diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53605-8.txt | 11980 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53605-8.zip | bin | 209678 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11980 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fe4873e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53605 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53605) diff --git a/old/53605-8.txt b/old/53605-8.txt deleted file mode 100644 index afc7f10..0000000 --- a/old/53605-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11980 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Erämaan halki, by Henryk Sienkiewicz - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Erämaan halki - -Author: Henryk Sienkiewicz - -Translator: Reino Silvanto - -Release Date: November 26, 2016 [EBook #53605] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄMAAN HALKI *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -ERÄMAAN HALKI - -Kirj. - -Henryk Sienkiewicz - - -Puolankielestä lyhennellen suomentanut - -Risto Silvanto - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava -1922. - - - - -1 - - --- Tiedätkö, Nel, sanoi Stas Tarkowski pienelle englantilaiselle -ystävättärelleen, -- että poliisit vangitsivat eilen Smainin vaimon -ja hänen kolme lastaan. Tämä vaimo on juuri se sama Fatma, joka on -monesti käynyt isiemme konttorissa. - -Kuvankaunis Nel katsoi Stasia vihertävillä silmillään ja kysyi -ihmetys ja pelko äänessään: - --- Vietiinkö hänet vankilaan? - --- Ei, mutta hän ei saa matkustaa Sudaniin. Häntä pidetään silmällä, -eikä hän saa poistua kaupungista. - --- Minkä tähden? - -Stas oli neljäntoista ikäinen ja Nel kahdeksan. Stas piti kovasti -pikku ystävättärestään, vaikka tämä hänestä olikin vielä aivan lapsi. -Poika selitti itsetietoisesti. - --- Kun olet yhtä vanha kuin minä, saat tietää kaiken, mitä tapahtuu, -ei ainoastaan kanavan varrella Port Saidin ja Suezin välillä, vaan -koko Egyptissäkin. Etkö siis ole koskaan kuullut Mahdista? - --- Olen kuullut, että hän on ruma ja epäkohtelias. - -Poika hymähti säälivästi. - --- En tiedä, onko hän ruma. Sudanilaiset väittävät häntä kauniiksi. -Mutta vain kahdeksanvuotias tyttö, jotta on tuollainen polviin -ulottuva mekko yllä, saattaa sanoa epäkohteliaaksi miestä, joka on -tappanut niin paljon ihmisiä. - --- Isä on sanonut niin, ja hän sen parhaiten tietää. - --- Hän sanoi sinulle niin, koska et olisi muuten ymmärtänyt. Minulle -hän ei olisi sanonut sillä tavoin. Mahdi on vaarallisempi kuin lauma -krokotiileja. Ymmärrätkö? On tuokin sana: "epäkohtelias"... Niin -puhutaan vain pikkuvauvoille. - -Mutta nähdessään tytön ilmeen synkkenevän hän vaikeni. Hetken -kuluttua hän jatkoi: - --- Kuule Nel, en tarkoittanut mitään pahaa; tulee aika, jolloin -sinäkin olet neljäntoista. Sen voin taata. - --- Niin, tyttö vastasi huolestuneena. -- Mutta jos Mahdi tulee sitä -ennen Port Saidiin ja syö minut suuhunsa? - --- Mahdi ei ole ihmissyöjä, hän ei syö ihmisiä, tappaa vain. Port -Saidiin hän ei pääse, ja jos pääsisikin ja tahtoisi tappaa sinut, -niin sitä ennen hän joutuisi tekemisiin minun kanssani. - -Tämä vakuutus ja vihellys, joka ei luvannut hyvää Mahdille, saivat -Nelin rauhoittumaan. - --- Niin, minä tiedän, hän sanoi. -- Sinä et antaisi minua. Mutta -miksi Fatmaa ei päästetä Port Saidista? - --- Fatma on Mahdin sisarpuoli. Hänen miehensä Smain on ilmoittanut -Egyptin Kairon hallitukselle, että hän matkustaa Sudaniin, -missä Mahdi asuu, ja vapauttaa kaikki tämän vangiksi joutuneet -eurooppalaiset. - --- Smain on siis hyvä? - --- Maltahan! Meidän isämme, jotka tunsivat Smainin hyvin, eivät -luottaneet häneen täydellisesti ja varoittivat Nubara-passaakin -hänestä. Mutta hallitus lähetti hänet kuitenkin, ja nyt hän on -ollut jo puolisen vuotta Mahdin luona. Vangit eivät ole kuitenkaan -palanneet, vaan Khartumista tuli jopa sellainen tieto, että -mahdilaiset kohtelivat heitä entistäkin julmemmin ja että Smain on -pettänyt hallituksen. Hän on lyöttäytynyt yhteen Mahdin kanssa ja -hänet on nimitetty emiiriksi. Väitetään, että Smain johti Mahdin -tykistöä siinä hirvittävässä taistelussa, jossa kenraali Hioks -kaatui. Kerrotaan myös, että juuri Smain olisi opettanut mahdilaiset -ampumaan tykillä, sillä sitä nämä villit eivät aikaisemmin osanneet. -Mutta Smain tahtoo nyt vaimonsa ja lapsensa Egyptistä luokseen ja -juuri siksi hallitus vangitsi Fatman ja lapset heidän ollessaan -kaikessa hiljaisuudessa lähdössä Port Saidista. Fatma näet on -nähtävästi selvillä miehensä toimista. - --- Mutta mitä hyötyä hallituksella on Fatmasta ja hänen lapsistaan? - --- Hallitus sanoo Mahdille: "Luovuta vangit meille, niin päästämme -Fatman." - -Keskustelu katkesi, sillä Stas huomasi lintuparven lentävän -Menzaleh-järvelle päin. Linnut lensivät verrattain matalalla, ja -kuulaassa ilmassa voi erottaa vääräkaulaisia pelikaaneja jotka -vitkaan huitoivat suuria siipiään. Stas alkoi heti matkia niitten -lentoa, taivutti kaulansa taaksepäin ja juoksi muutaman askelen patoa -pitkin heilauttaen käsiään. - --- Katso, tuolla lentää flamingojakin! huudahti Nel yhtäkkiä. - -Stas pysähtyi ja näki pelikaanien yläpuolella kaksi suurta -purppuraista kukkasta. - --- Flamingoja! Flamingoja! - --- Ne palaavat iltaisin saarille pesiinsä, selitti poika. -- Olisipa -minulla nyt pyssy? - --- Miksi sinä niitä ampuisit? - --- Naiset eivät ymmärrä sellaisia asioita. Mutta mennään eteenpäin, -ehkä niitä on siellä enemmänkin. - -Sitten hän otti tyttöä kädestä, ja he läksivät kanavan ensimmäiselle -asemalle Port Saidista lukien. Neekerinainen Dinah, pikku Nelin -entinen hoitaja, astui heidän jäljessään. He kulkivat pitkin vallia, -joka erotti Menzaleh-järven kanavasta, jota pitkin paraikaa liukui -luotsin ohjaama suuri, englantilainen höyrylaiva. - -Ilta läheni. Aurinko oli jo laskemassa järveen päin. Suolainen vesi -alkoi kimaltaa ja hohtaa kuin riikinkukon sulat. Arabian puoleisella -rannalla levisi silmänkantamattomiin kellertävä, hiekkainen erämaa --- autio, pahaaennustava, kuollut. Lasimaisen, ikäänkuin elottoman -taivaan ja rannattomain, uurteisten hieta-aavikkojen välillä ei -näkynyt jälkeäkään elävästä olennosta. Samaan aikaan, kun elämä -kanavalla kiehui, veneet pyörivät, höyrylaivat puhalsivat ja -Menzalehilla kalalokit ja villisorsat lentelivät -- tuolla, Arabian -puolella, oli kuin Tuonelan tuvilla. Sitä mukaa kuin aurinko laski -muuttuen punaisemmaksi, hiekka alkoi punertua kuten kanervakangas -syksyllä pohjoisessa. - -Egyptissä ovat päivät usein talvellakin kuumia, mutta yöt sitä -vastoin kylmiä, ja koska Nelin terveydestä oli pidettävä hyvää -huolta, ei hänen isänsä, herra Rawlison, antanut tytön olla ulkona -auringon laskettua. He palasivat siis kaupunkiin, jonka laidalla -Rawlisonin huvila sijaitsi; se oli myös lähellä kanavaa. Pian saapui -myöskin päivälliselle kutsuttu insinööri Tarkowski, Stasin isä, ja -koko seurue, johon vielä kuului ranskatar, rouva Olivier, Nelin -opettajatar, istuutui pöytään. - -Herra Rawlison, joka oli Suezin kanavayhtiön johtaja, ja Wladislaw -Tarkowski, saman yhtiön yli-insinööri, olivat jo monet vuodet eläneet -hyvinä ystävinä. He olivat molemmat leskimiehiä. Rouva Tarkowska. -syntyään ranskatar, oli kuollut Stasin syntyessä, siis neljätoista -vuotta sitten. Nelin äiti oli kuollut keuhkotautiin Heluanissa tytön -ollessa kolmivuotias. Molemmat leskimiehet asuivat naapuruksina Port -Saidissa ja tapasivat toisensa joka päivä. Yhteinen suru liitti -heidät yhä lähemmin toisiinsa ja vahvisti jo sitä ennen alkanutta -ystävyyttä. Herra Rawlison rakasti Stasia kuin omaa poikaansa -ja herra Tarkowski taas olisi mennyt vaikka tuleen pikku Nelin -tähden. Stas oli hieman ylpeä, mutta edistyi hyvin Port Saidin -englantilaisessa koulussa, jonka opettajat pitivät häntä lahjakkaana. -Rohkeutensa ja kekseliäisyytensä poika oli perinyt isältään, joka -sai kiittää juuri näitä ominaisuuksiaan siitä, että oli kohonnut -näin huomattavaan asemaan. Vuonna 1863 isä oli hellittämättä -taistellut maansa vapauden puolesta yksitoista kuukautta. Lopulta -hänet vangittiin haavoittuneena ja tuomittiin Siperiaan, mutta hän -pakeni Venäjän sydänmailta ja onnistui pääsemään rajan yli. Vuoden -hän vielä opiskeli vesirakennustiedettä, mutta sitten hän sai paikan -kanavalla ja muutaman vuoden kuluttua, kun hänen tietonsa, tarmonsa -ja ahkeruutensa olivat tulleet tunnetuiksi, hän kohosi yli-insinöörin -huomattuun virkaan. - -Stas syntyi, kävi koulua ja kasvoi neljätoistavuotiaaksi Port -Saidissa kanavan varrella, ja sentähden insinöörit, isän työtoverit, -sanoivat häntä erämaan lapseksi. Myöhemmin kun hänestä oli tullut -jo koulupoika, hän loma-aikana seurasi isäänsä tai herra Rawlisonia -matkoilla, joita kanavan patoamisen ja uoman syvennystöiden -tarkastamiseksi oli tehtävä Port Saidista aina Sueziin saakka. -Hän tunsi kaikki insinöörit, tullivirkamiehet ja työmiehet, sekä -arabialaiset että neekerit. Hän hyöri ja pyöri kaikkialla, teki -pitkiä matkoja patoa myöten, souti veneellä Menzalehjärvelle, jopa -Arabian puoleiselle rannallekin ja otti jonkin hevosen tai kameelin -tai aasin ja kuvitteli olevansa erämaan villi ratsastaja. - -Isä ei vastustanut pojan venematkoja, ratsastusta eikä yleensä -oloa ulkona, koska tiesi sen vahvistavan terveyttä ja kehittävän -kekseliäisyyttä. Sen tähden Stas oli pitempi ja voimakkaampi -ikätovereitaan, ja tarvitsi vain katsoa häntä silmiin voidakseen -huomata, että jos jotakin tapahtuisi, hänellä olisi enemmän vaaraa -liiallisesta rohkeudesta kuin arkuudesta. Jo neljätoista vuotiaana -hän oli Port Saidin parhaita uimareita, mikä ei suinkaan ollut -vähän, sillä arabit ja neekerit uivat kuin kalat. Aseena hänellä -oli ainoastaan pieni luodikko, jolla hän ammuskeli villisorsia ja -egyptiläisiä hanhia, ja hänen kätensä tottui vakaaksi ja silmänsä -tarkaksi. Hänen unelmansa oli saada joskus metsästää suurriistaa -Keski-Afrikassa ja hän kuunteli innostuneena kanavatöissä olevia -sudanilaisia, jotka kertoivat, että heidän kotiseudullaan tapasi -suuria paksunahkaisia petoja. Tämä oli hyödyllistä siitäkin -syystä, että hän samalla oppi heidän kieltään. Lessepsin suurtyö, -Suezin kanava, piti aikanaan 25 000 miestä yhtämittaisessa työssä, -mutta vielä nytkin täytyy uomaa alituisesta syventää, sillä -sitä ympäröivästä erämaasta valuu kanavaan jatkuvasti hiekkaa. -Ruoppauskoneiden yhä kehittyessä on työmiesten määrää voitu vähentää, -mutta vielä nytkin heitä on verrattain paljon. Enimmäkseen he ovat -paikkakuntalaisia, mutta joukossa on myös nubialaisia, sudanilaisia, -somaleja ja erirotuisia neekereitä. Viimeksi mainitut ovat kotoisin -Valkean ja Sinisen Niilin varsilta, niiltä seuduilta, jotka ennen -Mahdin kapinaa olivat Egyptin hallussa. Stas oli kaikkien hyvä -toveri, ja kun hänellä kaikkien puolalaisten tapaan oli taipumuksia -kieliin, hän oppi uusia kieliä melkein huomaamattaan. Kun hän oli -Egyptissä syntynyt, hän puhui arabiaa kuin aito arabialainen. -Sansibarilaisilta, joita oli paljon ruoppauskoneiden lämmittäjinä, -hän oppi koko Keski-Afrikassa hyvin levinneen "ki-suaheli"-kielen, -tulipa puheessa toimeen dinka- ja shiluk-rotuisten neekerien kanssa, -joita asuu Niilin varrella Fashodasta etelään. Sitä paitsi hän puhui -sujuvasti englantia, ranskaa ja puolaa, jota opetti Nelillekin. -Mutta tyttö ei käsittänyt eikä oppinut lausumaan hänen nimeään Stas, -vaan sanoi aina "Stes". Tästä syystä syntyi heidän välilleen joskus -sanaharkka, jota jatkui siksi, kunnes tytön silmissä kyyneleet -alkoivat kimaltaa. Silloin "Stes" pyysi häneltä anteeksi syyttäen -itseään. - -Pojalla oli kuitenkin ruma tapa puhua ylenkatseellisesti tytön -kahdeksasta ikävuodesta ja asettaa niitä vastaan kunnioitettava -oma ikänsä ja kokemuksensa. Poika päätteli, että se, joka on -täyttänyt neljätoista vuotta, ei ole enää lapsi, joskaan ei juuri -täysikasvuinenkaan, ja pystyy suorittamaan sankaritöitä, etenkin -jos hänessä on puolalaista ja ranskalaista verta. Ja hän toivoi -hartaasti, että kerran saisi tilaisuuden tällaisiin töihin, etenkin -puolustaessaan Neliä. He koettivat keksiä mitä erilaisimpia vaaroja, -ja Stasin täytyi vastata tytön kysymyksiin, mitä hän tekisi, jos -esimerkiksi Nelin huoneeseen ryömisi ikkunasta kymmenen metriä pitkä -krokotiili tai skorpioni, suuri kuin koira? Kummankaan mieleen ei -juolahtanut ajatus, että pian julma todellisuus voittaisi kaikki -heidän mielikuvituksensa keksinnöt. - - - - -2 - - -Sillä välin ilahduttava uutinen odotti heitä kotona. Tarkowski ja -Rawlison olivat etevinä insinööreinä saaneet muutama viikko sitten -kutsun saapua tarkastamaan ja arvostelemaan töitä, jotka olivat -käynnissä pitkin koko kanavaverkkoa El-Fajumin maakunnassa, Medinetin -kaupungin ympäristöillä, Karun-järven läheisyydessä ja pitkin -Jussefin ja Niilin virtoja. He aikoivat viipyä siellä kuukauden -päivät ja olivat sitä varten saaneet yhtiöltään lomaa. Mutta koska -joulu oli tulossa eivätkä he tahtoneet erota lapsistaan, päätettiin -ottaa Stas ja Nel mukaan matkalle Medinetiin. Kuultuaan tämän -uutisen lapset olivat ilosta pakahtua. He tunsivat toistaiseksi -vain kanavan varrella sijaitsevat Ismailan ja Suezin kaupungit ja -sen takana olevat Aleksandrian ja Kairon, joiden ympäristössä he -olivat nähneet suuria pyramiideja ja sfinksin. Mutta nämä olivat vain -lyhyitä taipaleita, kun sitä vastoin matka Medinet-el-Fajumiin kestää -kokonaisen päivän rautateitse Niilin vartta etelään ja sitten El -Wastista länteen kohti Libyan erämaata. - -Stas oli kuullut nuorten insinöörien ja matkailijain kertovan, -miten he matkallaan Medinetiin ampuivat erämaan vesilintuja, -susia ja hyenoja. Hän tiesi, että Medinet oli suuri keidas Niilin -vasemmalla rannalla, että se oli erillään tästä virrasta ja että -sillä oli oma vesistönsä pienine kanavoineen. Ne, jotka olivat -nähneet keitaan, kertoivat, että vaikka se kuuluikin Egyptille, -sen erotti tästä erämaa ja se muodosti itsenäisen kokonaisuuden. -Vain Jussef-joki yhdisti seudun sinisellä nauhalla Niilin laaksoon. -Veden runsaus, maaperän hedelmällisyys ja ihana kasvillisuus -tekivät sen paratiisiksi, ja Krokodilopolis-kaupungin laajat -rauniot houkuttelevat luokseen satoja uteliaita matkailijoita. -Mutta Stasia huvittivat enemmän Karun-järven riistaisat rannat ja -sudenmetsästykset Guebel-el-Sedmentin autioilla kunnailla. - -Kun joululoma alkaisi vasta muutaman päivän päästä, ja koska töiden -tarkastuksella oli kiire päättivät isät matkustaa heti ja antaa -lasten seurata viikon kuluttua yhdessä rouva Olivier'n kanssa. Sekä -Nel että Stas olisivat kernaasti lähteneet heti mukaan, mutta Stas -ei uskaltanut pyytää siihen lupaa. Udellessaan yhtä ja toista matkaa -koskevista seikoista he saivat ilokseen kuulla, että he eivät perillä -asuisi mukavissa hotelleissa, joita kreikkalaiset siellä ylläpitävät, -vaan Cookin Matkailutoimiston teltoissa. Sillä tavalla asustavat -tavallisesti matkailijat, jotka matkustavat Kairosta pitemmäksi aikaa -Medinetiin. Matkailutoimisto hankkii teltat, palvelijat, kokit, -muonavarat, hevoset, aasit, kamelit ja oppaat, joten matkailijan -ei tarvitse huolehtia mistään. Tällainen matkustustapa oli tosin -kallis, mutta Tarkowskin ja Rawlisonin ei tarvinnut välittää siitä, -koska Egyptin hallitus, joka oli kutsunut heitä tarkastamaan -kanavatöitä, oli ottanut suorittaakseen kaikki matkasta aiheutuvat -menot. Nel, joka piti valtavasti kamelilla ratsastamisesta, oli -saanut isän lupaamaan hänelle oman, kyttyräisen ratsun, jolla hän -yhdessä rouva Olivier'n tai Dinahin, joskus ehkä myös Stasin kanssa, -saisi ottaa osaa yhteisiin retkiin erämaan läheiseen ympäristöön -ja Karuniin. Siinä tapauksessa, että Stas saisi hyvän todistuksen -koulusta, isä lupasi hänelle oikean englantilaisen rihlapyssyn ja -kaikki tarpeelliset metsästyskapineet. Koska Stas oli varma hyvistä -arvosanoista, hän piti itseään nyt jo rihlapyssyn omistajana ja -päätti suorittaa sillä ihmeellisiä ja mainittavia tekoja. - -Tällaisten suunnitelmaan ja keskustelujen vuoksi päivällinen -kului onnellisilta lapsilta nopeasti. Rouva Olivier ei ollut niin -iloissaan kuin muut, sillä hän ei olisi tahtonut lähteä mukavasta -huvilasta Port Saidissa. Sitäpaitsi häntä pelotti ajatus, että -piti asua viikkoja teltassa ja ajaa kamelilla. Hän oli jo muutaman -kerran saanut onnettomasti kokea, miltä moinen ajo tuntuu -- -kuten tavallisesti käy kaikkien uteliaitten Egyptissä asuvien -eurooppalaisten. Kerran kameli oli noussut liian aikaisin, kun hän -ei vielä ollut ehtinyt asettua satulaan, ja hän oli lentänyt sen -selän yli maahan. Toisella kerralla kevyeen kuormaan tottumaton -dromedaari oli ravistanut häntä niin kovasti, ettei hän ollut kahteen -päivään tullut tuntoihinsa. Lyhyesti, sitä mukaan kuin Nel tuli yhä -varmemmaksi siitä, ettei maailmassa ollut mitään parempaa, rouva -Olivier sai yhä enemmän ikäviä kokemuksia asiasta. Hän sanoi sen -sopivan arabialaisille tai pikkuiselle Nelille, jota eläimen on yhtä -vaikea ravistaa selästään kuin kärpästä, mutta ei täysikasvuisille -eikä raskaanpuoleisille henkilöille, joilla sitäpaitsi on taipumusta -inhottavaan meritautiin. - -Mitä Medinet-el-Fajumiin tulee, hän oli peloissaan vielä toisestakin -syystä. Koko Egyptissä ei puhuttu mistään muusta kuin Mahdin -kapinasta ja dervishien julmuuksista. Rouva Olivier ei tiennyt -tarkoin, missä Medinet sijaitsi ja tuli levottomaksi ajatellessaan, -että se ehkä oli lähellä mahdilaisten maata, ja alkoi vihdoin -tiedustella asiaa Rawlisonilta. - -Mutta tämä hymähti ja sanoi: - --- Mahdi ahdistaa paraikaa Khartumia, jossa kenraali Gordon -puolustautuu. Tiedättekö, kuinka kaukana Khartum on Medinetistä? - --- Minulla ei ole siitä minkäänlaista käsitystä. - --- Suunnilleen yhtä kaukana kuin Sisilia on meistä, selitti Tarkowski. - --- Ainakin, vahvisti Stas. -- Khartum on Valkoisen ja Sinisen Niilin -yhtymäkohdassa. Laaja Egypti ja koko Nubia erottavat sen meistä. - -Vanhemmat alkoivat puhua Mahdista ja kapinasta, se kun oli vakava -asia Egyptille. Uutiset Khartumin seuduilta olivat ikäviä. Villien -joukot olivat jo puoli kuukautta piirittäneet kaupunkia; Egyptin ja -Englannin hallitukset toimivat hitaasti. Apujoukkoja oli vastikään -lähetetty, ja kaikki pelkäsivät, että kenraali Gordonin urheudesta -huolimatta tämä tärkeä kaupunki joutuisi barbaarien haltuun. -Päivällisen päättyessä Stas rupesi utelemaan, miksi Egyptin hallitus -oli ottanut haltuunsa kaikki maat Nubiasta etelään, nimittäin -Kordofanin, Darfurin ja Sudanin aina Albert-Nyanzaan asti, ja -riistänyt näiden maiden asukkailta vapauden. Rawlison selitti -hänelle, että Egyptin hallitus toimi Englannin määräysten mukaan, -sillä yliherruus kuului Englannille; itse asiassa se hallitsi maata -mielensä mukaan. - --- Egyptin hallitus ei ole riistänyt keneltäkään vapautta, hän -sanoi, -- vaan antanut sen sadoille tuhansille, ehkä miljoonille. -Kordofanissa, Darfurissa ja Sudanissa ei ole viime aikoina ollut -ainoatakaan riippumatonta valtakuntaa. Milloin mikin pikkuruhtinas -on esittänyt oikeuksiaan tiettyihin maihin ja sitten hallinnut -niitä väkivalloin vastoin asukkaiden tahtoa. Maitten asujaimiston -muodostavat pääasiassa riippumattomat arabineekerisuvut, siis -ihmiset, joissa on näiden molempien rotujen verta. Nämä rodut -olivat aina sotajalalla toisiaan vastaan, hyökkäilivät toistensa -kimppuun ja anastivat etupäässä orjia, mutta myös karjaa ja kameleja. -Kaikenlaisia julmuuksia harjoitettiin. Mutta pahimpia olivat -kauppiaat, jotka ryöstivät norsunluuta ja orjia. He muodostivat ikään -kuin erityisen luokan, johon kuuluivat sukujen päämiehet ja rikkaat -kauppiaat. He tekivät aseellisia retkiä Afrikan sydänmaille ryöstäen -norsunluuta kaikkialla ja vieden orjuuteen tuhansia ihmisiä. Sudanin, -Darfurin ja Kordofanin eteläiset seudut sekä Niilin yläjuoksun -ympäristö aina järveen saakka autioituivat. Englanti on kuten tiedät -ahdistanut orjakauppiaita kaikkialla ja suostunut siihen, että -Egyptin hallitus valtaa Kordofanin, Darfurin ja Sudanin, sillä tämä -oli ainoa keino saada nuo rosvot luopumaan inhottavasta kaupasta -ja pakottaa heidät alamaisuuteen. Onnettomille neekereille koitti -parempi aika, kahakat ja ryöstöt lakkasivat ja ihmiset alkoivat -elää jonkinlaisia lakeja noudattaen. Mutta oli luonnollista, -ettei tällainen asiantila ollut kauppamiesten mieleen, ja kun -Mohammed-Ahmed, nykyään tunnettu nimellä Mahdi, ilmaantui heidän -keskuuteensa julistaen pyhää sotaa sillä tekosyyllä, että Egyptistä -muka häviää oikea Muhamedin-usko, nousivat kaikki yhtenä miehenä -aseisiin. Näin syttyi se kauhea sota, joka ainakin tähän mennessä -on ollut egyptiläisille onneton. Mahdi on lyönyt hallituksen joukot -kaikissa taisteluissa ja vallannut Kordofanin, Darfurin ja Sudanin; -hänen joukkonsa piirittävät paraikaa Khartumia ja kulkevat pohjoista -kohti läheten Nubian rajaa. - --- Voivatko he tulla Egyptiin saakka? kysyi Stas. - --- Eivät, Rawlison vastasi. -- Mahdi väittää kyllä valloittavansa -koko maailman, mutta hän on villi ihminen, joka ei käsitä mitään. Hän -ei ikinä voisi valloittaa Egyptiä, koska Englanti ei sitä suvaitsisi. - -Keskustelun katkaisi neekeripalvelija, joka tuli ilmoittamaan, että -Fatma Smain pyysi päästä puheille. - -Itämailla naiset toimivat vain kotiaskareissa ja poistuvat harvoin -haaremeista. Ainoastaan köyhät käyvät torilla tai työskentelevät -pelloilla, kuten esim. fellahien, egyptiläisten maanviljelijäin -vaimot. Mutta hekin peittävät silloin kasvonsa. Vaikka Sudanissa, -josta Fatma oli kotoisin, ei ollut sellaista tapaa ja vaikka hän jo -aikaisemmin oli käynyt Rawlisonin konttorissa, hämmästytti hänen -tulonsa yksityiseen asuntoon näin myöhään kaikkia. -- Nyt saamme -kuulla jotain uutta Smainista, virkkoi Tarkowski. - -Hetkisen kuluttua astui solakka, nuori sudanitar sisään kasvot -peittämättä. Hänen ihonsa väri oli tumma, ja kauniissa, villissä -silmissä oli surullinen ilme. Astuttuaan sisään hän lankesi -kasvoilleen maahan, ja kun herra Rawlison käski häntä nousemaan, hän -kohotti päänsä, mutta jäi polvilleen. - --- Sidi, sanoi nainen, -- siunatkoon Allah sinua, sukuasi, taloasi ja -karjaasi! - --- Mitä tahdot? kysyi insinööri. - --- Armoa, pelastusta ja apua onnettomuudessa, herra! Olen vangittuna -Port Saidissa ja surma uhkaa minua ja lapsiani. - --- Sanot olevasi vangittu ja kuitenkin olet voinut tulla tänne, -vieläpä öiseen aikaan. - --- Poliisit, jotka öin ja päivin vartioivat taloani, ovat saattaneet -minut tänne, ja minä tiedän, että he ovat saaneet käskyn tappaa -meidät. - --- Puhu, kuten ymmärtäväisen naisen sopii, sanoi Rawlison olkapäitään -kohauttaen. -- Sinä et ole nyt Sudanissa, vaan Egyptissä, missä ilman -tuomiota ketään ei mestata, ja voit olla varma, ettei yksikään hius -ole putoava sinun eikä lastesi päästä. - -Mutta nainen alkoi rukoilla, että Rawlison vielä kerran koettaisi -anoa hallitukselta lupaa, että hän saisi matkustaa miehensä luo: -- -Englantilaiset, kuten sinäkin, herra, ovat mahtavia ja voivat tehdä -kaikki. Hallitus Kairossa luulee, että Smain on pettänyt sen, mutta -se ei ole totta! Minä tapasin eilen arabialaisia kauppamiehiä, jotka -saapuivat Suakinista ja jotka sitä ennen olivat ostaneet guttaperkaa -ja norsunluuta Sudanista, ja he kertoivat minulle, että Smain makaa -sairaana El-Fasherissa ja pyytää minua ja lapsia tulemaan luokseen, -jotta saisi antaa siunauksensa... - --- Tuo kaikki on sinun keksimääsi, Fatma, keskeytti Rawlison hänet. - -Mutta Fatma alkoi kautta Allahin vannoa puhuvansa totta. Sitten hän -selitti, että jos Smain paranee, tämä varmaan ostaa vapaiksi kaikki -kristityt vangit, mutta jos kuolee, hän, Fatma, dervishien johtajan -sukulaisena pääsee helposti tämän puheille ja saa hänet suostumaan, -mihinkä tahtoo. Kunpa hän vain pääsisi lähtemään, sillä sydäntä -rinnassa kirveltää surusta, kun hän ei ole pitkään aikaan nähnyt -miestään. Missä suhteessa hän, onneton nainen, on syypää hallituksen -ja kedivin edessä? Onko se hänen syynsä ja mahtaako hän mitään sille, -että on Mahommed-Ahmedin sukulainen? - -Fatma ei uskaltanut englantilaisten kuullen mainita nimeä Mahdi, -koska se merkitsee maailman pelastajaa, ja hän tiesi, että Egyptin -hallitus pitää häntä kapinallisena ja vehkeilijänä. Kumartuen maahan -ja vannoen kautta taivaan olevansa viaton ja onneton hän alkoi itkeä -ja valittaa surkeasti, kuten naiset itämailla miehensä tai poikainsa -kuoleman johdosta. Sitten hän laski taas kasvonsa matolle ja jäi -ääneti odottamaan. - -Nel, jota päivällisen loppupuolella oli alkanut jo nukuttaa, -virkistyi täydelleen, ja hyväsydäminen kun oli, tarttui isänsä käteen -ja alkoi suudella sitä pyytäen Fatman puolesta: -- Auta häntä, isä, -auta häntä! - -Fatma, joka nähtävästi ymmärsi englantia, puhui läpi kyyneltensä -nostamatta kasvojaan matosta: - --- Allah sinua siunatkoon, sinä paratiisin kukkanen, Omain loisto, -tahraton tähti! - -Vaikka Stas vihasi mahdilaisia, niin Fatman rukoukset ja kärsimykset -vaikuttivat häneen. Ja Nelkin oli Fatman puolella. Hetken kuluttua -Stas virkkoi ikäänkuin itsekseen, mutta kuitenkin niin, että sen -kaikki kuulisivat: - --- Jos minä olisin hallitus, niin minä antaisin Fatmalle luvan lähteä. - --- Mutta koska sinä et ole hallitus, vastasi Tarkowski, -- teet -paremmin, kun et sekaannu toisten asioihin. - -Rawlisonkin oli helläsydäminen ja ymmärsi Fatman aseman, mutta hän -ei voinut sietää sanoja, joita piti sulana valheena. Koska hän oli -joka päivä tekemisissä Ismailassa sijaitsevan tullilaitoksen kanssa -hän tiesi hyvin, ettei millään asemalla ollut lastattu guttaperkaa -eikä norsunluuta. Näiden tavaroiden kauppa oli keskeytynyt tykkänään. -Arabialaiset kauppamiehet eivät myöskään olleet voineet palata -Sudanissa sijaitsevasta El-Fasherin kaupungista, sillä mahdilaiset -eivät olisi päästäneet luokseen kauppamiehiä, vaan ryöstäneet heidät -ja ottaneet vangiksi. Juttu Smainin sairaudesta oli myöskin melkein -varmasti valhetta. - -Muita kun Nel koko ajan katsoi niin rukoilevasti isää, tämä ei -tahtonut pahoittaa tytön mieltä vaan sanoi Fatmalle hetken kuluttua: - --- Fatma, olen jo kirjoittanut hallitukselle sinun asiastasi, mutta -siitä ei ollut mitään hyötyä. Kuulehan. Huomenna lähden tämän toisen -insinöörin kanssa Medinet-el-Fajumiin. Pysähdymme päiväksi Kairoon, -sillä kediivi tahtoo keskustella tekeillä olevista kanavista ja antaa -ohjeita. Koetan puhua hänelle asiastasi ja taivutella häntä. Mutta -enempää en voi tehdä enkä luvata. - -Fatma nousi ja kohotti kätensä kiitollisuuden merkiksi: - --- Minä olen pelastettu! - --- Älä puhu pelastuksesta, Fatma, selitti Rawlison, -- koska kuolema -ei uhkaa sinua eikä lapsiasi. En voi antaa vakuuksia siitä, että -kediivi antaisi sinun matkustaa, sillä Smain ei ole sairas vaan -petturi, joka on ottanut hallitukselta vastaan rahoja, mutta jättänyt -ostamatta vankeja vapaiksi Mahommed-Ahmedilta. - --- Smain on syytön, herra, ja makaa El-Fasherissa, Fatma vakuutti, --- ja vaikka hän olisikin pettänyt hallituksen, niin vannon -sinun, hyväntekijäni edessä, että jos saan luvan lähteä, rukoilen -Mahommed-Ahmedia siksi kunnes hän vapauttaa kaikki vangit. - --- Hyvä on. Lupaan vieläkin esittää asiasi kediiville. - -Fatma alkoi kumarrella maahan saakka. - --- Kiitän sinua, Sidi! Sinä olet mahtava ja oikeamielinen. Pyydän, -että saisin palvella sinua orjana. - --- Egyptissä ei ole orjia, Rawlison vastasi hymyillen. -- -Palvelijoita minulla on tarpeeksi. Mutta sinun palveluksiasi en voisi -käyttää hyväkseni vielä toisestakaan syystä sillä, kuten sanoin, me -matkustamme kaikki Medinetiin ja viivymme siellä ehkä ramasaniin -(uuteen vuoteen) saakka. - --- Tiedän, herra, vartija Chadigi kertoi minulle siitä, ja sentähden -tulinkin en ainoastaan pyytämään apua, vaan samalla ilmoittamaan, -että kaksi miestä minun suvustani, Dangalein suvusta, Idrys ja Gebr, -ovat kamelimiehinä Medinetissä ja tarjoavat maahan kumartaen sinulle -palveluaan ja kamelinsa. - --- Hyvä on, hyvä on, johtaja vastasi, -- mutta siitä pitää huolen -Cookin toimisto enkä minä. - -Fatma poistui suudellen kummankin insinöörin ja lasten, etenkin -Nelin, käsiä. Molemmat herrat olivat hetken vaiti; sitten sanoi -Rawlison: - --- Vaimo parka... mutta hän valehtelee niin taitavasti kuin vain -Itämailla valehdellaan. Hänen kiitoksensakin kajahti petolliselta. - --- Epäilemättä, vastasi Tarkowski. -- Mutta olkoonpa Smain petturi -tai ei, hallituksella ei ole oikeutta pidättää vaimoa Egyptissä, -koska tämä ei voi vastata miehestään. - --- Hallitus ei salli nyt yhdenkään sudanilaisen ilman eri lupaa -matkustaa Suakiniin tai Nubiaan. Kielto ei koske siis ainoastaan -Fatmaa. Egyptissä on paljon niitä, jotka ovat tulleet ansiotyöhön, -ja heidän joukossaan on useita Dangal-sukuun kuuluvia; siis samaan -sukuun kuin Mahdi. Samoin kuuluvat siihen, paitsi Fatmaa, Chadifi ja -ne kaksi kamelimiestä Medinetissä. Mahdilaiset sanovat egyptiläisiä -turkkilaisiksi ja käyvät sotaa heitä vastaan. Mutta myös täkäläisten -arabien keskuudessa on paljon Mahdin miehiä, jotka mielellään -pakenisivat hänen luokseen. Nämä ovat tyytymättömiä hallitukseen, -joka on kokonaan antautunut Englannin johdettavaksi, ja he väittävät -uskontonsa kärsivän siitä. Kuka tietää, miten paljon heitä on jo -paennut erämaan halki; he näet välttävät tavallista vesitietä, joka -kulkee Suakinin kautta. Kun hallitus sai tietää, että Fatmakin aikoi -paeta, se käski pitää häntä silmällä. Häntä ja hänen lapsiaan. Mahdin -sukulaisia vastaan saattaa näet vaihtaa vangit vapaiksi. - --- Meneekö Egyptin rahvas Mahdin puolelle? - --- Mahdilla on paljon kannattajia armeijassakin, ja ehkä juuri tästä -syystä joukkomme taistelevat niin huonolla menestyksellä. - --- Mutta miten sudanilaiset voivat paeta erämaan halki. Matkahan on -tuhansia maileja! - --- Sitä tietä ainakin vangit kuljetetaan Egyptiin. - --- Luulen, että Fatman lapset eivät kestäisi sellaista matkaa. - --- Hän tahtoisikin lyhentää sitä ja matkustaa vesiteitse Suakiniin. - -Tähän keskustelu päättyi. - - * * * * * - -Kaksitoista tuntia myöhemmin Fatma meni salaa vartija Chadigin -pojan luo ja kuiskasi hänelle kulmiaan kohotellen ja synkkä ilme -kasvoillaan: - --- Chamis, Chadigin poika, tässä on maksu. Lähde vielä tänään -Medinetiin ja anna Idrykselle tämä kirje, jonka hurskas dervishi -Bellali on minun pyynnöstäni kirjoittanut hänelle. Insinöörien lapset -ovat hyviä, mutta jollen saa lupaa lähteä matkalle, niin ei ole muuta -keinoa. Minä tiedän, ettet petä minua. Muista että sinä ja sinun -isäsi olette samaa Dangal-sukua, johon suuri Mahdikin kuuluu. - - - - -3 - - -Molemmat insinöörit matkustivat illalla Kairoon, missä he aikoivat -käydä Englannin lähettilään ja Egyptin varakuninkaan luona. - -Stas laski, että se saattoi viedä kaksikin päivää, ja hänen -laskelmansa näyttikin käyvän toteen, sillä kolmannen päivän iltana -hän sai isältään Medinetissä seuraavan sähkösanoman: "Teltat ovat -valmiina. Matkusta heti kun loma alkaa. Ilmoita Chadigin kautta -Fatmalle, että emme ole voineet tehdä mitään hänen hyväkseen." - -Rouva Olivier sai myös sähkösanoman ja ryhtyi heti neekeripalvelija -Dinahin avustamana matkavalmisteluihin. - -Pelkkä valmistelujen näkeminen ilahdutti lapsia. Mutta yhtäkkiä -tapahtui jotain, mikä murskasi kaikki suunnitelmat. Juuri samana -päivänä, jolloin loma alkoi, siis lähtöpäivän aattona, puraisi -skorpioni rouva Olivier'ta tämän nukkuessa puutarhassa päiväunta. -Tällaiset myrkylliset puremat eivät tavallisesti Egyptissä ole -hengenvaarallisia, mutta tällä kertaa saattoi haava olla erittäin -vakava. Skorpioni oli näet ryöminyt lepotuolin ylälaitaa pitkin ja -purrut rouva Olivier'ta kaulaan, kun hän oli nukkuessaan painanut -eläintä päällään. Rouva oli juuri parantunut ruusutaudista, ja se -saattoi uusiintua. Lääkäriä lähetettiin heti noutamaan, mutta tämä -oli juuri sairaskäynnillä ja tuli vasta kahden tunnin kuluttua. -Kaula ja kasvot olivat jo turvonneet ja sitten alkoi kuume -tavanomaisine verenmyrkytysoireineen. Lääkäri selitti, että asian -näin ollen ei matkaa saanut ajatellakaan ja hän määräsi sairaan -vuodelepoon. Lapsia uhkasi nyt joulunvietto yksin kotona. Nelille on -annettava täysi tunnustus siitä, että hän ajatteli enemmän sairaan -opettajansa kärsimyksiä kuin huvimatkaa Medinetiin. Hän itki hiljaa -muistellessaan, ettei saisi nähdä isäänsä moneen viikkoon. Stas ei -alistunut yhtä helposti, vaan lähetti sähkeen ja kirjeen, joissa hän -kysyi, mitä oli tehtävä. Isän vastaus tuli kahden päivän kuluttua. -Hän oli nimittäin ensin neuvotellut lääkärin kanssa ja saanut -tältä kuulla, että pahin vaara oli jo ohi, mutta että ruusutaudin -uusiintumisen pelosta hän ei voinut antaa rouva Olivier'lle lupaa -lähteä Port Saidista. Rawlison toimitti ensin potilaalle hyvän -hoidon ja antoi vasta sitten lapsille luvan lähteä matkalle Dinahin -kanssa. Mutta kun Dinah huolimatta suuresta mieltymyksestään Neliin -ei tahtonut vastata matkasta rautateillä ja hotellissa, sai Stas sekä -matkan johtajan että rahastonhoitajan toimen ja Dinah sai seurata -muuten mukana. On helppo kuvitella kuinka ylpeä Stas oli tästä -toimesta! Hän vakuutti ritarillisesti Nelille, ettei yksikään hius -tule taittumaan tytön päästä, vaikka matka Kairoon ja Medinetiin -tuottaisikin vaaroja ja vaikeuksia. - -Kaikki matkavalmistelut oli jo aikaisemmin tehty, ja lapset -matkustivat jo samana päivänä kanavaa pitkin Ismailaan ja sieltä -rautateitse Kairoon, jossa heidän oli määrä viettää yö jatkaakseen -seuraavana päivänä matkaa Medinetiin. Lähtiessään Ismailasta he -näkivät Timsah-järven, jonka Stas tunsi vanhastaan, sillä hänen -isänsä, innokas metsästäjä, oli vapaa-aikoina ottanut pojan -mukaansa lähtiessään sinne metsästämään vesilintuja. Sitten tie -kulki Wadi-Tumilatin ohi pitkin kanavaa, jossa suolaton vesi -juoksee Niilistä Ismailaan ja Sueziin. Tämä kanava on kaivettu jo -ennen Suezin kanavaa, sillä muussa tapauksessa Lessepsin suuressa -työssä ahertava työväki olisi jäänyt vaille kelvollista juomavettä. -Kanavoimisella oli ollut toinenkin hyödyllinen seuraus. Hedelmätön -erämaa oli rehevöitynyt kun voimakas ja elähdyttävä suolaton virta -oli suuntautunut sen läpi. Lapset näkivät vasemmanpuoleisista -vaununikkunoista laajan, viheriän niityn, jolla oli hevosia, -kameleja ja lampaita, sekä laajoja vainioita, joilla kasvoi maissia, -hirssiä, alfaheinää sekä muita rehukasveja. Kanavan partaalla -oli kaivoja suurine pyörineen, vesisankoineen ja vintteineen; -fellahit johtivat vettä laitumille ja kuljettivat sitä tynnyreissä -härkien vetämillä rattailla. Viljavainioilla lenteli kyyhkysiä ja -toisinaan pyrähti lentoon suuria peltopyylaumoja. Kanavan rannalla -asteli tärkeännäköisiä haikaroita ja kurkia. Kaukana kohottivat -taatelipalmut töyhtönsä fellahien savimajojen yli. - -Mutta rautatiestä pohjoiseen levisi autio erämaa, joka ei kuitenkaan -ollut samanlainen kuin Suezin kanavan toisella puolella. Se oli kuin -meren pohja, jolta vesi on juossut pois jättäen jälkeensä uurteisen -hiekan, mutta hiekka oli keltaista, ja kumpujen laidoilla kasvoi -harmaita pensaita. Näitten paikoittain hyvinkin korkeitten kumpujen -välissä oli laajoja laaksoja, joissa joskus näkyi kiemurtelevia -karavaaneja. Lapset näkivät kuormattuja kameleja, jotka pitkänä -jonona seurasivat toinen toistaan hiekkaisten tasankojen yli. -Jokaisen kamelin edellä kulki arabialainen yllään musta viitta -ja valkoinen turbaani päässä. Pikku Nelin mieleen muistuivat -Raamatun kuvat, joita hän oli kotona katsellut ja jotka esittivät -israelilaisia matkalla Egyptiin Joosefin aikoina. Kuvat olivat aivan -tällaisia. Ikävä kyllä hän ei voinut tarkasti katsoa karavaaneja, -sillä ikkunan luona istui kaksi englantilaista upseeria, jotka -peittivät näköalan. - -Mutta kun hän oli sanonut sen Stasille, tämä kääntyi heti vakavan -näköisenä upseerien puoleen nostaen sormensa hatun laitaan ja sanoen: - --- Hyvät herrat, voisitteko tehdä tilaa tälle pikku neidille, joka -haluaisi katsella kameleja? - -Molemmat herrat suhtautuivat esitykseen yhtä vakavasti ja toinen -heistä ei ainoastaan luovuttanut paikkaansa uteliaalle missille, vaan -nosti hänet seisomaan penkille ikkunan ääreen. - -Stas aloitti nyt esitelmänsä: - --- Tämä on vanhaa viljelysseutua, jonka faarao lahjoitti Joosefille -hänen veljiään varten. Muinoin tässä oli jonkinlainen kanava, ja tämä -uusi on muodostettu siitä. Mutta vanha kanava rappeutui ja seutu -muuttui erämaaksi. Nyt alkaa maa muuttua jälleen hedelmälliseksi. - -Vaikka Stas puhui hyvin sujuvasti englantia, oli hänen puheessaan -sittenkin jotakin, mikä kiinnitti toisen upseerin huomiota. Tämä -kysyi: - --- Te, pikku herra, ette taida olla englantilainen? - --- Miss Nel on pieni, ja hänen isänsä on uskonut tytön minun -huostaani, mutta minä en ole englantilainen, vaan puolalainen ja -kanavainsinöörin poika. - -Keskustelu muuttui nyt vilkkaaksi, sillä upseerit näyttivät olevan -huvittuneita lapsista. Kävi ilmi, että molemmat upseerit olivat -myöskin matkalla Port Saidista Kairoon käydäkseen Englannin -lähettilään luona saamassa ohjeita pitkän, kohdakkoin alkavan matkan -varalle. Nuorempi heistä oli sotilaslääkäri, ja toinen, joka puheli -Stasin kanssa, oli kapteeni Glen. Hänen oli hallituksensa käskystä -määrä matkustaa Kairosta Suezin kautta Mombasaan ja ottaa siellä -haltuunsa koko satamaan kuuluva seutu, joka ulottui aina Samburuun -asti. Stas, joka oli innokkaasti lukenut matkakertomuksia Afrikasta, -tiesi, että Mombasa oli muutaman asteen päiväntasaajan eteläpuolella -ja että sen vähän tunnetut ympäristöt, jotka kuuluvat Englannin -vaikutuspiiriin, ovat täynnä elefantteja, kirahveja, sarvikuonoja, -puhvelihärkiä ja kaikenrotuisia antilooppeja, joita kaikkia sotilas-, -lähetyssaarnaaja- ja kaupparetkikunnat tapaavat matkoillaan. Hän -kadehti kapteeni Gleniä koko sielustaan ja lupasi käydä tervehtimässä -häntä Mombasassa ja metsästämässä hänen kanssaan leijonia ja -puhvelihärkiä. - --- Hyvä on, mutta ottakaa tuo pikku neiti mukaanne, vastasi kapteeni -Glen hymyillen ja osoittaen Neliä, joka juuri tuli ikkunan luota -hänen viereensä. - --- Miss Rawlisonilla on isä. Stas selitti. -- Minä olen vain hänen -holhoojansa matkalla. - -Toinen upseereista kääntyi ja kysyi: - --- Rawlison? Eikö hän ole kanavan johtaja ja eikö hänellä ole veli -Bombayssa? - --- Bombayssa asuu minun setäni, sanoi Nel nostaen sormensa pystyyn. - --- Sinun setäsi on siis naimisissa minun sisareni kanssa, tyttöseni. -Minun nimeni on Clary. Me olemme siis sukulaisia ja olen iloinen -siitä, että olen tutustunut sinuun, rakas lintuseni. - -Ja tohtori oli todellakin iloinen. Hän kertoi, että oli käynyt Port -Saidissa kysymässä herra Rawlisonia, mutta konttorissa oli vastattu, -että hän oli matkustanut lomalle. Hän valitti, että laiva, jolla -he Glenin kanssa aikoivat matkustaa Mombasaan, lähtisi Suezista -jo muutaman päivän päästä, mistä syystä hän ei ehtinyt käydä -Medinetissä. Hän lähetti Nelin mukana terveisiä isälle ja lupasi -kirjoittaa tytölle Mombasasta. - -Molemmat upseerit puhelivat nyt etupäässä Nelin kanssa, niin että -Stas jäi syrjään. Kaikilla asemilla oli jo runsaasti tarjolla -mandariineja, tuoreita taateleja ja sorbettia (virvoitusjuomaa). - -Matka Kairoon kului lasten mielestä nopeasti. Erotessaan upseerit -suutelivat Nelin kätösiä ja otsaa ja puristivat Stasin kättä, samalla -kun kapteeni Glen, jota pojan päättäväisyys suuresti miellytti, sanoi -puoleksi leikillisesti, puoleksi vakavasti: - --- Kuulehan, poikani! Kuka tietää missä, koska ja millaisissa -olosuhteissa me joskus tapaamme. Muista kuitenkin, että aina voit -luottaa minun myötätuntooni ja apuuni. - --- Samoin! vastasi Stas kumartaen arvokkaasti. - - - - -4 - - -Sekä Tarkowski että Rawlison olivat hyvin iloissaan lasten tulosta. -Nuori pari vastasi isien iloon ja alkoi heti tarkastella telttoja, -jotka oli jo täydelleen sisustettu ja järjestetty rakkaitten -vieraitten tuloa varten. Teltat näyttivät olevan erinomaisia, -kaksinkertaisia, toiset sinisellä, toiset punaisella flanellilla -vuorattuja, alhaalla voilokilla varustettuja ja tilavia kuin -suuret huoneet. Ensin Rawlison epäili, että teltassa asuminen -voisi vahingoittaa Nelin terveyttä, mutta tarkastettuaan kaikki -huolellisesti hän oli varma, että oli sata kertaa hyödyllisempää -viettää päivät ja yöt raittiissa ilmassa kuin kaupungin hotellien -ummehtuneissa huoneissa. Kaunis sää puolestaan suosi teltassa -asumista. - -Medinet eli El-Fajum on Libyan erämaan hiekkakumpujen ympäröimä -ja sen ilmasto on parempi kuin Kairon. Sitä ei syyttä sanota -"ruusujen maaksi". Sen suojellusta asemasta ja raikkaasta ilmasta -johtuu, että yöt eivät siellä ole niin kylmiä kuin muualla -Egyptissä ja vieläpä etelämpänäkin. Talvi on siellä kerrassaan -kaunis, ja juuri marraskuussa alkaa siellä kasvillisuuden rehevyys. -Taatelipalmut, öljypuut, joita yleensä on Egyptissä vähän, viikuna- ja -appelsiinipuut, mandariinit, suuret risinukset, granaatit ja muut -etelän kasvit peittävät metsänä tämän ihanan keitaan. Akaasiat, -sireenit ja ruusut täyttävät suurena aaltona puutarhat, niin että -jokainen tuulenhenkäys yöllä tuo mukanaan hurmaavaa tuoksua. Täällä -hengittää täysin rinnoin "eikä haluta kuolla", kuten paikkakunnan -asukkaat sanovat. - -Samantapainen ilmasto on tosin Heluanissa, joka on Niilin toisella -puolella jonkin verran pohjoisempana, mutta siellä ei kasvillisuus -ole yhtä rehevää. Heluan herätti surullisia muistoja Rawlisonin -mielessä; siellä oli Nelin äiti kuollut. Tästä syystä hän piti -Medinetiä sopivampana, ja katsellessaan tytön säteileviä kasvoja -hän hengessään päätti ostaa täältä maapalan ja rakentaa sille -mukavan englantilaistyylisen talon puutarhoineen. Siellä hän -voisi viettää loma-aikaansa ja sinne hän muuttaisi eläkkeelle -päästyään lopullisesti. Mutta tämä oli vain kaukaisen tulevaisuuden -suunnitelmia. - -Sillä välin lapset lentelivät ympäri kuin kärpäset ja tahtoivat -vielä ennen päivällistä tutkia kaikki teltat, kamelit ja aasit. -Mutta juhdat olivat kaukaisella laitumella ja ne voisi nähdä vasta -huomenna. Sen sijaan Nel ja Stas tapasivat Rawlisonin teltassa -ilokseen vanhan tuttavan Port Saidista Chamiksan, Chadigin pojan. -Hän ei kuulunut Matkailutoimiston palveluskuntaan, ja Rawlison -oli ihmeissään tavatessaan hänet täällä, mutta koska hän oli -ennenkin käyttänyt poikaa koneita kantamaan, otti hän hänet nytkin -juoksupojakseen. - -Myöhäinen päivällinen oli mainio, sillä vanha, monivuotinen kokki -Kopt tahtoi näyttää parastaan. Lapset kertoivat, miten he olivat -matkalla tutustuneet tohtori Claryyn ja kapteeni Gleniin. Tämä -kiinnosti luonnollisesti etenkin Rawlisonia, koska hänen useita -vuosia Intiassa asunut veljensä oli naimisissa tohtori Claryn sisaren -kanssa. Koska heillä ei ollut lapsia, oli Richard-setä kovasti -mieltynyt pieneen veljentyttäreensä, jonka hän tunsi vain valokuvista -ja jonka vointia hän aina tiedusteli kirjeissään. Isiä huvitti -myös kutsu, jonka Stas oli saanut kapteeni Gleniltä. Poika otti -sen perin vakavasti ja oli päättänyt kerran matkustaa tervehtimään -uutta ystäväänsä päiväntasaajan tuolle puolen. Tarkowski selitti, -että englantilaiset virkamiehet eivät pysy yleensä kauaa yhdessä -paikassa koska Afrikan ilmasto on rasittava, ja ennen kuin Stas olisi -täysikasvuinen, voisi kapteeni olla jo kymmenennessä toimipaikassa -tai vaikka kuollut. - -Päivällisen jälkeen seurue meni teltan ulkopuolelle. Oli jo yö, -lämmin yö, ja täysikuun kumottaessa oli valoisaa kuin päivällä. -Kaupungin valkoiset rakennukset vastapäätä telttaa näyttivät -vihertäviltä, tähdet loistivat taivaalla ja tuulenhenkäyksessä tuntui -ruusujen, akaasiain ja heliotrooppien tuoksu. Kaupunki oli unessa. -Hiljaisessa yössä huutelivat kurjet, haikarat ja flamingot: ne -lensivät Niilin rannoilta Karunjärveä kohti. Mutta yhtäkkiä kajahti -koiran matalaääninen haukunta, joka Stasin ja Nelin mielestä tuli -matkatarpeita varten varatusta teltasta. - --- Se mahtaa olla iso koira! Lähdetään katsomaan! Stas huudahti. - -Tarkowski alkoi hymyillä, ja Rawlison karisti tuhkaa sikaristaan ja -virkkoi hänkin hymyillen: - --- Kas niin, sen salaaminen ei onnistunutkaan! Sitten hän sanoi -lapsille: - --- Huomenna on jouluaatto, ja koiran on setä Tarkowski hankkinut -lahjaksi Nelille, mutta koska joululahja alkoi haukkua, täytyy minun -kertoa siitä jo tänään. - -Kuultuaan sen Nel kiipesi setä Tarkowskin polville ja kiersi kätensä -hänen kaulaansa. Sitten hän riensi isänsä luo: - --- Isä kulta, minä olen niin onnellinen, niin onnellinen! - -Syleilystä ja suukoista ei ollut loppua tulla. Sitten kun tyttö -seisoi taas omilla jaloillaan, hän alkoi katsoa Tarkowskia suoraan -silmiin. - --- Setä Tarkowski... - --- Mitä Nel? - --- ... Koska tiedän, että se on siellä, niin enkö saisi nähdä sitä? - --- Tiesinhän minä, virkkoi Rawlison hiukan harmistuneesti, -- ettei -tuo pikku pörriäinen tyytyisi pelkkään uutiseen. - -Tarkowski kääntyi Chadigin pojan puoleen ja sanoi: - --- Chamis, tuo koira tänne! - -Nuori sudanilainen katosi keittiöteltan taa ja palasi hetken kuluttua -taluttaen koiraa kaulanauhasta. - -Nel vetäytyi äkisti taaksepäin. - --- Oh! pääsi häneltä, ja hän tarttui isänsä käsivarteen. - -Mutta Stas innostui. - --- Sehän on leijona eikä mikään koira. - --- Sen nimi on Saba (leijona), selitti Tarkowski, -- ja se kuuluu -mastif-nimiseen maailman kookkaimpaan koirarotuun. Se on vain kaksi -vuotta vanha, mutta se on todella iso. Älä pelkää, Nel, sillä se on -lauhkea kuin lammas. Ole rohkea. Päästä se irti, Chamis. - -Chamis päästi koiran, ja kun tämä tunsi olevansa vapaa, se alkoi -heiluttaa häntäänsä, liehakoiden lähestyä Tarkowskia, jonka se -vanhastaan hyvin tunsi, ja haukkua ilosta. - -Lapset katsoivat ihmetellen sen voimakasta, pyöreää päätä, paksuja -käpäliä, rotevaa vartaloa, joka keltaisen karvansakin puolesta -muistutti suuresta leijonaa. He eivät olleet milloinkaan eläessään -nähneet mitään tähän verrattavaa. - --- Tuollainen koira seuratoverina voisi matkustaa vaikka koko Afrikan -halki, huudahti Stas. - --- Kysypäs siltä, uskaltaisiko se ajaa sarvikuonoa, virkkoi Tarkowski. - -Saba heilutti vastaukseksi iloisesti häntäänsä ja käyttäytyi niin -ystävällisesti, että Nelkin lakkasi pelkäämästä ja alkoi silitellä -sen päätä. - --- Saba, oma rakas Saba. - -Rawlison kumartui koiran puoleen, nosti sen pään tytön kasvoja kohti -ja sanoi: - --- Saba, tottele tätä tyttöä! Hän on sinun valtiattaresi! Vartioi -häntä hyvin -- kuuletko? - --- Vau! vastasi Saba matalalla äänellä ikäänkuin se todella olisi -ymmärtänyt, mistä oli kysymys. - -Se olikin todella ymmärtänyt paremmin kuin saattoi luullakaan, sillä -kunnioituksensa merkiksi se nuolaisi leveällä kielellään tytön poskea. - -Tämä nauratti kovasti muita. Nelin täytyi mennä telttaan pesemään -kasvonsa. Kun hän neljännestunnin kuluttua palasi, hän näki Saban -seisovan etukäpälät Stasin olkapäällä ja huomasi, että poika oli -aivan lyyhistyä painon alle. Koira oli päätä pitempi kuin poika. - -Tuli nukkumaan menon aika, mutta lapset pyysivät saada leikkiä -vielä puolisen tuntia tutustuakseen paremmin uuteen ystäväänsä. -Tuttavuus syntyikin helposti, ja Tarkowski nosti Nelin istumaan -koiran selkään ja pidellen tyttöä kiinni hän käski Stasin taluttaa -koiraa kaulahihnasta. Nel ajoi näin muutaman askelen, ja sitten -koetti Staskin ratsastaa tällä erikoisella ajokilla, mutta koira -laskeutuikin yhtäkkiä takajaloilleen, ja Stas löysi itsensä yllättäen -hiekalta koiran hännän vierestä.' - -Lapset olivat jo menossa nukkumaan, kun kuun valaisemalle pihalle -ilmaantui kaksi valkoista hahmoa, jotka kulkivat telttoja kohti. -Lempeä Saba alkoi haukkua vihaisesti, ja Rawlisonin täytyi käskeä -Chamiksen kytkeä koiran kiinni. Samassa astui kaksi arabialaiseen -viittaan verhoutunutta miestä telttojen eteen. - --- Kuka siellä? Tarkowski kysyi. - --- Kamelimiehiä, vastasi toinen tulijoista. - --- Kas! Idrys ja Gebr? Mitä tahdotte? - --- Tulimme kysymään, tarvitaanko meitä jo huomenna? - --- Ei. Huomenna ja ylihuomenna on suuri juhla, ja silloin meidän ei -sovi lähteä matkalle. Tulkaa sitä seuraavana päivänä aamulla. - --- Kiitoksia, efendi. - --- Entä onko teillä hyvät kamelit? kysyi Rawlison. - --- Bismillah! Idrys vastasi. -- Oikeita heginkameleja -(ratsukameleja)... kyttyrät leveät ja lauhkeita kuin ha-ga (lammas). - --- Huojuvatko ne ajettaessa? - --- Voitte panna kourallisen papuja minkä tahansa selkään ja katso, -yksikään papu ei putoa vaikka laskettaisitte täyttä ravia. - --- Kylläpäs te liioittelette... kuten aito arabi ainakin, tuumi -Tarkowski naurahtaen. - --- Tai sudanilainen, Rawlison lisäsi. - -Idrys ja Gebr seisoivat kuin kaksi valkoista patsasta katsellen -tarkasti Stasia ja Neliä. Kuun valossa heidän tummat kasvonsa -hohtivat pronssinkarvaisina, ja silmät kiilsivät turbaanien alla -vihreinä. - --- Hyvää yötä, sanoi Rawlison. - --- Allah suojelkoon teitä, efendi, sekä yöllä että päivällä! - -Sen sanottuaan he kumarsivat ja lähtivät. Saban murina, joka kuulosti -kaukaiselta jyrinältä, seurasi heitä. Nuo kaksi sudanilaista eivät -nähtävästi miellyttäneet sitä. - - - - -5 - - -Lähinnä seuraavina päivinä ei tehty retkiä. Jouluaattona, kun -ensimmäinen tähti syttyi taivaalle. Rawlisonin teltassa loisti -satakynttiläinen joulupuu. Kuusen sijaan oli tosin eräästä Medinetin -puutarhasta hankittu tuja-puu. Nel löysi sen oksien välistä makeisia -ja kauniin nuken, jonka isä oli tilannut Kairosta, ja Stas löysi -pitkään toivomansa englantilaisen rihlapyssyn. Sitä paitsi hän -sai isältään patruunoita, metsästystarvikkeita ja satulan. Nel -hypähteli ilosta. Staskaan ei pystynyt hillitsemään iloaan vaikka -ajattelikin, että oikean pyssyn omistajan täytyy olla vakava. -Huomatessaan olevansa yksin teltan ulkopuolella hän rupesi kävelemään -käsillään teltan ympäri. Tämä temppu oli Port Saidin koulussa poikien -keskuudessa hyvin yleinen, ja Stas osasi sen erinomaisesti. - -Jouluaatto ja ensimmäinen joulupäivä kuluivat lapsilta osaksi -hartaushetkissä, osaksi lahjoja tarkastellessa ja Sabaa opetettaessa. -Uusi ystävä oli oppivaisempi kuin oli luultukaan. Jo ensimmäisenä -päivänä se oppi antamaan käpälää, tuomaan nenäliinan, jota se ei -kuitenkaan hevin tahtonut hellittää, ja ymmärtämään, ettei hyvin -kasvatetun koiran sopinut nuolla Nelin kasvoja. Lasten kulkiessa -kaupungin hiekkaisilla toreilla Saban maine Medinetissä yhä kasvoi. -Mutta niin kuin kaikella maineella, oli tälläkin myös ikävät -puolensa, sillä koira houkutteli arabilapsia laumoittain luokseen. -Ensin he pysyttelivät loitommalla, mutta huomattuaan, ettei "ihme" -ollut vaarallinen, he tulivat yhä lähemmäksi, kunnes he vihdoin -täyttivät teltan niin, ettei kukaan voinut enää liikkua vapaasti. -Kun arabilapset pitkin päivää imeskelivät sokeriruokoa, kokoontuu -heidän ympärilleen kärpäsiä, jotka sen lisäksi että ne tuskastuttavat, -levittävät egyptiläistä silmätulehdusta. Palvelijat ajoivat siksi -lapsia pois, mutta Nel meni heidän puolelleen ja jakeli pienemmille -makeisia, mikä tietysti keräsi yhä enemmän lapsia tytön ympärille. - -Kolmen päivän kuluttua alkoivat retket, jotka tehtiin osaksi -kapearaiteisella rautatiellä, osaksi aaseilla tai kameleilla. Nyt -kävi ilmi, että Idrys oli kehunut kamelejaan aivan liikaa, sillä ei -ainoastaan papujen, vaan ihmistenkin oli vaikea pysytellä satulassa. -Sudanilaiset Idrys ja Gebr miellyttivät hurjasta ulkonäöstään -huolimatta seuruetta suuresti, sillä he olivat kohteliaita ja -pitivät etenkin Nelistä hyvää huolta. Gebrin kasvoilla oli aina -pelottava, melkein petomainen ilme. Idrys taas huomasi heti, että -pikku tyttö oli seurueen silmäterä, ja hän selitti aina tilaisuuden -tullen huolehtivansa tytöstä paremmin kuin "omasta sielustaan". -Rawlison ymmärsi, että Idrys tahtoi Nelin kautta päästä käsiksi hänen -kukkaroonsa, mutta ajatteli samalla, ettei maailmassa ole ihmistä, -joka ei rakastaisi hänen ainoata tytärtään. Hän oli kiitollinen -sudanilaiselle, eikä säästänyt juomarahoja. - -Viidessä päivässä seurue tutki ikivanhan Krokodilopolis-kaupungin -rauniot, minne egyptiläiset aikoinaan toivat lahjoja jumalalleen -Sobekille, jolla oli ihmisen ruumis ja krokotiilin pää. Seuraava -retki tehtiin Hanaran pyramideille ja Labyrintin raunioille; se -oli pisin kamelilla tehdyistä retkistä. Karun-järven pohjoinen -ranta on autiota erämaata, missä ikivanhojen kaupunkien raunioita -lukuunottamatta ei näe jälkeäkään ihmiselämästä. Mutta seutu järven -eteläpuolella on hedelmällistä, ja ruokoja kasvavat rannat kuhisevat -vesilintuja. Täällä Stasille tarjoutui tilaisuus näyttää taitoaan. -Hän ampuikin niin hyvin, että Idrys ja arabikalastajat ääntelivät -ihmetyksestä ja huusivat linnun pudotessa veteen: "Bismillah!" tai -"Mashallah!" - -Arabit vakuuttivat, että vastakkaisella rannalla oli paljon susia ja -hyeenoja, ja jos sinne pani syötiksi vaikka kuolleen lampaan, sai -varmasti jotakin. Tarkowski ja Stas viettivätkin kaksi yötä erämaassa -lähellä Dimen raunioita. Mutta ensimmäisen lampaan varastivat -beduiinit ja toiselle tuli sakaali, jonka Stas ampui. Tähän oli -metsästysretket lopetettava, sillä insinöörien täytyi lähteä -tarkastamaan El-Lahumin lähistöllä Bahr-Jussefissa meneillään olevia -vesirakennustöitä. - -Rawlison odotti yhä rouva Olivier'n tuloa. Mutta hänen sijastaan -saapuikin lääkäriltä kirje, jossa ilmoitettiin, että ruusutauti oli -uusiutunut ja että sairaan täytyi pysyä vielä pitkän aikaa Port -Saidissa. - -Tämä aiheutti ylimääräistä puuhaa ja uusia järjestelyjä. Nyt -insinöörit eivät voisi ottaa lapsia, palvelusväkeä ja varusteita -mukaan, koska he joutuivat liikkumaan jatkuvasti. Tarvittaessa heidän -piti olla valmiina lähtemään jopa suurelle Ibrahim-kanavalle saakka. -Lyhyen harkinnan jälkeen Rawlison päätti jättää Nelin vanhan Dinahin -ja Stasin hoidettavaksi ja pyysi Italian konsulaatin agenttia ja -seudun mudiria, kuvernööriä, joihin oli tutustunut, auttamaan heitä -tarvittaessa. Mutta Nelin oli ikävä erota isästään, ja tämä lupasikin -käydä tervehtimässä lapsia tai käskeä heidät luokseen heti, kun hän -tulisi Medinetin läheisyyteen. - --- Me otamme Chamiksen mukaamme, hän sanoi, -- ja lähetämme hänet -tuomaan sanaa, jos tarvitaan. Dinah saa pitää Neliä silmällä, mutta -pidä sinä Stas varmuuden vuoksi huolta heistä molemmista. - --- Siitä voitte olla varmat, Stas vastasi. -- Minä pidän Nelistä -huolta kuin omasta sisarestani. Hänellä on Saba, minulla pyssy, -koettakoon vain joku tehdä hänelle pahaa. - --- Kysymys ei ole siitä, selitti Rawlison. -- Saba ja pyssy eivät -tule olemaan teille tarpeen. Pidä huoli siitä, ettei hän rasita -itseään liiaksi tai vilustu. Olen pyytänyt konsulia lähettämään -lääkärin, jos tarvitsette. Mudiri tulee teitä myöskin tervehtimään. -Luulen, ettemme viivy kauaa poissa. - -Tarkowski ei myöskään säästänyt neuvojaan. Hän selitti Stasille, -ettei Nel tarvitse hänen puolustustaan, koskei Medinetissä eikä koko -maakunnassa ole villi-ihmisiä eikä villejä eläimiäkään. Stasin tuli -vain olla huomaavainen, eikä hän saanut lähteä yksin eikä Nelin -kanssa millekään retkelle, kaikkein vähiten kamelilla, koska niillä -ajaminen on rasittavaa. - -Kuultuaan tämän Nel tuli niin surulliseksi, että Tarkowskin täytyi -lohduttaa häntä. - --- Sitten, hän sanoi silittäen tytön päätä, -- kun tulemme tai -kun Chamis tulee teitä hakemaan, saatte ajaa kamelilla. -- Emmekö -saa edes vähäsen?... kysyi tyttö. Isät suostuivat vihdoin siihen, -että lapset saisivat ajaa muuleilla, mutta eivät kameleilla, -eivätkä raunioilla, missä saattoi helposti pudota kuoppaan, vaan -puutarhateitä pitkin. Dragomanin ja palvelijoitten tuli aina seurata -lapsia. - -Sitten molemmat insinöörit matkustivat, tosin vain -Hamaret-el-Maktiin, josta kymmenen tunnin kuluttua saattaisi palata -yöksi Medinetiin. Näin tapahtui lähinnä seuraavinakin päivinä, kunnes -he olivat tarkastaneet kaikki lähimmät työt. Sitten kun heidän täytyi -lähteä kauemmaksi. Chamis saapui yöllä ja vei Nelin ja Stasin varhain -aamulla niihin kaupunkeihin, joissa isät tahtoivat näyttää lapsilleen -jotakin mielenkiintoista. Lapset viettivät suurimman osan päivää -isiensä seurassa ja palasivat auringon laskiessa teltoille. Oli -kuitenkin päiviä, jolloin Chamis ei lainkaan tullut, ja silloin Nel -pitkästyi huolimatta Stasista ja Sabasta, josta hän löysi yhä uusia -ominaisuuksia. Näin kului aika loppiaiseen asti, jolloin insinöörit -palasivat Medinetiin. - -Mutta kahden päivän kuluttua he läksivät uudelleen sanoen tällä -kertaa matkustavansa kauemmaksi, luultavasti aina Beni-Suefiin saakka -ja sieltä El-Facheniin, josta samanniminen kanava alkaa ja kulkee -Niilin vartta pitkin kauas etelään. - -Senpä tähden lapset hämmästyivätkin kovasti, kun Chamis kolmantena -päivänä kello yhdentoista tienoissa päivällä saapui Medinetiin. -Stas, joka oli lähtenyt laitumelle kameleja katsomaan, näki hänet -ensin. Chamis keskusteli Idryksen kanssa ja sanoi Stasille tulleensa -noutamaan häntä ja Neliä. Hän lupasi tulla kohta telttaan kertomaan, -minne isät olivat käskeneet heidän matkustaa. Stas juoksi heti -kertomaan Nelille hauskasta uutisesta. - --- Tiedätkö! Chamis on tullut! huusi hän jo kaukaa. - --- Pääsemme matkalle! Pääsemme matkalle! riemastui tyttö ilosta -hypähdellen. - --- Ja pitkälle matkalle. - --- Minne? Nel kysyi pyyhkäisten hiukset silmiltään. - --- En tiedä. Chamis sanoi tulevansa kohta kertomaan. - --- Mistä sinä sitten tiedät, että pitkälle matkalle? - --- Kuulin Idryksen sanovan, että hän ajaa Gebriksen kanssa kameleilla -edellä. Me matkustamme siis rautateitse ja saamme kamelit siellä, -missä isä on ja mistä retki sitten alkaa. - -Neljännestunnin kuluttua Chamis tuli. Hän kumarsi ja sanoi Stasille: - --- Kanage (pikku herra), lähdemme matkaan kolmen tunnin kuluttua -ensimmäisellä junalla. - --- Minne? - --- El-Garak-el-Sultaniin ja sieltä insinöörien kanssa kameleilla -Wadi-Rajaniin. - -Stasin sydän alkoi sykkiä ilosta, mutta Chamiksen sanat ihmetyttivät -häntä kuitenkin. Hän tiesi, että Wadi-Rajan oli jono hiekkakumpuja -Libyan erämaassa Medinetistä etelään ja lounaaseen, mutta isä ja -Rawlison olivat sanoneet matkustavansa vastakkaiseen suuntaan -Niilille päin. - --- Mitä on tapahtunut? Stas kysyi. -- Isä ja setä Rawlison eivät siis -olekaan nyt Beni-Siefissa, vaan El-Garakissa? - --- Heidän on täytynyt muuttaa matkasuunnitelmaansa, Chamis vastasi. - --- Mutta he ovat käskeneet kirjoittaa El-Facheniin. - --- Kirjeessä vanhempi efendi kertoo, kuinka he ovat joutuneet -El-Garakiin. - -Hän etsi kirjettä poveltaan, mutta huudahti samassa: - --- O nabi! (profeetta) kirje on jäänyt kamelimiesten säkkiin. -Juoksen, ennenkuin Idrys ja Gebr ennättävät lähteä. - -Ja hän juoksi kamelimiesten luo. Lapset ja Dinah alkoivat sillä -välin varustautua matkaan. Koska oli kysymyksessä pitkähkö matka, -Dinah pakkasi Neliä varten useampia pukuja. Stas huolehti itsestään, -mutta ennen kaikkea pyssystä ja patruunoista, sillä hän kuvitteli -tapaavansa Wadi-Rajanin kummuilla susia ja hyenoja. - -Chamis palasi vasta tunnin kuluttua ja niin väsyneenä ja hiostuneena, -että hän huohotti pitkän aikaa. - --- Kamelimiehet ovat jo lähteneet, hän sai sanotuksi. -- Minä -juoksin... mutta turhaan. Eipä hätää... saammehan kirjeen -El-Garakissa, jossa insinööritkin ovat. Onkohan Dinahin lähdettävä -mukaan? - --- Kuinkas muuten? - --- Parempi olisi, että hän ei lähtisi. Insinöörit eivät puhuneet -hänestä mitään, arveli Chamis. - --- Mutta he ovat sanoneet, että Dinahin täytyy aina seurata Neliä, ja -nyt hänen on lähdettävä. - -Chamis kumarsi pannen kätensä sydämelle ja sanoi: - --- Rientäkäämme, muuten juna jättää. - -Tavarat olivat jo valmiina, ja he saapuivat hyvissä ajoin asemalle. -Matka Medinetistä Garakiin on vain 30 kilometriä, mutta junat ajavat -hiljaa ja pysähtyvät usein. Jos Stas olisi ollut yksinään, hän olisi -ajanut kamelilla, sillä hän laski, että Idrys ja Gebr saapuvat kahta -tuntia aikaisemmin perille. Mutta Nelille matka olisi ollut liian -pitkä, ja nuori holhooja muisti isien neuvon, ettei Neliä saisi -rasittaa. Muuten aika kului hauskasti, eivätkä lapset ennättäneet -vielä oikein asettua, kun jo saapuivat Garakiin. - -Pieni asema oli melkein tyhjä. He näkivät vain muutamia mandariineja -myyskenteleviä naisia, kaksi tuntematonta karavaaninkuljettajaa sekä -Idryksen ja Gebrin, joilla oli seitsemän kamelia, yksi raskaasti -kuormattuna. Mutta Tarkowskia ja Rawlisonia ei näkynyt. - --- Herrat lähtivät edeltäpäin erämaahan laittaakseen teltat kuntoon -ja käskivät meidän tulla jäljessä, Idrys selitti. - --- Mutta miten me löydämme heidät sieltä hiekkakumpujen välistä? -kysyi Stas. - --- He käskivät näiden beduiinien opastaa meitä, sanoi Idrys osoittaen -karavaaninkuljettajia, joista vanhempi kumarsi, hieroi sormellaan -ainoata silmäänsä ja sanoi: - --- Meidän kamelimme eivät tosin ole lihavia, mutta ne ovat -nopeajalkaisia. Tunnin kuluttua olemme perillä. - -Stas iloitsi saadessaan viettää yön erämaassa, mutta Nel oli hieman -alakuloinen, sillä hän oli toivonut saavansa tavata isänsä Garakissa. - -Asemapäällikkö, uninen egyptiläinen, jolla oli punainen fetsi päässä -ja tummat silmälasit nenällä, lähestyi ja alkoi muun työn puutteessa -katsella eurooppalaisia lapsia. - --- Nämä lapset ovat niitten "inglesien", jotka aamulla ajoivat -pyssyineen erämaahan, kertoi Idrys nostaessaan Neliä satulaan. - -Stas antoi pyssynsä Chamikselle ja istuutui Nelin viereen, sillä -satula oli leveä kuin itämainen kantotuoli. Dinah asettui Chamiksen -taa, muut muille kameleille. Lähdettiin. - -Jos asemapäällikkö olisi viipynyt asemalla, hän olisi huomannut, -että he ajoivat Taleihin päin, siis päinvastaiseen suuntaan kuin ne -englantilaiset, joista Idrys oli puhunut. Mutta asemapäällikkö oli jo -ennättänyt lähteä kotiin, sillä Garakiin ei tulisi sinä päivänä enää -ainoatakaan junaa. - -Kello oli viiden tienoissa iltapäivällä. Sää oli ihana. Aurinko -painui erämaan taakse upoten purppuraiseen hohteeseen; ilma oli -niin täynnä kultaista loistetta, että silmiä häikäisi. Maa paistoi -sinipunervana, ja kaukaiset kummut hohtivat ametistin värein. Koko -maailma oli kuin satua ja taivaallisten valojen leikkiä. - -Niin kauan kuin he ajoivat vihreitä vainioita pitkin, -kamelinkuljettaja-beduiini johti karavaania käymäjalkaa, mutta heti -kun kova hiekka alkoi rouskahdella kamelien jalkain alla, kaikki -muuttui kerrassaan. - --- Jalla! Jalla! alkoivat villit äänet huutaa. Samassa kuului -piiskanläimäyksiä ja kamelit lähtivät kiitämään kuin vihuri -lennättäen kavioillaan erämaan hiekkaa ja soraa. - --- Jalla! Jalla! - -Hurja ajo huvitti lapsia aluksi, mutta sitten se ja kova keinutus -alkoi pyörryttää, ja jonkin ajan kuluttua, kun vauhti ei hiljentynyt, -rupesi pikku Nelin silmissä mustenemaan. - --- Stas, miksi me lennämme näin? tyttö huudahti kääntyen -matkatoverinsa puoleen. - --- Luulen, että kamelit ovat pillastuneet ja he eivät pysty -hillitsemään niitä, Stas vastasi. - -Mutta kun hän huomasi tytön kasvojen kalvenneen, hän alkoi huutaa -edellä ajavalle beduiinille pyytäen heitä ajamaan hiljemmin. -Vastaukseksi pojan huutoihin kuului jälleen: "Jalla! Jalla!", ja -kamelit kiisivät yhä hurjempaa vauhtia. - -Ensin poika arveli, etteivät beduiinit olleet kuulleet häntä, mutta -huudettuaan uudestaan saamatta vastausta hän huomasi, että Gebr yhä -vain hoputti heidän kameliaan. Nyt hän rupesi ajattelemaan, etteivät -kamelit rientäneet tällä tavoin itsestään, vaan niitä kannustettiin -jostakin syystä yhä kiireemmin eteenpäin. - -Hänen mieleensä juolahti, että ehkä he olivat kulkeneet harhaan ja -nyt yritettiin voittaa menetetty aika, jotteivät isät toruisi heitä -myöhästymisestä. Mutta kohta hän oivalsi, ettei asia voisi olla näin. -Rawlison näet suuttuisi paljon enemmän Nelin rasittamisesta. Mitä -tämä siis merkitsi? Miksi he eivät totelleet? Pojan viha alkoi nousta -ja hän alkoi myös pelätä Nelin puolesta. - --- Seis! hän huusi jaksonsa edestä kääntyen Gebriin päin. - --- Uskut! (vaiti), huusi sudanilainen vastaukseksi. - -Ja he kiisivät eteenpäin. - -Egyptissä yö alkaa kello kuuden tienoissa. Iltarusko sammui siis -pian, ja jonkun ajan kuluttua nousi taivaalle suuri, punertava kuu -levittäen lempeätä valoa erämaan ylle. - -Hiljaisessa yössä kuului kamelien raskas huohotus, kavioitten -kolkot iskut hiekkaan ja joskus ruoskan läimäys. Nel oli jo niin -uuvuksissa, että Stasin täytyi tukea häntä. Tyttö kyseli vähän väliä, -eikö jo tultaisi perille, ja vain toivo siitä, että hän pian saisi -nähdä isänsä, näytti antavan hänelle voimaa kestää. Turhaan lapset -katselivat ympärilleen. Kului tunti ja toinen: ei näkynyt telttoja -eikä tulia missään. - -Stasin tukka nousi kauhusta pystyyn, sillä nyt hän ymmärsi, että -heidät oli ryöstetty. - - - - -6 - - -Rawlison ja Tarkowski todellakin odottivat lapsia, mutta eivät -Wadi-Rajanin hiekkakummuilla, minne heillä ei ollut asiaa eikä halua -matkustaa, vaan aivan toisella suunnalla, El-Fachenin kaupungissa, -samannimisen kanavan varrella. Rawlison odotti lasten saapuvan heti -auringonlaskun jälkeen, jos he, kuten hän laski, olivat lähteneet -Medinetistä saman päivän aamulla. - --- Niin, vastasi Tarkowski, -- olen lähettänyt Stasille kirjeen, -jossa kielsin matkustamasta yötä myöten, ja koska kysymyksessä on -Nelin terveys, niin poikaan voi luottaa, vaikka hänen mielensä -tekeekin rientää tänne. - --- Hän on terhakka poika ja minä luotan häneen täydellisesti. - -Ystävykset istuivat nyt tarkastamaan kanavatöiden suunnitelmia, ja -tätä puuhaa kesti iltaan asti. - -Kello kuusi, jolloin yö alkaa, he olivat jo asemalla ja kävelivät -edestakaisin asemasillalla keskustellen hartaasti lapsistaan. - -Merkinannot junan lähestymisestä lopettivat keskustelun. Hetken -kuluttua alkoivat veturin lyhdyt näkyä pimeydestä ja kohta liukui -jono valaistuja vaunuja asemasillan viereen. Juna pysähtyi. - --- Heitä ei näy ikkunassa, Rawlison sanoi. - --- Istuvat kai peremmällä vaunussa ja tulevat kohta ulos. - -Matkustajat alkoivat poistua vaunusta, mutta he olivat etupäässä -arabeja. Lapsia ei näkynyt. - --- Joko Chamis on lähtiessä myöhästynyt junasta, sanoi Tarkowski -surullisena, -- tai hän on nukkunut liikaa yön matkustettuaan, ja -siinä tapauksessa he tulevat vasta huomenna. - --- Mahdollisesti, vastasi Rawlison huolestuneena. - --- Mutta entä jos joku heistä on sairastunut? - --- Stas olisi sähköttänyt siinä tapauksessa. - --- Kuka tietää, vaikka sähkösanoma odottaisikin meitä hotellissa. - --- Niin, lähdetäänpä sinne. - -Mutta hotelliin ei ollut tullut sanomaa. Rawlisonin huolestuminen -kasvoi. - --- Tiedätkö, mitä vielä on voinut tapahtua, Tarkowski sanoi. -- Jos -Chamis on nukkunut liikaa, niin hän ehkä ei ole puhunut lapsille -mitään, vaan on tullut heidän luokseen vasta tänään ja sanonut, -että he matkustaisivat vasta silloin. Meille hän sitten selittää -ymmärtäneensä väärin. Minäpä sähkötän Stasille varmuuden vuoksi. - --- Ja minä Fajumin mudirille. - -He lähettivät kaksi sähkösanomaa. Mutta vaikka ei vielä ollut syytä -olla huolissaan, niin insinöörit nukkuivat seuraavan yön huonosti ja -nousivat varhain aamulla. - -Mudirilta tuli kello 10 tienoissa tällainen vastaus: - -"Olen tiedustellut asemalta. Lapset matkustivat eilen -Garak-el-Sultaniin." - -Saattaa helposti ymmärtää, että moinen tieto sekä ihmetytti että -suututti isiä. Hetken he katselivat toisiaan ikään kuin eivät olisi -ymmärtäneet sähkösanomaa, mutta sitten tulinen Tarkowski löi nyrkillä -pöytään ja sanoi: - --- Se on Stasin keksintöä, mutta kyllä minä pian vieroitan hänet -sellaisesta. - --- Sitä ei olisi häneltä odottanut, Nelin isä vastasi ja kysyi hetken -kuluttua: -- Entä Chamis? - --- Joko hän ei ole tavannut heitä eikä tiennyt, mitä tehdä, tai on -hän lähtenyt ajamaan heitä takaa. - --- Niin minäkin luulen. - -Tuntia myöhemmin he matkustivat Medinetiin. Teltoissa he saivat -tietää, etteivät kamelimiehetkään olleet siellä, ja asemalla -vakuutettiin, että Chamis oli lasten kanssa matkustanut El-Garakiin. -Asia muuttui yhä sekavammaksi ja saattoi selvitä vasta El-Garakissa. - -Tällä asemalla alkoi vihdoin kauhistuttava totuus tulla ilmi. - -Asemapäällikkö, sama uninen egyptiläinen, jolla oli punainen -fetsi päässä ja tummat silmälasit nenällä, kertoi nähneensä -neljätoistavuotiaan pojan ja kahdeksanvuotiaan tytön vanhanpuoleisen -neekerinaisen seurassa ja näiden ajaneen erämaahan. Hän ei -muistanut, oliko kameleja ollut kahdeksan vai yhdeksän, mutta yksi -oli ainakin ollut kuormattu kuin pitkälle matkalle ja kahdella -beduiinilla oli ollut suuret mytyt satuloihin sidottuina. Hän muisti -myös erään sudanilaisen kamelimiehen sanoneen, että lapset olivat -englantilaisten, jotka aikaisemmin olivat lähteneet Wadi-Rajaniin. - --- Palasivatko englantilaiset takaisin? kysyi Tarkowski. - --- Palasivat eilen mukanaan kaksi tapettua sutta, vastasi -asemapäällikkö, -- ja minua vielä ihmetytti, miksi he palasivat ilman -lapsia. Mutta en kysynyt heiltä syytä siihen, koska asia ei kuulunut -minulle. - -Sen sanottuaan hän poistui omiin toimiinsa. - -Asemapäällikön kertoessa Rawlison valahti kalpeaksi kuin paperi. -Tuskainen ilme silmissä hän katsoi ystäväänsä, otti hattunsa, nosti -kätensä tuskan hien kostuttamalle otsalle ja horjahteli ikään kuin -kaatumaisillaan. - --- Rawlison, ole mies! Tarkowski huusi. -- Lapsemme on ryöstetty. -Meidän täytyy pelastaa heidät. - --- Nel, Nel! huokasi onneton englantilainen. - --- Nel ja Stas! Syy ei olekaan Stasin. Heidät molemmat on kavalasti -petetty ja ryöstetty. Mutta mistä syystä? Ehkä lunnaiden toivossa. -Chamis on epäilemättä mukana juonessa, Idrys ja Gebr myöskin. - -Nyt hän muisti Fatman sanoneen, että molemmat sudanilaiset kuuluivat -Dangalien sukuun kuten Mahdikin ja että Chadigi, Chamiksen isä, on -samaa sukua. Tätä ajatellessaan hänen sydäntään kouraisi kylmä. Nyt -hän käsitti, että lapsia ei ollut ryöstetty lunnaita varten, vaan -vaihdettaviksi Smainin vaimoa ja lapsia vastaan. - -Mutta mitä mahtoivat nuo arabit tehdä heille. He eivät voi piiloutua -erämaahan, missä nälkä ja jano uhkasivat, eivätkä myöskään Niilin -varsille, sillä sieltä heidät löydettäisiin varmasti. He pakenevat -siis kaiketi Mahdin luo lasten kanssa. - -Tuo ajatus kauhistutti Tarkowskia, mutta vanhan sotilaan maltilla hän -hillitsi pian itsensä ja alkoi harkita, mitä oli tapahtunut ja miten -voisi pelastaa lapset. - --- Fatmalla, hän arveli, -- ei ollut syytä kostaa meille eikä -lapsille, ja heidät on ryöstetty Smainille luovutettaviksi. -Onni onnettomuudessa on kuitenkin se ettei heitä ainakaan uhkaa -väkivaltainen kuolema. Mutta sitä vastoin heillä on edessään pitkä ja -pelottava matka, joka saattaa käydä heille tuhoisaksi. - -Hän ilmoitti heti mielipiteensä Rawlisonille: - --- Idrys ja Gebr luulevat villien ja typerien ihmisten tapaan, -ettei Mahdin väki ole kaukana, mutta Khartum, johon Mahdi nyt on -tunkeutunut, on kahden tuhannen kilometrin päässä täältä. Tämä matka -heidän on kuljettava poistumatta Niilin varrelta, sillä muuten -kuolevat kamelit ja ihmiset janoon. Matkusta sinä Kairoon ja pyydä -kediiviä heti ilmoittamaan sähkösanomilla kaikille sotilasasemille, -että sekä oikealla että vasemmalla puolella Niiliä on heti ryhdyttävä -takaa-ajoon. Lupaa Niilin sheikeille suuri palkinto pakenevien -kiinniottamisesta. Pidätettäköön kylissä kaikki, jotka tulevat -noutamaan virrasta vettä. Näin joutuvat Idrys ja Gebr viranomaisten -käsiin ja me saamme lapsemme. - -Rawlison rauhoittui. - --- Minä matkustan, hän sanoi. -- Ne roistot ovat unohtaneet, että -Wolseleyn englantilainen armeija, joka rientää Gordonin avuksi, on jo -matkalla ja erottaa heidät Mahdista. He eivät voi paeta! Lähetän heti -sähkösanoman meidän ministerillemme ja sitten matkustan. Entä mitä -sinä aiot tehdä? - --- Pyydän sähkeitse loman pidennystä ja vastausta odottamatta lähden -ajamaan heitä takaa Niiliä pitkin Nubiaan. - --- Me tapaamme siis toisemme, sillä minä teen Kairosta päin samoin. - --- Hyvä on! Nyt toimeen! - --- Jumala meitä auttakoon! huudahti Rawlison. - - - - -7 - - -Sillä välin kamelit kiitivät myrskynä kuun valaisemain hietikkojen -yli. Sydänyö läheni. Kuu, joka ensin oli punainen ja suuri kuin -pyörä, kalpeni ja kohosi korkealle. Kaukaiset kummut peittyivät -hopeisiin sumuharsoihin, jotka eivät sulkeneet niitä kokonaan -näkyvistä, vaan antoivat niille omituisen valaistuksen. Aika ajoin -kuului kallioitten takaa sakaalien ulvontaa. - -Kului vielä tunti. Stas kiersi käsivartensa Nelin ympäri yrittäen -siten heikentää hurjan ajon aiheuttamaa heittelehtimistä. Tyttö alkoi -yhä useammin kysyä, miksi he ajoivat näin kovaa ja miksei telttoja -ja isiä jo näkynyt. Stas päätti vihdoin kertoa totuuden, jonka tyttö -ennemmin tai myöhemmin saisi kuitenkin tietää. - --- Nel, hän sanoi, -- ota hansikkaasi ja pudota se salaa maahan. - --- Minkä tähden, Stas? - -Stas painoi tytön lähellensä ja sanoi hellästi: - --- Tee nyt niin kuin sinulle sanoin. - -Nel piteli toisella kädellä kiinni Stasista, sillä hän pelkäsi -päästää irti, veti hampaillaan hansikkaan toisesta kädestä ja pudotti -sen maahan. - --- Pudota vähän matkan päästä toinenkin, Stas sanoi. -- Minä olen jo -omani pudottanut, mutta sinun hansikkaasi näkyvät paremmin koska ne -ovat vaaleat. - -Kun hän näki tytön kysyvän ilmeen hän jatkoi: - --- Älä säikähdä, Nel... Mutta näetkös... ehkä me emme tapaakaan -isiämme täällä... sillä nuo roistot ovat ryöstäneet meidät. Mutta -älä pelkää... Sillä jos asia on niin, niin meitä lähdetään ajamaan -takaa. Meidät saavutetaan ja pelastetaan aivan varmasti. Juuri siitä -syystä minä pyysin sinua pudottamaan hansikkaasi, jotta takaa-ajajat -pääsisivät jäljillemme. Toistaiseksi me emme voi tehdä mitään, mutta -minä koetan myöhemmin keksiä jotakin... Aivan varmasti minä keksin -jonkun keinon... älä siis pelkää, vaan luota minuun. - -Mutta kun Nel sai tietää, ettei hän saa nähdä isäänsä ja että he -ajavat kauas erämaahan, hän rupesi vapisemaan pelosta ja itkemään. -Hän painautui Stasiin ja kysyi läpi kyyneltensä, miksi heidät oli -varastettu ja minne heitä nyt vietiin. Stas lohdutti häntä niin hyvin -kuin taisi ja melkein samoilla sanoilla kuin hänen isänsä lohdutti -Rawlisonia. Hän sanoi, että isät lähtevät varmaan itse ajamaan -heitä takaa ja ilmoittavat kaikkiin vartiopaikkoihin, ja vakuutti -puolustavansa Neliä. - -Mutta tyttö ikävöi isää enemmän kuin pelkäsi ja itki vielä pitkän -aikaa. Surullisina kiitivät molemmat valoisassa yössä erämaan -valkoisia hietikkoja pitkin. - -Stasin sydäntä ei ahdistanut ainoastaan pelko ja suru, vaan häpeäkin. -Hän ei ollut syypää siihen, mitä oli tapahtunut, mutta hän muisti -kerskailunsa, josta isä oli usein häntä moittinut. Ennen hän oli -luullut, ettei voisi joutua sellaiseen asemaan, josta ei omin voimin -selviytyisi. Hän oli pitänyt itseään voittamattomana nuorukaisena -ja oli ollut valmis haastamaan koko maailman taisteluun kanssaan. -Nyt hän käsitti olevansa vain pieni poika ja ajavansa kamelilla -vastoin tahtoaan sen tähden, että puolivilli sudanilainen kannusti -sitä eteenpäin. Hän tunsi suurta nöyryytystä, mutta ei tiennyt miten -asettua vastarintaan. Hänen täytyi tunnustaa pelkäävänsä näitä -ihmisiä, erämaata ja sitä, mitä hänelle ja Nelille vielä saattaisi -tapahtua. - -Hän oli vilpittömästi vakuuttanut ei ainoastaan tytölle vaan -itselleenkin puolustavansa tätä, vaikka se maksaisi hänelle hengen. - -Itkusta ja jo kuusi tuntia kestäneestä ajosta uupuneena Nel alkoi -lopulta torkkua ja jopa nukkuakin. Stas tiesi, että jos juoksevan -kamelin selästä putoaa, saattaa ruhjoutua kuoliaaksi. Hän sitoi Nelin -kiinni itseensä köydellä, jonka löysi satulasta. Hetken kuluttua -hän huomasi kamelien juoksun hidastuvan vaikka kuljettiinkin yli -tasaisten ja pehmeiden hietikkojen. Kaukaa alkoi häämöttää kallioita, -kuu kävi yhä kalpeammaksi ja edestäpäin, hyvin matalalla, hohti -heikosti vaalean punaisia pilviä, joita tuulenhenki näytti hiljaa -kuljettavan. Kumpareiden läheisyydessä ajo hidastui entisestään. -Maaperä muuttui kiviseksi ja kalliot törröttivät nyt selvästi -keskellä hiekkakunnaita. He ajoivat parin kivisen syvänteen yli, -jotka näyttivät kuivuneilta joen uomilta. Toisinaan osui eteen -rotko, joka oli kierrettävä. Kamelit alkoivat astua varovasti -keskellä kuivuneita, kovia jerikonruusupensaita, jotka peittivät -kukkulat. Joskus kameli oli kompastua ja saattoi huomata, että juhdat -tarvitsivat lepoa. - -Eräässä rotkossa beduiinit pysähtyivät, astuivat alas kameleiltaan -ja rupesivat hellittämään taakkoja. Idrys ja Gebr seurasivat heidän -esimerkkiään. He alkoivat tarkastella kameleja, päästivät ne -valjaista, ottivat muonamyttynsä esiin ja alkoivat etsiä litteitä -kiviä tulisijaa varten. Ei ollut puita eikä kuivaa lantaa, mutta -Chamis kokosi kuivia jerikonruusun oksia. Sudanilaisten puuhatessa -Stas, Nel ja vanha Dinah istuivat syrjässä muista. Dinah oli vielä -pelästyneempi kuin lapset eikä saanut sanaakaan suustaan. Hän kiersi -lämpimän huovan Nelin ympäri ja alkoi suudella tytön käsiä. Stas -kysyi heti Chamikselta, mitä tämä kaikki merkitsi, mutta tämä nauroi -paljastaen kaksi valkoista hammasriviä ja meni ruusunoksia kokoamaan. -Sitten Stas kysyi Idrykseltä, joka vastasi lyhyesti: "Saat nähdä" ja -uhkasi sormellaan. Kun vihdoin hulmahti nuotio, joka enemmän loimusi -kuin lämmitti, niin kaikki paitsi Gebr siirtyivät sen ympärille ja -alkoivat syödä kuivattuja maissikakkuja ja lampaan- ja vuohenlihaa. -Lapset söivät myöskin pitkästä matkasta nälkiintyneinä, mutta Neliä -rupesi yhä enemmän nukuttamaan. Silloin välähtivät tummaihoisen -Gebrin valkoiset silmät nuotion heikossa valossa ja hän nosti ilmaan -kaksi pientä valkoista hansikasta kysyen: - --- Kenen nämä ovat? - --- Minun, vastasi Nel väsyneesti unissaan. - --- Sinun, pikku käärme? sähisi sudanilainen hampaittensa välistä. -- -Vai merkitset sinä tietä, jotta isäsi osaisi ajaa meitä takaa? - -Ja hän löi tyttöä arabialaisella ruoskalla, joka veristää kamelinkin -paksun nahan. Nel, jonka ympärillä oli huopa, parkaisi sekä kivusta -että pelosta. Mutta Gebr ei ennättänyt lyödä häntä toista kertaa, -kun Stas hyppäsi kuin villikissa hänen päälleen ja kävi kurkkuun -kiinni. Tämä tapahtui niin äkkiä, että sudanilainen kaatui selälleen -maahan. Stas kaatui hänen päälleen ja molemmat vierivät maata pitkin. -Vaikka poika oli ikäisekseen hyvin vahva, sai Gebr hänestä kuitenkin -voiton, irroitti kädet kurkusta, käänsi kasvot maata vasten ja alkoi -piiskalla lyödä Stasia selkään. - -Villin käteen tarttuvan Nelin kyyneleet ja pyynnöt eivät olisi -auttaneet mitään, jollei Idrys olisi tullut pojan avuksi. Idrys oli -vanhempi ja vahvempi kuin Gebr ja häntä olivat kaikki totellet koko -paon aikana. Idrys tempasi piiskan Gebrin kädestä, viskasi sen kauas -syrjään ja sanoi: - --- Pois, tolvana. - --- Minä ruoskin tämän skorpionin!... vastasi Gebr hammasta purren. - -Tarttuen Gebriä rinnukseen Idrys katsoi häntä silmiin ja sanoi -hiljaisella, mutta peloittavalla äänellä: - --- Jalosukuinen Fatma kielsi loukkaamasta näitä lapsia, koska he ovat -häntä puolustaneet... - --- Minä lyön hänet kuoliaaksi!... uhkasi Gebr. - --- Mutta minä sanon: älä koske lapsiin. Jokaisesta ruoskaniskusta -saat itse kymmenen. - -Ja hän ravisti Gebriä kuin palmun oksaa. - --- Nämä lapset, jatkoi hän, -- ovat Smainin omaisuutta, ja jos -jompikumpi heistä sattuisi kuolemaan, niin Mahdi (Jumala suokoon -hänelle pitkää ikää) hirttäisi sinut varmasti. Paina mieleesi, hölmö. - -Mahdin nimi vaikutti voimakkaasti kaikkiin sudanilaisiin, ja Gebr -painoi heti päänsä alas ruveten peloissaan toistamaan: - --- Allah akbar! Allah akbar! - -Stas nousi pystyyn hengästyneenä ja naarmuisena. Hän tiesi, että jos -isä nyt voisi nähdä hänet, hän olisi ylpeä pojastaan, joka puolusti -urheasti Neliä ja rupesi kirvelevistä ruoskaniskuista huolimatta heti -lohduttamaan suojattiaan. Sitten hän sanoi: - --- Minä sain, minkä sain, mutta kyllä hän vastedes antaa sinun olla -rauhassa. Olisipa minulla nyt joku ase! - -Pikku Nel kiersi kätensä pojan kaulaan ja kostuttaen kyynelillänsä -hänen poskiaan alkoi vakuuttaa, ettei häneen koskenut, vaan että hän -itkee, kun säälii Stasia niin kovasti. - -Gebr ja Idrys olivat sopineet ja levittäneet viittansa maahan -käydäkseen sille levolle. Chamis seurasi heidän esimerkkiään. -Beduiinit antoivat kameleille durraa, ottivat sitten kaksi niistä -ja ajoivat Niilille päin. Nel pani päänsä vanhan Dinahin syliin ja -nukahti. Nuotio sammui ja kuului vain kuinka durra rouskui kamelien -hampaissa. Taivaalla liiteli pilvenhattaroita, jotka joskus osuivat -kuun eteen. Yö oli valoisa. Kallioitten takaa kuului sakaalien -surkeaa ulvontaa. - -Parin tunnin kuluttua beduiinit palasivat kameleineen, jotka -kantoivat kahta nahkaista, vedellä täytettyä säkkiä. Kohennettuaan -nuotiota he istuutuivat hiekalle ja alkoivat syödä. Heidän tulonsa -herätti Stasin, joka oli nukahtanut, molemmat sudanilaiset ja -Chamiksen. Nuotion ääressä syntyi seuraava keskustelu: - --- Joko voimme ajaa eteenpäin? kysyi Idrys. - --- Ei. Sekä meidän että kamelien täytyy vielä saada levätä. - --- Eikö kukaan nähnyt teitä? - --- Ei kukaan. Me lähestyimme virtaa kahden kylän välillä. Koirat vain -haukkuivat jossakin kaukana. - --- Täytyy vastedes ajaa vettä noutamaan puolen yön aikaan ja ottaa -sitä autioilla rannoilla. Kun olemme sivuuttaneet ensimmäisen kosken -onnellisesti, niin kylät harvenevat ja ovat myötätuntoisempia -profeetalle. Meitä tullaan varmasti ajamaan takaa. - -Chamis kääntyi vatsalleen, painoi päänsä käsien varaan ja sanoi: - --- Kyllä insinöörit odottavat El-Fachenissa koko yön seuraavaa junaa, -mutta sitten he kaiketi matkustavat Fajumiin ja sieltä Garakiin. -Vasta siellä he saavat tietää mitä on tapahtunut, ja silloin heidän -täytyy palata Medinetiin lähettääkseen kuparilankaa pitkin lentäviä -sanomia Niilin varrella oleviin kaupunkeihin, joista varustetaan -kameliratsastajia ajamaan meitä takaa. Kaikki tämä vaatii ainakin -kolme päivää. Sitä ennen ei meidän tarvitse kiusata kamelejamme, vaan -voimme rauhassa "juoda savua" piipuistamme. - -Hän otti nuotiosta palavan ruusunoksan, jolla sytytti piippunsa, ja -Idrys alkoi arabialaisten tavoin maiskutella tyytyväisenä suutaan. - --- Sinä Chadigin poika olet tämän hyvin järjestänyt, hän virkkoi, --- mutta meidän täytyy säästää aikaa ja ajaa näinä kolmena päivänä -mahdollisimman kauaksi etelään. Minä en saa rauhaa ennenkuin olemme -Niilin ja Khargen (keitaita Niilistä länteen) välisessä erämaassa. -Jumala antakoon kamelien kestää. - --- Kyllä ne kestävät, virkkoi toinen beduiineista. - --- Puhutaan, huomautti Chamis, -- että Mahdin joukot (Jumala suokoon -hänelle pitkää ikää) ovat jo lähellä Assunia. - -Stas, joka ei päästänyt yhtäkään sanaa keskustelusta korvansa ohi, -nousi ja sanoi: - --- Mahdin joukot ovat Khartumin ympäristössä. - --- La! la! (ei, ei) vastasi Chamis. - --- Älkää piitatko hänen sanoistaan, sanoi Stas, -- sillä hänen -aivonsa ovat yhtä hämärän tummat kuin hänen ihonsakin. Vaikka te joka -kolmas päivä ostaisitte uudet kamelit ja ajaisitte niitä niinkuin -tänään, niin teiltä menisi sittenkin kokonainen kuukausi ennenkun -olisitte Khartumissa. Ette taida tietää, että teiltä sulkee tien -sotajoukko, ei egyptiläinen, vaan englantilainen... - -Kun Stas huomasi sanojensa vaikutuksen, hän jatkoi: - --- Ennenkuin ehditte Niilin ja suuren keitaan väliin, sulkevat -sotilasvartiot kaikki tiet erämaassa. Sanat juoksevat noita kuparisia -lankoja pitkin pikemmin kuin kamelit! Kuinka aiotte pujahtaa vartion -läpi? - --- Erämaa on laaja, vastasi beduiini. - --- Mutta teidän täytyy pysytellä Niilin läheisyydessä. - --- Voimmehan siirtyä vaikka toiselle puolelle. - --- Sanat lentävät kuparilankoja pitkin Niilin kummallekin puolelle. - --- Mahdi lähettää meille enkelin, joka peittää englantilaisten ja -turkkilaisten (egyptiläisten) silmät, mutta antaa meille siivet. - --- Idrys, sanoi Stas, -- minä en puhu Chamikselle, jonka pää on -tyhjä kuin vesimeloni, enkä Gebrille, joka on kelvoton kuin sakaali, -vaan sinulle. Minä tiedän, että te aiotte viedä meidät Mahdille ja -antaa meidät Smainin käsiin. Mutta jos teette sen rahan tähden, niin -muistakaa, että tuo pienen bintin (tytön) isä on rikkaampi kuin -kaikki sudanilaiset yhteensä. - --- Mitäs sitten? Idrys keskeytti. - --- Mitäkö? Antakaa meidät takaisin, niin insinööri ei säästä -rahojaan, eikä minun isänikään... - --- Tai antavat he meidät hallitukselle, joka käskee hirttämään meidät. - --- Ei, Idrys. Teidät hirtetään siinä tapauksessa, että teidät saadaan -kiinni takaa-ajossa. Ja niin käy varmasti. Mutta jos te palaatte -vapaaehtoisesti takaisin, niin teitä ei rangaista ja te tulette -rikkaiksi. Sinä tiedät, että valkoihoiset pitävät sanansa. Minä -vakuutan molempien insinöörien puolesta, että tulee tapahtumaan niin -kuin sanon. - -Stas oli todellakin varma siitä, että hänen isänsä ja Rawlison -sata kertaa mieluummin pitäisivät hänen antamansa lupauksen kuin -päästäisivät pojan ja etenkin tytön vaaralliselle matkalle ja -levottomiin oloihin Mahdin villien ja hillittömien joukkojen -keskuuteen. - -Pamppailevin sydämin hän odotti Idrykseltä vastausta. Tämä kuitenkin -vitkasteli ja sanoi vasta hetken kuluttua: - --- Sinä vakuutat, että pienen "bintin" ja sinun isäsi antavat meille -paljon rahaa? - --- Niin. - --- Mutta voivatko heidän rahansa avata meille paratiisin portin, -jonka Mahdin yksi ainoa siunaus avaa? - --- Bismillah! huusivat siihen beduiinit, Chamis ja Gebr. - -Stas menetti kerrassaan toivonsa, sillä hän tiesi, että vaikka -ihmiset Itämailla ovatkin ahneita ja lahjottavia, niin uskontonsa -puolesta taistelevaa muhamettilaista ei lahjota kaikilla maailman -aarteilla. - -Huudahduksen innostamana Idrys jatkoi, ei vastatakseen Stasille vaan -saadakseen yhä suurempaa tunnustusta tovereiltaan: - --- Meillä on onni kuulua heimoon, joka on synnyttänyt pyhän -profeetan, ja jalosukuinen Fatma ja hänen lapsensa ovat profeetan -sukulaisia ja Mahdi rakastaa heitä. Kun me annamme sinut ja pienen -"bintin" hänelle, hän vaihtaa teidät Fatmaan ja tämän lapsiin ja -siunaa meitä. Sillä tiedä, että se vesi, jossa hän joka aamu koraanin -määräyksen mukaisesti peseytyy, parantaa sairaita ja pelastaa -synnistä. Mitä vaikuttaa sitten hänen siunauksensa! - --- Bismillah! toistivat sudanilaiset ja beduiinit. Mutta Stas tarttui -viimeiseen pelastumisen mahdollisuuteen ja sanoi: - --- Ottakaa sitten minut, kunhan beduiinit vievät pikku "bintin" -takaisin. He vaihtavat Fatman ja hänen lapsensa minuunkin yksin. - --- Vielä varmemmin teihin molempiin. Stas kääntyi Chamiksen puoleen: - --- Vastaako isäsi sinun teoistasi? - --- Minun isäni on jo erämaassa matkalla profeetan luo, vastasi Chamis. - --- Hänet vangitaan ja hirtetään. - -Nyt Idrys piti hetkeä sopivana rohkaista tovereitaan: - --- Ne haukat, jotka kynivät lihan meidän ruumiistamme, eivät ole ehkä -vielä syntyneet. Me tiedämme, mikä meitä uhkaa, mutta me emme ole -enää lapsia ja erämaan tunnemme vanhastaan. Nämä miehet (hän osoitti -beduiineja) ovat monen monta kertaa olleet Berberissä ja he tietävät -tien, jota vain gasellit kulkevat. Siellä kukaan ei aja meitä takaa -eikä löydä meitä. On totta, että meidän täytyy ajaa Niilin rantaan -vettä noutamaan, mutta me teemme sen öisin. Luuletteko muuten, ettei -virran varrella ole Mahdin ystäviä? Mutta minä sanon, että mitä -pitemmälle etelään tulemme, sitä enemmän heitä on, ja kokonaiset -heimokunnat ja heidän sheikkinsä odottavat otollista hetkeä -tarttuakseen miekkaan ja noustakseen totista uskoa puolustamaan. He -tuovat meille vettä, ruokaa ja kameleja ja johtavat takaa-ajajat -harhaan. Me tiedämme, että Mahdi on kaukana, mutta tiedämme myös, -että jokainen päivä vie meidät lähemmäksi lampaantaljaa, jolla pyhä -profeetta polvillaan rukoilee. - --- Bismillah! huusivat toverit kolmannen kerran. - -Saattoi huomata, että Idryksen vaikutusvalta heihin oli kasvanut. -Stas ymmärsi, että kaikki oli menetetty ja tahtoen suojella Neliä -sudanilaisten ilkeydeltä sanoi: - --- Tyttö oli melkein menehtynyt kuuden tunnin ajosta. Kuinka voitte -luulla, että hän kestäisi sellaisen matkan? Jos hän kuolee, niin -minäkin kuolen, mitä te sitten viette Mahdille? - -Idrys ei heti voinut siihen vastata. Sen huomattuaan Stas jatkoi: - --- Kuinka te uskallatte lähestyä Mahdia ja Smainia, kun he saavat -tietää, että Fatman ja hänen lastensa täytyy hengellään maksaa teidän -tyhmyytenne? - -Sudanilainen havahtui ja vastasi: - --- Kyllä minä näin, kuinka sinä karkasit Gebrin kurkkuun. Vannon -kautta Allahin: sinä jalopeuranpenikka et kuole, mutta tyttö... - -Idrys katsoi Neliin, joka nukkui pää vanhan Dinahin sylissä, ja -lisäsi lempeästi: - --- Hänelle laitamme kamelin kyttyrälle pesän kuin linnulle, jottei -hän rasittuisi, vaan saisi matkalla nukkua yhtä rauhallisesti kuin -nyt. - -Sen sanottuaan hän meni erään kamelin luo ja alkoi yhdessä beduiinien -kanssa laittaa parhaan dromedaarin kyttyrälle sijaa Neliä varten. -Sitä tehdessään he keskustelivat, vieläpä riitelivätkin, mutta -vihdoin köysistä, peitteistä ja bamburuo'oista syntyi laite, joka -muistutti syvää koria. Siinä Nel saattoi istua ja maata tarvitsematta -pelätä putoavansa. Korin yli, joka oli niin suuri, että Dinahkin -mahtui siihen, pingotettiin vaate katoksi. - -Stas oli iloinen, kun sai edes tämän aikaan. Ajateltuaan -heidän asemaansa hän tuli siihen johtopäätökseen, että heidät -saavutettaisiin ennen ensimmäistä koskipaikkaa, ja tämä ajatus -lohdutti häntä. Mutta nyt hän oli väsynyt, ja hän päätti sitoa -itsensä köydellä kiinni satulaan voidakseen nukkua kun hänen ei enää -tarvinnut tukea Neliä. - -Yö kului ja sakaalien ulvonta lakkasi. Karavaanin oli määrä lähteä -liikkeelle. Nähdessään aamun koittavan sudanilaiset menivät muutaman -askelen päässä olevan kallion taa ja alkoivat siellä peseytyä -Koraanin määräysten mukaisesti käyttäen siihen hiekkaa veden -asemesta, jota katsoivat parhaaksi säästää. Kuului kuinka he lukivat -aamurukousta nimeltä "subg". Syvässä hiljaisuudessa saattoi selvästi -erottaa sanatkin: "Armollisen ja laupiaan Jumalan nimeen. Ylistetty -olkoon Herra, maailman valtias, armollinen ja laupias tuomari! Sinua -me kunnioitamme, Sinuun uskomme. Sinulta apua rukoilemme. Johdata -meitä sitä tietä pitkin, joka tuottaa Sinun armosi ja hyvyytesi, -mutta ei tielle syntisten, jotka ovat vihasi ansainneet ja kulkevat -eksyksissä. Amen." - -Kuullessaan rukouksen Stas kohotti katseensa taivasta kohti ja tässä -kaukaisessa seudussa, keskellä autioita hietikoita, lausui: - --- "Sinuun turvaten me iloitsemme, pyhä Jumalan Äiti..." - - - - -8 - - -Yö valkeni päiväksi. Matkanteko oli juuri alkamassa, kun yhtäkkiä -joku huomasi suden noin sadan askeleen päässä karavaanista. Se näytti -olevan peloissaan ikään kuin se juoksisi vihollista pakoon. Egyptissä -ei ole sellaisia petoja, joita susi pelkäisi, ja siksi tulivat arabit -levottomiksi säikähtyneen suden näkemisestä. Mitä tämä saattoi -merkitä? Olivatko takaa-ajajat jo lähellä? Toinen beduiineista -kiipesi vikkelästi kalliolle, mutta kerran ympärilleen vilkaistuaan -hän syöksyi sieltä alas vielä nopeammin. - --- Pyhä profeetta! hän huusi peloissaan. -- Leijona juoksee suoraan -meitä kohti. Se on aivan lähellä! - -Samassa kuului kallion takaa matala "vou"! ja Stas ja Nel huudahtivat -yhteen ääneen: - --- Saba! - -Koska sana "saba" merkitse leijonaa arabian kielessä, kauhistuivat -arabit kovasti, mutta Chamis purskahti nauruun ja sanoi: - --- Tuon leijonan tunnen kyllä! - -Chamis vihelsi ja iso koira laukkasi kamelien luo. Kun koira huomasi -lapset, se juoksi heidän luokseen, kaatoi iloissaan Nelin, joka oli -ojentanut kätensä koiraa kohti, hyppäsi Stasin luo, juoksenteli -haukkuen lasten ympärillä, kaatoi Nelin uudestaan, loikkasi Stasin -viereen ja heittäytyi vihdoin pitkälleen heidän jalkojensa juureen -ruveten haukottelemaan. - -Koira oli laihtunut ja sen suu oli vaahdossa, mutta siitä huolimatta -se heilutti häntäänsä ja katsoi lempeästi Neliin, ikään kuin olisi -tahtonut sanoa: "Isäsi on käskenyt minun vartioida sinua; tässä minä -nyt olen!" - -Lapset istuutuivat Saban viereen ja alkoivat hyväillä sitä. -Beduiinit, jotka eivät ikinä olleet nähneet niin suurta koiraa, -katselivat sitä ihmeissään toistaen: "Allah! o kelb kebir!" (Hyvä -Jumala, kuinka suuri koira!) Vähän aikaa paikallaan maattuaan Saba -nosti suuren kuononsa ylös, vainusi jotakin ja meni sammuneen nuotion -paikalle, jossa oli ruoan jätteitä. Kohta rutisivat lampaan- ja -vuohenluut sen suurissa hampaissa katketen kuin oljenkorret. - -Sudanilaiset olivat rauhattomia koiran tulosta. He kutsuivat -Chamiksen syrjään ja keskustelivat levottomina. - --- Paholainen tuon koiran on tänne lennättänyt! huudahti Gebr. -- -Kuinka se on voinut löytääkin tänne, jos lapset kerran ajoivat -rautateitse Garakiin? - --- Varmaankin kamelin jälkiä pitkin, vastasi Chamis. - --- Ikävä juttu. Jokainen, joka näkee sen, muistaa meidän karavaanimme -ja näyttää, minne olemme ajaneet. Meidän täytyy ehdottomasti päästä -siitä. - --- Mutta miten? kysyi Chamis. - --- Onhan meillä pyssy. Ammu koira. - --- Pyssy on, mutta minä en osaa ampua. Ehkä te osaatte? - -Chamis olisi ehkä jotenkuten osannutkin, sillä olihan Stas muutaman -kerran ladannut ja ampunut hänen nähtensä, mutta hän sääli koiraa, -josta hän piti kovasti ja jota hän oli hoitanut jo ennen lasten tuloa -Medinetiin. Hän tiesi hyvin, että sudanilaiset eivät osanneet käyttää -uudenmallista pyssyä ja että koira tässä suhteessa olisi turvassa. - --- Jollette osaa ampua, sanoi Chamis viekkaasti hymyillen, -- niin -ainoastaan tuo pieni "nusrani" (kristitty) voi tappaa koiran, mutta -tällä pyssyllä voi ampua yhtä mittaa useamman kerran ja minä en -ainakaan kehoita antamaan pyssyä hänen käsiinsä. - --- Jumala varjelkoon! vastasi Idrys. -- Hän ampuisi meidät kuin -parven lintuja. - --- Meillä on veitset, huomautti Gebr. - --- Koetahan, mutta muista, että sinulla on kurkku, jonka koira puree -poikki ennenkuin olet surmannut sen. - --- Mitä on siis tehtävä? - -Chamis kohautti olkapäitään. - --- Miksi te oikeastaan tahdotte tappaa sen? Vaikka peittäisitte sen -raadon hiekkaan, löytää hyeena sen kuitenkin, takaa-ajajat löytävät -luut ja näkevät, ettemme ole soutaneet Niilin yli, vaan pakenemme -tätä tietä. Juoskoon se perässämme. Aina kun beduiinit ajavat vettä -noutamaan, me piilotamme sen lasten kanssa johonkin kuoppaan. Heitä -se ei jätä, olkaa huoletta. Allah! Oli hyvä, että se tuli nyt, muuten -se olisi johtanut ahdistajat meidät jäljillemme. Sitä pitää tosin -ruokkia, mutta jolleivät ruoanjätteet riitä, niin kyllä se löytää -sakaalin tai hyeenan. Jättäkää se rauhaan, älkääkä tuhlatko aikaa -keskusteluun. - --- Ehkä olet oikeassa, arveli Idrys. - --- Jos olen, annan sille vettäkin, jottei se menisi itse juomaan -Niilistä ja näyttäytymään kylissä. - -Näin päätettiin Saban kohtalosta. - -He ajoivat laajalle tasangolle, jonka hiekkaan tuuli oli uurtanut -vakoja. Erämaa oli ääretön. Taivas oli kuin simpukankuori. Idässä -liitivät pilvet opalinvärisinä, pian kullankeltaisiksi muuttuen. -Näkyi yksi säde, sitten toinen ja aurinko nousi, kuten aina etelässä, -yhtäkkiä pilvistä puhjeten ja kirkastaen taivaanrannan. Taivas ja maa -iloitsivat ja rannattomat hietikot avautuivat silmälle. - --- Meidän täytyy rientää, Idrys sanoi, -- muuten joku vielä huomaa -meidät kaukaa. - -Levänneet ja juotetut kamelit kiitivät nopeasti kuin gasellit. -Saba jäi kauaksi jälkeen, mutta turhaa oli pelätä sen eksyvän, -sillä seuraavassa levähdyspaikassa se saavuttaisi joukon varmasti. -Dromedaari, jolla Idrys ja Stas ajoivat, juoksi Nelin kamelin -vieressä, että lapset voisivat keskustella. Sudanilaisten tekemä sija -osoittautui erinomaiseksi, ja tyttö oli siinä todellakin kuin lintu -pesässään. Hän ei päässyt nukkuessaankaan putoamaan, ja matka rasitti -häntä nyt entistä vähemmän. Päivän valo rohkaisi lapsia. Stasin -sydämen täytti toivo, että jos kerran Saba voi saavuttaa heidät, -täytyi takaa-ajajainkin voida. Hän kertoi tästä Nelille, joka hymyili -ensi kertaa sen jälkeen kun sai tietää, että heidät oli ryöstetty. - --- Koskahan he saavuttavat meidät? kysyi tyttö ranskaksi, jottei -Idrys ymmärtäisi. - --- En tiedä. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä parin kolmen päivän -päästä. - --- Mutta emmehän me aja takaisin kameleilla? - --- Emme. Niilin rantaan vain kameleilla, mutta sitten Niiliä pitkin -El-Wastaan. - --- Se on hyvä. - -Nel parka, joka ennen niin mielellään ajoi kamelilla, oli nyt saanut -siitä kylläkseen. - -Sillä välin beduiinit hoputtivat kameleja minkä jaksoivat, ja Stas -huomasi heidän suuntaavan kulkunsa syvemmälle erämaahan. - -Horjuttaakseen Idryksen varmuutta paon onnistumisesta ja näyttääkseen -samalla olevansa varma siitä, että takaa-ajajat saavuttavat heidät, -Stas sanoi: - --- Eihän se auta teitä, että ajatte kauemmaksi Niilistä ja -Bahr-Jussefista, sillä teitä ei tulla etsimään Niilin rannoilta, vaan -erämaasta. - --- Mistä sinä tiedät että me ajamme kauemmaksi Niilistä, kun et voi -nähdä virran rantoja? Idrys kysyi. - --- Siitä, että aurinko, joka on idässä, paistaa nyt suoraan -selkäämme; se merkitsee, että olemme kääntyneet länteen. - --- Sinä olet viisas poika, myönsi Idrys. Hetken kuluttua hän lisäsi: - --- Mutta takaa-ajajat eivät saavuta meitä, etkä sinä pääse pakenemaan. - -Puoleen päivään asti he ajoivat pysähtymättä, mutta kun aurinko -alkoi paahtaa keskipäivän korkeudesta, peittyivät helteeseen -tottuneet kamelitkin hikeen ja hiljensivät vauhtiaan. Taaskin -ympäröivät kalliot ja kumpareet karavaania. Syvänteet, jotka sateiden -aikana muuttuivat joiksi eli "khoreiksi", harvenivat. Beduiinit -pysähtyivät vihdoin tällaiseen syvänteeseen, joka oli kallioiden -keskellä aivan näkymättömissä. He olivat laskeutumassa kamelien -selästä, kun he yhtäkkiä alkoivat parkua ja heitellä kiviä. Suuri -käärme oli luikerrellut esiin pensaista, joita kasvoi syvänteen -pohjalla. Salamannopeasti se syöksyi kallion koloon. Gebr juoksi -beduiinien avuksi veitsi kädessä. Mutta maa oli niin epätasaista, -että käärmeeseen oli vaikea osua kivellä tai iskeä sitä veitsellä, -ja kaikki kolme palasivat tyhjin toimin käärmejahdista. Tavanomaiset -huudahdukset kaikuivat: - --- Allah! Bismillah! Mashallah! Sudanilaiset alkoivat katsella -Stasia omituisen uteliaina. Stas ei tiennyt, mitä nämä läpitunkevat -silmäykset tarkoittivat. - -Nel kiipesi alas kamelin selästä, ja vaikkei hän ollutkaan nyt niin -rasittunut kuin yöllä, Stas levitti hänelle huovan varjoisaan, -tasaiseen paikkaan ja käski tytön lepuuttaa jalkojaan. Arabit -kokoontuivat aterialle; siihen kuului kuivaa leipää, taateleita ja -kulaus vettä. Heidän kasvoillaan oli huolestunut ilme. Ateria kului -täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Kun se oli päättynyt, Idrys vei -Stasin syrjään ja kysyi salaperäisesti: - --- Näitkö tuon käärmeen? - --- Näin. - --- Oletko sinä loihtinut sen luoksemme? - --- En. - --- Meitä kohtaa jokin onnettomuus, kun nuo hölmöt eivät saaneet -käärmettä tapetuksi. - --- Teitä kohtaa hirsipuu. - --- Vaiti! Onko sinun isäsi noita, tietäjä? - --- On, vastasi Stas, joka nyt ymmärsi, että nämä taikauskoiset -ihmiset pitivät käärmettä pahana enteenä ja pelkäsivät joutuvansa -kiinni. - --- Sinun isäsi on siis lähettänyt sen, Idrys vastasi, -- mutta -muistakoon, että me kostamme sinulle hänen noitumisensa. - --- Te ette voi tehdä minulle mitään, sillä Fatman pojat kostavat -teille jos loukkaatte minua. - --- Joko sinä senkin olet ymmärtänyt? Mutta muista, jollei minua olisi -ollut, niin sinä olisit vuodattanut veresi Gebrin ruoskan iskuista, -sinä ja pikku "bint". - --- Sinua minä puolustan, mutta Gebr joutuu hirsipuuhun! - -Vastaukseksi Idrys katsoi ihmeissään poikaan ja sanoi: - --- Meidän henkemme ei vielä ole sinun käsissäsi, vaikka sinä puhutkin -kuin olisit herramme... - -Mutta vähän ajan kuluttua hän lisäsi: - --- Sinä olet ihmeellinen "uled" (poika); en ole sinunlaistasi vielä -nähnyt. Olen tähän saakka ollut teille hyvä, älä sinä siis uhkaat -meitä. - --- Jumala rankaisee petoksesta, vastasi Stas. Saattoi huomata, -että pojan varma puhe yhdessä huonon enteen kanssa teki Idryksen -levottomaksi. Istuuduttuaan satulaan hän toisti vielä muutaman -kerran: "Olenhan minä ollut teille hyvä", ikään kuin painaakseen -sen pojan mieleen vastaisen varalle. Sitten hän rupesi rukoilemaan -siirrellen pähkinöistä tehtyjä rukousnauhan pallosia. - -Kello kahden tienoissa iltapäivällä oli vielä paahtavan kuumaa, -vaikka olikin talvi. Taivaalla ei näkynyt ainoatakaan pilvenhattaraa, -mutta taivaanrannat rupesivat tummenemaan. Karavaanin yläpuolella -lenteli muutamia haukkoja, joiden levitetyt siivet heittivät -hietikolle mustia, vaappuvia varjoja. Kuumassa ilmassa tuntui -palaneen käryä. Yhä täyttä vauhtia juoksevat kamelit alkoivat korista -kummallisesti. Toinen beduiineista lähestyi Idrystä: - --- Jotakin pahaa on tulossa, beduiini sanoi. - --- Mitä? - --- Pahat henget ovat herättäneet hietikoista läntisen tuulen, joka -nyt rientää meitä vastaan. - -Idrys ojentautui satulassaan, loi katseensa etäisyyteen ja sanoi: - --- Se on totta. Tuuli nousee lounaasta, mutta se ei ole yhtä paha -kuin kmasin, kevätmyrsky. - --- Kolme vuotta sitten se hautasi Abu-Hamedin läheisyydessä -kokonaisen karavaanin ja puhalsi vasta viime talvena hiekan pois sen -päältä. Jalla! Myrsky voi olla niin voimakas, että se tukkii kamelien -sieraimet ja kuivattaa veden nahkaisista säkeistä. - --- Meidän on kiiruhdettava, ettemme joutuisi suoraan myrskyn keskelle. - --- Olemme menossa suoraan sitä kohti, emmekä voi enää välttää sitä. - --- Mitä pikemmin se tulee, sitä pikemmin myös menee. - -Idrys sivalsi kameliaan ruoskalla, ja toiset tekivät samoin. Jonkun -aikaa kuului vain jalla-huutoja ja ruoskan sivalluksia, jotka -paukkuivat kuin laukaukset. Lounainen taivaanranta tummui. Kuumuus -ei hellittänyt, vaan aurinko paahtoi jatkuvasti. Haukat nousivat -korkeuksiin, niiden siipien varjot muuttuivat heikoiksi ja katosivat -lopulta kokonaan. - -Ilma oli tukahduttava. - -Arabit olivat huutaneet kurkkunsa kuiviksi juhdilleen, sitten he -vaikenivat, eikä hiljaisuutta enää rikkonut muu kuin kamelien korina. -Kaksi pienikokoista kettua juoksi karavaanin ohi päinvastaiseen -suuntaan. - -Sama beduiini, joka oli äsken puhellut Idryksen kanssa, sanoi jälleen -oudolla äänellä: - --- Se ei ole mikään tavallinen tuuli. Pahat henget vainoavat meitä. -Se käärme on syypää kaikkeen... - --- Tiedän, vastasi Idrys. - --- Katso, ilma väreilee. Sellaista ei tapahdu talvella. - -Hehkuvan kuuma ilma todella väreili, ja optisen näköharhan johdosta -myös hiekka näytti väreilevän. Beduiini riisui hiestä kostean -päähineensä ja sanoi: - --- Erämaan sydän värisee tuskasta. - -Yhtäkkiä kääntyi karavaanin kärjessä ajava beduiini ympäri ja alkoi -huutaa: - --- Se lähestyy jo, se lähestyy! - -Myrsky oli todellakin nousemassa. Kaukana näkyi kuin tumma pilvi, -joka kohosi ylemmäs ja läheni karavaania. Tuulenpuuskat alkoivat -tanssia joukon ympärillä, ja samassa tuulenpyörteet rupesivat -lennättämään hiekkaa; ne muodostivat suppiloita ikään kuin joku -olisi pyöritellyt valtavalla kepillä erämaan hiekkapintaa. Paikoin -kohosi pyöriviä patsaita, jotka olivat alhaalta kapeita ja avautuivat -ylöspäin. Tätä kesti vain hetken. Pilvi, jonka karavaanin kärkimies -oli ensimmäisenä havainnut, lähestyi huimaa vauhtia. Tuntui kuin -suuren linnun siipi olisi pyyhkäissyt ihmisten ja kamelien yli. -Tuossa tuokiossa olivat ajajien suut ja silmät täynnä pölyä. -Pölypilvet peittivät taivaan, ja tuli pimeä. Ihmiset katosivat -näkyvistä, ja lähimmät kamelit häämöttivät kuin sumun seasta. Ei -suhina -- sillä erämaassa ei ole puita -- vaan tuulen pauhina -tukahdutti matkamiesten huudot ja kamelien mylvinnän. Ilmassa tuntui -palaneen katkua. Kamelit pysähtyivät, kääntyivät selin tuuleen -ja ojensivat pitkät kaulansa niin alas, että sieraimet miltei -koskettivat maata. - -Sudanilaiset, eivät kuitenkaan tahtoneet pysähtyä, sillä karavaanit, -jotka olivat sen tehneet, ovat usein hautautuneet hiekkaan. Yleensä -on paras ajaa tuulen mukana, mutta näin menetellen karavaani olisi -joutunut Fajumiin, josta he odottivat takaa-ajajia. Kun ensimmäiset -tuulenpuuskat olivat ohi, he lähtivät taas eteenpäin. - -Seurasi lyhyt tyven, mutta punertava pimeys hälveni hitaasti, sillä -auringon säteet eivät pystyneet tunkeutumaan ilmassa leijuvan -hiekkapölyn läpi. Suuremmat ja raskaammat hiekkajyväset alkoivat -kuitenkin pudota alas. Ne täyttivät satuloiden kolot ja vaatteiden -poimut. Ihmiset ja eläimet vetivät joka henkäyksellä sisäänsä pölyä, -joka ärsytti keuhkoja ja narskui hampaissa. Mutta tuuli saattaisi -nousta uudelleen ja peittää heidät kokonaan. Stasin mieleen juolahti, -että jos hän pimeydessä voisi siirtyä Nelin kamelille, niin hän voisi -ajaa sillä myötätuuleen ja paeta pohjoista kohti. Ehkäpä miehet eivät -huomaisi sitä pimeyden keskellä, ja jos he kerran pääsisivät johonkin -Bahr-Jussefin lähistöllä olevaan kylään Niilin varrelle, niin he -olisivat pelastuneet. Idrys ja Gebr eivät varmasti uskaltaisi ajaa -sinne saakka peläten joutuvansa viranomaisten käsiin. - -Stas tönäisi Idrystä olkapäähän sanoen: - --- Anna minulle vettä. - -Idrys antoi auliisti, koska vettä oli vielä runsaasti jäljellä ja -kamelit oli sitä paitsi juotettu edellisenä yönä. Sitä paitsi hän -tiesi kokeneena erämaan kulkijana, että myrskyä tavallisesti seurasi -sade, joka täyttää syvänteet vedellä. - -Stasin oli todellakin jano, hän joi paljon ja antamatta vesileiliä -takaisin hän tönäisi Idrystä uudelleen ja sanoi: - --- Pysäytä karavaani. - --- Miksi? sudanilainen kysyi. - --- Tahdon nousta pikku "bintin" kamelille ja antaa hänelle vettä. - --- Dinahilla on enemmän vettä kuin minulla. - --- Mutta hän on ahne ja on kai juonut sen loppuun. Sitä paitsi teidän -tekemässänne satulassa on varmaankin paljon hiekkaa. Dinah ei tiedä, -miten sen kanssa on meneteltävä. - -Idrys sivalsi kamelia ruoskalla, ja he ajoivat hetken ääneti. - --- Mikset vastaa? kysyi Stas. - --- Ajattelen, että olisikohan parempi sitoa sinut satulaan vai sitoa -kätesi selän taa? - --- Hulluttelet! - --- En. Kyllä minä arvasin suunnitelmasi. - --- Mitäpä minä tekisin, kun takaa-ajajat näinkin saavat meidät kiinni. - --- Erämaa on Jumalan käsissä. - -He vaikenivat. Karkeampi hiekka oli pudonnut maahan, mutta ilmassa -oli vielä hienoa, punertavaa hiekkaa, jonka läpi aurinko hohti -kuin kiiltävä kuparilevy. Saattoi kuitenkin nähdä jo kauemmaksi. -Karavaanin edessä levisi tasainen hietikko, jonka rannalla -teräväsilmäiset arabit huomasivat uuden pilven. Se oli edellistä -korkeampi ja siitä kohosi patsaita, jotka olivat yläpäästä hyvin -leveitä. Sieltä lähestyi hurja pyörremyrsky, joka pani arabien ja -beduiinien sydämet takomaan hurjasti. Idrys peitti korvansa käsillä -ja rupesi kumartelemaan lähestyvälle myrskylle. Hänen uskonsa yhteen -ainoaan Jumalaan ei näyttänyt estävän häntä kunnioittamasta ja -pelkäämästä muitakin jumalia, sillä Stas kuuli selvästi hänen sanovan: - --- Herra! Me olemme sinun lapsiasi, älä surmaa meitä! - -Mutta herra syöksyi heidän ylitseen ja iski kameleihin niin -hirmuisella voimalla, että ne olivat tuupertua nurin. Eläimet -kokoontuivat lähelle toisiaan ja painoivat päänsä yhteen. Hiekka -nousi sakeana pilvenä ylös. Entistä synkempi pimeys peitti -karavaanin, ja tässä pimeydessä heidän ohitseen lensi käsittämättömiä -mustia esineitä, ikään kuin suuria kameleita. Pelko valtasi arabit, -jotka luulivat niitä hiekan alle hautautuneiden vainajien sieluiksi. -Huminan keskellä kuului kauheita huutoja, jotka olivat kuin itkua -tai naurua, joskus kuin avunhuutoja. Mutta ne olivat ääniharhoja. -Karavaania uhkasi paljon suurempi vaara. Sudanilaiset tiesivät hyvin, -että suuri pyörre voisi heittää heidät kaikki ilmaan ja viskellä -hietikolle. Sinne he hautautuisivat, kunnes seuraava pyörremyrsky -joskus puhaltaisi hiekan heidän jäännöstensä yltä. - -Stasia pyörrytti, hengitystä ahdisti ja silmät sokaistuivat hiekasta. -Hän oli joskus kuulevinaan Nelin itkua ja ajatteli sen tähden vain -tyttöä. Käyttäen hyväkseen sitä, että kamelit seisoivat pienessä -rykelmässä ja että Idrys ei voinut nähdä häntä, hän päätti kiivetä -hiljaa Nelin kamelille, mutta ei paetakseen vaan auttaakseen ja -rohkaistakseen tyttöä. Tuskin hän oli kohottanut jalkojaan ja -ojentanut kätensä Nelin satulaa kohti, kun suuri käsi sieppasi -hänestä kiinni. Sudanilainen nosti hänet ilmaan kuin höyhenen, -asetti eteensä ja sitoi palmuköydellä hänen kätensä ja sitten koko -pojan satulaan kiinni. Stas puri hammasta ja koetti vastustaa, mutta -turhaan. Kurkku kuivana ja suu hiekkaa täynnä hän ei voinut eikä -halunnut vakuuttaa Idrykselle, että oli aikonut auttaa tyttöä, eikä -paeta. Mutta kun hän hetken kuluttua luuli tukehtuvansa, hän alkoi -huutaa: - --- Pelastakaa pikku "bint"!... Pelastakaa pikku "bint"!... - -Mutta arabit pitivät omaa henkeään tärkeämpänä. Tuuli oli niin -tuima, että he eivät pysyneet satuloissaan, eivätkä kamelit voineet -seistä samalla paikalla. Beduiinit, Chamis ja Gebr hyppäsivät -maahan pitääkseen kameleja suitsista kiinni. Idrys päästi Stasin -takapaikalle ja teki samoin. Eläimet levittivät jalkansa seistäkseen -lujemmin tuulta vastaan, mutta niitten voimat eivät riittäneet, ja -karavaani alkoi hienon kivisateen piiskaamana ja tuulen työntämänä -kiertyä ympäri. Näin kului tunti, toinen... Asema kävi yhä -vaarallisemmaksi. Idrys käsitti, että ainoa pelastuskeino oli nousta -kamelien selkään ja ajaa myötätuuleen. Mutta niin he joutuisivat -Fajumiin, jossa heitä odottaisi egyptiläinen tuomioistuin ja hirsipuu. - --- Surkeata! Idrys ajatteli. -- Mutta myrsky pidättää myös -takaa-ajajia, ja kun tyyntyy, ajamme taas etelää kohti. - -Hän huusi, että kaikki istuisivat kameleille. - -Samassa tapahtui jotakin, mikä muutti tilanteen täysin. - -Tummat, melkein mustat hiekkapilvet alkoivat sinertää. Pimeys -kasvoi, ja samassa jyrähti korkeudessa nukkunut, tuulen herättämä -ukkonen. Se alkoi mahtavana, uhkaavana, vihaisena kulkea Arabian -ja Libyan erämaiden väliä. Kuului ryske kuin vuoria ja kallioita -olisi sortunut taivaasta alas. Ukkosen jyrinä kasvoi kasvamistaan, -vapisutti maailmaa, juoksi pitkin taivaanrantoja, salama iski joskus -sellaisella voimalla, että taivaankansi tuntui romahtavan maahan; -sitten se taas vyöryi kolkosti jyristen, kohosi, häikäisi salamalla, -ärsytti jyrinällä, heikkeni, kasvoi... - -Tuuli tyyntyi kuin omaa voimaansa ihmetellen, ja jossakin -äärettömän kaukana taivaan portit menivät ryskyen kiinni. Seurasi -kuolonhiljaisuus. - -Sitten kuului tässä syvässä hiljaisuudessa johtajan ääni: - --- Jumala on vihurin ja myrskyn herra! Olemme pelastuneet! - -He lähtivät liikkeelle. Mutta ympäröivä yö oli niin pimeä, ettei -kameleja voinut erottaa, vaikka he ajoivat lähellä toisiaan. Sen -tähden miesten täytyi koko ajan puhua äänekkäästi, jotteivät eksyisi -toisistaan. Aika ajoin kirkkaat, siniset ja punaiset salamat -sinkoilivat erämaan avaruudessa, mutta sitten tuli taas niin mustaa, -että pimeys tuntui aivan käsin kosketeltavalta. Vaikka etummaisena -ajavan beduiinin ääni koko ajan rohkaisi toisia, he olivat edelleen -levottomia, sillä he ajoivat umpimähkään tietämättä minne päin -kulkivat. Kamelit kompastelivat vähän väliä eivätkä pystyneet -juoksemaan nopeammin. Ne hengittivät niin omituisen äänekkäästi, että -koko erämaa tuntui huohottavan levottomasti. Vihdoin alkoivat suuret -sadepisarat putoilla, ja samassa kajahti etumaisena ajavan ääni -pimeydessä: - --- Kohr!... - -He olivat syvänteen reunalla. Kamelit pysähtyivät ja alkoivat sitten -varovasti laskeutua. - - - - -9 - - -Syvänne oli leveä. Sen pohjalla oli paljon kiviä, joitten välissä -kasvoi matalia, okaisia pensaita. Syvänteen eteläisen seinän -muodostivat korkeat kalliot, jotka olivat täynnä halkeamia ja -koloja. Arabit tarkastelivat kalliota hiljaisen, mutta yhä tihenevän -salamoinnin valossa. Pian he sattuivatkin löytämään matalanpuoleisen, -mutta leveän, luolamaisen syvennyksen, johon he voisivat helposti -sijoittua rankkasateen tullessa. Kamelit vietiin pienelle kunnaalle -luolan edustalle. Beduiinit ja molemmat vanhemmat sudanilaiset -riisuivat kameleilta valjaat ja taakat, jotta ne voisivat paremmin -levätä, mutta Chamis valmisteli sillä aikaa nuotiota okaisista -pensaista. Koko ajan putoili harvakseltaan suuria sadepisaroita, -mutta vasta sitten, kun he jo olivat levolla, alkoi sataa niin -rankasti, että vesi valui virtoina maahan. Sellaiset sateet, joita -sattuu vain kerran muutamaan vuoteen, nostavat veden talvellakin -kanavissa ja Niilissä, ja Adenissa ne täyttävät suuret vesisäiliöt, -joita ilman kaupunki ei voisi tulla toimeen. Stas ei ollut ikinä -nähnyt sellaista. Vesi alkoi virrata solisten pitkin syvänteen -pohjaa. Arabit vilkaisivat tuon tuostakin ulos nähdäkseen, uhkasiko -mikään vaara eläimiä. Ihmisten oli mukava istua luolassa suojassa -sateelta kuivien, kirkkaasti palavain risujen valossa. Kaikki -näyttivät iloisilta. Idrys oli heti heidän tultuaan irrottanut Stasin -kädet, jotta tämä voisi syödä. Hän kääntyi hymyillen pojan puoleen ja -virkkoi: - --- Mahdi on suurempi kaikkia valkoisia noitia. Hän asetti -hirmumyrskyn ja lähetti sateen. - -Stas ei vastannut mitään, sillä hän hoiteli Neliä, joka oli -menehtymäisillään. Hän ravisti hiekan tytön hiuksista, kastoi -pyyhinliinan veteen ja pyyhki hänen kasvonsa ja silmänsä. Dinah -ei olisi voinut tehdä sitä, sillä myrskyn aikana oli hänen ainoa -silmänsä tullut melkein sokeaksi. Nel antoi Stasin tehdä, mitä tämä -tahtoi, katsoi kuin väsynyt lintu häneen ja vasta sitten, kun Stas -oli riisunut hänen kenkänsä, pudistanut niistä hiekan ja levittänyt -hänelle huopapeitteen makuusijaksi, Nel kiersi pienet kätensä pojan -kaulaan. - -Stasin sydämen täytti sääli. Hän tunsi olevansa tytön holhooja, -vanhempi veli, ainoa puolustaja tällä hetkellä. Hän tunsi -rakastavansa tätä pientä sisarta, rakastavansa paljon enemmän kuin -koskaan ennen. Olihan hän rakastanut Neliä jo Port Saidissa, mutta -pitänyt myöskin "pienokaisena", ja sentähden Stasin mieleen ei ollut -koskaan juolahtanut suudella tyttöä edes kädelle sanoessaan hänelle -hyvää yötä. Mutta nyt oli yhteinen onnettomuus herättänyt hänessä -uinuvan tunteen, ja hän suuteli tytön pieniä kätösiä. - -Mentyään levolle Stas ajatteli Neliä ja päätti tehdä kaikkensa -vapauttaakseen hänet vankeudesta. Poika oli valmis kaikkeen, vieläpä -haavoihin ja kuolemaan, mutta sillä pienellä, salaisella ehdolla, -etteivät haavat kirvelisi kovasti ja ettei kuolemakaan olisi aivan -todellinen, sillä muussa tapauksessa hän ei saisi nähdä vapautetun -Nelin iloa. Sitten hän alkoi miettiä sankarillisia pelastuskeinoja, -mutta ajatukset alkoivat hämmentyä, eikä kestänyt kauan ennen kuin -hän näki suurten hiekkapilvien putoavan päälleen... näki kamelien -ryömivän päänsä sisään -- ja nukahti. - -Varustettuaan kamelit yökuntoon arabit vaipuivat pian sikeään uneen, -sillä he olivat väsyneet kamppailussa myrskyä vastaan. Nuotio sammui, -luola pimeni. Kuului nukkuvain kuorsauksia ja veden kohinaa ulkoa. -Näin kului yö. - -Aamun lähetessä Stas heräsi viluun. Hänestä tuntui, että -kalliokuoppiin kokoontunut vesi tippui halkeamista hänen päälleen. -Poika nousi istumaan, taisteli unta vastaan eikä voinut käsittää, -missä hän oli ja mitä hänelle oli tapahtunut. - -Vähitellen hän tuli tajuihinsa. - --- Ahaa! hän ajatteli. -- Eilen oli rajumyrsky ja me olemme nyt -luolassa sadetta paossa. - -Hän katseli ympärilleen. Ensiksi hän huomasi ihmeekseen, että -sade oli ohi ja ettei luola ollutkaan pimeä, sillä sitä valaisi -laskeutumassa oleva kuu. Sen kalpeiden säteitten valossa saattoi -nähdä matalan, mutta leveän luolan koko sisustan. Stas näki selvästi -vieressään nukkuvat arabit ja luolan vastakkaisella puolella Dinahin -vieressä nukkuvan Nelin valkoiset vaatteet. Hän tunsi taaskin syvää -myötätuntoa tyttöä kohtaan. - --- Nel nukkuu... Nel nukkuu, hän kuiskasi itsekseen, -- mutta minä en -nuku ja... minun täytyy pelastaa hänet. - -Katseltuaan arabeja tarkemmin hän ajatteli: - --- Oh, tahtoisinpa kaikki nuo roistot... - -Hän hätkähti. Hänen katseensa osui nahkakoteloon, jossa hänen -joululahjaksi saamansa pyssy oli, ja patruunalaukkuun, joka oli hänen -ja Chamiksen välissä käden ulottuvilla. - -Hänen sydämensä alkoi tykyttää kiivaasti. Jospa hän saisi käsiinsä -pyssyn ja patruunat, niin hän olisi tilanteen herra. Hänen tarvitsisi -vain hiipiä hiljaa luolasta ulos, piiloutua kallionkielekkeitten -väliin ja odottaa, kunnes he tulisivat ulos. - --- Kun sudanilaiset ja beduiinit heräävät, hän ajatteli, -- ja -huomaavat minun olevan poissa, niin he rientävät kaikki luolasta -ulos, mutta silloin minä kahdella laukauksella kaadan kaksi -ensimmäistä, ja ennen kuin toiset ovat ehtineet juosta luokseni, on -pyssy taas ladattu. Jäljelle jää vain Chamis, mutta hänen kanssaan -tulen kyllä toimeen... - -Hän näki mielikuvituksessaan neljä veristä ruumista. Hänen rintansa -täyttyi pelosta ja kauhusta. Murhata neljä ihmistä! Hän muisti -nähneensä kerran Port Saidissa työmiehen, jonka höyryruoppaajan -rautalapio oli surmannut. Kuinka hirveältä verinen ruumis oli -näyttänyt. Hän värisi pelkästä muistosta. Ja nyt niitä olisi -neljä!... Synti ja kauhistus!... Ei, ei, sitä en ikinä voisi tehdä. - -Hän alkoi kamppailla omia ajatuksiaan vastaan. Itsensä tähden hän ei -sitä tekisi... Mutta tässä on kysymys Nelistä, tytön puolustamisesta, -pelastumisesta ja elämästä, sillä hän ei voi kestää tätä, vaan -kuolee jo matkalla tai villien dervishilaumain keskuudessa. Mitä -merkitsee tuollaisten roistojen veri Nelin elämän rinnalla? Saattaako -tällaisissa tapauksissa epäillä? - --- Nelin tähden! Nelin tähden!... - -Mutta yhtäkkiä Stasin mieleen juolahti kauhistuttava ajatus. Miten -käy, jos joku noista roistoista kohottaa veitsensä Nelin rintaa kohti -ja sanoo tappavansa tytön, jos hän, Stas, ei antaudu eikä anna pyssyä -pois? Miten silloin käy? - --- Silloin, vastasi poika omaan kysymykseensä, -- me heti antaudumme. - -Tuntien heikkoutensa hän heittäytyi takaisin makuusijalleen. - -Kuu katsoi nyt vain silloin tällöin luolaan, jossa tuli pimeämpi. -Arabit kuorsasivat taukoamatta. Stas makasi vähän aikaa hiljaa, -kunnes uusi ajatus heräsi hänen mielessään. - -Entä jos hän ei ampuisikaan ihmisiä, vaan kamelit? Onhan sääli -viattomia eläimiä, mutta mikä auttoi? Jos hänen onnistuisi tappaa -neljä tai viisi kamelia, olisi mahdotonta jatkaa matkaa. Kukaan -miehistä ei uskaltaisi ajaa rantakyliin ostamaan kameleja. Silloin -Stas isien puolesta lupaisi, että heitä ei rangaistaisi, vaan että he -saisivat rahaa... eikä auttaisi muu kuin palata. - -Niin. Entä jos he eivät anna aikaa tehdä lupauksia, vaan raivoissaan -tappavat hänet heti. - -Mutta heidän täytyisi kuunnella, sillä ladattu pyssy kädessä hän -voisi pitää heidät loitolla, kunnes oli sanonut kaikki. Kun hän niin -tekee, he käsittävät, että ainoa pelastuskeino on antautuminen. -Sitten hän asettuu karavaanin etupäähän ja johtaa sen suoraa päätä -Bahr-Jussefiin ja Niilin rannalle. On totta, että he paraikaa -ovat näistä paikoista parin päivän matkan päässä, koska arabit -varovaisuuden vuoksi olivat ajaneet syvälle sisämaahan. Mutta se ei -haittaisi, sillä jäisihän muutamia kameleja jäljelle, ja yhdellä -niistä saisi Nel ajaa. Stas alkoi tarkastella arabeja. He näyttivät -nukkuvan sikeästi. Mutta koska yö oli loppumaisillaan, he voisivat -kohdakkoin herätä. Täytyi siis toimia vitkastelematta. Patruunalaukun -saattoi ottaa helposti, sillä se oli melkein vieressä. Toisin oli -pyssyn laita; Chamis oli näet pannut sen viereensä. Stas toivoi -voivansa anastaa sen, mutta päätti ottaa sen ulos kotelostaan ja -liittää piipun tukkiin vasta ulkona muutaman askelen päässä luolasta, -sillä metallin kilahdus voisi herättää nukkuvat. - -Hetki lähestyi. Stas kumartui Chamiksen yli, otti kotelon -kädensijasta kiinni, nosti ja rupesi hivuttamaan koteloa omalle -puolelleen. Sydän jyskytti, silmissä musteni, hengitystä ahdisti, -mutta hän puri hammasta ja koetti säilyttää mielenmalttinsa. -Kun kotelon hihnat hiukan narahtivat, pusertui kylmä hiki pojan -otsalle. Tämä hetki oli hänestä pitkä kuin iankaikkisuus. Chamis -ei hievahtanutkaan. Kotelo vilahti kaaressa hänen ylitseen ja oli -patruunalaukun vieressä. - -Stas hengähti helpotuksesta. Puolet oli tehty. Nyt oli hiivittävä -äänettömästi ulos luolasta, juostava muutaman askelen päähän, -piilouduttava kallioiden suojaan, laitettava pyssy kuntoon ja -varustettava muutamia patruunoita taskuun varalle. Silloin olisi koko -karavaani hänen vallassaan. - -Stasin musta varjo ilmaantui luolan suuhun. Vielä sekunti, ja -hän on luolan ulkopuolella. Vielä hetki, ja hän on piilossa -kalliolla. Silloin, vaikka joku rosvoista heräisikin... olisi jo -myöhäistä. Poika siirsi toisen jalkansa ja tunnusteli maata peläten -kolauttavansa kiviä, joita oli luolan pohjalla. Nyt hän kurkotti jo -päänsä luolan aukosta ulos valmiina ryömimään kokonaan ulos, kun -yhtäkkiä tapahtui jotakin, mikä sai veren hyytymään pojan suonissa. - -Keskellä syvää hiljaisuutta kajahti ukkosena Saban haukunta täyttäen -koko syvänteen. Arabit heräsivät hetkessä ja ensimmäisenä osui heidän -silmiinsä -- Stas pyssy toisessa ja patruunalaukku toisessa kädessä. - -Voi Saba, mitä sinä teit! - - - - -10 - - -Silmänräpäyksessä kaikki hyökkäsivät huutaen Stasin kimppuun, -riistivät häneltä pyssyn ja patruunalaukun, heittivät hänet maahan, -sitoivat kädet ja jalat köysillä ja löivät ja potkivat häntä, kunnes -Idrys ajoi heidät pois peläten heidän rääkkäävän pojan kuoliaaksi. -Sitten he alkoivat keskustella katkonaisin lausein ja sanoin, kuten -ihmiset, jotka ovat pelastuneet kauheasta vaarasta. - --- Tuo on itse saatana! ärähti Idrys pelästyksestä ja -mielenliikutuksesta kalpeana. - --- Hän olisi ampunut meidät kaikki kuin parven villisorsia, lisäsi -Gebr. - --- Oh, ellei tuo koira olisi... - --- Jumala sen lähetti. - --- Ja te aioitte tappaa sen, virkkoi Chamis. - --- Tästä lähtien kukaan ei saa koskea siihen. - --- Siltä ei tule koskaan puuttumaan luita eikä vettä, - --- Allah! Allah! toisti Idrys yhä levottomana. -- Kuolema liikkui -meidän päällemme. - -He katsoivat vihoissaan maassa makaavaa Stasia ja ihmettelivät, miten -tuollainen pieni poika oli ollut vähällä syöstä heidät onnettomuuteen -ja perikatoon. - --- Profeetan nimessä! huudahti toinen beduiineista. -- Varokaamme, -ettei tuo paholaisen poika väännä niskojamme nurin! Käärmettä me -Mahdille kuljetamme! Mitä te aiotte tehdä hänelle! - --- Lyödään häneltä oikea käsi pois! huusi Gebr. - -Beduiinit eivät vastanneet siihen mitään, mutta Idrys ei tahtonut -suostua sellaiseen. Hän tuli ajatelleeksi, että jos takaa-ajajat -saavat heidät kiinni, niin heitä odottaisi pojan silpomisen tähden -kauhein mahdollinen rangaistus. Ja kuka vastaisi siitä, ettei Stas -kuolisi moisesta leikkauksesta? Siinä tapauksessa jäisi vain Nel, -jolla Fatma ja hänen lapsensa lunastettaisiin. - -Kun Gebr otti veitsensä pannakseen täytäntöön uhkauksensa, Idrys -tarttui hänen käteensä sanoen: - --- Ei! Mikä häpeä viidelle Mahdin sotilaalle pelätä yhtä kristittyä -penikkaa niin kovasti, että käsi lyödään poikki! Sidotaan hänet öiksi -kiinni ja rangaistaan häntä kymmenellä ruoskaniskulla. - -Gebr oli valmis täyttämään tuomion, mutta Idrys esti häntä jälleen -ja käski erään beduiineista lyödä kuiskaten samalla tämän korvaan, -ettei tämä löisi liian lujaa. Kun Chamis ei tahtonut sekaantua -asiaan joko siksi, että oli ennen ollut insinöörin palveluksessa tai -jostakin muusta syystä, käänsi toinen beduiineista Stasin vatsalleen. -Mutta juuri kuin rangaistus aiottiin panna täytäntöön, ilmaantui -odottamaton este. - -Nel ja Saba tulivat luolasta. - -Nel oli leikkinyt koiran kanssa, joka luolaan tultuaan oli heti -heittäytynyt tytön jalkojen juureen. Hän oli kyllä kuullut arabien -huudot, mutta ei ollut välittänyt siitä sen enempää, sillä Egyptissä -sekä arabit että beduiinit huutavat milloin vain mieli tekee, niin -että aluksi saattaa luulla heidän aina haastavan tappelua. Mutta -kun tyttö oli huutanut Stasia luokseen saamatta vastausta, hän meni -katsomaan, missä poika oli, ja näki kauhukseen aamun himmeässä -valossa Stasin makaavan maassa ja beduiinin hänen päällään ruoska -kädessä. Nel alkoi huutaa ja tömistää jalkojaan, mutta kun beduiini -ei siitä välittänyt, vaan löi, hän juoksi Stasin luo ja peitti pojan -itsellään. Beduiini ei uskaltanut luvatta lyödä tyttöä, joka samassa -huusi epätoivoisesti: - --- Saba! Saba! - -Saba ymmärsi heti, mistä oli kysymys. Yksi loikkaus -- ja se -oli Nelin vieressä. Koiran selkäkarvat nousivat pystyyn, silmät -veristyivät ja sen rinnasta nousi vihainen haukunta, joka oli kova -kuin ukkosen jyrinä. - -Rypistyneet huulet kohosivat ja niitten alta näkyivät suuret -valkoiset hampaat ja punaiset ikenet. Koira alkoi kääntää päätään -oikealle ja vasemmalle, ikäänkuin se olisi tahtonut näyttää -sudanilaisille ja beduiineille pelottavat aseensa ja sanoa: - --- Katsokaa millä minä puolustan lapsia! Kaikki peräytyivät nopeasti, -koska ensinnäkin tiesivät, että Saba oli pelastanut heidän henkensä, -ja toiseksi koska he näkivät, että suuttunut koira upottaisi -empimättä hampaansa sen kurkkuun, joka tällä hetkellä uskaltaisi -lähestyä Neliä. He seisoivat siinä avuttomina katsoen arastellen -toisiinsa ja ikäänkuin kysyen, mitä nyt, oli tehtävä. He epäröivät -niin kauan, että Nel ehti kutsua vanhan Dinahin vapauttamaan Stasin -siteistä. Poika nousi ja laskien kätensä Saban pään päälle sanoi -hammasta purren miehille: - --- Minä en aikonut tappaa teitä, vaan kamelit. Mutta nämäkin sanat -vaikuttivat arabeihin niin järkyttävästi, että he olisivat varmasti -hyökänneet uudestaan Stasin niskaan, jolleivät Saban säkenöivät -silmät ja hurja olemus olisi pidättäneet heitä siitä. - -Seurasi hetken hiljaisuus, sitten kajahti Idryksen kantava ääni: - --- Eteenpäin! Eteenpäin! - - - - -11 - - -Kului päivä, yö ja vielä päivä, mutta he ajoivat yhä etelää kohti -pysähtyen silloin tällöin hetkeksi syvänteisiin lepuuttamaan, -juottamaan ja ruokkimaan kameleja ja tyydyttämään omaa janoa ja -nälkää. Takaa-ajajia peläten he kääntyivät vielä enemmän länteen, -sillä vettä heillä oli joksikin aikaa riittävästi eikä sitä varten -tarvinnut siis ajaa Niilin rantaan. Sadetta oli kestänyt vain -seitsemän tuntia, mutta sen ajan olikin vettä tullut kuin pilvet -olisivat revenneet. He tiesivät, että syvänteitten pohjilla ja -kalliosyvennyksissä olisi vettä ainakin muutaman päivän ajan, -niin että riittäisi heille ja kameleille, ehkäpä varastoonkin. -Rankkasadetta seurasi ihmeen ihana sää. Taivaalla ei näkynyt -ainoatakaan pilveä ja ilma oli kirkas. Öisin säteili tähtien peittämä -taivas tuhansin timantein. Erämaan hietikot huokuivat viileyttä. - -Kamelien kyttyrät olivat pienentyneet, mutta kun niitä ruokittiin -hyvin, eivät ne uupuneet matkasta, vaan juoksivat nopeammin kuin -ensimmäisenä päivänä Garak-el-Sultanista lähdettyä. Stas huomasi -ihmeekseen, että beduiinit löysivät muutamista syvänteistä ja -kallionkoloista durraa ja taateleja, mistä saattoi päätellä, että -he olivat edeltäpäin varustautuneet ryöstöön ja sopineet siitä -keskenään. Olihan luonnollista, että beduiinit olivat Mahdin -hengenheimolaisia, ja juuri siksi sudanilaiset saivat heidät niin -helposti salaliittoonsa. Fajumin ja Garak-el-Sultanin ympäristöissä -oli paljon beduiineja, jotka osaksi lapsineen ja kameleineen -kuljeskelivat pitkin erämaata, osaksi tulivat Medinetiin tai -muille rautatieasemille ansiotöihin. Näitä kahta beduiinia Stas ei -ollut milloinkaan nähnyt, ja he lienevät tuskin olleetkaan koskaan -Medinetissä, koska eivät tunteneet Sabaa. - -Toisinaan juolahti Stasin mieleen lahjoa beduiinit, mutta -muistettuaan heidän innokkaat huudahduksensa joka kerta, kun Mahdin -nimi oli mainittu, hän ymmärsi sen mahdottomaksi. Stas ei kuitenkaan -antautunut toivottomuuden valtaan, sillä hänen sielussaan piili -ihmeteltävä voima, joka vain kasvoi vastoinkäymisistä. "Kaikki, -mitä olen yrittänyt", hän ajatteli, "on päättynyt tappioon. Mutta -vaikka minua joka päivä ruoskittaisiin, vaikka minut ruoskittaisiin -kuoliaaksi niin en lakkaa ajattelemasta sitä, miten voisin pelastaa -Nelin ja itseni näiden roistojen käsistä. Jos takaa-ajajat saavat -heidät kiinni, on se sitä parempi, mutta minä koetan joka tapauksessa -myös toimia itsenäisesti." - -Kun hän muisti, kuinka he olivat lyöneet ja potkineet häntä ja -ottaneet häneltä pyssyn, täytti viha hänen sydämensä. Hän tunsi -olevansa nöyryytetty. Mutta ennen kaikkea häntä kuohutti Neliä -kohdannut vääryys, ja tämä tunne yhdessä viimeisen epäonnistuneen -yrityksen herättämän katkeruuden kanssa muuttui suunnattomaksi -vihaksi molempia sudanilaisia kohtaan. Isältään hän oli kuullut, että -viha sokaisee ihmisen ja että sen valtaan joutuvat vain sellaiset, -jotka eivät voi aikaansaada mitään parempaa. Mutta nyt ei Stas -ainakaan voinut voittaa eikä salata tuota tunnetta. - -Sen huomasi Idryskin, joka tuli siitä levottomaksi, sillä hän -ymmärsi, että jos he joutuvat kiinni, ei hän voisi toivoa apua -Stasilta. Idrys oli raaka, mutta hän oli myöskin viisas, ja käsitti, -että pitää ajatella tulevaisuutta ja jättää pelastuksen tie vapaaksi -mahdollisen onnettomuuden varalle. Sen tähden hän tahtoi nyt tehdä -sovinnon Stasin kanssa ja rupesi tässä tarkoituksessa juttelemaan -hänelle seuraavassa levähdyspaikassa. - --- Kaikesta siitä, mitä sinä aioit meille tehdä, minun täytyi -rangaista sinua, muuten toiset olisivat tappaneet sinut. Mutta minä -kielsin beduiinia lyömästä liian kovaa. - -Kun Stas ei vastannut, hän hetken kuluttua jatkoi: - --- Kuulehan, sinä olet itse sanonut, että valkoihoiset pitävät -lupauksensa. Jos sinä Jumalasi nimessä ja pienen "bindin" pään kautta -vannot, ettet juonittele enää meitä vastaan, niin minä en käske sitoa -sinua yöksi. - -Stas ei nytkään vastannut, mutta pojan ilmeestä Idrys ymmärsi -puhuvansa turhaan. - -Kaikesta huolimatta Idrys kielsi sitomasta poikaa yöksi, vaikka Gebr -ja beduiinit olivat kovasti sitä vastaan, ja kun Gebr itsepäisesti -piti puoliaan, toinen huudahti vihastuneena: - --- Ensi yönä, kun kaikki nukkuvat, sinä vartioit. Tästä päivästä -lähtien yksi meistä vuoron perään varioi muitten nukkuessa. - -Ja siitä päivästä saakka oli todellakin vuoron perään aina joku -öisin vartioimassa. Tämä häiritsi Stasia ja esti häntä panemasta -suunnitelmiaan täytäntöön. - -Mutta nyt lapset saivat olla hyvin vapaasti, niin että voivat olla -paljon yhdessä ja jutella keskenään. Seuraavassa levähdyspaikassa -Stas istuutui Nelin viereen kiittääkseen tyttöä avusta. Hän puristi -tytön käsiä sanoen: - --- Nel, sinä olet oikein hyvä ja minä olen kiitollinen sinulle, -ja minä sanon sinulle suoraan, että sinä menettelit kuin ainakin -kolmetoistavuotias. - -Stasin suussa moiset sanat olivat suurta ylistystä, ja tytön sydän -täyttyi ilosta ja ylpeydestä. Tällä hetkellä Nelistä tuntui kuin -hänelle ei olisi mikään mahdotonta. - --- Kun minä tulen ihan täysi-ikäiseksi, niin nuo saavat nähdä! tyttö -sanoi katsoen urhoollisesti sudanilaisiin päin. - -Mutta koska hän ei ollut käsittänyt, miksi arabit oikeastaan olivat -hyökännet Stasin kimppuun, tämä alkoi kertoa, kuinka oli päättänyt -varastaa pyssyn, ampua kamelit ja pakottaa kaikki kääntymään Niilin -rantaan. - --- Jos se olisi onnistunut, olisimme nyt vapaita, sanoi Stas. - --- Mutta he heräsivät? tyttö kysyi. - --- Heräsivät. Ja syy oli Saban, joka juoksi syvänteeseen ja alkoi -haukkua niin kovaa, että kuollutkin olisi herännyt. - -Tytön mieli kuohahti. - --- Paha Saba! Kun se saa meidät kiinni, en sano sille sanaakaan, en -muuta kuin että se on paha. - -Stas hymähti: - --- Mutta kuinka on mahdollista olla virkkamatta sille sanaakaan ja -kuitenkin sanoa, että se on paha? - -Nelin kulmakarvat kohosivat ja hämillään hän vastasi: - --- Se näkee sen minun kasvoistani. - --- Ehkä. Mutta se ei ole syyllinen, koska se ei voinut tietää, mitä -oli tekeillä. Muista myös, että se oli myöhemmin meille avuksi. - -Tämä vähensi jonkin verran Nelin vihaa, mutta hän ei kuitenkaan -tahtonut heti antaa syylliselle anteeksi. - -Vähän ajan kuluttua suru alkoi sumentaa Stasin silmiä, hän huokasi, -nousi kiveltä ja sanoi: - --- Ikävintä on se, etten voinut vapauttaa sinua. Nel kohosi -varpailleen ja kiersi kätensä Stasin kaulaan. Hän olisi tahtonut -lohduttaa poikaa, kuiskata hänelle kiitollisuuttaan, mutta kun hän ei -löytänyt sopivia sanoja, hän kiersi käsivartensa vieläkin tiukemmalle -ja suuteli Stasia. Silloin Saba saavutti heidät haukkuen taas yhtä -kovaa kuin ennenkin. Se myöhästyi aina, sillä se ei juossut yhtä -nopeasti kuin kamelit ja ahdisteli sitä paitsi usein juostessaan -sakaaleja ja matalilla kallioilla istuvia kotkia. Nähdessään sen -lapset unohtivat kaikki ja huolimatta surullisesta asemastaan -alkoivat leikkiä koiran kanssa ja hyväillä sitä, kunnes arabit -keskeyttivät heidät. - -Chamis antoi koiralle syötävää ja juotavaa, ja sitten kaikki -istuutuivat taas kameleilleen ja ajoivat täyttä vauhtia etelään päin. - - - - -12 - - -He olivat kulkeneet pisimmän taipaleen ajaen melkein yhtä mittaa -kahdeksantoista tuntia ja levähtäen vain kerran hiukan. Ainoastaan -hyvät ratsukamelit, joilla on runsas varasto vettä vatsassa, voivat -kestää sellaista ajoa. Idrys ei säälinyt juhtia, sillä hän todellakin -pelkäsi takaa-ajajia, jotka hänen arvelunsa mukaan olivat jo aikoja -sitten lähteneet matkalle molempien insinöörien johtamina. Vaara -uhkasi Niilin puolelta, sillä varmaa oli, että kaikille sheikeille -Niilin kahden puolen oli sähkeitse ilmoitettu lasten ryöstämisestä -ja käsketty lähettää vartioita erämaahan. Chamis vakuutti, että -hallitus ja insinöörit ovat luvanneet suuren palkinnon pakolaisten -vangitsemisesta ja että erämaa tästä syystä on täynnä vaanijoita. -Ainoa keino välttää näitä on ajaa mahdollisimman kauas länteen, mutta -siellä päin on suuri Kharge-keidas, jonne myöskin on voitu lähettää -sähkösanomia. Sitä paitsi heidän vesivarastonsa loppuisi muutaman -päivän kuluttua ja jos he etenisivät kovin kauaksi länteen, olisi -kuoleminen janoon uhkana. - -Ruokavaroja he tarvitsivat myöskin. Beduiinit olivat tosin pari -päivää ennen ryöstöä varanneet durraa, kuivaa leipää ja taateleja -määrättyihin paikkoihin, mutta vain jonkun päivän matkalle -Medinetistä. Idrys ajatteli peloissaan, että kun ruokavarat loppuvat, -täytyisi lähettää miehiä rantakyliin ostamaan lisää, ja silloin nämä -saattaisivat helposti joutua paikallisten sheikkien käsiin ja antaa -koko karavaanin ilmi. Tilanne oli todella arveluttava, melkeinpä -epätoivoinen, ja Idrys näki päivä päivältä yhä selvemmin, miten -mielettömään tekoon oli ryhtynyt. - --- Kunpa jo olisimme onnellisesti sivuuttaneet Assuanin! hän hoki -itsekseen levottomana. - -Hän ei uskonut Chamiksen vakuutuksiin, että Mahdin joukot muka olivat -jo aivan lähellä Assuania, sillä hän oli jo aikaa sitten pannut -merkille, että tuo valkoihoinen "uled", joka oli toista mieltä, tiesi -enemmän kuin muut. Mutta hän toivoi ensimmäisen koskipaikan takana -olevan enemmän profeetan hengenheimolaisia ja näitten auttavan heitä -toimittamalla ruokavaroja ja kameleja. Mutta beduiinien laskelmien -mukaan Assuaniin oli vielä noin viiden päivän matka, enimmäkseen -erämaata, ja jokaisessa levähdyspaikassa vähenivät ihmisten ja -eläinten ruokavarat silminnähtävästi. - -Kaikeksi onneksi he saattoivat ajaa kameleilla täyttä vauhtia, -sillä helle ei näyttänyt uuvuttavan niitten voimia. Vaikka aurinko -keskipäivällä paahtoikin palavasti, oli ilma silti raikas. Mutta yöt -olivat niin kylmiä, että Stas sai Idryksen luvalla siirtyä Nelin -kamelille pitämään huolta tytön terveydestä ja suojelemaan häntä -vilustumiselta. - -Pojan pelko oli kuitenkin turha, sillä Dinah, jonka silmät, tai -oikeammin silmä, oli parantunut, piti pikku neidistä hyvää huolta. -Stasia ihmetytti, ettei Nelin terveys ollut ainakaan tähän mennessä -mitenkään heikentynyt ja että tyttö kesti matkan yhtä hyvin kuin -hänkin, vaikka he pysähtyivät yhä harvemmin lepäämään. Suru, -pelko ja kyyneleet, joita Nel vuodatti isäänsä ikävöidessä, eivät -vahingoittaneet hänen terveyttään. Hän oli laihtunut hiukan, mutta -hänen ennen kalpeat kasvonsa olivat ruskettuneet, eikä hän ollut -viime päivinä väsynyt läheskään yhtä paljon kuin matkan alussa. -Mutta Idrys olikin antanut hänelle parhaan kamelin ja tehnyt -hänen satulansa niin mainioksi, että tyttö saattoi maata siinä ja -nukkuakin. Erämaan raitis ilma, jota hän hengitti päivisin ja öisin, -antoi hänelle voimia kestää matkan rasituksia ja puutetta. - -Stas ei ainoastaan pitänyt tytöstä huolta, vaan osoitti hänelle -varta vasten suurta kunnioitusta, ja hän huomasi tämän vaikuttavan -arabeihinkin, jotka kuvittelivat kuljettavansa hyvin kallisarvoista -ja tärkeää vankia, jota oli kohdeltava hellävaroen. Idrys oli -tottunut tähän jo Medinetissä, jossa kaikki olivat olleet tytölle -helliä. Neliltä ei puuttunut vettä eikä taateleita. Hirmuinen Gebr ei -olisi enää uskaltanut kohottaa kättään tyttöä vastaan. Tähän vaikutti -kaiketi osaltaan tytön tavaton kauneus, joka hurmasi jopa kylmät -arabitkin. Usein, kun hän lepopaikalla seisoi ruusupensaista tehdyn -nuotion ääressä ja hänen kasvonsa rusottivat liekkien valossa ja kuu -hopeoi hänen hiuksiaan, eivät sudanilaiset ja beduiinit pystyneet -irrottamaan katsettaan hänestä. Tapansa mukaan suutaan ihmetyksestä -maiskutellen he huudahtelivat: Allah! Mashallah! tai Bismillah! - -Seuraavana päivänä keskipäivän aikaan Stas ja Nel näkivät -jotakin hauskaa. Heti auringon noustua ilmaantui erämaan ylle -läpikuultavaa usvaa, joka kuitenkin pian hälveni. Auringon kohottua -korkeammalle, helle yltyi entistä tulisemmaksi. Kun kamelit -olivat pysähtyneet, ei tuntunut pienintäkään tuulenhenkäystä. -Ilma ja hiekka näyttivät nukkuvan helteessä. Karavaani oli juuri -tullut suurelle, yksitoikkoiselle tasangolle, kun lapset yhtäkkiä -huomasivat ihmeellisen näyn. Solakat palmut ja pippuripuut, -mandariini-istutukset, valkoiset talot, pieni temppeli nuolisuorine -torneineen ja alempana kaupunkia ympäröivät muurit -- kaikki tämä -näkyi niin selvästi ja niin lähellä, että saattoi luulla karavaanin -puolen tunnin kuluttua olevan keskellä keidasta. - --- Mitä tämä on? Stas huudahti. -- Nel, katso! - -Nel nousi katsomaan ja meni samassa aivan mykäksi ihmetyksestä, mutta -hetken kuluttua hän alkoi huutaa iloisesti: - --- Medinet! Isän luokse! - -Stas kalpeni mielenliikutuksesta. - --- Todellakin... Ehkä se on Kharge... Ei! Sen täytyy olla Medinet... -Minä tunnen temppelin ja nuo tuulimyllyt kaivoilla... - -Amerikkalaiset kaivotuulimyllyt paistoivat todellakin kaukaa kuin -suuret tähdet. Vihreätä taustaa vasten ne erottautuivat niin -selvästi, että Stas näki niitten punaiseksi maalatut siivet. - --- Se on Medinet!... - -Stas oli kuullut kerrottavan ja lukenut kirjoista, että erämaassa -toisinaan esiintyy kangastus, "fata morgana". Matkamies saattaa nähdä -keitaita, kaupunkeja, metsiä, järviä -- kaukaisten, todellisten -esineitten petollista heijastusta. Mutta tällä kertaa näky oli -niin selvä, ettei hän voinut epäillä todella näkevänsä Medinetin. -Tuossa torni mudirin talon kohdalla, tuossa temppelitornin huippuun -tehty parveke, jolta muezzin kutsuu kansaa hartaushetkeen, tuossa -tutut palmuryhmät ja etenkin nuo tuulimyllyt! Ei -- tämän täytyy -olla totta! Pojan mieleen juolahti, että mahdollisesti sudanilaiset -olivat huomanneet joutuvansa kiinni ja päättäneet kaikessa -hiljaisuudessa palata Fajumiin. Mutta heidän levollisuutensa -sammutti hänen toivonsa. Jos se olisi Fajum, he eivät katsoisi sitä -noin rauhallisesti. He näkivät näyn, osoittivat sitä sormellaan, -mutta heidän kasvoillaan ei ollut pienintäkään epävarmuuden tai -levottomuuden ilmettä. Stas katsoi vielä kerran, mutta näky oli -hänestä epäselvempi; ehkä arabien välinpitämättömyys aiheutti sen. -Hän ajatteli myös, että jos he todella olivat kääntyneet takaisin, -olisi karavaani jo pelostakin pysytellyt koossa. Mutta beduiineja, -jotka Idryksen käskystä olivat jo parina päivänä ajaneet edellä, ei -näkynyt lainkaan, ja Chamis oli niin kaukana jäljessä, että näytti -pieneltä kuin haukka. - --- Fata morgana, Stas ajatteli. - -Samassa Idrys ajoi hänen viereensä ja huudahti: - --- Hei! Joudu! Näetkö Medinetiä? - -Hänen äänensä oli niin pilkallinen, että pojan mielestä katosi -viimeinenkin toivo. Alla päin hän kääntyi Nelin puoleen aikoen -hälventää hänen harhaluulonsa, kun yhtäkkiä sattui jotakin, mikä -johti kaikkien ajatukset toiseen suuntaan. - -Ensin ajoi toinen beduiineista täyttä laukkaa heitä vastaan -heiluttaen pitkää arabialaista pyssyä, jollaista ei kenelläkään -karavaanissa ollut. Idryksen luo tultuaan hän vaihtoi tämän kanssa -hätäisesti pari sanaa, minkä jälkeen karavaani heti kääntyi -syvemmälle erämaahan. Jonkin ajan kuluttua tuli toinenkin beduiini -taluttaen köydestä lihavaa kamelia, jolla oli satula kyttyrällä -ja nahkaiset pussit kyljillä kahden puolen. Taas vaihdettiin -lyhyesti muutamia sanoja, joista Stas ei kuitenkaan voinut erottaa -ainoatakaan. Karavaani kiirehti länteen ja pysähtyi vasta kapeaan -syvänteeseen, joka oli täynnä kallionkielekkeitä, koloja ja luolia. -Yksi luolista oli niin suuri, että beduiinit voivat piilottaa siihen -sekä kamelit että ihmiset. Stas aavisti, mitä oli tapahtunut, kävi -levolle lähelle Idrystä ja oli nukkuvinaan. Hän toivoi arabien, -jotka olivat vaihtaneet vain muutaman sanan keskenään, rupeavan nyt -puhumaan asiasta lisää. Eikä hänen toiveensa pettänytkään, sillä -kamelien saatua syötävää beduiinit, sudanilaiset ja Chamis alkoivat -neuvotella keskenään. - --- Täältä me emme voi lähteä ennenkuin yöllä, ja päivisin meidän -täytyy pysytellä piilossa, virkkoi yksisilmäinen beduiini. -- Tästä -eteenpäin on syvänteitä runsaasti ja jokaiseen niistä voi piiloutua. - --- Mutta oletko varma, että se oli vartiomies? kysyi Idrys. - --- Allah! Me puhuimme hänen kanssaan. Onneksi hän oli yksin. Hän oli -kallion takana, emmekä me voineet nähdä häntä, mutta me kuulimme -hänen kamelinsa äänen jo kaukaa. Silloin me ajoimme niin hiljaa, -että hän huomasi meidät vasta, kun olimme muutaman askelen päässä -hänestä. Hän säikähti kovasti ja aikoi ampua meitä. Vaikka hän ei -olisikaan osunut meihin olisivat toiset vartiomiehet voineet kuulla -laukauksen, ja sen tähden huusin hänelle heti: "Seis! Me ajamme takaa -karkulaisia, jotka ovat varastaneet kaksi valkoihoista lasta. Kohta -saapuu koko takaa-ajajain joukko tähän." Mies oli nuori ja typerä, -uskoi ja vannotti meitä kautta Koraanin, että puhuimme totta. Mahdi -suokoon syntimme anteeksi... - --- Ja siunatkoon, virkkoi Idrys. -- Puhu, mitä sitten teitte? - --- Kun olimme vannoneet, kertoi beduiini, -- sanoin miehelle: "Mutta -kuka todistaa sen, ettet sinä itse kuulu rosvoihin, jotka ovat -varastaneet lapset ja jotka mahdollisesti ovat käskeneet sinun tässä -estää takaa-ajajia?" Minä käskin hänen vannoa; hän suostui siihen ja -luotti meihin yhä enemmän. Me aloimme kysellä, oliko kuparilankoja -pitkin saapunut minkäänlaisia määräyksiä sheikeiltä ja oliko -takaa-ajoon ryhdytty. Hän myönsi ja sanoi, että luvassa oli suuria -palkintoja. Hän kertoi myös, että kaikkia kahden päivän matkan päässä -Niilistä olevia syvänteitä vartioidaan ja että virtaa pitkin kulkee -alinomaa suuria badureja (höyrylaivoja), jossa on englantilaista -sotaväkeä... - --- Eivät auta "badurit" eivätkä sotajoukot Allahin ja profeetan -voimaa vastaan... - --- Tapahtukoon niin kuin sanot! - --- Mutta kerro, mitä sitten teitte miehelle? Yksisilmäinen beduiini -osoitti toveriaan. - --- Abu-Anga, hän jatkoi, -- kysyi mieheltä vielä, oliko läheisyydessä -muitakin vartiomiehiä, ja kun mies vastasi, ettei muita ole, niin -Abu-Anga pisti vartiomiestä veitsellä kurkkuun niin nopeasti, ettei -tämä ehtinyt edes huutaa. Heitimme hänet sitten rotkoon ja peitimme -kivillä ja pensaitten oksilla. Kylässä luulevat hänen paenneen Mahdin -luo; hän sanoi, että sellaista tapahtuu. - --- Jumala pelastakoon ne, jotka pakenevat, kuten on teidätkin -pelastanut, virkkoi siihen Idrys. - --- Niin... pelastanut on, sanoi Abu-Anga, -- sillä nyt tiedämme, että -meidän täytyy pysytellä kolmen päivän matkan päässä Niilistä, ja sitä -paitsi saimme pyssyn ja lypsävän kamelin. - --- Nahkapussit, sanoi yksisilmäinen, -- ovat täynnä vettä ja -laukuissa on runsaasti ruokaa, mutta ruutia löysimme vähän. - --- Chamiksella on muutamia satoja patruunoita valkoihoisen pojan -pyssyyn, mutta me emme osaa käyttää sitä. Ruuti on aina samanlaista -ja kelpaa meidänkin pyssyymme. - -Sen sanottuaan Idrys vaipui ajatuksiinsa ja hänen kasvoilleen nousi -hyvin huolestunut ilme, sillä hän ymmärsi, että jos he vartiomiehen -kuolemaan syyllisinä joutuisivat Egyptin hallituksen käsiin, ei -Staskaan voisi vapauttaa heitä tuomiosta ja rangaistuksesta. - -Stas kuunteli jännittyneenä, sydän sykkien. Hän lohdutti se, että -takaa-ajoon oli ryhdytty, palkintoja luvattu ja sheikeille annettu -määräys pidättää kaikki etelään päin kulkevat karavaanit. Poikaa -ilahdutti myöskin se tieto, että Niiliä pitkin kulki englantilaista -sotaväkeä höyrylaivoissa. Mahdin dervishit saattoivat taistella -egyptiläisiä vastaan, vieläpä voittaakin, mutta englantilaisiin -sotajoukkoihin nähden oli asian laita aivan toinen, eikä Stas -epäillyt hetkeäkään, ettei jo ensimmäinen taistelu päättyisi omien -voittoon. Iloisemmin mielin hän nyt ajatteli: "Vaikka meidät -vietäisiinkin Mahdin luo, saattaa tapahtua, että perille saapuessamme -ei Mahdia eikä hänen dervishejään ole enää olemassa." Mutta tätä iloa -synkensi ajatus, että siinä tapauksessa heitä odottaisi kokonaisia -viikkoja kestävä matka, joka vihdoin uuvuttaisi Nelin voimat, ja koko -tämän ajan täytyisi heidän olla roistojen ja murhamiesten seurassa. -Muistellessaan nuorta arabia, jonka beduiinit olivat teurastaneet -kuin lampaan, Stas tunsi pelkoa ja sääliä. Hän päätti olla puhumatta -siitä Nelille, jottei pelottaisi tyttöä. Kun Stas oli kuullut -beduiineilta haluamansa, hän oli heräävinään ja meni Nelin luo. Tyttö -istui nurkassa Dinahin vieressä ja söi taateleita kostuttaen niitä -kyynelillään. Nähdessään Stasin tulevan hän puri taatelin sydänkiveä -pidättääkseen kyyneleitään. - --- Nel, Stas virkkoi. -- Medinet oli harhanäky, mutta minä tiedän nyt -varmasti, että takaa-ajajat ovat matkassa. Älä siis sure äläkä itke. - -Tyttö katsoi itkettyneillä silmillään häneen ja vastasi katkonaisella -äänellä: - --- Ei, Stas... minä en tahdo itkeä... mutta minun silmiäni -kirveltää... - -Samassa alkoi tytön leuka vapista, ummistettujen silmäripsien alta -valui kyyneleitä ja hän hyrähti itkuun. - -Stas rupesi lohduttamaan: - --- Nel, älä nyt ole mikään suihkulähde. Näitkö, että he ovat -ottaneet joltakin pyssyn ja kamelin? Tiedätkö, mitä se merkitsee? -Se merkitsee, että erämaassa on paljon vartiomiehiä. Tällä kertaa -nuo roistot onnistuivat saamaan kiinni vartiomiehen, mutta ensi -kerralla he joutuvat itse kiinni. Niiliä pitkin kuulemma kulkee -höyrylaivoja... Me palaamme takaisin, Nel, ja höyrylaivalla -palaammekin. Älä pelkää!... - -Hän olisi ehkä näin lohduttanut tyttöä kauankin, jollei omituinen -ääni olisi kiinnittänyt hänen huomiotaan. Se kuului tulevan -hiekkakummuilta ja oli metallinen ja kirkas. Stas kuunteli. Pian -alkoi ääniä kuulua joka puolelta. Hänen mieleensä juolahti ajatus, -että arabialaiset vartiomiehet ehkä antoivat merkkejä toisilleen. -Pojan sydän alkoi lyödä kiivaasti. Hän katsoi useamman kerran -sudanilaisiin nähdäkseen olivatko nämä levottomia. Mutta ei! Idrys, -Kebr ja molemmat beduiinit nakersivat kaikessa rauhassa kuivaa -leipäänsä; Chamis vain näytti ihmettelevän. Ääniä kuului yhä. Vähän -ajan kuluttua Idrys nousi, katsoi luolasta ulos ja palasi takaisin -jääden lasten viereen seisomaan. - --- Hietikot alkavat laulaa. - -Stas tuli niin uteliaaksi, että unohti päätöksensä olla puhumatta -Idryksen kanssa, ja kysyi: - --- Hietikot? Mitä se merkitsee? - --- Erämaassa saa sellaista usein kuulla ja se merkitsee, ettei -pitkään aikaan tule sadetta. Mutta helle ei tule meitä rasittamaan, -sillä Assuaniin saakka me ajamme öisin. - -Enempää hän ei saanut tietää. Stas ja Nel kuuntelivat kauan näitä -ääniä, joita kesti siihen saakka, kunnes aurinko alkoi painua -länteen. Tuli yö ja karavaani lähti liikkeelle. - - - - -13 - - -Päivisin he pysyttelivät suljetuissa, vaikeapääsyisissä paikoissa -kallioitten ja kiviröykkiöiden keskellä, mutta öisin he ajoivat -levähtämättä, kunnes olivat sivuuttaneet Niilin ensimmäisen -koskipaikan. Kun beduiinit syvänteitten asennoista ja muodoista -päättelivät, että Assuan oli jo takana päin, oli kuin raskas paino -olisi pudonnut Idryksen harteilta. Veden puutteessa heidän täytyi -kääntyä Niiliin päin pysytellen siitä noin puolen päivän matkan -päässä. Kätkettyään karavaanin Idrys lähetti beduiinit yöllä virran -rantaan juottamaan kameleja pitkäksi aikaa. Assuanin eteläpuolella -oli Niilin rannalla enää vähän hedelmällisiä paikkoja. Joissakuissa -kohdissa erämaa ulottui aina virtaan saakka. Kylät olivat kaukana -toisistaan ja beduiinit kävivät kenenkään huomaamatta Niilin rannassa -tuoden palatessaan runsaan varaston vettä. Mutta ruokavaroja oli -myöskin hankittava, sillä viikon ajan huonosti syötetyt kamelit -alkoivat kovasti laihtua. Niitten kaulat venyivät entistä pitemmiksi, -kyttyrät painuivat ja jalat heikontuivat. Ruokavaroja oli korkeintaan -kahdeksi päiväksi. Idrys arveli, että kahden päivän kuluttua he -voivat, jollei päivällä, niin yöllä ajaa johonkin rantakylään, -josta he ehkä voisivat ostaa kuivaa leipää ja taateleita. Saballe -ei annettu enää lainkaan syötävää tai juotavaa, ja lapset hankkivat -sille salaa ruoanjätteitä. Koiran täytyi näin ollen itse hankkia -ravintonsa, ja se saapuikin toisinaan levähdyspaikkaan kuono -veressä ja kaula naarmuissa. Mitä eläimiä se liekin sitten syönyt, -niin nälkäiseltä se ei ainakaan näyttänyt. Toisinaan sen mustat -huulet olivat märät, ja beduiinit arvelivat, että se oli kaivanut -syvänteitten pohjiin kuoppia saadakseen vettä. Eksyneet erämaan -kulkijat kaivavat joskus sellaisia kuoppia, ja jolleivät saakaan -vettä, niin ainakin kosteata hiekkaa ja sitä imemällä sammuttavat -janonsa. - -Sabassakin oli tapahtunut suuria muutoksia. Sen rinta ja selkä olivat -yhtä voimakkaat, mutta kyljet olivat painuneet, ja tästä syystä se -näytti entistä korkeammalta. Sen veristyneissä silmissä oli nyt -jotakin villiä ja julmaa. Stasiin ja Neliin se oli yhä kiintynyt, -heiluttipa Chamiksellekin joskus häntäänsä, mutta beduiineille -ja sudanilaisille se murisi ja näytti hampaitaan. Idrys ja Gebr -pelkäsivät ja vihasivat sitä ja olisivat ampuneet sen varastamallaan -pyssyllä, jolleivät olisi niin kovasti halunneet viedä Smainille tätä -merkillistä eläintä. - -Assuan oli siis sivuutettu. Stas oli ajatellut tätä pitkän aikaa ja -alkoi jo epäillä, tokko takaa-ajajat heitä enää saavuttavatkaan. -Hän tiesi, ettei ainoastaan Egypti, vaan myös koko Nubia oli yhä -Egyptin hallituksen käsissä, mutta hän ymmärsi, että Assuanista -etelään takaa-ajajien on vaikeampi toimia ja että hallituksen -määräyksien täyttämisellä ei pidetä suurtakaan väliä. Yksi toivo -oli vielä jäljellä: että hänen isänsä yhdessä Rawlisonin kanssa -ajaisi ensin höyrylaivalla Niiliä ylös Wadi-Halfaan asti ja saatuaan -sieltä hallitukselta sotamiehiä ja kameleja katkaisisi pakenevalta -karavaanilta tien etelästä käsin. - -Stas ei kuitenkaan herennyt ajattelemasta pelastautumisesta omin -voimin. Sudanilaiset tahtoivat ruutia omaa arabialaista pyssyään -varten ja päättivät avata muutamia Stasin pyssyn patruunoita. -Poika selitti heille, että ainoastaan hän osaa tehdä sen, sillä -jos joku käsittelee niitä taitamattomasti, ne saattavat räjähtää -käsissä. Idrys, joka pelkäsi kaikkia outoja aseita ja englantilaisia -keksintöjä, uskoi toimen Stasin tehtäväksi. Stas ryhtyikin siihen -mielellään koska toivoi englantilaisen ruudin särkevän arabialaisen -pyssyn ja koska hän arveli voivansa piilottaa salaa muutamia -patruunoita. Kaikki kävi paremmin kuin hän luulikaan. He pitivät -kyllä silmällä poikaa, mutta alkoivat pian jutella keskenään ja -unohtivat hänet. Ja silloin Stas sai kätketyksi seitsemän patruunaa -poveensa. Nyt oli hänen saatava vielä oma rihlapyssy käsiinsä. - -Stas arveli, että Wadi-Halfan, toisen kataraktin (koskipaikan) -takana se ei olisi niinkään vaikeata, sillä hän otaksui, että heidän -lähestyessään matkan päätä, miesten tarkkaavaisuuskin vähenisi. -Ajatus, että hänen pitäisi surmata sudanilaiset, beduiinit ja ehkä -Chamiskin, kauhistutti häntä aika lailla, mutta beduiinien tekemän -murhan jälkeen hän ei säälinyt heitä rahtuakaan. Olihan kysymyksessä -Nelin vapaus ja elämä ja siksi hän ei voinut ottaa huomion -vihamiesten henkeä, etenkään, jos nämä nousisivat vastarintaan. - -Mutta oma luodikko oli saatava. Stas päätti ottaa sen viekkaudella -heti sopivan tilaisuuden tarjoutuessa ja odottamatta Wadi-Halfaa -tehdä se niin pian kuin suinkin. - -Hänen ei tarvinnutkaan odottaa kauan. Kaksi päivää oli kulunut siitä, -kun he sivuuttivat Assuanin, ja kolmannen päivän aamuna Idryksen -täytyi lähettää beduiinit hankkimaan muonaa. Nyt oli vihollisia -vähemmän ja Stas päätti: "Nyt tai ei koskaan!" Hän kääntyi Idryksen -puoleen kysyen: - --- Tiedätkö, että seutu, joka alkaa heti Wadi-Halfan takaa, on Nubiaa? - --- Tiedän. Olin viisitoistavuotias ja Gebr kahdeksan, kun isä vei -meidät Sudanista Fajumiin, ja minä muistan, että ajoimme halki Nubian -kameleilla. Tämä maa on vielä turkkilaisten (egyptiläisten) hallussa. - --- Niin. Mahdi on vielä Khartumin lähistöllä. Nyt näet, kuinka -typerästi Chamis puhui sanoessaan dervishien joukkojen edenneen muka -Assuaniin saakka. Mutta minä en kysy sinulta tätä, vaan jotakin -muuta. Olen kirjoista lukenut, että Nubiassa on paljon peto-eläimiä -ja rosvoja, jotka hyökkäävät sekä egyptiläisten että mahdilaisten -kimppuun. Millä aiotte puolustautua, jos petoeläimet tai rosvot -hyökkäävät päällemme? - -Stas liioitteli tahallaan puhuessaan petoeläimistä. Mitä rosvoihin -tulee, niin sodan kestäessä he ahdistivat matkamiehiä usein -etelä-Nubiassa, lähempänä Sudanin rajaa. - -Idrys pohti kotvan odottamatonta kysymystä, sillä hän ei ollut tähän -mennessä tullut ajatelleeksi tuota vaaraa. - --- Meillä on veitsiä ja pyssy, hän vastasi. - --- Teidän pyssynne ei kelpaa mihinkään. - --- Minä tiedän. Sinun pyssysi on kyllä parempi, mutta me emme osaa -ampua sillä, ja sinun käsiisi emme sitä anna. - --- Ettekö lataamattomanakaan? - --- Ei, sillä se on ehkä noiduttu. Stas kohautti olkapäitään. - --- Jos tuo olisi Gebrin puhetta, en ihmettelisi, mutta sinua -luulin todella järkevämmäksi. Eipä osaisi itse Mahdinnekaan ampua -lataamattomalla pyssyllä. - --- Vaiti, keskeytti Idrys ankarasti. -- Mahdi voi ampua vaikka -sormellaan. - --- Ammuhan sinäkin sitten sillä tavalla. Sudanilainen katsoi -tutkivasti poikaa silmiin. - --- Miksi sinä tahtoisit pyssysi? - --- Tahtoisin opettaa sinua ampumaan sillä. - --- Mitä sinä sillä? - --- Jos rosvot hyökkäävät päällemme, he voivat tappaa meidät kaikki. -Mutta jos sinä pelkäät sekä pyssyä että minua, niin olkoon sitten. - -Idrys vaikeni. Hän pelkäsi, mutta ei tahtonut tunnustaa. Hänen teki -todellakin mieli tutustua englantilaiseen pyssyyn, sillä jos hän -osaisi käyttää sitä, pidettäisiin häntä Mahdin leirissä suuressa -arvossa, puhumattakaan siitä, että rosvojen hyökätessä olisi helpompi -puolustautua. - --- Hyvä on, hän tokaisi hetken kuluttua. -- Chamis, tuo pyssy, ja ota -sinä se ulos. - -Chamis totteli kylmäverisesti eikä Gebrkään ollut vastustamassa -käskyä, sillä hän hoiteli kameleja jonkun matkan päässä. - -Stas otti pyssyn tukin ja piipun vapisevin käsin ja antoi ne -Idrykselle. - --- Katso, se on tyhjä, sanoi poika. - -Idrys otti piipun ja katsoi sen läpi taivasta vasten. - --- Siinä ei näy olevan mitään. - --- Katso nyt, sanoi Stas, -- näin sen osat yhdistetään (hän yhdisti -piipun tukkiin) ja näin ne erotetaan. Näetkö? Minä erotan nyt, niin -saat itse yhdistää... - -Sudanilainen, joka oli tarkkaavasti seurannut Stasin liikkeitä, alkoi -yrittää. Se ei onnistunutkaan ilman muuta, mutta koska arabit yleensä -ovat näppäriä, niin olivat pyssyn osat pian koossa. - --- Erota! Stas komensi. Idrys erotti verrattain helposti. - --- Yhdistä! - -Nyt se meni entistä helpommin. - --- Anna nyt minulle kaksi tyhjää patruunaa. Minä näytän kuinka pyssy -ladataan. - -Idrys antoi ja harjoitus jatkui edelleen. Hänen luottamuksensa -Stasiin kasvoi, sillä poika antoi vähän väliä pyssyn hänen käteensä. - --- No niin, sanoi Stas, -- nyt sinä osaat jo yhdistää ja erottaa -pyssyn osat, ladata, asettaa olkapäätä vasten ja painaa liipaisinta. -Vielä pitää oppia tähtäämään, ja se onkin kaikkein vaikeinta. Ota -tyhjä vesipussi ja vie se sadan askelen päähän... pane tuonne kivelle -ja tule sitten takaisin, niin näytän kuinka tähdätään. - -Idrys otti pussin ja vähääkään epäilemättä läksi viemään sitä -määrätylle paikalle. Mutta ennenkuin hän oli perillä, oli Stas -ottanut tyhjät patruunat pyssystä ja pannut täysinäiset sijaan. -Verisuonet ohimoissa alkoivat tykyttää niin lujasti, että Stas luuli -päänsä halkeavan. Hetki oli tullut, Nelin ja hänen vapautuksen hetki, -voiton hetki, kauhistuttava ja toivottu! - -Idryksen elämä oli nyt hänen käsissään. Vain kosketus liipasimeen -ja Nelin ryöstäjä kaatuu kuolleena maahan. Mutta Stas jossa virtasi -puolalaista ja ranskalaista verta, tunsi, ettei hän voisi ampua -ihmistä salaa takaapäin. Kääntyköön ensin päin ja katsokoon kuolemaa -suoraan silmiin. Entä sitten? Sitten hyökkää Gebr häntä kohti, mutta -otettuaan kymmenen askelta kaatuu samaten maahan. Jäljelle jää -Chamis. Mutta Chamis joutuu ymmälle, ja jollei joutuisikaan, niin -ennättää hän ladata pyssyn uudestaan. Kun beduiinit palaavat, he -löytävät kolme ruumista ja samalla sen, minkä ovat ansainneet. Sitten -hän ajaa kameleilla Niilin rantaan. - -Vihurina pyörivät tällaiset ajatukset Stasin päässä. Silmänräpäyksen -hän epäili, mutta muistettuaan ne monet kärsimykset, jotka olivat -tulleet valkoihoisten vankien osalle, muistettuaan isänsä, -Rawlisonin, pikku Nelin ja julman Gebrin, joka oli ruoskalla lyönyt -tyttöä -- viha kuohahti hänessä voimakkaasti. - -Idrys oli pannut pussit kivelle ja kääntyi takasin. Stas näki hänen -hymyilevät kasvonsa ja kookkaan vartalonsa. Viimeisen kerran välähti -hänen aivoissaan ajatus, että nyt tuo ihminen kaatuisi maahan ja -kuoleman tuskassa kourisi hiekkaa. Kun Idrys oli lähestynyt noin -viisikymmentä askelta, hän nosti pyssynsä hitaasti poskeaan vasten ja -alkoi tähdätä. - -Mutta ennenkuin hän oli ennättänyt siirtää sormensa pyssyn -liipasimelle kajahti hiekkakumpujen takaa hurjia huutoja ja samassa -ajoi parikymmentä miestä hevosilla ja kameleilla hietikolle. Idrys -hämmästyi sanattomaksi. Stas ei hämmästynyt vähemmin, mutta samassa -hänen hämmästyksensä muuttui riemuksi. Tuolla ovat vihdoinkin -odotetut takaa-ajajat! Beduiinit olivat nähtävästi joutuneet kylässä -kiinni ja sanoneet, missä karavaani piileksi! Samalla tavalla ymmärsi -sen Idryskin, joka hämmästyksestä toinnuttuaan juoksi Stasin luo -tuhkanharmaana pelosta, heittäytyi polvilleen pojan eteen ja alkoi -hengästyneenä puhua: - --- Herra, olenhan minä ollut teille hyvä!... Ja pikku "bintille" olen -ollut hyvä... muistakaa se... - -Stas otti koneellisesti patruunat pyssystä ja jäi katselemaan. -Tulijat ajoivat täyttä laukkaa heitellen ilmaan pitkiä arabialaisia -pyssyjään, jotka he ihmeen taitavasti sieppasi kiinni. Joukon -etupäässä ajoivat molemmat beduiinit, jotka huitoivat vimmatusti -käsiään ja viittojaan. - -Parin minuutin kuluttua he olivat karavaanin luona. Toiset -laskeutuivat alas hevosten ja kameelien selästä, toiset jäivät -satulaan huutaen yhä hurjasti. Melusta saattoi erottaa vain kaksi -sanaa: "Khartum! Gordon! Gordon! Khartum!" - -Kohta hyökkäsi toinen beduiineista, Abu-Anga, Idryksen luo, joka oli -polvillaan Stasin edessä: - --- Khartum on valloitettu! Gordon tapettu! Idrys nousi uskomatta -vieläkään kuulemaansa. - --- Entä nämä ihmiset? kysyi hän vapisevalla äänellä. - --- Nämä ihmiset on lähetetty meitä takaa-ajamaan, mutta nyt he -lähtevät yhdessä kanssamme profeetan luo. - -Stasin silmissä musteni... - - - - -14 - - -Viimeinen toivo oli mennyt. Stas käsitti nyt, ettei hän enää voisi -tehdä mitään ja ettei heitä saataisi kiinni, ja että jos he kestävät -matkan vaivat, he joutuisivat Mahdin luo ja Smainin käsiin. Hänen -ainoa lohdutuksensa oli nyt se, että heidät oli varastettu sitä -varten, että Smain voisi heitä vastaan vaihtaa omaisensa vapaiksi. -Mutta mitä saattaa heille tapahtua verenhimoisten joukkojen keskellä? -Kestäisikö Nel matkan rasitukset ja vaivat? Siihen ei kukaan osaisi -vastata. Mutta se vain oli varmaa, että Mahdi ja hänen dervishinsä -vihasivat kristittyjä ja eurooppalaisia yleensä. Stas rupesi jopa -pelkäämään, ettei Smainin vaikutusvalta olisi niin suuri, että hän -voisi suojella heitä mahdilaisten raivolta ja julmuuksilta, sillä -tappoivathan nämä hallituksen puolella olevia muhamettilaisiakin. - -Mutta jollei Khartumia olisi valloitettu tai jos se olisi antautunut -vasta muutamia päiviä myöhemmin, niin nämä ihmiset, jotka nyt olivat -menneet Mahdin puolelle, olisivat ottaneet ryöstäjät kiinni ja -antaneet egyptiläisten viranomaisten käsiin. Heti kun karavaani oli -lähtenyt liikkeelle, takaa-ajajien johtaja alkoi kertoa, mikä oli -saanut heidät luopumaan kediivistä. He olivat kyllä nähneet suuren -englantilaisen sotajoukon Wolseleyn johdolla kulkevan höyrylaivoilla -Niiliä pitkin etelään Assuanista Wadi-Halfaan, josta oli varta -vasten tehty väliaikainen rautatie Abu-Hammediin. Pitkän aikaa -kaikki sheikit, sekä Egyptin hallitukselle uskolliset että Mahdille -myötämieliset, olivat varmoja siitä, että dervishien ja heidän -profeettansa tappio on selvä, koska englantilaiset ovat tähän saakka -olleet voittamattomia. - --- Akbar Allah! huudahti Idrys nostaen kätensä ylös. -- Ja nyt heidät -on kuitenkin voitettu! - --- Ei, vastasi takaa-ajajien johtaja, -- Mahdi lähetti Dshalno-, -Barbara- ja Dadsima-suvut heitä vastaan, kaikkiaan noin kolmekymmentä -tuhatta urhoollista miestä, joita Musa, Helun poika, johti. -Abu-Klean lähistöllä syntyi hirvittävä taistelu, jossa Jumala antoi -voiton vääräuskoisille. Musa, Helun poika, sai surmansa ja hänen -sotilaistaan palasi vain pieni osa Mahdin luo. Toisten sielut -ovat paratiisissa, mutta ruumiit makaavat hietikoilla odottaen -tuomiopäivää. Sanoma taistelusta levisi nopeasti pitkin Niiliä, ja -me luulimme, että nyt englantilaiset jatkavat matkaansa etelään -vapauttaakseen Khartumin. Ihmiset sanoivat: "Loppu on tullut!" Mutta -Jumala määräsi toisin. - --- Kuinka? Mitä tapahtui? kysyi Idrys innokkaasti. - --- Mitäkö tapahtui? johtaja toisti loistavin kasvoin. -- Mahdi -valloitti Khartumin, ja rynnäkössä lyötiin kenraali Gordonilta pää -poikki. Mutta koska englantilaisilla oli vain heidän kenraalinsa -Gordonin henki kysymyksessä, niin he tämän kuolemasta tiedon saatuaan -kääntyivät takaisin pohjoiseen. Allah! Me näimme taas höyrylaivojen -sotilaineen kulkevan Niiliä pitkin, mutta nyt pohjoiseen päin, -emmekä me ymmärtäneet, mitä se merkitsi. Englantilaiset levittävät -kyllä heille mieluisia sanomia nopeasti, mutta epämieluisista he -vaikenevat. Muutamat meikäläisistä väittivät jo Mahdin joutuneen -tappiolle, mutta sitten tuli totuus ilmi. Tämä maa kuuluu vielä -Egyptin hallitukselle. Wadi-Halfassa ja kolmanteen, ehkäpä -neljänteenkin koskeen saakka on vielä Egyptin kediivin sotaväkeä, -mutta nyt, kun englantilaiset ovat peräytyneet, olemme varmoja, että -Mahdi ei valloita ainoastaan Nubiaa ja Egyptiä, vaan vieläpä Mekan ja -Medinan ja koko maailman. Ja juuri tästä syystä me, sen sijaan että -vangitsisimme teidät ja luovuttaisimme egyptiläisille, lähdemmekin -yhdessä teidän kanssanne profeetan luo. - --- Meidät oli siis käsketty vangita? - --- Joka kylään, joka sheikille, joka vartiopaikkaan oli ilmoitettu -sellainen käsky. Mutta niihin paikkoihin, minne ei ole kuparilankaa, -jota myöten käskyt lentävät Kairosta, saapui "sabdeja" (santarmeja), -jotka lupasivat tuhat puntaa palkinnoksi sille, joka saa teidät -kiinni. Mashallah... se on suunnaton rikkaus!... Suunnaton!... - -Idrys katsoi epäluuloisesti puhujaan. - --- Mutta te pidätte Mahdin siunausta suuremman arvoisena? - --- Niin pidämme. Sitä paitsi on hänen saaliinsa Khartumissa niin -runsas, että hän jakaa säkittäin puntia hengenheimolaisilleen. - --- Entä jos Wadi-Halfassa on vielä egyptiläistä sotaväkeä, joka -sulkee meiltä tien edemmäksi? - --- Ei. Meidän pitää vain kiiruhtaa, etteivät he saisi aikaa ajatella -asiaa. Nyt, kun englantilaiset ovat poissa, he ovat ihan ymmällään, -niin sheikit kuin sotamiehet. Kaikki luulevat, että Mahdi voi tuossa -tuokiossa saapua, eikä kukaan uskalla antaa käskyä, eikä edes tiedä, -ketä totella. - --- Aivan oikein, Idrys vastasi, -- pitää rientää, ennenkuin nuo -toipuvat pökerryksestään, sillä Khartumiin on vielä pitkä matka. - -Stas oli kuullut keskustelun, joka sytytti hänen sielussaan toivon -kipinän. Jos englantilaiset sotajoukot palaavat virtaa pitkin -laivoilla, niin egyptiläiset perääntyvät maitse ja näin ollen saattaa -joku sotaväenosasto yllättää karavaanin. Hän arveli myöskin, että -se lamaannus, joka oli ensin vallannut egyptiläiset, oli väistynyt. -Mutta kokemattoman pojan mieleen ei juolahtanut, että Khartumin -antautuminen ja kenraali Gordonin kuolema saattavat joka tapauksessa -kaiken muun unohduksiin ja että hallitukselle uskollisilla selkeillä -samoin kuin egyptiläisillä viranomaisilla olisi nyt niin paljon muuta -työtä, ettei heillä olisi aikaa ajatella kahden valkoihoisen lapsen -pelastamista. - -Karavaaniin yhtyneet arabialaiset eivät pelänneet pahasti joutuvansa -kiinni. He ajoivat kyllä nopeasti kameleja säästämättä, mutta -pysyttelivät lähellä Niiliä, ja ajoivat usein öisin virran rantaan -juottamaan juhtia ja täyttämään vesipussinsa. Joskus päivällä he jopa -rohkenivat viivähtää kylässä. Varmuuden vuoksi he lähettivät muutamia -ratsastajia edeltäpäin muka ostamaan muonavaroja, mutta itse asiassa -tiedustelemaan, oliko egyptiläisiä sotajoukkoja lähistöllä ja oliko -kansan keskuudessa "turkkilaisille" myötämielisiä asukkaita. Jos he -joutuivat Mahdia kannattavaan kylään, ajoi koko karavaani sinne, ja -usein se jatkoi matkaa entistä lukuisampana. - -Idrys oli saanut tietää, että englantilaiset sotajoukot olivat -enimmäkseen Niilin oikealla, itäisellä puolella. Näitä välttääkseen -oli siis kuljettava vasenta puolta. Saattoikin olettaa, ettei -tällä puolella ainakaan Selim-keitaasta alkaen olisi vaanijoita. -Sudanilaisten matka kului nyt rattoisasti suuressa seurassa, sitäkin -suuremmalla syyllä, kun vettä ja ruokaa oli runsaasti. - -Kun he olivat sivuuttaneet kolmannen kosken, he löysensivät -tahtia, rupesivat ajamaan vain öisin ja pysyttelivät päivin -hiekkakumpujen suojassa ja syvänteitten pohjalla. Heidän ylitseen -kaareutui pilvetön, tyyni taivas, joka harmaantui rannoille päin. -Mitä etelämmäksi he tulivat, sitä rasittavammaksi kävi kuumuus, -ja yksinpä syvänteitten siimeksessäkin oli hellettä. Yöt sitä -vastoin olivat viileitä ja tuhannet tuikkivat tähdet muodostivat -kaikenlaisia kuvioita. Stas huomasi, että ne eivät olleet samanlaisia -sikermiä kuin mitä oli Port Saidissa nähnyt. Usein hän oli toivonut -saavansa nähdä Etelän ristin -- ja nyt hän sen keksi. Mutta tämän -tähtisikermän loisto ennusti hänelle vain onnettomuutta. Viime -aikoina iltaruskon sammuttua hohti myöskin heikko linnunradan valo -hopeoiden läntisen taivaanpuoliskon aina myöhäiseen yöhön saakka. - - - - -15 - - -Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun he olivat sivuuttaneet Wadi-Halfan, -karavaani ajoi Mahdin valloittamaan maahan. He olivat juoksujalkaa -ajaneet kumpuisen Gezire-erämaan halki ja olivat nyt lähellä Chendiä, -jossa englantilaiset olivat lyöneet Musan. Hietikkoja hiekkakumpuja -ei enää näkynyt. Niin kauas kuin silmä kantoi oli aroa, jolla -kasvoi vihreää ruohoa ja "dshunglaa". Siellä täällä oli okaisia -akaasiapensaita, joista saadaan sudanilaista kumia, ja tuuheita -jättiläispuita, joiden alle saattoi satakin ihmistä asettua suojaan -auringon paahteelta. Karavaani ajoi ohi korkeitten, kekomaisten -termiittipesien, joita näkee tuhkatiheään trooppisessa Afrikassa. -Ruohokenttien ja akaasioiden vihreys hiveli suloisesti silmää -hietikkojen yksitoikkoisuuden jälkeen. - -Eräällä niityllä Mahdin soturit paimensivat kamelilaumoja. Kun he -huomasivat karavaanin, he hyökkäsivät kuin petolinnut tulijoita -kohti, ympäröivät heidät joka puolelta heilutellen keihäitään -ja kysyivät huutaen, mistä he olivat kotoisin, miksi he tulivat -pohjoisesta ja minne he olivat matkalla. Heidän esiintymisensä oli -niin uhkaavaa, että Idryksen täytyi kiireesti vastata välttääkseen -väkivallantekoja. - -Stas oli kuullut, että sudanilaiset eroavat muista Egyptissä asuvista -arabeista vain siinä, että he uskoivat Mahdiin eivätkä tahtoneet -tunnustaa kediivin ylivaltaa, mutta nyt hän huomasi erehtyneensä -suuresti. Karavaania ympäröivät ihmiset olivat iholtaan tummempia -kuin Idrys ja Gebr, mutta melkein saman värisiä kuin beduiinit. -Neekerirodun tuntomerkit olivat voimakkaammat kuin arabialaisen. -Heidän kasvonsa ja rintansa olivat täynnä tatuointeja: niissä oli -kuvioita ja otsakkeita Koraanista. Toiset olivat aivan alasti, -toisilla oli yllä valkoinen puuvillasta tehty kaapu, johon oli -ommeltu kirjavia tilkkuja. Jotkut olivat koristaneet nenänsä, -huulensa ja korvalehtensä koralleilla ja norsunluulla. Johtajilla -oli valkoiset päähineet samasta kankaasta kuin kaavutkin, mutta -tavalliset soturit olivat avopäin; heidän tukkansa oli lyhyt kuten -arabeilla tai egyptiläisillä, mutta pörröinen ja töyhtömäinen ja -punertunut kalkista, jolla he hankasivat hiuksiaan suojellakseen -siten itseään syöpäläisiltä. Heidän aseinaan olivat keihäät, jotka -näyttivät peloittavilta heidän käsissään, ja olipa muutamilla -Remington-kiväärikin, sotasaalis voitokkaasti Egyptiä vastaan -käydystä sodasta ja Khartumin antautumisesta. Heidän ulkomuotonsa -oli kokonaisuudessaan pelottava ja heidän käytöksensä karavaania -kohtaan vihamielinen, sillä he epäilivät tulijoita egyptiläisiksi -kauppamiehiksi, joilta Mahdi heti voittonsa jälkeen oli kieltänyt -pääsyn Sudaniin. Stasia peloitti. Idrys oli myöskin elänyt useita -vuosia sivistyneessä maassa, eikä voinut aavistaakaan mitään -tällaista. Hän oli suorastaan iloissaan, kun emiiri Nur-el-Tadhilin -sotaväen osasto eräänä iltana ympäröi heidät ja vei Khartumiin. - -Nur-el-Tadhil oli ennen pakoaan Mahdin luo ollut upseerina Egyptin -kediivin neekerirykmentissä. Hän ei ollut siis yhtä villi kuin muut -mahdilaiset, ja Idrys tuli hänen kanssaan toimeen melko hyvin. Mutta -nyt häntä odotti pettymys. Idrys oli näet kuvitellut mielessään, että -mahdilaiset ottavat hänet avosylin vastaan ja vievät riemukulkueessa -profeetan luo, joka tuhlaten tarjoaa hänelle kultaa ja kunniaa, koska -hän oli pannut elämänsä vaaralle alttiiksi tehdäkseen palveluksen -profeetan sukulaiselle, Fatmalle. Mutta mahdilaiset uhkasivat -karavaania keihäillä ja Nur-el-Tadhil kuunteli välinpitämättömästi -Idryksen kertomusta matkan vaaroista. Kun tämä lopuksi kysyi, tunsiko -emiiri Smainin, hän sai vastaukseksi: - --- En. Omdurmanissa ja Khartumissa on satoja tuhansia sotureja. -Päälliköt eivät siis kaikki tunne toisiaan. Profeetan valtakunta -on suuri, ja hänen emiirinsä hallitsevat kaukaisia seutuja -aina Senarissa, Kordofanissa ja Darfurissa ja Fashodassa asti. -Mahdollisesti mainitsemasi Smain on jossakin kaukana. - -Idrys huomasi Nur-el-Tadhilin puhuvan välinpitämättömästi Smainista -ja sanoi kärsimättömästi: - --- Smain on nainut Mahdin sisarentyttären, ja Smainin lapset ovat -siis profeetan sukulaisia. - -Nur-el-Tadhil kohautti olkapäitään: - --- Mahdilla on paljon sukulaisia, eikä hänellä ole aikaa ajatella -kaikkia. - -Vähän aikaa he ajoivat ääneti; sitten Idrys kysyi: - --- Koska me saavumme Khartumiin? - --- Ennen puoltayötä, vastasi Nur-el-Tadhil katsoen tähtiin, jotka -alkoivat tuikkia itäisellä taivaalla. - --- Saammeko niin myöhään vielä syötävää? Emme ole syöneet mitään -sittenkun keskipäivän aikaan levähtäessämme... - --- Tänä yönä minä kestitsen teitä omassa talossani, mutta huomenna, -Omdurmanissa, saat itse pitää huolta ravinnosta. Sanon jo edeltä -päin, että se ei tule olemaan helppoa. - --- Miksi? - --- Koska on sota. Ihmiset eivät ole muutamaan vuoteen hoitaneet -vainioitaan, vaan syöneet lihaa. Kun vihdoin tuli lihastakin puute, -alkoi nälänhätä, joka on levinnyt yli Sudanin. Säkki durraa maksaa -nykyään välistä enemmän kuin orja. - --- Allah Akbar! huudahti Idrys ihmetellen. -- Mutta minä näin -kameleja ja karjaa arolla. - --- Ne ovat profeetan, ylhäisten ja kalifien... Baggareilla, joitten -johtaja on ylikalifi Abdullah, on karjaa vielä runsaasti, mutta -toisten sukujen on yhä vaikeampi tulla toimeen. - -Nur-el-Tadhil löi rintaansa ja jatkoi: - --- Profeetan palveluksessa minulla on korkeampi virka ja suurempi -palkka, mutta kediiviä palvellessani oli vatsa suurempi... - -Mutta huomattuaan sanoneensa ehkä liikaa hän hetken kuluttua lisäsi: - --- Mutta kaikki muuttuu, kun oikea usko on päässyt voitolle. - -Idrys kuunteli toisen puhetta ja ajatteli samalla, ettei hän -Fajumissa englantilaisten palveluksessa ollut koskaan nähnyt nälkää -ja että oli ansainnut hyvin. Synkkä ilme nousi hänen kasvoilleen: - -Kotvan kuluttua hän kysyi: - --- Huomenna sinä viet meidät Omdurmaniin? - --- Vien. Khartum hävitetään profeetan käskystä, eikä siellä enää -kukaan asukaan. Suurimmat rakennukset särjetään ja tiilet kuljetetaan -muun saaliin mukana Omdurmaniin. Profeetta ei tahdo asua väärän uskon -saastuttamassa kaupungissa. - --- Jos menen huomenna hänen luokseen ja kumarran syvään, niin kaiketi -hän hankkii minulle elintarpeita. - --- Jos sinä todella olet Dangalien sukua, niin taidat päästä hänen -kasvojensa eteen. Sadat ihmiset vartioivat päivin ja öin hänen -asuntoaan ja ajavat armotta pois kaikki, jotka ilman lupaa pyrkivät -Mahdin luo. Muuten ei väkijoukko soisi pyhälle miehelle hetkenkään -lepoa... Allah! Minä olen nähnyt Dangalienkin selässä verisen ruoskan -jäljen. - -Mahdin herättämä lumous alkoi hävitä Idryksen mielestä. - --- Eivätkö oikeauskoisetkaan saa siis nähdä profeettaansa? hän kysyi. - --- He näkevät hänet joka päivä rukouspaikalla, kun hän lampaan -taljalle polvistuneena rukoilee Jumalaa kohottaen kätensä taivasta -kohti tai kun hän opettaa kansaa ja vahvistaa siinä oikeata uskoa. -Mutta hänen puheilleen on hyvin vaikea päästä, ja se, jonka osalle -tämä onni on suotu, paranee kaikesta, sillä Jumalan armo vuotaa hänen -ylitsensä ja vapauttaa hänet kaikista aikaisemmista synneistä. - -Tuli sydänyö ja sen mukana läpitunkeva vilu. Hevosten riveistä kuului -pärskyntää. Ero päivän helteen ja yön kylmyyden välillä oli niin -suuri, että ratsut alkoivat höyrytä ja osasto ajoi kuin usvassa. - -Stas kumartui Idryksen takaa Nelin puoleen ja kysyi: - --- Eikö sinua palella? - --- Ei, vastasi tyttö, -- mutta... nyt ei kukaan enää suojele meitä... - -Hän hyrähti itkemään. Tällä kertaa Stas ei osannut lohduttaa häntä, -sillä hän tiesi, ettei heillä enää ollut pelastusta. - -He olivat saapuneet kurjuuden, nälän, julmuuksien ja veren maahan. He -olivat kuin kaksi lehteä myrskyssä, joka toi kuolemaa ja hävitystä, -ei ainoastaan yksityisille ihmisille, vaan kokonaisille kyläkunnille -ja heimoille. Kuka olisi voinut temmata nuo kaksi pientä turvatonta -lasta sen myrskyn vallasta? - -Kuu kohosi korkealle taivaalle ja hopeoi mimosat ja akaasiat. -Sakeasta dshunglasta kuului hyeenain peloittavaa, mutta samalla -ikäänkuin iloista mörinää. He löysivät tästä verisestä maasta -paljon ihmisruumiita. Karavaania johtava osasto tapasi matkalla -muita sotaväen osastoja, joitten kanssa se vaihtoi tunnussanoja. -He saapuivat vihdoin rantatöyräille ja laskeutuivat syvännettä -pitkin Niilin uomaan. Ihmiset, hevoset ja kamelit astuivat leveihin, -tasapohjaisiin dahabij-aluksiin, ja kohta alkoivat raskaat airot -tahdikkaasti liikkuen särkeä virran pintaa, johon tähdet kuvastuivat. - -Puolen tunnin kuluttua alkoi näkyä punertavia tulia. Nur-el-Tadhil -tönäisi Idrystä kylkeen, viittasi kädellään ja virkkoi: - --- Khartum! - - - - -16 - - -He pysähtyivät kaupungin laidalla sijaitsevaan taloon, joka oli ollut -rikkaan italialaisen kauppiaan oma, mutta kun tämä oli taistelussa -tullut murhatuksi, oli talo joutunut saaliinjaossa Tadhilille. -Emiirin naiset ottivat huostaansa matkasta uupuneen Nelin. Vaikka -Khartumissa vallitsi suuri puute elintarpeista, he löysivät -"sydänkäpyselle" kuivattuja taateleita ja riisiä sekä hunajaa. Sitten -he veivät tytön yläkertaan ja panivat hänet nukkumaan. - -Stas, joka joutui viettämään yön pihamaalla kamelien ja hevosten -keskellä, sai tyytyä kuivaan leipään. Niin väsynyt kuin hän olikin, -hän ei nukkunut pitkään aikaan, sillä skorpionit ryömivät tuon -tuostakin huopapeitteelle, jolla hän makasi, ja sitä paitsi hän oli -kovin levoton siitä, että joutuisi eroon Nelistä eikä sitten voisi -pitää huolta tytöstä. Saba näytti ottavan osaa pojan levottomuuteen, -koska se liikuskeli nuuskien ympäriinsä ja ulvahteli. Sotamiehet -olivat sille siitä vihoissaan. Stas koetti parhaansa mukaan -tyynnyttää koiraa, jotta sotamiehet eivät ärsyttäisi sitä. Suuri -koira oli siinä määrin herättänyt ihmetystä emiirissä ja kaikissa -dervisheissä, ettei kukaan uskaltanut nostaa kättään sitä vastaan. - -Idrys ei myöskään saanut unta. Hän ei ollut eilisestä lähtien ollut -oikein terve, ja sitä paitsi keskustelu Nur-el-Tadhilin kanssa oli -riistänyt häneltä niin paljon kauniita toiveita, että tulevaisuus -näytti synkältä. Mutta hänellä oli syytä iloitakin: huomenna hän -olisi Omdurmanissa. Valkoisen Niilin toisella puolella, ja saisi -tavata siellä Smainin. Hän uskoi vilpittömästi profeettaan, ja -hänen sydämensä kaipasi sitä suuremmalla syyllä tämän luo, koska -he olivat samaa sukua. Mutta Idrys oli, kuten jokainen aito arabi, -kunnianhimoinen ja vallanhaluinen. Hän oli uneksinut saavansa kultaa -ja tulevansa nimitetyksi ainakin emiiriksi. Mutta sen perusteella, -mitä oli Tadhililta kuullut, hän rupesi pelkäämään, että hänen -vaivansa hukkuisi kuin pisara mereen. Ehkei -- hän ajatteli katkerana --- kukaan välitäkään siitä, mitä hän on tehnyt, ja ehkei Smain -iloitsekaan näitten lasten tulosta. - -Kello kuusi aamulla aurinko nousi, ja dervishien keskuudessa syntyi -liikettä. Pian tuli Tadhil ja käski varustautua matkaan. Hän -ilmoitti, että virran ylimenopaikkaan kuljetaan jalkaisin. Stasin -suureksi iloksi Dinah talutti Nelin yläkerrasta alas, ja he kulkivat -vallia pitkin kaupungin halki paikalle, missä veneet olivat valmiina -ylikulkua varten. Tadhil yksin ajoi hevosella edellä, Stas talutti -Neliä kädestä, heidän jäljessään kulkivat Idrys, Gebr, Chamis, Dinah -ja Saba ja lopuksi kolmekymmentä emiirin sotamiestä. Muut jäivät -Khartumiin. - -Stas katseli ympäristöä ja ihmetteli, että niin lujasti varustettu -kaupunki oli antautunut, vaikka sillä oli niin turvallinen asema -Valkoisen ja Sinisen Niilin yhtymäkohdassa, että ainoastaan -etelästä päin saattoi maitse lähestyä kaupunkia. Sittemmin hän -sai kristityiltä vangeilta kuulla, että vesi oli silloin ollut -niin matalalla, että virtaan oli ilmaantunut hiekkasärkkiä, jotka -helpottivat luoksepääsyä. Varusväki oli menettänyt toiveensa avusta, -ja kun se sitä paitsi oli saanut kärsiä nälkää, se ei jaksanut -kestää villien laumain rynnäkköä. Kaupunki antautui ja sen asukkaat -tapettiin. - -Vaikka valloituksesta oli kulunut kuukausi, näkyi kaikkialla vielä -taistelun jälkiä. Kaupungissa oli sortuneita rakennuksia, ja -juoksuhaudat olivat täynnä ruumiita, joita kukaan ei aikonutkaan -haudata. Heidän kulkiessaan ylimenopaikalle Stas laski yli neljäsataa -ruumista. Mutta ne eivät saastuttaneet ilmaa, sillä Sudanin aurinko -paahtoi ne nopeasti muumioiksi. Ne näyttivät harmaalta pergamentilta, -ja oli mahdoton erottaa, mitkä niistä olivat eurooppalaisia, mitkä -egyptiläisiä, mitkä neekerejä. Ruumiitten välissä juoksenteli -sisiliskoja, jotka ihmisten kulkiessa ohi piiloutuivat nopeasti. - -Stas asettui kulkiessaan Nelin viereen siten, ettei tämä huomaisi -kauheata näkyä, ja käski tytön katsoa toisaalle, kaupunkiin päin. -Mutta sielläkin näkyi jotakin, mikä täytti tytön mielen pelolla. -Vangitut "englantilaiset" lapset ja Saba, jota Chamis talutti -köydestä, houkuttelivat luokseen väkijoukkoja, jotka yhä kasvoivat. -Tungos paisui pian siinä määrin, että heidän täytyi pysähtyä. -Joka puolelta kuului julmia huutoja. Pelottavat tatuoidut kasvot -kumartuivat Stasin ja Nelin yli. Monet villeistä nauraa kähisivät -ilosta nähdessään lapset, toiset huusivat vihaisesti kuin pedot, -purivat hammasta ja vääntelivät silmiään. Vihdoin he alkoivat uhata -lapsia ja yrittivät pistää heitä veitsillä. Kauhusta suunniltaan -Nel painautui Stasia vasten. Tämä suojeli tyttöä minkä taisi, mutta -luuli itsekin viimeisen hetkensä tulleen. Onneksi Tadhilkin arveli -villien tungeksivan liiaksi, ja hän käski toisten sotamiesten -ympäröidä lapset ja toisten armotta ruoskimalla karkottaa tunkeilevat -kauemmaksi. - -Virran yli kuljettaessa lapset huokasivat helpotuksesta. Stas -lohdutti Neliä selittämällä, että kun dervishit tottuvat heihin, he -lakkaavat uhkaamasta, ja että Smain suojelisi heitä. Mutta pikku Nel -oli tyrmistynyt niin kovasti väkijoukon uhkaavasta käytöksestä, että -hän puristautui kiinni Stasin käsivarteen eikä tahtonut hellittää. -Hän hoki kuin kuumeessa: "Minä pelkään! Minä pelkään!" - -Stas toivoi, että he mitä pikimmin joutuisivat Smainin käsiin. Tämä -tunsi heidät entuudestaan ja Stas oli ollut hänelle ystävällinen -Port Saidissa. Smain ei ollut ainakaan yhtä villi kun muut Sudanin -Dangalit, ja vankeus hänen talossaan saattaisi ehkä olla siedettävää. - -Nur-el-Tadhilin mieleen muistui, että hän sittenkin oli kuullut -puhuttavan jostakin Smainista, joka oli opettanut dervishejä ampumaan -egyptiläisiltä anastetuilla tykeillä ja josta sitten oli tullut -suuri orjanpyydystäjä. Tadhil neuvoi Idrystä etsimään emiiri Smainia -seuraavalla tavalla: - --- Kun kuulet iltapäivällä umbajan, norsunluisen torven äänen, -niin mene lasten kanssa rukouspaikalle, jossa profeetta joka päivä -rukoilee vahvistaakseen kansan uskoa. Siellä sinä saat nähdä paitsi -Mahdia kaikki jalosukuiset, kolme kalifia, pashat ja emiirit. Siellä -on Smainkin emiirien joukossa. - --- Entä mitä minä saan tehdä ja missä olla siihen saakka? - --- Saat olla sotilaitteni kanssa. - --- Jätätkö sinä meidät, Nur-el-Tadhil? - --- Minä lähden kalifi Abdullahin luo saamaan määräyksiä. - -Jonkin aikaa veneet lipuivat hiljaa eteenpäin. Kuului vain -airojen loisketta ja joskus krokotiilin pyrstön molskahdus. Näitä -vastenmielisiä eläimiä oli tullut etelästä Khartumiin, jossa -niillä oli runsaasti syötävää, sillä virrassa oli paljon ruumiita, -ei ainoastaan surmattuja kaupunkilaisia, vaan myöskin tauteihin -kuolleita mahdilaisia ja orjia. Kalifit olivat kyllä kieltäneet -saastuttamasta vettä, mutta heidän käskyään ei noudatettu, ja ne -ruumiit, joita krokotiilit eivät syöneet, kulkivat virran mukana -kasvot alaspäin Niilin kuudenteen koskipaikkaan, vieläpä Berberiin -saakka. - -Mutta Idrys ajatteli nyt muuta, ja jonkin ajan kuluttua hän virkkoi: - --- Emme ole tänään saaneet vielä mitään syödäksemme. Kuinka voimme -siis kestää rukoushetkeen saakka, ja kuka sitten antaa meille ruokaa? - --- Sinä et ole orja, vastasi Tadhil. -- Voithan siis mennä torille, -missä myydään ruokatavaroita. Sieltä saat kuivattua lihaa ja joskus -hirssiäkin, mutta niistä pitää maksaa paljon, sillä kuten sanoin, -Omdurmanissa kärsitään nälkää. - --- Mutta sillä aikaa pahat ihmiset voivat varastaa tai tappaa nämä -lapset. - --- Kyllä sotamiehet vartioivat. Ja jos annat jollekin heistä rahaa, -niin kyllä hän mielellään käy hakemassa sinulle ruokaa. - -Tämä neuvo ei ollut Idryksen mieleen, sillä hän kernaammin otti -kuin antoi rahaa. Mutta ennenkuin hän ehti ajatella vastausta, vene -karahti rantaan. - -Omdurman vaikutti lapsiin aivan toisin kuin Khartum, jossa -sankarillinen Gordon oli kaatunut. Siellä oli useampikerroksisia -kivitaloja, kuvernöörin palatsi -- mudirium -- kirkko, sairaala, -lähetystalo, asevarasto, kasarmi ja sekä suuria että pieniä -puutarhoja troopillisine kasvineen. Mutta Omdurman oli kuin suuri -leiri. Kaupungin itäpuolella oli Gordonin rakennuttama linnoitus. -Muuten oli niin kauas kuin silmä kantoi kartiomaisia, ruokokattoisia -majoja, joitten välillä oli piikkisiä pensasaitoja ja kujia. Olipa -jokunen telttakin, nähtävästi sotasaalista egyptiläisten leiristä. -Muutamat asunnot oli tehty siten, että bambusalkojen päähän oli -kiinnitetty palmumattoja suojaksi. Asukkaat menivät näet asumuksiinsa -vain sadetta ja auringonpaistetta pakoon. Muuten he elivät, söivät -ja askartelivat taivasalla. Siksi oli kaduilla sellainen hyörinä, -että sotilaiden oli vaikea päästä kulkemaan. Ennen oli Omdurman ollut -kurja kyläpahanen, mutta nyt siinä oli kolmattasataatuhatta asukasta, -orjat mukaan lukien. Mahdi ja hänen kalifinsa pelkäsivät tätä väen -paljoutta, etenkin kun nälkä ja kulkutaudit uhkasivat kansaa. Siksipä -lähetettiinkin alituisesti uusia joukkoja pohjoiseen valloittamaan -Egyptin hallitukselle uskollisia kyliä ja kaupunkeja. - -Valkoihoisten lasten näkeminen herätti täälläkin ihmetystä ja -huutoja, mutta väkivaltaisuus ei uhannut heitä yhtä pahasti kuin -Khartumissa, ehkä siksi, että Mahdi oli niin lähellä. Kansa oli myös -tottunut näkemään valkoihoisia, joita oli tuotu vankina Khartumista. - -Omdurmanissa Stas ja Nel näkivät helvetin maan päällä. He näkivät -eurooppalaisia ruoskittavan ja rääkättävän ja ennen mukavasti -eläneiden valkoihoisten naisten ja lasten kerjäävän ruokaa. -Kuin kummitukset nämä laihat, kärsimyksistä sinistyneet ihmiset -harhailivat ympäriinsä tuskainen epätoivon ilme kasvoilla. -Punatauti ja lavantauti olivat levinneet hirveästi, mutta pahiten -raivosi isorokko. Sairaita makasi asumusten kynnyksillä ja vangit -raahasivat kuolleita kaupungin ulkopuolelle haudatakseen ne sinne -hiekkaan. Mutta niitten todellinen hauta oli hyeenan kita. Kaupungin -yläpuolella lenteli haukkoja, joiden siipien varjot lankesivat -valkoiselle hiekalle. - -Kun Stas näki kaiken tämän, hän ajatteli, että hänelle ja Nelille -olisi parasta kuolla mitä pikimmin. - -Mutta tässäkin kurjuuden ja paheen kaaoksessa kukki hyväsydämisyys -kuin kalpea kukkanen lian keskellä. Omdurmanissa oli kourallinen -kreikkalaisia ja kopteja, jotka Mahdi oli säästänyt koska tarvitsi -heitä. He saivat kulkea vapaasti tehden kauppaa ja toimittaen -muita asioita. Toiset heistä olivat Mahdin virkamiehiä ja se -kohotti heidän arvoaan kansan silmissä. Eräs näistä kreikkalaisista -poikkesi Tadhilin osaston asumukselle ja kysyi mistä valkoihoiset -lapset olivat. Saatuaan kuulla, että heidät oli ryöstetty ja tuotu -tänne Fajumista, hän lupasi puhua siitä Mahdille. Hän nyökytti -osaaottavasti päätään Nelille ja antoi kummallekin kourallisen -kuivattuja viikunoita ja hopearahan, jossa oli Maria Teresian kuva. -Sitten hän varoitti sotamiehiä tekemästä lapsille pahaa ja poistui -virkkaen englanniksi tytölle: "Poor little bird!" (Pienoinen lintu -parka.) - - - - -17 - - -Mutkikasta katua pitkin he saapuivat vihdoin torille, joka oli -keskellä kaupunkia. Matkalla he näkivät silvottuja rikoksentekijöitä, -joilta oli isketty toinen käsi tai jalka poikki. Tottelemattomuudesta -ja oikeuksien loukkaamisesta rangaistiin hirvittävästi, ja yksinpä -tupakoimisesta ruoskittiin verille tai tajuttomaksi. Mutta kalifit -noudattivat määräyksiä vain ulkonaisesti, sillä kotonaan he sallivat -itselleen mitä hyvänsä, joten rangaistus kohtasi ainoastaan -köyhää kansaa. Vallanpitäjät keräsivät itselleen omaisuutta minkä -ennättivät, ja kun Omdurmanissa oli puute ruokavaroista, uhkasi -nälkäkuolema kansaa. - -Ensimmäisenä kiintyi lasten huomio keskelle toria bambuseipääseen -pistettyyn ihmisen päähän. Kun Stas sai kuulla, että pää oli kenraali -Gordonin, tuska ja polttava kostonhalu valtasivat hänen mielensä. -Noin siis kuoli sankari, moitteeton ritari, oikeudenmukainen ja -Sudanissakin pidetty mies. Englantilaiset eivät olleet tulleet -ajoissa apuun, ja he olivat perääntyneet jättäen kenraalin ruumiin -raakalaisten häväistäväksi. - -Stas menetti luottamuksensa englantilaisiin. Tähän saakka hän oli -kuvitellut Englannin pienimmästäkin vääryydestä rupeavan sotaan -vaikka koko maailmaa vastaan. Syvällä hänen sielussaan oli piillyt -toivo, että vaikka takaa-ajo ei ollut tähän mennessä onnistunut, -niin urheat englantilaiset rykmentit hyökkäsivät aina Khartumiin -saakka, vieläpä kauemmaksikin pelastamaan Rawlisonin tytärtä. Nyt hän -näki Khartumin ja koko maan Mahdin käsissä ja Egyptin samoin kuin -Englannin hallituksen vähät välittävän eurooppalaisista vangeista. - -Hän ymmärsi joutuneensa Nelin kanssa kuiluun, josta heidän oli -vaikea nousta, ja tämä ajatus sekä hänen Omdurmanissa näkemänsä -väkivallanteot saivat hänet epätoivoon. Mitään ajattelematta hän -katseli ympärilleen, kun Idrys osteli ruokavaroja. Etupäässä naiset -myyskentelivät dshubeja, akaasiakumia, vesimeloneja, lasihelmiä, -tulikiveä ja kaikenlaisia mattoja. Ruokamyymälöitä oli vähän ja -niitten ympärillä tunkeili ostajia. Mahdilaiset ostivat kalliista -hinnasta kuivattua lihaa, sekä naudan että villieläinten. Taateleita, -viikunoita ja durraa ei ollut nimeksikään. Muutamin paikoin myytiin -hunajavettä ja jonkinlaista olutta. Idrys tuli levottomaksi -huomatessaan, että hintojen ollessa näin korkeat hänen Fatmalta -saamansa rahat hupenisivat pian ylläpitoon, ja sitten olisi kerjuu -edessä. Hän pani nyt kaiken toivonsa Smainiin, ja ihmeellistä kyllä, -hän nyt todella luotti kokonaan Smainin apuun. - -Noin tunnin kuluttua palasi Nur-el-Tadhil kalifi Abdullahin luota. -Hänet oli kaiketi otettu huonosti vastaan, koska hän oli pahalla -tuulella. Kun Idrys kysyi, oliko hän kuullut mitään Smainista, hän -vastasi äreästi: - --- Hölmö, luuletko, ettei kalifilla ja minulla ole muuta tehtävää -kuin etsiä sinun Smainiasi? - --- Mitä sinä nyt aiot tehdä minulle? - --- Tee itse, mitä haluat. Olen sallinut sinun olla yötä talossani ja -antanut sinulle paljon hyviä neuvoja, mutta nyt en enää tahdo olla -missään tekemisissä kanssasi. - --- Entä missä saan olla yötä? - --- Se on minulle yhdentekevää. - -Sen sanottuaan Tadhil kokosi sotamiehensä ja lähti. Vaivoin Idrys sai -hänet suostumaan lähettämään torille kamelit ja lopun karavaanista -sekä ne arabit, jotka, olivat yhtyneet heihin Assuanin ja Wadi-Halfan -välillä. - -Nyt ei kukaan tiennyt, mitä oli tehtävä. Beduiinit alkoivat riidellä -Idryksen ja Gebrin kanssa väittäen näiden houkutelleen heidät mukaan -ja luvanneen aivan toisenlaisen vastaanoton. Kotvan riideltyään ja -neuvoteltuaan he ryhtyivät rakentamaan majoja, joissa voisivat olla -yötä, mutta muuten he uskoivat itsensä kohtalon haltuun. - -Majojen tekeminen kävi sudanilaisilta ja neekereiltä nopeasti. Sen -jälkeen lähtivät kaikki rukouspaikalle, vain Chamis jäi majoille -valmistamaan illallista. Rukouspaikalle oli helppo osata seuraten -väkijoukkoja, joita virtasi joka puolelta. Paikka oli avara ja -ympäröity osaksi pensasaidalla, osaksi savimuureilla. Keskellä oli -puinen koroke, jolta käsin profeetta opetti kansaa. Korokkeelle oli -levitetty lampaantaljoja Mahdia, kalifeja ja huomatuimpia sheikkejä -varten. Kahden puolen oli emiirien lippuja, jotka hulmusivat tuulessa -loistaen erilaisin värein kuin suuret kukkaset. Dervishien sankat -rivit ympäröivät paikan kaikilta neljältä puolelta ja kauempana oli -läpäisemätön keihäsmetsä. - -Idrykselle, Gebrille ja karavaanin muille jäsenille oli onneksi, että -heidät luettiin emiirin seurueeseen kuuluviksi, sillä he pääsivät -paikkaa ympäröivän väkijoukon ensi riveihin. - -Mahdin tulo ilmoitettiin umbajalla, mutta kun hän ilmaantui näkyviin, -syntyi helvetillinen hälinä. Sanomaton innostus valtasi joukot. -Toiset lankesivat polvilleen, toiset huusivat täyttä kurkkua: -"Jumalan lähettämä! Voittoisa! Armollinen!" Tätä kesti kunnes Mahdi -astui saarnatuoliin. Seurasi kuolonhiljaisuus, profeetta nosti -kätensä, painoi peukalot korviinsa ja rukoili. - -Lapset seisoivat lähellä ja näkivät hänet hyvin. Hän oli -keski-ikäinen mies, pöhöttyneen lihava ja hyvin tumma. Stas huomasi, -että hänen kasvonsa olivat tatuoidut. Toisessa korvalehdessä riippui -suuri norsunluinen rengas. Hänellä oli yllään valkoinen viitta ja -pieni päähine. Hän oli avojaloin, sillä noustuaan korokkeelle hän oli -ottanut punaiset saappaansa jalasta ja asettanut ne lampaantaljan -viereen. Hänen pukunsa oli mahdollisimman yksinkertainen. -Toisinaan toi tuulenhenkäys hänestä väkevää santelin hajua, jota -uskovaiset ahnaasti vetivät sieraimiinsa. Stas oli kuvitellut -aivan toisenlaiseksi tuon kauhean profeetan, joka oli ryöstänyt ja -murhannut niin monta tuhatta ihmistä. Nähdessään nyt nuo lihavat -kasvot, lempeän ilmeen, kyynelkimalteiset silmät ja hymyilevän suun -hän ei voinut olla ihmettelemättä. Pojan mielestä sellaisen miehen -hartioille sopisi paremmin hyeenan tai krokotiilin pää, mutta hän -näkikin sen sijaan edessään turpean melonin, joka suuresti muistutti -täysikuuta. - -Profeetta alkoi saarnansa. Hänen syvä ja soinnukas äänensä kajahti -yli rukouspaikan niin selvänä, että uskovaiset kuulivat joka sanan. -Hän puhui ensin rangaistuksista, joilla Jumala kurittaa niitä, jotka -eivät noudata Mahdin käskyjä ja jotka salaavat saalista, juovat -itsensä päihdyksiin, varastavat, auttavat taistelussa vihollista -tai polttavat tupakkaa. Näitten rikosten tähden Allah on lähettänyt -keskuuteemme nälän ja sen taudin, joka tekee kasvot kuparinruskean -vahan kaltaiseksi. Elämämme täällä maan päällä on kuin reikäinen -vesisäkki. Rikkaus ja loisto valuvat hiekkaan, joka peittää kuolleet. -Mutta paratiisin portit avautuvat vain voittajille. Ken vihollisen -voittaa, se saa anteeksiantamuksen. Ken heittää henkensä uskon -tähden, se voittaa iankaikkisen elämän. Onnelliset, tuhannesti -onnelliset ovat ne, jotka jo ovat kaatuneet!... - --- Me tahdomme kuolla uskon puolesta! vastasi väkijoukko hurjasti -huutaen. - -Syntyi taas helvetillinen hälinä. Umbajat ja rummut soivat, soturit -löivät miekan miekkaa ja keihään keihästä vasten. Sotaisa innostus -yltyi kuin tuli. Toiset huusivat: "Uskomme on voittava!", toiset: -"Kuolon kautta paratiisiin!" - -Stas käsitti nyt, miksi egyptiläinen sotaväki ei ollut pystynyt -voittamaan näitä villejä laumoja. - -Kun profeetta kohotti kätensä, hiljaisuus palasi. Hän kertoi -näyistään ja kutsusta, jonka Jumala oli hänelle antanut. Allah oli -käskenyt hänen puhdistaa uskon ja levittää sen kaikkialle maailmaan. -Ken ei tunnusta häntä Mahdiksi, pelastajaksi, on tuomittu ikuiseen -kadotukseen. Maailmanloppu on jo lähellä, mutta hänen uskolaistensa -velvollisuus on sitä ennen valloittaa Egypti, Mekka ja kaikki ne -merentakaiset maat, joissa pakanoita asuu. Se on Jumalan tahto, eikä -kukaan voi sitä muuttaa. - -Profeetta ojensi kätensä väkijoukkoa kohti ja lopetti näin sanoen: - --- Minä, pelastaja, Jumalan palvelija, siunaan pyhän sodan ja teidät, -soturit. Minä siunaan teidän kärsimyksenne, haavanne ja kuolemanne. -Minä siunaan voiton ja itken teitä kuin isä, joka teitä rakastaa... - -Hän hyrskähti itkuun. - -Melu ja ulvonta kiihtyi, kun profeetta astui alas saarnatuolista. -Kaikki itkivät. Kalifit Abdullah ja Ali-Uled-Helu tarttuivat -profeetan käsivarsiin ja taluttivat hänet lampaantaljalle, jolle hän -polvistui. - -Idrys kysyi hätäisesti Stasilta, oliko Smain emiirien joukossa. - --- Ei, vastasi poika, joka turhaan etsi tuttuja kasvoja. -- En näe -häntä missään. Ehkä hän on kaatunut Khartumin rynnäkössä. - -Päivä painui jo länteen, kun Mahdi nousi ja läksi kotiinsa. Lapset -saattoivat nyt nähdä missä määrin dervishit palvelivat profeettaansa, -sillä suuret joukot seurasivat häntä ja raapivat niitä kohtia maasta, -missä oli Mahdin jalan jälki. Sitä tehdessään he sysivät ja löivät -toisiaan, sillä he uskoivat, että sellainen maa suojelee terveitä ja -parantaa sairaita. - -Rukouskenttä tyhjeni hitaasti. Idrys ei tiennyt, mitä tehdä, ja hän -oli juuri aikeissa palata lasten ja muitten matkatoveriensa kanssa -yömajoille ja Chamiksen luo, kun kreikkalainen, joka oli aamulla -antanut lapsille taateleita ja rahaa, ilmaantui yhtäkkiä heidän -eteensä. - --- Olen puhunut teistä Mahdille, hän virkkoi arabiankielellä, -- ja -profeetta tahtoo nähdä teidät. - --- Kiitos Allahille ja sinulle, herra! huudahti Idrys. -- Ehkä me -löydämme Smaininkin Mahdin luota? - --- Smain on Fashodassa, vastasi kreikkalainen. Sitten hän kääntyi -Stasin puoleen ja sanoi englanniksi: - --- Profeetta mahdollisesti ottaa teidät suojelukseensa; olen -nimittäin koettanut vaikuttaa häneen siihen suuntaan. Sanoin, että -siten hänen armeliaisuutensa maine leviäisi valkoihoisten kansain -keskuuteen. Täällä tapahtuu kauheita asioita, ja jollei hän ota -suojellakseen teitä, niin te voitte kuolla nälkään, kulkutauteihin -tai roistojen käden kautta. Mutta teidän pitää voittaa hänet -puolellenne, ja se riippuu sinusta. - --- Mitä minun pitää tehdä, herra? kysyi Stas. - --- Kun astut hänen eteensä, polvistu, ja jos hän tarjoaa kätensä, -suutele sitä ja pyydä, että hän ottaisi teidät siipiensä suojaan. - -Samassa kreikkalainen keskeytti puheensa ja kysyi: - --- Eikö kukaan noista miehistä ymmärrä englanninkieltä? - --- Ei. Chamis jäi majaan, Idrys ja Gebr ymmärtävät vain muutamia -yksityisiä sanoja, mutta muut eivät rahtuakaan. - --- Hyvä on. Kuuntele tarkkaavaisesti, sillä sinun pitää valmistautua -kaiken varalle. Mahdi on luultavasti valmis suojelemaan sinua, -jos sinä käännyt hänen uskoonsa. Vastaa hänelle suoraan, että -suostut siihen ja että heti hänet nähtyäsi armon käsittämätön valo -lankesi sinun päällesi. Muista: "armon käsittämätön valo"... Se on -oleva hänelle mieluista ja hän saattaa ottaa sinut mulaxemiinsa, -yksityiseen palvelijakuntaansa. Siinä tapauksessa saatte mukavat olot -ja kaikenlaisia etuja, jotka varjelevat teitä taudeista... Jos toisin -menettelet, voit saattaa vaaraan pikku tyttösen ja minutkin, joka -tahdon parastanne. Ymmärrätkö? - -Stas puri hammasta eikä vastannut. Hänen kasvonsa jäykistyivät ja -silmänsä synkkenivät. Kreikkalainen huomasi sen ja jatkoi: - --- Minä tiedän, poikaseni, että se on vaikeata, mutta se on ainoa -keino. Kaikki, jotka ovat Khartumin verilöylystä pelastuneet, ovat -omaksuneet Mahdin opin. Ainoastaan muutamat katoliset papit ja -diakonissat eivät ole suostuneet siihen, mutta heidän asemansa on -aivan toinen. Koraani kieltää surmaamasta hengellisiä, eikä heitä -ainakaan uhkaa väkivaltainen kuolema, vaikka heidän asemansa muuten -onkin kauhea. Muilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kääntyä -Mahdin uskoon. Näin ovat tehneet saksalaiset, italialaiset, koptit, -englantilaiset, kreikkalaiset... minä itse... - -Ja hiljentäen ääntään hän lisäsi: - --- Minun ei tarvitse sanoa, että emme ole luopioita, uskottomia. -Hengessään jokainen on pysynyt sellaisena kuin oli... Jumala näkee -sen. Ylivoiman edessä on taivuttava, vaikka vain ulkonaisesti... -Ihmisen velvollisuus on suojella henkeään. Muista, ettei ainoastaan -oma elämäsi, vaan myöskin pikku ystävättäresi elämä on sinun -käsissäsi. Minä uskallan vakuuttaa sinulle, että kun Jumala vapauttaa -sinut tästä asemasta, sinä et soimaa itseäsi eivätkä muutkaan sitä -tee. - -Puhuessaan näin kreikkalainen petti ehkä itseään, mutta erehtyi -myöskin Stasin sanattomuuteen nähden. Hän tahtoi vielä rohkaista -poikaa. - --- Tämä on Mahdin talo, hän sanoi. -- Hän asuu mieluummin näissä -puuhökkeleissä Omdurmanissa kuin Khartumissa, jossa voisi asettua -kenraali Gordon-vainajan palatsiin. Ole nyt rohkea! Älä menetä -mielenmalttiasi! Älä luule, että Mahdi huutaa sinulle kuin peto. Ei! -Hän hymyilee aina, vieläpä silloinkin, kun ei ajattele mitään hyvää. - -Sen sanottuaan kreikkalainen huusi talon edessä tunkeilevalle -joukolle, että se tekisi tietä profeetan "vieraille". - - - - -18 - - -Kun he astuivat sisään, makasi Mahdi pehmeällä lavitsalla vaimojensa -ympäröimänä, joista kaksi piteli strutsinsulkaisia viuhkoja ja -kaksi raaputteli hänen jalkapohjiaan. Paitsi vaimoja olivat kalifit -Abdullah ja Sherif läsnä. - -Nähdessään tulijat profeetta työnsi vaimonsa syrjään ja nousi -lavitsalle istumaan. Idrys, Gebr ja molemmat beduiinit lankesivat -kasvoilleen kädet ristissä rinnalla. Kreikkalainen vilkaisi Stasiin, -jotta tämä tekisi samoin, mutta poika ei ollut näkevinään häntä, -kumarsi vain ja jäi seisomaan. Stasin kasvot olivat kalpeat, mutta -silmissä oli voimakas loiste, ja koko hänen ryhdikkäästä asennostaan -saattoi huomata, että hän oli voittanut itsessään jotakin ja saanut -varmuuden, josta ei tinkisi. Kreikkalainen oli nähtävästi ymmärtänyt -sen, koska oli kovin levoton. - -Mahdi silmäili ohimennen lapsia, otti lihaville kasvoilleen -tavanmukaisen hymyilevän ilmeensä ja kääntyi ensin Idryksen ja Gebrin -puoleen. - --- Olette tulleet kaukaa pohjoisesta, hän virkkoi. Idrys kosketti -otsallaan lattiaa ja vastasi: - --- Niin olemme, oi Mahdi! Kuulumme Dangalien sukuun ja sentähden -olemme jättäneet Fajumin ja tulleet tänne saadaksemme polvistua -jalkojesi juureen. - --- Olen nähnyt teidät erämaassa. Se oli kauhea matka, mutta minä -lähetin enkelin, joka vartioi ja suojeli teitä vääräuskoisilta. Te -ette nähneet enkeliä, mutta hän liiteli teidän yläpuolellanne. - --- Minä kiitän sinua, pelastaja. - --- Ja te olette tuoneet nämä lapset Smainille, jotta hän saisi näillä -vaihtaa vapaaksi omaisensa, jotka ovat turkkilaisten vankina Port -Saidissa. - --- Me tahdomme palvella sinua. - --- Ken palvelee minua, se palvelee omaa pelastustaan. Te olette siis -avanneet itsellenne tien paratiisiin. Fatma on minun sukulaiseni... -mutta minä sanon teille, että kun olen valloittanut koko Egyptin, -silloin saavat Fatma ja hänen lapsensakin vapautensa. - --- Tee näille lapsille mitä haluat, sinä siunattu!... - -Mahdi sulki silmänsä, avasi ne jälleen, hymyili hyväntahtoisesti ja -sanoi viitaten Stasia luokseen: - --- Tule tänne, poika. - -Stas astui muutaman askelen tarmokkaasti kuin sotamies, kumarsi -uudestaan, ojensihe aivan suoraksi, katsoi Mahdin silmiin ja odotti. - --- Oletteko iloisia, kun jouduitte luokseni? kysyi Mahdi. - --- Emme, profeetta. Meidät on vastoin tahtoamme ja väkivaltaisesti -viety isiltämme. - -Tämä suora vastaus vaikutti tyrmistyttävästi sekä hymyilevään -tyranniin että muihin läsnäolijoihin. Kalifi Abdullah rypisti -kulmakarvansa, kreikkalainen puri viiksiään ja puristi käsiään -nyrkkiin, mutta Mahdi hymyili yhä. - --- Te olette nyt totuuden lähteellä, hän sanoi. -- Tahdotko juoda -siitä lähteestä? - -Seurasi hetken vaitiolo. Kun Mahdi luuli, ettei poika ymmärtänyt -hänen kysymystään, hän toisti selvemmin: - --- Tahdotko tunnustaa minun oppini omaksesi? - --- Profeetta, sanoi Stas, -- minä en tunne sinun oppiasi. Jos minä -nyt tunnustaisin sen omakseni, niin tekisin sen pelosta niin kuin -arka ja kehno ihminen. Mutta pitäisitkö sinä siitä, että oppisi saisi -yhden aran ja kehnon tunnustajan lisää? - -Sanoessaan tämän Stas katsoi Mahdia silmiin. - -Seurasi niin syvä hiljaisuus, että saattoi kuulla kärpäsen lennon. - -Mutta samalla tapahtui jotakin tavatonta. Mahdi hämmentyi eikä -osannut heti vastata. Hymy katosi hänen kasvoiltaan ja sijaan nousi -mielipahan ilme. Hän ojensi kätensä, otti hunajavedellä täytetyn -vesimelonin kuoren ja alkoi juoda. Nähtävästi hän teki näin -saadakseen aikaa ajatella ja peittääkseen hämminkinsä. - -Mutta urhea poika seisoi pää pystyssä ja odotti tuomiota. Hänen -laihtuneet ja erämaan tuulen ahavoittamat poskensa punoittivat, -hänen silmänsä säihkyivät ja innostus pyörrytti. "Kaikki muut", hän -ajatteli, "ovat tunnustaneet hänen oppinsa omakseen, mutta minä en -kiellä uskoani enkä myy sieluani". Pelko uhkarohkeuden seurauksista -katosi hänen mielestään ja sijaan tuli ilo ja ylpeys. - -Mahdi oli pannut vesimelonin kuoren pois ja kysyi: - --- Sinä siis hylkäät minun oppini? - --- Olen kristitty niinkuin isänikin. - --- Ken sulkee korvansa Jumalan ääneltä, sanoi Mahdi hitaasti -muuttuneella äänellä -- kelpaa vain poltettavaksi kuin puu. - -Ankaruudestaan ja julmuudestaan kuuluisa kalifi Abdullah irvisti, -niin että hänen valkoiset hampaansa näkyivät kuin petoeläimellä, ja -sanoi: - --- Poika puhuu julkeasti. Rankaise häntä, herra, tai anna minun -kurittaa häntä. - --- Nyt se on tapahtunut, ajatteli Stas. - -Mutta Mahdi toivoi, että hänen armeliaisuutensa maine leviäisi ympäri -maailman. Hän ajatteli, että liian ankara tuomio, etenkin näin pientä -poikaa kohtaan, voisi olla hänen maineelleen vahingoksi. Jonkin aikaa -profeetta kuljetti rukousnauhansa helmiä sormiensa välissä ja lausui -sitten: - --- Ei, nämä lapset on tuotu Smainille. En ryhdy minkäänlaiseen -yhteyteen vääräuskoisten kanssa, mutta lapset lähetettäköön -Smainille. Se on minun tahtoni. - --- Tapahtukoon niin! vastasi kalifi. - -Mahdi osoitti Idrystä, Gebriä ja beduiineja. - --- Palkitse heitä minun puolestani, Abdullah, sillä he ovat tehneet -pitkän ja vaarallisen matkan palvellakseen Jumalaa ja minua. - -Sitten Mahdi antoi merkin, että he saivat mennä. - -Kun he olivat taas ulkona pimeällä rukouspaikalla, tarttui -kreikkalainen Stasin hartioihin ja ravisti poikaa vihaisesti ja -epätoivoissaan. - --- Kirottu! sinä surmaat tahallasi tuon viattoman pikku tytön, ärähti -hän ja osoitti Neliä, -- saatat itsesi ja ehkäpä minutkin perikatoon. - --- En voinut muuta, Stas vastasi. - --- En voinut! Tiedä, että olette tuomitut toiselle matkalle, joka -on sata kertaa edellistä pahempi. Se on kuolemaksi -- ymmärrätkö? -Fashodassa kuume tappaa teidät viikon kuluessa. Mahdi tietää kyllä, -miksi hän lähettää teidät Smainin luo. - --- Omdurmanissa me kuolisimme myöskin. - --- Se ei ole totta! Mahdin talossa, ylellisyydessä ja mukavuudessa -te ette kuolisi. Ja hän oli taipuvainen suojelemaan teitä. Minä -tiedän aivan varmasti, että hän oli suostuvainen. Kauniistipa sinä -minut palkitsit, vaikka puolustin teitä. Mutta tee nyt, mitä tahdot! -Abdullah lähettää viikon kuluttua kamelipostin Fashodaan. Siihen -mennessä voitte tehdä, mitä haluatte! Minua ette enää näe!... - -Hän poistui. - -He menivät pimeitä katuja pitkin majoilleen. He kulkivat kauan, sillä -kaupunki oli laaja. Nel alkoi uupua; nälkä, pelko ja jännitys olivat -kuluttaneet hänen voimansa. Idrys ja Gebr hoputtivat häntä kävelemään -nopeammin, mutta pian hänen jalkansa herpaantuivat kokonaan. Silloin -Stas otti hänet syliinsä ja kantoi eteenpäin. Poika olisi nyt -tahtonut selittää Nelille, miksi hän ei voinut menetellä toisin, -mutta hänen ajatuksensa olivat lamassa ja hän toisteli vain: "Nel, -Nel, Nel..." ja painoi tyttöä rintaansa vasten. - -Kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, nukahti Nel uupumuksesta hänen -käsivarsilleen. Stas kulki ääneti syvässä hiljaisuudessa, jota vain -Idryksen ja Gebrin keskustelu häiritsi. Nämä olivat hyvin iloisia, ja -se oli onneksi Stasille, sillä muuten he olisivat rangaisseet häntä, -kun hän oli puhunut niin julkeasti Mahdille. Mutta odotettavissa -oleva palkinto kiehtoi heidän mieliään siinä määrin, etteivät he -osanneet ajatella mitään muuta. - --- Tunsin itseni sairaaksi, Idrys sanoi, -- mutta nähdessäni -profeetan minä parannuin. - --- Hän on kuin palmu erämaassa, kuin kylmä vesi kuumana päivänä, ja -hänen sanansa ovat kuin kypsät taatelit, Gebr vastasi. - --- Abdullah antaa meille runsaat lahjat, sillä Mahdin tahto on pyhä. - --- Bismillah! Tapahtukoon, mitä sanot! virkkoi toinen beduiineista, - -Gebr uneksi suuresta kamelilaumasta, sarvikarjasta, hevosista ja -säkeistä, jotka olisivat täynnä piastereita. - -Näistä unelmista herätti hänet Idrys. Tämä osoitti Stasia, joka -kantoi nukkuvaa Neliä, ja kysyi: - --- Mutta mitä me teemme tuolle paarmalle ja tuolle kärpäselle? - --- Smain palkitkoon meitä erikseen heistä. - --- Mutta profeetta sanoi, ettei hän rupea mihinkään yhteyteen -vääräuskoisten kanssa, eikä Smain välitä siis enää lapsista. - --- Siinä tapauksessa on vahinko, etteivät he joutuneet kalifin -käsiin. Hän olisi opettanut tuolle penikalle, mitä on totuuden ja -Jumalan valitun vastustaminen. - --- Mahdi on hyväsydäminen, Idrys sanoi. Hetken ajateltuaan hän lisäsi: - --- Kun Smain on saanut nämä lapset, hän voi olla varma, etteivät -turkkilaiset eivätkä englantilaiset surmaa hänen omia lapsiaan eikä -Fatmaa. - --- Ehkä hän palkitseekin meitä? - --- Ehkä. Ottakoon Abdullahin posti heidät mukaansa Fashodaan, niin -olemme vapaat heistä, ja kun Smain sitten tulee tänne, puhumme -hänelle palkinnosta. - --- Aiot siis jäädä Omdurmaniin? - --- Allah? Eikö matka Fajumista Khartumiin riitä sinulle? Nyt voimme -levähtää. - -Yömajat eivät olleet enää kaukana. Mutta Stasin askelet alkoivat -hidastua, sillä hänenkin voimansa alkoivat ehtyä. Nel painoi häntä, -niin kevyt kuin olikin. Sudanilaiset, jotka halusivat lepoa, huusivat -pojalle, että tämä kulkisi nopeammin, ja löivät häntä päähän. Gebr -jopa pisti häntä veitsen kärjellä olkapäähän. Poika kärsi tämän -ääneti ja koetti vain suojella pikku sisarta. Vasta kun toinen -beduiineista iski häntä niin kovasti, että hän oli kaatua, sanoi hän -heille hammasta purren: - --- Meidän on määrä päästä elävänä Fashodaan. Nämä sanat vaikuttivat -arabeihin, sillä he eivät uskaltaneet rikkoa Mahdin käskyä. Lasten -onneksi alkoi Idrystä yhtäkkiä pyörryttää niin kovasti, että hänen -täytyi nojautua Gebriin. Hetken kuluttua pyörrytys meni ohi, mutta -sudanilainen oli peloissaan ja virkkoi: - --- Allah! En voi hyvin! Kunpa en vain sairastuisi! - --- Olet nähnyt Mahdin, et sinä siis sairastu. Vihdoin he saapuivat -perille. Stas oli koonnut viimeiset voimansa ja antoi Nelin vanhan -Dinahin huostaan. Tämä ei myöskään voinut hyvin. Kuitenkin hän oli -valmistanut pikku neidille mukavan lepopaikan. - -Kun sudanilaiset olivat syöneet hiukan raakaa lihaa, he heittäytyivät -väsyneinä levolle. He eivät antaneet Stasille syötävää, mutta vanha -Dinah työnsi hänelle kourallisen durraa, jota oli salaa ottanut -kameleilta. - -Mutta Stasin mieli ei tehnyt levätä eikä syödä. Hänen osakseen tullut -taakka oli todella liian raskas. Hän tunsi menetelleensä oikein, kun -epäsi Mahdin armon, joka olisi täytynyt maksaa uskonsa kieltämisellä, -mutta samalla hän ajatteli, että oli syössyt perikatoon rakastamansa -pikku ystävättären ja sisaren. - -Kun kaikki nukkuivat, hyrskähti Stas itkemään. Hän itki kauan kuin -lapsi. Ja lapsi hän oikeastaan vielä olikin. - - - - -19 - - -Käynti Mahdin luona ja keskustelu hänen kanssaan eivät olleet -parantaneet Idrystä, sillä samana yönä hän sairastui vaikeasti ja -oli aamulla tajuttomassa tilassa. Chamis, Gebr ja molemmat beduiinit -saivat käskyn tulla kalifin luo, joka piti heitä pitkän aikaa luonaan -ylistäen heidän rohkeuttaan. Mutta he palasivat takaisin huonolla -tuulella ja vihaisina, sillä he olivat odottanet runsaita palkintoja, -mutta Abdullah antoikin heille kullekin vain yhden Egyptin punnan ja -hevosen. - -Beduiinit rupesivat riitelemään Gebrin kanssa ja siitä oli syntyä -tappelu. Vihdoin he päättivät matkustaa kamelipostin mukana Fashodaan -ja vaatia Smainilta lisäkorvausta. Chamis liittyi heihin, sillä hän -arveli Smainista olevan enemmän hyötyä kuin jäämisestä Omdurmaniin. - -Nyt alkoi lapsille nälän ja kurjuuden täyttämä viikko, sillä Gebr -ei edes ajatellut pitää heistä huolta. Onneksi oli Stasilla ne -kaksi hopearahaa, jotka hän ja Nel olivat saaneet kreikkalaiselta. -Stas meni siis ostamaan taateleita ja riisiä. Sudanilaiset antoivat -hänen liikkua vapaasti, sillä he tiesivät, ettei hän voinut paeta -Omdurmanista eikä hän missään tapauksessa jättäisi pikku "bintiä". -Heti kun puolivillit dervishit näkivät eurooppalaiseen asuun puetun -pojan torilla, he ympäröivät hänet huutaen ja metelöiden. Onneksi -useat heistä tiesivät Stasin käyneen Mahdin luona, ja nämä estelivät -toisia hyökkäämästä pojan kimppuun. Tummaihoiset lapset heittivät -hiekkaa ja kiviä hänen päälleen, mutta hän ei välittänyt siitä. - -Torihinnat olivat korkeat. Stas ei pystynyt ostamaan taateleita, ja -suurimman osan riisistä otti Gebr muka sairaalle veljelleen. Kun Stas -teki vastarintaa, syntyi tappelu, jossa hävinnyt sai sinelmiä ja -kuhmuja. - -Chamiksen julmuus tuli nyt ilmi. Hän oli ystävällinen ainoastaan -Saballe ja hän ruokki sitä raa'alla lihalla, mutta lasten puutteesta -hän ei välittänyt, vaikka hän oli tuntenut lapset niin kauan ja -vaikka nämä olivat aina olleet ystävällisiä hänelle. Kun Stas pyysi -hiukan ruokaa Nelille, Chamis vastasi hymähtäen: - --- Mene kerjäämään. - -Ja Stasin todella täytyi muutamina seuraavina päivinä mennä -kerjäämään pelastaakseen Nelin nälkäkuolemalta. Aina se ei ollut -tuloksetonta. Toisinaan antoi joku entinen sotamies tai Egyptin -armeijan upseeri hänelle pari piasteria tai muutamia kuivattuja -viikunoita ja lupasi auttaa vielä seuraavanakin päivänä. Eräänä -päivänä hän tapasi lähetyssaarnaajan ja diakonissan. - -Kuultuaan lasten kohtalosta he itkivät ja jakoivat kaiken, mitä -heillä oli, vaikka he itsekin näkivät nälkää. He lupasivat myös käydä -tapaamassa lapsia majalla. - -Seuraavana päivänä he todella tulivat ja tahtoivat saada lapset -luoksensa siksi kunnes posti lähtee, mutta Gebr ja Chamis ajoivat -heidät ruoskilla pois. Sitten Stas tapasi heidät jälleen ja sai -riisiä ja kaksi kiniinipulveria, jotka lähetyssaarnaaja käski -säilyttämään visusti, sillä hän pelkäsi lasten sairastuvan Fashodassa -kuumetautiin. - --- Te joudutte nyt, hän sanoi, -- Valkoisen Niilin seuduille eli -niin sanotuille sudceille. Oksat ja lehvät patoavat siellä veden -virtaamasta, joki tulvii yli äyräidensä ja muodostaa suuria soita, -joilla kuumetauti kohtaa jopa neekereitä. Älkää milloinkaan maatko -paljaalla maalla ilman nuotiota. - --- Parempi olisi, kun kuolisimme kohta, sanoi Stas tuskaisena. - -Silloin lähetyssaarnaaja kohotti kärsivät kasvonsa kohti taivasta, -rukoili ja siunasi pojan sanoen: - --- Luota Jumalaan. Sinä et kieltänyt häntä, ja sen tähden Hänen -armonsa suojelee sinua. - -Stas koetti tehdä työtä. Kun hän kerran näki suuren joukon ihmisiä -rakentamassa savesta muuria kokouspaikan ympärille, hän liittyi -työntekijöihin. Nämä nauroivat hänelle, mutta illalla työtä johtava -vanha sheikki antoi hänelle kaksitoista taatelia. Stas oli iloinen -lahjasta, sillä taatelit ja riisi olivat ainoata sopivaa syötävää -Nelille, ja niitä oli Omdurmanissa hyvin vaikea saada. - -Ylpeästi hän toi ne pikku sisarelle. Hän antoi tälle kaiken, mitä -sai, ja eli itse viimeisen viikon melkein yksinomaan durralla, jota -otti kameleilta. Nel tuli iloiseksi mieliruoastaan, mutta hän tahtoi -jakaa ne Stasin kanssa. Hän nousi varpailleen, laski kätensä pojan -olkapäälle, katsoi häntä silmiin ja sanoi: - --- Stas, syö puolet! Syö nyt! - --- Minä olen syönyt jo, olen kylläinen, vastasi Stas ja hymyili, -mutta hänen täytyi purra huuliaan, jottei itku saisi valtaa, sillä -hänen oli nälkä. Hän päätti mennä seuraavanakin päivänä työhön, mutta -toisin kävi. - -Aamulla Abdullahin palvelija tuli ilmoittamaan, että kameliposti -lähtisi Fashodaan ja että Gebr, Chamis ja molemmat beduiinit -valmistautuisivat matkaan lasten kanssa. Gebr suuttui ja väitti, -ettei lähde, koska hänen veljensä on sairas ja jäisi ilman hoitoa, -ja vaikka Idrys olisi tervekin, niin ainakin he molemmat jäävät -Omdurmaniin. - -Palvelija vastasi: - --- Se on Mahdin tahto, eikä kalifi Abdullah, minun herrani, voi -siis muuttaa käskyään. Orja jääköön hoitamaan veljeäsi, mutta sinä -matkustat Fashodaan. - --- Minä menen ja sanon hänelle, etten lähde. - --- Kalifin luo pääsee vain se, jonka hän tahtoo tavata. Mutta jos -väkisin tunkeudut hänen luokseen, joudut hirsipuuhun. - -Sudanilainen oli nähnyt Omdurmanissa hirsipuita, jotka olivat murtua -hirtettyjen painosta ja joita ankaran Abdullahin käskystä joka päivä -koristettiin uusilla ruumiilla -- ja hän kauhistui. Ei auttanut muu -kuin matkustaa. - --- En saa enää nähdä Idrystä! ajatteli Gebr. Hänen pedonsydämessään -oli kuitenkin hiukan kiintymystä vanhempaan veljeen, sillä hän tuli -epätoivoiseksi ajatellessaan, että hänen täytyi jättää veljensä -sairastamaan. Chamis ja beduiinit lohduttivat häntä turhaan sillä, -että Fashodassa on ehkä paremmat olot kuin Omdurmanissa ja että -Smain palkitsee heitä runsaammin kuin kalifi oli tehnyt. Sanat -eivät pystyneet asettamaan Gebrin tuskaa ja raivoa, jonka hän purki -etupäässä Stasiin. - -Se päivä oli todellakin kärsimyksen päivä Stasille. Hän ei saanut -mennä torille eikä voinut siis ansaita eikä kerjätä mitään, vaan -hänen oli pakko orjan tavoin sitoa suuria matkamyttyjä, vaikka -olikin lopen uupunut nälästä ja voimien puutteesta. Hän oli melkein -varma, että kuolee matkalla, jollei Gebrin ruoskan iskuista, niin -väsymyksestä. - -Kaikeksi onneksi tuli hyväsydäminen kreikkalainen hyvästelemään -lapsia ja antamaan neuvoja. Hän toi heille myös kiniinipulveria, -lasihelmisen rukousnauhan ja vähän evästä. Saatuaan kuulla, että -Idrys on sairas, kreikkalainen kääntyi Gebrin, beduiinien ja -Chamiksen puoleen sanoen: - --- Tietäkää, että olen tullut tänne Mahdin käskystä. - -Kun he kuulivat sen, he koskettivat otsallaan maata. - --- Teidän täytyy antaa lapsille matkalla ruokaa, jatkoi -kreikkalainen, -- ja kohdella heitä hyvin. He saavat kertoa Smainille -teidän kohtelustanne, ja Smain kirjoittaa sitten profeetalle. Jos -sieltä tulee kirje, jossa teitä moititaan, tuo seuraava posti teille -kuolemantuomion. - -Uusi kumarrus oli ainoa vastaus. Gebr ja Chamis olivat nolon näköisiä. - -Kreikkalainen käski heidän poistua. Sitten hän sanoi lapsille -englanniksi: - --- Olen keksinyt tämän kaiken, sillä Mahdi ei ole antanut minulle -mitään määräystä teidän suhteenne. Mutta koska hän on sanonut, että -teidän pitää matkustaa Fashodaan, niin teidän pitää saapua elävinä -perille. Luullakseni kukaan noista ei pääse Mahdin eikä kalifin -puheille ennen matkalle lähtöä. - -Sitten hän sanoi Stasille erikoisesti: - --- Olen ollut sinulle suutuksissani ja olen vieläkin. Tiedätkö, että -olit vähällä syöstä minut perikatoon? Mahdi närkästyi minullekin ja -minun täytyi antaa Abdullahille suuri osa omaisuuttani voittaakseni -Mahdin armon, enkä tiedä auttaako se pitkäksikään aikaa. Missään -tapauksessa en tule auttamaan vankeja niinkuin tähän saakka. Mutta -minä säälin teitä ja etenkin (hän osoitti Neliä) häntä... Minulla on -samanikäinen tytär, jota rakastan enemmän kuin omaa elämääni. Hänen -tähtensä olen tehnyt kaiken tämän... Hän kantaa vieläkin povellaan -pientä hopeista ristiä... Hänellä on sama nimi kuin sinulla, pikku -tyttöseni. Jollei häntä olisi, kuolisin minäkin mieluummin kuin -eläisin tässä helvetissä. - -Hän liikuttui ja vaikeni hetkeksi hieroen kädellä otsaansa, ja alkoi -sitten puhua muusta: - --- Mahdi lähettää teidät Fashodaan siinä uskossa, että kuolette -siellä. Siten hän kostaa sinun itsepäisyytesi, poika, sillä sinä -olet loukannut häntä syvästi. Tällä tavalla menetellen hän ei menetä -armeliaisuuden mainetta. Sellainen hän on aina... Mutta kuka tietää, -kenet kuolema ensin korjaa! Abdullah antoi hänelle vihjeen lähettää -teidän mukaanne samat roistot, jotka ovat teidät varastaneetkin. Hän -on palkinnut heidät kitsaasti ja pelkää nyt, että se tulee yleisesti -tiedoksi. Teillä on nyt rasittava matka edessä. Te tulette kulkemaan -autioitten ja epäterveellisten seutujen kautta -- hoitakaa siis kuin -silmäteräänne niitä pulvereita, joita annoin teille matkalle. - --- Sanokaa kerran vielä Gebrille, ettei hän saa lyödä eikä pitää -Neliä nälässä, Stas pyysi. - --- Älkää pelätkö. Olen uskonut teidät sen vanhan sheikin huostaan, -joka kuljettaa postia. Hän on minun vanha tuttavani. Olen antanut -hänelle taskukelloni ja siten saanut hänet pitämään teistä huolta. - -Kreikkalainen alkoi hyvästellä. Hän sulki Nelin syliinsä, painoi -hänet rintaansa vasten ja lausui useampaan kertaan: - --- Jumala sinua siunatkoon, lapseni!... - -Sillä välin aurinko oli laskenut. Yö oli tähtikirkas. Pimeässä kuului -hevosten ja kuormattujen kamelien pärskyntää. - - - - -20 - - -Vanha sheikki Hatim piti kreikkalaiselle antamansa lupauksen ja -huolehti tunnollisesti lapsista. Matka Valkoisen Niilin vartta -ylöspäin oli rasittava. He ajoivat Ketain Ed-Ducim ja Kana seutujen -läpi, sivuuttivat Abban, Niilissä sijaitsevan metsäisen saaren, -jolla Mahdi oli asunut ennen sotaa dervishierakkona ontossa -puussa. Karavaanin täytyi usein kiertää papyrusta kasvavat vetiset -painanteet, niin sanotut suddit, joilta tuuli toi myrkyllistä huurua. -Englantilaiset insinöörit olivat aikoinaan tehneet laivaväylän halki -rämeiden, jotta laivat saattoivat kulkea Khartumista aina Fashodaan, -vieläpä ylemmäksi. Mutta nyt oli uoma mennyt umpeen ja vesi noussut -yli rantojen. Korkeata dshunglaa (pensasta ja ruohotiheikköä) -kasvoi virran kahden puolen. Dshunglasta kohosi termiittikekoja -ja jättiläispuita. Paikoin metsä ulottua virtaan saakka. Kuivilla -paikoilla oli akaasialehtoja. Ensimmäisinä viikkoina he näkivät -arabialaisia kyliä omituisine, pulleakattoisine taloineen, mutta -Abban takana oli Mustien maa. Se oli hyvin autiota, sillä dervishit -olivat vanginneet alkuperäisen neekeriväestön ja myyneet sen orjiksi -Sisä-Afrikan markkinoilla. Ne alkuasukkaat, joiden oli onnistunut -välttää orjuus piileskelemällä metsissä ja tiheiköissä, tuhosi -Valkoisen ja Sinisen Niilin seuduilla raivoava isorokko tai nälkä. -Sorgo-, maniokki- ja banaani-istutukset olivat dshunglan peitossa. -Villit eläimet lisääntyivät, kun niitä ei kukaan pyydystänyt. Illan -suussa lapset näkivät kaukaa elefantteja, jotka näyttivät liikkuvilta -luodoilta. Hatim, joka aikoinaan oli kaupitellut norsunluuta, -moksautti suullaan, huokasi ja kuiskasi Stasille luottamuksellisesti: - --- Mashallah! Mikä rikkaus! Mutta nyt täällä ei kannata metsästää, -koska Mahdi on kieltänyt englantilaisia kauppiaita tulemasta -Khartumiin, joten kukaan ei kysy norsunluuta, paitsi jotkut emiirit -joskus umbaha-torvia varten. - -He näkivät myös kirahveja, jotka karavaania säikkyen pakenivat kaula -huojuen. Goz-Abu-Gumasta eteenpäin näkyi yhä useammin puhveleita ja -antilooppeja, joita karavaanin kuljettajat kävivät metsästämässä -toivoen saavansa tuoretta lihaa; useimmin heillä oli huono -metsästysonni. - -Elintarvikkeita oli niukasti, sillä näiltä hävitetyiltä seuduilta -ei saanut viljaa, banaaneita eikä kalaa. Ennen olivat neekerit -kernaasti vaihtaneet ruokatavaroita lasihelmiin ja messinkilankaan. -Hatim ei antanut lasten nälkiintyä, mutta Gebriä hän sen sijaan piti -vähemmällä ruoalla. Kun tämä kerran yöllä löi Stasia, Hatim käski -panna sudanilaisen pitkälleen maahan ja lyödä häntä kolmekymmentä -kertaa bamburuo'olla jalkapohjiin. Rangaistu, joka kahtena seuraavana -päivänä joutui hiiviskelemään varpaisillaan, kirosi sitä hetkeä, -jolloin oli jättänyt Medinet-el-Fajumin. - -Stas oli aluksi iloinen siitä, että he olivat päässeet ruttoisesta -Omdurmanista ja että hän sai nähdä seutuja, joista hän oli aina -uneksinut. Hänen voimakas elimistönsä oli tähän saakka kestänyt -hyvin matkan rasitukset, ja runsaampi ravinto palautti tarmoa. Nyt -hän rupesi taas kuiskailemaan pikku siskon korvaan, että paeta -saattoi myös Valkoisen Niilin seuduilta. Tytön terveys huolestutti -häntä. Kolme viikkoa oli kulunut siitä, kun he olivat Omdurmanista -lähteneet, mutta Nel ei ollut vieläkään sairastunut kuumeeseen, -vaikka olikin laihtunut ja muuttunut kasvoiltaan yhä läpikuultavamman -näköiseksi; hänen kätösensä olivat kuin vahasta valetut. Tytöltä -ei puuttunut apua eikä hoitoa, siitä pitivät Stas, Dinah ja Hatim -huolen, mutta täällä ei ollut enää erämaan terveellistä ilmaa. Kostea -ja kuuma ilmasto yhdessä matkan rasitusten kera kulutti yhä enemmän -heikon tytön voimia. - -Goz-Abu-Gumasta lähtien Stas antoi hänelle päivittäin puoli pulveria -kiniiniä, mutta poika tuli surulliseksi ajatellessaan, ettei tätä -lääkettä riittänyt pitkällekään ja ettei sitä voi saada mistään. -Mutta ei ollut muuta keinoa, sillä täytyi näin estää kuumetta -tulemasta. Toisinaan Stas oli hyvin levoton. Hän toivoi kuitenkin, -että Smain etsisi heille terveellisemmän paikan kuin Fashoda, jos hän -kerran tahtoo vaihtaa heidät omiin lapsiinsa. - -Mutta onnettomuus vaatii uhrinsa. Päivää ennen tuloa Fashodaan Dinah, -joka jo Omdurmanissa oli tuntenut olevansa heikossa kunnossa meni -tajuttomaksi ja putosi kamelin selästä maahan. Stas ja Chamis saivat -hänet suurella vaivalla tajuihinsa. Illalla Dinah sanoi kyynelsilmin -jäähyväiset rakastamalleen pikku neidille ja kuoli. - -Kun Dinah oli kuollut, tahtoi Gebr leikata häneltä korvat -näyttääkseen Smainille toteen matkalla sattuneen kuoleman ja -vaatiakseen korvausta siitäkin, että oli ryöstänyt Dinahin. Niin -tehtiin tavallisesti matkalla kuolleille orjille. Mutta Stasin ja -Nelin pyynnöstä Hatim ei suostunut siihen, ja Dinah haudattiin -kunniallisesti ja hänen hautansa peitettiin hyeenoilta kivillä ja -okaisilla pensailla. - -Lapset tunsivat nyt olevansa entistä enemmän yksin, sillä he olivat -kadottaneet ainoan läheisen ja heihin kiintyneen ihmisen. Etenkin Nel -masentui. Turhaan Stas lohdutteli häntä koko yön ja vielä seuraavan -päivänkin. - -Matkan kuudes viikko alkoi. Seuraavana päivänä auringon ollessa -korkeimmillaan he saapuivat Fashodaan, mutta näkivät vain tuhkaa -ja raunioita. Mahdilaiset pitivät leiriä taivasalla pikaisesti -kyhätyissä ruokoteltoissa. Siellä täällä törrötti ympyränmuotoisia -nokisia saviseiniä ja virran partaalla muuan puinen rakennus, joka -egyptiläisten hallitessa oli ollut norsunluuvarasto. Nyt siinä asusti -dervishien johtaja, emiiri Seki-Tamala. Tämä mies oli hyvin huomattu -mahdilaisten keskuudessa ja kalifi Abdullahin salainen vihollinen, -mutta sitä vastoin Hatimin hyvä ystävä. Seki-Tamala otti vanhan -sheikin ja lapset erittäin vieraanvaraisesti luokseen, mutta kertoi -heille hyvin ikävän sanoman: Smain ei ollut Fashodassa. Hän oli kaksi -päivää sitten lähtenyt etelään päin hankkimaan orjia, ja vaikeata -oli sanoa milloin hän palaisi, koska lähin ympäristö oli autio -alkuasukkaista, joita siis täytyi etsiä hyvin kaukaa. Jonkin matkan -päässä Fashodasta alkoi Abessinia, jota vastaan dervishit myöskin -kävivät sotaa, mutta Smain, jolla oli vain kolmesataa miestä, ei -uskaltanut lähestyä Abessinian rajaa. - -Seki-Tamala ja Hatim alkoivat harkita, mitä tehdä lapsille. -Neuvottelua kesti vielä illallisaterialle, jolle myös Stas ja Nel oli -kutsuttu. - --- Hatim, sinä olet tuonut minulle käskyn, puhui Seki-Tamala, -- -hyökätä etelään päin Ladossa asuvaa Emin passaa vastaan, jolla on -höyrylaivoja ja sotajoukko mainitussa paikassa. Sinun täytyy palata -Omdurmaniin, koska Fashodaan ei siis jää ainoatakaan elävää sielua. -Täällä ei ole missä asua, mitä syödä, mutta taudit täällä raivoavat. -Minä tiedän, että rokko ei koske valkoihoisiin, mutta kuume tappaa -nämä lapset kuukauden kuluessa. - --- Minun on käsketty tuoda heidät Fashodaan, vastasi Hatim. -- Olen -sen tehnyt eikä minun siis tarvitse heistä enää välittää. Mutta koska -ystäväni Kaliopuli, joka on kreikkalainen, uskoi heidät huostaani, en -soisi lasten liiaksi kärsivän. - --- Sen sijaan että jätämme heidät autioon Fashodaan, lähetämme heidät -Smainin luo näitten samojen miesten mukana, jotka ovat tuoneet heidät -Omdurmaniin. Smain on mennyt korkeille, vuorisille ja kuiville -seuduille, missä kuume ei tapa ihmisiä, kuten täällä virran varrella. - --- Entä miten he löytävät Smainin? - --- Tulen jälkiä pitkin. Hän polttaa dshunglaa ajaakseen villieläimiä -kallioiden väliin, missä on helppo tappaa niitä, tai karkottaakseen -neekerejä tiheiköistä, joihin nämä piiloutuvat vainoojiaan pakoon... -Smainia ei ole vaikea löytää. - --- Entä voivatko he saavuttaa hänet? - --- Viikon päivät hän viipyy samalla paikalla savustaakseen lihaa. -Vaikka he lähtisivät parin kolmen päivän päästä, niin sittenkin he -saavuttaisivat Smainin. - --- Mutta miksi lähteä sinne häntä hakemaan, kun hän muutenkin palaa -Fashodaan? - --- Ei suinkaan, sillä jos orjapyydystys onnistuu hyvin, vie hän -saaliinsa suoraan markkinoille. - --- Mitä on siis tehtävä? - --- Muista, että kun me molemmat lähdemme Fashodasta, niin lapset -kuolevat nälkään, jollei kuumetauti heitä tappaisikaan. - --- Kautta profeetan, se on totta! - -Eipä todellakaan ollut muuta keinoa kuin lähettää lapset uudelle -vaellukselle. Mutta hyväsydäminen Hatim oli huolissaan siitä, että -Gebr kohtelisi lapsia pahasti. Ankara Seki-Tamala, jota hänen omat -sotamiehensäkin pelkäsivät, käski tuoda Gebrin luokseen ja sanoi -tälle, että hänen täytyi viedä lapset elävinä ja hyvissä voimissa -Smainin luo, muuten hänet hirtetään. Hyvä Hatim sai emiirin antamaan -pikku Nelille orjattaren, jonka tuli palvella tyttöä matkalla ja -Smainin leirissä. Nel tuli sangen iloiseksi lahjasta, etenkin -kun orjatar oli aivan nuori dinkasukuinen neekerityttö, jonka -kasvonpiirteet olivat hauskat ja ilme lempeä. - -Stas tiesi, että Fashodassa asuminen olisi kuolemaksi, eikä siis -vastustanut lähtöä uudelle, kolmannelle retkelle. - -Gebr, Chamis ja beduiinit eivät myöskään olleet matkaa vastaan, -koska arvelivat Smainin avulla saavansa hekin haltuunsa orjia, joita -voisivat voitolla myydä markkinoilla. He tiesivät, että orjakauppiaat -useasti rikastuvat, ja läksivät siitäkin syystä mieluummin matkalle -kuin jäivät tänne Hatimin ja Seki-Tamalan silmälläpidon alaisiksi. - -Matkavalmistelut veivät paljon aikaa ja lastenkin täytyi saada levätä -tarpeeksi. Kameleja ei voinut enää käyttää ja sen tähden lähdettiin -hevosilla. Mutta Mea, Nelin palvelijatar, ja Kali, Gebrin orjapoika, -saivat kävellä hevosten vierellä. Nimet Mea ja Kali oli Stas antanut -heille. Hatim hankki vielä aasin kantamaan Nelille varattua telttaa -ja ruokaa lapsille kolmeksi päiväksi. Enempää ei Seki-Tamala voinut -antaa heille mukaan. Nelille tehtiin naisten satula huovasta, -palmumatoista ja bambusta. - -Kolme päivää lapset viipyivät Fashodassa, jossa virralta nousevat -suunnattomat moskiittoparvet tekivät olon sietämättömäksi. Päivällä -lenteli myös suuria, sinisiä kärpäsiä, jotka eivät tosin pistäneet, -mutta tunkeutuivat korviin, silmiin ja suuhun. Stas oli jo Port -Saidissa kuullut, että sääsket ja kärpäset levittävät kuumetta ja -silmätulehdusta. Lopulta hän pyysi Seki-Tamalaa lähettämään heidät -matkalle mahdollisimman pian, koska kevätsateet lähenivät. - - - - -21 - - --- Stas, mistä se johtuu, että vaikka me ajamme ja ajamme Smainia ei -kuitenkaan näy. - --- En tiedä. Hän kulkee varmaankin ripeästi eteenpäin ehtiäkseen -pian niille seuduille, missä vielä on neekerejä. Tahtoisitko sinä jo -päästä hänen luokseen? - -Tyttö nyökäytti vaaleata päätään. - --- Miksi sitten? - --- Smainin läsnäollessa Gebr ei varmaankaan uskaltaisi lyödä Kali -parkaa niin julmasti. - --- Tuskin Smain itse on sen parempi. He ovat kaikki armottomia -orjilleen. - --- Niinkö? Kaksi kyyneltä vierähti tytön poskipäiltä. - -Yhdeksäs päivä tätä matkaa oli kulumassa. Gebr, joka nyt johti -karavaania, löysi helposti Smainin jäljille. Poltettu dshungla ja -nuotioiden tuhka, jyrsityt luut ja muut jätteet osoittivat hänelle -tien. Mutta viisi päivää myöhemmin he joutuivat suurelle arolle, -jonka tuli oli polttanut joka suuntaan. Jäljet tulivat epäselvemmiksi -ja saattoivat johtaa harhaan, etenkin kun Smain, kuten näytti, oli -jakanut miehistönsä pienempiin osastoihin löytääkseen helpommin -metsänriistaa ja syötävää. Gebr ei tiennyt, mihin suuntaan mennä, -ja karavaani palasi usein samaan paikkaan, mistä oli lähtenytkin. -Sitten he ajoivat suurehkon metsän halki ja saapuivat seudulle, missä -maaperä oli kivistä ja kasvillisuus niukkaa. Vain muutamin paikoin -kasvoi euforbioita, mimosia ja hoikkia, vaaleanvihreitä puita, -joitten lehtiä syötettiin hevosille. Ei ollut jokia eikä puroja, -mutta onneksi satoi silloin tällöin, joten kallioiden koloista löytyi -vettä. - -Smainin miehet olivat karkottaneet metsänriistan, ja karavaani -olisi saattanut kuolla nälkään, jollei hevosten jaloista olisi tuon -tuostakin pyrähtänyt lentoon lintuja, joita sitten iltaisin oli -puissa niin sakeasti, että tarvitsi vain ampua sinne päin, niin -sai varmasti joitakuita. Ne olivat siksi kesyjä ja lensivät niin -raskaasti, että karavaanin edellä juokseva Saba puri joka päivä -useita kuoliaaksi. Chamis ampui niitä toistakymmentä päivittäin -vanhalla pyssyllä, jonka hän oli houkuttelemalla saanut eräältä -Hatimin dervishiltä matkalla Omdurmanista Fashodaan. Mutta hänellä -ei ollut hauleja kuin kahteenkymmeneen panokseen ja hän oli levoton -siitä, miten kävisi, kun varasto loppuisi. Kallioilla oli varmaankin -antilooppeja, mutta niitä ei voinut ampua muulla kuin luodikolla. -Mutta he eivät osanneet käyttää Stasin luodikkoa, eikä Gebr uskonut -sitä pojan käsiin. - -Gebr alkoi tulla levottomaksi matkan pitkittymisestä ja arveli jo -kääntyä takaisin Fashodaan, sillä elleivät he löytäisi Smainia, he -voisivat eksyä näille asumattomille seuduille, missä petoeläimet ja -orjanmetsästyksestä vihastuneet neekerit olivat heidän uhkanaan. -Mutta koska Gebr ei ollut kuullut mitään emiiri Seki-Tamalan -retkestä Emin passaa vastaan, hän ei uskaltanut näyttäytyä ankaralle -emiirille, joka oli käskenyt viedä lapset Smainille. - -Kaikki tämä täytti Gebrin mielen katkeruudella ja vihalla. Hän ei -enää uskaltanut kostaa Stasille eikä Nelille, mutta Kali paran -selkään ilmaantui joka päivä verisiä ruoskannaarmuja. Nuori orja -lähestyi pelosta vavisten ankaraa herraansa. Turhaan hän syleili -Gebrin jalkoja ja suuteli käsiä, turhaan hän lankesi kasvoilleen -tämän eteen, sillä tuska ja valitus eivät liikuttaneet kivistä -sydäntä. Yöksi Kali pantiin jalkapuuhun, jottei hän voisi paeta. -Päivällä hän käveli Gebrin hevosen vieressä, mikä huvitti Chamista. - -Nel itki pojan kärsimyksiä. Stas puhui usein Kalin puolesta, mutta -kun hän huomasi sen vain yllyttävän Gebriä, hän vaikeni hammasta -purren. - -Mutta Kali oli ymmärtänyt lasten tahtovan hänen parastaan ja rakasti -heitä syvästi. - -Viimeisinä kahtena päivänä he olivat ajaneet pitkin kivistä notkoa, -jonka kahden puolen oli korkeat kalliot. Sateisena aikana notko oli -täynnä vettä, mutta nyt oli maa melkein kuivaa. Gebr oli lähtenyt -kulkemaan notkoa pitkin, koska se vähitellen kohosi, ja tästä syystä -hän otaksui joutuvansa korkealle paikalle, josta päivällä saattaisi -nähdä savut ja yöllä tulet Smainin leiristä. Notko oli paikoin -niin ahdas, että vain kaksi hevosta saattoi kulkea vierekkäin, -mutta toisin paikoin se levisi laaksoiksi, joita korkeat kalliot -ympäröivät. Näillä kallioilla istui paviaaneja, jotka leikittelivät -keskenään ja näyttivät hampaitaan karavaanille. - -Iltapäivän viides tunti oli kulumassa. Aurinko teki laskua. Gebr -ajatteli yömajaa, mutta hän tahtoi etsiä laakson, johon voisi laittaa -zeriban, aitauksen, okaisista mimosa- ja akaasiapensaista karavaanin -suojaksi petoeläimiä vastaan. Saba juoksi edellä haukkuen apinoita, -ja sen haukunta kajahteli kallioitten välissä. - -Mutta yhtäkkiä haukunta lakkasi, ja hetken kuluttua koira karkasi -täyttä laukkaa hevosten luo selkäkarvat pystyssä ja häntä koipien -välissä. Beduiinit ja Gebr ymmärsivät, että se pelkäsi jotakin, mutta -ratsastivat eteenpäin nähdäkseen, mikä siellä oli. - -Vähän matkaa ratsastettuaan he pysäyttivät hevosensa ja jäivät kuin -kivettyneinä katsomaan kauhistuttavaa näkyä. - -Pienellä kalliolla keskellä laajaa laaksoa makasi leijona. Se oli -korkeintaan sadan askelen päässä heistä. Kun tuo mahtava eläin -huomasi ajajat ja hevoset, se nousi istumaan ja katsoi tulijoihin. -Laskeva aurinko valaisi sen suuren pään ja kiharaisen rinnan, ja -tässä punertavassa valaistuksessa se muistutti sfinksejä, jotka -koristavat vanhojen egyptiläisten temppelien käytäviä. - -Hevoset rupesivat peräytymään, eivätkä kauhistuneet ratsastajat -tienneet mitä tehdä. Kuului avuttomia ja tuskaisia huudahduksia: -"Allah! Bismillah! Allah Akbar!" - -Erämaan kuningas katsoi heihin kallioltaan liikkumattomana kuin -pronssiveistos. Gebr ja Chamis olivat kuulleet kauppamiehiltä, jotka -ostavat norsunluuta ja kumia, että leijonat usein sulkevat tien -karavaaneilta, joiden tästä syystä täytyy tehdä suuria kierroksia. -Mutta nyt se oli mahdotonta. He saattoivat kääntyä ja paeta, mutta -siinä tapauksessa olisi peto varmaan lähtenyt ajamaan heitä takaa. - -Kuului hätäisiä kysymyksiä ja huudahduksia: - --- Mitä tehdä? - --- Allah! Ehkä se väistyy! - --- Ei väisty! - -Taas oli aivan hiljaista. Kuului vain hevosten korskuntaa ja ihmisten -hätäistä hengitystä. - --- Päästetään Kali irti, Chamis sanoi kiireesti Gebrille, -- ja -paetaan hevosilla, niin leijona tappaa hänet ja jättää meidät rauhaan. - --- Niin! Niin! vahvistivat beduiinit. - -Mutta Gebr arveli, että Kali kiipeäisi heti jyrkälle -kallioseinämälle, ja leijona lähtisi ajamaan hevosia takaa. Sitten -hän aikoi surmata orjan ja jättää siihen, ja kun peto hyökkäisi -heidän peräänsä, se tuntisi veren hajua ja pysähtyisi syömään. - -Gebr veti köyteen sidotun Kalin luokseen ja nosti jo veitsensä, mutta -Stas tarttui yhtäkkiä hänen väljään hihaansa. - --- Mitä sinä teet, roisto? - -Gebr aikoi riuhtaista kätensä irti, mutta hiha oli niin suuri, ettei -se niinkään helposti onnistunut. Hän sähisi raivoisasti: - --- Koira, jollei yksi riitä, pistän sinutkin kuoliaaksi! Kautta -Allahin minä pistän sinutkin kuoliaaksi! - -Stas kalpeni pelosta, että Gebr panisi uhkauksensa täytäntöön, ja hän -kiskoi hihasta kahta voimakkaammin sanoen: - --- Anna pyssyni, niin ammun leijonan! Beduiinit pelästyivät -kuullessaan nämä sanat, mutta Chamis, joka oli nähnyt Stasin ampuvan -Port Saidissa, huusi samassa: - --- Anna pyssy hänelle! Hän tappaa leijonan! - -Gebr muisti, kuinka Stas oli ampunut Karun-järvellä ja luopui vaaran -uhatessa heti vastarinnasta. Hän antoi luodikon pojalle ja Chamis -aukaisi patruunalaukun, josta Stas sieppasi kouransa täyteen ja alkoi -ladata pyssyä astuen samalla eteenpäin. - -Ensi askeleilla hän oli kuin huumaantunut ja näki vain itsensä -ja Nelin ja tytön kaulassa Gebrin veitsen jäljen. Mutta pian sai -läheinen, hirvittävä vaara hänet unohtamaan kaiken muun. Hänen -edessään oli leijona. - -Kun Stas näki pedon, hänen silmissään musteni, kasvot kylmenivät -ja jalat tulivat lyijynraskaiksi. Hengitys salpautui. Hän oli -Port Saidissa lukenut leijonanmetsästyksestä, mutta oli aivan -toista lukea kirjoista kuin katsoa petoa silmästä silmään. Arabit -pidättivät hengitystään, sillä he eivät olleet ikinä nähneet mitään -tällaista. Toisella puolella pieni poika, joka korkeitten kallioitten -keskellä näytti vieläkin pienemmältä, toisella auringon kultaama, -ylivoimainen, julma petoeläin. - -Tahtonsa lujuudella Stas voitti pelon aiheuttaman tunnottomuuden -jaloissaan ja astui eteenpäin. Hetken aikaa hänestä tuntui kuin -hänen sydämensä olisi noussut kurkkuun, ja sitä kesti kunnes hän -oli nostanut pyssynperän olkapäätään vasten. Nyt hän ajatteli -muuta. Mennäkö vielä lähemmäksi vai ampuako jo? Mihin tähdätä? -Mitä lyhyempi matka, sitä varmemmin sattuu... Siis lähemmäksi! -lähemmäksi! Neljäkymmentä askelta... liian paljon... kolmekymmentä... -kaksikymmentä... Tuuli toi jo väkevää petoeläimen hajua... - -Stas pysähtyi. - --- Kuula silmäin väliin, muuten hukka minut perii! ajatteli hän. -- -Nimeen Isän ja Pojan... - -Leijona ojensihe ja painoi sitten päänsä alas. Sen huulet avautuivat -ja kulmakarvat rypistyivät. Jokin kehno olento oli uskaltanut -lähestyä sitä liian lähelle -- ja se valmistautui hyökkäykseen -vetäytyen hiukan takakäpälilleen... - -Stas näki pedon pään tähtäimen keskellä -- ja veti liipasimesta. - -Pamahti. Leijona nousi täyteen korkeuteensa ja kaatui sitten -taaksepäin. - -Kuolemankouristuksissaan se putosi kalliolta maahan. - -Stas piti kivääriä vielä hetken ampuma-asennossa, mutta kun hän näki -kouristusten loppuvan ja kellertävän ruumiin makaavan hervottomana, -hän aukaisi kiväärinsä lukon ja pani uuden patruunan ammutun sijaan. - -Gebr, Chamis ja beduiinit eivät nähneet heti, mitä oli tapahtunut, -koska kaikki oli vielä savun peitossa. Kun savu oli hälvennyt, he -alkoivat huutaa aikoen rientää Stasin luo, mutta mikään voima ei -olisi saanut hevosia astumaan askeltakaan eteenpäin. - -Stas kääntyi ympäri, silmäili neljää arabialaista ja iski katseensa -Gebriin. - --- Nyt on mittasi täynnä, ajatteli hän. -- Nyt sinä et surmaa enää -Neliä etkä ketään muutakaan. - -Stas tunsi taaskin poskiensa ja nenänsä kylmenevän, mutta ei pelosta, -vaan järkähtämättömästä päätöksestä, joka muutti hänen sydämensä -rautapalaseksi. - --- He ovat roistoja pyöveleitä, murhamiehiä, ja Nel on heidän -käsissään!... Tämä ei ole murha! ajatteli hän. - -Stas lähestyi heitä, jäi seisomaan ja vei salaman nopeasti -pyssynperän poskelleen. - -Kaksi laukausta, toinen heti toisen jälkeen, kajahti kallioitten -keskellä. Gebr kaatui maahan kuin hiekkasäkki, ja Chamis kyykähti -eteenpäin painaen verisen otsansa hevosen harjaan. - -Molemmat beduiinit huusivat kauheasti, hyppäsivät alas hevosilta ja -hyökkäsivät Stasia kohti. Stas toivoi, että he olisivat paenneet -ja siten pelastaneet henkensä, mutta sokean raivon valtaamina he -luulivat ehtivänsä hakata pojan kappaleiksi, ennenkuin tämä saisi -pyssynsä uudestaan ladatuksi. Mutta he olivat juosseet tuskin paria -kymmentä askelta, kun kivääri pamahti kaksi kertaa pahaenteisesti, ja -beduiinit kaatuivat kasvoilleen maahan. - -Toinen, jota hätäinen laukaus ei ollut heti tappanut, kömpi -seisomaan, mutta samassa silmänräpäyksessä Saba puri hampaansa miehen -niskaan. - -Seurasi kuolonhiljaisuus. - -Sen keskeytti Kalin tuskallinen huuto. Hän heittäytyi polvilleen, -ojensi kätensä ja huusi ki-suahelin kielellä: - --- Bwana Kubwa! (Suuri herra!) Tapa leijona, tapa pahat ihmiset, -mutta älä tapa Kalia! - -Stas ei kuullut hänen huutoaan. Hän tuijotti hetken aikaa -mielettömästi eteensä, mutta huomattuaan Nelin kalpeat kasvot ja -pelokkaat silmät hän juoksi tytön luo: - --- Nel! Älä pelkää!... Nel! Me olemme vapaat!... - -He olivat todellakin vapaat, mutta he olivat eksyksissä autiossa -Mustien maassa. - - - - -22 - - -Ennenkuin Stas ja nuori neekeri olivat siirtäneet arabien ja leijonan -ruumiit notkon laitaan, oli aurinko laskeutunut vieläkin alemmaksi, -ja kohta olisi yö. Orja osoitti rintaansa, sitten kuollutta leijonaa -ja sanoi suutaan maiskutellen: "Msuri njama" (hyvää lihaa). Mutta -lähelle ruumiita ei voinut jäädä yöksi. Stas käski hänen ottaa kiinni -hevoset, jotka olivat paenneet laukauksia. - -Musta poika menetteli viisaasti. Sen sijaan, että olisi ajanut -hevosia takaa notkoja pitkin, jolloin nämä olisivat paenneet yhä -kauemmaksi, hän kiipesi kallionseinämän yli ja sai saarretuksi neljä -niistä. Mutta Gebrin ja Chamiksen hevosia ei näkynyt. Mutta hyvä -näinkin: neljä hevosta ja muuliaasi, joka järkyttävien tapausten -aikana oli pysynyt täysin rauhallisena. Se löytyi solan mutkan takaa, -missä se söi ruohoa. Sudanilaiset hevoset näkevät usein petoeläimiä, -mutta leijonaa ne pelkäävät kuitenkin. Oli siis vaikea viedä ne -kallion ohi, jonka juurella oli suuri vesilätäkkö. Hevoset nuuskivat -ja korskuivat, mutta kun aasi meni ohi korvat luimussa, seurasivat -ratsut sen esimerkkiä. - -Vaikka oli jo yö, he ajoivat vielä noin kilometrin matkan ja -pysähtyivät amfiteatterin tapaiseen laaksoon, jossa kasvoi -orjantappuroita ja pistäviä mimosapensaita. - --- Herra, nuori neekeri sanoi, -- Kali tekee tulen, suuren tulen! - -Hän veti esiin leveän sudanilaisen miekan, jonka oli ottanut -kuolleelta Gebriltä, ja alkoi sillä katkoa pensaita ja pieniä puita. -Kun hän oli sytyttänyt tulen, hän varasi polttopuita vielä yönkin -varalle. - -Yhdessä Stasin kanssa hän pystytti teltan Nelille korkean -kallioseinän viereen ja teki teltan ympärille zeriban, aitauksen -okaisista pensaista. Hevoset eivät mahtuneet zeriban sisään, ja kun -metalliastiat ja säkit oli otettu niiden selästä, niiden etujalat -sidottiin jotteivät ne poistuisi liian kauaksi ruohoa ja vettä -hakemaan. Mea muuten löysikin kallionkolosta vettä, joka riitti -sekä hevosille että Chamiksen ampumien lintujen keittämiseen. Aasin -kuormasta löytyi durraa, vähäsen suolaa ja kuivattua maniokkijuurta. - -Illallinen oli runsas, ja Kali ja Mea soivatkin aika lailla. Nuori -neekeripoika, jota Gebr oli kiusannut nälällä söi kahden edestä. Hän -oli täydestä sydämestään kiitollinen uusille isännilleen ja lankesi -illallisen syötyään kasvoilleen Stasin ja Nelin eteen merkiksi, että -tahtoi olla koko ikänsä heidän orjanaan. Sitten hän yhtä nöyrästi -osoitti kunnioitustaan Stasin pyssylle, koska hän nähtävästi arveli, -että oli paras pysyä hyvissä väleissä niin julman aseen kanssa. Kali -sanoi valvovansa vuorotellen Mean kanssa, jottei tuli pääsisi "suuren -herran" ja "bibin" nukkuessa sammumaan. Ja hän istuutui Stasin -viereen ja alkoi hyräillä laulua, jossa tuon tuostakin toistuivat -sanat: "Simba kufa!", mikä ki-suahelin kielellä merkitsee: leijona on -tapettu. - -Mutta "suuri herra" ja "bibi" eivät saaneet unta. Stasin pyynnöstä -Nel söi vähäsen linnunlihaa ja keitettyä durraa. Tyttö sanoi, ettei -hänen ole nälkä eikä uni, vaan jano. Stas pelkäsi hänen sairastuneen -kuumeeseen, mutta tytön kädet olivat kylmät. Stas sai hänet -menemään telttaan, johon hän oli valmistanut tytölle makuusijan, -tarkastettuaan ensin, ettei ruohossa ollut skorpioneja. Itse hän -istuutui pyssy kädessä kivelle vartioimaan pikku siskoa petoeläimiltä -siltä varalta, ettei nuotio peloittaisi niitä pois. - -Sanomaton väsymys valtasi hänet. Itsekseen hän ajatteli: "Minä olen -tappanut Gebrin ja Chamiksen, olen tappanut beduiinit ja leijonan -- -me olemme vapaat." Mutta oli kuin joku muu olisi kuiskannut hänen -korvaansa ne sanat, eikä hän olisi tiennyt, mitä ne merkitsivät. Hän -tunsi olevansa vapaa, mutta tunsi myös, että jotakin kauheata oli -tapahtunut, ja se painoi hänen rintaansa kuin raskas kivi. - -Vihdoin hänen ajatuksensa pysähtyivät. Hän katseli pitkän aikaa -suuria yöperhosia, jotka lentelivät tulen ympärillä, hänen päänsä -alkoi painua, ja hän nukahti. Kali nukkui myös, mutta hän heräsi tuon -tuostakin, ja lisäsi oksia nuotioon. - -Ympärillä vallitsi syvä, öinen hiljaisuus, mikä on tropiikissa -harvinaista. Kuun valo ei yltänyt notkon pohjalle, mutta ylhäällä -taivaalla tuikkivat oudot tähtisikermät. Ilma kävi niin kylmäksi, -että Stas heräsi, pudisti unet silmistään ja rupesi pelkäämään, että -Nel saattaisi vilustua. Hän meni telttaan katsomaan, nukkuiko Nel ja -istuutui sitten lähemmäs tulta, rupesi torkkumaan ja nukahti sikeään -uneen. - -Yhtäkkiä hän heräsi jalkojensa juuressa nukkuneen Saban murinaan. -Kali havahtui myös. He katsoivat levottomina koiraa, jonka korvat -liikkuivat sinnepäin, mistä he olivat saapuneet. Koira tuijotti -pimeyteen ja sen selkäkarvat pörhistyivät. Nuori orja heitti -vikkelästi kuivia oksia nuotioon. - --- Herra, hän kuiskasi, -- ota pyssy, ota pyssy! Stas otti -luodikkonsa ja asettui paikkaan, josta saattoi nähdä kauemmaksi -notkelmaan. Saban murina kiihtyi. Ensin oli pitkän aikaa hiljaista, -sitten kuului kolkkoa jyminää ikään kuin lauma suuria eläimiä olisi -ollut tulossa nuotiolle päin. - -Stas ymmärsi heti, että vaara oli uhkaamassa. Mitä oli tehtävä? Ehkä -ne olivat puhveleita tai sarvikuonoja, jotka etsivät tietä ulos -notkosta. Jollei pyssynlaukaus säikähdyttäisi niitä pakoon, olisi -karavaani hukassa, sillä nämä eläimet tallaavat alleen kaiken, mitä -eteen osuu. - -Entäpä jos kysymyksessä on jo Smainin osasto, joka on löytänyt -ruumiit notkosta ja lähtenyt ajamaan murhamiehiä takaa? Stas ei -itsekään tiennyt, kumpi olisi parempi, pikainen kuolema vai uusi -orjuus. Hän ajatteli, että jos Smain itse on mukana, hän ehkä -armahtaa heidät, mutta villit dervishit varmasti joko tappavat -heidät tai, mikä pahempi, kiduttavat julmasti. "Suokoon Jumala", hän -ajatteli, "niitten olevan petoeläimiä eikä ihmisiä!" - -Jyminä kasvoi. Kuului jo kavioitten töminää. Vihdoin sukelsi -pimeydestä esiin eläimiä, jotka laukkasivat heitä kohti silmät -kiiluen, sieraimet pullistuneina ja harja koholla. - --- Hevosia! huusi Kali. - -Ne olivat todellakin Gebrin ja Chamiksen hevoset, jotka olivat -peloissaan juosseet täyttä laukkaa, mutta tultuaan valopiiriin ja -nähtyään toverinsa pysähtyivät. - -Stas ei laskenut pyssyä olkapäältään, sillä hän odotti kohta -näkevänsä hevosten takana leijonan kiharaisen pään tai pantterin -laakean otsan. Mutta hän odotti turhaan, sillä hevoset rauhoittuivat -nopeasti ja Saba lakkasi murisemasta. Se pyöri muutaman kerran -paikallaan ympäri, laskeutui maahan, veti itsensä sykkyrään ja -sulki silmänsä. Jos joku petoeläin oli ajanut hevosia takaa, se oli -kääntynyt ympäri tunnettuaan savun hajua ja nähtyään tulen loimut -kallioilla. - --- Kylläpä mahtoivatkin pelästyä, virkkoi Stas Kalille, -- kun -juoksivat leijonan ja ihmisten ruumiitten ohi. - --- Herra, neekeri vastasi, -- Kali luulee, että niin on tapahtunut. -Paljon, paljon hyeenoja ja sakaaleja on tullut notkoon syömään -ruumiita. Hevoset pakenevat niitä, mutta ne eivät ahdista hevosia, -sillä ne syövät Gebriä ja niitä muita... - --- Ehkä. Mutta menepä nyt riisumaan satulat hevosten selästä ja tuo -ne tänne. Älä pelkää, kyllä pyssyni suojelee sinua. - --- Kali ei pelkää, vastasi neekeri. Työnnettyään oksakasaa syrjään -hän astui zeribasta ulos. Samassa tuli Nelkin teltasta. - -Saba nousi heti ja meni tytön silitettäväksi, mutta tyttö vetikin -takaisin kätensä, jonka oli jo ojentanut koiraa kohti. - --- Stas, mitä on tapahtunut? Nel kysyi. - --- Ei mitään. Ne kaksi hevosta tulivat tänne. Herättikö niitten -töminä sinut? - --- Minä olin herännyt sitä ennen ja aioin tulla ulos teltasta, -mutta... - --- Mutta mitä? - --- Minä ajattelin, että sinä suutut. - --- Minä? Sinulle? - -Nel nosti silmänsä ja katsoi Stasiin toisin kuin koskaan ennen. Tämä -ihmetteli, sillä huomasi tytön äänessä ja ilmeessä pelkoa. - --- Hän pelkää minua! Stas ajatteli. - -Aluksi tämä ajatus hiveli suloisesti pojan mieltä. Nelin mielestä -hän siis oli enemmän kuin täysikasvuinen mies: julma soturi, joka -levittää pelkoa ympäristöönsä. Mutta sitä kesti vain hetken, sillä -hänen huomiokykynsä oli kouliintunut. Hän pani merkille, että tytön -ilmeessä ei ollut ainoastaan pelkoa, vaan myös inhoa kaikkea sitä -verenvuodatusta kohtaan, minkä hän oli joutunut näkemään. Hän muisti, -että tyttö ei ollut tahtonut hyväillä Sabaa siksi, että tämä oli -purrut toisen beduiinin kuoliaaksi. - -Stas tunsi sydäntään ahdistavan. Aivan toista oli ollut lukea -Port Saidissa kirjoista, kuinka amerikkalaiset turkismetsästäjät -kaukaisessa lännessä tappoivat tusinoittain intiaaneja, kuin itse -tehdä niin ja nähdä ihmisten makaavan verissään ja vääntelehtivän -kuoleman tuskissa. Ei ollut ihme, että Nelin sydän oli täynnä tuskaa -ja inhoa. Katkeruus valtasi Stasin, sillä hän oli varma siitä, että -ellei Neliä olisi ollut, hän olisi aikoja sitten saanut surmansa tai -paennut. Nelin tähden hän oli kärsinyt kaiken, minkä oli kärsinyt, -ja kaikesta oli seurauksena se, että tyttö seisoi hänen edessään -peloissaan ikään kuin ei enää olisikaan entinen pikku sisko. Hän -ei katsonut poikaa enää luottavaisesti silmiin kuten ennen, vaan -omituisen tuskaisesti. Samassa Stas tunsi itsensä onnettomaksi. -Ensi kerran hän oli liikuttunut ja alakuloinen. Hänen silmänsä -kyyneltyivät, ja jos "julman soturin" vain olisi sopinut, hän olisi -itkenyt ääneen. Mutta hän hillitsi itsensä, kääntyi tytön puoleen ja -kysyi: - --- Pelkäätkö, Nel? Tyttö vastasi hiljaa: - --- On niin... kauheaa! - -Stas käski Kalin tuoda huopapeitteitä satuloista, levitti ne kivelle, -jolla hän oli istunut, ja sanoi: - --- Istu tähän, Nel, nuotion viereen... Yö on kylmä. Kun sinun tulee -uni, niin nojaa pääsi minuun ja nuku. - -Mutta Nel toisti: - --- On niin kauheata!... - -Stas kääri tytön viittaan, ja he istuivat pitkän aikaa ääneti nojaten -toisiinsa tulen punertavassa valossa. Zeriban takaa kuului hevosten -pärskyntää ja ruohon rouskuntaa niitten hampaissa. - --- Kuule Nel, Stas sanoi, -- minun täytyi tehdä niin... Gebr uhkasi -tappaa meidät jollei leijona pysähtyisi syömään Kalia, vaan lähtisi -ajamaan meitä takaa. Kuulitko? Muista, ettei hän uhannut ainoastaan -minua, vaan sinuakin. Minä vakuutan sinulle, että jollei hän olisi -uhannut, niin minäkään en olisi ampunut heitä, vaikka kyllä olin -sellaista ajatellut. Luulen, etten olisi voinut ampua. Mutta hänen -raakuudellaan ei ollut rajoja. Näithän itse, kuinka hän iloitsi Kalin -kärsimyksistä. Ja Chamis? Hän oli halpamaisesti pettänyt meidät! -Tiedätkö, miten olisi käynyt, jolleivät he olisi löytäneet Smainia? -Gebr olisi ruvennut samalla tavalla kiduttamaan meitä, sinuakin. -Minua kauhistuttaa pelkkä ajatus, että hän olisi ruoskinut sinua -ja kidutettuaan meidät kuoliaiksi kääntynyt takaisin Fashodaan ja -sanonut meidät kuolleen kuumeeseen... Nel, minä en tehnyt sitä -raakuudesta, vaan ajattelin vain sinun pelastumistasi. Sinun -parastasi minä vain ajattelin. - -Hänen äänestään saattoi kuulla, että hän oli todella surullinen. Nel -oli nähtävästi ymmärtänyt, koska hän nojautui tiiviimmin häneen. Stas -jatkoi: - --- Minä olen sama kuin ennenkin, suojelen sinua ja pidän sinusta -huolta. Niin kauan kuin he elivät, emme voineet ajatella -pelastumista, mutta nyt voimme paeta Abessiniaan. Abessinialaiset -ovat mustia ja villejä, mutta kristittyjä, ja he vihaavat dervishejä. -Jos sinä vain pysyt terveenä, niin kyllä se onnistuu, sillä -Abessinian rajalle ei ole kovinkaan pitkää matkaa. Mutta vaikka se ei -onnistuisikaan, vaikka joutuisimmekin Smainin käsiin, niin luulen, -ettei hän kostaisi meille. Hän ei ole ikinä nähnyt Gebriä eikä -beduiineja, hän tunsi vain Chamiksen, mutta mitäpä hänestä. Voimmehan -jättää sanomatta, että Chamis oli mukana. Jos onnistumme pääsemään -Abessinian rajalle, olemme pelastuneet, mutta vaikkemme pääsisikään -sinne, niin sinun ei missään tapauksessa kävisi huonommin, vaan -paremmin, sillä noin julmia ihmisiä kuin nämä olivat ei muualla -ole... Älä pelkää minua, Nel... - -Tyttö kuunteli ja katsoi poikaa arastellen. Nähtävästi hän aikoi -sanoa jotakin, mutta hän ei saanut sitä sanotuksi. Vihdoin hän -kallisti päätään niin, että hänen hiuksensa valuivat hänen -kasvoilleen ja virkkoi hiljaa, hieman vapisevalla äänellä: - --- Stas... - --- Mitä, aarteeni? - --- Eivätkö he tule tänne?... - --- Ketkä? Stas kysyi ihmeissään. - --- Ne...tapetut... - --- Mitä ihmettä sinä puhut, Nel? - --- Minä pelkään! - -Tytön kalpeat huulet alkoivat vavahdella. - -He vaikenivat. Stas ei uskonut, että kuolleet voisivat liikkua, mutta -kun oli yö eivätkä ruumiit olleet kaukana, hänelle tuli kummallinen -olo. - --- Mitä sinä puhut, Nel? hän toisti. -- Tuo on Dinahin puhetta -hengistä... Kuolleet eivät... - -Hän ei puhunut loppuun, sillä samassa tapahtui jotakin kauheaa. Yön -hiljaisuudessa kuului sieltä päin, missä ruumiit olivat, hirvittävää -ääntä, jossa värisi riemu, epätoivo, raakuus, tuska, itku, iva... - -Nel kirkaisi ja kiersi käsivartensa Stasin ympäri. Kauhu karmi -poikaa. Saba nousi ja alkoi murista. - -Mutta matkan päässä istuva Kali nosti rauhallisesti päänsä ja virkkoi -melkein iloisesti: - --- Hyeenat siellä nauravat Gebrille ja leijonalle... - - - - -23 - - -Edellisen päivän tapahtumat ja yön vaikutelmat uuvuttivat Stasia ja -Neliä siinä määrin, että he lopulta vaipuivat sikeään uneen. Vasta -keskipäivällä tyttö tuli teltastaan. Stas oli herännyt aikaisemmin ja -käskenyt Kalin valmistaa aamiaisen, joka... - -Nuori neekeri vaikeni hetken. Sitten hän jatkoi: samalla saisi olla -lounas, koska oli jo myöhä. - -Kirkas päivänvalo karkotti öisen pelon. Lapset tunsivat itsensä -levänneiksi ja virkeiksikin. Nel näytti voivan paremmin ja oli -voimistunut. Koska molemmat tahtoivat päästä mahdollisimman kauaksi -paikasta, jossa ammutut sudanilaiset olivat, he nousivat aterian -jälkeen hevosten selkään ja ratsastivat eteenpäin. - -Tähän aikaan päivästä kaikki Afrikassa matkaavat levähtävät ja -yksinpä neekerikaravaanit etsivät suurten puitten varjoa. Auringon -helottaessa kuumasti korkealta eläimet piiloutuvat tiheikköihin, -linnut lakkaavat laulamasta, hyönteiset surisemasta, ja koko luonto -muuttuu äänettömäksi, ikäänkuin se tahtoisi kätkeytyä pahalta -hengeltä. Mutta he ratsastivat notkoa pitkin, jonka toinen seinä -antoi niin paljon varjoa, että siinä saattoi kulkea suojassa -paahtavalta helteeltä. - -Stas ei halunnut kääntyä pois notkosta ensinnäkin, koska ylhäältä -Smainin miehet saattaisivat helpommin nähdä heidät, ja toiseksi siitä -syystä, että alhaalla saattoi helposti löytää vettä. - -Maa kohosi kaiken aikaa, mutta tuskin huomattavasti. Kallioiden -seinämillä näkyi keltaista rikkiä, ja vesi kallioiden koloissa oli -rikkipitoista. Se johti lasten mieleen mahdilaisten tavan hangata -hiuksiaan rikkijauheella. Toisin paikoin tuntui ilmassa biisamikissan -hajua, ja siellä, missä liaanit valuivat koskina alas notkoon, -tuntui huumaavaa vaniljan tuoksua. Pikku vaeltajat pysähtyivät -mielellään tähän rehevyyteen, jota purppuraiset ja sinipunervat kukat -koristivat. Hevoset käyttivät näitä kasveja ravinnokseen. - -Eläimiä ei näkynyt, paitsi apinoita, joita oli paikoittain laumoina -kallioitten laidalla. Ne muistuttivat niitä epäjumalankuvia, jotka -Intiassa vartioivat temppeleitä. Suuret, harjakkaat koirasapinat -näyttivät Saballe hampaitaan, rypistelivät vihaisesti kuonojaan, -loikkivat kohti, pyörittivät silmiään ja raaputtivat kylkiään. Mutta -Saba oli jo tottunut niihin, eikä välittänyt niiden uhkauksista. - -He ajoivat nopeasti eteenpäin. Vapauden ilo karkotti Stasia yöllä -kiusanneen painajaisen. Hän ajatteli vain, mitä nyt oli tehtävä, -kuinka he voisivat päästä pois näiltä seuduilta, missä dervishien -vangiksi joutuminen uhkasi heitä, kuinka he kestäisivät pitkän matkan -aution maan halki kuolematta nälkään tai janoon, ja vihdoin, mihin -suuntaan oli kuljettava. - -Stas oli kuullut Hatimilta, että matka Fashodasta lähimpään kohtaan -Abessinian rajalla vie vain viisi päivää: se oli noin tuhat mailia. -Heidän lähdöstään Fashodasta oli nyt kulunut lähes kaksi viikkoa. -Oli siis selvää, että he eivät olleet kulkeneet suoraan itään, vaan -kääntyneet kauas etelään etsimään Smainia. Hän muisti, että he nyt -kuudentena matkapäivänä olivat kulkeneet virran yli, joka ei ollut -Niili, ja ajaneet suurten soitten ohi, minkä jälkeen maa oli ruvennut -kohoamaan. Koulussa Port Saidissa oli Afrikan maantiedettä opetettu -perusteellisesti, ja Stas muisti nimen Ballor ja Niiliin laskevan -Sobat-virran, joka uoman mennessä umpeen tulvii yli rantojensa. Nämä -vedet hän arveli sivuuttaneensa, mutta hän ei ollut siitä kuitenkaan -varma. Eihän Smain ollut voinut lähteä pyydystämään orjia Fashodasta -itäänpäin, missä dervishit ja isorokko olivat tehneet tuhojaan, -vaan hänen oli täytynyt kulkea etelään. Stas arveli siis kulkevansa -samaan suuntaan kuin Smain. Tämä ajatus pelotti häntä aluksi. Hän -rupesi aprikoimaan, eikö olisi parempi kääntyä tästä etelään päin -vievästä notkelmasta pois itää kohti. Mutta hetken mietittyään hän -jätti tämän aikeen, koska otaksui, ettei Smain kulkisi saaliineen -samaa tietä takaisin, vaan suoraa päätä Niilille. Stas oivalsi, -että Abessiniaan voi päästä ainoastaan etelästä päin, missä tämä -maa rajoittuu autioon, villiin seutuun, sillä sen läntistä rajaa -dervishit vartioivat tarkasti. - -Stas päätti siis kulkea etelään. Siellä saattoi kyllä tavata -neekereitä, mutta kernaammin hän oli tekemisissä mustien kuin -mahdilaisten kanssa, ja luultavasti Kali ja Mea voisivat auttaa -heitä alkuasukkaitten keskuudessa. Jo ensi silmäyksestä saattoi -neekeritytön pitkistä ja hoikista jaloista päätellä hänen kuuluvan -joko dinka- tai shilluk-neekeriheimoihin, jotka asuvat Niilin -yläjuoksun varsilla kahlaillen suoalueilla kurkien tapaan. Kali, -joka oli Gebrin rääkkäyksestä laihtunut melkein luurangoksi, oli -ruumiinrakenteeltaan aivan toisenlainen. Hän oli lyhyenläntä, vankka, -harteikas, ja hänen jalkansa olivat lyhyemmät kuin Mean. Hän puhui -tuskin nimeksikään arabiaa, mutta vähäsen ki-suahelinkieltä, joka -on levinnyt melkein kautta koko Afrikan ja jota Stas oli oppinut -kanavatöissä olevilta sansibarilaisilta. Kali oli siis kotoisin -jostakin eteläisestä maasta. - --- Kali, mikä on sinun kansasi nimi? Stas kysyi häneltä. - --- Wa-hima, vastasi neekeripoika. - --- Onko se suurikin kansa? - --- Hyvin suuri, käy sotaa samburuja vastaan ja varastaa heiltä karjaa. - --- Entä missä on sinun kotikyläsi? - --- Kaukana, kaukana!... Kali ei tiedä, missä. - --- Onko se samanlaista seutua kuin tämäkin? - --- Ei. Siellä on väljät vedet ja vuoria. - --- Mikä sen veden nimi on? - --- Musta vesi. - -Stas arveli neekeripojan olevan kotoisin Albert-järven seuduilta, -jotka siihen aikaan olivat Emin pashan hallussa. Päästäkseen -varmuuteen hän kysyi vielä: - --- Onko Wa-hima-kansalla valkoihoinen johtaja, jolla on mustia -savuavia laivoja ja sotajoukko? - --- Ei. Vanhat ihmiset siellä sanoivat nähneensä valkoihoisia... (Kali -haritti sormensa) yksi, kaksi, kolme!... Niin, kolme valkoihoista on -käynyt siellä norsunluuta etsimässä. Kali ei ole niitä nähnyt, sillä -Kali ei ollut maailmassa, mutta Kalin isä antoi heille norsunluuta. - --- Mikä isäsi on? - --- Wa-himan kuningas. - -Stasin ylpeyttä hiveli ajatus, että hänen palvelijansa oli kuninkaan -poika. - --- Tahtoisitko nähdä isäsi? - --- Kali tahtoo nähdä äidin. - --- Mitä wa-himalainen tekisi, jos näkisi meidät? - --- Wa-himalainen lankeaisi kasvoilleen Kalin eteen. - --- Johdata meidät heidän luokseen, niin saat jäädä sinne ja hallita -isäsi jälkeen, mutta me jatkamme matkaa meren rannalle. - --- Kali ei löydä sinne eikä tahdo sinne jäädä, sillä Kali rakastaa -suurta herraa ja kuun tytärtä. - -Stas kääntyi iloisesti ystävättäreensä päin ja virkkoi: - --- Nel, sinusta on tullut kuun tytär! - -Tyttö oli todellakin kasvoiltaan kalpea kuin kuu. Nuori neekeri oli -hetken vaiti. Sitten hän jatkoi: - --- Kali rakastaa Bwana Kubwaa (suurta herraa), koska Bwana Kubwa ei -tappanut Kalia, vaan Gebrin, ja antaa Kalin syödä paljon. - -Neekeri taputti vatsaansa ja hoki tyytyväisenä: - --- Paljon lihaa, paljon, lihaa! - -Stas tahtoi vielä tietää, kuinka neekeri oli joutunut dervishien -vangiksi. Kävi ilmi, että kun hänet oli eräänä yönä saatu kiinni -pyydystyskuopasta, joka oli kaivettu zeriban ulkopuolelle, hän oli -kulkenut niin monen käden kautta, että hänen oli mahdotonta tehdä -selvää maista, joiden kautta oli joutunut Fashodaan. Jos hän olisi -kotoisin Albert-järven, Albert-Edward-järven tai Viktorian seuduilta, -missä Unjoro- ja Uganda-maat sijaitsevat, niin hänen olisi pitänyt -kuulla jotakin Emin pashasta, joka höyrylaivoineen ja sotajoukkoineen -herätti neekereissä ihmetystä ja pelkoa. Tanganjikajärvi oli liian -kaukana, ja näin ollen saattoi otaksua Kalin synnyinmaan olevan -jossakin lähempänä. Siinä tapauksessa ei ollut mahdotonta tavata -wa-himalaisia. - -Muutaman tunnin kuluttua aurinko teki laskua, helle helpotti, ja -vaeltajain eteen avautui leveä laakso, jossa oli vettä ja jossa -kasvoi villejä viikunapuita. He pysähtyivät lepuuttamaan hevosia ja -vahvistamaan itseään aterialla. Kun kalliot täällä olivat matalammat, -Stas käski Kalin kiivetä ylös katsomaan, näkyikö ympäristössä savua. - -Tuossa tuokiossa Kali oli kalliolla ja katseltuaan joka suuntaan -laskeutui liaaniköynnöstä pitkin alas ilmoittamaan, että savua ei -näkynyt, mutta että siellä oli "njama". Saattoi helposti arvata, -ettei hän tarkoittanut lintuja, vaan joitakin suurempia eläimiä. Hän -osoitti Stasin luodikkoa ja pani kaksi sormea päälaelle merkiksi, -että ne olivat sarvipäisiä. - -Nyt kiipesi Staskin pyssyineen kalliolle ja tähysteli varovasti -kallion laidan yli. Siellä oli niin kauas kuin silmä kantoi suuria -puita, joitten runkoja tuli oli kärventänyt. Erään puun suojassa -oli lauma antilooppeja, joitten ruumis muistutti hevosta ja pää -puhvelihärkää. Ne olivat noin sadan askelen päässä ja tuuli puhalsi -niistä Stasiin päin, joten ne vaaraa aavistamatta söivät kaikessa -rauhassa. Stas tahtoi hankkia karavaanille ravinnoksi lihaa ja -ampui lähintä eläintä, joka kaatui maahan kuin salaman lyömänä. -Muut karkasivat pakoon ja niitten mukana suuri puhvelihärkä, joka -oli seisonut näkymättömänä toisten eläinten takana. Nyt Stas ei -ampunut enää lihan tarpeesta, vaan metsästyshalusta. Hän odotti -hetkeä, jolloin puhvelihärkä olisi sivuttain häneen ja ampui. Eläin -hoiperteli hieman, mutta juoksi edelleen kadoten epätasaiseen -maastoon, ennenkuin Stas ehti ladata pyssynsä uudestaan. - -Kun savu hälveni, Kali istui antiloopin päällä viiltämässä sitä -Gebrin veitsellä. Stas meni katsomaan eläintä. - -Kun Kali oli syönyt hiukan raakaa antiloopinlihaa, hän rupesi -nylkemään otusta. Stas ihmetteli, ettei Saba tullut saamaan osaansa. -Hän vihelsi, mutta koiraa ei näkynyt. - --- Iso koira juoksi puhvelihärän jälkeen, huomautti Kali. - --- Näitkö? - --- Kali näki. - -Sen sanottuaan neekeri rupesi kantamaan antilooppia leiripaikalle. -Stas vihelsi vielä muutaman kerran, mutta huomattuaan sen turhaksi -hän meni Kalin jälkeen. - --- Stas, vihelsitkö sinä Sabaa? kysyi Nel, joka pienillä sormillaan -kyni lintua. -- Se lähti teidän peräänne. - --- Minä ammuin puhvelihärkää, ja se lähti ajamaan sitä takaa. Olen -hieman huolissani siitä, sillä puhvelihärät ovat niin voimakkaita, -että leijonatkin pelkäävät niitä. Saban voi käydä huonosti, jos se -rupeaa tappelemaan sellaisen pedon kanssa. - -Nel tuli kovin levottomaksi ja ilmoitti, ettei hän mene nukkumaan -ennen kuin Saba on palannut. Havaittuaan tytön huolestumisen Stas -pahoitteli, että oli lainkaan tullut puhuneeksi vaarasta ja rupesi -lohduttelemaan. - --- Lähtisin kyllä pyssyineni niiden perään, hän sanoi, -- mutta -ne ovat varmasti jo kaukana, kohta peittää pimeys niiden jäljet. -Puhvelihärkä oli vaikeasti haavoittunut ja toivottavasti kuolee pian. -Joka tapauksessa se on niin heikko, että Saba pääsee vaaran uhatessa -pakoon. Kyllä se tulee takaisin, vaikka saattaa mennä myöhään. - -Stas ei uskonut omia sanojaan, sillä hän muisti lukeneensa -afrikkalaisen puhvelihärän valtavasta kostonhimosta. Vaikka se -on vaikeasti haavoittunut, se juoksee pitkiä matkoja, vaanii -metsästäjää, yllättää hänet, puskee häntä ja viskaa sarvillaan -ilmaan. Saballe saattaisi helposti sattua jotakin sellaista. - -Tuli yö. Kali ja Mea tekivät zeriban ja valmistivat illallisen. - -Mutta Sabaa ei vain kuulunut. Nel tuli yhä surullisemmaksi ja alkoi -vihdoin itkeä. Stasin täytyi lopulta pakottaa hänet nukkumaan. Poika -lupasi itse odottaa koiraa ja mennä aamun valjettua etsimään sitä. -Nel menikin telttaan, mutta pisti tuon tuostakin päänsä ulos teltasta -kysyen, eikö koira ollut jo tullut. Vasta puolenyön jälkeen Nel -nukahti. Mea tuli silloin nuotion ääreen valvomaan Kalin jälkeen. - --- Miksi kuun tytär itkee? kysyi neekeripoika, kun hän yhdessä Stasin -kanssa rupesi makuulle. -- Kali ei tahdo sitä. - --- Hän suree Sabaa, jonka puhvelihärkä luultavasti on tappanut. - --- Mutta ehkei se olekaan tappanut sitä, musta poika vastasi. - -Sitten he vaikenivat, ja Stas vaipui sikeään uneen. Oli vielä pimeä, -kun hän heräsi viluun. Nuotio oli sammumaisillaan. Mea, jonka vuoro -oli vartioida tulta, oli nukahtanut. - -Kalin paikka oli tyhjä, - -Stas heitti oksia nuotioon, tönäisi neekerityttöä kylkeen ja kysyi: - --- Missä Kali on? - -Mea töllisti häneen hetken aikaa, havahtui ja sanoi: - --- Kali otti Gebrin veitsen ja meni zeriban taa. Luulin, että hän tuo -puuta, mutta hän ei ole tullut takaisin. - --- Onko siitä kauankin? - --- On. - -Stas odotti jonkin aikaa, mutta kun neekeriä ei näkynyt, hän vasten -tahtoaan kysyi itseltään: Onko hän paennut? - -Hänen sydämensä täyttyi tunteesta, minkä ihmisen kiittämättömyys -herättää. Olihan Stas puolustanut häntä Gebrin julmuutta vastaan, -vapauttanut hänet. Nel oli aina ollut hänelle hyvä ja itkenyt hänen -kohtaloaan. Ja kuitenkin hän oli paennut! Kali sanoi, ettei tiedä, -missä Wa-hima on eikä tahdo sinne päästä, mutta pakenipa kuitenkin. -Stas muisti ihmisten kertoneen Port Saidissa, kuinka typeriä neekerit -ovat, ja että he pakenevat omaksi kuolemakseen. Kaikesta päättäen -Kalikin, jonka ainoana aseena oli Gebrin miekka, kuolisi nälkään tai -joutuisi orjuuteen tai petojen saaliiksi. - --- Voi sinua kiittämätöntä hölmöä! - -Stas rupesi tuumimaan, kuinka paljon raskaammaksi matka kävisi -hänelle ilman Kalia, kun täytyisi juottaa hevoset, sitoa ne yöksi -kiinni, rakentaa teltta ja zeriba, nylkeä eläimiä -- kaikki tämä -jäisi nyt hänen tehtäväkseen, kun nuori neekeri oli poissa. Hänen -oli pakko tunnustaa, että hänellä ei ollut käsitystäkään monesta -tehtävästä, kuten esimerkiksi eläimen nylkemisestä. - -Aurinko nousi taivaanrannan takaa, ja päivä tuli yhtäkkiä, kuten -tropiikissa aina. Vähän myöhemmin tuli Nel pukeutuneena teltasta, -mutta kampa kädessä ja tukka hajalla. - --- Onko Saba tullut? hän kysyi. - --- Ei vielä. - -Tytön huulet alkoivat vapista. - --- Ehkä se kuitenkin tulee, sanoi Stas. -- Muistahan, että se -hietikoillakin viipyi poissa pari päivää, ja löysi meidät sittenkin. - --- Sinä sanoit lähteväsi etsimään sitä. - --- En voi. - --- Mikset? - --- En voi jättää sinua ja Meaa kahden tänne. - --- Entä Kali? - --- Kali on poissa. - -Stas ei tiennyt, kertoako totuuden heti, mutta koska sitä ei voisi -kauankaan salata, hän arveli, että parasta on ilmaista kaikki kohta. - --- Kali on ottanut Gebrin miekan ja lähtenyt yöllä jonnekin pois. -Kuka tietää, vaikka hän olisi paennut. Neekerit tekevät usein niin, -vieläpä omaksi vahingokseen. Minä säälin häntä... Mutta ehkä hän -vielä huomaa tehneensä tyhmästi ja... - -Saban iloinen haukunta keskeytti hänen puheensa. Nel viskasi kamman -maahan ja aikoi juosta koiraa vastaan, mutta tarttui kiinni zeriban -oksiin. Ensin ilmaantui näkyviin Saba, mutta pian sen jälkeen tuli -Kalikin niin likomärkänä kuin olisi ollut rankkasateessa. - -Lapset ilahtuivat tavattomasti. Kun Kali hengästyneenä ja väsyneenä -oli astunut zeriban sisäpuolelle, kiersi Nel valkoiset käsivartensa -neekeripojan mustan kaulan ympäri ja syleili voimiensa takaa. - --- Kali ei tahdo nähdä bibin itkevän, sanoi neekeri, -- ja sentähden -Kali etsi koiran. - --- Kali on hyvä! vastasi Stas taputtaen mustaa poikaa olkapäähän. -- -Mutta etkö sinä pelännyt leijonan tai pantterin tulevan yöllä vastaan? - --- Kali pelkäsi, mutta Kali meni, hän vastasi. Näillä sanoilla -hän voitti lasten sydämet. Nelin pyynnöstä Stas otti yhden niistä -lasihelminauhoista, joita kreikkalainen Kaliopuli oli antanut heille -mukaan, ja pani sen Kalin kaulaan. Hyvillään lahjasta tämä katsoi -ylpeästi Meaan ja virkkoi: - --- Mealla ei ole helminauhaa, mutta Kalilla on. - -Sabaa toruttiin sitä vastoin ja se sai kuulla käyttäytyneensä jo -toisen kerran huonosti palvelusaikanaan Nelin luona. Jos sellaista -kerran vielä tapahtuisi, niin se pantaisiin armotta kiinni. Saba -kuunteli ja heilutti häntäänsä niin, että sitä oli vaikea ymmärtää, -mutta Nel sanoi, että koiran silmistä jo näkyi, kuinka se häpesi, ja -jollei sen naama olisi niin karvainen, sen voisi nähdä punastuvankin. - -Sitten he söivät aamiaista, johon kuului viikunoita ja -antiloopinlihaa. Heidän syödessään Kali kertoi öisestä retkestänsä, -ja Stas käänsi sen Nelille englanniksi, sillä tyttö ei ymmärtänyt -ki-suahelikieltä. Puhvelihärkä oli juossut kauas, ja sen jälkiä oli -ollut vaikea löytää pimeässä yössä. Kaikeksi onneksi oli hiljakkoin -satanut sen verran, että raskaan eläimen jalanjälki oli tuntunut -pehmenneessä maassa. Käsillään ja varpaillaan jälkiä hapuillen Kali -oli kulkenut eteenpäin. Vihdoin hän oli löytänyt puhvelihärän, joka -oli luultavasti kaatunut kuolleena, koskei mitään jälkiä taistelusta -sen ja Saban välillä saattanut huomata. Saba oli syönyt suuren -kappaleen rintaa ja vaikkei se jaksanut enää syödä enempää, niin -se oli murissut eikä päästänyt lähelle paria hyeenaa ja sakaalia, -jotka odottivat vuoroaan. Saba oli murissut Kalillekin, mutta Kali -oli uhannut sitä "suuren herran" ja "bibin" vihalla, tarttunut sen -kaulahihnaan ja päästänyt koiran vasta notkossa irti. - -Siihen päättyi kertomus Kalin yöllisestä seikkailusta. - -Iloisin mielin he nousivat hevosten selkään ja ajoivat eteenpäin. -Mutta pitkäjalkainen Mea katseli kadehtien Kalin helminauhaa ja Saban -kaulusta ja ajatteli surullisena: "Noilla molemmilla on kaulanauha, -mutta minulla on vain messinkinen rengas toisessa jalassa." - - - - -24 - - -Seuraavat kolme päivää he ajoivat edelleen notkelmia pitkin. Maa -kohosi jatkuvasti. Päivisin oli kuuma, öisin kylmä. Sadeaika -läheni. Raskaita maidonvalkoisia pilviä nousi taivaanrannan takaa. -Sadekuuroja ja sateenkaaria näkyi hyvin kaukana. - -Kolmannen päivän aamulla oli yksi näistä pilvistä kohonnut heidän -yläpuolelleen ja kasteli heidät ohimennessään lämpimällä sateella. -Sitten tuli taas kaunis sää, ja he saattoivat ajaa eteenpäin. Villejä -lintuja oli taas niin paljon, että Stas ampui suoraan ratsailta -niitä viisi. Siinä oli riittävästi yhdeksi ateriaksi. Matkustaminen -raittiissa ilmassa ei rasittanut, ja metsänriistan ja veden runsaus -karkottivat pelon nälästä ja janosta. Kaikki kävi paremmin kuin -toivoa saattoi. Stas olikin syystä koko ajan hyvällä tuulella. Hän -ratsasti Nelin vierellä, jutteli iloisesti ja laski huolettomasti -leikkiä. - -Iltapäivällä alkoi taas pilveillä. Lyhyet sadekuurot täyttivät -maakuopat vedellä. Kali ennusteli suurta sadetta. Stas arveli, ettei -ollut enää turvallista yöpyä notkelmaan: se saattaisi yön aikana -muuttua pieneksi järveksi. Tämän johdosta hän päätti viettää yön -ylhäällä. Tämä riemastutti Neliä, sillä tiedustelemassa käynyt Kali -kertoi, että läheisyydessä oli metsää ja metsän puissa oli pieniä -apinoita. Ne eivät olleet niin ilkeitä kuin heidän aikaisemmin -matkalla tapaamansa paviaanit. - -Kun he saapuivat paikalle, jossa notkelmaa reunustavat kalliot olivat -aivan matalia, he veivät hevoset pois notkelmasta ja pystyttivät -leirin ennen pimeän tuloa. Nelin teltta pystytettiin korkealle -ja kuivalle paikalle suuren termiittikeon viereen, joka turvasi -yhden sivustan kokonaan ja siten helpotti zeriban tekoa. Muutaman -askeleen päässä oli tuuhea puu, jonka oksat tarjosivat suojaa -sateelta. Zeriban edessä kasvoi pensaita ja kauempana kohosi sankka -metsä, josta palmut kurottuivat korkeuteen latvuksin, jotka olivat -kuin jättiläisviuhkat tai riikinkukon levitetty pyrstö. Stas kuuli -Kalilta, että toisena sadekautena, siis syksyllä on vaarallista -oleskella palmujen alla, sillä jos pahasti sattuu, saattavat palmusta -putoavat suuret, raskaat pähkinät tappaa ihmisen. Mutta nyt olivat -hedelmät vasta alulla. - -Stas ja Kali kokosivat runsaan varaston polttopuita yötä varten he -vahvistivat zeribaa paaluilla, sillä tuuli yltyi toisinaan sangen -voimakkaaksi. Mutta auringon laskettua tuuli asettui, ilma muuttui -painostavaksi. Aluksi näkyi pilvien välistä vielä tuikahtelevia -tähtiä, mutta sitten tuli niin pimeä, ettei nähnyt askelta eteensä. -Pikku matkamiehet kokoontuivat nuotion ääreen ja kuuntelivat -apinoiden mekastusta, johon pian yhtyi sakaalien ulvonta ja muut -viidakon levottomat äänet. - -Äkkiä tuli aivan hiljaista, sillä syvyydestä kuului leijonan -karjaisu. Hevoset, jotka vähän matkan päässä söivät nuorta ruohoa, -rupesivat siirtymään nuotioon päin hypähdellen yhteensidotuilla -etujaloillaan, ja urhea Saba pörhisti selkäkarvansa ja hiipi häntä -koipien välissä ihmisten turviin. - -Taas kuului syviä, raskaita murahduksia, jotka tuntuivat nousevan -maan alta. Ne kasvoivat ja heikentyivät ja toisinaan muuttuivat -kolkoksi, synkäksi huokaukseksi. - --- Kali, lisää tulta, Stas komensi. - -Neekeri viskasi nuotioon kuivia oksia niin kiireesti, että kipinät -sinkoilivat ilmaan tulisateena ennen kuin liekki taas nousi. - --- Stas, eihän leijona hyökkää meidän kimppuumme?... eihän? Nel -kuiskasi tarttuen pojan käsivarteen. - --- Ei, ei se hyökkää. Katso kuinka korkea zeriba on... - -Stas luuli todellakin, ettei heitä uhkaa mikään vaara, mutta hän -pelkäsi nuotiota kohti tungeskelevien hevosten kaatavan aitauksen. - -Sillä välin leijonan karjaisut olivat kasvaneet niin uhkaaviksi, -ettei ollut sitä elävää olentoa, joka ei olisi vavissut pelosta. Stas -loi hätäisen silmäyksen Neliin, ja kun hän näki tytön vavahtelevat -huulet ja kosteat silmät, hän sanoi: - --- Älä pelkää, älä itke! - -Nel vastasi kuten kerran erämaassa: - --- En minä itke, mutta minun silmiäni kirvelee... - -Samassa Nel kirkaisi, sillä metsästä kuului kova karjahdus. Hevoset -yrittivät puskea aitausta nurin ja ne olisivat kaataneet sen, -elleivät akaasioiden teräksenkovat oksat olisi pistäneet. Saba murisi -ja vapisi kuin horkassa. Kali toisti katkonaisesti: - --- Herra! Niitä on kaksi!... - -Kun leijonat olivat vainunneet toisensa, ne eivät lakanneet -hetkeksikään karjumasta. Kauhea konsertti pimeydessä jatkui -herkeämättä, sillä kun toinen peto vaikeni, toinen aloitti. Stas ei -pystynyt erottamaan aivan tarkasti, mistä äänet tulivat, sillä kaiku -sekoitti niitä. Siitä hän kuitenkin oli varma, että ne lähestyivät -lähestymistään. Kali pani myös merkille, että pedot kiersivät zeriban -ympäri yhä pienenevässä piirissä, ja että vain nuotion tuli pidätti -niitä hyökkäämästä. Siksi ne karjahtelivat tyytymättöminä. Mutta -nähtävästi hänkin ajatteli, että vaara uhkaa ainoastaan hevosia, -koska hän levitti sormensa ja sanoi: - --- Leijonat tappavat yhden, tappavat kaksi... ei kaikkia!... ei -kaikkia!... - --- Enemmän tulta! Stas komensi. - -Taas hulmahtivat lieskat ilmoille. Karjunta lakkasi. Kali nosti -päänsä, katsoi ylös ilmaan ja kuunteli. - --- Mitä siellä on? Stas kysyi. - --- Sataa! vastasi neekeri. - -Stas jännitti kuuloaan. Tuuhea puu suojasi teltan ja koko zeriban, -eikä heidän kohdallaan pudonnut maahan vielä ainoatakaan pisaraa, -mutta ylhäällä puussa kuului jo rapinaa. Se kasvoi kasvamistaan -ja jonkin ajan kuluttua lapset näkivät puun lehdiltä vierivän -suuria vesipisaroita, jotka nuotion hohteessa muistuttivat suuria -vaaleanpunaisia helmiä. Kali oli ennustanut oikein: alkoi sataa -rankasti. Rapina kasvoi kohinaksi, ja vesi alkoi valua puun oksien -läpi. - -Nuotio himmeni. Kali lisäsi oksia, mutta märkiä kun olivat, ne vain -höyrysivät, ja tuli painui yhä matalammaksi. - --- Jollei sade taukoa, niin zeriba suojelee meitä kyllä, lohdutti -Stas Neliä. - -Sitten hän veti tytön telttaan ja kääri hänet peitteeseen, mutta tuli -itse heti ulos, sillä katkonaiset karjahdukset alkoivat uudestaan. Ne -kuuluivat nyt paljon lähempää ja värisivät ilosta. - -Sade yhä yltyi. Jollei nuotio olisi ollut tuuhean puun suojassa, se -olisi jo aikoja sitten sammunut, vaikkei siitä nytkään noussut muuta -kuin savua, jonka seassa kalpeat liekit joskus lepattivat. - -Kali lakkasi lisäämästä puita, mutta viskasi sen sijaan köyden puuhun -ja alkoi sen avulla kiivetä puunrunkoa pitkin ylös. - --- Mitä sinä nyt?... kysyi Stas. - --- Kali kiipeää puuhun. - --- Miksi? hän huudahti kiihtyneenä neekerin itsepäisyydestä. - -Kirkas, terävä salama halkaisi pimeyden, ja Kalin vastaus hukkui -valtavaan jyrinään, joka tärisytti taivasta ja maata. Samassa nousi -pyörremyrsky, joka tuokiossa hajoitti nuotion ja viskasi tuhkaa, -hehkuvia hiiliä ja kipinöitä dshunglaan. - -Läpäisemätön pimeys peitti leirin. Tropiikin myrsky raivosi. Salama -seurasi salamaa, jyrinä jyrinää. Lähimmillä kallioilla näkyi -ihmeellinen, hohtava pallo, joka vieri alas laaksoon leimahtaen -samassa häikäisevän kirkkaasti ja räjähtäen niin kauhealla ryskeellä, -että olisi luullut kallioiden sortuvan. - -Sitten oli taas pilkkosen pimeä. - -Stas oli huolissaan Nelistä ja meni horjuvin askelin telttaan. Se oli -vielä pystyssä, mutta ensimmäinen voimakas tuulenpuuska saattaisi -kaataa sen ja viskata ties minne. - -Myrsky asettui, mutta sade yltyi yhä rankemmaksi. Stas tuli -epätoivoiseksi. Hän ei tiennyt, jättääkö Nel telttaan vai tuodako -hänet ulos. Tuuli ratkaisi kysymyksen: se tempaisi katon teltasta. -Purjekankaiset seinät eivät suojanneet enää kylliksi. Ei ollut muuta -neuvoa kuin odottaa myrskyn ohimenoa pilkkosen pimeässä viidakossa, -missä kaksi leijonaa vaani saalista. Stas oletti petojen paenneen -metsään rajuilmaa pakoon, mutta hän oli varma, että myrskyn tauottua -ne palaisivat. Heidän asemansa vaarallisuutta lisäsi se, että myrsky -oli hajoittanut zeriban täydellisesti. - -Silloin kuului tuulenpuuskien lomassa Kalin ääni: - --- Suuri herra, puuhun! - -Samassa kosketti köyden pää Stasin olkapäätä. - --- Sido bibi kiinni, Kali nostaa bibin ylös! neekeripoika huusi. - -Stas ei vitkastellut hetkeäkään. Hän kääri tytön huopaan ja veti -köyden kireälle huovan ympäri. Sitten hän nosti tytön seisomaan ja -huusi: Vedä! - -Puun alimmat oksat olivat melko matalalla, joten Nelin ilmamatka oli -lyhyt. Kali tarttui vahvoin käsin tyttöön ja sijoitti hänet istumaan -rungon ja paksun oksan väliin, missä oli tilaa vaikka puolelle -tusinalle Nelin kokoiselle pikkutytölle. Hurjinkaan myrsky ei voisi -puhaltaa häntä sieltä pois. - -Saatuaan pikku bibin turvaan neekeri laski köyden alas Stasia varten, -mutta tämä kiersi sen ensin Mean ympärille tahtoen siten itse poistua -viimeisenä niin kuin kapteeni hukkuvasta laivasta. - -Kalin ei tarvinnut auttaa kovinkaan paljoa, sillä Mea kiipesi -puuhun notkeasti ja tottuneesti, aivan kuin olisi ollut simpanssin -sukua. Stas ei päässyt ylös yhtä helposti, vaikka olikin taitava -voimistelija, sillä hänen taskunsa olivat täynnä patruunoita ja -hänellä oli kivääri selässä. - -Nyt olivat kaikki neljä puussa. Stas oli niin tottunut pitämään -huolta Nelistä, että hän nytkin ensi töikseen katsoi, saattaisiko -Nel pudota, oliko hänellä tarpeeksi tilaa ja istuiko hän mukavasti. -Sitten Stas alkoi pohtia, miten hän voisi suojata tytön sateelta. -Mutta kastumista ei voinut estää. Päivällä olisi ollut helppo -tehdä katos tytön ylle, mutta nyt oli niin pimeä, etteivät he edes -nähneet toisiaan. "Kunpa myrsky pian loppuisi, että saisimme tehdä -tulen ja kuivattaa Nelin vaatteet!" Stas ajatteli epätoivoisena, -että likomärkä tyttö varmasti saisi kuumeen. Hän pelkäsi, että ilma -muuttuisi aamupuoleen kylmäksi, kuten edellisinäkin öinä. Tähän -mennessä oli ilma pysynyt lämpimänä ja sadevesi oli vain haaleaa. -Rajuilman jatkuminen ihmetytti Stasia, sillä hän tiesi, että mitä -hurjempi tropiikin myrsky on, sitä lyhyemmän aikaa se kestää. - -Vasta pitkän ajan kuluttua ukkonen taukosi ja tuuli heikkeni, mutta -sade valui vielä virtanaan, joten puun lehvistä ei ollut mitään -suojaa. Vesi kohisi alapuolella ikään kuin koko dshungla olisi -muuttunut järveksi. - -He istuivat puussa likomärkinä odottaen aamun tuloa. Muutaman tunnin -kuluttua ilma kylmeni ja sade taukosi. Stas oli aikaisemmin pannut -merkille, että Kali osasi tehdä tulen märistäkin puista, ja hän aikoi -käskeä neekeripojan mennä kokeilemaan, onnistuisiko se nytkin. Mutta -juuri kun hän kääntyi Kaliin päin, tapahtui jotakin, mikä sai veren -hyytymään suonissa. - -Keskellä syvää hiljaisuutta kuului äkkiä hevosten kiljahtelua, -kauheata, vihlovaa valitusta, joka oli täynnä tuskaa ja kuoleman -kammoa. Pimeydessä liikkui jotakin. Kuului korinaa, kolkkoja, -raskaita puuskutuksia, ja sitten kaikki oli jälleen hiljaista. - --- Leijonat, suuri herra! Ne tappavat hevosia. Kali kuiskasi. - -Tässä öisessä hyökkäyksessä, petoeläinten surmantyössä ja -turvattomien hevosten väistämättömässä kuolemassa oli jotakin niin -hirvittävää, että Stas herpaantui täysin, eikä muistanut kivääriään. -Mutta mitäpä olisi hyödyttänyt ammuskella sellaisessa pimeydessä. -Korkeintaan hän olisi voinut pelottaa pedot pois tapettujen eläinten -ruhoilta ja ehkä saada ne ajamaan vielä elossa olevia hevosia, jotka -olivat paenneet niin kauas leiriltä, kuin sidotuin etujaloin suinkin -pääsi. - -Stasia puistatti ajatus, mitä olisi tapahtunut, jos he olisivat -jääneet alas. Nel nojasi Stasiin ja vapisi kuin kuumeessa, mutta -täällä puussa he olivat turvassa leijonilta. Kali oli siis pelastanut -heidät varmasta kuolemasta. - -He istuivat puunoksalla kuin märät linnut ja kuuntelivat ääniä -alapuoleltaan. Hetken oli aivan hiljaista. Sitten kuului petojen -mörinää, luitten ruskumista, nielemistä ja hengitystä. Raa'an lihan -ja veren haju tuntui selvänä, sillä leijonat söivät saalistaan -noin parinkymmenen askelen päässä zeriban paikasta. Ne söivät niin -kauan, että Stasia rupesi raivostuttamaan. Hän otti kiväärinsä ja -ampui siihen suuntaan, josta petojen ääni kuului. Vastaukseksi -kantautui vain katkonaisia karjahduksia. Maasta näkyi sinisen- ja -punaisenhohtavien silmien välähdyksiä. Ne olivat hyeenoja ja -sakaaleja, jotka odottivat vuoroaan. - -Näin kului pitkä yö. - - - - -25 - - -Vihdoin aurinko nousi valaisten dshunglan, puuryhmät ja metsän. -Kun ensimmäinen auringonsäde pilkisti taivaanrannan takaa, olivat -leijonat kadonneet. Stas komensi Kalin tulentekoon ja käski Mean -tuoda Nelin matkatavarat, kuivata uuden puvun ja pukea sen kiireimmän -kaupalla tytön ylle. Itse hän lähti pyssy kädessä tarkastelemaan -hävitystä, jonka myrsky ja leijonat olivat saaneet aikaan. - -Zeribasta oli vain paalut jäljellä. Heti sen takana makasi -ensimmäinen hevonen puoleksi syötynä, ja noin sadan askelen päässä -oli toinen melkein koskemattomana. Kolmas oli sen vieressä, sen vatsa -oli viilletty auki ja otsa murskattu. Stas oli niin raivoissaan, että -hän toivoi leijonan kiharaisen pään pistävän juuri sillä hetkellä -esiin pensaasta ja että hän saisi nyt ampua kostoksi kuulan sen -kalloon. - -Mutta kosto oli jätettävä toistaiseksi, sillä hänellä oli nyt muuta -tekemistä. Mahdollisesti eloon jääneet hevoset oli etsittävä. Hän -otaksui, että ne ja Saba olivat paenneet tiheikköön, koska muita -ruumiita ei näkynyt. Toivo siitä, ettei uskollinen ystävä olisi -joutunut raatelijoiden saaliiksi ilahdutti häntä, ja iloa lisäsi -muuliaasin löytyminen. Tämä viisas pitkäkorva ei ollut vaivautunut -kovinkaan kauaksi. Se oli ryöminyt termiittipesän ja suuren puun -väliin, ja siellä se oli edestä ja sivulta turvattuna odottanut, mitä -tapahtuman piti valmiina vaaran uhatessa puolustautumaan vahvoilla -takajaloillaan. Mutta nähtävästi leijonat eivät olleet lainkaan -huomanneet sitä. Kun aurinko oli noussut ja vaara oli ohi, se oli -käynyt pitkälleen maahan lepäämään kuluneen yön järkytyksistä. - -Stas löysi pian hevosen jälkiä, jotka johtivat metsään ja sieltä alas -notkoon, Stas ilahtui, sillä notkosta hevoset olisi helppo saada -kiinni. Muutaman askelen päässä lojui maassa liekaköysi, jonka joku -hevosista oli paetessaan tempaissut irti. Se oli varmasti paennut -niin kauas, ettei sen tavoittamisesta ollut toivoa. Kaksi muuta -hevosta Stas sitä vastoin löysi kohta matalan kallion takaa notkelman -ääreltä. Toinen piehtaroi, toinen pureksi vihreää ruohoa. Molemmat -vaikuttivat väsyneiltä. Päivänvalo oli karkottanut pelon niiden -mielestä, ja kun ne huomasivat Stasin, ne hirnahtivat ystävällisesti. - -Stas meni kauemmaksi katsomaan, pääsikö notkelmaa pitkin palaamaan -takaisin. Vesi olikin juossut jo pois. Hetken kuluttua hän huomasi -jonkun valkoisen esineen tarttuneen solan seiniä kattaviin -liaaneihin. Se oli teltan katto, jonka tuuli oli tuonut tänne. Stas -oli iloinen löydöstä, sillä teltta suojelisi Neliä paljon paremmin -kuin mitkään oksista kyhätyt majat. - -Mutta vielä suuremmaksi kasvoi hänen ilonsa, kun Saba ryömi esiin -liaanien peittämästä onkalosta. Sen suussa oli eläin, jonka pää ja -häntä riippuivat kahden puolen koiran suusta. Saba juoksi Stasin luo -ja laski hänen eteensä pienen hyeenan. - -Sitten se alkoi häntäänsä heiluttaen haukkua ikään kuin olisi -tahtonut sanoa: - --- Minä pelkäsin leijonia, mutta istuittepa tekin puussa kuin linnut. - -Saba oli niin ylpeä saaliistaan, että Stas sai sen vain suurella -vaivalla jättämään hyeenan, jonka koira olisi tahtonut viedä lahjaksi -Nelille. - -Kun he palasivat, roihusi leirissä iloinen valkea; tulella oli -durraa, kaksi lintua ja antiloopinlihaa kiehumassa. Nelin yllä oli jo -kuivat vaatteet, mutta hän näytti niin kurjalta ja kalpealta, että -Stas pelkäsi hänen sairastuneen kuumeeseen. - --- Nel, mikä sinua vaivaa? hän kysyi tarttuen tytön käteen. - --- Ei mikään, mutta minua nukuttaa niin kovasti. - --- Sen uskon! Tällaisen yön jälkeen! Jumalan kiitos, kätesi ovat -kylmät. Kyllä se oli kauhea yö! Eipä ihme, jos sinua nukuttaa, sillä -minäkin olen kovin väsyksissä. Entä etkö tunne itseäsi sairaaksi? - --- Päätäni särkee hiukan. - -Stas pani kätensä tytön otsalle, joka oli yhtä kylmä kuin kädetkin. -Se merkitsi suurta väsymystä ja heikkoutta. Stas huokasi ja virkkoi: - --- Syö vähäsen lämmintä ja mene sitten nukkumaan. Tänään on kaunis -sää, eikä rajuilma varmaankaan uusiudu. - -Nel katsoi peloissaan häneen. - --- Emmehän jää tänne yöksi? - --- Ei tähän, koska täällä on tapettuja hevosia lähellä, vaan me -etsimme jonkun toisen puun tai muutamme notkoon ja rakennamme sinne -zeriban, jossa voit nukkua yhtä rauhallisesti kuin Port Saidissa. - -Mutta tyttö pani kätensä ristiin ja pyysi kyynelsilmin, että he -ajaisivat eteenpäin, sillä näin kauheassa paikassa hän ei voisi -ummistaa silmiään, vaan sairastuisi varmasti. - --- Ajetaan sitten eteenpäin notkelmia pitkin, Stas myöntyi, -- sillä -siten on meillä varjoa. Mutta sinun pitää sanoa minulle, kun alat -väsyä tai tunnet voivasi huonosti. - --- En minä väsy. Sido minut satulaan kiinni, niin voin nukkua -mainiosti. - --- Ei. Minä ajan samalla hevosella ja hoidan sinua. Kali ja Mea -saavat ajaa toisella hevosella, ja aasi kantakoon teltan. - --- Hyvä on! Hyvä on! - --- Mutta aamiaisen jälkeen sinun pitää nukkua vähäsen, sillä me emme -kuitenkaan pääse lähtemään ennen puoltapäivää, kun on vielä niin -paljon tehtävää. Täytyy käydä ottamassa hevoset kiinni, panna teltta -kokoon, sitoa tavarat hevosten selkään. Osa tavaroista täytyy jättää -tänne, kun meillä on vain kaksi hevosta. Sillä välin sinä voit nukkua -muutaman tunnin jossakin puun varjossa, sillä tänään tulee kuuma. - --- Entä sinä ja Mea ja Kali? Minun on niin paha olla, kun ajattelen, -että minä yksin nukun ja teidän täytyy olla työssä... - --- Kyllähän me sitten saamme nukkua. Minusta ei sinun tarvitse -välittää. Kun meillä oli Port Saidissa tutkintoja, en nukkunut -yökausiin, eivätkä toverinikaan nukkuneet. Me olemmekin miehiä, mutta -sinä olet pieni kuin kärpänen. Sinä et voi aavistaakaan, millaiselta -tänään näytät... Olet kuin lasista. Sinusta on jäljellä vain silmät -ja tukka, mutta kasvoja ei lainkaan. - -Stas puhui leikkisästi, vaikka olikin huolissaan tytöstä, joka näytti -päivänvalossa kovin sairaalta. Ensi kerran hän nyt käsitti selvästi, -että tyttö ei kestäisi tätä enää kauan. "Mutta mitä minä sitten -tekisin, miksi palaisin takaisin Port Saidiin?" poika ajatteli. - -Hän kääntyi poispäin, jottei Nel näkisi hänen tuskaansa, meni puun -luo, avasi matkamytyn ja otti esille pienen lasipullon, jossa oli -viimeinen kiniinipulveri, jota hän oli varjellut kuin silmäteräänsä -"mustan hetken" varalle. Kun hän oli varma siitä, että ensimmäiset -oireet näyttäytyisivät sellaisen yön jälkeen, niin hän päätti estää -sen. Hän teki sen raskain mielin, sillä hän pelkäsi, miten myöhemmin -tulisi käymään. - -Peittääkseen mielenliikutustaan hän palasi ankaran näköisenä tytön -luo ja sanoi: - --- Nel, ota nyt ruoan alle tämä viimeinen kiniini. - --- Entä jos sinä saat kuumetta? kysyi tyttö. - --- Kyllä minä siitä sitten selviän. Ota nyt. Nel otti sen enempää -vastustelematta, sillä siitä hetkestä saakka, kun Stas oli ampunut -sudanilaiset, hän hiukan pelkäsi poikaa, vaikka tämä olikin ollut -hyvä ja pitänyt hänestä huolta. - -Sitten he istuutuivat syömään aamiaista. Rasittavan yön jälkeen -maistui kuuma lintuliemi erinomaisen hyvälle. Nel nukahti heti -aamiaisen jälkeen. Stas, Kali ja Mea varustivat sillä aikaa -karavaania, toivat teltan katon notkosta, satuloivat hevoset, -kuormasivat muuliaasin ja kaivoivat maahan ne tavarat, joita eivät -voineet ottaa mukaan. Unisuus kiusasi heitä kovasti, ja pelosta, että -he nukahtaisivat matkalla, Stas salli kaikkien nukkua vähän aikaa. - -Kello lienee ollut kahden tienoissa, kun he läksivät jatkamaan -matkaa. Stas otti Nelin eteensä istumaan, Kali ja Mea ajoivat -toisella hevosella. He eivät laskeutuneet heti notkelmaan, vaan -ajoivat jonkin matkaa sen laidan ja metsän välillä. Nuori dshungla -oli kasvanut silminnähtävästi tämän yhden ainoan sateisen yön aikana, -mutta maa sen alla oli mustaa tulen jäljiltä. Ehkä joku Smainin -osasto oli kulkenut siitä, tai sitten tuulen kaukaa lennättämä -tulenkipinä oli sytyttänyt sen palamaan. Stas tutki, oliko missään -leirin merkkejä tai kavioitten jälkiä, mutta kaikeksi onneksi -ei mitään löytynyt. Kali, joka ymmärsi hyvin sellaisia asioita, -vakuutti, että dshungla oli tuulen tuoman tulen polttama ja että -siitä oli kulunut kymmenkunta päivää. - --- Se todistaa, Stas sanoi, -- että Smain mahdilaisineen on niin -kaukana, että me emme missään tapauksessa joudu hänen käsiinsä. - -Sitten hän alkoi Nelin kanssa tarkastella rehevää kasvillisuutta, -sillä he eivät olleet vielä koskaan nähneet tropiikin metsää niin -läheltä. He ajoivat nyt metsän varjoisaa laitaa pitkin. Tummanvihreä -ruoho, sammal ja sananjalat peittivät kostean ja pehmeän maan. Paikka -paikoin oli vanhoja lahoja kantoja, jotka olivat kauniiden, kirjavien -kukkasten peitossa. Missä aurinko pääsi paistamaan maahan saakka, -kasvoi keltaisia orkideoita, joiden terälehdet muistuttivat pientä -eläimenpäätä suippoine korvineen. Useissa paikoissa kasvoi villejä -jasmiineja, jotka muodostivat punaisia kiehkuroita. Sananjalat -kasvoivat sankkoina pensaina milloin painuen alas, milloin kohoten -aina puitten alimpain oksain tasalle. Siellä oli taatelipalmuja, -viikunapalmuja, sykomoreja, leipäpuita, euforbioita, erilaisia -suuria senesioita, akaasioita; musta- ja punalehtisiä puita kasvoi -vierekkäin. Muutamin paikoin ei näkynyt itse puita ensinkään, -sillä ne olivat tyvestä latvaan saakka liaanien peitossa. Nämä -luikertelivat puusta puuhun muodostaen suuria W- ja M-kirjaimia tai -riippuen kuin uutimet. Kautsukkiliaanit verhosivat puut omituisiksi, -valkeakukkaisiksi pyramideiksi. Suurempien liaanien ympäri kiemurteli -pienempiä, ja ne muodostivat niin lujia muureja, ettei ihminen -eikä petoeläinkään voinut päästä siitä läpi. Ainoastaan elefantit -olivat paikoin jaksaneet murtaa sen rikki, ja sellaisiin kohtiin oli -muodostunut syviä käytäviä. - -Lintujen laulua, mikä Euroopan metsissä oli niin suloista, ei -kuulunut, mutta sen sijaan kantautui puitten latvoista kaikenmoisia -ääniä, jotka muistuttivat milloin sahan kirskumista, milloin -kattilan räminää, milloin haikaran huutoa, milloin oven narinaa, -milloin kätten taputusta, milloin kissan naukumista, vieläpä -ihmisten äänekästä puhetta. Siellä oli harmaita, vihreitä ja -valkoisia papukaijoja ja kimaltavasulkaisia tukaaneja. Pienet apinat -puikkelehtivat kasvien seassa kuin metsänpeikot. Ne olivat muuten -pikimustia, mutta häntä ja poskiparta olivat valkoiset ja kyljissä -oli valkoisia viiruja. - -Lapset katselivat ihmetellen tätä koskematonta metsää, jota valkoisen -ihmisen silmä ei kaiketi milloinkaan ollut nähnyt. Saban iloisia -haukahduksia kuului tuon tuostakin tiheiköstä. Pikku Nel oli -vahvistunut kiniinistä, aamiaisesta ja levosta. Hänen kasvoilleen -nousi eloisampi, värikkäämpi ilme, ja silmät alkoivat loistaa. Vähän -väliä hän kysyi Stasilta puitten ja lintujen nimiä, ja poika vastasi -niin hyvin kuin taisi. Vihdoin Nel sanoi tahtovansa nousta alas -hevosen selästä poimimaan kukkasia. Mutta Stas hymyili ja virkkoi: - --- Siellä siafit söisivät sinut. - --- Mitä siafit ovat? Ovatko ne pahempia kuin leijona? - --- Ne ovat eivätkä ole pahempia. Ne ovat muurahaisia, joita on -kuhisemalla puitten oksissa, ja sieltä ne putoavat tulisateena -ihmisten päälle. Mutta ne liikkuvat myös maata pitkin. Nousepas vain -hevoselta ja mene hiukan metsään, niin saat nähdä, että kohta hypit -ja möliset kuin apina. Melkein on helpompi puolustautua leijonaa -vastaan. Toisinaan ne liikkuvat suurissa joukoissa, ja silloin kaikki -väistyvät niitten tieltä. - --- Entä selviytyisitkö sinä niistä? - --- Minäkö? Tietysti! - --- Millä tavalla? - --- Tulen tai kuuman veden avulla. - --- Sinä keksit aina keinot, Nel totesi tyytyväisenä. - -Tämä hiveli Stasin ylpeyttä. Hän vastasi yhtä tärkeästi, mutta -iloisesti: - --- Kun sinä vain pysyt terveenä, niin voit jättää kaiken muun minun -huolekseni. - --- Minun pääni ei ole enää kipeä. - --- Jumalan kiitos! - -Aurinko oli korkealla ja paistoi tuimasti. Sää oli muuttunut -kauniiksi eikä näkynyt ainuttakaan pilveä. Hevoset olivat märkiä -hiestä, ja Nel rupesi valittamaan kuumuutta. Siksi Stas johti -karavaanin notkelmiin, joiden läntinen syrjä loi syvän varjon. - -Viileässä notkossa Nel nukkui, sillä aamiaisesta päivälliseen -kestänyt uni ei ollut riittänyt hänelle. Stas olisi mielellään -seurannut esimerkkiä, mutta ei voinut, koska hänen täytyi pidellä -tytöstä kiinni. Hän ei uskaltanut liikahtaakaan epämukavassa -satulassa, ja hän antoi hevosten kulkea mahdollisimman hitaasti, -jottei tyttö heräisi. - -Nel nojasi nukkuessaan päätään Stasin rintaa vasten. Tyttö hengitti -niin tasaisesti ja rauhallisesti, ettei Stas enää pahoitellut -viimeisen kiniinipulverin käyttämistä. Kuunnellessaan Nelin -hengitystä hän tunsi, että kuume oli toistaiseksi ohi, ja hän rupesi -ajattelemaan: - --- Maa kohoaa jatkuvasti ja maaperä muuttuu yhä kuivemmaksi. Nyt -pitää etsiä suojattu paikka jostakin korkealta puron varrelta. Siihen -me pysähdymme muutamiksi viikoiksi tai ehkä siksi, että sadekausi -on mennyt ohi, jotta pikku tyttö saisi oikein perinpohjin levätä. -Moni ei ole kestänyt kymmenettä osaa siitä, mitä hän, mutta nyt -hänen täytyy saada koota voimia. Viime yön jälkeen joku muu olisi -varmaankin sairastunut kuumeeseen, mutta hän -- kuinka hyvin hän -nukkuukaan! Jumalan kiitos! - -Tällaiset ajatukset saivat Stasin hyvälle tuulelle, ja katsoessaan -Nelin kasvoja hän virkkoi itsekseen iloisesti ja osaksi ihmetellen: - --- Omituista, kuinka minä pidän tuosta pikku tyttösestä! Olen aina -pitänyt hänestä, mutta nyt hän on käynyt minulle yhä rakkaammaksi! - -Kun hän ei tiennyt, miten tämä oli selitettävissä, hän otaksui: - --- Se tulee varmaankin siitä, että olemme kokeneet yhdessä niin -paljon ja että hän on minun holhokkini. - -Stas piti par'aikaa varovasti oikealla kädellään "pikku tyttösen" -vyöstä kiinni, jottei tämä pääsisi putoamaan satulasta eikä loukkaisi -itseään. He ajoivat yhä käymäjalkaa. Muuten oli hiljaista, paitsi -että Kali mutisi Stasia ylistellen: - --- Suuri herra tappoi Gebrin, tappoi leijonan ja puhvelihärän! Jah! -Suuri herra tappaa vielä monta leijonaa! Jah! Paljon lihaa! Paljon -lihaa! Jah! Jah! - --- Kali, kysyi Stas hiljaa, -- metsästävätkö Wa-himan asukkaat -leijonia? - --- Wa-himan asukkaat pelkäävät leijonia, mutta wa-himalaiset -kaivavat syvän kuopan, ja jos leijona on yöllä pudonnut siihen, niin -wa-himalaiset nauravat. - --- Mitä he sitten tekevät? - --- Wa-himalaiset heittävät siihen paljon keihäitä niin että leijona -on kuin piikkisika. Sitten he nostavat sen kuopasta ja syövät. -Leijona on hyvää. - -Hän taputti tapansa mukaan vatsaansa. - -Sellainen metsästystapa ei miellyttänyt Stasia, ja hän kysyi, -mitä muita eläimiä Wa-himassa oli. He juttelivat pitkän aikaa -antiloopeista, strutseista, kirahveista ja sarvikuonoista, kunnes -kuulivat veden kohinaa. - --- Mitä se on, kysyi Stas, -- joki vai koski? Kali nyökäytti päätään. -He ajoivat nopeammin kohti kohinaa, joka kasvoi. - --- Koski! huudahti Stas uteliaana. - -Mutta he olivat tehneet tuskin pari kierrosta, kun voittamaton este -sulki heiltä tien. Nel heräsi heti, kun hevonen pysähtyi. - --- Jäämmekö tähän yöksi? kysyi hän. - --- Katsohan! Stas vastasi. -- Suuri kivenjärkäle sulkee tien. - --- Mitä siis teemme? - --- Se on niin korkea, ettemme pääse sen yli. Täytyy ajaa vähäsen -matkaa takaisin, nousta notkosta ja ajaa toista tietä tuonne ylös. -Iltaa on vielä kaksi tuntia; meillä on siis aikaa. Levätkööt hevoset -vähäsen! Kuuletko kosken kohinaa? - --- Kuulen. - --- Tuonne me asetumme yöksi. - -Hän käski Kalin kiivetä ylös katsomaan, oliko siellä lisää -samanlaisia esteitä, mutta itse hän alkoi tarkastella valtavaa -järkälettä. Hetkisen kuluttua hän huusi: - --- Se on aivan hiljan irtautunut ja vyörynyt tähän. Näetkö tätä -möhkälettä, Nel? Katso, kuinka uudelta se näyttää. Sen päällä ei -kasva sammalta eikä muita kasveja. - -Stas osoitti puuta, joka kasvoi ylhäällä kallion rinteessä, ja jonka -juuret riippuivat alas pitkin kallion seinämää. - --- Tuon puun juuret ovat kasvaneet halkeamaan ja vihdoin irroittaneet -järkäleen kalliosta. Se kuulostaa kyllä oudolta, sillä onhan kivi -kovempaa kuin puu, mutta olen kyllä kuullut, että vuoristossa -tapahtuu tällaista. Aivan pienestä tärähdyksestä saattaa sellainen -lohkare irtautua ja syöksyä alas. - --- Mikähän sen sitten on irroittanut? - --- Vaikea sanoa. Ehkä joku viimeaikainen myrsky, kukapa tietää vaikka -juuri eilinen. - -Samassa juoksi Saba paikalle, pysähtyi äkisti, aivan kuin joku -olisi kiskaissut sitä hännästä, vainusi, tunkeutui sitten lohkareen -ja kallion väliin, mutta peräytyi kohta takaisin peloissaan ja -selkäkarvat pystyssä. - -Stas laskeutui hevosen selästä katsoakseen, mikä koiran oli -pelottanut. - --- Stas, älä mene sinne, Nel pyysi, -- siellä on ehkä leijona. - -Mutta poika oli itsepäinen ja viime yön veritöiden tähden hän olisi -mielellään kostanut leijonille. Siksi hän vastasi: - --- Vai leijona -- päivällä! - -Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt paikalle, kuului ylhäältä Kalin ääni: - --- Bwana Kubwa! Bwana Kubwa! - --- Mikä siellä on? Stas kysyi. - -Neekeripoika laskeutui silmänräpäyksessä liaania pitkin alas. Hänen -kasvoistaan näkyi, että hän toi tärkeän uutisen. - --- Elefantti! hän huusi. - --- Elefantti? - --- Niin, neekeri vastasi huitoen käsiään. -- Tämän kallion takana -vesi kohisee. Elefantti ei pääse pois. Suuri herra ampuu elefantin, -niin Kali saa syödä -- aah! syödä! syödä! - -Ja hurja ilo valtasi neekerin. Hän hyppäsi, löi käsillä polviinsa -ja nauroi kuin hullu mulkoillen silmillään ja irvistäen, niin että -valkoiset hampaat välkkyivät. - -Stas ei ymmärtänyt heti, mitä Kali oli tarkoittanut sanoessaan, -ettei elefantti pääse pois. Nähdäkseen, mitä oli tapahtunut, hän -nousi hevosen selkään jätettyään Nelin Mean huostaan, ja käski Kalin -istuutua hänen taakseen. He palasivat yhdessä takaisin ja alkoivat -etsiä paikkaa, josta voisivat nousta ylös notkosta. Kali arveli, että -elefantti oli paennut sinne dshunglapaloa ja mennessään sysännyt -haljennutta kallioseinämää, josta oli irtautunut lohkare ja sulkenut -elefantilta paluutien. Sitten se on mennyt rotkon päähän saakka ja -jäänyt siihen, koska koski oli katkaissut tien siltä puolelta. - -Jonkin ajan kuluttua nuoret matkalaiset löysivät paikan, josta -saattoi nousta notkosta, mutta se oli niin jyrkkä, että heidän täytyi -nousta ratsailta ja taluttaa hevosta perässä. He pääsivät vihdoin -korkealle mäelle, jonka toiselle puolella oli joki, toisella syvä -notko, ja he todella näkivät elefantin. - -Suuri eläin makasi siellä kyljellään, ja Stasin ihmeeksi se ei -noussut ylös. vaikka näki heidät. Vasta kun Saba hyökkäsi mäen -reunalle ja alkoi haukkua, se liikutti isoja korviaan ja nosti -kärsänsä pystyyn, mutta laski sen kohta taas alas. - -Lapset pitivät toisiaan kädestä kiinni ja katsoivat kauan sitä -ääneti. Kali keskeytti hiljaisuuden: - --- Se kuolee nälkään! huusi hän. - -Elefantti oli todellakin niin laiha, että sen selkäranka pisti esiin -kuin suurinystyräinen kaari, kupeet olivat painuksissa, ja kylkiluut -näkyivät selvästi paksun nahan läpi. Saattoi helposti huomata, että -se ei jaksanut nousta seisomaan. - -Rotkoa, jossa elefantti oli, ympäröivät pystysuorat kallioseinät, ja -sen pohjalla kasvoi muutamia puita. Nämä puut elefantti oli kaatanut -ja kuorinut ja syönyt niistä lehdet. Rotkon reunoilla riippuvat -liaanit se oli repinyt ja syönyt, ja pohjalla kasvava ruoho oli -kitketty viimeiseen korteen. - -Kun Stas oli tarkoin tutkinut eläimen aseman, hän ilmoitti -mielipiteensä Nelille, mutta niin hiljaa, ettei häiritsisi kuolevan -jättiläisen viimeisiä hetkiä. - --- Niin, se todella kuolee nälkään. Pari viikkoa se on kaikesta -päättäen ollut tuolla vankina, syönyt kaikki, mitä saattaa syötäväksi -sanoa, ja kärsii nyt sitäkin enemmän, kun näkee nämä leipäpuut ja -akaasiat täällä ylhäällä eikä ylety niihin. - -He katsoivat taas vaieten elefanttia, joka tirkisteli heitä pienillä -silmillään. Sen kurkusta nousi koriseva ääni. - --- Paras olisi lopettaa sen kärsimykset, sanoi Stas. - -Sen sanottuaan hän nosti pyssyn poskelleen, mutta Nel tarttui hänen -takkiinsa ja alkoi kaikin voimin vetää häntä pois rotkon reunalta. - --- Stas, älä ammu sitä. Annetaan sille syötävää! Minun tulee niin -sääli sitä. Minä en tahdo, että sinä tapat sen, et saa, et saa! - -Nel polki jalkaa eikä hellittänyt. Stas katsoi häneen kummastellen, -mutta huomattuaan tytön silmissä kyyneleitä hän yritti sanoa: - --- Kuulehan, Nel... - --- Minä en tahdo! Minä en anna tappaa sitä! Minä sairastun -kuumeeseen, jos sinä vain tapat sen!... - -Tämä uhkaus riitti, ja Stas jätti aikomuksensa. Hän oli vaiti hetken, -kun ei tiennyt, mitä vastata; sitten hän sanoi: - --- Hyvä on, hyvä on... Päästä minut, Nel! Nel kiersi kätensä pojan -ympäri ja hymyili läpi kyyneltensä. Nyt piti mahdollisimman pian -antaa elefantille ruokaa. - -Kali ja Mea ihmettelivät, kun saivat kuulla, ettei "Bwana Kubwa" ammu -elefanttia, vaan käski poimia sille meloneja leipäpuun hedelmiä ja -muuta ravintoa niin paljon kuin mahdollista. Heti kun ensimmäinen -meloni putosi puusta, Nel tarttui siihen ja kantoi sen rotkon -reunalle hokien peloissaan, että joku veisi sen häneltä: - --- Minä, minä, minä! - -Mutta Stas ei ollut suinkaan ajatellut kieltää häneltä sitä iloa. -Hän otti vain tytön vyöstä kiinni, koska pelkäsi tämän innoissaan -putoavan hedelmän mukana rotkoon, ja huusi: - --- Heitä! - -Suuri hedelmä vieri alas pitkin rotkon jyrkkää seinää ja pysähtyi -elefantin eteen. Tämä ojensi kärsänsä ja otti hedelmän, joka samassa -katosi lasten näkyvistä. - --- Se söi sen! huudahti Nel mielissään. Elefantti ojensi taas -kärsänsä, ikäänkuin se olisi pyytänyt enemmän, ja antoi mahtavan -äänensä kuulua: - --- Hrrumf! - --- Se tahtoo enemmän! - --- Sen uskon! sanoi Stas siihen. - -Toinen meloni meni samaa tietä kuin ensimmäinenkin, sitten kolmas, -neljäs, kymmenes. Vihdoin he alkoivat koota akaasianoksia, ruohoa, -lehtiä, ja Nel tahtoi itse viskata kaikki alas. Kun hänen kätösensä -alkoivat väsyä, hän potki jaloillaan alas yhä uusia kasoja. Elefantti -söi, nosti taas kärsänsä ja mörähti "hrrumf" merkiksi, että se tahtoo -enemmän, ja -- kuten Nel väitti -- kiittääkseen. - -Mutta Kali ja Mea väsyivät vihdoin työstä, jota olivat tehneet -kovalla kiireellä luullen "Bwana Kubwan" ensin tahtovan lihottaa -elefanttia ja sitten vasta tappaa sen. Kotvasen kuluttua Stas käski -lopettaa ruoan kokoamisen sillä aurinko oli jo hyvin matalalla ja oli -aika ruveta laittamaan zeribaa. Onneksi se oli helposti tehty, sillä -kolmikulmaisen mäen kahta syrjää pitkin oli mahdoton päästä ylös, ja -vain kolmas oli aidattava. Piikkisiä akaasioita oli runsaasti. - -Nel ei poistunut rotkon reunalta, vaan istua kyykötti siinä -ilmoittaen Stasille, mitä elefantti teki. - --- Nyt se etsii kärsällään! Tai: -- Nyt se liikuttaa suuria korviaan! -Ja vihdoin: -- Stas, Stas! Se on noussut seisomaan! - -Stas juoksi katsomaan ja otti Nelin kädestä kiinni. Elefantti oli -todellakin noussut seisomaan. Vasta nyt lapset saattoivat nähdä sen -kaikessa suuruudessaan. He olivat kyllä ennen nähneet elefantteja, -joita oli kuljetettu Suezin kanavan kautta Intiasta Eurooppaan, mutta -näin suurta he eivät olleet ikinä nähneet. Tämä oli kuin harmaa -kallio neljän pylvään päällä. Se erosi heidän ennen näkemistään -myöskin suurten torahampaittensa puolesta, jotka olivat viisi jalkaa -pitkät, ehkäpä enemmänkin. Sen etujalat olivat hyvin pitkät, mutta -suhteellisen hoikat, mikä varmaankin johtui pitkästä paastoamisesta. - --- Katsopas kääpiötä! huudahti Stas. -- Kun se nousee takajaloilleen -ja ojentaa kärsänsä, niin se voi tarttua jalkaasi. - -Mutta jättiläinen ei ajatellut nousta takajaloilleen eikä ottaa -ketään jalasta kiinni. Horjuvin askelin se lähestyi syvännettä, jossa -vesi kohisi, ja katsoi alas, palasi sitten rotkon seinän viereen, -jossa vesi oli lähempänä, pisti kärsänsä veteen ja alkoi juoda. - --- Onneksi se ulottuu kärsällään veteen, sanoi Stas, -- muuten se -olisi jo kuollut. - -Elefantti joi niin kauan, että Nel tuli levottomaksi ja kysyi: - --- Stas, eikö se vahingoita itseään juomalla noin hirveästi? - --- En tiedä, poika vastasi nauraen, -- mutta kun kerran olet ottanut -sen holhotiksesi, niin varoita. - -Nel kumartui partaalle ja huusi: - --- Riittää jo, rakas elefantti, riittää! - -"Rakas elefantti" herkesi juomasta, ikäänkuin olisi ymmärtänyt, ja -alkoi sitten ruiskuttaa päälleen vettä. Ensin se valeli jalkansa, -sitten selän ja molemmat kyljet. - -Sillä välin oli tullut pimeä. Stas vei Nelin zeribaan, jossa -illallinen odotti. - -Molemmat olivat erinomaisen hyvällä tuulella, Nel sen tähden, että -oli pelastanut elefantin, ja Stas sen tähden, että tytön silmät -loistivat kuin tähdet ja kasvot olivat terveemmän näköiset kuin koko -matkalla Kartumista tänne. - -Stasin tyytyväisyyttä lisäsi sekin, että yöstä näytti tulevan -rauhallinen ja kaunis. Kahdelta puolelta pystysuora jyrkänne suojeli -heitä väkivaltaiselta hyökkäykseltä ja kolmannelle puolelle Kali ja -Mea olivat rakentaneet piikkisistä akaasioista ja kärsimyksenpuista -niin korkean ja lujan aidan, ettei mikään peto voisi tunkeutua siitä -lävitse. Sää oli ihana, ja heti auringon laskettua syttyivät tähdet -taivaalle. - --- Ei se kuumekärpänen nyt tule! ajatteli Stas iloisin mielin. - -He alkoivat jutella elefantista, sillä Nel ei voinut nyt puhua -mistään muusta. Tyttö ei lakannut ihmettelemästä sen suurta kokoa, -pitkää kärsää ja torahampaita. - -Elefantti keskeytti heidän juttunsa. Kun se oli syönyt ja juonut -tarpeekseen, se alkoi pitää kovaa ääntä ilosta tai ehkä täydellistä -vapautta kaivaten. Saba hyökkäsi pystyyn ja rupesi haukkumaan: - --- Siinä sait. Nyt se kutsuu toverinsa apuun. Miten meidän käy, jos -kokonainen lauma elefantteja kertyy ympärillemme? - --- Se tahtoo sanoa toisille, että olemme olleet sille hyviä, vastasi -Nel hätäisesti. - -Mutta Stas, joka totta puhuen ei ollut lainkaan levoton, koska arveli -nuotiotulen varmasti peloittavan suurenkin lauman matkoihinsa, -hymyili ja sanoi: - --- Hyvä on. Mutta jos elefantit tulevat, niin sinä et itke pelosta, -et! Sinun silmiäsi vain kirvelee silloin, kuten on jo kaksi kertaa -tapahtunut. - -Ja hän alkoi jäljitellä tyttöä: - --- En minä itke, minun silmiäni vain kirvelee... - -Mutta Nel näki hänen iloisen ilmeensä ja ymmärsi, ettei mikään vaara -uhannut heitä. - --- Kun me olemme opettaneet sen, tyttö sanoi, -- niin minun silmiäni -ei enää kirvele, vaikka kymmenen leijonaa karjuisi. - --- Miksei? - --- Sillä elefantti suojelee meitä. - -Stas tyynnytteli Sabaa, joka ei ollut lakannut vastaamasta -elefantille, ajatteli hetken ja sanoi: - --- Yhtä asiaa et ole tullut ajatelleeksi, Nel. Emmehän me jää tänne -iäksi, vaan jatkamme eteenpäin. En sano, että heti... Päinvastoin; -paikka on hyvä ja terveellinen, ja sentähden olen päättänyt viipyä -tässä viikon, ehkä kaksikin, sillä me molemmat tarvitsemme lepoa. -Niin kauan kuin viivymme tässä, voimme ruokkia elefanttia, vaikka -se ei olekaan niin helppoa. Mutta se on vankina rotkossa, emmekä me -voi ottaa sitä mukaamme. Mitenkä sitten käy? Me lähdemme mutta se -jää tänne näkemään nälkää, kunnes kuolee. Silloin meidän tulee vielä -enemmän sääli sitä... - -Nel tuli surulliseksi ja istui kotvan ääneti. Hän ei tiennyt mitä -vastata. Sitten hän nosti päätään, viskasi kasvoilleen valuneet -hiukset niskaan ja katsoi luottavaisesti poikaan: - --- Minä tiedän, hän sanoi, -- että jos sinä tahdot, niin saat sen -rotkosta pois. - --- Minäkö? - -Nel kosketti Stasin kättä ja toisti: - --- Sinä juuri. - - - - -26 - - -Yö kului rauhallisesti. Vaikka eteläiselle taivaalle kokoontui -pilviä, tuli aamusta kuitenkin kirkas. - -Kali ja Mea alkoivat Stasin käskystä heti koota meloneja, akaasioita, -tuoreita lehtiä, ruohoa ja kaikenlaista syötävää elefantille. Kun Nel -itse tahtoi ruokkia uutta ystäväänsä, veisti Stas hänelle pienestä -viikunapuusta pitkävartisen hangon, jotta tytön olisi helpompi -pudottaa elefantille syötävää. - -Se oli jyskyttänyt varhaisesta aamusta saakka merkiksi, että sen oli -nälkä. Kun se näki rotkon reunalla saman valkoisen olennon, joka oli -sitä eilen ruokkinut, se mörähti iloisesti ja nosti kärsänsä tyttöä -kohti. Kirkkaassa päivänvalossa eläin näytti entistä suuremmalta. -Nel väitti sen jo lihoneen hiukan eilisestä. Tyttö heitti eläimelle -syötävää alas niin innokkaasti, että hengästyi, ja Stasin täytyi -auttaa häntä. Molemmilla oli hyvin hauskaa; etenkin elefantin -eleet huvittivat heitä. Ensin se söi kaikki, mitä eteen putosi, -mutta tyydytettyään ensi nälän se alkoi valikoida. Kun sen suuhun -osui kasvi joka ei maistunut hyvälle, se viskasi sen kärsällään -ylös ilmaan, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: Pitäkää itse mokoma -herkkunne! Tyydytettyään vihdoin nälkänsä ja janonsa se alkoi -mielissään heilutella suuria korviaan. -- Olen varma, sanoi Nel, -- -että jos nyt menisimme alas sen luo, se ei tekisi meille pahaa. - -Ja tyttö alkoi huutaa sille: - --- Elefantti, rakas elefantti, eikö olekin totta, että sinä et tekisi -meille mitään pahaa? - -Kun elefantti heilautti vastaukseksi kärsäänsä, Nel sanoi Stasille: - --- Näetkö, se sanoo, että se on totta! - --- Ehkä, Stas vastasi. -- Elefantit ovat viisaita, ja tämä on kenties -ymmärtänyt, että me olemme tehneet sille hyvää. Kuka tietää, vaikka -se tuntisi kiitollisuutta meitä kohtaan. Mutta parasta on, ettemme -ainakaan vielä kokeile asiaa. Ei myöskään Saba saa tehdä sitä, sillä -sen elefantti varmastikin musertaisi jalallaan. Mutta ajan mittaan -nekin voivat ystävystyä. - -Kali keskeytti heidät. Hän oli luullut, että hänen täytyy nyt joka -päivä koota elefantille ruokaa. Hän lähestyi Stasia suostuttelevasti -hymyillen ja sanoi: - --- Suuri herra ampuu elefantin, ja Kali syö sen eikä enää kokoa sille -ruohoa ja oksia. - -Mutta "suuri herra" ei olisi millään muotoa tappanut elefanttia, ja -koska hän oli luonteeltaan tulinen, hän vastasi pikaistuksissaan: - --- Sinä olet aasi. - -Mutta Stas ei muistanut, mitä aasi oli ki-suahelin kielellä, ja sanoi -englanniksi "donkey". Kali ei ymmärtänyt englantia ja luuli sitä -kohteliaisuudeksi. Vähän ajan kuluttua he kuulivat hänen kehuskelevan -Mealle: - --- Mealla on musta iho ja mustat aivot, mutta Kali on donkey! - -Ja hän lisäsi: - --- Suuri herra itse sanoi, että Kali on donkey. - -Stas käski Kalin ja Mean vartioida neitiä kuin silmäteräänsä ja jos -jotakin sattuisi, huutaa heti hänelle. Sitten hän otti pyssynsä ja -meni tutkimaan kallionlohkaretta, joka sulki rotkon Hän tarkasti sitä -joka puolelta, tutki halkeamia ja mittasi, kuinka syvällä maassa se -oli. Sitten hän palasi hitain askelin leiriin, avasi patruunalaukun -ja alkoi laskea patruunoita. Laskettuaan kolmensadan paikkeille hän -kuuli Mean huutavan baobab-puusta, joka kasvoi noin viidenkymmenen -askeleen päässä teltasta. - -Stas lähestyi suurta puuta, jonka tyvi oli ontto sisältä, ja kysyi: -"Mitä sinä tahdot?" - --- Tuolla aivan lähellä on paljon seeproja ja kauempana antilooppeja. - --- Hyvä on. Otan pyssyni ja menen ampumaan, sillä meidän täytyy -savustaa lihaa. Mutta mitä sinä siellä puussa teet? - -Neekerityttö vastasi surullisella laulavalla äänellä: - --- Mea näki papukaijan pesän ja aikoi tuoda neidille papukaijan, -mutta pesä olikin tyhjä, eikä Mea saakaan nyt helminauhaa. - --- Saat kuitenkin, koska rakastat neitiä. Neekerityttö laskeutui -sukkelasti alas ja sanoi ilosta säteilevin silmin: - --- Niin, niin! Mea rakastaa neitiä niin kovasti ja helminauhaa -myöskin! - -Stas silitti hänen päätään, otti sitten pyssyn ja läksi sinne päin, -missä seeprat olivat. Puolen tunnin kuluttua kuului laukaus, ja pian -senjälkeen nuori metsästäjä palasi ilmoittamaan, että oli ampunut -nuoren seepran ja että ympäristössä oli runsaasti metsänriistaa. - -Kali sai heti käskyn mennä hakemaan hevosella kaadettua otusta. Stas -itse rupesi tarkastelemaan baobab-puuta, hän kierteli sen ympäri ja -koputteli kiväärinperällä sen karkeata kuorta. - --- Mitä sinä teet? Nel kysyi, - --- Katsopas, kuinka suuri tämä puu on, Stas vastasi. -- Edes -viisitoista miestä ei käsi kädessä yltäisi tämän puun ympäri, se on -ehkä peräisin faaraoiden ajoilta. Sen tyvi on ontto. Näetkö, tässä on -aukko, josta on helppo ryömiä sisään. Tyhjän sisustan voisi helposti -sisustaa majaksi, johon me kaikki mahtuisimme asumaan. - --- Mutta meidänhän piti paeta Abessiniaan. - --- Niin, mutta ensin meidän täytyy levätä tarpeeksemme. Sanoinhan -eilen, että olen päättänyt viipyä tässä viikon tai pari. Sinä et -tahdo jättää elefanttiasi, ja minä pelkään sadekautta. Sateet ovat -jo alkaneet ja ne tuovat varmasti kuumetta mukanaan. Tänään on ilma -kaunis, mutta näethän hyvin, että pilvet alkavat kokoontua taivaalle, -ja ehkä jo ennen iltaa sataa. Teltta ei suojaa sinua tarpeeksi, -mutta tässä puussa ei rankkasade mahda meille mitään. Siinä on myös -turvallisempaa kuin teltassa, kun vain suljemme aukot puilla joka -ilta. Silloin saavat leijonat karjua ympärillä niin paljon kuin ikinä -haluavat. Keväällä sadekausi kestää korkeintaan kuukauden, ja minusta -alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että meidän pitäisi odotella täällä -sen ohi menoa. Siinä tapauksessa on parempi olla tässä kuin jossakin -muualla ja parempi tässä suuressa puussa kuin teltassa. - -Nel suostui aina kaikkeen, mitä Stas ehdotti, ja nyt sitäkin -suuremmalla syyllä, kun saisi jäädä elefantin luo ja asua -baobab-puussa. Hän rupesi heti miettimään, miten järjestäisi heidän -asuntonsa ja kuinka he sitten kävisivät toistensa luona teellä tai -päivällisellä. - -Nel olisi heti ryöminyt uuteen asuntoonsa, mutta Stas, joka päivä -päivältä tuli yhä kokeneemmaksi ja varovaisemmaksi, esti häntä. - --- Ennen kuin muutamme sinne, sanoi poika, -- meidän täytyy ajaa -edelliset asukkaat ulos, jos niitä siellä sattuu olemaan. - -Sen sanottuaan hän käski Mean heittää muutamia palavia ja kovasti -savuavia oksia puun sisään. Stasin arvelut kävivät toteen, sillä -suuressa puussa oli todellakin asukkaita, vieläpä sellaisia, joiden -vieraanvaraisuuteen ei olisi voinut luottaa. - - - - -27 - - -Puussa oli kaksi aukkoa: toinen, isompi, oli puoli metriä maasta, -toinen, pienempi, suunnilleen yhtä korkealla kuin ensimmäinen kerros -kaupungin taloissa. Heti kun Mea oli heittänyt alemmasta aukosta -palavia oksia sisään, pöllähti ylemmästä ulos suuria yölepakoita, -jotka päivänvalon sokaisemina lensivät kirkuen puun ympärillä. -Mutta hetken kuluttua syöksyi aukosta salaman nopeana suuri -boakäärme, jonka savu oli herättänyt ja ajanut pelastusta etsimään. -Huomattuaan käärmeen, joka vieterinä ponnahti savuavasta puusta, -Stas tarttui Nelin käteen ja läksi juoksemaan pois. Mutta käärme oli -säikähtänyt yhtä pahasti kuin hekin eikä ajatellutkaan ajaa heitä -takaa. Se luikerteli tavattoman nopeasti ruohikon läpi rotkoon päin -piiloutuakseen johonkin kallionhalkeamaan. - -Lapset vetivät henkeä. Stas vei Nelin istumaan nurmikolle, juoksi -hakemaan pyssyä ja kiiruhti sitten käärmeen perään. Nel lähti mukaan. -Mutta äkkiä omituinen näky pysäytti heidät. Rotkon siinä päässä, -missä elefantti oli vankina, vilahti käärme kiemurrellen ilmassa ja -putosi saman tien näkymättömiin. Kohta sama näky uusiutui. - -Lapset juoksivat rotkon reunalle ja näkivät ihmeekseen, kuinka heidän -uusi ystävänsä piteli käärmettä. Heiteltyään sitä ilmassa elefantti -musersi sen pään jalallaan, nosti sen vielä kerran kärsällään ylös -ja viskasi koskeen. Sitten se kumarteli ja heilutti suuria korviaan -nostaen kärsänsä Neliä kohti ikään kuin se olisi tahtonut palkkaa -sankarityöstään. - -Nel juoksi heti telttaan ja palasi tuoden hameenhelmassaan -viikunoita, joita hän rupesi heittämään yksitellen. Tämä etsi ne -tarkasti ruohikosta ja nieli yksitellen. Lapset taputtivat sille -käsiään nauraen. Nel toi uusia varastoja ja vakuutti aina, kun heitti -viikunan, että elefantti on tullut jo niin kesyksi, että hän voisi -vaikka heti mennä sen luo. - --- Näetkö, Stas, meillä on nyt voimakas puolustaja, joka ei pelkää -leijonia, käärmeitä eikä krokotiileja. Se on hyvä ja rakastaa meitä -varmasti. - --- Kun se tulee niin kesyksi, Stas sanoi, -- että minä voin uskoa -sinut sen huostaan, niin silloin voin kaikessa rauhassa lähteä -metsästysretkille, sillä koko Afrikassa en löytäisi sinulle parempaa -turvaa. - -Hetken kuluttua hän lisäsi: - --- Afrikan elefantit ovat villimpiä, mutta minä olen lukenut, että -esimerkiksi aasialaiset elefantit ovat omituisen heikkoja lapsiin. -Intiassa ei ole koskaan sattunut, että elefantti olisi tehnyt -lapsille pahaa, ja kun ne raivostuvat, niin alkuasukkaat lähettävät -lapsensa niitä lepyttämään. - --- Siinä sen näet! - --- Joka tapauksessa teit oikein, kun et antanut minun ampua sitä. - -Nelin silmät loistivat ilosta kuin kaksi tähteä. Hän nousi -varpailleen, pani kätensä Stasin olkapäille, katsoi häntä silmiin ja -kysyi: - --- Minä tein kuin olisin -- sano! -- kuinka monta vuotta vanha? - --- Ainakin seitsemänkymmentä, vastasi Stas. - --- Sinä teet aina pilaa. - --- Suutu vain, suutu! Mutta kuka päästää elefantin vapaaksi? - --- Sinä, ja siitä minä olen sinulle kiitollinen, ja se on myöskin. - --- Minä olen kyllä ajatellut asiaa, Stas sanoi, -- mutta se ei ole -niinkään helppo tehtävä. Minä en kuitenkaan ryhdy siihen heti, vaan -vasta sitten, kun lähdemme eteenpäin. - --- Minkä tähden? - --- Jos minä vapautan sen ennen kuin se on tullut aivan kesyksi ja -tottunut meihin, niin se menee matkoihinsa. - -Kalin tulo lopetti keskustelun. Hän toi ammutun seepran ja sen -varsan, jonka Saba oli purrut kuoliaaksi. Koiralle oli onneksi, -että se oli juossut Kalin perään, sillä jos se olisi joutunut -tekemisiin käärmeen kanssa, niin tämä olisi varmasti puristanut sen -hengettömäksi. - -Stas ilmoitti Kalille aikovansa laittaa asunnon puuhun, ja tämä oli -suuresti neekeripojan mieleen. Elefantin menettely sitä vastoin ei -miellyttänyt häntä. - --- Elefantti on tyhmä, sanoi Kali, -- kun heitti niokan (käärmeen) -koskeen. Mutta Kali tietää, että nioka maistuu hyvälle, ja sentähden -Kali menee hakemaan sen ja paistaa sen. - -Stas ja Kali menivät baobab-puun luo ja rupesivat valmistamaan -asuntoa. Kali toi virran rannalta litteän kiven ja työnsi sen -puun onkaloon. Sitten hän pani kivelle hehkuvia hiiliä ja lisäsi -niitä tuon tuostakin katsoen tarkasti, ettei puun laho runko -päässyt syttymään. Tämän hän sanoi tekevänsä siksi, ettei yhtään -eläintä jäisi puuhun puremaan "suurta herraa" ja "bibiä". Toimitus -osoittautui pian erittäin hyödylliseksi, sillä kohta kun häkä oli -täyttänyt onton puun, alkoi sen kuoresta ryömiä esiin kaikenlaisia -hyönteisiä: mustia ja kirsikanpunaisia koppakuoriaisia, luumun -kokoisia karvaisia hämähäkkejä, sormenpaksuisia rengasselkäisiä -hyönteisiä ja myrkyllisiä tuhatjalkaisia, joitten purema voisi -aiheuttaa kuoleman. Kun näki, miten paljon niitä tuli rungosta ulos, -saattoi helposti ymmärtää, kuinka paljon sellaisia eläimiä mahtoikaan -kuolla häkään. Kali murskasi kivellä armottomasti kaikki ne, jotka -olivat kömpineet tai pudonneet nurmikolle, mutta katsoi samalla -aukkoon ikään kuin hän olisi pelännyt jotakin vielä pahempaa tulevan. - --- Mitä sinä noin katsot? Stas kysyi. -- Luuletko, että sieltä tulee -vielä toinenkin käärme? - --- Ei. Kali pelkää Mzimua. - --- Mikä se Mzimu on? - --- Paha henki. - --- Oletko koskaan nähnyt Mzimua? - --- En, mutta Kali on kuullut sen hurjan huminan, minkä Mzimu on -nostanut poppamiesten majoissa. - --- Noidat eivät siis pelkää sitä? - --- Noidat osaavat puolustautua. He kulkevat majasta majaan ja -sanovat, että Mzimu on vihoissaan ja neekerit vievät heille -banaaneja, hunajaa, bombejuomaa, munia ja lihaa lepyttääkseen Mzimua. - -Stas kohautti olkapäitään. - --- Kelpaa teillä olla poppamiehenä. Mutta ehkä se käärme olikin Mzimu? - --- Siinä tapauksessa, sanoi Kali ravistaen päätään, -- elefantti ei -olisi tappanut Mzimua, vaan Mzimu olisi tappanut elefantin. Mzimu on -kuolema... - -Omituinen rytinä puun sisältä keskeytti hänet yhtäkkiä. Alimaisesta -aukosta tulvahti punertavaa huurua, ja sen jälkeen rytisi vieläkin -kovemmin. - --- Aka! Mzimu! Aka! Aka! huusi Kali heittäytyen kasvoilleen maahan. - -Staskin peräytyi askelen taaksepäin, mutta pian hänen -kylmäverisyytensä voitti, ja kun Nel ja Mea juoksivat paikalle, hän -selitti: - --- Lämmön vaikutuksesta on puun sisusta luultavasti laajentunut, -romahtanut alas ja sammuttanut hiilet. Kali luulee, että se on Mzimu. -Heitä sinä, Mea, vettä sisään aukosta, sillä muuten voi koko puu -syttyä palamaan hiilistä. - -Kun Stas näki Kalin yhä vain makaavan kasvoillaan maassa ja -huutavan: "Aka! Aka!" hän otti pyssyn, ampui aukosta sisään ja sanoi -neekeripojalle: - --- Nyt on Mzimu tapettu. Älä pelkää. Kali nousi, mutta jäi vielä -polvilleen. - --- Oi suuri herra! Eikö herra pelkää edes Mzimuakaan? - -Kali rauhoittui vähitellen kokonaan, ja kun hän rupesi syömään -Mean valmistamaa ateriaa, kävi ilmi, ettei säikähdys ollut vienyt -häneltä ruokahalua. Paitsi suurta annosta savustettua lihaa hän söi -seepranvarsan maksan raakana ja suuren määrän viikunoita. - -Sitten Stas ja Kali menivät puun luo, jossa oli vielä paljon työtä. -Kului lähes kaksi tuntia, kun se puhdistettiin lahosta puunsohjosta, -hiilistä ja kärventyneistä kovakuoriaisista ja tuhatjalkaisista. Stas -oli iloinen puun tilavuudesta: se oli todellakin kuin suuri huone, -jossa ei ollut tilaa vain neljälle, vaan jopa kymmenelle hengelle. -Suurempi aukko olisi ovena, pienempi ikkunana, joten ontossa puussa -ei ollut pimeä eikä raskas ilma. Telttakankaalla Stas jakoi sisustan -kahtia, toisen puolen Nelille ja Mealle, toisen itselleen, Kalille ja -Saballe. Puu ei ollut ontto ylös saakka, eikä sade siis valunut sinne -sisään. Lattia peitettiin auringon kuivaamalla hiekalla, jota tuotiin -virran rannalta, ja sen päälle levitettiin kuivaa sammalta. - -Työtä oli todellakin rasittavan paljon, etenkin Kalilla, jonka täytyi -savustaa lihaa, juottaa hevoset ja hankkia syötävää elefantille, joka -alituisesti muistutti nälästään jyskyttämällä. Mutta neekeripoika -otti mielellään osaa uuden asunnon valmistamiseen. Syyn siihen hän -selitti Stasille vielä samana päivänä: - --- Kun suuri herra ja bibi asuvat puussa, niin Kalin ei tarvitse -rakentaa zeribaa yöksi, vaan saa olla joutilaana koko illan. - --- Laiskotteletko sinä mielelläsi? Stas kysyi. - --- Kali on mies, ja Kali saa siis olla joutilas, sillä naisen vain -täytyy tehdä työtä. - --- Mutta etkö näe, että minä teen työtä bibille? - --- Sentähden täytyy bibin, kun hän tulee suureksi, tehdä työtä -suurelle herralle, mutta jollei bibi tahtoisi, niin suuri herra lyö -bibiä. - -Mutta pelkkä ajatus lyödä "bibiä" sai Stasin karkaamaan pystyyn ja -huutamaan: - --- Hölmö, etkö sinä näe, kuka bibi on? - --- Ei Kali tiedä, musta poika vastasi säikähtyneenä. - --- Bibi on... bibi on... hyvä Mzimu! Kali lysähti ihmetyksestä -istumaan. - -Kun työ oli suoritettu loppuun, neekeripoika lähestyi arasti Neliä, -lankesi kasvoilleen tytön eteen ja alkoi rukoilevalla äänellä hokea: - --- Aka! Aka! Aka!... - -Nel katsoi kummastellen ihanilla, merenvihreään vivahtavilla -silmillään neekeripoikaa, sillä hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut, -eikä ymmärtänyt, mitä Kali tahtoi. - - - - -28 - - -Uusi asumus, jolle Stas antoi nimen Krakova, tuli kolmessa päivässä -täysin valmiiksi. Ensin vietiin tavarat sisään, ja kohta kun nuoret -olivat muuttaneet uuteen asuntoonsa, alkoi sataa rankasti. - -Sadekausi oli alkanut. Mutta täällä oli toisin kuin meillä -pohjoisessa syyssateiden aikana, jolloin taivas peittyy synkkiin -pilviin ja maa on viikkokausia märkä ja lokainen. Täällä tuuli -pyyhki muutaman kerran päivässä pilvet taivaalta, ja aurinko -paistoi taas kirkkaasti kuin virkistävän kylvyn jälkeen, peittäen -kalliot, joen, puut ja dshunglan kultaiseen hohteeseen. Ruoho kasvoi -ihan silminnähtävästi, puut saivat uusia lehtiä, ja uudet silmut -puhkesivat ennen kuin vanhat hedelmät olivat ehtineet pudota. -Ilmassa näkyi ihmeellisiä sateenkaaria, ja lyhyt aamu- ja iltarusko -hohti tuhansin värein, loistokkaammin kuin Libyan erämaassa. Kosken -alapuolelta, missä virta laajeni suvannoiksi, kuului sammakkojen -rauhatonta kurnutusta ja kilpikonnien alakuloista valitusta, ja -suuret loistavat hyönteiset lentelivät bambu- ja arumpensaissa. - -Mutta kun pilvet peittivät taivaan ja alkoi sataa, tuli niin pimeä, -että baobab-puussa oli kuin kellarissa. Mutta Stas keksi keinon. Hän -antoi Mean sulattaa rasvaa tapetuista eläimistä ja teki lampun, jonka -hän ripusti ylimmäisen aukon eli ikkunan alle. Aukosta ulos pimeyteen -heijastava valo pelotti petoja, mutta houkutteli sitävastoin -yölepakoita luokseen, ja vihdoin Kalin täytyi peittää ikkuna oksilla. - -Päivisin, kun sää oli kirkas, lapset menivät mäelle telmimään, -tai Stas lähti metsästämään antilooppeja ja strutseja, joita -oli runsaasti alhaalla joen varsilla, ja Nel meni katsomaan -elefanttiansa, joka tervehti iloisesti pientä ystävätärtään ja -höristi korviaan kuullessaan tytön äänen. - -Eräänä päivänä kun Stas oli lähtenyt metsään ja Kali kalasteli kosken -alapuolella, Nel päätti mennä alas rotkoon katsomaan, oliko Stas jo -ryhtynyt vapauttamaan elefanttia. Mea oli päivällispuuhissa eikä -huomannut Nelin poistumista. - -Tyttö poimi matkalla begonioita, joita kasvoi kallionhalkeamissa. -Kun hän tuli perille, hän huomasi, että kallion ja lohkareen välillä -oli niin paljon tilaa, että ihminen saattoi kulkea siitä. Tyttö -empi hetken, mutta astui kuitenkin aukon kautta toiselle puolelle. -Hän aikoi mennä vain niin kauas, että näkisi elefantin. Tämä seisoi -selin tyttöön juoden koskesta vettä. Se rohkaisi tyttöä. Hän nojautui -kallioon ja astui vielä muutaman askelen, vielä muutaman -- kun -jättiläiseläin nosti päänsä, huomasi tytön ja kääntyi heti häntä -kohti. - -Nel säikähti kovasti, mutta koska ei ollut aikaa ajatella pakoa, niin -hän painoi polvensa yhteen, niiasi elefantille niin kauniisti kuin -osasi, ojensi sille kukkakimpun ja sanoi hiukan vapisevalla äänellä: - --- Hyvää päivää, rakas elefantti. Minä tiedän, ettet sinä tee minulle -pahaa, ja sentähden tulin tervehtimään sinua... ja antamaan nämä -kukkaset... - -Elefantti läheni, ojensi kärsänsä ja otti kukkakimpun Nelin -käsistä, mutta maistettuaan sitä antoi sen pudota maahan. Samassa -Nel näki elefantin kärsän päänsä päällä. Se oli kuin suuri, musta, -kiemurteleva käärme, kosketti ensin tytön toista kättä, sitten -toista, sitten olkapäitä ja laskeuduttuaan alas rupesi hiljalleen -huojumaan edes ja takaisin. - --- Tiesinhän minä, ettet sinä tekisi minulle pahaa, sanoi tyttö, -vaikkei pelko ollut vieläkään poissa. - -Kuten kerran Stas ja leijona, niin nämä molemmat seisoivat nyt siinä -vastatusten, elefantti suuri kuin kallio -- tyttö pieni olento, jonka -eläin olisi voinut murskata pelkästä varomattomuudesta. Mutta hyvä -elefantti ei tehnyt ainoatakaan nopeata tai varomatonta liikettä ja -oli nähtävästi iloissaan pienen ystävättärensä tulosta. - -Nel tuli vähitellen yhä rohkeammaksi. Hän katsoi ylös, ikäänkuin -olisi katsonut korkean talon katolle ja kysyi: - --- Saako sinun kärsääsi taputtaa? - -Elefantti ei tosin ymmärtänyt englantia, mutta tytön kädenliikkeestä -se oivalsi, mistä oli kysymys, ja pani kaksi metriä pitkän nenänsä -pään hänen kätensä alle. Nel taputti sitä ensin arastellen oikealla -kädellään, sitten molemmilla ja kiersi vihdoin käsivartensa kärsän -ympäri nojautuen siihen lapsen luottamuksella. - -Elefantti nosteli jalkojaan ja hyrisi hiljaa ilosta. Kotvan kuluttua -se kiersi kärsänsä tytön hoikan vartalon ympäri ja alkoi keinuttaa -tyttöä ilmassa. - --- Vielä, vielä! huusi Nel riemastuneena. - -Tätä ilonpitoa kesti jotenkin kauan, kunnes rohkaistunut tyttö keksi -jotakin muuta. Nel rupesi nyt kiipeämään elefantin etujalkaa pitkin -tai oli piilosilla jättiläisen alla. Siinä leikkiessään hän huomasi -elefantin jaloissa suuria okaita, joita se itse ei voinut ottaa -pois. Nel ei tiennyt, että sellaiset okaat ovat elefantin suurimpia -vitsauksia, mutta hän sääli jättiläistä ja ajattelematta vaaraa -kyykistyi sen jalan viereen ja otti hellävaroen ensin suuremmat, -sitten pienemmät okaat pois vakuutellen koko ajan eläimelle, ettei -jätä ainoatakaan jäljelle. Jättiläinen ymmärsi erinomaisesti tytön -tarkoituksen ja nosti aina varovasti kipeätä jalkaa. Sen jalkapohjan -kynsikavioiden välissä, pehmeissä kudoksissa oli piikkejä, jotka -aiheuttivat sille suurta tuskaa. - -Sillä välin Stas oli palannut metsästä ja kysyi heti Mealta, missä -neiti on. Saatuaan kuulla, että neiti on puussa, hän aikoi mennä -sisälle, kun samassa kuuli Nelin äänen rotkosta. Poika ei ollut uskoa -korviaan, juoksi rotkon reunalle ja oli jähmettyä pelosta. Tyttö -istui jättiläisen jalan juuressa, mutta tämä seisoi niin hiljaa, että -olisi voinut luulla sen olevan kivestä, elleivät korvat ja kärsä -olisi liikkuneet. - --- Nel, Stas huusi. - -Tyttö oli niin keskittynyt työhönsä, että vastasi vain: - --- Kohta, kohta! - -Stas, joka vaaran uhatessa ei milloinkaan epäillyt, laskeutui heti -liaania pitkin alas rotkoon. Elefantti liikutti rauhattomasti -korviaan, mutta samassa Nel nousi, kiersi kätensä sen kärsän ympäri -ja sanoi: - --- Älä pelkää, elefantti, se on Stas. - -Stas näki heti, ettei ollut vaaraa, mutta hänen jalkansa vapisivat -vielä, ja sydän jyskytti kovasti. Ennenkuin hän oli täysin toipunut -pelosta, hän alkoi suuttumustaan hilliten nuhdella: - --- Nel, Nel, kuinka sinä olet voinut tehdä näin!... - -Mutta tyttö alkoi heti puolustautua ja selittää, ettei hän ollut -tehnyt mitään pahaa, sillä elefantti on hyvä ja aivan kesy. Hän oli -vain tullut katsomaan sitä ja aikonut heti palata takaisin, kun -elefantti oli ottanut hänet kiinni ja ruvennut leikkimään hänen -kanssaan ja keinuttanut häntä varovasti ilmassa. Jos Stas tahtoisi, -se keinuttaisi häntäkin. - -Nel käänsi toisella kädellä kärsän pään Stasia kohti ja liikutti -toista kättään oikealle ja vasemmalle sanoen elefantille: - --- Keinuta Stasiakin, elefantti. - -Viisas eläin oivalsi tytön kädenliikkeestä, mitä hän tahtoi, kiersi -kärsänsä pojan ympäri, ja tuossa tuokiossa Stas keinui ilmassa. - -Pojan suuttuneen ilmeen ja ilmassa keinumisen väillä oli niin suuri -ja huvittava vastakohta, että pikku "Mzimu" alkoi nauraa ja taputtaa -käsiään huutaen: - --- Vielä, vielä! - -Kun Stasin oli mahdoton nuhdella sellaisessa asennossa niin hänkin -rupesi nauramaan. - -Kun Stas seisoi taas maassa, he alkoivat yhdessä vetää okaita -elefantin jaloista, ja eläin kesti toimituksen kärsivällisesti. - -Nyt alkoi putoilla suuria sadepisaroita, ja Stas päätti viedä Nelin -heti kotiin. Mutta silloin tulikin tielle odottamaton este. Elefantti -ei tahtonutkaan luopua tytöstä, ja aina, kun tämä yritti lähteä, -se tarttui kärsällään häneen ja veti luokseen. Tilanne muuttui -vakavaksi, ja huvittelu olisi elefantin itsepäisyyden vuoksi voinut -päättyä huonosti. Sade yltyi yltymistään, eikä Stas tiennyt, mitä -tehdä. Vihdoin koettivat he molemmat yhdessä lähteä hiljaa pois, -mutta eläin seurasi heitä. - -Kun ei muuta neuvoksi, niin Stas asettui elefantin ja Nelin väliin, -katsoi tuimasti eläintä silmiin ja sanoi hiljaa Nelille: - --- Älä juokse, vaan vetäydy huomaamattoman hitaasti aukosta ulos. - --- Entä sinä, Stas? kysyi tyttö. - --- Peräydy, toisti Stas painokkaasti, -- muuten minun täytyy ampua se. - -Tyttö totteli uhkaavaa käskyä. Stas seisoi neljän askelen päässä -jättiläisestä kääntämättä katsettaan siitä. - -Näin kului muutamia minuutteja. Pelottava hetki lähestyi. Elefantin -korvat liikkuivat, pienet silmät loistivat niin omituisesti, ja kärsä -nousi yhtäkkiä pystyyn. Stas tunsi kalpenevansa. - --- Kuolema! ajatteli hän. - -Mutta jättiläinen kääntyi rotkon laitaan päin, missä se oli -tavallisesti nähnyt Nelin, ja alkoi jyskyttää surullisemmin kuin -koskaan ennen. - -Stas meni rauhallisesti aukon kautta rotkosta ulos ja näki -kivimöhkäleen takana Nelin, joka ei tahtonut yksin lähteä kotipuuhun. -Pojan olisi tehnyt mieli sanoa: "Katso mitä olet tehnyt! Olin vähällä -joutua surman suuhun sinun tähtesi." Mutta nyt ei ollut aikaa -nuhteisiin, sillä sade oli kiihtynyt kovasti, ja täytyi rientää -nopeasti suojaan. Nel kastui likomäräksi, vaikka Stas peitteli häntä -omalla takillaan. Kun he olivat kotona, sai Mea käskyn auttaa Nelin -ylle kuivat vaatteet ja Stas rupesi etsimään vaatteista ja mytyistä -kiniiniä, jota hän toivoi jääneen sinne edes vähäsen. Mutta hän etsi -turhaan. - -Kun sade oli mennyt ohi ja aurinko taas paistoi kirkkaasti, Stas -meni katsomaan Kalin pyydystämiä kaloja. Ne olivat enimmäkseen -pieniä, mutta olipa joukossa kolme suurtakin kalaa, hopeatäpläistä -ja erittäin kevyttä. Mea, joka oli kasvanut Sinisen Niilin -varsilla, tiesi, että kalat ovat syötäviä ja että ne usein -iltaisin hypähtelivät korkealle vedestä. Kun hän perkasi ne, kävi -selville, että ne olivat niin kevyitä siksi, että niillä oli suuret -ilmarakkulat. Stas otti yhden rakkuloista, näytti sitä Nelille ja -sanoi: - --- Katso, kalassa on tällainen. Jos niitä olisi enemmän, niin niistä -saisi ruudut meidän asuntomme ikkunaan. - -Hetken kuluttua hän lisäsi: - --- Ja saisipa niistä vielä muutakin. - --- Mitä sitten? kysyi Nel uteliaasti. - --- Leijoja. - --- Sellaisia, joita teit Port Saidissa? Sehän on hauskaa! Teepäs -muutamia. - --- Teenpä kyllä. Kehyksen laitan bambusäleistä. Tämä on melkein -parempaa kuin paperi, eikä sade pilaa sitä. Sellainen leija voi -lentää hyvin korkealle, ja jos tuuli on kova, vaikka kuinka kauas... - -Samassa hän läimäytti otsaansa: - --- Sainpa ajatuksen! - --- Minkä? - --- Kun olen ajatellut asiaa tarkemmin, niin kerron sen sinulle. -Elefantti jyskyttää niin kovasti, ettei puhetta kuule... - --- Mennään näyttäytymään sille, niin se rauhoittuu. - -He menivät katsomaan eläintä, joka kaipasi Neliä, ehkä molempiakin. - -Mutta Stas oli niin mietteissään, että ajatteli puoliääneen: - --- "Nel Rawlison ja Stanislaw Tarkowski Port Saidista ovat paenneet -Fashodasta dervishien käsistä ja oleskelevat..." - -Hän jäi seisomaan ja kysyi itsekseen: - --- Mitenkä voin ilmaista, missä olemme?... - --- Mitä sinä, Stas?... - --- Ei mitään, ei mitään... Nyt tiedän: "Oleskelevat kuukauden matkan -päässä Valkoisesta Niilistä itään"... Kun tuulee pohjoisesta tai -lännestä, niin lasken leijoja kaksikymmentä, viisikymmentä, sata... -ja sinä, Nel, saat auttaa minua valmistamaan niitä. - --- Leijoja? - --- Niin. Sanon sinulle, että niistä sinulle voi olla enemmän hyötyä -kuin sadasta elefantista. - -He olivat tulleet rotkon reunalle ja näkivät, kuinka elefantti oli -levoton ja kuinka se alkoi jyskyttää surullisesti heti, kun Nel -vain yritti poistua. Tytön täytyi ruveta selittämään rakkaalle -elefantille, ettei hän aina voinut istua sen luona, koska hänen -täytyi nukkua, syödä ja tehdä kotiaskareita. Mutta eläin rauhoittui -vasta, kun Nel pudotti sille syötävää. - -Vielä samana iltana lapset antoivat elefantille nimen "King", sillä -Nel väitti että se, ennenkuin oli joutunut rotkoon, oli varmaan ollut -Afrikan kaikkien elefanttien kuningas. - - - - -29 - - -Nel oli kaiket päivät Kingin luona, milloin vain ei satanut. -Elefantti antoi tytön mennä välillä pois, sillä se tiesi jo, että hän -tulee pian takaisin. - -Kali, joka yleensä pelkäsi elefantteja, katseli sitä ihmeissään, -mutta tuli vihdoin vakuuttuneeksi siitä, että "hyvä Mzimu" oli -noitunut jättiläisen, ja alkoi itsekin käydä sitä tervehtimässä. -King oli hyväntahtoinen Kalia samoinkuin Meaakin kohtaan, mutta -ainoastaan Nel sai tehdä sille, mitä halusi. Niinpä tyttö parin -viikon kuluttua uskalsi viedä Saban sen luo. Stas alkoi harkita, -miten hän voisi vapauttaa vangin, tai oikeastaan hän olikin jo -selvillä keinosta, mutta se vaati niin suuren uhrauksen, että hän -lykkäsi sen täytäntöönpanoa päivästä päivään. Kun pojalla ei ollut -kenen kanssa neuvotella, hän päätti selittää suunnitelmansa Nelille, -vaikka pitikin häntä vielä lapsena. - --- Kallionjärkäleen voi murskata ruudilla, mutta se vaatii monta -patruunaa, joista on otettava ruuti pois, ja se on upotettava -syvimpään halkeamaan ja räjäytettävä. Silloin lohkare halkeaa, ja -King pääsee vapaaksi. - --- Mutta jos se pamahtaa kovasti, niin elefantti pelästyy? - --- Pelästyköön! Stas vastasi reippaasti. -- Se on minulle -yhdentekevää. Sinun kanssasi ei tosiaan voi keskustella vakavasti. - -Stas jatkoi kuitenkin: - --- Mutta jos minä otan liian vähän ruutia patruunoista, niin kallio -ei halkeakaan, ja kaikki on mennyt hukkaan. Joka tapauksessa jää -patruunoita vähän jäljelle, mutta jos ne matkalla loppuvat, niin -olemme kuoleman omat. Sillä millä minä sitten ammun metsänriistaa -ravinnoksi, millä torjun petoeläinten hyökkäykset? Tiedätkö, että -me ilman tätä pyssyä ja patruunoita olisimme aikaa sitten kuolleet -joko Gebrin kädestä tai nälkään. On todellakin onni, että meillä on -hevosia, sillä itse emme olisi jaksaneet kantaa tavaroitamme. - -Nel nosti etusormensa pystyyn ja sanoi päättäväisesti: - --- Kun minä sanon sen Kingille, niin se kantaa kaikki tyynni ja -puolustaa meitä. - --- Mutta se ei voi kuitenkaan ampua kärsällään riistaa ravinnoksi, -niin kuin minä luodikollani. - --- Me voimme syödä viikunoita ja meloneja, ja Kali pyydystäköön -kaloja. - --- Kyllä, niin kauan kuin viivymme joen rannalla. Mutta muista, että -kun lähdemme jatkamaan matkaa, niin voimme joutua taas erämaahan. - --- Sellaiseen kuin Sahara? Nel kysyi pelokkaasti. - --- Ei, vaan kuitenkin sellaiseen, missä ei ole jokia eikä -hedelmäpuita, mutta sitä enemmän akaasioita ja mimoosia. Siellä on -elettävä lihalla. - -Stasilla oli todellakin syytä olla huolissaan, sillä nyt, kun -elefantti oli kesy ja kiintynyt heihin, ei sitä voinut enää jättää -ja tuomita nälkäkuolemaan. Vapauttaa se uhraamalla suurin osa -patruunoista oli samaa kuin tuomita heidät itsensä perikatoon. - -Stas lykkäsi työn päivästä päivään ja ajatteli joka ilta: - --- Ehkä huomenna keksin toisen keinon. - -Sillä välin liittyi tähän huoleen uusia. Kali oli löytänyt -mehiläispesän ja ottanut hunajan, mutta mehiläiset olivat pistäneet -häntä niin pahasti, että hän kotiin palattuaan meni tainnoksiin. Nel -ja Mea ottivat pistoksista piikit ulos ja panivat tuoretta multaa -haavojen päälle. Näytti kuitenkin siltä, että neekeripoika kuolisi. -Onneksi hänen vahva elimistönsä ja hyvä hoito auttoivat yli pahimman, -mutta vasta kymmenen päivän kuluttua Kali tuli täysin entiselleen. - -Myös hevoset tuottivat Stasille huolta. Hän oli hoitanut niitä Kalin -sairauden aikana ja pannut merkille, että ne olivat laihtuneet -kovasti. Se ei varmastikaan johtunut ruoan puutteesta, sillä ruoho -oli sateiden jälkeen kasvanut melkoisesti. Muutamassa päivässä -hevosten karva oli käynyt takkuiseksi, silmät himmeiksi, ja -sieraimista oli alkanut erittyä limaa. Lopulta ne eivät syöneet -enää lainkaan, mutta joivat sitä hanakammin, ikään kuin olisivat -sairastaneet kuumetta. Kun Kali oli parantunut ja nähnyt hevoset, hän -tiesi heti, mikä niitä vaivasi. - --- Tse-tse! hän sanoi Stasille. -- Nyt ne kyllä kuolevat. - -Stas oli jo Port Saidissa kuullut kerrottavan tse-tse-nimisestä -kärpäsestä, joka muutamilla Afrikan seuduilla rasitti neekereitä -niin kovasti, että he eivät voineet pitää lainkaan karjaa. -Tse-tse-kärpäsen pistämä hevonen, härkä tai aasi sairastuu ja kuolee -parissa viikossa. Joskus sattuu, että kun vesiperäisillä mailla -laiduntava karja kuulee tämän kärpäsen surinaa, koko lauma villiintyy -ja juoksee henkensä edestä pakoon. - -Tse-tse-kärpäset olivat siis pistäneet Stasin hevosia. Kali hieroi -niitä ja aasia päivittäin eräällä väkevällä sipulilta tuoksuvalla -kasvilla, jota kasvoi dshunglassa ja jonka haju karkotti kärpäset. -Mutta hevoset laihtuivat siitä huolimatta. Stas ajatteli levottomana, -miten käy, jos juhdat kuolevat. Tavaroita oli siksi paljon, että -ainoastaan King voisi kantaa kaikki. Mutta jotta voisi vapauttaa -Kingin, täytyi uhrata ainakin kaksi kolmannesta kaikista patruunoista. - -Yhä suuremmat huolet masensivat Stasin mielen, kuten sadepilvet -taivaan. Mutta sitten tuli suurin onnettomuus, jonka rinnalla mikään -muu ei paljoakaan merkinnyt: kuumetauti. - - - - -30 - - -Eräänä iltana aterialla Nel työnsi savustetun lihan luotaan ja sanoi: - --- Minä en saata syödä. - -Stas luuli Nelin syöneen liian paljon hunajaa eikä sen tähden -kiinnittänyt huomiota tytön ruokahalunpuutteeseen. Hetken kuluttua -Nel nousi ylös ja alkoi kiertää tulisijan ympäri yhä suuremmassa -piirissä. - --- Älä mene niin kauas, huusi Stas hänelle, -- muuten joku ryöstää -sinut. - -Mutta kun Nel ei pysähtynyt, Stas nousi, meni tytön luo ja kysyi: - --- Kuulehan, pikku yöperhonen, miksi sinä noin tulen ympäri kiertelet? - -Hänen kysymyksensä sävy oli leikillinen, mutta samassa hän tuli -levottomaksi, ja hänen levottomuuttaan lisäsi Nelin vastaus: - --- En tiedä. Minä en voi istua paikoillani. - --- Mikä sinun on? - --- Tuntuu niin kummalliselta. - -Nel painoi päänsä pojan rintaa vasten, ja lisäsi nöyrällä -itkunsekaisella äänellä, ikään kuin hän olisi tunnustanut tehneensä -jotakin pahaa: - --- Stas, minä taidan olla sairas. - --- Nel! - -Stas laski kätensä tytön otsalle, joka oli kuiva ja jääkylmä, otti -hänet syliinsä ja kantoi nuotion viereen. - --- Onko sinun kylmä? hän kysyi kantaessaan. - --- Minun on sekä kylmä että kuuma. Enimmäkseen kylmä. - -Tytön hampaat kalisivat, ja vilunväristykset puistattivat häntä. Stas -oli jo varma, että tyttö oli sairastunut kuumeeseen. - -Hän käski Mean viedä Nelin sisälle, riisua hänet ja panna levolle. -Sitten Stas peitti sairaan lämpimästi, kuten oli nähnyt tehtävän -Khartumissa ja Fashodassa, missä kuumetautiset oli peitetty -lampaantaljoilla, jotta heidän tulisi hiki. Hän päätti valvoa koko -yön Nelin vieressä ja juottaa tytölle kuumaa vettä ja hunajaa. Mutta -ensin sairas ei tahtonut juoda. Hänen silmänsä hehkuivat ja pian -hän alkoi valittaa kuumuutta, vaikka värisikin vilusta peitteitten -alla. Hänen kätensä ja otsansa olivat kylmät, mutta Stas oli nähnyt -aikaisemminkin kuumetautisia ja päätteli sairaan levottomista -liikkeistä, että hänellä oli korkea kuume. Stas huomasi kauhukseen, -ettei Nel tuntenut Meaa, kun tämä tuli sisälle tuoden kuumaa vettä. -Mutta Stasin kanssa sairas puhui täysin tajuissaan. Hän sanoi -pojalle, ettei hän voi enää maata ja pyysi lupaa saada nousta ja -juosta ympäri. Sitten hän kysyi, oliko Stas vihainen hänelle, koska -hän oli sairas. Kun poika vakuutti, ettei ollut, sairas hillitsi -kyyneleensä ja lupasi olla seuraavana päivänä jälleen terve. - -Samana yönä elefantti oli kovin rauhaton. Se mörähteli tuon -tuostakin, mikä sai Saban haukkumaan. Stas huomasi sen kiusaavan -sairasta ja meni ulos rauhoittamaan eläimiä. Saba totteli oitis, -mutta elefantti ei vaiennut, ja sen tähden hän heitti sille muutamia -meloneja tukkiakseen sen kurkun edes hetkeksi. Palatessaan Stas näki -Kalin menossa joelle päin palanen savustettua lihaa kädessään. - --- Mihin sinä olet menossa? hän kysyi neekeriltä. - -Musta poika pysähtyi, ja kun Stas astui hänen luokseen hän sanoi -salaperäisesti: - --- Kali vie toiseen puuhun lihaa pahalle Mzimulle. - --- Miksi? - --- Jottei paha Mzimu tappaisi hyvää Mzimua. Stas aikoi vastata, mutta -tuska kuristi hänen kurkkuaan, ja hän poistui ääneti hammasta purren. - -Kun hän palasi sisälle, oli Nel sulkenut silmänsä. Tytön kädet -vapisivat kovasti; hän näytti nukkuvan. Stas istuutui sairaan viereen -varoen herättämästä häntä. Mea, joka istui vuoteen toisella puolella, -nykäisi tuon tuostakin norsunluisia korvakoristeitaan karkottaakseen -siten unen. Oli hiljaista. Joelta vain kuului sammakkojen kurnutusta -ja kilpikonnien alakuloista valitusta. - -Yhtäkkiä Nel nousi istumaan. - --- Stas! - --- Tässä olen, Nel. - -Väristen kuin lehti puussa tyttö alkoi hapuilla pojan kättä toistaen -yhä kiihkeämmin: - --- Minä pelkään! Minä pelkään. Anna kätesi! - --- Älä pelkää, olenhan minä luonasi. - -Ja Stas otti tytön polttavan käden omaansa. Kun hän ei tiennyt, mitä -tehdä, hän suuteli kättä. - --- Älä pelkää, Nel, älä pelkää! - -Sitten hän antoi tytölle hunajavettä, joka oli jo jäähtynyt. Sairas -joi nyt halukkaasti ja piti kiinni hänen kädestään, kun hän aikoi -ottaa juomakuoren pois. Kylmä juoma näytti rauhoittavan Neliä. - -Tuli hiljaisuus. Mutta puolisen tunnin kuluttua sairas nousi taas -istumaan. Hänen suurissa silmissään oli kauhistunut tuskainen ilme. - --- Stas! - --- Mikä sinun on, aarteeni? - --- Miksi Gebr ja Chamis juoksevat puun ympäri ja kurkistelevat tänne? - -Stasista tuntui siltä, kuin tuhat muurahaista olisi ryöminyt pitkin -hänen ruumistaan. - --- Mitä sinä sanot? Ei siellä ole ketään muuta kuin Kali. - -Mutta tyttö tuijotti pimeään aukkoon ja huusi hampaitaan kalistaen: - --- Ja beduiinitkin ovat siellä! Miksi sinä tapoit heidät? - -Stas kiersi kätensä hänen ympärilleen ja painoi hänet itseään vasten -sanoen: - --- Sinä tiedät sen! Älä katso sinne! Siitä on jo pitkä aika... - -Olihan siitä jo aikaa kulunut, mutta nyt kaikki palautui kuin -maininki täyttäen sairaan tytön pelolla. Sanat eivät voineet Neliä -rauhoittaa. Hänen silmänsä laajentuivat yhä, ja sydän tykytti niin -nopeasti, että saattoi joka hetki pelätä sen halkeavan. Vasta aamun -koittaessa hän uupui, ja pää painui alas tyynylle. - --- Olen väsynyt, niin väsynyt, hän toisteli. -- Stas, minä putoan! - -Stas ajatteli kauhuissaan, että tyttö kuolee. Mutta tämä olikin vasta -ensimmäisen kuumekohtauksen loppua. Afrikkalainen kuume on kauhea: -vain voimakkaat ja vankat ihmiset kestävät kaksi kohtausta, kolmatta -ei kestä kukaan. Stas oli Port Saidissa kuullut matkailijoiden ja -lähetyssaarnaajien kertovan siitä. Toinen kohtaus seuraa ensimmäistä -muutaman päivän kuluttua, ja jollei kolmas tule kahden viikon -kuluessa, ei tauti enää ole hengenvaarallinen. Stas tiesi, että -kiniini on ainoa lääke, joka parantaa vilutaudin, malarian, mutta -kiniini oli kerta kaikkiaan lopussa. - -Kun hän huomasi, että Nel hengitti, hän rauhoittui hiukan ja alkoi -rukoilla tytön puolesta. - -Sillä välin oli tullut päivä. Elefantti ilmoitti tahtovansa -aamiaista, suvannolta kosken alapuolelta kuului vesilintujen ääniä. -Stas tahtoi ampua muutamia lintuja ja keittää Nelille lihalientä. -Hän otti kiväärinsä ja lähti suvannolle päin, mutta hän oli valvonut -niin paljon ja ajatteli tytön sairautta siinä määrin, että suuret -lintuparvet lensivät ohitse hänen niitä huomaamatta. Syynä tähän oli -myös se, että hän rukoili hartaasti tytön puolesta. Hän ajatteli -Gebrin, Chamiksen ja beduiinien kuolemaa ja sanoi painuneella äänellä -luoden silmänsä taivasta kohti: "Hyvä Jumala, minä tein sen Nelin -tähden, sillä minä en voinut vapauttaa häntä muulla tavalla. Mutta -jos se on synti, niin rankaise minua ja anna hänen tulla terveeksi!" - -Matkalla hän tapasi Kalin, joka meni katsomaan, oliko paha Mzimu -syönyt uhrilahjan. Neekeripoikakin rakasti "bibiä" ja rukoili hänen -puolestaan, mutta toisella tavalla. Hän sanoi pahalle Mzimulle, että -jos neiti tulee terveeksi, niin hän tuo joka päivä Mzimulle lihaa, -mutta jos neiti kuolee, niin hän lyö pahaa Mzimua, vaikka pelkääkin -häntä. Kali tuli hyvälle tuulelle, kun huomasi uhrilihan kadonneen. -Ehkä joku sakaali oli sen vienyt, mutta siinä tapauksessa oli Mzimu -muuttunut sakaaliksi. - -Kali kertoi Stasille, mitä oli tapahtunut, mutta tämä katsoi -neekeriin ikään kuin ei olisi ymmärtänyt häntä ja meni joelle päin. -Eräässä kohdassa joki oli tulvinut kauas rantojensa yli ja siinä -kasvoi papyryskasveja. Suvannossa oli runsaasti vesilintuja. Oli -haikaroita, samanlaisia kuin Euroopassa, ja vielä toisenlaisia, -joilla oli suuri, paksu, koukkupäinen nokka; oli pikimustia, -punajalkaisia lintuja, oli flamingoja, iibislintuja, kruunupäisiä -kurkia, kirjavia ja harmaita rantasipejä, jotka juoksivat -edestakaisin pitkillä riukumaisilla jaloillaan. - -Stas ampui kaksi sorsaa ja palasi leiriin. Nel nukkui vielä. Poika -antoi sorsat Mealle, heittäytyi huopapeitteelle pitkälleen ja vaipui -uneen. - -Stas ja Nel heräsivät vasta puolenpäivän jälkeen. Tyttö tunsi -voivansa vähän paremmin, ja kun ravitseva lihaliemi oli antanut -hänelle voimia, hän nousi ja meni ulos katsomaan Kingiä. - -Vasta päivänvalossa saattoi oikein nähdä, kuinka tuhoisa yö oli ollut -Nelille. Hänen kasvonsa olivat keltaiset ja ikään kuin läpikuultavat, -huulet tummat, silmien ympärillä siniset renkaat, ja katse himmeä. -Hän näytti vanhentuneen. Stas tuli epätoivoiseksi ajatellessaan, -ettei hänellä ollut kiniiniä eikä mitään muutakaan lääkettä, jolla -olisi voinut estää toista kohtausta tulemasta. - - - - -31 - - -Raskaat ja tuskalliset odotuksen päivät alkoivat. Toinen -taudinkohtaus seurasi viikon kuluttua; se ei ollut yhtä ankara kuin -ensimmäinen, mutta Nel tunsi sen jälkeen olevansa vielä heikompi. Hän -oli laihtunut niin paljon, ettei ollut enää tyttö, vaan tytön varjo. -Stas käsitti, ettei kuoleman tarvinnut odottaa kolmatta kohtausta -- -hän odotti sitä joka päivä, joka hetki. - -Poika oli itsekin laihtunut ja heikontunut melkoisesti, sillä -onnettomuus kävi yli hänen ruumiin- ja hengenvoimiensa. Katsellessaan -tytön vahankalpeita kasvoja hän ajatteli: "Siksikö olen hoitanut -häntä kuin silmäterääni, että minun nyt täytyisi haudata hänet tänne -dshunglaan?" Hän ei käsittänyt, miksi niin piti käydä. Toisinaan hän -soimasi itseään siitä, ettei hän ollut hoivannut tyttöä tarpeeksi -eikä ollut ollut hänelle kyllin hyvä. - -Nel nukkui melkein aina, ja juuri se varmaan piti häntä hengissä. -Stas herätti hänet kuitenkin muutaman kerran päivässä antaakseen -hänelle ruokaa. Kun ei satanut, pyysi Nel poikaa kantamaan hänet -ulos, koska hän ei pystynyt kulkemaan omin jaloin. Toisinaan hän -nukkui Stasin syliin. Tyttö tiesi olevansa hyvin sairas ja voivansa -kuolla minä päivänä hyvänsä. Kun hän tunsi olevansa hiukan paremmissa -voimissa, hän puhui siitä Stasin kanssa ja itki, sillä hän pelkäsi -kuolemaa. - --- Minä en pääse enää isän luo, sanoi Nel eräänä päivänä, -- mutta -sano isälle, että minun oli kovin ikävä häntä ja pyydä häntä tulemaan -luokseni... - --- Kyllä sinä pääset vielä hänen luokseen, vastasi Stas. Hän ei -voinut puhua enempää, koska oli purskahtaa itkemään. - -Seurasi hiljaisuus, jonka kestäessä Nel nukahti. Stas kantoi hänet -takaisin sisälle. Mutta tuskin poika oli ehtinyt jälleen ulos, kun -Kali juoksi käsiään huitoen hänen luokseen ja huusi pelästyneen -näköisenä: - --- Suuri herra! Suuri herra! - --- Mitä nyt? - -Neekeripoika ojensi kätensä etelää kohti ja sanoi: - --- Savua! - -Stas varjosti silmiään ja katsoi osoitettuun suuntaan, kunnes keksi -laskevan auringon punertavassa valossa savujuovan, joka kohosi -kaukana kahden korkean vuoren välissä. - -Kali vapisi kiireestä kantapäähän, sillä hän muisti vielä liian -hyvin kauhean vankeuden dervishien luona ja oli varma siitä, että -savu nousi heidän leiristään. Stas luuli myös ensin, ettei se -ole kukaan muu kuin Smain, ja pelästyi kauheasti. Se nyt vielä -puuttui! Paitsi Nelin hengenvaarallista sairautta -- dervishit. -Uusi vankeus, takaisin Fashodaan tai Khartumiin, Mahdin käsiin tai -Abdullahin ruoskittavaksi. Jos he joutuvat vangiksi, niin Nel kuolee -ensimmäisenä päivänä, ja hän itse joutuu orjaksi koko iäkseen. -Ja vaikka hänen onnistuisikin paeta, niin mitä olisi elämä, mitä -olisi vapaus ilman Neliä? Kuinka hän voisi katsoa isäänsä ja setä -Rawlisonia silmiin, jos dervishit tytön kuoltua heittävät ruumiin -hyeenoille eikä hän, Stas, voisi edes sanoa, missä Nelin hauta on? - -Tällaiset ajatukset risteilivät Stasin mielessä. Yhtäkkiä hänet -valtasi vastustamaton halu saada nähdä Neliä, ja hän suuntasi -askelensa puuta kohti. Mennessään hän sanoi Kalille, että tämä -sammuttaisi nuotion eikä sytyttäisi sitä yöllä missään tapauksessa. - -Nel ei nukkunut. Hän voi paremmin ja ilmoitti sen heti Stasille. Saba -makasi hänen vieressään ja lämmitti häntä suurella ruumiillaan. Tyttö -oli nähtävästi paremmalla mielellä, koska hän virkkoi niin vilkkaasti: - --- Ehkä minä en kuolekaan. - --- Varmasti sinä et kuole, koska toisen kohtauksen jälkeen tunnet -voimistuneesi. Silloin ei kolmatta taudinkohtausta tule lainkaan. - -Tyttö ajatteli jotakin ja sanoi: - --- Jos minulla olisi edes vähäsen sitä pulveria, joka vaikutti minuun -niin virkistävästi sen leijona-yön jälkeen -- muistatko? -- niin minä -en vähääkään ajattelisi kuolemaa. - --- Oh! huokasi Stas, -- antaisin vaikka mitä hyvänsä, jos saisin edes -hiukkasen kiniiniä. - -Stas ajatteli vain kiniiniä ja dervishejä. Hänen kekseliäät aivonsa -alkoivat luoda yhä rohkeampia suunnitelmia. Ensin hän ajatteli, -nousisikohan tuo savu varmasti Smainin leiristä? Entä jos ne olivat -arabialaisia, jotka matkustavat sisämaassa norsunluuta ja orjia -haeskellen. Näillä ei ole mitään yhteistä dervishien kanssa, jotka -ovat hävittäneet heidän kauppansa. Afrikassa Intian valtameren -rannalla asuvat arabit näkevät usein valkoihoisia. Kuka tietää, -vaikka he suurta palkintoa vastaan suostuisivat viemään heidät -lähimpään satamaan. Stas oli varma siitä, että hän voisi luvata -sellaisen palkinnon ja että he luottaisivat hänen lupaukseensa. -Toinenkin ajatus antoi hänelle paljon miettimistä. Hän oli nähnyt -Khartumissa, että useat Nubiassa olevat dervishit sairastuivat -kuumeeseen ja nauttivat kiniiniä, jota ryöstivät eurooppalaisilta -tai ostivat korkeasta hinnasta kreikkalaisilta tai koptilaisilta -luopioilta. Saattoi siis otaksua, että valtameren rannalta kotoisin -olevilla arabialaisilla oli varmasti kiniiniä. - --- Minä lähden sinne, Stas ajatteli, -- lähden Nelin tähden. - -Kun hän oli ajatellut asemaansa tarkemmin, hän päätti lähteä, -olkoonpa sitten vaikka joku Smainin osasto. Hän tuli ajatelleeksi, -että koska liikenne Egyptin ja Sudanin välillä oli kokonaan -katkaistu, niin Smain varmaankaan ei tiennyt, että heidät oli -viety Medinet-el-Fajumista. Olihan Fatma yksin keksinyt lasten -ryöstämisen ja pannut sen täytäntöön Chamiksen, Idryksen, Gebrin ja -kahden beduiinin avulla. Näistä Smain ei välittäisi paljoakaan, ja -ainoastaan Chamiksen hän tunsi. Mutta Fatmasta ja lapsistaan hän -varmaan välittäisi. "Sanon hänelle", Stas ajatteli, "jos viet meidät -johonkin Intian valtameren satamaan ja palaat kanssamme Egyptiin, -niin hallitus antaa sinulle kaikki rikoksesi anteeksi, sinä saat -Fatman ja lapsesi, ja herra Rawlison tekee sinut rikkaaksi; jollet -suostu, niin et saa koskaan nähdä Fatmaa etkä lapsiasi". Stas oli -varma, että Smain kyllä harkitsee, ennenkuin hylkää sellaisen -ehdotuksen. - -Se ei ollut suinkaan vaaratonta, mutta se saattoi olla heidän -pelastuksensa. Stas päätti lähteä jo seuraavana yönä katsomaan. Se -oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Oli aivan toista istua -yöllä hyvän nuotion ääressä okaisen zeriban suojassa kuin kahlata -pimeässä korkean ruohikon halki, jossa leijonat, pantterit ja -leopardit väijyivät, puhumattakaan hyeenoista ja sakaaleista. Stas -muisti neekeripojan sanat, kun tämä oli yöllä lähtenyt etsimään -Sabaa: Kali pelkäsi, mutta Kali meni. Ja hän sanoi nyt itselleen -samoin: "Minä pelkään, mutta minä menen." - -Stas odotti kuitenkin kunnes kuu oli noussut, sillä yö oli tavattoman -pimeä. Kun dshungla häämötti hopeisena sen valossa, hän kutsui Kalin -luokseen ja sanoi: - --- Kali, vie Saba sisään, sulje oviaukko puilla ja vartioi Mean -kanssa neitiä kuin silmäterääsi. Minä lähden katsomaan, keitä ne -ihmiset ovat siellä, mistä savu nousi. - --- Suuri herra ottaa Kalin ja pyssyn mukaansa. Kali ei jää tänne! - --- Sinä jäät! sanoi Stas päättävästi. -- Minä kiellän sinua -lähtemästä perääni. - -Sitten hän vaikeni hetkeksi ja jatkoi kohta matalammalla äänellä: - --- Kali, sinä olet uskollinen ja huomaavainen. Minä luotan siihen, -että sinä teet kaikki niin kuin sanon. Jollen minä palaa ja jos neiti -kuolee, niin jätä hänet puuhun makaamaan, mutta tee puun ympärille -korkea zeriba ja veistä puun kuoreen tällainen merkki. - -Hän otti kaksi bambukalikkaa ja pani ne ristiin. Sitten hän jatkoi: - --- Mutta jos bibi ei kuole enkä minä palaa takaisin, niin ole -hänelle kuuliainen ja palvele häntä. Johdata hänet sitten kansasi -luo ja sano Wa-himan sotilaille, että he vievät hänet idässä olevan -suuren valtameren rannalle. Siellä sinä näet valkoisia ihmisiä, -jotka antavat teille pyssyjä, ruutia, helminauhoja, metallilankaa ja -kangasta niin paljon kuin jaksatte kantaa. Ymmärrätkö? - -Neekeripoika lankesi polvilleen, kiersi käsivartensa Stasin jalkain -ympäri ja hoki alakuloisesti: - --- Bwana Kubwa tulee takaisin! Bwana Kubwa tulee takaisin! - -Mustan pojan kiintymys liikutti Stasia. Hän kumartui, laski kätensä -neekerin päälaelle ja sanoi: - --- Mene sisälle, Kali, ja... Jumala teitä siunatkoon! - -Kuu kumotti korkealta taivaalta. Oli melko valoisaa. Vaikeudet -alkoivat heti, kun poika oli painunut dshunglaan, joka oli niin -korkeata, että ratsastaja hevosineen olisi helposti voinut piiloutua -siihen. Ei edes päivällä olisi siitä nähnyt askeltakaan edemmäksi, -saatikka sitten yöllä, kun kuu valaisi vain ruohotiheikköjen -latvuksia. Näin ollen saattoi helposti kulkea harhaan. Ajatus, että -leiri, josta savu oli noussut, saattoi olla korkeintaan neljän mailin -päässä heidän majapaikastaan, rohkaisi Stasia. Onneksi oli aina vähän -päässä korkeita termiittikekoja, joilta hän saattoi suunnistautua. -Dshunglassa on yöllä kammottavaa olla, ja Stasista tuntui koko ajan, -kuin joku hiipisi hänen ympärillään ja väijyisi häntä. Joka hetki -hänellä olikin pyssy valmiina. Hän oli pian niin lopen väsynyt, että -jaksoi tuskin seistä jaloillaan. Mutta ajatus pelastaa Nel vei häntä -eteenpäin. - -Hänen kuljettuaan pari tuntia muuttui maaperä kiviseksi ja ruoko ja -ruoho matalaksi. Pian hän näki tulen punertavaa heijastusta korkealla -kallionseinämällä. Hän jäi seisomaan. Hänen sydämensä löi niin -kovasti, että hän kuuli sen lyönnit hiljaisessa yössä. Kukahan siellä -oli? Arabejako valtameren rannalta? Vaiko Smainin dervishejä? Vai -villejä neekereitä? - -Hänen täytyi saada tietää se. Peräytyä hän ei voinut eikä tahtonut. -Hän alkoi hiipiä mahdollisimman hiljaa tulta kohti pidättäen -hengitystään. - -Kuljettuaan näin noin sata askelta hän kuuli dshunglasta hevosten -pärskyntää -- ja pysähtyi taas. Kuutamossa näkyi viisi hevosta. -Dervisheille se olisi vähän, mutta hän arveli toisten olevan -korkeassa ruohikossa. Stas ihmetteli, että ne saivat käydä aivan -vapaina ja ettei vuorelle ollut tehty nuotiota karkoittamaan -petoeläimiä. - -Tulen heijastus kallionseinämällä muuttui yhä selvemmäksi. Stas -kiersi kalliolle, jonka juurella arveli nuotion palavan. Hän hiipi -yhä eteenpäin, tuli kallion reunalle ja jatkoi laaksoon. - -Ensimmäisenä osui hänen silmäänsä suuri teltta, jonka edessä -oli purjekankainen matkasänky. Sängyssä makasi mies, jolla oli -eurooppalainen puku. - -Pieni, noin kaksitoistavuotias neekeripoika viskeli oksia tuleen. -Teltan kahden puolen makasi neekereitä joukoittain. - -Stas laskeutui kiireesti kallion jyrkkää seinää pitkin alas. - - - - -32 - - -Väsymykseltään ja mielenliikutukseltaan Stas ei heti saanut sanaa -suustaan. Raskaasti hengittäen hän seisoi makaavan miehen vieressä, -joka oli myöskin vaiti ja katseli hämmästyneenä poikaan. - -Sitten mies huusi: - --- Nasibu, missä olet? - --- Täällä olen, herra, vastasi neekeripoika. - --- Näetkö sinä, seisooko tuossa edessäni kukaan? - -Ennenkuin neekeri ehti vastata, alkoi Stas: - --- Herra, nimeni on Stanislaw Tarkowski. Olen neiti Rawlisonin kanssa -paennut dervishien käsistä ja pysytellyt piilossa dshunglamailla. -Mutta Nel on erittäin sairas, ja sen tähden pyydän apua. - -Tuntematon katsoi häneen räpytellen silmiään ja nostaen käden -otsalleen: - --- Minä kuulen enkä ainoastaan näe, sanoi mies itsekseen. -- Tämä ei -ole siis mikään harhanäky!... Mitä? Apua? Minä tarvitsen itse apua. -Olen haavoittunut. - -Samassa tuntematon nousi istumaan kuin unessa, katsoi tarkemmin ja -sanoi ilosta säteilevin silmin: - --- Valkoihoinen poika!... Olen siis saanut nähdä vielä yhden -valkoihoisen!... Minä tervehdin sinua, kuka lienetkin. Sinä puhuit -sairaasta. Mitä sinä minulta tahdot? - -Stas sanoi, että sairas oli kanavainsinööri Rawlisonin tytär, että -kaksi kuumekohtausta oli jo ollut ja että tyttö varmasti kuolisi, -jollei saa kiniiniä. - --- Kaksi kohtausta, se on paha, tuntematon vastasi. -- Mutta kiniiniä -voit saada niin paljon kuin haluat. Minulla on vielä muutamia -pulloja, joita en tule tarvitsemaan. - -Sen sanottuaan hän käski pikku Nasibun antaa metallilaatikon, -matka-apteekin, otti siitä kaksi pulloa valkoista pulveria ja antoi -Stasille: - --- Tässä on puolet siitä, mitä minulla on jäljellä. Siinä on sinulle -ainakin yhdeksi vuodeksi. - -Stas oli huutaa ilosta. Hän kiitti miestä niin innokkaasti, kuin -hänen oma elämänsä olisi ollut kysymyksessä. - -Tuntematon nyökäytti päätään ja sanoi: - --- Hyvä on, hyvä on. Nimeni on Linde, olen sveitsiläinen, kotoisin -Zürichistä... Vähän aikaa sitten ndiri-metsäsika haavoitti minua -hyvin pahasti. - -Hän kääntyi mustaan poikaan päin. - --- Nasibu, pane minulle piippuun tupakkaa. Sitten hän puhui taas -Stasille. - --- Yöllä minulla on aina korkeampi kuume ja tulen hiukan -sekapäiseksi, mutta tupakka selvittää ajatukseni. Sanoit paenneesi -dervishien käsistä ja pysytelleesi dshunglassa piilossa? Eikö niin? - --- Niin sanoin, herra. - --- Entä mitä aiot nyt tehdä? - --- Paeta Abessiniaan. - --- Silloin joudutte mahdilaisten käsiin, sillä nämä liikuskelevat -Abessinian rajoilla. - --- Muuta emme voi tehdä. - --- Ah! Vielä kuukausi sitten olisin voinut auttaa teitä. Mutta nyt -olen yksin vain Jumalan armon ja tuon mustan pojan turvissa. Stas -katseli häneen ihmetellen. - --- Entä tämä leiri? - --- Tämä on kuoleman leiri. - --- Entä nuo neekerit? - --- Nuo neekerit nukkuvat eivätkä ikinä herää. - --- En ymmärrä... - --- Heitä vaivaa unitauti. Nuo neekerit ovat kotoisin suurten järvien -seuduilta, missä tämä kauhea tauti alituiseen raivoaa. He ovat kaikki -kuoleman omia. Tuo poika vain on jäänyt jäljelle... - --- He nukkuvat eivätkä herää ikinä? Stas kysyi ikään kuin hän ei -olisi vielä täysin käsittänyt, mitä oli kuullut. - --- Tämä on ruumishuone, tämä Afrikka!... sanoi Linde. - -Dshunglasta kuuluva pelästyneitten hevosten tömistys keskeytti hänen -sanansa; eläimet lähestyivät ihmisiä ja tulta. - --- Hevoset siellä vain... sanoi sveitsiläinen. -- Minä olen ottanut -ne mahdilaisilta, jotka voitin muutamia viikkoja sitten. Heitä oli -noin kolmesataa, ehkä enemmänkin, mutta heillä oli keihäät, kun -minun miehilläni sitävastoin oli nuo remington-kiväärit, jotka nyt -ovat tuolla kallion kupeessa hyödyttöminä. Jos tarvitset aseita tai -patruunoita, niin ota niin paljon kuin haluat... Ota myös hevonen, -jotta pääset pikemmin sairaan luo... Kuinka vanha hän on? - --- Kahdeksan vuotta, Stas vastasi. - --- Siis lapsi vielä. Nasibu saa antaa sinulle mukaan teetä, riisiä, -kahvia, viiniä... Ota varastostani, mitä haluat, ja tule huomenna -hakemaan lisää. - --- Minä palaan varmasti kiittämään teitä sydämeni pohjasta ja -auttamaan parhaan taitoni mukaan. - -Mutta Linde sanoi: - --- Minä sain siis vielä kerran nähdä eurooppalaiset kasvot. Jos tulet -aikaisemmin päivällä, olen selvempi. Nyt minussa on taas kuumetta, -koska näen sinut kahtena. Sillä yksinhän olet?... Ei!... Minä tiedän, -että olet yksin ja että tämä on vain malariaa... Voi tätä Afrikkaa!... - -Ja hän sulki silmänsä. - -Neljännestuntia myöhemmin Stas lähti paluumatkalle tästä -merkillisestä unen ja kuoleman leiristä. Nyt hän ajoi hevosella. -Oli vielä pimeä yö, mutta hän ei enää välittänyt niistä vaaroista, -jotka saattoivat yllättää hänet korkeassa ruohistossa. Hän pysytteli -lähellä jokea. Paluumatka oli paljon helpompi, sillä kosken kohina -kuului kauas yön hiljaisuudessa ja paitsi kuuta valaisivat tähdet -voimakkaasti. Poika kannusti hevosensa vinhaan vauhtiin ajatellen -itsekseen: "Mitä minä leijonista ja panttereista! -- onhan minulla -nyt kiniiniä pikku aarteelleni!" Ja hän koetti tuon tuostakin -kädellään pulloja ikään kuin vakuuttaakseen itselleen, että ne -todella olivat hänellä ja ettei tämä kaikki ollut vain unta. Hänen -mielessään risteili kaikenlaisia ajatuksia ja kuvia siitä, mitä -hän oli tällä matkalla nähnyt, mutta kaikki ne päätyivät viimein -Neliin. -- Kuinka tyttö mahtaakaan huomenna ihmetellä, kun saa nähdä -kokonaisen pullollisen kiniiniä. Jos olisin arkaillut enkä olisi -lähtenyt katsomaan, mistä savu nousi, olisin saanut katua sitä. - -Lähes tunnin kuluttua kosken kohina kuului jo aivan läheltä. Stas -huomasi olevansa lähellä sitä paikkaa, jossa hän oli ampunut -vesilintuja. Nyt hänen täytyi olla varuillaan, sillä tästä kulkivat -ympäristön eläimet joen rantaan juomaan, koska rannat muualla olivat -jyrkät ja luoksepääsemättömät. Mutta oli jo myöhä, ja pedot lienevät -öisen väijyntänsä jälkeen palanneet jo pesiinsä. Hevonen korskahteli, -kun se vainusi vereksiä leijonan tai pantterin jälkiä. Stas pääsi -onnellisesti paikan ohi ja näki pian majansa korkealla kalliolla. -Ensimmäisen kerran koko matkansa aikana hänessä heräsi sellainen -tunne, että hän oli palaamassa kotiin. - -Hän oli odottanut näkevänsä kaikki nukkumassa, mutta Sabaan nähden -hän erehtyi. Koira alkoi haukkua niin, että kuollutkin olisi siihen -herännyt. Kali tuli heti ulos puusta ja huusi: - --- Bwana Kubwa! Hevosella! - -Neekeripojan äänessä oli enemmän iloa kuin ihmetystä, sillä hän uskoi -Stasin voimiin niin lujasti, ettei olisi ihmetellyt, vaikka Stas -olisi taikonut itselleen hevosen. Kali alkoi nauraa mielettömästi ja -lyödä kämmenillä lanteitaan, kuten neekerit iloaan ilmaisevat. - --- Sido hevonen, Stas sanoi, -- tuo tavarat sisään, tee tuli ja keitä -vettä. - -Sitten Stas meni sisään. Nel oli herännyt myös ja kutsui häntä. Stas -meni hänen luokseen ja näki lampun himmeässä valossa hänen kalpeat -kasvonsa ja valkoiset, laihat kätösensä peitteellä. - --- Mitenkä voit, aarteeni? poika kysyi iloisesti. - --- Hyvin. Olen nukkunut sikeästi, kunnes Saba herätti minut. Mutta -mikset sinä nuku? - --- Olin poissa. - --- Missä? - --- Apteekissa. - --- Apteekissa? - --- Niin. Kiniiniä noutamassa. - -Tytön ei olisi nyt tehnyt mieli kiniiniä, mutta koska hän piti sitä -välttämättömänä lääkkeenä kaikkia maailman tauteja vastaan, hän -huoahti ja virkkoi: - --- Kyllä minä tiedän, ettei sinulla ole enää kiniiniä. - -Stas nosti toisen pulloista lampun valoon ja kysyi ylpeästi ja -iloisesti: - --- Mitä tämä sitten on? - -Nel ei ollut uskoa silmiään. Mutta Stas sanoi reippaasti ja iloisin -mielin: - --- Nyt sinä tulet terveeksi! Minä panen sinulle kiniiniä tuoreeseen -viikunaan, sinä nielet sen ja saat sitten juoda. Miksi sinä katsot -minuun kuin mikäkin hämmästynyt katti?... On minulla toinenkin -pullo! Sain molemmat eräältä valkoihoiselta, jonka leiri on neljän -mailin päässä meiltä. Hänen luotaan minä juuri tulen. Hänen nimensä -on Linde, ja hän on pahasti haavoittunut. Hän antoi minulle hyviä -neuvoja ja tuomisia. Palasin hevosella, mutta sinne menin jalkaisin. -Luuletko, että on hauskaa mennä dshunglan läpi yöllä? Uh! Toista -kertaa en menisi mistään hinnasta! - -Sen sanottuaan hän poistui ihmettelevän tytön luota, pani viikunaan -saman verran kiniiniä kuin oli ennenkin tytölle antanut, otti vähäsen -teetä ja palasi takaisin. - -Nel oli sillä välin ajatellut, mitä oli tapahtunut. Hän oli hyvin -utelias tietämään, kuka valkoihoinen oli ja kuinka Stas oli tavannut -hänet. Hän ei epäillyt, ettei parantuisi, kun Stas oli saanut -kiniiniä. "Mutta oli se Stas sentään... meni yöllä dshunglan halki -kuin ei mitään!" - -Vaikka Nel oli aina ihmetellyt Stasia, niin hän oli luullut, että -kaikki, mitä poika oli hänelle tehnyt, oli langennut luonnostaan. -Onhan selvää, että iältään vanhempi poika pitää huolta nuoremmasta -tytöstä. Mutta nyt johtui Nelin mieleen, että ilman pojan hoitoa hän -olisi kuollut jo aikaa sitten ja että poika piti koko ajan hänestä -hellästi huolta ja puolusti häntä innokkaammin kuin kukaan muu hänen -ikäisensä poika olisi tehnyt. - -Kun Stas tuli takaisin ja kumartui Nelin puoleen tarjoamaan lääkettä, -tyttö kiersi hoikat käsivartensa pojan kaulan ympäri ja syleili häntä -sydämellisesti, sanoen: - --- Stas, sinä olet niin hyvä minulle. - --- Kenelle minä sitten olisin hyvä? poika vastasi. -- Erinomaista!... -Ota nyt lääkettä! - -Stas oli iloissaan, ja hänen silmänsä säteilivät tyytyväisyyttä. -Riemukas ja ylpeä sävy äänessä hän huusi ovea kohti kääntyen: - --- Mea, tuo nyt bibille teetä! - - - - -33 - - -Stas päätti lähteä Linden luo vasta puolenpäivän aikaan saadakseen -levätä yön rasituksista. Hän arveli, että sairas mies söisi -mielellään tuoretta lihaa, ja ampui matkalla tuomisiksi lintuja. -Linde otti ne kiitollisena vastaan. Hän oli hyvin heikko, mutta -täydessä tajussaan. Tervehdittyään tulijaa hän kysyi heti, miten -Nel voi. Hän varoitti Stasia pitämästä pelkästään kiniiniä täysin -varmana keinona kuumetta vastaan ja kehoitti suojelemaan tyttöä -auringonpaisteelta, kosteudelta ja huonolta juomavedeltä. - -Linden pyynnöstä Stas kertoi hänelle matkastaan aina alusta saakka: -kuinka he tulivat Khartumiin, kävivät Mahdin luona, matkustivat -Fashodaan, vapautuivat Gebrin käsistä ja kuinka he sitten vaelsivat -eteenpäin. - -Sveitsiläinen katsoi uteliaasti ja ihmetellen kertojaan ja oltuaan -hetken vaiti sanoi: - --- Paras todistus siitä, että olet puhunut totta, on se, että sinä -nyt seisot siinä edessäni. Mutta tiedä: teidän asemanne on nyt vaikea -ja matka on joka suuntaan yhtä kauhea. Kuka tietää, ehkä sinunlaisesi -poika voi sentään pelastaa sekä itsensä että pikku tytön perikadosta. - --- Jos Nel vain paranee, niin minä teen voitavani, Stas sanoi. - --- Mutta säästä toki itseäsi, sillä sellainen tehtävä saattaa mennä -täysikasvuisenkin miehen voimien yli. Tiedätkö, missä te paraikaa -olette? - --- En. Mutta minä muistan, että kun olimme lähteneet Fashodasta, -kuljimme erään Deng-nimisen siirtokunnan halki, sitten joen yli... - --- Se oli Sobat, Linde keskeytti. - --- Dengissä oli paljon dervishejä ja neekereitä. Mutta Sobatin yli -kuljettuamme me jouduimme dshunglaa kasvaville seuduille, joilla -vaelsimme viikkoja, kunnes eräässä notkossa sitten tapahtui se... - --- Tiedän. Te olette Sobatin yli kuljettuanne kääntyneet etelään -ja joutuneet seuduille, joita matkailijat ja maantieteilijät eivät -tunne. Joki, jonka varrella asustamme, virtaa luoteeseen ja laskee -luultavasti Niiliin. Sanon: luultavasti, sillä en ole itsekään -varma. Vangiksi joutuneilta dervisheiltä kuulin, että joen nimi -lienee Ogeloguen, mutta hekin olivat epävarmoja siitä, sillä -täällä kuljetaan ani harvoin. Näillä harvaan asutuilla seuduilla -asuu shillukneekereitä, mutta nyt on maa autio, sillä toiset on -rutto tappanut, toiset ovat paenneet mahdilaisia Karamojovuorille. -Afrikassa on sattunut ennenkin, että tänään tiheästi asuttu maa on -huomenna autio. Minun laskelmieni mukaan olemme noin kolmensadan -kilometrin päässä Ladosta. Te voisitte paeta etelään Emin pashan luo, -mutta sekin lienee turhaa, sillä dervishit aikoivat hyökätä hänen -maahansa. - --- Entä Abessiniaan? sanoi Stas. - --- Sinnekin on noin kolmesataa kilometriä. Muista, että Mahdi käy -sotaa Abessiniaakin vastaan, ja te voitte siis joutua dervishien -käsiin. Abessinia on kyllä kristitty maa, mutta eteläiset heimot -siellä ovat pakanoita tai islamilaisia ja ovat tästä syystä kaikessa -hiljaisuudessa Mahdin puolella. Tuskinpa te sieltäkään pääsette läpi. - --- Mitä minun on siis tehtävä? Stas kysyi. - --- Minä sanoin, että asemanne on vaikea, sanoi Linde. - -Sitten hän laski molemmat kädet päänsä päälle ja makasi pitkän aikaa -ääneti. - --- Intian valtameren rannalle, hän alkoi vihdoin, -- on noin -yhdeksänsataa kilometriä. Välillä on vuoria, villejä heimoja ja -erämaita, joissa ei ole lainkaan vettä. Nämä alueet kuuluvat -virallisesti Englannille. Siellä saattaa tavata norsunluukuormastoja, -jotka ovat matkalla Kismajaan, Lamuun tai Mombasaan, ja ehkä -lähetysretkikuntiakin... Kun minä huomasin, etten dervishien tähden -voi tutkia tämän joen juoksua siihen saakka, missä se kääntyy Niiliin -päin, aioin minäkin lähteä itään valtamerta kohti... - --- Matkustetaan siis yhdessä! Stas huudahti. - --- Ei minusta ole enää matkalle lähtijäksi. Ndiri on murskannut -toisen jalkani niin pahasti, että olen sairastunut verenmyrkytykseen. -Ainoastaan kirurgi voisi pelastaa minut leikkaamalla jalan pois. Nyt -se on jo kuoleentunut ja kangistunut, mutta ensimmäisenä päivänä -purin käsiäni tuskasta... - --- Kyllä te vielä paranette. - --- Ei, urhea poikani, minä kuolen aivan varmasti. Mutta sinä peität -minut sitten kivillä, jotteivät hyeenat söisi ruumistani. Kuolleelle -se on yhdentekevä, mutta eläessä tuntuu vastenmieliseltä ajatella... -Raskas on kuolla näin kaukana omaisistaan... - -Sairaan silmät kostuivat. Hän jatkoi: - --- Olen tottunut kuoleman ajatukseen, ei siis puhuta minusta, -vaan teistä. Yhden neuvon annan sinulle: tie itään, valtameren -rannalle, on ainoa mahdollinen. Mutta levätkää ennen kuin lähdette -matkalle ja kootkaa voimia, sillä muuten sinun pieni matkatoverisi -kuolee ennen pitkää. Lykätkää matkanne siksi, kunnes sadekausi on -mennyt ohi, tai vieläkin pitemmälle. Ensimmäiset kuukaudet sateen -taukoamisen jälkeen, jolloin vesi vielä peittää suot, ovat kaikkein -terveellisimpiä. Tämä on jo ylänköä, seitsemänsataa metriä meren -pintaa ylempänä. Tuhannen kolmensadan metrin korkeudella ei ole enää -kuumetta. Vie pikku englannitar vuorille... - -Puhuminen näytti rasittavan sairasta, hän keskeytti ja huitoi -kärsimättömästi luotaan suuria, sinisiä kärpäsiä. Sitten hän jatkoi: - --- Muista tarkasti, mitä sanon sinulle. Noin päivän matkan päässä -täältä etelään kohoaa yksinäinen vuori, joka on suunnilleen 800 -metriä korkea. Sen rinteet ovat äkkijyrkät ja ainoa tie vuorelle on -kivinen harjanne, joka on niin kapea, että muutamin paikoin tuskin -kaksi hevosta voi kulkea vierekkäin. Vuoren tasaisella huipulla, -joka ympäri mitaten on runsaan kilometrin laajuinen, oli ennen -neekerikylä, mutta mahdilaiset hävittivät sen ja veivät asukkaat -orjiksi. Ehkä kylän on hävittänyt juuri Smain, joka mahdollisesti oli -sama henkilö, joka joutui tappiolle minua vastaan taistellessaan, -mutta vangit hän oli jo lähettänyt vahvan vartioston seuraamana -Niilin rannoille. Asettukaa sille vuorelle. Siellä on erittäin hyvä -lähde, muutamia maniokki-istutuksia ja runsaasti banaanipuita. -Majoissa näette ihmisten luurankoja, mutta sinun ei tarvitse pelätä -saavasi niistä minkään taudin tartuntaa, sillä dervishien jälkeen -tulivat muurahaiset, jotka karkoittivat meidätkin sieltä. Muuten ei -siellä ole elävää olentoa. Viipykää siellä kuukausi tai kaksi. Niin -korkealle teidän tuskin tarvitsee pelätä kuumetta. Yöt ovat siellä -kylmiä. Sinun pikku matkatoverisi toipuu siellä varmasti, ja itse -voit koota uusia voimia. - --- Entä mitä me sitten teemme, minne lähdemme? - --- Jätä se Jumalan haltuun. Olen kuullut, että arabit samoavat -rannikolta eräälle järvelle saakka etsimään norsunluuta jota he -ostavat Samburuja Wa-hima-nimisiltä heimoilta. - --- Wa-hima? Kali on wa-himalainen. - --- Sehän on hyvä, sanoi Linde. -- Hän voi olla teille suureksi -avuksi. Mustienkin joukossa on hyväsydämisiä ihmisiä, mutta heidän -kiitollisuuteensa ei saa liikoja luottaa, sillä he ovat kuin lapsia, -jotka tänään unohtavat, mitä eilen on tapahtunut. - --- Kali ei unohda, että olen vapauttanut hänet Gebrin käsistä; siitä -olen varma. - --- Ehkä, sanoi Linde. -- Tuossa on myöskin kelpo poika; ota hänet -minun kuoltuani haltuusi, hän lisäsi osoittaen Nasibuun. - --- Älkää puhuko kuolemasta älkääkä ajatelko sitä. - --- Hyvä ystäväni, vastasi sveitsiläinen, -- minä toivon sen pian -tulevan, mutta ilman ankaria tuskia. Ajattele, että minä olen aivan -turvaton, ja jos joku niistä mahdilaisista, jotka olen voittanut, -osuisi tähän notkoon, niin hän voisi teurastaa minut kuin lampaan. -Nuo eivät enää herää, -- hän viittasi nukkuviin neekereihin, -- -tai oikeammin, jokainen heistä herää hetkeksi ennen kuolemaansa, -mutta pakenee peloissaan dshunglaan, josta ei ikinä palaa... -Kahdestasadasta miehestäni ovat vain nuo jäljellä. Toiset ovat -paenneet, toiset kuolleet isorokkoon, toiset ovat nukkuneet muilla -mailla... Stas katseli nukkuvia säälien ja kammoksuen. Heidän -ruumiinsa olivat tuhkanharmaita, mikä neekerillä merkitsee kalpeutta. -Toisten silmät olivat ummessa, toisten puoleksi avoinna, mutta -nämäkin nukkuivat, koska valo ei vaikuttanut heidän silmäteriinsä. - --- Eikö heitä voi mitenkään pelastaa? kysyi Stas. - --- Ei. Viktoria-järven rantamailla unitauti tappaa kokonaisia -kyläkuntia. - -Ennen illan tuloa Linde kertoi Stasille elämäntarinansa. Hän oli -kauppiaan poika Zürichistä. Hänen vanhempansa olivat kotoisin -Karlsruhesta ja muuttivat vuonna 1848 Sveitsiin. Isä oli koonnut -suuren omaisuuden silkkikaupalla. Hän tahtoi pojastaan insinööriä, -mutta nuori Heinrich uneksi vain kaukaisista maista. Kun poika oli -suorittanut insinööritutkinnon, hän sai periä isänsä omaisuuden -ja lähti ensimmäiselle matkalleen Egyptiin. Se tapahtui jo ennen -Mahdin aikaa. Hän eteni aina Khartumiin asti ja metsästeli dangalien -kanssa Sudanissa. Sitten hän rupesi tutkimaan Afrikan maantiedettä -ja tulikin alallaan niin kuuluisaksi, että useat maantieteelliset -seurat kutsuivat hänet jäsenekseen. Tälle viimeiselle, onnettomalle -matkalleen hän oli lähtenyt Sansibarista. Hän oli vaeltanut -suurille järville saakka ja aikoi sieltä kulkea tuntemattoman -Karamojo-vuoriseudun halki Abessiniaan ja sieltä takaisin valtameren -rannalle. Mutta sansibarilaiset eivät lähteneet pitemmälle. Onneksi -tai onnettomuudeksi kävivät Ugandan ja Unjoron kuninkaat sotaa -keskenään. Linde auttoi Ugandan kuningasta huomattavasti, ja tämä -palkitsi häntä lahjoittamalla hänelle kaksisataa "pagazia". Nyt -Linde saattoi lähteä nousemaan Karamojon vuorille. Mutta silloin -puhkesi miehistössä isorokko, sen jälkeen unitauti -- ja koko -karavaani joutui tuhoon. Lindellä oli runsaat ruokavarat, mutta -peläten keripukkia hän metsästeli päiväkaudet hankkiakseen tuoretta -lihaa. Hän oli etevä pyssymies, vaikkei ollut tarpeeksi varovainen -metsästäjä. Niinpä sattui, että hän muutama päivä sitten lähestyi -varomattomasti ampumaansa villiä ndiriä. Eläin karkasi pystyyn ja -murskasi hänen jalkansa. Se tapahtui aivan lähellä leiriä ja Nasibun -nähden. Poika teki paidastaan siteen, sai verenvuodon lakkaamaan -ja vei haavoittuneen telttaan. Mutta yöllä jalka tulehtui, ja -verenmyrkytys uhkasi sairaan henkeä. - -Stas tahtoi pitää hänestä hyvää huolta ja sanoi tulevansa joka -päivä sairaan luo ja vievänsä hänet hevosten väliin kiinnitetyllä -peitteellä asuntoonsa. - -Linde kiitti häntä avusta ja antoi hoitaa itseään, mutta ei suostunut -muuttamaan. - --- Minä tiedän, sairas sanoi osoittaen nukkuvia neekereitä, -- että -noitten täytyy kuolla, mutta minä en voi jättää heitä hyeenoille -ennen kuin he ovat henkensä heittäneet. Niin kauan kuin nuotio palaa, -pysyvät hyeenat poissa. Hän alkoi hokea kuin kuumesairas: - --- Minä en voi, en voi, en voi! - -Pian hän kuitenkin rauhoittui ja jatkoi omituisen liikuttuneella -äänellä: - --- Tule tänne huomenna aamulla. Minulla on pyyntö sinulle. Jos -sinä täytät sen, niin Jumala ehkä johtaa teidät onnellisesti pois -näiltä Afrikan autioilta mailta ja suo minulle kevyen kuoleman. -Koska huomenna voin olla tajuton, on parasta sanoa se nyt: ota vettä -vatiin, asetu noiden nukkuvien raukkojen eteen, kastele vedellä -heidän otsansa ja sano kullekin nämä sanat: "Minä kastan sinut Isän -ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!..." - -Mielenliikutus vaimensi hänen äänensä kuulumattomiin. - --- Minä kadun, jatkoi hän hetken kuluttua, -- etten ole tehnyt -niille samalla tavalla, jotka ovat kuolleet aikaisemmin. Nyt väijyy -kuolema minunkin ylläni... ja minä tahtoisin yhdessä tämän karavaanin -jäännösten kanssa lähteä viimeiselle suurelle matkalle... - -Kuoleva osoitti kädellään rusottavaa taivaanrantaa, ja kaksi kyyneltä -vierähti hitaasti alas hänen poskiaan pitkin. - -Stas itki. - - - - -34 - - -Seuraavana aamuna aurinko valaisi omituista näkyä. Stas astui -kallionseinämää pitkin, pysähtyi kunkin neekerin eteen, kastoi hänen -otsansa vedellä ja lausui hänelle sakramentin sanat. He nukkuivat, -mutta heidän kätensä ja jalkansa vapisivat; he elivät vielä, vaikka -heidän ruumiinsa näyttivät kuolleilta. Näin täytettiin tämä nukkuvien -kastaminen kristinuskoon aamun hiljaisuudessa, auringon hohteessa, -erämaan syvyydessä. Taivas oli sinä päivänä pilvetön, korkea, -harmaansininen ja ikään kuin surullinen. - -Linde oli vielä elossa, mutta kovin heikko. Kun siteet oli vaihdettu, -hän antoi Stasille metallikotelon, jossa hänen paperinsa olivat. -Sen jälkeen hän ei enää puhunut. Hän ei voinut enää syödä, ja jano -vaivasi häntä kovasti. Ennen auringon laskua hän alkoi hourailla. -Hän kutsui joitakin lapsia ja varoitti heitä menemästä liian kauas -etelään. Sitten vilunväristykset valtasivat hänet. - -Seuraavana päivänä hän ei enää tuntenut Stasia, ja kolme päivää -myöhemmin hän kuoli tulematta tajuihinsa. Stas itki häntä -sydämestään. Sitten hän ja Kali hautasivat vainajan läheiseen -vuorenonkaloon, jonka suun he sulkivat kivillä ja orjantappuroilla. - -Stas otti pikku Nasibun mukaansa, mutta Kalin hän käski jäädä -vartioimaan varastoja ja polttamaan nuotiota nukkuvien vieressä. Itse -hän ajoi ehtimiseen leirien väliä kuljettaen asunnolleen tavaroita -ja ampuma-aseita. Sitten hän rupesi ottamaan ruutia Lindeltä -perimistään patruunoista ja valmisti pommin räjäyttääkseen rikki sen -kalliolohkareen, joka sulki Kingin rotkoon. - -Onneksi Nelin terveys oli parantunut huomattavasti päivittäisistä -kiniiniannoksista; siihen vaikutti nyt myös monipuolinen ravinto. -Stas pelkäsi kuitenkin jättää tyttöä yksin Mean, Nasibun ja Saban -huostaan ja ajoi sentähden mieluummin useamman kerran päivässä Linden -ja oman leirinsä väliä. Hän oli rasittanut itseään tavattomasti, -mutta hänen rautainen terveytensä kesti. Vasta kymmenen päivän -kuluttua oli kaikki hevoset ja tavarat, jotka he aikoivat ottaa -mukaansa, kuljetettu leiristä leiriin. - -Sillä välin olivat Linden leirissä useimmat nukkuvat neekerit -kuolleet. Toiset pakenivat kuolintuskissa dshunglaan, toiset kuolivat -paikalleen. Kali hautasi jälkimmäiset. Kahden viikon kuluttua oli -vain yksi jäljellä, mutta hänkin kuoli paikalleen voimansa loppuun -kuluttaneena. - -Vihdoin tuli hetki, jolloin lohkare oli räjäytettävä rikki ja King -vapautettava. Elefantti oli jo niin kesy, että se Stasin käskystä -nosti hänet kärsällään niskaansa istumaan. Sitä totutettiin -myös kantamaan kuormaa, jonka Kali bambutikapuitten avulla pani -sen selkään. Nel sanoi heidän panevan liian suuria kuormia sen -kannettavaksi, mutta ne olivat todellisuudessa sille kevyet kuin -kärpänen. Elefantista ja Sabasta tuli pian hyvät ystävät, ja ne -rupesivat leikkimään keskenänsä. - -Eniten lapsia kuitenkin huvitti se, että eläin teki kaikki, mitä -siltä vaadittiin, ja ymmärsi jokaisen viittauksen. Muutamassa -viikossa King huomasi, että Stas oli se, jota piti eniten totella, -mutta että Nel oli kaikkien silmäterä. Se täytti tarkoin Stasin -käskyt, mutta piti Nelistä eniten. Kalista se sitä vastoin välitti -vähemmän ja Meaa se ylenkatsoi. - -Kun ruutipanos oli valmis, pisti Stas sen syvimpään halkeamaan ja -tukkesi sen savella jättäen palmun syistä tehdyn sytytyslangan pään -näkyviin. Ratkaiseva hetki lähestyi. Stas sytytti itse miinan ja -juoksi sitten minkä jaloista lähti asunnolle, johon hän oli sulkenut -muut. Nel pelkäsi, että King pelästyisi pahanpäiväisesti, mutta -poika lohdutti häntä selittämällä, että hän oli valinnut juuri tämän -päivän, koska ukkonen oli aamulla jyrissyt. He istuivat sydämet -pamppaillen jännityksestä ja laskivat hetkiä. - -Vihdoin kajahti sellainen ryske ja jyske, että mahtava baobab-puukin -tärisi tyvestä latvaan saakka. Stas syöksyi heti ulos ja juoksi -rotkoon. - -Räjähdyksen voima oli ollut suuri. Toinen puoli möhkälettä oli -särkynyt siruiksi, toinen suuremmiksi palasiksi. Elefantti oli vapaa. - -Riemastunut Stas meni rotkoon, jonka reunalla hän näki jo Nelin, -Kalin ja Mean. King oli hieman säikähtynyt ja seisoi kärsä pystyssä -tuijottaen sinne, mistä räjähdys oli kuulunut. Kun Nel mainitsi sen -nimen, se rauhoittui. Mutta hevoset säikähtivät pahemmin kuin King, -ja kaksi niistä karkasi dshunglaan, josta Kali löysi ne vasta illalla. - -Samana päivänä Nel johti elefantin "ulos maailmaan". Jättiläinen -seurasi häntä tottelevaisesti kuin pieni koira. Sitten se meni jokeen -kylpemään ja piti itse huolen illallisestaan kaataen alleen pienempiä -puita ja pudottaen suuremmista hedelmiä töykkien päällään runkoa. -Illalla se tuli baobabpuun luo, pisti kärsänsä aukosta sisään ja etsi -Neliä niin innokkaasti, että Stasin täytyi lyödä sitä kärsälle. - -Päivän tapahtumista iloitsi kuitenkin Kali eniten, sillä hänen ei -tarvinnut enää koota elefantille ruokaa, mikä ei ollut niinkään -helppo tehtävä. Stas ja Nel kuuntelivat, kuinka hän lauloi uutta -laulua tehdessään tulta illallisen valmistamista varten. Se kuului: - --- Suuri herra tappaa ihmisiä ja leijonia! Jah! jah! Suuri herra -halkaisee kallioita! Jah! Elefantti hakee itse ruokansa, ja Kali saa -laiskoitella ja syödä jah! jah! - -Sadekausi, niinsanottu "massika", läheni loppuaan. Oli vielä pilvisiä -ja sateisia päiviä, mutta myös poutaisia. - -Stas päätti siirtyä Linden mainitsemalle vuorelle. Eräänä varhaisena -aamuna he lähtivät etelää kohti. Stasin ei tarvinnut enää pelätä -eksyvänsä, sillä hän oli perinyt Lindeltä kompassin ja hyvän -kaukoputken. Paitsi Sabaa, aasia ja elefanttia kuului karavaaniin -vielä viisi kuormattua hevosta. Nel ajoi elefantilla, jolla oli myös -melkoinen kuorma. Sen suurten korvien välissä tyttö näytti istuvan -kuin isossa nojatuolissa. Stas jätti kaipauksetta baobab-puun, sillä -Nelin sairaus liitti siihen ikävän muiston. Tyttö sitä vastoin -katseli surullisin mielin mäkeä, puuta ja koskea ja sanoi vielä -palaavansa tänne, kun tulee suureksi. Surullisin oli Nasibu, joka -piti kovasti entisestä isännästään. Hän ajoi aasilla viimeisenä -karavaanissa ja katseli kyynelsilmin vuorta, jonka onkaloon -Linde-parka jäi. - -Muutamaa tuntia ennen auringonlaskua Stas keksi vuoren, jonne he -olivat matkalla. Sen huippu oli tasainen ja, kuten vaikutti, metsän -peittämä. He löysivät helposti harjanteen, joka vei vuorelle, ja -alkoi nousta ylös sitä pitkin. - -Noin puolentoista tunnin kuluttua he olivat jo vuoren huipulla. -Metsä, jonka he olivat alhaalta nähneet, oli banaanimetsää, mikä -oli kaikkien mieleen, vieläpä Kinginkin. Stas oli iloinen, sillä -hän tiesi, ettei Afrikassa ole sen voimakkaampaa ja ravitsevampaa -ruokaa kuin kuivatuista banaaneista tehty jauho. Banaanipuitten -suurten lehtien siimeksessä oli neekerimajoja, osaksi hävitettyjä ja -poltettuja, osaksi ehjiä. Keskellä oli suurin maja, joka oli kuulunut -kylän kuninkaalle. Se oli savesta ja sen katto oli niin suuri, että -räystäitten alle jäi jonkinlaiset suojat. - -Kun Stas oli saattanut Nelin ja Mean kuninkaan taloon, hän käski -Kalin ja Nasibun korjata pois ihmisten luurangot ja luut, joita -oli siellä täällä majain ulkopuolella. Mustat pojat heittivät ne -ohivirtaavaan jokeen. Kävi ilmi, että Linde oli erehtynyt sanoessaan, -ettei vuorilla ollut ainoatakaan elävää olentoa. Hiljaisuus oli -houkutellut tänne lauman simpansseja, jotka asustelivat korkeimmissa -puissa, minne olivat laittaneet itselleen sateensuojia lehvistä. Stas -ei tahtonut tappaa niitä ja ampui sentähden ilmaan. Laukaus ja Saban -haukunta karkoittikin simpanssit suin päin pakoon. - -Aurinko oli laskenut. Kali ja Nasibu tekivät tulen illallista varten. -Kun Stas oli ottanut yöllä tarvittavat tavarat, hän meni kuninkaan -majaan, joka oli valoisa ja miellyttävä. Mea oli näet sytyttänyt -Stasin tekemän lampun ja sitäpaitsi toisenkin matkalampun, jonka -he olivat saaneet Lindeltä. Neliä ei matka kylmänä päivänä ollut -väsyttänyt, ja hän oli mainiolla tuulella, etenkin kun Stas sanoi, -että luurangot, jotka tyttö tullessa oli nähnyt, oli korjattu pois. - --- Täällähän on hienoa, Stas! hän huudahti. - --- Katso, lattiakin on tervattu. Meillä tulee olemaan täällä hyvät -oltavat. - --- Huomenna minä tutkin tämän paikan tarkasti, Stas vastasi. - --- Jos ensivaikutelma pitää paikkansa, niin täällähän asuisi vaikka -lopun ikäänsä. - --- Niin. Jos meidän isämme olisivat täällä. Mutta miksi me nimitämme -paikkaa? - --- Vuoren nimi maantieteessä olkoon Lindevuori ja kylä saakoon sinun -nimesi: Nel. - --- Tulenko minäkin maantieteeseen? kysyi tyttö iloisesti. - --- Tulet, Stas vastasi juhlallisesti. - - - - -35 - - -Seuraavana päivänä satoi vielä hiukan. Stas lähti jo varhain -tutkimaan ympäristöä. Päivälliseksi hän ennätti tutkia kaikki nurkat -ja loukot. Hän oli paikkaan tyytyväinen. Mitä turvallisuuteen tuli, -oli Linde-vuori Afrikan parhaita. Leijonien ja panttereiden oli -mahdotonta kiivetä sen jyrkkiä seinämiä ylös. Jos vielä asetti -Kingin harjanteelle, joka oli ainoa kulkureitti, sai taatusti nukkua -yöt rauhassa. Keskellä "saarta" oli kirkas lähde, josta juoksi -puro banaanilehdon läpi, kunnes katosi jyrkännettä pitkin jokeen. -Eteläisellä puolella kasvoi rehevää maniokkia, joka on neekerin -mieliruokaa. Maniokkimaan takana oli kookospalmuja. - -Dshunglameri ympäröi "saaren", jolta oli mahtava näköala. Idässä -kohosivat Karamojo-vuoret ja etelässä oli myöskin vuoria, metsän -peittämiä, mikäli niitten väristä saattoi päättää. Mutta lännessä -silmä kantoi kaukaiseen taivaanrantaan, jossa taivas ja dshungla -yhtyivät. Linden kaukoputkella Stas näki pienempiä laaksoja ja -yksinäisiä puita, jotka kohosivat kirkontorneina dshunglan yli. Missä -ruoho oli lyhyempää, siellä näkyi antilooppeja, seeproja, elefantteja -ja puhvelihärkiä laumoittain, tai kirahvi purjehti aavikolla kuin -laiva merellä. Joessa loiskahteli samanlaisia kaloja kuin ne, joita -Kali oli aikaisemmin matkalla pyydystänyt. - -Itse "saarella" oli tuskin muita suurempia eläimiä kuin -lumivalkoisia, mustanokkaisia papukaijoja, afrikkalaisia käkiä ja -tunturikyyhkysiä. - -Stas palasi tyytyväisenä tarkastusmatkaltaan. -- Ilma on -terveellistä, hän ajatteli, -- ravintoa on runsaasti, ja täällä on -kaunista kuin paratiisissa! - -Palattuaan Nelin majalle hän sai kuulla, että saarella oli vielä -yksi suurempi eläin, tai oikeammin kaksi. Pikku Nasibu oli löytänyt -tiheästä banaanilehdosta vuohen ja kilin, joita dervishit eivät -olleet vieneet. Vuohi oli vauhko, mutta kilistä tuli kohta Nasibun -ystävä. Poika oli ylpeä löydöstään, sillä nyt bibi sai päivittäin -tuoretta maitoa. - --- Mitä me nyt oikein tekisimme, Stas? kysyi Nel eräänä päivänä, kun -he olivat kotiutuneet vuorelle. - --- Työtä on paljon, poika vastasi luetellen, mitä oli tehtävä. --- Ensinnäkin Kali ja Mea ovat pakanoita ja Nasibu, joka on -Sansibarista, on muhamettilainen. Heille pitää opettaa kristinoppia, -ja sitten heidät on kastettava. Toiseksi pitää savustaa lihaa edessä -olevaa matkaa varten, ja minun täytyy siis lähteä metsästämään. -Kolmanneksi tahdon nyt, kun meillä on niin monta kivääriä ja paljon -ampumatarpeita, opettaa Kalin ampumaan, jotta meitä olisi edes kaksi -pyssymiestä. Neljänneksi -- oletko unohtanut leijat? - --- Leijat? - --- Niin. Sinä saat liimata niitä tai, mikä on vielä parempi, neuloa. -Se olkoon sinun tehtäväsi. - --- En minä halua leikkiä niillä. - --- Se ei ole mitään leikkiä, vaan ehkä kaikkein hyödyllisintä, mitä -saattaa keksiä. Eikä sillä hyvä, että sinä teet yhden leijan, vaan -niitä pitää olla ainakin viisikymmentä, ehkä enemmänkin. - --- Miksi niin monta? tyttö kysyi uteliaasti. - -Stas alkoi selvitellä aikeitaan ja suunnitelmiaan. Hän kirjoittaisi -jokaiseen leijaan heidän nimensä, paikan jossa he vapautuivat -dervisheistä, heidän nykyisen olinpaikkansa ja suunnan johon he -aikoivat jatkaa. Lopuksi hän pyytäisi löytäjää lähettämään sähkeen -Port Saidiin. Hän aikoi näet tuulen puhaltaessa lännestä itään -päästää aina jonkin ajan kuluttua leijan ilmaan. - --- Monet niistä, hän sanoi, -- putoavat lähelle, mutta jos yksikin -lentää valtameren rannalle ja joutuu eurooppalaisten käsiin, niin -olemme pelastuneet. - -Nel ihastui ajatukseen ja sanoi, ettei Kingkään vedä vertoja Stasille -viisaudessa. Hän oli varma siitä, että monet leijat lentäisivät -rannikolle saakka, vieläpä isän luo, ja lupasi valmistaa niitä -aamusta iltaan. Tytön ilo oli niin suuri, että pojan täytyi kuumetta -peläten hillitä häntä. - -Stasin osoittamat työt alkoivat. Kali sai käskyn pyydystää -mahdollisimman paljon loiskivia kaloja. Hän kuivasi niitten lihat ja -vei ilmarakkulat Nelille, joka leikkasi ne auki ja levitti kuivumaan -kahden kämmenen suuruisiksi lehdiksi. Stas ja Mea auttoivat häntä, -sillä työ ei ollut niinkään helppoa. Mutta rakkulalehdet muuttuivat -kuivuessaan useinkin hauraiksi, ja vasta jonkin ajan kuluttua -Stas huomasi, että ne pitää kuivattaa varjossa. Lindeltä saatujen -tavaroiden joukossa oli paljon tarveaineita, ja kun kärsivällisyys -oli loppua, tehtiin muutamia leijoja paperistakin. - -Ensimmäinen suuri ja kevyt leija, jonka Stas päästi ilmaan tuulen -puhaltaessa lännestä itään, lensi hyvin korkealle, mutta kun hän -leikkasi langan poikki, niin se rupesi tuulen ajamana vaipumaan -Karamojo-vuoristoon. Seuraavana päivänä hän päästi toisen, -ilmarakkulasta tehdyn leijan, joka kohosi vieläkin korkeammalle ja -katosi pian näkyvistä. - -Nel työskenteli innokkaasti ja kehittyi nopeasti niin käteväksi, -ettei Stas eikä Meakaan vetänyt hänelle vertoja. Linde-vuoren -terveellinen ilmasto palautti Nelin voimat. Aika, jonka kuluessa -kolmas kuumekohtaus tavallisesti ilmaantuu, oli kulunut umpeen. - -Stas oli laihtunut ja ruskettunut, mikä todisti, ettei kuume -tarttunut häneen. Kuumeelle alttiit eivät näet rusketu. Hän oli -kasvanut ja miehistynyt. Liikunta ja ruumiillinen työ olivat -lisänneet hänen voimiaan. Lihakset hänen käsissään ja jaloissaan -olivat teräksenkovat. Hän oli nyt karaistunut Afrikan-matkaaja. -Kun hän joka päivä metsästi ja ampui aina luodikolla, niin hänestä -tuli verraton pyssymies. Petoeläimiä hän ei enää pelännyt, sillä -hän ymmärsi, että niillä oli suurempi syy pelätä häntä kuin hänellä -niitä. Eräänä päivänä hän yhdellä ainoalla laukauksella kaatoi -sarvikuonon, joka noustuaan makuulta akaasiapuun alta yllätti -hänet odottamatta. Puhvelihärkiä, jotka usein hajoittavat suuria -karavaaneja, hän ei myöskään pelännyt. - -Stas ja Nel eivät enää tyytyneet jokapäiväisiin askareisiin. He -alkoivat nyt kääntää Kalia, Meaa ja Nasibua uuteen uskoon. Mutta se -olikin vaikeampaa kuin he olivat luulleet. Musta kolmikko kuunteli -mielellään opetusta, mutta käsitti kaiken omalla neekereille -ominaisella tavalla. Kun Stas kertoi heille maailman luomisesta ja -paratiisista ja käärmeestä, meni se vielä jotenkuten, mutta kun he -tulivat kohtaan, jossa kerrotaan, kuinka Kain tappoi Aabelin, niin -Kali taputti vatsaansa ja kysyi totisena: - --- Söikö Kain hänet myös. - -Musta poika oli aina vakuuttanut, etteivät wa-himalaiset syö ihmisiä, -mutta nähtävästi oli muisto sellaisesta kulkenut kansan keskuudessa -perintötietona sukupolvesta toiseen. - -Hän ei myöskään voinut käsittää, miksei Jumala ollut tappanut pahaa -Mzimua. Hänen käsityksensä hyvästä ja pahasta oli muuten aito -afrikkalainen, mikä näkyy seuraavasta keskustelusta: - --- Sano minulle, mikä on paha teko? Stas kysyi. - --- Jos joku ryöstää Kalin karjaa, niin se on paha teko, vastasi hän -hetken mietittyään. - --- Oikein! sanoi Stas. -- Entä hyvä teko? Nyt vastasi musta poika -arvelematta: - --- Kun Kali ryöstää jonkun muun karjaa. Mutta vähitellen alkoi -mustissa päissä valjeta, ja mikä ei mahtunut päihin, se mahtui -lämpimiin sydämiin. - -Jonkin ajan kuluttua saatettiin toimittaa kaste. Se oli juhlallista. -Ristivanhemmat lahjoittivat kullekin lapselle kolme metriä valkoista -pumpulikangasta ja sinisen helminauhan. - -Mea ihmetteli, kun hänen ihonsa kasteen jälkeen ei muuttunutkaan -valkoiseksi, kuten hän oli luullut. Mutta Nel lohdutti häntä sillä, -että hänen sielunsa oli nyt valkoinen. - - - - -36 - - -Stas opetti Kalin ampumaan remington-kiväärillä. Se sujui paljon -paremmin kuin uskonnon opetus. Kun neekeri oli kymmenen päivää -harjoitellut maaliin ampumista, hän kaatoi suuren pofu-antiloopin, -sitten pienempiä ja lopuksi villin ndirin. Tällöin hänen oli käydä -samoin kuin Linden, sillä kun hän oli ampunut ja lähestyi ndiriä -varomattomasti, se karkasi hänen päälleen. Kali heitti pyssynsä -pensaaseen ja kiipesi puuhun, jossa istui siksi, kunnes Stas hänen -huutonsa kuultuaan oli ehtinyt apuun. Mutta ndiri oli sillä välin -heittänyt henkensä. Puhvelihärkiä, leijonia ja sarvikuonoja Stas -ei antanut neekerin vielä metsästää. Elefantteja, jotka tulivat -iltaisin juomaan joesta, hän ei itsekään ampunut; hän oli luvannut -sen Nelille. Heidän metsästysmatkoillaan Stas kyseli usein Wa-hima- ja -Samburu-nimisistä kansoista, jotka heidän täytyi tavata matkalla -itään valtameren rannikolle. - --- Tiedätkö, Kali, kysyi hän eräänä päivänä, -- että me tulemme sinun -kotimaahasi kahdessakymmenessä päivässä? - --- Kali ei tiedä, missä Wa-hima on, vastasi neekeripoika nyökäyttäen -surullisesti päätään. - --- Mutta minä tiedän. He asuvat siellä päin, mistä aurinko aamuisin -nousee suuren meren takaa. - --- Niin, niin! huudahti musta poika iloisesti. -- Bassa Narok! (Suuri -musta vesi!) Suuri herra tietää kaikki! - --- Enpä kaikkea sentään, koska en tiedä sitäkään, millä tavalla -wa-himalaiset ottaisivat meidät vastaan, jos joutuisimme heidän -luokseen. - --- Kali käskisi heitä lankeamaan kasvoilleen suuren herran ja hyvän -Mzimun eteen. - --- Entä tottelisivatko he sinua? - --- Kalin isällä on leopardin talja ja Kalilla myöskin. - -Se merkitsi, että hänen isänsä on kuningas ja hän itse kuninkaan -vanhin poika. - --- Sinä sanoit kerran, että teidän luonanne kävi valkoihoisia ihmisiä -ja että vanha kansa sen vielä muistaa. - --- Niin, ja Kali on kuullut, että heidän päänsä ympärille oli -kierretty kangasta. - --- Ne eivät olleetkaan eurooppalaisia, ajatteli Stas, -- vaan -arabeja, joita neekerit pitivät valkoihoisina, koska he ovat -vaaleampia iholtaan. - --- Eivätkö wa-himalaiset tappaneet ainoatakaan niistä vieraista -ihmisistä? - --- Eivät. Wa-himalaiset ja samburulaiset eivät sellaista tekisi. - --- Miksi? - --- Sillä ne vieraat ihmiset sanoivat, että missä heidän vertaan -juoksee maahan, siellä ei sada enää koskaan. - --- Entä luuletko, että wa-himalaiset lähtisivät meidän kanssamme -meren rannalle, jos minä lupaisin heille hyvin paljon kangasta, -helmiä ja pyssyjä? - --- Kali lähtee, ja wa-himalaiset myös, mutta suuren herran täytyy -ensin voittaa samburulaiset, jotka asuvat vastapäätä meitä järven -toisella puolella. - --- Entä keitä asuu samburulaisten takana? - --- Siellä on vain dshunglaa, jossa leijonat oleskelevat. - -Siihen keskustelu katkesi. Stas ajatteli nyt yhä useammin pitkää -matkaa itään. Hän muisti Linden sanoneen, että siellä saattaisi -tavata arabialaisia norsunluukauppiaita ja lähetysretkikuntia. -Hän tiesi, että matka tuottaisi Nelille uusia vaikeuksia, mutta -eiväthän he koko ikäänsä voineet asua Linde-vuorella. Sadekauden -jälkeisenä aikana, jolloin vesi peitti suot, oli paras matkustaa. -Korkealla vuorella ei ollut vielä kuuma, yöt olivat niin kylmät, -että täytyi visusti peittää itsensä, mutta alhaalla dshunglassa -oli jo paljon lämpimämpää. Kohta tulisi taas helteistä. Satoi enää -harvoin, ja veden pinta joessa laski päivä päivältä. Stas arveli, -että keskikesällä joki oli kivinen kuiva syvänne, jollaisia he olivat -nähneet Libyan erämaassa. - -Stas lykkäsi lähtöä päivästä päivään. Linde-vuorella oli kaikkien -hyvä olla, sekä ihmisten että eläinten. Nelissä ei ollut koskaan -kuumetta, Nasibu oli kuin meloni kahden hoikan jalan päässä, King oli -lihonut, samoin hevoset ja aasi. Stas tiesi, että he eivät enää koko -matkallaan löytäisi yhtä hyvää paikkaa. - -Hän ajatteli levottomana tulevaisuutta, vaikka King olikin heille -avuksi, ehkäpä turvaksikin. - -Näin kului viikko ennen kuin he ryhtyivät matkavalmistuksiin. Milloin -näitä ei tehty, he laskivat leijoja ilmaan, sillä tuuli puhalsi -lännestä ja kasvoi toisinaan myrskyksi, joka lennätti leijat kauas -vuorten taa. - -Stas laittoi Nelille telttakankaasta katoksellisen kantotuolin, jossa -tyttö Kingillä ratsastaen oli suojassa helteeltä. - -Pikku Nasibun tehtäväksi oli annettu kuivata ja jauhaa banaaneja -jauhoksi kahden litteän kiven välissä. King auttoi poikaa poimien -raskaimmat hedelmäkimput. - -Mutta eräänä päivänä oli Nasibulle käydä surkeasti. Kun hän paraikaa -kokosi banaaneja jyrkällä kallion rinteellä, hän huomasi eräässä -kuilussa kauheat mustat kasvot, jotka irvistivät hänelle, niin että -valkoiset, isot hampaat välkkyivät. Nasibu jähmettyi säikähdyksestä -ja alkoi henkensä edestä juosta pakoon. Kymmenkunnan askelen päässä -karvainen käsi kiertyi hänen ympärilleen, nosti hänet ylös, ja -nokimusta hirviö katosi poika sylissään kuiluun. - -Onneksi saattoi gorilla, jonka käsien välissä Nasibu oli, juosta vain -takajaloilla, mistä syystä läheisyydessä kuljeksiva Saba saavutti sen -helposti ja iski hampaansa pedon hartioihin. - -Alkoi hirvittävä kamppailu, jossa suuri, voimakas koira oli joutua -häviölle, sillä gorilla vie toisinaan voiton leijonastakin. Mutta -apinat, joihin gorillakin kuuluu, eivät hellitä tavallisesti -saalistaan, vaikka se maksaisi niille hengen. Sitäpaitsi oli gorillan -vaikea päästä Sabaan käsiksi, koska koira oli iskenyt siihen -takaapäin. Yhtäkkiä peto tarttui vasemmalla kädellään koiran kurkkuun -ja nosti sen jo ylös, mutta silloin tärisi maa raskaista askelista, -ja King hyökkäsi paikalle. Yksi isku kärsällä ja peloittava -"metsäpaholainen", kuten neekerit gorillaa nimittävät, makasi maassa -pää murskana. King ei heti heittänyt gorillaa, vaan painoi sitä -torahampaillaan maahan, kunnes Stas, joka oli kuullut kamppailun -metelin, juoksi pyssy kädessä paikalle ja käski elefantin heittää -uhrinsa. - -Gorilla makasi verissään, silmät nurin päässä, hampaat irvessä, -suurena ja vielä kauheampana kuin eläessään. Elefantti, jonka hampaat -olivat veristyneet, mörisi voitonhimoisesti, ja kauhusta harmaa -Nasibu kertoi Stasille, mitä oli tapahtunut. - -Stas aikoi ensin näyttää surmatun jättiläisapinan Nelille, mutta -pelottava ajatus sai hänet heti jättämään aikeensa. Kuljeksihan Nel -vuorella, ja hänen olisi siis voinut käydä samoin! Linde-vuori ei -ollutkaan niin turvallinen paikka kuin miltä se alussa oli näyttänyt. - -Stas palasi asuntoon ja kertoi tapahtuman Nelille. Tyttö kuunteli -uteliaana ja silmät suurina pelosta ja keskeytti tuon tuostakin: - --- Näetkö, miten olisi käynyt ilman Kingiä? - --- Se on totta! Kun on sellainen lapsenkaitsija, niin on turha -pelätä. Älä siis poistu ennen lähtöämme askeltakaan Kingin luota. - --- Entä milloin lähdemme? - --- Kaikki on muuten valmiina, paitsi että juhdat vain pitää kuormata. -Voimme matkustaa vaikka jo huomenna. - --- Isän luo! Isän luo! - --- Jos Jumala sallii, virkkoi Stas siihen vakavasti. - - - - -37 - - -He läksivät vasta muutaman päivän kuluttua liikkeelle. Se tapahtui -heti auringon noustua kello kuuden tienoissa aamulla. Kun he olivat -rukoilleet ja pyytäneet Jumalaa suojelemaan heitä, noustiin juhtain -selkään. Etummaisena ratsasti Stas hevosella. Hänen edessään juoksi -Saba ja takana asteli King, selässään auringonsuojus, jossa Nel ja -Mea istuivat. Kingin jäljessä kulkivat Linden hevoset peräkkäin -jonossa; ne oli sidottu toisiinsa pitkällä palmuköydellä ja kuormattu -matkatavaroilla. Viimeisenä ajoi pikku Nasibu aasilla; molemmat -olivat yhtä lihavia. - -Sateitten aikana ruoho oli noussut niin korkeaksi, että alavilla -paikoilla hevoset upposivat ruohikkoon, vieläpä Kingkin. -Aaltoilevasta vihreästä pinnasta nousi näkyviin vain valkoinen -auringonsuojus, joka liikkui kuin purje merta pitkin. - -Kingin läsnäolo pelasti heidät monista vaaroista. Niinpä vihaiset -ja häikäilemättömät puhvelihärät juoksivat heti elefantin nähtyään -matkoihinsa. Yöllä King jalastaan puuhun sidottuna vartioi telttaa, -jossa Nel nukkui. Tällainen vartija oli niin varma, että Stas piti -tarpeettomana tehdä zeribaa, vaikka tiesikin, että seuduissa, missä -on antilooppeja, on varmasti myös leijonia. Nuotio sitävastoin paloi -koko yön. Hevosten haju houkutteli kuitenkin tulesta huolimatta -paikalle leijonia, jotka karjahtelivat nälissään. Mutta kun King -leijonista ärtyneenä päästi kurkustaan julman sotahuudon, joka -kajahti kuin ukkonen yön hiljaisuudessa, niin pedot vaikenivat -ymmärtäen, että oli paras pysytellä loitolla sellaisesta herrasta. - -Mutta matka tuotti Stasille paljon huolta. Hän pani merkille, että -he kulkivat hitaasti eteenpäin, ainoastaan viitisentoista kilometriä -päivässä. Tällä tavalla kulkien he voisivat päästä kuukauden -kuluessa Abessinian rajalle. Mutta kun Stas oli päättänyt seurata -Linden neuvoa, ja tämä oli vakuuttanut, etteivät he voisi päästä -Abessiniaan asti, niin oli tie valtamerelle ainoa mahdollinen. Linden -laskelmien mukaan sinne oli lähes tuhat kilometriä, ja etelämpänä -sijaitseva Mombasa oli heistä vielä kauempana, joten heidän matkansa -kestäisi kolmisen kuukautta. Nämä kuukaudet olisivat vaarallisia -ja vaivalloisia, puhumattakaan siitä, että he saattaisivat joutua -villien neekeriheimojen käsiin. Stas suunnitteli, että jos he -tapaavat Wa-himakansan, niin hän opettaa joukon sotamiehiä ampumaan -pyssyllä ja taivuttaa heidät suurilla palkinnoilla lähtemään -saattamaan häntä ja hänen karavaaniaan valtameren rannikolle. Mutta -Kalilla ei ollut aavistustakaan, missä wa-himalaiset asuivat, eikä -Lindekään ollut osannut neuvoa tietä sinne. Linde oli kyllä maininnut -erään suuren järven, josta hän oli kuullut kerrottavan, ja Kali -vakuutti, että wa-himalaiset asuvat Bassa Narok-nimisen järven -toisella puolella ja samburulaiset toisella. Stas harmitteli, ettei -sitä järveä mainittu siinä Afrikan maantiedossa, jota Port Saidin -koulussa oli luettu. Jos vain Kali olisi puhunut siitä järvestä, -hän olisi luullut sitä Viktoria-järveksi. Mutta Linde, joka oli -tullut juuri Viktoria-järveltä pohjoiseen pitkin Karamojo-vuoria, ei -ollut voinut erehtyä. Hänessä oli lopuksi vakiintunut se käsitys, -että kysymyksessä oleva salaperäinen järvi on jossakin Viktoriasta -koilliseen päin. - -Stas ei tiennyt, mitä tästä kaikesta, ajatella, ja pelkäsi, etteivät -he lainkaan löytäisi sitä järveä ja wa-himalaisia. Hän tiesi, että -heitä uhkasivat monet vaarat: villit heimot, lähteetön dshungla, -luoksepääsemättömät vuoret, tse-tse-kärpäset, unitauti, Nelin -kuume, helteet ja se ääretön välimatka, mikä erotti heidät vielä -valtamerestä. Mutta koska he kerran olivat lähteneet Linde-vuorelta, -ei ollut muuta neuvoa kuin kulkea yhä itään ja itään. Kun Nelin -voimia täytyi säästää mahdollisimman paljon, Stas päätti matkustaa -kello kuudesta kymmeneen aamupäivällä ja kolmesta kuuteen illalla. - -Vettä oli pitkien sateitten jälkeen kaikkialla. Laaksojen pohjiin -oli muodostunut lammikolta, ja kallioilta virtasi puroja, joissa oli -kristallinkirkasta ja kylmää vettä. Näissä saattoi kylpeä vaaratta, -sillä krokotiilit oleskelevat vain suurimmissa vesissä, joissa on -kaloja. - -Matka sujui alussa helposti. Lindeltä he olivat saaneet runsaasti -kahvia, teetä, sokeria, lihalientä, monenlaisia säilykkeitä ja -lääkeaineita. Stasin ei tarvinnut säästää patruunoita, sillä niitä -oli Lindellä ollut enemmän kuin hän oli voinut ottaa mukaan. -Aseita oli useanlaisia. Seutu oli hedelmällistä. Metsänriistaa oli -runsaasti, samoin hedelmiä. Keskipäivällä oli helle sietämätön, -mutta pikku vaeltajat viettivät nämä niin sanotut "valkoiset tunnit" -suurten puitten varjossa. - - - - -38 - - -Viidentenä matkapäivänä Stas ratsasti yhdessä Nelin kanssa Kingillä, -sillä he olivat tulleet leveään akaasiavyöhykkeeseen, joka oli -niin tiheä, etteivät hevoset voineet kulkea eteenpäin muuten kuin -elefantin polkemaa uomaa pitkin. Oli varhainen, kirkas ja kasteinen -aamu. Lapset keskustelivat matkasta ja siitä, että he joka päivä -tulivat yhä lähemmäksi valtamerta ja isiään. - -Nel kuvitteli usein, mitä kotona tapahtuu, kun isät saavat tiedon -heidän matkastaan. Tyttö viserteli kuin lintu kertoen Stasille: -"Meidän isämme istuvat surullisina kotona Port Saidissa, kun -odottamatta sähkösanoman tuoja astuu sisään. Toinen heistä avaa -uteliaana sähkeen ja lukee allekirjoituksen: Stas ja Nel. Kuinka -hauskaa heille tulee! He matkustavat heti meitä vastaan. Koko -talo joutuu riemun valtaan... ja isät iloitsevat... ja kaikki -iloitsevat... ja sitten he tulevat meitä vastaan... ja minä kierrän -käteni isän kaulaan, ja sitten me elämme aina yhdessä..." - -Leikki päättyi siten, että tytön leuka alkoi vapista, kyyneleet -tulivat silmiin, ja hän painoi päänsä Stasin rintaa vasten ja itki -ikävästä ja ilosta. - -Mutta Stasin mielessä tulevaisuus näytti toiselta. Hän arveli, että -hänen isänsä olisi ylpeä hänestä ja sanoisi: "Sinä olet käyttäytynyt -kuten kunnon puolalainen!" Staskin liikuttui ja hänen sydämessään -heräsi kaipaus, into ja rautainen rohkeus. "Minun on pelastettava -Nel", hän ajatteli, ja hänestä tuntui, ettei voittamattomia vaaroja -eikä vastuksia ollut. - -Mutta voittoon oli vielä pitkä tie. - -Paraikaa he tunkeutuivat tiheän akaasiametsikön läpi. Terävät okaat -haavoittivat jopa Kingin paksua nahkaa. Sitten tiheikkö harveni, -ja alkoi näkyä ruohoa. Stas huomasi vähän matkan päässä piskuisen -antilooppilauman ja pari strutsia. Mutta kun he olivat sivuuttaneet -viimeisen puuryhmän ja elefantti kääntyi vasemmalle, Stas näki -jotakin muuta. Noin puolen kilometrin päässä oli iso maniokkipelto ja -pellon pientareella mustia ihmisiä, jotka olivat työn touhussa. - --- Neekereitä, hän huusi kääntyen Nelin puoleen. - -Hänen sydämensä alkoi lyödä kiivaasti. Hän ajatteli hetken kääntyä -takaisin ja piiloutua tiheikköön, mutta koska heidän täytyi kuitenkin -ennemmin tai myöhemmin joutua tekemisiin alkuasukkaiden kanssa, hän -ohjasi elefantin peltoa kohti. - -Samassa lähestyi Kali osoittaen puuryhmää ja sanoi: - --- Suuri herra, tuolla on neekerikylä ja tuolla maniokkipellossa on -naisia työssä. Ajanko heidän luokseen? - --- Ajetaan yhdessä, Stas vastasi. -- Sano sinä heille, että me -tulemme ystävinä. - --- Kyllä minä tiedän, mitä sanon, neekeripoika huusi itsetietoisena. - -Hän käänsi hevosensa naisia kohti, pani kämmenensä suun ympärille ja -alkoi huutaa: - --- Jambo, he! Jambo sana! - -Maniokkimaassa työskentelevät naiset ojentautuivat ja tuijotettuaan -hetken hämmästyneinä tulijoihin he lähtivät juoksemaan kylää kohti. - -Pienet vaeltajat lähestyivät hitaasti ja rauhallisesti kylää, josta -kuului ääniä. Pian alkoi rumpu jymistä. Se oli ilmeisesti hälytys -sotilaille, joita, tuossa tuokiossa ilmaantui yli kolmesataa miestä. - -Stas pysäytti elefantin, kun he olivat noin sadan askeleen päässä -sotilaista, ja alkoi katsella heitä. Aurinko valaisi heidän -vahvoja vartaloitaan. Heidän aseinaan olivat jousi ja keihäs. -Vyötäisiltä riippui lyhyt ruohoista tai apinannahasta tehty verho. -Heidän päänsä oli koristettu strutsin ja papukaijan sulilla tai -paviaaniperuukeilla. He näyttivät sotaisilta ja uhkaavilta, -mutta seisoivat vaiti, sillä hämmästys taltutti heidän sotaisen -innostuksensa. Kaikkien katseet olivat kiintyneet Kingiin, valkoiseen -auringonsuojukseen ja Kingin selässä istuvaan valkopukuiseen Stasiin. -Elefantti ei ollut heille mitään uutta, päinvastoin he olivat -alituisessa sodassa elefanttilaumoja vastaan, jotka öisin tallasivat -heidän maniokki- ja banaanimaansa. Mutta että elefantti oli alistunut -ihmisen orjaksi ja kantoi häntä selässään, sellaista he eivät olleet -ikinä nähneet. Se oli heistä käsittämätöntä. He olivat tyrmistyneitä -näkemästään, eivätkä tienneet asettuako vastarintaan vai paetako. - -Kali pysähtyi keihään heittomatkan päähän ja huusi: - --- Kansa! Kuule, mitä Kali, wa-himalaisten mahtavan kuninkaan, -Fumban, poika puhuu! Jos te ymmärrätte, mitä hän puhuu, niin painakaa -mieleenne joka sana! - --- Me ymmärrämme! kajahti vastaus kolmestasadasta suusta. - --- Käskekää kuninkaanne astua esiin sanomaan nimensä ja avaamaan -korvansa, jotta hän paremmin kuulisi. - --- M'Rua! M'Rua! kuului huutavia ääniä. M'Rua astui rivin eteen. -Hän oli vanha, kookas ja voimakas neekeri, mutta rohkeus ei ollut -suinkaan hänen vahvimpia puoliaan, koska hänen jalkansa vapisivat -niin kovasti, että hänen täytyi nojata keihääseensä pysyäkseen -pystyssä. Sotilaat laskivat keihäänsä maahan merkiksi, että tahtovat -kuunnella rauhallisesti, mitä tulijoilla oli asiaa. Kali kohotti -äänensä: - --- M'Rua ja M'Ruan kansa! Te kuulette wa-himalaisten kuninkaan pojan -puhuvan teille, kuninkaan, jonka karja peittää Bassa Narok-järven -rannoilta kohoavat vuoret yhtä sakeana kuin muurahaiset peittävät -kuolleen kirahvin ruumiin. Mitä Kali, wa-himalaisten kuninkaan poika, -puhuu? Hän ilmoittaa teille suuren ja onnellisen sanoman, että hän -tuo teille hyvän Mzimun! - -Ja hän huusi vielä kovemmin: "Niin juuri! Hyvän Mzimun!" - -Siitä hiljaisuudesta, mikä nyt seurasi, saattoi päättää, että -Kalin sanat olivat vaikuttaneet syvästi. Sotilaitten riveissä -syntyi hiljaista liikettä. M'Rua nojasi kaksin käsin keihääseensä. -Kotvasen kuluttua alkoi riveistä kuulua mutinaa, ja yksityiset äänet -toistivat: "Mzimu! Mzimu!" Sieltä täältä huudettiin: "Jantsig! -Jantsig!" millä huudolla neekerit ilmaisevat kunnioitustaan ja -lausuvat tervetulleeksi. - -Mutta Kalin ääni kajahti yli melun: - --- Katsokaa ja iloitkaa! Hyvä Mzimu istuu valkoisessa suojuksessa -suuren elefantin selässä, ja suuri elefantti tottelee häntä kuin -orja isäntäänsä, kuin lapsi äitiään. Oi, m'rualaiset eivät ole ikinä -nähneet mitään tällaista... - --- Me emme ole nähneet! Jantsig! Jantsig! - -Kali oli uskonopetuksessa Linde-vuorella saanut tietää, että luja -usko voi siirtää kallioita, ja hän oli syvästi vakuuttunut, että -valkoisen "bibin" rukous saattoi Jumalan suostumaan kaikkeen. Varmana -hän siis kertoi hyvästä Mzimusta: - --- Kuulkaa! Kuulkaa! Hyvä Mzimu ajaa elefantilla sinne, mistä aurinko -nousee vuorten takaa suuresta vedestä. Siellä hyvä Mzimu sanoo -Suurelle Hengelle, että hän lähettää teille pilviä, jotka kuivana -aikana kastavat sateella teidän hirssi-, maniokki- ja banaanimaanne -sekä ruohon dshunglassa, jotta te saisitte paljon ruokaa ja karjanne -hyvää ruohoa. Tahdotteko paljon ruokaa? - --- Tahdomme! Tahdomme! - --- Ja hyvä Mzimu sanoo Suurelle Hengelle, että hän lähettäisi teille -tuulta, joka puhaltaa pois kylästänne sen taudin, joka muuttaa -ruumiin vahan kaltaiseksi. Tahdotteko, että hän karkoittaa taudin? - --- Tahdomme! Tahdomme! - --- Ja Suuri Henki on hyvän Mzimun pyynnöstä suojeleva teitä -vihollisten hyökkäykseltä ja vangiksi joutumasta, leijonilta, -panttereilta, käärmeiltä ja turmiollisilta hyönteisiltä ja varjeleva -peltonne hävitykseltä... - --- Se on hyvä!... - --- Kuulkaa vielä! Katsokaa, kuka istuu hyvän Mzimun edessä elefantin -korvien välissä. Siinä istuu Bwana Kubwa, valkoinen herra, suuri ja -mahtava, jota elefanttikin pelkää... - --- Oh! - --- ... Jolla on kädessä salama, jolla hän tappaa pahoja ihmisiä... - --- Oh! - --- ... Ja tappaa leijonia... - --- Oh! - --- ... Joka sylkee tulisia käärmeitä... - --- Oh! - --- ... Joka halkaisee kallioita... Mutta hän ei tee teille mitään -pahaa, jos te kunnioitatte hyvää Mzimua. - --- Jantsig! Jantsig! - --- Ja jos te tuotte hyvälle Mzimulle banaanijauhoja, kananmunia, -tuoretta maitoa ja hunajaa. - --- Jantsig! Jantsig! - --- Tulkaa nyt lähemmäksi ja langetkaa kasvoillenne hyvän Mzimun eteen! - -M'Rua ja hänen sotilaansa lähestyivät huutamalla tervehtien muutaman -askelen, mutta he liikkuivat hyvin varovasti, sillä pelonsekainen -kunnioitus Mzimua ja kammo elefanttia kohtaan pidätti heitä astumasta -pitemmälle. - -Saban tulo säikäytti heidät pahanpäiväisesti, sillä he luulivat -koiraa "woboksi", suureksi keltaiseksi leopardiksi, joka elää niillä -seuduilla sekä Abessinian eteläisissä osissa ja jota alkuasukkaat -pelkäävät enemmän kuin leijonaa. Wobo himoitsee suuresti ihmisenlihaa -ja hyökkää häikäilemättä aseistettujenkin karavaanien kimppuun. Mutta -neekerit rauhoittuivat, kun huomasivat pienen Nasibun taluttavan -"woboa" nauhasta. Heidän käsityksensä hyvän Mzimun ja valkoisen -herran voimasta kasvoi, ja he kuiskailivat toisilleen katsoen -elefanttiin ja Sabaan: - --- Koska he ovat noituneet wobonkin, niin kuka heitä voisi vastustaa? - -Juhlallisin hetki oli vielä jäljellä: Stas kääntyi Neliin päin, -työnsi suojuksen etuseinän syrjään, kumarsi tytölle syvään ja näytti -kansanjoukolle "hyvän Mzimun". M'Rua ja hänen sotilaansa lankesivat -kasvoilleen eikä kukaan uskaltanut liikahtaa. Pelko kasvoi kaikkien -sydämessä vieläkin enemmän, kun King -- liekö se tehnyt sen Stasin -käskystä vai omasta aloitteestaan -- nosti kärsänsä pystyyn ja -karjahti niin kovasti, että Sabakin säikähti ja alkoi haukkua täyttä -kurkkua. Silloin pääsi neekereiltä: "Aka! aka! aka!" -- kunnes Kali -taas kohotti äänensä: - --- M'Rua ja M'Ruan lapset! Te olette osoittaneet hyvälle Mzimulle -kunnioitustanne, nouskaa siis ja tulkaa katsomaan häntä silmiin, -sillä ken sen tekee, sitä Suuri Henki siunaa. Karkoittakaa pelko -rinnastanne ja tietäkää, että siellä, missä hyvä Mzimu hallitsee, -siellä ei pidä ihmisen verta vuodatettaman. - -Nämä sanat ja selitys, että kuolema ei uhkaa heitä siellä, missä -hyvä Mzimu on läsnä, rauhoittivat kansan täydellisesti. M'Rua ja -hänen sotilaansa menivät katsomaan tuota hyvää jumalaa. He eivät -todellakaan olleet ennen nähneet mitään sellaista, sillä heidän -silmänsä olivat tottuneet näkemään vain julmia, puusta veistettyjä -jumalankuvia. Mutta nyt istui heidän edessään elefantin selässä -lempeä, hymyilevä, jumalallinen olento, joka oli kuin valkoinen -kukkanen. Neekerien pelko meni siis pian ohi, he hengittivät -vapaasti, heidän paksut huulensa vetäytyivät hymyyn ja kädet -ojentuivat vasten tahtoakin ihmeellistä näkyä kohti. - --- Oo jantsig! Jantsig! Jantsig! - -Mutta Stas oli huomannut, että eräs neekeri pujahti käärmeenä korkean -ruohikon läpi ja juoksi yksinäiseen, kylän ulkopuolella olevaan -majaan, jota ympäröi liaanien peittämä paaluaita. - -Sillä välin hyvä Mzimu, joka oli innostunut näyttelemään jumalallista -osaansa, ojensi Stasin käskystä pienet kätensä ja alkoi tervehtiä -neekerejä. Mustat sotilaat seurasivat ihastuneina jokaista -kädenliikettä, sillä nyt he olivat vahvasti vakuuttuneita siitä, -että hän oli kaikkivoipa "velho", joka suojelee heitä vaaroilta ja -onnettomuuksilta. Muutamat löivät rintoihinsa ja lanteisiinsa sanoen: -"Oi äiti! Nyt meidän tulee käymään hyvin, meidän ja meidän karjamme!" - -M'Rua astui nyt rohkeasti elefantin viereen, heittäytyi vielä kerran -kasvoilleen hyvän Mzimun eteen, kääntyi sitten Stasin puoleen ja -sanoi: - --- Tahtooko suuri herra, joka kuljettaa elefantilla valkoista -jumalaa, syödä palasen M'Ruaa? Ja saako M'Rua syödä palasen suurta -herraa? Emmekö rupea veljiksi, joitten välillä ei ole vihaa eikä -petosta? - -Kali selitti heti, mitä nämä sanat tarkoittivat. Mutta kun -neekeripoika Stasin kasvoista näki, ettei tämä halunnut syödä M'Ruaa, -niin hän kääntyi vanhan neekerin puoleen sanoen: - --- Oo M'Rua! Luuletko, että niin mahtava valkoinen herra, jota -elefantti pelkää ja joka salamoita lennättää, voisi solmia -veljesliittoa minkään kuninkaan kanssa? Sellaisesta voisi suuri henki -rangaista sinua, M'Rua. Onhan sinulle kunniaksi jos syöt palasen -Kalia, wa-himalaisten kuninkaan, Fumban poikaa, ja jos Kali syö -palasen sinua? - --- Etkö sinä ole orja? kysyi M'Rua. - --- Suuri herra ei ole ryöstänyt eikä ostanut Kalia, vaan pelastanut -Kalin hengen, ja sentähden Kali vie hyvän Mzimun ja suuren herran -wa-himalaisten maahan, jotta sen kuningas ja kansa saisivat -kunnioittaa heitä ja antaa heille suuria lahjoja. - --- Tapahtukoon, kuten sanoit: M'Rua syö palasen Kalia, ja Kali -palasen M'Ruaa. - --- Tapahtukoon niin! huusivat sotilaat. - -Mutta silloin tapahtuikin jotakin muuta, mikä olisi voinut käydä -vaaralliseksi ja muuttaa ystävällisen suhteen vihamieliseksi. -Yksinäisestä majasta kajahti helvetillinen ääni. Se oli kuin -leijonain karjuntaa, ukkosen jyrinää, rummun pärinää, hyeenoiden -huutoa... King alkoi mörähdellä, Saba haukkua, sotilaat nostivat -keihäänsä... Syntyi hälinää. Stas kuuli levottomia huutoja: "Meidän -Mzimu! Meidän Mzimu!" Neekerien kunnioitus ja hyväntahtoisuus -vieraita kohtaan katosi heti. He katsoivat vihaisesti tulijoihin. -Uhkaava melu väkijoukossa kasvoi yhä; samoin melu yksinäisessä -majassa. - -Kali rupesi pelkäämään. Hän kuiskasi Stasille pelosta vapisevalla -katkonaisella äänellä: - --- Herra, poppamies on herättänyt pahan Mzimun. Se pelkää -menettävänsä kaikki uhrilahjansa ja huutaa raivosta. Rauhoita -poppamies ja paha Mzimu suurilla lahjoilla, sillä muuten heimo -hyökkää meidän kimppuumme. - --- Pitääkö minun rauhoittaa heidät? Stas kysyi. - -Mutta suuttumus valtasi hänet, kun hän ajatteli poppamiehen ahneutta -ja kavaluutta, ja yllättävä vaaratilanne rohkaisi häntä. Hänen laihat -kasvonsa muuttuivat samalla tavoin kuin silloin, kun hän ampui -Gebrin, Chamiksen ja beduiinit. Silmät alkoivat säihkyä, huulet -puristuivat yhteen ja posket kalpenivat. - --- Minä rauhoitan heidät! hän huudahti. - -Sen enempää ajattelematta hän ratsasti elefantilla majaa kohti. Kali -ei tahtonut jäädä lauman eteen ja lähti hänen jälkeensä. - -Soturit huusivat pelosta tai vihasta. Mutta ennen kuin he olivat -keksineet, mitä tehdä, elefantti kaatoi ryskyen paaluaitauksen -maahan, mursi saviseinän ja sinkosi katon korkealle ilmaan. Hetken -kuluttua M'Rua ja hänen väkensä näkivät noitansa sätkimässä norsun -kärsän varassa. Kun Stas keksi pirstaleiden seasta apinannahkaisen -noitarummun, hän käski Kalin ottaa sen. - --- Miehet! Stas sanoi asetettuaan rummun hämmästyneiden sotilaiden -eteen. -- Teidän rumpuanne ei paha Mzimu soittanut, vaan roistomainen -Kamba, joka päristeli rumpua houkutellakseen teiltä lahjoja. Mutta te -pelkäätte kuin lapset! - -Hän tarttui nuoraan, joka oli kiinnitetty rummun nahkaan ja alkoi -kaikin voimin pyörittää rumpua ilmassa. Se pärisi kovasti. - -Hajoitetun majan raunioista alkoi taas kuulua tuota samaa kauheata -ääntä, joka oli niin kovasti peloittanut neekerejä. - --- Kuinka M'Rua ja hänen lapsensa ovat typeriä! huusi Kali. - -Stas antoi nyt rummun Kalille, joka vuorostaan alkoi pyörittää -sitä niin innokkaasti, että sen pärinä voitti kaikki muut äänet. -Kun hänkin oli saanut siitä tarpeekseen, hän viskasi rummun M'Ruan -jalkoihin ja huusi nauraen äänekkäästi: - --- Tuossa on teidän Mzimunne! - -Sitten hän alkoi neekerien tapaan laverrellen puhua sotilaille ja -M'Rualle. Hän osoitti Kambaa ja sanoi, että tuo lurjus oli pettänyt -heitä monilla sade- ja poutakausilla, sillä välin kuin he kestitsivät -häntä pavuilla, lihalla ja hunajalla. Löytyykö toista niin typerää -kansaa ja kuningasta maailmassa? Missä on nyt Kambanoidan mahti? -Miksei mikään paha Mzimu puolusta Kambaa? - -Kali selitti, että on vain yksi oikea Mzimu ja yksi mahtava suuri -herra ja kehoitti neekereitä osoittamaan heille kunnioitustaan -ja tuomaan heille lahjoja, sillä muuten saattaa ennenkuulumaton -onnettomuus kohdata heitä. - -Tätä hänen ei tarvinnut enää sanoa, sillä kun neekerit kerran olivat -nähneet Kamban ja pahan Mzimun olevan niin paljon heikompia kuin -valkoinen hyvä Mzimu ja valkoinen herra, niin se jo riitti saamaan -heidät vakuuttuneiksi, herättämään heissä halveksuntaa entisiä -henkiään kohtaan ja hylkäämään ne. He rupesivat uudestaan ja entistä -innokkaammin huutamaan: "Jantsig! Jantsig!" - -Kun he eivät voineet niellä sitä harmia, että poppamies oli -petkuttanut heitä niin monen vuoden ajan, tahtoivat he tappaa hänet. -M'Rua itse pyysi Stasia pitämään Kambaa vankinaan siksi kunnes he -ennättivät keksiä hänelle julman kuolintavan. Mutta Nel tahtoi antaa -hänen elää, ja koska Kali oli selittänyt kansalle, että siellä, -missä hyvä Mzimu hallitsee, ei vuoda ihmisveri, niin Stas käski -ajaa onnettoman poppamiehen kylästä pois. Kamba, joka oli odottanut -tuskallista kuolemaa, lankesi polvilleen hyvän Mzimun eteen ja kiitti -häntä pelastuksesta. - -Nyt ei mikään enää häirinnyt juhlallista tunnelmaa. Kylän -paaluaitauksesta tuli esiin naisia ja lapsia, sillä viesti -harvinaisten vieraitten tulosta oli levinnyt jo ympäri kylän, ja halu -saada nähdä valkoisia ihmisiä oli pelkoa suurempi. - -Stas ja Nel näkivät nyt ensi kertaa koko kyläkunnallisen villejä, -joiden luona ei ollut vielä käynyt edes arabeja. Neekerien pukuina -oli vain kasveja ja nahkoja, jotka riippuivat vyötäisiltä. Kaikki -olivat tatuoituja. Sekä miehillä että naisilla oli korvissa puu- tai -luurenkaita, jotka ulottuivat olkapäihin asti. Alahuuli oli -pingoitettu teevadin suuruisen pelelerenkaan ympäri. Parhailla -sotilailla ja heidän vaimoillaan oli kaulassa rauta- tai -messinkirenkaita. Nämä neekerit kuuluivat nähtävästi shillukheimoon, -joka on levinnyt kauas itään, sillä Kali ja Mea ymmärsivät vallan -hyvin heidän kieltään, ja Staskin osaksi ymmärsi sitä. Heidän -jalkansa eivät kuitenkaan olleet niin pitkät kuin heidän Niilin -varsilla asuvain kantavanhempainsa, he olivat kooltaan pienempiä, -mutta leveäharteisempia. Lapset muistuttivat suuria kirppuja: he -olivat paljon kauniimpia kuin vanhempansa, sillä heillä ei ollut -rumentavia huulikiekkoja. - -Kun naiset olivat kaukaa katselleet hyvää Mzimua, niin he rupesivat -kilvan sotilaitten kanssa kantamaan hänelle lahjoja: vuohen lihaa, -kanoja, munia, mustia papuja ja hirssistä pantua olutta. - -Kun Stas oli vastalahjoiksi Linden varastosta antanut lasihelmiä ja -kirjavaa kangasta ja Nel jakanut lapsille muutamia pieniä peilejä, -niin vallitsi kylässä yleinen ilo. Sen majan ulkopuolelta, missä -pienet matkailijat asuivat, kuului yhä mittaa iloisia huudahduksia. - -Sitten sotilaat suorittivat vieraiden kunniaksi sotatanssin. -Lopuksi solmittiin veriveljesliitto Kalin ja M'Ruan välillä. -Kun viimeksimainitussa toimituksessa poppamies oli välttämätön, -pantiin Kamban sijaan vanha neekeri, joka osasi vannottaa. Tämä -teurasti vuohen, otti siitä maksan, leikkasi sen osiin ja alkoi -sitten käsillään ja jaloillaan pyörittää rukintapaista laitetta -lausuen juhlallisella äänellä milloin Kaliin, milloin M'Ruaan päin -kääntyneenä: - --- Kali, Fumban poika, tahdotko syödä palasen M'Ruaa, M'Kulan poikaa --- ja sinä M'Rua, M'Kulan poika, tahdotko syödä palasen Kalia, Fumban -poikaa? - --- Tahdon, vastasivat tulevat veljet. - --- Tahdotteko, että Kalin sydän tulee M'Ruan sydämeksi ja M'Ruan -sydän Kalin sydämeksi. - --- Tahdomme. - --- Ja kädet ja keihäät ja karja? - --- Tahdomme. - --- Ja kaikki, mitä toinen omistaa ja tulee omistamaan? - --- Mitä omistaa ja tulee omistamaan. - --- Ja ettei välillänne tule olemaan petosta eikä vihaa? - --- Eikä vihaa! - --- Ja ettei toinen koskaan varasta toiselta? - --- Ei koskaan! - --- Ja että teistä tulee veljet? - --- Veljet! - -Rukki pyöri yhä vinhemmin. Ympärille kokoontuneet sotilaat seurasivat -tarkasti sen pyörintää. - --- Ao! huusi vanha neekeri, -- jos toinen teistä pettää toisen, -varastaa toiselta, myrkyttää toisen, tappaa toisen, niin olkoon hän -kirottu! - --- Olkoon hän kirottu! toistivat sotilaat. - --- Ja jos hän nyt valehtelee, niin älköön nielkö veljen verta, vaan -sylkeköön sen suustaan meidän nähden! - --- Meidän nähden! - --- Ja kuolkoon! - --- Kuolkoon! - --- Raadelkoon wobo hänet! - --- Wobo! - --- Tallatkoon hänet elefantti, sarvikuono tai puhvelihärkä! - --- Tai puhvelihärkä, toisti kuoro. - --- Ja pistäköön käärme häntä! - --- Käärme! - --- Ja tulkoon hänen kielensä mustaksi! - --- Mustaksi. - --- Ja käyköön hän jalat pystyssä! - --- Ha! Jalat pystyssä! - -Ei ainoastaan Stas, vaan Kalikin puri hammastaan, jottei purskahtaisi -nauruun. - -Sillä välin muuttui vannotus yhä kauheammaksi, ja rukki pyöri niin -vimmatusti, ettei silmä voinut erottaa sen pyörintää. Tätä kesti, -kunnes vanha neekeri oli lopen uupunut ja hengästynyt. - -Kotvasen kuluttua hän nousi, otti veitsen, leikkasi Kalin olkapäähän -haavan ja hieroi pojan verta vuohen maksalihaan. Sitten hän pisti -lihapalasen M'Ruan suuhun. Toisen lihapalasen, johon hän hieroi -kuninkaansa verta, hän pisti Kalin suuhun. Molemmat nielaisivat palan -niin hätäisesti, että olivat tukehtua. Sitten he tarttuivat toistensa -käsiin vilpittömän ja ikuisen ystävyyden merkiksi. - -Sotilaat huusivat iloissaan: - --- Molemmat ovat nielleet, kumpikaan ei sylkenyt, he ovat siis -tosiystäviä! - -Tämän jälkeen ei pieniä vaeltajia uhannut villien neekereiden -puolelta mikään vaara. Päinvastoin neekerit tahtoivat osoittaa -heille suurinta mahdollista vieraanvaraisuutta ja kunnioitusta. Tämä -kunnioitus kasvoi jumaloimiseksi, kun Stas ennusti heille sadetta --- Linden tavaroitten joukossa oli myös ilmapuntari -- ja samana -päivänä satoikin aika lailla. Neekerit luulivat hyvän Mzimun suoneen -heille tämän sateen, ja heidän kiitollisuutensa Neliä kohtaan oli -rajaton. Stas sanoi leikillään tytölle, että koska tästä oli tullut -neekerijumalatar, niin hän matkustaa yksin eteenpäin ja jättää tytön -M'Ruan kylään, jossa asukkaat rakentavat jumalattarelleen temppelin -norsunluusta ja tuovat hänelle papuja ja banaaneja. - -Mutta Nel oli niin varma Stasista, että kuiskasi varpailleen nousten -pojan korvaan vain kaksi sanaa: "Et jätä!" ja alkoi sitten hyppiä -ilosta ajatellen, että koska neekerit ovat niin hyviä hänelle -täällä, koko matka valtameren rannalle menee helposti ja nopeasti. -Tämä tapahtui majan edustalla kaiken kansan nähden. Mutta kun vanha -M'Rua näki Mzimun hyppivän, teki hänkin samoin niin hyvin kuin taisi -väärillä säärillään, luullen siten osoittavansa hurskautta. Hänen -esimerkkiään seurasivat kohta neekeriministerit, sotilaat, naiset, -lapset, sanalla sanoen koko kylä hyppi jonkin aikaa, ikäänkuin kaikki -olisivat menettäneet järkensä. - -Tämä jumalattaren herättämä tanssi huvitti Stasia niin suuresti, -ettei hän voinut olla nauramatta. Mutta yöllä hän teki kuninkaalle -ja tämän alamaisille suuren palveluksen. Kun elefantit hyökkäsivät -banaanimaille, hän ajoi Kingillä niitä vastaan ja ampui muutaman -kerran. Hänen tuliluikkunsa herättämä kammo voitti ampujankin -odotuksen. Jättiläiseläimet pelästyivät niin kovasti, että karkasivat -karjuen dshunglatiheikköön kaataen ja tallaten toisiaan. Saattoi olla -varma siitä, ettei vanhan M'Ruan banaanimailla tulisi pitkään aikaan -näkymään elefantteja. Ilo oli suuri, ja neekerit viettivät koko yön -tanssien ja juoden hirssiolutta ja palmuviiniä. - -Kali kuuli neekereiltä monta tärkeää asiaa. Kävi ilmi, että useat -heistä olivat kuulleet puhuttavan suuresta järvestä, joka oli idässä -päin vuorten ympäröimänä. Se todisti Stasille, että aikaisemmin -puheena ollut järvi, josta hän ei ollut maantiedossa lukenut, oli -todellakin olemassa ja että hän kulkiessaan yhä samaan suuntaan -joutuisi vihdoin wa-himalaisten asuinseuduille. Siitä, että Kalin -ja Mean puhekieli oli vain vähäsen toisenlaista kuin M'Ruan, hän -päätteli, että nimitys "Wa-hima" on paikannimi ja että Kalin -mainitseman "Bassa Narokin" rannoilla asuvat neekerit ovat myöskin -suurta shilluk-heimoa, jota Niilin varsilta ulottui ties kuinka kauas -itään. - - - - -39 - - -Koko kansa oli saattamassa hyvää Mzimua matkalle ja erosi hänestä -kyynelsilmin pyytäen häntä joskus vielä tulemaan M'Ruan luo ja -muistamaan hänen alamaisiansa. Stas oli kahden vaiheilla, neuvoako -neekereille sen rotkon, mihin hän oli kätkenyt loput Linden -tavaroista, mutta hän pelkäsi, että sellaiset aarteet voisivat -herättää heidän keskuudessaan kateutta ja vihaa ja häiritä heidän -rauhallista elämäänsä, ja hän luopui aikeistaan. Sen sijaan hän ampui -heille illalliseksi suuren puhvelihärän. Niin suuri määrä "njamaa" -(lihaa) lohdutti heitä surussa. - -Seuraavina kolmena päivänä karavaani ajoi taas autioitten seutujen -halki. Päivisin oli kuuma, mutta öisin hyvin kylmä, sillä seutu oli -korkeata. He kulkivat usein vuorten rotkoja pitkin tai jyrkänteitten -ohi. Kasvisto oli toisinaan niin rehevää ja sakeaa, että oli vaikea -päästä sen läpi. Rotkojen reunoilla he näkivät suuria apinoita; -tulipa joskus näkyviin vuorten onkaloissa asustavia leijonia ja -panttereita. Kalin pyynnöstä Stas ampui pantterin, jonka nahan -neekeripoika tahtoi pukea ylleen, jotta asukkaat tietäisivät olevansa -tekemisissä kuninkaallisen henkilön kanssa. - -Eräällä ylängöllä he näkivät toisia neekerikyliä, joista muutamat -olivat lähellä toisiaan, muutamat päivän tai parin matkan päässä. Ne -olivat kaikki paaluaitausten ympäröimät ja niin liaanien peitossa, -että näyttivät läheltäkin metsältä. Vasta savusta saattoi huomata, -että niissä asui ihmisiä. Karavaani otettiin kaikkialla melkein -samalla tavalla vastaan kuin M'Ruan kylässä, nimittäin ensin -tulijoita pelättiin ja epäiltiin, sitten iloittiin ja kunnioitettiin -heitä. Kerran tapahtui, että koko kylä vastarintaa tekemättä -pakeni elefantin ja muun karavaanin nähtyään läheiseen metsään. -Neekerit ovat näet luonteeltaan enimmäkseen arkoja ja lempeitä, -kun muhamettilaiset sitävastoin ovat vihamielisiä ja julmia. Usein -päättyivät nämä käynnit niin, että Kali söi "palasen" paikallista -kuningasta ja kuningas "palasen" Kalia, minkä jälkeen ystävyys -oli solmittu ja hyvälle Mzimulle tuotiin suosion ja kunnioituksen -merkiksi kanoja, munia ja hunajaa. "Suuri herra", norsun, salamoiden -ja tulikäärmeiden valtias, herätti ensin pelkoa, joka kuitenkin pian -muuttui kiitollisuudeksi, kun havaittiin, että hänen anteliaisuutensa -veti vertoja hänen mahtavuudelleen. - -Toisiaan lähellä olevat kylät ilmoittivat eteenpäin rummuilla -vieraiden tulosta. Neekerit näet osaavat välittää viestejä -rummuttamalla. Tämän johdosta saattoi koko kyläkunta olla ottamassa -heitä kaikessa ystävyydessä vastaan. - -Eräässä kylässä, jossa oli tuhatkunta asukasta, lupasi päämies, -joka oli sekä kuningas että poppamies, näyttää tulijoille "suuren -jumalan". Kyläläiset pelkäsivät ja kunnioittivat tätä fetishiä niin -suuresti, etteivät he uskaltaneet mennä lähelle jumalalle mustasta -puusta tehtyä temppeliä, vaan laskivat lahjansa viidenkymmenen -askeleen päähän siitä. Kuningas kertoi, että tämä "jumala" oli vähän -aikaa sitten pudonnut kuusta alas ja sanoi, että se on valkoinen. -Stas ilmoitti lähettäneensä tämän jumalan hyvän Mzimun käskystä, -ja se pitikin paikkansa, sillä tämä "suuri jumala" oli eräs heidän -leijoistaan. - -Lapset ilostuivat näkemästään, sillä olivathan toiset leijat ehkä -lentäneet vielä kauemmaksi. Stas päätti tehdä uusia leijoja ja -lähettää ne ilmaan korkeilta paikoilta. Vielä samana iltana hän laski -yhden leijan tuulen mukaan. Tämä vahvisti neekereissä sitä uskoa, -että hyvä Mzimu ja valkoinen herra olivat myös kuusta kotoisin ja -siis jumalallisia olentoja, joita piti kunnioittaa. - -Eniten Stasia ilahdutti kuitenkin tieto, että Bassa Narok oli vain -kymmenisen päivämatkan päässä ja että kylän asukkaat usein toivat -sieltä suolaa. Kuningas oli kyllä kuullut Fumbasta, joka hallitsi -"Doko" nimistä kansaa. Kali tiesi, että naapuriheimot kutsuivat -wa-himalaisia ja samburulaisia sillä nimellä. Vähemmän hauskaa -sitävastoin oli, että sen suuren järven rannoilla paraikaa käytiin -sotaa ja että sinne päästäkseen täytyi kulkea suurten vuorten ja -syvien rotkojen yli, missä pedot vaanivat kulkijoita. - -Reippain mielin he lähtivät jatkamaan matkaa. Tämän kylän jälkeen he -tapasivat vain yhden kurjan asumuksen, joka riippui kuin linnunpesä -jyrkänteen reunalla. Sitten seurasi hieman alavampaa maata, minkä -takana kohosi jono vuorenhuippuja, jotka kaukaa katsottuina näyttivät -mustilta. Edessä oli aivan autio seutu, jonka läpi oli kuljettava, -jos mieli päästä Fumban asumasijoille. Puita oli kyllä, mutta ne -kasvoivat enimmäkseen ryhmissä muodostaen pieniä lehtoja. Vaeltajat -levähtivät näissä lehdoissa, sillä ne olivat varjoisia. - -Metsikössä oli runsaasti lintuja. Erilaisia kyyhkysiä, pitkänokkaisia -lintuja, joita Stas sanoi tukaaneiksi, närhejä, kottaraisia ja -kauniita bengalislintuja lenteli puusta puuhun loistaen erilaisin -värein. Muutamat puut olivat kirjavina linnuista. Nel ihastui -kauniisiin kärpässieppoihin ja punarintaisiin, muuten mustiin -lintuihin, joitten ääni soi kuin paimenpilli. Muutamat punaisen- ja -sinisenkirjavat linnut liitelivät auringonpaisteessa siepaten -lentäessään mehiläisiä ja sirkkoja. Afrikkalaisia varpusia lensi niin -suurissa parvissa, että olisi voinut luulla niitä pilviksi, jollei -olisi kuullut siipien suhinaa. Eniten ihmettä ja ihastusta lapsissa -herättivät eräät pienissä parvissa lentävät linnut, jotka antoivat -ihan konsertteja. Kun koiras lauloi, naarakset kuuntelivat ääneti, -mutta kun edellinen oli lopettanut, jälkimmäiset lauloivat yhdessä -viimeisen säkeen. Hetken kuluttua koiras lauloi toisen säkeistön, ja -kuoro toisti viimeisen säkeen, minkä jälkeen ne pyrähtivät lentoon -ja siirtyivät toiseen puuhun, jossa jatkoivat yksin- ja kuorolaulua -keskipäivän hiljaisuudessa. Lapset eivät kyllästyneet kuuntelemaan -tätä laulua, ja Nel oppi jo sävelenkin laulaen heleällä äänellään -kuoron mukana: "Tui, tui, tui, tui, tuiling, ting, ting!" - -Eräänä päivänä lapset seurasivat lentäviä laulajia puulta toiselle -noin kilometrin päässä leiristä. Stas tahtoi metsästää ja oli -jättänyt Saban kotiin, jottei se peloittaisi riistaa metsämiehen -tieltä. Kun linnut vihdoinkin olivat lentäneet viimeisestä puusta -jonnekin kauemmas, Stas pysähtyi ja sanoi: - --- Nyt vien sinut Kingin luo ja palaan katsomaan, onko tuossa -dshunglassa antilooppeja. Kali sanoi, että savustettua lihaa on vain -kahdeksi päiväksi. - --- Olenhan minä jo niin suuri, vastasi Nel, joka mielellään tahtoi -näyttää, ettei hän ollut enää lapsi, -- niin suuri, että osaan palata -sinne yksinkin. Leirihän näkyy tänne selvästi ja savu myöskin. - --- Minä pelkään sinun eksyvän. - --- En minä eksy. Korkeassa dshunglassa voisin mahdollisesti eksyä, -mutta tuolla... Katso, kuinka ruoho on matalaa. - --- Joku eläin voi hyökätä päällesi. - --- Itsehän olet sanonut, että leijonat ja pantterit eivät vaaniskele -päivällä. Kuulethan sitäpaitsi, kuinka King mörähtelee siellä -ikävissään! Eihän leijona uskalla liikkua siellä, missä kuuluu norsun -ääniä. - -Ja tyttö alkoi pyydellä. - --- Rakas Stas, minä tahdon mennä yksin kuin täysikasvuinen ihminen. - -Stas epäröi, mutta suostui vihdoin. Leirin ja savun näki selvästi. -King mörähteli tuon tuostakin. Poika tiesi, ettei hän voinut -mitenkään muuten olla tytölle niin mieliksi kuin näyttämällä, ettei -pitänyt häntä enää pikkulapsena. - --- No mene sitten, hän sanoi, -- mutta älä viivy matkalla. - --- Enkö saa sentään poimia noita kukkasia? kysyi Nel osoittaen -punaisia kukkasia. - --- Saat. - -Sitten Stas osoitti vielä varmuuden vuoksi puuryhmää, josta savu -kohosi, ja painui korkeaan dshunglaan. - -Mutta hän ei ollut kulkenut vielä sataa askelta, kun levottomuus -iski häneen. "Olin typerä, kun annoin Nelin mennä yksin. Hyvin -typerä! Sellainen lapsi! Kuka tietää, mitä saattaa tapahtua! Käärme -voi yhtäkkiä syöksyä pensaasta... Suuri apina karata rotkosta ja -ryöstää hänet tai purra..." Hän oli suuttunut itselleen ja pelkäsi. -Enempää ajattelematta hän kääntyi takaisin ikään kuin paha aavistus -olisi yhtäkkiä vallannut hänet. Hän kiiruhti, piti pyssyä valmiina -ja liikkui risun risahtamatta keskellä piikkisiä mimosapensaita kuin -pantteri, joka yöllä hiipii antilooppilaumaa kohti. Tuon tuostakin -hän kurkotti ruohikosta, katsoi -- ja jäykistyi kauhusta. - -Nel seisoi käsi ojossa pienen pensaan edessä. Säikähdyksestä pudonnut -punainen kukkakimppu oli hänen jalkojensa vieressä. Parinkymmenen -askeleen päässä hiipi iso keltaisenharmaa peto matalassa ruohossa -tyttöä kohti. - -Stas näki pedon vihreät silmät, jotka tähtäsivät tytön kalpeihin -kasvoihin, näki sen suipon pään, sen painuneet hartiat, sen pitkän -ruumiin ja vielä pitemmän hännän, jonka pää liikahteli kissamaisesti. - -Vielä hetki -- hyppy, ja Nel olisi mennyttä. Urhoollinen Stas, joka -oli tottunut vaaroihin, käsitti silmänräpäyksessä, että jollei hän -ole kylmäverinen, jollei hän ole rauhallinen ja tarkka, jos hän -vain haavoittaa petoa, niin tyttö saa surmansa. Mutta hän oli siinä -määrin tottunut hallitsemaan itsensä, että hänen kätensä ja jalkansa -yhtäkkiä muuttuivat vakaviksi ja teräksenlujiksi. Hän iski silmänsä -mustaan täplään eläimen takaraivossa, suuntasi tyynesti kiväärin -täplää kohti ja laukaisi. - -Samassa silmänräpäyksessä kuului pamahdus, Nelin huuto ja pedon -korahtava karjahdus. Stas hyppäsi Nelin luo, asettui tytön ja pedon -väliin ja tähtäsi uudestaan hyökkääjään. - -Toinen laukaus oli turha, sillä eläin makasi hengettömänä kuono -ruohossa ja kynnet maan kamarassa; se tuskin värisi enää. Kuula oli -murskannut takaraivon. - -Nuori metsästäjä ja Nel tuijottivat hetken aikaa milloin toisiinsa, -milloin tapettuun eläimeen voimatta sanoa sanaakaan. Sitten tapahtui -jotakin ihmeellistä. Sama Stas, joka äsken olisi kylmäverisyydellään -ja rauhallisuudellaan hämmästyttänyt maailman uljainta pyssymiestä, -kalpeni, vapisi, purskahti itkuun, tarttui kaksin käsin tytön päähän -ja huusi: - --- Voi Nel! Jollen minä olisi kääntynyt takaisin!... - -Niin voimakas kauhun ja epätoivon tunne oli vallannut hänet, että -hän vapisi kuin kuumeessa. Suunnatonta tahdon ja sielun voimain -jännitystä seurasi hetken heikkous ja raukeus. Hänen silmänsä -näkivät pedon repimässä Nelin ruumista. Niin olisi voinut käydä ja -niin olisi varmaan käynytkin, jollei hän olisi kääntynyt takaisin! -Minuutti, sekunti -- ja kaikki olisi ollut myöhäistä! Tämä ajatus oli -lannistanut hänen voimansa. - -Kun Nel oli toipunut pahimmasta säikähdyksestä, hän alkoi lohduttaa -Stasia. Tyttö kiersi kätensä pojan kaulaan ja huusi kyyneleet -silmissä niin kovasti kuin hän olisi tahtonut herättää pojan unesta: - --- Stas! Stas! Ei minulla ole mitään hätää! Stas! Mutta kesti -jonkin aikaa ennen kuin Stas tuli entiselleen ja rauhoittui. Vähän -myöhemmin saapui Kali, joka oli kuullut laukaukset ja tiesi, ettei -"Bwana Kubwa" koskaan ammu harhaan. Hän oli ottanut hevosen mukaansa -viedäkseen saaliin kotiin. Kun neekeripoika näki tapetun pedon, hän -pysähtyi ja valahti tuhkanharmaaksi. - --- Wobo! hän huusi. - -Nyt vasta lapset lähestyivät petoa. Stas ei ollut varma siitä, minkä -pedon hän oli kaatanut. Ensin hän luuli, että se oli tavallista -suurempi servali, mutta tarkemmin katsottuaan hän huomasi, -ettei se ollut servali, sillä se oli suurempi leopardiakin. Sen -harmaankeltainen nahka oli täynnä kastanjanruskeita täpliä, mutta -sen pää oli isompi leopardin päätä, mikä teki sen hieman suden -näköiseksi, jalat olivat pitemmät, käpälät leveämmät ja silmät -suuremmat. - -Kali katsoi pelokkaasti kaadettuun petoon ja sanoi hiljaisella -äänellä, ikäänkuin peläten herättävänsä sen: - --- Wobo!... Suuri herra on tappanut wobon! - -Mutta Stas kääntyi Nelin puoleen, kosketti tyttöä kädellään ikään -kuin vakuuttaakseen itselleen, ettei wobo ollut ryöstänyt häntä, ja -sanoi: - --- Näetkö nyt, Nel, vaikka olisit täysikasvuinenkin, niin et voisi -kulkea yksin tällaisilla seuduilla. - --- Se on totta, Nel vastasi katuvan näköisenä. - --- Kerro nyt, miten se tapahtui... Kuulitko sinä sen lähestyvän? - --- En... Kukkasista lensi suuri perhonen, ja kun minä käännyin sitä -katsomaan, niin näin pedon hiipivän rotkosta. - --- Entä sitten? - --- Se pysähtyi katsomaan minua. - --- Katsoiko se kauankin? - --- Jonkin aikaa. Vasta kun kukkakimppu putosi kädestäni ja minä -peitin kasvoni, jotten näkisi petoa, se kai alkoi hiipiä minua -kohti... - -Stasin mieleen juolahti, että jos Nel olisi ollut neekerityttö, niin -peto olisi hyökännyt heti hänen kimppuunsa, mutta nyt se hämmästyi -nähdessään ensimmäisen kerran oudon valkoisen olennon eikä ollut heti -varma siitä, mitä tehdä. - -Taas kulki kylmä väristys Stasin selkää pitkin. - --- Jumalan kiitos! Jumalan kiitos, että käännyin takaisin!... - -Sitten hän kysyi edelleen: - --- Mitä sinä sillä hetkellä ajattelit? - --- Minä tahdoin huutaa sinua... En kuitenkaan voinut... mutta... - --- Mutta mitä? - --- Mutta minä ajattelin, että sinä suojelet minua... en tiedä -itsekään, miksi ajattelin niin... - -Nel kiersi taas käsivartensa pojan kaulaan. Stas silitti hänen -tukkaansa. - --- Etkö pelkää enää? - --- En. Mutta tapathan sinä kaikki ilkeät petoeläimet. - --- Tapan. - -Molemmat alkoivat taas katsella petoa. Stas tahtoi sen vuodan -muistoksi ja käski Kalin nylkeä sen. Mutta tämä pyysi heitä jäämään -hänen luokseen, sillä hän pelkäsi, että mahdollisesti toinen wobo -vielä hyökkää hänen päälleen. - -Välikohtaus päättyi siten, että he antoivat hevosen vetää pedon -köydestä perässään leiriin. Stasin ei kuitenkaan onnistunut saada -sen vuotaa, sillä King oli nähtävästi arvannut, että wobo oli -aikonut ryöstää sen valtiattaren, koska se suuttui niin kovasti, -etteivät siinä Stasinkaan kiellot mitään auttaneet. Elefantti tarttui -kärsällään tapettuun eläimeen, paiskasi sen kaksi kertaa ilmaan, -hakkasi sitä puuta vasten ja tallasi sen vihdoin muodottomaksi -möhkäleeksi. - - - - -40 - - -Neljä päivää myöhemmin Stas tahtoi pysähtyä pitemmäksi aikaa -lepäämään eräälle vuorelle, joka muistutti jonkin verran -Linde-vuorta, mutta oli pienempi ja ei yhtä avara. Samana iltana -Saba tappoi tuiman ottelun jälkeen paviaanin, joka leikki leijan -jäännöksillä. Se oli toinen leija, jonka lapset olivat matkalla -nähneet. He tekivät levähtäessään uusia ja päästivät ne ilmaan -vinhan länsituulen puhaltaessa. Stas otaksui, että jos yksikin leija -joutuisi eurooppalaisten tai arabialaisten käsiin, lähetettäisiin -retkikunta heitä pelastamaan. Varmuuden vuoksi hän kirjoitti niihin -tekstin myös arabiaksi. - -Kuljettuaan jonkin matkaa viimeisestä levähdyspaikasta Kali arveli -tuntevansa idästä häämöttävän vuorijonon huiput. Hän ei ollut -kuitenkaan vielä aivan varma, sillä huiput näyttivät erilaisilta -riippuen siitä, miltä kohdalta niitä katsoi. Ratsastettuaan erään -laakson yli he tulivat majalle, jossa asui kaksi neekeriä; toinen -heistä oli sairastunut jouhimadon pistoksesta. Mutta molemmat -neekerit olivat villejä ja yksinkertaisia. He pelkäsivät kovasti -outoja vieraita, sillä he luulivat näitten murhaavan heidät, -eivätkä he vastanneet tulijoiden tiedusteluihin. Savustettu liha -näytti kuitenkin auttavan; tulijat antoivat sitä sairaalle, joka -oli nähnyt kovaa nälkää, sillä hänen toverinsa ei ollut antanut -hänelle syötävää. Vaeltajat saivat nyt sairaalta tietää, että Fumban -maa alkoi heti jyrkkien vuorten takaa ja ulottui suuresta järvestä -etelään. - -Kun Stas kuuli sen, hänestä tuntui kuin suuri kivi olisi pudonnut -hänen rinnaltaan. He olivat siis Wa-hima-maan kynnyksellä. - -Ei ollut helppo sanoa, miten jäljellä oleva matka onnistuisi, mutta -Stas toivoi, ettei se ainakaan tulisi olemaan raskaampi eikä pitempi -kuin matka Niilin rannalta tähän saakka. Hän ei epäillytkään, -etteivät wa-himalaiset ottaisi heitä vieraanvaraisesi vastaan, -yksinpä Kalinkin tähden, ja auttaisi heitä. - --- Tiedätkö, hän sanoi Nelille, -- että me olemme jo ohi puolivälin -matkalla Fashodasta valtameren rannalle. Loppumatkalla voimme tavata -paljonkin villejä neekerejä, mutta ei ainoatakaan dervishiä. - --- Minä pidän neekereistä enemmän, tyttö vastasi. - --- Ainakin niin kauan kun he pitävät sinua Mzimuna. Sanon isälleni -ja setä Rawlisonille, että he tämän jälkeen aina nimittäisivät sinua -Mzimuksi. - -Tytön silmät alkoivat loistaa. - --- Ehkä me saamme nähdä isät jo Mombasassa? - --- Ehkä. Jollei Bassa Narokin rannoilla käytäisi sotaa, olisimme -paljon nopeammin perillä. Että sen Fumban pitikin ruveta sotimaan! - -Hän viittasi Kalin luokseen: - --- Kali, onko sairas neekeri kuullut mitään sodasta? - --- On. Fumban ja samburulaisten välillä raivoaa suuri sota, hyvin -suuri. - --- Kuinka me pääsemme Samburu-maan halki? -- Samburulaiset pakenevat -suurta herraa, Kingiä ja Kalia. - --- Sinuakin? - --- Niin, Kaliakin, sillä Kalilla on pyssy, joka jyrisee ja tappaa. - -Stas harkitsi, miten hänen oli suhtauduttava sotaan. Hän tiesi, että -heidän odottamaton ilmaantumisensa kallistaisi voiton Fumban puolelle. - -Seuraavissa kylissä he saivat tarkempia tietoja sodasta. -Samburulaisten kuningas Mamba oli hyökännyt Wa-hima-maahan ja -anastanut jo suuret määrät karjaa. Kerrottiin, että sota raivosi -suuren järven eteläisellä rannalla, jossa Fumban suuri "boma", eli -zeriba sijaitsi korkealla ja avaralla vuorella. - -Tämä tieto suretti Kalia. Hän pyysi Stasia mahdollisimman pian -kulkemaan vuoriston yli, joka erotti heidät sotanäyttämöstä, ja hän -vakuutti tietävänsä tien, jota pitkin sekä hevoset että King voisivat -kulkea yli vuorijonon. Kali oli nyt seudulla, jonka hän tunsi -lapsuudestaan. - -Mutta vuorten ylittäminen ei ollutkaan helppoa. Jolleivät lahjotut -alkuasukkaat olisi auttaneet heitä olisi heidän täytynyt etsiä toinen -tie Kingille. Mutta paikkakuntalaiset tunsivat rotkot ja solat -paremmin kuin Kali, ja he johtivat karavaanin kahdessa päivässä solan -kautta vuoren toiselle puolelle laaksoon, joka oli Wa-hima-maan -rajalla. - -Stas jäi aamulla tähän asumattomaan laaksoon lepäämään, sillä kulku -vuoren yli oli ollut rasittava. Mutta Kali pyysi saada ajaa hevosella -isänsä luo, joka oli heistä vain päivän matkan päässä. Illan tullen -neekeripoika läksi matkalle. - -Stas ja Nel odottivat häntä koko seuraavan päivän hyvin levottomina. -Kali saapui vihdoin hevonen vaahdossa ja väsyksissä. Hän lankesi heti -polvilleen Stasin eteen ja pyysi häneltä apua ja pelastusta. - --- Suuri herra! sanoi hän. -- Samburulaiset ovat lyöneet Fumban -sotajoukon, surmanneet osan ja karkoittaneet osan matkoihinsa, ja -Fumba on nyt piiritettynä bomassa, joka on Boko-vuorella. Fumballa -ja hänen sotilaillaan ei ole bomassa enää mitään syötävää, ja he -joutuvat surman suuhun, jollei suuri herra tapa Mambaa ja kaikkia -samburulaisia. - -Hän kiersi kätensä Stasin polvien ympäri. Stas rypisti kulmakarvojaan -ja mietti, mitä tekisi. - --- Missä ovat ne Fumban sotilaat, jotka Mamba on karkoittanut? - --- Kali näki heidät: he tulevat tänne. - --- Paljonko heitä on? - -Neekeripoika liikutteli sormiaan ja varpaitaan laskeskellen, -mutta nähtävästi hän ei voinut sanoa tarkkaa lukumäärää siitä -yksinkertaisesta syystä, ettei hän osannut laskea kymmentä -pitemmälle. Sitä suuremmat luvut olivat kaikki "wengi", paljon. - --- Kun he tulevat, asetu heidän johtajakseen ja marssi auttamaan -isääsi, Stas sanoi. - --- He pelkäävät samburulaisia eivätkä lähde Kalin johdolla, mutta -suurta herraa he seuraisivat. - -Stas mietti uudelleen. - --- Ei, hän sanoi sitten, -- minä en voi ottaa bibiä mukaani enkä -liioin jättää häntä tänne. Minä en tee sitä mistään hinnasta. - -Kali nousi, risti kätensä ja huusi: -- Luela! Luela! Luela! - --- Mitä luela merkitsee? Stas kysyi. - --- Se merkitsee wa-himalaisten ja samburulaisten suurta bomaa, -vastasi neekeri. - -Ja Kali alkoi kertoa kummallisista asioista. Fumba ja Mamba oli -käyneet sotaa monesti ennenkin. He hävittivät toistensa peltoja -ja karjaa. Mutta järven eteläisellä rannalla oli Luela-niminen -paikka, jossa kummankin kansan naiset suorittivat kaikessa rauhassa -askareitaan keskellä sodan riehumista. Se oli pyhä paikka. Vain -miehet sotivat keskenään. Voitto tai tappio eivät vaikuttaneet mitään -Luelassa olijoiden kohtaloon. Naiset toivat sinne myös lapsensa. -Sinne koottiin savustettua lihaa, papuja, hirssiä ja maniokkia -hyvinkin kaukaa. Niin kauas kuin kukon laulu kuului Luelasta, ulottui -sen ympäri rauhoitettu alue, jolla ei saanut sotia. Sotilaat saivat -muuten lähestyä Luelaa ympäröivää savimuuria, jonka yli naiset -nostivat heille ruokaa pitkillä bambuseipäillä. Tämä oli vanha tapa, -eikä kumpikaan puoli koskaan rikkonut sitä. Voittajat pitivät aina -silmällä, etteivät voitetut päässeet lähestymään Luelaa. - --- Suuri herra! Kali rukoili syleillen Stasin polvia. -- Suuri herra -vie bibin Luelaan ja ottaa Kingin ja Kalin ja tulikäärmeet ja lyö -pahat samburulaiset. - -Stas uskoi, mitä nuori neekeri kertoi, sillä hän oli ennenkin -kuullut, ettei sota kaikkialla Afrikassa koske naisia lainkaan. Hän -muisti erään nuoren saksalaisen lähetyssaarnaajan kertoneen kerran -Port Saidissa, että korkean Kilimandsharo-vuoren läheisyydessä asuva -sotaisuudestaan kuuluisa Masai-kansakin pitää tätä tapaa pyhänä ja -että taistelevien osapuolien naiset ovat siellä täydessä turvassa; -koskaan naiset eivät olleet joutuneet kärsimään sodassa väkivaltaa. -Stas oli iloinen siitä, että tämä tapa vallitsi myös Bassa Narokin -rannoilla, sillä nyt hän saattoi olla varma siitä, ettei Neliä -uhannut mikään vaara sotilaiden taholta. - -Hän päätti lähteä viivyttelemättä tytön kanssa Luelaan. Tämä oli -hänelle erittäin tärkeää, koska hän ei voisi jatkaa matkaansa ennen -kuin sota olisi päättynyt: hänhän tarvitsi sekä wa-himalaisten että -samburulaisten apua. - -Stas oli tottunut tekemään päätöksensä nopeasti. Nytkin hän oli heti -selvillä oikeasta menettelytavasta: hän vapauttaisi Fumban ja löisi -samburulaiset, mutta ei antaisi wa-himalaisten kostaa verisesti ja -käskisi sitten taistelevia tekemään rauhan keskenään. - --- Kuinka kaukana Luela on täältä? hän kysyi. - --- Puolen päivän matkan päässä. - --- Kuulehan siis: minä vien bibin heti sinne ja ajan sitten Kingillä -vapauttamaan isäsi samburulaisten käsistä. Sinä lähdet kanssani -taistelemaan heitä vastaan. - --- Kali lähtee ja ampuu heitä pyssyllä. - -Neekeri muuttui yhtäkkiä epätoivoisesta iloiseksi, alkoi hyppiä, -nauraa ja kiittää Stasia, ikäänkuin voitto olisi jo saavutettu. Hänen -ilonilmaisunsa keskeytti sotilaitten tulo. Heitä oli noin kolmesataa -virtahevonnahkaisilla kilvillä, heittokeihäillä, jousilla ja pitkillä -veitsillä varustettua miestä. Heidän päänsä oli koristettu sulilla, -paviaaninharjaksilla ja sananjaloilla. - -Kun sotilaat näkivät elefantin, joka totteli ihmistä, valkoiset -ihmiset, Saban ja hevoset, rupesivat he pelkäämään ja ihmettelemään -aivan kuin neekerit kaikissa niissä kylissä, joitten läpi karavaani -oli ajanut. Mutta Kali oli valmistanut heitä siihen, että saivat -nähdä "hyvän Mzimun" ja suuren herran. Sen sijaan että he olisivat -lähteneet pakoon, he jäivät seisomaan pitkään riviin ääneti, -ihmetellen, mulkoillen silmillään ja epäröiden, pitikö polvistua -vai langeta kasvoilleen, mutta varmoina siitä, että jos nuo -yliluonnolliset olennot heitä auttavat, niin samburulaisten voitto -muuttuu äkkiä tappioksi. - -Stas ajoi elefantilla riviä pitkin niinkuin sotapäällikkö, joka -tarkastaa, onko kaikki kunnossa. Sitten hän käski Kalin ottaa heiltä -lupauksen, että he vapauttavat Fumban. - -Kohta kajahti Stasin käsky marssia Luelaa kohti. - -Kali ratsasti edellä muutaman sotilaan seuraamana ilmoittamaan -molempain heimojen naisille, että heitä kohtaa suuri onni saada nähdä -"hyvä Mzimu". Se oli niin yllättävää, että nekin wa-himalaiset, -jotka tunsivat kuninkaan kadonneen pojan, luulivat hänen laskevan -leikkiä ja kummastelivat moista puhetta sitäkin enemmän, kun Fumba -ja hänen alamaisensa paraikaa elivät raskaita hetkiä. Mutta kun -naiset jonkin ajan kuluttua näkivät suuren elefantin ja sen selässä -valkoisen auringonsuojuksen, he riemastuivat ja ottivat hyvän Mzimun -vastaan huutaen ja ulisten niin kauheasti, että Stas luuli sen olevan -vihamielisyyttä, etenkin kun he vääntelivät kasvojaan rumasti kuin -itse paholainen. - -Mutta se oli suuri kunnioituksen ilmaus. Kun Nelin teltta oli -pystytetty Luelan torin laitaan kahden tuuhean puun varjoon, -koristivat wa-hima- ja samburunaiset sen köynnöksillä ja kukkasilla. -Sitten he toivat niin runsaasti ruokaa, että siinä oli koko -kuukaudeksi jumalattaren seurueellekin. Innoissaan he kumarsivat -Meallekin, jonka yllä oli ruusunpunainen puku ja sinisiä helminauhoja -ja jota he Mzimun palvelijattarena pitivät itseään ylhäisempänä. - -Koska pikku Nasibu oli iältään vain lapsi, hänkin sai jäädä Luelaan. -Hän käytti niin ahkerasti hyväkseen Nelille tuotuja lahjoja, että -hänen vatsansa oli pian pyöreä kuin afrikkalainen sotarumpu. - - - - -41 - - -Jonkin aikaa levättyään, auringon ollessa jo laskemaisillaan Stas -lähti yhdessä Kalin kanssa kolmensadan sotilaan etunenässä Luelasta -Fumban bomaa kohti. Hän tahtoi hyökätä yöllä samburulaisten kimppuun, -sillä hän laski, että pimeässä hänen "tulikäärmeensä" vaikuttaisivat -pelottavammin. - -Matkaan Luelasta Boko-vuorelle, missä Fumba oli piiritettynä, -meni levähdyksineen noin yhdeksän tuntia. He saapuivat siis boman -läheisyyteen kolme tuntia puolenyön jälkeen. - -Stas antoi sotilaille käskyn pysähtyä ja pysyä toistaiseksi aivan -hiljaa ja alkoi itse tarkastella tilannetta. - -Boma-vuoren huipulla oli pimeää, mutta samburulaiset olivat -sytyttäneet nuotioita, joitten loimut valaisivat vuoren jyrkkiä -seinämiä ja sen juurella kasvavia suuria puita. Samburulaiset -taisivat jo juhlia voittoa, koska heidän leiristään kuului rumpujen -pärinää ja sotilaitten laulua ja melua. - -Stas lähestyi miehistönsä etunenässä noin parin-kolmensadan askeleen -päähän lähimmästä nuotiosta. Etuvartioita ei näkynyt, Villit eivät -erottaneet Kingiä kuuttomassa yössä. Stas jakeli hiljaa viimeisiä -käskyjä ja antoi Kalille merkin sytyttää yhden raketeista. Punainen -nauha lensi suhisten korkealle kohti pimeätä taivaankantta ja räjähti -siellä sikermäksi punaisia, sinisiä ja keltaisia tähtiä. - -Kaikki äänet vaikenivat, ja seurasi syvä hiljaisuus. - -Kotvasen kuluttua lensi vielä kaksi tulikäärmettä hurjasti vinkuen -ilmaan, mutta tällä kertaa vaakasuoraan aivan samburulaisten leiriä -kohti. Samassa alkoi King karjahdella, ja kolmesataa wa-himalaista -ryntäsi keihäät, nuijat ja veitset ojossa samburulaisten kimppuun. - -Alkoi taistelu, jonka hirveyttä pimeys vain tehosti: kaikki nuotiot -tallattiin sammuksiin hälinässä ja sekasorrossa. Samburulaiset -joutuivat heti alakynteen, sillä he olivat hervottomia tulikäärmeiden -aiheuttamasta pelosta. He eivät voineet käsittää, mitä oli -tapahtunut. He tiesivät vain, että jotkut kauheat olennot olivat -hyökänneet heidän kimppuunsa ja että väistämätön turma oli edessä. -Suurin osa heistä pakeni jo ennen kuin wa-himalaisten keihäät ja -nuijat sattuivat heihin. Mamba sai vaivoin kootuksi ympärilleen -satakunta urhoollista sotilasta, jotka pitivät rohkeasti puoliaan. -Mutta kun he laukauksien leimahtaessa huomasivat jättiläiselefantin -ja sen selässä valkoisen ihmisen ja kun pyssyt yhä paukahtelivat, -niin hekin lannistuivat. - -Kun Fumba vuoreltaan näki ensimmäisten rakettien lentävän ilmaan, -niin hän lysähti maahan ja makasi muutaman minuutin hievahtamatta -kuin kuollut. Mutta hiukan toivuttuaan pahimmasta säikähdyksestään -ja kuultuaan samburulaisten epätoivoiset huudot hänelle selvisi, -että jotkin henget raivosivat vihollisen keskuudessa. Samassa -välähti hänen mielessään ajatus rientää henkien avuksi, sillä jos -hän ei niin tekisi, voisivat ne suuttua häneenkin. Hän kokosi kaikki -bomassa olevat sotilaansa, hiipi ulos salakäytävää pitkin ja sulki -pakenevilta tien. - -Peläten pimeässä mahdollisesti haavoittavansa omia miehiään Kali -lakkasi ampumasta ja siepattuaan Gebrin miekan syöksyi vihollisen -rivejä kohti. - -Samburulaiset saattoivat paeta vuorelta vain yhden ainoan solan -kautta, mutta kun Fumba miehineen oli sulkenut takaa päin tämän -pakotien, ei koko joukosta jäänyt muuta jäljelle kuin ne, jotka -antautuivat vangiksi, vaikka tiesivät, että heitä odotti julma orjuus -tai pikainen kuolema voittajan käden kautta. - -Mamba puolustautui urhoollisesti, kunnes wa-himalaisen nuija murskasi -hänen päänsä. Hänen poikansa, nuori Faru, joutui Fumban vangiksi. - -Stas ei ollut ajanut raivostunutta Kingiä taisteluun, vaan antoi sen -karjua peloittaakseen siten vihollisia yhä enemmän. Hän ei ollut itse -ampunut ainoatakaan samburulaista, sillä hän oli luvannut Nelille -olla tappamatta ketään, ja sitäpaitsi hänestä oli vastenmielistä -surmata ihmisiä, jotka eivät olleet tehneet hänelle ja Nelille -mitään pahaa. Siinä oli kylliksi, että hän oli hankkinut voiton -wa-himalaisille ja vapauttanut piiritetyn Fumban. Kun Kali juoksi -ilmoittamaan, että voitto oli saatu, hän antoi käskyn lopettaa -taistelun, jota vielä hiljentyen jatkui tiheiköissä ja rotkoissa. - -Jonkin ajan kuluttua tuli Kali uudestaan surullisena ja alakuloisena -Stasin luo, löi päähänsä ja huusi valittavalla äänellä: - --- Oo suuri herra! Fumba kufa (tapettu), Fumba kufa! - --- Tapettu? - -Kali kertoi, mitä oli tapahtunut. Kun taistelu oli ohi, tahtoi Fumba -antaa kostoksi kuoliniskun kahdelle samburulaiselle, mutta saikin -toiselta heistä kuolettavan haavan. - -Tieto Fumban surmasta levisi pian. Kalin ympärille kokoontui kohta -paljon väkeä. Vähän myöhemmin tuli paikalle kuusi sotilasta kantaen -keihäillään vanhaa kuningasta, joka oli vielä elossa, vaikka -vaikeasti haavoittuneena. Kuningas tahtoi ennen kuolemaansa nähdä -mahtavan elefantilla ajavan herran, samburulaisten todellisen -voittajan. - -Hänen silmissään kuvastui syvä ihmetys, vaikka hän kärsikin jo -kuolontuskia, ja hänen kalvenneet huulensa kuiskivat hiljaa: - --- Jantsig! Jantsig! - -Pian sen jälkeen hänen päänsä painui alas: hän oli kuollut. - -Kali heittäytyi itkien hänen ylitseen. Toiset sotilaat löivät -päähänsä, toiset huusivat Kalin kuninkaaksi. Useat lankesivat -kasvoilleen nuoren hallitsijansa eteen. Yksikään ääni ei noussut -Kalia vastaan, sillä valta kuului hänelle, ei ainoastaan siitä -syystä, että hän oli Fumban poika, vaan myöskin siksi, että hän oli -voittanut. - -Sillävälin alkoi poppamiehen majasta kuulua pahan Mzimun melua, -samantapaista kuin ensimmäisessä kylässä, jonka läpi karavaani oli -ajanut. Mutta tällä kertaa se ei ollut kohdistettu vieraita vastaan, -vaan se vaati vankeja mestattavaksi Fumban kuoleman tähden. Rummut -alkoivat päristä, sotilaat asettuivat pitkään riviin ja aloittivat -sotatanssin Stasin, Kalin ja kuolleen Fumban ympärillä. Kali nousi, -kääntyi Stasin puoleen ja sanoi: - --- Suuri herra tuo bibin bomaan, Fumban taloon. Kali on nyt -wa-himalaisten kuningas, mutta suuri herra on Kalin kuningas. - -Stas nyökäytti päätään myöntymisen merkiksi, mutta hän jäi sinne -vielä joksikin aikaa, koska sekä hänen että Kingin täytyi saada -levätä. Kaatuneitten samburulaisten ruumiit vietiin sillä välin pois -ja heitettiin syvään kuiluun, jonka yläpuolella alkoi pian lennellä -korppikotkia. - -Neekerit rupesivat valmistelemaan Fumban hautaamista. Kali otti -vallan käsiinsä ainoana elämän ja kuoleman herrana. - --- Tiedätkö, mikä Kali on? kysyi Stas Neliltä palatessaan Luelasta -takaisin. - -Nel katsoi häneen ihmetellen. - --- Hän on sinun palveluspoikasi. - --- Vai palveluspoika! Ei, Kali on wa-himalaisten kuningas. - -Tämä tieto ilahdutti Neliä suuresti. Äkillinen muutos julman Gebrin -orjasta ja Stasin nöyrästä palvelijasta kuninkaaksi oli tytöstä sekä -omituista että huvittavaa. - -Mutta Linden huomio, että neekerit ovat kuin suuria lapsia, jotka -eivät muista, mitä eilen tapahtui, ei tällä kertaa käynytkään -toteen. Heti kun Stas ja Nel olivat saapuneet Boko-vuoren juurelle, -juoksi nuori hallitsija heitä vastaanottamaan ja tervehti heitä -tapansa mukaan nöyrästi ja iloisesti ja toisti uudelleen aikaisemmin -sanomansa sanat: - --- Kali on nyt wa-himalaisten kuningas, mutta suuri herra on Kalin -kuningas. - -Hän osoitti heille jumalallista kunnioitusta ja kumarsi kaiken kansan -nähden etenkin Nelille, sillä hän tiesi, että suuri herra välittää -enemmän pikku bibistä kuin itsestään. - -Kali vei heidät juhlallisesti Fumban asuntoon, joka muistutti suurta, -muutamiin huoneisiin jaettua vajaa. Hän käski naisia, jotka olivat -seuranneet heitä tänne Luelasta ja jotka eivät voineet kyllikseen -ihailla hyvää Mzimua, tuomaan hunajaa ja maitoa ensimmäiseen -huoneeseen. Kun nuori kuningas sai kuulla, että bibi oli matkasta -väsyneenä vaipunut sikeään uneen, hän käski alamaisiaan olemaan aivan -hiljaa. - -Mutta Kali päätti osoittaa heille vielä suurempaa kunnioitusta, ja -kun Stas vähän aikaa levättyään meni ulos Kali astui hänen luokseen, -kumarsi ja sanoi: - --- Huomenna Kali käskee hautaamaan Fumban ja tappamaan Fumban ja -Kalin kunniaksi niin monta vankia kuin molemmilla on sormia käsissä, -mutta suuren herran ja bibin kunniaksi Kali käskee tappamaan Farun, -Mamban pojan, ja "wengi" muita samburulaisia. - -Stas rypisti kulmakarvojaan. Hän iski teräksisen katseen Kalin -silmiin ja sanoi: - --- Minä kiellän sinua sellaisesta. - --- Herra, sanoi nuori neekeri epävarmasti, -- wa-himalaiset tappavat -aina vankinsa. Kun vanha kuningas kuolee, niin tapetaan, kun nuori -kuningas astuu vanhan sijaan, niin tapetaan. Jollei Kali käske -tappamaan, wa-himalaiset luulevat, ettei Kali olekaan kuningas. - -Stas katsoi häneen tuimasti. - --- Mitä! huudahti hän. -- Etkö sinä muista, mitä sinulle opetettiin -Linde-vuorella? Etkö sinä ole kristitty? - --- Kali on kristitty, suuri herra. - --- Kuule siis! Wa-himalaisten aivot ovat mustat, mutta sinulla -pitäisi olla valkoiset aivot. Kun sinä nyt olet heidän kuninkaansa, -niin pitää sinun ruveta opettamaan alamaisillesi, mitä olet minulta -ja bibiltä oppinut. He ovat kuin sakaalit ja hyeenat, mutta tee -sinä heistä ihmisiä. Sano sinä heille, ettei vankeja saa tappaa, -sillä Suuri Henki, jota minä ja bibi rukoilemme, kostaa sille, joka -vuodattaa ihmisen verta. Valkoihoiset eivät tapa vankejaan, mutta -sinä olisit julmempi heitä kohtaan kuin Gebr oli sinulle -- sinä -kristitty! Häpeä, Kali! Sinun pitää muuttaa wa-himalaisten vanhat, -pahat tavat hyviksi, ja Jumala on siunaava sinua siitä hyvästä, eikä -bibi enää sano, että Kali on villi, typerä ja paha neekeri. - -Poppamiehen majasta nouseva melu saattoi hänen äänensä -kuulumattomiin. Stas viittasi kädellään ja jatkoi: - --- Kuule! Se on teidän paha Mzimunne, joka himoitsee vankien verta. -Mutta sinä tiedät, Kali, mitä se merkitsee, eikä se voi sinua -peloittaa. Minä sanon sinulle siis: heitä noidan rumpu keskelle -bomaa, jotta kaikki wa-himalaiset näkisivät ja ymmärtäisivät, -että noidat ovat heitä pahasti pettäneet. Sano myöskin omille -alamaisillesi, niinkuin sanoit M'Ruan alamaisille, että siellä, missä -hyvä Mzimu liikkuu, siellä ei saa vuodattaa ihmisen verta. - -Stasin sanat olivat nähtävästi saaneet nuoren kuninkaan -vakuuttuneeksi, koska hän katsoi häneen rohkeasti ja sanoi: - --- Kali antaa poppamiehille selkään, heittää rummut menemään ja -ilmoittaa wa-himalaisille, että ketään ei saa tappaa siellä, missä -hyvä Mzimu on. Mutta mitä on Kalin tehtävä Farulle ja niille -samburulaisille, jotka ovat Fumban tappaneet? - -Stas oli harkinnut tätä seikkaa ja vastasi heti: - --- Sinun isäsi on kaatunut, ja hänen isänsä on kaatunut, siis -pää päästä. Sinä teet veriliiton nuoren Farun kanssa, niin että -wa-himalaiset ja samburulaiset saavat elää sovinnossa ja viljellä -rauhassa maniokkimaitaan ja metsästää. Kerro Farulle Suuresta -Hengestä, joka on kaikkien valkoisten ja mustien isä, ja Faru on -rakastava sinua kuin veljeään. - --- Kalilla on nyt valkoiset aivot! vastasi nuori neekeri. - -Tähän keskustelu päättyi. - -Vähän ajan kuluttua kuului taas hurjaa huutoa: noidat huusivat, -sillä Kali antoi heille selkään minkä jaksoi. Sotilaat juoksivat -hengästyneinä katsomaan, mitä tapahtui. He saivat nyt omin silmin -nähdä, että paha Mzimu, jota he olivat niin kovasti pelänneet, olikin -ontto, apinannahalla peitetty puunrunko. - -Nuori Faru ei ollut uskoa korviaan kuullessaan, että häntä ei -tapetakaan hyvän Mzimun ja suuren herran kunniaksi, vaan että Kali -tulee syömään palasen Farua ja Faru palasen Kalia. Mutta saatuaan -tietää, ketä Farun oli kiittäminen hengestään, hän asettui kasvot -maahan painettuina Fumban asunnon eteen ja makasi siinä, kunnes Nel -tuli ulos ja käski hänen nousta. Mutta ennenkuin hän nousi, hän -tarttui mustalla kädellään tytön pieneen jalkaan ja pani sen päänsä -päälle merkiksi, että hän koko elämänsä tahtoi olla tytön orja. - -Wa-himalaiset ihmettelivät nuoren kuninkaansa määräyksiä, mutta -kun he pitivät vieraita maailman mahtavimpina noitina, kukaan ei -uskaltanut vastustaa. - -Mutta vanhat eivät olleet tyytyväisiä uusiin tapoihin, ja molemmat -poppamiehet, jotka ymmärsivät hyvien päiviensä iäksi menneen, -vannoivat sielussaan kostavansa kuninkaalle ja vieraille. - -Sillä välin haudattiin Fumba juhlallisesti vuoren juurelle boman -läheisyyteen. Kali pystytti bambusta tehdyn ristin hänen haudalleen, -ja neekerit toivat haudalle astiallisen juomaa ja savustettua lihaa, -jottei yöllä kummittelisi. - - - - -42 - - --- Nel, osaatko tehdä selvää matkastamme Medinet-el-Fajumista saakka? -kysyi Stas. - --- Osaan. - -Tyttö kohautti kulmakarvojaan ja alkoi laskea sormillansa. - --- Heti paikalla. Fajumista Khartumiin -- yksi; Khartumista Fashodaan --- kaksi; Fashodasta siihen paikkaan, missä löysimme Kingin -- kolme; -Linde-vuorelta tälle järvelle -- neljä. Entä koska me lähdemme -viidennelle taipaleelle? - --- Kun sinä olet levännyt tarpeeksi, ja kun minä olen ehtinyt opettaa -niitä sotilaita ampumaan, jotka Kali on luvannut minulle matkalle. - --- Entä matkustammeko kauaksi? - --- Kauas, kauas! Kuka tietää, vaikka siitä tulisi pisin matkamme. - --- Kyllä sinä selviydyt, kuten aina ennenkin! - -Tämä viides matka vaati perinpohjaisia valmisteluja. Heidän täytyi -jälleen lähteä tuntemattomille seuduille, missä monet vaarat -uhkasivat. Stas tahtoi nyt varustautua matkalle entistä varmemmin -ja piti sentähden ampumaharjoituksia opettaen neljääkymmentä nuorta -wa-himalaista, jotka tulisivat muodostamaan kantajoukon ja Nelin -henkikaartin. Enempää pyssymiehiä hän ei voinut opettaa, sillä -Kingin kuormassa oli tuotu kaksikymmentä viisi kivääriä ja hevosten -kuormissa viisitoista. Sitäpaitsi kuuluisi armeijaan sata keihäillä -ja nuijilla aseistettua wa-himalaista ja yhtä monta samburulaista, -jotka Faru oli luvannut antaa matkalle. Kaikkien näitten oli määrä -yhteisin voimin auttaa vieraat halki laajan erämaan, jossa asui -villejä samburuheimoja. - -Stas ei voinut olla jonkinlaisella ylpeydellä ajattelematta, että -hän mahdollisesti saapuu valtameren rannalle parinsadan aseistetun -miehen etunenässä elefantilla ratsastaen, vaikka oli Fashodasta -lähdettyä paennut vain Nelin ja neekeripojan ja -tytön kanssa ja -ilman minkäänlaisia varusteita. Hän kuvitteli mielessään, mitä -englantilaiset sanoisivat sellaisesta, mutta ennen kaikkea, mitä -hänen isänsä ja setä Rawlison sanoisivat. Tällaiset ajatukset -huojensivat hänen vaivojaan. - -Stas harmitteli, kun ei tiennyt, missä hän oikeastaan oli, sillä -hänen kartallaan oli tämä tuntematon osa Afrikkaa vain suuri -valkoinen läiskä. Hänellä ei ollut käsitystäkään, mikä tuo Bassa -Narok-järvi oikein oli, eivätkä asukkaat osanneet sanoa, kuinka -pitkälle se ulottui pohjoiseen. He vastasivat hänen kysymyksiinsä -vain: bali, bali! (kauas), ja siinä kaikki. [Se oli suuri järvi, -jonka tunnettu maantieteilijä-matkailija Teleki sittemmin kartoitti -antaen sille nimen Rudolf-järvi.] - -Samburulaiset kertoivat, että heidän maastaan itään on suuri vedetön -erämaa, jonka halki kukaan ei ollut vielä kulkenut. Stas tunsi -neekerit ja pelkäsi, että vaarojen uhatessa he saattaisivat paeta ja -jättää hänet avuttomaksi. Eniten hän pelkäsi veden puutetta ja kyseli -sentähden jokia. - -Mutta samburulaiset eivät osanneet kertoa hänelle mitään varmaa, eikä -hän itse voinut matkavalmistelujen tähden lähteä tarkastusmatkalle -itään. Hän arveli, ettei yksikään leija ollut voinut lentää Bassa -Narukin läheisyydessä kohoavan vuorijonon yli, ja tästä syystä oli -laitettava uusia leijoja, ja vasta nämä saattoi tuuli lennättää -valtameren rannalle. - -Matkavalmistukset kestivät runsaasti kolme viikkoa. Lähtöpäivän -edellisenä iltana tuli wa-himalaisten nuori kuningas Stasin luo, -kumarsi syvään ja sanoi: - --- Kali lähtee herran ja bibin kanssa veden rantaan, johon valkoisten -ihmisten suuret laivat laskevat. - -Stasin mieli heltyi neekerin kiintymyksestä, mutta hän arveli -menettelevänsä väärin, jos ottaisi Kalin mukaan, koska paluumatka -olisi hänelle niin vaarallinen. - --- Miksi sinä tahdot lähteä kanssamme? kysyi Stas. - --- Kali rakastaa suurta herraa ja bibiä. Stas laski kätensä Kalin -kiharaiselle päälle. - --- Minä tiedän, Kali, että sinä olet kunnon mies, mutta kuka hoitaisi -sinun poissaollessasi kuningaskuntaasi? - --- M'Tana, Kalin äidin veli. - --- Ei, Kali, minä en voi ottaa sinua mukaan. Sinun täytyy jäädä -kotiin tehdäksesi wa-himalaisista kunnon ihmisiä. - --- Kali tulee sitten takaisin. - --- M'Tanalla on monta poikaa, ja kuka tietää, vaikka hänen mielensä -rupeaisi tekemään kuninkaaksi, jonka oikeuden hän sitten luovuttaisi -pojilleen, ja vaikka hän yllyttäisi wa-himalaiset karkoittamaan sinut -pois. - --- M'Tana on hyvä. Hän ei tee sellaista. - --- Mutta jos tekee? - --- Silloin Kali tulee taas takaisin suuren veden rantaan herran ja -bibin luo. - --- Mutta heitä ei ole silloin enää siellä. - --- Kali istuu sitten veden rannalla ja itkee ikävästä. - -Hän pani kätensä päänsä päälle. Hetken kuluttua hän kuiskasi: - --- Kali rakastaa kovasti suurta herraa ja bibiä, oikein kovasti. - -Kaksi suurta kyyneltä kimalsi hänen silmissään. - -Stas ei tiennyt, mitä tehdä. Hän sääli Kalia, mutta hän tiesi, että -nuorta neekeriä paluumatkan vaaroista puhumattakaan uhkasi maanpako, -kenties kuolemakin, jos M'Tana tai noidat yllyttäisivät wa-himalaiset -heitä vastaan. - --- Parempi on, että jäät, hän sanoi, -- ehdottomasti parempi. - -Samassa Nel astui sisään. Hän oli seinämattojen läpi kuullut heidän -keskustelunsa. Kun hän näki kyyneleet Kalin silmissä, hän kuivasi ne -ja kääntyi sitten Stasiin päin. - --- Kali lähtee kanssamme, sanoi tyttö päättävästi. - --- Vai niin! virkkoi Stas siihen hiukan loukkaantuneena. -- Se ei -riipu sinusta. - --- Kali lähtee kanssamme, sanoi tyttö uudelleen. - --- Eipäs lähde. Nel polki jalkaansa. - --- Minä tahdon, että hän lähtee! - -Tyttö alkoi itkeä sydämensä pohjasta. - -Stas katsoi ihmetellen Neliin ymmärtämättä, mitä pikku tytölle oli -tapahtunut. Mutta kun poika näki hänen painavan kämmenillään silmiään -ja aukovan suutaan kuin kärpäsiä sieppova lintu, hän huusi pikaisesti: - --- Kali lähtee kanssamme! Lähtee, lähtee!... Mitä sinä itket? -Kuulitko? Hän lähtee! - -Ja niin hän lähtikin. - -Stas oli hieman häpeissään, kun hänen oli täytynyt antaa periksi -hyvälle Mzimulle, mutta tyttö oli taas kiltti ja kuuliainen kuten -ennenkin. - - - - -43 - - -Seuraavana päivänä aamun valjetessa karavaani läksi matkalle. Nuori -neekeri oli iloinen, pikku tyranni hiljainen ja tottelevainen ja -Stas tarmokas ja toiveikas. Heidän kanssaan läksi matkalle sata -samburulaista ja toista sataa wa-himalaista, joista neljäkymmentä -oli aseistettu remington-kivääreillä. Valkoinen päällikkö oli -kolme viikkoa opettanut heitä ampumaan. Hän tiesi kyllä, että he -vaaran uhatessa nostaisivat suuren metelin ja aikaansaisivat vähän -todellista vahinkoa viholliselle, mutta hän oli tullut huomaamaan, -että meteli taistelussa villien kanssa voi vaikuttaa yhtä paljon -kuin kuulat, ja hän oli hyvillä mielin silmäillessään sotajoukkoaan. -Heillä oli eväinä suuret varastot maniokkijuurta, suuria, lihavia, -valkoisia muurahaisia, jotka oli kuivattu huolellisesti ja jauhettu -jauhoiksi, sekä savustettua lihaa. Karavaanissa oli naisiakin, joilla -oli kaikenlaisia tavaroita Nelille ja antiloopinnahasta tehtyjä -vesisäkkejä. Stas jakeli korkealta valtaistuimeltaan Kingin selästä -määräyksiä -- ehkä enemmän innostuksesta kuin todellisesta tarpeesta --- ja silmäili ylpeästi pientä armeijaansa. - --- Jos minä tahtoisin, hän ajatteli, -- niin voisin päästä kaikkien -Boko-vuoren ympärillä asuvien kansojen kuninkaaksi, kuten Beniowski -Madagaskarilla! - -Karavaani muodosti pitkän jonon. Stas päätti itse ajaa viimeisenä -voidakseen pitää silmällä kaikkia. Kun hän antoi joukkojensa kulkea -ohitseen, hän huomasi ihmeekseen ne kaksi poppamiestä, jotka Kali oli -kepittänyt, kulkemassa muitten mukana kantamukset pään päällä. Hän -pysäytti heidät ja kysyi: - --- Kuka teidät on käskenyt mukaan? - --- Kuningas, molemmat vastasivat nöyrästi. Mutta heidän silmissään -oli niin hurja loiste ja heidän kasvoillaan niin vihamielinen ilme, -että Stasin teki mieli ajaa heidät heti pois karavaanista. Mutta hän -jätti sen tekemättä, koska hän ei tahtonut heikentää Kalin arvovaltaa. - --- Oletko sinä käskenyt poppamiesten lähteä mukaan? hän kysyi heti -Kalin nähdessään. - --- Kali on käskenyt, koska Kali on viisas. - --- Miksi et ollut niin viisas, että olisit käskenyt heidän jäädä -kotiin? - --- Jos M'Kunje ja M'Tua olisivat saaneet jäädä kotiin, he olisivat -yllyttäneet wa-himalaiset tappamaan Kalin, kun Kali tulee takaisin. -Mutta kun he nyt ovat mukana, Kali voi pitää heitä silmällä. - --- Ehkäpä olet oikeassa, Stas myöntyi hetken asiaa ajateltuaan, -- -mutta muista pitää heitä yötä päivää silmällä, sillä heidän katseensa -uhkuvat kostonhalua. - --- Kalilla on pyssy, vastasi neekeri. - -Karavaani jatkoi matkaa. Stas järjesti sen sittemmin niin, että -aseistetut miehet, jotka olivat luotettavimpia ja jotka hän oli itse -valinnut, kulkivat viimeisinä. Ampumaharjoituksissa nämä olivat -tottuneet uuteen päällikköönsä ja pitivät itseään muita parempina, -koska olivat lähempänä päällikköä. Nyt oli helppo pitää karavaania -silmällä ja pidättää se, joka yritti paeta. Oli näet hyvin luultavaa, -että moni koettaisi pötkiä pakoon, kun vaarat ja vastukset alkoivat. - -Alkumatka sujui hyvin. Pitkänä käärmeenä luikersi karavaani -dshunglan halki. Stas tiesi, etteivät he voineet kulkea suoraa -päätä itää kohti, sillä hän muisti, että Mombasa oli muutaman -asteen päiväntasaajasta etelään, siis koko joukon etelämpänä kuin -se tuntematon järvi, jonka rannalta he olivat matkalle lähteneet. -Hänellä oli useampia Linden jälkeen jättämiä kompasseja eikä hän siis -pelännyt eksyvänsä. - -Ensimmäinen yöleiri tehtiin metsäiselle ylängölle. Pimeän tullen -neekerit sytyttivät tulia ja paistoivat lihaa. Sen lisäksi he söivät -eräänlaista taikinaa ja maniokkia. Kun he olivat tyydyttäneet -nälkänsä ja janonsa, he alkoivat kertoilla toisilleen, minne "Bwana -Kubwa" heidät vie ja mitä hän heille perillä antaa. Toiset lauloivat, -toiset lörpöttelivät niin äänekkäästi, että Stasin täytyi käskeä -heitä olemaan hiljaa, jotta Nel voisi nukkua. Yö oli kylmä, mutta -auringon noustua ilma lämpeni. - -Varhain aamulla matkustajat näkivät omituisen näyn. He lähestyivät -pientä järveä tai pikemmin suurta lampea, jonka sadevesi oli -muodostanut laaksoon. - --- Katso, Nel, huusi Stas katsoen kaukoputkella, -- tuolla menee -norsuja veteen. Ne ovat omituisia, paljon pienempiä kuin King, eikä -niillä näy olevan elefantin suuria torahampaita. - -Ne painuivat yhä syvemmälle veteen, kunnes selkä vain näkyi kapeana -luodonharjana. Sitten ne painuivat aivan näkymättömiin. Mutta veden -pinnalla liikkui ikäänkuin punaisia kukkasia. - --- Ne seisovat pohjassa. Nuo kukan näköiset ovat niiden kärsien -päitä, Stas totesi heidän saavuttuaan lammen rannalle. - --- Kali, oletko sinä ennen nähnyt tuommoisia? - --- Ne ovat vesielefantteja, vastasi nuori neekeri rauhallisesti. - --- Elävätkö ne sitten vedessä? - --- Yöllä ne nousevat dshunglaan syömään, mutta päivällä ne ovat -vedessä kuten virtahevoset. - -Stasin teki mieli asettua lammen rannalle saadakseen auringon -laskettua tutkia niitä tarkemmin, kun ne nousivat vedestä. Mutta kun -silloin olisi jo niin pimeä, ettei niistä saisi oikeata käsitystä, -hän antoi käskyn jatkaa matkaa. - - - - -44 - - -Kymmenen päivän kuluttua karavaani oli päässyt vuoriseudun yli ja -tuli toiseen maahan, joka oli enimmäkseen tasaista. Kasvisto oli -muuttunut kokonaan. Suuria puita ei näkynyt, mutta siellä täällä -kohosi punarunkoinen akaasia tai kynttilänjalkaa muistuttava -euforbia. Ruoho oli keltaista kuin tuleentunut vilja ja antoi kaiketi -runsaasti ravintoa, koska villejä eläinlaumoja näkyi tuon tuostakin. -Aukeilla paikoilla kuumuus oli rasittava. Taivas oli pilvetön, päivät -helteisiä, ja yöt tarjosivat vain vähäsen virkistystä. - -Matka kävi päivä päivältä rasittavammaksi. Niissä kylissä, joihin -karavaani matkalla osui, villi väestö otti sen vastaan pelokkaasti ja -tylysti. Jollei mukana olisi ollut niin paljon aseistettuja miehiä, -Kingiä ja Sabaa, olisivat matkustajat voineet joutua vaaraan. - -Stas sai Kalin välityksellä tietää, ettei seuraavalla taipaleella -ollut kyliä eikä vettä. Tämä peloitti neekereitä, ja he yrittivät -paeta. Ensimmäisinä näyttivät M'Kunje ja M'Tua huonoa esimerkkiä. -Mutta heidät saatiin ratsuilla kiinni, ja Kali opetti heitä -bambukepillä ymmärtämään, kuinka tuomittava sellainen teko oli. -Stas kokosi kaiken miehistönsä yhteen ja piti heille puheen, jonka -Kali tulkitsi neekereille. Karavaanin päällikkö selitti, että se, -joka pakenee, joutuu varmasti kuoleman omaksi, sillä olihan öisin -kuultu leijonain ja muitten petoeläinten karjuvan ympäristössä. Hän -huomautti myös, että koska näillä seuduilla on antilooppeja, niin -täytyy jossain olla vettäkin, ja kun kerran saavuttaisiin seudulle, -missä ei ollut lainkaan vettä, otettaisiin sitä nahkasäkkeihin mukaan -parin kolmen päivän varalle. Neekerit uskoivat hänen sanoihinsa. - -Mutta seuraavana yönä pakeni viisi samburulaista ja kaksi -wa-himalaista, ja sitten joka yö aina muutamia. M'Kunje ja M'Tua -eivät koettaneet enää onneaan, sillä Kali sidotti heidät yöksi. - -Seutu tuli yhä kuivemmaksi, ja aurinko poltti armottomasti dshunglaa. -Ei näkynyt enää edes akaasioita. Hevoset löysivät kyllä jotakin -syötävää, mutta King-parka alkoi nähdä nälkää. Kun se löysi jonkun -kasvin, se söi sen kokonaan. Vettä oli vielä löydetty joka päivä, -mutta se oli huonoa ja piti juoksuttaa kankaan läpi, tai sitten se -oli liian suolaista juomavedeksi. - -Stas ymmärsi, ettei tämä viimeinen matka tulisi olemaan muita -helpompi, ja alkoi olla huolissaan Nelistä. Tytön kasvot olivatkin -jo kalvenneet sen sijaan, että olisivat ruskettuneet; silmät olivat -himmenneet. Kuivalla tasangolla ei tarvinnut pelätä kuumetta, kun ei -ollut vaarallisia hyönteisiä, mutta kuumuus uuvutti Nelin voimia. - -Päivä meni, toinen tuli. Aurinko imi yhä armottomammin kaiken -kosteuden ja elämän maasta. Vielä kerran matkustajat saivat vettä. -He näkivät jo kaukaa jonon puita, jotka kasvoivat pitkin pienen -joen rantoja. Neekerit juoksivat kilvan sen rantaan, heittäytyivät -suulleen maahan, joivat ahnaasti ja kauan eivätkä herjenneet ennen -kuin krokotiili syöksyi yhden käteen kiinni. Se ei hellittänyt, -vaikka neekerit väänsivät sen leukoja keihäillä ja veitsillä. Mutta -King teki selvän; se astui jalallaan krokotiilin päälle ja ruhjoi -sen kuoliaaksi. Sitten tehtiin joen rantaan aitaus, jotta Nel saisi -rauhassa kylpeä. Se virkistikin, ja runsas lepo toi uusia voimia. - -Koko karavaanin iloksi Stas oli päättänyt viipyä kaksi päivää joen -rannalla. Kun neekerit olivat levänneet ja syöneet, he menivät -katsomaan, olisiko palmuissa taateleja. Palatessaan he toivat pari -Stasin leijaa, joissa yhdessä oli numero 7, mikä todisti, että se oli -lähetetty Linde-vuorelta. Tämä ilahdutti ja rohkaisi Stasia. - --- Enpä olisi luullut niitten lentävän näin kauaksi, hän sanoi. -- -Nyt on varmaa, että ne leijat, jotka me laskimme viimeksi, ovat -voineet lentää valtameren rannalle asti. - -Kolmantena päivänä karavaani lähti taas liikkeelle, tällä kertaa -vesisäkeillä varustettuna. Kun tuli ilta, he olivat taaskin -taittaneet pitkän, aution taipaleen. Maa oli niin kuiva, että siinä -kasvoi vain okaisia kasveja, joita eläimet eivät voineet syödä, tai -niin kuivaa ruohoa, että se mureni kun siihen kosketti. - -Koko seuraavan päivän virtasi taivaasta ikäänkuin tulta. Ilma kuivui -kuin Libyan erämaassa. Taivaalla ei näkynyt ainoatakaan pilveä. -Maa oli niin tulvillaan valoa, että se näytti valkoiselta. Ei edes -hyönteisten surina häirinnyt kuolon hiljaisuutta. - -Hiki valui virtanaan ihmisistä. Toisinaan he pinosivat -matkatavaroista korkeita kasoja päästäkseen niitten varjoon. Stas -antoi käskyn säästää vettä, mutta neekerit ovat kuin lapsia, jotka -eivät huolehdi huomisesta. Vihdoin oli vesisäkkien viereen pantava -vartija ja jaettava kullekin vettä annoksittain. Kali toimitti jaon -tunnollisesti, mutta se vei paljon aikaa ja hidasti matkaa. - -Seuraava yöleiri pidettiin alastomalla tasangolla. Zeribaa ei voitu -tehdä, kun siihen ei ollut aineita. King ja Saba vartioivat leiriä. -Mutta King, joka sai vain kymmenennen osan siitä vesimäärästä, -minkä se olisi tarvinnut, mörähteli koko yön, ja Saba katsoi kieli -pitkällä rukoilevasti Stasiin ja Neliin ikään kuin rukoillen vettä. -Tyttö olisi tahtonutkin antaa sille vettä Linden matkapullosta, joka -riippui Stasin olkapäältä, mutta poika oli päättänyt säästää sen -hädän varalle ja pikku tytölle eikä antanut. - -Neljännen päivän iltana oli jäljellä vain viisi pientä säkillistä -vettä, josta olisi riittänyt puoli pientä lasillista kullekin. Mutta -koska yö on aina kylmempi päivää ja koska miehet olivat aamulla -saaneet juoda jonkin verran, niin Stas käski säästää veden seuraavaan -päivään. Neekerit napisivat sellaista vastaan, mutta pelkäsivät häntä -vielä siksi paljon, etteivät uskaltaneet ryöstää vesisäkkejä, etenkin -kun niitä vartioi kaksi pyssyllä aseistettua miestä. Mustat koettivat -sammuttaa janoaan pureskelemalla ruohon juuria, mutta nekin olivat -aivan kuivia. - -Vaikkei uni sammuttanutkaan janoa, niin se saattoi sen kuitenkin -joksikin aikaa unohduksiin, ja kun tuli yö, vaipui väsynyt karavaani -heti sikeään uneen. Stas oli niin huolissaan, ettei voinut, niin -väsynyt kuin olikin, nukkua levollisesti eikä kauan. - -Muutaman tunnin kuluttua hän heräsi ja rupesi ajattelemaan, mistä -voisi saada vettä Nelille ja karavaanille. Asema oli vaikea, jopa -kauhistuttava, mutta sankarillinen poika ei antautunut epätoivoon. -Hän muisteli mielessään koko matkaa Medinet-el-Fajumista aina tähän -paikkaan saakka. -- Me olemme kokeneet ja kärsineet niin paljon, hän -ajatteli, -- niin monta kertaa on näyttänyt siltä kuin kaikki olisi -hukassa eikä pelastusta missään, ja kuitenkin on Jumala auttanut -minua tähän saakka. Emmehän toki jää tälle viimeiselle matkalle, -koska kerran olemme niin monet vaarat välttäneet ja monet vastukset -voittaneet. Vielä on vähäsen vettä jäljellä, eikä tämä seutu ole -mikään Sahara. - -Hänen toivoaan ylläpiti se, että hän oli päivällä kaukoputkella -nähnyt kaakossa päin vuorentapaisten ääriviivain häämöttävän -heikosti. Ne olivat ehkä satojen kilometrien päässä, mutta jos he -selviytyisivät sinne saakka, he pelastuisivat -- korkeilla vuorilla -oli melkein aina vettä. - -Elefantin raskas hengitys keskeytti tuon tuostakin hänen ajatuksensa -juoksun. Mutta vähän ajan kuluttua hän oli kuulevinaan voihkimista -leirin toiselta puolelta, sieltä päin, missä vesisäkit olivat. Kun -voihkiminen uusiintui, Stas meni katsomaan, mikä siellä oikein -oli. Yö oli siksi valoisa, että hän näki jo matkan päässä kahden -mustan ihmisen makaavan vierekkäin ja kaksi pyssynpiippua hohtavan -kuutamossa. - --- Neekerit ovat aina neekereitä! hän ajatteli. -- Noiden oli määrä -vartioida vettä, mikä on nyt meille kaikkea muuta kalliimpaa, mutta -siinä he nyt nukkuvat kuin omissa majoissaan. Huomenna saa Kalin -bambukeppi taas työtä. - -Näin ajatellen hän lähestyi heitä ja kosketti jalallaan toista maassa -makaavaa vartijaa, mutta peräytyi samassa kauhistuen. - -Nukkuvalta näyttävä neekeri makasikin veitsi kurkussa, ja toisen -kaula oli silvottu melkein poikki. - -Kaksi vesisäkkiä oli kadonnut, kolme muuta oli puhkottu ja jätetty -ruohokasalle, jolla säkit oli yöksi peitetty. - -Stas tunsi hiustensa nousevan pystyyn. - -Hänen huudostaan juoksi Kali ensimmäisenä paikalle, tämän jälkeen -kaksi vartijaa, joitten oli määrä vähän ajan kuluttua astua -murhattujen sijaan, ja sitten kokoontuivat kaikki wa-himalaiset ja -samburulaiset huutaen murhapaikalle. - -Syntyi sekasorto. Miehistö välitti vähemmän murhasta kuin menetetystä -vedestä, jonka maa oli jo niellyt. Muutamat neekerit heittäytyivät -maahan ja rupesivat sormillaan kaivamaan sitä imeäkseen siitä edes -viimeisen kosteuden. Toiset huusivat, että paha henki oli murhannut -miehet ja särkenyt säkit. - -Mutta Stas ja Kali tiesivät mitä tapahtumasta ajatella, sillä -M'Kunje ja M'Tua olivat kadonneet. Puhkotut säkit todistivat, -että kysymyksessä oli kosto ja kuolemantuomio koko karavaanille. -Poppamiehet olivat täten kostaneet nuorelle kuninkaalle sen, että -tämä oli paljastanut heidän petoksensa. - -Kali oli muitten huolten tähden unohtanut sitoa heidät yöksi kiinni, -kuten hän oli tehnyt joka ilta sen jälkeen kun he olivat yrittäneet -karata. Vartijat olivat kaikesta päättäen nukkuneet, joten roistojen -oli helpompi tehdä rikoksensa ja paeta. - -Kului vähän aikaa ennen kuin hämminki asettui, Mutta rikoksentekijät -eivät voineet olla kaukana, sillä maa oli puhkottujen säkkien alla -kostea ja murhattujen veri oli hyytymättä. - -Kali nousi hevosen selkään ja ajoi parin muun pyssymiehen saattamana -luoteeseen. Stas olisi mielellään lähtenyt mukaan, mutta hän ei -uskaltanut jättää Neliä yksin kiihtyneitten neekerien luo. Hän käski -Kalin ottaa Saban mukaansa. - -Neekerit kiihtyvät helposti turhistakin asioista, mutta kun heitä -kohtaa onnettomuus ja etenkin kun kuoleman armoton käsi liikkuu -heidän päällään, niin he alistuvat tahdottomasti. Niinpä nytkin. -Kun ensimmäinen kiihtymys oli ohi, he kävivät pitkälleen maahan -odottamaan kuolemaa. Oli turhaa pelätä heidän nousevan kapinaan; -pikemmin he saattoivat huomenna nousta ja jatkaa matkaa. Tämä herätti -Stasissa myötätuntoa. - -Kali palasi ennen päivän tuloa, laski kaksi rikkinäistä nahkasäkkiä, -joissa ei ollut pisaraakaan vettä, Stasin eteen ja sanoi: - --- Bwana Kubwa! Madi apana! (Ei ole vettä!) - --- Entä M'Kunje ja M'Tua! kysyi Stas. - -Kali kertoi, että hän oli löytänyt molemmat murhamiehet melko kaukana -leiristä makaamassa raadeltuina lähekkäin. Kali arveli, että joku -petoeläin, joka oli vainunnut vettä, oli tappanut molemmat, repinyt -säkit ja juonut veden. - --- Jumala on heitä rangaissut, Stas sanoi, -- ja wa-himalaiset saavat -nähdä, ettei paha Mzimu voi pelastaa ketään. - --- Jumala on heitä rangaissut, toisti Kali. -- Mutta meillä ei ole -nyt yhtään vettä. - --- Kaukana idässäpäin on vuoria. Siellä on varmasti vettä. - --- Kali on myös nähnyt ne, mutta sinne on monen päivän matka. - -Seurasi hiljaisuus. - --- Herra, alkoi Kali sitten. -- Sano hyvälle Mzimulle, että hän -rukoilee Suurelta Hengeltä sadetta tai joen. - -Stas ei vastannut, vaan poistui. Teltan edessä hän näki Nelin, jonka -neekerien huudot olivat herättäneet. - --- Mitä on tapahtunut? kysyi tyttö juosten Stasin luo. - -Stas laski kätensä Nelin pään päälle ja sanoi vakavasti: - --- Nel, rukoile Jumalalta vettä, muuten me kaikki kuolemme. - -Tyttö kohotti kalpeat kasvonsa taivasta kohti, katsoi hopeiseen -kuuhun ja alkoi rukoilla apua Häneltä, joka johtaa tähtien retkiä -taivaalla ja tyynnyttää maan päällä raivoavat myrskyt. - - - - -45 - - -Unettoman, rauhattoman yön jälkeen aurinko nousi yhtäkkiä -taivaanrannan takaa, kuten tropiikissa aina, ja tuli kirkas päivä. -Ruohossa ei ollut kastehelmeä eikä taivaalla pilveä. Stas käski -miehistön kokoontua ja puhui heille lyhyesti. Hän selitti heille, -että oli mahdotonta palata takaisin joelle, jonne oli viiden päivän -ja viiden yön matka. Sitävastoin voi päinvastaisella suunnalla olla -lähempänä joku lähde tai puro, sillä eilen oli nähty muutamien -eläinten kulkevan sinne päin. Joka ei ole typerä ja arka kuin jänis, -se tahtoo mieluummin janoakin kärsien kulkea eteenpäin kuin jäädä -tähän haukkojen ja hyeenojen syötäväksi. - -Stas osoitti haukkoja, joita pahaenteisesti lenteli paraikaa -karavaanin yläpuolella. - -Wa-himalaiset nousivat Kalin käskystä, mutta samburulaiset, joitten -kuningas ei ollut mukana, eivät tahtoneet jatkaa matkaa, vaan -mutisivat: "Miksi lähteä kuolemaa kohti, kun se itse tulee luoksemme?" - -Karavaani läksi puolta pienempänä liikkeelle. Kahdenkymmenenneljän -tunnin kuluessa miehistö ei ollut saanut suuhunsa pisaraakaan -vettä. Kylmemmilläkin seuduilla olisi ollut tuskallista tehdä työtä -sellaisessa kuumuudessa, saatikka sitten tällaisessa pätsissä. -Saattoi jo edeltä käsin nähdä, että suurin osa miehistä tulisi -kaatumaan matkalla nääntymyksestä tai auringonpistoksesta. - -Stas suojeli Neliä polttavalta auringolta niin hyvin kuin taisi. -Viimeisestä tilkasta vettä, mikä vielä oli jäljellä kumisessa -pullossa, hän teki väkevää teetä ja antoi sitä tytölle kylmänä, -ilman sokeria, jotta se sammuttaisi janon paremmin. Nel rukoili -Stasiakin juomaan. Poika nosti pullon huulilleen, ja heti kun -huulet hiukan kostuivat, hän tunsi rinnassaan ja vatsassaan tulisen -janon polttoa. Hän pelkäsi kuolevansa, jollei sammuta sitä polttoa. -Silmissä leimahti punaisia kipinöitä ja leukaluissa tuntui siltä, -kuin tuhannet neulat olisivat pistäneet. Hänen kätensä vapisi niin -kovasti, että hän oli pudottaa viimeiset pisarat maahan. Mutta hän -kaatoi kielelleen vain pari kolme pisaraa ja kätki loput Nelin -varalle. - -Kului päivä, tuskainen ja työläs. Yö oli tavallista kylmempi. Mutta -seuraavana aamuna oli kauhean kuuma. Ei tuulen hengähdystäkään. -Aurinko valoi kuin paha henki polttavaa tulta maahan. Taivaanranta -oli kirkas. Euforbioita ei näkynyt; vain mustunut ruoho ja -pensaat peittivät tasangon. Jostakin hyvin kaukaa kuului heikkoja -jyrähdyksiä, mutta taivaan ollessa kirkas se ei ennustanut rajuilmaa, -vaan poutaa. - -Keskipäivällä, kun helle oli kuumin, täytyi pysähtyä levähtämään. -Karavaani asettui ruohikkoon syvässä hiljaisuudessa. Kävi selville, -että yksi hevonen ja useampia pyssymiehiä oli jäänyt matkalle. -Kenenkään ei tehnyt mieli syödä. Väki näytti silmät painuksissa -kurjalta, Nel hengitti kuin lintu. Stas ojensi hänelle matkapullon -sanoen: "Olen juonut, olen juonut!" ja pakeni leirin toiseen päähän -peläten, että hän ottaisi pullon tytöltä tai että tyttö tahtoisi -jakaa veden hänen kanssaan. Se oli ehkä hänen sankarillisin tekonsa -koko matkalla. - -Stas kärsi itse kauheasti. Hänen silmissään paloi punaisia täpliä, ja -leukapieliä kouristi niin kovasti, että hän tuskin saattoi avata tai -sulkea suutaan. Kurkku oli kuiva, kieli kuin puuta. Ja kaikki tämä -oli vasta kärsimyksen alkua. - -Kello kolmen tienoissa Stas järjesti taas karavaanin ja läksi kaakkoa -kohtia. Seitsemänkymmentä miestä oli enää jäljellä, ja niistäkin -heittäytyi tuon tuostakin joku maahan eikä enää noussut. - -Helle oli hieman helpottanut, mutta kuumuus väreili vielä ilmassa. -King, joka oli tottunut Afrikan kuivaan dshunglaan, kärsi vähemmän -kuin muut eläimet, mutta se alkoi muuttua ärtyiseksi. Sen pienissä -silmissä loisti omituinen tuli. Kalin silmät olivat veristyneet, -kaulasuonet turvonneet ja huulet halkeilleet. - -Kello viiden tienoissa Kali meni Stasin luo ja sai vaivoin sanotuksi: - --- Suuri herra, Kali ei jaksa pitemmälle: Otetaan jo ilta. - --- Otetaan, vastasi Stas tuskallisesti. -- Pysähtykäämme. Ehkä yö tuo -lievitystä. - --- Yö tuo kuoleman, Kali tuskaili. - -Miehet heittivät kantamuksensa, mutta he eivät tällä kertaa käyneet -heti pitkälleen maahan. Heissä oli kuumetta; verisuonet ohimoilla, -käsissä ja jaloissa tykyttivät halkeamaisillaan. Kurkussa ja vatsassa -poltti. Useat horjuivat rauhattomina kuivien pensaitten välissä, kuin -he olisivat etsineet jotakin, kunnes voimattomina kaatuivat maahan. - -Kali makasi Stasin ja Nelin vieressä ja toisteli rukoilevasti -hengityksen lomassa: - --- Bwana Kubwa, vettä! - -Stas tuijotti häneen lasimaisin katsein ja vaikeni. - --- Bwana Kubwa, vettä! - -Silloin Mea, joka jostakin tuntemattomasta syystä kärsi vähemmän -janosta, tuli Kalin viereen, istuutui maahan, kiersi kätensä hänen -ympärilleen ja sanoi hiljaa laulavalla äänellään: - --- Mea tahtoo kuolla yhdessä Kalin kanssa... - - * * * * * - -Aurinko laski. Yö peitti seudun. Taivas oli tummansininen. Etelän -risti ja tuhannet muut tähdet tuikkivat taivaalta. Kuu nousi ja -valaisi maan; lännestä päin hohti linnunrata kalpeasti. Maailma oli -vaipunut hiljaisuuteen; uni valtasi maan. Tässä luonnon syvässä -hiljaisuudessa ja rauhassa makasi ihmisiä tuskasta väristen ja -odottaen kuolemaa. Kuu valaisi elefantin suuren, mustan hahmon, -Stasin ja Nelin valkoiset puvut, neekerien mustat ruumiit ja Saban. -joka istui lasten edessä hiljaa vikisten. - -Viimeiset heikot ajatukset liikkuivat Stasin mielessä. Hän tunsi, -ettei hän voinut enää keksiä keinoa, joka pelastaisi heidät. Hän -tunsi, että kaikki ponnistukset ja kärsimykset, kaikki rohkeutta -ja lujaa tahtoa kysyvät työt olivat hyödyttömiä. Hän ei voinutkaan -viedä pikku Neliä valtameren rannalle, ei saanutkaan jättää -tyttöä tämän isän käsiin eikä kiertää käsiään oman isänsä kaulaan -eikä kuulla isältään, että oli menetellyt kuin urhoollinen poika -ja kelpo puolalainen! Kaikki oli lopussa! Jonkin ajan kuluttua -aurinko valaisisi heidän kuolleet ruumiinsa ja paahtaisi ne sitten -muumioiksi, jollaisina he saisivat nukkua ikuista unta. - -Stasin ajatukset sekaantuivat kuumeen ja tuskan pyörteisiin. Hän -alkoi nähdä kuolemannäkyjä ja kuulla ääniä. Hän kuuli selvästi, -kuinka sudanilaiset ja beduiinit huusivat "Jalla! Jalla!" kannustaen -kameleja juoksuun. Hän näki Idryksen ja Gebrin. Mahdi hymyili hänelle -kysyen: "Tahdotko juoda totuuden lähteestä?"... Sitten leijona katsoi -häneen kalliolta ja Linde antoi hänelle kiniiniä sanoen: "Riennä, -riennä, muuten tyttönen kuolee!" Vihdoin hän näki vain kalpeat, -rakkaat kasvot ja kaksi pientä kätöstä, jotka olivat ojennetut häntä -kohti. - -Samassa hän nytkähti ja tuli tajuihinsa, sillä aivan hänen korvansa -juuressa kuului Nelin valittava kuiskaus: - --- Stas, vettä! - -Tyttö odotti, kuten Kali ennen, vain häneltä pelastusta. - -Mutta Stas oli kaksitoista tuntia sitten antanut Nelille viimeisen -pisaran vettä. Hän huudahti tuskasta, epätoivosta ja katkeruudesta -väräjävällä äänellä: - --- Oi Nel, olen ollut vain juovinani! Kolmeen päivään en ole saanut -pisaraakaan. - -Hän tarttui kaksin käsin päähänsä ja juoksi pois, jottei näkisi -tytön tuskaa. Hän juoksi pensaistoon eteensä katsomatta ja kaatui -voimattomana maahan. Hän oli aseeton. Leopardi, leijona, jopa suuri -hyeena olisi saanut hänestä helpon saaliin. Mutta Saba oli seurannut -poikaa ja alkoi ulvoa, ikäänkuin se olisi tahtonut kutsua jotakuta -auttamaan Stasia. - -Stas makasi pitkän aikaa kuin kuollut. Vasta idän viileä tuulenhenki -virvoitti häntä hiukan. Stas kömpi istumaan ja koetti nousta -mennäkseen Nelin luo. - -Viileä tuuli hengähti vielä kerran. Saba herkesi ulvomasta, kääntyi -itään päin ja alkoi vainuta. Yhtäkkiä se haukahti pari kertaa -matalalla, syvällä äänellä ja juoksi pois. Jonkin aikaa siitä ei -kuulunut mitään, mutta sitten alkoi taas hyvin kaukaa kuulua sen -haukahduksia. - -Stas nousi seisomaan ja hoiperteli kankeilla jaloillaan. Tuskastaan -huolimatta hän oli huomannut, että koira oli käyttäytynyt omituisesti. - -Vähän ajan kuluttua Saba palasi Stasin luo. Se oli kovin rauhaton, -katsoi poikaa silmiin, juoksi hänen ympärillään, vainusi, tarttui -vihdoin pojan nutun liepeeseen ja alkoi vetää leiristä poispäin. - -Stas toipui kokonaan. - --- Mitä se nyt? ajatteli hän. -- Koira on joko menettänyt järkensä -janosta tai löytänyt vettä. Mutta jälkimmäisessä tapauksessa sen -kuono olisi märkä. Ei siellä liene antilooppiakaan, koska sen ei -tehnyt mieli illalla syödä... Mikähän siellä on?... - -Yhtäkkiä hänen sydämensä alkoi lyödä kovemmin... - --- Ehkä on tuuli tuonut sen sieraimiin ihmishajua... Ehkä on siellä -neekerikylä?... - -Toivon kipinä antoi hänelle voimia. Hän juoksi leiriin, vaikka koira -koetti häntä estää; se olisi tahtonut viedä hänet päinvastaiseen -suuntaan. - -Leirissä hänen silmänsä erotti Nelin valkoisen puvun ja hän kuuli -tytön heikon äänen, kompastui maassa makaavaan Kaliin, mutta ei -välittänyt siitä sen enempää. Hän riensi rakettilaatikon luo, avasi -sen, otti raketin, sitoi sen bambukeppiin, pisti kepin maahan pystyyn -ja sytytti raketin. - -Samassa lensi punainen käärme vinkuen ja suhisten ilmaan. Stas katsoi -etäisyyteen. Hänen sydämensä löi kuuluvasti. - -Kului minuutti, kaksi kolme, neljä -- ei mitään! Pojan kädet -retkahtivat rennosti riippumaan, pää painui alas, ja sanomaton suru -kouristi hänen rintaansa. - --- Turhaan! Turhaan! kuiskasi hän. -- Minä menen istumaan Nelin -viereen, niin kuolemme yhdessä... - -Kaukana, hyvin kaukana hopeahohteisessa yössä kohosi yhtäkkiä tulinen -rihma ilmaan ja hajosi kultaisiksi tähdiksi, jotka putosivat hitaasti -kuin kyyneleet maahan. - --- Pelastus! huusi Stas. - -Ihmiset, jotka äsken makasivat puolikuolleina tasangolla, riensivät -nyt nopeasti yli ruohikon, halki kuivien pensaitten. Ensimmäistä -rakettia seurasi siellä kaukana toinen, kolmas. Kuului jo laukauksia. -Stas komensi miehensä ampumaan, ja kaukaa kuului yhä selvemmin -vastalaukauksia. Stas ja Nel riensivät ratsain tasangon yli -pelastusta kohti. Saba juoksi sivulla, King tömisti takana. - -Leirit olivat monen kilometrin päässä toisistaan, mutta kun -molemmilta puolilta kiirehdittiin yhtaikaa toinen toistaan päin, -välimatka lyheni nopeasti. Ei kestänyt kovinkaan kauan, kun saattoi -jo, ei ainoastaan kuulla, vaan vieläpä nähdä laukaukset. Jo lensi -raketti muutaman sadan askelen päästä ilmaan. Sitten näkyi muita -valoja, ja hetken kuluttua Stas seisoi neekeririvin edessä loimuavien -tulisoihtujen valossa. - -Stas tunsi heidät ensi silmäykseltä. He olivat kapteeni Glen ja -tohtori Clary. - - - - -46 - - -Kapteeni Glenin ja tohtori Claryn retkikunnan tarkoitus ei alkuaan -ollut etsiä Stasia ja Neliä. Se oli suuri ja hyvin varustettu -retkikunta, jonka Englannin hallitus oli lähettänyt tutkimaan -Kilimandsharo-vuoren pohjoisia rinteitä ja vuoren pohjoispuolella -olevia tuntemattomia seutuja. - -Sekä kapteeni että tohtori olivat kuulleet, että lapset oli -ryöstetty Medinet-el-Fajumista, sillä he olivat lukeneet siitä sekä -englantilaisista että arabialaisista lehdistä. Mutta he otaksuivat, -että lapset joko olivat kuolleet tai joutuneet Mahdin vangeiksi; -yhtään eurooppalaista ei ollut siihen mennessä vielä vapautettu. - -Clary, joka piti kovasti Nelistä, suri tytön kohtaloa. Mutta sekä -hän että Glen säälivät myös terhakkaa poikaa. He lähettivät tuon -tuostakin sähkösanoman Rawlisonille kysyen, oliko lapset jo löydetty. -Vasta viimeisen kieltävän vastauksen jälkeen he menettivät kaiken -toivonsa. - -Retkikunta oli edennyt yhä kauemmaksi. Tutkittuaan Kilimandsharon -rinteitä ja senjälkeen Sabaka- ja Tana-jokien lähteitä sekä -Kenia-vuorta he lähtivät vielä pohjoisemmaksi ja joutuivat nyt -laajalle, autiolle tasangolle, jolla vain antiloopit asuskelivat. - -Kolmen kuukauden rasittavan matkan jälkeen täytyi miehistön saada -levätä. Kun kapteeni oli löytänyt järven, jossa oli hyvää vettä, -hän käski pystyttää teltat sen rannalle ja ilmoitti kymmenen päivää -kestävän levon alkaneen. - -Lepoajan kestäessä kapteeni ja tohtori joko metsästelivät -tai järjestelivät maantieteellisiä ja luonnontieteellisiä -muistiinpanojaan. Neekerit antautuivat heti mieliharrastukseensa -- -laiskotteluun. - -Eräänä päivänä näki Clary sansibarilaisten karavaanimiesten -töllistelevän korkeaan puuhun ja hokevan: - --- Ndege! Akuna ndege! Ndege? (Lintu? Ei lintu! Lintu?) - -Tohtori oli hiukan likinäköinen. Hän käski tuoda kaukoputken teltasta -ja katsoi puuhun. Samassa levisi hänen kasvoilleen ihmetyksen ilme. - --- Hae kapteeni tänne, virkkoi hän neekerille. - -Kapteeni tuli. - --- Katso, Glen! sanoi tohtori osoittaen puuhun. Kapteeni ei -hämmästynyt vähemmän kuin tohtori. - --- Leija! huudahti hän. - --- Niin, mutta neekerit eivät osaa tehdä leijoja. Mistä se on siis -voinut joutua tänne? - --- Tämäpä vasta kummallista! - --- Täytyy ottaa leija alas. - --- Ehkä vielä saamme tietää, mistä se on. Kapteeni antoi käskyn tuoda -leijan alas. Puu oli pari-, kolmekymmentä metriä korkea, mutta tuossa -tuokiossa olivat neekerit sen latvassa, toivat leijan varovasti -alas ja antoivat lääkärille. Tämä huomasi siinä ensi silmäyksellä -kirjoitusta. - --- Katsotaanpa, mitä siihen on kirjoitettu. Hän siristi silmiään ja -alkoi lukea. Yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttuivat ja kätensä alkoivat -vavista. - --- Glen, sanoi hän, -- ota ja lue, niin saan kuulla, olenko -hourupäinen vai valehtelevatko silmäni! - -Kapteeni otti bambusta tehdyn kevyen kehyksen, johon oli kiinnitetty -paperi, ja luki: - --- Nelly Rawlison ja Stanislaw Tarkowski, lähetetyt Khartumista -Fashodaan, Fashodasta itään, vapautuneet dervishien käsistä. -Kuukausia kestäneen matkan jälkeen saapuneet järvelle, joka on -Abessiniasta etelään. Kulkevat valtamerelle päin. Pyytävät pikaista -apua. - -Leijan kulmassa oli pienillä kirjaimilla: "Tämä leija, N:o 54, on -lähetetty vuorelta, joka sijaitsee järven rannalla. Tästä järvestä -ei ole maantieteessä mainittu. Löytäjää pyydetään ilmoittamaan joko -kanavapäällikölle Port Saidiin tai kapteeni Glenille Mombasaan. -- -Stanislaw Tarkowski." - -Kapteenin lakattua lukemasta ystävykset katsoivat toisiinsa ääneti. - --- Mitä tämä on? kysyi Clary vihdoin. - --- Minä en voi uskoa silmiäni! vastasi kapteeni. - --- Siinä on selvästi kirjoitettu: "Nelly Rawlison ja Stanislaw -Tarkowski." - --- Aivan selvästi... - --- Onko mahdollista, että he voisivat olla jossakin näillä seuduilla? - --- Jumala on heidät pelastanut. Kaiketi he ovat jossakin täällä päin. - --- Mutta mistä me etsimme heitä? - --- Eikö leijassa ole enempää? - --- On siinä vielä jotakin, mutta se kohta on särkynyt puussa. -Tuskinpa siitä saa selvää. - -Molemmat kumartuivat lukemaan, mutta vasta pitkän aikaa -tarkastettuaan he saivat kokoon lauseen: "Sadekausi on ohi." - --- Mitä se merkitsee? kysyi tohtori. - --- Poika on unohtanut ajanlaskun. - --- Hän tahtoo tällä tavalla ilmaista päivämäärän edes suunnilleen. -Olet oikeassa. Leijan lähettämisestä ei ole kovinkaan kauan. - --- Jos niin on, he saattavat olla lähellä. - -He harkitsivat vielä jokaista sanaa. Koko juttu tuntui heistä -uskomattomalta, sillä kuinka lapset saattaisivat olla aivan -tuntemattomalla seudulla, joka on ainakin kuudensadan kilometrin -päässä meren rannalta. Lääkäri ja kapteeni olivat vähällä uskoa, että -jonkun lähetysretkikunnan oppilaat olivat, luettuaan arabialaisista -lehdistä lasten kohtalosta, laskeneet piloillaan leijoja ilmaan. -Mistä lapset olisivat saaneet paperia? Jos he olisivat saaneet sitä -joltakin karavaanilta, niin he olisivat liittyneet siihen. Kuinka he -olisivat voineet vapautua dervishien käsistä? Ja mikä kummallisinta, -kuinka he olisivat voineet pelastua nälkäkuolemasta, petoeläimiltä ja -villeiltä! - -Kaikki nämä kysymykset jäivät vastausta vaille. - --- Minä en ymmärrä, minä en ymmärrä, sanoi Clary. -- Se mahtaa olla -oikein Jumalan ihme! - --- Varmasti, virkkoi kapteeni siihen. -- Mutta poika!... Sehän on -hänen ansionsa! - --- Hän ei ole jättänyt pikku tyttöä. Jumala häntä siunatkoon! - --- He pyytävät apua. Lepo on lopussa! Lähdetään heti liikkeelle! - -Niin tapahtuikin. Kapteeni johti karavaanin koukerrellen eteenpäin -toivoen löytävänsä sammuneen nuotion tai muita jälkiä. Tällä tavalla -he kulkivat muutaman päivän. Sitten he saapuivat puuttomalle -tasangolle, jolla kasvoi vain lyhyttä ruohoa ja varpukasveja. Ystävät -tulivat levottomiksi. Tällaisella tasangolla saattoi kokonainen -karavaani joutua eksyksiin, saatikka sitten kaksi lasta, jotka, kuten -he luulivat, ryömivät kuin kaksi pientä hyönteistä ruohikossa. - -Kului päiviä. Mikään ei johtanut lasten jäljille. Kapteeni ja lääkäri -olivat jo varmoja siitä, etteivät he löydä lapsia ainakaan elävinä. - -Etsintää jatkettiin innokkaasti. Kapteeni lähetti partioita oikealle -ja vasemmalle. Näiltä hän sai kuulla, etteivät he löytäisi lapsia -ainakaan elävinä. - -Mutta kun eräästä kymmenkunta metriä syvästä maanrepeämästä löytyi -sattumalta lähde, otettiin siitä vettä talteen niin paljon kuin -voitiin saada kulkemaan ja lähdettiin samoilemaan yhä kauemmaksi -erämaahan. - -Tuli yö. Tehtiin muutamia nuotioita, mutta hornaa ei rakennettu, -koskei siihen ollut aineksia. Kapteeni ja lääkäri istuivat -kokoonpantavilla tuoleilla ja keskustelivat tupakoidessaan siitä, -mikä tällä hetkellä oli heidän sydäntään lähinnä. - --- Ei jälkeäkään! virkkoi Clary vihdoin. Tupakka paloi kihisten -piipuissa. Ympärillä levittelihe kalpea yö. - --- On jo myöhä, mutta minun ei tee mieleni käydä nukkumaan, lisäsi -Clary vähän ajan kuluttua. -- Minä ajattelen, että jos he vielä -elävät, harhailevat ympäristössä tässä kuutamoisessa yössä... ypö -yksinään... sellaiset lapset. Muistatko, Glen, sen pikku tytön -enkelimäisiä kasvoja? - --- Aivan hyvin. Minä en voisi niitä unohtaa. - --- Minä antaisin katkaista käteni, jos... - -Hän ei ennättänyt puhua loppuun, sillä kapteeni Glen karkasi pystyyn, -ikäänkuin jokin olisi yhtäkkiä polttanut häntä. - --- Raketti!... kaukana! huusi hän. -- Raketti! - --- Raketti! toisti tohtori Clary. - --- Siellä lienee jokin karavaani... - --- ... joka on löytänyt lapset... - --- Paljon mahdollista -- äkkiä sinne! - --- Eteenpäin! - -Kapteenin käskyt kajahtivat leirissä. Sansibarilaiset olivat tuossa -tuokiossa jalkeilla. Soihdut sytytettiin. Useampia raketteja ja -laukauksia ammuttiin vastaukseksi. - -Kaukaa kuului vastalaukauksia. Oli varmaa, että siellä oli joku -eurooppalainen karavaani, joka jostakin tuntemattomasta syystä pyysi -apua. - -Kapteeni ja lääkäri riensivät pelon ja heikon toivon kannustamina -eteenpäin. Löytävätkö he nyt lapset vai eivätkö? Tohtori ajatteli, -että jolleivät he löydä, ei auttaisi muu kuin ruveta etsimään lasten -ruumiita kuivista erämaista. - -Puolen tunnin matkan jälkeen maa muuttui epätasaiseksi eikä voinut -enää nähdä kauemmas. Mutta he olivat niin lähellä, että saattoivat -kuulla hevosten töminää. - -Vielä vähän aikaa -- ja kummulle ilmaantui ratsastaja, jonka sylissä -oli suuri valkoinen esine. - --- Soihdut ylös! komensi Glen. - -Samassa ratsastaja pysähtyi ja huusi: - --- Vettä! Vettä! - --- Lapset! huusi tohtori Clary. - --- Vettä! huusi Stas yhä. - -Poika työnsi tytön kapteenin käsiin ja hyppäsi satulasta alas, mutta -samassa hän alkoi horjua ja kaatui maahan kuin kuollut. - - - - -LOPPU - - -Kapteeni Glenin ja tohtori Claryn leirissä vallitsi rajaton ilo. -Mutta englantilaisten uteliaisuus joutui kovalle koetukselle. Oli -jo kyllin vaikea käsittää, että lapset saattaisivat omin neuvoin -kulkea suunnattomien erämaiden ja aarniometsäin halki Fashodasta -näille seuduille, mutta aivan mahdotonta oli tajuta, millä ihmeen -tavalla nuori puolalainen, jota sanottiin Stasiksi, oli suorittanut -tämän matkan, ja päälle päätteeksi johti eurooppalaisesti aseistettua -karavaania, johon kuului aurinkokatosta kantava elefantti, hevosia, -telttoja ja runsaat ruokavarat. Kapteeni levitteli ihmetyksestä -käsiään ja toisti tuon tuostakin: - --- Clary, paljon minä olen nähnyt, mutta tuollaista poikaa en ikinä! - -Ja hyväntahtoinen tohtori lisäsi yhtä suuresti ihmetellen: - --- Ja hän on vapauttanut pikku tytön vankeudesta ja pelastanut hänet! - -Sitten he kiiruhtivat telttoihin katsomaan, mitä lapsille kuului ja -nukkuivatko he hyvin. - -Kun lapset olivat saaneet juoda ja syödä, he kävivät levolle ja -nukkuivat koko seuraavan päivän kuin kuolleet; heidän miehistönsä -samoin. Kapteeni Glen koetti saada Kalilta tietoja matkasta ja Stasin -teoista, mutta nuori neekeri raotti unisena vain toista silmäänsä ja -sanoi: "Suuri herra voi mitä hyvänsä..." Ja nukkui uudelleen. - -Heidän täytyi, niin uteliaita kuin olivatkin, odottaa vielä -seuraavaan päivään. - -Sillä välin kapteeni ja hänen ystävänsä neuvottelivat paluumatkasta -Mombasaan. He olivat kulkeneet kauemmaksi ja tutkineet suuremman -alueen kuin mitä olivat alkujaan ajatelleet ja päättivät siksi -palata heti takaisin. Kapteeni olisi mielellään tutkinut sen -tuntemattoman järven, josta Stas oli kirjoittanut leijaan, mutta -lasten terveyden tähden ja siksi, että lapset mahdollisimman pian -voitaisiin viedä kotiin, hän luopui aikeestaan. Lääkäri arveli, että -täytyi vielä levätä jollakin korkealla paikalla joko Kenialla tai -Kilimandsharolla. He päättivät lähettää vasta sieltä sanoman isille -ja kehoittaa heitä matkustamaan Mombasaan. - -Kun he olivat levänneet tarpeeksi, he läksivät kolmantena päivänä -paluumatkalle. - -Sinä päivänä lasten piti erota Kalista. Stas selitti Nelille, -kuinka itsekästä olisi viedä Kali Egyptiin. Hän sanoi tytölle, että -Egyptissä tai vaikkapa Englannissa Kalista tulisi vain palvelija, -jota vastoin hän kuninkaana kotimaassaan voisi levittää kristinuskoa -alamaistensa keskuuteen, poistaa wa-himalaisista pahat tavat ja tehdä -heistä kunnon ihmisiä. Melkein saman hän sanoi Kalille. - -Erotessa he vuodattivat runsaasti kyyneleitä. Stas ei hävennyt sitä, -sillä olivathan he eläneet yhdessä niin monta hauskaa ja surullista -hetkeä. Stas ja Nel eivät ainoastaan pitäneet arvossa Kalin hyvää -sydäntä, vaan he rakastivat häntä vilpittömästi. Nuori neekeri oli -pitkän aikaa polvillaan "Bwana Kubwansa" ja hyvän "Mzimunsa" edessä. -Hän kääntyi kaksi kertaa takaisin saadakseen nähdä heidät vielä -viimeisen kerran, mutta sitten löi eron hetki, ja kaksi karavaania -läksi kumpikin omalle suunnalleen. - - * * * * * - -Paluumatkalla Stas ja Nel kertoivat matkansa vaiheista. Stas oli -ennen Port Saidissa hiukan kerskailevainen, mutta nyt hänessä ei -huomannut sellaista. Hän oli kokenut ja kehittynyt niin paljon, että -ymmärsi tekojen aina olevan sanoja suurempia. Ja hänen tekonsa olivat -sitä paitsi kyllin suuret vaatimattomastikin kerrottuina. Lasten -kertoessa ystävykset näkivät hengessä ryöstön Medinet-el-Fajumista, -kauhean matkan kameleilla erämaan halki, Khartumin, Omdurmanin, joka -oli kuin helvetti, ja pahansuovan Mahdin. Kun Stas kertoi, mitä oli -sanonut Mahdille, kun ei tahtonut kieltää uskoaan, niin molemmat -ystävät nousivat ja puristivat Stasin kättä. Sitten kapteeni sanoi: - --- Mahdi ei elä enää! - --- Eikö Mahdi elä? kysyi Stas ihmetellen. - --- Ei elä, selitti tohtori. -- Hän on kuollut lihavuuteensa eli -toisin sanoen sydänhalvaukseen. Abdullah on astunut hänen sijaansa. - -Seurasi pitkä vaitiolo. - --- Mahdi ei suinkaan ajatellut lähettäessään meidät Fashodaan -kuolemaan, että kuolema korjaisi hänet ennen meitä... sanoi Stas. -- -Mutta Abdullah on vielä julmempi kuin Mahdi. - --- Kapinat ja kahakat profeettaa vastaan ovatkin jo alkaneet, kertoi -kapteeni. -- Ennemmin tai myöhemmin romahtaa Mahdin pystyttämä -rakennus. - -Myöhemmin Stas kertoi matkasta Fashodaan, vanhan Dinahin kuolemasta, -lähdöstä Fashodasta asumattomille seuduille ja Smainin etsimisestä. -Kun hän kertoi, kuinka hän oli ampunut leijonan ja heti sen jälkeen -Gebrin, Chamiksen ja molemmat beduiinit, niin kapteeni keskeytti -hänet huudahtaen: hyvä, ja puristi lujasti pojan kättä. Sitten -englantilaiset saivat kuulla, kuinka vaeltajat kesyttivät Kingin, -kuinka he asuivat ontossa puussa, sitten Nelin sairaudesta, Lindestä, -leijoista. Tohtori Clary, joka päivä päivältä kiintyi yhä lujemmin -pikku Neliin, kiihtyi niin kovasti kaikesta siitä, mikä oli uhannut -pikku tyttöä, että hänen tuon tuostakin täytyi vahvistaa itseään -rohtoryypyllä. Kun Stas sitten kertoi, kuinka Nel oli joutua julman -"wobon" tai "abasanton" uhriksi, niin tohtori otti tytön syliinsä -eikä pitkään aikaan päästänyt häntä ikään kuin olisi pelännyt jonkun -pedon vielä väijyvän tyttöä. - -Mitä hän ja kapteeni ajattelivat Stasista, näkyy kahdesta -sähkösanomasta, jotka he Kilimandsharon juurelle saavuttuaan -toimittivat parin ratsastajan mukana Mombasaan sieltä edelleen -lähetettäviksi lasten isille. Toinen oli kirjoitettu varovasti, -jottei se herättäisi liiallista mielenliikutusta, ja osoitettu -Port Saidiin. Se kuului: "Lapsista hyviä tietoja; kiitos Stasin. -Matkustakaa Mombasaan." Toinen Adeniin osoitettu kuului: "Lapset -luonamme -- terveinä. Stas on sankari." - - * * * * * - -He viipyivät viileillä ylängöillä Kilimandsharon juurella pari -viikkoa, sillä lääkäri oli määrännyt niin, jotta Nel ja Staskin -ennättäisivät täysin voimistua. Lapset ihmettelivät taivasta -tavoittelevaa Kilimandsharoa, jolla on kaikki maailman eri ilmanalat. -Ilta-auringon punertavassa valossa, kun alhaalla oli jo pimeä, hohti -ikuinen lumi vielä vuoren huipulla, ja koko vuori muistutti suuren -suurta alttaria. Tätä suurenmoista näkyä katsellessa lasten kädet -painuivat ristiin ja mielet kohosivat rukoukseen. - - * * * * * - -Stasin huolet ja vaivat olivat olleet ja menneet. Mombasaan oli -vielä kuukauden matka. Tie kulki kauniin, mutta epäterveellisen -taweto-metsän läpi. Kuinka paljon helpompaa olikaan matkustaa hyvin -varustetussa karavaanissa tunnettua tietä pitkin kuin harhailla -oudossa erämaassa Kalin ja Mean kanssa! Kapteeni Glen oli nyt -vastuussa matkasta. Stas lepäsi tai metsästeli huvikseen. - - * * * * * - -Niin varovaisesti kuin Port Saidiin lähetetty sähkösanoma olikin -kirjoitettu, se vaikutti niin tärisyttävästi, että Nelin isä oli -kuolla ilosta. Mutta myöskin Tarkowski, joka oli karaistunut mies, -lankesi polvilleen ja rukoili Jumalaa, ettei sanoma olisi petosta. -Kuinka paljon vaivaa molemmat isät olivatkaan nähneet saadakseen -edes tietää, olivatko lapset elossa! Rawlison oli lähettänyt -kokonaisia karavaaneja Sudaniin, ja Tarkowski oli arabialaiseksi -pukeutuneena henkensä uhalla tunkeutunut aina Khartumiin saakka -- -turhaan. Ihmiset, jotka mahdollisesti olisivat voineet antaa heille -jonkinlaisia tietoja lapsista, olivat kuolleet rokkoon, nälkään tai -saaneet surmansa verisissä kahakoissa -- ja lapset olivat kadonneet -kuin maan alle! Vihdoin isät olivat menettäneet viimeisenkin toivonsa -ja elivät vain muistoista, varmoina, etteivät voineet elämältä enää -mitään odottaa ja että kuolema vasta yhdistäisi heidät rakastettuihin -lapsiin. - -Ilo kävi yli voimien. - -Mutta he olivat rauhattomia eivätkä voineet heti ymmärtää, miksi -sanoma tuli siltä puolelta Afrikkaa, nimittäin Mombasasta. He olivat -kuitenkin varmoja siitä, että tiedot lapsista olivat todella hyviä, -sillä muussa tapauksessa kapteeni ja tohtori eivät olisi rohjenneet -herättää heissä toivoa, vielä vähemmän käskeä heitä matkustamaan -Mombasaan. - -Matkavalmistelut oli nopeasti suoritettu. Seuraavana päivänä molemmat -insinöörit ja Nelin opettajatar matkustivat jo Punaista merta pitkin -höyrylaivalla, joka kulki Adeniin, Mombasaan ja Sansibariin. Adenissa -he saivat toisen sähkösanoman: "Lapset ovat luonamme -- terveinä. -Stas on sankari." - -Kun Rawlison oli lukenut tämän sähkösanoman, hän oli tulla hulluksi -ilosta. Hän puristi Tarkowskin käsiä ja sanoi: "Näetkö, Stas on -pelastanut tyttäreni. Häntä minä saan kiittää Nelin elämästä." - -Tarkowski, joka ei tahtonut näyttää heikkouttaan, virkkoi vain: -"Niin, poika on käyttäytynyt miehuullisesti." Mutta kun hän oli -päässyt kajuuttaansa, hän rupesi itkemään ilosta. - - * * * * * - -Löi vihdoin se hetki, jolloin lapset juoksivat isiensä syliin. -Rawlison nosti aarteensa käsivarrelleen, ja Tarkowski painoi pitkän -aikaa sankarillista poikaansa rintaansa vasten. Onnettomuudet -olivat nyt ohi -- kuin erämaan myrsky. Heidän elämänsä oli taas -oleva pilvetön ja onnekas. Suru ja ero kohottivat nyt iloa. Lapset -ihmettelivät, että isien hiukset olivat eron aikana harmaantuneet -niin paljon. - -He palasivat erään ranskalaisen yhtiön komealla höyrylaivalla -takaisin Sueziin. Kun tieto lasten seikkailuista oli levinnyt -matkustajien keskuuteen, tuli Stasista kaikkien ihmettelyn ja -uteliaisuuden kohde. - -Onnelliset isät ja lapset viihtyivät parhaiten suuressa kajuutassa, -jonka laivan kapteeni oli heille luovuttanut ja jossa lapset -yökylmällä yhä saivat kertoa matkastaan. Nel viserteli kuin -pikkulintu, ja kaikkien iloksi hän alkoi joka lauseensa sanalla "ja". -Isänsä polvella istuen tyttö puhui tähän tapaan: "-- -- Ja isä kulta! -Ja he varastivat meidät ja veivät kameleilla pois -- ja Gebr löi -minua -- ja Stas puolusti minua -- ja sitten me saavuimme Khartumiin --- ja siellä kuoli niin paljon ihmisiä nälkään -- ja Stas teki työtä -saadakseen minulle taateleita -- ja sitten me olimme Mahdin luona -- -ja Stas kieltäytyi luopumasta uskostaan -- ja Mahdi lähetti meidät -Fashodaan -- ja sitten Stas ampui leijonan ja kaikki me asuimme -ontossa puussa -- ja King oli meidän kanssamme -- ja minussa oli -kuumetta -- ja Stas paransi minut -- ja hän tappoi wobon -- ja hän -voitti samburulaiset -- ja hän oli aina niin hyvä minulle, isä kulta!" - -Samalla tavalla Nel kertoi Kalista. Measta, Kingistä, Sabasta, -Linde-vuoresta, leijoista ja loppumatkasta. - -Stas kertoi kaikesta asiallisesti. Kun hän tuli siihen kohtaan, jossa -kertoi Gebrin ja hänen matkakumppaniensa tuhosta, putosi raskas -taakka hänen sydämeltään. Poika arasteli ja katsoi levottomasti -isäänsä, mutta isä rypisti kulmakarvojaan, ajatteli hetken ja sanoi -päättävästi: - --- Ihminen ei ole kuoleman herra, mutta jos joku uhkaa sinun -isänmaatasi tai naisen henkeä, niin ammu kuula hänen kalloonsa äläkä -välitä siitä sen enempää. - - * * * * * - -Jonkin ajan kuluttua Rawlison muutti Nelin kanssa Englantiin ja -asettui sinne asumaan. Tarkowski lähetti Stasin Aleksandriaan -kouluun, sillä siellä tiedettiin vähemmän hänen seikkailuistaan ja -teoistaan. Lapset kirjoittivat usein toisilleen, mutta kävi niin, -että kymmeneen vuoteen he eivät nähneet toisiaan. Päätettyään -koulunsa Stas kirjoittautui Zürichin teknilliseen korkeakouluun ja -oli suoritettuaan diplomi-insinööritutkinnon tunnelitöissä Sveitsissä. - -Vasta kymmenen vuoden kuluttua, kun Tarkowski oli eronnut virastaan -kanavalla, hän ja Stas matkustivat Englantiin tervehtimään ystäviään. -Rawlison pyysi heitä viettämään kesän kanssaan talossaan lähellä -Hampton-Courtia. Nel oli täyttänyt kahdeksantoista vuotta ja oli nyt -kaunis nainen. Stas ajatteli niin paljon viehättävää Neliä, että -rupesi vihdoin etsimään yksinäisyyttä. - -Mutta silloin setä Rawlison eräänä päivänä laski kätensä nuoren -insinöörin olkapäille ja katsoen syvälle hänen silmiinsä sanoi -lämpimästi: - --- Sano minulle itse, Stas, onko maailmassa toista miestä, jolle -luottavaisemmin voisin luovuttaa aarteeni? - - * * * * * - -Tarkowskit -- nuori aviopari -- viipyivät setä Rawlisonin kuolemaan -saakka Englannissa. Vuotta myöhemmin he läksivät pitkälle matkalle. -He matkustivat ensin Egyptiin. Mahdin ja Abdullahin valtakunta -oli hävinnyt. Kairosta Khartumiin oli rautatie. Niilin yläjuoksun -"suddit" oli perattu, niin että nuori pari pääsi mukavasti -höyrylaivoilla ei ainoastaan Fashodaan, vaan vieläpä aina suurelle -Viktoria-järvelle asti. Florence-nimisestä pikku kaupungista, joka -sijaitsee Viktorian rannalla, he ajoivat rautateitse Mombasaan. -Kapteeni Glen ja tohtori Clary olivat muuttaneet Nataliin, mutta King -eli vielä Mombasassa, jonka englantilaiset viranomaiset pitivät siitä -hyvää huolta. King tunsi heti vanhat ystävänsä ja tervehti etenkin -Neliä niin kovasti möristen, että lähimmät mangrovepuut vapisivat -kuin tuulessa. Se tunsi myöskin vanhan Saban, joka seurasi Neliä ja -Stasia kaikkialle. - -Stas sai matkalla tietää, että Kali voi hyvin ja hallitsi Englannin -yliherruuden alaisena Rudolf-järven -- se on nyt Bassa Narokin -nimi -- eteläpuolella olevia alueita ja että hän oli kutsunut -maahansa lähetyssaarnaajia levittämään kristinuskoa villien heimojen -keskuuteen. - - * * * * * - -Tämän matkan suoritettuaan nuoret palasivat Eurooppaan ja elivät -yhdessä Stasin vanhan isän kanssa kotonaan Puolassa. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Erämaan halki, by Henryk Sienkiewicz - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄMAAN HALKI *** - -***** This file should be named 53605-8.txt or 53605-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/6/0/53605/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53605-8.zip b/old/53605-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 746560f..0000000 --- a/old/53605-8.zip +++ /dev/null |