diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53594-8.txt | 3516 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53594-8.zip | bin | 61833 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3516 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d4cf222 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53594 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53594) diff --git a/old/53594-8.txt b/old/53594-8.txt deleted file mode 100644 index ac58c30..0000000 --- a/old/53594-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3516 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Hiilipiirroksia, by Henryk Siekiewicz - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Hiilipiirroksia - -Author: Henryk Siekiewicz - -Translator: Maila Talvio - -Release Date: November 25, 2016 [EBook #53594] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HIILIPIIRROKSIA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -HIILIPIIRROKSIA - -Kirj. - -Henryk Sienkiewicz - - -Puolankielestä [engl. "Charcoal Sketches"] suomentanut Maila Talvio - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1901. - - - - - - - - -SISÄLLYS: - - I. Kertomuksen sankarit. - II. Uusia henkilöjä ja rumia kuvia. - III. Sankari keksii keinon. - IV. Peto pauloissa. - V. Pässinpään lakiasäätävä eduskunta ja sen johtavat miehet. - VI. Alhaison lapsi. - VII. Alhaison lapsi (jatk.) - VIII. Alhaison lapsi (jatk.) - IX. Alhaison lapsi (jatk.) - X. Neron voitto. - XI. Tarun loppu. - Jälkikirjoitus. - - - - -I. - -Kertomuksen sankarit. - - -Herrastuomarin kansliassa Pässinpään kylässä vallitsi haudan -hiljaisuus. Vanhanpuoleinen mies, herrastuomari Frans Burak, istui -pöydän ääressä, kirjoittaa raaputellen tavattomalla tarkkaavaisuudella. -Hänen kirjurinsa, nuori, toivorikas herra Zolzikiewicz[1] seisoi -ikkunan ääressä ja hätisteli kärpäsiä kasvoiltaan. - -Kansliassa oli kärpäsiä ihan kuin navetassa. Ne olivat läämineet seinät -niin likaisiksi, ettei niiden alkuperäisestä karvasta ollut jälkeäkään -jälellä. Lasi joka peitti pöydän yläpuolella riippuvan kuvan,[2] -paperit, sinetti, krusifiksi[3] ja kansliakirjat -- kaikki oli -paksunaan kärpäsenjälkiä. - -Kärpäset ryömivät herrastuomarin päällä ihan yhtä huolettomasti kuin -jos hän olisi ollut tavallinen lautamies, mutta herra Zolzikiewiczin -voideltu ja hyvänhajuinen pää niitä varsinkin houkutteli puoleensa. Sen -pään ympärillä parveili kokonaisia kärpäslaumoja ja kaljulla päälaella -istui eläviä, liikkuvia, mustia täpliä. Tuontuostakin nosti herra -Zolzikiewicz varovaisesti kättään, mutta päästi samassa kämmenensä -läjähtämään päätä vastaan. Silloin surahti kärpäsparvi lentoon ja herra -Zolzikiewicz rupesi ravistamaan pörröänsä, sormillaan keräämään raatoja -ja heittämään niitä lattialle. - -Oli iltapäivä, kello saattoi ehkä olla neljä. Kylässä vallitsi -täydellinen hiljaisuus, sillä ihmiset olivat vainioillaan. -Kansliahuoneen ikkunan takana syyhytti lehmä selkäänsä seinää vastaan, -vähäväliä näkyi ruudun läpi sen pärisevät sieraimet ja kuono, josta -valui kinaa. - -Välistä heilautti se taappäin raskasta päätään, suojellakseen itseään -kärpäsiltä ja silloin raapasivat sarvet seinää. Samassa katsahti herra -Zolzikiewicz ikkunaan ja huudahti: - --- Kyllä minä sinut siitä opetan! - -Sitte katsoi hän peiliin joka riippui ikkunan pielessä ja silitti -hiuksiaan. - -Vihdoin katkaisi herrastuomari hiljaisuuden. - --- Herra Zolzikiewicz, virkkoi hän masurilaismurteella, -- -kirjoittakaappa te nyt se raportti, minulta ei se oikein tahdo luistaa -ja olettehan te sitäpaitsi kyläkunnan kirjuri. - -Mutta herra Zolzikiewicz sattui olemaan huonolla tuulella ja kun hän -oli huonolla tuulella, niin täytyi herrastuomarin pitää huolta -kaikesta. - --- No ja entä jos olenkin kirjuri? -- vastasi hän ylenkatseellisesti. --- Kirjurin tehtävä on kirjoittaa päällikölle ja komisariukselle, mutta -herrastuomareille, teidän vertaisillenne, saatte itse kirjoittaa. - -Majesteetillisella ylenkatseella lisäsi hän vielä: - --- Mikä se herrastuomari muka on olevinaan? Talonpoika se on eikä -mitään muuta. Talonpoika on talonpoika, vaikka voissa paistettaisiin. - -Sitte hän taaskin sukasi hiuksiaan ja katsahti peiliin. - -Herrastuomari loukkaantui ja puhkesi puhumaan: - --- No jopa nyt jotakin! Tietäkää, että minä olen juonut teetä -_komsarjuksen_ kanssa. - --- Teetä! onpa siinä kehumisen varaa! vastasi Zolzikiewicz entiseen -tapaansa. -- Ehkäpä vielä ilman aarakkia? - --- Aarakin kanssa! niinpä niinkin. - --- Vaikkapa vaan aarakin kanssa -- mutta minä en siltä kirjoita -raporttia. - -Herrastuomari tulistui. - --- Koska herra on niin hentoa tekoa, niin kuka käski pyrkimään -kirjuriksi? - --- Kuka teitä sitte käski pyrkimään? Minä olin päällikön tuttava ja... - --- Kyllä kai, mutta kun hän tänne tulee, niin ei herra uskalla -hiiskahtaakaan... - --- Burak, Burak! huomaan ettette pidä kieltänne kurissa. Minä olen jo -muutenkin kyllästynyt talonpoikiinne ja kirjurintoimiinne. Ihminen joka -on saanut hienon kasvatuksen aivan raaistuu teidän joukossanne. Jahka -minä tässä vielä oikein suutun, niin heitän sekä teidät että koko -kirjurinviran hiiteen. - --- Vai niin! No mitä herra sitte rupeaa tekemään? - --- Ettäkö mitä? Luuletteko että minun pitää panna hampaat naulaan ilman -tätä kirjurin virkaa? Hienosti kasvatettu mies kyllä tulee toimeen. -Älkää te ensinkään surko hienosti kasvatetun miehen kohtaloa. Vasta -eilen sanoi minulle reviisori Stolbicki:[4] "aijai sinua Zolzikiewicz, -sinusta se vasta helkkarin alireviisori tulisi: sinähän kuulet ruohon -kasvavan." Sellaisia sanoja ei sanota tyhmeliineille. Minä annan -palttua teidän kirjurinviroillenne. Hienosti kasvatettu mies... - --- No, no, ei se maailma nyt siltä nurin mene. - --- Ei, maailma tosin ei mene nurin, mutta te saatte kastaa sutinne -tervapyttyyn ja sillä sudilla kirjoittaa kirjanne. Ja kyllä teidän -tulee lämmin, kun patukka paukkuu selässänne. - -Herrastuomari alkoi raappia päätään. - --- Mitä herra kanssa paikalla nousee takajaloilleen! - --- Mitä te sitte älmennätte suun täydeltä... - --- Jätetään se nyt sikseen. - -Taas syntyi hiljaisuus, ainoastaan herrastuomarin kynä raapiskeli -hitaasti paperia. - -Vihdoin hän oikaisihe, pyyhkäisi kynää takkiinsa ja huudahti: - --- No, nyt se on valmis, jumalankiitos. - --- Lukekaappas nyt sitte mitä siinä olette töhrinyt. - --- Töhrin mitä piti töhriä, kirjoitin kaikki mitä piti kirjoittaa. - --- Lukekaa nyt vaan, kun sanon. - -Herrastuomari kävi molemmin käsin kiinni paperiin ja alkoi lukea: - -"Herrastuomarille _Ovisalvan_ seurakunnassa. Nimeen Isän ja Pojan ja -Pyhän Hengen. Amen. Päällikkö on käskenyt että sotamiesluettelot pitää -lähettää Maarianpäiväksi ja että henkiluettelot kirkonkirjan mukaan -siellä pappilassa ja ne meidän talonpojat tulevat teidän luo -leikkuulle, ymmärrättekö että se pitää kirjoittaa ja että leikkuumiehet -kanssa pitää lähettää Maarianpäiväksi, kun ovat täyttäneet -kahdeksantoista vuotta, sillä jos ette sitä tee, niin saatte pitkin -turpaanne, jota itselleni ja teille toivotan Amen." - -Kelpo herrastuomari oli joka sunnuntai kuullut rovastin lopettavan -saarnansa tällä tavalla, sentähden piti hän tietysti tätä loppua sekä -välttämättömänä että virallisen kirjoitustavan mukaisena. Mutta -Zolzikiewicz purskahti nauruun. - --- Sekö siitä nyt tuli? virkkoi hän. - --- Herra saa sitte kirjoittaa paremmin. - --- Tietysti minä kirjoitan, sillä minua hävettää koko Pässinpään -puolesta. - -Näin sanottuaan Zolzikiewicz istuutui, otti kynän käteensä, piirsi -sillä kaaren ilmaan ikäänkuin päästäkseen alkuun ja rupesi sitte -nopeasti kirjoittamaan. - -Pian oli kirjoitus valmis; sen tekijä silitti hiuksiaan ja luki sitte -ääneen: - -"Pässinpään seurakunnan herrastuomari Ovisalvan seurakunnan -herrastuomarille!" - -"Koska korkeitten viranomaisten käskyn mukaan sotilasluetteloiden tulee -olla valmiina sinä ja sinä päivänä sitä ja sitä vuotta, tehdään täten -Ovisalvan seurakunnan herrastuomarille tiettäväksi, että luettelot -pässinpääläisistä talonpojista, jotka löytyvät sikäläisessä -kirkonkansliassa, ovat sieltä ulosotettavat ja viipymättä Pässinpään -seurakuntaan lähetettävät. Samaten tulee Pässinpään talonpoikien, jotka -Ovisalvan seurakunnassa oleskelevat raha-ansiolla, asianomaisena -päivänä olla täällä saapuvilla." - -Herrastuomarin korvaa hivelivät nämä sanat ja hänen kasvoihinsa tuli -altis, melkeinpä uskonnollisen hartauden ilme. Kuinka tuo kirjoitus -kuului kauniilta, juhlalliselta, läpeensä viralliselta! Esimerkiksi tuo -alku: "koska korkeitten viranomaisten käskystä" j.n.e. Herrastuomari -ihaili suuresti tuota "koska korkeitten viranomaisten käskystä", mutta -ei millään saanut sitä päähänsä, tai oikeastaanhan hän alun jo osasi, -mutta ei koskaan päässyt sen pitemmälle! Mutta Zolzikiewiczin kynästä -sitä valui kuin vettä, ei sitä piirikaupunginkaan kanslioissa sen -paremmin kirjoitettu. Eikä enään muuta kuin sinetti perään jotta pöytä -tärisee! - --- No, ei puutu päätä, sanoi herrastuomari. - -Zolzikiewicz oli jo leppynyt. - --- Kirjurihan minä olenkin, siis kirjoitan kirjoja. - --- Kirjoittaako herra sitte todella kirjojakin? - --- Kysytte ikäänkuin ette tietäisi, mutta kuka se sitte kansliakirjat -kirjoittaa? - --- Tosiaan! huudahti herrastuomari. - -Hetkisen perästä hän lisäsi: - --- Luettelot valmistuvat kuin lentämällä. - --- Kunhan te toimittaisitte edes heittiöt pois tästä kylästä. - --- Millä hitolla niistä pääsee? - --- Mutta minäpä sanon teille, että piiripäällikkö on moittinut -Pässinpään kansaa. Hän on sanonut ettei ne muuta tee kun juovat. Burak -ei pidä niitä silmällä, siis syy on hänen. - --- Kyllä minä tiedän, sanoi herrastuomari, -- että kaikesta syytetään -minua. Kun Sepän Rosalia teki lapsen, niin hän tuomittiin saamaan -kaksikymmentäviisi paria raippoja jotta toisen kerran muistaisi, ettei -sellainen ole tytölle soveliasta. Kuka käski antaa ne hänelle? En -suinkaan minä vaan tuomari. Mitä se minuun kuului? Minun puolestani -saavat vaikka kaikki tytöt tehdä lapsia. Tuomari käski, mutta syy -lankesi minun niskoilleni. - -Samassa töytäsi lehmä sellaisella jyryllä seinään, että koko -kansliahuone tärisi. - --- Piru sinut vieköön, senkin...! huusi herrastuomari suuttuneena. - -Kirjuri joka jonkun aikaa oli istunut pöydällä, alkoi taasen katsoa -peiliin. - --- Oikein se on teille, puhui hän, -- miksette pidä heitä kurissa. -Juominen kasvaa kasvamistaan. Joku tuhmeliini asettuu etunenään ja -vetää kaikki ihmiset perässään kapakkaan. - --- Minä vaan en tiedä kenenkään juopottelemisesta, mutta täytyyhän -väsyneen työmiehen saada juoda janoonsa. - --- Sen minä teille vaan sanon, että toimittakaa se Rzepa[5] pois -täältä, niin palaa rauha maahan. - --- Pitäisikö minun sitte napata häneltä pää poikki? - --- Ei teidän tarvitse häneltä päätä napata, mutta kun nyt -sotilasluettelot tulevat, niin pankaa hänet listaan, hän nostaa arvan -jotta helähtää. - --- Hänhän on naimisissa, johan hänellä on vuoden vanha poikakin. - --- Entä sitte. Ei hän rupea nostamaan kannetta ja jos nostaisikin, niin -kuka häntä kuuntelisi! Ei sellaisiin ole aikaa sotamiesoton kestäessä. - --- Voi, voi herra kirjuri! Mitä siitä juopporentusta, mutta mihin vaimo -joutuisi. Se olisi sulaa Jumalan pilkkaamista. - --- Mitä te siitä välitätte. Muistakaa että oma poikanne on -yhdeksäntoista vanha ja että hänenkin täytyy nostaa arpaa. - --- Kyllä minä sen tiedän, mutta minäpä en hänestä luovu. Jollei muuta -keinoa ole, niin ostan hänet vapaaksi... - --- Jos kerran olette niin rikas mies... - --- Vähänpä Jumala minulle on kolikoita antanut, mutta ehkä ne nyt -riittävät... - --- Kahdeksansataa ruplaa teidän täytyy luovuttaa kolikoistanne. - --- Minä maksan ne, koska olen sanonut maksavani ja jos Jumala suo minun -pysyä herrastuomarina, niin Hänen korkealla avullaan ehkä jo parissa -vuodessa hankin ne takaisin. - --- Hankkikaa tai olkaa hankkimatta. Mutta minulla on vaatimukseni -minullakin, enkä minä aio niistä luopua. Hienosti kasvatetulla miehellä -on aina suuremmat menot kuin yksinkertaisilla ihmisillä ja jos te -poikanne sijalle kirjoittaisitte Rzepan, niin olisihan se teille aika -säästö... ei sitä kahdeksaasataa ruplaa niinkään tiepuolesta siepata. - -Herrastuomari mietti hetkisen. Mainitun summan säästäminen alkoi häntä -houkutella ja hän hymähteli tyytyväisesti. - --- Niin, virkkoi hän vihdoin, -- mutta se on aika vaarallinen juttu. - --- No ei teidän päänne siltä mene. - --- Mutta sitä minä juuri pelkään, että herrojen päät keksivät koukut ja -minun pääni niistä vastaa. - --- Tehkää niinkuin tahdotte, maksakaa vaan kahdeksansataa ruplaa... - --- Pahaltahan se tuntuu, enhän minä sitä kiellä. - --- Miltäs pahalta se tuntuu, koska pian aiotte hankkia rahat takaisin! -Mutta älkää te niin lujasti luottako herrastuomarinvirkaanne. Kaikki -eivät vielä tiedä mitä minä, mutta saisivatpa tietää... - --- Kantaahan herra enemmän kansliakuluja kuin minä. - --- En minä nyt puhu kansliakuluista vaan entisistä ajoista... - --- Minä en pelkää. Olen vain tehnyt niinkuin käskettiin. - --- No, saattepahan selvittää asianne asianomaisessa paikassa. - -Niin sanottuaan otti kirjuri viheriäraitaisen lakkinsa ja läksi -kansliasta. Aurinko oli jo alhaalla ja väki palasi vainioilta. -Sentähden tuli herra kirjuria vastaan viisi heinämiestä, viikatteet -olalla. He kumarsivat hänelle, sanoen: "ylistetty", mutta herra kirjuri -vaan nyökäytti heille pomaadalla voideltua päätänsä eikä vastannut -"iankaikkisesta iankaikkiseen",[6] sillä se ei hänen mielestään sopinut -hienosti kasvatetulle miehelle. Kaikki tiesivät että herra Zolzikiewicz -oli saanut hienon kasvatuksen; sitä epäilivät ainoastaan häijyt ja -pahansuovat ihmiset, jotka eivät siedä ainoankaan yksilön pään kohoavan -muita ylemmä, paikalla rupeamatta pitämään häntä silmätikkunaan ja -häiritsemään hänen öittensä unta. - -Jos kaikkien kuuluisten miestemme elämäkerrat olisivat kirjoitetut -muistiin, niin saisimme tämän mainion miehen elämäkerrasta lukea, että -hän oli saanut alkusivistyksensä Aasinkorvan piirikunnan samannimisessä -pääkaupungissa, jossa piirikunnassa Pässinpääkin on. Seitsemäntoista -vanhana oli nuori Zolzikiewicz jo toisella luokalla ja varmaan hän -samalla vauhdilla olisi ylennyt, jolleivät myrskyiset ajat äkkiä ja -ainiaaksi olisi katkaisseet hänen niin puhtaasti tieteellistä uraansa. -Nuoruudenkiihkossaan herra Zolzikiewicz, joka muuten jo aikaisemmin oli -saanut kärsiä kaikellaista vääryyttä opettajien puolelta, asettui -samoinajattelevien virkaveljien etunenään ja toimitti vainoojilleen -kissannaukujaiset; hän repi rikki kirjansa, katkoi viivoittimensa ja -kynänsä, hylkäsi Minervan ja astui uudelle uralle. Tätä uutta uraa -myöten astellen hän jo oli päässyt kyläkunnan kirjuriksi ja uneksi, -kuten tiedämme, alireviisorinvirkaa. - -Tässä kirjurinvirassakin hänen sentään oli aika hyvä olla. -Perusteelliset tiedot tuottavat ihmiselle aina kunnioitusta ja koska -tämän kertomuksen miellyttävä sankari tiesi jotakin jokainoasta -ihmisestä Aasinkorvan piirikunnassa, niin kaikki kunnioittivat häntä, -samalla vaarinottaen jonkillaista varovaisuutta hänen seurassaan, -jotteivät vaan loukkaisi mainiota miestä. Hienosto tervehti häntä ja -talonpojat paljastivat jo kaukaa päänsä, sanoen hänelle: "ylistetty -olkoon!" Tässä minun sentään täytyy tarkemmin selittää lukijoilleni, -minkätähden ei herra Zolzikiewicz tervehdykseen "ylistetty olkoon" -vastannut tavanmukaisella "iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen." - -Muistamme hänen olleen sitä mieltä ettei se sovi miehelle joka on -saanut hienon kasvatuksen; mutta siihen oli vielä muitakin syitä. -Läpeensä itsenäiset henget ovat usein uhkarohkeat ja hurjat. Sentähden -herra Zolzikiewiczkin tuli siihen johtopäätökseen, että ihmisen sielu -totisesti on paljasta tomua. Lisäksi herra kirjuri paraikaa luki -varsovalaisen kirjakauppiaan, herra Breslauerin kustantamaa teosta -"Isabella Espanjalainen eli Madridin hovin salaisuudet." Tämä kuuluisa -romaani miellytti häntä suuresti, jopa innostutti häntä siihen määrään, -että hän jo aikoinaan oli ollut heittämäisillään kaikki ja -lähtemäisillään Espanjaan. "Koska Marforin yritykset onnistuivat, niin -mikseivät minun onnistuisi!" mietti hän itsekseen. Ja ehkä hän olisikin -lähtenyt matkaan, sillä olihan hän sitä mieltä ettei tässä typerässä -maassa kukaan tule toimeen, mutta onneksi tuli väliin muita -asianhaaroja, joista tässä epopeassa edempänä kerrotaan. - -Luettuaan tätä Espanjan Isabellaa, joka suureksi kunniaksi Puolan -kirjallisuudelle vihottain oli ilmestynyt herra Breslauerin -kustannuksella, katseli herra Zolzikiewicz epäilevin silmin hengellistä -säätyä ja kaikkea mikä välillisesti tai välittömästi oli sen kanssa -yhteydessä. Sentähden ei hän heinämiehillekään vastannut -"iankaikkisesta iankaikkiseen", kuten oli tapana, vaan kulki ääneti -eteenpäin. Kulkiessaan hän vihdoin kohtasi tytötkin, jotka sirpit -olalla palasivat vainiolta. He olivat juuri kulkemassa suuren -vesilätäkön sivutse; heidän piti astella peräkanaa ja he nostelivat -takaapäin hameitaan, joten punertavat pohkeet näkyivät. Nyt vasta herra -Zolzikiewicz avasi suunsa ja sanoi: "mitä teille kuuluu, lintuseni?" -Hän pysähtyi keskelle polkua ja kun tytöt tulivat, koppasi hän heiltä -jokaiselta suudelman ja sysäsi heidät lätäkköön, noin vaan lystikseen. -"Voi, voi!" huusivat tytöt ja nauroivat jotta takahampaat näkyivät. Kun -he sitte vihdoin olivat päässeet ohitse, kuunteli kirjuri tyytyväisenä -heidän puheitaan. "Korea poika tuo meidän kirjurimme!" sanoi toinen -toiselle. "Ja punainen kuin mättään puola." "Ja sen pää hajahtelee kuin -ruusu. Ihan olet pyörtymäisilläsi, kun se kaulaan kapsahtaa", virkkoi -kolmas tytöistä. Herra kirjuri asteli eteenpäin mitä parhaimmalla -tuulella. Erään mökin kohdalla kuuli hän äkkiä, että puhuttiin hänestä. -Silloin hän kätkeytyi aidan taakse. Puutarhassa aidan toisella puolen -oli tiheä kirsikkametsä ja mehiläiskekoja. Vähän matkan päässä -mehiläiskeoista seisoi kaksi akkaa, puhellen keskenään. Toisen helmassa -oli perunoita joita hän veitsellä kaaputteli, toinen puhui: - --- Voi, voi, hyvä ystävä, kuinka minä pelkään että vievät Fransini -sotamieheksi. Ihan sydäntäni vihlasee kun sitä ajattelen. - --- Lähtekää kirjurin luo, virkkoi toinen akoista. -- Jollei hän auta, -niin ei mikään auta. - --- Mutta mitä minä hänelle vien, hyvä naapuri! Eihän hänen luokseen -sovi mennä tyhjin käsin. Herrastuomari on höylimpi: viet hänelle -tuoreita krapuja tai voita tai nipun pellavia tai kanan, niin kelpaahan -hänelle kaikki. Mutta kirjuri ei ole näkevinäänkään. Hän on hirveän -ylpeähenkinen. Hänelle pitää paikalla käydä aukaisemaan liinansolmua ja -vetämään esiin ruplaa! - --- Älkää odottakokaan, mutisi kirjuri itsekseen, -- että minä teidän -munianne ja kanojanne huolisin! Vai rupeisin minä ottamaan vastaan -lahjoja! Vie sinä vaan herrastuomarille kanasi! - -Näin ajatellen siirsi hän syrjään kirsikkapuiden oksia ja oli jo -puhuttelemaisillaan vaimoja, kun äkkiä takaapäin alkoi kuulua rattaiden -räminää. Herra kirjuri kääntyi katsomaan. Rattailla istui nuori -ylioppilas, lakki kallellaan päässä, paperossi hampaissa ja ohjaksissa -sama Frans, josta vaimot vasta olivat puhuneet. - -Ylioppilas kääntyi katsomaan, tunsi herra Zolzikiewiczin, heilautti -kättään tervehdykseksi ja huudahti: - --- Mitä kuuluu, herra Zolzikiewicz? Mitä uutta? Vieläkö te voitelette -hiuksenne pomaadalla yhtä paksulta kuin ennen? - --- Nöyrin palvelijanne! vastasi Zolzikiewicz syvään kumartaen, mutta -kun vankkurit olivat vierineet edemmäksi, huusi hän hiljaa perässä: -- -kunhan edes niskasi taittaisit ennenkuin pääset perille! - -Herra Zolzikiewicz ei sietänyt ylioppilasta. Hän oli herrasväki -Skorabiewskin serkku ja hän tuli aina viettämään kesää heille. Herra -Zolzikiewicz ei ainoastaan vihannut häntä vaan hän häntä pelkäsi kuin -tulta, sillä ylioppilas oli aika irvihammas ja suuri keikari: hän teki -herra Zolzikiewiczistä pilkkaa ihan tahallaan ja hän oli ainoa koko -kylässä, joka ei vähääkään välittänyt kirjurista. Kerran hän keskellä -käräjäistuntoa oli tullut kansliaan ja sanonut Zolzikiewiczille vasten -naamaa, että hän on tyhmyri ja talonpojille, ettei heidän tarvitse -häntä totella. Kyllä herra Zolzikiewiczin olisi tehnyt mieli hänelle -kostaa... mutta mitä hän hänelle mahtoi? Muitten syntiluettelon hän -edes osaksi tunsi, mutta hänestä hän ei tietänyt hölynpölyä. - -Tuon ylioppilaan tulo ei ollut hänelle ensinkään mieluinen, sentähden -hän synkkänä asteli eteenpäin. Vihdoin hän seisahtui mökin eteen, joka -oli vähän matkan päässä tiestä ja hänen otsansa kirkastui, kun hän sen -näki. Mökki oli ehkä muita köyhempi, mutta siellä näytti siistiltä. -Pihamaa oli puhdas ja sinne tänne oli istutettu sipulia. Aidan luona -oli pilkotuita puita ja tukkiin oli lyöty kirves. Vähän etempää näkyi -riihi, jonka ovet olivat auki, ja sen vieressä lato, jota samalla -pidettiin sekä sikolättinä että navettana; etempänä oli aitaus jossa -hevonen kävi laitumella. Sikolätin edessä oli suuri likalätäkkö ja -siinä vetelehti kaksi sikaa. Hanhet kahlivat lätäkön ympärillä. -Puupinon luona, keskellä lastukasaa seisoi kukko, raapimassa maata. -Löydettyään jyvän tai matosen, alkoi se kotkottaa; kanat karkasivat -kilvan paikalle ja koettivat vuoronperään noukkaista itselleen -herkkupalaa. - -Mökin ovella istui nainen loukuttamassa hamppuja. Hän hyräili hiljaa -itsekseen ja hänen vieressään makasi koira, etukäpälät ojollaan ja -kuono hätyyttämässä kärpäsiä, jotka pyrkivät istuutumaan sen -haavoittuneelle korvalle. - -Nainen oli nuori, ehkä kahdenkymmenen vanha, ja erinomaisen kaunis. -Hänen päässään oli huntu, jommoisia naidut naiset käyttävät ja hänen -valkea paitansa oli nyörätty kiinni punaisella nauhalla. Hän oli -voimakkaan näköinen kuin itse terveys, harteva ja leveä lanteiltaan, -mutta vyötäisen kohdalta hoikka ja notkea, -- sanalla sanoen aivan kuin -vuorikauris. - -Hänen kasvonpiirteensä olivat hienot, pää pieni, iho kalpeahko ja -ainoastaan hiukan auringonsäteitten kultaama; silmät olivat suuret, -mustat, kulmakarvat kuin maalatut, nenä pieni ja ohut, suu punainen -kuin kirsikka. Kauniit, tummat hiukset tunkivat esiin hunnun alta. - -Herra kirjurin lähestyessä nousi koira joka oli maannut loukun -vieressä, veti hännän koipien väliin ja rupesi murisemaan, -tuontuostakin näyttäen hampaitaan, ikäänkuin olisi nauranut. - --- Musti, huudahti nainen heläjävällä, miellyttävällä äänellä -- oletko -siivolla, mitä sinä nyt siinä...! - --- Hyvää iltaa, Rzepowa![7] -- alkoi kirjuri. - --- Hyvää iltaa, herra kirjuri, vastasi nainen, työtään keskeyttämättä. - --- Onko miehenne kotona? - --- Työssä metsällä. - --- Sepä vahinko. Hänelle olisi tässä vähän asiaa kunnan puolesta. - -Yksinkertaisen kansan silmissä tietävät "asiat kunnan puolesta" aina -pahaa. Rzepan vaimo lakkasi loukuttamasta, nosti silmänsä ja kysyi -levottomasti: - --- No, mikä nyt on? - -Herra kirjuri astui sisään portista ja seisahtui ihan hänen viereensä. - --- Jos annatte minulle suudelman, niin sanon teille. - --- No kaikkea tässä vielä! vastasi nainen. - -Mutta herra kirjuri oli jo kietaissut kätensä hänen ympärilleen ja -painoi häntä vastaansa. - --- Herra, minä huudan! kirkasi Rzepowa, koettaen riistäytyä irti. - --- Oma herttainen Rzepowani... Marysiani! - --- He-erra! Tämä on synti ja häpeä. Herra... - -Hän ponnisti kaikki voimansa, mutta herra Zolzikiewicz oli aika väkevä -eikä päästänyt irti. - -Silloin riensi Musti auttamaan emäntäänsä. Sen niskakarvat nousivat -pystyyn ja vimmatusti haukkuen se karkasi herra kirjurin kimppuun, -mutta koska herra kirjurin yllä oli vain lyhyt takki, niin Musti -tarttui suojattomiin nankini-kankaasta tehtyihin housuihin, repi ja -raastoi niitä, pääsi ihoon asti, repi sitäkin ja vihdoin, tuntien -saaneensa kitansa täyteen, alkoi vimmatusti ravistella päätään ja -tempoa. - --- Jeesus Maria! huusi herra kirjuri, joka nyt kokonaan unohti -kuuluvansa niihin voimakkaisiin henkiin, jotka eivät tarvitse uskontoa. - -Mutta Musti ei päästänyt herra kirjuria rauhaan ennenkuin tämä oli -saanut käsiinsä halon, jolla umpimähkää alkoi hosua taaksensa. Halko -sattui vihdoin Mustin selkään ja koira pakeni, surkeasti ulisten. - -Hetkisen perästä se taas alkoi tappelun. - --- Korjaa siitä jo koiraperkeleesi! huusi herra kirjuri, heristellen -halkoa ilmassa. - -Nainen huusi koiran luokseen ja ajoi sen ulos portista. - -Sitte he kirjurin kanssa hetkisen katselivat toisiansa silmästä -silmään, vaieten. - --- Voi minua onnetonta, mitä te nyt oikeastaan tahdotte minusta? -huudahti vihdoin Rzepowa, jota asian verinen käänne peloitti. - --- Kyllä minä teille kostan! huusi herra kirjuri. -- Kostan kun -kostankin! Odottakaappa! Rzepa viedään sotaväkeen! Tarkoitukseni oli -teitä suojella... mutta nyt... Kyllä te vielä pakenette turviini... -Kyllä minä teille kostan! - -Nainen kalpeni niinkuin häntä olisi kirveenhamaralla lyöty, kytki kädet -ristiin ja avasi huulensa ikäänkuin jotakin sanoakseen, mutta herra -kirjuri vaan nosti maasta vihriäraitaisen lakkinsa ja läksi kiireesti -tiehensä, toisella kädellä heiluttaen halkoa, toisella pidellen koossa -hirveästi runneltuja, nankini-kankaasta tehtyjä housujaan. - - - - -II. - -Uusia henkilöjä ja rumia kuvia. - - -Tuntia myöhemmin tuli Rzepa nikkari Lukaksen kanssa kartanon -vankkureilla metsästä. Rzepa oli tanakka poika, sorja kuin poppelipuu -ja muutenkin kuin kirveellä veistetty. Hän kävi tätänykyä joka päivä -metsässä, sillä kartanon herra oli myynyt sen osan metsää, joka ei -ollut talonpoikien yhteisomaisuutta[8] juutalaiselle ja sentähden -kaadettiin siellä nyt honkia. Siitä oli Rzepalla hyvää raha-ansiota, -sillä hän teki työtä kuin mies. Kun hän sylkäsi kämmeniinsä, tarttui -kirveeseen, heilautti sitä, ähkäsi ja iski, niin jo vapisi honka ja -puolen kyynärän lastu lensi rungosta. Kun tukkia sitte ladottiin -kuormaan, niin hän tässäkin työssä vei voiton muilta. Juutalaiset -jotka, mittapuu kädessä, kiertelivät metsää, tarkastellen -petäjänlatvoja ikäänkuin olisivat etsineet variksenpesiä, kummastelivat -hänen voimiaan. Rikas kauppias Drysla Aasinkorvasta sanoi hänelle -monasti: - --- Aijai sinua, Rzepa, piru sinut vieköön. Tuoss'on kuusi äyriä! ota -ryyppy niillä... äläs sentään! Tuossa saat viisi äyriä! - -Rzepa ei siitä paljon välitä. Hän vain heilauttaa kirvestä ja iskee. -Mutta välistä hän huvikseen huutelee metsässä: - --- Hohoi! hohoi! - -Hänen äänensä lentää runkojen välitse ja palaa kaikuna takaisin. - -Eikä taas pitkään aikaan kuulu muuta kuin Rzepan kirveen iskut. Välistä -puhelevat petäjät keskenään, humisten toisilleen tuuheitten oksiensa -läpi. - -Välistä työmiehet laulavat, Rzepa taaskin ensimmäisenä. Kelpaa sitä -kuulla, kun hän heidän kanssaan laulaa laulua, jonka itse on heille -opettanut: - - Ja mikäs siellä metsässä humisee? - Huhuu! huhuu! - Ja rytisee ja kumisee! - Huhuu! huhuu! - Putos' oksalta hyttynen tammipuun - Huhuu! huhuu! - Ja taittoi siinä niskaluun. - Huhuu! huhuu! - Ja kärpänen säälistä itkein - Huhuu! huhuu! - Paikalle lensi ja kysyi: - Huhuu! huhuu! - Eikö olis tohtori tarpeen? - Huhuu! huhuu! - Ei ole tohtori tarpeen - Huhuu! huhuu! - Eikä apteekin rohdot. - Huhuu! huhuu! - Lapio vaan on tarpeen - Huhuu! huhuu! - -Kapakassa Rzepa niinikään keikkui muita ylinnä. Hän piti viinasta ja -oli paha tappelemaan, kun päihtyi. Kerran hän puhkasi erään kartanon -rengin päähän sellaisen reiän, että emännöitsijä vannoi voivansa sen -läpi nähdä hänen sielunsa. Kerran joutui hän kapakassa tappeluun -irtolaisten kanssa -- hän oli silloin tuskin seitsemäntoista vuoden -vanha. Herra Skorabiewski, joka siihen aikaan vielä oli lautamiehenä, -kutsutti hänet kansliaan, veti häntä pari kertaa korvalle -- vaikka -vaan näön vuoksi -- ja kysyi leppeästi: - --- Taivaan tähden, Rzepa, mitenkä sinä saatoit tulla toimeen heidän -kanssaan, heitähän oli seitsemän? - --- Kas, hyvä herra, vastasi Rzepa, -- heidän jalkansa olivat -marssimisesta niin veltostuneet, että kun vaan vähänkin tönäsi, niin -kaatuivat siihen paikkaan. - -Herra Skorabiewski sovitti asian. Hän oli ennenkin kohdellut Rzepaa -tavattoman suosiollisesti. Akat kuiskuttelivat keskenään, että Rzepa on -hänen poikansa: "näkeehän sen tok' paikalla, että siinä hunsvotissa on -aatelisvertä." - -Mutta se ei ollut totta, vaikka kaikki tunsivatkin Rzepan äidin eikä -kukaan hänen isäänsä. Rzepa itse oli vuokrannut mökin ja kolme morgia -maata, jotka hän sittemmin hankki omakseen. Nyt hallitsi hän isäntänä -omaa maatilkkuaan ja koska hän oli reiru mies, niin hän tuli toimeen -kutakuinkin. Hän meni naimisiin ja sai niin hyvän vaimon, ettei -parempaa olisi löytänyt, vaikka olisi hakenut kynttilä kädessä. Hänen -asiansa olisivat siis olleet mainiolla kannalla, jollei hän vähän -liiaksi olisi pitänyt viinasta. - -Mutta häntä ei ollut neuvominen. Jos joku yrittikään varoittaa, niin -hän paikalla vastasi: - --- Juon omillani, mitä se teihin kuuluu? - -Hän ei pelännyt ketään koko kylässä, paitsi kirjuria. Kun hän vaan -kaukaakin näki vihriäraitaisen lakin, pystyn nokan ja pienen -pukinparran korkeilla jaloillaan ja hiljalleen likenevän, niin hän -paikalla kävi kiinni lakkiinsa. Kirjuri tiesi hänestäkin pienen jutun. -Kerran myrskyisinä aikoina oli Rzepaa käsketty viemään eräitä papereita -johonkin ja hän oli ne vienyt. Sen enempää hän ei niistä tietänyt. -Olihan hän siihen aikaan vasta viidentoista vanha poika ja paimensi -hanhia ja sikoja. Mutta myöhemmin hän tuli ajatelleeksi, että häntä -ehkä sentään vaaditaan tilinteolle noitten paperien kuljetuksesta ja -sentähden hän pelkäsi kirjuria. - -Tällainen henkilö oli Rzepa. - -Kun hän nyt tänäpänä palasi kotiin metsästä, karkasi vaimo suurella -itkulla häntä vastaan ja alkoi: - --- Voi sinua onnetonta, eivät silmäni enään kauvankaan saa sinua -katsella, en saa paitojasi pestä, en ruokaasi keittää. Sinä menet, -onneton, kaiken maailman tietä. - -Rzepa hämmästyi. - --- Mitä sinä hulluttelet, vaimo, sanoi hän, -- oletko syönyt -piparjuurta tai onko sinua ampiainen pistänyt. - --- En ole syönyt piparjuurta eikä minua ampiainen ole pistänyt, mutta -kirjuri kävi täällä ja sanoi, ettei sinua enään mikään pelasta -sotaväestä... Voi, voi, kyllä sinä nyt menet kaiken maailman tietä! - -Rzepa rupesi tarkemmin kyselemään ja vaimo kertoi hänelle kaikki. -Ainoastaan kirjurin hakkailemisen hän salasi, sillä hän pelkäsi, että -Rzepa sanoisi kirjurille jotakin tyhmyyksiä tai ehkä karkaisi hänen -niskaansa. Jumala varjelkoon! Siitä ei asia paraneisi! - --- Sinä olet hullu! sanoi Rzepa vihdoin -- mitä sinä itket? ei ne minua -sotaväkeen vie, sillä enhän minä enään siinä iässä ole; ja onhan -minulla lisäksi mökki ja maata ja vaimo hupakko ja tuo pahankurinen -pikku rapu tuossa... - -Hän osoitti kehtoa jossa "pahankurinen rapu", s.o. tukeva, vuoden vanha -poikanen vallattomasti liikutteli jalkojaan ja kirkui, jotta ihan -korvat olivat mennä lukkoon. - -Vaimo pyyhki silmänsä esiliinalla ja lausui: - --- Mitä siitä? Kyllä hän tietää, että sinä kannoit ne paperit toisesta -metsästä toiseen. - -Rzepa raapasi korvallistaan. - --- Taitaa vaan tietää. - -Hetkisen perästä hän jatkoi: - --- Lähdenpä itse puhumaan hänelle. Ehkei se nyt ole niin vaarallista. - --- Mene, mene, kehoitti vaimo. -- Mutta ota rupla mukaasi. Älä mene -hänen luokseen ilman ruplaa. - -Rzepa otti rasiasta ruplan ja läksi herra kirjurin luo. - -Kirjuri oli nuorimies, hänellä ei siis ollut omaa taloutta, vaan hän -asui neliskulmaisessa, niinkutsutussa "rapatussa talossa", joka oli -lammin rannalla. Hänellä oli siellä erityinen etehinen ja kaksi -huonetta. Ensimmäisessä huoneessa ei ollut muuta kuin hiukan olkia ja -päällyssaappaat. Toista huonetta käytettiin sekä salina että -makuuhuoneena. Vuode näytti siltä kuin ei sitä ikinä olisi järjestetty, -tyynyissä ei ollut vaaruja ja höyhenet pistivät esiin. Vuoteen vieressä -oli pöytä, pöydällä mustepullo, kyniä, kansliakirjoja, muutama vihko -herra Breslauerin kustantamaa Isabella Espanjalaista, kaksi likaista -englantilaista kaulusta, pomaadapurkki, paperossihylssyjä ja lopuksi -talikynttilä, joka seisoi läkkisessä jalassa ja jonka sydän oli -ruskeahtava; kärpäsiä oli hukkunut taliin kynttilän sydämen ympärille. - -Ikkunan luona riippui suurehko peili ja vastapäätä ikkunaa oli -piironki, jonka päälle herra kirjurin hienonhieno vaatevarasto oli -sälytetty: siinä oli kaikenkarvaisia housuja, satumaisen kauniita -liivejä, kaulaliinoja, hansikkaita, lakeerisaappaita, jopa -silinterihattukin, jota herra kirjuri käytti, kun hänen piti esiintyä -Aasinkorvan piirikaupungissa. - -Tällä hetkellä oli tuolilla vuoteen vieressä myöskin herra kirjurin -nankini-kankaasta valmistetut housut ja liivit. Itse herra kirjuri oli -pitkänään sängyssä ja luki paraikaa "Isabella Espanjalaista", joka oli -ilmestynyt herra Breslauerin kustannuksella. - -Hän -- nimittäin ei herra Breslauer vaan herra kirjuri -- oli surkeassa -tilassa; hänen tilansa oli niin surkea, ettei sitä surkeutta pystyisi -kuvaamaan kuin Victor Hugo'n kynä. Hänen haavaansa pakotti vimmatusti. -Isabellan lukeminen oli aina ennen tuottanut hänelle suurinta huvia ja -virkistystä, mutta nyt se vaan enensi tuskaa ja kiihoitti katkeruutta, -jonka kohtaus Mustin kanssa oli synnyttänyt. Hänellä oli hiukan -haavakuumetta ja hän ei millään tahtonut saada ajatuksiaan pysymään -koossa. Tuontuostakin näki hän kauheita näkyjä. Hän oli juuri lukenut -nuoren Serranon tulosta Escorialiin: hän on saanut loistavan voiton -karlisteista ja hän on täynnä haavoja. Nuori Isabella ottaa hänet -vastaan kalpeana, mielenliikutuksissaan. Harsokangas kohoilee -kiihkeästi hänen rinnoillaan. - --- Kenraali, oletko haavoitettu? kysyy hän Serranolta ja hänen äänensä -vapisee. - -Onneton Zolzikiewioz kuvittelee tällä hetkellä olevansa Serrano. - --- Voi, voi, olen! vastaa hän ääntänsä hilliten. -- Suo anteeksi, -kuningatar! Varjelkoon sinua korkein... - --- Lepää, kenraali! Istuudu! Kerro minulle sankartöistäsi. - --- Kertoa minä kyllä voin, mutta en millään muotoa istuutua, huudahtaa -epätoivoissaan Serrano... Suo anteeksi, kuningatar! Se kirottu Musti... -tarkoitan: Don José... Voi, voi, voi! - -Nyt mielikuvien täytyi väistyä kivun tieltä. Serrano katsahti -ympärilleen: pöydällä palaa kynttilä, joka ritisee ja räiskii, sillä -taliin tarttunut kärpänen on juuri syttynyt palamaan; seinillä kulkee -toisia kärpäsiä. Onko hän siis kotona eikä Escorialissa? Eikö -kuningatar Isabella olekaan täällä? Nyt herra Zolzikiewicz vasta herää -täyteen tajuntaan, nousee istumaan vuoteelleen, kastaa liinasen -vesiastiaan joka on sängyn alla ja muuttaa käärettä. - -Sitte hän kääntyy seinään päin, menee uneen ja mielikuvittelu vie hänet -taaskin, puoleksi unessa, puoleksi valveilla, ylimääräisellä kyydillä -Escorialiin. - --- Kallis Serrano! armaani! tahdon itse hoitaa haavasi, kuiskaa -kuningatar. - -Hiukset Serranon päässä nousevat pystyyn. Hän tuntee asemansa koko -surkeuden. Mitä tehdä? Kieltäytyäkö täyttämästä kuningattaren pyyntöä -tai antautuako hänen vaalittavakseen? Kylmä hiki nousee hänen -otsalleen, kun äkkiä... - -Äkkiä kuningatar katoaa, ovi avautuu naristen ja kynnykselle astuu -Serranon leppymätön vihollinen, Don José. - --- Mitä sinä tahdot? Kuka olet? huutaa Serrano. - --- Minä vaan, Rzepa! vastaa synkästi Don José. - -Zolzikiewicz herää; Escorial muuttuu taas hänen tavalliseksi -asunnokseen. Kynttilä palaa pöydällä, kärpänen, joka on tarttunut -sydämeen, ritisee ja ratisee sinertävässä valossa, ovella seisoo Rzepa -ja hänen takaansa... voi kauhistus! näkyy oven raosta Mustin pää. - -Peto iskee silmänsä herra Zolzikiewicziin ja näyttää nauravan. - -Herra Zolzikiewiczin kasvoilla on kylmä hiki ja hänen päähänsä lentää -ajatus: Rzepa on tullut tänne hakatakseen poikki jalkani ja Musti... - --- Mitä te molemmat täältä haette? huutaa hän kauhistuksissaan. - -Mutta Rzepa laskee ruplan pöydälle ja vastaa nöyrästi: - --- Armollinen kirjuri! Minä tulin vaan puhumaan siitä sotamiesotosta. - --- Ulos, ulos, ulos! huusi Zolzikiewicz, joka äkkiä sai takaisin -rohkeutensa. - -Vimmoissaan aikoi hän karata Rzepan niskaan, mutta karlistilaista -haavaa vihlasi silloin niin kipeästi, että hänen täytyi laskeutua -takaisin vuoteeseen. Eikä sieltä enään kuulunut kuin hiljainen valitus: - --- Voi, voi, voi! - - - - -III. - -Sankari keksii keinon. - - -Haava ärtyi. - -Arvaan että ihanat lukijattaret jo alkavat itkeä kertomukseni sankaria. -Riennän sentähden ilmoittamaan, ennenkuin joku ehtii pyörtyä, ettei -haava kuitenkaan tappanut sankaria. Hänelle oli vielä sallittu pitkä -elonaika. Jos hän olisi kuollut, niin minä tietysti olisin heittänyt -kynän nurkkaan ja lopettanut koko kertomuksen. Mutta koska hän ei -kuollut, niin minä jatkan. - -Haava siis ärtyi ja rupesi tekemään märkää, mutta vastoin kaikkea -odotusta koitui siitäkin uusi etu Pässinpään kylän kirjurille. Asiain -kulku oli sangen yksinkertainen. Märän kanssa meni paha tuuli päästä -pois. Zolzikiewicz alkoi siis ajatella selvemmin ja huomasi silloin, -että hän tähän asti oli tehnyt pelkkiä tyhmyyksiä. Kuulkaappa vaan! -Kanslianpäällikkö oli pannut päänsä pantiksi siitä, että hän voittaa -itselleen Rzepan vaimon. Tämä halu ei ollut ensinkään hämmästyttävä, -sillä toista niin kaunista naista ei löytynyt koko Aasinkorvan -piirikunnassa, mutta siksi tahtoi Zolzikiewicz saada Rzepan pois -tieltä. Kun Rzepa viedään sotaväkeen, niin koittaa kanslianpäällikölle -ilonpäivät. Mutta ei ole ensinkään helppoa herrastuomarin pojan sijasta -pistää Rzepan nimeä listoihin. Kirjuri on aina mahtimies ja -Zolzikiewicz on kirjureidenkin joukossa mahtimies, mutta -onnettomuudeksi hän ei ollut viimeisenä virkamiehenä ratkaisemassa -sotamiesottoa. Tässä piti joutua tekemisiin maapoliisin, -sotamieskomissionin, piiripäällikön ja maapoliisipäällikön kanssa. -Kellään näistä henkilöistä ei ollut vähintäkään syytä lahjoittaa -armeijalle ja valtakunnalle Rzepaa Burakin sijasta. "Jos hänet panisi -asevelvollisuuslistaan. Mutta entä sitte?" mietti miellyttävä -sankarimme itsekseen. Luettelot tarkastetaan, niihin liitetään ote -henkikirjoista ja koska ei Rzepan suuta saata tukkia, niin minä saan -pitkän nenän, minut potkaistaan pois kirjurintoimesta ja siinä lorun -loppu. - -Suurimmatkin miehet ovat intohimon vallassa tehneet tyhmyyksiä, mutta -heidän suuruutensa on perustunut juuri siihen, että he ajoissa ovat -arvanneet oman tilansa. Zolzikiewicz myönsi tehneensä ensimmäisen -tyhmyytensä silloin, kun oli luvannut herrastuomarille pistää Rzepan -sotilasluetteloihin. Toisen tyhmyytensä oli hän tehnyt silloin, kun hän -meni Rzepan vaimon luo ja ahdisti häntä hänen loukuttaessaan pellavia. -Pelotellessaan häntä ja hänen miestänsä asevelvollisuudella, oli hän -tehnyt kolmannen tyhmyyden. Oi ylevää hetkeä, jona todella suuri mies -lausuu itselleen: "minä olen aasi!" -- tämä hetki oli nyt koittanut -Pässinpään kylälle, se oli lentänyt sinne kuin siivillä, tullut siitä -maasta, jossa ylevyys ja jalous kulkevat käsikädessä, sillä -Zolzikiewicz sanoi itselleen suoraan: "minä olen aasi!" Mutta olisiko -hänen pitänyt luopua suunnitelmasta, jonka tähden hän jo oli -vuodattanut vertansa (innoissaan tuli hän sanoneeksi "sydänvertansa"), -olisiko hänen pitänyt luopua tuumastaan, uhrattuaan sen tähden uudet -housunsa, joita hän ei vielä ollut räätäli Srulille edes maksanut, ja -alushousunsa, jotka hänellä, tietääkseen, vasta pari kertaa oli ollut -jalassa? - -Ei ikinä! Päinvastoin tahtoi hän kostaa sekä Rzepalle että hänen -vaimolleen ja Mustillekin. Zolzikiewicz vannoi, että hän on narri, -jollei hän vielä kärvennä Rzepan nahkaa. Koko ensimmäisen päivän, -muuttaessaan kääreitä, hän mietti, mietti toisen, muuttaessaan -kääreitä, mietti vielä kolmannenkin, muuttaessaan kääreitä -- ja -tiedättekö mihinkä päätökseen hän tuli? Hän ei tullut mihinkään -päätökseen. Neljäntenä päivänä toi kanslianpalvelija Aasinkorvan -apteekista laastaria. Zolzikiewicz levitti sitä liinakankaalle, pani -paiseen päälle ja, voi ihme, kuinka tämä lääke vaikutti! melkein -samassa hetkessä hän huudahti: "nyt olen sen keksinyt!" Hän oli todella -tehnyt keksinnön. - - - - -IV. - -Peto pauloissa. - - -Muutamia päiviä myöhemmin -- en oikein muista, olisiko ollut viidentenä -vaiko kuudentena päivänä -- istuivat herrastuomari Burak, lautamies -Gomula ja nuori Rzepa Pässinpään kapakan kulmakamarissa. Herrastuomari -tarttui lasiinsa. - --- Heittäisittepä nyt riitanne, virkkoi hän, -- kun ei ole mitään syytä -riitaan. - --- Mutta sen minä sanon, ettei ranskalainen anna perään -preussiläiselle, sanoi Gomula, iskien nyrkkinsä pöytään. - --- Preussiläiskoirat ovat viekasta väkeä! sanoi Rzepa. - --- Mitä heidän viekkaudestaan? Turkkilainen auttaa Ranskaa ja -turkkilainen se sittenkin on niistä kaikista väkevin. - --- Mitä turhia! Väkevin kaikista on Garibaldi. - --- Se oli oikein osattu. Mutta mistä te sen Garibaldin keksitte? - --- Mitä keksimistä hänessä olisi? Ovathan ihmiset jo kauvan puhuneet, -kuinka hän suurella laivastolla ja voimalla seilasi pitkin Veikseliä. -Mutta ei kuulunut pitäneen varsovalaisesta oluesta, kun kotona saa -parempaa. Sentähden hän kääntyikin takaisin. - --- Älkää lörpötelkö! Kaikki saksalaiset ovat juutalaisia. - --- Mutta Garibaldi ei ole mikään saksalainen. - --- Mikä hän sitte on? - --- Mikäkö on? Keisari hän on! - --- Voi sitä kauheata viisautta! - --- Te ette ole ensinkään viisaampi! - --- No, koska olette olevinanne niin kovin viisas, niin sanokaa, mikä -oli ensimmäisen ihmisen nimi? - --- Jaa mikäkö oli ensimmäisen ihmisen nimi? Aatami. - --- Niin, se oli ristimänimi, mutta entä liikanimi? - --- Mistä minä sen tiedän. - --- Kas niin! Mutta minäpä tiedän. Hänen liikanimensä oli: -"Nieleväinen." - --- Jo te nyt puhutte hulluja! - --- Jollette usko, niin kuulkaa: - - "Meren tähti, emo Herran, - Armollas jok' autoit kerran - Ihmisistä ensimmäisen - _Nieleväise_ - Synnin suosta, surman vuosta." - --- No, eikö se nyt ollut? - --- Taisi vaan olla! - --- Parempi olisi, että kallistaisitte lasejanne! huudahti -herrastuomari. - --- Maljanne, kuomaseni! - --- Maljanne! - --- Haim! - --- Siulim![9] - --- Onneks' olkoon! - -He joivat kaikki kolme, mutta koska siihen aikaan juuri oli sota -Ranskan ja Preussin välillä, niin lautamies Gomula taasen palasi -politiikkaan. - --- No! juodaan nyt vielä! virkkoi hetkisen perästä Burak. - --- Onneks' olkoon! - --- Kost' jumala! - --- No, teidän terveydeksenne! - -Taasen he joivat aarakkilasit pohjaan. Äkkiä Rzepa kolautti -tyhjennettyä lasiaan pöytään ja huusi: - --- Hei vaan, se oli helkkarin makeaa! - --- Otetaankos vielä? huusi Burak. - --- Antaa tulla! - -Rzepan kasvot kävivät yhä punaisemmiksi, Burak täytti täyttämistään -hänen lasiansa. - --- Kuulkaappas, lausui hän vihdoin Rzepalle, -- vaikka te nyt yhdellä -kädellä heilautattekin nelikon herneitä selkäänne, niin taitaisi -sentään peloittaa lähteä sotaan. - --- Mitä vielä! Saisihan sitä tapellakin, jos niiksi tulisi! - --- Moni on mies päältä pieni, sanoi Gomula, -- mutta rohkea sisältä; -moni on myöskin suuren ja muhkean näköinen, mutta pelkuri mieleltään. - --- Valehtelette! huusi Rzepa, -- minä en pelkää! - --- Mikä teidän tietää! sanoi Gomula. - --- Mutta minäpä sanon, tulistui Rzepa ja näytti nyrkkiään, joka oli -kuin paksu leivänkimpale, -- että jos minä tällä karkaisin kimppuunne, -niin te hajoaisitte kuin ravistunut tynnöri. - --- Ei ole sanottu. - --- Tahdotteko koettaa? - --- Olkaa siivolla, keskeytti nyt herrastuomari. -- Oikeinko te aiotte -tapella? Juodaan pois vielä. - -Ja he joivat taasen, mutta Burak ja Gomula vain kostuttivat huuliaan, -kun sensijaan Rzepa nielasi koko lasillisen aarakkia. Hänen silmissään -alkoi säkenöidä. - --- Sopikaa nyt pois! kehoitti herrastuomari. - -Syleillessään ja suudellessaan riitatoveriaan Rzepa purskahti itkuun. -Hän ei itkenyt muuta kuin silloin kun hän oli aika lailla juovuksissa; -nyt alkoi hän haikeasti valittaa ja vaikeroida lihavaa vasikkaa, joka -häneltä oli kuollut pari viikkoa sitte eräänä yönä navetassa. - --- Voi, voi, minkä vasikan Jumala minulta korjasi! sanoi hän -surullisesti. - --- No, älä sinä sure! virkkoi Burak. -- Kirjurille on jo paperi -saapunut siitä että ehkä kartanon metsä lankeaa kunnan omaksi. - --- Se on oikeus ja kohtuus, vastasi Rzepa. -- Kartanon herra ei ole -kylvänyt sitä metsää. - -Hetkisen perästä hän taasen alkoi: - --- Voi sitä vasikkaa, se se vasta oli vasikka! Kun se imi lehmää ja -lehmä tokasi sitä otsallaan, niin se iloissaan hyppäsi kattoon asti. - --- Kirjuri sanoi... - --- Viis minä kirjurista! keskeytti Rzepa vihaisesti. -- Se on minulle -ihan yhtäkaikki, sanoiko kirjuri vaiko Mikko vaiko Matti! - --- Kunhan ei hän ryhtyisi kostoon! Soh, lasit pohjaan, pojat! - -Taas he ryyppäsivät. Rzepan mieli lauhtui ja tyynenä istuutui hän -penkille. Äkkiä avautui ovi ja aukkoon ilmestyi -- vihriä lakki, pysty -nokka ja kirjurin pikkuinen pukinparta. - -Rzepa oli istunut lakki takaraivolla. Nyt hän kiireesti vetäisi sen -päästään, pudotti maahan, nousi ja änkötti: - --- Ylistetty... - --- Onko herrastuomari täällä? kysyi kirjuri. - --- On! vastasi kolme ääntä yhtaikaa. - -Kirjuri astui likemmä ja samassa kapakoitsija Szmulkin[10] lennätti -pöydälle aarakkilasin. Zolzikiewicz haisteli sitä, rypisteli nenäänsä -ja istuutui pöydän ääreen. - -Hetkisen ajan vallitsi täydellinen hiljaisuus. Vihdoin alkoi Gomula: - --- Herra kirjuri... - --- Mitä? - --- Onko se metsäasia tosiaan sillä kannalla? - --- On. Kunhan vaan kaikki kuntalaiset allekirjoitatte anomuksen. - --- Minä vaan en allekirjoita, tokasi siihen paikalla Rzepa, joka kuten -muutkin talonpojat kauhulla ajatteli kaikkea allekirjoittamista. - --- Ei sinua kukaan pyydäkään. Tee miten tahdot. Ole vaan -kirjoittamatta, mutta älä myöskään odota metsäosuutta. - -Rzepa rupesi raappimaan korvallistaan. Mutta kirjuri kääntyi -herrastuomarin ja lautamiehen puoleen ja puhui virallisella äänellä: - --- Metsäasia on tosi, mutta jokaisen täytyy aidata osansa, jottei -syntyisi riitoja. - --- Ja sitte se aita kanssa maksaa enemmän kuin koko metsä, ehätti Rzepa -sanomaan. - -Kirjuri ei kiinnittänyt mitään huomiota hänen sanoihinsa. - --- Aitaamiskustannusten peittämiseksi, puhui hän herrastuomarille ja -lautamiehelle, -- on hallitus lähettänyt rahoja. Jokainen voi niistä -vielä voittaakin, sillä niistä jää viisikymmentä ruplaa miestä päälle. - -Rzepan silmät säkenöivät kuten ainakin juopuneen. - --- Mutta sitte minä kirjoitankin. Missä rahat ovat? - --- Minulla ovat, sanoi kirjuri. -- Ja tässä on paperi. - -Tämän sanottuaan veti hän taskustaan esiin paperin, joka oli taitettu -nelikulmaiseksi ja luki siitä jotakin, jota talonpojat eivät laisinkaan -ymmärtäneet. He iloitsivat kuitenkin suuresti. Jos Rzepa olisi ollut -selvänä, niin hän kyllä olisi huomannut, että herrastuomari iski silmää -lautamiehelle. - -Voi ihmettä! nyt kirjuri todella veti esiin rahaa taskustaan. - --- No, virkkoi hän, -- kuka ensiksi kirjoittaa? - -Miehet kirjoittivat vuoronperään, mutta kun Rzepa tarttui kynään, niin -Zolzikiewicz siirsi paperia syrjään ja sanoi: - --- Ehket sinä tahdo. Tämä on ihan vapaaehtoista. - --- Miksen minä tahtoisi? - --- Szmul! huusi kirjuri. - -Szmul tuli ovelle. - --- Mitä herra kirjuri tahtoo? - --- Ole sinäkin nyt tässä vieraanamiehenä, että tämä kaikki tapahtui -vapaasta tahdosta. - --- Ehket sinä sentään tahdo? kysyi hän vielä uudestaan Rzepalta. - -Mutta Rzepa oli jo kirjoittanut, vieläpä pudottanut paperille aika -mustepilkun. Hän otti kirjurilta rahat, kokonaista viisikymmentä ruplaa -ja pistettyään ne povelleen, huusi: - --- Tuo nyt tänne aarakkiasi! - -Szmul toi ja miehet joivat. Sitte Rzepa päästi kyynärpäänsä nojaamaan -polvia vastaan ja torkkui siihen. - -Pari kertaa hän nyökäytti sinne tänne, keikahti sitte alas penkiltä, -sopersi mennessään: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" ja -nukkui. - -Rzepowa ei tullut häntä noutamaan. Hän tiesi, että Rzepa juovuspäissään -pian antoi korville. Seuraavana päivänä Rzepa sensijaan pyysi -vaimoltaan anteeksi ja suuteli hänen käsiään. Selvänä ollessaan ei hän -koskaan sanonut vaimolleen pahaa sanaa, mutta juovuspäissään oli aika -pahankurinen. - -Rzepa makasi kapakassa koko yön. Aamulla, auringon noustessa hän -heräsi. Hän katselee ympärilleen, levittää silmänsä ja huomaa, ettei -hän olekaan omassa mökissään vaan kapakassa, eikä edes kulmakamarissa -missä eilen istuttiin, vaan suuressa kapakkatuvassa, missä -viinatynnörikin on. - --- Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. - -Hän katselee vielä tarkemmin. Aurinko on jo noussut ja paistaa -maalattujen ruutujen läpi viinatynnöriin. Ikkunan ääressä seisoo Szmul, -rukouspaita yllään ja hetaleita päässä; siinä hän huojuttaa ruumistaan -edestakaisin ja rukoilee ääneensä. - --- Szmul, sinä koiranuskolainen! huusi Rzepa. - -Mutta Szmul ei ollut kuulevinaankaan. Hänen ruumiinsa huojahti milloin -eteenpäin, milloin sivullepäin ja rukousta yhä jatkui. - -Rzepa rupesi nyt koettelemaan paikkojaan, kuten talonpoika aina tekee, -nukuttuaan yön kapakassa. Hän tapasi povestaan rahaa. - --- Jeesus Maria! mitä tämä merkitsee? - -Sillaikaa oli Szmul lopettanut rukouksensa, riisunut rukouspaidan ja -hetaleet ja vienyt ne kulmakamariin. Hän palasi tupaan hitain askelin, -tyynenä ja arvokkaana. - --- Szmul! - --- No, mitä tahdot? - --- Mitä rahoja nämät ovat? - --- Etkö, tyhmyri, sitä tiedä? Sinähän eilen sovit herrastuomarin -kanssa, että nostat arpaa hänen poikansa sijasta ja otit jo rahat ja -allekirjoitit kontrahdin. - -Nuori talonpoika kävi valkeaksi kuin vaate, viskasi lakkinsa maahan, -kaatui pitkäkseen sen päälle ja itkeä jollotti niin että ikkunaruudut -tärisivät. - --- No, korjaa siitä nyt luusi, sotamies! sanoi Szmul tyynesti. - -Puoli tuntia myöhemmin likeni Rzepa mökkiään. Hänen vaimonsa oli -paraikaa valmistamassa ruokaa ja kun hän kuuli portin narahtavan, -karkasi hän suoraan lieden äärestä miestään vastaan, vihan vimmassa. - --- Sinä juopporenttu! alkoi hän. - -Mutta nähtyään miehensä, kavahti hän, sillä Rzepa oli muuttunut melkein -tuntemattomaksi. - --- Mikä sinun on? - -Rzepa astui tupaan mutta ei aluksi saanut sanaa suustaan. Hän vaan -istui penkillä ja tuijotti maahan. Mutta vaimo rupesi urkkimaan ja sai -vihdoin viimein urkituksi koko asian. - --- He ovat pettäneet minut! huusi Rzepa. - -Vaimo vaikeroi ääneensä ja mies hänen kanssaan; lapsikin rupesi -kätkyessään parkumaan ja Musti ulvoi ovella niin surkeasti, että -naapurinakat karkasivat ulos, kauhat kädessä, kuuntelemaan ja -kyselemään toisiltaan: - --- Mitä siellä Rzepan mökissä on tapahtunut? - --- Eiköhän mies mahtane kurittaa vaimoaan. - -Rzepowa älmensi vielä pahemmin kuin hänen miehensä, sillä rakastihan -hän, vaimo raukka, miestään enemmän kuin mitään maan päällä. - - - - -V. - -Pässinpään lakiasäätävä eduskunta ja sen johtavat miehet. - - -Seuraavana päivänä oli kylässä käräjät. Koko pitäjän lautamiehet olivat -saapuneet paikalle, paitsi herrat aatelismiehet, joista muutamat olivat -lautamiehinä piirikunnassa. Koska he eivät tahtoneet erota suuresta -yleisöstä, noudattivat he englantilaista, s.o. sekaantumattomuuden -politiikkaa, jota kuuluisa valtiomies John Bright niin suuresti oli -ylistänyt. N.s. "sivistynyt" luokka ei siltä ollut vaikuttamatta kunnan -kohtaloihin. Jos jollakin "sivistyneistä" sattui olemaan asiaa -käräjiin, niin hän istunnon edellisenä päivänä kutsui luokseen herra -Zolzikiewiczin; sivistyksen edustaja tarjosi hänelle nyt viinaa ja -sikareja ja asia pohdittiin pohjia myöten. Päivällisaikaan kehoitettiin -herra Zolzikiewicziä ystävällisesti jäämään päivälliselle. "Istukaa -toki syömään, herra Zolzikiewicz, istukaa!" sanottiin hänelle. - -Ja herra Zolzikiewicz istuutui, mutta seuraavana päivänä kertoi hän -ikäänkuin sivumennen herrastuomarille: "olin eilen päivällisillä -Miedzizsewskillä, Skorabiewskillä tai Oscierzynskillä. Kyllähän minä -ymmärrän yskän: talossa on tytär...!" Päivällispöydässä herra -Zolzikiewicz koetti käyttäytyä niin hienosti kuin suinkin, hän koetti -syödä mitä eriskummallisimpia ruokalajeja samalla tavalla kuin näki -muiden niitä syövän, eikä hänen käytöksestään pitänyt kenenkään -huomata, että tutunomainen kohtelu herrasväen puolelta oli hänelle -hyvin mieluinen. - -Hän oli mies joka tiesi hienon maailman tavat ja joka ei koskaan -joutunut hämilleen. Hän ei milloinkaan kadottanut mielenmalttiaan, vaan -sekaantui rohkeasti keskusteluun, muistellen joko "tuota kelpo -komisariusta" tai "tuota erinomaista tirehtööriä", jonka kanssa hän -"eilen tai tässä tuonnoin" pelasi yhden kopeekan tikkiä. Sanalla -sanoen: Zolzikiewicz koetti kaikin voimin näyttää, että hän ja -Aasinkorvan piirikunnan johtavat miehet ovat likeisissä väleissä -keskenään. Tosin hän huomasi, että herrasväet hänen kertoessaan vähän -oudosti painuivat katselemaan lautasiaan, mutta hän ajatteli -että tapa sen vaatii. Monasti häntä myöskin oli hämmästyttänyt se, -ettei aatelinen isäntä, päivällisen päätyttyä, odottanut hänen -hyvästijättöään, vaan itse tuli taputtamaan häntä olalle ja sanomaan: -"no, jääkää hyvästi nyt, herra Zolzikiewicz!" mutta hän arveli taaskin -että tapa hienossa seurassa sen vaati. Kun hän sitte hyvästi sanoessaan -painoi talon herran kättä, tapasi hän aina siitä jotakin kilisevää. -Paikalla hän pusersi kokoon sormensa ja raapaisten aatelisherran -kämmentä, koppasi siitä kilisevän kappaleen. Mutta samalla ei hän -koskaan unohtanut lisätä: "voi, hyvä herra, ei sitä nyt olisi ensinkään -tarvittu!... Tuohon käräjäjuttuun nähden taas ei herran ensinkään -tarvitse huolehtia." - -Näin erinomaisella johdolla ja katsoen herra Zolzikiewiczin -synnynnäisiin lahjoihin, olisivat kunnan asiat varmaan käyneet -erinomaisessa järjestyksessä, jos herra Zolzikiewicz vaan aina olisi -esiintynyt ja selittänyt tuomioistuimelle, miten asianomaista juttua on -käsiteltävä oikeuden kannalta. Mutta hän korotti äänensä kuuluville -vaan muutamissa erityisissä tapauksissa: sellaiset jutut joita ei -edeltäkäsin oltu valmistettu kilisevillä kolikoilla, jätti hän -tuomioistuimen omaan harkintaan ja istui, niitä käsiteltäessä, -levollisena paikallaan, suureksi levottomuudeksi lautamiehille, jotka -silloin tunsivat olevansa aivan päättömät. - -Aatelisista eli tarkemmin sanoen herroista, otti ainoastaan muuan herra -Floss, Pikkuedistyksen kartanon pehtori, lautamiehenä osaa kunnan -asioihin. Mutta siitä sai hän osakseen yleistä paheksumista. Aatelisto -huomautti, että hän tietysti on "punainen", kuten saksalainen nimi -Floss'kin jo osoittaa, ja talonpojat, arvaten oman erityisen -talonpoikaisen asemansa, väittivät itsepintaisesti, ettei herran sovi -istua samalla penkillä talonpojan kanssa: johan sen parhaiten todistaa -sekin, etteivät "toiset herrat sitä tee." Yleensä talonpojat moittivat -herra Flossia siitä, ettei hän ollut "oikea herra" ja ettei herra -Zolzikiewiczkään pitänyt hänestä, koskei herra Floss koskaan -kilisevillä kolikoilla ollut pyrkinyt hänen suosioonsa. Kerran hän -lautamiehenä istunnossa oli käskenyt herra Zolzikiewicziä vaikenemaan. -Tyytymättömyys häneen oli siis yleinen ja eräänä kauniina päivänä sai -hän keskellä istuntoa vieressään istuvan lautamiehen suusta kuulla -seuraavan huomautuksen: "onko herra mikään oikea _herra_? Herra -Oscierzynski on herra ja herra Skorabiewski on myöskin herra, mutta te, -hyvä herra ette ole herra, vaan ammattilainen!" Tämän kuultuaan herra -Floss, joka hiljan oli ostanut itselleen maatilan, antoi kunnan -asioille palttua, kuten hän aikoinaan oli kääntänyt selkänsä -kaupungillekin. "Hän on pelannut itsensä pussiin", sanoivat aateliset -ja sekaantumattomuuden politiikkaa tukeakseen mainitsivat he -sananlaskun, jonka -- kuten kaikkien sananlaskujen -- tuli sisältää -kansan syvää viisautta ja tässä tilaisuudessa todistaa, että talonpoika -on talonpoika -- häntä ei mikään paranna. - -Rauhassa sivistyneitten neuvoilta ja ilman heidän valistunutta apuaan, -keskusteli kunta siis nyt asioistaan, turvautuen ainoastaan -pässinpääläiseen älyynsä. Olisihan sen tosin pitänyt Pässinpäälle -riittää, ainakin sen väitteen mukaan että parisilainen äly riittää -Parisille. Onhan sitäpaitsi tunnustettu asia, että käytännöllinen -ymmärrys eli niinkutsuttu "terve talonpoikainen järki" merkitsee -enemmän kuin epäkansallinen, ulkoapäin tullut sivistys. "Terveen -järjen" ovat maan omat asukkaat jo syntyessään tuoneet maailmaan -- -sitäkään ei, ymmärtääkseni, kukaan väitä valheeksi.. - -Kaikki tämä tuli ilmi Pässinpään käräjissä. Siellä luettiin esitys, -jossa viranomaiset anovat, että kunta omalla kustannuksellaan -korjauttaisi maantien, joka Pässinpään maiden halki vie Aasinkorvaan. -Esitys ei ensinkään miellyttänyt kokoontuneita kunnan isiä ja eräs -paikkakunnan senaattoreista ilmilausui selvästi, ettei tie ensinkään -ole korjauksen tarpeessa, sillä voidaan ajaa herra Skorabiewskin niityn -poikki. Jos herra Skorabiewski olisi ollut läsnä istunnossa, niin hän -ehkä olisi huomannut olevan syytä vastustaa tätä yleishyvää -tarkoittavaa huomautusta, mutta hän ei ollut läsnä, sillä hän suosi -sekaantumattomuuden politiikkaa. Kyllä senaattorin esitys varmaan olisi -saavuttanut yksimielistä kannatusta, jollei herra Zolzikiewicz -edellisenä päivänä olisi ollut päivällisillä herra Skorabiewskin luona. -Hän oli silloin kertonut neiti Jadwigalle kahden espanjalaisen -kenraalin kuristamisesta Madridissa, jonka kohtauksen hän oli lukenut -herra Breslauerin kustantamasta "Isabella Espanjalaisesta." Päivällisen -jälkeen painaessaan herra Skorabiewskin kättä, oli hänen käteensä -sattunut kilisevä kolikka. Herra kirjuri ei ollut huolinut panna -vastaustaan paperille, vaan laski nyt kynän kädestään, josta kaikki -paikalla ymmärsivät, että hän haluaa puheenvuoroa. - --- Herra kirjuri tahtoo sanoa jotakin, kajahti useista suista yhtaikaa. - --- Minä tahdon vaan sanoa, että olette aika tyhmyrejä, virkkoi herra -kirjuri tyynesti. - -Tämän todella valtioviisaan puheen voima, tässä sen supistuneessakin -muodossa, oli sangen suuri. Lausutut sanat sisälsivät vastalauseen sekä -lautamiehen huomautusta että yleensä Pässinpään koko lainsäätävää -hallintoa vastaan. Mainitun hallinnon jäsenet rupesivatkin nyt -levottomina katselemaan toisiinsa ja raappimaan ajatuskyvyn jaloa -jäsentä, päätä. Se osoitti, että Pässinpään hallinnon jäsenet olivat -painuneet punnitsemaan asiaa pohjia myöten. Pitkän vaitiolon jälkeen -muuan edustajista vihdoin aukaisi suunsa ja kysyi: - --- Mutta minkätähden? - --- Siksi että olette tyhmyrejä! - --- Ehkä! virkkoi muuan ääni. - --- Niitty on aina niitty, huomautti toinen. - --- Keväällä ei siitä pääse edes kulkemaankaan, jatkoi kolmas. - -Tämän johdosta hylättiin herra Skorabiewskin niittyä koskeva esitys, -hallituksen ehdotus hyväksyttiin ja myötäseuranneen kustannusarvion -mukaan ryhdyttiin keskustelemaan siitä, miten korjauskustannukset -olisivat jaettavat kuntalaisten kesken. Oikeudentunto oli jo siihen -määrään juurtunut Pässinpään lainsäätävän hallinnon katsantokantaan, -ettei kenenkään muun kuin herrastuomarin ja lautamies Gomulan päähän -pälkähtänyt koettaa päästä vapaaksi yllämainitusta taakasta. Sensijaan -ottivat he niskoilleen vastuunalaisen toimen pitää huolta siitä, että -asiain käsittely luistaisi hyvin nopeasti. - -Huomattava kuitenkin on, että herrastuomarin ja lautamiehen epäitsekäs -uhrautuminen, joka kuten hyveet yleensä ei mahtunut jokapäiväisen -ihmisen ajatuspiirin sisäpuolelle, herätti kateutta muissa -lautamiehissä. Muuan ääni nousi heitä vastustamaan, virkkaen kiivaasti: - --- Miksette te sitte maksaisi? - --- Mitä me turhaan panisimme rahaa likoon, kun se jo riittää mitä te -maksatte, vastasi siihen Gomula. - -Tätä todistuskappaletta vastaan ei Pässinpään terveellä järjellä ollut -mitään sanomista, eikä toivottavasti olisi ollut kenelläkään muulla. -Vastustava ääni vaikeni hetkiseksi ja virkkoi sitte vakuutuksella: - --- Onhan se niinkin! - -Asia oli siis lopullisesti päätetty ja piti juuri siirryttämän muiden -asiain käsittelyyn, kun äkkiä ja odottamatta käräjätupaan karkaa kaksi -porsasta, suoraa päätä avoimesta ovesta sisään, ihan vimmoissaan. Ilman -pienintäkään järkevää syytä alkavat ne nyt juosta pitkin huonetta, -suikahdella ihmisten jalkojen välitse ja röhkiä riivatusti. Tietysti -istunto keskeytettiin, lakiasäätävä eduskunta rupesi ajamaan takaa -rauhanhäiritsijöitä ja kokonaisen tunnin kuluessa edustajat -harvinaisella yksimielisyydellä toistelivat: "siku, siku, siku! Sikan', -sikan', sikan'" -- tai muita senkaltaisia. Porsaat pakenivat herra -Zolzikiewiczin jalkoihin ja tahrivat ne hiekankarvaiset housut, jotka -nyt olivat hänen jalassaan, vihriähtäviksi. Eikä niitä vihriöitä -tahroja sitte saanut pois, vaikka herra Zolzikiewicz pesi housujaan -glyseriinisaippualla ja omalla hammasharjallaan. - -Tavanmukaisella innollaan ja kestävyydellään Pässinpään kunnan -edustajat kuitenkin nytkin puolustivat asemaansa: kiihkeästä -vastarinnasta huolimatta otettiin porsaat kiinni takajaloista ja -viskattiin menemään pihalle. Sitte saattoi lainsäätävä eduskunta taas -siirtyä päiväjärjestykseen. Seurasi erään Sroda nimisen maalaisen -riita-asia edellämainittua herra Flossia vastaan. Kuulustelussa kävi -selville, että Srodan härät yöllä olivat käyneet herra Flossin -apilaspellossa ja syöneet ylenmäärin. Aamulla ne sitte olivat -heittäneet tämän surun ja murheen laakson, muuttaakseen parempaan -härkämaailmaan. Epätoivoissaan Sroda nyt esitti surullisen asiansa -tuomioistuimelle, rukoillen apua ja oikeutta. - -Tuomioistuin syventyi asiaan ja, ollen nopea toimissaan, tuli piankin -siihen johtopäätökseen, että vaikka Sroda tahallaan olikin päästänyt -härkänsä herra Flossin vainiolle, härät, jos vainio olisi kasvanut -kauraa tai vehnää eikä tuota apilapakanaa, eivät suinkaan olisi -joutuneet surkean turvotustaudin uhreiksi, vaan olisivat vielä tänäkin -päivänä parhaimmissa terveyden voimissa. Tästä edellytyksestä lähtien -tuli tuomioistuin siihen sekä järkevään että lainmukaiseen -johtopäätökseen, että syynä härkien kuolemaan oli herra Floss eikä -Sroda; herra Flossin tulee siis Srodalle maksaa härät sekä -varoitukseksi tulevaisuuden varalta luovuttaa kunnan kassaan -kansliakuluja 5 hopearuplaa. Jos syyllinen kieltäytyisi maksamasta, -niin on summa korotettuna vaadittava Icik Zwejnosilta, joka on -vuokrannut herra Flossin maitotalouden. - -Sitte käsiteltiin vielä useita siviilialaan kuuluvia asioita ja ne -ratkaistiin kaikki, mikäli eivät jollakin lailla koskeneet nerokasta -Zolzikiewicziä, aivan itsenäisesti, puhtaan oikeuden vaa'alla, -Pässinpään terveen järjen punninnan mukaan. Englantilaisen -sekaantumattomuuspolitiikan mukaan, jota paikkakunnan sivistynyt sääty -noudatti, kulki käräjissäkin kaikki tasaista kulkuaan, ainoastaan -silloin tällöin häiriytyi yleinen sopu ja yksimielisyys siitä, että -joko riitapuolet tai itse tuomarit viskasivat toisilleen -sivuletkauksia, toivottaen halpausta, ruttoa tai paiseita. - -Tuota kallisarvoista sekaantumattomuuden periaatetta luultavasti on -kiittäminen siitäkin, että kaikissa riita-asioissa sekä voittava että -kärsivä puoli aina sai suorittaa melkoisen määrän "kansliakuluja." Se -teki herrastuomarin ja kirjurin aseman riippumattomaksi -- tila jota -kunnan laitoksissa aina on toivottu --. Sitäpaitsi se saattoi -vieroittaa ihmisiä käräjöimästä ja kohottaa Pässinpään kunnan -siveellistä kantaa niin korkealle, että sellaista tuskin saattoivat -uneksiakaan 1700-luvun filosofit. Huomattava on myöskin, että herra -Zolzikiewicz -- me puolestamme emme tahdo lausua hänen menettelystään -sitä emmekä tätä -- merkitsi kirjoihin aina vaan puolet kansliakuluiksi -määrätyistä sakoista, jotavastoin toinen puoli oli määrätty -"odottamattomia tapauksia" varten, jommoisia saattoi sattua kirjurille, -herrastuomarille ja lautamies Gomulalle. - -Vihdoin siirryttiin käsittelemään rikosasioita ja kunnanpalvelija -sai käskyn tuoda syylliset tuomarien kasvojen eteen. Ohimennen -mainittakoon, että Pässinpään kunnassa tietysti oli otettu käytäntöön -uusin, paras ja ajanmukaisin koppi- eli komerojärjestelmä vanoja -varten. Sitä eivät pahat kieletkään voi tehdä epäilyksen alaiseksi, -siellä vielä tänäkin päivänä saattaa kuka tahansa nähdä, että -Pässinpään herrastuomarin sikolätissä on neljä väliseinää, jotka -muodostavat koppeja. Näissä istuivat vangit yksin, seuranaan vain se -elukka, josta muuan "Eläintieteen oppikirja nuorisolle" sanoo: "sika -kantaa syystä nimeään likaisuutensa vuoksi" j.n.e., ja jolta luonto -ehdottomasti on kieltänyt sarvet. Tähän viimemainittuunkin -toimenpiteeseen on luonto varmaan ryhtynyt tarkoituksella. Vangit -istuivat siis kopeissaan, seurassa, joka kuten näkyy, ei voinut häiritä -heitä vaipumasta ajatuksiin. He saattoivat vapaasti miettiä sitä pahaa -mitä olivat tehneet ja tapojensa parantamista tulevaisuudessa. - -Palvelija läksi nyt viipymättä tähän koppivankilaan ja kuljetti sen -kopeista tuomarien kasvojen eteen kaksi pahantekijää. Mutta he eivät -oikeastaan olleet kaksi eri pahantekijää, vaan pariskunta. Lukija -saattaa siis käsittää, että Pässinpään tuomareilla nyt oli -hienotunteinen, syvästi sielutieteellinen ja monimutkainen juttu -ratkaistavana. Asia oli todella erittäin arkatuntoista laatua. Muuan -Romeo, tai toisin sanoen Wach Rechnio ja muuan Julia, toisin sanoen -Baska Zabianka, olivat yhtaikaa palvelleet samalla isännällä, toinen -renkinä toinen piikana. Ja mitä siinä on salaamista: he rakastuivat -toisiinsa eivätkä voineet elää ilman toisiaan, aivan kuten oikea Romeo -ja Julia Shakespearen näytelmässä. Pian kuitenkin mustasukkaisuus hiipi -Romeon ja Julian välille, kun Julia kerran näki Romeon liian kauvan -juttelevan Jagnan, karjapiian kanssa. Onneton Julia odotti nyt vaan -sopivaa tilaisuutta. Eräänä päivänä, kun Romeo Julian mielestä tuli -kotiin vainiolta liian aikaiseen ja pyysi ruokaa liian hätäisesti, -syntyi kahakka. Molemminpuolisia selityksiä antaessa vaihdettiin -myöskin muutamia tusinallisia korvapuusteja: toinen löi nyrkillään, -toinen kauhalla. Tappelun jälkiä saattoi vielä sinisinä kuhmuina nähdä -Julian ihanassa naamassa ja Romeon otsa oli halki, hänen miehekkäät ja -älykkäät kasvonsa sinermillä. Oikeuden piti nyt päättää, kuka oli -oikeassa ja kenen piti uskottomuudesta tai tappelun tuottamista -vammoista maksaa toiselle sakkoja viisi puolalaista guldenia tai -virallisesti lausuen seitsemänkymmentäviisi kopeekkaa hopeassa. - -Lännen tuulahdukset eivät vielä olleet päässeet turmelemaan tuomarien -tervettä mieltä; he inhosivat syvästi naisemansipatsioonin henkeä, joka -muuten kokonaan sotiikin slaavilaisten herttaisia luonnollisia -taipumuksia vastaan, ja antoivat sentähden puheenvuoron ensiksi -Romeolle; pidellen haavoitettua otsaansa tämä alkoi: - --- Korkea laki ja oikeus! Tuo heittiö ei ole enään moneen aikaan -antanut minulle rauhaa. Yhtenäkin iltana tulen mitään pahaa -aavistamatta illalliselle, silloin hän jo kiljumaan vastaani: "vai -tulet sinä koira jo kotiin, vaikka isäntä jäi pellolle! Aiot kai nousta -uunille vetelehtimään ja sieltä iskemään silmää minulle!" Minä en ikinä -ole iskenyt silmää hänelle. Mutta kun hän kerran näki minut Jagnan, -karjapiian kanssa, kun minä autoin häntä nostamaan vesiämpäriä -kaivolta, niin hän siitä asti on vihannut minua. Ja ruokavaditkin hän -viskeli eteeni pöydälle sellaisella jyryllä, että keitot läikähtivät -päälleni. Eikä sitte antanut syödä, vaan haukkui kaiken aikaa pakanaksi -ja heittiöksi ja peijakkaaksi ja sufragaaniksi.[11] Vasta kun -sufragaaniksi sanoi, suutuin minä ja annoin vasten kuonoa, mutta -silloin hän korvilleni kauhalla... - -Nyt ei ihanteellinen Julia enään voinut pidättyä, hän puristi kätensä -nyrkille ja heristeli sitä Romeon nenän alla. - --- Sinä valehtelet, valehtelet, valehtelet! huusi hän käheällä äänellä. --- Sinä haukut kuin koira! - -Siinä hän purskahti itkemään koko ylivuotavan sydämensä kyllyydestä ja -virkkoi kääntyen tuomarien puoleen: - --- Korkea laki ja oikeus! Voi auttakaa minua, minua onnetonta orpoa, -Jumalan tähden auttakaa! Piru heiltä silmät sokaiskoon! vai kaivolla -minä muka olisin nähnyt hänet Jagnan kanssa! Etkö sinä, saastainen -sikiö, muista sen seitsemän kertaa sanoneesi minulle, että niin -rakastat minua, että tekisi mielesi suuhusi syödä. Saisit siihen -paikkaan nutistua, saisi kielesi ikipäiviksi kangistua! Vai kauhalla -minä sinua otsaan iskin! eipäs ollutkaan kuin vaahterainen halko! Päivä -on vielä korkealla, kun hän jo tulee pellolta ja tahtoo ruveta syödä -hotkimaan. Minä puhun hänelle ihan kauniisti ja kohteliaasti: kas vaan -sitä veijaria, kun jo tulee kotiin ja isäntä on vielä pellolla! Mutta -sufragaaniksi en minä häntä ole sanonut, niin totta kuin Herra Jumala -minua auttakoon. Periköön hänet per... - -Herrastuomari kutsui hänet nyt järjestykseen, antaen oikaisunsa -kysymyksen muodossa. - --- Pidätkö siitä jo kitasi kiinni, akka? - -Seurasi hetkisen hiljaisuus; tuomarit rupesivat miettimään -langetettavaa tuomiota ja voi heidän hienotunteisuuttaan! eivät -tuominneet kumpaakaan riitapuoluetta viiden guldenin sakkoihin! Oman -arvonsa vuoksi ja varoitukseksi kaikille rakastuneille pareille koko -Pässinpäässä, tuomitsi oikeus valittajat istumaan kopeissa vielä -kaksikymmentäneljä tuntia ja maksamaan kansliakuluja hopearuplan -kutakin henkeä kohden. - -"Wach Rechniolta ja Baska Zabiankalta kansliakuluja viisikymmentä -kopeekkaa hopeassa", kirjoitti herra Zolzikiewicz kirjoihin. - -Siihen loppui istunto. Herra Zolzikiewicz nousi, veti ylöspäin -hiekankarvaisia housujaan ja alaspäin sinipunertavia liivejään, -lautamiehet, aikeissa erota, ottivat myöskin jo hattunsa ja piiskansa. -Silloin ovi, joka porsaitten hyökkäyksen jälkeen oli suljettu, äkkiä -avautui selkosen selälleen ja sisään astui Rzepa, synkkänä kuin yö, ja -hänen perässään Rzepowa ja Musti. - -Rzepan vaimo oli kalpea kuin liinavaate: hänen kauniit, hienot -piirteensä henkivät surua ja nöyryyttä, mutta mustista silmistä vieri -kyyneleitä poskille. - -Rzepa astui sisään uhkamielisenä, pää pystyssä, mutta nähdessään koolla -koko korkean oikeuden, katosi häneltä rohkeus ja hiljentäen ääntään, -virkkoi hän: - --- Ylistetty olkoon! - --- Iankaikkisesta iankaikkiseen! -- vastasivat lautamiehet kuorossa. - --- Mitä te täältä haette? kysyi herrastuomari kiivaasti. Hän oli ensin -käynyt hiukan hämilleen, mutta tointui pian. -- Mitä asiaa teillä on? -Oletteko tapelleet, vai mitä? - -Vastoin tavallisuutta sekaantui kirjuri nyt puheisiin: - --- Antaa heidän puhua, lausui hän. - -Rzepa alkoi: - --- Korkea laki ja oikeus... jos kaikkein armollisin... - --- Ole vaiti, ole vaiti, keskeytti vaimo äkkiä. -- Anna kun minä puhun -ja ole sinä hiljaa. - -Näin sanottuaan pyyhki hän esiliinallaan silmänsä ja nenänsä ja alkoi -vapisevalla äänellä kertoa asiaa alusta alkaen. Mutta mihin hän, -onneton olikaan joutunut? Syyttämään herrastuomaria ja kirjuria -- -saman herrastuomarin ja kirjurin eteen! "Ottivat hänet", kertoi vaimo, -"lupasivat hänelle metsää, jos hän vaan kirjoittaisi nimensä ja hän -kirjoitti. Antoivat hänelle viisikymmentä ruplaa, mutta hän oli -juovuksissa eikä tietänyt, että hän myi sekä omansa että minun ja -lapsen kohtalon. Hän oli juovuksissa, korkea oikeus, juovuksissa kuin -järjetön luontokappale", kertoi vaimo, itku kurkussa. "Eihän juopunut -tiedä mitä tekee, sentähden häntä oikeudessakin armahdetaan, vaikka hän -on rikkonut, sillä sanotaan: hän ei tietänyt mitä hän teki. Jumalan -armollisen tähden! eihän selvä mies menisi myymään elämäänsä -viidestäkymmenestä ruplasta! Voi, armahtakaa minua ja häntä ja lasta -viatonta! Mihin minä onneton joudun yksin, ihan yksin maailmassa, -jollei hän, rakas raukkani ole luonani! Voi, Jumala teille palkitsee -meidän köyhien puolesta, antaa teille kaikkea onnea!" - -Siinä itku keskeytti hänen puheensa. Rzepakin itki ja niisti yhtämittaa -nenää sormiinsa. Lautamiehet olivat käyneet vakaviksi, he vilkuilivat -vuoroin toisiinsa, vuoroin herrastuomariin ja kirjuriin eivätkä -käsittäneet, mitä tehdä. - --- Poika elää kuin hänen sisässään olisi myrkkyä. Sinut, sanoo hän, -minä tapan, lapsen kuristan ja mökin poltan, mutta sotamieheksi en -mene. Millä minä, onneton, sitte olen rikkonut? tai mitä lapsi on -tehnyt? Ei hän enään välitä töistä, ei katso viikatteeseen eikä -kirveeseen, istuu vaan tuvan penkillä ja ähkii ja puhkii. Minä odotin -käräjiä, olettehan te ihmisiä ja asuuhan teidän sydämissänne Jumala, -ettehän te salli meidän kärsiä tällaista vääryyttä! Voi Jeesus -Naatsarealainen, voi lempeä Jumalan äiti Czenstochowassa,[12] rukoilkaa -puolestamme! - -Vähään aikaan ei taaskaan kuulunut muuta kuin Rzepowan nyyhkytykset, -vihdoin virkkoi lautamiesten joukosta muuan vanhus: - --- Onhan se rumaa juottaa ihminen juovuksiin ja myydä hänet. - --- Rumaa on! myönsivät muut. - --- Jumala ja Hänen kaikkein pyhin Synnyttäjänsä siunatkoot teitä -sanoistanne! huudahti Rzepowa, langeten polvilleen kynnykselle. - -Herrastuomaria hävetti ja lautamies Gomula oli aika lailla harmissaan; -he katselivat molemmat kirjuriin, mutta tämä pysyi vaiti, kunnes -Rzepowa oli lakannut puhumasta. - --- Tyhmyrejä te olette! huusi hän sitte tyytymättömille lautamiehille. - -Sanat synnyttivät haudan hiljaisuuden. Kirjuri jatkoi: - --- Seisoo ihan selvästi kirjoitettuna, että joka sekaantuu -vapaaehtoiseen konhtrahtiin, joutuu merilain mukaan tuomittavaksi, -mutta tiedättekö te, tomppelit, edes mikä merilaki on? Te olette niin -tyhmiä ettette tiedä, että merilaki... - -Kirjuri veti nyt taskustaan liinasen ja niisti nenänsä. Sitte hän -kylmällä, virallisella äänellä jatkoi puhettaan: - --- Joka tomppeli ei tiedä mikä merilaki on, se pistäköön vaan -lusikkansa tällaiseen soppaan. Kyllä sitte tietää mikä merilaki on, kun -luita ja ytimiä polttaa. Jos mies vapaaehtoisesti on kirjoittanut -itsensä sotaväkeen, niin varokoon sekä yksi että toinen sekaantumasta -siihen asiaan. Välikirja on allekirjoitettu vieraittenmiesten -läsnäollessa -- se pitää siis paikkansa. Niin seisoo lakitieteessä, -jollet usko, niin katso lakiin ja asetuksiin. Kuka sille mitä voi, että -kaupan päälle juodaan? Ainahan te juotte, tyhmeliinit, aina ja -alituisesti! - -Jos itse oikeuden jumalatar, toisessa kädessä vaaka ja toisessa -paljastettu miekka, äkkiä olisi astunut esiin käräjätuvan uunin takaa -ja seisahtunut lautamiesten eteen, niin ei hän olisi taitanut heitä -enemmän kauhistuttaa kuin sanat merilaki, laki ja asetukset. Hyvän -aikaa vallitsi huoneessa synkkä hiljaisuus. Vihdoin rupesi lautamies -Gomula puhumaan. Hän puhui hiljaisella äänellä, mutta kaikki kääntyivät -häneen katsomaan, ikäänkuin kummissaan hänen rohkeudestaan. - --- Sellaistahan se on tässä maailmassa! Mikä myy hevosensa ja juo sen, -mikä härkänsä, mikä sikansa ja antaa mennä alas kurkustaan. -Sellainenhan se on tapa. - --- Vanhan tavan mukaanhan me vaan juotiinkin! sanoi herrastuomari. - -Lautamiehetkin kohtelivat Rzepaa nyt rohkeammin. - --- Kosk'olet oluesi tällä lailla laittanut, niin juo pois! - --- Oletko sinä mikä kapalovauva, ettes tiedä mitä teet? - --- Ei sinulta siellä päätä viedä. - --- Ja kun menet sotaväkeen, niin voithan pestata taloon rengin, joka -tekee työt ja on vaimon kanssa. - -Korkea oikeus alkoi jo päästää valloille hyvää tuultansa. - -Äkkiä kirjuri taas avasi suunsa ja kaikki muut vaikenivat: - --- Ette te näy yhtään tietävän, virkkoi hän, -- koska teidän pitää -sekaantua asioihin ja koska olla sekaantumatta. Siihen että Rzepa on -uhannut vaimoaan ja lastaan, että hän on luvannut polttaa oman -mökkinsä, siihen te kyllä saatte sekaantua ja sellaista asiaa ette edes -_saa_ heittää leväperäiselle kannalle. Koska Rzepowa on tullut -valittamaan, niin ei hän luvatta saa jättää käräjätaloa. - --- Se ei ole totta, se ei ole totta, huusi Rzepowa epätoivoissaan. -- -En ole tullut valittamaan, hän ei ikinä ole sanonut minulle pahaa -sanaa. Oi Jeesus, oi elävän Jumalan suloiset haavat, joko tästä tulee -maailman loppu! - -Mutta, tuomioistuin kokoontui taasen ja lopulliseksi päätökseksi tuli, -ettei Rzepa eikä hänen vaimonsa olleet saaneet aikaan mitään. Eikä -siinä kyllä, vaan kiitettävässä virkainnossaan ja turvatakseen Rzepowan -hengen, sulki korkea oikeus vielä Rzepan kahdeksi päiväksi sikolättiin. -Jottei Rzepan päähän tulevaisuudessa enään johtuisi tällaisia -synnillisiä ajatuksia, tuomittiin hän sitäpaitsi suorittamaan kaksi -ruplaa viisikymmentä kopeekkaa hopeassa kansliakuluja. - -Rzepa viskeli itseään raivoissaan ja sanoi ettei hän lähde sikolättiin. -Kansliakuluja hän sensijaan maksoi kokonaista viisikymmentä ruplaa, -sillä hän heitti kaikki kirjurilta saamansa rahat maahan ja huusi: -"ottakoon kuka tahtoo!" Syntyi kauhea meteli. Kunnanpalvelija tuli -kuljettamaan Rzepaa ulos, Rzepa häntä nyrkillään uhkaamaan, hän Rzepaa -niskasta kiinni. Rzepowa nosti hirveän huudon, yksi lautamiehistä -tarttui hänen kurkkuunsa, laahasi hänet ulos ovesta ja tyrkkäsi hyvää -kyytiä pihalle; toiset lautamiehet auttoivat palvelijaa, joka tukasta -talutti Rzepaa sikolättiin. - -Sillaikaa kirjoitti kirjuri kirjoihin: "Wawrzon Rzepalta 1 r. 25 kop. -hop. kansliakuluja." - -Melkein tajuttomana kulki Rzepowa autiota mökkiään kohti. Hän ei -ensinkään nähnyt mitä hänen eteensä sattui, vaan kompastui kiviin ja -kantoihin. - --- Voi! voi! voi! vaikeroi hän, väännellen käsiään. - -Herrastuomari joka oli hyväsydäminen mies, asteli hiljalleen kapakkaan -päin Gomulan kanssa. - --- Minun käy totisesti sääli tuota vaimoa, virkkoi hän. -- -Lahjoittaisinkohan heille vielä nelikon herneitä, vai kuinka arvelette? - - - - -VI. - -Alhaison lapsi. - - -Toivottavasti lukija nyt on täydelleen käsittänyt miellyttävän -sankarini suunnitelman ja osaa antaa sille sen arvon. Herra -Zolzikiewicz piti jo Rzepaa ja hänen vaimoaan nutistettuina. Rzepan -kirjoittamisesta sotilasluetteloihin ei olisi ollut mitään hyötyä, -mutta juttu oli käynyt aika monimutkaiseksi senkautta, että Rzepa oli -saatu juotetuksi juovuksiin, itse vapaaehtoisesti allekirjoittamaan -kontrahdin ja ottamaan vastaan rahat. Suotuisten asianhaarojen -vallitessa saattoi herra Zolzikiewicz toivoa saavansa näytellä mainion -osansa loppuun asti. Herrastuomari joka olisi ollut valmis maksamaan -pojastaan kahdeksansataa ruplaa, s.o. kaikki "säästetyt kolikkansa", -suostui tähän tuumaan ilolla, varsinkin koska Zolzikiewicz vaati -itselleen ainoastaan kaksikymmentäviisi ruplaa koko vaivasta. -Zolzikiewicz oli yhtä vaatimaton kuin hän oli nerokas. Ei se ollut -rahanhimo joka sai hänet jakamaan "kansliakulut" Burakin kanssa. Minun -täytyy tunnustaa, että herra Zolzikiewicz alituisesti oli velkaa -Aasinkorvan räätälille Srulille, joka puetti koko ympäristön "Parisin -viime muodin mukaan." - -Mutta koska tässä nyt olen alkanut tehdä tunnustuksia, niin voinpa -ilmoittaa syynkin, miksi herra Zolzikiewicz pukeutui niin -huolellisesti. Osaksi se tietysti johtui hänen esteetillisen tunteensa -vaatimuksista, mutta oli siihen toinenkin syy. Herra Zolzikiewicz oli -rakastunut. Älkää sentään luulko Rzepowaa hänen lempensä esineeksi. -Rzepowaa hänen, kuten hän itse sanoi, teki vaan mieli hiukan -"maistella." Ei! herra Zolzikiewiczissä liikkui paljon laajempia ja -monimutkaisempia tunteita. Arvelen että jolleivät lukijat, niin ainakin -lukijattaret jo tietävät, ettei näitten ihanain tunteitten esineenä -saattanut olla kukaan muu kuin neiti Jadwiga Skorabiewski. Monasti, kun -hopeinen kuu nousi taivaalle, oli herra Zolzikiewioz ottanut -käsihanurinsa, jota hän taitavasti osasi soittaa, istuutunut penkille -asuntonsa seinustalla, luonut katseensa kartanoon päin ja surumielisen, -hiukan sorahtelevan soittokoneen säestyksellä hyräillyt: - - "Ah, päivät ikävässä - Ma kuljen itkevässä; - Öin tuskiin sydän turtuvi, - Murheesen toivo murtuvi." - -Ääni kajahteli kartanoa kohti läpi kesäyön runollisen hiljaisuuden. -Hetkisen perästä herra Zolzikiewicz jatkoi: - - "Oi sukulaiset ankarat, - Miks' nuorukaisen surmaatte?" - -Sille joka luulee herra Zolzikiewicziä ylenmäärin tunteelliseksi, voin -muuten vakuuttaa että hän erehtyy. Tämän suuren miehen luonne oli ihan -liian järkevä ollakseen tunteellinen. Ainoastaan unissa hän kuvitteli -neiti Jadwigaa Isabellaksi ja itseään Serranoksi tai Marforiksi. Mutta -koskeivät unelmat olleet yhtäpitävät todellisuuden kanssa, niin tämä -rautainen mies kerran tuli antaneeksi ilmi tunteensa. Se tapahtui -eräänä iltana, kun hän halkoliiterin luona näki kuivumaan ripustettuja -alushameita, jotka hän tunsi Jadwigan omiksi, koska niissä oli -kirjaimet J.S. sekä kruunu. Sanokaa, hyvät ystävät, kuka tällaisessa -tilaisuudessa olisi jaksanut hillitä itseään? Hän ei koettanutkaan, -vaan astui lähemmä ja alkoi tulisesti suudella yhtä alushametta. Mutta -sen näki palvelustyttö Malgoska ja hän juoksi paikalla sisään -kantelemaan, että "herra kirjuri niistää nenäänsä neidin -alushameeseen." Onneksi ei kukaan uskonut hänen sanojaan ja niin herra -kirjurin tunteet yhä pysyivät salassa maailmalta. - -Toivoiko hän sitte todellakin? Älkää panko pahaksi, hyvät herrasväet, -mutta hän toivoi todellakin! Monasti kun hän kartanoa likeni, kuuli hän -sisällisen äänen, tosin heikosti, mutta lakkaamatta kuiskaavan -korvaansa: "entäs jos neiti Jadwiga tänään päivällistä syödessä polkee -varpaitasi pöydän alatse...?" - --- Viis lakeerisaappaistani! lisäsi hän ja hänen mielessään liikkui -ylevyys, jota ainoastaan rakastunut voi tuntea. - -Herra Breslauerin kustantama teos oli herättänyt hänessä uskon -tuollaisten poljentojen mahdollisuuteen. Mutta neiti Jadwiga ei -laisinkaan polkenut hänen varpaitansa. Päinvastoin -- niin, kuka -käsittää naisen mielen? -- hän katseli häntä samalla katseella, jolla -hän katseli aitaa tai kissaa tai lautasta tai jotakin muuta esinettä. -Ja mies raukka mietti päänsä halki, miten hän saisi impyen huomion -heräämään. Kuinka monasti hän oli sitonut kaulaansa uskomattoman -heleävärisen huivin tai vetänyt jalkaansa satumaisen kaunisraitaiset -housut ja ajatellut: "kyllä hän nyt huomaa!" Yksin Srulkin, tuodessaan -hänelle uusia vaatteita, oli monasti sanonut: "no, tällaisissa -tamineissa kelpaa jo mennä kosimaan vaikka kreivin tytärtä." Mitä -kanssa! Hän tulee päivällisille ja neiti Jadwigakin astuu huoneeseen, -puhtoisena, neitseellisenä, ylpeänä kuin kuningatar. Hänen pukunsa -rimssuineen ramssuineen kahisee; hän istuutuu, ottaa hienojen -hyppystensä väliin lusikan, mutta ei katsokaan! - --- Eikö hän toki käsitä, mitä tämä minulle maksaa! miettii herra -Zolzikiewicz epätoivoissaan. - -Mutta hän ei sittenkään lakannut toivomasta. "Kunhan tästä pääsee -alireviisoriksi", mietti hän. "Sitte on aina asiaa kartanoon. -Alireviisorista ei ole pitkä matka reviisorin virkaan! Sitte sopii -hankkia ajopelit ja hevoset... ja kyllä se jo sitte ojentaa ainakin -kätensä pöydän alatse..." Herra Zolzikiewicz teki näiden pöydänalaisten -merkkien nojalla vielä paljon johtopäätöksiä, mutta jääkööt nämät -sydämen salaisuudet nyt ilmiantamatta. - -Herra Zolzikiewiczin monipuolisuutta ja runsaita luonnonlahjoja -todistaa sekin, että hänen sydämeensä aivan helposti mahtui sekä -ihanteellinen rakkaus neiti Jadwigaan että tuo niinkutsuttu -"maistelemisenhalu", jonka Rzepowa hänessä herätti. Rzepowa oli -kieltämättä kaunis nainen, mutta ei Pässinpään kylän Don Juan -kuitenkaan ikinä olisi viitsinyt nähdä hänestä tällaista vaivaa, jollei -tuon naisen kummallinen ja hävytön itsepintaisuus olisi häntä -ärsyttänyt. Talonpoikaisnainen tekee itsepintaisesti vastarintaa -- ja -kenelle? Hänelle! Se on julkeata ja kuulumatonta, mutta sen kautta käy -Rzepowa hänen silmissään viehättäväksi, kuin itse kielletty hedelmä. -Kyllä se nainen sen ohessa ansaitsee aika läksyt ja ne päättää kirjuri -hänelle antaakin. Kahakka Mustin kanssa vielä lujittaa hänen -päätöstään. Hän tietää, että hänen uhrinsa koettaa puolustaa itseään, -sentähden ehdottaa hän vapaaehtoista sopimusta Rzepan ja herrastuomarin -välillä; tämän toimenpiteen kautta Rzepa vaimoineen päivineen, ainakin -näennäisesti, joutuu hänen armoihinsa. - -Rzepowan mielestä eivät asiat laisinkaan vielä olleet hukassa, vaikka -käräjiltä olikin palattu tyhjin toimin. Seuraava päivä oli sunnuntai, -piti siis lähteä messuun Ovisalpaan, kuten tavallisesti. Hän päätti -samalla käydä kysymässä neuvoa papilta. Heitä oli kaksi pappia: toinen -lääninrovasti Ulanowski, mutta hän oli jo niin vanha, että silmät -vanhuuttaan olivat pullahtaneet pystyyn kuin kalalla ja pää keikkui -kaiken aikaa kahden puolen; hänen luokseen Rzepowan siis ei kannattanut -mennä. Mutta hänen apulaisensa, pappi Czyzyk[13] oli hyvin hurskas ja -ymmärtäväinen mies, hän voi varmaan antaa hyviä neuvoja ja lohduttaa. -Rzepowa olisi tahtonut lähteä matkaan ajoissa, jotta jo ennen messua -olisi saanut puhua pappi Czyzykin kanssa, mutta hänen täytyi ensin -saada pois tieltä sekä omat että miehensä työt, sillä Rzepa istui -sikolätissä. Ennenkuin hän siis oli puhdistanut mökkinsä, ruokkinut -hevosen, siat ja lehmän, valmistanut aamiaisen ja lennättänyt sen -sikolättiin Rzepalle, oli aurinko jo niin korkealla, että hän huomasi -mahdottomaksi ehtiä kirkolle ennen messua. - -Jumalanpalvelus olikin jo alkanut, kun hän tuli kirkolle. Naiset, -puettuina viheriöihin röijyihin, istuivat hautausmaalla, kiireesti -panemassa jalkaansa kenkiä, joita olivat kantaneet käsissään. Rzepowa -teki niinkuin hekin ja astui sitte kirkkoon. Pappi Czyzyk oli juuri -saarnassa ja rovasti, baretti päässä, istui tuolilla alttarin vieressä, -loksotellen silmillään ja huojuttaen päätään omalla omituisella -tavallaan. Evankeliumin luettuaan rupesi pappi Czyzyk -- en muuten -käsitä mistä syystä -- puhumaan keskiaikaisista uskonlahoista ja -selittämään oppilapsilleen, miltä kannalta heidän tulee katsoa noita -uskonlahkoja sekä paavin niitä vastaan tähtäämää bullaa Ex stercore. -Sitte hän kaunopuheisesti ja suurella innolla varoitti lampaitansa, -etteivät he jotka ovat yksinkertaisia ja köyhiä niinkuin taivaan linnut -ja juuri sentähden Jumalalle rakkaita, kuuntelisi kaikellaisia vääriä -viisaita, oppineita ja yleensä saatanallisen ylpeyden sokaisemia -ihmisiä, jotka kylvävät ohdakkeita nisujen sijasta ja niittävät -kyyneleitä ja syntiä. Sitte hän sivumennen mainitsi Condillac'in, -Voltairen, Rousseaun ja Ochorowiczin,[14] tekemättä muuten mitään eroa -näitten miesten välillä, ja teki lopulta perinpohjaisesti ja -yksityiskohtia myöten selkoa niistä erilaisista tuskista, joihin -paatuneet tuomitaan tulevassa maailmassa. Mutta Rzepowan oli äkkiä -vallannut ikäänkuin uusi henki. Hän ei ymmärtänyt mitä pappi Czyzyk -puhui, mutta hän ajatteli, että hän "mahtaa puhua hyvin kauniisti, -koska huutaa niin että hiki virtana valuu otsasta ja koska ihmisraukat -huokaavat niinkuin viimeisiä henkiään päästäisivät rinnasta." Jo loppui -saarna ja messu alkoi. Oi, kuinka hartaasti Rzepowa raukka rukoili, hän -rukoili hartaammin kuin koskaan ennen ja sydämessä rupesikin heti -tuntumaan helpommalta. - -Vihdoin tuli juhlallinen hetki. Valkeana kuin kyyhkynen otti rovasti -Kaikkeinpyhimmän Sakramentin alttarikaapista, kääntyi seurakunnan -puoleen ja piteli vapisevin käsin, ihan likellä kasvojaan, -monstranssia, joka loisti auringon kirkkaudella. Jonkun aikaa hän -seisoi silmät suljettuina, pää kumarassa ja vaipuneena syviin -mietteisiin, mutta alkoi sitte laulaa: "Pyhää Sakramenttiamme...!" - -Ja pauhuna yhtyi häneen heti kansa, veisaten sadoin äänin: - - "Pyhää sakramenttiamme - Polvistuin me kumarramme." - -Virsi vyöryi niin voimakkaana, että ikkunaruudut tärisivät; urut -pauhasivat, kellot soivat ja kilisivät; kirkon edustalla pärisi rumpu, -pyhä savu kiiri sinertävinä pilvinä korkeutta kohti ja ikkunasta loisti -aurinko, värjäten savukiemurat taivaankaaren karvaisiksi. Keskellä -pauhua, savua, valoa ja äänten hyminää loisti nyt Kaikkeinpyhin -Sakramentti, jota pappi milloin nosti, milloin laski. Valkea vanhus, -joka piteli monstranssia, oli kuin taivaallinen ilmestys, joka -savupilviin verhottuna loisti ja valoi autuutta ja lohtua kaikkiin -sydämiin, kaikkiin hurskaisiin mieliin. Tuo autuus ja suuri rauha -johdattivat Rzepowankin kidutetun sielun Jumalan siipien suojaan. -"Jeesus, joka asut kätkettynä Kaikkeinpyhimpään Sakramenttiin", huusi -onneton nainen, -- "Jeesus, älä hylkää minua kurjaa!" Ja hänen -silmistään vuosi kyyneltulva, mutta hän ei enään itkenyt samalla -tavalla kuin herrastuomarin edessä, vaan hänen kyyneleensä olivat -suuret kuin karpalot, suloiset vuodattaa ja täynnä rauhaa. Rzepowa -heittäysi polvilleen kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja painoi otsansa -permantoa vastaan. Vihdoin ei hän enään itsekään tietänyt, mitä hänelle -tapahtui. Tuntui siltä kuin taivaan enkelit olisivat nostaneet hänet -maasta ja vieneet, ikäänkuin hän olisi ollut kuiva lehti vaan, -taivaaseen asti, ijäiseen onneen, jossa ei ole herra Zolzikiewicziä, ei -herrastuomaria eikä sotilasluetteloja, vaan ainainen aamun koi ja -keskellä sitä punertavaa koita Jumalan istuin ja ympärillä sellainen -kirkkaus, että silmiä häikäisee, ja kokonaisia enkelilaumoja valkeine -siipineen... - -Rzepowa viipyi kauvan siinä permannolla. Kun hän nousi, oli messu jo -loppunut ja kirkko tyhjeni tyhjenemistään; savupilvet kiertelivät jo -katon rajalla; viimeiset kirkkomiehet astuivat jo ovesta ja alttarilta -sammutteli vanha kirkonpalvelija kynttilöitä. Rzepowa läksi pappilaan -puhumaan apulaisen kanssa. - -Pappi Czyzyk oli paraikaa päivällisellä, mutta hän nousi heti, kun -kuuli, että joku itkettynyt nainen tahtoo häntä puhutella. Pappi oli -vielä nuori, hänen kalpeat kasvonsa olivat tyynet, otsa oli valkea, -korkea, ja huulilla lempeä hymy. - --- Mitä te tahdotte, ystäväni? kysyi hän hiljaisella, sointuvalla -äänellä. - -Rzepowa kumarsi syvään ja rupesi sitte kertomaan asiaansa. Vähäväliä -hän purskahti itkuun tai suuteli papin käsiä. Vihdoin hän loi mustat -silmänsä pappiin ja lausui: - --- Oi armollinen herra, tulin kysymään teiltä neuvoa. - --- Ette ole tullut turhaan, ystäväni, vastasi pappi Czyzyk lempeästi, --- mutta minä voin antaa vain yhden neuvon. Uhratkaa Jumalalle kaikki -tuskanne: Jumala koettelee uskovaisiaan, koettelee kovastikin, kuten -Jobia, jonka pakottavia haavoja koirat nuolivat, tai Asariasta, jonka -hän teki sokeaksi. Mutta Jumala tietää mitä hän tekee ja uskollisiaan -hän voi palkitakin. Pitäkää sitä onnettomuutta joka on kohdannut -miestänne Jumalan rangaistuksena hänen suuresta synnistään -juopumuksesta ja kiittäkää Jumalaa siitä että hän, rankaisemalla tässä -elämässä, ehkä armahtaa häntä kuoleman jälkeen. - -Rzepowa katsoi häneen mustilla silmillään, kumarsi syvään ja läksi pois -hiljaa, sanaakaan sanomatta. - -Mutta matkalla hänestä tuntui siltä kuin häntä olisi kurkusta -kuristettu. - -Hän olisi tahtonut itkeä, mutta ei voinut. - - - - -VII. - -Alhaison lapsi. - - -Kello viiden aikaan iltapäivällä välähteli valtamaantiellä mökkien -välissä sininen päivänvarjostin, keltainen, sinisillä nauhoilla -koristettu olkihattu ja mantelinkarvainen, niinikään sinisellä -koristettu puku: neiti Jadwiga oli iltapäiväkävelyllä. Hänen rinnallaan -asteli serkku Wiktor. - -Neiti Jadwiga oli ihana immyt, hänestä sopi todella sanoa että hänen -hiuksensa ovat mustat kuin yö, silmät taivaan siniset ja iho valkea -kuin maito. Tavattoman aistikas, siro ja huolellinen puku vielä enensi -hänen kauneuttaan, muodostaen hänen ympärilleen ikäänkuin sädekehän. -Hänen sorja, neitseellinen vartalonsa näytti miltei leijailevan -ilmassa, kun hän liikkui. Toisessa kädessään piti neiti Jadwiga -päivänvarjostinta, toisella kädellään kantoi hän hamettaan, jonka alta -näkyi valkean alushameen rimssu ja somat pienet, unkarilaisiin -nyörikenkiin puetut jalat. - -Herra Wiktor joka asteli hänen rinnallaan oli hänkin kaunis kuin kuva, -vaikka hänen vaalea tukkansa liehui suurena kiharaisena pörrönä ja -vaikka parta olikin vasta alulla. - -Tuossa ihmisparissa hehkui terveys, nuoruus, ilo, onni; heistä -molemmista henki tuo korkeampi, pyhäisempi elämä, joka pyrkii kohoamaan -lentoon eikä tyydy yksin näkyväiseen maailmaan, vaan nousee ajatusten -ja kaihojen ja suurten ihanteiden maille, tai painuu kultaisten ja -säteilevien ja suloisten unelmien mereen. - -Keskellä töllejä, talonpoikien ja heidän lastensa rinnalla, keskellä -koko tätä arkipäiväistä ympäristöä näyttivät he molemmat vierailta -olennoilta, jotka ovat kotoisin jostakin toisesta taivaankappaleesta. -Ja suloiselta tuntui tietää ettei tämän komean, kehittyneen ja -runollisen ihmisparin ja tuon arkipäiväisen, harmaan todellisuuden -orjuuttaman ja melkein eläimistyttämän kyläkansan välillä ole mitään -yhteistä. Heidän välillään ei todellakaan ollut mitään yhdyssidettä, ei -ainakaan mitään henkistä. He astelivat rinnan, jutellen runoudesta ja -kirjallisuudesta, kuten herrasmiehen ja herrasnaisen sopii. Kylän -karkeapukuiset miehet ja vaimot eivät olisi ymmärtäneet edes heidän -sanojaan ja kieltään. Eikö ole suloista sitä ajatella? myöntäkää pois -vaan, hyvät herrasväet! - -Tämän uljaan parin keskustelussa ei ollut mitään sellaista jota ei jo -olisi kuultu satoja kertoja. He lensivät kirjasta kirjaan, niinkuin -perhonen lentää kukkasesta kukkaseen. Mutta tuollainen keskustelu ei -koskaan tunnu turhalta eikä arkipäiväiseltä, kun keskustelet rakkaan -henkilön kanssa. Keskustelu on silloin vain loimena, johon oman -sielusi, omien tunteittesi ja ajatustesi kultaiset kukat kutoutuvat, ja -joka silloin tällöin kehittyy avaamaan teränsä kirkkaaksi kuin valkean -ruusun terä. Tuollainen keskustelu kohoaa kuin lintu ilmoihin, kohti -sinistä korkeutta, se imeytyy kiinni hengen maailmaan ja nousee -ylöspäin, ylöspäin niinkuin humala nousee pitkin riukuansa. Tuolla -kapakassa juopottelee alhaiso, puhellen raa'asti raa'oista asioista, -nämät kaksi tulevat muilta mailta, purjehtivat laivalla, josta Gounod -laulaa: - - "Sen masto on elfenluusta, - Jossa silkkinen lippu liehuu, - Ja ruori on puhdasta kultaa." - -Mainittakoon vielä että neiti Jadwiga harjoituksen vuoksi oli päättänyt -panna serkkunsa pään pyörälle. Ja sellaisten asianhaarojen vallitessa -on aina paras puhella runoudesta. - --- Onko neiti lukenut Elyn[15] viimeisen kirjan? kysyi nuori herra. - --- Tiedättekö, herra Wiktor, huudahti neiti Jadwiga, -- minä jumaloin -Elyä. Kun häntä luen, tuntuu minusta siltä kuin kuulisin ihanaa soittoa -ja ehdottomasti tulen sovittaneeksi mielialaani Ujejskin[16] runon: - - "Päällä pilven leijaan - Aamun kultakyliin, - Kyyneleenä syliin - Haihdun siinnon seijaan; - Tyyntyy tuulten juoksu, - Orvokkien tuoksu - Täyttää avaruuden; - Liitän käden käteen, - Liidän lailla säteen - Ääriin kaukaisuuden..." - --- Oi! keskeytti hän äkkiä, -- tiedän varmaan että rakastuisin häneen, -jos tuntisin hänet. Me ymmärtäisimme varmaan toisemme. - --- Onneksi hän on naimisissa! virkkoi herra Wiktor kuivasti. - -Neiti Jadwiga painoi päätään hiukan alas, pusersi kokoon hymyilevät -huulensa, jotta poskiin syntyi kuoppaset, katsahti syrjästä herra -Wiktoriin ja kysyi: - --- Miksi te sanotte "onneksi"? - --- Onneksi kaikille niille, joille elämä ei sitte enään tarjoaisi -mitään viehätystä. - -Näitä sanoja lausuessaan herra Wiktor oli hyvin synkännäköinen. - --- Oi, nyt te luulette minusta liian hyvää! - -Herra Wiktor palasi lyriikkaan. - --- Te olette enkeli, neiti... - --- No... vai niin... puhutaan sitte jostakin muusta. Te siis ette pidä -Elystä? - --- Rupesin inhoamaan häntä pari minuuttia sitte. - --- Olettepa te aika mörökölli. Olkaa nyt niin ystävällinen ja ruvetkaa -taas hyvälle tuulelle ja sanokaa minulle, kuka teidän lempirunoilijanne -on. - --- Sowinski,[17] mutisi herra Wiktor jurosti. - --- Ja minä häntä suorastaan pelkään. Ivaa, verta, tulta... rajuja -purkauksia! - --- Ne eivät minua laisinkaan peloita. - -Näitä sanoja lausuessa näytti herra Wiktor niin sotaiselta, että koira -joka oli juossut tielle, peloissaan ja häntä koipien välissä pakeni -kotimökkiinsä. - -He olivat nyt tulleet rapatun talon kohdalle, jonka ikkunasta loisti -pukinparta, pysty nenä ja heleänvihreä kaulaliina, mutta he -seisahtuivat vasta kun tulivat soman pienen talon luo, jonka seinät -olivat villin viiniköynnöksen peitossa. Taemmat ikkunat olivat lammelle -päin. - --- Katsokaapa kuinka soma talo! Se on ainoa runollinen paikka koko -Pässinpäässä. - --- Mikä talo se on? - --- Siinä oli ennen lastentarha. Kylän lapset saivat siellä oppia -lukemaan, kun vanhemmat olivat vainiolla. Isä antoi vartavasten -rakentaa talon siihen tarkoitukseen. - --- Mitä siellä nyt on? - --- Viinatynnöreitä... - -Näitä ajatuksia ei jatkunut sen pitemmältä, sillä nyt he tulivat -suurelle lätäkölle, jossa rypi muutamia sikoja eli niitä elukoita, -"jotka syystä kantavat nimeänsä likaisuutensa vuoksi." Päästäkseen -lätäkön sivuitse täytyi heidän kulkea Rzepowan mökin ohi. - -Rzepowa istui ovella, halkotukin päällä. Hänen kyynärpäänsä nojasivat -polviin ja pää oli käsien varassa. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja -ikäänkuin kivettyneet, verestävät silmät tuijottivat sameina kauvas -pois; niissä ei kuvastunut mitään ajatusta. - -Rzepowa ei edes huomannut tulijoita, mutta neiti huomasi hänet paikalla -ja huudahti: - --- Hyvää iltaa, Rzepowa. - -Rzepowa nousi, tuli likemmä ja kumarsi syvään neiti Jadwigalle ja herra -Wiktorille. Kyyneleet valuivat hiljaa alas hänen poskiaan. - --- Mikä teidän on, Rzepowa? kysyi neiti. - --- Voi kultainen marjaseni, voi punertava aamuruskoni, ehkä Jumala itse -on sinut lähettänyt luoksesi! Lohduta sinä minua hädässämme! - -Rzepowa kertoi nyt hänelle asiat alusta loppuun asti, itkeä nyyhkytti -kaiken aikaa ja suuteli vähäväliä neidin käsiä, tai oikeastaan -hansikkaita, jotka vallan tahri kyynelillään. Neiti joutui kovin -hämilleen; hänen kauniisiin kasvoihinsa syntyi levoton ilme, hän ei -käsittänyt mitä tehdä. Vihdoin hän virkkoi, hiukan epävarmana: - --- Mitä neuvoa minä teille voisin antaa, hyvä Rzepowa? Minun on teitä -hyvin sääli .. Minä todellakaan en voi antaa teille mitään neuvoa. -Mutta jos menisitte isän luo... ehkä isä... Niin, no hyvästi nyt, -Rzepowa... - -Näin sanottuaan nosti neiti Jadwiga mantelinkarvaista hamettaan niin -korkealle, että kenkien yläpuolelta välähti valkeat, siniraitaiset -sukat. Neiti Jadwiga ja herra Wiktor jatkoivat matkaansa. - --- Jumala sinua, ihanainen kukka, siunatkoon! huusi Rzepowa heidän -jälkeensä. - -Neiti Jadwiga oli käynyt surulliseksi ja herra Wiktor oli huomaavinaan -kyyneleitä hänen silmissään. Karkoittaakseen hänen suruaan rupesi herra -Wiktor puhumaan Kraszewskista ja muista pienemmistä kaloista -kirjallisuuden meressä. Keskustelu kävi pian vilkkaaksi ja koko tuo -"ikävä tapaus" unohtui. - --- Kartanoon! virkkoi Rzepowa äkkiä itsekseen. -- Sinnehän minun -kaikista ensiksi olisikin pitänyt mennä. Kylläpä minä, vaimo raukka, -olenkin ollut tyhmä! - - - - -VIII. - -Alhaison lapsi. - - -Kartanon kuistia kierteli upea viiniköynnös, sieltä näkyi piha ja -poppelikuja. Kesäisin oli herrasväellä tapana juoda iltapäiväkahvit -tällä kuistilla. Siellä he istuivat nytkin ja heidän vierainaan oli -lääninrovasti Ulanowski, pappi Czyzyk ja viinakontrolööri Stolbicki. -Herra Skorabiewski, lihavahko mies, kasvot punaisina, suuret viikset -pystyssä, istui tuolilla, polttaen piippua. Rouva Skorabiewski kaasi -kahvia, kontrolööri joka oli skeptikko, teki pientä pilaa vanhasta -lääninrovastista. - --- No, eikö rovasti nyt olisi hyvä ja kertoisi siitä kuuluisasta -tappelusta, virkkoi kontrolööri. - -Rovasti nosti kätensä korvan taa ja kysyi: - --- Häh? - --- Tappelusta! toisti kontrolööri, ääntään korottaen. - --- Tappelustako? huusi rovasti ja alkoi, ikäänkuin hänen mieleensä nyt -olisi muistunut jotakin, soperrella itsekseen ja tuijottaa ylöspäin: -kontrolöörin kasvot olivat jo naurun asennossa ja kaikki odottivat -kertomusta, jonka olivat kuulleet satoja kertoja ja johon he kuitenkin -aina houkuttelivat ukkoruhjan. - --- No niin, alkoi lääninrovasti, -- minä olin vielä silloin apulaisena -ja rovastina oli pappi Gladysz... se sama pappi Gladysz, joka -rakennutti sakariston uudelleen... Rauha hänen tomuilleen!... Heti -messun päätyttyä virkan minä hänelle: kuulkaapas rovasti? Ja hän -vastaa: mitä? Minä luulen että nyt siitä tulee jotakin, sanon taasen. -Ja hän vastaa: niin, minustakin näyttää että sieltä tulee jotakin. -Katsomme ikkunasta: tuulimyllyn takana kulkee jo miehiä ratsain, -marssii jalkaväkeä, tulee lippuja, tykkiä. Minä paikalla ajattelemaan: -mitähän toiselta puolen tulee? Lampaitakohan? ajattelen; ei sieltä -lampaita tule vaan ratsuväkeä. Kun sitte huomaavat toiset, niin -huutavat: seis! Ja vastaiselta puolen huudetaan kanssa: seis! Samassa -karkaa metsästä ratsuväkeä, toiset oikealle, toiset vasemmalle, toiset -toisten perässä. Vasta nyt he huomaavat, että jo nyt paha perii, sillä -päällekarkaajat tulevat. Samassa he rupeavat ampumaan ja vuoren -takanakin taas välkkyy jotakin. Mitä rovasti näkee? kysyn, ja rovasti -vastaa: näen että tuolla jo lataavat tykkejään ja pyssyjään; toiset -yrittävät joelle; toiset tekevät vastarintaa; jo joutuvat -käsikahakkaan; milloin ovat voiton, milloin tappion puolella. Melua! -savua! jo käydään kiinni painetteihin! Nyt minusta jo tuntui siltä kuin -toiset olisivat olleet tappiolla. Rovasti, virkan, jo nuo nyt ovat -lyödyt! Hän vastaa: niin minustakin! Tuskin olin sanat lausunut, kun ne -lyödyt karkasivat pystyyn ja ne toiset heidän niskaansa: sitte ne -hukuttivat toisiaan, tappelivat ja ottivat vangiksi. Minä ajattelen: -nyt se loppuu... mutta mitä vielä! niin... sanon, juuri sillä lailla! - -Ukko heilautti kättään, painui syvälle nojatuoliin ja unohtui -mietteisiinsä. Hänen päänsä vaan heilui tavallista kiivaammin ja silmät -loksahtelivat kovasti. - -Kontrolööri nauroi ihan katketakseen. - --- Kunnianarvoisa rovasti, lausui hän, -- kutka sitte oikeastaan -tappelivat ja missä ja koska? - -Rovasti nosti käden korvan taakse. - --- Häh? - --- Minä kuolen nauruun! huusi kontrolööri herra Skorabiewskille. - --- Tahdotteko sikarin? - --- Tai ehkä kahvia? - --- En voi... minä nauran... - -Skorabiewskin herrasväki nauroi kohteliaisuudesta kontrolööriä kohtaan, -vaikka heidän, kuten sanottu, joka sunnuntai täytyi kuulla sama juttu. -Mieliala kuistilla oli hilpeimmillään, kun äkkiä parvekkeen alta kuului -arka, hiljainen ääni: - --- Ylistetty olkoon! - -Herra Skorabiewski nousi, likeni kaidepuuta ja kysyi: - --- Kuka siellä? - --- Minä, Rzepowa. - --- Mitä nyt? - -Rzepowa kumarsi niin syvään kuin hän lapsi sylissä suinkin taisi. - --- Tulin rukoilemaan pelastusta, armollinen herra, ja neuvoa! - --- Hyvä Rzepowa, antakaa minun nyt edes sunnuntaina olla rauhassa, -keskeytti herra Skorabiewski äänellä josta saattoi päättää, että hän -milloin hyvänsä viikolla on valmis auttamaan Rzepowaa. -- Näettehän -sitäpaitsi että minulla nyt on vieraita. Enhän minä toki teidän -tähtenne voi jättää heitä. - --- Kyllä minä odotan. - --- No odottakaa sitte. Valitettavasti minä en voi jakaa itseäni -kahtia... - -Ja tämän sanottuaan lihava herra Skorabiewski meni takaisin kuistille. -Rzepowa vetäytyi puutarhan aidan luo ja jäi sinne nöyrästi odottamaan. -Kauvan hän saikin odottaa. Herrasväet juttelivat iloisesti, raikas -nauru kuului Rzepowankin korviin. Omituisesti se hänen sydäntään -vihlasi, sillä hän ei ollut naurutuulella. Myöhemmin palasi neiti -Jadwiga herra Wiktorin kanssa kotiin ja kaikki läksivät sisään. -Vähitellen likeni aurinko laskuaan. Passaripoika Jasiek, jota herra -Skorabiewskin oli tapana kutsua "erääksi", tuli kuistille kattamaan -teepöytää. Hän muutti toisen pöytäliinan, asetti kupit pöydälle ja -laski lusikat lautasille, jotta kilisi. Rzepowa odotti odottamistaan. -Hänen päähänsä lensi ajatus että ehkä olisi paras lähteä kotiin ja -palata myöhemmällä, mutta hän pelkäsi tulevansa liian myöhään. Hän -istuutui siis nurmeen aidanvierustalle ja rupesi imettämään lastaan. -Lapsi söi ja meni sitte uneen, mutta sen uni oli levotonta, sillä se ei -koko päivänä ollut ollut terve. Rzepowakin tunsi vuoroin kylmän, -vuoroin kuuman väristyksen kulkevan ruumiinsa läpi, kiireestä -kantapäähän asti. Tuontuostakin häneen tuli kuin suonenveto, mutta hän -ei välittänyt siitä, vaan odotti kärsivällisesti. Alkoi hämärtää ja kuu -nousi taivaalle. Teepöytä oli jo katettu, mutta herrasväet viipyivät -sisällä, sillä neiti soitti pianoa. Rzepowa rupesi rukoilemaan "Jumalan -enkelin" rukousta ja ajatteli sitte herra Skorabiewskiä, joka pelastaa -hänet. Tosin ei hän käsittänyt millä tavalla, mutta hän tiesi että -herra on herra ja herra tuntee sekä komisariuksen että päällikön; eihän -hänen tarvitse muuta kuin parilla sanalla selittää, miten kaikki on -tapahtunut, niin Jumalan avulla asiat kääntyvät parhaiten päin. Ja jos -Zolzikiewicz tai herrastuomari paneekin vastaan, niin kyllä herra -tietää, mistä oikeatta on etsittävä. "Herra on aina kohdellut kansaa -hyvästi ja armollisesti", ajatteli Rzepowa, "ei hän minuakaan heitä." -Hän oli oikeassa: herra Skorabiewski oli todella ihmisystävällinen -mies. Hänen mieleensä muistui että herra aina oli ollut Rzepallekin -ystävällinen ja että hänen, Rzepowan äiti vainaja oli imettänyt neiti -Jadwigaa. Nämät ajatukset rauhoittivat hänen sydäntään. Hän oli saanut -odottaa jo pari tuntia, mutta se oli hänestä niin luonnollista, ettei -hän siihen kiinnittänyt mitään huomiota. Herrasväki palasi nyt -kuistille. Rzepowa näki viiniköynnöksen lehtien lomitse neiti Jadwigan -hopeakannusta kaatavan teetä tai "sellaista hyvänhajuista vettä, joka -on niin makeata suussa että kielensä tahtoo niellä", kuten Rzepowan -äiti vainaja oli sanonut. Kaikki herrasväet joivat teetä, puhelivat ja -nauroivat iloisesti. Nyt vasta tuli Rzepowa ajatelleeksi, että -herrassäätyläisten elämässä sentään aina on enemmän onnea kuin rahvaan -elämässä ja kyyneleet alkoivat taasen valua alas hänen poskipäitään, -hän ei itsekään tietänyt miksi. Mutta pian väistyivät kyyneleet toisen -tunteen tieltä, sillä "eräs" kantoi juuri kuistille höyryävää -ruokavatia. Rzepowa muisti äkkiä, että hänen on nälkä, sillä -päivällistä ei hän ollut saanut maistaakaan ja aamulla oli hän ehtinyt -juoda vain hiukan maitoa. - --- Voi, kun antaisivat edes luun kalvettavakseni! ajatteli hän -itsekseen ja hän tiesi varmaan, että olisi annettu luu ja lihaakin, -mutta hän ei uskaltanut pyytää, sillä hän ei tahtonut häiritä, -varsinkin kun oli vieraita; siitä olisi herra voinut suuttuakin. - -Vihdoin loppui illallinen; kontrolööri läksi paikalla matkaan ja puolen -tunnin kuluttua istuutuivat molemmat papit kartanon vaunuihin. Rzepowa -näki herran auttavan lääninrovastia ajopeleihin, hän arveli siis -sopivan hetken nyt tulleen ja likeni kuistia. - -Vaunut läksivät liikkeelle. "Jos sinä kaadat siellä lammikon luona", -huusi herra kuskille, "niin saat selkääsi!" Sitte hän katseli taivasta, -nähtävästi voidakseen päättää, kummoinen ilma huomenna tulisi, ja -huomasi vihdoin pimeästä Rzepowan vaalean hameen. - --- Kuka siellä? - --- Rzepowa. - --- Vai tekö! Puhukaa nyt sitte pian asianne, sillä on jo myöhäistä. - -Rzepowa kertoi taaskin kaikki tyyni; herra kuunteli piippua poltellen -ja virkkoi vihdoin: - --- Rakas ystävä! auttaisin teitä mielelläni, jos voisin, mutta minä -olen tehnyt sen pyhän lupauksen, etten sekaannu kunnan asioihin. - --- Minä tiedän sen, armollinen herra, sanoi Rzepowa vapisevalla -äänellä, -- mutta ajattelin kuitenkin, että ehkä armollinen herra -armahtaa minua! - -Hänen äänensä katkesi äkkiä. - --- Hyvähän se olisi, huudahti herra Skorabiewski, mutta mitä minä -saatan tehdä? Enhän minä teidän tähtenne voi rikkoa sanaani enkä liioin -matkustaa päällikköä puhuttelemaan, sillä hän moittii minua jo -muutenkin siitä, että alituisesti vaivaan häntä omilla asioillani... -Onhan teidän kunnassanne tuomioistuin ja jollette sieltä saa apua, niin -tiedättehän tien päällikön luo yhtä hyvin kuin minäkin. Mitä minun nyt -pitikään sanoa, hyvä ystävä? Niin, no Jumalan haltuun nyt! - --- Jumala teitä palkitkoon! pääsi raskaasti vaimon huulilta ja hän -kumarsi syvään kartanon herran edessä. - - - - -IX. - -Alhaison lapsi. - - -Kun Rzepa pääsi sikolätistä, niin meni hän suoraa päätä kapakkaan, eikä -kotiinsa. Tunnettu asia on, että kun talonpoikaa painaa huoli, niin hän -juo. Kapakasta läksi hän, saman ajatuksen johtamana kuin Rzepowakin, -herra Skorabiewskin luo ja teki siellä tyhmyyksiä. - -Mies joka on juovuksissa ei tiedä mitä hän puhuu. Rzepa oli kiivas ja -kun hän sai kuulla saman minkä Rzepowa oli kuullut sekaantumattomuuden -periaatteesta, niin ei hänen juro, talonpoikainen järkensä tietysti -ymmärtänyt mitään koko tuosta valtioviisaasta periaatteesta. Talonpojan -tapaan antoi hän raa'an vastauksen ja heitettiin ulos ovesta. - -Kun hän palasi mökilleen, kertoi hän itse vaimolleen: - --- Olin kartanossa. - --- Etkä saanut aikaan mitään. - -Rzepa iski nyrkkinsä pöytään. - --- Kärventää minä tahtoisin ne kirotut koirat! - --- Puhu hiljemmin, hurjapää! Mitä herra sanoi sinulle? - --- Käski menemään päällikön puheille. Hitto hänet... - --- Pitää sitte lähteä Aasinkorvaan. - --- Aasinkorvaan minä lähdenkin, sanoi Rzepa kiireesti, -- ja näytän -heille, että tulen toimeen ilman heitä. - --- Älä mene sinä, mies rukka, oma rakkaani, anna minun mennä. Sinä -siellä joisit, käyttäytyisit sopimattomasti ja vaan pahentaisit asian. - -Alussa Rzepa pani vastaan, mutta heti iltapäivällä hän läksi kapakkaan -"tappamaan mielensä matoa." Sama tapahtui taas seuraavana päivänä. -Hänen vaimonsa ei enään osannut ajatella minnekään päin, vaan heitti -kaikki Jumalan haltuun ja läksi keskiviikkona Aasinkorvaan, lapsi -sylissä. - -Hevosta tarvittiin sinä päivänä työssä, hänen täytyi siis käydä -jalkaisin. Hän läksi hyvissä ajoin, sillä Aasinkorvaan oli runsaasti -kolme peninkulmaa. Hän toivoi tiellä tapaavansa hyviä ihmisiä, jotka -sallisivat hänen istuutua rattailleen, mutta ei tullut vastaan ketään. -Kello yhdeksän aikaan hän väsyneenä istuutui metsänlaitaan, söi -leipäpalasen ja pari munaa, jotka oli pannut pieneen koppaan evääkseen -ja jatkoi sitte matkaansa. Aurinko rupesi jo paahtamaan. Vihdoin -saavutti hänet Herszek, Ovisalvan maitotalouden vuokraaja, joka -häkkirattailla oli kuljettamassa hanhia kaupunkiin. Rzepowa pyysi häntä -ottamaan rattailleen. - --- Jumal' avita, hyvä Rzepowa, vastasi Herszek, -- tässä on jo -sellainen kuorma, että hevonen tuskin jaksaa vetää minuakaan. Mutta -otan kuitenkin, jos annatte guldenin. - -Rzepowa muisti nyt köyttäneensä huivinsa kulmaan vain kuudenäyrin -rahan. Hän tarjosi sitä paikalla juutalaiselle, mutta tämä virkkoi: - --- Vai kuusi äyriä? Sellaista rahaa ei kukaan viitsi maastakaan nostaa, -mikäs raha se on! Ehei! - -Ja tämän sanottuaan hän tarttui ohjaksiin ja ajoi eteenpäin. Auringon -paahde kävi yhä polttavammaksi, virtoina valui hiki pitkin Rzepowan -ruumista, mutta hän koetti vaan rientää eteenpäin ja saavuttikin jo -tunnin kuluttua Aasinkorvan. - -Joka vähänkin osaa maantiedettä, tietää, että Pässinpään puolelta -tullessa Aasinkorvaan, täytyy kulkea sen kirkon ohitse, joka nykyään on -reformeeratun seurakunnan hallussa. Tässä kirkossa kuuluu joskus olleen -merkillinen Jumalan Äidin kuva ja sentähden istuu sen ulkopuolella -vielä nytkin joka sunnuntai kadun täydeltä kerjäläisiä, veisaten -hengellisiä lauluja. Näin arkipäivänä ei kirkkoaitauksen sisäpuolella -näkynyt kuin yksi ainoa kerjäläinen, mutta hän pisti paikalla -rääsyjensä alta esiin paljaan jalan, jossa ei ollut varpaita ja -ojentaen kätensä, jossa piteli kenkämusterasian kantta, lauloi: - - "Oi, tahraton sa taivahainen, - Sa puhdas, pyhä, jumalainen!" - -Kun hän huomasi jonkun astuvan ohitse, lakkasi hän laulamasta, mutta -tyrkkäsi jalkaansa vieläkin ulomma ja huusi ikäänkuin olisi ollut -nylkijöiden käsissä: - --- Hyvät ihmiset! Kurja raajarikko rukoilee apua! Antakoon armollinen -Herra Jumala teille kaikkea hyvää tässä maailmassa! - -Kun Rzepowa huomasi hänet, irroitti hän rahan huivinsa kulmasta, meni -hänen luokseen ja kysyi: - --- Voittekos antaa takaisin viisi äyriä? - -Hän olisi tahtonut antaa vain yhden äyrin, mutta kun kerjäläinen oli -saanut koko rahan hyppysiinsä, puhkesi hän puhumaan: "Jollette te raski -antaa Herralle Jumalalle kuutta äyriä, niin ei Herra Jumalakaan anna -teille apuaan. Ja menkää nyt tiehenne, ennenkuin tästä suutun." - --- Tapahtukoon sitte Jumalan tahto! virkkoi Rzepowa ja jatkoi -matkaansa. - -Kun hän saapui torille, niin hän vasta oikein pelästyi. Aasinkorvaan -oli kyllä ollut helppo löytää, mutta vielä helpommin Aasinkorvassa -eksyi. Ei se kaupunginmatka ole leikintekoa! Vieraassa kylässäkin jo -täytyy kysyä, missä tuttava asuu, entä sitte tällaisessa Aasinkorvassa! -"Ihan minä täällä eksyn kuin metsässä", mietti Rzepowa. Ei ollut muuta -neuvoa kuin kysyä ihmisiltä. Pian hän löysi komisariuksen asunnolle, -mutta siellä ilmoitettiin komisariuksen lähteneen virkamatkoille. -Päällikköä neuvottiin hakemaan piirivirastosta. Mutta missä se -piirivirasto sitte on? No, jo nyt olet tyhmä, vaimo parka! Missä se -olisi jollei Aasinkorvassa! Missäs muualla. - -Hän rupesi siis etsimään Aasinkorvan piirivirastoa. Vihdoin hän näkee -edessään hirveän palatsin ja sen edustalla lukemattomia kuormia, -vankkureita ja juutalaisten puoteja. Rzepowa tuli siihen käsitykseen, -että kaupungissa paraikaa on suuret messut. "Missäs täällä on -piirivirasto?" kysyi hän frakkiin puetulta herralta ja kumarsi syvään. -"Tuossahan se on edessäsi." Nainen rohkaisi mieltään ja astui -palatsiin. Nyt hän näki joukottain käytäviä, vasemmalla ovia ja -oikealla ovia ja etempänä taas yhä uusia ovia ja jokaisessa ovessa oli -joku kirjoitus. Rzepowa siunasi itsensä ja avasi arasti, hyvin hiljaa -ensimmäisen oven. Hän tuli suureen tupaan, josta osa oli erotettu -ristikolla niinkuin kirkossa. - -Ristikon takana istui herra, kiiltävät napit frakissa ja kynä korvan -takana. Ristikon etupuolella oli lukematon joukko kaikellaisia herroja -ja he maksoivat maksamistaan sille herralle joka oli frakissa. Hän taas -poltti paperossia ja kirjoitti kuitteja, joita antoi herroille. Joka -otti kuitin, se meni pois. Ensin Rzepowa ajatteli, että täällä täytyy -maksaa ja pahoitteli jo että oli antanut pois rahansa. Hyvin peloissaan -hän vihdoin astui ristikolle. Mutta kukaan ei edes katsahtanut häneen. -Hän odottaa odottamistaan; kuluu melkein tunti, toisia tulee, toisia -menee, kello naksuttaa ristikon takana -- hän yhä vaan seisoo -odottamassa. Vihdoin tyhjentyi huone eikä uusia kävijöitä enään tullut. -Virkamies istuutui pöydän ääreen ja rupesi kirjoittamaan. Rzepowa -rohkaisi nyt mieltään: - --- Ylistetty olkoon Jeesus Kristus!... - --- Kuka siellä? - --- Armollinen päällikkö!... - --- Tämä on kassa. - --- Armollinen päällikkö! - --- Tämä on kassa, sanon minä. - --- Ja entä päällikkö? - -Virkamies viittasi kynän toisella päällä oveen. - --- Tuolla. - -Rzepowa tuli taaskin käytävään. Täälläkö? Niin, mutta missä täällä? -Ovia oli suuri määrä, mistä mennä? Vihdoin hän edestakaisin virtaavan -ihmisjoukon keskellä huomaa talonpojan seisomassa, piiska kädessä. -Hänen luokseen hän suuntaa askeleensa. - --- Vaari kulta... - --- Mitä tahdotte? - --- Mistäs olette? - --- Sikomäestä. - --- Missäs täällä on päällikkö? - --- En minä vaan tiedä. - -Rzepowa teki saman kysymyksen eräälle herralle, jonka nutussa oli -kiiltäviä nappia, vaikkei se ollutkaan frakki, ja jonka hihat -kyynärpäiden kohdalta olivat rikki, mutta tämä ei kallistanut korvaansa -sinnepäinkään, vastasi vaan: - --- Ei minulla ole aikaa. - -Rzepowa meni siitä ovesta joka ensinnä eteen sattui. Raukka ei nähnyt -että ovella oli kirjoitus: "henkilöiltä jotka eivät kuulu virastoon on -pääsy kielletty." Hän ei kuulunut virastoon, mutta hän ei myöskään -ollut nähnyt kirjoitusta. - -Hän tuli suureen, tyhjään huoneeseen. Penkillä ikkunan alla makasi -joku. Ovi seuraavaan huoneeseen oli auki, univormuihin ja frakkeihin -puettuja herroja kulki siellä edestakaisin. - -Rzepowa likeni miestä joka oli penkillä pitkänään. Hän ei pelännyt -häntä, sillä hän näytti olevan yhteistä kansaa ja hänen saappaansa -olivat rikki. - -Rzepowa kosketti häntä olkapäähän. - -Mies hypähti ylös, näki naisen ja huusi paikalla: - --- Ei tänne saa tulla! - -Rzepowa läksi kiireen kautta ulos ja mies sulki oven hänen jälkeensä. - -Nyt hän kolmannen kerran tuli samaan käytävään. Hän istuutui jonkun -oven eteen ja päätti kärsivällisesti odottaa siinä vaikka maailman -loppuun asti. "Täytyyhän toki jonkun kysyä minulta asiaani", mietti -hän. -- Hän ei itkenyt, mutta hänen piti kehnätä silmiään, sillä niitä -syhytti. Hän tunsi että koko käytävä ja kaikki ovet alkavat pyöriä -hänen silmissään. - -Ihmisiä kulki hänen ohitsensa, mikä oikeaan, mikä vasempaan; ovet -läjähtelivät, ihmiset keskustelivat. Oli sellainen hälinä että olisi -luullut olevansa markkinoilla. - -Vihdoin Jumala sentään armahti Rzepowaa. Siitä ovesta jonka edessä hän -istui, tuli komea aatelisherra, jonka hän joskus oli nähnyt Ovisalvan -kirkossa; ohi astuessaan tuli hän tuupanneeksi Rzepowaa ja kysyi -silloin: - --- Miksi te tässä istutte, vaimo? Ketä te haette? - --- Päällikköä... - --- Täällä tavataan kamreeri eikä päällikkö. - -Aatelisherra osoitti ovea käytävän päässä. - --- Tuolla missä tuo vihriä taulu näkyy, ymmärrättekö? Mutta älkää nyt -menkö hänen luokseen, sillä nyt hänellä on työtä, ymmärrättekö? Vaan -odottakaa täällä, hänen täytyy tulla tästä. - -Aatelisherra poistui, mutta Rzepowa katseli hänen jälkeensä ikäänkuin -hän olisi pitänyt häntä suojelusenkelinään. - -Kauvan sai hän vielä odottaa, vihdoin sentään ovi, jossa oli se vihriä -taulu, avautui naristen; vanhanpuoleinen sotaherra tuli käytävään ja -alkoi kiireesti astua ulko-ovea kohden. Voi, heti paikalla saattoi -nähdä että se oli päällikkö, sillä sekä oikealta että vasemmalta -karkasi ihmisiä hänen luokseen ja Rzepowakin saattoi kuulla heidän -huudahduksiaan: "korkeasti kunnioitettu herra päällikkö!" "Sananen -vain, herra päällikkö!" "Armollinen herra päällikkö!" Mutta hän ei -ottanut niitä korviinsa, astui vaan eteenpäin. Kun Rzepowa hänet näki, -musteni kaikki hänen silmissään. "Tapahtukoon Jumalan tahto!" ehti hän -ajatella ja heittäytyen polvilleen keskelle käytävän permantoa, kädet -ristissä, sulki hän tien päälliköltä. - -Päällikkö seisahtui katselemaan; kaikki ihmiset kerääntyivät Rzepowan -ympärille. - --- Mikä on? kysyi päällikkö. - --- Kaikkein ylhäisin päällik... - -Hän ei voinut jatkaa; häntä peloitti niin että ääni takertui kurkkuun: -kieli kankeni puupulikaksi. - --- Mitä? - --- Oi, oih, tahtovat... sotamieheksi. - --- Tahtovatko teitä sotamieheksi? Mitä? kysyi päällikkö. - -Ympärillä seisovat purskahtivat nauruun, sillä he tahtoivat pitää -päällikköä hyvällä tuulella, mutta päällikkö huomautti heille heti: - --- Hiljaa, hiljaa, pyydän! - -Hiukan malttamattomana virkkoi hän sitte Rzepowalle: - --- Sanokaa pian asianne. Minulla ei ole aikaa. - -Mutta herrojen nauru oli vienyt Rzepowalta viimeisenkin rohkeuden. - --- Burak! Rzepa! Rzepa! Burak, voi...! sammalsi hän samana -sekamelskana. - --- Hän on varmaan juovuksissa, huomautti eräs katselijoista. - --- Häneltä on kieli jäänyt kotiin, sanoi toinen. - --- Mitä te tahdotte? kysyi päällikkö entistä kärsimättömämpänä. -- -Oletteko juonut? - --- Oi Jeesus, Maria! huusi Rzepowa epätoivoissaan, tuntien viimeisen -pelastuksen ankkurin luisuvan käsistään. -- Kaikkein armollisin -päällikkö... - -Päälliköllä oli todellakin paljon työtä, sillä sotamiesluettelojen -kirjoittaminen oli jo alkanut ja piirikunnassakin oli paljon asioita -hoidettavana. Eihän tuon naisen kanssa sitäpaitsi voinut puhua. -Päällikkö kohautti olkapäitään. - --- Sitä viinaa, sitä viinaa! lausui hän. -- Ja nainen on nuori ja -kaunis. - -Sitte hän kääntyi Rzepowan puoleen ja hänen äänensä oli sellainen, että -Rzepowa olisi tahtonut vaipua maan alle. - --- Kun nyt selviät, niin esitä asiasi oman kuntasi tuomioistuimelle, -esittäköön tuomioistuin sen sitte minulle! - -Päällikkö jatkoi kiireesti matkaansa ja herrat häärivät taas hänen -ympärillään, huudahdellen: "korkeasti kunnioitettu herra päällikkö!" -"Sananen vain, herra päällikkö!" "Armollinen herra päällikkö!" - -Käytävä tyhjeni, kaikkialla vallitsi hiljaisuus, ainoastaan Rzepowan -lapsi rupesi kitisemään. Vaimo heräsi kuin unesta, nousi, nosti lasta -ja rupesi hyräilemään sille. Hänen äänensä tuntui niin ihmeellisen -vieraalta. - --- Aa! aa! aa! - -Hän astui ulos talosta. Taivas oli peittynyt pilviin, metsän reunalla -salamoi. - -Ilma oli tukahduttavan raskas. - -En koetakaan kuvata mitä Rzepowan mielessä liikkui, kun hän kulki -reformeeratun kirkon sivutse, paluumatkalla Pässinpäähän. Jos neiti -Jadwiga joutuisi sellaiseen tilaan, niin minä paikalla kirjoittaisin -jännittävän romaanin, jolla pakoittaisin itsepintaisimmatkin -positivistit uskomaan, että maailmassa vielä löytyy ihanteellisuutta. -Mutta neiti Jadwigassa kehittyisi jokainen vaikutus itsetietoiseksi; -hänen sielunsa epätoivoiset liikkeet olisivat esitettävät vastaavalla -epätoivolla ajatuksissa ja sanoissa; ne tulisivat siten erittäin -dramaatisiksi. Tämä tila: olla avuttomana, neuvottomana, ylivoiman -murskaamana, tuntea haikeaa, syvää epätoivoa, olla lehtenä keskellä -myrskyä, tietää ettei tule mitään pelastusta, ei taivaasta eikä maan -päältä -- tämä tila olisi varmaan saanut neiti Jadwigan sepittämään -innostuneen yksinpuhelun. Eikä minun olisi muuta tarvinnut kuin panna -se paperille, niin olisin tullut kuuluisaksi mieheksi. Entä Rzepowa? -Kun yksinkertainen kansa kärsii, niin se vaan kärsii ja kärsii. Rzepowa -kärsi kohtalon kovissa käsissä niinkuin lintu kituu ilkikurisen lapsen -kynsissä. Hän asteli ajatuksiin vaipuneena, tuuli kiidätti häntä, hiki -valui hänen otsaltaan ja pitkin ruumista. Vain kun kipeä lapsi välistä -rupesi aukomaan suutaan ja läähättämään, ikäänkuin sinä hetkenä -sammuakseen, puheli hän sille: "Jasek, pikku kultaseni, oma lintuseni!" -ja painoi äidilliset huulensa lapsen polttavalle poskelle. - -Hän oli astunut reformeeratun kirkon ohitse ja kulki jo kaukana, -maalaisvainioilla, kun hän äkkiä seisahtui, sillä juopunut mies tuli -häntä vastaan. - -Pilviä kerääntyi kerääntymistään taivaalle, ne näyttivät ennustavan -rajuilmaa; tuontuostakin salamoi, mutta mies ei siitä välittänyt. Hän -leikitteli takkinsa liepeillä, antaen niiden lepatella tuulessa, työnsi -lakin toiselle korvalleen, hoippui vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle -ja lauloi: - - Mari juoksi - Tarhan luoksi, - Minä takaa - Naurishakaan. - Keppi kävi jalkaan, - Mari huutaa alkaa: - uu, uu! - -Nähdessään Rzepowan, avasi hän sylinsä ja huusi: - --- Tule tänne, henttu! - -Hän oli jo tulemaisillaan halailemaan, mutta Rzepowa pakeni tiepuoleen. -Mies perässä, mutta juopuneena ei hän päässyt pitkälle, ennenkuin teki -kuperkeikan. Hän nousi paikalla, mutta ei enään ajanut takaa, heitti -vaan kivellä perässä, jotta ilma vinkui. Rzepowan otsaan koski, maailma -musteni hänen silmissään ja hän vaipui polvilleen. Mutta samassa muisti -hän lapsensa ja alkoi juosta pakoon. Vasta ristin viereen hän pysähtyi -ja uskalsi katsoa taakseen: mies oli jo puolen virstan päässä ja kulki -hoippuen kaupunkiin päin. - -Äkkiä tunsi hän kaulallaan jotakin kummallisen lämmintä. Hän koetti -kädellään, katseli sitte sormiaan ja huomasi niiden olevan veressä. - -Hänen silmissään musteni, hän vaipui tiedotonna maahan. - -Kun hän heräsi, huomasi hän nojaavansa ristiin. Kaukaa likenivät -Oscieszynin kääsit ja niissä istuivat nuori herra Oscieszynski ja -kartanon kotiopettajatar. - -Herra Oscieszynski ei tuntenut Rzepowaa, mutta Rzepowa oli nähnyt hänet -kirkossa; sentähden päätti hän juosta kääsejä vastaan ja rukoilla, että -he Jumalan tähden ottaisivat edes lapsen mukaansa ennen rajuilman -tuloa. Hän nostautui pystyyn, mutta ei voinut kävellä. - -Nuori herra oli jo ajanut kohdalle ja huomannut tuntemattoman naisen -ristin juurella: - --- Vaimo, vaimo, huusi hän hänelle, -- istukaa! - --- Jumala teitä... - --- Maahan, maahan tietysti! - -Hehei! nuori herra Oscieszynski oli aika hulivili. Koko ympäristö hänet -tunsi, sillä hän teki pieniä kepposia jokaiselle joka tiellä vastaan -tuli. Kun Rzepowa oli saanut osansa, jatkoi hän matkaansa. Rzepowan -korviin kuului selvästi sekä hänen että kotiopettajattaren nauru; sitte -hän näki kuinka he rupesivat suutelemaan toisiaan. Vihdoin he kääsineen -päivineen hävisivät kaukaiseen hämärään. - -Rzepowa jäi yksin. Eipä turhaan sanota sananlaskussa, että "naista ja -kilpikonnaa et saa tapetuksi kirveelläkään." Tunnin perästä hän taas -nousi ylös ja vaikka jalat huojuivat, niin hän kulki eteenpäin! - --- Mitä tämä lapsi rukka, tämä kultainen pääskynen on tehnyt, hyvä -Jumala? virkkoi hän tuontuostakin, painaen lasta rintaansa vastaan. - -Mutta äkkiä hänet valtasi kuumehoure ja hän rupesi lavertelemaan kuin -juopunut. - --- Tyhjänä on töllissä kehto ja minun kultani otti pyssyn ja läksi -sotaan. - -Tuuli riisti myssyn hänen päästään; hänen kauniit hiuksensa -hajaantuivat olkapäille ja jäivät liehumaan tuuleen. Äkkiä leimahti -salama: ukkonen jyrähti niin likellä että tulikiven haju tuntui. -Rzepowa istuutui ja hänen tajuntansa palasi. "Ja sana tuli lihaksi!" -huudahti hän ja katseli taivasta, raivoisaa, armotonta, hirmuista... -"Joka korkeimman suojeluksessa istuu", alkoi hän laulaa vapisevalla -äänellä. Pahaa ennustava, vaskenkarvainen kajastus putosi pilvistä -maahan. Rzepowa tuli metsään, mutta metsässä tuntui vielä pimeämmältä -ja kauheammalta. Ajottain ei kuulunut muuta kuin kohinaa, oli kuin -hongat kauhistuksissaan, valtaavalla kuiskeella olisivat kuiskanneet -toisilleen: "mitä tästä tulee! Oi, auta Jumala!" Sitte kaikki taas -hiljeni, mutta äkkiä oli metsän syvyydestä kuuluvinaan ääni. Rzepowan -pintaa karmi. Varmaan siellä nyt peikko nauraa taikka paholainen -tanssittaa väkiään. "Kunhan ei olisi metsää, kunhan ei olisi metsää!" -ajatteli hän itsekseen. "Mutta metsän takana on mylly ja myllärin -mökki!" Hän läksi nyt juoksemaan, pannen liikkeelle viimeiset voimansa -ja työläästi vetäen ilmaa kuivaan suuhunsa: Taivas oli avannut kaikki -sulkunsa hänen päänsä päällä: rakeensekaista vettä tuli kuin saavista -kaatamalla; tuuli puhalsi sellaisella voimalla, että hongat taipuivat -maahan saakka; metsä oli sumun, höyryn ja sadeaaltojen vallassa; tietä -ei näy missään, puut kiertelevät pitkin maata, narisevat ja humisevat; -oksat taittuvat rasahdellen. On pilkkosen pimeä yö. - -Rzepowa tunsi käyvänsä kovin voimattomaksi. - --- Auttakaa! ihmiset! huusi hän heikolla äänellä, mutta kukaan ei -kuullut. Tuuli ajoi äänen takaisin kurkkuun ja tukahdutti hengityksen. -Rzepowa tunsi, ettei hän pääse edemmäksi. - -Hän otti huivin hartioiltaan, riisui röijynsä, esiliinansa, kaikki -miltei paitaan asti, ja kääri lapsen niihin. Sitte hän nelinryömin -laahautui itkuraidan alle, jonka oli huomannut likeisyydessä, laski -lapsen oksien suojaan ja heittäytyi maahan sen viereen. - --- Jumala! ota haltuusi minun sieluni! kuiskasi hän hiljaa. - -Ja sulki silmänsä. - -Rajuilmaa kesti vielä jonkun ajan, mutta vihdoin tyyntyi. Oli jo pimeä; -repaleisten pilvien lomista alkoi pilkoittaa tähtiä. Itkuraidan alta -häämöitti Rzepowan ruumis, liikkumattomana. - --- Soh! kuului äkkiä ääni pimeydestä. - -Hetken perästä erottautui jo rattaiden räminää ja loiskintaa, kun -hevosen jalat astuivat vesilätäkköihin. - -Herszek, Ovisalvan maitotalouden vuokraaja oli myynyt hanhensa -kaupungissa ja palasi nyt kotiin. - -Kun hän äkkäsi Rzepowan, laskeusi hän alas rattailtaan. - - - - -X. - -Neron voitto. - - -Herszek oli nostanut Rzepowan raidan alta ja kuljettanut hänet -Pässinpäähän. Tiellä olivat he kohdanneet Rzepan, joka nähdessään -rajuilman likenevän, oli valjastanut hevosensa ja lähtenyt vaimoaan -vastaan. Sen yön ja seuraavan päivän oli vaimo vuoteen omana, mutta -toisena päivänä hän jo nousi hoitamaan sairasta lastaan. Kummitkin -tulivat nyt taloon, polttivat vihityitä seppeleitä ja Cisowa, sepän -vanha vaimo luki sairaalle, toisessa kädessään seula, toisessa musta -kana. Lapsi rupesikin pian paranemaan, mutta Rzepa itse oli kaikkein -tukalimmassa tilassa: hän kaasi tätä nykyä viinaa sisäänsä aivan -määrättömästi, eikä kukaan tahtonut saada tulluksi aikaan hänen -kanssaan. Kun Rzepowa rupesi tointumaan tainnoksistaan, kysyi hän -paikalla lasta. Kumma kyllä ei Rzepa silloin antanut hänelle -ystävällistä vastausta, vaan ärähti: "sinä vaan juoksentelet -pitkin kaupunkia ja piru vie lapsen! Mutta kyllä sinut olisi hukka -perinyt, jos sille jotakin olisi tapahtunut!" Nainen tunsi näiden -kiittämättömien sanojen valavan kovaa katkeruutta mieleensä ja hän oli -jo päästämäisillään särkevän sydämensä äänen puhumaan, mutta hän ei -saanut suustaan muuta kuin: "Wawrzon!..." Ja siinä hän loi mieheensä -katseen kyyneltensä läpi. Mutta mies hypähti äkkiä pystyyn kirstulta, -jonka päällä oli istumassa. Hetkisen ajan pysyi hän ihan hiljaa, mutta -sitte alkoi hän aivan muuttuneella äänellä: - --- Oma Marysko, kultaseni, anna anteeksi sanani, olen loukannut sinua! - -Rzepa itki ääneen ja heittäytyi suutelemaan vaimonsa jalkoja. Rzepowa -säesti häntä itkullaan. Rzepa tunsi, ettei hän ansaitse tällaista -vaimoa. Mutta tätä sopua ei kestänyt kauvan. Ärtyvänä haavana ärsytti -suru heitä toisiaan vastaan. Kotiin palatessa ei Rzepa puhunut -vaimolleen sanaakaan; hän vaikeni itsepintaisesti sekä juovuspäissään -että selvänä, istuutui vaan kirstulle ja tuijotti siinä maahan kuin -susi. Ja siinä hän istui tuntikausia ihan kuin kivettyneenä. Vaimo -askaroitsi pirtissä kuten ennenkin, mutta vaieten. Vihdoin kun -jompikumpi olisi tahtonutkin sanoa jotakin toiselle, niin ei puhe -luistanut. He elivät yhdessä, mutta ikäänkuin olisivat kantaneet vihaa -toisiaan kohtaan ja mökissä vallitsi haudan hiljaisuus. Mistä he -olisivatkaan osanneet puhua, kun molemmat tiesivät, ettei apua voi -tulla mistään ja että heidän kohtalonsa jo on ratkaistu. Muutamia -päiviä sitte oli miehen päässä alkanut liikkua pahoja tuumia. Hän oli -mennyt korvaripille pappi Czyzykin luo, mutta pappi ei antanut hänelle -synninpäästöä, vaan käski palaamaan seuraavana päivänä. Määrättynä -päivänä läksi Rzepa kapakkaan eikä kirkkoon. Ihmiset kuulivat hänen -juovuspäissään sanovan, että jollei Jumala häntä auta, niin hän myy -sielunsa pirulle. Siitä alkoivat ihmiset häntä väistellä. Hänen -mökkiään painoi heidän silmissään kirous. He rupesivat jo huutamaan, -että herrastuomari ja kirjuri ovat tehneet hyvän työn, sillä johan -tuollainen roisto tuottaisi Jumalan vihan koko Pässinpään kylälle. -Rzepowastakin tiesivät kylän ämmät kertoa kummallisia asioita. - -Rzepalla sattui näihin aikoihin kaivo kuivumaan. Rzepowan piti siis -noutaa vettä kylältä ja hänen täytyi aina kulkea kapakan ohi. Tiellä -kuuli hän poikien puhuvan keskenään: "kas, kas sotamiehen akkaa!" Ja -toinen poika virkkoi: "ei se ole sotamiehen akka vaan pirun akka!" -Sanaa lausumatta jatkoi vaimo matkaansa, näki vaan että pojat tekivät -ristinmerkin. Hän otti astiansa vettä täyteen ja kääntyi kotiinpäin. -Kapakan edessä seisoi Szmul. Rzepowan nähdessään päästi hän paikalla -hampaistaan porsliinisen piipun, joka oli riippunut partaa vasten. - --- Rzepowa! sanoi hän. - --- Mitä te tahdotte? sanoi Rzepowa vastaan ja pysähtyi. - -Kapakoitsija jatkoi: - --- Oletteko käynyt kunnan käräjissä? - --- Olen! - --- Entä papin puheilla? - --- Olen! - --- Entä kartanossa? - --- Olen! - --- Entä piiripäällikön puheilla? - --- Olen! - --- No ettekö ole saanut aikaan mitään? - -Rzepowa huokasi syvään ja Szmul jatkoi: - --- No olettepa te niin tyhmä, ettei koko Pässinpäässä enään toista sen -tyhmempää! Mitä te sellaisiin menitte? - --- Mihin minun sitte olisi pitänyt mennä? - --- Mihin? matki juutalainen. -- Missä sopimus seisoo? Paperilla -tietysti. Jollei paperia ole, niin ei ole sopimustakaan: paperi on siis -revittävä. - --- Se on totta! äänteli Rzepowa. -- Kun vaan olisin saanut sen käsiini, -niin jo aikoja sitte olisin repinyt sen! - --- Ettekö te sitte tiedä, että paperi on kirjurilla? No niin... minä -tiedän, että te, Rzepowa, saatte aikaan paljon, jos menette hänen -luokseen; itse hän sanoi minulle: tulkoon vaan, sanoi, Rzepowa -pyytämään, niin minä revin koko paperin, sanoi! - -Rzepowa ei puhunut mitään, nosti vaan kannun olkapäälleen ja rupesi -astelemaan rapattua taloa kohti. - -Oli jo hämärä -- -- -- -- -- - - - - -XI. - -Lorun loppu. - - -Tähdet jo tuikkivat taivaalla, kun ovi narahti ja Rzepowa hiljaa astui -miehensä majaan, Hän seisahtui samassa, ikäänkuin olisi siihen paikkaan -kivettynyt, sillä hän oli toivonut, että Rzepa viettäisi yön kapakassa, -kuten tavallisesti; mutta Rzepa istuikin penkillä, selkä seinää -vastaan, kädet polvilla, ja tuijotti maahan. Hiilos hehkui. - --- Missä sinä olit? kysyi Rzepa synkästi. - -Vastauksen asemasta heittäysi vaimo maahan hänen jalkainsa juureen ja -huusi itkien ja nyyhkyttäen: - --- Wawrzon! Wawrzon! sinun tähtesi, sinun tähtesi minä häpeään -alistuin. Hän petti, hän petti minut ja ajoi sitte menemään. Wawrzon, -armahda edes sinä minua, oma rakkaani! -- Wawrzon! Wawrzon! - -Rzepa otti kirstun takaa kirveen. - --- En, virkkoi hän tyynesti, -- sinun loppusi on nyt tullut, vaimo -raukka! Ota sinä vaan jäähyväiset tältä maailmalta, sillä et sinä enään -sitä näe. Et sinä, onneton, enään saa istua tässä pirtissä, sinä saat -nukkua hautausmaassa... et sinä... - -Vasta nyt Rzepowa loi häneen kauhistuneen katseensa. - --- Aiotko sinä surmata minut? - -Mies vastasi: - --- No, Marysko! älä tuhlaa aikaa turhaan; siunaa itsesi, niin lopetan -sinut, se käy niin helposti, että tuskin tunnetkaan... - --- Wawrzon, aiotko todella...? - --- Laske pääsi kirstun laitaa vastaan... - --- Wawrzon! - --- Laske pääsi kirstun laitaa vastaan! huusi hän ja hänen huulensa -olivat jo vaahdossa. - --- Jumalan tähden! tulkaa auttamaan! ihmiset! autta... - -Kuului kumea isku, ähkinää, voivotusta.... Pää kolahteli permantoon. Jo -kumahti toinen isku, vaikka heikompana, sitte kolmas, neljäs, viides, -kuudes isku. Permannolla kulki verivirta. Hiilet takassa olivat -sammuneet. Rzepowan ruumis vavahti kiireestä kantapäähän asti, -oikaisihe äkisti suoraksi ja jäi sitte liikkumattomana paikoilleen. - -Vähän ajan perästä leimahti suuri, verenkarvainen liekki yön pimeyteen: -kartanon rakennukset olivat ilmi tulessa. - - - - -Jälkikirjoitus. - - -Nyt minä, näin meidän kesken, uskon teille, arvoisat lukijattaret, -ettei Rzepaa laisinkaan olisi viety sotaväkeen. Se sopimus joka -kirjoitettiin kapakassa, ei olisi merkinnyt mitään. Mutta kas -talonpojat eivät tiedä sellaisia asioita, ja sivistyneet eivät myöskään -tiedä paljon, koska he tahtovat noudattaa sekaantumattomuuden -periaatetta. Herra Zolzikikiewicz joka tiesi kaiken tämän, toivoi että -asian selvitys kestäisi ainakin jonkun aikaa ja että vaimo -pelästyksissään heittäytyisi hänen syliinsä. - -Tämä nerokas mies oli tehnyt laskunsa aivan oikein. - -Tahdotteko tietää miten hänen kävi? - -Pistettyään kartanon rakennukset tuleen läksi Rzepa kirjurin asunnolle, -kostaakseen hänellekin. Mutta koko kylä heräsi, kun se kuuli huudon: -"tuli on irti!" ja siinä mellakassa pelastui Zolzikiewiczkin. - -Hän on vielä kirjurina Pässinpäässä, mutta hänellä on syytä aivan -varmasti toivoa, että hänet pian valitaan tuomariksi. Hän on juuri -saanut luetuksi loppuun Barbara Ubrykin ja elää siinä varmassa -toivossa, että neiti Jadwiga jonakin kauniina päivänä painaa hänen -kättään pöydän alatse. - -Toteutuvatko hänen toiveensa: pääseekö hän tuomariksi ja painetaanko -hänen kättään pöydän alatse? Sen voi vasta tulevaisuus osoittaa. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Lue: Solsikiewitsh. - -[2] Virastohuoneissa Venäjällä ja Puolassa pitää aina olla hallitsijan -muotokuva. - -[3] Krusifiksia eli ristiinnaulitun kuvaa käytetään katolisissa maissa -m.m. valanteossa. Suoment. muist. - -[4] Lue: Stolbitski. - -[5] Lue: Sheepa. - -[6] Tervehdys kansan kesken Puolassa kuuluu: "ylistetty olkoon Jeesus -Kristus" ja siihen vastataan: "iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen." -Juhlallisemmissa tilaisuuksissa tervehdys vastauksineen lausutaan -lyhentämättä, mutta arkipuheessa se tavallisesti lyhennetään. Suoment. -muist. - -[7] Rzepowa = Rzepan vaimo. - -[8] Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen saivat talonpojat Puolassa ja -Liettuassa -- päinvastoin kuin Venäjällä -- omakseen kappaleen maata, -mutta metsä oli yhteinen. Suoment. muist. - -[9] _Haim_ ja _Stulim_ ovat heprealaisia tervehdyssanoja, merkitsevät: -_elämää, rauhaa_. Paikkakuntalaiset ovat tietysti juutalaiselta -kapakoitsijalta oppineet ne. Suoment. muist. - -[10] Lue: Shmul. - -[11] Sufragaani on katolisessa kirkossa piispan apulainen, mutta Baska -kun ei ymmärtänyt tätä ylhäistä latinankielistä arvonimeä, luuli sitä -haukkumasanaksi. Suoment. muist. - -[12] Czenstochowa (lue Tshenstohoova) on Puolan kuuluisin -pyhiinvaelluspaikka ihmeitätekevine Neitsyt-Mariankuvineen. Suoment. -muist. - -[13] Lue: Tshiishik. - -[14] _Ochorowicz_ eräs vielä nykyään elävä vapaamielinen puolalainen -kirjailija. Suoment. muist. - -[15] _Ely_, puolalaisen runoilijan Adam Asnykin salanimi. - -[16] _Ujejski_, puolalainen runoilija s. 1823 k. 1897. - -[17] _Sowinski,_ puolalainen runoilija, s. 1831 k. 1887. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Hiilipiirroksia, by Henryk Siekiewicz - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HIILIPIIRROKSIA *** - -***** This file should be named 53594-8.txt or 53594-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/5/9/53594/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53594-8.zip b/old/53594-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index b9d9c08..0000000 --- a/old/53594-8.zip +++ /dev/null |