diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53615-8.txt | 3166 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53615-8.zip | bin | 52084 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3166 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2760216 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53615 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53615) diff --git a/old/53615-8.txt b/old/53615-8.txt deleted file mode 100644 index 97365d0..0000000 --- a/old/53615-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3166 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Se kolmas, by Henryk Sienkiewicz, Translated -by Reino Silvanto - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Se kolmas - Humoristinen kertomus taiteilijaelämästä - - -Author: Henryk Sienkiewicz - - - -Release Date: November 27, 2016 [eBook #53615] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SE KOLMAS*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -SE KOLMAS - -Humoristinen kertomus taiteilijaelämästä - -Kirj. - -HENRYK SIENKIEWICZ - -Puolankielestä suomentanut Reino Silvanto - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1911. - - - - -I. - - -Työhuone, jossa minä Swiateckin kanssa asuin ja maalailin, oli -maksamatta, ensiksikin, koska meillä molemmilla oli yhteensä vain noin -viisi ruplaa rahaa ja toiseksi, koska huonevuokran maksaminen oli -meistä todellakin vastenmielistä. - -Meitä maalaajoita sanotaan tuhlareiksi, ja minä puolestani ennemmin -juon rahani kuin maksan isännälle vuokran. - -Mitä meidän isäntäämme tulee, ei hän ollut mikään paha mies, ja me -kyllä keksimme keinoja hänen varalleen. - -Kun hän tavallisesti aamulla varhain tuli muistuttamaan -vuokranmaksusta, nousi Swiatecki, joka nukkui permannolla oljilla -täytetyllä aluspatjalla, peitteenä turkkilainen esirippu, jota me -käytimme muotokuvissa taustana, ja lausui haudantakaisella äänellä: - --- Hyvä, että saan tavata teidät, sillä näin juuri unta, että olitte -kuollut. - -Isäntä, joka oli taikauskoinen ja pelkäsi kuolemaa, hämmästyi kovasti. -Mutta Swiatecki heittäytyi selälleen olkipatjalle, ojensi jalkansa, -laski kätensä ristiin rinnalle ja jatkoi: - --- Tuollaisena juuri kuin nytkin näin teidät: teillä oli hansikkaat ja -kiiltonahkasaappaat; muuten ette ollut paljoakaan muuttunut. - -Silloin lisäsin minä puolestani: - --- Toisinaan eivät sellaiset unet toteudu. - -Sana "toisinaan" näytti tekevän isännän vielä epätoivoisemmaksi. Juttu -päättyi siihen, että hän suuttui, paiskasi oven perässään kiinni ja -meni kiroten ja meluten portaita alas. Mutta tuo kunnon mies ei -kuitenkaan lähettänyt ryöstömiestä kimppuumme. - -Eikä olisi meillä paljoa takavarikkoon otettavaa ollutkaan. Näyttipä -isäntä myöskin harkinneen, että jos hän vuokraa työhuoneemme ja sen -vieressä olevan pienen keittiön toisille taiteilijoille, niin käy -samoin kuin nytkin, jollei vieläkin huonommin. - -Tämä keinomme menetti kuitenkin jonkun ajan kuluessa tehonsa, sillä -isäntä tottui kuolemanajatukseen. Silloin Swiatecki alkoi valmistaa -kolmea maalausta Würtzin tapaan, nimittäin "Kuolemaa", "Hautausta" ja -"Valekuolleista heräämistä". Meidän isäntämme tuli tietysti esiintyä -kaikissa kolmessa taulussa. - -Sellaiset vainajataulut olivat Swiateckin erikoisala, ja omien sanainsa -mukaan hän maalasi "suuria, keskikokoisia ja pieniä raatoja". Sentähden -ei kukaan ymmärrä eikä osta hänen taulujaan, vaikka ne ovat taidolla -tehtyjä. Aivan äskettäin hän lähetti Parisin "salonkiin" kaksi suurta -raatoa, ja minäkin lähetin sinne oman tauluni nimeltä "Juutalaisia -Weichselin varrella", joka "salongin" luettelossa näkyy kastetun uuteen -nimeen: "Juutalaisia Babylonin virtojen varrella". Kärsimättöminä me -odotimme juryn päätöstä. - -Swiatecki hoki jo edeltäpäin, että kaikki päättyy peräti hullusti, että -jury on kokoonpantu pelkistä idiooteista, ja jollei asian laita ole se, -niin olen minä idiootti tai hän on idiootti tai meidän taulumme ovat -idioottimaisia, ja niitten palkitseminen olisi idiotismin huippu! - -Kuinka tuo apina katkeroitti minun elämäni niinä kahtena vuonna, jonka -ajan me asuimme yhdessä, sitä ei saata kertoakaan. Swiateckin suurin -kunnianhimo oli saada olla moraalinen "suuri raato". Muun muassa oli -hän olevinaan juoppo, mikä ei todellisuudessa ollut. Hän kulauttaa pari -ryyppyä ja katsoo, huomaammeko me sitä, ja jollei ole meistä varma, -niin töykkää kyynärpäällään jotakuta joukostamme, luo meihin syvän -katseen ja kysyy haudantakaisella äänellä: - --- Eikö totta, minä olen vajonnut jo kovin syvälle? - -Me vastaamme siihen, että hän on hupsu. Samassa hän raivostuu, sillä ei -mikään saata suututtaa häntä enemmän kuin hänen siveellisen perikatonsa -epäileminen. Hän on muuten kovin hyvänahkainen mies. - -Kerran me eksyimme Salzkammergutin vuorille lähellä Zell am See'ta. - -Kun yö yllätti ja saattoi pimeässä helposti taittaa niskansa, virkkoi -Swiatecki minulle: - --- Kuulehan, Wladek, sinä olet lahjakkaampi minua ja olisi siis -suurempi vahinko menettää sinut. Minä lähden kulkemaan edellä... Jos -minä putoan alas, niin jäät sinä paikallesi istumaan aamuun saakka. -Kyllä sinä aamulla sitten keinon keksit... - --- Et sinä saa kulkea etumaisena, -- vastasin, vaan minä, koska minä -näen paremmin! - -Swiatecki siihen: - --- Jollen minä tänään taita niskaani, niin hautaan minä kerran -kuitenkin kaadun... minusta on kaikki yhdentekevää. - -Alamme kiistellä, - -Sillaikaa tulee pilkkosen pimeä. - -Vihdoin ja viimein me päätämme arpoa. Se tapahtuukin. - -Swiatecki vetää arpasolmun ja lähtee kulkemaan edellä. - -Me liikumme pitkin vuoren harjannetta, joka aluksi on tarpeen leveä, -vaan vähitellen muuttuu yhä kapeammaksi. Mikäli saatamme erottaa, on -sekä oikealla että vasemmalla syvä kuilu. - -Harjanne muuttuu vielä kapeammaksi ja, mikä vielä pahempi, -rapautuneesta kalliosta irtaantuu lohkareita meidän jalkaimme alla... - --- Minä alan ryömiä, sillä muuten ei käy enää päinsä!... sanoo -Swiatecki. - -Toisin ei todella saattanutkaan kulkea. Me lähdemme liikkumaan nelin -kontin eteenpäin kuin kaksi simpanssia. - -Mutta pian tulemme huomaamaan, ettei sekään enää auta, sillä harjanne -ei ole enää hevosen selkää leveämpi. Swiatecki käy kahareisin istumaan, -minä hänen jälkeensä, ja kohottautuessamme kätten varassa hiukan ylös -työnnymme kerrallaan kappaleen matkaa eteenpäin suureksi vahingoksi -vaatteillemme. - -Jonkun ajan kuluttua kuulen Swiateckin äänen: - --- Wladek? - --- Mitä? - --- Harjanne päättyy. - --- Entä edempänä? - --- Tyhjää... kaiketi syvä rotko. - --- Ota kivi ja viskaa se, niin saamme kuulla, syvällekö putoaa. - -Kuulen, kuinka Swiatecki haparoi pimeässä kaksin käsin rapautunutta -kallion kylkeä ja sanoo senjälkeen: - --- Minä viskaan... kuule nyt! - -Me kuuntelemme kumpikin korvat hörössä... - -Aivan hiljaista! - --- Kuulitko mitään? - --- En! - --- Tämäpä kaunista! Siellä täytyy olla ainakin sata syltä syvää. - --- Viskaapas vielä kerta. - -Swiatecki kiskoo irti vielä suuremman kiven ja viskaa. - -Ei ääntäkään. - --- Eihän siellä taida pohjaa ollakaan! -- arvelee Swiatecki. - --- Ikävä juttu! Täytyy istua tässä aamuun saakka. - -Ja me jäämme istumaan. Swiatecki heittää vielä muutamia kiviä. Kaikki -turhaan. Kuluu tunti, toinen, silloin kuulen Swiateckin äänen: - --- Wladek, älä vaan nuku... Eikö sinulla ole paperossia? - -Minulla on kyllä paperosseja, mutta tulitikkuja ei ole kummallakaan. -Voi surkeutta! - -Kello saattaa käydä yhtä... ehkei vielä sitäkään. - -Alkaa sataa tihuuttaa. Ympärillä on pilkkosen pimeä. Minulle selviää, -että meillä, asuessamme muitten ihmisten kanssa joko kaupungissa tai -maalla, ei ole käsitystäkään siitä, mitä on rauha ja hiljaisuus. Sillä -se hiljaisuus, joka meidät nyt ympäröi, se oikein jymisee korvissamme. - -Saatanpa kuulla, kuinka veri virtaa suonissani ja sydämeni tykyttää -aivan kuuluvasti. - -Alussa huvittaa tilamme minua. Ratsastaa keskellä sydänyötä kallion -kielekkeellä kuten hevosen selässä ja aivan pohjattoman syvyyden -partaalla, sitä ei voi sattua kovaonnisimmankaan ihmisen osalle. - -Mutta pian tulee kylmä ja sitäpaitsi alkaa Swiatecki purkaa mielestään -syviä synkkiä mietteitään: - --- Mitä on elämä? Elämä on oikeastaan roskaa. Puhutaan taiteesta... -Viekööt minut ja koko taiteen samalla... Pelkkää luonnon apinoimista ja -sitäpaitsi pahanilkisyyttä... Minä olen sentään kaksi kertaa nähnyt -"salongin". Sinne lähetettiin silloin niin paljon tauluja, että -kaikesta siitä maalauskankaasta olisi voinut valmistaa säkkejä koko -maailman juutalaisille. Ja mitä se oikeastaan oli? Rihkamakauppiaitten -maun tavottelemista ja, mikäli mahdollista, kukkaron ja vatsan -täyttämistä. Taiteen anarkiaa, ei mitään muuta! Jos siellä olisi ollut -todellista taidetta, niin se varmaan olisi saanut halvauksen, mutta -todellista taidetta ei ole maailmassa olemassakaan... on ainoastaan -luonto. Ehkä on luontokin roskaa... Paras olisi hypätä tästä alas... ja -siinä sen lorun loppu. Olisin sen jo tehnytkin, jos olisi minulla ensin -tuikku murheeseen, mutta koska ei minulla sitä ole, niin jääköön -tekemättä, sillä olenhan vannonut, etten selvänä päiviäni päätä. - -Minä olin tällaiseen Swiateckin sanantulvaan tottunut, mutta tässä -hiljaisuudessa ja hämmennyksessä, kylmässä ja pimeässä, syvän rotkon -partaalla, tekivät hänen sanansa minuun synkän vaikutuksen. Kaikeksi -onneksi hän sai pian mielensä kevennetyksi ja herkesi vaikenemaan. -Heitti vielä muutaman kiven ja virkkoi: "Ei ääntäkään." Ja senjälkeen -me istuimme siinä noin kolmisen tuntia sanaakaan sanomatta. - -Minusta tuntui, että aamun jo pitäisi ruveta sarastamaan, kun me -yhtäkkiä kuulimme yläpuolella rääkkymistä ja siipien suhinaa. - -Oli vielä pimeä enkä minä voinut erottaa mitään, mutta olin varma -siitä, että ne olivat kotkia, jotka lentelivät syvyyden päällä. Niitten -rääkynä tuntui pimeydessä voimakkaalta ja kammottavalta. Minua -ihmetytti kun kuulin niin paljon niitä rääkkyviä ääniä, ikäänkuin olisi -koko lauma kotkia yläpuolellamme lennellyt. Joka tapauksessa se tiesi -aamun lähenemistä. - -Jonkun ajan kuluttua saatoin erottaa käteni, joilla nojasin kalliota -vasten. Sitten häämötti mustana varjokuvana edessäni Swiateckin hartiat -vähän vaaleampaa taustaa vasten. Tämä tausta valkeni valkenemistaan. -Ihana, hopeanhohteinen hämärä leviää yli kallion, Swiateckin hartiain -ja tunkeutuu yhä voimakkaammin pimeyden läpi. Oli kuin hopeinen virta -olisi vuotanut yli kaiken ja tämä virta tulvi esiin pimeyden läpi, -sekaantui siihen muuttaen sen mustasta harmaaksi, harmaasta -helmiväriseksi. Ilmassa oli samalla jotakin kovaa ja kosteata; ei -ainoastaan kallio, vaan ilmakin oli oikein märkää. - -Valkenee valkenemistaan. - -Minä tarkastelen ilman valaistusta koettaen painaa mieleeni erilaiset -värivivahdukset, kun Swiateckin huuto minut yhtäkkiä keskeyttää: - --- Piru vieköön, millaisia idiootteja! - -Ja hänen selkänsä katoaa näkyvistäni. - --- Swiatecki! Mitä teet? -- huudan minä. - --- Älä kilju! Katso tänne! - -Minä kumarrun eteenpäin, katson -- ja mitä näenkään? Istun kallion -kielekkeellä, joka loivasti laskeutuu puolitoista kyynärää matalampana -olevaan niittyyn. - -Kivet ovat kuulumattomasti pudonneet pehmeään sammaleeseen. Niitty on -hyvin tasainen. Kauempana tiellä on joukko variksia, joita olin pitänyt -kotkina. Meidän olisi vain pitänyt antaa jalkojen luisua alas kallion -kielekkeeltä päästäksemme mitä mukavimmin lähtemään kotiin. Sen sijaan -olemme koko pitkän yön istuneet kalliolla, että hampaat ovat kylmästä -kalisseet. - -En tiedä miksi juuri nyt, kun Swiateckin kanssa odotimme isäntää -luoksemme, tämä puolitoista vuotta sitten sattunut tapaus muistui -mieleeni niin selvästi kuin olisi se ollut eilispäiväinen. - -Mutta tämä muisto antoi minulle rohkeutta, ja minä sanoin Swiateckille: - --- Muistatko, Antek, kuinka me silloin luulimme istuvamme syvänteen -reunalla, ja tie olikin tasainen edessämme. Niin saattaa olla nytkin. -Tällä hetkellä olemme köyhät kuin kirkon rotat, isäntä tahtoo ajaa -meidät pois työhuoneestamme, mutta kaikki saattaa muuttua. Miksei -meille voisi tie kunniaan ja kultaan aueta?... - -Swiatecki istui juuri olkisella vuoteellaan vetäen saapasta jalkaansa -ja samalla mutisten, että elämä on yhtämittaista saappaan vetämistä -jalkaan aamulla ja jalasta illalla ja että ainoastaan se on järkevä, -joka uskaltaa hirttää itsensä. Jos hän, Swiatecki, on jättänyt sen -tähän päivään saakka tekemättä, johtuu se siitä yksinkertaisesta -syystä, että hän on suuri hölmö ja pelkuri. - -Minun optimistiset sanani keskeyttivät hänen mietiskelynsä, ja hän -tähtäsi minuun kalamaisten silmäinsä katseen sanoen: - --- Sinulla on todellakin syytä olla iloinen. Eilen karkotti Suslowski -sinut talostaan ja tyttärensä sydämestä ja tänään viskaa isäntä sinut -työhuoneestasi pellolle. - -Swiatecki puhui, valitettavasti, totta. - -Vielä kolme päivää sitten olin minä Kazia Suslowskan sulhanen, mutta -varhain tiistain aamuna -- niin, juuri tiistaina -- sain minä tällaisen -kirjeen hänen isältään: - - 'Hyvä herra! - - Ottaen huomioon vanhempainsa mielipiteen, suostuu tyttäremme - purkamaan siteen, joka tulisi olemaan hänelle onnettomuudeksi. - Olisihan hänellä vastedeskin ollut turvapaikka äitinsä helmassa - ja isänsä katon alla, mutta meistä, hänen vanhemmistaan, on - paras välttää moista mahdollisuutta. Ei ainoastaan teidän - taloudellinen asemanne, vaan jo teidän kevytmielinen luonteennekin, - jota kaikesta huolimatta ette ole onnistunut peittämään, saattaa - meidät ja meidän tyttäremme antamaan teille sananne takaisin ja - katkaisemaan kaikki suhteemme teihin, mikä muuten ei estä meitä - osottamasta teille edelleenkin hyväntahtoisuuttamme. - - Kunnioituksella - - Heliodor Suslowski - Rahatoimikamarin päällikkö.' - -Niin kuului kirje... - -Ettei minun taloudellinen asemani saisi koiraakaan nuolemaan suutaan, -se on minun puolittain myönnettävä, mutta mitä sillä pateettisella -marakatilla on tekemistä minun luonteeni kanssa, sitä en ymmärrä. - -Kazian pää muistuttaa direktoriajan tyyppiä, ja hänelle sopisi ihmeen -hyvin, jos hän kampaisi tukkansa silloisen eikä nykyisen muodin mukaan. -Olen kyllä koettanut saada häntä tekemään niin, mutta turhaan, sillä -hän ei ymmärrä sellaisia asioita. Sen sijaan on hänen ihonsa väri niin -lämmin kuin olisi sen itse Fortuni maalannut. - -Juuri sentähden minä rakastin Kaziaa sydämeni pohjasta ja sen päivän, -jona sain Suslowskin kirjeen, minä kuljin kuin pyörryksissä. Vasta -seuraavan päivän illalla alkoi mieleni muuttua vähän valoisammaksi, -sillä minä sanoin itselleni: ei on ei! Eniten auttoi kuitenkin minua -tämän kovan kolauksen kestämisessä se seikka, että päässäni pyörivät -"salonki" ja "juutalaiseni". Olin vakuutettu, että tämä maalaukseni oli -hyvä, vaikka Swiatecki ennusteli, että se jo "salongin" eteisestä -heitetään ulos. - -Minä aloin maalata sitä noin vuosi sitten seuraavalla tavalla: - -Eräänä iltana kulkiessani pitkin Weichselin rantaa näen särkyneen -omenajaalan joessa. Katupojat onkivat omenoita vedestä, mutta rannalla -istuu vahingon kohtaama juutalaisperhe niin masennuksissa, ettei kukaan -edes valita. He vääntävät vain ääneti käsiään ja tuijottavat veteen -kuin kuvapatsaat. Siinä istuu vanha juutalainen, patriarkka -- itse -kurjuus, vanha juutalaiseukko, nuori juutalaispoika, joka on -suurikasvuinen kuin makkabealainen, nuori juutalaistyttö, jonka iho on -tosin pisamainen, mutta nenän ja suun piirteet ihmeen luonteenomaiset, -ja vielä kaksi juutalaislasta. - -Ilta kuluu. Joki kimaltelee kuparinhohteisena; se on kerrassaan ihmeen -kaunista. Puut Saksilaisella saarella ovat täydessä valaistuksessa, -etäämpänä väljää vettä ja sellaisia värejä, punaista, ultramariinia, -teräksensinistä ja sitten taas purppuraa ja violettia! Ilmaperspektiivi --- suurenmoinen! Värivivahdukset ovat niin sanomattoman ihmeellisiä, -että sielu autuuttaan vavahtelee. Ympärillä on hiljaista, valoisaa, -rauhallista. Yli kaiken lepää itkettävä alakuloisuus -- ja tämä -surumielinen ryhmä, joka istuu niin, kuin olisi se aina istunut mallina -taiteilijan työhuoneessa... - -Yhtäkkiä välähti mielessäni... tuossa minun tauluni! - -Minulla oli värilaatikko mukanani, sillä ilman sitä en mene kävelemään, -ja aloin heti tehdä luonnosta sanottuani sitä ennen vielä -juutalaisille: - --- Istukaa noin liikkumatta siksi, kun aurinko on laskenut! Ruplan -maksan jokaiselle! - -Juutalaiseni ymmärsivät heti mistä oli kysymys ja istuivat kuin maahan -kiinni kasvaneet. Minä valmistan luonnosta valmistamistani. Katupojat -ovat kömpineet vedestä ylös ja ilkkuvat takanani: - --- Maalari, maalari! Minkä varastaa, sanoo hän omakseen! - -Mutta minä vastaan heille samalla tavalla ja saan heidät siihen määrin -puolelleni, että he herkeävät viskelemästä juutalaisia kalikoilla ja -häiritsemästä työtäni. Odottamatta muuttuu ryhmäni iloisemmaksi. - --- Juutalaiset! -- huudan minä, -- teidän pitää surra! - -Mutta juutalaiseukko vastaa: - --- Suokaa anteeksi, herra maalari, mitä pitää meidän surra, kun herra -on luvannut ruplan kullekin meistä? Surkoon se, joka ei mitään -ansaitse! - -Minun täytyy uhata heitä sillä, etten maksakaan. - -Kaksi iltaa kului sitten luonnoksen valmistamiseen. Senjälkeen istuivat -he vielä kokonaista kaksi kuukautta mallina kotonani. - -Sanokoon Swiatecki mitä hyvänsä, mutta maalaus on hyvä, sillä se ei ole -lainkaan kylmä; siinä on totuutta ja luontoa. Pisamatkin nuoren -juutalaistytön kasvoilla olen maalannut. Heidän kasvonsa olisivat -voineet olla kauniimmat, mutta todellisempia ja luonteenomaisempia ne -eivät olisi voineet olla. - -Niin hartaasti minä ajattelin maalaustani, että melkein olin unohtanut -menettäneeni Kazian. Ja kun Swiatecki muistutti minulle hänestä, tuntui -siltä, kuin se olisi tapahtunut jo aikoja sitten. - -Sillä välin oli Swiatecki saanut vedetyksi toisen saappaan jalkaansa ja -minä aloin laittaa samovaria kiehumaan. - -Sisään astui aamiaista tuoden vanha Antoniowa, jota Swiatecki jo vuoden -ajan oli kehottanut menemään hirteen. Ja me istuuduimme teetä juomaan. - --- Miksi olet tänään niin iloinen? -- kysyy Swiatecki minulta -kiivaasti. - --- En tiedä itsekään, mutta sen saat nähdä, että meille tapahtuu -jotakin tavatonta. - -Samassa kuulemme, kuinka työhuoneeseemme johtavissa portaissa narisee. - --- Isäntä tulee! Siinä on se sinun tavattomasi! virkkaa Swiatecki. - -Sen sanottuaan hän hotaisee teen niin kuumana, että kyyneleitä nousee -silmiin, karkaa pystyyn ja piiloutuu seinällä riippuvain vaatteiden -taa, josta huutaa hilliten ääntään: - --- Hyvä veli, sinusta hän kovasti pitää, juttele sinä hänen -kanssaan!... - --- Mutta sinua hän koettaa lähennellä! -- vastaan minä rientäen myöskin -vaatteiden taa. -- Sinä voit neuvotella hänen kanssaan. - -Ovi avautuu ja kuka astuukaan sisään? Ei isäntä, vaan ovenvartia siitä -talosta, jossa Suslowskit asuvat. - -Me riennämme piilopaikastamme esiin. - --- Tuon kirjeen herralle, -- sanoo ovenvartia. - -Minä otan kirjeen... Pyhä Hermes! Se on Kazialta! Avaan kuoren ja luen: - - 'Olen varma siitä, että vanhempani suovat meille anteeksi. - Tulkaa heti, huolimatta siitä, että on näin varhaista. - Palasimme juuri terveyslähteeltä puistosta. - - K.' - -En todellakaan tiedä, mitä hänen vanhemmillaan on minulle anteeksi -annettavaa, mutta nyt ei ole aikaa sitä ajatella. Sitäpaitsi pääni -pyörii hämmästyksestä... - -Sitten minä ojennan kirjeen Swiateckille ja sanon ovenvartialle: - --- Hyvä ystäväni, sano neidille, että tulen heti paikalla!... -Odotappas... Minulla ei satu olemaan pientä rahaa, mutta tuossa on -kolmen ruplan seteli (viimeinen!), vaihda se, ota rupla vaivoistasi ja -anna loput minulle takaisin. - -Sivumennen sanoen, se lurjus ei ole senjälkeen näyttäytynyt, kun pisti -nuo kolme ruplaa taskuunsa. Se roisto tiesi vallan hyvin, etten minä -nostaisi siitä hälinää Suslowskien talossa, ja käytti mitä -hävyttömimmällä tavalla asemaani hyväkseen. Mutta silloin minä en edes -huomannut sitä. - --- No mitäs sanot nyt? -- kysyn Swiateckilta. - --- En mitään! Jokainen vasikka löytää teurastajansa. - -Minä pukeuduin kaikella kiireellä enkä sentähden keksinyt sopivaa -haukkumasanaa vastaukseksi Swiateckille. - - - - -II. - - -Neljännestuntia myöhemmin minä soitan Suslowskin ovikelloa. - -Kazia itse avaa minulle oven. Hän on viehättävä... Hänessä on vielä -unen lämpöä ja aamun raikkautta, jota hän on puistosta tuonut mukanaan -vaaleansinisen karttuunipukunsa poimuissa. Hattu, jonka hän on ottanut -päästään, on hiukan hajottanut hänen tukkaansa. Hänen kasvonsa -hymyilevät, silmänsä hymyilevät, kosteat huulensa hymyilevät... Mikä -ihana kevätaamu! Minä tartun hänen käteensä ja alan peittää sitä -suuteloilla aina kyynärpäähän saakka. Mutta hän kumartuu puoleeni ja -kuiskaa minulle: - --- No kuka osaa rakastaa paremmin? - -Sitten vie hän minut kädestä taluttaen vanhempainsa luo. Vanha -Suslowski näyttää roomalaiselta, joka uhraa ainoan tyttärensä pro -patria; äidin silmistä vierii kyyneleitä kahviin; he istuvat nimittäin -paraikaa aamiaispöydässä. Mutta meidät nähdessään he nousevat seisomaan -ja isä Suslowski lausuu: - --- Järki ja velvollisuus käskevät minua oikeastaan sanomaan "ei", mutta -isällisellä sydämellä on myöskin vaatimuksensa. Jos se on heikkoutta, -niin tuomitkoon Jumala minut siitä! - -Samalla hän kohottaa katseensa taivasta kohti merkiksi, että on valmis -vastaamaan sanoistaan ja teostaan, jos taivaallinen tuomioistuin heti -tahtoisi merkitä asian pöytäkirjaan. En ole eläissäni nähnyt mitään -roomalaisempaa, lukuun ottamatta salamimakkaroita ja makaronia, joita -Corsossa tarjotaan kaupaksi. Hetki on niin juhlallinen, että virtahepo -saattaisi sulaa liikutuksesta. Juhlallisuutta ylentää vielä rouva -Suslowska, joka ojentaa kätensä ja lausuu itkunsekaisella äänellä: - --- Lapseni! Jos teitä joskus kohtaa onnettomuus elämässä, niin paetkaa -tänne, tänne! - -Näin sanoen hän osottaa rintaansa. - -Vielä mitä! Typerä olisin, jos sinne paeta tahtoisin!... Mutta -tarjoisipa Kazia minulle sellaisen pakopaikan, niin se olisi toista! -Kaikissa tapauksissa Kazian vanhempain hyväsydämisyys on hämmästyttänyt -minua, ja sydämeni on täynnä kiitollisuutta. - -Sulasta liikutuksesta minä juon niin monta kuppia kahvia, että -Suslowski alkaa rauhattomasti silmäillä kahvikeitintä ja kerma-astiaa. -Kazia kaataa minulle yhä lisää, ja minä koetan sillä välin koskettaa -hänen pientä jalkaansa pöydän alla. Mutta hän vetää aina jalkansa pois, -ravistaa muitten huomaamatta päätään ja hymyilee niin veitikkamaisesti, -etten käsitä, kuinka voin pysyä nahoissani. - -Minä viivyn vielä noin puolitoista tuntia, mutta vihdoin täytyy minun -lähteä, sillä kotonani odottaa minua Bobus, joka piirtää minun -johdollani ja jättää joka kerta minulle vaakunaisen käyntikorttinsa, -jonka minä muuten usein kadotan. Kazia ja hänen äitinsä saattavat minua -eteiseen, mikä minua harmittaa, koska toivoin, että Kazia yksin tulisi -saattamaan minua. Millaiset huulet sillä tytöllä onkaan!... - -Kotimatkani kulkee puiston kautta. Joukko ihmisiä palaa lähteeltä. Minä -huomaan, että ihmiset pysähtyvät nähdessään minut. Kuulen heidän -ympärilläni kuiskaavan: "Magorski! Magorski! Se on hän..." Neitoset, -joiden vartaloiden ihanat muodot näkyvät kaikenvärisissä kesäpuvuissa, -katsovat minuun ikäänkuin tahtoisivat sanoa: "Tule vaan, kyllä me -olemme valmiina!" Hitto vieköön, olenko minä tullut niin kuuluisaksi, -vai mitä se on? En käsitä siitä mitään! - -Kuljen eteenpäin -- sama juttu!... - -Eteisessä, portaissa minä töytään isäntääni vastaan kuin laiva karille. -Oh, vuokramaksu! - -Samalla lähestyy isäntä minua sanoen: - --- Hyvä herra, vaikka toisinaan olenkin vaivannut teitä, niin uskokaa -toki, että minä suuresti teitä... Sallikaa minun ilman muuta... - -Ja hän kiertää käsivartensa kaulaani ja syleilee minua. Swiatecki on -kaikesta päättäen kertonut hänelle, että minä nain, ja hän toivoo, että -minä tästä lähtien tulen maksamaan vuokrani säännöllisesti. Toivokoon -vaan!... - -Minä ryntään portaita ylös. Ylhäältä kuuluu hirveätä melua. Syöksyn -sisään. Työhuone on hämärä tupakan savusta. Siellä on Julek Rzysinski, -Wach Poterkiewicz, Franek Cepkowski, vanha Sludecki, Karminski, Wojtek -Michalak, jotka kaikki huvittelevat itseään vetämällä ja sysimällä -siroa Bobusta ympäri huonetta. Mutta nähdessään minut he jättävät heti -Bobuksen keskelle lattiaa ja päästävät hurjan huudon: - --- Onnittelemme! onnittelemme! onnittelemme!... - --- Heittäkäämme hänet ilmaan! - -Samassa silmänräpäyksessä nostavat he minut käsilleen ja useamman -kerran korkealle ylös ulvoen kuin mölyapinat. - -Vihdoin minä seison jaloillani, kiitän heitä parhaani mukaan ja lupaan -kutsua heidät kaikki häihini, ennen kaikkea Swiateckin, jonka valitsen -morsiuspojaksi... Mutta Swiatecki kohottaa kätensä ja sanoo: - --- Tuo nauta luulee, että me onnittelemme häntä hänen kihlauksensa -johdosta. - --- Minkä johdosta sitten? - --- Mitä? Etkö tiedä sitten? -- kysyvät useat. - --- En tiedä mistään!... Mitä pirua te minusta tahdotte oikein? - --- Antakaa hänelle "Leijan" aamunumero! -- huutaa Wach Poterkiewicz. - -He antavat minulle "Leijan" aamunumeron ja huutavat toinen toistaan -kovemmin: - --- Katso sähkösanomista! - -Minä katson sähkösanomia ja luen tämän: - -"'Leijan' erikoissähkösanoma: Magorskin maalaus 'Juutalaisia Babylonin -virtojen varrella' sai tämänvuotisessa 'salongissa' suuren -kultamitalin. Arvostelijat eivät löydä kylliksi sanoja ylistääkseen -tekijän nerokkuutta. Albert Wolff nimittää taulua ilmestykseksi. Paroni -Hirsch tarjoo siitä 15,000 frangia." - -Minä pyörryn! Auttakaa! Järkeni seisoo enkä saa sanaa suustani. Tiesin -kyllä, että maalaus oli onnistunut, mutta moista menestystä en ollut -edes uneksinutkaan... - -"Leijan" numero putoo käsistäni. - -He ottavat sen ylös ja lukevat vielä viimeisistä tiedoista seuraavat -selitykset sähkösanomaan: - -1. Olemme tekijän omasta suusta kuulleet, että hän aikoo asettaa -maalauksensa näytteille meidän kauniissa pääkaupungissamme. - -2. Täkäläisen taideyhdistyksen varapresidentin tekemään kysymykseen, -aikooko tekijä asettaa mestarillisen teoksensa näytteille Varsovassa, -vastasi tekijä: "Toivon, ettei taulua Parisissa osteta, jotta voisin -asettaa sen näytteille Varsovassa!" Hartain toivomuksemme on, että -meidän jälkeläisemme vielä saavat lukea nämä hänen sanansa mestarin -hautapatsaasta -- kuitenkin, suokoon sen Jumala, mahdollisimman -myöhään. - -3. Taiteilijamme äiti on mielenliikutuksesta vaarallisesti sairastunut -lukiessaan sähkösanomaa Parisista. - -4. Tätä numeroa painoon pantaessa saamme kuulla, että taiteilijan äiti -on paranemaan päin. - -5. Taiteilijamestarimme on saanut Euroopan kaikista suurkaupungeista -kutsun asettaa taulunsa näytteille. - -Näiden suunnattomain valheiden vaikutuksesta minä alan vähitellen -toipua. Ostrzynski, "Leijan" toimittaja ja Kazian entinen kosija, on -varmaan joutunut mielenhäiriöön, sillä liiottelu menee yli kaikkien -rajojen. - -Luonnollisesti minä asetan maalaukseni ensiksi näytteille Varsovassa, -mutta en ole siitä kenellekään mitään virkkanut, eikä taideyhdistyksen -varapresidentti ole minulta mitään kysynyt enkä minä hänelle mitään -vastannut, ja päälle päätteeksi on äitini kuollut jo yhdeksän vuotta -sitten; en ole myöskään mistään saanut kutsua asettaa maalaustani -näytteille. - -Mikä pahempi: samassa silmänräpäyksessä juolahtaa mieleeni ajatus, että -jos tuo sähkösanoma on yhtä oikea kuin nuo viisi lisäystä, niin siinä -sen lorun loppu... Ostrzynski, joka puoli vuotta sitten sai rukkaset -Kazialta, vaikka tytön vanhemmat olivatkin kosijan puolella, saattaa -pitää minua narrinaan. Mutta siinä tapauksessa hän saa sen "maksaa -päällään tai jollakin muulla sellaisella", niinkuin erään oopperan -libretossa sanotaan! - -Toverini rauhottavat minua sillä, että jos Ostrzynski onkin tekaissut -nuo viisi lisäystä, niin on sähkösanoma varmaan oikea. - -Silloin tulee Stach Klosowicz tuoden "Päiväntasaajan" aamunumeron. -Sähkösanoma on myöskin "Päiväntasaajassa". Minä hengitän jälleen. Taas -alkavat onnittelut. - -Vanha Sludecki, joka on pohjaltaan kavala kuin kettu, mutta samalla -makea kuin siirappi, puristaa kättäni sanoen: - --- Kautta Jumalani! Minä olen aina uskonut toverin nerokkuuden ja -puolustanut toveria... (tiedän, että hän on haukkunut minua aasiksi)... -mutta ehkei toveri pidä siitä, että tällainen fa-presto kuin minä -nimittää toveria toveriksi; jos niin on, suokoon toveri sen anteeksi, -mutta se tapahtuu tottumuksesta, kautta Jumalani... - -Ajatuksissani lähettäisin hänet hiiteen, mutta ennenkuin ennätän -vastata hänelle, vetää Karminski minut syrjään ja sanoo minulle hiljaa, -mutta kuitenkin niin, että kaikki sen kuulevat: - --- Jos toveri tarvitsee rahaa, niin sanokoon vain minulle, kyllä -minä... - -Karminski on meidän keskuudessamme tunnettu avuliaisuudestaan. Useinpa -sanoo hän jollekin meistä: - -"Jos toveri tarvitsee apua, niin sanokoon vain, kyllä minä -- -näkemiin!" Ja hänellä onkin todella rahaa. Minä vastaan hänelle, että -jollen mistään muualta saa, niin käännyn hänen puoleensa. - -Sillä välin saapuu toisia kultaisia veljiä, jotka syleilevät ja -puristelevat minua, että jäseniäni särkee. Vihdoin lähestyy Swiatecki --- näen, että hän koettaa salata liikutustaan -- ja sanoo minulle -tylysti: - --- Vaikka huomaan, että sinä juutalaistut, niin onnittelen sinua -kuitenkin! - --- Vaikka huomaan, että sinä tyhmenet, niin kiitän sinua kuitenkin, -- -vastaan minä ja me syleilemme lujasti. - -Wach Poterkiewicz antaa ymmärtää, että hänen kurkkunsa on kuiva. -Minulla ei ole penniäkään, mutta Swiateckilla on kaksi ruplaa ja -toisilla on myöskin vähäsen. Seuraa kolehti ja sitten punssia... He -juovat minun terveydekseni, viskaavat minut korkealle ilmaan, ja kun -saavat kuulla, että asiani Suslowskeihin nähden ovat oikealla tolalla, -niin juovat Kaziankin terveydeksi. Silloin astuu Swiatecki taas -luokseni ja sanoo: - --- Luuletko sinä tolvana, että he eivät olleet lukeneet sähkösanomaa, -ennenkuin Kazia neiti sinulle kirjotti? - -On kuin olisi nuijalla lyöty päähäni. Toisella puolella näköpiirini -kirkastuu, mutta toisella se pimenee pirusti. Tytön vanhemmilta saattaa -odottaa mitä hyvänsä, mutta että Kazia alentuisi sellaista laskelmaa -tekemään!... - -On hyvin otaksuttavaa, että he ovat lukeneet sähkösanoman aamulla -varhain terveyslähteellä ja samalla kutsuneet minua tulemaan luokseen. - -Minä tahdon heti rientää Suslowskien luo saamaan selvitystä. - -Mutta minä en saata jättää seuraani. Sitäpaitsi tulee myöskin -Ostrzynski luokseni eleganttina, kylmänä, itsetietoisena ja hansikkaat -käsissä, kuten tavallisesti. Hänen henkensä säteilee hänestä. Hän on -tavattoman viekas mies. - -Kynnyksellä jo hän heiluttaa alentuvasti kävelykeppiään ja lausuu: - --- Onnittelen mestaria, minäkin onnittelen! - -Sanan "minäkin" hän lausui niin painokkaasti, kuin merkitsisi hänen -onnittelunsa enemmän kuin kaikkien muiden. Ehkä onkin niin. - --- Mitä oletkaan sinä keksinyt? -- huudan minä. Niinkuin näet, olen nyt -vasta "Leijasta" kaikki lukenut. - --- Mitä se minuun kuuluu? -- virkkaa Ostrzynski. - --- Maalauksen näytteille asettamisesta en ole maininnut mitään. - --- Mutta nyt sen teet, -- sanoo Ostrzynski tyynesti. - --- Hänellä ei ole äitiä ja hänen äitinsä ei ole sairastunut! -- huutaa -Wojtek Michalak. - --- Se ei liikuta minua, -- vastaa Ostrzynski arvokkaasti vetäen toisen -hansikkaan kädestään. - --- Mutta onhan sähkösanoma oikea? - --- Oikea on. - -Tämä vakuutus tekee minut aivan rauhalliseksi. Kiitollisuudesta minä -kaadan hänelle punssia. - -Hän nostaa lasin huulilleen, juo kulauksen ja lausuu sitten: - --- Ensiksi sinun terveydeksesi, mutta tiedätkö, kenen maljan sitten -juon?... Minä onnittelen kaksinkertaisesti! - --- Mistä sen tiedät? - -Ostrzynski kohauttaa olkapäitään. - --- Suslowski kävi varhain tänä aamuna toimituksessa. - -Swiatecki mutisee jotakin ihmisten julkeudesta. Minä en voi sietää enää -kauempaa, vaan sieppaan hattuni. - -Ostrzynski lähtee kanssani, mutta matkalla minä eroan hänestä ja -muutaman minuutin kuluttua soitan toistamiseen Suslowskin ovikelloa. - -Kazia avaa taas oven. Hänen vanhempansa eivät ole kotona. - --- Kazia! -- kysyn minä ankarasti, -- tiesitkö sähkösanomasta? - --- Tiesin, -- vastaa hän rauhallisesti. - --- Mutta Kazia!... - --- Kuinka niin, armaani? Eihän siinä ole mitään ihmeellistä vanhempain -puolelta. Heillä piti olla joku erikoinen syy voidakseen suostua -sinuun. - --- Entä sinä, Kazia? - --- Ja minä käytin hyväkseni ensimäistä tilaisuutta. Saatat kai sen -uskoa, Wladek? - -Asia näyttää selvenevän, ja minun mielestäni on Kazia aivan oikeassa. -Miksi olen oikeastaan rynnännyt tänne kuin mikä mieletön? Sillä välin -Kazia on lähestynyt minua ja kallistaa päänsä minun rinnalleni. Minä -kierrän käsivarteni puoleksi hänen ympäri, hän ojentaa päänsä yhä -enemmän minun puoleeni, sulkee silmänsä, kääntää ruusuisen pienen -suunsa päin ja kuiskaa: - --- Ei, ei, Wladek!... ei vielä... häiden jälkeen, armaani! - -Tämän pyynnön vuoksi minä painan huuleni hänen huulilleen ja me -seisomme sillä lailla niin kauan kuin hengitys sallii. Kazian silmiin -nousee huumaantuva ilme... Hän peittää ne kädellään ja sanoo: - --- Pyysinhän minä, ettet sinä... - -Tämä moite ja hänen katseensa käden alta vaikuttavat minuun siihen -määrin, että suutelen häntä uudelleen. Kun rakastaa jotakuta henkilöä, -niin kernaammin suutelee kuin ruoskii häntä. Ja minä rakastan Kaziaa -rajattomasti, järjettömästi, halki elämän aina kuolemaan saakka, -vieläpä sen jälkeenkin! Hän tai ei kukaan! - -Kazia kuiskaa pelkäävänsä, että hän nyt kadottaa minun kunnioitukseni. -Rakastettu olento! kuinka ajattelemattomasti hän puhuu! Minä rauhotan -häntä parhaani mukaan ja me alamme keskustella järkevästi. - -Me sovimme siitä, etten minä ilmaise tietäväni asian oikeata laitaa, -jos Kazian vanhemmat väittävät saaneensa vasta jälkeenpäin tiedon -sähkösanomasta. Sitten minä sanon Kazialle hyvästi ja lupaan tulla -illalla jälleen. - -Minun täytyy mitä pikimmin rientää taideyhdistyksen toimistoon -voidakseni sen välityksellä helpommin päästä "salongin" -sihteeriviraston yhteyteen. - - - - -III. - - -Minä lähetän sähkösanoman ilmottaen, että suostun paroni Hirschin -tarjoomaan summaan, mutta että aion ensin asettaa maalauksen näytteille -Varsovassa. - -Sähkösanoman lähettämiseen ja muihin kuluihin tarvittavan rahan minä -saan taideyhdistyksen toimistosta lainaksi. Se lainataan minulle ilman -epäilystä. - -Kaikki käy kuin rasvattu... - -"Leijassa" ja "Päiväntasaajassa" on minun elämäkertani, jossa ei ole -sanaakaan totta, mutta niinkuin Ostrzynsk sanoo: "Se ei liikuta minua?" -Saan kirjelmän kahdesta kuvallisesta aikakauskirjasta. Tahtovat -painattaa minun kuvani ja jäljennöksen maalauksestani. - -Hyvä on! - -Rahaa on tuleva kuin roskaa. - - - - -IV. - - -Viikkoa myöhemmin saan käsirahaa paroni Hirschiltä. - -Koko summa lähetetään heti ostajan vastaanotettua maalauksen. Siihen -mennessä saan viisituhatta frangia, jotka Kauppapankki maksoi minulle -kultarahoissa. Eläissäni en ole nähnyt niin paljoa rahaa yhtaikaa. Minä -palaan kotiin lastattuna kuin kuorma-aasi... - -Työhuoneessa on tovereja koolla. Minä sirottelen kultarahat pitkin -permantoa, ja koska en ole ikinä kullassa piehtaroinut, niin alan nyt -piehtaroida. Minun jälkeeni piehtaroi Swiatecki... Isäntä sattuu -astumaan sisään ja luulee, että me olemme poissa järjiltämme... Mutta -me huvittelemme kuin ihmissyöjät! - - - - -V. - - -Eräänä päivänä Ostrzynski sanoo minulle olevansa onnellinen, kun oli -saanut Kazialta rukkaset, sillä sen kautta avautui hänelle uusia -näköaloja, joista minulla ei voi olla vähintäkään aavistusta. - -Se ilahuttaa minua tai oikeammin se on minusta aivan yhdentekevää. -Uskon, että Ostrzynski kyllä keinoja keksii tämän elämän varalle. - -Kun hän piti Kaziaa silmällä, olivat tytön vanhemmat, etenkin herra -Suslowski, hänen puolellaan. Vaikuttipa Ostrzynski vanhukseen siinä -määrin, että tämä roomalainen näytti menettäneen arvokkuutensa. Kazia -sitävastoin ei voinut Ostrzynskia tuttavuutensa ensi hetkestä saakka -sietää. Se oli jonkunlaista tiedotonta vastenmielisyyttä, sillä olen -varma siitä, että Kaziaa ei loukannut se, mikä hänessä loukkaa minua ja -kaikkia muita, jotka lähemmin tuntevat hänen luonteensa. Hän on -omituinen ihminen tai oikeammin sanoen omituinen sanomalehtimies. - -Ei ainoastaan meillä, vaan kaikissa suurissa taide- ja -kirjallisuuskeskuksissa on ihmisiä, joista me vastoin tahtoammekin -tulemme kysyneeksi itseltämme: mistä johtuu heidän vaikutusvaltansa? - -Minun ystäväni, "Leijan" toimittaja, kuuluu näihin. Kuka saattaisi -uskoa, että Ostrzynskin merkitys ja menestys johtuu oikeastaan vain -siitä, että hän ei pidä arvossa eikä kunnioita kykyjä, etupäässä -kirjallisia, vaan suorastaan elää näiden halveksimisesta. Ja hän -halveksii heitä niinkuin sellainen henkilö, joka täydellisen -tarkkuutensa, varman, herkän älykkäisyytensä ja suuren neronsa tähden -on seuraelämässä varma voitostaan. - -Tarvitsee vain nähdä hänet kokouksissa, taiteilija- ja -kirjailijapiireissä, juhlapäivällisillä kuinka halveksivan ivallisesti -hän kohtelee ihmisiä, jotka luomisen alalla kykenevät aikaansaamaan -kymmenen kertaa enemmän kuin hän, kuinka hän nutistaa heidät nurkkaan, -kuinka hän hämmentää heidät logiikallaan, järkeilyllään, kuinka hän -sokaisee heidät kirjallisella kaikkivallallaan. - -Aina kun Swiatecki tätä ajattelee, vimmastuu hän siihen määrään, että -mielensä tekisi iskeä Ostrzynskilta pää puhki. Mutta minua ei -Ostrzynskin ylivalta lainkaan kiusaa. Todella kyvykkäät ihmiset ovat -usein saamattomia, epävarmoja ja vailla kaikkea sanasukkeluutta ja -henkistä tasapainoa... Mutta heti, kun todellinen kyky jää yksin, niin -hän saa siivet, kun sitävastoin Ostrzynski siinä tapauksessa menee -maata, sillä hänellä ei ole itselleen kerrassaan mitään sanottavaa. - -Tulevaisuus on hänen kaltaistensa ihmisten kesken ylläpitävä -järjestystä, määräävä arvoasteet ja osottava kullekin heistä oman -paikkansa. Ostrzynski on viisas kyllä ymmärtääkseen tämän, mutta -hengessään hän ivaa moista. Hänestä on tarpeeksi, että hän nykyhetkenä -merkitsee paljon ja että hänelle osotetaan enemmän huomaavaisuutta kuin -monelle muulle häntä kyvykkäämmälle. - -Me maalaajat olemme vähemmän hänen tiellään. Saattaapa hän toisinaan -"rummuttaa" jostakin kirjallisesta kyvystä, etenkin jos "Leijan" etu ja -kilpailu "Päiväntasaajaan" nähden sitä vaativat. Muuten hän on hyvä -toveri ja hauska mies. Minä puolestani voin sanoa pitäväni hänestä, -mutta... - -Piru vieköön Ostrzynskin, riittäköön tämä jo hänestä!... - - - - -VI. - - -Jonakin kauniina päivänä pakotetaan minut vielä sulkemaan oveni. - -Mikä komedia! Siitä saakka, kun sain kultaa ja kunniaa, Suslowski, -vastoin kaikkia otaksumiani, kohtelee minua ylenkatseellisesti. Hän, -hänen vaimonsa ja Kazian kaikki sekä mies- että naispuoliset sukulaiset -ovat jääkylmiä minua kohtaan. - -Heti ensimäisenä iltana selitti Suslowski, että jos minä luulen -menestykseni vaikuttaneen hänen menettelyynsä tai jos minä otaksun -- -mitä minusta kylläkin saattaa uskoa -- että minä tahdon olla armollinen -Suslowskeja kohtaan, niin täytyy hänen huomauttaa, että vaikka hän ja -hänen vaimonsa ovatkin valmiit uhraamaan paljon oman tyttärensä tähden, -niin ei tämä tytär voisi milloinkaan vaatia, että he uhraisivat -ihmisarvonsa. Äiti lisäsi, että hänen lapsensa tietää kyllä, missä -hänellä aina on turvapaikkansa. Hyvä Kazia puolustaa minua kyllä, -toisinaan kiivaastikin, mutta vanhukset vaanivat jokaista sanaani. - -Heti kun minä avaan suuni, puree Suslowski huultaan, katsoo vaimoonsa -ja nyökäyttää päätään, ikäänkuin sanoakseen: "Tiesinhän minä, että näin -tulee käymään!" Niin ahdistavat he minua aamusta iltaan. - -Ja tuo kaikki on vain teeskentelyä, jonka tarkotuksena on pitää -minua pauloissa. Itse asiassa he ovat sangen kärkkäitä minun -viiteentoistatuhanteen frangiini nähden ja ovatpa yhtä mielissään -niistä kuin minä, vaikka syyt ovatkin erilaiset. - -On aika lopettaa tämä tällainen. - -Asia on ajettu niin pitkälle, että minusta melkein näyttää, kuin olisin -todellakin menetellyt kehnosti ottaessani vastaan kultamitalin ja nuo -viisitoistatuhatta frangia maalauksestani. - - - - -VII. - - -Julkisen kihlauksen päivä on tullut. Minä ostin sievän sormuksen Ludvig -XV:n mallia. Mutta ei Kazia eivätkä vanhemmatkaan pidä siitä, sillä -siinä talossa ei kukaan ymmärrä todellista taidetta. - -Mitä Kaziaan tulee, täytyy minun nähdä paljon vaivaa kitkeäkseni -hänestä kaiken poroporvarillisen ja opettaakseni häntä taiteellisesti -tuntemaan asioita. Mutta hän rakastaa minua ja minä toivon parasta. - -Kihlajaisiin en ole kutsunut ketään, paitsi Swiateckia. Minä kehotin -häntä käymään ensin tervehdyksellä Suslowskien luona, mutta hän -vakuuttaa, että vaikka onkin moraalisesti ja fyysillisesti rappiolla, -ei hän ole kuitenkaan vajonnut niin alas, että lähtisi vartavasten -tervehdykselle. Mikä keinoksi?! - -Minun täytyy edeltäpäin selittää Suslowskeille, että ystäväni on -omituinen mies, vaikka muuten hyvin etevä maalaaja ja mitä rehellisin. - -Kun Suslowski oli saanut kuulla, että ystäväni maalaa "suuria, -keskikokoisia ja pieniä raatoja", rypisteli hän otsaansa ja selitti, -että hän on aina ollut tekemisissä kunnon ihmisten kanssa, että koko -hänen virkauransa on tahraton ja että hän toivoo "herra Swiateckin" -kunnioittavan vaatimattomassa ja kunniallisessa perheessä vallitsevia -tapoja... - -Minun on tunnustaminen, etten tässä suhteessa ole aivan vapaa pelosta. -Olen jo varhaisesta aamusta saakka ollut sotasilla Swiateckin kanssa, -joka itsepäisesti väittää lähtevänsä pitkävartisissa saappaissa -kihlajaisiin. Minä kehotan, pyydän, rukoilen... Vihdoin hän suostuu -selittäen, ettei tiedä syytä, miksi olla tekeytymättä muitten naurun -alaiseksi. Ikävä kyllä, hänen jalkineensa ovat kuin keskisessä -Afrikassa samoavan tutkimusmatkailijan, sillä ne eivät ole mustetta sen -jälkeen nähneet kuin suutarilta velaksi kotiin tuotiin. Mitä tehdä?! - -Vielä surkeampaa, että Swiateckin pää on kuin metsän peittämä -Tatra-vuoren huippu, jolla myrsky on myllertänyt. Mutta sille ei mahda -mitään, sillä maailmassa ei ole harjaa, jolla hänen tukkansa siistiä -voisi. Sen sijaan minä pakotan häntä vaihtamaan puseron, jota hän joka -päivä käyttää, takkiin. Hän vaihtaa, mutta näyttää sittenkin -"raadolta", joita hän maalailee, ja vaipuu samalla haudansynkkään -mielialaan. - -Kadulla ihmiset katselevat hänen kampuraista sauvaansa ja suurta, -kulunutta hattuaan, mutta siihen olen minä niin tottunut... - -Me soitamme ovikelloa ja astumme sisään. - -Jo eteisessä minä kuulen sukulaisemme Jaczkowiczin selittävän -liikakansoitus-kysymystä. Jaczkowicz puhuu aina tästä asiasta; siinä on -hänen viisautensa. Kazia on pilvenhattaran kaltaisessa musliinipuvussa; -hän on suloinen... Suslowskilla on frakki yllä, miespuolisilla -sukulaisilla frakit, vanhoilla tädeillä silkkiset puvut. - -Swiateckin tulo herättää huomiota. Meitä silmäillään jonkunlaisella -levottomuudella... - -Swiatecki luo yrmeän silmäyksen ympärilleen ja selittää herra -Suslowskille ettei hän olisi suinkaan tullut häiritsemään herrasväkeä, -"jollei Wladek olisi ruvennut naimahommiin tai mitä se oikein -lienee"... - -Tuo "mitä se oikein lienee" vaikuttaa onnettomasti. Herra Suslowski -ojennaikse arvokkaasti ja kysyy, mitä herra Swiatecki tuolla "mitä se -oikein lienee" tarkottaa... Herra Swiatecki vastaa, että hänestä se on -aivan yhdentekevää, mutta että "Wladekin tähden" hän antaa vaikka -vernissata itsensä, jos herra Suslowski niin tahtoo... - -Minun tuleva appeni luo vaimoonsa, minuun ja Kaziaan katseen, jossa -hämmästys ja harmi taistelevat ylivallasta. - -Onneksi minä pelastan aseman pyytämällä minulle harvinaisella -mielenmaltilla appea esittämään minut niille vieraille, joita en tunne. - -Seuraa esittely. Sitten me istuudumme. - -Kazia istuutuu viereeni ja laskee kätensä omaani. Huone on täynnä -ihmisiä, mutta kaikki ovat jäykkiä eivätkä puhu. Ilmanpaine on raskas. - -Sukulainen Jaczkowicz palaa jälleen liikakansoitukseen. Ystäväni -Swiatecki tuijottaa pöydän alle... Hiljaisuudessa kaikuu Jaczkowiczin -ääni sitä kuuluvammin. Sen johdosta, että häneltä on yksi etuhammas -poissa, kuuluu pitkä vihellys aina silloin, kun hänen pitäisi lausua -s-äänne. - --- Mitä suurin onnettomuus saattaa siitä ajan pitkään koitua koko -Euroopalle, -- sanoo Jaczkowicz. - --- Siirtolaisuus... -- arvelee joku naapureista. - --- Tilasto osottaa, ettei siirtolaisuuskaan saata estää -liikakansoitusta. - -Pikaisesti kohottaa Swiatecki päänsä ja katsoo kalamaisilla silmillään -puhujaan. - --- Silloinpa pitäisi meilläkin ottaa käytäntöön kiinalaisia tapoja, -- -mörähtää hän äreällä, matalalla äänellään. - --- Suokaa anteeksi... Mitä kiinalaisia tapoja tarkotatte? - --- Kiinassa on nimittäin vanhemmilla oikeus surmata heikkomielisiä -lapsiaan. Meillä pitäisi lapsilla olla oikeus surmata heikkomielisiä -vanhempiaan. - -Siinä se nyt oli! Salama on iskenyt alas. Sohva ritisee tätien alla, ja -minä olen hukassa. Suslowski sulkee silmänsä ja tuntuu hetkeksi -kadottaneen puhekykynsä. - -Hiljaista. - -Sitten jyrähtää tulevan appeni vihasta väräjävä ääni: - --- Hyvä herra, minä toivon, että te kristittynä... - --- Miksi pitää minun olla kristitty? -- keskeyttää Swiatecki ravistaen -pahaatietävästi päätään. - -Toinen salama! Sohva täteineen alkaa vavista kuin kuumeessa ja vaipuu -syvyyteen... Minä tunnen, kuinka maa halkee jalkojeni alla. - -Kaikki on menetetty, kaikki toiveet ovat tyhjiin rauenneet! - -Yhtäkkiä kajahtaa Kazian heleä nauru, hänen jälkeensä purskahtaa -Jaczkowicz nauramaan tietämättä miksi, tämän jälkeen, myöskin -tietämättä miksi minä. - --- Isä! -- huutaa Kazia. -- Sanoihan Wladek jo edeltäpäin, että herra -Swiatecki on omituinen. Herra Swiatecki laskee leikkiä, sillä minä -tiedän, että hänen äitinsä on elossa ja että hän on mitä parhain poika -äidilleen. - -Aika veitikka tuo Kazia! Kaikkea hänen mieleensä juolahtaakin ja hän -arvaa oikein. Swiateckin äiti on todellakin elossa, ja minun ystäväni -on kerrassaan kelpo poika. - -Kazian nauru ja sanat johtavat huomion syrjään, ja vielä tuntuvammin -vaikuttaa tähän suunnan muutokseen palvelija, joka tuo viiniä ja -leivoksia. Se on sama ovenvartia, joka vei minun viimeiset kolme -ruplaani, mutta nyt on hänenkin yllään frakki ja hän esiintyy -arvokkaasti kuin lakeija. Hänen katseensa on kiintynyt tarjottimeen, -lasit kilahtavat ja hän liikkuu niin varovasti kuin kantaisi täpösen -täyttä vesilasia. - -Minä alan pelätä, että hän minut huomatessaan pudottaa koko tarjottimen -maahan, mutta onneksi näyttää pelkoni olevan aiheetonta... - -Hetken kuluttua ovat lasit täytetyt. - -Kihlajaistoimitus alkaa... - -Eräs alaikäinen sukulaistyttö pitää lautasta, jolla on kaksi sormusta. -Uteliaisuudesta ovat hänen silmänsä pudota päästä, ja koko toimitus -innostaa häntä siinä määrin, että hän hyppii lautasineen, sormuksineen. -Suslowski nousee seisomaan, toiset seuraavat hänen esimerkkiään; kuuluu -tuolien kolinaa. - -Seuraa syvä hiljaisuus. Kuulen erään tädeistä kuiskaavan, että hän -otaksui sormukseni olevan paremman. Huolimatta tästä huomautuksesta on -hetki niin juhlallinen, että kärpäset putoavat seiniltä... - -Suslowski rupee puhumaan: - --- Lapseni! Ottakaa vanhempain siunaus! - -Kazia polvistuu, minä polvistun myöskin... - -Millaiselta mahtaa Swiateckin naama nyt näyttää, hyvä Jumala, -millaiselta se mahtaa näyttää! - -Mutta minä en uskalla katsahtaa häneen. Minä katselen Kazian -musliinipukua, joka vaalenneella, punaisella matolla muodostaa kauniin -täplän. Vanhempain kädet laskeutuvat päittemme päälle, ja sitten minun -tuleva appeni lausuu: - --- Tyttäreni! Sinulla on vanhempiesi kodissa ollut paras esimerkki -siitä, mitä vaimon tulee olla miehelleen. En rupea tässä sentähden -opettamaan sinulle velvollisuuksia, joihin -- kuten toivon -- miehesi -on sinua oikealla tavalla opastava... Mutta minä tahdon kääntyä sinun -puoleesi, Wladislaw.... - -Nyt seuraa pieni puhe, jonka aikana minä lasken sataan asti ja alotan -sitten taas yhdestä... Suslowski kansalaisena, Suslowski virkamiehenä, -Suslowski isänä, Suslowski roomalaisena saattaa nyt osottaa henkensä -suuruuden... Sanat: lapsi, vanhemmat, velvollisuudet, tulevaisuus, -siunaus, okaat, puhdas omatunto ja muut senkaltaiset surisevat -korvissani kuin mehiläisparvi, ympäröivät pääni, pistävät niskaani, -kasvoihin, tukkaan... - -Minä olen varmaankin sitonut kaulaliinan liian tiukkaan, koska minun on -paha olla. Kuulen rouva Suslowskan itkevän, ja se liikuttaa minua, -sillä hän on kelpo eukko. Kuulen sormusten kilinän, joita hyppivä -sukulaistyttö pitää lautasella. Herra Jumala, millaiselta Swiateckin -naama nyt mahtaa näyttää! - -Vihdoin me nousemme. Sukulaistyttö työntää lautasen nenäni eteen ja me -vaihdamme Kazian kanssa sormuksia... - -Uh! nyt olen kihloissa! Arvelen, että nyt se on lopussa, mutta eipäs -ollutkaan, sillä Suslowski kehottaa meitä pyytämään siunausta tädeiltä. - -Me astumme heidän luokseen. Minä suutelen viittä kättä, jotka ovat kuin -haikaranjalat... Kaikki tädit toivovat, etten minä ole laiminlyövä -heidän luottamustaan. - -Millaista luottamusta, saakeli soikoon, voivat he minulle osottaa? -Sukulainen Jaczkowicz sulkee minut syliinsä. Minä olen aivan varmaan -sitonut kaulaliinani liian lujasti... - -Pahin on ohi. Hämärtää... Tarjotaan teetä. - -Minä istun Kazian vieressä enkä ole näkevinäni Swiateckia. Se -paholainen saa minut vielä kerran levottomaksi, sillä kysymykseen, -tahtoisiko hän lisätä vähän arrakkia teehen, hän vastaa juovansa -arrakkia vain pullottain... Muuten ilta päättyy onnellisesti. - -Me lähdemme, Swiatecki ja minä. Kadulla minä ahmin ilmaa täysin -rinnoin. Kaulaliinani on varmasti liian tiukassa. - -Me astelemme vaieten. Sanattomuus kiusaa minua ja muuttuu pian aivan -sietämättömäksi. Minä tunnen, että nyt minun pitäisi puhua Swiateckille -jotakin onnestani, kuinka kaikki onnistui hyvin ja kuinka minä rakastan -Kaziaa... Rohkaisen mieltäni, mutta ei ota lähteäkseen. Vihdoin, kun me -olemme jo aivan lähellä kotiamme, sanon: - --- Tunnusta, Swiatecki, että elämä on sentään suloista. - -Swiatecki pysähtyy, katsoo minuun silmäkulmainsa alta ja vastaa: - --- Sylikoira! - -Sinä iltana emme jutelleet sen enempää keskenämme. - - - - -VIII. - - -Viikon kuluttua kihlajaisillasta saapuvat minun "juutalaiseni" -näyttelyyn. - -Maalaus asetetaan näytteille erikoiseen huoneeseen, ja -näyttelytoimikunta määrää sille ylimääräisen sisäänpääsymaksun. Puolet -puhtaasta tulosta lankeaa minulle... Näyttelyssä on tungos aamusta -iltaan saakka. - -Minä olen käynyt siellä vain kerran. Kun yleisö katseli enemmän minua -kuin taulua, niin en ole sinne enää senjälkeen mennyt, sillä miksi -suotta suututtaa itseään? - -Vaikkapa olisi maalaukseni mestariteos, jollaista ei tähän päivään -saakka ole vielä nähty, niin yleisö sittenkin on katseleva sitä samalla -uteliaisuudella kuin jotakin hottentottia, joka nielee eläviä -kyyhkysiä. Samanlainen hottentotti olen minä tällä hetkellä... Olisin -tyytyväinen siihen, jos minä todella olisin sylikoira, niinkuin -Swiatecki väittää. Mutta minussa on siksi paljon taiteilijan vikaa, -että moinen taiteen halventaminen jonkun muodissa olevan henkilön -tähden suututtaa minua... - - - - -IX. - - -Kolme viikkoa sitten tiesi tuskin kukaan minusta, mutta nyt minä -saan vastaanottaa kymmenittäin kirjeitä, suurimmaksi osaksi -rakkaudentunnustuksia. Viidestä kirjeestä alkaa ainakin neljä seuraavin -sanoin: "Tämän kirjeen luettuanne Te ehkä halveksitte naista, joka" -j.n.e. Minä en varmaankaan halveksisi naista, en ainakaan siinä -tapauksessa, että tämä jättäisi minut rauhaan. - -Jollei minulla olisi Kaziaa, niin totta puhuen, enpä taitaisi niinkään -jättää näitä tunteenpurkauksia huomioon ottamatta. - -Se minua eniten suututtaa, että tuollainen "tuntematon" nainen saattaa -edes toivoakaan, että mies, joka ei ole häntä milloinkaan nähnyt, ilman -muuta hänen kehotukseensa suostuisi. Paljasta ensin itsesi, ihana -"tuntematon", ja kun olen nähnyt sinut, niin sanon kyllä... Ei, enpäs -sanokaan, sillä Kazia!... - -Olenpa saanut myöskin nimettömän kirjeen eräältä harmaahapsiselta -ystävättäreltä, joka nimittää minua mestariksi, mutta Kaziaa hanheksi. - -"Mestari, onko hän sopiva Teidän vaimoksenne?" -- kysyy harmaahapsinen -ystävättäreni. -- "Onko tämä valinta arvokas sellaiselle henkilölle, -johon koko kansakunnan katse on kiintynyt? Te olette joutunut vehkeilyn -uhriksi," j.n.e. - -Merkillinen päähänpisto ja vielä merkillisempi vaatimus, että minä muka -en saisi naidessani noudattaa sydämeni tunnetta, vaan yleistä -mielipidettä. - -Kazia parka on jo heidän tiellään! - -On olemassa suurempia rikoksia kuin nimettömät kirjeet, mutta ei ole -sen suurempaa kuin... kuinka minä oikein sanoisin?... Jättäkäämme se! - -Hääpäiväni ei ole vielä määrätty, mutta se tulee pian. - -Sillä välin pyydän Kaziaa pukeutumaan koreaksi ja lähtemään kanssani -taidenäyttelyyn. Nähkööt meidät nyt yhdessä... - -Swiateckin "raatoja" on myöskin saapunut Parisista. - -Hänen taulunsa on nimeltään "Viimeinen tapaaminen" ja esittää -nuorukaista ja neitoa, jotka makaavat leikkauspöydällä. Kuvan -perusajatus selvenee katsojalle heti ensi silmäyksestä: nuo kaksi -kuollutta ovat eläessään rakastaneet toisiaan, puute on heidät -toisistaan erottanut, mutta kuolema jälleen yhdistänyt. - -Ylioppilaat, jotka ovat kumartuneet ruumiiden yli, näyttävät kuvassa -hiukan kuivasti maalatuilta, leikkaussalin perspektiivissä saattaa -huomata virheitä, mutta ruumiit ovat oivallisesti kuvatut. Niistä -oikein huokuu kylmyyttä. "Salongissa" ei maalaus saanut tunnustusta, -ehkä siksi, että se on hieman jäykkä, mutta arvostelu sitä ylisti. - -Meikäläisten maalaajain joukossa on epäilemättä useita kykyjä. Niinpä -on Swiateckin taulun vieressä Franek Cepkowskin "Koreckin kuolema". -Siinä on voimaa ja persoonallisuutta! - -Swiatecki nimittää Cepkowskia idiootiksi, ensiksikin koska tämän tukka -on kammattu jakaukselle ja parta leikattu suippopäiseksi, toiseksi -siksi, että hän pukeutuu viimeisen muodin mukaan, ja vihdoin senvuoksi, -että hän on saanut hyvän kasvatuksen, noudattaa tarkasti tapoja ja -mainitsee usein ylhäisistä sukulaisistaan. Mutta Swiatecki erehtyy... - -Kyky on lintu, joka pesii missä haluaa, milloin raivaamattomassa -korvessa, milloin hyvin hoidetussa puutarhassa. - -Olen Münchenissä ja Parisissa nähnyt taiteilijoita, joista toiset -olivat kuin oluttehtaiden renkejä toiset sitävastoin kuin partureja tai -muotikeikailijoita; penniäkään ei heistä maksaisi. Mutta kuitenkin he -olivat ihmeteltävän intomielisiä, heillä oli mainio muoto- ja väriaisti -ja pystyivät kankaalla esittämään ajatuksiaan. Ostrzynski, joka on aina -valmis sattuvasti lausumaan ajatuksensa kaikesta, kirjottaisi -"Leijassaan": "Spriritus flat, ubi vult!" - -Swiateckin mielestä on historiamaalaus "obskuranttia -barbaarimaisuutta". Minä en maalaa historiallisia tauluja, ja minusta -persoonallisesti on kaikki yhdentekevää. Mutta kun sitä saa kuulla joka -suunnalta, niin ei ole ihmeellistä, jos siihen suuttuu. - -Meidän puolalaisissa taidemaalaajoissamme on yksi vika. He kiintyvät -johonkin taideteoriaan ja elävät sen tohvelin alla, luovat sen mielen -mukaista taidetta ja ovat sentähden enemmän apostoleja kuin -taidemaalareita. Mutta olenpa tuntenut sellaisiakin taiteilijoita, -jotka puhuvat itsensä sairaiksi selittäessään mitä taide on ja mitä sen -pitäisi olla, vaan jotka eivät pysty kerrassaan mihinkään, kun on -tartuttava siveltimen varteen... - -Usein olen ajatellut, että taideteorian luominen kuuluu filosofeille, -ja jolleivät he siinä onnistu, niin vastatkoot itse puolestaan. Mutta -taidemaalaajan pitää maalata niin, kuin sydän käskee, ja hänen pitää -myöskin osata maalata, sillä se on pääasia... - -Minun mielipiteeni mukaan on pienin kyky arvokkaampi kuin suurin -teoria, eikä suurinkaan teoria ole kyllin arvokas edes vapauden jälkiä -suutelemaan. - - - - -X. - - -Olin Kazian ja Suslowskin kanssa näyttelyssä. Minun tauluni edessä -vallitsi yhä suuri tungos. Kun me astuimme sisään, alettiin heti -ympärillämme kuiskailla, ja tällä kertaa ei yleisön huomio kiintynyt -minun tauluuni eikä minuun itseeni, vaan Kaziaan. Naiset ainakaan eivät -hänestä katsettaan kääntäneet. - -Minä huomasin, että se huvitti häntä, enkä pannut sitä pahakseni... - -Pahempi oli, että Kazia sanoi Swiateckin taulun olevan -"vastenmielisen". Suslowski myönsi tyttärensä ottaneen sanan hänen -suustaan. Minä vimmastuin. Että Kazialla saattaa olla sellainen käsitys -taiteesta! - -Suuttuneena jätin minä heidät sanoen, että oli asiaa Ostrzynskille. -Minä lähdinkin kyllä hänen luokseen, mutta viedäkseni hänen kanssani -aamiaiselle. - - - - -XI. - - -Olen nähnyt ihmeen, niin totta kuin elän! - -Nyt vasta minä ymmärrän, miksi on ihmiselle silmät luotu. - -Corpo di Baccho! kuinka kaunis! - -Olimme Ostrzynskin kanssa. Silloin huomaan Wierzbowakadulla erään -naisen käyvän ohitsemme. Minä jään kuin maahan kiinni kasvaneena -seisomaan, minä puudun, minä kivetyn, minä katson silmäni puhki, minä -menetän järkeni, minä tartun tietämättäni Ostrzynskin kaulaliinaan, -avaan sen -- ja... auttakaa, minä menehdyn! - -Että hänen kasvonpiirteensä ovat täydelliset, ei riitä mihinkään! Hän -on yksinkertaisesti taideteos! Taideteos niin piirustukseen, -väritykseen kuin henkevyyteen nähden! Greuze nousisi tällaisen näyn -nähdessään kuolleista ja hirttäisi itsensä, koska oli itse sellaisia -variksenpelättejä maalannut. - -Minä katson ja katson... Hän kulkee yksin... ei! hänen kanssaan kulkee -runous, musiikki, kevät, ihastus, rakkaus... En tiedä, tahtoisinko heti -hänet maalata, sillä minä mieluimmin polvistuisin hänen jalkojaan -suutelemaan kiitokseksi siitä, että on niin ihana. En tiedä itsekään, -mitä minä oikeastaan tahtoisin!... - -Hän kulkee ohitsemme säteillen kuin kesäpäivä. Ostrzynski tervehtii, -mutta hän ei huomaa... Minä herään lumouksesta ja huudan: - --- Seuratkaamme häntä! - --- Oletko mieletön? -- kysyy Ostrzynski. -- Minun täytyy sitoa -kaulaliinani. Jätä minut rauhaan, hän on minun tuttaviani! - --- Sinun tuttaviasi? Esitä minut hänelle! - --- Johan nyt!... Pidä sinä huolta omasta morsiamestasi. - -Minä kiroan Ostrzynskin ja hänen jälkeläisensä aina yhdeksänteen -sukupolveen saakka ja aion sitten rientää tuntemattoman naisen jälkeen. - -Pahaksi onneksi hän nousee ajuriin. - -Kaukaa minä näen vielä hänen hattunsa ja punaisen auringonvarjonsa. - --- Tunnetko hänet todellakin? -- kysyn Ostrzynskilta. - --- Minä tunnen kaikki! - --- Kuka hän on? - --- Hän on rouva Helena Kolczanowska, syntyään Turno, muuan neiti-leski. - --- Mikä neiti-leski? - --- Hänen miehensä kuoli nimittäin hääpöydän ääreen. Jos maltat -kuunnella, niin kerron sinulle koko jutun. Ukrainassa eli eräs -tavattoman rikas, lapseton aatelismies nimeltä Kolczanowski de -Kolczanowo. Hänellä oli tavattoman ylhäinen sukulaispiiri, joka toivoi -saavansa periä hänet -- ja tavattoman lyhyt kaula, joka lisäsi -sukulaisten varmuutta perintöön. Nämä perilliset olen minä tuntenut. He -olivat sangen kunnioitettavia ihmisiä, mutta niinkuin usein tapahtuu, -kaikkein kunnioitettavimmat ja omanvoitonpyytämättömimmätkään heistä -eivät voineet olla luomatta silmäystä herra Kolczanowskin kaulaan. -Vihdoin kyllästyi ukko tähän, kosi sukulaisten mielipahaksi naapurinsa -tytärtä, teki lainmukaisen avioliittositoumuksen ja testamenttasi tälle -koko omaisuutensa. Sitten seurasi vihkiäiset, näiden jälkeen häät, -jotka jo lähenivät loppuaan, kun halvauskohtaus kaatoi ukon -paikkaansa... Tällä tavoin tuli Helena rouvasta neiti-leski. -Ymmärrätkös? - --- Onko siitä jo kauankin? - --- Kolme vuotta. Helena rouva oli silloin kaksikymmentäkaksi vuotta... -Senjälkeen olisi hän vaikka kuinka monta kertaa päässyt naimisiin, -mutta ei tahdo... Arveltiin, että hän odottaa ruhtinasta. Mutta se ei -pitänyt paikkaansa, sillä aivan hiljakkoin hän antoi rukkaset eräälle -ruhtinaalle. Muuten niin tiedän, ettei hän ole ensinkään vaativainen ja -ylpeä, mikä käy ilmi siitäkin, että rouva Kolczanowska on aina tähän -päivään saakka mitä läheisimmässä ystävyyssuhteessa meidän kuuluisaan, -sympaattiseen, lahjakkaaseen j.n.e. näyttelijättäreen, Eva Adamiin, -joka on hänen koulutoverejaan. - -Kuultuani tämän minä hypähdän ilosta ilmaan. Jos niin on, niin en enää -tarvitse Ostrzynskia. Minun rakas, hyvä Evaseni on auttava minua rouva -Helena Kolczanowskan tuttavuuteen. - --- Kuule, etkö siis tahdo esittää minua hänelle? -- kysyn -Ostrzynskilta. - --- Jos ken haluaa tutustua johonkin, niin hankkikoon itse tilaisuuden, --- vastaa Ostrzynski. -- Koska sinä veit Kazian minulta, en tahdo, että -sanottaisiin minun nyt olevan syypää... Mistä minä muuten... Terve! - - - - -XII. - - -Tänään minun piti syödä päivällistä Suslowskien luona, mutta minä -kirjotin heille, etten voi tulla... - -Minun hampaitani ei tosin särkenyt, mutta olisihan niitä kuitenkin -voinut ruveta särkemään. - -Helena väikkyi koko päivän silmissäni, ja mikä taidemaalaaja olisikaan -se, joka ei haaveksisi niin kauniita kasvoja? Minä olen hengessäni -maalannut hänet ainakin kymmenen kertaa. Juolahtipa mieleeni aihe -maalaukseen, jossa sellaiset kasvot kuin Helenan olisivat aivan omiaan -lisäämään vaikutusta. Minun täytyy sentähden saada nähdä hänet vielä -pari kertaa. - -Kiiruhdin Eva Adamin luo, mutta tämä ei ollut kotona. - -Illalla sain Kazialta kortin, jossa hän pyytää minua seuraavana aamuna -lähdepuistoon ja senjälkeen kahville. Todella tuskallista istua ensin -juomahallissa ja sitten kahvilla! - -Minä en voi lähteäkään, sillä jollen aamulla tapaa Evaa kotoa, niin en -häntä enää koko päivänä näe... - -Eva Adami (tämä on hänen teatterinimensä, hänen oikea nimensä on Anna -Jedlinska) on harvinainen neitonen. - -Me olemme monivuotisia ystäviä ja sinuttelemme toisiamme. - -Yhdeksän vuotta hän on kuulunut teatteriin ja pysynyt puhtaana tämän -sanan laajimmassa merkityksessä. Teattereissa on kyllä paljon -fyysillisesti puhtaita naisia, mutta jos heidän salaiset halunsa -tulisivat ilmi, niin luulen, että kaikkein hävyttömin paviaanikin -punastuisi korviaan myöten. Teatteri turmelee etenkin naisia. On liikaa -vaatia, ettei naisessa, joka joka ilta näyttelee rakkautta, -uskollisuutta, jalomielisyyttä ja muuta sellaista, vihdoin herää -vaistomainen tunne, joka sanoo, että kaikki nämä hyveet kuuluvat vain -draamalliseen ja näytelmätaiteeseen eikä niillä ole mitään yhteistä -todellisen elämän kanssa. - -Se suunnaton eroavaisuus, joka vallitsee taiteen ja todellisen elämän -välillä, on omansa vahvistamaan tätä näyttelijättärien luuloa; kilpailu -ja menestyksen kateus myrkyttävät jokaisen jalon tunteen heidän -sydämessään. - -Alituinen kanssakäyminen niin turmeltuneitten ihmisten kuin -näyttelijäin kanssa herättää heissä aistillisuutta. Ei ole niin -valkoista angorakissaa, joka ei sellaisissa olosuhteissa kadottaisi -valkeuttansa. Ainoastaan suuri taiteen tulessa karaistunut kyky saattaa -suoriutua siitä voittajana tai myöskin niin perin esteettinen luonne, -johon paha voi tunkeutua yhtä vähän kuin vesi joutsenen höyheniin. - -Näihin imperméable-luonteisiin kuuluu Eva Adami. - -Öisin teetä juodessa ja tupakoidessa keskusteltiin toverien kesken -taidemaailmaan kuuluvista ihmisistä, alkaen ylimmästä luokasta, -runoilijoista aina alimpaan luokkaan, näyttelijöihin saakka. - -Olento, jossa mielikuvitus on paljon kehittyneempi kuin muissa -kuolevaisista, olento, joka on muita alttiimpi vaikutuksille, -aistillisempi, intohimoisempi, joka tuntee onnen ja elämänilon piirissä -kaikki ja pyrkii voimakkaasti eteenpäin -- se on taiteilija. - -Hänellä pitää olla kolme kertaa lujempi luonne ja tahto kuin muilla -voidakseen kestää koettelemuksia. - -Mutta yhtä vähän kuin kukkanen, joka on muita kauniimpi, saattaa olla -kestävämpi vihuria vastaan, yhtä vähän saattaa taiteilijakaan olla -luonteeltaan tavallisia ihmisiä kestävämpi. Päinvastoin, on -luonnollista, että hänen luonteensa on heikompi, sillä hänen -elinvoimansa kuluu taiteellisen maailman ja todellisuuden ristiriidassa -ja eripuraisuudessa. - -Hän on kuin sairas, kuumeinen lintu, joka milloin katoaa näkyvistämme -pilviin, milloin herpaantuneita siipiään tomussa laahaa. Taide opettaa -häntä vieromaan tomua, mutta jokapäiväinen elämä riistää häneltä voiman -lähteä lentoon. Siitä johtuu tuo taiteilijoissa niin usein huomattava -eroavaisuus heidän sisällisen ja ulkonaisen elämänsä välillä. - -Maailma, joka vaatii taiteilijoilta enemmän kuin muilta ihmisiltä ja -heitä tuomitsee, on ehkä oikeassa mutta oikeassa on Kristuskin, joka -heidät vapahtaa... - -Ostrzynski väittää, että näyttelijät kuuluvat taidemaailmaan samalla -tavoin kuin pasuuna, klarinetti, jahtitorvi j.n.e., mutta se ei ole -totta. - -Paras todistus siitä on Eva Adami, joka on kauttaaltaan taiteilija, -sekä kykynsä että taiteellisen vaistonsa puolesta, mikä on suojellut -häntä kaikesta pahasta niinkuin äiti... - -Vaikka olenkin Evan hyvä ystävä, en ole nähnyt häntä pitkään aikaan. -Kun hän nyt minut tapasi, iloitsi hän suuresti, mutta hänen kasvoilleen -nousi ilme, jota en ymmärtänyt. - --- Mitä sinulle kuuluu, Wladek, -- sanoo hän. Vihdoinkin näen sinut! - -Olin tyytyväinen, kun tapasin hänet kotona. Hänen yllään oli -turkkilainen aamunuttu, jossa oli punaisia palmun lehviä ja avonaiset -hihat. Reunuste sopi erittäin hyvin hänen kalpean ihonsa ja sinertäväin -silmiensä väriin. Minä sanoin sen hänelle, ja hän tuli iloiseksi. -Senjälkeen aloin heti puhua asiastani. - --- Minun kultainen divani! -- sanoin, -- sinähän tunnet rouva -Kolczanowskan, tuon kaunottaren Ukrainasta? - --- Tunnen, hän on koulutoverini. - --- Esitä minut hänelle... - -Eva alkoi ravistaa päätään. - --- Minun hyvä, kiltti... teethän sinä sen minulle! - --- Ei, Wladek, en minä esitä sinua hänelle... - --- Näetkös, kuinka paha olet, ja minä kerran olin rakastua sinuun! - -Mikä mimosa tuo Eva! Kuultuaan tämän hän muuttuu näöltään, nojautuu -kyynärpäällään pöytää vasten (mikä ihana kyynärpää!), peittää kalpeat -kasvot kädellään ja kysyy: - --- Milloinka se olisi ollut? - -Tahtoisin puhua Helenasta, mutta koska minä todella olin kerran -rakastua Evaan ja haluan saada nyt hänet hyvälle tuulelle, niin alan -kertoa: - --- Näin tapahtui... Me kävelimme kerran näytännön jälkeen Botaanisessa -puutarhassa. Muistatko, kuinka ilta oli kaunis! Me istuimme sitten -penkillä lammen luona ja sinä sanoit tahtovasi kuulla satakielen -laulua. Minä olin vähän surumielinen, otin hatun päästäni, koska -päätäni särki, ja sinä menit lammen rannalle, kastoit nenäliinasi -veteen ja painoit sen otsalleni. Sinä olit mielestäni silloin kaikessa -hyvyydessäsi kuin enkeli, ja minä ajattelin: jos tartun tuohon käteen -ja painan sille huuleni -- niin siinä se on! ja minä rakastun sinuun -hurjasti... - --- Entä sitten? -- kysyy Eva. - --- Sinä peräydyit äkkiä, ikäänkuin jotakin aavistaen. - -Eva istuu hetken kuin ajatuksiinsa vaipuneena, havahtuu sitten ja -virkkaa hermostuneen hätäisesti: - --- Älkäämme puhuko siitä, minä pyydän... - --- Hyvä, älkäämme puhuko siitä... Tiedätkö, Eva, että minä pidän -sinusta liiaksi voidakseni rakastua sinuun. Toinen poistaa toisen. Niin -kauan kuin olemme tunteneet toisemme, olen minä ollut sinuun -todellisesti mieltynyt. - --- Mutta, -- sanoo Eva seuraten omain ajatustensa juoksua, -- onko -totta, että olet kihloissa? - --- Totta. - --- Mikset ole minulle siitä mitään sanonut? - --- Asia meni ensin myttyyn ja tuli vasta hiljakkoin todeksi. Jos -arvelet, että koska olen kihloissa, en saa tutustua Helena rouvaan, -niin vastaan sinulle jo edeltäpäin: olin taiteilija ennenkuin tulin -sulhaseksi. Et suinkaan sinä pelkää hänen tähtensä? - --- Älä luulekaan sitä! En esitä sinua hänelle siksi, etten tahdo -saattaa häntä pahojen puheiden alaiseksi. Kerrotaan, että muutaman -viikon kuluessa on puoli Varsovaa rakastunut sinuun. Menestyksestäsi -jutellaan ihmeellisiä asioita. Eilen vasta kuulin sinusta sen -sukkeluuden, että sinä kymmenestä käskystä olet tehnyt itsellesi yhden --- tiedätkö minkä? - --- Minkä sitten? - --- "Ei sinun pidä pyytämän lähimmäisesi vaimoa turhaan"... Sattuvasti -sanottu? - --- Kuulehan, Evaseni, tahdotko tietää koko totuuden? Minä olen aina -ollut arka, ujo enkä mikään naisten vallottaja. Mutta ihmiset puhuvat -ties mitä, etkä sinä saata uskoakaan, kuinka totta on huudahdukseni: -Oi, Jumala, sinä näet minun hätäni! - --- Po vero maestro! - --- Älä rupea nyt italiaa puhumaan, vaan sano, tahdotko vai etkö esittää -minut rouva Kolczanowskalle? - --- Rakas Wladek, minä en voi... Kun sinua yleisesti pidetään Don -Juanina, niin ei käy päinsä, että minä, näyttelijätär, toimittaisin -sinut niin yksinäisen ja huomatun naisen tuttavuuteen kuin Helena on. - --- Miksi otat sinä itse minut vastaan? - --- Se on aivan toista! Minä olen näyttelijätär ja voin sovittaa itseeni -Shakespearen sanat: Vaikka olisit puhdas kuin jää ja valkoinen kuin -lumi, niin et voi välttää parjauksia! - --- Mutta tiedätkö, että tästä saattaa tulla hulluksi. Jokainen saa -tutustua häneen, olla hänen luonaan, katsella häntä, mutta minä vain en -saa! Ja miksi? Siksi, että olen maalannut hyvän taulun ja tullut jonkun -verran kuuluisaksi. - --- Sinun kannaltasi katsoen olet kyllä oikeassa, sanoo Eva hymyillen. --- Mutta minun täytyy tunnustaa, että jo edeltäpäin tiesin, miksi sinä -tulit luokseni. Ostrzynski kävi täällä ja vakuutti minulle, että -parasta olisi olla esittämättä sinut Helenalle. - --- Ahaa, minä ymmärrän!... Ja sinä lupasit? - --- En luvannut, vaan päinvastoin minä suutuin sellaisesta... Mutta -ajattelin kuitenkin, että parasta olisi olla tutustuttamatta sinua -Helenaan. Mutta puhukaamme nyt sinun maalauksestasi. - --- Anna minun olla rauhassa taulultani ja koko taidemaalaukselta! Jos -niin on, niin olkoon menneeksi! Mutta sen minä sanon, että kolmessa -päivässä tulen tuntemaan rouva Kolczanowskan, vaikkapa valepukuisena -menisin hänen luokseen. - --- Pukeudu puutarhuriksi ja vie hänelle kukkia -- Ostrzynskilta. - -Yhtäkkiä juolahti mieleeni ajatus, niin oivallinen, että minä lyön -otsaani, unohdan vihan ja harmin, jota vastikään tunsin Evaa kohtaan, -ja huudan: - --- Anna sanasi, ettet petä minua! - --- Annan! -- vastaa Eva uteliaana. - --- Tiedä sitten, että minä pukeudun harmaapäiseksi ukrainalaiseksi -harpunsoittajaksi. Minulla on puku ja harppu, Ukrainassa olen ollut, -lauluja osaan laulaa... Rouva Kolczanowska on ukrainatar, hän ottaa -minut varmasti vastaan. Ymmärrätkös?... - --- Mikä originelli ajatus! -- virkkaa Eva. - -Hänessä on siksi paljon taiteilijaa, ettei ehdotukseni voi olla häntä -miellyttämättä. Hän on sitäpaitsi antanut minulle sanansa, ettei petä -minua, eikä hänellä ole muuten mitään itse yritystä vastaan. - --- Mikä originelli ajatus! -- toistaa hän. -- Helena rakastaa niin -Ukrainaansa, että hän varmaan tulee liikutetuksi, kun saa täällä -Varsovassa nähdä kotoisen harpunsoittajan... Mutta mitä sanot, miten -selität hänelle, että olet tänne Weichselin varsille joutunut? - -Vasten tahtoaan joutui Eva intoni valtaan. - -Me istumme ja alamme suunnitella salaliittoa... Päätökseksi tulee, että -minä maalaan kasvoni sopivalla tavalla ja että Eva tulee noutamaan -minut vaunuilla, jotta mahdollisimman paljon välttäisimme yleisön -huomiota. Helena rouva ei saa ensinkään tietää asiasta, ja vasta -jälkeenpäin on Eva paljastava hänelle salaisuuden. - -Me iloitsemme suuresti suunnitelmastamme, sitten minä alan suudella -Evan käsiä ja hän pidättää minut aamiaiselle. - -Illan vietän Suslowskien luona. Kazia on hieman närkästyksissään siitä, -etten tullut aamulla, mutta minä kestän enkelin kärsivällisyydellä -hänen huonon tuulensa ja ajattelen huomista seikkailua ja -- Helenaa. - - - - -XIII. - - -Kello on yksitoista aamulla... Eva ei ole vielä tullut. - -Minulla on yllä säkkikankainen paita, joka on rinnan kohdalta vähän -auki, hiukan paikattu, mutta muuten siisti verkamekko, vyö, saappaat -sekä kaikki, mikä on tarpeen. - -Harmaan peruukin hiukset putoavat kasvoilleni ja tarkka täytyy olla -sen, joka huomaa, että minulla on peruukki. Partani on kärsivällisyyden -mestariteos. Kello kahdeksasta aamulla olen vahvalla liimalla -kiinnittänyt harmaita hapsia omaan partaani, ja muotoni on nyt niin -kunnianarvoisa, että se vanhuudessani tuskin tulee sellainen -olemaankaan... Laimennettu sepia tekee kasvoni värin ruskeaksi, ja -kurtut on Swiatecki maalannut kerrassaan taitavasti. Minä näytän -seitsemänkymmen vuotiaalta. - -Swiatecki väittää, että maalaamisen sijasta voisin ansaita -toimeentuloni mallina, mikä olisi vain taiteelle eduksi. - -Kello on puoli kaksitoista... Eva ajaa portaitten eteen. - -Lähetän vaunuun mytyn, jossa on jokapäiväiset vaatteeni siltä varalta, -että minun pitäisi muuttaa pukuni. Sitten otan harpun, riennän -vaunuihin ja huudahdan: - --- Jumalan kiitos! - -Eva Adami on sekä hämmästynyt että innostunut. - --- Komea mehiläistenhoitaja! Komea laulajavanhus! -- toistaa hän -nauraen. -- Vain taiteilijan mieleen saattaa moista juolahtaa! - -Eva itse on kuin kesäaamu. Hänen yllään on karkea silkkipuku ja -olkihattu unikkoineen. En saata katsettani hänestä kääntää. Hän tuli -avonaisissa vaunuissa, ja ihmiset pysähtyvät kadulla meitä katselemaan. -Mutta hän ei välitä siitä! - -Vihdoin vaunut lähtevät liikkeelle. Sydämeni sykkii nopeammin -- -neljännestunnin kuluttua saan nähdä uneksimani Helenan... - -Emme ole ajaneet edes sataa askelta, kun näen Ostrzynskin tulevan -kaukaa vastaamme. - -Hänen täytyy sitten joka paikassa olla! - -Huomattuaan meidät hän pysähtyy, tervehtii Evaa ja alkaa tarkastella -meitä kumpaakin, etupäässä minua... Luulen, ettei hän minua tunne. Kun -olemme ajaneet hänen ohitsensa, katsahdan vielä taakseni ja näen hänen -yhä seisovan paikallaan ja katselevan meidän jälkeemme. Vasta kadun -kulmassa katoaa hän näkyvistämme. Vaunut kiitävät nopeasti eteenpäin, -mutta siitä huolimatta tuntuu matka iäisyydeltä. Vihdoinkin me -pysähdymme Belvedère-lehtokujassa... - -Olemme Helenan talon edustalla. - -Minä livahdan portaihin, ikäänkuin maa polttaisi jalkojeni alla. - -Eva juoksee jälkeeni huutaen: - --- Tuollainen ukonrähjä! - -Arvokkaan näköinen ovenvartia avaa meille oven ja huomattuaan minut -avaa hän ihmetellen silmänsäkin selko selälleen. Eva rauhottaa häntä -selittäen, että ukko on tullut hänen mukanaan, ja me nousemme portaita -ylös. - -Hetken kuluttua ilmestyy kamarineiti, ilmottaa että rouva pukeutuu -viereisessä huoneessa, ja katoaa. - --- Hyvää päivää, Helena! -- huudahtaa Eva. - --- Hyvää päivää, Eva! -- vastaa ihana, raikas ääni. -- Heti, heti! olen -tuossa tuokiossa valmis. - --- Helena! Et tiedä, mikä sinua odottaa ja kenen kohta saat nähdä... -Olen tuonut mukanani soittajavanhuksen, aito ukrainalaisen -harpunsoittajan. - -Iloinen huudahdus kajahtaa viereisestä huoneesta, ovi lentää auki ja -Helena rientää sieltä kesken pukeutumistaan, yllä kureliivi ja tukka -hajalla. - --- Harpunsoittaja, sokea soittaja täällä Varsovassa! - --- Ei ole sokea! Hän näkee kyllä! -- huutaa Eva hätäisesti, tahtomatta -johtaa pilaa liian pitkälle. - -Mutta se on jo myöhäistä, sillä samassa syöksyn minä polvilleni Helenan -jalkain juureen huudahtaen ukrainalaisten soittajain tapaan: - --- Jumalan kerubi! - -Minä syleilen hänen jalkojaan samalla kohottaen katseeni ylemmäksi ja -ihaillen hänen suloista muotoaan. Kansat, polvistukaa! Ihmiset, tuokaa -suitsutusastiat! Milolainen Venus! Milolainen Venus! - --- Kerubi! -- toistan minä teeskentelemättömällä innostuksella. - -Minun soittajainnostukseni on selitettävissä siten, että pitkien -vaellusten jälkeen nyt ensi kerran tapaan ukrainalaisen. Mutta siitä -huolimatta irrottautuu Helena käsistäni ja rientää takaisin... -Silmänräpäyksen näen vielä hänen alastomat olkapäänsä ja kaulan, jotka -ovat kuin Psykellä Napolin museossa -- sitten hän katoaa näkyvistäni -oven taa, mutta minä jään polvilleni keskelle huonetta. - -Eva uhkaa minua päivänvarjollaan ja nauraa upottaen ruusuisen nenänsä -resedakimppuun. - -Sillä välin alkaa oven kautta keskustelu aito ukrainan kielellä, jota -Pripetin ja Mustanmeren välillä puhutaan. - -Olen jo edeltäpäin varustautunut kaikenmoisten kysymysten varalle ja -minä valehtelen kuin hihasta rapistaen... Olen mehiläistenhoitaja -Czehrynin läheisyydestä. Tyttäreni on lähtenyt erään miehen mukana -Varsovaan, mutta minä vanhus olen häntä siellä mehiläistarhassani -ikävöinyt niin, että itse lähdin häntä katsomaan. Hyvät ihmiset ovat -antaneet minulle rovon sieltä toisen täältä, kun olen heille -laulanut... Mutta nyt! Nyt saan minä nähdä rakkaan tyttäreni, siunata -häntä ja sitten palaan takaisin äitini, Ukrainan helmaan. Siellä -mehiläiskekojen keskellä minä tahdon kuolla. Jokaisen meistä täytyy -kerran kuolla, ja vanhan Filipinkin aika on kohta käsillä... - -Mikä todellinen taiteilijaluonne! Eva tietää kyllä, kuka minä olen, -mutta siitä huolimatta vaikuttaa minun osani häneen niin, että hänen -sievä päänsä painuu surumielisesti alas ja katseensa hyväilee minua -myötätuntoisesti. - -Viereisestä huoneesta kuuluva Helenan ääni väräjää myöskin -liikutuksesta. - -Ovi avautuu, sen raosta ilmaantuu valkoinen, ihana käsivarsi ja aivan -odottamatta omaisuuteni kasvaa kolmella ruplalla, jotka minä otan -vastaan, kun en muuta voi. Kaikkien pyhimysten nimessä toivotan minä -Helenalle siunausta... - -Minut keskeyttää kamarineiti, joka astuu sisään ilmottamaan, että herra -Ostrzynski pyytää kysyä, ottaako rouva vastaan. - --- Älä anna hänen tulla, hyvä ystäväni! -- huudahtaa Eva säikähtyneenä. - -Helena selittää, ettei hän luonnollisesti ota nyt vastaan. Lausuupa hän -ihmetyksensä niin varhaisesta vierailusta. - --- Minä en todellakaan käsitä, kuinka Ostrzynski, joka kerskaa -tuntevansa hienoja tapoja, saattaa tähän aikaan ilmottautua -vierailulle. - --- Hänellä mahtaa olla jotakin erikoista asiaa! -- virkkaa Eva. - -Mutta nyt ei ole aikaa enempiin selityksiin, sillä samassa astuu Helena -pukeutuneena esiin. - -Ilmotetaan, että aamiainen on valmis. Molemmat naiset siirtyvät -ruokasaliin. - -Helena tahtoo kaikin mokomin, että minä istuutuisin pöydän ääreen, -mutta minä kieltäydyn siitä ja asetun harppuineni kynnykselle. Hetken -kuluttua tarjotaan minulle lautasella niin runsaasti ruokaa, etteivät -sitä kuudenkaan ukrainalaisen harpunsoittajan vatsat sulattaa jaksaisi. -Alan kuitenkin syödä, sillä minun on nälkä, ja syödessäni katselen -Helenaa. - -Totisesti, kauniimpaa päätä ei löydy missään maailman taidekokoelmassa! -En ole eläissäni nähnyt niin läpikuultavia silmiä: niistä näkee kaikki -ajatukset, niinkuin kirkkaan joen pohjan. Näissä silmissä on vielä se -ominaisuus, että ne alkavat hymyillä ennenkuin huulet, ja sitten -kirkastuvat kasvot kuin sattuisi niihin auringon säde. Mikä verraton -sulous hänen suunsa piirteissä... Siinä Carlo Doleen tyylinen pää, -mutta silmäin ja kulmakarvain piirustus muistuttaa Sanzion jaloimpia -perikuvia. - -Minä unohdun syödessäni katsomaan Helenaa... ja minä katsoisin niin -vaikka elämäni iltaan saakka. - --- Sinä et käynyt eilen luonani, -- sanoi Helena Evalle. -- Arvelin, -että tulet iltapäivällä. - --- Aamulla oli harjotus ja iltapäivällä olin katsomassa Magorskin -maalausta. - --- Näitkö sinä sen? - --- En oikein hyvin, sillä tungos oli suuri... Entä sinä? - --- Minä olin aamulla jo katsomassa. Mikä runoilija! Aivan tekisi mieli -itkeä niitten juutalaisten kanssa! - -Eva katsoo minuun -- rintani paisuu. - --- Kyllä minä menen vielä katsomaan sitä niin useasti kuin suinkin, -- -jatkaa Helena. -- Emmekö mene yhdessä? Vaikka jo tänään? Minua ei -ilahuttanut ainoastaan taulun katseleminen, vaan myöskin ajatus, että -meillä on sellainen kyky. - -Kuinka saattaisi olla jumaloimatta moista naista! - -Kuulen edelleen: - --- Vahinko, että siitä Magorskista kerrotaan niin merkillisiä -juttuja... Tunnustan sinulle, että uteliaisuudesta tahtoisin tutustua -häneen. - --- Oh! -- huoahtaa Eva välinpitämättömästi. - --- Sinä tunnet hänet? Eikö totta? - --- Minä voin sinulle vakuuttaa, että hän lähempänä tuttavana menettää -paljon: turhamainen ja itserakas, niin kovasti itserakas! - -Niin tekee mieleni näyttää Evalle kieltäni, että tuskin voin itseäni -hillitä, mutta hän katsoo minuun veitikkamaisilla orvokinvärisillä -silmillään ja sanoo: - --- Eikö teitä enää haluta syödä, vanhus? - -Pistän hänelle kieleni ulos suusta, kun en kestä enää kauempaa. - -Ja hän puhuu edelleen Helenalle: - --- Niin! Parempi on ihailla Magorskin taidetta kuin tuntea hänet -itsensä. Ostrzynski nimittää häntä "neroksi parturin hahmossa". - -Minä revin korvat Ostrzynskilta, jos hän vain on jotakin sellaista -puhunut. Näenpä kuitenkin Evan laskevan leikkiä. Mutta tällä kertaa se -nousee yli rajojen. - -Onneksi on aamiainen lopussa. - -Me siirrymme puutarhaan, jossa minä saan esittää laulujani. - -Vähätpä minä siitä, sillä minä tahtoisin olla Helenan luona -taidemaalaajana enkä harpunsoittajana... - -Mutta eipä auta mikään! - -Istuudun muurin luo varjoisain kastanjain alle, joiden läpi tunkeutuu -auringon säteitä muodostaen maahan joukon kirkkaita täpliä. Nämä täplät -värähtelevät, välkkyvät, katoavat ja ilmaantuvat uudelleen sen mukaan -kuin tuulenhenki lehviä liikuttelee. Puutarha on jotensakin suuri, eikä -kuulu sinne kaupungista suurtakaan melua, jonka suihkukaivon loiske -vielä puutarhassa vaimentaa. Päivä on helteinen. Lehtien tiheiköstä -kuuluu lintujen sirkutus hiljaa kuin unessa. Muuten on äänetöntä. - -Huomaan, että tässäpä oivallinen aihe: puutarha, puiden tiheikkö, -auringon täplät, suihkukaivo, kaksi ihmeen kaunista naista toinen -toistaan vastaan nojaten ja minä, harpunsoittaja, istuen muurin luona -harppuineni -- kaikessa tässä on jotakin lumoavaa, minkä minä -maalaajana täysin tajuan. - -Minä innostun osaani ja alan sydämeni pohjasta laulaa: - - Pidetään mua onnellisna, - minä sille hymyilen, - sillä eipä kyynelteni - runsautta tiedä ken!... - - Onneton on elämäni, - onneton on loppuni... - Miksi minut synnytitkään - kärsimään, oi äitini!... - -Eva on ihastunut taiteilijattarena, Helena Ukrainan tyttärenä ja minä -sentähden, että he ovat molemmat niin kauniit, että hurmaannun heitä -katsellessani. - -Helena kuuntelee ilman liioiteltua tunteellisuutta, ilman taiteellista -innostusta, mutta hänen läpikuultavista silmistään näen, että laulu -tuottaa hänelle todellista nautintoa. - -Mikä vastakohta hän onkaan niille naisille, jotka saapuvat Varsovaan -karnevaalin ajaksi ja katrillin kestäessä kiusaavat kavaljeereja -koti-ikävällään, vaikkei ainoatakaan heistä, kuten eräs tuttavani -väittää, saisi Varsovan karnevaalista millään kiskotuksi kotiinsa -Ukrainaan. - -Helena kuuntelee, liikuttaa tahdissa kaunista päätään, virkkaa -toisinaan Evalle: "tämän minä tunnen" ja laulaa yhdessä minun kanssani. -Minä laulan paremmin kuin olisin saattanut luullakaan. Minä puran -muististani ja rinnastani koko arojen viisauden hetmaneista, -ritareista, kasakoista, kotkista, hautakummuista ja Jumala ties mistä. -Ihmettelen itsekin, että sitä niin riittää. - -Aika kului kuin unessa. - -Minä palaan kotiini hieman väsyneenä, mutta innoissani... - - - - -XIV. - - -Kotonani tapaan aivan odottamatta herra ja rouva Suslowskin sekä -Kazian. - -He tahtoivat yllättää minut... - -Miksi pitikään tuon Swiateckin sanoa, että minä pian palaan? - -Ei Kazia eivätkä hänen vanhempansa tunteneet minua... Se todistaa, että -olin pukeutunut hyvin. Minä astun Kazian luo ja tartun hänen käteensä; -hän peräytyy hämmästyneenä. - --- Kazia, etkö tunne minua? -- kysyn. - -Minun täytyy nauraa hänen ällistystään. - --- Sehän on Wladek, -- sanoo Swiatecki. - -Kazia katsoo minuun tutkivasti, sitten hän huudahtaa nauraen: - --- Hyi, mikä ruma äijä! - -Minä olen ruma äijä! Tahtoisin tietää, missä hän on nähnyt kauniimman. -Mutta Kazia raukasta, joka on kasvatettu isä Suslowskin esteettisten -periaatteitten mukaan, on jokainen ukko ruma. - -Pistäydyn keittiöömme ja muutaman minuutin kuluttua ilmaannun jälleen -luonnollisessa asussa. - -Kazia ja hänen vanhempansa alkavat tiedustella, mitä tällainen -maskeradi merkitsee. - --- Mitä tällainen maskeradi merkitsee?... Asia on aivan -yksinkertainen... Nähkääs, hyvä herrasväki, me maalaajat teemme -toisillemme veljellisiä palveluksia ollen toisillemme malleina. Niinpä -oli Swiatecki minulle mallina maalatessani vanhaa juutalaista. Etkö ole -tuntenut häntä kuvastani, Kazia? Nyt olin minä vuorostani Cepkowskin -luona mallina. Sellainen on tapa meidän maalaajain kesken, kun täällä -Varsovassa nimittäin on puute malleista. - --- Tulimme ilmottamatta yllättääksemme sinut, virkkaa Kazia. -- -Sitäpaitsi en ole milloinkaan ollut taidemaalaajan työhuoneessa. Mikä -epäjärjestys täällä vallitsee! Onko kaikkien maalaajain luona -samanlaisiin? - --- Missä enemmän, missä vähemmän! - -Herra Suslowski lausuu tahtovansa nähdä luonani vähän parempaa -järjestystä, mutta toivoo tässä suhteessa muutosta tulevaisuudessa. -Tahtoisin viskata harppuni hänen päähänsä. Kazia hymyilee samassa -mielistellen ja sanoo: - --- On olemassa eräs taidemaalaaja, suuri velikulta, jonka luona kaikki -tulee olemaan toisin, kun minä vaan tartun ohjaksiin... Kaikki on -silloin oleva hyvässä järjestyksessä, paikoillaan, tomusta -puhdistettuna... - -Näin sanoen hän kohottaa nykeräisen nenänsä korkeutta kohti, katselee -hämähäkinverkkoja, jotka koristavat työhuoneemme nurkkia, ja lisää: - --- Tällainen epäjärjestys voi pelottaa ostajiakin... Saattaa tulla kuka -hyvänsä ja luulla ryysymarkkinoille joutuneensa. - -Tuossa esimerkiksi nuo aseet: kuinka hirveän ruosteisia ovat! Eikä -tarvitse muuta kuin kutsua palvelija, käskeä hienontamaan vähän -tiilikiveä -- ja ne tulevat kirkkaiksi kuin uusi samovari. - --- Jesus Maria! Hän puhuu ostajista ja tahtoo tiilikivellä puhdistaa -minun sota-aseitani, jotka ovat sellaisina kaivetut maasta... Oh, -Kazia, Kazia! - -Onnellinen Suslowski suutelee tytärtään otsalle, mutta Swiatecki -päästää pahaatietävän äänen, joka muistuttaa metsäsian röhkimistä. - -Kazia uhkaa sormellaan minun nenääni ja virkkaa edelleen: - --- Pyydän painamaan mieleen, että kaikki tulee muuttumaan. - -Sitten hän jatkaa: - --- Ja jollei eräs herra tule meille tänä iltana, on hän ilkeä, emmekä -me häntä enää tule rakastamaan. - -Sen sanottuaan hän peittää silmänsä. En voi kieltää, ettei hänen -kujeissaan ole suloutta... Minä lupaan tulla ja saattelen sitten -tulevat sukulaiseni aina alas saakka... - -Palattuani takaisin työhuoneeseen huomaan Swiateckin epäluuloisesti -katselevan kokonaista pinoa sadanruplan seteleitä, jotka ovat pöydällä -hänen edessään. - --- Mitä siinä on? - --- Tiedätkö, mitä on tapahtunut? - --- En... - --- Olen eräältä varastanut kuin oikea varas. - --- Kuinka niin? - --- Olen myönyt raatoni. - --- Ja siinä rahat? - --- Niin... olen kunnoton nylkyri. - -Syleilen Swiateckia, onnittelen häntä täydestä sydämestäni, ja hän -alkaa kertoa asian menoa. - --- Sinun mentyäsi minä istun yksinäni kotona, kun eräs herra tulee ja -kysyy, olenko minä herra Swiatecki. Vastaan hänelle: "Tahtoisin tietää, -miksen minä olisi Swiatecki!" Sitten hän sanoo: "Olen nähnyt -maalauksenne ja tahdon ostaa sen." Minä virkan siihen: "Hyvä on! Mutta -suokaa minun sanoa, että sen, joka sellaisen ilettävän kuvan ostaa, -täytyy olla idiootti." Hän väittää vastaan: "Mikään idiootti en ole, -mutta minulla on kyllä omituinen tapa ostaa idioottien maalaamia -tauluja." -- "Jos se on asianlaita, niin hyvä on", -- sanon minä... Hän -kysyy hintaa, minä vastaan: "Mitä se minuun kuuluu?" -- "Minä annan -niin ja niin paljon." -- "Hyvä on! Jos tahdotte antaa, niin antakaa!" -Hän antoi ja meni. Hän jätti minulle käyntikortin, jossa seisoi: -Bialkowski, lääket. tohtori... Kyllä minä olen inhottava nylkyri, se on -totta! - --- Eläkööt raadot! Swiatecki, mene naimisiin... - --- Ennemmin hirsipuuhun! -- murahtaa Swiatecki. -- Inhottava nylkyri -olen, siinä kaikki! - - - - -XV. - - -Illalla olen Suslowskien luona. - -Istun Kazian kanssa salin komerossa pienellä sohvalla. - -Rouva Suslowska istuu pöydän ääressä neuloen lampun valossa jotakin -Kazian myötäjäisiksi, ja herra Suslowski lukee arvokkaasti saman pöydän -ääressä "Leijan" iltanumeroa. - -Minä en ole oikein hyvällä tuulella ja koetan vapautua mielialastani -siirtymällä aivan lähelle Kaziaa. - -Salissa vallitsee hiljaisuus. Kuuluu vain Kazian kuiskauksia, joka -varottaa minua, kun yritän häntä syleillä: - --- Wladek, isä voi nähdä. - -Sitten alkaa "isä" lukea ääneen: - -"Kuuluisan taiteilijan, herra Swiateckin maalauksen nimeltä 'Viimeinen -tapaaminen' on tohtori Bialkowski tänään ostanut 1500 ruplasta." - --- Niin, -- sanon minä, -- Swiatecki möi taulun varhain tänä aamuna. - -Sitten koetan taas syleillä Kaziaa ja taas kuulen hänen kuiskaavan: - --- Isä näkee... - -Tahtomattani katson herra Suslowskiin. Yhtäkkiä huomaan hänen katseensa -muuttuvan. Hän varjostaa kädellä silmiään ja kumartuu sanomalehden yli. - -Hitto vieköön, mitä hän on mahtanut sieltä löytää? - --- Isä, mikä sinun on? -- kysyy rouva Suslowska. - -Isä nousee, astuu pari askelta minua kohti, pysähtyy, katsoo minuun -läpitunkevasti, vääntää käsiään ja alkaa huojuttaa päätään. - --- Mikä teitä vaivaa? -- kysyn. - --- Siinä nähdään, kuinka kavaluus ja petos kuitenkin tulevat kerran -ilmi! -- vastaa herra Suslowski mahtipontisesti. -- Hyvä herra, -lukekaa, jos häpeältä saatte loppuun luetuksi! - -Sen sanottuaan hän tekee sellaisen liikkeen kuin pukeutuisi toogaan ja -ojentaa minulle "Leijan". Otan sanomalehden, ja katseeni kiintyy -uutiseen, jonka nimikirjotuksena on: "Ukrainalainen harpunsoittaja". -Joudun vähän hämille, mutta alan hätäisesti lukea seuraavaa: - -"Äskettäin ilmaantui kaupunkiimme harvinainen vieras, ukrainalainen -harpunsoittaja, joka käy täällä asuvissa ukrainalaisissa perheissä -pyytäen almuja ja tarjoten laulujaan sijaan. Kuten kerrotaan, on -tunnettu ja suosittu taiteilijattaremme E.A. etenkin ottanut pitääkseen -huolta vanhasta harpunsoittajasta, jonka kanssa hänen vielä tänä aamuna -nähtiin ajavan. Heti ensimäisinä päivinä pitkämatkaisen vieraan -ilmaannuttua syntyi merkillinen huhu, että soittajan karkean takin alle -muka on piiloutunut eräs meidän tunnetuimmista taidemaalaajistamme, -joka tällä tavoin saattaa paremmin päästä naisten pukuhuoneisiin -herättämättä aviomiesten ja holhoojain huomiota. Olemme vakuutetut, -että tässä huhussa ei ole perää, jo siitäkin syystä, että -taiteilijattaremme ei missään tapauksessa voisi hyväksyä moista -menettelyä. Vanhus on, mikäli olemme saaneet tietää, saapunut suoraan -Ukrainasta. Hänen järkensä on jonkun verran sumentunut, mutta muistinsa -on säilynyt..." - -Helvetti! - -Suslowski on niin äkäinen, ettei saa sanaa suustaan. Vihdoin hän purkaa -kiukkunsa: - --- Minkä valheen, minkä juonen mahdatte nyt keksiä selittääksenne -menettelynne? Eikö se ollut te, jonka me näimme tässä häpeällisessä -valepuvussa? Kuka olisi se harpunsoittaja ollut sitten? - --- Kyllä se olin minä, -- vastaan, -- mutta en ymmärrä, miksi pidätte -sitä pukua häpeällisenä? - -Samassa tempaisee Kazia "Leijan" kädestäni ja alkaa lukea. Mutta -Suslowski vetää vihan toogan vielä tiukemmin ympärilleen ja jatkaa: - --- Tuskin olette astunut kunniallisen talon kynnyksen yli, kun -levitätte pahennusta! Joutumaisillanne tuon onnettoman lapsen -aviomieheksi te petätte häntä yhdessä jonkun kevytmielisen naisen -kanssa! Te olette häpeällisesti käyttänyt hyväksenne luottamustamme, -syönyt pyhän lupauksenne... Ja kenen tähden? Teatterihetairan tähden! - -Silloin minä raivostun... - --- Hyvä herra! -- sanon, -- kylliksi jo moisia sanoja! Se hetaira on -arvokkaampi kuin kymmenen sellaista Catoa kuin te... Te ette ole minun -mielestäni oikeastaan mitään ja te, huomatkaa se, ikävystytätte minua! -Olen kyllästynyt jo teidän juhlallisuuteenne ja... - -En löydä enää sanoja, mutta minä en tarvitsekaan niitä enää, sillä -Suslowski avaa liivinsä, ikäänkuin tahtoisi sanoa: - --- Iske, älä säästä -- tässä rintani... - -Mutta minä en aio iskeä, vaan selitän, että lähden pois pelosta, että -muuten voisin herra Suslowskille vielä paljon sanoa... - -Ja minä lähdenkin todella sanomatta kenellekään hyvästiä. - -Raitis ilma jäähdyttää kuumaa päätäni. - -Kello on yhdeksän illalla ja ilma on kaunis. - -Minun täytyy kävellä vielä vähän jäähdyttääkseni itseni täydelleen ja -riennän Belvedère-lehtokujaan. - -Helenan huvilan akkunat ovat pimeät. Nähtävästi hän ei ole kotona. En -tiedä, miksi tämä harmittaa minua... Jospa edes näkisin hänen varjonsa -akkunassa, olisin rauhottunut, mutta nyt minä raivostun uudelleen... - -Mitä minä Ostrzynskille teen, kun hänet tapaan, sitä en tiedä... - -Kaikeksi onneksi hän on mies, joka ei koeta vapautua edesvastuusta. -Mutta minkä kohdan nojalla voin minä käydä hänen kimppuunsa, kun hänen -kirjotuksensa on niin saakelin taitavasti kyhätty. Ostrzynski väittää -harpunsoittajan olleen valepukuisen taiteilijan, hän puolustaa Evaa ja -paljastaa samalla koko salaisuuden Helenalle. Nähtävästi hän koettaa -saattaa Evan Helenan silmissä huonoon valoon, kostaa samalla minulle -Kazian asian tähden ja tekee minut päälle päätteeksi naurunalaiseksi. - -Jospa hän edes olisi jättänyt kirjottamatta, että järkeni on -sumentunut! Mutta se on jo tapahtunut -- Helenan silmissä minä olen -naurettava. Helena lukee nimittäin "Leijaa". - -Mikä ikävä juttu ja kuinka harmillista se onkaan Evalle! Mahtaa se -Ostrzynski nyt riemuita! Jotakin on tässä tehtävä, ja jos tietäisin sen -auttavan, niin rupeisin "Leijan" reportteriksi. - -Juolahtaa mieleeni ajatus kysyä Evalta neuvoa. Hän näyttelee tänään... -Minun täytyy rientää teatteriin ja keskustella näytännön jälkeen hänen -kanssaan asiasta. - -Vielä on aikaa... - -Puolen tunnin kuluttua olen Eva Adamin pienessä pukuhuoneessa. - -Näytelmä päättyy kohta; sillä välin katselen ympärilleni... - -Kuten tunnettua eivät teatterimme suinkaan ole näyttämön puolella -loistavasti sisustettuja. Huone valkaistuine seinineen, kaksi -kaasuliekkiä, jotka lepattavat vedossa, kuvastin, pesukaappi, pari -tuolia, nurkassa sohvatuoli, joka kaikesta päättäen on näyttelijättären -yksityisomaisuutta -- siinä hänen pukuhuoneensa... Kuvastimen edessä -joukko vaatetustarpeita, loppuun juomaton kuppi mustaa kahvia, -ihomaalirasioita, ihojauhokoteloita, neulasia kulmakarvoja varten, -muutamia pareja hansikkaita, joissa vielä on käden muoto, sekä kaksi -tekotukkaa; sivuseinällä läjä vaatteita, valkoisia, punaisia, -mustia, ohuita ja paksuja. Lattialla kaksi koria täynnä naisten -vaatetustarpeita. Huone on tulvillaan hajuvesien ja ihojauhojen -tuoksua. Mikä kirjava sekamelska, kuinka kaikki on kiireessä heitetty -hajalle, mitkä värit, heijastukset, varjot, valot, jotka lepattavista -kaasuliekeistä aiheutuvat. - -Tämä on laatuaan kuva, jossa on paljon luonteenomaista... Eihän tämä -pukuhuone ole erinomaisempi muita, ja kuitenkin on täällä jotakin, mikä -vaikuttaa sen, että tämä ei tunnu pukuhuoneelta, vaan pyhäköltä, jossa -on lumousta, tenhovoimaa... Yli kaiken tämän epäjärjestyksen, -kirjavuuden, kiireen, näitten huonosti valkaistujen seinäin sisällä -liikkuu taiteen henkäys. - -Kuuluu jyrisevää kättentaputusta. Näytelmä on päättynyt... Läpi seinien -kajahtaa korviini huutoja: Adami! Adami! Kuluu neljännestunti, mutta -siellä yhä huudetaan. - -Vihdoin Eva syöksyy sisään "Teodoran" puvussa... - -Hänellä on kruunu päässä, hänen silmänsä alustat ovat tummiksi -varjostetut, poskilla on punaista ihomaalia. Hajallaan oleva tukka -kiertää kuin tuulenpuuska alastonta kaulaa ja olkapäitä. Hän on niin -innostunut ja uupunut, että kuiskaa minulle tuskin kuuluvasti: "Mitä -sinulle kuuluu, Wladek?" Ja riisuttuaan hätäisesti kruununsa hän -heittäytyy kuninkaallisessa puvussaan sohvatuolille. Nähtävästi hän ei -saata puhua, koska vaieten katselee minua kuin väsynyt lintu... Minä -istuudun hänen viereensä, lasken käteni hänen päänsä päälle enkä -ajattele mitään muuta kuin häntä... - -Näen noissa tummavarjoisissa silmissä vielä sammumattoman innostuksen -hehkua, näen tuolla otsalla taiteen heijastusta, näen kuinka tuo nainen -uhraa terveytensä, verensä, elämänsä teatteri-molokin alttarilla, -kuinka hänen rintansa tällä hetkellä kärsii ilman puutetta, ja minut -valtaa sellainen säälin ja myötätuntoisuuden tunne, etten tiedä, mitä -tehdä... - -Istumme niin ääneti hetken aikaa. Vihdoin osottaa Eva toalettipöydällä -olevaa "Leijan" numeroa ja kuiskaa: - --- Kuinka kiusallista, kuinka kiusallista!... - -Yhtäkkiä hän puhkeaa hermostuneeseen itkuun ja alkaa vavista kuin -haavan lehti. - -Tiedän varsin hyvin, että hän itkee väsymyksestä eikä "Leijan" tähden, -että se kirjotus on joutava seikka, jota ei kukaan enää huomenna -muistele, ettei Ostrzynski ole yhdenkään Evan kyynelen arvoinen, ja -kuitenkin painostaa sydäntäni yhä enemmän. Minä tartun hänen käteensä -ja peitän sen suuteloilla, minä hyväilen häntä ja painan rintaani -vasten. Sydämeni sykkii yhä voimakkaammin, ja minulle tapahtuu jotakin -ihmeellistä. Polvistun tietämättäni Evan jalkain juureen, silmissäni -sumentuu, ja yhtäkkiä suljen hänet mielettömänä syliini. - --- Wladek, Wladek, armahda itseäsi! -- kuiskaa Eva. - -Mutta minä painan häntä myrskyävää rintaani vasten. Minä en tiedä -mistään, olen mieletön, suutelen hänen otsaansa, silmiään, huuliaan -enkä voi sanoa muuta kuin tuon yhden sanan: - --- Rakastan sinua, rakastan!... - -Silloin Eva ojennaikse, kietoo sitten kuumeisesti käsivartensa kaulaani -ja kuiskaa: - --- Minä olen rakastanut sinua jo kauan!... - - - - -XVI. - - -Jos maailmassa on minulle Evaa rakkaampaa olentoa, niin olen minä -suolattu silli... - -Väitetään, että me taiteilijat teemme kaikki hetken vaikutuksesta, -mutta se ei ole aina totta! Käy nimittäin ilmi, että minä olen -rakastanut Evaa jo kauan, mutta minä olen vain ollut sellainen aasi, -etten ole sitä tiennyt. - -Jumala yksin tietää, mitä minulle sinä iltana tapahtui, kun saatoin -hänet kotiin. Me kävelimme käsi kädessä emmekä puhuneet mitään... Minä -painoin Evan kättä kylkeäni vasten ja hän omaani. Tunsin, että hän -rakastaa minua kaikin voiminsa... - -Minä saatoin hänet aina ylös saakka, ja kun me astuimme hänen pieneen -asuntoonsa, jouduimme siinä määrin tunteittemme valtaan, ettemme -uskaltaneet katsoa toisiamme silmiin. Mutta kun Eva peitti kasvot -käsiinsä, niin minä irrotin nämä hellästi ja sanoin: - --- Eva, sinä olet minun, eikö totta? - -Ja hän painautui rintaani vasten. - --- Olen, sinun olen!... - -Hän oli niin hurmaava, hänen silmänsä niin haaveelliset ja samalla -säihkyvät, hänen olennossaan niin suloista uupumusta, etten voinut -lähteä hänen luotaan. - -Totta puhuen, hänkään ei voinut erota minusta, ikäänkuin olisi tahtonut -korvata pitkän vaitiolonsa ja niin kauan salaamansa tunteet. - -Minä palasin myöhään kotiin. Swiatecki ei nukkunut vielä... Hän -valmisti lampun valossa puupiirrosta jotakin kuvallista aikakauskirjaa -vasten. - --- Täällä on kirje sinulle, -- virkkaa hän kohottamatta katsettaan -työstä. - -Otan kirjeen pöydältä ja tunnen kuoren läpi sormuksen. Hyvä, tarvitsen -sen huomenna. Avaan kirjeen ja luen: - - 'Tiedän, että sormuksen palauttaminen tuottaa sinulle iloa, - sillä kaikesta päättäen olet siihen pyrkinyt. Mitä minuun - tulee, en aio ruveta näyttelijättärien kanssa kilpailemaan. - - K.' - -Ainakin lyhyesti! - -Tässä kirjeessä on vain vihaa eikä mitään muuta. - -Jos oli mielestäni Kaziassa joskus ollut jotakin lumoavaa, niin katosi -se tällä hetkellä iäksi. - -Omituista: kaikki luulevat, että Eva on ollut syynä minun -valepukeutumiseeni ja kaikkeen, mikä on tullut ilmi -- ja nyt on -todellakin Eva oleva kaiken sen perustana, mikä tulee tapahtumaan. - -Minä rutistin kirjeen, työnnän sen taskuuni ja käyn nukkumaan... - -Swiatecki kohottaa katseensa työstään ja katsoo minuun odottaen, että -jotakin puhuisin, mutta minä vaikenen. - --- Täällä kävi illalla teatterin jälkeen se inhottava Ostrzynski, -- -sanoo Swiatecki. - - - - -XVII. - - -Seuraavana päivänä aion jo kello kymmeneltä aamulla rientää Evan luo, -mutta se ei käykään päinsä, sillä luonani on eräs vieras. - -Tämä on paroni Kartofler, joka on tullut tilaamaan jäljennöstä -"Juutalaisista". Hän tarjoo minulle tuhattaviittäsataa ruplaa, minä -pyydän kahtatuhatta. - -Hänen mentyään tilaa Tanzenberg minulta kaksi muotokuvaa. Swiatecki, -joka vihaa juutalaisia, haukkuu minua juutalaismaalaajaksi, mutta -tahtoisin tietää, ketä meidän on kiittäminen taideteosten ostoista -ellei "finansseja". Enkä minä mahda mitään sille, että "finanssit" -kammoksuvat Swiateckin "raatoja". - -Vasta kello yhden tienoissa saavun Evan luo, annan hänelle sormuksen ja -sanon, että häitten jälkeen matkustamme Roomaan. - -Eva suostuu kaikkeen mielellään ja -- niin kauan kuin eilen -vaikenimmekin, sitä kauemmin ja enemmän me tänään pakisemme... - -Kerron hänelle tilauksista, jotka olen saanut, ja me iloitsemme -yhdessä. Muotokuvat pitää tehdä ennen lähtöämme, mutta "Juutalaiset" -paroni Kartoflerille minä maalaan Roomassa. Sitten me palaamme -Varsovaan, minä järjestän itselleni työhuoneen ja me tulemme elämään -kuin taivaassa... - -Näitä suunnitelmiani selittäessäni sanon Evalle, että me kautta koko -ikämme tulemme viettämään eilistä päivää juhlapäivänä... - -Mutta hän painaa päänsä olkapäätäni vasten ja pyytää, etten siitä -puhuisi. Samalla kiertää hän aamunuttunsa avoimista hihoista -paljastuvat käsivartensa kaulaani ja sanoo minua suureksi miehekseen... -Hän on tavallista kalpeampi, silmänsä tavallista sinisemmät, mutta hän -säteilee ilosta. - -Ah, mikä aasi olinkaan, kun oli läheisyydessäni sellainen nainen ja -minä etsin onneani muualta, piiristä, jossa olin aivan vieras ja jossa -minulle oltiin vieraita. - -Mikä taiteilijaluonne tämä Eva onkaan! Hän on kihlattuni ja on siinä -määrin osansa valtaama, että tietämättään näyttelee nuorta, onnellista -morsianta. Mutta enhän voi siitä syyttää rakastettua olentoa, joka on -niin monta vuotta ollut teatterissa. - -Päivällisen jälkeen me ajamme Helena Kolczanowskan luo. - -Samassa kun Eva esittää minut kihlattunaan, muuttuu harpunsoittajan -pila aivan viattomaksi eikä saata aiheuttaa väärinkäsitystä -ystävättärien välillä. Ja Helena ottaakin meidät avosylin vastaan ja -iloitsee Evan onnesta. Me nauramme harpunsoittajaa kaikki kolme kuin -hupsut ja sitä, mitä hän sai kuulla taiteilija Magorskista. -Eilen olisin lävistänyt Ostrzynskin, tänään ihmettelen hänen -kekseliäisyyttään... - -Helena nauraa niin, että kyyneleet nousevat hänen silmiinsä. Ohimennen -sanoen, hän on ihmeen ihana. Kun hän lähtiessämme kumartaa päätään, en -saa katsettani hänestä käännetyksi, ja Eva itse on niin ihastunut, että -hän tietämättään pitkin päivää jäljittelee sitä kumarrusta ja -katsetta... - -Päätämme, että minä ulkomailta palattua maalaan Helenan muotokuvan, -mutta sitä ennen, Roomassa, Evan. Jospa vain onnistuisin kuvaamaan -tämän hienot, läpikuultavat piirteet ja kasvot, jotka ovat niin -ilmehikkäät, että jokainen tunne kuvastuu niillä kuin pilvenhattara -kirkkaan veden pinnalla... - -Mutta onnistunhan minä!... Ja miksen onnistuisi? - -"Leijan" iltanumero sisältää kerrassaan kuulumattoman suurenmoisia -juttuja tilauksista, joita olen saanut. Tuloni lasketaan tuhansissa. - -Mahdollisesti on tämä syynä siihen, että minä seuraavana päivänä saan -Kazialta kirjeen, jossa hän selittää lähettäneensä sormukseni minulle -takaisin vihan ja mustasukkaisuuden vimmassa, mutta jos tulisin hänen -luokseen ja hänen kanssaan polvistuisin vanhempain jalkain juureen, -niin nämä varmaan soisivat vielä kaikki anteeksi. - -Minä olen kyllästynyt moisiin konttirukouksiin enkä vastaa mitään. -Kontatkoon heidän edessään kuka tahtoo, ja naikoon Ostrzynski Kazian: -minulla on Evani! - -Minun vaitioloni näkyy herättäneen Suslowskeissa suurta hämmästystä, -sillä muutaman päivän päästä tuo lähetti Kazialta kirjeen, joka tällä -kertaa on osotettu Swiateckille. - -Swiatecki näyttää kirjeen minulle... Kazia pyytää häntä tulemaan -hetkeksi neuvottelemaan asiasta, josta riippuu koko hänen -tulevaisuutensa. Hän luottaa Swiateckin hyvään sydämeen ja -rehellisyyteen, jonka on heti ensi silmäyksessä huomannut, ja toivoo, -ettei tämä kiellä onnettoman naisen rukousta. - -Swiatecki kiroo, mörisee jotakin partaansa kelvottomista -poroporvareista, välttämättömyydestä hirttää heidät ja heidän -jälkeläisensä ensi tilaisuudessa... Mutta hän lähtee kuitenkin... - -Arvelen, että he koettavat hänen kauttaan vaikuttaa minuun. - - - - -XVIII. - - -Tuo pohjaltaan niin hyväsydäminen Swiatecki on nähtävästi voitettu. - -Jo viikon ajan on hän joka päivä käynyt Suslowskien luona, mutta -kolmena viimeisenä päivänä hän on kulkenut ympärilläni katsellen minua -synkästi kulmainsa alta kuin susi... - -Vihdoin hän eräänä päivänä teetä juodessamme kysyy minulta vihaisesti: - --- Kuule, mitä sinä aiot tehdä sille tytölle? - --- Mille tytölle? - --- Sille Suslowskalle, vai mikä hänen nimensä lienee? - --- Minä en aio mitään tehdä sille Suslowskalle, vai mikä hänen nimensä -lienee... - -Seuraa hetken vaitiolo. Sitten Swiatecki sanoo jälleen: - --- Siellä hän ulvoo päivät pitkät, ettei sitä enää sietää jaksa... - -Mikä kelpo mies! - -Hänen äänensä vapisee liikutuksesta, ja hän korskuu kuin sarvikuono. -Hän lisää: - --- Kunnon mies ei tee sillä tavoin. - --- Swiatecki, haastelethan isä Suslowskin tavoin! - --- Ehkä... Mieluummin olen isä Suslowskin kaltainen kuin teen hänen -tyttärelleen vääryyttä. - --- Pyydän saada olla rauhassa. - --- Hyvä! En tahdo sinua enää tuntea... - -Siihen päättyi keskustelumme, ja tästä hetkestä saakka en puhu -Swiateckin kanssa mitään. - -Olemme kuin emme tuntisi toisiamme, mikä on sitä huvittavampaa, kun -asumme yhä yhdessä, juomme aamuisin teemme yhdessä eikä kummallekaan -meistä juolahda mieleenkään muuttaa pois. - -Hääpäiväni lähestyy... - -"Leijan" kautta on koko Varsova saanut siitä tiedon... -Kaikki katselevat meitä, kaikki ihmettelevät Evaa. Kun olimme -taidenäyttelyssä, niin ihmiset ympäröivät meidät niin, ettemme voineet -tunkeutua joukon läpi. - -Minun tuntematon ystävättäreni lähettää minulle taas nimettömän -kirjeen, jossa hän terottaa mieleeni, että Eva ei ole oikea vaimo -sellaiselle miehelle kuin minä... - -"En usko mitä puhutaan neiti Adamin suhteista herra Ostrzynskiin" -- -kirjottaa ystävättäreni -- "mutta Teidän kaltaisenne mestari tarvitsee -vaimon, joka on valmis kokonaan uhraamaan itsensä Teidän maineellenne -ja suuruudellenne. Neiti Adami on itse taiteilijatar ja tarvitsee vettä -omaan myllyynsä..." - -Swiatecki käy yhä Suslowskien luona, kaikesta päättäen jo -lohduttamassa, sillä kaiketi on sielläkin jo päästy varmuuteen minun -aikomuksistani. - -Olen teatterin johtokunnalta hankkinut Evalle rajattoman virkaloman. -Hän alkaa kammata tukkansa maalaisneitosen tavoin, pukeutua -yksinkertaisesti ja käyttää korkeakauluksisia puseroita. Se sopii -hänelle mainiosti. Pukuhuonekohtaus ei ole kertaakaan toistunut. Sitä -Eva ei salli! Enintään minä saan suudella hänen käsiään. Se tekee minut -sangen kärsimättömäksi, mutta minä lohdutan itseäni sillä, että -hänkin... - -Eva rakastaa minua hurjasti. Päiväkaudet me olemme yhdessä. Olen -alkanut antaa hänelle piirustustunteja. - -Hän on innostunut näihin tunteihin ja maalaamiseen yleensä. - - - - -XIX. - - -Kaikkivaltias Zeus, mitä täytyykään sinun katsella Olympos-vuoren -huipulta! - -Tapahtuu asioita, joista filosofit eivät osaisi uneksuakaan. - -Häitteni edellisenä päivänä Swiatecki lähestyy minua, töykkää minua -kyynärpäällään ja kääntäen pörröisen päänsä poispäin virkkaa äreästi: - --- Wladek, tiedätkö mitä?... Minä teen rikoksen. - --- Sinä siis kuitenkin puhut kanssani! -- vastaan. -- Minkä rikoksen? - -Swiatecki katsoo yhä maahan ja puhuu kuin itsekseen: - --- Että sellainen juoppo kuin minä, sellainen kyvytön idiootti, -sellainen henkisesti ja ruumiillisesti rappeutunut mies nai sellaisen -tytön kuin Kazia, se on suorastaan rikos. - -Minä en usko korviani, mutta heityn Swiateckin kaulaan huolimatta -siitä, että hän työntää minua luotaan. - -Hänen häänsä ovat parin päivän päästä... - - - - -XX. - - -Oltuamme muutaman kuukauden Roomassa saamme, Eva ja minä, hienon -kortin, jossa meitä kutsutaan saapumaan Ostrzynskin ja Helena -Turno-Kolczanowskan kihlajaisiin. - -Emme voi matkustaa, koska Evan terveys ei sitä salli. - -Eva maalaa yhä ja edistyy suurenmoisesti. Olen saanut palkinnon -Pestissä. Muuan kroatialainen pohatta on ostanut maalaukseni. Olen -myöskin joutunut tekemisiin Goupilin kanssa. - - - - -XXI. - - -Veronassa syntyy minulle poika... - -Eva itse sanoo, ettei ole milloinkaan nähnyt sellaista lasta... - -Tavatonta!... - - - - -XXII. - - -Olemme olleet jo muutaman kuukauden Varsovassa. Olen järjestänyt -itselleni oivallisen työhuoneen. Käymme jotensakin usein Ostrzynskien -luona. - -Hän, entinen toimittaja, on myönyt "Leijansa" ja on nykyään -puheenjohtajana seurassa, joka jakaa viljaa työttömille. Vaikeata on -kuvitella hänen suuruuttaan ja sitä arvokkuutta ja luottamusta, jota -hän nauttii. - -Hän taputtaa minua olkapäähän ja kysyy: - --- Mitä kuuluu, veli hopea? - -Hän holhoo myöskin kirjallisia kykyjä, ja hänen vastaanottonsa ovat -keskiviikkoisin. - -Rouva Ostrzynska on viehättävä kuin uni... - -Heillä ei ole lapsia. - - - - -XXIII. - - -Auttakaa! muuten minä kuolen nauruun... - -Swiateckit ovat palanneet Parisista. - -Rouva Swiatecka näyttelee taiteilijan rouvaa "kultaisesta bohèmesta". -Herra Swiatecki käyttää silkkisiä paitoja, tukkaansa jakauksella ja -suipoksi ajettua partaa... - -Minä ymmärrän kaikki! Käsitän, että rouva Swiatecka saattaa tottua -miehensä tapoihin ja luonteeseen, mutta millä ihmeen tavalla hän on -päässyt käsiksi miehensä otsatukkaan, se jää minulle ikuiseksi -arvotukseksi. - -Swiatecki maalaa yhä vieläkin "raatojaan", mutta myöskin laatu- ja -maisemakuvia. Hän menestyy hyvin. Maalaapa hän myöskin muotokuvia, -mutta ne eivät onnistu häneltä yhtä hyvin, sillä ihon väritys -muistuttaa aina "raatoja". - -Vanhana ystävänä kysyn häneltä, onko hän onnellinen. Hän vastaa, ettei -ole koskaan edes uneksunut sellaista onnea. Tunnustan, että Kazia tässä -suhteessa on voittanut minun arveluni. - -Minäkin olisin aivan onnellinen, jollei Eva olisi käynyt kivulloiseksi. -Mutta siitä huolimatta on Eva raukka sangen viehättävä. Kuulin kerran -yöllä, kuinka hän itki. Minä tiedän mitä se merkitsee. Hän ikävöi -näyttämöä. Vaikenee, mutta ikävöi... - -Olen alkanut maalata rouva Ostrzynskan muotokuvaa. Todellakin verraton -nainen! - -Suhteeni herra Ostrzynskiin ei estäisi minua enää... Ja jollen minä yhä -vieläkin rakastaisi Evaa niin suunnattomasti, niin en tiedä... - -Mutta minä rakastan Evaa suuresti -- niin suunnattoman suuresti! - - - - -Henryk Sienkiewicz - - -Henryk Sienkiewicz on Puolan nykyisistä kirjailijoista etevin ja -maailmankirjallisuuden suosituimpia historiallisen romaanin -kirjottajia. Hän syntyi 1846, alkoi kirjailijatoimensa 1872 kannattaen -nuorta edistyspuoluetta ja tuli 1876 huomatuksi matkakertomuksillaan -Amerikasta. Julkaisi sittemmin joukon novelleja, jotka todistavat -erinomaisia kirjailijalahjoja, mutta taantumuksellisia mielipiteitä; -puhtaan taiteen edustajana hän on kuitenkin aina pysytellyt syrjässä -politiikasta. Pitäen kirjailijatointaan aina isänmaallisena tehtävänä -S. tahtoi antaa kansalleen terveellistä, voimakasta lukemista. -V. 1883 alkoikin ilmestyä laaja historiallinen, kotimaisaiheinen -romaanitrilogia, jonka ensimäinen osa "Tulella ja miekalla" herätti jo -ilmestyessään oikeutetun suurenmoisen ihastuksen puolalaisissa. Seurasi -taas joukko pienempiä teoksia, m.m. ylimielinen taiteilijahumoreski "Se -kolmas" ja etevä psykologinen romaani "Ilman dogmia". V. 1895 ilmestyi -sitten tuo maailmanmaineen saavuttanut, ainakin 30 kielelle käännetty -romaani "Quo vadis?", jossa kuvataan sammuvaa pakanuutta ja syttyvää -kristillisyyttä keisari Neron aikana. Viimeisistä S:n teoksista -mainittakoon vielä "Ristinritarit" v:lta 1901. - -Harva kirjailija on niin kansansa suosima kuin S.; sitä todistaa -puolestaan hänen kirjailijatoimensa 25-vuotisjuhla, jolloin hän -kansallislahjana sai maakartanon, jossa nykyään asuu. V. 1905 hänelle -annettiin Nobelin kaunokirjallisuuspalkinto. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SE KOLMAS*** - - -******* This file should be named 53615-8.txt or 53615-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/6/1/53615 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53615-8.zip b/old/53615-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f1b8624..0000000 --- a/old/53615-8.zip +++ /dev/null |