään jonkun kaukaisen äänen vuoksi, jonka vaikutuksen
-se yksinään tunsi. Huomatessaan tulijat se pani korvansa luimuun,
-ja pieni vihainen vilke ilmestyi sen silmäkulmaan. He kulkivat sen
-ohitse ja joutuivat toiselle kentälle. Puolitiessä Barbara sanoi
-rauhallisesti:
-
-"Isoäiti, siellä tuntuu olevan härkä!"
-
-Siellä oli tosiaankin, erään pensasrivin takana, suunnattoman suuri
-härkä. Se liikkui hitaasti heitä kohden, ollen kuitenkin vielä
-noin kahdensadan yardin päässä. Se oli iso punainen elukka leveine
-niskoineen ja otsineen, mitkä tekevät siitä eläinten kesken raa'an
-voiman symbolin.
-
-Lady Casterley tarkasti sitä ankarasti.
-
-"Minä en pidä häristä", hän sanoi, "minä luulen, että meidän täytyy
-kävellä takaperin".
-
-"Sinä et voi, se on liian työlästä."
-
-"Minä en aio kääntyä takaisin", sanoi lady Casterley. "Härkää
-ei saisi pitää täällä. Kenen syy se on? Minä tulen valittamaan
-siitä. Seiso asemillasi ja tarkasta sitä. Meidän täytyy estää sen
-lähestyminen."
-
-He seisoivat paikoillaan ja tarkastivat härkää, joka yhä vain
-lähestyi heitä.
-
-"Tästä se ei pysähdy", sanoi lady Casterley. "Me emme saa olla
-huomaavinamme sitä. Anna minulle käsivartesi, rakkaani, minun jalkani
-tuntuvat melkein omituisilta."
-
-Barbara kääri käsivartensa tuon pienen vartalon ympärille. He
-jatkoivat matkaansa.
-
-"Minä en ole ollut viime aikoina tekemisissä härkien kanssa", sanoi
-lady Casterley. Härkä tuli yhä lähemmäksi.
-
-"Isoäiti", sanoi Barbara, "sinun pitää käydä rauhallisesti
-porraspuulle saakka. Kun sinä olet päässyt yli, niin minä tulen
-perästä."
-
-"Eikös mitä", sanoi lady Casterley, "me menemme yhdessä. Älä
-ollenkaan huomaa sitä. Minä uskon, että se keino tepsii."
-
-"Rakas isoäiti, sinun pitää tehdä siten, kuin minä sanoin, minä
-tunnen tämän härän, se on meidän."
-
-Näiden kutakuinkin pahaenteisten sanojen johdosta lady Casterley loi
-häneen terävän katseen.
-
-"Minä en mene", hän sanoi. "Minun jalkani tuntuvat nyt kyllin
-vahvoilta. Me voimme juosta, jos on välttämätöntä."
-
-"Niin voi härkäkin", sanoi Barbara.
-
-"Minä en aio jättää sinua", mutisi lady Casterley. "Jos se käy
-vihaiseksi, niin minä puhuttelen sitä. Se ei halua koskea _minuun_.
-Sinä voit juosta nopeammin kuin minä, niin että asia on sovittu."
-
-"Älä ole hullu, rakkaani", vastasi Barbara. "Minä en pelkää härkiä."
-
-Lady Casterley loi häneen leimuavan katseen, missä oli huvitettu
-kiille.
-
-"Minä tunnen sinut", hän sanoi, "sinä vapiset aivan samalla lailla
-kuin minäkin".
-
-Härkä oli nyt noin kahdenkymmenen yardin päässä, ja portaalle oli
-vielä sata yardia.
-
-"Isoäiti", sanoi Barbara, "jos sinä et jatka matkaasi, kuten olen
-esittänyt, niin minä jätän sinut tähän ja menen sitä vastaan! Sinä et
-saa olla itsepäinen!"
-
-Vastauksen asemesta lady Casterley tarttui tyttärensätyttären
-vyötäisiin. Tämän ohuen käsivarren hermovoima oli hämmästyttävä.
-
-"Sinä et tee mitään sen tapaista", hän sanoi. "Minä kieltäydyn
-suhtautumasta tähän härkään millään tavalla, minä en kiinnitä siihen
-mitään huomiota."
-
-Härkä alkoi nyt tepastella hitaasti heitä kohden.
-
-"Älä ole sitä huomaavinasikaan", sanoi lady Casterley, joka käveli
-entistä nopeammin.
-
-"Maapohja on nyt tasainen", sanoi Barbara, "voitko juosta?"
-
-"Minä luulen", huohotti lady Casterley, ja äkkiä hän huomasi olevansa
-puoliksi irrallaan maasta ja lentävänsä porraspuuta kohden. Hän kuuli
-takaapäin melua ja sitten Barbaran äänen:
-
-"Meidän täytyy pysähtyä. Se ajaa meitä takaa. Asetu minun taakseni."
-
-Isoäiti tunsi, miten häneen tartuttiin takaapäin kaksin käsin,
-joiden ote tuntui hullunkuriselta. Vaistomaisesti hän tunsi olevansa
-selitysten tyttärentyttärensä kanssa.
-
-"Anna minun mennä!" hän huohotti, "anna minun mennä!"
-
-Ja äkkiä hän tunsi työnnettävän itseään porraspuuta kohden.
-
-"Huis!" hän sanoi, "huis!"
-
-"Isoäiti", sanoi Barbaran ääni tyynenä ja hengästyneenä. "Älä
-puhuttele sitä! Sinä vain ärsytät sitä! Olemmeko lähellä porraspuuta?"
-
-"Kymmenen yardin päässä", läähätti lady Casterley.
-
-"Pidä varasi sitten!" Vanha rouva tunsi ympärillään tuulenpuuskan,
-sysäyksen, noston ja kieppauksen ja oli porraspuun tuolla puolen.
-Härkä ja Barbara, yardin tai parin päässä toisistaan, olivat toisella
-puolella. Lady Casterley otti esiin nenäliinansa ja huiskutti sitä.
-Härkä katsahti ylöspäin, Barbara, joka oli paljasta kättä ja jalkaa,
-tuli luiskahtaen toiselle puolelle.
-
-Odottamatta vähääkään lady Casterley nojasi eteenpäin ja puhutteli
-härkää.
-
-"Sinä hirveä peto!" hän sanoi, "minä toimitan sinut hyvällä tavalla
-ruoskituksi".
-
-Härkä puhkui kuopien maata hiljakseen. "Oletko millään lailla
-loukkaantunut, lapseni?"
-
-"En ollenkaan", sanoi Barbara vakavana, vielä hengästyneellä äänellä.
-
-Lady Casterley kohotti kätensä ja otti niiden väliin Barbaran kasvot.
-
-"Millaiset jalat sinulla onkaan!" hän sanoi. "Suutele minua!"
-
-Saatuaan kuuman, melkein värisevän suudelman hän jatkoi kulkuaan
-pidellen kutakuinkin lujasti Barbaran käsivarresta.
-
-"Tuo härkä", hän mutisi, "on aika peto -- kun sillä lailla hyökkää
-naisten kimppuun!"
-
-"Isoäiti", sanoi Barbara, "oletko varma siitä, ettet ole järkyksissä?"
-
-Lady Casterley, jonka huulet vapisivat, puristi ne hyvin lujasti
-yhteen.
-
-"O-o-olen."
-
-"Etkö luule", sanoi Barbara, "että meidän olisi parasta mennä kotiin
-heti kohta -- toista tietä?"
-
-"Sitä en luule. Täällä ei ole enää härkiä, minä uskon, meidän ja tuon
-naisen välillä!"
-
-"Mutta onko sinun nyt sopivata tavata häntä?" Lady Casterley vei
-nenäliinan huulilleen estääkseen niiden värisemisen.
-
-"Kerrassaan sopivata", hän vastasi.
-
-"Rakkaani", sanoi Barbara, "seiso sitten hiljaa yksi minuutti, niin
-minä ravistan tomut sinun selästäsi".
-
-Kun tämä oli tehty, niin he kulkivat mrs Noelin huvilaa kohden.
-
-Nähdessään sen lady Casterley sanoi:
-
-"Minä tulen sekaantumaan tähän asiaan. Tällainen avioliitto ei voi
-tulla kysymykseenkään Miltounin kaltaiselle miehelle. Minä odotan
-näkeväni hänet pääministerinä jonakin päivänä." Kuullessaan Barbaran
-äänen mutisevan jotakin hän pysähtyi: "Mitä sinä oikein sanot?"
-
-"Minä vain sanon: Mitä hyötyä on sitten meillä asemastamme, jos emme
-saa rakastaa sitä, ketä tahdomme?"
-
-"Rakastaa!" sanoi lady Casterley. "Minä puhuin avioliitosta!"
-
-"Olen iloinen, että teet tämän eron, rakas isoäiti."
-
-"Sinua huvittaa olla ivallinen", sanoi lady Casterley. "Kuuntele
-minua! On suurinta järjettömyyttä olettaa, että ihmiset meidän
-asemassamme saattaisivat tehdä mitä haluttaa. Mitä pikemmin sinä
-oivallat tämän, sitä parempi, Babs. Minä puhun sinulle nyt vakavasti.
-Asemamme säilyttäminen luokkana riippuu siitä, että noudatamme
-tiettyjä sopivaisuuksia. Mitä luulisit tapahtuvan kuninkaalliselle
-perheelle, jos sen sallittaisiin naida keitä haluaisi? Kaikki tämä
-naimisiinmeno tanssijattarien, amerikkalaisten perijättärien,
-kirjailijain kanssa j.n.e. on mitä turmiollisinta. Sitä on jo
-sattunut liiaksi, ja siitä on tehtävä loppu. Se voidaan sallia
-muutamille jöröjukille tai hulluille nuorille miehille ja noille
-uudenajan naisille, mutta Eustacelle -- --", lady Casterley pysähtyi
-uudestaan, ja hänen sormensa puristivat Barbaran käsivartta, "tai
-sinulle -- on ainoastaan yksi avioliittolaji mahdollinen. Mitä
-Eustaceen tulee, minä tulen puhumaan siitä tuolle naiselle ja
-pitämään huolta siitä, että tyttärenpoikani ei takerru enää pahemmin."
-
-Syventyneenä tehtävänsä tärkeyteen hän ei huomannut omituista pientä
-hymyä Barbaran huulilla.
-
-"Sinun olisi parasta puhutella luontoa myöskin, isoäiti!"
-
-Lady Casterley pysähtyi äkisti ja katsahti tyttärensätytärtä
-kasvoihin.
-
-"Mitäs sinä sillä tarkoitat?" hän kysyi. "Sanoppas minulle!"
-
-Mutta huomattuaan Barbaran huulten olevan lujasti yhteenpuristettuina
-hän puristi hänen kättään lujasti -- joskin tarkoituksettomasti -- ja
-jatkoi matkaansa.
-
-
-
-
-XII LUKU.
-
-
-Lady Casterleyn melkein pahanilkinen, Audrey Noelia koskeva
-"diagnoosi" oli oikea. Tuo hyvässä voinnissa oleva nainen oli
-jalkeilla ja puutarhassaan, kun Barbara ja hänen isoäitinsä
-ilmestyivät pienelle portille. Mutta ollen lehmuspuun luona,
-puutarhan perällä, hän ei kuullut Barbaran ja lady Casterleyn välistä
-nopeata keskustelua.
-
-"Aiotko kohdella häntä suopeasti, isoäiti?"
-
-"Riippuu asianhaaroista."
-
-"Sinä lupasit."
-
-"Hm!"
-
-Lady Casterley olisi tuskin voinut saada itselleen parempaa
-esittelijää kuin Barbara oli, jota mrs Noel ei koskaan kohdannut
-ilman sulaa huvia, jota miellyttävät naiset tuntevat, kun huomaavat
-jossakin muussa sitä elämäniloa, minkä kohtalo on heiltä itseltään
-kieltänyt.
-
-Hän tuli heitä vastaan pää hieman kallellaan, mikä ei ollut mitään
-teeskentelyä, ja seisoi odottaen.
-
-Hämmästymätön Barbara aloitti heti:
-
-"Meillä oli äsken ottelu härän kanssa. Tämä on minun isoäitini lady
-Casterley."
-
-Tuon pienen vanhan ladyn käyttäytyminen näiden hyvin kauniiden
-kasvojen edessä ei ollut niin itsevaltainen ja jyrkkä kuin
-tavallisesti. Hänen tarkat silmänsä näkivät heti, ettei hän ollut
-tekemisissä minkään tavallisen seikkailijattaren kanssa. Hän oli
-kylliksi maailmannainen tietääkseen, että "syntyperä" ei ollut enää
-sitä, mitä se oli ollut hänen nuoruusvuosinaan, että rahakaan ei
-ollut enää entisessä arvossaan ja että kauniita kasvoja ja hyviä
-tapoja ja kirjallisuuden, taiteen ja musiikin tuntemista (mitä
-saattoi odottaa tältä naiselta) pidettiin usein yhteiskunnallisesti
-paljon arvokkaampana. Hän oli sentähden sekä varovainen että säyseä.
-
-"Miten jaksatte?" hän sanoi. "Minä olen kuullut teistä puhuttavan.
-Saammeko istua hetken tässä teidän puutarhassanne? Tuo härkäpä oli
-aika katala!"
-
-Mutta puhuessaankin hän tunsi levottomasti, että mrs Noelin kirkkaat
-silmät huomasivat hyvin sen, mitä varten hän oli tullut. Niiden katse
-oli tosiaankin melkein kyynillinen, ja huolimatta ystävällisestä
-muminasta hän ei näyttänyt oikeastaan uskovan koko härkään. Se oli
-tyrmistyttävää. Miksi oli Barbara katsonut sopivaksi viitata koko
-kurjaan petoon? Ja hän päätti ottaa sitä sarvista.
-
-"Babs", hän sanoi, "meneppäs majataloon ja tilaa minulle sieltä
-kevyet vaunut. Minä aion ajaa takaisin, sillä minä tunnen itseni
-hyvin järkkyneeksi", ja kun mrs Noel tarjoutui lähettämään
-palvelustyttönsä, niin hän lisäsi: "Ei, ei, minun tyttärentyttäreni
-menee kyllä."
-
-Barbaran mentyä ilkamoisine katseineen lady Casterley taputti
-kädellään maalaispenkkiä ja sanoi: "Tulkaa ja istuutukaa tähän, minä
-haluan puhella teidän kanssanne."
-
-Mrs Noel totteli. Lady Casterley huomasi heti itsellään olevan
-mitä vaikeimman tehtävän suoritettavana. Hän ei ollut uskonut
-tapaavansa naista, jota ei olisi voinut kohdella vapaasti. Tuolle
-kirkassilmäiselle naiselle, joka oli pehmeä perin suloisine
-tapoineen, tuolle niin miellyttävälle olennolle joku saattoi sanoa
-mitä tahansa, mutta -- joku toinen ei! Se oli hirveätä. Ja äkkiä
-hän huomasi, että mrs Noel istui vallan suorana, yhtä suorana --
-vieläpä suorempanakin kuin hän itse. Paha enne -- hyvin paha! Ottaen
-nenäliinansa hän vei sen huulilleen.
-
-"Minä luulen", hän sanoi, "että te ette usko härän ollenkaan ajaneen
-meitä takaa".
-
-"Kyllä minä uskon."
-
-"Todellako? Ah! Mutta minulla on jotakin muuta sanottavaa teille."
-
-Mrs Noelin kasvot värisivät kukkasen tavoin, kun sitä poimitaan.
-Lady Casterley vei uudestaan nenäliinan huulilleen. Tällä kertaa
-hän hieroi niitä kovasti. Niistä ei irtaantunut mitään, mikä seikka
-tuotti hänelle tyydytystä.
-
-"Minä olen vanha nainen", hän sanoi, "älkää panko pahaksenne, mitä
-minä sanon".
-
-Mrs Noel ei vastannut, vaan katseli suoraan vieraaseensa, josta
-tuntui äkisti siltä, kuin tämä olisi ollut toinen henkilö. Mitä
-olikaan noissa kasvoissa, jotka katselivat häntä! Lumoavalla tavalla
-se muistutti lasta, jota oli loukattu -- noine suurine, harmaine
-silmineen, pehmeine hiuksineen ja ohuine suorine huulineen. Ja
-häneltä pääsi sysäyksen tavoin:
-
-"Minä en tahdo loukata teitä, ystäväni. Asia koskee minun
-pojanpoikaani, tietystikin."
-
-Mutta mrs Noel ei osoittanut mitään mielenliikutusta. Ja kiihtymyksen
-tunne, mikä niin nopeasti valtaa vanhat heidän joutuessaan
-kosketuksiin odottamattomien tapausten kanssa, tuli lady Casterleyn
-avuksi.
-
-"Hänen nimensä", hän sanoi, "on joutunut yhteen teidän nimenne kanssa
-tavalla, mikä tekee hänelle paljon haittaa. Olen varma, että te ette
-halua tuottaa hänelle vahinkoa."
-
-Mrs Noel ravisti päätään, ja lady Casterley jatkoi:
-
-"En tiedä, mitä kaikkea puhutaankaan sen illan jälkeen, kun teidän
-ystävänne mr Courtier loukkasi polvensa. Miltoun oli silloin hyvin
-tyhmä. Te ette ole kenties huomannut sitä."
-
-Mrs Noelin vastaus oli katkeran selvä:
-
-"Minä en tietänyt, että kukaan olisi ollut siinä määrässä huvitettu
-minun teoistani."
-
-Lady Casterleyltä pääsi vihastunut liike.
-
-"Hyvä Jumala!" hän sanoi, "kaikki tavalliset ihmiset pitävät
-mielenkiintoisena naista, jonka asema on poikkeuksellinen. Eläessänne
-yksin, kuten te, joka ette ole leski, te olette sopiva puheenaihe
-jokaiselle, erittäinkin maalla."
-
-Mrs Noelin syrjäsilmäys, hyvin kirkas ja kyynillinen, näytti sanovan:
-"Vieläpä teillekin."
-
-"Minulla ei ole oikeutta udella teidän historiaanne", jatkoi lady
-Casterley, "mutta jos te esiinnytte salaperäisenä, niin teidän täytyy
-aavistaa, että sitä selitetään pahimmalla mahdollisella tavalla.
-Minun tyttärenpojallani on mitä korkeimmat periaatteet, hän ei näe
-asioita ihmisten silmillä, ja tämän olisi pitänyt tehdä teidät kaksin
-verroin varovaiseksi, jotta ette saattaisi häntä vaaranalaiseksi,
-semminkään tällaisena aikana."
-
-Mrs Noel hymyili. Tämä hymy säikähdytti lady Casterleytä. Kätkemällä
-kaiken se näytti ilmaisevan syvyyttä, voimaa ja joustavuutta. Tuliko
-tuo nainen koskaan ilmaisemaan itseään? Ja hän sanoi äkisti:
-
-"Vakavammat aikeet ovat tietenkin kysymyksen ulkopuolella."
-
-"Kokonaan."
-
-Tämä sana, joka näytti hyvin sattuvalta, lausuttiin sillä lailla,
-että lady Casterley ei vähimmässäkään määrässä tietänyt, mitä se
-merkitsi. Vaikka hän tilapäisesti käyttikin ivaa, hän inhosi sitä
-toisissa tapauksissa. Kenenkään naisen ei olisi sallittava käyttää
-sitä aseena! Mutta näihin aikoihin, kun he olivat niin hulluja,
-että tahtoivat äänioikeutta, kukaan ei tietänyt koskaan, mitä he
-tahtoivat. Tämä erikoinen nainen ei näyttänyt kuitenkaan kuuluvan
-heihin. Hän oli naisellinen -- hyvinkin naisellinen -- senlaatuinen
-nainen, joka turmeli miehet olemalla liian suloinen heille. Ja vaikka
-hän oli tullut siinä mielessä, että aikoi ottaa kaikki selville ja
-tehdä tästä asiasta kerta kaikkiaan lopun, niin hän tunsi suurta
-huojennusta nähdessään Barbaran tulevan takaisin pienen portin kautta.
-
-"Minä olen nyt valmis kävelemään kotiin", hän sanoi. Ja nousten
-tuolta maalaispenkiltä hän kumarsi mrs Noelille hieman ivallisesti.
-
-"Kiitos siitä, että olette sallinut minun levätä. Tarjoa minulle
-käsivartesi, lapseni."
-
-Barbara tarjosi käsivartensa ja hymyili olkansa yli nopeasti mrs
-Noelille, joka ei kuitenkaan vastannut siihen, vaan seisoi katsellen
-heidän jälkeensä, silmät hyvin tummina ja suurina.
-
-Ulkona tanhualla lady Casterley asteli eteenpäin hyvin äänettömänä
-tyynnytellen mielenliikutustaan.
-
-"Entäs nuo vaunut, isoäiti?"
-
-"Mitkä vaunut?"
-
-"Ne, jotka käskit minun tilata."
-
-"Tahdotko sillä sanoa, että otit sanani vakavalta kannalta?"
-
-"En", sanoi Barbara.
-
-"Kas niin!"
-
-He kulkivat pienen matkaa eteenpäin, kunnes lady Casterley sanoi
-äkisti:
-
-"Hän on syvä."
-
-"Ja synkkä", sanoi Barbara. "Minä pelkään, että sinä et ollut
-ystävällinen häntä kohtaan."
-
-Lady Casterley katsahti ylöspäin.
-
-"Minä vihaan tätä tapaa", hän sanoi, "joka on päässyt valtaan teidän
-nuorten kesken, tapaa olla ottamatta mitään vakavalta kannalta. Ei
-edes härkiä", hän lisäsi, hymyillen julmasti.
-
-Barbara heitti päätään taaksepäin ja huokasi.
-
-"Eikä liioin vaunuja", hän sanoi.
-
-Lady Casterley näki, että hän oli sulkenut silmänsä ja avannut
-suunsa. Ja hän ajatteli:
-
-"Hän on hyvin kaunis tyttö. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä,
-että hän olisi niin kaunis -- ja niin uhkamielinen!" Ja lisäsi
-kuuluvasti:
-
-"Sulje suusi! Saat sinne vielä vaikka itikan!"
-
-He eivät puhuneet enää mitään, ennenkuin saapuivat lehtokujalle.
-Siellä lady Casterley sanoi äkisti:
-
-"Kuka on tuo, joka tulee tuolta?"
-
-"Mr Courtier, niin luulen."
-
-"Mitä hän tarkoittaa sillä, tuolla jalallaan?"
-
-"Hän tulee puhelemaan kanssanne, isoäiti."
-
-Lady Casterley pysäytti hänet äkisti.
-
-"Sinä olet kissa", hän sanoi, "viekas kissa. Mutta muistakin, Babs,
-että minä en kaipaa häntä."
-
-"Etpä tietenkään, rakkaani", mutisi Barbara, "ettekä te saakaan häntä
--- minä ryöstän hänet teidän käsistänne".
-
-"Mitä sinun äitisi ajatteleekaan", änkytti lady Casterley, "kun on
-antanut sinun kasvaa tuolla lailla! Sinä olet aivan yhtä paha kuin
-hän sinun iälläsi."
-
-"Pahempikin!" sanoi Barbara. "Minä näin viime yönä sellaista unta,
-että saatoin lentää!"
-
-"Jos sinä vain koetat sitä", sanoi lady Casterley julmasti, "niin
-sinä saat pian ikävyyksiä. Hyvää huomenta, herra, teidän pitäisi olla
-vuoteessa."
-
-Courtier kohotti hattuaan.
-
-"Tietenkään ei minun pidä olla siellä, missä tekään ette ole!" Ja hän
-lisäsi synkästi: "Sotahuhut ovat olleet ja menneet!"
-
-"Ah!" sanoi lady Casterley. "Teidän hommanne ovat sitten lopussa.
-Luultavasti te palaatte nyt Lontooseen." Katsoen äkisti Barbaraan hän
-näki, että tytön silmät olivat puoleksi suljetut ja että hän hymyili.
-Ja lady Casterleystä tuntui myöskin -- vai oliko se vain kuvittelua?
--- että hän pudisti päätään.
-
-
-
-
-XIII LUKU.
-
-
-Lady Valleystä, lintujen suojelijatarta, oli kiitettävä siitä,
-että Monklandin hovin alueella ei ollut ammuttu yhtään pöllöä, ja
-nuo hämärän pehmeästi liitelevät henget kirkuivat ja ajoivat takaa
-saalistaan kaikkien muiden, paitsi hiipivien myyrien suureksi
-hyödyksi. Jokaisen farmin, mäkituvan ja kentän poikki ne liitelivät
-näkymättöminä, halkoen pimeätä ilmaa. Niiden tiedusteluretket
-ulottuivat aina nummelle saakka, aina tuon villin kivisen miehen
-luokse, jonka alkuperän niiden viisaus kenties tiesi. Audrey Noelin
-huvilan ympärillä niitä oli taajaan kuin varkaita, sillä niillä oli
-juuri siellä kaksi pesää pitkässä, vanhassa muratin peittämässä
-muurissa, ja ne näyttivät ikäänkuin varjelevan tuon olkikattoisen
-asumuksen omistajatarta -- niin lukuisia olivat niiden liehuvat
-hyökkäykset, niin pehmeän pitkiä niiden vartiohuudot. Nyt kun ilma
-oli totisesti lämmin, niin että myyrät olivat täynnä elämäniloa,
-ne huomasivat nuo mehuisat olennot tavattoman hyvätuoksuisiksi, ja
-niiden kustannuksella jokainen pöllöpari ruokki erittäin hienoja
-pikku pöllöjä, joilla oli juhlalliset suuret päät, kirkkaat suuret
-silmät ja sellaiset siivet, joilla voitiin lentää vain alaspäin.
-Tuskin kului yhtään hetkeä puolipäivästä suloisiin pikkutunteihin
-asti, jolloin kukaan ei kuunnellut niitä, niiden tervehtimättä
-hyvin suurta, hiljaista, siivetöntä pöllöä, jonka ne huomasivat
-päivisin liikkuvan hiirenpoluilla tai päivin ja öin siivoavan
-valkeita ja välistä sinisiä ja välistä harmaita sulkiaan suuressa
-neliönmuotoisessa reiässään ylhäällä etuseinällä. Eivätkä ne
-voineet ollenkaan ymmärtää sitä, että tällä naaraslinnulla ei ollut
-kärkästä ryöstöhalua eikä tapaa huhuta pitkään ja pehmeästi. Sen
-päivän iltana, jolloin Audrey Noel oli saanut vastaanottaa vieraita
-niin aikaisin aamulla, hän riensi raitille pimeän tultua keinuvin
-askelin, ohut pitkä vaippa harteilla, tukassa musta silkkinauha,
-hän riensi ikäänkuin tapaamaan noita näkymättömän yön vakavia ja
-siivekkäitä liitelijöitä. Kaukaiset, yhtämittaiset äänet, jotka
-vaikenivat vasta pitkän ajan perästä auringon laskettua, olivat
-tuskin tauonneet kaikumasta ilmassa, mihin myöhäinen toukokuun tuoksu
-oli kietoutunut yhtä lujasti kuin hajuvesi naisen hameeseen. Kuului
-vain jonkun koiran haukunta, vaeltavien kuoriaisten pärinä, virran
-laulu, huuhkajan "huhuu", mitkä ilmaisivat tämän suloisen yön sydämen
-sykinnän. Mitään valoja ei ollut, joiden avulla yön kasvot olisi
-voitu nähdä. Ne olivat kätketyt ja tuntemattomat, niin että kun joku
-lamppu jossakin mökissä loi välähtävän säteen vastapäiselle penkille,
-niin tuntui siltä, kuin joku vaeltava maalari olisi tehnyt kuvan
-kivistä ja lehdistä mustaan ilmaan, pannut sen purppurakehykseen ja
-jättänyt sen siihen riippumaan. Yö oli kuitenkin, jos olisi vain
-voitu havaita, yhtä täynnä mielenliikutusta kuin tuo nainenkin,
-joka kulki eteenpäin, väistyen syrjään, jos joku tuli vastaan,
-pysähtyen jäähdyttämään kuumia kasvojaan iltakasteella, astuen
-nopeasti tyynnyttääkseen kiihtynyttä sydäntään. Etsiessään itselleen
-vertauskuvaa tuntematon yö ei olisi voinut saada itselleen koskaan
-parempaa kuin tämä kuljeksiva haamu, ei olisi voinut saada mitään
-ilmaisemaan paremmin salattua kaipuutaan, mustien siipiensä liehuvaa,
-näkymätöntä lyöntiä ja salaista haluaan nousta kapinaan omaa
-tuntemattomuuttaan vastaan...
-
-Sinä aamuna olivat kaikki olleet melkein mykkiä Monklandin hovissa,
-pikku Ann'ia lukuunottamatta. Jokainen tunsi, että jotakin olisi
-ollut tehtävä, eikä kuitenkaan tietänyt mitä. Puolipäiväaterialla
-tehtiin vain yksi viittaus tilanteeseen, ja se oli seuraava
-Harbingerin kysymys:
-
-"Milloin Miltoun palaa?"
-
-Tuntui siltä, että hän oli sähköttänyt ja ilmoittanut saapuvansa
-myöhään yöllä autolla.
-
-"Mitä pikemmin, sitä parempi", mutisi sir William, "meillä on vielä
-kaksi viikkoa jäljellä".
-
-Mutta kaikki olivat huomanneet lausuttujen sanojen sävystä, miten
-vakavana tuo vanha vaalitaistelija piti tilannetta.
-
-Kun otettiin huomioon sotahuhujen vaimeneminen ja tuo mrs Noelia
-koskeva juoru, niin oli tosiaankin syytä olla levoton.
-
-Iltapäiväposti toi lordi Valleysiltä kirjeen, mikä oli merkitty
-_kiireelliseksi_.
-
-Lady Valleys avasi sen pienellä irveellä, mikä hänen lukiessaan kävi
-syvemmäksi. Hänen sievät, kukoistavat kasvonsa saivat alakuloisen
-sävyn, mikä nähtiin niissä vain harvoin. Itse asiassa hänessä ilmeni
-koko joukon arvokkuutta, kun hän sai tuon vastenmielisen uutisen.
-
-"Eustace ilmoittaa aikovansa naida sen mrs Noelin" -- niin sanottiin
-hänen miehensä kirjeessä -- "onnettomuudeksi minä en tiedä mitään
-keinoa, millä hänet voitaisiin estää. Jos te voitte keksiä jonkin
-sopivan varoituskeinon, niin olisi hyvä käyttää sitä. Rakkaani, nyt
-on itse piru irti."
-
-Asianlaita oli tosiaankin sellainen! Sillä jos Miltoun, tietämättä
-mitään tuosta pahanilkisestä huhusta, oli jo saanut päähänsä naida
-hänet, niin mitä ei hän olisi päättänytkään tehdä nyt? Ja lady
-Valleysissä heräsi henkiin maailmannainen. Tästä avioliitosta ei
-saanut tulla mitään. Se soti kaikkea hänen vaistoaan vastaan,
-hänen, joka ei ollut käytännöllinen ainoastaan luonteenlaadultaan,
-vaan myöskin elämäntavoiltaan ja tottumuksiltaan. Hänen lämmin ja
-täysiverinen luonteensa piti suuresti rakkaudesta ja huvituksista,
-ja jollei hän olisi ollut käytännöllinen, niin tämä puoli hänen
-luonteestaan olisi ollut hänelle hyvin haitallinen, hänelle, joka
-niin runsaasti otti osaa julkiseen elämään. Kun nyt vaara uhkasi
-häntä itseään, niin hän tunsi erittäin elävästi, mitä tällainen
-vastenmielinen suhde -- semminkin jos avioliitto oli kysymyksessä
--- merkitsi julkisuudessa toimivalle miehelle. Samalla kertaa hänen
-äidinsydämensä oli kuohuksissa. Eustace ei ollut koskaan ollut
-siinä määrin kiintynyt häneen kuin Bertie; kuitenkin hän oli hänen
-ensimmäinen lapsensa. Ja kuullessaan nyt uutisen, joka merkitsi sitä,
-että tuli menettämään hänet -- sillä sitä täytyi tosiaankin "kahden
-sielun avioliiton" merkitä (tai mitenkä nuo sanat nyt kuuluivatkaan)
--- hän tunsi itsensä oudon mustasukkaiseksi tuota naista kohtaan,
-joka oli voittanut hänen poikansa rakkauden, jota hän itse ei ollut
-koskaan voittanut. Tuosta mustasukkaisuudesta aiheutunut tuska
-nosti hänen kasvoilleen hetkeksi henkevän ilmeen, mikä kuitenkin
-pian muuttui kärsimättömyydeksi. Miksi hänen piti naida hänet? Asia
-oli toisin järjestettävä. Ihmiset puhuivat siitä jo kuin jostakin
-luvattomasta suhteesta. No niin, ihmiset saivat pitää hyvänään
-minkä olivat keksineet. Jos asiat kääntyivät huonolle tolalle, niin
-tämä ei ollut ainoa vaalipiiri Englannissa, eikä loppua tarvinnut
-kauan odottaa. Mikä tahansa oli parempi kuin avioliitto, mistä oli
-iänikuinen vastus. Mutta tulisiko siitä sitten niinkään suuri vastus?
-Kaiken kaikkiaan kauneus merkitsi liikaakin paljon! Jospa vain hänen
-historiansa ei olisi liiaksi kuuluisa! Mutta millainen oli sitten
-hänen historiansa? Oli mieletöntä, että sitä ei tiedetty! Sehän tässä
-olikin pahinta, että ihmisistä, jotka eivät kuuluneet piireihin,
-oli niin vaikea saada tietää mitään! Ja hänessä heräsi tuo melkein
-julma viha, joka syntyy niin nopeasti ihmisissä, jotka lapsesta
-saakka ovat kasvaneet siinä uskossa, että he ja vain he muodostavat
-koko maailman. Tässä mielentilassa lady Valleys ojensi kirjeen
-tyttärilleen. He lukivat sen ja ojensivat vuorostaan Bertielle, joka
-äänettömästi palautti sen äidilleen.
-
-Järjestettyään asiat niin, että pääsi kahden kesken Courtierin
-kanssa, Barbara sanoi hänelle biljardihuoneessa, samana iltana:
-
-"Minä tahtoisin, että vastaisitte erääseen kysymykseen, mr Courtier."
-
-"Jos saan ja jos voin."
-
-Hänen lyhyt hameensa oli marjakuusenvihreä, ja tulenpunaisine
-säikeineen se muistutti hänen tukkaansa, niin että hänessä oli
-tummaa, valkeaa ja kullanväriä, mikä melkein häikäisi. Ja hän seisoi
-siinä hyvin hiljaa, nojaten biljardipöytää vastaan, pitäen sen
-reunasta kiinni niin lujasti, että hänen käsiensä sileät selkämykset
-vapisivat.
-
-"Me olemme juuri kuulleet, että Miltoun aikoo kosia mrs Noelia.
-Ihmiset eivät ole koskaan salaperäisiä ilman hyvää syytä, vai miten?
-Minä tahtoisin, että sanoisitte minulle -- kuka hän on?"
-
-"En luule aivan oikein ymmärtäväni tilannetta", mutisi Courtier.
-"Sanoitteko te -- että aikoo _kosia_ häntä?"
-
-Nähdessään, että Barbara ojensi kätensä ikäänkuin rukoillen totuutta,
-hän lisäsi:
-
-"Miten voi teidän veljenne kosia häntä, häntä -- joka on naimisissa!"
-
-"Oh!"
-
-"Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että te ette tietänyt sen
-vertaa."
-
-"Me luulimme, että tässä on tapahtunut avioero."
-
-Se ilme, josta aikaisemmin olemme maininneet -- tuo erikoinen
-valkeankuuma, ivallinen, iloinen katse -- ilmestyi heti Courtierin
-kasvoille. "Jo ovat joutuneet omaan ansaansa, kuten tavallista!
-Antakaa kauniin naisen elää yksinään -- ihmisten suut pitävät lopusta
-huolen."
-
-"Asia ei ole sentään niin hullusti", sanoi Barbara vakavasti,
-"sanotaan, että hän on tehnyt eron miehestään".
-
-Courtier puri huultaan.
-
-"Teidän on nyt parasta kuulla tuo historia. Hänen isänsä oli
-maalaispappi ja minun isäni ystävä, niin että minä tunnen hänet
-lapsuudesta saakka. Stephen Lees Noel oli hänen isänsä apulainen.
-Audrey naitettiin -- hän oli vain kaksikymmenvuotias ja oli tuskin
-tavannut ketään muuta miestä. Hänen isänsä oli sairas ja halusi
-ennen kuolemaansa nähdä tyttärensä turvattuna. No niin, Audrey
-huomasi melkein heti kohta, kuten niin monet muut, että oli tehnyt
-mahdollisimman suuren virheen."
-
-Barbara tuli hieman lähemmäksi.
-
-"Millainen oli sitten tuo mies?"
-
-"Tavallaan hän ei ollut pahakaan, mutta oli noita ahtaita,
-tunnontarkkoja, paksupäisiä miehiä, joista tulee mitä kiusoittavimpia
-aviomiehiä -- hän oli hyvä egoisti. Tämänlaatuisella papilla ei ole
-koskaan mitään menestystä. Kaikki, mitä hän joutuu suorittamaan
-tai sanomaan, saa hänet tuomaan aina esiin huonoimmat puolensa.
-Sellaisen miehen vaimo ei ole orjaa parempi. Audreyssä alkoi viimein
-kiusaantuminen tulla näkyviin, vaikka hän olikin senlaatuinen
-ihminen, joka kestää viimeiseen asti. Hänen mieheltään meni neljä
-vuotta tämän oivaltamiseen. Sitten nousi kysymys, mitä heidän
-oli tehtävä. Mr Lees Noel oli korkeakirkollinen ja hänellä oli
-senmukainen käsitys avioliitosta. Mutta onneksi hänen ylpeytensä oli
-loukattu. Oli miten oli, he erosivat toisistaan pari vuotta sitten,
-ja täällä hän nyt on, Audrey, synkkänä ja ylevänä. Ihmiset sanovat,
-että se oli hänen syynsä. Hänen olisi pitänyt tietää oma sydämensä
--- kahdenkymmenen vuotiaana! Hänen olisi pitänyt hillitä itsensä
-ja kätkeä se jollain lailla. Kun heidän paksunahkaiset armeliaat
-sielunsa ovat kuluneet, niin mitä he tietävät tuntehikkaan naisen
-kärsimyksistä! Suokaa minulle anteeksi, lady Barbara -- minä kiihdyn
-tämän johdosta." Hän vaikeni; sitten, nähtyään Barbaran katseen, hän
-jatkoi: "Hänen äitinsä kuoli, kun hän oli syntynyt, hänen isänsä
-pian hänen naimisiinmenonsa jälkeen. Onneksi hänellä on riittävästi
-rahaa elääkseen kaikessa rauhassa. Mitä hänen mieheensä tulee,
-hän muutti seurakuntaa ja elää nyt jossakin Englannin sisäosissa.
-Tietysti on sellaisiakin, jotka säälivät tuota raukkaa! He eivät näe
-koskaan toinen toisiaan, ja, mikäli minä tiedän, he eivät kirjoita
-toisilleen. Siinä on, lady Barbara, tuo yksinkertainen tarina."
-
-Barbara sanoi: "Kiitän teitä", ja kääntyi pois, ja Courtier kuuli
-hänen mutisevan: "Mikä häpeä!"
-
-Mutta Courtier ei voinut sanoa, oliko se mrs Noelin vai hänen
-miehensä kohtalo vai Miltouniin kohdistuva ajatus, joka sai hänet
-lausumaan nuo sanat.
-
-Barbara hämmästytti häntä itsenäisyydellään, mikä oli melkein kovaa,
-ja kieltäytymällä näyttämästä tunteitaan. "Mutta millainen nainen
-hänestä tulisikaan", ajatteli Courtier, "jos ylhäisöelämän kuivettava
-kirous ei saisi kangistaa ja kutistaa häntä! Jospa innostuksen
-sallittaisiin tunkeutua hänen sieluunsa ja hedelmöittää sitä!" Hän
-muistutti hänestä suurta pähkinänväristä liljaa. Courtier näki hänet
-hengessään kukkana, joka kiskottuna maaperästään liiteli vapaana
-puolueettomassa ilmapiirissä. "Mikä kiihkeä ja ylevä olento hänestä
-voisi tulla! Miten hän säteilisi ja mitä hyviä tuoksuja hänestä
-lähtisi! Henkilöity Ranskan lilja! Kaikkien valon ja avaruuden
-ylevien kukkien sisar!"
-
-Nojaten ikkunansa syvään komeroon hän katseli tuntemattomaan yöhön.
-Hän saattoi kuulla pöllöjen huhuilun ja tuntea sydämen jyskivän
-jossakin pimeässä, mutta hän ei saanut mitään vastausta kyselyihinsä.
-Tuliko hän -- tuo suuri pähkinänvärinen lilja -- koskaan huomaamaan,
-ei vain ulkonaisesti, vaan koko sielullaan, millaisessa ympäristössä
-hän oikein eli, voidakseen tulla naiseksi, joka hengittää, kärsii,
-rakastaa ja nauttii koko maailman runoilijasielulla? Pystyikö hän
-koskaan ratsastamaan esiin suursielujen pienen, ylevämmyydellään
-muista eroavan ryhmän kanssa? Courtier ei ollut kahteenkymmeneen
-vuoteen käynyt kirkossa, siksi, että oli kauan sitten tuntenut,
-ettei voinut mennä maansa moskeoihin heittämättä jaloistaan vapauden
-kenkiä, mutta hän luki raamattuaan, pitäen sitä suurena runoteoksena.
-Ja vanhat sanat tulivat hänen mieleensä: "Totisesti sanon minä
-teille, huokeampi on kamelin mennä neulansilmän lävitse, kuin rikkaan
-tulla taivaan valtakuntaan." Ja nyt, katsellessaan yöhön, jonka
-pimeys näytti sisältävän vastauksen kaikkiin salaisuuksiin, hän
-koetti ratkaista tämän tytön tulevaisuuden arvoitusta, tulevaisuuden,
-johon näytti kietoutuvan tuo suurempi arvoitus, se, missä määrin
-henki voi vapautua tässä maailmassa sitä kahlehtivasta aineesta.
-
-Kuului kuin kuiskaus, ja tuolla alhaalla, ikäänkuin kohoten
-merestä, tuli esiin kuu, levittäen kalpean valoharson, näyttäen
-itse alastomalta taivaan esirippua vastaan. Yö ei tuntunut enää
-tuntemattomalta. Hämärässä puutarhassa Dianan patsaan muodot
-paljastuivat hitaasti hänen silmiensä eteen, ja sen takana --
-ikäänkuin sen temppelinä -- kohosi kypressipuun korkea spiraali.
-
-
-
-
-XIV LUKU.
-
-
-Vasta paluumatkalle lähtiessään Miltoun sai nähdä tuon _Bucklandburyn
-uutisten_ numeron, missä oli kerrottuna hänen ilta-seikkailunsa. Se
-tuli pienen kirjeen kera, sinisellä kynällä merkittynä.
-
-    Hyvä Eustace, lähetykseeni -- niin epäoikeutettua ja
-    häpeämätöntä kuin sen sisällys onkin -- kannattaa kiinnittää
-    huomiota. Mutta me emme tule tekemään mitään ennen paluutasi.
-
-                       Uskollinen ystäväsi William Shropton.
-
-Miltounin saama vaikutus olisi kenties ollut toisenlainen, jollei hän
-olisi ollut niin vakavasti päättänyt pyytää Audrey Noelia vaimokseen.
-Mutta joka tapauksessa on epäiltävää, olisiko hän tehnyt muuta kuin
-hymyillyt ja repinyt rikki tuon lehden. Totisesti, sellainen seikka
-saattoi niin vähän haavoittaa tai häiritä häntä persoonallisesti,
-että hän ei pystynyt näkemään, miten se saattoi haavoittaa ja häiritä
-muita. Jos se vaikutti niihin, jotka sen lukivat, niin sääli heitä!
-Hän halveksi totisesti, joskin vaatimattomasti kaikkia hölmöjä,
-kuuluivatpa ne sitten mihin yhteiskuntaluokkaan tahansa, eikä hänen
-päähänsä koskaan pälkähtänyt poiketa tuumaakaan radaltaan näiden
-oikkujen vuoksi. Liioin ei hänen mieleensä juolahtanut, että mrs
-Noel, jonka hän oli käärinyt mielessään lumouksen verhoon, olisi
-mahdollisesti voinut kärsiä jokapäiväisten ihmisten halpamaisuudesta.
-Näistä kahdesta asiakirjasta Shroptonin kirje kiusasi häntä
-tosiaankin enemmän. Tuntui siltä, kuin hänen lankonsa olisi nostanut
-suuren melun tyhjästä!
-
-Hän tuskin nukahti koko matkallaan uinailevan maaseudun läpi, liioin
-ei hän mennyt maata saavuttuaan Monklandiin. Hänellä oli sellaisen
-innostuneen miehen tunne, joka on saavuttamaisillaan jotakin suurta.
-Hänen henkensä ja aistinsa olivat tulessa -- sillä sellainen oli tuo
-nainen, ettei sallinut minkään hänen jäsenensä nukkuvan, ja tästä
-vaikutuksesta Miltoun oli iloinen.
-
-Hän joi hieman teetä, meni ulos ja alkoi astella erästä polkua pitkin
-nummelle päin. Kello ei ollut vielä kahdeksaakaan, kun hän saapui
-lähimmän kukkulan huipulle. Ja siellä hänen allaan ja ympärillään
-ja hänen yläpuolellaan oli maata ja taivasta, jotka voittivat
-hänenkin innostuksensa. Se oli kuin suuri symfonia tai avatun
-sydämen ihmetyttävä ylevyys, siinä ilmeni itse Jumala ja hänen monet
-luonnonlaatunsa. Rajattomalle, siniselle keskitaivaalle oli levinnyt
-vakavuus, ja kolme suurta pilveä kulki itäänpäin ajatusten tavoin,
-jotka kätkevät itseensä alhaalla olevien kohtalot, ja liikkuivat
-hitaasti merta kohden, niin että suuret varjot täyttivät laaksot.
-Ja maa, mikä oli jäljelläolevan taivaanosan alla, hohti ja värisi
-kaikissa väreissä, ikäänkuin käärittynä jumalalliseen hymyyn.
-Tuulella, joka tuli pohjoisesta, missä pienemmät pilvet liitelivät
-vaaleiden lintujen tavoin, ei ollut mitään ääntä, sillä se oli
-kaikkien rajojen yläpuolella ja äärimmäisen vapaa. Miltounin edessä,
-kun hän kääntyi tätä tuulta vastaan, oli alavampien maiden sumuisten
-ruoho- ja punaisten neilikkakenttäin sekä ruskeiden vainioiden
-sokkelot, missä siellä ja täällä näkyi talojen ja kirkontornien
-valkeat ja harmaat huiput ja piirteet, häviten etäisyyden siniseen
-verhoon, mitä rajoitti kaukainen kukkularivi. Hänen takanaan ei
-ollut mitään muuta kuin nummen levoton pinta punaisenruskeana.
-Tässä kesyttömässä viileydessä ei voitu nähdä mitään ihmispurtta,
-lukuunottamatta yhtä -- tuota aavemaista Dartmooren vankilan runkoa,
-kaukana taivaan rannalla. Ei kuulunut mitään ääntä, ei tuntunut
-mitään hajua, ja Miltounista näytti siltä, kuin hänen sielunsa olisi
-jättänyt hänen ruumiinsa ja tullut osaksi Jumalan juhlallisuutta.
-Kuitenkin, kun hän seisoi siinä paljain päin, tuo outo hymy, joka
-asusti hänen kasvoillaan syvän tunteen hetkinä, osoitti, että hän ei
-ollut antautunut kaikkeuden valtaan, vaan että hänen oma henkensä oli
-vain terästynyt ja että tästä juuri johtui hänen ilomielisyytensä.
-Hän painautui kivien muodostamaan kuoppaan. Aurinko tunkeutui sinne,
-mutta mitään tuulta ei tuntunut, niin että kuiva suloinen tuoksu
-huokui nuorista kanervan vesoista. Tämä lämpö ja tuoksu hiipi hänen
-henkensä kilven läpi ja varastautui hänen vereensä. Kiihkeitä kuvia
-nousi hänen eteensä, hän näki loppumattoman syleilyn. Yhdestä
-syleilystä sai elämä alkunsa, siitä tämä maailma lukemattomine
-muotoineen ja lajeineen missä ei tavata koskaan kahta samanlaista. Ja
-hänestä itsestään ja hänen tulevasta vaimostaan oli syntyvä muotoja,
-jotka vuorostaan saivat sijansa tuossa suuressa kaavauksessa! Tämä
-näytti ihmeelliseltä ja oikealta -- sillä niiden piti olla arvokkaita
-muotoja, joiden tehtäväksi jäi hänen mielestään niin välttämättömien
-ja suurien perintätapojen säilyttäminen. Ja sitten hänessä nousi yksi
-noita kevytmielisiä, luonnollisen halun aaltoja, joita vastaanhan oli
-niin usein taistellut ja jotka hän usein oli vain vaivoin voittanut.
-Hän nousi ja juoksi rinnettä alas hypellen kivien ja tiheimpien
-kanervapensaiden yli.
-
-Audrey Noel oli myöskin ollut aikaisin jalkeilla, vaikka olikin
-mennyt myöhään levolle. Hän pukeutui hitaasti, mutta hyvin
-huolellisesti, ollen niitä naisia, jotka kapinoivat kohtaloa
-vastaan, siksi, että he ovat ylpeitä eivätkä pidä siitä, että heidän
-kärsimyksensä saavat muut ihmiset kärsimään, ja myöskin siksi, että
-heidän ruumiinsa tuntuvat heistä pyhiltä, mitkä on uskottu heille sen
-vuoksi, että ilahduttaisivat niillä muita. Kun hän oli pukeutunut,
-niin hän katsahti peiliin vähemmän luottavasti kuin tavallisesti.
-Hän tunsi, että hänen kaltaistansa naista ei pidetty suuressa
-arvossa näinä päivinä, ja ollen herkkätuntoinen hän ei ollut koskaan
-tyytyväinen ulkonäköönsä tai pukuihinsa. Mutta siitä huolimatta hän
-eleli epätyydyttävää elämäänsä, koska hän auttamattomasti tahtoi
-näyttää niin lumoavalta kuin mahdollista, ja vaikkapa kukaan ei olisi
-tullutkaan häntä tapaamaan, niin hän ei koskaan tuntenut näyttävänsä
-kyllin lumoavalta. Hän oli -- kuten lady Casterley oli sattuvasti
-aavistanut -- senlaatuinen nainen, joka turmelee miehet olemalla
-liian suloinen heille; hänestä ei ollut mihinkään niiden mielestä,
-jotka tahtovat, että naisten tulee puolustaa oikeuksiaan; kuitenkin
-hänessä oli jotain passiivista, hyvin tuhoavaa stoalaisuutta. Hänellä
-oli vähän tai ei ollenkaan aloitekykyä, mutta hän teki tehtävänsä
-sellaisella perinpohjaisuudella, mikä saattoi aloitekykyisen häpeään.
-Luonteeltaan kykenemättömänä pyytämään muilta mitään hän kaipasi
-rakkautta kuten kasvi vettä. Hän saattoi antautua kokonaan ja
-kuitenkin jäädä omituisen koskemattomaksi. Sanalla sanoen hän oli
-toivoton, ja hänestä pitivät tavallisesti ne, jotka ymmärsivät hänet
-sellaiseksi. Tästä kaikesta huolimatta hän ei ollut suinkaan noita
-"suloisia naisia" -- hän vihasi tuota nimitystä -- sillä hänessä oli
-taipumusta notkeaan kyynillisyyteen. Hän "näki" erittäin selvästi,
-aivan kuin hän olisi ollut syntynyt Italiassa ja yhä vieläkin
-kuljettanut mukanaan tuota kirkasta, kuivaa ilmakehää sielussaan.
-Hän rakasti hehkua, lämmintä ja väriä, hänen mystisisminsä oli
-pakanallista. Hänellä oli vähän pyyteitä -- hän tyytyi asioihin
-sellaisina kuin ne hänestä näyttivät.
-
-Kun hän tänä aamuna oli haistellut geraniumin kukkia ja kiinnittänyt
-kaikki ne pienet hakaset, jotka pitävät kaikkein hienoimmatkin naiset
-koossa, hän meni alas pieneen ruokasaliinsa, sytytti spriilampun,
-otti sanomalehden ja jäi odottamaan teeveden kiehumista.
-
-Tämä hetki päivästä oli hänelle kaikkein rakkain. Joskin kaste oli
-jo varissut hänen elämästään, niin sitä oli joka aamu ulkona luonnon
-kasvoilla ja hänen kukkastensa kasvoilla. Hän tunsi suurta huvia, kun
-sai katsella, miten nuo pienet olennot puutarhassa olivat nukkuneet,
-miten monta poikasta oli syntynyt aamunkoiton jälkeen ja mitkä niistä
-kärsivät ja kaipasivat huolenpitoa. Hän joutui sen tunteen valtaan,
-joka uusiintuu joka aamu yksikseenelävissä ihmisissä, sen tunteen,
-että he eivät ole yksinään, kunnes päivän kuluessa taas tulevat tästä
-seikasta vakuutetuiksi. Ei niin, että hän olisi ollut toimeton,
-sillä hän oli saanut Courtierin toimesta tehtäväkseen arvostella
-musiikkia eräässä naislehdessä, mihin työhön hän oli luonteeltaan
-sopiva. Tämä, hänen kukkansa, hänen oma musiikinharrastuksensa ja
-tuttujen mökkiläisperheiden askareet anastivat melkein kokonaan
-hänen aikansa. Eikä hän kaivannut mitään parempaa kohtaloa kuin olla
-alinomaa toimessa, hänellä kun oli kiihko saada tehdä sellaista
-työtä, mikä ei kaivannut mitään aloitekykyä, kuten on ominaista
-sellaisille ihmisille, jotka ovat haluttomia ponnistelemaan.
--- Hän pudotti äkkiä sanomalehden, meni aamiaispöydällä olevan
-kukkamaljan luokse ja otti pois kaksi lavendelin kukkavanaa.
-Pitäen niitä loitolla itsestään hän meni puutarhaan ja sinkautti
-ne aidan yli. Näiden kahden niin aikaisin kehkeytyneen oksan
-uhraaminen, oksain, jotka hänen palvelustyttönsä oli koonnut ja
-asettanut hänen eteensä, oli sellainen toimenpide, jota kaikkein
-vähimmän olisi odottanut sellaiselta henkilöltä, joka ei mitenkään
-tahtonut loukata toisten tunteita ja jonka silmät paistoivat aina
-kukkasia katsellessa. Mutta totta puhuen lavendelin tuoksu -- tuo
-tuoksu, jota hänen miehensä kuljetti mukanaan nenäliinoissaan ja
-vaatteissaan -- vaikutti häneen vielä nytkin niin vahvasti, että
-hän ei voinut sietää sitä huoneessaan. Jos mikään niin tämä toi
-hänen mieleensä sen miehen, jonka kanssa elämä oli vähitellen
-muuttunut kidutukseksi. Päästyään vapaaksi tästä tuoksusta hänessä
-alkoi tulvia kokonainen muistin virta. Hänen mieleensä muistui
-ne kolme vuotta, jotka hän oli tarvinnut huomatakseen, että oli
-kahlehdittu iankaikkiseen onnettomuuteen, hänen mieleensä muistui tuo
-äkillinen ero ja se, miten hän hiipi pois hankkiakseen kiihtyneille
-hermoilleen tilaisuuden tyyntyä. Hänen mieleensä muistui, mitenkä
-hän ensimmäisenä vapautuksenvuotenaan, mikä ei kuitenkaan merkinnyt
-hänelle vapautta, oli kahdesti muuttanut olinpaikkaa voidakseen
-unhottaa historiansa -- ei siksi, että olisi hävennyt sitä,
-vaan siksi, että se muistutti häntä hänen onnettomuudestaan.
-Hänen mieleensä muistui, miten hän oli tullut Monklandiin, missä
-rauhallinen elämä oli antanut hänelle takaisin hänen kimmoisuutensa.
-Ja sitten hän muisti vielä senkin, miten oli tavannut Miltounin
-ja miten tämä tuttavuus tuotti hänelle odottamatonta iloa ja
-rohkeata nautintoa neljänä ensi kuukautena. Ja hän muisti kaiken
-salaisen ilonsa, toisen elämän hiljaisen identifioimisen hänen oman
-elämänsä kanssa, ennenkuin hän tunsi, tai edes aavisti rakkautta.
-Ja kun Miltoun kolme viikkoa sitten oli auttanut häntä ruusujen
-sitomisessa ja koskettanut häntä, niin hän oli saanut sen tietää.
-Mutta vielä silloinkin ja aina Courtierin onnettomuusyöhön asti
-hän ei ollut uskaltanut tunnustaa sitä itselleen. Ajatellen nyt
-enemmän häntä kuin itseään hän kysyi itseltään tuhansia kertoja,
-voitiinko häntä, mrs Noelia, jostakin syyttää. Hän oli antanut
-hänen rakastua itseensä, hän, joka ei kuulunut hienostoon ja oli
-kuollut nainen! Anteeksiantamaton synti! Kuitenkin kaikki riippui
-siitä, mitä hän oli valmis antamaan! Ja hän oli suoraan sanoen
-valmis antamaan kaikkensa, vaatimatta mitään. Miltoun tunsi hänen
-asemansa, sen hän oli sanonut hänelle. Rakkaudessaan häntä kohtaan
-mrs Noel riemuitsi ja tuli jatkuvasti riemuitsemaan, tuli kärsimään
-sen vuoksi, valittamatta. Miltoun oli oikeassa uskoessaan, että
-sanomalehtijuoru ei pystynyt haavoittamaan häntä, vaikkakin hän jäi
-loukkaamattomaksi kokonaan toisista syistä kuin niistä, joita Miltoun
-kuvitteli. Mrs Noel ei ollut Miltounin tavoin tuntematta kipua siksi,
-että sellaiset vihjaukset muiden ihmisten yksityisasioihin olivat
-alhaisia ja raakoja, joihin ei kannattanut kiinnittää huomiota. Hän
-ei ollut oppinut vielä katselemaan asioita niin ylevältä ja yleiseltä
-kannalta, hän ei tuntenut itseään haavoitetuksi yksistään vain siksi,
-että oli hengessään jo niin syvästi Miltounin omaisuutta, että oli
-melkein iloinen siitä, että ihmiset paljastivat hänelle loputkin
-hänestä. Mutta Miltounin vuoksi hän oli sieluaan myöten liikutettu.
-Hän oli tahrannut hänen kilpensä ihmisten silmissä ja (sillä hän oli
-omituisen käytännöllinen ja näki asiat niiden oikeissa suhteissa)
-kenties pysäyttänyt hänen uransa, ties miten moneksi vuodeksi!
-
-Hän istuutui juomaan teetään. Kun hän ei kuulunut itkeviin naisiin,
-niin hän kärsi äänettömästi. Hän tunsi, että Miltoun oli tuleva
-hänen luokseen. Hän ei tietänyt ollenkaan, mitä sanoisi hänen
-tultuaan. Miltoun ei voinut pitää hänestä sellaista huolta, kuin
-hän piti hänestä! Hän oli mies, ja miehet unhottavat pian! Ah!
-Mutta hän ei ollut niin monien muiden miesten kaltainen. Hänen
-silmiinsä ei voitu katsoa tuntematta, että hän saattoi kärsiä
-hirveästi! Tässä kaikessa mrs Noelia ei liikuttanut hänen oma
-maineensa ollenkaan. Elämä ja hänen selvä tapansa katsella asioita
-oli saanut hänet syvästi vakuutetuksi siitä, että naisen maineen
-kallisarvoisuus oli kuvittelua, jonka miehet olivat kokonaan
-keksineet omaksi hyväkseen, oli kulunut fetishi, jonka miehet olivat
-romaaneissa, näytelmäkappaleissa ja tuomioistuimissa kavalasti ja
-välttämättömästi kohottaneet palveluksen esineeksi. Hänen vaistonsa
-sanoi hänelle, että miehet eivät voineet tuntea olevansa varmoja
-naistensa omistamisesta, jolleivät voineet uskoa, että nämä pitivät
-äärettömän suuressa arvossa sukupuolimainettaan. Mitä he tahtoivat
-uskottavaksi, siihen he uskoivat! Mutta mrs Noel ajatteli toisin.
-Ne suurisieluiset naiset, jotka hän oli tavannut ja joista hän oli
-lukenut, olivat tehneet häneen aina sen vaikutuksen, että maine
-oli heille aina henkistä ja että sillä oli hyvin vähän tekemistä
-sukupuolen kanssa. Oman tuntemuksensa perusteella hän tiesi, että
-yksinkertaiselle naiselle maine merkitsi sitä, että suhtautui hyvin
-mieheensä tai parhaaseen naistuttavaansa. Maailmannaisista -- ja
-niitä oli niin monenlaatuisia, muotinaisista alkaen -- hän oli aina
-huomannut, että niiden arvo ei ollut sisäistä, vaan kaupusteltavaa,
-että se ei ollut mikään kunniakehä, vaan markkinatavaraa. Hän ei
-vähimmässäkään määrässä pelännyt sitä, mitä ihmiset saattoivat
-sanoa hänen suhteestaan Miltouniin; liioin ei hänen mielestään
-hänen purkamaton avioliittonsa estänyt häntä rakastamasta häntä.
-Hän oli salaisesti tuntenut itsensä vapaaksi aina siitä saakka, kun
-oli huomannut, ettei ollut oikeastaan koskaan rakastanut miestään.
-Sulasta passiivisuudesta hän oli jatkanut velvoituksenmukaista elämää
-eroon saakka ja myöskin siksi, että hänen luonteensa vastaista oli
-tuottaa kipua kenellekään. Se mies, joka yhä vieläkin oli hänen
-puolisonsa, oli nyt hänestä yhtä kuollut, kuin jos hän ei olisi
-koskaan syntynytkään. Oli totta, että hän, mrs Noel, ei voinut enää
-mennä naimisiin, mutta hän saattoi rakastaa. Jos tämän rakkauden
-täytyi kuihtua ja kuolla, niin ei se aiheutunut suinkaan mistään
-moraalisista epäilyistä.
-
-Hän avasi lehtensä hitaasti, ja melkein ensimmäiset sanat, jotka hän
-luki vaaliuutisten joukosta, olivat seuraavat:
-
-"Mr Courtieria kohdanneen loukkauksen johdosta meitä on pyydetty
-ilmoittamaan, että se nainen, joka seurasi lordi Miltounia mainitun
-herran avuksi, oli mrs Lees Noel, arvoisan Stephen Lees Noelin,
-Clathamptonin kappalaisen puoliso, Warwickshirestä."
-
-Tämä epäilyttävä töherrys toi vain surullisen hymyn hänen huulilleen.
-Hän jätti teensä ja meni ulos raittiiseen ilmaan. Siellä hän näki
-Miltounin tulevan portista sisään. Hänen sydämensä hyppi. Mutta
-hän kulki eteenpäin rauhallisesti ja tervehti tulijaa alasluoduin
-katsein, aivan kuin mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei olisi
-tapahtunut.
-
-
-
-
-XV LUKU.
-
-
-Mielenylennys ei ollut jättänyt Miltounia. Veri oli noussut hänen
-kellahtaviin kasvoihinsa, hänen silmissään oli eräänlainen kaunis
-hehku. Ja Audrey Noel, joka taisi paremmin kuin monet muut naiset
-lukea, mitä oli kätkettynä joihinkin kasvoihin, katseli noita silmiä
-sellaisen koiperhosen ihastuksella, joka liitelee lamppua kohden.
-Mutta hyvin rauhallisella äänellä hän sanoi:
-
-"Olette siis tullut aamiaiselle. Hyvin kauniisti tehty teidän
-puoleltanne!"
-
-Miltounin ominaisuuksiin ei kuulunut kiinnittää huomiota kohtauksen
-muodollisiin puoliin. Jos hänen olisi pitänyt mennä kaksintaisteluun,
-niin mitään valmistuksia ei olisi tarvittu, siihen olisi vain
-riittänyt katse, kumarrus, ja miekanmittely olisi alkanut. Hänen
-laitansa oli nyt sama, kun ensi kertaa kohtasi naisen sielun!
-
-Miltoun ei istuutunut itse eikä sallinut mrs Noelinkaan istua, vaan
-seisoi ja katsoi kiinteästi häntä kasvoihin ja sanoi:
-
-"Minä rakastan teitä."
-
-Kun tämä oli nyt tapahtunut tällä hämmästyttävällä nopeudella, niin
-mrs Noel oli oudon tyyni ja ujostelematon. Ylpeänä siitä, että tiesi
-varmasti olevansa rakastettu, hän oli kuin taikasauvan iskusta
-kadottanut kaiken väristyksen ja rauhoittunut ja tullut helläksi.
-Koska mikään ei voinut riistää häneltä tätä tietoa, niin hänestä
-tuntui siltä, ettei enää koskaan voinut tulla perin onnettomaksi.
-Sitten, ollen luonteeltaan niin syvästi, järjettömästi kykenemätön
-ymmärtämään minkään muun periaatteen kuin rakkauden tärkeyttä,
-hänessä heräsi myöskin salainen turvallisuuden ja voiton tunne.
-Miltoun _rakasti_ häntä! Ja hän häntä! Hyvä! Ja äkisti, peläten, että
-Miltoun voisi peruuttaa sanansa, hän kohotti kätensä hänen rinnalleen
-ja sanoi:
-
-"Ja minä rakastan teitä!"
-
-Miltounin käsivarsien kosketus, tämän hetken voima ja kiihko olivat
-niin hirveän suloisia, että mrs Noel taukosi ajattelemasta, katsoen
-vain häneen suu raollaan ja silmät niin tummina rakkauden syvyydestä,
-ettei olisi voinut uneksiakaan silmien voivan olla sellaiset. Miltoun
-jäi oman tunteensa rajuudesta äänettömäksi. Ja he seisoivat siinä
-uppoutuneina toinen toiseensa, ajattelematta ja välittämättä mistään
-mitään. Huoneessa oli hyvin hiljaista. Loistomaljassa olevat ruusut
-ja neilikat näyttivät oivaltavan, että heidän valtiattarensa oli
-kohotettu taivaisiin, ja antoivat tuoksunsa levitä ja vallata kaikki
-ilman raot. Liitävä mehiläinen lenteli myöskin rakastavien pään
-ympärillä ikäänkuin vainuten heidän sydämensä hunajan.
-
-On jo mainittu, että Miltounin kasvot eivät olleet epämiellyttävät.
-Tällä hetkellä, kun hänen silmänsä olivat niin lähellä tuon naisen
-silmiä ja hänen huulensa koskettivat hänen huuliaan, mrs Noelista
-tuntui, että Miltoun oli muuttanut muotoaan ja tullut kaiken
-kauneuden hengeksi. Ja hän, jonka sydän sykki lujasti Miltounia
-vasten, silmät puolittain suljettuina ilosta, tukka kiitettävän
-hyvätuoksuisena, posket riutuvan kalpeina mielenliikutuksesta
-ja kädet onnen uuvuttamina siinä määrin, etteivät voineet
-kietoutua Miltounin ympäri -- hän tuntui hänestä sellaisen naisen
-inkarnatiolta, jollaisia me saamme nähdä vain unessa.
-
-Näin kului tämä hetki.
-
-Mehiläinen lopetti sen, mehiläinen, joka suuttuneena kukkiin, jotka
-kätkivät hunajansa niin syvälle, oli kietoutunut Audreyn hiuksiin.
-Nähdessään sitten, että Miltounin huulille pyrki sanoja, noita
-peloittavia asioita, hän koetti estää niiden tuloa suutelolla. Mutta
-ne tulivat sittenkin:
-
-"Milloin tahdotte ottaa minut puolisoksenne?"
-
-Tuntui kuin kaikki olisi horjunut. Ja ihmeteltävän nopeasti koko
-asema selvisi mrs Noelille. Hän näki yliluonnollisella selvyydellä
-sen soppiin ja nurkkiin. Hänelle selvisi jotakin, jonka Miltoun
-oli sanonut joku päivä sitten, kun he olivat keskustelleet kirkon
-kannasta avioliittoon ja avioeroon nähden. Miltoun ei ollut
-siis tosiaankaan tietänyt hänen historiaansa! Tällä äärimmäisen
-pahoinvoinnin hetkellä mrs Noelin pelasti pyörtymästä hänen
-taipumuksensa huumoriin -- hänen kyynillisyytensä. Kun ihmiset eivät
-olleet tyytyneet jättämään häntä rauhaan, niin he olivat erottaneet
-hänet miehestään, ja Miltoun oli uskonut heitä! Ja ivan huippu oli
-siinä, että hän tahtoi naida hänet, hetkenä, jolloin mrs Noel tunsi
-olevansa niin kokonaan hänen, niin että hän saattoi tehdä mitä
-tahtoi ilman muodollisuuksia ja menoja. Katkeran tunteen aalto sitä
-miestä vastaan, joka seisoi hänen ja Miltounin välillä, sai hänet
-melkein itkemään. Tuo mies oli vanginnut hänet, ennenkuin hän tunsi
-maailmaa tai omaa sieluaan, ja hän oli sidottuna häneen, jollei
-joku siunauksellinen sattuma saanut häntä, tuota pappia, vetämään
-viimeistä kertaa henkeään -- aina siihen asti kuin hänen hiuksensa
-olivat jo harmaat ja hänen silmissään ei ollut enää mitään rakkauden
-liekkiä ja hänen poskensa eivät enää käyneet kalpeiksi, kun niitä
-suudeltiin, aina siihen asti kuin hämärä oli jo laskeutunut ja kukat
-ja mehiläiset eivät enää välittäneet hänestä.
-
-Tämä tunne ja toivottoman vangin äkillinen kapinoiminen terästivät
-hänet ja saivat tarttumaan sanomalehteen ja antamaan sen Miltounille.
-
-Kun Miltoun oli lukenut tuon pienen kohdan, niin seurasi yksi noita
-iankaikkisuuksia, jotka kestävät kenties kaksi minuuttia.
-
-Sitten hän sanoi:
-
-"Saanko olettaa, että se on totta?" Ja mrs Noelin vaietessa hän
-lisäsi: "Pyydän anteeksi."
-
-Tämä omituisen kuiva sanonta oli hirveämpi kuin mikään huudahdus,
-niin että mrs Noel jäi, voimatta edes vetää henkeään, tuijottamaan
-Miltouniin kasvoihin.
-
-Vanhan kardinaalin hymy oli ilmestynyt niille, ja se näytti mrs
-Noelista elävältä syytökseltä. Tuntui omituiselta, että perhosten
-ja hyttysten humina ja lehmuksen vieno suhina tuolla ulkona saattoi
-jatkua, osoittaen siten, että siellä oli maailma, joka liikkui ja
-hengitti välittämättä hänestä ja hänen surkeudestaan. Sitten hänen
-rohkeutensa tuli osittain takaisin ja sen mukana naisen äänetön
-voima. Se ilmestyi hänen täysin liikkumattomille kasvoilleen,
-hänen herkkätuntoisille ja kokoonvedetyille huulilleen ja hänen
-tummille silmilleen, jotka hohtivat melkein kapinallisina kaartuvien
-kulmakarvojen alla. Hän seisoi siinä vetäen häntä puoleensa
-hiljaisuudellaan ja kauneudellaan.
-
-Miltoun sanoi lopulta:
-
-"Tuntuu siltä, että olen tehnyt hullun virheen. Minä luulin teitä
-vapaaksi."
-
-Mrs Noelin huulilta pääsivät seuraavat sanat: "Minä luulin teidän
-tietävän. Minä en koskaan uneksinutkaan sitä, että tahtoisitte naida
-minut."
-
-Mrs Noelista tuntui luonnolliselta, että Miltoun olisi ajatellut vain
-itseään, mutta mitä notkeimmalla puolustusvaistolla hän esitti oman
-tragediansa.
-
-"Luulen tottuneeni liiaksi pitämään itseäni kuolleena."
-
-"Onko tässä mitään vapautumisen keinoa olemassa?"
-
-"Ei mitään. Kumpikaan meistä ei ole tehnyt rikosta. Sitäpaitsi
-_hänen_ kannaltaan avioliitto on -- ikuinen."
-
-"Hyvä Jumala!"
-
-Mrs Noel oli särkenyt hänen hymynsä, joka oli ollut karkea,
-tarkoittamatta sitä, ja hymyillen vuorostaan myöskin karkeata hymyä
-mrs Noel sanoi.
-
-"Minä en liioin luullut _teidän_ uskoneen mihinkään vapautukseen."
-
-Sitten, ikäänkuin hän olisi pistänyt itseään miekalla haavoittaessaan
-häntä, hänen kasvonsa värisivät.
-
-Miltoun katsahti nyt häneen ja ymmärsi viimein hänen kärsivän. Mrs
-Noel tunsi, että Miltoun käytti kaiken voimansa estyäkseen ottamasta
-häntä jälleen syliinsä. Nähdessään tämän mrs Noel lämpeni ja hänen
-silmänsä alkoivat loistaa, silmänsä, jotka hän oli kätkenyt häneltä.
-Vaikka hän seisoi siinä niin ylvään liikkumattomana, niin jokin voima
-virtasi hänestä kuten magneetista, ja Miltounin käsiä ja kasvoja
-tempoi aivan kuin ne olisivat halpautuneet. Tästä äänettömästä,
-säälittävästä taistelusta ei näyttänyt tulevan ollenkaan loppua
-tuossa pienessä vaaleassa huoneessa, minkä kuistikon olkikatto teki
-hämärämmäksi ja neilikkain ja juuri sytytettyjen palavien puiden
-tuoksu suloiseksi. Sitten, sanaakaan sanomatta, Miltoun kääntyi ja
-läksi. Mrs Noel kuuli pikkuportin vavahtavan. Hän oli mennyt.
-
-
-
-
-XVI LUKU.
-
-
-Lordi Dennis oli kalastamassa perhosongella -- sää oli liian kirkas,
-jotta pienet raudut tuossa matalassa, aina levottomassa virrassa
-olisivat voineet ahnaasti tarttua pieneen syöttiin, jota hän
-heitteli niiden eteen. Siitä huolimatta hän jatkuvasti houkutteli
-niitä, tutkien jokaisen sopukan niiden vesitiestä tuolla pehmeästi
-vitsovalla siimallaan. Puettuna karkeaan pukuun ja kuluneeseen
-hattuun, mitä keinotekoiset ja muut perhoset koristivat, hän ryömi
-pähkinäpensaiden ja orapihlajain välissä täysin onnellisena. Vanhan
-koiran tavoin, joka on kerran ollut kuuluisa jänisten, kaniinien
-ja kaikenlaisten lintujen etsimisessä ja nyt on iloinen, jos sille
-heitetään keppi, hän, joka ennen muinoin oli ollut kalastaja Jumalan
-armosta, hän, joka oli verottanut Skotlannin, Norjan, Floridan ja
-Islannin vesiä, nyt pyydysteli rautuja, jotka eivät olleet sardiineja
-suurempia. Tuhansien muistojen lumous pyhitti nämä tunnit, jotka
-hän täten vietti ruskean veden partaalla. Hän kalasteli hitaasti,
-uskonnollisesti, hyvän katolilaisen tavoin, joka siirtää helmen
-helmen jälkeen rukousnauhassaan, aivan kuin hän olisi vakavana,
-valittamatta, halunnut kalastaa itsensä toiseen maailmaan. Saadessaan
-kalan hän tunsi aina juhlallista tyydytystä.
-
-Vaikka hän olisi tahtonutkin, että Barbara olisi ollut hänen
-kanssaan tänä aamuna, niin hän oli vilkaissut häneen vain kerran
-aamiaisen jälkeen sellaisella tavalla, jota tämä ei ollut voinut
-huomata, ja oli sitten mennyt itsekseen tiehensä. Joen reunalla
-oli hyvin vaihtelevaa, viileää, lämmintä ja tuulta. Puiden oksat
-tapasivat toisensa joen yläpuolella, ja monet kivet muodostivat
-pieniä lampia, aiheuttaen samalla vesipyörteitä, niin että perhosen
-heittäminen vaati suurta kykyä. Tämä pitkä rotko oli metsää kasvavan
-kukkulajonon juurella. Naakat pitivät siitä, mutta siellä ei ollut
-muita ihmisolentoja kuin kananhoitajan vaimo, joka asui eräässä
-olkikattoisessa, matalassa majassa ja ansaitsi leipänsä toimimalla
-matkailijain oppaana, tehden sen sellaisella taidolla, että nämä
-tulivat pian takaisin teelle hänen luokseen. Heittäessään siimansa
-tavallista pitemmälle tarkoituksessa ulottaa sen erääseen synkkään
-paikkaan, mikä oli värisevässä vedessä, lordi Dennis kuuli jonkun
-nopeasti lähestyvän henkilön aiheuttaman narinan ja töminän. Hän
-rypisti hieman kulmakarvojaan ajatellen herkkätuntoisia kalojansa,
-joita hän ei olisi sallinut säikytettävän. Tulija oli Miltoun,
-joka saapui kuumissaan, kalpeana, pörrötukkaisena, katse omituisen
-harhailevana. Hän pysähtyi nähdessään äidinäitinsä veljen ja veti
-kohta hymy-naamionsa kasvoilleen.
-
-Lordi Dennis ei ollut niitä miehiä, jotka haluavat nähdä sellaista,
-mikä ei ole heille tarkoitettua, ja sanoi vain:
-
-"Kas niin, Eustace!" aivan kuin hän olisi puhutellut häntä jossakin
-klubissa Lontoossa.
-
-Miltoun mutisi yhtä kohteliaasti:
-
-"Toivon, että en ole karkoittanut ainoatakaan kalasta."
-
-Lordi Dennis pudisti päätään ja sanoi, pannen vapansa joen äyräälle:
-
-"Istuudupas, niin saamme hieman haastella, vanha ystäväni. Luulen,
-että sinä et kalasta!"
-
-Häneltä ei ollut suinkaan jäänyt huomaamatta Miltounin naamarin
-alle kätkeytynyt kärsimys. Hänen silmänsä näkivät vielä hyvin, hän
-oli kerran itse kärsinyt kaksikymmentä vuotta naisen vuoksi -- nyt
-vanha historia -- mikä oli jättänyt hänet ikäänsä katsoen omituisen
-tunteelliseksi huomaamaan toisten kärsimyksiä.
-
-Miltoun ei olisi noudattanut tätä kehoitusta, jos se olisi tapahtunut
-jonkun muun puolelta, mutta lordi Dennisissä oli jotakin, jota
-ihmiset eivät vastustaneet. Hänen voimansa oli kuivan ivallisessa
-suloudessa, joka ei voinut olla saattamatta ihmisiä vakuutetuksi
-siitä, että oli kerrassaan uutta ja raakaa olla epäkohtelias.
-
-Molemmat istuutuivat vieretysten puiden juurelle. Ensiksi he puhuivat
-vähän linnuista ja vaikenivat sitten niin perinpohjin, että metsän
-näkymättömät olennot keskustelivat keskenään kuuluvasti. Lordi Dennis
-katkaisi äänettömyyden.
-
-"Tämä paikka", hän sanoi, "tuo aina minun mieleeni Mark Twainin
-teokset -- en osaa sanoa miksi, jollei kenties niiden ikituoreuden
-vuoksi. Minä pidän ikituoreista filosofeista, Twainista ja
-Meredithistä. Meitä ei pelasta mikään muu kuin rohkeus, vaikka minä
-en ole koskaan voinut sulattaakaan tuota 'voima-ihmistä' -- sielunsa
-herraa, Henleytä ja Nietzscheä ja muita sellaisia -- mitkä sotivat
-minun luontoani vastaan. Mitä sinä sanot tähän, Eustace?"
-
-"He tarkoittivat hyvää", vastasi Miltoun, "mutta protesteerasivat
-liiaksi".
-
-Lordi Dennis liikautti päätään myöntymisen merkiksi.
-
-"Olla sielunsa herra", jatkoi Miltoun katkeralla äänellä, "on soma
-lause!"
-
-"Tarpeeksi soma", mutisi lordi Dennis.
-
-Miltoun katsahti häneen.
-
-"Ja sopiva sinulle", hän sanoi.
-
-"Ei, rakkaani", vastasi lordi Dennis kuivasti, "kaukana siitä,
-Jumalan kiitos".
-
-Hänen katseensa oli kiintynyt erääseen paikkaan, missä iso rautu
-oli noussut tyynempään, kahvinväriseen syvänteeseen. Hän tunsi tuon
-vähintään puolen naulan painoisen veitikan, ja hänen ajatuksensa
-alkoivat pyöriä hänen päässään, punniten perhosten erilaisia
-ansiopuolia. Hänen sormiaan syhyi myöskin, mutta hän ei liikahtanut,
-ja saarnipuu alkoi värisyttää lehtiään, ikäänkuin myötätunnosta.
-
-"Katsoppas tuota haukkaa!" sanoi Miltoun. Suoraan heidän
-yläpuolellaan, hieman ylempänä kukkulain huippuja, hiirihaukka
-pysyttelihe paikoillaan. Heidän liikkumattomuutensa vaikutuksesta
-se katseli alas heihin, nähdäkseen, olivatko he jotakin syötävätä.
-Sen suurten siipien ylöspäin käännetyt päät lerppuivat, aivan kuin
-näyttääkseen, että tuo haukka oli osana ilman elävää riemua -- että
-se oli vapauden symbolina ihmisille ja kaloille.
-
-Lordi Dennis katsahti sisarensa tyttärenpoikaan. Tuo poika --
-sillä mitä muutakaan oli kolmekymmentä seitsemäänkymmeneenkuuteen
-verrattuna? -- otti kaikki vakavalta kannalta, oli sitten
-kysymyksessä mikä tahansa, hyvin vakavalta kannalta! Hän oli
-sellaisia -- juoksi kunnes kaatui. Hän oli sellaisia, joita on
-kaikkein vaikein auttaa -- sellaisia, jotka aiheuttavat ikävyyksiä
--- jotka saattavat asiat haitallisiksi itselleen! Ja vanhan
-miehen mieleen muistui Prometheuksen kuva, Prometheuksen, jota
-kotka raateli. Se oli hänen lempitragediansa, jota hän luki vielä
-ajoittaisin kreikankielellä, käyttäen apunaan silloin tällöin
-sanakirjaa, jonkun unhotetun sanan merkityksen selvillesaamiseksi.
-Niin, Eustace oli korkeuksien ja syvyyksien mies!
-
-Hän sanoi rauhallisesti:
-
-"Luulen, ettet halua puhua siitä!"
-
-Miltoun pudisti päätään, ja jälleen seurasi hiljaisuus.
-
-Nähdessään heidän liikkuvan hiirihaukka räpäytteli siipiään
-koiperhosen tavoin ja liiteli tiehensä. Punarintasatakieli katseli
-heitä sensijaan sammaleisen kiven kirjavasta lämmöstä. Syvänteestä
-kuului toinen molskahdus.
-
-Lordi Dennis sanoi joustavasti:
-
-"Tuo veitikka on ilmestynyt toistamiseen. Minä luulen, että se
-tarttuu 'Wistmanin syöttiin'." Irroitettuaan hatustaan viimeisen
-perhosen ja kiinnitettyään sen hän alkoi uittaa siimaansa.
-
-"Nyt minä pyydystän sen!" hän mutisi, mutta Miltoun oli jo mennyt
-tiehensä...
-
-Tuo mrs Noelia koskeva lisätiedonanto, jonka Barbara jo tunsi ja
-jota _Bucklandburyn uutiset_ olivat levittäneet, ei ollut tullut
-hovissa yleiseksi tiedoksi, ennenkuin lordi Dennis oli lähtenyt
-kalaan. Sen tiedon ohella, että Miltoun oli saapunut ja lähtenyt
-ulos ilman aamiaista, se oli vastaanotettu sekavin tuntein. Tultuaan
-lyhyessä neuvottelussa yksimieliseksi siitä, että vaalien kannalta
-oli kenties parempi, että mrs Noel oli erossa miehestään, kuin jos
-hän olisi ollut saanut avioeron, Bertie, Harbinger ja Shropton
-olivat edelleenkin taipuvaiset uskomaan, että aikaa ei ollut
-hukattava -- kykenemättä kuitenkaan päättämään, mitä olisi ollut
-tehtävä. Lukuunottamatta mahdottomuutta tietää, miten Miltounin
-kaltainen henkilö tuli suhtautumaan asiaan, heidän edessään oli
-kaikkien tilanteiden pirullinen sukkeluus, mihin soveltuu sananlasku
-"vähemmän puhuttu, pikemmin korjattu". Heidän vastassaan oli
-kammoaherättävä tosiasia, häväistysjutun mahti. Yksinkertaisten
-tosiasiain yksinkertainen esittäminen (mistä mitään oikeutettua
-poikkeusta ei voida tehdä) ilman mitään moraalisia viittailuja,
-niiden asettaminen yleisön nähtäväksi mielenkiintoisena tiedonantona,
-tai pahimmassa tapauksessa niiden paljastaminen siinä mielessä,
-että yleisö ei sokeasti valitsisi edustajakseen sellaista henkilöä,
-jonka yksityiselämä ei mahdollisesti kestä julkista tarkastelua
--- mikä voisi olla sen oikeutetumpaa! Ja Miltounin kannattajat
-tiesivät kuitenkin, että tuolla yksinkertaisella maininnalla
-siitä, missä hän vietti iltansa, oli tuhoava teho sen vuoksi, että
-se vaikutti siihen puoleen ihmisten mielikuvituksessa, mikä oli
-helpoimmin kiihotettavissa. He tiesivät liiankin hyvin, miten vahva
-eräs alkuperäinen halu oli, erittäinkin maaseudulla, halu, jonka
-tyydyttämisestä maailman pystyssäpysyminen riippui, miten niin
-perin vaikeata oli olla tyydyttämättä sitä, miten mielenkiintoista
-ja kiihoittavaa oli nähdä tai kuulla toisten noudattavan sitä ja
-miten (vaikka tässä kohden ihmiset tietenkin saattoivat olla salaa
-eri mieltä) moitittavaa se heistä oli! He tiesivät liian hyvin,
-miten eräänlainen omatunto osasi pitää arvossa tätä huhua ja miten
-puritaanit nuolivat venyneitä huuliaan. He tiesivät myöskin,
-miten ihmisiin, joilla oli hitunenkin mielikuvitusta, vaikutti
-vastustamattomasti tuo pelkkä yhteys yksinään asuvan naisen ja
-sellaisen henkilön välillä, joka kuului yhteiskuntaluokkaan, minkä
-oletettiin perinnäistapojensa mukaisesti aina tyydyttävän halunsa!
-Kuten Harbinger oli sanonut: asia oli tosiaankin pirullisen
-kiusallinen! Sillä jos siihen kiinnitettiin jotakin huomiota, sitä
-paremmin uskoi kansa sen todeksi. Ja kuitenkin he tiesivät, että
-se oli tekevä tuhoa, sillä sen sanoi heille heidän oman sielunsa
-salainen ääni, joka vakuutti heille, että he itsekin olisivat
-uskoneet sitä, jolleivät olisi paremmin tietäneet. He eivät
-päättäneet tehdä mitään, vaan jäivät odottamaan Miltounin tuloa.
-
-Lady Valleys vastaanotti uutisen huokaisten syvään helpotuksesta ja
-huomauttaen, että se oli kenties uusi vale. Kun Barbara vakuutti
-sen todeksi, niin hän vain sanoi: "Eustace rukka!" ja kirjoitti
-heti miehelleen, ilmoittaen hänelle, että "tuntematon" oli vielä
-naimisissa ja että näin ollen kaikkein pahinta ei tarvinnut pelätä.
-
-Miltoun saapui puolipäiväaterialle, mutta hänen kasvoistaan ja
-tavoistaan ei voitu mitään arvata. Hän oli jonkun verran tavallista
-puheliaampi ja kertoi yhtä ja toista Brabrookin puheesta -- jostakin,
-jonka oli kuullut. Hän katsahti Courtieriin merkitsevästi ja sanoi
-hänelle aterian jälkeen:
-
-"Tahdotteko tulla minun tyyssijaani?"
-
-Elisabethin-mallisen kylkirakennuksen seurusteluhuoneessa -- missä
-kerran oli ollut kirjo-ompeluksia, gobeliineja ja kiihtyneiden
-naisten messukirjoja -- nyt oli kirjoja, lentokirjasia,
-tammilaudoituksia, piippuja, miekkailupukuja ja yhdellä seinällä
-kokoelma punanahkain aseita, jotka Miltoun oli tuonut Yhdysvalloista.
-Niiden yläpuolella ja niiden hallitsijana oli kuuluisan
-apashipäällikön pronssinen kuolinnaamio, minkä eräs Yalen yliopiston
-professori oli valanut kipsiin ja mitä hän oli pitänyt kuolevan rodun
-mainiona edustajana. Nämä kasvot, jotka aivan kummallisella tavalla
-muistuttivat Dantea, holhosivat huonetta raa'alla traagillisella
-stoalaisuudella. Kukaan ei voinut katsella niitä tuntematta, että
-ihmistahto oli niissä jännitettynä kaikkein viimeisimpiä voimia
-myöten.
-
-Nähden tämän ensi kertaa Courtier sanoi:
-
-"Mainio naamio -- tämä tässä! Sielu vain puuttuu!"
-
-Miltoun nyökäytti päätään.
-
-"Istuutukaa", hän sanoi.
-
-Courtier istuutui.
-
-Seurasi sitten senlaatuinen hiljaisuus, jonka kuluessa ihmiset
--- joiden hengillä, vaikka ovatkin erilaiset, on tietty yhteinen
-suuruutensa -- voivat sanoa niin paljon toisilleen.
-
-Lopulta Miltoun puhui:
-
-"Minä olen elänyt pilvissä, siltä tuntuu. Te olette mrs Noelin
-vanhempi ystävä. Nyt on kysymys siitä, mitä olisi tehtävä, jotta
-hänelle olisi mahdollisimman vähän häiriötä tuosta kurjasta huhusta!"
-
-Ei edes Courtier olisi voinut lausua kärkevämmin tuota "kurja" sanaa.
-
-Hän vastasi:
-
-"Oh! Älkää kiinnittäkö siihen mitään huomiota. Antaa niiden hautua
-omassa hapatuksessaan. Hän ei siitä välitä."
-
-Miltoun kuunteli liikuttamatta lihastakaan kasvossaan.
-
-"Teidän ystävänne täällä", jatkoi Courtier hieman halveksivasti,
-"näyttävät olevan hämillään. Älkää salliko heidän tehdä mitään, älkää
-salliko heidän sanoa sanaakaan. Kohdelkaa tätä juttua sillä lailla
-kuin se ansaitsee. Se on kuoleva itsestään."
-
-Miltoun hymyili kuitenkin.
-
-"En ole varma siitä", hän sanoi, "että seuraukset olisivat sellaisia
-kuin luulette, mutta tulen kuitenkin noudattamaan neuvoanne."
-
-"Mitä teidän ehdokkuuteenne tulee, jokainen vähänkin jalomielinen
-mies on liittyvä teihin sen vuoksi."
-
-"Mahdollisesti", sanoi Miltoun. "Yhtäkaikki minä häviän vaaleissa."
-
-Sitten hämärästi tietoisina siitä, että heidän viime sanansa
-olivat ilmaisseet heidän luonteenlaatunsa ja uskontunnustuksensa
-erilaisuuden, he tuijottivat toisiinsa.
-
-"Ei", sanoi Courtier, "minä en koskaan usko, että ihmiset olisivat
-niin alhaisia".
-
-"Ette usko, ennenkuin saatte nähdä."
-
-"Kuitenkin kaikitenkin, vaikka me katselemmekin asioita eri kannalta,
-me tulemme samaan lopputulokseen."
-
-Miltoun nojasi kyynärpäällään uuninreunukseen ja varjostaen
-kasvojansa kädellään sanoi:
-
-"Te tunnette hänen historiansa. Eikö ole mitään keinoa hänen
-vapauttamisekseen?"
-
-Courtierin kasvoille ilmestyi sama katse, joka tuli niihin niin usein
-silloin, kun hän puolusti jotakin menetettyä asiaa -- aivan kuin
-hänen sydämessään palavan tulen savu olisi noussut hänen päähänsä.
-
-"Vain se keino", hän vastasi tyynesti, "jota minä käyttäisin, jos
-olisin teidän asemassanne".
-
-"Ja mikä se sitten olisi?"
-
-"Omankäden oikeus."
-
-Miltoun otti pois käden kasvoiltaan. Hänen katseensa näytti
-harhailevan rajattomissa avaruuksissa, ennenkuin saapui Courtieriin.
-Hän vastasi:
-
-"Niin, sellaista vastausta minä teiltä odotinkin."
-
-
-
-
-XVII LUKU.
-
-
-Kun kaikki sinä yönä oli hiljaista, niin Barbara hiipi huoneestaan
-hämärään käytävään, hiukset riippuen levällään yönutulla. Hänen
-paljaat jalkansa olivat pistetyt turkistohveleihin, jotka eivät
-synnyttäneet mitään ääntä, ja niin hän kulki ovelta ovelle. Pitkän
-goottilaisen verhottoman ikkunan kautta leppoisa kuunvalo tunkeutui
-sisään. Hän pysähtyi juuri siinä paikassa, mihin valo tunkeutui, ja
-koputti. Mitään vastausta ei kuulunut. Hän raotti ovea ja sanoi:
-
-"Nukutko sinä, Eustace?"
-
-Kun mitään vastausta ei kuulunut, niin hän meni sisään.
-
-Verhot olivat alasvedetyt, mutta kuunvalon juova tunkeutui
-niiden läpi ja sattui vuoteeseen. Tämä oli tyhjä. Barbara seisoi
-epäröiden, kuunnellen. Tämän pimeyden keskeltä ei kuulunut mitään
-ääntä, mutta sen sijaan jotakin tukahdutettua, outoa värinää,
-kuten liekin nuoleskellessa äänettömästi ilmaa. Hän pani käden
-sydämelleen, joka sykki niin valtavasti kuin olisi tahtonut
-hypähtää ohuen silkkipeitteen läpi. Mistä nurkasta sitten tuli
-tämä mykkä värinä? Pujahtaen ikkunan luo hän avasi verhot ja
-tuijotti taakseen huoneeseen. Etäällä, lattialla, makasi Miltoun
-kädet puristettuina lujasti pään ympärille, kasvot seinään päin
-käännettyinä. Barbara antoi verhon laskeutua alas ja seisoi
-hengittämättä, tuntien rinnassaan kerrassaan omituista ja outoa --
-aivan kuin hänen ylpeyttään olisi loukattu. Se hävisi kuitenkin
-äkillisen säälintunteen vaikutuksesta. Hän astui nopeasti eteenpäin
-pimeässä, hänet valtasi pelko, ja hän pysähtyi. Miltoun oli koko
-illan näyttänyt ehdottomasti siltä, miksi hänet tunnettiin. Kenties
-hieman puheliaammalta, hieman tavallista katkerammalta. Ja tavata
-nyt hänet tällaisena! Barbara ei tuntenut juuri kunnioitusta ketään
-kohtaan, mutta oli kuitenkin aina hieman kunnioittanut vanhinta
-veljeään, jonka eristäytyneisyys oli lapsuudesta saakka vaikuttanut
-häneen. Barbara oli ollut ylpeä saadessaan suudella häntä, siksi,
-että kenellekään muille se ei näyttänyt olevan sallittua. Noissa
-hyväilyissä oli epäilemättä valloituksen viehätystä. Miltounin
-kasvot olivat olleet hänen huulilleen jokin keksimättä oleva maa.
-Barbara piti hänestä kuten sellaisesta, joka tuottaa tyydytystä
-ylpeydentunteelle, hän osoitti häntä kohtaan jonkinlaista äidillistä
-huolenpitoa, kuten nukkea kohtaan, joka ei oikein tahdo soveltua
-muiden mukaan, ja tunsi samalla häntä kohtaan outoa pelkoa.
-
-Uskalsiko hän nyt sukeltautua tähän toisen ihmisen tuskaan? Olisiko
-hän kestänyt sitä, että joku muu olisi nähnyt hänet itsensä tuolla
-lailla vaipuneena maahan? Miltoun ei ollut kuullut hänen tuloaan,
-ja hän koetti päästä ovelle. Mutta jokin pöytä narahti, hän kuuli
-hänen liikahtavan, ja karistaen pois pelon hän kuiskasi: "Minä,
-Babs, se vain täällä!" ja hän laskeutui polvilleen hänen viereensä.
-Jos ei olisi ollut niin pilkkosen pimeä, niin hän ei olisi koskaan
-tehnyt sitä. Hän koetti ottaa hänen päätään käsivarsilleen, mutt'ei
-voinut nähdä sitä ja onnistui huonosti. Hän saattoi vain tavata
-hänen käsivartensa ja ajatteli, tuliko Miltoun vihaamaan häntä
-jäljestäpäin, kiittäen pimeyttä, joka sai kaikki näyttämään siltä,
-kuin ei mitään tapahtuisi, ja kuitenkin tuntumaan siltä, kuin kaikki
-olisi vielä merkitsevämpää. Äkisti Barbara tunsi hänen luiskahtavan
-käsistään ja sitten pujahtavan ulos. Tuon huoneen pimeyden jälkeen
-käytävä näytti vihreän valoharson täyttämältä, ikäänkuin unen
-hämähäkit olisivat yhdistäneet seinät verkoillaan, missä lukemattomat
-valkeat, pienen pienet koiperhoset ponnistelivat päästäkseen niistä
-irti. Kuului pientä peloittavaa ääntä. Barbaran valtasi äkkiä
-lämmön, valon ja värien pelokas kaipuu. Hän pakeni huoneeseensa.
-Mutta hän ei voinut nukkua. Tuo hirveä, äänetön, näkymätön värinä
-tuossa valaisemattomassa huoneessa -- mikä muistutti sitä, kun liekki
-äänettömästi nuolee paljasta ilmaa, Miltounin käden kosketus, mikä
-hänen poskellaan ja kaulallaan oli tuntunut tulikuumalta, koko tuo
-värisyttävä episodi oli vallannut hänet kokonaan. Näin oli rakkauden
-itsepäinen voima suvainnut näyttäytyä hänelle kaikessa äänettömässä
-väkivaltaisuudessaan. Intohimon punaisen kukan ensikertainen
-näkeminen oli saanut hänen poskipäänsä polttamaan, ja pieni, kuuma,
-raaka väristys kävi hänen ruumiinsa läpi viileiden lakanain välissä.
-Hän makasi silmät selällään, tuijottaen kattoon. Hän ajatteli naista,
-jota Miltoun niin kovasti rakasti, ja olisi halunnut tietää, makasiko
-hänkin unettomana, paljaalla lattialla, koettaen jäähdyttää otsaansa
-ja huuliaan kylmää seinää vastaan.
-
-Tuntikausiin hän ei voinut nukkua, ja sitten hän uneksi juoksevansa
-toivottomasti ketojen poikki, jotka olivat täynnään okaisia, hoikkia,
-asphodelian kaltaisia kukkia, ja itse ajavansa takaa itseään.
-
-Aamulla hän ei uskaltanut mennä alas. Saattoiko hän kohdata
-Miltounin, kun tunsi hänen intohimonsa ja kun tämäkin tiesi hänen
-tietävän sen? Hän nautti aamiaisensa yläkerrassa. Ennenkuin hän
-oli lopettanut, Miltoun itse tuli sisään, näyttäen tavallista
-itsenäisemmältä, jottemme sanoisi ivallisemmalta, ja lausui vain:
-"Jos menet ratsastamaan, niin voit hyvinkin viedä tämän kirjeen
-vanhalle Halidaylle, Wippincottiin." Miltounin tulosta Barbara
-teki sen johtopäätöksen, että tämä ei tulisi koskaan sanallakaan
-viittaamaan tuohon pimeässä sattuneeseen tapahtumaan. Pitäen heidän
-kumpaisenkin kannalta tätä vaiteliaisuutta ainoana oikeana tapana
-suhtautua tuohon juttuun, Barbara katsahti häneen kiitollisena, otti
-kirjeen ja sanoi: "Kyllä minä vien!"
-
-Luoden sitten pari silmäystä huoneeseen Miltoun poistui.
-
-Barbaralta oli riistetty hänen varmuutensa vaippa, hän oli
-levoton ja oudonkysyvä, valmiina näkemään elämän kirjavat siivet
-ja kuulemaan niiden nopean Päristelyn. Puhe repi hänen korviaan
-sinä aamuna jokapäiväisyydellään ja pyrkimyksellään kosketella
-nykyisiä ja tulevia asioita eli maailmaa sellaisena kuin se on --
-hän vältti kaikkea seuraa ratsastusretkellään. Hän olisi tahtonut
-kuulla puhuttavan olemattomista, mutta kuitenkin mahdollisista
-asioista, kurkistaa esiripun taakse ja nähdä kaiken sielun, kun se
-on päässyt vapaaksi vankilastaan. Ja tämä kaikki oli niin tavatonta
-Barbaran kannalta, jonka ruumista hänen verenkiertonsa hallitsi niin
-täydellisesti ja terveesti, että hän ei voinut nauttia hetkestä
-ja siitä, mitä se tarjosi. Hän tiesi sen itsekin tavattomaksi.
-Ratsastuksen jälkeen hän jäi pois puolipäivä-aterialta ja läksi
-kujille kävelylle. Mutta kello kahden aikaan, tuntien itsensä
-nälkäiseksi, hän poikkesi erään vuokraviljelijän mökkiin ja pyysi
-saada maitoa. Matustaen leipää ja juustoa, suu hieman raollaan kuin
-naakanpoikasilla, kolme farmarin poikaa istui keittiössä rivissä
-penkillä, nurkassa, suuren tulisijan vieressä. Heidän päänsä
-yläpuolella riippui pyssy, liipasin ylöspäin käännettynä, ja kaksi
-kinkkua oli savustumassa. Tummatukkaisen, sipulia leikkelevän
-tytön jaloissa makasi hirveän vanha paimenkoira, kuono käpälien
-välissä, sinisissä silmissä lähestyvän kuolemattomuuden kiilto.
-Kaikki nämä katsoa töllistelivät Barbaraan. Yksi pojista näytti
-sellaiselta, joka unhottaa kaiken muun katsellessaan jotakin. Hän
-hymyili yhtenään sulasta mielihyvästä. Barbara joi maitonsa ja
-meni tiehensä. Kuljettuaan jyrkän, kallioisen kukkulan juurella
-olevan veräjän läpi hän istuutui auringon lämmittämälle kivelle.
-Auringon säteet hyväilivät häntä ahnaasti näkymättömän nopean
-käden tavoin, joka kosketti häntä kaikkialle, sivellen semminkin
-kasvoja ja kaulaa. Hyvin lauhkea tuuli sukeltautui kukkulain
-huipuilta nuoriin sanajalkoihin, pujahti hänen luokseen, tuoksuten
-sanajalalta. Kaikki oli lämmintä ja rauhallista, ja vain käet
-kaukana orapihlajaan latvoissa -- ikäänkuin neuvokkaan mestarin
-itsensä sijoittamina, häiritsivät hänen sydäntään. Mutta kaikki tuo
-päivän sulous ja soitto ei voinut rauhoittaa häntä. Totta puhuen
-hän ei osannut sanoa, mikä häntä vaivasi, mutta hän tunsi itsensä
-niin tyytymättömäksi ja tyhjäksi -- voimatta tarkemmin sanoa, minkä
-johdosta. Hänestä tuntui siltä, kuin jotakin pujahtaisi hänen
-sivuitseen, jotakin, johon hän ei voinut tarttua. Tämä tunne oli
-hänelle vallan outo -- sillä kenelläkään tytöllä ei ollut vähemmän
-taipumusta nureksintaan ja huonoon tuuleen. Ja kaiken aikaa tämän
-pehmeän ja melkein sentimentaalisen tunteen eräänlainen halveksunta
-sai hänet puristamaan huulensa yhteen. Hän suhtautui ivallisesti ja
-epäluuloisesti mielentilaan, mikä oli niin kokonaan vastakkainen
-sille "kovuuden" fetishille, jonka tiedottomaan palvontaan hänet
-oli kasvatettu. Olla sietämättä mitään tunnetta ja joutavuutta
-itsessään tahi muissa oli ensimmäinen uskonkappale, josta ei
-saanut milloinkaan luopua. Näin ollen Barbara huomasi tunteensa
-hirvittäväksi. Kuitenkaan hän ei voinut päästä siitä eroon. Äkillisen
-välinpitämättömästi hän koetti jättäytyä kokonaan sen valtaan.
-Hän irroitti huivinsa, päästäen siten ilman hivelemään kaulaansa,
-ojensi kätensä ikäänkuin ottaakseen tuulen syliinsä. Sitten hän
-ponnahti pystyyn huokaisten ja kulki eteenpäin. Ja nyt hän alkoi
-ajatella tuota "Tuntematonta", pohtien hänen asemaansa puolelta jos
-toiseltakin. Ajatus, että joku nuori ja suloinen olento erotettaisiin
-elämästä, herätti hänessä kärsimätöntä suuttumusta. "Koettakootkin
-tehdä hänelle jotakin! He tulevat pian näkemään!" Kaikesta
-kehitetystä "kovuudestaan" huolimatta Barbara ei sietänyt sitä, että
-joku sai kärsiä. Se oli hänestä luonnotonta. Hän ei käynyt koskaan
-sairashuoneessa, mihin lady Valleys kustansi yhden hoitajattaren,
-eikä heidän raajarikkoisille järjestämässään kesäsiirtolassa, eikä
-ottanut osaa ohjelmansuoritukseen siinä konsertissa, jonka he
-vuosittain antoivat näännytettyjen työläisten hyväksi, tuntematta
-niin voimakasta sääliä, että oli vähällä saada kouristuksia
-kurkkuunsa. Kun hän kerran lauloi heille, niin kalpeat, näivettyneet
-kasvorivit olivat tehneet häneen liian syvän vaikutuksen, hän oli
-unhottanut sanat ja nuotit ja lopettanut esityksensä hymyllä, mikä
-kuulijain mielestä oli kenties arvokkaampi kuin nuo laulamatta
-jääneet säkeet. Hän ei koskaan palannut sellaisista paikoista tahi
-tilaisuuksista kapinoimatta tai melkein raivoamatta sisimmässään;
-ja hän meni niihin vain siksi, että hämärästi tunsi seurapiirinsä
-toivovan, että hän ei vain olisi kääntänyt selkäänsä sellaisille
-asioille.
-
-Mutta se ei ollut tämä tunne, joka sai hänet pysähtymään mrs
-Noelin huvilan eteen, eikä se ollut uteliaisuuskaan, vaan aivan
-yksinkertainen halu puristaa hänen kättään.
-
-"Tuntematon" näytti käyttäytyvän pulassaan sillä tavoin, kuin
-vain ne naiset voivat suhtautua asioihin, jotka eivät kiinteästi
-puolusta oikeuksiaan -- toimien sillä lailla kuin ei mitään olisi
-tapahtunut. Hän oli hieman kalpeampi tavallista, huulet hieman
-yhteenpuristettuina.
-
-Kumpainenkaan heistä ei aluksi puhunut mitään, vaan seisoi ja
-katseli, ei toinen toisiaan kasvoihin, vaan rintaan. Lopulta Barbara
-astui eteenpäin kiihkeästi ja suuteli häntä.
-
-Senjälkeen he seisoivat erillään toisistaan, äänettöminä, hieman
-hymyillen, kuten kaksi lasta, jotka ensin suutelevat ja sitten vasta
-tekevät tuttavuutta. Tämä suutelo oli annettu ja vastaanotettu
-totisen suloisesti ja tuttavallisesti, ikäänkuin uhmaksi maailmaa
-vastaan. Mutta kun se nyt oli ohitse, niin molemmat tunsivat itsensä
-hieman noloiksi. Olisiko tätä suudelmaa annettu, jos kohtalo olisi
-ollut suopea? Eikö se ilmaissut hätää? Niin ainakin mrs Noelin
-hymy näytti sanovan ja Barbaran hymy vastahakoisesti myöntävän.
-Huomatessaan, että heidän puheensa olisi voinut koskettaa vain
-kaikkein tavallisimpia asioita, he alkoivat puhua musiikista, kukista
-ja mehiläisten jalkain omituisuuksista. Mutta vaikka näköjään
-huomaamatta, pani Barbara kuitenkin hymyilevine silmineen koko
-ajan merkille nuo pienet liikkeet, joiden nojalla toinen nainen
-voi sanoa, mitä liikkuu toisen sisällä. Hän näki pienen väreen
-syvenevän mrs Noelin suupielessä, hänen silmäinsä laajenevan ja
-käyvän tummemmiksi, ohuen puseron nousevan ja laskevan toivottomasti.
-Ja mielikuvituksissaan, jota viime yön muistot kiihdyttivät,
-hän näki tämän naisen heittäytyvän ajatuksissaan rakkauden
-muisteloon. Nähdessään tämän hän tunsi sitä kärsimättömyyttä, mitä
-valloituskykyinen tuntee passiivista kohtaan, ja kenties myöskin
-hieman mustasukkaisuutta.
-
-Mitä hyvänsä Miltoun päättikin, sen tämä nainen tuli
-hyväksymään! Sellainen alistuvaisuus, samalla kuin se tekee asiat
-yksinkertaisiksi, loukkasi sitä osaa Barbarassa, joka kapinoi kaikkea
-toimettomuutta ja määräilemistä vastaan, vaikkapa määrääjänä olisi
-ollut hänen lempiveljensäkin. Hän sanoi äkisti:
-
-"Ettekö aio tehdä mitään? Ettekö aio koettaa vapauttaa itseänne?
-Jos minä olisin teidän asemassanne, niin minä en lepäisi, ennenkuin
-olisin saanut heidät vapauttamaan minut."
-
-Mutta mrs Noel ei vastannut, ja tarkastaen tuota valkeata haamua
-hiuskruunusta aina jalkoihin saakka Barbara huudahti:
-
-"Minä luulen teitä fatalistiksi."
-
-Tietämättä mitään muuta sanoa hän meni tiehensä. Mutta kulkiessaan
-ketojen poikki, missä täysi kesä keinui suloisessa ilmassa ja
-missä nyt ei ollut yhtään härkää, vaan ainoastaan punaisia lehmiä
-laitumella, hän kärsi tuosta oudosta pehmeyden ja passiivisuuden
-voiman ilmestyksestä -- ikäänkuin hän olisi nähnyt "Tuntemattoman"
-vaaleassa haamussa ja kuullut hänen äänessään jotakin symbolista,
-käsittämätöntä, mutta kuitenkin todellista.
-
-
-
-
-XVIII LUKU.
-
-
-Päästyään vapaaksi virkatehtävien painostuksesta sotahuhujen
-asettumisen vuoksi lordi Valleys oli palannut pitemmälle lomalle.
-Lievästi sanoen hän tunsi sanomatonta helpotusta sen johdosta, että
-mrs Noel ei ollut vapaa. Vaikka hän ei ollutkaan anoppinsa tavoin
-vanhanaikainen eri yhteiskuntaluokkien sekaantumiseen nähden,
-vaikka hän oli valmis myöntämäänkin, että eristäytyminen ei sopinut
-enää nykypäivinä, ja kohauttamaan olkapäitään ja nauramaan niille
-lukuisille liitoille, joiden avulla hänen oma luokkansa vahvisti
-taloudellista asemaansa, ja vaikka hän asiantuntijana usein
-viittasikin suvun-keskeisten avioliittojen vaarallisuuteen -- niin
-yhtäkaikki hän suhtautui omalla persoonallisella tavallaan omaan
-sukuunsa ja oli kenties liian herkkätuntoinen Agathan suhteen, sillä
-Shropton, vaikka olikin kelpo toveri ja ylen rikas, oli vain alemman
-aatelismiehen kolmas poika, jonka omaisuus perustui alkuaan rautaan.
-Ei ollut edullista mennä sisimmän piirin ulkopuolelle, jos siihen ei
-ollut pakottamassa taloudelliset syyt. Hän itse ei ollut sitä tehnyt.
-Sitäpaitsi näistä asioista ihmisillä oli omat mielipiteensä.
-
-Käydessään seuraavana aamuna saapumisensa jälkeen koirapihassa, ennen
-aamiaista, hän seisoi puhellen työnjohtajan kanssa, silitellen kahden
-lempipointerinsa tuoreita kuonoja, tuntien jotakin sellaista kuin
-juuri koulusta päässyt poika. Nuo huvittavat olennot, kyykistyessään
-ja väristessään omanarvontuntoisesi hänen jalkojaan vasten ja
-kääntäessään häntä kohden keltaiset kiinalaissilmänsä, tuottivat
-hänelle sellaisen lämpimän ja mukavan tunteen, jonka valtaan ihmiset
-joutuvat mielitekoja tehdessään. Tämän erikoisen parin avulla, joka
-oli mahdollisimman pitkälle johdetun suvun-sisäisen parituksen
-tulos, hän oli menestyksellisesti välttänyt suuren vaaran. Nyt oli
-vain kysymys siitä, uskalsiko hän vielä risteyttää sitä alkuperäisen
-tyypin kanssa siinä toivossa, että viimeinen maksanvärinen vivahdus
-olisi hävinnyt. Se oli uhkapeliä -- ja juuri siksi se kävi niin
-hirveän mielenkiintoiseksi.
-
-Pieni ääni käänsi hänen huomionsa toisaalle, hän katsahti ympärilleen
-ja näki pikku Ann'in, joka oli ollut vuoteessa hänen saapuessaan
-yöllä kotiin, joten lordi Valleys oli nyt hänelle mielenkiintoinen
-tavattava.
-
-Hänen käsivarsillaan oli pieni merisika, ja hän alkoi heti:
-
-"Isoisä, isoäidinäiti kaipaa teitä. Hän on terassilla, hän puhuu mr
-Courtierin kanssa. Minä pidän hänestä -- hän on kiltti mies. Jos minä
-lasken merisikani maahan, niin eivätkö nämä pure sitä? Kulturukka --
-mutta ne eivät saa! Eikös tämä ole kultu?"
-
-Kiertäen viiksiään lordi Valleys katsahti merisikaan ynseästi. Hän ei
-pitänyt mistään järjettömistä eläimistä.
-
-Puristaen merisikaa käsiensä välissä, aivan kuin hanuria, pikku Ann
-tanssitti sitä pointerien yläpuolella, jotka nyrpistellen hirveästi
-pitkiä kuonojaan katselivat ylöspäin haltioissaan.
-
-"Haukku-parat, ne tahtoisivat tämän -- eikö totta, isoisä?"
-
-"Kyllä."
-
-"Luuletko, että seuraavat penikat ovat kauttaaltaan pilkullisia?"
-
-Jatkaen viiksiensä kiertämistä lordi Valleys vastasi:
-
-"En luule sitä mahdottomaksikaan, Ann."
-
-"Miksi sinä tahtoisit ne pilkullisiksi? Oh! Ne suutelevat Samboa --
-minun _täytyy_ mennä!"
-
-Lordi Valleys seurasi häntä kulmakarvat hieman kohollaan.
-
-Kun hän lähestyi terassia, niin hänen vaimonsa tuli häntä vastaan.
-Lady Valleys oli tavallista syvempi, hänen katseensa korkeampi ja
-päättävämpi, mikä oli ominaista hänelle silloin, kun oli kohdannut
-vastarintaa. Hän oli tosiaankin ollut ottelussa Courtierin kanssa,
-joka mrs Noelin aseman ensimmäisenä ilmaisijana oli saanut uskotun
-aseman tässä asiassa. Ottelu oli saanut alkunsa huomautuksesta, jota
-lady Valleys oli pitänyt täysin luonnollisena ja joka sisälsi sen,
-että koko jupakka oli johtunut siitä, että mrs Noel ei ollut heti
-alussa tehnyt asemaansa selväksi Miltounille.
-
-Mr Courtier oli heti punastunut kiihtymyksestä.
-
-"On helppoa, lady Valleys, niille, jotka eivät ole koskaan olleet
-yksinäisen naisen asemassa, syyttää häntä."
-
-Tottumattomana vastarintaan lady Valleys katsahti häneen kiinteästi:
-
-"Minä olen viimeisimpiä tuomitsemaan ketään naista sovinnaisista
-syistä. Mutta minä luulen, että hän osoitti luonteen puutetta."
-
-Courtierin vastaus oli ollut melkein karkea. "Kasvit eivät ole yhtä
-vahvoja, lady Valleys. Jotkut, kuten tiedätte, ovat tunteellisia."
-Lady Valleys oli vastannut päättävästi: "Te haluatte sillä lailla
-kaunistaa yksinkertaisemman 'heikko'-sanan."
-
-Tästä oli Courtier käynyt hyvin ankaraksi ja purren syvästi viiksiään
-sanonut:
-
-"Mitä rikoksia on tehtykään tuon 'parhaimpien jälkeenjäämis'-opin
-nimessä, mikä sopii niin hyvin teille onnellisille ihmisille!"
-
-Ylpeänä itsehallinnastaan lady Valleys vastasi: "Ah! Meidän täytyy
-puhua tästä suumme puhtaaksi. Heihin sovellutettuina teidän sananne
-kaikuvat hieman epäfilosofisilta, eikö niin?"
-
-Courtier oli katsahtanut häneen omituisella epämiellyttävällä
-hymyllä, ja lady Valleys oli tuntenut itsensä heti hämmentyneeksi ja
-vihaiseksi. Oli kylläkin oikein hemmoitella, vieläpä ihaillakin näitä
-tällaisia alkuperäisiä miehiä, mutta silläkin oli rajansa. Muistaen
-kuitenkin, että Courtier oli hänen vieraanaan, hän sanoi vain:
-
-"Kenties on sittenkin parempi, ettemme enää kajoa tähän", ja
-mennessään tiehensä hän kuuli Courtierin vastaavan: "Joka tapauksessa
-minä olen varma siitä, että Audrey Noel ei ole koskaan tahallaan
-pitänyt teidän poikaanne tietämättömänä. Siihen hän on liian ylpeä."
-
-Vaikka olikin hämmentynyt, niin lady Valleys ei voinut olla pitämättä
-siitä tavasta, millä Courtier puolusti tätä naista, ja hän sinkautti
-häntä vastaan seuraavat sanat:
-
-"Mr Courtier, meidän täytyy kerran navakasti otella!"
-
-Hän meni miestään vastaan tuntien sitä iloa, minkä ottelu aina
-herätti hänessä.
-
-He kaksi olivat hyvin hyviä tovereita. He olivat menneet naimisiin
-rakkaudesta ja olivat pysyneet, kun otetaan huomioon tilaisuuden
-ihmisluonnolle tekemät myönnytykset, läpeensä uskollisina ja
-vankkoina ystävinä. Ottaessaan niin huomattavalla tavalla osaa
-julkiseen elämään he saattoivat viettää yhdessä vain harvoja hetkiä,
-mutta nekin tuottivat molemminpuolista hyötyä ja vahvistusta. Heillä
-ei ollut vielä ollut tilaisuutta puhella poikansa asiasta. Pistäen
-kätensä miehensä käsikoukkuun lady Valleys vei hänet mennessään.
-
-"Minä haluan puhua kanssasi Miltounista, Geoff."
-
-"Hm!" sanoi lordi Valleys. "Niin, tuo poika näyttää rasittuneelta.
-Kun vaalit menevät ohi, niin sillä hyvä."
-
-"Jos hän kärsii tappion ja jos hänellä ei ole mitään uutta ja
-vakavaa, mihin keskittäisi huomionsa, niin hän kuluttaa sydämensä
-naisen vuoksi."
-
-Lordi Valleys mietti hieman, ennenkuin vastasi:
-
-"Sitä en luule, Gertrude. Hänellä on älyä."
-
-"Tietenkin! Mutta hänen tunteensa on todellista. Ja, kuten tiedät,
-hän ei ole monien muiden poikien kaltainen, jotka ottavat mitä
-voivat."
-
-Hän sanoi tämän hieman terävästi.
-
-"Minä säälin tuota naista", mutisi lordi Valleys, "totisesti minä
-säälin".
-
-"Sanotaan, että tämä huhu on tehnyt paljon vahinkoa."
-
-"Meidän vaikutusvaltamme kyllä kestää sen."
-
-"Siitä on syntyvä äänekäs melu. Minä tahtoisin tietää, mitä hän aikoo
-tehdä. Tahdotko kysyä häneltä?"
-
-"Sinä olet juuri se henkilö, jonka pitää puhua hänelle", vastasi
-lordi Valleys. "Minä en ole siihen sopiva."
-
-Mutta lady Valleys mutisi harmistuneena:
-
-"Rakkaani, minä niin hermostun Eustacen läsnäollessa. Kun hän
-hymyilee tuolla omituisella tavallaan, niin minä olen heti kohta
-nolattu."
-
-"Tämä on ilmeisesti naisen tehtävä. Kukaan ei siihen sovi niin hyvin
-kuin äiti."
-
-"Jospa hän olisi niinkuin muut", mutisi lady Valleys. "Eustacella on
-tuo omituinen tapa saada muut tuntemaan itsensä tylsiksi."
-
-Lordi Valleys katsahti häneen syrjäsilmällä. Hänellä oli tuollaista
-kriitillistä oikullisuutta, minkä yksi sana voi saada toimimaan.
-Oliko hänen vaimonsa tylsä? Tuo ajatus ei ollut koskaan käynyt hänen
-aivojensa läpi.
-
-"No niin, minä teen sen, jos minun täytyy", huokasi lady Valleys.
-
-Kun hän aamiaisen jälkeen astui Miltounin "tyyssijaan", niin tämä
-kiinnitti kannuksiaan lähteäkseen ratsastamaan johonkin etäisempään
-kylään. Apashipäällikön naamion alla seisoi Bertie tutkimattomampana
-ja siistimpänä kuin koskaan, kaulassa moitteettomasti sidottu nauha,
-jalassa moitteettomasti leikatut housut, saappaat kiilloitettuina
-aivan hohtavan kiiltäviksi. Vaikk'ei ollutkaan erikoisen dandymainen
-tavallisessa pukeutumisessaan, Bertie Caradoc olisi melkein pikemmin
-kuollut kuin häväissyt hevostaan. Hänen silmänsä, jotka olivat
-terävämmät sen vuoksi, että niillä oli vain puolet tavallisen silmän
-tirkistämistilasta, huomasivat heti, että hänen äitinsä halusi olla
-kahden kesken Miltounin kanssa, ja siksi hän varovaisesti poistui
-huoneesta.
-
-Se mikä hämmensi kaikkia, jotka joutuivat tekemisiin Miltounin
-kanssa, oli tuo ennemmin tahi myöhemmin tehty havainto, että he
-eivät voineet olla varmoja siitä, miten mikin vaikutti häneen. Hänen
-kasvoissaan oli samoin kuin hänen mielessäänkin eräänlainen tietty
-säännöllisyys, ja sitten -- mahdotonta sanoa missä -- ne vääntyivät
-jostakin paikastaan. Se oli se perintö, jonka hän oli epäilemättä
-saanut piintyneeltä individualismilta, joka oli tehnyt huomattavaksi
-niin monta hänen esi-isäänsä, sillä Miltounissa ei ollut ainoastaan
-Caradocien ja Fitz-Haroldien, vaan myöskin kuningaskunnan useimpien
-muiden etevien sukujen verta, joilla kaikilla oli täytynyt olla,
-niinä aikoina, jolloin raha ei vielä tehnyt miestä, joitakin
-selväpiirteisiä ominaisuuksia, jotka eivät aina olleet hienoja, mutta
-kuitenkin silmiinpistäviä.
-
-Ja nyt, vaikka lady Valleys olikin ruumiillisesti rohkea eikä
-joutunut tavallisesti hämilleen, hän alkoi puhua politiikasta,
-toivoen poikansa antavan keskustelulle sopivan käänteen. Mutta
-Miltoun ei sitä antanut, ja äiti tuli hermostuneeksi. Lopulta,
-keräten kaiken kylmäverisyytensä, hän sanoi:
-
-"Rakas poikani, minua kovin surettaa tuo juttu. Isäsi kertoi minulle
-teidän välillänne tapahtuneesta keskustelusta. Koeta olla ottamatta
-sitä liian vakavalta kannalta."
-
-Miltoun ei vastannut, ja kun lady Valleys tavallisesti pelkäsi
-eniten äänettömyyttä, niin hän tarttui uudestaan puheeseen,
-esittäen pojalleen koko tuon jutun omalta näkökannaltaan, lopettaen
-seuraavilla sanoilla:
-
-"Varmastikaan se ei ole sen arvoinen."
-
-Miltoun kuunteli häntä, silmissä hänen oma erikoinen katseensa,
-ikäänkuin hän olisi tirkistänyt tähtäimen läpi. Sitten hän sanoi
-hymyillen:
-
-"Kiitän teitä", ja avasi oven.
-
-Tietämättä tarkkaan, mitä Miltoun tarkoitti, tietämättä tosiaankaan
-mitään sillä hetkellä lady Valleys läksi ulos, ja Miltoun sulki oven
-hänen jälkeensä.
-
-Kymmenen minuuttia myöhemmin hänen ja Bertien nähtiin ratsastavan
-kujaa pitkin.
-
-
-
-
-XIX LUKU.
-
-
-Tasaisesti kiihtyvä tuuli oli tuonut tullessaan joukon pilviä
-lounaasta. Syntyneinä keskellä Atlanttia ne purjehtivat ensin
-eteenpäin nopeasti ja pehmeästi suuren laivaston valkeiden
-venheiden tavoin ja pimittivät sitten auringon sullottuna massana.
-Noin neljän tienoissa ne ratkesivat satamaan, kulkien tuulen
-mukana vaakasuorasti, suhisten kylmää uhkuvasti. Ilo katosi
-nummelta, samoin kuin nuoruus ja lumous häviää elämän kylmän
-sateen langetessa. Kalliot lakkasivat olemasta korkeita, villejä
-linnoja ja muuttuivat pelkiksi harmaiksi kasvannaisiksi. Välimatkat
-hävisivät, käet vaikenivat. Mitään kuolemassa ilmenevää kauneutta,
-mitään traagillista suuruutta ei ollut havaittavissa -- kaikki oli
-yksitoikkoista ja voivottavaa. Mutta seitsemän tienoissa aurinko
-mursi itselleen tien verhon läpi ja leimahti ilmiliekkiin. Suuren
-tähden tavoin, jonka säteet levisivät taivaanrannalta ilmakukkulan
-huipulle asti, se paistoi hämmästyttävän synkäntenhoisasti.
-Pilvet pirstoutuivat sen nuolten vaikutuksesta ja kasaantuivat
-saframinvärisinä, ikäänkuin ihmeissään. Tämän uuden suuren tähden
-tukalankuumassa lämmössä kanerva alkoi hiukan höyrytä, ja sen
-märkien, aukeamattomien kellojen hohde muistutti lukemattomia pieniä
-tulia. Nuo molemmat veljekset olivat läpimärkiä nelistäessään
-äänettömästi kotiin. Kun olivat aina hyviä ystäviä, heillä ei
-ollut koskaan paljon sanottavaa toisilleen. Sillä Miltoun tiesi
-katselevansa asioita toiselta kannalta kuin Bertie, ja Bertie
-antoi veljensä vain vastenmielisesti tietää, mitä hänen mielessään
-liikkui, samoin kuin hän vastenmielisesti jakeli diplomaattisia
-tietojaan tai tallin salaisuuksia tai jotakin sellaista, mikä
-saattoi vähentää hänen vaikutusvaltaansa. Hän menetteli näin
-siitä syystä, että pelkäsi vähentävänsä omaa arvonantoaan omaa
-stoalaista itsetietoisuuttaan kohtaan, loukkaavansa jotakin
-sielunsa esikammiossa asuvaa ylpeyttä. Mutta vaikka hän puhelikin
-vähäsen, niin hänellä oli mietiskelyn voimaa -- mitä usein tavataan
-selväpiirteisillä, sapekkaisuuteen taipuvaisilla miehillä. Ollessaan
-kerran Nepalissa metsästysretkellä hän oli viettänyt kokonaisen
-kuukauden vain ghurka-palvelijan seurassa, joka ei osannut ollenkaan
-englantia. Niille, jotka kysyivät häneltä, eikö hän ollut ollut
-hirveän kiusaantunut sen johdosta, hän oli aina vastannut: "En
-ollenkaan, ajattelin koko paljon."
-
-Miltounin huoliin hän suhtautui veljelle kuuluvalla myötätunnolla
-ja sillä suvaitsemattomuudella, mikä on ominaista paatuneille
-vanhoillepojille. Naiset olivat hänestä oikeita kissanpoikasia.
-Hän epäili sielunsa pohjasta noita olentoja, joilla oli sellainen
-ilmeinen voima houkutella esiin miesten salaisuuksia. Hän oli niitä
-miehiä, joissa nainen jonakin päivänä saattoi herättää todella
-hienon mieltymyksen, mutta jotka siihen saakka suhtautuvat täysin
-miehellisellä tavalla koko tuota sukupuolta kohtaan ja sen jälkeen
-koko sukupuolta kohtaan, yhtä lukuunottamatta. Naiset olivat, kuten
-elämä itsekin, olentoja, joita piti vartioida, käyttää huolellisesti
-ja pitää sopivan alistetussa asemassa. Ainoa viittaus, minkä hän
-sentähden teki Miltounin huoliin, oli hyvin äkkinäinen.
-
-"Vanha veli, toivon, että lopetat jo tuon turhan suremisen."
-
-Sanoja seurasi häiritsemätön hiljaisuus. Mutta heidän tultuaan mrs
-Noelin huvilan kohdalle Miltoun sanoi:
-
-"Vie sinä minun hevoseni, minun täytyy poiketa tänne..."
-
-Mrs Noel istui pianon ääressä, sormet toimettomina, tarkastellen
-nuotteja. Hän oli istunut tällä lailla useampia minuutteja, mutta ei
-ollut vielä kajonnut koskettimiin.
-
-Kun Miltounin varjo sulki valon, jonka avulla hän muutenkin näki niin
-huonosti, hän säpsähti ja ponnahti pystyyn. Mutta hän ei mennyt häntä
-vastaan eikä puhunut mitään. Sanaakaan sanomatta Miltoun tuli sisään
-ja seisoi lieden vieressä, katsellen alas tyhjää hiiliristikkoa.
-Kilpikonnankuoren värinen kissa, joka oli väijynyt pääskysiä,
-häiriintyi hänen tulonsa johdosta ja vetäytyi ikkunalta erään tuolin
-alle.
-
-Tämä äänettömyys, jonka kestäessä kysymys heidän tulevaisuudestaan
-oli ratkaistava, näytti molemmista ikuiselta. Kuitenkaan ei kumpikaan
-heistä voinut tehdä loppua siitä.
-
-Koskettaen hänen hihaansa mrs Noel sanoi lopulta: "Tepäs olette
-märkä!"
-
-Miltoun värisi tämän aran omistusoikeuden merkin johdosta. Ja he
-seisoivat jälleen hiljaisuudessa, mitä häiritsi vain ääni, mikä
-syntyi kissan nuollessa käpäliään.
-
-Mutta mrs Noelin kyky vaieta oli vahvempi kuin Miltounin, joka
-lopulta puhui.
-
-"Suokaa anteeksi tuloni. Jotakin on järjestettävä. Tuo huhu -- --"
-
-"Oh!" sanoi mrs Noel. "Voinko minä tehdä jotakin teitä kohdanneen
-kiusan lopettamiseksi?"
-
-Miltounin huulten vuoro oli käyristyä. "Hyvä Jumala! Ei, antaa niiden
-puhua!"
-
-Heidän katseensa olivat kohdanneet toisensa, ja kohdattuaan kerran
-näyttivät kykenemättömiltä eroamaan.
-
-Mrs Noel sanoi viimein:
-
-"Voitteko koskaan antaa minulle anteeksi?"
-
-"Mitä niin -- se oli minun syyni."
-
-"Ei, minun olisi pitänyt tuntea teidät paremmin."
-
-Näissä sanoissa ilmenneen tarkoituksen syvyys -- kaiken sen hirveä
-ja hieno myöntäminen, sen nimittäin, mitä mrs Noel oli ollut valmis
-tekemään, tuo niihin liittyvä epätoivoinen tieto siitä, että hän,
-Miltoun, ei ollut, eikä ollut koskaan ollut, valmis "kestämään aina
-tuomiopäivään asti" -- tempasi Miltounin mukaansa.
-
-"Se ei ole aiheutunut pelosta -- uskokaa minua, kaikin mokomin."
-
-"Uskon kylläkin."
-
-Seurasi toinen pitkä, pitkä äänettömyys. Mutta vaikka he olivatkin
-niin lähellä, että melkein koskettivat toisiaan, he eivät katsoneet
-enää toisiinsa. Sitten Miltoun sanoi:
-
-"Sitten tässä ei ole muuta tehtävää kuin sanoa hyvästi."
-
-Näiden hänen huuliltaan päässeiden selvien sanojen johdosta, jotka
-huulet, vaikka juuri hymyilivätkin, eivät ollenkaan voineet salata
-hänen kurjuuttaan, mrs Noelin kasvot kävivät yhtä värittömiksi kuin
-hänen vaalea pukunsa. Mutta hänen suurentuneet silmänsä näyttivät
-pelkästä muiden värien puutteesta saaneen itseensä koko hänen
-eloisuutensa ja vuodattavan nyt ylpeää ja surullista nuhdetta.
-
-Väristen ja puristaen itseään käsillään Miltoun käveli ikkunaa
-kohden. Kuulematta pienintäkään ääntä hän kääntyi taaksepäin. Mrs
-Noel seurasi häntä katseellaan. Miltoun nosti käden kasvoilleen
-ja poistui nopeasti. Mrs Noel seisoi hetkisen paikallaan, sitten,
-istuutuen uudestaan pianon ääreen alkoi tutkia nuottirivejä. Mutta
-kissa pujahti takaisin ikkunalle väijymään pääskysiä. Auringon valo
-sammui hitaasti saarnen latvoissa. Alkoi vihmoa vettä.
-
-
-
-
-XX LUKU.
-
-
-Claud Fresnay, kreivi Harbinger, oli
-kolmannellakymmenelläensimmäisellä ikävuodellaan Englannin ja
-Skotlannin kenties kaikkein vähimmän työn rasittama pääri. Erään
-esi-isän, joka hankki maata ja kuoli 130 vuotta ennen Nettlefoldin
-kaupungin perustamista eräälle sen pienelle palaselle, ja isän, joka
-kuoli pojan pienenä ollessa, myytyään viisaasti sanotun kaupungin
-alueen, ansioksi oli luettava se seikka, että hänellä, Harbingerilla,
-oli nyt maanvuokrain ohella hyvin suuret korkotulot. Solakkana
-ja hyvärakenteisena sievine, terävine piirteineen hän teki ensi
-näkemältä voimakkaan vaikutuksen -- mikä heikkeni jonkun verran, kun
-hän alkoi puhua. Tämä ei aiheutunut niin paljon hänen puhetavastaan
--- nopeine erikoisuuksineen ja tapoineen laskea kaikki leikiksi
--- kuin siitä hänen herättämästään tunteesta, että hänen aivonsa
-valitsivat vähimmän vastarinnan tien. Hän oli itse asiassa niitä
-persoonallisuuksia, jotka ovat kylliksi huomatuita politiikassa
-ja yhteiskuntaelämässä ulkomuotonsa, asemansa, varmuutensa ja
-erikoisen pontevuutensa vuoksi, millä on puoleksi alkuperäistä,
-puoleksi pelkkää perittyä taipumusta käyttää oikoteitä. Hän ei
-ollut kylläkään joutilas, hän oli kirjoittanut erään kirjan,
-oli matkustellut, oli tilanomistajayhdistyksen puheenjohtaja,
-rauhantuomari, hyvä kriketinpelaaja ja usein esiintyvä sujuva puhuja.
-Olisi ollut väärin sanoa hänen yhteiskunnallisten uudistusten
-harrastustaan keinotekoiseksi. Se oli tavallaan todellista ja osoitti
-varmastikin, että häneltä ei kokonaan puuttunut mielikuvitusta eikä
-hyväsydämisyyttä. Mutta siinä oli aivan liikaa tuota ylimysten
-kouluille ominaista tapaa -- tuota erikoisesti englantilaista tapaa,
-joka on niin mahtava ja huvittava, että se muuttuu kokonaan toiseksi
-luonteeksi -- tapaa ottaa kaikki yhden luokan ennakkoluulojen ja
-arvomittojen kannalta. Koska käytännöllisesti katsoen kaikki hänen
-läheisimpänsä olivat uppoutuneet siihen, hän ei luonnollisestikaan
-huomannut tuota tapaa; tosiaankaan ei ollut olemassa mitään, jota hän
-ei olisi politiikassa niin suuresti valittanut, kuin tuo ahdas ja
-ennakkoluuloinen käsityskanta, jonka hän huomasi nonconformisteilla
-ja työväenpuolueen politikoitsijoilla. Hän ei olisi koskaan myöntänyt
-sitä, että tietyt ovet olivat suljetut häneltä hänen syntyessään,
-salvatut hänen mennessään Etoniin ja teljetyt ulkoapäin hänen
-mennessään Cambridgeen. Oli myönnettävä, että hänen ohjesäännöissään
-oli paljon arvokasta -- korkea rehellisyyden taso, vilpittömyys,
-urheilunharrastus, mieskohtainen puhtaus, itseluottamus, yhtyneenä
-kaiken (niin sanoaksemme) virallisesti tunnustetun raakuuden
-vastenmielisenä-pitämiseen ja terveeseen käsitykseen siitä, miten
-valtiota on palveltava ja koulun hyväksi työskenneltävä. Mutta hän
-olisi tarvinnut paljon enemmän alkuperäisyyttä voidakseen suhtautua
-elämään jollakin muulla kuin sillä tavalla, mihin hän syntyperänsä
-ja koulutuksensa perusteella oli tottunut. Ymmärtääkseen täysin
-Harbingeria olisi pitänyt olla katselemassa ennakkoluulottomin
-silmin ja aivoin jotakin suurta krikettikilpailua, missä hän poikana
-ollessaan oli saanut kehityksensä, ja olla joltakin korkealta
-puolueettomalta paikalta tarkastamassa lunchin aikaan kilpakenttää,
-mikä köydestä köyteen ja paalusta paaluun oli ihmeellisen parven
-peittämänä, parven, jossa kaikki kulkivat tarkalleen samalla lailla,
-tarkalleen sama ilme kasvoilla, tarkalleen samanlainen hattu päässä
--- parven, joka säilytti tapojen ja uskontunnustuksen täydellisimmän
-yhtäläisyyden, mitä koskaan on tavattu maailman alusta lähtien.
-Hänen ympäristönsä ei ollut suosinut omintakeisuutta. Sitäpaitsi
-hän oli luonteeltaan pikemmin nopea kuin syvä, eikä elämä jättänyt
-häntä juuri yksikseen tai hiljaisuuteen. Hän joutui päivin ja öin
-kosketukseen ihmisten kanssa, joille politiikka oli enemmän tai
-vähemmän peliä, häntä tavoiteltiin kaikkialla, hän oli vapaa kaikesta
-kurista -- oli ihme, että hän oli niinkin vakava kuin oli. Koskaan
-ennen hän ei ollut rakastunut, ennenkuin viime vuonna Barbara,
-esiintyessään ensi kertaa seuraelämässä, oli "satuttanut häntä
-kaikkein arimpaan paikkaan", kuten hän -- muiden ollessa kysymyksessä
--- olisi saattanut sanoa. Vaikka olikin niin syvästi liikutettu, hän
-ei ollut vielä kosinut häntä -- hänellä ei ollut ollut aikaa, niin
-näytti, tai ei kenties kylliksi rohkeutta tai vakaumusta. Ollessaan
-lähellä Barbaraa hänestä tuntui mahdottomalta mennä pitemmälle
-tietämättä etukäteen kohtaloaan, ollessaan hänestä erillään hän tunsi
-melkein huojennusta, siksi, että niin paljon oli tehtävänä tahi
-sanottavana ja niin vähän aikaa siihen käytettävänä. Mutta nyt näinä
-parina viikkona, jotka hän pyhitti Miltounin asialle, hänen tunteensa
-olivat käyneet häiritseviksi.
-
-Hän ei myöntänyt Courtieria levottomuutensa syyksi, sillä kaiken
-kaikkiaan Courtier ei ollut mitään, oli vain "äärimmäinen",
-joka saattoi tulla kysymykseen, ja äärimmäiset kiihdyttivät
-aina Harbingerin sisintä, synnyttäen hänessä erikoisen hymyn ja
-äänensävyn. Kuitenkin hänen silmänsä, kun ne vain osuivat tuohon
-vilkasveriseen, kiinteään, ivalliseen naamaan, osoittivat eräänlaista
-kylmää tarkastelua, tai ilmestyi niihin pelonsekaista tummuutta.
-On totta, että he tapasivat toisensa vain harvoin, sillä hän
-vietti suurimman osan aikaansa autonajossa ja puheidenpidossa,
-kun Courtier taas pääasiallisesti kirjoitti ja ratsasti, hänen
-jalkansa kun oli vielä liian heikko kävelemiseen. Mutta kerran tai
-kahdesti hän oli myöhään yöllä tupakkahuoneessa joutunut ivalliseen
-keskusteluun tuon menetettyjen asiain puolustajan kanssa, ja hyvin
-pian huonosti salattu kärsimättömyys oli ilmennyt hänen ääneensä.
-Oli käsittämätöntä, miten joku saattoi tuhlata aikansa koettamalla
-ratsastaa kuolleella hevosella kuuhun! Tosiasiat olivat tosiasioita,
-ihmisluonne ei tullut koskaan olemaan muuta kuin ihmisluonne!
-Erittäin ärsyttävää oli nähdä Courtierin silmäin kiiltoa, panna
-merkille hänen äänensä sävyä, joka tuntui sanovan: "Nuori
-ystäväiseni, keittonne jäähtyy!"
-
-Eräänä aamuna tuollaisen kohtauksen jälkeen, nähdessään Barbaran
-rientävän ulos ratsastuspuvussa, hän kysyi, saiko tulla mukaan
-talliin, ja läksi astelemaan hänen rinnallaan harvinaisen
-äänettömänä, outo tunne sydämessä, kurkku selittämättömän kuivana.
-
-Monklandin hovin talli oli niin laaja kuin moni maalaistalo.
-Siihen mahtui kolmekymmentä hevosta, mutta siinä oli nyt vain
-kaksikymmentäyksi, pikku Ann'in ponykin niihin luettuna. Koko
-kreivikunnassa ei ollut sen veroista korkeudessa, valaistuksessa,
-kirkkaudessa ja ilman puhtaudessa. Näytti tosiaankin mahdottomalta,
-että mikään hevonen olisi koskaan sellaisessa paikassa siinä määrin
-unhottanut itseään, että olisi muistanut olevansa hevonen. Joka
-aamu pikkuinen porkkana-, omena- ja sokeripala-astia oli pantuna
-pääkäytävän viereen niiden käytettäväksi, jotka halusivat ruokkia
-noita kalliita asukkaita.
-
-Sidottuna pilttuiden kummallakin puolella oleviin vaskirenkaisiin,
-turvat ovea kohden käännettyinä, niitä oli aina nähtävänä kymmenkunta
-kappaletta, kaulat kaarevina, korvat höröllään, loimet hohtavina,
-ihmetellen asiain menoa, toimeliaiden tallirenkien rauhoitellessa
-niitä vihellyksillään, valmiina nostamaan turpansa nähdessään jonkun
-tulevan sisään.
-
-Laajassa irtokarsinassa, tallin pohjoispäässä, Barbaran
-kastanjanvärinen lempiratsu, jonka kaikki kuusitoista esi-isää
-olivat poikkeuksetta kantakirjassa, seisoi aivan hiljaa, kaula
-käännettynä, kun kuuli hänen tulonsa. Se pureskeli paraikaa appeen
-sekaan pantua omenaa, ja sen aistimuksissa tapahtui taistelu tuon
-herkun miellyttävän maun ja erään äänen välillä, minkä se tajusi
-lähtevän porkkanoista. Kun Barbara avasi oven ja sanoi "Hai", niin
-se riensi hoitajaansa kohden, osoittaakseen riippumattomuuttaan,
-mutta kun hän sanoi: "Oh, kas niin!" niin se kääntyi ympäri ja tuli
-häntä kohden. Pehmeine hohteineen sen paksujen, kastanjanväristen
-luomien alla olevat silmät tarkastelivat häntä ylt'yleensä.
-Huomatessaan, että hänen porkkanansa eivät olleet etupuolella, se
-kurkotti kaulaansa, antoi turpansa harhailla hänen vyötäistensä
-ympäri ja nipisti hieman huulillaan hänen rautakintaista kättään. Kun
-se ei tuntenut porkkanan makua, se veti pois turpansa ja puhalsi.
-Sitten, astuen varovasti, jottei olisi polkenut hänen jalalleen,
-se töytäsi häntä hieman lautasillaan, kunnes äkkikäänteellä pääsi
-hänen taakseen ja puhalsi pitkään ja matalasti hänen niskaansa.
-Kun tämäkään ei haissut porkkanalta, niin se pisti turpansa hänen
-olkapäänsä yli hänen poskeaan vastaan ja kuolasi hieman. Porkkana
-ilmestyi Barbaran vyötäisten kohdalle, ja kurkottaen päällään se
-koetti tavoittaa sitä. Tuntiessaan sen lujasti ja pehmeästi leukansa
-alla se nuuskasi uudestaan ja työnsi häntä hyvin hienosti polvellaan.
-Mutta kykenemättä vieläkään tavoittamaan sitä se veti pois päänsä,
-perääntyi eikä ollut huomaavinaankaan häntä. Ja äkkiä se tunsi kaksi
-esinettä kaulassaan ja jotakin pehmeää painettavan turpaansa vastaan.
-Se sieti tämän äänettömästi luimistaen korviaan. Tuo pehmeä alkoi
-painaa sen turpaa vastaan. Höristäen jälleen korviaan se työntyi
-hieman taaksepäin, uteliaampana, mutta tuo pehmeä perääntyi. Äkisti
-se huomasi saaneensa porkkanan suuhunsa.
-
-Harbinger oli katsellut tätä näkyä omituisen kalpeana, nojaten
-irtokarsinan seinää vastaan. Sen loputtua hän sanoi:
-
-"Lady Babs!"
-
-Hänen äänensä sävy mahtoi olla tosiaankin outo, sillä Barbara
-pyörähti ympäri.
-
-"Niin?"
-
-"Miten kauan minun täytyy olla näin?"
-
-Muuttamatta väriään tai luomatta katsettaan alas Barbara
-katsahti häneen heikonkysyvällä mielenkiinnolla. Hänen katseensa
-ei ollut raaka, eikä siinä ollut vallattomuutta taikka
-sukupuoli-ilkeyttä, kuitenkin se säikähdytti Harbingerin rauhallisella
-tutkimattomuudellaan. Mahdotonta oli sanoa, mitä siihen kätkeytyi.
-Harbinger tarttui hänen käteensä, kumartui sen yli ja sanoi matalalla
-äänellä:
-
-"Te tiedätte minun tunteeni. Älkää olko julma minua kohtaan!"
-
-Barbara ei vetänyt pois kättään, tuntui kuin hän ei olisi
-ajatellutkaan sitä.
-
-"Minä en ole ollenkaan julma."
-
-Katsahtaessaan ylös Harbinger näki hänen hymyilevän.
-
-"Sitten -- Babs!"
-
-Harbingerin kasvot olivat lähellä Barbaran kasvoja, mutta tämä ei
-perääntynyt, pudisti vain päätään. Harbinger kiihtyi.
-
-"Miksi?" hän kysyi ja, aivan kuin tuohon torjuvaan liikkeeseen
-sisältynyt vääryys olisi äkkiä iskenyt häneen, päästi irti hänen
-kätensä.
-
-"Miksi?" hän sanoi uudestaan, terävästi.
-
-Hiljaisuutta häiritsi vain pyöreän ikkunan ulkopuolella olevien
-varpusten viserrys ja Halin ääni, Halin, joka pureskeli viimeistä
-porkkananpalasta. Harbinger tunsi jokaisessa hermossaan irtokarsinan
-suloisenkatkeran hajun sekaantuvan Barbaran hiusten ja vaatteiden
-tuoksuun. Ja melkein säälittävästi hän sanoi:
-
-"Miksi?"
-
-Mutta pannen kätensä ristiin selkänsä takana Barbara vastasi
-kohteliaasti:
-
-"Hyvä ystävä, miten minä voisin tietää, miksi?"
-
-Hän olisi tyynesti antanut syleillä itseään, jos Harbinger olisi
-vain uskaltanut. Mutta sitä hän ei tehnyt, vaan siirtyi irtokarsinan
-seinustalle. Purren sormeaan hän tuijotti Barbaraan synkästi. Tämä
-siveli hevosensa turpaa. Kuiva raivo alkoi kaivella Harbingerin
-sydäntä. Tämä tyttö oli työntänyt luotaan hänet -- Harbingerin!
-Hän ei ollut tietänyt, ei ollut aavistanut, miten paljon kaipasi
-Barbaraa. Saattoiko tämän nuoren, tyynen, hyvätuoksuisen, hymyilevän
-olennon eläessä olla ketään muuta, joka olisi pannut hänen päänsä
-pyörälle, saanut hänen hermonsa pakottamaan ja sydämensä täyttymään
-kaipuulla! Hän tunsi itsensä tällä kertaa kaikkein onnettomimmaksi
-mieheksi.
-
-"Minä en tule jättämään teitä", hän mutisi.
-
-Barbara vastasi vain hymyllä, joka oli hieman utelias,
-myötätuntoinen, melkein suloinen, aivan kuin olisi sanonut:
-
-"Kiitän teitä -- kuka tietää?"
-
-Ja melkein äkisti, yardin päässä toinen toisistaan, puhellen
-hevosista he palasivat taloon.
-
-Puolenpäivän tienoissa Barbara lähti Courtierin kanssa
-ratsastusretkelle.
-
-Lounaismyrskyä -- jota oli kestänyt kolme päivää -- seurasi säteilevä
-tyven, ja jo pelkkä eläminen merkitsi mielenliikutusta. Pienen puron
-rannalla, mikä virtasi nummen reunaa pitkin villin, kivisen miehen
-alapuolella, ratsastajat pysähdyttivät hevosensa, kuunnellakseen
-vain ja vetääkseen ilmaa sisäänsä. Elämän ylensuloinen kuoro oli
-muuttunut mitä ihanimmaksi sopusoinnuksi. Mikään noista pienistä,
-toisiinsa kietoutuneista, virtain, tyynen ilman, elukkain, ihmisten,
-mehiläisten tai lintujen piipityksistä ei työntynyt esiin liian
-karkeasti maata ympäröivän äänivaipan läpi. Oli keskipäivä -- tuo
-tyyni hetki -- mutta tuo auringon ylistyslaulu sen liian pitkän
-poissaolon vuoksi ei tauonnut hetkeksikään. Ja maan yllä oli tuoksuva
-alusvaate, suloinen, hyvin hienosti kudottu nuoresta sanajalan,
-kanervanvesan, lehtikuusen, savun ja orapihlajan hajusta. Näiden
-kahden -- ääni- ja tuoksupeitteen päällä oli sininen ilmahuntu, tuo
-äänetön laaja tasanko, vain vapauden siipien pingoittamana.
-
-Nautittuaan kauan päivän ihanuudesta ratsastajat nousivat melkein
-äänettöminä nummen laelle. Siellä he jälleen istuivat hiljaa
-hevostensa selässä, tutkien maisemaa. Kaukana etelässä ja idässä
-lepäsi meri, selvästi nähtävänä. Kaksi pientä, villiä ponylaumaa
-kulki laitumella toisiaan vastaan, alhaalla kukkulan kupeella.
-
-"Näin minä tahdon istua ja laulaa, rakkaani käsivarsillani, katsellen
-kahden karjalauman sekaantumista toisiinsa, kaukaisen, jumalaisen,
-sinisen meren ollessa tuolla alhaalla!" sanoi Courtier matalalla
-äänellä.
-
-Ja toisen vaitiolon jälkeen, katsoen kiinteästi Barbaraa kasvoihin,
-hän lisäsi:
-
-"Lady Barbara, pelkään että tämä on viimeinen kerta, kun saamme olla
-kahden kesken. Kun minulla on nyt tilaisuus, niin täytyy minun tuoda
-esiin kunnioitukseni. Te tulette aina olemaan jumaloimanani tähtenä.
-Mutta teidän säteenne ovat liian kirkkaat, minun täytyy palvoa teitä
-matkan päässä. Seitsemännestä taivaastanne katselkaa sentähden alas
-minuun suopein silmin älkääkä aivan kokonaan unhottako minua."
-
-Tämän puheen kestäessä, missä iva ja into niin oudosti sekaantuivat
-toisiinsa, Barbara istui hyvin hiljaa, hehkuvin poskin.
-
-"Niin", sanoi Courtier, "vain kuolematon saa syleillä jumalatarta.
-Sovinnaisuuden rajojen tuolla puolen minä tulen istumaan jalat
-ristissä ja kumartumaan maahan kolmesti päivässä."
-
-Mutta Barbara ei vastannut mitään.
-
-"Varhain aamulla", jatkoi Courtier, "jätettyäni vapauden synkät ja
-suuret asuinsijat, minä tulen kohottamaan katseeni suuren hengen
-temppeleihin, missä minä olen näkevä teidät uskon silmillä".
-
-Hän pysähtyi, sillä Barbaran huulet liikkuivat.
-
-"Pyydän, älkää loukatko minua."
-
-Courtier kumartui eteenpäin, otti hänen kätensä ja vei sen
-huulilleen. "Nyt me voimme ratsastaa eteenpäin..."
-
-Kun lordi Dennis sinä iltana istui pöydässä, vastapäätä sisarensa
-tyttärentytärtä, niin tämä teki häneen ulkonäöllään hyvin syvän
-vaikutuksen.
-
-"Hyvin ihana lapsi", hän ajatteli, "mitä rakastettavin nuori olento!"
-
-Barbara oli asetettu Courtierin ja Harbingerin väliin. Vanhan
-miehen vielä terävät silmät tarkastelivat näitä molempia. Vaikka
-olivatkin huomaavaisia naapureilleen, he molemmat katselivat
-syrjäsilmällä Barbaraa ja toinen toistaan. Tämä seikka oli ilmeinen
-lordi Dennisille, jonka valkeakärkisen parran ja viiksien väliin
-syntyi hymy. Mutta hän odotti, kalastajan vaisto kun kehoitti häntä
-olemaan laiminlyömättä mitään paikkaa vedestä, kunnes huomasi lapsen
-vaikenevan ja lepäävän, ja tarkasti huolellisesti, nähdäkseen
-mitä piti tuleman. Vaikka Barbara oli niin tyyni ja söi täydellä
-ruokahalulla, niin hänen silmänsä vilkaisivat Courtieriin. Tuo
-äkillinen katse näytti lordi Dennisistä kiihtyneeltä, aivan kuin
-jokin olisi kuohuttanut häntä. Sitten Harbinger puhui, ja Barbara
-kääntyi vastaamaan hänelle. Hänen kasvonsa olivat nyt tyynet, hieman
-hymyilevät, hitusen innostuneet ja kiihoittavat elämänilossaan.
-Tämä sai lordi Dennisin ajattelemaan omaa nuoruuttaan. Mikä
-loistava pari! Jos Babs meni naimisiin nuoren Harbingerin kanssa,
-niin koko Englannissa ei ollut hienompaa paria. Hänen katseensa
-siirtyi takaisin Courtieriin. Kylliksi miehevä! Häntä sanottiin
-vaaralliseksi! Hänen katseessaan oli kuohuntaa, huolellisesti
-hillittyä -- saattoi kenties vetää tyttöä puoleensa! Hänen
-oleellisesti käytännölliselle ja kirkkaalle mielelleen Courtierin
-kaltainen henkilö teki ällistyttävän vaikutuksen. Hän piti hänen
-katseestaan, mutta epäili hänen ivallista ilmettään ja hänen päähänsä
-nousevaa verta. Aika poika -- epäilemättä -- saattoi vaeltaa
-aatteineen, tuo humanisti! Lordi Dennisistä humanistit olivat
-hyvin omituisia. Ne loukkasivat kenties hänen kuivaa ja tarkkaa
-muotoaistiaan. He etsivät aina raakuutta tai vääryyttä ja tuntuivat
-olevan hyvillään, kun löysivät sitä -- he kiihtyivät vainutessaan
-sitä, ja kun sitä oli koko joukon olemassa, niin he eivät olleet
-koskaan aivan normaalitilassa. Aatteissa elävät ihmiset olivat itse
-asiassa hänestä, tosiasioihin tyytyvästä, aina hieman kiusoittavia!
-Barbara liikahti, ja se sai hänet takaisin todellisuuteen. Oliko
-tuo pikku Babs tuon hiuskruunun ja noiden jumalaisten olkapäiden
-omistaja, Babs, joka oli ratsastellut hänen kanssaan? Aika oli
-varmastikin aika piru! Barbaran silmät etsivät jotakin. Seuratessaan
-hänen katseensa suuntaa lordi Dennis joutui katsomaan Miltouniin.
-Mikä ero näissä kahdessa! Molemmat epäilemättä nuoruuden huolissaan,
-mitkä välistä, kuten hän liikaakin hyvin tiesi, kestivät melkein
-vanhuuden päiviin asti. Lapsi loi veljeensä omituisen katseen,
-ikäänkuin olisi pyytänyt tältä apua. Lordi Dennis oli aikoinaan
-nähnyt monen nuoren olennon jättävän vapaudenmajansa ja astuvan
-suureen arpajaistaloon, hän oli nähnyt monen voittavan ja menettävän
-siten ikuisiksi ajoiksi elämänsä kylmyyden, hän oli myöskin nähnyt
-monen silmäin himmenneen tuon talon ikkunaluukkujen takana, sen
-johdosta, että olivat nostaneet tyhjän lipun. Ajatellessaan, että
-"pikku" Babs oli tuon tutkimattoman salin kynnyksellä, hän kävi hyvin
-alakuloiseksi, ja noiden kahden Barbaraa katselevan miehen näkeminen
-tuntui hänestä vastenmieliseltä. Taivaan tähden älköön hän missään
-tapauksessa menkö niin pitkälle, että ottaisi tuon keski-ikäisen,
-punatukkaisen veitikan, jolla saattoi olla ajatuksia, mutt'ei
-mitään sukuluetteloa. Takertukoon nuoruuteen ja omaan säätyynsä,
-menköön naimisiin tuon nuoren miehen kanssa, saattakoon hänen päänsä
-pyörälle, hänen, joka näytti kreikkalaiselta jumalalta, tosin väärään
-aikakauteen joutuneelta, hän kun oli saanut viikset. Lordi Dennis
-muisti Barbaran näistä miehistä ja heidän erilaisesta elämästään
-lausumat sanat. Jokin romanttinen halu tai jokin senlaatuinen
-vaikutti hänessä! Ja jälleen lordi Dennis katsahti Courtieriin. Don
-Quixotetyyppi -- mies, joka ratsasti päätä pahkaa kaikkea vastaan!
-Tehköön vain niin -- mutta hänestä ei ollut Babsille! Barbara ei
-ollut loistavan Garibaldin loistava Anita! Oli luonteenomaista
-lordi Dennisille -- yhtä hyvin kuin muillekin -- että hänestä
-vapauden sankarivainajat olivat paljon rakkaampia kuin elävät
-vapaudensankarit. Niin, Babs kaipasi jotakin enempää, tai oliko
-se kenties jotakin vähempää, kuin nukkumista paljaan taivaan alla
-rakastamansa miehen tai tämän puolustaman asian vuoksi. Hän kaipasi
-huvia ilman suuria ponnistuksia ja hieman valtaa, ei mitään sellaisen
-naisen epämukavaa jälkimainetta, joka oli kestänyt tulikokeen,
-vaan kauneuden ja yhteiskunnallisen arvonannon mainetta ja valtaa.
-Tällainen kuvittelu, jos se sitä sitten oli, ei olisi ollut mitään
-muuta kuin nuoren tytön romanttisuutta. Pitikö luopua todellisuudesta
-haihtuvan varjon vuoksi? Ei mitenkään! Ja jälleen lordi Dennis loi
-tarkan katseensa sisarensa tyttärentyttäreen. Nuo silmät ja tuo
-hymy! Niin! Hän tuli kyllä selviytymään tästä ja ottamaan tuon
-kreikkalaisen jumalan, tuon kuolevan gallialaisen -- kumpi niistä nyt
-sitten tuo nuori mies saattoi ollakin!
-
-
-
-
-XXI LUKU.
-
-
-Courtier ei lähtenyt Monklandin hovista ennenkuin vasta
-vaalipäivän aamuna. Häntä oli jo jonkin aikaa omatunto soimannut.
-Sillä hänen polvensa oli parantunut, ja hän tiesi hyvin, että
-Barbara ja vain Barbara pidätti häntä siellä. Tuon suuren talon
-ilmakehä ärsytti häntä kovasti, tuon talon, missä oli kokonaisia
-palvelija-armeijoita, missä oli mahdoton tehdä mitään itseään
-varten ja missä tunsi olevansa toivottomasti eristettynä kaikista
-elävistä ja välttämättömistä elämän puolista. Hän tunsi totisesti
-puhdasta sääliä näitä ihmisiä kohtaan, jotka näyttivät viettävän
-elämää, joka tuntui olevan heidän oman yhteiskunnallisen tärkeytensä
-tukahduttama. Se ei ollut heidän vikansa. Hän myönsi heidän tekevän
-parhaansa. He olivat hyviä lajinsa edustajia, eivät olleet pehmeitä
-eikä ylellisiä, kuten tänä tuhlaavana ja rappeutuneena aikana oli
-tavallista. Ilmeisesti he koettivat elää yksinkertaisesti -- mikä
-hänen mielestään tuntui kohottavan heidän asemansa mahtipontisuutta.
-Kohtalo oli tarjonnut heille liikaa. Kuka olisi voinut kohota tästä
-aineellisten etujen suuresta, kaikkinielevästä paljoudesta vapaana
-ja kutistumattomana? Courtierin tapaisesta paimentolaisesta tuntui
-siltä, kuin hänen silmiensä edessä olisi yhtämittaa näytelty hienoa,
-mutta hyvin hirveätä tragediaa, ja että tämän näytelmän keskustassa
-oli tyttö, joka niin suuresti veti häntä puoleensa. Joka yö, kun
-hän palasi tuohon korkeaan huoneeseen, joka tuoksui niin hyvältä ja
-jossa kaikki oli, liioittelematta, niin mainiosti järjestetty hänen
-mukavuudekseen, hän ajatteli:
-
-"Hyvä Jumala, _huomenna_ -- minä olen jo poissa!"
-
-Mutta joka aamu, kun hän tapasi Barbaran pöydässä, hänen ajatuksensa
-olivat aivan samoja, ja toisinaan hän ihmetellen kysyi itseltään:
-"Olenko minä joutumassa tuon tytön lumoihin -- olenko minä
-muuttumassa pehmeäksi?" Hän tunsi nyt paremmin kuin ennen, että
-tuo erikoinen ylimysten keinotekoinen "kovuus" oli suolavettä tai
-etikkaa, mihin he itsesäilytysvaistosta varovaisesti upottautuivat,
-estääkseen siten liiaksi-suojatut kudoksensa kuihtumasta. Hän huomasi
-sen Barbarassakin -- tuon eräänlaisen tunteenkoetuksen kaikessa,
-eräänlaisen epäluulon tunteellista tai lyyrillistä kohtaan, tuon
-eräänlaisen sympatian ja tunteen halveksimisen. Ja hänen mielensä
-teki yhä enemmän ja enemmän käydä kovakouraisesti tuohon verhoon,
-saada nähdä, saattoiko sytyttää hänet tuleen ja saada hänet
-leimahtamaan jonkun tunteen tai aatteen vaikutuksesta. Huolimatta
-Barbaran kiusoittavasta, nuoresta mielenmaltista Courtier näki hänen
-tuntevan hänen halunsa ja huomasi silloin tällöin huolimattomuuden
-piirteen väläyksen, mikä kovin veti häntä, Courtieria, puoleensa.
-
-Ja kuitenkaan, kun hän viimeinkin jätti hyvästi vaalipäivän
-edellisenä iltana, hän ei voinut mairitella itseään sillä, että olisi
-iskenyt hänestä kipinääkään. Tuona viime hetkenä Barbara ei antanut
-hänelle kylläkään tilaisuutta, seisoi vain muiden naisten keskellä
-tyynenä ja hymyillen, ikäänkuin olisi päättänyt estää Courtierin
-pilkkaamasta häntä ivallisella hartaudellaan.
-
-Hän nousi aikaisin seuraavana aamuna, aikoen poistua huomaamatta.
-Vaunuissa, jotka oli jätetty hänen käytettävikseen, hän tapasi
-pienen olennon, joka nojasi tyynyjä vastaan, niin että varpaat
-osoittivat, autonkuljettajan selkää. Ne kuuluivat pikku Ann'ille,
-joka askarrellessaan oli huomannut ajoneuvot oven edessä. Hänen kimeä
-pieni äänensä, joka tuli hänen nykerän nenänsä alta ystävällisenä,
-mutt'ei liian ystävällisenä, rohkaisi Courtieria.
-
-"Lähdettekö te pois? Minä voin tulla veräjälle asti."
-
-"Sepä hauskaa."
-
-"Niin. Tuossako on kaikki teidän tavaranne?"
-
-"Pelkään olevan."
-
-"Oh! Onhan niitä siinä jo aika paljon!"
-
-"Niin paljon kuin minulle sopii."
-
-"Tietenkään _teillä_ ei ole tapana pitää merisikoja mukananne?"
-
-"Ei tavallisesti."
-
-"Minulla on aina. Tuollapas on isoäidinäiti!"
-
-Lady Casterley oli tosiaankin tiensyrjässä, neuvomassa hoikkaa
-puutarhuria, miten vanhaa tammea oli hoidettava. Courtier astui alas
-ja meni jättämään hänelle hyvästi. Tämä tervehti häntä eräänlaisella
-julmalla sydämellisyydellä.
-
-"Te siis menette! Olen iloinen sen johdosta, vaikka hyvin
-ymmärrättekin, että minä pidän teistä persoonallisesti."
-
-"Aivan niin!"
-
-Lady Casterleyn silmät hohtivat pahanilkisesti.
-
-"Miehet, jotka nauravat teidän tavallanne, ovat vaarallisia, kuten
-olen teille aikaisemmin sanonut!"
-
-Sitten hän hyvin vakavasti lisäsi:
-
-"Minun tyttärentyttäreni tytär tulee menemään naimisiin lordi
-Harbingerin kanssa. Minä sanon tämän, mr Courtier, teidän sielunne
-rauhan vuoksi. Te olette kunnian mies, pitemmälle tässä ei saa mennä."
-
-Kumartuen hänen kätensä yli Courtier vastasi:
-
-"Hän on oleva onnenpoika."
-
-Pikkuinen vanha lady katsoi häneen kiinteästi.
-
-"Varmasti. Hyvästi!"
-
-Courtier kohotti hattuaan hymyillen. Hänen poskiaan poltti. Päästyään
-vaunuihin hän katsahti ympärilleen. Lady Casterley antoi edelleen
-neuvoja hoikalle puutarhurille. Pikku Ann'in ääni keskeytti hänen
-ajatuksensa:
-
-"Minä toivon, että tulette takaisin. Sillä minä toivon olevani täällä
-jouluna, ja minun veljeni tulevat myöskin silloin tänne, Jack ja
-Tiddy, mutt'ei Christopher, sillä hän on nuori. Minun _täytyy_ nyt
-mennä. Hyvästi! Halloo, Susie!"
-
-Courtier näki hänen liukuvan tiehensä ja yhtyvän portinvartijan
-tyttäreen, pieneen, kalpeaan, kunnioitusta ilmaisevaan olentoon.
-
-Auto kääntyi kujalle.
-
-Jos lady Casterley oli suunnitellut tämän paljastuksen, mitä hän
-ei tosiaankaan ollut tehnyt, sillä hän oli saanut sen päähänsä
-Courtierin naurun johdosta, niin hän ei olisi voinut keksiä mitään
-tepsivämpää, sillä syvällä Courtierin sydämessä oli kulkijan hyvin
-todellinen epäluulo, mikä läheni melkein halveksuntaa, ihmisiä
-kohtaan, joilla kaikki oli niin valmiina ja järjestyksessä, kuten
-ylimystöllä ja porvaristolla, oli toiminnan miehen koko kauhu kaikkea
-sitä kohtaan, mitä hän nimitti -- "puskemiseksi ja oksentamiseksi".
-Barbaran tavoitteleminen jossakin muussa kuin avioliiton
-tarkoituksessa ei ollut koskaan juolahtanut hänen päähänsä, hänen,
-jolla oli niin vähän sovinnaista moraalia, mutta niin paljon
-itsekunnioitusta. Ja salainen halu syrjäyttää Harbinger ja joutua
-naimisiin, missä olisi näyttänyt merirosvolta, oli aivan yhtä vähän
-sellaisen miehen maun mukaista, jolle ei ollut outoa pitää itseään
-muiden ihmisten veroisena. Hän antoi vaunujen poiketa kujalle, joka
-vei Audrey Noelin asunnolle, sillä hän ei voinut poistua käymättä
-rohkaisemassa tuota ahdingossa olevaa olentoa.
-
-Mrs Noel tuli häntä vastaan verannalle. Ohuen ja hieman ruskettuneen
-käden puristuksesta -- käden, joka ei ollut koskaan jouten --
-Courtier tunsi hänen luottavan hänen myötätuntoonsa ja haluunsa
-ymmärtää häntä; eikä mikään taas herättänyt parasta, mitä oli
-Courtierissa, niin hyvin kuin tämänlaatuinen äänetön vetoaminen hänen
-suojelukseensa. Hän sanoi kohteliaasti:
-
-"Älkää antako ihmisten ajatella, että olette masennuksissa", ja
-puristaen hänen kättään lujasti: "Miksi teidän pitäisi menehtyä tällä
-tavalla? Se on synti ja häpeä!"
-
-Mutta hän pysähtyi tuntiessaan puhuvansa sopimatonta näiden kasvojen
-edessä, jotka liikehtimättä ilmaisivat niin paljon enemmän kuin hänen
-sanansa. Courtier protesteerasi sivistyneenä miehenä, mrs Noelin
-kasvot olivat luonnon protesti, vasten tahtoaan menehtyvän kauneuden
-äänetön julistus, kauneuden, joka oli elämän kutsu syleilyyn, mistä
-elämä sai alkunsa.
-
-"Minä lähden, minä", hän sanoi, "te ja minä, kuten tiedätte, emme ole
-sopivia näille ihmisille. Mitään vapauden lintuja ei sallita!"
-
-Puristaen Courtierin kättä mrs Noel kääntyi pois taloon, jättäen
-hänet katsomaan sitä paikkaa, missä hänen valkea vartalonsa oli
-ollut. Courtier oli aina tuntenut suojelevaa tunnetta Audrey Noelia
-kohtaan, mikä vain hieman rohkaistuna olisi tullut lämpimäksikin.
-Mutta sen jälkeen kuin mrs Noel oli joutunut omituiseen asemaansa,
-Courtier ei olisi mistään hinnasta karistanut hänestä pois sitä
-uskoa, että hän, mrs Noel, saattoi luottaa häneen. Ja nyt kun hän
-oli kiinnittänyt katseensa muualle, ja kun mrs Noel oli vaikeassa
-pulassa, hän tunsi hänen puolestaan sitä vihaa, mitä veli tuntee, kun
-oikeus ja sääli ovat yhtyneet pilkkaamaan hänen sisartaan. Frithin,
-autonkuljettajan, ääni herätti hänet synkistä unelmista.
-
-"Herra, katsokaapas lady Barbaraa!"
-
-Seuraten miehen katseen suuntaa Courtier näki taivaanrantaa
-vastaan kallioisella kukkulalla, Ashmanin hullutuksen yläpuolella,
-ratsastajan patsaan. Hän pysäytti auton heti ja astui alas.
-
-Courtier tapasi Barbaran raunioiden luota, jotka olivat tiepuolessa,
-jumalaisen sallimuksen suojaamina, joka odottaa siihen uskovia
-ihmisiä. Hän ei voinut sanoa, huomasiko Barbara hänen lähestymistään,
-ja hän olisi antanut kaikkensa, mikä ei ollut paljon, jos olisi
-saanut nähdä hänen kankean nuttunsa ja hänen ruumiinsa pehmeän
-lihan läpi tuohon ihmeelliseen luolaan, sydämeen, jos olisi saanut
-hetkenkin Ashmanin tavoin jättää kaiken aineellisuuden ja elää tuota
-kirkasta elämää, missä ei ole mitään raja-aitoja miehen ja naisen
-välillä. Barbaran hymy sai hänet niin hämille, tuo hymy, jonka hänen
-henkensä työnsi esiin, kuten ensimmäinen kukka työntyy maan pinnasta
-tekemään pilaa kevättuulista. Miten tietää, mitä se merkitsi! Ja
-kuitenkin Courtier ylpeili naistuntemuksellaan, jota hänellä jonkun
-verran olikin. Mutta hän ei keksinyt muuta sanoakseen:
-
-"Tämä sattuma on minulle hyvin mieleinen."
-
-Katsahtaen sitten äkkiä ylös Courtier huomasi hänet oudon kalpeaksi
-ja väriseväksi.
-
-"Minä tulen näkemään teidät Lontoossa!" sanoi Barbara, ja iskien
-hevostaan ruoskallaan, katsahtamatta taakseen, hän ratsasti pois
-kummun yli.
-
-Courtier kääntyi nummelle vievälle tielle, ja päästyään autoonsa hän
-mutisi:
-
-"Nopeammin, Frith, olkaa hyvä!"...
-
-
-
-
-XXII LUKU.
-
-
-Vaalitoiminta oli jo reippaassa käynnissä, kun Courtier saapui
-Bucklandburyyn. Osittain luonnollisesta mielenkiinnosta tuloksiin,
-osittain puoleksi tiedottomasta harrastuksesta päästä mahdollisesti
-vilahdukselta näkemään Barbaran hän jätti matkalaukkunsa hotelliin
-ja päätti jäädä odottamaan äänestyksen tulosten julistamista.
-Astellen pääkatua kohden hän alkoi tarkastella päivän huvittavuuksia.
-Poliittisen uskon kukoistus oli karissut hänen siivissään, hänen,
-joka oli lentänyt ympäri maailman. Hän oli nähnyt paljon paljon
-elävämpiä värejä voidakseen nyt suuresti kunnioittaa noita himmeitä
-ja epäilyttäviä värejä, sinistä ja keltaista. Nämä jättivät
-hänet perin filosofiselle tuulelle. Kuitenkin oli mahdotonta
-päästä niistä eroon, sillä sinä päivänä itse maailma näytti
-siniseltä ja keltaiselta, eikä tuo kolmas, molempien puolueiden
-käytäntöönottama punainen väri tarjonnut mitään selvää taetta siitä,
-että ne olisivat nähneet jotakin hyvää toisissaan. Pikemminkin
-se näytti vertauskuvallisesti esittävän kumpaisenkin halua saada
-vihollisensa verta. Mutta Courtier havaitsi pian hänen vapaille
-ja kenties ivallisille kasvoilleen luoduista katseista, että
-kumpaisestakin riitapuolesta filosofinen silmä oli vastustajaakin
-vihattavampi. Aivan yksimielinen oli halu heittää sellaisia
-kasvoja, näyttäytyivätpä ne sitten missä tahansa, tiilenpalasella.
-Niiden kirotulla puolueettomuudella, niiden tavalla katsoa asiain
-suojusverhon läpi, tarkoituksessa nähdä, oliko mahdollisesti jotakin
-niiden sisällä, hän tunsi, että he pitivät niitä todellisena
-vastustajana -- kaikkien pienien, lihavien "tosiasiain" ikuisena
-vihollisena, jotka siniseen ja keltaiseen pukeutuneina kerskuivat ja
-horjuivat sinne tänne, nimitellen toisiaan, iskien toisiaan vasten
-silmiä ja lyöden nenät verille. Näistä pienistä, juhlallisista,
-miellyttävistä olennoista, joiden naama oli vain näkyvissä, mutt'ei
-koskaan selkä, filosofinen silmä, jolla oli tapana kurkistaa nurkan
-taakse, oli inhoittava. Nuo hyvin keltaiset ja hyvin siniset, pienet,
-meluavat sotilaat, tinasapelit käsissä ja soitellen tinatorvillaan,
-tungeskelivat kaikissa ikkunoissa ja kaikilla seinillä, kääntyen
-vuoronperään kaikkien kansalaisten puoleen, vakuuttaen kullekin, että
-he ja vain he saattoivat johtaa hänet Westminsteriin. Useimmissa
-tapauksissa valitsijat eivät tuottaneet suurtakaan vaivaa, sillä
-pitäen epävarmuutta vastenmielisenä he halusivat kiihkeästi tulla
-vakuutetuksi siitä, että maa saatettiin heti pelastaa pienillä
-keltaisilla tosiasioilla tai pienillä sinisillä tosiasioilla, aina
-asianhaarain mukaan. Epäilemättä heillä oli tusinan verran muitakin
-syitä kuulua toiselle tahi toiselle puolelle, esimerkiksi se, että
-heidän isänsä oli ennen heitä ollut sitä ja sitä, että heidän
-voileipänsä oli keltainen tai sininen, että he olivat äänestäneet
-toista puolta viime kerralla, että he olivat miettineet uudestaan ja
-tarkistaneet kantansa, että olivat tulleet juoneeksi joko viatonta
-sinistä tai naiivia keltaista olutta, että hänen ylhäisyytensä
-oli oikea mies, tai että "äänestäkää Chilcoxia" tuntui niin
-sopivalta heidän suussaan. Mutta kaikkein tärkeimpänä ja kaikkein
-luotettavimpana syynä oli se, että, mikäli he saattoivat tuntea ja
-käsittää, totuus sillä hetkellä oli joko sininen tahi keltainen.
-
-Ahdas pääkatu oli täynnänsä äänestäjiä. Sinne asetetuilla hoikilla
-poliiseilla ei ollut mitään tehtävää. Varmuus siitä, että tulivat
-voittamaan, näytti pitävän kaikki hyvällä tuulella. Vielä ei ollut
-mitään syytä halkaista kenenkään kalloa, sillä vaikka mitä tarkimmin
-pidettiinkin silmällä kaikkia filosofisen silmän ilmestyksiä, niin
-sitä tavattiin -- Courtieria lukuunottamatta -- vain lastenvaunuissa,
-eräässä vanhassa miehessä, joka horjuen ajoi pyörällä pitkin katua
-ja pysähtyi kysymään poliisilta, mitä kaupungissa oli tekeillä, ja
-kahdessa viheriänaamaisessa nuorukaisessa, jotka työntivät sekä
-sinisellä että keltaisella värillä koristettuja käsirattaita.
-
-Mutta vaikka Courtier tarkastelikin näitä "tosiasioita" sellaisella
-epäilyllä, niin kaikkien asiaa kohtaan osoittama hartaus teki
-häneen tosiaan loistavan vaikutuksen. He kävivät siihen halulla
-käsiksi. Odotettuaan sitä kuukausia he tulivat muistelemaan sitä
-myöskin kuukausmääriä. Se oli epäilemättä uskonnollinen meno, mihin
-sisältyi mitä syvimpiä tunteita. Ja tämä tuntui Courtierista, joka
-oli toiminnan mies, luonnolliselta, kenties pateettiselta, mutta ei
-mitenkään ivattavalta asialta.
-
-Oli jo myöhäinen iltapäivä, kun tuolle pääkadulle ilmestyi pitkä
-jono miehiä marssien. Jokaisella heistä oli edessään ja takanaan
-ilmoitustaulu, mihin oli kirjoitettu tummansinisillä, suurilla,
-kauniilla kirjaimilla vaaleansinistä taustaa vastaan seuraavat sanat:
-
-    Uusia selkkauksia.
-
-    Vaara ei ole vielä voitettu.
-
-    Antakaa äänenne Miltounille ja hallitukselle ja pelastakaa
-    valtakunta.
-
-Courtier pysähtyi katselemaan näitä suuttuneena. Nämä ilmoitustaulut
-eivät polkeneet vain hänen rauhanharrastuksiaan, vaan hän näki niissä
-jotakin muuta, jota epäfilosofinen silmä ei huomannut. Se esitti
-hänen mielestään vertauskuvallisesti kaikkea arvotonta kansallisessa
-elämässä -- se oli jalomielisyyden haudalla sanomattoman surullinen
-hautakirjoitus. Mutta mikä saattoi kuitenkaan olla oikeutetumpaa
-puolueen näkökannalta katsoen? Eikö ollut toivottoman tärkeätä,
-että jokainen sininen hermo jännitettiin sinä päivänä käännyttämään
-keltaisia hermoja, joskaan ei sinisiksi, niin ainakin harmaiksi ennen
-yön tuloa? Eikö ollut aivan totta, että valtakunta voitiin pelastaa
-vain sinisillä äänillä? Voitiinko estää sinistä lehteä painattamasta
-noita sanoja, "Uusia selkkauksia", jotka hän oli lukenut sinä
-aamuna? Ei sen paremmin kuin keltaiset saattoivat estää keltaista
-lehteä painattamasta sanoja "Lordi Miltounin yöllinen seikkailu".
-Heidän ainoa tehtävänsä oli voittaa, taistelemalla aina puhtain
-asein. Keltaiset eivät olleet taistelleet puhtain asein, eivätkä
-taistelleet koskaan, ja kaikkein sopimattominta heidän puoleltaan oli
-syyttää sinisiä tästä sopimattomuudesta, mikä syytös oli totisesti
-naurettava! Mikä oli totta? Se, mikä teki maailman siniseksi, oli
-ilmeisesti totta, se, mikä ei sitä tehnyt, ei sitä ollut. Mitään
-keskitietä ei ollut! Henkilö, joka ei nähnyt asioita kummallakaan
-tavalla, oli pehmeä eikä mikään oikea kansalainen. Pitikö sitten
-luottaa keltaisten vakavuuteen -- keltaiset eivät luottaneet heihin
-koskaan siinä suhteessa! Mutta vaikka Courtier tiesikin kaiken tämän,
-niin nämä ilmoitustaulut olivat hänestä erikoisen tuomittavia,
-eikä hän voinut olla iskemättä kepillään erääseen ilmoitustauluun.
-Käytävän vieressä seisonut teurastajan pony säpsähti tästä, nousi
-takajaloilleen ja syöksyi eteenpäin, Courtierin kera, joka oli
-luonnollisesti tarttunut ohjaksiin, pidellen niistä kiinni. Joku
-koira kiiti ohitse, Courtier kompastui ja kaatui. Ohimennessään
-pony potkaisi häntä päähän. Hän menetti hetkeksi tajuntansa, mutta
-tultuaan tajuihinsa kieltäytyi kaikesta avusta ja meni hotelliinsa.
-Hänen päätään pyörrytti kovasti, ja sidottuaan likaisen haavan hän
-paneutui vuoteeseensa.
-
-Palattuaan näyttämästä itseään kaikilla vaaliuurnilla, mikä oli
-tärkein kaikista toimituksista, Miltoun sai aikaa mennä häntä
-katsomaan.
-
-"Nuo teidän viime taulunne!" alkoi Courtier heti.
-
-"Olen antanut poistaa ne."
-
-"Ne ovat tehneet tehtävänsä -- onnittelen -- tulette pääsemään
-parlamenttiin!"
-
-"Minä en tietänyt niistä mitään."
-
-"Hyvä ystävä, minä en oletakaan teidän tietäneen."
-
-"Kun erämaa on miehen ja pyhän kaupungin välissä, niin hän ei jätä
-matkaansa kesken siksi, että on pakotettu peseytymään matkan varrella
-likaisessa vedessä. Roskaväki -- miten minä sitä vihaan!"
-
-Näissä sanoissa oli niin paljon pidätettyä vihaa, että ne
-hämmästyttivät Courtieriakin, joka oli aina taistellut enemmistöjä
-vastaan.
-
-"Minä vihaan sen keskinkertaista typeryyttä, minä vihaan sen
-äänensävyä ja sen katsetta -- se on niin inhoittava, se on niin
-vähäpätöinen, Courtier, minä kärsin kiirastulen tuskia ajatellessani,
-että tulen menemään parlamenttiin roskaväen äänillä. On synti käyttää
-hyväkseen tätä elukkaa, mutta minä sovitan syntini."
-
-Tähän outoon purkaukseen Courtier ei aluksi vastannut mitään.
-
-"Te olette tehnyt liiaksi ankarata työtä", hän sanoi viimein, "te
-olette menettänyt tasapainonne. Loppujen lopuksi roskaväki on
-kokoonpantu sellaisista miehistä kuin te ja minä."
-
-"Ei, Courtier, roskaväki ei ole kokoonpantu meidän kaltaisistamme
-miehistä. Jos se olisi, niin se ei olisikaan roskaväkeä."
-
-"Näyttää siltä", vastasi Courtier vakavasti, "kuin teillä ei olisi
-mitään tehtävää tässä galeijassa. Minä olen aina pysynyt siitä
-erillään."
-
-"Te seuraatte omia tunteitanne. Minä en ole yhtä onnellinen."
-
-Sanottuaan sen Miltoun kääntyi ovea kohden.
-
-Courtierin ääni seurasi häntä kiinteästi.
-
-"Jättäkää politikoiminen -- jos se teistä tuntuu sellaiselta. Älkää
-saattako turmioon omaa elämäänne kulkemalla sitä uraa, mitä kuljette,
-älkääkä saattako turmioon hänen elämäänsä!"
-
-Mutta Miltoun ei vastannut.
-
-Oli ihmeellisen hiljainen yö, kun menetettyjen asiain puolustaja
-jätti hotellinsa muutamia minuutteja ennen kahtatoista, otsa
-sidottuna hatun sisällä, ja suuntasi kulkunsa latinakoulua kohden
-kuulemaan vaalitulosten julistamista. Hän ohjasi askeleensa ääntä
-kohden, mikä muistutti jonkun hirviön hengittämistä, ja joutui
-jyrkältä, tyhjältä kadulta kaupungin torille, mikä oli täynnään
-aaltoilevaa joukkoa. Korkealla joukon yläpuolella, latinakoulun
-terävässä tornissa, oli kirkkaasti valaistu kellotaulu. Taivas
-kohosi noiden tuhansien sydänten kiihkeiden toiveiden yläpuolella
-aivan pilvettömänä. Courtierista, joka lähestyi toria, nuo heiluvat,
-valkeat, samaan suuntaan käännetyt kasvot näyttivät tuulen
-värisyttämiltä, villien jättiläiskukkien nupuilta. Yö oli loihtinut
-pois siniset ja keltaiset tosiasiat ja puhaltanut tähän tungokseen
-mielenliikutuksen hengen. Ja hän oivalsi heti tämän näyn kauneuden ja
-merkityksen -- ymmärsi sen värisevien voimien ilmaisuksi, voimien,
-joiden ikuinen tulviminen, tasapainonhengen silmälläpitämänä,
-oli maailman sielu. Tuhannet itsekkäät sydämet kaikkivaltiaan
-kiihoituksen valtaamina!
-
-Eräs vanha, pitkä- ja harmaapartainen mies seisoi lähellä hänen
-kyynärpäätään ja mutisi:
-
-"Jännittävää työtä -- mistään hinnasta en jättäisi tätä."
-
-"Ihanaa, eikö niin?" vastasi Courtier.
-
-"Ai, ai", sanoi tuo vanha mies, "tämä on ihanaa. Tämän vertaista en
-ole nähnyt sitten tuon suuren vuoden -- neljänkymmenenkahdeksan --
-jälkeen. Tuolla ne ovat -- aristokraatit!"
-
-Seuraten tuon laihan käden suuntaa Courtier näki parvekkeella
-lordi ja lady Valleysin, vieretysten, katselevan kiinteästi alas
-väkijoukkoon. Siellä oli myöskin Barbara, nojaten ikkunaa vasten
-ja puhuen jollekin, joka oli hänen takanaan. Vanha mies jatkoi
-mutinaansa, ja Courtier saattoi nähdä hänen silmäinsä suurenevan
-ja hänen kasvojensa muuttuvan syvästä vihamielisyydestä. Hän tunsi
-vetovoimaa tuota vanhaa olentoa kohtaan, joka oli niin sieluaan
-myöten liikutettu. Sitten hän näki Barbaran katsovan alas häneen,
-käsi kohotettuna ohimolle, merkiksi siitä, että näki hänen sidotun
-päänsä. Courtierilla ei ollut luontoa nostaa hattuaan.
-
-Vanha mies jatkoi:
-
-"Te ette muista neljääkymmentäkahdeksaa, niin luulen. Silloin oli
-kansassa tunnetta -- niihin aikoihin me olisimme kuolleet asioiden
-vuoksi. Minä olen nyt kahdeksankymmentäneljä vuotta vanha", ja hän
-nosti vapisevan käden sydämelleen, "mutta tuo henki elää vielä!
-Suokoon Jumala, että radikaali voittaisi!" Hänestä lähti perunaa
-muistuttava tuoksu.
-
-Kaukana selän takana, väkijoukon äärimmäisellä laidalla, jotkut äänet
-alkoivat laulaa: "Way down upon the Swanee ribber." Sävel laajeni,
-taukosi, kohosi jälleen ja sammui.
-
-Sitten keskellä toria voimakas baritoni parkui: "Should auld
-acquaintance be forgot!"
-
-Laulu paisui, kunnes lopulta siihen yhtyivät kaikenlaiset äänet
-sopraanosta vanhan kartistin värisevään bassoon saakka. Siellä ja
-täällä väkijoukko lainehti pidellen toisiaan käsistä kiinni. Courtier
-sai oikeaan käteensä nuoren naisen pehmeät sormet ja vasempaansa
-vanhan kartistin kuivan, vapisevan käpälän. Hän itse lauloi ääneen.
-Vakava, peloittava sävel kohosi suoraan ilmaan, levisi oikealle
-ja vasemmalle ja häipyi kukkulain väliin. Mutta tuskin se oli
-sammunut, kun sama valtava baritoni parkui: "God save our gracios
-King!" Väkijoukko näytti kohoavan heti kahta jalkaa korkeammalle ja
-kohotettujen hattujen alta pääsi ilmoille ihmeellinen riemuhuuto.
-"Tämä", ajatteli Courtier, "on uskontoa!" Parvekkeellakin laulettiin.
-Lampun valossa saattoi nähdä lordi Valleysin suun, joka ei ollut
-kylliksi avattu, ikäänkuin hänen äänensä olisi hieman hävennyt
-ulostuloaan, ja Barbaran, pää pylvääseen nojaten, vuodattavan
-sydäntään. Mikään suu ei ollut mykkänä koko joukossa. Tuntui kuin
-Englannin kansan sielu olisi tämän laulun siivillä päässyt vapaaksi
-vankilastaan.
-
-Mutta äkkiä laulu taukosi ja vaipui maahan kuten ammuttu lintu.
-Kellotaulun alta oli tullut esiin ohut, musta olento. Toisia seurasi
-perässä. Courtier saattoi nähdä Miltounin. Ääni huusi kaukaa takaa:
-"Esiin, Chilcox!" Valtava: "Hush!" seurasi ja sitten sellainen
-hiljaisuus, että selvästi voitiin kuulla, miten mailin päässä veturi
-meni syrjäraiteille.
-
-Tuo tumma olento tuli lähemmäksi, ja pieni paperipala loisti hänen
-mustaa takkiaan vastaan.
-
-"Naiset ja herrat. Äänestyksen tulos: Miltoun -- neljätuhatta
-kahdeksansataa yhdeksänkymmentäkahdeksan. Chilcox -- neljätuhatta
-kahdeksansataa kaksi."
-
-Hiljaisuus näytti vaipuvan maahan ja särkyvän tuhansiksi palasiksi.
-Äänekkäiden eläköönhuutojen ja huokausten läpi Courtier tunkeutui
-kaikkine voimineen parveketta kohden. Hän saattoi nähdä lordi
-Valleysin nojaavan eteenpäin leveästi hymyillen, lady Valleysin
-vievän käden silmilleen, Barbaran käden olevan Harbingerin kädessä ja
-hänen, itsensä katsovan häntä suoraa kasvoihin. Hän pysähtyi. Vanha
-kartisti oli vielä hänen vieressään, kyynelten vuotaessa poskilta
-partaan.
-
-Courtier näki Miltounin astuvan esiin ja seisovan hymyilemättä,
-kalmankalpeana.
-
-
-
-
-
-
-II OSA
-
-
-
-
-I LUKU.
-
-
-Heinäkuun yhdeksäntenätoista p:nä kello 3:n aikaan iltapäivällä
-pikku Ann Shropton alkoi nousta Lontoossa olevan Valleys Housen
-pääportaita. Hän kiipesi hitaasti petin pienenä, valkeana haamuna
-noita laajoja ja hohtavia askelmia, laskien niitä ääneen. Niiden
-lukumäärä ei ollut koskaan sama kahta päivää perätysten, mikä seikka
-teki ne mielenkiintoisiksi hänelle, jolle uutuus oli elämän suola.
-
-Tultuaan siihen paikkaan, missä ne haarautuivat, hän pysähtyi
-miettimään, kumpaako puolta oli viimeksi kulkenut, ja kun ei
-muistanut, niin istuutui. Hänellä oli uutinen kuljetettavana. Se oli
-ollut uutinen hänen lähtiessään, mutta oli jo muuttunut suhteellisen
-vanhaksi ja oli tulemassa vieläkin vanhemmaksi verrattaessa hänen
-uuteen aikomukseensa kulkea koko taulukokoelman läpi. Sillä aikaa
-kuin hän kehitteli tätä tuumaansa, suuren ikkunan kautta tulviva
-aurinko loi valkean hohteen laajaan, kiiltävän puun ja marmorin
-rajoittamaan alaan, mistä hän oli tullut. Pikku Ann'in luonne
-vieroi satuja ja mielikuvituksen luomia asioita, sillä ne olivat
-hänen mielestään liian löyhiä ja vailla riittävää todellisuutta;
-ja niin tuo vaeltavassa kirkkaudessaan melkein yliluonnollinen
-hohde kulki hänen päänsä yli ja heijasteli oudosti hallin pylväissä
-herättämättä hänessä mitään tunnelmaa tai kuvittelua. Tarkoitus
-saada selville, mitä oli taulukokoelman päässä, veti puoleensa
-koko hänen oleellisesti käytännöllisen ja toimeliaan mielensä.
-Päätettyään kääntyä vasemmalle hän tuli tuohon hyvin pitkään, kapeaan
-ja melkein pimeään saliin -- varjostimet olivat alasvedetyt. Hän
-kulki varovaisesti siksi, että lattia oli täällä hyvin liukas, ja
-eräänlaisen vakavuuden vallassa, osittain pimeyden ja osittain
-taulujen vuoksi. Ne olivat tosiaankin tässä valossa peloittavia
-nuo vanhat Caradocit -- muutamat niistä olivat mustia, aseellisia
-olentoja, jotka näyttivät katselevan eräänlaisella polttavalla,
-julmalla, puolustavalla ahneudella heidän välitseen kulkevan
-jälkeläisensä pientä, valkeaa haamua. Mutta pikku Ann, joka tiesi
-ne vain kuviksi, säilytti kiinteän astuntansa ja silloin tällöin,
-kulkiessaan erään ohi, joka näytti muita inhoittavammalta, nyrpisteli
-nykerää pientä nenäänsä. Perällä, kuten hän oli aavistanut, oli ovi.
-Hän avasi sen ja astui porraskäytävään. Nurkassa oli kiviset portaat
-ja kaksi ovea. Olisi ollut hauska nousta noita portaita, mutta
-hauska oli myöskin avata nuo ovet. Mentyään arasti ensimmäiselle
-ovelle hän käänsi kädensijasta. Se oli yksi noita huoneita, jotka
-olivat välttämättömiä talossa ja joista hän ei suuresti välittänyt.
-Suljettuaan tämän oven verrattain kuuluvasti hän avasi toisen ja
-joutui huoneeseen, joka ei muistuttanut alakerran suojia, mitkä
-olivat kaikki korkeita ja kullattuja, vaan enemmän sellaista matalaa,
-kirjoilla täytettyä, missä hän sai yksityisopetusta. Huoneen
-perältä, jota hän ei voinut nähdä, hän kuuli sellaisen äänen, kuin
-joku olisi suudellut jotakin, ja hänen vaistonsa olisi saanut hänet
-melkein kääntymään ja menemään pois, mutta "halloo"-sana sai äkkiä
-hänet avaamaan suunsa. Ja melkein heti hän näki isoäidin ja isoisän
-seisomassa tulisijan ääressä. Tietämättä tarkkaan, olivatko nämä
-iloisia hänen tulostaan, hän lähestyi heitä ja alkoi heti:
-
-"Täälläkös sinä istut, isoisä?"
-
-"Täällä."
-
-"Onko täällä somaa, isoäiti? Minne nuo kiviportaat johtavat?"
-
-"Tornin katolle, Ann."
-
-"Oh! Minulla on uutinen vietävänä perille, niin että minun _täytyy_
-nyt mennä."
-
-"Ikävätä menettää sinut."
-
-"Niinhän se on, mutta hyvästi nyt."
-
-Kuultuaan oven sulkeutuvan hänen jälkeensä lordi ja lady Valleys
-katsahtivat toisiinsa hymyillen epävarmasti.
-
-Pikkuinen neuvottelu, jonka Ann oli keskeyttänyt, oli saanut alkunsa
-seuraavalla tavalla.
-
-Tottuneena vetäytymään tähän hiljaiseen ja kotoiseen huoneeseen, joka
-ei ollut hänen virallinen työhuoneensa, missä häntä aina saattoivat
-sihteerit häiritä, lordi Valleys oli tullut tänne ylös lunchin
-jälkeen tupakoimaan ja märehtimään erästä kiusallista asiaa.
-
-Asia koski Pendridnyn maatilaa Cornwallissa. Se oli kauan
-kiihdyttänyt hänen asiamiestään ja häntä itseään, ja hänen oli
-nyt tehtävä lopullinen päätös. Kysymys oli kahdesta maatilan
-pohjoispuolella olevasta kylästä, joiden asukkaat olivat kokonaan
-riippuvaisia erään suuren kivilouhimon käynnistä, louhimon, joka
-jonkun aikaa oli tuottanut tappiota.
-
-Suopeana miehenä hän oli perin vastahakoinen käyttämään keinoa,
-joka olisi saattanut hänen alustalaisensa pulaan, semminkin niissä
-tapauksissa, jolloin ei ollut ollut mitään kahnausta hänen ja
-heidän välillään. Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan asia oli
-seuraava: Lukuunottamatta tätä louhimoa Pendridnyn maatila ei ollut
-vain kannattava, vaan vieläpä voittoatuottava liike, mikä hankki
-varoja Valleys Housen, Newmarketissa olevan kilparadan ja muiden
-yleisten menojen peittämiseen. Käytettäessä tätä louhimoa edelleen
-ja pidettäessä huolta Pendridnyn kunnossapysymisestä ja maksettaessa
-eläkkeitä yli-ikäisille palvelijoille asia muuttui kokonaan toiseksi.
-
-Istuessaan siellä tänä iltapäivänä poltellen mielipiippuaan hän oli
-lopultakin tullut siihen johtopäätökseen, ettei voinut tehdä muuta
-kuin sulkea louhimon. Hän ei ollut tehnyt tätä päätöstä helposti,
-vaikka, ollaksemme oikeudenmukaisia häntä kohtaan, tieto siitä,
-että tämä päätös tuli aiheuttamaan melun paikallisessa ja kenties
-koko kansallisessa lehdistössä, oli pikemminkin kannustanut häntä
-tekemään sen kuin pidättänyt häntä siitä. Hän tunsi kuin häntä
-olisi tahdottu pakottaa, eikä pitänyt pakotuksesta. Riistää noilta
-köyhiltä ihmisiltä heidän välitön toimeentulonsa oli hänestä, sen
-hän tiesi, paljon vaikeampaa kuin niistä, jotka tulivat nostamaan
-siitä melun, mutta hänen omatuntonsa oli puhdas ja hän saattoi
-jättää huomioonottamatta tuon syntyvän melun pelkkänä puoluevihana.
-Hän oli koettanut tutkia tätä asiaa rehellisesti kaikilta puolin
-ja oli tuuminut näin: Jos minä pidän tätä louhimoa käynnissä, niin
-minä tosiasiassa hyväksyn köyhdyttämisperiaatteen, koska minä
-luonnollisesti odotan, että jokainen minun maatilani kannattaa
-omat rakennuksensa, viljelyksensä, metsästysalueensa ja ottaa
-osaltaan osaa tämän talon, minun perheeni, rotuhevosten ja kaikkien
-niissä käytettävien ihmisten ylläpitoon. Jos minä sallin jonkun
-kannattamattoman liikkeen olla käynnissä, niin se merkitsee sitä,
-että minä köyhdytän toiset vuokralaiseni toisten kustannuksella.
-Sen täytyy sentähden olla väärää taloutta ja salaista sosialismia.
-Edelleen, jos loogillisesta asiaa ajatellaan, se saattaa johtaa
-minut perikatoon, minkä salliminen, vaikka en mieskohtaisesti
-tekisikään vastaväitteitä, merkitsisi sitä, että en usko olevani
-perinnäistapojen ja koulutukseni perusteella paras välikappale, jonka
-avulla valtio voi taata kansan hyvinvoinnin...
-
-Kun hän oli tullut tähän kohtaan mietteissään, hänen mielensä, tai
-paremmin sanoen hänen olennainen itsensä, oli luonnollisesti noussut
-pystyyn ja sanonut, että se oli järjetöntä!
-
-Persoonattomuus oli muodissa, ja tavallisesti hän uskoi ajattelevansa
-sillä lailla. Oli kuitenkin kohta, missä mahdollisuus tehdä
-siten taukosi ilman että hän itse, hänen säätynsä tai isänmaa
-tuli petetyksi. Tuohon argumenttiin, jonka hän oli kylliksi
-viisas esittämään itselleen kernaammin kuin sallimaan, että joku
-toinen olisi sen hänelle esittänyt, siihen, että oli suhteetonta,
-että yksi mies saattoi yhdellä kynänpiirrolla määrätä satojen
-kohtalot, satojen, joilla oli samanlaiset aistit ja tunteet kuin
-hänelläkin, hän oli vastannut: "Jos _minä_ en sitä tee, niin sen
-tekee joku rahamies, yhtiö -- tai, mikä pahempi, valtio!" Kun
-osuustoiminnalliset yritykset olivat hänen mielestään vieraita maan
-hengelle, niin ei ollut muuta valitsemisen varaa, mikäli hän saattoi
-ymmärtää. Tosiasiat olivat tosiasioita, eikä niitä saanut jättää
-huomioonottamatta.
-
-Huolimatta tästä kaikesta päätöksenteon välttämättömyys teki hänet
-surulliseksi, sillä vaikka hänellä ei ollutkaan hyvää suhteellisuuden
-aistia, hän oli kuitenkin humaaninen.
-
-Hän poltteli paraikaa piippuaan ja tarkasteli pientä paperiliuskaa,
-kun hänen vaimonsa astui sisään. Vaikka tämä oli tullut kysymään
-hänen neuvoaan kokonaan toisenlaisessa asiassa, niin hän näki heti
-miehensä vaivaantuneeksi ja sanoi:
-
-"Mikäs sinun nyt on, Geoff?"
-
-Lordi Valleys nousi ja meni lieden luokse, tyhjensi piippunsa ja
-ojensi vaimolleen tuon paperin.
-
-"Tuo louhimo! Siitä ei ole mihinkään -- täytyy sulkea?"
-
-Lady Valleysin kasvot muuttuivat.
-
-"Oh, ei! Se merkitsisi huutavaa hätää."
-
-Lordi Valleys tuijotti kynsiinsä. "Se panee jarrun koko tilalle", hän
-sanoi.
-
-"Minä tiedän sen, mutta miten me voisimme katsoa noita ihmisiä
-silmiin -- minä en enää koskaan voisi mennä sinne. Ja useimmilla
-heistä on sellaiset suuret perheet."
-
-Lordi Valleysin katsellessa edelleen kynsiään lady Valleys jatkoi
-vakavasti:
-
-"Sen toimenpiteen asemesta minä tekisin uhrauksia. Minä pikemmin
-vuokraisin Pendridnyn kuin ajaisin kaikki nuo ihmiset työstä. Luulen,
-että sen saisi vuokratuksi."
-
-"Vuokratuksi? Paras lehtokurppametsä koko maailmassa!"
-
-Seuraten ajatuksiaan lady Valleys jatkoi:
-
-"Aikaa voittaen me voisimme siirtää nuo ihmiset toisiin töihin.
-Oletko kysynyt Miltounin mielipidettä?"
-
-"En", sanoi lordi Valleys lyhyesti, "enkä aiokaan -- hän on liian
-epäkäytännöllinen".
-
-"Hän näyttää aina hyvin tietävän, mitä tarvitsee."
-
-"Minä sanon sinulle", toisti lordi Valleys, "Miltoun ei ymmärrä
-tällaisia asioita -- hän ja hänen aatteensa viittaavat takaisin
-keskiaikaan."
-
-Lady Valleys tuli lähemmäksi ja tarttui hänen takkinsa kaulukseen.
-
-"Geoff -- tee minulle mieliksi. Jokin toinen keino!"
-
-Lordi Valleys rypisti kulmakarvojaan ja katsoi vaimoonsa jonkun
-aikaa. Lopulta hän vastasi:
-
-"Miellyttääkseni sinua -- minä lykkään päätöksen täytäntöönpanon
-toiseksi vuodeksi."
-
-"Luuletko sinä, että se on vuokraamista parempi?"
-
-"Minä en pidä ajatuksesta, että joku sivullinen pääsisi sinne.
-Siihen on vielä aikaa, jos siihen on pakko. Ota tämä minulta
-joululahjaksesi."
-
-Lady Valleys punastui hieman, kumartui eteenpäin ja suuteli hänen
-korvaansa.
-
-Juuri sillä hetkellä pikku Ann oli astunut sisään.
-
-Kun hän oli mennyt ja he olivat vaihtaneet tuon epävarman katseen,
-niin lady Valleys sanoi:
-
-"Minä tulin Babsin vuoksi. Minä en tiedä, mitä tehdä hänelle,
-sittenkuin tulimme tänne. Hän ei ryhdy innolla mihinkään."
-
-Lordi Valleys vastasi melkein jurosti:
-
-"Se johtuu luultavasti kuumuudesta -- tai Harbingerista. Huolimatta
-mukavasta arkuudestaan tuo mies ei pidä ajatuksesta jättää tätä
-lasta, jota hän niin kiihkeästi ihailee."
-
-"Ah!" sanoi lady Valleys hitaasti, "minä en ole siitä niin varma".
-
-"Mitä sinä tarkoitat?"
-
-"Barbarassa on jotakin omituista. Minä en ole varma, vaikka hän
-tuntisi jotakin tuota mr Courtieria kohtaan."
-
-"Mitä!" sanoi lordi Valleys muuttuen epäfilosofisen punaiseksi.
-
-"Sitä, mitä sanoinkin!"
-
-"Älähän joutavia, Gertrude. Miltounin asia riitti jo yhden vuoden
-osalle."
-
-"Kahdenkymmenenkin", mutisi lady Valleys. "Minä pidän Barbaraa
-silmällä. Sanotaan, että Courtier aikoo mennä Persiaan."
-
-"Toivon hänen myöskin jättävän sinne luunsa", mutisi lordi Valleys.
-"Totisesti, tämä on jo liikaa. Minusta tuntuu siltä, kuin te kaikki
-olisitte väärässä."
-
-Lady Valleys kohotti kulmakarvojaan. Miehet olivat niin omituisia
-näissä asioissa! Hyvin omituisia ja avuttomiakin kehnompia!
-
-"No niin", hän sanoi, "minun täytyy mennä kokoukseen. Minä otan hänet
-mukaani ja koetan saada hänet ryhtymään johonkin", ja poistui sitten.
-
-Kysymyksessä oli syntyväisyyden edistämisyhdistyksen avajaisjuhla,
-minkä puheenjohtajaksi hän oli lupautunut. Suunnitelma on
-senlaatuinen, että hän oli heti kohta innostunut siitä, se kun vetosi
-hänen laajaan ja verevään luonteeseensa. Monilla yhdistyksillä,
-joilta hän ei ollut voinut kieltää kannatustaan, oli itsessään vain
-vähän vetovoimaa, ja todella virkistävää oli tuntea jotakin julkista
-toimintahaaraa kohtaan jotakin innostusta lähentelevää. Ei niin,
-että hän olisi tässä suhteessa ollut akateemisen johdonmukainen,
-sillä yksityisessä elämässä ja tuttaviensa kesken hän ei pitänyt
-ahtaan dogmaattisesti kiinni naisten velvollisuudesta synnyttää
-lapsia ylenmäärin. Hän ajatteli imperialistisesti tässä asiassa ilman
-tekopyhyyttä. Yksilöiden ohella kaikissa tapauksissa suuret, terveet
-perheet! Hänen perusaatteensa oli -- kansallinen laajennus! Hänen
-mottonsa, jonka hän tahtoi mahdollisesti saada myöskin yhdistyksen
-motoksi, oli: _"De l'audace, et encore de l'audace!"_ Kysymyksessä
-oli kansan voiman täysi toteuttaminen. Hänellä oli totinen ja eräässä
-merkityksessä liikuttava usko "lippuun", välittämättä siitä, mitä se
-mahtoi suojaansa kätkeä. Se oli hänen idealisminsa. "Voitte puhua",
-hän saattoi sanoa, "niin paljon kuin tahdotte kansallisen elämän
-ohjaamisesta yhteiskunnallisen oikeuden mukaisesti! Mitä välittää
-kansa yhteiskunnallisesta oikeudesta? Asia on paljon laajempi. Se on
-tunneasia. Meidän täytyy laajeta!"
-
-Matkallaan kokoukseen hän mietti puhettaan eikä koettanut saada
-syntymään keskustelua Barbaran kanssa. Siihen oli kyllä aikaa; vaikka
-olikin raukea ja kalpea, Barbara näytti kuitenkin niin suloiselta,
-että oli huvittavaa saada hänen kannatuksensa tässä asiassa.
-
-Toimikunnan jäsenet olivat jo koolla kokoushuoneen takana olevassa
-pienessä, synkässä huoneessa, ja he läksivät heti puhujalavalle.
-
-
-
-
-II LUKU.
-
-
-Välittämättä kuulijain katseista Barbara istui surullisiin
-mietteisiinsä vaipuneena.
-
-Miltounin vaalia seuranneisiin kolmeen viikkoon oli kasaantunut
-niin paljon hommia, että hänelle ei ollut jäänyt aikaa eikä voimia
-ottaa selvää omasta tilastaan. Siitä aamusta lähtien, kun Harbinger
-oli tarkastellut häntä ja Halia, Harbinger oli näyttänyt elävän
-vain saadakseen olla hänen lähellään. Ja tietoisuus Harbingerin
-intohimosta tuotti hänelle kirvelevää huvia. Hän oli ratsastellut
-ja tanssinut hänen kanssaan, mikä oli välistä tuntunut melkein
-riemastuttavalta. Mutta oli myöskin aikoja, jolloin hän tunsi --
-vaikka aina tietyllä tavalla halveksien itseään, samoin kuin silloin,
-kun istui lämpöisellä kivellä, kallioisen kukkulan juurella --
-outoa tyytymättömyyttä, jonkin kaipuuta, joka oli tämän maailman
-ulkopuolella, maailman, missä hän sai keksiä puutteensa voidakseen
-uskoa vakaviin pyrkimyksiinsä.
-
-Hän oli nähnyt Courtierin kolmesti. Kerran tämä oli tullut
-päivällisille kutsun johdosta, jonka lady Valleys oli kirjoittanut
-tuolla lumoavalla, melkein syvämietteisellä tyylillään, jonka
-hän oli opetellut kirjoittaakseen sellaisille, jotka olivat
-yhteiskunnallisesti häntä alempana, semminkin, jos nämä
-olivat älykkäitä. Kerran oli Courtier ollut Valleys Housessa,
-puutarha-juhlassa. Ilmoitettuaan hänelle, milloin lähtisi seuraavana
-päivänä ratsastamaan, Barbara oli tavannut hänet ratsastusradalla,
-seisomassa radan vieressä, siinä paikassa, mistä hänen piti ajaa
-ohitse. Courtierin kasvoilla oli silloin hänelle niin ominainen,
-kunnioituksen ja ivallisen itsetietoisuuden sekainen ilme.
-Kävi selville, että hän tuli matkustamaan pois, mutta Barbaran
-kysymyksiin, miksi ja minne, hän oli vain kohauttanut olkapäitään.
-Kun hän nyt istui siinä pölyisellä puhujalavalla, tässä kuumassa,
-paljaassa kokoushuoneessa, missä näki kaikki nuo ihmiset ja kuuli
-puheita, joiden sisältöön ei jaksanut syventyä, niin ajatusten
-sekasotku, hänen ympärillään olevat kasvot ja puhujain äänet
-vaikuttivat painajaisen tavoin. Tämän kaiken keskeltä hän erotti
-kuitenkin hyvin selvästi suuren hatun alta äitinsä niskan värin ja
-erään oikealla istuvan toimikunnan jäsenen kasvojen ilmeen, jäsenen,
-joka pureskeli kynsiään sinisen paperin suojassa. Hän huomasi,
-että joku puhui kuulijain joukossa, ikäänkuin työntäen suustaan
-sanaryhmiä. Hän saattoi nähdä hänet -- pienen miehen, mustassa
-takissa, kalpeine tempovine kasvoineen.
-
-"Minusta tuntuu, että tämä on hirveätä", hän kuuli hänen sanovan,
-"minusta tuntuu, että tämä on jumalanpilkkaa. Minusta on hirveätä,
-että meidän pitäisi sekaantua suurimpaan voimaan, suurimpaan ja
-pyhimpään ja salaisimpaan -- voimaan, joka liikuttaa maailmaa. Minä
-en jaksa sitä kuunnella, se näyttää minusta tekevän kaiken niin
-vähäpätöiseksi!" Barbara näki hänen istuutuvan ja äitinsä nousevan
-vastaamaan.
-
-"Meidän kaikkien täytyy olla myötätuntoisia sitä vakavuutta
-ja tiettyyn määrään saakka sitä tarkoitusta kohtaan, joka on
-meidän kuulijaimme joukossa olevalla ystävällämme. Mutta meidän
-täytyy kysyä itseltämme: Onko meillä oikeutta myöntää itsellemme
-yksityisten tunteitten ylellisyyttä asiassa, mikä koskee kansallista
-laajenemista. Meillä ei ole oikeutta jättäytyä tunteen valtaan.
-Meidän ystävämme tuolla kuulijain joukossa -- suokoon hän anteeksi
-minun sanani -- puhui pikemmin runoilijan kuin vakavan reformaattorin
-tavoin. Minä pelkään, että jos annamme itsemme vaipua runouteen, niin
-tämän maan syntyneisyys on pian myöskin vaipuva runouteen. Ja sitä
-meidän on mahdoton ajatella ristissäkäsin. Olin aikeissa esittää
-seuraavan loppuponnen, kun meidän ystävämme tuolla kuulijain joukossa
--- --"
-
-Mutta Barbaran huomio oli jälleen siirtynyt tuohon omituiseen
-ajatusten ja tunteiden sekoitukseen, mistä tuo pieni mies oli hänet
-niin äkkiä herättänyt. Sitten hän huomasi, että kokous loppui ja
-hänen äitinsä sanoi:
-
-"Nyt, rakkaani, on sairashuonepäivä. Me ennätämme juuri sopivaan
-aikaan."
-
-Kun he olivat jälleen autossa, Barbara nojasi taaksepäin hyvin
-äänettömänä, tarkastaen katuliikennettä.
-
-Lady Valleys katseli häntä syrjäsilmällä.
-
-"Mikä pikkuinen pommi tuo pieni mies oli!" hän sanoi. "Oli
-varmastikin tullut sisään erehdyksestä. Kuulin, että mr Courtier on
-saanut kutsun Helen Gloucesterin tanssiaisiin tänä yönä, Babs."
-
-"Miesparka!"
-
-"_Sinä_ menet sinne", sanoi lady Valleys kuivasti.
-
-Barbara vetäytyi takaisin nurkkaansa.
-
-"Älä härnää minua, äiti!"
-
-Katumuksen ilme tuli lady Valleysin kasvoille. Hän koetti tarttua
-Barbaran käteen, mutta tuo väsynyt käsi ei vastannut hänen
-puristukseensa.
-
-"Minä tiedän, missä mielentilassa sinä olet, rakkaani. Sen
-voittamiseen tarvitaan rohkea ote. Älä anna sen kasvaa itsessäsi.
-Sinun olisi parasta mennä eno Dennisin luokse huomenna. Sinä olet
-vaivannut itseäsi liiaksi."
-
-Barbara huokasi.
-
-"Toivon, että olisimme jo huomispäivässä."
-
-Auto oli pysähtynyt, ja lady Valleys sanoi:
-
-"Tuletko sisään, vai oletko liiaksi väsynyt? Heistä tuntuu aina niin
-hyvältä nähdä sinut."
-
-"Sinä olet kahdesti niin väsyksissä kuin minä", vastasi Barbara,
-"tietenkin minä tulen".
-
-Näiden kahden naisen astuessa sisään laitoksessa syntyi heti kohta
-heikkoa kuiskinaa ja mutinaa. Lady Valleys, jonka laaja olemus
-herätti heti toimeliasta ja rohkaisevaa luottamusta, istuutui
-erään sängyn laidalle. Mutta Barbara seisoi keskellä kapeata
-auringonvalon juovaa, tietämättä mistä aloittaisi, häneen päin
-kääntyneiden kasvojen keskellä. Nuo köyhät rakkaat näyttivät niin
-nöyriltä, niin äänettömiltä, niin väsyneiltä. Eräs heistä makasi
-aivan liikkumattomana, nostamatta edes päätään tulijan näkemiseksi.
-Nuo uinuvat, kalpeat kasvot ulkonevine poskipäineen näyttivät niin
-haurailta, että kosketus tai henkäys olisi murtanut ne; otsalla
-lepäsi silkkiäkin hienompi, tumma hiussuortuva; suljetut silmät
-olivat syvällä päässä; toinen käsi, joka oli työstä melkein kokonaan
-näivettynyt, lepäsi rinnalla. Hengitys kulki aivan verettömien
-huulien läpi. Hänen nukkuva olentonsa näytti omalla tavallaan
-kauniilta. Barbaran valtasi omituinen mielenliikutus. Nukkuja
-näytti niin kokonaan irtaantuneen tästä maailmasta ja kaikista
-sen muodollisuuksista ja kankeudesta. Katsellessaan häntä Barbara
-menetti väsymyksensä ja onttouden tunteensa ja johtui ajattelemaan
-kotoisia kivikunnaita, kun tuuli puhalteli niillä ja kaikki oli
-alastonta, suurta ja välistä hirveätä. Tuossa hiljaisessa unessa oli
-jotakin alkuperäistä. Naapurivuoteessa oleva vanha nainen ruskeine
-kurttuisine kasvoineen ja kirkkaine, tummine ja eloisine silmineen
-näytti tämän tällaisen rauhallisuuden rinnalla melkein raa'alta
-selittäessään Barbaralle, että pieni kanervakimppu saippua-astian
-toisessa päässä, ikkunalaudalla, oli tuotu Walesista, sillä, kuten
-hän selitti: "Minun äitini oli syntynyt Stirlingissä, niin että minä
-pidän hieman kanervista, vaikka en itse olekaan koskaan poistunut
-Bethnal Greenistä."
-
-Mutta kun Barbara uudestaan kulki ohitse, niin tuo nukkuva nainen
-oli istuallaan ja näytti vain tavalliselta olennolta -- hänen outo,
-hauras kauneutensa oli kadonnut.
-
-Tuntui huojentavalta, kun lady Valleys sanoi:
-
-"Rakkaani, minun täytyy olla merimiesbasaarissa puoli kuusi. Sillä
-aikaa kuin minä olen siellä, sinun täytyy mennä kotiin ja levätä ja
-virkistää itseäsi illaksi. Me menemme päivällisille Plassey Houseen."
-Gloucesterin herttuattaren kutsut, joita kukaan ei kernaasti
-laiminlyönyt, olivat määrätyt näin myöhäiseksi päiväksi herttuattaren
-ilmaiseman halun johdosta pitkittää sesonkia ja sillä lailla auttaa
-vuokra-ajureita. Ja vaikka jokainen oli asiaa kohtaan myötätuntoinen,
-niin useimmista oli tuntunut yksinkertaisemmalta matkustaa pois,
-saapua kaupunkiin kutsupäivänä ja poistua taas seuraavana aamuna.
-Läpi koko tuon viikon, millä sesonkia oli näin pidennetty, ajurit
-olivat pitkissä riveissä rautatieasemilla ja pysähdyspaikoillaan,
-tietämättä, mitä tehtiin heidän hyväkseen, odottaen yhtä
-kärsivällisenä kuin heidän hevosensakin. Mutta koska kaikki olivat
-erityisesti ponnistelleet tällä lailla, niin poikkeuksellisen suuri,
-valittu ja loistava seura kokoutui Gloucester Houseen.
-
-Laajan tanssisalin kattoon oli ripustettu suuria viuhkoja
-yhteenkietoutuneiden, pyörivien parien yläpuolelle puhdistamaan ja
-tuulettamaan raskasta ilmaa, ja nuo suuret viuhkat, jotka liikkuivat
-uskomattoman hitaasti, johtivat heikon, vilvoittavan ilmavirran
-valkeiden paidanrintojen ja paljaiden kaulojen mereen ja panivat
-liikkeelle lukemattomien kukkien tuoksun.
-
-Myöhään yöllä, lähellä erästä suurta kukkakimppua, eräs hyvin sievä
-nainen seisoi ja jutteli Bertie Caradocin kanssa. Tuo nainen oli
-Bertien serkku, Lily Malvezin, Geoffrey Winlowin sisko ja erään
-vapaamielisen päärin vaimo, lumoava olento, jonka neilikanväriset
-posket, kirkkaat silmät, nopeat huulet ja pyöreä vartalo antoivat
-hänelle mitä sievimmän vilkkauden ilmeen. Puhuessaan hän katseli
-ovelasti toveriaan, koettaen ikäänkuin tunkeutua tuon nuoren,
-itsehillintäisen miehen varustusten läpi.
-
-"Ei, rakkaani", hän sanoi pilaatekevällä äänellään, "sinä et koskaan
-saa minua vakuutetuksi siitä, että Miltoun tulisi takertumaan. _Il
-est trop intransigeant_. Ah! Sielläpäs on Babs!"
-
-Sillä Barbara oli lipunut ohitse, silmät laiskan harhailevina, huulet
-hieman raollaan, niska jotenkuten yhtä kalpeana kuin hänen valkea
-takkinsa, kasvot kalpeina ja ilmeisesti uupuneina hänen raskaan,
-ruskehtavan hiusvyyhtensä alla, ruumis taipuisana ja aivankuin
-pyörryksissä, mistä tanssikumppanin käsivarsi sai hänet herättää
-valssin joka pyörteessä.
-
-Liikuttaen tuskin ollenkaan huuliaan, kuten ylhäisöpiirien vankien
-oli tapana puhua, Lily Malvezin mutisi:
-
-"Kenen kanssa hän tanssii? Onkos se nyt se tuntematon juoksija,
-Bertie?"
-
-Vallan yhtä liikkumattomin huulin Bertie vastasi:
-
-"Neljäkymmentä yhtä vastaan, ei mitään vedonlyöjiä."
-
-Mutta nuo tutkivat, kirkkaat silmät seurasivat yhä Barbaraa, joka
-ajelehti tanssissa suuren pyörteeseen joutuneen vesililjan tavoin, ja
-seuraava ajatus kulki tuon sievän pään läpi:
-
-"Babs on takertunut häneen. Se on häneltä kehnosti tehty, totisesti!"
-Ja sitten hän näki erään toisen, joka nojasi pylvääseen ja jonka
-silmät myöskin seurasivat noita kahta, ja hän ajatteli: "Hm! Claud --
-raukka -- ei ihme, että hän katselee tuolla tavalla. Oh! Babs!"
-
-Erään patsaan vieressä, terassilla, Barbara ja hänen toverinsa
-seisoivat, siellä, missä juhlalyhdyt eivät muuttaneet puiden näköä,
-puiden, jotka tarjosivat synkkyytensä ja kirkkautensa virkistyksen.
-
-Uuden kalpean uupumuksensa valtaamana, hengittäen vielä syvään
-valssin johdosta, Barbara näytti Courtierista olevan täynnänsä
-rakastettavuutta. Miksi pitäisi ihmisen sepitellä puheita unikuville!
-Barbara oli vain ilmaanpainettu kauneuden ilmestyskuva, mikä olisi
-hävinnyt kosketuksesta -- hän oli lumouksen aaveiden kaltainen,
-jotka ilmestyvät ihmiselle öisen sinisen taivaan alla vuoriston
-tähtihohteisessa lumossa tai hiljaisen kultaisessa koivumetsässä!
-Puhuminen olisi ollut pyhyydenhäväisemistä. Sitä paitsi, mitä hyötyä
-olisi Courtierille tuottanut puhuminen tässä Barbaran maailmassa,
-mikä oli niin hurmaava ja vilkkaan vaikuttava -- tässä maailmassa,
-mikä oli rakennuksen kaltainen, jossa kaikki ikkunat olivat peitetyt
-ja varjostimet alasvedetyt, rakennuksen, minne ei päästetty ketään,
-joka ei ollut vannonut uskovansa, että se oli maailma, koko maailma,
-eikä mitään muuta kuin maailma, minkä ulkopuolella oli vain jätteet
-kaikesta siitä, mistä se oli rakennettu. Miksi olisi Courtier
-puhunut tässä seurapiirin maailmassa, missä hän tunsi olevansa kuin
-erämaassa, missä etsi kanssaihmistä!
-
-Harbingerin ääni sanoi heidän takanaan:
-
-"Lady Babs!"
-
-Kauan löyhyttelivät viuhkat tämän uljaan huvipyörteen yläpuolella ja
-viulut valittivat ja vinkuivat myöhään aamuun asti. Sitten äkkiä,
-aivan kuten kastekimallus katoaa ruohosta auringon noustua, kaikki
-haihtui pois, ja suuriin huoneisiin jäi vain jäljelle livreepukuisia
-palvelijoita, jotka kiiltävillä lattioilla näyttivät samanlaisilta
-kuin flamingot lammen rannalla päivän sarastaessa.
-
-
-
-
-III LUKU.
-
-
-Fitz-Haroldien perintökartanossa, pienen merenrantakaupungin
-Nettlefoldin ulkopuolella, lordi Dennis vietti rauhallisia
-päiviään. Tässä etelärannikon ilmanalassa, mikä oli Englannin
-kaikkein terveellisin ja leppoisin, hän vanheni hyvin hitaasti,
-nauttien täysin siemauksin rauhallisesta elämästä, ajatellen tuskin
-ollenkaan kuolemaa. Hän oli ihmeellisen itsehillintäinen, kuten
-tuo vanha korkea rakennuskin korkeine ikkunoineen ja kyyryllään
-olevine tulisijoineen. Hänen kirjansa, sillä hän tutki kutakuinkin
-kiihkeästi vanhoja sivistysmuotoja ja kuvasi niiden tapoja silloin
-tällöin kuivalla, kohtalaisen terävällä kynällään määrätyissä,
-vanhanaikaisissa julkaisuissa; hänen mikroskooppinsa, sillä hän
-tutki vesiäisiä, ja hänen ystävänsä John Boglen kalastajavenhe,
-John Boglen, joka oli aikaa sitten huomannut hänet parhaaksi
-kalakseen, kaikki nämä ynnä jotkut tilapäiset vierailijat sekä hänen
-pienet käväisynsä Lontoossa, Monklandissa ja muissa maakartanoissa
-muodostivat hänen elämänsä, mikä, joskaan se ei ollut suunnattoman
-hyödyllinen, oli kuitenkin kauttaaltaan laatuisaa ja hyväntahtoista,
-vaikuttaen tunnetulla yksinkertaisuudellaan tietyn negatiivisesti ei
-ainoastaan hänen omaan luokkaansa, vaan tämän luokan ja koko maan
-välisiin suhteisiin. Nettlefoldissa sanottiin yleensä, että hän oli
-gentlemanni ja että jos kaikki lordit olisivat hänen kaltaisiaan,
-niin heitä vastaan ei olisi mitään muistuttamista. Kauppakansa ja
-majatalonpitäjät tunsivat, että maan edut olivat turvallisemmin
-hänen käsissään kuin sellaisten käsissä, jotka tahtoivat sekaantua
-asioihin kaikkien niiden hyväksi, jotka eivät halunneet muuta kuin
-saada olla rauhassa. Sellainen mies, joka saattoi niin täydellisesti
-unhottaa olevansa herttuan poika ja jota muut ihmiset eivät koskaan
-unhottaneet, oli mies, joka tuotti heille rahaa. Oli totta, että
-hänellä ei ollut koskaan ollut paljon sanottavaa yleisissä asioissa,
-mutta tämä jätettiin huomioonottamatta, sillä hänellä olisi sitä
-ollut, jos olisi tahtonut, ja se seikka, että hän ei ollut tahtonut,
-osoitti vielä paremmin, että hän oli gentlemanni.
-
-Samalla lailla kuin hän oli pienen kaupungin ainoa henkilö, jota
-vastaan ei koskaan voitu mitään sanoa, samalla lailla hänen
-talonsakin oli talo, joka uhmasi arvostelua. Aika oli tehnyt siitä
-perin sopivan. Kaikki oli siinä hienoa -- muratin peittämät seinät,
-purppuraanvivahtava, paikoittain lehtisammalen peittämä katto,
-rauhaisat niityt, joilla ponyja ja lehmiä kävi laitumella ja jotka
-ulottuivat aina mereen saakka. Seisoen yksinään muiden talojen
-takana, ikäänkuin niiden mestarina, joskin hieman liian esteettisen
-erillään tavallisista tarpeista -- se teki muut arvottomiksi.
-
-Hänellä ei oikeastaan ollut naapureita, joita olisi koskaan tavannut,
-lukuunottamatta nuorta Harbingeria, joka asui kolmen mailin päässä
-Whitewaterissa. Mutta koska hän osasi välttää oman piirinsä
-aiheuttaman vaivan, niin tämä ei kiusannut häntä. Paikallisessa
-laupeudentyössä, semminkin mikäli kaupungin kalastajat olivat
-kysymyksessä, joiden talvikuukaudet tuottivat nykyjään hyvin vähän,
-hän oli tuhlaavainen aina liiallisuuteen asti, sillä hänellä ei
-ollut suuria tuloja. Lukuunottamatta sitä, että toimi muutamien
-kunnallisten yritysten etunenässä, hän otti osaa politiikkaan
-hyvin vähän tai ei ollenkaan. Hänen torylaisuutensa oli laadultaan
-lempeätä, hän ei uskonut maan uudistuvan muutoin kuin siten, että
-eri luokat suhtautuivat toisiinsa suopeasti. Kun häneltä kysyttiin,
-miten tämä saattoi käydä päinsä, hän saattoi vastata kuivalla,
-hieman pahanilkisellä miellyttävyydellään, että jos herhiläisten
-pesiä härnättiin kepillä, niin herhiläiset tulivat esiin. Kun
-hänellä itsellään ei ollut maata, niin hän oli arka lausuessaan
-kantansa tässä pulmallisessa kysymyksessä. Mutta jos hänen päällensä
-hyökättiin kiivaasti, niin hän saattoi sanoa seuraavasti: "Maa on
-yleensä parhaimmassa tilassa meidän käsissämme, mutta keskuudessamme
-saisi olla vähemmän sellaisia, jotka eivät viljele itse maata eivätkä
-anna muidenkaan sitä viljellä."
-
-Hänellä oli maata kohtaan lempeä ja suojeleva tunne, mitä saattoi
-odottaakin, eikä hän voinut ajatella, että se olisi jäänyt tuon
-kylmän äidin, valtion, vuokrattavaksi. Hän suhtautui ivallisesti
-radikaalien ja sosialistien mielipiteisiin, mutta ei pitänyt siitä,
-että näitä ihmisiä mieskohtaisesti paneteltiin heidän selkäinsä
-takana. On kuitenkin myönnettävä, että jos hänelle tehtiin
-vastaväitteitä, niin hän kävi huomattavasti ivallisemmaksi. Kun
-hänellä ei ollut mitään tilaisuutta julkisessa elämässä vaikuttaa
-mielipiteineen toisiin, niin synnynnäinen aristokraatti oli hänessä
-pakotettu jollakin lailla tulemaan ilmi.
-
-Joka vuosi, heinäkuun lopulla, hän jätti talonsa lordi Valleysin
-käytettäväksi, joka piti sitä mukavana paikkana, missä saattoi
-odottaa Goodwood-juhlaa.
-
-Herttuatar Gloucesterin kutsujen jälkeisenä aamuna hän sai seuraavan
-kirjeen:
-
-    Valleys House.
-
-    Rakkahin Dennis-enoni.
-
-    Saisinkohan tulla luoksesi hieman aikaisemmin lepäämään?
-    Lontoossa on niin hirveän kuuma. Äidillä on vielä kolme tehtävää
-    suoritettavana, ja minun on tultava takaisin viimeiseen
-    illatsuun, mikä on poliittinen luonteeltaan -- joten en halua mennä
-    Monklandiin asti. Ja kaikkialla muualla, paitsi sinun luonasi,
-    on meluisata. Eustace näyttää niin uupuneelta. Minä koetan saada
-    hänet mukaani. Isoäiti voi hirveän hyvin.
-
-    Rakkaimpia, parhaimpia terveisiä lähettää Sinun
-
-                                                  Babsisi.
-
-Samana iltapäivänä hän saapui, mutta ilman Miltounia, ajaen
-asemalta kevyillä vaunuilla. Lordi Dennis kohtasi hänet veräjällä
-ja suudeltuaan häntä tarkasteli häntä jotenkuten levottomasti,
-sivellen valkeata suippopartaansa. Hän ei ollut koskaan nähnyt Babsia
-kyllästyneenä johonkin, paitsi silloin, kun vei hänet John Boglen
-venheeseen. Barbara näytti varmasti kalpealta, hänen tukkansakin
-oli kammattu eri tavalla -- mikä seikka häiritsi sellaista, joka
-ei tietänyt syytä siihen. Pujottaen kätensä Barbaran käsikoukkuun
-hän vei hänet niitylle, mikä oli vielä täynnään voikukkia ja missä
-vanha valkea pony, joka oli kantanut Barbaraa ratsastusradalla
-kaksitoista vuotta sitten, lähestyi heitä ja hieroi turpaansa
-Barbaran vyötäisiin. Ja äkkiä lordi Dennisissä heräsi epämukava ja
-outo aavistus siitä, että vaikka Barbara ei tullutkaan itkemään,
-niin kaipasi kuitenkin aikaa nykyisen mielentilansa voittamiseen.
-Näyttämättä siltä, kuin eroaisi hänestä, hän kulki kedon toisessa
-päässä olevalle muurille ja seisoi siellä katsellen merta.
-
-Vesi oli melkein korkeimmillaan. Etelätuuli puhalsi hänen ylitseen
-ja toi tullessaan merikukkien tuoksun, ja pienten laineiden hauras
-kahina tuli melkein hänen jalkoihinsa. Kaukana ulapalla laskevan
-auringon valossa hymyilevät vedet lepäsivät valkeina ja salaperäisinä
-heinäkuun sumussa, herättäen hänessä omituisen tunteen. Mutta lordi
-Dennis, vaikka hänellä olikin runolliset tunnehetkensä, pystyi
-sentään pitämään meren oikealla paikallaan -- sillä loppujen lopuksi
-se oli vain Englannin kanaali, ja hyvän englantilaisen tavoin hän
-oivalsi, että jos me kerta erotamme asiat niiden oikeista nimistä,
-niin ne lakkaavat olemasta tosiasioita, ja jos ne lakkaavat olemasta
-tosiasioita, niin ne tulevat -- pirullisiksi! Itse asiassa hän ei
-paljoakaan ajatellut merta, vaan Barbaraa. Oli totta, että tuo tyttö
-oli jossakin pulassa. Ja ajatus, että Babs saattoi olla pulassa, oli
-perin outoa, sillä lordi Dennis tunsi tiedottomasti, mikä suuri ja
-mahtava häiritsevä voima tarvittiin tunkeutumaan tuon satalaskoksisen
-ja loistavan kaavun läpi, mikä kääri itseensä tuon niin nuoren ja
-onnensuosiman olennon. Se ei ollut kuolema, siksi se oli pakostakin
-rakkaus. Ja hän ajatteli heti kohta tuota punaviiksistä veitikkaa.
-Aatteet olivat kylläkin hyviä -- kellään ei voinut olla mitään niitä
-vastaan oikeassa paikassa -- esimerkiksi päivällispöydässä. Mutta
-rakastua, jos siitä nyt oli kysymys, mieheen, jolla ei ollut vain
-aatteita, vaan myöskin taipumus elää niille ja niistä, eikä mistään
-muusta, tuntui lordi Dennisistä olevan _outré_.
-
-Barbara oli seurannut häntä muurille, ja lordi Dennis katseli häntä
-epäilevästi.
-
-"Sinä tahtoisit levätä unhotuksen virrassa, Babs? Sivumennen
-sanottuna, oletko nähnyt meidän ystäväämme Courtieria? Hyvin
-maalauksellista -- tuo hänen Don Quixotelainen elämänkatsomuksensa!"
-Hänen äänensä (monen muun hienostuneen äänen tavoin, joka on
-kyllästynyt spekulatsioniin) oli kolminainen -- ivasi aatteita, ivasi
-itseään aatteitten ivaamisen vuoksi, osoittaen kuitenkin selvästi,
-että se pohjimmiltaan ivasi vain itseään aatteitten ivaamisen vuoksi,
-sillä olisi ollut raakaa, jollei se olisi sitä tehnyt.
-
-Mutta Barbara ei vastannut hänen kysymykseensä, vaan alkoi puhua
-muista asioista. Ja koko tämän iltapäivän ja illan hän jutteli niin
-kevyesti, että lordi Dennis, jollei hänen vaistonsa olisi sitä
-estänyt, olisi tullut petetyksi.
-
-Tuo ihmeellinen hymynaamio -- tuo nuoruuden tutkimattomuus -- hävisi
-yöllä Barbaralta. Istuen ikkunallaan, kuunvalossa, mikä näytti
-"kullanhohteiselta, taivaalla kiitävältä koilta", hän katseli
-ahnaasti pimeyteen, ikäänkuin se olisi ollut suuri aate, jonka
-sydämeen hän koetti nähdä. Silloin tällöin hän siveli itseään,
-joutuen oudon mukavasti erilleen ruumiistaan. Onnettomuudekseen
-hän tunsi taas olevansa kaksoisolento. Tuo pehmeä yö, joka oli
-täynnänsä meren hiljaista liikutusta ja syvää mittaamattomuutta,
-herätti hänessä hirveän halun olla yksimielinen jonkin, jonkun
-kanssa, joka oli ulkopuolella häntä. Viime yön tanssiaisissa tuo
-"lentävä tunne" oli vallannut hänet jälleen ja vaikutti edelleenkin
--- hänen välinpitämättömyyden-piirteensä omituisena ilmaisuna. Ja
-tämä Courtierin kosketuksen tuottama tunne, _cacoethes volandi_,
-ja typistettyjen siipien tunne haavoitti häntä -- kuten kielto
-haavoittaa lasta.
-
-Hän muisti, miten Monklandissa isännöitsijän talossa oli ollut
-harakka, joka kerran oli hakenut turvaa vainoojilta orkideain
-huoneesta. Niin pian kuin sitä luultiin tarpeeksi kesyksi, sen
-annettiin lentää, jotta olisi nähty, tuliko se enää takaisin. Neljä
-tuntia se oli istunut korkean puun latvassa ja lopulta tullut
-alas vankilaansa. Peläten, että naakat kävisivät sen kimppuun sen
-seuraavalla löytöretkellä, sen toinen siipi leikattiin. Sen jälkeen
-tuo hämyinen lintu, vaikka elelikin kyllin onnellisena, hypellen
-sinne tänne häkissään ja terassilla, mitkä olivat sen koekenttänä,
-näytti silloin tällöin levottomalta ja pelästyneeltä, liikutellen
-siipiään, ikäänkuin olisi hengessään lentänyt, ja surulliselta sen
-johdosta, että täytyi pysyä maassa.
-
-Ikkunansa ääressä hän myöskin räpytteli siipiään, ja sitten
-vuoteeseen mentyään lepäsi huokaillen ja kierrellen. Jokin kello
-löi kolmea. Sietämättömän kärsimättömyyden valtaamana oman
-epämukavuutensa johdosta Barbara veti yöpukunsa päälle auto-takin,
-pisti tohvelit jalkaansa ja pujahti käytävään. Talo oli hyvin
-hiljainen. Hän hiipi alakertaan pehmein askelin. Hapuiltuaan hallin
-läpi, missä syntymäisillään olevan valon ohuet aaveet asustivat, hän
-irroitti oven ketjut ja pakeni merta kohden. Juostessaan kasteessa
-hän ei synnyttänyt suurempaa melua kuin lintu lentäessään ilmassa,
-ja kaksi ponya, jotka tunsivat hänen haamunsa pimeässä, puhalsivat,
-lähettäen täten pehmeät hälyytyshuokauksensa suljettujen voikukkien
-keskeltä. Hän kiipesi muurin yli rannalle. Juostessaan hän oli
-päättänyt paiskautua mereen viihdyttääkseen itseään, mutta se oli
-niin synkkä, siinä oli vain pieni valkeanhäivä, ja taivaskin oli niin
-synkkä, odottaen päivän tuloa!
-
-Hän seisoi ja katseli. Hengen ja ruumiin sykintä ja syöksyminen
-taukosi vähitellen tässä laajan synkässä yksinäisyydessä, missä
-vain pienten aaltojen hiljaista murtumista kuului. Hän oli hyvin
-tottunut näihin pimeihin hetkiin -- vain viime yönä tähän samaan
-aikaan Harbingerin käsivarsi oli ollut kiedottuna hänen vyötäisilleen
-viimeisessä valssissa! Mutta täällä pimeän hetket näyttivät niin
-erilaisilta, juhlallisilta, ja Barbarasta tuntui siltä, kuin pimeys
-olisi nähnyt hänen sisimpänsä läpi ja tehnyt hänet niin pieneksi ja
-vauhkoksi. Hän värisi turkisreunuksisessa takissaan huomatessaan
-itsensä niin ihmeellisen mitättömäksi tuon mustan taivaan ja synkän
-meren edessä, jotka näyttivät muodostavan yhden suuren säälimättömän
-kokonaisuuden. Kumartuen maahan hän jäi odottamaan päivän koittoa.
-
-Se saapui Downsin puolelta ja kiiti merta kohden laahaten mukanaan
-siivissään kylmän ilma-aallon. Sen mukana rohkeus palasi pian
-Barbaran vereen. Hän riisuutui ja juoksi synkkään, nopeasti
-vaalenevaan veteen. Se peitti hänet ahnaasti, ja hän alkoi uida. Vesi
-oli ilmaa lämpimämpi. Hän makasi selällään ja molski, tarkastaen
-taivaan punertumista. Kylpeä tällä lailla puolipimeässä, hiukset
-levällään, ilman märkiä vaatteita jäsenten ympäri kietoutuneina,
-tuntui hänestä yhtä huvittavalta kuin pahanteko lapsesta. Hän ui
-ulapalle päin, mutta pelästyi rohkeuttaan ja ui takaisin rantaan,
-auringon noustessa.
-
-Hän paiskautui vaatteisiinsa, kiipesi muurin yli ja riensi takaisin
-taloon. Hänen alakuloisuutensa ja kuumeentapainen epävarmuutensa
-oli hävinnyt. Hän tunsi itsensä kiinteäksi, tuoreeksi ja hirveän
-nälkäiseksi, ja pujahtaen pimeään ruokasaliin hän alkoi etsiä
-ruokaa. Hän löysi pieniä leivoksia ja matusteli niitä parhaillaan,
-kun näki avoimessa ovessa lordi Dennisin, pistoli toisessa ja
-sytytetty kynttilä toisessa kädessä. Hienoine piirteineen ja
-valkoisine partoineen, mitkä pistivät esiin hänen yönutustaan,
-hän näytti vaikuttavalta ja sillä hetkellä hyvin lady Casterleyn
-näköiseltä, ikäänkuin vaara olisi terästänyt hänet. "Tätäkö sinä
-sanot lepäämiseksi?" hän sanoi kuivasti. Sitten, huomattuaan hänen
-märät hiuksensa, hän lisäsi: "Minä näen, että olet jo uskonut surusi
-unhotuksen vesille."
-
-Mutta vastaamatta mitään Barbara hävisi himmeään halliin ja
-yläkertaan vieviin portaisiin.
-
-
-
-
-IV LUKU.
-
-
-Sillä aikaa kuin Barbara ui päivänkoittoa odottaessaan, Miltoun kylpi
-noissa lempeyden ja totuuden vesissä, jotka vierivät seinästä seinään
-parlamentin alahuoneessa. Pitkän, maakysymystä koskevan keskustelun
-aikana, minkä esilleottamista hän oli odottanut, esiintyäkseen
-ensi kertaa, hän oli jo kohottautunut yhdeksän kertaa kohtaamatta
-puheenjohtajan katsetta, ja vähitellen hänet valtasi epätodellisuuden
-tunne. Totisesti tätä suurta huonetta, missä taukoamatta kaikui yhden
-ihmisen ääni omituisten mekaanisten hyväksymis- ja paheksumishuutojen
-säestämänä, ei ollut ollenkaan olemassa muualla kuin hänen omassa
-jättiläismielikuvituksessaan! Ja kaikki nuo olennot olivat vain
-hänen aivojensa keksintöä! Ja kun hän lopulta pääsi puhumaan, niin
-hän puhui oikeastaan vain itselleen! Kankea ihmisäänen tahrima
-ilma, lukemattomien valojen väsymätön tuijotus, pitkät penkkirivit,
-omituiset, kaukaiset, korkealle kohotetut, kalpeat, kuuntelevat
-lihapyöröt, nuo kaikki olivat hänen oman itsensä ilmauksia! Eikä
-tuo edestakainen kulkukaan käytävällä ollut mitään muuta kuin hänen
-omien, pienten, itsepäisten osastensa edestakaista kulkua! Ja syvällä
-tässä hänen mielikuvituksensa jättiläisolennossa kuului hänen oman
-pitämättömän puheensa kahina, mikä kuljetti eteenpäin hänen pienen,
-vaihtelevan äänensä singahduttamia, paisuneita sanapalloja.
-
-Sitten tämä unikuva katosi äkisti. Hän oli seisoallaan ja puhui
-jyskivin sydämin.
-
-Pian häneltä hävisi väristys, ja jäljelle jäi vain hämärä tietoisuus
-siitä, että hänen sanansa kaikuivat omituisilta, ja kummallinen
-jäätävä hyväntunne sen johdosta, että singahdutteli niitä tuonne
-hiljaisuuteen. Hänen ympärillään ei näyttänyt enää olevan ihmisiä,
-vain suita ja silmiä. Ja hän nautti siitä tunteesta, että nämä
-hänen sanansa pidättivät nuo ahnaat suut ja silmät mykkinä ja
-liikkumattomina. Sitten hän huomasi tulleensa puheensa loppuun ja
-istuutui alas, jääden liikkumattomaksi keskelle moninaista ääntä,
-tuijottaen edessään olevan henkilön takaraivoon, pitäen käsiään
-ristissä polven ympäri. Ja pian sen jälkeen, kun tuo pieni, kaukainen
-ääni kuului uudestaan, hän otti hattunsa ja poistui, luomatta
-katsettaan oikealle tai vasemmalle.
-
-Lievityksen ja villin ylpeydentunteen asemesta, joka täyttää
-niiden sydämet, jotka sukeltavat ensi kertaa, Miltounilla ei
-ollut mitään muuta syvässä, synkässä lähteessään kuin katkeruuden
-vesiä. Totta puhuen hän oli puheensa kautta luopunut eräänlaisesta
-tuskanlievityksestä. Hän oli lopultakin tullut vakuutetuksi siitä,
-miten turhaa hänen vaelluksensa oli ilman Audrey Noelia. Hän kulki
-hitaasti Templeä kohden, pitkin jokivartta, missä lamput kalpenivat
-päivänvalon koittaessa.
-
-Sillä Miltoun ei ollut niitä, jotka ottavat asiat kevyeltä kannalta.
-Hän suhtautui niihin kuten ratsastaja, joka käyttää omaa itseään
-ratsunaan, kiihtyy ja tuskailee omien kuolaimiensa raaoista
-kiskaisuista, kestäen yksinäisessä ja ylpeässä sydämessään taistelun
-kaiken kuorman, minkä tyhmemmät tahi nerokkaammat luonteet jakavat
-muiden kanssa.
-
-Kulkiessaan siinä kotiinsa hän ei näyttänyt vähemmän menehtyneeltä
-kuin jotkut noista kodittomista, jotka nukkuivat yönsä joen partaalla
-ja jotka näyttivät ikäänkuin tietävän, että vain nukkumalla sellaisen
-lähellä, joka niin helposti saattoi tuottaa unhotuksen, saattoi
-päästä etsimästä tätä lohdutusta. Hän oli kenties onnettomampi kuin
-nuo, joiden henget olivat ainakin tauonneet kiusaamasta heitä,
-lähdettyään heidän ruumiistaan elämän raskaassa painostuksessa.
-
-Nyt kun Audrey Noel ei ollut saapuvilla, niin hänen
-rakastettavuutensa ja tuo sanoin selittämätön ominaisuus, mikä teki
-hänet rakastettavaksi, liehui hänen, Miltounin, edessä, tuo oikea
-kauneuden kiduttaja-kukka, jota oli mahdoton saavuttaa -- ja jonka
-hän olisi voinut saavuttaa, jos vain olisi tahtonut! Tästä johtui
-hänen kärsimisensä. Hän olisi saavuttanut, jos olisi tahtonut!
-Hän kärsi myöskin fyysillisesti eräänlaista hiljaista kuumetta,
-mikä oli aiheutunut kastumisesta, sinä päivänä, jolloin näki hänet
-viimeksi. Ja tuon salaisen kuumeen vuoksi asiat ja tunteet, kuten
-hänen mielenliikutuksensakin ennen hänen puhettaan parlamentissa,
-olivat kuin hirveällä tavalla verhotut, ikäänkuin kaikki olisi
-ollut jonkinlaisen flanelliverhon peittämänä, jota hän ei saattanut
-puhkaista. Ja kaiken aikaa hänessä tuntui kaksi miestä kuolettavasti
-kamppailevan keskenään; toinen heistä uskoi jumalalliseen voimaan ja
-auktoriteettiin, toinen oli toivoton, kiihkeä, nälkäinen olento. Hän
-oli hyvin onneton, kaivaten oudosti jonkun seuraa, joka olisi voinut
-ymmärtää hänen tunnettaan, ja kun hän ei ollut koskaan hankkinut
-itselleen uskottuja, niin hän ei tietänyt, miten olisi tyydyttänyt
-tuon kaipuunsa.
-
-Päivä oli valjennut, kun hän saapui huoneeseensa, ja ollen varma
-siitä, ettei voinut nukkua, hän ei edes mennyt vuoteeseen, vaan
-muutti vaatteita, keitti itselleen kahvia ja istuutui ikkunalle,
-josta näki kukkaisen pihamaan yli.
-
-Keskeisessä Temple Hallissa tanssiaiset jatkuivat vielä, vaikkakin
-sen kiinalaisten lyhtyjen hohde oli jo himmentynyt ja hävinnyt.
-Miltoun näki jonkun miehen ja naisen lepäävän viimeisen tanssin
-jälkeen vanhan suihkulähteen suojassa. Naisen pää oli vaipunut
-miehen olkapäälle, heidän huulensa yhtyivät. Ja ikkunalle saakka
-tulvi heliotroopin tuoksu valssin sävelen mukana, jonka tahdissa nuo
-kaksi olisivat saattaneet tanssia. Tuo niin huomaamatta toisiinsa
-kietoutunut pari, heidän silmiensä salainen välke, heidän huuliensa
-kuiske, tuo kivinen ja niin taitavasti keksitty kätkö visertelevien
-varpusten alla -- se oli se maailma, mistä hän oli vapaaehtoisesti
-luopunut! Kun hän katsahti uudestaan, niin -- näyn tavoin -- se oli
-kadonnut. Musiikki oli myöskin tauonnut, heliotroopin tuoksu oli
-lakannut. Tuossa kivisessä kätkössä oli kulkukissa kyykyllään ja
-vainusi viserteleviä varpusia.
-
-Miltoun meni ulos ja, kääntyen Strandille, kulki eteenpäin suunnasta
-välittämättä, kunnes kellon lähestyessä viittä tapasi itsensä Putney
-Bridgeltä.
-
-Hän pysähtyi siihen, nojasi rintasuojusta vastaan ja katseli veteen.
-Aurinko pilkisti juuri kuuman sumun läpi, ensimmäiset vaunut menivät
-ohi, ja miehiä kulki työhön. Mitä varten vaelsi tuo virta, ja mitä
-varten ihmisvirta vuoti sen poikki kahdesti päivässä? Mitä varten
-miehet ja naiset kärsivät? Koko tämän elämän kulussa Miltoun ei
-nähnyt enää mitään päämäärää, yhtä vähän kuin lokkien Heilumisessa
-tässä varhaisessa auringon valossa.
-
-Jättäen sillan hän meni Barnes Commonia kohden. Yö asusti siellä
-vielä genista-pensaissa, mitkä olivat harmaan hämähäkinverkon
-ja kimaltelevan kasteen peitossa. Hän kulki vielä nukkuvan
-kulkijaperheen ohi, mikä oli yhtenä sekaisena läjänä. Yksin
-kodittomatkin makasivat toistensa käsivarsilla!
-
-Täältä hän tunkeutui kadulle, mikä vei lähelle Ravenshamia.
-Kääntyen sinne hän tuli kasvitarhaan ja istuutui penkille, lähelle
-vaapukkapensaita, jotka olivat suojassa varkailta, mutta joista
-Miltounin lähestyessä kaksi rastasta tunki esiin suojusverhon läpi ja
-lensi tiehensä.
-
-Hänen pitkä ja niin liikkumaton olentonsa pisti erään puutarhurin
-silmään. Hän pani liikkeelle jutun, että hänen ylhäisyytensä oli
-hedelmätarhassa. Se ulottui Cliftonin korviin asti, joka tuli itse
-katsomaan, mitä tämä merkitsi. Tuo vanha mies pysähtyi Miltounin
-eteen hyvin hiljaisesti.
-
-"Teidän ylhäisyytenne on tullut aamiaiselle?"
-
-"Jos minun isoäitini sen sallii, Clifton."
-
-"Oletan, että teidän ylhäisyytenne puhui viime yönä."
-
-"Kyllä minä puhuin."
-
-"Toivon, että alahuone tyydyttää teitä."
-
-"Kohtalaisesti, kiitän teitä, Clifton."
-
-"Nuo edustajat eivät ole enää sellaisia kuin teidän isoisänne
-aikoina, minä luulen. Hänellä oli hyvin hyvä käsitys heistä. He
-muuttuvat, epäilemättä."
-
-"Tempora mutantur."
-
-"Niinhän se on. Minä huomaan nykyään suhtauduttavan yleisiin asioihin
-aivan uudella tavalla. Se johtuu viidenpennin lehdistä. Ihmiset
-ostavat niitä, mutta tuskin hyväksyvät niitä. Minä odotan kiihkeästi
-saadakseni lukea teidän puheenne. Sanotaan, että ensimmäinen puhe
-tuottaa vaivaa."
-
-"Niinpä melkein."
-
-"Mutta _teillä_ ei ole ollut syytä olla huolissanne sen johdosta.
-Olen varma siitä, että se oli mainio."
-
-Miltoun näki, että tuon vanhan miehen kellahtavat kasvot kävivät
-oranssinvärisiksi hänen lumivalkeiden poskipartojensa välistä.
-
-"Tätä päivää minä olen odottanut", hän sopersi, "aina siitä
-saakka, kuin olen tuntenut teidän ylhäisyytenne -- ja siitä on jo
-kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Nyt se alkaa."
-
-"Taikka loppuu, Clifton."
-
-Vanhan miehen kasvoille ilmestyi syvä hämmästys.
-
-"Ei, ei", hän sanoi, "kun ottaa huomioon teidän esi-isänne, niin ei
-koskaan".
-
-Miltoun tarttui hänen käteensä.
-
-"Anteeksi, Clifton -- tarkoitukseni ei ollut loukata teitä."
-
-Yhteen minuuttiin ei kumpikaan puhunut mitään, vaan katseli käsiään
-ikäänkuin hämmästyneenä.
-
-"Jos teidän ylhäisyytenne tahtoisi kylpeä -- aamiainen on
-kahdeksalta. Minä voin hankkia teille partaveitsen."
-
-Kun Miltoun astui aamiaishuoneeseen, niin hänen isoäitinsä istui
-pöydässä, _Times_ kädessä, edessään hedelmiä, jotka leivosten kera
-muodostivat hänen ensimmäisen ateriansa. Hänen ulkonäkönsä vastasi
-tuskin sitä, mitä Barbara oli hänestä kirjoittanut. Totta puhuen hän
-näytti hieman kalpealta, ikäänkuin olisi kärsinyt kuumuudesta. Mutta
-hänen teräksenharmaista silmistään ei puuttunut eloisuutta eikä hänen
-tavoistaan päättäväisyyttä.
-
-"Minä huomaan", hän sanoi, "että olet lähtenyt kulkemaan omaa
-latuasi, Eustace. Minulla ei ole mitään sitä vastaan sanottavana,
-oikeastaan päinvastoin. Mutta rakkaani, muistakin tämä, että miten
-tuletkin muuttumaan, niin älä horju. Vain yksi seikka merkitsee
-jotakin parlamentissa, ja se on se, että samalla vasaralla lyö aina
-samaa naulaa. Sinä et näytä ollenkaan hyvinvoivalta."
-
-Kumartuen suutelemaan häntä Miltoun mutisi:
-
-"Kiitän teitä, minä voin mainiosti."
-
-"Joutavia", vastasi lady Casterley. "Sinusta ei pidetä huolta. Oliko
-äitisi silloin parlamentissa?"
-
-"Sitä en luule."
-
-"Aivan niin. Ja mitä Barbara nyt tekee? Hänen pitäisi pitää sinusta
-huolta."
-
-"Barbara on Dennis-enon luona."
-
-Lady Casterley puri yhteen huulensa, ja katsoen sitten
-tyttärenpoikaansa hän sanoi:
-
-"Minä vien sinut sinne vielä tänä päivänä. Sinun pitää päästä
-merenrannalle. Mitäs siihen sanotte, Clifton?"
-
-"Hänen ylhäisyytensä näyttää kalpealta."
-
-"Pitäkää vaunut varalla, me lähdemme Clapham Junctionin asemalta.
-Thomas voi käydä hakemassa sinulle vaatteita. Tai on parempi, että
-minä soitan äidillesi, että hän lähettää meille auton, vaikka minä
-en pidäkään noista laitoksista. Junassa on hyvin kuuma. Järjestäkää
-matkatavarat, Clifton, olkaa hyvä."
-
-Tätä suunnitelmaa vastaan Miltounilla ei ollut mitään muistuttamista.
-Ja koko matkan hän oli vaipuneena välinpitämättömyyteen ja
-väsymykseen, mikä lady Casterleystä näytti mitä suurimmassa määrässä
-pahaenteiseltä. Sillä väsymys oli hänestä outo ja anteeksiantamaton
-tila. Tuo pieni arvokas nainen -- aristokraattisen periaatteen säiliö
--- oli selkärankaansa myöten keinotekoisen energian läpitunkema, tuon
-valppaan tarmokkuuden, jota niiden, joilla ei ole yhteiskunnassa
-mitään toivottavaa, täytyy kehitellä itsessään, etteivät kehnontuisi
-ja olisi pakotettuja taas toivomaan. Rehellisesti sanoen hän ei
-jaksanut sietää sitä, että jokin vieras vaikutus oli päässyt vallalle
-hänen tyttärensä pojassa, sillä hän tiesi syyn hänen tilaansa ja
-oli kärsimätön sellaisen uskostaluopumisen johdosta. Jos hän olisi
-ollut joku muu hänen lapsenlapsistaan, niin hän ei olisi empinyt,
-mutta Miltounissa oli jotakin, joka pidätti lady Casterleytäkin,
-ja vain kerran koko neljän tunnin matkalla hän yritti katkaista
-hänen äänettömyyttään. Hän teki sen omalta kannaltaan katsoen hyvin
-pehmeällä tavalla -- sillä olihan Miltoun hänen sydämensä ylpeyden ja
-kaikkien toiveiden varsinainen esine! Pistäen ohuen, pienen, terävän
-kätensä hänen käsivartensa alle hän sanoi tyynesti:
-
-"Rakkaani, älä haudo sitä. Siitä ei tule koskaan mitään."
-
-Mutta Miltoun poisti hänen kätensä hienosti ja laski sen takaisin
-pölyiselle vaipalle vastaamatta mitään tai näyttämättä muutakaan
-merkkiä siitä, että oli kuullut.
-
-Syvästi loukkaantuneena lady Casterley puristi yhteen kuihtuneet
-huulensa ja sanoi terävästi:
-
-"Hitaammin, Frith, olkaa hyvä!"
-
-
-
-
-V LUKU.
-
-
-Loikoessaan samana iltapäivänä takkuisen tamariskipensasaidan alla
-Miltoun ilmaisi, joskin vain vähän, sielunsa hätää Barbaralle.
-Hän ei olisi koskaan tehnyt sitä, jollei heidän välillään olisi
-sattunut tuota odottamatonta yöllistä paljastusta Monklandissa, ja
-tuskinpa edes nytkään, jollei hän olisi tuntenut tässä sisaressaan
-sitä elämän lämpöä, jota hän itse kaipasi. Rakkauden asioissa
-Barbara oli heistä kahdesta vanhempi. Sillä useimmille naisille
-ominaisen ja hellän sydämentuntemuksensa ohella hänessä oli
-perittyä maailmannaisellisuutta, mitä saattoikin odottaa lordi ja
-lady Valleysin tyttäreltä. Jos hän ei ollutkaan selvillä omien
-mielenliikutustensa tilasta, niin se ei ollut kuten Miltounilla
-sydämen ja aistien tähden, vaan hänen henkensä ja uteliaisuuden
-vuoksi, jotka Courtier oli herättänyt ja saanut hieman räpyttelemään
-siipiään. Hän tuskitteli Miltounin tukalan aseman johdosta,
-häntä loukkasi myöskin ajatus, että mrs Noel nääntyi yksinäisenä
-huvilassaan. Agathan kaltainen hyvä ja vakava sisar oli saanut
-Barbaran omistamaan kapinallisia käsityksiä moraalista ja
-vieroittanut hänet kokonaan uskonnosta. Ja niin hänestä tuntui,
-että jos nuo kaksi eivät voineet olla onnellisia erillään, niin
-he saattoivat sitä olla yhdessä kaiken sen ilon nimessä, mitä oli
-maailmassa!
-
-Sillä aikaa kuin hänen veljensä loikoi ja katseli taivasta
-tamariskien alla, hän koetti miettiä, miten olisi lohduttanut
-häntä, tietäen, ettei vähimmässäkään määrässä ymmärtänyt hänen
-ajatustapaansa. Kedoilla heidän takanaan kiurut visertelivät
-tuleentumattoman viljan ylistykseksi, merenrannassa näkyi kaikkia
-värejä, eloisan vihreästä aina tatinpunaiseen saakka, ja kaukana
-ulapan reunalla pienet kumarat haamut keräsivät merikuminaa. Ilma
-tuoksui suloiselta tuossa tamariskien varjossa, ja sanomaton rauha
-vallitsi. Ja auringonsäteitten hyväilemänä Barbara ei voinut olla
-käymättä kärsimättömäksi kärsimysten johdosta, jotka olisi voitu
-poistaa toimimalla. Lopulta hän uskalsi:
-
-"Elämä on lyhyt, Eusty!"
-
-Miltounin eleetön vastaus sai hänet säpsähtämään.
-
-"Minä siunaan sinua, jos saat minut siitä vakuutetuksi, Babs. Jos
-noiden leivojen liverrys ei merkitse mitään, jos tuo sininen ulappa
-on meidän mielikuvituksemme rämettä, jos me mitättömästä ryömimme
-mitättömyyttä kohden, jos meidän elämässämme ei ole mitään päämäärää,
-niin Jumalan nimessä, saata minut siitä vakuutetuksi."
-
-Johdettuna äkisti syvemmälle kuin käsitti, Barbara saattoi vain
-ojentaa kätensä ja sanoa: "Oh! Älä ota asioita niin ankaralta
-kannalta!"
-
-"Koska sinun sanojesi mukaan elämä on lyhyt", mutisi Miltoun omalla
-hymyllään, "niin älä turmele sitä säälintunteella! Entisaikaan me
-jouduimme Toweriin vakaumustemme vuoksi. Me voimme sietää hieman
-yksityistä ahdistusta, niin ainakin toivon, tai olemmeko me sitten
-niin kokonaan muuttuneet?"
-
-Hänen äänensä sävy vaikutti valtavasti Barbaraan, joka vastasi
-terävästi:
-
-"Mitä meidän _täytyy_ kestää, meidän täytyy, luulen. Mutta miksi
-pitäisi meidän itse _aiheuttaa_ itsellemme kärsimyksiä? Sitä minä en
-voi kestää!"
-
-"Oh! Syvää viisautta!"
-
-Barbara punastui.
-
-"Minä rakastan elämää!" hän sanoi.
-
-Ilta-auringon kaleerilaivat purjehtivat jo leveänä, kultaisena
-laivueena rannikkoa kohden, missä pienet, synkät, kumartuneet olennot
-eivät olleet vielä lopettaneet työtään, ja leivoset lauloivat
-tuleentumattoman viljan yläpuolella -- kun Harbinger, nelistäen
-hietikkoa pitkin Whitewaterista Sea Houseen, saapui tuon äänettömän,
-kotia kohti kulkevan parin luokse.
-
-Ei olisi oikein sanoa tästä nuoresta miehestä, että hän kernaasti
-teki diagnoosin henkisestä ilmakehästä, mutta tätä ei ole suinkaan
-luettava hänen viakseen, koska hänen kehdostaan lähtien kaikki
-olivat päättäneet yksissä neuvoin pitää aina hänen ympäristönsä
-henkistä ilmapuntaria vieläpä varjossakin hyvin korkealla. Ja se
-seikka, että hänen oma henkinen lämpömittarinsa oli nyt kohonnut
-niin korkealle, että uhkasi halkaista koko lasin, sai hänet sitäkin
-huonommaksi huomaamaan, mitä muissa ihmisissä tapahtui. Kuitenkin hän
-huomasi, että Barbara näytti kalpealta ja -- kuten hänestä näytti --
-suloisemmalta kuin koskaan ennen. Hänen vanhemman veljensä seurassa
-Harbinger tunsi itsensä aina jotenkuten levottomaksi. Hän ei voinut
-oikein halveksia hänen omassa säädyssään ilmenevää itsepintaisuutta,
-mutta hän ei voinut paremmin kuin muutkaan tunkeutua Miltounin
-yleisiä totuuksia kohtaan osoittaman ivallisen, ohuestikätketyn
-halveksunnan läpi. Pitäen hyvää luuloa itsestään -- kuten kauniit
-miehet yleensä, joiden kohtalo on sellainen, että tämä luulo ei
-voi koskaan tai lähes koskaan vakavasti horjua -- hän ei suvainnut
-sitä, että häntä hiemankaan olisi halveksittu. Hän tunsi sentähden
-sanomatonta helpotusta, kun Miltoun, sanoen tarvitsevansa jotakin
-aikakauskirjaa, läksi harppaamaan kaupunkia kohden.
-
-Harbingerille yhtä hyvin kuin Miltounille ja Barbarallekin viime
-yö oli ollut katkera ja levoton. Tuon kalpean, notkean olennon
-näkeminen, olennon, jonka suu oli ollut raollaan ja joka oli
-pyörinyt eteenpäin Courtierin käsissä, oli kiintynyt hänen
-näkemykseensä noista tanssiaisista lähtien. Viime tanssinsa aikana
-hänen kanssaan Harbinger oli ollut melkein julman äänetön, saattaen
-vain äärimmäisillä ponnistuksilla pidättäytyä viittaamasta tuohon
-"rehentelevään, punatukkaiseen veitikkaan", miksi hän salaa nimitti
-tuota menetettyjen asiain puoltajaa. Itse asiassa hänen silloiset
-ja senjälkeiset mielenliikutuksensa olivat olleet jonkinlaisena
-paljastuksena, tai olisivat voineet olla, jos hän olisi voinut katsoa
-niitä syrjästä käsin. On totta, että hän oli seuraavana päivänä
-liikkunut, kuten tavallista, kylmänä ja ujostelemattomana, koska ei
-tietenkään halunnut antaa ihmisten mitään nähdä, mutta hänessä oli
-sellaista kaipuun ja mustasukkaisuuden kipua ja raivoa, että häntä
-täytyi tosiaan sääliä. Hänen kaltaisensa suuret ja rajut tyypit
-säilyttävät kaikkein viimeisimpinä sielunsa rauhan. Kulkiessaan
-kotiin tanssiaisista hän päätti seurata häntä merenrantaan, minne
-Barbara oli pahansuovasti sanonut lähtevänsä. Toisen melkein
-unettoman yön jälkeen hän ei voinut enää epäröidä. Hänen täytyi saada
-tavata hänet! Sitäpaitsi saattoihan hän rankaisematta mennä omalle
-maatilalleen. Hän ei välittänyt siitä, vaikkapa se olisi herättänyt
-huomiotakin. Herättänyt huomiota! Mitä enemmän, sitä parempi! Hänessä
-alkoi herätä miehellisen päättäväisyyden ilkeä itsepäisyys. Barbara
-ei saanut päästä hänen käsistään!
-
-Mutta nyt kun hän käveli hänen rinnallaan, niin kaikki hänen
-päättäväisyytensä ja varmuutensa oli muuttunut hämmentyneeksi
-nöyryydeksi. Hän marssi hevosensa rinnalla alla päin, tuntien tuskaa
-sen johdosta, että oli niin lähellä häntä ja kuitenkin niin kaukana,
-ollen vihoissaan oman äänettömyytensä ja saamattomuutensa johdosta,
-melkeinpä vihainen Barbaran rakastettavuudenkin ja sen kivun vuoksi,
-minkä se aiheutti hänelle. Kun he saapuivat kotiin ja Barbara jätti
-hänet tallin eteen sanoen menevänsä poimimaan kukkia, niin hän
-tempoi suitsista ja noitui sitä, että hevonen hidasteli talliin
-mennessään. Häntä peloitti ajatus, että Barbara olisi ennättänyt
-lähteä ennen hänen tuloaan puutarhaan, ja kuitenkin hän puoliksi
-pelkäsi sitäkin, että olisi löytänyt hänet sieltä. Mutta Barbara oli
-edelleenkin poimimassa hajuneilikoita huvimajan aidan vieressä, joka
-vei ansareihin päin. Ja kun Barbara nousi keräämästä noita kukkia,
-niin ennenkuin hän, Harbinger, tiesi sitä itsekään, hän oli kietonut
-käsivartensa hänen ympärilleen ja, pitäen häntä ikäänkuin pihdeissä,
-suuteli säälimättömästi.
-
-Barbara ei vastustanut ollenkaan, hänen pehmeät poskensa, vieläpä
-hänen passiiviset huulensakin kävivät kuumemmiksi ja kuumemmiksi;
-mutta äkkiä Harbinger perääntyi, sydän seisahtuneena väkivaltaisen
-uskalluksensa johdosta. Mitä oli hän tehnyt? Hän näki hänen,
-Barbaran, nojaavan melkein kätkettynä leikatun lehvistön sisään ja
-kuuli hänen sanovan hienon ilkkuisesti: "Kas niin!"
-
-Harbinger olisi syöksynyt hänen jalkainsa juureen pyytämään anteeksi,
-mutta arveli jonkun tulevan. Hän mutisi käheästi: "Hyvä Jumala, miten
-mieletön minä olin!" ja seisoi hehkuen juron epätietoisena rohkeuden
-ja pelon välimailla. Sitten hän kuuli Barbaran sanovan rauhallisesti:
-
-"Niin, sitä te olitte -- melkein."
-
-Nähdessään Barbaran vievän käden huulilleen, aivan kuin ne olisi
-olleet haavoittuneet, hän mutisi katkonaisesti:
-
-"Antakaa minulle anteeksi, Babs!"
-
-Seurasi minuutin hiljaisuus, jonka kestäessä Harbinger seisoi,
-uskaltamatta katsahtaa häneen, mielenliikutustensa näännyttämänä.
-Sitten hän kuuli hämmästyksekseen hänen sanovan:
-
-"En pannut sitä pahakseni -- tällä kertaa!"
-
-Harbinger katsahti ylös. Miten saattoi Barbara rakastaa häntä ja
-puhua noin kylmästi! Miten saattoi hän olla panematta pahakseen, jos
-hän ei rakastanut häntä! Barbara vei käden kasvoilleen, kaulalleen
-ja tukkaansa, korjaillen sitä epäjärjestystä, minkä suuteleminen oli
-aiheuttanut.
-
-"Lähdemmekö nyt sisään?" sanoi Barbara.
-
-Harbinger astui askeleen eteenpäin.
-
-"Minä rakastan teitä niin", hän sanoi, "minä jätän elämäni teidän
-käsiinne, ja te saatte tehdä sille mitä tahdotte."
-
-Näiden sanojen johdosta, joiden oikeasta merkityksestä hän tiesi
-hyvin vähän, hän näki Barbaran hymyilevän.
-
-"Jos minä sallin teidän tulla kolmen yardin päähän, niin
-käyttäydyttekö kiltisti?"
-
-Harbinger kumarsi, ja äänettömästi he kävelivät taloa kohden.
-
-Illallinen oli outo ja epämukava. Mutta sen komedia näyteltiin
-niin hienosti, että Miltoun ja lordi Dennis eivät sitä huomanneet,
-vaikka lady Casterleylle se oli läpinäkyvä. Sillä, kun Harbinger
-oli lähtenyt ratsastamaan takaisin hietikkoa pitkin, hän otti
-kynttilän ja pyysi Barbaraa tulemaan mukaansa. Vietyään sitten
-tyttärentyttärensä siihen osastoon, joka oli aina varattuna
-hänelle ja erikoisesti kalustettu häntä varten melkein ilman
-mitään huonekaluja, hän istuutui vastapäätä tuota hoikkaa, nuorta,
-voimakasta olentoa, ikäänkuin olisi tahtonut toimittaa täyden
-tarkastuksen, ja sanoi:
-
-"Niin, _sinä_ alat tulla järkiisi, sittenkin. Suutele minua!"
-
-Kumartuessaan suorittamaan tätä seremoniaa Barbara näki kyyneleen
-vierivän pitkin hänen hienopiirteistä nenäänsä. Tietäen, että sen
-huomaaminen olisi ollut liian peloittavaa, hän nousi ja meni ikkunan
-luo. Siellä, tuijottaen ulos synkkien ketojen ja pimeän meren yli,
-minkä reunaa pitkin Harbinger ratsasti kotiinsa, hän nosti käden
-huulilleen ja ajatteli sadanteenkin kertaan:
-
-"Niin, sellaistako se sitten onkin!"
-
-
-
-
-VI LUKU.
-
-
-Kolme päivää ensimmäisten ja samalla, kuten hän itselleen lupasi,
-viimeisten hienostotanssiensa jälkeen Courtier sai Audrey Noelilta
-kirjeen, mikä ilmoitti hänen jättäneen Monklandin ja muuttaneen
-Thamesin rannalle, lähelle Westminsteriä.
-
-Kun Courtier meni sinne samana heinäkuun päivänä, niin
-parlamenttitalo hohti auringon paisteessa, mikä lämmitti sen
-viisaista päätöksistä virtaavan, vakavan ilman. Courtier kulki ohi
-epäilevin mielin. Noiden tornien läheisyydessä hänen tunteensa
-olivat aina sekavia. Hänessä ei ollut siinä määrin runoilijaa, ettei
-olisi nähnyt niissä mitään muuta kuin muutamia taivasta vastaan
-piirtyviä viivoja, mutta hänessä oli tarpeeksi runoilijaa saamaan
-hänet potkimaan jotakin, ja tässä mielentilassa hän kääntyi kulkemaan
-jokivartta pitkin.
-
-Mrs Noel ei ollut kotona, mutta kun palvelija ilmoitti hänen heti
-saapuvan, niin Courtier istuutui odottamaan. Audreyn huoneistosta,
-mikä oli ensi kerroksessa, nähtiin yli virran, ja se oli ilmeisesti
-vuokrattu kalustettuna, sillä siellä nähtiin selviä merkkejä
-eri makusuuntien välisestä taistelusta, missä Edward VII:n
-aikainen oli voittanut Victorian aikaisen ja täyttänyt huoneet
-varhais-yrjöläisillä jätteillä. Courtier istuutui ainoalle, varmalle
-voitonmerkille, hyvin mukavalle ja uudelle, ruusunpunaiselle,
-ikkunakomerossa olevalle istuimelle, ja tyytyi vanhan sotilaan
-helppoudella olemaan tekemättä mitään.
-
-Tuota hyvin suloista, tummatukkaista tyttöä kohtaan hän oli kerran
-tuntenut suojelevaa tunnetta. Nyt hänessä yhtyi siihen ei vain
-lämminsydämisen miehen ritarillinen sääli pulassa olevaa naista
-kohtaan, vaan myöskin sellaisen miehen kärsimättömyys, joka, ollen
-luonteenlaadultaan kykenemätön tuntemaan itseään sorretuksi, nousi
-kapinaan kaikkea muihin kohdistuvaa tyranniutta vastaan.
-
-Noiden harmaiden tornien näkeminen, joiden alla Miltoun ja hänen
-isänsä istuivat, kiusasi häntä nyt syvästi; ne olivat hänestä
-auktoriteetin vertauskuvia, auktoriteetin -- joka oli hänen
-kuolemattoman haltiattarensa, tuon suloisen, voittamattoman vapauden
-menetetyn asian vihollinen. Mutta tällä haavaa joki, joka tulvanaan
-toi tullessaan vapaata vettä, joka oli huuhdellut kaikkia rantoja,
-kosketellut kaikkia hietikoita ja nähnyt kaikkien kuolevaisten
-tähtien nousun ja laskun, oli siinä määrin rauhoittanut häntä
-äänettömällä vapauden hymnillään, että Audrey Noel tapasi hänet
-syvästä unesta tullessaan sisään kädet täynnä kukkia.
-
-Laskien kukat äänettömästi käsistään hän jäi odottamaan Courtierin
-heräämistä. Noilla verevillä kasvoilla punertavine viiksineen,
-ulkonevine leukoineen, v:n muotoisine kulmakarvoineen, oli unessakin
-iloinen uhka. Ja tuskin kellään koko Lontoossa oli niin kokonaan
-toisenlaiset kasvot kuin tällä tummalla, pehmeätukkaisella naisella,
-joka hentona, passiivisena, ilonsekaisella pelolla katseli sitä
-ainoata henkilöä koko maailmassa, jolta saattoi kuulla jotakin
-Miltounista menettämättä itsekunnioitustaan. Hän heräsi lopultakin ja
-ilmaisematta mitään hämmennystä sanoi:
-
-"Se oli niin teidän tapaistanne, ettette herättänyt minua."
-
-He istuivat kauan puhellen, virran varrella tapahtuvan liikkeen
-nukuttavasti säestäessä heidän ääniään ja kukkien nukuttavasti
-täyttäessä huoneen tuoksullaan. Kun Courtier läksi, niin hänen
-sydämensä oli herkkänä. Mrs Noel ei ollut puhunut itsestään
-ollenkaan, vaan melkein koko ajan Barbarasta, ylistäen hänen
-kauneuttaan ja ylevää henkeään, kalveten kerran tai kahdesti,
-nauttien ilmeisestikin salaisella ahneudella kaikista Miltouniin
-sattuvista viittauksista. Selvästi näkyi, että hänen tunteensa
-eivät olleet muuttuneet, vaikka hän ei tahtonut sitä osoittaakaan!
-Courtierin sääli häntä kohtaan muuttui melkein rajuksi.
-
-Tässä mielentilassa, mihin sekoittui vielä paljon muutakin, hän
-pukeutui juhlatakkiin ja läksi Valleys Houseen, sesongin viimeiseen
-juhlaan, mikä pakostakin näin myöhään heinäkuussa oli luonteeltaan
-poliittinen.
-
-Noustessaan leveitä ja hohtavia portaita, mitkä niin usein olivat
-pilkanneet pikku Ann'in laskutaitoa, hänen mieleensä muistui
-lastenkamarinaikainen taulu, mille oli annettu nimeksi "Taivaaseen
-johtavat askeleet". Näiden portaiden yläpäässä hän tapasi
-Harbingerin, joka oli tuttavien ympäröimänä, ja nyökäytti hänelle
-lyhyesti päätään. Tuon nuoren miehen sievät kasvot ja muhkea vartalo
-näyttivät Courtierin karsaissa silmissä menestyksellisemmiltä ja
-miellyttävämmiltä kuin koskaan ennen, niin että hän sivuutti hänet
-ivallisesti ja johti askeleensa lady Valleystä kohden, jonka hän
-näki kenraalin tavoin seisovan pienellä, avonaisella paikalla, missä
-jatkuva ihmisvirta kulki sinne ja tänne tähden säteiden tavoin. Lady
-Valleys näytti olevan parhaimmalla tuulellaan, sopien niin hyvin
-kirkkaaksi kiilloitettuihin paikkoihin, ja hän tervehti Courtieria
-erittäin sydämellisellä äänensävyllä, mihin sisältyi suopeuden
-ohella sellaista kohtaan, jota täytyi pitää outona lintuna, tietty
-diplomaattinen ominaisuus, yhtyneenä haluun ikäänkuin "varoittaa
-häntä" ja pelkoon tulla sanoneeksi jotakin, mikä saattoi kiihdyttää
-ja tehdä Courtierin vielä vaarallisemmaksi. Hän sanoi kuulleensa,
-että Courtier lähtisi Persiaan, ja toivoi, että tämä ei saattaisi
-siellä asioita vielä sotkuisemmiksi, ja sanottuaan: "Hyvin tehty,
-että tulitte!" hän asettui entiseen asentoonsa.
-
-Huomattuaan keskustelun loppuneeksi Courtier seisoi selkä seinää
-vasten ja odotti. Näin eristettynä hän näytti yksinäiseltä käeltä,
-joka tarkasti naakkaparven kiertoliikettä. Niiden liikkeet
-näyttivät hieman tarkoituksettomilta sellaisen mielestä, joka oli
-niin erillään Westminsterin fetisheistä ja tunnussanoista. Hän
-kuuli heidän keskustelevan Miltounin puheen johdosta, jonka oikea
-merkitys vasta nyt näyttiin oivallettavan. Hänen korviinsa kuuluivat
-sanat "doktrinääri", "äärimmäinen", "uusi voima". Ihmiset olivat
-ilmeisestikin ymmällä, hämillään ja pahoillaan -- ikäänkuin jokin tähän
-asti vähäpätöinen tähti olisi äkkiä ilmennyt tähtisikermien joukkoon.
-
-Etsien katseellaan Barbaraa tästä joukosta Courtier oli koko ajan
-levoton ja häpeissään. Miksi hän oli tullut tänne niin outojen
-ihmisten sekaan vain saadakseen nähdä hänet! Miksi hän ikävöi
-ollenkaan tätä tyttöä tietäessään, ettei voinut viikkoakaan sietää
-sitä ilmapiiriä, missä tämä tyttö eli, ja että Barbara perin huonosti
-soveltui sellaiseen ilmapiiriin, minkä hän, Courtier, olisi voinut
-tarjota hänelle, puhumattakaan siitä epätodenmukaisuudesta, että
-olisi saattanut saada itseään puolta nuoremman henkilön hermot
-väräjämään!
-
-Ääni hänen takanaan sanoi: "Mr Courtier!"
-
-Hän kääntyi ja näki Barbaran.
-
-"Minä haluaisin puhella kanssanne eräästä vakavasta asiasta.
-Tahdotteko tulla taulukokoelmaan?"
-
-Kun he viimein olivat hyvin lähellä erästä Caradocien kuvaryhmää
-ja saattoivat ikäänkuin leikata itsensä eroon tuosta tungoksesta
-yksityistä keskustelua varten, niin Barbara alkoi:
-
-"Miltoun on niin hirveän onneton. En tiedä, mitä hänelle tehdä. Hän
-saattaa itsensä kipeäksi."
-
-Ja hän katsoi äkisti Courtieriin, josta hän sillä hetkellä näytti
-hyvin nuorelta ja liikuttavalta. Barbaran silmissä oli, kuten lapsen
-silmissä, uskovan hehku, ikäänkuin hän olisi tahtonut Courtierin
-avulla häätää tuon pulan, kertoa hänelle ei ainoastaan Miltounin
-hädästä, vaan koko elämästä, sen tarkoituksesta ja sen onnen
-salaisuudesta. Courtier sanoi sitten kohteliaasti:
-
-"Mitä minä voin tehdä? Mrs Noel on kaupungissa. Mutta siitä ei ole
-mitään apua, jollei -- --". Tietämättä miten lopettaa, hän vaikeni.
-
-"Toivoisin olevani Miltoun", mutisi Barbara.
-
-Näiden näppärien sanojen johdosta Courtierin oli hyvin vaikeata olla
-tarttumatta hänen käsiinsä. Tämä kapinallinen välähdys Barbarassa oli
-saanut hänen verensä kiertämään nopeammin. Mutta tuo tyttö näytti
-aavistaneen, mitä hänen sisässään liikkui, sillä hänen seuraavat
-sanansa olivat viileitä.
-
-"Ei ole hyvä, vaan suorastaan tyhmää, että minä kiusaan teitä."
-
-"Teidän on mahdotonta kiusata minua."
-
-Barbaran katse siirtyi äkisti hänen sormikkaistaan suoraan
-Courtieriin.
-
-"Matkustatteko tosiaankin Persiaan?"
-
-"Kyllä."
-
-"Mutta minä en tahtoisi teidän lähtevän, en ainakaan vielä!" Ja
-kääntyen äkisti hän jätti hänet.
-
-Oudon hämillään Courtier seisoi liikkumattomana tarkastaen Caradocien
-kuvaryhmän vakavata tuijotusta.
-
-Eräs ääni sanoi:
-
-"Mainio maalaus, eikö totta?"
-
-Lordi Harbinger oli hänen takanaan. Ja hänen mieleensä muistuivat
-vielä kerran lady Casterleyn sanat, hänen mieleensä muistuivat nuo
-kaksi olentoa, jotka hän näki äänestäjäjoukon yläpuolella olevalla
-parvekkeella käsitysten, ja koko hänen mustasukkaisuutensa tätä
-sievännäköistä nuorta kolossia kohtaan, hänen vihansa sellaista
-kohtaan, jonka hän saattoi ikäänkuin vainuta aina taistelevan
-voittajan puolella, ja hänen tietoisuutensa siitä, miten menetetty
-hänen asiansa oli, hänen epäilynsä siitä, saattoiko sitä rehellisesti
-pitää ollenkaan minään asiana, leimahti hänessä leikkiin, niin että
-hänen vastauksensa jäi vain tuijotukseksi. Harbingerin kasvoille oli
-ilmestynyt myöskin jäykkä, väkivaltainen ilme, mikä tuli vähitellen
-näkyviin.
-
-"Minä sanoin: 'Mainio, eikö totta?' Mr Courtier."
-
-"Kyllä minä sen kuulin."
-
-"Ja mitä te suvaitsitte vastata?"
-
-"En mitään."
-
-"Te käyttäydytte niin kohteliaasti kuin teiltä sopii odottaakin."
-
-Kylmän ylenkatseellisesti Courtier vastasi: "Jos tahdotte sanoa
-jotakin sellaista, niin valitkaa paikka, missä minä voin vastata
-teille", ja kääntyi äkisti kantapäillään.
-
-Mutta mennessään ulos kadulle hän kiristeli hampaitaan.
-
-Hyde Parkissa ruoho oli kuivunut ja kasteeton taivaan alla, jonka
-tähdet olivat kuumuuden ja tomusumun peitossa. Koskaan ei Courtier
-ollut niin kiihkeästi kaivannut taivaan lohdutusta -- tuota siunattua
-mitättömyyden tunnetta yön synkän kauneuden edessä, joka, estäen
-kaiken alhaisen raivon ja nälän, saattaa ihmiset osallisiksi omasta
-ylevyydestään ja kohottaa heidät suuruuden tuntoon.
-
-
-
-
-VII LUKU.
-
-
-Kello kävi viidettä seuraavana päivänä, kun Barbara läksi Valleys
-Housesta jalan. Puettuna vaaleaan säämiskätakkiin hän veti kaikkien
-huomion puoleensa. Noustuaan pian autoon hän ajoi Templeen, pysähtyi
-Strandin puoleiselle sisäänkäytävälle ja kulki kapean pihamaan poikki
-lainkäytön keskukseen. Oikeudenpalvelijat riensivät istuinhuoneistaan
-ja osastoistaan, matkalla teelle, krikettikentälle tai puistoon --
-nuoret virkamiehet, joita ei sitonut vielä maineen tai palkkioiden
-lumous. Ohimennessään jokainen loi katseen Barbaraan, sormet syyhyten
-halusta nostaa lakkiaan hänelle. Vietettyään päivänsä oikeustapausten
-tarkastamisessa ja asianajotyössä, koetettuaan vähintään kuusi
-tuntia keksiä, mitä mahdollisuuksia A:lla oli voittaa asiansa
-tai B:llä estää hänet siitä, heidän oli vaikea tuntea muuta tätä
-tyyntä näkyä kohtaan, mikä oli kultaisen, hoikan, vaeltavan puun
-kaltainen. Kun hän kysyi yhdeltä heistä tietä Miltounin luokse,
-niin tämä kulki hänen edellään aran juhlallisesti, ja kun Barbara
-oli hävinnyt tomuisiin portaisiin, niin hän jäi odottamaan, toivoen
-että Barbara ei olisi tavannut etsimäänsä henkilöä, vaan olisi ollut
-pakotettu palaamaan ja kysymään häneltä tietä takaisin. Mutta Barbara
-ei palannutkaan, ja hän meni surren tiehensä sisimpäänsä myöten
-liikutettuna.
-
-Kun kukaan ei vastannut hänen koputukseensa ja kun ovi antoi perään,
-Barbara vaelsi kirjurien, keittiöksi muutetun tyyssijan eteisen
-läpi arkihuoneeseen. Se oli tyhjä. Hän ei ollut koskaan ennen ollut
-Miltounin huoneissa ja vilkui uteliaasti ympärilleen. Kun Miltoun
-ei harjoittanut asianajoa, niin hänen huoneestaan puuttuivat
-siihen kuuluvat välineet. Siinä oli vain kulunut matto, muutamia
-vanhoja tuoleja ja kirjoja maasta kattoon asti. Ikkunain välisellä
-seinällä oli hyvin suuri Englannin kartta, missä oli kaikkialla
-merkkejä ja ristejä. Tämän kartan edessä oli suuri pöytä, jolle
-oli läjättynä kirjoituspaperia, joissa näkyi Miltounin sievää ja
-kärkevää kirjoitusta. Barbara tutki niitä vetäen otsansa ryppyyn.
-Hän tiesi veljensä kirjoittavan kirjaa maakysymyksestä, mutta hän
-ei ollut aavistanut, että kirjantekemisessä tarvittaisiin niin
-paljon kirjoittamista. Toisella pöydällä oli myöskin paperia ja
-Blue Bookeja, hajallaan, sekä Aiskhyloksen ja Danten pronssiset
-rintakuvat. "Mikä epämukava paikka!" hän ajatteli. Huoneessa oli
-tosiaankin sellainen ilmakehä, sellainen henki, joka masensi häntä
-hirveästi. Nähdessään muutamia kukkia alhaalla pihalla hän sai
-halun mennä niiden luokse. Sitten hän kuuli takanaan jonkin äänen
-puhuvan. Mutta huoneessa ei ollut ketään, ja tuon katkonaisen
-yksinpuhelun vaikutus oli niin kammottava, että hän peräytyi ovea
-kohden. Tuo ääni, mikä tuntui siltä, kuin kaksi eri henkilöä olisi
-puhunut samalla äänellä, kävi kuuluvammaksi, ja tahtomattaan hän loi
-katseensa rintakuviin. Nämä näyttivät aivan moitteettomilta. Vaikka
-tuo ääni oli kuulunut takaapäin, kun hän oli ikkunan luona, niin se
-kuului taasen takaapäin, kun hän oli ovella, ja äkisti hän huomasi
-sen tulevan kirjakaapista, mikä oli keskellä seinää. Barbaralla
-oli isänsä hermot, ja mentyään kirjakaapin luokse hän huomasi,
-että se oli kiinnitetty oveen, minkä se kokonaan peitti. Hän veti
-sitä luokseen ja meni ovesta sisään. Keskellä epäjärjestyksellistä
-sänkykamaria Miltoun oli hajasäärin, päällään vain paita ja
-polvihousut. Hänen jalkansa olivat paljaat ja hänen hiuksensa
-hikipisaroissa. Hänen synkkä katseensa kouristi Barbaran sydäntä.
-Barbara astui eteenpäin ja tarttui hänen käteensä. Tämä oli polttavan
-kuuma, mutta hänen ilmestymisensä näytti jäädyttäneen Miltounin
-silmät ja kielen. Barbaraa peloitti hirveästi tuo vastakohta, mikä
-oli tuon jäätävän hiljaisuuden ja hänen polttavan kätensä välillä.
-Hän ei voinut ajatella mitään, kohotti vain toisen kätensä hänen
-otsalleen, mikä oli myöskin polttavan kuuma!
-
-"Mikä on saanut sinut tulemaan tänne?" sanoi Miltoun.
-
-Barbara saattoi vain mutista:
-
-"Oh, Eusty! Oletko sinä sairas?"
-
-Miltoun tarttui hänen ranteeseensa.
-
-"Kaikki hyvin, minä olen vain tehnyt liiaksi työtä ja saanut pienen
-kuumeen."
-
-"Niin, minä huomaan", mutisi Barbara. "Sinun pitäisi olla vuoteessa.
-Tule kotiin minun kanssani."
-
-Miltoun hymyili. "Tässä ei auta puoskaroiminen."
-
-Hänen hymynsä ja hänen äänensä sävy sai Barbaran vavahtamaan.
-
-Mutta Miltoun likisti vielä lujemmin hänen ranteitaan.
-
-"Hyvä Babsini, sinä teet niin kuin minä tahdon. Mene kotiin, pidä
-kielesi kurissa ja anna minun palaa loppuun rauhassa."
-
-Barbara kesti tuon kipeän puristuksen arastelematta. Hän oli saanut
-takaisin kylmyytensä.
-
-"Sinun _täytyy_ tulla! Sinulla ei ole täällä mitään, ei edes kylmää
-vettä."
-
-"Jumalani! Ohra-juomaa!" Näissä sanoissa oli enemmän ivaa kuin
-kokonaisessa palopuheessa aineellisen hyvinvoinnin evankeliumia
-vastaan. Tuntiessaan sen koskevan itseensä Barbara sulki silmänsä.
-Mutta Miltoun oli irroittanut hänen ranteensa ja alkanut kävellä
-edestakaisin lattialla. Äkkiä hän pysähtyi:
-
-    "'The stars, sun, moon all shrink away,
-    A desert vast, without a bound,
-    And nothing left to eat or drink,
-    And a dark desert all around.'"
-
-    [Tähdet, aurinko, kuu, kaikki haihtuvat,
-    laaja erämaa, ilman rajaa,
-    ei mitään syötävää tai juotavaa jäljellä,
-    ja synkkä erämaa kaikkialla ympärillä.]
-
-"Sinun pitäisi lukea Blakea, Audrey."
-
-Barbara kääntyi äkisti ja poistui pelästyneenä. Hän kulki arkihuoneen
-ja käytävän läpi portaille. Miltoun oli sairas -- hän houri! Hänen
-suontensa kuume näytti tunkeutuneen hänen kynsiensä välityksellä
-Barbarankin suoniin. Hänen kasvojaan poltti, hän ajatteli sekavasti
-ja hengitti epätasaisesti. Hän oli arka ja samalla kertaa hirveän
-surullinen, ja kaiken lisäksi hänessä heräsi Harbingerin suudelman
-myrkyllinen muisto.
-
-Hän riensi alas portaita, kääntyi vaistomaisesti kulkemaan
-alamäkeä ja joutui Thamesin rannalle. Ja äkisti, luontaisen nopean
-päättäväisyytensä avulla hän huusi ajurin ja ajoi lähimmälle
-puhelinasemalle.
-
-
-
-
-VIII LUKU.
-
-
-Audrey Noelin kaltaiselle naiselle, joka oli syntynyt toisen
-vastakuvaksi ja täydennykseksi ja jonka hommat ja ponnistukset
-erosivat hänen luonteensa mukaisesti kaikesta itsepäisestä ja
-uupumattomasta oman tarkoitusperän tavoittelemisesta, hänen
-vapaaehtoinen asuinpaikanmuuttonsa oli vakava asia.
-
-Erotettuna kukistaan, lehmuksensa ystävällisistä huokauksesta
-ja farmarien tarpeista, erotettuna pienen kotinsa toimeliaasta
-yksitoikkoisuudesta, mikä on yksinäisen naisen tuki ja lohdutus, hän
-oli suorastaan hukassa. Vieläpä musiikinkin harrastus näytti olevan
-hänelle mahdotonta. Hän ei ollut koskaan elänyt Lontoossa, niin
-että hän ei voinut turvautua vanhoihin tottumuksiin ja tapoihin,
-vaan oli pakotettu tekemään itselleen omat ja uudet -- mutta
-siihen tarvittiin vähintään tuntosarvet, millä voitiin kurkottaa
-ja tarttua asioihin, mutta siihen hän ei pystynyt. Kun hän oli
-taistellut Edward VII:n makusuuntaa vastaan ja pannut käyntiin
-yksinkertaisen ruokajärjestyksensä, niin hän oli yhtä avuton kuin
-konsanaan vankilasta päässyt pahantekijä. Hänellä ei ollut edes sitä
-tukea, mikä tulee välttämättömyydestä kätkeä tunteensa pelosta, että
-häiritsee muita. Hän oli istutettuna sinne kaipuineen ja suruineen,
-eikä ollut olemassa ketään eikä mitään, mikä olisi saanut hänet
-niistä irroitetuksi. Hankittuaan tahallaan itselleen tämän asunnon
-hän koetti parhaansa mukaan sopeutua siihen, tuntien sen joka
-tapauksessa siedettävämmäksi kuin oleskelun Monklandissa, missä hän
-oli tehnyt tuon surullisen ja anteeksiantamattoman virheen -- oli
-rakastunut.
-
-Tämä sellaisen ihmisen puolelta sattunut loukkaus, joka tunsi
-itsensä kykeneväksi nauttimaan onnesta ja tuottamaan sitä toisille,
-oli saanut alkunsa -- kuten tuo toinen surkea ja anteeksiantamaton
-loukkaus, hänen avioliittonsa -- liiallisesta taipumuksesta uhrautua
-toisen hyväksi. Mutta vähän lohdutusta tuotti tieto siitä, että
-halu antaa ja vastaanottaa rakkautta oli kahdesti tehnyt hänestä
--- kuolleen naisen. Millaisia sitten olivatkin nuo kypsymättömät
-mielenliikutukset olleet, joiden vallassa hän kaksikymmenvuotiaana
-tyttönä oli suostunut ottamaan miehen, hänen tunteissaan Miltounia
-kohtaan ei ollut vain antautumista, vaan itsekieltäymyksen korkeampaa
-liekkiä. Hän halusi tehdä parhaansa hänen hyväkseen, eikä häntä edes
-lohduttanut tieto siitä, että hän oli uhrautunut hänen parhaakseen.
-Kaikki oli otettu hänen käsistään! Kuitenkaan hän ei ominaisella
-fatalismillaan kapinoinut. Jos olisi ollut säädettynä, että hänen
-olisi pitänyt viisikymmentä tai kuusikymmentä vuotta katua tomussa
-ja tuhassa ensimmäistä tyttönä tekemäänsä virhettä, niin kapina
-olisi yhtäkaikki ollut kaukana hänestä. Jos hän olisi kapinoinut,
-niin se ei olisi tapahtunut hengessä, vaan itse toiminnassa. Yleiset
-periaatteet eivät merkinneet hänelle mitään. Hän ei tuhlannut
-voimiaan miettiäkseen asemansa oikeutta tahi vääryyttä, hän vain
-koetti sulattaa sen aiheuttamat tosiasiat.
-
-Hän vietti Courtierin käyntiä seuranneen päivän National Galleryssä,
-jonka katto kaikista Lontoon katoista yksinään näytti tarjoavan
-hänelle suojelustaan. Hän oli keksinyt erään italialaisen mestarin
-taulun, jonka aihe muistutti Miltounia, ja sen edessä hän istui
-hyvin kauan, vetäen lopulta erään vahtimestarin luuvaloisen
-tuijotuksen puoleensa. Tämän naisen hiljainen haamu, naisen, jolla
-oli soikeat kasvot ja vakava kauneus, herätti hänen uteliaisuutensa
-ja kiihdytti määrättyjä moraalisia arveluita. Mrs Noel odotti hänen
-mielestään epäilemättä rakastajaansa. Hän tiesi kokemuksesta, että
-mikään nainen ei ollut koskaan istunut minkään kuvan edessä niin
-kauan ilman syvempää syytä, ja hän piti silmänsä auki saadakseen
-nähdä, mikä tuo mahtoi olla. Hänelle tuotti sentähden melkein
-tuskaa, kun kiertomatkallaan tuli paikalle ja huomasi, että nämä
-olivat päässeet häneltä karkuun ja menneet pois yhdessä joutumatta
-hänen tarkastuksensa alaisiksi. Tuntien jalkansa väsyneiksi,
-sillä hän oli ollut koko päivän liikkeellä, hän istuutui siihen
-aukkoon, jonka mrs Noel oli jättänyt, ja huomasi vasten tahtoaan
-katselevansa tuota taulua. Hän ei välittänyt siitä, millä tavalla
-se oli maalattu, mutta hänkin sai tuosta taulusta sen omituisen
-vaikutuksen, että tuo herrasmies paloi sisältäpäin. Hän ei ollut
-kuitenkaan kauan istunut siinä, kun näki tuon naisen seisovan taulun
-vieressä ja tuon herrasmiehen huulten liikkuvan. Se näytti hänestä
-sääntöjenvastaiselta, ja hän nousi ja meni sitä kohden. Mutta kun hän
-teki sillä lailla, niin hänen silmänsä sulkeutuivat, ja kun hän avasi
-ne äkisti, niin hän ei nähnyt enää tuota naista.
-
-National Gallerystä Audrey meni A. B. C.-kahvilaan ja sieltä
-kotiinsa. Hänen asumuksensa edessä odotti auto, ja palvelustyttö
-ilmoitti hänelle, että lady Caradoc oli arkihuoneessa.
-
-Barbara oli tosiaankin siellä, kasvoilla sellainen ilme, joka oli
-ominainen hänen isälleen kilpa-ajoissa, metsästysretkillä tai
-myrskyisissä ministeristön istunnoissa, ilme, joka oli sekä päättävä
-että terävä. Hän puhui heti kohta:
-
-"Minä sain teidän osoitteenne mr Courtierilta. Minun veljeni on
-sairas. Minä pelkään, että se on aivokuumetta, ja luulen, että
-olisi parasta, jos te menisitte katsomaan häntä hänen huoneisiinsa
-Templessä. Aikaa ei pitäisi lainkaan tuhlata."
-
-Audreystä tuntui, kuin huoneessa olisi kaikki pyörinyt; kuitenkin
-hänen aistinsa olivat erinomaisen terävät, niin että hän saattoi
-selvästi haistaa laskuvedenaikaisen joen mudan. Hän sanoi väristen:
-
-"Oh! Minä menen, niin, minä menen heti kohta."
-
-"Hän on aivan yksinään. Hän ei ole pyytänyt teitä tulemaan, mutta
-minä luulen, että tämä on ainoa keino. Hän luuli minua teiksi. Tehän
-sanoitte kerta olevanne hyvä sairaanhoitajatar."
-
-"Kyllä."
-
-Huone tuntui nyt kyllin kiinteältä, mutta hän oli kadottanut
-aistiensa yliluonnollisen herkkyyden ja tunsi olevansa hämillään.
-Hän kuuli Barbaran sanovan: "Minä voin viedä teidät autollani
-ovelle asti", ja mutisten: "Minä laitan itseni valmiiksi", hän meni
-makuuhuoneeseensa. Hetken aikaa hän oli niin huumaantuneena, ettei
-tehnyt mitään. Sitten hänet valtasi outo, pehmeä, melkein tuskallinen
-ilo, aivan kuin jokin uusi vaisto olisi syntynyt hänessä, ja
-nopeasti, ilman mitään hämmennystä tai hätiköimistä, hän alkoi panna
-tavaroitaan kokoon. Hän pani matkalaukkuun vaatetarpeensa, flanellia,
-pumpulia, eau de Colognea, lämminvesipullon, vedenkeittäjän,
-shaaleja, lämpömittarin ja kaikkia, mitä hänellä oli sellaista
-tarkoitusta varten. Puettuaan yksinkertaisen puvun päälleen hän
-tarttui matkalaukkuunsa ja palasi Barbaran luokse. He menivät yhdessä
-autoon. Kun se alkoi viedä häntä tuolle niin kauan kaipaamalleen ja
-niin hirveälle koetukselle, häntä alkoi uudestaan peloittaa, niin
-että hän vetäytyi hyvin kalpeana ja äänettömänä omaan nurkkaansa.
-Hän huomasi Barbaran sanovan ajurille: "Strandin kautta. Pysähtykää
-jonkun lintukauppiaan ovelle jäiden saantia varten!" Ja kun
-jäälaatikko oli saatu autoon, min hän kuuli hänen sanovan: "Minä tuon
-teille kaikkea, mitä tarvitsette -- jos hän tosiaankin sairastuu."
-
-Kun sitten auto pysähtyi ja avonainen käytävä oli hänen edessään, hän
-sai takaisin kaiken rohkeutensa.
-
-Hän tunsi tytön lämpimän käden omassaan ja tarttunen matkalaukkuunsa
-ja jäälaatikkoon hän poistui ajoneuvoista ja riensi ylös portaita.
-
-
-
-
-IX LUKU.
-
-
-Lähdettyään Nettlefoldista Miltoun oli mennyt suoraan huoneisiinsa
-ja alkanut valmistaa maakysymystä käsittelevää kirjaansa. Hän teki
-työtä koko yön -- mikä oli jo kolmas uneton yö, ja koko seuraavan
-päivän. Illalla, tuntien jotakin outoa päässään, hän meni ulos
-ja käveli edestakaisin Thamesin rannalla. Sitten, peläten mennä
-vuoteeseen, missä olisi joutunut kenties makaamaan unettomana, hän
-istuutui nojatuoliinsa. Vaivuttuaan siinä uneen hän näki peloittavia
-unia ja heräsi virkistymättömänä. Kylvettyään hän joi kahvia ja
-pakotti itsensä uudestaan työhön. Keskellä päivää häntä huimasi ja
-väsytti, mutta hän oli aivan haluton syömään. Hän meni ulos kuumalle
-Strandille ja osti itselleen erään tarpeellisen kirjan. Juotuaan
-jonkun verran kahvia hän tuli takaisin ja alkoi tehdä työtä. Kello
-neljän aikaan hän huomasi, ettei ymmärtänyt enää sanoja. Hänen päänsä
-oli polttavan kuuma, ja hän meni makuuhuoneeseensa lauhduttamaan
-sitä. Senjälkeen jotenkuten hän alkoi kävellä edestakaisin, puhellen
-itsekseen, mistä Barbara hänet sitten tapasi.
-
-Barbara oli tuskin poistunut, kun hän tunsi itsensä perin uupuneeksi.
-Pieni ristiinnaulitun kuva riippui hänen sänkynsä yllä, ja
-laskeuduttuaan makuulle hän pysyi liikkumattomana, kasvot kätkettyinä
-peitteeseen, kädet ojennettuna seinää kohden. Hän ei rukoillut,
-haki vain lepoa mielikuviltaan. Läpi hänen puoleksi hypnotisoidun
-tietoisuutensa kulki pieniä, polttavan mielikuvituksen säikeitä.
-Sitten hän ei tuntenut mitään muuta kuin pelkkää ruumiillista
-sairautta, ja sitä vastaan hänen tahtonsa nousi kapinaan. Hän
-päätti olla tulematta sairaaksi, tuoksi naurettavaksi möhkäleeksi,
-jota naiset hoitelevat. Mutta sairaustilat kävivät pitemmiksi ja
-uusiintuivat yhä useammin. Karkoittaakseen ne hän nousi ja käveli
-jonkun aikaa edestakaisin. Sitten hänet valtasi pyörtymiskohtaus
-ja hän oli pakotettu istuutumaan, jottei olisi kaatunut maahan.
-Polttavan kuumasta hän oli muuttunut kuolettavan kylmäksi ja iloitsi
-voidessaan peittää itsensä sänkyvaatteilla. Hän tunsi itsensä pian
-uudestaan kuumaksi, mutta sairaan miehen vaisto esti häntä luomasta
-päältään peitteitä, ja hän pysyi aivan liikkumattomana. Huone näytti
-muuttuneen paksuksi, valkeaksi, pilvenkaltaiseksi aineeksi, mihin
-hän oli käärittynä, voimatta liikuttaa kättään tai jalkaansa. Hänen
-hajuja kuuloaistinsa oli tullut luonnottoman tarkaksi. Hän tunsi
-kaukaisten katujen, kukkien, tomun, kirjojensa nahan sekä joen mudan
-hajun, vieläpä Barbaran vaatteiden jättämän tuoksun. Jokin kello
-löi kuutta, hän laski lyönnit, ja pian koko maailma näytti olevan
-täynnään lyöviä kelloja, hevosten kavioiden kapsetta, polkupyörän
-kelloja ja ihmisten askelten ääniä. Hänen näköaistinsa sensijaan
-rajoittui tähän valkeaan pilvikääröön, millä hänet oli kohotettu
-maasta, keskelle tuota taukoamatonta vasaroimista. Tuon pilven
-pinnalla näytti olevan lukemattomia pieniä, liikkuvia pilkkuja, jotka
-näyttivät korpisammakoilta. Sitten niiden takaa ilmestyi suuret
-kasvot, hyvin synkät ja aivan kuin pronssiset, ja näiden kasvojen
-katse tunkeutui polttavana hänen aivoihinsa. Mitä enemmän hän koetti
-päästä niistä eroon, sitä enemmän ne ahdistivat ja polttivat häntä.
-Hän oli menettänyt äänensä eikä voinut huutaa, ja äkisti nuo kasvot
-peittivät hänet.
-
-Kun hän sai takaisin tajuntansa, hänen päänsä oli märkänä jostakin,
-joka oli pantu hänen otsalleen ja jota piteli jokin olento
-kumartuneena hänen ylitseen. Kohottaen kättään hän kosketti poskea,
-ja kuultuaan tukahdutetun nyyhkytyksen hän huokasi. Hänen käteensä
-tartuttiin, ja hän tunsi sitä suudeltavan.
-
-Huone oli niin pimeä, että Miltoun tuskin saattoi nähdä hänen
-kasvojaan -- hänen katseensa oli myöskin hämärä, mutta hän saattoi
-kuulla hänen hengityksensä ja hänen pukunsa ja liikkeittensä
-synnyttämän pienimmänkin äänen -- Audreyn käsien ja hiusten tuoksu
-näytti käärivän hänet, ja keskellä tuota syvää kuumeen tuottamaa
-suruaan hän tunsi kääreen helpotuksen. Hän ei kysynyt, miten kauan
-Audrey oli ollut siinä, hän lepäsi vain hiljaa, koettaen katsella
-häntä, peläten noita äskeisiä kasvoja, jotka näyttivät vaanivan
-häntä jossakin ilmassa, valmiina peittämään hänet uudestaan. Tuntien
-sitten äkisti, ettei voinut niitä pidättää, hän nyökäytti päätään
-ja tarttui häneen, koettaen kätkeä itsensä hänen rintansa suojaan.
-Tällä kertaa hänen pyörtymisensä ei ollut niin syvä. Sitä seurasi
-kiihkeitä hourailutiloja, joiden väliaikoina hän saattoi tuntea
-Audreyn läsnäolon ja nähdä hänen kalvaassa kynttilänvalossa, vaaleaan
-verhoon käärittynä, ajelehtivan lähellä häntä tai istuvan hänen
-vieressään käsi laskettuna hänen käteensä. Saattoipa hän tuntea
-kylmän kääreen aiheuttaman helpotuksen ja eau de Colognen tuoksun.
-Sitten Audrey oli häviämäisillään hänen tietoisuudestaan ja hän
-itse oli siirtymäisillään ristiriitaiseen maailmaan, missä hänen
-vuoteensa yläpuolella oleva ristiinnaulitun kuva näytti pullistuvan
-esiin ja ikäänkuin olevan putoamaisillaan hänen päälleen. Hän tunsi
-väkivaltaista halua kiskoa sen alas, mikä halu kasvoi ja sai hänet
-kohottautumaan vuoteessa ja kiskomaan sen irti seinästä. Eräänlainen
-salaperäinen tietoisuus Audreyn läsnäolosta seurasi häntä kuitenkin
-hänen matkallaan tuossa oudossa maassa, ja kerran hän tuntui olevan
-hänen kanssaan paikassa, missä outo valo näytti heille ketoja ja
-puita, nummen synkän äären ja kirkkaan meren, mitkä kaikki olivat
-valkaistuja ja suloisen kiihkon kirkastamia.
-
-Pian päivänkoiton jälkeen hän oli pitemmän aikaa täydessä tajussa ja
-suhtautui eräänlaisella ihmettelyllä Audreyhin, joka istui matalalla
-tuolilla hänen vieressään. Niin hiljaisena hän istui valkeassa,
-väljässä nutussaan, kalpeana vartioimisesta, silmät liikkumattomasti
-kiinnitettyinä häneen, huulet puristettuina yhteen, väristen hänen
-pienimmänkin liikkeensä johdosta. Hän, Miltoun, ahmi toivottomasti
-hänen kasvojensa suloutta, joilla näkyi oman itsensä unhotus.
-
-
-
-
-X LUKU.
-
-
-Barbara ei ilmaissut veljensä sairautta kenellekään, hänen
-käytännöllinen järkensä kun neuvoi häntä välttämään kaikkea
-häiritsevää. Omasta aloitteestaan hän hankki lääkärin ja kävi kaksi
-kerta päivässä kuulemassa, millainen Miltounin tila oli.
-
-Hänen isänsä ja äitinsä olivat menneet viettämään Goodwood-viikkoa
-lordi Dennisin luo, ja vaikeinta oli selittää heille hänen oma
-poissaolonsa tuosta niin mieluisasta kokouksesta. Hän oli maininnut
-heille tuon puolinaisen totuuden, että Eustace kaipasi häntä
-kaupungissa, ja koska lordi ja lady Valleys eivät olleet päässeet
-eroon tietystä levottomuudesta poikansa suhteen, niin tuo tekosyy
-riitti.
-
-Vasta kuudentena päivänä, jolloin kriisi oli ohi ja Miltoun aivan
-vapaa kuumeestaan, Barbara saattoi mennä takaisin Nettlefoldiin.
-
-Saavuttuaan perille hän meni kohta tapaamaan äitiään, joka oli
-makuuhuoneessa lepäämässä. Oli ollut hyvin kuuma Goodwood-juhlassa.
-
-Barbara ei pelännyt häntä -- hän ei tosiaankaan pelännyt ketään,
-paitsi Miltounia ja jollakin omituisella tavallaan kenties hieman
-Courtieria. Kuitenkaan, kun palvelustyttö oli mennyt, hän ei heti
-kohta aloittanut. Lady Valleys, joka juuri oli kuullut yksityiskohtia
-eräästä seuraelämässä sattuneesta skandaalista, alkoi huolellisen
-varovaisesti tehdä siitä selvää tyttärelleen -- sillä hän tunsi
-tarvetta tehdä siitä selvää jollekin.
-
-"Äiti", sanoi Barbara äkisti, "Eustace on ollut sairaana. Vaara on
-nyt ohitse, ja hän voi hyvin." Sitten katsahtaen hämmästyneeseen
-ladyyn hän lisäsi: "Mrs Noel hoitaa häntä."
-
-Mennyt aikamuoto, missä sairaus mainittiin, ehkäisi alussa lady
-Valleysin äkillisesti säikähtymästä, mutta Barbaran viime sanat
-saivat hänet hämilleen. Sen sijaan, että olisi saanut tyydyttää sitä
-osaa itsestään, mikä pitää häväistysjutuista, hän oli itse joutunut
-niiden esineeksi, mikä ei ollut koskaan kadehdittavaa. Nainen ei
-koskaan hoitanut miestä sellaisissa olosuhteissa merkitsemättä tälle
-miehelle kaikkea, maailman silmissä. Hänen tyttärensä jatkoi: "Minä
-vein hänet hänen luokseen. Näytti siltä, että muuta ei voinut tehdä
--- koska hän kaikkineen kaipasi häntä. Kukaan ei tietenkään tiedä
-tästä mitään, paitsi tohtori ja -- Stacey."
-
-"Hyvä Jumala!" mutisi lady Valleys. "Se on saanut hänet paranemaan."
-Äidin vaisto lady Valleysissä pelästyi äkisti. "Puhutko totta, Babs?
-Onko vaara tosiaankin ohitse? Miten väärin olet tehnyt, kun et ole
-aikaisemmin minulle ilmoittanut."
-
-Mutta Barbara ei perääntynyt, ja hänen äitinsä vaipui syviin
-mietteisiin.
-
-"Stacey on kissa", hän sanoi äkisti. Siihen sievisteltyyn
-kertomukseen, jonka hän tuosta häväistysjutusta oli esittänyt
-tyttärelleen, oli sisältynyt tavanmukainen palvelustyttö. Lady
-Valleys ei voinut nauttia tämän yhteensattuman ironiasta. Nähtyään
-sitten Barbaran hymyilevän hän sanoi happamesti:
-
-"En näe, mikä tässä on naurettavaa."
-
-"Vain se, kun luulin teidän nauttivan siitä, että sekoitin tähän
-juttuun Staceyn."
-
-"Mitä! Tarkoitatko sitä, että hän ei tiedä?"
-
-"Hän ei tiedä mitään."
-
-Lady Valleys hymyili.
-
-"Mikä pikkuinen heittiö sinä olet, Babs!" ja lisäsi pahanilkisesti:
-"Claud ja hänen äitinsä tulevat tänne Whitewaterista Bertien ja Lily
-Malvezin kanssa, niin että sinun olisi parasta mennä pukeutumaan",
-ja hänen silmänsä etsivät viekkaasti hänen tyttärensä katsetta, niin
-että puna nousi tytön poskille.
-
-Kun hän oli mennyt, niin lady Valleys soitti palvelijan ja vaipui
-mietteisiinsä. Ensiksi hän ajatteli kysyä miehensä neuvoa, sitten hän
-arveli, että vaitiolo oli kultaa. Koska kukaan muu ei tietänyt kuin
-Barbara, niin ei ollut syytä tietääkään.
-
-Hänen älykkyytensä ja kokemuksensa käsitti tämän jutun kauaskantavat
-mahdollisuudet. Ei saanut ottaa yhtä ainokaista harha-askelta. Jos
-hänellä ei ollut muiden toimia tarkastettavina kuin omat toimensa
-ja Barbaran, niin paljon vähemmän kompastumisen mahdollisuuksia
-oli olemassa. Hänen sielussaan oli omituinen, melkein koomillinen
-ja lähes traagillinen ajatusten ja tunteiden sekoitus, jossa oli
-maallista viisautta ja äidillistä vaistoa, lämminveristä myötätuntoa
-kaikkia rakkausasioita kohtaan ja kylmäveristä harkintaa hänen
-poikansa tulevaisuuden suhteen. Kenties ei ollut vielä liian
-myöhäistä estää todellista tuhoa, semminkään kun jokaisen piti
-myöntää, että tuo nainen ei ollut mikään seikkailijatar. Mitä
-ikänänsä tehtiinkin, niin ei saatu unhottaa, että hän oli hoitanut
-Miltounia -- pelastanut hänet, kuten Barbara sanoi! Häntä piti
-kohdeltaman kaikella suopeudella ja huomaavaisuudella.
-
-Joudutettuaan vuorostaan pukeutumistaan hän meni tapaamaan tytärtään.
-
-Barbara oli jo pukeutunut ja nojasi ulos ikkunastaan merta kohden.
-
-Lady Valleys alkoi melkein arasti:
-
-"Rakkaani, joko Eustace on ylhäällä vuoteesta?"
-
-"Hänen piti nousta tänään tunniksi tahi pariksi."
-
-"Vai niin. Olisikohan siinä mitään vaaraa, jos sinä ja minä menisimme
-ja vapauttaisimme mrs Noelin tuosta sairaanhoidosta?"
-
-"Eusty raukka!"
-
-"Niin, niin! Mutta käytähän nyt järkeäsi. Olisiko siitä hänelle
-vahinkoa?"
-
-Barbara vaikeni. "Ei", hän sanoi, "minä en luule, mutta tohtorin on
-tässä sanottava sanansa".
-
-Lady Valleys ilmaisi selvää helpotuksen tunnetta.
-
-"Me menemme tietenkin tapaamaan häntä ensin. Eustacen täytyy saada
-tavallinen hoitaja, niin luulen."
-
-Katsoen huomaamatta Barbaraan hän lisäsi:
-
-"Minä aion olla hyvin kiltti häntä kohtaan, mutta romanttinen ei saa
-olla, kuten ymmärrät, Babs."
-
-Barbaran huulille ilmestynyt nauru ei rauhoittanut häntä ollenkaan;
-päinvastoin häntä vaivasi levottomuus tyttärensä suhteen ja tunne
-siitä, että hän, yhtä hyvin kuin Miltounkin, hoippui jonkun
-hullutuksen partaalla.
-
-"Kas niin, rakkaani", hän sanoi, "minä lähden alas."
-
-Mutta Barbara viipyi hieman kauemmin tässä sänkykamarissa, missä hän
-kymmenen päivää sitten oli maannut vääntelehtien siihen asti, kunnes
-toivottomana meni ulos ja jäähdytti itseään synkässä meressä. Hänen
-viimeinen kohtauksensa Courtierin kanssa oli sattunut ennen tuoretta
-kohtausta Harbingerin kanssa, jota hän Valleys Housen juhlassa ei
-ollut sietänyt kanssaan kahden kesken. Hän tuli alas myöhään.
-
-Samana iltana, rantatiellä, tähtitaivaan alla kuljeskeli kansaa,
-kaupunkilaisia, viettämässä kahden viikon lomaansa. Kaksittain ja
-kolmittain, kuuden tai kahdeksan ryhmissä, ne kulkivat lordi Dennisin
-maita rajoittavan muurin ohi. Heidän hajanainen äänensä ja naurunsa
-pienien aaltojen huokausten säestämänä kaikui muurin yli Harbingerin,
-Bertien, Barbaran ja Lily Malvezinin korviin, kun nämä päivällisen
-jälkeen kulkivat rantaan. Lomallaolijat tuijottivat noihin neljään
-juhlapukuiseen, heidän yläpuolellaan olevaan olentoon. Heillä oli
-muuta ajateltavaa kuin näillä, ja he kävivät yhä vaiteliaammiksi
-illan pimetessä. Nuo neljä nuorta ihmistä olivat myöskin verrattain
-vaiteliaita. Tässä lämpimässä yössä, joka oli täynnä huokausta,
-pimeyttä ja tähtiä, oli jotakin, joka ei suosinut puhelua, niin että
-he erkanivat eri pareiksi ja pyrkivät loittonemaan toisistaan.
-
-Seisoessaan siinä muuria vastaan Harbingerista tuntui siltä,
-että sanoilla ei ollut mitään tilaa tässä maailmassa. Hänen
-pahin vihamiehensäkään ei olisi voinut sanoa tätä nuorta miestä
-romanttiseksi; kuitenkin hänen rinnallaan oleva olento, tämän niskan
-hohde ja pimeässä näkyvät kalpeat posket tarjosivat hänelle kenties
-kaikkein selvimmän salaperäisyyden välähdyksen, mitä hän oli koskaan
-nähnyt. Hänen mielensä, mikä oleellisesti oli käytännöllinen ja
-luonteeltaan ja tavoiltaan viihtyi parhaiten asiain aineellisessa
-puolessa, aavisti hämärästi, että täällä, tässä pimeässä yössä,
-tässä synkässä meressä ja tämän tytön kalpeassa olennossa, tytön,
-jonka sydän oli hänestä synkkä ja salaperäinen, että täällä oli
-kenties jotakin -- niin, jotakin --, joka oli käsittämätöntä
-hänen filosofialleen, oli jotakin, joka vei hänet hänen mukavasta
-kehyksestään jumalalliseen erämaahan. Jos niin olikin, niin se
-haihtui pian Barbaran hiusten tuoksun vaikutuksesta hänen aisteihinsa
-ja halusta päästä tästä lumotusta hiljaisuudesta.
-
-"Babs", hän sanoi, "oletteko antanut minulle anteeksi?"
-
-Kääntämättä päätään Barbara vastasi luonnollisen välinpitämättömästi:
-
-"Kyllä -- kuten jo teille sanoin."
-
-"Siinäkö kaikki, mitä teillä on sanottavana toverillenne?"
-
-"Mistä sitten puhua -- Casettan juoksusta?" Syvällä sisimmässään
-Harbinger päästi äänettömän kirouksen. Barbarassa oli jotakin
-ilkeätä, mikä sai hänet käyttäytymään sillä lailla häntä kohtaan! Se
-oli tuo vekkuli -- tuo vekkuli! Ja äkkiä hän sanoi:
-
-"Sanokaapas minulle -- --", sitten sanat tuntuivat tarttuvan hänen
-kurkkuunsa. Ei! Jos jotakin olikin, niin hän oli kernaammin sitä
-kuulematta. Tässäkin oli rajansa!
-
-Joku rakastavainen pari kulki tuolla alhaalla hyvin äänettömänä,
-kädet kiedottuina vyötäisten ympärille.
-
-Barbara kääntyi ja läksi kotia kohden.
-
-
-
-
-XI LUKU.
-
-
-Ne päivät, jolloin Miltounin sallittiin ensi kertoja jättää
-vuoteensa, olivat sille, joka oli hoitanut häntä, surun ja ilon
-sekaisia. Nähdä hänen istuvan, hämillään heikkoutensa johdosta,
-oli onnellista, mutta ajatus, että hän ei ollut enää kokonaan
-riippuvainen hänestä, ei enää tuo pyhitetty olento, avuton olio, sai
-hänet surulliseksi kuin äidin, jonka lapsi ei enää tarvitse häntä.
-Tunti tunnilta Miltoun tuli nyt loittonemaan hänestä, tuli astumaan
-oman henkensä linnoitukseen. Tunti tunnilta hän, Audrey, taukosi
-olemasta hänen hoitajansa ja lohduttajansa ja muuttui enemmän hänen
-rakastamakseen naiseksi. Ja vaikka tämä ajatus häämöttikin hämärässä
-tulevaisuudessa lumoavan kukkasen tavoin, niin se tuotti tällä haavaa
-liian paljon huolestuttavaa epävarmuutta. Mrs Noel oli myöskin
-hyvin väsynyt, nyt, kun kaikki kiihoitin oli kadonnut -- hän oli
-niin väsynyt, että tuskin tiesi, mitä teki ja missä liikkui. Mutta
-hänen silmiinsä oli niin uskollisesti asettunut hymy, että se peitti
-väsymyksen varjot ja piti hänen huuliaan vankinaan.
-
-Noiden kahden pronssikuvan väliin hän oli asettanut maljakon
-täynnään liljoja ja jokaiseen vapaaseen sopukkaan pienen ruusuvaasin
-tervehtimään Miltounin toipumista.
-
-Miltoun nojasi suuren nahkatuolinsa selkää vastaan, käärittynä lordi
-Valleysin turkkilaiseen viittaan -- jonka Barbara oli tuonut, kun ei
-ollut löytänyt veljensä vakavien pukujen joukosta mitään yönuttua
-vastaavaa. Liljojen haju oli voittanut kirjojen tuoksun, ja hämyinen,
-seikkaileva mehiläinen täytti huoneen huvittavalla huminallaan.
-
-He eivät puhuneet, vaan hymyilivät heikosti, katsellen toinen
-toiseensa. Tänä hiljaisena hetkenä, ennenkuin intohimo oli tullut
-vaatimaan oikeuksiaan, heidän henkensä kulkivat uinailevan ilman
-läpi ja kietoutuivat toisiinsa, niin että kumpikaan ei voinut
-irtaantua tuosta pehmeästä, hitaasta, kaikkivoittavasta katseesta.
-Keskinäisessä tyytyväisyydessä toinen toiseensa, niin lähellä
-toisiaan kuin sävelet viulun kieliä, heidän henkensä olivat
-kietoutuneet yhteen -- he olivat niin uppoutuneet toinen toiseensa,
-että sinä aikana eivät tuntuneet tietävän, kuka kumpikin oli.
-
-Pannakseen toimeen päätöksensä lady Valleys, joka oli palannut
-kaupunkiin aamujunassa, läksi Barbaran kanssa Templeen kolmen
-tienoissa iltapäivällä ja poikkesi matkallaan lääkärin luokse.
-Koko asia olisi ollut niin paljon helpompi, jos Eustace olisi
-ollut siinä tilassa, että hänet olisi heti voitu muuttaa Valleys
-Houseen, ja hän tunsi syvää huojennusta huomatessaan, että tohtori
-ei nähnyt tässä mitään vaaraa. Parantuminen oli ollut huomattava --
-likeltä piti, ettei ollut tullut pahaa aivokuumetta -- mikä nyt oli
-vältetty! Lordi Miltounin ruumiinrakenne oli erittäin vahva. Niin,
-hän, tohtori, saattoi varmasti suosittaa tätä muuttoa. Miltounin
-huoneet olivat liian ahtaat tällä säällä. Häntä oli hoidettu hyvin
--- varmasti! Oh, niin! Juuri niin! Ja tohtorin silmät kävivät
-kenties hitusen verran kiivaammiksi. Hän ymmärsi, että hoitaja ei
-ollut mikään ammattilainen. Saattoi olla hyväkin vaihtaa hoitajaa,
-jos potilas muutettiin. Heistä tuo lady saattoi olla jo uupunut.
-Juuri niin! Niin, hän tuli pitämään siitä huolen. Hän piti suotavana
-sairashuonevaunujen käyttämistä. Se voitiin hyvin järjestää täksi
-iltapäiväksi -- heti kohta -- hän itse pitäisi siitä huolen. He
-saattoivat viedä Miltounin juuri sellaisena kuin oli, miehet
-tiesivät kyllä, mitä heidän tuli tehdä. Ja kun Miltoun oli saatu
-Valleys Houseen, niin heti kohta, kun hän ilmaisi mielenkiintoa
-ruokaansa kohtaan, hänet oli vietävä merenrannalle -- merenrannalle!
-Tähän vuoden aikaan mikään ei ollut sen veroista! Sitten ravintoon
-katsoen hän oli taipuvainen suosittamaan jotakin kiihoittavaa,
-jotakin tippasta kenties neljä kertaa päivässä ruoan kera -- mutt'ei
-ilman -- sekoitettuna munaan, arrowrootiin tai kakkuun. Viikon perästä
-hän tulisi jaloilleen, kahdessa viikossa hän tulisi merenrannalla
-tervehtymään täydellisesti. Ylityö -- kynttilän polttaminen loppuun
--- vielä hieman enemmän sitä -- olisi saanut aikaan kokonaan toista!
-Niin juuri, niin juuri! Päivällisen jälkeen hän, tohtori, tulisi itse
-katsomaan varmuuden vuoksi. Hänen potilaansa saattoi kyllä aluksi
-rasittua! Hän kumarteli lady Valleysin poistuessa, ja kun tämä oli
-mennyt, niin hän istuutui puhelimensa ääreen, hymyn väreillessä hänen
-virheettömillä huulillaan.
-
-Tämän keskustelun johdosta suuresti rohkaistuna lady Valleys nousi
-autoonsa, mutta kun se kiitti keskelle liikettä, niin tavattoman
-hermostuneisuuden merkkejä alkoi ilmestyä hänen muuten niin
-rauhallisille kasvoilleen.
-
-"Toivoisin, rakkaani", hän sanoi äkisti, "että joku muu olisi ottanut
-tämän tehdäkseen. Olettakaamme, että Eustace kieltäytyy!"
-
-"Sitä hän ei tee", vastasi Barbara. "Mrs Noel näyttää niin
-väsyneeltä. Sitäpaitsi -- --"
-
-Lady Valleys vilkaisi uteliaasti noihin nuoriin kasvoihin, jotka
-olivat käyneet neilikanpunaisiksi. Niin, hänen tyttärensä oli jo
-nainen, jolla oli naisen sisäinen näkemys. Hän sanoi vakavasti:
-
-"Menettelit hätäisesti, Babs. Toivokaamme, että siitä ei koidu
-onnettomuutta." Barbara puri huultaan.
-
-"Jos olisit nähnyt hänet, kuten minä! Ja mitä onnettomuutta sinä
-tarkoitat? Eivätkö he saisi rakastaa toisiaan, jos tahtovat?"
-
-Lady Valleys hillitsi virnistyksensä. Se oli juuri hänenkin
-katsantokantansa. Ja kuitenkin -- --!
-
-"Se on vasta alkua", hän sanoi, "sinä unhotat, millainen poika
-Eustace on".
-
-"Miksi tuota olentoraukkaa ei päästetä ulos häkistään?" huudahti
-Barbara. "Mitä hyötyä siitä on kenellekään? Äiti, jos minä joskus
-olen naimisissa ja haluan päästä vapaaksi, niin minä myöskin pääsen!"
-
-Hänen äänensä värisi ja erosi hänen tavallisesta onnellisesta
-äänestään, niin että lady Valleys tahtomattaan tarttui hänen käteensä
-ja puristi sitä.
-
-"Rakkaani", hän sanoi, "älä saata meitä puhumaan sellaisista synkistä
-asioista".
-
-"Minä tarkoitan sitä, mitä sanoin. Mikään ei voi minua estää."
-
-Mutta lady Valleysin kasvot olivat äkkiä tulleet melkein julmiksi.
-
-"Niin sitä, lapseni, ajatellaan, mutta se ei ole niin yksinkertaista."
-
-"Se ei voi olla ainakaan hullumpaa", mutisi Barbara, "kuin olla
-haudattuna elävältä, kuten tuo onneton nainen".
-
-Vastaukseksi lady Valleys vain mutisi:
-
-"Tohtori lupasi toimittaa sairashuonevaunut kello neljäksi. Mitä
-minun tulee sanoa?"
-
-"Mrs Noel ymmärtää jo siitäkin, kun katsot häneen. Hän on
-senlaatuinen."
-
-Mrs Noel avasi itse heille oven.
-
-Lady Valleys näki hänet tällöin ensi kertaa sisällä, ja hänessä
-yhtyi uteliaisuus varmuuteen, millä hän peitti hermostuneisuutensa.
-Sievä olento, vieläpä rakastettava! Mutta hänen sanoissaan ilmenevä
-teeskentelemätön myötätunto: "Minä olen totisesti kiitollinen. Teidän
-täytyy olla perin uupunut", ei estänyt häntä lisäämästä nopeasti:
-"Tohtori sanoo, että hänet on saatettava kotiin näistä kuumista
-huoneista. Me odotamme täällä sillä aikaa, kuin käytte sanomassa sen
-hänelle."
-
-Ja sitten hän näki, että se oli totta: Tuo nainen oli sellainen, joka
-ymmärsi.
-
-Jäätyään pimeään käytävään hän silmäsi Barbaraan.
-
-Tyttö seisoi seinää vasten, pää heitettynä taaksepäin. Lady Valleys
-ei voinut nähdä hänen kasvojaan, mutta kaikki tuntui hänestä äkkiä
-perin epämukavalta, ja hän kuiskasi:
-
-"Kaksi murhaa ja yksi varkaus, Babs. Niinhän 'Our Mutual Friendissä'
-kerrottiin?"
-
-"Äiti!"
-
-"Mitä?"
-
-"Hänen kasvonsa! Kun sinä heität pois kukan, niin se katsoo sinuun."
-
-"Rakkaani!" mutisi lady Valleys kovin lohduttomana, "mihin sinä
-oikein viittaatkaan!"
-
-Tämä pimeässä käytävässä vaaniva, kuiskaava tyttö -- oli niin perin
-omituinen, sellainen, joita ei tavata itse elämässä.
-
-Ja sitten lady Valleys näki uudestaan avautuneen oven läpi Miltounin,
-joka oli nojallaan tuolissaan, hyvin kalpeana, silmissä ja huulilla
-kuitenkin sama ilme, mikä enemmän kuin mikään muu maailmassa vaikutti
-häneen, lady Valleysiin, nöyryyttävästi, saaden hänet tuntemaan
-itsensä jotenkuten parantumattoman maalliseksi.
-
-Hän sanoi melkein arasti:
-
-"Olen niin iloissani sen johdosta, että voit paremmin. Millaisia
-päiviä sinulla on täytynyt olla! Oli pahasti, etten eiliseen asti
-tietänyt tästä mitään!"
-
-Mutta Miltounin vastaus oli, kuten tavallista, läpeensä hämmentävä:
-
-"Kiitos, niin! Minulla on ollut oivallisia päiviä -- ja luulen
-saavani nyt sovittaa ne."
-
-Hänen hymynsä esti lady Valleysin kumartumasta suutelemaan häntä
-ja sai hänet levottomaksi kiireestä kantapäähän asti. Äkillinen
-pelkän naisellisuuden vaikutus sai kyyneleen putoamaan häneltä hänen
-kädelleen. Kun Miltoun huomasi tämän, niin hän sanoi:
-
-"Kaikki on hyvin, äitini. Minä olen valmis muuttamaan."
-
-Loukkaantuneena edelleenkin hänen äänensä sävystä lady Valleys
-karaistui heti. Valmistautuessaan lähtemään hän piti salaa molempia
-silmällä. He katsahtivat tuskin toisiinsa, mutta kun he sen tekivät,
-niin heidän katseensa sai hänet hämilleen. Heikkoine, melkein
-loistavine vakavuuksineen tuo ilme oli hänelle vierasta ja kuului
-ikäänkuin toiseen maailmaan.
-
-Kun Miltoun turkkiin käärittynä oli viety alas vaunuihin, niin lady
-Valleys viivytteli hieman saadakseen sanoa jotakin mrs Noelille.
-
-"Me olemme teille suuressa velassa. Asia olisi voinut käydä
-pahemmaksikin. Teillä ei ole syytä suruun. Käykää vuoteeseen ja
-levätkää tarpeeksenne." Ja vielä ovelta hän mutisi: "Hän tulee kyllä
-kiittämään teitä, kun paranee."
-
-Laskeutuessaan alas kiviportaita hän ajatteli: "'Tuntematon' --
-'Tuntematon' -- niin, se oli oikea nimi." Ja äkkiä hän näki Barbaran
-juoksevan ylös portaita.
-
-"Mikäs nyt on hätänä, Babs?"
-
-Barbara vastasi:
-
-"Eustace tahtoi saada joitakin noista liljoista." Ja sivuuttaen lady
-Valleysin hän meni ylös Miltounin huoneisiin.
-
-Mrs Noel ei ollut arkihuoneessa, ja mentyään makuuhuoneen ovelle
-Barbara katsoi sisään.
-
-Mrs Noel seisoi vuoteen vieressä silitellen kädellään päänalustaa.
-Pujahtaen äänettömästi takaisin Barbara otti liljakimpun ja livisti
-tiehensä.
-
-
-
-
-XII LUKU.
-
-
-Miltoun, jonka rakenne oli samanlaista terästä kuin lady
-Casterleynkin, toipui hyvin pian. Ja kun hän alkoi tuntea
-mielenkiintoa ruokaa kohtaan, seitsemäntenä päivänä, hänen sallittiin
-matkustaa Sea Houseen Barbaran hoitamana.
-
-Nuo kaksi viettivät aikansa pienessä kesähuvilassa lähellä merta,
-loikoillen rannikolla rantapatojen juurella, ja kun Miltoun
-vahvistui, niin he ajelivat autolla ja kuljeksivat hietasärkillä.
-
-Barbarasta, joka piti häntä tarkoin silmällä, hän näytti kyllin
-rauhalliselta nauttiessaan luonnosta, mikä oli välttämätön tasapainon
-saavuttamiseksi menneiden viikkojen taistelun ja riutumisen jälkeen.
-Kuitenkaan hän ei päässyt kokonaan eroon tuosta omituisesta
-tunteesta, että Miltoun ei tosiasiallisesti ollut siellä ollenkaan.
-Katsella häntä oli samaa kuin katsella asumatonta taloa, joka odotti
-asukkaita.
-
-Kahteen viikkoon Miltoun ei viitannut sanallakaan mrs Noeliin, kunnes
-viimeisenä aamuna merenrannalla hän sanoi omituisesti hymyillen:
-
-"Tämä saa melkein uskomaan Audreyn oppiin, että vanhat jumalat eivät
-ole kuolleet. Näetkö sinä niitä koskaan, Babs, tai oletko sinä tylsä,
-kuten minäkin?"
-
-Varmastikin noissa aalloissa, jotka vedenneidon tavoin harmaine,
-hajallisine hiuksineen heittäytyivät maan syliin, oli vanhaa
-pakanallista viehätystä, haihtumatonta iloa, kiihkeätä,
-pehmeätä, ikuisen kohtalon hyväksymistä, ihmeellistä luottamusta
-suuttumattomaan elämän salaperäisyyteen.
-
-Mutta Barbara, joka oli tapansa mukaan hämillään hänen äänensä
-johdosta ja sen johdosta, että oli upotettu outojen ajatusten vesiin,
-ei keksinyt mitään vastausta.
-
-Miltoun jatkoi:
-
-"Hän sanoo myöskin, että me voimme kuulla Apollon laulavan. Mitäs,
-jos koettaisimme?"
-
-Mutta he kuulivat vain meren huokauksen ja tuulen suhinan
-tamariskipensaissa.
-
-"Ei", mutisi Miltoun lopulta, "hän yksinään voi kuulla sen".
-
-Ja Barbara näki vielä kerran hänen kasvoillaan tuon katseen, joka ei
-ollut synkkä eikä kärsimätön, vaan sellainen, joka oli asumaton ja
-odottava.
-
-Barbara läksi Sea Housesta seuraavana päivänä liittyäkseen äitiinsä,
-joka, oltuaan Cowesissa ja Gloucesterin herttuattaren luona, oli
-jälleen kaupungissa, odottamassa parlamentin hajaantumista, ennenkuin
-lähtisi Skotlantiin. Ja samana iltapäivänä tuo tyttö meni tapaamaan
-mrs Noelia. Tällä vieraskäynnillä häntä ei niin paljon liikuttanut
-myötätunto kuin levottomuus ja outo uteliaisuus. Nyt kun Miltoun
-oli jälleen terve, hän oli hyvin hämillään Oliko hän tehnyt virheen
-kutsuessaan mrs Noelin hoitamaan häntä?
-
-Kun hän astui pieneen seurusteluhuoneeseen, niin Audrey istui
-ikkunakomerossa, kirja polvillaan. Siitä seikasta päättäen, että se
-oli avoinna sisällysluettelon kohdalta, mrs Noel ei ollut lukenut
-liian suurella mielenkiinnolla. Hän ei näyttänyt kiihtyvän vieraan
-ilmestymisestä, eikä hänessä ollut mitään intoa kuulla uutisia
-Miltounista. Mutta tuo tyttö ei ollut ollut viittakaan minuuttia
-huoneessa, kun tuli ajatelleeksi: "Miksi! Hänellä on samanlainen
-katse kuin Eustacellakin!" Mrs Noel oli myöskin tyhjän talon
-kaltainen, hän ei ollut kärsimätön, tyytymätön tai surullinen --
-hän vain odotti! Tuskin Barbara oli mielipahakseen oivaltanut
-tämän, kun Courtierin tulo ilmoitettiin. Johtuiko tämä ehdottomasta
-yhteensattumasta vai harkinnasta, mikä oli saattanut hänen,
-Courtierin, puolelta aiheutua Sea Housesta lähetetystä kirjeestä --
-missä sanottiin, että Miltoun voi jälleen hyvin ja että hän, Barbara,
-tuli kaupunkiin ja aikoi käydä kiittämässä mrs Noelia -- ei ollut
-selvää, eivätkä hänen omat mielialansakaan olleet selviä, ja hän veti
-kasvoilleen tuon panssaroidun katseen, jota, sikäli kuin hän arveli,
-Courtier ei kenties voinut sietää. Heidän kätellessään Courtierin
-kasvot olivat joka tapauksessa hyvin punaiset. Hän oli tullut, kuten
-hän sanoi mrs Noelille, heittämään hyvästit. Hän matkustaisi varmasti
-seuraavalla viikolla. Taistelu oli syntynyt, kumoukselliset olivat
-vähälukuisempia. Hänen olisi tosiaankin pitänyt olla siellä jo aikaa
-ennen! Barbara oli mennyt ikkunan luokse. Hän kääntyi äkisti ja sanoi:
-
-"Tehän saarnasitte rauhaa kaksi kuukautta sitten!"
-
-Courtier kumarsi.
-
-"Me emme ole kaikki täysin johdonmukaisia, lady Barbara. Noilla
-onnettomilla on pyhä asia puolustettavanaan."
-
-Barbara ojensi kätensä mrs Noelille.
-
-"Te vain luulette heidän asiansa pyhäksi, siksi, että he sattuvat
-olemaan heikkoja. Hyvästi, mrs Noel. Maailma on tarkoitettu
-vahvoille, eikö niin!"
-
-Hän sanoi tämän loukatakseen Courtieria, ja tämän äänestä hän kuuli,
-että noilla sanoilla oli ollutkin sellainen vaikutus.
-
-"Johan nyt, lady Barbara, sen olette kuullut äidiltänne, se ei ole
-teidän mielipiteenne!"
-
-"Kyllä vain on. Hyvästi!" Ja hän meni ulos.
-
-Hän oli sanonut Courtierille, ettei nähnyt mielellään hänen lähtevän
--- ainakaan vielä. Ja kuitenkin hän läksi!
-
-Mutta tuskin hän oli päässyt ulos tämän oudon purkauksensa jälkeen,
-kun hän jo puri huuliaan vihoissaan ja tuntien itsensä onnettomaksi.
-Courtier oli ollut raaka häntä kohtaan, ja hän samoin häntä kohtaan.
-Silläkö lailla he olivat heittäneet hyvästit! Sitten astuessaan
-päivänvaloon hän ajatteli: "No niin, hän ei siitä välitä, ja minä
-olen varma siitä, etten minäkään!"
-
-Hän kuuli äänen takanaan sanovan:
-
-"Saanko toimittaa teille ajurin?" ja heti kohta tuo vaikea tunne
-alkoi hävitä, mutta hän ei katsahtanut taakseen, hymyili vain ja
-pudisti päätään, tehden Courtierille tilaa katukäytävällä.
-
-Mutta vaikka he kävelivät, niin he eivät aluksi puhuneet mitään.
-Barbarassa heräsi kiusoittava piru, joka tahtoi tietää, mitä tunteita
-tosiaan oli Courtierin kunnioittavaan vakavuuteen kätkettynä. Se
-tahtoi saada hänet osoittamaan, minkä verran Courtier tosiaankin
-välitti hänestä. Barbara katseli kainosti alas, mutta salli hymyn
-väreillä huulillaan. Hän tiesi myöskin poskiensa hehkuvan, eikä ollut
-siitä suruissaan. Pitikö hänen jäädä ilman mitään -- mitään -- pitikö
-Courtierin lähteä pois -- ilman -- --. Ja hän ajatteli: "Hänen täytyy
-sanoa jotakin! Hänen täytyy näyttäytyä minulle ilman tuota hänelle
-niin ominaista hirveätä ivaa!"
-
-Hän sanoi äkisti:
-
-"Nuo kaksi odottavat -- jotakin täytyy tapahtua!"
-
-"On luultavaa", sanoi Courtier vakavasti.
-
-Sitten Barbara katsahti häneen -- häntä huvitti nähdä hänen
-värisevän, aivan kuin hänen katseensa olisi tunkeutunut häneen. Ja
-hän sanoi pehmeästi:
-
-"Ja minä luulen, että he ovat aivan oikeassa."
-
-Barbara tiesi nuo sanat huolimattomiksi eikä välittänyt suuria siitä,
-mitä ne merkitsivät, mutta hän tiesi, millaisen kapinan ne tulivat
-nostamaan Courtierissa. Hän näki sen myöskin hänen kasvoistaan ja
-sanoi pienen vaitiolon jälkeen:
-
-"Onni on suuri asia", ja pehmeän vallattomasti: "Eikö niin mr
-Courtier?"
-
-Mutta kaikki iloisuus oli hävinnyt Courtierin kasvoilta, jotka
-olivat muuttuneet melkein kalpeiksi. Hän kohotti kätensä ja antoi
-sen vaipua. Silloin Barbara kävi surulliseksi. Näytti siltä, kuin
-Courtier olisi pyytänyt häntä säästämään häntä.
-
-"Mitä siihen tulee", sanoi Courtier, "meidän täytyy
-onnettomuudeksemme ottaa vastaan niin ilot kuin surutkin. Mutta elämä
-on välistä peloittavan hauskaa."
-
-"Kuten nytkin?"
-
-Courtier katsahti häneen lujan vakavasti:
-
-"Kuten nytkin."
-
-Äärimmäinen masentuneisuus valtasi Barbaran. Courtier oli hänelle
-liian vahva -- hän oli Don Quixotemainen -- hän oli vihattava! Ja
-päättäen olla sitä osoittamatta, tahtoen olla ainakin yhtä vahva kuin
-hän, hän sanoi tyynesti:
-
-"Nyt minä luulen, että ajuri olisi tarpeen!"
-
-Kun Barbara oli autossa ja Courtier seisoi hattu koholla, niin
-Barbara katsahti häneen tavalla, jonka vain naiset taitavat, niin
-että Courtier ei tietänyt hänen edes katsoneen.
-
-
-
-
-XIII LUKU.
-
-
-Kun Miltoun tuli kiittämään, niin Audrey Noel oli keskellä huonetta,
-puettuna valkeihin, huulet hymyssä, tummat silmät hymyssä,
-hiljaisena, kuten kukka tyynenä päivänä.
-
-Ensi silmäyksellä he unhottivat kaiken, onnellisuutta
-lukuunottamatta. Pääskyset saattavat tuskin paremmin unhottaa
-onnettomuudenhetkiään kuin nämä kaksi -- pääskyset, jotka kesän ensi
-päivinä lauhkeassa ilmassa eivät voi muistaa kylmiä tuulia eivätkä
-kuvitella auringonpaisteen kuolevan heidän suliltaan, pääskyset,
-jotka kiitäessään tuntikaupalla kultaisten ketojen yli eivät näytä
-enää linnuilta, vaan uuden vuodenajan henkäykseltä. Miltounin katse
-oli yhtä tyyni kuin Audreyn koko olemus, Audreyn katseessa oli taas
-kaiken mielenliikutuksen hiljaisuus.
-
-Kun he istuutuivat puhumaan, niin heistä tuntui siltä, kuin he
-olisivat joutuneet takaisin Monklandiin, missä Miltoun oli tullut
-niin usein hänen luokseen keskustelemaan kaikesta, mitä oli taivaassa
-ja maan päällä. Ja kuitenkin tuon rauhallisen kiihkeän juopumisen
-yläpuolella, mikä aiheutui heidän keskinäisestä vuorovaikutuksestaan,
-leijaili eräänlainen kammo. Heissä oli vallalla aamun mieliala ennen
-auringonnousua. Kasteenharmaa hämähäkinverkko kietoi itseensä heidän
-sydämiensä kukkaset -- kuitenkin jokainen vankina oleva kukkanen
-voitiin nähdä. Ja he näyttivät tarkastavan tuon verkon läpi noita
-niin hartaasti peitettyjä värejä ja muotoja. Kumpainenkin pelkäsi
-liiaksi paljastavansa kumppaninsa sydäntä. He olivat rakastajien
-kaltaisia, jotka kuljeksiessaan vauhkossa metsässä eivät uskaltaneet
-ollenkaan keskeyttää lepertelevää puhettaan puista ja linnuista ja
-kuihtuneista sinikelloista, jottei heidän tulevaisuudentähtensä olisi
-pudonnut ja hukkunut suudelman vesiin. Jokaisella hetkellä on omat
-tunnelmansa -- ja tällä hetkellä vallitsi Audreyn pään yläpuolella
-olevaan maljakkoon pantujen valkeiden kukkain tunnelma.
-
-He puhuivat Monklandista, Miltounin sairaudesta, hänen ensi
-puheestaan ja alahuoneesta saamistaan vaikutelmista, musiikista,
-Barbarasta, Courtierista, virrasta. Miltoun kertoi hänelle
-terveydestään ja kuvasi oloaan merenrannalla. Audrey puhui, kuten
-tavallista, vähän itsestään, mutta enemmän oopperasta ja siitä,
-mitenkä hän oli National Galleryssa löytänyt kuvan, joka muistutti
-Miltounia. Näille kaikille joutaville ja lukemattomille muille
-asioille heidän äänensä sävy -- joka oli pehmeä, melkein mumiseva, ja
-jossa oli huvittavaa suopeutta -- antoi korkean suloisen tärkeyden,
-sädekehän, jota kumpainenkaan ei olisi tahtonut mistään hinnasta
-siirtää paikaltaan.
-
-Kello oli kuusi, kun Miltoun nousi, eikä koko aikana ollut ollut
-hetkeäkään, mikä olisi hävittänyt heidän sydämissään olevan pyhän
-tunteen. Erotessaan he vaihtoivat uuden rauhallisen katseen, joka
-näytti sanovan: "Meidän asiamme on hyvällä tolalla -- me olemme
-juopuneet onnesta".
-
-Ja tässä ihmeteltävässä tyyneydessä Miltoun pysyi aina puoli
-kymmeneen asti illalla, jolloin hän läksi parlamenttiin. Oli lämmin,
-kirkas yö, mikä maalla vaikuttaa tulenlieskan taikuuden tavalla,
-vieläpä kaupungissakin levittää synkkää hohdetta. Kulkeminen tämän
-yön lämmön ja kauneuden läpi tuotti Miltounille pelkkää huvia
-hänen uuden terveytensä ja hyvinvointinsa ilossa, missä kaikki
-hänen aistinsa olivat hereillä ja selvinä. Hän kulki St. James's
-Parkin kautta, tallaten plataanipuiden lehtien purppuraisia varjoja
-lampunvalon lammikkoihin, tuntien siitä melkein tunnonvaivoja --
-niin suloisia ja ikäänkuin eläviä ne olivat. Ilmassa oli sääskiä
-ja koita, ja vastaniitetyn heinän tuoksu kohosi nurmesta. Hänen
-sydämensä tuntui keveältä kuten pääskynen, jonka hän sinä aamuna oli
-nähnyt sieppaavan harmaan höyhenen, kuljettavan sitä mukanaan, antaen
-sen liehua tiehensä ja sitten sukeltavan sieppaamaan sitä jälleen.
-Sellainen oli hänen ylpeytensä tänä ihanana yönä! Lähestyessään
-alahuonetta hän ajatteli kävellä vielä vähän ja kääntyi länteenpäin,
-jokea kohden. Tänä lämpimänä iltana vesi, joka oli sillä hetkellä
-liikkumattomana tulvaveden vuoksi, muistutti mustaa käärmeenpehmoista
-luonnon tukkaa, mikä virtaili maan uomassa ja odotti jumalallisen
-käden hyväilyä. Jossakin kauempana joen toisella rannalla jyskytti
-jokin suuri kone. Joitakin tähtiä oli synkällä taivaalla, mutt'ei
-mitään kuuta verhoamassa lamppujen valoa kalpeudellaan. Tuskin ketään
-oli liikkeellä. Miltoun vaelsi jokivartta pitkin, kulki sen yli ja
-tuli takaisin sen talon edustalle, missä Audrey asui. Kaidepuun
-vieressä hän seisoi äänettömänä. Audreyn pienessä arkihuoneessa ei
-ollut valoa, mutta lasioven puolikas oli selkoselällään, ja maljassa
-olevien valkeiden kukkien kruunu hohti pimeässä kuten kasvava kuu.
-Äkkiä hän näki kahden kalpean käden nousevan ja kohottavan maljakkoa.
-Häntä värisytti, aivan kuin joku olisi koskettanut häntä. Nuo
-kaksi kättä kohosivat uudestaan pimeyden erottamina. Kukkaskuu oli
-kadonnut, ja sen tilalle oli ilmestynyt kourallinen purppuranpunaisia
-kukkia. Lämmin henkäys toi höysteneilikan tuoksun hänen kasvoilleen.
-Hän pidätti henkeään, sillä hän pelkäsi mainitsevansa Audreyn nimen.
-
-Taasen nuo kädet katosivat -- avonaisen ikkunan läpi näkyi vain
-pimeätä. Miltounin valtasi sellainen kaihonpuuska, että häneltä
-hävisi kaikki liikkumiskyky. Hän kuuli nyt Audreyn soittavan.
-Sävelten humiseva virta oli tuon huokaavan, jyskyttävän, kaihoisan,
-pehmeän yön kaltainen. Tuntui siltä, että tuolla musiikillaan Audrey
-kutsui häntä, ilmaisi hänelle, että hän myöskin kaipasi ja että
-myöskin hänen sydämensä oli tyhjä. Se taukosi, ja ikkunalle ilmestyi
-Audreyn kalpea haamu. Miltoun ei halunnut eikä pyrkinyt väistämään
-tätä näkyä, vaan astui esiin lampunvaloon. Nyt hän näki Audreyn äkkiä
-ojentavan kätensä häntä kohden ja painavan ne sitten sydämelleen.
-Miltounista katosi silloin kaikki muu paitsi hänen kaihonsa hulluus.
-Hän juoksi pienen puutarhan läpi, hallin poikki, ylös portaita.
-
-Ovi oli auki. Hän meni sisään. Sitten, arkihuoneessa, missä punaiset
-kukat täyttivät ilman tuoksullaan, oli pimeä, niin että hän ei voinut
-nähdä häntä aluksi, kunnes pianoa vastaan hän huomasi hänen vaalean
-pukunsa hohteen. Audrey istui, kädet kalpeilla nuoteilla. Heittäytyen
-polvilleen Miltoun kätki kasvonsa Audreyn syliin. Katsahtamatta ylös
-hän kohotti sitten kätensä. Audreyn kyyneleet putosivat niille,
-niiden peittäessä hänen sydäntään, mikä jyskytti ikäänkuin kiihkeä yö
-itse olisi sykkinyt siinä ja kaikki muu, paitsi rakkaus ja yö, olisi
-kadonnut.
-
-
-
-
-XIV LUKU.
-
-
-Sussexin särkkien kielekkeellä, Nettlefoldin lähellä,
-oli pyökkilehto. Matkustaja, joka astuu sinne kuumasta ja
-auringonvalosta, riisuu henkensä kengät sen pyhyyden edessä ja,
-saavuttuaan sen keskelle, istuutuu lauhduttamaan otsaansa hiljaisessa
-ilmassa. Sillä näiden oksien alla auringonvalon kukkaset ovat
-harvinaisia ja kalpeita, mitkään hyönteiset eivät humise, ja linnut
-ovat melkein mykkiä. Lähellä reunapuita maidonvalkeat lampaat ovat
-hiljaisena laumana, varjossa. Täällä, ketojen ja ihmisasumusten,
-ihmisten levottoman hyörinän ja pyörinän ja heidän puheensa sorinan
-yläpuolella matkustaja tuntee juhlallisuuden. Kaikki tuntuu
-ilmaisevan jumaluutta -- hänen yläpuolellaan liikkuvat suuret,
-valkeat pilvet, oksain kaipaava mumina ja etäinen meri. Ja hetkeksi
-hänen levottomuutensa ja pelkonsa tuntee Jumalan rauhan.
-
-Niin kävi Miltouninkin, kun hän tuli tähän temppeliin kolmen päivän
-perästä tuon kiihkeän yön jälkeen, kuljettuaan tuntikaupalla
-yksinään, täynnänsä ristiriitoja. Noina kolmena päivänä nousuvesi oli
-kuljettanut häntä mukanaan; ja nyt, irtaannuttuaan Lontoosta, missä
-ajatteleminen oli mahdotonta, hän oli tullut tänne yksinäisyyteen
-kävelemään ja miettimään uutta asemaansa.
-
-Sillä tämän aseman hän huomasi hyvin vakavaksi. Asiain nykyisellään
-ollessa ei voinut olla kysymystäkään perääntymisestä. Audrey oli
-hänen, ja hän, Miltoun, oli hänen, se oli päätetty asia, mutta
-mitä oli hänen tehtävä? Mitään tilaisuutta ei ollut olemassa saada
-Audreytä vapaaksi. Hänen aviomiehensä mielestä avioliitto ei
-näyttänyt missään olosuhteissa purettavalta. Miltouninkaan mielestä
-avioero ei voinut tehdä asiaa helpommaksi, hän kun uskoi, että he,
-hän ja Audrey, olivat syyllisiä ja että syylliset eivät voineet
-mennä naimisiin. Oli totta, että Audrey ei pyytänyt mitään muuta
-kuin saada kuulua hänelle salaisesti, ja tähän olisivat useimmat
-miehet, sen hän tiesi, tyytyneet, ajattelematta mitään muuta.
-Ei ollut olemassa mitään asiallista syytä, miks'ei hänkin olisi
-voinut menetellä sillä tavalla ja ylläpitää muuttumattomana muun
-elämänsä kulun. Se olisi ollut helppoa, tavallista. Eikä Audreykään
-itsensäunhottavine ominaisuuksineen tulisi olemaan onneton, sen hän
-tiesi. Mutta omatunto oli Miltounissa hirveä ja ankara voima. Hänen
-sairautensa hulluudessa se oli muuttunut noiksi suuriksi kasvoiksi,
-jotka olivat peittäneet hänet. Ja vaikkakin hänen toipumisensa aikana
-kaikenlainen taistelu oli tauonnut, niin nyt, kun hän oli antanut
-perään intohimolle, omatunto oli uudestaan asettunut hänen sydämeensä
-uudessa synkässä muodossa. Hänen täytyi ja hän tahtoi ilmoittaa asian
-Audreyn puolisolle. Mutta vaikka tämä ei aiheuttaisikaan mitään
-julkista häväistysjuttua, niin saattaisiko hän jatkuvasti pettää
-niitä, jotka, jos tuosta luvattomasta rakkaudesta tietäisivät, eivät
-enää sallisi hänen olla heidän edustajanaan? Jos tiedettäisiin,
-että Audrey oli hänen rakastajansa, niin hän, Miltoun, ei voisi
-enää säilyttää asemaansa julkisessa elämässä -- eikö hänen pitäisi
-sen tähden kunnian miehenä jättää se? Yötä ja päivää häntä kiusasi
-ajatus: Miten minä voin, uhmatessani auktoriteettia, vaatia muita
-sitä kunnioittamaan? Miten minä voin jäädä julkiseen elämään?-- Mutta
-jos hän ei jäänyt, niin mitä tuli hänen tehdä? Tuo elämäntapa oli
-hänen veressään, hän oli syntynyt siihen ja kasvatettu sitä varten
-eikä ollut ajatellut mitään muuta poikavuosistaan alkaen. Ei ollut
-olemassa mitään muuta toimintaa, joka olisi voinut pidättää häntä
-hetkeäkään -- hän näki selvään, että olisi tullut erotetuksi koko
-olemassaolosta.
-
-Taistelu raivosi hänen ylpeässä ja vääntyneessä hengessään, mikä
-otti kaikki niin ankaralta kannalta -- hänen luonteensa kun niin
-ehdottomasti vaati häntä pysymään työssään ja käyttämään voimansa
-hyödyllisesti, hänen omatuntonsa kun taas sanoi hänelle yhtä
-painavasti, että jos hän tahtoi nojata auktoriteettiin, niin hänen
-täytyi myöskin itse sitä totella.
-
-Hän astui plataanilehtoon mitä kurjimmassa tilassa, kapinoiden sitä
-pulmaa vastaan, minkä kohtalo oli hänen eteensä pannut, haluten
-nousta intohimoa vastaan, mikä pakotti hänet luopumaan joko urastaan
-tahi itsekunnioituksestaan, tuntien taas tunnonvaivoja sen johdosta,
-että oli hetkenkään verran katunut, rakkauttaan tuota hentoa olentoa
-kohtaan. Luciferin kasvot eivät olleet synkemmät eivätkä enemmän
-kiusaantuneet kuin Miltounin kasvot tuossa lehdon hämyssä, niiden
-kuningaskuntien yläpuolella, joiden vuoksi hänen kunnianhimonsa ja
-omatuntonsa taistelivat keskenään. Hän heittäytyi maahan puiden
-väliin ja, ojentaen kätensä, kosketti sattumalta kuoriaista, mikä
-konttasi paljaalla maalla. Jokin lintu oli saanut sen vioitetuksi.
-Hän otti tuon pienen olennon käteensä. Se ei varmastikaan voinut enää
-tehdä työtä, mutta siltä puuttui kyky ymmärtää tulevaista kohtaloaan.
-Tuo kuoriainen ei tietenkään tietänyt elämäänsä menneeksi, kuten hän
-olisi, jos hänen liikuntakykynsä olisi hävitetty. Hän olisi tietänyt
-itsensä muiden vastukseksi, jos hänen voimansa olisi riistetty
-häneltä. Tämä ajatus tuotti tuskaa. Miksi hänen oli sallittu tavata
-hänet, rakastaa häntä ja saada vastarakkautta? Mikä oli tehnyt
-hänet niin varmaksi ensi hetkestä alkaen, jos Audrey ei ollut
-tarkoitettu hänelle? Jos hän eli vaikka sadan vanhaksi, hän ei tullut
-enää tapaamaan ketään toista. Miksi piti hänen rakkautensa vuoksi
-haudata miehellinen voimansa ja tahtonsa? Jos Jumalan suunnitelmissa
-ei ollut enemmän johdonmukaisuutta kuin tässä, niin miks'ei hän
-voinut olla epäjohdonmukainen. Miks'ei hän voinut pitää kiinni
-auktoriteetista ja elää ilman sitä! Miksi piti hänen tukahduttaa
-kykynsä johdonmukaisuuden vuoksi, mitä ei ollut olemassakaan! Tämä
-oli tosiaankin suurempaa hulluutta kuin koko hullu maailma!
-
-Lehdon hiljaisuudessa hänen ajatuksensa eivät saaneet mitään
-vastausta, jollei oteta lukuun kyyhkysen kuherrusta ja lampaan
-heikkoa määkimistä, kun se astui taas päivänvaloon. Mutta vähitellen
-tuo rauhallisuus hiipi Miltounin sydämeen. "Onkohan haudassa
-tällaista?" hän ajatteli. "Ovatko nuo puiden oksat mustaa maata
-minun päälläni? Onko tuo niissä oleva ääni sitä ääntä, mitä kuolleet
-kuulevat, kun kukat kasvavat ja tuuli kulkee niiden välitse? Ja
-onko tämän maan tuntu samanlaista kuin kuollut tuntee maatessaan ja
-katsellessaan ylös ikuisesti olemattomuuteen? Eikö elämä ole muuta
-kuin painajainen, muuta kuin unta, ja eikö tämä ole todellisuutta?
-Miksi minun raivoni, minun vähäpätöinen tuleni leiskuu sinne
-ja tänne, jos ei ole olemassa todellisesti mitään tuulta, vaan
-ainoastaan ilmaverho ja nämä auringonkukat, jotka ovat pudonneet
-minun päälleni! Miks'ei minun henkeni saa levätä, sen sijaan
-että se repii itsensä raivossaan, miks'en minä tyynny odottamaan
-todellisuutta, jonka varjoa tämä on vain!"
-
-Hän makasi tuskin hengittäen, katsellen liikkumattomia lehtiä, joiden
-välistä taivaan helmet tirkistelivät.
-
-"Eikö rauha riitä?" hän ajatteli. "Eikö rakkaus riitä? Eikö
-minua voida sovittaa, kuten naista? Eikö tämä ole pelastusta ja
-onnellisuutta? Eikö kaikki muu ole vain 'ääntä ja raivoa, mikä ei
-merkitse mitään'?"
-
-Ja ikäänkuin peläten kadottavansa tämän ajatuksen hän nousi ja riensi
-ulos lehdosta.
-
-Koko maaseutu ketoineen ja metsineen, kalpeiden teiden halkomana,
-hohti iltapäivän auringossa. Täällä ei ollut mitään villiä,
-tuulenraastamaa, punaisen ja purppuran väristä, harmaiden kallioiden
-vartioimaa maata, ei mitään tuulten ja villien jumalien kotia. Kaikki
-oli kirkasta ja hopeankultaista. Hiirihaukan räikeän, valittavan
-äänen asemesta näkymättömät leivoset lauloivat rauhallisuuden
-ylistykseksi. Vieläpä merikin näytti lepäävän maan kupeella -- mikään
-seikkaileva henki ei näyttänyt pyyhkivän sen rantaa siivillään.
-
-
-
-
-XV LUKU.
-
-
-Kun Miltoun ei tullut saman päivän iltapäivänä, niin kaikki ne synkät
-epäilyt, jotka vain hänen läsnäolonsa saattoi häätää, kerääntyivät
-runsaina ja kiinteinä Audreyn mieleen, joka oli liiankin altis
-epäilemään omaa onneaan. Sitä ei voinut jatkua -- miten olisi voinut?
-
-Miltounin luonne ja hänen oma luonteensa olivat niin erilaiset!
-Vieläpä antautuessaankin, mikä oli tuottanut sellaista onnea, Audrey
-oli kuitenkin epäillyt, sillä Miltounissa oli niin paljon sellaista,
-mikä oli hänelle liian salaperäistä. Kaikessa siinä, mistä Miltoun
-piti runoudessa ja luonnossa, oli jotakin karvasta ja liiaksi
-pyrkivää. Pehmeä ja hehkuva, hieno ja sopusointuinen näytti jättävän
-hänet kylmäksi. Hän ei rakastanut erikoisesti noita yksinkertaisia,
-luonnollisia asioita, kuten lintuja, mehiläisiä, eläimiä, puita ja
-kukkia, jotka Audreystä näyttivät kallisarvoisilta ja jumalaisilta.
-
-Vaikk'ei kello ollutkaan vielä neljää, niin Audrey alkoi jo lannistua
-kukan tavoin, joka kaipaa vettä. Mutta hän istuutui pianon ääreen
-ja pysyi siinä päättävästi aina teen tuloon saakka, soitellen
-katkonaisesti, hajamielisesti, ajatusten vaeltaessa puolittain
-kaupungilla, Miltounia etsimässä. Teen jälkeen hän koetti aluksi
-lukea, sitten ommella, ja tuli vielä kerran pianon ääreen. Kello
-löi kuutta, ja ikäänkuin sen viimeinen lyönti olisi särkenyt hänen
-varustuksensa, hän tunsi äkisti itsensä kipeäksi levottomuudesta.
-Miksi hän viipyi niin kauan? Mutta hän jatkoi soittoaan, käännellen
-lehtiä ymmärtämättä kuitenkaan nuotteja, sen ajatuksen vaivaamana,
-että Miltoun saattoi olla uudestaan sairastunut. Pitikö hänen
-lähettää sähkösanoma? Mutta mitä hyötyä siitä olisi ollut, kun ei
-tietänyt, missä hän oli? Ja kauhu sen johdosta, ettei tietänyt,
-missä Miltoun oli, valtasi hänet siinä määrässä, että hänen kätensä
-putosivat koskettimilta pelkästä turtumuksesta. Kykenemättä pysymään
-paikoillaan hän siirtyi ikkunan luota ovelle, siitä pieneen
-halliin, ja taas takaisin ikkunan luo. Hänen levottomuutensa
-yläpuolella leijaili pimeys ja synnytti kasvavan pelon. Mitäs, jos
-tämä merkitsikin loppua? Mitäs, jos Miltoun olikin valinnut tämän
-armollisen keinon hänen hylkäämisekseen? Mutta varmastikaan hän
-ei koskaan olisi niin raaka! Tämän liian tuskallisen ajatuksen
-kantapäillä seurasi vastavaikutus, ja hän sanoi itselleen, että oli
-hullu. Miltoun oli parlamentissa, jokin aivan tavallinen seikka
-pidätti häntä siellä. Oli mieletöntä olla levoton! Hänen piti toki
-tottua sellaiseen. Olisi ollut hirveätä olla hänen jarrunaan. Jos
-näin olisi ollut, niin hän olisi tahtonut -- niin -- tahtonut
-pikemminkin, että Miltoun ei olisi tullut koskaan takaisin! Ja Audrey
-tarttui jälleen kirjaansa ja päätti lukea hänen tuloonsa asti. Mutta
-heti kun hän istuutui, niin hänen pelkonsa palasi kaksinkertaisena
--- tuo epävarmuudesta aiheutuva sairaan hirveä tunne siitä, ettei
-voinut tehdä muuta kuin odottaa siksi, kunnes jokin sellainen, jota
-hän ei voinut hallita, vapautti hänet. Taikauskoisessa luulossaan,
-että seisomalla siinä ikkunan ääressä, mistä saattoi nähdä hänen
-tulevan, pidätti hänen tuloaan, hän meni sänkykamariin. Täältä hän
-saattoi tarkastella pilviä, jotka liitelivät ilta-auringossa joen
-yli viinintummina. Pieni tuulenhenkäys värisi talojen välissä,
-ja hämy hiipi sisään. Hän ei halunnut sytyttää sähkövaloa, kun
-ei tahtonut myöntää, että oli jo niin myöhä, vaan alkoi muuttaa
-pukua, vitkastellen siinä mahdollisimman paljon, tuntien heikkoa,
-salaperäistä lohdutusta siitä, kun koetti saattaa itsensä tuntemaan
-itsensä suloiselta. Pelkästä pelosta palata vastaanottohuoneeseen
-ennen hänen tuloaan hän antoi hiustensa hajota, vaikka ne olivat
-jo mukiinmenevässä kunnossa, ja alkoi harjata niitä. Äkkiä hänet
-valtasi kauhu koristelemishalunsa johdosta -- sievistellessään
-itseään sillä lailla hänen piti välttämättömästi näyttää kohtalosta
-julkealta. Pienimmänkin äänen johdosta hän pysähtyi kuulemaan --
-ollen, hiuksia ja silmiä lukuunottamatta, kiireestä kantapäähän asti
-valkea kuin narsissi hämärässä, narsissi, joka kallistuu jotakin
-kedolta tulevaa, heikkoa ääntä kohden. Mutta kaikki nuo pienet äänet
-taukosivat toisensa jälkeen -- tarkoittamatta mitään, ja joka kerta
-hänen henkensä, joka palasi takaisin huoneen kalpeiden seinien
-sisäpuolelle, virtasi hänen vitkasteleviin sormiinsa. Tänä tuntina
-sänkykamarissaan hän eli vuosia. Kun hän jätti sen, oli pimeä.
-
-
-
-
-XVI LUKU.
-
-
-Kello kävi kymmenettä, kun Miltoun lopulta saapui.
-
-Äänettömänä, mutta kokonaan väristen Audrey kietoutui Miltouniin
-hallissa. Tämä mielenliikutuksen kiihko, jota mikään ääni ei
-säestänyt, vaikutti häneen syvästi. Miten hirveän tunteellinen ja
-herkkä hän oli! Hänellä ei näyttänyt olevan mitään varustusta. Mutta
-vaikka Miltoun olikin niin kiihtynyt Audreyn liikutuksen johdosta,
-hän ei ollut vähääkään suuttunut. Sillä hetkellä Audrey oli sen
-elämän ilmaisumuoto, mihin hänen nyt täytyi tottua -- elämän, missä
-oli rajattomasti hellyyttä, huomioonottoa ja passiivisuutta.
-
-Pitkään aikaan Miltoun ei voinut ryhtyä puhumaan päätöksestään.
-Audreyn jokainen silmäys ja jokainen hänen ruumiinsa liike näytti
-pyytävän häntä ylläpitämään hiljaisuutta, mutta Miltounin luonteessa
-oli peräänantamattomuutta, mikä ei sallinut hänen koskaan poiketa
-sovitusta päämäärästä.
-
-Kun hän oli lopettanut esityksensä, niin Audrey sanoi vain:
-
-"Miksi me emme voisi rakastaa salaisesti?"
-
-Miltoun tunsi eräänlaisella kauhulla, että oli pakotettu aloittamaan
-alusta. Hän nousi ja avasi ikkunan. Taivas oli synkkänä joen
-yläpuolella, oli alkanut tuulla. Levoton mumina ja harvatähtisen yön
-leveys näytti hyökkäävän hänen kasvoilleen. Hän vetäytyi pois ja
-nojaten ikkunalautaan loi katseensa Audreyhin. Miten kukkasmaisen
-miellyttävä hän olikaan! Hänen päänsä läpi välähti muisto
-lakastuvista kukista, mitkä hän keväällä oli nähnyt Audreyn heittävän
-tuleen ja samalla kuullut hänen sanovan: "Minä en voi sietää
-kukkasten kuihtuvan, minä aina tahdon polttaa ne." Hän saattoi nähdä
-jälleen noiden pehmeiden terälehtien joutuvan raivoisain, räiskyväin
-kipinäin kynsiin ja hoikkien korsien värisevän, hehkuvan ja hiiltyvän
-elävän olennon tavoin. Ja hämillään hän aloitti:
-
-"Minä en voi elää valheessa. Mikä oikeus minulla on johtaa, jos en
-itse osaa totella? Minä en ole ystävämme Courtierin kaltainen, joka
-uskoo vapauteen. Minulla ei koskaan ole tuota oikeutta eikä saa olla.
-Vapaus! Mitä on vapaus? Vain ne, jotka mukautuvat auktoriteettiin,
-voivat vaatia, että muutkin siihen mukautuvat. Ihminen on roisto,
-jos hän vaatii noudatettavaksi lakeja, joita ei itse noudata. Minä
-en tahdo olla niitä, joista voidaan sanoa: 'hän voi hallita muita --
-mutt'ei itseään!'"
-
-"Kukaan ei ole tietävä siitä mitään."
-
-Miltoun kääntyi pois.
-
-"Minä olen", hän sanoi, mutta näki selvästi, että Audrey ei
-ymmärtänyt häntä. Hänen kasvoillaan oli outo, suljettu katse,
-ikäänkuin olisi pelästynyt Miltounin sanojen johdosta. Ajatus siitä,
-että Audrey ei ymmärtänyt, tuotti Miltounille mielipahaa.
-
-Hän sanoi järkähtämättömästä "Ei, minä en voi jäädä julkiseen
-elämään."
-
-"Mutta mitä tekemistä tällä on politiikan kanssa? Tämähän on
-sellainen pikku seikka."
-
-"Jos se olisi ollut minulle pikkuinen seikka, niin olisinko
-minä jättänyt teidät Monklandiin ja viettänyt nuo viisi viikkoa
-kiirastulessa ennen sairastumistani? Pieni asia!"
-
-Audrey huudahti äkillisen kiihkeänä:
-
-"Olosuhteet ovat pieni asia, rakkaus vain on suuri."
-
-Miltoun tuijotti häneen, ymmärtäen ensi kertaa, että Audreyllä oli
-oma ja yhtä syvä ja järkähtämätön filosofiansa kuin hänelläkin. Mutta
-hän vastasi julmasti:
-
-"Niin! Tuo suuri asia on voittanut minut!"
-
-Ja sitten hän huomasi hänen katsovan häneen, ikäänkuin olisi nähnyt
-hänen sielunsa sisimpään sopukkaan asti ja tehnyt jonkun kauhean
-keksinnön. Tuo katse oli niin surullinen, niin kamalanharras, että
-hän käänsi päänsä sivulle.
-
-"Kenties se on pieni asia", Miltoun mutisi, "minä en sitä tiedä. Minä
-en näe enää eteeni. Minä olen menettänyt tasapainoni. Minun täytyy
-saada se jälleen, ennenkuin voin tehdä mitään."
-
-Mutta Audrey sanoi jälleen, ikäänkuin ei olisi kuullut tai ymmärtänyt
-mitään:
-
-"Oh! Älkäämme muuttako mitään, minä en tule koskaan vaatimaan
-sellaista, jota ette voi antaa."
-
-Tämä järkähtämättömyys tuntui Miltounista järjettömältä, kun hän
-nyt halusi tehdä jotakin sellaista, minkä piti antaa hänet kokonaan
-hänelle.
-
-"Minä olen tehnyt päätökseni", hän sanoi. "Älkäämme puhuko tästä enää
-mitään."
-
-Eräänlaisella kuivalla surullisuudella Audrey mutisi taas:
-
-"Ei, ei! Jatkakaamme vain tällä lailla."
-
-Tuntien kuulleensa niin paljon kuin jaksoi kestää Miltoun laski
-kätensä hänen olkapäälleen ja sanoi: "Riittää!"
-
-Sitten, tuntien äkillistä tunnonvaivaa, hän kohotti hänet ja veti
-syliinsä.
-
-Mutta Audrey pysyi liikkumattomana hänen käsivarsillaan, silmät
-suljettuina, vastaamatta hänen suudelmiinsa.
-
-
-
-
-XVII LUKU.
-
-
-Päivää ennen parlamentin hajaantumista lordi Valleys nousi kevein
-sydämin hevosensa selkään ratsastaakseen radalle. Vaikka hänen
-tammansa olikin täysiverinen, niin hän käytti yksinkertaisia
-suitsia, hän kun oli taitava ratsastaja, joka oli ottanut osaa
-metsästyksiin seitsenvuotiaasta lähtien ja ollut kaksikymmentä vuotta
-vapaaehtoisen ratsurykmentin päällikkönä. Tervehtäen ystävällisesti
-kaikkia, jotka hän tunsi, hän suhtautui suorasti kaikkiin asioihin,
-semminkin hallituksen politiikkaan, nauttien salaa aavistuksista ja
-enteistä, mitkä niin huonosti kävivät toteen, ja siitä tavasta, millä
-kysymykset ja neuvot katosivat hänen sfinksimäisen vilpittömyytensä
-edestä. Hän puhui iloisesti myöskin Miltounista, joka oli taas
-"hyvässä kunnossa" ja "paloi taisteluhalusta", odottaen parlamentin
-uutta kokoontumista syksyllä. Ja hän ivasi lordi Malvezinia hänen
-vaimonsa johdosta. Jos mikään -- hän sanoi -- voi saada Bertien
-innostumaan politiikkaan, niin se on oleva hän, lady Malvezin. Hän
-ajoi aika laukkaa, poliisi kun tunsi hänet. Päivä oli kirkas, eikä
-hän olisi mielellään ajanut kotiin. Tavattuaan Harbingerin hän pyysi
-häntä tulemaan lunchille. Tuon nuoren Harbingerin katseessa oli viime
-aikoina ollut jotakin äreätä, ja lordi Valleysin mieleen muistuivat
-hänen vaimonsa Barbaraa koskevat, levottomuutta herättävät sanat.
-Viime aikoina hän oli vain vähän nähnyt tytärtään, ja tänä vuoden
-yleisenä selvityskautena hän oli unhottanut kaiken, mikä koski sitä
-asiata.
-
-Agatha, joka yhä vieraili Valleys Housessa pikku Ann'in kanssa,
-odottaen lähtöä Skotlantiin, oli ulkosalla, eikä lunchilla ollut
-ketään muita kuin lady Valleys ja Barbara. Keskustelu hoippui,
-sillä nuoret olivat hyvin äänettömiä, lady Valleys mietti erästä
-seikkaa, mikä oli saatava järjestetyksi ennen hänen lähtöään, ja
-lordi Valleys itse piti silmällä melkein huolellisesti tytärtään.
-Uutinen siitä, että lordi Miltoun oli työhuoneessa, tuli yllätyksenä
-ja jonkinlaisena huojennuksena kaikille. Kehoitukseen tulla lunchille
-oli Miltoun vastannut jo syöneensä ja kyllä odottavansa.
-
-"Tietääkö hän, että täällä ei ole ketään?"
-
-"Kyllä." Lady Valleys työnsi syrjään lautasensa ja nousi:
-
-"Oh, no niin!" hän sanoi, "minä olen lopettanut".
-
-Lordi Valleys nousi myöskin, ja he menivät pois yhdessä jättäen
-Barbaran, joka oli noussut, katselemaan epäluuloisesti ovelle.
-
-Lordi Valleysille oli hiljattain kerrottu tuo sairashoitohomma,
-mihin hän oli suhtautunut epäluuloisesti, aivan kuin olisi kuullut
-jutun jostakin eriskummaisesta henkilöstä. Jos hän olisi kuullut sen
-jostakin muusta, niin sillä olisi ollut vain yksi merkityksensä. Jos
-Eustace olisi ollut normaalinen nuorimies, niin hänen isänsä olisi
-vain kohauttanut olkapäitään ja ajatellut: "Oh, kas niin! Sitä se nyt
-on!" Hän ei ollut tietänyt, mitä ajatella. Ja nyt kulkiessaan salin
-läpi työhuoneeseensa hän sanoi levottomana vaimolleen:
-
-"Asia koskee taas tuota naista -- vai mitä?"
-
-Lady Valleys vastasi olkapäitään kohauttaen:
-
-"Jumalaties, rakkaani."
-
-Miltoun seisoi ikkuna-aukossa terassin yläpuolella. Hän näytti
-terveeltä ja tervehti heitä omalla erikoisella tavallaan.
-
-"Kas niin, hyvä ystäväni", sanoi lordi Valleys, "olet ilmeisestikin
-tullut täysin terveeksi -- mitäs muuta kuuluu?"
-
-"Vain sitä, että minä olen päättänyt luopua edustajapaikastani."
-
-Lordi Valleys tuijotti häneen.
-
-"Minkä ihmeen vuoksi?"
-
-Aavistaen jotakin tuosta syystä naisen suuremmalla nopeudella lady
-Valleys oli käynyt neilikanpunaiseksi.
-
-"Joutavia, rakkaani", hän sanoi, "se ei varmaankaan ole
-välttämätöntä, eipä edes -- --". Malttaen mielensä hän lisäsi
-kuivasti:
-
-"Mainitsehan jokin syy siihen."
-
-"Syy on yksinkertaisesti se, että minä olen yhdistänyt elämäni mrs
-Noelin elämään enkä voi elää valheessa. Jos se tunnettaisiin, niin
-minun pitäisi ilmeisesti luopua heti edustajapaikastani."
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti lordi Valleys.
-
-Lady Valleys teki nopean liikkeen. Tämän vakavan kriisin sattuessa
-kahden toiseen sukupuoleen kuuluvan, niin perin erilaisen olennon,
-miehensä ja poikansa, välillä hän menetti naamarinsa ja muuttui
-oikeaksi naiseksi. Tiedottomasti nuo molemmat miehet tunsivat tämän
-muutoksen ja kääntyivät puhuessaan häntä kohden.
-
-"Minä en osaa sitä selittää", sanoi Miltoun, "minä pidän itseni
-velvollisena tekemään sen kunnian vuoksi".
-
-"Entäs sitten?" kysyi lady Valleys.
-
-Lordi Valleys pisti tähän väliin painavalla äänellä:
-
-"Hyvä Jumala! Minä en uskonut sinun pitävän yksityisiä asioitasi
-isänmaata tärkeämpinä."
-
-"Geoff!" sanoi lady Valleys.
-
-Mutta lordi Valleys jatkoi:
-
-"Ei, Eustace, minä en ollenkaan käsitä sinun tapaasi suhtautua
-asioihin. Enkä minä ala sitä edes ymmärtää."
-
-"Se on totta", sanoi Miltoun.
-
-"Kuunnelkaa minua, te molemmat!" sanoi lady Valleys. "Te olette
-niin erilaisia, eikä teidän pidä riidellä. Sitä minä en tahdo. Nyt,
-Eustace, sinä olet meidän poikamme, ja sinun tulee olla kiltti ja
-laatuunkäypä. Istuudupas tuohon, niin saamme keskustella tästä
-asiasta."
-
-Viitaten miehelleen erästä tuolia lady Valleys istuutui
-ikkuna-aukkoon. Miltoun jäi seisomaan. Äkillisen pelon valtaamana
-lady Valleys sanoi:
-
-"Onko niin -- sinä et ole -- mitään häväistysjuttua ei ole tästä
-tulossa?" Miltoun hymyili julmasti. "Minä tulen kertomaan asian
-tuolle miehelle, tietenkin, mutta te saatte olla levollisia. Minä
-ymmärrän, että hänen käsityksensä avioliitosta ei salli avioeroa
-missään tapauksessa."
-
-Lady Valleys huokasi peittelemättä helpotuksesta.
-
-"Kas niin, rakas poikani", hän aloitti, "vaikkapa sinä tuntisitkin
-olevasi pakotettu kertomaan hänelle, niin ei ole varmastikaan
-olemassa mitään syytä, miksi se ei muutoin saisi pysyä salassa."
-
-Lordi Valleys keskeytti hänet:
-
-"Olisin iloinen, jos tahtoisit esittää, mitä yhteyttä on sinun
-kunniasi ja edustajapaikkasi jättämisen välillä", hän sanoi jäykästi.
-
-Miltoun pudisti päätään.
-
-"Jos sinä et sitä jo näe, niin sitten on hyödytöntä sanoa mitään."
-
-"Minä en sitä näe. Koko asia on -- on onneton, mutta minusta on
-luonnotonta ja mieletöntä, että sinä jättäisit toimesi, ennenkuin
-siihen on ehdoton pakko. Miten paljon onkaan miehiä, joilla
-elämässään on ollut joskus sellainen suhde; tämä ajatus tekisi puolet
-kansaa kelvottomaksi." Hänen katseensa näytti tässä kriisissä kysyvän
-hänen vaimonsa neuvoa ja samalla välttävän sitä, aivan kuin hän
-samalla kertaa olisi pyytänyt mielipiteensä hyväksymistä ja ottanut
-huomioon sen säädyllisyyden. Keskellä levottomuutta lady Valleysin
-huumori pääsi valloilleen. Oli niin hullunkurista, että Geoffin piti
-paljastaa itsensä, hän ei voinut mistään hinnasta olla kiinnittämättä
-katsettaan mieheensä.
-
-"Rakkaani", hän mutisi, "sinä et suinkaan liioittele -- kolme
-neljäsosaa, vähintään!"
-
-Mutta lordi Valleys kävi tiukemmaksi vaaran uhatessa.
-
-"Se seikka käy kokonaan yli minun ymmärrykseni", hän sanoi, "että
-sinä ollenkaan sekoitat sukupuoliasioita politiikkaan".
-
-Miltounin vastaus tuli hitaasti, ikäänkuin tunnustus olisi loukannut
-hänen huuliaan:
-
-"On olemassa -- antakaa anteeksi, että käytän sitä sanaa -- sellainen
-asia kuin uskonto. Minulla ei ole tapana pitää elämää jaettuna
-kahteen, julkiseen ja yksityiseen, osastoon. Minun näkyni on hävinnyt
--- on särkynyt -- minulla ei ole mitään päämäärää julkisessa elämässä
--- ei mitään suuntaa -- ei mitään varmuutta."
-
-Lady Valleys tarttui hänen käteensä:
-
-"Oh, rakkaani!" hän sanoi, "se on liian peloittavan puritaanista!"
-Mutta Miltounin hymyn johdosta hän lisäsi nopeasti: "loogillista --
-minä tarkoitan".
-
-"Kysy neuvoa terveeltä järjeltäsi, Eustace, jumalan tähden",
-pisti tähän väliin lordi Valleys. "Eikö sinun yksinkertainen
-velvollisuutesi olisi pistää tällaiset arvelut taskuusi ja toimia
-parhaasi mukaan maan hyväksi, käyttämällä niitä lahjoja, jotka olet
-saanut?"
-
-"Minulla ei ole mitään tervettä järkeä."
-
-"Siinä tapauksessa saattaa tietenkin olla samantekevä, vaikka
-luovutkin julkisesta elämästä."
-
-Miltoun kumarsi.
-
-"Joutavia!" huudahti lady Valleys. "Sinä et ymmärrä, Geoffrey. Minä
-kysyn sinulta uudestaan, Eustace, mitä sinä aiot tehdä jäljestäpäin?"
-
-"Sitä en tiedä."
-
-"Sinä tulet suremaan itsesi kuoliaaksi."
-
-"On hyvinkin mahdollista."
-
-"Jos et voi tulla järkevään järjestelyyn omantuntosi kanssa", tokaisi
-lordi Valleys, "niin jumalan tähden luovu hänestä, miehen tavoin, ja
-katkaise kaikki nuo solmut."
-
-"En ymmärrä teitä, arvoisa herra!" sanoi Miltoun jäätävästi.
-
-Lady Valleys laski kätensä hänen käsivarrelleen. "Sinun täytyy
-myöntää meidänkin olevan jossakin määrin loogillisia, rakkaani. Ethän
-sinä voi vakavasti kuvitellakaan, että tuo nainen tahtoisi sinun
-turmelevan elämäsi hänen vuokseen! Niin huono luonteidentuntija minä
-en ole."
-
-Hän pysähtyi nähdessään Miltounin ilmeen.
-
-"Sinä pidät kiirettä", sanoi Miltoun, "minusta tulee kuitenkin vapaa
-henki".
-
-Näihin sanoihin, jotka tuntuivat lady Valleysistä salaperäisiltä ja
-pahaenteisiltä, hän ei tietänyt mitä vastata.
-
-"Jos sinä tunnet, kuten sanot", sanoi lordi Valleys, "että tämän
-asian vuoksi pohja on hävinnyt sinun jalkaisi alta, niin -- niin
-herran tähden älä tee mitään kiirehtien. Odota! Lähde ulkomaille!
-Hanki tasapainosi takaisin! Sinä tulet huomaamaan, että tämä asia
-järjestyy itsestään muutamissa kuukausissa. Älä jouduta asioita. Sinä
-voit olla poissa syysistuntokaudella huonon terveytesi varjolla."
-
-Lady Valleys säesti häntä hartaasti:
-
-"Sinä näet tosiaankin tämän asian ilman mitään suhteellisuutta. Mitä
-on jokin rakkausasia? Rakkaani, luuletko sinä kenenkään ajattelevan
-sinusta hetkeäkään pahempaa, vaikkapa tietäisivätkin? Ja totisesti
-ainoankaan sielun ei tarvitse tietää."
-
-"Minun päähäni ei ole pälkähtänyt tuumiakaan sitä, mitä muut
-tulisivat ajattelemaan."
-
-"Sitten", huudahti lady Valleys. "Se on vain sinun omaa ylpeyttäsi!"
-
-"Sinäpä sen sanoit."
-
-Lordi Valleys, joka oli kääntynyt pois, sanoi melkein traagillisella
-äänellä:
-
-"Minä en luullut, että minun kunniakysymyksissä olisi tarvinnut olla
-eri mieltä poikani kanssa."
-
-Tarttuen "kunnia" sanaan lady Valleys huudahti äkisti:
-
-"Eustace, lupaa minulle, että kysyt Dennis-enon mielipidettä,
-ennenkuin ryhdyt mihinkään."
-
-Miltoun hymyili.
-
-"Tämä käy koomilliseksi", hän sanoi.
-
-Näiden sanojen johdosta, jotka näyttivät tosiaankin hävyttömiltä
-lordi ja lady Valleysistä, he kääntyivät poikaansa kohden, ja he
-kaikki kolme tuijottivat toisiinsa täysin äänettöminä. Pieni hälinä,
-mikä tuli ovelta päin, keskeytti heidät.
-
-
-
-
-XVIII LUKU.
-
-
-Kun isän ja äidin mentyä Barbara oli jäänyt Harbingerin seuraan, niin
-hän sanoi:
-
-"Juokaamme täällä kahvimme", ja siirtyi toiseen huoneeseen.
-
-Lukuunottamatta sitä iltaa, jolloin he olivat yhdessä katselleet
-kansaa, hän ei ollut ollut Harbingerin kanssa kahden kesken sen
-jälkeen, kun tämä oli suudellut häntä pensasaidan turvissa. Ja nyt
-hän katseli häneen tyynesti, vaikka hänen sydämessään jyskytti,
-ikäänkuin vankina oleva lintu olisi taistellut häkkinsä pehmeää ja
-vankkaa seinää vastaan. Hänen riitainen keskustelunsa Courtierin
-kanssa oli jättänyt hänen sydämensä kipeäksi. Sitäpaitsi eikö hän
-tietänyt kaikkea sitä, mitä Harbinger saattoi hänelle antaa?
-
-Nymfin tavoin, jota fauni ahdistaa, fauni, joka pitää lehtoja
-hallussaan, hän ikäänkuin pakeni ja katseli taakseen. Tuon faunin
-metsässä ei ollut mitään, jota hän, Barbara, ei olisi tuntenut,
-ei mitään tiheikköjä, jonka läpi hän ei olisi kulkenut, ei mitään
-virtaa, jonka yli hän ei olisi astunut, ei mitään suudelmaa, johon
-hän ei olisi voinut vastata. Faunin maa oli jo keksitty; siinä
-hän, Barbara, olisi tullut hallitsemaan. Hänellä, Barbaralla, ei
-ollut mitään toivottavana häneltä, paitsi valtaa ja varmaa huvia.
-Hänen silmänsä sanoivat: Miten minä voisin saada tietää, tulisinko
-kaipaamaan enemmän kuin sinä, tuntemaan itseni läkähtyneeksi sinun
-käsivarsillasi, kyllästymään kaikkeen siihen, mitä sinä voit tarjota
-minulle? Enkö minä jo ole saanut kaikkea sitä?
-
-Barbara tiesi Harbingerin alasluodusta, synkästä katseesta, miten
-tylyltä hän hänestä näytti, ja oli pahoillansa sen johdosta. Hän
-tahtoi olla hyvä häntä kohtaan ja sanoi melkein ujosti:
-
-"Oletteko vihainen minulle, Claud?"
-
-Harbinger katsahti ylös.
-
-"Mikä saa teidät niin julmaksi?"
-
-"Minä en ole julma."
-
-"Te _olette_. Missä on teidän sydämenne?"
-
-"Täällä!" sanoi Barbara koskettaen rintaansa.
-
-"Ah!" mutisi Harbinger, "minä en tee pilaa".
-
-Barbara sanoi kohteliaasti:
-
-"Ystäväni, mitäs tämä nyt sitten on?"
-
-Mutta hänen äänensä pehmeys näytti puhaltavan ilmiliekkiin
-Harbingerissa kytevän tulen.
-
-"Tämän kaiken takana on jotakin", hän änkytti, "teillä ei ole
-oikeutta tehdä minusta hullua!"
-
-"Sanokaa minulle, mitä tuo jokin on, olkaa hyvä!"
-
-"Teidän tehtävänne on sanoa se. Mutta minä en ole sokea. Mitäs te
-tuumitte tuosta Courtierista?"
-
-Sillä hetkellä Barbara huomasi jotakin uutta -- miehen sellaisenaan.
-Ei, elämä hänen kanssaan ei tulisi olemaan kokonaan vailla
-seikkailuja!
-
-Harbingerin kasvot synkkenivät, hänen silmänsä suurenivat, koko
-hänen vartalonsa näytti kasvaneen. Barbara huomasi äkkiä Harbingerin
-nyrkkejä peittävät ihokarvat. Harbingerin kaikki sulavuus oli
-kadonnut. Hän tuli hyvin lähelle.
-
-Barbara ei tietänyt tarkkaan, miten kauan heidän välinen katseensa
-kesti ja mitä se sisälsi. Hänen lävitseen kulki ajatus toisensa
-jälkeen, tunne toisensa jälkeen. Kapina ja viehätys, halveksunta
-ja ihaileminen, omituinen inhon ja huvin tunne, kaikki toisiinsa
-sekaantuneina -- samoin kuin toukokuun päivänä voidaan nähdä rakeita,
-auringon paistetta ja maasta lähtevää höyryä.
-
-Harbinger sanoi sitten käheästi:
-
-"Oh! Babs, te saatte minut niin hulluksi!"
-
-Asetellen huuliaan, ikäänkuin paremmin hallitakseen niitä, Barbara
-vastasi:
-
-"Niin, minä luulen tämän riittävän", ja meni isänsä työhuoneeseen.
-
-Nähdessään lordi ja lady Valleysin tuijottavan niin kiinteästi
-Miltouniin hän sai takaisin itsehillintänsä.
-
-Näky tuntui hänestä hieman koomilliselta, vaikka hän ei tietänytkään,
-että tuo pieni näytös oli saanut alkunsa juuri tuosta sanasta. Totta
-puhuen vastakohta Miltounin ja hänen vanhempainsa välillä näytti
-sillä hetkellä melkein hullunkuriselta.
-
-Lady Valleys avasi ensiksi suunsa.
-
-"Kernaammin koomilliseksi kuin romanttiseksi. Minä luulen, että
-Barbara saa tämän tietää, kun otamme huomioon hänen osansa tässä
-asiassa. Sinun veljesi jättää edustajapaikkansa, hänen omatuntonsa
-ei salli hänen sitä säilyttää niissä olosuhteissa, mitkä nyt ovat
-syntyneet."
-
-"Oh!" huudahti Barbara: "mutta varmastikaan --"
-
-"Asiaa on pohdittu, Babs", sanoi lordi Valleys lyhyesti, "jos
-sinulla ei ole parempia keinoja esitettävänä kuin tavallinen terve
-järki, yhteishenki, perheseikkojen huomioonottaminen, niin on tuskin
-tarpeellista uudistaa keskustelua."
-
-Barbara katsahti Miltouniin, jonka kasvot, silmiä lukuunottamatta,
-olivat kuin naamarin peittäminä.
-
-"Oh, Eusty!" hän sanoi, "ethän sinä tule turmelemaan elämääsi tällä
-lailla! Ajattele edes sitä, miten se minuun koskee."
-
-Miltoun vastasi kylmästi:
-
-"Sinä teit sen, minkä katsoit oikeaksi, niin teen minäkin."
-
-"Tahtooko _hän_, että sinä menettelet tällä lailla?"
-
-"Ei."
-
-"Minä luulen", sanoi lordi Valleys, "ettei koko maailmassa ole yhtä
-ainokaista olentoa, joka sinun veljeäsi lukuunottamatta tahtoisi
-tälle asialle sellaista loppua. Mutta hänestä tämä seikka ei paina
-mitään!"
-
-"Oh!" huokasi Barbara, "ajattele isoäitiä!"
-
-"Minä kernaammin olen ajattelematta häntä", mutisi lady Valleys.
-
-"Hän on niin kiintynyt sinuun, Eusty. Hän on aina uskonut sinuun niin
-perin pohjin."
-
-Miltoun huokasi. Tämän äänen rohkaisemana Barbara tuli lähemmäksi.
-
-Oli selvää, että tuon tunteettomuuden takana Miltounissa kävi
-toivoton taistelu. Hän sanoi lopulta:
-
-"Jos minä en ole vielä mukautunut hänen tahtoonsa, hänen, joka on
-minulle enemmän kuin mikään muu, niin se johtuu seikoista, joita
-te ette voi käsittää. Minä pyydän anteeksi sen, että käytin äsken
-sanaa 'koomillinen', minun olisi pitänyt sanoa traagillinen. Minä
-tulen esittämään asian Dennis-enolle, jos se teitä huvittaa,
-mutta oikeastaan tämä ei ole kenenkään muun asia kuin minun." Ja
-katsahtamatta kehenkään tai sanomatta sanaakaan hän meni ulos.
-
-Kun ovi sulkeutui, niin Barbara juoksi sitä kohden ja sanoi,
-ikäänkuin väännellen käsiään:
-
-"Hyvä Jumala! Hyvä Jumala!" Kääntyen sitten erästä kirjakaappia
-kohden hän purskahti itkuun.
-
-Tämä tunteenpuuska puistatti lady ja lordi Valleysiä, jotka eivät
-tietäneet, miten jännittynyt Barbara oli ennen huoneeseen tuloaan.
-He eivät olleet nähneet Barbaran itkevän vuosikausiin. Nähdessään
-hänen mielenliikutuksensa heistä hävisi kaikki katkeruus, mitä he
-mahdollisesti olisivat voineet tuntea häntä kohtaan sen johdosta,
-että oli toimittanut Miltounin mrs Noelin syliin. Lordi Valleys
-oli erikoisen liikutettu ja meni tyttärensä luokse ja seisoi hänen
-vieressään hämärässä nurkassa sanomatta mitään, silittäen vain
-hellästi hänen kättään. Lady Valleys vetäytyi pidätellen itkuaan
-ikkunakomeroon.
-
-Barbara hillitsi pian nyyhkytyksensä.
-
-"Millaiset olivatkaan hänen kasvonsa", hän sanoi. "Ja miksi? Miksi?
-Se on aivan tarpeetonta!"
-
-Kierrellen viiksiään lordi Valleys mutisi:
-
-"Juuri niin! Hän itse tekee asiat vaikeiksi."
-
-"Niin, niin", mutisi lady Valleys ikkunakomerosta, "hän on aina ollut
-sellainen. Minä muistan hänet lapsesta asti. Bertie ei ole koskaan
-ollut hänenlaisensa."
-
-Hiljaisuutta häiritsi vain Barbaran syvä hengitys.
-
-"Minä menen tapaamaan äitiä", sanoi lady Valleys äkisti: "pojan koko
-elämä menee piloille, jos emme voi häntä ehkäistä. Tuletko mukaan,
-lapseni?"
-
-Mutta Barbara kieltäytyi.
-
-Hän meni huoneeseensa. Miltounin kriisi oli oudosti vaikuttanut
-häneen. Tuntui siltä, kuin kohtalo olisi äkisti ilmaissut kaiken,
-mihin poikkeaminen poljetulta ladulta voi johtaa. Kohota korkeuksiin!
-Nähdä, mitä se merkitsisi! Jos Miltoun pysyi päätöksessään ja
-luopui poliittisesta urastaan, niin hän oli mennyt mies. Entäs hän
-itse! Courtierin ritarillisten tapojen lumous, hänen synnynnäinen
-uljuutensa, mikä ilmaisi ikuista vaaran kaipuuta -- eikö se ollut
-pikemmin hullua? Ja -- oliko hän, Barbara, lumottu? Eikö asia ollut
-yksinkertaisesti niin, että hän nautti siitä, että lumosi Courtierin?
-Näiden ajatusten hämmennyksen läpi syöksähti esiin muisto Harbingerin
-kasvoista, hänen nyrkeistään ja hänen vaarallisesta miehevyydestään,
-mikä oli äkkiä ilmennyt. Tämä kaikki tuntui painajaiselta, minkä
-hirvittävän omituiset mielenliikutukset ja asiat aiheuttivat, asiat,
-joita ei koskaan voitu järjestää. Hänen voittoisa filosofiansa ei
-pystynyt estämään hänen hämmennystään. Hänen ajatuksensa lensivät
-takaisin Miltouniin. Se, mitä hän silloin oli nähnyt heidän
-kasvoistaan, oli tapahtunut! Ajatellessaan Agathan kauhua, kun tämä
-sai kuulla tästä asiasta, Barbara ei voinut olla hymyilemättä.
-Eustace raukka! Miksi hän otti asiat niin raskaalta kannalta? Jos hän
-tosiaankin pysyi päätöksessään -- eikä hän koskaan muuttanut mieltään
--- niin se oli jo traagillista! Se merkitsi hänelle kaiken loppua!
-
-Kenties hän tulisi väsymään mrs Noeliin. Mutta tämä ei ollut
-sellaisia naisia, joihin kyllästytään. Kokemattomuudessaankin Barbara
-tunsi tämän. Hän tulisi aina olemaan liian hienosti huolellinen
-ollakseen kyllästyttämättä Miltounia, ollakseen vaatimatta häneltä
-mitään tai antaakseen hänen tuntea, että oli hiuskarvallakaan sidottu
-häneen. Ah! Miksi he eivät voineet esiintyä sillä lailla, kuin ei
-mitään olisi tapahtunut? Eikö kukaan voinut saada häntä vakuutetuksi
-siitä? Hän ajatteli taas Courtieria. Jos hän, joka tunsi heidät
-molemmat ja oli niin hullaantunut mrs Noeliin, puhuisi Miltounille
-oikeudesta olla onnellinen ja kapinoida? Eustacen pitäisi kapinoida!
-Se oli hänen velvollisuutensa. Hän istuutui kirjoittamaan; pannen
-sitten hatun päähänsä hän otti kirjeen ja läksi alas.
-
-
-
-
-XIX LUKU.
-
-
-Kesäiset kukat Ravenshamin lasihuoneessa olivat jo levolle menossa,
-kun Clifton lausui lady Casterleylle seuraavat sanat:
-
-"Lady Valleys on valkeassa huoneessa."
-
-Miltounin sairautta ja mrs Noelin sairashoitoa koskevien uutisten
-jälkeen tuon vanhan ladyn mieli oli pysynyt tyynenä. On totta, että
-häntä usein vaivasi paha aavistus tuon vaikutuksen suhteen, minkä
-alaiseksi hänen lempilapsensa oli joutunut, ja että häntä rasitti
-eräänlainen mustasukkaisuus, jota hän ei sentään myöntänyt tuntevansa
-edes rukouksissaan, jotka, vaikka olivatkin säännöllisiä, olivat
-kenties jonkun verran muodollisia. Häntä kun ei huvittanut lähteä
-kotoaan, ei edes Cattoniin, maataloonsa, hän oli yhä Ravenshamissa,
-minne lordi Dennis oli tullut vierailemaan sen jälkeen kuin Miltoun
-oli lähtenyt Sea Housesta. Mutta lady Casterley ei ollut koskaan
-kovin riippuvainen seurasta. Hän säilytti heikentymättömänä suuren
-mielenkiintonsa politiikkaan ja oli jatkuvassa kirjeenvaihdossa
-huomattavien miesten kanssa. Kesäkuun sotahuhujen heikko
-henkiinherääminen oli viime aikoina lyönyt leiman hänen kasvoihinsa,
-aiheuttaen eräänlaisen nuorentumisen, minkä kansallisten kriisien
-tarkastelu sai hänessä aina aikaan, silloinkin kun ne eivät olleet
-perin vakavia. Kun torvi törähti, niin hänen henkensä hypähti,
-paljasti miekkansa ja asettui kunniantekoasentoon. Sellaisina aikoina
-hän nousi varhemmin, kävi maata myöhemmin, kesti paljon paremmin
-vetoa ja kieltäytyi nauttimasta mitään välipaloja. Hän kirjoitteli
-myöskin omakätisesti kirjeitä, jotka hän muutoin olisi sanellut
-sihteerilleen. Onnettomuudeksi nuo huhut olivat haihtuneet melkein
-heti, ja vaaran ohimeno jätti hänet aina hieman ärtyneeksi. Lady
-Valleysin vieraissakäynti tuli sentähden sopivaksi lohdutukseksi.
-
-Hän suuteli tytärtään kriitillisestä, sillä tämän tavoissa oli
-jotakin, josta hän ei pitänyt.
-
-"Niin, tietysti minä voin hyvin!" hän sanoi. "Miks'et sinä tuonut
-tullessasi Barbaraa?"
-
-"Hän oli väsynyt!"
-
-"Hm! Pelkäsi tavata minua, kun oli menetellyt niin hullusti Eustacen
-suhteen. Sinun pitää varoa tuota lasta, Gertrude, taikka hän tekee
-itselleen jonkin tyhmyyden. Minä en pidä siitä tavasta, millä hän
-kohtelee Harbingeria."
-
-Hänen tyttärensä keskeytti hänet äkisti:
-
-"Minulla on kerrottavana huonoja uutisia Eustacesta."
-
-Lady Casterleyn poskilta hävisi viimeinenkin väri, hän menetti
-myöskin kiihtyvästä energiastaan kaiken liian.
-
-"Kerro minulle heti!"
-
-Kuultuaan ne hän ei sanonut mitään, mutta lady Valleys huomasi
-levottomuudekseen, että hänen silmänsä olivat saaneet vanhoille
-ominaisen, himmeän kiillon.
-
-"No niin, minkäs neuvon sinä annat?" hän kysyi.
-
-Tässä hiljaisessa, valkeassa huoneessa lady Valleys tunsi itsensä
-väsyneeksi, kiihtyneeksi ja tavattoman masentuneeksi tämän äänettömän
-pienen olennon edessä. Hän ei ollut koskaan nähnyt äitinsä näyttävän
-siltä, kuin tappio olisi lähestynyt häntä mustine siipineen. Ja
-äkillisen hellyydenpuuskan valtaamana tuota haurasta olentoa kohtaan,
-joka oli synnyttänyt hänet niin kauan sitten, hän mutisi melkein
-hämmästyneenä:
-
-"Äitikulta!"
-
-"Niin", sanoi lady Casterley ikäänkuin itselleen, "tuo poika kasaa
-tunteitaan -- ne purkautuvat ja vievät hänet mennessään. Ensin
-hänen intohimonsa, nyt hänen tunteensa. Hänessä on kaksi miestä,
-mutta toinen niistä tulee nyt saamaan surmansa." Ja kääntyen äkkiä
-tyttärensä puoleen hän sanoi:
-
-"Kuulitko hänestä koskaan mitään Oxfordin ajoilta, Gertrude? Hän
-lankesi kerran, rypi loassa. Sinä et tiedä sitä tietenkään. Sinä et
-ole koskaan tietänyt hänestä mitään."
-
-Lady Valleys suuttui sen johdosta, että joku muu tunsi hänen poikansa
-paremmin kuin hän itse, mutta lauhtui jälleen, kun katsahti tuohon
-pieneen olentoon, ja sanoi huokaisten:
-
-"Entäs sitten?"
-
-Lady Casterley mutisi:
-
-"Lapseni, nyt voit mennä, minun täytyy ajatella. Sinä sanoit, että
-hän tulee kysymään Dennisin neuvoa? Tiedätkö sinä mrs Noelin
-osoitetta? Kysy Barbaralta, kun tulet kotia, ja soita se minulle."
-Tyttärensä suudelman jälkeen hän lisäsi julmasti:
-
-"Minä tulen elämään niin kauan, että näen hänet satulassa, vaikka
-olenkin seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta vanha."
-
-Kun hänen tyttärensä auton ääni oli hälvennyt, hän painoi sähkökelloa.
-
-"Jos lady Valleys soittaa, niin älkää ottako sanomaa vastaan, vaan
-kutsukaa minut puhelimeen, Clifton." Nähdessään tämän jääneen
-paikoilleen hän lisäsi terävästi: "Mitä nyt?"
-
-"Toivon, että hänen ylhäisyytensä terveydestä ei kuulu mitään ikävää!"
-
-"Ei mitään ikävää."
-
-"Suokaa anteeksi, teidän ylhäisyytenne, mutta minä olen jonkun aikaa
-tuuminut kysyä teiltä jotakin."
-
-Ja tuo vanha mies kohotti kätensä erikoisen arvokkaasti tahtoen sillä
-sanoa: Suottehan anteeksi, että ihmisenä kerran puhuttelen teitä
-ihmisenä.
-
-"Minä tiedän hänen suhteensa", jatkoi Clifton, "se on tuottanut
-minulle suurta levottomuutta, minä kun tunnen hänen ylhäisyytensä
-niin hyvin ja minä kun kuulin hänen sanovan jotakin erikoista, kun
-hän oli täällä heinäkuussa. Olisin hyvin kiitollinen, jos voisitte
-vakuuttaa minulle, että hänen urallaan ei ole mitään esteitä."
-
-Lady Casterleyn kasvoilla oli outo sekoitus hämmästystä, suopeutta,
-suojelevaisuutta ja kärsimättömyyttä.
-
-"Ei mitään, jos minä voin estää, Clifton", hän sanoi lyhyesti,
-"teidän ei tarvitse olla huolissanne".
-
-Clifton kumarsi.
-
-"Suokaa minulle anteeksi, teidän ylhäisyytenne, että olen tästä
-puhunut." Hänen kasvonsa värisivät ja hän lisäsi: "Mutta hänen
-ylhäisyytensä ura on minulle kalliimpi kuin oma elämäni."
-
-Kun Clifton oli mennyt, lady Casterley istuutui pienelle, matalalle
-tuolille -- ja istui siinä tyhjän lieden ääressä niin kauan, kunnes
-päivä oli kokonaan kadonnut.
-
-
-
-
-XX LUKU.
-
-
-Lähellä tuota mustankiiltävää, epämääräistä hornan esikartanoa, missä
-Charles Courtierin pöpö, auktoriteetin puoli-totuus asusti, hänellä
-oli parihuoneet, joista maksoi viisitoista shillingiä viikossa.
-Niiden pääviehätys oli siinä, että tuo suuri vapauden puoli-totuus
-oli niitä suositellut. Ne eivät velvoittaneet häntä mihinkään ja
-olivat aina hänen käytettävissään, kun hän oli Lontoossa, sillä hänen
-kortteerirouvansa, vaikk'ei ollutkaan tehnyt siitä mitään sopimusta,
-vuokrasi ne aina sillä lailla, että saattoi häätää asukkaan viikon
-irtisanomisella. Hän, tuo rouva, oli suopea olento, naimisissa erään
-levysepän kanssa, joka oli häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi. Tuo
-arvon mies oli tehnyt hänelle kaksi pientä poikaa, ja nuo kolme
-aiheuttivat hänelle niin paljon jatkuvaa puuhaa, että Courtierin
-läsnäolo tuotti hänelle mitä suurinta huvia. Kun Courtier läksi
-tavanomaisille retkilleen, niin mrs Benton, hänen kortteerirouvansa,
-pani hänen kimsunsa ja kamsunsa kahteen läkkilaatikkoon ja asetti ne
-astiakaappiin, mikä tuoksui hieman hiirille. Kun Courtier palasi,
-niin nuo laatikot avattiin, ja niistä pääsi ilmoille voimakas
-kuivuneiden ruusunlehtien tuoksu. Sillä oivaltaen inhimillisten
-olentojen kuolevaisuuden mrs Benton hankki joka kesä sisareltaan,
-joka oli markkinapuutarhurin vaimo, tätä kauppatavaraa, minkä neuloi
-pieniin pusseihin ja sijoitti Courtierin laatikkoihin. Tämä ja leivän
-paahtaminen -- hyvin kuivaksi -- ja hänen vaatteittensa kuivaaminen
-oli kaikki, mitä hän saattoi tehdä tuon miehen hyväksi, joka
-luonteeltaan niin suuresti rakasti riippumattomuutta ja oli tottunut
-pitämään huolta omasta itsestään.
-
-Kun mrs Benton huomasi Courtierilla olevan matka-aikeita, niin
-hän sulkeutui johonkin vaatekomeroon itkeäkseen siellä rauhassa
-läkkisepältä ja kahdelta lapseltaan, mutta Courtierin läsnäollessa
-hän ei tahtonut ilmaista suruaan -- yhtä vähän kuin hän olisi
-tahtonut itkeä kuoleman tai syntymisen tai jonkun muun traagillisen
-tai huvittavan tapauksen sattuessa. Elämän todellisuus oli opettanut
-hänet tuntemaan tuon yksinkertaisen verbin "_sto -- stare_" --
-"kestää lujana" arvon.
-
-Ja Courtier merkitsi hänelle todellisuutta, elämän päätodellisuutta,
-hänen toiveittensa keskityskohtaa, oli hänen ilta- ja aamutähtensä.
-
-Kun Courtier -- viisi päivää hyvästijättövierailunsa jälkeen mrs
-Noelin luona -- pyysi elefantinnahkaista matkalaukkuaan, mikä
-seurasi häntä hänen matkoillaan, niin siitä aiheutui mrs Bentonin
-vetäytyminen yksinäisyyteen, minkä jälkeen hän ilmestyi Courtierin
-työhuoneeseen lasku kädessä ja muutamia ruusunlehtipusseja
-tarjottimella. Hän tapasi Courtierin paitahihasillaan, pakkaamasta
-tavaroitaan.
-
-"Niin, mrs Benton, minä matkustan taas!"
-
-Mrs Benton risti kätensä, sillä hän ei ollut vielä kokonaan
-menettänyt pikku tyttöjen tapoja, ja vastasi litteällä ja kirkkaalla
-äänellä:
-
-"Niin, herra, mutta minä toivon, että tällä kertaa ette antaudu
-mihinkään perin vaaralliseen. Minä luulen aina teidän menevän
-vaarallisiin paikkoihin."
-
-"Tällä kertaa Persiaan, mistä mattoja saadaan."
-
-"Oh! Teidän pesunne on juuri tullut."
-
-Hänen näennäisesti alakuloisissa silmissään oli oikea yksityiskohtien
-rikkaus, ne näkivät Courtierin tukan kasvun, hänen selkänsä
-käyristymisen ja housunkannattimiinsa värin. Mutta äkkiä hän sanoi
-hämmästyttävällä äänellä:
-
-"Teillä ei ole valokuvaa, jonka voisitte jättää? Mr Benton sanoi
-minulle tässä eilispäivänä, että meillä ei ole mitään, mistä
-muistaisimme, minkä näköinen hän on, jos hän ei sattuisi enää
-tulemaan takaisin."
-
-"Tässä on eräs vanha valokuva."
-
-Mrs Benton otti sen.
-
-"Oh!" hän sanoi, "tästä kyllä näkee, kenenkä kuva tämä on". Ja
-pidellen sitä kenties liian lujasti, sillä hänen sormensa vapisivat:
-
-"Tässä on teille kirje, johon lähettipoika odottaa vastausta."
-
-Sillä aikaa kuin Courtier luki kirjettä, mrs Benton pani
-osaaottavasti merkille, miten tavarain pakkaus oli nostanut veren
-hänen päähänsä...
-
-Kun Courtier vastaukseksi tuohon kirjeeseen astui Gustardin
-hyvintunnettuun kondiittoriin, ei ollut vielä teen aika, ja aluksi
-hänestä tuntui siltä, kuin huoneessa ei olisi ollut muita kuin kolme
-keski-ikäistä naista panemassa makeisia laatikkoihin Sitten hän näki
-eräässä nurkassa Barbaran. Veri ei pysytellyt enää hänen päässään,
-vaan hän oli kalpea kulkiessaan tuon mahonginvärisen huoneen läpi,
-mikä oli täynnänsä hääkakun hajua. Barbara oli myöskin kalpea.
-
-Olla niin lähellä häntä, Barbaraa, että saattoi lukea hänen
-silmäripsensä ja hengittää hänen hiustensa ja vaatteittensa tuoksua
--- kuunnella hänen kertomustaan Miltounista, niin epäröivää ja niin
-hiljaisesti kerrottua, tuntui melkein siltä, kuin nuora kaulassa
-olisi kuunnellut esitystä jonkun hammassärystä. Tämä tuntui
-hänestä tarpeettomalta kohtalon puolelta! Ja hänen, Courtierin,
-mieleen muistui itsepäisesti tuo ratsastus auringon lämmittämällä
-kanervakankaalla, jolloin hän oli vapaasti tulkinnut vanhaa
-sisilialaista laulua: "Näin minä tahdon istua ja laulaa." Mutta nyt
-häntä ei suinkaan laulattanut, liioin hänellä ei ollut armastaan
-käsivarsilla. Hänen kädessään oli vain teekuppi, hänen sieraimissaan
-kakun haju ja silloin tällöin sitruunaveden tuoksu.
-
-"Kas niin", hän sanoi, kun Barbara oli lopettanut esityksensä:
-"Vapaus on loistava juhla! Te tahdotte, että menisin tapaamaan
-veljeänne ja siteeraisin Burnsia? Te tiedätte, tietenkin, että hän
-pitää minua vaarallisena."
-
-"Kyllä, mutta hän kunnioittaa teitä ja pitää teistä."
-
-"Ja minä kunnioitan häntä ja pidän hänestä", vastasi Courtier.
-
-Yksi noista keski-ikäisistä naisista meni ohitse, suuri, valkea
-pahvikotelo kädessä. Hänen kenkänsä narina katkaisi hiljaisuuden.
-
-"Te olette ollut hyvin suosiollinen minua kohtaan", sanoi Barbara
-äkisti.
-
-Courtierin sydän kiihtyi, aivan kuin se olisi kääntynyt hänen
-sisässään. Ja tuijottaen teekuppiinsa hän vastasi:
-
-"Kaikki miehet ovat säädyllisiä iltatähteä kohtaan. Minä lähden heti
-tapaamaan teidän veljeänne. Milloin saan tuoda teille uutiset?"
-
-"Minä olen kotona huomenna kello viisi." Toistaen sanoja "huomenna
-kello viisi" Courtier nousi.
-
-Katsahtaen taakseen ovella hän näki, miten Barbaran kasvot olivat
-hämmentyneet ja melkein nuhtelevat, ja meni ulos synkkänä. Kakun ja
-sitruunaveden tuoksu, naisen kenkien narina ja mahongin väri pysyi
-yhä hänen nenässään, korvissaan ja silmissään, mutta hänen sisällään
-kiehui tumma hämmentynyt raivo. Miksi hän ei ollut käyttänyt
-mahdollisimman suuressa määrässä hyväkseen tätä odottamatonta
-tilaisuutta, miksi hän ei ollut esittänyt toivotonta rakkauttaan?
-Hän oli oikea hullu! Ja kuitenkin -- tuo koko asia oli mieletöntä!
-Barbara oli niin nuori! Jumala ties, vaikka hän, Courtier, olisi
-saanut olla iloinen päästessään hänestä eroon. Jos hän viipyi, niin
-hän sai pelätä näyttelevänsä hullun osaa. Mutta hänen sanojensa:
-"Te olette ollut hyvin suosiollinen minua kohtaan!" ja hänen niin
-hämmentyneiden ja moittivien kasvojensa muisto ei jättänyt häntä
-rauhaan. Niin, jos hän viipyi, niin hän tuli näyttelemään hullun
-osaa! Hän tuli pyytämään häntä sellaisen miehen vaimoksi, joka oli
-häntä kaksi kertaa vanhempi, jolla ei ollut mitään muuta kuin oma
-hankkimansa asema ja jolla ei ollut penniäkään. Ja hän tuli kosimaan
-häntä sellaisella tavalla, että Barbaran oli mahdollisesti hieman
-vaikea antaa kieltävä vastaus. Hänen oli lähdettävä. Ja Barbara
-oli -- huolimatta maailmannaisen ilmeestään, vain lapsi! Ei! Hän,
-Courtier, tuli olemaan hänelle hyödyllinen, jos mahdollista, tämän
-kerran, ja sitten menemään tiehensä!
-
-
-
-
-XXI LUKU.
-
-
-Kun Miltoun läksi Valleys Housesta, niin hän kulki Westminsteriin
-päin. Niinä viitenä päivänä, jotka hän oli taas ollut Lontoossa,
-hän ei ollut vielä mennyt alahuoneeseen. Sairauden aiheuttaman
-eristäytymisen jälkeen hän tunsi melkein tuskallista ikävää kaupungin
-liikettä ja kiihdykettä kohtaan. Kaikki se, mitä hän kuuli ja
-näki, teki häneen elävän vaikutuksen. Trafalgar Squaren leijonat,
-Whitehallin suuret rakennukset täyttivät hänet eräänlaisella
-riemulla. Hän oli sellaisen miehen kaltainen, joka pitkän merimatkan
-jälkeen saa nähdä maata ja seisoo, silmiään jännittäen, tuskin
-hengittäen, tarkaten yksitellen edessään olevan näyn piirteitä.
-Hän kulki Westminster Bridgelle, ja mentyään erääseen sen keskellä
-olevaan syrjäsyvennykseen hän katsahti taakseen.
-
-On sanottu, että noiden tornien rakastaminen menee vereen. On
-sanottu, että ne, jotka ovat istuneet niiden alla, eivät jää koskaan
-aivan samoiksi. Miltoun tiesi sen todeksi -- toivottoman todeksi
-häneen itseensä nähden. Mieskohtaisesti hän oli istunut siellä kolme
-viikkoa, mutta hänen sielunsa tuntui istuneen siellä satoja vuosia.
-Ja nyt hän ei tulisi enää istumaan siellä! Hänessä syntyi melkein
-hullu halu vapautua tästä kahleesta. Olla kaikkein salaisimman
-vaistonsa, auktoriteettivaistonsa vankina! Olla kykenemätön
-edustamaan auktoriteettia, sillä auktoriteetin edustaminen oli
-auktoriteetin loukkaamista. Hyvä Jumala! Tämä oli ankarata! Hän
-käänsi selkänsä torneihin päin ja haki huvitusta ohikulkevain
-kasvoista.
-
-Jokainen näistä, sen hän tiesi, sai ponnistella itsekunnioituksensa
-säilyttämiseksi. Tai oliko niin, että he eivät huomanneet tätä
-taistelua tai eivät tienneet mitään itsekunnioituksesta ja antoivat
-sen tähden asiain mennä menojaan? He näyttivät siltä, useimmat
-heistä! Ja kaikki hänen sisäinen halveksimisensa keskinkertaista ja
-tavallista kohtaan kuohui hänessä. Niin, he näyttivät sellaisilta!
-Oli kohtalon ivaa, että noiden henkilöiden näkeminen, josta hän oli
-toivonut sovituksen lohdutusta, sen sijaan oli omiaan kiihoittamaan
-sitä puolta hänessä, mikä kielsi häntä sovittelemasta. He näyttivät
-pehmeiltä, vettyneiltä olennoilta, joilla ei ollut ylpeyttä eikä
-tahtoa, ikäänkuin olisivat tietäneet, että elämä oli liikaa heille,
-ja senvuoksi häpeällisesti hyväksyivät tämän tosiasian. Heille piti
-ilmeisesti sanoa, mitä he saattoivat tehdä ja minne mennä. He tulivat
-hyväksymään määräykset samalla lailla kuin he hyväksyivät työnsä ja
-huvituksensa. Ajatus, että hän nyt tuli olemaan estettynä antamasta
-heille määräyksiä, sai hänet hirveästi raivoamaan. He loivat
-vuorostaan satunnaisen katseen hänen pitkään vartaloonsa, joka nojasi
-sillankaidetta vastaan, tietämättä, miten heidän kohtalonsa hoippui
-vaa'assa. Hänen ohuet, kellahtavat kasvonsa ja nälkäiset silmänsä
-herättivät kenties yhdessä tahi kahdessa heistä mielenkiinnon tai
-epämukavuuden tunteen, mutta useimpien mielestä hän ei varmastikaan
-ollut enempää kuin joku muu mies tahi nainen tässä hyörinässä ja
-pyörinässä. Tuo synkkä olento, joka tietoisesti ponnisteli kahleissa,
-jotka hänen oma uskonsa valtaan olivat takoneet, oli veistotaiteen
-tuote, jota he eivät tahtoneet oppia ymmärtämään tahi johon heillä
-ei ollut aikaa, heillä kun ei ollut traagillista aistia -- aistia
-havaita ihmishenkeä, joka ponnisti seinää vastaan.
-
-Kello oli viisi, ennenkuin Miltoun läksi sillalta ja kulki
-maanpakolaisen tavoin kirkon ja valtion ovien ohitse, matkalla
-enonsa klubiin. Hän pysähtyi sähköttämään Audreylle ajan, jolloin
-hän seuraavana päivänä saapuisi hänen luokseen, ja jättäessään
-postitoimiston hän huomasi erään vieressä olevan kaupan ikkunassa
-muutamien italialaisten mestarien jäljennösten joukossa erään
-Botticellin taulun "Venuksen synty". Hän ei ollut koskaan nähnyt
-tätä maalausta, ja muistaessaan, että Audrey oli sanonut sitä
-lempitaulukseen, hän pysähtyi tarkastamaan sitä. Ollen kastinsa
-mukaisesti kohtalaisesti perillä näissä asioissa Miltounilla ei
-ollut voimaa antaa taideteoksen petollisesti varastaa hänen omaa
-yksityistä itseään hänen sielustaan ja sallia koko maailman astua
-sen tilalle. Ja hän tutki tätä pakanallisen jumalattaren kuuluisaa
-kuvaa pidättyväisyydellä, vieläpä kiihtymykselläkin. Vartalon
-hahmoittelu näytti hänestä karkealta, koko kuva hieman litteältä
-ja pikaiselta. Hän ei pitänyt Floran kuvasta. Kultainen kirkkaus
-ja hellyys, joista Audrey oli puhunut, jättivät hänet kylmäksi.
-Sitten hän huomasi tarkastelevansa noita kasvoja ja vähitellen,
-vaikkakin salaperäisen varmasti, alkoi tuntea katselevansa Audreyn
-kasvoja. Hiukset olivat kultaiset ja erilaiset, silmät harmaat ja
-erilaiset, suu hieman täyteläisempi. Kuitenkin -- ne olivat hänen
-kasvonsa, samat munanmuotoiset kaarevine kulmakarvoineen ja oudon
-helline, kaihtavine henkineen. Ja ikäänkuin loukkaantuneena hän
-kääntyi ja kulki eteenpäin. Tuon pienen kaupan ikkunassa oli sen
-henkilön kuva, jonka vuoksi hän luopui elämästä -- oli passiivisen ja
-kietoutuvan rakkauden, tuon hienon olennon ilmestysmuoto, olennon,
-joka oli antautunut hänelle niin täydellisesti ja jolle rakkaus,
-kukat, puut, linnut, musiikki, taivas ja nopeasti kulkeva virta
-oli kaiken sisällys ja joka, kuvassa olevan jumalattaren tavoin,
-tuntui ihmettelevän omaa olemassaoloaan. Hänen päänsä läpi kävi
-ymmärryksen välähdys, mikä oli outoa hänelle, jolla oli niin vähän
-kykyä nähdä toisten sydämiin. Olisiko Audreyn pitänyt koskaan syntyä
-maailmaan sellaisena? Mutta näkemyksen välähdys haihtui pian hänen
-oman asemansa hivuttavan tietoisuuden tieltä, joka ei jättänyt
-häntä nykyään koskaan. Mitä ikänänsä hän tekikin, hänen piti päästä
-eroon tästä sairaudesta! Mutta mitä hän tuli tekemään myöhemmin?
-Kirjoittamaan kirjoja? Millaisia kirjoja hän saattoi kirjoittaa?
-Vain sellaisia, jotka ilmaisivat hänen käsityksensä kansalaisesta,
-hänen poliittiset ja yhteiskunnalliset katsantokantansa. Yhtä hyvä
-jäädä istumaan ja puhumaan noiden tornien alle! Hän ei saattanut
-koskaan liittyä taiteilijain onnelliseen seuraan, noihin pehmeihin ja
-epämääräisiin henkiin, joille raja-aidat eivät merkinneet mitään ja
-jotka olivat tyytyväisiä, kun ymmärsivät ja saivat tulkita ja luoda.
-Mitä tehtävää hänellä olisi voinut olla tuossa galeijassa? Tuo ajatus
-oli käsittämätön. Ruveta asianajajaksi -- niin, siksi hän saattoi
-ryhtyä, mutta mitä varten? Tulla tuomariksi! Yhtä hyvä jäädä istumaan
-noiden tornien alle! Liian myöhäistä antautua diplomaattiuralle.
-Liian myöhäistä liittyä armeijaan. Sitäpaitsi hänellä ei ollut
-pienintäkään sotilasloiston halua. Hautautua maaseudulle Dennis-enon
-tavoin ja hoitaa jotakin isänsä maatilaa? Se olisi merkinnyt
-kuolemaa. Ryhtyä työskentelemään köyhien hyväksi? Hetken aikaa
-hän luuli keksineensä itselleen uuden kutsumuksen. Mutta millä
-lailla -- pitikö hänen järjestää heidän elämäänsä, kun ei pystynyt
-järjestämään omaansakaan, tai pitikö hänen olla vain putkena, jota
-myöden rahan piti virrata heille, hän kun uskoi, että armeliaisuus
-turmeli kansan sen sisintä sydäntä myöten? Jokaisen lehtokujan
-päässä seisoi enkeli tahi piru paljastetuin miekoin. Ja sitten hänen
-päähänsä tuli toinen ajatus. Koska kerta hänet kirkko ja valtio tuli
-hylkäämään, niin eikö hän saattanut näytellä langenneen enkelin
-osaa -- olla Lucifer ja hävittää! Ja hengessään hän näki, miten hän
-palasi noiden tornien luokse, mitenkä hän kulki poikki lattian ja
-yhtyi vallankumouksellisiin, radikaaleihin, vapaa-ajattelijoihin ja
-kuritti omaa puoluettaan, auktoriteetin ja institutsionien puoluetta.
-Tämä ajatus tuntui hänestä ylen koomilliselta, ja hän nauroi ääneen
-kadulla...
-
-Klubi, missä lordi Dennisillä oli tapana käydä, oli St. Jamesissa,
-eikä siihen ollut vaikuttanut muotivesien luode ja vuoksi --
-se seisoi kiinteästi, kieppuen ankkurinuorassaan, hiljaisessa
-umpivedessä, ja Miltoun tapasi enonsa kirjastosta. Hän luki Burtonin
-matkakertomusta ja joi teetä.
-
-"Kukaan ei tule tänne", hän sanoi, "niin että, huolimatta ovella
-olevista sanoista, me voimme jutella. Tarjoilija, tuokaa hieman lisää
-teetä, olkaa hyvä."
-
-Kärsimättömänä, vaikkakin tuntien eräänlaista sääliä, Miltoun
-tarkasteli lordi Dennisin sieviä liikkeitä, missä vanhat vuodet
-pateettisesti koettivat tehdä kaikki pienimmätkin asiat tärkeiksi,
-vaikk'ei muiden, niin ainakin tekijän omasta mielestä. Mikään
-siitä, mitä hänen enonsa saattoi sanoa, ei voinut painaa enemmän
-kuin hänen vanhan maalauksellisen olentonsa antama neuvo! Olla
-syrjästäkatsojana, nähdä kaiken menevän ohitse, antaa miekkansa
-ruostua tupessaan, kuten tämä vanha toveri oli tehnyt! Miltounista
-oli erittäin kiusallista esittää, mitä varten oli tullut, mutta koska
-hän oli antanut sanansa, niin hän jännitti itseään ja alkoi:
-
-"Minä lupasin äidilleni kysyä sinulta jotakin. Minä luulen, että sinä
-tunnet minun suhteeni!"
-
-Lordi Dennis nyökäytti päätään.
-
-"Niin, minä olen liittänyt elämäni tähän ladyyn. Siitä ei tule
-mitään häväistysjuttua, mutta minä katson velvollisuudekseni jättää
-edustajapaikkani ja poliittisen urani. Onko tämä väärin vai oikein
-sinun mielestäsi?"
-
-Lordi Dennis katseli Miltouniin ääneti. Pieni puna nousi hänen
-harmaille poskipäilleen. Hän näytti siltä, kuin olisi muistellut
-menneitä.
-
-"Väärin, luulen", hän sanoi lopulta.
-
-"Miksi, jos saan kysyä?"
-
-"Minulla ei ole iloa tuntea tuota ladyä ja olen sentähden jonkun
-verran tietämätön, mutta minusta tuntuu, että päätöksesi ei ole
-hänelle mieluinen."
-
-"Tämä on minusta käsittämätöntä", sanoi Miltoun.
-
-Lordi Dennis vastasi lujasti:
-
-"Sinä olet kysynyt minulta suoraan, ja minä oletan, että sinä kaipaat
-suoraa vastausta!"
-
-Miltoun nyökkäsi.
-
-"Sitten, rakkaani, älä moiti minua, jos sanonkin jotakin
-epämiellyttävää."
-
-"Sitä en tee."
-
-"Hyvä! Sinä sanot aikovasi luopua julkisesta elämästä omantuntosi
-tähden. Minulla ei voisi olla mitään sitä vastaan, jos asia päättyisi
-siihen."
-
-Hän pysähtyi ja jäi joksikin aikaa äänettömäksi, hakien ilmeisesti
-sanoja, joilla olisi ilmaissut sekavat ajatuksensa.
-
-"Se ei vetele, Eustace, sillä julkinen toimihenkilö on sinussa paljon
-vahvempi kuin tuo toinen. Sinä kaipaat tilaisuutta johtaa enemmän
-kuin rakkautta. Sinun uhrauksesi on tappava sinun mieltymyksesi.
-Se, mitä sinä luulet vahingoksi ja haitaksi itsellesi, on lopulta
-osoittautuva siksi tuolle ladylle."
-
-Miltoun hymyili.
-
-Lordi Dennis jatkoi hyvin kuivasti, ja hänen äänessään oli hieman
-pahanilkisyyttä:
-
-"Sinä et kuuntele minua, mutta minä näen selvästi, että kehitys
-on jo alkanut sinun sisälläsi. Sinussa, Eustace, on omituinen
-jesuiittamainen piirre. Mitä sinä et tahdo nähdä, sitä sinä et tahdo
-tarkastaakaan."
-
-"Sinä kehoitat minua sitten tekemään kompromissin?"
-
-"Päinvastoin, minä huomautan, että sinä teet kompromissin, jos koetat
-pitää kiinni sekä omastatunnostasi että rakkaudestasi. Sinä koetat
-silloin kulkea molempia teitä."
-
-"Tämä on mielenkiintoista."
-
-"Ja sinä tulet huomaamaan, että menetät molemmat", sanoi lordi Dennis
-terävästi.
-
-Miltoun nousi. "Toisin sanoen sinä kehoitat minua, kuten muutkin,
-luopumaan tästä naisesta, joka rakastaa minua ja jota minä rakastan.
-Ja kuitenkin, enoni, sanotaan, että omassa tapauksessasi -- --"
-
-Mutta lordi Dennis oli myöskin noussut, menetettyään vanhuuden kaikki
-ominaisuudet ja tavat.
-
-"Minun omasta tapauksestani", hän sanoi tylysti, "meidän on
-tarpeetonta puhua. Minä en kehoita sinua jättämään ketään, sinä
-ymmärrät minua väärin. Minä kehoitan sinua tuntemaan itsesi. Ja
-minä sanon sinulle käsitykseni sinusta -- luonto on tehnyt sinusta
-valtiomiehen, mutt'ei rakastajaa! Sinussa on jotakin kuivunutta,
-Eustace, enkä minä ole varma, vaikka sitä olisi meidän koko
-kastissamme. Me olemme olleet liian kauan tekemisissä muotojen ja
-seremoniain kanssa. Meidän ei sovi asettua lyyrilliselle kannalle."
-
-"Onnettomuudeksi", sanoi Miltoun, "minä en voi sopeutua sinun
-teoriaasi enkä menetellä ala-arvoisesti".
-
-Lordi Dennis alkoi kävellä edestakaisin, puristaen huuliaan lujasti
-yhteen.
-
-"Mies, joka neuvoo toista", hän sanoi lopulta, "on aina jotenkuten
-hullu. Kuitenkin kaikitenkin sinä olet ymmärtänyt minua väärin. Minä
-en ole niin julkea, että yrittäisin tunkeutua sinun henkesi sisimpään
-sopukkaan. Minä olen vain sanonut sinulle, että minun mielestäni
-olisi rehellisempää itseäsi kohtaan ja mieluisampaa tuolle naiselle,
-jos sopisit omantuntosi kanssa ja säilyttäisit rakkautesi ja asemasi
-julkisessa elämässä, kuin että luulottelet voivasi uhrata heikomman
-hyväksi sen, jonka minä tiedän vahvemmaksi elementiksi sinussa.
-Luulen, että muistat Demokritoksen sanat: _ethos andrópo daimon_
--- jokaisen miehen luonne on hänen kohtalonsa tai Jumalansa. Minä
-suositan niitä sinulle."
-
-Miltoun seisoi kokonaisen minuutin vastaamatta ja sanoi sitten:
-
-"Pyydän anteeksi, että olen vaivannut sinua, enoni. Keskitien
-kulkeminen ei sovi minulle. Hyvästi!" Ja ojentamatta kättään hän meni
-ulos.
-
-
-
-
-XXII LUKU.
-
-
-Joku nousi hallin sohvalta ja tuli häntä vastaan. Se oli Courtier.
-
-"Viimeinkin tapaan teidät", hän sanoi, "toivon, että tulisitte
-kanssani päivällisille. Minä lähden Englannista huomisyönä, ja
-minulla on jotakin sanottavaa teille."
-
-Miltounin pään läpi välähti ajatus: Tietääkö hän? Hän myöntyi
-kuitenkin, ja he menivät ulos yhdessä.
-
-"On vaikea löytää rauhallista paikkaa", sanoi Courtier, "mutta tämä
-saattaa olla".
-
-Se oli pieni ravintola, missä kävi paljon kilpa-ajajia ja mikä oli
-tunnettu mainioista paisteistaan. Ja kun he istuutuivat vastapäätä
-toisiaan melkein tyhjään huoneeseen, niin Miltoun ajatteli: Kyllä,
-hän tietää! Voinko minä enää kestää tätä? Hän odotti melkein
-raivoissaan hyökkäystä, jonka tunsi olevan tulossa.
-
-"Niin, te aiotte siis luopua paikastanne?" sanoi Courtier.
-
-Miltoun katsoi häneen muutamia sekunteja ennenkuin vastasi:
-
-"Keltä kuuluttajalta te olette saanut tämän tietää?"
-
-Mutta Courtierin kasvoissa oli jotakin, joka hillitsi hänen
-suuttumistansa. Niiden ystävällisyys oli ilmeinen.
-
-"Minä olen melkein Audreyn ainoa ystävä", jatkoi Courtier
-vakavasti, "ja tämä on minun viimeinen tilaisuuteni -- puhumatta
-mitään tunteistani teitä kohtaan, jotka ovat, uskokaa minua, hyvin
-sydämelliset".
-
-"Jatkakaa sitten", mutisi Miltoun.
-
-"Suokaa anteeksi, että esitän asian suorasti. Oletteko ajatellut,
-mikä hänen asemansa oli, ennenkuin hän tapasi teidät?"
-
-Miltoun tunsi veren ryntäävän kasvoilleen, mutta hän istui hiljaa,
-painellen kynsiään kämmenpohjiin. "Niin, niin", sanoi Courtier,
-"mutta tuo mielentila -- joka teissäkin on ilmennyt -- joka
-määrää elävänä kuolemisen tai henkisen aviorikoksen naisille, saa
-minun vereni kiehumaan. Te ette voi kieltää sitä, että nämä kaksi
-vaihtoehtoa ovat tässä olemassa ja minä sanon, että teillä oli oikeus
-perinpohjin protesteerata niitä vastaan ei vain sanoissa, vaan
-teoissakin. Te protesteerasitte, sen minä tiedän, mutta tämä teidän
-nykyinen päätöksenne on askel alaspäin, se merkitsee sitä, että
-teidän vastalauseenne oli väärä."
-
-Miltoun nousi istuimeltaan. "Minä en voi keskustella tästä", hän
-sanoi.
-
-"Hänen vuokseen teidän täytyy. Jos te luovutte valtiollisesta
-toiminnastanne, niin te turmelette hänen elämänsä toisen kerran."
-
-Miltoun istuutui uudestaan. "Täytyy" sana terästi häntä, ja hänen
-silmänsä alkoivat muistuttaa vanhan kardinaalin silmiä. "Meidän
-luonteemme, Courtier", hän sanoi, "ovat liian erilaiset, me emme tule
-koskaan ymmärtämään toisiamme".
-
-"Älkää huoliko siitä", vastasi Courtier. "Myöntäkäämme, että nämä
-vaihtoehdot ovat hirveitä, ja niistä te ette olisi hyväksynyt
-kumpaakaan, jos ette olisi joutunut mieskohtaisesti suhtautumaan
-niihin --"
-
-"Sitä", sanoi Miltoun jäätävästi, "teillä ei ole oikeutta sanoa".
-
-"Joka tapauksessa te myönnätte ne -- jos uskotte, että teillä ei
-ollut oikeutta pelastaa häntä, niin mille periaatteelle te perustatte
-tämän uskonne?" Miltoun pani kyynärpäänsä pöydälle ja, nojaten
-leukaansa käsiinsä, katseli menetettyjen asiain puoltajaa puhumatta
-mitään. Hänen sisässään kävi senlainen meteli, että hän vain vaivoin
-saattoi pakottaa huulensa tottelemaan.
-
-"Millä oikeudella kysytte minulta tätä?" hän sanoi lopulta. Hän
-näki Courtierin kasvojen käyvän tulipunaisiksi ja hänen sormiensa
-kiertävän raivoisasti noita tulenkarvaisia viiksiä. Mutta hänen
-vastauksensa oli yhtä kiinteän ivallinen kuin tavallisesti.
-
-"Kas niin, minä voin tuskin istua hiljaa tänä viime iltana
-Englannissa, kohottamatta sormea, kun te uhraatte naisen, johon
-minä suhtaudun veljen tavoin. Minä sanon teille, millainen teidän
-periaatteenne on: auktoriteettia, oikeaa tai väärää, mieleistä tai
-vastenmielistä, täytyy ehdottomasti totella. Rikkoa lakia, tapahtui
-se sitten mistä syystä tai kenen hyväksi tahansa, on teistä samaa
-kuin rikkoa -- --"
-
-"Älkää epäröikö -- sanokaa vain Jumalan käskyt."
-
-"Erehtymättömän, voimassaolevan esivallan. Onko tämä teidän
-periaatteenne oikea määritelmä?"
-
-"Kyllä", sanoi Miltoun hampaittensa välistä, "niin luulen".
-
-"Poikkeukset vahvistavat sääntöä."
-
-"Pakkotapaukset synnyttävät huonoja lakeja."
-
-Courtier hymyili: "Minä tiesin, että tulisitte vastaamaan täten. Minä
-väitän, että niin ei ole tämän lain laita, joka on kokonaan aikaansa
-jäljessä. Teillä oli oikeus vapauttaa tämä nainen."
-
-"Ei, Courtier, jos meidän täytyy taistella, niin taistelkaamme
-paljailla tosiasioilla. Minä en ole vapauttanut ketään. Minä olen
-vain varastanut voidakseni päästä nälkää näkemästä. Ja siinä syy,
-miksi minä en voi esiintyä enää mallina. Jos se tiedettäisiin, niin
-minä en voisi pitää edustajapaikkaani tuntiakaan. Minä en voi käyttää
-hyväkseni satunnaista salassapysymistä. Voisitteko te?"
-
-Courtier vaikeni, ja Miltoun ahdisti häntä silmillään, ikäänkuin
-olisi tahtonut katseellaan saada hänet lähtemään.
-
-"Minä voisin", sanoi Courtier lopulta. "Kun tämä laki, pakottamalla
-ne, jotka ovat joutuneet vihaamaan miehiään, henkiseen aviorikokseen,
-hävittää aviosäädyn pyhyyden -- tuon saman pyhyyden, jota se on
-ylläpitävinään, niin teidän täytyy toivoa, että kaikki järkevät
-miehet ja naiset tekevät sen tyhjäksi ilman itsekunnioituksensa
-menettämistä."
-
-Miltounissa heräsi syvä ja notkea halu väitellä, mihin hän oli
-luonnostaan niin taipuisa. Hän oli melkein unhottanut sen, että hänen
-omasta tulevaisuudestaan keskusteltiin. Hän näki tässä edessään
-olevassa kiihkeässä miehessä, jonka äänessä ja silmissä oli sellainen
-vaaleankuuma kaiku ja katse, kaiken sen ilmenemisen, jota hän
-luonnostaan vastusti.
-
-"Tämä", hän sanoi, "on pirun asianajoa. Minä en hyväksy ketään
-yksityistä tuomariksi omassa asiassaan."
-
-"Ah! Siihenkö me nyt tulemme? Sivumennen sanoen, emmekö lähde ulos
-tästä kuumuudesta?"
-
-Tuskin he olivat viileällä kadulla, kun Courtierin ääni alkoi
-uudestaan:
-
-"Epäluulo ihmisluontoa kohtaan, pelko -- siinä teidänlaisten miesten
-toiminnan pohja. Te kiellätte yksilöiltä oikeuden arvostella, koska
-te ette luota ihmisten olennaiseen hyvyyteen, vaan uskotte heidän
-olevan pahoja sydämeltään. Te ette anna heille mitään vapautta, te
-ette suo heille mitään myönnytyksiä, koska te uskotte, että heidän
-päätöksensä veisi heidät alas- eikä ylöspäin. Kas niin, siinä on
-aristokraattisen ja demokraattisen elämänkatsomuksen ero, te vihaatte
-ja pelkäätte joukkoja, kuten kerta sanoitte minulle."
-
-Miltoun katsoi karsaasti näitä kiihkeitä kasvoja.
-
-"Niin", hän sanoi, "minä uskon, että ihmiset kohoavat heistä
-itsestään huolimatta".
-
-"Te olette rehellinen. Kenen toimesta?"
-
-Miltoun tunsi uudestaan eräänlaisen raivon syntyvän itsessään. Hän
-tahtoi kerta kaikkiaan surmata tuon punatukkaisen kumouksellisen. Hän
-vastasi melkein julman ivallisesti:
-
-"Omituista kylläkin, tuon olennon toimesta, jonka mainitsemista
-te vastustatte -- olennon, joka vaikuttaa, käyttäen parhaimpia
-välikappaleinaan."
-
-"Ylimmäinen pappi! Katsokaapas tuota tyttöä, joka hiipii tuolla ja
-katsoo meihin. Jos olettaisimme, että vetämättä vyötänne kireämmälle
-menisitte hänen luokseen, puhuttelisitte häntä ja saisitte hänet
-kertomaan teille, mitä hän oikeastaan tuntee ja ajattelee, niin
-saisitte kuulla asioita, jotka hämmästyttäisivät teitä. Pohjaltaan on
-ihmiskunta loistava. He kohoavat, arvoisa herra, pyrkimysten kautta,
-jotka ilmenevät heissä kaikissa. Ettekö ole koskaan huomannut, että
-yleinen mielipide on aina lakia edistyneempi?"
-
-"Ja te", sanoi Miltoun, "olette mies, joka ei ole koskaan enemmistön
-puolella?"
-
-Menetettyjen asiain puolustaja naurahti.
-
-"Älkäämme olko niin loogillisia", hän vastasi. "Tuuli puhaltaa
-vielä, eikä elämä ole mikään kokoelma viraston seinälle ripustettuja
-sääntöjä. Missäs me oikeastaan olemme?"
-
-He olivat pakotetut pysähtymään käytävällä olevan tungoksen vuoksi,
-Queen's Hallin kohdalla. "Menemmekö sisään, kuulemaan musiikkia ja
-jäähdyttämään kieliämme?"
-
-Miltoun nyökkäsi ja he menivät sisään. Suuri valaistu halli oli
-täynnä kansaa lattiasta kattoon asti, heikon, sinertävän huurun
-sisällä, mikä läksi sadoista pienistä tupakanlehtikääröistä.
-
-Asetuttuaan olkihattuiseen väkijoukkoon Miltoun kuuli kiinteän,
-ivallisen äänen sanovan takanaan:
-
-"_Profanum vulgus!_ Tulla kuuntelemaan hienointa musiikkia, mitä
-koskaan on kirjoitettu! Ja tämä on kansaa, jonka te ette usko
-ollenkaan tietävän mikä sille sopii! Säälittävä näky, eikö totta?"
-
-Hän ei vastannut mitään. Beethovenin seitsemännen symfonian
-ensimmäiset, hitaat sävelet olivat alkaneet kulkea kukkaspenkkien
-poikki, ja lukuunottamatta tuon sinertävän huurun jatkuvaa
-kohoamista, huurun, mikä tuntui sävelten jumalalle suitsutettavalta
-savulta, kaikki oli tullut kuolon hiljaiseksi, aivan kuin yksi mieli,
-yksi henki olisi vallannut jokaisen kalpeat kasvot, jotka olivat
-taipuneet musiikkia kohden, mikä nousi ja laski tuulten huokausten
-tavoin, mitkä lausuivat tervetulleeksi kuolleista heränneet kauneuden
-henget.
-
-Kun viimeiset sävelet olivat häipyneet, niin hän kääntyi ja meni ulos.
-
-"Kas niin", sanoi tuo ääni hänen takanaan, "eikö tämä ole osoittanut
-teille, miten asiat kohoavat ja kasvavat, miten loistava maailma on?"
-
-Miltoun hymyili.
-
-"Se on näyttänyt minulle, miten suloiseksi suuri mies voi tehdä
-maailman."
-
-Ja äkkiä, ikäänkuin musiikki olisi päästänyt jonkun siteen irti,
-hänessä pääsi vallalle sanatulva:
-
-"Katsokaapas kansanjoukkoa tällä kadulla, Courtier, joukkoa,
-joka kaikista maailman joukoista voidaan parhaiten jättää omiin
-hoteisiinsa, joukkoa, joka on turvassa rutoilta, maanjäristyksiltä,
-hirmumyrskyiltä, kuivuudelta, kylmän ja kuuman liiallisuuksilta,
-maailman suurimman ja turvallisimman kaupungin keskuksessa, ja
-kuitenkin -- katsokaapas tuota poliisia! Jos tarkastamme tämän joukon
-käyttäytymistä, niin huomaamme, että, niin varmalta ja vapaalta
-kuin se näyttääkin, aina täytyy olla jokin keskeinen voima, mikä
-pitää sitä koossa. Mistä tämä keskeinen voima saadaan? Joukosta
-itsestään, te sanotte. Minä vastaan: Ei. Katsokaa taaksepäin
-inhimillisten valtioiden syntyyn. Aina asiain alusta alkaen paras
-mies on ollut auktoriteetin tiedoton väline, on ollut johtavan
-periaatteen, jumalallisen voiman väline, on tuntenut tuon voiman
-itsessään -- aluksi fyysillisenä -- käyttänyt sitä ja ottanut johdon
-käsiinsä, mitä on siitä saakka pitänyt ja mitä hänen täytyy aina
-pitää. Kaikki teidän vaalitoimituksenne, tuo teidän niinsanottu
-demokraattinen koneistonne on vain verho tarkastajan silmällä,
-nälkäisen tyynnytyskeino ja kapinallisen ylpeyden voide. Ne ovat vain
-pintakoneistoa, ne eivät voi estää parasta miestä pääsemästä johtoon,
-sillä paras mies on lähinnä jumaluutta, on ensimmäinen, joka saa
-hänestä tulevat vaikutukset. Minä en puhu perinnöllisyydestä. Parhaan
-miehen ei tarvitse välttämättömästi syntyä minun luokastani, enkä
-minä suinkaan luule, että hän useammin ilmestyisi tästä kuin muista
-luokista."
-
-Hän pysähtyi yhtä äkisti kuin oli alkanutkin.
-
-"Teidän ei tarvitse pelätä", vastasi Courtier, "että pitäisin teitä
-keskinkertaisena olentona. Te kuulutte toiseen ja minä toiseen päähän
--- ja olemme molemmat hyvinkin yhtä kaukana kultaisesta keskitiestä.
-Mutta maailmaa ei hallitse valta eikä pelko, jonka valta aiheuttaa,
-kuten te luulette, vaan sitä hallitsee rakkaus. Yhteiskunta pysyy
-koossa ihmisessä asuvan hyväntapaisuuden ja yhteistunteen avulla.
-Demokraattinen periaate, jota te halveksitte, ei merkitse pohjaltaan
-mitään muuta. Vapaudessa elävä ihminen pyrkii ylöspäin. Jos niin
-ei olisi, niin luuletteko, että teidän 'siniset poikanne' voisivat
-hetkeäkään ylläpitää järjestystä? Ihminen tietää tiedottomasti, mitä
-hän voi tehdä ja mitä ei menettämättä itsekunnioitustaan. Hän imee
-sisäänsä tätä tietoa jokaisella henkäyksellä. Lait ja auktoriteetit
-eivät merkitse kaikkea ja kaiken päämäärää, ne ovat vain mukavuuksia,
-koneistoja, vesijohtotorvia, valtamaanteitä. Ne eivät ole rakennuksen
-olemus -- ne ovat vain telineitä."
-
-Miltoun teki seuraavan huomautuksen:
-
-"Joita ilman mitään rakennusta ei voida rakentaa."
-
-Courtier väisti.
-
-"Se on kokonaan toista, ystäväni, kuin pitää niitä itse rakennuksena?
-Ne ovat esineitä, jotka on revittävä alas niin pian kuin mahdollista,
-jotta jäisi tilaa rakennukselle, joka alkaa maasta eikä taivaasta.
-Kaikki lain telineet ovat olemassa vain ajan säästämiseksi ja
-siksi, että tuo temppeli ei menettäisi suuntaansa eikä kohotessaan
-poikkeaisi pois suunnitelmasta."
-
-"Ei", sanoi Miltoun, "ei! Mainitsemanne telineet ovat arkkitehdin
-ymmärryksen tuotteita, joita ilman tuo temppeli ei kohoa eikä voi
-kohota, ja tuo arkkitehti on Jumala, joka vaikuttaa niiden henkien ja
-sielujen kautta, jotka ovat Häntä lähinnä."
-
-"Me olemme nyt alkukalliolla", huudahti Courtier. "Teidän Jumalanne
-on tämän maailman ulko-, minun Jumalani sen sisäpuolella."
-
-"Ja nuo kaksi eivät tule koskaan kohtaamaan toisiaan!"
-
-Seurasi vaitioloja Miltoun huomasi, että he olivat tulleet
-Leicester Squarelle -- mikä oli rauhallinen ennen teatterien
-tyhjenemistä, rauhallinen, mutta odottava, ja missä lyhtyjen valo
-synkältä taivaalta pudonneiden keltaisten tähtien tavoin tarttui
-konserttisalien ja kahviloiden vaaleihin haamuihin, eräänlaisen
-välkkyvän hohteen langetessa plataanipuiden hiljaisille lehdille.
-
-"'Vaalea irstailija' -- tämä Square!" sanoi Courtier: "elävä kuin
-kasvot, eikä sen omituisella kauneudella ole rajaa! Ja, Jupiterin
-kautta, jos tunkeudutte kyllin syvälle, niin tulette löytämään
-hyvyyttä täältäkin."
-
--- "Ja turmeltuneisuutta -- teidän piti sanoa!"
-
-Hän tunsi itsensä väsyneeksi, halukkaaksi pääsemään asuntoonsa,
-haluttomaksi jatkamaan tätä sanakiistaa, mikä ei tuottanut hänelle
-mitään huojennusta. Oudon väsyneesti hän kuuli tuon äänen yhä puhuvan:
-
-"Meidän täytyy viettää tätä yötä, sillä huomenna me kuolemme...
-Te haluatte hillitä vapautta ulkoapäin -- minä sisältäpäin. Kun
-minä nousen ja kun minä menen vuoteeseen, kun minä hengitän tai
-näen jotkut kasvot tai kukan tai puun -- jos minä en näissä
-tuntisi katselevani jumaluutta, niin minä luulen, että jättäisin
-tämän kirjavan paikan pelkästä rasittuneisuudesta. Te ette, minun
-luullakseni, voi katsella Jumalaanne, ellette vetäydy jollekin
-kukkulalle. Eikö siellä ole hieman ikävä?"
-
-Mutta Miltoun ei vastannut, niin että he kulkivat ääneti, kunnes hän
-äkisti puhkesi puhumaan:
-
-"Te puhutte tyranniasta! Mikä tyrannia voisi olla teidän vapautenne
-tyrannian vertainen? Mikä tyrannia koko maailmassa voisi vetää
-vertoja tälle 'vapaan', alhaisen-ahtaan kadun tyrannialle sen
-kaikkine satoine sanomalehtineen, mitkä kiehuvat mehiläispesän tavoin
--- ja mitä varten? Teidän vapautenne olennon sisustassa, Courtier,
-ei ole tilaa innostukselle, ei kurille eikä uhraavaisuudelle, vaan
-ainoastaan kaupalle ja vallattomuudelle."
-
-Hetken aikaan ei kuulunut mitään vastausta, ja noista korkeista
-rakennuksista, joiden valaistuja ikkunoita hän oli ankarasti
-arvostellut, Miltoun kääntyi jokea kohden. "Ei", sanoi tuo ääni,
-"sen virheistä huolimatta tuuli puhaltaa tällä kadulla, ja täällä on
-mahdollisuutta kaikkeen. Jumaliste, minä tahtoisin kernaammin nähdä
-muutamien tähtien riitelevän tummalla taivaalla kuin mitään teidän
-täydellisistä, keinotekoisista valoistanne."
-
-Ja äkkiä tuntui Miltounista siltä, että hän ei koskaan voinut
-vapautua tuon äänen kaiusta -- sitä ei kannattanut edes yrittääkään.
-"Me toistamme mielipiteitämme", hän sanoi kuivasti.
-
-Joen tumma vesi juoksi hiljakseen ja hitaasti puolikuun valossa. Yön
-vaipan alla joen äyräällä oleva kaaos, nostolaitosten, korkeiden
-rakennusten, laiturien päiden ja muutamien nukkuvien kuormavenheiden
-muodot ja miljoonat omituiset synkät haamut olivat täynnänsä
-liikutusta. Kaikki oli harrasta, suloista ja outoa. Ja tämän kaiken
-yläpuolella lamput -- nuo yön nöyrät kukkaset loivat heikkoa,
-yhtämittaista varisseiden terälehtien hohdetta, ja suloisentuoksuva
-länsituuli löyhytteli hitaasti, tuoden mukanaan niiden lukemattomien
-puiden ja kenttien tuoksun, joita joki oli rakastanut ohikulkeissaan.
-
-Mutina, joka ei ollut mitään todellista ääntä, vaan ikäänkuin toisen
-sydämen kuiskausta toiselle, seurasi tätä synkän veden kulkua.
-
-Sitten tuli esiin kömpelö kuormavenhe kahden miehen soutamana,
-airojen molskahdellessa ja vinkuessa.
-
-"Siis 'huomispäivänä me kuolemme'?" sanoi Miltoun. "Te tarkoitatte,
-luulen, että julkinen elämä on minun sierainteni ilmaa ja että minun
-pitää kuolla siksi, että luovun siitä?"
-
-Courtier nyökäytti päätään.
-
-"Olenko oikeassa ajatellessani, että nuorin sisareni on saanut teidät
-tälle ristiretkelle."
-
-Courtier ei vastannut.
-
-"Ja niin", jatkoi Miltoun, katsahtaen häneen pitkään, "huomispäivä
-on myöskin teidän viimeinen päivänne? Kas niin, olette oikeassa,
-kun lähdette. _Hän_ ei ole mikään ilkeä sorsanpoika, joka voisi
-elää ulkopuolella yhteiskunnallista lammikkoa, hän on aina kaipaava
-alkuperäistä elementtiään. Ja nyt me sanomme toisillemme hyvästi!
-Mitä ikänänsä meille tapahtuukin, niin minä tulen muistamaan tämän
-illan."
-
-Hymyillen hän ojensi kätensä: "_Moriturus te saluto_."
-
-
-
-
-XXIII LUKU.
-
-
-Courtier istui Hyde Parkissa odottaen kello viittä.
-
-Päivä oli jossain määrin kirkastunut harmaasta aamusta, ikäänkuin
-tuon pitkän, kuuman kesän hehku olisi ollut liiaksi palanut
-kiinni ilmaan antaakseen perään ensi hyökkäyksille. Aurinko, joka
-pisti esiin kaartuvien pilvien, noiden taivaallisten kyyhkysten
-rintasulkien läpi, lennätti säteitään meheville lehdille ja
-sirotti maahan niiden suloisten varjojen täpliä. Liian aikaisin
-putoamaisillaan olevien lehtien haju tunkeutui sydämeen asti. Ja
-surulliset, suloiset linnut virittelivät syyspillejään, puhallellen
-niihin vapaudelle omistettuja kevään laulunpätkiä.
-
-Courtier ajatteli Miltounia ja hänen mielitiettyään. Mikä outo
-kohtalo oli saattanut nuo kaksi yhteen, mitä tarkoitusta varten
-heidän rakkautensa oli herännyt? Surun siemenet olivat jo kylvetyt,
-mitä synkkyyden ja tuskan kukkia oli puhkeava esiin? Hän näki
-Audreyn taas pienenä, vakavana, miettivänä lapsena, jolla oli
-pehmeät silmät levällään tummien, kaarevien kulmakarvojen alla ja
-pieni poimu suupielessä, kun hän härnäsi häntä. Ja tälle hennolle
-olennolle, joka olisi ennemmin kuollut kuin pakottanut ketään
-mihinkään, oli annettu tämä omituinen rakastaja, tämä ylimys syntynsä
-ja luonteensa puolesta, ylimys, jolla oli kuivunut, hehkuva sielu
-ja jonka jokainen syy oli kasvatettu ja harjoitettu palvelemaan
-auktoriteettia, tämä elämän sopusoinnun kieltäjä ja tämä vanhan
-Jumalan palvelija! Jumalan, joka seisoi ruoska kädessä ja ajoi
-ihmisiä kuuliaisuuteen, Jumalan, jonka Courtier saattoi nähdä
-katselevan itseään lastenkamarinsa seiniltä, Jumalan, johon hänen
-oma isänsä oli uskonut, Vanhan Testamentin Jumalan, joka ei ollut
-myötätuntoinen eikä ymmärtäväinen. Oli outoa, että Hän oli vielä
-hengissä: että piti olla tuhansia, jotka vielä palvelivat Häntä. Ei
-kuitenkaan niin outoa, jos, kuten sanotaan, ihminen loi Jumalan oman
-kuvansa mukaiseksi! Tässä oli tosiaankin omituisesti yhtynyt se, mitä
-filosofit sanoivat rakkauden- ja vallanhaluksi!
-
-Eräs sotamies tuli esiin tyttöineen ja istuutui penkille lähelle
-häntä. He katsahtivat syrjäsilmällä tuota vankkaa ja suoraa
-olentoa, jolla oli taistelijan kasvot; sitten, kun joku pikkuseikka
-ilmaisi heille, että hän ei kuulunut noihin häiritseviin,
-upseereiksi sanottuihin olentoihin, he taukosivat tarkastamasta
-häntä ja jättäytyivät äänettömän ja selittämättömän onnen valtaan.
-Koskettaessaan toisiaan, ollessaan siinä käsityksin, he näyttivät
-Courtierista hyvin hauskoilta, heillä kun oli sellainen ilme,
-kuin olisivat kokonaan eläneet siinä hetkessä, mikä aina vaikutti
-Courtierin kaltaiseen, jonka veri juoksi liian kiinteästi salliakseen
-hänen tuumia paljon tulevia tai hautoa paljon menneitä tapahtumia.
-
-Eräs lehti, joka oli irtaantunut puusta auringon suudelmien
-vaikutuksesta, putosi keltaisena hänen jalkoihinsa. Lehdet läksivät
-hyvin pian!
-
-Oli ominaista tälle miehelle, joka niin helposti kiihtyi muiden
-menetettyjen asiain vuoksi, että hän, istuessaan siinä puolta
-tuntia ennen oman asiansa lopullista kadottamista, saattoi olla
-niin tyyni ja melkein tunteeton. Tämä tunteettomuus johtui
-osittain toivottomuudesta, jonka luonto oli kauan sitten huomannut
-koettaessaan saada hänet tuntemaan itsensä sorretuksi, mutta myöskin
-sellaisen miehen tavoista, joka on parantumattomasti tottunut
-pitämään omaa onneaan omassa ja avonaisessa kädessään. Hänestä ei
-tuntunut todelliselta, että oikeastaan tuli kärsimään tappion, että
-oli pakotettu tunnustamaan tavoitelleensa tätä tyttöä näinä viime
-viikkoina ja että huomispäivänä kaikki oli oleva mennyttä ja Barbara
-hänestä yhtä kuollut kuin ei olisi häntä koskaan nähnytkään. Ei,
-se ei ollut oikeastaan alistumista kohtaloonsa, vaan pikemminkin
-kaupallisen vaiston pelkkää puutetta. Jospa tämä olisi ollut
-jonkun toisen henkilön menetetty asia, miten urheasti hän olisi
-rynnistänytkään ja ottanut Barbaran väkirynnäköllä! Jos vain hän itse
-olisi saattanut olla tuo toinen henkilö, niin miten helposti, miten
-kiihkeästi hän olisi ajanut tuota asiata, päästänyt suustaan kaikki
-ne sanat, jotka olivat pyrkineet esiin hänen hampaittensa välistä
-siitä saakka, kun tutustui häneen, ja jotka olisivat tuntuneet niin
-naurettavilta ja arvottomilta, jos hän olisi käyttänyt niitä omaksi
-hyväkseen. Niin, tuon toisen vuoksi hän olisi hakenut hänet vaikka
-vihollisen kanuunain suusta, olisi temmannut hänet parhaimpana
-palkintona.
-
-Ja omituisen reippaalta näyttävän tunteettomuuden vallassa -- mistä
-toivottomuus ei ollut kaukana -- hän istui ja katseli lehtien
-putoilemista ja silloin tällöin huitaisi kepillään ilmaa, missä jo
-näkyi syksyn jäljet. Ja mielikuvituksessaan hän näki kuljettavansa
-häntä, Barbaraa, pois erämaahan ja tekevänsä hänet onnelliseksi
-hartaudellaan, mutta tämä oli niin korkeata lentoa, että hymy hiipi
-hänen huulilleen ja että hän pari kolme kertaa puri huultaan.
-
-Sotamies ja hänen naisensa nousivat ja kulkivat hänen ohitseen
-ratsastusradalle päin. Hän tarkasti heidän tulipunaisia ja sinisiä
-vartaloitaan, jotka liikkuivat aurinkoa kohden, ja näki toisen parin
-lähellä ristikkoaitaa menevän poikittain noiden poistuvien suuntaan.
-Siinä tavassa, millä tuo suora ja hoikka pari kieppui eteenpäin, pää
-pystyssä, toisiaan vastaan kääntyneenä, hymyn tahi sanan vaihtamista
-varten, oli jotakin virkistävää. Näin pitkänkin matkan päästä saattoi
-huomata heidän kuuluvan yläluokkaan, sillä heidän ryhdissään oli
-melkein uhkamielistä tärkeyttä, mitä tavataan ihmisissä, jotka
-maailman silmissä ovat varmoja esiintymisestään. Tytön puku oli
-kellahtavan ruskea, hänen hiustensa ja hattunsa väri oli sama, ja
-auringon valo loi häneen himmeän loisteen. Sitten Courtier näki,
-keitä he olivat -- tämä pari!
-
-Lukuunottamatta hänen hampaittensa tiedotonta kiristystä hän ei
-päästänyt mitään ääntä, joten he menivät ohitse huomaamatta häntä.
-Tytön äänen hän erotti selvästi, vaikk'eikaan sanoja. Hän näki hänen
-kätensä kohoavan Harbingerin käsikoukussa ja laskeutuvan nopeasti
-alas. Hänen huulilleen ilmestyi hymy hänen huomaamattaan. Hän nousi,
-ravisti itseään kuten kuritettu koira ja meni pois, huulet lujasti
-yhteenpuristettuina.
-
-
-
-
-XXIV LUKU.
-
-
-Jäätyään yksin Gustardin mahonkipöytien keskelle, missä kakun ja
-sitruunaveden tuoksu täytti ilman, Barbara oli istunut muutamia
-minuutteja, katse luotuna maahan -- kuten tyttö, jolta leikkikalu
-on otettu pois, tarkastaa maata, tietämättä tarkkaan, mitä tuntee.
-Maksettuaan laskunsa eräälle noista keski-ikäisistä naisista hän meni
-ulos. Katusoittokunta soitti Delibes'in Coppéliaa; huonosti soitettu
-sävel rasitti häntä sopimattomuudellaan.
-
-Hän meni suoraa päätä Valleys Houseen. Samassa huoneessa, missä hän
-lunchin jälkeen oli ollut kahden kesken Harbingerin kanssa, kolme
-tuntia sitten, hänen sisarensa istui ikkunalla, näyttäen selvästi
-kiihtyneeltä. Agathalla oli juuri ollut kamala tunti. Jouduttuaan
-sattumalta pikku Ann'in kanssa sokerileipuriin, mistä luuli parhaiten
-saavansa eräitä tahmeita makeisia, joita luuli terveellisiksi
-lapsilleen, hän oli pyytänyt saada niitä naulan, katsonut alas
-Anniin ja nähnyt hänen seisovan, nenä käännettynä myymälään, suu
-selällään. Luotuaan katseensa noiden suorien, tutkivien silmien
-suuntaan Agatha näki hämmästyksekseen sisarensa ja erään miehen,
-jonka hän tunsi Courtieriksi. Hänelle ominaisella ketteryydellä hän
-pisti makeisen Ann'in suuhun ja sanottuaan keski-ikäiselle naiselle:
-"Lähettäkää nämä, olkaa hyvä. Tule, Ann!" läksi ulos. Onnettomuudet
-eivät tule koskaan yksitellen. Hän oli tuskin saapunut kotiin, kun
-kuuli isältään Miltounin rakkausasian saaman kehityksen. Kun Barbara
-palasi, niin hän istui vilpittömän järkytettynä ja surullisena,
-kykenemättä päättämään, pitikö hänen ilmaista, mitä oli nähnyt,
-vai olla ilmaisematta, mutta ennen kaikkea hän oli kiihdyksissä
-koti-naisen tavoin, jonka ihanteita on loukattu.
-
-Päättäen heti kohta hänen kasvojensa ilmeistä, että Agatha oli
-pakostakin kuullut Miltounia koskevat uutiset, Barbara sanoi:
-
-"Kas niin, enkelini, onko sinulla joku läksytys minua varten?"
-
-Agatha vastasi kylmästi:
-
-"Minä luulen, että olit pähkähullu viedessäsi mrs Noelin hänen
-luokseen."
-
-"Naisen velvollisuuksiin kuuluu", mutisi Barbara, "hieman hulluutta".
-
-Agatha katsahti häneen vaieten.
-
-"En ymmärrä sinua", hän sanoi lopulta, "sinä et ole hullu!"
-
-"Vain lurjus."
-
-"Sinusta voi tuntua oikealta tehdä pilaa Miltounin elämän
-raunioilla", mutisi Agatha, "mutta minusta ei".
-
-Barbaran silmät kirkastuivat, ja kovalla äänellä hän vastasi:
-
-"Maailma ei ole sinun lastenkamarisi, enkelini." Agatha puristi
-huulensa lujasti yhteen, mikä tuntui merkitsevän: "Sitten sen pitäisi
-olla!" mutta hän vastasi vain:
-
-"En luule sinun tietävän, että näin sinun äsken juuri Gustardilla."
-
-Barbara katseli häntä hetken hämmästyneenä ja purskahti nauruun.
-
-"Kas niin", hän sanoi, "mikä hirveä tapainturmelus -- sääli vanhaa
-Gustardia!" Ja nauraen tuota vaarallista nauruaan hän kääntyi ympäri
-kantapäillään ja meni ulos.
-
-Päivällisellä ja sen jälkeen illalla hän oli hyvin äänetön, kasvoilla
-sama ilme kuin metsästysretkillä, semminkin kun jotakin vaikeata oli
-käsillä. Päästyään huoneeseensa hän halusi saada helpotusta jonkun
-toiminnan kautta, joka saattoi loukata jotakin, vaikkapa häntä
-itseäänkin. Ei hyödyttänyt mennä vuoteeseen ja kieritellä siinä
-kuumeessa -- sillä hän tiesi olevansa nurjalla mielellä! Hetken
-verran hän ajatteli mennä ulos. Se olisi ollut huvittavaa ja olisi
-loukannut heitä myöskin, mutta se oli vaikeata. Hän ei tahtonut
-tulla nähdyksi ja kestää julkisen melskeen nöyryytystä. Sitten hänen
-päähänsä pälkähti tornin katto, missä oli ollut kerran pikku tyttönä.
-Siellä ylhäällä hän saattoi hengittää ja päästä pois kuumeestaan.
-Tuntien turmeltuneen lapsen onnetonta iloa, lapsen, joka kostaa, hän
-piti huolen siitä, että jätti makuuhuoneensa oven auki, jotta hänen
-palvelijansa ei tietänyt, missä hän oli, ja oli levoton ja saattoi
-muutkin levottomiksi. Hiipien läpi kuunvalaiseman kuvakokoelman
-porrastaivakkeelle, mikä oli hänen isänsä lepopaikan ulkopuolella
-ja mistä kiviset portaat johtivat katolle, hän alkoi nousta.
-Päästyään noiden loppumattomien portaiden päähän hän pidätti henkeään
-sukeltautuessaan katolle tuon suuren rakennuksen pohjoispuolella,
-missä hänen allaan oli sadan jalan putous. Aluksi hän seisoi,
-ja hänen päätään huimasi, minkä vuoksi hän tarttui rintanojaan,
-mikä ympäröi tuota lyijytarhaa, ollen vielä kumouksellisten
-ajatusten vallassa. Vähitellen hän unhotti kaiken muun, paitsi
-sen, mikä oli hänen edessään. Hän oli melkein säikähdyksissään sen
-majesteetillisuuden vuoksi, minkä hän näki tuolla korkealla talojen
-yläpuolella. Tuo yöpukuinen kaupunki, niin kaukainen ja synkkä,
-niin vaalean hohtava ja elävä, minkä purppuraisilla kummuilla ja
-laaksoissa kasvoi sellaisia joukkoja valon kultakukkia ja minkä
-sydämestä kumpusi tämä syvä, loppumaton mumina -- saattoiko tämä olla
-se sama kaupunki, minkä läpi hän oli kulkenut tuona samana päivänä!
-Sen nukkuvasta ruumiista sen äänetön henki oli laskeutunut synkkään
-viehättävyyteen ja liiteli siellä alhaalla vietellen häntä. Barbara
-kääntyi ympäri ja tarkasti kaikkea tuota ihmeellistä näkyä Hyde
-Parkin synkiltä aukeilta erään kaukana, idässä olevan kirkontornin
-jauhonvalkeaan aaveeseen asti. Kuinka merkillinen olikaan tämä yön
-kaupunki! Ja kuten meren laajan synkkyyden partaalla hänen henkensä
-oli tuntenut itsensä pieneksi ja araksi päivän koitteessa -- niin
-tuntui hänestä nytkin siltä tuon suuren, hautovan suloisen olennon
-edessä, minkä ihminen oli tehnyt. Hän erotti Piccadillyn hotellien
-haamut ja niiden takana Westminsterin ja Whitehallin palatsit ja
-tornit. Kaikkialla oli indigontumman taivaan alla hämäränsinisten
-muotojen ja kalpeiden, kiemurtelevien valojen selittämätön
-rakastettavuus. Hän saattoi nähdä selvästi lähellä olevat valaistut
-ikkunat, ohikiitävät autot, vieläpä käyskentelevän kansankin,
-ja ajatus, että jokainen heistä merkitsi jotakin jollekin hänen
-kaltaiselleen, tuntui oudolta.
-
-Juotuaan tästä ihmemaljasta hän alkoi tuntea omituista päihtymystä
-ja menetti pienuudentunteensa, tuntien itsensä pikemminkin vahvaksi,
-kuten Monklandissa näkemässään unessa. Hän tuntui myöskin, tuon
-alhaalla olevan suuren olion tavoin, karistaneen päältään ruumiinsa
-ja vapautuneen kaikista rajoista -- liidellen suloisesti ilman
-mukana. Hän tuntui kuuluvan tuohon kaupungin vapautuneeseen henkeen,
-mikä oli vaipunut oman kauneutensa tajuamiseen. Sitten tämä kaikki
-tunne katosi ja hän jäi rypistelemään kulmakarvojaan, vavisten,
-vaikka länsituuli olikin lämmin. Koko hänen tulonsa tänne ylös tuntui
-omituiselta, naurettavalta. Huomaamatta hän hiipi alas ja oli tullut
-juuri kuvakokoelman ovelle, kun kuuli äitinsä hämmästyneen äänen
-sanovan: "Sinäkö se olet, Babs?" Kääntyessään hän näki hänen tulevan
-pyhäkön ovelta.
-
-Ponnistaen kaikki voimansa Barbara sai takaisin kylmäverisyytensä ja
-katseli lady Valleysiä, joka sanoi hänelle epäröiden:
-
-"Rakkaani, tuleppas tänne minuutiksi, tahdotko?"
-
-Tuossa levolle omistetussa huoneessa lordi Valleys seisoi selkä
-liettä vastaan, kasvoilla suuttumuksen ja päättäväisyyden sekainen
-ilme. Agathan arvelu, pitikö hänen kertoa tahi ei, ratkesi hirveästi
-siten, että pikku Ann kuulutti eräässä keskustelun katkelmassa:
-"Me näimme täti Babsin ja mr Courtierin Gustardilla, mutta me emme
-puhutelleet heitä."
-
-Tämän iltapäivän tapausten lannistamana lady Valleys ei ollut
-säilyttänyt tavallista neuvokkuuttaan. Hän oli puhunut asian
-miehelleen. Tämänlaatuinen kohtaus liikkeessä, mikä ei ollut kuuluisa
-muusta kuin hääkakuistaan, ei eräässä mielessä merkinnyt mitään,
-mutta kun molemmat olivat jo hämillään Miltounia koskevien uutisten
-johdosta, niin tämä tuntui heistä onnettomalta, ikäänkuin taivaat
-olisivat tehneet salajuonen heidän perheensä häpäisemiseksi. Lordi
-Valleysistä tämä oli erittäin masentavaa siksi, että hän todella
-ihaili tytärtään ja että oli kiinnittänyt niin vähän huomiota
-vaimonsa puolelta joku aika sitten tulleeseen varoitukseen.
-Neuvottelussa he olivat tulleet vain siihen tulokseen, että lady
-Valleysin piti puhutella Barbaraa. Vaikka heillä ei ollutkaan tarkkaa
-henkistä vaistoa, niin heillä oli kuitenkin kylmää harkintaa, ja
-he olivat täysin selvillä siitä, että Barbaraa oli vaarallista
-vastustaa. Tämä ei ollut estänyt lordi Valleysiä noitumasta kovasti
-tuota "kirottua tunnotonta veitikkaa" ja salaa muodostamasta
-omaa suunnitelmaansa tämän asian käsittelemiseksi. Lady Valleys,
-joka syvemmin oli tutustunut tyttärensä luonteeseen ja joka,
-naisellisuudesta johtuvan lauhkeuden vuoksi toista sukupuolta
-kohtaan, ei koettanut puolustaa Courtieria, ajatteli vain itsekseen:
-"Babs on oikeastaan koketti." Sillä hän ei voinut kokonaan olla
-muistamatta, millainen itse oli ollut sillä iällä.
-
-Näin odottamattomasti kutsuttuna Barbara seisoi kylmäverisenä isänsä
-kirjoituspöydän vieressä, huulet lujasti yhteenpuristettuina.
-
-Nähdessään hänen äkkiä ilmestyvän lordi Valleys vaistomaisesti jätti
-otsanrypistämisen. Hänen ihmisistä ja asioista saamansa kokemus
-ja hänen tuhannet diplomaattiset tuntinsa olivat opettaneet hänet
-näyttämään rauhalliselta silloinkin, kun oli hyvin kaukana tästä
-tunteesta. Totta puhuen hän olisi kernaammin kohdannut vihamielisen
-roskalauman kuin tyttärensä näissä olosuhteissa. Hänen ruskettuneet
-kasvonsa, koko hänen päänsä sai vaistomaisesti tavallista
-sotilaallisemman näön. Hänen silmäluomensa laskeutuivat hieman, hänen
-kulmakarvansa kohosivat jonkun verran. Barbaralla oli huntu yöpuvun
-päällä, ja lordi Valleys tarttui vaistomaisesti tähän pikku seikkaan
-saadakseen puheen alkuun.
-
-"Ah! Babs, sinä olet ollut ulkona?"
-
-Valveilla aina sormenpäitä myöten, hermot kirvelevinä, mutta
-ilmaisematta mitään tästä Barbara vastasi:
-
-"En, vain tornin katolla."
-
-Hänelle tuotti pahanilkistä iloa, kun huomasi isänsä arvokkaan
-ulkokuoren alla piilevän hämmennyksen. Huomattuaan tuon peitetyn
-pilanteon lordi Valleys sanoi kuivasti:
-
-"Tuijottamassa tähtiin?"
-
-Sitten hänelle ominaisella äkillisellä päättäväisyydellä hän lisäsi,
-ikäänkuin kiusaantuneena viivyttelyn ja horjumisen johdosta.
-
-"Tiedätkö sinä, että minä en luule olevan viisasta käydä kohtauksilla
-sokerileipurien myymälöissä, kun Ann on Lontoossa."
-
-Häneltä jäi huomaamatta Barbaran silmissä oleva vaarallinen välke,
-mutta ei lady Valleysiltä, joka sanoi heti paikalla:
-
-"Epäilemättä sinulla oli siihen riittävät syysi, rakkaani."
-
-Barbara käyristi huultaan selittämättömästi. Tosiaankin, jos he eivät
-olisi olleet sellaisessa näytöksessä Miltounin kanssa ja jos he eivät
-olisi olleet niin levottomia kuin olivat, niin he molemmat olisivat
-nähneet, että siinä tilassa kuin heidän tyttärensä oli, oli parasta
-puhua mahdollisimman vähän. Mutta he eivät pystyneet hallitsemaan
-hermojaan, ja entistä kärsimättömämmällä äänellä lordi Valleys
-huudahti:
-
-"Sinusta ei tunnu, luulen, minkään selityksen antaminen
-tarpeelliselta."
-
-Barbara vastasi:
-
-"Ei."
-
-"Ah!" sanoi lordi Valleys: "minä huomaan, että selitys voidaan saada
-tuolta herrasmieheltä, jonka sopivaisuusaisti on ollut sellainen,
-että on saattanut ehdottaa sinulle jotakin sellaista."
-
-"Hän ei sitä ehdottanut, vaan minä."
-
-Lordi Valleysin kulmakarvat kohosivat korkeammalle.
-
-"Tosiaanko?" hän sanoi.
-
-"Geoffrey!" mutisi lady Valleys, "muistaakseni minun piti puhua
-Babsille".
-
-"Se olisi epäilemättä viisainta."
-
-Barbarassa, jota tällä tavoin ensi kertaa vakavasti nuhdeltiin,
-heräsi omituinen tunne, ikäänkuin hänen ihoaan olisi kaavittu --
-sairas ja samalla kertaa pirullinen tunne. Sillä hetkellä hän olisi
-saattanut vaikka lyödä isänsä kuoliaaksi. Mutta hän ei ilmaissut
-siitä mitään, oli vain hieman laskenut silmäluontaan alemmaksi.
-
-"Oliko vielä muutakin?" hän sanoi.
-
-Lordi Valleysin leuka kävi äkkiä hieman pitemmäksi.
-
-"Jatkoksi sinun osuuteesi Miltounin asiassa se on erikoisen
-viehättävää."
-
-"Rakkaani", pisti tähän väliin lady Valleys, "Babs on selittävä
-minulle. Se ei ole mitään, tietenkään."
-
-Barbaran tyyni ääni sanoi taas:
-
-"Oliko vielä muutakin?"
-
-Tämän lauseen toistaminen tuolla hulluksi tekevällä, kylmällä
-äänellä hävitti melkein kokonaan hänen isänsä vaikeasti säilyneen
-itsehillinnän.
-
-"Sinusta ei saa selvää", hän sanoi kuolettavan kylmästi. "Minulla
-on oleva kunnia sanoa tuolle herrasmiehelle, mitä minä hänestä
-ajattelen."
-
-Näiden sanojen johdosta Barbara vetäytyi kokoon ja loi katseen heihin
-kumpaiseenkin.
-
-Tämän katseen alla, mikä kylmän kovuutensa tähden oli niin hirveän
-elävä, lordi ja lady Valleys eivät voineet pysyä paikoillaan. Tuntui
-siltä, kuin Barbara olisi riistänyt heidän naamarinsa, heidän, jotka
-pitkäaikaisen, eittämättömän omahyväisyyden vuoksi olivat tulleet
-kankeiksi, venymättömiksi ja tavallisemmiksi kuin itse tiesivätkään.
-Totisesti kamala hetki! Sitten Barbara sanoi:
-
-"Jos teillä ei ole mitään muuta, niin minä menen maata. Hyvää yötä."
-
-Ja yhtä rauhallisesti kuin oli tullutkin, hän poistui.
-
-Saavuttuaan huoneeseensa hän lukitsi oven, riisui vaippansa ja
-tarkasti itseään peilissä. Hän pani mielihyvällä merkille, miten
-lujasti saattoi purra hampaitaan, miten mahtavasti hänen povensa
-kohoili ja miten hänen silmänsä ikäänkuin pistivät hänen lävitseen.
-Ja koko ajan hän ajatteli:
-
-"Vai niin! Rakkaani! Vai niin!"
-
-
-
-
-XXV LUKU.
-
-
-Tässä kapinallisessa mielentilassa hän vaipui uneen. Ja merkillistä
-kyllä hän ei uneksinut siitä, jota oli mielessään niin ankarasti
-puolustanut, vaan Harbingerista. Hän luuli olevansa vankilassa,
-eräässä kopissa, mikä muistutti Sea Housen seurusteluhuonetta.
-Viereisessä kopissa, johon hän saattoi kurkistaa, Harbinger kaivoi
-seinään reikää kynsineen. Hän saattoi selvästi nähdä hänen kätensä
-selässä olevat karvat ja kuulla hänen hengittävän. Reikä tuli
-suuremmaksi ja suuremmaksi, hänen sydämensä alkoi sykkiä kiihkeästi,
-ja hän heräsi.
-
-Hän nousi, mielessä ilkeä päätös olla osoittamatta mitään ja olla,
-kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja pettää heitä kaikkia, ja sitten
--- --! Mutta hän ei selittänyt edes itselleen, mitä nuo sanat "ja
-sitten" oikeastaan merkitsivät.
-
-Suunnitelmansa mukaisesti hän esiintyi levollisena aamiaispöydässä,
-meni ratsastamaan Ann'in kanssa ja jäljestäpäin ostoksille äitinsä
-kanssa. Miltounia koskevien uutisten vuoksi lady Valleysin
-Skotlannin-matka oli lykätty tuonnemmaksi. Barbara väisti kylmän
-nerokkaasti kaikki äitinsä yritykset johtaa hänet puhumaan siitä,
-mikä oli saanut hänet kohtaamaan Courtierin Gustardilla; liioin hän
-ei puhunut veljestään, mutta oli muuten tavallisella tuulellaan.
-Vieläpä hän iltapäivällä tarjoutui lähtemään äitinsä kanssa vanhan
-lady Harbingerin luokse, mikä asui lähellä Prince's Gatea. Hän tiesi
-Harbingerin olevan siellä ja tunsi kyynillistä huvia ajatellessaan,
-että kohtasi tuon toisen kello viideltä ja hänet tällä tavalla. Se
-oli heille kaikille täydellinen eksytys! Tuntiessaan täten tekevänsä
-aika kepposen hän päällepäätteeksi sanoi Harbingerille äitinsä
-kuullen, että tahtoi kävellä kotia ja että Harbinger sai tulla
-saattamaan jos tahtoi. Ja hän tahtoi.
-
-Mutta kun hän kerran oli alkanut keinuen kulkea tuona vienona
-iltapäivänä, vehmaiden puiden alla, missä länsituuli oli tehnyt
-ilman suloiseksi, hänen kapinallinen, huolimaton mielentilansa oli
-hävinnyt, ja hän tunsi itsensä äkkiä onnelliseksi ja suopeaksi ja
-iloiseksi sen johdosta, että käveli hänen kanssaan. Tänä päivänä
-Harbinger oli myöskin sydämellinen, aivan kuin olisi päättänyt olla
-turmelematta hänen iloisuuttaan, mistä taas Barbara oli hänelle
-kiitollinen. Kerran tai kahdesti hän kohotti kättäänkin ja kosketti
-Harbingerin hihaa, kääntäen hänen huomionsa täten lintuihin tai
-puihin, ollen ystävällinen ja iloinen kaikkien noiden katkerien
-tuntien jälkeen. Kun he erosivat toisistaan Valleys Housen ovella,
-niin hän katsahti häneen, hymyillen omituisesti ja puolittain
-katuvasti. Sillä nyt oli tuo hetki tullut!
-
-Barbara istui ja odotti pienessä eteishuoneessa, missä harvoin
-käytiin. Hän saattoi nähdä sieltä pääportaat, ja hän ajatteli
-kohdata Courtierin sattumalta hallissa. Hän oli kiihtynyt ja hieman
-pilkallinen kiintymyksensä johdosta. Hän oli odottanut, että Courtier
-olisi ollut täsmällinen, mutta kello kävi jo kuudetta, ja pian hän
-alkoi tuntea itsensä levottomaksi, melkein naurettavaksi, istuessaan
-tässä huoneessa, missä kellään ei ollut tapana käydä. Mentyään
-ikkunan luo hän katseli ulos.
-
-Ääni hänen takanaan sanoi äkisti:
-
-"Täti Babs!"
-
-Käännyttyään takaisin hän näki pikku Ann'in katselevan suorilla
-pähkinänvärisillä silmillään. Barbaran läpi kävi hermoväristys.
-
-"Onkos tämä sinun huoneesi? Tämä on kaunis huone, eikös niin?"
-
-Hän vastasi:
-
-"Hyvin sievä, Ann."
-
-"Niin. Minä en ole ollut koskaan täällä ennen. Joku tuli juuri, niin
-että minun täytyy mennä."
-
-Tahtomattaan Barbara vei käden poskelleen ja meni nopeasti halliin
-sisarensa tyttären kanssa. Ovella William-niminen palvelija ojensi
-hänelle kirjeen. Hän katsahti päällekirjoitukseen, mikä oli
-Courtierin. Hän meni takaisin huoneeseen. Raollaan olevasta ovesta
-hän näki pikku Annin seisovan, jalat harallaan, kädet laskettuina
-vyölle, nykerän pienen nenän osoittaessa Williamia. Barbara sulki
-oven äkisti, repi kuoren auki ja luki:
-
-    Arvoisa Lady Barbara.
-
-    Olen pahoillani sen johdosta, että kohtaukseni teidän veljenne
-    kanssa oli hyödytön.
-
-    Satuin istumaan puistossa äsken juuri ja tahdon toivottaa teille
-    kaikkea onnea, ennenkuin lähden. Se, että olen tuntenut teidät,
-    on tuottanut minulle mitä suurinta huvia. Koskaan en tule
-    ajattelemaan teitä tuntematta ylpeyttä, en liioin ole muisteleva
-    teitä uskomatta, että elämä on hyvä. Jos olen taipuvainen
-    näkemään asiat synkässä valossa, niin olen muistava, että te
-    hengitätte tätä samaa kuolevaisten ilmaa. Ja kauneudelle ja
-    ilolle minä kohotan hattuani suuremmalla kunnioituksella, kun
-    kerran minun oli sallittu kävellä ja puhella kanssanne. Ja niin,
-    hyvästi, ja Jumala teitä siunatkoon.
-
-    Teidän uskollisin palvelijanne
-
-                                           Charles Courtier.
-
-Hänen poskiaan poltti, huokauksia pääsi hänen huuliltaan. Hän
-luki kirjeen uudestaan, mutta ei voinut nähdä mitään sumulta sen
-loppupäässä. Jos tuossa kirjeessä olisi ollut yksikin moitesana tai
-edes tyytymättömyyttä! Hän ei voinut antaa hänen mennä tuolla lailla,
-ilman hyvästiä, ilman mitään selitystä. Hän, Courtier, ei saanut
-pitää häntä kylmänä keikailijana, joka oli käyttänyt häntä huvinaan
-muutamia viikkoja. Hän tahtoi selittää hänelle kaikin mokomin, ettei
-ollut sellainen. Hän tahtoi saada hänet ymmärtämään, ettei ollut
-sellainen, minä Courtier häntä piti -- että jokin hänessä kaipasi
-häntä -- kaipasi -- --! Hänen mielensä oli hämmentynyt. "Mitä se
-oli?" hän ajatteli: "Mitä minä tein?" Ja kipeänä omasta tuskastaan
-hän kiersi kirjeen, pisti sen hansikkaaseensa ja riensi ulos. Hän
-käveli nopeasti Piccadillylle ja kulki Green Parkin poikki. Siellä
-hän sivuutti lordi Malvezinin ja erään ystävän, jotka vaelsivat Hyde
-Park Corneria kohden, ja nyökäytti heille hieman päätään. Noiden
-kahden säännöllisen ja hyvinhoidetun olennon levollisuus kiusasi
-häntä nyt. Hän tahtoi juosta, lentää tuohon kohtaukseen, jonka piti
-poistaa häneltä ne ilkeät tunteet, jotka Courtierilla ilmeisesti
-oli hänestä, Barbara Caradocista, muka tavallisesta lumoojasta,
-petturista ja koketista! Ja tuo kirje -- sisältämättä tavuakaan
-nuhdetta! Hänen poskiaan poltti niin, ettei voinut olla koettamatta
-kätkeä niitä ohikulkevilta ihmisiltä.
-
-Tultuaan lähemmäksi Courtierin asuntoa hän kulki hitaammin, pakottaen
-itsensä ajattelemaan, mitä hänen piti tehdä ja mitä hänen piti
-saada hänet tekemään! Mutta hän jatkoi päättävästi kulkuaan. Hän
-ei tahtonut perääntyä -- tuli mitä tuli! Hänen sydämensä jyskytti,
-näytti pysähtyvän, jyskytti taas. Hän puri yhteen hampaitaan,
-ja hänessä heräsi toivoton ilomielisyys. Tämä oli seikkailua!
-Sitten hänet valtasi sama tunne kuin tuolla katolla. Koko asia
-oli omituista, naurettavaa! Hän pysähtyi ja veti kirjeen esiin
-hansikkaastaan. Se saattoi olla naurettavaa, mutta hänen piti
-se tehdä, ja sulkien huulensa tiukasti hän jatkoi matkaansa.
-Ajatuksissaan hän jo seisoi hänen edessään, silmät suljettuina,
-odottaen, sydämen jyskiessä lujasti, sitä, mitä oli tunteva, kun
-Courtierin suu oli puhunut ja kenties koskettanut hänen kasvojaan tai
-kättään. Ja hän näki itsensä ikäänkuin kangastuksessa, silmäluomet
-alhaalla, huulet hieman raollaan, kädet avuttomina sivuilla.
-Käsittämättömästä syystä hänen vartalonsa kuitenkin oli näkymätön.
-Sitten hän huomasi tulleensa Courtierin ovelle.
-
-Hän soitti ovikelloa rauhallisesti, mutta sen sijaan että olisi
-antanut kätensä vaipua, hän painoi kasvojaan vasten sitä pientä
-paljasta paikkaa, minkä hansikas oli jättänyt auki, nähdäkseen,
-polttiko hänen poskiaan tosiaankin sillä lailla.
-
-Jokin näkymätön voima avasi oven ja saattoi näkyviin käytävän ja
-portaat, joita peitti punainen matto, ja portaitten juurella makaavan
-vanhan, takkuisen, vaaleanruskean koiran, joka oli täynnänsä kirppuja
-ja suruja. Barbara joutui järjettömän kauhun valtaan, hänen ruumiinsa
-jäykistyi, mutta hänen henkensä alkoi lentää takaisin Green Parkin
-poikki Valleys Housen halliin. Sitten hän näki tulevan itseään
-vastaan nuorenpuoleisen naisen, esiliina vyöllä, silmissä lempeä,
-punastunut katse. "Asuuko mr Courtier täällä?"
-
-"Kyllä, neiti." Tuon nuoren naisen hampaat olivat harvalukuiset
-ja mustat, ja Barbara saattoi vain seisoa siinä sanomatta mitään,
-aivan kuin hänen ruumiinsa olisi jäänyt oman onnensa nojaan
-auringonpaisteen ja hämärän, punaisen käytävän välille, mikä johti --
-minne?
-
-Tuo nainen puhui jälleen:
-
-"Olen pahoillani, jos tahdoitte häntä tavata, neiti, sillä hän on
-mennyt."
-
-Barbara tunsi sydämessään aivan kuin kuminauhan paukahduksen, nauhan,
-joka on päästetty irti jännityksestään. Hän kumartui silittämään
-tuota vanhaa koiraa, mikä haisteli hänen kenkiään. Tuo nainen sanoi:
-
-"Enkä minä tietenkään voi antaa hänen osoitettaan, sillä hän on
-lähtenyt ulkomaille."
-
-Mutisten jotakin, tietämättä mitä, Barbara riensi
-auringonpaisteeseen. Oliko hän iloinen? Oliko hän surullinen? Kadun
-kulmassa hän kääntyi ympäri ja katsahti taakseen. Nuo kaksi päätä,
-naisen ja koiran, näkyivät siellä vielä, työntyneinä ovesta esiin.
-
-Hänet valtasi hirveä halu nauraa, mitä seurasi hirveä halu itkeä.
-
-
-
-
-XXVI LUKU.
-
-
-Länsituuli, jonka mumina oli edellisenä yönä saatellut Courtieria ja
-Miltounia, toi tullessaan jokea pitkin syksyn ensi tunnelman. Hitaan
-hiipivinä ja pehmeän harmaina pilvet näyttivät koettavan pimittää
-aurinkoa, mikä paistoi vain katkonaisesti tänä aikaisena aamuna. Kun
-Audrey Noel pukeutui, niin auringonsäteet tanssivat toivottomasti
-vaalealla seinällä, pienten harhailevien sielujen tavoin, sääskien
-suristessa iloisesti, jättämättä ilmaan mitään jälkiä. Takaikkunan
-tummien uutimien rakojen läpi muutamia tupruavia valokuituja
-tunkeutui hänen peilinsä selkään. Kokoonpantuina värisevistä,
-harmaista spiraaleista, jotka olivat niin paksuja, että Audreyn
-käsi hämmästyi, kun ei onnistunut tarttumaan niihin, ne tuottivat
-hetken huvia onnettomalle sydämelle. Sillä miten hän olisi voinut
-olla onnellinen, hänen rakkaansa kun oli ollut poissa kolmekymmentä
-tuntia eikä hän ollut voittanut hänen viime suudelmiensa tuottamaa
-tuhonomaista tunnetta, mikä oli hänet vallannut, kun sai kuulla
-Miltounin päätöksen jättää edustajapaikkansa. Hänen, Audreyn, katse
-oli ollut syvempi, hänen vaistolleen oli kohtalo tuonut sanan.
-
-Olla jarruna, hänen hyödyllisyytensä hävittäjänä, olla olematta
-apuna, mutta sen sijaan kammitsana, olla olematta inspiroivana
-taivaana, mutta sen sijaan pilvenä! Ja epäilyksen vuoksi, jota
-hän, Audrey, ei voinut ymmärtää! Hän ei ollut vihoissaan tuon
-käsittämättömän epäilyn vuoksi, mutta hänen fatalisminsa ja hänen
-myötätuntonsa oli seurannut sitä Miltounin tulevaisuuteen. Kun asiat
-nyt olivat tällä kannalla, niin ei voinut kestää kauan, ennenkuin
-Miltoun tuntisi, että Audreyn rakkaus häiritsi häntä. Ja vaikkapa hän
-sitten vielä kaipaisikin häntä, Audreytä, niin hän kaipaisi häntä
-vain ruumiillaan. Ja jos Miltoun tämän epäilyn vuoksi saattoi jättää
-uransa, niin hän saattoi myöskin elää Audryn kanssa rakkautensa
-haihduttuakin! Tätä ajatusta hän ei voinut kestää. Se pisti hänen
-keskushermoonsa. Ja kuitenkaan ei elämä saattanut olla niin raaka,
-että olisi voinut valmistaa hänelle sellaisen onnen tarkoituksella
-riistää sen häneltä! Varmastikaan hänen rakkautensa ei ollut vain
-yhtä päivää varten, eikä Miltounin rakkaus mikään syleily, mikä
-loppui siihen!
-
-Tänä aamuna epätoivonsa vahvistamana hän myönsi itsensä kauniiksi.
-Miltounin tuli, hänen täytyi kaivata häntä enemmän kuin tuota toista
-elämää, jota ajatellessa Audreyn kasvot synkkenivät. Tuo toinen elämä
-oli niin ankara ja niin kaukana hänestä, Audreystä! Niin rakkautta
-vailla, niin muodollinen, ja kuitenkin -- hänelle, Miltounille, niin
-todellinen, niin toivottoman ja kirotun todellinen! Jos hänen täytyi
-tosiaankin luopua urastaan, niin sitten tuli heidän yhteiselämänsä
-varmastikin miellyttämään häntä, Miltounia -- elämä yksinkertaisten
-ja suloisten asiain keskellä, kaikkialla maailmassa, musiikkeineen ja
-tauluineen, kukkineen ja luontoineen, ystävineen, jotka kävivät heitä
-katsomassa heidän itsensä vuoksi, elämä, missä oltiin ystävällisiä
-kaikkia kohtaan, autettiin köyhiä ja onnettomia ja rakastettiin!
-Mutta Miltoun ei kaivannut sellaista elämää! Mitä hyödytti luulotella
-sitä? Oli oikein ja luonnollista, että hän tahtoi käyttää valtaansa!
-Johtaa ja palvella! Hän, Audrey, ei tahtonut häntä muunlaiseksi.
-Näissä ajatuksissaan hän kiersi ja kääri tummaa tukkaansa ja hautasi
-sydämensä pitsipeitteen alle. Hän huomasi myöskin ominaisella
-huolellisuudellaan kaksi kuihtuvaa kukkaa maljakossa, mikä oli
-pöydällä, ja poistettuaan ne hän tyhjensi maljan ja täytti sen
-uudestaan vedellä.
-
-Ennenkuin hän läksi makuuhuoneestaan, auringonsäteet olivat tauonneet
-tanssimasta ja harmaat valokuidut olivat kadonneet. Syystaivas oli
-päässyt oikeuksiinsa. Mennessään hallissa olevan peilin ohi, mikä
-oli aina kohdellut häntä karkeasti, hänellä ei ollut rohkeutta
-katsahtaa siihen. Sitten äkkiä naisen usko oman viehätyksensä
-voimaan tuli hänen avukseen. Hän tunsi itsensä melkein onnelliseksi
--- varmastikin Miltounin täytyi rakastaa häntä enemmän kuin
-omaatuntoaan! Mutta tämä luottamus oli hyvin arka ja valmis häviämään
-ensi vastuksen sattuessa. Vieläpä tuo ystävällinen, tuoreposkinen
-palvelustyttökin näytti tänä aamuna katsovan häntä säälien, ja
-kaikki hänen muotoaistinsa, joka sai hänet välttämään kaikkea, mikä
-saattoi häiritä tai haavoittaa muita, tai saada jonkun pitämään häntä
-säälittävänä, heräsi hänessä heti. Hän tuli yhä varovaisemmaksi
-ilmaisemaan jotakin, itselleenkin. Siten hän kulutti aamupäivän,
-toimittaen koneellisesti kaikki pienet askareensa. Ylitsevuotava halu
-seurasi häntä koko ajan, halu viedä hänet mukanaan pois Englannista,
-halu nähdä, saattoivatko ne tuhannet kauneudet, jotka hän saattoi
-näyttää hänelle, Miltounille, sytyttää hänessä rakkauden niitä
-asioita kohtaan, joita hän rakasti. Tyttönä hän oli viettänyt melkein
-kolme vuotta ulkomailla. Eikä Eustace ollut koskaan ollut Italiassa
-eikä hänen rakastamissaan vuoristolaaksoissa! Sitten hänen Templessä
-olevien huoneittensa muisto kosketti tätä näkyä ja ruhjoi sen. Mikään
-Tizianin taulu tai alppiruusu ei voinut huumata noiden kirjojen,
-noiden paperien ja tuon suuren kartan rakastajaa. Ja nahanhaju tuli
-hänen sieraimiinsa niin vahvana, kuin hän olisi ollut äänettömästi
-askartelemassa hoitaen sairasta Miltounia. Sitten hänen lävitseen
-kävi taas lämmin, ihmeellinen tunne, minkä vallassa hän oli ollut
-noina kalliina päivinä -- tunne, joka salaa tiesi saavuttavansa
-voittonsa ja täydellistymisensä, tuo suloinen tunne siitä, että
-uhrasi koko aikansa, kaikki ajatuksensa, tunne siitä, että odotti
-tuota jumalaista, peruuttamatonta hetkeä, jolloin lopultakin saattoi
-antaa itsensä ja olla hänen. Hän muisti myöskin, miten väsynyt,
-miten sanomattoman väsynyt hän oli ollut ja miten hän oli hymyillyt
-koko ajan sisäistä hymyä sen johdosta, että oli ollut väsynyt hänen
-vuokseen.
-
-Ovikellon ääni sai hänet säikähtämään. Miltoun oli sähköttänyt
-tulevansa iltapäivällä! Hän päätti olla näyttämättä mitään
-hämmennyksestään ja veti syvään henkeään, odottaen hänen suudelmiaan.
-
-Se ei ollut Miltoun, vaan lady Casterley.
-
-Isku sai veren kiehumaan hänen ohimoillaan. Sitten hän huomasi, että
-hänen edessään oleva pikkuinen olento värisi myöskin. Vetäen esiin
-tuolin hän sanoi: "Haluatteko istua?"
-
-Tuon vanhan äänen sävy, kun se kiitti häntä, toi hänen muistiinsa
-elävästi Monklandin puutarhan, mikä välkkyi kesän suloudessa, ja
-Barbaran, joka seisoi veräjällä tuon pienen haamun yläpuolella,
-mikä nyt istui siinä niin hiljaa hyvin kalpein kasvoin. Nuo terävät
-piirteet, nuo kiinteät, verhotut silmät olivat niin usein kiusanneet
-hänen ajatuksiaan; ne olivat pahan unen kaltaisia, mikä oli
-toteutunut.
-
-"Minun tyttärenpoikani ei ole täällä, eihän?"
-
-Audrey pudisti päätään.
-
-"Me olemme kuulleet hänen päätöksensä. En tule puhumaan teille mitään
-turhia. Se on onnettomuus -- minulle se merkitsee tuhoa. Minä olen
-tuntenut hänet ja rakastanut häntä lapsesta saakka ja olen ollut
-kylliksi hullu uneksiakseni unia hänestä. Minä tahtoisin tietää,
-tiedättekö te, minkä verran me olemme luottaneet häneen. Teidän
-täytyy antaa vanhalle naiselle anteeksi hänen tulonsa tänne tällä
-lailla. Minun iälläni vain harvat asiat merkitsevät mitään, mutta ne
-merkitsevät hyvin paljon."
-
-Ja Audrey ajatteli: "Ja minun iälläni vain yksi asia merkitsee, ja se
-merkitsee enemmän kuin kuolema." Mutta hän ei puhunut mitään. Kenelle
-ja mitä varten hän olisi puhunut? Tälle vanhalle naiselle, joka
-edusti koko maailmaa? Mitä hyötyä sanoista?
-
-"Minä voin sanoa teille", jatkoi tuon pienen olennon ääni, olennon,
-joka tuntui niin täyttävän koko huoneen harmaudellaan, "sen, mitä en
-saattaisi sanoa muille, sillä te ette ole kovasydäminen".
-
-Vavahdus kävi tuosta niin ylistetystä sydämestä äänettömiin huuliin
-asti. Ei, hän ei ollut kovasydäminen! Vieläpä hän saattoi olla
-myötätuntoinen tuota vanhaa naista kohtaan, jonka äänestä levottomuus
-oli riistänyt sen despotismin.
-
-"Eustace ei voi elää ilman uraansa. Hänen uransa on hän itse. Hänen
-täytyy toimia ja johtaa ja käyttää valtaansa. Mitä hän on antanut
-teille, se ei ole ollut hänen todellinen itsensä. Minä en halua
-loukata teitä, mutta totuus on totuus, ja meidän täytyy kumartua sen
-edessä. Se saattaa olla ankarata, mutta minä voin kunnioittaa surua."
-
-Kunnioittaa surua! Niin, tämä harmaa vieraissakävijä saattoi sen
-tehdä tuulen tavoin, joka kulkee vedenpinnan yli, tuulen tavoin, joka
-koskettaa ruusua, mutta tunkeutua sydämeen ja ymmärtää sen suruja,
-sitä tuo vanha nainen ei voinut! Yhtä hyödytöntä oli koettaa saada
-ilmi pääskysten kiertoliikkeiden tarkoitusta tai pyrkiä maljassa
-olevien liljojen hennon tuoksun lähteille! Miten hän olisi tietänyt,
-mitä liikkui Audreyn sisällä -- tuo vanha nainen, jonka veri oli
-kylmennyt? Ja Audreystä tuntui siltä, kuin olisi katsellut jotakin,
-joka heitteli häntä sen kuorilla, jonka hänen oma henkensä oli jo
-kauan sitten syönyt. Hän halusi nousta ja tarttua tuohon kylmään
-hämähäkinkäteen, nostaa sen sydämelleen ja sanoa: "Tunnustelkaapas
-tätä ja vaietkaa!"
-
-Mutta, oli miten oli, hän ei menettänyt omituista myötätuntoaan
-noiden valkeiden, teräväpiirteisten kasvojen omistajaa kohtaan. Ei
-ollut hänen vierailijansa virhe, että hän oli tullut! Jälleen lady
-Casterley puhui.
-
-"Nyt on vielä aikaa. Jos te ette lopeta sitä nyt heti, niin
-asia tulee teille myöhemmin vaikeammaksi Hän ei tule muuttamaan
-mieltään. Jos te saatatte hänet jättämään uransa, niin se tulee vain
-vaikuttamaan teihin takaisin. Minä voin odottaa teiltä vain vihaa sen
-johdosta, että puhun teille tällä lailla, mutta uskokaa minua, ajan
-oloon tämä on kääntyvä yhtä hyvin teidän kuin hänenkin parhaakseen."
-
-Mrs Noelin valtasi ivallisen raivon voimakas sydämenjyskytys, kun
-hän kuunteli tätä puhetta. Hänenkin parhaakseen! Ruumiin parhaaksi,
-joka on juuri hengittänyt viime henkäyksensä, kukkasen parhaaksi,
-joka on paraikaa kantapään alla, vanhan koiran parhaaksi, jonka
-isäntä jättää viimeistä kertaa! Vähitellen lyijynraskas paino
-pysäytti hänen sydämensä värinän. Jos hän ei tehnyt siitä loppua
-heti kohta! Nuo sanat, jotka olivat lausumattomina olleet niin kauan
-hänen rinnassaan, olivat nyt tulleet sanotuiksi. Niin, jos hän ei
-sitä tehnyt, niin hänellä ei tullut koskaan olemaan hetkenkään
-rauhaa, tuntiessaan, että pakotti Miltounin kuolemaan eläessään ja
-hävitti oman rakkautensa ja ylpeytensä! Ja toinen oli nyt antanut
-hänelle kannukset! Ajatus, että joku toinen -- tuo ankaran maailman
-ankara nainen -- oli pukenut sanoiksi sen, mikä oli vaivannut hänen
-rakkauttaan ja ylpeyttään niiden aikakausien läpi, jotka olivat
-kuluneet siitä, kun Miltoun oli puhunut hänelle päätöksestään,
-ajatus, että joku muu oli sanonut hänelle sen, minkä hänen sydämensä
-oli jo niin kauan tietänyt olevansa pakotettu tekemään -- tämä pisti
-häntä veitsen tavoin! Tätä hän ei mitenkään voinut kestää!
-
-Hän nousi ylös ja sanoi:
-
-"Jättäkää minut nyt, olkaa hyvä! Minulla on niin paljon
-toimitettavaa, ennenkuin lähden."
-
-Eräänlaisella ilolla hän näki noiden vanhojen kasvojen hämmästyvän,
-eräänlaisella ilolla hän pani merkille, miten vapisevat kädet
-kohottivat niiden omistajan tuolista, ja kuuli änkyttävän äänen
-sanovan: "Te lähdette? Ennenkuin -- ennenkuin hän tulee? Te -- te
-ette tahdo enää nähdä häntä?" Eräänlaisella nautinnolla hän pani
-merkille, miten lady Casterley ei tietänyt, tuliko hänen kiittää vai
-siunata vai hiipiä pois sanomatta mitään. Eräänlaisella nautinnolla
-hän pani merkille, miten veri nousi noihin kalpeihin kasvoihin
-ja miten kuihtuneet huulet puristuivat toisiaan vastaan. Sitten,
-tuskin kuiskaten: "Kiitän teitä, rakkaani!" lady Casterley kääntyi,
-kestämättä enempää katsetta tai ääntä. Mrs Noel meni ikkunan luokse,
-painoi otsansa ruutua vasten ja koetti olla mitään ajattelematta. Hän
-kuuli rattaanpyörän äänen -- lady Casterley oli mennyt. Ja sitten
-hän huomasi sen, mikä on jokaisesta naisesta tai miehestä hirveintä
-tietää, sen, ettei voinut itkeä!
-
-Tänä elämänsä katkerimpana ja tyhjimpänä hetkenä hän tunsi itsensä
-oudon tyyneksi, nähden selvästi, tarkasti, mitä hänen tuli tehdä ja
-minne mennä. Mitä oli tehtävä, oli tehtävä äkkiä, tai se jäi kokonaan
-tekemättä! Äkkiä ja ilman melua! Hän pani kasaan muutamia tavaroita,
-lähetti palvelustyttönsä hakemaan ajuria ja istui kirjoittamaan
-kirjettä.
-
-Hänen ei pitänyt tehdä tai sanoa mitään, mikä saattoi kiihdyttää
-Miltounia ja saattaa hänet jälleen sairaaksi. Se sai olla tyyni ja
-järkevä, tuo kirje! Olisi ollut helppo kirjoittaa hänelle ja sanoa,
-minne meni, kirjoittaa kirje, joka olisi saanut hänet, Miltounin,
-tulemaan lentäen perässä. Mutta kirjoittaa tyyni, järkevä kirje, mikä
-tuli saamaan hänet odottamaan ja ajattelemaan, ilman että koskaan
-tuli tapaamaan häntä! Tämä ajatus mursi hänen sydämensä.
-
-Kun hän oli lopettanut ja sulkenut kirjeen, niin hän istui
-liikkumattomana, kädet ja aivot jähmeinä, koettaen käsittää, mitä oli
-lähinnä tehtävä. Mennä, ja siinä oli kaikki!
-
-Hänen matkalaukkunsa olivat jo alhaalla. Hän valitsi pienen
-hatun, mistä eniten piti, ja veti sen päälle paksuimman harsonsa.
-Heitettyään sitten matkatakin harteilleen ja vedettyään hansikkaat
-käteensä hän katsahti pitkään peiliin, ja huomattuaan, että mikään ei
-voinut enää pidättää häntä lähtemästä, hän tarttui pukukoteloonsa ja
-läksi alas.
-
-Virran partaalla itki eräs lapsi, ja tuo kirkuva, kiihkeä,
-kyyneltulvan katkoma ääni sai hänet peittämään huulensa, ikäänkuin
-olisi kuullut oman sielunsa sitä tietä kaikkoavan.
-
-Hän nojasi ulos vaunuista sanoakseen palvelustytölle:
-
-"Menkää ja lohduttakaa tuota itkevää, Ella."
-
-Vasta kun hän oli päässyt vaunuun, turvaan kaikilta katseilta, hän
-puhkesi toivottomaan itkuun. Ikkunain ohi kiitävä vaalea savu ei
-ollut haihtuvampaa kuin hänen ilonsa oli ollut. Sillä hänellä ei
-ollut mitään harhaluuloja -- kaikki oli ohitse! Kaiken kaikkiaan sitä
-ei ollut kestänyt -- vuottakaan! Mutta tällä hetkelläkään hän ei
-olisi mistään hinnasta tahtonut olla ilman rakkauttaan, mikä nyt oli
-mennyt hautaan, kuten kuollut lapsi, joka nyt ei koskaan enää tullut
-koskettamaan kaipaavilla sormillaan hänen rintaansa.
-
-
-
-
-XXVII LUKU.
-
-
-Palattuaan Courtierin asunnosta ja saavuttuaan Valleys Houseen
-Barbara sai vastaanottaa kutsun heti lady Casterleyn luokse.
-
-Kun hän saapui Ravenshamiin, hän tapasi isoäitinsä ja lordi Dennisin
-valkeassa huoneessa. Nämä seisoivat erään korkean ikkunan luona
-ja ilmeisesti tarkastelivat näköalaa. Barbaran lähestyessä he
-kääntyivät, mutta kumpainenkaan ei puhunut mitään eikä nyökäyttänyt
-päätään. Kun Barbara ei ollut nähnyt Dennis-enoa sitten Miltounin
-sairastumisen, niin hänestä tuntui oudolta sellainen kohtelu. Hän
-asettui myöskin ikkunan ääreen hiljakseen. Hyvin suuri ampiainen
-kiipesi pitkin ruutua, luiskahti sitten suristen alas.
-
-Lady Casterley puhui äkisti:
-
-"Tapa tuo elävä!"
-
-Lordi Dennis otti esiin nenäliinansa.
-
-"Ei siten, Dennis. Siitä syntyy tahra. Ota paperiveitsi."
-
-"Minä aioin pistää sen ulos", mutisi lordi Dennis.
-
-"Anna Barbaran tehdä se käsineineen."
-
-Barbara lähestyi ruutua.
-
-"Se on herhiläinen, luulen", hän sanoi.
-
-"Niin on!" sanoi lordi Dennis uneksivasti.
-
-"Joutavia", mutisi lady Casterley, "se on tavallinen ampiainen".
-
-"Minä tiedän sen herhiläiseksi, isoäiti. Renkaat ovat tummemmat."
-
-Lady Casterley kumartui alas, ja kun hän nousi, niin hänellä oli
-tohveli kädessään.
-
-"Älä ärsytä sitä", huusi Barbara tarttuen hänen ranteeseensa. Mutta
-lady Casterley väänsi irti kätensä.
-
-"Minä tahdon", hän sanoi ja pudotti tohvelin anturan hyönteisen
-niskaan, niin että se putosi kuolleena maahan. "Sillä ei ole mitään
-tekemistä täällä."
-
-Ja ikäänkuin tämä pieni tapaus olisi sattunut jollekin kolmelle
-muulle ihmiselle, he seisoivat jälleen äänettöminä, katsellen ulos
-ikkunasta.
-
-Sitten lady Casterley kääntyi Barbaraa kohden.
-
-"Kas niin, oletko jo oivaltanut, millaisen tyhmyyden sinä teit?"
-
-"Ann!" mutisi lordi Dennis.
-
-"Niin, niin, hän on sinun lempilapsesi, mutta tämä ei pelasta häntä.
-Tuo nainen -- hänen suureksi ansiokseen -- sanon hänen suureksi
-ansiokseen -- on matkustanut pois, päästäkseen siten Eustacen
-ulottuvilta, kunnes hän on taas tullut järkiinsä."
-
-Vetäen terävästi henkeään Barbara sanoi:
-
-"Oh, tuota raukkaa!"
-
-Mutta lady Casterleyn kasvoille oli tullut melkein raaka ilme.
-
-"Ah!" hän sanoi: "juuri niin. Mutta merkillistä kyllä, minä ajattelin
-Eustacea." Hänen pikku vartalonsa vapisi kiireestä kantapäähän asti:
-"Tämä on oleva sopiva läksy sinulle, jottet enää leiki tulella."
-
-"Ann!" mutisi lordi Dennis jälleen pujottaen kätensä Barbaran
-käsikoukkuun.
-
-"Maailma on", jatkoi lady Casterley, "tosiasiain eikä romanttisten
-kuvittelujen paikka. Sinä olet tuottanut kenties enemmän harmia kuin
-voidaan mahdollisesti korjata. Minä menin itse hänen luokseen.
-Minä olin hyvin suuressa määrässä liikutettu. Jos sinä et olisi
-käyttäytynyt niin hullusti -- --"
-
-"Ann!" sanoi lordi Dennis vielä kerran. Lady Casterley pysähtyi ja
-polki jalallaan maata. Barbaran silmät kiilsivät.
-
-"Onko jotakin muutakin, jonka sinä tahdot murskata, rakkaani?"
-
-"Babs!" mutisi lordi Dennis; mutta tyttö jatkoi, puristaen
-tiedottomasti hänen kättään rintaansa vasten. "Sinun on hyvä kiusata
-minua tänään -- mutta jos tämä olisi tapahtunut eilen -- --"
-
-Kuullessaan nämä hämärät sanat lady Casterley kääntyi pois, ja hänen
-kenkänsä jättivät pienet tahrat kiilloitetulle lattialle.
-
-Barbara kohotti poskelleen nuo sormet, joita hän oli niin
-suonenvedontapaisesti puristanut. "Älä anna hänen mennä, eno", hän
-kuiskasi, "älä nyt juuri!"
-
-"Ei, ei, rakkaani", mutisi lordi Dennis, "tietenkään en -- tämä jo
-riittää".
-
-"Se on ollut sinun sentimentaalista hullutustasi", kuului lady
-Casterleyn ääni kaukaa nurkasta, "mikä on saanut tämän aikaan".
-
-Vastaten vyötäisillään olevan käden puristukseen Barbara ei
-sanonut mitään, ja hiljaisuudessa kuultiin pienen jalan vetäytyvän
-taaksepäin. Kumpainenkaan ikkunalla-olijoista ei kääntänyt päätään.
-Vielä kerran tuo jalka vetäytyi takaisin ja sitten taas työntyi
-eteenpäin. Osoittaen lattiata huudahti Barbara äkisti:
-
-"Oh, taivaan tähden, seiso hiljaa; etkö jo ole kylliksi polkenut
-tuota herhiläistä, vaikkapa se tulikin tänne, missä sillä ei ole
-mitään tekemistä!"
-
-Lady Casterley katsahti alas hyönteisen jäännöksiin.
-
-"Inhottavaa!" hän sanoi. Mutta kun hän uudestaan puhui, niin se
-tapahtui vähemmän kovalla ja enemmän valittavalla äänellä.
-
-"Oletko jo päässyt eroon tuosta miehestä -- mikä nyt taas olikaan
-hänen nimensä?"
-
-Barbara lensi tulipunaiseksi.
-
-"Jos herjaatte minun ystäviäni, niin minä menen suoraa päätä kotia
-enkä koskaan tule puhuttelemaan teitä."
-
-Hetken aikaa lady Casterley näytti siltä, kuin olisi saattanut lyödä
-tyttärentytärtään. Sitten hänen kasvoilleen ilmestyi pieni, ivallinen
-hymy.
-
-"Kunnioitettava tunne!" hän sanoi.
-
-Antaen enonsa käden pudota Barbara huudahti:
-
-"Joka tapauksessa minun on parasta mennä. En tiedä, miksi te olette
-minut kutsunut."
-
-Lady Casterley vastasi kylmästi:
-
-"Antaakseni sinun ja äitisi tietää tämän naisen epäitsekkäästä
-käyttäytymisestä, saadakseni teidät pitämään silmällä Eustacea
-ja antaakseni sinulle tilaisuuden korjata hulluutesi aiheuttamat
-seuraukset. Sitäpaitsi minä tahdoin varoittaa sinua -- --", hän
-pysähtyi.
-
-"Mikäs nyt on?"
-
-"Anna minun -- --", keskeytti lordi Dennis.
-
-"Ei, eno, anna isoäidin ottaa kenkänsä!"
-
-Barbara oli vetäytynyt seinää vasten, seisoen pelättävänä, pää
-pystyssä. Lady Casterley pysyi äänettömänä.
-
-"Oletteko valmis?" huudahti Barbara. "Onnettomuudeksi hän on lentänyt
-tiehensä." Eräs ääni sanoi: "Lordi Miltoun."
-
-Hän oli tullut sisään nopeaan ja äänettömänä, ennen ilmoitusta, ja
-seisoi melkein koskettaen tuota pientä, ikkunan vieressä seisovaa
-ryhmää, ennenkuin kukaan häntä huomasi. Hänen kasvoillaan oli
-auringonpaahtamien kasvojen aavemainen näky, kasvojen, joista
-mielenliikutus on karkoittanut veren, ja hänen silmänsä, jotka aina
-muodostivat elävimmän osan häntä, olivat täynnänsä niin pistävää
-vihaa, että muut katsahtivat alas.
-
-"Minä haluan puhua sinulle kahden kesken", hän sanoi lady
-Casterleylle.
-
-Tuo kesyttämätön, pikkuinen olento vavahti silminnähtävästi, kenties
-ensi kertaa elämässään. Lordi Dennis vei Barbaran mennessään, mutta
-kuiskasi hänelle ovella:
-
-"Seiso tässä hiljaa, Babs, minä en siedä tuota katsetta."
-
-Huomaamatta Barbara jäi siihen.
-
-Nuo kaksi matalaa ja toisilleen niin kaukaista ääntä tässä
-pitkässä, valkeassa huoneessa saattoi erottaa kammottavan selvästi,
-mielenliikutus kun tarjosi jokaiselle sanalle yliluonnollisen kyvyn
-tunkeutua kaiken läpi. Tytön kiihtyneissä silmissä puhujain jokainen
-liike oli kohtalokkaan täsmällinen, kuten niiden pienten olentojen,
-jotka hän kerran oli nähnyt nukkenäyttelyssä Pariisissa. Hän saattoi
-kuulla Miltounin syyttävän isoäitiään hirveän kuivilla ja katkerilla
-sanoilla. Hän tuli lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes hän, nähtyään,
-että nämä eivät kiinnittäneet häneen mitään huomiota, oli saapunut
-entiselle paikalleen ikkunan vieressä.
-
-Lady Casterley puhui:
-
-"Minä en jaksanut nähdä sinun menevän perikatoon omien silmieni
-edessä, Eustace. Minä tein sen, mitä tein, ankaran harkinnan jälkeen.
-Minä tein parhaani sinun hyväksesi."
-
-Barbara näki peloittavan hymyn muuttavan Miltounin kasvot -- hymyn,
-joka uhmasi vihalla kiduttajaansa. Lady Casterley jatkoi:
-
-"Niin, siinä sinä seisot ja näytät pirulta. Vihaa minua, jos tahdot,
-mutta älä petä meitä voivottelemalla ja hourailemalla siksi, ettet
-saa kuuta. Pukeudu sotisopaasi ja lähde taisteluun. Älä näyttele
-pelkuria, rakkaani!"
-
-Miltounin vastaus vaikutti piiskaniskun tavoin.
-
-"Jumaliste! Vaiti!"
-
-Seurasi kamala hiljaisuus. Ei sanojen karkeus, vaan voiman näkeminen,
-voiman, joka äkkiä tuli paljastetuksi -- kuten äkäinen koira, joka
-hetkeksi pääsee vapaaksi kahleistaan -- sai Barbaran päästämään
-säikähtyneen äänen. Lady Casterley oli vaipunut vavisten tuoliin.
-Katsahtamatta häneen Miltoun meni ulos. Jos heidän isoäitinsä olisi
-kaatunut ja kuollut, niin hän ei olisi, sen tiesi Barbara, pysähtynyt
-katsomaan häntä. Hän juoksi esiin, mutta vanha nainen viittasi häntä
-pois.
-
-"Mene hänen perässään", hän sanoi, "äläkä anna hänen mennä yksinään".
-
-Tämän nääntyneen äänen vaikutuksesta Barbara riensi pois.
-
-Hän saavutti veljensä, kun tämä oli astumassa autoon, jolla oli
-tullut, ja sanomatta sanaakaan pujahti hänen viereensä. Ajajan kasvot
-ilmestyivät ikkunaan, mutta Miltoun vain liikautti päätään, ikäänkuin
-sanoakseen: Minne tahansa, kunhan vain täältä pois!
-
-Barbaran päähän välähti ajatus: "Jospa vain saattaisin pitää hänet
-täällä vieressäni."
-
-Hän nojasi ulos ja sanoi rauhallisesti:
-
-"Nettlefoldiin, Sussexissa -- älkää välittäkö bentsiinistä -- sitä
-saatte matkan varrelta. Saatte mitä tahdotte. Nopeasti!"
-
-Mies epäröi, katsoi häntä kasvoihin ja sanoi:
-
-"Kyllä, neiti. Dorkingin lähellä, eikö totta?"
-
-Barbara nyökäytti päätään.
-
-
-
-
-XXVIII LUKU.
-
-
-Tallin päällä oleva kello löi seitsemää, kun Barbara ja Miltoun
-kulkivat korkean rautaportin kautta, tuossa pienessä nopeassa
-maailmassaan, mikä tuoksui hieman bentsiiniltä. Vaikka auto oli
-suljettu, niin pieni sadesuihku ajautui sisään avoimesta ikkunasta,
-virkistäen siten Barbaran kuumia kasvoja, lieventäen hieman hänen
-pelkoaan. Sillä nyt oli kohtalo ollut totisesti karkea; nyt kun ei
-Miltoun enää voinut vapauttaa itseään kärsimyksistään, niin siskon
-sydän vuoti verta hänen puolestaan, ja hän, Barbara, muisti unhottaa
-itsensä. Liikkumattomuus, millä Miltoun oli ottanut hänet vastaan,
-oli pahaenteinen. Ja vaikka Barbara olikin hiljaa nurkassaan,
-niin hän pani toivottomasti liikkeelle kaiken naisellisen kykynsä
-keksiäkseen keinon, millä olisi voinut tunkeutua veljensä mielentilan
-salaisuuksiin. Miltoun ei näyttänyt edes panneen merkille, että he
-olivat kääntäneet selkänsä Lontoolle ja joutuneet Richmond Parkiin.
-
-Sateen synkistämät puut näyttivät täällä katselevan jurosti tämän
-suhisevapyöräisen, punaisen laatikon kulkua, puut, jotka eivät olleet
-vielä tuulentuoksuisessa rauhallisuudessaan tottuneet tällaisiin
-karkeihin tungettelijoihin. Käyskennellessään suloisella ruoholla
-saksanhirvi kohotti nenäänsä, ikäänkuin sanoakseen: Sanajalan
-myrkyttäjät, ilman teiden saastuttajat! Barbara tunsi hämärästi
-pilvissä, puissa ja tuulessa olevan puhtauden. Jospa se olisi
-vain tunkeutunut tähän hämärään, vaeltavaan vankilaan auttamaan
-häntä, jospa se olisi tullut unen tavoin riistämään synkät surut ja
-hetkeksi tekemään surun -- iloksi. Mutta hiljaisine siipineen se
-pysyi ulkopuolella, ja tuo syvä kuilu, joka ammotti kahden sielun
-välillä, jäi ylipääsemättömäksi. Sillä mitä hän saattoi sanoa? Miten
-saada Miltoun puhumaan siitä, mitä aikoi tehdä? Mitä vaihtoehtoja
-nyt oli hänen mielessään? Tuliko hän jurosti jättämään paikkansa ja
-odottamaan siksi, kun sai uudestaan tavata Audrey Noelin? Mutta jos
-hän löysikin hänet, niin he tulivat vain olemaan siinä, missä olivat.
-Audrey oli matkustanut siinä tarkoituksessa, ettei olisi ollut
-Miltounin jarruna -- mitähän sitten olisi tullut uudestaan olemaan!
-Tuliko sitten Miltoun, kuten isoäiti oli kehoittanut, pukeutumaan
-sotisopaan ja lähtemään taisteluun? Mutta tuo merkitsi todellista
-loppua, sillä jos Audreyllä nyt oli ollut voimaa matkustaa, hän
-ei varmastikaan tullut koskaan toista kertaa astumaan Miltounin
-polulle. Ja kaamea ajatus iski Barbaraan. Jos hän, Miltoun, luopuikin
-kaikesta, jospa hän meni pimeyteen! Miehet tekivät sen välistä, sen
-hän tiesi, kiihkeässä intohimon puuskassa. Mutta Miltoun ei sitä
-varmastikaan tehnyt, uskoineen! "Jos leivojen liverrys ei merkitse
-mitään -- jos tuo taivas on meidän mielikuvituksemme rämettä -- jos
-me mitättömästä ryömimme mitättömyyttä kohden -- niin saata minut
-siitä vakuutetuksi, Babs, ja minä olen siunaava sinua." Mutta oliko
-hänellä vielä tuo ankkuri, joka saattoi estää hänet suistumasta
-mereen? Tuo äkillinen kuoleman ajatus oli Barbarasta hirveän
-peloittava, hänestä, jolle elämä oli iloa ja joka ei ollut koskaan
-nähnyt tuota suurta rauhaa. Hän loi katseensa ajajan selkään, hänen
-likaisenharmaaseen takkiinsa ja punaiseen kaulukseensa, löytäen
-jotakin lohdutusta sen kiinteydestä. He olivat autossa, Richmond
-Parkissa! Kuolema -- tunnoton, uskomaton kuolema! Oli tyhmää olla
-peloissaan! Hän pakotti itsensä katsahtamaan Miltouniin. Tämä näytti
-nukkuvan, hänen silmänsä olivat suljetut, kädet ristissä -- vain
-hänen silmäluomiensa värinä ilmaisi toista. Mahdotonta oli sanoa,
-mitä tuon julman, valvovan unen sisällä tapahtui, unen, mikä sai
-Barbaran tuntemaan, kuin häntä ei olisi ollut siinä ollenkaan, sillä
-niin perin pohjin Miltoun näytti sulkeutuneen itseensä!
-
-Miltoun avasi silmänsä ja sanoi äkisti:
-
-"Niin, sinä ajattelet, että minä aion kohottaa käteni itseäni
-vastaan, Babs?"
-
-Hirveästi säpsähtäen tämän ajatuksensa paljastumisen johdosta Barbara
-saattoi vain vetäytyä syrjään ja änkyttää:
-
-"En, oh, en!"
-
-"Minne me oikein ajamme tällä vehkeellä?"
-
-"Nettlefoldiin. Tahtoisitko, että pysähtyisimme?"
-
-"Sama se minulle, minne tahansa."
-
-Peläten hirveästi, että Miltoun vaipuisi jälleen tuohon julmaan
-äänettömyyteen, Barbara tarttui arasti hänen käteensä.
-
-Ilta pimeni nopeasti, auto kulki suurella nopeudella, jätettyään
-taakseen Surbitonin huvilat, mäntyjen keskellä ja kanervakenttää
-pitkin, mikä oli synkkänä haihtuvan valon johdosta.
-
-Miltoun sanoi omituisella, hitaalla äänellä: "Jos minä tahtoisin,
-niin minun tarvitsisi vain avata tämä ovi ja hypätä. Sinä, joka
-uskot, että me 'huomenna kuolemme' -- saa minut siitä vakuutetuksi,
-jotta voisin vapauttaa itseni hyppäämällä ulos näistä vaunuista!"
-
-Sitten hän lisäsi, nähtävästi säälien Barbaran käden puristusta:
-"Kaikki hyvin, Babs, me tulemme rauhallisesti viettämään tämän yön
-vuoteissamme."
-
-Mutta tämä ääni tuntui Barbarasta niin lohduttomalta, että hän toivoi
-nyt hiljaisuutta.
-
-"Surkaamme hiljaisuudessa", mutisi Miltoun, "jos emme voi muutakaan.
-Olen pahoillani, että olen häirinnyt sinua."
-
-Puristautuen lujasti häntä vastaan Barbara mutisi:
-
-"Jospa vain -- --. Puheleppas minulle!"
-
-Miltoun oli vaiti, vaikka sivelikin siskonsa kättä.
-
-Näillä autioilla teillä auto kiiti tavattoman nopeasti, vinkuen
-surkeasti. Barbaran valtasi nyt halu tarttua Miltounin päähän ja
-vetää se syliinsä, mutt'ei uskaltanut tehdä sitä. Hän tunsi sydämensä
-tyhjäksi ja araksi. Olisi ollut kokonaan toisin, jos olisi saanut
-jotakin lämmintä lepäämään itseään vastaan. Kaikki todellinen,
-oleellinen lohdutus näytti pujahtaneen tiehensä. Täällä mäntyjen
-synkkien henkien keskellä -- täällä, ikäänkuin kahden maailman
-rajamailla -- vain hänen rintaansa vastaan nojaava poski olisi voinut
-poistaa hänen syvän levottomuutensa, hänen, joka tunsi itsensä
-metsään eksyneeksi lapseksi.
-
-Auto hiljensi, ajaja sytytti lyhtynsä, ja hänen naamansa ilmestyi
-ikkunaan.
-
-"Tässä meidän täytyy pysähtyä, neiti. Minun bentsiinini on lopussa.
-Tahdotteko päivällistä, vai ajammeko läpi?"
-
-"Läpi", vastasi Barbara.
-
-Kun he ajoivat tämän pienen kaupungin läpi, mistä ostivat bentsiiniä
-ja kysyivät tietä, Barbara tunsi itsensä vähemmän onnettomaksi,
-vieläpä katseli ympärilleen eräänlaisella hartaudella. Kun he olivat
-lähteneet uudestaan liikkeelle, niin hän ajatteli: Jospa saisin
-hänet nukkumaan -- meri on lohduttava häntä! Mutta Miltounin silmät
-tuijottivat selki selällään. Barbara oli nukkuvinaan, antaen päänsä
-painua toiselle puolelle, hengittäen kuuluvasti. Pyörien surinan,
-auton liitosten natinan, ohikulkevien synkkien puiden, kostean
-sanajalan tuoksujen, kaikkien näiden piti varmasti auttaa! Ja hän
-tunsi pian, että Miltoun tosiaankin vaipui uneen -- ja sitten -- hän
-itse ei tuntenut enää mitään.
-
-Kun hän heräsi unesta, mihin oli nähnyt Miltounin vaipuvan, niin
-auto nousi hitaasti jyrkkää rinnettä pitkin, jonka päälle kuu oli
-kohonnut. Ilma tuoksui vahvalta ja suloiselta, ikäänkuin olisi
-kuljettu ruohokenttäin poikki.
-
-"Särkät!" ajatteli Barbara. "Minä olen nukkunut."
-
-Äkillisen pelon vallassa hän katsahti Miltouniin. Mutta tämä
-oli paikoillaan kuten ennenkin, nojaten selkäänsä auton seinää
-vastaan, tuijottavin silmin, ilman muuta elämisen merkkiä. Ja vielä
-puoliunisena, kuten suuri, lämmin, syvästä unesta säpsähtänyt lapsi,
-Barbara tarttui ja kietoutui veljeensä. Oli hirveätä ajatella,
-että Miltoun oli istunut siinä sillä lailla, sillä aikaa kuin
-hän, Barbara, oli nukkuessaan lyönyt laimin vartioimisensa. Mutta
-hänen syleilyynsä ei tullut mitään vastausta, minkä vuoksi Barbara
-häpeissään ja tuskaisena päästi hänet ja käänsi kasvonsa ulospäin.
-
-Kaksi ohutta, tiheää, tummaa, pitkää, haukansiipien muotoista pilveä
-oli sattunut yhteen, niin että kuusta ei näkynyt muuta kuin vangittu
-hohde, mikä muistutti linnun silmää noiden pimeyden nopeiden luutien
-välissä. Tuo suuri, salaperäinen henki, joka pahanilkisenä hautoi
-suuria kuunkalpeita ruohokenttiä, näytti odottavan, iskeäkseen ja
-repiäkseen kynsineen ja ahmiakseen kaiken, mikä tunkeutui noiden
-vapauden ylätasangoiden villiin yksinäisyyteen. Barbara olisi melkein
-mielellään kuullut sieltä hiirihaukan vihellystä. Ja hänen unensa
-muistui hänen mieleensä. Missä olivat hänen siipensä -- nuo siivet,
-jotka olivat hänet unessa kantaneet tähtiin, nuo siivet, jotka eivät
-koskaan tulleet häntä kohottamaan maasta hänen valveilla ollessaan?
-Missä olivat myöskin Miltounin siivet? Hän vetäytyi nurkkaansa;
-kyynel herahti hänen suljettujen silmäluomiensa välistä -- toisia
-seurasi perässä. Niitä tuli nopeammin ja nopeammin. Sitten hän tunsi
-Miltounin käsivarren ympärillään ja kuuli hänen sanovan: "Älä itke,
-Babs!" Vaistomaisesti hän laski päänsä Miltounin rintaa vasten ja
-nyyhkytti katkerasti. Taistellessaan näitä nyyhkytyksiä vastaan
-hän menetti vähitellen onnettomuudentunteensa -- tietäessään, että
-Miltoun ei tullut koskaan enää tuntemaan itseään niin toivottomaksi
-kuin juuri oli ollut. Kaikki tämä oli vain pahaa unta, mistä he
-tulivat pian heräämään! Ja he tulivat olemaan onnellisia, yhtä
-onnellisia kuin aikaisemmin -- ennen viime kuukausia! Ja hän kuiskasi:
-
-"Vain hetkinen, Eusty!"
-
-
-
-
-XXIX LUKU.
-
-
-Vanhan lady Harbingerin kuoleman johdosta, mikä tapahtui seuraavan
-vuoden helmikuussa, Barbaran avioliitto lordi Harbingerin kanssa
-lykättiin kesäkuuhun.
-
-Hääpäivän varhaisena aamuna tuntui Monklandin nummen reunoilla vielä
-runsaasti kevään villiä suloutta.
-
-Barbara oli jo jalkeilla ja puettuna ratsastuspukuun, kun hänen
-kamarineitsyensä tuli herättämään häntä. Nähdessään Staceyn
-hämmästyneiden silmien tähystävän hänen saappaisiinsa hän sanoi:
-
-"Mitä nyt, Stacey?"
-
-"Te väsytte."
-
-"Joutavia, minä en mene hirtettäväksi."
-
-Kieltäydyttyään ottamasta ratsaspalvelijaa mukaansa hän läksi ajamaan
-nummelle, missä oli ollut Courtierin kanssa vuosi sitten. Siellä
-oli runsaasti maili tasaista, lyhyen, vielä kukkimattoman kanervan
-peittämää nelistyskenttää. Hän ajoi kiinteästi, ja hänen henkensä
-ratsasti ikäänkuin hänen edellään, haluten päästä hyyppien ja kuovien
-keskelle ja tuntea turpeisen maan luiskahtelevan allaan ja tuulen
-löyhyttelevän vasten hänen kasvojaan sinisen taivaan alla. Hän ajoi
-kuumaverisellä lempiratsullaan, joka huohottaen ja pärskyen sulasta
-riemusta oli valmis hyppäämään ulos sileistä nahoistaan, jonka
-silmien hän saattoi nähdä harhailevan toivossa päästä edes hitusenkin
-ymmärtämään hänen aikomuksiaan, jonka suusta hän saattoi kuulla
-kuolainten kalinaa ja jonka oikutkin näyttivät olevan omiaan viemään
-heitä lähempään kosketukseen toistensa kanssa -- hän oli täynnään
-eräänlaista suloista kärsimättömyyttä kaikkea kohtaan, missä ei
-ilmennyt samassa määrässä runsasta elinvoimaa.
-
-Päästyään nummen laelle hän pani hevosensa nelistämään. Tuuli
-löyhytteli hurjasti hänen kasvojaan ja kurkkuaan, hänen jokainen
-lihaksensa oli jännittynyt ja hänen verensä humisi -- tämä oli
-oikeata liikunnan tuottamaa innostusta!
-
-Hän pysäytti ratsunsa kiviröykkiön luona, mistä hän ja Courtier
-olivat katselleet ponylaumoja. Se oli nyt vain muistoa, hämärää ja
-hieman suloista, se oli jonkun erittäin ihanan kevätpäivän muistoa,
-jolloin puut näyttävät kukkivan meidän silmiemme edessä ja sulassa
-hillittömyydessään levittävän sitruunantuoksua. Ponyt olivat siellä
-vieläkin, ja etäämpää näkyi hohtava meri. Hän istui ajattelematta
-mitään, mutta miten ihanaa oli elää! Kaikki tämä oli niin täyttä ja
-suloista, oli vapautta ja voimaa! Kaukana lännessä yksinäisen farmin
-yläpuolella hän saattoi nähdä kahden hiirihaukan suurissa kehissä
-ajavan otusta. Hän ei kadehtinut niitä -- hän oli niin onnellinen,
-niin onnellinen kuin aamu. Ja hänet valtasi äkkiä totinen,
-kaikkivoittava halu päästä vuorten huipuille.
-
-"Minun täytyy", hän ajatteli, "yksinkertaisesti minun täytyy!"
-
-Laskeuduttuaan alas hevosen selästä hän heittäytyi selälleen ja
-unhotti kaiken, taivasta lukuunottamatta. Hänen ruumistaan, jota
-kannatti lämmin, pehmeä kanerva, kosketti hiljaa tuuli. Hänen
-henkensä yhtyi tyyneen, aavistamattomaan vapauteen. Yltäkylläisen
-viehättyneenä hän ei enää tuntenut, oliko iloinen.
-
-Hänen Halinsa yritti pureskella hänen hihojaan ja herätti hänet
-siten. Hän nousi satulaan ja ratsasti alas. Lähellä kotiaan hän
-oikaisi niityn poikki, minkä läpi juoksi kaksi pientä puroa,
-muodostaen suistomaan, mikä oli täynnänsä purppuransinisiä
-kämmekkäitä ja keltaisia kurjenmiekkoja. Tämän pitkän ja niin
-moninaisen, kirjavakukkaisen ja -puisen niityn toisesta päästä
-toiseen kulki kevään viime tunnelma.
-
-Barbaran ja hänen hevosensa vuoksi muutamat ponyt kapsahtivat pystyyn
-aran uteliaina ja seisoivat turvallisen matkan päässä, turvat
-epäilevästi ojolla, heilutellen hoikkia häntiään. Ja äkisti jossain
-korkealla, seuraten omaa musiikkiaan, kaksi käkeä lensi poikki nummen
-orapihlajia kohden. Tarkastaessaan nuolenmuotoisia lintuja hän
-huomasi jonkun tulevan itseään kohden pyökkipuiden välistä ja näki
-äkkiä, että se oli mrs Noel!
-
-Hän ratsasti eteenpäin punastuen. Mitä uskalsi hän sanoa? Saattoiko
-hän puhua häistään ja ilmaista siten Miltounin läsnäolon? Saattoiko
-hän ollenkaan avata suutaan herättämättä joitakin tuskallisia
-tunteita? Sitten kärsimättömänä päättämättömyytensä johdosta hän
-alkoi:
-
-"Kovin hauskaa nähdä teitä jälleen. Minä en aavistanut teidän olevan
-täällä."
-
-"Minä tulin Englantiin eilispäivänä, vain katsomaan, miten tavarani
-pakataan."
-
-"Oh!" mutisi Barbara. "Te tiedätte, mitä minulle tapahtuu, luulen?"
-
-Mrs Noel hymyili, katsahti ylös ja sanoi: "Kuulin sen eilisiltana,
-kaikkea hauskaa teille!"
-
-Barbara tunsi kurkkuaan ahdistavan.
-
-"Oli niin hauskaa tavata teitä", hän mutisi vielä kerran, "mutta
-minä luulen, että minun täytyy rientää", ja sanottuaan "hyvästi" hän
-ratsasti tiehensä.
-
-Mutta hänen iloinen mielialansa oli hävinnyt. Vieläpä ratsukin näytti
-astuvan epätasaisesti, siitä huolimatta, että asteli takaisin talliin
-päin, mikä siitä tuntui aina mielenkiintoiselta kymmenen minuutin
-poissaolon jälkeen.
-
-Mrs Noel ei ollut muuttunut, paitsi että hänen silmänsä näyttivät
-tummemmilta. Jos hän olisi osoittanut pienintäkin itsesäälin merkkiä,
-niin Barbara ei olisi ollenkaan tuntenut itseään niin murheelliseksi
-ja lamaantuneeksi kuin nyt. Jätettyään tallin hän huomasi, että tuuli
-ajoi suurta, valkeanhohtavaa pilveä. "Eikö sittenkään tule kaunista
-säätä!" hän ajatteli.
-
-Astuttuaan sisään vanhojen, niin sanottujen salaportaiden kautta,
-jotka veivät suoraan kirjastoon, hänen piti kulkea tuon suuren,
-synkän huoneen läpi. Siellä hän näki Miltounin istumassa nojatuolissa
-vastapäätä liettä, kirja polvella, mitä hän ei kuitenkaan lukenut,
-katsellen vain vanhan kardinaalin kuvaa. Hän riensi eteenpäin
-varpaillaan, henkeään pidätellen, peläten häiritsevänsä tuota
-omituista miestä, tuntien itsensä myöskin syylliseksi uuden tietonsa
-johdosta, jota ei aikonut ilmaista. Hän oli kerran polttanut sormensa
-näiden välisessä liekissä eikä halunnut tehdä sitä enää toista kertaa!
-
-Ikkunasta hän näki, että oli alkanut sataa rankasti. Hän
-pääsi makuuhuoneeseensa kenenkään huomaamatta. Huolimatta
-ilomielisyydestään nummella tämä hänen tyttöikänsä viime seikkailu
-ei ollut ollut täysin onnellinen. Hänellä oli entiset tunnelmansa,
-entiset epäilynsä ja tyytymättömyytensä, jonka hän oli luullut
-hävinneeksi. Nuo kaksi! Sulkea silmänsä ja olla onnellinen -- oliko
-se mahdollista! Puistoon oli ilmestynyt suuri sateenkaari, niin
-lähelle, ettei ollut moista ennen nähnyt, ja sen toinen pää laskeutui
-maahan jossakin lähellä olevalla niityllä. Aurinko paistoi jälleen
-tuulenviemän kirkkaan sateen läpi. Siniset jalokivet olivat alkaneet
-koristaa tummia ja vaaleita ja kultaisia pilviä. Outo vaalea valo --
-kevään henki, mikä kulki ohi tällaisena viimeisenä väkivaltaisena
-purkauksena -- maalasi kaikki puiden lehdet, ja satoja villejä
-värivivahduksia oli laskeutunut alas, kuten täplikkäät linnut
-nummelle ja kedoille.
-
-Barbaran valtasi toivottoman kauneuden hetki. Kiitävän viileyden
-henki lensi suoraan hänen sydämeensä. Hän risti kätensä rinnoilleen
-koettaakseen pidättää tätä hetkeä. Kaukana jossakin käki kukkui --
-ja kuolematon kutsu kävi tuulen mukana. Tämän kutsun mukana kaikki
-kauneus ja värit ja elämän viehätys näytti kiitävän. Jospa hän
-olisi voinut tarttua siihen ja pitää sitä aina sydämessään, samalla
-lailla kuin voikukat vangitsevat auringon ja pudonneet sadepisarat
-orjantappurapensaassa ikkunan alla sulkevat sisäänsä kaiken
-vaihtelevan valon! Jospa ei olisi mitään kahleita, mitään seiniä,
-mitään loppua!
-
-Hänen kellonsa löi kymmentä. Tähän aikaan huomisaamuna! Hänen
-poskiaan alkoi polttaa. Eräästä peilistä hän saattoi nähdä, miten
-niitä poltti, miten hänen huulensa käyristyivät ivallisesti, miten
-hänen silmänsä näyttivät oudoilta. Seisoen siinä hän tarkasti kauan
-itseään, kunnes vähitellen hänen kasvoistaan hävisivät kaikki
-hämmennyksen merkit ja ne tulivat kiinteiksi ja päättäviksi jälleen.
-Hän lakkasi tuntemasta sydämessään tuota kiitävää, villiä tunnetta
-ja sensijaan tunsi itsensä kylmäksi. Vapautuneena omasta itsestään
-hän tarkasti tyytyväisenä, miten hänen tyyni ja loistava kauneutensa
-pukeutui siihen sotisopaan, jonka se hetkeksi oli riisunut.
-
-Sinä yönä, päivällisen jälkeen, kun ihmiset olivat jättäneet
-ruokasalin, Miltoun pujahti omaan tyyssijaansa. Kaikista kirkossa
-olleista hän näytti vähimmän liikutetulta, mutta oli kuitenkin ollut
-syvimmin liikutettu. Vaikka häät olivatkin olleet niin hiljaiset
-ja yksityiset, niin hän oli pannut pahakseen kaiken arvottoman
-juhlimisen, mikä säesti hänen nuorimman sisarensa lähtöä. Hän
-olisi tahtonut, että tämä seremonia olisi tapahtunut synkässä,
-käyttämättä jätetyssä hovin kappelissa, missä nuo kaksi olisivat
-olleet vain papin kanssa kahden. Täällä, puolipakanallisessa,
-pienessä maalaiskirkossa, mikä oli kiireesti kukitettu ja
-missä puolipakanallinen kuoro lauloi raa'asti -- kaikki oli
-pärissyt, ja kaikki vanhentuneet kestit ja kylän puolelta tulleet
-kunnianosoitukset ja uteliaisuudet olivat saaneet hänet kipeäksi.
-Vaihtaen hännystakkinsa vanhaan kotitakkiin hän meni ulos nurmelle.
-Avarassa pimeydessä hän saattoi vapautua kiihtyneisyydestään.
-
-Vaalipäivän jälkeen hän ei ollut ollut kertaakaan Monklandissa.
-Mrs Noelin lähdön jälkeen hän ei ollut koskaan jättänyt Lontoota.
-Lontooseen ja työhön hän oli haudannut itsensä, Lontoolla ja työllä
-hän oli pelastanut itsensä. Hän oli lähtenyt taisteluun.
-
-Kaste ei ollut vielä laskeutunut, ja hän alkoi astella ketojen
-poikki vievää polkua. Ei ollut kuuta, ei tähtiä, ei tuulta. Karja
-oli liikkumattomana puiden alla. Huuhkajat eivät huhunneet,
-yökehrääjät eivät kuhertaneet, turilaat eivät olleet liikkeellä.
-Virta yksinään oli hereillä rauhallisessa pimeydessä, ja kun Miltoun
-kulki kiemurtelevaa satakaunojen ja voikukkien reunustamaa polkua
-pitkin, niin hänet valtasi tunne siitä, että hänen lähellään oli
-ikuinen odotus. Hänen askeltensa ääni tuntui pyhyydenloukkaukselta.
-Niin harras oli tämä hiljaisuus, missä miljoonien lehtien ja korsien
-hyvätuoksuinen pyhä savu kohosi.
-
-Astuttuaan viimeisen porraspuun poikki hän tuli lähelle Audreyn
-autiota huvilaa, hänen lehmuksensa alle, mikä Courtierin
-seikkailuyönä oli roikkunut mustansinisenä kuun ympärillä. Siltä
-puolelta vain ristikkoaita ja jotkut pensaat rajoittivat Audreyn
-puutarhaa.
-
-Talo oli kokonaan pimeä, mutta monet hoikat, valkeat kukat, maasta
-nousevan kirkkaan huurun tavoin, kietoutuivat ilmaan kukkalavojen
-yläpuolella. Nojaten puuta vasten Miltoun jättäytyi muistojen valtaan.
-
-Hiljaisista oksista, jotka riippuivat hänen synkän muotonsa
-ympärillä, pieni uninen lintu päästi heikon liverryksen, siili tai
-joku muu pieni yöeläin kahisteli tiehensä läheisessä ruohostossa,
-ja perhonen lensi ohi, etsien kynttilänvaloaan. Jokin Miltounin
-sydämessä sai siivet ja etsi hänen rakkautensa sammuneen kynttilän
-lämmintä ja valoa. Sitten hän kuuli hiljaisuudessa äänen, tuntui
-siltä, kuin pitkän ruohon läpi olisi laahattu oksaa. Tuo ääni
-tuntui milloin heikommalta ja heikommalta, milloin selvemmältä
-ja selvemmältä, milloin taas heikommalta, mutta hän ei voinut
-nähdä mitään, mistä tuo ääni sai alkunsa. Ja hänet valtasi tunne
-siitä, että jokin näkymätön oli hänen lähellään, niin että hänen
-tukkansa nousi pystyyn. Jospa Jumala olisi sytyttänyt kuun ja
-tähdet ja antanut hänen nähdä! Jospa Jumala olisi lopettanut tämän
-yön odotuksen, antanut kalpean hohteen valua tähän puutarhaan ja
-kalpean hohteen hänen sydämeensä! Mutta yö pysyi pimeänä, eikä tuo
-levoton ääni tauonnut. Miltounin valtasi kammottava ajatus, että se
-läksi hänen omasta sydämestään, joka koetti tuntea itsensä jälleen
-lämpimäksi. Hän sulki silmänsä ja tiesi heti kohta, että se ei
-lähtenyt hänen sydämestään, vaan jostakin ulkonaisesta, lohduttomasta
-olennosta. Ojentaen kätensä hän liikkui tuota ääntä kohden saadakseen
-sen kiinni. Kun hän saapui ristikkoaidalle, niin se taukosi. Ja hän
-näki liekin syttyvän ja kalpean, leveän valojuovan valaisevan ruohoa.
-
-Oivallettuaan, että Audrey oli siellä sisällä, hän läähätti. Hänen
-kyntensä käyristyivät ja särkyivät hänen tietämättään rautaista
-ristikkoaitaa vastaan. Nyt ei ollut, kuten tuona yönä, jolloin
-punaiset kukat Audreyn ikkunakomerossa olivat löyhytelleet tuoksuaan
-häntä kohden, nyt ei ollut intohimon pelkkää ylitsevuotavaa syöksyä.
-Syvempi ja hirveämpi oli hänessä rakkauden kaipuu -- mikä näytti
-siltä, kuin ei koskaan enää heräisi, vaan lepäisi kuolleena noiden
-synkkien oksien alla olevassa synkässä ruohossa. Ja jos se olisi
-päässyt voitolle -- mitä sitten? Hän vetäytyi takaisin puun alle.
-
-Hän saattoi nähdä pienten, valkeiden perhosten liitävän lampun
-valossa, hän saattoi nähdä aivan selvästi valkeat kukat ja
-kalpean kukkasvartion vartioivan toisia nukkuvia, ja hän seisoi
-ajattelematta mitään, tuntien enää tuskin mitään, huumautuneena ja
-taistelun rusentamana. Hänen kasvonsa ja kätensä olivat hunajaisen
-kasteen tahmentamat, kasteen, joka hitaasti, näkymättömästi tippui
-lehmuksesta. Hän kumartui alas ja tunnusteli ruohoa. Ja äkkiä hän
-tuli vakuutetuksi Audreyn läsnäolosta. Niin, hän oli siellä --
-ulkona verannalla! Hän saattoi erottaa hänen vaalean vartalonsa
-kiireestä kantapäähän saakka, ja kun ei oivaltanut, että Audrey ei
-saattanut nähdä häntä, hän odotti hänen sanovan jotakin; mutta mitään
-ääntä ei kuulunut, mitään liikettä ei näkynyt, vaan Audrey kääntyi
-takaisin taloon. Miltoun juoksi ristikkoaitaa kohden. Mutta tiellä
-hän pysähtyi vielä kerran -- kykenemättä ajattelemaan, kykenemättä
-tuntemaan mitään, ikäänkuin oman itsensä hylkäämällä. Ja äkkiä
-hän tapasi kätensä suultaan, ikäänkuin siinä olisi ollut hänen
-sydämestään päässyttä, hyytynyttä verta.
-
-Pitäen yhä kättään suullaan ja hilliten askeltensa ääntä ruohossa hän
-hiipi pois.
-
-
-
-
-XXX LUKU.
-
-
-Ravenshamin suuressa lasihuoneessa seisoi lady Casterley lähellä
-muutamia japanilaisia liljoja, kirje kädessä. Hänen kasvonsa olivat
-hyvin valkeat, sillä influenssan jälkeen hänen sallittiin tänään olla
-ensi kertaa jalkeilla. Liioin ei siinä kädessä, jolla hän piteli
-tuota kirjettä, ollut tavallista vankkuutta. Hän luki:
-
-    Monkland Court.
-
-    Vain joku rivi, rakkaani, ennen postin menoa, mainitakseni
-    sinulle, että Babs on lähtenyt onnellisesti. Lapsi näytti
-    suloiselta. Hän lähetti sinulle rakkaat terveisensä ja jonkun
-    hullun sanoman -- että olisit iloinen kuullessasi, että hän on
-    täydessä turvassa, molemmat jalat lujasti maassa.
-
-Pieni, julma hymy väreili lady Casterleyn huulilla. Niin, tosiaankin,
-oli jo aikakin! Lapsi oli ollut hyvin lähellä jyrkänteen reunaa!
-Vallan vähällä tehdä romanttisen hullutuksen! Tuo kaikki oli
-onnellisesti ohi! Ja kohottaen uudestaan kirjettä hän jatkoi lukuaan:
-
-"Me olimme tietenkin siellä kaikki, ja tulemme takaisin huomenna.
-Geoffrey on aivan masentunut. Asiat eivät voi olla entisellään ilman
-Babsia. Minä olen pitänyt Eustacea hyvin huolellisesti silmällä
-ja luulen tosiaankin, että hän on onnellisesti suoriutunut tuosta
-asiastaan. Hän esiintyy nykyään erittäin hyvin parlamentissa.
-Geoffrey sanoo, että hänen köyhäinhoitolakia kosketteleva puheensa
-oli väkisinkin paras."
-
-Lady Casterley antoi kirjettä pitelevän käden vaipua: Onnellisesti?
-Niin, Miltoun oli suoriutunut onnellisesti! Hän oli tehnyt oikein
--- niinkuin piti tehdäkin! Ja aikaa voittaen hän tulisi olemaan
-onnellinen! Hän tulisi nyt nousemaan haluamalleen huipulle, josta
-hän, lady Casterley, oli uneksinut hänen puolestaan aina siitä
-saakka, kun hän oli pikkuinen poika, aina siitä saakka, kun hänen
-pieni, ohut kätensä oli ollut hänen kädessään heidän kulkiessaan
-kukkain tai huonekalujen keskellä. Mutta kun hän seisoi siinä --
-rutistellen kirjettään, vaaleanharmaana, kuten pieni, päättäväinen
-henki, hoikkien kukkiensa keskellä, jotka täyttivät tuoksullaan tuon
-suuren lasihuoneen -- niin varjoja kiiti hänen kasvojensa poikki.
-Oliko se pakenevaa keskipäivän aurinkoa? Vai oliko se jotakin tuon
-vanhan kreikkalaisen lauseen -- "luonne on kohtalo" -- kimmaltelevaa
-tajuamista, jotakin äkillistä tuon yleisen totuuden tunnetta, että
-kaikki ovat sidottuja omaan luonteeseensa ja että se, mitä ihminen
-kaikkein hartaimmin toivoo, tulee hänet lopulta orjuuttamaan?
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YLIMYS***
-
-
-******* This file should be named 53180-8.txt or 53180-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/1/8/53180
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53180-8.zip b/old/53180-8.zip
deleted file mode 100644
index 45376ca..0000000
--- a/old/53180-8.zip
+++ /dev/null