diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53632-8.txt | 7630 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53632-8.zip | bin | 149417 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7630 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ce756f0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53632 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53632) diff --git a/old/53632-8.txt b/old/53632-8.txt deleted file mode 100644 index 78fb137..0000000 --- a/old/53632-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7630 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kansa nousee, by Winston Churchill - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kansa nousee - -Author: Winston Churchill - -Translator: Toivo Wallenius - -Release Date: November 29, 2016 [EBook #53632] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSA NOUSEE *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -KANSA NOUSEE - -Kirj. - -Winston Churchill - - -Englanninkielestä ["Savrola"] suomentanut - -Toivo Wallenius - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1916. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Valtiollinen merkkitapaus - II. Valtion päämies - III. Kansan mies - IV. Lähetystö - V. Salajuonia - VI. Perustuslaillisista syistä - VII. Hovitanssiaiset - VIII. Tähtien tuikkeessa - IX. Amiraali - X. Taikasauva - XI. Yön hetkinä - XII. Sotaneuvottelu - XIII. Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin - XIV. Armeija - XV. Yllätyksiä - XVI. Kapina edistyy - XVII. Palatsin puolustus - XVIII. Akkunan ääressä - XIX. Havainto-opetusta - XX. Loppu lähenee - XXI. Laivaston paluu - XXII. Elämä palkitsee - - - - -I LUKU - -Valtiollinen merkkitapaus - - -Oli satanut rankasti, mutta aurinko paistoi jälleen pilvien -repeämistä ja loi nopeasti vaihtuvia varjoja Lauranian kaupungin -kaduille, taloihin ja puutarhoihin. Kaikki kimalteli kosteana -päivänpaisteessa; tomu oli tahmautunut maahan, ilma tuntui -raikkaalta, puut näyttivät vehreiltä ja kiitollisilta. Tämä oli -ensimmäinen sade kesähelteiden jälkeen, ja siitä alkoivat nuo ihanat -syksysäät, jotka ovat tehneet Lauranian pääkaupungista taiteilijain, -sairaiden ja hekumoitsijain tyyssijan. - -Sadekuuro oli ollut voimakas, mutta ei ollut saanut hajoitetuksi -väkijoukkoa, joka oli kerääntynyt isolle aukiolle parlamenttitalon -edustalle. Se oli tervetullut, mutta ei ollut muuttanut ihmisten -levotonta ja vihaista ilmettä; se oli kastellut läpikotaisin -viilentämättä heidän kiihtymystään. Ilmeisesti odotettiin jotain -merkkitapausta. Tuo upea rakennus, missä kansanedustajain oli tapa -kokoontua, näytti synkän tärkeältä, eivätkä sen ilmettä lieventäneet -voitonmerkit ja kuvapatsaat, joilla vanha ja taidetta rakastava -kansa oli koristanut sen julkisivun. Osasto tasavallan kaartin -keihäsratsumiehiä oli sijoitettu suurten portaiden juurelle, ja -melkoinen joukko jalkaväkeä suojeli leveätä tilaa pääoven edustalla. -Sotamiesten takana täytti kansa koko muun näyttämön. Ihmisiä -tunkeili aukiolla ja sinne johtavilla kaduilla; heitä oli kavunnut -lukuisille muistopatsaille, joita tasavallan taideaisti ja ylpeys -oli pystyttänyt muinaisten sankarien kunniaksi, ja nämä he peittivät -niin täydellisesti, että ne näyttivät eläviltä röykkiöiltä. Yksinpä -puillakin oli asujansa, ja näyttämön varrella kohoavien talojen -ja julkisten rakennusten akkunoissa ja katoilla oli tukuittain -katselijoita. Siinä oli suuri väkijoukko, ja se värisi jännityksestä. -Hurjat intohimot kuohuttivat tungosta, kuten vihurit pyyhältävät yli -myrskyisen meren. Siellä ja täällä ryhtyi naapuriensa yläpuolelle -kiivennyt mies pitämään puhetta niille, jotka olivat äänen kantaman -rajoissa, ja eläköön-huutoihin tai ulvontaan yhtyi tuhansia, jotka -eivät olleet kuulleet sanaakaan, mutta halusivat jollakin tapaa -purkaa ilmoille tunteensa. - -Tämä oli suuri päivä Lauranian historiassa. Sisällissodan -päätyttyä kansa oli viisi pitkää vuotta sietänyt itsevaltaisen -hallinnon häpeää. Tietoisuus siitä, että hallitus oli voimakas, -sekä muisto menneistä mellakoista olivat vaikuttaneet syvästi -järkevämpiin kansalaisiin. Mutta alun pitäen oli kuulunut nurinaa. -Elossa oli vielä monta sellaista, jotka olivat käytelleet aseita -tappionpuolella siinä pitkällisessä taistelussa, joka oli päättynyt -presidentti Antonio Molaran voittoon. Muutamat olivat haavoittuneet -tai menettäneet omaisuutensa valtiolle, toiset olivat joutuneet -vankilaan, moni oli kadottanut ystäviä tai omaisia, jotka viimeiseen -henkäykseensä asti olivat yllyttäneet heltiämättä jatkamaan -taistelua. Hallitus oli aloittanut toimintansa leppymättömien -vihollisten keskuudessa, ja sen hallinto oli ollut ankaraa sortoa. -Vanha perustuslaki, johon kansalaiset olivat niin lujasti kiintyneet -ja josta he suuresti ylpeilivät, oli kumottu. Vedoten muka -vallitsevaan kapinallisuuteen presidentti oli kieltäytynyt kutsumasta -kansaa lähettämään edustajansa eduskuntaan, jota vuosisatojen -kuluessa oli pidetty kansalaisvapauden lujimpana varustuksena. -Niin tyytymättömyys kasvoi päivä päivältä, vuosi vuodelta. -Kansallispuolue, jonka ensinnä olivat muodostaneet vain tappiopuolen -harvat eloon jääneet jäsenet, oli paisunut valtion mahtavimmaksi -yhtymäksi, ja lopultakin se oli löytänyt johtajan. Kiihotustyö -suuntausi joka taholle. Pääkaupungin lukuisa ja levoton väestö oli -kauttaaltaan omaksunut uuden asian. Mielenosoitus oli seurannut -toistaan, katumeteleitä oli puhjennut tuhka tiheään, yksinpä -sotajoukossakin ilmeni levottomuuden oireita. Viimein presidentti -oli päättänyt suostua myönnytyksiin. Hallitus oli kuuluttanut, -että syyskuun 1. päivänä julkaistaisiin vaaliluettelot ja kansalle -suotaisiin tilaisuus tuoda ilmi toivomuksensa ja mielipiteensä. - -Tämä lupaus oli tyydyttänyt rauhallisia kansalaisia. Havaiten -joutuneensa vähemmistöksi äärimmäiset olivat muuttaneet äänen sävyä. -Hallitus käytti silloin suotuisaa tilaisuutta hyväkseen ja antoi -vangita useita kiihkeimpiä johtajia. Toiset, jotka olivat taistelleet -sodassa ja palanneet maanpaosta ottaakseen osaa kapinaliikkeeseen, -pakenivat henkensä kaupalla rajan taakse. Tarmokkaiden etsiskelyjen -tuloksena oli ollut melkoiset aselöydöt. Euroopan kansat, jotka -kiinnostuneina ja levottomin katsein tarkkasivat valtiollista -ilmapuntaria, olivat varmat siitä, että hallituksen voima oli -nousemassa. Mutta sillä välin kansa odotti äänetönnä ja jännittyneenä -lupauksen täyttymistä. - -Lopulta oli toivottu päivä koittanut. Viranomaiset olivat -suorittaneet tarpeelliset valmistukset, joiden päätyttyä -seitsemänkymmentätuhatta miespuolista valitsijaa voitiin kutsua -antamaan äänensä. Kuten tapa määräsi, oli presidentin mieskohtaisesti -merkittävä kehotuskirjelmä uskollisille kansalaisille. -Vaalivaltakirjat oli annettava pääkaupungin ja maaseudun eri -vaalipiireille, ja niiden, joille vanha laki soi äänestysoikeuden, -oli sitten määrä lausua tuomionsa siitä henkilöstä, jota -kansanvaltaiset katkerassa vihassaan nimittivät diktaattoriksi. - -Juuri tätä hetkeä väkijoukko nyt odotteli. Vaikka aika ajoin -kohosikin eläköön-huutoja, odoteltiin enimmäkseen äänettöminä. -Yksinpä silloinkin, kun presidentti oli ajanut senaattiin, oli kansa -pidättynyt huutamasta; sen silmissä hän aikoi nyt luopua vallastaan, -ja se sovitti kaiken. Ajan pyhittämät tavat, vanhastaan rakastetut -lait saatettaisiin jälleen voimaan, ja vielä kerran pääsisi -kansanvaltainen hallinto voitolle Lauraniassa. - -Äkkiä ilmestyi portaiden yläpäähän kansan nähtäviin nuori mies puku -epäjärjestyksessä ja kasvot kiihtymyksestä punoittavina. Hän oli -Moret, muuan kansallisneuvoston jäseniä. Viipymättä väkijoukko tunsi -hänet, ja siitä kohosi voimakas eläköön-huuto. Useat, jotka eivät -voineet häntä nähdä, yhtyivät huutoon, joka kaikuen kantautui aukion -yli kansakunnan tyytyväisyyden ilmauksena. Hän viittoili rajusti, -mutta hänen sanansa, jos hän edes puhuikaan, hukkuivat melskeeseen. -Häntä seurasi kiireesti toinen mies, muuan ovenvartija; tämä laski -kätensä hänen olkapäälleen, näytti puhuvan vakavasti ja veti hänet -takaisin sisäänkäytävän varjoon. Väkijoukko hurrasi yhä. - -Ovesta ilmestyi kolmas henkilö, kunnallisviranomaisen asua käyttävä -vanhus. Hän astui tai oikeammin hoippui raukeana portaita myöten -vaunuihin, jotka oli ajettu esille häntä kohtaamaan. Jälleen kaikui -hurraa-huutoja: "Godoy! Godoy! Hyvä, Godoy! Kansan puoltaja! Eläköön! -Eläköön!" - -Hän oli pormestari, Uudistuspuolueen voimakkaimpia ja arvokkaimpia -jäseniä. Hän nousi vaunuihin ja ajoi sotamiesten suojeleman avoimen -paikan halki väkijoukkoon, joka yhä hurraten antoi kunnioittavasti -tilaa. - -Vaunut olivat avoimet, ja silminnähtävästi vanhuksen oli vallannut -tuskallinen mielenliikutus. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, suu -vääristyi surun ja suuttumuksen ilmeeksi, koko vartaloa vapisutti -tukahutettu mielenkuohu. Väkijoukko oli tervehtinyt häntä suosiota -osoittaen, mutta herkkätajuisena se joutui ymmälle hänen oudosta -ulkomuodostaan ja tuskallisista katseistaan. Ihmiset tunkeilivat -hänen vaunujensa ympärille huudellen: "Mitä on tapahtunut? Onko -kaikki kunnossa? Puhukaa, Godoy, puhukaa!" Mutta hän ei ollut -kuullakseen, vaan käski kiihkosta väristen ajurin jouduttaa kulkua. -Kansa väistyi verkalleen, nyrpeänä, miettiväisenä, ihmisten lailla, -jotka tekevät kohtalokkaan päätöksen. Jotakin oli tapahtunut, jotakin -turmiollista, odottamatonta, ikävää; mitä se oli, sen halusi jokainen -levottomana saada tietoonsa. - -Ja sitten alkoi levitä hurjia huhuja. Presidentti oli kieltäytynyt -vahvistamasta kutsukirjeitä; hän oli tehnyt itsemurhan; sotaväki -oli saanut käskyn ampua; vaaleja ei kaikesta huolimatta -toimitettaisikaan; Savrola oli vangittu -- yllätetty itse senaatissa, -sanoi joku, murhattu, lisäsi toinen. Väkijoukon melske muuttui -kumeaksi, epäsointuisaksi yltyvän suuttumuksen mörinäksi. - -Lopulta saatiin vastaus. Aukion varrella kohosi rakennus, jonka vain -kapea katu erotti eduskuntatalosta, ja tämän kadun oli sotaväki -pitänyt liikenteelle vapaana. Sen parvekkeelle ilmestyi nyt äskeinen -nuori mies, kansallisneuvos Moret, ja hänen saapumisensa oli kuin -merkki, joka sai hurjat, levottomat huudot myrskyn tavoin puhkeamaan -esiin ihmismerestä. Hän kohotti kättään hiljaisuutta vaatien, ja -tuokion kuluttua lähinnä seisovat saattoivat jo kuulla hänen sanansa. -"Teidät on petetty -- sydämetöntä kavallusta -- toiveet, joita olemme -hautoneet, on murskattu -- kaikki on ollut turhaa -- kavallettu! -kavallettu! kavallettu!" Hänen puheestaan kantautui palasia kauas -kiihtyneeseen väkijoukkoon, ja sitten hän huusi ilmoille lauseen, -jonka tuhannet kuulivat ja vielä useammat tuhannet toistivat. -"Kansalaisluettelo on silvottu, ja siitä on pyyhitty pois enemmän -kuin toinen puoli valitsijoita. Käy telttoihisi, oi sinä Lauranian -kansa!" - -Tuokion ajan vallitsi hiljaisuus, ja sitten laumasta kohosi valtaava -raivon, pettymyksen ja päättäväisyyden huokaus. - -Samassa portaiden juurelle siirtyivät presidentin vaunut neljän -hevosen vetäminä, tasavallan livreeseen pukeutuneiden eturatsastajien -ja keihäsratsumiesten ympäröiminä. Parlamenttitalosta ilmestyi -näkyviin merkkihenkilö. Hänellä oli yllään Lauranian armeijan -loistava sinivalkoinen kenraalin puku, rinnassa kimalteli kunnia- ja -ritarimerkkejä, hänen terävät, voimakkaat kasvonsa olivat ilmeeltään -varsin rauhalliset. Hän pysähtyi hetkeksi, ennenkuin laskeutui -vaunujen luo, ikäänkuin suodakseen väkijoukolle tilaisuuden viheltää -ja ulvoa kyllikseen, ja näytti välinpitämättömänä keskustelevan -seuralaisensa, sisäasiainministeri Louvet'n kanssa. Pari kertaa hän -viittasi kuohuvaan väkijoukkoon ja astui sitten hitaasti portaita -myöten. Louvet oli aikonut seurata häntä, mutta kuuli kansan -melskeen ja muisti, että hänellä oli vielä senaatissa tehtäviä, -joita ei käynyt siirtäminen tuonnemmaksi; toinen jatkoi matkaansa -yksinään. Sotamiehet tekivät kunniaa aseillaan. Väkijoukosta kohosi -raivokas ulvonta. Muuan ratsastava upseeri, joka istui satulassaan -liikkumattomana, järkkymättömänä koneena, kääntyi komentaen erään -aliupseerin puoleen. Useita komppanioita jalkaväkeä marssi esiin -eduskuntatalon oikeanpuoleiselta sivukadulta, asettuen riviin -aukealle paikalle, jonka väkijoukko oli nyt osittain vallannut. - -Presidentti nousi vaunuihinsa, jotka lähtivät heti nopeasti -liikkeelle, etujoukkona kokonainen puolieskadroona keihäsratsumiehiä. -Niin pian kuin vaunut ennättivät aukean paikan reunalle, teki -väkijoukko rynnäkön niitä kohti. Saattue sulkeutui renkaaksi. -"Takaisin!" huusi muuan upseeri, mutta hänestä ei välitetty. -"Lähdettekö liikkeelle vai pitääkö meidän antaa vauhtia?" virkkoi -äreämpi ääni. Väkijoukko ei väistynyt tuumaakaan. Vaara oli uhkaava. -"Petturi! Väärentäjä! Valehtelija! Tyranni!" huusivat ihmiset, -lisäten vielä sarjan sanoja, jotka ovat liian raakoja toistettaviksi. -"Anna meille takaisin oikeutemme -- sinä olet varastanut ne!" - -Ja sitten joku laukaisi väkijoukon takana revolverin ilmaan. Se -vaikutti sähkön lailla. Ratsumiehet laskivat keihäänsä tanaan -ja syöksyivät eteenpäin. Joka taholla kohosi kauhun ja raivon -huudahduksia. Kansa pakeni ratsuväen tieltä; muutamia kaatui -maahan ja polkeutui kuoliaaksi, toisia kaatoivat hevoset kumoon -ja tallasivat jalkoihinsa, muutamia lävistivät sotamiehet -keihäillään. Se oli kamala kohtaus. Takana olevat heittivät kiviä, -ja muutamat ampuivat umpimähkään revolvereilla. Presidentti pysyi -järkkymättömänä. Suorana ja pelkäämättömänä hän tuijotti melskeeseen, -kuten ihmiset tuijottavat kilpa-ajoon, josta eivät ole lyöneet -vetoa. Häneltä iskettiin hattu päästä ja poskea pitkin tihkuva -verijuova osoitti, mihin kivi oli osunut. Tuokion ajan näytti tulos -epävarmalta. Väkijoukko saattoi rynnäköllä vallata vaunut ja sitten --- joutua roskaväen raadeltavaksi! Olihan olemassa muitakin ja -miellyttävämpiä kuolemantapoja. Mutta kuriin tottunut sotaväki voitti -kaikki esteet, miehen käytös tuntui lamauttavan hänen vihollisiaan, -ja väkijoukko alkoi väistyä yhä ulvoen ja karjuen. - -Sillä välin upseeria, joka johti parlamenttitalon äärelle sijoitettua -jalkaväkeä, alkoi huolestuttaa yhä uudistuva hyökkäys, jonka hän näki -kohdistuvan presidentin vaunuja vastaan. Hän päätti johtaa huomion -toisaalle. "Meidän on pakko ampua", hän virkkoi majurille, joka -seisoi vieressä. - -"Mainiota", vastasi tämä upseeri; "siten saamme tilaisuuden päättää -ne kokeilut, joita olemme tehneet pehmeäkärkisillä luodeilla. -Kerrassaan arvokas koe!" Ja sitten hän kääntyi sotamiesten puoleen -antaen useita määräyksiä. - -"Jotensakin kallis", vastasi eversti kuivasti; "ja puoli komppaniaa -riittää, majuri". - -Kuului lukkojen rasahdus, kun kiväärit panostettiin. Sotaväen -edessä seisova joukko pyrki mielettömänä kamppaillen pakoon -uhkaavaa luotiryöppyä. Yksi ainoa mies, olkihattuinen, säilytti -mielenmalttinsa. Hän syöksyi eteenpäin. "Jumalan tähden, älkää -ampuko!" hän huusi. "Olkaa sääliväisiä! Me hajaannumme." - -Syntyi hetkellinen seisahdus, sitten kajahti terävä komennus ja -voimakas räjähdys kiljahdusten säestämänä. Olkihattuinen mies -taipui taaksepäin ja kaatui maahan; toisiakin lysähti kokoon ja jäi -paikalleen kummallisiin asentoihin vääntyneinä. Kaikki muut pakenivat -paitsi sotilaat; onneksi aukiolta johti monta katua, ja muutaman -minuutin kuluttua se oli melkein tyhjentynyt. Presidentin vaunut -tunkeutuivat pakenevan väkijoukon halki palatsin portille, jota -vieläkin suurempi joukko sotamiehiä vartioksi, ja vierivät turvaan. - -Kaikki oli nyt päättynyt. Väkijoukon rohkeus oli murtunut ja -Perustuslaki-aukion laaja pinta oli melkein autiona. Neljäkymmentä -ruumista ja muutamia tyhjiä patruunia virui maassa. Ne olivat kaikki -näytelleet osansa inhimillisen kehityksen historiassa ja menettäneet -merkityksensä elävien parissa. Siitä huolimatta sotamiehet poimivat -maasta tyhjät patruunat, ja ennen pitkää saapui joukko poliiseja -kuormarattaineen kuljettaakseen pois kaiken muun, ja Lauraniassa -vallitsi jälleen rauha. - - - - -II LUKU - -Valtion päämies - - -Vaunut kulkivat saattueineen vanhasta portista ja vierittyään -avaran pihan poikki pysähtyivät palatsin pääovelle. Presidentti -astui maahan. Hän oli täysin selvillä siitä kuinka tärkeätä oli -säilyttää armeijan suosio ja kannatus, ja viipymättä hän nyt astui -keihäsratsumiehiä johtavan upseerin luo. "Toivottavasti ei kukaan -teidän väestänne ole haavoittunut?" hän kysyi. - -"Ei vaarallisesti, kenraali", vastasi luutnantti. - -"Te komensitte joukkoanne hyvin älykkäästi ja rohkeasti. Se pidetään -muistissa. Mutta helppoa on johtaa urhoollisia miehiä; heitä ei -unohdeta. Ah, eversti, teette aivan oikein tullessanne luokseni. -Aavistin tyytymättömien kerrosten panevan toimeen levottomuuksia, -niin pian kuin saataisiin tietää, että me olemme yhä edelleen -päättäneet pitää yllä lakia ja järjestystä valtiossa." -- Nämä -viimeiset sanat lausuttiin tummalle, vaskenkarvaiselle miehelle, -joka oli kiireesti astunut pihaan eräästä sivuportista. Eversti -Sorrento, sillä se oli tulijan nimi, oli poliisin sotilaspäällikkö. -Tämän tärkeän toimen ohella hän suoritti tasavallan sotaministerin -velvollisuudet. Tämän yhdistelmän avulla siviilivaltaa voi tukea -sotilasmahdilla perin tehokkaasti ja vitkastelematta, milloin -se oli välttämätöntä tai kävi suotavaksi ryhtyä voimakkaihin -toimenpiteisiin. Sellainen järjestelmä soveltui erinomaisesti -niihin aikoihin. Tavallisesti Sorrento oli tyyni ja ylevän kylmä. -Hän oli ollut mukana monessa taistelussa ja sellaisessa sodassa, -missä armo on tuntematonta, oli useat kerrat haavoittunut, ja häntä -pidettiin urhoollisena ja tunteettomana miehenä. Mutta kansanjoukon -keskittyneessä raivossa on jotain kaameata ja everstin käytös -ilmaisi, ettei hän ollut välinpitämätön sitä kohtaan. - -"Oletteko haavoittunut, herra presidentti?" hän kysyi huomatessaan -päämiehensä kasvot. - -"Se ei merkitse mitään -- vain kivestä; mutta kansa oli kerrassaan -väkivaltainen. Joku oli yllyttänyt sitä; olin toivonut pääseväni -pois, ennenkuin uutinen ennätti levitä. Kuka kävi heille puhumassa?" - -"Moret, kansallisneuvos, puhui hotellin parvekkeelta. Kerrassaan -vaarallinen mies! Hän kertoi kansalle, että se oli petetty." - -"Petetty? Mikä julkeus! Epäilemättä sellaista puhetta tarkoitetaan -Perustuslain 20. osastossa: _Yllyttäminen väkivaltaisiin tekoihin -valtion päämiestä kohtaan väärin tulkitsemalla tai muulla tavoin_." -Presidentti oli hyvin perehtynyt sellaisiin lakipykäliin, joiden -tarkoituksena oli lujittaa toimeenpanevaa valtaa. "Antakaa vangita -hänet, Sorrento. Emme voi sallia, että hallituksen majesteettia -loukataan rankaisematta -- tai malttakaa, kenties olisi viisaampaa -menetellä jalomielisesti nyt, kun asia on ratkaistu. En halua juuri -tällä haavaa syytettä hallituksen taholta." Sitten hän lisäsi -kuuluvammalla äänellä: "Tämä nuori upseeri, eversti, suoritti -velvollisuutensa erittäin päättäväisesti -- hän on oivallinen -soturi. Olkaa niin hyvä ja pitäkää huolta siitä, että se merkitään -muistiin. Ylenemisessä olisi aina otettava huomioon ansiot eikä ikä, -palvelukset eikä palvelusaika. Me emme unohda teidän käytöstänne, -nuori mies." - -Hän nousi portaita ja astui palatsin eteishalliin, jättäen -luutnantin, kaksikolmatta-vuotiaan nuorukaisen, mielihyvästä ja -kiihtymyksestä punehtuneena rakentamaan rohkeita unelmia tulevista -merkkitehtävistä ja menestyksestä. - -Eteishalli oli tilava ja rakenteeltaan sopusuhtainen. Se oli -koristettu Lauranian puhtaimpaan tyyliin, ja tasavallan vaakuna oli -sovitettu kaikkialle. Pylväät olivat vanhaa marmoria, ja koollaan -sekä värillään ne todistivat menneiden aikojen varallisuutta -ja loistoa. Ruudukas lattiakiveys oli laadittu miellyttävään -malliin. Seinien huolelliset mosaikkilaitteet esittivät kohtauksia -kansallishistoriasta; siinä oli kuvattuna kaupungin perustaminen, -vuoden 1370 rauha, Suur-Mogulin lähettiläiden vastaanotto, Brotan -voitto, kuoleva Sandanho, ylevä patriootti, joka mieluummin heitti -henkensä kuin taipui muodollisesti loukkaamaan perustuslakia. -Ja sitten, myöhempiin aikoihin siirtyen, seinät esittivät -parlamenttitalon rakentamista, Cape Cherontan merivoittoa ja lopuksi -sisällissodan päättymistä vuonna 1883. Eteishallin kummallakin -sivulla kumpuili syvennyksessä pronssinen suihkukaivo palmujen ja -sananjalkojen ympäröimällä, levittäen silmää ja korvaa virkistävää -viileyttä. Pääovea vastapäätä oli leveä porraskäytävä johtaen -juhlahuoneistoon, jonka ovia peittivät tulipunaiset verhot. - -Porraskäytävän yläpäässä seisoi muuan nainen. Hänen kätensä nojasivat -marmorikaiteisiin; hänen valkoinen pukunsa muodosti miellyttävän -vastakohdan heleänväriselle verhotaustalle. Hän oli erittäin kaunis, -mutta kasvoilla oli säikähtynyt ja levoton ilme. Naisen tapaan hän -teki kolme kysymystä samalla haavaa. "Mitä on tapahtunut, Antonio? -Onko kansa noussut kapinaan? Miksi on ammuttu?" Hän seisahtui arkana -portaiden yläpäähän, ikäänkuin peläten laskeutua alemmaksi. - -"Kaikki on hyvin", vastasi presidentti viralliseen tapaansa. -"Muutamat tyytymättömät rupesivat metelöimään, mutta tämä meidän -everstimme on ryhtynyt tarpeellisiin varokeinoihin, ja nyt on -järjestys taasen vallalla, rakkaani." Kääntyen sitten Sorrentoon hän -jatkoi: "Mahdollisesti vallattomuus uudistuu. Sotaväki on pidätettävä -kasarmeissaan, ja te voitte antaa miehille ylimääräisen päivärahan, -jotta voivat juoda lasin tasavallan menestykseksi. Asettakaa -kaksinkertaiset vahdit, ja parasta olisi määrätä kaduille patrulleja -yön ajaksi. Jos jotakin sattuisi tapahtumaan, niin löydätte minut -täältä. Hyvää yötä, eversti." Hän nousi muutaman askelman, ja -juhlallisesti kumartaen sotaministeri kääntyi ja poistui hallista. - -Nainen astui portaita alas ja he kohtasivat toisensa puolivälissä. -Presidentti tarttui hänen molempiin käsiinsä ja hymyili hellästi; -seisoen askelmaa korkeammalla nainen kumartui eteenpäin ja suuteli -häntä. Se oli miellyttävä, joskin muodollinen tervehdys. - -"Niin", presidentti sanoi, "me olemme suoriutuneet tästä päivästä -hyvin, rakkaani. Mutta kuinka kauan tätä saattaa kestää, sitä -en tiedä; vallankumoukselliset näyttävät käyvän päivä päivältä -voimakkaammiksi. Meillä oli juuri nyt varsin vaarallinen tilanne -tuolla aukiolla; mutta tällä haavaa juttu on päättynyt." - -"Minä olen ollut niin levoton", virkkoi nainen, ja sitten, huomaten -vasta nyt hänen verisen otsansa, hän hätkähti. "Mutta sinä olet -haavoittunut." - -"Se ei merkitse mitään", sanoi presidentti. "Kansa heitteli kiviä; no -niin, me käytimme luoteja -- ne ovat tehoisampia todistuskappaleita." - -"Mitä tapahtui senaatissa?" - -"Kuten tiedät, olin odottanut ikävyyksiä. Ilmoitin puheessani, että -vaikka tilanne vielä olikin sekava, olimme kuitenkin päättäneet -palauttaa tasavallan vanhan perustuslain, mutta oli käynyt -välttämättömäksi poistaa luettelosta tyytymättömät ja kapinalliset. -Pormestari otti sen laatikosta, ja ne polkivat toisiaan varpaille -päästäkseen näkemään äänestäjäin kokonaismäärää eri vaalipiireissä. -Nähdessään kuinka suuresti ne olivat supistuneet, he olivat perin -suutuksissaan. Godoy oli aivan sanaton; se mies on aika hölmö. Louvet -ilmoitti, että tämä oli katsottava vain kokeeksi ja että äänioikeutta -laajennettaisiin, kunhan päästäisiin vakiintuneempiin oloihin; mutta -ne ulvoivat raivosta. Niin, ellei siellä olisi ollut ovenvartijoita -ja muutamia kaartilaisia, luulen että he olisivat käyneet minun -kimppuuni itse eduskuntasalissa. Moret pui minulle nyrkkiään -- -naurettava aasi -- ja syöksyi puhumaan roskajoukolle pötyä?" - -"Entä Savrola?" - -"Oh, Savrola -- hän pysyi vallan tyynenä; hän nauroi nähdessään -luettelon. 'Tässä on kysymys vain muutamasta kuukaudesta', hän sanoi; -'minua kummastuttaa, että te luulette sen kannattavan'. Sanoin, etten -ymmärtänyt häntä, mutta siitä huolimatta hän ilmaisi totuuden." -- -Tarttuen sitten vaimonsa käteen hän nousi verkalleen ja mietteissään -portaita. - -Mutta vähän on julkisuuden miehelle suotu lepoa sisäisten häiriöiden -aikana. Tuskin oli Molara ennättänyt portaiden päähän ja astunut -vastaanottohuoneeseen, kun vastakkaisesta ovesta tuli muuan mies -häntä vastaan. Tämä oli pienikasvuinen, tumma ja varsin ruma, -kasvot iän ja kamarielämän kurtistuttamat. Niiden kalpeus kävi -sitä silmäänpistävämmäksi, koska sekä tukan että viiksien väri oli -punertavaa mustaa, jota luonto ei koskaan kykene luomaan. Kädessään -hän kantoi isoa paperikääröä, jonka hänen pitkät ja laihat sormensa -olivat huolellisesti jakaneet eri osastoihin. Mies oli presidentin -sihteeri. - -"Mitä nyt, Miguel?" kysyi presidentti; "onko teillä papereita minua -varten?" - -"On, herra presidentti; mutta muutama minuutti riittää kyllä. Teillä -on ollut jännittävä päivä; olen iloinen siitä, että se on päättynyt -onnellisesti." - -"Eihän se ole ollut vailla mielenkiintoa", virkkoi Molara väsyneesti. -"Mitä teillä siinä on?" - -"Useita ulkomaanasioita. Suur-Britannia on lähettänyt kirjelmän -afrikkalaisen siirtokuntamme eteläpuolella olevan toiminta-alueen -johdosta, ja ulkoasiainministeri on luonnostanut siihen vastauksen." - -"Oh, ne englantilaiset -- aina ne pyrkivät anastamaan ja -vallitsemaan! Mutta meidän täytyy pysyä lujina. Minä aion säilyttää -tasavallan alueet koskemattomina kaikista vihollisista, sisäisistä -tai ulkoisista huolimatta. Me emme voi lähettää liikkeelle -sotajoukkoja, mutta, jumalan kiitos me osaamme sepittää kirjelmiä. -Onko se kyllin lujaksi laadittu?" - -"Teidän ylhäisyytenne ei tarvitse olla huolissaan. Me olemme -puolustaneet oikeuksiamme mitä tehokkaimmin; siitä tulee suuri -siveellinen voitto." - -"Toivon, että siitä koituu niin hyvin aineellista kuin siveellistäkin -etua. Se maa on rikas; se tuottaa kultaa, ja se riittää selittämään -kirjelmän. Tietysti meidän täytyy vastata ankarasti. Mitä muuta?" - -"Tässä on muutamia armeijaa koskevia papereita, valtakirjoja ja -virkaylennyksiä, herra presidentti", virkkoi Miguel hypistellen -erästä erikoista tukkua, joka oli sovitettu peukalon ja etusormen -väliin. "Sitten on vahvistettavia tuomioita, luonnos Morgonin tulo- ja -menoarvioksi presidentin lausuntoa varten sekä pari vähäisempää -asiaa." - -"Hm, pitkä juttu! No hyvä, tulen katsomaan. Rakkaani, tiedäthän, -kuinka paljon minulla on puuhaa. Me tapaamme toisemme illallisilla. -Ovatko kaikki ministerit luvanneet saapua?" - -"Kaikki muut paitsi Louvet, Antonio. Hän ei ennätä toimiltaan." - -"Toimiltaan, joutavia! Hän pelkää liikkua kadulla öiseen aikaan. -Pelkuruus on kerrassaan surkeata! Nyt hän menettää hyvät illalliset. -Kello kahdeksalta siis, Lucil." -- Ja nopein, varmoin askelin hän -astui sisään virkahuoneensa pienestä ovesta sihteerinsä seuraamana. - -Rouva Lucil Molara jäi hetkeksi seisomaan suureen vastaanottosuojaan -Sitten hän siirtyi akkunan luo ja astui ulos parvekkeelle. Hänen -eteensä avautui sanomattoman ihana näky. Palatsi kohosi korkealla -kunnaalla, joten siitä näki laajalle yli koko kaupungin ja sataman. -Aurinko oli vaipunut matalalle kohti taivaanrantaa, mutta talojen -seinät hohtivat yhä vielä huikaisevan valkoisina. Punaisten ja -sinisten tiilikattojen lomissa pistäytyi tuhka tiheään esiin -puutarhoja ja puistikkoja, joiden vihreät ja solakat palmut -viihdyttivät ja miellyttivät silmää. Pohjoisessa kohosivat senaatin -ja parlamenttitalon rakennukset majesteettisina ja mahtavina. Lännen -puolella sijaitsi satama aluksineen ja suojalinnakkeineen. Ulompana -kellui muutamia sotalaivoja, ja joukko valkopurjeisia pursia hohti -kimmeltävinä pisteinä Välimeren laineilla, jotka olivat jo alkaneet -vaihtaa sinensä päivänlaskun loistavampiin väreihin. - -Seisoessaan siinä syysillan kuulakkaassa valaistuksessa hän näytti -jumalallisen ihanalta. Hän oli ennättänyt siihen ikäkauteen, -jolloin tyttömäisen kauneuden suloihin on liittynyt naisellisen -älyn viehättävyys. Hänen virheettömät piirteensä kuvastivat hänen -mieltänsä, ja jokainen mielenliikutus, jokainen mieliala loihti -niille eloisan ilmehikkyyden, joka on suurin naisen suloista. -Hänen solakka vartalonsa oli vaistomaisen sulava, ja sitä verhoava -melkein klassillinen puku tehosti hänen ihanuuttaan ja oli täysin -sopusoinnussa hänen ympäristönsä kanssa. - -Hänen kasvoissaan oli jotakin, mikä vihjasi epämääräiseen -kaipaukseen. Lucil oli mennyt naimisiin Antonio Molaran kanssa -lähes viisi vuotta sitten, jolloin tämä oli voimansa ja valtansa -kukkulalla. Hänen perheensä oli kuulunut Molaran lujimpain -kannattajain joukkoon, ja isä ja veli olivat menettäneet henkensä -Soraton taistelukentällä. Onnettomuuden ja murheen murtamana hänen -äitinsä eli vain kyllin kauan luovuttaakseen tyttärensä heidän -mahtavimman ystävänsä hoivaan, ja tämä oli sama kenraali, joka -oli pelastanut valtion ja ryhtynyt sitä hallitsemaan. Hän oli -suostunut tehtävään ensin velvollisuudentunteesta niitä kohtaan, -jotka olivat uskollisesti seuranneet hänen tähteään, mutta myöhemmin -toisistakin vaikuttimista. Ennenkuin kuukausi oli kulunut, hän oli -rakastunut tuohon kauniiseen tyttöön, jonka Onnetar oli opastanut -hänen luokseen. Tyttö ihaili hänen uljuuttaan, hänen tarmoaan ja -kykyään; eikä ollut vaikuttamatta myöskään se loistava asema, -jonka hän oli saavuttanut; hän tarjosi rikkautta ja korkean -yhteiskunnallisen sijan -- melkein valtaistuimen, ja sitä paitsi -hän oli komea mies. Lucil oli kolmenkolmatta vanha, kun he menivät -naimisiin. Kuukausimääriä hänen elämänsä oli ollut varsin uutteraa. -Vastaanotot, tanssiaiset ja kutsut olivat täyttäneet talvikauden -keskeytymättömällä seurustelutyöllä. Muukalaiset ruhtinaat olivat -käyneet kunnioittamassa häntä, ei vain Euroopan suloisimpana naisena, -vaan myöskin tärkeänä valtiollisena tekijänä. Hänen salonkiinsa -kokoontui mitä kuuluisimpia miehiä joka maasta. Valtiomiehet, -soturit, runoilijat ja tiedemiehet olivat palvoneet häntä. Hän -oli ottanut osaa valtiollisiin asioihin. Leppeät ja kohteliaat -lähettiläät olivat tehneet arkaluontoisia vihjauksia, ja hän oli -esittänyt epävirallisia vastauksia. Valtuutetut olivat hänen -hyväkseen selitelleet huomattavan perinpohjaisesti sopimusten ja -asiakirjain yksityiskohtia. Ihmisystävät olivat perustelleet ja -pohtineet mielipiteitään ja päähänpistojaan. Jokainen puhui hänelle -yleisistä asioista. Yksinpä hänen kamarineitonsakin oli koettanut -kääntyä hänen puoleensa hankkiakseen virkaylennyksen veljelleen, -jollekin postivirkailijalle. Ja jokainen oli häntä ihaillut, kunnes -itse ihailu, naiselle tarjotuista juomista kaikkein suloisin, alkoi -käydä tympeäksi. - -Mutta jo ensimmäisinä vuosina hänen elämästään oli puuttunut jotain. -Mitä se oli, sitä ei Lucil ollut konsanaan kyennyt arvaamaan. Hänen -miehensä oli hellä ja aina hänen käytettävänään, milloin vain voi -vapautua julkisista toimistaan. Viime aikoina ei taivas ollut -pysynyt yhtä kirkkaana kuin ennen. Maassa vallitseva kiihtyneisyys, -kansanvaltaisuuden yhä yltyvä voima olivat yhdessä ennestäänkin -raskaan virantoimituksen kanssa vaatineet presidentiltä kaiken ajan -ja tarmon. Hänen kasvoihinsa oli ilmestynyt kovia piirteitä, työn -ja levottomuuden aiheuttamia, ja toisinaan Lucil oli havainnut -hirvittävää väsymystä ilmaisevan ilmeen, ikäänkuin henkilössä, joka -ponnistelee ja kuitenkin aavistaa, että hänen työnsä on turhaa. Hän -kohtasi vaimoaan harvemmin kuin ennen, ja noina lyhyinä väliaikoina -hän puheli yhä enemmän virka-asioistaan ja politiikasta. - -Pääkaupungin näkyi vallanneen levottomuuden tunne. Juuri koittanut -syyskausi oli alkanut huonosti. Useat etevimmistä perheistä olivat -jääneet kesäasuntoihinsa vuorten rinteille, vaikka tasangot -olivatkin jo viileitä ja vihreitä; toiset olivat pysytelleet -kotonaan kaupunkitaloissaan, ja palatsiin oli saavuttu vain kaikkein -virallisimpiin kutsuihin. Mitä uhkaavammaksi tilanne kävi, sitä -vähemmän hän näytti kykenevän auttamaan miestään. Nyt oli kuohutettu -intohimoja, jotka olivat sokeita kauneudelle ja tylsistyttivät -mielen sulon tehoilta. Hän oli vielä kuningatar, mutta hänen -alamaisensa olivat nyrpeitä ja tarkkaamattomia. Mitä hän saattoi -tehdä auttaakseen miestään nyt, kun tämä oli niin kovassa ahdingossa? -Eroamisajatus oli hänelle vastenmielinen, kuten naiselle ainakin. -Täytyikö hänen yhä edelleen ohjata hovin seremonioita senkin jälkeen -kuin loisto oli häipynyt, sillä välin kuin viholliset ahersivat -päivät ja yöt kukistaakseen kaiken sen, mihin hänen sydämensä oli -kiintynyt? - -"Enkö voi tehdä mitään, en yhtään mitään?" hän mutisi. "Olenko -näytellyt osani loppuun? Onko paras puoli elämää päättynyt?" -- Ja -sitten, äreän päättäväisyyden vallatessa hänen mielensä kuumana -aaltona: "Minä tahdon tehdä sen -- mutta mitä?" - -Kysymys jäi vastausta vaille; auringon reuna painui taivaanrannan -taakse, ja sotasataman aallonmurtajan päästä, muodottomasta -multakasasta, joka kätki satamaa suojelevan patterin, lehahti -esiin savukiehkura. Se oli iltalaukaus, ja tykin jymähdys, joka -heikkona kantautui hänen kuuluviinsa, keskeytti ne ikävät mietteet, -mitkä olivat täyttäneet hänen mielensä; mutta ne jättivät muiston -jälkeensä. Hän kääntyi huoahtaen ja astui takaisin palatsiin; -vähitellen päivänvalo häipyi ja tuli ilta. - - - - -III LUKU - -Kansan mies - - -Hämmästys ja katkera suuttumus valtasi kaupungin. Uutinen ammunnasta -levisi nopeasti ja laajalle, ja, kuten tavallisesti käy sellaisissa -tapauksissa, sen vaikutusta liioiteltiin suuresti. Mutta varokeinot -oli suunniteltu taitavasti, ja poliisi pani ne tehokkaasti -toimeen. Kaduilla ei saanut syntyä mitään väkijoukon tapaista, -ja yhtämittaisesti kiertelevät vahtiosastot estivät rakentamasta -katusulkuja. Tasavallan kaartin ilmestyminen teki sitä paitsi niin -pelottavan vaikutuksen, että hautoivatpa kansalaiset mitä tunteita -tahansa, he havaitsivat kuitenkin viisaammaksi esiintyä alistuvasti, -jopa muutamissa tapauksissa tyytyväisyyttäänkin osoittaen. - -Kansallispuolueen johtajat asettuivat kuitenkin aivan toiselle -kannalle. He kokoontuivat viipymättä pormestarin virka-asuntoon, ja -siellä sukeusi kiihkeä keskustelu. Pormestarin talon eteishallissa -pidettiin tilapäinen kokous, jossa puolueen koko voima oli -edustettuna. Moret, kansallisneuvos ja lakkautetun _Torvikutsun_ -entinen toimittaja, otettiin vastaan eläköön-huudoin, kun hän -astui huoneeseen. Hänen puheensa oli vaikuttanut syvästi moneen, -ja lauranialaiset olivat aina valmiit osoittamaan hyväksymistään -rohkean teon johdosta. Sitä paitsi jokainen oli kiihtynyt äskeisestä -mellakasta ja halusi kiihkeästi tehdä jotakin. Varsinkin olivat -työväestön edustajat vihoissaan. Työläisiä, jotka olivat perustuslain -hyväksymällä tavalla kokoontuneet tuomaan ilmi valituksensa, olivat -virkapukuiset kätyrit ampuneet kuoliaaksi -- _teurastaneet_ oli -tavallisimmin esiintyvä sana. Se oli kostettava; mutta miten? -Ehdotettiin mitä hurjimpia suunnitelmia. Moret, aina valmiina -uskaliaihin tuumiin, kehotti ryntäämään kaduille ja nostamaan kansan -aseisiin; palatsi oli poltettava, tyranni surmattava ja vapaus -palautettava maahan. Godoy, ollen vanha ja varovainen, vastusti -lujasti sellaista aietta, vaikkei kokous osoittautunutkaan erikoisen -innokkaaksi sitä hyväksymään. Hän neuvoi ilmaisemaan tyynesti ja -arvokkaasti esiintymällä paheksumusta ja arvostelua, mikä vaikuttaisi -syvästi vieraisiin kansoihin ja todistaisi heidän asiansa oikeaksi. -Toisetkin sekaantuivat väittelyyn. Renos, asianajaja, kannatti -menettelyä, jota hän nimitti perustuslailliseksi toiminnaksi. Heidän -oli muodostettava yleinen turvallisuuskomitea; he nimittäisivät -tarpeelliset valtionvirkamiehet (tietysti joukossa yliprokuraattorin) -ja määräisivät presidentin erotettavaksi niiden alkeellisten -periaatteiden loukkaajana, jotka ilmaistaan Kansalaisoikeuksien -julistuksen alkupuheessa. Hän ryhtyi selittelemään laajalti asiaan -kuuluvia oikeudellisia näkökohtia, kunnes useat jäsenet, jotka -halusivat tuoda julki omat huomautuksensa, keskeyttivät hänen -puheensa. - -Tehtiin useita päätöksiä. Niinpä oltiin yksimielisiä siitä, että -presidentti oli omasta syystään menettänyt kansalaisten luottamuksen, -jonka vuoksi häntä vaadittiin eroamaan virastaan ja alistumaan -tuomioistuimen tutkittavaksi. Samoin sovittiin siitä, että armeija -oli huonosti palvellut tasavaltaa. Ne sotamiehet, jotka olivat -ampuneet kansaa, aiottiin haastaa siviilioikeuteen, ja surmattujen ja -haavoittuneiden _marttyyrien_ omaisille päätettiin lausua kokouksen -myötätunto. - -Tämä voimattomuutta ja hyödyttömyyttä ilmaiseva kohtaus päättyi, -kun sisään astui se merkkimies, joka oli nostanut puolueen tomusta -ja johtanut sen menestyksestä toiseen, kunnes jo näytti siltä, -että voitto oli saavutettu. Kokouksen valtasi hiljaisuus, muutamat -nousivat kunnioittavasti seisomaan, jokainen kummasteli, mitä hän -aikoi sanoa. Kuinka hän kestäisi sen musertavan tappion, joka -puoluetta oli kohdannut? Heittäytyisikö hän epätoivon valtaan? -Olisiko hän vihoissaan vai masentunut vaiko kyynillinen? Ennen -kaikkea, mitä toimenpiteitä hän ehdottaisi? - -Hän astui pitkän pöydän ääreen, jonka ympärille jäsenet olivat -ryhmittyneet, ja istuutui miettiväisenä sen päähän. Sitten hän -silmäili ympäri huonetta kasvot yhä tyyninä ja ylevän järkkymättöminä -kuin konsanaan. Tuossa hämmennyksessä ja päättämättömyydessä hän -näytti suurenmoiselta. Jo pelkällä läsnäolollaan hän herätti -luottamuksen tunteen seuralaisissaan. Hänen korkea otsansa saattoi -sisältää vastauksen jokaiseen kysymykseen; hänen päättäväinen -ryhtinsä tuntui kestävän kohtalon kovimmatkin iskut. - -Hetkisen odotettuaan hän kohosi äänettömyyden kehottamana. Hänen -sanansa olivat harkitun maltillisia. Hän sanoi tunteneensa suurta -pettymystä nähdessään, että luettelot olivat niin silvotut. -Lopullinen menestys oli lykkäytynyt, mutta vain myöhästynyt. Hän -oli viivytellyt pormestarintaloon tuloaan laatiakseen muutamia -laskelmia. Luonnollisesti ne olivat vain hätäisiä luonnoksia, mutta -hän arveli niiden kuitenkin olevan lähimain oikeita. Totta oli -että presidentti saisi enemmistön tulevassa parlamentissa, vieläpä -tuntuvankin enemmistön; mutta he saattoivat voittaa erinäisiä -paikkoja äänioikeuden rajoituksesta huolimatta, hänen luullakseen -viidenkymmenen vaiheille kolmesta sadasta. Pienemmätkin vähemmistöt -olivat kumonneet mahtavampiakin hallituksia. Päivä päivältä heidän -voimansa kasvoi; päivä päivältä yltyi viha diktaattoria kohtaan. Sitä -paitsi oli muitakin vaihtoehtoja kuin perustuslaillinen menettelytapa --- ja nämä sanat kuullessaan muutamat purivat hampaansa yhteen ja -vilkaisivat toisiinsa varsin merkitsevästi -- mutta tätä nykyä -heidän täytyi odottaa; ja heidän kannatti kyllä odottaa, sillä -saalis oli voiton arvoinen. Se oli maailman kaikkein kallisarvoisin -lahja -- vapaus. Hän istuutui saatuaan kasvot kirkastumaan ja -mielet tyyntymään. Ryhdyttiin jälleen asioita pohtimaan. Päätettiin -avustaa puolueen rahastosta niitä, jotka olivat joutuneet kurjuuteen -omaistensa teloituksen tähden; se tuottaisi puolueelle enemmän -suosiota työläisluokan taholta ja saattoi herättää myötätuntoa -vieraissa kansoissa. Presidentin luona kävisi lähetystö esittämässä -kansalaisten mielipahan vanhan vaaliluettelon silpomisesta ja -pyytämässä, että hän palauttaisi äänioikeuden entiselleen. Sen oli -myöskin määrä vaatia niitä upseereja rangaistaviksi, jotka olivat -käskeneet ampua kansaa, ja sen ohessa se tekisi presidentille -tiettäväksi, mikä hämmästys ja suuttumus kaupungissa vallitsi. -Savrola, Godoy ja Renos nimitettiin lähetystön jäseniksi, ja sitten -komitea hajaantui rauhallisesti. - -Moret viivytteli jäädäkseen viimeiseksi ja lähestyi sitten Savrolaa. -Hän kummasteli sitä, ettei häntä ollut ehdotettu lähetystöön. Hän -tunsi johtajansa paljon paremmin kuin Renos, pikkumaisen tarkka -asianajaja, jolla oli harvoja ystäviä; hän oli alusta asti seurannut -Savrolaa antaumuksella ja sokealla innostuksella; ja nyt hän oli -loukkaantunut siitä, että hänet oli tuolla tavoin sivuutettu. - -"Tämä on ollut onneton päivä meille", hän virkkoi tunnustellen; -sitten, kun Savrola ei vastannut, hän jatkoi; "Kuka olisi odottanut, -että he uskaltaisivat tehdä meille sellaisen kepposen?" - -"Se on ollut hyvin onneton päivä -- sinulle", vastasi Savrola -miettiväisenä. - -"Minulle? Mitä sinä tarkoitat?" - -"Oletko tullut ajatelleeksi, että sinun vastuullasi on neljäkymmentä -ihmishenkeä? Sinun puheesi oli hyödytön -- mitä hyvää siitä olisi -voinut koitua? Heidän verensä on sinun päälläsi. Kansakin on kokonaan -masennuksissa. Tänään on tehty paljon vahinkoa; se on sinun syytäsi." - -"Minun syytäni! Olin raivoissani -- hän oli pettänyt meidät -- -ajattelin kapinaa. En uneksinutkaan, että sinä jäisit näin kesynä -paikallesi. Se paholainen olisi surmattava nyt, ihan paikalla -- -ennenkuin sattuu enemmän onnettomuuksia." - -"Kuulehan nyt, Moret: minä olen yhtä nuori kuin sinäkin, tunnen yhtä -elävästi, olen täynnä innostusta. Minäkin vihaan Molaraa enemmän kuin -on viisasta tai filosofian mukaista; mutta minä hillitsen itseni, -kun riehahtamisella ei saata mitään voittaa. Ota nyt huomioon minun -sanani. Joko sinä opettelet tekemään samoin tai voit kulkea omia -teitäsi, sillä minä en tahdo tietää sinusta mitään -- tarkoitan: -valtiollisessa suhteessa -- ystävänä kyllä, se on eri asia." - -Hän istuutui ja ryhtyi kirjoittamaan kirjettä, sillä välin kuin -Moret poistui kiireisesti huoneesta kalpeana nöyryytyksestä, minkä -suuttumus ja itsesyytös synnyttävät. - -Savrola jäi jälelle. Sinä iltana oli paljon työtä suoritettavana; -oli kirjoitettava ja luettava kirjeitä, määrättävä kansanvaltaisen -sanomalehdistön pääkirjoitusten sävy ja ratkaistava monta muuta -asiaa. Suuren puolueen ja vielä enemmän suuren salaliiton koneisto -vaati huolellista ja alituista tarkkaavaisuutta. Kello oli yhdeksän, -ennenkuin hän oli lopettanut. - -"No niin, hyvää yötä, Godoy", hän virkkoi pormestarille; "huomenna -meillä on taasen uuttera päivä. Meidän on koetettava säikäyttää -diktaattoria. Ilmoittakaa minulle sitten, mihin aikaan hän suostuu -ottamaan vastaan." - -Pormestarintalon ovella hän kutsui ajurin, jota ei seuraelämäkauden -laimeus eikä valtiollinen häly voineet pidättää tavallista ammattiaan -harjoittamasta. Kappaleen matkaa ajettuaan hän saapui pienen, mutta -jotensakin hienon talon edustalle, joka sijaitsi suosituimmassa -kaupunginosassa, sillä hän oli varakas mies. Hänen koputtaessaan -avasi vanha nainen oven. Tämä näytti ilostuvan nähdessään hänet. - -"Herra paratkoon", nainen sanoi, "minä olen pelännyt niin hirveästi, -kun te olette ollut poissa, ja ne ovat ampuneet ja rähisseet niin -kamalasti. Mutta illat ovat jo koleita, ja teillä olisi pitänyt olla -mukana päällystakki; kunhan ette vain saisi yskää huomiseksi." - -"Ei mitään hätää, Bettina", hän vastasi ystävällisesti; "minulla on -hyvä rinta, ja se on teidän ansiotanne; mutta olen perin väsynyt. -Lähettäkää hiukan keittoa huoneeseeni, muusta ruoasta en välitä tänä -iltana." - -Hän nousi yläkertaan, sillä välin kuin emännöitsijä mennä touhusi -tiehensä laatiakseen hänelle niin oivallisen illallisen kuin käden -käänteessä kävi päinsä. Hänen huoneistonsa sijaitsi toisessa -kerroksessa -- siihen kuului makuusuoja, kylpyhuone ja työhuone. -Ne olivat pieniä, mutta täynnä kaikkea, mitä maku ja ylellisyys -saattoi suunnitella ja kiintymys ja toimeliaisuus säilyttää. -Kunniasijalla komeili leveä työpöytä. Se oli sovitettu niin, -että valo levisi mukavasti pään ja käden tarpeeksi. Keskeisenä -esineenä oli iso pronssinen mustesäiliö, jonka eteen oli levitetty -laaja yksinkertainen imupaperialusta. Muun osan pöytää peittivät -paperikasat. Tilavasta korista huolimatta oli ympäri permantoa -siroteltu paperilappuja. Se oli julkiselämän miehen kirjoituspöytä. - -Huonetta valaisi sähkövalo, jota virtasi siirrettävistä -varjostetuista lampuista. Seiniä peittävät hyllyt olivat täynnä -uutterasti käytettyjä teoksia. Tuohon kirjallisuuden Panteoniin -ei päästetty ketään, ennenkuin se oli tutkittu ja arvosteltu. -Siinä oli vaihteleva kirjasto: Schopenhauerin filosofia erotti -Kantin Hegelistä, joka riiteli tilasta St. Simonsin Muistelmien ja -uusimman ranskalaisen romaanin kanssa; "Rasselas" ja "La Curée" -seisoivat rinnatusten; kahdeksan tukevaa nidosta Gibbonin kuuluisaa -historiaa oli melkeinpä täydellä syyllä saanut jatkokseen hienon -julkaisun "Decameronea"; "Lajien synty" lepäsi vanhan raamatun -vierellä; "Tasavalta" piti yllä tasapainoa "Turhuuden markkinain" ja -"Eurooppalaisen moraalin historian" välillä. Itse kirjoituspöydällä -oli osa Macaulayn tutkielmia; se oli avattu, ja se ylevä kohta, -missä toisen miehen nero on tehnyt kuolemattomaksi toisen neron, -oli merkitty lyijykynällä. _Ja historia, vaikka tuokin kiivaiden, -korkealentoisten ja uskaliasten luonteiden varoitukseksi esiin hänen -monet erehdyksensä, on kuitenkin tarkoin harkittuaan julistava, -että niiden etevien miesten joukossa, joiden luut lepäävät hänen -lähellään, on tuskin ainoatakaan, joka olisi jättänyt jälkeensä -tahrattomampaa nimeä -- loistavampaa ei yhdeltäkään ole jäänyt_. - -Puoliksi tyhjennetty laatikko savukkeita sijaitsi pienellä pöydällä -matalan, nahalla päällystetyn nojatuolin lähellä, ja sen rinnalla -välkkyi raskas revolveri, jonka piippua vasten oli karistettu tuhka -monesta savukkeesta. Huoneen nurkassa seisoi pieni, mutta taiten -tehty Kapitolilainen Venus, jonka kylmän puhdas väri ikäänkuin -moitti muotojen viekoittelevaisuutta. Se oli filosofin huone, mutta -ei mikään kylmä, akateeminen erakkosuoja; se huone kuului miehelle, -ihmiselle, joka antoi arvoa kaikille maallisille huvituksille, osasi -ratkaista niiden oikean arvon, nautti niistä ja halveksi niitä. - -Pöydällä oli vielä avaamattomina muutamia sanomalehtiä ja -sähkösanomia, mutta Savrola oli väsynyt; niiden vuoro saattoi -tai ainakin sai tulla huomenna. Hän heittäytyi tuoliinsa. Niin, -päivä oli ollut pitkä ja synkeä. Hän oli nuori mies, vain -kahdenneljättä ikäinen, mutta tunsi jo työn ja huolten seuraukset. -Hänen hermostunut luonteensa ei voinut olla kiihottumatta niistä -kiihkeistä kohtauksista, joissa hän äskettäin oli ollut mukana, -ja oman mielenliikutuksen tukahduttaminen vain yllytti sisäistä -tulta. Kannattiko kaikki tämä? Tämä ponnistelu, työ, herkeämätön -aherrus, kieltäytyminen niin monesta seikasta, mikä tekee elämän -mukavaksi -- kenen hyväksi? Kansan hyväksi! Tämä, sitä hän ei voinut -itseltään salata, oli pikemmin hänen ponnistustensa suunnan ohjaaja -kuin varsinainen alkusyy. Kunnianhimo oli päävaikuttimena, eikä -hän kyennyt vastustamaan sitä. Hän osasi antaa arvoa taiteilijan -iloille, kauneuden etsintään pyhitetylle elämälle tai urheilulle, -suurimmalle nautinnolle, joka ei jätä jälkeensä mitään tunnonvaivaa. -Miellyttävämpää oli viettää haaveilevaa, rauhallista ja filosofisen -tyyntä elämää jossakin ihanassa puutarhassa, kaukana ihmisten -hälinästä, huvinaan kaikki, mitä taide ja äly voi keksiä. Ja -kuitenkin hän tiesi, ettei saattaisi kauankaan sietää sellaista. -"Kiivas, korkealentoinen ja uskalias" oli hänen luonteensa. Tämä -nykyinen elämä oli ainoa, mitä hän koskaan saattoi elää; hänen täytyi -jatkaa loppuun asti. Loppu saapuu usein varhain sellaisille miehille, -jotka luonteensa tähden saattavat tuntea lepoa vain toiminnassa, -tyytyväisyyttä vain vaarassa ja löytävät rauhansa vain hämmingistä. - -Mietteet keskeytti vanha emännöitsijä, joka saapui tarjotinta -kantaen. Savrola oli väsynyt, mutta hyviä tapoja oli noudatettava. -Hän nousi ja siirtyi toiseen huoneeseen peseytymään ja pukuaan -muuttamaan. Hänen palatessaan pöytä oli jo katettu; pyydetyn keiton -oli emännöitsijän huolenpito kartuttanut paljon perusteellisemmaksi -ateriaksi. Tämä tarjoili hänelle tehden samalla uutterasti kysymyksiä -ja tarkaten hänen ruokahaluaan levottoman mielihyvän valtaamana. Hän -oli hoitanut isäntäänsä syntymästä pitäen hartaudella ja huolella, -jotka eivät koskaan ehtyneet. Omituinen on moisten naisten rakkaus. -Kenties se on ainoa epäitsekäs hellyydentunne tässä maailmassa. Äiti -rakastaa lastaan; se kuuluu äidin luontoon. Nuorukainen rakastaa -lemmittyään; senkin voi selittää. Koira rakastaa herraansa, sillä -tämä ruokkii sitä; ihminen rakastaa ystäväänsä, mutta ehkä tämä on -tukenut häntä arveluttavana hetkenä. Kaikella tuolla on syynsä; -mutta kasvatusäidin rakkaus suojattiaan kohtaan tuntuu ehdottomasti -järjettömältä. Se on noita harvoja seikkoja, joita ei voi selittää -edes mielleyhtymillä ja jotka todistavat, että ihmisluonne kohoaa -pelkän hyötyperiaatteen yläpuolelle ja että hänen tarkoituksensa on -korkealla. - -Kevyen ja yksinkertaisen illallisen päätyttyä vanha emännöitsijä -poistui tarjottimineen, ja Savrola vaipui jälleen mietteisiinsä. -Tulevaisuudessa häämöitti useita vaikeita tehtäviä, joiden suunnasta -hän ei ollut vielä varma. Hän karkoitti ne mielestään; minkä vuoksi -hän antaisi aina todellisuuden rasittaa ajatuksia? Minkälainen -oli yö? Hän nousi, kävi akkunan ääreen ja siirtäen verhon syrjään -kurkisti ulos. Kadulla vallitsi hiljaisuus, mutta etäällä hän luuli -kuulevansa kiertovahdin askelten töminän. Kaikki talot näyttivät -pimeiltä ja synkiltä; yläpuolella kimmelsivät tähdet kirkkaina; yö -oli kuin luotu niiden tarkasteluun. - -Hän sulki akkunan ja ottaen kynttilän astui verhon peittämälle ovelle -huoneen toiseen päähän; se avautui kapeihin kierreportaisiin, jotka -johtivat talon laakealle katolle. Useimmat Lauranian rakennuksista -olivat matalia, ja ylhäälle päästyään Savrola saattoi katsella yli -nukkuvan kaupungin. Kaasulyhty-rivit viitoittivat katuja ja aukioita, -ja kirkkaammat pisteet merkitsivät satamaan ankkuroitujen alusten -paikkoja. Mutta kauan hän ei näitä katsellut; tällä haavaa hän oli -kyllästynyt ihmisiin ja heidän tekoihinsa. Tämän ilmalavan nurkassa -oli pieni lasiobservatorio, ja kaukoputken pää työntyi esiin sen -aukosta. Hän avasi oven ja astui sisään. Tässä oli muuan puoli hänen -elämäänsä, jota maailma ei koskaan nähnyt; hän ei ollut mikään -tutkimuksia tai mainetta tavoitteleva matemaatikko, mutta hän rakasti -tarkastella tähtiä niiden salaperäisyyden vuoksi. Muutamalla otteella -kaukoputki oli suunnattu ihanaa Jupiteria kohti, joka parhaillaan -välkkyi korkealla pohjoisella taivaalla. Kaukoputki oli perin -voimakas, ja suuri kiertotähti seuralaiskuidensa ympäröimänä hehkui -loistavan värisenä. Kellolaitteen avulla hän saattoi pitää sen kaiken -aikaa näköpiirissään, maan pyöriessä edelleen sikäli kuin tunnit -kuluivat. Kauan hän sitä katseli, joutuen hetki hetkeltä yhä enemmän -sen lumon valtaan, minkä tähtien tarkastelu herättää uteliaassa, -tutkivassa ihmisolennossa. - -Viimein hän nousi ajatusten yhä vielä ladellessa kaukana maasta. -Molara, Moret, puolue, päivän kiihottavat tapaukset, kaikki -tuntuivat usvaisilta ja epätodellisilta; toinen maailma, paljon -kauniimpi, rajattomia mahdollisuuksia käsittävä, oli lumonnut hänen -mielikuvituksensa. Hän ajatteli Jupiterin tulevaisuutta, noita -käsittämättömiä aikakausia, jotka ennättäisivät kulua, ennenkuin -jäähtymisprosessi tekisi elämän mahdolliseksi sen pinnalla, -kehityksen hidasta, tasaista, armotonta, vääjäämätöntä kulkua. -Kuinka kauas se veisi tuon maailmasikiön syntymättömät asujaimet? -Kenties vain sellaiseen tilaan, mikä olisi muodoton vääristymä-aste -todellista elämää; kenties kauemmaksi kuin hän saattoi uneksiakaan. -Kaikki arvoitukset ratkaistaisiin, kaikki esteet voitettaisiin; -elämä saavuttaisi täydellisimmän kehityksensä. Ja sitten -mielikuvitus, liitäen paikan ja ajan yli, jatkoi tarinaa vieläkin -etäisempiin kausiin. Jäähtymisprosessia jatkuisi; elämän täydellinen -kehittyneisyys päättyisi kuolemaan; koko aurinkokunta, koko -maailmanavaruus olisi jonakin päivänä kylmä ja eloton kuin loppuun -palanut ilotulituslaite. - -Se oli murheellinen lopputulos. Hän sulki observatorion ja laskeutui -rappusia myöten toivoen, että uni kumoisi hänen ajatuksensa. - - - - -IV LUKU - -Lähetystö - - -Presidentin tapana oli nousta varhain, mutta sitä ennen hän sai -säännöllisesti sanomalehdet ja luki sellaiset kohdat, joissa -käsiteltiin hallituksen menettelyä tai arvosteltiin hänen -toimenpiteitään. Tänä aamuna hänellä oli harvinaisen runsaasti -luettavaa. Kaikissa sanomalehdissä oli pääkirjoituksia äänioikeuden -rajoittamisesta ja siitä suuresta katumellakasta, joka oli aiheutunut -sen ilmoittamisesta. Ensinnä hän avasi _Ajan_, oikeaoppisen -keskinkertaisuuden puhetorven, joka tavallisesti kannatti -varovaisesti hallitusta satunnaisten uutisten tähden, joita sille -välistä suotiin. Puolentoista palstan alalla _Aika_ pahoitteli -lievästi, ettei presidentti ollut voinut palauttaa äänioikeutta -muuttamattomana; täten se tyydytti lukijainsa enemmistöä. Toisella -palstalla se toi julki ankaran paheksumisensa -- (_ehdottoman -tuomionsa_, kuten se sanoi) -- onnettomasta katumellakasta, -joka oli johtanut niin _surkuteltaviin tuloksiin_; täten se -palkitsi presidenttiä siitä, että tämä oli lähettänyt lehdelle -edellisenä iltana tulleen Englannin kirjelmän, jonka se julkaisi -sanasta sanaan juhlallisesti ja yksityiskohtaisesti muka "omalta -Lontoon-kirjeenvaihtajalta" saapuneena. - -_Hovilainen_, yläluokan kunnianarvoisa aamulehti, pahoitteli, -että niin sopimaton katumellakka oli sattunut syyskauden alussa, -ja lausui toivomuksen, ettei se mitenkään himmentäisi 7. päivänä -tapahtuvain hovitanssiaisten loistoa. Se julkaisi oivallisen -selostuksen presidentin ensimmäisistä ministeripäivällisistä, -joiden ruokalista oli liitetty oheen, ja ilmoitti pahoitellen, että -sisäasiain ministeri Louvet oli sairastumisen vuoksi estetty olemasta -läsnä tässä tilaisuudessa. _Päivänpaiste_, jolla oli suunnaton -levikki, pidättäytyi omia mielipiteitään lausumasta, mutta julkaisi -suurenmoisen selonteon itse _verilöylystä_, jonka kiusallisiin -yksityiskohtiin se tuhlasi paljon itkunherkkää tunteellisuutta ja -sairaalloista mielikuvitusta. - -Tässä olivat ne lehdet, joilta hallitus saattoi odottaa kannatusta, -ja presidentti luki ne aina ensimmäiseksi karaistakseen itseään -kestämään niitä herjauspuheita, joita radikaalinen, kansanvaltainen -ja kansallinen sanomalehdistö palstamäärin syyti häntä, hänen -hallitustaan ja kaikkia tekojaan vastaan. Kun alituiseen käyttää -voimakasta kieltä, niin pahimpana tuloksena on se, ettei sitä -saakaan enää huomatuksi, kun erikoinen tilaisuus todella ilmaantuu. -_Eteenpäin, Auringonpilkku_ ja _Vuoksi_ olivat jo kuluttaneet laajan -sanastonsa kaikki nimityssanat aikaisemmissa ja vähäarvoisemmissa -tilaisuuksissa. Nyt, kun kansalaisia oli julkeasti ammuttu ja -ikivanhoja oikeuksia loukattu, niiden täytyi purkaa tunteitaan -lievänpuoleisesti. Ne olivat verranneet valtion päämiestä niin -usein ja niin elävästi Neroon ja Iskariotiin, varsin selvästi -näiden arvomiesten eduksi, että vaikeata oli tietää, miten ne -häntä nyt käsittelisivät. Siitä huolimatta niiden onnistui -keksiä muutamia käyttämättömiä sanantapoja, ja ne tekivät suuren -numeron ministeripäivällisistä, jotka todistivat "alkeellisimman -inhimillisyystunteen törkeätä halveksumista". _Auringonpilkun_ -lukijat arvelivat lehtensä tehneen erikoisen onnistuneen keksinnön, -kun se vihjaili ministerien "hekumoivan riettaassa irstailussa ja -kurkotellen veren tahraamilla sormillaan valioherkkuja, sillä välin -kun heidän uhrinsa viruivat hautaamattomina ja kostamattomina". - -Tarkastelunsa lopetettuaan presidentti heitti viimeisen lehden -lattialle ja rypisti otsaansa. Arvosteluista hän ei välittänyt -vähääkään, mutta hän tunsi sanomalehdistön mahdin ja tiesi, että se -kuvasti yleistä mielipidettä samoin kuin vaikuttikin siihen. Ihan -selvästi vaaka alkoi kallistua hänen vahingokseen. - -Aamiaispöydässä hän oli synkkä ja äänetön, ja hienotunteisena Lucil -pidättäytyi hermostuttamasta häntä aamurupattelun väkinäisillä -joutavuuksilla. Kello yhdeksältä hän oli aina työssä, ja tänä -aamuna hän aloitti tavallista varhemmin. Molaran astuessa sisään -sihteeri istui jo pöytänsä ääressä uutterasti kirjoittamassa. Tämä -nousi ja kumarsi; se oli muodollinen kumarrus, joka näytti pikemmin -tasa-arvoisuuden vakuutukselta kuin kunnioituksen osoitukselta. -Presidentti nyökkäsi ja kävi pöytänsä ääreen, jolle oli sirosti -järjestetty sellaista kirjeenvaihtoa, joka vaati hänen omakohtaista -tarkasteluaan. Hän istuutui ja alkoi lukea. Silloin ja tällöin -hän huudahti hyväksyvästi ja paheksuvasti, ja kynä joutui usein -käytäntöön ilmaisemaan hänen päätöksiään ja mielipiteitään. Aika -ajoin Miguel keräsi paperit, joita hän täten oli käsitellyt, ja -vei ne viereisessä huoneessa työskenteleville apulaisille, joiden -tehtävänä oli pukea virallisen kielen juhlalliseen asuun lausunnot -sellaiset kuin "Lyhyt epäys", "Ei millään muotoa", "Käännyttävä -sotaministeriön puoleen", "Imarteleva vastaus", "En suostu", "Katso -viime vuoden tiedonantoa." - -Myöskin Lucililla oli luettavaa ja kirjoitettavaa. Työnsä -suoritettuaan hän päätti lähteä ajeluretkelle puistoon. Viime -viikkoina, aina siitä pitäen kun he olivat palanneet kesäasunnostaan, -hän oli kokonaan lyönyt laimin tavan, jota varemmin oli -säännöllisesti noudattanut; mutta edellisen päivän kohtausten ja -mellakoiden jälkeen hän tunsi velvollisuudekseen osoittaa rohkeutta, -jota ei kuitenkaan omannut. Se saattoi auttaa hänen puolisoaan, -sillä sellainen oli hänen kauneutensa, että taidetta rakastava kansa -osoitti poikkeuksetta kunnioitusta häntä kohtaan. Ei se ainakaan -voinut vahingoittaa, ja sitä paitsi hän oli kyllästynyt palatsiin ja -sen puutarhoihin. Tässä tarkoituksessa hän määräsi vaununsa saapumaan -ja oli juuri käymäisillään niihin, kun ovelle astui muuan nuori mies. -Tämä tervehti häntä vakavasti. - -Lauranian tasavallan kansalaiset kerskailivat, etteivät koskaan -sekoittaneet politiikkaa yksityiselämään tai yksityiselämää -politiikkaan. Kuinka paljon siinä on perää, se selviää myöhemmin. -Epäilemättä nykyinen tilanne oli asettanut tämän periaatteen -kovaan koetukseen, mutta vielä valtiolliset vastustajat osoittivat -toisilleen kohteliaisuutta. Lucil, joka oli tottunut näkemään -tuon suuren demokraatin tiheään vierailevan isänsä talossa ennen -kansalaissotaa ja oli aina säilyttänyt muodollisen tuttavuuden heidän -välillään, kumarsi hymyillen ja tiedusteli saapuiko hän presidenttiä -tapaamaan. - -"Kyllä", Savrola vastasi. "Minulla on asiaa." - -"Luultavasti yleistä laatua?" Lucil kysyi koettaen hymyillä. - -"Niin", vastasi toinen hiukan jyrkästi. - -"Kuinka väsyttäviä te kaikki olette", sanoi Lucil rohkeasti; "aina -teillä on niitä yleisiä asioitanne ja juhlallinen muotonne. Minä -en kuule aamusta iltaan muuta kuin valtion asioista, ja nyt, kun -pakenen palatsista virkistystä saadakseni, ne kohtaavat minut ihan -kynnyksellä." - -Savrola hymyili. Mahdotonta oli vastustaa tuon naisen viehätystä. -Ihailu, jota hän oli aina tuntenut presidentin puolison kauneutta -ja älyä kohtaan, pääsi vallalle siitä varovaisuudesta ja -päättäväisyydestä huolimatta, minkä hän oli koettanut omaksua -valmistuakseen presidenttiä kohtaamaan. Hän oli nuori mies, eikä -Jupiter ollut ainoa hänen ihailemistaan tähdistä. "Teidän armonne", -hän virkkoi, "suvainnee vapauttaa minut ainakin tahallisuuden -syytteestä". - -"Sen teen", tämä vastasi nauraen, "ja niin vapautan teidät kaikesta -rangaistuksesta". - -Hän viittasi ajajalle ja läksi kumartaen tiehensä. - -Savrola astui palatsiin, ja kamaripalvelija, joka upeili tasavallan -sinikeltaisessa livreessä, opasti hänet odotussaliin. Siellä hänet -otti vastaan nuori kaartinupseeri, sama luutnantti, joka edellisenä -päivänä oli komentanut presidentin saattuetta. Presidentti olisi -muutaman minuutin kuluttua tavattavissa, hän ilmoitti. Lähetystön -toiset jäsenet eivät olleet vielä saapuneet; suvaitsisiko hän sillä -välin istuutua? Luutnantti tarkasteli häntä epäilevästi, niinkuin -katsellaan outoa eläintä, joka kyllä on vaaraton silmäillä, mutta -jonka voimasta, kun sitä ärsytetään, tarinat kertovat ihmeellisiä -asioita. Hän oli kasvanut sotilaallisessa ilmakehässä: kansa (jolla -hän tarkoitti roskaväkeä) oli joukko "sikoja"; sen johtajat olivat -samaa lajia laatusanalla varustettuina; kansanvaltaiset laitokset, -parlamentti ynnä muut senkaltaiset olivat kaikki "roskaa". Sen vuoksi -näytti siltä, ettei hänellä ja Savrolalla ollut montakaan yhteistä -harrastusta. Mutta edullisen ulkomuotonsa ja hyvän käytöksensä ohella -tuolla nuorella soturilla oli muitakin avuja; miehistön mielestä hän -oli "mukava poika", ja kaartin keihäsratsumiesten poolojoukkue piti -häntä mitä lupaavimpana urheilijana. - -Savrola, jonka ammattiin kuului kaiken tunteminen, tiedusteli -Lauranian ratsuväen esittämää ehdotusta poolojoukkueen lähettämisestä -Englantiin ottamaan osaa suuriin kilpailuihin, joita vuosittain -pidettiin Hurlinghamissa. Luutnantti Tiro (sillä tämä oli hänen -nimensä) puuttui mielihyvin kysymykseen. He pohtivat sitä, kuka -olisi otettava tukimieheksi. Keskustelu keskeytyi vasta sitten, -kun pormestari ja Renos saapuivat, ja upseeri poistui ilmoittamaan -presidentille, että lähetystö odotti. - -"Otan heidät vastaan heti", sanoi Molara; "opastakaa heidät sisään." - -Niin lähetystö johdettiin portaita myöten presidentin -yksityishuoneeseen. Hän nousi ja otti sen vastaan kohteliaasti. Godoy -tulkitsi kansalaisten valitukset. Hän palautti mieleen vastalauseet, -joita oli tehty kuluneiden viiden vuoden epäperustuslaillisen -hallinnon johdosta, ja mielihyvän, jonka presidentti oli aiheuttanut -lupaamalla kutsua eduskunnan kokoon. Hän kuvaili katkeraa pettymystä, -jonka äänioikeuden rajoittaminen oli synnyttänyt, ja ilmaisi, -kuinka hartaasti haluttiin, että se palautettaisiin entiselleen. -Hän tulkitsi suuttumusta sen julmuuden johdosta, jota sotaväki oli -osoittanut surmaamalla aseettomia ihmisiä, ja selitti lopuksi, ettei -hän pormestarina voinut taata kansan edelleenkin pysyvän kuuliaisena -presidentille tai kunnioittavan hänen persoonaansa. Renos puhui -samaan tapaan, pohtien etenkin presidentin äskeisten toimenpiteiden -laillista puolta ja sitä seikkaa, kuinka arveluttavaksi -ennakkotapaukseksi ne voisivat jäädä jälkipolvien elämään. - -Molara vastasi jotensakin pitkälti. Hän kiinnitti huomion maassa -ja varsinkin pääkaupungissa vallitsevaan häiriötilaan; hän vihjasi -viimeisen sodan aikana sattuneihin epäjärjestyksiin ja niihin -kärsimyksiin, joita se oli tuottanut kansan enemmistölle. Valtio -kaipasi ennen kaikkea voimakasta ja pysyväistä hallitusta. Sikäli -kuin asema kävisi vakavammaksi, laajennettaisiin äänioikeuttakin, -kunnes se lopulta palautettaisiin entiselleen. Mitä syytä oli heillä -sillä välin valitella? Lait ja järjestys pysytettiin voimassa; -yleisiä asioita hoidettiin hyvin; kansa sai nauttia rauhasta ja -turvallisuudesta. Ja vieläkin enemmän, voimakas ulkopolitiikka -kohotti maan kunnian korkealle. Siitä he saisivat heti esimerkin. - -Hän kääntyi ja pyysi Miguelia lukemaan vastauksen Englannin noottiin, -joka koski Afrikan-kysymystä. Sihteeri nousi ja luki kyseenalaisen -kirjelmän, ja hänen pehmeä hyrräävä äänensä soveltui oivallisesti -tehostamaan siihen sisältyviä loukkauksia. - -"Ja tämä, hyvät herrat," sanoi presidentti, kun lukeminen oli -päättynyt, "on tarkoitettu yhdelle maailman suurimmista sotilas- ja -merivalloista". - -Godoy ja Renos olivat ääneti. Heidän isänmaanrakkautensa oli -herännyt, heidän ylpeytensä oli tullut tyydytetyksi; mutta Savrola -hymyili ärsyttävästi. "Kyllä te tarvitsette enemmän kuin nootteja", -hän virkkoi, "pidättämään Englannin loitolla Afrikan alueelta tai -lepyttämään Lauranian kansan teidän hallintoanne sietämään". - -"Ja jos voimakkaampia toimenpiteitä tarvitaan", sanoi presidentti, -"niin olkaa varma siitä, että niihin ryhdytään". - -"Eilisten tapahtumain jälkeen sitä on tarpeeton vakuuttaa." - -Presidentti ei ollut huomaavinaan pistosta. "Minä tunnen Englannin -hallituksen", hän jatkoi; "ei se vetoa aseisiin". - -"Ja minä", sanoi Savrola, "tunnen Lauranian kansan. Minä en ole niin -varma asiasta." - -Syntyi pitkällinen äänettömyys. Molemmat miehet seisoivat -vastatusten, ja heidän katseensa kohtasivat toisensa. Niin -silmäilevät toisiaan kaksi miekkailijaa, jotka valmistautuvat -taisteluun, sellainen on kahden katkeran vihamiehen katse; he -tuntuivat mittailevan välimatkaa ja laskevan mahdollisuuksiaan. -Sitten Savrola kääntyi poispäin, hymyn häivän vielä väikkyessä hänen -huulillaan; mutta hän oli lukenut presidentin sielun ja hänestä -tuntui siltä kuin olisi katsahtanut helvettiin. - -"Kukin ratkaisee sen oman mielipiteensä mukaan", sanoi Molara viimein. - -"Pian sen ratkaisee historia". - -"Sitä ennen historia saa kertoa toisia tarinoita", virkkoi -presidentti. Sitten hän jatkoi perin virallisesti: "Olen teille -kiitollinen, herra pormestari ja arvoisat herrat, että tulkitsette -niitä vaarallisia epäjärjestystä hautovia suuntia, jotka ovat vallan -erinäisissä kansankerroksissa. Olkaa varmat siitä, että me ryhdymme -tarpeellisiin varokeinoihin estääksemme niitä purkautumasta ilmoille. -Pyydän teitä ilmoittamaan niistä edelleenkin minulle. Hyvästi." - -Ovi näytti olevan ainoa tie selviytyä tästä tilanteesta, ja lähetystö -poistui, kun Savrola oli kiittänyt presidenttiä vastaanotosta ja -vakuuttanut, ettei menettäisi ainoatakaan tilaisuutta tehdäkseen -hänelle tiettäväksi kansalaisten vihamielisen käytöksen. -Portaita laskeutuessaan he kohtasivat Lucilin, joka oli palannut -ajeluretkeltään odottamattoman varhain. Hän näki heidän ilmeestään, -että sisällä oli keskusteltu kiivaasti. Godoyn ja Renos'n hän -sivuutti huomiotta, mutta hän hymyili hilpeästi Savrolalle ikäänkuin -ilmaistakseen tälle, ettei hän välittänyt politiikasta eikä saattanut -ymmärtää, kuinka ihmiset ollenkaan voivat joutua kiihdyksiin -sellaisista asioista. Hymy ei pettänyt Savrolaa; hän tunsi Lucilin -maun ja kyvyn liian hyvin, mutta sitä enemmän hän ihaili tämän -näyttelemistä. - -Hän käveli kotiin. Keskustelu ei ollut osoittautunut kokonaan -onnistumattomaksi. Hän ei ollut milloinkaan toivonut saavansa -presidenttiä vakuutetuksi, sellainen oli tuskin mahdollistakaan; -mutta he olivat ilmaisseet kansan mielipiteet, ja Godoy ja Renos -olivat jo lähettäneet jäljennökset lausunnoistaan sanomalehdille, -joten puolue ei voinut valittaa johtajien jääneen toimettomiksi -niin ratkaisevassa tilanteessa. Hän luuli peloittaneensa Molaraa, -jos yleensä oli mahdollista peloittaa sellaista miestä; joka -tapauksessa tämä oli saatu suuttumaan. Sitä ajatellessaan hän oli -iloinen. Miksi? Tähän asti hän oli aina niin paljon kuin suinkin -tukahduttanut moiset epäfilosofiset ja hyödyttömät tunteet, mutta -tänään hän tunsi epämääräisesti, että hänen vastenmielisyytensä -presidenttiä kohtaan oli käynyt väriltään tummemmaksi. Ja sitten -hänen ajatuksensa palasivat takaisin Luciliin. Mikä ihana nainen -tämä olikaan! Kuinka täynnä ihmistunteitten vaistomaista tuntemusta, -joka on kaiken todellisen älyn lähde! Onnen kantamoinen oli Molara, -jolla oli sellainen vaimo. Ehdottomasti hän vihasi presidenttiä -mieskohtaisesti, mutta se johtui tämän perustuslainvastaisesta -menettelystä. - -Kotiinsa ennätettyään hän tapasi Moret'n siellä odottamassa -perin kiihtyneenä ja ilmeisesti vihoissaan. Hän oli kirjoittanut -johtajalleen useita pitkiä kirjeitä, joissa hän ilmoitti -peruuttamattomasti päättäneensä katkaista kaiken yhteyden tämän ja -hänen puolueensa kanssa. Mutta hän oli repinyt kaikki palasiksi -päätettyään lausua sen hänelle suorin sanoin. - -Savrola huomasi hänen ilmeensä. "Kas, Louis", hän huudahti; "olipa -hyvä, että satuit tulemaan tänne. Olen oikein iloinen siitä. Saavun -juuri presidentin palatsista; hän hangoittelee vastaan, ei anna perää -tuumankaan vertaa. Tarvitsen sinun neuvoasi. Mihin suuntaan ryhdymme -nyt toimimaan?" - -"Mitä on tapahtunut?" kysyi nuori mies nyrpeänä, mutta uteliaana. - -Savrola kuvaili kohtausta tarkasti ja elävästi. Moret kuunteli -tarkkaavaisena ja sanoi sitten, yhä vielä syvästi harmissaan: -"Fyysillinen voima on ainoa todiste, jonka hän ymmärtää. Minä -kannatan kansan nostamista kapinaan." - -"Ehkä olet oikeassa", virkkoi Savrola miettiväisenä; "olen puolittain -taipuvainen yhtymään sinun mielipiteeseesi." - -Moret puolusti ehdotustaan voimakkaasti ja vakavasti, eikä hänen -johtajansa ollut koskaan ennen näyttänyt niin taipuvaiselta hänen -esittämiinsä väkivaltaisiin keinoihin. Puolen tunnin ajan he pohtivat -tätä asiaa. Savrola tuntui yhä vielä epäröivän; hän katsahti -kelloonsa. "Kello käy jo kolmea", hän virkkoi. "Syödään lounas täällä -ja seulotaan asia selväksi." - -He tekivät niin. Ateria oli oivallinen, ja isännän todistelut kävivät -yhä vakuuttavammiksi. Viimein, kahvia juotaessa, Moret myönsi, että -ehkä oli parasta odottaa, ja he erosivat varsin sydämellisesti. - - - - -V LUKU - -Salajuonia - - -"Kas niin", sanoi presidentti sihteerilleen ja uskotulleen, niin pian -kuin ovi oli sulkeutunut lähetystön jälkeen, "nyt olemme suoriutuneet -siitä, mutta vastaisuudessa saamme sellaista yllin kyllin. Savrola -valitaan aivan varmaan keskipiiristä, ja sitten meille tarjotaan -nautinto kuunnella häntä senaatissa." - -"Ellei", lisäsi Miguel, "jotakin erikoista tapahtuisi". - -Presidentti, joka tunsi miehensä hyvin, ymmärsi vihjauksen. "Ei, -siitä ei koidu mitään hyvää; sitä ei voi tehdä. Viisikymmentä vuotta -sitten se olisi saattanut käydä päinsä. Nykyään eivät ihmiset siedä -sellaista; yksinpä armeijaakin voisi ruveta arveluttamaan. Niin kauan -kuin hän pysyttelee lain rajoissa, en käsitä, kuinka voimme päästä -häneen käsiksi perustuslaillista tietä." - -"Hän on suuri mahti, suuri mahti; toisinaan, niin ajattelen, suurin -Lauraniassa. Joka päivä hän käy voimakkaammaksi. Ennen pitkää tästä -tulee loppu", sanoi sihteeri verkalleen ja miettiväisenä; Molaran -osatoverina niin hyvin vaaroissa kuin toimissakin hänellä oli oikeus -saada sanansa kuuluviin. "Luulen, että loppu on lähellä", hän jatkoi; -"ehkä aivan oven edessä -- ellei --?" Hän vaikeni. - -"Sanoinhan jo, ettei se käy päinsä. Jokainen tapaturma luettaisiin -minun syykseni. Se aiheuttaisi vallankumouksen täällä ja sulkisi -jokaisen turvapaikan ulkomailla". - -"Onhan niitä muitakin keinoja kuin ruumiillinen voima." - -"Ei minun ymmärtääkseni, ja hän on voimakas mies." - -"Niin oli Simsonkin, ja kuitenkin filistealaiset tuhosivat hänet." - -"Naisen avulla. En luule, että hän on koskaan tuntenut rakkautta." - -"Se ei riitä takeeksi tulevaisuuden varalta." - -"Halutaan ostaa Delila", sanoi presidentti kuivasti. "Kenties te -keksitte sellaisen häntä varten." - -Sihteerin katse harhaili viattomana ympäri huonetta ja pysähtyi -hetkiseksi Lucilin valokuvaan. - -"Kuinka te uskallatte, herra! Te olette roisto! Teissä ei ole -hivenenkään vertaa hyvettä!" - -"Me olemme toimineet jonkin aikaa yhdessä, kenraali." Näissä -tilaisuuksissa sihteeri nimitti häntä aina _kenraaliksi_, se -muistutti presidenttiä erinäisistä pikkutapahtumista, joita oli -sattunut heidän työskennellessään yhdessä sodan aikana. "Ehkä se -johtuu siitä." - -"Te olette hävytön." - -"Tässä on kysymys minunkin eduistani. Minullakin on viholliseni. -Te tiedätte varsin hyvin, minkä arvoinen minun elämäni olisi -salapoliisin suojeluksetta. Minä muistan vain, kenen kanssa ja kenen -hyväksi kaikki se tapahtui." - -"Kenties minä pikaistuin, Miguel, mutta kaikella on rajansa, -yksinpä ys..." Hän aikoi sanoa _ystävien_ kesken, mutta vaikeni, -jolloin Miguel lisäsi täydennykseksi "_rikostoverien_ kesken". -"Samantekevää", sanoi Molara, "miksi sitä nimitätte. Mitä siis -ehdotatte?" - -"Filistealaiset", virkkoi Miguel, "tuhosivat Simsonin, mutta ensin -Delilan täytyi leikata hänen tukkansa". - -"Tarkoitatteko sitä, että hänen pitäisi pyytää meidän Simsoniamme -hillitsemään kättään?" - -"Minun luullakseni se olisi hyödytöntä, mutta jos hänet saataisiin -huonoon valoon --". - -"Mutta tuo toinen, hän ei suostuisi. Se tuottaisi hänellekin -ikävyyksiä." - -"Eihän hänen tarvitsisi ehdottomasti tietää sitä. Voisihan ehdottaa -toisen syyn lähentelyä varten. Se tulisi hänelle aivan yllätyksenä." - -"Te olette konna -- täydellinen konna", virkkoi presidentti -rauhallisesti. - -Miguel hymyili ikäänkuin kiitoksesta kiittäen. "Tämä asia", hän -sanoi, "on liian vakava säädyllisyyden ja kunnian tavallisiin -sääntöihin soveltuakseen. Erikoistapauksissa täytyy turvautua -erikoisiin parannuskeinoihin." - -"Hän ei antaisi minulle koskaan anteeksi sitä." - -"Anteeksianto olisi teidän asianne. Armeliaisuutenne tekisi teidät -kykeneväksi antamaan anteeksi tekemättömän rikoksen. Teidän tarvitsee -vain näytellä mustasukkaisen aviomiehen osaa ja myöhemmin myöntää -erehtyneenne." - -"Entä Savrola?" - -"Kuvitelkaahan mielessänne tuon suositun johtajan asemaa! -Isänmaanystävä, demokraatti, ties mitä kaikkea, ja matelemassa -tyrannin puolison jalkojen juuressa. Ja vieläkin enemmän -- -huomatkaa, kuinka hän rukoilee armoa, ryömien presidentin edessä --- mikä kaunis kuva! Se tuhoaisi hänet; vain naurettavuus surmaisi -hänet." - -"Niin voisi käydä", sanoi Molara. Tuo kuva miellytti häntä. - -"Sen täytyy käydä päinsä. Se on ainoa mahdollisuus, mikäli minä -ymmärrän, eikä sen tarvitse maksaa teille mitään. Jokainen nainen on -salaisesti mielissään rakastamansa miehen mustasukkaisuudesta, vaikka -tämä olisikin hän puolisonsa." - -"Mistä te sellaiset asiat tunnette?" kysyi Molara, katsahtaen -toverinsa rumaan, surkastuneeseen ulkomuotoon ja kiiltävään tukkaan. - -"Kyllä _minä_ tiedän", sanoi Miguel suun vääntyessä inhottavan -ylpeyden virnistykseen. Vihjaaminen hänen haluihinsa teki tympäisevän -vaikutuksen. Presidentti tunsi inhoa. "Herra sihteeri Miguel", hän -sanoi kasvoillaan ilme, joka osoitti hänen tehneen päätöksensä, -"minun täytyy pyytää teitä vastaisuudessa karttamaan tätä kysymystä. -Minun mielestäni se tuottaa vähemmän kunniaa teidän sydämellenne kuin -päällenne." - -"Huomaan teidän ylhäisyytenne käytöksestä, että siihen on tarpeetonta -kajota." - -"Onko teillä maanviljelysvaliokunnan kertomusta viime vuodelta? -Hyvä -- antakaa laatia siitä yhteenveto; tarvitsen muutamia -tietoja. Maaseudun voimme ehkä säilyttää, vaikka menettäisimmekin -pääkaupungin; se merkitsee paljon armeijalle." - -Niin asia raukeni silleen. Kumpikin ymmärsi toisensa, ja takana -uhkasi vaaran tutkain. - -Lopetettuaan aamutoimensa presidentti nousi poistuakseen huoneesta, -mutta matkalla hän kääntyi Miguelin puoleen ja sanoi äkisti: "Meille -olisi erittäin hyödyllistä, jos saisimme tietää, mihin suuntaan -vastustuspuolueet aikovat toimia senaatin istuntojen alkaessa, eikö -totta?" - -"Ehdottomasti." - -"Kuinka voisimme houkutella Savrolan puhumaan? Häntä ei käy -lahjominen." - -"Onhan olemassa muukin menettelytapa." - -"Sanoin jo, ettei väkivaltaa kannata ajatellakaan." - -"Onhan olemassa muukin menettelytapa." - -"Ja siitä", virkkoi presidentti, "minä kielsin teitä puhumasta sen -enempää". - -"Aivan niin", sanoi sihteeri ryhtyen jälkeen kirjoittamaan. - -Puutarha, johon presidentti lähti, oli kaikkein kauneimpia ja -kuuluisimpia maassa, missä kaikki kasvullisuus saavutti rehevän -upeuden. Maaperä oli hedelmällistä, aurinko kuuma, ja sadetta saatiin -runsaasti. Siinä vallitsi miellyttävä epäjärjestys. Lauranialaiset -eivät ihailleet tuota omituista makua, joka kauneutta nähdäkseen -vaatii tasaisen luvun tasasuhtaisia pikkupuita järjestettäväksi -matemaattisten kaavojen mukaan tai laadittaviksi mittausopillisia -kuvioita kapeiden käytävien ja leikattujen pensasaitain avulla. -He olivat valistumatonta kansaa, ja heidän puutarhoissaan ilmeni -täydellinen mittausopin ja täsmällisyyden halveksunta. Suuret -värilaikut miellyttäviin vastakohtiin järjestettyinä ja viileät, -vihreät lehviköt muodostivat heidän maalaistauluissaan valot ja -varjot. Heidän puutarhanhoitoihanteenaan oli saada jokainen kasvi -versomaan niin vapaasti kuin luonto määräsi ja yhtä täydelliseksi -kuin se olisi taidolla kasvatettu. Ellei tulos ollutkaan -taiteellinen, se oli ainakin ihana. - -Presidentti ei kuitenkaan paljon välittänyt kukista tai niiden -järjestelystä; hän sanoi olevansa liian suuressa määrin toimen mies -ennättääkseen kiinnittää huomiotaan värien sopusointuun tai viivojen -kauneuteen. Ruusun värivivahdukset tai jasmiinin tuoksu eivät -herättäneet enempää kuin alkeellista ruumiillista mielihyvää, joka on -luonnollista ja tahdotonta. Hän omisti mielellään hyvän kukkatarhan, -koska sellainen oli tavallista; se teki sitä paitsi mahdolliseksi -johtaa ihmisiä sinne, jotta voisi keskustella heidän kanssaan -persoonallisesti valtiollisista asioista, ja se oli varsin mukava -iltapäivä-vastaanotoissa käytettäväksi. Mutta itse hän ei siitä -välittänyt. Keittiötarha miellytti häntä sittenkin enemmän; hänen -käytännöllinen sielunsa nautti enemmän sipulista kuin kämmekästä. - -Miguelin kanssa keskusteltuaan hän oli syvissä mietteissä ja lähti -pitkin askelin astumaan varjoisaa polkua, joka johti suihkukaivoille. -Tilanne alkoi näyttää toivottomalta. Se oli, kuten Miguel oli -sanonut, vain ajankysymys, ellei -- ellei Savrolaa raivattu tieltä -tai saatettu huonoon valoon. Hän pidättyi muodostamasta selväksi -ajatusta, joka oli vallannut hänen mielensä. Sodan hurjina aikoina, -jolloin täytyi kamppailla, hän oli suorittanut monta tekoa, joita ei -ollut hauska muistella. Hänen mieleensä johtui upseeritoveri, ylenevä -mies, erään rykmentin eversti, joka oli ollut pelottava kilpailija; -ratkaisevalla hetkellä hän oli pidättynyt lähtemästä avuksi, jättäen -vihollisen tehtäväksi raivata tämän esteen hänen tieltään. Sitten -palautui muistiin toinen tarina, joka ei myöskään ollut kaunis, -tarina rikotusta välirauhasta, miehistä, jotka olivat antautuneet -määrätyin ehdoin ja sitten tulleet ammutuiksi sen linnakkeen -edustalla, jota olivat niin kauan puolustaneet. Vastenmielisesti hän -ajatteli myöskin niitä keinoja, joiden avulla hän oli kiristänyt -tietoja vangitulta vakoojalta; viiden vuoden uuttera elämä, täynnä -menestystä ja onnea, ei ollut himmentänyt muistista tuon miehen -kasvoja, jotka vääntyivät tuskasta. Mutta tämä uusi ajatus tuntui -kaikkein inhoittavimmalta. Hän oli häikäilemätön, mutta monen -historian tai nykyajan henkilön lailla hän oli koettanut vapautua -häpeällisestä menneisyydestä. Tästä lähtien, hän oli vannonut valtaan -päästyään, hän luopuisi sellaisista menettelytavoista, niitä ei -enää tarvittaisi; ja kuitenkin kaikitenkin, nyt ne olivat jälleen -tarpeen. Sitä paitsi, Lucil oli niin ihana; hän rakasti vaimoaan -jyrkkään tapaansa yksinomaan senkin vuoksi; ja tämä oli oiva puoliso, -niin tahdikas, niin loistava, että hän ihaili ja piti häntä arvossa -pelkästään viralliseltakin kannalta katsoen. Jos hän saisi sen -tietää, ei hän koskaan antaisi sitä anteeksi. Tosin hän ei saisi -milloinkaan tietää, mutta kuitenkin tuo ajatus herätti inhoa. - -Mutta oliko muutakaan keinoa? Hän ajatteli eilispäiväisen väkijoukon -katseita, Savrolaa, armeijasta saapuneita uutisia, muitakin -kuulumisia, laadultaan synkempiä ja salaperäisempiä -- kertomuksia -omituisista liitoista ja salaseuroista, jotka toivat mieleen -vallankumouksen ja murhat. Vesi oli nousemassa; vaarallista oli -vitkastella. - -Ja sitten mieleen tuli toinen vaihtoehto: paeta, luopua vallasta, -elää vieraalla maalla halveksittuna, loukattuna, epäiltynä; ja hän -oli kuullut, että maanpakolaiset elävät aina korkeaan ikään. Sitä -hän ei tahtonut ajatella, kernaammin hän heittäisi henkensä; vain -kuolema voisi raahata hänet pois palatsistaan, ja hän kamppailisi -viimeiseen asti. Mieli palasi ajatusten lähtökohtaan. Olihan olemassa -yksi keino, ainoa mahdolliselta näyttävä ratkaisu; miellyttävä ei se -tosin ollut, mutta joko se tahi ei mitään. Hän oli ennättänyt polun -päähän, ja kääntyessään sen kulmauksessa hän näki Lucilin istumassa -suihkukaivon luona. Siinä oli kaunis kuva. - -Lucil huomasi hänen miettiväisen ilmeensä ja nousi käydäkseen -vastaan. "Mikä sinua vaivaa, Antonio? Sinä näytät niin -huolestuneelta." - -"Meidän asiamme alkavat käydä hullusti, rakkaani. Savrola, lähetystö, -sanomalehdet ja ennen kaikkea uutiset kansan mielialasta ovat pahaa -ennustavia ja huolestuttavia." - -"Minäkin huomasin aamulla ajeluretkellä synkkiä katseita. Luuletko, -että meitä uhkaa vaara?" - -"Luulen", hän vastasi täsmälliseen viralliseen tapaansa, "vakava -vaara". - -"Kunpa voisin auttaa sinua", Lucil virkkoi, "mutta minähän olen vain -nainen. Mitä minä voisin tehdä?" Presidentti ei vastannut, ja niin -hän jatkoi: "Savrola on hyvä mies. Minä tunsin hänet varsin hyvin -ennen sotaa." - -"Hän tuhoaa meidät vielä." - -"Ei suinkaan." - -"Meidän täytyy paeta maasta -- jos he edes suostuvat siihen." - -Lucil kalpeni. "Mutta minä tiedän, miltä miehet näyttävät; meidän -välillämme vallitsee suuri sympatia; ei hän ole mikään kiihkoilija." - -"Hänen takanaan ja alapuolellaan on voimia, joista hän ei tiedä -paljonkaan; hän ei kykene niitä hillitsemään, mutta on yllyttänyt ne -liikkeelle." - -"Etkö voi tehdä mitään?" - -"En voi vangituttaa häntä; hän on liian suuressa suosiossa, eikä -hän sitä paitsi ole rikkonut lakia. Hän on jatkava toimintaansa. -Kahden viikon kuluttua ovat vaalit: hän tulee valituksi minun -varokeinoistani huolimatta, ja sitten me joudumme pulaan." Hän -vaikeni, ja puhuen sitten kuin itsekseen hän jatkoi: "Jos saisimme -tietää, mitä hän aikoo tehdä, niin ehkä voisimme saada sen -raukenemaan." - -"Enkö voi auttaa sinua?" kysyi Lucil äkkiä. "Minä tunnen hänet; -luulen että hän pitää minusta. Kenties hän kuiskaisi minulle, mitä -ei kertoisi yhdellekään toiselle." Hänen mieleensä muistuivat monet -voitot menneiltä ajoilta. - -"Rakkaani," sanoi Molara, "miksi sinä turmelisit elämäsi -sekaantumalla politiikan ikäviin puoliin? Sitä en voi pyytää sinulta." - -"Mutta minä tahdon tehdä sen. Tahdon koettaa, jos se vain hyödyttää -sinua." - -"Se vaikuttaisi paljon enemmänkin." - -"No hyvä, minä otan selvän asiasta; kahden viikon kuluessa saat sen -tietää. Hänen täytyy saapua hovitanssiaisiin; niissä tapaan hänet." - -"Minusta on inhottavaa sallia sinun puhutella sellaista miestä, mutta -tunnen sinun älysi, ja me olemme pulassa. Mutta mahtaneeko hän tulla?" - -"Lähetän hänelle kutsun ohessa kirjeen", Lucil virkkoi: "nauran koko -politiikalle ja kehotan häntä pitämään ainakin yksityiselämänsä siitä -vapaana; ellei se auta, niin keksin jonkin toisen keinon tavatakseni -hänet". - -Molara katsoi häneen ihaillen. Hän ei ollut koskaan rakastanut -vaimoaan enempää kuin huomatessaan, kuinka paljon apua hänestä oli. -"Jätän sen siis sinun huoleksesi. Pelkään, ettei se onnistu, mutta -jos saat sen suoritetuksi, niin kenties pelastat koko valtion. Ellet, -niin ei siitä ainakaan koidu mitään vahinkoa." - -"Kyllä minä onnistun", vastasi Lucil luottavaisena, ja nousten -istuimeltaan hän lähti astumaan palatsia kohti. Hän huomasi miehensä -käytöksestä, että tämä halusi olla yksinään. - -Presidentti jäi istumaan pitkäksi aikaa, tuijottaen veteen, missä -lihavat, laiskat kultakalat uiskentelivat rauhallisina. Hänen -kasvoillaan oli sellainen ilme kuin olisi hän niellyt jotakin -inhottavaa. - - - - -VI LUKU - -Perustuslaillisista syistä - - -Lauranian tasavallan viisaat perustajat olivat tajunneet, -kuinka tärkeätä oli säilyttää valtion julkishenkilöiden kesken -kohteliaisuuteen perustuva seurustelusuhde puolueista huolimatta. Sen -vuoksi oli kauan vallinnut sellainen tapa, että presidentti järjesti -syyskauden kuluessa useita virallisia juhlia, joihin kutsuttiin -kaikki merkkihenkilöt kummastakin leiristä ja joihin etiketti vaati -saapumaan. Tänä vuonna mielet olivat niin kuohuksissa ja välit niin -kiristyneet, että Savrola oli päättänyt kieltäytyä, ja muodollisesti -hän olikin jo vastannut kutsuun epäävästi; sen vuoksi hän hämmästyi -melko lailla saadessaan toisen kutsun ja vielä enemmän luettuaan -siihen liitetyn Lucilin kirjeen. - -Hän ymmärsi, että tämä oli avosilmin antautunut alttiiksi -loukkaukselle, ja kummasteli, miksi hän oli niin menetellyt. Tietysti -Lucil luotti viehätysvoimaansa. Vaikeata, melkeinpä mahdotontakin -on nolata kaunista naista; tämä jää edelleenkin kauniiksi, ja -loukkaus kimmoaa takaisin. Hän olisi tosin voinut keinotella -itselleen valtiollista hyötyä moisesta tyrkytetystä kutsusta, -joka lähetettiin niin kriitilliseen aikaan; mutta hän tunsi, että -Lucil oli arvostellut häntä oikein ja tiesi olevansa turvassa -ainakin sellaisesta. Tämä miellytti häntä. Hän pahoitteli sitä, -ettei voinut noudattaa kutsua; mutta hän oli tehnyt päätöksensä -ja istuutui sepittämään epäyskirjettä. Puoliväliin päästyään hän -pysähtyi; mieleen juolahti ajatus, että kenties Lucil tarvitsi hänen -apuaan. Hän luki kirjeen uudelleen ja kuvitteli, vaikka sanat eivät -taanneetkaan sitä, että siinä ilmeni pyytävä sävy. Ja sitten hän -alkoi etsiä syitä muuttaakseen mielensä; se oli vanha lujittunut -tapa; puoluetovereille oli välttämätöntä osoittaa, että tätä nykyä -hän kannatti yksinomaan perustuslaillista agitaatiotyötä; se oli oiva -tilaisuus ilmaista, että hän luotti suunnitelmiensa menestymiseen; -hän kannusti varhempaa päätöstään vastaan jokaisen todisteen paitsi -ainoata totuudenmukaista. - -Niin, hän lähtisi tanssiaisiin; puolue saattoi kyllä paheksua sitä, -mutta hän ei välittänyt; tämä ei ollut sen asioita, ja hän oli kyllin -voimakas kestääkseen kannattajiensa paheksumisen. Nämä mietteet -keskeytyivät, kun sisään astui Moret, kasvot innostuksesta hehkuen. - -"Keskiryhmän toimikunta on yksimielisesti nimittänyt sinut -ehdokkaaksi tuleviin vaaleihin. Diktaattorin nukke Tranta otettiin -vastaan ulvoen. Olen järjestänyt torstai-illaksi yleisen kokouksen, -missä sinä voit esiintyä puhujana. Nyt me olemme aallon harjalla!" - -"Suurenmoista!" sanoi Savrola. "Olen odottanut pääseväni ehdokkaaksi; -pääkaupungissa meillä on ylivalta. Olen iloinen saadessani -tilaisuuden puhua; en ole pitkään aikaan päässyt esiintymään, ja -juuri nyt meillä on aika lailla puheen aihetta. Miksi päiväksi sanoit -järjestäneesi sen?" - -"Se on ensi torstaina kaupungintalolla kello kahdeksalta illalla", -selitti Moret, joka vilkasverisyydestään huolimatta ei suinkaan ollut -epäkäytännöllinen. - -"Torstainako?" - -"Niin, ethän sinä ole sitoutunut muualle." - -"Niin", sanoi Savrola, puhuen verkalleen ja ikäänkuin sanojansa -punniten; "torstaina ovat hovitanssiaiset". - -"Tiedän sen", sanoi Moret, "juuri siksi valitsinkin sen illan. He -saavat tuntea, että tanssivat tulivuorella; vain parin kilometrin -päässä palatsista odottaa kansa valtavana joukkona, yksimielisenä, -päättäväisenä. Louvet ei uskalla lähteä liikkeelle, Sorrento -valmistautuu tarpeen varalta joukkomurhaan. Se turmelee koko juhlan; -kaikki ovat näkevinään seinälle piirtyvän kirjoituksen." - -"Torstai ei sovi, Moret." - -"Ei sovi! Miksi ei?" - -"Koska minä lähden sinä iltana hovitanssiaisiin", sanoi Savrola -harkitusti. - -Moret jäi tuijottamaan suu ammollaan. "Mitä", hän huudahti, "sinäkö!" - -"Lähden ihan varmaan. Valtion vanhoja tapoja ei saa sillä lailla -syrjäyttää. Minun on velvollisuus mennä; me taistelemme perustuslain -puolesta, ja meidän täytyy osoittaa kunnioittavamme sen periaatteita." - -"Sinä suostut nauttimaan Molaran vieraanvaraisuutta -- astut hänen -taloonsa, syöt hänen ruokaansa?" - -"En suinkaan", selitti Savrola; "minä syön valtion varaamaa ruokaa. -Tiedäthän hyvin, että nämä viralliset toimitukset kustannetaan -yleisillä varoilla." - -"Aiotko puhua hänen kanssaan?" - -"Ihan varmasti, mutta ei siitä koidu hänelle huvia." - -"Aiotko siis loukata häntä?" - -"Rakas Moret, mikä sinut saa sellaista ajattelemaan? Aion olla perin -kohtelias. Se säikähdyttää häntä enemmän kuin mikään muu; hän ei -tiedä, miltä taholta vaara uhkaa." - -"Et sinä voi mennä", virkkoi Moret päättäväisesti. - -"Aion todellakin mennä." - -"Ajattelehan, mitä ammattiyhdistykset siitä sanovat." - -"Olen ajatellut kaikkia näitä asioita ja tehnyt päätökseni", vastasi -Savrola. "Sanokoot, mitä tahtovat. Se osoittaa niille, etten aio -vielä pitkiin aikoihin hylätä perustuslaillista menettelytapaa. -Niiden ihmisten täytyy saada innostuksensa silloin tällöin -jäähdytetyksi; ne ottavat elämän liian vakavalta kannalta." - -"Ne syyttävät sinua yhteisen asian pettämisestä." - -"Epäilemättä typerät ihmiset tekevät luonteenomaisia huomautuksiaan, -mutta toivottavasti ystäväni eivät rupea minua ikävystyttämään -toistamalla niitä minulle." - -"Mutta mitä sanoo Strelitz? Se voi saada hänet käymään rajan poikki -seuralaisineen. Hänen mielestään me olemme penseitä, ja hän käy -viikko viikolta yhä kärsimättömämmäksi." - -"Jos hän tulee, ennenkuin me olemme valmiit auttamaan, niin -sotajoukko tekee nopeasti lopun hänestä ja hänen roskaväestään. Mutta -hän on saanut minulta tarkan käskyn, ja toivoakseni hän tottelee -sitä." - -"Sinä menettelet väärin, ja tiedät sen kyllä", sanoi Moret -terävästi ja kiukkuisesti; "puhumattakaan siitä halveksittavasta -nöyryytyksestä, että matelet vihamiehesi edessä". - -Savrola hymyili seuralaisensa suuttumukselle. "Oh", hän virkkoi, "en -minä aio madella. Ethän sinä ole nähnyt minun sellaista tekevän", -ja hän laski kätensä toverinsa käsivarrelle. "Kerrassaan omituista, -Louis", hän jatkoi, "että me olemme niin monessa asiassa eri mieltä; -ja kuitenkin, jos olisin joutunut pulaan ja epäröisin, niin en kävisi -niin kernaasti yhdenkään toisen luo. Me kinastelemme joutavuuksista, -mutta jos olisi kysymys suuresta asiasta, niin sinun arvostelusi -vaikuttaisi minuun ratkaisevasti, ja sen sinä kyllä tiedät." - -Moret taipui. Hän taipui aina Savrolan valtaan, milloin tämä puheli -moiseen tapaan. "No niin", hän sanoi, "milloin sitten haluat puhua?" - -"Saat itse päättää." - -"Perjantaina siis; kuta pikemmin, sitä parempi." - -"Hyvä; järjestä sinä asiat, minä keksin jotakin puhuttavaa." - -"Soisin, ettet menisi", sanoi Moret palaten äskeiseen -vastaväitteeseensä; "ei mikään koko maailmassa saisi houkutelluksi -minua sellaiseen". - -"Moret", virkkoi Savrola omituisen vakavana, "sen asian me jo -ratkaisimme; meillä on muutakin puhuttavana. Minä olen huolissani. -Täällä on käymässä pohjavesissä kiillotustyö, jonka voimaa en kykene -mittaamaan. Minä olen puolueen tunnustettu johtaja, mutta toisinaan -havaitsen, että täällä on työssä mahteja, joita en hallitse. Tuo -salaseura, jota nimitetään Liigaksi, on tuntematon tekijä. Minä -vihaan tuota saksalaisjuonikkoa Kreutzeä, joka sanoo itseään Numero -Yhdeksi. Hänestä on peräisin kaikki se vastustus, jota kohtaan -itse puolueessa; kaikki työläisedustaiat näyttävät olevan hänen -vaikutuksensa alaisia. Toisinaan jo ajattelen, että sinä ja minä ja -Godoy ja kaikki, jotka taistelevat vanhan perustuslain puolesta, -olemme vain valtiollisia laineita yhteiskunnallisessa nousuvedessä, -jonka suuntaa emme tiedä. Kenties olen väärässä, mutta minä pidän -silmäni auki, ja niiden avulla saadut todisteet panevat minut -ajattelemaan. Tulevaisuus on tutkimaton, mutta pelottava; sinun -täytyy pysyä minun rinnallani. Kun en enää kykene pidättämään ja -vallitsemaan, silloin en tahdo kauempaa johtaa." - -"Liiga ei merkitse mitään", sanoi Moret, "se on vain vähäinen -anarkistiryhmä, joka tällä haavaa on liittynyt meidän lippumme -suojaan. Sinä olet johtaja, jota ilman puolue ei tule toimeen; sinä -olet luonut koko agitaation, ja sinun vallassasi on kiihottaa tai -hidastuttaa sitä. Tuntemattomia voimia ei ole olemassa; sinä olet -liikevoima." - -Savrola astui akkunan ääreen. "Tarkasta kaupunkia", hän virkkoi. -"Se on suuri joukko rakennuksia; niissä asuu kolmesataatuhatta -ihmistä. Ota huomioon sen koko: ajattele sen sisältämiä uinuvia -mahdollisuuksia, ja katsahda sitten tätä pientä huonetta. Luuletko -sinä, että minä olen se mikä olen siitä syystä, että olen muuttanut -kaikkien noiden mielen, vai senkö takia, että tuon parhaiten ilmi -heidän mielipiteensä? Olenko heidän herransa vaiko orjansa? Usko -minua, minulla ei ole mitään harhaluuloja, eikä sinunkaan tarvitse -sellaisia säilyttää." - -Hänen tapansa vaikutti toveriin. Tarkastellessaan kaupunkia ja -kuunnellessaan Savrolan vakavia sanoja Moret oli melkein kuulevinaan -laumojen pauhun, etäisenä, tukahutettuna, mutta kauas kantavana, -ikäänkuin rantahyrskyn kuohunta sen ärjyessä tuulen ajamana -kalliota vastaan. Hän ei vastannut. Hänen kiihkeä mielensä kuohahti -jokaisesta tunteesta ja intohimosta liiallisuuksiin; hän eli aina -äärimmäisyyksissä. Hänessä ei ollut terveellistä kyynillisyyttä -pitämässä yllä tasapainoa. Nyt hän oli käynyt juhlallisen vakavaksi, -ja lausuen Savrolalle hyvästi hän laskeutui verkalleen rappusia -äärimmilleen kiihottuneen mielikuvituksen järkyttämänä. - -Savrola nojautui taaksepäin tuolissaan. Ensinnä hän halusi nauraa, -mutta hän oivalsi sen, ettei tämä hilpeyden puuska purkautuisi -yksinomaan Moret'n kustannuksella. Hän oli yhtä hyvin koettanut -petkuttaa itseään, mutta hienorakenteisten aivojen eri osat olivat -liian läheisessä yhteydessä säilyttääkseen salaisuuksiaan toisiltaan. -Hän ei kuitenkaan tahtonut sallia niiden muodostavan selvään asuun -hänen mielenmuutoksensa todellista syytä. Se ei ollut totta, hän -virkkoi itselleen useaan kertaan, ja vaikka olisikin ollut, niin -se ei missään tapauksessa merkinnyt mitään. Hän otti laatikosta -savukkeen, sytytti sen ja tarkasteli sitten savukiemuroita. - -Kuinka paljon hän oli itse uskonut siitä, mitä oli sanonut? Hän -ajatteli Moret'n vakavaa muotoa; se ei ollut aiheutunut yksinomaan -hänen vaikutuksestaan. Myöskin tuo nuori vallankumouksellinen -oli huomannut jotakin, mutta ei ollut uskaltanut tai osannut -pukea vaikutelmiaan sanoiksi. Oli siis olemassa jokin pohjavirta; -vastaisuudessa odotti joukko vaaroja. No niin, hän ei välittänyt; -hän luotti omaan valtaansa. Vaikeuksien noustessa hän kävisi niitä -vastaan; vaarojen uhatessa hän voittaisi ne. Hänessä oli sekä -ratsu- että jalkaväkeä ja tykistöä, hän oli mies, täydellinen -kokonaisuus. Kaikissa olosuhteissa, joka tilanteessa hän tiesi -olevansa tekijä, joka oli otettava lukuun; olkoon leikki minkälainen -tahansa, hän ottaisi siihen osaa huvikseen, ellei juuri hyödykseen. - -Savu kierteli hänen päätänsä. Elämä -- kuinka epätodellinen, kuinka -autio ja sentään tehoava se olikaan! Filosofeiksi itseään nimittävät -narrit olivat koettaneet saada ihmiset oivaltamaan katkeran totuuden. -Hänen filosofiansa lainautui pyhään petokseen -- sen avulla hän -oppi vähentämään tuskiensa merkitystä ja suurentamaan huvitustensa -määrää; se teki elämän miellyttäväksi ja kuoleman sivuseikaksi. -Zeno oli opettanut häntä kestämään vastoinkäymisiä ja Epikuros -nauttimaan huvituksista. Hän lämmitteli onnensa hymyssä ja kohautti -hartioitaan kohtalon rypistäessä otsaansa. Hänen olemassaolonsa -- -tai sarja olemassaoloja -- oli ollut miellyttävä. Kaikki, minkä -hän muisti, oli ollut elämisen arvoista. Jos tulevaa elämää oli -olemassa, jos leikki alkaisi uudelleen jossakin muualla, niin -hän ryhtyisi siihen. Hän toivoi kuolemattomuutta, mutta ajatteli -tyhjyyteen raukenemista maltillisin mielin. Sillä välin oli tämä -elämä varsin mielenkiintoinen ongelma. Hänen puheensa -- hän oli -pitänyt useita ja tiesi, ettei mitään hyvää saavuteta ponnistuksitta. -Nuo valmistamattomat puhetaidon voitot olivat syntyneet yksinomaan -kuulijain mielessä, kaunopuheisuuden kukkaset olivat ansarikasveja. - -Mistä nyt olisi puhuttava? Sarja savukkeita oli koneellisesti -kulutettu tuhaksi. Savupilven keskellä hän näki mielessään -puheen, joka viilsi syvälle kuulijakunnan sydämiin; ylevä ajatus, -hieno vertaus lausuttuna tuolla virheettömällä kielellä, jonka -oppimattominkin tajuaa ja joka vaikuttaa yksinkertaisimpaankin; -jotakin mikä kohottaisi mielet elämän aineellisista huolista ja -herättäisi tunteet eloon. Hänen ajatuksensa alkoivat pukeutua -sanoiksi, ryhmittyä lauseiksi; hän mutisi itsekseen; oman kielen -poljenta sai hänet valtaansa, vaistomaisesti hän alkoi käyttää -alkusointuja. Ajatus seurasi toistaan, niinkuin virta vyöryy nopeasti -tietään ja valo vaihtuu sen kalvossa. Hän sieppasi paperipalan ja -rupesi kiireisesti tekemään sille muistiinpanoja. Tuo oli hyvä -kohta, eikö sitä voisi tautologian avulla tehostaa? Hän kirjoitti -paperille karkeasti muovaillun lauseen, pyyhki sen pois, siloitteli -sitä ja kirjoitti uudelleen. Ääni miellyttäisi korvaa, ajatus -kiihoittaisi mieltä. Kuinka mielenkiintoista peliä tämä oli! Hänellä -oli aivoissaan kortit, joilla hän aikoi pelata, ja panoksena oli koko -maailma. - -Hänen työskennellessään tunnit vierivät edelleen. Emännöitsijä, joka -astui sisään einettä tuomaan, tapasi hänet äänettömänä uurastamassa; -sellaisena hän oli nähnyt herransa ennenkin eikä uskaltanut häiritä -häntä. Koskematon ruoka kylmeni pöydällä, kun kellon osoittimet -siirtyivät edelleen, merkiten ajan säännöllistä kulkua. Sitten hän -nousi ja alkoi, kokonaan omien ajatustensa ja kielensä vallassa, -astella pitkin lattiaa, lyhyin, nopein askelin, puhuen itsekseen -matalalla äänellä ja erittäin pontevasti. Äkkiä hän vaikeni, ja -omituisen rajusti painui käsi pöytään. Siihen puhe loppui. - -Läjähdys palautti hänet takaisin arkielämään. Hän oli nälissään ja -väsynyt, ja naurahtaen omalle innostukselleen hän istuutui pöydän -ääreen ja kävi käsiksi laiminlyötyyn ateriaansa. - -Kymmenkunta paperiarkkia, täynnä lauseita, tietoja ja numeroita, -oli tuloksena aamupäivän työstä. Ne viruivat pöydällä yhteen -nidottuina, viattomina, vähäpätöisinä paperilappusina; eikä Antonio -Molara, Lauranian tasavallan presidentti, kuitenkaan olisi pelännyt -pommiakaan sen enempää. Eikä hän niin tehden olisi ollut hölmö eikä -raukkakaan. - - - - -VII LUKU - -Hovitanssiaiset - - -Lauranian palatsi oli erinomaisen sopiva valtion -seuraelämä-tilaisuuksiin. Yleisiin huvituksiin, joita -perustuslaillinen tottumus kannatti, oli myönnetty runsas määräraha, -ja se teki mahdolliseksi ulottaa tasavallan vieraanvaraisuuden mitä -laajimmaksi ja suurenmoisimmaksi. Kauden ensimmäiset hovitanssiaiset -olivat monessa suhteessa tärkeimmät näistä tilaisuuksista. -Tällöin molempien puolueitten suurmiehet kohtasivat toisensa -ensimmäistä kertaa kesähelteiden jälkeen, ennen syysistuntoja, -ja pääkaupungin loistava hienosto kokoontui jälleen maaseudulta -ja vuoristohuviloistaan palaten. Maku, hienous ja loistavuus -pääsivät yhä suuressa määrin oikeuksiinsa. Hienoin musiikki, -paras samppanja, mitä vaihtelevin ja kuitenkin valituin seurue -olivat illan viehätyksiä. Palatsin avara piha oli kauttaaltaan -jättiläispäivänvarjon peittämä. Käytäviä reunustivat kaartin -jalkaväen rivit, ja välkkyvillä teräspistimillään ne lisäsivät tämän -tilaisuuden loistoa ja turvallisuutta. Kirkkaasti valaistut kadut -olivat täynnä uteliasta rahvasta. Palatsin avara halli, joka aina -teki mahtavan ja suurenmoisen vaikutuksen, tuntui vielä upeammalta, -kun sen täytti heleänvärinen joukko. - -Portaikon yläpäässä seisoi presidentti puolisoineen, edellinen -kunniamerkeissä ja tähdissä kimallellen, jälkimmäinen verratonta -kauneutta säteillen. Vieraiden lähetessä muuan adjutantti, -tulipunaiseen ja kultaan verhottu komea olio, tiedusteli heidän -nimeään ja arvoaan ja kuulutti ne sitten isäntäväelle. Monenkirjava -oli seurue, siinä oli edustettuna jokainen Euroopan pääkaupunki, -jok'ikinen maa maailmassa. - -Illan merkkivieraana oli Etiopian kuningas, kasa silkkiä ja jalokiviä -mustan, mutta eloisan muodon kehyksenä. Hän saapui varhain -- mutta -omaksi onnettomuudekseen, sillä myöhemmin tullen hän olisi saanut -paremman katsomon tuloaan tarkkaamaan, mutta kenties tämä seikka ei -merkinnyt suuria hänen sivistymättömälle mielelleen. - -Diplomaattikunta seurasi pitkänä sarjana. Vaunut toistensa jälkeen -vierivät pääovelle ja tyhjensivät portaille kantamuksensa poliittista -oveluutta puettuna jokaiseen mahdolliseen kullan ja värien -yhdistelmään. Päästyään portaikon yläpäähän Venäjän lähettiläs, -harmaa, mutta kohtelias ylimys, seisahtui ja tehden juhlallisen -kumarruksen suuteli Lucilin ojentamaa kättä. - -"Tämä näky on oivallinen kehys verrattomalle jalokivelle", hän mutisi. - -"Säteilisikö se yhtä kirkkaana Talvipalatsissa?" kysäisi Lucil -kepeästi. - -"Epäilemättä Venäjän pakkasyöt suurentaisivat sen loistavuutta." - -"Mutta niin monen muun joukossa se katoaisi." - -"Kaikkien muiden joukossa se jäisi kilpailijaa vaille ja ainoaksi -laatuaan." - -"Ah", Lucil virkkoi, "minä kammoan julkisuutta, ja mitä -yksinäisyyteen tulee, niin pelkkä ajatuskin saa minut värisemään." - -Hän naurahti. Lähettiläs loi häneen ihailevan silmäyksen, ja astuen -väkijoukkoon, joka jo salpasi portaikon pään, hän sai vastaanottaa -lukuisilta ystäviltään onnitteluja, joista hän kiitteli. - -"Rouva Tranta", kuulutti adjutantti. - -"Hauskaa tavata teidät", virkkoi Lucil. "Kuinka ikävää, ettei -tyttärenne voinut saapua; se on tuottanut suuren pettymyksen monelle." - -Täten puhuteltu ruma nainen säteili ihastuksesta, ja nousten -portaita hän tunkeutui parvekkeen marmorikaiteiden ääreen. Hän -tarkasteli myöhemmin tulevia ja lausui peittelemättä huomautuksiaan -heidän puvuistaan ja käytöksestään; myöskin hän lateli jokaisesta -tietoja, jotka olisivat olleet pahansuopia, vaikka eivät olisikaan -olleet sepitettyjä, mutta vaikka hän kertoikin ystävilleen yhtä -ja toista, ei hän kuitenkaan tullut maininneeksi, että hänen oli -täytynyt pakottaa Tranta kirjoittamaan ja uhkaamaan erota presidentin -puolueesta, ellei häntä itseään kutsuttaisi tanssiaisiin, ja -ettei edes moisin keinoin saatu varatuksi kutsua tyttärelle, joka -sukupiirteiden lisäksi oli saanut kannettavakseen vielä ruman -hipiänkin. - -Sitten saapui Louvet silmäillen levottomana niitä lukemattomia -kasvoja, jotka tarkastelivat häntä portailta, ja kuvitellen joka -askeleella kohtaavansa pommin tai tikarin. Hän katsahti Luciliin -epäröivästi, mutta tämän hymy tuntui luovan häneen rohkeutta, ja niin -hän sekautui tungokseen. - -Nyt läheni kumartaen sir Richard Shalgrove, Englannin lähettiläs, -miellyttävillä ja hilpeillä kasvoillaan viaton ilme, joka -oli täydellinen vastakohta hänen maineelleen. Lauranian ja -Suur-Britannian kiristyneet välit tuntuivat häipyvän tuohon paljon -puhuvaan tervehdykseen. Lucil antautui hetkiseksi keskustelemaan -hänen kanssaan. Hän ei ollut tietävinään juuri mitään. "Ja milloin", -hän kysyi, "me julistamme sodan?" - -"Toivottavasti ei ennen kuin minä olen saanut huvin tanssia kolmannen -valssin", vastasi lähettiläs. - -"Kuinka harmillista! Minua halutti niin kovin tanssia se teidän -kanssanne." - -"Ettekö sitten aio tehdä sitä?" kysyi lähettiläs perin ymmällä. - -"Uskallanko minä syöstä kaksi kansakuntaa sotaan valssin vuoksi?" - -"Jos teillä on samat vaikuttimet kuin minulla, niin ette suinkaan -epäröisi", vastasi lähettiläs ritarillisesti. - -"Mitä, en epäröisi jouduttaa vihollisuuksia! Mitä me olemme tehneet? -Mikä suuri vaikutin teillä on ryhtyäksenne taisteluun?" - -"Ei taisteluun -- vaan tanssiin", virkkoi sir Richard menettäen -hiukkasen tavallisesta varmuudestaan. - -"Valtiomieheksi te olette todellakin selväpuheinen. Koska olette noin -hyvällä tuulella, niin kertokaa minulle mitä on tapahtunut; onko -vaara uhkaamassa?" - -"Vaarako? Ei -- kuinka se olisi mahdollista?" Hän valitsi -kaavalauseen: "Perinnäisesti ystävällisten valtojen kesken -sovinto-oikeus ratkaisee kaikki riita-asiat." - -"Ymmärrätte kai", virkkoi Lucil vakavasti ja kokonaan tapaa muuttaen, -"että meidän on otettava huomioon täkäläinen valtiollinen tilanne? -Luja kirjelmä parantaa hallituksen asemaa." - -"Minä olen ihan selvästi tuntenut", sanoi lähettiläs itsepäisesti, -"ettei ole ollut mitään vaaraa." Hän ei kuitenkaan maininnut -että H. M. panssarilaiva _Aggressor_ (uppouma 12.000 tonnia, -hevosvoimia 14.000 ja aseistuksena neljä 11-tuumaista tykkiä) höyrysi -kahdeksantoista solmunväliä tunnissa Lauranian tasavallan Afrikan -rannikkoa kohti tai että hän oli itse uurastanut kaiken iltapäivää -sähköttäen salakirjaimin laivoista, varastoista ja sotajoukkojen -liikkeistä. Hän arveli, että siten hän vain ikävystyttäisi emäntäänsä -pelkästään teknillisillä yksityiskohdilla. - -Tämän keskustelun aikana oli ihmisvirta herkeämättä noussut -portaikkoa ja koko hallia kiertävälle leveälle parvekkeelle oli -muodostunut tiheä tungos. Oivallinen soittokunta jäi melkein mykäksi -puheensorinan paisuessa; tanssisalin mainiolla lattialla liikkui vain -muutama nuori pari, joiden omat asiat kiinnittivät kokonaan heidän -huomionsa ja karkoittivat mielestä kaikki muut harrastukset. Hallissa -vallitsi odotuksen aiheuttama jännitys; huhu Savrolan aikomuksesta -saapua kutsuihin oli levinnyt laajalle kautta koko Lauranian. - -Äkkiä kaikki vaikenivat ja soittokunnan sävelten yli kuului etäistä -huutoa. Yhä äänekkäämmäksi se paisui nopeasti läheten, kunnes ennätti -itse portille; sitten se häipyi, ja hallissa vallitsi äänettömyys. -Oliko hänelle hurrattu vaiko karjuttu? Hälinä oli ollut omituisen -sekava; miehet olivat valmiit veikkaamaan siitä, hänen kasvonsa -antaisivat vastauksen. - -Ovet avautuivat ja Savrola astui sisään. Kaikkien katseet -kohdistuivat häneen, mutta hänen kasvonsa eivät ilmaisseet mitään, ja -vedot jäivät ratkaisemattomiksi. Noustessaan verkalleen portaita hän -antoi katseensa kiertää ahdinkoon asti täyttynyttä parveketta ja sitä -reunustavaa loistavaa seuruetta. Hänen käyttämäänsä yksinkertaista -frakkipukua ei koristanut mikään tähti tai kunniamerkki. Tuossa -väriloistossa, tuossa upeiden univormujen vilinässä hän teki -suorastaan synkän vaikutuksen; mutta kuten Rautaherttua Pariisissa -näytti hänkin kaikkien johtajalta, tyyneltä, itseensä luottavalta ja -hillityltä. - -Presidentti laskeutui muutaman askelman kuuluisaa vierastaan vastaan. -Molemmat kumarsivat vakavan arvokkaasti. - -"Olen iloinen siitä, että olette saapunut", sanoi Molara "se on -sopusoinnussa valtion perimätapojen kanssa." - -"Velvollisuus ja halu ovat yhtyneet tietä osoittamaan", vastasi -Savrola, kasvoillaan hymy, jossa ilmeni ivan häivä. - -"Eikö väkijoukko tuottanut teille vaikeuksia?" kysyi presidentti -purevasti. - -"Oh, ei vaikeuksia, mutta ihmiset ottavat politiikan liian vakavalta -kannalta; he paheksuivat sitä, että minä saavuin teidän palatsiinne." - -"Teitte oikein tullessanne", Molara sanoi. "Me, jotka olemme -joutuneet valtiollisiin asioihin, tiedämme, minkä arvoisia he ovat; -maailmanmiehet eivät kiihdy yleisistä asioista eivätkä sivistyneet -taistele lyijypääsauvoilla." - -"Minä käytän kernaammin miekkaa", sanoi Savrola miettivästi. Hän oli -ennättänyt portaikon päähän, ja Lucil seisoi hänen edessään. Hän -näytti suurenmoiselta kuin kuningatar; hän oli vertaistaan vailla -naisten joukossa. Otsaa kiertävä hieno tiara saattoi ajattelemaan -valtiutta, ja kansanvaltaisenakin hän kumarsi sille. Lucil ojensi -kätensä; hän tarttui siihen kunnioittavasti ja kohteliaasti, mutta -kosketus saattoi hänet värisemään. - -Presidentti valitsi erään lihavan, mutta kuuluisan naisen Lauranian -hienostosta ja lähti astumaan tanssisaliin. Savrola ei tanssinut; -elämässä oli muutamia huvituksia, joita hänen filosofiansa oli -opettanut hänet halveksimaan. Lucilin valtasi Venäjän lähettiläs, ja -hän jäi katselemaan. - -Luutnantti Tiro huomasi hänen seisovan yksinään ja lähestyi haluten -päättää heidän poolokeskustelunsa, joka viikkoa aikaisemmin oli -tullut keskeytetyksi. Savrola otti hänet vastaan hymyillen; -hän piti tuosta nuoresta soturista kuten kaikki muutkin. Tiro -oli varustautunut vastaväitteillä; hän suosi väkevää raskasta -pelaajaa, joka pysytteli taustalla eikä antautuisi sattumain -varaan. Huomautettuaan kuinka tärkeätä oli saada Lauranian armeija -kunnollisesti edustetuksi kansainvälisissä kilpailuissa, Savrola -kannatti kevytpainoista miestä, joka lennättäisi pallon suoraan -eturiville ja olisi milloin tahansa valmis ottamaan sen huostaansa. -Siitä sukeusi vilkas keskustelu. - -"Missä te olette pelannut pooloa?" kysäisi luutnantti hänen -tuntemustaan kummastellen. - -"En ole koskaan pelannut sitä", vastasi Savrola; "mutta olen aina -pitänyt sitä hyvänä harjoituksena upseereille." - -Keskustelu siirtyi toisiin asioihin. - -"Selittäkääpä minulle", virkkoi suuri demokraatti, "mitä nuo -erilaiset ritarimerkit ovat. Mikä on esimerkiksi tuo sininen, jota -Englannin lähettiläs käyttää?" - -"Se on Sukkanauhan ritarikunnan merkki", vastasi luutnantti, -"kaikkein arvokkain Englannissa." - -"Vai niin, entä mikä teillä on itsellänne?" - -"Minullako! Oh, se on Afrikan-mitali. Minä olin mukana vuosina 86 ja -87." Kuten Savrola oli aavistanut, hän oli tavattomasti mielissään -tästä kysymyksestä. - -"Se mahtoi olla omituinen elämys teille, joka olette niin nuori." - -"Se oli hemmetin hyvää urheilua", sanoi luutnantti päättäväisesti. -"Olin mukana Langi Talin luona. Minun eskadroonani joutui ajamaan -takaa lähes peninkulman matkan. Keihäs on ihana ase. Englantilaisilla -on Intiassa eräs urheilu, jota he nimittävät sianpistäjäisiksi; en -ole koskaan yrittänyt sitä, mutta kyllä minä tiedän paremmankin." - -"No, pian voitte saada toisenkin tilaisuuden. Me näytämme saavan -ikävyyksiä Englannin hallituksen taholta." - -"Luuletteko, että sota käy mahdolliseksi?" kysyi nuorukainen -kiihkeästi. - -"Tietysti", virkkoi Savrola, "sota kääntäisi kansan huomion -sisäisestä agitaatiosta ja uudistusliikkeestä. Presidentti on ovela -mies. Voimme joutua sotaan. Minä en puolestani tahtoisi ruveta -ennustelemaan; mutta haluaisitteko sitä?" - -"Luonnollisesti haluan; se on minun ammattiani. Olen kyllästynyt -maleksimaan sylikoirana tässä palatsissa; kaipaan taasen leiri-elämää -ja satulaa. Sitä paitsi englantilaisia vastaan kannattaa taistella, -kyllä silloin saadaan laukata. Langi Talin luona minulla oli -seurassani eräs heikäläisistä upseereista, muuan luutnantti; hän -saapui katselijana, seikkailuja etsien." - -"Miten hänen kävi?" - -"Niin, nähkääs, me ajoimme vihollista takaa aina vuorille asti ja -pitelimme sitä aika pahoin. Juuri kun me nelistimme eteenpäin, -näki hän erään joukon pyrkivän muuatta metsikköä kohti ja tahtoi -katkaista siltä tien. Minä sanoin, ettemme ennättäisi; hän veikkasi -kuusi neljää vastaan, että joutuisimme ajoissa perille, ja niin minä -lähetin parven ratsumiehiä -- minä komensin nähkääs eskadroonaa -sinä päivänä. Hän lähti niiden mukaan suoraa päätä -- mutta minä -ikävystytän teitä?" - -"Päin vastoin, kuuntelen erittäin mielelläni; entä sitten?" - -"Hän oli väärässä; vihollinen pääsi metsään ensiksi ja ampui hänet -aukealle. Meidän miehet toivat hänet takaisin; hän oli saanut -säärensä ison valtimon lävistetyksi; siitä ei tule mikään pitkällinen -juttu. Hän sanoi vain: 'No niin, te voititte, mutta kuinka hemmetissä -te voitte saada maksun, se on minulle käsittämätöntä. Pyytäkää -veljeltäni -- Kuninkaan keihäsväestä.'" - -"Ja sitten?" - -"Niin, minä en löytänyt valtimoa sitoakseni sen, eikä saapuvilla -ollut yhtään lääkäriä. Hän kuoli -- oivallinen mies!" - -Luutnantti vaikeni hiukan häpeissään siitä, että oli jutellut niin -paljon sotaseikkailuistaan. Savrolasta tuntui ikäänkuin hän olisi -katsahtanut uuteen maailmaan, palavamielisen, huolettoman, sotaisan -nuoruuden maailmaan. Hän oli itsekin kyllin nuori tunteakseen jonkin -verran kateutta. Tuo nuorukainen oli nähnyt sellaista, mitä hän ei -ollut itse saanut kokea; hänellä oli kokemuksia, jotka opettivat -hänelle seikkoja, joita Savrola ei ollut milloinkaan saanut oppia. -Heidän elämänsä olivat olleet erilaisia; mutta jonakin päivänä hän -kenties avaisi tuon oudon sodan kirjan ja saisi mieskohtaisen vaaran -eloisassa valaistuksessa lukea sen sisältämiä opetuksia. - -Sillä välin tanssi oli seurannut toistaan ja ilta kulunut. Etiopian -kuningas oli poistunut kammoksuen hunnuttomien naisten keveitä -pukuja ja peläten joutuvansa aterioimaan inhoittavien valkoihoisten -parissa. Lähestyen Savrolaa presidentti pyysi tätä johtamaan hänen -puolisonsa illalliselle. Vieraat muodostivat kulkueen; hän tarjosi -käsivartensa Lucilille ja he laskeutuivat portaista. Illallinen -oli oivallinen; samppanja oli kuivaa ja viiriäiset lihavia. Pöytää -koristi kokonainen tulva harvinaisia ja ihania kämmeköitä; Savrolan -ympäristö oli miellyttävä, ja hän istui Lauranian kauneimman naisen -rinnalla, joka hänen tietämättään koetti saada hänet valtoihinsa. -Ensinnä he juttelivat hauskoista joutavuuksista. Presidentti, joka -oli tavoiltaan hienostunut, osoittautui hupaiseksi seuramieheksi -ja taitavaksi keskustelijaksi. Savrola, joka nautti säkenöivästä -keskustelusta, huomasi olevan kerrassaan vaikeata pysytellä -pelkästään virallisen vieraan kannalla, kuten hän tullessaan oli -päättänyt. Viinin, älyn ja kauneuden yhdistyneet voimat pyrkivät -murtamaan hänen vastarintansa; ennenkuin itse tiesikään hän oli jo -yhtynyt haasteluun, tuollaiseen puolittain kyynilliseen, puolittain -vakavaan keskusteluun, mikä on niin luonteenomainen aikakaudelle, -joka kyselee siitä syystä, että epäilee sitä enemmän koska kyselee. - -Venäjän lähettiläs oli sanonut palvovansa kauneutta ja kertonut -vierustoverilleen, Ferrolin nuorelle kreivittärelle, että hän piti -tämän opastamista illalliselle uskonnollisena toimituksena. - -"Sillä te kai tarkoitatte, että se on teistä ikävää", tämä vastasi. - -"En ensinkään; minun uskonnossani eivät juhlamenot ole milloinkaan -ikävystyttäviä; se on juuri sen suurimpia etuja." - -"Eikä niitä juuri olekaan muita", sanoi Molara; "te palvotte -epäjumalaa, joka on omaa tekoanne. Jos te jumaloitte kauneutta, niin -teidän jumalattarenne seisoo ihmisoikun epävarmalla alustalla. Eikö -totta, prinsessa?" - -Tarentumin prinsessa, joka istui presidentin oikealla puolella, -vastasi, että sekin perusta oli varmempi kuin monen uskonnon pohja. - -"Te tarkoitatte, että omassa kokemuksessanne ihmisoikut ovat -osoittautuneet kyllin pysyväisiksi? Sen minä kyllä voin uskoa." - -"En suinkaan", prinsessa selitti; "tarkoitan vain sitä, että -kauneuden rakkaus on yleinen kaikille ihmisolennoille." - -"Kaikille eläville olennoille", paransi Savrola. "Juuri kasvin -rakkaus synnyttää kukkasen." - -"Oh", virkkoi presidentti, "mutta vaikka kauneuden rakkaus saattaakin -olla kestävää laatua, niin kauneus itse voi muuttua. Katsokaahan, -kuinka kaikki vaihtuu, meidän kautemme kauneus ei ole enää -kauneutta seuraavalla kaudella: se, mitä Euroopassa ihaillaan, on -Afrikassa rumaa. Se riippuu pelkästään mielipiteestä, paikallisesta -mielipiteestä. Teidän jumalattarellanne, arvoisa herra, on yhtä monta -muotoa kuin Proteuksella." - -"Minä pidän vaihtelusta", sanoi lähettiläs. "Muodon vaihtelevaisuutta -minä pidän jumalattaressa ehdottomana etuna. En välitä siitä, kuinka -monta muotoa saa katsella kunhan ne vain ovat kauniita." - -"Mutta", ehätti Lucil sanomaan, "ette te erota toisistaan sitä, mikä -on kaunista, ja sitä, mitä me pidämme kauniina." - -"Sellaista erotusta ei olekaan", virkkoi presidentti. - -"Meidän ylhäiseen emäntäämme nähden ei todella olekaan", tokaisi -lähettiläs kohteliaasti. - -"Mitä on kauneus muuta", selitti Molara, "kuin mitä me valitsemme -ihailtavaksemme?" - -"Mekö valitsemme? Onko meillä sellaista valtaa?" kysyi Savrola. - -"On tietenkin", vastasi presidentti; "ja joka vuosi me muutamme -ratkaisumme, joka vuosi muoti vaihtuu. Kysykää naisilta. Tarkastakaa -muoteja kolmekymmentä vuotta sitten; niitä pidettiin silloin -kauniina. Ottakaa huomioon kaikki erilaiset maalaussuunnat, jotka -ovat seuranneet toisiaan, tai runouden tai musiikin virtaukset. Sitä -paitsi ei herra de Starnovin jumalatar miellyttäisikään jotakuta -toista, vaikka se hänelle onkin ihana." - -"Minä pidän sitäkin todellisena etuna: te saatte minut hetki hetkeltä -yhä enemmän ihastumaan uskontooni. Minä en jumaloi ihanteitani -mainoksen vuoksi", sanoi lähettiläs hymyillen. - -"Te tarkastatte kysymystä aineelliselta näkökannalta." - -"Pikemmin aineelliselta kuin moraaliselta", virkkoi kreivitär Ferrol. - -"Mutta minun jumalattareni henkipalvonnassa moraalittomuus onkin -merkityksetöntä. Sitä paitsi, jos te väitätte meidän makumme -alituiseen muuttuvan, niin minusta tuntuu siltä, että pysyväisyys on -minun uskontoni oleellisin puoli." - -"Tuo on paradoksi, joka teidän täytyy selittää", virkkoi, presidentti. - -"No niin, te sanotte minun muuttuvan joka päivä, ja jumalattareni -muuttuu myöskin. Tänään ihailen yhdenlaista kauneutta, huomenna -toisenlaista; mutta huomisen koittaessa minä en olekaan enää sama -henkilö. Aivojeni solurakenne on muuttunut; ajatukseni ovat käyneet -toisiksi; vanha minä on tuhoutunut rakastaen omaa ihannettaan; -uudistunut _ego_ aloittaa elämänsä uusin ihantein. Silloin olen aina -kihlautunut kuolemaan saakka." - -"Aiotteko selittää, että pysyväisyys on sarja muutoksia? Yhtä hyvin -voitte väittää, että liikunto on sarja pysähdyksiä." - -"Minä pysyn uskollisena hetken mielijohteelle." - -"Te selitätte minun mielipiteeni toisin sanoin. Kauneus riippuu -ihmisen oikuista ja muuttuu ajan keralla." - -"Katsokaa tuota kuvapatsasta", virkkoi Savrola äkkiä, viitaten -suurenmoiseen marmorista veistettyyn Diana-patsaaseen, joka kohosi -salin keskellä sananjalkojen ympäröimänä. "Enemmän kuin kaksi -vuosituhatta on kulunut siitä kun ihmiset ensinnä sanoivat sitä -ihanaksi. Kiellämmekö sitä nytkään?" Kukaan ei vastannut, ja hän -jatkoi: "Siinä on viivojen ja muotojen todellista kauneutta, joka on -ikuista. Muut teidän mainitsemanne seikat, muodit, tyylit, maut, ne -ovat vain meidän puoleltamme onnistuneita taiteen yrityksiä. Taide on -kauneudelle, mitä kunnia kunniallisuudelle, vain luonnoton muunteinen -muoto. Taide ja kunnia kuuluvat hienostolle; kauneus ja kunniallisuus -ovat kyllin hyviä tavalliselle ihmiselle." - -Syntyi äänettömyys. Mahdotonta oli olla huomaamatta kansanvaltaista -sävyä; hänen vakavuutensa vaikutti heihin. Molara näytti -levottomalta. Lähettiläs saapui avuksi. - -"No niin, minä aion yhä edelleen palvoa kauneuden jumalatarta, -olkoon tämä sitten pysyväinen tai vaihtuvainen" -- hän katsahti -kreivittäreen; "ja osoittaakseni uskollisuuttani minä tarjoan valssin -tuossa ihanassa pyhäkössä, tanssisalissa." - -Hän työnsi tuolinsa taaksepäin ja kumartui ottamaan seuralaisensa -hansikkaan, joka oli pudonnut lattialle. Jokainen nousi, ja seurue -hajaantui. Kun Savrola asteli Lucilin kera takaisin halliin, he -kulkivat puutarhaan johtavan avoimen käytävän ohitse. Lukematon määrä -salaperäisiä tulia viitoitti kukkalavoja tai riippui köynnöksinä -puista. Polut olivat peitetyt punaisella veralla; viileä leyhkä -hyväili heidän kasvojaan. Lucil seisahtui. - -"Mikä ihana yö!" - -Kehotus oli ilmeinen. Lucil oli sittenkin halunnut päästä puhumaan -hänen kanssaan. Kuinka hän oikein menettelikään saapuessaan -- -perustuslaillisista syistä. - -"Lähdemmekö ulos?" hän kysyi. - -Lucil suostui, ja he tulivat pengermälle. - - - - -VIII LUKU - -Tähtien tuikkeessa - - -Yö oli aivan äänetön. Leppeä leyhkä ei ollut kyllin voimakas -liikutellakseen edes hentoja palmuja, joita kohosi joka taholla -ja joiden ääriviivat, kaartuen ympäröivän lehvikön yläpuolelle, -kehystivät tähditettyä taivasta. Palatsi sijaitsi korkealla kummulla, -ja puutarha vietti länsipuolella mereen päin. Pengermän päässä oli -kivipenkki. - -"Istukaamme tähän", virkkoi Lucil. He istuutuivat. Valssin unelmoivat -sävelet keinuivat kuin etäisenä säestyksenä heidän ajatuksilleen. -Palatsin ikkunat leimusivat valoa ja johtivat mieleen loiston, -kimmellyksen ja kuumuuden; puutarhassa oli kaikkialla hiljaista ja -viileätä. - -"Miksi te pilkkaatte kunniaa?" kysyi Lucil ajatellen katkennutta -keskustelua. - -"Koska sillä ei ole mitään todellista perustaa, ei mitään -peruuttamatonta vahvistusta. Sen lait muuttuvat alituiseen ajan ja -paikan mukaan. Jonakin aikana pidetään kunniakkaampana surmata mies, -jota on loukannut, kuin tarjota hänelle hyvitystä; toisena aikana on -tärkeämpää maksaa kilpa-ajovetonsa kuin lihakaupanlaskunsa. Taiteen -tavoin se vaihtelee ihmisoikkujen mukaan, ja taiteen lailla se -aiheutuu ylellisyydestä ja yltäkylläisyydestä." - -"Mutta miksi te väitätte kauneudella ja kunniallisuudella olevan -korkeamman alkuperän?" - -"Siksi että minne hyvänsä olenkin luonut katseeni, niin aina olen -nähnyt, että kaikki seikat ovat alituiseen alistetut ikuisen -soveltuvaisuuden normaalimitan alaisiksi ja että oikeus pääsee -voitolle vääryydestä, totuus petoksesta, kauneus rumuudesta. -_Soveltuvaisuus_ on yleinen lausuma! Tämän ohjeen mukaan -arvosteltuina taiteella ja kunnialla on varsin vähän arvoa." - -"Mutta onko näiden seikkojen laita niin?" Lucil kysyi kummastellen. -"Epäilemättä on olemassa monta poikkeustakin." - -"Luonto ei ota koskaan huomioon yksilöä; se välittää vain lajin -keskimääräisestä soveltuvaisuudesta. Ajatelkaa kuolleisuustilastoa. -Kuinka tarkkaa se onkaan: se ilmaisee kuukaudelleen, mitä ihmiset -saattavat odottaa elämältä, eikä se kuitenkaan ilmoita ihmiselle -mitään. Me emme voi sanoa, että kelpo mies voittaa aina lurjuksen; -mutta evolutionisti ei epäröi vakuuttaa, että korkeimpia ihanteita -kannattava kansakunta menestyy." - -"Ellei", huomautti Lucil, "jokin toinen kansa, jolla on alhaisemmat -ihanteet, mutta voimakkaammat aseet, tule väliin." - -"No, silloinkin voima on vain muuan muoto soveltuvaisuutta; pidän -sitä alhaisena muotona, mutta kuitenkin ruumiillinen voima sisältää -inhimillisen edistyksen aineksia. Tämä on vain esimerkki; meidän -täytyy laajentaa katsantokantaamme. Luonto ei ota huomioon yksityisiä -lajeja. Tahdomme nyt vain väittää, että siveellisen soveltuvaisuuden -omistavat elimistöt kohoavat lopullisesti niiden yläpuolelle, joiden -hyve on fyysillistä laatua. Kuinka monta kertaa onkaan sivistys -- -tarkoitan yhteiskunnallista tilaa, missä siveellinen voima alkaa -vapautua ruumiillisen voiman tyranniasta -- kavunnut edistyksen -tikkaita ja sitten tullut kiskotuksi maahan? Kenties monta sataa -kertaa yksistään tässä maailmassa. Mutta liikevoima, pyrkimys -ylöspäin, on ollut muuttumaton. Kehitysoppi ei sano 'aina' vaan -'lopullisesti'. No niin, lopullisesti sivistys on kavunnut ylöspäin -raakalaisuuden ulottuman ulkopuolelle. Korkeammat ihanteet ovat -päässeet pinnalle suuremman kantovoimansa avulla." - -"Miksi te oletatte, että tämä voitto on pysyväinen? Mistä tiedätte, -etteivät suhteet muutu päinvastaisiksi, kuten kaikki muutkin ovat -tehneet?" - -"Koska meillä on puolellamme voima yhtä hyvin kuin siveellinen -ylemmyys." - -"Ehkä roomalaisetkin ajattelivat samoin ollessaan valtansa -kukkuloilla." - -"Varsin mahdollista, mutta perusteettomasti. He saattoivat -äärimmäisessä hädässä turvautua vain miekkoihinsa; ja veltoiksi -käytyään he eivät kyenneet enää niitä heiluttamaan." - -"Entä meidän aikamme sivistys?" - -"Oh, meillä on toisia aseita. Kun me olemme suvustamme huonontuneet, -kuten kerran täytyy tapahtua, -- kun olemme menettäneet sisäisen -ylemmyytemme, ja toiset rodut, luonnon lain mukaan, astuvat esiin -vallatakseen meidän paikkamme, silloin turvaudumme näihin aseisiin. -Moraali meiltä on mennyt, mutta konekiväärit ovat vielä jäljellä. -Veltostunut ja vapiseva Eurooppa pyyhkäisee tieteellisen koneiston -avulla maan päältä ne voimakkaat raakalaiset, jotka käyvät sen -kimppuun." - -"Onko se siveellisen ylemmyyden voittoa?" - -"Ensinnä se olisi, sillä sivistyksen hyveet ovat korkeampaa laatua -kuin raakalaisuuden. Ystävällisyys on parempaa kuin rohkeus, ja -armeliaisuus merkitsee enemmän kuin voima. Mutta lopulta vallitseva -rotu degeneroituu, ja koska ei ole toista sen sijalle astumassa, -niin degeneroitumisen täytyy jatkua. Se on tuota vanhaa taistelua -elinvoimaisuuden ja rappeutumisen, energian ja toimettomuuden -välillä; se taistelu päättyy aina äänettömyyteen. Emmekä me voisikaan -odottaa, että inhimillinen kehitys olisi loppumaton. On vain ajan -kysymys, milloin planeetta käy sopimattomaksi ylläpitämään elämää -pinnallaan." - -"Mutta te sanoitte, että lopullisesti soveltuvaisuuden täytyy päästä -voitolle." - -"Niin, suhteellisesta soveltumattomuudesta. Mutta rappeutuminen -on käsittävä kaikki, voittajat ja voitetut. Elämän tuli sammuu, -elinvoimaisuus häipyy." - -"Kenties tässä maailmassa." - -"Jokaisessa maailmassa. Koko maailmankaikkeus jäähtyy, toisin sanoen -kuolee, ja sen jäähtyessä elämä käy tuokion ajaksi mahdolliseksi -sen pallojen pinnalla ja luo omituisia ilmiöitä. Ja sitten tulee -loppu; maailmankaikkeus kuolee ja haudataan lopullisen olemattomuuden -kylmään pimeyteen." - -"Mitä siis hyödyttävä kaikki ponnistukset?" - -"Jumala sen tietää", virkkoi Savrola kyynillisesti, "mutta voin -kuvitella, että olisi verraten mielenkiintoista seurata tämän draaman -kulkua." - -"Ja kuitenkin te uskotte ikuiseen ihanteeseen sellaisista seikoista -kuin kauneudesta ja hyveestä puhuttaessa." - -"Uskon, että soveltuvaisuuden etevämmyys suhteellisen -soveltumattomuuden rinnalla on aineen suuria lakeja. Tarkoitan -sillä kaikenlaista soveltuvaisuutta -- siveellistä, ruumiillista, -matemaattista." - -"Matemaattista!" - -"Aivan niin; maailmat ovat olemassa vain oikeihin matemaattisiin -lakeihin sopeutuessaan. Siinä on muuan suuri todistus siitä, -että matematiikka on löydetty eikä keksitty. Planeetat kulkevat -säännöllisesti määrättyjen välimatkain päässä auringosta. -Evoluutio-oppi arvelee, että ne, jotka eivät noudata näitä lakeja, -tuhoutuvat törmäämällä yhteen ja sulautuvat toisiinsa. Siinä on -periaate sopivimman voitosta koko maailmankaikkeuteen toteutettuna." -Lucil jäi äänettömäksi. Hän jatkoi: "Sanokaamme, että alussa oli -olemassa kaksi tekijää, aine, jota elähytti halu elää, ja ikuinen -ihanne; suuri tekijä ja suuri arvostelija. Juuri näiden kahden -keskinäisestä ja vastakkaisesta toiminnasta johtuu kaikki kehitys, -kaikki elämän muodot. Kuta enemmän elämisen halun ilmaukset lähenevät -soveltuvaisuuden ikuista normaalimittaa, sitä paremmin se onnistuu." - -"Minä tahtoisin lisätä kolmannenkin", virkkoi Lucil, "suuren Olion, -joka luo kaikkiin elämän muotoihin halun saavuttaa ihanteen ja -opettaa niille, millä keinoin ne onnistuvat siinä". - -"Miellyttävää on", vastasi Savrola, "ajatella, että sellainen Olio -on olemassa hyväksymässä meidän voittomme, kannustamassa meitä -ponnistuksissa ja valaisemassa tietämme; mutta ei ole tieteellisesti -tai loogisesti välttämätöntä olettaa sellaista, sen jälkeen kuin -mainitsemani kaksi tekijää ovat työssä". - -"Epäilemättä tietoisuuden sellaisen yli-inhimillisen ihanteen -olemassaolosta on täytynyt tulla ulkoapäin." - -"Ei suinkaan; se vaisto, jota me nimitämme omaksitunnoksi, on -syntynyt kokemuksesta, kuten kaikki muukin tuntemus." - -"Kuinka se olisi mahdollista?" - -"Ajattelen sitä seuraavasti. Kun ihmisrotu alkoi kohota pimeästä -alkuperästään ja puolittain eläimelliset, puolittain inhimilliset -oliot rupesivat liikkumaan maan päällä, ei täällä ollut mitään -käsitystä oikeudesta, kunniallisuudesta tai hyveistä, vain vaikuttava -voima, jota saatamme sanoa 'elämishaluksi'. Sitten kenties muutamat -noista ihmisen varhaisista esivanhemmista rupesivat keskinäisen -turvallisuuden vuoksi ryhmittymään kaksittain tai kolmittain. Niin -oli tehty ensimmäinen liitto; nämä yhdistymät menestyivät, missä -erillään elävät yksilöt joutuivat tappiolle. Liittymiskyky osoittausi -yhdeksi soveltuvaisuuden alkuaineksista. Yhdistymät jäivät eloon vain -luonnollisen valinnan avulla. Siten ihmisestä tuli yhteiskunta-eläin. -Vähitellen nuo pienet yhteiskunnat kävivät suuremmiksi. - -"Kehityttiin perheestä heimoihin ja heimoista kansoihin ja aina -huomattiin, että kuta paremmin yhdistyttiin, sitä paremmin -onnistuttiin. Mistä tämä liittymisjärjestelmä sitten riippui? Se -riippui siitä, että jäsenet pysyivät toisilleen uskollisina ja -ottivat huomioon rehellisyyden, oikeuden ja muut hyveet. Ainoastaan -ne, joissa nämä kyvyt valitsivat, saattoivat yhdistyä, ja siten vain -suhteellisesti rehelliset ihmiset säilyivät. Tämä menettely toistui -lukemattomia kertoja määrättömien aikojen kuluessa. Joka askeleelta -rotu edistyi, ja joka askeleelta alettiin yhä selvemmin tajuta -todellinen syy. Rehellisyys ja oikeus ovat liittyneet yhteen meidän -rakenteessamme ja muodostavat erottamattoman osan luonnettamme. Vain -vaivoin me saamme tukahutetuksi moiset ikävät taipumukset." - -"Ettekö sitten usko Jumalaa olevan olemassa?" - -"Sellaista en ole sanonut", virkkoi Savrola. "Pohdin vain meidän -olemassaoloamme yhdeltä näkökohdalta, nimittäin järjelliseltä. Moni -ajattelee, että järjen ja uskon, tieteen ja uskonnon täytyy olla -ainaisessa erossa ja että toisen tunnustaessamme meidän täytyy -kieltää toinen. Me näemme vain lyhyen matkan, ehkä me siitä syystä -ajattelemme, että niiden viivat ovat yhdensuuntaisia eivätkä koskaan -pääse koskettamaan toisiaan. Omasta puolestani olen aina toivonut, -että jossakin vastaisuuden perspektiivissä on olemassa kohta, missä -kaikki ihmispyrkimysten urat lopullisesti yhtyvät." - -"Ja te uskotte sen, mitä nyt olette sanonut?" - -"En", hän vastasi, "epäuskossa ei ole mitään uskoa, sanokoot -runoilijat mitä tahansa. Ennenkuin ratkaisemme olemassaolon -arvoituksen, meidän täytyy todeta, että olemme ensinkään olemassa. Se -on kummallinen arvoitus, eikö totta?" - -"Siihen saamme vastauksen kuollessamme." - -"Jos ajattelisin niin", lausui Savrola, "niin surmaisin itseni jo -tänä yönä vastustamattomasta uteliaisuudesta". - -Hän vaikeni ja katsahti tähtiin, jotka kimmelsivät kirkkaina -yläpuolella. Lucil seurasi hänen katsettaan. "Pidättekö tähdistä?" -hän kysyi. - -"Rakastan niitä", Savrola vastasi; "ne ovat ihania". - -"Kenties teidän kohtalonne on kirjoitettuna niissä." - -"Olen aina ihaillut ihmisen rohkeutta ajatella, että Korkein Voima -kuvaisi taivaalle hänen typerän tulevaisuutensa yksityiskohdat ja -että hänen avioliittonsa, vastoinkäymisensä ja rikoksensa olisivat -piirretyt aurinkokirjaimin rajattoman avaruuden taustalle. Me olemme -omahyväisiä atomeja." - -"Eikö meillä teidän mielestänne ole mitään merkitystä?" - -"Elämä on varsin halpaa. Luonnolla ei ole liioiteltua käsitystä -sen arvosta. Minä käsitän oman merkityksettömyyteni, mutta minä -olen filosofinen mikrobi, ja se vain pikemmin tekee asian minulle -huvittavammaksi. Olkoon elämä merkityksetöntä tai ei, eläminen on -minusta hauskaa, on hyvä ajatella tulevaisuutta." - -"Ah", virkkoi Lucil kärsimättömästi, "mihin te joudutatte meitä -tulevaisuudessa -- vallankumoustako kohti?" - -"Kenties", sanoi Savrola tyynesti. - -"Olisitteko te valmis syöksemään maan sisälliseen sotaan?" - -"Toivon, ettei tarvitse turvautua niin äärimmäiseen keinoon. -Mahdollisesti täällä sukeutuu katutaisteluja ja muutamat ihmiset -saavat surmansa, mutta --" - -"Mutta miksi te saattaisitte heidät sellaiseen?" - -"Minä täytän velvollisuuteni ihmisrotua kohtaan murtamalla -sotilasmielivallan. Minusta on vastenmielistä nähdä hallituksen -tukevan itseään vain pistimillä; se on nykyaikaan nurinkurista." - -"Hallitus on oikeamielinen ja luja; se pitää yllä lakia ja -järjestystä. Miksi te kävisitte sen kimppuun vain siitä syystä, ettei -se ole sopusoinnussa teidän teorioittenne kanssa?" - -"Minun teorioitteni!" sanoi Savrola. "Senkö nimen te annatte -sotamiesriveille, jotka vartioivat tätä palatsia panostetuin -kiväärein, tai keihäsratsuväelle, jonka näin viikko sitten -seivästävän ihmisiä tuolla aukiolla?" - -Hänen äänensä oli käynyt omituisen kiivaaksi, ja hänen tapansa -värisytti Lucilia. "Te tuhoatte meidät", tämä virkkoi heikosti. - -"En", hän vastasi suurenmoiseen tapaansa, "teitä ei voi koskaan -tuhota. Teidän loistavuutenne ja kauneutenne on aina tekevä teidät -naisista onnellisimmaksi ja puolisonne miehistä onnellisimmaksi." - -Hänen suurta sieluaan ei voinut epäillä julkeudesta. Lucil katsahti -häneen, hymyili nopeasti ja ojensi vaistomaisesti kättään. "Me olemme -vastakkaisilla puolilla, mutta me taistelemme sotalakien mukaan. -Toivon, että voimme pysyä ystävinä, vaikka --" - -"Olemmekin virallisesti vihollisia", sanoi Savrola täydentäen -lauseen, ja tarttuen ojennettuun käteen hän kumartui sitä -suutelemaan. Tämän jälkeen molemmat olivat äänettömiä ja palasivat -palatsiin astuen pengermää pitkin. Useimmat vieraista olivat jo -poistuneet, eikä Savrola noussut portaita, vaan poistui alaovesta. -Lucil palasi tanssisaliin, missä muutamat nuorekkaat ja uupumattomat -parit yhä karkeloivat. Molara tuli häntä vastaan. "Rakkaani", hän -kysyi, "missä olet viipynyt kaiken aikaa?" - -"Puutarhassa", hän vastasi. - -"Savrolanko kanssa?" - -"Niin." - -Presidentti tukahutti tyydytyksen tunteen. "Kertoiko hän sinulle -mitään?" hän tiedusteli. - -"Ei mitään", Lucil vastasi, muistaen ensimmäistä kertaa, missä -tarkoituksessa hän oli etsinyt tätä kohtausta; "minun täytyy tavata -hänet uudestaan". - -"Aiotko koettaa saada selville hänen valtiolliset aikeensa?" kysyi -Molara levottomana. - -"Aion tavata hänet uudestaan", hän vastasi. - -"Luotan sinun älyysi", sanoi presidentti, "sinä jos kukaan voit tehdä -sen, rakkaani". - -Viimeinen tanssi päättyi ja viimeinen vieras poistui. Perin väsyneenä -ja miettiväisenä Lucil vetäytyi huoneeseensa. Keskustelu Savrolan -kanssa täytti hänen mielensä; tämän vakavuus, innostus, toiveet ja -uskomukset tai oikeammin epäusko, kaikki siirtyivät jälleen sarjana -hänen editseen. Mikä suuri mies hän olikaan! Oliko ihmeellistä, että -ihmiset seurasivat häntä? Hauska olisi kuulla hänen puhuvan huomenna. - -Kamarineito saapui auttaakseen häntä riisuutumaan. Tyttö oli -katsellut ylemmältä parvekkeelta ja nähnyt Savrolan. "Oliko hän se -suuri agitaattori?" hän tiedusteli emännältään uteliaana. Hänen -veljensä aikoi huomenna mennä kuulemaan Savrolan puhetta. - -"Aikooko hän puhua huomenna?" kysyi Lucil. - -"Niin veljeni kertoi", sanoi tyttö; "hän sanoi, että Savrola aikoo -antaa sellaisen löylytyksen, ettei sitä koskaan unohdeta." Tyttö pani -paljon arvoa veljensä sanoihin. Heidän välillään vallitsi lämmin -suhde; tyttö nimittikin häntä vain veljekseen juuri siitä syystä, -että se kuului paremmalta. - -Lucil otti iltalehden, joka oli asetettu vuoteelle. Ensimmäisellä -sivulla oli ilmoitus, että seuraavana päivänä pidettäisiin kello -kahdeksan illalla suuri kokous kaupungintalolla. Hän lähetti tytön -pois ja astui akkunan ääreen. Hiljaisena lepäsi kaupunki hänen -edessään; huomenna mies, jonka kanssa hän oli keskustellut, saisi -sen kiihkon kouristuksiin. Hän päätti lähteä kuulemaan puhetta; -kävihän noissa kokouksissa naisiakin; miksi ei hän lähtisi tarkoin -hunnutettuna? Oppisihan siellä joka tapauksessa tuntemaan eräitä -puolia hänen luonteestaan, ja siten hän kykenisi paremmin auttamaan -miestään. Mielessään tämä ajatus, joka tuntui perin lohduttavalta, -hän kävi vuoteeseen. - -Presidentti oli juuri nousemassa yläkertaan, kun häntä vastaan tuli -Miguel. "Vieläkö enemmän asioita?" hän kysyi väsyneesti. - -"Ei", sanoi sihteeri; "asiat luistavat erinomaisesti". - -Molara katsahti häneen äkillistä suuttumusta tuntien, mutta Miguelin -kasvot pysyivät kylminä, joten hän vastasi vain: "Sepä hauskaa", ja -jatkoi matkaansa. - - - - -IX LUKU - -Amiraali - - -Moret oli paheksunut Savrolan päätöstä lähteä hovitanssiaisiin, ja -tulos osoitti tämän täysin oikeutetuksi. Jok'ikinen sanomalehti, -ottamatta lukuun niitä, jotka olivat täysin puoluehallinnon vallassa, -tekivät ankarin ja halveksivin sanoin selkoa hänen teostaan, _Aika_ -vihjaili, että murina, jolla väkijoukko oli häntä tervehtinyt, -ilmaisi hänen vaikutuksensa olevan vähenemässä yleisön keskuudessa ja -vallankumouksellisen puolueen alkavan hajota. Myöskin se huomautti -lukijoilleen, että merkityksellinen yhteiskunnallinen asema on -aina kannustanut kansanvillitsijän kunnianhimoa, ja selitti, että -presidentin kutsun hyväksymällä Savrola oli paljastanut "halpamaiset -persoonalliset tarkoitusperänsä". Toiset hallituksen äänenkannattajat -ilmaisivat samanlaisia mielipiteitä vieläkin loukkaavammalla tavalla. - -"Nuo agitaattorit", sanoi _Hovilainen_, "ovat kaikkina aikoina -maailmanhistoriassa tavoitelleet arvonimiä ja kunnianosoituksia, -ja mahdollisuus päästä korkea-arvoisten säätyhenkilöiden pariin -on jälleen osoittautunut vastustamattomasti houkuttelevan vakavaa -ja taipumatonta kansan miestä." Tämä ylimielinen törkeys, vaikka -tuntuikin harmillisemmalta, ei kuitenkaan ollut niin vaarallista kuin -ne ankarat ja vakavat varoitukset ja vastalauseet, joita julkaistiin -kansanvaltaisessa sanomalehdistössä. Muuan niistä lausui selvin -sanoin, että kansanpuolueen oli pakko etsiä itselleen toinen johtaja, -jos moista menettelyä yhä jatkuisi. "Johtaja, joka ei matelisi -vallanpitäjien jalkain juuressa eikä mielistelisi hienostoa." - -Savrola luki nämä arvostelut ylenkatsetta tuntien. Hän oli ottanut -huomioon, että sellaista sanottaisiin, ja oli ehdoin tahdoin -asettautunut sille alttiiksi. Hän tiesi menetelleensä epäviisaasti, -hän tiesi sen jo alun pitäen; eikä hän kuitenkaan katunut -harha-askeltaan. Minkä vuoksi hänen puolueensa saisi määrätä, -kuinka hän järjestäisi yksityiselämänsä? Hän ei luopuisi koskaan -oikeudestaan mennä, minne kulloinkin mieli teki. Tässä tapauksessa -hän oli noudattanut omaa taipumustaan, ja vihamielisyys, minkä -tämä teko oli nostattanut häntä vastaan, oli hinta, jonka hän oli -valmis maksamaan. Muistellessaan puutarhassa sattunutta keskustelua, -hän tunsi, ettei kannattanut katua kauppoja. Mutta vahinko oli -korjattava. Hän tarkasteli uudelleen puheensa luonnosta, sijoitteli -lauseitaan, arvosteli ydinkohtia, keräsi todisteensa ja teki muutamia -lisäyksiä, jotka arveli sopiviksi yleisen mielialan muuttuneeseen -tilaan nähden. - -Näissä puuhissa kului aamu. Moret saapui puolipäiväselle. Hän -pidättäysi sanomasta suoraan "Sanoinhan minä sen", mutta hänen -ilmeensä todisti, että vastaisuuden varalta hän tunsi arvostelunsa -perustetuksi järkkymättömälle pohjalle. Nyt hän oli synkkä ja -masennuksissa, pitäen koko asiaa menetettynä. Vain yksi toivo oli -vielä jäljellä; Savrola saattoi lausua kokouksessa pahoittelunsa -ja pyytää kansaa muistamaan hänen entisiä palveluksiaan. Hän -vihjasi tästä johtajalleen, joka nauroi hilpeästi koko ajatukselle. -"Hyvä Louis", hän virkkoi, "semmoisiin en ryhdy. En luovu koskaan -riippumattomuudestani; aion aina mennä minne mielin ja tehdä mitä -haluan, ja ellei siitä pidetä, niin etsittäköön joku toinen hoitamaan -yleisiä asioita." Moret'ta värisytti. Savrola jatkoi: "En aio suoraan -ilmaista sitä heille, mutta tapani saakoon osoittaa, että pelkään -heidän moitteitaan yhtä vähän kuin Molaran vihaa." - -"Ehkeivät ne rupea edes kuuntelemaan; olen kuullut sellaistakin -huhuttavan, että kokouksessa osoitettaisiin vihamielisyyttä." - -"Oh, minä pakotan heidät kuuntelemaan. Alussa ne kyllä saavat ulvoa, -mutta kyllä ääni muuttuu, ennenkuin olen päässyt kovinkaan pitkälle." - -Hänen luottamuksensa tarttui. Moret'n rohkeus elpyi hänen -vaikutuksestaan, ja osaltaan teki tehtäväänsä myöskin pullollinen -oivallista viiniä. Napoleon kolmannen tavoin hän tunsi, että kaikki -oli vielä pelastettavissa. - -Sillä välin presidentti oli erinomaisen tyytyväinen suunnitelmansa -ensimmäisiin tuloksiin. Hän ei ollut aavistanut, että Savrolan -suostumus saapua tanssiaisiin aiheuttaisi hänelle niin paljon -epäsuosiota; ja vaikkei se tuottanutkaan hänelle itselleen suurta -kunniaa, niin ainakin se oli odottamattoman tervetullut seikka. -Sitä paitsi, kuten Miguel oli huomauttanut, kaikki luisti varsin -hyvin toisaallakin. Hän oli karaissut sydämensä ja karkoittanut -kaikki arvelut; kova, heltymätön välttämättömyys oli pakottanut -hänet ikävälle tielle, mutta kerran alettuaan hän päätti jatkaa -matkaa. Englannin hallitus asettui päättäväiselle kannalle Afrikan -kysymyksessä. Hänen raju kirjelmänsä ei ollut ratkaissut asiaa, kuten -hän oli toivonut ja odottanutkin; oli käynyt välttämättömäksi tukea -sanoja toiminnalla. Afrikan-satamaa ei saanut jättää suojattomaksi, -laivaston oli viipymättä lähdettävä sinne. Tosin nyt ei ollut -sopiva hetki erota niistä viidestä sotalaivasta, jotka satamassa -ollessaan herättivät kammoa monessa tyytymättömässä; mutta hän -tunsi, että voimakas ulkomaanpolitiikka saavuttaisi suosiota tai -ainakin herättäisi kyllin paljon mielenkiintoa pidättääkseen yleisön -mielen loitolla kotoisesta kiillotustyöstä. Hän tiesi myöskin, -että ulkomailla sattuva onnettomuus jouduttaisi vallankumousta -kotosalla. Oli välttämätöntä menetellä hyvin varovaisesti. Hän tunsi -Suur-Britannian vallan ja mahdollisuudet; hänellä ei ollut mitään -harhaluuloja Lauranian voimiin nähden, hän tiesi maansa jotensakin -heikoksi mahtavan vastustajan rinnalla. Heikkoudessa olikin sen ainoa -voima. Englannin hallitus koettaisi kaikin tavoin välttää taistelua -niin pientä valtiota vastaan (kohtelias Eurooppa sanoisi sellaista -öykkärimäisyydeksi). Se oli uhkarohkeata peliä; kuta pitemmälle hän -uskalsi käydä, sitä paremmin hän suoriutuisi kotosalla, mutta yksi -askel liian kauas johtaisi perikatoon. Se oli perin arkaluontoista -peliä, ja se kävi mitä rasittavimmaksi lujan, taitavankin miehen -tarmolle ja kyvylle. - -"Amiraali on saapunut, teidän ylhäisyytenne", ilmoitti Miguel sisään -astuessaan, ja heti hänen kintereillään seurasi lyhyt, punakka mies, -yllään meriupseerin virkapuku. - -"Hyvää huomenta, rakas De Mello", huudahti presidentti nousten ja -puristaen tulijan kättä erittäin sydämellisesti. "Olen lopultakin -toimittanut teille purjehdusmääräyksen." - -"Hyvä", sanoi De Mello jyrkästi, "olen jo kyllästynyt odottamaan, -milloin teidän agitaattorinne nousevat kapinaan". - -"Teitä odottaa vaikea ja jännittävä tehtävä. Miguel, missä on se -salamerkki-sähkösanoman selitys? Ah, kiitos -- katsokaahan amiraali!" - -Merimies luki paperin ja vihelsi merkitsevästi. "Tällä kertaa -asia voi mennä pitemmälle kuin toivottekaan, Molara", hän virkkoi -kursailematta. - -"Jätän asian teidän käsiinne; te kykenette kyllä pelastamaan tämän -tilanteen, kuten olette niin usein ennekin tehnyt." - -"Mistä tämä on tullut?" kysyi De Mello. - -"Ranskalaisista lähteistä." - -"Se on mahtava alus, tuo _Aggressor_ -- viimeistä mallia, uusimmat -tykit, sanalla sanoen kaikki nykyaikaiset parannukset; minulla ei ole -mitään, jota se ei voisi upottaa kymmenessä minuutissa. Siellä on -sitäpaitsi myös muutamia tykkiveneitä. - -"Tiedän, että tilanne on tukala", sanoi presidentti; "sen vuoksi -minä uskonkin sen teidän selvitettäväksenne! Kuunnelkaahan nyt; -tapahtukoon mitä tahansa, niin en halua taistelua, -- se päättyisi -vain turmiollisesti; ja te tiedätte, mitä turmio merkitsisi täällä. -Teidän täytyy väitellä ja sovitella ja esittää vastalauseita joka -kohtaan ja aiheuttaa niin paljon viivyttelyä kuin mahdollista. -Neuvotelkaa minun kanssani sähkeitse joka tapauksesta, ja koettakaa -päästä englantilaisen amiraalin ystäväksi; sillä on jo puolet -voitettu. Jos lopultakin jouduttaisiin pommitukseen asti, niin me -peräydymme ja protestoimme uudestaan. Minä toimitan ohjeenne teille -kirjallisesti täksi illaksi. Teidän olisi paras lähteä liikkeelle -yöllä. Ymmärrätte kai tämän pelin?" - -"Ymmärrän", sanoi De Mello; "olen ollut sellaisissa ennenkin". Hän -puristi presidentin kättä ja astui ovelle. - -Presidentti saattoi häntä. "Mahdollisesti", hän virkkoi vakavana, -"minä tarvitsen teidät tänne takaisin, ennenkuin olette päässyt -kovinkaan pitkälle; kaupungissa on havaittavissa paljon levottomuuden -oireita, ja joka tapauksessa Strelitz viipyy vielä rajalla odotellen -sopivaa tilaisuutta Jos lähetän teille sanan, palaatteko silloin?" -Hänen äänessään oli melkein pyytävä sävy. - -"Palaanko?" sanoi amiraali. "Luonnollisesti palaan -- täysin -höyryin. Koko viime kuun olen pitänyt suurinta tykkiäni suunnattuna -parlamenttia kohti, ja jonakin päivänä aion sen vielä laukaista. Oh, -laivastoon voitte luottaa." - -"Jumalan kiitos, en ole koskaan epäillyt sitä", virkkoi presidentti -hiukan liikuttuneena, ja puristettuaan De Mellon kättä lämpimästi -hän palasi työpöytänsä ääreen. Hän tunsi, että amiraali oli täysin -lojaalinen hallitusta kohtaan. - -Nuo miehet, jotka viettävät elämänsä suurissa koneissa, sulautuvat -itse niiden koneistoon. De Mello oli viettänyt koko ikänsä -sotalaivoilla eikä tiennyt eikä välittänytkään mistään muusta. Maalla -eläjiä ja siviilihenkilöitä hän halveksi ammattimiehen ylenkatsetta -tuntien. Niitä maailman osia, jotka sijaitsivat merien partaalla, -hän piti erilaatuisina mahdollisina maalitauluina; muista hän ei -välittänyt tuon taivaallista. Hän lennättäisi pomminsa yhtä hartaasti -vapautensa puolesta kamppailevien patrioottien keskelle kuin -muukalaisia vihollisia kohti; hänestä oli samantekevää, ampuiko hän -vihollisen linnaketta tai syntymäkaupunkiaan. Hän oli tyytyväinen, -kunhan ampumiskäsky vain saapui oikeata tietä; sen jälkeen hän -katseli kysymystä pelkästään teknilliseltä näkökannalta. - -Iltapäivä oli kulunut pitkälle, ennenkuin presidentti sai toimensa -päätetyksi virkahuoneessaan. "Tänä iltana on suuri kokous, eikö -niin?" hän kysyi Miguelilta. - -"Niin on", vastasi sihteeri, "kaupungitalolla; Savrola aikoo puhua". - -"Oletteko järjestänyt sinne vastustajia?" - -"Luulen, että muutamat urkkijat panevat siellä jotakin toimeen; -eversti Sorrento on järjestänyt sen puolen. Mutta luullakseni herra -Savrolan puolue on tällä haavaa verraten tyytymätön johtajaansa." - -"Ah", virkkoi Molara, "tunnen hänen valtansa; hän repii heiltä -sydämenkin rinnasta sanoillaan. Hän on hirvittävä mahti; meidän -täytyy ryhtyä kaikkiin varokeinoihin. Kai sotaväki on saanut käskyn -olla aseissa? Ihmisjoukon hän saa mihin tahansa -- piru hänet -periköön?" - -"Eversti oli täällä aamupäivällä; hän kertoi minulle, että oli -ryhtynyt järjestämään asiaa." - -"Hyvä on", sanoi presidentti; "hän tietää, että hänen omakin -turvallisuutensa on vaarassa. Missä minun on määrä aterioida tänä -iltana?" - -"Herra Louvet'n luona, sisäministeriössä -- viralliset illalliset." - -"Kerrassaan inhottavaa! Mutta hänellä on hyvä kokki, ja häntä -kannattaa tarkata tänä iltana. Savrolan purkaessa sisuaan hän joutuu -sellaisen kauhun valtaan, että käy aivan naurettavaksi. Minä vihaan -raukkoja, mutta ne tekevät elämän hauskemmaksi." - -Hän lausui sihteerilleen hyvästi ja poistui huoneesta. Ulkopuolella -hän kohtasi Lucilin. "Rakkaani", hän sanoi, "syön tänään illallisen -ulkona, Louvet'lla on viralliset kutsut. Se on ikävää, mutta minun -täytyy mennä. Ehkä palaan vasta myöhään. Kovin ikävää, kun täytyy -jättää sinut niin usein, mutta näin kiireisinä päivinä minä voin -sanoa tuskin sieluanikaan omakseni." - -"Älä huolehdi, Antonio", vastasi Lucil; "minä tiedän, kuinka paljon -sinulla on puuhaa. Miten se Englannin-asia on käynyt?" - -"En pidä ensinkään koko tilanteesta", sanoi Molara. "Siellä on -vallassa oikea sotaintoilijapuolue, ja nyt ne ovat lähettäneet -laivojaan vastaukseksi meidän kirjelmäämme. Se on perin onnetonta. -Nyt minun täytyy lähettää laivasto pois -- juuri tällaiseen aikaan." -Hän huokasi alakuloisena. - -"Minä kerroin sir Richardille, että meidän täytyy ottaa huomioon -täkäläinen tilanne ja että koko kirjelmä oli laadittu kotoisia -tarkoitusperiä silmällä pitäen", virkkoi Lucil. - -"Luultavasti myöskin Englannin hallituksen täytyy huvittaa -valitsijoita", sanoi presidentti. "Ministeriö on vanhoillinen; sen -täytyy puuhata ulkomailla, jotta yleisön huomio ei kohdistuisi -lainsäädäntökysymyksiin. Mitä nyt, Miguel, vieläkö enemmän?" - -"Kyllä, herra presidentti; tämä laukku saapui juuri, ja siinä on -useita tärkeitä kirjelmiä, jotka pitää heti tarkastaa." - -Presidentti näytti hetkisen siltä kuin aikoisi hän käskeä -Miguelin laittautua laukkuineen hornaan; mutta hän tukahdutti -tämän mielihalun. "Hyvä, tulen heti. Tapaamme toisemme huomenna -aamiaisella, rakkaani; siis näkemiin." Ja väsyneesti hymyillen hän -poistui työhuoneeseensa. - -Sillä tavoin suuret miehet nauttivat vallasta, jonka saavuttaakseen -he panevat alttiiksi henkensä ja jonka säilyttäminen usein tuottaa -kuoleman. - -Lucil jäi yksin, eikä se tapahtunut ensimmäistä kertaa hetkenä, -jolloin hän oli seuran ja myötätunnon tarpeessa. Hän tunsi hämärästi -tyytymättömyyttä olemassaoloa kohtaan yleensä. Se oli niitä hetkiä, -jolloin elämän palkinnot ja rangaistukset tuntuvat yhtä kuluneilta -ja turhilta. Hän etsi lievitystä jännityksestä. Edellisenä iltana -syntynyt suunnitelma alkoi pukeutua hänen mielessään selvempään -muotoon; niin, hän aikoi lähteä tuota puhetta kuuntelemaan. -Huoneeseensa saavuttuaan hän soitti kelloa. Kamarityttö tuli -nopeasti. "Mihin aikaan se kokous on tänä iltana?" - -"Kello kahdeksalta, teidän armonne", sanoi tyttö. - -"Onko sinulla pääsylippua?" - -"On, minun veljeni --" - -"Hyvä, anna se minulle; tahdon kuulla sen miehen puhuvan. Hän aikoo -käydä hallituksen kimppuun; minun täytyy mennä sinne kertoakseni -presidentille." - -Tyttö näytti kummastuneelta, mutta luovutti nöyrästi lippunsa. Kuuden -vuoden ajan hän oli palvellut Lucilia ja oli hartaasti kiintynyt -nuoreen ja ihanaan emäntäänsä. "Mitä teidän armonne ottaa ylleen?" -hän vain lopuksi tiedusti. - -"Jotakin tummaa ja paksun hunnun", sanoi Lucil. "Älä kerro -kenellekään." - -"En suinkaan, teidän arm..." - -"Älä edes veljellesi." - -"En suinkaan, teidän armonne." - -"Sano, että päätäni kivistää ja olen käynyt vuoteeseen. Sinun täytyy -itsekin mennä huoneeseesi." - -Tyttö riensi noutamaan pukua ja hattua. Lucilin valtasi hermostunut -jännitys, jonka päätös oli herättänyt. Se oli seikkailua, siitä -tulisi elämys, enemmänkin; hän saisi nähdä hänet. Väkijoukko -- sitä -ajatellessaan hän tunsi lievää pelkoa, mutta sitten hän muisti, että -naiset kävivät usein mielenosoitustilaisuuksissa, ja siellä olisi -tarpeeksi poliiseja pitämässä yllä järjestystä. Hän pukeutui nopeasti -tytön tuomaan pukuun, laskeutui portaikkoa ja astui puutarhaan. Oli -jo hämärä, mutta Lucil löysi vaikeudetta tien pienelle yksityiselle -portille, jonka hän avasi avaimellaan. - -Hän astui ulos kadulle. Kaikkialla oli hiljaista. Kaasulyhdyt -loistivat pitkänä kaksoisrivinä, kunnes melkein yhtyivät kaukana -taustalla. Muutamia ihmisiä kiiruhti kaupungintalolle päin. Hän -seurasi heitä. - - - - -X LUKU - -Taikasauva - - -Kaupungintalo oli jättiläismäinen kokouspaikka, missä jo vuosikausia -oli pidetty kaikki Lauranian väestön yleiset keskustelutilaisuudet. -Sen kivinen julkisivu oli upea ja loistelias, mutta itse rakennuksen -muodosti vain suuri sali ja pieni määrä vähäisempiä suojia ja -virastohuoneita. Saliin mahtui lähes seitsemäntuhatta henkeä; -valkoiseksi maalattuine kattoineen, jota kannattivat rautaiset -parrut, ja kaasun kirkkaasti valaisemana se soveltui kaikessa -vaatimattomuudessaan hyvin tähän tarkoitukseen. - -Lucil joutui sisäänpyrkivien virtaan ja kulkeutui mukana saliin. -Hän oli luullut saavansa istumapaikan, mutta suurta ihmisjoukkoa -odotettaessa kaikki tuolit oli poistettu salista, ja käytettävissä -oli vain seisomatilaa. Tuossa kiinteässä ihmismassassa hän tunsi -olevansa vain atomi. Liikkuminen oli vaikeata, palaaminen melkein -mahdotonta. - -Se oli valtava näky. Lipuilla koristettu sali oli melkein ääriään -myöten täynnä; pitkälle parvekkeelle, joka kiersi kolmea sivua, -oli ahtautunut väkeä aina kattoon asti; liehuvat kaasuliekit -loivat keltaista valoaan tuhansiin kasvoihin. Suurimmalta osaltaan -kuulijakunta oli miesväkeä, mutta helpotusta tuntien Lucil havaitsi, -että oli saapuvilla toki useita naisiakin. Lavalla salin toisessa -päässä sijaitsi tavanmukainen pöytä ainaisine vesilaseineen. -Lavan edustalla istui kaksi pitkää riviä sanomalehtimiehiä, -jotka laittoivat papereitaan ja kyniään kuntoon -- siinä oli -kuin jonkinlainen orkesteri. Takana ja yläpuolella oli jälleen -tuolirivejä täynnä valtiollisten yhdistysten ja järjestöjen lukuisia -valtuutettuja, virkailijoita ja sihteerejä, kullakin rinnassaan -seuransa merkkinauha. Moret oli ponnistanut voimiaan ajaakseen -liikkeelle koko puolueen, ja hänen oli todellakin onnistunut -järjestää valtavin mielenosoitus, mitä milloinkaan oli nähty -Lauraniassa. Edustettuina olivat kaikki valtiolliset voimat, jotka -olivat nousseet hallitusta vastaan. - -Salissa aaltoili äänekäs puheensorina, jota silloin tällöin -keskeyttivät eläköön-huudot ja isänmaallisia lauluja kaiuttavat -kuorot. Äkkiä tornin kello helähdytti määrälyönnit. Samassa tuokiossa -astui oikeanpuolisesta ovesta lavalle Savrola, saattajinaan Godoy, -Renos, Moret ja joukko muita huomattavia johtajia. Hän tunkeutui -tuolirivin ohitse, kunnes joutui pöytää lähimmälle tuolille, -mihin istuutui katsellen rauhallisesti ympärilleen. Nyt kajahti -sekasointuinen huutomyrsky, missä jokaisella tuntui olevan eri -mielipide. Toisin ajoin kuului siltä kuin olisivat kaikki hurranneet; -toisin ajoin pääsi ulvonta ja rääkynä voitolle. Kokous olikin -jakaantunut melkein tasan. Uudistuspuolueen äärimmäiset piirit, jotka -pitivät Savrolan tanssiaiskäyntiä mitä julkeimpana kavalluksena, -ulvoivat raivoissaan; maltillisemmat hurrasivat pitäen häntä -miehenä, johon varmimmin saattoi turvautua sisäisten levottomuuksien -aikana. Edustajat ja virkailijat, jotka olivat sijoittuneet lavan -tuoliriveille, pysyivät äänettöminä ja nyrpeinä ikäänkuin miehet, -jotka odottavat selitystä, uskomatta sitä riittäväksi. - -Lopulta huudot taukosivat. Godoy, joka toimi puheenjohtajana, -nousi ja piti lyhyen puheen, jossa hän varoi vihjaamasta Savrolaan -ärsyttävällä tavalla, rajoittuen selittämään vain liikkeen -edistymistä. Hän puhui hyvin ja selvästi, mutta kukaan ei halunnut -kuunnella häntä, ja kaikki huokasivat helpotuksesta, kun hän kehotti -"johtajaamme" Savrolaa puhumaan kokoukselle. Tämä oli keskustellut -välinpitämättömänä oikealla puolellaan istuvan valtuutetun -kanssa; nyt hän kääntyi nopeasti yleisöön päin ja nousi. Tällöin -muuan sinipukuinen mies, joka kuului samoin vaatetettuun pieneen -ryhmään, karjaisi: "Petturi ja liehittelijä!" Huutoon yhtyi satoja -ääniä; kajahti taasen ulvontamyrsky; toiset hurrasivat laimeasti. -Vastaanotto oli varsin vähän lupaava. Moret katseli ympärilleen aivan -epätoivoisena. - -Kuumuudesta ja ahdingosta huolimatta Lucil ei saattanut kääntää -katsettaan Savrolasta. Hän voi nähdä, että tämä värisi tuhahdutetusta -kiihkosta. Mielenmaltti oli pikemminkin vain pakollista; väkijoukot -panivat hänen verensä liikkeelle, ja noustessaan hän ei kyennyt -enää säilyttämään naamiotaan. Hän näytti melkein kauhistavalta -odottaessaan siinä mielenosoitusryöppyä vastassa, uhman kuvastuessa -jokaisesta piirteestä hänen kalpeissa, vakavissa kasvoissaan ja -päättäväisessä ryhdissään. Sitten hän alkoi puhua, mutta sanoja -ei voinut ensin erottaa sinipukuisen miehen ja tämän ystävien -herkeämättömän ulvonnan vuoksi. Kun hurjaa mellakkaa oli kestänyt -viiden minuutin ajan, pääsi lopulta kuulijakunnan uteliaisuus -voitolle kaikista muista tunteista, ja yleisö alkoi vähitellen vaieta -kuullakseen, mitä johtajalla oli sanottavaa. - -Savrola aloitti uudelleen. Vaikka hän puhuikin varsin rauhallisesti -ja verkalleen, kantautuivat hänen sanansa kuitenkin salin etäisimpään -soppeen. Hän ilmaisi tai kenties vain teeskenteli alussa lievää -hermostuneisuutta, ja silloin ja tällöin hän pysähtyi keskellä -lausetta ikäänkuin sanoja etsien. Hän sanoi kummastelevansa moista -vastaanottoa, Nyt, kun päämäärä oli niin pian saavutettavissa, -hän ei ollut odottanut, että Lauranian asukkaat muuttaisivat -mieltään. Sinipukuinen mies alkoi ulvoa inhottavaa huutoaan. Syntyi -jälleen melskettä, mutta enemmistö halusi nyt kuunnella, ja pian -oli hiljaisuus palautunut. Savrola jatkoi. Hän palautti lyhyesti -mieliin viime sodan tapahtumat: kuinka he olivat saaneet taistella -luodakseen puolueen; kuinka hurjan vastarinnan he olivat kohdanneet -ja voittaneet; minkä menestyksen he olivat saavuttaneet uhatessaan -tarttua aseisiin; kuinka presidentti oli luvannut heille vapaan -parlamentin; miten heitä oli petetty; kuinka sotaväki oli ampunut -kansaa. Hänen vakavat, ajatusrikkaat sanansa herättivät hyväksymisen -sorinaa. Nämä olivat sellaisia tapahtumia, joissa kuulijat olivat -olleet osallisina, ja heitä huvitti saada ne palautetuksi muistiin. - -Sitten hän ryhtyi puhumaan lähetystöstä ja siitä ylenkatseellisesta -tavasta, millä presidentti oli katsonut voivansa kohdella -kansalaisten valtuuttamia edustajia. "Petturi ja liehijä!" karjaisi -sinipukuinen mies kuuluvasti mutta siihen ei tullut mitään -vastakaikua. "Ja", virkkoi Savrola, "tahdon vielä kiinnittää -huomionne tähän asiaan. Ei ole riittänyt vielä sekään, että -sanomalehdistö on kuristettu, että kansaa ammutaan kuoliaaksi ja -perustuslait kumotaan, vaan yksinpä silloinkin, kun me epäämättömän -oikeutemme nojassa kokoonnumme tänne pohtimaan valtion asioita -ja päättämään yleisistä kysymyksistämme, vielä silloinkin meidän -toimintaamme keskeyttävät hallituksen palkatut kätyrit" -- hän -katsahti sinipukuiseen päin, ja nyt syntyi vihan sorinaa -- -"jotka herjahuudoillaan eivät loukkaa vain minua itseäni, vapaata -lauranialaista, vaan myöskin teitä, tänne kerääntyneitä kansalaisia, -jotka olette kutsuneet minut esittämään teille mielipiteitäni". Tämä -sai kuulijakunnan paukuttamaan suosionosoituksiaan ja hurjistuneita -katseita suuntautui keskeyttäjiin, jotka kuitenkin olivat jo -huomaamattomasti hajaantuneet väkijoukkoon. "Moisesta menettelystä -huolimatta", jatkoi Savrola, "ja uhmaten kaikkea vastarintaa, -tapahtui se sitten lahjuksien tai luotien voimalla, ostettujen -hurraajien tai palkatun ja tunnottoman sotaväen avulla, on se suuri -asia, jota me olemme täällä kannattamassa, kuitenkin edistynyt ja -edistyy edistymistään, kunnes lopulta meidän vanha vapautemme on -saavutettu ja sen riistäjät joutuneet rangaistuksen alaisiksi." -Salissa kaikui joka taholta voimakkaita suosionhuutoja. Hänen äänensä -oli tasainen eikä suinkaan kova, mutta sanat ilmaisivat säikkymätöntä -päättäväisyyttä. - -Ja sitten, saatuaan kuulijakunnan valtaansa, hän kohdisti -ivailukykynsä presidenttiin ja tämän ammattiveljiin. Jokainen -sukkeluus otettiin vastaan hurraten ja nauraen. Hän puhui Louvet'stä, -tämän miehuullisuudesta ja luottamuksesta kansaa kohtaan. Kenties, -hän sanoi, ei ollutkaan hullumpaa, että ulkoministeriössä majaili -"ahmatti" ja sisäministeriössä "kotikissa", joka pelkäsi lähteä -öiseen aikaan kansalaistensa keskuuteen. Louvet soveltuikin -oivallisesti pilkattavaksi; kansa vihasi häntä, halveksien hänen -pelkuruuttaan, ja ilkamoi hänelle aina. Savrola jatkoi. Hän -kuvaili presidentin tarrautuvan virkaansa, mitä tahansa se maksoi -hänelle tai muille. Kääntääkseen kansan huomion toiminnastaan ja -mielivaltaisesta hallituksestaan omassa maassa tyranni oli koettanut -tuottaa rettelöitä ulkomailla, ja hän oli siinä onnistunut paremmin -kuin oli toivonutkaan. Maa oli nyt joutunut riitaan suurvallan -kanssa, riitaan, josta sillä ei ollut mitään voitettavissa, mutta -kyllä kaikki menetettävissä. Laivasto ja sotaväki oli lähetettävä -liikkeelle valtion kustannuksella; heidän omaisuutensa oli vaarassa; -kenties käytäisiin uhraamaan heidän soturiensa ja merimiestensä -henkiä. Ja minkä tähden? Jotta Antonio Molara voisi tehdä kuten oli -julistanut tekevänsä: saisi kuolla valtion päämiehenä. Se oli huonoa -pilaa. Mutta olkoon hän varuillaan; usein oli totuuden sana lausuttu -leikillä. -- Jälleen nousi hurja sorina. - -Lucil kuunteli kuin tenhottuna. Kun Savrola oli noussut tuon suuren -väkijoukon ulvoessa ja viheltäessä, silloin hänessä oli herännyt -myötätunto vastustajaansa kohtaan, olipa hän pelännyt tämän -hengenkin puolesta ja ihmetellyt sitä suurta rohkeutta, joka sai -hänet yrittämään niin mahdottomalta näyttävää tekoa kuin moisen -kuulijakunnan voittamista. Sikäli kuin Savrola oli alkanut päästä -voitolle ja saavuttaa hyväksymistä, hän oli iloinnut tämän puolesta; -jokainen eläköön-huuto oli herättänyt hänessä mielihyvän tunteen. -Hän oli äänetönnä yhtynyt siihen paheksumiseen, jota joukko oli -osoittanut Sorrenton poliisikätyreitä kohtaan. Nyt puhuja kävi -hänen omaa miestänsä vastaan; ja silti hän tuskin tunsi mitään, -vastustuksentunnetta. - -Savrola lopetti ministerikysymyksen ylenkatseellisen ivallisena, -kuulijakunnan vakavasti kannattamana ja yleisen mielipiteen -aallonharjalle kohonneena. Nyt heidän täytyi, hän sanoi, käsitellä -korkeampia asioita. Hän kutsui kuulijat tarkastamaan ihanteita, -joita he tavoittelivat. Nostettuaan heidän luontonsa hän hillitsi -sitä raivon ja innostuksen purkausta, johon heidän teki mieli -antautua. Kun hän puhui onnellisuuden toiveista, joita kurjimmillakin -ihmisolennoilla oli oikeus helliä, silloin vallitsi kautta salin -hiljaisuus, jonka keskeytti vain puhujan vakava, sointuva ääni, -tunkeutuen jokaisen sydämeen. Enemmän kuin kolmen neljännestunnin -ajan hän pohti yhteiskunnallisia ja taloudellisia parannuksia. -Tervettä käytännöllistä järkeä välähteli monesta onnistuneesta -esimerkistä, monesta sukkelasta vertauksesta, monesta ylevästä ja -kirkkaasta ajatuksesta. - -"Kun katselen tätä ihanaa maata, joka on meidän ja jonka -esi-isämme omistivat ennen meitä, kun katselen sen sinisiä järviä -ja lumihuippuisia vuoria, sen hyvinvoipia kyliä ja varakkaita -kaupunkeja, sen hopeisia virtoja ja kultaisia vainioita, silloin -kummastelen kohtalon ivaa, joka on luonut niin kauniin maiseman ylle -sotilasmielivallan synkän varjon." - -Ahdinkoon asti täyttyneestä salista kohosi jälleen kohtalokas -päättäväisyyden sorina. Hän oli hillinnyt innostusta kokonaisen -tunnin ajan. Höyry oli kaiken aikaa noussut. Kakki etsivät -mielessään jotakin, minkä avulla saattaisivat huojentaa tunteitaan, -tuoda julki sen yksilöllisen päättäväisyyden, joka oli vallannut -jokaisen erikseen. Kautta koko salin vallitsi vain yksi mieli. -Hänen intohimonsa, hänen mielenliikutuksensa, hänen sielunsa tuntui -siirtyneen noihin seitsemään tuhanteen ihmiseen, jotka kuuntelivat -hänen sanojaan, ja jokainen innosti omasta puolestaan toistansa. - -Sitten hän päästi heidät lopulta valloilleen. Ensimmäistä kertaa -hän korotti ääntään, ja kaikuvin, voimakkain, läpitunkevin -sanoin, jotka saivat kuulijat värisemään, hän ryhtyi lopettamaan -puhettaan. Tämä muutos vaikutti sähkön lailla. Jokainen lyhyt lause -nostatti riemuhuutoja. Kuulijakunnan kiihko kävi kuvaamattomaksi. -Se tempasi jokaisen valtaansa. Tuo väkevä innostuksen ryöppy vei -Lucilinkin vastustamattomasti mukaansa; hänen omat etunsa, hänen -tarkoituksensa, hänen pyrkimyksensä, hänen miehensä, kaikki unohtui. -Puhujan lauseet venyivät pitemmiksi, vyöryvämmiksi ja kaikuvammiksi. -Lopulta hän pääsi viimeiseen noita yhteen kerääviä lauseita, jotka -kasaavat todisteen toisensa päälle kuten Pelionin Ossan laelle. -Kaikki viittasi peruuttamattomaan loppuun. Ihmiset havaitsivat sen -lähenevän, ja kun viimeiset sanat kajahtivat, tervehdittiin niitä -hyväksymisen jylinällä. - -Sitten hän istuutui, joi hiukan vettä ja painoi kädellään otsaansa. -Jännitys oli ollut hirveä. Häntä kouristi oma mielenliikutus; -jokainen suoni hänen ruumiissaan tykytti; hikeä valui virtanaan, -ja melkein hänen täytyi haukkoa ilmaa. Viiden minuutin ajan -jokainen huusi hurjasti; lavalla valtuutetut nousivat tuoleilleen -ja heiluttivat käsivarsiaan. Hänen vihjauksestaan olisi koko lauma -rynnännyt ulos kadulle ja marssinut vaikka palatsia vastaan; ja monta -luotia olisivat Sorrenton tarkoin sijoittamat sotamiehet saaneet -lennättää, ennenkuin kansa olisi tyyntynyt tajuamaan elämän kurjaa -todellisuutta. - -Moret'n ja Codoyn ehdottamat päätökset hyväksyttiin -huutoäänestyksellä. Savrola kääntyi ensiksi mainitun puoleen. "No -niin, Louis, minä olin oikeassa. Miltä kuului? Pidän itse viimeisistä -sanoista. Tämä on paras puhe, minkä olen koskaan pitänyt." - -Moret katseli häntä kuin Jumalaa. "Loistavaa"! hän sanoi. "Sinä olet -pelastanut kaiken." - -Ja nyt kokous alkoi hajaantua. Savrola astui eräälle sivuovelle -ja otti pienessä odotussuojassa vastaan kaikkien tärkeimpien -kannattajiensa ja ystäviensä onnittelut. Lucilin tempasi tungos -mukaansa. Hetken kuluttua syntyi kova puristus. Hänen edessään seisoi -kaksi muukalaiselta näyttävää miestä, jotka puhelivat matalalla -äänellä. - -"Rohkeita sanoja, Karl", virkkoi toinen. - -"Ah", vastasi toinen, "me tarvitsemme tekoja. Hän on tätä nykyä hyvä -työase; vielä koittaa aika jolloin tarvitsemme terävämmän." - -"Hänellä on suuri mahti." - -"On kyllä, mutta hän ei ole meidän miehiämme. Hänessä ei tapaa mitään -myötätuntoa meidän asiaamme kohtaan. Mitä hän välittäisi omaisuuden -yhteisyydestä?" - -"Minä puolestani", sanoi ensimmäinen mies ilkeästi nauraen, "olen -aina ollut enemmän mieltynyt aatteeseen vaimojen yhteisomistuksesta." - -"Niin, se on myöskin muuan osa seuran suurta suunnitelmaa." - -"Kun rupeat niitä jakelemaan, Karl, niin merkitse minut -presidentinrouvan osakkaaksi." - -Hän nauraa hörötti törkeästi. Lucilia värisytti. Tässä oli niitä -voimia suuren demokratian takana ja alapuolella, joista hänen -miehensä oli puhunut. - -Ihmisvirta alkoi jälleen liikkua. Muuan pyörre kuljetti Lucilin -sivukadulle sen oven puolelle, mistä Savrolan oli määrä poistua. -Kirkas kaasulamppu saattoi kaiken selvästi näkyviin. Lopulta hän -ilmestyi portaille, joiden juurelle oli jo ajettu vaunut häntä -noutamaan. Ahdas katu oli täynnä kansaa; puristus oli ankara. - - - - -XI LUKU - -Yön hetkinä - - -"Louis, lähde minun mukaani", sanoi Savrola Moret'lle; "sinä voit -tulla minun tietäni ja jatkaa sitten edelleen samalla hevosella." -Monen muun korkealentoisen luonteen tavoin hän kaipasi moisina -hetkinä myötätuntoa ja kiitosta; ja hän tiesi saavansa sitä Moret'lta. - -Hänet nähdessään tungos työntyi eteenpäin. Lucil menetti -jalansijan ja pusertui erästä tummaa äreännäköistä miestä vastaan. -Ritarillinen kohteliaisuus ei kuulu kiihtyneiden demokraattien -luonteenominaisuuksiin. Taakseen katsahtamatta mies survaisi -kyynärpäällään ja iski häntä keskelle rintaa. Se tuotti sietämätöntä -tuskaa; tahtomattaan hän parahti. - -"Hyvät herrat", huusi Savrola, "täällä on nainen loukkaantunut; -kuulin hänen huutavan. Väistykää tieltä!" Hän riensi rappuja alas. -Väkijoukko antoi tilaa. Toistakymmentä innokasta ja palvelunhaluista -kättä ojentui auttamaan Lucilia, jonka kauhu oli herpaissut. Nyt -hänet tunnettaisiin; seuraukset olisivat liian kamalia ajatellakin. - -"Kantakaa hänet tänne", sanoi Savrola. "Moret, auta minua!" Hän -puolittain kantoi, puolittain ohjasi Lucilia portaita myöten -vähäiseen odotussuojaan. Codoy, Renos ja puolikymmentä johtomiestä, -jotka olivat pohtineet äskeistä puhetta, ryhmittyivät uteliaina -hänen ympärilleen Savrola sijoitti hänet eräälle tuolille. "Vettä!" -hän komensi kiireesti. Joku ojensi lasin hänelle, ja hän kääntyi -tarjoamaan sitä vieraalleen. Kykenemättä puhumaan tai liikahtamaan -Lucil näki, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuutta päästä pakoon. -Savrolan täytyi tuntea hänet. Nauru, pilkka, vaara, kaikki olivat -hänelle ilmeisiä. Kun hän koetti heikosti torjua vesilasia, katsoi -Savrola häneen kiinteästi paksun harson lävitse. Äkkiä hän hätkähti -läikyttäen lattialle vettä, jota juuri ojensi juotavaksi. Hän oli -siis tuntenut! Nyt se tulisi -- hirveä paljastus! - -"Hyvänen aika, Mirette", Savrola huudahti, "pikku sisarentyttäreni! -Kuinka sinä saatoit myöhään illalla lähteä yksinäsi sellaiseen -tungokseen? Kuulemaanko minun puhettani? Godoy, Renos, tämä vasta -on tunnustus! Se merkitsee minulle enemmän kuin kansan kaikki -eläköön-huudot. Tässä on sisareni tytär, joka on uskaltautunut -moiseen ahdinkoon saadakseen kuulla minun puhuvan. Mutta sinun -äitisi", hän kääntyi Lucilin puoleen, "ei olisi saanut päästää sinua -lähtemään; ei tämä ole mikään sopiva paikka yksinäiselle tytölle. -Minun täytyy toimittaa sinut kotiin. Et kai ole loukkaantunut? Jos -olisit ilmoittautunut minulle, niin olisin varannut sinulle tuolin -väljemmässä paikassa. Ovatko vaununi vielä ulkona? Hyvä, meidän on -parasta lähteä heti kotiin; äitisi voi olla hyvin levoton. Hyvää -yötä, herrat. Tulehan nyt, kultaseni." Hän tarjosi käsivartensa ja -talutti hänet portaita alas. Kadun täyttävä kansa, jonka ylöspäin -kääntyneet kasvot hohtivat kalpeina kaasuvalossa, hurrasi hurjasti. -Savrola opasti Lucilin vaunuihin. "Ajakaa!" hän virkkoi ajurille -astuen itsekin sisään. - -"Minne, herra?" kysyi ajuri. - -Moret lähestyi vaunuja. "Minä nousen etuistuimelle", hän sanoi. -"Minä voin jatkaa eteenpäin sinun asunnoltasi." Ja ennenkuin Savrola -ennätti sanoa sanaakaan, hän oli jo kavunnut ajurin viereen. - -"Minne ajetaan, herra?" kysyi ajuri toistamiseen. - -"Kotiin", virkkoi Savrola epätoivoissaan. - -Vaunut lähtivät liikkeelle, vierivät halki hurraavien väkijoukkojen -ja sitten edelleen kaupungin hiljaisempiin osiin. - -Lucil nojautui vaunujen pieluksiin suunnatonta huojennusta tuntien. -Savrola oli pelastanut hänet. Kiitollisuuden tunne valtasi hänen -mielensä, ja hetken mielijohteesta hän tarttui seuralaisensa käteen -ja puristi sitä. Kolmatta kertaa heidän uudistuneen tuttavuutensa -aikana heidän kätensä nyt yhtyivät, ja joka kerta oli merkitys -muuttunut. - -Savrola hymyili. "Teidän armonne menetteli varsin varomattomasti -lähtiessään moiseen tungokseen. Onneksi keksin ajoissa -pelastuskeinon. Toivottavasti ette loukkaantunut tungoksessa?" - -"En", vastasi Lucil; "muuan mies tyrkkäsi minua kyynärpäällään ja -minä parahdin siitä. Minun ei olisi sopinut tulla sinne." - -"Se oli vaarallista." - -"Minä tahdoin --" Hän vaikeni. - -"Kuulla minun puhuvan", Savrola lisäsi päättäen lauseen hänen -puolestaan. - -"Niin; tahdoin nähdä teidän käyttävän valtaanne." - -"Olen ylpeä kuullessani, kuinka suurta mielenkiintoa te osoitatte -minua kohtaan." - -"Oh, se johtui vain valtiollisista syistä." - -Hänen kasvoillaan väikkyi hymyn häivä. Savrola katsahti häneen -nopeasti. Mitä hän tarkoitti? Miksi oli tarpeen sanoa niin? Hänen -mielensä oli siis pohtinut toista syytä. - -"Toivottavasti en ikävystyttänyt teitä?" - -"Sellainen mahti on jotakin kamalaa", Lucil vastasi vakavana; ja -sitten tuokion kuluttua: "Minne me ajamme?" - -"Olisin vienyt teidät palatsiin", sanoi Savrola, "mutta meidän -kekseliäs nuori ystävämme tuolla etuistuimella pakottaa meitä -jatkamaan tätä ilveilyä hiukan kauemmin. Meidän täytyy päästä -eroon hänestä. Toistaiseksi teidän on parasta pysyä minun -sisarentyttärenäni." - -Lucil katsahti häneen huvitettuna hymyillen ja virkkoi sitten -vakavasti: "Oli kerrassaan loistavaa, että tulitte ajatelleeksi sitä, -ja jaloa panna se toimeen. En unohda sitä koskaan, te olette tehnyt -minulle suuren palveluksen." - -"Nyt olemme perillä", sanoi Savrola viimein, kun vaunut tulivat hänen -asuntonsa edustalle. Hän avasi vaunujen oven; Moret hyppäsi maahan -etuistuimelta ja soitti kelloa. Hetken kuluttua vanha emännöitsijä -avasi oven. Savrola puhutteli häntä. "Ah, Bettine, hyvä, että olette -vielä ylhäällä. Täällä on sisarentyttäreni, joka tuli kokoukseen -kuullakseen minun puhuvan ja joutui siellä kovaan tungokseen. Alina -en salli hänen lähteä yksinään kotiin. Onko teillä makuuhuonetta -kunnossa?" - -"Ensi kerroksessa on varahuone", vastasi emännöitsijä; "mutta -pelkään, ettei se kelpaa". - -"Miksi ei?" kysyi Savrola nopeasti. "Ison vuoteen peitteitä ei ole -tuuletettu eikä siellä ole ollut tulta pitkään aikaan." - -"No niin, teidän täytyy koettaa järjestää se parhaanne mukaan. Hyvää -yötä, Moret. Lähetä vaunut takaisin, niin pian kuin olet päässyt -perille. Minun pitäisi lähettää toimitukselle muutamia tietoja -huomista pääkirjoitusta varten. Älä unohda -- niin pian kuin saatat, -sillä olen lopen väsynyt." - -"Hyvää yötä", sanoi Moret. "Sinä olet pitänyt oivallisimman puheen -elämässäsi. Meitä ei pidätä mikään, niin kauan kuin sinä olet tietä -näyttämässä." - -Hän astui vaunuihin ja ajoi tiehensä. Savrola ja Lucil nousivat -portaita myöten saliin, sillä välin kun emännöitsijä touhusi tiehensä -valmistautuakseen tuulettamaan peitteitä ja pieluksia. Lucil silmäili -huonetta mielenkiinnolla ja uteliaana. "Nyt minä olen vihollisleirin -sydämessä", hän sanoi. - -"Te olette vielä monen sydämessä elämänne aikana", virkkoi Savrola, -"joko sitten pysytte kuningattarena tai ette." - -"Te aiotte siis yhä vielä karkoittaa meidät?" - -"Kuulittehan, mitä tänä iltana sanoin." - -"Minun pitäisi vihata teitä", sanoi Lucil; "enkä kuitenkaan tunne, -että olisimme vihollisia." - -"Me olemme vastakkaisilla puolilla", Savrola vastasi. "Meidän -väliimme tunkeutuu vain politiikka." - -"Politiikka ja persoonat", Savrola lisäsi merkitsevästi käyttäen -kulunutta sanontatapaa. - -Lucil katsahti häneen hätkähtäen. Mitä hän tarkoitti? Oliko hän -lukenut syvemmältä hänen sydämestään kuin hän itsekään uskalsi -katsoa? "Minne tuo ovi johtaa?" hän kysyi toiseen asiaan siirtyen. - -"Sekö? Se johtaa katolle -- minun observatoriooni." - -"Oi, näyttäkää se minulle", hän huudahti. "Sielläkö te tähtiä -tarkkaatte?" - -"Katselen niitä usein. Rakastan niitä; ne ovat niin täynnä aatteita." - -Hän avasi oven ja opasti vieraansa kapeita kiertoportaita myöten -katolle. Oli jälleen noita Lauranian tavallisia ihania öitä. Lucil -asteli suojuskaiteen ääreen ja katsahti sen ylitse: alapuolella -vilkkuivat kaupungin lyhdyt, ja yläpuolella olivat tähdet. - -Äkkiä välähti kaukaa satamasta esiin leveä valkoinen valojuova; se -oli sotalaivan valonheittäjästä. Tuokion ajan se pyyhälsi pitkin -sotasataman aallonmurtajaa ja viivähti väylän suuhun sijoitetussa -patterissa. Laivasto lähti liikkeelle satamasta ja haparoi tietään -vaikeassa väylässä. - -Savrola oli saanut tietää amiraalin aikovan lähteä ja käsitti heti, -mitä tuo näky merkitsi. "Tuo", hän sanoi, "voi jouduttaa asioita." - -"Tarkoitatte sitä, että laivojen poistuttua ette pelkää enää ryhtyä -kapinaan?" - -"Minä en pelkää; mutta parempi on odottaa otollista hetkeä." - -"Ja se hetki?" - -"On kenties koittamassa. Toivoisin teidän poistuvan pääkaupungista. -Se ei sovellu naisten tyyssijaksi muutaman päivän kuluttua. Teidän -miehenne tietää sen; miksi hän ei ole lähettänyt teitä maaseudulle?" - -"Siksi", hän vastasi, "että me aiomme tukahuttaa tämän kapinan ja -rangaista niitä, jotka ovat sen aiheuttaneet." - -"Ei pidä hautoa harhaluuloja", sanoi Savrola. "Minä en laske -väärin. Armeijaan ei voi luottaa: sotalaivasto on poissa, kansa on -päättäväisellä mielellä. Teidän ei ole turvallista viipyä täällä." - -"Minä en salli ajaa itseäni pois", Lucil vastasi tarmokkaasti; "minua -ei saa mikään pakenemaan. Tahdon hukkua mieheni kanssa." - -"Oh, me koetamme olla paljoa proosallisempia", hän selitti. "Me -tarjoamme presidentille varsin sievän eläkkeen, ja hän vetäytyy -ihanan puolisonsa kanssa johonkin iloiseen ja rauhalliseen -kaupunkiin, missä hän voi nauttia elämästä riistämättä toisilta -vapautta." - -"Luuletteko saavanne aikaan kaiken tuon?" Lucil huudahti. "Teidän -mahtinne voi nostattaa laumat, mutta voitteko myöskin hillitä niitä?" -Ja hän kertoi sanat, jotka oli kuullut tungoksessa sinä iltana. -"Ettekö te leikittele jättiläisvoimilla?" - -"Sen teen", hän myönsi; "ja juuri sen vuoksi olen pyytänyt teitä -siirtymään muutamiksi päiviksi maaseudulle, kunnes olot järjestyvät -suuntaan tai toiseen. On mahdollista, että joko minä tai teidän -miehenne kaadumme. Luonnollisesti koetan pelastaa hänet, jos me -onnistumme; mutta, kuten sanotte, täällä on toisiakin voimia, jotka -saattavat käydä hillittömiksi; ja jos hän pääsee voitolle --" - -"Mitä sitten?" - -"Luultavasti minut silloin ammutaan." - -"Hirveätä!" Lucil huudahti. "Miksi te olette itsepintainen?" - -"Oh, vasta sitten kun peli alkaa käydä korkeaksi, vasta sitten minä -rupean antamaan sille arvoa. Sitä paitsi, ei kuolema ole kovinkaan -hirveätä." - -"Kuoleman jälkeen voi olla." - -"Sitä en luule. Jatkuakseen elämän täytyy osoittaa ylijäämänä -onnellisuutta. Yhdestä asiasta olen varma; meidän täytyy sanoa -tulevasta tilasta: -- jos sellaista on, niin sitten se on parempi!" - -"Te sovitatte tuntemuksenne tästä maailmasta kaikkiin muihinkin?" - -"Miksi en?" hän virkkoi. "Miksi eivät samat lait pitäisi paikkaansa -koko maailmankaikkeudessa ja, jos mahdollista, sen ulkopuolellakin? -Toisetkin auringot osoittavat kirjollaan, että ne sisältävät samoja -aineksia kuin meidänkin." - -"Te kiinnitätte uskonne tähtiin", Lucil lausui epäilevästi, "ja -ajattelette, vaikka ette tahdokaan myöntää sitä, että ne voivat -ilmaista teille kaiken." - -"En ole koskaan syyttänyt niitä liiallisesta mielenkiinnosta meidän -hommiamme kohtaan; mutta jos niin olisi laita, niin kummia tarinoita -ne voisivat meille silloin kertoa." - -Lucil kohotti silmänsä ja kohtasi hänen katseensa. He katsoivat -toisiinsa kiinteästi. Lucil hätkähti; mitä hyvänsä tähdet -mahtoivatkin tuntea, he ainakin olivat lukeneet toistensa salaisuuden. - -Joku kuului rientävän yläkertaan. Se oli emännöitsijä. - -"Vaunut ovat palanneet", virkkoi Savrola rauhallisella äänellä. "Ne -voivat nyt viedä teidät takaisin palatsiin." - -Emännöitsijä astui katolle huohottaen kapuamisesta. "Olen tuulettanut -peitteet", hän virkkoi voitonriemuisella äänellä, "ja tuli palaa -kirkkaasti. Valmistin hiukan keittoa tälle nuorelle neidille, jos -häntä haluttaa tulla syömään ennenkuin se kylmenee." - -Tämä keskeytys oli niin arkipäiväinen, että Lucil ja Savrola -purskahtivat molemmat nauruun. Se oli onnellinen pelastus -pulmallisesta tilanteesta. "Aina te onnistutte järjestämään kaikki -mukavasti, Bettine", Savrola virkkoi; "mutta makuuhuonetta ei nyt -tarvitakaan. Sukulaiseni pelkää, että hänen äitinsä käy levottomaksi, -jos hän viipyy vieraissa yönsä, ja minä aion lähettää hänet kotiin, -heti kun vaunut ovat palanneet." - -Vanhus-poloinen näytti hirveän pettyneeltä; lämmin vuode, herttainen -takkavalkea, kuuma keitto olivat nautintoja, joita hän mielellään -valmisti toisille, nauttien niistä itsekin ikäänkuin sijaisen kautta. -Hän kääntyi takaisin laskeutuen murheellisena portaita ja jättäen -heidät jälleen kahden. - -Niin he istuivat puhellen, ei enää entiseen tapaan, vaan täysin -tietoisina keskinäisestä sympatiastaan, sillä välin kuin kuu nousi -korkeammalle ja leppeät leyhkät liikuttelivat palmupuiden lehvistöä -alapuolella olevassa puutarhassa. Ei kumpikaan ajatellut paljon -tulevaisuutta, eivätkä he myöskään nureksineet ajurin viivyttelyä. - -Lopulta yön hiljaisuus ja heidän keskustelunsa katkesi, kun -kivikadulta kuului pyörien kolinaa. - -"Viimeinkin", sanoi Savrola innostuksetta. Lucil nousi ja kurkisti -kaiteen ylitse. Kadulla lähestyivät vaunut melkein täyttä laukkaa. Ne -pysähtyivät äkkiä ovelle, ja muuan mies hyppäsi hätäisesti kadulle. -Ovikello helähti kaikuvasti. - -Savrola tarttui vieraansa molempiin käsiin. "Meidän täytyy erota", -hän virkkoi. "Milloin tapaamme toisemme uudelleen -- Lucil?" - -Lucil ei vastannut, eikä kuunvalo paljastanut hänen kasvojensa -ilmettä. Savrola laskeutui edellä portaita alas. Hänen astuessaan -huoneeseensa sen toisen oven avasi joutuisasti muuan mies, joka -Savrolan nähdessään pysähtyi äkisti ja otti hatun päästään. Hän oli -Moret'n palvelija. - -Mielenmalttinsa säilyttäen Savrola sulki oven jälkeensä, jättäen -Lucilin pimeihin portaisiin. Tämä odotti kummastellen; ovi oli ohut. -"Herra Moret", sanoi outo ääni, "käski minun tuoda tämän teille niin -joutuin kuin suinkin ja antaa sen teidän omaan käteenne". Kuului -paperin repeämistä, huudahdus, ja sitten Savrola vastasi äänessään -sointu, joka ilmaisi hänen vain vaivoin saavan sen hillityksi -äärettömältä liikutukselta: "Kiitos: sanokaa, että odotan heitä -täällä. Älkää viekö pois vaunuja; menkää jalan -- malttakaa, minä -päästän teidät itse kadulle." - -Lucil kuuli toisen oven avautuvan ja sitten askeleita, jotka -kertoivat heidän laskeutuvan portaita; hän väänsi ripaa ja astui -huoneeseen. Jotakin oli tapahtunut, jotakin äkillistä, odottamatonta, -kohtalokasta. Savrolan ääni -- omituista, kuinka hyvin hän alkoi -tuntea sen! -- oli ilmaissut sen. Lattialla virui kuori; pöydällä --- missä savukelaatikko ja revolveri sijaitsivat rinnatusten -- -oli paperi, puolittain kokoon kierrettynä, ikäänkuin olisi haluttu -suojella sen salaisuutta. - -Herkkiä, monenkaltaisia ja monimutkaisia ovat ihmistekojen -vaikutinjouset. Hän tunsi, että paperi koski häntä läheisesti; hän -tiesi sen koskevan tuota toista henkilöä. Heidän harrastuksensa -olivat vastakkaisia; eikä hän kuitenkaan tiennyt, tuon toisenko -tähden vain oman etunsako ajamana hän joutui hurjan uteliaisuuden -valtaan. Hän silitti paperin suoraksi. Se oli lyhyt ja kiireesti -piirretty kirjelmä, mutta suorasukainen: _Juuri tullut salasanoina -kertoo, että Strelitz on tänä aamuna kulkenut rajan poikki kahden -tuhannen miehen kera ja marssii tänne Turgan ja Lorenson kautta. -Hetki on tullut. Olen lähettänyt sanan Godoyelle ja Renosille ja tuon -heidät kerallani viipymättä. Helvetinkin halki ystäväsi Moret_. - -Lucil tunsi veren syöksyvän sydämeensä; hän oli jo kuulevinaan -kiväärien paukkeen. Hetki oli totisesti tullut. Tuo tuhoa ennustava -paperi lumosi hänet, hän ei voinut siirtää katsettaan siitä. Äkkiä -ovi avautui ja Savrola astui sisään. Hälinä, kiihtymys ja ennen -kaikkea ilmitulemisen tunne saivat Lucilin päästämään matalan, lyhyen -säikähtyneen huudahduksen. Savrola käsitti viipymättä tilanteen. -"Siniparta", hän virkkoi iroonisesti. - -"Valtiopetosta", Lucil vastasi turvautuen suuttumukseen. "Vai aiotte -te nousta kapinaan ja murhata meidät keskellä yötä -- vehkeilijä!" - -Savrola hymyili herttaisesti; hänen mielenmalttinsa oli ihmeteltävä. -"Olen lähettänyt viestin takaisin jalkaisin, ja vaunut ovat teidän -käytettävinänne. Olemme puhelleet pitkälti; kello on jo kolme. Teidän -armonne ei pitäisi enää vitkastella palata palatsiin. Se olisi perin -harkitsematonta; sitä paitsi, kuten ymmärtänette, odotan tänne -vieraita." - -Hänen tyyneytensä kuohutti Lucilia. "Niin", hän sanoi, "presidentti -lähettää teille vieraiksi -- poliiseja". - -"Hän ei tiedä vielä hyökkäyksestä." - -"Minä kerron sen hänelle." - -Savrola nauroi pehmeästi. "Ette suinkaan, se ei olisi kohtuullista", -hän virkkoi. - -"Rakkaudessa ja sodassa ovat kaikki keinot luvallisia." - -"Ja tämä --?" - -"On kumpaakin", Lucil virkkoi ja purskahti sitten itkuun. - -Tämän jälkeen he lähtivät alas. Savrola auttoi vieraansa vaunuihin. -"Hyvää yötä", hän sanoi, vaikka olikin jo aamu, "ja jääkää hyvästi." - -Mutta Lucil, tietämättä mitä sanoisi tai ajattelisi tai tekisi, itki -edelleen lohduttomasti ja vaunut vierivät tiehensä. Savrola sulki -oven ja palasi huoneeseensa. Hän tunsi, ettei salaisuus ollut enää -vaarassa. - - - - -XII LUKU - -Sotaneuvottelu - - -Tuskin Savrola ennätti polttaa savukkeen, kun vallankumouksellisten -johtajat jo alkoivat saapua. Moret tuli ensimäisenä; hän soitti -kelloa kiivaasti ja tömisteli portailla, kunnes ovi avattiin, -juoksi sitten yläkertaan kolme askelmaa kerrallaan ja hyökkäsi -kärsimättömänä huoneeseen, kauttaaltaan kiihkosta väristen. "Ah", hän -huudahti, "hetki on koittanut -- nyt ei kaivata sanoja, vaan tekoja! -Me paljastamme miekkamme hyvän asian vuoksi; omasta puolestani heitän -huotran tiehensä; Onnetar on meidän puolellamme." - -"Niinpä kyllä", virkkoi Savrola; "otapas hiukan whiskyä ja -soodaa -- tuolla niitä on sivupöydällä. Se on hyvää juomaa -miekanpaljastajaisiksi -- suoraan sanoen kaikkein parasta." - -Hiukan häveten Moret kääntyi ja astuttuaan pöydän ääreen alkoi avata -soodavesipulloa. Hänen kaataessaan juomaa ilmaisivat lasin ja pullon -helinä hänen kiintymyksensä. Savrola nauroi pehmeästi. Äkkiä kääntyen -hänen malttamaton seuralaisensa koetti peitellä kiihkoaan uuden -purkauksen turviin. "Olen sanonut sinulle jo aikoja", hän virkkoi -kohottaen lasiaan, "että voima on ainoa ratkaisutapa. Nyt on käynyt, -kuten ennustin. Minä juon sen maljan -- sodan, kansalaissodan, -taistelun, murhan ja äkkikuoleman maljan -- näillä keinoin me -saavutamme takaisin vapautemme!" - -"Kylläpä näillä savukkeilla on ihmeellisen rauhoittava vaikutus. -Eikä niissä ole mitään ooppiumiakaan -- ne ovat mietoja, tuoreita -egyptiläisiä. Saan niitä joka viikko Kairosta. Niitä valmistaa muuan -pikku ukko, jonka tapasin siellä kolme vuotta sitten -- Abdullah -Rachuan on hänen nimensä." - -Hän ojensi rasiaa. Moret otti siitä yhden: sen sytyttäminen sai hänet -hallitsemaan ruumiinsa; hän istuutui ja alkoi tupakoida kiihkeästi. -Savrola tarkasteli häntä unelmoivan tyynenä, katsellen usein -savukiehkuroita, jotka kohosivat ilmaan hänen ympärillään. Hetken -kuluttua hän ryhtyi puhumaan. "Vai iloitset sinä siitä, että nyt -puhkeaa sota ja ihmisiä surmataan?" - -"Iloitsen siitä, että tästä tyranniasta saadaan loppu." - -"Muista, että me saamme maksaa jokaisesta nautinnosta ja voitosta -tässä maailmassa." - -"Minä otan kannettavakseni osani." - -"Minä uskon -- olisin iloinen, jos voisin sen sanoa täydellä -vakaumuksella -- minä toivon, ettei sinulle sattuisi raskainta osaa. -Mutta joka tapauksessa on varmaa, että meidän on maksettava, ja -kaikista elämän hyvyyksistä ihmiset maksavat etukäteen. Tähän ovat -sovellettuina terveen taloudenhoidon periaatteet." - -"Mitä sinä tarkoitat?" kysyi Moret. - -"Tahdotko kohota maailmassa? Silloin sinun täytyy tehdä työtä toisten -huvitellessa. Haluatko tulla kuuluisaksi urhoollisuudesta? Silloin -sinun täytyy uskaltaa henkesi. Tahdotko olla siveellisesti tai -ruumiillisesti voimakas? Sinun täytyy voittaa kiusaukset. Kaikki se -on ennakkomaksua; se on vastaisuuteen tähtäävää taloudenhoitoa. Ota -huomioon kuvan toinen puoli: ikävyyksistä maksetaan perästäpäin." - -"Ei aina." - -"Maksetaanpa, yhtä varmasti kuin sunnuntai-aamuna seuraa päänkivistys -lauantai-illan juominkeja, yhtä varmasti kuin veltto nuoruus tuottaa -köyhän vanhuuden, kuin ylensyönti kasvattaa mahdottoman mahan." - -"Ja sinä luulet siis, että minun täytyy maksaa tästä kiihtymyksestä -ja innostuksesta? Arveletko, etten ole tähän asti maksanut yhtään -mitään?" - -"Sinun täytyy panna paljon alttiiksi, se on maksamista. Kohtalo -heittää usein arpaa. Mutta sellaiseen uhkapeliin ei ihmisten -pitäisi antautua kevytmielisesti; oikea gentlemanni ajattelee aina -maksupäivää." - -Moret oli ääneti. Vaikka hän olikin urhea ja kärsimätön, vaikutti -keskustelu häneen kuitenkin jäähdyttävästi. Hänen uljuutensa ei ollut -stoalaista laatua; hän ei ollut kouluttanut itseään mietiskelemään -tyhjiin raukenemisen valtavaa ajatusta. Hän kiinnitti ajatuksensa -tämän maailman taisteluihin ja toiveisiin, kuten ihminen katselee -kukkia ja yrttejä, jotka kasvavat jyrkänteen reunalla, jota kohti -hänen on pakko käydä. - -He pysyivät sanattomina tuokion ajan, kunnes Godoy ja Renos astuivat -sisään, saavuttuaan perille samalla haavaa. - -Kukin näistä neljästä oli ottanut uutisen, joka merkitsi heille niin -suuria, vastaan oman luonteensa mukaisesti. Savrola oli pukeutunut -filosofiansa varusteisiin ja tuijotti maailmaa ikäänkuin etäämpänä. -Moret oli joutunut kiihkon kouristuksiin. Molemmat viimeksi -saapuneet, joita vaaran läheisyys ja lähestyminen ei tyynnyttänyt -eikä ylentänyt, osoittivat, etteivät olleet kiihkokausien miehiä. - -Savrola tervehti heitä ystävällisesti, ja kaikki istuutuivat. -Renos oli aivan musertunut. Toiminnan raskas nuija oli osunut -ennakkotapausten ja ammattimaisuuden hauraaseen rakenteeseen, johon -hän oli aina luottanut, ja murskannut ne mäsäksi. Nyt, kun oli -jouduttu käännekohtaan, oli kaikkein ensimäisenä heitettävä syrjään -laki, hänen kilpensä ja miekkansa. "Miksi hän on tehnyt tämän?" -hän kysyi. "Mitä oikeutta hänellä oli tulla lupaa saamatta? Hän on -paljastanut meidät kaikki. Mitä voimme tehdä?" - -Myöskin Godoy oli kuohuksissa ja peloissaan. Hän oli niitä miehiä, -jotka pelkäävät vaaraa, jotka kavahtavat sitä, mutta kuitenkin -astuvat harkiten poluille, joiden tietävät välttämättömästi johtavan -siihen. Hän oli jo aikoja sitten aavistanut kapinan puhkeavan, mutta -oli itsepintaisesti jatkanut tietään. Nyt se oli tullut, ja hän -vapisi; kuitenkin hän sai jonkin verran lujuutta arvokkuudestaan. - -"Mitä on tehtävä, Savrola?" hän kysyi kääntyen vaistomaisesti -suuremman sielun ja voimakkaamman luonteen puoleen. - -"Niin", virkkoi johtaja, "heidän ei olisi pitänyt tulla minun -käskemättäni; he ovat, kuten Renos huomautti, paljastaneet -meidät, vaikka suunnitelmamme ovat vielä muutamissa suhteissa -vaillinaisia. Strelitz on osoittautunut uppiniskaiseksi minua -kohtaan; sen asian järjestän myöhemmin. Mutta tätä nykyä ei ole -mitään hyötyä syytöksistä; meidän on hoidettava tämä tilanne. -Aamulla presidentti saa tietää hyökkäyksestä; oletan että täältä -lähetetään muutamia joukkoja vahvistamaan hallituksen kenttäarmeijaa. -Kenties kaarti saa käskyn lähteä liikkeelle. Luullakseni toiset -joukot kieltäytyisivätkin lähtemästä, ne ovat kokonaan meidän -asiamme puolella. Jos niin käy, niin meidän on iskettävä juuri -niinkuin olemme järjestäneetkin. Sinä, Moret, kutsut kansan -aseisiin. Meidän on painettava julistus, jaettava kiväärit ja -julistettava vallankumous alkaneeksi. Siitä on ilmoitettava kaikille -valtuutetuille. Jos sotaväki liittyy meihin, niin kaikki käy hyvin; -muutoin meidän täytyy tapella -- en luule, että kohtaamme kovaa -vastarintaa -- me valloitamme palatsin ja vangitsemme Molaran." - -"Niin me teemme", sanoi Moret. "Sillä välin", jatkoi Savrola, "me -julistamme raatihuoneella väliaikaisen hallituksen. Sieltä minä -lähetän teille määräyksiä; sinne teidän tulee toimittaa minulle -tietoja. Kaikki tämä pannaan täytäntöön ylihuomenna." - -Godoyta värisytti, mutta hän yhtyi kyllä suunnitelmaan. "Niin", -hän sanoi, "muuta keinoa ei ole -- ellemme pakene ja antaudu tuhon -omiksi". - -"No hyvä; nyt käymme käsiksi yksityiskohtiin. Kaikkein ensinnä -tarvitsemme julistuksen. Sepitän sen tänä yönä. Moret, sinun on -toimitettava se painetuksi; saat sen kello kuudelta huomisaamuna. -Ryhdy sitten toimenpiteisiin kansan kutsumiseksi ja aseistamiseksi, -kuten olemme suunnitelleet; mutta älä pane niitä täytäntöön, -ennenkuin saat minulta kirjallisen määräyksen. Teidän, Renos, on -käytävä tapaamaan väliaikaisen hallituksen jäseniä. Painattakaa -yleishyvän neuvoston perustuslaki, ja olkaa valmiina laskemaan se -julkisuuteen huomisiltana; mutta odottakaa tekin, kunnes annan sanan. -Paljon riippuu sotaväen suhtautumisesta; mutta kaikki on itse asiassa -valmiina. En luule, että meidän tarvitsee pelätä seurauksia." - -Tämä salaliitto, sillä sellainen se todellisuudessa oli, oli -monimutkaisilta yksityiskohdiltaan tarkoin tuttu kapinan johtajille. -Usean kuukauden ajan he olivat jo pitäneet väkivaltaa ainoana keinona -inhoamansa hallituksen kukistamiseksi. Savrola ei ollut sellainen -mies, että olisi antautunut moiseen yritykseen ryhtymättä kaikkiin -varokeinoihin. Mitään ei ollut unohdettu; tarvitsi vain panna -käyntiin vallankumouksen koneisto. Mutta vaikka salaliitto olikin -niin laajalle ulottuva ja tarkoin valmistettu, eivät presidentti ja -hänen poliisinsa olleet kuitenkaan kyenneet saamaan siitä mitään -varmaa tietoa. He pelkäsivät että kapina oli uhkaamassa, he olivat -jo muutaman kuukauden ajan käsittäneet vaaran; mutta mahdotonta -oli tietää, missä valtiollinen kiihotustyö päättyi ja julkinen -kapina alkoi. Pääjohtajan korkea yhteiskunnallinen asema ja melkein -Euroopan-maine oli tehnyt perin tukalaksi vangituttaa heidät ilman -varmoja todisteita. Luullen, ettei kansa nousisi kapinaan, ellei -jokin väkivaltainen teko hallituksen puolelta sitä yllyttäisi, -presidentti pelkäsi kiihottaa sitä. Muutoin Savrola, Moret ja toiset -olisivat jo aikoja sitten viruneet valtion vankiloissa; he olisivat -saaneet olla kiitollisia, jos heidän henkensä olisi säästetty. - -Mutta Savrola ymmärsi asemansa ja oli jatkanut peliään perin -taitavasti. Pitämällä suurta melua valtiollisesta kiihotustyöstä -hän oli estänyt presidenttiä huomaamasta, että sen alla kuohui -salaliitto, joka harkitsi väkivaltaisia tekoja. Lopulta valmistukset -alkoivat joutua viimeisilleen. Oli enää kysymys vain päivistä; -Strelitzin malttamaton teko oli vain jouduttanut tapahtumain kulkua. -Yksi nurkka tuota suurta ilotulituslaitetta oli syttynyt tuleen liian -varhain; kävi välttämättömäksi sytyttää loputkin, jotta teho ei -menisi pilalle. - -Melkein tunnin ajan hän selitti suunnitelman yksityiskohtia -ollakseen varma siitä, ettei tapahtuisi mitään erehdyksiä. Lopulta -kaikki oli valmiina, ja tuon alkiomaisen yleishyvän valiokunnan -jäsenet poistuivat. Savrola päästi heidät ulos omin käsin, koska -hän ei tahtonut herättää vanhaa hoitajatartaan. Eukko parka, miksi -kunnianhimoisten miesten kamppailu saisi häiritä hänen lepoaan? - -Moret poistui täynnä innostusta; molemmat toiset olivat synkkiä ja -aavistivat pahaa. Heidän suuri johtajansa sulki oven, ja toistamiseen -sinä yönä hän kapusi portaita myöten huoneeseensa. - -Hänen saapuessaan sinne tunkeutui aamun kajastus sisään -akkunaverhojen lomasta. Harmaassa valaistuksessa näytti huone -puoliksi tyhjennettyine laseineen ja täysine tuhkakuppeineen -nuoruutensa sivuuttaneelta naiselta, jonka tyly päivänkoitto yllättää -edellisen illan irstaassa maalauksessa ja upeudessa. Oli liian -myöhäistä käydä levolle; hän oli kuitenkin väsyksissä, tuntien sitä -kuivanlaista uupumusta, joka valtaa ihmisen, kun hänestä on kaikonnut -kaikki halu päästä nukkumaan. Hän tunsi mieliharmia ja masennusta. -Elämä tuntui epätyydyttävältä; siitä puuttui jotakin. Kun siitä -oli vähennetty kaikki, mikä kuului kunnianhimon, velvollisuuden, -jännityksen tai maineen laskuun, jäi jäljelle mihinkään soveltumaton -määrä pelkkää tyhjyyttä. Mitä se kaikki hyödytti? Hän ajatteli -äänettömiä katuja; muutaman tunnin kuluttua niillä kajahtelisi -kiväärinlaukauksia. Ruhjoutuneita ihmispoloisia kannettaisiin -verisinä taloihin, joiden ovet säikähtyneet naiset sulkisivat -pelon armottomalla kiireellä. Toisia, jotka olivat murskautuneet -muodottomiksi, tuntemattomiksi lihakasoiksi, viruisi velttoina ja -syyttävinä katukiveyksellä. Ja minkä vuoksi? Hän ei voinut keksiä -vastausta siihen kysymykseen. Hänen omien toimiensa puolustus oli -sulautunut siihen paljon suurempaan puolustukseen, mikä luonnon -olisi esitettävä ihmissuvun olemassaolosta. No niin, hän saattoi -surmata itsensä; ja tämän ajatuksen johtuessa mieleen hän ajatteli -omituisen uteliaisuuden valtaamana tuota äkillistä muutosta, joka -mahdollisesti paljastaisi hänelle suuren salaisuuden. Se lievensi -hänen tyytymättömyyttään ihmispyrkimysten matalia tarkoitusperiä -kohtaan. Kun elämän äänet kaikuivat väärinä, silloin ihmisten pitäisi -korjata ne ottaen ohjetta kuoleman ääniraudasta. Vasta kun tuo -selvä uhkaava ääni kajahtaa, siiloin rakkaus elämää kohtaan kasvaa -suurimmaksi ihmissydämessä. - -Karu todellisuus kutsuu kaikki ihmiset takaisin maan päälle -sellaisista mielialoista ja ajatuksista. Hän muisti julistuksen, joka -oli sepitettävä, ja sukelsi elämän lukemattomiin yksityiskohtiin, -unohtaen siten sen köyhyyden. Niin hän istui kirjoitellen, sillä -välin kuin aamunkoiton kalpea kajastus selkeni auringonnousun -heleäksi valoksi ja kirkkaan päivän lämpimiksi väreiksi. - - - - -XIII LUKU - -Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin - - -Presidentin palatsin yksityinen aamiaishuone oli pieni, mutta -hienosti sisustettu suoja. Seiniä peittivät kuvaverhot; ovien -yläpuolelle oli järjestetty vanhanaikaisia ja historiallisia aseita -mutkikkaiksi kuvioiksi. Isot oviakkunat olivat sovitetut syvälle -seinään, ja aamun kirkasta valoa lievensivät raskaan tummapintaiset -verhot. Talon muiden osien tavoin sekin näytti perin viralliselta. -Akkunat olivat kivipengermälle päin, ja astuessaan niistä ulos tunsi -helpotusta saadessaan vaihtaa palatsin raskaan loiston puutarhan -ihanaan sekasotkuun, missä tuuheiden puiden ja solakkain palmujen -välistä välkkyi sataman kimmeltävä vesi. - -Kahdelle katettu pöytä oli sopivan kokoinen ja taidokkaasti -järjestetty. Runsas vuosiraha, minkä Lauranian tasavalta jo kauan -oli myöntänyt ensimmäiselle virkamiehelleen, salli presidentin -viettää komeata ja ylellistä elämää ja nauttia kauniin hopeakaluston, -tuoreiden kukkien ja oivallisen kokin tarjoamista huveista. Mutta -synkkä pilvi otsallaan Molara kohtasi puolisonsa aamiaispöydässä -äsken kerrottujen tapahtumain jälkeisenä aamuna. - -"Huonoja uutisia -- ikäviä uutisia taaskin, rakkaani", hän virkkoi -istuutuen paikalleen ja laskien kourallisen papereita pöydälle hän -viittasi palvelijoita poistumaan huoneesta. - -Lucil tunsi ääretöntä huojennusta. Hänen ei siis tarvinnutkaan -ilmoittaa salaisuutta, jonka oli yöllä saanut selville. "Onko hän -lähtenyt liikkeelle?" hän kysyi varomattomasti. - -"On, viime yönä; mutta me voimme pysähdyttää hänet." - -"Jumalan kiitos!" - -Molara katsahti puolisoonsa kummastuneena. "Mitä sinä tarkoitat? -Miksi iloitset siitä, että amiraali ja laivasto tulevat estetyiksi -panemasta täytäntöön minun käskyäni?" - -"Laivasto!" - -"Hyvänen aika! Mitä sinä luulit minun tarkoittavan?" presidentti -kysyi kärsimättömänä. - -Onneksi Lucil keksi pienen pakoreiän. Hän ei ollut kuulevinaan -kysymystä. "Olen iloinen, että laivasto voidaan palauttaa, sillä -luulen meidän tarvitsevan sitä täällä, koska kaupunki on käynyt -levottomaksi." - -"Vai niin", sanoi presidentti lyhyesti -- epäluuloisesti, arveli -Lucil. Peräytymistään suojellakseen hän kysyi: "Miksi se on -pysähdytetty?" - -Molara poimi paperiensa joukosta sähkösanomaliuskan. - -_"Port Said, syysk. 9 pnä klo 6 a.p."_, hän luki; _"englantilainen -hiilihöyrylaiva Maude, kantavuus 1400 tonnia ajoi tänä aamuna karille -kanavassa ja liikenne on siitä syystä seisahtunut. On ryhdytty -tarmokkaihin toimenpiteisiin väylän selvittämiseksi. Onnettomuuden -arvellaan aiheutuneen siitä, että englantilainen sota-alus Aggressor, -joka viime yönä kulki kanavasta on suunnattomalla imuvoimallaan -liettänyt väylää umpeen."_ Hän lisäsi: "Kyllä nuo hemmetin -englantilaiset tietävät mitä tekevät." - -"Arveletko, että he ovat tehneet sen tahallaan?" - -"Luonnollisesti." - -"Mutta eihän laivasto ole siellä vielä." - -"Sen oli määrä saapua sinne huomisiltana." - -"Mutta miksi he tukkesivat kanavan nyt jo -- olisihan voinut odottaa?" - -"Luultavasti se on heidän luonteenomaista kammoaan teatteritemppuja -kohtaan. Ranskalaiset olisivat odottaneet, kunnes me olisimme -päässeet kanavan suulle, ja sitten läimähyttäneet oven kiinni nenämme -edessä. Mutta Englannin valtiotaito ei tavoittele tehoja; tämä -näyttää sitä paitsi paljon luonnollisemmalta." - -"Kuinka inhottavaa!" - -"Ja kuulepas tätä", sanoi presidentti, joka päästäen ärtymyksensä -valloilleen sieppasi toisen paperin käteensä ja alkoi lukea; -"Tämä on lähettiläältä", hän selitti: _"Hänen Majesteettinsa -hallitus on käskenyt virkamiesten, jotka toimivat Englannin -kivihiiliasemilla Punaisen meren eteläpuolella, kaikin tavoin avustaa -Lauranian laivastoa ja toimittaa sille kivihiiltä paikkakunnan -markkinahintoihin."_ - -"Sehän on loukkaus", huudahti Lucil. - -"Kissa leikkii hiirellä", presidentti myönsi katkerasti. - -"Mitä aiot tehdä?" - -"Tehdäkö? Panna vastalauseeni -- mutta niellä harmini ja taipua. -Mitä muuta me voimme tehdä? Heidän laivansa on paikalla, meidän -aluksiltamme on tie suljettu." - -Molemmat vaikenivat. Molara lueskeli papereitaan ja jatkoi -syöntiään. Lucil palautti ajatuksensa päätökseensä. Hän aikoi kertoa -miehelleen; mutta hän tahtoi tinkiä itselleen määrätyt ehdot. Savrola -oli pelastettava millä hinnalla hyvänsä. "Antonio", hän virkkoi -hermostuneesti. - -Presidentti, joka oli perin huonolla tuulella, luki edelleen hetkisen -ja kohotti sitten äkisti katseensa. "No, mitä?" - -"Minun täytyy ilmoittaa sinulle jotain." - -"Mitä sitten?" - -"Meitä uhkaa suuri vaara." - -"Tiedän sen", hän sanoi lyhyesti. - -"Savrola". -- Lucil vaikeni epävarmana. - -"Mitä hänestä?" sanoi Molara käyden äkkiä uteliaaksi. - -"Jos sinä saisit todistetuksi hänet syypääksi salaliittoon, -vallankumouksellisiin hankkeisiin, mitä silloin tekisit?" - -"Ammuttaisin hänet mitä suurimmalla mielihyvällä." - -"Mitä, tutkimattako?" - -"En suinkaan! Hänet toimitettaisiin sotaoikeuteen ja hyvästi sitten! -Mitä hänestä tiedät?" - -Tämä oli tukala hetki. Lucil etsiskeli uutta pakotietä. - -"Hän piti eilen illalla puheen", hän virkkoi viimein. - -"Niin piti", sanoi presidentti kärsimättömänä. - -"Se lienee ollut kovin kiihottava, koska kuulin kansan hurraavan -kaduilla kaiken yötä." - -Molara katsahti häneen perin harmistuneena. "Rakkaani, kuinka -lapsellinen sinä olet tänä aamuna", hän sanoi syventyen jälleen -papereihinsa. - -Seurasi pitkällinen äänettömyys, ja se keskeytyi vasta sitten, kun -Miguel astui kiireisesti sisään kädessään avattu sähkösanoma. Hän -kulki suoraa päätä presidentin luo ja ojensi sen hänelle sanaakaan -sanomatta; mutta Lucil saattoi nähdä, että hän vapisi kiireestä, -kiihtymyksestä tai kauhusta. - -Molara avasi kokoon käärityn paperin verkalleen, silitti sen pöydälle -ja hypähti sitten tuoliltaan sitä lukiessaan, "Hyvä Jumala! Milloin -tämä saapui?" - -"Juuri vast'ikään." - -"Laivasto", hän huusi, "laivasto, Miguel -- emme saa menettää -hetkeäkään! Kutsu amiraali takaisin! Hänen täytyy palata viipymättä. -Kirjoitan sähkösanoman itse." Rypistäen viestin kouraansa hän riensi -ulos huoneesta, Miguel kintereillään. Ovella hän tapasi palvelijan. -"Lähetä noutamaan eversti Sorrento -- hänen on tultava viipymättä. -Mene! joudu! juokse!" hän huusi, kun mies poistui verkkaiseen -hovitapaan. - -Lucil kuuli heidän rientävän käytävää pitkin ja etäisen oven -paukahtavan; sitten kaikkialla oli hiljaista. Hän tiesi, mitä -sähkösanoma sisälsi. Tragedia oli yllättänyt heidät, murhenäytelmä, -jonka ratkaisu iski häneen perin syvästi; mutta hän oli iloinen -siitä, että oli aikonut kertoa miehelleen -- ja vielä iloisempi -siitä, ettei ollut kertonut. Kyynikko olisi voinut huomauttaa, että -Savrolalla oli pätevät syyt luottaa salaisuutensa säilyvän. - -Lucil palasi salonkiinsa. Epävarma tulevaisuus pelotti häntä. Jos -vallankumous onnistui, silloin hänen täytyi puolisonsa kera paeta -henkensä kaupalle; jos se tukahdutettiin, näyttivät seuraukset -vieläkin kauhistavammilta. Yksi seikka oli selvä: presidentti -lähettäisi hänet heti pääkaupungista johonkin turvapaikkaan. Minne? -Kaikkien näiden epäilysten ja ristiriitaisten tunteiden keskellä -pääsi vallalle muuan halu -- nähdä Savrola uudelleen, lausua -hänelle jäähyväiset, kertoa, ettei hän ollut häntä kavaltanut. Se -oli mahdotonta. Monenlaisten aavistusten raatelemana hän harhaili -päämäärättä ympäri huonetta, odottaen pelkäämäänsä tapausten -kehitystä. - -Sillä välin presidentti ja hänen sihteerinsä olivat saapuneet -yksityiseen työhuoneeseensa. Miguel sulki oven. Molemmat katsoivat -toisiinsa. - -"Nyt se on tullut", sanoi Molara pitkään henkäisten. - -"Onnettomalla hetkellä", vastasi sihteeri. - -"Kyllä minä voitan, Miguel", vakuutti presidentti. - -"Luota minun tähteeni, minun onneeni. Minä suoriudun tästä kyllä. -Me muserramme heidät; mutta nyt vaaditaan toimintaa. Kirjoita nyt -seuraava sähkösanoma meidän asiamiehellemme Port Saidiin; lähetä -se salakirjaimin ja pidä linja vapaana: _Vuokratkaa heti nopea -postihöyry ja lähtekää henkilökohtaisesti amiraali de Melloa vastaan, -joka lähti laivastoineen Lauraniasta Port Saidiin keskiyöllä tämän -kuun kahdeksantena. Piste. Käskekää minun nimessäni hänen palata -tänne viipymättä. Piste. Älkää arkailko kustannuksia_. Lähetä se -nyt menemään. Jos onni on myötäinen, niin laivat voivat olla täällä -huomisiltana." - -Miguel istuutui pöytänsä ääreen ja alkoi kirjoittaa viestiä -salakirjaimin. Presidentti asteli huoneesta kiihtyneenä; sitten hän -soitti kelloa; muuan palvelija astui sisään. - -"Onko eversti Sorrento saapunut?" - -"Ei, teidän ylhäisyytenne." - -"Lähetä sana, että hänen on tultava heti." - -"Hänelle on lähetetty sana, teidän ylhäisyytenne." - -"Lähetä uudestaan." - -Mies katosi. Molara soitti jälleen kelloa. Hän kohtasi palvelijan -ovessa. - -"Onko täällä ratsaslähettiä?" - -"On, teidän ylhäisyytenne." - -"Oletko valmis, Miguel?" - -"Kas tässä", sanoi sihteeri nousten tuolilta ja ojentaen viestin -säikähtyneelle palvelijalle -- "täyttä vauhtia." - -"Ala joutua", karjaisi presidentti iskien pöytään kämmenellään, ja -mies pakeni huoneesta. Laukkaavan hevosen kavioiden kapse viihdytti -jossakin määrin Molaran kärsimättömyyttä. - -"Hän kulki rajan poikki eilisiltana kello yhdeksän, Miguel; hänen -olisi pitänyt joutua Turgaan päivän koittaessa. Meillä on siellä -linnake, tosin pieni, mutta se riittää hidastuttamaan marssia. Miksi -ei saavu mitään uutisia? Tämä sähkösanoma on tullut Pariisista, -ulkoministeriltä. Meidän olisi pitänyt saada -- kuka siellä on -päällikkönä?" - -"En tiedä, teidän ylhäisyytenne. Eversti saapuu paikalla; mutta tämä -hiljaisuus merkitsee pahaa." - -Presidentti puri hampaansa yhteen. "En voi luottaa sotajoukkoon; se -on tyytymätön. Tämä on kauheata peliä; mutta kyllä minä voitan, minä -voitan!" Hän toisti lauseen useaan kertaan suuremmalla tarmolla kuin -vakaumuksella, ikäänkuin lujittaakseen mieltänsä. - -Ovi avautui. "Eversti Sorrento", ilmoitti ovenvartija. - -"Kuulkaapas nyt, veikkoseni", sanoi Molara tuttavallisesti -- hän -tunsi tarvitsevansa pikemmin ystävän kuin käskyläisen -- "Strelitz -on käynyt kimppuumme. Hän kulki rajan poikki eilen illalla kahden -tuhannen miehen kera, ja hänellä on useita konekiväärejä; he -marssivat tänne Turgan ja Lorenzon kautta. Emme ole saaneet mitään -tietoja Turgan päälliköltä, kuka hän on?" - -Sorrento oli noita sotureita, jotka eivät juuri pelkää muuta kuin -riippumatonta vastuunalaisuutta. Hän oli palvellut presidentin -alaisena monet vuodet niin hyvin sodassa kuin hallitustoimissakin. -Jos hän olisi ollut yksinään uutisen saapuessa, niin se olisi iskenyt -häneen kuin salama; nyt, kun hänellä oli johtaja, hän totteli -sotilaallisen täsmällisesti. Ilmaisematta vähintäkään hämmästystä hän -mietti hetkisen ja vastasi sitten: "Majuri de Roc. Hänellä on neljä -komppaniaa -- hyvä upseeri -- voitte luottaa häneen." - -"Entä sotamiehiin?" - -"Se on aivan eri asia. Koko armeija on levottomana, kuten olen -useita kertoja ilmoittanut. Me voimme luottaa vain kaartiin ja -luonnollisesti upseereihin." - -"Hyvä, saamme nähdä", sanoi presidentti päättäväisesti. "Miguel, -kartta tänne. Te tunnette maan, Sorrento. Turgan ja Lorenzon välillä -on Musta sola, joka on pidettävä meidän hallussamme. Tässä", hän -viittasi karttaan, jonka sihteeri kehitti auki, "tässä heidät on -pysähdytettävä tai ainakin hidastutettava, kunnes laivasto ennättää -takaisin. Mitä meillä on Lorenzossa?" - -"Yksi pataljoona ja kaksi pikatykkiä", vastasi sotaministeri. - -Presidentti asteli kerran lattian poikki. Hän oli tottunut päättämään -nopeasti. "Yksi prikaati onnistuisi aivan varmasti", hän sanoi. -Hän teki toisen kierroksen. "Lähettäkää heti rautateitse kaksi -kaartinpataljoonaa Lorenzoon." Sorrento, joka oli ottanut esille -muistikirjansa, alkoi kirjoittaa. "Kaksi kenttäpatteria", sanoi -presidentti. "Mitkä kaksi sopivat parhaiten, eversti?" - -"Ensimäinen ja toinen", vastasi Sorrento. "Ja sitten kaartin -keihäsratsuväki." - -"Kokonaan?" - -"Niin, paitsi minkä tarvitsemme sanansaattajiksi." - -"Silloin teille jää vain yksi luotettava pataljoona." - -"Tiedän sen", sanoi presidentti. "Se on rohkeata peliä, mutta meillä -ei ole muita mahdollisuuksia. Ja nyt pääkaupungin linjarykmentit? -Mitkä ovat pahimpia?" - -"Kolmas, viides ja yhdestoista ovat tuottaneet meille eniten harmia." - -"Hyvä; me toimitamme ne pois täältä. Ne saavat marssia tänään -Lorenzoon päin ja pysähtyä jossain kahden peninkulman päässä -kaupungista, ollakseen varajoukkona. No niin, kenet määräämme -johtajaksi?" - -"Rollo on vanhin upseeri." - -"Tyhmeliini, oikea puuhevonen ja kerrassaan vanhanaikainen!" huusi -presidentti. - -"Typerä, mutta vakava", sanoi Sorrento. "Voitte olla varma siitä, -ettei hän antaudu mihinkään loistaviin yrityksiin; hän tekee, mitä -käsketään, eikä sen enempää." - -Molara mietti tätä suurenmoista sotilaallista hyvettä. "No hyvä; -me annamme varajoukon hänen komennettavakseen; ei sen kuitenkaan -tarvitse ryhtyä taistelemaan. Mutta se toinen tehtävä, se on toista -laatua; se pitäisi Brienzin saada." - -"Miksi ei Droganin?" ehdotti sotaministeri. - -"Drogan on hyvä soittoniekka", huomautti Miguel. - -"Hän soittaa kitaraa -- se sointuu kauniilta." Presidentti nyökäytti -päätään kiittävästi. - -"Ja hänellä on suurenmoinen kokki", lisäsi Sorrento. - -"Ei", virkkoi Molara, "tässä on kysymys elämästä ja kuolemasta. Minä -en voi ottaa huomioon ennakkoluulojani sen enempää kuin teidänkään; -hän ei ole sopiva mies." - -"Hyvä esikunta pitäisi kyllä huolen hänestä; hän on varsin -sovinnollinen ja helposti johdettavissa. Ja me olemme läheisiä -ystäviä; monet oivat päivälliset --" - -"Ei, eversti, se ei hyödytä; minä en voi. Onko paikallaan, että juuri -nyt, kun niin suuri panos on pelissä, kun minun on uskallettava -maineeni, mahdollisuuteni, yksinpä henkenikin, onko paikallaan, että -minä luovutan tärkeän tehtävän sellaisten perusteiden mukaan? Jos -ansiot olisivat samanlaiset, silloin tekisin teille mieliksi; mutta -Brienz on parempi mies. Sitä paitsi", hän lisäsi, "hänellä ei ole -inhoittavaa vaimoa". Sorrento näytti tavattoman pettyneeltä, mutta ei -sanonut mitään. "No, se asia on siis ratkaistu", päätti presidentti; -"yksityiskohdat jätän teidän huoleksenne. Te saatte nimittää -esikunnan, kaiken muun; mutta joukkojen on lähdettävä liikkeelle -puolenpäivän aikaan. Haluan itse puhua niille asemalla." - -Sotaministeri kumarsi ja poistui leppyneenä, että presidentti oli -jättänyt hänen ratkaistavikseen alemmat nimitykset. - -Molara katsahti epäillen sihteeriinsä. "Eikö ole muita tehtäviä? -Eivätkö pääkaupungin vallankumoukselliset ole liikahtaneet?" - -"Heistä ei ole kuulunut hiiskaustakaan; emme voi syyttää heitä -mistään." - -"Mahdollisesti tämä on tullut heillekin yllätyksenä; heidän -suunnitelmansa eivät ole vielä kypsyneet. Minä vangitutan heidät -heti kun täällä yritetään julkisesti väkivaltaa tai kapinaa. Mutta -minun täytyy saada todisteita, ei itseäni tyydyttääkseni, vaan maata -varten." - -"Tämä on kriitillinen hetki", sanoi sihteeri. "Jos kapinan johtajat -saatettaisiin huonoon valoon, jos heidät voisi tehdä naurettaviksi -tai vilpillisiksi, niin se vaikuttaisi voimakkaasti yleiseen -mielipiteeseen." - -"Minä luulin", vastasi Molara, "että kenties saisimme jotakin vihiä -heidän suunnitelmistaan." - -"Te kerroitte minulle, että hänen armonsa on suostunut tiedustelemaan -näitä asioita herra Savrolalta." - -"Minusta on vastenmielistä sallia heidän joutua tuttavalliseen -seurusteluun keskenään; se voisi olla vaarallista." - -"Sen voisi tehdä perin vaaralliseksi Savrolalle." - -"Miten niin?" - -"Olen jo huomauttanut siitä teille, kenraali." - -"Tarkoitatko sitä, mistä kielsin sinua puhumasta?" - -"Juuri sitä." - -"Ja tämäkö olisi se oikea hetki?" - -"Nyt se on tehtävä, jos milloinkaan." - -Syntyi äänettömyys, jonka jälkeen kumpikin ryhtyi päivän toimiin. -Puolentoista tunnin ajan molemmat työskentelivät uutterasti. Sitten -Molara puhkesi puhumaan. "Minua inhottaa ryhtyä sellaiseen, se on -saastainen teko." - -"Mikä on välttämätöntä, se on välttämätöntä", sanoi sihteeri -ytimekkäästi. Presidentti oli vastaamaisillaan, kun huoneeseen astui -kirjuri tuoden salamerkkisähkösanoman selityksineen. Miguel otti sen -häneltä, luki ja ojensi päämiehelleen, sanoen töykeästi: "Ehkä tämä -jouduttaa teidän päätöstänne." - -Presidentti luki viestin, ja lukiessa hänen muotonsa muuttui -kovaksi ja julmaksi. Se oli Turgan poliisipäälliköltä, lyhyt, mutta -hirvittävä tieto; sotamiehet olivat siirtyneet kapinallisten puolelle -ammuttuaan ensin upseerinsa. - -"No niin", virkkoi Molara lopulta, "minun täytyy pyytää sinua -seuraamaan minua tänä iltana hyvin tärkeälle retkelle. Otan mukaan -myöskin adjutantin." - -"Niin", arveli sihteeri, "todistajat ovat tarpeen." - -"Minä aion varustaa mukaani aseen." - -"Se on kyllä suotavaa, mutta vain uhkaukseksi, vain uhkaukseksi", -sanoi sihteeri vakavasti. "Hän on liian voimakas väkivaltaisesti -kohdeltavaksi; kansa nousisi tuossa tuokiossa." - -"Tiedän sen", vastasi presidentti lyhyesti; ja sitten hän lisäsi -hurjan katkerana: "Muutoin ei meillä olisikaan mitään vaikeuksia." - -"Ei vähintäkään", sanoi Miguel ryhtyen jälleen kirjoittamaan. - -Molara nousi ja lähti etsimään Lucilia, niellen inhon ja -vastenmielisyyden, jota hän ei voinut olla tuntematta. Hän oli -tehnyt päätöksensä; taistelu ylivallasta asetti hänet kenties -erikoisasemaan, ja sitä paitsi siihen sisältyi jonkin verran -kostoa. Häntä halutti nähdä ylpeä Savrola ryömimässä maassa armoa -anoen. Kaikki miehet, jotka olivat pelkkiä politikoitsijoita, -olivat fyysillisesti pelkureita; kuoleman kammo lamauttaisi hänen -kilpailijansa kokonaan. - -Lucil oli vielä salongissaan, kun hänen puolisonsa astui sisään. Hän -loi tulijaan levottoman katseen. "Mitä on tapahtunut, Antonio?" - -"Suuri joukko vallankumouksellisia on marssinut rajan poikki, -rakkaani. Turgan linnake on luopunut vihollisen puolelle ja surmannut -upseerinsa. Loppu häämöttää jo näkyvissä." - -"Se on kamalaa", virkkoi Lucil. - -"Lucil", sanoi presidentti harvinaisen hellästi, "yksi mahdollisuus -on jäljellä. Jos sinä saisit selville, mitä kiihotustyönjohtajat -tässä kaupungissa aikovat tehdä, jos voisit saada Savrolan näyttämään -korttinsa, niin kykenisimme ehkä säilyttämään asemamme ja voittamaan -viholliset. Voitko -- tahdotko tehdä sen?" - -Lucilin sydän hätkähti. Siinä oli vielä mahdollisuus. Hän voisi -tuhota koko suunnitelman ja samalla tinkiä Savrolalle armoa; hän -voisi yhä hallita Lauraniassa ja -- vaikka tämän ajatuksen hän -tukahduttikin heti -- pelastaa rakastamansa miehen. Hänen tiensä -olisi selvä; hänen oli hankittava tietoja ja myytävä ne miehelleen -Savrolan hengen ja vapauden hyväksi. "Minä koetan", hän sanoi. - -"Minä tiesin, ettet jättäisi minua pulaan, rakkaani", sanoi Molara. -"Mutta aika on täpärällä; käy tänä iltana tapaamassa häntä kotosalla. -Kyllä hän ihan varmaan kertoo sinulle. Sinulla on miehet vallassasi, -sinä onnistut kyllä." - -Lucil mietti. Itselleen hän sanoi: "Minä pelastan valtion ja autan -miestäni"; ja tuo itse lisäsi: "Sinä tapaat hänet uudelleen". Sitten -hän puhui ääneen. "Minä käyn tänä iltana." - -"Rakkaani, olen aina luottanut sinuun", sanoi presidentti; "en unohda -koskaan sinun uhrautumistasi". - -Sitten hän riensi tiehensä tuntien musertavaa katumusta -- ja häpeää. -Hän oli todellakin saanut nöyrtyä voittaakseen. - - - - -XIV LUKU - -Armeija - - -Lauranian tasavallan sotavoimien tehtävänä oli suojella alueita -vihollisten hyökkäyksiltä ja pitää yllä sisäistä järjestystä ja -lakia, mutta se oli jo ammoin rajoitettu niin vähäiseksi, ettei -suinkaan yllyttänyt hautomaan suuria valloitussuunnitelmia eikä -sekaantumaan ärsyttävästi naapurivaltioiden asioihin. Neljä -ratsuväkirykmenttiä, kaksikymmentä jalkaväkipataljoonaa ja kahdeksan -kenttäpatteria muodostivat vakinaisen armeijan. Sen lisäksi oli vielä -tasavallan kaarti, johon kuului rykmentti keihäsratsuväkeä ja kolme -voimakasta pataljoonaa kokenutta vanhaa jalkaväkeä; nämä tukivat -kurillaan hallituksen valtaa ja komeudellaan sen arvokkuutta. - -Suuri pääkaupunki, joka voitti varakkuudellaan, väkiluvullaan ja -levottomuudellaan kaikki maaseutukaupungit yhteen laskettuina, oli -saanut varuskunnakseen kaartin ja puolet koko armeijasta. Muut -osastot olivat hajallaan vähäisissä maaseutupaikoissa ja rajalla. - -Kaikki presidentin yritykset säilyttää sotaväen suosio olivat -osoittautuneet turhiksi. Vallankumousliike oli levinnyt nopeasti -armeijan keskuuteen, niin että se oli nyt kauttaaltaan kuohuksissa -ja upseerit tunsivat, että heidän käskyjään toteltaisiin vain sikäli -kuin ne olivat sotamiehille mieleisiä. Kaartin laita oli toisin. Sen -miehistä olivat melkein kaikki ottaneet osaa äskeiseen sotaan ja -rynnänneet voittoon presidentin johtamina. He kunnioittivat entistä -päällikköään ja luottivat häneen, ja hänkin puolestaan osoitti heille -kunnioitusta ja luottamusta; juuri tämä erikoinen suosio saattoikin -olla yhtenä syynä siihen, miksi muu sotaväki oli hänestä vieraantunut. - -Suurimman osan tätä kaartia aikoi Molara nyt kovassa hädässään -lähettää hyökkääjiä vastaan. Hän tiesi kyllä, kuinka vaarallista -oli luopua ainoasta joukosta, johon saattoi luottaa, jos nimittäin -pääkaupunkikin nousisi kapinaan; mutta hyökkääjät täytyi mistä -hinnasta hyvänsä pysähdyttää, ja vain kaarti kykeni ja suostui -suorittamaan sen tehtävän. Hän jäisi melkein yksikseen keskelle -väestöä, joka häntä inhosi, kaupunkiin, jota hän oli hallinnut -rautakourin; puolustajina hänellä olisi vain kapinallista sotaväkeä. -Se ei tuntunut houkuttelevalta, mutta vain sellaisin keinoin menestys -oli mahdollinen. Se ilmaisi luottamusta, joka teeskenneltynäkin -saattoi vaikuttaa epäröiviin ratkaisevasti ja herättää vihamiehissä -arveluja; ja tässä oli lisäksi kysymyksessä mitä pakottavin tapaus, -joka presidentin kaikkein ensinnä tuli ottaa huomioon. Hän ei -epäillyt niiden joukkojen kykyä, mitkä oli lähettänyt hajoittamaan, -ehkäpä tuhoamaankin roskaväkeä, joka oli tunkeutunut rajan poikki. -Ainakin tuon vaaran hän oli saanut menettelyllään torjutuksi. Kahden -päivän perästä olisi laivasto jo paikalla, ja sen tykkien turvissa -hänen hallituksensa voisi jatkua pelättynä ja kunnioitettuna. Sitä -ennen hänen oli kestettävä pulmallinen tilanne, josta hän kuitenkin -toivoi suoriutuvansa osaksi oman persoonallisuutensa voimalla, -osaksi sen naurettavuuden ja ylenkatseen avulla, johon aikoi syöstä -hirvittävän kilpailijansa. - -Täsmälleen kello yksitoista hän lähti virkahuoneestaan pukeutuakseen -kenraalin täyteen univormuun; hän tahtoi joukkojen katselmuksessa -muistavan, että hänkin oli soturi ja mies, joka oli ollut usein -mukana taisteluissa. - -Ovella tervehti häntä luutnantti Tiro peräti hämmentyneenä. "Herra -presidentti", hän sanoi, "sallitteko minun lähteä eskadroonani kanssa -rintamalle? Täällä ei minulla ole mitään toimitettavaa." - -"Päinvastoin", vastasi presidentti, "te saatte täällä paljonkin -toimitettavaa. Teidän täytyy jäädä tänne." - -Tiro kalpeni. "Minä pyydän teitä, herra presidentti, sallikaa minun -lähteä", hän sanoi vakavana. "Mahdotonta -- tarvitsen teitä täällä." - -"Mutta, herra --" - -"Oh, kyllä tiedän", virkkoi Molara kärsimättömänä, "te haluatte tulla -ammutuksi. Jääkää tänne, lupaan, että saatte kuulla kylliksenne -luotien vinkuvan, ennenkuin tästä selvitään." Hän kääntyi -lähteäkseen, mutta nuoren upseerin kasvoille leviävä katkeran -pettymyksen ilme saattoi hänet pysähtymään. "Sitä paitsi", hän lisäsi -omaksuen tuon viehättävyyden, jota useimmat suuret miehet voivat -tarpeen tullen käyttää, "minä tarvitsen teitä erääseen vaikeaan ja -peräti vaaralliseen tehtävään. Olen valinnut juuri teidät siihen." - -Luutnantti ei sanonut enempää, mutta hän tunsi vain puolinaista -lohdutusta. Hän ajatteli apeana vihantaa maaseutua, välkkyviä -peitsiä, kiväärien paukkinaa ja sodan kaikkia mielenkiintoisia -seikkoja ja iloja. Hän ei saisi kokea mitään; hänen ystävänsä -pääsisivät mukaan, mutta hän ei saisi jakaa vaaroja heidän -kanssaan. Perästä päin he juttelisivat seikkailuistaan, eikä hän -voisi laisinkaan ottaa osaa heidän keskusteluihinsa; vieläpä he -nauraisivatkin hänelle, joka vietti päivänsä palatsin "kotikissana", -pelkästään koristeena. Ja hänen murehtiessaan etäältä kajahtava -toitotus viilsi häntä kuin ruoskan siima. Presidentti riensi -pukeutumaan, ja Tiro laskeutui portaita alas määrätäkseen hevoset -satuloitaviksi. - -Molara oli pian valmiina ja liittyi adjutanttinsa seuraan -palatsin portailla. Vähäisen saattueen seuraamina he ratsastivat -rautatieasemalle, sivuuttaen matkalla murjottavia ihmisryhmiä, -jotka tuijottivat heihin röyhkeästi, vieläpä sylkäisivätkin maahan -osoittaakseen vihaansa ja inhoansa. - -Tykistö oli jo lähetetty matkalle, mutta muu sotaväki ei ollut -vielä päässyt junaan, kun presidentti saapui. Se järjestettiin nyt -aukeamalle aseman edustalle. Eversti Brienz, joka johti koko joukkoa, -istui ratsun selässä sen edessä. Hän lähestyi tervehtien; soittokunta -viritti tasavallan hymnin, ja jalkaväki teki kunniaa kalskahtavin -asein ja täsmällisesti. Presidentti osoitti huomaavansa tämän -kunnioituksen ja tarkkuuden, ja kun kiväärit olivat sitten lentäneet -olalle, hän ratsasti rivejä kohti. - -"Teillä on oivallinen sotajoukko, eversti Brienz", hän sanoi kääntyen -everstin puoleen, mutta puhuen niin kovaa, että sotaväki sen kuuli. -"Teidän taitavuutenne ja tämän joukon urhoollisuuden turviin uskoo -tasavalta asiansa, ja se tekee tämän täydellä luottamuksella." Sitten -hän kääntyi sotaväkeen päin: "Soturit, muutamat teistä muistanevat -päivän, jolloin minä pyysin teitä ponnistamaan maanne ja kunnianne -puolesta; Soraton nimen on historia antanut sille voitolle, joka -oli teidän vastauksenanne minun pyyntööni. Sen jälkeen me olemme -levänneet rauhassa ja turvassa niiden laakerien suojaamina, jotka -seppelöivät teidän pistimenne. Nyt, vuosien kuluttua, herjaa näitä -voitonmerkkejä roskaväki, jonka selän te olette niin usein saaneet -nähdä. Ottakaa pois vanhat laakerinne, kaartin soturit, ja voittakaa -uudet kirkkain teräksin. Jälleen minä pyydän teitä suorittamaan -suuria tekoja, ja katsellessani rivejänne minun on mahdoton epäillä -ettei se onnistu teille. Jääkää hyvästi, minun sydämeni lähtee teidän -mukaanne; toivoisin olevani teidän johtajanne!" - -Hän puristi Brienzin ja vanhimpien upseerien kättä sotaväen -raikuvasti hurratessa; muutamat sotamiehistä tunkeutuivat esiin -rivistään päästäkseen häntä lähemmäksi, toiset taasen kohottivat -pistimillään lakkinsa ilmaan sotaisen innostuksen valtaamina. Mutta -eläköön-huutojen tauottua kuului katselevasta väkijoukosta pitkä, -sekasointuinen ivan ulvonta, joka äsken oli hukkunut hälinään -- se -tuntui uhkaavalta lisäykseltä! - -Sillä välin järjestettiin kaupungin toisessa päässä reserviarmeijaa -liikekannalle, ja tällöin ilmeni jyrkkä vastakohta kaartin -lojaalisuuden ja kurin sekä linjarykmenttien tyytymättömyyden välillä. - -Kasarmeissa vallitsi pahaa ennustava hiljaisuus. Sotamiehet -käyskentelivät nyrpeinä ja äreinä, tuskin viitsien ruveta -sullomaan laukkujaan marssin varalta. Muutamia maleksi ryhmissä -harjoituskentällä ja pylväikössä, joka kiersi heidän asumuksiaan; -toisia istuskeli happamina lavitsoillaan. Vaikeata on murtaa kuria, -kun siihen on tottunut, mutta nyt miehet koettivat karaista itseään -siihen. - -Nämä oireet eivät jääneet huomaamatta upseereilta, jotka levottomina -ja jännittyneinä odottivat paraatihetkeä. - -"Älkää ahdistelko heitä", oli Sorrento sanonut eversteille, -"kohdelkaa heitä lievästi". Ja eversteistä oli jokainen vakuuttanut, -että hän takaisi hengellään miestensä uskollisuuden. Siitä huolimatta -arveltiin viisaimmaksi koettaa ensin yhteen osastoon nähden, miten -käsky vaikuttaisi, ja yhdestoista rykmentti sai siis ensimmäisenä -käskyn lähteä liikkeelle. - -Torvet törähtivät reippaasti ja raikuvasti, ja kiinnittäen miekkaa -vyölleen ja vetäen hansikkaita käsiinsä upseerit riensivät kukin -komppaniansa luo. Tottelisivatko miehet kutsua? Selviydyttäisiinkö -tästä? He odottivat levottomina. Sitten sotamiehet rupesivat kaksin -ja kolmin kompuroimaan ulos ja alkoivat järjestyä riveihin. Lopulta -komppaniat olivat täysiä, nimittäin riittävässä määrin, sillä useita -miehiä oli jäänyt pois. Upseerit tarkastivat osastojaan. Tämä oli -surkea paraati; varusteet olivat kiillottamattomat, univormut -huolimattomasti kiinnitetyt, ja miehet näyttivät kauttaaltaan perin -veltoilta. Mutta näihin seikkoihin ei pantu huomiota, ja rivien ohi -kulkiessaan luutnantit keksivät yhtä ja toista sukkelaa, minkä he -ystävällisesti sanoa tokaisivat miehilleen. Heidät otettiin kuitenkin -vastaan masentavan äänettöminä, eikä sitä äänettömyyttä suinkaan -aiheuttanut kuri tai kunnioitus. Hetken kuluttua kajahtivat torvet, -komppaniat alkoivat marssia yhteiselle paraatikentälle, ja pian oli -koko rykmentti järjestetty kasarmiaukion keskelle. - -Eversti istui ratsunsa selässä virheettömässä asussa ja adjutanttinsa -seuraamana. Hän katseli tyynenä edessä ojentuvia rivejä, eikä mikään -hänen käytöksessään ilmaissut sitä hirvittävää jännitystä, joka oli -vallannut hänen mielensä ja pingotti jokaista hermoa. Adjutantti -ratsasti rintamaa pitkin keräten raportteja. "Kaikki saapuvilla", -sanoivat komppanian päälliköt, mutta kaikki eivät kyenneet -hillitsemään ääntään värisemästä. Sitten hän palasi everstin luo -ja sijoittui paikalleen. Eversti katsoi rykmenttiinsä ja rykmentti -everstiinsä. - -"Asentoon!" hän huusi, ja sotamiehet suoristuivat aseiden kalistessa. -"Neljä miestä riviin -- eteenpäin mars!" Käsky kajahti selvänä. -Kymmenkunta sotamiestä lähti vaistomaisesti liikkeelle -- astui pari -askelta -- katsahti ympärilleen ja hiipi takaisin paikalleen. Toiset -eivät siirtyneet askeltakaan. Seurasi pitkällinen ja kauhistuttava -hiljaisuus. Everstin kasvot kävivät harmaiksi. "Soturit", hän sanoi, -"olen antanut teille käskyn; ajatelkaa rykmentin mainetta. Neljä -miestä riviin -- mars!" Tällä kertaa ei yksikään mies liikahtanut. -"Entiseen asentoon", hän karjaisi epätoivoisena, vaikka käsky olikin -aivan tarpeeton. "Pataljoona eteenpäin neliöittäin. Joutuin -- mars!" - -Pataljoona pysyi paikallaan. - -"Kapteeni Lecomte", sanoi eversti, "mikä on sen miehen nimi, joka -seisoo teidän komppanianne oikealla sivustalla?" - -"Kersantti Balfe, herra eversti", vastasi upseeri. - -"Kersantti Balfe, minä käsken teidän astua eteenpäin. Joutuin -- -mars!" - -Kersantti vapisi mielenliikutuksesta, mutta jäi paikalleen. - -Eversti avasi laukkunsa ja otti esiin revolverinsa. Hän katseli sitä -huolellisesti, ikäänkuin tutkiakseen, oliko se hyvin puhdistettu; -sitten hän veti hanan vireeseen ja ratsasti aivan lähelle -kapinoitsijaa. Kymmenen jalan päähän jouduttuaan hän pysähtyi ja -tähtäsi. "Joutuin -- mars!" hän sanoi matalalla uhkaavalla äänellä. - -Ilmeisesti oli koittanut ratkaiseva hetki, mutta samassa tuokiossa -Sorrento, joka kasarmin portin holvikäytävään piiloutuneena oli -tarkannut asiain kulkua, ratsasti aukiolle ja antoi hevosensa -nelistää sotamiehiä kohti. Eversti laski revolverinsa. - -"Hyvää huomenta", virkkoi sotaministeri. - -Upseeri sovitti aseen paikalleen ja teki kunniaa. - -"Onko rykmentti valmis lähtemään liikkeelle?" ja sitten, ennenkuin -kukaan ennätti vastata, hän lisäsi: "Oivallinen paraati, mutta tänään -teidän ei tarvitsekaan lähteä. Presidentti toivoo, että miehet -saavat levätä yönsä kunnollisesti, ennenkuin aloittavat retkensä, -ja haluaa", hän korotti ääntään, "että he saavat tyhjentää maljan -tasavallan menestykseksi ja sen vihollisen perikadoksi. Te voitte -päästää heidät menemään, eversti." - -"Kasarmiin", sanoi eversti, joka ei uskaltanut vaatia edes -hajaantumistoimitusta säännönmukaisesti tapahtuvaksi. - -Paraati päättyi. Järjestyneet rivit sekaantuivat laumaksi, ja -sotamiehet alkoivat siirtyä kasarmejaan kohti. Vain upseerit jäivät -jäljelle. - -"Minä olisin ampunut hänet seuraavassa silmänräpäyksessä", sanoi -eversti. - -"Yhtä miestä ei kannata ampua", vakuutti Sorrento, "se vain saattaisi -heidän raivostumaan. Minä toimitan huomisaamuksi tänne pari -pikatykkiä; saamme sitten nähdä, kuinka käy." - -Hän kääntyi äkkiä sotkuisena myrskynä kaikuvien eläköönhuutojen -keskeyttämänä. Sotamiehet olivat jo ennättäneet melkein kasarmeihin -asti; muuan mies oli nostettu toisten olkapäille, ja heitä ympäröivät -muut lakkejaan heilutellen, kiväärejään ravistellen ja hurjasti -hurraten. - -"Siinä on kersantti", virkkoi eversti. - -"Niinpä näen", sanoi Sorrento katkerasti. "Luullakseni erittäin -suosittu mies. Onko teillä monta sellaista aliupseeria?" Eversti ei -vastannut. "Hyvät herrat", virkkoi sotaministeri upseereille, jotka -viivyttelivät aukiolla; "neuvoisin teitä siirtymään asuntoihinne. -Täällä te olette varsin viekottelevia maalitauluja, ja luullakseni -teidän rykmenttinne on erikoisen taitava ampumaan. Eikö totta, -eversti?" - -Tämän pistopuheen päästettyään hän ratsasti tiehensä sydän -täynnä harmia ja levottomuutta. Mutta Lauranian yhdennentoista -jalkaväki-rykmentin upseerit vetäytyivät kotiinsa peittääkseen -häpeäänsä ja varustautuakseen vaaraa kohtaamaan. - - - - -XV LUKU - -Yllätyksiä - - -Päivä oli ollut Savrolalle työteliäs ja kiihottava. Hän oli tavannut -puoluetoverinsa, antanut määräyksiä, hillinnyt malttamattomia, -kannustanut heikkoja, rohkaissut arkailevia. Kaiken päivää oli -hänelle saapunut viestejä ja tietoja sotamiesten käyttäytymisestä. -Kaartin lähtö ja varajoukkojen kieltäytyminen lähtemästä olivat -yhtä tervetulleita uutisia. Salaliitto oli nyt niin monen henkilön -tiedossa, että hänestä tuntui mahdottomalta pitää sitä salassa -hallituksen asiamiehiltä. Kaikesta hän tunsi, että hetki oli -koittanut. Koko se huolellisesti laadittu suunnitelma, jonka hän oli -rakentanut, oli pantu täytäntöön. Jännitys oli ollut ankara, mutta -viimein olivat kaikki valmistelut suoritetut, ja vallankumouksellisen -puolueen koko voima oli kerätty lopulliseen kamppailuun. Godoy, -Renos ja toiset olivat kokoontuneet raatihuoneelle, mistä -väliaikainen hallitus oli julistettava päivän koittaessa. Moret, -jonka velvollisuudeksi oli annettu kutsua kansa aseisiin, opasti -asiamiehiään kotonaan ja järjesteli toimenpiteitä julistuksen -levittämiseksi. Kaikki oli valmiina. Johtaja, josta kaikki riippui, -jonka aivot olivat luoneet, jonka sydän oli sytyttänyt tämän suuren -salaliiton, lepäsi nyt nojatuolissaan. Hän tarvitsi ja kaipasi -hetkisen lepoa ja tyyntä harkintaa tarkastellakseen suunnitelmiaan, -etsiäkseen laiminlyöntejä, terästääkseen hermojaan. - -Takassa paloi pieni kirkas tuli, ja sen ympärillä näkyi poltetun -paperin tuhkaa. Tunnin ajan hän oli ravinnut liekkejä. Yksi vaihe -hänen elämässään oli päättynyt: toinen saattoi koittaa, mutta ensin -oli hyvä suoriutua selväksi edellisestä. Ystävien -- kuolleiden -tai vieraantuneiden -- kirjeet, onnittelukirjeet, joiden ylistelyt -olivat kannustaneet nuorukaisen kunnianhimoa; kuuluisien miesten ja -eräiden kauniiden naisten kirjeet -- kaikki olivat joutuneet samaan -kohtaloon. Miksi säilyttää noita papereita kylmän jälkimaailman -uteliaan silmän varalle? Jos hän hukkuisi, silloin maailma saisi -unohtaa hänet, vähät siitä; jos hän jäisi henkiin, silloin hänen -elämänsä kuuluisi tästä lähtien historioitsijan tutkimuspiiriin. -Yksi ainoa kirje, joka oli säästynyt yleisestä tuhosta, sijaitsi -vielä pöydällä hänen vierellään. Se oli se, jonka Lucil oli liittänyt -hovitanssiaiskutsuun, ainoa minkä hän koskaan oli saanut häneltä. - -Hypistellessään sitä sormissaan hän antoi ajatustensa vaeltaa -elämän ankarasta todellisuudesta tuon sukulaissielun ja suloisen -muodon vaiheille. Sekin episodi oli päättynyt. Heidän välillään oli -muuri. Mikä hyvänsä tulikin kapinan tulokseksi, niin Lucil oli joka -tapauksessa menetetty, ellei -- ja tuo kauhistuttava ellei kantoi -kohdussaan niin hirvittävän kurjia vihjauksia, että hänen mielensä -kavahti sitä, samoin kuin ihmisen käsi vetäytyy erilleen jostain -saastaisesta esineestä, jota se huomaamatta on koskettanut. Oli -olemassa rikoksia, rikoksia koko ihmiskuntaa kohtaan, syntejä itse -elämää vastaan, joiden polttomerkki säilyisi kautta kuolemankin -ja jolle sai anteeksiannon vain täydellisestä tuhoutumisesta. Ja -kuitenkin hän vihasi Molaraa hurjan katkerasti; eikä hän välittänyt -enää salata itseltään todellista syytä. Muistaessaan tämän syyn -hänen mielensä leppyi leppoisemmaksi. Saisiko hän koskaan enää -nähdä Lucilia? Yksinpä nimen sointukin viehätti häntä; "Lucil", hän -kuiskasi murheellisena. - -Ulkopuolelta kuului nopeata astuntaa, ovi avautui ja Lucil seisoi -hänen edessään. Hän hypähti seisomaan mykkänä hämmästyksestä. - -Lucil näytti olevan kiusallisesti ymmällä. Hänellä oli suoritettavana -varsin arkaluontoinen tehtävä. Hän ei edes tietänyt omaa mieltään -eikä välittänytkään päästä selville siitä. Se tapahtui puolison -tähden, hän virkkoi itsekseen; mutta sanat syyttivät häntä valheesta. -"Tulin kertoakseni teille, etten ole ilmaissut teidän salaisuuttanne." - -"Tiedän sen -- en pelännytkään sitä", vastasi Savrola. - -"Mistä te sen tiedätte?" - -"Minua ei ole vielä vangittu." - -"Ei, mutta hän epäilee." - -"Mitä?" - -"Että te vehkeilette tasavaltaa vastaan." - -"Oh!" huudahti Savrola varsin huojentuneena; "hänellä ei ole mitään -todisteita." - -"Huomenna hänellä saattaa olla." - -"Huomenna se on liian myöhäistä." - -"Liian myöhäistä?" - -"Niin", sanoi Savrola; "leikki alkaa tänä yönä". Hän veti esiin -kellonsa; se oli neljänneksen vailla yksitoista. - -"Kello kahdeltatoista saatte kuulla hätäkellojen soivan. Istukaahan, -niin saamme puhella." - -Lucil istuutui koneellisesti. - -"Te rakastatte minua", virkkoi Savrola tasaisella äänellä, katsellen -häntä tyynesti ja ikäänkuin koko kysymys heidän keskinäisestä -suhtautumisestaan olisi ollut pelkästään sielutieteellinen probleema. -"Ja minä rakastan teitä." Ei kuulunut vastausta; hän jatkoi: "Mutta -meidän täytyy erota. Tässä maailmassa me olemme erotetut, enkä -minä käsitä, miten muuri saataisiin murretuksi. Koko elämäni olen -ajatteleva teitä; ei yksikään toinen nainen voi koskaan täyttää -tyhjää paikkaanne. Kunnianhimoisia pyrkimyksiä minulla on yhä vielä, -minulla on ollut niitä aina; mutta rakkautta minä en ole tunteva, -tai sitten olen tunteva sitä vain mieliharmikseni ja toivottomasti. -Minä karkoitan sen luotani, ja tästä lähtien minun tunteeni saavat -olla yhtä elottomia kuin nuo palaneet paperit. Entä te -- unohdatteko -te? Muutaman tunnin kuluttua voin olla hengetönnä; jos niin käy, -älkää heittäytykö silloin surun valtaan. Minä en tahtoisi tulla -muistetuksi sen tähden, mitä olen ollut. Jos olen tehnyt jotakin, -joka voi saada maailman onnellisemmaksi, iloisemmaksi, mukavammaksi, -muistelkoot ihmiset silloin työtäni. Jos olen lausunut ajatuksen, -joka meidän olemassaolomme vaiheiden yläpuolelle kohoten voi tehdä -elämän kirkkaammaksi tai kuoleman vähemmän synkäksi, sanokoot ihmiset -silloin: 'Hän sanoi niin' tai 'hän teki näin'. Unohdettakoon mies; -muistettakoon kenties hänen työtään. Muistakaa tekin, että olette -tuntenut sielun, jossakin maailmankaikkeuden arvoitusten keskellä, -joka oli teidän oman sielunne täydennys; ja unohtakaa sitten. -Kutsukaa uskontonne avuksi; aavistakaa unohduksen hetken koittavan; -eläkää ja jättäkää menneisyys sikseen. Voitteko tehdä niin?" - -"En milloinkaan", vastasi Lucil intohimoisesti. "Teitä en unohda -milloinkaan!" - -"Me olemme vain vaivaisia filosofeja", Savrola sanoi. "Tuska ja -rakkaus tekevät pilkkaa meistä ja kaikista teorioistamme. Me emme -kykene voittamaan itseämme emmekä kohoamaan oman tilamme yläpuolelle." - -"Miksi me koettaisimmekaan?" Lucil kuiskasi katsellen häntä kiihkein -silmin. - -Hän näki ja vapisi. Sitten vaiston vallatessa hänet hyökyaaltona, -Savrola huudahti: "Hyvä Jumala, kuinka minä rakastan teitä!" Ja -ennenkuin Lucil ennätti tehdä päätöstä tai edes tajuta omaa mieltään, -he olivat suudelleet toisiaan. - -Oven ripa kääntyi äkkiä. Molemmat kavahtivat erilleen. Ovi avautui ja -presidentti ilmestyi kynnykselle. Hän oli siviilipuvussa ja salasi -oikeata kättään selkänsä takana. Miguel seurasi häntä käytävän -pimennosta. - -Hetken ajan huoneessa vallitsi hiljaisuus. Sitten Molara puhkesi -puhumaan raivoisalla äänellä: "Vai niin, herra, te käytte minun -kimppuuni tälläkin tavalla -- pelkuri ja konna!" Hän kohotti kättään -ja tähtäsi revolverilla suoraan viholliseensa. - -Tuntien maailman murtuneen kappaleiksi Lucil kaatui kauhun -jähmetyttämänä sohvalle. Savrola nousi ja asettui rohkeana -presidentin eteen. Silloin Lucil havaitsi, kuinka urhea mies hän -oli, sillä näin tehdessään Savrola onnistui pääsemään aseen ja hänen -itsensä väliin. "Laskekaa aseenne", Savrola virkkoi lujalla äänellä; -"saatte tyydyttävän selityksen". - -"Minä lasken sen vasta sitten", sanoi Molara, "kun olen surmannut -teidät." - -Savrola mittasi välimatkaa katseillaan. Ennättäisikö hän kumartua -aseen alle? Sitten hän vilkaisi pöydälle, missä hänen oma -revolverinsa oli. Hän suojasi Lucilia, ja päätti jäädä paikalleen. - -"Maahan polvillesi ja rukoile armoa, senkin koira; maahan tai minä -ammun pääsi mäsäksi!" - -"Olen aina koettanut halveksia kuolemaa, ja teitä minä olen aina -onnistunut halveksimaan. En kumarra kummallekaan." - -"Saammepa nähdä", sanoi Molara hammasta purren. "Minä lasken viiteen --- yksi!" - -Syntyi äänettömyys. Savrola katsoi revolverin piippuun, kiiltävän -teräsrenkaan ympäröimään mustaan aukkoon; sen ympärillä oli kaikki -muu häipynyt näkymättömäksi. - -"Kaksi!" laski presidentti. - -Hänen oli siis kuoltava -- hän häviäisi pois tämän maan pinnalta, kun -tuo musta aukko leimahtaisi liekkiin. Hän odotti saavansa laukauksen -suoraan päin silmiä; toisella puolen hän ei nähnyt mitään -- vain -täydellisen tuhoutumisen -- mustan, sysimustan yön. - -"Kolme!" - -Hän saattoi erottaa revolverin piipun rihlauksen; uurteet häämöttivät -heikosti. Kerrassaan ihmeellinen keksintö -- panna kuula matkallaan -kiertämään. Hän kuvitteli sen nävertävän hänen aivojaan hirvittävällä -tarmolla. Hän koetti ajatella, takertua filosofiaansa tai uskoonsa -ennen viimeistä syöksymistä; mutta hänen ruumiilliset tuntemuksensa -olivat liian voimakkaat. Hermoja pisteli sormenpäihin asti, ja veri -kohisi suonissa; kämmenet tuntuivat polttavan kuumilta. - -"Neljä!" - -Lucil hypähti pystyyn ja heittäytyi huudahtaen presidentin eteen. -"Odota, odota!" hän huusi. "Armoa!" - -Molara kohtasi hänen katseensa, ja noista silmistä hän luki -enemmänkin kuin pelkkää kauhua. Silloin hän lopulta tajusi; hän -hätkähti ikäänkuin olisi tarttunut tulikuumaan rautaan. "Hyvä -Jumala! se on totta!" hän voihkaisi. "Portto!" hän huusi tyrkäten -vaimonsa luotaan ja iski häntä suulle vasemman kätensä selkäpuolella. -Lucil kyyristyi huoneen etäisimpään nurkkaan. Molara käsitti nyt -kaiken. Ase oli kääntynyt käyttäjäänsä vastaan. Hurja raivo valtasi -hänet ja järkytti häntä niin, että kurkkua kouristi. Vaimo hylkäsi -hänet, valta liukui hänen käsistään; kilpailija, vihollinen, mies -jota hän sielunsa syvimmästä vihasi, pääsi kaikkialla voitolle. -Tämä oli käynyt satimeen, mutta vain varastaakseen syötin; mutta -pakoon ei hän pääsisi. Ymmärtäväisyydellä ja elämän rakkaudella oli -rajansa. Hänen suunnitelmansa, hänen toiveensa, kostoa huutavan -väkijoukon melu, kaikki häipyi hänen mielestään. Kuolema tasoittaisi -heidän pitkän tilinsä, kuolema joka ratkaisi kaiken -- juuri tässä -silmänräpäyksessä. Mutta hän oli ollut sotilas ja toimi aina -käytännöllisesti. Hän alensi revolveria ja jännitti sen vireeseen; -yksi ainoa puristus tekisi onnistumiseen vieläkin varmemmaksi; sitten -hän tähtäsi tarkoin. - -Huomaten ratkaisevan hetken tulleen Savrola kyyristyi ja heittäysi -eteenpäin. - -Presidentti laukaisi. - -Mutta Miguelin valpas äly oli tajunnut tilanteen muuttuneen, ja hän -muisti, minkälaisiksi seuraukset saattoivat muodostua. Hän näki -kepposen muuttuneen kaameaksi vakavuudeksi eikä unohtanut roskaväkeä. -Hän iski revolverin ylöspäin ja luoti lensi Savrolan ylitse melkein -hipaisten häntä. - -Savun ja leimahduksen keskellä Savrola karahti vastustajaansa käsiksi -ja kaatoi hänet maahan. Molara jäi alle, ja permantoon iskiessään -hän pudotti revolverinsa. Toinen sieppasi sen, vääntäysi vapaaksi -ja hypähti loitolle maassa viruvasta. Hetkisen hän seisoi siinä -vaanien; hänen sydämessään heräsi nälkäinen murhanhimo syyhyttäen -liipaisinsormea. Sitten presidentti nousi varsin verkalleen. -Kaatuminen oli huumannut hänet; hän nojautui kirjakaappiin ja -voihkaisi. - -Kadulla kolkutettiin pääoveen. Molara kääntyi päin Lucilia, joka -yhä oli kyyrysillään huoneen nurkassa, ja alkoi herjata häntä. -Hänen luonteensa halvat, rumat ainekset kuulsivat sen kiilloituksen -lävitse, minkä vaihteleva seuraelämä ja suurten asiain johto olivat -levittäneet niiden ylle. Hänen sanansa eivät soveltuneet kuultaviksi -eivätkä ansainneet tulla muistetuksi; mutta ne pistivät syvälle, ja -Lucil vastasi uhmaavasti: "Tiesithän sinä, että minä olin täällä; -sinä pyysit minua tulemaan! Sinä olet itse laatinut tämän satimen; -vika on sinun!" Molara vastasi likaisella pistopuheella. "Minä olen -viaton", huusi Lucil, "vaikka rakastankin häntä, niin silti olen -viaton! Miksi sinä pyysit minua tulemaan tänne?" - -Savrola alkoi hämärästi tajuta asian. "En tiedä", hän sanoi, "mitä -halpamaisuuksia te olette suunnitelleet. Olen tehnyt teille liian -paljon vääryyttä ottaakseni verenne vastuulleni; mutta menkää, menkää -joutuin! Minä en siedä pitkälle teidän julkeuttanne. Menkää!" - -Presidentti alkoi jälleen tyyntyä. "Minä olisin ampunut teidät omin -käsin", hän sanoi, "mutta nyt sen saa tehdä plutoona sotamiehiä -- -viisi sotamiestä ja korpraali". - -"Murha kostetaan kummassakin tapauksessa." - -"Miksi sinä ehkäisit minua, Miguel?" - -"Hän on oikeassa, teidän ylhäisyytenne", vastasi sihteeri. "Se olisi -ollut taktillinen virhe." - -Virallinen tapa, sanojen laatu, miehen maltillisuus palauttivat -presidentin ennalleen. Hän astui ovea kohti, pysähtyi kaapin ääreen -ja kaatoi itselleen mielenosoituksellisesti lasin konjakkia. -"Takavarikoitu", hän sanoi kohottaessaan sitä valoa kohti, -"hallituksen määräyksestä". Hän tyhjensi sen. "Huomenna minä ammutan -teidät", hän lisäsi välittämättä siitä, että toisella oli kädessään -revolveri. - -"Olen tavattavissa raatihuoneella", virkkoi Savrola; "voitte tulla -noutamaan, jos uskallatte." - -"Kapinaa!" sanoi presidentti. "Pyh, minä poljen sen sammuksiin, ja -teidät myöskin, ennenkuin aurinko on mennyt mailleen." - -"Juttu voi päättyä toisellakin tavalla." - -"Tavalla tai toisella", sanoi presidentti. "Te olette ryöstäneet -minulta kunniani; te vehkeilette riistääksenne minulta valtani. Tässä -maailmassa ei ole tilaa meille molemmille. Voitte ottaa hempukkanne -helvettiin." - -Portailta kuului kiireisiä askeleita. Luutnantti Tiro lennätti oven -auki, mutta seisahtui äkkiä hämmästyneenä huomatessaan sisällä -olijat. "Kuulin laukauksen", hän sanoi. - -"Aivan oikein", vastasi presidentti, "sattui pieni tapaturma, mutta -onneksi ei tullut mitään vahinkoa. Suvaitkaa seurata minua palatsiin. -Miguel, tule!" - -"On parasta kiiruhtaa, teidän ylhäisyytenne", sanoi luutnantti. "Tänä -iltana on liikkeellä paljon outoa väkeä, ja kadun päähän rakennetaan -parhaillaan sulkua." - -"Todellakin?" sanoi presidentti. "Meidän täytyy ryhtyä estämään -heitä. Hyvää yötä", hän lisäsi Savrolan puoleen kääntyen; "me -tapaamme toisemme huomenna ja päätämme silloin keskustelumme." - -Mutta revolveri kädessään Savrola katsoi häneen lujasti ja päästi -hänet menemään sanaakaan vastaamatta; äänettömyyttä häiritsivät -jonkin aikaa vain Lucilin nyyhkytykset. Viimein, kun poistuvat -askeleet olivat häipyneet kuulumattomiin ja katuovi oli sulkeutunut, -hän puhui: "Tänne minä en voi jäädä!" - -"Ette te voi lähteä palatsiin." - -"Mitä minun siis on tehtävä?" - -Savrola mietti. "Teidän on parasta jäädä tänne toistaiseksi. Talo -on teidän käytettävänänne, ja te saatte olla yksin. Minun täytyy -lähteä heti raatihuoneelle; olen jo myöhästynyt -- kello on melkein -kaksitoista -- hetki lähestyy. Sitä paitsi Molara lähettää poliiseja, -ja minulla on suoritettavana velvollisuuksia, joita en voi välttää. -Tänä yönä kadut ovat liian vaarallisia. Ehkä palaan aamulla." - -Murhenäytelmä oli huumannut molemmat. Katkera katumus täytti Savrolan -sydämen. Lucilin elämä oli tuhottu -- oliko hän siihen syypää? Hän ei -voinut sanoa, missä määrin hän oli syyllinen tai syytön; mutta asia -jäi muuttumattoman murheelliseksi, saman tekevää kuka oli syyllinen. -"Hyvästi", hän sanoi nousten. "Minun täytyy lähteä, vaikka sydän -jääkin tänne. Minusta riippuu paljon -- ystävien henki -- kansan -vapaus." - -Ja niin hän poistui antautuakseen suureen peliin koko maailman -nähden, kamppailemaan niiden pyrkimysten puolesta, jotka muodostavat -suurimman osan miehen harrastuksia tässä elämässä; mutta tuolla -toisella, naisella, joka nyt jäi kurjana yksikseen, ei ollut muuta -neuvoa kuin odottaa. - -Ja sitten kellot alkoivat äkkiä soida kautta koko kaupungin, nopein, -kärsimättömin lyönnein. Kajahti kaukainen torven törähdys ja kumea -jymähdys -- hälytystykin laukaus. Hälinä kasvoi; kadun päästä -kuului rummunpärinää kokoontumaan kutsuen; joka taholta kohosi -sekavia huutoja. Viimein erottui ääniä, jotka tekivät lopun kaikesta -epäilystä -- _tap, tap, tap_, ikäänkuin lukuisia puulaatikolta olisi -kaukana paukuteltu -- se oli etäistä kiväärinpauketta. - -Vallankumous oli alkanut. - - - - -XVI LUKU - -Kapina edistyy - - -Sillä välin jatkoivat presidentti ja hänen molemmat seuralaisensa -matkaansa kaupungin halki. Kaduilla liikkui paljon väkeä, ja siellä -ja täällä kokoontui tummia olentoja ryhmiksi. Yhä selvemmäksi kävi -vaikutelma, että tekeillä oli jotakin suurta; yksinpä ilmakin oli -raskaana kuiskauksista. Katusulku, jota rakennettiin Savrolan -talon edustalle, sai Molaran vakuutetuksi siitä, että kapina oli -puhkeamassa; kilometrin päässä palatsista he tapasivat tiellään -toisen. Kolmet vankkurit oli pysähdytetty ja käännetty poikittain -kadulle, ja viitisenkymmentä miestä työskenteli äänettöminä -lujittaakseen tätä estettä; toiset kiskoivat irti laakeita katukiviä; -toiset kantoivat viereisistä taloista patjoja ja hiekalla täytettyjä -laatikoita; mutta he eivät kiinnittäneet juuri mitään huomiota -presidentin joukkueeseen. Kääntäen pystyyn kauluksensa ja painaen -huopahattunsa syvään silmilleen hän kapusi sulun ylitse mieli -täynnä näkemiään; tosin luutnantti herätti univormuineen hiukan -uteliaisuutta, mutta kukaan ei yrittänyt ehkäistä hänen kulkuaan. -Nämä miehet odottivat merkkiä. - -Koko aikana Molara ei virkkanut sanaakaan. Vaaran lähetessä hän -ponnisti ankarasti saavuttaakseen takaisin mielentyyneyden; -mutta kaikesta tahdonlujuudesta huolimatta viha Savrolaa kohtaan -täytti hänen mielensä niin perin pohjin, ettei siinä ollut tilaa -muulle. Hänen saapuessaan palatsiin kapina puhkesi ilmi liekkiin -kautta koko kaupungin. Lähetti toisensa jälkeen kiiruhti huonoja -uutisia tuomaan. Muutamat rykmentit olivat kieltäytyneet ampumasta -kansaa; toiset liittyivät siihen; kaikkialla nousi katusulkuja, ja -palatsiin johtavat tiet suljettiin joka taholla. Vallankumouksen -johtajat olivat kokoontuneet raatihuoneelle. Katujen varsille oli -naulattu väliaikaisen hallituksen julistuksia. Eri osista kaupunkia -kiiruhti upseereja palatsiin; muutamat olivat haavoittuneita, -useat kiihkoissaan. Heidän joukossaan oli Sorrento, joka toi sen -kauhistuttavan viestin, että kokonainen patteri tykistöä oli -luovuttanut aseensa kapinallisille. Kello puoli neljältä kävi -sähkeitse ja läheteiltä saaduista tiedoista ilmeiseksi, että suurin -osa kaupunkia oli joutunut kapinallisten käsiin varsin heikon -vastarinnan jälkeen. - -Presidentti kesti kaiken tyyneydellä, joka paljasti hänen kovan, -jyrkän luonteensa täyden voiman. Hänellä olikin käytettävä hirvittävä -kiihotin. Katusulkujen ja niitä reunustavien kapinallisten takana -olivat raatihuone ja Savrola. Hänellä oli silmiensä edessä -vihollisensa kasvot; kaikki muu tuntui melkein merkityksettömältä. -Kuitenkin hän sai tästä ahdistavasta pakosta purkautumistilaisuuden -raivolleen, vastakiihottimen tuskalleen; musertaa kapina, mutta ennen -kaikkea surmata Savrola, sitä hänen sydämensä nyt kaipasi. - -"Meidän täytyy odottaa päivänkoittoa", hän sanoi. - -"Ja mihin silloin ryhdymme?" kysyi sotaministeri. - -"Sitten me lähdemme raatihuoneelle ja vangitsemme tämän mellakan -johtajat." - -Loppuyö käytettiin järjestämään joukkoa, jonka oli määrä lähteä -liikkeelle aamun sarastaessa. Käytettävissä oli vain muutama sata -uskollisia miehiä, jotka olivat taistelleet Molaran johtamina -edellisessä sodassa, seitsemänkymmentä vakinaisen armeijan upseeria, -joiden uskollisuus oli epäämätön, ja jäljellä oleva kaartinpataljoona -sekä osasto aseellisia poliiseja. Tämä joukko uskollisia miehiä, -lukumäärältään alle tuhannenneljänsadan, kokoontui aukeamalle -palatsin edustalle ja vartioi sinne johtavia katuja, odotellessaan -auringon nousevan. - -Heidän kimppuunsa ei käyty. "Lujittakaa asemamme kaupungissa", oli -Savrola määrännyt, ja kapinalliset ahersivat katusulkujen kimpussa, -joita kohosi säännöllisin välimatkoin joka taholle. Presidentin -luo saapui yhä edelleen viestejä, milloin tärkeämpiä, milloin -vaatimattomampia. Louvet ilmaisi kiireisesti kyhätyssä kirjeessä -kauhunsa vallankumouksen johdosta ja selitti mielipahakseen -käyneen mahdottomaksi liittyä presidentin seuraan palatsissa. -Hänen täytyi mitä kiireimmin poistua kaupungista; muuan sukulainen -oli vaarallisesti sairastunut. Hän vannotti Molaraa luottamaan -sallimukseen; omasta puolestaan hän oli varma siitä, että -vallankumoukselliset kukistettaisiin. - -Presidentti luki tämän huoneessaan kuivasti, kylmästi naurahtaen. -Hän ei ollut koskaan luottanut vähintäkään Louvet'n rohkeuteen, hän -oli aina käsittänyt, että vaaran tullen tämä olisi aivan hyödytön -ja täydellinen pelkuri. Hän ei moittinut ministeriään; miehellä oli -hyvät puolensa, ja sisäministeriön johtajana hän oli kerrassaan -suurenmoinen; mutta sota ei kuulunut hänen alaansa. - -Hän ojensi kirjeen Miguelille. Sihteeri luki sen ja jäi miettimään. -Ei hänkään ollut soturi. Ilmeisesti peli oli nyt menetetty, eikä -hänen kannattanut uhrata henkeään yksinomaan tunteellisista syistä, -kuten hän sanoi itselleen. Hän ajatteli osaa, jota oli näytellyt -yöllisessä draamassa. Se takaisi hänelle muutamia mahdollisuuksia; -ainakin kävi päinsä turvata itseään molemmille tahoille. Hän otti -arkin paperia ja alkoi kirjoittaa. Molara asteli pitkin lattiaa. - -"Mitä sinä kirjoitat?" hän kysyi. - -"Määräystä satamalinnakkeen komentajalle", vastasi Miguel -vitkastelematta; "teen hänelle selkoa tilanteesta ja käsken häntä -säilyttämään asemansa mistä hinnasta hyvänsä." - -"Se on tarpeetonta", virkkoi Molara, "joko hänen miehensä ovat -pettureita tai eivät ole". - -"Olen kehoittanut häntä", selitti Miguel kiireisesti, "tekemään -aamun koitteessa valehyökkäyksen palatsia kohti, jos hän voi luottaa -väkeensä. Se synnyttää häiriöitä." - -"Hyvä on", sanoi presidentti väsyneesti; "mutta epäilen, joutuuko se -koskaan hänen käsiinsä, ja hänellä on niin vähän väkeä käytettävissä, -kun linnakkeet ensin on miehitetty riittävästi". - -Sisään astui vahti sähkösanomaa tuoden. Lennätintoimiston virkailija, -hallituksen kannattaja, tuntematon kunnian mies, oli tuonut sen itse -kulkien katusulkujen keskitse harvinaisen onnekkaasti ja rohkeasti. -Presidentin murtaessa kuorta Miguel nousi ja poistui huoneesta. -Ulkopuolella hän tapasi kirkkaasti valaistussa käytävässä palvelijan, -joka tosin oli peloissaan, mutta silti käyttökelpoinen. Hän puhui -miehelle kiireisesti ja matalalla äänellä: _kaksikymmentä puntaa, -raatihuone, mistä hinnasta hyvänsä_ olivat ytimenä hänen ohjeissaan. -Sitten hän palasi virkahuoneeseen. - -"Kas tässä", sanoi Molara; "vielä ei kaikki ole mennyttä". -Sähkösanoma oli saapunut Brienziltä Lorenzon tienoilta: _"Selvittäkää -linja. Strelitz ja kaksi tuhatta kapinallista pyrki Mustaan solaan -tänään iltapäivällä. Olen torjunut heidät takaisin suurta mieshukkaa -tuottaen. Strelitz on vangittu. Ajan takaa jäännöksiä. Odotan -määräyksiä Turgaan."_ "Tämä on heti tehtävä tunnetuksi", hän sanoi. -"Antakaa painaa tuhat jäljennöstä ja levittäkää ne kannattajiemme -keskuuteen ja myöskin kaupunkiin niin laajalti kuin mahdollista." - -Tämän voitonsanoman ottivat riemuiten vastaan osastot, jotka olivat -kokoontuneet palatsin aukiolle, ja ne odottivat kärsimättöminä aamun -koittoa. Lopulta alkoi taivaalla näkyä sarastusta, ja muut valot, -etäisten tulipalojen rusotus kalpenivat. Mukanaan Sorrento, muutamia -ylempiä upseereja sekä adjutanttinsa Tiro presidentti laskeutui -portaita alas, kulki pihamaan poikki ja astui sitten palatsin -suuresta portista aukiolle, minne hänen valtansa viimeiset varat -olivat kokoontuneet. Hän käyskenteli ympäri ja puristi oikealle -ja vasemmalle näiden uskollisten ystäväin ja kannattajain käsiä. -Sitten hänen katseensa havaitsi kapinallisten julistuksen, jonka -joku uskalikko oli kiinnittänyt muuriin pimeyden suojaamana. Hän -astui luo ja luki sen lyhdyn valossa. Savrolan tyylistä ei voinut -erehtyä. Nuo lyhyet, terävät lauseet, joissa kansaa kehotettiin -tarttumaan aseisiin, kajahtivat kuin torven kutsu. Julistuksen -poikitse oli myöhemmin kiinnitetty kapea punainen liuska, jommoisia -teatteri-ilmoituksissa käytetään näytäntöajan ilmoittamiseksi. Se -oli olevinaan sähkösanoman jäljennös ja kertoi seuraavaa: _Valtasin -tänä aamuna Mustan solan. Diktaattorin joukot peräytyvät kaikkialla. -Marssimme Lorenzoa kohti. Strelitz_. - -Molara värisi kiukusta. Savrola ei halveksinut pikkuseikkoja eikä -jättänyt tilaisuuksia käyttämättä. "Julkea valehtelija!" huomautti -presidentti; mutta hän tajusi sen miehen mahdin, jonka aikoi -musertaa, ja hetken ajan epätoivo velloi hänen sydäntään ja tuntui -jäätävän hänen verensä. Ankarasti hän karkoitti tämän tunteen -mielestään. - -Upseerit olivat jo saaneet yksityiskohtaisesti kuulla suunnitelmasta, -jonka suurimpana etuna oli sen rohkeus. Kapinallisten oli -onnistunut panna yrityksensä alkuun; hallitus vastaisi siihen -"valtiokaappauksella". Joka tapauksessa isku oli suunnattu kapinan -sydämeen, ja jos se osuisi maaliinsa, silloin tulos olisi ratkaiseva. -"Kapinan mustekalalla, hyvät herrat", virkkoi presidentti ympärillään -seisoville, viitaten vallankumoukselliseen julistukseen, "on pitkät -kädet. On välttämätöntä katkaista siltä pää." Ja vaikka kaikki -tunsivatkin yrityksen hurjan uskaliaaksi, he olivat kuitenkin -urhoollisia miehiä ja tiesivät, mitä tahtoivat. - -Palatsin erotti raatihuoneesta lähes kahden kilometrin pituinen -leveä, mutta polveileva katu; tätä ja kapeampia sivukatuja myöten -joukko lähti nyt etenemään kolmessa osastossa. Presidentti kulki -jalan keskiosaston mukana; Sorrento komensi vasenta sivustaa, joka -oli uhatuimmassa asemassa. Verkalleen ja tuon tuostakin pysähtyen, -pysyäkseen keskenään yhteydessä, nämä joukot marssivat äänettöminä -katuja pitkin. Näkyvissä ei ollut ainoatakaan sielua; taloissa olivat -kaikki akkunaluukut suljetut, kaikki ovet teljetyt; ja vaikka itäinen -taivas alkoikin vähitellen kirkastua, vallitsi kaupungissa yhä vielä -hämärä. - -Etummaiset rivit tunkeutuivat eteenpäin pääkatua myöten, juosten -puulta puulle ja pysähtyen varovaisesti jokaisen luo kurkistellakseen -pimeyteen. Äkkiä, heidän kiertäessään muuatta polveketta, -edestä päin kajahti laukaus. "Eteenpäin!" huudahti presidentti. -Torvet toitottivat hyökkäykseen ja rummut pärisivät. Hämärässä -valaistuksessa häämötti parin sadan kyynärän päässä katusulun -ääriviivat; se ulottui mustana möhkäleenä kadun poikki. Sotamiehet -kohottivat huudon ja heittäytyivät juoksuun. Ymmälle joutuneina -katusulun puolustajat alkoivat ampua umpimähkään, ja nähtyään sitten -rynnäkön merkitsevän täyttä totta ja epätietoisina vihollisten -voimasta he alkoivat vetäytyä, kun vielä oli aikaa. Katusulku -vallattiin tuossa tuokiossa, ja hyökkääjät tunkeutuivat edelleen -menestyksen kannustamina. Katusulun takana oli oikealle ja vasemmalle -ulottuva poikkikatu. Joka taholta ruvettiin ampumaan, ja kiväärien -äänekäs paukkina kajahteli rakennusten seinistä. Sivustaosastot -olivat kohdanneet katusulkujen luona tuimaa vastarintaa, mutta -keskusta-aseman valtaaminen muutti tilanteen, ja myöskin niiden -puolustajat pakenivat yhdessä sekasorrossa, peläten muutoin -joutuvansa saarroksiin. - -Päivä oli jo valjennut, ja kaduilla tarjoutui nähtäväksi omituinen -näky. Kahakoitsijat syöksyivät puulta toiselle, ja taulua kirjavoitsi -kaikkialla sarja vähäisiä sinertäviä savutuprahduksia. Peräytyvät -kapinalliset jättivät haavoittuneet toverinsa jälkeensä, ja -sotamiehet seivästivät nämä armottomasti pistimiinsä. Laukauksia -pamahteli rakennusten akkunoista ja kaikenlaisista suojapaikoista -lyhtypylvään, ilmoituskioskin, haavoittuneen miehen, kumoon -kaadettujen vaunujen takaa. Kiväärituli oli varsin tuhoisa, ja -kadut aukenivat aivan paljaina. Haluten päästä suojaan, molemmat -puolet murtautuivat taloihin ja laahasivat kadulle tuoleja, pöytiä -ja makuuvaate-kasoja; ja vaikka niistä olikin vain vähän turvaa, ei -niiden takana kuitenkaan tuntenut olevansa aivan alttiina luodeille. - -Kaiken aikaa sotaväki eteni yhtä mittaa, vaikka miehiä kaatuikin tuon -tuostakin; mutta vähitellen kapinallisten tuli kävi kiivaammaksi. -Joka hetki riensi paikalle enemmän väkeä; sivustoja ruvettiin -ahdistamaan ankarasti; saartava vihollinen tunkeutui kohti sivukatuja -myöten, joiden säilyttäminen olisi vaatinut presidenttiä yhä -heikontamaan niukkoja voimiaan. Viimein kapinalliset herkesivät -peräytymästä; he olivat ennättäneet tykkiensä luo, joista neljä oli -järjestetty riviin kadun poikki. - -Raatihuone oli nyt vain muutaman sadan metrin päässä, ja Molara -kannusti sotamiehiään äärimmäisiin ponnistuksiin. Hurja yritys -vallata tykit pistinhyökkäyksellä torjuttiin, siinä menetettiin -kolmekymmentä surmattua ja haavoittunutta, ja hallituksen joukot -etsivät suojaa sivukadulta, joka ulottui suorakulmaisesti pääkadun -poikitse. Tämä joutui vuorostaan vihollisten valtaan, jotka -kiirehtivät osastojen ympäritse ja alkoivat uhata niiden paluutietä. - -Ammunta oli nyt käynyt yleiseksi pitkin laajaa puoliympyrää. -Toivoen saavansa tilapäiset tykkimiehet karkoitetuiksi asemistaan -tunkeutuivat hallituksen joukot taloihin pääkadun kummallekin -puolen, kiipesivät katoille ja alkoivat ylhäältä päin ammuskella -vastustajiaan. Mutta kapinalliset omaksuivat saman menettelytavan, -ja koko suunnitelma hupeni hurjaksi, mutta tuloksettomaksi -kahakoitsemiseksi savupiippujen ja kattoreunamain keskellä. - -Presidentti antautui miehuullisesti vaaralle alttiiksi. Siirtyen -osastolta toiselle hän elähytti seuralaisiaan esimerkillään. -Tiro, joka pysytteli aivan hänen kintereillään, oli nähnyt sotaa -kylliksi havaitakseen, että pidätys muodostuisi tuhoisaksi heidän -mahdollisuuksilleen. Jokainen hetki oli kallisarvoinen; aika kului -käsistä, ja tuo vähäinen sotajoukko oli jo melkein kauttaaltaan -saarroksissa. Hän oli ottanut käteensä kiväärin ja auttoi juuri -murtamaan erään talon ovea, kun hän näki hämmästyksekseen Miguelin. -Sihteeri oli aseistautunut. Tähän asti hän oli huolellisesti -pysytellyt peräpuolella ja välttänyt vaaraa lymyillen puiden -suojassa, mutta nyt hän astui rohkeasti ovelle ja alkoi hänkin -puolestaan takoa sitä murskaksi. Tuskin se työ oli suoritettu, kun -hän hyökkäsi sisään ja juoksi portaita ylös huudahtaen: "Tänään -me olemme kaikki sotureita!" Joukko jalkaväkeä seurasi häntä -ammuskellakseen alakerroksen akkunoista, mutta Tiro ei saattanut -luopua presidentin rinnalta; joka tapauksessa Miguelin urheus -hämmästytti ja miellytti häntä. - -Ennen pitkää kaikille selvisi, että yritys oli epäonnistunut. Heitä -vastassa oli liian suuri ylivoima. Kolmasosa presidentin joukosta oli -kaatunut tai haavoittunut, kun annettiin käsky murtautua takaisin -palatsiin päin. Joka taholla tunkeutui riemuitseva vihollinen heitä -kohti. Vähäiset osastot sotureita, joilta oli katkaistu pääsy -peräytyvän pääjoukon yhteyteen, puolustautuivat epätoivon hurjuudella -taloissa ja katoilla. Ajan mittaan he saivat melkein jok'ikinen -surmansa, sillä veri kuohui kiihkeänä ja armon anominen oli ajan -tuhlausta. Toiset sytyttivät taloja tuleen ja koettivat päästä pakoon -savun suojassa; mutta varsin harvalle se onnistui. Toiset taasen, -niiden joukossa Miguel, lymyilivät komeroissa ja kellareissa, mistä -he sukelsivat esiin, kun mielet olivat jälleen käyneet inhimillisiksi -eikä _antautuminen_ ollut enää tuntematon sana. Oikea osasto, jonka -muodosti viisi kaartinkomppaniaa, joutui kokonaan saarroksiin ja -laski aseensa saatuaan kapinallisten päälliköltä lupauksen, että -henki säästettäisiin. Lupaus pidettiin, ja kävi ilmeiseksi, että -vallankumouksellisten ylimmät johtajat koettivat kaikin voimin -hillitä seuralaisten raivoa. - -Hallituksen kannattajain päävoima kamppaili yhteen ainoaan joukkoon -sotkeutuneena itselleen tietä palatsia kohti, menettäen väkeä joka -askeleella. Mutta tappioistaan huolimatta se oli yhä vaarallinen -pysähdyttää. Muuan kapinallisosasto, joka asettui peräytymistietä -katkaisemaan pyyhkäistiin olemattomiin hurjalla hyökkäyksellä, -ja sitten koetettiin järjestyä uudelleen. Mutta kiväärituli oli -säälimätön ja taukoamaton, ja ennen pitkää peräytyminen muuttui -paoksi. Se aiheutti murhaavan takaa-ajon, jossa vain noin -kahdeksankymmentä miestä pelastui vankeudesta tai kuolemasta ja pääsi -presidentin sekä Sorrenton keralla hengissä palatsiin. Suuret portit -suljettiin ja heikko linnake valmistausi puolustautumaan viimeiseen -asti. - - - - -XVII LUKU - -Palatsin puolustus - - -"Tämä", sanoi luutnantti Tiro eräälle tykistökapteenille, kun he -olivat päässeet sisään portista, "on paras leikki, missä milloinkaan -olen ollut mukana". - -"Minun mielestäni se onnistui peräti huonosti", vastasi toinen; "ja -kun he panivat tykkinsä toimimaan, silloin olin varma tappiosta". - -"Ei se johtunut tykeistä", arveli luutnantti, jolla ei ollut -kovinkaan suurta käsitystä tykistön arvosta; "meillä olisi pitänyt -olla ratsuväkeä." - -"Meillä olisi pitänyt olla enemmän miehiä", vastasi tykistökapteeni, -jota ei sillä haavaa haluttanut ryhtyä kiistelemään eri aselajien -merkityksestä. "Nuo jälkijoukkokahakat ovat aivan helvetillisiä." - -"Viime taipaleella sukeusi aika lailla enemmän kahakkaa kuin meillä -oli edes jälkijoukkoa", sanoi Tiro. "Luuletteko, että ne surmasivat -haavoittuneetkin?" - -"Luullakseni jok'ikisen sielun; ne olivat lopulta hulluja kuin sudet." - -"Kuinkahan nyt mahtaa käydä?" - -"Ne tunkeutuvat tänne ja tekevät lopun meistäkin." - -"Saammepa nähdä", arveli Tiro. Hänen hilpeä rohkeutensa ei ollut -lannistunut ensimmäisestä vastoinkäymisestä. "Laivasto tulee pian -takaisin; kyllä me kykenemme puolustamaan tätä paikkaa siihen asti." - -Palatsi olikin verraten sopiva puolustukseen. Se oli lujasti -rakennettu kivistä. Akkunat sijaitsivat korkealla maasta, ja -alakerroksessa ne olivat vahvoilla rautaristikoilla varustetut, -paitsi puutarhan puolella, missä pengermä ja sen askelmat johtivat -korkeille oviakkunoille. Mutta sillä taholla saattoivat muutamat -hyvät ampujat suojella ahdasta ja aukeata pääsyä. Näytti todellakin -siltä, kuin arkkitehti olisi aikoinaan ottanut huomioon nykyisen -tilanteen, sillä hän oli tavallaan rakentanut palatsiksi naamioidun -varustuksen. Aukion puolinen sivu näytti soveltuvan parhaiten -hyökkäyksen kohteeksi; mutta siellä suojeli isoa porttia kaksi -vähäistä tornia, joihin oli laadittu vahtitupa kumpaiseenkin, ja -pihamuuri oli korkea ja paksu. Koska kuitenkin tuntui luultavalta, -että juuri sillä taholla vihollinen kykeni käyttämään lukumääräänsä -tehokkaimmin, keskitettiin pienen linnakkeen enemmistö juuri sille -kohdalle. - -Kapinallisia johdettiin viisaasti ja varovaisesti. He eivät -käyneet heti rynnäkköön palatsia vastaan; varmoina saaliistaan -heidän kannatti kyllä odottaa. Sillä välin uurastivat jäljelle -jääneet hallituksen kannattajat lujittaakseen suojapaikkaansa. -Pihan kiveyksestä kiskottiin irti kiviä, ja näiden avulla -muutettiin akkunat ampumarei'iksi, joista linnake saattoi käyttää -kiväärejään antautumatta itse ylen määrin alttiiksi. Portit -suljettiin ja teljettiin, ja niitä ryhdyttiin lujittamaan hirsillä. -Miehistölle jaettiin ampumavaroja. Eri upseerien osalle määrättiin -vastuunalaisuus erilaisista puolustustoimenpiteistä. Puolustajat -käsittivät antautuneensa taisteluun, joka oli käytävä ratkaisevaan -loppuun asti. - -Mutta Molaran mieli oli muuttunut. Yöllinen raivo oli aamun -tullen tyyntynyt kovaksi, hurjaksi rohkeudeksi. Hän oli johtanut -tuota epätoivoista rynnäkköä raatihuonetta vastaan ja antautunut -pelottomana, vieläpä häikäilemättömästikin alttiiksi taistelun -vaaroille. Mutta nyt, kun hän oli suoriutunut siitä vahingotta, -päässyt takaisin palatsiin ja tajunnut menettäneensä viimeisenkin -mahdollisuuden surmata Savrolan, nyt kuolema tuntui hänestä varsin -inhottavalta. Hänestä oli häipynyt kaikki kiihko, joka ennen oli -kannustanut mieltä; hän oli saanut kyllikseen. Hänen mielensä -etsiskeli jotakin pakokeinoa ja etsiskeli turhaan. Hän tunsi tällä -haavaa purevaa tuskaa. Laivasto saapuisi ihan varmasti, mutta se -tulisi liian myöhään. Sen suuret tykit saattaisivat kyllä kostaa -hänen kuolemansa, mutta ne eivät kyenneet pelastamaan hänen -henkeänsä. Harmin tunne puistatti häntä, ja sen takana alkoi -häämöttää tietoisuus, että pimeys oli lähestymässä. Kauhu rupesi -hiipimään hänen sydämeensä, hermot eivät kyenneet enää kestämään, -hänellä oli syytä pelätä muita enemmän. Kansan viha kohdistui ennen -kaikkea juuri häneen, hänen vertaan se janosi -- ennen kaikkea juuri -hänen. Se oli kammottava tosiasia. Perin masentuneena hän vetäytyi -omaan huoneeseensa ottamatta laisinkaan osaa puolustustoimiin. - -Kello yhdentoista tienoissa alkoivat vihollisen tarkka-ampujat -tunkeutua taloihin, jotka ympäröivät palatsin julkisivua. Ennen -pitkää pamahti eräästä yläkerroksen akkunasta laukaus; seurasi sarja -toisia, ja pian oli kiivas ammunta täydessä käynnissä. Puolustajat -vastasivat varovaisesti muuriensa suojasta. Luutnantti Tiro ja muuan -kaartin kersantti, Molaran vanha sotatoveri, olivat sijoittuneet -vahtituvan akkunaan ison portin vasemmalle puolelle. Molemmat -olivat hyviä ampujia. Luutnantti oli täyttänyt taskunsa panoksilla, -kersantti järjesti varastonsa siroiksi pikku riveiksi akkunalaudalle. -Paikaltaan he saattoivat ampua suoraan pitkin katua, joka johti -aukiolle ja portille päin. Vahtituvan ulkopuolella puuhaili yhä -kymmenkunta upseeria ja miestä lujittaakseen porttia varmemmaksi. He -koettivat työntää suurta lautaa maan ja toisen poikkihirren väliin; -jos kapinalliset pyrkisivät murtamaan portin auki rynnäköllä, niin se -kykenisi kyllä kestämään heidän yrityksensä. - -Ympäröivistä taloista suuntautuva ammunta tuotti enemmän kiusaa kuin -vahinkoa, mutta useita luoteja iski tilapäisten ampumareikien kiviin. -Linnake ampui verkalleen ja huolellisesti, karttaen tuhlaamasta -varojaan tai turhaan paljastautumasta. Äkkiä ilmestyi kolmisen sadan -kyynärän päässä joukko miehiä kadulle, joka johti palatsin portille, -ja he alkoivat kiireesti työntää ja vetää jotain eteenpäin. - -"Pitäkää varanne", huusi Tiro työskentelevälle osastolle, "ne -tuovat esille tykin"; ja tarkkaan tähdäten hän ampui lähenevää -vihollista. Myöskin kersantti ja kaikki muut tämän osan puolustajista -ryhtyivät harvinaisen tarmokkaasti ampumaan. Lähestyvä joukko -hiljensi vauhtiaan. Siitä alkoi jäädä pois miehiä. Useat -etummaisista hellittivät kätensä; toiset rupesivat kuljettamaan -näitä pois. Hyökkäys hupeni tyhjiin. Sitten pari, kolme miestä -juoksi takaisin yksinään. Se sai kaikki muutkin pyörtämään pois -ja ryntäämään sivukadulle suojaa etsien; tykki, muuan vallatuista -kaksitoistanaulaisista, ja hyljättynä keskelle katua, ympärillään -toistakymmentä muodotonta mustaa esinettä. - -Linnake kohotti eläköön-huudon, johon ympäröivistä taloista -vastattiin yltyvällä kivääritulella. - -Kului neljännestunti, sitten kapinalliset sukelsivat sivukaduilta -päätielle ja alkoivat työntää sitä myöten neljiä jauhosäkeillä -täytettyjä vankkureita. Jälleen puolustajat ammuskelivat tiheään. -Säkkeihin osuessaan heidän luotinsa nostattivat omituisia -maidonkarvaisia pilviä; mutta liikkuvien suojiensa turvissa -hyökkääjät etenivät tasaisesti. He saapuivat tykin luo ja alkoivat -tyhjentää vankkureita, työntäen säkit ulos takaapäin, kunnes -niistä oli muodostunut säännöllinen rintasuojus, jonka taakse he -polvistuivat. Muutamat alkoivat ampua; toiset ryhtyivät puuhaamaan -tykin ääressä, johon linnake nyt suuntasi tulensa. Kaksi miestä -menetettyään heidän onnistui saada se ladatuksi ja suunnatuksi -porttia kohti. Kolmas mies lähestyi kiinnittääkseen kitkaputkea, -jonka avulla se laukaistiin. - -Tiro tähtäsi tarkkaan ja luoti sai tuon etäisen olennon lyyhistymään -kokoon. - -"Suoraan keskipisteeseen", sanoi kersantti kiitellen ja kumartui -eteenpäin ampuakseen toista, joka hurjan rohkeana lähestyi -laukaistakseen tykin. Hän tähtäsi pitkään, osatakseen varmasti -maaliin; pidättäen henkeään hän alkoi hiljalleen pusertaa liipasinta, -kuten ampumiskirjat neuvovat. Äkkiä kuului omituinen ääni, -puolittain jysähdys, puolittain räjähdys. Tiro kyyristyi äkkiä -vasemmalle ja välttyi siten veriruiskeesta, joka lennätti ympärille -muitakin ruumiin aineksia. Kersantin oli surmannut luoti, joka oli -tavoittanut hänet juuri kun hän kurkisti ampumareiästään. Etäinen -mies oli kiinnittänyt putkensa, ja nuoraan tarttuen hän vetäytyi nyt -taaksepäin laukaistakseen tykin. - -"Pois portilta", huusi Tiro työjoukolle; "minä en voi pidättää -niitä!" Hän kohotti kiväärinsä ja ampui umpimähkään. Samassa -tuokiossa tykistä puhkesi esiin iso savupilvi ja toinen tuprahti -portilla. Puuaines oli murskautunut palasiksi ja lensi ylt'ympäri -pommin sirpaleiden kera levittäen kuolemaa ja tuhoa työjoukkoon, joka -pyrki suojaan. - -Pitkä, äänekäs hurraahuuto kajahti joka taholta ympäröivistä -taloista, ja siihen yhtyivät tuhannet, jotka odottelivat loitommalla -ja olivat kuulleet tykin jymähdyksen. Ensinnä kapinallisten tuli -yltyi, mutta pian alkoi torvi soida itsepintaisesti, ja parinkymmenen -minuutin kuluttua kiväärituli taukosi kokonaan. Sitten erään -katusulun takaa läheni muuan mies kantaen valkoista lippua ja kahden -muun seuraamana. Palatsista suostuttiin välirauhaan heiluttamalla -nenäliinaa. Lähetystö saapui suoraa päätä murskatulle portille, ja -johtaja astui sen kautta pihaan. Useat puolustajista poistuivat -asemiltaan nähdäkseen ja kuullakseen, mitkä ehdot hän tarjosi. Mies -oli Moret. - -"Kehoitan teitä kaikkia antautumaan", hän sanoi. "Teidän henkenne -säästetään, kunnes teidät lainmukaisesti on tuomittu." - -"Kääntykää minun puoleeni", virkkoi Sorrento astuen esiin; "minä olen -täällä päällikkönä." - -"Kehoitan teitä kaikkia antautumaan tasavallan nimessä", toisti Moret -äänekkäästi. - -"Kiellän teitä puhuttelemasta näitä sotilaita", sanoi Sorrento. "Jos -sen vielä kerran teette, niin lippunne ei ole teitä suojeleva." - -Moret kääntyi häntä kohti. "Vastarinta on hyödytöntä", hän virkkoi. -"Miksi kuluttaisitte enempää ihmishenkiä? Antautukaa, niin teidän -henkenne säästetään." - -Sorrento mietti asiaa. Ehkä kapinalliset tiesivät, että laivasto -oli tulossa; muussa tapauksessa, hän arveli, he eivät tarjoaisi -ehdollista antautumista. Oli välttämätöntä voittaa aikaa. "Me -tarvitsemme kaksi tuntia harkitaksemme ehtoja", hän selitti. - -"Mahdotonta", vastasi Moret päättäväisesti. "Teidän on antauduttava -heti, juuri tässä paikassa." - -"Sellaisiin emme rupea", virkkoi sotaministeri. "Palatsia voidaan -puolustaa. Me pidämme sen vallassamme, kunnes laivasto ja voittoisa -kenttäarmeija ennättävät palata." - -"Hylkäättekö kaikki ehdot?" - -"Hylkäämme kaikki, mitä olette tarjonnut." - -"Sotamiehet", sanoi Moret kääntyen jälleen miehiin päin, "pyydän -teitä ajattelemaan henkeänne. Minä tarjoan hyvät ehdot; älkää -hyljätkö niitä." - -"Nuori mies", virkkoi Sorrento kiukun yltyessä hänessä, "minulla -on jo verraten pitkä tili selvitettävänä teidän kanssanne. Olette -sivilimies ettekä tunne sotatapoja. Minun velvollisuuteni on -varoittaa teitä: jos te yhä edelleen koetatte horjuttaa hallituksen -joukkojen uskollisuutta, niin minä ammun teidät." Hän veti esiin -revolverinsa. - -Moret'n olisi pitänyt totella; mutta häikäilemätön, urhea ja -impulsiivinen kun oli, hän ei välittänyt siitä. Hänen lämmin -sydämensä toivoi jalomielisesti saavansa ihmishenkiä säästetyksi. -Sitä paitsi hänen oli mahdoton uskoa, että Sorrento ampuisi hänet -kylmäverisesti; se olisi ollut liian säälimätöntä. "Minä tarjoan -teille kaikille elämän", hän huusi; "älkää valitko kuolemaa!" - -Sorrento kohotti revolverinsa ja laukaisi. Moret kaatui maahan, -ja hänen verensä alkoi pulputa valkoiselle lipulle. Tuokion ajan -hän vääntelehti ja värisi ja jäi sitten liikkumattomaksi. Vieressä -seisovien joukosta kuului kauhun mutinaa; he eivät olleet odottaneet, -että Sorrento toteuttaisi uhkauksensa. Mutta sotaministerin -kaltaisilta miehiltä ei kannata odottaa sääliväisyyttä; he elävät -liian suuressa määrin sääntöjen ja ohjeiden mukaan. - -Laukauksen kuullessaan molemmat ulkopuolelle jääneet miehet -kurkistivat sisään, näkivät, mitä oli tapahtunut, ja juoksivat -kiireesti toveriensa luo. Linnake taasen, joka tunsi nyt saavansa -luopua kaikesta toivosta, palasi asemilleen verkalleen ja nyrpeänä. -Uutinen välirauhasta oli houkutellut presidentin ulos huoneestaan; -hänen mielikuvituksessaan heräsi uusi mahdollisuus saada elämänsä -säilytetyksi ja kenties kostonsakin toteutetuksi. Astuessaan portaita -myöten linnanpihaan hän hätkähti laukausta, joka kajahti niin -lähellä; ja nähdessään ehtojen esittäjän tilan hän horjahti kauhusta. -"Hyvä Jumala!" hän virkkoi Sorrentolle, "mitä olette tehnyt?" - -"Olen ampunut kapinoitsijan, herra presidentti", vastasi -sotaministeri, sydän täynnä pahoja aavistuksia, mutta koettaen -esiintyä uhmamielisenä; "hän yllytti sotaväkeä kapinaan ja -karkaamaan, vaikka minä varoitin, ettei hänen lippunsa suojaisi häntä -enää". - -Molara värisi kiireestä kantapäähän; hän tunsi, että viimeinen -pakotie oli häneltä katkaistu. "Te olette tuominnut meidät kaikki -kuolemaan", hän sanoi. Sitten hän kumartui ja otti paperin, joka -työntyi esiin vainajan taskusta. Siihen oli kirjoitettu seuraavasti: -_Valtuutan teidät hyväksymään antautumisen, jos siihen suostuvat -Antonio Molara, tasavallan entinen presidentti, ja ne upseerit, -sotamiehet ja hänen kannattajansa, jotka pitävät vallassaan -presidentin palatsia. Heidän henkensä on säästettävä, ja heitä on -suojeltava hallituksen ratkaisua odottaen. Yhteishyvän valiokunnan -puolesta. -- Savrola_. Ja Sorrento oli surmannut hänet -- ainoan -ihmisen, joka kykeni pelastamaan heidät kansan raivolta. Ollen liian -masentunut puhuakseen Molara kääntyi lähtemään, ja tällöin aukion -taloista alettiin jälleen ampua raivoisan kiihkeästi. Piirittäjät -olivat jo saaneet kuulla, kuinka heidän lähettiensä oli käynyt. - -Ja kaiken aikaa Moret makasi aivan hiljaa palatsin pihalla. Kaikki -hänen pyrkimyksensä, hänen innostuksensa, hänen toiveensa olivat -kerrassaan päättyneet: hänen osallisuutensa maailman toimissa oli -nyt loppunut; hän oli vaipunut menneisyyden valtamereen ja jättänyt -jälkeensä tuskin kuplaakaan. Kaikissa suunnitteluissa Lauranian -hallitusta vastaan Savrolan persoonallisuus oli häivyttänyt hänet -mitättömäksi. Ja kuitenkin tällä miehellä oli sydäntä ja päätä ja -rohkeutta, hän olisi voinut suorittaa suuriakin; ja hänellä oli äiti -ja kaksi nuorta sisarta, jotka rakastivat yksin maatakin, jota hän -polki, ja pitivät häntä maailman oivallisimpana miehenä. - -Sorrento seisoi silmäillen kauan kättensä työtä, ja yhä -tyytymättömämmäksi hän kävi siihen. Todellista katumusta ei hänen -nyrpeä, kova luonteensa saattanut tuntea, mutta hän oli tuntenut -Molaran monet vuodet, ja nyt hän hämmästyi huomatessaan tämän -tuskan ja oli suutuksissaan siitä, että oli itse sen aiheuttaja. -Hän ei ollut odottanut, että presidentti halusi antautua; muussa -tapauksessa, hän virkkoi itselleen, hän olisi voinut olla lempeämpi. -Eikö ollut mitään mahdollisuutta korvata tätä vahinkoa? Miehellä, -joka oli valtuuttanut Moret'n hyväksymään heidän antautumisensa, oli -kansa vallassaan; hän kuului oleskelevan raatihuoneella -- hänelle -täytyi lähettää sana -- mutta kuinka? - -Luutnantti Tiro lähestyi häntä takki käsivarrellaan. Inhoten -päämiehensä raakuutta hän oli päättänyt lausua julki tunteensa -selvästi, joskaan ei sanoin. Hän kumartui ruumiin puoleen ja oikaisi -sen jäsenet; sitten hän laski takkinsa kalpeiden ilmeettömien -kasvojen verhoksi ja suoristuttuaan virkkoi röyhkeästi everstille: -"Mahtavatkohan ne parin tunnin kuluttua tehdä samoin teillekin, herra -eversti?" - -Sorrento katsahti häneen ja nauroi käheästi. "Pyh! Siitä minä välitän -viis'. Kun olette ollut mukana yhtä monessa taistelussa kuin minä, -niin ette arastele enää tuolla lailla." - -"Minulla ei liene mahdollisuutta päästä useampaan taisteluun, kun -te olette surmannut ainoan henkilön, joka saattoi hyväksyä meidän -antautumisemme." - -"Onhan jäljellä toinen", sanoi sotaministeri, "Savrola itse. Jos -teitä haluttaa elää, niin käykää pyytämässä, että hän tulee kutsumaan -pois koiransa." - -Sorrento puhui katkerasti, mutta hänen sanansa saattoivat luutnantin -aivot toimimaan. Savrola -- hän tunsi tämän ja piti hänestä, ja -heillä oli jotakin yhteistä. Sellainen mies saapuisi, jos häntä -kutsuttaisiin; mutta mahdottomalta tuntui päästä pois palatsista. -Vaikka kapinalliset olivatkin kohdistaneet hyökkäyksensä yksinomaan -pääportin puolelle, niin pidettiin pitkin koko kehää tarkkaa vahtia, -kuten kiväärituli selvästi todisti. Ei voinut tulla kysymykseenkään -päästä piiritysrivin poikki tietä pitkin. Tiro mietti jäljellä olevia -mahdollisuuksia: tunnelia, sitä ei ollut olemassa; ilmapalloa, -sellaista ei ollut käytettävissä. Pudistaessaan päätään tälle -toivottomalle pulmalle hän tuijotti miettiväisenä kirkkaaseen ilmaan, -ajatellen itsekseen: "Sen voisi tehdä vain lintu." - -Palatsin yhdisti senaattiin ja tärkeimpiin virastorakennuksiin -puhelin, ja nyt sattui niin, että suuren pääkaupungin itäosan -pääjohdot kulkivat juuri sen katon päällitse. Ylöspäin katsellessaan -Tiro näki päänsä päällä joukon hentoja lankoja; niitä näytti olevan -lähes kaksikymmentä. Sotaministeri seurasi hänen katsettaan. -"Voisitteko liikkua lankoja pitkin?" hän kysyi innokkaana. - -"Voinhan koettaa", vastasi luutnantti tämän ajatuksen rohkeudesta -väristen. - -Sorrento olisi puristanut hänen kättään, mutta nuorukainen astui -taaksepäin ja kääntyi kunniaa tehden tiehensä. Hän poistui palatsiin -ja nousi portaita myöten, jotka johtivat katolle. Yritys oli rohkea -ja vaarallinen. Entä jos kapinalliset huomaisivat hänet maan -ja taivaan välimailla? Hän oli usein ammuskellut hernepyssyllä -naakkoja, jotka häämöttivät mustina pilkkuina taivasta vastaan tai -oksien välissä. Tämä ajatus tuntui merkillisen vastenmieliseltä; -mutta hän lohdutti itseään sillä johtopäätöksellä, että miehet, -jotka tirkistelivät ampumarei'istä henkensä uhalla, eivät juuri -ennätä tehdä muuta kuin tähdätä ja antavat harvoin katseittensa -harhailla turhan päiten. Hän astui ulos katolle ja kävi johtopylvään -luo. Ei ollut epäilemistäkään sen kestävyyttä; siitä huolimatta -hän seisahtui, sillä mahdollisuudet näyttivät niin vähäisiltä -ja kuolema niin läheiseltä ja hirvittävältä. Uskonto ei häntä -paljoakaan auttanut, niinkuin ei yleensäkään sotureita; se oli -hänelle enimmäkseen sotku kaavoja, joita harvoin kerrattiin, joita -tuskin ymmärrettiin eikä milloinkaan tutkittu; ja lisäksi siihen -kuului toiveikas, mutta vahvistusta kaipaava usko, että hänen -kävisi hyvin, jos hän vain täyttäisi velvollisuutensa gentlemannin -tavoin. Filosofiaa ei hänellä ollut; hän tunsi vain, että hän nyt -uskalsi kaiken, minkä omisti, ja teki niin sen hyväksi, mikä oli -epätietoista. Mutta vaikka hänen harkinnassaan olikin aukkoja, -ajatteli hän kuitenkin, että sen saattaisi tehdä, ja hän aikoi -yrittää. Hän sanoi itsekseen: "Kyllä ne siat saavat pitkän nenän", ja -tämä innostuttava ajatus karkotti pelon hänen mielestään. - -Hän kapusi pylvästä myöten alimman langan luo; sitten hän kiskoutui -ylemmäksi, kunnes sai jalkansa eristimille. Langat ulottuivat -pylväästä kummallekin taholle kahdessa sarjassa. Hän seisoi kahdella -alimmalla, kokosi ylimmät käsivarsiensa alle ja kumartuen alaspäin -tarttui molemmin käsin vielä yhteen lankaan. Sitten hän lähti -liikkeelle raahautuen kömpelösti lankoja pitkin. Matkaa oli noin -seitsemänkymmentä metriä. Päästyään katon rintasuojan ylitse hän näki -kadun alapuolellaan, ja se tuntui hänestä sijaitsevan perin syvällä. -Talojen akkunain ja palatsin välillä lenteli yhtä mittaa luoteja. -Hänen allaan makasi kuudenkymmenen jalan päässä kuollut mies, joka -kirkkaan auringon huikaisematta tuijotti ylöspäin lankaverkon -lävitse. Hän oli ennen ollut tulen alaisena, mutta tämä oli uusi -elämys. Kun hän lähestyi keskiväliä, alkoivat langat heilua, ja -hänen täytyi pitää tiukasti kiinni. Alkumatkasta hänelle oli ollut -myötämäkeä, mutta keskikohdan sivuutettuaan hänellä oli edessään -vastamäki; jalka luiskahti usein takaisin, ja langat rupesivat -viiltämään kainalokuoppia. - -Kaksi kolmannesta matkasta oli jo turvallisesti suoritettu, kun -langat paukahtaen katkesivat hänen vasemman jalkansa alta ja iskivät -kuin piiskan siima vastakkaisen talon seinään. Koko hänen painonsa -putosi kainalon kestettäväksi; se tuotti viiltävää tuskaa; hän -pyörähti -- luiskahti -- tarrautui hurjasti kiinni ja saavutti -tasapainonsa suunnattomalla ponnistuksella. - -Eräästä alakerroksen akkunasta kiskoi muuan mies syrjään patjan, -jonka takaa hän ammuskeli, ja työnsi päänsä ja hartiansa ulos. -Tiro katsahti alaspäin ja heidän katseensa kohtasivat toisensa. -Mies karjui hulluna kiihkosta ja laukaisi kiväärinsä suoraa päätä -luutnanttia kohti. Pamahdus esti tätä kuulemasta, kuinka läheltä -luoti lensi; mutta hän tunsi, ettei se ollut osunut, ja ponnisteli -eteenpäin, kunnes oli päässyt kadun ylitse. - -Nyt ei ollut enää toiveita onnistumisesta, mutta yhtä vaarallista -oli kääntyä takaisin. "Tämä peli on pelattava loppuun", hän virkkoi -itsekseen ja pudottautui langoilta rakennuksen katolle. Ullakolle -johtava aukko oli auki. Juosten alas ullakonportaita ja pujahtaen -yläkerran parvekkeelle hän kurkisti kaiteen ylitse; ei ollut ketään -näkyvissä. Hän laskeutui portaita varovaisesti, kummastellen, -missä hänen vihollisensa mahtoi viivytellä. Hetkistä myöhemmin -hän oli joutunut toisen kerroksen salin edustalle. Pysytellen -seinämällä hän kurkisti sisään. Huone oli puolipimeä. Akkunat oli -tukittu laatikoilla, lankuilla, patjoille ja mullalla täytetyillä -pieluspäällisillä; lattialle oli lennellyt lasinpalasia ja seinistä -irtautunutta muurilaastia. Valossa, joka siivilöityi sisään rakosista -ja ampumarei'istä, hän näki omituisen näyn. Huoneessa oli neljä -miestä, yksi makasi selällään maassa ja toiset kumartuivat hänen -puoleensa. Kiväärinsä he olivat asettaneet seinän nojaan. He eivät -näkyneet huomaavan muuta kuin toverinsa, joka makasi lattialla yhä -laajenevan verilätäkön keskellä, koristen huohottaen ja ilmeisesti -ponnistellen hurjasti voidakseen puhua. - -Luutnantti oli nähnyt kyllikseen. Huonetta vastapäätä oli ovi, jota -peitti verho, ja tämän taakse hän nyt livahti. Siitä ei voinut nähdä -mitään, mutta hän kuunteli jännittyneenä. - -"Mies parka", sanoi muuan ääni, "kylläpä hän sai pahan iskun." - -"Kuinka se tapahtui?" kysyi toinen. - -"Hän kumartui ulos akkunasta ampuakseen -- silloin osui luoti -- -suoraan keuhkojen puhki kaiketi -- hän laukaisi ilmaan ja karjaisi." -Sitten hän lisäsi matalammalla, mutta yhä vielä kuuluvalla äänellä: -"Hän on mennyttä miestä." - -Haavoittunut alkoi päästää eriskummallisia ääniä. - -"Taitaa olla jotain sanomista akka rukalleen, ennenkuin tulee lähtö -eteen." virkkoi muuan vallankumouksellisista, puheesta päätellen -työläinen. "Mitäs sinä tahdot, kaveri?" - -"Antakaa hänelle kynä ja paperia; ei hän pysty puhumaan." - -Tiron sydän herkesi lyömästä ja käsi tapaili revolveria. - -Kokonaiseen minuuttiin ei huoneesta kuulunut mitään; sitten kajahti -karjahdus. - -"Tuhat tulimmaista, kyllä me sen nujerramme!" sanoi työläinen, ja -kaikki kolme töytäsivät verhon peittämän oven ohitse ja juoksivat -yläkertaan. Eräs heistä seisahtui juuri oven eteen; hän panosti -kivääriään, eikä patruuna ottanut painuakseen sisään; hän iski sitä -lattiaan, ilmeisesti menestyksellä, sillä luutnantti kuuli lukon -lipsahtavan ja sitten kiireiset askeleet seurasivat toisia katolle -päin. - -Nyt hän sukelsi esiin piilopaikastaan ja hiipi alaspäin. Mutta -kulkiessaan avoimen oven ohitse hän ei voinut olla katsahtamatta -sisään. Haavoittunut huomasi hänet samassa silmänräpäyksessä. Hän -kohottausi puoliksi pystyyn ja ponnisti voimiaan äärimmilleen -voidakseen huutaa; mutta hän ei saanut syntymään ainoatakaan kuuluvaa -ääntä. Tiro silmää hetkisen tuota tuntematonta, josta sattuma oli -tehnyt hänen leppymättömän vihamiehensä, ja sitten, sen julman -paholaisen yllyttämänä, joka väijyy ihmisten sydämessä ja herää -verenvuodatuksesta ja vaarasta, hän heitti lentosuukon hurjasti -ja katkerasti pilkaten. Toinen vaipui selälleen tuskan ja raivon -kouristuksesta ja jäi ilmaa haukkoen lattialle makaamaan. Luutnantti -riensi tiehensä. Alimpaan kerrokseen päästyään hän kääntyi keittiöön, -jonka akkunat olivat vain kuuden jalan päässä maasta. Hän kiipesi -ikkunalaudalle, pudottausi takapihalle ja sitten, tuntien äkkiä -hurjaa pelkoa, hän alkoi juosta täyttä vauhtia -- kintereillään -kauhu, jonka palava toivo aiheuttaa. - - - - -XVIII LUKU - -Akkunan ääressä - - -Ne suuret tapahtumat, jotka nopeana sarjana olivat seuranneet -toisiaan Lauranian pääkaupungissa, täyttivät kokonaan miesten -mielet välitöntä uhkaa aiheuttaen, mutta toisin oli naisten laita. -Ulkona kaduilla oli sattunut eloisia kohtauksia, siellä oli veri -kuohunut kuumana ja kiihtymys kohonnut ylimmilleen. Sodan vaarat -ja kamppailut, joissa usein jouduttiin käsirysyyn, olivat suoneet -monta tilaisuutta uhrautuviin tai raakoihin tekoihin. Urhea mies oli -osoittanut rohkeuttaan, julma oli hekumoinut ja värisyttänyt, ja -tuskin heillä oli ollut aikaa tuntea muuta kuin tahdotonta pelkoa. -Toista oli taloissa. - -Jo ensimmäiset laukaukset saivat Lucilin kavahtamaan pystyyn. Paljoa -ei tosin saattanut erottaa, vain etäistä ja sekavaa paukkinaa ja -aika ajoin repäisevän räjähdyksen; mutta hän tiesi, mitä tämä kaikki -merkitsi, ja häntä puistatti. Hälinästä päättäen oli lähin katu -täynnä väkeä. Hän nousi ja kävi akkunan ääreen katsoakseen alas. -Kaasulyhtyjen kelmeässä, epävarmassa valossa rakenteli joukko miehiä -uutterasti katusulkua, joka ulottui kadun poikki parinkymmenen -kyynärän päässä ovesta ja palatsin puolisesta talosta. Hän tarkkasi -uurastavia olentoja omituisen mielenkiinnon valtaamana. He käänsivät -hänen huomionsa muualle, ja hän tunsi voivansa tulla hulluksi -kauheasta jännityksestä, ellei saisi jotain katseltavaa. Ei ainoakaan -yksityiskohta jäänyt häneltä huomaamatta. - -Kuinka ankarasti he raatoivat! Muutamat murtivat kangilla ja hakuilla -irti katukiviä, toiset niitä kuljettivat hoippuen taakkansa painosta; -toiset taasen kasasivat niitä lujaksi muuriksi kadun poikki. Joukossa -oli pari, kolme poikaa uurastaen yhtä ankarasti kuin parhain -miehistä. Muuan pieni nulikka pudotti kantamansa kiven jalalleen ja -istuutui sitten katkerasti itkemään. Toveri saapui luo ja potkaisi -häntä kannustaakseen poloista työhön, mutta siitä tämä vain itki -entistä katkerammin. Jonkin ajan kuluttua saapuivat vesivankkurit, ja -janoiset raatajat kävivät kolme, neljä kerrallaan juomaan, ammentaen -vettä kahdella tinatuopilla ja yhdellä apteekkitölkillä. - -Ympäröivien talojen asukkaat pakotettiin avaamaan ovensa, ja -kursailematta kapinalliset raahasivat ulos kaikenlaista tavaraa -kasaten sitä katusululleen. Muuan joukko löysi useita tynnyreitä, -joita se piti perin arvokkaana saaliina. Iskien auki tynnyrin -toisen pään he alkoivat ajaa siihen lapioittain hiekkaa, joka oli -paljastunut kiveyksen alta. Se oli hidasta työtä, mutta lopulta se -oli suoritettu, ja he koettivat nostaa tynnyriä muurille; mutta se -oli liian raskas ja putosi maahan murskautuen kappaleiksi. Tästä -he raivostuivat ja kiistelivät kiukkuisina, kunnes paikalle saapui -punaista olkavyötä käyttävä upseeri, joka sai heidät vaikenemaan. -He eivät yrittäneet täyttää toisia tynnyreitä, vaan tunkeutuivat -jälleen taloon, kantoivat sieltä ulos mukavan sohvan ja istuutuivat -siihen äreinä, käyden sytyttämään piippujaan. Toinen toisensa jälkeen -he palasivat sitten työhön, vapautuen asteittain ärtymyksestään ja -koettaen tarkoin säilyttää arvokkuutensa. Ja kaiken aikaa katusulku -kasvoi kasvamistaan. - -Lucil kummasteli, ettei kukaan tunkeutunut Savrolan taloon. Hetken -kuluttua hän havaitsi syyn: portailla seisoi kolmimiehinen vartio, -jolla oli kiväärit aseenaan. Tuo kaikkialle ulottuva mieli ei ollut -unohtanut mitään. Niin kuluivat tunnit. Aika ajoin hänen ajatuksensa -palasivat hänen omaan elämäänsä, ja toivottomana hän silloin vaipui -takaisin sohvalle. Kerran hän vaipui pelkästä väsymyksestä nukuksiin -tunnin ajaksi. Etäinen ammunta oli häipynyt, ja vaikka silloin ja -tällöin kajahtikin jokunen laukaus, vallitsi kaupungissa yleensä -hiljaisuus. Omituisen levottomuuden valtaamana hän riensi akkunan -ääreen. Katusulku oli nyt valmiina, ja rakentajat makasivat sen -suojassa. Aseet olivat nojallaan muuria vastaan, jolla seisoi pari, -kolme vahtia silmäillen herkeämättä ylöspäin katua pitkin. - -Jonkin ajan kuluttua katuovelle kolkutettiin, ja se sai hänen -sydämensä pelosta jyskyttämään. Hän kumartui varovaisesti ulos -akkunasta. Vartio oli yhä paikallaan, mutta siihen oli liittynyt uusi -henkilö. Huomattuaan olevan mahdotonta saada kolkutuksiinsa vastausta -tämä kumartui, työnsi jotakin oven alle ja lähti tiehensä. Hetken -päästä Lucil karaisi mielensä ja päätti hiipiä alas pimeitä portaita -myöten ottaakseen selkoa siitä, mitä se mahtoi olla. Tulitikun -valossa hän huomasi sen kirjeeksi, jossa osoitteena oli vain _Lucil_ -sekä talon ja kadun numero -- sillä Lauraniassa olivat kaikki kadut -numeroidut amerikkalaiseen tapaan. Se oli Savrolan lyijykynällä -kirjoittama ja ilmoitti seuraavaa: _Kaupunki ja linnakkeet ovat -meidän vallassamme, mutta päivän koittaessa syntyy taistelu. Älä -missään tapauksessa lähde talosta tai käy näkyviin_. - -Taistelu päivän koittaessa! Hän katsahti kelloon -- neljännestä -vailla viisi, ja taivas alkoi jo käydä vaaleammaksi; aika oli siis -käsissä! Hänen mieltään myllersivät pelko, tuska, levottomuus ja -suuttumus omaa miestään kohtaan, eikä tämä viimeinen tunne suinkaan -ollut vähimmän tuskallinen. Mutta katusulun takana nukkuvia olentoja -eivät moiset tunteet näyttäneet häiritsevän; he makasivat hiljaa -ja äänettöminä, niinkuin väsyneet miehet, joilla ei ole mitään -huolia. Mutta hän tiesi sen tulevan, tapahtuisi jotakin äänekästä ja -hirvittävää, mikä sai heidät hätkähtäen heräämään. Hänestä tuntui -siltä kuin hän olisi katsellut näytelmää teatterissa, missä akkuna -muodosti aition. Hän oli poistunut siitä hetkeksi, kun äkkiä kajahti -kiväärinlaukaus, ilmeisesti kolmisen sadan metrin päässä alempana -palatsin puolella. Sitten kuului kiväärinräiskinää, torventoitotus -ja huutoja. Katusulun puolustajat kapsahtivat kiireesti pystyyn -ja tarttuivat aseisiinsa. Kuului yhä kiivaampaa ammuntaa, mutta -he eivät vieläkään vastanneet, eikä hän uskaltanut pistää päätään -ulos akkunasta nähdäkseen, mikä heitä esti siitä. He olivat kaikki -kovin kiihtyneitä, kohottaen kiväärejään katusulun reunalle ja -jutellen nopein, lyhyin lausein. Tuossa tuokiossa juoksi miesjoukko, -lähes satalukuinen, muuria kohti ja alkoi kavuta sen yli toisten -auttamana. Nämä olivat siis ystäviä; hänen mieleensä juolahti, että -kadulla saattoi olla toinenkin sulku ja että akkunan alle laitettu -kuului siis toiseen linjaan. Näin olikin laita, ja ensimmäisen oli -vihollinen vallannut. Kaiken aikaa ammuttiin edelleen palatsin -taholta. - -Niin pian kuin kaikki pakenijat olivat päässet muurin turviin, -alkoivat toisen linjan puolustajat ampua. Nämä läheiset kiväärit -paukkuivat paljon kovemmin kuin toiset ja syytivät kirkkaita -leimahduksia. Mutta valo kävi joka minuutti voimakkaammaksi, ja pian -hän saattoi nähdä tuprahtavia savupyörylöitä. Kapinallisilla oli -monenkaltaisia ampuma-aseita. Muutamain, joilla oli vanhanaikaiset -suusta ladattavat musketit, täytyi nousta seisomaan ja laskeutua -katusululta alas voidakseen käyttää latasimiaan; toiset, uudemmilla -aseilla varustetut, pysyivät kyyryssä suojansa takana ja ampuivat -yhtä mittaa. - -Lintuperspektiivissä nähtyine olentoineen tuo paikka muistutti yhä -vielä teatterin näyttämöä ylimmältä parvelta katsottuna. Vielä hän ei -tuntenut mitään pelkoa; eihän ollut tapahtunut mitään vahinkoa, eikä -kukaan näyttänyt olevan pahemmassa pulassa. - -Tuskin hän oli ajatellut tämän ajatuksen loppuun asti, kun hän -huomasi erästä olentoa nostettavan katusululta maahan. Yltyvässä -päivänvalossa erotti selvästi kalpeat kasvot, ja hänet valtasi tuossa -tuokiossa kamala, kuvottava tunne; mutta hän jäi seisomaan näkemänsä -kahlehtimana. Neljä miestä poistui haavoittunutta viemään kantaen -häntä hartioista ja jaloista, niin että keskiruumis taipui kaareksi. -Kun he olivat ennättäneet näkyvistä, hän loi jälleen katseensa -muurille. Siellä oli viisi uutta haavoittunutta; neljää täytyi -kantaa, viides nojasi toverin käsivarteen. Vielä oli kaksi muutakin -vedetty alas katusululta ja laskettu huolimattomasti kiveykselle, -syrjään toisten jaloista. Näihin ei kukaan näyttänyt kiinnittävän -mitään huomiota, he olivat vain jätetyt yksikseen aivan seinämälle. - -Sitten kajahti kadun toisesta päästä rummun pärinää ja torven terävä -toitotus, joka tuon tuostakin toistui. Kapinalliset alkoivat hulluina -kiihkosta ampua niin joutuin kuin taisivat; useita kaatui, ja yli -ammunnan kohosi omituinen ääni, jonkinlainen käheä, kirkuva karjunta, -joka alituisesti läheni. - -Muuan mies hyppäsi maahan katusululta ja alkoi juosta alaspäin -katua pitkin; viisi, kuusi seurasi häntä viipymättä; sitten kaikki -puolustajat, kolmea lukuunottamatta, riensivät tiehensä paeten -tuota outoa lähestyvää huutoa. Useat koettivat raahata mukaansa -haavoittuneita, joita oli jo enemmänkin; nämä parkuivat tuskasta -ja anoivat päästä rauhaan. Erään miehen hän näki vetävän toista -nilkasta, poukutellen häntä epätasaista katua pitkin kaikista -pyynnöistä huolimatta. Jäljelle jääneet kolme miestä ampuivat -säännöllisesti rintasuojuksen takaa. Kaikkeen tähän kului useita -sekunteja; ja kaiken aikaa uhkaava karjunta läheni lähenemistään. - -Sitten syöksyi yhdessä silmänräpäyksessä hyökyaalto miehiä -- -sinipukuisia sotilaita -- kohti katusulkua ja samaa vauhtia sen -ylitse. Etunenässä rientävä upseeri, tuskin poikaikäänsä jättänyt -nuorukainen, loikkasi maahan toiselle puolen: "Lakaiskaa tieltä ne -raukkamaiset lurjukset -- eteenpäin, pojat!" - -Nuo kolme säikkymätöntä miestä olivat kadonneet kuin paadet -nousuvesilaineen alle. Sotamiehiä kapusi joukottain katusulun ylitse; -hän saattoi nähdä heidän parveilevan ryhmissä jokaisen haavoittuneen -kapinallisen ympärillä, työntäen hurjasti pistimiään alaspäin. Ja -sitten taika lakkasi vaikuttamasta, koko kuva alkoi häälyä, ja -parahtaen hän juoksi akkunan äärestä kätkeäkseen kasvonsa sohvan -pieluksiin. - -Ulkoa kuului hirvittävä melske. Kiväärituli räiskyi ankarana ja -yhtämittaa, varsinkin pääkadulta, joka ulottui Savrolan kadun -suuntaisena, ja hälinä vain kasvoi miesten karjunnasta ja askelten -töminästä. Vähitellen taisteluhyöky vyöryi talon ohitse raatihuonetta -kohti. Kun hän tämän tajusi, palasivat mieleen kaikki huolet. -Taistelu oli käynyt vallankumouksellisille tuhoisaksi; hän ajatteli -Savrolaa. Ja sitten hän rukoili -- rukoili kuin kouristuksessa, -lähettäen pyyntöjään avaruuteen siinä toivossa, etteivät ne osuisi -kuuroihin korviin. Hän ei maininnut mitään nimeä; mutta jumalat, -jotka ovat kaikkitietäväisiä, lienevät sardonisesti hymyillen -arvanneet, että hän rukoili voittoa kapinoitsijalle, jota rakasti, ja -häviötä puolisolleen, presidentille. - -Hetken päästä raatihuoneen taholta kuului hirvittävä rytäkkä. -"Tykki", hän ajatteli, mutta ei uskaltanut katsoa ulos akkunasta; -äskeiset näyt olivat alkaneet kuvottaa itse uteliaisuuttakin. Mutta -hän saattoi kuulla ammunnan lähenevän, palaavan hänen suuntaansa; ja -se sai hänet tuntemaan omituista iloa; kesken kaikkien kuohujen hänet -valtasi sotamenestyksen nostattama riemu. Väkeä kuului virtaavan -talon ohitse; akkunain alla ammuttiin, sitten kuului katuovelta -ankaraa kolkutusta ja jyskytystä. Ne murtautuivat taloon! Hän -syöksyi huoneen ovelle ja salpasi sen. Alakerroksessa pamahti useita -laukauksia ja puuesineitä kuului murskautuvan. Peräytyvän joukon -ammunta siirtyi talon ohitse palatsia kohti; mutta hän ei välittänyt -siitä; hänen huomionsa jähmetytä toinen ääni, lähestyvien askelten -kolina. Joku saapui portaita myöten yläkertaan. Hän pidätti henkeään. -Ripaa väännettiin, ja sitten tuntematon, huomatessaan oven lukituksi, -potkaisi sitä hurjasti. Lucil parahti. - -Potkiminen taukosi, ja hän kuuli tuntemattoman päästävän hirvittävän -voihkauksen. "Taivaan nimessä, päästäkää sisään! Olen haavoittunut ja -aseeton." Hän alkoi surkeasti valittaa. - -Lucil kuunteli. Tuntui siltä, että siellä oli vain yksi henkilö, -ja jos hän todella oli haavoittunut, niin ei hän tuottaisi mitään -vaaraa. Ulkopuolelta kuului jälleen voihkinaa. Hänen sydämessään -heräsi säälintunne; hän väänsi oven lukosta ja avasi sen varovaisesti. - -Huoneeseen astui nopeasti muuan mies: tämä oli Miguel. "Pyydän -teidän armoanne suomaan anteeksi", hän virkkoi herttaisesti tuolla -mielenmaltilla, joka aina vahvisti hänen halpamaista sieluaan; "mutta -minä olen piilopaikan tarpeessa." - -"Entä teidän haavanne?" Lucil kysyi. - -"Se oli vain sotajuoni, halusin päästä sisälle. Minne voisin -piiloutua? Ne saattavat olla täällä tuossa tuokiossa." - -"Piiloutukaa katolle tai observatorioon", Lucil sanoi viitaten -toiseen oveen. - -"Älkää ilmoittako heille." - -"Miksi sen tekisin?" hän vastasi. Vaikka mies epäilemättä olikin -kylmäverinen, halveksi hän tätä kuitenkin; ei ollut sellaista -saastaa, sen hän tiesi, jota Miguel ei olisi taipunut syömään, jos se -vain soveltui hänen tarkoitusperiinsä. - -Miguel nousi katolle ja piiloutui ison kaukoputken suojaan. Sillä -välin Lucil odotteli. Mielenliikutukset olivat sinä päivänä -seuranneet toisiaan niin nopeasti hänen sydämessään, että hän tunsi -itsensä kykenemättömäksi enempään jännitykseen; jäljellä oli tylsän -tuskan tunne, muistuttaen vaikean haavan aiheuttamaa turtuneisuutta -ja kipua. Ammunta siirtyi palatsia kohti, ja jonkin ajan kuluttua oli -kaupungissa jälleen verraten hiljaista. - -Kello yhdeksän vaiheilla soi pääoven kello; mutta hän ei uskaltanut -poistua huoneesta nyt, kun ovi oli särjetty. Hetken kuluttua kuului -ihmisiä nousevan yläkertaan. - -"Ei täällä ole mitään rouvashenkilöä; se nuori neiti palasi -toissayönä tätinsä luo", sanoi muuan ääni. Se oli vanhan -emännöitsijän; ilosta hätkähtäen ja intohimoisesti kaivaten -myötätuntoa oman sukupuolensa taholta Lucil syöksyi ovelle ja avasi -sen. Siellä oli Bettine ja hänen seurassaan eräs kapinallisten -upseereja, joka ojensi hänelle kirjeen sanoen: "Presidentti lähetti -tämän teille." - -"Presidentti!" - -"Niin, yhteishyvän valiokunnan presidentti." Kirje ilmoitti vain sen, -että hallituksen joukot oli lyöty takaisin, ja se päättyi sanoihin: -_Nyt on vain yksi lopputulos mahdollinen, ja se on saavutettu -muutamassa tunnissa_. - -Upseeri poistui huoneesta ilmoittaen odottavansa alakerroksessa -siltä varalta, että hän halusi lähettää vastauksen. Lucil veti -emännöitsijän huoneeseen ja syleili häntä itkien. Missä hän oli ollut -koko tuon kauhean yön? Bettine oli ollut kellarissa. Savrola oli -ajatellut häntä kuten kaikkea muutakin; hän oli kehoittanut vanhaa -hoitajaansa viemään sinne vuoteensa, olipa vielä antanut edellisenä -iltana varustaa sen kuntoonkin, mattoja ynnä muuta toimittaen. -Siellä Bettine oli viipynyt koko ajan, kuten Savrola oli käskenyt. -Ehdoton luottamus tähän ihailunsa kohteeseen oli vapauttanut -hänet kaikesta pelosta omaan itseensä nähden, mutta hän oli ollut -"ihan hirveässä tuskassa" Savrolan vuoksi. Eihän hänellä ollut -ketään muuta maailmassa; toiset kohdistivat rakkautensa puolisoon, -lapsiin, veljiin, sisariin; hänen hellän vanhan sydämensä kiintymys -oli keskitetty mieheen, jota hän oli hoivaillut aina avuttomasta -pikkulapsesta pitäen. Eikä Savrola ollut häntä unohtanut. Ylpeänä -Bettine näytteli paperilippua, johon oli kirjoitettu sanat: _Terveenä -ja turvassa_. - -Palatsin taholta kuului nyt tukahutettua ampumista, ja sitä jatkui -kaiken aamua. Mutta havaitessaan kadut jälleen rauhallisiksi Miguel -sukelsi esiin piilopaikastaan ja astui huoneeseen. "Haluan tavata -presidentin", hän selitti. - -"Mieheni?" kysyi Lucil. - -"En suinkaan, vaan hänen ylhäisyytensä herra Savrolan." Miguel pystyi -nopeasti mukautumaan olosuhteisiin. - -Lucilin mieleen johtui upseeri; hän mainitsi tästä Miguelille. "Hän -opastaa teidät raatihuoneelle." - -Sihteeri oli ihastuksissaan; hän juoksi alakertaan, eivätkä he -nähneet häntä sen koommin. - -Vanha emännöitsijä, joka oli käytännöllinen ihminen, ryhtyi -puuhaamaan aamiaista. Johtaakseen ajatuksensa muualle Lucil auttoi -häntä, ja pian -- sellainen on ihmismieli -- munat ja käristetty -sianliha tuottivat hänelle lohdutusta. He tunsivat kevennystä -huomatessaan, että ulko-ovelle oli taas majoitettu vartio. Tämän -havainnon teki Bettine, sillä Lucil ei tahtonut katsahtaakaan -ulos kadulle, missä hän oli nähnyt niin hirvittäviä kohtauksia, -ja hän teki oikein, sillä vaikka katusulku olikin nyt ihmisten -hylkäämä, virui sen ympärillä tai itse muurilla vielä parikymmentä -möhkälettä, jotka muutama tunti varhemmin olivat olleet ihmisiä. -Mutta yhdentoista tienoissa saapui muutamia työläisiä tuoden mukanaan -kahdet heiterattaat; ja hetken kuluttua vain katukiveyksen veritahrat -osoittivat, että siinä oli tuhottu muuta kuin aineellista omaisuutta. - -Aamu kului verkalleen ja levottomuutta synnyttäen. Palatsin luota -kuului yhtämittaista, joskin etäistä ammuntaa. Toisin ajoin se paisui -kumeaksi jylinäksi, toisinaan taas yksityiset laukaukset kajahtivat -ikäänkuin nopeana räiskyntänä. Viimein, puoli kolmen korvilla, -se keskeytyi äkkiä. Lucilia värisytti. Kamppailu oli ratkaistu, -suuntaan tai toiseen. Hänen mielensä kieltäytyi pohtimasta kaikkia -mahdollisuuksia. Väliin hän tarrautui hurjan pelon valtaamana vanhaan -emännöitsijään, joka turhaan koetti häntä tyynnytellä; väliin hän -auttoi tätä talouspuuhissa tai suostui maistelemaan niitä aterioita, -joita tuo kunnon eukko valmisteli hänelle, toivoen saavansa murheet -karkoitetuiksi mukavuutta tarjoamalla. - -Pahaa ennustava äänettömyys, joka oli seurannut ammunnan taukoamista, -ei kestänyt kauan. Juuri silloin kuin Bettine sai suostutelluksi -Lucilin maistamaan omenapiirakkaa, osui heidän korviinsa -ensimmäinen suurtykin jymähdys. Kaukaakin tuo hirvittävä räjähdys -sai akkunaruudut tärisemään. Lucilia värisytti. Mitä se oli? Hän -oli toivonut, että kaikki oli päättynyt; mutta jymähdys seurasi -jymähdystä, kunnes satamasta kaikuva tykinjyske melkein hukutti -heidän äänensä. Se oli uuvuttavaa odotusta noille kahdelle naiselle. - - - - -XIX LUKU - -Havainto-opetusta - - -Luutnantti Tiro saapui raatihuoneelle turvallisesti, sillä vaikka -kadut olivatkin täynnä kiihtynyttä väkeä, niin nämä olivat -rauhallisia kansalaisia, ja hänen selittäessään, että hän oli -lähetetty Savrolaa tapaamaan, he sallivat upseerin jatkaa matkaansa. -Kunnallistalo oli komea rakennus, laadittu valkoisesta kivestä ja -runsaasti koristettu kuvapatsailla ja veistoksilla. Sen edustalla -oli rauta-aidan kiertämänä avara pihamaa, johon päästiin kolmesta -portista; keskellä pihaa pulppusi alituisesti suuri suihkulähde -manalle muuttaneiden kunnallisten merkkihenkilöiden marmoripatsaiden -ympäröimänä. Koko laitos oli täysin Lauranian rikkaan ja loistavan -pääkaupungin arvoinen. - -Keskiportilla seisoi vahdissa kaksi kapinallista sotamiestä pistimet -kivääriin kiinnitettyinä, eivätkä nämä sallineet kenenkään käydä -sisään, ellei hänellä ollut virallista lupaa. Pihamaan poikki -kiirehti lakkaamatta lähettejä, ja viestintuojia saapui tai poistui -täyttä laukkaa. Porttien ulkopuolella seisoi suuri väkijoukko, -enimmäkseen rauhallisena, joskin voimakkaan kiihtymyksen valtamana, -ja se täytti kokonaan leveän kadun. Siinä kierteli hurjia huhuja ja -mielet olivat ankarasti kuohuksissa. Etäältä kuului selvästi uhkaavaa -ammuntaa. - -Tiro tunkeutui väkijoukon lävitse suuremmitta vaikeuksitta, mutta -portilla vahdit sulkivat häneltä tien. He kieltäytyivät päästämästä -häntä sisään, ja tuokion ajan hän pelkäsi antautuneensa vaaraan -turhan vuoksi. Onneksi sentään muuan kunnallisviraston palvelijoista, -joka maleksi pihamaalla, tunsi hänet Molaran adjutantiksi. Hän -kirjoitti nimensä paperipalaselle ja pyysi miestä viemään sen -Savrolalle eli, kuten häntä nyt nimitettiin, yhteishyvän valiokunnan -presidentille. Palvelija poistui, ja kymmenen minuutin kuluttua hän -palasi mukanaan upseeri, jonka rinnalla loisti vallankumouksellisen -puolueen punainen olkavyö; tämä pyysi luutnanttia seuraamaan -viipymättä. - -Raatihuoneen eteishalli oli täynnä kiihtyneitä ja suulaita -patriootteja, jotka hartaasti halusivat palvella vapauden asiaa, -jos sen saattoi tehdä henkeään uskaltamatta. Kaikilla oli punainen -nauharuusu, ja he juttelivat äänekkäästi pohtien taisteluviestejä, -joita sanansaattajat toivat ja jotka sitten naulattiin seinille. Tiro -ja hänen oppaansa kulkivat hallin halki ja kiirehdittyään käytävää -pitkin saapuivat erään pienen valiokuntahuoneen ovelle. Sen vaiheilla -oleili useita vartioita ja lähettejä; ovella seisoi vahtina upseeri. -Hän avasi oven ja ilmoitti luutnantin saapuneen. - -"Hyvä on", virkkoi tuttu ääni, ja Tiro astui sisään. Se oli pieni -laudoilla vuorattu huone, seinissä kaksi korkeata ja syvälle muuriin -upotettua akkunaa, joita raskaat, haalistuneet punertavat verhot -reunustivat. Savrola istui kirjoittamassa keskelle lattiaa sijoitetun -pöydän ääressä; Godoy ja Renos keskustelivat akkunan luona; neljäs -henkilö, jota hän ei sillä haavaa tuntenut, kirjoitteli uutterasti -eräässä nurkassa. Suuri demokraatti kohotti katseensa. - -"Hyvää huomenta, Tiro", hän sanoi hilpeästi, ja nähtyään sitten -nuorukaisen kasvoilla vakavan ja malttamattoman ilmeen hän -tiedusteli, mitä oli tapahtunut. Tiro ilmoitti kiireesti presidentin -haluavan luovuttaa palatsin. - -"Hyvä", virkkoi Savrola, "Moret on siellä, ja hän on jo valtuutettu -suostumaan siihen." - -"Hän on kuollut." - -"Kuinka se tapahtui?" kysyi Savrola matalalla, tuskaa ilmaisevalla -äänellä. - -"Hän sai luodin kurkkuunsa", vastasi luutnantti lakoonisesti. - -Savrola oli käynyt aivan kalpeaksi; hän piti Moret'sta ja he olivat -kauan olleet ystävyksiä. Hänet valtasi inho koko liikettä kohtaan; -hän tukahutti sen, nyt ei ollut aikaa surra. "Tarkoitatteko, ettei -kansa hyväksy antautumista?" - -"Mahdollisesti se on teurastanut koko linnakkeen." - -"Mihin aikaan Moret surmattiin?" - -"Neljänneksen yli kahdentoista." - -Savrola otti paperin, joka sijaitsi hänen vierellään pöydällä. "Tämä -on lähetetty puoli yhdeltä." - -Tiro katsahti siihen. Siihen oli merkitty _Moret_ ja se ilmoitti -seuraavaa; _Valmistaudun loppurynnäkköön. Kaikki hyvin_. - -"Se on väärennys", virkkoi luutnantti peittelemättä. "Lähdin itse -liikkeelle ennen puolta yhtä, ja siihen mennessä herra Moret oli -ollut hengetönnä jo kymmenen minuuttia. Joku toinen on anastanut -johdon." - -"Tuhat tulimmaista!" huudahti Savrola hypähtäen pystyyn pöytänsä -äärestä. "Kreutze!" Hän tarttui hattuunsa ja keppiinsä. "Tulkaa; ihan -varmasti hän murhaa Molaran ja kaikki muutkin, ellei häntä estetä -siitä. Minun täytyy lähteä sinne mieskohtaisesti." - -"Mitä?" sanoi Renos. "Se ei käy päinsä, teidän paikkanne on täällä." - -"Lähettäkää joku upseereista", ehdotti Godoy. - -"Täällä ei ole ketään, joka kykenisi pitämään kansaa aisoissa, -ellette halua lähteä itse." - -"Minäkö! Se ei tule kysymykseenkään!" sanoi Godoy joutuisasti. "Se -olisi hyödytöntä; minulla ei ole mitään valtaa roskaväen keskuudessa." - -"Sellainen ääni ei teidän kellossanne ole ollut koko aamua", vastasi -Savrola rauhallisesti, "ei ainakaan siitä pitäen kuin hallituksen -hyökkäys saatiin torjutuksi". Kääntyen sitten Tiron puoleen hän -sanoi: "Lähdetään." - -He olivat juuri poistumaisillaan huoneesta, kun Tiro huomasi, että -nurkassa istuva kirjuri katseli häntä. Hämmästyksekseen hän tunsi -Miguelin. - -Sihteeri kumarsi ivallisesti. "Täällä siis tavataan", hän sanoi; -"menettelitte viisaasti, kun seurasitte minun esimerkkiäni". - -"Te loukkaatte minua", virkkoi Tiro syvästi halveksien. "Rotat -hylkäävät uppoavan laivan." - -"Sitä viisaampia ne ovat", vastasi sihteeri; "eivät ne tuottaisi -mitään hyötyä jäämällä siihen. Olen aina kuullut, että adjutantit -poistuvat ensimmäisinä taistelusta." - -"Te olette helvetin saastainen koira", virkkoi luutnantti eksyen -takaisin siihen alkuperäiseen väittelytapaan, joka oli hänelle -tutumpi. - -"En voi odottaa kauempaa", virkkoi Savrola äänellä, joka kuului -selvältä käskyltä. Tiro totteli, ja he poistuivat yhdessä. - -Kuljettuaan käytävää pitkin ja hallin halki, missä Savrolalle -hurrattiin raikuvasti, he saapuivat ulko-ovelle, jonka edustalla -vaunut odottivat. Kymmenkunta ratsastavaa miestä, joilla oli punainen -nauharuusu ja kivääri kullakin, järjestyi ympärille saattueeksi. -Nähdessään suuren johtajansa ja kuullessaan sisältä eläköön-huutoja -alkoi portin ulkopuolellakin odottava kansa hurrata. Savrola kääntyi -saattueen johtajan puoleen. "En tarvitse henkivartiota", hän sanoi, -"ne ovat välttämättömiä vain tyranneille. Tahdon lähteä yksinäni." -Saattue peräytyi. Hän astui Tiron kera vaunuihin, ja kahden -voimakkaan hevosen vetäminä ne vierivät kadulle. - -"Te ette pidä Miguelista?" kysyi Savrola hetken kuluttua. - -"Hän on petturi." - -"Sellaisia on kaupungissa paljon. Luultavasti te sanoisitte minuakin -petturiksi." - -"Oh, mutta te olette aina ollut sellainen", vastasi Tiro -häikäilemättä. Savrola naurahti. "Minä tarkoitan", jatkoi toinen, -"että te olette aina koettanut kumota olevia oloja." - -"Olen siis lojaalinen petokselleni", ehdotti Savrola. - -"Niin -- teidän kanssanne me olemme olleet aina sodassa, mutta tuo -kyykäärme --" - -"Teidän täytyy ottaa ihmiset sellaisina kuin ne ovat", selitti -Savrola; "epäitsekkäitä on hyvin harvassa. Tuo kyykäärme, kuten te -häntä nimitätte, on täydellinen kurjimus; mutta hän pelasti minun -henkeni ja pyysi minua vastalahjaksi pelastamaan hänet. Saatoinko -tehdä muuta? Sitä paitsi hän on hyödyllinen. Hän tuntee tarkalleen -valtion raha-asiain nykyisen tilan ja on tutustunut ulkopolitiikkaan -yksityiskohtaisesti. Mutta miksi me pysähdymme?" - -Tiro katsahti ulos. Kadun poikki ulottui sulku muodostaen sen -umpikujaksi. "Koettakaa seuraavasta kulmasta", hän sanoi ajurille; -"joutukaa siitä." Nyt saattoi selvästi erottaa ammunnan. "Me olimme -tänä aamuna saamaisillamme teidän pinteeseen", virkkoi Tiro. - -"Niin", vastasi Savrola; "minulle kerrottiin, että hyökkäys saatiin -vaivoin torjutuksi". - -"Missä te itse olitte?" kysyi nuorukainen perin hämmästyneenä. - -"Raatihuoneella nukkumassa; olin kovin väsynyt." - -Tiro tunsi vastustamatonta inhoa. Hän oli siis raukka, tuo suuri -mies. Hän oli aina kuullut mainittavan, että politikoitsijat olivat -arkoja nahastaan ja lähettivät toisia taistelemaan puolestaan. Mutta -hän oli sentään luullut Savrolaa toisenlaiseksi; tämähän tunsi niin -tarkalleen polopelinkin; yhtä kaikki hän olikin samaa maata kuin -kaikki muutkin. - -Savrolan aina tarkka silmä havaitsi hänen ilmeensä, ja hän naurahti -kuivasti. "Teidän mielestänne minun olisi kai pitänyt olla ulkona -kaduilla? Uskokaa minua: tein paljon enemmän hyötyä siellä, missä -todellisuudessa olin. Jos olisitte nähneet mikä kauhu ja kammo -raatihuoneelle vallitsi taistelun aikana, niin olisitte älynnyt, -että saattoi ihminen tehdä pahempaakin kuin käydä täydessä rauhassa -nukkumaan. Sitä paitsi oli jo tehty kaikki, mihin ihmisvoima kykeni, -emmekä me olleet laskeneet väärin." - -Tämä ei saanut Tiroa vakuutetuksi. Hänen hyvät ajatuksensa Savrolasta -olivat haihtuneet. Hän oli kuullut paljon tämän miehen valtiollisesta -rohkeudesta. Mutta hänen mielestään fyysillinen urhous oli aina -siveellistä arvokkaampi. Vastahakoisesti hänen täytyi tunnustaa -itselleen, että Savrola oli pelkkä suunsoittaja, rohkea kylläkin -siellä, missä sanoilla taisteltiin, mutta varovainen ryhdyttäessä -vakavampaan työhön. - -Vaunut pysähtyivät uudelleen. "Täällä on katusulkuja joka taholla", -selitti ajuri. - -Savrola kurkisti ulos akkunasta. "Me olemmekin jo lähellä -päämäärää, jatketaan tästä jalan; sinne on vain muutama sata -askelta Perustuslaki-aukion poikki." Hän hyppäsi kadulle. Katusulku -oli autiona kuten kaikki kadut tässä osassa kaupunkia. Useimmat -hurjistuneista kapinallisista ahdistelivat palatsia, ja rauhalliset -kansalaiset pysyttelivät taloissaan tai oleskelivat raatihuoneella. - -He kapusivat tuon karkeatekoisen muurin yli, joka oli laadittu -kasaamalla katukiviä ja hiekkasäkkejä kaksien vankkurien alle ja -päälle, ja kiiruhtivat sitten katua pitkin. Se johti kaupungin isolle -aukiolle. Toisessa päässä oli parlamenttitalo, jonka tornissa liehui -kapinan punainen lippu. Pääoven edustalle oli kaivettu ampumahauta, -ja siinä näkyi muutamia kapinallisia sotureita. - -He olivat kulkeneet suunnilleen neljänneksen aukiota, kun äkkiä -tuprahti savupyörylä ampumahaudasta tai katusululta kolmisen sadan -metrin päästä; sitä seurasi nopeasti viisi tai kuusi muuta. Savrola -seisahtui hämmästyneenä, mutta luutnantti käsitti heti tilanteen. -"Juoskaa!" hän huusi. "Tuolla on kuvapatsas -- sen takana ollaan -suojassa." - -Savrola alkoi juosta niin nopeaan kuin jaksoi. Katusululta ammuttiin -yhä. Hän kuuli kaksi imevää maiskahdusta ilmassa; jotain iski -kiveykseen hänen edessään, niin että siruja tuiskahti ylt'ympärille, -ja hänen juostessaan edelleen ilmestyi maahan harmaa juova; -rauta-aidasta hänen viereltään kuului äänekäs helähdys; maasta -pulpahti tomua omituisina tuprahduksina. Nyt hän alkoi selvemmin -käsittää, mitä tämä kaikki oikeastaan merkitsi; mutta välimatka oli -lyhyt, ja hän ennätti hengissä kuvapatsaan suojaan. Sen tukevan -jalustan takana oli yllin kyllin suojaa kummallekin. - -"Ne ampuvat meitä." - -"Niin tekevät", vastasi Tiro. "Piru heidät periköön!" - -"Mutta miksi?" - -"Univormupukuinen mies juoksemassa -- hemmetin lystiä leikkiä niille!" - -"Meidän täytyy jatkaa matkaamme", virkkoi Savrola. - -"Emmehän me voi kulkea aukion poikki." - -"Mitä tietä sitten?" - -"Meidän täytyy pyrkiä katua myöten pois päin, niin että kuvapatsas -jää meidän ja ampujain väliin, ja sitten jatketaan jotakin -vasemmanpuolista katua." - -Ison aukion poikki ulottui muuan pääkatu jatkuen siitä -suorakulmaisesti siihen suuntaan, minne he pyrkivät. Oli mahdollista -peräytyä sitä myöten kuvapatsaan suojassa ja siirtyä kauempana -rinnakkaiskadulle. Täten he voisivat karttaa ampumahaudasta -suuntautuvaa tulta tai ainakin supistaa vaarallisen matkan muutamaksi -metriksi. Savrola katsahti Tiron osoittamaan suuntaan. "Mutta tämä -tie on lyhempi", hän virkkoi viitaten aukion poikki. - -"Paljon lyhempi", vastasi luutnantti; "se johtaa teidät kolmessa -sekunnissa toiseen maailmaan". - -Savrola nousi. "Lähdetään", hän virkkoi; "minä en salli sellaisten -näkökohtien vaikuttavan päätöksiini. Tässä on kysymys useiden -ihmisten hengestä; aika on vähissä. Tämä on sitäpaitsi oivallista -havainto-opetusta." - -Veri oli kohonnut hänen poskilleen ja hänen silmänsä säihkyivät; -kaikki, mikä hänessä oli häikäilemätöntä, koko hänen rakkautensa -jännitystä kohtaan kuohui hänen suonissaan. Tiro katsoi häneen -kummastellen. Hän oli itsekin urhoollinen, mutta häntä ei -miellyttänyt syöstä suin päin kuolemaan hullun politikoitsijan -kantapäillä. Kuitenkaan ei hän suvainnut kenenkään rupeavan oppaaksi. -Hän ei virkkanut enempää, vaan peräytyi kuvapatsaan toiseen päähän -ikäänkuin tilaa varatakseen, syöksähti sitten aukealle ja lähti -juoksemaan tarmonsa takaa. - -Kuinka hän oikeastaan pääsi aukion poikki, sitä hän ei milloinkaan -ymmärtänyt. Yksi luoti lävisti hänen lakkinsa lipan, toinen -viilsi rikki hänen housunsa. Hän oli nähnyt monen miehen kaatuvan -taistelussa ja odotti sitä hirvittävää iskua, joka rusahtaen -paiskaisi hänet kumoon kiveykselle. Vaistomaisesti hän kohotti -vasenta käsivarttaan ikäänkuin suojatakseen kasvojaan. Viimein -hän ennätti turvaan, hengästyneenä ja itsekin ihmetellen. Sitten -hän katsahti taakseen. Puolimatkassa hän näki Savrolan astelevan -rauhallisena ja täyteen mittaansa suoristuneena. Kolmenkymmenen -metrin päässä tämä pysähtyi, otti päästään huopahatun ja heilutti -sitä uhmaavasti tuolle etäiselle katusululle. Tiro huomasi hänen -hätkähtävän käsivarttaan kohottaessaan ja hatun putoavan maahan. Hän -ei nostanut sitä, ja seuraavassa tuokiossa hän seisoi jo luutnantin -vieressä kasvot kalpeina, hampaat yhteen puristettuina, jokainen -lihas jännitettynä. "Sanokaapa, luutnantti", hän virkkoi, "pidetäänkö -tuota kiivaana tulena". - -"Te olette hullu", vastasi luutnantti. - -"Miksi niin?" - -"Kannattaako tuolla lailla uhrata henkeään ja ruveta odottelemaan -niitä ärsyttääkseen?" - -"Oh", vastasi Savrola perin kiihtyneenä, "minä heilutin -hattuani Sallimukselle enkä noille kurjille edesvastuuttomille -luontokappaleille. Ja nyt palatsiin; kenties tulemme jo liian -myöhään." - -He riensivät edelleen autioita katuja myöten kiväärien -paukkeen yltyessä yhä äänekkäämmäksi, ja nyt siihen sekaantui -väkijoukkojen huutoja ja ulvontaa. Päämääräänsä lähetessään he -sivuuttivat ihmisryhmiä, enimmäkseen rauhallisia kansalaisia, -jotka levottomina silmäilivät melskeeseen päin. Useat vilkaisivat -hurjina soturiin, jonka univormu teki erikoisen huomattavaksi; -mutta moni nosti hattuaan Savrolalle. Ohitse siirtyi pitkä sarja -paareja, joilla lepäsi kalpea, murskautunut olento kullakin, ja -verkalleen ne jatkoivat matkaansa loitommaksi taistelupaikalta. -Tungos kävi ankarammaksi, ja nyt näkyi joka taholla aseita. -Kadun täytti laitojaan myöten lauma kapinallisia sotamiehiä, -yhä vielä univormupuvussa, puseroa käyttäviä työmiehiä, toisia -kansallismiliisin asussa ja kaikilla rinnassaan vallankumouksen -punainen nauharuusu. Mutta Savrolan nimi oli ennättänyt kantajansa -edelle, ja joukko antoi tilaa eläköön-huutoja kohottaen. - -Äkkiä ammunta taukosi edessä päin, ja hetkisen vallitsi hiljaisuus, -jota seurasi räiskähtävä yhteislaukaus ja monesta kurkusta purkautuva -ulvahdus. - -"Liian myöhään!" virkkoi luutnantti. - -"Joutukaa!" huusi Savrola. - - - - -XX LUKU - -Loppu lähenee - - -Noin neljännestunnin kuluttua siitä kuin luutnantti Tiro oli päässyt -pakenemaan sähkölennätinlankoja myöten, ryhdyttiin uudelleen -tarmokkaasti hyökkäämään palatsia vastaan. Näytti siltä kuin olisivat -kapinalliset saaneet uuden johtajan, sillä heidän taktiikkansa -kävi melkoista mutkikkaammaksi. Ammunta yltyi joka taholla. Sitten -vihollinen työntyi kivääritulen suojassa esiin samalla haavaa -usealta kadulta ja syöksyi eteenpäin pääkatua myöten, yhtyen -yleishyökkäykseen. Linnake ampui yhtä mittaa ja hyvillä tuloksilla, -mutta luodit eivät riittäneet pysähdyttämään eteenpäin tulvivia -laumoja. Moni kaatui, mutta toiset painautuivat turvaan pihamuurin -suojaan. Huomaten mahdottomaksi pitää enää vallassaan tätä ulkolinjaa -puolustajat peräytyivät itse rakennukseen, missä he pysyttelivät -pääsisäänkäytävän pylväiden suojassa, ja he saivat jonkin aikaa -pidätetyksi vihollisen loitolla ampumalla tarkasti jokaista, -ken kohotti päänsä muurin ylitse tai muutoin paljasti itsensä. -Vähitellen kapinalliset pääsivät kuitenkin suuremman lukumääränsä -vuoksi voitolle ammuntataistelussa, ja nyt puolustajat vuorostaan -havaitsivat olevan vaarallista astua esiin ampumaan. - -Hyökkääjien kiväärituli kävi yhä ankarammaksi, kun sitä vastoin -puolustajain heikentymistään heikkeni. Ensiksi mainittujen vallassa -oli nyt koko ulkomuuri, ja ajan mittaan he pakottivat hallituksen -eloon jääneiden kannattajain tykkänään lopettamaan tulensa. -Kaksikymmentä kivääriä laukaistiin samalla haavaa, milloin vain -yksikin pää pistäytyi näkyviin; mutta he olivat silti kyllin viisaita -osoittaakseen kunnioitusta noita taipumattomia miehiä kohtaan -eivätkä antautuneet turhan vuoksi vaaralle alttiiksi. Kivääritulensa -ja pihamuurin suojaamina he toivat paikalle kenttätykin, jolla -portti oli ammuttu säpäleiksi, ja laukaisivat sen palatsia kohti -satakunnan metrin päässä. Ammus lensi kivimuurin lävitse ja räjähti -isossa eteishallissa. Sitä seurasi toinen murtautuen melkein koko -rakennuksen lävitse ja räjähtäen aamiaishuoneessa sen toisella -laidalla. Verhot, matot ja tuolit syttyivät tuleen ja alkoivat -rivakasti palaa; ilmeisesti palatsin puolustus rupesi lähenemään -loppuaan. - -Sorrento oli jo ammoin totuttanut itsensä katselemaan kaikkia -sotatapahtumia pelkästään ammattikannalta, ja hän kerskaili pitävänsä -kaikkein mielenkiintoisimpana tehtävänä järjestää voitetulle -armeijalle jälkijoukon; mutta nyt hän tunsi, ettei kannattanut enää -ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Hän lähestyi presidenttiä. - -Molara seisoi isossa hallissa, missä hän oli elänyt ja hallinnut -viiden vuoden ajan, ja hänen kasvoillaan oli katkera epätoivon ilme. -Ammuksien sirpaleet olivat uurtaneet ja repineet mosaikkipermannon, -lattialle oli pudonnut isoja kappaleita maalatusta katosta, -tulipunaiset verhot kytivät, akkunaruudut olivat säpäleinä, ja -palatsin toiselta puolen tuprusi sakeita savupilviä. Presidentin -ryhti ja ilme soveltuivat hyvin tähän hävityksen ja tuhon kuvaan. - -Sorrento tervehti erittäin juhlallisesti. Hän saattoi luottaa vain -sotilaallisiin ohjesääntöihinsä, ja niihin hän nyt järkkymättömänä -turvautui. "Ottaen huomioon, herra presidentti", hän aloitti -virallisesti, "että kapinalliset ovat tuoneet eturintamaan tykin, on -minun velvollisuuteni ilmoittaa teille, että on käynyt mahdottomaksi -puolustaa tätä asemaa. Meidän on välttämätöntä tehdä hyökkäys -anastaaksemme tykin ja sitä varten on vihollinen karkoitettava -linnanpihasta." - -Presidentti käsitti hänen tarkoituksensa; heidän pitäisi hyökätä -esiin ja kuolla taistellen. Hänet valtasi suunnaton sieluntuska; -kuolemanpelkoa vielä lisäsi tyydyttämätön kostonhalun pisto; hän -huokasi äänekkäästi. - -Äkkiä kohosi väkijoukosta hurja huuto. Se oli nähnyt savua nousevan -palatsista ja tiesi lopun olevan lähellä. "Molara, Molara, tule ulos! -Diktaattori", he karjuivat, "tule esiin tai pala pesääsi!" - -Kun ihminen on varma kuolemastaan, niin usein tapahtuu, että kaikista -muista tunteista pääsee voitolle halu käyttäytyä huomattavasti -ja poistua näyttämöltä arvokkaalla tavalla. Molara muisti, että -hän oli joka tapauksessa elänyt kuuluisana ihmisten joukossa. -Hän oli ollut melkein kuninkaan veroinen. Koko maailman katseet -olisivat kohdistuneina siihen kohtaukseen, jota nyt ryhdyttiin -esittämään; etäiset maat saisivat siitä kuulla, kaukaiset ajat sitä -ajattelisivat. Kannatti todella kuolla miehuullisesti, koska kerran -oli kuoltava. - -Hän kutsui viimeiset puoltajansa ympärilleen. Jäljellä oli vain -kolmekymmentä ja näistäkin muutamat haavoittuneita. "Hyvät herrat", -hän virkkoi, "te olette olleet loppuun asti uskollisia; en vaadi -teitä enää uhrautumaan. Minun kuolemani voi kenties tyynnyttää nuo -hurjat pedot. Minä vapautan teidät uskollisuudestanne ja valtuutan -teidät antautumaan." - -"Sitä emme tee milloinkaan!" huudahti Sorrento. - -"Se on ylipäällikön käsky sotilailleen, herra eversti", sanoi -presidentti ja lähti ovea kohti. Hän astui murskautuneen laudoituksen -lävitse ulos leveälle portaikolle. Piha oli täynnä kansaa. Molara -jatkoi matkaansa, kunnes oli laskeutunut puoliväliin. Väkijoukko -tuijotti. Hetkisen hän seisoi siinä kirkkaassa päivänpaisteessa. -Hänen tummansininen univormunsa, jolla kimalteli Lauranian tähti -ja sarja ulkomaisia kunniamerkkejä, oli rinnasta avoinna päästäen -valkoisen paidan näkyviin. Hän oli paljain päin ja suoristausi -täyteen mittaansa. Tuokion ajan vallitsi hiljaisuus. - -Sitten purkautui täydellinen luotisuihku palatsin pihasta, sitä -reunustavalta muurilta, yksinpä vastapäisten talojen akkunoista. -Presidentin pää nytkähti eteenpäin, jalat pettivät hänen allaan, -ja hän lysähti aivan velttona maahan. Ruumis vierähti pari, kolme -askelmaa alemmaksi ja jäi sitten tempoilleen makaamaan. Muuan -tummapukuinen mies, joka ilmeisesti toimi väkijoukon johtajana, astui -sen ääreen. Sitten pamahti vielä yksi laukaus. - -Samassa tuokiossa ennättivät Savrola ja hänen seuralaisensa pihaan, -astuen sisään särkyneestä portista. Väkijoukko antoi auliisti tietä, -mutta nyt siinä vallitsi nyrpeä ja syyllisyyttä ilmaiseva äänettömyys. - -"Pysytelkää minun lähelläni", sanoi Savrola luutnantille. Hän astui -suoraa päätä portaikolle, jolle kapinalliset sotilaat eivät olleet -vielä tunkeutuneet. Ammunnan tauottua olivat pylväikköön piiloutuneet -upseerit alkaneet tulla esiin; joku heilutti nenäliinaa. - -"Minä vaadin teitä antautumaan", huusi Savrola kuuluvalla äänellä. -"Teidän henkenne säästetään." - -Sorrento astui esiin. "Hänen ylhäisyytensä määräyksestä luovutan -palatsin ja sitä puolustaneet hallituksen joukot. Teen sen, jos -meille luvataan hengenturva." - -"Sen lupaan", sanoi Savrola. "Missä on presidentti?" - -Sorrento viittasi portaikon toiselle laidalle. Savrola kääntyi ja -astui sinne. - -Antonio Molara, aikoinaan Lauranian tasavallan presidentti, makasi -pää alaspäin palatsinsa portaikon kolmella alimmalla askelmalla; -muutaman metrin päässä seisoi kehässä kansa, jota hän oli hallinnut. -Muuan mustapukuinen mies latasi parhaillaan revolveriaan uudestaan; -hän oli Karl Kreutze, salaseuran Numero Yksi. Presidentti oli -vuotanut runsaasti verta useista ampumahaavoista, mutta ilmeisesti -oli "armonisku" annettu hänelle päähän. Pääkallon takaraivo ja vasen -korvantausta oli ruhjoutunut ja räjähdyksen voima oli murskannut -kaikki kasvonluut, niin että nahan säilyessä eheänä hänen päänsä -näytti pussiin pistetyiltä posliininsiruilta. - -Savrola seisahtui kauhistuneena. Hän katsoi väkijoukkoon, ja se -väistyi hänen katseestaan; vähitellen ihmiset peräytyivät taemmaksi -jättäen tummapukuisen miehen yksinään suuren demokraattijohtajan -eteen. Syvä äänettömyys valtasi koko tuon sankan joukon. "Kuka on -tehnyt tämän murhatyön?" hän kysyi matalalla, käheällä äänellä -kiinnittäen katseensa salaseuran johtajaan. - -"Ei se ole mikään murha", vastasi mies äreästi; "tässä on vain pantu -tuomio täytäntöön". - -"Kenen valtuuttamana." - -"Seuran nimessä." - -Nähdessään vihollisen ruumiin Savrola tunsi sanomatonta kammoa, mutta -samassa kouristi hänen sydäntään myöskin hirvittävä riemu; rajamuuri -oli nyt poistettu. Hän ponnistihe tukahuttaakseen tämän tunteen, ja -ponnistukset nostattivat suuttumuksen tunteen. Kreutzen sanat saivat -hänet raivostumaan. Koko hänen ruumistaan järkytti hurja ärtymys. -Kaikki tämä joutuisi hänen kannettavakseen; mitä ajatteli Eurooppa, -mitä sanoisikaan maailma? Mielipaha, häpeä, sääli ja hullu riemu, -joita hän koetti tukahuttaa, kaikki sekoittuivat häikäilemättömäksi, -hillittömäksi raivoksi. "Saastainen heittiö!" hän huudahti ja astuen -eteenpäin hän sivalsi kepillään miestä päin kasvoja. - -Mies hyökkäsi hänen kurkkuunsa viiltävän tuskan hurjistuttamana. -Mutta luutnantti Tiro oli paljastanut miekkansa; käsi lujana ja mieli -varsin kerkeänä hän antoi säilänsä suhahtaen iskeä alas, ja mies -kierähti maahan. - -Jänne oli lauennut, ja nyt väkijoukon raivo purkautui. Kohosi hurja -huuto. Tosin Savrolan maine vallankumouksellisten keskuudessa -oli suuri, mutta nämä miehet olivat tunteneet lähemmin toisia ja -alempia johtajia. Karl Kreutze oli kansan mies. Hänen sosialistisia -kirjoituksiaan luettiin laajalti; salaseuransa päämiehenä hänellä oli -melkoinen vaikutusvalta, ja hän oli johtanut viimeisiä hyökkäyksiä -palatsia vastaan. Nyt hänet oli tuhonnut ihan heidän silmäinsä edessä -muuan noita vihattuja upseereja. Joukko työntyi eteenpäin karjuen -hurjaa raivoaan. - -Savrola hypähti taaksepäin portaille. "Kansalaiset, kuulkaa minua!" -hän huusi. "Te olette saavuttaneet voiton; älkää häväiskö sitä. -Teidän urhoollisuutenne ja isänmaanrakkautenne ovat hankkineet meille -loistavan tuloksen; älkää unohtako, että olette taistelleet vanhan -perustuslakimme puolesta." Karjunta ja ivahuudot keskeyttivät hänet. - -"Mitä minä olen tehnyt itse?" hän toisti. "Yhtä paljon kuin yksikään -teistä. Minäkin olen uskaltanut henkeni suuren asiamme puolesta. -Onko täällä ketään, joka on haavoittunut? Astukoon hän esiin, -sillä me olemme tovereita." Ja ensimmäistä kertaa hän kohotti -vasenta käsivarttaan ylpeällä liikkeellä. Tiro tajusi nyt, minkä -vuoksi hän oli hätkähtänyt, kun he suorittivat kujanjuoksunsa -Perustuslaki-aukion poikki. Hänen takkinsa hiha oli repeytynyt ja -veren tahraama; paita työntyi punaisena esiin halkeamasta; sormet -törröttivät jäykkinä ja kauttaaltaan tahmaisina. - -Vaikutus oli valtava. Alhaisossa, johon kaikki draamallinen aina -tehoaa erikoisen voimakkaasti, alkoi herätä myötätunto, jota kaikki -ihmiset tuntevat niitä kohtaan, jotka ovat yhteisessä vaarassa -loukkaantuneet. Tapahtui täydellinen käänne. Kohosi eläköönhuuto, -ensinnä heikko, mutta sitten yhä voimakkaammaksi yltyvä; siihen yhtyi -pihan ulkopuolella toisia, jotka eivät tienneet edes syytäkään. -Savrola jatkoi: - -"Sortovallasta vapauduttuaan meidän valtiomme on aloitettava uusi -elämänsä puhtaana ja tahrattomana. Niitä, jotka ovat anastaneet -luvattoman vallan kansan mieltä kysymättä, niitä kohtaa rangaistus, -olivatpa he sitten presidenttejä tai kansalaisia. Upseerien on -käytävä tasavallan tuomioistuimen eteen ja vastattava teoistaan. -Jokaisella lauranialaisella on oikeus tulla vapaasti tuomituksi. -Toverit, paljon on tehty, mutta vielä emme ole päättäneet työtämme. -Me olemme kohottaneet vapauden kunniasijalleen; nyt se on -säilytettävä. Nämä upseerit sijoitetaan vankilaan; teitä odottaa -toisenlainen tehtävä. Laivasto on paluumatkalla; vielä ei ole aika -heittää kiväärejä syrjään. Kuka teistä tahtoo ruveta suorittamaan -tehtävämme loppuun?" - -Esiin astui mies, jonka päätä kiersi veren tahraama side. "Me olemme -tovereita", hän virkkoi, "tuossa käteni". - -Savrola tarttui hänen käteensä. Mies oli kapinallisen joukon -aliupseereja, yksinkertainen rehellinen sielu, jonka Savrola oli -tuntenut useita kuukausia. "Minä annan teille tärkeän tehtävän", hän -sanoi. "Viekää nämä upseerit ja sotamiehet valtion vankilaan; lähetän -täydet ohjeet ratsastavan sanansaattajan mukana. Mutta mistä saatte -saattueen?" Vapaaehtoisista ei ollut puutetta. "Vankilaan siis, ja -muistakaa, että tasavallan arvo riippuu heidän turvallisuudestaan. -Eteenpäin, hyvät herrat", hän lisäsi, kääntyen eloon jääneiden -vastustajain puoleen; "kunniani kautta voitte nyt olla varmat -hengestänne". - -"Vehkeilijän kunnia!" ivasi Sorrento. - -"Kuten suvaitsette, mutta totelkaa." - -Tiro yksin jäi Savrolan luo, muu joukko lähti liikkeelle lukuisain -vallankumouksellisten ympäröimänä ja saattamina. Tällöin kajahti -mereltä päin kumea, raskas jymähdys; se uudistui uudistumistaan -nopeana sarjana. Laivasto oli vihdoinkin palannut. - - - - -XXI LUKU - -Laivaston paluu - - -Amiraali de Mello oli pitänyt sanansa ja totellut määräystä, jonka -hän oli saanut oikeata tietä. Hän oli sadan meripeninkulman päässä -Port Saidista, kun kohtasi tasavallan asiamiehen viestipurren. -Viipymättä hän muutti suuntaa ja antoi laivojen höyrytä kohti -kaupunkia, josta hän äskettäin oli lähtenyt. Laivastoon kuului -kaksi panssarilaivaa, jotka hitaudestaan ja vanhanaikaisuudestaan -huolimatta olivat vielä peloittavia aseita, kaksi risteilijää sekä -tykkivene. Höyryputken harmillinen särkyminen hänen lippulaivallaan -_Fortunalla_ viivytti kulkua usean tunnin ajan, joten hän pääsi -vasta kello kahden tienoissa toisen päivän iltapuolella kotivesille -ja näki Lauranian kaupungin ja sataman kohoavan kauniina ja -hohtavana ylihangan puolella. Levottomin silmin tähystelivät -upseerit pääkaupunkia, joka oli heidän kotinsa ja jonka loistosta -he ylpeilivät; eikä heidän pelkonsa ollutkaan aiheeton. Katujen ja -puutarhain keskeltä kohosi savua puolesta kymmenestä tulipalosta; -ulkomaiset alukset olivat siirtyneet pois sisäsatamasta ja kelluivat -nyt ulkoredillä, enimmäkseen matkavalmiina höyryten; aallonmurtajan -päässä sijaitsevassa linnakkeessa liehui outo punainen lippu. - -Hiljentäen alusten vauhdin puoleksi amiraali laski varovaisesti -satamaväylän suuta kohti. Se oli laadittu sellaiseksi, että laivan -täytyi kulkiessaan joutua rantapatterien suurtykkien ristituleen. -Lahti oli oikeastaan lähes puolen meripeninkulman levyinen, mutta -varsinainen purjehdusväylä oli vaarallisen kapea ja perin vaikea -kulkea. De Mello, joka tunsi siitä jokaisen jalan, näytti tietä -_Fortunallaan_; sitä seurasivat molemmat risteilijät _Sorato ja -Petrarcha_, sitten tuli tykkivene _Rienzi_, ja toinen panssarilaiva, -_Saldanho_, kulki sarjan viimeisenä. Päällikköpäivästä annettiin -merkki valmistautua taistelukuntoon, miehet komennettiin kannelle, -upseerit sijoittuivat asemilleen, ja nousuveden auttamana laivasto -laski verkalleen väylän suuta kohti. - -Kapinallisten tykkimiehet eivät tuhlanneet aikaa muodollisuuksiin. -Kun _Fortuna_ joutui ampumalinjaan, pulpahti rannalta kaksi -isoa savupilveä; merenpuolisessa patterissa oli laukaistu -yhdeksäntuumaiset tykit. Molemmat ammukset lensivät korkealta ja -surisivat sotalaivan mastojen lomitse ja tällöin alus kiihdytti -vauhtiaan ja jatkoi matkaansa toveriensa seuraamana. Sikäli kuin -linnakkeen tykit saivat ne ampumapiiriinsä, kuului pamahdus toisensa -jälkeen, mutta ne oli suunnattu huonosti, ja ammukset kimmahtelivat -hilpeästi pitkin veden pintaa, nostattaen korkeita tyrskyjä. -Vasta sitten kun johtajalaiva ennätti väylän suulle, osui siihen -ensimmäinen laukaus. - -Voimakkaalla räjähdysaineella täytetty raskas ammus rusahti -_Fortunan_ alihangan patteriin, surmaten ja haavoittaen lähes -kuusikymmentä miestä ja tuhoten kaksi sen neljästä tykistä. Tämä -herätti tuon jättiläisen toimimaan; keulapuolen torni kääntyi ja -pyörähtäen äkisti päin linnaketta suuntasi suuret kaksoistykkinsä. Ne -laukesivat melkein samalla haavaa, ja koko alus hätkähti räjähdyksen -voimasta. Molemmat ammukset osuivat linnakkeeseen ja räjähtivät siinä -murskaten muurin siruiksi ja heittäen multakasoja ilmaan; mutta se -vaurio oli sittenkin vähäinen. Kapinalliset tykkimiehet oleskelivat -turvallisissa pomminkestävissä suojissaan, ja vain tykinaukkoon -osuva ammus voi tuottaa heille vaaraa; mutta tykit jotka ampuivat -_barbette-alustoilta_, olivat näkyvissä ainoastaan laukaisuun -tarvittavan hetken. - -Siitä huolimatta tuo iso alus alkoi suoraan sanoen syytää liekkejä -joka taholle, ja sen lukuisat pikatykit tapailivat tykkiaukkoja, -vihmoen pieniä ammuksiaan ihmeteltävän nopeasti. Useat niistä -tunkeutuivat sisään, ja kapinalliset alkoivat menettää väkeä. Mikäli -laivat lähenivät sikäli yltyi ristitulikin, ja jokainen vuorostaan -vastasi raivokkaasti. Ammunta kävi hirvittäväksi, raskaiden tykkien -kovat räjähdykset melkein hukkuivat pikatykkien herkeämättömään -räiskyntään; kaikkialla hohti sataman vesillä suuria vaahtopatsaita, -ja kirkkaassa ilmassa näkyi selvästi räjähtävien pommien valkoisia -savupyörylöitä. _Fortunan_ pääpatteri pakotettiin täydelleen -vaikenemaan. Toinen ammus oli räjähtänyt kauheata tuhoa tuottaen, -ja eloon jääneet merimiehet olivat paenneet näyttämöltä aluksen -panssaroituihin osiin; upseerit eivät saaneet heitä palaamaan -keskelle raunioita, missä heidän toveriensa jäännökset viruivat -tunnottomain rautaröykkiöiden keskellä. Laivan kyljet olivat -kauttaaltaan repeytyneet, ja poistorei'istä virtaavat runsaat -vesisuihkut osoittivat pumppujen olevan tarmokkaassa työssä. -_Fortunan_ savupiippu oli ammuttu tiehensä melkein kannen tasalta, -ja aukosta pursuavat mustat savupilvet karkoittivat tykkimiehet -perätornista ja tykkien äärestä. Murskautuneena, paljaaksi riisuttuna -täynnä kuolleita ja kuolevia alus oli sisuksiltaan vielä eheä, ja -kapteeni, joka tähystystornistaan tunsi sen yhä tottelevan ruoriaan, -riemuitsi hyvästä onnestaan ja antoi sen jatkaa matkaansa. - -Risteilijä _Petrarchan_ ohjauslaitteen oli ammus kokonaan murskannut, -ja hillittömänä se ajautui hiekkasärkälle. Kiihdyttäen tultaan -linnakkeet rupesivat murskaamaan sitä kappaleiksi. Silloin se kohotti -valkoisen lipun ja lakkasi itse ampumasta; mutta tästä ei välitetty, -ja kun toiset laivat eivät uskaltaneet karien tähden lähteä -auttamaan, se muuttui pian hylyksi ja räjähti kello kolmelta ilmaan -hirvittävästi kumahtaen. - -_Saldanho_, joka kärsi ammunnasta vähimmin ja oli lisäksi tukevasti -panssaroitu, saattoi melko lailla suojella tykkivenettä, ja koko -laivasto sivuutti patterit neljäkymmentä minuuttia kamppailtuaan -ja menetettyään kaksi sataa kaksikymmentä miestä kaatuneina ja -haavoittuneina, ottamatta lukuun _Petrarchan_ miehistöä, joka -tuhoutui kokonaan. Kapinallisten mieshukka nousi seitsemänkymmenen -vaiheille, ja linnakkeiden kärsimä vahinko oli vähäinen. Mutta nyt -olikin tullut merimiesten vuoro. Lauranian kaupunki oli heidän -armoillaan. - -Amiraali ankkuroi laivansa viiden sadan metrin päähän rannasta. Hän -antoi kohottaa välirauhalipun, ja koska häneltä oli murskattu kaikki -veneet äskeisessä kujanjuoksussa, hän antoi tulliasemalle merkin, -että halusi ryhtyä rauhaa hieromaan ja pyysi lähettämään jonkun -upseerin laivalle. - -Noin tunnin viivyttelyn jälkeen laiturin luota lähti liikkeelle -höyrypursi, joka laski _Fortunan_ äärelle. Siitä nousi kaksi -kapinallisten upseeria yllään tasavallan miliisin univormu ja -uumillaan punainen vyö. Hän oli tosin karkea merikarhu, mutta oli -liikkunut monessa maassa, ja tavallisesti vaaran läheisyys sekä -tietoisuus omasta vallasta vaikutti edullisesti hänen käytökseensä. -"Sallikaa minun kysyä", hän virkkoi, "millä olemme ansainneet moiset -tervetuliaiset syntymäkaupungiltamme!" - -Vanhempi molemmista upseereista vastasi, etteivät linnakkeet olleet -laukaisseet tykkejään, ennenkuin niitä itseään oli ammuttu. Amiraali -ei ryhtynyt väittelemään, vaan tiedusteli, mitä kaupungissa oli -tapahtunut. Kuullessaan vallankumouksesta sekä presidentin kuolemasta -hän joutui ankaran mielenliikutuksen valtaan. Sorrenton tavoin hän -oli tuntenut Molaran pitkät ajat, ja hän oli rehellinen, avosydäminen -mies. Upseerit jatkoivat, että väliaikainen hallitus hyväksyisi -hänen laivastonsa antautumisen ja myöntäisi hänelle ja upseereille -kunnialliset ehdot. Hän esitti yhteishyvän valiokunnan antaman -valtakirjan, jonka alla oli Savrolan nimi. - -De Mello pyysi jotensakin ylenkatseellisesti miestä puhumaan -vakavasti. - -Upseeri huomautti, ettei laivasto surkeassa tilassaan voinut antautua -toistamiseen kujanjuoksuun patterien keskitse, vaan näännytettäisiin -nälkään. - -Tähän De Mello vastasi, että sataman suun linnakkeet olivat -samanlaisessa tilassa, koska hänen tykkinsä hallitsivat nyt sekä -aallonmurtajaa että kallioniemekettä. Myöskin hän vakuutti, että -hänellä oli aluksillaan kuuden viikon muonavarat, ja lisäsi, että -hänen arvelunsa mukaan ampumavarojenkin pitäisi riittämän. - -Hänen etuuksiaan ei kielletty. "Epäilemättä, herra amiraali", -sanoi upseeri, "teidän vallassanne on tehdä suuria palveluksia -väliaikaiselle hallitukselle sekä vapauden ja oikeuden asialle." - -"Tätä nykyä", vastasi amiraali kuivasti, "näkyy oikeuden asia -tarvitsevan minun tukeani". - -Tähän upseerit eivät keksineet muuta vastausta kuin että he olivat -taistelleet vapaan parlamentin puolesta ja aikoivat toteuttaa -aikeensa. - -Amiraali teki pari kierrosta, ennenkuin ryhtyi vastaamaan. "Minun -ehtoni ovat seuraavat", hän selitti lopulta. "Salaliiton johtaja -- -se teidän Savrolanne -- on heti luovutettava minun valtaani ja hänen -on tuomioistuimen edessä vastattava murhasta ja kapinasta. Mihinkään -neuvotteluihin en ryhdy, ennenkuin tämä on tapahtunut. Ellei tätä ole -tehty ennen kello kuutta huomisaamuna, alan pommittaa kaupunkia ja -jatkan sitä, kunnes ehtoihini on suostuttu." - -Molemmat upseerit syyttivät moista tekoa raakamaisuudesta ja -vihjasivat siihen suuntaan, että hän joutuisi vielä vastaamaan -pommeistaan. Amiraali kieltäytyi pohtimasta sitä kysymystä tai -ottamasta huomioon muita ehtoja. Koska osoittautui mahdottomaksi -vaikuttaa häneen, palasivat upseerit maihin purrellaan. Kello oli -nyt neljä. Niin pian kuin tämä uhkavaatimus tehtiin tiettäväksi -raatihuoneeseen kokoontuneelle yhteishyvän valiokunnalle, syntyi -siellä melkoinen hämminki. Pommiajatus oli peräti vastenmielinen -pyyleville porvareille, jotka olivat liittyneet kapinalliseen -puolueeseen heti kun kävi ilmi, että se pääsisi voitolle. Varsin -epämiellyttävä se oli myöskin sosialisteista, sillä vaikka he -hyväksyivätkin dynamiitin käytön toisia vastaan, ei heillä kuitenkaan -ollut halua tutustua mieskohtaisesti vaarallisiin räjähdysaineisiin. - -Upseerit tekivät selkoa kohtauksesta ja amiraalin vaatimuksista. - -"Ja jos me kieltäydymme suostumasta niihin?" tiedusti Savrola. - -"Silloin hän ryhtyy ampumaan kello kuudelta huomisaamuna." - -"No niin, hyvät herrat, meidän täytyy purra hammasta ja kestää sekin -löyly. Eivät he uskalla ampua koko varastoaan tyhjiin, ja niin pian -kuin he huomaavat meidän pysyvän päätöksessämme, he antavat kyllä -perään. Naiset ja lapset ovat turvassa kellareissa, ja mahdollisesti -saamme jonkin linnakkeen tykeistä kohdistetuksi satamaan." Se ei -synnyttänyt mitään innostusta. "Siitä tulee kallis leikki." - -"Onhan sitä helpompiakin keinoja", virkkoi muuan sosialistien -edustajista merkitsevästi pöydän päästä. - -"Mitä te siis ehdotatte?" kysyi Savrola katsoen häneen kiinteästi; -mies oli ollut Kreutzen läheisimpiä kannattajia. - -"Tarkoitan sitä, että kävisi huokeammaksi, jos kapinan johtaja -uhrautuisi yhteiskunnan puolesta." - -"Se on teidän mielipiteenne; haluan saada kuulla valiokunnan -ajatuksen asiasta." Kuului huutoja "Ei! Ei!" ja "Hyi häpeä!" usealta -taholta. Muutamat vaikenivat; mutta ilmeisesti Savrolalla oli -enemmistö puolellaan. "Hyvä on", hän virkkoi terävästi; "yhteishyvän -valiokunta ei katso voivansa hyväksyä arvoisan jäsenensä ehdotusta. -Hänet on äänestetty kumoon" -- tällöin hän tuijotti tiukasti mieheen, -joka kalpeni -- "kuten tavallisesti käy sivistyneiden ihmisten -keskuudessa." - -Toinen mies nousi seisomaan pitkän pöydän päässä. "Kuulkaapas nyt", -hän sanoi karkeasti, "jos meidän kaupunkimme onkin heidän armoillaan, -niin onhan meillä panttivankeja. Meillä on kolmekymmentä noista -papukaijoista, jotka tappelivat aamulla meitä vastaan; lähetetään -amiraalille sana, että me ammumme yhden jokaiselta pommilta, minkä -hän lennättää kaupunkiin." - -Kuului hyväksymisen mutinaa. Moni kannatti ehdotusta siitä syystä, -ettei luullut tarvittavan koskaan toteuttaa sitä, ja kaikki halusivat -estää pommitusta. Savrolan suunnitelma oli kyllä viisas, mutta -tuskallisen tuhoisa. Ilmeisesti tämä uusi ehdotus herätti suosiota. - -"Se ei voi tulla kysymykseenkään", virkkoi Savrola. - -"Miksi ei?" kysyivät useat äänet. - -"Siksi että nämä upseerit antautuivat määrätyin ehdoin, eikä -tasavalta rupea teurastamaan syyttömiä." - -"Äänestetäänpä siitä", sanoi mies. - -"Minä vastustan äänestystä. Tällaisesta asiasta ei voi väitellä; -tässä on kysymys oikeasta ja väärästä." - -"Kannatan siitä huolimatta äänestystä." - -"Niin minäkin", huusivat useat. - -Äänestystä jatkui. Renos kannatti Savrolaa laillisista syistä; -upseerien asia ei kuulunut heidän tuomiovaltaansa, hän selitti. Godoy -pidättyi äänestämästä. Ehdotus hyväksyttiin yhdelläkolmatta äänellä -seitsemäätoista vastaan. Tulosta tervehdittiin hurraa-huudoin. -Savrola kohautti hartioitaan. "Se on aivan mahdotonta, se ei käy -päinsä. Olemmeko muuttuneet raakalaisiksi tänä aamuna?" - -"Onhan olemassa toinen vaihtoehto", sanoi Kreutzen ystävä. - -"Niin onkin, ja sen minä valitsisin ilomielin, ennenkuin antaisin -tämän suunnitelman toteutua. Mutta", matalalla, uhkaavalla äänellä, -"ensin annetaan kansan lausua mielipiteensä, ja silloin minä saanen -tilaisuuden osoittaa sille meidän todelliset vihollisemme". - -Mies ei vastannut tähän ilmeiseen uhkaukseen; muiden tavoin hänkin -pelkäsi suuresti Savrolan voimakasta valtiasluonnetta sekä sitä -valtaa, mikä tällä oli alhaisonkin keskuudessa. Äänettömyyden -katkaisi Godoy, joka sanoi, että valiokunta oli jo ratkaissut asian. -Sen vuoksi lähetettiin amiraalille kirjelmä, jossa ilmoitettiin, -että vangitut sotilaat ammuttaisiin, jos hän ryhtyisi kaupunkia -pommittamaan. Jonkin ajan kuluttua kokous päättyi. - -Savrola jäi jälkeen katsellen, kuinka jäsenet verkalleen poistuivat -keskenään haastellen. Sitten hän nousi ja astui pieneen huoneeseen, -jota hän oli käyttänyt virastonaan. Hänen mielensä oli peräti -masentunut. Vähäisyydestään huolimatta haava tuotti hänelle tuskaa; -mutta vieläkin pahempaa oli se, että hän havaitsi vihamielisten -voimien sekaantuneen työhönsä; hänen valtansa puolueen keskuudessa -alkoi vähetä. Hän oli ollut korvaamaton, niin kauan kuin voitto -näytti vielä epävarmalta; nyt valmistuttiin jatkamaan työtä hänen -avuttaan. Hän muisteli kaikkea, mitä sinä päivänä oli kokenut, -kauheata yöllistä kohtausta, kiihtymystä ja levottomuutta taistelun -kestäessä, aukiolla sattunutta omituista elämystä ja sitten kaiken -lopuksi tätä vakavaa asiaa. Mutta hän oli jo tehnyt varman päätöksen. -De Mellon hän tunsi kyllin hyvin arvatakseen, minkä vastauksen tämä -lähettäisi. "He ovat sotilaita", hän sanoisi; "heidän täytyy uhrata -henkensä, jos se on välttämätöntä. Ei yhdenkään sotavangin pitäisi -toivoa ystäväinsä tinkivän hänen hyväkseen. Heidän ei olisi pitänyt -antautua." Hän saattoi kuvitella, kuinka pelko pommituksen alkaessa -muuttuisi julmuudeksi ja väkijoukko toteuttaisi uhkauksen, minkä -johtajat olivat lausuneet. Tapahtui mitä hyvänsä, tämän asian ei -voinut antaa jatkua edelleen. Hän soitti kelloa. "Pyytäkää sihteeriä -saapumaan tänne", hän virkkoi palvelijalle. Mies poistui ja palasi -hetken kuluttua seurassaan Miguel. "Kuka nyt on vankilan johtajana?" - -"En luule, että siellä on vaihdettu virkamiehiä; he eivät ole -ottaneet laisinkaan osaa vallankumoukseen." - -"Hyvä, kirjoittakaa johtajalle määräys, että hänen on lähetettävä -sotavangit, iltapäivällä tuodut upseerit, suljetuissa vaunuissa -rautatienasemalle. Heidän on oltava siellä kello kahdeksan tänä -iltana." - -"Aiotteko päästää heidät vapaiksi?" kysyi Miguel silmät suurina. - -"Aion lähettää heidät turvalliseen paikkaan", vastasi Savrola -kaksimielisesti. - -Miguel alkoi kirjoittaa määräystä sen enempää puhumatta. Savrola -otti käteensä pöytäpuhelimen torven ja soitti rautatienasemalle. -"Ilmoittakaa liikennepäällikölle, että haluan puhutella häntä. -- -Liikennepäällikkökö? -- Yhteishyvän valiokunnan presidentti -- -kuulitteko? Toimittakaa kello kymmeneksi tänä iltana ylimääräinen -juna, jossa on tilaa kolmellekymmenelle hengelle. Pitäkää rata -vapaana aina rajalle asti -- niin -- rajalle asti." - -Miguel kohotti nopeasti katseensa kirjoituksestaan, mutta ei sanonut -mitään. Vaikka hän olikin hylännyt presidentin huomatessaan tämän -joutuneen häviölle, vihasi hän silti Savrolaa sydämensä pohjasta. -Hänen mieleensä juolahti muuan ajatus. - - - - -XXII LUKU - -Elämä palkitsee - - -Paljon oli ennättänyt tapahtua, vaikka oli kulunut vain muutama tunti -siitä kun Savrola lähti asunnostaan kiiruhtaakseen raatihuoneelle. -Se monimutkainen salaliitto, joka oli monen kuukauden ajan kytenyt -kaikessa hiljaisuudessa, oli yht'äkkiä leimahtanut ilmi tuleen -maailman näyttämöllä ja vaikuttanut kansoihin sähköiskun lailla. -Koko Eurooppa oli hämmästyneenä saanut kuulla siitä äkillisestä ja -hirvittävästä mullistuksesta, mikä muutamassa tunnissa oli kukistanut -hallituksen, joka oli viiden vuoden ajan vallinnut Lauraniassa. -Taistelussa, joka oli raivonnut koko yhdeksännen päivän syyskuuta, -oli saanut surmansa tai haavoittunut lähes neljätoistatuhatta henkeä. -Aineellinen vahinko oli ollut suunnaton. Senaatti oli liekeissä, -palatsi oli tuhottu; roskaväki ja kapinoitsijat olivat ryöstäneet -putipuhtaiksi nämä molemmat rakennukset ja sen lisäksi vielä useita -myymälöitä ja yksityisasuntoja. Tuli kyti yhä vielä useissa osissa -kaupunkia; monessa kodissa oli tyhjiä paikkoja ja itkeviä naisia; -kaduilla keräilivät ambulanssit ja puhdistuslaitoksen ajurit -ruumiita. Se oli ollut kohtalokas päivä valtion aikakirjoissa. - -Ja koko tämän hirvittävän ajan Lucil oli odottanut kuunnellen -kiväärien räiskettä, joka kajahteli toisinaan etäisenä ja -katkonaisena, toisinaan lähempää ja yhtämittaisena; se muistutti -raivostuneen jättiläisen ääntä, joka milloin aleni äreäksi murinaksi, -milloin yltyi äänekkääksi herjausryöpyksi. Hän oli kuunnellut -murheellisena ja jännittyneenä, kunnes se hukkui tykkien kaameaan -jyminään. Aika ajoin vanha emännöitsijä koetti häntä lohdutella -valmistelemalla aineellista hyvää -- keittoa, piiraita ja muuta -sellaista -- ja näiden proosallisten toimitusten väliajoilla Lucil -koetti ylentää mieltään rukoilemalla. Kello neljään saakka, jolloin -hän sai Savrolalta tiedon palatsissa tapahtuneesta murhenäytelmästä, -hän ei ollut uskaltanut liittää tämän nimeä pyyntöihinsä; mutta siitä -pitäen hän rukoili armeliasta sallimusta pelastamaan tuon rakastetun -miehen hengen. Molaraa hän ei surrut; hirvittävä ja julma oli tämän -kuolema, mutta Lucil ei voinut tuntea menettäneensä mitään; kuitenkin -ajatus, että presidentti oli surmattu hänen tähtensä, täytti hänen -sydämensä kamalalla syyllisyyden pelolla. Jos niin oli laita, silloin -oli muuri murrettu vain antaakseen tilaa toiselle. Psykologi saattoi -kyynillisesti vakuuttaa, että väkivalta ja kuolema olivat ainoat -esteet, jotka nyt enää voivat hillitä hänen kiintymystään Savrolaan, -sillä ennen kaikkea hän rukoili tämän paluuta, jotta ei jäisi -ypöyksin maailmaan. - -Rakkaus tuntui nyt ainoalta, mitä hänelle oli jäänyt jäljelle, mutta -se teki elämän todellisemmaksi, voimakkaammaksi väriltään kuin noina -kylminä päivinä, jotka hän oli viettänyt keskellä palatsin loistoa, -valtaa ja ihailua. Hän oli löytänyt, mitä häneltä oli puuttunut, -ja samoin oli hänen ystävänsäkin. Lucilista tuntui ikäänkuin -nousevan päivän säde olisi osunut kristallisärmiön sateenkaareen tai -värittänyt vuoren lumihuipun rusohohteelle, kullalla ja purppuralla. --- Savrolassa oli rakkauden hurja hehku saattanut kunnianhimon -tasaiset sinervät liekit näkymättömiksi. Ihmissielu joutuu maailman -sulatusmuotissa monen jalostavan vaikutuksen alaiseksi. Hän tunsi -mielessään ja ajatustavassaan tapahtuneen muutoksen; hän ei enää -heiluttaisi hattuaan sallimukselle, rohkeuteensa hän oli nyt lisännyt -varovaisuuden. Siitä hetkestä pitäen, jolloin hän oli nähnyt tuon -kurjan, inhottavan ruumiin virumassa palatsin portailla, hän oli -tuntenut uusien voimien rupeavan vaikuttamaan elämässään. Toiset -harrastukset, toiset toiveet, toiset pyrkimykset olivat vallanneet -hänen mielensä. Hän etsiskeli entisestä eroavia ihanteita ja uutta -onnellisuuden muotoa. - -Perin uupuneena hän kulki tietään asunnolleen. Kuluneet neljäkolmatta -tuntia olivat olleet yhtämittaista suunnatonta jännitystä, ja -nyt hän tunsi tulevaisuuteensakin nähden suurta levottomuutta. -Toimenpide, johon hän oli ryhtynyt kumotessaan valiokunnan päätöksen -ja lähettäessään vangit ulkomaille, oli sellaisia tuloksia, joita -hän ei voinut oikein arvostaa. Hän oli vakuuttunut siitä, että -toisin ei voinut menetellä; eikä hän välittänyt seurauksistakaan -sanottavasti, mikäli oli kysymys vain hänestä itsestään. Hän ajatteli -Moret'ta -- urheaa, äkkipikaista Moret-poloista, joka oli luullut -saavansa maailman tolalleen yhdessä ainoassa päivässä. Moisen ystävän -menettäminen oli ollut hänelle raskas tappio, sekä yksityisesti että -valtiollisesti. Kuolema oli riistänyt häneltä ainoan epäitsekkään -ihmisen, ainoan johon hän saattoi turvautua hädän hetkellä. Hänen -sielunsa täytti väsymys, inho koko kamppailua kohtaan, halu saada -rauhaa. Päämäärä, jonka hyväksi hän oli niin kauan kamppaillut, oli -melkein saavutettu, mutta nyt se näytti vähäarvoiselta, nimittäin -Lucilin rinnalla. - -Vallankumouksellisena hän oli jo ammoin järjestänyt omaisuussuhteensa -sellaisiksi, että saattoi tulla toimeen vieraassa maassa, jos hänen -täytyi paeta Lauraniasta; ja nyt hänen mielensä valtasi voimakas -halu poistua täältä kamppailun ja verilöylyn näyttämöltä ja lähteä -elämään yhdessä sen ihanan naisen kera, joka häntä rakasti. Hänen -ensimmäinen velvollisuutensa oli tosin järjestää hallitus sen sijaan, -jonka hän oli kumonnut. Mutta ajatellessaan karkeasyisiä edustajia, -viranpyydystäjäin halpamaista, matelevaa joukkoa, heikkoja, -epäröiviä, arkoja virkaveljiään, tuntui hänestä melkein siltä, -ettei välittäisi yrittääkään; niin suuri oli muutos, jonka muutamat -tunnit olivat aiheuttaneet tässä päättäväisessä ja yritteliäässä -miehessä. Lucil nousi häntä vastaan, kun hän astui sisään. Kohtalo -oli todellakin ajanut heidät yhteen, sillä Lucililla ei ollut mitään -muuta toivoa elämässään eikä ainoatakaan ihmistä, jonka puoleen -hän olisi voinut kääntyä apua saadakseen. Ja kuitenkin hän katsoi -tulijaan kauhu katseissaan. - -Savrolan valpas mieli arvasi hänen epäilyksensä. "Koetin pelastaa -hänet", hän selitti, "mutta tulin liian myöhään vaikka haavoituinkin -koettaessani pyrkiä perille oikotietä." - -Lucil huomasi hänen sidotun käsivartensa ja silmäili häntä rakkautta -uhkuen. "Halveksitko minua suurestikin?" hän kysyi. - -"En", Savrola vastasi; "minä en naisi jumalatarta". - -"Enkä minä filosofia", virkkoi Lucil. - -Sitten he suutelivat toisiaan, ja siitä pitäen heidän keskinäinen -suhteensa oli mitä yksinkertaisin. - -Mutta päivän ponnistuksista huolimatta Savrolalla ei ollut aikaa -levätä. Paljon oli tehtävää, ja kaikkien niiden lailla, joiden -on raadettava suunnattomalla voimalla lyhyt aika, hän turvautui -lääkkeiden apuun. Hän kävi pienen kaapin luo huoneen nurkkaan ja -kaatoi itselleen väkevää lääkettä, joka korvaisi unen ja antaisi -hänelle uutta tarmoa ja kestävyyttä. Sitten hän istuutui ja alkoi -kirjoitella määräyksiä ja ohjeita sekä merkitä nimeään lukemattomiin -papereihin, jotka hän oli tuonut kerallaan raatihuoneelta. Nähdessään -hänen syventyneen työhön Lucil vetäytyi omaan huoneeseensa. - -Kello oli yhden tienoissa aamulla, kun ovikelloa soitettiin. Muistaen -vanhan hoitajattarensa Savrola riensi alas ja avasi itse oven. Sisään -astui Tiro siviilipuvussa. "Olen tullut varoittamaan teitä", hän -selitti. - -"Mistä?" - -"Joku on ilmoittanut valiokunnalle, ette te olette vapauttanut -vangit. Ne pitävät ylimääräistä kokousta. Luuletteko voivanne pitää -ne aisoissa?" - -"Tuhat tulimmaista", virkkoi Savrola miettiväisenä. Hetkisen kuluttua -hän lisäsi sitten: "Minä lähden sinne." - -"Tien varrelle on aina rajalle asti järjestetty hevosia", sanoi -luutnantti. "Presidentti käski minun toimittaa ne siltä varalta, että -hän haluaisi lähettää hänen armonsa pois täältä. Jos päätätte luopua -leikistä, niin voitte paeta niitä käyttämällä; ne ovat tilatut minun -nimeeni." - -"En tarvitse niitä", vakuutti Savrola. "Olette varsin ystävällinen -ajatellessanne sitä; mutta minä olen vapauttanut tämän kansan -tyrannista, ja nyt on koetettava vapauttaa se omasta itsestään." - -"Te olette pelastanut toverieni hengen", sanoi nuorukainen; "voitte -luottaa minuun." - -Savrola katsahti vieraaseensa, ja hänen mieleensä juolahti -muuan ajatus. "Nuo hevoset tilattiin kuljettamaan hänen armonsa -puolettomaan paikkaan; parasta olisi käyttää niitä siihen. Tahdotteko -saattaa häntä?" - -"Onko hän tässä talossa?" kysyi luutnantti. - -"On", vastasi Savrola karskisti. - -Tiro nauroi, se ei herättänyt hänessä vähintäkään paheksumista. "Opin -joka päivä tuntemaan politiikkaa yhä enemmän", hän sanoi. - -"Teette minulle vääryyttä", vakuutti Savrola; "mutta suostutteko -siihen, mitä pyysin?" - -"Tietysti; milloin on lähdettävä?" - -"Milloin voitte?" - -"Toimitan matkavaunut tänne puolessa tunnissa." - -"Tehkää niin", virkkoi Savrola. "Olen teille kiitollinen. Me olemme -kokeneet yhtä ja toista yhdessä." - -He puristivat lämpimästi toistensa kättä, ja luutnantti poistui -vaunuja hankkimaan. - -Savrola lähti yläkerrokseen, kolkutti Lucilin ovelle ja ilmoitti -tälle suunnitelmansa. Lucil rukoili häntä lähtemään mukaan. - -"Toivon sydämestäni, että voisin niin tehdä", Savrola vakuutti; -"olen kyllästynyt tähän; mutta olen velvollinen kestämään loppuun -asti. Valta ei enää houkuttele minua. Tulen heti kun asiat ovat -järjestetyt, ja sitten voimme mennä naimisiin ja elää koko -loppuikämme onnellisina." - -Mutta tässä eivät auttaneet kyynilliset rupattelut eivätkä -järkisyytkään. Lucil kietoi käsivartensa hänen kaulaansa ja rukoili -kiihkeästi, ettei Savrola häntä hylkäisi. Se oli ankara koetus. -Lopulta hän tempautui vapaaksi tuska sydämessään, pani hatun päähänsä -ja lähti raatihuoneelle. - -Matkaa oli kilometrin verran. Hän oli kulkenut lähes puolitiehen, -kun kohtasi kapinallisten vartion, jota johti muuan upseeri. He -vaativat häntä pysähtymään. Hän painoi hatun silmilleen, sillä tällä -haavaa hän ei halunnut esiintyä tunnettuna. Upseeri astui esiin. -Hän oli sama haavoittunut mies, jonka Savrola oli määrännyt vankeja -saattamaan palatsin antauduttua. - -"Kuinka pitkästi on matkaa Plaza San Marcolle?" hän kysyi kovalla -äänellä. - -"Se on tuolla", sanoi Savrola viitaten. "Kolmaskolmatta katu on -numero." - -Kapinoitsija tunsi hänet heti. "Eteenpäin mars", hän sanoi -miehilleen, ja joukko lähti liikkeelle. "Herra", hän virkkoi -Savrolalle matalalla, kiireisellä äänellä, joka ilmaisi hänen tehneen -äkillisen päätöksen, "valiokunta on antanut minulle määräyksen -vangita teidät. Se aikoo luovuttaa teidät amiraalille. Paetkaa, -vielä on aikaa. Johdan mieheni sinne kiertotietä, siten saatte -kaksikymmentä minuuttia käytettäväksenne. Paetkaa; se voi käydä -minulle kalliiksi, mutta me olemme tovereita; te sanoitte sen itse." -Hän kosketti Savrolan haavoittunutta käsivartta. Sitten hän huusi -äänekkäästi vahtimiehille: "Kääntykää tuonne oikeanpuoleiselle -kadulle, meidän on parasta laittautua pois pääkadulta, hän voisi -hiipiä tiehensä jotain sivukujaa myöten." Savrolalle hän lisäsi: -"Sieltä on tulossa muitakin, älkää vitkastelko." Ja niin sanoen hän -riensi toveriensa jälkeen. - -Savrola vitkasteli hetkisen. Matkan jatkaminen merkitsi vankeutta, -kenties kuolemaa; palaaminen merkitsi turvallisuutta ja yhdyselämää -Lucilin kanssa. Jos tämä olisi tapahtunut edellisenä päivänä, silloin -hän olisi jatkanut peliä loppuun asti; mutta hänen hermonsa olivat -olleet jännityksessä liian monta tuntia -- eikä heidän välillään -ollut yhtään mitään. Hän kääntyi ja kiiruhti takaisin kotiin. - -Oven edustalla odottivat matkavaunut. Luutnantti oli jo auttanut -itkevän Lucilin niihin. Savrola huusi heille. - -"Olen päättänyt lähteä mukaan", hän sanoi. - -"Suurenmoista!" sanoi Tiro. "Antakaa niiden sikojen leikata -toisiltaan kaula poikki; kyllä ne piakkoin heräävät järkiinsä." - -Niin he lähtivät matkaan, ja kun vaunut nousivat kukkulain rinnettä -ylöspäin kaupungin toisella puolen, alkoi päivä valjeta. - -"Miguel petti teidät", sanoi luutnantti; "kuulin sen raatihuoneella. -Sanoinhan minä teille, että hän kaivaisi teille kuopan. Teidän täytyy -jonakin päivänä selvittää tilinne hänen kanssaan." - -"En tuhlaa koskaan kostoa moisiin kurjimuksiin", vastasi Savrola, -"sellaiset tuottavat kadotuksen itselleen." - -Kukkulan laella vaunut pysähtyivät, jotta huohottavat Hevoset -saisivat hengähtää. Savrola avasi oven ja astui ulos. Viiden -kilometrin päässä, ja hänen mielestään syvällä heidän alapuolellaan, -sijaitsi nyt kaupunki, jonka hän oli jättänyt. Tulipaloista nousi -suuria savupatsaita leijaillen suunnattoman mustana pilvenä -aamunkoiton kuulakkaassa ilmassa. Valkoisten talojen pitkien rivien -keskellä näkyi senaatin rauniot, puutarhat ja sataman vedet. -Sotalaivat kelluivat hiukan ulompana, tykit kaupunkia vastaan -suunnattuina. Näky oli hirvittävä; moiseen asemaan oli siis tuo -muinoin ihana kaupunki joutunut. - -Eräästä etäisestä panssarilaivasta pöllähti valkoinen savupyörylä, -ja hetkistä myöhemmin kuului raskaan tykin loimea jymähdys. Savrola -otti esiin kellonsa, se näytti kuutta; amiraali oli pitänyt sanansa -tunnollisen täsmällisesti. Linnakkeet, joiden tykeistä moni oli yön -aikana siirretty maan puolelle, alkoivat vastata laivojen tuleen, ja -ammunta kävi yleiseksi. Uusista tulipaloista nousi verkalleen savua -yhtyäkseen mustaan pilveen, jota vastaan räjähtävät pommit loistivat -valkoisina ja keltaisia liekkejä syytävinä. - -"Ja tuo", virkkoi Savrola pitkällisen äänettömyyden jälkeen, "on -minun elämäntyöni". - -Hellä käsi kosketti hänen käsivarttaan. Hän kääntyi ja huomasi -Lucilin seisovan rinnallaan. Hän katseli lemmittynsä valtavaa -kauneutta ja tunsi, ettei hän kaikesta puolimatta ollut elänyt -turhaan. - -Ne, joita haluttaa tutkia edelleen Lauranian tasavallan aikakirjoja, -saattavat lukea, kuinka melskeitten laannuttua kansan mieli kääntyi -uudelleen tuon mainehikkaan pakolaisen puoleen, joka oli sille -vapauden voittanut ja jonka se oli hylännyt juuri voiton hetkinä. -He voivat, halveksien ihmisten huikentelevaisuutta, lukea Savrolan -ja tämän ihanan puolison paluusta vanhaan kaupunkiin, jota hän oli -niin lämpimästi rakastanut. He saavat kuulla, että luutnantti Tiro -sai sotaisesta urheudestaan Lauranian pienen pronssiristin, jota -kunnioitetaan kautta koko maailman, että hän sai toivomuksensa mukaan -johtaa keihäsratsumiesten polo-joukkuetta Englantiin ja voitti -yhdistyneet miljoonapohatat yleismaljan loppuottelussa, että hän -palveli tasavaltaa uskollisesti kunniaa ja menestystä saavuttaen ja -kohosi lopulta armeijan ylipäälliköksi. Vanhasta hoitajattaresta he -eivät tosin saa mitään lukea, sillä sellaisiin asioihin ei historia -puutu. Mutta he saavat huomata, että Godoy ja Renos hoitivat -valtionvirkoja, jotka soveltuivat heidän kyvyilleen, ja ettei -Savrola kantanut mitään kaunaa Miguelia kohtaan, joka korvaukseksi -halpamaisesta inhottavasta luonteestaan sai elämältä yltäkyllin -menestystä. - -Mutta aikakirjain sepittäjä, joka ei kohtaa sen suurempia tapahtumia -kuin koulujen, rautateiden ja kanavien avajaisjuhlia, muistelee -Gibbonin loistavaa lausetta, että historia on "hiukan enemmänkin kuin -ihmiskunnan rikosten, typeryyksien ja onnettomuuksien selostamista"; -ja hän iloitsee siitä, että monen häiriön jälkeen rauha ja -onnellisuus palasivat Lauranian tasavaltaan. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kansa nousee, by Winston Churchill - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSA NOUSEE *** - -***** This file should be named 53632-8.txt or 53632-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/6/3/53632/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53632-8.zip b/old/53632-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 7547596..0000000 --- a/old/53632-8.zip +++ /dev/null |