diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53593-8.txt | 6496 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53593-8.zip | bin | 130379 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6496 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4e4eed7 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53593 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53593) diff --git a/old/53593-8.txt b/old/53593-8.txt deleted file mode 100644 index dd8ded1..0000000 --- a/old/53593-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6496 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Yhteiskuntasopimuksesta, by Jean-Jacques -Rousseau, Translated by J. V. Lehtonen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Yhteiskuntasopimuksesta - eli Valtio-oikeuden johtavat aatteet - - -Author: Jean-Jacques Rousseau - - - -Release Date: November 25, 2016 [eBook #53593] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YHTEISKUNTASOPIMUKSESTA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -YHTEISKUNTASOPIMUKSESTA - - ELI - -VALTIO-OIKEUDEN JOHTAVAT AATTEET - -Kirj. - -JEAN-JAQUES ROUSSEAU - -Suomentanut ja johdannolla varustanut - -J. V. LEHTONEN - -Alkuperäinen nimi: Du Contrat Social ou Principes du Droit Politique - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi a. Karisto, -1918. - - - - -SISÄLLYS: - -Johdanto - -Ensimäinen kirja. - - Alkusana. - Ensimäinen luku: Tämän ensimäisen kirjan aihe. - Toinen luku: Ensimäisistä yhteiskunnista. - Kolmas luku: Väkevämmän oikeudesta. - Neljäs luku: Orjuudesta. - Viides luku: On aina palattava ensimäiseen sopimukseen. - Kuudes luku: Yhteiskuntasopimuksesta. - Seitsemäs luku: Ylimmästä valtiovallasta. - Kahdeksas luku: Yhteiskuntatilasta. - Yhdeksäs luku: Kiinteästä omaisuudesta. - -Toinen kirja. - - Ensimäinen luku: Ylin valtiovalta on luovuttamaton. - Toinen luku: Ylin valtiovalta on jakamaton. - Kolmas luku: Voiko yleistahto erehtyä? - Neljäs luku: Ylimmän valtiovallan rajoista. - Viides luku: Elämän ja kuoleman oikeudesta. - Kuudes luku: Laista. - Seitsemäs luku: Lainlaatijasta. - Kahdeksas luku: Kansasta. - Yhdeksäs luku: Jatkoa. - Kymmenes luku: Jatkoa. - Yhdestoista luku: Erilaisista lainlaatimisjärjestelmistä. - Kahdestoista luku: Lakien jako. - -Kolmas kirja. - - Ensimäinen luku: Hallituksesta yleensä. - Toinen luku: Erilaisten hallitusmuotojen pohjana - olevasta periaatteesta. - Kolmas luku: Hallitusten jako. - Neljäs luku: Kansanvallasta. - Viides luku: Ylimysvallasta. - Kuudes luku: Yksinvallasta. - Seitsemäs luku: Sekahallituksista. - Kahdeksas luku: Kaikki hallitusmuodot eivät sovellu - kaikille valtioille. - Yhdeksäs luku: Hyvän hallituksen tunnusmerkeistä. - Kymmenes luku: Hallituksen väärinkäyttämisestä ja sen - helposta turmeltumisesta. - Yhdestoista luku: Valtioruumiin kuolemasta. - Kahdestoista luku: Kuinka ylin valtiovalta pysyy voimassa. - Kolmastoista luku: Jatkoa. - Neljästoista luku: Jatkoa. - Viidestoista luku: Valtiopäivämiehistä eli kansanedustajista. - Kuudestoista luku: Hallituksen asettaminen ei ole - sopimusluontoinen teko. - Seitsemästoista luku: Hallituksen asettamisesta. - Kahdeksastoista luku: Kuinka on estettävä hallituksen anastuspyyteet. - -Neljäs kirja. - - Ensimäinen luku: Yleistahto on häviämätön. - Toinen luku: Äänestyksestä. - Kolmas luku: Vaaleista. - Neljäs luku: Roomalaisista kansankokouksista. - Viides luku. Tribuuninvirasta. - Kuudes luku: Diktaattorinvirasta. - Seitsemäs luku: Sensorinvirasta. - Kahdeksas luku: Kansalaisuskonnosta. - Yhdeksäs luku: Loppusana. - - - - -JOHDANTO. - - -_Jean-Jacques Rousseau_ (1712-1778), tuo valistusajan monista -kuuluisista ranskalaisista ajattelijoista ehkäpä kuuluisin, ei ole -aivan tuntematon suomalaisellekaan yleisölle. Jo vuodesta 1898 on ollut -suomeksi luettavana tanskalaisen filosofin Harald Höffdingin esitys -Rousseaun kirjavista elämänvaiheista ja hänen ajattelunsa pääsuunnista. -Onpa tästä kirjasta, jota muuan englantilainen Rousseaun tutkija -nimittää "ihastuttavaksi", ilmestynyt toinen painoskin v. 1911, -huolimatta suomennoksen tavallista kehnommasta kieliasusta. Lisäksi on -v. 1905 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimitusten sarjassa -ilmestynyt muuan Rousseaun pääteoksia, _Émile eli Kasvatuksesta_, jonka -suomentaja, tri J. Hahl, on varustanut sekä hänen elämäkertaansa että -tuotantoaan selostavalla johdannolla ja jonka 1029 sivua ovat -tarjonneet ja tarjoavat lukijalle runsasta tilaisuutta tutustua hänen -hehkuvan kaunopuheiseen sanontaansa, samoin kuin hänen rohkeihin -kasvatusopillisiin ja uskonnollisiin aatteisiinsa. - -Nyt on tullut Rousseaun toisen teoreettisen pääteoksen, _Contrat -social'in eli Yhteiskuntasopimuksen_ vuoro joutua suomeksi käännettynä -yleisömme käsiin. - -Dreylus-Brissac, muuan _Yhteiskuntasopimuksen_ julkaisijoita, sanoo -tätä teosta siksi Rousseaun kirjaksi, "josta Ranskassa eniten puhutaan -ja jota ehkä vähiten luetaan". Nämä sanat viittaavat siihen, että -_Yhteiskuntasopimus_ on yhä vielä elävä teos, että sen kehittelemien -periaatteiden ympärillä käyvät päivän valtiolliset mielipiteet yhä -kiivasta kamppailuaan, mutta että vain harvat lukijat jaksavat -perinpohjin harkita ja vertailla siinä esitettyjä oppeja, tyytyäkseen -vain muutamiin yksinäisiin voimalauseisiin. Nykyisenä ajankohtana, -jolloin suuri valtakunta kaikista liitoksistaan natisten heittelehtii -hurjan vallankumouksen ristiaallokossa, luulisi tämän vallankumouksen -keskellä elävien suomalaistenkin erinomaisen mielellään tutustuvan -teokseen, jota on sanottu Ranskan suuren vallankumouksen raamatuksi ja -joka on osaltaan varsin tehokkaasti jouduttanut tämän vallankumouksen -tuloa. Lisäksi otaksuisi paraillaan hallitusmuotoaan etsivän kansan -kernaasti ottavan selkoa niistä periaatteista ja näkökohdista, joita -niin merkillisellä kirjalla on esitettävänään. - -Onhan sitäpaitsi jo yksistään Rousseaun kirjoitustavassa jotakin niin -sydäntäsykähyttävää, lämmittävää ja inhimillistä, että hänen kirjansa, -huolimatta kaikesta, mitä niissä saattaa olla liioiteltua ja -haaveellista, tuntuvat ikäänkuin juuri meidän ajallemme kirjoitetuilta -ja ikäänkuin meidän kauneimpia pyrkimyksiämme edistäviltä. Gustave -Lanson, tunnettu ranskalainen kirjallisuushistorioitsija, tuleekin -Rousseauta ja Voltairea, toista valistusajan suurtaistelijaa, -vertaillessaan siihen tulokseen, ettei Voltaire kosketa meihin -läheskään niin syvältä kuin Rousseau ja että hän kuuluu jo tavallaan -menneisyyteen, kun sitävastoin "Rousseau kuuluu meidän aikaamme; ja -hyvin luultavaa on, että monet sukupolvet tulevat vielä häneen nähden -tuntemaan aivan samoin". - -Voltaire ja Rousseau edustivatkin kahta vastakkaista ihmislaatua. -Edellinen oli kirkkaan järjen, kuivan tosiasian, armottoman naurun -mies, jälkimäinen taas oli täynnä tunnetta ja liikutusta, eikä voinut -sietää naurua. Voltaire oli ylimys kiireestä kantapäähän, eli -yhteiskunnan kukkuloilla ja halveksi köyhiä. Rousseau oli koko ikänsä -saanut kokea yhteiskunnan kovuutta, säätyetujen vääryyttä, kulkurin -köyhyyttä. Hän oli monilla jalkamatkoillaan halki Ranskan nähnyt -talonpojan kurjan tilan, hän oli pääkaupungin seurapiireissä pannut -merkille ylhäisön turhamaisen, tarkoituksettoman elämän, hän oli nähnyt -kuningashallituksen rajattoman ahneuden ja pöyristyttävän mielivallan. -Sentähden kävi hän intohimoisesti puolustamaan köyhiä ja kovaosaisia, -sentähden vaati hän jyrkästi kansaa vapautettavaksi niistä kahleista, -joissa se oli vuosisatoja huokaillut. - -Haltioituneena hän haaveili siitä kadonneesta kulta-ajasta, jolloin -ihminen oli ollut onnellinen armaan luontoäidin helmassa, ja -lannistumattomalla uskolla kävi hän parantamaan ihmistä ja parantamaan -yhteiskuntaa, niin että edes jotakin tuon hävinneen kulta-ajan onnesta -voitaisiin uudelleen saavuttaa. Samalla kun Rousseau on ensimäinen -luonnonnäkyjen taiteellinen, syvästi tunteva kuvaaja uudemmalla ajalla, -kohottaa hän myös kaikkein voimakkaimmin huudon: "Takaisin luontoon!" -ja tekee siitä elämänohjeen sekä itselleen että ihmiskunnalle. Rousseau -tahtoi elämän elettäväksi personallisesti, suurin, selvin, -yksinkertaisin muodoin, hän moitti sivistyksen heikontavan tällaista -elämää pirstomalla sen moninaisiin pintapuolisiin harrasteluihin, hän -puolsi sielun, sydämen ja vaiston oikeuksia, järjen, hengen ja -harkinnan siihen asti niin yksinvaltiaita oikeuksia vastaan. - -Miltä kohdalta liittyy nyt _Yhteiskuntasopimus_ näihin Rousseaun -yleisiin pyrkimyksiin ja aatteisiin? Muutamat tutkijat, niinkuin esim. -Émile Faguet ja Jules Lemaître, vastaavat tähän, ettei juuri miltään -kohdalta ja että _Contrat social_, samalla kun se on keskinkertaisin, -hämärin ja tuhoisin kaikista Rousseaun teoksista sekä se, missä jo voi -huomata alkavan mielipuolisuuden merkkejä, on ajatuksellisesti kaikkein -vaikeimmin liitettävissä hänen tuotantonsa kokonaisuuteen. Toiset taas, -kuten esim. Lanson, katsovat olevan varsin helppoa havaita -_Yhteiskuntasopimuksenkin_ suorastaan välttämättömänä renkaana -liittyvän Rousseaun muiden teosten aateketjuun. - -Rousseaun perusaate, se, josta hän aina lähtee ja johon hän aina tulee, -on, niin esittää asian Lanson, tämä: Luonto oli tehnyt ihmisen hyväksi -ja yhteiskunta on tehnyt hänet pahaksi; luonto oli tehnyt ihmisen -vapaaksi ja yhteiskunta on tehnyt hänestä orjan; luonto oli tehnyt -ihmisen onnelliseksi ja yhteiskunta on tehnyt hänestä kurjimmista -kurjimman olennon. Luonnontilassa ollessaan oli ihminen hyvä. Kuinka -olisikaan hän voinut rikkoa sääntöjä vastaan, kun ei mitään sääntöjä -ollut? Hän seurasi vain itsesäilytysvaistoaan, oli viaton kuin eläin, -eikä vahingoittanut ketään. Hän tyydytti vain tarpeensa eikä pyytänyt -yli sen mitään, vieläpä auttoikin kaltaisiaan silloin kun oli itse -kylläinen. Turmelus alkoi sinä päivänä, jolloin harkinta liittyi -aistimukseen, jolloin järki otti vangikseen vaiston, jolloin ihminen -keksi pitää huolta myös tulevista tarpeistaan, jolloin hän näiden -tulevien tarpeiden nimessä jakoi esineet käsitteiden "minun" ja "sinun" -mukaan ja loi omaisuuden. Näin syntyi luonnollisen tasa-arvoisuuden -tilalle omaisuuteen ja voimaan ja viekkauteen ja julmuuteen perustuva -eriarvoisuus. Näin syntyivät etuoikeudet, näin joutuivat toiset saamaan -kaikki, mitään tekemättä, kun taas toisten oli pakko raataa -nääntymykseen asti herrojensa hyväksi. Näin syntyi yhteiskunta, joka -näyttää vain tukevan anastajia heidän anastuksissaan ja raastavan -köyhän vieläkin köyhemmäksi. Omaisuus on yhteiskunnan perustus, ja -valta, ylhäisyys, kunnia, kaikki lähtee siitä. Yhteiskunta kulkee yhä -eteenpäin turmeltumisensa tiellä, ja juuri se, mitä tämä yhteiskunta -pitää korkeimman kehityksensä mittana ja mistä se eniten ylpeilee, -taiteet ja tieteet, onkin parhaana merkkinä tästä turmeltumisesta. -Ovathan taiteet ja tieteet ylellisyyttä, josta kansan suuri enemmistö -ei tiedä eikä hyödy mitään, ja ylellisyyshän on taas samaa kuin -muutamien rikkaus ja lukemattomien kurjuus. Kas siinä Rousseaun -molempien ensimäisten esitelmien (_Discours_) aatteellinen tausta, -esitelmän _Taiteiden ja tieteiden turmelevasta vaikutuksesta_ (1750) ja -esitelmän _Eriarvoisuudesta_ (1755). - -Edelliseen näistä liittyy hyvin läheisesti _Kirje teatteriesityksistä_, -jonka Rousseau v. 1758 kirjoitti d'Alembertille vastustaakseen tämän -ehdottaman teatterin perustamista vakavaan Genève'iin, koska -näytelmätaide juuri parhaiten kuvastaa yhteiskunnan turmeltunutta tilaa -ja tehokkaimmin levittää sen erehdyksiä ja paheita. - -Ihanteena on siis luontoon palaaminen. Mutta siitä huolimalta ei tule -otaksua Rousseaun vaativan nykyaikaisen ihmisen palaamista orang-utanin -asteelle tai yhteiskuntatilan hylkäämistä ja luonnontilan omaksumista -uudelleen. Ihminen on jo vuosituhansien kuluessa siinä määrin muuttunut -kaikilta vaistoiltaan ja elämänvaatimuksiltaan, että luonnontilaan -palaaminen merkitsisi hänelle suurta onnettomuutta. Lisäksi on -yhteiskuntatila eräissä suhteissa luonnontilaa korkeampikin tila, kun -asiaa tarkemmin ajattelee. "Vaikkakin ihminen luopuu tässä tilassa -useista eduista, joita luonto oli hänelle tarjonnut, saa hän -korvaukseksi muita niin suuria etuja, hänen kykynsä harjaantuvat ja -kehittyvät, hänen ajatuksensa avartuvat, hänen tunteensa jalostuvat, -koko hänen sielunsa kohoaa niin valtavasti, että elleivät tämän uuden -elämäntilan väärinkäytökset alentaisi häntä usein sitäkin tilaa -alemmas, minkä hän on jättänyt, hänen pitäisi lakkaamatta siunata sitä -onnellista hetkeä, joka hänet siitä ikiajoiksi tempasi ja joka teki -typerästä, kehittymättömästä eläimestä älykkään olennon ja ihmisen", -lausutaan tästä _Yhteiskuntasopimuksessa_ (I, 8). Säilyttämällä siis -kehityksen aiheuttaman älyllisen ja siveellisen olentomme jalostumisen -ja avartumisen, tulee meidän muutoin pyrkiä saavuttamaan niitä hyviä -ominaisuuksia ja sitä vapautta, joiden kuvitellaan luonnonihmiselle -kuuluneen. Siinä mielessä tulee meidän palata luonnontilaan ja -toimittaa itsessämme parannus. - -Tämä parannus käsittää kaksi laajaa tehtävää: yksilön parantamisen ja -yhteiskunnan parantamisen. - -Yksilön parantaminen tapahtuu ensi sijassa kasvatuksen avulla. Luonto -on hyvä ja yhteiskunta paha. Antakaamme siis luonnon tehdä tehtävänsä -ja pysyttäkäämme yhteiskuntaa aluksi etäällä lapsesta. Luonto loi -villi-ihmisen: tehkäämme mekin oppilaastamme villi-ihminen, -vahvistakaamme hänen ruumistaan, teroittakaamme hänen aistejaan, -harjoittakaamme vaistoa, odottakaamme harkinnan selviytymistä -aistimuksista, ihmiskunta on kehittynyt pakottavan tarpeen ja -kokemuksen tietä: pankaamme lapsi tuntemaan tarpeita ja toimittakaamme -hänelle kokemuksia. Poistakaamme hänen lähettyviltään turmiollinen -kirjallisuus ja antakaamme hänen lukea vain luonnon suurta kirjaa ja -etsiä siitä jumalaa. Uskontojen opinkappaleet ovat yhteiskunnan -keksintöjä ja vihan ja teeskentelyn välikappaleita: hyljätkäämme ne ja -koettakaamme saada oppilaamme hänen ennätettyään järjen ikään -käsittämään Jumala kaikessa Hänen puhtaudessaan ja äärettömyydessään. -Näin kehittyy lapsesta yhteiskuntaihminen, jolla on kaikki -luonnonihmisen edut ilman yhteiskunnan luomia paheita. Tämän kehityksen -tie osoitetaan yksityiskohtaisesti _Émile'issä_ (1762). - -_Uusi Héloïse_ (1761) taas osoittaa, kuinka kukin meistä voi keskellä -jokapäiväistä elämää suorittaa tämän kehityskulun kohti luonnollisen -ihmisen hyveitä. Luonnon mukaan on kyllä Saint-Preux'n ja Julie'n -rakkaus aivan viatonta: mutta he ovat unohtaneet, että rakkaus luonnon -mukaan on nykyään mahdoton. Yhteiskunta ei hyväksy heidän rakkauttaan, -vaan eroittaa heidät, naittaen Julie'n miehelle, jota hän ei rakasta. -Julie on sortumaisillaan aviorikokseen: valhehan kuuluukin niin -läheisesti nykyiseen yhteiskuntaan. Mutta uskonnollisen tunteen -johtamana päättää Julie elää täysin vilpitöntä elämää. Hänen miehensä -avustaa siinä häntä, ja he molemmat yhdessä nostavat totuuden, -suoruuden, vapauden, hyveen ja onnen vallitsemaan siinä -mallikelpoisessa perheessä, jonka he luovat ja jossa sivistyksen -keskelläkin ihmisen älyllinen puoli kehittyy sydämen turmeltumatta. - -_Yhteiskuntasopimus_ (1762) käsittelee sitten keinoja, joiden avulla -perinjuurin turmeltuneen yhteiskunnan parantaminen on toimitettava ja -sovitettava keskenään yhteiskuntatilan tarjoomat monilukuiset edut ja -luonnontilan vapaus ja onnellisuus. Sitävarten on ajatuksissa palattava -siihen hetkeen, jolloin yhteiskunta syntyi. Tällä hetkellä tekivät -keskenään tasa-arvoiset ja luonnostaan vapaat ihmiset sopimuksen, jonka -mukaan he liittyivät yhteisöksi ja suostuivat kaikki luopumaan -vapaudestaan ja omaisuudestaan yhteisön hyväksi. Tämän yhteisön ainoana -päämääränä ja tehtävänä on ilmeisesti sen jäsenten menestys ja onni. -Sitä johtaa kaikkien näiden jäsenten tahtojen yhteisvaikutuksesta -syntyvä yleistahto, joka tarkoittaa aina yhteiskunnan parasta. -Kansalaiset alistavat kaikki tahtonsa tämän yleistahdon alaiseksi, -mutta kun tämä yleistahto tähtää samaan kuin heidän kunkin -yksityinenkin tahto, nimittäin yhteiskunnan menestykseen, on -kansalainen vapaa, koska hän tottelee vain omaa tahtoansa. Luopumalla -näennäisesti vapaudestaan ja antautumalla yhteiskunnan alamaiseksi, -lujittaa siis vain kansalainen vapauttaan, samoin kuin hän lujittaa -omistusoikeuttaan, jota yhteiskunta suojelee. Kaikkien kansalaisten -tahdoista syntyvä yleistahto on samalla ylin valtiovalta, mitä on -olemassa: vain sen päätökset ovat laki. Hallitus, olkoon se millainen -tahansa, olkoon sen etunenässä kuningas tai ylimystö tai suurempi -hallituskunta, on vain tämän kansan yleistahdon palvelija. -Yieistahdolla on valta, koska se on ylin käskijä, minä päivänä tahansa -muuttaa hallitusmuotoa, poistaa kuningas, kumota perustuslait, jopa -purkaa yhteiskuntasopimuskin. Näiden luonnollisten periaatteiden -mukaisesti tulisi nyt koettaa uudelleen järjestää inhimillisiä -yhteiskuntia, asettaa niihin sellainen hallitus, kuin niistä kukin -näyttää vaativan, laatia niille sellaiset lait, jotka takaavat niiden -menestyksen ja poistavat kaikki väärinkäytökset, kaiken sorron ja -mielivallan. - -Jos _Yhteiskuntasopimuksen_ voi näin suuremmitta vaikeuksitta yhdistää -Rousseaun muiden pääteosten aatteelliseen kokonaisuuteen, niin liittyy -se taas toisaalta varsin elimellisesti hänen omaan elämäänsä ja sen -kokemuksiin. - -Niinkuin hän teoksensa alkusanassa viittaa, on _Yhteiskuntasopimus_ -vain ote laajemmasta teoksesta, jota hän oli ryhtynyt sepittämään -Venetsiassa vv. 1743-1744. Hänen vaikutusvaltaiset pariisilaiset -ystävänsä olivat nimittäin hankkineet hänelle lähettilään sihteerin -paikan Venetsiaan. Niin vähän mieskohtaista iloa kuin työskentely -typerän ja saiturimaisen lähettilään kanssa Rousseaulle tuottikin, -tarjosi tämä toimi hänelle kuitenkin oivallisen tilaisuuden tutustua -Europan valtiolliseen elämään, julkiseen ja salaiseen, yksityiseen ja -kansainväliseen. Lisäksi tutki hän innokkaasti valtiotieteellisiä -kirjailijoita, ja käytännön ja teorian innostamana suunnitteli ja pani -hän osittain alulle itsekin laajan teoksen, jonka oli nimensä -mukaisesti (_Institutions politiques_) määrä käsitellä valtiolaitosta -kokonaisuudessaan, Hän joutui kuitenkin Venetsiasta niin pian pois, -ettei hän ennättänyt saada työtään valmiiksi. Vasta sitten kun hän oli -päässyt Pariisin hyörinästä Montmorencyn rauhaan, sai hän aikaa -kirjoittaa yhteen jaksoon kaikki tärkeimmät teoksensa ja samalla -eroittaa määrätyn osan vanhemmasta valtiotieteellisestä teoksesta ja -muodostaa siitä _Yhteiskuntasopimuksen_, mahdollisesti korjailemalla -tätä osaa vakiintuneempien periaatteittensa mukaiseksi. - -Näitä periaatteita oli Rousseau muiden asiain yhteydessä julistanut -jo eräissä aikaisemmin ilmestyneissä kirjoituksissaan, ennen -kuin hän ne lopullisesti kokosi erikoiseksi oppirakennukseksi -_Yhteiskuntasopimukseen_. Niinpä oli hän jo suureen ensyklopediaan -laatimassaan esityksessä valtiotaloudesta ensimäisen kerran -hahmostellut teoriansa yleistahdosta. Edelleen oli esitelmään -eriarvoisuudesta sisältynyt useita _Yhteiskuntasopimuksen_ aineksia, -niinkuin esim. viittauksia perustavaan sopimukseen, kansalle kuuluvaan -ylimpään valtiovaltaan, lakien luonteeseen y.m. _Yhteiskuntasopimus_ -onkin tavallaan tämän esitelmän välttämätön täydennys: sehän osoittaa, -millä tavalla ihmiskunta saattaa pelastua siitä synkästä, suorastaan -toivottomasta tilasta, mihin se esitelmän mukaan oli joutunut. - -Paljon enemmän kuin tutustuminen kansainvälisiin valtiollisiin -suhteisiin ja Venetsian tasavallan oloihin vaikutti kuitenkin -_Yhteiskuntasopimuksen_ lopulliseen muodostumiseen se seikka, että -Rousseau oli kotoisin toisesta kaupunkitasavallasta, Genève'istä. Tosin -ei hän senjälkeen kun hän v. 1728 16-vuotiaana karkasi kalvinilaisesta -synnyinkaupungistaan, ollut oleskellut siellä muuta kuin käymätien. -Mutta hän sanoo isänsä jo lapsena istuttaneen häneen "vapaan -tasavaltalaisen hengen", ja koko elämänsä ijän katsoikin hän syvällä -kunnioituksella ja ihailulla tämän porvaristasavallan puoleen. -Kuuluisaksi tultuaan kävi Rousseau v. 1754 Genève'issâ ja kääntyi -uudelleen protestanttisuuteen, päästäkseen tasavallan kansalaiseksi -- -arvo, josta hän oli ylpeämpi kuin konsanaan suurempien valtioiden -komeimmistakin kunnianimistä. Niinpä kirjoittaakin hän useina vuosina, -siksi kunnes synnyinkaupungin johtomiesten ja hänen välinsä -ennättävät kylmetä, teostensa kansilehdelle arvokseen "Genève'in -kansalainen" ja panee sen, missä suinkin tilaisuutta on, toisten -kirjailijain monilukuisten pöyhkeiden arvonimien vastakohdaksi. Heti -_Yhteiskuntasopimuksen_ ensimäisen kirjan alussa viittaa hän myös tähän -kansalaisarvoonsa ja äänestysoikeuteensa ja jatkaa: "Joka kerta kun -harkitsen hallitusmuotoja, olen onnellinen saadessani tutkimuksistani -yhä uusia syitä isänmaani hallitusmuodon rakastamiseen!" - -Tuolla käynnillään v. 1754 oli Rousseau nimittäin erikoisesti -tutustunut Genève'in hallitusmuotoon, ja onkin näytetty toteen, että -useat kohdat _Yhteiskuntasopimusta_ on enemmän tai vähemmän -uskollisesti muovailtu tämän hallitusmuodon mukaisiksi. Joka -tapauksessa ajatteli Rousseau pientä, ei liian rikasta eikä -liian köyhää -- rikkauden tasaisen jakautumisen vaatiminen, -maanviljelyksen ja maaseudun ylistäminen kaupan ja kaupunkien edellä ja -suurteollisuuden vaatiman työnjaon vastustaminen ovatkin Rousseaulle -varsin kuvaavia piirteitä -- valtiota, juuri sellaista kuin Genève tai -Bern, ja vain sellaisen pienen valtion piirissä katsoo hän ihanteensa -mahdolliseksi toteuttaa, mikäli se yleensä on mahdollinen toteuttaa. -Mielikuvituksessaan yhdisti hän ihailemansa Genève'in tasavallan -antiikin tasavaltoihin, joita hän ihaili vielä enemmän ja joiden -edustamia aatteita hän niinikään koetti sovittaa suunnitelmiinsa. Onhan -tuo aate, että kansalainen on jotakin vain valtion jäsenenä, että hän -on vain sikäli vapaa kuin valtiokin on vapaa ja että kansalaisen tulee -näin ollen kaikkine voimineen, kykyineen ja omaisuuksineen antautua -valtiolle, täysin antiikkinen. Lisäksi sijoittaa Rousseau teoksensa -loppuun laajan esityksen Rooman tasavallan kansankokouksista ja -tribuunin, diktaattorin ja sensorin viroista, ikäänkuin tahtoisi hän -suositella kaikkia niitä esikuviksi nykyajankin valtioille. -Puoltaessaan 16. vuosisadalla protestanttisen kansan oikeutta nousta -uskonsa puolesta kapinaan ja vastustaessaan myöhemmin Ludvig XIV:n -itsevaltiutta olivat taas protestanttiskalvinistiset jumaluusoppineet -kehitelleet teoriaa kansan suvereenisuudesta, kansalle kuuluvasta -ylimmästä valtiovallasta, ja tämä teoriahan on Rousseaunkin -valtiollisen aaterakennuksen kulmakiviä. Edelleen tuntuu ikäänkuin -armottoman kalvinilaisuuden ja Genève'in vanhojen asetusten vaikutusta -siinä karkotuksella ja kuolemalla uhkaavassa ankaruudessa, millä -Rousseau teoriansa huipuksi pystyttää, menetellen tässä vastoin -Montesquieun varovampia ja järkevämpiä suunnitelmia, deistisiin -opinkappaleihin, sellaisiin kuin kostavan ja auttavan Jumalan -olemassaoloon, vanhurskaiden autuuteen ja pahojen rangaistukseen, -nojaavan valtionuskontonsa. - -Jos näin Rousseaun oppi kansalle kuuluvasta ylimmästä valtiovallasta -ulottuu verrattain syvälle inhimillisen ajattelun historiaan, niin -vielä paljoa syvemmät juuret on sillä teorialla, josta hänen teoksensa -on saanut nimensä ja joka on hänen koko valtiotieteellisen ajattelunsa -lähtökohta, nimittäin sopimusteorialla. Prof. Erich huomauttaa -valtiosääntöjen säätämistä ja muuttamista käsittelevässä teoksessaan, -että sillä opilla, jonka mukaan valtion oikeusperusteena on -jonkunlainen sopimus, oli kannattajia jo vanhojen kreikkalaisten -filosofien keskuudessa. Keskiaikaisillakin kirjailijoilla tavataan -tämän opin suuntaisia ajatuksia ja uudennusajalla kehittävät n.s. -luontaisoikeuden puoltajat sitä aivan erikoisen innokkaasti. Ja -myöhemminkin on sen vaikutus valtio-oppiin ja valtioitten -oikeusmuotoihin ollut tavattoman tärkeä. Sisälsihän tuo käsitys, että -valtion olemassaolon perustuksena on jonkunlainen sopimus, millainen -tahansa, ytimeltään kansanvaltaisen periaatteen, josta kehitettynä -saattoi tulla hallitsijain yleensä ehdottomaksi ja alkuperältään -suorastaan jumalalliseksi julistetun ylimmän vallan terveellinen -vastapaino. - -Tällaisen sopimuksen tekemistä ovat kaiketi hyvin harvat pitäneet -varsinaisena historiallisena tapahtumana: pikemminkin on sitä käsitetty -jonkunlaiseksi luontaiseksi oikeuspohjaksi, jolle valtio on -rakennettava. Mutta myönnettävä on, että tätä sopimusperiaatetta on -aikojen kuluessa käytetty mitä vastakkaisimpiin tarkoituksiin ja että -siitä vedetyt käytännölliset johtopäätökset ovat olleet mitä -ristiriitaisimpia. Niinpä on keskiajalta lähtien puolustettu sellaista -katsantokantaa, että sopimus on alkuaan tehty kuninkaan ja kansan -välillä, mutta ettei kansalla sitten, kun se kerran on antautunut -kuninkaan valtaan, ole enää mitään sanansijaa, hallittiinpa sitä millä -tavalla tahansa. Toisaalta on taas sopimus käsitetty tehdyksi niiden -ihmisten kesken, jotka ovat valtion muodostaneet, niin että -"kuninkaiden ja hallitusmiesten valta on ainoastaan johdettua valtaa", -niinkuin lausuu Milton, joka toisen tunnetun englantilaisen ajattelijan -Locke'in kanssa on tätä käsitystä puolustanut. - -Kuuluisa on kolmannen englantilaisen filosofin Hobbes'in kanta. Hänkin -lähtee kyllä siitä ajatuksesta, että sopimuksen ovat tehneet ne -yksilöt, jotka ovat valtion muodostaneet, ilman että hallituksella on -ollut siihen mitään osaa. Mutta hän katsoo kansan suostuneen ei -ainoastaan valtion muodostamiseen, vaan myöskin määrätyn henkilön tai -määrättyjen henkilöiden asettumiseen tämän valtion etunenään. Hän -myöntää kyllä kansalla olevan luonnostaan ylimmän vallan, mutta hän -katsoo kansan luovuttaneen tuon ylimmän vallan juuri sopimuksen teolla -hallitukselle kokonaan ja ikiajoiksi. Niinpä siis muuttuukin hallitus -heti valtion syntyessä samalla ylimmäksi vallaksi, eikä kansalla ole -enää mitään muuta jälellä kuin ehdoton kuuliaisuus: sopimus sitoo -kansan tottelemaan hallitsijaansa, menettelipä tämä miten tahansa. -Kansa on luovuttanut kerta kaikkiaan oikeutensa hallitsijalle, jolla on -valta käytellä näitä oikeuksia aivan mielensä mukaan. Ja kerran tehty -sopimus sitoo ei ainoastaan niitä yksilöitä, jotka alkuaan sopimuksen -tekivät, vaan myös kaikkia heidän jälkeläisiään. Hobbes on siis -Grotiuksen kanssa sitä mieltä, että ihminen voi luovuttaa sekä oman -vapautensa että myös jälkeläistensä vapauden, ja että siis koko -kansakin voi tehdä samoin. - -Liittyen lähemmin Miltoniin ja Locke'iin käy nyt Rousseau ankarasti -vastustamaan näitä Hobbes'in ja osaksi myös Grotiuksen käsitystapoja. - -Hän lähtee myös siitä ajatuksesta, että ihmiset sitten, kun luonnontila -kävi heille mahdottomaksi, siirtyivät yhteiskuntatilaan, tekemällä -keskenään sopimuksen heidän kaikkien yhteistä hyvää tarkoittavan -valtion perustamisesta. Kaikki ovat sopimuksen teossa samassa asemassa: -he luovuttautuvat valtiolle kokonaan, kaikkine oikeuksineen, ja kun -kaikki tekevät niin, ei ole kellään syytä valittaa. Mutta kun ei kukaan -voi tehdä mitään sitoumuksia toisten puolesta, vaatii Rousseau kansan -laillisissa kokouksissa aina ensimäiseksi esitettäväksi tämän -kysymyksen: "Tahtooko ylin valtiovalta (= kansa) säilyttää nykyisen -hallitusmuodon?" sekä toiseksi: "Tahtooko kansa jättää tämän -hallituksen hoidon niille henkilöille, joiden huolena se nykyäänkin -on?" Näin siis kansa itse ratkaisee lyhyiden väliaikojen kuluttua, -millä tavalla se haluaa itseään hallittavan. - -Minkäänlainen ylin valtiovalta ei siis Rousseaun mukaan ole voinut -siirtyä sopimuksen teossa kansalta hallitukselle. Päinvastoin. Rousseau -on jyrkästi sitä mieltä, että kansan yhteisölle kuuluva ylin -valtiovalta, suvereniteetti, on yhtä luovuttamaton kuin se on jakamaton -ja häviämätön. Onpa sitä Rousseaun mukaan mahdoton edustaakin: kansan -on itse välittömästi omissa kokouksissaan vahvistettava sille esitetyt -lait. Hallituksen tehtävänä on ainoastaan näiden kansan yleistahtoa -ilmaisevien lakien toimeenpaneminen ja sovittaminen yksityistapauksiin, -koska yleistahto ei voi tehdä muita kuin yleisiä päätöksiä. Hallitus, -olipa se millainen tahansa: kansanvaltainen, ylimysvaltainen tai -yksinvaltainen, on ainoastaan ja yksinomaan tämän kansan yleistahdon -palvelija, ja Rousseau kieltää ehdottomasti, että sen tai tämän -hallituksen asettaminen olisi sopimusluontoinen teko (III, 16). Sillä -kuinka voitaisiin tehdä sellainen sopimus, missä korkeampi sitoutuisi -tottelemaan alempaansa! Lisäksi tietäisi moinen sopimus ylimmän -valtiovallan luovuttamista, rajoittamista ja hävittämistä, mikä ei saa -tapahtua, samalla kun se olisi ainoan valtion olemukseen kuuluvan -sopimuksen, alkuperäisen yhteiskuntasopimuksen loukkaamista. Tässä -kohdassa on Rousseaun kansanvaltainen kanta jyrkkä ja järkähtämätön. - -Mutta puhuessaan eri hallitusmuodoista ei hän suinkaan asetu yhtä -jyrkästi kansanvaltaisimman hallitusmuodon puolelle. Eroittaessaan -kansanvaltaisen, ylimysvaltaisen ja yksinvaltaisen hallitusmuodon pitää -hän päinvastoin ensimäistä siihen liittyvien monien haittojen takia -suorastaan mahdottomana ihmisten muodostamaan valtioon: "Jos olisi -olemassa jumalten muodostama kansa, niin hallitsisi se itseänsä -kansanvaltaisesti. Niin täydellinen hallitus ei sovellu ihmisille." -(III, 4.) Vaikka hänellä onkin kuninkaista sanottavana monta -katkeraa ja pilkallista sanaa, ei hän sentään pidä yksinvaltaista -kuningashallitustakaan mahdottomana erinäisissä oloissa, niin -ilmeisesti kuin hänen vahvin mieltymyksensä valinnaisen ylimysvallan -puoleen kallistuukin Genève'in malliin. - -Rousseaulla täytyy nimittäin myöntää olleen niin paljon historiallista -älyä, ettei hän käynyt laatimaan kerta kaikkiaan kaikille valtioille -pakotettavaa kaavaa, vaan myönsi kunkin hallituksen saattavan olla -paikallaan eri aikoina ja eri oloissa aina kansan lukumäärän, -entisyyden, luonteen ja kehitysasteen sekä sen asuman alueen ilmanalan, -maaperän laadun ja yleensä ulkonaisten suhteiden mukaan. Pääasia -hänelle oli vain, että kansalla on kaikkialla ylin valtiovalta, että -kansa saa itse ratkaista hallitusmuotokysymyksen ja että siis kansalla -on aina kohtalonsa omissa käsissään. Niinpä onkin hän taipuvainen -nimittämään tasavallaksi jokaista valtiota, missä näin on laita, vaikka -sen hallitusmuoto olisi esim. yksinvaltainen. Valtion tärkein tehtävä -on kaikkien sen jäsenten menestyksen ja onnen valvominen, ja kun se -vain tämän tehtävän täyttää, ei ole väliä, millaisen hallitusmuodon -kansa on sille suvainnut antaa, kunhan tämä hallitusmuoto vain takaa -tämän tehtävän täyttymisen. - -Kaikki riippuu siis lopullisesti kansan tahdosta. Rousseau nimittää -tätä tahtoa yleistahdoksi. Tämä yleistahto on hänen ajattelussaan -kietoutunut jonkunlaiseen salaperäisyyden verhoon. Yleistahto -ei näet ole pelkkä kansan tahto sellaisenaan, vaan kuvastaa se -jonkunlaista kansakunnan elämisen periaatetta, jonkunlaista jatkuvan -menestyksellisen olemassaolon pyrkimystä, joka ei voi kadota -kansakunnasta niin kauvan kuin se yleensä on kansakunta. Sentähden -voikin Rousseau väittää yleistahdon aina olevan "oikean", aina -tähtäävän valtion parhaaseen, vaikka yksityisedut ja puoluepyyteet -voivatkin joskus johtaa äänestäjiä harhaan ja hetkiseksi himmentää -yleistahdon. Tämä tahto on sen siveellisen henkilön tahto, joka syntyy -silloin kun ihmiset yhteiskuntasopimuksella muodostavat valtion ja -antautuvat sen jäseniksi. Yleistahto pakottaa yksityisen olemaan -vapaan, se on: tahtomaan omaa parastaan, aivan niinkuin Kantin -siveysopin järjestelmässä ihmisen korkeampi ja järjellisempi tahto -pakottaa hänen alemman luontonsa suorittamaan oikeita tekoja. - -Rousseaun mielestä on olemassa tuntuva ero _yleistahdon_ (volonté -générale) ja _kaikkien tahdon_ (volonté de tous) välillä. Edellinen -tarkoittaa aina vain yhteistä etua, kun taas jälkimäinen pyrkii -työntämään etualalle yksityisharrastuksia, ollessaan vain -yksityistahtojen summa. Milloin nämä yksityistahdot esiintyvät -äänestyksissä sellaisella tavalla, että valtion edusta ei näytä kukaan -välittävän rahtuakaan, ei Rousseau edes silloinkaan myönnä yleistahdon -olevan tuhotun tai turmeltuneen. "Se on yhäti järkähtämätön, -muuttumaton ja puhdas; mutta se on joutunut toisten tahtojen valtaan, -jotka ovat voimakkaampia kuin se. Irroittaessaan etunsa yhteisestä -edusta huomaa jokainen kyllä, ettei hän voi sitä irroittaa siitä -täydellisesti; mutta hänen osuutensa yhteisestä pahasta ei näytä -hänestä miltään sen hänelle yksinään kuuluvan hyvän rinnalla, jonka hän -luulee saavuttavansa. Ellemme ota lukuun tätä yksityistä hyvää, tahtoo -hän yleistä hyvää jo oman etunsakin nimessä yhtä voimakkaasti kuin kuka -muu tahansa. Silloinkaan, kun hän myy äänensä rahasta, ei hän sammuta -yleistahtoa sisimmässään; hän vain kiertää sitä." (IV, 1.) - -Epäilemättä on tämä syvää ja kaunista sielunerittelyä, mutta Rousseaun -arvostelijat ovat huomauttaneet, että lopputulos on kuitenkin -todellisuudessa se, että Rousseaun valtiossa tulisi riehumaan -aivan sietämätön enemmistömielivalta, kun kerran käytännössä on -mahdoton eroittaa tuota ikiviisasta yleistahtoa häikäilemättömän -enemmistöpuolueen tahdosta ja kun kerran Rousseau, asettuen jälleen -vastustamaan Montesquieun ajatuksia, vaatii jyrkästi poistettavaksi -kaikki suojelevat väliasteet ja vallanjaot ylivaltiaana käskevän kansan -ja palvelijana tottelevan hallituksen väliltä. Rousseau vaatii -kuitenkin sitä suurempaa yksimielisyyttä päätöksen teossa, mitä -tärkeämpi asia on. Täydellistä yksimielisyyttä vaatii kuitenkin vain -itse yhteiskuntasopimus, sillä "yhteiskunnan jäseneksi liittyminen on -maailman vapaaehtoisin teko; koska jokainen ihminen on syntynyt -vapaaksi ja oman itsensä herraksi, ei kukaan saa, minkä syyn varjolla -se sitten tapahtuisikaan, tehdä häntä alamaisekseen ilman hänen -suostumustaan. Päättää, että orjan poika syntyy orjaksi, merkitsee -samaa kuin päättää, ettei hän synny ihmiseksi." (IV, 2.) - -Tämä yleistahto ohjaa nyt kansalle kuuluvan ylimmän valtiovallan tekoja -ja päätöksiä. "Niinkuin luonto antaa jokaiselle ihmiselle ehdottoman -vallan kaikkiin tämän ihmisen jäseniin nähden, niin antaa myös -yhteiskuntasopimus valtioruumiille ehdottoman vallan kaikkiin sen -jäseniin nähden; ja juuri tällä yleistahdon ohjaamalla vallalla on... -ylimmän valtiovallan nimi" (II, 4). Kaikki kansalaiset ovat siis -alamaisina tästä ylimmästä valtiovallasta täydellisesti ja ehdottomasti -riippuvaisia. "Kaikki ne palvelukset, mitä kansalainen voi tehdä -valtiolle, täytyy hänen tehdä heti kun ylin valtiovalta niitä pyytää; -mutta ylin valtiovalta ei saata puolestaan raskauttaa alamaisia -ainoallakaan kahleella, joka on hyödytön yhteisölle; se ei saata edes -sitä tahtoa: sillä järjen lain vallitessa ei mitään tapahdu ilman -syytä, samoin kuin ei luonnonkaan lain vallitessa" (II, 4). Se, mitä -kukin yhteiskuntasopimuksessa luovuttaa voimastaan, omaisuudestaan, -vapaudestaan, muodostaa vain sellaisen osan tuosta kaikesta, jonka -käyttäminen on tärkeä yhteisölle. "Mutta", huomauttaa Rousseau, "on -myönnettävä myöskin, että ylin valtiovalta yksin arvostelee tämän -tärkeyden" (II, 4). Ylin valtiovalta, s.o. kansan enemmistö, siis -arvostelee, mitä alamaisten tulee luovuttaa vapaudestaan, voimastaan ja -omaisuudestaan valtion hyväksi, koska he ovat kaiken tämän valtiolta -saaneet ja koska he esim. omaisuuteen nähden ovat vain oikeastaan -valtiolle kuuluvan omaisuuden säilyttäjiä ja huoltajia (dépositaires). - -On usein huomautettu, että Rousseau, myöntämällä valtiolle näin suuren -vallan joka suhteessa, kallistuu vahvasti n.s. valtiososialismiin päin. -Joka tapauksessa luo hän aikansa ehdottoman yksinvallan vastapainoksi -yhtä ehdottoman valtiovallan, jonka lopullinen hoito on kansan käsissä. -Ranskassahan oli kuninkaalla jo pitkät ajat ollut täydellinen ja -rajaton valta kaikissa suhteissa. Katoliset jumaluusoppineet olivat -julistaneet, että kuningas oli saanut valtansa Jumalalta ja että se oli -siis loukkaamaton. Kuninkaalla oli yksinään oikeus säätää lakeja, -oikeus "ilman riippuvaisuutta ja kenenkään muun osaa". Hän katsoi -alamaistenkin kaiken omaisuuden kuuluvan yksinään hänelle, ja jos hän -jätti tuon omaisuuden hallinnan alamaisilleen, niin tapahtui se -"sulasta armosta". Kuningas oli siis suvereeni, kaiken alku ja loppu, -kaiken käskijä ja määrääjä. Rousseaun tärkeistä tärkein historiallinen -merkitys on siinä, että hän _Yhteiskuntasopimuksessaan_ niin terävästi -ja kaunopuheisesti osoitti tällaiset kuninkuuden vaatimukset -järjettömiksi ja kaikkea oikeusperustetta puuttuviksi ja siirsi -suvereniteetin eli ylimmän valtiovallan päättävästi kansalle, tekemällä -kuninkaasta vain kansan palvelijan. - -Ja Rousseau osoittaa selvästi keinonkin, jonka avulla kansa pääsee -tuollaisista suhdattomista vaatimuksista ja yleensä hallituksesta, -jonka toiminta ei enää tarkoita kansan eli yhteisön parasta ja joka -siis on rikkonut yhteiskuntasopimuksen: "Niin kauvan kuin kansa on -pakotettu tottelemaan ja kuin se tottelee, se tekee hyvin; heti kun se -voi pudistaa ikeen hartioiltaan ja kun se sen pudistaa, se tekee -paremmin." (I, 1.) Sillä heti kun yhteiskuntasopimus on rikottu, -lakkaavat kaikki sitoumukset ja oikeudet ja yksinään voima ratkaisee -kysymyksen. Heti kun kansalla vain on voimaa kukistaa itsevaltainen -hallitus ja sen voima, on sen velvollisuus se tehdä ihmiselle -luonnostaan kuuluvan vapauden nimessä, sillä toisen orjana oleminen ei -ole ihmisen arvon mukaista, eikä voima luo koskaan oikeutta. - -Yhteiskuntasopimus, yleistahto, ylin valtiovalta, nämä Rousseaun -valtio-opin kolme pääpylvästä, kaikki ne pohjautuvat lopullisesti -kansaan, jonka menestyminen on valtion ja kaikkien sen laitosten ainoa -silmämäärä. Rousseau ei ole kuitenkaan ehdoton kansan ihailija. Hän -nimittää sitä joskus "sokeaksi joukkioksi", joka ei osaa tahtoa sitä, -mikä on oikein, koska se ei useinkaan tiedä, mikä sille on hyväksi. -Sentähden katsoo Rousseau välttämättömäksi antaa lainlaatijan kansalle -oppaaksi ja avustajaksi tämän kansan olojen järjestämisessä. Tämän -ihmeellisen lainlaatijan verhoaa Rousseau samanlaiseen ylevään -salaperäisyyteen kuin yleistahdonkin. Hänellä tulisi olla korkeampi, -melkeinpä jumalallinen äly, hänen tulisi tuntea kaikki ihmisten -intohimot, omaamatta niistä ainoatakaan, ja hänen tulisi kyetä omasta -onnestaan ja kunniastaan välittämättä työskentelemään muiden onnen -hyväksi. Kuitenkaan ei hänellä saa olla minkäänlaista lakiasäätävää -valtaa, koska kansa ei voi sitä milloinkaan itseltään luovuttaa. Hän on -yksinomaan lakien _laatija_, eikä mitään muuta. Kansan asiana on joko -hyväksyä tai hyljätä hänen esityksensä. Mutta mistä saa nyt tämä "sokea -joukkio" kyvyn ja ymmärryksen hyväksyä juuri ne oikeat lakiehdotukset? -Eivätkö useinkin juuri pahimmat petkuttajat uskottele kansalle -omaavansa lainlaatijan "suuren sielun" ja näin tunkeudu sitä johtamaan -joko itsensä tai jonkun erikoisen puolueen eduksi? Ja kuinka saattaa -sitten kansa ensin laatia hallitusmuotonsa, jonka sovelluttaminen -kunkin maan kehitysasteeseen ja oloihin on niin erinomaisen vaikea -tehtävä, ja vasta myöhemmin tarvita lainlaatijan apua muita vähemmän -tärkeitä lakejaan säätäessään? - -Näitä ja monen monia muistutuksia on tehty Rousseaun teorioja vastaan. -Niinpä on huomautettu Rousseaun _Yhteiskuntasopimuksessakin_ pitävän -liiaksi kiinni tuosta niin suurella ponnella julistamastaan opista, -että ihminen on luonnostaan hyvä, kun hän ilman muuta otaksuu -sopimusta tehtäessä vahvojen ja älykkäiden kiltisti suostuvan olemaan -tasa-arvoisia heikkojen ja typerien kanssa, vaatimatta etuoikeuksia. -Eikö lisäksi yhteiskuntakin ole kaikessa pahuudessaankin luonnollisen -kehityksen tulos ja oikeastaan siis hyvä, jos luontokin on hyvä? -Edelleen väitetään Rousseaun uhraavan kokonaan ihmisen yksilölliset -oikeudet tehdessään hänet niin täydelleen riippuvaksi valtiosta ja -pakottaessaan hänet niin ehdottomasti sille antautumaan. Näin joutuu -_Yhteiskuntasopimus_ tavallaan ristiriitaan _Uuden Héloïsen_ kanssa, -koska tämän romaanin voimakkaasti kehittyneet siveelliset luonteet vain -suurella vaivalla, jos lainkaan, saattaisivat alistua Rousseaun -ihannevaltion harjoittamaan ehdottomaan niin ulkonaiseen kuin sisäiseen -määräämisvaltaan. Niinikään havaitaan Rousseaun joutuvan muihinkin -ristiriitaisuuksiin ja varsinkin jättävän ylimalkaisella sanonnallaan -monet kohdat hämäriksi ja eri lailla tulkittaviksi. Toisaalta on tähän -kuitenkin huomautettu, että silloisessa Ranskassa oli yleensä -turvallisinta pysyä aivan yleisissä periaatteissa ja karttaa liian -yksityiskohtaisia näiden periaatteiden sovellutuksia, jos mieli välttää -kaikenlaisia ikäviä tuttavuuksia kuninkaallisen järjestysvallan ja -vankilan kanssa. - -Edelleen on Rousseauta ankarasti moitittu siitä, että hän on useat -teoksensa aatteet, niinkuin esim. hänen suunnitelmiensa mukaan -hallittavan valtion laadun, lainlaatijan tehtävän, yleistahdon -ilmenemisen y.m. kohottanut niin korkean ihanteellisuuden huipulle, -että niitä on mahdotonta käytännössä saavuttaa ja että koko kirja saa -näin hyödyttömän haaveen leiman. Niinpä mainitaankin Rousseaun -vanhoilla päivillään sanoneen _Yhteiskuntasopimuksesta_: "Ne, jotka -luulevat ymmärtävänsä sen täydellisesti, ovat minua taitavampia", aivan -niinkuin hän kirjeissään piti _Émile'in_ ohjeiden mukaan suoritettua -kasvatusta sen tarjoamien lukemattomien vaikeuksien ja pienimmänkin -erehdyksen tuottaman tuhon vuoksi käytännöllisesti mahdottomana. -Kun Rousseauta pyydettiin laatimaan ohjeet Korsikan ja Puolan -hallitusmuotoja varten, näytti hän unohtavan kirjansa jyrkät väitteet -ja esiintyi tavattoman varovaisesti. Hänen nähdäkseen on hyvin -vaarallista käydä käsiksi juurtuneihin epäkohtiin, vaikka ne olisivat -kuinka pahoja, sillä kansa ei siedä niihin kajottavan ja valtio on -mullistusten hetkellä aina heikoin ja voi silloin helposti suistua -sekasortoon tai tyranniaan. Niinpä ei hän ole halukas ilman muuta -vapauttamaan edes Puolan maaorjia, koska heille olisi sitä ennen -hankittava sielu, joka tekisi nämä orjat vapauden arvoisiksi. Edelleen -säilyttää hän Puolassa yksinvaltiuden, mutta toivoo kuitenkin naapurien -pienentävän Puolaa, koska pieniä valtioita on helpompi hallita kuin -suuria. Kaikki tämä osoittaa kuitenkin vain Rousseaulla olleen sen -verran järkeä, ettei hän ilman muuta käynyt sovittamaan jotakin -kaavamaista ihannetta historian luomiin ja vain vaikeasti muutettaviin -oloihin. Tuomitseehan hän itse _Yhteiskuntasopimuksessa_ (II, 8) -jyrkästi Pietari Suuren yritykset tehdä venäläisistä ilman muuta -saksalaisia tai englantilaisia, koska noista yrityksistä on ollut -venäläisille se surullinen seuraus, ettei heistä voi enää koskaan tulla -sivistynyttä, lainalaiseen järjestykseen pystyvää kansakuntaa. - -Sentähden tehdäänkin oikeastaan Rousseaulle suurta vääryyttä, kun -sälytetään hänen hartioilleen kaikki ne erehdykset ja julmuudet, mitä -hänen oppilaansa varsinkin Ranskan suuren vallankumouksen aikana hänen -aatteidensa nimessä tekivät. Menetteliväthän nämä oppilaat ilmeisesti -vastoin Rousseaun selviä ohjeita, kun he kävivät sovittamaan pienelle, -ehkä vain muutamia tuhansia kansalaisia käsittävälle ja muutoinkin -niin monin tavoin rajoitetulle valtiolle aijottua valtiomuotoa -monimiljoonaiseen ja ikivanhoihin perinnäistapoihin piintyneeseen -kansaan. - -Epäilemättä oli _Yhteiskuntasopimus_ kumouksellinen kirja ja -epäilemättä se ehdotonta kansanvaltaa julistamalla antoi aseet 30 -vuotta myöhemmin esiintyvien kumousmiesten käsiin. Mainitaanhan Marat'n -juuri vallankumouksen aattona v. 1788 lukeneen ja selitelleen -_Yhteiskuntasopimusta_ julkisilla kävelypaikoilla innostuneelle -kuulijakunnalle, ja kun Sieyès kuuluisassa lentokirjassaan _Mitä on -kolmas sääty?_ julisti jyrkästi: "Millä tavalla kansakunta -tahtoneekaan, riittää, että se tahtoo; kaikki muodot ovat hyviä -ja sen tahto on aina korkein laki", niin tuntuuhan siinä selvästi -Rousseaun äänensävy. Niinkuin Rousseau antoi _Kirjeessään -teatteriesityksistä_ vallankumoukselle kansalaisjuhlat, samoin antoi -hän _Yhteiskuntasopimuksessaan_ sille lauseparret ja voimasanat. Hän -"hallitsi Robespierre'in mukana", lukemattomissa julkaisuissa -ylistettiin häntä oikeuden ja vapauden suurimmaksi esitaistelijaksi, -Thérèse'ille, hänen rakastajattarelleen ja myöhemmin vaimolleen -annettiin eläke suurin kunnianosoituksin, hänen ruumiinsa muutettiin v. -1794 Pantheoniin ja hänelle päätettiin pystyttää muistopatsas. Rousseau -oli kuin olikin "vallankumouksen jumala", mutta sittenkin on väärin -tehdä häntä vastuunalaiseksi kaikista vallankumouksen väärinkäytöksistä -ja kaikista intoilijain yltiömäisyyksistä. Viitattuaan siihen -mahdollisuuteen, että Rousseausta olisi varmaankin tullut -hirmuhallituksen aikana yksi sen uhreja, ratkaisee Höffding tämän -kiistakysymyksen näillä kauneilla sanoilla: "Jos käsitämme -vallankumouksen suureksi innostuksen purkaukseksi, sen toivon -ilmituojaksi, että yhteiskunnan epäkohtia voidaan lieventää yhteisen -työn avulla, niin on Rousseau sen profeetta." - -Joka tapauksessa on nyt Rousseaulla ollut paljon vihamiehiä joko hänen -aatteittensa tai niiden otaksuttujen seurausten takia. Varsinkin -Englannissa on hänellä ollut huono maine. Tri Johnson sanoi häntä -aikoinaan "pahaksi mieheksi" ja olisi mielellään lähettänyt hänet -rangaistussiirtolaan. Osa englantilaisia oikeustieteilijöitä on -Britannian etujen nimessä vastustanut eräitä Rousseaun vaatimia -rajoituksia sodankäyntiin, varsinkin mitä tulee yksityisen omaisuuden -anastamiseen ja siihen liittyvään kaappausoikeuteen, samoin kuin -ennakolta tapahtuvaan sodanjulistukseen, kun taas ranskalaiset, -viimeksi Henri Rodet, joka on kirjoittanut laajan teoksen -_Yhteiskuntasopimuksesta_ ja Rousseaun valtiollisista aatteista, -ylistävät aivan erikoisesti Rousseauta siitä, että hän on niin -pontevasti julistanut sodan olevan valtioiden eikä suinkaan yksityisten -välisen asian ja että hän on tehnyt siitä erittäin tärkeitä -johtopäätöksiä. Meidän päiviemme englantilaiset näkevät taas -Rousseaussa sen valtioihanteen luojan, joka toteuttaa tarkoituksiaan -asettumalla "tuolle puolen hyvän ja pahan" ja jota muka Saksa -nykyisessä sodassa niin häikäilemättömästi ja niin musertavalla -voimalla seuraa. Benjamin Constant on huomauttanut Rousseaun tuhoisasta -vaikutuksesta Ranskan myöhempään historiaan siinä suhteessa, että -milloin vain on tahdottu vapautta sortaa ja itsevaltiutta puolustaa, -niin siiloin on vedottu Rousseauhon, joka lopultakin ymmärsi vain hyvin -hämärästi vapauden todellisen luonteen. Jules Lemaître taas, joka on -kirjoittanut hyvin mieltäkiinnittävän, mutta pohjaltaan hyvin -pahansuovan kirjan Rousseausta, nimittää Rousseauta "muutamien 18. ja -19. vuosisadan raskaimpien erehdysten isäksi" ja lausuu m.m. -_Yhteiskuntasopimuksesta_: "Vaikka siihen olikin ryhdytty -tarkoituksessa tehdä ihmiset vapaiksi ja onnellisiksi, on siitä tullut -kaikkein täydellisimpiä sorron välikappaleita, mitä mikään kiihkoilija -on milloinkaan takonut." - -Paraimpienkin inhimillisten aatteiden luonnossa on, että ne -puhaltaessaan läpi vuosisatojen vaikuttavat kaiken hyvän ohella myös -paljon pahaa. Rousseaun kiihkeinkään vastustaja ei sentään kieltäne, -ettei Rousseau olisi aatteineen vaikuttanut paljon hyvääkin, jopa -enemmän hyvää kuin pahaa, vaikka hänen omat erehdyksensä ja hänen -osuutensa muiden erehdyksiin tehtäisiin kuinka suuriksi tahansa. -Käsityksen kansojen vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta, valtion -tehtävästä kaikkien sen jäsenten onnen ja menestymisen edistäjänä ja -yhteiskunnallisen kysymyksen tärkeydestä täytyy sanoa hänen -esiintymisensä kautta suuresti syventyneen ja lujittuneen. Sitäpaitsi -on hän alottanut kasvatusopin historiassa uuden ajanjakson, opettanut -ihmisiä ymmärtämään ja ihailemaan luontoa, ollut ehkenpä kaikkein -voimakkaimpana välikappaleena synnyttämässä uutta ja varsin tärkeätä -kirjallisuuskautta, romantiikkaa ja hahmostellut jo edeltäpäin useita -sen tärkeimpiä aiheita, ja hän on lopuksi syvästi vaikuttanut miehiin -sellaisiin kuin Kantiin, Goetheen, Schilleriin, Fichteen, Byroniin ja -meidän päivinämme ennen kaikkea Tolstoihin. Ja jos hän on vuorostaan -ottanut vastaan vaikutuksia muilta, jos hyvin useat hänen aatteensa -- -niinkuin esim. juuri hänen valtiollisen filosofiansa pohjana oleva -sopimusaate -- ovat olleet hänen aikansa yhteisomaisuutta, niin on -vasta hän esityksensä tulisella kaunopuheisuudella osannut antaa lentoa -noille aatteille ja tehdä niistä eläviä voimia ihmiskunnan historiaan. -Siinä merkityksessä on rva de Staëlin sana hänestä varsin sattuva: -"Rousseau ei ole mitään keksinyt, mutta hän on sytyttänyt kaikki -ilmiliekkiin." - -_J. V. Lehtonen_. - - - - -ALKUSANA. - - - Foederis aequas - Dicamus leges.[1] - - (Vergilius: _Aeneidi_, XI. 321.) - - -Tämä pieni tutkielma on ote laajemmasta teoksesta, johon muinoin -ryhdyin ottamatta selkoa voimistani ja josta olen jo aikoja sitten -luopunut. Niistä eri kappaleista, joita valmistuneesta osasta saattoi -käyttää, on tämä huomattavin, ja on se minusta näyttänyt vähimmin -arvottomalta yleisölle tarjottavaksi. Muita kappaleita ei ole enää -olemassakaan. - - - - - - -ENSIMÄINEN KIRJA. - - - -Aikomukseni on tutkia, voiko yhteiskuntajärjestyksen alalla olla -olemassa mitään oikeutettua ja varmaa hallitsemissääntöä, kun otetaan -ihmiset sellaisina kuin he ovat ja lait sellaisina kuin ne saattavat -olla. Tätä tutkimusta toimittaessani olen aina koettava yhdistää sen, -mitä oikeus sallii, siihen, mitä hyöty määrää, niin etteivät -oikeudenmukaisuus ja hyödyllisyys suinkaan joudu ristiriitaan -keskenään. - -Käyn asiaan todistamatta aiheeni tärkeyttä. Minulta tiedusteltanee, -olenko ruhtinas tai lainlaatija kirjoittaakseni valtiollisista -kysymyksistä. Minä vastaan, etten ole, ja että minä juuri siitä syystä -kirjoitan valtiollisista kysymyksistä. Jos olisin ruhtinas tai -lainlaatija, en hukkaisi aikaani sanoakseni, mitä olisi tehtävä; minä -tekisin sen tai olisin vaiti. - -Koska olen syntynyt vapaan valtion kansalaisena ja koska olen ylimmän -valtiovallan jäsen, niin kuinka heikko vaikutus minun äänelläni liekään -yleisiin asioihin, yksin jo oikeus äänestää niistä velvoittaa minut -ottamaan niistä selkoa, joka kerta kun harkitsen hallitusmuotoja olen -onnellinen saadessani tutkimuksistani yhä uusia syitä isänmaani -hallitusmuodon rakastamiseen! - - - - -Ensimäinen luku. - -Tämän ensimäisen kirjan aihe. - - -Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla on hän kahleissa. Moni -luulee olevansa muiden herra, mutta onkin enemmän orja kuin he. Kuinka -on tämä muutos tapahtunut? Sitä en tiedä. Mikä voi tehdä sen -oikeutetuksi? Luulen voivani ratkaista tämän kysymyksen. - -Ellen ottaisi muuta huomioon kuin voiman ja sen seuraukset, sanoisin: -Niin kauvan kuin kansa on pakotettu tottelemaan ja kuin se tottelee, se -tekee hyvin; heti kun se voi pudistaa ikeen hartioiltaan ja kun se sen -pudistaa, se tekee paremmin; sillä vallatessaan jälleen vapautensa -samalla oikeudella, mikä sen siltä ryöstikin, on sillä joko aihetta -ottaa se takaisin tai sitten ei ole ollut mitään syytä sitä siltä -anastaa. Mutta yhteiskunnallinen järjestys on pyhä oikeus, joka on -kaikkien muiden perustus. Tämä oikeus ei johdu kuitenkaan luonnosta; se -nojautuu siis sopimuksiin. Nyt on päästävä selville, millaisia nämä -sopimukset ovat. Ennen sitä on minun velvollisuuteni kuitenkin -todistaa, mitä juuri väitin. - - - - -Toinen luku. - -Ensimäisistä yhteiskunnista. - - -Vanhin kaikista yhteiskunnista ja ainoa luonnollinen on perheen -muodostama yhteiskunta. Ja siinäkin pysyvät lapset isään liittyneinä -vain niin kauvan kuin he tarvitsevat häntä hengissä säilyäkseen. Heti -kun tämä tarve lakkaa, katkeaa luonnollinen sidekin. Lapset, -vapautuneina kuuliaisuudesta, jonka he olivat isälle velkaa; isä, -vapautuneena huolenpidosta, jonka hän oli lapsille velkaa, palaavat -kaikki samalla tavalla riippumattomuuteen. Jos he jatkavat yhdessäoloa, -niin ei se enää tapahdu luontaisesti, vaan tahtomalla, eikä itse -perhekään pysy pystyssä muutoin kuin sopimuksen nojalla. - -Tämä yhteinen vapaus on seuraus ihmisen luonnosta. Hänen ensimäisenä -lakinaan on huolehtiminen omasta olemassaolostaan, ensimäiset -varotoimensa on hän velkaa omalle itselleen; ja kun hän itse on yksin -hänen säilymisekseen sopivien keinojen tuomari, tulee hän heti järjen -ikään ehdittyään siten omaksi herrakseen. - -Perhe on siis, jos niin tahdotaan, valtiollisten yhteiskuntien -ensimäinen malli. Valtionpäämies on isän kuva, kansa on lasten kuva: ja -kun kaikki ovat syntyneet tasa-arvoisina ja vapaina, luovuttavat he -vapautensa vain hyötynsä nimessä. Ainoa eroitus on se, että perheessä -isän rakkaus lapsia kohtaan korvaa hänelle sen huolenpidon, mitä hän -heille osoittaa, kun taas valtiossa käskemisen nautinto vastaa -rakkautta, jota valtionpäämies ei tunne kansojaan kohtaan. - -Grotius kieltää sen seikan, että jokainen inhimillinen valta -olisi syntynyt hallittujen etua silmällä pitäen: tuekseen viittaa -hän orjuuteen. Hänen yleiseen todistelutapaansa kuuluu aina -oikeuden perusteleminen käytännöllä.[2] Voitaisiin kyllä turvautua -johdonmukaisempaan, mutta ei tyranneille suotuisampaan menettelyyn. - -Grotiuksen mukaan on siis epätietoista, kuuluuko ihmiskunta sadalle -miehelle vai kuuluvatko nämä sata miestä ihmiskunnalle; ja hän -näyttääkin koko kirjassaan kallistuvan edelliseen mielipiteeseen: -se on myöskin Hobbes'n ajatus. Niinpä on siis ihmissuku jaettu -karjalaumoihin, joista jokaisella on oma päämiehensä, ja tämä päämies -kaitsee laumaansa sen sitten syödäkseen. - -Niinkuin paimen on luonnoltaan laumaansa ylempänä, niin ovat myös -ihmisten kaitsijat, jotka ovat heidän päämiehiään, luonnoltaan -kansojaan ylempänä. Näin harkitsi Philon kertomuksen mukaan asian -keisari Caligulakin, kun hän päätti sangen sattuvasti tästä -yhdenmukaisuudesta, että kuninkaat olivat jumalia tai että kansat -olivat elukoita. - -Tämän Caligulan mietteet sopivat hyvin Hobbes'in ja Grotiuksen -ajatuksiin. Aristoteles oli ennen kaikkia heitä sanonut myöskin, -etteivät ihmiset ole suinkaan luonnostaan tasa-arvoisia, vaan että -yhdet syntyvät orjuuteen ja toiset hallitsemaan. - -Aristoteles oli oikeassa, mutta hän piti seurausta syynä. Jokainen -orjuudessa syntynyt ihminen syntyy orjuuteen, mikään ei ole sen -varmempaa. Orjat menettävät kahleissaan kaikki, yksinpä halunkin päästä -niistä irti: he rakastavat orjuuttansa, niinkuin Odysseuksen kumppanit -rakastivat eläimellisyyttänsä.[3] Jos siis on olemassa luonnostaan -orjia, niin johtuu se siitä, että on ollut orjia vastoin luontoa. -Väkivalta teki ensimäiset orjat, ja heidän pelkurimaisuutensa pysytti -heidät jatkuvasti siinä tilassa. - -Minä en ole puhunut mitään kuningas Aatamista enkä keisari Noasta, -niiden kolmen suuren yksinvaltiaan isästä, jotka jakoivat keskenään -maailman, niinkuin tekivät Saturnuksen lapset, joiden on luultu -tarkoittavan heitä. Toivoakseni ollaan minulle kiitollisia tästä -maltillisuudesta; sillä kun minä polveudun suoraan toisesta näistä -ruhtinaista ja ehkäpä vielä vanhemmasta haarasta, niin enhän tiedä, -vaikka minut oikeusperusteita tarkastettaessa huomattaisiinkin -ihmissuvun lailliseksi kuninkaaksi? Miten tämä asia liekään, niin ei -käy kieltäminen, että Aatami oli maailman valtias samoin kuin Robinson -saarensa valtias niin kauvan kuin hän oli sen ainoa asukas; ja mainiota -tässä valtakunnassa oli, ettei vakavasti valtaistuimellaan istuvan -hallitsijan tarvinnut pelätä ei kapinoita eikä sotia eikä -salaliittolaisia. - - - - -Kolmas luku. - -Väkevämmän oikeudesta. - - -Väkevinkään ei ole milloinkaan kylliksi väkevä pysyäkseen aina herrana, -ellei hän muuta voimaansa oikeudeksi ja kuuliaisuutta velvollisuudeksi. -Siitä on saanut alkunsa väkevämmän oikeus, josta on puhuttu näennäisen -ivallisesti, mutta joka todellisuudessa on kohotettu periaatteeksi. -Mutta eikö meille milloinkaan selitetä tätä sanaa? Voima on -ruumiillinen kyky; en jaksa huomata, mitä siveellisiä velvoituksia sen -seurauksista voi johtua. Voiman totteleminen on pakon teko, eikä -tahdon; se on korkeintaan varovaisuuden neuvoma teko. Missä nimessä -voisi siitä tulla velvollisuus? - -Otaksukaamme hetkiseksi tämän väitetyn oikeuden olevan olemassa. Minä -sanon, ettei siitä synny muuta kuin selittämätöntä sekasotkua. Sillä -heti kun voima tekee oikeuden, sekaantuu seuraus syyhyn; jokainen -voima, joka on suurempi kuin ensimäinen, perii sen oikeuden. Heti kun -voidaan olla tottelematta rankaisematta, on siihen laillinen oikeus; ja -koska vahvin on aina oikeassa, tulee vain järjestää asiat niin, että -ollaan vahvin. Mutta mikä on sellainen oikeus, joka tuhoontuu silloin -kun voima lakkaa? Jos on toteltava voiman pelosta, ei ole tarvis -totella velvollisuudesta; ja ellei ole enää pakko totella, ei siihen -ole enää velvollisuuttakaan. Nähdään siis, ettei tämä sana "oikeus" -lisää mitään voimaan; se ei merkitse tässä kerrassaan mitään. - -Totelkaa vallanpitäjiä! Jos se tarkoittaa samaa kuin totelkaa voimaa, -on käsky hyvä, mutta tarpeeton; vastaan siitä, ettei sitä koskaan -rikota. Kaikki valta tulee Jumalalta, myönnän sen; mutta kaikki sairaus -tulee myös häneltä. Merkitseekö se sitä, että olisi kiellettyä kutsua -lääkäriä? Jos rosvo yllättää minut jossakin metsän sopukassa, niin on -minun väkipakosta annettava kukkaroni; mutta olenko minä omantunnon -mukaisesti velvollinen antamaan sen silloinkin, kun minä voisin sen -piiloittaa: sillä merkitseehän pistooli, jota hän pitelee, kaikissa -tapauksissa myös valtaa? - -Sopikaamme siis siitä, ettei voima tee oikeutta ja ettei ole -velvollisuus totella muita kuin laillisia vallanpitäjiä. Niin palaa -ensimäinen kysymykseni yhä uudelleen. - - - - -Neljäs luku. - -Orjuudesta. - - -Koska ei ainoallakaan ihmisellä ole luonnollista käskyvaltaa -kaltaiseensa nähden ja koska voima ei synnytä oikeutta, jäävät siis -sopimukset kaiken laillisen käskyvallan perustukseksi ihmisten -keskuudessa. - -Jos yksityinen ihminen, sanoo Grotius, voi luovuttaa vapautensa ja -antautua jonkun mahtimiehen orjaksi, niin miksi ei kokonainen kansa -voisi luovuttaa vapauttansa ja antautua kuninkaan alamaiseksi? Tässä on -paljon epämääräisiä sanoja, jotka kaipaisivat selittämistä; mutta -pysykäämme nyt sanassa _luovuttaa_. Luovuttaa, se on samaa kuin -lahjoittaa tai myydä. Nythän ei ihminen, joka rupeaa toisen orjaksi, -lahjoita vapauttansa ilman muuta; hän myy itsensä, ainakin elatuksensa -hinnalla: mutta mistä hinnasta myy kansa itsensä? Kaukana siitä, että -kuningas hankkisi alamaisilleen elatuksen, hän ottaa oman elatuksensa -heiltä; eikä Rabelais'n mukaan kuningas eläkään vähästä. Alamaiset -lahjoittavat siis henkilönsä ehdolla, että heiltä otetaan myös heidän -omaisuutensa. Minä en huomaa, mitä heille vielä jäisi säilytettäväksi. - -Sanottanee, että itsevaltias takaa alamaisilleen kansalaisrauhan; -olkoon, mutta mitä he siitä hyötyvät, jos sodat, joita hänen -kunnianhimonsa heille hankkii, jos hänen sammumaton ahneutensa, jos -hänen ministeriensä rettelöimiset tuottavat heille enemmän huolta ja -tuskaa kuin heidän keskinäiset riitansa? Mitä he siitä hyötyvät, jos -juuri tämä rauha on yksi heidän kurjuutensa syitä? Rauhassa sitä -eletään vankilan komeroissakin; tuntuuko olo niissä sentähden hyvältä? -Kykloopin luolaan suljetut kreikkalaiset elivät hyvässä rauhassa siksi -kunnes heidän vuoronsa tuli joutua syödyiksi. - -Jos siis sanotaan, että ihminen lahjoittaa vapautensa ilmaiseksi, -puhutaan järjettömiä ja mahdottomia; sellainen teko on laiton ja -mitätön jo yksistään senkin tähden, että henkilö, joka niin menettelee, -ei ole täydessä järjessään. Jos sanotaan samaa kokonaisesta kansasta, -otaksutaan kansan olevan pelkkiä hulluja: hulluus ei tee oikeutta. - -Ja jos kukin voisikin luovuttaa itsensä, ei hän voi luovuttaa lapsiaan; -he syntyvät ihmisinä ja vapaina; heidän vapautensa kuuluu heille, eikä -kellään muulla kuin heillä ole oikeutta siitä määrätä. Ennen kuin he -ovat tulleet täyden ymmärryksen ikään, saattaa isä tehdä heidän -nimessään sopimuksia heidän toimeentulokseen ja hyvinvoinnikseen, mutta -ei lahjoittaa heitä pois peruuttamattomasti ja ehdottomasti; sillä -sellainen lahjoittaminen sotii luonnon tarkoituksia vastaan, eikä kuulu -isyyden oikeuksiin. Jotta mielivaltainen hallitus muuttuisi -lailliseksi, täytyisi siis kansalla välttämättä olla vapaus jokaisen -sukupolven vaihtuessa hyväksyä tai hyljätä se: mutta silloin ei tämä -hallitus enään olisikaan mielivaltainen. - -Vapaudestaan luopuminen on ihmisyydestään, ihmisoikeuksistaan, jopa -velvollisuuksistaan luopumista. Ken kaikesta luopuu, hänen menetystään -ei voida enää millään korvata. Sellainen luopuminen ei sovellu -ihmisluontoon, ja milloin hänen tahdoltaan otetaan kaikki vapaus, -otetaan myös hänen teoiltaan kaikki siveellinen arvo. Lyhyesti: -sellainen sopimus on mitätön ja ristiriitainen, missä yhdelle puolelle -tulee ehdoton käskyvalta ja toiselle rajaton kuuliaisuus. Eikö ole -selvää, ettei sitouduta mihinkään sellaisen henkilön suhteen, jolta on -oikeus kaikki vaatia? Ja eikö tämä yksi ainoa ehto, siitä kun puuttuu -kokonaan vastavuoroisuus ja samanarvoisuus, saata koko tekoa -mitättömäksi? Sillä mitä oikeutta olisi minun orjallani minua vastaan, -koska kaikki, mitä hänellä on, kuuluu minulle, ja koska siitä syystä, -että hänen oikeutensa on minun oikeuteni, tämä minun oikeuteni minua -vastaan on sana, missä ei ole mitään järkeä? - -Grotius ja muut mainitsevat sodan toiseksi tuon väitetyn -orjuuttamisoikeuden lähteeksi. Koska voittajalla on heidän nähdäkseen -oikeus tappaa voitettu, saattaa tämä ostaa henkensä vapautensa -kustannuksella; sitäkin oikeutetumpi sopimus, koska siitä on molemmille -hyötyä. - -Mutta nythän on selvää, ettei tämä väitetty oikeus tappaa voitetut -mitenkään johdu sotatilasta. Jo yksistään siitä syystä, ettei -alkuperäisessä riippumattomuudessaan elävillä ihmisillä ole keskenään -kyllin kestäviä suhteita, jotta nämä loisivat rauhantilan tai -sotatilan, eivät he ole suinkaan luonnostaan vihollisia. Asiain suhteet -eivätkä ihmisten suhteet luovat sodan; ja kun sotatila ei saata syntyä -yksinkertaisista henkilökohtaisista suhteista, vaan yksinomaan -aineellisista, ei yksityissotaa eli sotaa mies miestä vastaan saata -olla olemassa luonnontilassa, missä ei ole pysyvää omaisuutta, eikä -yhteiskuntatilassa, missä kaikki on lakien määrättävissä. - -Mieskohtaiset kahakoimiset, kaksinkamppailut, taistelut ovat tekoja, -jotka eivät luo mitään erikoista tilaa; ja mitä tulee yksityissotiin, -Ludvig IX:n, Ranskan kuninkaan, säädösten sallimiin ja jumalanrauhan -keskeyttämiin, niin ovat ne läänityslaitoksen väärinkäytöksiä, -järjestelmän, joka oli mieletön jos mikään ja joka oli ristiriidassa -luontaisoikeuden periaatteiden ja kaiken hyvän valtiotaidon kanssa. - -Sota ei ole siis mikään suhde miehen ja miehen, vaan valtion ja valtion -välillä, eivätkä siinä yksityiset ole vihamiehiä muutoin kuin -sattumalta, eivät suinkaan ihmisinä, eivätkä kansalaisinakaan,[4] vaan -sotilaina; eivät suinkaan isänmaan jäseninä, vaan sen puolustajina. -Lyhyesti: kullakin valtiolla voi olla vihollisinaan toisia valtioita, -eikä yksityisiä ihmisiä, koska eriluontoisten asiain välillä ei saata -olla olemassa mitään todellista suhdetta. - -Tämä periaate soveltuukin kaikkien aikojen vakiintuneihin -menettelyohjeisiin ja kaikkien sivistyneiden kansojen pysyviin -toimintatapoihin. Sodanjulistukset ovat vähemmän tiedonantoja -vallanpitäjille kuin heidän alamaisilleen. Muukalainen, olkoonpa sitten -kuningas, yksityinen henkilö tai kansa, joka ryöstää, tappaa tai -pidättää alamaisia julistamatta sotaa ruhtinaalle, ei ole vihollinen, -vaan rosvo. Sodan kestäessä anastaa tosin oikeamielinenkin ruhtinas -vihollismaassa kaikki, mikä kuuluu valtiolle; mutta hän kunnioittaa -yksityisten henkeä ja omaisuutta: hän kunnioittaa oikeuksia, joihin -hänen omatkin oikeutensa perustuvat. Koska sodan tarkoituksena on -vihollisvaltion hävittäminen, on oikeus tappaa sen puolustajat milloin -heidät vain tavataan ase kädessä; mutta heti kun he niistä luopuvat ja -antautuvat vangeiksi ja kun he näin lakkaavat olemasta vihollisia tai -vihollisen välikappaleita, muuttuvat he yksinkertaisesti ihmisiksi, -eikä kellään ole enään oikeutta ottaa heidän henkeänsä. Joskus voidaan -tappaa valtio tappamatta ainoatakaan sen jäsentä: sota ei anna oikeutta -muuhun kuin mikä on tarpeen sen päämäärän saavuttamiseksi. Nämä -periaatteet eivät ole Grotiuksen: ne eivät perustu runoilijain -arvovaltaan; mutta ne johtuvat asioiden luonnosta ja perustuvat -järkeen. - -Mitä tulee valloitusoikeuteen, niin ei sillä ole muuta perustusta kuin -väkevämmän laki. Ellei sota anna voittajalle oikeutta teurastaa -voitettuja kansoja, niin ei tämä oikeus, jota ei hänellä ole, saata -myöskään antaa hänelle oikeutta panna niitä ikeeseen. Ei ole oikeutta -tappaa vihollista muulloin kuin silloin kun ei voida tehdä häntä -orjaksi: oikeus tehdä hänet orjaksi ei siis johdu oikeudesta ottaa -hänet hengiltä; niinmuodoin on epätasaista vaihtokauppaa panna -hänet ostamaan vapautensa hinnalla henki, johon ei kellään -ole mitään oikeutta. Kun perustetaan elämän ja kuoleman oikeus -orjuuttamisoikeuteen, ja orjuuttamisoikeus elämän ja kuoleman -oikeuteen, niin eikö ole selvää, että silloin tehdään kehäpäätelmä? - -Vaikkapa otaksuisimme tuon kamalan kaikkien tappamisen oikeudenkin -mahdolliseksi, niin sanon minä, ettei sodassa tehty orja eikä ikeeseen -pantu kansa ole velvollinen herraansa kohtaan mihinkään muuhun kuin -tottelemaan häntä niin paljon kuin on pakko. Ottamalla korvauksen hänen -hengestään ei voittaja ole sitä suinkaan hänelle ilmaiseksi -lahjoittanut; sensijaan että olisi tappanut hänet vahingokseen, on hän -tappanut hänet hyödyllisellä tavalla. Kaukana siitä, että hän olisi -saanut häneen nähden mitään voimaan lisäksi tulevaa oikeusvaltaa, jää -siis sotatila pysymään heidän välilleen kuten ennenkin; heidän -suhteensakin on sen seuraus, eikä sodan oikeuden käyttäminen suinkaan -edellytä rauhansopimusta. He ovat kyllä tehneet jonkunlaisen -sopimuksen; olkoon, mutta tämä sopimus, millään tavalla hävittämättä -sotatilaa, edellyttää sen jatkumista. - -Miltä kannalta siis katseltaneekaan asioita, on orjuuttamisoikeus -mitätön, ei ainoastaan siksi, että se on väärä, vaan myös siksi, että -se on järjetön eikä merkitse mitään. Nämä sanat _orjuus_ ja _oikeus_ -ovat toisilleen vastakkaisia; ne tekevät toisensa tyhjiksi. Olkoon -sitten kysymyksessä ihmisen suhde ihmiseen tai yksityisen suhde -kansaan, tällainen puhe on aina oleva yhtä mieletöntä: "Minä teen sinun -kanssasi sopimuksen, joka tarkoittaa kokonaan sinun vahinkoasi ja minun -hyötyäni, jota minä noudatan niin kauvan kuin minä näen hyväksi ja jota -sinä noudatat niin kauvan kuin minä näen hyväksi." - - - - -Viides luku. - -On aina palattava ensimäiseen sopimukseen. - - -Vaikka myöntäisinkin kaikki, mitä olen tähän asti vastustanut, eivät -itsevaltiuden puolustajat silti pääsisi sen pitemmälle. Aina tulee -kuitenkin olemaan suuri eroitus joukon orjuuttamisen ja yhteiskunnan -hallitsemisen välillä. Jos erillään pysyttelevät ihmiset joutuvatkin -toinen toisensa jälkeen yhden ainoan valtaan, niin miten suureksi -heidän lukunsa saattaneekaan paisua, näen minä siinä vain herran ja -orjia, enkä suinkaan kansaa ja sen päämiestä: se on kyllä, jos niin -tahdotaan, jonkunlainen ryhmämuodostuma, mutta ei suinkaan -yhteiskunnallinen kokonaisuus: siinä ei ole olemassa yleistä hyvää eikä -valtioruumista. Vaikka tämä mies olisi laskenut valtansa alle puolet -maailmaa, ei hän kuitenkaan koskaan ole muuta kuin yksityishenkilö; -hänen etunsa, eroitettuna muiden edusta, ei ole koskaan muuta kuin -yksityisetu. Jos tämä mies sortuu, jää hänen valtakuntansa hänen -jälkeensä hajanaiseksi ja yhteydettömäksi, niinkuin tammikin hajoaa ja -raukenee tuhkaläjäksi sitten kun tuli on sen syönyt. - -Kansa, sanoo Grotius, voi antautua kuninkaan alamaiseksi. Grotiuksen -mukaan on siis kansa kansa ennen antautumistaan kuninkaan alamaiseksi. -Tämä antautuminen on kansan tahdon ilmaisu ja se edellyttää julkista -neuvottelua ja päätöstä. Ennenkuin siis lähdetään tutkimaan tekoa, -jolla kansa valitsee itselleen kuninkaan, olisi hyvä ottaa selkoa -teosta, joka muodostaa kansasta kansan. Sillä kun tämä teko on -pakostakin aikaisempi kuin tuo toinen, niin on se myös yhteiskunnan -todellinen perustus. - -Ellei tosiaankaan olisi olemassa edeltävää sopimusta, niin mikä -velvoittaisi, ellei vaali olisi yksimielinen, vähemmistön alistumaan -enemmistön valintaan? Ja mistä saavat sata, jotka tahtovat itselleen -hallitsijan, oikeuden äänestää niiden kymmenen puolesta, jotka eivät -sitä mitenkään tahdo? Enemmistöäänestyksen laki perustuu itsekin -sopimukseen ja edellyttää ainakin kerran yksimielisyyttä. - - - - -Kuudes luku. - -Yhteiskuntasopimuksesta. - - -Minä otaksun ihmisten tulleen sellaiseen kohtaan, että ne esteet, -jotka haittaavat heidän säilymistään luonnontilassa, voittavat -vastustuksellaan ne voimat, mitä kukin yksilö voi käyttää pysyäkseen -hengissä tässä tilassa. Silloin ei tämä alkeellinen tila saata -kauvemmin jatkua, ja ihmissuku hukkuisi, ellei se muuttaisi -elintapaansa. - -Kun nyt ihmiset eivät voi synnyttää uusia voimia, vaan ainoastaan -yhdistää ja ohjata niitä, jotka jo ovat olemassa, ei heillä ole -säilymisekseen muuta neuvoa kuin muodostaa toisiinsa liittymällä -sellainen voimien summa, että se kykenee voittamaan vastustuksen, -saattamalla nämä voimat toimimaan yhdestä ja samasta syystä ja -vaikuttamaan samaan suuntaan. - -Tämä voimien summa saattaa syntyä vain useampien yhteistoiminnasta: -mutta kun jokaisen ihmisen voima ja vapaus ovat hänen säilymisensä -ensimäisiä välikappaleita, niin kuinka voi hän sitoa niitä -vahingoittamatta itseään ja lyömättä laimin sitä huolenpitoa, minkä hän -on itselleen velkaa? Tämä vaikeus voidaan käsittelemääni asiaan nähden -lausua seuraavasti: - -"On keksittävä yhtymismuoto, joka kaikella yhteisellä voimalla -puolustaa ja varjelee jokaisen yhteisön jäsenen henkilöä ja omaisuutta -ja jossa kukin sellainen jäsen, liittyessään kaikkiin muihin, tottelee -kuitenkin vain itseään ja pysyy yhtä vapaana kuin ennenkin." Tällainen -on se perusvaikeus, jonka yhteiskuntasopimus ratkaisee. - -Tämän sopimuksen ehdot seuraavat niin kiinteästi asian luonnosta, että -pieninkin muutos tekisi ne tyhjiksi ja tehottomiksi; niin että, vaikkei -niitä ole ehkä milloinkaan nimenomaan julistettu, ne ovat kaikkialla -samat, kaikkialla puhumatta hyväksytyt ja tunnustetut, siksi kunnes -yhteiskuntasopimus rikotaan, jolloin kukin palaa taas ensimäisiin -oikeuksiinsa ja saa takaisin luonnollisen vapautensa, menettämällä -sopimukseen perustuvan vapauden, jonka takia hän siitä luopui. - -Oikein käsitettyinä sisältyvät kaikki nämä ehdot yhteen ainoaan, siihen -nimittäin, että kukin liittokumppani luovuttautuu kokonaan ja kaikkine -oikeuksineen koko yhteisölle. Sillä kun ensiksikin jokainen antautuu -kokonaan, on asema sama kaikille; ja kun asema on sama kaikille, ei -kellään ole syytä tehdä sitä rasittavaksi toisille. - -Kun lisäksi luovuttautuminen tapahtuu ilman rajoituksia, on -yhtyminen niin täydellinen kuin se suinkin voi olla, eikä kellään -liittokumppanilla ole enää mitään vaatimista: sillä jos yksityisille -jäisi joitakin oikeuksia, niin, kun ei olisi yhteistä esimiestä, joka -saattaisi ratkaista heidän ja yhteisön välisen riidan, ja kun kukin -olisi muutamissa suhteissa oma tuomarinsa, pyrkisi hän pian olemaan -sitä kaikissa, ja näin jatkuisi luonnontila, ja liitosta tulisi -pakostakin hirmuvaltainen tai mitätön. - -Koska vihdoin kukin antautuu kaikille, ei hän antaudu kenellekään, ja -kun ei ole ainoatakaan liittokumppania, johon nähden me emme saisi -samaa oikeutta kuin minkä me hänelle myönnämme itseemme nähden, saamme -me korvauksen kaikesta, minkä menetämme, ja lisää voimaa säilyttää -sitä, mitä meillä on. - -Jos siis yhteiskuntasopimuksesta eroitetaan kaikki, mikä ei kuulu sen -olemukseen, huomataan sen sisältyvän seuraavaan lauselmaan: - -"Kukin meistä asettaa yhteisesti henkilönsä ja kaiken voimansa -yleistahdon ylimmän johdon alaiseksi; ja me otamme kaikin jokaisen -jäsenen kokonaisuuden eroittamattomaksi osaksi." - -Kunkin sopimuksentekijän yksityisen henkilön tilalle luo tämä -liittymisteko heti siveellisen yhdyskunnan, jossa on yhtä monta jäsentä -kuin ääntäkin ja joka tästä teosta saa yhteytensä, yhteisen _minänsä_, -elämänsä ja tahtonsa. Tätä julkista henkilöä, joka näin muodostuu -kaikkien muiden yhdynnästä, nimitettiin muinoin _kaupunkivaltioksi -(cité)_[5] ja nykyään annetaan sille nimi _valtakunta (république)_ tai -_valtioruumis (corps politique)_, jota sen jäsenet sanovat _valtioksi -(état)_, milloin se on passiivinen, _ylimmäksi valtiovallaksi -(souverain)_, milloin se on aktiivinen ja _vallaksi (puissance)_, -verratessaan sitä muihin samanlaisiin. Mitä liittokumppaneihin tulee, -nimitetään heitä yhteisesti _kansaksi_, ja erikoisesti ylimmän vallan -osakkaina _kansalaisiksi_ ja valtion lakien alaisina _alamaisiksi_. -Mutta näitä nimityksiä sekoitetaan usein toisiinsa ja käytetään -toistensa asemasta; riittää, kunhan osaa ne eroittaa silloin kun niiden -täysi tarkkuus on kysymyksessä. - - - - -Seitsemäs luku. - -Ylimmästä valtiovallasta. - - -Edellä esitetystä lauselmasta näkyy, että liittymistekoon sisältyy sekä -yhteisön että yksityisten molemminpuolinen sitoutuminen ja että -jokainen yksilö, tehdessään niin sanoaksemme sopimuksen itsensä kanssa, -tulee sitoutuneeksi kahdessa katsannossa, nimittäin ylimmän vallan -jäsenenä muihin yksityisiin nähden ja valtion jäsenenä ylimpään valtaan -nähden. Mutta tähän ei voida sovelluttaa sitä yksityisoikeuden -määräystä, ettei kukaan ole sidottu itsensä kanssa tehtyihin -sopimuksiin, sillä onhan suuri ero sillä, käymmekö sitoumuksiin itsemme -kanssa tai kokonaisuuden, jonka osa olemme. - -Edelleen on huomattava, että julkinen päätös, joka voi sitoa kaikki -alamaiset ylimpään valtaan nähden sen kahdenlaisen suhteen nimessä, -minkä kannalta kutakin heistä on katsottava, ei saata vastakkaisesta -syystä sitoa ylintä valtaa omaan itseensä nähden, ja että siis on -valtioruumiin luontoa vastaan, jos ylin valta säätää itsellensä lain, -jota se ei voi rikkoa. Koska siihen nähden voi olla kysymyksessä -ainoastaan yksi ja sama suhde, on se silloin itsensä kanssa sopimuksia -tekevän yksityisen asemassa: siitä nähdään, ettei ole, eikä voikaan -olla minkäänlaista perustuslakia, joka sitoisi kansan yhdyskuntaa: ei -edes yhteiskuntasopimus ole sellainen; mikä ei kuitenkaan merkitse -sitä, ettei tämä yhdyskunta voisi aivan hyvin käydä sitoumuksiin muihin -nähden sellaisissa asioissa, jotka eivät loukkaa tätä sopimusta, sillä -muukalaisen suhteen muuttuu se pelkäksi yksityisolennoksi, -jakamattomaksi yksilöksi. - -Mutta kun valtioruumis eli ylin valtiovalta saa olemassaolonsa vain -sopimuksen pyhyydestä, ei se voi milloinkaan käydä sellaisiin -sitoumuksiin, ei edes muihin nähden, jotka loukkaisivat tätä -alkuperäisintä päätöstä, kuten esim. luovuttaa jotakin osaa itsestään -tai antautua jonkun muun ylimmän vallan alaiseksi. Jos se rikkoisi -päätöksen, jonka voimasta se on olemassa, tuhoaisi se samalla itsensä; -ja mikä ei ole mitään, se ei voi myöskään mitään luoda. - -Niin pian kun tämä joukko on liittynyt yhdyskunnaksi, ei voida loukata -ainoatakaan sen jäsentä käymättä koko yhdyskunnan kimppuun, ja vielä -vähemmän loukata yhdyskuntaa jäsenten siitä kärsimättä. Näin kehottavat -velvollisuus ja hyöty samalla tavalla molempia sopimuspuolia avustamaan -toisiaan, ja näiden samojen ihmisten on koetettava yhdistää tähän -kaksinaiseen suhteeseen kaikki ne etuisuudet, jotka siitä riippuvat. - -Kun taas ylin valtiovalta ei ole muodostunut mistään muusta kuin niistä -yksityisistä, jotka ovat sen osina, ei sillä ole eikä voi olla etuja, -jotka olisivat näiden eduille vastakkaisia: ylimmän vallan ei siis -tarvitse antaa minkäänlaista takuuta alamaisille, koska on mahdotonta, -että ruumis haluaisi vahingoittaa kaikkia jäseniään; ja me tulemmekin -myöhemmin näkemään, ettei se saata vahingoittaa ketään heistä -yksityisesti. Ylin valtiovalta, jo siksi vain, että se on olemassa, on -aina sitä, mitä sen tulee olla. - -Mutta tällainen ei ole alamaisten suhde ylimpään valtaan, koska ei -yhteisestä edusta huolimatta mikään vastaisi tälle heidän -sitoumuksiensa täyttämisestä, ellei sillä olisi keinoja päästä -varmuuteen heidän uskollisuudestaan. - -Itse asiassa saattaakin jokaisella yksilöllä ihmisenä olla oma -erikoinen tahtonsa, joka voi olla vastakkainen sille yleistahdolle, -mikä hänellä on kansalaisena, tai ainakin käydä siitä erilleen. Hänen -yksityisetunsa voi puhua hänelle aivan toista kuin yhteinen etu: hänen -itsenäinen ja luonnostaan riippumaton elämänsä voi saada hänet pitämään -sitä, mitä hän on velkaa yhteisölle, jonkunlaisena vapaaehtoisena -verona, jonka menettäminen vahingoittaa vähemmän toisia kuin sen -suorittaminen rasittaa häntä; ja katsoessaan sitä siveellistä henkilöä, -joka muodostaa valtion, vain jonkunlaiseksi kuvitelluksi olennoksi, -koska se ei ole ihminen, nauttisi hän kansalaisen oikeuksia tahtomatta -täyttää alamaisen velvollisuuksia: väärä menettelytapa, jonka -leviäminen aiheuttaisi piankin valtioruumiin tuhoutumisen. - -Jottei siis yhteiskuntasopimus jäisi vain tyhjäksi sananparreksi, -täytyy siihen hiljaisesti sisältyä sen sitoumuksen, joka yksinään voi -antaa voimaa muille, nimittäin sen sitoumuksen, että jos ken kieltäytyy -tottelemasta yleistahtoa, koko yhdyskunta saa hänet siihen pakottaa: -mikä taas merkitsee vain sitä, että hänet pakotetaan olemaan vapaa: -sillä sellainen on ehto, joka, antaessaan jokaisen kansalaisen -isänmaalle, takaa hänelle turvan kaikkea mieskohtaista riippuvaisuutta -vastaan, ehto, joka on valtiokoneiston perusaate ja liikevoima ja joka -yksinään tekee yhteiskunnalliset sitoumukset oikeutetuiksi, koska nämä -olisivat ilman sitä järjettömiä, hirmuvaltaisia ja mitä peloittavimpiin -väärinkäytöksiin johtavia. - - - - -Kahdeksas luku. - -Yhteiskuntatilasta. - - -Tämä siirtyminen luonnontilasta yhteiskuntatilaan saa ihmisessä aikaan -hyvin huomattavan muutoksen, asettamalla vaiston sijasta oikeuden hänen -menettelytapansa perustukseksi ja antamalla hänen toimilleen sen -siveellisen tarkoitusperän, mikä niiltä siihen asti puuttui. Vasta -silloin, velvollisuuden äänen tultua ruumiillisten tuokiohalujen -tilalle ja oikeuden päästyä voitolle himoista, havaitsee ihminen, joka -oli siihen asti ottanut huomioon vain itsensä, olevansa pakotettu -toimimaan toisten periaatteiden mukaan ja kysymään järkensä neuvoa -ennen kuin kuuntelee viettejään. Vaikkakin hän luopuu tässä tilassa -useista eduista, joita luonto oli hänelle tarjonnut, saa hän -korvaukseksi muita niin suuria etuja, hänen kykynsä harjaantuvat ja -kehittyvät, hänen ajatuksensa avartuvat, hänen tunteensa jalostuvat, -koko hänen sielunsa kohoaa niin valtavasti, että elleivät tämän uuden -elämäntilan väärinkäytökset alentaisi häntä usein sitäkin tilaa -alemmas, minkä hän on jättänyt, hänen pitäisi lakkaamatta siunata sitä -onnellista hetkeä, joka hänet siitä ikiajoiksi tempasi ja joka teki -typerästä, kehittymättömästä eläimestä älyllisen olennon ja ihmisen. - -Osoittakaamme muutamin helposti verrattavin seikoin koko tämän voiton -ja tappion lopullinen suhde. Yhteiskuntasopimuksessa menettää ihminen -luonnollisen vapautensa ja rajoittamattoman oikeuden kaikkeen, mikä -häntä houkuttelee ja mihin hän yltää; toisaalta voittaa hän -kansalaisvapauden ja omistusoikeuden kaikkeen siihen, mitä hän pitää -hallussaan. Jotta emme erehtyisi molempien tilojen etuja punnitessamme, -on meidän tarkoin eroitettava luonnollinen vapaus, jonka rajoina ovat -vain yksilön voimat, kansalaisvapaudesta, jota rajoittaa yleistahto, -sekä hallussaanpitäminen, joka on vain voiman tulosta tai ensimäisen -valtaajan oikeutta, omistusoikeudesta, joka saattaa nojautua ainoastaan -todelliseen oikeusperusteeseen. - -Edellä sanottuun voitaisiin vielä yhteiskuntatilan hyväksi lisätä -siveellinen vapaus, joka yksin tekee ihmisestä tosiaankin itsensä -herran; sillä pelkän mieliteon noudattaminen on orjuutta, kun taas -sellaisen lain totteleminen, jonka on itse itselleen säätänyt, on -vapautta. Mutta tästä asiasta olen jo liiaksikin puhunut, eikä -_vapaus_-sanan filosofinen merkitys kuulu tässä selitettäviini. - - - - -Yhdeksäs luku. - -Kiinteästä omaisuudesta. - - -Kukin yhteisön jäsen liittyy siihen sillä hetkellä, jolloin se -muodostuu, sellaisena kuin hän silloin on, hän ja kaikki hänen -voimansa, niihin luettuna myös kaikki se, mitä hän pitää hallussaan. -Asiaa ei ole suinkaan niin ymmärrettävä, että hallussaanpitäminen -muuttaisi tämän teon kautta luonnettaan muuttaessaan käsiä ja -sukeutuisi omistusoikeudeksi ylimmän valtiovallan käsissä: mutta kun -valtion voimat ovat verrattomasti yksityisen voimia suuremmat, niin on -yhteinen hallussaanpitäminen tosiasiallisesti lujempi ja -peruuttamattomampi, olematta silti oikeutetumpi, ei ainakaan -muukalaisten kannalta. Sillä jäseniinsä nähden on valtio -yhteiskuntasopimuksen nojalla, joka on valtiossa kaikkien oikeuksien -pohjana, kaiken heidän omaisuutensa herra; mutta muihin valtoihin -nähden on se tämän omaisuuden herra vain ensimäisen valtaajan oikeuden -nojalla, oikeuden, jonka se on perinyt yksityisiltä. - -Ensimäisen valtaajan oikeus, vaikka se onkin perustellumpi kuin -väkevämmän oikeus, muuttuu todelliseksi oikeudeksi vasta sitten -kun on saatettu voimaan omistusoikeus. Jokaisella ihmisellä on -luonnostaan oikeus kaikkeen, mitä hän välttämättä tarvitsee; mutta se -ratkaiseva tapahtuma, joka tekee hänestä jonkun tavaran omistajan, -sulkee hänet kaikista muista: kun hänen osansa on kerran määrätty, -on hänen rajoituttava siihen, eikä hänellä ole enää mitään -oikeutta yhteisomaisuuteen. Senpätähden kunnioittaakin jokainen -yhteiskuntatilassa elävä ihminen ensimäisen valtaajan oikeutta, joka -oli niin heikko luonnontilassa. Tässä oikeudessa kunnioitetaan vähemmän -sitä, mikä kuuluu muille, kuin sitä, mikä ei kuulu itselle. - -Jotakin maa-aluetta koskevan ensimäisen valtaajan oikeuden pohjaksi -ovat yleensä seuraavat ehdot tarpeen. Ensiksikin, ettei kukaan vielä -asu tällä alueella; toiseksi, ettei siitä vallata enempää kuin mitä -tarvitaan toimeentuloksi; kolmanneksi, että sen haltijaksi asetutaan ei -tyhjien muodollisuuksien, vaan työn ja viljelyn nojalla, nämä kun ovat -ainoa omistusoikeuden merkki, jota muiden on oikeusopillisten -perusteitten puuttuessakin kunnioitettava. - -Tosiaankin: kun myönnetään tarpeelle ja työlle ensimäisen valtaajan -oikeus, niin eikö sitä uloteta niin laajalle kuin sitä voidaan ulottaa? -Voidaanko olla rajoittamatta tätä oikeutta? Riittääkö astua jalallaan -jollekin yhteiselle maapalstalle, julistautuakseen heti paikalla sen -herraksi? Riittääkö se seikka, että jollakin on voimaa karkoittaa siltä -hetkeksi kaikki muut ihmiset, ottamaan näiltä ikiajoiksi oikeuden -palata sille? Kuinka saattaa joku ihminen tai joku kansa anastaa -suunnattoman maa-alueen ja jättää koko muun ihmissuvun sitä ilman, -muutoin kuin rangaistavan omankädenoikeuden nojalla, koska silloin -ryöstetään muilta ihmisiltä se asuntopaikka ja ne elintarpeet, jotka -luonto on heille yhteisesti antanut? Kun Nunez Balboa otti Kastilian -kruunun nimessä rannalta käsin haltuunsa Etelämeren ja koko -Etelä-Amerikan, niin riittikö se lakkauttamaan kaikkien asukkaiden -omistusoikeuden niihin ja pidättämään niiltä seuduin kaikki maailman -ruhtinaat? Tältä kannalta katsoen toimitettiin sellaisia muodollisia -menoja kutakuinkin turhaan, eikä katolisen kuninkaan tarvinnut muuta -kuin kerta kaikkiaan työkammiostaan julistautua koko maailman -haltijaksi, eroittaakseen sitten valtakunnastaan kaiken sen, mikä jo -ennestään kuului muille ruhtinaille. - -On helppo ymmärtää, kuinka yksityisten yhtyneet, toisiinsa rajoittuvat -maat muuttuvat valtion alueeksi ja kuinka ylimmän vallan oikeus, -ulotessaan alamaisista niihin maihin, joita nämä pitävät hallussaan, -tulee samalla kertaa sekä aineelliseksi että henkilölliseksi; mikä -seikka saattaa omistajat suurempaan riippuvaisuuteen ja tekee juuri -heidän voimistaan heidän uskollisuutensa takeet: etu, jota muinaiset -yksinvaltiaat eivät tunnu oikein hyvin käsittäneen, he kun, -nimittäessään itseään vain persialaisten, skyyttien, makedonialaisten -kuninkaiksi, näyttivät pitävän itseään paremmin ihmisten päämiehinä -kuin maan herroina. Nykyaikaiset yksinvaltiaat esiintyvät taitavammin -Ranskan, Espanjan, Englannin y.m. kuninkaina. Pitäessään näin -hallussaan maa-aluetta, saavat he olla varmat myös sen asukkaista. - -Omituista tässä luovutuksessa on, että ottaessaan vastaan yksityisten -omaisuuden, yhteisö ei suinkaan sitä heiltä riistä, vaan turvaa heille -päinvastoin sen laillisen omistuksen, muuttaa anastuksen todelliseksi -oikeudeksi ja nautinto-oikeuden omistusoikeudeksi. Kun silloin -omistajia pidetään ikäänkuin yhteisen omaisuuden säilyttäjinä, kun -heidän oikeuksiansa kunnioittavat kaikki valtion jäsenet ja kun valtio -puolustaa niitä kaikkine voimineen muukalaista vastaan, niin ovat he, -suostuessaan luovutukseen, joka on edullinen sekä yhteisölle että vielä -enemmän heille itselleen, niin sanoaksemme saaneet omakseen kaiken sen, -mistä he ensin luopuivat: oudolta tuntuva väite, joka on kuitenkin -helposti selitettävissä, kun eroitetaan toisistaan oikeudet, mitä -ylimmällä valtiovallalla ja omistajalla on samaan kiinteimistöön, -niinkuin myöhemmin tulemme näkemään. - -Saattaa myöskin tapahtua, että ihmiset alkavat liittyä yhteen ennen -kuin he mitään omistavat, ja että he, vallattuaan jonkun kaikille -riittävän maa-alueen, pitävät sitä yhteisnautintona tai jakavat sen -keskenään, joko tasan tai ylimmän valtiovallan määräämissä suhteissa. -Millä tavalla tämä alueen hankkiminen tapahtuneekin, niin on oikeus, -mikä kullakin yksityisellä on omaan kiinteimistöönsä, aina sen oikeuden -alainen, mikä yhteisöllä on kaikkiin; sillä muutoinhan ei -yhteiskuntaside pysyisi vahvana eikä ylimmän valtiovallan -harjoittamisessa olisi todellista voimaa. - -Päätän tämän luvun ja tämän kirjan huomautuksella, jonka täytyy olla -jokaisen yhteiskuntajärjestelmän pohjana, nimittäin sen, ettei -perussopimus suinkaan hävitä luonnollista tasa-arvoa, vaan asettaa -päinvastoin siveellisen ja oikeudenmukaisen tasa-arvoisuuden sen -ruumiillisen eriarvoisuuden tilalle, minkä luonto on saattanut -aiheuttaa ihmisten kesken, niin että he, vaikka eivät mahdollisesti -olekaan tasa-arvoisia voiman eikä älyn puolesta, tulevat kaikki -tasa-arvoisiksi sopimuksen ja laillisen oikeuden nojalla.[6] - - - - - - -TOINEN KIRJA. - - - - -Ensimäinen luku. - -Ylin valtiovalta on luovuttamaton. - - -Ensimäinen ja tärkein johtopäätös ylempänä esitetyistä periaatteista -on se, että yleistahto saattaa yksin ohjata valtion voimia sen -perustamisella tavoitellun päämäärän, yhteisen hyvän saavuttamiseksi: -sillä jos yksityisetujen ristiriitaisuus on tehnyt yhteiskuntien -luomisen välttämättömäksi, niin on näiden samojen etujen sopusointu -tehnyt sen mahdolliseksi. Se, mikä näissä erilaisissa eduissa on -yhteistä, muodostaa yhteiskunnallisen siteen; ja ellei olisi mitään -kohtaa, missä kaikki edut yhtyisivät, ei ainoakaan yhteiskunta -saattaisi pysyä pystyssä. Niinpä on siis yhteiskuntaa hallittava -yksinomaan tämän yhteisen edun mukaisesti. - -Minä sanon siis, että kun ylin valtiovalta ei ole mitään muuta kuin -yleistahdon toimeenpanemista, niin ei sitä voida koskaan luovuttaa, -samoin kuin ei ylintä valtiovaltaa, joka ei ole mitään muuta kuin -ryhmäolemus, saata edustaa kukaan muu kuin se itse; vallan voi kyllä -siirtää toiselle, mutta ei tahtoa. - -Ellei tosiasiallisesti olekaan mahdotonta, että yksityistahto olisi -jossakin kohdassa yleistahdon kanssa sopusoinnussa, niin on ainakin -mahdotonta, että tämä sopusointu olisi kestävä ja alituinen: sillä -yksityistahto pyrkii luonnostaan etuoikeuksiin ja yleistahto -tasa-arvoisuuteen. Vielä mahdottomampaa on saada mitään takuuta tästä -sopusoinnusta; sillä vaikka sen tulisikin aina olla olemassa, ei se -olisi taidon vaikutusta, vaan sattuman. Ylin valtiovalta saattaa kyllä -sanoa: "Minä tahdon tällä hetkellä sitä, mitä se ja se ihminen tahtoo -tai ainakin sanoo tahtovansa"; mutta se ei voi sanoa: "Mitä tämä -ihminen tahtoo huomenna, sitä tahdon minä myös", koska tahdon on -järjetöntä antautua kahleisiin tulevaisuuden varalta ja koska ei ole -minkään tahdon vallassa suostua sellaiseen, mikä on tahtovan olennon -menestykselle vastakkaista. Jos siis kansa lupaa totella ilman ehtoja, -hajoaa se tämän teon kautta, menettäen kansan ominaisuutensa; sillä -hetkellä, jolloin tunnustetaan jotakin yliherraa, ei ole enään olemassa -ylintä valtiovaltaa, ja siitä lähtien on valtioruumis tuhoutunut. - -Tämä ei suinkaan merkitse sitä, etteivät päämiesten käskyt saattaisi -esiintyä yleistahdon ilmauksina niin kauvan kuin ylin valtiovalta, -vaikka sillä on vapaus panna vastaan, ei sitä tee. Sellaisessa -tapauksessa on yleisestä vaikenemisesta johdettava kansan suostumus. -Tätä seikkaa selitetään kyllä vielä laajemmin. - - - - -Toinen luku. - -Ylin valtiovalta on jakamaton. - - -Samasta syystä kuin ylin valtiovalta on luovuttamaton, on se myöskin -jakamaton. Sillä tahto on yleinen,[7] tai ei ole yleinen; se on kansan -kokonaisuuden tahto tai vain jonkun sen osan. Edellisessä tapauksessa -on tämän tahdon ilmaisu ylimmän valtiovallan teko ja on sillä silloin -lain voima: jälkimäisessä tapauksessa on se vain yksityistahto tai -hallitusteko; korkeintaan on se esivallan antama säädös. - -Mutta kun meidän valtiomiehemme eivät voi jakaa ylintä valtiovaltaa sen -periaatteeseen nähden, jakavat he sen sen esineeseen nähden; he jakavat -sen voimaan ja tahtoon, lakiasäätävään valtaan ja toimeenpanevaan -valtaan, verotuksen, oikeudenkäytön ja sodankäynnin oikeuksiin, -sisäiseen hallintoon ja valtaan tehdä sopimuksia ulkomaiden kanssa: -väliin he sekoittavat kaikki nämä osat, ja väliin he ne eroittavat: he -tekevät ylimmästä valtiovallasta jonkunlaisen haaveellisen, useista -erilaisista kappaleista kyhätyn olemuksen: se on aivan samaa kuin jos -he rakentaisivat ihmisen useammista ruumiista, joista yhdellä olisi -silmiä, toisella käsiä, kolmannella jalkoja, eikä mitään muuta. -Japanilaisten silmänkääntäjäin sanotaan paloittelevan lapsen katsojain -nähden, heittävän ilmaan kaikki sen jäsenet, yhden toisensa jälkeen ja -sitten pudottavan taas saman lapsen maahan elävänä ja aivan eheänä. -Kutakuinkin samanlaisia ovat meidän valtiomiestemme veijaritemput; -paloiteltuaan yhteiskuntaruumiin oikealla markkinailveilijän -näppäryydellä, kasaavat he taas sen jäsenet jollakin ihmeellisellä -tavalla. - -Tämä erehdys tulee siitä, ettei ole muodostettu tarkkaa käsitystä -ylimmästä valtiovallasta ja että on pidetty tämän vallan osina -sellaista, mikä oli vain sen ilmausta. Niinpä on esim. katsottu sodan -julistamista ja rauhan solmimista ylimmän valtiovallan teoiksi, mitä ne -eivät suinkaan ole, koska mikään näistä teoista ei ole laki, vaan -ainoastaan lain sovellutus, erikoisteko, joka saattaa lain määräyksen -toimintaan, kuten tullaan selvästi näkemään silloin kun _laki_-sanaan -liittyvä ajatus tarkemmin määritellään. - -Jos samalla tavoin tutkittaisiin muitakin jakoja, huomattaisiin, että -erehdytään joka kerta kun luullaan nähtävän ylin valtiovalta -paloiteltuna; että ne oikeudet, joita pidetään tämän ylimmän -valtiovallan osina, ovat kaikki sen alaisia ja edellyttävät aina -korkeinta tahtoa, jonka toimeenpanoa nämä oikeudet vain ovat. - -On mahdoton sanoa, kuinka paljon tämä epätarkkuus on himmentänyt -valtio-oikeuden alalla esiintyneiden kirjailijain lausuntoja silloin -kun he ovat määräämiensä periaatteiden johdolla käyneet arvostelemaan -kuninkaiden ja kansojen keskinäisiä oikeuksia. Jokainen voi nähdä -Grotiuksen ensimäisen kirjan kolmannesta ja neljännestä luvusta, kuinka -tämä oppinut mies ja hänen kääntäjänsä Barbeyrac sekaantuvat -ja kietoutuvat viisasteluihinsa pelätessään sanovansa omien -tarkoitusperiensä mukaan liikaa tai liian vähän ja loukkaavansa etuja, -jotka heidän oli sovitettava. Grotius, Ranskaan paenneena, isänmaahansa -tyytymättömänä, haluten imarrella Ludvig XIV:tä, jolle hänen kirjansa -on omistettu, ei säästä mitään riistääkseen kansoilta kaikki niiden -oikeudet ja omistaakseen ne kaikella mahdollisella taidolla -kuninkaille. Samaa olisi myöskin kernaasti tahtonut Barbeyrac, joka -omisti käännöksensä Englannin kuninkaalle Yrjö I:lle. Mutta -onnettomuudeksi pakotti Jaakko II:sen karkoitus, jota hän nimittää -kruunustaluopumiseksi, häntä olemaan varuillaan, koukuttelemaan ja -keksimään verukkeita, jottei tulisi tehneeksi Wilhelmistâ -vallananastajaa. Jos nämä kaksi kirjailijaa olisivat omaksuneet oikeat -periaatteet, olisivat kaikki vaikeudet hävinneet ja he olisivat aina -olleet johdonmukaisia; mutta silloin olisivat he myös lausuneet -surullisen totuuden, eivätkä he olisi imarrelleet ketään muuta kuin -kansaa. Mutta totuushan ei suinkaan vie rikkauteen eikä onneen, eikä -kansa jakele lähettilääntoimia eikä professorinpaikkoja eikä eläkkeitä. - - - - -Kolmas luku. - -Voiko yleistahto erehtyä? - - -Edellisestä seuraa, että yleistahto on aina oikea ja että se tähtää -aina yleiseen hyötyyn; mutta siitä ei seuraa, että kansan päätökset -olisivat aina yhtä oikeita. Kukin tahtoo kyllä aina omaa parastansa, -mutta ei huomaa sitä aina: kansaa ei käy milloinkaan lahjominen, mutta -kylläkin pettäminen, ja vain silloin näyttää se tahtovan sellaista, -mikä on pahaa. - -Useinkin on suuri eroitus kaikkien tahdon ja yleistahdon välillä: -jälkimäinen katsoo vain yhteistä etua, edellinen katsoo yksityisetua, -eikä ole muuta kuin yksityistahtojen summa: mutta ottakaa näistä -samaisista tahdoista pois toisten liian suuret ja toisten liian pienet -vaatimukset, jotka hävittävät toisensa,[8] niin jää eroitusten summaksi -yleistahto. - -Ellei silloin kun kansa tarpeellisilla tiedoilla varustettuna tekee -päätöksiään, kansalaisilla olisi mitään yhteyttä keskenään, olisi -pienten eroitusten suuresta luvusta aina tuloksena yleistahto, ja -päätös olisi aina hyvä. Mutta kun syntyy salajuonia, osaliittoja suuren -liiton vahingoksi, muuttuu jokaisen tällaisen liiton tahto yleiseksi -sen jäseniin nähden ja yksityiseksi valtioon nähden: silloin voidaan -sanoa, ettei ole enään yhtä monta äänestäjää kuin on ihmistä, vaan yhtä -monta kuin on liittoa; eroitukset käyvät vähemmän lukuisiksi ja antavat -vähemmän yleisen tuloksen. Kun vihdoin joku liitto on paisunut niin -suureksi, että se voittaa kaikki muut, niin ei tuloksena ole enää -pienten eroitusten summa, vaan yksi ainoa eroitus; silloin ei ole enään -yleistahtoa, ja voittava mielipide on vain yksityinen mielipide. - -Jotta siis yleistahto pääsisi selvästi ilmenemään, on tärkeätä, ettei -valtiossa ole osayhtymiä ja että kukin kansalainen noudattaa vain omaa -mielipidettänsä.[9] Sellainen oli suuren Lykurgoksen verraton ja ylevä -järjestelmä. Mutta jos on olemassa osayhtymiä, täytyy niiden lukua -lisätä ja pysyttää ne tasa-arvoisina, kuten tekivät Solon, Numa, -Servius. Vain nämä varovaisuustoimenpiteet saavat aikaan sen, että -yleistahto on aina valistunut ja ettei kansa erehdy. - - - - -Neljäs luku. - -Ylimmän valtiovallan rajoista. - - -Ellei valtio eli kansakunta ole muuta kuin siveellinen henkilö, jonka -elämä riippuu sen jäsenten yhteistoiminnasta, ja jos sen tärkein huoli -on sen oma säilyminen, niin tarvitsee se yleispätöistä, pakottavaa -voimaa kyetäkseen panemaan kunkin osan liikkeelle ja käyttelemään sitä -kokonaisuudelle sopivimmalla tavalla. Niinkuin luonto antaa jokaiselle -ihmiselle ehdottoman vallan kaikkiin tämän ihmisen jäseniin nähden, -niin antaa myös yhteiskuntasopimus valtioruumiille ehdottoman vallan -kaikkiin sen jäseniin nähden; ja juuri tällä yleistahdon ohjaamalla -vallalla on, niinkuin olen sanonut, ylimmän valtiovallan nimi. - -Mutta paitsi valtion henkilöä on meidän myös otettava huomioon ne -yksityishenkilöt, jotka sen muodostavat ja joiden elämä ja vapaus ovat -luonnostaan siitä riippumattomia. On siis tarkoin eroitettava -toisistaan kansalaisten ja ylimmän valtiovallan[10] keskinäiset -oikeudet, samoin kuin on eroitettava ne velvollisuudet, jotka -edellisten on täytettävä alamaisina, niistä luonnollisista oikeuksista, -joita heidän tulee saada nauttia ihmisinä. - -Myönnetään kyllä, että se, mitä kukin yhteiskuntasopimuksessa luovuttaa -voimastaan, omaisuudestaan, vapaudestaan, muodostaa vain sellaisen osan -tuosta kaikesta, jonka käyttäminen on tärkeä yhteisölle; mutta on -myönnettävä myöskin, että ylin valtiovalta yksin arvostelee tämän -tärkeyden. - -Kaikki ne palvelukset, mitä kansalainen voi tehdä valtiolle, täytyy -hänen tehdä heti kun ylin valtiovalta niitä pyytää; mutta ylin -valtiovalta ei saata puolestaan raskauttaa alamaisia ainoallakaan -kahleella, joka on hyödytön yhteisölle; se ei saata edes sitä tahtoa: -sillä järjen lain vallitessa ei mitään tapahdu ilman syytä, samoin kuin -ei luonnonkaan lain vallitessa. - -Ne sitoumukset, jotka liittävät meidät yhteiskuntaan, ovat velvoittavia -vain siksi, että ne ovat molemminpuolisia; ja niiden luonne on -sellainen, ettei kukaan niitä täyttäessään saata työskennellä muiden -hyväksi, työskentelemättä myös omaksi hyväkseen. Minkätähden on -yleistahto aina oikea ja minkätähden tahtovat kaikki aina itsekunkin -onnea, ellei sentähden, ettei ole ketään, joka ei omaksuisi kohdaltaan -tuota sanaa _itsekukin_ ja joka ei ajattelisi itseään äänestäessään -kaikkien puolesta? Ja tämä taas todistaa, että oikeuksien -tasa-arvoisuus ja sen synnyttämä oikeudenmukaisuuden käsitys johtuvat -siitä etusijasta, jonka kukin itselleen antaa, ja siis ihmisen -luonnosta; että yleistahdon, jotta se tosiaankin olisi yleistahto, -täytyy olla yleisen sekä esineeseensä että olemukseensa nähden; että -sen täytyy lähteä kaikista, jotta sitä voitaisiin sovelluttaa kaikkiin, -ja että se menettää luonnollisen oikeellisuutensa silloin kun se tähtää -johonkin yksityiseen, määrättyyn esineeseen, koska meillä ei ole meille -vierasta asiaa ratkaistessamme mitään todellista tasapuolisuuden -periaatetta ohjaajanamme. - -Tosiaankin: heti kun tulee kysymys jostakin yksityistapauksesta tai -yksityisoikeudesta kohdassa, jota aikaisempi yleinen sopimus ei ole -lähemmin määrännyt, käy asia riidanalaiseksi. Silloin on käsillä -oikeustapaus, missä asianosaiset yksityiset muodostavat yhden puolen ja -yhteisö toisen, mutta missä en ainakaan minä voi keksiä lakia, jota -olisi noudatettava, enkä tuomaria, jonka olisi annettava päätös. Olisi -naurettavaa silloin turvautua yleistahdon nimenomaiseen ratkaisuun, -koska tämä ei voi olla muuta kuin toisen riitapuolen päätös ja koska se -siitä syystä on toiselle samaa kuin vieras yksityinen tahto, joka -tällaisessa tilaisuudessa joutuu helposti vääryyteen ja erehdykseen. -Samoin kuin ei yksityistahto saata edustaa yleistahtoa, muuttaa myöskin -yleistahto vuorostaan luonnetta silloin kun sen esine on yksityinen, -eikä se voi, yleinen kun on, ratkaista yksityisihmiseen enempää -kuin yksityistapaukseenkaan kohdistuvaa asiaa. Kun Ateenan -kansa esim. nimitti tai eroitti päällikkönsä, myönsi yhdelle -kunnianosoituksia, määräsi rangaistuksia toiselle ja harjoitti -epälukuisin erikoissäädöksin erotuksetta kaikkia hallituksen toimia, ei -kansalla silloin enään ollut varsinaista yleistahtoa; se ei toiminut -enään ylimpänä valtiovaltana, vaan virkakuntana. Tämä näyttää ehkä -sotivan yleisiä käsityksiä vastaan; mutta annettakoon minulle aikaa -esittää omat käsitykseni. - -Edellisestä selvinnee, ettei tahto tule yleiseksi niin paljon äänten -luvun kuin sen yhteisen edun voimasta, joka niitä yhdistää; sillä tässä -järjestelmässä alistuu jokainen välttämättömästi noudattamaan niitä -samoja ehtoja, jotka hän asettaa muidenkin noudatettaviksi: mainio edun -ja oikeuden sopusointu, joka antaa yhteisille päätöksille sellaisen -tasapuolisuuden luonteen, ettei moista nähdä lainkaan yksityisen asian -käsittelyssä, koska siinä ei ole mitään yhteistä etua, joka yhdistäisi -ja samastaisi sekä tuomarin että asianosaisten puoltaman ratkaisun. - -Miltä puolelta siis palaammekaan perusaatteeseemme, aina tulemme samaan -johtopäätökseen, nimittäin siihen, että yhteiskuntasopimus luo -kansalaisten välille sellaisen tasa-arvoisuuden, että he kaikki tekevät -sitoumuksensa samoilla ehdoilla ja joutuvat kaikki nauttimaan samoja -oikeuksia. Niinpä johtuukin sopimuksen luonnosta, että jokainen ylimmän -valtiovallan teko, s. o. jokainen yleistahdon oikea ilmaisu velvoittaa -tai suosii samalla tavalla kaikkia kansalaisia, niin että ylin -valtiovalta tuntee vain kansakunnan kokonaisuuden, eroittamatta ketään -niistä, jotka sen muodostavat. Mitä on nyt sitten varsinaisesti ylimmän -valtiovallan teko? Se ei ole ylemmän alempansa kanssa tekemä välipuhe, -vaan yhdyskunnan tekemä välipuhe kunkin jäsenensä kanssa: oikeutettu -välipuhe, koska sen perustuksena on yhteiskuntasopimus; tasapuolinen, -koska se on yhteinen kaikille; hyödyllinen, koska sillä ei voi olla -muuta tarkoitusperää kuin yleinen hyvä; ja luja, koska sen takeena ovat -valtion voima ja ylin valta. Niin kauvan kuin alamaiset ovat vain -sellaisista välipuheista riippuvia, eivät he tottele ketään muuta kuin -omaa tahtoansa; ja jos kysytään kuinka lavealle ylimmän valtiovallan ja -kansalaisten keskinäiset oikeudet ulottuvat, on se samaa kuin jos -kysyttäisiin, kuinka pitkälle nämä viimeksimainitut voivat tehdä -sitoumuksia itsensä kanssa, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. - -Siitä huomataan, että ylin valta, niin ehdoton, niin pyhä, niin -loukkaamaton kuin se onkin, ei mene eikä voi mennä yli yleisten -sopimusten rajojen ja että jokainen ihminen saa täydellisesti hallita -ja vallita sitä, mitä nämä sopimukset ovat jättäneet hänelle omaisuutta -ja vapautta; niin ettei ylin valtiovalta ole milloinkaan oikeutettu -rasittamaan yhtä alamaista enemmän kuin toistakaan, koska silloin asia -muuttuu yksityiseksi, jota se ei ole enää pätevä ratkaisemaan. - -Jos nämä eroitukset kerran hyväksytään, on se väite, että -yhteiskuntasopimus vaatisi yksityisten puolelta jotakin todellista -kieltäytymistä, niin väärä, että heidän asemansa tulee tämän sopimuksen -kautta tosiasiallisesti aikaisempaa paremmaksi ja että he ovat -luovutuksen sijaan tehneet vain edullisen vaihtokaupan, vaihtaessaan -epävarman ja tukalan elintavan parempaan ja varmempaan, luonnollisen -riippumattomuuden vapauteen, vallan vahingoittaa toisia omaan -turvallisuuteensa, voimansa, jonka toiset saattoivat masentaa, -oikeuteen, jonka yhteiskunnallinen liittoutuminen tekee -voittamattomaksi. Jopa heidän elämäänsäkin, jonka he ovat pyhittäneet -valtiolle, suojelee tämä lakkaamatta, ja kun he panevat sen vaaraan -valtiota puolustaakseen, niin mitä he silloin muuta tekevät kuin -antavat takaisin sille sen, mitä ovat siltä saaneet? Mitä tekevät he -sellaista, etteivät he olisi tehneet sitä useammin ja suuremman -uhkan alaisina luonnontilassa, puolustaessaan väistämättömissä -taisteluissa henkensä kaupalla sitä, mikä oli heille välttämätöntä sen -säilyttämiseksi? Kaikkien on tarpeen tullen taisteltava isänmaan -puolesta, se on totta; mutta niinpä ei sitten olekaan kenenkään koskaan -tarvis taistella omasta puolestaan. Eikö ole sittenkin edullisempaa -antautua sen puolesta, mikä takaa turvallisuutemme osalta niihin -vaaroihin, joihin meidän olisi pakko antautua omasta puolestamme heti -kun tämä turvallisuus meiltä riistettäisiin? - - - - -Viides luku. - -Elämän ja kuoleman oikeudesta. - - -Kysyttänee, kuinka yksityiset, joilla ei ole suinkaan oikeutta määrätä -omasta elämästään, voivat siirtää ylimmälle valtiovallalle tämän -samaisen oikeuden, jota ei heillä ole? Tämä kysymys näyttää -vaikealta ratkaista vain sentähden, että se esitetään sopimattomassa -muodossa. Jokaisella ihmisellä on oikeus panna elämänsä vaaraan sen -säilyttääkseen. Onko milloinkaan sanottu, että se, joka heittäytyy alas -akkunasta paetakseen tulipaloa, joutuu vikapääksi itsemurhaan? Onko -myös milloinkaan syytetty tästä rikoksesta sitä, joka hukkuu myrskyssä, -minkä tarjoamasta vaarasta hän ei suinkaan ollut tietämätön laivaan -astuessaan? - -Yhteiskuntasopimuksen päämääränä on sopimuksen tekijäin elämän -turvaaminen. Joka tahtoo päämääriä, tahtoo myös keinoja; ja näihin -keinoihin liittyy väistämättä erinäisiä vaaroja, jopa erinäisiä -vahinkojakin. Joka tahtoo säilyttää elämänsä muiden kustannuksella, -hänen täytyy myöskin uhrata se heidän puolestaan, milloin niin on -tarvis. Niinpä ei kansalainen ole enää sen vaaran tuomari, johon laki -vaatii häntä antautumaan; ja kun ruhtinas on hänelle sanonut: -"Valtiolle on välttämätöntä, että sinä kuolet", niin hänen on kuoltava, -koska hän vain tällä ehdolla on elänyt turvassa siihen asti ja koska -hänen elämänsä ei ole enää vain luonnon hyvätyö, vaan valtion -ehdollinen lahja. - -Rikollisille säädettyä kuolemanrangaistusta voidaan katsoa kutakuinkin -samalta näkökannalta: jotta ei jouduttaisi murhamiehen uhriksi -suostutaan kuolemaan, jos itse tullaan murhamieheksi. Tässä -sopimuksessa ei suinkaan määrätä oman tahdon mukaan elämästä, vaan -pyritään vain sitä turvaamaan, eikä ole suinkaan otaksuttavissa, että -joku sopimuksen tekijöistä jo etukäteen aikoisi joutua hirteen. - -Muutoin tulee jokaisesta pahantekijästä, joka loukkaa -yhteiskuntaoikeutta, rikostensa takia isänmaan pettäjä ja kapinoitsija; -hän lakkaa olemasta sen jäsen, rikottuaan sen lakeja, jopa käy hän sitä -vastaan sotaa. Silloin on valtion säilyminen jyrkässä ristiriidassa -hänen säilymisensä kanssa; toisen heistä täytyy tuhoutua; ja kun -syyllinen otetaan hengiltä, kohtaa tämä rangaistus häntä vähemmän -kansalaisena kuin vihollisena. Oikeudenkäynti ja tuomio ovat -todistuksena ja julistuksena siitä, että hän on rikkonut -yhteiskuntasopimuksen ja ettei hän siis ole enää valtion jäsen. Mutta -kun hän on tunnustanut olleensa valtion jäsen, ainakin oleskelemalla -sen piirissä, on hänet siitä poistettava, joko maanpaolla sopimuksen -loukkaajana tai kuolemalla valtion vihollisena: sillä sellainen -vihollinen ei ole siveellinen henkilö, vaan pelkästään ihminen; ja -silloin kuuluu sodan oikeuteen voitetun tappaminen. - -Mutta, sanottanee, rikollisen tuomitseminen on yksityinen teko. -Myönnetään: niinpä ei tämä tuomitseminen olekaan ylimmän valtiovallan -asia; se on oikeus, jonka se saattaa antaa, voimatta sitä itse -harjoittaa. Kaikki ajatukseni liittyvät kyllä toisiinsa, mutta enhän -voi esittää niitä kaikkia yhtaikaa. - -Muutoin on kuolemantuomioiden lukuisuus aina merkkinä hallituksen -heikkoudesta tai huolimattomuudesta. Ei ole ainoatakaan pahantekijää, -jota ei saataisi kelpaamaan johonkin. Ei ole oikeutta ottaa hengiltä -edes esimerkin vuoksi ketään muita kuin sellaisia, joita ei voida -vaaratta säilyttää. - -Mitä tulee sitten armahtamisoikeuteen eli oikeuteen vapauttaa syyllinen -lain määräämästä ja tuomarin julistamasta rangaistuksesta, niin kuuluu -se yksinomaan sille, joka on tuomarin ja lain yläpuolella, nimittäin -ylimmälle valtiovallalle: eipä edes sen oikeus ole tässä kohdin aivan -selvä, ja tapaukset, joissa sitä on käytettävä, ovat hyvin harvinaisia. -Hyvin hallitussa valtiossa esiintyy vähän rangaistuksia, ei siksi, että -usein armahdettaisiin, vaan siksi, että on vähän rikollisia: rikosten -lukuisuus takaa niiden jäämisen rankaisematta silloin kun valtio käy -rappeutumistaan kohti. Rooman tasavallassa ei senaatti eivätkä konsulit -yrittäneet milloinkaan armahtaa; kansakaan ei sitä tehnyt, vaikka se -joskus peruutti oman tuomionsa. Lukuisat armahdukset ilmoittavat, että -pian eivät konnantyöt niitä enää tarvitse, ja jokainen näkee, mihin se -vie. Mutta minä tunnen sydämeni napisevan ja pidättävän kynääni; -jättäkäämme nämä kysymykset sellaisen vanhurskaan miehen pohdittaviksi, -joka ei ole koskaan hairahtunut eikä koskaan omasta puolestaan armoa -tarvinnut. - - - - -Kuudes luku. - -Laista. - - -Yhteiskuntasopimuksella olemme antaneet olomuodon ja elämän -valtioruumiille: nyt on asianamme antaa sille liikunta ja tahto -lainsäädännöllä, sillä alkuteko, joka tämän ruumiin luo ja liittää -kokonaisuudeksi, ei vielä lainkaan määrää, mitä sen on tehtävä -säilymisekseen. - -Mikä on hyvää ja oikean järjestyksen mukaista on hyvää ja oikean -järjestyksen mukaista asioiden luonnon perustuksella, riippumatta -ihmisten sopimuksista. Kaikki oikeudenmukaisuus tulee Jumalalta; hän -yksin on sen lähde; mutta jos me osaisimme ottaa sen vastaan niin -ylhäältä, emme tarvitsisi hallitusta emmekä lakeja. Epäilemättäkin on -olemassa yleispätöinen, yksinään järjestä lähtenyt oikeudenmukaisuus, -mutta tämän oikeudenmukaisuuden, jotta me sen hyväksyisimme, täytyy -olla molemminpuolinen. Kun katselemme inhimillisesti asioita, ovat -oikeudenmukaisuuden lait luonnollisen pyhityksen puuttuessa tehottomia: -ne ovat vain jumalattomalle hyväksi ja vanhurskaalle pahaksi, koska -tämä jälkimäinen noudattaa niitä kaikkiin nähden ilman että kukaan -noudattaa niitä häneen nähden. Täytyy siis olla sopimuksia ja -lakeja liittämässä oikeuksia velvollisuuksiin ja kohdistamassa -oikeudenmukaisuutta esineeseensä. Luonnontilassa, missä kaikki on -yhteistä, en minä ole mitään velkaa niille, joille minä en ole mitään -luvannut, ja minä tunnustan muille kuuluvaksi vain sen, mikä on minulle -hyödytöntä. Näin ei ole asian laita yhteiskuntatilassa, missä laki -määrää kaikki oikeudet. - -Mutta mitä on sitten laki? Niin kauvan kuin tyydytään liittämään tähän -sanaan vain metafyysillisiä käsitteitä, saadaan kyllä jatkaa kysymyksen -pohdintaa pääsemättä yhteisymmärrykseen; ja kun on sanottu, mitä on -luonnon laki, ei tiedetä paljoakaan paremmin, mitä on valtion laki. - -Minä olen jo maininnut, ettei yksityiseen esineeseen nähden ole -olemassa yleistahtoa. Tosiasiallisesti on tämä yksityisesine valtiossa -tai valtion ulkopuolella. Jos se on valtion ulkopuolella, ei tahto, -joka on sille vieras, ole suinkaan yleinen siihen nähden; ja jos tämä -esine on valtiossa, muodostaa se siitä osan: silloin syntyy kokonaisen -ja sen osan välille suhde, joka tekee niistä kaksi erillistä olentoa; -näistä on osa yksi ja tällä samaisella osalla vähentynyt kokonainen -toinen. Mutta jollakin osalla vähentynyt kokonainen ei ole enää -kokonainen, ja niin kauvan kuin tämä suhde kestää, ei ole enään -olemassa kokonaista, vaan kaksi erisuuruista osaa: mistä seuraa, ettei -toisen tahto ole enää myöskään yleinen toiseen nähden. - -Mutta milloin koko kansa tekee säädöksiä koko kansaan nähden, ottaa se -huomioon vain itsensä; ja jos silloin muodostuu suhde, niin muodostuu -se koko esineen välille yhdessä katsannossa ja koko esineen välille -toisessa katsannossa, lainkaan jakamatta kokonaisuutta. Silloin on -asia, josta säädös tehdään, yleinen, samoin kuin tahtokin, joka -säädöksen tekee. Ja juuri tätä tahdon ilmaisua nimitän minä laiksi. - -Kun sanon, että lakien esine on aina yleinen, niin tarkoitan sillä, -että laki katselee alamaisia joukkokuntana ja tekoja semmoisinaan, eikä -milloinkaan ihmistä yksilönä eikä tekoa yksityisenä. Niin voi laki -kyllä säätää, että etuoikeuksia on oleva, mutta se ei saata antaa niitä -nimenomaan kenellekään: laki voi luoda useampia kansalaisluokkia, jopa -osoittaa ne ominaisuudetkin, jotka antavat oikeuden näihin luokkiin, -mutta se ei saata nimetä niitä ja niitä henkilöitä niihin otettaviksi; -se voi määrätä kuningashallituksen ja perinnöllisen vallansiirtymisen, -mutta se ei voi valita kuningasta eikä nimittää kuningashuonetta; -sanalla sanoen: mikään toiminta, joka kohdistuu yksityiseen esineeseen, -ei kuulu lakiasäätävälle vallalle. - -Tämän ajatuksen perusteella huomaa heti, ettei pidä enää kysyä, kenelle -lakien säätäminen kuuluu, koska ne ovat yleistahdon tekoja; eikä, onko -ruhtinas lakien yläpuolella, koska, hän on valtion jäsen; eikä -myöskään, kuinka voimme olla vapaita ja kuitenkin lakien alaisia, koska -nämä lait ovat vain meidän tahdonilmaisujemme kirjaanpanoja. - -Samaten on käsitettävissä, että kun laki yhdistää tahdon yleisyyden ja -esineen yleisyyden, niin ei se, mitä joku ihminen, ken hän liekin, omin -päin määrää, ole suinkaan laki; eipä sekään, mitä ylin valtiovalta -määrää yksityisestä esineestä, ole laki vaan käsky, eikä myöskään -ylimmän valtiovallan teko, vaan hallitusvallan. - -Minä sanon siis tasavallaksi (république) jokaista lakien ohjaamaa -valtiota, millainen sen hallitusmuoto sitten liekin: sillä vain siinä -on yhteinen etu määräävänä ja vain siinä on yhteinen asia tärkeä asia. -Jokainen oikeudenmukainen hallitus on tasavaltainen.[11] Alempana tulen -selittämään, mitä hallitus on. - -Lait eivät ole oikeastaan muuta kuin yhteiskunnallisen liittoutumisen -ehtoja. Lakien alaisen kansan täytyy olla niiden tekijä; vain niille, -jotka liittoutuvat, kuuluu yhteiskunnan ehtojen määrääminen: mutta -millä tavalla on heidän ne määrättävä? Tapahtuuko se yhteisestä -suostumuksesta, äkillisestä innoituksesta? Onko valtioruumiilla joku -elin, joka ilmoittaa sen tahdon? Kuka antaa sille välttämättömän -kaukonäköisyyden, jotta se kykenisi laatimaan ja julkaisemaan -päätöksensä ennakolta, tai millä tavalla saattaisi se julistaa ne -tarvittavalla hetkellä? Kuinka kykenisi sokea joukko, joka ei useinkaan -tiedä, mitä se tahtoo, koska se harvoin tietää, mikä sille on hyvä, -suorittamaan omin päin niin suuren ja niin vaikean yrityksen kuin -lakijärjestelmän laatimisen? Itsestään tahtoo kansa kyllä aina hyvää, -mutta itsestään ei se aina sitä huomaa. Yleistahto on aina oikea; mutta -arvostelukyky, joka sitä ohjaa, ei ole aina valistunut. Sille täytyy -näyttää esineet sellaisina kuin ne ovat, joskus myös sellaisina kuin -miltä niiden pitäisi siitä näyttää; sille täytyy osoittaa paras tie, -jota se etsii, varjella sitä yksityistahtojen houkutuksilta, asettaa -sen silmien edessä paikat ja ajat toistensa yhteyteen, tasoittaa -nykyisten kouraantuntuvien etujen viehätysvoima kaukaisten ja -kätkettyjen kärsimysten vaaralla. Yksityiset näkevät hyvän, jonka he -hylkäävät: yhteisö tahtoo hyvää, jota se ei näe. Kaikki tarvitsevat -samalla tavalla oppaita. Edellisiä täytyy velvoittaa sovittamaan -tahtonsa järkensä mukaiseksi; jälkimäistä täytyy opettaa pääsemään -selville siitä, mitä se tahtoo. Silloin syntyy valtiollisessa -yhdyskunnassa yhteisistä valistuneista katsantokannoista ymmärryksen ja -tahdon sopusointu, ja siitä taas saa alkunsa osien täsmällinen -yhteistoiminta ja vihdoin kokonaisuuden mahdollisimman suuri voima. Kas -siinä syyt, miksi lainlaatija on välttämätön. - - - - -Seitsemäs luku. - -Lainlaatijasta. - - -Kansoille parhaiten soveltuvien yhteiskuntasääntöjen keksimiseen -tarvittaisiin korkeampaa älyä, joka näkisi kaikki ihmisten intohimot, -omistamatta niistä itse ainoatakaan; jolla ei olisi mitään yhteyttä -luontomme kanssa, mutta joka tuntisi sen siitä huolimatta perinpohjin; -jonka onni olisi riippumaton meistä, mutta joka sentään tahtoisi pitää -huolta meidän onnestamme; joka vihdoin, tyytyen aikojen vieriessä -saavuttamaansa kaukaiseen kunniaan, voisi tehdä työtä yhdellä -vuosisadalla ja nauttia työnsä hedelmistä toisella.[12] Pitäisi olla -jumalia antamassa lakeja ihmisille. - -Saman johtopäätöksen, jonka Caligula teki itse asiasta, teki Platon -oikeudesta, määritelläkseen valtio- eli hallitusmiehen, jonka olemusta -hän selvittelee kirjassaan _Hallituksesta_.[13] Mutta jos on totta, -että suuri ruhtinas on harvinainen ilmiö, niin mitä on silloin -sanottava suuresta lainlaatijasta? Edellisen tarvitsee vain seurata -ohjetta, joka on jälkimäisen esitettävä, jälkimäinen on koneseppä, joka -keksii koneen, edellinen on vain työmies, joka panee sen kasaan ja -käyttää sitä. "Yhteiskuntien syntyessä", sanoo Montesquieu, "laativat -valtioiden päämiehet lakijärjestelmän, ja tämä lakijärjestelmä kehittää -sitten valtioiden päämiehet". - -Ken rohkenee ryhtyä laatimaan lakeja jollekin kansalle, hänen täytyy -tuntea voivansa muuttaa niin sanoaksemme ihmisluonto; tehdä jokaisesta -yksilöstä, joka on itsessään täydellinen ja erillinen kokonaisuus, osa -suurempaan kokonaisuuteen, jolta tämä yksilö saa tavallaan elämänsä ja -olemuksensa; muuttaa ihmisen sisäistä rakennetta sitä vahvistaakseen; -panna siveellinen osaelämä sen ruumiillisen ja riippumattoman elämän -sijaan, jonka me olemme kaikki luonnolta saaneet. Hänen täytyy sanalla -sanoen ottaa ihmiseltä hänen omat voimansa antaakseen hänelle toisia -voimia, jotka ovat hänelle vieraita ja joita hän ei voi käyttää ilman -muiden apua. Jota kuolleempia ja muserretumpia nämä luonnolliset voimat -ovat, sitä väkevämpiä ja kestävämpiä ovat hankitut voimat ja sitä -lujempi ja täydellisempi on myös lakijärjestelmä: niin että jos kukin -kansalainen on jotakin, voi jotakin vain kaikkien muiden kautta ja jos -kokonaisuuden saama voima on yhtä suuri tai suurempi kuin kaikkien -yksilöiden luonnollisten voimien summa, käy sanominen lainsäädännön -olevan niin korkealla täydellisyyden kannalla kuin se yleensä voi olla. - -Lainlaatija on kaikissa suhteissa aivan erikoinen mies valtiossa. Jos -hänen tulee olla sitä neroltaan, niin ei hän ole sitä vähemmän -toimeltaan. Tämä ei ole hallitusmiehen tointa eikä myöskään ylimmän -valtiovallan tointa. Tämä toimi, joka luo valtion, ei kuulu sen -hallitusmuotoon; se on erikoista ja korkeampaa toimintaa, jolla ei ole -mitään yhteistä tavallisen inhimillisen vallankäytön kanssa: sillä -ellei se, joka käskee ihmisiä, saa käskeä lakeja, niin ei myös se, joka -käskee lakeja, saa käskeä ihmisiä; muutoinhan jatkaisivat hänen lakinsa -hänen intohimojensa palvelijoina useinkin vain hänen vääriä tekojaan, -eikä hän kykenisi milloinkaan estämään yksityisiä tarkoitusperiä -horjuttamasta hänen työnsä pyhyyttä. - -Kun Lykurgos sääsi lakeja isänmaalleen, alkoi hän luopumalla -kuninkuudesta. Useimpien kreikkalaisten kaupunkien tapana oli uskoa -lakiensa laatiminen muukalaisille. Italian uudemmat tasavallat -seurasivat monesti tätä tapaa; Genève'in tasavalta teki samoin ja teki -sen onnekseen.[14] Rooma näki kauneimmalla kaudellaan helmastaan -syntyvän uudelleen kaikki hirmuvallan rikokset ja huomasi olevansa -lähellä perikatoa, koska se oli antanut samoihin käsiin lakiasäätävän -ja ylimmän vallan. - -Kuitenkaan eivät edes kymmenmiehet milloinkaan anastaneet oikeutta -saattaa voimaan lakeja vain heidän omalla vallallaan. "Ei mikään siitä, -mitä me teille ehdotamme", sanoivat he kansalle, "saata muuttua laiksi -ilman teidän suostumustanne. Roomalaiset, säätäkää itse lait, joiden on -määrä luoda teidän onnenne." - -Lakien laatijalla ei siis ole tai ei saisi olla minkäänlaista -lakiasäätävää oikeutta, eikä kansakaan voi, vaikka se tahtoisikin, -kieltäytyä tästä luovuttamattomasta oikeudesta, koska perussopimuksen -mukaan vain yleistahto velvoittaa yksityisiä ja koska ei käy -milloinkaan varmasti sanominen, että yksityistahto olisi sopusoinnussa -yleistahdon kanssa, ennen kuin asia on alistettu kansan vapaan -äänestyksen ratkaistavaksi. Tästä olen jo puhunut, mutta ei ole -hyödytöntä sitä toistaa. - -Niinpä nyt esiintyy lainlaatimistyössä samalla kertaa kaksi asiaa, -jotka näyttävät sovittamattomilta: yritys, joka menee yli ihmisvoimien, -ja sen toimeenpanemiseksi valta, jota ei ole. - -Esiintyypä vielä toinenkin vaikeus, joka ansaitsee huomiota. Viisaita, -jotka tahtovat puhua rahvaalle omaa kieltänsä eikä sen kieltä, ei tämä -rahvas saata mitenkään ymmärtää. Mutta nyt on olemassa tuhansia -käsitteitä, joita on mahdoton kääntää kansan kielelle. Liian yleiset -näkökannat ja liian kaukaiset päämäärät ovat molemmat sille -yhtä mahdottomia; kun kukin yksilö pitää vain sellaisesta -hallitusjärjestelmästä, joka sopii hänen yksityisetuunsa, on hänen -vaikea havaita etuja, joita hän tulee saamaan niistä lakkaamattomista -kieltäytymyksistä, mitä hyvät lait vaativat. Jotta joku syntyvä kansa -kykenisi omaksumaan valtionhoidon terveet menettelyohjeet ja seuraamaan -valtioviisauden perussääntöjä, täytyisi seurauksen kyetä muuttumaan -syyksi, täytyisi yhteiskuntahengen, joka on oleva lakijärjestelmän -tulos, johtaa juuri samaisen lakijärjestelmän laatimista, täytyisi -ihmisten olla ennen lakeja sitä, miksi heidän on tultava niiden kautta. -Kun nyt ei lainlaatija voi käyttää voimaa eikä todistelutaitoa, täytyy -hänen välttämättä turvautua toisenlaatuiseen valtaan, joka voi temmata -mukaansa ilman väkipakkoa ja joka saa uskomaan ilman todisteluja. - -Siinä syy, joka on kaikkina aikoina pakottanut kansakuntien isiä -turvautumaan taivaan välitykseen ja antamaan jumalille kunnian heidän -omasta viisaudestaan, jotta kansat, alistuessaan noudattamaan valtion -lakeja samalla tavalla kuin luonnonkin lakeja ja tunnustaessaan saman -voiman vaikuttavan sekä ihmisen että valtion kehkeämisessä, -tottelisivat vapaasti ja kantaisivat kuuliaisesti yhteisen -onnellisuuden iestä. - -Tämän korkeamman, tavallisten ihmisten käsityskyvyn yläpuolelle -kohoavan järjen päätökset panee lainlaatija kuolemattomien suuhun, -temmatakseen jumalallisen arvovallan voimalla mukaan nekin, joihin ei -inhimillinen viisaus pystyisi.[15] Mutta jumalien puhuttaminen ei ole -joka miehen asia, yhtä vähän kuin uskotaan jokaista, joka vain julistaa -olevansa heidän tulkkinsa. Lainlaatijan suuri sielu on todellinen ihme, -jonka on osoitettava hänen tehtävänsä oikeaksi. Jokainen saattaa kyllä -kaivertaa käskyjä kivitauluihin tai ostaa oraakkelin tai teeskennellä -olevansa salaisessa kanssakäymisessä jonkun jumalolennon kanssa tai -harjoittaa linnun puhumaan korvaansa tai keksiä muita kömpelöitä -keinoja kansan uskottamiseksi: ken ei muuta osaa, voi ehkä kerätä -sattumalta ympärilleen parven löyhäpäitä, mutta hän ei perusta koskaan -valtakuntaa ja hänen mieletön työnsä on pian hukkuva hänen kanssaan. -Tyhjät silmänlumeet muodostavat hauraan siteen: vain viisaus tekee sen -kestäväksi. Juutalainen laki, joka on yhä voimassa, Ismaelin lapsen -laki, joka on jo kymmenen vuosisataa hallinnut puolta maailmaa, puhuvat -vielä tänä päivänä niistä suurista miehistä, jotka ne ovat sepittäneet; -ja sillä välin kun ylpeä filosofia tai sokea puoluehenki näkee heissä -vain onnekkaita petkuttajia, ihailee todellinen valtiomies sitä heidän -säädöksissään ilmenevää suurta ja väkevää neroa, joka luo pysyviä -laitoksia. - -Tästä kaikesta ei kuitenkaan sovi Warburtonin[16] tavoin päättää, -että valtiotaidolla ja uskonnolla olisi keskuudessamme yhteinen -tarkoitusperä, vaan että toinen on kansakuntien syntyessä toisen -avustajana. - - - - -Kahdeksas luku. - -Kansasta. - - -Niinkuin rakentaja ennen suuren rakennuksen alottamista tarkastelee ja -koettelee maaperää, nähdäkseen, kestääkö se tämän rakennuksen painon, -ei myöskään viisas lainlaatija alota sepittämällä itsessään kylläkin -hyviä lakeja, vaan ottaa hän sitä ennen selkoa, onko se kansa, jolle ne -ovat aijotut, omiansa niitä sietämään. Tästä syystä kieltäytyi Platon -antamasta lakeja arkadialaisille ja kyrenaikalaisille, tietäen, -että nämä kaksi kansaa olivat rikkaita, eivätkä voineet kärsiä -tasa-arvoisuutta: tästä syystä nähtiin Kreetan saarella hyviä lakeja ja -huonoja ihmisiä, koska Minos oli yrittänyt totuttaa lakien kuriin -kansaa, joka oli täynnä paheita. - -Tuhansia kansoja, jotka eivät olisi milloinkaan voineet kärsiä hyviä -lakeja, on loistanut maan päällä; ja niilläkin, jotka olisivat voineet -sen tehdä, on koko olemassaolonsa kestäessä ollut vain hyvin lyhyt -sellainen aika. Useimmat kansat, niinkuin useimmat ihmisetkin, -ovat kuuliaisia vain nuoruudessaan; ne muuttuvat vanhetessaan -parantumattomiksi. Kun tavat ovat kerran syntyneet ja ennakkoluulot -juurtuneet, on vaarallinen ja turha yritys ryhtyä niitä korjaamaan: -kansa ei edes siedä vammoihinsa koskettavan niiden poistamisen -tarkoituksessa, muistuttaen siinä noita typeriä ja raukkamaisia -sairaita, jotka vapisevat lääkärin nähdessään. - -Niinkuin eräät taudit hämmentävät ihmisten pään ja riistävät heiltä -menneisyyden muiston, sattuu myös valtioiden elämässä joskus kiihkon -aikoja, jolloin vallankumoukset tekevät kansoihin saman vaikutuksen -kuin eräät taudinpuuskat yksilöihin, jolloin menneisyyden inho vastaa -unohdusta ja jolloin kansalaissotien polttama valtio syntyy niin -sanoaksemme uudelleen hihastaan ja saa jälleen nuoruutensa voiman -päästyään kuoleman kynsistä. Niin kävi Spartan Lykurgoksen aikaan; niin -kävi Rooman Tarquiniusten jälkeen; ja niin on käynyt meidän joukossamme -Hollannin ja Sveitsin sitten kun niistä oli tyrannit karkoitettu. - -Mutta tällaiset tapahtumat ovat harvinaisia; ne ovat poikkeuksia, -joiden syy on aina tällaisen poikkeuksellisen valtion erikoisessa -hallitusmuodossa. Ne eivät hevillä esiinny kahta kertaa saman kansan -elämässä: sillä se voi vapauttaa itsensä niin kauvan kuin se on vielä -sivistymätön; mutta se ei kykene siihen enää sitten kun kansan tarmo on -kulunut. Silloin voivat levottomuudet hävittää sen, vallankumouksien -voimatta palauttaa sitä entiseen voimaansa; ja heti kun sen kahleet on -katkottu, hajoaa se palasiksi, eikä sitä ole enään olemassa: se -tarvitsee siitä lähtien herraa eikä vapauttajaa. Vapaat kansat, -muistakaa tämä perussääntö: vapaus voidaan hankkia, mutta sitä ei saada -milloinkaan takaisin. - -Nuoruus ei ole lapsuutta. Kansakunnilla niinkuin ihmisilläkin on -nuoruuden aikansa, tai, jos niin tahdotaan, kypsyyden aikansa, jota on -odotettava ennen kuin niitä käydään taivuttamaan lakien kuuliaisuuteen; -mutta kansan kypsyyttä ei ole aina helppo todeta, ja jos sen edelle -ehätetään, ei työ onnistu. Yksi kansa on lainalaiseen järjestykseen -kelvollinen jo syntyessään, toinen ei pääse siihen tilaan kymmenenkään -vuosisadan kuluttua. Venäläisistä ei tule milloinkaan todellisesti -sivistynyttä kansaa, koska heistä on tahdottu tehdä sitä liian -aikaisin. Pietarilla oli kyllä jäljittelyneroa, mutta hänellä ei ollut -oikeata neroa, sitä, joka luo ja tekee kaiken tyhjästä. Muutamat hänen -toimenpiteensä olivat hyviä, mutta useimmat eivät olleet paikallaan. -Hän näki kyllä, että hänen kansansa oli raakalaisasteella, mutta hän ei -nähnyt, ettei se ollut kypsynyt järjestystä ja lakia kunnioittavaan -sivistykseen; hän tahtoi sitä sivistyttää silloin kun sitä piti vain -karkaista. Hän tahtoi heti luoda saksalaisia ja englantilaisia, kun -piti alkaa luomalla venäläisiä; hän esti alamaisiaan koskaan tulemasta -siksi, mitä he voisivat olla, uskotellessaan heille, että he muka -olivat sitä, mitä he eivät vieläkään ole. Juuri samalla tavalla -kehittää ranskalainen kotiopettaja oppilaansa loistamaan yhden hetken -lapsuudessaan ja sitten olemaan koko ikänsä kaikkea kykyä vailla. -Venäjän keisarikunta aikoo joskus laskea koko Europan valtansa alle, -mutta joutuukin itse ikeeseen: tatareista, sen alamaisista tai sen -naapureista, tulee sen herrat, samoin kuin meidänkin. Tämä mullistus -näyttää minusta väistämättömältä: kaikki Europan kuninkaat -työskentelevät yksissä miehin sen jouduttamiseksi. - - - - -Yhdeksäs luku. - -Jatkoa. - - -Niinkuin luonto on määrännyt rajat säännöllisesti muodostuneen ihmisen -kasvulle, niin että se näiden rajojen ulkopuolella luo vain jättiläisiä -tai kääpiöitä, samoin on valtion parhaaseen rakenteeseen nähden sen -laajuudella rajansa, jottei se olisi liian suuri voidakseen tulla hyvin -hallituksi, eikä liian pieni voidakseen pysyä pystyssä omin voimin. -Jokaisessa valtioruumiissa on olemassa määrätty summa voimaa, jonka yli -se ei saisi mennä, mutta josta se usein loittonee suurentuessaan. - -Jota enemmän yhteiskunnallinen side venyy, sitä heikommaksi se käy; ja -yleensä on pieni valtio suhteellisesti suurta valtiota voimakkaampi. - -Tuhannet syyt todistavat tämän perussäännön oikeaksi. Ensinnäkin tulee -hallitustointen hoitaminen hankalammaksi pitkien matkojen takaa, aivan -niinkuin paino tulee raskaammaksi pitkän kiinnikkeen päässä. Hallinto -käy myöskin työläämmäksi sitä mukaa kuin asteita tulee lisää: sillä -kullakin kaupungilla on ensinnäkin oma hallintonsa, jonka kansa maksaa; -kullakin piirikunnalla on oma hallintonsa, jonka niinikään kansa -maksaa; vihdoin kullakin maakunnalla; senjälkeen tulevat suuret -hallitusalueet, käskynhaltijain maat, varakuninkaiden maat, ja -kaikkien näiden hallinnosta on aina maksettava yhä enemmän mitä -korkeammalle noustaan, ja kaikki tämä tapahtuu aina onnettoman kansan -kustannuksella; lopuksi tulee ylin hallitus, joka murskaa kaikki. -Moiset liialliset rasitukset uuvuttavat alamaisia lakkaamatta: kaikki -nämä eriarvoiset virkakunnat eivät hallitse heitä suinkaan paremmin, -vaan huonommin kuin jos heidän yläpuolellaan olisi vain yksi ainoa -virkakunta. Sillä välin jää enää tuskin mitään apuneuvoja -odottamattomien tapausten varalle; ja silloin kun on pakko niihin -turvautua, elää valtio aina perikatonsa aattoa. - -Eikä siinä kaikki: hallitus ei ole ainoastaan heikompi ja hitaampi -vaatimaan lakien noudattamista, estämään rettelöitä, korjaamaan -väärinkäytöksiä, torjumaan kapinallisia yrityksiä, joita saattaa syntyä -etäisillä seuduilla, vaan on myöskin kansa vähemmän kiintynyt -päämiehiinsä, joita se ei koskaan näe, isänmaahansa, joka tuntuu siitä -koko maailmalta ja kansalaistovereihinsa, joista useimmat ovat hänelle -vieraita. Samat lait eivät saata soveltua niin monille maakunnille, -joiden tavat ovat erilaiset, jotka elävät aivan vastakkaisissa -ilmanaloissa ja jotka eivät voi kärsiä samanlaista hallitusmuotoa. -Mutta erilaiset lait siittävät taas vain levottomuutta ja sekasortoa -kansoissa, jotka saman esivallan alaisina eläessään ja ollessaan -lakkaamattomassa yhteydessä keskenään siirtyvät toistensa luo tai -solmivat keskenään avioliittoja, tietämättä milloinkaan uusiin oloihin -joutuneina, onko heidän perintöosansa tosiaankin heidän. Kyvyt -hautautuvat, hyveet jäävät piiloon ja paheet rankaisematta tällaisessa -toisilleen tuntemattomien ihmisten laumassa, jonka ylimmän hallinnon -istuin kerää samaan paikkaan. Lukemattomien tehtävien uuvuttamat -päämiehet eivät näe mitään omin silmin; alemmat virkailijat hallitsevat -valtiota. Vihdoin anastavat ne toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä -hallitusvallan tukemiseksi, koska niin monet etäisissä paikoissa asuvat -virkamiehet tahtovat päästä sen käskyistä tai suorastaan antaa sille -käskyjä, kaiken valtion huolenpidon, niin ettei siitä jää enää mitään -kansan onnen varalle; tuskin jaksetaan enää puolustaa sitä hätätilassa: -ja näin luhistuu rakenteensa puolesta liian suuri yhtymä kasaan ja -häviää oman painonsa musertamana. - -Toiselta puolen täytyy valtion lujuutensa nimessä hankkia itselleen -varma perustus voidakseen kestää ne töytäykset, joita se ei suinkaan -pääse kokemasta, ja ne ponnistukset, joihin sen on pakko säilyäkseen -antautua: sillä kaikilla kansoilla on jonkunlainen keskipakoisvoima, -joka saa ne lakkaamatta toimimaan toisiaan vastaan ja laajentamaan -alueitaan naapurien kustannuksella, niinkuin Descartes'n pyörteet. -Niinpä ovatkin heikot vaarassa joutua pian suurempien saaliiksi, eikä -juuri kukaan saata säilyä muutoin kuin asettumalla kaikkien kanssa -jonkunlaiseen tasapainoon, joka tekee puristuksen kaikilta tahoilta -kutakuinkin samanlaiseksi. - -Tästä siis selviää, että on syitä laajentaa aluettaan ja syitä supistaa -sitä; eikä ole suinkaan valtiomiehen pienimpiä taitoja löytää niin -edellisistä kuin jälkimäisistäkin valtion säilymiselle edullisin suhde. -Yleensä voidaan sanoa, että kun ensiksi mainitut ovat vain ulkonaisia -ja suhteellisia, ei niitä käy pitäminen niin tärkeinä kuin toisia, -jotka ovat sisäisiä ja ehdottomia: terve ja luja rakenne on ensimäinen -tavoiteltava; ja parempi on luottaa voimaan, joka syntyy hyvästä -hallituksesta, kuin apuneuvoihin, joita suuri alue tarjoaa. - -Muutoin on nähty silläkin tavalla rakennettuja valtioita, että -valloitusten välttämättömyys sisältyi suorastaan niiden rakenteeseen ja -että niiden täytyi pystyssä pysyäkseen laajentua lakkaamatta. On -kylläkin mahdollista, että ne olivat erinomaisen tyytyväisiä tähän -onnekkaaseen välttämättömyyteen, joka näytti niille kuitenkin niiden -suuruuden äärimmäisellä rajalla niiden kukistumisen väistämättömän -hetken. - - - - -Kymmenes luku. - -Jatkoa. - - -Valtiollista yhdyskuntaa voidaan mitata kahdella tavalla, nimittäin -alueen laajuuden tai kansan lukumäärän mukaan; ja näiden kahden mitan -välillä on olemassa oikea suhde, joka antaa valtiolle sen todellisen -suuruuden. Ihmiset muodostavat valtion ja maa ruokkii ihmiset: mainittu -suhde on siis sellainen, että maan täytyy riittää sen asujien -toimeentuloon ja että asujia saa olla vain niin paljon kuin maa jaksaa -elättää. Tämä suhde ilmaisee myös jonkun määrätyn kansanjoukon -suurimman mahdollisen voiman: sillä jos maa-aluetta on liiaksi, on sen -suojeleminen rasittavaa, viljeleminen riittämätöntä, tuotanto -tarpeettoman suurta; se on puolustussotien lähin syy: ellei sitä ole -kylliksi, on valtio tarpeellisen lisän hankkimisessa riippuvainen -naapuriensa mielivallasta; se on taas hyökkäyssotien lähin syy. -Jokainen kansa, joka asemansa takia voi valita vain kaupan tai sodan, -on heikko itsessään; se on riippuvainen naapureistaan, se on -riippuvainen tapahtumista, ja sen elämä on aina epävarma ja lyhyt. Se -masentaa muita ja muuttaa tilaansa, tai se masennetaan, eikä ole enää -mitään. Se kykenee säilymään vapaana vain pienuuden tai suuruuden -nojalla. - -Ei ole mahdollista laskelmien avulla määrätä riittävän maa-alan ja -siihen soveltuvan ihmisjoukon keskinäistä kiinteätä suhdetta, osaksi -niiden erilaisuuksien takia, joita esiintyy maan laadussa, sen -hedelmällisyysasteessa, sen tuotteiden lajissa, ilmaston vaikutuksessa, -osaksi niiden erilaisuuksien tähden, joita huomataan asukkaiden -luonnonlaadussa, asukkaiden, joista yhdet kuluttavat hedelmällisessä -maassa vähän, toiset taas karulla kamaralla paljon. Edelleen tulee -ottaa huomioon naisten suurempi tai pienempi hedelmällisyys, ne seikat, -jotka voivat jossakin maassa olla enemmän tai vähemmän suotuisia -väestön lisääntymiselle, se vaikutus, minkä lainlaatija puolestaan voi -toivoa säädöksillään tekevänsä tähän lisääntymiseen; lainlaatijan ei -nimittäin tule perustaa arvosteluansa siihen, mitä hän näkee, vaan -siihen, mitä hän aavistaa, eikä pysähtyä niin paljon väkiluvun olevaan -kantaan kuin siihen kantaan, johon sen luonnon mukaan täytyy kohota. -Niinpä onkin tuhansia tilaisuuksia, joissa seudun erikoiset olosuhteet -vaativat tai sallivat suuremman maa-alueen valtaamista kuin näyttää -tarpeelliselta. Siten on pakko levittäytyä laajemmalle alalle -vuorimaassa, missä luonnontuotteet, nim. metsät, laitumet vaativat -vähemmän työtä, missä kokemus osoittaa naisten olevan hedelmällisempiä -kuin tasangoilla ja missä alituiset rinteet ja jyrkänteet tarjoavat -vain vähän vaakasuoraa perustaa, ainoata, joka on otettava lukuun -kasvullisuuden menestymisestä puhuttaessa. Sitävastoin käy eläminen -tiheämmässä meren rannalla, jopa kallioidenkin keskellä ja melkein -hedelmättömillä hietikoilla, koska kalastus saattaa siellä suureksi -osaksi korvata maan tuotteita, koska ihmisten on pakko ahtautua -taajempaan voidakseen torjua merirosvojen hyökkäykset ja koska muutoin -on helpompi siirtokuntia perustamalla vapauttaa maa asukkaista, joita -siihen on mahdollisesti kertynyt liiaksi. - -Näihin jotakin kansaa koskevan lainlaadinnan ehtoihin on lisättävä -vielä muuan, joka ei voi korvata toisia, mutta jota ilman ne ovat -kaikki hyödyttömiä: silloin täytyy vallita yltäkylläisyyden ja rauhan, -koska aika, jolloin valtio järjestäytyy, on, samoin kuin hetki, jolloin -taistelurintamaa muodostetaan, sellainen aika, jolloin yhdyskunta on -vähiten vastustuskykyinen ja helpoin hävittää. Paremmin kyettäisi -pitämään puoliaan täydellisen epäjärjestyksen vallitessa kuin kuohunnan -hetkellä, jolloin jokainen pitää vain huolta omasta paikastaan eikä -vaarasta. Jos tuollaisena taitekautena syntyy sota, nälänhätä, kapina, -suistuu valtio ehdottomasti kumoon. - -On kyllä totta, että monet hallitukset ovat kohonneet valtaan -tällaisten myrskyjen hetkellä; mutta silloinpa hävittävätkin juuri nämä -hallitukset valtion. Vallananastajat panevat toimeen tai valitsevat -aina tällaisia sekasorron aikoja, saadakseen yleisen kauhun varjossa -voimaan tuhoisia lakeja, joita ei kansa milloinkaan hyväksyisi tyynellä -mielellä ollessaan. Säätämishetken valinta on kaikkein varmimpia -tuntomerkkejä, joiden avulla käy eroittaminen lainlaatijan työ tyrannin -työstä. - -Millainen kansa on sitten sopiva lainlaadinnan esineeksi? Sellainen, -jota yhdistää jo sisäisesti alkuperän, edun tai sopimuksen side, joka -ei ole vielä kantanut lakien todellista iestä, jolla ei ole erikoisen -juurtuneita tapoja eikä taikaluuloja, joka ei pelkää äkillisen -päällekarkauksen vaaraa ja joka naapuriensa riitoihin sekaantumatta -kykenee yksinään vastustamaan jokaista niistä tai, käyttäen apunaan -yhtä, torjumaan toisen; sellainen, jonka jokainen jäsen saattaa olla -tuttu kaikille ja jonka keskuudessa ei ole suinkaan pakko sälyttää -ihmiselle suurempaa taakkaa kuin ihminen jaksaa kantaa; sellainen, joka -voi tulla toimeen ilman toisia kansoja ja jota ilman kaikki muut kansat -voivat tulla toimeen;[17] sellainen, joka ei ole rikas eikä köyhä ja -joka tulee omillaan aikaan; sekä vihdoin sellainen, joka yhdistää -vanhan kansan vakaantuneisuuden uuden kansan kuuliaisuuteen. -Lainlaadintatyön tekee tukalaksi vähemmän se, mitä on pystytettävä, -kuin se, mitä on hävitettävä; ja menestyksen tekee taas niin -harvinaiseksi se seikka, että on mahdoton liittää luonnon -yksinkertaisuutta yhteiskunnan tarpeisiin. Kaikkia näitä ehtoja on -tosiaankin vaikea yhdistää: niinpä nähdäänkin vain vähän valtioita, -joissa on hyvät lait. - -Europassa on vielä yksi lainlaadintaan kelvollinen maa: Korsikan saari. -Se urheus ja sitkeys, millä tämä uljas kansa on osannut vallata -takaisin vapautensa ja puolustaa sitä, ansaitsisi kylläkin, että joku -viisas mies opettaisi sitä säilyttämään tämän vapauden. Minulla on -eräänlainen aavistus siitä, että tämä pieni saari tulee jonakin päivänä -hämmästyttämään Eurooppaa. - - - - -Yhdestoista luku. - -Erilaisista lainlaatimisjärjestelmistä. - - -Jos käydään tutkimaan, mikä on varsinaisesti kaikkien -kansalaisten suurin hyvä, se hyvä, jonka tulee olla jokaisen -lainlaatimisjärjestelmän tarkoitusperänä, havaitaan sen -supistuvan näihin kahteen tärkeimpään päämäärään: _vapauteen_ ja -_tasa-arvoisuuteen_. Vapauteen, koska jokaisen yksityisen riippuvaisuus -merkitsee yhtä suuren voimaerän hukkaantumista vakioyhteydeltä; -tasa-arvoisuuteen, koska vapaus ei voi pysyä pystyssä ilman sitä. - -Minä olen jo sanonut, mitä kansalaisvapaus on: mitä tasa-arvoisuuteen -tulee, niin ei ole suinkaan ymmärrettävä tätä sanaa niin, että vallan -ja rikkauden asteet olisivat ehdottomasti samat; vaan että valta pysyy -kaiken väkivallan alapuolella ja että sitä harjoitetaan vain -yhteiskunnallisen aseman ja lakien nojalla; ja ettei rikkauteen nähden -ainoakaan kansalainen ole kylliksi äveriäs voidakseen ostaa toisen -kansalaisen, eikä ainoakaan niin köyhä, että hänen on pakko myydä -itsensä:[18] mikä edellyttää suurten puolelta omaisuuden ja arvon -kohtuullisuutta, ja pienten puolelta ahneuden ja kärkynnän -hillitsemistä. - -Tämä tasa-arvoisuus, sanotaan, on ajatushoure, jolla ei voi olla -vastinettaan todellisuudessa. Mutta jos väärinkäytökset ovat -väistämättömiä, niin seuraako siitä, ettei niitä pitäisi ainakin -rajoittaa? Asiahan on päinvastoin niin, että koska olojen voima pyrkii -aina hävittämään tasa-arvoisuutta, lainsäädännän voiman täytyy aina -pyrkiä pitämään sitä pystyssä. - -Mutta näiden jokaisen hyvän lakijärjestelmän yleisten -päämäärien täytyy aina muodostua hiukan toisenlaisiksi kussakin -maassa niiden olosuhteiden vaikutuksesta, jotka syntyvät sekä -paikallisesta tilanteesta että asukkaiden luonteesta; ja juuri näiden -olosuhteiden perustuksella on kullekin kansalle määrättävä erikoinen -lakijärjestelmä, joka on paras, ehkei itsessään, mutta kuitenkin sille -valtiolle, mille se on tarkoitettu. Jos esim. maa on karua ja -hedelmätöntä tai alue liian ahdas asukkaille, kääntykää silloin -teollisuuteen ja käsitöihin ja vaihtakaa niiden tuotteita puuttuviin -elintarpeisiin. Jos sitävastoin hallussanne on rikkaita tasankoja ja -hedelmällisiä kunnaita ja jos teillä puuttuu asukkaita mainiolle -maalle, omistakaa kaikki huolenpitonne maanviljelykselle, joka lisää -väkeä, ja karkoittakaa teollisuus, joka vain saisi aikaan lopullisen -väestön vähenemisen, kasatessaan muutamiin valtion alueen kohtiin nekin -harvat asukkaat, mitä sillä on.[19] Jos taas omistatte avaroita ja -mukavia rannikoita, niin peittäkää meri laivoilla, harjoittakaa kauppaa -ja purjehdusta ja teillä tulee olemaan loistava ja lyhyt elinkausi. Jos -meri huuhtelee rannoillanne vain melkein luoksepääsemättömiä kallioita, -niin jääkää raakalaisiksi ja syökää kalaa, ja elämänne on muodostuva -rauhallisemmaksi, paremmaksi ehkä, ja varmastikin onnellisemmaksi. -Sanalla sanoen: kaikille yhteisten perussääntöjen ohessa on kullakin -kansalla itsessään joku syy, joka pakottaa sovelluttamaan niitä aivan -erikoisella tavalla ja joka tekee sen lainsäädännön vain sille yksinään -otolliseksi. Täten oli muinoin heprealaisilla ja myöhemmin -arabialaisilla tärkeimpänä päämääränä uskonto; ateenalaisilla -kirjallisuus; Kartagolla ja Tyroksella kauppa; Rhodos-saarella -merenkulku; Spartalla sota ja Roomalla miehuus. _Lakien Hengen_ -tekijä[20] on useilla esimerkeillä osoittanut, kuinka taitavasti -lainlaatija ohjaa lakijärjestelmää kutakin tällaista päämäärää kohti. - -Valtion rakenteen tekee tosiaankin lujaksi ja kestäväksi niin -huolellinen kaikkien soveltuvaisuuteen vaikuttavien seikkojen huomioon -ottaminen, että luonnolliset olosuhteet ja lait osuvat aina yksiin -samoista seikoista ja että nämä jälkimäiset vain niin sanoaksemme -vahvistavat, seuraavat, oikovat edellisiä. Mutta jos lainlaatija -erehtyykin päämäärästään ja rakentaa toiselle periaatteelle kuin sille, -mikä syntyy asioiden luonnosta; jos yksi tähtää orjuuteen ja toinen -vapauteen; yksi rikkauteen, toinen väkiluvun lisääntymiseen; yksi -rauhaan, toinen valloituksiin: silloin huomataan lakien vähitellen -heikontuvan ja valtiorakennuksen horjumistaan horjuvan, siksi kunnes -lakkaamattoman sisäisen levottomuuden jäytämä valtio vihdoin joko -häviää tai muuttuu ja kunnes voittamaton luonto on jälleen päässyt -oikeuksiinsa. - - - - -Kahdestoista luku. - -Lakien jako. - - -Kun on kysymyksessä kokonaisuuden järjestäminen eli mahdollisimman -parhaan muodon keksiminen yhteisölle, on otettava huomioon useampia -suhteita. Ensinnäkin koko yhteisön vaikutus itseensä, s.o., -kokonaisuuden suhde kokonaisuuteen eli ylimmän vallan suhde valtioon; -ja tämän suhteen muodostavat väliasteiden suhteet, niinkuin alempana -saamme nähdä. - -Lakeja, jotka järjestävät tämän suhteen, sanotaan valtiosäännöksi, ja -on niiden nimenä myös perustuslait, eikä syyttä, jos nämä lait ovat -viisaita: sillä ellei ole muuta kuin yksi ainoa hyvä tapa järjestää -kutakin valtiota, niin tulee kansan, joka on sen löytänyt, pysyä siinä: -mutta jos voimaan saatettu järjestys on huono, niin miksi pidettäisiin -perustuslakeina lakeja, jotka estävät sitä olemasta hyvä? Muutoin on -kansalla joka tapauksessa aina vapaus muuttaa lakinsa, parhaimmatkin: -sillä jos se suvaitsee tehdä pahaa itselleen, niin kenellä on oikeus -sitä siitä estää? - -Toisen suhteen muodostaa jäsenten suhde toisiinsa tai koko yhteisöön: -ja tämän suhteen tulee olla edellisessä kohdassa niin pienen ja -jälkimäisessä niin suuren kuin mahdollista, niin että jokainen -kansalainen on täydellisesti riippumaton kaikista muista ja äärimmäisen -riippuvainen valtiosta, mikä tapahtuu aina samoin keinoin, sillä vain -valtion voimakkuus takaa sen jäsenten vapauden. Tästä toisesta -suhteesta syntyvät yksityisoikeudelliset lait. - -Tarkasteltavaksi voidaan ottaa kolmannenkinlaatuinen ihmisen ja lain -suhde, nimittäin tottelemattomuuden suhde rangaistukseen; ja tämä antaa -aiheen rikoslakien säätämiseen, lakien, jotka pohjaltaan ovat vähemmän -erikoinen lakien laji kuin kaikkien muiden vahvistus. - -Näihin kolmeen lakien lajiin liittyy vielä neljäs, tärkein kaikista, -jota ei piirretä marmoriin eikä vaskeen, vaan kansalaisten sydämeen; -joka muodostaa valtion todellisen perustuksen; joka saa joka päivä -uusia voimia: joka toisten lakien vanhetessa tai sammuessa elähyttää -tai korvaa niitä ja joka pysyttää kansaa sen lakijärjestelmän hengessä -ja asettaa huomaamatta tottumuksen voiman käskyvallan sijaan: minä -puhun tavoista, luontumuksista ja varsinkin yleisestä mielipiteestä, -tästä tärkeästä tekijästä, joka on meidän valtiomiehillemme aivan -tuntematon, mutta josta riippuu kaikkien muiden menestys, tekijästä, -josta suuri lainlaatija pitää huolta salavihkaa, sillä välin kun hän -näyttää rajoittuvan yksityisiin säännöksiin, jotka ovat vain holvin -kaaria, kunnes tavat, jotka syntyvät hitaammin, muodostavat vihdoin -tämän holvin järkkymättömän päätekiven. - -Näistä eri lajeista kuuluu käsittelemääni asiaan yksinomaan -valtiosääntö, joka määrää hallitusmuodon. - - - - - - -KOLMAS KIRJA. - - - - -Ennenkuin käymme puhumaan erilaisista hallitusmuodoista, koettakaamme -määritellä tämän sanan täsmällinen merkitys, koska sitä ei ole vielä -tyhjentävästi selitetty. - - - - -Ensimäinen luku. - -Hallituksesta yleensä. - - -Minä huomautan lukijalle, että tähän lukuun on perehdyttävä -huolellisesti ja etten minä tunne taitoa sanoa sanottavaani selvästi -sellaiselle, joka ei tahdo olla tarkkaavainen. - -Jokaisella vapaalla teolla on kaksi syytä, jotka vaikuttavat yhteisesti -sen tapahtumiseen: toinen niistä on henkinen, nimittäin tahto, joka -määrää teon; toinen on ruumiillinen, nimittäin voima, joka sen -suorittaa. Kun käyn jotakin päämäärää kohti, on ensinnäkin -välttämätöntä, että tahdon mennä sinnepäin; toiseksi, että jalkani -kantavat minut sinne. Jos halvattu tahtoo juosta, ellei -liikuntokykyinen tahdo juosta, jäävät molemmat paikalleen. -Valtioruumiilla on samat toiminnan syyt: siinäkin eroitetaan voima ja -tahto, ja nimitetään jälkimäistä _lakiasäätäväksi vallaksi_, edellistä -_toimeenpanevaksi vallaksi_: mitään ei siinä tapahdu tai ei saa -tapahtua ilman niiden molempien myötävaikutusta. - -Me olemme nähneet, että lakiasäätävä valta kuuluu kansalle ja ettei se -voi kenellekään muulle kuuluakaan. Mutta sitävastoin on helppo ylempänä -esitettyjen periaatteiden nojalla huomata, ettei toimeenpaneva valta -saata kuulua yhteisölle, jolla on jo ylin valta ja lakiasäätävä valta, -koska tämä toimeenpaneva valta ilmenee vain yksityisinä tekoina, jotka -ovat lain ja siis myöskin ylimmän valtiovallan määräyspiirin -ulkopuolella, ylimmän valtiovallan kaikki teot kun voivat olla vain -lakeja. - -Yhteisellä voimalla täytyy siis olla sopiva välikappale, joka kokoaa -sen ja panee sen toimimaan yleistahdon ohjeiden mukaan; joka pitää yllä -yhteyttä valtion ja ylimmän vallan välillä; joka saa tavallaan aikaan -valtion henkilössä sen, mitä ihmisessä saa aikaan sielun ja ruumiin -yhteistoiminta. Sellainen on valtiossa hallituksen oikeutus, vaikka se, -väärin kyllä, usein sekoitetaankin ylimpään valtiovaltaan, jonka -palvelija se vain on. - -Mitä on siis hallitus? Välittävä virkakunta, joka on asetettu -alamaisten ja ylimmän valtiovallan väliin avustamaan niiden keskinäistä -yhteyttä ja jonka tehtävänä on lakien toimeenpaneminen ja vapauden, -sekä kansalais- että valtiollisen vapauden, säilyttäminen. - -Tämän virkakunnan jäseniä nimitetään hallitusmiehiksi tai -_kuninkaiksi_, s.o. _käskynhaltijoiksi_; ja koko virkakunnalla on -nimenä _ruhtinas_.[21] Niinpä ovat siis erinomaisen oikeassa ne, jotka -väittävät, ettei tahdon ilmaisu, minkä nojalla joku kansa antautuu -päämiestensä hallittavaksi, ole mikään tasavertainen sopimus: -kysymyksessä ei ole ehdottomasti mikään muu kuin uskottu tehtävä, -virka, jonka hoitajina nämä päämiehet, ollen pelkkiä ylimmän -valtiovallan palvelijoita, harjoittavat sen nimessä valtaa, minkä se on -heille uskonut ja minkä se voi rajoittaa, muuttaa tai kokonaan ottaa -poiskin, milloin se vain haluaa, koska sellaisen oikeuden luovuttaminen -on sopimaton yhdyskunnan luonteeseen ja yhtymisen tarkoituksen -vastainen. - -Minä sanon siis _hallinnoksi_ tai ylimmäksi valtion hoidoksi -toimeenpanevan vallan laillista harjoittamista, ja ruhtinaaksi tai -hallitusmieheksi sitä virkakuntaa tai miestä, jolle tämä hoito on -uskottu. - -Hallituksessa yhtyvät ne välittävät voimat, joiden suhteet muodostavat -kokonaisuuden suhteen kokonaisuuteen eli ylimmän valtiovallan suhteen -valtioon. Tätä viimeksi mainittua suhdetta voi kuvitella jatkuvan -verrannon äärimmäisten jäsenten suhteeksi, missä verrannossa hallitus -on keskivertona. Hallitus saa ylimmältä valtiovallalta ne käskyt, jotka -se vuorostaan antaa kansalle; ja jotta valtio olisi hyvässä -tasapainossa, täytyy, kun kaikki punnitaan vastakkain, hallituksen -tuleman eli vallan sellaisenaan olla yhtä suuren kuin kansalaisten -tuleman eli vallan, nämä kansalaiset kun ovat ylimmän valtiovallan -osakkaita yhdeltä puolen ja alamaisia toiselta puolen. - -Lisäksi ei käy muuttaminen ainoatakaan näistä kolmesta verrannon -jäsenestä rikkomatta samalla koko verrantoa. Jos ylin valtiovalta -tahtoo hallita tai jos hallitusmies tahtoo säätää lakeja tai jos -alamaiset kieltäytyvät tottelemasta, syntyy epäjärjestys järjestyksen -sijaan, voima ja tahto eivät enää toimi sopusointuisesti ja -näin hajaantunut valtio suistuu hirmuvaltaan tai täydelliseen -vallattomuuteen. Koska vihdoin on olemassa vain yksi ainoa keskiverto -kussakin suhteessa, on myöskin vain yksi ainoa hyvä hallitus -mahdollinen valtiossa: mutta kun tuhannet tapahtumat voivat muuttaa -kansan suhteita, niin eivät ainoastaan erilaiset hallitukset saata olla -hyviä eri kansoille, vaan myöskin samalle kansalle eri aikoina. - -Yrittääkseni antaa jonkunlaisen käsityksen niistä erilaisista -suhteista, jotka voivat vallita näiden kahden äärimmäisen jäsenen -välillä, otan esimerkiksi kansan lukumäärän, koska se on helpoimmin -ilmaistavia suhteita. - -Olettakaamme, että valtion muodostaa kymmenentuhatta kansalaista. -Ylintä valtiovaltaa voidaan tarkastella vain yhteytenä ja -kokonaisuutena; mutta kukin yksityinen otetaan huomioon yksilönä, koska -hän on alamainen; niinpä suhtautuu nyt ylin valtiovalta alamaiseen -niinkuin kymmenentuhatta yhteen: se merkitsee, että kullakin valtion -jäsenellä on kohdaltaan vain kymmenestuhannes osa ylimmästä vallasta, -vaikkakin hän on sen vallassa kokonaan. Jos taas kansan muodostaa -satatuhatta ihmistä, ei alamaisten asema siitä muutu, vaan kantaa kukin -samalla tavalla lakien koko herruutta, sillä välin kun hänen äänellään, -joka on supistunut sadanneksituhannenneksi osaksi, on kymmenen kertaa -vähemmän vaikutusta niiden säätämiseen. Näin siis alamainen pysyy aina -yksikkönä, mutta ylimmän vallan suhde kasvaa sitä mukaa kuin -kansalaisten lukumäärä kasvaa: mistä seuraa, että mitä enemmän valtio -suurenee, sitä enemmän vapaus pienenee. - -Kun minä sanon, että tämä suhde kasvaa, niin minä tarkoitan, että se -etenee tasa-arvoisuudesta: mitä suurempi tämä suhde on geometrisessä -merkityksessä, sitä pienempi se on tavallisessa merkityksessä; -edellisessä merkityksessä tarkastellaan tätä suhdetta paljouden -kannalta ja sitä mitataan eksponentilla; ja jälkimäisessä merkityksessä -tarkastellaan sitä samuuden kannalta ja arvostellaan yhtäläisyyden -mukaan. - -Mitä vähemmän nyt yksityistahdot pitävät yhtä yleistahdon kanssa, s.o. -tavat lakien kanssa, sitä enemmän täytyy hillitsevän voiman kasvaa. -Ollakseen hyvä tulee siis hallituksen olla suhteellisesti sitä -voimakkaampi, mitä lukuisampi kansa on. - -Kun toiselta puolen valtion suureneminen tarjoaa valtiovallan -haltijoille enemmän kiusauksia ja keinoja tämän vallan -väärinkäyttämiseen, niin mitä enemmän hallituksella täytyy olla voimaa -pitää kansaa aisoissa, sitä enemmän täytyy taas ylimmällä -valtiovallalla olla vuorostaan voimaa pitää aisoissa hallitusta. Minä -en puhu tässä ehdottomasta voimasta, vaan valtion eri osien -suhteellisesta voimasta. - -Tästä kaksinaisesta suhteesta johtuu, ettei ylimmän valtiovallan, -ruhtinaan ja kansan välillä vallitseva jatkuva verranto ole suinkaan -mikään mielivaltainen aate, vaan välttämätön seuraus valtiollisen -yhdyskunnan luonnosta. Edelleen johtuu siitä, että kun toinen -äärimmäinen jäsen, nimittäin kansa alamaisena, on yksiköllä ilmaistu -muuttumaton suhde, niin milloin tahansa kaksinkertainen suhde suurenee -tai pienenee, suurenee tai pienenee myös yksinkertainen suhde samassa -määrässä: keskimäinen jäsen muuttuu siis; mistä selviää, ettei ole -olemassa mitään ainokaista eikä ehdotonta hallitusmuotoa, vaan että voi -olla yhtä monta luonteeltaan erilaista hallitusta kuin on suuruudeltaan -erilaista valtiota. - -Jos tehtäisiin tästä järjestelmästä pilkkaa ja sanottaisiin, että tämän -keskiverron löytämiseksi ja hallituskunnan muodostamiseksi tarvitsee -minun oppini mukaan vain ottaa neliöjuuri kansan lukumäärästä, niin -vastaisin minä, että olen tässä ottanut tämän lukumäärän vain -esimerkiksi; ettei niitä suhteita, joista puhun, mitata yksinomaan -ihmisten lukumäärällä, vaan yleensä toiminnan määrällä, joka syntyy -monen monista syistä; että minä muutoin, vaikka minä lausuakseni -ajatukseni lyhyemmin lainaankin hetkiseksi sanontatapoja geometrialta, -tiedän kyllä vallan hyvin, ettei geometristä tarkkuutta suinkaan voida -saavuttaa siveellisten suureiden alalla. - -Hallitus on pienessä mittakaavassa samaa, mitä valtioruumis, johon se -sisältyy, on suuressa mittakaavassa: se on siveellinen henkilö, jolla -on määrättyjä kykyjä, joka on toiminnassa ylimmän valtiovallan tavoin, -lepotilassa valtion tavoin ja joka voidaan jakaa toisiin samanlaisiin -suhteisiin; mistä siis syntyy uusi verranto ja tähän uuteen verrantoon -taas uusi verranto tuomioistuinten arvojärjestyksen mukaan, kunnes -tullaan jakaantumattomaan keskijäseneen, s.o. yhteen ainoaan -päällikköön tai korkeimpaan hallitusmieheen, jonka asemaa tämän sarjan -keskustassa voi kuvitella yksikön asemaksi murtolukujen sarjan ja -kokonaisten lukujen sarjan välissä. - -Takertumatta enempää tähän yhä uusien jäsenten moninaisuuteen, -tyytykäämme vain pitämään hallitusta uutena yhdyskuntana valtiossa, -joka on erossa kansasta ja ylimmästä vallasta ja jonka paikka on niiden -molempien välissä. - -Näiden kahden yhdyskunnan välillä on sellainen oleellinen eroitus, että -valtio on olemassa itsestään ja että hallitus on olemassa vain ylimmän -valtiovallan tahdosta: niinpä ei siis ruhtinaan hallitseva tahto ole -tai ei saa olla mitään muuta kuin yleistahto eli laki; eikä myöskään -hänen voimansa ole muuta kuin häneen keskittynyt yhteinen voima: sillä -hetkellä, jolloin hän tahtoo tehdä omalla vallallaan jonkun ehdottoman -ja riippumattoman teon, alkavat kokonaisuuden liitokset höltyä. Jos -vihdoin tapahtuisi sellaista, että ruhtinaalla olisi tehokkaampi -yksityistahto kuin ylimmällä valtiovallalla ja että hän käyttäisi tämän -yksityistahdon palvelukseen sitä yhteistä voimaa, mikä on hänen -käsissään, niin että olisi olemassa niin sanoaksemme kaksi ylintä -valtaa, toinen oikeudellisesti, toinen tosiasiallisesti, raukeaisi -yhteiskunnallinen liitto heti paikalla ja valtioruumis hajaantuisi. - -Jotta hallituskunnalla olisi oma olemassaolonsa, oma todellinen -elämänsä, joka eroittaisi sen valtiollisesta yhdyskunnasta; jotta -kaikki sen jäsenet voisivat toimia sopusointuisesti ja vastata -tarkoitusta, jota varten se on määrätty, täytyy sillä kuitenkin olla -oma erikoinen _minänsä_, sen jäseniä yhdistävä kokonaisuustunne, oma -voima, oma tahto, jotka pyrkivät sitä säilyttämään. Tämä erikoinen -olemassaolo edellyttää kokouksia, neuvotteluja, keskustelemis- ja -päättämisvaltaa, oikeuksia, arvonimiä, etuoikeuksia, jotka kuuluvat -yksinomaan ruhtinaalle ja jotka tekevät hallitusmiehen aseman sitä -kunnioitettavammaksi mitä työläämpi se on. Vaikeudet syntyvät tavasta, -millä olisi kokonaisuudessa järjestettävä tämä alempi kokonaisuus niin, -ettei se suinkaan horjuttaisi yleisrakennusta lujittamalla omaansa, -että se eroittaisi aina yksityisen voimansa, jonka tarkoituksena on sen -itsensä säilyttäminen, yhteisestä voimasta, jonka tarkoituksena on -valtion säilyttäminen, ja että se lyhyesti sanoen olisi aina valmis -uhraamaan hallituksen kansan hyväksi eikä suinkaan kansaa hallituksen -hyväksi. - -Vaikka muuten hallituksen keinotekoinen yhdyskunta onkin toisen -keinotekoisen yhdyskunnan luoma ja vaikka sen elämä onkin tavallaan -vain lainattua ja riippuvaista, niin ei se estä sitä toimimasta -suuremmalla tai pienemmällä tarmolla ja nopeudella, nauttimasta niin -sanoaksemme vankempaa tai heikompaa terveyttä. Vihdoin saattaa se, -suorastaan loittonematta perustamisensa päämäärästä, poiketa siitä -enemmän tai vähemmän aina sen mukaan, kuinka se on järjestetty. - -Kaikista näistä erilaisuuksista syntyvät ne erilaiset suhteet, joiden -tulee vallita hallituksen ja valtioyhdyskunnan välillä aina niiden -satunnaisten ja erikoisten suhteiden mukaan, jotka aiheuttavat -muutoksia tässä samaisessa valtiossa: sillä usein saattaa itsessään -paraskin hallitus muodostua kehnoimmaksi, ellei sen suhteita muuteta -sen valtiollisen yhdyskunnan vikojen mukaan, jonka osa se on. - - - - -Toinen luku. - -Erilaisten hallitusmuotojen pohjana olevasta periaatteesta. - - -Selvittääksemme näiden erilaisuuksien yleisen syyn, täytyy meidän -eroittaa tässä toisistaan ruhtinas ja hallitus, niinkuin minä -aikaisemmin eroitin toisistaan valtion ja ylimmän valtiovallan. - -Hallituskunta saattaa olla muodostunut suuremmasta tai pienemmästä -määrästä jäseniä. Me olemme sanoneet, että ylimmän vallan suhde -alamaisiin oli sitä suurempi, mitä lukuisampi kansa oli; ja ilmeisen -yhdenmukaisuuden nojalla voimme sanoa samaa hallituksen suhteesta -hallitusmiehiin. - -Kun nyt hallituksen kokonaisvoima on aina sama kuin valtion -kokonaisvoima, ei se vaihtele lainkaan: mistä seuraa, että jota enemmän -se käyttää tätä voimaa omiin jäseniinsä, sitä vähemmän jää sille tätä -samaa voimaa koko kansan vallitsemiseksi. - -Jota enemmän siis hallitusmiehiä on, sitä heikompi on hallitus. Koska -tämä sääntö on perustavaalaatua, käykäämme sitä lähemmin selvittämään. - -Me saatamme eroittaa hallitusmiehen henkilössä kolme oleellisesti -erilaista tahtoa: ensiksikin yksilön oman tahdon, joka tähtää vain -hänen yksityisetuunsa; toiseksi hallituskunnan yhteisen tahdon, joka -tarkoittaa yksinomaan ruhtinaan etua ja jota voisi nimittää -yhdyskuntatahdoksi: tämä tahto on yleinen hallitukseen nähden ja -yksityinen valtioon nähden, koska hallitus on valtion osa; kolmanneksi -kansan tahdon eli ylimmän tahdon, joka on yleinen sekä valtioon nähden -kokonaisuutena että hallitukseen nähden tämän kokonaisuuden osana. - -Täydellisessä lainsäädännössä ei yksityisellä eli yksilöllisellä -tahdolla saa olla mitään merkitystä; hallitukselle ominaisen -yhdyskuntatahdon tulee olla hyvin alistetun, ja yleistahdon eli ylimmän -tahdon pitää siis aina vallita ja olla kaikkien muiden ainoana ohjeena. - -Luonnon järjestyksen mukaan tulevat toiselta puolen nämä eri tahdot -sitä tehokkaammiksi, mitä enemmän ne keskittyvät: niinpä onkin -yleistahto aina heikoin, virkakuntatahto on toisella sijalla ja -yksityistahto ensimäisellä kaikista: siten on hallituksen kukin jäsen -ensin oma itsensä ja sitten hallitusmies ja sitten kansalainen, mikä -astejärjestys on suorastaan yhteiskuntajärjestyksen vaatimusten -vastainen. - -Jos nyt, edellyttämällä, että asia on näin, koko hallitus sattuu -olemaan yhden ainoan miehen käsissä, niin silloin ovat yksityistahto ja -virkakuntatahto täydellisesti yhtyneet ja siten on myös tämä -jälkimäinen saavuttanut korkeimman pontevuusasteen, mikä sille on -mahdollinen. Mutta kun juuri tahdon pontevuusasteesta riippuu voiman -käyttö ja kun hallituksen ehdoton voima ei vaihtele, seuraa siitä, että -hallituksista tehokkain on yhden miehen hallitus. - -Yhdistäkäämme päinvastoin hallitus lakiasäätävään valtaan; tehkäämme -ylimmästä valtiovallasta ruhtinas ja kaikista kansalaisista -hallitusmiehiä, niin silloin ei yleistahtoon sekaantuneella -virkakuntatahdolla ole suurempaa tehokkuutta kuin tälläkään, vaan -jättää se yksityistahdon täydelliseen voimaansa: silloin on -hallituksella, vaikka sen ehdoton voima yhä onkin sama, vähin määränsä -suhteellista voimaa eli tehokkuutta. - -Nämä suhteet ovat eittämättömiä, ja toisenlaisiakin perusteluja voidaan -esittää niiden tueksi. Nähdäänhän esim., että kukin hallitusmies toimii -tehokkaammin yhdyskuntansa keskuudessa kuin kukin kansalainen oman -yhdyskuntansa keskuudessa ja että siis yksityistahdolla on paljon -enemmän vaikutusta hallituksen tekoihin kuin ylimmän valtiovallan -päätöksiin; sillä jokaiselle hallitusmiehelle on melkein aina uskottu -joku hallitustoimi, kun sitävastoin kukin kansalainen erikseen otettuna -ei ole saanut mitään ylimmän valtiovallan tointa suorittaakseen. Mitä -enemmän muutoin valtio laajenee, sitä enemmän kasvaa sen todellinen -voima, vaikka se ei kasvakaan suhteellisesti sen laajuuden mukana; -mutta jos valtio pysyy samana, saavat hallitusmiehet lisätä lukuaan -minkä tahtovat: hallitus ei voita siitä suurempaa todellista voimaa, -koska tämä voima on valtion voimaa, jonka määrä on aina sama; täten -vähenee hallituksen suhteellinen voima eli tehokkuus ilman että sen -ehdoton eli todellinen voima kasvaa. - -Varmaa on lisäksi, että asioiden suorittaminen tulee sitä hitaammaksi, -mitä useammat henkilöt niihin sekaantuvat; että antamalla liiaksi -merkitystä harkitsevalle varovaisuudelle ei sitä anneta tarpeeksi -onnelliselle sattumalle; että päästetään tilaisuus käsistä ja että -pitkällisellä tuumailulla menetetään usein tuumailun hedelmä. - -Näin olen siis todistanut, että hallitus höltyy sitä mukaa kuin -hallitusmiesten luku lisääntyy, ja ylempänä osoitin taas, että mitä -lukuisampi kansa on, sitä enemmän täytyy hillitsevän voiman kasvaa: -mistä seuraa, että hallitusmiesten suhteen hallitukseen täytyy olla -päinvastaisen kuin alamaisten suhteen ylimpään valtiovaltaan, s.o., -että mitä enemmän valtio suurenee, sitä enemmän täytyy hallituksen -supistua, niin että päälliköiden lukumäärä vähenee sitä mukaa kuin -kansan lukumäärä kasvaa. - -Muutoin puhun minä tässä vain hallituksen suhteellisesta voimasta, enkä -sen oikeasta hoidosta: sillä toiselta puolen on asia niin, että mitä -lukuisampi hallituskunta on, sitä enemmän lähenee virkakuntatahto -yleistahtoa, kun sitävastoin yhden ainoan miehen pitäessä hallitusta -käsissään tämä samainen virkakuntatahto on, niinkuin olen huomauttanut, -vain yksityistahto. Niin siis yhtäältä menetetään mitä toisaalta -voitetaan, ja lainlaatijan taitona onkin osata määrätä se kohta, missä -hallituksen voima ja tahto, jotka ovat aina kääntäin verrannollisia, -yhtyvät valtiolle edullisimmassa suhteessa. - - - - -Kolmas luku. - -Hallitusten jako. - - -Edellisestä luvusta kävi selville, miksi erilaiset hallituksen lajit -eli muodot eroitetaan toisistaan niitä muodostavien jäsenten luvun -mukaan: tässä luvussa jää tutkittavaksi, miten tämä jako tapahtuu. - -Ylin valtiovalta saattaa ensinnäkin luovuttaa hallituksen koko kansalle -tai ainakin suurimmalle osalle kansaa, niin että on olemassa -enemmän kansalaisia hallitusmiehinä kuin kansalaisia pelkkinä -yksityishenkilöinä. Tälle hallitusmuodolle annetaan _demokratian_ eli -kansanvallan nimi. - -Taikka se voi supistaa hallituksen pienemmän joukon käsiin, niin että -on enemmän pelkkiä kansalaisia kuin hallitusmiehiä; ja tämän muodon -nimenä on _aristokratia_ eli ylimysvalta. - -Vihdoin saattaa se keskittää koko hallituksen yhden ainoan -hallitusmiehen käsiin, jolta kaikki muut saavat valtansa. Tämä kolmas -muoto on yleisin ja sitä nimitetään _monarkiaksi_, yksinvallaksi eli -kuningashallitukseksi. - -On huomautettava, että kaikki nämä muodot tai ainakin kaksi -ensimäistä saattavat laajuudeltaan vaihdella, voivatpa eroitukset -tulla verrattain suuriksikin: sillä kansanvalta saattaa käsittää koko -kansan tai rajoittua vain puoleen; ylimysvalta voi taas vuorostaan -supistua puolesta kansasta kuinka pieneen joukkoon tahansa. Jopa -käy kuninkuuttakin jossain määrin osittaminen: Spartalla oli -valtiosääntönsä mukaan aina kaksi kuningasta ja Rooman valtakunnassa -nähtiin jopa kahdeksankin keisaria samalla kertaa, ilman että voitiin -sanoa valtakuntaa jaetuksi. Niinpä onkin siis olemassa kohta, missä -jokainen hallitusmuoto sekaantuu seuraavaan; ja ilmeisesti saattaa -hallituksella vain kolmea nimitystä käytettäessä todellisuudessa olla -yhtä monta erilaista muotoa kuin valtiossa on kansalaista. - -Vieläpä enemmänkin: koska tämä samainen hallitus voi eräissä suhteissa -jakautua edelleen toisiin osiin, joista yhtä hoidetaan tällä tavalla ja -toista taas tuolla tavalla, saattaa näiden kolmen muodon yhtymisestä -olla tuloksena joukko sekamuotoja, joista jokainen voi yhä monistua -kaikilta yksinkertaisilta muodoiltaan. - -Kaikkina aikoina on ankarasti kiistelty parhaasta hallitusmuodosta, -ottamatta huomioon, että jokainen niistä on paras eräissä tapauksissa -ja huonoin toisissa. - -Jos eri valtiossa korkeimpien hallitusmiesten lukumäärän täytyy olla -päinvastaisessa suhteessa kansalaisten lukumäärään, niin seuraa siitä, -että yleensä soveltuu kansanvaltainen hallitus pienille valtioille, -ylimysvaltainen keskikokoisille ja yksinvaltainen suurille. Tämä sääntö -johtuu välittömästi ylempänä esitetystä periaatteesta; mutta kuinka käy -laskeminen niiden olosuhteiden moninaisuutta, jotka voivat saada aikaan -poikkeuksia? - - - - -Neljäs luku. - -Kansanvallasta. - - -Joka lain tekee, tietää myös paremmin kuin kukaan, kuinka se on pantava -toimeen ja kuinka sitä on tulkittava. Näyttää siis siltä kuin ei voisi -olla parempaa valtiosääntöä kuin sellainen, missä toimeenpaneva valta -on yhdistetty lakiasäätävään: mutta juuri tämä seikka tekee sellaisen -hallituksen pätemättömäksi eräissä suhteissa, koska sellaiset asiat, -joiden tulisi olla erossa, eivät ole erossa, ja koska ruhtinas ja ylin -valtiovalta, ollessaan yksi ja sama henkilö, muodostavat vain niin -sanoaksemme hallituksen ilman hallitusta. - -Ei ole hyvä, että se, joka tekee lait, panee ne myöskin toimeen, eikä -että kansa kokonaisuudessaan kääntää huomionsa yleisistä näkökohdista, -kohdistaakseen sen yksityisiin esineihin. Ei mikään ole vaarallisempaa -kuin yksityisetujen vaikutus yleisiin asioihin; ja jos hallitus -käyttää lakeja väärin, niin on se pienempi paha kuin lainsäätäjän -turmeltuminen, mikä on yksityisten näkökohtien väistämätön seuraus. -Koska silloin valtio on vialla itse olemuksessaan, käyvät kaikki -uudistukset mahdottomiksi. Kansa, joka ei käyttäisi milloinkaan -hallitusta väärin, ei myöskään käyttäisi riippumattomuutta väärin; -kansaa, joka hallitsisi aina hyvin, ei tarvitsisi lainkaan hallita. - -Jos käytämme sanaa sen kaikkein ankarimmassa merkityksessä, niin ei ole -milloinkaan ollut olemassa todellista kansanvaltaa eikä tule -milloinkaan olemaankaan. On vastoin luonnon järjestystä suuren joukon -hallita ja pienen olla hallittavana. Ei käy ajatteleminen, että kansa -olisi lakkaamatta koolla hoitamassa valtion asioita, ja helppo on -nähdä, ettei se saattaisi määrätä siihen tehtävään toimikuntiakaan -hallitusmuodon muuttumatta. - -Niinpä luulenkin voivani asettaa perussäännöksi, että milloin -hallitustehtävät on jaettu useammille virkakunnille, saavat -vähälukuisimmat ennemmin tai myöhemmin suurimman sananvallan, vaikkapa -vain helpomman asioiden suorituksen takia, mikä vie ne siihen aivan -luonnollista tietä. - -Kuinka useita vaikeasti yhdistettäviä seikkoja edellyttääkään muutoin -tämä hallitusmuoto! Ensiksikin hyvin pientä valtiota, missä kansa on -helppo saada koolle ja missä jokainen kansalainen voi vaikeuksitta -tuntea kaikki muut; toiseksi suurta tapojen yksinkertaisuutta, joka -estää kovin monimutkaisia asioita ja pulmallisia neuvotteluja -syntymästä; edelleen suurta säätyluokkien ja varallisuuksien -tasa-arvoisuutta, jota ilman oikeuksien ja vallan tasa-arvoisuus ei -saattaisi myöskään kauvan säilyä; sekä vihdoin vähän tai ei ollenkaan -ylellisyyttä, sillä ylellisyys on joko rikkauden seuraus tai tekee sen -välttämättömäksi; se turmelee samalla kertaa sekä rikkaan että köyhän, -edellisen omistamisella, jälkimäisen himoitsemisella; se myy isänmaan -velttoudelle, turhamaisuudelle; se ryöstää valtiolta kaikki sen -kansalaiset tehdäkseen ne toinen toisensa orjiksi ja kaikki yleisen -mielipiteen orjiksi. - -Senpätähden onkin muuan kuuluisa kirjailija[22] asettanut hyveen -tasavallan perustukseksi; sillä kaikki nämä ehdot eivät saattaisi -säilyä ilman hyvettä. Mutta kun tämä mainio älyniekka jätti -välttämättömät eroitukset tekemättä, puuttuu häneltä usein -täsmällisyyttä, joskus selkeyttäkin, eikä hän ole huomannut, että kun -ylin valta on kaikkialla sama, täytyy saman periaatteen vallita -jokaisessa hyvin järjestetyssä valtiossa, totta kyllä väliin -suuremmassa, väliin pienemmässä määrässä aina hallitusmuodon mukaan. - -Lisätkäämme vielä, ettei ole toista kansalaissodille ja sisäisille -levottomuuksille niin altista hallitusta kuin kansanvaltainen, koska ei -ole toista, joka niin voimakkaasti ja niin jatkuvasti pyrkisi -muuttamaan muotoaan ja joka vaatisi enemmän valppautta ja rohkeutta -oikean muotonsa pysyttämiseksi. Varsinkin tämän hallitusmuodon aikana -täytyy kansalaisen varustautua voimalla ja kestävyydellä ja sanoa -elämänsä jokaisena päivänä sydämensä syvyydessä samaa, mitä sanoi muuan -jalo maaherra[23] Puolan valtiopäivillä: _Malo periculosam libertatem -quam quietum servitium_. - -Jos olisi olemassa jumalten muodostama kansa, niin hallitsisi se -itseänsä kansanvaltaisesti. Niin täydellinen hallitus ei sovellu -ihmisille. - - - - -Viides luku. - -Ylimysvallasta. - - -Tässä olemme tekemisissä kahden selvästi erillisen siveellisen henkilön -kanssa, nimittäin hallituksen ja ylimmän valtiovallan; ja siis myös -kahden yleistahdon kanssa, joista toinen on yleinen kaikkiin -kansalaisiin nähden, toinen vain hallituksen jäseniin nähden. Vaikka -hallitus voi järjestää sisäiset olonsa niinkuin sen mieli tekee, ei se -siis saata milloinkaan puhua kansalle muutoin kuin ylimmän valtiovallan -nimessä, s.o. kansan itsensä nimessä; mitä seikkaa ei saa koskaan -unohtaa. - -Ensimäisten yhteiskuntien hallitus oli ylimysvaltainen. Perheiden -päämiehet neuvottelivat keskenään yleisistä asioista; nuoret -alistuivat vastustelematta kokemuksen arvovaltaan: siitä nimitykset -_presbyteerit_,[24] _vanhimmat, senaatti, gerontit_. Pohjois-Amerikan -villit käyttävät vielä tänä päivänä tällaista hallitusta, ja ovatkin -oikein hyvin hallittuja. - -Mutta sitä mukaa kuin yhteiskuntalaitokseen kuuluva eriarvoisuus pääsi -voitolle luonnollisesta eriarvoisuudesta, annettiin rikkaudelle tai -mahtavuudelle[25] enemmän arvoa kuin iälle, ja ylimysvalta muuttui -valinnaiseksi. Vihdoin mahtavuus, siirtyessään omaisuuden mukana -isältä lapsille ja luodessaan aatelisperheet, teki hallituksen -perinnölliseksi, ja niin nähtiin kaksikymmenvuotiaita senaattoreja. - -On siis olemassa kolme ylimysvallan lajia: luonnollinen, valinnainen, -perinnöllinen. Ensimäinen soveltuu vain yksinkertaisille kansoille: -kolmas on pahin kaikista hallituksista; toinen on paras: se on -ylimysvalta sanan varsinaisessa merkityksessä. - -Paitsi sitä etua, että siinä on molemmat vallat eroitettu -toisistaan, on sillä sekin etu, että sen jäsenet valitaan: sillä -kansanvaltaisen hallituksen ollessa voimassa syntyvät kaikki -kansalaiset hallitusmiehiksi: mutta tämä rajoittaa ne pieneen määrään, -eivätkä he pääse niiksi muutoin kuin vaalin kautta:[26] keino, jonka -vaikutuksesta rehellisyys, tiedot, kokemus ja kaikki muut etevämmyyden -ja yleisen arvonannon perusteet ovat kukin osaltaan uusina takeina -siitä, että hallitusta tullaan viisaasti hoitamaan. - -Lisäksi käy kokousten pito mukavammin; asiain pohdinta tapahtuu -perusteellisemmin ja niiden suorittaminenkin sujuu tarkemmin ja -nopeammin; valtion arvoa kannattavat muukalaisten silmissä -kunnianarvoisat senaattorit paremmin kuin tuntematon ja halveksittu -joukkio. - -Paras ja luonnollisin järjestys on sanalla sanoen se, että -viisaimmat hallitsevat joukkiota, kun silloin voidaan olla varmoja, -että he hallitsevat sitä sen hyödyksi eivätkä omakseen: ei tule -suinkaan suotta käyttää monen monia välikappaleita eikä toimittaa -kahdenkymmenentuhannen miehen avulla samaa, minkä sata valittua -miestä voi suorittaa paljon paremmin. Mutta huomattava on, että -virkakuntaharrastus alkaa tässä ohjata valtion voimaa vähemmän -yleistahdon osoitusten mukaan ja että muuan toinenkin väistämätön -taipumus riistää laeilta osan toimeenpanomahtia. - -Mitä erikoisiin sopivimpiin järjestelytapoihin tulee, niin ei valtio -saa olla niin pieni eikä kansa niin yksinkertainen ja suora, että -lakien toimeenpano johtuisi välittömästi yhteisestä tahdosta niinkuin -hyvässä kansanvallassa. Kansakunta ei saa myöskään olla niin suuri, -että päämiesten täytyy hajaantua eri tahoille sitä hallitsemaan ja että -he voivat näin esiintyä ylimpänä valtiovaltana kukin piirissään ja -hankkiutua aluksi riippumattomiksi, tullakseen vihdoin omiksi -herroikseen. - -Mutta jos ylimysvalta vaatii eräitä hyveitä vähemmän kuin kansanvalta, -niin vaatii se taas toisia, jotka ovat sille ominaisia, kuten -kohtuullisuutta rikkaiden ja tyytyväisyyttä köyhien puolelta; sillä -tarkka tasa-arvoisuus ei näytä siinä olevan paikallaan; sitä ei -noudatettukaan edes Spartassa. - -Jos tämä hallitusmuoto muutoin suvaitsee jonkunlaista varallisuuden -epätasaisuutta, niin tapahtuu se siksi, että yleisten asioiden hoito -joutuisi tavallisesti henkilöille, jotka voivat parhaiten omistaa -niille koko aikansa, eikä suinkaan siksi, kuten Aristoteles väittää, -että rikkaille annettaisiin aina etusija.[27] Päinvastoin on tärkeätä -vastakkaisen vaalin joskus opettaa kansalle, että miesten ansiot ovat -tärkeämpiä erityisen arvonannon syitä kuin rikkaus. - - - - -Kuudes luku. - -Yksinvallasta. - - -Tähän asti olemme tarkastelleet ruhtinasta siveellisenä -joukkohenkilönä, jonka lakien voima sitoo kokonaisuudeksi ja jonka -haltuun on annettu toimeenpaneva valta valtiossa. Meidän on nyt -tarkasteleminen tätä valtaa yhden ainoan luonnollisen henkilön, -todellisen ihmisen käsiin keskitettynä, niin että hänellä yksin on -oikeus käytellä sitä lakien mukaan. Sellaista henkilöä nimitetään -yksinvaltiaaksi eli kuninkaaksi. - -Päinvastoin kuin toisissa hallitusmuodoissa, missä joukko-olento -edustaa yksilöä, edustaa tässä yksilö joukko-olentoa; niin että se -siveellinen yhteys, joka muodostaa ruhtinaan, on samalla myös -ruumiillinen yhteys, jossa kaikki ne kyvyt, mitkä laki niin suurella -vaivalla yhdistää toisessa, ovat luonnostaan yhtyneinä. - -Kansan tahto ja ruhtinaan tahto, valtion yleinen voima ja hallituksen -yksityinen voima, kaikki tottelevat täten samaa vaikutinta, kaikki -koneen pontimet ovat samassa kädessä, kaikki käy samaa päämäärää kohti; -ei ole olemassa minkäänlaisia vastakkaisia liikkeitä, jotka -hävittäisivät toinen toisensa vaikutuksen, eikä voida ajatella toista -valtiomuotoa, missä pienempi ponnistus saisi aikaan suuremman työn. -Arkhimedes, joka istuu kaikessa rauhassa rannalla ja vetää vaivatta -vesille suuren laivan, kuvastaa minusta taitavaa yksinvaltiasta, joka -työhuoneestaan hallitsee laajoja maitaan ja panee kaikki liikkeelle -näyttäessään itse liikkumattomalta. - -Mutta ellei olekaan toista hallitusta, jolla olisi enemmän pontevuutta, -niin ei myöskään ole toista, missä yksityistahdolla olisi enemmän -sananvaltaa ja missä se helpommin vallitsisi muita: kaikki käy samaa -päämäärää kohti, se on kyllä totta, mutta tämä päämäärä ei ole suinkaan -yhteisen onnen päämäärä, ja juuri hallituksen voima pyrkii lakkaamatta -vahingoittamaan valtiota. - -Kuninkaat tahtovat rajatonta valtaa, ja kaukaa huudetaan heille, että -paras keino sen saavuttamiseksi on heidän kansojensa rakkauden -saavuttaminen. Tämä menettelyohje on hyvin kaunis, jopa varsin -oikeakin, eräissä suhteissa: onnetonta kyllä tullaan siitä aina -tekemään pilkkaa hoveissa. Kansojen rakkaudesta johtuva valta on -epäilemättä suurin; mutta se on riippuvainen ja ehdonalainen: ruhtinaat -eivät ota siihen milloinkaan tyytyäkseen. Parhaatkin kuninkaat haluavat -tilaisuutta olla pahoja, jos se heitä miellyttää, lakkaamatta olemasta -valtiaita: turhaan saa joku valtiollinen saarnamies selittää heille, -että kun kansan voima on samalla heidänkin voimansa, niin vaatii heidän -korkein etunsa, että kansa on kukoistava, lukuisa, peljättävä; he -tietävät erinomaisen hyvin, ettei se ole totta. Heidän mieskohtaiseen -etuunsa kuuluu ensinnäkin, että kansa on heikkoa, kurjaa, niin ettei se -koskaan kykene heitä vastustamaan. Myönnän kyllä, että jos otaksutaan -alamaisten pysyvän aina täydellisesti kuuliaisina, kansan mahtavuus -olisi silloin ruhtinaan edun mukaista, jotta tämä mahtavuus, joka olisi -samalla hänen omaa mahtavuuttaan, saisi hänen naapurinsa häntä -pelkäämään; mutta kun tämä etu on vain toisarvoinen sivuseikka ja kun -nämä molemmat otaksumat ovat vastakkaisia, on luonnollista, että -ruhtinaat pitävät aina parempana menettelyohjetta, joka on heille -välittömimmin hyödyllinen. Tätä seikkaahan Samuel teroitti niin -voimakkaasti heprealaisille, ja senhän Machiavellikin on niin selvästi -osoittanut. Ollen neuvovinaan kuninkaita, onkin hän jakanut tärkeitä -opetuksia kansoille. Machiavellin _Ruhtinas_ on tasavaltalaisten -kirja.[28] - -Yleisistä suhteista havaitsimme, että yksinvalta soveltuu vain -suurille valtioille, ja samaan käsitykseen tulemme yhä tarkastelemalla -sitä itseäänkin. Jota lukuisampi valtion hallituskunta on, sitä -pienemmäksi käy ruhtinaan suhde alamaisiin ja sitä enemmän lähenee se -tasa-arvoisuutta; niin että kansanvallassa tämä suhde on sama kuin yksi -eli siis selvä tasa-arvoisuus. Tämä suhde kasvaa taas sitä mukaa kuin -hallitus keskittyy ja se saavuttaa korkeimman määränsä silloin kun -hallitus on yhden ainoan henkilön käsissä. Silloin on ruhtinaan ja -kansan välimatka liian suuri, ja valtiolta puuttuu yhteyttä. Jotta tämä -yhteys saavutettaisiin, täytyy siis olla olemassa välittäviä -arvoluokkia: täytyy olla prinssejä, ylimyksiä, aatelistoa aukkoja -täyttämässä. Mutta kaikesta tästä ei olisi lainkaan pienelle valtiolle, -jonka kaikki nämä arvoasteet saattaisivat perikatoon. - -Mutta jos on vaikeata suuren valtion tulla hyvin hallituksi, niin on -paljon vaikeampaa sen tulla hyvin hallituksi yhden ainoan miehen -toimesta; ja jokainen tietää, mitä silloin tapahtuu, kun kuningas -hankkii itselleen sijaisia. - -Muuan oleellinen ja väistämätön vika, joka on aina asettava -yksinvaltaisen hallituksen tasavaltaisen hallituksen alapuolelle, -ilmenee siinä, että tässä jälkimäisessä ei yleinen mielipide kohota -melkein milloinkaan ensimäisille sijoille muita kuin valistuneita ja -pystyviä miehiä, jotka täyttävät ne kunnialla; kun sitävastoin ne, -jotka yksinvalloissa näille paikoille pääsevät, ovat useimmiten vain -pieniä rettelöitsijöitä, pieniä veijareita, pieniä juonittelijoita, -joille ne pienet kyvyt, mitkä hoveissa nostavat miehensä suurille -sijoille, tekevät vain sen palveluksen, että ne näyttävät yleisölle -heidän kelvottomuutensa heti kun he ovat johtaviin toimiin joutuneet. -Kansa erehtyy tässä valinnassa paljoa harvemmin kuin ruhtinas; ja -todellakin ansiokas mies on melkein yhtä harvinainen ministeriössä kuin -pölkkypää tasavaltalaisen hallituksen etunenässä. Niinpä kun joskus -onnellisen sattuman oikusta joku tällainen hallitsemaan syntynyt mies -tarttuu yleisten asiain peräsimeen yksinvallassa, jonka nämä monen -monituiset kauniit johtoherrat ovat saattaneet melkein perikadon -partaalle, hämmästytään hänen keksimiänsä apukeinoja, ja hänen -esiintymisensä muodostuu käänteentekeväksi sen maan historiassa. - -Jotta yksinvaltainen valtio voisi tulla hyvin hallituksi, olisi sen -suuruus tai sen alue välttämättä mitattava sen hallitsijan kykyjen -mukaan. On helpompi valloittaa kuin hallita. Tarpeellisella vipusimella -varustettuna voidaan sormen liikkeellä järkähyttää maailma sijoiltaan; -mutta sen kantamiseen tarvitaan Herakleen hartioita. Jos valtio on -hiukankaan suurempi, niin on ruhtinas melkein aina liian pieni. Milloin -taas päinvastoin valtio sattuu olemaan liian pieni päämiehelleen, mikä -on harvinaista, on se silloinkin huonosti hallittu, koska päämies, -seuratessaan aina vain päämääriensä suuruutta, unohtaa kansojen edut ja -tekee ne yhtä onnettomiksi käyttämällä väärin kykyjä, joita hänellä on -liikaa, kuin lahjaton päämies niiden kykyjen puutteellisuudella, joita -hänellä ei ole tarpeeksi. Kuningaskunnan pitäisi oikeastaan laajeta ja -supistua jokaisen uuden hallituskauden alkaessa ruhtinaan kelpoisuuden -mukaisesti. Koska sitävastoin senaatin kyvyt ovat määrältään -pysyvämpiä, saattaa valtiolla olla kiinteät rajat ilman että -hallitseminen käy siitä sen huonommin. - -Tuntuvin haitta yhden henkilön hallituksesta on tuon eheän -jatkuvaisuuden puute, joka molemmissa toisissa toimii katkeamattomana -yhdyssiteenä. Kuninkaan kuoltua tarvitaan toinen kuningas: vaalit -jättävät vaarallisia väliaikoja ja muodostuvat myrskyisiksi; ja -elleivät kansalaiset ole erinomaisen epäitsekkäitä ja erinomaisen -rehellisiä, mitä ominaisuuksia tämä hallitusmuoto tuskin kehittänee, -sekaantuvat puoluevehkeilyt ja lahjonta asiaan. On vaikeata sen, jolle -valtio on myyty, olla myymättä sitä vuorostaan ja kiskomatta heikoilta -takaisin rahaa, minkä mahtavat ovat ensin häneltä kiristäneet. Ennemmin -tai myöhemmin muuttuu kaikki kaupanalaiseksi sellaisen hallituksen -aikana; ja rauha, jota silloin nautitaan kuningasten turvissa, on -pahempi kuin välihallitusten epäjärjestys. - -Mitä on tehty näiden epäkohtien torjumiseksi? On tehty -kruunut perinnöllisiksi eräissä perheissä ja on säädetty -vallanperimysjärjestys, joka estää kaiken kiistan kuninkaiden -kuollessa; se merkitsee, että on pantu sijaishallitusten tarjoamat -haitat vaalien tarjoamain haittojen tilalle, että on pidetty näennäistä -rauhallisuutta viisasta hallitusta parempana ja että on mieluummin -haluttu saada mahdollisesti lapsia, hirviöitä ja vähäjärkisiä valtion -päämiehiksi kuin ryhtyä kiistelemään kunnon kuninkaiden valinnasta. Ei -ole otettu huomioon, että ken näin antautuu vaihtoehdon vaaroihin, -hävittää melkein kaikki menestymisensä mahdollisuudet. Nuori Dionysios -sanoi hyvin älykkään sanan silloin kun hän isällensä, joka moittiessaan -häntä jostakin häpeällisestä teosta lausui: "Olenko näyttänyt sinulle -sellaista esimerkkiä?" vastasi näin: "Ah! Teidänpä isänne ei ollutkaan -kuningas".[29] - -Kaikki yhtyy riistämään muiden käskijäksi kasvatetulta mieheltä -oikeudentunnon ja järjen. Sanotaan nähtävän paljon vaivaa -hallitsemistaidon opettamisesta nuorille prinsseille; mutta tämä -kasvatus ei tunnu tuottavan heille suurtakaan hyötyä. Olisi parempi -aluksi opettaa heille tottelemisen taitoa. Suurimpia kuninkaita, joita -historia on ylistänyt, ei suinkaan kasvatettu hallitsemaan; se on -taito, jota ei milloinkaan osata niin huonosti kuin silloin kun sitä on -liiaksi opetettu ja joka on helpommin saavutettavissa tottelemalla kuin -käskemällä. _Nam utilissimus idem ac brevissimus bonarum malarumque -rerum delectus, cogitare quid aut nolueris sub alio principe aut -volueris_.[30] - -Muuan seuraus tästä yhtenäisyyden puutteesta on kuninkaallisen -hallituksen häilyväisyys, koska tällä hallituksella, joka väliin -noudattaa tätä suunnitelmaa ja väliin taas tuota, aina hallitsevan -ruhtinaan tai hänen puolestaan hallitsevien henkilöiden luonteen -mukaan, ei saata olla kauvan kiinteätä päämäärää eikä johdonmukaista -menettelytapaa: vaihtelevaisuus, joka heittelee aina valtiota -periaatteesta periaatteeseen, aikomuksesta aikomukseen ja jota ei -esiinny toisissa hallitusmuodoissa, missä ruhtinas on aina sama. Niinpä -nähdäänkin, että jos hovissa on enemmän viekkautta, niin on senaatissa -yleensä enemmän viisautta ja että tasavallat käyvät päämääriänsä kohti -pysyvämpiä ja johdonmukaisempia suunnitelmia seuraamalla, kun sensijaan -jokainen ministeristössä tapahtuva mullistus saa myös aikaan -mullistuksen valtiossa, koska kaikkien ministerien ja melkein kaikkien -kuninkaiden yhteisenä menettelyohjeena on tehdä joka asiassa täsmälleen -päinvastoin kuin heidän edeltäjänsä. - -Tästä samaisesta yhtenäisyyden puutteesta saa edelleen ratkaisunsa -muuan kuningasmielisten politikkojen suuresti suosima rikkiviisas -väite; he eivät nimittäin ainoastaan vertaa yhteiskunnan hallitsemista -talon hallitsemiseen ja ruhtinasta perheen isään, mikä erehdyttävä -käsitys on jo kumottu, vaan omistavat he lisäksi anteliaasti tälle -hallitusmiehelle kaikki ne hyveet, joita hän tarvitsisi, ja lähtevät -aina siitä olettamuksesta, että ruhtinas on sitä, mitä hänen tulisi -olla: olettamus, jonka turvin kuninkaallista hallitusta on ilmeisesti -pidettävä kaikkia muita parempana, koska se on eittämättä voimakkain ja -koska siltä, ollakseen myös paras, puuttuu vain herkemmin yleistahtoa -noudattava virkakuntatahto. - -Mutta jos Platonin[31] mukaan luonnon luoma kuningas on niin kovin -harvinainen henkilö, niin kuinka usein yhtyvätkään luonto ja onnellinen -sattuma häntä kruunaamaan? Ja jos kuninkaallinen kasvatus turmelee -ehdottomasti ne, jotka sitä nauttivat, niin mitä voidaan toivoa -kokonaiselta hallitsemaan kasvatettujen miesten sarjalta? Tahallaan -siinä siis erehdytään, kun sekoitetaan kuninkaallinen hallitus hyvän -kuninkaan hallitukseen. Nähdäkseen, millainen tämä hallitus itsessään -on, täytyy sitä tarkastella kykenemättömien tai pahojen ruhtinaiden -hoitamana; sillä joko nämä nousevat sellaisina valtaistuimelle tai -tekee valtaistuin heidät sellaisiksi. - -Nämä vaikeudet eivät ole jääneet kirjailijoiltamme huomaamatta; mutta -he eivät ole antaneet niiden saattaa itseään pulaan. Parasta on, -sanovat he, totella nurisematta. Jumala lähettää huonot kuninkaat -vihassaan, ja heitä täytyy sietää taivaan rangaistuksina. Tällainen -puhe on epäilemättä mieltä ylentävää; mutta enpä tiedä, eikö se sopisi -paremmin saarnatuoliin kuin valtiollisia asioita käsittelevään kirjaan. -Mitä on sanottava lääkäristä, joka lupaa ihmeitä ja jonka koko taitona -onkin sairaan kehoittaminen kärsivällisyyteen? Tiedetään kyllä, että on -pakko sietää huonoa hallitusta, missä sellainen on: kysymys olisi hyvän -hallituksen löytämisestä. - - - - -Seitsemäs luku. - -Sekahallituksista. - - -Yksinkertaista hallitusta ei oikeastaan voi olla olemassa. -Yksinäiselläkin päämiehellä täytyy olla alempia virkamiehiä; -kansanvaltaisellakin hallituksella täytyy olla päämies. Toimeenpanevan -vallan jakautumisessa on siis aina havaittavissa asteittaista vaihtelua -suuresta lukumäärästä pieneen, sillä eroituksella vain, että väliin on -suuri lukumäärä riippuvainen pienestä, väliin pieni suuresta. - -Joskus on tämä jakautuminen tasasuhtainen, joko niin, että perusosat -ovat toisistaan riippuvaisia, kuten Englannin hallituksessa, taikka -niin, että kunkin osan määräysvalta on riippumaton, mutta -epätäydellinen, kuten Puolassa. Tämä jälkimäinen muoto on huono, koska -hallituksessa ei ole minkäänlaista kokonaisuutta ja koska valtiolla -näin puuttuu yhdysside. - -Kumpi on parempi, yksinkertainenko hallitus vaiko sekahallitus? Kas -siinä kysymys, jota valtiolliset kirjailijat ovat paljon pohtineet ja -johon on annettava sama vastaus, minkä minä olen ylempänä antanut -kaikista hallitusmuodoista. - -Yksinkertainen hallitus on paras itsessään jo sentähden, että se on -yksinkertainen. Mutta milloin toimeenpaneva valta ei ole kylliksi -riippuvainen lakiasäätävästä vallasta, s.o., milloin ruhtinas suhtautuu -kiinteämmin ylimpään valtiovaltaan kuin kansa ruhtinaaseen, niin täytyy -korjata tätä epäsuhtaisuutta hallituksen jakamisella; sillä tällöin ei -sen minkään osan määräysvalta suinkaan vähene alamaisiin nähden, kun -taas näiden osien jakaminen tekee ne kaikki heikommiksi ylimpään -valtiovaltaan nähden. - -Tätä samaa haittaa käy myöskin torjuminen siten, että asetetaan -välittäviä virkamiehiä, jotka, jättäen hallituksen eheäksi, edistävät -vain molempien valtojen tasapainoa ja niiden keskinäisten oikeuksien -säilyttämistä. Silloin ei hallitus ole sekahallitus; se on vain -tasoitettu. - -Samanlaisin keinoin voidaan korjata vastakkaisiakin epäkohtaa, -perustamalla virkakuntia hallituksen keskittämiseksi, milloin se on -liian höllä. Niin menetellään kaikissa kansanvalloissa. Edellisessä -tapauksessa jaetaan hallitus sen heikontamiseksi ja jälkimäisessä sen -vahvistamiseksi; sillä sekä voiman että heikkouden korkeimmat asteet -esiintyvät samalla tavoin yksinkertaisissa hallituksissa, kun -sitävastoin sekamuodot kehittävät keskimääräisen voiman. - - - - -Kahdeksas luku. - -Kaikki hallitusmuodot eivät sovellu kaikille valtioille. - - -Kun vapaus ei ole kaikkien ilmanalojen hedelmä, ei se myöskään ole -kaikkien kansojen saavutettavissa. Mitä enemmän miettii tuota -Montesquieun esittämää perus-sääntöä, sitä syvemmin tuntee sen -totuuden: mitä enemmän sitä vastustaa, sitä enemmän tarjoaa -tilaisuuksia sen vahvistamiseen uusilla todistuksilla. - -Kaikissa maailman hallituksissa valtion henkilö kuluttaa vain eikä -tuota mitään. Mistä tulee sille silloin tarveaineet, joita se kuluttaa? -Sen jäsenten työstä. Yksityisten henkilöiden liikamäärä tyydyttää -valtion henkilön välttämättömät tarpeet: mistä seuraa, että -yhteiskuntatila saattaa pysyä vain niin kauvan kuin ihmisten työ -tuottaa yli heidän tarpeittensa. - -Mutta nythän ei tämä ylijäämä ole suinkaan samanlainen maailman -kaikissa maissa. Muutamissa on se huomattavan suuri, toisissa -keskinkertainen, toisissa yhtä kuin nolla, toisissa suorastaan -kielteinen. Tämä suhde riippuu ilmanalan hedelmällisyydestä, sen työn -luonteesta, mitä maa vaatii, tämän maan tuotteiden laadusta, sen -asukkaiden voimakkuudesta, heidän suuremmasta tai pienemmästä -välttämättömästä kulutuksestaan ja useammista muistakin sentapaisista -seikoista, jotka tämän suhteen muodostavat. - -Toiselta puolen eivät taas kaikki hallitukset ole luonteeltaan -samanlaisia; toiset ovat suurempia ahmatteja kuin toiset, ja eroitukset -johtuvat siitä toisesta perussäännöstä, että mitä enemmän yleiset verot -etenevät lähteestään, sitä rasittavampia ne ovat. Tätä rasitusta ei ole -mitattava maksujen suuruuden, vaan sen matkan mukaan, mikä niiden on -kuljettava palatakseen käsiin, joista ne ovat lähteneet. Milloin tämä -kiertokulku on nopea ja hyvin järjestetty, niin ei sillä ole väliä, -maksetaanko vähän tai paljon; kansa on aina rikas ja valtion raha-asiat -ovat aina hyvällä kannalla. Kuinka vähän sitävastoin kansa antaneekaan, -ellei tämä vähä palaa sille jälleen, niin se lakkaamatta antaessaan -tyhjentyy pian kokonaan; valtio ei ole koskaan rikas ja kansa on aina -köyhä kuin kerjäläinen. - -Tästä seuraa, että mitä suuremmaksi kansan ja hallituksen välimatka -laajenee, sitä rasittavammiksi käyvät verot: niinpä on kansan kuorma -kansanvallassa kevein, ylimysvallassa on se jo tuntuvampi ja -yksinvallassa kantaa kansa raskainta taakkaa. Yksinvalta soveltuu siis -vain äveriäille kansoille; ylimysvalta sekä rikkautensa että -suuruutensa puolesta keskinkertaisille valtioille; kansanvalta pienille -ja köyhille valtioille. - -Tosiaankin: mitä enemmän asiaa miettii, sitä selvemmin huomaa vapaiden -ja yksinvaltaisten valtioiden erilaisuuden olevan tämän: edellisissä -käytetään kaikki yhteiseksi hyödyksi; jälkimäisissä on valtion voima ja -yksityisten voima toisiinsa päinvastaisessa suhteessa: toinen kasvaa -toisen heikontumisesta. Hallitsematta suinkaan alamaisiaan siinä -mielessä, että tekisi heidät onnellisiksi, tekee vihdoin itsevaltias -heidät kurjaakin kurjemmaksi, kyetäkseen heitä hallitsemaan. - -Niinpä voidaan siis kussakin ilmanalassa luonnollisiin syihin -nojautumalla osoittaa hallitusmuoto, johon tämän ilmanalan pakottava -vaikutus vie, jopa sanoa, millaisia asukkaitakin siinä pitää olla. -Karujen ja hedelmättömien seutujen, joissa tulos ei vastaa työtä, on -jäätävä viljelemättömiksi ja autioiksi, taikka vain villien -kansoittamiksi; seuduilla, missä ihmisten työ tuottaa hädin tuskin -kaikkein välttämättömimmän, täytyy asua raakalaiskansoja: kaikkinainen -valtiojärjestys olisi siellä mahdoton; seudut, missä työn tulosten -ylijäämä on kohtalainen, sopivat vapaille kansoille; ne taas, missä -uhkuvan hedelmällinen maaperä tuottaa paljon vähällä työllä, vaativat -yksinvaltaista hallitusta, jotta ruhtinaan ylellisyys kuluttaisi -alamaisten liikavarallisuuden ylijäämän; sillä on parempi, että tämän -ylijäämän nielee hallitus kuin että yksityiset sen tuhlaisivat. On -kyllä olemassa poikkeuksia, tiedän sen; mutta nämä poikkeuksetkin -vahvistavat sääntöä sikäli että ne tuottavat ennemmin tai myöhemmin -mullistuksia, jotka palauttavat jälleen asiat luonnolliseen -järjestykseen. - -Meidän on aina eroitettava yleiset lait yksityisistä syistä, jotka -voivat muunnella niiden vaikutusta. Vaikka koko Etelä olisi peitetty -tasavalloilla ja koko Pohjola itsevaltaisilla valtioilla, niin siitä -huolimatta olisi aina yhtä totta, että ilmanalan vaikutuksesta -itsevaltaisuus sopii kuumille maille, raakalaisuus kylmille maille ja -hyvä valtiojärjestys lauhkeille seuduille. Minä huomaan edelleen, että -vaikka perussääntö hyväksytäänkin, niin voidaan kiistellä sen -sovelluttamisesta: voidaanhan sanoa, että on olemassa kylmiä maita, -jotka ovat hyvin hedelmällisiä, sekä taas eteläisiä tienoita, jotka -ovat aina karuja. Mutta tämä seikka tuottaa vaikeuksia vain niille, -jotka eivät tutki asiaa kaikilta puolilta: niinkuin jo olen maininnut, -tulee ottaa huomioon töiden, voimien, kulutuksen y.m.s. suhteet. - -Olettakaamme, että kahdesta yhtäsuuresta alueesta toinen tuottaa viisi -ja toinen kymmenen. Jos edellisen asukkaat kuluttavat neljä ja -jälkimäisen asukkaat yhdeksän, niin on edellisen tuloksen ylijäämä -viides osa ja jälkimäisen kymmenes osa. Kun näiden kahden ylijäämän -suhde on siis päinvastainen tulosten suhteeseen verrattuna, niin antaa -maa, joka tuottaa vain viisi, kaksi kertaa suuremman liikamäärän kuin -maa, joka tuottaa kymmenen. - -Mutta tässä ei ole kysymys kaksinkertaisesta tuloksesta, enkä -minä luule kenenkään rohkenevan asettaa yleensä kylmien maiden -hedelmällisyyttä kuumien maiden hedelmällisyyden tasalle. Olettakaamme -kuitenkin tämä tasa-arvoisuus todelliseksi; pankaamme, jos niin -tahdotaan, Englanti Sisilian ja Puola Egyptin verroille. Etelämmässä -tulevat vastaamme Afrikka ja Intia; pohjoisemmassa ei tule enää -vastaamme mitään. Mikä eroitus viljelystavassa tämän tasa-arvoisen -tuloksen saavuttamiseksi! Sisiliassa tarvitsee vain hiukan pöyhiä -maata; mitä huolta vaatiikaan sen muokkaaminen Englannissa! Mutta missä -tarvitaan enemmän käsivarsia saman tuloksen saavuttamiseksi, siellä -täytyy ylijäämän olla pakostakin pienemmän. - -Ottakaa lisäksi huomioon, että sama määrä ihmisiä kuluttaa paljon -vähemmän kuumissa maissa. Ilmanala vaatii kohtuullisuutta, jos mieli -pysyä terveenä: eurooppalaiset, jotka tahtovat elää siellä niinkuin -kotonaankin, sortuvat kaikki punatautiin ja monenmoisiin -ruoansulatushäiriöihin. - -"Me olemme", sanoo Chardin,[32] "raatelevia petoja, susia aasialaisiin -verrattuina. Jotkut laskevat persialaisten kohtuullisuuden johtuvan -siitä seikasta, että heidän maansa on huonosti viljeltyä; mutta minä -uskon päinvastoin, että heidän maassaan on vähemmän elintarpeita siitä -syystä, että asukkaat niitä vähemmän tarvitsevat. Jos heidän -niukkaruokaisuutensa", jatkaa hän, "olisi seuraus heidän maassaan -vallitsevasta puutteesta, söisivät vain köyhät vähän, kun nyt -sitävastoin kaikki tekevät niin; samoin syötäisiin enemmän tai vähemmän -eri maakunnissa kunkin hedelmällisyyden mukaan, sensijaan kun nyt samaa -kohtuullisuutta noudatetaan koko valtakunnassa. He ylistävät kovasti -elintapaansa ja sanovat, että tarvitsee vain katsoa heidän ihonväriänsä -tunnustaakseen heidän elintapansa kristittyjen elintapaa melkoista -paremmaksi. Persialaisten ihonväri onkin tosiaan hyvin tasainen; heidän -hipiänsä on kaunis, hieno ja sileä, kun sitävastoin heidän -eurooppalaisittain elävien alamaistensa, armenialaisten iho on karkea -ja näppyläinen ja heidän ruumiinsa paksu ja kömpelö." - -Mitä enemmän lähestytään päiväntasaajaa, sitä vähemmästä kansat elävät. -Ne eivät syö melkein ollenkaan lihaa; riisi, maissi, kyskys,[33] -hirssi, kassava[34] ovat niiden tavallisia ravintoaineita. Intiassa on -miljoonia ihmisiä, joiden elanto ei maksa viittä penniä päivässä. -Europassakin näemme tuntuvan eroituksen ruokahalussa Pohjolan kansojen -ja Etelän kansojen välillä. Espanjalainen eläisi viikon saksalaisen -yhdellä päivällisellä. Maissa, missä ihmiset ovat ahmatteja, -kohdistuukin ylellisyys syömäseikkoihin. Englannissa tämä ylellisyys -ilmenee lihalla lastatussa pöydässä; Italiassa kestitään teitä -sokerilla ja kukilla. - -Pukeutumisylellisyydessä havaitaan edelleen samanlaisia eroavaisuuksia. -Ilmanaloissa, missä vuodenaikojen vaihtelut ovat äkkinäisiä ja rajuja, -käytetään parempia ja yksinkertaisempia vaatteita; siellä taas, missä -pukeudutaan vain koristeeksi, tavoitellaan enemmän loistoa kuin hyötyä, -ja jo vaatteet sellaisinaan ovat siellä ylellisyyttä. Napolissa näette -joka päivä kävelevän Posilipolla miehiä, joilla on kultakirjainen -nuttu, mutta ei lainkaan sukkia. Rakennusten laita on sama; kaikki -omistetaan komeudelle silloin kun ei tarvitse peljätä sään ankaruutta. -Pariisissa, Lontoossa kaivataan lämpimiä ja mukavia asuntoja. -Madridissa on loistavia salonkeja, mutta ei lainkaan suljettavia -akkunoita, ja yöt nukutaan oikeissa rotanpesissä. - -Ravintoaineet ovat paljon voimakkaampia ja mehukkaampia kuumissa -maissa; kolmas eroitus, joka ei voi olla vaikuttamatta toiseen. Miksi -syödään Italiassa niin paljon vihanneksia? Koska ne ovat siellä hyviä, -ravitsevia ja erinomaisen maukkaita: Ranskassa, missä niitä ravitaan -vain vedellä, eivät ne myöskään ravitse, eikä niitä lasketa pöydällä -juuri miksikään. Kuitenkin vaativat ne yhtä paljon maata ja niiden -viljeleminen kysyy ainakin yhtä paljon vaivaa. Kokemus on osoittanut, -että Berberian viljalajit, jotka muutoin ovat huonompia kuin Ranskan -viljalajit, antavat paljon enemmän jauhoja, ja että Ranskan viljalajit -antavat vuorostaan enemmän kuin pohjoisempien maiden viljalajit: mistä -voidaan tehdä se johtopäätös, että samansuuntainen asteittainen -vaihtelu on yleensäkin havaittavissa päiväntasaajalta pohjoisnavalle -mentäessä. Mutta eikö nyt todista ilmeistä huonommuutta se, että -samanlaisessa tuotteessa on pienempi määrä ravintoaineita? - -Kaikkiin näihin erilaisiin näkökohtiin voin vielä lisätä yhden, joka -johtuu niistä ja joka niitä vahvistaa, nimittäin sen, että kuumat maat -tarvitsevat vähemmän asukkaita kuin kylmät, vaikka ne voisivatkin -elättää niitä enemmän; mikä tuottaa kaksinkertaisen liikamäärän yhä -itsevaltaisuuden eduksi. Jota suurempi alue on saman asukasmäärän -hallussa, sitä vaikeammiksi käyvät kapinat, koska ei voida solmia -yhteisiä tuumia pikaisesti eikä salaa ja koska hallituksen on aina -helppo saada vihiä hankkeista ja katkaista yhdystiet; mutta mitä -ahtaammassa lukuisa kansa asuu, sitä vähemmän voi hallitus anastaa -itselleen ylintä valtiovaltaa; johtajat keskustelevat yhtä hyvässä -turvassa huoneissaan kuin ruhtinas neuvostossaan, ja väkijoukot -kokoontuvat yhtä nopeasti toreille kuin sotamiehet kasarmeihinsa. -Tyrannihallituksen etuna on siis se, että se kykenee toimimaan pitkien -välimatkojen takaa. Asettamiensa tukikohtien avulla lisää se voimaansa -ulottaessaan sitä laajemmalle, aivan niinkuin vipuvarren voima kasvaa -varren pitentyessä.[35] Mutta kansan voima tehoo vain keskitettynä; se -haihtuu ja häviää laajentuessaan, niinkuin ruudin vaikutus silloin kun -se on hajallaan maassa ja syttyy vain jyvä jyvältä. Heikoimmin -kansoitetut maat ovat siis suotuisimmat tyranniudelle: petoeläimet -hallitsevat vain erämaita. - - - - -Yhdeksäs luku. - -Hyvän hallituksen tunnusmerkeistä. - - -Jos siis ehdottomasti kysytään, mikä on paras hallitus, niin tehdään -yhtä ratkaisematon kuin epämääräinen kysymys; tai, jos tahdotaan, -kysymys, johon on yhtä monta hyvää ratkaisua kuin on mahdollisia -yhdistelmiä kansojen ehdottomissa ja suhteellisissa asemissa. - -Mutta jos kysyttäisiin, millaisista merkeistä voidaan päätellä, onko -joku määrätty kansa hyvin tai huonosti hallittu, niin olisi se kokonaan -toinen asia, ja tällainen tosioloihin perustuva kysymys saisi -mahdollisesti ratkaisunsa. - -Sitä ei kuitenkaan ratkaista, koska jokainen tahtoo ratkaista sen -omalla tavallaan. Alamaiset ylistävät yleistä turvallisuutta, -kansalaiset yksityisten vapautta; yksi pitää parempana omistusoikeuden -varmuutta ja toinen henkilön koskemattomuutta; yhden mielestä on paras -hallitus ankarin hallitus, toinen väittää siksi taas lempeintä; -yhtäällä tahdotaan, että rikokset on rangaistava, toisaalla, että ne on -ehkäistävä; muuan harkitsee, että on mainiota olla naapuriensa -pelkäämä, toinen katsoo taas paraaksi, etteivät ne tiedä meistä mitään; -täällä ollaan tyytyväisiä, kun raha liikkuu, tuolla vaaditaan, että -kansalla pitää olla leipää. Ja vaikka oltaisiin yhtä mieltä näistä ja -muista samanlaisista kohdista, niin olisiko sillä päästy sen -pitemmälle? Kun siveellisiä arvoja ei käy tarkalleen mittaaminen, niin -vaikka sovittaisiinkin tunnusmerkistä, miten voitaisiin sopia sen -arvostelemisesta? - -Mitä minuun tulee, niin minua on aina ihmetyttänyt, että jätetään -huomaamatta muuan niin yksinkertainen merkki, tai ollaan -epärehellisesti sitä tunnustamatta. Mikä on valtiollisen yhtymän -tarkoitusperä? Sen jäsenten säilyminen ja menestyminen. Ja mikä on -varmin merkki siitä, että ne säilyvät ja menestyvät? Se on niiden -lukumäärän lisääntyminen. Älkää siis lähtekö muualta etsimään tuota -niin kiisteltyä merkkiä. Jos kaikki muut seikat ovat samat, niin -ehdottomasti paras on se hallitus, jonka valtaa pitäessä asukkaiden -lukumäärä eniten vahvistuu ja lisääntyy ilman vieraita apukeinoja, -ilman kansalaisoikeuksien jakelemista, ilman siirtolaisuutta, kun taas -kehnoin on se hallitus, jonka valtakautena kansa vähentyy ja kuihtuu. -Laskumestarit, asia koskee nyt teitä; laskekaa, mitatkaa, -vertailkaa.[36] - - - - -Kymmenes luku. - -Hallituksen väärinkäyttämisestä ja sen helposta turmeltumisesta. - - -Aivan niinkuin yksityistahto toimii lakkaamatta yleistahtoa vastaan, -samoin ponnistelee hallitus herkeämättä ylintä valtiovaltaa vastaan. -Mitä suuremmaksi tämä ponnistus käy, sitä enemmän kärsii valtiomuoto; -ja kun ei tässä tapauksessa ole mitään muuta yhdyskuntatahtoa -vastustamassa ruhtinaan tahtoa ja näin pitämässä sitä tasapainossa, -niin täytyy ennemmin tai myöhemmin tapahtua, että ruhtinas sortaa -vihdoin ylintä valtiovaltaa ja rikkoo yhteiskuntasopimuksen. Siinä on -se sisäinen ja väistämätön vika, joka valtioruumiin syntymästä lähtien -herkeämättä pyrkii sitä hävittämään, samoin kuin vanhuus ja kuolema -hävittävät viimein ihmisruumiin. - -Hallitus saattaa yleensä turmeltua kahta tietä, nimittäin silloin kun -se supistuu ja silloin kun valtio hajoaa. - -Hallitus supistuu silloin kun se siirtyy suurelta joukolta pienelle, -s.o. kansanvallalta ylimysvallalle ja ylimysvallalta kuningasvallalle. -Se on sen luontainen taipumus.[37] Jos se palautuisi pieneltä joukolta -suurelle, voitaisiin sanoa sen höltyvän; mutta tämä takaperoinen -kehitys on mahdoton. - -Hallitus ei tosiaankaan koskaan muuta muotoaan ennen kuin sen kulunut -ponnin tekee sen liian heikoksi säilyttämään tätä muotoansa. Jos se nyt -vielä höllentyisi laajentumalla, häipyisi sen voima aivan mitättömäksi -ja se voisi pysyä pystyssä vieläkin vähemmän. Täytyy siis kiristää ja -tiukentaa tuota ponninta sitä mukaa kuin se antaa perään, muutoin -romahtaa sen kannattama valtio raunioiksi. - -Valtion hajoaminen saattaa tapahtua kahdella tavalla. - -Ensinnäkin silloin kun ei ruhtinas ohjaa enää valtiota lakien mukaan ja -kun hän anastaa ylimmän vallan; silloin tapahtuu huomattava muutos: -silloin ei nimittäin supistukaan hallitus, vaan valtio; minä tarkoitan, -että suuri valtio hajoaa ja toinen valtio muodostuu sen sisäpuolelle -yksinomaan hallituksen jäsenistä, jotka ovat enää vain muun kansan -herroja ja tyranneja. Niin että sillä hetkellä, jolloin hallitus -anastaa itselleen ylimmän valtiovallan, rikkoutuu yhteiskuntasopimus ja -kaikki yksityiset kansalaiset, jotka ovat oikeudellisesti joutuneet -takaisin luonnolliseen vapauteensa, ovat pakotettuja, mutta eivät -suinkaan velvollisia tottelemaan. - -Sama tapaus esiintyy silloinkin kun hallituksen jäsenet anastavat -erikseen vallan, jota niiden olisi harjoitettava vain yhteisesti; mikä -ei ole suinkaan vähäisempi lakien loukkaus, ja se saakin aikaan vielä -suuremman epäjärjestyksen. Silloin on niin sanoaksemme yhtä monta -ruhtinasta kuin hallitusmiestä, ja valtio, joka on samalla tavalla -jaettu kuin hallituskin, häviää tai muuttaa muotoa. - -Valtion hajotessa sanotaan hallituksen väärinkäyttöä, millaista se -liekin yhteisellä nimellä _anarkiaksi_ eli vallattomuudeksi. Jos -toimitetaan tarkempia jaoituksia, niin turmeltuu kansanvalta -_oklokratiaksi_ eli rahvaanvallaksi, ylimysvalta _oligarkiaksi_ eli -harvainvallaksi, voisinpa vielä lisätä, että kuningasvalta turmeltuu -_tyranniaksi_, mutta tämä viimeinen sana on merkitykseltään häilyvä ja -kaipaa selvitystä. - -Yleisestihän tarkoitetaan tyrannilla kuningasta, joka hallitsee -väkivaltaisesti, huolimatta laista ja oikeudesta. Mutta täsmällisemmin -puhuttaessa on tyranni yksityinen henkilö, joka anastaa kuninkaan -vallan, olematta siihen oikeutettu. Tällä tavalla käsittivät -kreikkalaiset tämän tyranni-sanan: he nimittivät niin eroituksetta sekä -hyviä että huonoja ruhtinaita, joiden valta vain ei ollut -laillinen.[38] Niinpä ovat siis _tyranni_ ja _vallananastaja_ kaksi -aivan samaa asiaa merkitsevää sanaa. - -Antaakseni eri nimet eri asioille, sanon _tyranniksi_ kuningasvallan -anastajaa, ja _despootiksi_ eli itsevaltiaaksi ylimmän valtiovallan -anastajaa. Tyranni on henkilö, joka tunkeutuu valtaan vastoin lakeja, -hallitakseen lakien mukaan; itsevaltias on taas henkilö, joka -asettautuu suorastaan lakien yläpuolelle. Näin ei siis tyrannin -tarvitse olla itsevaltias, kun sitävastoin itsevaltias on aina tyranni. - - - - -Yhdestoista luku. - -Valtioruumiin kuolemasta. - - -Sellainen on parhaitenkin järjestettyjen hallitusten luontainen ja -väistämätön taipumus. Kun Sparta ja Rooma ovat hävinneet, mikä valtio -voi toivoa pysyvänsä pystyssä ikuisesti? Jos tahdomme perustaa kestävän -laitoksen, älkäämme siis suinkaan ajatelko tehdä siitä ikiaikaista. -Onnistuakseen ei pidä yrittää mahdottomia eikä luulotella luovansa -ihmistyöhön lujuutta, joka ei inhimillisiin asioihin kuulu. - -Valtioruumis alkaa aivan ihmisruumiin tapaan kuolla syntymästään -lähtien ja kantaa itsessään tuhonsa syitä. Mutta kumpaisellakin voi -olla enemmän tai vähemmän vankka rakenne, joka saattaa pitää sitä -elossa pitemmän tai lyhyemmän ajan. Ihmisen ruumiinrakenne on luonnon -työtä; valtion rakenne on ihmistaidon työtä. Ei ole ihmisten vallassa -elämänsä pitentäminen; mutta heidän vallassaan on valtion elämän -pitentäminen niin paljon kuin se suinkin on mahdollista, toimittamalla -sille parhaan rakenteen, minkä se ikinä voi saada. Parhaitenkin -rakennettu valtio häviää kyllä, mutta myöhemmin kuin joku toinen, ellei -mikään aavistamaton onnettomuus aiheuta sen tuhoa ennen aikojaan. - -Valtiollisen elämän perusjuuri on ylimmässä valtiovallassa. -Lakiasäätävä valta on valtion sydän; toimeenpaneva valta on sen aivot, -jotka panevat kaikki sen osat liikkeelle. Aivot voivat halvaantua, -mutta yksilö elää siitä huolimatta. Ihminen jää tylsäksi ja elää; mutta -heti kun sydän on lakannut toimimasta, kuolee elävä olento. - -Valtio ei suinkaan pysy hengissä lakiensa, vaan lakiasäätävän vallan -turvin. Eilinen laki ei velvoita tänään, mutta hiljainen suostumus -päätetään vaitiolosta ja ylimmän valtiovallan ajatellaan vahvistavan -jatkuvasti lakeja, joita se ei kumoa, vaikka se sen voisi tehdäkin. -Kaikkea, mitä se on kerran julistanut tahtovansa, tahtoo se yhä, ellei -se sitä peruuta. - -Miksi siis kunnioitetaan niin suuresti vanhoja lakeja? Juuri niiden -vanhuuden takia. Onhan pakko uskoa, että vain noiden vanhojen -tahdonilmaisujen erinomaisuus on voinut säilyttää niitä niin kauvan; -ellei ylin valtiovalta olisi tunnustanut niitä yhä edelleen -hyödyllisiksi, olisi se jo kumonnut ne tuhannet kerrat. Senpätähden -eivät lait hyvin järjestetyssä valtiossa suinkaan heikkene, vaan saavat -päinvastoin lakkaamatta uutta voimaa; ijäkkyyden luoma ennakkoluulo -tekee ne päivä päivältä yhä kunnioitettavammiksi; kun taas kaikkialla -siellä, missä lait heikkenevät vanhetessaan, tämä heikkeneminen -osoittaa, ettei ole enää lakiasäätävää valtaa ja ettei valtio enään -elä. - - - - -Kahdestoista luku. - -Kuinka ylin valtiovalta pysyy voimassa. - - -Koska ylimmällä valtiovallalla ei ole muuta voimaa kuin lakiasäätävä -valta, toimii se vain lakien kautta, ja koska taas lait eivät ole muuta -kuin yleistahdon sitovia ilmaisuja, saattaa ylin valtiovalta toimia -vain kansan koolla ollessa. Kansan koolla ollessa, sanottanee, mikä -haave! Se on haave nykyään, mutta se ei ollut haave kaksi tuhatta -vuotta sitten: ovatko ihmiset muuttuneet luonnoltaan? - -Mahdollisuuden rajat henkisissä asioissa ovat vähemmän ahtaita kuin me -ajattelemmekaan: meidän heikkoutemme, paheemme, ennakkoluulomme niitä -supistavat. Alhaiset sielut eivät usko suuriin miehiin: kurjat orjat -hymyilevät ivallisesti jo vapaus-sanankin kuullessaan. - -Tarkastelkaamme sen pohjalla, mitä on tapahtunut, sitä, mikä voi -tapahtua. Minä en puhu mitään Kreikan vanhoista tasavalloista; mutta -Rooman tasavalta oli nähdäkseni suuri valtio ja Rooman kaupunki -suuri kaupunki. Viimeinen veronkirjoitus totesi Roomassa olleen -neljäsataatuhatta asekuntoista kansalaista, ja keisarikunnan viimeinen -väenlasku sai tulokseksi yli neljä miljoonaa kansalaista, ottamalta -lukuun alamaisiksi tehtyjä, muukalaisia, naisia, lapsia, orjia. - -Kuinka vaikeaksi luultaisiinkaan koota usein tämän pääkaupungin ja sen -ympäristöjen suunnatonta kansaa! Kuitenkin oli harvoja sellaisia -viikkoja, jolloin Rooman kansa ei olisi ollut koolla, jopa useamman -kerrankin. Eikä se käytellyt ainoastaan ylimmän valtiovallan oikeuksia, -vaan osaksi myös hallituksen. Se käsitteli eräitä asioita, se ratkaisi -eräitä käräjäjuttuja, ja koko tämä kansa toimi torilla melkein yhtä -usein hallitusmiehenä kuin kansalaisenakin. - -Jos palattaisiin kansakuntien alkuaikoihin, huomattaisiin, että -useimmat vanhat hallitukset, jopa yksinvaltaisetkin, kuten -makedonialaisten ja frankkien, käyttivät tällaisia neuvottelukokouksia. -Miten tämän asian laita liekään, jo tämä yksi ainoa eittämätön tosiasia -vastaa kaikkiin vaikeuksiin: mahdollisen perustaminen olleeseen tuntuu -minusta hyvältä johdonmukaisuudelta. - - - - -Kolmastoista luku. - -Jatkoa. - - -Ei riitä, että kokoontunut kansa on kerran määrännyt valtion rakenteen -vahvistamalla yhden tai toisen lakijärjestelmän: ei riitä, että se on -asettanut pysyvän hallituksen tai että se on kerta kaikkiaan pitänyt -huolta hallitusmiesten valitsemisesta. Paitsi ylimääräisiä kokouksia, -joita aavistamattomat tapaukset saattavat vaatia, täytyy vielä olla -säännöllisiä, määrätyn ajan kuluttua uudistuvia kokouksia, joita ei -mikään voi lakkauttaa eikä lykätä, niin että kansa kokoontuu tiettynä -päivänä suorastaan lain perustuksella, sen tarvitsematta odottaa -minkäänlaista muuta muodollista kutsua. - -Mutta ulkopuolella näiden kokousten, jotka ovat laillisesti päteviä jo -yksistään aikamääräyksensä nojalla, on jokaista kansan kokousta, jota -tähän tehtävään asetetut hallitusmiehet eivät ole säädettyjä -muodollisuuksia noudattamalla kutsuneet koolle, pidettävä laittomana ja -kaikkia sen tekoja mitättöminä, koska itse kokoontumiskäskynkin tulee -lähteä laista. - -Mitä tulee tiheämpään tai harvempaan laillisten kokousten pitoon, -riippuu se seikka niin monenlaisista asianhaaroista, ettei siitä käy -esittäminen mitään täsmällisiä sääntöjä. Voidaan vain sanoa ylimalkaan, -että mitä enemmän hallituksella on voimaa, sitä useammin tulee ylimmän -valtiovallan näyttäytyä. - -Tämä, sanottanee minulle, saattaa ehkä olla hyvä yhdelle ainoalle -kaupungille; mutta mitä on tehtävä silloin kun valtioon kuuluu niitä -useampia? Käydäänkö jakamaan ylintä valtiovaltaa tai pitääkö -päinvastoin keskittää se yhteen ainoaan kaupunkiin ja tehdä kaikista -muista sen alamaisia? - -Minä vastaan, ettei pidä tehdä kumpaakaan. Ensiksikin on ylin -valtiovalta jakamaton ykseys, jota ei voida paloitella sitä -hävittämättä. Toiseksi ei mikään kaupunki enempää kuin kansakuntakaan -saata laillisesti olla toisen alamainen, koska valtioruumiin olemus -perustuu kuuliaisuuden ja vapauden sopusointuun ja koska sanat -_alamainen_ ja _ylin valtiovalta_ osoittavat samaan asiaan tähtäävää -vuorosuhdetta, jonka ajatus keskittyy tuohon yhteen ainoaan sanaan -_kansalainen_. - -Minä vastaan edelleen, että on aina paha yhdistää useampia kaupunkeja -yhdeksi ainoaksi kaupunkivaltioksi, ja että jos tämä yhdistäminen -halutaan suorittaa, ei pidä myöskään luulotella väistettävän siitä -johtuvia luonnollisia haittoja. Ei ole suinkaan suurten valtioiden -epäkohtiin vetoamalla vastustettava häntä, joka tahtoo vain pieniä -valtioita: mutta millä tavalla voitaisiin antaa pienille valtioille -kylliksi voimaa, jotta ne kykenisivät pitämään puoliaan suuria vastaan? -Sillä tavalla kuin muinoin kreikkalaiset kaupungit pitivät puoliaan -suurkuningasta ja myöhemmin Hollanti ja Sveitsi Itävallan -hallitsijahuonetta vastaan. - -Ellei kuitenkaan voida supistaa valtiota oikeihin rajoihin, on olemassa -muuan toinen apukeino, nimittäin se, ettei lainkaan suvaita -pääkaupunkia, vaan siirretään hallitus perä perää jokaiseen kaupunkiin -ja pidetään niissä myös vuorotellen maan valtiopäivät. - -Levittäkää asutusta tasaisesti koko alueelle, ulottakaa kaikkialle -samat oikeudet, puhaltakaa kaikkialle yltäkylläisyyttä ja elämää, ja -sillä tavalla on valtio tuleva sekä mahdollisimman voimakkaaksi että -mahdollisimman hyvin hallituksi. Muistakaa, että kaupunkien muurit -syntyvät vain maalaistalojen raunioista. Jokaiselta palatsilta, minkä -minä näen kohoavan pääkaupunkiin, on kuin näkisin kokonaisen maankolkan -peittyvän hökkeleillä. - - - - -Neljästoista luku. - -Jatkoa. - - -Sillä hetkellä, jolloin kansa on laillisella tavalla kokoontunut -harjoittamaan ylimmän valtiovallan toimia, lakkaa hallituksen -tuomiovalta kokonaan, toimeenpaneva valta seisahtuu ja halvimmankin -kansalaisen henkilö on yhtä pyhä ja loukkaamaton kuin korkeimman -hallitusmiehen, sillä missä on edustettu läsnä, siinä ei ole enää -edustajaa. Useimmat niistä mellakoista, joita syntyi Rooman -vaalikokouksissa, johtuivat siitä, ettei tätä sääntöä tunnettu tai -ettei siitä pidetty väliä. Silloin olivat konsulit vain kansankokouksen -johtajia, tribuunit pelkkiä puhemiehiä;[39] senaatti ei ollut -kerrassaan mitään. - -Nämä vallankäytön keskeytyskaudet, jolloin ruhtinas tunnustaa tai hänen -tulisi tunnustaa todellisen korkeamman vallan olemassaolo, ovat hänestä -aina olleet peloittavia; ja nämä kansankokoukset, jotka ovat -valtioruumiin kilpi ja hallituksen suitset, ovat kaikkina aikoina -olleet päämiesten kauhistus: niinpä eivät he milloinkaan säästäkään -vaivoja, vastaväitteitä, vaikeuksia, lupauksia saadakseen kansalaiset -niihin kyllästymään. Milloin nämä ovat ahneita, pelkurimaisia, -saamattomia, mieltyneempiä lepoon kuin vapauteen, eivät he kestä -kauvaakaan hallituksen yhä yltyviä ponnistuksia; kun vastustava voima -lakkaamatta kasvaa, häipyy ylin valtiovalta täten lopulta olemattomiin -ja useimmat valtiot rappeutuvat ja häviävät ennen aikojansa. - -Mutta ylimmän valtiovallan ja omavaltaisen hallituksen väliin nousee -joskus eräänlainen välivoima, josta on puhuttava. - - - - -Viidestoista luku. - -Valtiopäivämiehistä eli kansanedustajista. - - -Silloin kun valtion palveleminen lakkaa olemasta kansalaisten tärkein -tehtävä, ja kun he mieluummin suorittavat tämän palveluksensa -kukkarollaan kuin omalla henkilöllään, on valtio jo lähellä -perikatoansa. Jos on kysymys taisteluun menosta, palkkaavat he -sotajoukkoja ja jäävät itse kotiin. Jos on lähdettävä yhteisiin -neuvottelukokouksiin, nimittävät he edustajia ja jäävät itse kotiin. -Kun heillä näin on runsaasti laiskuutta ja rahaa, hankkivat he -sotilaita isänmaata orjuuttamaan ja edustajia sitä myymään. - -Kaupan ja ammattien hyörinä, ahnas ansion tavoittelu, velttous ja -mukavuudenhalu, ne ne muuttavat mieskohtaisen palveluksen -rahapalvelukseksi. Luovutaan yhdestä voiton osasta, jotta saataisiin -sitä lisätä mielin määrin. Antakaa rahaa ja pian olette te oleva -kahleissa. Sana _raha-asia_ on orjan sana; se on tuntematon oikeassa -kansalaisvaltiossa. Todellakin vapaassa valtiossa tekevät kansalaiset -kaikki omilla käsillään eivätkä mitään rahalla: he eivät suinkaan -maksaisi siitä, että pääsisivät suorittamasta velvollisuuksiaan, vaan -maksaisivat päinvastoin saadakseen täyttää ne itse. Minä en katsele -läheskään asioita tavalliselta näkökannalta: minä pidän mieskohtaista -työvelvollisuutta vapaudelle vähemmän vastakkaisena kuin rahaveroja. - -Mitä paremmin valtio on järjestetty, sitä enemmän anastavat yleiset -asiat kansalaisten mielissä tilaa yksityisiltä asioilta. Silloin onkin -suorastaan paljon vähemmän yksityisiä asioita, sillä koska yhteisen -hyvinvoinnin summasta riittää huomattava osuus kunkin yksilön -hyvinvointiin, jää hänelle vähemmän hankittavaa yksityisellä -vaivannäöllä. Hyvin ohjatussa valtiossa kiirehtii jokainen yleisiin -kokouksiin: huonon hallituksen aikana ei kukaan halua astua askeltakaan -niihin mennäkseen, koska kellään ei ole mielenkiintoa siihen, mitä -siellä tehdään, koska on jo edeltäpäin nähtävissä, ettei yleistahto -tule siellä pääsemään valtaan ja koska vihdoin kotoiset huolet -anastavat kaiken ajan ja kaikki ajatukset. Hyvät lait saattavat -tekemään parempia, huonot lait synnyttävät yhä huonompia. Heti kun joku -vain sanoo valtion asioista: _Mitä ne minua liikuttavat?_ on valtiota -pidettävä häviöön tuomittuna. - -Isänmaanrakkauden laimeneminen, yksityisetujen harrastus, valtioiden -suunnaton laajuus, valloitukset, hallituksen väärinkäyttö ovat -johtaneet keksimään sen keinon, että kokonaisen kansakunnan yleiset -kokoukset korvataan valtiopäivämiesten eli kansanedustajain -kokouksilla. Tällaisia edustajia rohjetaan eräissä maissa nimittää -kolmanneksi säädyksi.[40] Kahden säätyluokan yksityisetu asetetaan siis -ensimäiselle ja toiselle sijalle, ja valtion etu on vasta kolmannella. - -Ylintä valtiovaltaa ei voida edustaa, samasta syystä kuin ei sitä voida -luovuttaakaan; sen olemuksena on yleistahto, ja tahtoahan ei käy -edustaminen: se on sama tai se ei ole sama; keskiväliä ei ole. Kansan -valitsemat valtiopäivämiehet eivät siis ole eivätkä voikaan olla sen -edustajia; ne ovat vain sen toimimiehiä; ne eivät voi päättää mitään -lopullisesti. Jokainen laki, jota kansa ei ole henkilökohtaisesti -vahvistanut, on mitätön; se ei ole mikään laki. Englannin kansa luulee -olevansa vapaa; se erehtyy suuresti: se on vapaa vain parlamentin -jäseniä valitessaan; heti kun ne on valittu, on se orja, ei se ole -mitään. Tapa, millä se käyttää vapautensa lyhyitä hetkiä, ansaitseekin -hyvin tämän vapauden menettämisen. - -Edustaja-ajatus kuuluu uudempiin aikoihin; se on periytynyt meille -läänityshallituksesta, tästä väärästä ja järjettömästä hallituksesta, -joka alentaa ihmissuvun arvoa ja häpäisee ihmisen nimeä. Vanhoissa -tasavalloissa ei kansalla ollut koskaan edustajia, eikä edes -yksinvalloissakaan: sitä sanaakaan ei tunnettu. On hyvin merkillistä, -ettei Roomassa, missä tribuunit olivat niin pyhiä henkilöitä, edes -osattu kuvitella heidän voivan anastaa kansan tehtäviä, ja etteivät he -niin suuressa joukossa milloinkaan edes yrittäneet omin päin ajaa läpi -kansanpäätöksiä. Ajateltakoon kuitenkin sitä tungosta, minkä väkijoukko -joskus aiheutti, kun Gracchustenkin aikaan osa kansalaisia antoi -äänensä rakennusten katoilta. - -Missä oikeus ja vapaus ovat kaikki kaikessa, eivät moiset haitat -merkitse mitään. Tämän viisaan kansan keskuudessa oli kaikella oikea -suhtansa: se salli liktoriensa tehdä sellaista, mitä sen tribuunit -eivät olisi milloinkaan uskaltaneet tehdä; se ei pelännyt, että sen -liktorit olisivat tahtoneet käydä sitä edustamaan. - -Selittääksemme kuitenkin, miten tribuunit sitä joskus edustivat, -riittää päästä selville siitä, miten hallitus yleensä edustaa ylintä -valtiovaltaa. Kun laki on vain yleistahdon ilmaus, on selvää, ettei -kansaa saata kukaan edustaa lakiasäätävän vallan puolesta; mutta sitä -voidaan edustaa ja sitä täytyy edustaa toimeenpanevan vallan puolesta, -koska tämä on vain lain mukaisesti käytettyä voimaa. Tästä selviää, -että lähemmin asioita tutkittaessa huomattaisiin vain hyvin harvoilla -kansakunnilla olevan lakeja. Miten tämän seikan liekään, varmaa vain -on, että kun ei tribuuneilla ollut mitään osaa toimeenpanevaan valtaan, -eivät he myöskään voineet milloinkaan edustaa Rooman kansaa virkaansa -kuuluvien oikeuksien nojalla, vaan ainoastaan anastamalla senaatin -oikeuksia. - -Kreikkalaisten keskuudessa teki kansa itse kaiken mitä sillä oli -tehtävää. Se oli lakkaamatta koolla torilla; se asui lempeässä -ilmanalassa; se ei ollut ahne; orjat toimittivat sen työt; sen tärkein -asia oli sen vapaus. Kun ei ole enää samoja etuja, kuinka voidaan -säilyttää samat oikeudet? Ankarammat ilmanalanne luovat teille enemmän -tarpeita;[41] kuutena kuukautena vuodesta on torilla mahdoton -oleskella; kaiuttomat kielenne eivät kuulu ulkoilmassa; te pidätte -suurempaa huolta ansiostanne kuin vapaudestanne ja te pelkäätte paljon -vähemmän orjuutta kuin köyhyyttä. - -Kuinka! Eikö vapaus pysy pystyssä muutoin kuin orjuuden turvin? Ehkä -ei. Äärimmäisyydet koskettavat toisiaan. Kaikella, mikä ei ole luonnon -luomaa, on omat heikot puolensa, ja inhimillisellä yhteiskunnalla -enemmän kuin millään muulla. On sellaisia onnettomia olosuhteita, -joissa ei voi säilyttää vapauttansa muutoin kuin toisten vapauden -kustannuksella ja joissa kansalainen saattaa olla täysin vapaa vain -sillä ehdolla, että orja on perinpohjin orja. Sellaiset olivat -olosuhteet Spartassa. Mitä teihin tulee, nykyajan kansat, niin ei -teillä ole orjia, vaan olette te itse orjia; te maksatte heidän -vapautensa omalla vapaudellanne. Te saatatte kyllä kehua tätä toisen -vapauden asettamista omanne edelle; minä näen siinä kuitenkin enemmän -raukkamaisuutta kuin ihmisyyttä. - -Kaikella tällä en suinkaan tarkoita, että tulisi pitää orjia tai että -toisen orjuuttaminen olisi oikeutettua, koska olen todistanut aivan -päinvastaista. Minä esitän vain ne syyt, joiden takia nykyajan -kansoilla, jotka luulevat olevansa vapaita, on edustajia ja joiden -takia muinaisilla kansoilla ei niitä ollut. Miten tämän asian laita -liekään, heti kun joku kansa valitsee edustajia, ei se ole enää vapaa, -ei sitä ole enää olemassa. - -Kun kaikki tarkoin punnitsen, en huomaa olevan ylimmälle valtiovallalle -täst'edes mahdollista säilyttää keskuudessamme oikeuksiensa käyttöä -muutoin kuin siinä tapauksessa, että valtio on hyvin pieni. Mutta jos -se on hyvin pieni, niin sehän valloitetaan? Ei suinkaan. Jälempänä -tulen osoittamaan,[42] kuinka suuren kansan ulkonainen mahtavuus -voidaan yhdistää pienen valtion mukavaan yleisten asiain hoitoon ja -hyvään järjestykseen. - - - - -Kuudestoista luku. - -Hallituksen asettaminen ei ole sopimusluontoinen. - - -Kun lakiasäätävä valta on saatu kerran hyvin järjestetyksi, on -järjestettävä samaten myös toimeenpaneva valta; sillä koska tämä -jälkimäinen, jonka vaikutus ilmenee vain yksityisinä tekoina, ei ole -samaa olemusta kuin edellinen, on se siitä luonnollisestikin -eroitettava. Jos olisi mahdollista ylimmän valtiovallan semmoisenaan -harjoittaa toimeenpanevaa valtaa, sekaantuisivat oikeus ja yksityinen -tapaus siinä määrin toisiinsa, ettei tiedettäisi enää, mikä on lakia ja -mikä ei ole lakia ja tällä tavalla luontoansa muuttanut valtioruumis -joutuisi piankin sen väkivallan saaliiksi, jota ehkäisemään se syntyi. - -Koska kansalaiset ovat yhteiskuntasopimuksen nojalla kaikki -tasa-arvoisia, saattavat kaikki määrätä, mitä kaikkien on tehtävä, kun -sitävastoin ei kellään ole oikeutta vaatia toista tekemään sellaista, -mitä hän ei itse tee. Juuri tämän oikeuden, joka on välttämätön tuomaan -elämää ja liikuntoa valtioruumiiseen, antaa ylin valtiovalta -varsinaisesti ruhtinaalle asettamalla hallituksen. - -Useammatkin kirjoittajat ovat väittäneet, että tämä asettamistoimitus -olisi jonkunlainen kansan ja sen ottamien päämiesten välillä tehty -sopimus; sopimus, missä määrättäisiin molemmin puolin ne ehdot, joilla -toinen sitoutuisi käskemään ja toinen tottelemaan. Myönnettänee, olen -siitä varma, että olisipa se kummallista sopimuksen tekoa! Mutta -katsokaamme, onko tämä mielipide puolustettavissa. - -Ensinnäkin voidaan ylintä valtaa yhtä vähän muuttaa kuin luovuttaakin; -sen rajoittaminen on sen hävittämistä. On järjetöntä ja ristiriitaista, -että muka ylin valtiovalta asettaisi itselleen ylemmän määrääjän; -jonkun ylivaltijaan käskettäväksi sitoutuminen merkitsee täyteen -alkuperäiseen vapauteen palaamista. - -Lisäksi on ilmeistä, että tämä kansan tekemä sopimus niiden ja niiden -henkilöiden kanssa olisi yksityisluontoinen teko: mistä seuraa, ettei -tämä sopimus voi olla laki eikä ylimmän valtiovallan teko eikä siis -myöskään oikeudellisesti pätevä. - -Edelleen on helppo huomata, että sopimuspuolet olisivat keskinäisessä -suhteessaan vain luonnon lain alaisia ja että niiltä puuttuisi kaikki -takeet molemminpuolisten sitoumusten täyttämisestä, mikä on kaikin -tavoin yhteiskuntatilan vastaista. Koska se, jolla on valta käsissään, -kykenee aina määräämään mielensä mukaan tämän täyttämisen, niin yhtä -järkevää olisi nimittää "sopimukseksi" sellaisen miehen tahdonilmaisua, -joka sanoisi toiselle: "Minä annan teille kaiken omaisuuteni sillä -ehdolla, että te annatte siitä minulle takaisin niin paljon kuin -suvaitsette." - -Valtiossa saattaa olla vain yksi ainoa sopimus, nimittäin -yhteiskuntasopimus; ja tämä yksinään tekee kaikki muut mahdottomiksi. -Ei voida ajatella mitään yleistä sopimusta, joka ei merkitsisi -ensimäisen loukkaamista. - - - - -Seitsemästoista luku. - -Hallituksen asettamisesta. - - -Millä tavalla on siis käsitettävä teko, jonka tuloksena on hallituksen -asettaminen? Minä huomautan ensinnäkin, että tämä teko ei ole -yksinkertainen, vaan kahdesta muusta teosta yhdistetty, nimittäin lain -säätämisestä ja lain toimeenpanosta. - -Edellisellä teolla määrää ylin valtiovalta, että on oleva siihen ja -siihen muotoon järjestetty hallituskunta; ja selvää on, että tämä -tahdonilmaisu on laki. - -Jälkimäisellä teolla kansa nimittää ne päämiehet, joiden huolena on -oleva tämän näin järjestetyn hallituksen hoitaminen. Mutta kun tämä -nimitys on yksityisiin kohdistuva teko, ei se ole toinen laki, vaan -ainoastaan edellisen seuraus ja hallituksen toimi. - -Vaikeutena on nyt ymmärtää, kuinka voidaan puhua hallituksen toimesta -ennen kuin hallitusta on olemassakaan; ja kuinka kansa, joka on vain -ylin valtiovalta tai alamainen, saattaa eräissä olosuhteissa esiintyä -myös ruhtinaana tai hallitusmiehenä. - -Tässäkin paljastuu jälleen muuan niitä valtioruumiin hämmästyttäviä -ominaisuuksia, jotka saattavat sopusointuun näennäisesti aivan -ristiriitaisia tekoja. Sillä tämäkin teko käy mahdolliseksi siten, että -ylin valtiovalta vaihtuu äkkiä kansanvallaksi, niin että kansalaisista, -joista ilman huomattavaa muutosta ja pelkästään kaikkien joutuessa -uuteen suhteeseen kaikkiin, tulee hallitusmiehiä, he siirtyvät -yleisteoista yksityistekoihin ja laista lain toimeenpanoon. - -Tämä suhteen vaihtuminen ei ole suinkaan rikkiviisaan aateskelun tulos, -joka olisi ilman vastinettaan todellisuudessa: se esiintyy joka päivä -Englannin parlamentissa, missä alahuone muodostuu eräissä -tilaisuuksissa suureksi valiokunnaksi voidakseen paremmin pohtia -asioita, muuttuen siten ylintä valtiovaltaa edustavasta laitoksesta, -mikä se oli vähää ennen, pelkäksi neuvottelukokoukseksi; niin että se -tekee itselleen alahuoneena selkoa siitä, mitä se on juuri toimittanut -suurena valiokuntana, ja päättää uudelleen yhdellä nimellä sen, mistä -se on jo sopinut toisella. - -Sehän onkin kansanvaltaiselle hallitukselle luonteenomainen etu, että -sen voi heti paikalla kutsua olemaan yleistahdon yksinkertainen päätös. -Minkä jälkeen tämä väliaikainen hallitus jää valtaan, jos hyväksytty -hallitusmuoto on sellainen, tai asettaa ylimmän valtiovallan nimessä -lain määräämän hallituksen, ja kaikki on silloin kohdallaan. Ei ole -mahdollista asettaa hallitusta millään muulla laillisella tavalla, -hylkäämättä ylempänä esitettyjä periaatteita. - - - - -Kahdeksastoista luku. - -Kuinka on estettävä hallituksen anastuspyyteet. - - -Kuudennessatoista luvussa lausuttujen väitteiden tueksi käy -näistäkin selvittelyistä ilmi, ettei tahdonilmaisu, joka asettaa -hallituksen, ole mikään sopimus, vaan laki; etteivät toimeenpanevan -vallan haltijat ole suinkaan kansan herroja, vaan sen palvelijoita; -että se voi asettaa heidät virkaansa ja eroittaa siitä milloin se -vain haluaa; ettei heihin nähden ole lainkaan kysymys sopimuksen -tekemisestä, vaan tottelemisesta; etteivät he ottaessaan huolekseen ne -tehtävät, jotka valtio heille antaa, tee muuta kuin täyttävät -kansalaisvelvollisuuksiaan, ilman että heillä olisi minkäänlaista -oikeutta kiistellä ehdoista. - -Milloin siis sattuu niin, että kansa asettaa perinnöllisen hallituksen, -joko yksinvaltaisen, rajoittumalla johonkin määrättyyn perheeseen, tai -ylimysvaltaisen, rajoittumalla johonkin määrättyyn kansalaisluokkaan, -niin ei se suinkaan tee mitään sitoumusta; kysymys on vain -väliaikaisesta muodosta, minkä se määrää valtion asiain hoidolle, siksi -kunnes sitä miellyttää päättää siitä toisin. - -On kyllä totta, että nämä muutokset aina ovat vaarallisia ja ettei pidä -milloinkaan koskea kerran asetettuun hallitukseen, ennen kuin se tulee -kokonaan kelvottomaksi yhteistä hyvää edistämään; mutta tämä -varovaisuus on valtiotaitoon kuuluva menettelyohje eikä suinkaan -oikeussääntö; eikä valtio ole sen velvollisempi luovuttamaan yleistä -käskyvaltaa päämiehilleen kuin sotilaallista käskyvaltaa -kenraaleilleen. - -Edelleen on totta, ettei sellaisessa tapauksessa voida koskaan liian -huolellisesti noudattaa kaikkia tarpeellisia muodollisuuksia -säännöllisen ja laillisen tahdonilmaisun eroittamiseksi kapinallisesta -mellastuksesta ja koko kansan tahdon eroittamiseksi jonkun vehkeilevän -puolueen kirkunasta. Varsinkaan ei ole tällöin myönnettävä -vastenmieliselle asialle muuta kuin mitä siltä ei voida ankarimman -oikeuden nimessä kieltää; ja juuri tästä velvollisuudesta saa ruhtinas -suurta etua valtansa säilyttämiseksi kansasta huolimatta, ilman että -voitaisiin sanoa hänen sen anastaneen: sillä näyttäessään käyttelevänsä -vain oikeuksiaan on hänen varsin helppo niitä laajentaa ja estää -yleiseen rauhaan vedoten hyvän järjestyksen palauttamiseksi -suunnitellut kokoukset; niin että hän käyttää vaitioloa, jota hän ei -salli kenenkään rikkoa, tai säännöttömyyksiä, joita hän pakottaa -tekemään, selittääkseen omaksi edukseen niiden suostumuksen, jotka -pelko saa vaikenemaan, ja rangaistakseen niitä, jotka rohkenevat puhua. -Juuri tällä tavallahan kymmenmiehetkin, jotka oli ensin valittu yhdeksi -vuodeksi ja joiden virka-aikaa oli sitten pitennetty toisella vuodella, -yrittivät säilyttää valtansa yhä edelleen estämällä vaalikokousten -pidon; ja tähän helppoon keinoon turvautuvat yleensä kaikki maailman -hallitukset kerran valtion voiman käsiinsä saatuaan, ennemmin tai -myöhemmin anastaakseen myös ylimmän valtiovallan. - -Säännöllisesti toistuvat kokoukset, joista ylempänä puhuin, ovat -omiansa estämään tämän onnettomuuden tai ainakin viivyttämään sen -tuloa, varsinkin silloin kun ne eivät tarvitse muodollista kutsua: -sillä silloin ei ruhtinas saata niitä estää avoimesti julistautumatta -lakien rikkojaksi ja valtion viholliseksi. - -Nämä kokoukset, joiden ainoana tehtävänä on yhteiskuntasopimuksen -voimassapitäminen, on aina alotettava kahdella esityksellä, joita ei -pitäisi koskaan jättää tekemättä ja jotka on erikseen pantava -äänestykseen, nimittäin: - -Ensiksi: _Tahtooko ylin valtiovalta säilyttää nykyisen hallitusmuodon?_ - -Toiseksi: _Tahtooko kansa jättää tämän hallituksen hoidon niille -henkilöille, joiden huolena se nykyäänkin on?_ - -Minä edellytän tässä sellaista, minkä luulen jo todistaneenikin, -nimittäin ettei valtiossa ole ainoatakaan perustuslakia, jota ei -voitaisi kumota, ottamalla lukuun yhteiskuntasopimuksenkin; sillä jos -kaikki kansalaiset kokoontuisivat yksimielisesti peruuttamaan tämän -sopimuksen, niin ei käy epäileminen, ettei sitä olisi silloin sangen -laillisesti peruutettu. Ajatteleepa Grotius niinkin, että kukin voi -luopua valtiosta, jonka jäsen hän on, ja saada maasta poistuessaan -luonnollisen vapautensa ja omaisuutensa takaisin.[43] Mutta -niinmuodoinhan tultaisiin järjettömyyksiin, elleivät kaikki kansalaiset -yhtyneinä voisi tehdä sitä, minkä kukin heistä voi tehdä erikseen. - - - - - - -NELJÄS KIRJH. - - - - -Ensimäinen luku. - -Yleistahto on häviämätön. - - -Niin kauvan kuin useammat liittoutuneet ihmiset katsovat muodostavansa -yhden ainoan yhdyskunnan, on heillä myös vain yksi ainoa tahto, jonka -tarkoitusperänä on heidän yhteinen säilymisensä ja heidän yleinen -hyvinvointinsa. Silloin ovat kaikki valtion pontimet vankkoja ja -yksinkertaisia, sen menettelyohjeet selviä ja kirkkaita; sillä ei ole -mitään sekavia ja ristiriitaisia etuja tyydytettävänään; yhteinen hyvä -näyttäytyy kaikkialla ilmeisenä eikä sen huomaamiseen tarvita mitään -muuta kuin tervettä järkeä. Rauha, yhteistunto, tasa-arvoisuus ovat -valtiollisten viekastelujen vihollisia. Suoria ja yksinkertaisia -ihmisiä on vaikea pettää juuri heidän yksinkertaisuutensa tähden: -ovelat houkuttelut ja verukkeet eivät tee heihin mitään vaikutusta; he -eivät ole edes kylliksi viekkaita, jotta he osaisivat mennä ansaan. Kun -näkee maailman onnellisimman kansan keskuudessa talonpoikaisjoukkojen -järjestelevän valtion asioita tammen siimeksessä ja menettelevän aina -järkevästi, saattaako silloin olla halveksimatta muiden kansakuntien -rikkiviisauksia, kun nämä hankkivat itselleen kuuluisuutta ja kurjuutta -niin monin salaperäisin keinoin? - -Tällä tavalla hallittu valtio tarvitsee hyvin vähän lakeja, ja milloin -käy välttämättömäksi julistaa uusia lakeja, huomaavat tämän -välttämättömyyden kaikki. Ensimäinen, joka niitä ehdottaa, lausuu vain -sen, minkä kaikki ovat jo tunteneet, eikä ole kysymys juonitteluista -eikä kaunopuheisuudesta sen saadessa lain voiman, minkä jokainen on jo -päättänyt tehdä, heti kun hän vain on päässyt varmuuteen siitä, että -toisetkin tekevät samoin kuin hän. - -Järkeistelijöitä pettää se seikka, että kun he näkevät vain jo alusta -alkaen huonosti järjestettyjä valtioita, heistä tuntuu ilman muuta -mahdottomalta saada niissä aikaan moista valtiolaitosta. Suureksi -huvikseen kuvittelevat he, mitä kaikkia typeryyksiä joku ovela veijari, -joku liukas suunsoittaja saattaisi uskotella Pariisissa tai Lontoon -kansalle. He eivät tiedä, että Bernin kansa olisi pannut Cromwellin -kuritushuoneeseen ja että geneveläiset olisivat julkisesti -ruoskituttaneet Beaufortin herttuaa. - -Mutta kun yhteiskunnallinen solmu alkaa höltyä ja valtio heiketä, kun -yksityisedut alkavat käydä tuntuviksi ja pienet yhdyskunnat vaikuttaa -suureen, silloin kärsii yhteisetu ja saa vastustajia; yksimielisyys ei -enää vallitse äänestyksissä, yleistahto ei ole enää kaikkien tahto; -syntyy ristiriitoja ja kiistoja, eikä paras katsantokanta pääse -voitolle ilman taistelua. - -Kun vihdoin perikatonsa partaalla hoippuva valtio pysyy pystyssä vain -kuvitellun, tehottoman muodon varassa, kun yhteiskunnallinen side on -katkennut kaikkien sydämestä, kun mitä inhoittavin itsekkyys -koristeleikse julkeasti yhteisen hyvän pyhällä nimellä, silloin -mykistyy yleistahto; salaisten vaikutinten ohjaamina äänestävät kaikki -niin vähän todellisten kansalaisten tavoin kuin ei valtiota olisi -koskaan ollut olemassakaan, ja lain nimellä saatetaan väärin voimaan -kohtuuttomia säädöksiä, joiden päämääränä on vain yksityinen etu. - -Seuraako siitä, että yleistahto olisi tuhottu tai turmeltunut? Ei; se -on yhäti järkähtämätön, muuttumaton ja puhdas; mutta se on joutunut -toisten tahtojen valtaan, jotka ovat voimakkaampia kuin se. -Irroittaessaan etunsa yhteisestä edusta huomaa jokainen kyllä, ettei -hän voi sitä irroittaa siitä täydellisesti; mutta hänen osuutensa -yhteisestä pahasta ei näytä hänestä miltään sen hänelle yksinään -kuuluvan hyvän rinnalla, jonka hän luulee saavuttavansa. Ellemme ota -lukuun tätä yksityistä hyvää, tahtoo hän yleistä hyvää jo oman -etunsakin nimessä yhtä voimakkaasti kuin kuka muu tahansa. Silloinkaan, -kun hän myy äänensä rahasta, ei hän sammuta yleistahtoa sisimmässään; -hän vain kiertää sitä. Hänen tekemänsä virhe johtuu kysymyksen -muuttamisesta: hän vastaa aivan toista kuin mitä häneltä kysytään; niin -että kun hänen pitäisi vastata äänestyksellään: _On valtiolle -edullista_, hän sanookin: _On sille ja sille miehelle tai sille ja -sille puolueelle edullista, että se ja se mielipide voittaa_. Niinpä ei -julkisissa kokouksissa noudatettava yleinen järjestyslaki tarkoitakaan -niin paljon yleistahdon pystyssä pitämistä niissä kuin huolenpitoa -siitä, että tätä yleistahtoa aina kuulustetaan ja että se aina vastaa. - -Minulla olisi tässä kohdassa esitettävänä paljonkin mietteitä jo -yksinään äänestämisoikeudesta kaikissa ylimmän valtiovallan päätöksiä -koskevissa asioissa, oikeudesta, jota ei mikään voi kansalaisilta -riistää; ja oikeudesta lausua mielipiteensä, tehdä esityksiä, väitellä, -neuvotella, minkä oikeuden hallitus aina niin suurella huolella -pidättää jäsenilleen: mutta tämä tärkeä asia vaatisi oman -erikoistutkimuksensa, enkä minä voi sanoa kaikkea tässä teoksessa. - - - - -Toinen luku. - -Äänestyksestä. - - -Edellisestä luvusta käy selville, että yleisten asiain käsittelytapa -saattaa olla varsin luotettava merkki tapojen kulloisestakin tilasta ja -valtioruumiin terveydestä. Mitä suurempi sopu vallitsee kokouksissa, -s.o., mitä enemmän eri katsantokannat lähenevät yksimielisyyttä, sitä -suurempi on myös yleistahdon voima; mutta pitkälliset sanasodat, -riidat, melskeet julistavat yksityisetujen voittoa ja valtion -rappeutumista. - -Tämä näyttää vähemmän ilmeiseltä silloin kun kaksi säätyluokkaa tai -useammat säätyluokat muodostavat valtion, niinkuin Roomassa patriisit -ja plebeijit, joiden riidat häiritsivät usein vaalikokouksia tasavallan -kauneimpinakin päivinä; mutta tämä poikkeus on enemmän näennäinen kuin -todellinen, sillä tällöin sisältyy valtioruumista haittaavan vian takia -niin sanoaksemme kaksi valtiota yhteen. Mikä ei pidä paikkaansa -molemmista yhteensä, pitää paikkansa kummastakin erikseen. Ja tosiaan -suoritettiin myrskyisimpinäkin aikoina kansanpäätökset, milloin -senaatti ei niihin sekaantunut, aina rauhallisesti ja suurella äänten -enemmistöllä: kun kansalaisilla oli vain yksi etu, oli kansallakin vain -yksi tahto. - -Kehän toisessa päässä palaa yksimielisyys jälleen: nimittäin silloin -kun orjuuteen vajonneilla kansalaisilla ei ole enää vapautta -eikä tahtoa. Silloin muuttavat pelko ja imartelu äänestykset -suostumushuudoiksi; ei enää neuvotella, jumaloidaan vain tai kirotaan. -Sellainen oli senaatin häpeällinen esiintymistapa keisarien aikana. -Joskus noudatettiin naurettavaa varovaisuutta. Tacitus huomauttaa,[44] -että keisari Othon aikana senaattorit, syytäessään Vitelliukselle -hurjia herjasanoja, tekivät samalla parastaan saadakseen syntymään -kauhean melun, jottei hän, jos hän sattumalta pääsisikin hallitsijaksi, -voisi tietää, mitä kukin heistä oli sanonut. - -Näistä erilaisista näkökannoista johtuvat ne menettelyohjeet, joiden -mukaan on säännösteltävä äänten laskemis- ja mielipiteiden -vertailemistapa, sikäli kuin yleistahto on enemmän tai vähemmän -helposti havaittavissa ja valtio enemmän tai vähemmän rappiolla. - -On vain yksi ainoa laki, joka luonteensa puolesta vaatii yksimielistä -hyväksymistä. Se on yhteiskuntasopimus: sillä yhteiskunnan jäseneksi -liittyminen on maailman vapaaehtoisin teko; koska jokainen ihminen on -syntynyt vapaaksi ja oman itsensä herraksi, ei kukaan saa, minkä syyn -varjolla se sitten tapahtuisikaan, tehdä häntä alamaisekseen ilman -hänen suostumustaan. Päättää, että orjan poika syntyy orjaksi, -merkitsee samaa kuin päättää, ettei hän synny ihmiseksi. - -Jos siis yhteiskuntasopimusta tehtäessä jotkut asettuvat sitä -vastustamaan, niin ei heidän vastustuksensa tee sopimusta mitättömäksi; -se estää vain heidän ottamisensa muiden joukkoon: he jäävät -muukalaisiksi kansalaisten keskelle. Kun valtio on perustettu, -merkitsee vakinainen maassa oleskeleminen suostumusta; valtion alueella -asuminen on ylimmän valtiovallan alaiseksi taipumista.[45] - -Ellei oteta lukuun tätä alkusopimusta, velvoittaa enemmistön ääni aina -kaikkia muita; se seuraa itsestään sopimuksesta. Mutta kysyttänee: -kuinka saattaa ihminen olla vapaa ja kuitenkin pakotettu noudattamaan -tahdonilmaisuja, jotka eivät ole hänen omiaan? Kuinka saattavat -vastustajat olla vapaita ja kuitenkin lakien alaisia, joihin he eivät -ole suostuneet? - -Minä vastaan, että kysymyksen muoto on väärä. Kansalainen suostuu -kaikkiin lakeihin, niihinkin, jotka saatetaan voimaan vastoin hänen -tahtoaan, jopa niihinkin, jotka rankaisevat häntä silloin kun hän -uskaltaa loukata niistä jotakuta. Kaikkien valtion jäsenten pysyvä -tahto on yleistahto; sen nojalla ovat he kansalaisia ja vapaita.[46] -Milloin kansan kokouksessa esitetään joku laki, niin ei heiltä itse -asiassa kysytä, hyväksyvätkö vai hylkäävätkö he tehdyn esityksen, vaan -onko vai eikö se ole yleistahdon mukainen, tahdon, joka on heidän -tahtonsa; antaessaan äänensä lausuu kukin siitä mielipiteensä, ja -äänten laskeminen selvittää yleistahdon suhtautumisen kysymykseen. -Milloin siis minun mielipiteeni vastakkainen mielipide voittaa, niin -osoittaa se vain sitä, että minä olin erehtynyt ja että se, mitä minä -olin pitänyt yleisenä tahtona, ei sitä ollutkaan. Jos minun yksityinen -mielipiteeni olisi voittanut, olisin minä tehnyt jotakin toista kuin -mitä minä olin tahtonut; juuri silloin en olisikaan ollut vapaa. - -Tämä edellyttää, se on kyllä totta, että enemmistöllä on yhä kaikki -yleistahdon luonteenomaiset tunnusmerkit: milloin niitä ei sillä enään -ole, niin liitytäänpä mihin katsantokantaan tahansa, vapautta ei ole -myöskään enään olemassa. - -Näyttäessäni ylempänä, millä tavalla yksityistahdot saattavat anastaa -yleistahdon aseman julkisissa neuvotteluissa, osoitin myös riittävästi -ne keinot, joita sopii käyttää tämän epäkohdan torjumiseksi; tulen -siitä asiasta puhumaan vielä myöhemminkin. Mitä tulee siihen äänten -suhteelliseen lukumäärään, jonka voi sanoa ilmaisevan tämän tahdon, -esitin myös ne periaatteet, joiden mukaan sitä käy arvioiminen. -Yhdenkin äänen ero rikkoo tasasuhdan; yksikin vastustaja rikkoo -yksimielisyyden; mutta yksimielisyyden ja tasasuhdan välillä voi olla -useampia epätasaisiakin jakoja, joihin kaikkiin tämä lukumäärä saattaa -pysähtyä aina valtioruumiin tilan ja tarpeiden mukaan. - -Kaksi yleistä ohjetta voi olla hyödyksi näitä suhteita -säännösteltäessä: ensiksikin, että mitä tärkeämmät ja vakavammat -neuvottelut ovat kysymyksessä, sitä enemmän täytyy voittavan -mielipiteen lähetä yksimielisyyttä; toiseksi, että mitä suurempaa -nopeutta käsitelty asia vaatii, sitä enemmän tulee supistaa äänten -jakautumisessa sallittua eroitusta; päätöksissä, jotka on tehtävä heti -paikalla, täytyy jo yhden äänen enemmistön riittää. Edellinen -menettelyohje näyttää paremmin sopivan lakeihin, jälkimäinen -käytännöllisiin asioihin. Joka tapauksessa syntyvät niiden yhtymästä -parhaat suhteet, mitä ratkaisevia päätöksiä tekevälle enemmistölle -voidaan keksiä. - - - - -Kolmas luku. - -Vaaleista. - - -Ruhtinaan ja hallitusmiesten vaaleissa, jotka, niinkuin olen maininnut, -ovat yhdistettyjä toimituksia, voidaan käyttää kahta menettelytapaa, -nimittäin varsinaista valintaa ja arpaa. Kumpiakin on käytetty eri -tasavalloissa, ja vielä tänä päivänäkin nähdään niiden sangen -monimutkaisen sekoituksen esiintyvän Venetsian dogin vaaleissa. - -"Arvalla tapahtuva valinta", sanoo Montesquieu,[47] "soveltuu hyvin -kansanvallan luonteeseen". Myönnän sen, mutta miksi se soveltuu? -"Arvonta", jatkaa hän, "on sellainen valitsemistapa, joka ei loukkaa -ketään; se jättää kullekin kansalaiselle kohtuullisen toivon päästä -kerran isänmaata palvelemaan". Nämä eivät ole mitään syitä. - -Jos pidetään mielessä, että päämiesten valinta on hallituksen eikä -ylimmän valtiovallan tointa, niin huomataan myös, miksi arvan -käyttäminen soveltuu paremmin kansanvallan luonteeseen, koska -kansanvallassa asioiden hoito on sitä parempi, mitä yksinkertaisempia -siinä tarvittavat toimitukset ovat. - -Ei missään todellisessa kansanvallassa hallitusmiehentoimi ole suinkaan -mikään etu, vaan raskas taakka, jota ei oikeudenmukaisesti voida -sälyttää ennemmin yhden yksityisen hartioille kuin toisenkaan. Laki -yksin voi sälyttää tämän taakan sen hartioille, jolle arpa lankeaa: -sillä kun tällöin ehdot ovat samat kaikille ja kun valinta ei riipu -kenenkään ihmisen tahdosta, ei ole myöskään kysymys mistään yksityisiin -kohdistuvasta sovelluttamisesta, joka järkähyttäisi lain -yleisluontoisuutta. - -Ylimysvallassa valitsee ruhtinas ruhtinaan, hallitus turvaa itse -säilymisensä, ja silloin on äänestys varsin paikallaan. - -Esimerkki, jonka tarjoaa Venetsian dogin valitsemistapa, vahvistaa vain -tätä eroitusta, sitä suinkaan kumoamatta; tämä sekamuoto sopii -sekahallitukselle, sillä on erehdys pitää Venetsian hallitusta -todellisena ylimysvaltana. Ellei kansalla olekaan siellä mitään osaa -hallitukseen, niin on aatelisto siellä kansaa itse. Suuri joukko köyhiä -jalosukuisia ei ole milloinkaan päässyt hallitusmiehen virkoja -lähellekään, eikä heillä ole aateliudestaan muuta hyvää kuin tuo turha -ylhäisyyden arvonimi ja oikeus olla läsnä Suuren Neuvoston istunnoissa. -Mutta kun tämä Suuri Neuvosto on taas yhtä mieslukuinen kuin meidän -geneveläinen Yleisneuvostomme, niin ei sen jalosukuisilla jäsenillä ole -sen suurempia etuoikeuksia kuin meidän pelkillä kansalaisillamme. On -epäilemätöntä, että ellei oteta huomioon näiden molempien tasavaltojen -suunnatonta erilaisuutta, Genève'in porvaristo vastaa täsmälleen -Venetsian ylimystöä, meidän syntyperäiset kansalaisemme ja -asukkaamme vastaavat Venetsian kaupunkikuntalaisia ja kansaa, -meidän talonpoikamme mantereen alamaisia. Miltä puolelta siis -tarkasteltaneekin tätä tasavaltaa, jos sen suuruus poistetaan -laskuista, ei sen hallitus ole ylimysvaltaisempi kuin meidänkään: ainoa -eroitus on siinä, että kun meillä ei ole elinijäksi valittua päämiestä, -meidän ei ole samassa määrin tarvis käyttää arpaa. - -Arvalla tapahtuviin vaaleihin liittyisi varsin vähän haittoja -todellisessa kansanvallassa, missä kaikki olisivat tasa-arvoisia yhtä -hyvin tapojen ja kykyjen kuin periaatteiden ja varallisuussuhteidenkin -puolesta ja missä siis valinta olisi kutakuinkin samantekevä. Mutta -minä olen jo sanonut, että todellista kansanvaltaa ei ole lainkaan -olemassa. - -Milloin suoraa valintaa ja arpomista käytetään sekaisin, on edellisen -täytettäväksi jätettävä paikat, jotka vaativat erikoisia kykyjä, kuten -esim. sotilasvirat; jälkimäinen sopii sellaisiin toimiin, joissa -riittävät terve järki, oikeudentunto, rehellisyys, niinkuin esim. -tuomarintoimiin, koska hyvin järjestetyssä valtiossa nämä ominaisuudet -ovat yhteisiä kaikille kansalaisille. - -Arpomisella ja äänestyksellä ei ole mitään tekemistä yksinvaltaisessa -hallituksessa. Kun yksinvaltias on oikeudellisesti ainoa ruhtinas ja -hallitusmies, kuuluu hänen apulaistensa valinta yksinomaan hänelle. Kun -pappi de Saint-Pierre[48] ehdotti lisättäväksi Ranskan kuninkaan -neuvoskuntien lukua ja niiden jäsenet valittaviksi suljetulla -lippuäänestyksellä, ei hän huomannut, että hän ehdotti muutettavaksi -hallitusmuotoa. - -Minun olisi vielä puhuttava äänten antamisesta ja keräämisestä -kansankokouksissa; mutta ehkäpä historiallinen esitys roomalaisten -vastaavista menettelytavoista selittää havaannollisemmin kaikki ne -ohjeet, mitä minä voisin antaa. Ymmärtäväisen lukijan sopii kylläkin -tarkastella hiukan yksityiskohtaisemmin, kuinka yleisiä ja yksityisiä -asioita käsiteltiin kahdensadantuhannen miehen neuvostossa. - - - - -Neljäs luku. - -Roomalaisista kansankokouksista. - - -Meillä ei ole minkäänlaisia varmoja muistomerkkejä Rooman alkuajoista; -onpa hyvin luultavaa, että suurin osa kaikesta siitä, mitä niistä -kertoellaan, on pelkkää tarua;[49] ja yleensäkin puuttuu meiltä -täydellisimmin juuri opettavin osa kansojen aikakirjoja, nimittäin -niiden syntymän historia. Kokemus näyttää meille joka päivä, mistä -syistä saavat alkunsa valtakuntien kumoukset; mutta kun ei nykyään enää -synny kansoja, on meidän pakko melkein kokonaan turvautua arveluihin, -selittääksemme, kuinka nämä valtakunnat ovat muodostuneet. - -Tavat, joiden huomataan olevan käytännössä, todistavat ainakin, -että näillä tavoilla on ollut alkunsa. Perimätietoja, jotka -koskettelevat tätä alkua, sellaisia perimätietoja, jotka nojautuvat -arvokkaimpiin lähteisiin ja joita tukevat vankimmat syyt, tulee pitää -luotettavimpina. Siinä menettelyohjeet, joita olen koettanut seurata -tutkiessani, millä tavoin maailman vapain ja mahtavin kansa harjoitti -ylintä valtiovaltaansa. - -Rooman perustamisen jälkeen jaettiin syntyvä tasavalta, s.o. perustajan -sotajoukko, jonka muodostivat albalaiset, sabinilaiset ja muukalaiset, -kolmeen luokkaan, jotka tästä jaosta saivat nimekseen _tribus_. -Jokainen näistä tribuksista jaettiin edelleen kymmeneen _kuriaan_, ja -jokainen _kuria_ taas _dekurioihin_, joiden etunenään asetettiin -_kurioneiksi_ ja _dekurioneiksi_ nimitetyt päälliköt. - -Paitsi tätä otettiin kustakin tribuksesta sata ratsumiestä eli ritaria -käsittävä joukko, jota sanottiin _kenturiaksi_: mistä nähdään, että -nämä jaoitukset, jotka eivät olleet kovinkaan tarpeellisia -alottelevassa kaupungissa, olivat lähteneet aluksi yksinomaan -sotilaallisista tarkoitusperistä. Mutta näyttää kuin olisi vaistomainen -suuruuden aavistus johdattanut pientä Rooman kaupunkia jo ennakolta -laatimaan maailman pääkaupungillekin soveltuvan järjestysmuodon. - -Tästä ensimäisestä jaosta syntyi kuitenkin ennen pitkää muuan epäkohta, -se nimittäin, että kun albalaisten tribus[50] ja sabinilaisten -tribus[51] pysyivät aina samalla kannallaan, mutta muukalaisten -tribus[52] kasvoi kasvamistaan, koska näitä muukalaisia virtasi -kaupunkiin lakkaamatta lisää, tämä viimeksi mainittu tribus paisui -piankin molempia toisia suuremmaksi. Tämän vaarallisen haitan -poistamiseksi keksi Servius sen apukeinon, että hän muutti -jakoperustuksen, pannen kumoamansa rotujaon tilalle toisen, jonka -pohjana oli kunkin tribuksen asuntopaikka kaupungissa. Kolmen tribuksen -asemasta muodosti hän neljä, joista kukin piti hallussaan yhtä Rooman -kukkulaa ja sai nimensä sen mukaan. Poistaessaan näin olevan -eriarvoisuuden, ehkäisi hän sen syntymisen myös tulevaisuudessa; ja -jottei tämä jako olisi ainoastaan paikkojen, vaan ihmisten jako, kielsi -hän yhden kaupunginosan asukkaita muuttamasta toiseen, mikä esti rotuja -sekaantumasta. - -Hän teki myös kolmen vanhan ratsumieskenturian lukumäärän -kaksinkertaiseksi ja liitti niihin kaksitoista uutta, mutta yhä -entisillä nimillä: yksinkertainen ja älykäs keino lopullisesti eroittaa -ritaristo kansasta, ilman että tämä jälkimäinen sai syytä nurkumiseen. - -Näihin neljään kaupunkitribukseen lisäsi Servius viisitoista uutta, -joita nimitettiin maalaistribuksiksi, koska ne olivat syntyneet yhtä -moneen piiriin jaetun maaseutuympäristön asukkaista. Myöhemmin -muodostettiin yhtä monta uutta tribusta lisää, ja lopulta oli Rooman -kansa jaettu kolmeenkymmeneenviiteen tribukseen; lukumäärä, joka pysyi -sellaisenaan aina tasavallan viimeisiin päiviin asti. - -Tästä kaupungin tribuksien ja maaseudun tribuksien eroittamisesta oli -muuan huomiota ansaitseva seuraus, koska siitä ei ole olemassa muuta -esimerkkiä ja koska Rooman oli sitä kiittäminen sekä tapojensa -säilymisestä että valtansa laajenemisesta. Olisi luullut -kaupunkitribusten piankin anastavan kaiken vallan ja kaikki -kunniapaikat ja kaikin tavoin alentavan maalaistribusten arvoa: -tapahtui aivan päinvastoin. Onhan tunnettu ensimäisten roomalaisten -mieltymys maalaiselämään. Tämän mieltymyksen oli heihin istuttanut -viisas yleisien olojen järjestäjä, joka yhdisti vapauteen maalaistyöt -ja sodan toimet ja joka niin sanoaksemme karkoitti kaupunkiin taiteet, -käsityöt, juonittelut, rikkauden ja orjuuden. - -Koska nyt kaikki, mitä Roomalla oli mainiota ja etevää, eli maalla ja -muokkasi peltoa, totuttiin näin etsimään tasavallan tukeita vain -sieltä. Koska tämä toimiala oli edelleen kaikkein arvokkainten -patriisien toimialaa, kunnioittivat sitä kaikki: maalaisten -yksinkertaista ja uutteraa elämää pidettiin Rooman porvarien joutilasta -ja velttoa elämää parempana; ja moni, joka olisi kaupungissa ollut vain -onneton alhaisolainen, muuttui maanviljelijänä kunnioitetuksi -kansalaiseksi. Eivätpä perustaneet meidän ylevämieliset esi-isämme, -sanoi Varro, ilman syytä maalaiskyliimme näiden väkeväin ja -urhoollisten miesten taimitarhaa, jotka puolustivat heitä sodan ja -ruokkivat heitä rauhan aikana. Plinius sanoo suoraan, että -maalaistribuksia pidettiin arvossa niihin kuuluvien miesten tähden, kun -sensijaan kaupungin tribuksiin siirrettiin pelkureita, joita tahdottiin -häpeällä rangaista. Kun sabinilainen Appius Claudius asettui Roomaan -asumaan, osoitettiin hänelle suurta kunnioitusta ja hänet kirjoitettiin -erääseen maalaistribukseen, joka sittemmin omaksui hänen perheensä -nimen. Vihdoin liitettiin vapautetut orjat johonkin kaupunkitribukseen, -mutta ei milloinkaan maalaistribukseen; eikä koko tasavallan aikana -esiintynyt ainoatakaan esimerkkiä siitä, että joku näistä vapautetuista -olisi päässyt hallitusmiehen virkaan, vaikka hän olikin päässyt -kansalaiseksi. - -Tämä menettelytapa oli mainio; mutta se ajettiin niin pitkälle, että -siitä oli lopulta seurauksena järjestyssääntöjen muutos ja epäilemättä -väärinkäytöksiin johtava muutos. - -Ensiksikin sallivat sensorit, vallattuaan jo aikoja sitten oikeuden -siirtää mielivaltaisesti kansalaisia yhdestä tribuksesta toiseen, -useimpien kirjoittautua mihin tribukseen he vain halusivat: lupa, -joka varmastikaan ei kelvannut mihinkään ja joka vain riisti -sensorintoimelta yhden sen tärkeimpiä vaikutuskeinoja. Kun lisäksi -suuret ja mahtavat kirjoittautuivat kaikki maaseudun tribuksiin ja -kansalaisiksi päässeet vapautetut jäivät alhaison kanssa kaupungin -tribuksiin, ei tribuksilla yleensä enään ollut kotipaikkaa eikä -aluetta, vaan olivat ne kaikki niin sekaisin, ettei voitu enään -eroittaa kunkin tribuksen jäseniä muutoin kuin luetteloihin -turvautumalla, niin että tribus-nimityksen merkitys muuttui -aineellisesta henkilölliseksi tai haihtui pikemminkin melkein -haavekuvaksi. - -Tapahtui edelleen, että kun kaupungin tribukset joutuivat -helpommin saapuville, olivat ne useinkin voimakkaimpana aineksena -kansankokouksissa ja myivät valtion niille, jotka suvaitsivat ostaa -niihin kuuluvan roskaväen äänet. - -Kun yleisten olojen järjestäjä oli muodostanut kymmenen kuriaa kuhunkin -tribukseen, kuului silloin kaupungin muurien suojassa asuvaan koko -Rooman kansaan kolmekymmentä kuriaa, joista jokaisella oli omat -temppelinsä, jumalansa, virkamiehensä, pappinsa ja juhlansa; näiden -juhlien nimenä oli _compitalia_, ja olivat ne samanlaisia kuin ne -_paganalia_-juhlat, joita maalaistribukset myöhemmin panivat toimeen. - -Serviuksen toimittaessa uutta jakoa ei tätä lukumäärää kolmekymmentä -voitukaan tasaisesti jakaa hänen neljän tribuksensa kesken, minkä -tähden ei hän halunnutkaan siihen lainkaan koskea, niin että kuriat -muodostivat tribuksista riippumatta toisen Rooman asukkaiden jaon: -mutta kurioista ei ollut puhettakaan maalaistribuksissa eikä niihin -kuuluvan väestön keskuudessa, koska tribusten kehityttyä puhtaaksi -yhteiskunnalliseksi laitokseksi ja sotajoukkojen noston tultua toisella -tavalla järjestetyksi Romuluksen sotilaalliset jaoittelut olivat -käyneet tarpeettomiksi. Vaikka siis jokainen kansalainen olikin -kirjoitettu johonkin tribukseen, eivät läheskään kaikki kuuluneet -kurioihin. - -Servius pani toimeen kolmannenkin jaoituksen, joka ei ollut missään -yhteydessä molempien edellisten kanssa ja josta seurauksiltaan tuli -tärkein niistä kaikista. Hän jakoi koko Rooman kansan kuuteen luokkaan, -joita hän ei eroittanut paikan eikä miesluvun, vaan omaisuuden -perusteella, niin että ensimäiset luokat kuuluivat rikkaille, viimeiset -köyhille ja keskimäiset keskinkertaisen varallisuuden haltijoille. Nämä -kuusi luokkaa oli edelleen jaettu 193:een pienempään osastoon, joita -sanottiin kenturioiksi; ja näiden osastojen suhde oli sellainen, että -ensimäinen luokka käsitti niistä yksinään enemmän kuin puolet ja -viimeinen muodosti vain yhden ainoan. Täten oli vähimmin mieslukuisassa -luokassa eniten kenturioita, ja koko viimeinen luokka laskettiin vain -yhdeksi alaosastoksi, vaikka se sisälsi yksinään yli puolet Rooman -asukkaista. - -Jotta kansa ei huomaisi niin hyvin tämän viimeisen järjestelyn -seurauksia, koetti Servius antaa sille sotilaallisen näön: toiseen -luokkaan liitti hän kaksi kenturiaa aseseppiä ja neljänteen kaksi -kenturiaa sotakoneiden tekijöitä. Kussakin luokassa, paitsi -viimeisessä, eroitti hän nuoret vanhoista, s.o., ne, joiden oli -velvollisuus kantaa aseita, niistä, jotka ikä siitä laillisesti -vapautti: mikä eroitus pakotti vielä useammin kuin omaisuuden eroitus -toimittamaan arvioimisen tai laskemisen. Edelleen määräsi hän kokoukset -pidettäviksi Mars-kentällä, minne kaikkien niiden, jotka olivat -sotapalvelusijässä, oli saavuttava aseineen. - -Syynä siihen, miksi hän ei viimeisessä luokassa noudattanut tätä -nuorten ja vanhojen jakoa, oli se seikka, ettei siihen kuuluvalle -alhaisolle myönnetty kunniaa kantaa aseita isänmaan puolustamiseksi: -täytyi olla oma kotiliesi sillä, joka halusi oikeutta sitä varjella; ja -kaikkien noiden lukemattomien kulkurirenttujen laumassa, jotka nykyään -loistavat kuningasten sotajoukoissa, on tuskin ainoatakaan, jota ei -olisi halveksien karkoitettu roomalaisesta kohortista, silloin kun -sotilaat olivat vielä vapauden puolustajia. - -Viimeisessä luokassa eroitettiin kuitenkin vielä _proletaarit_ niistä, -joiden nimenä oli _capite censi_. Edelliset, jotka eivät sentään olleet -perin vailla kaikkea omaisuutta, antoivat ainakin kansalaisia -valtiolle, joskus sotilaitakin pakottavissa tilaisuuksissa. Sitävastoin -pidettiin taas niitä, joilla ei ollut kerrassaan mitään ja joita -voitiin laskea vain pääluvun mukaan, täydellisesti mitättöminä ja -arvottomina, ja Marius suvaitsi ensimäisenä värvätä heitä -sotajoukkoihinsa. - -Käymättä tässä ratkaisemaan, oliko tämä kolmas jaoitus itsessään hyvä -vai huono, luulen voivani vakuuttaa, että vain ensimäisten roomalaisten -yksinkertaiset tavat, heidän epäitsekkyytensä, heidän mieltymyksensä -maanviljelykseen, heidän kaupankäynnin ja voitonhimon halveksuntansa -saattoivat tehdä sen käytännössä mahdolliseksi. Missä on nykyaikainen -kansa, jonka keskuudessa nielevä ahneus, levottomuuden henki, -juonittelut, alituiset siirtymiset, lakkaamattomat varallisuuden -mullistukset sallisivat sellaisen laitoksen pysyä pystyssä -kaksikymmentä vuotta hämmentämättä perinpohjin koko valtiota? On -myöskin tarkoin huomattava, että ankarat tavat ja arvioimisperiaatteet, -joilla oli suurempi vaikutusvalta kuin tällä järjestelmällä, oikoivat -Roomassa sen virheitä, ja että monikin rikas mies alennettiin köyhien -luokkaan, jos hän oli liiaksi pöyhkeillyt rikkaudellaan. - -Kaikesta tästä käy helposti ymmärrettäväksi, miksi melkein aina -puhutaan vain viidestä luokasta, vaikka niitä todellisuudessa oli -kuusi. Kuudetta luokkaa, joka ei tuottanut sotilaita armeijalle eikä -äänestäjiä Mars-kentälle[53] ja jota ei tuskin lainkaan käytetty -tasavallassa, otettiin harvoin lukuun. - -Sellaiset olivat Rooman kansan eri jaoitukset. Katsokaamme nyt, -millaisia seurauksia niistä oli kansankokouksissa. Laillisesti -kutsuttujen kokousten nimenä oli _comitia_; niitä pidettiin -tavallisesti Rooman torilla tai Mars-kentällä ja sanottiin niitä -kuriakokouksiksi, kenturiakokouksiksi ja tribuskokouksiksi niiden -kolmen jakomuodon mukaan, joita noudattaen ne oli järjestetty. -Kuriakokoukset olivat Romuluksen säätämiä, kenturiakokoukset Serviuksen -asettamia ja tribuskokoukset kansantribuunien hankkimia. Ei mikään laki -saanut lopullista vahvistustaan, ei ainoatakaan virkamiestä valittu -muualla kuin kansankokouksissa; ja kun ei ollut ainoatakaan -kansalaista, joka ei olisi kuulunut johonkin kuriaan, kenturiaan tai -tribukseen, seuraa siitä, ettei ainoakaan kansalainen ollut suljettu -äänestysoikeudesta ja että Rooman kansa oli todella sekä -oikeudellisesti että asiallisesti ylin valtiovalta. - -Jotta kokoukset oli laillisella tavalla toimitettu ja jotta niissä -tehdyillä päätöksillä oli lain voima, tarvittiin kolme ehtoa: ensiksi, -että se virkakunta tai hallitusmies, joka ne kutsui kokoon, omasi -sellaiseen tehtävään kuuluvan vallan; toiseksi, että kokousta pidettiin -jonakin lain sallimana päivänä; kolmanneksi, että ennusmerkit olivat -suotuisia. - -Ensimäisen säännöksen syytä ei ole tarvis selittää. Toinen kuuluu -yleisiin järjestysasioihin: niinpä kansankokousten pito ei ollut -sallittu juhla- tai markkinapäivinä, jolloin maaseutulaiset tulivat -Roomaan asioilleen ja jolloin heillä ei siis ollut aikaa viettää -päiväänsä torilla. Kolmannella piti senaatti aisoissa kopeata ja -levotonta kansaa ja hillitsi sopivasti kumouksellisten tribuunien -kiihkoa, vaikka nämä jälkimäiset keksivätkin monet keinot tästä -esteestä vapautuakseen. - -Lait ja päämiesten valitseminen eivät suinkaan olleet ainoat -kansankokousten ratkaisuvaltaan kuuluvat asiat: koska Rooman kansa oli -anastanut hallituksenkin tärkeimmät tehtävät itselleen, voidaan sanoa, -että sen kokouksissa määrättiin Europan kohtalot. Tämä tehtävien -moninaisuus synnytti ne erilaiset muodot, jotka olivat näille -kokouksille ominaisia aina niiden asioiden mukaan, mitkä joutuivat -kansan päätettäviksi. - -Näiden eri muotojen arvostelemiseksi riittää niiden vertailu. -Säätäessään kuriajärjestyksen tahtoi Romulus hillitä senaattia kansan -ja kansaa senaatin avulla, hänen itsensä vallitessa samalla tavalla -kaikkia. Hän antoi siis kansalle tällä muodolla koko lukumäärän suoman -vallan, pitääkseen siten tasapainossa mahtavuuden ja rikkauden -tarjoamaa valtaa, jonka hän jätti patriiseille: mutta yksinvallan -hengen mukaisesti jätti hän sentään enemmän etuja patriiseille sen -vaikutuksen muodossa, mikä näiden klienteillä saattoi olla äänten -enemmistöön. Tämä ihailtava patronusten ja klienttien järjestelmä oli -valtioviisauden ja ihmisyyden mestarityö, jota ilman ei tasavallan -hengelle niin vastakkainen patriisilaitos olisi voinut pysyä pystyssä. -Roomalla yksin on ollut kunnia antaa maailmalle tämä kaunis esimerkki, -josta ei ollut koskaan minkäänlaisia haitallisia tuloksia, mutta jota -ei kuitenkaan ole koskaan seurattu. - -Koska tämä sama kuriajärjestelmä oli ollut voimassa kuningastenkin -aikana aina Serviukseen saakka ja koska viimeisen Tarquiniuksen -hallitusta ei pidetty laillisena, annettiin tavallisesti -kuninkaallisille laeille eroitukseksi muista nimitys _leges curiatae_. - -Tasavallan aikana eivät kuriat, jotka rajoittuivat yhä neljään -kaupunkitribukseen ja joihin kuului enää vain Rooman roskaväkeä, -voineet miellyttää senaattia, joka oli patriisien etunenässä, enempää -kuin tribuunejakaan, jotka, niin plebeijejä kuin olivatkin, olivat -hyvin toimeentulevien kansalaisten etunenässä. Ne joutuivat siis -huonoon huutoon, ja niiden arvon aleneminen oli niin suuri, että niiden -kolmekymmentä liktoria toimittivat yhdessä sen, mitä kuriakokousten -olisi pitänyt tehdä. - -Kenturiajako oli niin edullinen ylimystölle, ettei ensinnä osaa -käsittää, kuinka ei senaatti suoriutunut aina voittajana tällä nimellä -käyvistä kokouksista, joissa valittiin konsulit, sensorit ja muut -kuruliset virkamiehet. Koska niistä 193:sta kenturiasta, jotka -muodostivat koko Rooman kansan kuusi luokkaa, ensimäiseen luokkaan -kuului 98 ja koska äänet laskettiin vain kenturioittain, niin voitti -tosiaankin tämä ainoa ensimäinen luokka äänten luvussa kaikki muut. -Milloin kaikki sen kenturiat olivat yksimielisiä, ei enää huolittu -jatkaa edes äänten keräämistä; se, mitä pienin kansalaisryhmä oli -päättänyt, kävi suuren joukon ratkaisusta; ja voidaankin sanoa, että -kenturiakokouksissa järjesteltiin asioita paljon enemmän kolikoiden -enemmistön kuin äänten enemmistön perustuksella. - -Mutta tätä suunnatonta vaikutusvaltaa voitiin heikontaa kahdella -tavalla. Ensinnäkin siten, että kun tavallisesti tribuunit ja lisäksi -aina suuri joukko plebeijejä kuuluivat rikkaiden luokkaan, nämä olivat -vastapainona patriisien mahtavuudelle tässä ensimäisessä luokassa. - -Toinen keino oli sellainen, että kun alkuaan annettiin kenturiain -äänestää arvonsa mukaisesti, mikä pakotti aina alottamaan ensimäisestä, -myöhemmin määrättiinkin alottava kenturia ja tämä[54] arvalla kävi -yksinään suorittamaan vaalia; minkä jälkeen kaikki muut jonakin toisena -päivänä kokoonkutsutut kenturiat toistivat arvonsa mukaisessa -järjestyksessä saman vaalin ja vahvistivat tavallisesti sen. Näin -riistettiin esimerkin tarjoama vaikutusvalta säätyarvolta ja annettiin -se kansanvallan periaatteen mukaisesti arvalle. - -Tästä menettelytavasta oli seurauksena toinenkin etu, nimittäin se, -että maaseudun kansalaisilla oli noiden kahden vaalin välillä aikaa -ottaa selkoa toistaiseksi nimitetyn ehdokkaan ansioista, ja että he -osasivat siten antaa äänensä asiantuntemuksen perusteella. Mutta -nopeuden verukkeella saatiin tämä menettelytapa poistetuksi, ja -molemmat vaalit toimitettiin samana päivänä. - -Tribuskokoukset olivat varsinaisesti Rooman kansan käräjiä. Niihin -kutsuminen oli yksinomaan tribuunien tehtävänä, ja niissä tribuunit -valittiinkin ja niissä vahvistuttivat he kansanpäätösesityksensä. -Senaatilla ei ollut niissä minkäänlaista sananvaltaa, eikä se edes -saanut olla niissä läsnä; ja kun senaattorien oli näin pakko totella -lakeja, joista he eivät olleet saaneet äänestää, olivat he tässä -suhteessa vähemmän vapaita kuin halvimmat kansalaiset. Tämä oikeuden -loukkaus oli hyvin suuri erehdys ja se riitti yksinään tekemään -pätemättömiksi sellaisen kokonaisuuden päätökset, jonka kaikkia jäseniä -ei tähän kokonaisuuteen luettu. Vaikka kaikki patriisit olisivatkin -ottaneet osaa näihin kokouksiin sen oikeuden perustuksella, mikä heillä -siihen kansalaisina oli, eivät he silloin pelkiksi yksityishenkilöiksi -muuttuneina olisi isostikaan kyenneet vaikuttamaan äänestykseen, joka -tapahtui pääluvun mukaan ja jossa alhaisinkin proletaari merkitsi yhtä -paljon kuin senaatin puheenjohtaja. - -On siis ilmeistä, että paitsi järjestystä, joka oli seurauksena näistä -erilaisista jaoista niin suuren kansan äänien keräämisessä, nämä -jaotkaan eivät supistuneet itsessään samantekeviksi muodollisuuksiksi, -vaan tarjosi niistä kukin sen suosimiseen vaikuttaneiden -tarkoitusperien mukaisia tuloksia. - -Lähtemättä tätä asiaa yksityiskohtaisemmin tarkastelemaan voimme -ylempänä esitetyistä selityksistä havaita, että tribuskokoukset olivat -edullisimpia kansanvaltaiselle hallitukselle ja kenturiakokoukset -ylimysvallalle. Mitä tulee kuriakokouksiin, joissa Rooman roskaväki -yksinään muodosti enemmistön, niin täytyi niiden joutua huonoon -maineeseen, koska ne eivät kelvanneet muuhun kuin tyranniuden ja -pahojen aikeiden suosimiseen, niin että kumousmiehetkin karttoivat -käyttämästä välikappaletta, joka paljasti liian selvästi heidän -tarkoituksensa. Varmaa on, että Rooman kansan koko majesteetti ilmeni -vain kenturiakokouksissa, jotka yksin olivat täydellisiä, koska -nimittäin kuriakokouksista puuttuivat maalaistribukset ja -tribuskokouksista senaatti ja patriisit. - -Äänten keräämisen toimittivat ensimäiset roomalaiset yhtä -yksinkertaisesti kuin olivat yksinkertaisia heidän tapansakin, -vaikkeivät niin yksinkertaisesti kuin spartalaiset. Kukin ilmoitti -kantansa kovalla äänellä ja kirjuri merkitsi sen muistiin. Äänten -enemmistö kussakin tribuksessa määräsi tribuksen kannan, äänten -enemmistö kaikkien tribusten kesken määräsi kansan kannan, ja samoin -oli laita kuriain ja kenturiain. Tämä tapa oli hyvä niin kauvan kuin -rehellisyys vallitsi kansalaisten keskuudessa ja kuin jokainen häpesi -antaa julkisesti ääntänsä väärälle mielipiteelle tai arvottomalle -henkilölle; mutta kun kansa turmeltui ja ääniä ostettiin, pidettiin -salaista äänestystä soveliaampana, jotta ostajia voitaisiin pitää -aisoissa epäluulon avulla ja jotta veijareille hankittaisiin keino -päästä tulemasta isänmaansa pettureiksi. - -Tiedän kyllä Ciceron moittivan tätä muutosta ja laskevan osittain sen -syyksi tasavallan häviön. Mutta vaikka tajuankin sen suuren -merkityksen, mikä tässä asiassa on annettava Ciceron arvovaltaiselle -mielipiteelle, en voi yhtyä häneen. Minun ajatukseni on päinvastoin se, -että valtion perikatoa vain joudutettiin, kun ei samanlaisia muutoksia -tehty enemmänkin. Niinkuin ei terveiden ihmisten elintapa sovellu -sairaille, niin ei myös tule hallita turmeltunutta kansaa samojen -lakien nojalla, jotka ovat omiaan hyvälle kansalle. Mikään ei todista -paremmin tämän menettelyohjeen pätevyyttä kuin Venetsian tasavallan -pitkä ikä, sen varjokuva kun on vielä tänä päivänäkin olemassa -yksinomaan sentähden, että sen lait soveltuvat vain kelvottomille -ihmisille. - -Kansalaisille jaettiin siis pieniä tauluja, joilla kukin saattoi -äänestää kenenkään tietämättä hänen kantaansa. Säädettiin myös uusia -taulujen keräämisen, äänten laskemisen, lukujen vertaamisen y.m.s. -menettelytapoja, mikä ei sentään estänyt usein epäilyksiä syntymästä -näihin tehtäviin määrättyjen virkamiesten[55] uskollisuudesta. Lopulta -oli pakko puoluejuonten ja äänikaupan ehkäisemiseksi julkaista -suoranaisia asetuksia, joiden lukuisuus osoittaa niiden hyödyttömyyden. - -Viimeisinä aikoina oli usein pakko turvautua aivan erikoisiin keinoihin -lakien tehottomuuden auttamiseksi. Väliin puhuttiin ihmeistä; mutta -tämä keino, joka saattoi vaikuttaa kansaan, ei vaikuttanut niihin, -jotka sitä hallitsivat. Väliin kutsuttiin kokous yht'äkkiä, ennenkuin -ehdokkailla oli ollut aikaa virittää juoniansa. Väliin kulutettiin koko -istunto puhumiseen, jos nähtiin määrätyn mielipiteen kannattajaksi -houkutellun kansan olevan valmiina tekemään huonon päätöksen. Mutta -lopultakin teki kunnianhimo kaikki tyhjäksi; ja uskomatonta on, että -tämä suunnaton kansa kykeni niin monista väärinkäytöksistä huolimatta -muinaisten säädöstensä turvin yhä edelleen valitsemaan virkamiehensä, -vahvistamaan lakinsa, ratkaisemaan oikeusjuttunsa, suorittamaan -yksityiset ja yleiset asiansa melkein yhtä luistavasti kuin senaatti -itse. - - - - -Viides luku. - -Tribuuninvirasta. - - -Milloin ei voida saada aikaan täsmällistä suhdetta valtion perusosien -välillä tai milloin poistamattomat syyt lakkaamatta muuttelevat tätä -suhdetta, silloin asetetaan erikoinen virkakunta, joka ei ole missään -kiinteässä yhteydessä toisten kanssa, joka palauttaa kunkin jäsenen -oikeaan suhteeseensa ja joka muodostaa yhdyssiteen tai välittävän -jäsenen joko ruhtinaan ja kansan tai ruhtinaan ja ylimmän valtiovallan -tai samalla kertaa molempien puolten välille, jos niin tarvitaan. - -Tämä virkakunta, jota minä nimitän _tribunaatiksi_, pitää voimassa -lakeja ja lakiasäätävää valtaa. Joskus se suojelee ylintä valtiovaltaa -hallitukselta, niinkuin tekivät Roomassa kansantribuunit; joskus se -taasen tukee hallitusta kansaa vastaan, niinkuin tekee nykyään Kymmenen -Miehen neuvosto Venetsiassa; ja joskus pitää se tasapainossa puolta ja -toista, kuten tekivät Spartan eforit. - -Tribuunin virka ei kuulu kansalaisvaltion oleellisiin osiin, eikä sillä -myös saa olla minkäänlaista osaa lakiasäätävään, enempää kuin -toimeenpanevaankaan valtaan; mutta juuri tästä syystä on sen valta sitä -suurempi, sillä kun se ei voi mitään tehdä, voi se kaikki estää. -Tribuuni on lakien suojelijana loukkaamattomampi ja kunnioitetumpi kuin -ruhtinas, joka panee ne toimeen, ja kuin ylin valtiovalta, joka ne -säätää. Se nähtiin hyvin selvästi Roomassa, kun noiden kopeiden -patriisien, jotka aina halveksivat kansaa kokonaisuudessaan, oli pakko -taipua pelkän yksityisen, kansan asettaman virkamiehen edessä, jolla ei -ollut käsky- eikä tuomiovaltaa. - -Viisaasti rajoitettu tribuunintoimi on hyvän valtiojärjestyksen lujin -tuki; mutta jos siihen sisältyy hiukkanenkin liikaa voimaa, kaataa se -kaikki. Heikkous ei kuulu lainkaan sen luonteeseen; ja jos se vain on -jotakin, ei se ole koskaan vähemmän kuin sen pitää. - -Se turmeltuu tyranniaksi silloin kun se anastaa toimeenpanevan vallan, -jonka hillitsijä se vain on, tai kun se tahtoo säätää lakeja, joita sen -tulisi vain suojella. Eforien suunnaton valta, joka oli vaaraton niin -kauvan kuin Sparta säilytti tapansa, joudutti niiden turmeltumista -sitten kun se oli kerran päässyt alkuun. Näiden tyrannien murhaaman -Agis-kuninkaan veren kosti hänen seuraajansa: eforien rikos ja sen -rangaistus jouduttivat samalla tavalla tasavallan perikatoa; ja -Kleomeneksen jälkeen ei Sparta ollut enää mitään. Rooma kulki myös -häviöönsä samaa tietä, ja tribuunien vähitellen anastama liiallinen -valta suojeli vihdoin vapauden säilyttämiseksi laadittujen lakien -avulla keisareja, jotka tämän vapauden tuhosivat. Mitä tulee -venetsialaiseen Kymmenen Miehen neuvostoon, niin on se verioikeus, yhtä -kauhistava patriiseille kuin kansallekin, verioikeus, joka ei suinkaan -julkisesti suojele lakeja, vaan joka näiden lakien menetettyä arvonsa -vain iskee pimeässä iskuja, joita ei uskalleta huomata. - -Tribuuninviran teho heikkenee niinkuin hallituksenkin sen jäsenten -lisääntyessä. Kun roomalaiset kansantribuunit, joita oli ensin kaksi, -sitten viisi, halusivat korottaa tämän luvun kaksinkertaiseksi, antoi -senaatti heidän niin tehdä, koska se oli varsin varma siitä, että se -voisi siten pitää aisoissa yksiä toisten avulla; niinkuin tapahtuikin. - -Paras keino niin peloittavan virkakunnan anastuspyyteiden -ehkäisemiseksi, keino, jota ei yksikään hallitus ole tähän asti -älynnyt, olisi se, ettei tätä virkakuntaa tehtäisi pysyväksi, vaan että -säädettäisiin määräajat, jolloin se olisi kokonaan lakkautettuna. Nämä -väliajat, joiden ei tulisi olla niin pitkiä, että väärinkäytökset -ennättäisivät juurtua, saattaisi laki määrätä sillä tavalla, että niitä -olisi tarvittaessa helppo lyhentää erikoisilla valtuuksilla. - -Tästä keinosta ei minun nähdäkseni johdu minkäänlaisia haittoja, koska, -niinkuin olen sanonut, tribuunintoimi ei kuulu valtiojärjestykseen ja -koska sen voi siis siitä poistaakin tämän siitä kärsimättä; ja se -näyttää minusta tehokkaaltakin, koska äskettäin asetettu virkamies ei -lähde siitä vallasta, mikä oli hänen edeltäjällään, vaan siitä, minkä -laki hänelle antaa. - - - - -Kuudes luku. - -Diktaattorinvirasta. - - -Lakien jäykkyys, joka estää niitä taipumasta tapausten mukaan, saattaa -eräissä olosuhteissa tehdä ne tuhoatuottaviksi ja aiheuttaa niiden -kautta valtion häviön jossakin uhkaavassa käänteessä. Muodollisuuksien -järjestys ja hitaus vaativat oman aikansa, jota olosuhteet eivät joskus -myönnä. Saattaa esiintyä tuhansia tapauksia, joita lainsäätäjä ei ole -ottanut lainkaan huomioon; ja erinomaisen tarpeellinen ennakkotieto -onkin se, ettei kaikkea voida ennakolta tietää. - -Ei tule siis suinkaan tahtoa lujittaa valtiollisia laitoksia siihen -määrään, ettei enää kyetä niiden toimintaa seisauttamaan. Itse -Spartakin antoi joskus lakiensa levätä. - -Mutta vain kaikkein suurimmat vaarat voivat oikeuttaa yleisen -järjestyksen rikkomisesta johtuvan vaaran, eikä tule milloinkaan -lakkauttaa lakien pyhää valtaa muulloin kuin silloin, kun on kysymys -isänmaan pelastamisesta. Tällaisissa harvinaisissa ja ilmeisissä -tapauksissa pidetään huolta yleisestä turvallisuudesta erikoisella -päätöksellä, joka uskoo sen säilyttämisen kaikkein arvokkaimmalle. Tämä -valtuutus voidaan antaa kahdella tavalla, aina vaaran laadun mukaan. - -Jos hallituksen toimitehon lisääminen on riittävä apukeino, keskitetään -tämä hallitus sen yhden tai kahden jäsenen käsiin; täten ei muuteta -lakien pätevyyttä, vaan ainoastaan niiden käyttelemisen muotoa. Mutta -jos taas vaara on niin suuri, että lakien koneisto on sen torjumisen -esteenä, silloin nimitetään ylipäällikkö, joka käskee kaikki lait -vaikenemaan ja keskeyttää hetkeksi ylimmän valtiovallan; sellaisessa -tapauksessa ei yleistahdosta voida olla epätietoisia, koska kansan -ensimäisenä tarkoituksena ilmeisesti on, ettei valtio joutuisi -perikatoon. Tällä tavalla ei lakiasäätävän vallan seisahduttaminen -suinkaan merkitse sen poistamista kokonaan: hallitusmies, joka pakottaa -sen vaikenemaan, ei voi pakottaa sitä puhumaan; hän vallitsee sitä, -voimatta sitä edustaa; hän saattaa tehdä kaikkea, paitsi lakeja. - -Edellistä keinoa käytti Rooman senaatti silloin kun se vakiintuneen -kaavan mukaisesti antoi konsulien huoleksi tasavallan pelastamisen; -jälkimäinen tuli kysymykseen silloin kun toinen kahdesta konsulista -nimitti diktaattorin,[56] minkä tavan Rooma oli oppinut Albalta. - -Tasavallan alkuaikoina turvauduttiin sangen usein diktaattorin -asettamiseen, koska valtio ei ollut vielä kylliksi vakiintunut -voidakseen pysyä pystyssä vain oman järjestyksensä voimalla. Kun -turmeltumattomat tavat tekivät silloin tarpeettomiksi monet niistä -varokeinoista, jotka olisivat olleet välttämättömiä jonakin toisena -aikana, ei pelätty diktaattorin käyttävän väärin valtaansa eikä -yrittävän pitää sitä määräaikaa kauvemmin. Näytti päinvastoin siltä, -että niin suuri mahti rasitti ankarasti sitä, jolle se oli uskottu, -niin kiireesti pyrki hän siitä luopumaan, ikäänkuin olisi ollut liian -vaivaloinen ja liian vaarallinen tehtävä olla lakien sijassa. - -Niinpä ei väärinkäytösten vaara, vaan arvon alenemisen vaara saatakaan -minua moittimaan tämän korkeimman viran varomatonta käyttämistä -alkuaikoina. Sillä kun sitä tuhlailemalla tuhlattiin vaaleihin, -vihkimyksiin ja kaikenlaisiin puhtaasti muodollisiin toimituksiin, oli -pelättävissä, että se muuttuisi vähemmän kunnioitusta herättäväksi -silloin kun sitä tosiaan tarvittiin ja että totuttaisiin pitämään vain -turhana arvonimenä virkaa, jota käytettiin vain turhiin juhlamenoihin. - -Tasavallan loppuaikoina käyttivät varovaisemmiksi muuttuneet -roomalaiset diktaattorin apua yhtä ymmärtämättömästi säästellen kuin he -olivat ennen käyttäneet sitä tuhlaten. Oli helppoa huomata, että heidän -pelkonsa oli huonosti perusteltu, että pääkaupungin heikkous oli -silloin sen turvana sen piirissä asuvia hallitusmiehiä vastaan, että -diktaattori saattoi eräissä tapauksissa puolustaa yleistä vapautta -voimatta milloinkaan sitä vahingoittaa ja ettei Rooman kahleita -suinkaan tultaisi takomaan Roomassa itsessään, vaan sen sotajoukoissa: -se vähäinen vastarinta, mitä Marius kykeni tekemään Sullalle ja -Pompejus Caesarille, osoitti selvästi, mitä voitiin odottaa sisäiseltä -virkamahdilta ulkoisen voiman kukistamiseksi. - -Tämä erehdys sai roomalaiset tekemään suuria virheitä. Suuren virheen -tekivät he esimerkiksi silloin, kun eivät nimittäneet diktaattoria -Catilinan jutussa: sillä kun oli kysymys vain pääkaupungista ja -korkeintaan jostakin Italian maakunnasta, olisi diktaattori sillä -rajattomalla vallalla, minkä lait hänelle antoivat, helposti -hajoittanut salaliiton, jonka nyt tukahutti vain onnellisten sattumain -yhtymä, ja tällaisia onnellisia sattumiahan ei inhimillisen -varovaisuuden olisi pitänyt koskaan odottaa. - -Sen sijaan tyytyi senaatti luovuttamaan kaiken valtansa konsuleille: -mistä seurasi, että Ciceron oli voidakseen toimia tehokkaasti pakko -mennä tämän vallan rajojen yli eräässä erinomaisen tärkeässä kohdassa, -ja että jos ensimäisessä ilon huumauksessa hyväksyttiinkin hänen -menettelynsä, vaadittiin häneltä myöhemmin täydellä oikeudella tiliä -vastoin lakeja vuodatetusta kansalaisten verestä, moite, jota ei olisi -voitu kohdistaa diktaattoriin. Mutta konsulin kaunopuheisuus tempasi -kaikki mukaansa; ja kun hän itse, vaikka olikin roomalainen, rakasti -enemmän omaa kunniaansa kuin isänmaatansa, ei hän etsinyt niin paljon -laillisinta ja varminta keinoa valtion pelastamiseksi kuin keinoa -kaiken tästä selkkauksesta lähtevän kunnian anastamiseksi omalle -osalleen.[57] Niinpä kunnioitettiinkin häntä aivan oikein Rooman -vapauttajana ja rangaistiin aivan oikein lakien rikkojana. Kuinka -loistava hänen paluunsa lie ollutkin, niin oli se varmastikin vain -armonosoitus. - -Millä tavalla muutoin tämä tärkeä valtuutus annettaneekaan, niin on -välttämätöntä määrätä sen kestämisaika hyvin lyhyeksi, eikä sitä saisi -milloinkaan pidentää; sellaisissa murroskohdissa, jotka pakottavat sen -antamaan, on valtio pian joko hävitetty tai pelastettu; ja sitten kun -polttava tarve on ohi, muuttuu diktaattorinvirka tyrannimaiseksi tai -hyödyttömäksi. Roomassa, missä diktaattorien virka-aika oli vain kuusi -kuukautta, luopuivat useimmat vallastaan jo ennen määrähetkeä. Jos -virka-aika olisi ollut pitempi, ehkäpä olisivat he tunteneet houkutusta -pidentää sitä yhä, niinkuin tekivät decemvirit eli kymmenmiehet yhden -vuoden kestäneelle virka-ajalleen. Diktaattorilla oli vain niin paljon -aikaa, että hän ennätti täyttää sen välttämättömän tehtävän, jota -varten hänet oli valittu, mutta hänellä ei ollut aikaa hautoa muita -tuumia. - - - - -Seitsemäs luku. - -Sensorinvirasta. - - -Niinkuin yleistahdon julistamisen toimittaa laki. niin toimittaa -julkisen arvostelun julistamisen sensori: yleinen mielipide on -jonkunlainen laki, jonka toimeenpanija sensori on ja jota hän vain -ruhtinaan tavoin sovelluttaa yksityistapauksiin. - -Sensori ei ole siis suinkaan kansan mielipiteen valtias, vaan -ainoastaan sen julistaja; ja heti kun hän siitä poikkeaa, ovat hänen -päätöksensä turhia ja tehottomia. - -On hyödytöntä eroittaa jonkun kansakunnan tavat sen kunnioituksen -esineistä; sillä kaikki tuo lähtee samalta perustalta ja sekaantuu -pakostakin keskenään. Kaikkien maailman kansojen keskuudessa ei -suinkaan luonto määrää niiden käyttämien nautintojen valintaa, vaan -yleinen mielipide. Opastakaa ihmisten mielipiteet oikealle tolalle ja -heidän tapansa puhdistuvat itsestään. Aina rakastetaan sitä, mikä on -kaunista tai mitä pidetään kauniina, mutta juuri tässä arvostelussa -erehdytään: tätä arvostelua tulee siis ohjata. Joka arvostelee tapoja, -arvostelee kunniaa, ja joka arvostelee kunniaa, saa lakinsa yleiseltä -mielipiteeltä. - -Jonkun kansan mielipiteet syntyvät sen valtiojärjestyksestä; vaikka -laki ei määrääkään tapoja, synnyttää lainsäädäntö ne kuitenkin: milloin -laki heikkenee, turmeltuvat tavatkin; mutta silloin ei sensorien -arvostelu kykene tekemään sitä, mitä lakien voima ei kyennyt tekemään. - -Tästä seuraa, että sensorien toiminta saattaa olla hyödyllinen tapojen -säilyttämiseksi, mutta ei koskaan niiden palauttamiseksi entiselleen. -Asettakaa sensoreja lakien tehokkuuden aikana: heti kun ne ovat tämän -tehokkuuden menettäneet, on kaikki epätoivoista; ei millään laillisella -eikä oikeutetulla ole enää voimaa sitten kun ei sitä ole enää -laeillakaan. - -Sensorien toiminta pitää hyviä tapoja voimassa, estämällä yleistä -mielipidettä turmeltumasta, pitämällä huolta sen oikeasta suunnasta -viisailla menettelytavoilla, joskus suorastaan antamalla sille määrätyn -muodon silloin kun se vielä häilyy. Tapa käyttää varamiehiä -kaksintaisteluissa, tapa, joka oli yltynyt suoranaiseksi raivoksi -Ranskan kuningaskunnassa, hävisi sieltä yksinomaan näiden sanojen -voimasta, jotka olivat luettavina eräässä kuninkaallisessa -julistuksessa: _Mitä niihin tulee, jotka ovat kyllin raukkamaisia -kutsuakseen varamiehiä_... Kun tämä arvostelu kävi edeltäpäin samaan -suuntaan kuin yleisönkin arvostelu, määräsi se sen yhdellä iskulla. -Mutta kun samaiset julistukset tahtoivat tehdä tiettäväksi, että oli -myöskin raukkamaista antautua kaksintaisteluun, mikä oli kylläkin aivan -totta, mutta yleisen mielipiteen vastaista, teki yleisö pilkkaa -sellaisesta päätöksestä, josta se oli jo muodostanut oman arvostelunsa. - -Olen maininnut muualla,[58] että kun yleinen mielipide ei siedä -minkäänlaista pakkoa, ei pakosta saanut myöskään näkyä jälkeäkään -virkakunnassa, joka oli asetettu sitä edustamaan. Ei voi liiaksi -ihailla sitä taitoa, millä roomalaiset ja vielä paremmin -lakedaimonilaiset käyttelivät tätä uudempien kansojen keskuudesta -kokonaan hävinnyttä vaikutuskeinoa. - -Jos huonoista tavoistaan tunnettu mies oli esittänyt oivallisen -mielipiteen Spartan neuvostossa, toimittivat eforit sitä huomioon -ottamatta jonkun hyveellisen kansalaisen tekemään saman ehdotuksen. -Mikä kunnia yhdelle, mikä häpäisevä huomautus toiselle, kehumatta tai -moittimatta kumpaakaan! Eräät juoppolallit saastuttivat kerran -Samos-saarella[59] eforien virkaistuimen: seuraavana päivänä -kuulutettiin julkisesti ruokoton esiintyminen samoslaisille sallituksi. -Todellinen rangaistus ei olisi koskenut niin ankarasti kuin moinen -lupa. Kun Sparta on lausunut mielipiteensä siitä, mikä on tai mikä ei -ole kunniallista, ei Kreikka vetoa sen tuomioista. - - - - -Kahdeksas luku. - -Kansalaisuskonnosta. - - -Ihmisillä ei alkuaan ollut muita kuninkaita kuin jumalat, eikä muuta -hallitusta kuin jumalhallitus. He ajattelivat samoin kuin Caligula ja -ajattelivat siihen aikaan oikein. Tarvitaan pitkällistä tunteiden ja -käsitystapojen muutosta, ennenkuin ihminen jaksaa alistua hyväksymään -kaltaisensa herrakseen ja uskoa tulevansa hyvin toimeen silläkin -tavalla. - -Yksin siitä seikasta, että jumala asetettiin jokaisen valtiollisen -yhdyskunnan pääksi, seurasi, että oli yhtä monta jumalaa kuin -kansaakin. Kaksi toisilleen vierasta ja melkein aina toisilleen -vihamielistä kansaa ei voinut kauvan tunnustaa samaa herraa: kaksi -keskenään taistelevaa sotajoukkoa ei voisi totella samaa päällikköä. -Näin oli kansallisista jakautumisista seurauksena monijumalaisuus ja -siitä taas uskonnollinen ja kansallinen suvaitsemattomuus. jotka ovat -luonnostaan sama asia, niinkuin jälempänä osoitetaan. - -Kreikkalaisten päähänpisto nähdä omia jumaliaan raakalaiskansojen -keskuudessa johtui siitä päähänpistosta, että he olivat mielestään myös -näiden kansojen luonnollisia ylivaltiaita. Mutta meidän päivinämme -tuhlataan oppineisuutta sangen naurettavalla tavalla silloin kun -väitetään eri kansojen jumalia samoiksi olennoiksi; ikäänkuin Moolok, -Saturnus ja Kroonos voisivat olla yksi ja sama jumala; ikäänkuin -foinikialaisten Baal, kreikkalaisten Zeus ja latinalaisten Jupiter -voisivat olla sama jumala; ikäänkuin voisi olla mitään yhteistä -haaveolennoiila, joilla on eri nimetkin! - -Mutta jos kysyttäisiin, kuinka pakanuuden aikana, jolloin jokaisella -valtiolla oli omat palvontamenonsa ja jumalansa, ei ollut lainkaan -uskonsotia, niin vastaan minä sen johtuneen juuri siitä, ettei -ainoakaan valtio, jolla oli oma jumalanpalveluksensa yhtä hyvin kuin -hallituksensakin, eroittanut jumaliaan laeistaan. Valtiollinen sota oli -samalla myös uskonnollista sotaa: jumalain hallintoalueiden rajat -kulkivat niin sanoaksemme pitkin kansakuntien rajoja. Yhden kansan -jumalalla ei ollut mitään oikeuksia toisiin kansoihin. Pakanain jumalat -eivät olleet suinkaan kateellisia jumalia; he jakoivat keskenään -maailman herruuden. Jopa taipuivat Mooses ja Heprean kansakin joskus -tähän käsitykseen Israelin jumalasta puhuessaan. He pitivät kyllä, se -on totta, kananealaisten jumalia mitättöminä ja voimattomina olentoina, -koska nämä kananealaiset olivat henkipattoja, tuhoon vihittyjä kansoja, -joiden maat heidän oli määrä anastaa. Mutta katsokaahan vain, kuinka he -puhuivat niiden naapurikansojen jumalista, joita heidän oli kielletty -ahdistamasta! _Jos sinun jumalas Kamos on jonkun ajanut pois_, sanoi -Jefta Ammonin lapsille, _omista se ja anna meidän omistaa kaikki ne, -jotka Herra meidän Jumalamme meidän edestämme on ajanut pois_.[60] -Nähdäkseni tunnustetaan siinä hyvin selvästi Kamoksen oikeuksien ja -Israelin jumalan oikeuksien samanarvoisuus. - -Mutta kun juutalaiset, jouduttuaan ensin Babylonian kuninkaiden ja -sittemmin Syyrian kuninkaiden valtaan, tahtoivat itsepintaisesti olla -tunnustamatta mitään muuta jumalaa kuin omaansa, toimitti tämä -kieltäytyminen, jota pidettiin kapinoimisena voittajaa vastaan, heille -monia vainoja, joista kerrotaan heidän historiassaan ja joista ei nähdä -ainoatakaan muuta esimerkkiä ennen kristinuskon ilmestymistä.[61] - -Koska jokainen uskonto oli yksinomaan sidottu sen valtion lakeihin, -joka sen määräsi, ei ollut olemassa toista keinoa jonkun kansan -kääntämiseksi kuin sen orjuuttaminen eikä muita lähetyssaarnaajia kuin -valloittajat; ja kun pakko muuttaa uskoa oli voitettujen laki, täytyi -aluksi voittaa ennenkuin saattoi puhua uskon muuttamisesta. Ihmiset -eivät suinkaan taistelleet jumalain puolesta, vaan taistelivat jumalat, -niinkuin Homeroksessakin, ihmisten puolesta; kukin pyysi omalta -jumalaltaan voittoa ja maksoi sen uusilla alttareilla. Ennenkuin -roomalaiset valloittivat jonkun paikan, kehoittivat he sen jumalia -poistumaan; ja jos he jättivät tarentumilaisille näiden vihastuneet -jumalat, niin tapahtui se siksi, että he pitivät näitä jumalia omien -jumaliensa alamaisina, joiden oli pakko osoittaa niille nöyryyttään: he -jättivät voitetuille näiden jumalat, niinkuin he jättivät heille heidän -lakinsa. Kapitoliumin Jupiterille lahjoitettu seppele oli useinkin -ainoa vero, mitä he tässä suhteessa vaativat. - -Kun roomalaiset olivat valtansa mukana levittäneet myös uskontoaan ja -jumaliaan ja usein vielä itse omaksuneet voitettujen jumalia -myöntämällä molemmille kansalaisoikeudet, kerääntyi tämän laajan -valtakunnan kansoille vähitellen suuret joukot jumalia ja -palvontamenoja, jotka olivat kutakuinkin samanlaisia kaikkialla: ja -siitä syystä muodosti pakanuus lopulta koko silloin tunnetussa -maailmassa vain yhden ja saman uskonnon. - -Tällaisten olosuhteiden vallitessa tuli Jeesus maan päälle perustamaan -hengen valtakuntaa: kun uskonnollinen periaate joutui näin eroon -valtiollisesta, oli siitä se seuraus, että valtio lakkasi olemasta yksi -yhtenäinen kokonaisuus ja että syntyi paljon sisäisiä eripuraisuuksia, -jotka eivät ole koskaan suoneet kristityille kansoille rauhaa. Mutta -kun tämä uusi toiseen maailmaan kuuluvan valtakunnan ajatus ei jaksanut -koskaan pystyä pakanain päähän, pitivät he aina kristittyjä oikeina -kapinoitsijoina, jotka alistumista teeskennellen odottivat vain sopivaa -hetkeä päästäkseen riippumattomiksi, jopa suorastaan kaikkien -käskijöiksi ja ovelasti anastaakseen vallan, jota he olivat -heikkoudessaan kunnioittavinaan. Ja se oli syynä vainoihin. - -Se, mitä pakanat pelkäsivät, tapahtui. Silloin muutti kaikki muotoaan: -nöyrät kristityt muuttivat puhetapaansa, ja pian nähtiin tuon n.s. -toiseen maailman kuuluvan valtakunnan sukeutuvan näkyvän päämiehen -johdossa kaikkein häikäilemättömimmäksi itsevaltiudeksi tässä -maailmassa. - -Mutta kun on silti aina ollut olemassa myös ruhtinas ja maallisen -valtion lait, on tästä kaksoisvaltiudesta ollut seurauksena -lakkaamattomia tuomiovallan ristiriitoja, jotka ovat tehneet kaiken -hyvän valtiojärjestyksen mahdottomaksi kristityissä maissa, eikä -koskaan ole päästy selville siitä, kumpaako oli velvollisuus totella, -maallista valtiasta vaiko pappia. - -Useat kansat ovat kuitenkin sekä Europassa että sen naapuristossa -tahtoneet säilyttää tai uudelleen saattaa voimaan vanhan järjestelmän, -mutta menestyksettä: kristinuskon henki on voittanut kaikkialla. Pyhä -uskonto on aina jäänyt tai päässyt riippumattomaksi ylimmästä -valtiovallasta, ja sen ja valtioruumiin väliltä on aina puuttunut -välttämätön yhdysside. Muhammedilla oli hyvin järkeviä näkökantoja ja -hän liitti valtiollisen järjestelmänsä lujaksi kokonaisuudeksi; ja niin -kauvan kuin hänen luomansa hallitusmuoto pysyi voimassa kaliifien, -hänen seuraajainsa aikana, oli tämä hallitus ehdottoman eheä ja sikäli -siis hyvä. Mutta kun arabialaisista oli tullut ylellisiä, sivistyneitä, -hienostuneita, velttoja ja pelkurimaisia, joutuivat he raakalaisten -ikeeseen: silloin alkoi taas molempien mahtien erkaneminen toisistaan. -Vaikka tämä erkaneminen onkin muhamettilaisten keskuudessa vähemmän -ilmeinen kuin kristittyjen, on se kuitenkin olemassa, varsinkin Alin -perustamassa lahkossa; ja on valtioita, kuten esim. Persia, missä se -pyrkii lakkaamatta näkyviin. - -Meidän keskuudessamme ovat Englannin kuninkaat asettuneet myös kirkon -päämiehiksi; saman ovat tehneet tsaarit: mutta tässäkin asemassa -ollessaan eivät he ole joutuneet niin paljon herroiksi kuin -palvelijoiksi; he ovat saaneet pikemmin vain vallan tukea kirkkoa kuin -oikeuden toimittaa siinä muutoksia; he eivät ole sen piirissä -lainsäätäjiä, vaan ainoastaan ruhtinaita. Kaikkialla, missä papisto -muodostaa lujan yhdyskunnan,[62] on se herra ja lainsäätäjä -isänmaassaan. On siis olemassa kaksi mahtia, kaksi ylintä valtaa myös -Englannissa ja Venäjällä, aivan niinkuin muuallakin. - -Kaikista kristityistä kirjailijoista on filosofi Hobbes ainoa, joka on -mainiosti älynnyt sekä vian että sen parannuskeinon, joka on uskaltanut -ehdottaa kotkan molemmat päät yhdistettäviksi ja kaikki alistettavaksi -palvelemaan valtiollista kokonaisuutta, jota ilman ei valtio eikä -hallitus saata milloinkaan olla hyvin järjestetty. Mutta hänen on -täytynyt huomata, että kristinuskon vallanhimoisen hengen oli mahdoton -sopeutua hänen järjestelmäänsä ja että papin etu tulisi aina olemaan -valtion etua voimakkaampi. Hänen valtiollisissa opeissaan esiintyvä -hirveä ja väärä ei ole tehnyt niitä niin vihatuiksi kuin niissä -ilmenevät oikeat ja todet kohdat.[63] - -Luullakseni olisi historiallisia tosiasioita tältä näkökannalta lähtien -kehittelemällä hyvin helppo kumota Baylein ja Warburtonin vastakkaiset -mielipiteet, edellinen kun väittää, ettei minkäänlainen uskonto ole -hyödyllinen valtiolliselle yhdyskunnalle, jälkimäisen taas kannattaessa -sitä ajatusta, että kristinusko on sen voimakkain tuki. Edelliselle -kävisi todistaminen, ettei ikinä ole vielä valtiota perustettu uskonnon -olematta sen pohjana: ja jälkimäiselle, että kristillinen laki on -syvimmältään enemmän vahingollinen kuin hyödyllinen valtion lujalle -järjestäytymiselle. Jotta kävisi täysin ymmärrettäväksi, mitä minä -ajattelen, on minun vain tarvis hiukan tarkistaa uskontoon kohdistuvia -ja aiheeseeni liittyviä liian epämääräisiä käsitteitä. - -Tarkastettuna suhteessaan yhteiskuntaan, joka on joko yleinen tai -yksityinen, on uskontokin jaettavissa kahteen lajiin, nimittäin ihmisen -uskontoon ja kansalaisen uskontoon. Edellinen, joka tulee toimeen ilman -temppelejä, ilman alttareja, ilman kirkonmenoja, joka rajoittuu vain -puhtaasti sisäiseen ylimmän jumalan palvelemiseen ja siveyden -ijankaikkisiin velvollisuuksiin, on evankeliumin puhdasta ja -yksinkertaista uskontoa, todellista jumaluskoa, sitä, mitä voitaisiin -nimittää luonnolliseksi jumaloikeudeksi. Yhdessä ainoassa maassa -hyväksyttynä antaa jälkimäinen tälle maalle sen omat erikoiset jumalat -ja suojelijat; sillä on omat opinkappaleensa, menonsa, lakien määräämä -ulkonainen jumalanpalveluksensa: paitsi sitä yhtä ainoata kansakuntaa, -joka sitä seuraa, ovat kaikki muut sen kannalta katsoen uskottomia, -muukalaisia, raakalaisia; se ulottaa ihmisen velvollisuudet ja oikeudet -vain niin laajalle kuin alttarinsakin. Sellaisia olivat kaikki -ensimäisten kansojen uskonnot, joille voidaan antaa nimitys -valtiollinen tai aineellinen jumaloikeus. - -On olemassa myös kolmas kummallisempi uskonnon laji, joka antaa -ihmisille kaksi lakia, kaksi päämiestä, kaksi isänmaata ja joka näin -sitoo heidät ristiriitaisiin velvollisuuksiin, koska se tekee heille -mahdottomaksi olla samalla kertaa sekä uskovaisia että kansalaisia. -Sellainen on lamojen uskonto, sellainen on japanilaisten uskonto, -sellainen on roomalaiskatolinen kristinusko. Tätä jälkimäistä voidaan -sanoa pappisuskonnoksi. Siitä on seurauksena jonkunlainen -epäyhteiskunnallinen sekaoikeus, jolla ei ole nimeä. - -Kun näitä kolmea uskonnon lajia tarkastetaan valtiolliselta -näkökannalta, on niillä kaikilla omat vikansa. Kolmas on niin ilmeisen -kehno, että tämän kehnouden osoittaminen olisi turhaa ajan hukkaa. -Kaikki, mikä rikkoo yhteiskunnallisen yhteyden, on arvotonta: kaikki -laitokset, jotka saattavat ihmisen ristiriitaan itsensä kanssa, ovat -arvottomia. - -Toinen on sikäli hyvä, että se yhdistää jumalan palvelemisen ja lakien -rakastamisen, että se, tehdessään isänmaasta kansalaisten ihantelun -esineen, opettaa heille valtion palvelemisen olevan sen suojelusjumalan -palvelemista. Se on jonkunlaista jumalvaltaa, jossa ei saa olla muuta -ylimmäistä pappia kuin ruhtinas eikä muita tavallisia pappeja kuin -hallitusmiehet. Silloin on kuolema isänmaan puolesta marttyyrikuolema; -lakien loukkaaminen on jumalattomuutta; ja syyllisen tuomitseminen -yleiseen kiroukseen on samaa kuin hänen jättämisensä jumalain vihan -valtaan: _sacer estod_.[64] - -Mutta se on huono sikäli, että kun se on perustettu erehdykselle ja -vaiheelle, se pettää ihmisiä, tekee heistä herkkä- ja taikauskoisia ja -hukuttaa totisen jumalan palvelemisen turhiin menoihin. Se on myöskin -huono silloin kun se muuttuu itsevaltaiseksi ja tyrannimaiseksi ja -tekee kansan verenhimoiseksi ja suvaitsemattomaksi, ja niin se -hengittää enää vain murhaa ja teurastusta ja luulee tekevänsä pyhän -työn tappamalla jokaisen, joka ei omaksu sen jumalia. Se saattaa moisen -kansan luonnolliseen sotatilaan kaikkien muiden kanssa, tilaan, joka on -sangen haitallinen sen omalle turvallisuudelle. - -Jälellä on siis enää vain ihmisen uskonto eli kristinusko, ei suinkaan -nykyajan kristinusko, vaan evankeliumin kristinusko, joka on aivan -erilainen kuin se. Tämän pyhän, ylevän, totisen uskonnon vaikutuksesta -tunnustavat ihmiset saman jumalan lapsina kaikki toisensa veljikseen, -eikä se yhteys, joka heidät liittää toisiinsa, katkea edes -kuolemassakaan. - -Mutta kun tämä uskonto ei ole minkäänlaisessa erityisessä suhteessa -valtiokokonaisuuteen, jättää se laeille vain sen voiman, mikä niillä -itsestään on, suomatta niille minkäänlaista lisävoimaa, ja siten jää -muuan erikoisen yhteiskunnan parhaita siteitä tehottomaksi. Vieläpä -enemmänkin: kiinnittämättä suinkaan kansalaisten sydämiä valtioon, se -irroittaa ne siitä, niinkuin kaikista muistakin maallisista asioista. -Minä en tiedä mitään yhteiskunnalliselle hengelle sen vastakkaisempaa. - -Meille sanotaan, että oikeiden kristittyjen kansa muodostaisi -täydellisimmän yhteiskunnan mitä voidaan kuvitella. Minä näen tässä -olettamuksessa vain suuren ristiriidan; sillä oikeiden kristittyjen -yhteiskunta ei olisi enään ihmisten yhteiskunta. - -Sanonpa senkin, ettei tämä oletettu yhteiskunta kaikessa -täydellisyydessään olisi voimakkain eikä kestävinkään yhteiskunta: kun -se olisi niin kovin täydellinen, puuttuisi siltä yhteyttä; sen tuhoon -vievänä vikana olisi juuri sen täydellisyys. - -Jokainen täyttäisi velvollisuutensa; kansa tottelisi lakeja: päämiehet -olisivat oikeamielisiä ja maltillisia; hallitusmiehet rehellisiä, -lahjomattomia: sotilaat halveksisivat kuolemaa; ei olisi turhamaisuutta -eikä ylellisyyttä. Kaikki tämä on sangen hyvin. Mutta katsokaamme -kauvemmas. - -Kristinusko on kokonaan henkinen uskonto, joka askartelee yksinomaan -taivaallisissa asioissa: kristityn isänmaa ei ole tästä maailmasta. Hän -täyttää velvollisuutensa, se on kyllä totta; mutta hän täyttää sen -syvästi välinpitämättömänä puuhiensa hyvästä tai huonosta -menestyksestä. Kunhan hänen ei vain tarvitse itseään mistään soimata, -vähät hän huolii siitä, meneekö kaikki hyvin tai huonosti täällä maan -päällä, jos valtio kukoistaa, tuskin uskaltaa hän nauttia yleisestä -hyvinvoinnista ja hän pelkää tulevansa ylpeäksi isänmaansa kunniasta; -jos valtio käy kohti häviötään, siunaa hän Jumalan kättä, joka lepää -raskaana hänen kansansa päällä. - -Jotta yhteiskunta pysyisi rauhassa ja sopusointu vallitsisi siinä -lakkaamatta, täytyisi kaikkien kansalaisten ilman poikkeusta olla yhtä -hyviä kristittyjä. Mutta jos heidän keskuudessaan olisi onnettomuudeksi -yksi ainoakin kunnianhimoinen, yksi ainoakin tekopyhä, joku Catilina -esimerkiksi, joku Cromwell, pistäisi hän varmastikin hyvin helpolla -hurskaat kansalaiskumppaninsa pussiin. Kristillinen rakkaus ei hevin -salli ajatella pahaa lähimmäisestään. Heti kun tällainen mies on -jollakin juonella keksinyt keinon pettää heitä ja anastaa osan valtion -käskyvaltaa, nousee hän arvoasemaan: Jumala tahtoo, että häntä pitää -kunnioitettaman. Pian kohoaa hän mahtiasemaan: Jumala tahtoo, että -häntä pitää toteltaman. Entä jos tämän mahtiaseman haltija käyttää sitä -väärin? Se on ruoska, jolla Jumala kurittaa lapsiaan. Ei rohjettaisi -karkoittaa tätä anastajaa; täytyisihän silloin häiritä yleistä rauhaa, -käyttää väkivaltaa, vuodattaa verta: kaikki sellainen sopii huonosti -kristityn lempeyteen. Ja loppujen lopuksi: mitä siitä, onko sitä vapaa -tai orja tässä murheiden laaksossa? Tärkeintä on päästä paratiisiin, ja -alistuminenhan on vain yksi keino lisää sen päämäärän saavuttamiseksi. - -Entä jos syttyy ulkomainen sota? Kansalaiset marssivat nurkumatta -taisteluun: ei yksikään heistä ajattele pakoa; he tekevät -velvollisuutensa, mutta tavoittelematta intohimoisesti voittoa; -he osaavat paremmin kuolla kuin voittaa. Mitä siitä, ovatko he -voittajia tai voitetuita? Eikö Kaitselmus tiedä paremmin kuin he, -mikä heidän osansa on oleva? Kuvitelkaahan, millä tavalla ylpeä, -hurja, intohimoinen vihollinen voi käyttää hyödykseen heidän -yhtäkaikkisuuttaan! Pankaa heitä vastaan nuo uljaat kansat, joita -poltti tulinen kunnian ja isänmaan rakkaus, olettakaa kristitty -tasavaltanne Spartan tai Rooman viholliseksi: nuo hurskaat kristityt -lyötäisiin, murskattaisiin, tuhottaisiin ennen kuin he ennättäisivät -sitä huomatakaan, tai saisivat he kiittää pelastuksestaan vain sitä -halveksumista, jota heidän vihollisensa tuntisi heitä kohtaan. Minun -mielestäni oli se kaunis vala, minkä Fabiuksen sotilaat vannoivat; he -eivät vannoneet kuolevansa tai voittavansa: he vannoivat palaavansa -kotiin voittajina ja he pitivät valansa. Kristityt eivät olisi -milloinkaan tehneet moista valaa: he olisivat pelänneet siten -kiusaavansa Jumalaa. - -Mutta minä erehdyn puhuessani kristitystä tasavallasta: kumpikin näistä -kahdesta sanasta tekee toisen mahdottomaksi. Kristinusko saarnaa vain -orjuutta ja alistumista. Sen henki on liian suosiollinen tyranniudelle, -jottei tämä käyttäisi sitä kaikissa tilaisuuksissa hyväkseen. Oikeat -kristityt ovat omiaan orjiksi: he tietävät sen eivätkä siitä isosti -kuohahda; tällä lyhyellä elämällä on liian vähän arvoa heidän -silmissään. - -Kristityt sotajoukot ovat erinomaisia, sanotaan meille. Minä kiellän -sen. Näytettäköön minulle sellaisia! Minä puolestani en tunne -kristittyjä sotajoukkoja. Minulle mainitaan ristiretket. Lähtemättä -kiistelemään ristinsoturien urhoollisuudesta, minä huomautan vain, että -he eivät olleet suinkaan kristittyjä, vaan papin sotilaita, kirkon -kansalaisia; he taistelivat tämän kirkon hengellisen kotimaan puolesta, -josta se oli tehnyt maallisen kotimaan, ei kukaan tiedä, millä tavalla, -jos asiaa katsotaan tarkemmin, merkitsee tämä pakanuuteen palaamista: -kun ei evankeliumi perusta minkäänlaista kansallista uskontoa, on -jokainen pyhä sota mahdoton kristittyjen keskuudessa. - -Pakanallisten keisarien aikana olivat kristityt sotilaat urhoollisia; -kaikki kristityt kirjailijat vakuuttavat niin. Ja minä uskon sen: se -oli kilvoittelemista kunniasta pakanallisten joukkojen kanssa. Heti kun -keisarit muuttuivat kristityiksi, ei tätä kilvoittelua enään ollut; ja -kun risti oli karkoittanut kotkan, hävisi roomalainen sankaruus -kokonaan. - -Mutta jättäkäämme nämä valtiolliset mietteet ja palatkaamme oikeuteen -ja määrätkäämme tämän tärkeän kohdan periaatteet. Oikeus, jonka -yhteiskuntasopimus antaa ylimmälle valtiovallalle alamaisiin nähden, ei -ulotu, niinkuin olen jo sanonut, yli yhteisen hyödyn rajojen. -"Tasavallassa", lausuu Argensonin markiisi, "on kukin täysin vapaa -siinä, mikä ei tuota toisille vahinkoa". Siinä on muuttumaton raja; -sitä ei voida täsmällisemmin määrätä. En ole voinut kieltää itseltäni -nautintoa viitata joskus tähän käsikirjoitukseen, vaikka yleisö ei sitä -tunnekaan, kunnioittaakseni kuuluisan ja arvokkaan miehen muistoa, -miehen, joka säilytti ministerinäkin todellisen kansalaisen sydämen ja -oikeat ja järkevät mielipiteet maansa hallitsemisesta. - -Alamaiset ovat siis velvollisia tekemään ylimmälle valtiovallalle tiliä -mielipiteistään vain sikäli kuin nämä mielipiteet ovat tärkeitä -yhteisölle. Nythän on hyvinkin tärkeätä valtiolle, että jokaisella -kansalaisella on sellainen uskonto, joka saa hänet rakastamaan -velvollisuuksiaan; mutta tämän uskonnon opinkappaleet kiinnittävät -valtion ja sen jäsenten huomiota vain sikäli kuin nämä opinkappaleet -koskevat siveysohjeita ja niitä velvollisuuksia, joita tämän uskonnon -tunnustajan on täyttäminen muita kohtaan. Jokaisella voi lisäksi olla -millaisia mielipiteitä tahansa, ilman että ylimmän valtiovallan asiana -olisi ottaa niistä selkoa; sillä kun tällä ei ole minkäänlaista -pätevyyttä toisessa maailmassa, niin ei sitä lainkaan koske se seikka, -millaisen kohtalon sen alamaiset saavat tulevassa elämässä, kunhan he -vain ovat hyviä kansalaisia tässä elämässä. - -On siis olemassa puhdas kansalaisuskontunnustus, jonka kohdat kuuluvat -ylimmän valtiovallan määrättäviin, ei varsinaisesti uskonnollisina -opinkappaleina, vaan yhteistunteeseen kohdistuvina ajattelutapoina, -joita ilman on mahdoton olla hyvä kansalainen ja uskollinen -alamainen.[65] Voimatta velvoittaa ketään niitä uskomaan, saattaa se -karkoittaa valtiosta jokaisen, joka ei niitä usko; se saattaa -karkoittaa hänet, ei jumalattomana ihmisenä, vaan epäyhteiskunnallisena -ihmisenä, joka ei kykene rakastamaan vilpittömästi lakeja ja oikeutta -eikä uhraamaan tarvittaessa henkeänsä velvollisuudelleen. Jos taas -joku, joka on julkisesti tunnustanut nämä opinkappaleet, menettelee -niinkuin hän ei niihin uskoisikaan, rangaistakoon häntä kuolemalla: hän -on tehnyt rikoksista suurimman, hän on valehdellut lakien edessä. - -Kansalaisuskonnon opinkappaleiden tulee olla yksinkertaisia. -vähälukuisia, täsmällisesti kaavaeltuja, vailla selityksiä ja -muistutuksia. Kaikkivaltiaan, viisaan, laupiaan, huoltavan ja kaitsevan -jumaluuden olemassaolo, tuleva elämä, oikeamielisten onni, pahojen -rangaistus, yhteiskuntasopimuksen ja lakien pyhyys, siinä myönteiset -opinkappaleet. Mitä tulee kielteisiin, rajoitan ne yhteen ainoaan; se -on suvaitsemattomuus: se kuuluu hylkäämiimme uskonnonmuotoihin. - -Ne, jotka eroiltavat toisistaan valtiollisen suvaitsemattomuuden ja -jumaluusopillisen suvaitsemattomuuden, erehtyvät minun nähdäkseni: nämä -kaksi suvaitsemattomuutta ovat eroittamattomia. On mahdotonta elää -rauhassa ihmisten kanssa, joita pitää kadotukseen tuomittuina; jos -heitä rakastaisi, vihaisi Jumalaa, joka heitä rankaisee; täytyy -ehdottomasti joko kääntää heidät tai kiusata heitä kaikin tavoin. Missä -ikinä jumaluusopillinen suvaitsemattomuus on sallittu, siellä on sen -mahdotonta olla vaikuttamatta yhteiskunnallisiinkin oloihin;[66] ja -heti kun se pääsee niihin vaikuttamaan, ei ylin valtiovalta ole enään -ylin valtiovalta, ei edes maallisissa asioissa: siitä hetkestä ovat -papit todellisia valtiaita ja kuninkaat ovat vain heidän -palvelijoitaan. - -Nykyään, jolloin ei enään ole eikä enää voi ollakaan ehdotonta -kansallista uskontoa, on suvaittava kaikkia niitä uskontoja, jotka -suvaitsevat toisia, mikäli niiden opinkappaleissa ei esiinny mitään -kansalaisvelvollisuuksien vastaista. Mutta jokainen, joka rohkenee -sanoa: _Kirkon ulkopuolella ei ole mitään pelastusta_, on karkoitettava -valtiosta, ellei valtio ole kirkko ja ellei ruhtinas ole ylimmäinen -pappi. Sellainen opinkappale soveltuu vain jumalvaltaiseen -hallitusmuotoon; jokaiseen muuhun yhdistettynä on se turmiollinen. -Syyn, jonka tähden Henrik IV:n sanotaan omaksuneen roomalaiskatolisen -uskonnon, pitäisi saada jokainen kunniallinen ihminen ja varsinkin -jokainen ajatteleva ruhtinas hylkäämään se. - - - - -Yhdeksäs luku. - -Loppusana. - - -Esitettyäni valtio-oikeuden todelliset johtavat aatteet ja koetettuani -pystyttää valtion omalle perustalleen, olisi minun nyt vielä tuettava -sitä sen ulkonaisilla suhteilla; mikä käsittäisi kansainvälisen -oikeuden, kaupan, sodan ja valloitusten oikeuden, julkisen oikeuden, -liitot, neuvottelut. sopimukset y.m.s. Mutta tämä kaikki muodostaa -uuden, minun rajoitetulle katseelleni liian avaran tutkimusalueen; -minun olisi yleensäkin pitänyt suunnata se vain lähemmäs itseäni. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Laatikaamme liiton laatuisat säännöt. - -[2] "Valtio-oikeuden oppineet tutkimukset eivät ole useinkaan muuta -kuin vanhojen väärinkäytösten historiaa, ja huonossa asiassa on -osoitettu sitkeyttä silloin kun on otettu vaivakseen tutkia niitä -liiaksi" (_Traité des intérêts de la France avec ses voisins_, -kirjoittanut Argensonin markiisi). Niinpä juuri on Grotius tehnyt. - -[3] Kts. erästä Plutarkoksen pientä tutkielmaa, jonka nimenä on: _Onko -eläimillä järkeä?_ - -[4] Roomalaiset, jotka ymmärsivät ja kunnioittivat sotaoikeutta -paremmin kuin mikään muu maailman kansa, olivat niin tunnontarkkoja -tässä suhteessa, ettei kansalaisen ollut sallittu palvella -vapaaehtoisenakaan, ellei hän ensin ollut erikoisesti sitoutunut -taistelemaan vihollista ja nimenomaan jotakin määrättyä vihollista -vastaan. Kun se legioona, missä nuorempi Cato suoritti ensimäistä -asepalvelustaan Popiliuksen johdolla, oli laskettu hajalleen, kirjoitti -Cato Vanhempi Popiliukselle, että jos tämä salli hänen poikansa jatkaa -palvelustaan käskynsä alaisena, täytyi hänellä vannottaa uusi -sotilasvala, sillä kun ensimäinen oli käynyt mitättömäksi, ei hän enää -voinut kantaa aseita vihollisen tuhoksi. Ja samainen Cato kirjoitti -pojalleen, että tämän tuli tarkoin varoa menemästä taisteluun, ennen -kuin hän oli vannonut uuden valan. - -Tiedän kyllä, että minua vastaan voidaan vedota Clusiumin piiritykseen -ja muihin erikoistapauksiin. Mutta minä vetoan lakeihin ja tapoihin. -Roomalaiset ovat harvimmin rikkoneet lakejansa, ja vain heillä onkin -ollut niin kauniit lait. - -[5] Tämän sanan oikea merkitys on melkein kokonaan unohtunut uudempien -kansojen keskuudessa; useimmat pitävät kaupunkia kaupunkivaltiona ja -porvaria (_bourgeois_) kaupunkivaltion kansalaisena (_citoyen_). He -eivät tiedä, että talot muodostavat kaupungin, mutta että kansalaiset -muodostavat kaupunkivaltion. Tästä samasta erehdyksestä saivat -kartagolaiset ennen kalliisti maksaa. En ole lukenut nimitystä _cives_ -milloinkaan annetun jonkun ruhtinaan alamaisille, ei edes muinoin -makedonialaisille, eikä meidän päivinämme englantilaisille, vaikka nämä -ovatkin lähimpänä vapautta kuin kutkaan muut. Vain ranskalaiset -omaksuvat muitta mutkilta nimen _kansalainen_, koska ei heillä ole -siitä minkäänlaista todellista käsitystä, niinkuin voi nähdä heidän -sanakirjoistaankin: muutoinhan he tekisivät sen anastaessaan -majesteettirikoksen; tämä nimi merkitsee heidän keskuudessaan vain -hyvettä eikä oikeutta. Kun Bodin halusi puhua meidän kansalaisistamme -ja porvareistamme, teki hän raskaan erehdyksen pitäessään molempia -samoina. Hra d'Alembert ei ole hairahtunut tässä suhteessa, vaan on -kirjoituksessaan _Genève'istâ_ tarkoin eroittanut ne neljä ihmisluokkaa -(jopa viisikin, jos niihin lisätään selvät muukalaiset), jotka -kaupungissamme asuvat ja joista vain kaksi muodostaa valtion. Kukaan -muu ranskalainen kirjailija ei ole tietääkseni ymmärtänyt -_kansalainen_-sanan oikeata merkitystä. - -[6] Milloin maassa on huono hallitus, on tämä tasa-arvoisuus vain -näennäinen ja pettävä; sen tehtävänä on yksinomaan köyhän pysyttäminen -kurjuudessaan ja rikkaan anastuksissaan. Tosiasiallisesti ovatkin lait -aina hyödyksi niille, joilla jotakin on, ja vahingoksi niille, joilla -ei ole mitään; mistä seuraa, että yhteiskuntatila on edullinen -ihmisille vain sikäli kuin heillä kaikilla on jotakin ja kuin ei -kellään heistä ole liikaa. - -[7] Jotta tahto olisi yleinen, ei ole aina välttämätöntä, että se on -yksimielinen, mutta välttämätöntä on, että kaikki äänet lasketaan; -jokainen nimenomainen huomiottajättäminen rikkoo yleisyyden. - -[8] "Jokaisella edulla", sanoo Argensonin markiisi, "on erilaiset -perusteet. Kahden yksityisedun sopusointu syntyy vastakohtana -kolmannelle." Hän olisi voinut lisätä, että kaikkien etujen sopusointu -syntyy vastakohtana jokaisen yksityisen edulle. Ellei olisi lainkaan -erilaisia etuja, niin yhteistä etua tuskin huomattaisiin, tällä kun ei -olisi koskaan mitään estettä: kaikki kävisi itsestään ja valtiotaito -lakkaisi olemasta taito. - -[9] "Totta on", sanoo Machiavelli, "että eräät jakautumiset ovat -vahingollisia valtiolle, toiset taas hyödyllisiä: vahingollisia ovat -ne, jotka synnyttävät lahkoja ja puolueita; hyödyllisiä ne, jotka eivät -anna aihetta mihinkään lahkoihin eikä puolueisiin. Ellei siis valtion -perustaja kykenekään estämään vihollisuuksia siinä syntymästä, niin -tulee hänen ainakin estää niiden kehkeytyminen lahkoiksi." (_Firentsen -Historia_, VII 1.) [Rousseau esittää Machiavellin tekstin -italiankielisenä.] - -[10] Tarkkaavat lukijat, minä pyydän teitä, älkää kiirehtikö syyttämään -minua tässä ristiriitaisuudesta. En ole voinut kielen köyhyyden takia -välttää sitä oppisanoissa, mutta odottakaa. - -[11] Tällä sanalla en tarkoita yksinomaan ylimysvaltaa tai -kansanvaltaa, vaan yleensä jokaista hallitusta, jota ohjaa yleistahto, -mikä on laki. Ollakseen oikeudenmukainen ei hallitus saa sekaantua -ylimpään valtiovaltaan, vaan täytyy sen olla ylimmän vallan palvelija: -silloin on yksinvaltakin tasavalta. Tämä asia selviää seuraavassa -kirjassa. - -[12] Kansa tulee kuuluisaksi vasta sitten kun sen lainsäädäntö alkaa -rappeutua. On tietymätöntä, kuinka monta vuosisataa Lykurgoksen -lakijärjestelmä oli vaikuttanut spartalaisten onneksi, ennenkuin heistä -tuli puhe muussa Kreikassa. - -[13] Tämä vuorokeskustelu on yleisimmin tunnettu nimellä _Politikos -(Hallitusmies)_. Suom. huom. - -[14] Jotka pitävät Calvinia vain jumaluusoppineena, tuntevat huonosti -hänen neronsa laajuuden. Meidän viisaiden säädöstemme laatiminen, johon -hän otti tehokkaasti osaa, tuottaa hänelle yhtä paljon kunniaa kuin -hänen _Institutionsa_. Millaisia mullistuksia aika toimittaneekaan -meidän jumalanpalveluksessamme, niin kauvan kuin isänmaan ja vapauden -rakkaus ei ole sammunut keskuudestamme, ei ole milloinkaan lakattava -siunaamasta tämän suuren miehen muistoa. - -[15] "Tosiaankaan", sanoo Machiavelli, "ei ole niinkään kansan -keskuudessa esiintynyt erikoista lainsäätäjää, joka ei olisi -turvautunut Jumalaan, koska hän ei olisi muutoin saanut lakejaan -hyväksytyiksi; onkin olemassa useita hyödyllisiä totuuksia, joista -viisaalla miehellä saattaa olla tietoa, ilman että niissä näkyisi niin -ilmeistä järkeä, että ne kykenisivät muitakin vakuuttamaan." -(_Tutkielmia Titus Liviuksesta_, I kirja, 11. luku.) [Tässäkin esittää -Rousseau Machiavellin tekstin alkukielellä. Suom. huom.] - -[16] Kuuluisa englantilainen jumaluusoppinut (kuollut v. 1779). -Suom. huom. - -[17] Ellei kahdesta naapurikansasta toinen voisi tulla toimeen ilman -toista, olisi moinen tilanne sangen hankala edelliselle ja sangen -vaarallinen jälkimäiselle. Sellaisessa tapauksessa pyrkisi jokainen -viisas kansa hyvin pian vapauttamaan toisen tästä riippuvaisuudesta. -Keskelle Meksikon valtakuntaa saarrettu Thlascalan tasavalta piti -parempana tulla toimeen ilman suolaa kuin ostaa sitä meksikolaisilta -tai ottaa sitä edes vastaan ilmaiseksi. Viisaat thlascalalaiset näkivät -tämän anteliaisuuden alle kätkeytyvän ansan. He pysyttelivät vapaina; -ja tästä pienestä valtiosta, joka oli suljettu tämän suuren valtakunnan -sisään, tuli vihdoin sen häviön ase. - -[18] Tahdotteko siis tehdä valtion lujaksi? Lähentäkää äärimmäisiä -asteita niin paljon kuin mahdollista; älkää suvaitko äveriäitä ihmisiä, -älkääkä myös kerjäläisiä. Nämä kaksi luokkaa, jotka ovat luonnostaan -eroittamattomia, ovat yhtä tuhoisia yhteishyvälle; toisesta tulevat -tyrannien kannattajat, toisesta tyrannit: heidän välillään käydään aina -kauppaa valtion vapaudesta; yksi sen ostaa ja toinen sen myy. - -[19] "Moni ulkomaankaupan haara", sanoo Argensonin markiisi, "tarjoaa -tuskin muuta kuin näennäistä hyötyä valtakunnalle yleensä: se saattaa -rikastuttaa muutamia yksityisiä, jopa muutamia kaupunkejakin; mutta -kansakunta kokonaisuudessaan ei voita siinä mitään, eikä väestön ole -siitä suinkaan sen parempi olla". - -[20] Montesquieu. Suom. huom. - -[21] Niin annetaan Venetsiassa neuvostolle nimi _Hänen Jaloutensa. -Ruhtinas_ silloinkin, kun dogi ei ole saapuvilla. - -[22] Montesquieu: Lakien henki, III. kirja, 3. luku. Suom. huom. - -[23] Posenin maaherra, Puolan kuninkaan isä, Lotringenin herttua. -"Pidän vaarallista vapautta parempana kuin rauhallista orjuutta." -Suom. huom. - -[24] Rousseau käyttää ranskalaista sanaa _prêtres_ (papit), joka on -latinan välityksellä muodostunut kreikkalaisesta sanasta _presbyteros_: -tämä presbyteros, samoinkuin _senaatti_ (senatus: senex = vanhus) ja -_gerontit_ (gerontes = vanhukset), merkitsee _vanhempaa_ ja siis -kokeneempaa henkilöä tai henkilöryhmää, mitä Rousseau näiden nimien -luettelemisella haluaakin lausua. Suom. huom. - -[25] Onkin selvää, ettei muinaisten roomalaisten käyttämä sana -_optimaatit_ suinkaan tarkoita parhaita, vaan mahtavimpia. - -[26] On erinomaisen tärkeätä määrätä laeilla hallitusmiesten vaalitapa: -sillä jos se heitetään ruhtinaan tahdosta riippuvaksi, ei voida välttyä -joutumasta perinnölliseen ylimysvaltaan, niinkuin on käynyt _Venetsian_ -ja _Bernin_ tasavalloissa. Niinpä onkin edellinen jo aikaa sitten -hajonnut valtiona; mutta jälkimäinen on pysynyt yhäti pystyssä -senaattinsa erinomaisen viisauden turvin: se on hyvin kunnioitettava ja -hyvin vaarallinen poikkeus. - -[27] Vrt. _Valtio-oppia_, III. kirjaa, 14. lukua sekä IV. k., 10. ja -11. 1. Suom. huom. - -[28] Machiavelli oli kunnon mies ja kelpo kansalainen, mutta Medicien -huoneeseen sidottuna oli hänen pakko keskellä isänmaansa sortoa peittää -vapaudenrakkauttaan. Jo hänen inhoittavan sankarinsa valinta osoittaa -kyllin selvästi hänen salaisen tarkoituksensa; ja hänen _Ruhtinaansa_ -julistamien sekä hänen Titus Livius-tutkielmissaan ja Firentsen -historiassaan esiintyvien menettelyohjeiden vastakkaisuus todistaa, -että tällä syvällisellä valtiomiehellä on tähän asti ollut vain -pintapuolisia tai epärehellisiä lukijoita. Rooman hovi on ankarasti -kieltänyt hänen kirjansa. Sen minä uskon kernaasti: sitähän hän -selvimmin kuvaakin. - -[29] Jutun on Rousseau saanut niin uutterasti lukemaltaan -Plutarkokselta. Suom. huom. - -[30] "Sillä hyödyllisin ja samalla lyhyin keino saada selville, mikä on -hyvää ja mikä pahaa, on ajatella, mitä et ole tahtonut ja mitä taas -olet tahtonut toisen ruhtinaan hallitessa." (Tacituksen historiateoksen -I. kirja, 16. luku.) Suom. huom. - -[31] Hallitusmiehestä. - -[32] Ranskalainen tutkimusmatkailija (1643-1713), joka kuvaili -varsinkin Persiaa ja Itä-lntiaa. Suom. huom. - -[33] Rousseau kirjoittaa _cuzcuz_; yleisin muoto on _couscou_, mutta -tavataan myös sellaisia kirjoitustapoja kuin _cousse-couche_ ja -_couchecouche_. Sana on lainattu Antillien kreolinkielestä ja -tarkoittaa _tähkämesiheinän_ (Holcus spicatus) jyvää, jota neekerit -käyttävät ravintonaan. Pari _Holcus_-lajia esiintyy hyvin harvinaisina -Suomessakin, ja tämän heinäkasvin eräät sukulaiset, kuten esim. -_Andropogon sorghum_ ("durrah", "iilja") ovat Afrikan kansojen -pääviljoja. Suom. huom. - -[34] _Maniok_-kasvin juurimukuloista tehdyt jauhot tai leipä. Maniok on -Amerikan ja Afrikan kuumien vyöhykkeiden tärkeimpiä viljelyskasveja. -Sitä nimitetään myös _kassavapensaaksi_. Suom. huom. - -[35] Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä minä sanoin Toisen -kirjan yhdeksännessä luvussa suurten valtioiden haitoista; sillä siellä -oli kysymys hallituksen vallasta jäseniinsä nähden, kun taas tässä on -puhe sen voimasta alamaisiin nähden. Sen hajallaan asuvat jäsenet ovat -sen tukikohtina sen vaikuttaessa kaukaa kansaan, mutta sillä ei ole -mitään tukikohtaa vaikuttaakseen suoraan näihin jäseniinsä. Niinpä siis -muodostaa yhdessä tapauksessa vipuvarren pituus sen heikkouden, -toisessa taas sen voiman. - -[36] Saman periaatteen mukaan on arvosteltava vuosisatoja, jotka -ansaitsevat etusijan siitä syystä, että ihmiskunta on niiden kuluessa -parhaiten menestynyt. On liiaksikin ihailtu niitä aikakausia, jolloin -on nähty kirjallisuuden ja taiteiden kukoistavan, tutkimatta syvemmin -niiden viljelemisen salaista tarkoitusta, ottamatta huomioon niiden -tuhoisaa vaikutusta. _Idque apud imperitos humanitas vocabatur, quum -pars servitutis esset_. [Tacitus, _Julius Agricolan elämäkerta_, kpl. -XXI: "Ja nämä typerät ihmiset nimittivät sivistykseksi sitä, mikä oli -osa heidän orjuuttaan."] Emmekö sitten milloinkaan opi näkemään -kirjojen antamissa ohjeissa sitä karkeata oman edun tavoittelua, joka -panee niiden tekijät puhumaan? Ei, mitä he mahtanevatkaan sanoa: -milloin joku maa loistostaan huolimatta menettää asukkaitaan, niin ei -ole totta, että kaikki käy hyvin, eikä se seikka, että jollakin -runoilijalla on sadantuhannen markan tulot, riitä tekemään hänen -vuosisadastaan parasta kaikista. Täytyy katsoa vähemmän päämiesten -näennäistä rauhaa ja varmuutta kuin kokonaisten kansakuntien ja -varsinkin väkirikkaimpien valtioiden hyvinvointia. Rakeet voivat -hävittää muutamia maakuntia, mutta saavat harvoin aikaan nälänhädän. -Kapinat, kansalaissodat säikähdyttävät kovin päämiehiä; mutta ne eivät -ole kansojen todellisia onnettomuuksia, näillä kun voi olla suorastaan -hengähtämisen aika silloin kun kiistellään siitä, kuka pääsee niiden -tyranniksi. Niiden pysyvästä tilasta syntyy niiden todellinen menestys -tai hätä; milloin kaikki on poljettu ikeen alle, silloin kuihtuu -kaikki, silloin tuhoavat päämiehet niitä mielin määrin ja _ubi -solitudinem faciunt, pacem appellant_ [Tacitus, _Julius Agricolan -elämäkerta_, kpl. XXX: "kun he tekevät maan autioksi, nimittävät he -sitä rauhaksi"]. Kun maan mahtavain rettelöimiset myllersivät -Ranskan kuningaskuntaa ja kun Pariisin piispanapulainen kuljetti -parlamentissakin tikaria taskussaan, niin ei se estänyt Ranskan kansaa -elämästä onnellisena ja lukuisana kunniallisen ja vapaan hyvinvoinnin -helmassa. Muinoin kukoisti Kreikka mitä julmimpien sotien raivotessa: -veri vuoti siellä virtoinaan, ja kuitenkin oli koko maa täynnä ihmisiä. -"Näytti siltä", sanoo Machiavelli, "että meidän tasavaltamme voima vain -kasvoi murhien, maanpakotuomioiden, kansalaissotien keskellä". Sen -kansalaisten kunto, heidän tapansa, heidän riippumattomuutensa tekivät -enemmän sen vahvistamiseksi kuin kaikki sen riidat sen heikontamiseksi. -Hiukkanen kuohuntaa luo pontevuutta mieliin, ja ihmissuvun saa -todellakin menestymään vähemmän rauha kuin vapaus. - -[37] Venetsian tasavallan hidas muodostuminen ja kehittyminen -laguuniensa keskellä tarjoaa huomattavan esimerkin tällaisesta -siirtymisestä: ja varsin kummallista on, että venetsialaiset näyttävät -tuhannenkahdensadan vuoden kuluttua olevan vasta toisessa asteessa, -joka alkoi _Serrar di Consiglio'lla_ v. 1198. Mitä tulee muinaisiin -herttuoihin, joista heitä moititaan, niin on todistettu, mitä siitä -sitten sanoneekaan _Squittinio della libertà veneta_, etteivät he ole -suinkaan olleet heidän täysivaltaisia hallitsijoitaan. - -Varmaankaan ei olla esitykseni vastustamiseksi vetoamatta Rooman -tasavaltaan, joka seurasi, sanottanee, aivan päinvastaista -kehityskulkua, siirtyessään yksinvallasta ylimysvaltaan ja -ylimysvallasta kansanvaltaan. Minä en ajattele läheskään niin. - -Romuluksen ensimäinen laitos oli sekahallitus, joka piankin turmeltui -itsevaltiudeksi. Erikoisista syistä hävisi valtio ennen aikaansa, aivan -niinkuin nähdään vastasyntyneen lapsenkin kuolevan ennen miehenikään -ehtimistään: Tarquiniusten karkoitus oli todellinen tasavallan -syntymisen hetki. Mutta se ei saanut aluksi pysyvää muotoa, koska -tehtiin vain puolet työstä, kun ei poistettu patriisijärjestelmää. -Sillä kun tällä tavalla perinnöllinen ylimysvalta, joka on pahin -laillisista hallituksista, jäi ristiriitaan kansanvallan kanssa, ei -yhäti epävarma ja häilyvä hallitusmuoto päässyt vakiintumaan, niinkuin -Machiavelli on osoittanut, ennenkuin asetettiin kansantribuunit: vasta -silloin oli olemassa todellinen hallitus ja oikea kansanvalta. Kansa ei -tosiaan ollut silloin vain ylin valtiovalta, vaan myös hallitusmies ja -tuomari; senaatti oli vain alempi virasto, jonka oli määrä tasoittaa ja -keskittää hallitusta; ja konsulitkin, vaikka olivatkin patriiseja, -vaikka olivatkin ensimäisiä hallitusmiehiä, vaikka olivatkin -rajattomalla vallalla varustettuja päälliköitä sodassa, olivat Roomassa -vain kansan puheenjohtajia. - -Siitä lähtien nähtiin myös hallituksen seuraavan luontaista -taipumustaan ja pyrkivän voimakkaasti ylimysvaltaan. Kun -patriisijärjestelmä oli hävinnyt kuin itsestään, ei ylimysvalta -perustunut enää patriisikuntaan niinkuin Venetsiassa ja Genovassa, vaan -senaatin virkakuntaan, johon kuului sekä patriiseja että plebeijejä, -jopa tribuunienkin virkakuntaan silloin kun se alkoi anastaa itselleen -tehokasta valtaa: sillä nimethän eivät vaikuta mitään itse asioihin; ja -milloin kansalla on päämiehiä, jotka hallitsevat sen puolesta, niin -mikä nimi näillä päämiehillä liekin, kysymys on aina ylimysvallasta. - -Ylimysvallan väärinkäytöksistä syntyivät kansalaissodat ja -triumviraatti. Sulla, Julius Caesar, Augustus olivat itse asiassa -todellisia yksinvaltiaita; ja vihdoin hajosi valtio Tiberiuksen -itsevaltiuden aikana. Rooman historia ei siis suinkaan osoita -perussääntöäni vääräksi, vaan vahvistaa sitä yhä. - -[38] _Omnes enim et habentur et dicuntur tyranni qui potestate utuntur -perpetua, in ea civitate quae libertate usa est_. [Cornelius Nepos, -_Miltiades_, kpl. VIII: "Sillä tyranneina pidetään ja tyranneiksi -sanotaan kaikkia niitä, jotka käyttelevät pysyväistä valtaa valtiossa, -joka on ennen nauttinut vapautta."] On kyllä totta, että Aristoteles -(_Nikomakholainen siveysoppi_, VIII kirja 10. luku) eroittaa tyrannin -kuninkaasta sikäli että edellinen hallitsee omaksi hyödykseen ja -jälkimäinen yksinomaan alamaistensa hyödyksi; mutta paitsi sitä, että -yleensä kaikki kreikkalaiset kirjailijat ovat käyttäneet tätä -tyrannisanaa toisessa merkityksessä, niinkuin selviää varsinkin -Ksenophonin _Hieronista_, seuraisi Aristoteleen eroituskäsityksestä, -ettei maailman alusta alkaen olisi vielä ollut olemassa ainoatakaan -kuningasta. - -[39] Jotakuinkin siinä merkityksessä, mikä tälle nimitykselle annetaan -Englannin parlamentissa (_orateur; speaker_). Näiden tointen -samanlaisuus olisi saattanut konsulit ja tribuunit riitaan keskenään, -vaikkapa kaikki tuomiovalta olisi ollutkin lakkautettu. - -[40] _Le tiers-état_. Niin oli laita juuri Ranskassa. Suom. huom. - -[41] Jos kylmissä maissa omaksuttaisiin itämaalaisten ylellisyys ja -veltot tavat, olisi se samalla heidän kahleittensa omaksumista, se -olisi niihin sitoumista vielä lujemmin kuin he. - -[42] Sen aijoin tehdä myöhemmin tässä teoksessa silloin kun minä -ulkomaisia suhteita käsitellessäni olisin tullut valtioliittoihin, -aivan uuteen aiheeseen, jonka johtavat aatteet ovat vielä -selvittämättä. - -[43] Luonnollisestikin sillä edellytyksellä, ettei lähdetä maasta -velvollisuuksia pakoon ja yritetä väistää isänmaan palvelemista silloin -kun se tätä palvelusta tarvitsee. Pakeneminen olisi silloin rikollista -ja rangaistavaa; se ei olisi enää poistumista, vaan karkaamista. - -[44] _Historiateos_, I. kirja, 85. luku. - -[45] Tällöin on aina ajateltava vapaata tilaa: sillä muutoinhan -saattavat perhe, kiinteä omaisuus, turvapaikan puute, pakko, väkivalta -pidättää asukkaan maassa vastoin hänen tahtoaan; ja silloin ei -yksinomaan hänen oleskelunsa edellytä enää hänen suostumustaan -sopimukseen tai sopimuksen loukkaamiseen. - -[46] Genovassa on vankiloiden julkipuolella ja kaleerivankien kahleissa -luettavana sana _Libertas_ (Vapaus). Tämä kilpikirjoituksen -käyttämistapa on kaunis ja oikea. Vain kaikensäätyiset pahantekijät -estävät tosiaan kansalaista olemasta vapaa. Maassa, missä kaikki -sellaiset henkilöt olisivat kaleereilla, nautittaisiin täydellisintä -vapautta. - -[47] _Lakien henki_, II. kirja, 2. luku. Suom. huom. - -[48] Abbé Charles-Irénée de Saint-Pierre (1658-1743), tunnettu -varsinkin kirjastaan _Ikuisen rauhan suunnitelma_. Suom. huom. - -[49] _Rooman_ nimi, jonka väitetään johtuvan _Romuluksesta_, on -kreikkaa ja merkitsee _voimaa_; _Numan_ nimi on kreikkaa myös ja -merkitsee _lakia_. Onko todennäköistä, että tämän kaupungin molemmilla -ensimäisillä kuninkailla oli jo ennakolta nimet, jotka niin hyvin -vastasivat heidän myöhempiä tekojaan? - -[50] Ramnenses. - -[51] Tatienses. - -[52] Luceres. - -[53] Minä sanon _Mars-kentälle_, koska kansa kokoontui sinne -kenturioittain; molemmissa toisissa muodoissaan kokoontui kansa -Forumille tai muualle, ja silloin oli _capite censi'llä_ yhtä paljon -vaikutusta ja valtaa kuin ylhäisimmilläkin kansalaisilla. - -[54] Tämän arvalla määrätyn kenturian nimenä oli _praerogativa_, koska -se oli ensimäinen, jonka mieltä kysyttiin; ja siitä on tullut sana -_prérogative_ (etuoikeus). - -[55] Custodes, dirigitores, rogatores suffragiorum. - -[56] Tämä nimitys tapahtui salaa, yöllä, ikäänkuin olisi hävetty -kohottaa joku lakien yläpuolelle. - -[57] Tästä hän ei saattanut olla varma diktaattoria ehdottaessaan: -eihän hän uskaltanut itseään nimittää, eikä hän taas toiselta puolen -voinut luottaa siihenkään, että hänen virkaveljensä nimittäisi juuri -hänet. - -[58] Tässä luvussa viittaan vain siihen, mitä olen käsitellyt laveammin -kirjeessäni hra d'Alembert'ille. - -[59] He olivat kotoisin eräästä toisesta saaresta, jonka nimeä kielemme -hienotunteisuus estää minua tässä tilaisuudessa mainitsemasta. - -[60] _Tuomarein kirja_, XI, 24. Näin kuuluu suomalainen käännös. -Vulgatan teksti on seuraava: _Nonne ea quae possidet Chamos deus tuus, -tibi jure debentur?_ (Eivätkö kaikki ne, mitä sinun jumalasi Kamos -omistaa, kuulu oikeuden mukaan sinulle?) Rousseaun käännös kuuluu: -_Eikö sen omistamista, mikä kuuluu Kamokselle, teidän jumalallenne, ole -oikeuden mukaisesti teille myönnettävä? Me omistamme samalla -perusteella maat, jotka meidän voittoisa Jumalamme on itselleen -hankkinut_. Esitettyään alahuomautuksessa Vulgatan tekstin, jatkaa -Rousseau: Isä de Carrières on kääntänyt: _Ettekö luule teillänne olevan -oikeutta omistaa sitä, mikä kuuluu Kamokselle, teidän jumalallenne?_ -Minä en tunne heprealaisen tekstin ajatusta; mutta minä näen, että -Jefta Vulgatassa tunnustaa tosiasiallisesti Kamosjumalan oikeuden ja -että ranskalainen kääntäjä heikontaa tätä tunnustusta lisäämällä -tekstiin sanat _selon vous_ (teidän mielestänne), joita ei ole -latinalaisessa tekstissä. - -Uudemmissa ranskalaisissa raamatunkäännöksissä ei ole näitä Rousseaun -moittimia sanoja. -- Suom. huom. - -[61] On päivänselvää, ettei phokilaisia vastaan käyty n.s. pyhä sota -ollut suinkaan mikään uskonsota. Sen tarkoituksena oli pyhänraastajain -rankaiseminen eikä suinkaan vääräuskoisten kukistaminen. - -[62] On hyvin huomattava, etteivät papistoa liitä kokonaisuudeksi niin -paljon varsinaiset seurat, kuten Ranskassa, kuin kirkkojen yhteys. -Kirkkojen yhteys ja kirkosta eroittaminen muodostavat papiston -yhteiskunnallisen sopimuksen, sopimuksen, jonka avulla se on aina oleva -kansojen ja kuninkaiden valtias. Kaikki papit, jotka pitävät yhteyttä -keskenään, ovat kansalaiskumppanuksia, vaikka he sitten asuisivat -kahdessa päässä maailmaa. Tämä keksintö on valtiotaidon mestariteos. -Pakanallisten pappien keskuudessa ei ollut mitään sellaista -havaittavana: niinpä eivät he ole koskaan muodostaneetkaan yhtenäistä -pappiskuntaa. - -[63] Katsokaa m.m. eräästä Grotiuksen 11 p. huhtik. 1643 päivätystä ja -veljelle lähetetystä kirjeestä, mitä tämä oppinut mies hyväksyy ja mitä -hän paheksuu _de Cive_-kirjasta. On kyllä totta, että hän lempeyteen -taipuvaisena näyttää antavan tekijälle hyvän anteeksi pahan tähden; -mutta kaikki eivät ole niin laupiaita. - -[64] Ollos jumalille pyhitetty > ollos jumalille uhrattu > ollos -kirottu. Suom. huom. - -[65] Puolustaessaan Catilinaa koetti Caesar todistaa opin sielun -kuolevaisuudesta oikeaksi. Sitä kumotakseen eivät Cato ja Cicero -suinkaan tuhlanneet aikaa filosofoimisiin: he tyytyivät osoittamaan, -että Caesar puhui huonon kansalaisen tavoin ja esitti valtiolle -vahingollisia mielipiteitä. Ja tosiaan: _siitä_ asiastahan oli Rooman -senaatin annettava tuomionsa, eikä suinkaan mistään jumaluusopillisesta -kysymyksestä. - -[66] Kun avioliitto esimerkiksi on yhteiskunnallinen sopimus, on siitä -myös yhteiskunnallisia seurauksia, joita ilman yhteiskunnan olisi -suorastaan mahdotonta pysyä pystyssä. Olettakaamme siis, että papiston -onnistuu vallata itselleen yksinomainen oikeus vahvistaa tämä -sopimus, oikeus, joka sen täytyykin välttämättä anastaa jokaisen -suvaitsemattoman uskonnon mukaan. Eikö ole silloin selvää, että kun se -taitavasti käyttelee kirkon valtaa, se tekee tyhjäksi ruhtinaan vallan, -ruhtinaan, jolla on enää vain sen verran alamaisia kuin papisto -suvaitsee sille jättää? Jos tällä papistolla on vapaus vihkiä -avioliittoon tai ei vihkiä ihmisiä aina sen mukaan, onko heillä tai -eikö heillä ole se tai se usko; sen mukaan, hyväksyvätkö he tai -hylkäävätkö he sen tai sen opinkaavan; sen mukaan, ovatko he tämän -papiston enemmän tai vähemmän hartaita kannattajia: eikö ole selvää, -että tämä papisto viisaasti ja lujasti toimiessaaan hallitsee yksinään -perintöjä, virkoja, kansalaisia, jopa valtiotakin, joka ei voisi pysyä -pystyssä, koska sen muodostaisivat enää vain pelkät äpärät? Mutta, -sanottanee, voidaanhan väärinkäytöksistä valittaa, voidaanhan haastaa -oikeuteen, voidaanhan julkaista asetuksia, voidaanhan kirkon maallinen -omaisuus ottaa takavarikkoon. Kuinka naurettavaa! Papisto, jos sillä on -hiukankin, minä en sano rohkeutta, vaan tervettä järkeä, antaa kaiken -tämän tapahtua ja jatkaa entiseen tapaansa; se antaa kaikessa rauhassa -valittaa, haastaa, julistaa, takavarikoida ja pysyy lopultakin -valtiaana. Eipä ole minun nähdäkseni suurikaan uhraus luopua osasta, -kun varmasti tietää anastavansa kaikki. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK YHTEISKUNTASOPIMUKSESTA*** - - -******* This file should be named 53593-8.txt or 53593-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/5/9/53593 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53593-8.zip b/old/53593-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 3ac7c10..0000000 --- a/old/53593-8.zip +++ /dev/null |