diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53745-8.txt | 13697 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53745-8.zip | bin | 253394 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 13697 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3750539 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53745 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53745) diff --git a/old/53745-8.txt b/old/53745-8.txt deleted file mode 100644 index 4d487c9..0000000 --- a/old/53745-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13697 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Persialaisia kirjeitä, by Charles de -Secondat, baron de Montesquieu, Translated by J. V. Lehtonen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Persialaisia kirjeitä - - -Author: Charles de Secondat, baron de Montesquieu - - - -Release Date: December 16, 2016 [eBook #53745] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERSIALAISIA KIRJEITÄ*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -PERSIALAISIA KIRJEITÄ - -Kirj. - -MONTESQUIEU - -Suomentanut ja johdannon sekä selitykset kirjoittanut - -J. V. Lehtonen - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1919. - - - - -JOHDANTO - - -"Jos tietäisin jotakin, joka olisi minulle hyödyksi, mutta -perheelleni vahingoksi, karkottaisin sen mielestäni. Jos tietäisin -jotakin hyödyllistä perheelleni, mutta joka ei olisi hyödyksi -isänmaalleni, koettaisin unohtaa sen. Jos tietäisin jotakin -hyödyllistä isänmaalleni, mutta joka olisi turmioksi Euroopalle tai -joka olisi kyllä hyödyksi Euroopalle, mutta vahingoksi ihmiskunnalle, -katsoisin sen omaksuessani tekeväni rikoksen." Nämä avartunutta -yleisinhimillistä katsantokantaa todistavat ylevät sanat, jotka -_Persialaisten kirjeiden_ sepittäjä _Charles de Secondat, La -Brède'in ja Montesquieun parooni_, piirsi muistivihkoonsa, luovat -eteemme jalon, kaikista ahdasmielisistä ennakkoluuloista vapautuneen -miehen kuvan ja kehottavat meitä tekemään sellaisen miehen lähempää -tuttavuutta. - -Tämän tuttavuuden kannalta ei ole välttämätöntä erikoisen laajalta -perehtyä Montesquieun ulkonaisiin elämänvaiheisiin. Riittää kun -tiedämme, että hän syntyi vanhaan virka- ja sota-aateliin kuuluvista -vanhemmista 18 p. tammik. 1689 Bordeaux'n tienoilla, että hänen -kumminaan oli linnaan sattumalta joutunut kerjäläinen, "jotta -tämä kummi koko hänen ikänsä muistuttaisi hänelle köyhien olevan -hänen veljiänsä", että hän sai kasvatuksensa munkkien johtamassa -laitoksessa, missä hän syvästi perehtyi Kreikan ja Rooman historiaan -ja kirjallisuuteen, että hän v. 1714 pääsi Bordeaux'n parlamentin -neuvokseksi ja kaksi vuotta myöhemmin, setänsä jälkeen, saman -parlamentin puheenjohtajaksi. Edelleen on meidän otollista tietää, -että hän v. 1715 osoitti uskonnollista suvaitsevaisuuttaan naimalla -kalvinilaisuutta tunnustavan naisen, että hän tutki innokkaasti -luonnontieteitä ja otti yhtä innokkaasti osaa hienon maailman -huvituksiin, että hän myi piankin presidentinvirkansa ja muutti -Pariisiin, että hänet valittiin Ranskan Akatemiaan vuoden 1728 -alussa ja että hän samana vuonna lähti laajoille, yli kolme vuotta -kestäville matkoille Euroopan eri maihin. Käytettyään enimmän osan -aikaansa suurteoksensa, _Lakien hengen_, lopulliseen valmistamiseen, -Montesquieu Pariisissa kuoli 10 p. helmik. 1755, 66 vuoden vanhana. - -Niinkuin hänen ylempänä esitetyt sanansakin osoittavat, oli -Montesquieu niitä voimakkaita henkiä, jotka ovat ajatelleet ja -tutkineet pitäen silmällä koko ihmiskunnan parasta ja joiden -tuotteet, mitä niissä liekin niiden syntymisen aikaan ja paikkaan -liittyvää hetkellistä ja katoavaista, kuuluvat kaikille kansoille ja -ajoille. Ensimmäisenä ns. valistusajan filosofeista on hän rohkeasti -taistellut edellisten vuosisatain ja oman vuosisatansa uskonnollisia, -valtiollisia ja yhteiskunnallisia ennakkoluuloja vastaan, koettanut -ensimmäisenä ottaa selville historian todelliset lait ja erilaisten -valtiomuotojen laadun, hengen ja tarkoituksen, ja tuonut yhteiskunta- -ja valtiotieteen Ranskan kirjallisuuteen, niinkuin Pascal ja Bossuet -olivat tuoneet siihen jumaluusopin. Hänessä asui 18. vuosisadan -ajattelijoille perin ominainen kaikkialle tunkeutuva, koko luontoa -ja historiaa syleilevä tiedonhalu, josta hän itseään kuvaten antaa -johtavan persialaisensa Usbekin kirjoittaa: "Ne, jotka harrastavat -tietojensa kartuttamista, eivät ole milloinkaan joutilaina. Vaikka -minulla ei olekaan mitään tärkeitä asioita suoritettavana, olen -sentään lakkaamatta toimessa. Minä kulutan elämäni tutkistelemiseen. -Minä kirjoitan illalla muistiin, mitä olen havainnut, mitä olen -nähnyt, mitä olen kuullut päivällä. Kaikki kiinnittää mieltäni, -kaikki hämmästyttää minua. Minä olen kuin lapsi, jonka herkkiin -aisteihin pienimmätkin seikat voimakkaasti vaikuttavat" (48. kirje). - -Täsmälleen samanlainen oli näet Montesquieunkin oppimisen intohimo ja -työtapa. Tietorikas kirja oli hänen paras toverinsa ja lohduttajansa -kuivan lakimiestoiminnan lomassa, uudet ajatukset houkuttelivat hänen -omaa ajatustaan pitkille eräretkille, muistiinpanovihot täyttyivät -täyttymistään: niistä onkin hänen kuolemansa jälkeen saatu syntymään -kaksi vahvaa nidettä. Näitä ahkeran lukemisen ja ajattelemisen -tuloksia hän sijoitti osaksi erinomaisen henkevään keskusteluunsa, -mutta varsinkin teoksiinsa, jotka ovatkin aivan uhkuen täynnä -mitä eriskummaisimpia tietoja ja otteita, kaskuja ja kuvaavia -pikkupiirteitä, niin että ne, etusijassa _Lakien henki_, tekevät -siitä syystä hajanaisen ja liiaksi paisutetun vaikutuksen. - -Montesquieun ensimmäiseen teokseen soveltui tämä tekotapa kuitenkin -varsin hyvin, koska se oli laadittu kirjeiden muotoon. _Persialaisiin -kirjeisiin_ myöhemmin liittämässään esipuheessa on Montesquieu -itse huomauttanut tästä seikasta: "Kirjemuodossa, missä toimivia -henkilöitä ei ole erikoisesti valittu ja missä käsitellyt aiheet -eivät ole riippuvaisia mistään kaavasta tai ennakolta laaditusta -suunnitelmasta, jää tekijälle otollinen tilaisuus liittää romaaniinsa -filosofiaa, politiikkaa ja siveysoppia ja yhdistää kaikki tämä -salaisella ja ikäänkuin tuntumattomalla siteellä." - -Tällaisen "kirjeromaanin" väittää Montesquieu itse keksineensä ja -tuoneensa kirjallisuuteen. On kuitenkin otettava huomioon, että -Pascalin vv. 1656-1657 ilmestyneet kuuluisat _Kirjeet eräälle -maaseutulaiselle_ olivat jo sisältäneet "filosofiaa, politiikkaa ja -siveysoppia salaisella siteellä yhdistettyinä". Joka tapauksessa -oli esimerkki erinomaisen hedelmällinen, sillä _Persialaisten -kirjeiden_ saavuttaman suuren menestyksen jälkeen nykivät -kirjankustantajat Montesquieun sanojen mukaan kaikkia kynämiehiä -hihasta ja pyytelivät näitä sepittämään "persialaisia kirjeitä", ja -turkkilaisia, juutalaisia, perulaisia kirjeitä vilisikin vilisemällä -kirjamarkkinoilla. Kirjeromaanin jatkajiksi kävivät taas mm. -Richardson, Rousseau, Goethe, Foscolo. - -Että Montesquieu tuli puolestaan sepittäneeksi _persialaisia_ -kirjeitä, johtui useammastakin asianhaarasta. Edellisen vuosisadan -lopulla olivat Bernier, Tavernier ja Chardin julkaisseet laajoja -matkakuvauksia Itämailta ja varsinkin Persiasta. Näistä oli etenkin -Chardin Montesquieun mieliluettavaa, samoin kuin myöhemmin Rousseaun, -Chardinilta hän sai kirjeisiinsä, mielikuvituksen aimo lailla -auttaessa, sen omituisen haaremimaailman, joka niissä hyvin vähän -uskottavana esiintyy, samoin kuin sysäyksen ilmastoteoriaan ja kuvan -itämaalaisesta itsevaltiudesta, joka hänelle jää itsevaltiuden -perimuodoksi. Gallandin v. 1708 toimittamana _Tuhannen ja yhden -yön_ ranskannos johti myös ajatukset Itämaiden satupiiriin ja -välitti yleisön tietoon itämaalaisia tapoja ja puheenkäänteitä. -Edelleen oli Du Fresny vuotta aikaisemmin julkaissut muka erään -siamilaisen vakavat ja huvittavat seikkailut Ranskassa. V. 1715 -oli taas erään naurettavan kopean persialaisen lähettilään käynti -Pariisissa herättänyt tavatonta huomiota ja muodostanut sekin yhden -_Persialaisten kirjeiden_ edellytyksiä. - -Niinpä antoi nyt Montesquieu kirjeromaanilleen sellaiset ulkonaiset -puitteet, että muka kaksi persialaista ylimystä, vakava, mietteliäs -Usbek ja hilpeämpi Rica, lähtee kotimaastaan tutustumaan Ludvig XIV:n -viimeisten hallitusvuosien Ranskaan. He nyt kirjoittelevat kirjeitä -kotiin jääneille ystävilleen ja toisilleen ja heille kirjoitetaan -kotoa Itämaan uutisia ja Itämaan mietteitä. Näin tarjoutuu tilaisuus -Ranskan olojen kirpeään arvostelemiseen ja persialaisen haaremielämän -kuvaamiseen. Tässä kuvauksessa noudatti Montesquieu aistien suloisiin -nautintoihin taipuvien aikalaistensa makua ja loihti nähtäväksi -synkkien intohimojen kalvamien eunukkien ja toinen toistaan -kauniimpien, mustasukkaisempien ja kiihkeämpien naisten täyttämän -vaimolan, missä mustasukkaisen isännän poissaolo saa vihdoin aikaan -himojen hillittömän riehunnan ja kaikki sen surulliset seuraukset. -Nämä eunukit, niin mustat kuin valkoiset, nämä naiset, niin nuoret -kuin vanhemmat, osaavat kaikki kirjoittaa ja tulkita kiihkeät -tunteensa kaunopuheisen taidokkaasti. Kuinka uskomatonta tämä -kaikki liekin ja kuinka teennäiseltä kirjeiden varsinainen romaani -tuntuneekin, varmaa vain on, että juuri sirosti tarjottu aistillisuus -houkutteli suuren yleisön lukemaan kirjaa ja hankki sille niin -suuren menestyksen, että kun se v. 1721 ilmestyi, siitä julkaistiin -vielä saman vuoden kuluessa toistakymmentä uutta painosta ja tekijän -eläessä lisäksi 19 enemmän tai vähemmän muunneltua laitosta. - -Suuren oikeushovin vakavaksi ajateltava puheenjohtaja ei kuitenkaan -omistanut nimellensä tätä ensimmäistä teostaan, joka ilmoitettiin -painetuksi Kölnissä, mutta joka tosi teossa oli kyhätty kirjaksi -salapainon luvatussa maassa, Hollannissa. "Teoksen omissa vioissa on -kylliksi, ilman että minun tarvitsee vielä tarjota mieskohtaisetkin -vikani arvosteltaviksi", lausuu hän siitä esipuheessaan. Epäilemättä -hän pelkäsi pintapuolisten arvostelijain vertailevan hänen asemaansa -hänen sepittämäänsä romaaniin ja saavan siitä tekopyhän aiheen -hyökätä hänen kimppuunsa. - -Missään tapauksessa ei _Persialaisia kirjeitä_ tulekaan arvostella -niiden enemmän tai vähemmän aistillisen kehysjuonen mukaan. -Montesquieun teosten tutkija ja julkaisija, prof. H. Barckhausen -varoittaakin lukemasta "tätä suurta pikkukirjaa koulupojan ja -arvostelemasta vanhanpiian tavoin". Kuuluisa historioitsija Michelet -oli taas sitä mieltä, että "täytyy olla itse hyvin ajattelematon ja -hyvin kevytmielinen, pitääkseen tätä kirjaa kevytmielisenä". - -Totta onkin, ettei Montesquieu ole suinkaan tästä näennäisesti -niin huolettoman iloitsevasta kirjastaan unohtanut "filosofiaa, -politiikkaa eikä siveysoppia". Päinvastoin on siihen Barckhausenin -sattuvaa vertausta käyttääksemme koottu ikäänkuin oopperan -alkusoittoon kaikki ne suuret aiheet, joita Montesquieu itse on -myöhemmissä yksinomaan vakavissa teoksissaan käsitellyt ja joita -myös toiset vuosisadan johtavat filosofit, sellaiset kuin Voltaire -ja Rousseau, käyvät hänen jälkeensä käsittelemään. _Persialaisissa -kirjeissä_ ovat jo idulla aatteet, joista koko vuosisata elää. Niinpä -pohtivat Rhedi, kolmas Eurooppaan matkustanut persialainen, ja Usbek -106. ja 107. kirjeessä laajasti tieteiden ja taiteiden vaikutusta -valtakuntien kukoistukseen tai häviöön, esittäen syitä myötä ja -vastaan -- aihe, jonka kaunopuheisella kehittelyllä Rousseau on -kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin saavuttava ensimmäiset kuuluisuuden -laakerinsa. Kuvaavaa molempain kirjoittajain luonteelle muutoin -on, että kun Montesquieu esittää paljon painavampia ja lukuisampia -todistuksia tieteiden ja taiteiden harjoittamisen puolesta kuin -vastaan, asettuu Rousseau kielteiselle kannalle, koska se tarjoaa -paljon enemmän kumottavaa ja korjattavaa ja paljon enemmän -yllättäviä näköaloja. Mutta niinpä onkin totta, että edellinen -suosii ylellisyyttä välttämättömänä eri yhteiskuntaluokkien välisten -taloudellisten suhteiden virkeydelle, kun taas jälkimmäinen tuomitsee -sen aina ja kaikkialla. - -Edelleen esittää Usbek 105. kirjeessä sen ajatuksen, että -jos hallitsija lakkaa pitämästä huolta alamaistensa onnesta -ja menestyksestä, jota varten hänet on hallitsijaksi pantu, -katkeaa side hänen ja alamaisten väliltä, ja nämä jälkimmäiset -"palaavat luonnolliseen vapauteensa". Sama ajatus on sen -"yhteiskuntasopimuksen" pohjana, jota Rousseau kuvailee kuuluisassa -valtio-opillisessa teoksessaan. Rousseaun suuren kirjeromaanin -sankari puolustaa kolmannen osan 21. kirjeessä itsemurhaa täsmälleen -samoin, ihmisen mitättömyyteen ja kurjuuteen perustuvin syin kuin -Usbek 76. persialaisessa kirjeessä. 35. kirjeessä Usbek taas käyttää -kristittyjen puolustuksena sitä seikkaa, etteivät he esim. Ranskassa, -missä ei ole moskeijoja, ole koskaan kuulleet puhuttavan profeetta -Alista. Samaa ajatusta tulkitsee Voltaire murhenäytelmässään _Zaire_, -missä sankaritar huomauttaa omaksumamme uskonnon kokonaan riippuvan -syntymäpaikastamme ja missä näytelmän yleisaate erikoisesti kiteytyy -säkeisiin: - - J'eusse été près du Gange esclave des faux dieux, - Chrétienne dans Paris, musulmane en ces lieux. (I, 1). - - (Minä olisin ollut Ganges-virran varrella väärien jumalain orja, - kristitty Pariisissa ja muhamettilainen tässä maassa.) - -Erikoisen laajasti pohtivat Usbek ja Rhedi kymmenkunnassa -persialaisessa kirjeessä (113-123) väestökysymystä sekä syitä -maapallon määrättyjen osien väkiluvun vähenemiseen ja esittävät -tällöin samoja teorioja ilmaston, maaperän, uskontojen, tapojen -vaikutuksesta, mitkä saavuttavat sitten suuren kantavuuden -ja kuuluisuuden _Lakien hengessä_. Itämaiden veltostuttava -moniavioisuus, Länsimaiden avioeron kielto, Itämaiden eunukkilaitos -ja Länsimaiden munkkilaitos saavat kirjeissä osakseen ankaran -tuomion, väitetäänpä katolisen uskonnon pappiensa ja munkkiensa -naimattomuuden tähden häviävän Euroopasta viidensadan vuoden kuluessa. - -Toisenkin _Lakien hengen_ kuuluisan teorian voi huomata olevan -idulla _Persialaisissa kirjeissä_, nimittäin sen, että yksinvallan -perusvoimana on kunnia, tasavallan hyve, itsevaltiuden pelko ja -ylimysvallan kohtuullisuus. Tätä ajatusta esitetään varsinkin -63. ja 90. kirjeessä. Luolaihmisten tarinalla taas tahdotaan -osoittaa, millaiseksi ihmisten tila muuttuu silloin kun kaikki -yhteiskunnalliset vaistot tukahutetaan ja raaka itsekkyys päästetään -kaikkia tekoja johtamaan, ja millaiseksi yhteiskunnallinen hyve ja -keskinäinen avuliaisuus urhouteen ja uskontoon nojaten luo ihmisten -elämän. Luolaihmiset, muutoin hyvin säyseät ja hyväntahtoiset -olennot, torjuvat urheasti niskoiltaan röyhkeän hyökkääjän ja -saalistajan, sillä tässä, niinkuin _Lakien hengessäkin_, on -Montesquieu sitä mieltä, että puolustussota on täysin luvallinen, -samalla kun hän Espanjan ja Portugalin esimerkkiin vedoten ankarasti -varoittaa suurten valloitusten tuhoisuudesta. - -_Lakien hengen_ kolmas perusteoria, varsinkin monarkiassa -tarpeellista vallanjakoa koskeva lakiasäätävän, toimeenpanevan -ja tuomiovallan erottamiseen tähtäävä teoria esiintyy myös -_Persialaisissa kirjeissä_ hahmoteltuna. Ennen kaikkea vihaa -Montesquieu despotismia, yksinvaltiutta, missä kaikki valta on -ilman rajoituksia ja esteitä koottu yksiin käsiin. Hänen nähdäkseen -Ludvig oli nyt XIV:n Ranska ilmeisesti luisumassa despotismia kohti. -Kuningasvalta ajoi periaatteensa liian pitkälle, teki aateliston, -papiston, virkamiehistön hillitsevän vaikutuksen tyhjäksi ja kulki -sitä vallankumousta kohti, jota Montesquieu aavisteli. Siitä syystä -ruoskiikin Montesquieu tuikeasti, nimettömyytensä turvin, Ludvig -XIV:tä itseään, hänen tapojaan, hänen arvonimikauppaansa, hänen -mielivaltaista rahapolitiikkaansa, hänen kyvyttömiä apulaisiaan, -kerrankin sanoen hänellä olevan 18-vuotiaan ministerin ja 80-vuotiaan -rakastajattaren. Verojen vuokraajat, jotka nylkivät kansan puti -puhtaaksi ja sälyttivät Ranskan hartioille suunnattoman velkataakan, -saavat myöskin onnettoman hallitusjärjestelmän osana monet sattuvat -letkaukset. Tuon tuostakin viitataan Englannin esimerkkiin, siellä -kun kuningasvalta on rajoitettu, ja kuninkaan ja kansan kestävänä -siteenä on kiitollisuus. Syvästi pahoitellaan parlamentteja kohtaan -harjoitettua sortoa, nämä kun yksinään uskaltavat tuoda kuninkaan -tietoon kansan hädän ja arvostella onnettomia hallitustoimia. -Hugenottien ja jansenistien vaino otetaan useamminkin tuomitsevan -tarkastelun alaiseksi, ja samoin huomautetaan purevasti hovin -turhasta komeilusta, imartelijain ansiottomasta palkitsemisesta ja -todella kyvykkäiden miesten syrjäyttämisestä. Tästä kelvottomille -kärttäjille yhteisen kansan kustannuksella tulvailevasta apurahojen -virrasta lausutaan 125. kirjeessä hyvin katkeria, suorastaan -vallankumouksellisen katkeria sanoja. Kuninkaan oletetaan näet -kuuluttavan: - -"Että jokaisen maamiehen, jolla on viisi lasta, tulee joka päivä -vähentää viidennellä osalla leipämäärää, minkä hän heille antaa. Me -velvoitamme perheenisiä toimittamaan tämän vähennyksen kunkin osasta -niin tasapuolisesti kuin suinkin mahdollista. - -"Me määräämme, etteivät ne henkilöt, jotka harjoittavat alhaisia -ammatteja tai käsitöitä ja jotka eivät ole milloinkaan olleet Meidän -Majesteettimme aamuvastaanotossa, saa vast'edes ostaa vaatteita -itselleen, vaimolleen tai lapsilleen useammin kuin joka neljäs vuosi. -Lisäksi kiellämme heiltä ankarasti kaikki ne pienet huvittelut, joita -heidän on ollut tapa panna toimeen perheissään vuoden suurimpina -juhlina." - -Kerjäläinen ei ollut suotta Montesquieun kummina. - -75. kirje paheksuu edelleen Ranskan siirtomaissa suvaittua orjuutta, -vaikka ruhtinaat vakuuttavatkin noudattavansa kristinuskon -periaatteita, jotka pitävät kaikkia ihmisiä samanarvoisina. Totuutta -tänään, valhetta huomenna! - -Totuutta ei taas 95. kirjeen mukaan valtio-opissa ja valtiotaidossa -tunneta lainkaan. Onhan ruhtinaiden omantunnon paaduttamiseksi -"muodostettu vääryydestä järjestelmä, laadittu sen säännöt, -julistettu sen periaatteet ja tehty niistä johtopäätökset". - -Niinpä tiedemiehen onkin mahdoton noudattaa totuutta ja rehellisyyttä -historiallisia tapahtumia kuvatessaan: kun ei häntä enää voida -syyttää noituudesta, syytetään häntä kerettiläisyydestä, ja hän saa -kestää tuhannet vainot. "Hänen kynänsä tahdotaan kahlita, ellei sitä -voida ostaa" (145. kirje). - -Ja kuitenkin on oikeus ikuinen ja kokonaan riippumaton inhimillisistä -sopimuksista. Se asuu salaisena voimana kaikkien ihmisten sydämessä -ja estää heitä vahingoittamasta muita ihmisiä, tuottamalla heille -päinvastoin oikeuden ja hyvyyden käskyjen seuraamisesta hurmaavaa -nautintoa (84. kirje). - -Voi niitä, jotka vääryyttä harjoittavat ja jotka ylhäiseltä -asemaltaan tuolla vääryydellä turmelevat kokonaisen kansan! -Skotlantilaisen pankkiiri ja ministeri Law'n suunnattomaksi -huijaukseksi muodostunut luottojärjestelmä saa tältä kannalta usein -toistetun, mitä ankarimman tuomionsa: "Onko enää suurempaa rikosta -kuin se, minkä tekee ministeri turmellessaan kokonaisen kansan tavat, -alentaessaan jaloimmatkin sielut, himmentäessään arvoasemien loiston, -saastuttaessaan hyveen ja syöstessään korkeimmankin sukuperän yleisen -halveksunnan saaliiksi! Mitä on sanova jälkimaailma silloin kun sen -täytyy punastua isiensä häpeästä?" (146. kirje). - -Ludvig XIV:n, kuninkuusaatteen mahtavimman eurooppalaisen edustajan -ohella ahdistaa Montesquieu leppymättä hengellisen mahtiaatteen -edustajaa, paavia. Uskomattoman rohkeasti kirjoittaa Rica 29. -kirjeessä: "Paavi on kristittyjen päämies. Hän on vanha epäjumala, -jolle suitsutetaan tottumuksesta." Paavi on myös sellainen kummitus, -joka uskottelee, että kolme on sama kuin yksi ja että leipä ei ole -leipää eikä viini viiniä (24. kirje). Ken vähänkin uskaltaa poiketa -paavin julistamista "totuuksista", hänet poltetaan. Siitä huolimatta -vallitsee alituinen riita ja tappelu kristityissä maissa: "Ei ole -milloinkaan ollut valtakuntaa, jossa olisi ollut niin paljon sisäisiä -sotia kuin Kristuksen valtakunnassa" (29. kirje). Eikä ihmekään, -sillä kristinusko ei ole ihmisille tullut eläväksi voimaksi, joka -kantaisi kristillisten tekojen hyviä hedelmiä. Kristityissä on -"varsin pitkä matka tunnustuksesta uskoon, uskosta vakaumukseen, -vakaumuksesta tekoon". He uskovat vain ajoittain, riippuen siitä, -missä kunnossa heidän vatsansa ja yleensä heidän terveytensä on -(75. kirje). He osaavat kyllä kiistellä uskonnosta ja sen turhista -muotoseikoista, mutta samalla he näyttävät kiistelevän siitä, -kuka noudattaisi sitä vähimmin. Lakien totteleminen, lähimmäisen -rakastaminen, vanhempien kunnioittaminen, nämä ensimmäiset -uskonnollisen vakaumuksen merkit, ne jäävät heiltä syrjään (46. -kirje). - -Rakkauden täyttämää elämää, hyviä tekoja vaatii siis Montesquieu -kristityksi itseään sanovalta ihmiseltä, sitäkin enemmän, kun hän on -jyrkästi sitä mieltä, että ihmisen tahto on vapaa ja että hän voi -siis itse ohjata tekojansa hyvään tai pahaan (69. kirje). Muutoin -hän ei anna mitään arvoa enempää kristinuskon kuin muidenkaan -uskontojen opinkappaleille, vaan riittävät hänelle täydellisesti ne -harvat yleislauselmat, jotka sisältyivät deistiseen katsantotapaan. -Montesquieun mielestä oli uskontokin vain valtiollinen laitos muiden -joukossa, jonka avulla ohjataan sopivasti ihmisten toimintaa. Kuinka -räikeään valaistukseen joutuukaan pappien yleinen menettely, he -kun opinkappaleittensa todistukseksi vetoavat "pyhien" kirjojensa -haaveellisiin tarinoihin, jotka, jos mitkään, kaipaavat todistamista -(17.--18. kirje)! Kuinka voimakkaasti arvostellaankaan tuon kurjan -maan matosen, ihmisen, röyhkeätä tapaa kuvitella Jumala itsensä -kaltaiseksi (59. kirje)! Ja sentään: kuinka yksitoikkoinen ja köyhä -onkaan ihmisen mielikuvitus luodessaan autuaille paratiisin ja -haaveillessaan siellä tarjona olevia nautintoja: vain ikuista soittoa -tai ikuista käyskentelyä tai ikuista lemmenkaihoa! (126. kirje). -Schopenhauerilla oli edeltäjänsä valistusajankin filosofien joukossa. - -Katolisen papiston toimettomuutta, tietämättömyyttä, -taikauskoisuutta, irstautta, lain käskyjen tinkimistä ja Jumalan ja -ihmisten pettämistä ei Montesquieu väsy kurittamasta. Rinnastaapa -hän kerran irstailijain elättämät ilotytöt ja uskovaisten -elättämät munkit, ne kun molemmat ovat yhtä hyödyttömiä (57. -kirje). Lähetyssaarnaajia hän ei kohtele yhtään sen lempeämmin. -Eipä kumma siis, että _Persialaisia kirjeitä_ vastaan nousi oikea -pyhän suuttumuksen myrsky, ne kun pitelivät yhtä armottomasti -uskontoa kuin sen edustajia. Ne julistettiin jumalattomiksi ja -turmiollisiksi ja hyville kristityille sopimattomiksi. Montesquieu -katsoi myöhemmin kirjoittamassaan esipuheessa asiakseen puolustautua -siltä syytökseltä, että hän olisi muka loukannut kristinuskon -suuria totuuksia: päinvastoin vakuuttaa hän aina tunteneensa suurta -rakkautta näitä totuuksia kohtaan ja vetäytyy muutoin taitavasti -hämmästelevien ja tietämättömien persialaistensa turviin. - -Papit ja munkit eivät ole suinkaan ainoat ranskalaiset, jotka saavat -näiden hämmästelevien ja tietämättömien persialaisten kynästä teräviä -pistoja. Ei ole sitä säätyä eikä ihmislajia, josta Montesquieu ei -olisi tässä teoksessaan ivakuvaa piirtänyt ja jonka heikkouksia hän -ei olisi penkonut. Kopeat pölkkypäiset tuomarit, jotka kirjoja ja -tietoja vailla ollen jättävät lainkohtien selvittämisen asianajajain -tehtäväksi, kykenemättömät lainsäätäjät, järjetön kullantekijä, -korskea kaikentietäjä, ympyröihinsä takertunut mittausopin tutkija, -elävästä elämästä vierautunut tiedemies, hourupäinen muinaisesineiden -kokoilija, rehentelevät uutistenmetsästäjät, norkoileva runoilija, -pöyhkeä sotakarhu, kiusalliset seurahullut, siveettömät naisuroot, -turhamaiset, kevytmieliset, peli-intoiset naiset ja näyttelijättäret, -ranskalainen muotihulluus, höllentyneet aviosuhteet, epäitsenäiset -mukaelmateokset ja ikävät uskonnolliset kirjat, joita sopii -käyttää unilääkkeenä, ikuisesti pilkattu Ranskan Akatemia, kaikki -saavat _Persialaisissa kirjeissä_ purevan mainintansa. Kun kerran -siivoukseen ryhtyi, suoritti Montesquieu muiden valistusajan -filosofien tavoin oikein suursiivouksen. Tarvittiin kuitenkin vielä -monta Herakleen jokea, ennen kuin silloisen Ranskan Augiaantalli -puhdistui. Joka tapauksessa pani Montesquieun nuoruudenteos siinä -suhteessa parhaansa. - - * * * * * - -Tämän nuoruudenteoksen ja Montesquieun molempien toisten pääteosten -välillä on vv. 1728-1731 tehty matka Itävaltaan, Unkariin, Italiaan, -Saksaan, Hollantiin ja Englantiin. Montesquieu ei käyttänyt matkaansa -vain uuden näkemiseen, vaan myös kaikenlaisten valtiollisten ja -yhteiskunnallisten tietojen järjestelmälliseen keräämiseen. Näin -hän otti selkoa kunkin valtakunnan maanviljelyksestä, kaupasta -ja teollisuudesta, merenkulusta, terveydenhoidosta, raha-asiain -tilasta, sotataidosta, laeista ja yleisistä laitoksista, tieteistä -ja taiteista. Viipyessään Roomassa useita kuukausia hänellä oli -tilaisuus perin pohjin tutustua suuresti ihailemansa muinaisen -jättiläisvaltion muistomerkkeihin ja elää mielikuvituksessaan -uudelleen kaikki se, mitä hän oli vanhoista historioitsijoista -lukenut. - -Näin liittyy hänen v. 1734 julkaistu toinen teoksensa, _Mietteitä -roomalaisten suuruuden ja häviön syistä_ (Considérations sur les -causes de la Grandeur et de la Décadence des Romains), hyvinkin -läheisesti Italianmatkaan, samoin kuin hänen kolmas kokoomateoksensa, -v. 1748 ilmestynyt _L'Esprit des Lois, Lakien henki_, on Montesquieun -kaiken lukeneisuuden ja kaikkien matkojen yhteinen tulos. -Roomalaisteos olikin alkuaan aiottu _Lakien hengen_ osaksi, mutta kun -aiheen viehättävyys paisutti sen liian vahvaksi, oli se julkaistava -eri kirjana. - -_Persialaisten kirjeiden_ ja roomalaismietteiden erotus on -tuntuva. Uudessa teoksessa on kaikki vakavaa ja punnittua. Sanonta -pyrkii jykeään suppeuteen, selkeään yksinkertaisuuteen, painavaan -ytimekkyyteen. Rohkein, yleistävin vedoin käydään läpi Rooman -koko loistava historia, muutamin iskevin piirtein hahmotellaan -roomalaisen sielunominaisuudet, vapaudenrakkaus, työinto, isänmaan -kunnioitus, sotalaitoksen ja mieskurin vankka voima, sisäisten -taistelujen kiivaus, joka estää mieliä veltostumasta, senaatin uljuus -ja neuvokkuus vaaran hetkellä, sen taitava ulkopolitiikka. Samoin -luodaan ripeä yleiskatsaus kaiken tämän suuruuden sortumiseen ja sen -syihin, seuraamalla kahtia jakautuneen Rooman valtakunnan vaiheita -aina keskiajan rajoille asti. - -_Mietteitä roomalaisten suuruudesta ja häviöstä_ tarjoaa lukijalleen -erinomaisen henkisen nautinnon ja tuntuu kaikista Montesquieun -teoksista älykkäimmältä, suuripiirteisimmältä ja kiinteästi -mestarillisimmalta. Teoksen ansiota on edelleen, että se on aukaissut -uran todelliselle tieteelliselle historian tutkimukselle, "historian -filosofialle", poistamalla Kaitselmuksen suoranaisen johdon maailman -kulusta ja etsimällä historiallisen tapahtumisen syitä luonnollisista -seikoista, ulkonaisista ja sisäisistä, entisistä ja nykyisistä. -Syiden ja seurausten vankkumaton sarja kiertyy Rooman kansan -kohtaloissa näkyviimme, jättämättä mitään sattuman varaan. - -Toisaalta on kuitenkin myönnettävä, että Montesquieu on käytellyt -lähteitään niitä tarpeeksi seulomatta ja että hän on joskus pyrkinyt -liian rohkeihin yleistyksiin, niinkuin esim. väittäessään sisäisten -levottomuuksien kalvaman valtion olevan vaarallisen naapurien -vapaudelle ja synnyttävän aina suuria miehiä. Lisäksi on Montesquieu, -omituista kyllä, jättänyt kokonaan tutkimatta Rooman valtakunnan -rahatalouden ja unohtanut sen erinomaisen vaikuttavan osan, mikä -uskonnolla on ollut Rooman kansan kehitykseen. Fustel de Coulanges'in -nerokas teos _La Cité antique_ (Vanhan ajan kaupunkivaltio) osoitti, -mitä ja kuinka paljon tässä jälkimmäisessä suhteessa jäi tekemättä. - - * * * * * - -Émile Faguet huomauttaa Montesquieun viimeisestä suurteoksesta, -_Lakien hengestä_, joka neljänkymmenen vuoden ahkeran työn ja -ajattelun tuloksena vihdoinkin ilmestyi seitsemän vuotta ennen -tekijän kuolemaa, että jos _Mietteet roomalaisista_ oli ollut -tutkimus roomalaisten suuruuden ja häviön syistä, on _Lakien henki_ -tutkimus kaikkien valtioiden kukoistuksesta ja rappeutumisen -edellytyksistä. Se on siis Faguet'n mukaan jonkinlainen -yhteiskunnallinen tautioppi, koska siinä selvitellään, mitkä -sairaudet voivat häiritä erilaisten hallitusmuotojen siunauksellista -toimintaa, jopa saattaa valtion perikatoonkin. Joka tapauksessa -oli Montesquieun tarkoitus ihmisystävällinen: hän tahtoi edistää -kärsivän maailman onnea. Siitä hän sanoo teoksensa esipuheessa -mm.: "Jos voisin toimittaa niin, että kaikki saisivat uusia syitä -rakastaa velvollisuuksiaan, ruhtinastaan, isänmaataan, lakejaan, että -kaikki osaisivat paremmin tajuta onnensa jokaisessa maassa, jokaisen -hallituksen aikana, jokaisessa asemassa, missä satutaan olemaan, -pitäisin itseäni kuolevaisista onnellisimpana. Pitäisin myös itseäni -kuolevaisista onnellisimpana, jos voisin parantaa ihmiset heidän -ennakkoluuloistaan. Nimitän tässä ennakkoluuloiksi, en niitä, jotka -estävät meitä ymmärtämästä erinäisiä asioita, vaan niitä, jotka -estävät ihmisen ymmärtämästä itseään." - -Kukaan ranskalaisen valistusajan filosofi ei ole Montesquieutä -paremmin ja syvemmin oivaltanut ihmisen synnynnäistä -ahdasmielisyyttä, ennakkoluuloisuutta, kurjuutta. Luodessaan -katseensa luomakunnan äärettömyyksiin, tarkastellessaan ylhäältäpäin -vuosisatojen tuskallista kulkua Montesquieu on ennen kaikkea -pannut merkille ihmisen pienuuden ja heikkouden ja toistellut tätä -huomiotaan voimakkain sanoin aina _Persialaisista kirjeistä_ lähtien. -Sentähden säälii hän ihmistä kaikkialla. "Minä en ole milloinkaan -voinut nähdä kyynelten vuotavan", sanoo hän kerrankin, "joutumatta -liikutuksen valtaan. Tunnen sääliä onnettomia kohtaan, ikäänkuin -vain he olisivat ihmisiä." Sentähden hän ruoskii armotta ihmisen -ylpeyttä ja omahyväisyyttä, missä se esiintyneekin, sillä mistä voisi -kurja maan matonen ylpeillä? Sentähden hän ympäröi hallitusmuotonsa -tuhansilla varovaisuuskeinoilla, koska ihminen on niin kärkäs -käyttämään valtaansa väärin, oli sitten kysymyksessä tasavalta tai -kuningasvalta tai ylimysvalta. Sentähden hän vihaa sydämensä pohjasta -itsevaltiutta, sillä millä oikeudella tomuhiukkanen nousee toisen -tomuhiukkasen ehdottomaksi herraksi ja käskijäksi? Sentähden hän on -itsekin suhteellisuuskäsityksen läpitunkema, niin ettei hän esim. -lähde ilman muuta määräämään, mikä hallitusmuoto, tasavaltainen tai -kuningasvaltainen, on periaatteellisesti parempi, vaan lausuu siitä -vastatessaan Sorbonne'in muistutuksiin: "Koko Eurooppa on lukenut -kirjani ja kaikki ovat yksimielisiä siitä, ettei voida keksiä, -olenko minä taipuvaisempi tasavaltaiseen vai kuningasvaltaiseen -hallitusmuotoon. Ja tosiaan olisikin ollut ahdasmielistä valita, -sillä itse asiassa ovat nämä molemmat hallitusmuodot erinomaisen -hyviä." - -Muihin _Lakien hengen_ johtaviin aatteisiin on ylempänä viitattu: -laveammin ei tässä ole tilaa niihin kajotakaan. Monen tutkijan -mielestä on näitä johtavia aatteita vaikea löytää tuon suuren teoksen -suunnattomasta ainespaljoudesta, koska Montesquieu on tapansa -mukaan ahtanut siihen kaikki pitkällisen työskentelynsä tulokset -ja koska hänellä ei ole koskaan ollut erikoisesti ranskalaista -kirjan rakentamisen kykyä. Niinpä on Lansonin, tunnetun Ranskan -kirjallisuuden tutkijan, mielestä _Lakien henki_ lukuisine -kirjoineen ja vielä lukuisampine alajaksoineen "tavattoman sekava". -Albert Sorel, mainio Ranskan historian tutkija, näkee Montesquieun -harhailevan ja eksyvän ja hukkuvan aiheensa rannattomille ulapoille, -ja kun hän vihdoin keksii Pohjantähden, ei ole ihme, että hänen -retkensä karttaviiva onkin hyvin koukeroinen. Mutta Barckhausen -katsoo voivansa osoittaa _Lakien hengen_ rakentuvan aivan -yhtäjaksoisesti ja elimellisesti, kirja kirjalta, luku luvulta, -ehyeksi kokonaisuudeksi, kunhan vain lähdetään siltä näkökannalta, -miltä Montesquieu itse lähti: inhimillisten yhteiskuntien säilymisen -kannalta. - -Miten _Lakien hengen_ rakenteen laita liekään, joka tapauksessa se -on Montesquieun kuolemattomuuden parhaana takeena, samoin kuin se on -eniten vaikuttanut 18. vuosisadan ajatteluun. Voltaire ihaili sitä -suuresti, vaikka koettikin osalta osoittaa sen väitteitä vääriksi. -Rousseau menetteli sen suhteen _Yhteiskuntasopimusta_ kirjoittaessaan -aivan samoin kuin hän menetteli Locke'in kasvatusmietteiden suhteen -_Émile'iä_ kirjoittaessaan: hän sepitti sen teorioille vastakkaisia -teorioja tai hyväksyi ne sellaisinaan, mutta piti kuitenkin aina -silmänsä tähdättyinä esikuvaan. - -_Lakien henki_ näytti kuiluja ja ihanteita. Rousseaun malttamattomien -oppilasten mukana syöksyi Ranskan suuri vallankumous kuiluihin. -Uudistettu kuningasvalta koetti toteuttaa sen ihanteita, varsinkin -vallan jakoa. Kun sekin pian sortui, ilmeisesti jonkun koneistoon -tulleen vian takia, osoittaa se vain, kuinka vaikeata on seurata -parhaitakin neuvoja. Mutta näitä neuvoja on sentään jokaisen -kansalaisen edullista tutkistella, varsinkin jos neuvonantaja, -niinkuin Montesquieu, tuntee inhimillisen heikkouden ja tahtoo -rehellisesti edistää koko ihmiskunnan onnea ja menestystä. - -_J. V. Lehtonen_. - - - - - - -PERSIALAISIA KIRJEITÄ - - - - -ERÄITÄ MIETTEITÄ - -Persialaisista kirjeistä (1754). - - -_Persialaisissa kirjeissä_ on lukijoita eniten miellyttänyt se -seikka, että he ovat niistä aavistamattaan keksineet romaanin. -He ovat nähneet sen alun, kehkeymisen ja lopun: eri henkilöt -on yhdistetty toisiinsa ikäänkuin siteellä. Mitä kauemmin he -oleskelevat Euroopassa, sitä vähemmän ihmeellisiltä ja omituisilta -näyttävät tämän maailmanosan tavat heidän silmissään, samalla kun -tämä ihmeellisyys ja omituisuus vaikuttaa heihin voimakkaammin tai -heikommin heidän erilaisten luonteittensa mukaan. Toiselta puolen -yltyy sekasorto aasialaisessa vaimolassa sitä suuremmaksi, mitä -kauemmin Usbek viipyy poissa, so., mitä enemmän vimma kasvaa ja -rakkaus vähenee. - -Muutoin saavat tämäntapaiset romaanit yleensä menestystä osakseen, -koska kukin pääsee niiden avulla selville omasta tilastaan, mikä -opettaa paremmin eläytymään intohimoihin kuin kaikki mahdolliset -kertomukset niistä. Ja siinä on muuan syy niiden muutamien -viehättävien teosten saavuttamaan menestykseen, jotka ovat -ilmestyneet _Persialaisten kirjeiden_ jälkeen. - -Vihdoin voidaan tavallisissa romaaneissa sallia sivukertomuksia -vain silloin kun ne muodostavat oman romaaninsa. Niihin ei kävisi -sekoittaminen yleisiä mietteitä, koska se häiritsisi teoksen -tarkoitusta ja luonnetta, sen henkilöitä kun ei ole varsinaisesti -koottu lausumaan mielipiteitään. Mutta kirjemuodossa, missä toimivia -henkilöitä ei ole erikoisesti valittu ja missä käsitellyt aiheet -eivät ole riippuvaisia mistään kaavasta tai ennakolta laaditusta -suunnitelmasta, jää tekijälle otollinen tilaisuus liittää romaaniinsa -filosofiaa, politiikkaa ja siveysoppia ja yhdistää kaikki tämä -salaisella ja ikäänkuin tuntumattomalla siteellä. - -_Persialaisten kirjeiden_ menekki oli alussa niin suunnaton, että -kirjakauppiaat tekivät kaikkensa saadakseen niihin jatkoa. He nykivät -hihasta jokaista, jonka vain tapasivat, ja sanoivat: "Hyvä herra, -laatikaapa minulle _Persialaisia kirjeitä_." - -Mutta siitä, mitä minä juuri sanoin, käy riittävästi ilmi, ettei -niihin voida laatia jatkoa ja että niitä vielä vähemmän voidaan -sekoittaa jonkun toisen käden kirjoittamiin kirjeisiin, kuinka -nerokkaita nämä sitten saattaisivat ollakin. - -Niissä on muutamia piirteitä, joita monet ihmiset ovat pitäneet -varsin uskallettuina. Mutta heitä minä pyydän ottamaan huomioonsa -tämän teoksen laadun. Ne persialaiset, jotka näyttelevät niissä -suurta osaa, olivat yht'äkkiä siirtyneet Eurooppaan, so., toiseen -maailmaan. Oli aika, jolloin heidät oli pakostakin esitettävä -tietämättöminä ja ennakkoluuloisina: silloin oli asianamme vain -osottaa heidän ajatustensa syntyminen ja kehkeäminen. Heidän -ensimmäiset mietteensä olivat välttämättä kummallisia: ilmeisesti -ei ollut muuta tehtävää kuin luoda heihin se kummallisuuden laji, -joka soveltuu älykkyyteen; oli vain kuvattava se tunne, minkä heissä -oli herättänyt kukin oudolta näyttävä asia. Puhumattakaan siitä, -että tekijällä olisi ollut tarkoitus kajota johonkin uskontomme -perusaatteeseen, ei hän edes aavistanut olleensa varomaton. Näihin -piirteisiin on aina liittynyt hämmästyksen ja kummastelun tunne, -eikä suinkaan tutkimisen ja vielä vähemmän arvostelemisen ajatus. -Puhuessaan meidän uskonnostamme eivät nämä persialaiset saa näyttää -tietävämmiltä kuin puhuessaan meidän tavoistamme ja tottumuksistamme. -Ja jos meidän opinkappaleemme ovat heidän mielestään joskus -omituisia, leimaa tätä omituisuutta aina täydellinen tietämättömyys -niistä siteistä, jotka liittävät nämä opinkappaleet ja meidän muut -totuutemme toisiinsa. - -Rakkaus, jota tekijä tuntee näitä suuria totuuksia kohtaan, on saanut -hänet näin puolustautumaan, puhumattakaan ihmissuvulle kuuluvasta -kunnioituksesta, ihmissuvulle, jota ei ole suinkaan tahdottu iskeä -arimpaan paikkaan. Lukijaa pyydetään siis lakkaamatta pitämään -niitä piirteitä, joista puhun, sellaisten ihmisten hämmästyksen -seurauksina, joilla oli pakostakin syytä hämmästyä, tai sellaisten -miesten lausumina yllätysväitteinä, jotka eivät edes kyenneet -niitä lausumaan. Häntä pyydetään huomaamaan, että koko viehätys -johtui todellisten asioiden ja niiden omituisen, lapsellisen tai -eriskummaisen havaitsemistavan välillä vallinneesta alituisesta -vastakohtaisuudesta. Varmasti ovat _Persialaisten kirjeiden_ luonne -ja tarkoitus niin ilmeiset, ettei niistä saata milloinkaan erehtyä -kukaan muu kuin se, joka itse tahtoo erehtyä. - - - - -ESIPUHE. - - -Minä en suinkaan sepitä tässä omistuskirjettä enkä minä myöskään ano -suojelusta tälle kirjalle: sitä luetaan ilmankin, jos se on hyvä; ja -jos se on huono, on minusta yhdentekevää, luetaanko sitä vai ei. - -Minä olen muodostanut näistä ensimmäisistä kirjeistä teoksen -koetellakseni yleisön makua: minulla on suuri joukko samanlaisia -kirjeitä salkussani, ja ne voin tarita sille myöhemmin. - -Mutta vain sillä ehdolla, että minä pysyn tuntemattomana. Sillä jos -minun nimeni tulee yleisön tietoon, vaikenen minä heti paikalla. -Tunnen erään naisen, joka kävelee verrattain hyvin, mutta joka -oikeastaan ontuukin, jos häntä lähemmin tarkastelee. Teoksen omissa -vioissa on kylliksi, ilman että minun tarvitsee vielä tarjota -mieskohtaiset vikani arvosteltaviksi. Jos tiedettäisiin, kuka minä -olen, sanottaisiin: "Hänen kirjansa ei sovellu hänen asemaansa. Hänen -pitäisi käyttää aikaansa parempaan. Tuollainen ei ole vakavan miehen -arvon mukaista." Arvostelijoilta ei milloinkaan puutu tämäntapaisia -mietteitä, koska niitä käy lausuileminen vaivaamatta isosti älyänsä. - -Näiden kirjeiden sepittäjänä esiintyvät persialaiset asuivat -kanssani. Me vietimme elämäämme yksissä. Koska he pitivät minua -ikäänkuin toiseen maailmaan kuuluvana, eivät he salanneet minulta -mitään. Eikä näillä niin kaukaa saapuneilla ihmisillä saattanutkaan -enää olla salaisuuksia. He näyttivät minulle useimmat kirjeensä, ja -minä jäljensin ne. Sainpa käsiini muutamia sellaisiakin, joita he -olisivat visusti varoneet minulle uskomasta, niin nöyryyttäviä ne -olivat persialaiselle turhamaisuudelle ja mustasukkaisuudelle. - -Minä toimin siis vain kääntäjänä. Koko minun vaivani on supistunut -teoksen soveltamiseen meidän tapoihimme. Olen säästänyt lukijaa -aasialaiselta kielenkäytöltä niin paljon kuin olen voinut ja olen -vapahtanut hänet lukemattomista korkealentoisista lauseparsista, -jotka olisivat hänet pimittäneet aivan pilviin. - -Mutta siinä ei ole kaikki, mitä olen tehnyt hänen hyväkseen. Olen -poistanut ne pitkän pitkät kohteliaisuuslauselmat, joita itämaalaiset -eivät suinkaan tuhlaa vähemmän kuin mekään. Ja olen sivuuttanut -suunnattoman joukon sellaisia pikku seikkoja, joiden on vaikea sietää -päivän valoa ja joiden on aina annettava vaipua unholaan kahden -ystävän väliltä. - -Jos useimmat niistä, jotka ovat tarinneet meille kirjekokoelmia, -olisivat menetelleet samoin, olisivat he nähneet teostensa haihtuvan -olemattomiin. - -Muuan seikka on minua usein ihmetyttänyt, nimittäin se, että -olen huomannut näiden persialaisten joskus olleen yhtä selvillä -kansamme tavoista ja tottumuksista kuin minä itse, niin että he ovat -tunteneet pienimmätkin olosuhteet ja panneet merkille asioita, jotka, -siitä olen varma, ovat jääneet älyämättä hyvin useilta Ranskassa -matkustelleilta saksalaisilta. Lasken tämän heidän pitkällisen -oleskelunsa ansioksi puhumattakaan siitä, että aasialaisen on -helpompi päästä ranskalaisten tapojen perille yhdessä vuodessa kuin -ranskalaisen saada selko aasialaisten elämästä neljässä vuodessa, -koska edelliset paljastuvat yhtä innokkaasti kuin jälkimmäiset -sulkeutuvat kuoreensa. - -Tapa on sallinut jokaisen kääntäjän ja kömpelöimmän selittäjänkin -koristaa käännöksensä tai selityksensä alun tulkittavan teoksen -ylistyksellä ja nostaa näkyviin sen hyödyllisyys, ansiokkuus ja -erinomaisuus. Minä en ole menetellyt niin. Lienee helppo arvata syy -siihen. Parhaita syitäni on se, että moinen ylistys olisi sangen -ikävä sijoitettuna jo itsestäänkin sangen ikävään paikkaan, nimittäin -esipuheeseen. - - - - -1. kirje. - -Usbek kirjoittaa ystävälleen Rustanille Ispahaniin. - - -Me viivyimme vain päivän Kumissa. Suoritettuamme hartautemme sen -neitsyen haudalla, joka synnytti maailmaan kaksitoista profeettaa, -lähdimme jälleen matkaan. Ja eilen, kahdentenakymmenentenäviidentenä -päivänä Ispahanista lähtömme jälkeen, saavuimme Tauriiseen. - -Rica ja minä olemme ehkä ensimmäiset persialaiset, jotka tiedonhalu -on saanut siirtymään kotimaastaan ja jotka ovat kieltäytyneet -rauhallisen elämän suloista etsiäkseen suurin vaivoin viisautta. - -Me olemme syntyneet kukoistavassa valtakunnassa, mutta me emme ole -uskoneet sen rajojen täytyvän olla myös meidän tietojemme rajoina, -samoin kuin emme ole uskoneet yksistään itämaisen valon täytyvän -meitä valaista. - -Kerro minulle, mitä matkastamme sanotaan, mutta älä minua imartele. -Enpä juuri luule monenkaan sitä hyväksyvän. Osoita kirjeesi -Erserumiin, missä tulen oleskelemaan jonkun aikaa. Hyvästi, rakas -Rustanini. Ole vakuutettu siitä, että missä maailman kolkassa minä -lienenkin, sinulla on uskollinen ystävä. - -Tauriissa, 15 päivänä Saphar-kuuta v. 1711. - - - - -2. kirje. - -Usbek kirjoittaa ispahanilaisen vaimolansa mustalle ylieunukille. - - -Sinä olet Persian kauneimpien naisten uskollinen vartija. Olen -jättänyt haltuusi kaiken minulle rakkaimman maailmassa: sinä pidät -käsissäsi niiden kohtalokkaiden ovien avaimia, jotka avautuvat -vain minulle. Kunhan sinä vain vartioit sydämeni kallisarvoista -talletavaraa, saattaa se olla rauhassa ja nauttia täydellistä -varmuutta. Sinä pidät vahtia yön hiljaisuudessa yhtä hyvin kuin -päivän hälyssä. Sinun väsymättömät toimenpiteesi tukevat hyvettä -silloin kun se horjuu. Jos vartioimasi naiset haluaisivat rikkoa -velvollisuutensa, karkottaisit sinä heiltä sellaisen toivon. Sinä -olet paheen ruoska ja uskollisuuden tukipylväs. - -Sinä käsket heitä ja tottelet heitä. Sinä täytät sokeasti kaikki -heidän tahtonsa ilmaukset ja pakotat heidät samoin täyttämään -vaimolan lait. Sinä pidät kunnianasi tehdä heille alhaisimpiakin -palveluksia. Sinä alistut kunnioittaen ja peläten heidän -oikeutettuihin määräyksiinsä. Sinä palvelet heitä heidän orjiensa -orjana. Mutta samalla osoitat valtaasi ja käsket heitä herrana minun -tavallani silloin kun pelkäät kainouden ja häveliäisyyden lakien -höllentyneen. - -Muista aina mitättömyyttä, josta minä sinut kohotin, sinun ollessasi -halvin orjistani, asettaakseni sinut tälle paikalle ja uskoakseni -haltuusi sydämeni sulonautinnot: kohtele syvimmällä alamaisuudella -niitä, joilla on osansa minun rakkaudestani, mutta saata heidät -samalla tuntemaan heidän äärimmäisen riippuvaisuutensa. Hanki heille -kaikkia niitä huvituksia, jotka saattavat olla viattomia; poista -heidän levottomuutensa; hauskuta heitä soitannolla, tansseilla, -suloisilla juomilla ja kehota heitä usein kokoontumaan. Jos he -tahtovat lähteä maalle, voit heidät sinne viedä, mutta sinun tulee -ottaa hengiltä jokainen mies, joka lähestyy heitä. Neuvo heitä -puhtauteen, joka on sielun tahrattomuuden kuva. Puhu heille joskus -minusta. Haluaisin jälleen nähdä heidät siinä hurmaavassa paikassa, -jota he kaunistavat. Hyvästi. - -Tauriissa, 18 p:nä Saphar-kuuta v. 1711. - - - - -3. kirje. - -Zachi kirjoittaa Usbekille Tauriiseen. - - -Me käskimme eunukkien päämiehen viedä meidät maalle. Hän kertoo -kyllä Sinulle, ettei meille sattunut minkäänlaista tapaturmaa. Kun -meidän tuli mennä yli virran ja poistua hevosten kuljettamista -kantotuoleistamme, asetuimme tavan mukaisesti laatikoihin: kaksi -orjaa kantoi meitä olkapäillään ja näin vältimme kaikkien katseet. - -Kuinka olisinkaan voinut elää, rakas Usbek, ispahanilaisessa -vaimolassasi, noissa paikoissa, jotka muistuttivat minulle -lakkaamatta entisiä ilojani ja niin kiihottivat päivä päivältä yhä -voimakkaammin kaipaustani? Harhailin asunnosta asuntoon, etsien -Sinua kaikkialta, löytämättä Sinua mistään, mutta tavaten kaikkialta -menneen autuuteni julman muiston. Milloin näin itseni siinä paikassa, -missä minä ensi kerran elämässäni suljin Sinut syleilyyni, milloin -taas siinä, missä Sinä ratkaisit vaimojesi mainion kiistan. Jokainen -meistä väitti olevansa kaikkia muita kauniimpi: me ilmestyimme -eteesi sitten kun olimme tyhjentäneet kaiken, mitä mielikuvitus -suinkin saattaa keksiä helyä ja koristetta. Sinä katselit mielihyvin -taitomme ihmetöitä. Totesit ihaillen, mihin asti meidät oli -vienyt kiihkeä halu miellyttää Sinua. Mutta Sinä karkotit pian -nämä lainaihanuudet luonnollisempien sulojen tieltä. Sinä hävitit -kokonaan uurastuksemme hedelmät: meidän täytyi luopua koruista, -jotka olivat käyneet Sinulle epämukaviksi, meidän täytyi näyttäytyä -Sinulle luonnon yksinkertaisuudessa. Minä en välittänyt vähääkään -kainoudesta. Ajattelin vain kunniaani. Onnellinen Usbek! Kuinka monet -sulot paljastettiin katseillesi! Me näimme Sinun kauan harhailevan -lumosta lumoon. Häilyvä sielusi ei pitkään aikaan osannut tehdä -valintaansa. Jokainen uusi sulo vaati Sinulta veroansa. Me peityimme -kaikki hetkiseksi suuteloihisi. Sinä ulotit uteliaat katseesi -salaisimpiinkin paikkoihin. Sinä toimitit meidät silmänräpäyksessä -tuhansiin erilaisiin asentoihin: alati uusia käskyjä, alati uusi -kuuliaisuus. Tunnustan Sinulle, Usbek, että voimakkaampi intohimo -kuin kunnianhalu saattoi minut toivomaan Sinun mieltyvän minuun. -Minä näin vähitellen pääseväni Sinun sydämesi valtiattareksi. Sinä -otit minut ja jätit minut taas. Palasit luokseni ja minä osasin -Sinua pidättää: voitonriemu tuli kokonaan minun osakseni ja epätoivo -kilpailijatarteni. Meistä tuntui kuin olisimme olleet yksinämme -maailmassa: kaikki, mitä oli ympärillämme, ei näyttänyt enää -ansaitsevan huomiotamme. Olisipa taivas suonut kilpailijattarilleni -rohkeuden jäädä katselemaan kaikkia niitä rakkaudenosoituksia, -joita minä Sinulta sain! Jos he olisivat tarkoin seuranneet minun -hurmaantumistani, olisivat he huomanneet minun rakkauteni ja heidän -rakkautensa erotuksen. He olisivat nähneet, että vaikka he olivatkin -voineet kilpailla kanssani suloista, he eivät voineet kilpailla -tunteiden hehkusta... - -Mutta missä minä olen? Mihin vie minut tämä tarpeeton kertomus? -On onnetonta, ellei saa osakseen rakkautta; mutta on loukkaavaa, -ellei saa sitä osakseen enää. Sinä jätät meidät, Usbek, lähteäksesi -harhailemaan raakalaisten maihin. Kuinka! Sinä et pidä minkään -arvoisena sitä etua, että Sinua rakastetaan! Ah! Sinä et edes tiedä, -mitä Sinä menetät! Rinnastani nousee huokauksia, joita kukaan ei -kuule! Kyyneleeni vuotavat, mutta Sinä et niistä nauti! Rakkauden -henki tuntuu vallitsevan palatsissasi, mutta Sinun tunteettomuutesi -loitontaa Sinua siitä lakkaamatta! Ah! Rakas Usbekini, osaisitpa Sinä -olla onnellinen! - -Fatmen palatsissa, 21 p. Maharram-kuuta v. 1711. - - - - -4. kirje. - -Zephis kirjoittaa Usbekille Erserumiin. - - -Se musta hirviö on kuin onkin päättänyt saattaa minut epätoivoon. -Hän tahtoo väen väkisinkin riistää minulta Zelide-orjattareni, -Zeliden, joka palvelee minua perin hellästi ja jonka taitavat kädet -luovat kaikkialle koristuksia ja suloja. Hänestä ei ole kylliksi, -että tämä ero on tuskallinen: hän tahtoo sitä myös häpeälliseksi. Se -petturi on taipuvainen pitämään rikollisina luottamukseni syitä. Ja -koska hänen on ikävä oven takana, minne hänet aina lähetän, rohkenee -hän otaksua kuulleensa tai nähneensä asioita, joita en osaa edes -kuvitellakaan! Olen hyvin onneton! Ei yksinäisyyteni eikä hyveeni -voisi varjella minua hänen päättömiltä epäluuloiltaan: kurja orja -koettaa hyökätä kimppuuni jopa Sinun sydämessäsi, ja minun on pakko -siellä puolustautua! Ei, kunnioitan liiaksi itseäni alentuakseni -puolusteluihin: minä en tahdo muuta käytökseni takaajaa kuin Sinut -itsesi, kuin Sinun rakkautesi, kuin oman rakkauteni, ja, jos minun on -Sinulle sekin sanominen, rakas Usbek, kuin kyyneleeni. - -Fatmen palatsissa, 29 p. Maharram-kuuta v. 1711. - - - - -5. kirje. - -Rustan kirjoittaa Usbekille Erserumiin. - - -Sinä olet kaikkien keskustelujen aiheena Ispahanissa. Ei puhuta -muusta kuin Sinun lähdöstäsi. Toiset sanovat sen johtuneen -kevytmielisyydestä, toiset jostakin surusta: vain ystäväsi -puolustavat Sinua, mutta eivät saa ketään vakuutetuksi. Ei voida -ymmärtää, että Sinä olisit jaksanut jättää vaimosi, vanhempasi, -ystäväsi, isänmaasi vain mennäksesi katsomaan persialaisille -tuntemattomia ilmanääriä. Rican äitiä on mahdoton lohduttaa. Hän -vaatii Sinulta poikaansa, jonka Sinä hänen sanojensa mukaan olet -häneltä ryöstänyt. Mitä minuun tulee, rakas Usbekini, niin tunnen -olevani luonnostani taipuvainen hyväksymään kaikki, mitä Sinä teet. -Mutta minä en kykenisi antamaan Sinulle anteeksi poissaoloasi. Ja -mitä syitä voisitkaan esittää sen puolustukseksi, niin ei sydämeni -tule niihin milloinkaan suostumaan. Hyvästi. Rakasta minua aina. - -Ispahanissa, 28 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1711. - - - - -6. kirje. - -Usbek kirjoittaa ystävälleen Nessirille Ispahaniin. - - -Päivän matkan päässä Erivanista jätimme Persian astuaksemme -turkkilaisten alusmaihin. Kaksitoista päivää myöhemmin saavuimme -Erserumiin, missä me tulemme viipymään kolme tai neljä kuukautta. - -Minun on pakko tunnustaa Sinulle, Nessir, että minä tunsin salaista -tuskaa kadottaessani Persian näkyvistäni ja joutuessani keskelle -petollisia osmaneja. Mitä syvemmälle tunkeuduin näiden saastaisten -ihmisten maahan, sitä saastaisemmaksi tunsin itsekin tulevani. - -Isänmaani, perheeni, ystäväni muistuivat mieleeni. Hellyyteni heräsi. -Omituinen levottomuus saattoi sisäisen hämminkini ylimmilleen ja -pakotti minut oivaltamaan, että olin rauhani vahingoksi käynyt liian -suureen yritykseen. - -Mutta vaimoni tuottavat sentään sydämelleni vaikeimman huolen. En voi -ajatella heitä murheen murtamatta sydäntäni. - -Ei niin käsittäen, Nessir, että minä heitä rakastaisin: siinä -suhteessa olen saavuttanut sellaisen tunteettomuuden, ettei minulla -ole enää minkäänlaisia haluja. Siinä naisia vilisevässä palatsissa, -missä olen elänyt, olen ehättänyt rakkauden edelle ja hävittänyt -sen, sen itsensä avulla. Mutta kylmyydestänipä juuri syntyy salainen -mustasukkaisuus, joka minua jäytää. Minä näen naislauman jätettynä -melkein omaan huomaansa. Minulla on siitä vastaamassa vain alhaisia -sieluja. Minun olisi vaivalloista tuntea varmuutta silloinkin jos -orjani olisivat uskollisia: mitä sitten, elleivät he ole uskollisia? -Millaisia surullisia uutisia voikaan siitä saapua minulle niihin -kaukaisiin maihin, joihin lähden vaeltamaan? Se on vamma, jota -ystäväni eivät osaa parantaa. Se on paikka, jonka surullisista -salaisuuksista he eivät saa mitään tietää. Ja mitä he voisivatkaan -tehdä? Enkö pitäisi tuhat kertaa parempana hämärän peittoon jäänyttä -rankaisemattomuutta kuin kaikkien huomiota herättävää ojennusta? -Minä talletan sydämeesi kaikki suruni, rakas Nessir: se on ainoa -lohdutukseni nykyisessä tilassani. - -Erserumissa, 10 p. toista Rebiab-kuuta v. 1711. - - - - -7. kirje. - -Fatme kirjoittaa Usbekille Erserumiin. - - -Kaksi kuukautta sitten Sinä läksit, rakas Usbekini, mutta niin -masentunut olen, etten ole vieläkään kyennyt saamaan sitä itselleni -selväksi. Minä juoksen kautta koko palatsin, ikäänkuin Sinä olisit -siellä vielä, enkä vain pääse erehdyksestäni. Mitä sitten pitäisi -mielestäsi tekemän naisen, joka rakastaa Sinua, joka oli tottunut -pitämään Sinua sylissään, jonka ainoana huolena oli todisteiden -antaminen Sinulle hellyydestään ja joka oli vapaa syntyperänsä -nojalla, mutta orja rakkautensa väkevyyden takia? - -Kun tulin vaimoksesi, eivät silmäni olleet vielä milloinkaan nähneet -miehen kasvoja: Sinä olet yhätikin ainoa, jota minun on ollut -sallittu katsella, sillä minä en suinkaan anna miehen arvoa noille -inhoittaville eunukeille, joiden vähimpänä epätäydellisyytenä on -se, etteivät he ole lainkaan miehiä. Kun vertaan Sinun kasvojesi -kauneutta heidän muodottomuuteensa, en voi olla pitämättä itseäni -onnellisena. Mielikuvitukseni ei tarjoa minulle ihastuttavampaa -ajatusta kuin Sinun olentosi tenhoavat sulot. Minä vannon Sinulle, -Usbek, että jos minun sallittaisiin poistua paikasta, johon asemani -minut pakostakin sulkee, jos minun onnistuisi välttää ympäröivät -vartijani, jos minun annettaisiin valita kaikista miehistä, jotka -elävät tässä kansojen pääkaupungissa, Usbek, minä vannon sen, minä -valitsisin vain Sinut. Maailmassa ei voi olla muita rakastamisen -arvoisia kuin Sinä. - -Älä luule poissaolosi houkutelleen minua lyömään laimin kauneutta, -joka on Sinulle rakas. Vaikka minua ei saakaan kukaan nähdä ja vaikka -ne helyt, joilla minä itseäni koristan, ovatkin hyödyttömiä Sinun -onnellesi, koetan kuitenkin pitää sydämessäni vireillä miellyttämisen -tapaa. Minä en käy kertaakaan nukkumaan voitelematta ruumistani -kaikkein suloisimmilla hajuaineilla. Muistan sen onnellisen -ajan, jolloin Sinä vaivuit syliini, ja hurmaten mairitteleva uni -näyttää minulle lempeni rakastetun kohteen. Mielikuvitukseni eksyy -haluihinsa, niinkuin se riemuiten heittäytyy toiveihinsa. Ajattelen -välistä, että Sinä vaivalloiseen matkaasi kyllästyneenä palaat -luoksemme. Yö kuluu näin unelmissa, jotka eivät ole nukkuvan eivätkä -valvovan unelmia: minä etsin Sinua viereltäni, mutta Sinä tunnut -pakenevan minua. Tuli, joka polttaa minua, hävittää vihdoin itse nämä -lumonäyt ja palauttaa minut järkiini. Mutta minä olen silloin niin -kiihtynyt... Sinä et ehkä sitä usko, Usbek: on mahdotonta elää tässä -tilassa. Tuli kiertää suonissani. Kunpa osaisin kuvata Sinulle sen, -minkä tunnen perin hyvin! Ja miksi tunnen niin hyvin sen, mitä minä -en kykene Sinulle kuvaamaan? Sellaisina hetkinä, Usbek, antaisin -maailman herruuden yhdestä ainoasta Sinun suudelmastasi. Kuinka -onneton onkaan nainen kaihotessaan voimakkaasti silloin kun hänen -luotaan on poistunut se ainoa, joka yksin osaa kaihon tyydyttää; kun -hänellä ei omaan huomaansa jätettynä ole mitään, mikä voisi häntä -huvittaa, niin että hänen on pakko elää lakkaamattomien huokausten -ja kiihottuneen intohimon raivoavassa vallassa; kun hän ei ole itse -onnellinen eikä hänellä ole edes lohdutusta tehdä toista autuaaksi: -hän on vain vaimolan hyödytön koriste, jota varjellaan puolison -kunnian, mutta ei hänen onnensa hyväksi! - -Te olette oikein julmia, te miehet! Teistä on hauskaa, kun meillä on -haluja, joita me emme voi tyydyttää. Te kohtelette meitä aivan kuin -olisimme tunteettomia ja kuitenkin suuttuisitte pahasti, jos niin -tosiaankin olisi asian laita. Te luulette intohimojemme, joita on -näin pitkät ajat tukahdutettu, kiihtyvän vain teidän näkemisestänne. -On vaivalloista hankkia itselleen rakkautta: on mutkattomampaa saada -meidän luonnonladultamme sitä, mitä ette uskalla toivoa omilta -ansioiltanne. - -Hyvästi, rakas Usbekini, hyvästi. Muista, että minä elän vain -jumaloidakseni Sinua: sieluni on täynnä Sinua. Ja Sinun poissaolosi, -kykenemättä suinkaan painamaan Sinua unohduksiin, kiihdyttäisi -rakkauttani, jos se voisi muuttua tulisemmaksi. - -Ispahanilaisessa palatsissa, 13 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1711. - - - - -8. kirje. - -Usbek kirjoittaa ystävälleen Rustanille Ispahaniin. - - -Sain kirjeesi käsiini Erserumissa, missä nykyään oleskelen. Arvasin -kyllä, että lähtöni herättäisi hälyä, mutta siitä en välitä lainkaan. -Mitä luulet minun olevan parasta seurata: vihollisteni viisautta -vaiko omaani? - -Kävin hovissa varhaisimmasta nuoruudestani asti. Saatan sen sanoa: -sydämeni ei turmeltunut siellä. Olipa minulla suuri päämääräkin: -uskalsin olla siellä kunnon mies. Heti kun keksin paheen, loittonin -siitä. Mutta sitten minä taas lähestyin sitä paljastaakseni sen. -Minä vein totuuden aina valtaistuimen juurelle saakka. Puhuin siellä -siihen asti tuntematonta kieltä. Minä saatoin imartelun häpeään ja -hämmästytin sekä jumaloijat että epäjumalan. - -Mutta kun huomasin, että vilpittömyyteni oli hankkinut minulle -vihamiehiä, että olin saanut osakseni ministerien kateuden saamatta -ruhtinaan suosiota ja että minua piti tuossa turmeltuneessa hovissa -pystyssä vain heikko hyve, päätin poistua siitä. Teeskentelin olevani -suuresti kiintynyt tieteisiin, mutta teeskennellessäni kiinnyinkin -niihin todellisesti. Minä en sekaantunut enää mihinkään julkisiin -asioihin, vaan vetäydyin maalaistalooni. Mutta tälläkin menettelyllä -oli omat haittansa: minä olin yhäti alttiina vihollisteni ilkeydelle, -samalla kun olin riistänyt itseltäni melkein kokonaan sen torjumisen -keinot. Eräät salaiset varoitukset saivat minut vakavasti -ajattelemaan asemaani. Minä päätin poistua isänmaastani, ja lähtöni -hovista antoikin minulle siihen sopivan tekosyyn. Menin kuninkaan -puheille. Esitin hänelle haluavani tutustua Länsimaiden tieteisiin. -Vihjailin, että hänelläkin voisi olla hyötyä matkoistani. Minä löysin -armon hänen silmissään. Minä lähdin ja riistin uhrin vihollisiltani. - -Siinä, Rustan, matkani todellinen syy. Anna Ispahanin puhua. Puolusta -minua vain niiden kuullen, jotka minua rakastavat. Jätä vihollisteni -huoleksi ilkeämieliset selittelyt: minä olen liian onnellinen siitä, -että se on ainoa paha, mitä he kykenevät minulle tekemään. - -Minusta puhutaan tällä hetkellä. Mahdollista on, että minut pian -unohdetaan liiaksikin ja että ystävänikin... Ei, Rustan, en tahdo -antautua tämän surullisen ajatuksen valtaan: minä olen oleva aina -heille rakas. Luotan heidän uskollisuuteensa yhtä lujasti kuin Sinun -uskollisuuteesi. - -Erserumissa, 20 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711. - - - - -9. kirje. - -Ylieunukki kirjoittaa Ibbille Erserumiin. - - -Sinä seuraat entistä isäntääsi hänen matkoillaan. Sinä kuljet -maakunnat ja valtiot. Surut eivät pääse Sinuun vaikuttamaan: jokainen -hetki näyttää Sinulle jotakin uutta. Kaikki, mihin katseesi osuu, -virkistää Sinua ja saa Sinulta ajan huomaamattasi kulumaan. - -Niin ei ole minun laitani. Minä elän suljettuna inhoittavaan -vankilaan, missä minua ympäröivät aina samat esineet ja jäytävät -aina samat murheet. Minä vaikerran viidenkymmenen vuoden huolten -ja levottomuuksien taakan painamana, enkä voi sanoa pitkän elämäni -aikana nauttineeni yhtäkään rauhallista päivää enkä yhtäkään -murheetonta hetkeä. - -Silloin kun ensimmäinen isäntäni teki julman päätöksensä uskoa -vaimonsa minun huostaani ja kun hän tuhansien uhkausten säestämin -houkutuksin pakotti minut ikiajoiksi luopumaan omasta itsestäni, -ajattelin kaikkein vaivalloisimpiin askareihin kyllästyneenä uhrata -intohimoni rauhalleni ja varallisuudelleni. Minua onnetonta! Omaan -suuntaansa kääntynyt mieleni sai minut näkemään vain korvauksen, -mutta ei menetystä: minä toivoin vapautuneeni rakkauden hyökkäyksistä -kadotettuani kyvyn tyydyttää sitä. Ah! Minussa sammutettiin -intohimojen vaikutus sammuttamatta niiden syytä, enkä minä suinkaan -päässyt niistä eroon, kun ympärilläni oli olentoja, jotka niitä -lakkaamatta kiihottivat. Tulin vaimolaan, missä kaikki oli omiansa -herättämään minussa menettämäni kaipausta: tunsin syttyväni hehkuun -joka hetki. Tuhannet luonnolliset sulot näyttivät paljastuvan -katseelleni vain minua masentaakseen. Onnettomuuksieni kukkuraksi -oli aina silmieni edessä onnellinen mies. Tänä kuohunnan aikana en -kertaakaan vienyt naista isäntäni vuoteeseen, en kertaakaan riisunut -häntä palaamatta asuntooni raivo sydämessä ja sietämätön epätoivo -sielussa. - -Näin vietin kurjan nuoruuteni. Olin oma uskottuni. Huolten ja surujen -rasittamana täytyi minun ne yksin niellä. Ja näitä samoja naisia, -joihin minun kovin teki mieleni luoda helliä silmäyksiä, katselin -vain ankarin ilmein. Olisin ollut hukassa, jos he olisivat päässeet -perilleni: minkä edun he olisivatkaan siitä saaneet! - -Muistan, kuinka minä kerran erästä vaimoa kylpyyn laittaessani tunsin -olevani niin suunniltani, että menetin kokonaan järkeni ja rohkenin -koskettaa kädelläni muuatta pelottavaa paikkaa. Ensi mietinnältä -luulin sitä päivää viimeisekseni. Olin kuitenkin kylliksi onnellinen -välttääkseni tuhatkertaisen kuoleman. Mutta kaunotar, jonka olin -tehnyt heikkouteni uskotuksi, myi hyvin kalliista vaiteliaisuutensa. -Menetin kokonaan käskyvaltani häneen nähden. Ja hän on sittemmin -pakottanut minut suostumaan myönnytyksiin, jotka ovat tuhannet kerrat -olleet viedä minulta hengen. - -Vihdoin paloi nuoruuden tuli loppuun. Nyt minä olen vanha, ja -siinä asiassa olen saavuttanut rauhan. Minä katselen naisia -välinpitämättömänä ja maksan heille runsaasti kaiken sen halveksunnan -ja kaiken sen kärsimyksen, mitä he ovat minulle osoittaneet ja -tuottaneet. Minä muistan aina syntyneeni heitä käskemään. Ja minusta -on kuin tulisin mieheksi jälleen niissä tilaisuuksissa, jolloin -heitä vielä käsken. Minä olen vihannut heitä siitä asti kun olen -oppinut katselemaan heitä kylmäverisesti ja kun järkeni on näyttänyt -minulle kaikki heidän heikkoutensa. Vaikka vartioinkin heitä -toisen laskuun, tuottaa nautinto taivuttaa heitä kuuliaisuuteen -minulle salaista iloa. Kun minä pakotan heitä olemaan kaikkea -vailla, tuntuu kuin tapahtuisi se minun omaksi hyväkseni ja saan -siitä aina välillistä tyydytystä: minä hallitsen vaimolaa kuin -pientä valtakuntaa. Ja kunnianhimoni, ainoa intohimo, mikä minulla -vielä on, nauttii siitä hiukan. Ilokseni huomaan kaiken riippuvan -minusta: joka hetki minä olen tarpeen. Kannan kernaasti kaikkien -näiden naisten vihan, koska se vain vahvistaa asemaani. Niinpä he -eivät olekaan osuneet kiittämättömään: he tapaavat minut kaikkien, -viattomimpienkin, ilojensa vastustajana, ja minä esiinnyn heille -aina järkähtämättömänä sulkumuurina. He tekevät suunnitelmia, ja -minä pysäytän ne äkkiä. Minä asestaudun kielloilla. Minä sulkeudun -varovaisuuden piikkikehään. Minun suussani on aina vain sellaisia -sanoja kuin velvollisuus, hyve, kainous, vaatimattomuus. Minä saatan -heidät epätoivoon puhumalla heille lakkaamatta heidän sukupuolensa -heikkoudesta ja isännän vallasta. Sitten minä valittelen, että minun -täytyy olla niin ankara. Ja minä näytän tahtovan osoittaa heille, -ettei minulla ole muuta syytä menettelyyni kuin heidän oma etunsa ja -minun suuri kiintymykseni heihin. - -Asia on kuitenkin niin, että minulla on vuorostani suunnattomasti -harmia ja huolta, sillä joka päivä nämä kostonhaluiset naiset -koettavat voittaa vielä sen harmin ja huolen, mitä minä heille -tuotan. Heissä on pelottavan pahoja puolia. Meidän välillämme -vallitsee ikäänkuin hallinnan ja alistumisen luode ja vuoksi. -He toimittavat minun suoritettavikseni kaikkein nöyryyttävimmät -askareet. He teeskentelevät ennen kuulumatonta halveksuntaa. Ja -välittämättä vanhuudestani he pakottavat minut nousemaan öisin -kymmenenkin kertaa joutavimmankin pikku asian takia. Minulle -syydetään lakkaamatta käskyjä, määräyksiä, tehtäviä, oikkuja. -He näyttävät vuorottelevan minua juoksuttaessaan ja heidän -päähänpistonsa tuntuvat kulkevan yhdestä toiseen. Usein heitä -huvittaa saada minut lisäämään huolenpitoni kaksinkertaiseksi. He -toimittavat minulle vääriä tiedonantoja: väliin tullaan minulle -sanomaan, että muuan nuori mies on nähty hiiviskelemässä näiden -muurien lähettyvillä, väliin taas, että on kuultu melua tai että -aiotaan toimittaa taloon kirjeitä. Kaikki tämä saattaa minut pulaan, -ja he nauravat tätä pulaa: he ovat ihastuksissaan, kun näkevät -minun näin vaivaavan itseäni. Toisen kerran he kiinnittävät minut -taas ovensa taakse ja pitävät minua siinä yöt ja päivät. He osaavat -erinomaisen hyvin teeskennellä sairautta, pyörtymystä, pelkoa: heiltä -ei suinkaan puutu verukkeita saadakseen minut siihen, mihin he -haluavat. Tällaisissa tilaisuuksissa vaaditaan sokeata kuuliaisuutta -ja rajatonta myöntyväisyyttä: kielto sellaisen miehen kuin minun -suustani olisi kuulumaton asia, ja jos minä epäröisin totella heitä, -olisi heillä oikeus minua rangaista. Mieluummin menettäisin henkeni, -rakas Ibbi, kuin alistuisin siihen nöyryytykseen. - -Eikä siinä kaikki. Minä en ole hetkeäkään varma isäntäni suosiosta, -sillä jokainen heistä on minun vihamieheni hänen sydämessään, -eivätkä he ajattele muuta kuin minun tuhoamistani. Heillä on -hetkensä, jolloin minua ei lainkaan kuulla, hetkensä, jolloin ei -kielletä mitään, hetkensä, jolloin minä olen aina väärässä. Minä -vien isäntäni vuoteeseen vihastuneita vaimoja: luuletko siellä -tehtävän työtä minun hyväkseni ja luuletko minun puolueeni olevan -vahvimman? Minun on pelättävä pahinta heidän kyyneleiltään, heidän -huokauksiltaan, heidän syleilyiltään, jopa heidän nautinnoiltaankin: -he ovat riemuvoittojensa paikassa. Heidän sulonsa muuttuvat minulle -kauhistuttaviksi: nykyiset palvelukset pyyhkivät silmänräpäyksessä -muistista kaikki minun entiset palvelukseni, eikä mikään voi minulle -vastata isännästä, joka ei ole enää oma itsensä. - -Kuinka monet kerrat onkaan minulle sattunut niin, että olen käynyt -levolle suosiossa ja noussut epäsuosiossa! Mitä olinkaan tehnyt sinä -päivänä, jolloin minua niin häpeällisesti ajettiin ruoskaniskuin -ympäri palatsia? Minä jätin vaimon isäntäni syliin: heti kun hän näki -tämän kiihtyneen, vuodatti hän kokonaisen kyynelvirran. Hän valitteli -ja vaikeroi ja sovitti niin taitavasti syytöksensä, että ne kasvoivat -samassa määrässä kuin hänen herättämänsä lempi. Kuinka olisin voinut -selvitä kunnialla niin ankarasta hetkestä? Minut syöstiin perikatoon -silloin kun minä sitä kaikkein vähimmin aavistin. Minä jouduin -lemmenkaupan uhriksi ja minun kustannuksellani saivat huokaukset -aikaan sopimuksen. Kas sellainen on, rakas Ibbi, julma tilani, jossa -olen aina elänyt. - -Kuinka Sinä oletkaan onnellinen! Sinun huolenpitosi rajoittuu -yksinomaan Usbekin henkilöön. Sinun on helppoa olla hänen mielikseen -ja pysyä hänen suosiossaan aina päiviesi loppuun asti. - -Ispahanilaisessa palatsissa, Saphar-kuun viimeisenä päivänä v. 1711. - - - - -10. kirje. - -Mirza kirjoittaa ystävälleen Usbekille Erserumiin. - - -Sinä olit ainoa, joka saatoit korvata minulle Rican poissaolon, ja -vain Rica saattoi lohduttaa minua Sinun lähdettyäsi. Me kaipaamme -Sinua, Usbek: Sinä olit seurapiirimme sielu. Kuinka paljon -tarvitaankaan väkivaltaa niiden siteiden katkaisemiseen, joita sydän -ja pää ovat solmineet! - -Me väittelemme täällä ahkerasti. Kiistamme koskevat tavallisesti -siveysoppia. Eilen pohdittiin kysymystä, saavuttavatko ihmiset onnen -aistien nautinnoilla ja tyydytyksellä vaiko hyveen harjoittamisella. -Olen usein kuullut Sinun sanovan, että ihmiset olivat syntyneet -olemaan hyveellisiä ja että oikeamielisyys on yhtä luontainen -ominaisuus heissä kuin eläminen. Pyytäisin Sinua selittämään, mitä -sillä tarkoitat. - -Olen haastellut pappiemme kanssa, mutta he saattoivat minut -epätoivoon koraaninlauseillaan, sillä minä en puhu heille todellisena -uskovaisena, vaan ihmisenä, kansalaisena, perheenisänä. Hyvästi. - -Ispahanissa, Saphar-kuun viimeisenä päivänä v. 1711. - - - - -11. kirje. - -Usbek kirjoittaa Mirzalle Ispahaniin. - - -Sinä kieltäydyt käyttämästä järkeäsi koetellaksesi minun järkeäni. -Sinä alennut kysymään minulta neuvoa. Sinä luulet minun kykenevän -opettamaan Sinua. Rakas Mirza, muuan asia miellyttää minua vielä -enemmän kuin se hyvä käsitys, mikä Sinulla on minusta: se on Sinun -ystävyytesi, jota minun on siitä kiittäminen. - -Täyttääkseni pyyntösi en ole luullut tarpeelliseksi käyttää liian -kohteetonta käsittelytapaa. On eräitä totuuksia, joiden vakuuttava -esittäminen ei yksin riitä, vaan joista täytyy lisäksi saada -syntymään elävä tunne. Sellaisia ovat siveysopilliset totuudet. -Ehkäpä seuraava historiankatkelma vaikuttaa Sinuun enemmän kuin -terävinkään järkeily. - -Arabiassa eli muinoin eräs pieni kansa, jota nimitettiin -troglodyyttien, luolaihmisten, kansaksi. Tämä kansa polveutui niistä -vanhoista luolaihmisistä, jotka, jos saamme uskoa historioitsijoita, -olivat enemmän eläinten kuin ihmisten näköisiä. Nämä eivät kuitenkaan -olleet niin muodottomia. He eivät olleet suinkaan karvaisia kuin -karhut, he eivät vinkuneet, ja heillä oli kaksi silmää. Mutta he -olivat niin ilkeitä ja verenhimoisia, ettei heidän keskuudessaan -ollut minkäänlaista tasapuolisuuden eikä oikeuden periaatetta. - -Heillä oli vieraaseen heimoon kuuluva kuningas, joka tahtoessaan -taltuttaa heidän luonteensa pahuutta kohteli heitä ankarasti. Mutta -he tekivät salaliiton häntä vastaan, tappoivat hänet ja tuhosivat -koko kuninkaallisen perheen. - -Kun tämä kumous oli suoritettu, kokoontuivat he valitsemaan -hallitusta, ja pitkien kiistojen jälkeen he nimittivät -hallitusmiehiä. Mutta tuskin he olivat nämä valinneet, kun nekin -kävivät heille sietämättömiksi, ja he ottivat myös heidät hengiltä. - -Vapautettuna tästä uudesta ikeestä tämä kansa ei kuullut enää muuta -kuin villiä luontoaan. Kaikki yksityiset tulivat siihen päätökseen, -etteivät he tottelisi enää ketään ja että kukin pitäisi huolta vain -omista eduistaan, välittämättä vähääkään muiden eduista. - -Tästä yksimielisestä päätöksestä olivat kaikki kohdaltaan erinomaisen -hyvillään. He sanoivat: "Miksi lähtisin tappamaan itseäni työllä -ihmisten hyväksi, jotka eivät minuun mitään kuulu? Minun on -parasta ajatella vain itseäni. Silloin elän onnellisena. Mitä -minä huolin siitä, ovatko muutkin onnellisia? Itse pidän huolta -kaikista tarpeistani. Ja kun vain saan ne tyydytetyiksi, on minusta -samantekevää, vaikka kaikki muut luolaihmiset eläisivät kurjuudessa." - -Oli käsillä se kuukausi, jolloin maat kylvetään. Kukin sanoi: "Minä -muokkaan peltoani vain niin paljon, että se tuottaa minun omaksi -ravinnokseni tarpeellisen viljan; suurempi määrä olisi minulle -hyödytön: enhän minä ryhdy tässä suotta vaivaa näkemään." - -Tämän pienen valtakunnan maat eivät olleet laadultaan samanlaisia. -Niitä oli kuivia ja vuorisia, ja taas toisia, alavalla paikalla -sijaitsevia, joita useammatkin purot kastelivat. Sinä vuonna oli -kuivuus varsin tuntuva, niin että ylävillä mailla sato epäonnistui -kokonaan, kun taas sellaiset, joita kävi kasteleminen, olivat -erinomaisen hedelmällisiä: niinpä vuoriston asukkaat kuolivatkin -melkein kaikki nälkään, koska muut olivat niin kovasydämisiä, että -kieltäytyivät jakamasta satoa heidän kanssaan. - -Seuraava vuosi oli hyvin sateinen: ylävät paikat olivat tavattoman -tuottoisia, kun taas alavat seudut olivat veden vallassa. Toinen -puoli kansaa huusi toisen kerran nälkäänsä. Mutta nämä raukat -tapasivat yhtä kovasydämisiä ihmisiä nyt kuin he itse olivat olleet -ennen. - -Eräällä arvokkaimpiin luettavalla kansalaisella oli harvinaisen -kaunis vaimo. Hänen naapurinsa rakastui tähän vaimoon ja ryösti -hänet: siitä sikesi suuri riita. Ja monien solvausten ja iskujen -jälkeen he suostuivat jättämään kysymyksen ratkaisemisen eräälle -luolaihmiselle, joka valtion olemassaolon aikana oli nauttinut -jonkinlaista luottamusta. He menivät hänen luokseen ja alkoivat -esitellä hänelle oikeuksiaan. Mutta tämä mies sanoi heille: "Mitä -minä huolin siitä, onko tämä vaimo teidän tai heidän? Minulla on -peltoni muokattavana. En suinkaan minä tässä käy kuluttamaan aikaani -teidän riitojenne ratkaisemiseen ja heidän asioittenne hoitamiseen, -lyödäkseni laimin omat asiani. Pyydän teitä, jättäkää minut -rauhaan, älkääkä vaivatko minua enää kiistoillanne." Sen sanottuaan -hän jätti heidät siihen ja lähti maitansa muokkaamaan. Ryöstäjä, -joka oli väkevämpi, vannoi ennen kuolevansa kuin antavansa tämän -naisen takaisin. Ja toinen, katkeroituneena naapurinsa vääryydestä -ja tuomarin kovuudesta, palasi kotiinsa epätoivoissaan, kun hän -tapasikin matkallaan nuoren, kauniin naisen, joka oli tulossa -lähteeltä. Hänellä ei ollut enää vaimoa, tämä nainen miellytti häntä, -ja miellytti yhä enemmän, kun kuuli hänet juuri sen miehen vaimoksi, -jota hän oli halunnut tuomarikseen ja joka oli niin vähän välittänyt -hänen onnettomuudestaan. Hän ryösti siis tämän naisen ja vei hänet -taloonsa. - -Muuan toinen mies omisti pellon, verrattain hedelmällisen, jota hän -viljeli hyvin huolellisesti. Kaksi hänen naapuriaan liittyi yksiin, -karkotti hänet talostaan ja valtasi hänen peltonsa. He tekivät -keskenään sopimuksen, jonka mukaan heidän oli molempien velvollisuus -puolustaa sitä kaikilta niiltä, jotka haluaisivat sen anastaa. Ja -tosiaan he pitivätkin näin puoliansa useamman kuukauden. Mutta toinen -heistä, väsyneenä jakamaan sitä, minkä hän saattoi pitää yksinäänkin, -tappoi toisen ja asettui yksinään pellon isännäksi. Hänen valtansa ei -kestänyt kuitenkaan kauan: kaksi muuta luolaihmistä hyökkäsi hänen -kimppuunsa. Ja hän oli liian heikko puolustautumaan, niin että hänet -surmattiin. - -Eräs melkein alaston luolaihminen näki myytävää villaa. Hän kysyi -sen hintaa. Kauppias puheli itsekseen: "Luonnollisestikaan ei -minun pitäisi toivoa villastani enempää rahaa kuin tarvitsen -ostaakseni kaksi mittaa viljaa; mutta minä myynkin sen neljä kertaa -kalliimmasta, niin saan kahdeksan mittaa." Siitä ei päässyt yli eikä -ympäri: pyydetty hinta oli maksettava. "Onpa nyt hyvä ollakseni", -jutteli kauppias, "nythän saan viljaa". -- "Mitä te sanotte?" kysyi -ostaja: "tarvitsetteko viljaa? Minulla on sitä myytävänä. Vain hinta -teitä ehkä hämmästyttää. Sillä teidän tulee tietää, että vilja -on nykyään tavattoman kallista ja että nälkä vallitsee melkein -kaikkialla. Mutta antakaa minulle rahani takaisin ja minä annan -teille yhden mitan viljaa, sillä minä en luovu siitä vähemmällä, -vaikka sitten kuolisitte nälkään." - -Samaan aikaan hävitti julma tauti maata. Muuan taitava lääkäri -saapui sinne naapurimaasta ja määräsi niin oivallisia lääkkeitä, -että hän paransi kaikki, jotka antautuivat hänen hoidettavikseen. -Taudin hävittyä hän meni kaikkien niiden luo, jotka hän oli -parantanut, pyytämään palkkiotaan. Mutta hän sai vain kieltoja. -Hän palasi omaan maahansa ja saapui sinne lopen uupuneena pitkän -matkan vaivoista. Mutta pian sen jälkeen hän kuuli saman taudin -alkaneen tuhotyönsä uudelleen, rasittaen enemmän kuin koskaan ennen -tätä kiittämätöntä maata. Sikäläiset ihmiset tulivat hänen luokseen -tällä kerralla, odottamatta hänen saapumistaan heidän seuduilleen. -"Menkää menojanne", puhui hän heille, "te väärämieliset ihmiset! -Teidän sielussanne on kuolettavampaa myrkkyä kuin se onkaan, josta -tahdotte parantua. Te ette ansaitse paikkaa maan päällä, koska teissä -ei ole vähääkään inhimillisyyttä ja koska rehellisyyden säännöt ovat -teille tuntemattomat. Loukkaisin mielestäni jumalia, jotka teitä -rankaisevat, jos asettuisin vastustamaan heidän vihansa oikeutta." - -Erserumissa, 3 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711. - - - - -12. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle Ispahaniin. - - -Sinä näit, rakas Mirza, kuinka luolaihmiset joutuivat tuhon -omiksi juuri ilkeytensä tähden ja kuinka heistä tuli heidän -omien vääryyksiensä uhreja. Monen monista perheistä jäi jäljelle -vain kaksi, jotka säästyivät koko kansakuntaa kohdanneilta -onnettomuuksilta. Siinä maassa oli näet kaksi hyvin eriskummaista -miestä: heillä oli inhimillisyyttä, heillä oli oikeudentuntoa, -he rakastivat hyvettä. Kun heitä yhdisti toisiinsa yhtä paljon -heidän sydämensä suoruus kuin muiden turmeltuneisuus, näkivät he -yleisen tuhoutumisen, tuntematta sitä muutoin kuin säälinä: se oli -uusi liittoutumisen syy. He työskentelivät yhteisen innostuksen -valtaamina yhteiseksi hyväksi. Heidän välillään ei ollut muita -riitoja kuin niitä, joita suloinen ja hellä ystävyys synnytti. Ja -maan syrjäisimmässä sopessa eroitettuina maalaisistaan, jotka eivät -ansainneetkaan olla heidän lähettyvillään, he viettivät onnellista ja -rauhallista elämää. Maakin näytti kasvavan ikäänkuin itsestään näiden -hyveellisten käsien viljelemänä. - -He rakastivat vaimojaan, ja nämäkin olivat heihin hellästi -kiintyneet. Heidän tärkeimpänä huolenaan oli lasten kasvattaminen -hyveeseen. He kuvailivat näille lakkaamatta maanmiestensä -onnettomuuksia ja nostivat heidän silmiensä eteen tämän vaikuttavan -esimerkin. He teroittivat heille varsinkin, että yksityisten etu -liittyy aina yhteiseen etuun, että ken tahtoo siitä riistäytyä -erilleen, hän tahtoo syöksyä turmioon, ettei hyve ole suinkaan -sellainen asia, jonka täytyy olla meille taakaksi, ettei sen -harjoittamista tule pitää vaivalloisena tehtävänä ja että muita -kohtaan noudatettu oikeudenmukaisuus on rakkaudentyö meitä itseämme -kohtaan. - -He saivatkin pian osakseen hyveellisten isien lohdutuksen: heidän -lapsistaan tuli heidän kaltaisiaan. Nuori väki, joka varttui heidän -katsantonsa alaisena, lisääntyi onnellisten avioliittojen kautta: -lukumäärä kasvoi, liitto pysyi yhäti samana. Ja hyve, lainkaan -heikkenemättä suuressa joukossa, vahvistui päinvastoin lukuisammista -esimerkeistä. - -Ken kykenisikään tässä kuvailemaan näiden luolaihmisten onnea? Niin -oikeamielistä kansaa täytyi jumalienkin rakastaa! Heti kun sen silmät -avautuivat huomaamaan heidät, oppi se heitä pelkäämään. Ja uskonto -sai lieventääkseen sen, mitä luonto oli ehkä jättänyt liian karkeaa -tapoihin. - -He sääsivät juhlia jumalten kunniaksi. Nuoret tytöt, kukkien -koristamat, ja nuoret pojat ylistivät heitä tanssein ja -maalaissoitannon sävelin. Sitten vietettiin kemuja, joissa ilo ja -kohtuullisuus pitivät valtiutta yhdessä. Näissä kokouksissa puhui -teeskentelemätön luonto. Niissä opittiin antamaan sydän ja ottamaan -se. Niissä teki neitseellinen kainous punastuen äkillisen, mutta -piankin isien suostumuksen vahvistaman tunnustuksen. Ja niissä hellät -äidit aavistelivat riemukseen rakkaita ja uskollisia liittoja. - -Temppeleihin käytiin anomaan jumalain suosiota, mutta ei rikkauksia -eikä rasittavaa yltäkylläisyyttä, sillä moiset toivomukset eivät -olleet onnellisten luolaihmisten arvoisia: he osasivat haluta niitä -vain omaistensa puolesta. He saapuivat alttarien juurelle vain -pyytämään terveyttä vanhemmilleen, yksimielisyyttä veljilleen, -hellyyttä vaimoilleen, rakkautta ja kuuliaisuutta lapsilleen. Neidot -tulivat tuomaan sinne sydämensä lemmekkään uhrin eivätkä rukoilleet -jumalilta muuta armoa kuin kykyä tehdä joku luolaihminen onnelliseksi. - -Iltaisin, kun laumat palasivat niityiltä ja väsyneet härät toivat -auransa kotiin, he kerääntyivät joukkoihin ja vaatimattoman -aterian ääressä lauloivat ensimmäisten luolaihmisten vääryyksistä -ja heidän onnettomuuksistaan, samoin kuin uuden kansan mukana -uudelleen syntyvästä hyveestä ja sen kansan onnesta. He lauloivat -sitten jumalten suuruudesta, heidän suosiostaan, joka on aina heitä -rukoilevien ihmisten saatavilla, ja heidän vihastaan, jota on -mahdoton väistää niiden, jotka eivät heitä pelkää. He kuvailivat -edelleen maalaiselämän viehätystä ja viattomuuden kaunistaman olon -onnea. Pian he antautuivat unen valtaan, jota eivät huolet ja murheet -milloinkaan keskeyttäneet. - -Luonto tyydytti yhtä auliisti sekä heidän toiveensa että heidän -tarpeensa. Tässä onnellisessa maassa ei ahneutta tunnettu lainkaan. -Kun asukkaat antoivat toisilleen lahjoja, uskoi antaja aina -joutuneensa paremmalle puolelle. Luolaihmisten kansa piti itseään -yhtenä ainoana perheenä: laumat olivat melkein aina sekaisin. Ainoana -vaivana, johon tavallisesti ei ryhdytty, oli niiden jakaminen. - -Erserumissa, 6 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711. - - - - -13. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Enpä saisi Sinulle milloinkaan kylliksi puhuneeksi luolaihmisten -hyveistä. Kerrankin sanoi muuan heistä: "Isäni on määrä huomenna -muokata peltonsa. Minäpä nousenkin kaksi tuntia ennen häntä, ja kun -hän sitten saapuu pellolleen, näkeekin hän sen kokonaan muokatuksi." - -Muuan toinen puheli itsekseen: "Minusta näyttää sisareni olevan -mieltynyt erääseen nuoreen luolaihmiseen, meidän sukulaiseemme. -Pitääpä puhua isälleni asiasta ja suostuttaa hänet tähän -avioliittoon." - -Eräälle toiselle tultiin sanomaan varkaiden vieneen hänen laumansa. -"Olen siitä hyvin pahoillani", lausui hän, "sillä siinä oli aivan -lumivalkoinen hieho, jonka minä olin aikonut uhrata jumalille". - -Erään toisen kuultiin sanovan: "Minun on lähdettävä temppeliin -kiittämään jumalia, sillä veljeni, jota isäni hyvin suuresti rakastaa -ja johon minäkin olen hellästi kiintynyt, on saanut terveytensä -takaisin." - -Tai edelleen: "Isäni pellon rajalla on palsta, jonka viljelijöitä -auringon polttava paiste joka päivä rasittaa. Minunpa täytyykin -istuttaa siihen pari puuta, niin että nämä ihmisraukat pääsevät -joskus lepäämään niiden varjoon." - -Eräänä päivänä, jolloin useampia luolaihmisiä oli kokoontunut yhteen, -puhui muuan vanhus eräästä nuorukaisesta, epäillen hänen tehneen -jonkun huonon teon ja nuhdellen häntä siitä. "Me emme usko hänen -tehneen tätä rikosta", virkkoivat nuoret luolaihmiset, "mutta jos hän -on sen tehnyt, niin kuolkoon hän viimeisenä perheestään!" - -Eräälle luolaihmiselle ilmoitettiin muukalaisten ryöstäneen -hänen talonsa ja vieneen kaikki mennessään. "Elleivät he olisi -väärämielisiä", vastasi hän, "toivoisin jumalien suovan heidän -käyttää niitä tavaroita kauemman aikaa kuin minä sain käyttää". - -Niin suurenmoista menestystä ei voitu katsella kateudetta: -naapurikansat liittyivät yksiin ja päättivät turhan tekosyyn -nojalla ryöstää heidän laumansa. Heti kun luolaihmiset saivat tästä -päätöksestä tiedon, toimittivat he heitä vastaan lähettiläitä, jotka -puhuivat heille tähän tapaan: - -"Mitä ovat luolaihmiset teille tehneet? Ovatko he ryöstäneet teidän -vaimonne, anastaneet teidän karjanne, hävittäneet teidän peltonne? -Eivät: me olemme oikeamielisiä ja pelkäämme jumalia. Mitä siis -meistä tahdotte? Tahdotteko villaa tehdäksenne itsellenne vaatteita? -Tahdotteko laumojemme maitoa tai maittemme hedelmiä? Laskekaa -aseenne. Tulkaa keskellemme ja me annamme teille kaikkea, mitä -vain haluatte. Mutta vannomme kaiken sen nimessä, mitä pyhimpänä -kunnioitamme, että jos te astutte meidän maahamme vihollisina, -me pidämme teitä väärämielisenä kansana ja kohtelemme teitä kuin -villipetoja." - -Nämä sanat hylättiin halveksien. Nämä villit kansat astuivat -aseistettuina luolaihmisten maahan, jota he luulivat vain näiden -viattomuuden puolustavan. - -Mutta nämäpä olivatkin hyvin valmistuneita vastarintaan. He olivat -koonneet vaimonsa ja lapsensa keskelleen. Heitä hämmästytti heidän -vihollistensa vääryys, eikä suinkaan näiden lukumäärä. Uusi into -oli syttynyt heidän sydämeensä: yksi tahtoi kuolla isänsä, toinen -vaimonsa ja lastensa, tämä veljiensä, tuo ystäviensä, kaikki -luolaihmisten kansan puolesta. Kaatuneen paikalle kiiruhti heti -toinen, jolla yhteisen asian lisäksi oli yksityisen kuolema -kostettavanaan. - -Sellainen oli vääryyden ja hyveen taistelu. Nämä raukkamaiset kansat, -jotka tavoittelivat vain saalista, eivät hävenneet paeta, ja he -väistyivät luolaihmisten hyvettä, ennen kuin se heihin koskikaan. - -Erserumissa, 9 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711. - - - - -14. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Kun kansa lisääntyi päivä päivältä, luulivat luolaihmiset olevan -viisainta valita kuningas. He sopivat siitä, että kruunu oli -annettava oikeamielisimmälle, ja he loivat kaikki katseensa erääseen -vanhukseen, joka ansaitsi kunnioitusta ikänsä ja kauan harjoitetun -hyveen tähden. Hän ei ollut tahtonut olla läsnä tässä kokouksessa, -vaan oli vetäytynyt taloonsa, sydän murheen ahdistamana. - -Kun hänen luokseen saapui lähetystö ilmoittamaan häneen sattuneesta -vaalista, sanoi hän: "Älköön Jumala suoko minun tehdä niin suurta -vääryyttä luolaihmisille, ettei voitaisi uskoa heidän joukossaan -olevan ainoatakaan oikeamielisempää kuin minä. Te annatte minulle -kruunun, ja jos te välttämättä tahdotte, täytynee minun se -ottaa. Mutta tietäkää, että kuolen tuskasta nähtyäni syntyessäni -luolaihmiset vapaina ja nähdessäni heidät nyt orjuuteen vaipuneina." -Näin puhuttuaan hän alkoi vuodattaa viljanaan kyyneleitä. "Onneton -päivä!" jatkoi hän, "ja miksi olenkaan näin kauan elänyt?" Sitten hän -huudahti ankaralla äänellä: "Minä huomaan kyllä, kuinka asian laita -on, oi luolaihmiset! Teidän hyveenne alkaa käydä teille rasittavaksi. -Siinä tilassa, missä te nyt olette, kun teillä ei ole päällikköä, -teidän täytyy olla hyveellisiä vasten tahtoannekin. Muutoin ette -voisi pysyä pystyssä, vaan suistuisitte esi-isienne onnettomuuteen. -Mutta tämä ies tuntuu teistä liian kovalta: te olisitte mieluummin -ruhtinaan alamaisia ja tottelisitte kernaammin hänen lievempiä -lakejansa kuin omia tapojanne. Te tiedätte voivanne silloin -tyydyttää kunnianhimoanne, hankkia rikkauksia ja venyä veltossa -hekumassa. Ja luulette tulevanne toimeen ilman hyvettä, kunhan vain -vältytte lankeamasta suuriin rikoksiin." Hän vaikeni hetkiseksi, -ja hänen kyyneleensä vuotivat vuolaampina kuin koskaan ennen. "Ja -mitä vaaditte minua tekemään? Kuinka saatan minä käskeä jotakin -luolaihmistä? Ajatteletteko niin, että hänen olisi suoritettava -hyveellinen teko sen tähden että minä sitä käsken, hänen, joka -tekisi sen ilman minuakin, vain oman luontonsa taipumuksesta? Oi -luolaihmiset! Minä olen päässyt päivieni päähän, vereni on jäähtynyt -suonissani, minä näen kohta teidän pyhät esi-isänne: miksi tahdotte -minun tuottavan heille murhetta ja miksi pakotatte minut sanomaan -heille, että minä olen jättänyt teidät muun ikeen kuin hyveen ikeen -alaisiksi." - -Erserumissa, 10 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711. - - - - -15. kirje. - -Ylieunukki kirjoittaa Jaronille, mustalle eunukille, Erserumiin. - - -Minä rukoilen taivasta palauttamaan Sinut näille maille jälleen ja -varjelemaan Sinua kaikista vaaroista. - -Vaikka en olekaan juuri koskaan tuntenut sitä kiintymystä, jota -nimitetään ystävyydeksi, ja vaikka olenkin kokonaan sulkeutunut omaan -kuoreeni, olet Sinä kuitenkin saanut minut oivaltamaan, että minulla -vielä on sydän. Ja ollessani kova kuin pronssi kaikille niille -orjille, jotka elivät minun käskettävinäni, näin mielihyvin Sinun -lapsuutesi varttuvan. - -Tuli aika, jolloin isäntäni loi katseensa Sinuun. Vielä, ei ollut -luonto läheskään alkanut puhua Sinussa, kun rauta eroitti Sinut -luonnosta. En puhu Sinulle mitään siitä, valitinko kohtaloasi vai -tunsinko iloa nähdessäni Sinun kohonneen rinnalleni. Minä tyynnytin -itkuasi ja huutojasi. Minusta oli kuin Sinä olisit syntynyt -toistamiseen ja päässyt orjuudesta, missä Sinun oli pakko aina -totella, astuaksesi orjuuteen, missä sait myös käskeä. Minä huolehdin -Sinun kasvatuksestasi. Ankaruus, joka aina liittyi opetukseen, -piti Sinulta kauan salassa, että Sinä olit minulle rakas. Sinä -olit minulle kuitenkin rakas, ja minä sanon nyt Sinulle, että minä -rakastin Sinua niinkuin isä rakastaa poikaansa, mikäli nuo nimitykset -soveltuvat meidän kohtaloomme. - -Sinä pääset kiertämään kristittyjen asumia maita, niiden jotka eivät -ole milloinkaan uskoneet. On mahdotonta Sinun siellä kokonaan välttää -saastumista. Kuinka voisikaan Profeetta kaita Sinua katseillaan -niin monien miljoonien vihollistensa keskellä? Olisin iloissani, -jos isäntäni kotiutuessaan tekisi pyhiinvaellusretken Mekkaan: te -puhdistautuisitte kaikin siinä enkelien maassa. - -Ispahanilaisessa palatsissa, 10 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711. - - - - -16. kirje. - -Usbek kirjoittaa pappi Mehemet Alille, Kolmen Haudan vartijalle -Kumiin. - - -Miksi elät Sinä haudoissa, jumalainen pappi? Sinä olet paljon -soveliaampi tähtien asuntoon. Sinä kätkeydyt varmaankin, jotta et -himmentäisi aurinkoa: Sinussa ei ole lainkaan pilkkuja, niinkuin -siinä tähdessä. Mutta sen tavoin peityt Sinäkin pilviin. - -Sinun tietorikkautesi on kuilu, syvempi kuin valtameri. Sinun henkesi -on terävämpi kuin Zufagar, tämä Alin kaksikärkinen miekka. Sinä -tiedät, mitä tapahtuu taivaan valtojen yhdeksässä kuorossa. Sinä luet -Koraania jumalaisen Profeettamme povella. Ja milloin eteesi osuu joku -hämärä paikka, suorii enkeli hänen käskystään kerkeät siipensä ja -laskeutuu valtaistuimelta paljastamaan Sinulle sen salaisuuden. - -Minä voisin Sinun välitykselläsi asettua ylienkelien kanssa läheiseen -yhteyteen, sillä etkö Sinä, kolmastoista imaami, ole se keskus, -jossa taivas ja maa tapaavat toisensa, ja etkö Sinä ole syvyyden ja -tulitaivaan yhdysside? - -Minä olen jumalattoman kansan keskellä: salli minun puhdistautua -Sinun seurassasi. Salli minun kääntää kasvoni niitä pyhiä tienoita -kohti, jotka ovat Sinun asuinsijoinasi. Erota minut pahoista -olennoista, niinkuin päivän sarastaessa erotetaan valkea lanka -mustasta. Auta minua neuvoillasi. Pidä huolta sielustani. Hurmaannuta -se profeettain hengellä. Ruoki sitä paratiisin tiedolla ja salli -minun laskea sen tuskat jalkojesi juureen. Osoita pyhät kirjeesi -Erserumiin, missä minä tulen viipymään muutamia kuukausia. - -Erserumissa, 11 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711. - - - - -17. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -En voi, jumalainen pappi, hillitä kärsimättömyyttäni: en jaksa -odottaa ylevää vastaustasi. Minua vaivaavat epäilykset, jotka täytyy -hälventää: minä tunnen järkeni joutuvan harhapoluille; palauta Sinä -se oikealle tielle jälleen. Tule minua valaisemaan, Sinä valon lähde. -Iske jumalaisen kynäsi salamalla niihin vaikeuksiin, joita Sinulle -esitän. Saata minut säälimään itseäni ja punastumaan kysymystä, jonka -Sinulle teen. - -Mistä johtuu, että lainsäätäjämme kieltää meiltä sianlihan ja -yleensä kaiken lihan, mitä hän nimittää saastaiseksi? Mistä johtuu, -että hän kieltää meitä koskemasta kuolleeseen ja että hän sielumme -puhdistukseksi käskee meidän lakkaamatta pestä ruumistamme? Minusta -näyttää siltä, ettei mikään ole itsestään puhdasta eikä saastaista. -Minä en voi käsittää ainoatakaan asiain ja esineiden sisäiseen -luontoon kuuluvaa ominaisuutta, joka voisi ne sellaisiksi tehdä. Loka -näyttää meistä saastaiselta vain siksi, että se loukkaa näköämme tai -jotakin muuta aistiamme; mutta itsessään se ei ole saastaisempaa -kuin kulta ja timantit. Saastaisuuden mielikuva, joka liittyy -kuolleen ruumiin koskemiseen, on syntynyt vain siitä luonnollisesta -vastenmielisyydestä, mitä tätä tekoa kohtaan tunnemme. Ellei niiden -ruumis, jotka eivät peseydy, loukkaisi haju- eikä näköaistiamme, -kuinka olisikaan osattu kuvitella, että he olisivat likaisia? - -Aistien, jumalainen pappi, täytyy siis yksinään ratkaista asiain ja -esineiden puhtaus tai saastaisuus. Mutta kun eivät esineet suinkaan -vaikuta samalla tavalla kaikkiin ihmisiin, -- kun sellainen, mikä -välittää miellyttävän aistimuksen yksiin, synnyttää inhoittavan -aistimuksen toisissa, seuraa siitä, ettei aistien todistus saata -tässä olla ohjeena, ellei myönnetä kunkin voivan kokonaan oman -mielensä mukaan ratkaista tätä kysymystä ja eroittaa, mikäli hänestä -on puhe, puhtaat esineet sellaisista, jotka eivät ole puhtaita. - -Mutta eikö juuri tämä, pyhä pappi, kumoaisi jumalaisen Profeettamme -määräämää erotusta ja sen lain peruskohtia, jonka ovat kirjoittaneet -enkelien kädet? - -Erserumissa, 20 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711. - - - - -18. kirje. - -Mehemet Ali, profeettain palvelija, kirjoittaa Usbekille Erserumiin. - - -Te teette meille yhäti samoja kysymyksiä, joita tehtiin jo tuhannet -kerrat pyhälle Profeetallemme. Miksi ette lue kirjanoppineiden -perimätietoja? Miksi ette mene tälle kaiken ymmärtämisen puhtaalle -lähteelle? Kaikki teidän epäilyksenne saisivat silloin ratkaisunsa. - -Voi teitä onnettomia, jotka maallisten asiain kahlitsemina ette -ole milloinkaan värähtämättömällä silmällä katselleet taivaallisia -asioita ja jotka kunnioitatte muhamettilaisten pappien säätyä -uskaltamatta siihen antautua tai sitä seurata! - -Voi teitä jumalattomia, jotka ette milloinkaan tunkeudu Iankaikkisen -salaisuuksiin! Teidän valkeutenne on kuin syvyyden pimeys ja -teidän henkenne järkeily muistuttaa tomua, jota jalkanne nostavat -ilmaan silloin kun aurinko on puolipäiväkorkeudessaan polttavassa -Chahban-kuussa. - -Niinpä ei teidän henkenne zeniitti ylläkään halvimmankaan immaumin -hengen nadiriin. Teidän turha filosofianne on kuin salama, joka -ennustaa rajuilmaa ja pimeyttä: te olette myrskyn keskellä ja -harhailette tuulten ajeltavina. - -On hyvin helppo vastata teidän esittämäänne pulmaan: tarvitsee vain -teille kertoa, mitä tapahtui kerran pyhälle Profeetallemme, kun hän -kristittyjen kiusaamana ja juutalaisten koettelemana saattoi heidät -molemmat häpeään. - -Juutalainen Abdias Ibesalon kysyi häneltä, miksi Jumala oli kieltänyt -syömästä sian lihaa. "Eipä ilman syytä", vastasi Profeetta: "se on -saastainen eläin. Ja minä todistan sen teille." - -Hän teki kämmenelleen liejusta miehen hahmon. Hän heitti sen maahan -ja huusi sille: "Nouse ylös." - -Samassa nousi mies maasta ja sanoi: "Minä olen Jafet, Noan poika." - -"Olivatko hiuksesi yhtä valkeat kuollessasi?" kysyi häneltä pyhä -Profeetta. - -"Eivät", vastasi hän, "mutta kun sinä herätit minut, luulin -tuomiopäivän tulleen ja pelästyin niin ankarasti, että hiukseni -kävivät yhtäkkiä valkeiksi". - -"Kas niin, kerro minulle", lausui hänelle Jumalan lähetti, "koko Noan -arkin historia". Jafet totteli ja esitti yksityiskohtaisen tarkasti -kaikki, mitä oli tapahtunut ensimmäisinä kuukausina. Minkä jälkeen -hän puhui näin: - -"Panimme kaikkien eläinten saastaisuuden yhdelle arkin puolelle. -Mutta siitä arkki alkoi niin kovasti kallistua, että säikähdyimme -kuoleman omiksi, varsinkin naisemme, jotka valittivat ja huusivat -vallan surkeasti. Isämme Noa kysyi Jumalan neuvoa, ja tämä käski -hänen ottaa elefantin ja kääntää sen pään sitä puolta kohti, joka -kallistui. Tämä suuri eläin teki niin paljon saastaisuutta, että -siitä syntyi sika." - -Uskotteko nyt, Usbek, että me tästä ajasta lähtien olemme pysyneet -siasta erossa ja että me olemme pitäneet sitä saastaisena eläimenä! - -"Mutta kun sika pöyhi joka päivä tätä saastaisuutta, nousi siitä -sellainen lemu arkkiin, ettei se voinut itsekään olla aivastamatta. -Ja sen kärsästä tuli ulos rotta, joka alkoi nakertaa kaikkea, mitä -vain sen eteen osui. Tämä kävi Noalle niin sietämättömäksi, että hän -luuli viisaimmaksi kysyä jälleen Jumalan neuvoa. Hän käski Noan iskeä -leijonaa vahvasti otsaan: leijona aivasti myös ja puhalsi kuonostaan -kissan." - -Luuletteko näiden eläinten olevan yhätikin saastaisia? Miltä teistä -näyttää? - -Milloin te ette siis huomaa eräiden asiain saastaisuuden syytä, -johtuu se siitä, että ette tunne niin monia muita asioita ja että -teillä ei ole tietoa siitä, mitä on tapahtunut Jumalan, enkelien ja -ihmisten välillä. Te ette tunne iankaikkisuuden historiaa. Te ette -ole lukeneet kirjoja, jotka on kirjoitettu taivaassa. Mitä teille -on niistä ilmoitettu, muodostaa vain pienen jumalallisen kirjaston -osan. Ja nekin, jotka ovat meidän tavallamme päässeet niitä lähemmäs -jo tässä elämässä, ovat yhäti pimeyden ja tietämättömyyden vallassa. -Hyvästi. Asukoon Muhammed sydämessänne! - -Kumissa, viimeisenä päivänä Chahban-kuuta v. 1711. - - - - -19. kirje. - -Usbek kirjoittaa ystävälleen Rustanille Ispahaniin. - - -Me viivyimme vain viikon Tokatissa. Matkustettuamme 35 päivää -saavuimme Smyrnaan. - -Tokatista Smyrnaan kulkiessaan ei matkustaja tapaa ainoatakaan -kaupunkia, joka ansaitsisi mainitsemista. Minä näin hämmästyen -osmanien valtakunnan heikkouden. Tämä sairas ruumis ei pysy kunnossa -lempeällä ja maltillisella hoidolla, vaan väkevien lääkkeiden avulla, -jotka heikontavat ja kalvavat sen voimia lakkaamatta. - -Pashat, jotka saavat virkansa vain suurista rahasummista, tulevat -taloudellisesti hävinneinä miehinä maakuntaansa ja ryöstävät sitä -sitten kuin valloitettua seutua ikään. Julkea varusväki tottelee vain -hänen oikkujaan. Linnoitukset on revitty, kaupungit pantu autioiksi, -maaseutu hävitetty ja maanviljelys ja kauppa kokonaan lamassa. - -Rankaisemisesta ei ole puhettakaan tämän ankaran hallituksen -raivotessa: kristityt, jotka viljelevät maata, juutalaiset, jotka -kantavat veroja, saavat kestää tuhansia väkivaltaisuuksia. - -Maan omistus on epävarma ja siis myöskin maan tuotantokyvyn -lisäämisen into heikontunut: eihän ole oikeusperustetta eikä -omistusta, joka pysyisi pystyssä hallitsevien oikkuja vastaan. - -Nämä raakalaiset ovat siihen määrään lyöneet laimin kaikkien -taidokkuutta vaativien tointen harjoittamisen, etteivät he suuria -välitä edes sotataidosta. Euroopan kansojen kehittyessä päivä -päivältä he pysyvät muinaisessa tietämättömyydessään, älyten -turvautua näiden uusiin keksintöihin vasta sitten, kun nämä ovat jo -tuhannet kerrat käyttäneet niitä heitä vastaan. - -Heillä ei ole minkäänlaista kokemusta merellä, ei minkäänlaista -sotaliikkeiden ohjaustaitoa. Niinpä sanotaankin kourallisen -kalliosaarelta lähteneitä kristityltä pitävän ahtaalla kaikkia -ottomaaneja ja uuvuttavan heidän valtakuntaansa. - -Kykenemättömiä kun ovat itse käymään kauppaa, sallivat he vain -vastenmielisesti aina uutterain ja yritteliäiden eurooppalaisten -tulla sitä hoitamaan: he luulevat osoittavansa armollisuuttaan näille -muukalaisille antaessaan näiden tehdä heidät rikkaiksi. - -Koko tällä avaralla maa-alueella, minkä läpi olen kulkenut, olen -tavannut vain Smyrnan, jota voi pitää rikkaana ja mahtavana -kaupunkina. Eurooppalaiset sen rikkaaksi ja mahtavaksi tekevät, -eikä suinkaan ole turkkilaisten ansio, ettei se ole kaikkien muiden -kaltainen. - -Kaikki tämä antaa Sinulle, rakas Rustan, oikean käsityksen tästä -valtakunnasta, josta ennen kahden vuosisadan kulumista on tuleva -jonkun valloittajan voittojen näyttämö. - -Smyrnassa, 2 p. Rhamazan-kuuta v. 1711. - - - - -20. kirje. - -Usbek kirjoittaa vaimolleen Zachille Ispahanin palatsiin. - - -Te olette loukannut minua, Zachi, ja minä tunnen sydämessäni -ailahduksia, joita Teidän olisi syytä pelätä, ellei etäisyyteni -jättäisi Teille aikaa muuttaa käytöstänne ja vaimentaa sitä hurjaa -mustasukkaisuutta, joka minua nyt kiduttaa. - -Olen kuullut, että Teidät on tavattu yksissä Nadirin, valkoisen -eunukin kanssa, hänen, joka on saava päällään maksaa uskottomuutensa -ja petollisuutensa. Kuinka olette voinutkaan unohtaa itsenne siihen -määrään, ettette ole oivaltanut Teidän olevan kiellettyä päästää -huoneeseenne valkoista eunukkia, kun Teillä on kylliksi mustiakin -palvelijoiksenne? Teidän on turha sanoa minulle, etteivät eunukit -ole miehiä ja että Teidän hyveenne nostaa Teidät kaikkien sellaisten -ajatusten yläpuolelle, joita Teissä voisi herättää epätäydellinen -samankaltaisuus. Sehän ei riitä Teille eikä minulle: ei Teille, koska -Te teette teon, jonka vaimolan lait kieltävät; eikä minulle, koska -Te loukkaatte kunniaani sallimalla jonkun nähdä Teidät. Mitä sanon -minä, nähdä Teidät? Ehkäpä joutua kavalan konnan yritysten esineeksi, -jonka hän on mahdollisesti rikoksillaan ja vielä enemmän haluillaan -ja kykenemättömyytensä epätoivolla saastuttanut. - -Sanonette minulle ehkä, että Te olette aina ollut minulle uskollinen. -Entä sitten! Saatoitteko olla muuta? Kuinka olisitte voinut -pettää mustien eunukkien valppauden, näiden, jotka nyt ovat niin -hämmästyneitä elämästä, mitä Te vietätte? Kuinka olisitte kyennyt -särkemään nämä salvat ja ovet, jotka pitelevät Teitä sulkeissaan? -Te kerskailette hyveestä, joka ei ole vapaa, ja mahdollisesti ovat -Teidän saastaiset himonne riistäneet Teiltä tuhanteen kertaan tämän -uskollisuuden ansion ja arvon, josta nyt niin ylpeilette. - -Minä toivon, että Te ette ole tehnyt mitään kaikesta siitä, mistä -minun on syytä Teitä epäillä; ettei se petturi ole ulottanut Teihin -pyhyyttä häväiseviä käsiänsä; että Te olette vaatteittenne peittämänä -jättänyt niiden muodostaman heikon esteen itsenne ja hänen välilleen; -että hän on itse pyhän kunnioituksen satuttamana luonut silmänsä -maahan; että hän on rohkeutensa hylkäämänä vavissut rangaistuksia, -joita hän on itselleen valmistanut: vaikka kaikki tämä olisi -tottakin, pysyy siitä huolimatta selvitettynä, että Te olette tehnyt -teon, joka on vastoin velvollisuuttanne. Ja jos Te olette loukannut -sitä hyödyttömästi, saamatta hillittömiä taipumuksianne täytetyiksi, -mitä tekisittekään niiden tyydyttämiseksi? Mihin ryhtyisittekään, -jos pääsisitte poistumaan siitä pyhästä paikasta, joka on Teistä -sietämätön vankila, niinkuin se on tovereistanne suotuisa turvapaikka -paheen hyökkäyksiä vastaan, pyhä temppeli, missä sukupuolenne -kadottaa heikkoutensa ja vahvistuu voittamattomaksi kaikista luonnon -puutteista huolimatta? Mitä tekisittekään, ellei Teillä omiin -valtoihinne jätettynä olisi muuta puolustajaa kuin minua kohtaan -tuntemanne rakkaus, minua, jota Te olette niin syvästi loukannut, -ja velvollisuutenne, jonka Te olette niin halpamaisesti pettänyt? -Kuinka pyhiä ovatkaan tavat maassa, jossa elätte, kun ne suojaavat -Teidät kurjimpien orjien hyökkäyksiltä! Teidän tulee olla minulle -kiitollinen siitä pakonalaisuudesta, missä minä Teitä pidän, koska Te -vain sen ansiosta olette vielä elämisen arvoinen. - -Te ette voi sietää eunukkien päällikköä, koska hän seuraa lakkaamatta -käytöstänne ja antaa Teille viisaita neuvojaan. Hänen rumuutensa, -sanotte Te, on niin tavaton, että Te ette voi häntä vaivatta -katsella, ikäänkuin sellaisiin toimiin asetettaisiin kauneimpia -olentoja. Teille tuottaa surua vain se seikka, ettei hänen paikallaan -ole valkoinen eunukki, joka saattaa Teidät häpeään. - -Mutta mitä on tehnyt Teille ensimmäinen orjattarenne? Hän on sanonut -Teille, että se liikanainen tuttavallisuus, johon Te antauduitte -nuoren Zeliden kanssa, loukkasi säädyllisyyttä: siinä vihanne syy. - -Minun pitäisi olla, Zachi, ankara tuomari. Mutta minä olenkin vain -puoliso, joka koettaa huomata Teidät viattomaksi. Roxanea, uutta -puolisoani, kohtaan tuntemani rakkaus on jättänyt minulle kaiken sen -hellyyden, mitä minun on tunteminen Teitä kohtaan, joka ette ole -suinkaan vähemmän kaunis. Minä ja'an rakkauteni Teidän molempien -kesken, ja Roxanella on vain se etu, minkä hyve voi lisätä kauneuteen. - -Smyrnassa, 12 p. Zilkadeh-kuuta v. 1711. - - - - -21. kirje. - -Usbek kirjoittaa valkoiselle ylieunukille. - - -Teidän tulee vavista avatessanne tätä kirjettä, tai oikeammin: Teidän -olisi tullut vavista salliessanne Nadirin kavaluuden tapahtua. -Te, joka ette kylmässä, riutuvassa vanhuudessanne saata rikokseen -joutumatta kohottaa katsettanne rakkauteni pelottaviin esineihin, -Te, jonka ei ole milloinkaan sallittu astua pyhyyttä häväisevällä -jalallanne sen kauhistavan paikan kynnykselle, joka kätkee heidät -kaikkien silmiltä, Te annatte niiden, joiden käytöksen valvominen on -Teille uskottu, tehdä sellaista, mitä Te itse ette olisi rohjennut -tehdä, ettekä Te huomaa salamaa, joka on aivan valmiina iskemään sekä -heihin että Teihin! - -Ja mitä te olette muuta kuin kurjia työkaluja, joita minä saan -särkeä mieleni mukaan, jotka olette olemassa vain siinä määrin kuin -osaatte totella, jotka olette maailmassa vain elääksenne minun -käskyjeni vallassa tai kuollaksenne heti kun minä niin määrään, -jotka hengitätte vain sikäli kuin minun onneni, rakkauteni, -mustasukkaisuuteni tarvitsevat teidän alhaisuuttanne, ja joilla ei -vihdoin saata olla muuta osaa kuin alistuminen, ei muuta sielua kuin -minun tahtoni eikä muuta toivoa kuin minun autuuteni? - -Minä tiedän muutamien vaimojeni vain kärsimättömänä noudattavan -velvollisuuden ankaria lakeja, minä tiedän mustan eunukin -alituisen läsnäolon kiusaavan heitä ja minä tiedän heidän olevan -kyllästyneitä näihin inhoittaviin olentoihin, jotka on toimitettu -heidän läheisyyteensä siinä tarkoituksessa, että he sitä kiihkeämmin -kaipaisivat puolisoansa. Minä tiedän kaiken tämän. Mutta Te, joka -mukaannutte tähän epäjärjestykseen, Te tulette saamaan sellaisen -rangaistuksen, että se panee vapisemaan kaikki, jotka käyttävät -väärin minun luottamustani. - -Minä vannon kautta taivaan kaikkien profeettain ja kautta Alin, -suurimman kaikista, että jos Te poikkeatte velvollisuudestanne, minä -tulen antamaan Teidän hengellenne yhtä paljon arvoa kuin niiden -hyönteisten hengelle, jotka osuvat jalkojeni alle. - -Smyrnassa, 12 p. Zilkadeh-kuuta v. 1711. - - - - -22. kirje. - -Jaron kirjoittaa ylieunukille. - - -Mitä enemmän Usbek loittonee palatsistaan, sitä kaihoisammin hän -kääntää päänsä kohti pyhiä vaimojansa. Hän huokailee, hän vuodattaa -kyyneleitä. Hänen tuskansa käy katkerammaksi, hänen epäluulonsa -vahvistuvat. Hän tahtoo lisätä heidän vartijainsa lukua. Hän aikoo -lähettää minut takaisin, samoin kuin kaikki ne mustat, jotka ovat -hänen mukanaan. Hän ei enää pelkää omasta puolestaan. Hän pelkää vain -sen puolesta, mikä on hänelle tuhat kertaa rakkaampaa kuin hän itse. - -Pian saan minä siis elää Sinun käskettävänäsi ja ottaa osaa Sinun -huoliisi. Suuri Jumala! Kuinka paljon tarvitaankaan, jotta yksi ainoa -mies olisi onnellinen! - -Luonto näytti asettaneen naiset riippuvaan asemaan ja vapauttaneen -taas heidät siitä: häiriöitä syntyi molempien sukupuolten välille, -koska heidän oikeutensa olivat molemminpuoliset. Meidän tehtäväksemme -on tullut uuden sopusoinnun aikaansaaminen: me olemme luoneet naisten -ja itsemme välille vihan sekä miesten ja naisten välille rakkauden. - -Otsani on käyvä ankaraksi. Minä olen luova synkkiä katseita. Ilo on -pakeneva huuliltani. Ulkomuoto on oleva rauhallinen, mutta henki -levoton. Minä en ole odottava vanhuuden ryppyjä ilmaistakseni sen -murheita. - -Minusta olisi ollut hauskaa seurata isäntääni Länteen. Mutta -minun tahtoni on hänen omansa. Hän käskee minua vartioimaan hänen -vaimojaan, ja minä olen vartioiva heitä uskollisesti. Minä tiedän -kuinka on kohdeltava tätä sukupuolta, joka, heti kun sen ei sallita -olla turhamainen, alkaa käydä kopeaksi, ja jota on vaikeampi -nöyryyttää kuin lannistaa. Minä vaivun maahan katseittesi tieltä. - -Smyrnassa, 12 p. Zilkadeh-kuuta v. 1711. - - - - -23. kirje. - -Usbek kirjoittaa ystävälleen Ibbenille Smyrnaan. - - -Me saavuimme Livornoon purjehdittuamme neljäkymmentä päivää. Se on -uusi kaupunki, oiva todistus Toskanan herttuain nerosta, he kun ovat -tehneet suokylästä Italian kukoistavimman kaupungin. - -Naiset nauttivat täällä suurta vapautta: he saavat katsella miehiä -eräänlaisista ikkunoista, joita nimitetään sälekaihtimiksi. He saavat -lähteä ulos joka päivä muutamien eukkojen seuraamina, ja heillä on -vain yksi huntu. Heidän lankonsa, setänsä, veljenpoikansa voivat -käydä heitä katsomassa aviomiehen panematta sitä tuskin milloinkaan -pahakseen. - -Muhamettilaiselle on suuri näky katsella ensimmäisen kerran -kristittyä kaupunkia. Minä en puhu seikoista, jotka pistävät heti -aluksi kaikkien silmiin, niinkuin rakennusten, pukujen, tärkeimpien -tapojen erilaisuudesta, sillä mitä vähäpätöisimmissäkin asioissa on -jotakin omituista, jonka minä tunnen, mutta jota minä en osaa lausua. - -Huomenna lähdemme Marseille'ta kohti. Siellä emme tule kauan -viipymään. Rican samoin kuin minunkin tarkoitukseni on kiiruhtaa -suoraa päätä Pariisiin, joka on Euroopan valtakeskus. Matkustajat -etsivät aina suuria kaupunkeja, jotka ovat ikäänkuin kaikkien -muukalaisten yhteinen isänmaa. Hyvästi. Ole vakuutettu siitä, että -minä rakastan Sinua aina. - -Livornossa, 12 p. Saphar-kuuta v. 1712. - - - - -24. kirje. - -Rica kirjoittaa Ibbenille. - - -Me olemme olleet Pariisissa kuukauden ja olemme koko ajan -olleet lakkaamattomassa liikkeessä. Siinä ovat monetkin asiat -suoritettavina, ennen kuin on saanut asunnon, ennen kuin on tavannut -henkilöitä, joiden luo on neuvottu ja ennen kuin on hankkinut -itselleen välttämättömiä tavaroita, joita puuttuu kaikkia yht'aikaa. - -Pariisi on aivan yhtä suuri kuin Ispahan. Talot ovat niin korkeita, -että melkein vannoisi niissä asuvan vain tähtienselittäjiä. Ymmärrät -sanomattakin, että ilmaan rakennetussa kaupungissa, jossa näkee -kuusi, seitsemänkin taloa päällekkäin, on tavattomasti väkeä ja että -siellä vallitsee erinomainen tungos silloin kun kaikki ihmiset ovat -laskeutuneet kadulle. - -Sinä et ehkä sitä usko, mutta kuitenkin on asia niin, etten minä -sen kuukauden aikana, minkä olen täällä ollut, ole nähnyt vielä -kenenkään kävelevän. Eipä ole maailmassa ihmisiä, jotka osaisivat -niin hyvin käytellä raajojaan kuin ranskalaiset: he juoksevat, he -lentävät. Aasian hitaat ajoneuvot, kameliemme verkkaisa astunta -saattaisivat heidät aivan suunniltaan. Mitä minuun tulee, minä kun -en ole suinkaan luotu sellaiseen vauhtiin ja usein kävelen jalan -muuttamatta tahtiani, joudun joskus raivoihini oikein kristityn -tapaan, sillä vaikka sen nyt vielä sietäisi, että tahrautuu lokaan -päästä jalkoihin, niin en jaksa antaa anteeksi niitä kyynärpäiden -töytäyksiä, joita saan säännöllisesti ja jaksoittaisesti. Mies, joka -tulee jäljestäni ja menee ohitseni, pyöräyttää minut puoliksi ympäri, -ja toinen, joka tulee vastaani toiselta puolelta, heittää minut -äkkiä samaan asentoon, mistä ensimmäinen minut sieppasi. Ja tuskin -olen käynyt sata askelta, kun olen jo niin runneltu kuin olisin -matkustanut kymmenen peninkulmaa. - -Älä luule minun vielä kykenevän perusteellisesti puhumaan Sinulle -eurooppalaisten tavoista ja tottumuksista: minulla on niistä -itsellänikin vasta heikko aavistus ja minulla on tuskin ollut aikaa -muuhun kuin hämmästelemiseen. - -Ranskan kuningas on Euroopan mahtavin ruhtinas. Hänellä ei tosin ole -kultakaivoksia niinkuin hänen naapurillaan Espanjan kuninkaalla, -mutta hän on tätä rikkaampi, koska hän käyttää rikkautensa lähteenä -alamaistensa turhamaisuutta, joka on ehtymättömämpi kuin mikään -kaivos. Hänen on nähty ryhtyvän suuriin sotiin tai kestävän niitä -omistamatta muita rahansaantikeinoja kuin myytävät arvonimet, ja -inhimillinen ylpeys sai sen ihmeen aikaan, että hänen joukoiltaan ei -puuttunut palkkaa, ei hänen linnoituksiltaan kanuunoita eikä hänen -laivastoltaan varusteita. - -Muutoin on tämä kuningas suuri taikuri: hän osaa pitää vallassaan -alamaistensa järjenkin ja saa heidät ajattelemaan niinkuin hän -tahtoo. Ellei hänellä ole aarrekammiossaan enempää kuin miljoona -kultarahaa, ja jos hän tarvitsee kaksi miljoonaa, ei hän muuta kuin -vakuuttaa heille, että yksi kultaraha on sama kuin kaksi kultarahaa, -ja he uskovat sen. Jos hänellä on vaikea sota suoritettavanaan -eikä hänellä ole rahaa, ei hän muuta kuin ajaa heidän päähänsä, -että paperipala on rahaa, ja he ovat siitä heti paikalla varmoja. -Jopa hän saa heidät uskomaan senkin, että hän voi parantaa heidät -kaikenlaisista taudeista pelkällä kosketuksella, niin suurella -voimalla ja väkevyydellä hän hallitsee heidän sielunelämäänsäkin. - -Mitä minä puhun tästä ruhtinaasta, ei saa Sinua hämmästyttää: täällä -päin on toinenkin vielä taitavampi taikuri kuin hän, taikuri, joka -hallitsee samalla tavalla hänen sieluaan kuin hän itse hallitsee -muiden sielua. Tätä velhoa nimitetään paaviksi. Väliin hän saa -kuninkaan uskomaan, että kolme on samaa kuin yksi, väliin, ettei -leipä, jota syödään, olekaan leipää, tai ettei viini, jota juodaan, -olekaan viiniä, sekä tuhansia muita samankaltaisia asioita. - -Ja pitääkseen häntä aina vireessä, suomatta hänelle aikaa unohtaa -uskomisen tottumusta, antaa hän hänelle aika ajoittain eräitä -uskonkappaleita harjoittelun tarkoituksessa. Kaksi vuotta sitten -paavi lähetti kuninkaalle suuren kirjoituksen, jota hän nimitti -_perussäädökseksi_ ja jolla hän tahtoi julmien rangaistusten uhalla -pakottaa tämän ruhtinaan ja hänen alamaisensa uskomaan kaiken, -mitä se sisälsi. Hän onnistuikin ruhtinaaseen nähden, tämä kun -alistui heti, näyttäen esimerkkiä alamaisilleen. Mutta muutamat -näistä nousivat vastarintaan ja kieltäytyivät uskomasta mitään -kaikesta siitä, mitä tuossa kirjoituksessa oli. Koko tämän kapinan -alkuunpanijoina olivat naiset, kapinan, joka nyt jakaa koko hovin, -koko valtakunnan ja kaikki perheet kahteen leiriin. Tämä perussäädös -kieltää heitä lukemasta kirjaa, jonka kaikki kristityt sanovat -olevan taivaasta peräisin: suoraan puhuen heidän Koraaniaan. -Suuttuneina heidän sukupuoltaan kohdanneesta loukkauksesta naiset -kiihottavat kaikkia tätä perussäädöstä vastaan: he ovat saaneet -miehet puolelleen, eivätkä nämä haluakaan tässä kysymyksessä -minkäänlaisia etuoikeuksia. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei tämä -mufti ajattele niinkään tyhmästi, ja, kautta suuren Alin! hänen on -täytynyt saada vihiä meidän pyhän lakimme periaatteista. Sillä kun -naiset ovat alhaisempia luontokappaleita kuin me ja kun profeettamme -sanovat meille, etteivät he pääse paratiisiin, niin miksi pitäisi -heidän sitten pyrkiä lukemaan kirjaa, jonka ainoana tarkoituksena on -paratiisin tien neuvominen? - -Minä olen kuullut kuninkaasta kerrottavan asioita, jotka lähentelevät -uskomattomuutta, ja arvelenpa Sinun olevan vaikeata saada niitä -päähäsi. - -Puhutaan, että hänen ollessaan parhaillaan sodassa naapuriensa -kanssa, jotka olivat kaikki liittoutuneet häntä vastaan, hänen -valtakunnassaan oli lukematon joukko näkymättömiä vihollisia, jotka -pitivät häntä piiritystilassa. Lisätään hänen etsineen niitä yli -kolmekymmentä vuotta, mutta sanotaan samalla, ettei hän eräiden hänen -luottamustaan nauttivien dervishien väsymättömistä ponnistuksista -huolimatta ole voinut löytää niistä ainoatakaan. Ne elävät hänen -lähimmässä ympäristössään: niitä on hänen hovissaan, hänen -pääkaupungissaan, hänen sotajoukoissaan, hänen tuomioistuimissaan, -ja kuitenkin vakuutetaan hänen saavan kokea sen surun, että hänen -on kuoltava löytämättä niitä. On kuin ne olisivat olemassa yleensä, -olematta silti olemassa yksityisesti: ne ovat kuin seura, jossa ei -olisi ainoatakaan jäsentä. Epäilemättä tahtoo taivas rangaista tätä -ruhtinasta siitä, ettei hän ole ollut kyllin sääliväinen voitettuja -vihollisiaan kohtaan, koska se on antanut hänelle näkymättömiä -vihollisia, joiden nero ja kohtalo ovat hänen neronsa ja kohtalonsa -yläpuolella. Minä aion kirjoitella Sinulle edelleenkin ja puhua -Sinulle asioita, jotka ovat varsin kaukana persialaisten luonteesta -ja hengestä. Sama maa kantaa kyllä meitä molempia, mutta sen seudun -ihmiset, missä minä nyt elän, ja sen seudun ihmiset, missä Sinä olet, -eroavat tuntuvasti toisistaan. - -Pariisissa, 4 p. toista Rebiab-kuuta v. 1712. - - - - -25. kirje. - -Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Minä olen saanut kirjeen veljenpojaltasi Rhediltä. Hän ilmoittaa -minulle aikovansa matkustaa Smyrnasta katsomaan Italiaa ja retkensä -ainoana tarkoituksena olevan tietojen hankkiminen, jotta hän siten -tulisi yhä enemmän Sinun arvoiseksesi. Onnittelen Sinua siitä, että -Sinulla on veljenpoika, josta on kerran tuleva vanhojen päiviesi -lohdutus. - -Rica kirjoittaa Sinulle pitkän kirjeen. Hän on maininnut puhuvansa -siinä paljon tästä maasta. Hänen älynsä vilkkaudesta johtuu, että hän -käsittää kaikki nopeasti. Mitä minuun tulee, en minä kykene Sinulle -mitään sanomaan, koska minä ajattelen hitaasti. - -Sinä olet hellimpien keskustelujemme aiheena: me emme voi kylliksemme -puhua siitä ystävällisestä tavasta, jolla meitä kohtelit Smyrnassa, -emmekä palveluksista, joita ystävyytesi yhätikin meille päivä -päivältä tekee. Me toivomme Sinun, jalo Ibben, kaikkialla tapaavan -yhtä kiitollisia ja yhtä uskollisia ystäviä kuin me olemme. - -Kunpa näkisin Sinut pian taas ja saisin viettää seurassasi niitä -onnellisia päiviä, jotka kuluvat niin suloisesti kahden ystävän -kesken! Hyvästi! - -Pariisissa, 4 p. toista Rebiab-kuuta v. 1712. - - - - -26. kirje. - -Usbek kirjoittaa Roxanelle ispahanilaiseen palatsiin. - - -Miten onnellinen olettekaan, Roxane, kun saatte olla rakkaassa -Persian maassa, ettekä näissä myrkyllisissä seuduissa, joissa ei -tunneta kainoutta eikä hyvettä! Miten onnellinen olettekaan! Te -elätte vaimolassani kuin viattomuuden asunnossa ikään, kaikkien -inhimillisten hyökkäysten ulottumattomissa. Te elätte riemuiten, -onnellisesti kykenemättömänä hairahtumaan. Milloinkaan ei ole mies -saastuttanut Teitä irstailla katseillaan. Eipä edes appenne ole -juhlapitojen vapaudessakaan nähnyt Teidän kaunista suutanne: Te ette -ole milloinkaan unohtanut kiinnittää pyhää huntua sen peitoksi. -Onnellinen Roxane! Maalle mennessänne on aina edellänne kulkenut -eunukkeja surmaamassa jokaisen uskalikon, joka ei ole paennut Teidän -näkyviltänne. Mitä vaivaa olen minäkin, jolle taivas on lahjoittanut -Teidät onneni täydentämiseksi, saanut nähdä päästäkseni sen aarteen -valtiaaksi, jota Te niin pontevasti puolustitte! Mikä murhe -minulle, kun en avioliittomme ensi päivinä saanut Teitä lainkaan -nähdä! Ja mikä kärsimättömyys, kun minä sitten Teidät vihdoin näin! -Mutta Te ette sitä kuitenkaan tyydyttänyt, vaan kiihotitte sitä -päinvastoin säikähtyneen kainouden itsepintaisilla kielloilla: Te -sekoititte minut kaikkiin niihin miehiin, joilta Te pysyttelette -visusti piilossa. Muistatteko päivää, jolloin Te eksyitte minulta -orjattarienne joukkoon, näiden pettäessä minua ja salatessa Teitä -etsiskelyiltäni? Muistatteko toista päivää, jolloin Te, nähdessänne -kyyneleenne tehottomiksi, käytitte äitinne arvovaltaa hillitäksenne -rakkauteni hurjaa kiihkoa turvauduitte rohkeutenne tarjoamiin. -Tempasitte tikarin ja uhkasitte kuolemalla puolisoa, joka Teitä -rakasti, jos hän yhä vaati Teiltä sitä, mitä Te piditte suuremmassa -arvossa kuin puolisoanne. Kaksi kuukautta kului tässä rakkauden ja -hyveen taistelussa. Te menitte liian pitkälle siveissä estelyissänne: -Te ette antautunut edes voitettuna. Te puolustitte viimeiseen -asti kuolevaa neitseyttä. Te piditte minua vihollisena, joka oli -Teidät häväissyt, ettekä puolisona, joka oli Teitä rakastanut. -Enemmän kuin kolmen kuukauden aikana ette uskaltanut katsahtaa -minuun punastumatta: Teidän hämmentynyt ilmeenne näytti moittivan -minua voitosta, jonka minä olin saavuttanut. Enkä minä päässyt -rauhassa nauttimaan omistuksestani: Te salasitte minulta niin paljon -kuin voitte sulojanne ja ihanuuksianne, ja minä olin niinmuodoin -hurmaantunut kaikkein suurimmista suosionosoituksista ilman että -minulle oli suotu kaikkein pienimpiä. - -Jos Teidät olisi kasvatettu tässä maassa, ette olisi joutunut niin -suunniltanne. Naiset ovat täällä menettäneet kaiken pidättyväisyyden. -He näyttäytyvät miehille peittämättömin kasvoin, ikäänkuin -tahtoisivat anoa omaa tappiotaan. He etsivät miehiä katseillaan. -He tapaavat näitä moskeijoissa, kävelypaikoilla, jopa kotonaankin. -Tapa käyttää eunukkeja palvelijoina on heille tuntematon. Teidän -keskuudessanne vallitsevan jalon yksinkertaisuuden ja viehättävän -kainouden sijasta näkee täällä raakaa häpeämättömyyttä, johon on -mahdoton tottua. - -Niin, Roxane, jos Te olisitte täällä, tuntisitte ikäänkuin -omaksi häpeäksenne sen hirvittävän kunniattomuuden, johon Teidän -sukupuolenne on vaipunut. Te pakenisitte näitä inhoittavia paikkoja -ja kaipaisitte sitä suloista suojaa, missä tapaatte viattomuuden, -missä olette varma itsestänne, missä ei mikään vaara saa Teitä -vapisemaan, missä Te vihdoin voitte rakastaa minua pelkäämättä -milloinkaan menettävänne rakkautta, jonka olette minulle velkaa. - -Kun kohotatte hipiänne loistoa kaikkein kauneimmilla väreillä, -kun voitelette koko ruumiinne kallisarvoisimmilla hajuaineilla, -kun koristaudutte kauneimmilla puvuillanne, kun koetatte voittaa -toverinne tanssinne siroudella ja laulunne viehkeydellä, kun -lempeästi kilpailette heidän kanssaan sulosta, hellyydestä ja -hilpeydestä, en minä saata kuvitellakaan Teillä olevan muuta -tarkoitusta kuin minun miellyttämiseni. Ja kun minä näen Teidän -kainosti punastuvan, kun Teidän katseenne etsivät minun katseitani, -kun hiivitte sydämeeni hellin, rukoilevin sanoin, en minä voisi, -Roxane, epäillä Teidän rakkauttanne. - -Mutta mitä on minun ajatteleminen eurooppalaisista naisista? Heidän -ihonkäsittelynsä, korut, joilla he somistautuvat, huolellisuus, -jolla he hoitavat ulkomuotoansa, miellyttämisenhalu, joka heissä -väistymättä asuu, ovat kaikki heidän hyveensä tahrapilkkuja ja heidän -puolisoittensa häväistyksiä. - -Teidän ei kuitenkaan tule luulla, Roxane, minun ajattelevan, -että he menisivät vallattomuudessaan niin pitkälle kuin moisesta -käyttäytymisestä uskoisi mahdolliseksi, ja että he ajautuisivat -irstaisuudessaan siihen kauheaan äärimmäisyyteen, joka saa vapisemaan -ja joka tietää ehdotonta aviollisen uskollisuuden loukkaamista. On -hyvin vähän niin kevytmielisiä naisia, että heidän rikollisuutensa -ulottuisi sinne asti: heidän kaikkien sydämessään on jonkinlainen -hyveen tunto, joka on sinne syntymässä painunut ja jota kasvatus -heikontaa, voimatta sitä kokonaan hävittää. He saattavat kyllä -höllentää niitä ulkonaisia velvollisuuksia, joita kainous vaatii -noudattamaan, mutta milloin olisi otettava viimeiset askeleet, -nousee luonto kapinaan. Niinpä kun me suljemme teidät ahtaaseen -piiriin, kun me panemme teidän vartijoiksenne monet orjat, kun -me hillitsemme ankaralla kädellä teidän halujanne silloin kun ne -lentävät liian kauas, ei se tapahdu siksi, että me pelkäisimme -lopullista uskottomuutta, vaan koska me tiedämme, ettei puhtaus voi -olla milloinkaan liian suuri ja että pieninkin tahra voi sen turmella. - -Minä säälin Teitä, Roxane. Teidän siveytenne, niin kauan koeteltu, -ansaitsisi puolison, joka ei olisi milloinkaan luotanne poistunut ja -joka olisi itse kyennyt tukahuttamaan ne mieliteot, mitkä vain Teidän -hyveenne saattaa lannistaa. - -Pariisissa, 7 p. Rhegeb-kuuta v. 1712. - - - - -27. kirje. - -Usbek kirjoittaa Nessirille Ispahaniin. - - -Me olemme nykyään Pariisissa, tässä loistavassa auringon kaupungin -kilpailijassa. - -Lähtiessäni Smyrnasta annoin ystäväni Ibbenin tehtäväksi toimittaa -Sinulle lippaan, jossa oli muutamia lahjoja Sinulle, ja samaa tietä -saat tämän kirjeenkin. Vaikka olen hänestä 500 tai 600 peninkulman -päässä, lähetän hänelle uutisia ja saan uutisia häneltä yhtä helposti -kuin jos hän olisi Ispahanissa ja minä Kumissa. Minä lähetän kirjeeni -Marseille'iin, mistä lakkaamatta purjehtii laivoja Smyrnaan. Sieltä -toimittaa hän taas Persiaan osoitetut kirjeet armenialaisten -karavaanien matkaan, näitä kun lähtee Ispahaniin joka päivä. - -Rican terveys on täydellinen: hänen ruumiinrakenteensa lujuus, -hänen nuoruutensa ja hänen luontainen hilpeytensä auttavat häntä -suoriutumaan kaikista koettelemuksista. - -Minä puolestani en jaksa hyvin. Ruumiini ja sieluni ovat lamassa. -Minä antaudun mietiskelyihin, jotka käyvät päivä päivältä -surullisemmiksi. Heikkenevä terveyteni kääntää minua isänmaatani -kohti ja tekee minulle tämän maan yhä muukalaisemmaksi. - -Mutta, rakas Nessir, minä vannotan Sinua, toimita niin, etteivät -vaimoni saa tietoa minun nykyisestä tilastani. Jos he rakastavat -minua, tahdon säästää heidän kyyneleitään. Elleivät he rakasta minua, -en tahdo suinkaan lisätä heidän uskaliaisuuttaan. - -Jos eunukkini luulisivat minun olevan vaarassa, jos he voisivat -toivoa pääsevänsä rangaistuksetta raukkamaisesta myöntyväisyydestä, -lakkaisivat he piankin olemasta kuuroja sen sukupuolen -mairittelevalle äänelle, joka pakottaa kalliotkin kuulemaan ja -elottomatkin esineet liikkumaan. - -Hyvästi, Nessir. Olen iloinen saadessani osoittaa Sinulle -luottamustani. - -Pariisissa, 5 p. Chahban-kuuta v. 1712. - - - - -28. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Eilen näin varsin kummallisen tapauksen, vaikka sellaista sattuukin -Pariisissa joka päivä. - -Kaikki ihmiset kokoontuvat loppupuolella iltapäivää esittämään -jonkinlaista kuvausta, jota olen kuullut nimitettävän näytelmäksi. -Pääasiallinen toiminta tapahtuu korokkeella, jota sanotaan -näyttämöksi. Kahden puolen nähdään pienissä komeroissa, joita -mainitaan aitioiksi, miehiä ja naisia, jotka näyttelevät keskenään -mykkiä kohtauksia, jotenkin samanlaisia kuin Persiassamme käytetyt. -Väliin on kyseessä lohduton rakastajatar, joka tulkitsee kaihoaan. -Väliin nielee taas toinen, vilkassilmäinen, intohimoisen näköinen -nainen katseillaan rakastajansa, joka maksaa samalla mitalla: kaikki -voimakkaat sielunliikkeet esiintyvät maalattuina kasvoille ja -ilmaistuina kaunopuheisuudella, joka on sitä eloisampaa, kun se on -mykkää. Tällöin näyttelijättäret esiintyvät vartalo vain puoliksi -näkyvissä ja heillä on tavallisesti puuhka käsivarsien kainona -peitteenä. Alhaalla on joukko ihmisiä, jotka seisovat ja pilkkaavat -niitä, jotka ovat ylhäällä näyttämöllä ja nämä jälkimmäiset nauravat -vuorostaan niitä, jotka ovat alhaalla. - -Mutta suurimman vaivan näkevät muutamat ihmiset, jotka erikoisesti -valitaan tähän tarkoitukseen jo varhaisella iällä, niin että he -kykenevät kestämään ponnistuksia. Heidän on oltava joka paikassa. -He kulkevat sokkeloista, jotka he yksin tuntevat, ja nousevat -hämmästyttävän taitavasti kerroksesta kerrokseen. Heitä näkee -ylhäällä, alhaalla, kaikissa aitioissa. He ikäänkuin sukeltavat -veteen: väliin heitä ei eroita, väliin he ilmestyvät taas näkyviin. -Usein he poistuvat yhdeltä näyttämöltä ja menevät esiintymään -toiselle. Heidän joukossaan on sellaisiakin, jotka tekevät niin -suuren ihmeen, ettei moista olisi rohjennut toivoakaan heidän -kainalosauvoiltaan: he kävelevät ja pääsevät eteenpäin siinä kuin -muutkin. Vihdoin astutaan saleihin, missä esitetään erikoisnäytelmää: -aletaan kumarruksin ja jatketaan syleilyin. Sanotaan keveimmänkin -tuttavuuden antavan ihmiselle oikeuden tukahuttaa toisen: jo itse -paikka näyttää huokuvan ihmisiin hellyyttä. Niinpä väitetäänkin, -etteivät ne prinsessat, jotka siellä hallitsevat, ole suinkaan -julmia. Ja ellei oteta lukuun paria, kolmea tuntia, jolloin he ovat -päivittäin varsin villeinä, voidaankin sanoa heidän kaiken muun ajan -olevan verrattain sävyisiä, sitten kun he ovat helposti päässeet -huumauksestaan. - -Kaikki, mitä olen Sinulle tässä kertonut, tapahtuu melkein samoin -menoin eräässä toisessakin paikassa, jota sanotaan Oopperaksi: -ainoa erotus on siinä, että yhdessä puhutaan ja toisessa lauletaan. -Muuan ystävä vei minut kerran kammioon, missä eräs etevimpiä -näyttelijättäriä parhaillaan riisuutui. Meistä tuli niin hyvät tutut, -että minä seuraavana päivänä sain häneltä tämän kirjeen: - - "Hyvä herra: - - "Minä olen maailman onnettomin tyttö, vaikka olenkin aina - ollut Oopperan kunnollisin näyttelijätär. Seitsemän, kahdeksan - kuukautta sitten olin samassa pukuhuoneessa, missä Tekin minut - eilen näitte. Minun parhaillaan pukeutuessani Dianan papittareksi - tuli muuan nuori pappi minua katsomaan ja valkoisesta puvustani, - hunnustani ja otsavirvestäni välittämättä ryösti viattomuuteni. - Turhaan muistutan hänelle uhrauksesta, minkä olen hänen hyväkseen - tehnyt: hän vain purskahtaa nauruun ja väittää havainneensa - minut sangen maalliseksi. Mutta nyt minä olen niin paisunut, - että en uskalla enää esiintyä näyttämöllä, sillä minä olen - kunnianasioissa aivan uskomattoman herkkätuntoinen, ja vähänkin - aina, että kunnon tytön on helpompaa menettää hyve kuin kainous. - Kun minä olen näin herkkätuntoinen, ymmärtänette hyvin, ettei se - nuori pappi olisi milloinkaan yrityksissään onnistunut, ellei - hän olisi luvannut naida minua. Niin hyväksyttävä syy sai minut - sivuuttamaan tavalliset pikku muodollisuudet ja alkamaan siitä, - millä minun olisi pitänyt lopettaa. Mutta kun nyt kerran hänen - uskottomuutensa on syössyt minut häpeään, en minä tahdo enää - olla Oopperassa, mistä näin meidän kesken sanoen tuskin saan - toimeentuloni, sillä kun minä nykyään käyn yhä vanhemmaksi ja - kun suloni yhä vähenevät, tuntuu aina samana pysyvä palkkani - pienenevän päivä päivältä. Eräältä seurueeseenne kuuluvalta - henkilöltä sain tietää, että Teidän maassanne pidetään hyvää - tanssijatarta suunnattomassa arvossa ja että jos minä menisin - Ispahaniin, olisi menestykseni heti paikalla varma. Jos Te - suvaitsisitte lahjoittaa minulle suojeluksenne ja viedä minut - mukananne siihen maahan, olisi Teillä otollinen tilaisuus tehdä - hyvää tytölle, joka hyveellään ja käytöksellään olisi varmastikin - osoittautuva Teidän ystävällisyytenne arvoiseksi. Minä olen..." - -Pariisissa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1712. - - - - -29. kirje. - -Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Paavi on kristittyjen päämies. Hän on vanha epäjumala, jolle -suitsutetaan tottumuksesta. Hän oli muinoin pelättävä ruhtinaillekin, -sillä hän syöksi heidät valtaistuimelta yhtä helposti kuin meidän -mahtavat sulttaanimme karkottavat vallasta Irimettan ja Georgian -kuninkaita. Mutta nyt ei häntä enää pelätä. Hän sanoo olevansa -erään ensimmäisiin kristittyihin kuuluneen miehen, pyhän Pietarin, -perillinen, ja hänen perintönsä onkin varmaan hyvin suuri, koska -hänellä on suunnattomia aarteita ja melkoinen maa hallittavanaan. - -Piispat ovat hänen alaisiaan lainoppineita miehiä, joilla on -kaksi hänen käskyvallastaan riippuvaa hyvin erilaista tehtävää. -Kokoontuneina voivat he hänen tavallaan laatia uskonkappaleita, -mutta yksin ollessaan ei heillä ole juuri muuta tehtävää kuin -vapauttaa ihmisiä täyttämästä lain määräyksiä. Sillä Sinun tulee -tietää, että kristinuskoa rasittaa lukematon joukko hyvin vaikeita -hartaudenharjoituksia. Ja kun arveltiin olevan tukalampaa täyttää -velvollisuutensa kuin hankkia piispoja niistä vapauttamaan, -ryhdyttiin yhteisen hyvän nimessä käyttämään tätä jälkimmäistä -keinoa, niin että ellei tahdota pyhittää rhamazania, ellei tahdota -alistua avioliiton muodollisuuksiin, jos halutaan rikkoa lupaukset, -jos tahdotaan mennä naimisiin vastoin lain kieltoa, jos joskus -tahdotaan päästä noudattamasta valankin velvoitusta, käännytään vain -piispan tai paavin puoleen, ja tämä antaa heti erivapautuksen. - -Piispat eivät kuitenkaan laadi uskonkappaleita omasta päästään. -On näet olemassa ääretön joukko kirjanoppineita, useimmat heistä -dervishejä, jotka herättävät keskuudessaan tuhansia uusia -uskonnollisia kysymyksiä: heidän annetaan kiistellä pitkät ajat, ja -sotaa kestää siksi kunnes joku ratkaisu sen lopettaa. - -Niinpä voinkin vakuuttaa Sinulle, ettei ole milloinkaan ollut -valtakuntaa, jossa olisi ollut niin paljon sisäisiä sotia kuin -Kristuksen valtakunnassa. - -Niitä, jotka esittävät jonkin uuden mielipiteen, nimitetään alussa -kerettiläisiksi. Kullakin kerettiläislahkolla on oma nimensä, joka -on kaikilla siihen kuuluvilla ikäänkuin tunnussanana. Mutta kukaan -ei ole kerettiläinen, joka ei itse tahdo: ei ole tarvis muuta kuin -jakaa kiistanaihe kahtia ja antaa kunnioittava selitys niille, jotka -syyttävät jotakuta kerettiläisyydestä. Ja millainen tämä kunnioittava -selitys sitten liekin, käsitettävä tai ei, se tekee ihmisen valkeaksi -kuin lumi, niin että tämä ihminen voi omaksua oikeauskoisen nimen. - -Mitä tässä Sinulle sanon, koskee kuitenkin vain Ranskaa ja Saksaa, -sillä minä olen kuullut Espanjassa ja Portugalissa olevan erinäisiä -dervishejä, jotka eivät ymmärrä leikkiä ja jotka polttavat ihmisen -niinkuin olkitukon. Kun joutuu näiden miesten käsiin, niin on -onnellinen se, joka on lakkaamatta rukoillut Jumalaa pienet puupallot -kädessä, joka on aina kantanut kahta kahteen nauhaan kiinnitettyä -kankaanpalasta ympärillään ja joka on muutaman kerran käynyt -eräässä Galiciaksi mainitussa maakunnassa! Muutoin käy ihmisparan -hullusti. Vaikka hän vannoisi kuin pakana olevansa oikeauskoinen, -saattaisi tapahtua, ettei oikeauskoisen ominaisuuksista päästäisikään -yksimielisyyteen ja että hänet poltettaisiin kerettiläisenä. Turhaa -olisi hänen antaa tuo kunnioittava selityksensä: selityksistä viis! -Hän olisi tuhkana jo ennen kuin olisi edes aiottu häntä kuulla. - -Toiset tuomarit otaksuvat syytetyn viattomaksi, mutta nämä pitävät -häntä aina syyllisenä. Epäilyttävissä tapauksissa on heidän -sääntönään taipua ankaruuden puoleen, ilmeisestikin siksi, että he -luulevat ihmiset pahoiksi. Mutta toisaalta on heillä näistä niin -hyvä käsitys, etteivät he koskaan katso heidän voivan valehdella, -sillä he hyväksyvät verivihollisten, kevytmielisten naisten, -häpeällistä ammattia harjoittavien todistukset. Tuomiossaan he -lausuvat pieniä kohteliaisuuksia niille, joka ovat puettuja -tulikivipaitaan, vakuuttaen olevansa hyvin pahoillaan nähdessään -heidät niin huonossa puvussa ja sanoen olevansa lempeitä, inhoavansa -verta ja olevansa epätoivoissaan, kun heidän on ollut pakko julistaa -heidät syyllisiksi. Mutta lohdutuksekseen takavarikoivat he näiden -onnettomien kaiken omaisuuden omaan laskuunsa. - -Onnellinen on maa, missä asuu profeettain lapsia! Nämä surulliset -näytelmät ovat siellä tuntemattomia. Pyhä uskonto, jonka enkelit ovat -sinne tuoneet, pitää parhaana puolustajanaan omaa totuuttaan eikä se -lainkaan tarvitse näitä väkivaltaisia keinoja pysyäkseen pystyssä. - -Pariisissa, 4 p, Chalval-kuuta v. 1712. - - - - -30. kirje. - -Rica kirjoittaa samalle Smyrnaan. - - -Pariisin asukkaat ovat aivan uskomattoman uteliaita. Saapuessani -tänne töllisteltiin minua ikäänkuin olisin taivaasta pudonnut: -vanhukset, miehet, naiset, lapset, kaikki halusivat minua nähdä. -Jos minä lähdin kävelylle, ryntäsivät kaikki ikkunoihin. Jos minä -olin Tuileries'ssa, huomasin heti muodostuvan piirin ympärilleni. -Naisetkin kerääntyivät lähettyvilleni tuhansin värein välkähteleväksi -taivaankaareksi. Jos olin teatterissa, näin heti satojen -tähystysputkien suuntautuvan kasvojani kohti. Totisesti: milloinkaan -ei ole ihmistä niin katseltu kuin minua. Hymyilin joskus kuullessani -ihmisten, jotka olivat tuskin milloinkaan poistuneet huoneestaan, -puhelevan keskenään: "Täytyy myöntää, että hän näyttää hyvin -persialaiselta." Ihme ja kumma: minä tapasin kuviani kaikkialta, näin -muotoni monistettuna kaikissa myymälöissä, kaikilla uuninreunoilla, -sillä niin kovin pelättiin, ettei minua vain olisi kylliksi nähty. - -Niin monet kunnianosoitukset eivät saata lopulta olla käymättä -rasitukseksi. En luullut olevani niin ihmeellinen ja niin harvinainen -olento, ja vaikka minulla onkin varsin hyvä käsitys itsestäni, -en olisi milloinkaan osannut kuvitellakaan kerran häiritseväni -suurkaupungin rauhaa, kaupungin, jossa minua ei kukaan tuntenut. -Tämä sai minut hylkäämään persialaisen puvun ja verhoutumaan -eurooppalaisittain, nähdäkseni, olisiko kasvonpiirteissäni vielä -jotakin ihmeellistä. Tämä koe ilmaisi minulle todellisen arvoni. -Vapautettuna kaikista muukalaisista koristuksista havaitsin saavani -osakseni mitä sattuvinta arvostelua. Minulla oli tosiaankin syytä -suututella räätälilleni, joka oli silmänräpäyksessä riistänyt -minulta yleisen huomion ja kunnioituksen. Sillä yht'äkkiä vaivuin -kauhistuttavaan mitättömyyteen. Viivyin joskus kokonaisen tunninkin -seurassa ilman että minuun edes vilkaistiin tai että minulle -suotiin tilaisuus avata suutani. Mutta jos joku sattumalta ilmoitti -läsnäolijoilleni minun olevan persialainen, kuulin heti ympärilläni -sorinaa ja suhinaa: "Ah! ah! Herra on persialainen! Sehän on vallan -tavatonta! Kuinka kukaan voi olla persialainen?" - -Pariisissa, 6 p. Chalval-kuuta v. 1712. - - - - -31. kirje. - -Rhedi kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Minä oleskelen nykyään Venetsiassa, rakas Usbek. Saattaa olla -nähnyt maailman kaikki kaupungit ja kuitenkin hämmästyä Venetsiaan -tullessaan: on aina tuntuva oudolta nähdä kaupungin, tornien ja -moskeijojen nousevan vedestä ja tavata lukematon ihmisjoukko -paikasta, missä oikeastaan pitäisi olla vain kaloja. - -Mutta tältä jumalattomalta kaupungilta puuttuu maailman -kallisarvoisin aarre, nimittäin juokseva vesi: siellä on mahdoton -suorittaa ainoatakaan säädettyä pesua. Niinpä onkin se pyhälle -Profeetallemme kauhistus, eikä hän milloinkaan katsele sitä taivaan -korkeudesta muutoin kuin vihastuneena. - -Ilman sitä haittaa, rakas Usbek, olisi minusta ihastuttavaa elää -kaupungissa, missä hengelläni on tilaisuus kehittyä joka päivä. Minä -otan selkoa liikemaailman salaisuuksista, ruhtinaiden puuhista, -heidän hallituksensa muodosta. En lyö laimin edes eurooppalaisia -taikaluuloja. Minä harrastan lääketiedettä, fysiikkaa, tähtitiedettä -ja tutkin taiteita. Sanalla sanoen: vapaudun pilvistä, jotka -peittivät silmiäni syntymämaassani. - -Venetsiassa, 16 p. Chalval-kuuta v. 1712. - - - - -32. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Pari päivää sitten kävin katsomassa taloa, missä elätetään verrattain -köyhästi noin kolmesataa henkeä. Työ oli pian suoritettu, sillä ei -kirkko eivätkä rakennukset ansaitse tarkastelemista. Tämän talon -asujat olivat varsin iloisia: useat heistä pelasivat korttia tai -muita minulle tuntemattomia pelejä. Poistuessani lähti muuan näistä -miehistä myös kaupungille. Kuultuaan minun kysyvän tietä Marais'hin, -Pariisin syrjäisimpään osaan, sanoi hän minulle: "Minä olen juuri -menossa sinne ja voinkin Teitä opastaa. Seuratkaa minua!" Hän -kuljettikin minua loistavasti, pelasti minut kaikista pulmista ja -varjeli minua taitavasti vaunuilta ja muilta ajoneuvoilta. Me olimme -jo saapumassa perille, kun uteliaisuus valtasi minut. "Hyvä ystävä", -sanoi hänelle, "olisikohan mahdollista minun udella, kuka Te olette?" - -"Minä olen sokea, hyvä herra", vastasi hän. - -"Kuinka!" sanoin minä, "Te olette sokea! Ja miksi ette sitten -pyytänyt sitä kunnon miestä, joka pelasi korttia kanssanne opastamaan -meitä?" - -"Hän on myöskin sokea", vastasi kuljettajani. "Jo neljäsataa vuotta -meitä on ollut kolmesataa sokeata siinä talossa, missä minut näitte. -Mutta minun täytyykin nyt jättää teidät. Tuossa on katu, jota -kysyitte. Minä puolestani seuraan kansanjoukkoa ja menen tuohon -kirkkoon, missä minä, sen vannon, ahdistan ihmisiä enemmän kuin he -ahdistavat minua." - -Pariisissa, 17 p. Chalval-kuuta v. 1712. - - - - -33. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Viini on sitä rasittavien verojen takia niin kallista Pariisissa, -että näyttää kuin täällä olisi haluttu ryhtyä noudattamaan -jumalallisen Koraanin määräyksiä, jotka kieltävät sitä juomasta. - -Ajatellessani tämän nesteen tuhoisia vaikutuksia en voi olla -pitämättä sitä pelottavimpana lahjana, minkä luonto on ihmisille -antanut. Jos mikään on tahrannut hallitsijaimme elämää ja mainetta, -niin on sen tehnyt heidän kohtuuttomuutensa: se on ollut heidän -vääryyksiensä ja heidän julmuuksiensa myrkyllisin lähde. - -Minun on sanottava ihmisten häpeäksi: laki kieltää ruhtinailtamme -viinin käytön, ja kuitenkin he juovat sitä niin suhdattomasti, että -se riistää heiltä ihmisyydenkin. Viinin käytäntö on sitä vastoin -sallittu kristityille ruhtinaille, eikä sen ole havaittu vievän -heitä mihinkään hairahduksiin. Ihmismieli on täynnänsä ristiriitaa. -Hillittömällä mässäilyllä kapinoidaan hurjasti määräyksiä vastaan, ja -laki, jonka on määrä tehdä meidät oikeamielisemmiksi, tekee meidät -vain usein rikollisemmiksi. - -Mutta paheksuessani tämän nesteen käyttöä silloin kun se riistää -ihmiseltä järjen, en tuomitse samalla tavalla juomia, jotka -sitä elähyttävät. Itämaalaisten viisautena on etsiä lääkkeitä -surumielisyyttä vastaan yhtä innokkaasti kuin kaikkein vaarallisimpia -tauteja vastaan. Milloin eurooppalaiselle sattuu onnettomuus, ei -hänellä ole muuta keinoa kuin erään Senecaksi nimitetyn filosofin -lukeminen. Mutta aasialaiset heitä järkevämpinä ja tässä suhteessa -parempina luonnonlaatumme tuntijoina nauttivat juomia, jotka -kykenevät tekemään ihmisen iloiseksi ja sulostuttamaan hänen -vaivojensa muiston. - -Ei ole mitään niin masentavaa kuin lohdutus, joka perustetaan -pahan välttämättömyyteen, apukeinojen hyödyttömyyteen, kohtalon -kaikkivaltaan, Kaitselmuksen määräykseen ja ihmiselämän yleiseen -onnettomuuteen. Onhan pilkantekoa, kun tahdotaan lieventää kärsimystä -johdattamalla mieleen, että ihminen on syntynyt kurjuuteen. -Parempihan on temmata henki mietiskelyjensä vallasta ja kohdella -ihmistä tuntevana olentona, sen sijaan, että häntä kohdeltaisiin -järjellisenä olentona. - -Ruumiiseen yhtynyt sielu saa lakkaamatta kärsiä tämän hirmuvaltaa. -Jos verenkiero on liian ahdas, elleivät elonhenget ole kyllin -puhtaita tahi ellei niitä ole riittävän paljon, vaivumme -alakuloisuuteen ja murheeseen. Mutta jos nautimme juomia, jotka -kykenevät muuttamaan tämän ruumiin tilan, saa sielumme jälleen voiman -ottaa vastaan sitä elähyttäviä vaikutelmia ja tuntee salaista iloa -nähdessään koneensa niin sanoaksemme taasen hyrähtävän liikkeelle ja -täyttyvän elämällä. - -Pariisissa, 25 p. Zilkadeh-kuuta v. 1713. - - - - -34. kirje. - -Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Persialaiset naiset ovat kauniimpia kuin ranskalaiset, mutta -ranskalaiset naiset ovat sievempiä. On vaikeata olla rakastamatta -edellisiä ja mieltymättä jälkimmäisiin: edelliset ovat hellempiä ja -kainompia, jälkimmäiset hilpeämpiä ja herttaisempia. - -Persialaisen rodun tekee kauniiksi naisten säännöllinen elämä: he -eivät pelaa eivätkä valvo, he eivät juo lainkaan viiniä eivätkä -liiku juuri milloinkaan ulkoilmassa. Täytyy myöntää, että vaimola on -otollisempi terveydelle kuin huvituksille: siellä vietetään tasaista, -rauhallista elämää, jossa ei ole mitään kiihottavaa. Kaikki henkii -siellä alistumista ja velvollisuutta. Nautinnotkin ovat siellä -vakavia ja ilot ankaroita, eikä niitä päästä maistamaan juuri muutoin -kuin käskyvallan osoituksina yhdeltä puolen ja riippuvaisuuden -merkkeinä toiselta puolen. - -Miehetkään eivät ole Persiassa yhtä hilpeitä kuin Ranskassa: heissä -ei tapaa sitä rauhallista mieltä ja sitä tyytyväistä ilmettä, minkä -minä näen täällä kaikissa säädyissä ja kaikissa olosuhteissa. - -Pahemmin ovat asiat Turkissa, missä saattaisi tavata perheitä, joissa -ei kukaan isästä poikaan ole nauranut valtakunnan perustamisesta -lähtien. - -Tämä aasialaisten vakavuus johtuu siitä, että he niin vähän -seurustelevat keskenään: he tapaavat toisiaan vain silloin kun -kohteliaisuussäännöt heidät siihen pakottavat. Ystävyys, se sydämen -hellä kiintymys, joka sulostuttaa täällä elämän, on heille melkein -tuntematon. He vetäytyvät taloihinsa, missä he aina tapaavat seuran, -joka odottaa heitä, niin että kukin perhe on ikäänkuin eristettynä -toisista. - -Kerran keskustelin tästä asiasta erään täkäläisen henkilön kanssa -ja hän sanoi minulle: "Eniten minua loukkaa teidän tavoissanne -se seikka, että teidän on pakko elää orjien seurassa, joiden -sydämeen ja mieleen aina jollakin tavalla vaikuttaa heidän asemansa -alhaisuus. Nämä halpamaiset ihmiset heikontavat luonnostaan meihin -kaikkiin kuuluvan hyveen tunteita teissä ja he hävittävät niitä aina -lapsuudesta asti, jolloin he jo teitä vaivaavat. - -"Sillä teidän on lopultakin syytä luopua ennakkoluuloistanne: mitä -voidaan odottaa kasvatukselta, minkä teille antaa kurja olento, jonka -kunniana on toisen miehen vaimojen vartioiminen ja jonka ylpeytenä on -kaikista inhimillisistä toimista halveksittavin, joka on inhoittava -pelkän uskollisuutensa takia, koska se on hänen ainoa hyveensä, -ja koska hän harjoittaa sitä kateudesta, mustasukkaisuudesta ja -epätoivosta, joka hehkuen kostonhimoa niitä kahta sukupuolta -kohtaan, joiden hylkytavaraa hän on, suostuu olemaan vahvemman -sorrettavana, kun hän vain saa kiusata heikompaa, -- jonka aseman -koko loisto johtuu hänen puutteellisuudestaan, rumuudestaan ja -muodottomuudestaan, ja jolle annetaan arvoa vain siksi, että hän on -kelvoton sitä saamaan, joka vihdoin, kytkettynä ikiajoiksi oveen, -minkä ääressä on hänen ainainen paikkansa, kovempana niitä saranoita -ja salpoja, mitkä pitävät sitä sulkeissa, korskeilee tässä kurjassa -toimessa vietetystä viidestäkymmenestä elinvuodestaan, jolloin hän -isäntänsä mustasukkaisuuden välikappaleena on tuonut ilmi kaiken -halpamaisuutensa?" - -Pariisissa, 14 p. Zilhageh-kuuta v. 1713. - - - - -35. kirje. - -Usbek kirjoittaa serkulleen Gemchidille, Tauriin loistavan luostarin -dervishille. - - -Mitä Sinä ajattelet kristityistä, ylevä dervishi? Luuletko heidän -tuomiopäivänä saavan saman kohtalon kuin uskottomat turkkilaiset, -jotka joutuvat juutalaisten aaseiksi ja joita nämä ajavat täyttä -laukkaa helvettiin? Tiedän kyllä, etteivät he pääse profeettain -olinpaikkaan ja ettei suuri Ali ole suinkaan tullut maailmaan -heidän tähtensä. Mutta kun heillä ei ole ollut onnea tavata -moskeijoja maastaan, niin luuletko, että heidät tuomitaan ikuisiin -rangaistuksiin ja että Jumala kostaa heille, kun he eivät ole -noudattaneet uskontoa, jota Hän ei ole heille ilmoittanut? Minä -saatan sanoa Sinulle: olen usein tutkinut näitä kristittyjä ja -kuulustellut heitä, saadakseni selville, onko heillä mitään käsitystä -suuresta Alista, joka oli kaunein kaikista miehistä, ja havaitsin, -etteivät he olleet kuulleet hänestä milloinkaan puhuttavan. - -He eivät ole lainkaan niiden uskottomien kaltaisia, jotka meidän -pyhät profeettamme surmasivat miekan terällä, koska he kieltäytyivät -uskomasta taivaan ihmetöihin. He muistuttavat enemmän niitä -onnettomia, jotka elivät epäjumaluuden pimeydessä ennen kuin -jumalallinen valo tuli valistamaan meidän suuren Profeettamme kasvoja. - -Jos muutoin tutkii lähemmin heidän uskontoaan, havaitsee meidän -opinkappaleittemme olevan siinä ikäänkuin idulla. Olen usein ihaillut -Kaitselmuksen salaisia teitä, se kun näyttää siten tahtoneen -valmistaa heitä yleiseen kääntymykseen. Olen kuullut puhuttavan -eräästä heidän oppineiden miestensä kirjoittamasta kirjasta, -jonka nimi on _Moniavioisuuden voitto_ ja jossa todistetaan, että -moniavioisuus on kristityillekin säädetty. Heidän kasteensa on meidän -lainmääräämien pesojemme kuva, ja kristityt erehtyvät vain siinä -tehossa, minkä he omaksuvat tälle ensimmäiselle pesolle, koska he -luulevat sen korvaavan kaikkia muita. Heidän pappinsa ja munkkinsa -rukoilevat seitsemän kertaa päivässä niinkuin mekin. He toivovat -pääsevänsä paratiisiin, missä he uskovat saavansa nauttia tuhansia -riemuja ruumiiden ylösnousemuksen tapahduttua. Niinkuin meillä on -heilläkin määrätyt paastonsa ja lihankurituksensa, joilla he toivovat -saavuttavansa jumalallisen armon. He palvovat hyviä enkeleitä ja -varovat pahoja. Heissä asuu pyhä herkkäuskoisuus niihin ihmetöihin, -joita Jumala toimittaa palvelijainsa kautta. He tunnustavat meidän -tavallamme ansioittensa riittämättömyyden ja katsovat tarvitsevansa -välittäjää Jumalan tykönä. Minä näen kaikkialla muhamettilaisuutta, -vaikka en näekään missään Muhammedia. Tehtiinpä mitä tahansa: totuus -tunkeutuu esiin ja puhkaisee aina sitä ympäröivän pimeyden. Kerran -on tuleva päivä, jolloin Ikuinen on näkevä maan päällä vain oikeita -uskovaisia. Aika, joka nielee kaikki, on hävittävä myös erehdykset. -Ihmiset tulevat hämmästymään huomatessaan kerääntyneensä kaikki saman -lipun alle. Kaikki, yksinpä lakikin, on täyttyvä. Jumalalliset kirjat -temmataan maasta ja viedään taivaallisiin arkistoihin. - -Pariisissa, 20 p. Zilhageh-kuuta v. 1713. - - - - -36. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Kahvia käytetään hyvin paljon Pariisissa: täällä on lukuisia taloja, -missä sitä tarjoillaan. Muutamissa tällaisissa taloissa kerrotaan -uutisia, toisissa pelataan shakkia. Onpa muuan talo, missä kahvi -valmistetaan sillä tavalla, että se lisää niiden älyä, jotka sitä -juovat: ainakin luulee jokainen niistä, jotka siitä talosta lähtevät, -olevansa neljä kertaa älykkäämpiä kuin siihen tullessaan. - -Mutta minua loukkaa näissä kaunosieluissa se seikka, etteivät he -ole millään tavalla hyödyksi isänmaalleen ja että he huvikseen -tuhlailevat kykyjään lapsellisiin askareihin. Niinpä tapasin -Pariisiin saapuessani heidät kiihkeästi väittelemästä kaikkein -mitättömimmästä kysymyksestä, mitä ajatella saattaa: oli puhe -erään vanhan kreikkalaisen runoilijan maineesta, runoilijan, jonka -isänmaasta ei ole kahteentuhanteen vuoteen saatu selkoa, yhtä vähän -kuin hänen kuolinajastaankaan. Molemmat puolueet myönsivät hänet -mainioksi runoilijaksi: oli vain kysymys hänelle omaksuttavasta -suuremmasta tai pienemmästä ansiokkuudesta. Kukin tahtoi määrätä -tämän ansiokkuuden taksan. Mutta näiden maineen jakajain keskuudessa -käyttivät yhdet keveämpiä painoja kuin toiset: siitä kiista. Tämä -kiista oli varsin tuima, sillä puolelta jos toiseltakin lingottiin -oikein sydämen halusta niin karkeita solvauksia, paiskottiin niin -pistäviä sukkeluuksia, että minä ihmettelin yhtä paljon väittelytapaa -kuin väittelyn aihetta. Jos joku, puhelin itsekseni, olisi kyllin -malttamaton mennäkseen näiden kreikkalaisen runoilijan puolustajain -kuullen mustaamaan jonkun kunnon kansalaisen mainetta, saisi hän -varmasti tuikeat nuhteet. Ja minä uskon tämän kuolleiden maineeseen -niin herkkänä kohdistuvan puolustusinnon syttyvän vasta oikeaan -paloonsa elävien hyvää nimeä varjellakseen! Mutta kuinka tämän asian -laita liekin, jatkoin puhettani, Jumala varjelkoon minua milloinkaan -suututtamasta tämän runoilijan morkkaajia, koska ei kahdenkaan -tuhannen vuoden oleskelu haudassa ole voinut vapauttaa häntä niin -leppymättömästä vihasta! He huitovat nyt kylläkin ilmaa, mutta kuinka -olisivatkaan asiat, jos heidän raivoansa kiihottaisi vihollisen -näkeminen? - -Ihmiset, joista olen Sinulle tässä puhunut, väittelevät rahvaan -kielellä. Mutta heidät on eroitettava toisenlaisista kiistelijöistä, -jotka käyttävät muuatta raakalaiskieltä, mistä taistelijani kiihko ja -itsepäisyys tuntuu ikäänkuin yltyvän. On kokonaisia kaupunginosia, -missä tämäntapaisia ihmisiä näkee yhtenä paksuna mustana kuhinana. -He elävät hiuksenhalkomisesta ja käyttävät ravintonaan hämäriä -järkeilyjä ja vääriä johtopäätöksiä. Tämä ammatti, jonka luulisi -tappavan miehensä nälkään, on kuitenkin varsin tuottoisa. Onhan nähty -kokonaisen maastaan karkoitetun kansakunnan kulkevan poikki merien ja -asettuvan Ranskaan, tuomatta mukanaan elämän tarpeiden hankkimiseen -muuta kuin pelottavan väittelytaitonsa. Hyvästi. - -Pariisissa, Zilhageh-kuun viimeisenä päivänä v. 1713. - - - - -37. kirje. - -Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Ranskan kuningas on vanha mies. Meidän aikakirjoissamme ei ole -mainittuna ainoatakaan ruhtinasta, joka olisi hallinnut niin kauan. -Hänellä sanotaan olevan aivan erinomainen kyky saada ihmiset -tottelemaan: hän hallitsee yhtä nerokkaasti perhettään, hoviaan, -valtakuntaansa. Hänen on kuultu usein sanovan, että kaikista -maailman hallituksista miellyttää häntä eniten turkkilaisten tai -meidän korkean sulttaanimme hallitus, niin suuren arvon antaa hän -itämaiselle valtiotaidolle. - -Olen tutkinut hänen luonnettaan ja olen löytänyt siitä -ristiriitaisuuksia, joita minun on mahdoton sovittaa. Niinpä hänellä -on ministeri, joka on vain 18-vuotias, ja rakastajatar, jolla on -ikää 80 vuotta. Hän pitää uskonnostaan, eikä hän kuitenkaan voi -sietää niitä, jotka vaativat sitä tarkoin noudatettavaksi. Vaikka -hän pakenee kaupunkien melua ja vaikka häntä nähdäänkin harvoin, ei -hän tee aamusta iltaan muuta kuin hankkii ihmisille puheenaihetta. -Hän rakastaa voittoja ja voitonmerkkejä, mutta hän pelkää yhtä -paljon nähdä hyvää kenraalia sotajoukkojensa etunenässä kuin hänellä -olisi syytä pelätä sellaista kenraalia vihollisarmeijan etunenässä. -Luullakseni on hänen vain käynyt niin, että hänellä on enemmän -rikkauksia kuin mikään ruhtinas saattaa toivoa, samalla kun häntä -rasittaa niin ankara köyhyys, ettei kukaan yksityishenkilö voisi -sellaista kestää. - -Mielellään hän palkitsee niitä, jotka häntä palvelevat. Mutta hän -maksaa yhtä anteliaasti hoviväkensä liehittelyn tai oikeammin -toimettomuuden kuin sotapäällikköjensä vaivalloiset retket. Useinkin -antaa hän etusijan miehelle, joka riisuu hänen vaatteensa tai joka -ojentaa hänelle ruokaliinan hänen pöytään käydessään, unohtaa miehen, -joka valloittaa hänelle kaupunkeja tai voittaa hänelle taisteluja: -hän ei usko minkään saavan häiritä kaikkivaltiasta suuruutta -armonosoitusten jakelussa. Ja ottamatta selkoa, onko henkilö, jolle -hän tuhlailee suosiotaan, tosiaankin ansiokas mies, luulee hän hänen -oman vaalinsa tekevän hänet sellaiseksi. Niinpä onkin hänen nähty -antavan pienen eläkkeen miehelle, joka oli paennut vihollista kaksi -peninkulmaa, ja sievän maaherranviran toiselle, joka oli paennut -neljä. - -Hän harrastaa komeutta varsinkin rakennuksissaan: hänen palatsinsa -puutarhoissa on enemmän kuvapatsaita kuin on asukkaita jossakin -suuressa kaupungissa. Hänen henkivartiostonsa on yhtä suuri kuin sen -ruhtinaan, jonka edessä kaikki valtaistuimet luhistuvat, ja hänen -sotajoukkonsa ovat yhtä lukuisat, hänen apulähteensä yhtä mahtavat, -hänen rahavaransa yhtä ehtymättömät kuin tämän. - -Pariisissa, 7 p. Maharram-kuuta v. 1713. - - - - -38. kirje. - -Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Miesten kesken pohditaan hyvinkin tärkeänä kysymystä, onko -edullisempaa riistää naisilta vapaus kuin jättää se heille. -Minusta näyttää olevan paljon syitä sekä myötä että vastaan. Jos -eurooppalaiset sanovat, ettei ole suinkaan jalomielistä tehdä -onnettomiksi olentoja, joita rakastamme, vastaavat aasialaisemme, -että miesten on alentavaa luopua vallasta, jonka luonto on antanut -heille naisiin nähden. Jos heille huomautetaan, että suuri vaimolaan -suljettujen naisten joukko saattaa tuottaa harmia, vastaavat he, että -kymmenen vaimoa, jotka tottelevat, tuottavat vähemmän harmia kuin -yksi, joka ei tottele. Jos he taas puolestaan väittävät, etteivät -eurooppalaiset voi olla onnellisia sellaisiin naisiin liitettyinä, -jotka eivät ole heille uskollisia, vastataan heille, ettei -uskollisuus, josta he niin kerskuvat, saata estää kyllääntymystä, -joka seuraa aina tyydytettyjä intohimoja, että naisemme ovat liiaksi -meidän vallassamme, ettei niin rauhallinen omistus jätä meille -mitään toivottavaksi eikä pelättäväksi, että hiukkanen keimailua -on kuin suola, joka kiihottaa ja ehkäisee mädäntymisen. Ehkäpä -olisi minua viisaammankin miehen vaikeata ratkaista tätä kysymystä, -sillä jos aasialaiset menettelevät aivan oikein etsiessään keinoja -rauhattomuutensa tyynnyttämiseksi, menettelevät myös eurooppalaiset -puolestaan aivan oikein kun eivät lainkaan antaudu moiseen -rauhattomuuteen. - -Loppujen lopuksi, sanovat he, vaikka me olisimmekin onnettomia -aviomiehinä, keksisimme me kyllä aina keinoja hankkiaksemme korvausta -rakastajina. Jotta mies saattaisi tosiaankin syystä valittaa vaimonsa -uskottomuutta, pitäisi maailmassa olla vain kolme henkeä: heti kun -niitä on neljä, käy miesten peli aina tasan. - -Toinen kysymys on, määrääkö luonnon laki naiset miesten alamaisiksi. -"Ei", sanoi minulle päivänä muuanna eräs hyvin kohtelias filosofi, -"luonto ei ole milloinkaan säätänyt sellaista lakia. Valta, jota -me heihin nähden harjoitamme, on todellista hirmuvaltaa: he ovat -sallineet meidän anastaa sen vain siksi, että he ovat lempeämpiä kuin -me ja että heissä on siis enemmän inhimillisyyttä ja järkeä. Nämä -edut, joiden olisi epäilemättä pitänyt hankkia heille ylemmyys, jos -meissä olisi ollut järkeä, ovat riistäneet sen heiltä, koska meissä -ei sitä ole." - -Mutta jos on totta, että me harjoitamme naisiin nähden vain -tyrannivaltaa, on yhtä totta, että he hallitsevat meitä -luonnollisella voimallaan, kauneuden voimalla, jota ei mikään -voi vastustaa. Meidän valtamme ei ole ehdoton kaikissa maissa, -mutta kauneuden valta on yleismaailmallinen. Miksi olisi meillä -siis etuoikeuksia? Siksikö, että me olemme vahvempia? Mutta sehän -on ilmeistä vääryyttä. Me käytämme kaikenlaisia keinoja heidän -rohkeutensa masentamiseksi. Voimat olisivat yhtäläiset, jos -kasvatuskin olisi yhtäläinen. Koetelkaamme sellaisia heidän kykyjään, -joita kasvatus ei ole heikontanut, ja me saamme nähdä, olemmeko me -niin vahvoja. - -Täytyy myöntää, vaikka se sitten loukkaisikin käsitystapojamme, että -kaikkein sivistyneimpien kansojen keskuudessa ovat aviovaimot aina -enemmän tai vähemmän vaikuttaneet miehiinsä. Tämä vaikutusvalta -säädettiin laiksikin Isiksen kunniaksi egyptiläisten ja Semiramiin -kunniaksi babylonialaisten keskuudessa. Roomalaisten sanottiin -käskevän kaikkia kansakuntia, mutta tottelevan vaimojaan. Minä -en puhu mitään sauromaateista, jotka elivät tämän sukupuolen -todellisessa orjuudessa; sillä he olivat liiaksi raakalaisia, jotta -heidän esimerkkiinsä voitaisiin tässä viitata. - -Sinä näet, rakas Ibben, että minä olen omaksunut tämän maan tavat, -täällä kun hyvin kernaasti puolustetaan mitä kummallisimpia -mielipiteitä ja kärjistetään kaikki yllätysväitteeksi. Profeettahan -on jo ratkaissut tämän kysymyksen ja määrännyt kummankin sukupuolen -oikeudet. "Vaimojen", sanoo hän, "tulee kunnioittaa miehiänsä, ja -miesten tulee kunnioittaa vaimojansa. Mutta miehet ovat yhtä askelta -vaimoja ylempänä." - -Pariisissa, 26 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1713. - - - - -39. kirje. - -Pyhiinvaeltaja Ibbi kirjoittaa muhametinuskoon kääntyneelle -juutalaiselle Ben Joosualle Smyrnaan. - - -Minusta näyttää, Ben Joosua, aina ilmestyvän ihmeellisiä merkkejä -ennustamaan erinomaisten miesten syntymää, ikäänkuin olisi luonnolla -silloin kestettävänään kovia kärsimyksiä ja ikäänkuin kykenisi -taivaallinen kaikkivalta luomaan vain vaivaa näkemällä. - -Ei ole mitään niin ihmeellistä kuin Muhammedin syntymä. Jumala, -joka kaitselmuksensa säädöksissä oli jo aikojen alussa päättänyt -lähettää ihmisille tämän suuren profeetan Saatanaa kahlitsemaan, -loi kaksituhatta vuotta ennen Aatamia valon, joka kulkien valitusta -valittuun, Muhammedin esi-isästä toiseen esi-isään, saapui vihdoin -häneen, täydelliseksi todistukseksi siitä, että hän oli patriarkkain -jälkeläinen. - -Tämän saman profeetan tähden päätti Jumala myöskin, ettei -ainoatakaan lasta siitetä muutoin kuin niin, että naisen kohtu -on lakannut olemasta saastainen ja että miehen häpy on annettu -ympärileikattavaksi. - -Hän tuli maailmaan ympärileikattuna, ja ilo ilmeni hänen kasvoillaan -aina syntymästä asti. Maa vapisi kolme kertaa, ikäänkuin se itse -olisi saanut lapsia. Kaikki epäjumalankuvat lankesivat maahan ja -kuningasten valtaistuimet kaatuivat kumoon. Lucifer syöstiin meren -pohjaan ja vasta uituansa neljäkymmentä päivää pääsi syvyydestä ja -pakeni Kabesvuorelle, mistä hän kauhistavalla äänellä huusi luokseen -enkelejä. - -Sinä yönä Jumala pani juovan miehen ja naisen välille, niin ettei -kukaan voinut sen yli käydä. Noitien ja velhojen taito osoittautui -tyhjäksi. Taivaasta kuultiin äänen lausuvan nämä sanat: "Minä lähetin -maailmaan uskollisen ystäväni." - -Arabialaisen historioitsijan Isben Abenin todistuksen mukaan -kokoontuivat lintujen, pilvien ja tuulien sukukunnat ynnä enkelien -sotajoukot kasvattamaan tätä lasta, ja he kiistelivät keskenään tästä -kunniasta. Linnut ilmoittivat viserrellen, että oli mukavinta antaa -lapsi heidän kasvatettavakseen, koska heidän oli helpointa koota -kaikenlaisia hedelmiä eri seuduilta. Tuulet väittivät suhisten: -"Meidänpä se on tehtävämme, koska me osaamme tuoda hänelle kaikilta -tahoilta ihanimmat tuoksut." - -"Ei, ei", virkkoivat pilvet, "ei. Meidän huollettavaksemme hänet on -uskottava, koska me kuljetamme hänelle joka hetki vesien vilppautta." - -Siihen huusivat enkelit vihastuneina: "Mitä jää sitten meidän -tehtäväksemme?" - -Mutta taivaasta kuului ääni, joka lopetti kaikki kiistelyt: "Häntä -ei suinkaan riistetä kuolevaisten käsistä, sillä onnelliset ovat ne -nisät, jotka häntä imettävät, ja ne kädet, jotka häntä kantavat, ja -talo, jossa hän asuu, ja vuode, jossa hän lepää!" - -Näin loistavien todistusten jälkeen täytyy tosiaankin, rakas Joosua, -olla sydän raudasta, jos mieli olla uskomatta hänen pyhään lakiinsa. -Mitä saattoi enempää taivas tehdä julistaakseen hänen jumalallista -lähetystointaan, ellei se tahtonut syöstä luontoa sekasortoon ja -tuhota juuri niitä ihmisiä, joiden mielet se halusi voittaa? - -Pariisissa, 20 p. Rhegeb-kuuta v. 1713. - - - - -40. kirje. - -Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Heti kun joku suurmies on kuollut, kokoonnutaan moskeijaan ja -lausutaan hänen hautapuheensa, joka on jonkunlainen häntä ylistelevä -esitelmä, mutta jonka pohjalla olisi hyvin vaikeata saada täyttä -selkoa vainajan todellisista ansioista. - -Minä tahtoisin tuomita pannaan kaikki hautajaismenot. Ihmisiä on -itkettävä heidän syntyessään, eikä suinkaan heidän kuollessansa. Mitä -hyödyttäisivät nuo juhlamenot ja kaikki synkeät laitokset, joita -näytellään kuolevalle hänen viimeisinä hetkinään, mitä hyödyttävät -hänen perheensä kyyneleetkään ja hänen ystäväinsä murhe: nehän vain -liioittelevat tappiota, jonka hän on kohta kärsivä? - -Me olemme niin sokeita, ettemme tiedä, milloin meidän on oltava -murheissamme ja milloin riemuissamme: useimmiten ovat surumme vääriä -tai ilomme aiheettomia. - -Kun minä näen Mogulin joka vuosi asettuvan typeryyksissään vaakaan -ja punnituttavan itseään kuin härkää, kun minä näen kansojen -riemuitsevan siitä, että tämä ruhtinas on tullut aineellisemmaksi, -s.o. kykenemättömämmäksi niitä hallitsemaan, en voi, rakas Ibben, -olla säälimättä ihmisen hulluutta. - -Pariisissa, 20 p. Rhegeb-kuuta v. 1713. - - - - -41. kirje. - -Musta ylieunukki kirjoittaa Usbekille. - - -Musta eunukkisi Ismael on äskettäin kuollut, mahtava herra, enkä -minä voi olla hankkimatta toista hänen tilalleen. Kun eunukit ovat -tavattoman harvinaisia nykyaikaan, olin ajatellut käyttää erästä -mustaa orjaa, joka asustaa maatalossasi, mutta en ole tähän asti -saanut häntä suostumaan tähän toimeen. Kun se minun ymmärtääkseni -koituu lopultakin hänen edukseen, halusin joku päivä sitten käydä -häneen käsiksi kovanpuoleisin kourin, ja toimien yhdessä puutarhojesi -päällysmiehen kanssa, määräsin hänet saatettavaksi vastoin hänen -tahtoaan siihen tilaan, että hän kykenee tekemään Sinulle niitä -palveluksia, jotka ovat sydäntäsi lähinnä, ja elämään minun tavallani -näissä pelottavissa paikoissa, joihin hän ei uskalla edes katsahtaa. -Mutta hän alkoi ulvoa niinkuin olisi tahdottu nylkeä hänet elävältä -ja kiemurteli ja koukerteli niin että hän pääsi käsistämme ja väisti -kohtalokkaan veitsen. Olen kuullut hänen aikovan kirjoittaa Sinulle -pyytääkseen armoa, väittämällä minun ryhtyneen tähän tuumaan vain -leppymättömässä kostonhimossani, maksaakseni hänelle ne erinäiset -purevat sukkeluudet, joita hän sanoo minusta lasketelleensa. -Kuitenkin vannon Sinulle sadantuhannen profeetan kautta, että minä -olen toiminut vain pitämällä Sinun parastasi silmällä, koska se on -ainoa asia, joka on minulle kallisarvoinen ja jota paitsi minä en -välitä mistään. Minä heittäydyn kasvoilleni jalkojesi juureen. - -Fatmen palatsissa, 7 p. Maharram-kuuta v. 1713 - - - - -42. kirje. - -Pharan kirjoittaa kaikkivaltiaalle herralleen Usbekille. - - -Jos olisit täällä, mahtava herra, ilmestyisin näkyviisi kokonaan -valkoisen paperin peittämänä, eikä sitä olisi vieläkään tarpeeksi -minun voidakseni kirjoittaa siihen kaikki ne solvaukset, joilla -Sinun musta ylieunukkisi, ilkein kaikista ihmisistä, on minua Sinun -lähdettyäsi loukannut. - -Pannen tekosyyksi eräät ivalliset sukkeluudet, joita hän väittää -minun lausuneen hänen onnettomasta tilastaan, valaa hän ylitseni -ehtymätöntä kostoaan. Hän on yllyttänyt minua vastaan puutarhojesi -julman päällysmiehen, joka Sinun lähdettyäsi on pakottanut minut -aivan ylivoimaisiin töihin, niin että minä olen jo tuhannet kerrat -ollut menettämäisilläni henkeni, kuitenkaan koskaan menettämättä -intoani palvella Sinua. Kuinka monasti olenkaan puhellut itsekseni: -"Minulla on lempeä isäntä ja kuitenkin olen minä onnettomin orja maan -päällä!" - -Minä tunnustan Sinulle, mahtava herra, etten luullut enää suuremman -kurjuuden joutuvan osakseni. Mutta se eunukki-petturi onkin nyt -tahtonut kruunata ilkeytensä. Muutamia päiviä sitten määräsi hän -minut omalla yksityisellä vallallaan pyhien vaimojesi vartijaksi, ja -siis myös alistumaan käsittelyyn, joka olisi minusta tuhat kertaa -julmempi kuin kuolema. Ne, joita jo heidän syntyessään julmat -vanhemmat on heidän onnettomuudekseen sillä tavalla käsitelleet, -etsivät ehkä lohdutusta siitä tosiasiasta, etteivät he ole -milloinkaan muuta tilaa tunteneetkaan. Mutta jos minut pakotetaan -alentumaan ihmisarvostani ja jos se minulta riistetään, kuolen minä -tuskasta, ellen minä kuole siitä raakalaisteosta. - -Syleilen jalkojasi syvässä nöyryydessä, ylevä herra. Toimita niin, -että minä saan kokea tämän niin suuresti kunnioitetun hyveen -seurauksia ja ettei voida sanoa yhden onnettoman lisää ilmestyneen -Sinun käskystäsi maan päälle. - -Fatmen puutarhoissa, 7 p. Maharram-kuuta v. 1713. - - - - -43. kirje. - -Usbek kirjoittaa Pharanille Fatmen puutarhoihin. - - -Päästäkää ilo sydämeenne, tuntekaa nämä pyhät rivit ja antakaa ne -suureunukin ja puutarhojeni päällysmiehen suudeltaviksi. Minä kiellän -heitä satuttamasta kättänsä teihin minun tulooni asti. Käskekää -heitä ostamaan puuttuva eunukki. Suorittakaa velvollisuutenne aivan -niinkuin minä olisin lakkaamatta silmienne edessä. Sillä tietäkää, -että mitä suurempi on minun hyvyyteni, sitä ankaramman rangaistuksen -saatte, jos käytätte sitä väärin. - -Pariisissa, 25 p. Rhegeb-kuuta v. 1713. - - - - -44. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Ranskassa on kolme säätyä: kirkonmiesten, miekanmiesten ja -virkamiesten sääty. Kukin halveksii perinpohjaisesti toisia. Niinpä -voidaan useinkin halveksia miestä vain siksi että hän on tuomari, -vaikka häntä oikeastaan pitäisi halveksia siksi, että hän on -pölkkypää. - -Kaikkein halvimmatkin ammatinharjoittajat kiistelevät valitsemansa -ammatin erinomaisuudesta. Kukin kohottautuu toista elinkeinoa -harjoittavan yläpuolelle siinä määrin kuinka korkea käsitys hänellä -on oman toimensa ylevämmyydestä. - -Kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän sen Erivanin maakunnassa -eläneen eukon kaltaisia, joka eräältä hallitsijaltamme jonkun -armonosoituksen saatuaan toivotteli tälle siunauksissaan tuhannet -kerrat, että taivas tekisi hänestä Erivanin kuvernöörin. - -Eräästä matkakuvauksesta olen lukenut, kuinka muuan ranskalainen -laiva pysähtyi Guinean rannikolle ja kuinka siitä lähti muutamia -miehiä maihin lampaita ostamaan. Heidät vietiin kuninkaan luo, -joka parhaillaan jakoi oikeutta alamaisilleen puun alla. Hän istui -valtaistuimellaan, s.o. puupölkyllä yhtä ylpeänä kuin jos hän olisi -upeillut Suur-Mogulin istuimella. Hänen ympärillään seisoi kolme, -neljä henkivartijaa puukeihäät kädessä. Kunniakatoksen kaltainen -verho suojeli häntä auringon polttavilta säteiltä. Hänen ja hänen -vaimonsa, kuningattaren, ainoina koristuksina olivat heidän musta -nahkansa ja muutamat sormukset. Tämä vielä turhamaisempi kuin kurja -ruhtinas kysyi muukalaisilta, puhuttiinko hänestä paljon Ranskassa. -Hän uskoi nimensä kaiun kuuluvan navalta navalle, ja päinvastoin kuin -se valloittaja, jonka on sanottu saaneen koko maailman vaikenemaan, -luuli hän puolestaan velvollisuudekseen pakottaa koko maailman -puhumaan. - -Kun Tartarian kaani on päättänyt ateriansa, julistaa airut, että -maailman ruhtinaat voivat nyt käydä ruokailemaan, jos hyväksi -näkevät. Ja tämä raakalainen, jonka ainoana ravintona on maito, jolla -ei ole edes taloa, joka elää yksinomaan rosvouksesta, pitää kaikkia -maailman kuninkaita orjinaan ja herjaa heitä säännöllisesti kaksi -kertaa päivässä. - -Pariisissa, 28 p. Rhegeb-kuuta v. 1713. - - - - -45. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:n - - -Eilen aamulla, ollessani vielä vuoteessa, kuulin ankarasti -kolkutettavan ovelleni, minkä äkkiä avasikin, tai paremmin sanoen -survaisi tieltään muuan mies, johon olin hiukan tutustunut ja joka -minusta näytti olevan aivan suunniltaan. - -Hänen pukunsa oli enemmän kuin vaatimaton. Hänen vinossa istuvaa -irtotukkaansa ei oltu edes kammattu. Hänellä ei ollut ollut aikaa -neulotuttaa mustaa nuttuansa ja hän oli tänään jättänyt suorittamatta -kaikki ne ovelat varovaisuustoimet, joilla hänen oli tapana peitellä -ulkonaisen asunsa rappeutumista. - -"Nouskaa, nouskaa", sanoi hän minulle. "Minä tarvitsen teitä koko -päivän. Minulla on tuhansia ostoksia tehtävänä ja olisin hyvin -mielissäni, jos saisin ne suorittaa teidän seurassanne. Ensinnäkin -meidän täytyy mennä Saint-Honorén kadulle puhuttelemaan erästä -notaaria, jolla on viisisataatuhatta livreä maksava tilus myytävänä: -haluaisin kernaasti päästä etusijalle kaupanteossa. Tänne tullessani -poikkesin hetkiseksi Saint-Germainin etukaupunkiin ja vuokrasin -sieltä asunnon kahdellatuhannella kultarahalla: toivon saavani -sopimuksen valmiiksi tänään." - -Heti kun olin saanut pukeutuneeksi tai sinne päin, lennätti mieheni -minut päätä pahkaa kadulle: "Menkäämme aluksi ostamaan vaunut ja -pitäkäämme sitten huolta hevosista ja palvelijoista." Ja tosiaan -ostimmekin me, ei ainoastaan vaunut, vaan myös sadallatuhannella -frangilla kaikenlaista tavaraa, vähemmässä kuin tunnin ajassa. -Kaikki tämä kävi hyvin nopeasti, koska se miekkonen ei tinkinyt -vähintäkään eikä laskenut koskaan: niinpä hän ei liikuttanutkaan -mitään paikaltaan. Minä ihmettelin kaikkea tätä, ja miestä lähemmin -tarkastellessani havaitsin hänessä niin kummallisen rikkauden ja -köyhyyden sekoituksen, etten tiennyt mitä uskoa. Mutta vihdoin -katkaisin äänettömyyden, vein hänet hiukan syrjään ja kysyin häneltä: -"Hyvä herra, kuka tämän kaiken maksaa?" - -"Minä", sanoi hän. "Tulkaa huoneeseeni ja minä näytän teille -suunnattomia aarteita ja rikkauksia, joita mahtavimmatkin hallitsijat -kadehtisivat, mutta joita teidän ei tarvitse kadehtia, koska saatte -nauttia niistä aina minun kanssani." - -Minä seuraan häntä. Kiipeämme hänen viidenteen kerrokseensa ja -tikapuita avuksemme käyttämällä hilaudumme kuudenteen, jonka muodosti -taivaan tuulille avonainen koppi, missä näkyi ainoastaan pari kolme -tusinaa erilaisilla nesteillä täytettyä savikulhoa. - -"Nousin tänään hyvin varhain", kertoi hän minulle, "ja tein ensiksi -saman, mitä olen tehnyt jo kaksikymmentäviisi vuotta: tarkastelin -työtäni. Silloin näin tulleeksi sen suuren päivän, joka oli tekevä -minusta rikkaimman miehen maan päällä. Huomaatteko tätä punertavaa -nestettä? Sillä on nyt kaikki ne ominaisuudet, joita filosofit -vaativat metallien muuttamiseen. Minä olen siitä saanut nämä -rakeet, jotka tässä näette ja jotka ovat oikeata kultaa väriltään, -vaikka vielä hiukan epätäydellisiä painoltaan. Se salaisuus, jonka -Nicolas Flamel keksi ja jota Raimundus Lullus ja miljoonat muut ovat -lakkaamatta etsineet, on nyt joutunut minun haltuuni ja minä olen -tänään onnellinen adepti. Suokoon taivas minun käyttävän niin suuria -aarteita, mitkä se on minulle lahjoittanut, vain sen kunniaksi!" - -Minä lähdin ja laskeuduin tai oikeammin syöksyin alas portaita vihan -vimmassa, ja jätin tämän rikkaan miehen hulluinhuoneeseensa. Hyvästi, -rakas Usbek. Käyn Sinua tervehtimässä huomenna ja jos tahdot, -palaamme yhdessä Pariisiin. - -Pariisissa, Rhegeb-kuun viimeisenä päivänä v. 1713. - - - - -46. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Minä näen täällä ihmisiä, jotka kiistelevät loppumattomasti -uskonnosta. Mutta minusta näyttävät he samalla kiistelevän siitä, -kuka noudattaisi sitä vähimmin. - -He eivät tule siitä paremmiksi kristityiksi eivätkä edes paremmiksi -kansalaisiksi. Ja juuri se seikka minua ihmetyttää, sillä mitä -uskontoa tunnustettaneenkin, ovat lakien noudattaminen, lähimmäisen -rakastaminen, vanhempien kunnioittaminen aina ensimmäisiä -uskonnollisen vakaumuksen merkkejä. - -Eikö tosiaankin uskonnollisen ihmisen ensimmäisenä velvollisuutena -tule olla sen jumalan miellyttäminen, joka on hänen tunnustamansa -uskonnon perustanut? Mutta tämä päämäärä on epäilemättä varmimmin -saavutettavissa noudattamalla yhteiskunnan lakeja ja ihmisyyden -vaatimuksia. Sillä mitä uskontoa tunnustettaneenkin, heti kun -jokin uskonto edellytetään, täytyy myöskin edellyttää, että Jumala -rakastaa ihmisiä, koska hän on perustanut uskonnon, tehdäkseen -heidät onnellisiksi, että jos hän rakastaa ihmisiä, voi olla varma -hänen mielisuosionsa saavuttamisesta rakastamalla heitä myöskin, -s.o. harjoittamalla heidän hyväkseen kaikkia lähimmäisenrakkauden ja -ihmisyyden velvollisuuksia ja välttämällä niiden lakien loukkaamista, -joiden alaisina he elävät. - -Tällä tavalla saattaa uskoa paljon varmemmin miellyttävänsä Jumalaa -kuin noudattamalla niitä tai näitä ulkonaisia menoja, sillä -ulkonaisiin menoihin ei itsessään sisälly minkäänlaista ansiota. Ne -ovat varteenotettavia vain siinä määrässä ja siinä mielessä, että ne -ovat Jumalan säätämiä. Mutta sepä onkin antanut aihetta valtaviin -kiistelyihin, ja asiasta voikin helposti erehtyä, koska on valittava -yhden uskonnon määräämät ulkonaiset menot kahdentuhannen muun -uskonnon määräämistä. - -Muuan mies rukoili joka päivä Jumalaa näin: "Herra, minä en ymmärrä -mitään niistä kiistoista, joita Sinusta lakkaamatta käydään. Minä -tahtoisin palvella Sinua Sinun tahtosi mukaan. Mutta jokainen -ihminen, jolta minä kysyn neuvoa, käskee minua palvelemaan Sinua -hänen tahtonsa mukaan. Kun haluan Sinua rukoilla, en tiedä, millä -kielellä minun olisi Sinua puhuteltava. En myöskään tiedä, missä -asennossa minun tulisi Sinun puoleesi kääntyä: yksi sanoo, että minun -tulee rukoilla Sinua seisaaltani, toinen vaatii minua istumaan, -kolmas käskee minua laskeutumaan polvilleni. Eikä siinä kyllin. -Onpa sellaisiakin, jotka väittävät minun pitävän peseytyä joka aamu -kylmällä vedellä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Sinä katselet -minua inhoten, ellen minä leikkuuta pientä palaa ihostani. Eräänä -päivänä satuin syömään kaniinia muutamassa karavaanimajalassa. Kolme -lähelleni osunutta miestä sai minut vapisemaan. He väittivät kaikki -kolme että minä olin Sinua syvästi loukannut: yksi, koska tämä eläin -oli saastainen, toinen, koska se oli tapettu kuristamalla, ja kolmas, -koska se ei ollut kala. Muuan bramaani, joka osui kulkemaan siitä ohi -ja jonka otin tuomariksemme, sanoi minulle: 'He ovat kaikki väärässä, -sillä kaikesta päättäen te ette itse tappanut tätä eläintä.'" - -"Kyllä minä tapoin", vastasin minä. - -"Ah, te olette tehnyt kauhistuttavan teon, jota Jumala ei ole -teille milloinkaan antava anteeksi", sanoi hän minulle ankaralla -äänellä. "Mistä tiedätte, vaikka isänne sielu olisi siirtynyt tähän -luontokappaleeseen?" - -"Kaikki nämä seikat, Herra, syöksevät minut kuvailemattoman -hämmennyksen valtaan: minä en voi päätänikään liikuttaa, joutumatta -vaaraan loukata Sinua. Kuitenkin tahtoisin saavuttaa mielisuosiosi -ja käyttää siihen sen elämän, jonka olen Sinulta saanut. En tiedä, -erehdynkö, mutta minä luulen parhaiten saavuttavani tämän päämäärän -elämällä kunnon kansalaisena yhteiskunnassa, mihin olet antanut minun -syntyä, ja hyvänä isänä perheessä, jonka olet minulle lahjoittanut." - -Pariisissa, 8 p. Chahban-kuuta v. 1713. - - - - -47. kirje. - -Zachi kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Minulla on Sinulle suuri uutinen ilmoitettavana: minä olen tehnyt -sovinnon Zephiksen kanssa, ja vaimola, joka oli meidän takiamme -jakautunut kahteen puolueeseen, on taas yhtynyt sulaan sopuun. Vain -Sinua puuttuu tästä paikasta, missä rauha vallitsee. Tule, rakas -Usbekini, tule viemään siinä rakkaus voittoon. - -Minä pidin Zephikselle komeat pidot, joihin Sinun äitisi, vaimosi -ja arvokkaimmat jalkavaimosi olivat kutsutut. Tätisi ja useat -naisserkkusi olivat siellä myöskin. He olivat tulleet ratsain, -peitettyinä huntujensa ja vaatteittensa pimeään pilveen. - -Seuraavana päivänä lähdimme maalle, missä toivoimme saavamme enemmän -vapautta. Me nousimme kameliemme selkään ja meitä asettui neljä -kuhunkin telttakoriin. Koska retkelle oli lähdetty äkkipäätä, ei -meillä ollut aikaa toimittaa vahteja edellemme huutamaan "kurukia". -Mutta aina kekseliäs ylieunukki käytti toista varovaisuuskeinoa: hän -lisäsi kankaaseen, joka esti meitä näkymästä, niin paksun verhon; -että me emme ehdolla emmekä millään voineet nähdä ketään. - -Kun olimme saapuneet sille virralle, jonka yli on kuljettava, asettui -meistä kukin tavanmukaisesti laatikkoon ja meidät kannettiin näin -veneeseen, sillä meille sanottiin virran olevan täynnä ihmisiä. Muuan -utelias mies, joka lähestyi liiaksi sitä paikkaa, missä me olimme -piilossamme, sai kuolettavan iskun, joka riisti häneltä ikiajoiksi -päivän valon. Muuan toinen, joka keksittiin kylpemästä aivan -alastomana rannalla, sai saman kohtalon. Sinun uskolliset eunukkisi -uhrasivat näin Sinun kunniallesi ja meidän kunniallemme nämä kaksi -onnetonta olentoa. - -Mutta kuulehan muita seikkailujamme. Kun olimme päässeet virran -keskelle, nousi niin ankara tuuli ja niin kauhistava pilvi peitti -taivaan, että venemiehemme alkoivat joutua epätoivoon. Tämän vaaran -pelästyttäminä pyörryimme melkein kaikki. Minä muistan kuulleeni -eunukkiemme kiistelevät äänet, heistä kun toiset vaativat meille -ilmoitettavaksi vaarasta ja pelastettavaksi meidät vankilastamme. -Mutta heidän päällikkönsä väitti lakkaamatta kuolevansa ennemmin kuin -sallivansa isäntäänsä niin häväistä, ja hän uhkasi iskeä tikarin -sen rintaan, joka tekisi niin rohkeita esityksiä. Muuan orjattareni -ryntäsi aivan suunniltaan luokseni, heikosti puettuna, auttaakseen -minua. Mutta eräs musta eunukki kävi häneen säälimättä käsiksi ja -pakotti hänet palaamaan sinne mistä hän oli tullutkin. Silloin minä -pyörryin ja tulin tuntoihini vasta sitten kun vaara jo oli ohi. - -Kuinka hankalaa onkaan naisten matkustaa! Miehiä uhkaavat vain -sellaiset vaarat, joissa heidän henkensä on kysymyksessä, mutta -me pelkäämme joka hetki menettävämme sekä henkemme että hyveemme. -Hyvästi, rakas Usbekini. Minä jumaloin Sinua ikuisesti. - -Fatmen palatsissa, 2 p. Rhamazan-kuuta v. 1713. - - - - -48 kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Ne, jotka harrastavat tietojensa kartuttamista, eivät ole milloinkaan -joutilaina. Vaikka minulla ei olekaan mitään tärkeitä asioita -suoritettavana, olen sentään lakkaamattomassa toimessa. Kulutan -elämäni tutkistelemiseen. Minä kirjoitan illalla muistiin, mitä olen -havainnut, mitä olen nähnyt, mitä olen kuullut päivällä. Kaikki -kiinnittää mieltäni, kaikki hämmästyttää minua. Olen kuin lapsi, -jonka herkkiin aisteihin pienimmätkin seikat voimakkaasti vaikuttavat. - -Sinä et sitä ehkä usko, mutta kaikki seurat ja piirit ovat ottaneet -meidät hyvin ystävällisesti vastaan. Minä luulen Rican nopsan älyn -ja luontaisen hilpeyden olleen tässä suurena apuna, hän kun etsii -kaikkien ihmisten tuttavuutta, ja nämä kun taas etsivät hänen -tuttavuuttaan. Meidän muukalainen muotomme ei enää loukkaa ketään, -ja me suorastaan nautimme siitä hämmästyksestä, mikä ihmiset -valtaa heidän huomatessaan meidän osaavan käyttäytyä jotakuinkin -säädyllisesti, sillä ranskalaiset eivät jaksa ymmärtää meidänkin -maassamme syntyvän ihmisiä. Täytyy kuitenkin myöntää, että maksaa -vaivan päästää heidät erehdyksestään. - -Olen viettänyt muutamia päiviä eräässä maalaiskartanossa Pariisiin -lähellä erään arvossapidetyn miehen vieraana, hän kun on erinomaisen -mielissään saadessaan seuraa. Hänellä on sangen rakastettava vaimo, -jossa syvään vaatimattomuuteen yhtyy iloisuus, minkä sulkeutunut -elämä aina riistää persialaisilta naisiltamme. - -Muukalaisena ei minulla ollut parempaa tehtävää kuin tapani -mukaisesti tutkia sitä ihmisten paljoutta, jota sinne lakkaamatta -virtaili ja jonka luonteet tarjosivat minulle aina jotakin uutta. -Pian huomasinkin erään miehen, jonka teeskentelemätön olemus minua -heti miellytti. Minä kiinnyin häneen, hän kiintyi minuun, niin että -oleskelimme aina toistemme lähettyvillä. - -Kun me päivänä muuanna puhelimme keskenämme jättäen suuren -seuran yleiset keskustelut oman onnensa nojaan, sanoin hänelle: -"Katsonette minun varmaankin noudattavan enemmän uteliaisuuttani kuin -kohteliaisuuden sääntöjä, mutta pyytäisin teitä hyväntahtoisesti -vastaamaan erinäisiin kysymyksiin, joita tahtoisin teille tehdä. -Sillä minusta tuntuu ikävältä, kun en tiedä mitään ja kun elän -ihmisten keskuudessa, joita en osaa toisistaan eroittaa. Älyni on -ollut toimessa jo kaksi päivää, ja jok'ainoa näistä henkilöistä on -tuottanut minulle suunnatonta vaivaa ainakin pariin sataan toviin, -enkä minä kuitenkaan pääsisi heistä selville tuhanteen vuoteen: he -ovat minulta syvemmin salassa kuin suuren hallitsijamme vaimot." - -"Kysykää vain", virkkoi hän, "minä kyllä selvitän teille kaikki, mitä -haluatte, sitäkin mieluummin, kun uskon teidät vaiteliaaksi mieheksi, -joka ei käytä luottamustani väärin". - -"Ken on tuo mies", alotin siis, "joka on meille pitänyt pitkät -puheet mahtimiehille antamistaan päivällisistä, joka kohtelee -tuttavallisesti herttuoitanne ja joka usein keskustelee ministerienne -kanssa, vaikka minulle on sanottu olevan erikoisen vaikeata päästä -näiden pakeille? Hän on pakostakin jalosukuinen mies. Mutta samalla -hän näyttää niin karkealta ja raakamaiselta, että hän tuskin tuottaa -kunniaa jalosukuisille miehille. Muutoin en keksikään hänessä -minkäänlaisen kasvatuksen jälkiä. Minä olen muukalainen, mutta -minusta tuntuu, että on yleensä olemassa jonkunlainen kaikille -kansoille yhteinen tapojen sievistys. Hänessä en huomaa mitään -sensuuntaista: ovatko jalosukuiset miehenne sivistymättömämpiä kuin -muut?" - -"Tämä mies", vastasi hän minulle nauraen, "on verojen vuokraaja. Hän -on yhtä paljon muiden yläpuolella rikkauksiltaan kuin hän on kaikkien -alapuolella syntyperältään. Hänellä olisi Pariisin paras pöytä, jos -hän voisi täydelleen lakata syömästä kotonaan. Hän on hyvin hävytön, -niinkuin näette, mutta hän loistaa kokkinsa kustannuksella: niinpä ei -hän olekaan kiittämätön tätä kohtaan, sillä olettehan kuullut hänen -kehuvan miestä koko päivän." - -"Entä tuo mustiin puettu pyylevä mies", jatkoin minä, "jonka tuo -nainen on istuttanut viereensä, miksi hän pitää synkkää pukua, -vaikka hän näyttää iloiselta ja vaikka hänellä on hyvin kukoistava -hipiä? Hän hymyilee suloisesti heti kun vain joku häntä puhuttelee. -Hänen ulkoasunsa on vaatimattomampi, mutta laitellumpi kuin teidän -naistenne." - -"Hän on", vastattiin minulle, "saarnamies ja, mikä pahempaa, -rippi-isä. Sellaisena kuin hänet näette, hän tietää yhtä ja toista -enemmän kuin aviomiehet. Hän tuntee naisten heikot puolet, ja nämä -tietävät myös, että hänelläkin on oma heikkoutensa." - -"Kuinka!" virkoin minä, "hänhän puhuu lakkaamatta eräästä asiasta, -jota hän nimittää armoksi". - -"Ei aina", sain vastaukseksi. "Sievän naisen korvaan hän puhuu vielä -mieluisammin hänen lankeemuksestaan. Hän iskee salamalla julkisesti, -mutta yksityisesti hän on lempeä kuin karitsa." - -"Minusta näyttää", sanoin minä silloin, "että hänelle osoitetaan -hyvin suurta kunnioitusta ja että häntä kohdellaan erikoisen -arvokkaasti". - -"Kuinka! Ettäkö häntä kohdellaan kunnioittavasti! Hän on tarpeellinen -mies. Hän sulostuttaa yksinäisen kammion elämää. Hän jakelee pieniä -neuvoja, hän tekee hyväntahtoisia palveluksia, hän suorittaa -merkitseviä käyntejä. Hän poistaa päänsäryn paremmin kuin mikään -maailmanmies. Hän on tosiaankin mainio olento." - -"Mutta ellen teitä rasita, sanokaahan minulle, kuka on tuo, joka -istuu meitä vastapäätä, joka on niin kehnosti puettu, joka tuon -tuostakin vääntelee naamaansa, joka käyttää erilaista kieltä kuin -muut ja jolla ei ole kylliksi henkevyyttä puhuakseen, mutta joka -puhuu näyttääkseen henkevältä?" - -"Hän on runoilija", kuului vastaus, "sitä ihmissuvun hullunkurisinta -lajia. Nämä ihmiset sanovat olevansa syntyneitä siksi mitä he -ovat. Se on totta: he ovat myöskin syntyneitä siksi, minä he -tulevat koko ikänsä pysymään, s.o. melkein aina kaikista ihmisistä -naurettavimpina. Niinpä ei heitä säästetäkään. Heihin syydetään -ylenkatsetta täysin käsin. Nälkä on tuonut tämän olennon tähän -taloon, ja häntä kohtelevat siinä hyvin sekä isäntä että emäntä, -joiden ystävällisyys ja kohteliaisuus eivät muutu, olipa kysymyksessä -kuka tahansa. Hän sepitti heidän häärunonsa silloin kun he menivät -naimisiin: se onkin parasta, mitä hän on saanut aikaan eläissään, -sillä tämä avioliitto on osoittautunut yhtä onnelliseksi kuin hän -ennusti." - -"Te ette ehkä usko", lisäsi hän, "piintynyt kun olette itämaalaisiin -ennakkoluuloihinne, meidänkin keskuudessamme olevan onnellisia -avioliittoja ja vaimoja, joiden hyve on ankara vartija. Henkilöt, -joista nyt puhumme, nauttivat keskenään rauhaa, jota ei mikään -voi häiritä. Kaikki ihmiset rakastavat ja kunnioittavat heitä. On -olemassa vain yksi epäkohta, nimittäin se, että heidän luontainen -hyvyytensä saa heidät ottamaan vastaan kaikenlaista väkeä, mistä -johtuu, että he oleskelevat joskus huonossa seurassa. Minä en -suinkaan heitä siitä moiti: täytyyhän ottaa ihmiset sellaisina kuin -he ovat. Niin sanottuun ylhäiseen seurapiiriin kuuluvat ihmiset ovat -usein vain ihmisiä, joiden paheet ovat hienostuneempia kuin muiden. -Ja ehkäpä heidän laitansa on sama kuin myrkkyjen, joista hienoimmat -ovat myöskin vaarallisimpia." - -"Entä tuo vanhus", kysyin häneltä kuiskaten, "joka näyttää noin -kärtyiseltä? Pidin häntä ensin muukalaisena, sillä paitsi sitä, että -hän on puettu toisin kuin muut, hän arvostelee ankarasti kaikkea, -mitä Ranskassa tapahtuu, eikä hyväksy teidän hallitustanne." - -"Hän on vanha sotakarhu", sanoi hän, "joka pakottaa kaikki kuulijansa -muistelemaan hänen urotöittensä pitkää sarjaa. Hän ei voi sietää, -että Ranska olisi voittanut taisteluja, missä hän ei ole ollut -mukana, tai että ylistellään piiritystä, missä hän ei ole hyökännyt -muurin aukkoon. Hän luulee olevansa niin välttämätön historiallemme, -että hän kuvittelee sen loppuvan siihen, mihin hänkin on lopettanut. -Hän pitää niitä muutamia haavoja, mitkä hän on saanut, yhtä tärkeinä -kuin kokonaisen valtakunnan hajoamista. Ja päinvastoin kuin ne -filosofit, jotka vaativat meitä nauttimaan vain nykyhetkestä ja -jotka selittävät, ettei menneisyys merkitse mitään, nauttii hän -yksinomaan menneisyydestä ja elää vain niissä sotaretkissä, joihin -hän on ottanut osaa. Hän ikävöi niitä aikoja, jotka ovat jo kuluneet, -niinkuin sankarien on elettävä ajoissa, jotka tulevat heidän -jälkeensä." - -"Mutta miksi on hän jättänyt palveluksen?" utelin minä. - -"Hän ei ole sitä suinkaan jättänyt", vastattiin minulle, "vaan -palvelus on jättänyt hänet! Hänelle on annettu toimi eräässä pienessä -linnoituksessa, missä hän saa kertoella seikkailujaan lopun ikänsä. -Edemmäs hän ei milloinkaan pääse: kunniavirkojen tie on häneltä -ikiajoiksi suljettu." - -"Ja miksikä niin?" virkoin minä. - -"Me noudatamme täällä Ranskassa omaa toimintaohjettamme", vastasi -hän, "nimittäin sitä, ettemme milloinkaan vie eteenpäin upseereja, -joiden kärsivällisyys on saanut kitua alhaisissa toimissa. Me pidämme -heitä ihmisinä, joiden henki on ikäänkuin kutistunut pikkuseikkain -piirissä askarrellessaan ja jotka siis pieniin tehtäviin tottuneina -ovat käyneet kykenemättömiksi hoitamaan suurempia. Me uskomme, -ettei mies, jolla ei kolmenkymmenen iässä ole sotapäällikön -ominaisuuksia, saavuta niitä milloinkaan, ettei mies, jolla ei ole -sitä valtavaa katsetta, mikä yhdellä silmäyksellä näkee useampien -peninkulmien alueen kaikkine erilaisine tilanteineen, jolla ei -ole sitä mielenmalttia, mikä voiton hetkellä osaa käyttää kaikkia -sen tarjoamia etuja ja tappion hetkellä kaikkia mahdollisia -apuneuvoja, tavoita näitä kykyjä milloinkaan. Senpätähden onkin -meillä loistavia virkoja noille suurille, yleville miehille, joille -taivas on suonut sankarin sydämen yhtä hyvin kuin sankarin neron, -ja alhaisempia toimia niille, joiden kyvytkin ovat alhaisempia. -Näiden joukkoon kuuluvat nekin miehet, jotka ovat vanhentuneet -maineettomassa sodassa. Korkeintaan he kykenevät tekemään sitä, mitä -ovat tehneet koko ikänsä, eikä ole suinkaan paikallaan sälyttää -heidän hartioilleen suurempaa kuormaa juuri silloin kun he alkavat -heikontua." - -Hetken kuluttua valtasi uteliaisuus minut uudelleen ja minä sanoin: -"Lupaan, etten tee teille enää ainoatakaan kysymystä, jos vain -sallitte minun vielä tiedustella, kuka on tuo kookas nuori mies, -jolla on pitkä tukka, vähän älyä ja runsaasti julkeutta? Minkätähden -hän puhuu äänekkäämmin kuin muut ja minkätähden hän on noin erikoisen -tyytyväinen olemassaoloonsa?" - -"Hän on naissankari", vastasi hän. Kun hän oli lausunut nämä sanat, -saapui uusia vieraita, toisia lähti pois, noustiin, joku tuli -puhuttelemaan aatelismiestäni ja minä jäin yhtä viisaaksi kuin -ennenkin. Mutta hetkistä myöhemmin osui tuo nuori mies ties minkä -sattuman kautta läheisyyteeni. Hän kääntyi puoleeni ja virkkoi: "On -kaunis ilma. Ettekö haluaisi, hyvä herra, tulla hiukan kävelemään -puutarhaan?" Vastasin hänelle niin kohteliaasti kuin osasin, ja me -lähdimme yhdessä. "Tulin tänne maalle", puheli hän, "tehdäkseni -mieliksi talon emännälle, jonka kanssa en ole niinkään huonoissa -väleissä. On kyllä jossakin olemassa muuan nainen, joka tästä -noituu hiukan, mutta minkä sille mahtaa? Minä seurustelen Pariisin -kauneimpien naisten kanssa, mutta en kiinny heistä ainoaankaan, vaan -pimitän uljaasti heidän silmiään, niin yhden kuin toisenkin -- sillä -meidän kesken sanoen: minä en juuri ole niitä kaikkein luotettavimpia -miehiä." - -"Ilmeisestikin, hyvä herra", sanoin minä, "teillä on joku virka tai -toimi, joka estää teitä hartaammin seurustelemasta heidän kanssaan?" - -"Ei suinkaan, hyvä herra! Minulla ei ole muuta tointa kuin -aviomiesten raivostuttaminen ja isien saattaminen epätoivoon. Hyvin -kernaasti pelästytän naisen, joka luulee saaneensa minut omakseen, -ja vien hänet aivan hänen perikatonsa partaalle. Meitä on muutamia -sellaisia nuoria miehiä, jotka olemme näin jakaneet koko Pariisin ja -saaneet sen innokkaasti seuraamaan pienimpiäkin tekojamme." - -"Jos oikein ymmärrän", virkoin minä puolestani, "pidätte itsestänne -suurempaa melua kuin urhoollisinkaan soturi ja teille osoitetaan -suurempaa kunnioitusta kuin vakavalle hallitusmiehelle. Jos olisitte -Persiassa, ette varmastikaan saisi nauttia näitä etuja: teidät -tehtäisiin sopivammiksi vartioitsemaan kuin miellyttämään naisiamme." -Kasvoni tulistuivat, ja minä luulen, että jos olisin vielä sanankin -sanonut, en olisi voinut olla kuumentamatta hänen korviaan. - -"Mitä sanot maasta, missä siedetään moisia olentoja ja missä annetaan -elää miehen, jolla on sellainen ammatti? Missä uskottomuus, petos, -ryöstö, epärehellisyys ja vääryys vievät kunniaan. Missä annetaan -miehelle arvoa siksi, että hän riistää tyttären isältä, vaimon -puolisolta ja hämmentää hellimmät ja pyhimmät suhteet. Onnellisia -ovat Alin lapset, jotka varjelevat perheitänsä häväistykseltä ja -viettelykseltä. Päivän valo ei ole puhtaampi tulta, joka palaa -naistemme sydämessä. Tyttäremme ajattelevat vain vapisten hetkeä, -joka on ryöstävä heiltä hyveen, mikä tekee heidät enkelten ja -ruumiittomien henkivoimien kaltaisiksi. Rakas syntymäseutu, -johon aurinko luo ensimmäiset katseensa, sinua eivät saastuta ne -kauhistuttavat rikokset, jotka pakottavat tähden kätkeytymään heti -kun se saapuu pimeään Länteen!" - -Pariisissa, 5 p. Rhamazan-kuuta v. 1713. - - - - -49. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:n. - - -Oleskelin pari päivää sitten huoneessani, kun näin kummallisesti -puetun dervishin astuvan sisään. Hänen partansa ulottui aina -hänen köysivyöhönsä asti. Hänen jalkansa olivat paljaat. -Hänen vaatetuksensa oli harmaa, karkea ja muutamista kohdista -suippokärkinen. Koko ilmestys näytti minusta niin hullunkuriselta, -että ensi hetkessä ajattelin lähettää hakemaan maalaria, jotta hän -olisi saanut siitä sopivan sommitteluaiheen. - -Aluksi hän piti minulle mahtavan tervehdyspuheen, jossa hän ilmoitti -olevansa ansiokas mies ja lisäksi kapusiinimunkki. "Minulle on -sanottu", lisäsi hän, "hyvä herra, teidän palaavan piakkoin Persian -hoviin, missä teillä on erittäin arvokas asema. Minä tulin pyytämään -teidän suojelustanne ja samalla anomaan, että kuningas teidän -suosituksestanne luovuttaisi pienen asuinpaikan Kasbinin läheltä -parille kolmelle munkille." - -"Arvoisa isä", virkoin minä, "aiotte siis lähteä Persiaan?" - -"Minäkö, hyvä herra?" sanoi hän. "Sitä varon kyllä tekemästä. Minä -olen täällä pääluostarin esimiehenä, enkä vaihtaisi asemaani kaikkien -maailman kapusiinien asemaan." - -"Ja mitä hittoa sitten minulta pyydätte?" - -"Asia on niin", vastasi hän, "että jos saamme tämän turvapaikan, -lähettävät italialaiset isämme sinne pari kolme omaa munkkiaan". - -"Tietystikin tunnette ne munkit?" - -"En, hyvä herra, en minä tunne heitä." - -"Hiisi vieköön! Mitä te siis siitä välitätte, menevätkö he Persiaan -vai eivät? On siinäkin kaunis suunnitelma, kun lähetetään kaksi -kapusiinia hengittämään Kasbinin ilmaa! Siitä lähtee varmaankin -paljon hyötyä Euroopalle ja Aasialle! On aivan välttämätöntä -kiinnittää hallitsijainkin huomiota asiaan! Syntyy siitäkin kauniita -siirtokuntia! Menkää! Te ja teidän kaltaisenne eivät sovellu -siirrettäväksi, ja teidän on parasta edelleenkin luikerrella -seuduissa, joihin teitä on päässyt sikiämään." - -Pariisissa, 15 p. Rhamazan-kuuta v. 1713. - - - - -50. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Olen tavannut ihmisiä, joissa hyve oli jotakin niin luontaista, -etteivät he olleet siitä edes tietoisia. He eivät suinkaan -ylistelleet puheissaan ihmeellisiä ominaisuuksiaan, vaan päinvastoin -näytti siltä, etteivät he itse edes olleet selvillä niiden -ihmeellisyydestä. Kas sellaisia ihmisiä minä rakastan enkä noita -hyveihmisiä, jotka näyttävät hämmästelevän hyveellisyyttään ja jotka -pitävät jokaista kunnon tekoa ihmeenä, minkä kertominen on omiansa -ällistyttämään. - -Jos vaatimattomuus on tarpeellinen hyve niille, joille taivas on -suonut suuria kykyjä, niin mitä on silloin sanottava noista maan -matosista, jotka rohkenevat näytellä sellaista ylpeyttä, että se -olisi häpeäksi kaikkein suurimmillekin miehille? - -Joka taholla näen ihmisiä, jotka puhuvat lakkaamatta itsestään. -Heidän keskustelunsa on ikäänkuin kuvastin, joka heijastelee -aina vain heidän julkeata naamaansa. He puhuvat teille -vähäpätöisimmistäkin asioista, joita heille on sattunut, ja he -toivovat mielenkiinnon, jota he itse tuntevat niitä kohtaan, -suurentavan ne teidän silmissänne. He ovat kaikki tehneet, -kaikki nähneet, kaikki sanoneet, kaikki ajatelleet. He ovat -yleismaailmallinen malli, tyhjentymätön vertauksien aihe, ehtymätön -esimerkkien lähde. Oh! Kuinka onkaan ylistys äitelä silloin kun se -kohdistuu paikkaan, mistä se on lähtenyt! - -Muutamia päiviä sitten ahdisti eräs tämäntapainen henkilö meitä -kahden tunnin ajan itsellään, ansioillaan ja kyvyillään. Mutta kun -maailmassa ei ole lakkaamatonta liikuntoa, herkesi hänkin vihdoin -puhumasta. Keskustelu joutui siis meidän haltuumme ja me kävimmekin -siihen käsiksi. - -Muuan mies, joka näytti varsin äreältä, alkoi valittaa keskustelujen -ikävyyttä. "Mitä! Aina vain pölkkypäitä, jotka kuvailevat itseänsä ja -vetävät kaikki omaan piiriinsä." - -"Olette oikeassa", puuttui äkkiä puheeseen kielipalkomme. "Pitää vain -menetellä niinkuin minä: minä en kehu itseäni koskaan. Minulla on -omaisuutta, minulla on sukua, minä elän komeasti, ystäväni sanovat, -ettei minulta puutu älyäkään. Mutta minä en puhu milloinkaan kaikesta -siitä. Jos minulla onkin muutamia hyviä ominaisuuksia, niin suurimman -arvon annan sentään vaatimattomuudelleni." - -Minä ihmettelin tätä julkimusta. Ja hänen puhua mäikyttäessään -virkoin itsekseni: "Onnellinen se, kenellä on kylliksi ylpeyttä -ollakseen milloinkaan puhumatta hyvää itsestään, joka pelkää -kuuntelijoitaan ja joka ei saata ansioitansa vaaraan ärsyttämällä -muiden omahyväisyyttä!" - -Pariisissa, 20 p. Rhamazan-kuuta v. 1713. - - - - -51. kirje. - -Nargum, Persian moskovalainen lähettiläs, kirjoittaa Usbekille -Pariisiin. - - -Minulle on kirjoitettu Ispahanista, että Sinä olet jättänyt Persian -ja että Sinä oleskelet nykyään Pariisissa. Miksi pitääkään minun -saada Sinusta uutisia muiden kuin Sinun itsesi välityksellä? - -Kuningasten kuninkaan käsky on pidättänyt minua jo viisi vuotta tässä -maassa, missä olen saattanut päätökseen useita tärkeitä neuvotteluja. - -Sinähän tiedät, että tsaari on ainoa kristitty ruhtinas, jonka edut -käyvät yksiin Persian etujen kanssa, koska hän on turkkilaisten -vihollinen niinkuin mekin. - -Hänen valtakuntansa on suurempi kuin meidän, sillä Moskovasta -lasketaan kaksituhatta peninkulmaa hänen hallitusalueittensa -äärimmäiseen soppeen Kiinan rajalle. - -Hän on alamaistensa hengen ja omaisuuden ehdoton valtias, ja nämä -ovatkin kaikki orjia, ottamatta lukuun neljää perhettä. Profeettain -sijainen, kuningasten kuningas, jolla on taivas astinlautana, ei -käyttele pelottavammin valtaansa. - -Kun ottaa huomioon Moskovan hirveän ilmanalan, ei saattaisi uskoa -rangaistukseksi sellaisesta maasta karkottamista. Kuitenkin -lähetetään Siperiaan jokainen ylimys, joka on joutunut epäsuosioon. - -Samoin kuin profeettaimme laki kieltää miestä juomasta viiniä, -kieltää myöskin ruhtinaan laki viinin juonnin moskovalaisilta. - -He ottavat vieraitaan vastaan tavalla, joka ei vähimmässäkään -määrässä muistuta persialaisia tottumuksia. Heti kun vieras astuu -taloon, esittelee aviomies hänelle vaimonsa, vieras suutelee tätä, ja -moista pidetään aviomiehelle osoitettuna kohteliaisuutena. - -Vaikkakin isät tytärtensä aviosopimuksessa asettavat tavallisesti -ehdoksi, ettei mies saa piestä heitä, on kuitenkin aivan uskomatonta, -kuinka mielellään moskovalaiset naiset ottavat selkäänsä: he eivät -saata olla varmoja miehensä sydämen omistamisesta, ellei tämä piekse -heitä niinkuin tulee ja pitää. Päinvastainen käyttäytyminen hänen -puoleltaan selitetään anteeksiantamattoman kylmyyden merkiksi. Kas -tässä kirje, jonka muuan heistä hiljattain kirjoitti äidilleen. - - "Rakas Äiti! - - "Minä olen maailman onnettomin nainen. En ole jättänyt mitään - tekemättä saadakseni mieheni rakastamaan itseäni, mutta vielä en - ole siinä onnistunut. Eilenkin odottivat minua tuhannet askareet - kotona, mutta poistuin talosta ja viivyin koko päivän ulkona. - Palatessani uskoin hänen pieksävän minua oikein olan takaa. - Mutta hän ei sanonut minulle sanaakaan. Sisartani kohdellaan - aivan toisella tavalla. Hänen miehensä jakelee hänelle iskuja - joka päivä. Hän ei voi katsahtaakaan toiseen mieheen ilman ettei - hänen aviosiippansa löylytä häntä pahanpäiväisesti. Niinpä - rakastavatkin he hellästi toisiaan ja elävät keskenään maailman - parhaassa sovussa. - - "Hän onkin siitä kovin ylpeä. Mutta minä en enää kauaakaan anna - hänelle halveksimisen syytä. Olen päättänyt, että mieheni on - rakastettava minua hinnalla millä hyvänsä. Minä saatan hänet - sellaiseen raivoon, että hänen täytyy pakostakin osoittaa minulle - ystävyyttään. Ei pidä sanottaman, etten minä saa selkääni ja että - minä elän omassa talossani kenenkään ottamatta minua huomioon. - Heti kun hän vain antaa minulle pienimmänkin nenäpiuvin alan - huutaa täyttä kurkkua, niin että hänen uskotaan huimivan minua - vallan kamalasti, ja minä uskon, että jos joku naapuri rientäisi - apuun, kuristaisin hänet kuoliaaksi. Minä rukoilen Teitä, rakas - äiti, pontevasti esittämään miehelleni, kuinka arvottomalla - tavalla hän minua kohtelee. Isäni, joka on niin kunnon mies, ei - menetellyt siten. Ja muistan pienenä tyttönä ajatelleeni, että - hän joskus rakasti Teitä liiaksikin. Syleilen ja suutelen Teitä, - rakas äiti." - -Moskovalaiset eivät saa poistua valtakunnan rajojen sisäpuolelta, -eivät edes matkustellakseen. Kun maan lait eristävät heidät näin -muista kansoista, ovat he säilyttäneet vanhat tapansa sitäkin -sitkeämmin, kun he uskoivat, ettei ollut mahdollista muunlaisia -tapoja noudattaakaan. - -Mutta tällä hetkellä hallitseva ruhtinas on tahtonut muuttaa kaikki. -Hänellä on ollut heidän kanssaan hurjia kiistoja heidän parrastaan. -Yhtä ankarasti ovat papit ja munkit taistelleet tietämättömyytensä -puolesta. - -Hän tahtoisi nostaa taiteet kukoistukseen, eikä hän jätä koettamatta -mitään keinoa levittääkseen Eurooppaan ja Aasiaan kansakuntansa -kunniaa, kansakunnan, joka on tähän asti elänyt unohduksissa ja josta -on tiennyt jotakin melkein yksinomaan se itse. - -Levottomana ja lakkaamatta puuhailevana harhailee hän laajoilla -alueillaan, jättäen kaikkialle luontaisen ankaruutensa merkkejä. - -Väliin hän taas poistuu maastaan, ikäänkuin hän ei siihen mahtuisi -enää, ja lähtee etsimään Euroopasta muita alueita ja uusia -valtakuntia. - -Syleilen Sinua, rakas Usbek. Lähetä minulle tietoja itsestäsi, minä -vannotan Sinua. - -Moskovassa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1713. - - - - -52. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Joku päivä sitten olin seurassa, missä minulla oli aika hauskaa. -Siellä oli kaikenikäisiä naisia: yksi 80-vuotias, yksi 60-vuotias, -yksi 40-vuotias, jolla taas oli mukanaan noin 20:n tai 22:n ikäinen -sisarentytär. Joku vaisto sai minut lähestymään tätä viimeksi -mainittua ja hän kuiskasi korvaani: "Mitä sanotte tädistäni, joka -tuolla iällä tahtoo vielä pitää rakastajia ja oletella kaunotarta?" - -"Hän on väärässä", vastasin minä, "sellainenhan soveltuu vain teille". - -Hetkistä myöhemmin osuin tädin pakeille, ja tämä jutteli minulle: -"Mitä arvelette tuosta naisesta, jolla on ikää ainakin 60 vuotta, -mutta joka on siitä huolimatta tänään pannut yli tunnin ajan -pukeutumispuuhiinsa?" - -"On suotta tuhlata aikaa", vastasin minä, "pitää olla teidän sulonne -voidakseen sellaista ajatella". - -Menin puhuttelemaan sitä onnetonta 60-vuotiasta naista ja surkuttelin -häntä sydämessäni, kun hän kuiskasi korvaani: "Onko mitään niin -naurettavaa? Katsokaahan tuota naista, joka on 80 vuoden vanha, mutta -joka sentään käyttää tulipunaisia nauhoja. Hän on olevinaan vielä -nuori, ja siinä hän onnistuu: lapsuuttahan hän läheneekin." - -"Voi hyvä Jumala!" ajattelin itsekseni, "oivallammeko me siis -tosiaankin aina vain toisten naurettavuudet? Se onkin ehkä onni", -mietin sitten: "näinhän saamme lohdutusta muiden heikkouksista". Kun -olin kuitenkin tullut hauskalle päälle, puhelin edelleen: "Olemme nyt -nousseet kyllin ylös. Laskeukaamme alaspäin ja alkakaamme eukosta, -joka seisoo huipulla." - -"Hyvä rouva, te olette niin toistenne näköisiä, tuo nainen, jonka -kanssa juuri äsken puhelin, ja te, että teitä luulisi aivan -sisaruksiksi. Enkä minä uskokaan teidän olevan toinen toistanne -vanhempia." - -"Toden totta, hyvä herra", pakisi hän, "kun toinen kerran kuolee, on -toisella syytä pelätä: enpä luule hänen ja minun välilläni olevan -edes kahden päivän eroa". - -Päästyäni selville tästä raunio-olennosta lähestyin 60-vuotiasta: -"Hyvä rouva, Teidän täytyy ratkaista muuan veto, jonka äskettäin -löin. Olen väittänyt, että tuo nainen ja te -- näytin hänelle -40-vuotiasta -- olette samanikäisiä." - -"Totta totisesti", innostui hän, "enpä luule väliä olevan kuuttakaan -kuukautta". - -Hyvä. Siinä sitä ollaan. Jatkakaamme. Laskeuduin yhä ja puhuttelin -40-vuotiasta: "Hyvä rouva, suvaitkaahan sanoa minulle, piloillanneko -nimitätte tuota neitiä, joka istuu tuolla toisen pöydän ääressä, -sisarentyttäreksenne. Tehän olette yhtä nuori kuin hänkin. Onpa hänen -kasvoissaan ikäänkuin jonkinlaista lakastuneen tapaista, mitä ei -teidän kasvoistanne suinkaan huomaa. Ja entäs tuo heleä väri sitten, -joka hehkuu hipiässänne..." - -"Kuulkaahan", pakisi hän, "minä olen hänen tätinsä. Mutta hänen -äitinsä oli ainakin 25 vuotta minua vanhempi. Me emme olleet samasta -aviostakaan. Minä kuulin kerran sisarvainajani sanovan, että hänen -tyttärensä ja minä olemme syntyneet samana vuonna." - -"Sitäpä minä sanoinkin, hyvä rouva, eikä minun hämmästykseni siis -ollut suinkaan aiheeton." - -Rakas Usbek: naiset, jotka tuntevat vaipuvansa jo ennakolta -olemattomuuteen viehätysvoimansa menetettyään, tahtoisivat kaikin -mokomin peräytyä kohti nuoruuttansa. Ja kuinka he eivät yrittäisi -pettää muita? Hehän ponnistavat kaikkensa pettääkseen itseään ja -päästäkseen pakoon kaikkein masentavimmalta ajatukseltaan. - -Pariisissa, 3 p. Chalval-kuuta v. 1713. - - - - -53. kirje. - -Zelis kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Milloinkaan ei ole intohimo ollut voimakkaampi ja hehkuvampi sitä -intohimoa, jota valkoinen eunukki Kosru tuntee orjatartani Zelideä -kohtaan. Hän pyytää tätä naista vaimokseen niin kiihkeästi, etten -voi sitä häneltä kieltää. Ja miksi vastustelisinkaan, koska hänen -äitinsäkään ei vastustele ja koska Zelidekin näyttää tyytyväiseltä -tämän petollisen avioliiton ajatukseen ja hänelle tarjottuun tyhjään -varjoon? - -Mitä hän aikoo tehdä tällä kovan onnen ihmisellä, jolla aviomiehestä -tulee olemaan vain mustasukkaisuus, joka tulistuttaa kylmyytensä vain -vaipuakseen hyödyttömään epätoivoon, joka muistelee aina sitä, mitä -hän on ollut, ja saa näin vaimonsa tuntemaan, mitä hän ei enää ole, -joka on aina valmis antautumaan, mutta ei voi koskaan antautua, joka -pettyy itse ja pettää toista lakkaamatta ja pakottaa hänet joka hetki -tajuamaan asemansa koko onnettomuuden? - -Kuinka! Riutua aina vain kuvien ja varjojen keskellä! Elää vain -haaveissa! Olla aina nautintojen äärellä, mutta ei milloinkaan -nautintojen helmassa! Kaihota onnettoman ihmisen syleilyssä ja -vastata hänen valituksiinsa, vaan ei hänen lemmenhuokauksiinsa! - -Kuinka syvästi täytyykään halveksia tämäntapaista miestä, joka -kykenee vain vartioimaan, mutta ei milloinkaan omistamaan! Minä etsin -rakkautta, enkä näe sitä missään. - -Minä puhun Sinulle vapaasti, koska Sinä pidät minun välittömyydestäni -ja koska Sinä olet paremmin mielistynyt minun teeskentelemättömään -olentooni ja nautintoherkkyyteeni kuin toverieni ulkokultaiseen -kainouteen. - -Olen tuhannet kerrat kuullut Sinun sanovan, että eunukit tuntevat -naisia lähentyessään jonkunlaista omituista hekumaa, jota me emme voi -kuvitella; että luonto etsii korvausta menetyksistään; että sillä on -apukeinoja, jotka huojentavat heidän asemansa epäedullisuutta; että -voi hyvin lakata olemasta mies, mutta ei lakata olemasta tunteva -olento, ja että tämä tila luo ikäänkuin kolmannen sukupuolen, missä -vain niin sanoaksemme nautintojen laatu muuttuu. - -Jos näin olisi asian laita, olisi Zelide minusta vähemmän -surkuteltava. Onhan tietysti hauskempaa elää ihmisten parissa, jotka -eivät ole ihan perinpohjin onnettomia. - -Toimita minulle määräyksesi tästä asiasta ja ilmoita, sallitko -vihkimisen tapahtua vaimolassa. Hyvästi. - -Ispahanin palatsissa, 5 p. Chalval-kuuta v. 1713. - - - - -54. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Tänä aamuna oleskelin huoneessani, jonka, niinkuin tiedät, eroittaa -toisista huoneista vain hyvin ohut ja useista kohdin puhkaistu -lautaseinä, niin että saattaa kuulla kaikki, mitä viereisessä -huoneessa puhutaan. Muuan mies, joka pitkin askelin harppoi lattiata, -haasteli toiselle: "En ymmärrä, mikä tässä oikein on, mutta kaikki -kääntyy minua vastaan. Kolmeen päivään en ole lausunut mitään, -mikä olisi tuottanut minulle kunniaa, ja minä olen syöksynyt suin -päin kaikkiin keskusteluihin ilman että minuun on kiinnitetty -mitään huomiota ja ilman että minua on edes paria kertaa puhuteltu. -Olin varannut valmiiksi muutamia neronleimauksia tehostaakseni -esitystäni: minulle ei annettu pienintäkään tilaisuutta niiden -välähyttämiseksi. Minulla oli oikein soma kasku kerrottavana, mutta -sitä mukaa kuin minä toimittelin sitä lähemmäksi, väistettiin sitä -niin taitavasti kuin olisi tehty se aivan tahallaan. Jo neljä päivää -ovat muutamat sukkeluudet vanhentuneet kallossani minun voimattani -niitä vähimmälläkään tavalla käyttää. Jos tätä jatkuu, tulee minusta -lopulta varmaankin höperö. Tähteni näyttää niin määränneen, enkä -minä tunnu voivan sitä estää. Eilenkin toivoin saavani loistaa -kolmen, neljän vanhan rouvan seurassa. He eivät tehneet minuun -juuri juhlallista vaikutusta, mutta kuitenkin olin päättänyt lausua -heille maailman kaikkein kauneimpia asioita. Yli neljännestunnin -hoitelin keskusteluani. Mutta he eivät puhuneet kahtakaan sanaa -samaan suuntaan, vaan leikkasivat turmiotatuottavain Kohtalotarten -tavoin kaikkien puheitteni langan. Voit uskoa, että älypään maine on -vaikeasti säilytettävissä. En ymmärrä, mitä sinä olet tehnyt siinä -onnistuaksesi." - -"Pälkähtääpä päähäni muuan aate", jatkoi toinen: "ryhtykäämme -yhteistyöhön hankkiaksemme itsellemme älyä ja sukkeluutta. Tehkäämme -sitä varten luja liitto. Määrätkäämme kumpainenkin toisillemme joka -päivä aihe, mistä meidän tulee puhua, ja avustakaamme toisiamme niin -pontevasti, että jos joku aikoo keskeyttää meidät juuri ajatustemme -parhaan tulvan aikana, me vedämme hänet omalle tahollemme; ja ellei -hän tahdo tulla hyvällä, teemme hänelle väkivaltaa. Edelleen on -meidän otollista sopia kohdista, missä on osoitettava hyväksymistä, -missä on hymyiltävä ja missä on suorastaan naurettava täyttä kurkkua. -Saat nähdä, että me tulemme määräämään kaikkien keskustelujen sävyn -ja että tullaan ihailemaan älymme vilkkautta ja sukkeluuksiemme -sattuvaisuutta. Me suomme toisillemme suojaa molemminpuolisin -päännyökähdyksin. Sinä loistat tänään ja huomenna tulee sinusta minun -avustajani. Kun minä astun seurassasi johonkin taloon, huudahdan -minä sinua osoittaen: 'Minun täytyy ihan pakolla kertoa teille -se erinomaisen huvittava vastaus, minkä tämä herra antoi eräälle -miehelle, jonka tapasimme kadulla.' Ja sitten käännyn sinun puoleesi: -'Eipä hän osannut moista odottaakaan: kyllä hän oli ällistyksissään.' -Lausun edelleen muutamia säkeitäni ja sinä sanot: 'Olin läsnä silloin -kun hän ne sepitti. Istuttiin silloin illallispöydässä, eikä hänen -tarvinnut miettiä hetkeäkään.' Joskus teemme toisistamme pientä -pilaakin, sinä ja minä, ja ihmiset sanovat silloin: 'Katsokaas, -kuinka he hyökkäävät toistensa kimppuun. Katsokaas, kuinka he -puolustautuvat. He eivät suinkaan säästä toisiaan. Odotetaanpas, -kuinka hän pääsee tuostakin ansasta. Mainiosti! Mikä kekseliäisyys! -Sepä vasta on oikeata taistelua.' Mutta mepä emme sanokaan, että -olimme harjoitukseksi kahakoineet jo edellisenä iltana. Täytyy -ostaa erinäisiä kirjoja, joihin on kerätty sukkeluuksia ja jotka on -laadittu sellaisia ihmisiä varten, joilla ei ole henkevyyttä, mutta -jotka kuitenkin tahtovat sitä teeskennellä. Kaikki riippuu siitä, -osataanko käyttää hyviä malleja. Minun mielestäni meidän täytyy, -ennenkuin kuusi kuukautta on kulunut, kyetä hoitelemaan kokonaisen -tunnin ajan keskustelua, joka on aivan tupaten täynnä kompasanoja. -Mutta siinäkin on oltava varuillaan: täytyy pitää huolta niiden -menestyksestä. Ei riitä vain hyvän sukkeluuden lausuminen, vaan -täytyy sitä levitellä ja kylvää kaikkialle. Ilman sitä vaivat ovat -menneet hukkaan. Ja minä tunnustan sinulle, ettei ole mitään niin -masentavaa kuin nähdä lausumansa soman sutkauksen kuolevan jonkun -tyhmyrin korvaan. On kyllä totta, että me tässä suhteessa saamme -usein pientä korvaustakin, kun osumme puhumaan typeryyksiä, jotka -menevät huomaamatta. Se onkin ainoa seikka, joka voi meitä tässä -tilassa lohduttaa. Kas siinä, rakas ystävä, keino, johon meidän -on ryhdyttävä. Tee niinkuin minä sanon, ja minä lupaan sinulle, -ennenkuin puoli vuotta on ummessa, paikan Akatemiassa. Siitä näet, -ettei työ tule pitkäksi, sillä heti kun olet sinne päässyt, voit -vallan hyvin unohtaa taitosi: Sinä olet kerta kaikkiaan älykäs ja -henkevä mies, tahdoitpa tai et. Ranskassahan on tunnettu asia, että -niin pian kuin joku joutuu sen tai tämän yhdyskunnan jäseneksi, -häneen iskeytyy viipymättä n.s. yhdyskuntahenki. Niin on sinullekin -käyvä, enkä minä sinun puolestasi pelkää muuta kuin suosionosoitusten -tulvaa." - -Pariisissa, 6 p. Zilkadeh-kuuta v. 1714. - - - - -55. kirje. - -Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Euroopan kansojen keskuudessa tasoittaa avioliiton ensimmäinen -neljännestunti kaikki vaikeudet. Äärimmäiset hellyydenosoitukset -sattuvat aina samoihin aikoihin kuin vihkitoimituskin. Täkäläiset -naiset eivät suinkaan menettele samoin kuin meidän persiattaremme, -jotka puolustavat taistelutannerta joskus kokonaisia kuukausia. Ei -ole mitään niin helppoa kuin eurooppalaisten naisten valloittaminen: -elleivät he mitään menetä, niin johtuu se siitä, ettei heillä ole -mitään menetettävääkään. Häpeä sanoa: kaikki ihmiset tietävät heidän -tappionsa hetken, ja tähtiä kyselemättä voidaan tarkalleen ennustaa -heidän lastensa syntymisen aika. - -Ranskalaiset puhuvat tuskin milloinkaan vaimoistaan. Se johtuu siitä, -että he pelkäävät puhua heistä ihmisten kuullen, jotka tuntevat -heidät paremmin kuin he itse. - -Heidän joukossaan on henkilöitä, hyvin onnettomia, joita ei kukaan -lohduta: ne ovat mustasukkaisia aviomiehiä. Heidän joukossaan on -henkilöitä, joita kaikki vihaavat: ne ovat mustasukkaisia aviomiehiä. -Heidän joukossaan on henkilöitä, joita kaikki ihmiset halveksivat: ne -ovat yhä mustasukkaisia aviomiehiä. - -Niinpä ei olekaan maata, missä niitä olisi niin vähän kuin Ranskassa. -Heidän levollisuutensa ei suinkaan perustu siihen luottamukseen, -mitä he tuntevat vaimojansa kohtaan, vaan päinvastoin siihen huonoon -käsitykseen, mikä heillä näistä on. Kaikki aasialaisten viisaat -varovaisuustoimet, hunnut, jotka naisia peittävät, vankilat, joissa -näitä säilytetään, eunukkien valpas vartiointi näyttävät heistä -sopivammilta tämän sukupuolen yritteliäisyyden kiihottamiseen kuin -sen masentamiseen. Täällä taipuvat aviomiehet nurkumatta kohtaloonsa -ja pitävät uskottomuutta väistämättömän tähden kolhauksena. -Aviomiestä, joka haluaisi yksinään omistaa vaimonsa, pidettäisiin -yleisen ilon häiritsijänä ja vähämielisenä, joka tahtoisi nauttia -auringonvalosta jättämällä siitä osattomiksi kaikki muut ihmiset. - -Täällä on aviomies, joka rakastaa vaimoansa, otus, jolla ei ole -kylliksi ansioita kohdistaakseen itseensä jonkun toisen vaimon -rakkautta; joka käyttää väärin lain suomaa pakkoa korvatakseen -puuttuvaa viehätysvoimaansa; joka turvautuu kaikkiin etuihinsa -kokonaisen seurapiirin vahingoksi; joka anastaa itselleen sellaista, -mikä on hänelle annettu vain pantiksi, ja joka tekee kaiken -voitavansa kumotakseen sen hiljaisen sopimuksen, mikä muodostaa niin -yhden kuin toisenkin sukupuolen onnen. Nimitystä "kauniin naisen -mies", jota perin huolellisesti salataan Aasiassa, kannetaan täällä -täysin tyynesti. Täällähän tietää jokainen saavansa puolestaan tehdä -hyökkäyksiä mille suunnalle tahansa. Ruhtinas, joka on menettänyt -yhden kaupungin, valloittaa lohdutuksekseen toisen: silloin kun -turkkilainen anasti meiltä Bagdadin, emmekö me riistäneet Mogulilta -Kandaharin linnoitusta? - -Miestä, joka yleensä sietää vaimonsa uskottomuutta, ei suinkaan -moitita. Päinvastoin ylistetään hänen maltillisuuttaan. Vain muutamat -erikoistapaukset ovat häpeällisiä. - -Tätä ei ole kuitenkaan niin käsitettävä, etteikö täällä olisi myös -hyveellisiä naisia. Voidaanpa sanoa heitä pidettävän arvossakin. -Opastajani näyttikin heidät minulle aina. Mutta he olivat kaikki niin -rumia, että täytyy olla pyhimys ollakseen vihaamatta hyvettä. - -Kaiken sen jälkeen, mitä olen Sinulle kertonut tämän maan tavoista, -on Sinun helppo huomata, etteivät ranskalaiset juuri isosti välitä -uskollisuudesta. Heidän nähdäkseen on yhtä naurettavaa vannoa -naiselle rakastavansa häntä aina kuin luvata aina voivansa hyvin tai -olevansa aina onnellinen. Kun he lupaavat rakastaa jotakin naista -aina, edellyttävät he, että tämä nainenkin lupaa puolestaan olla aina -rakastettava. Ellei hän täytä lupaustaan, eivät hekään katso olevansa -sidottuja sanaansa. - -Pariisissa, 7 p. Zilkadeh-kuuta v. 1714. - - - - -56. kirje. - -Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Euroopassa pelataan paljon, ja pelaaminen onkin muodostunut -oikeaksi ammatiksi. Pelaajan nimi korvaa syntyperää, omaisuutta, -rehellisyyttä, ja se nostaa jokaisen, jolla se on, kunnon ihmisten -joukkoon ilman muuta, vaikka joka ikinen tietääkin varmaan hyvin -usein erehtyneensä niin arvostellessaan. Mutta kuin yhteisestä -sopimuksesta ovat kaikki siinä suhteessa parantumattomia. - -Varsinkin naiset harrastavat täällä peliä. On kyllä totta, että -he antautuvat siihen nuoruudessaan etupäässä vain auttaakseen -erästä toista heille rakkaampaa intohimoa. Mutta sitä mukaa kuin he -vanhenevat, näyttää heidän peli-intonsa elpyvän uuteen eloon, ja sen -intohimon asiana onkin sitten täyttää muiden intohimojen jättämä -tyhjyys. - -Heidän pyrintönään on aviomiesten syökseminen taloudelliseen -perikatoon. Ja siinä onnistuakseen heillä on omat keinonsa kaikkina -ikäkausinaan, varhaisimmasta nuoruudesta raihnaisimpaan vanhuuteen -asti: puvut ja vaunut alkavat sekasorron, keimailu lisää sitä ja peli -saattaa sen huippuunsa. - -Usein olen nähnyt yhdeksän, kymmenen naista tai oikeammin yhdeksän, -kymmenen vuosisataa kokoontuneina pöydän ympärille. Minä olen nähnyt -heidän toiveensa, heidän pelkonsa, heidän riemunsa ja varsinkin -heidän raivonsa: olisitpa silloin luullut, ettei heillä tulisi -olemaan enää rauhoittumisen aikaa, vaan että elämä olisi pakeneva -heistä ennen heidän epätoivoaan. Sinä olisit epäillyt, suorittivatko -he maksunsa velkojilleen vaiko perillisilleen. - -Pyhä Profeettamme näyttää etupäässä pyrkineen pidättämään meitä -kaikesta, mikä saattaa hämmentää järkeä. Hän on kieltänyt meiltä -viinin juomisen, koska se hautaa järjen sumuihinsa. Hän on -erikoisella määräyksellä evännyt meiltä uhkapelit. Ja milloin hänen -on ollut mahdotonta poistaa intohimojen syytä, on hän kuitenkin -koettanut lieventää niitä. Rakkaus ei meidän keskuudessamme tuota -sekasortoa eikä kiihkoa. Se on riutuva intohimo, joka jättää sielumme -rauhaan. Vaimojen monilukuisuus pelastaa meidät heidän vallastaan ja -vaimentaa halujemme villin voiman. - -Pariisissa, 18 p. Zilhageh-kuuta v. 1714. - - - - -57. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Täkäläiset irstailijat elättävät suunnatonta ilotyttöjen laumaa ja -uskovaiset lukematonta dervishien joukkoa. Nämä dervishit tekevät -kolme lupausta: kuuliaisuuden, köyhyyden ja siveyden lupaukset. -Ensimmäistä sanotaan heidän parhaiten noudattavan. Mitä toiseen -tulee, vakuutan Sinulle, ettei siitä välitetä vähääkään. Kolmannesta -annan Sinun itse muodostaa mielipiteesi. - -Mutta niin rikkaita kuin nämä dervishit lienevätkin, eivät he -milloinkaan luovu köyhän ominaisuudestaan: ennen hylkäisi meidän -mainehikas sulttaanimme komeat ja ylevät arvonimensä. He ovat -oikeassa, sillä tämä köyhän nimi estää heitä tosiaan olemasta köyhiä. - -Lääkärit ja muutamat tällaiset dervishit, joita sanotaan -rippi-isiksi, saavat täällä aina osakseen joko liiallista -kunnioitusta tai liiallista halveksuntaa. Kuitenkin sanotaan -perillisten tulevan paremmin toimeen lääkärien kuin rippi-isien -kanssa. - -Joku päivä sitten kävin eräässä näiden dervishien luostarissa. -Muuan heistä, kunnianarvoisa valkohapsinen vanhus, otti minut hyvin -säädyllisesti vastaan. Näytettyään minulle koko talon, vei hän minut -puutarhaan, missä aloimme keskustella. "Arvoisa isä", sanoin hänelle, -"mikä toimi Teillä on veljeskunnassa?" - -"Hyvä herra", vastasi hän, näyttäen olevan hyvin mielissään -kysymyksestäni, "minä olen omantunnonasiain ratkaisija." - -"Omantunnonasiain ratkaisija!" ihmettelin minä. "Koko sinä aikana, -minkä olen Ranskassa viettänyt, en ole kuullut puhuttavan tästä -virasta." - -"Kuinka niin! Te ette tiedä, mitä on omantunnonasiain ratkaisija? No -niin, kuulkaahan sitten, niin annan teille siitä käsityksen, joka ei -jätä teille enää mitään toivomisen sijaa. On olemassa kahdenlaisia -syntejä: kuolemansyntejä, jotka sulkevat ihmisen ehdottomasti -paratiisista, ja heikkoudensyntejä, jotka tosin loukkaavat Jumalaa, -mutta jotka eivät kuitenkaan vihastuta häntä niin perinpohjin, että -hän riistäisi meiltä autuuden. Näin ollen on koko meidän taitomme -tarkoitus tarkalleen eroittaa nämä kahdenlaiset synnit toisistaan. -Sillä ellemme ota lukuun muutamia vapaa-ajattelijoita, tahtovat -kaikki kristityt päästä paratiisiin. Mutta nythän on tuskin ketään, -joka ei tahtoisi ansaita sitä niin helpolla kuin suinkin mahdollista. -Kun tuntee tarkoin kuolemansynnit, voi koettaa olla tekemättä niitä, -ja niin tulee vanhurskaus täytetyksi. On kuitenkin ihmisiä, jotka -eivät tavoittele niin suurta täydellisyyttä. Ja kun he eivät ole -lainkaan kunnianhimoisia, eivät he välitä ensimmäisistä sijoista. -Niinpä he laittautuvatkin paratiisiin niin nipin napin kuin voivat. -Kunhan he vain siellä ovat, riittää se heille: he eivät halua tehdä -hitustakaan liian paljon tai liian vähän. He ovat ihmisiä, jotka -ryöstävät taivaan pikemmin kuin he sen saavat, ja jotka sanovat -Jumalalle: 'Herra, minä olen täyttänyt tarkalleen Sinun ehtosi, etkä -Sinä voi olla puolestasi täyttämättä lupauksiasi. Koska minä en ole -tehnyt enempää kuin Sinä olet minulta vaatinut, vapautan minä Sinut -antamasta minulle enempää kuin Sinä olet luvannut'." - -"Me olemme siis tuiki tarpeellisia ihmisiä, hyvä herra. Mutta siinä -ei ole kuitenkaan kaikki. Saatte kohta kuulla yhtä ja toista lisää. -Teko ei muodosta rikosta, vaan rikoksen tekijän tietoisuus. Ken -tekee pahan teon luullen, ettei se olekaan mikään paha teko, on -omantuntonsa puolesta rauhassa. Ja kun nyt on olemassa määrätön -joukko epätietoisia tekoja, saattaa omantunnonasiain ratkaisija -suoda niille sen hyvyyden määrän, mitä niillä ei ole, selittämällä -ne hyviksi. Mikäli hän tällöin kykenee saamaan ihmiset vakuutetuiksi -siitä, ettei näihin tekoihin sisälly mitään turmiollista, poistaa hän -niistä kaiken turmion. - -"Minä paljastan tässä Teille ammattini salaisuudet, ammattini, jossa -olen vanhentunut. Minä näytän Teille kaikki sen hienot taikatemput: -kaikkea voidaan tässä maailmassa muokata, sellaistakin, mikä ei näytä -siihen lainkaan soveltuvan." - -"Arvoisa isä", virkoin minä, "se on vallan hyvä. Mutta kuinka -suoriudutte taivaasta? Jos suursofilla olisi hovissaan mies, -joka tekisi hänelle samaa, mitä te teette Jumalallenne, joka -jakelisi hänen käskyjään eri luokkiin ja joka ilmoittaisi hänen -alamaisilleen, missä tapauksissa niitä on noudatettava ja missä taas -niistä käy tinkiminen, toimittaisi hän moisen miehen heti paikalla -seivästetyksi." - -Minä tervehdin dervishiäni ja poistuin odottamatta hänen vastaustaan. - -Pariisissa, 23 p. Maharram-kuuta v. 1714. - - - - -58. kirje. - -Rica kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Pariisissa, rakas Rhedi, on monenlaisia ammatteja. - -Siellä saattaa esim. joku sangen kohtelias mies tulla tarjoamaan -sinulle pilkkahinnasta kullan tekemisen salaisuutta. - -Toinen lupaa päästää sinut ilmanhenkien vuoteeseen, kunhan vain olet -ensin ollut kolmekymmentä vuotta naisia näkemättä. - -Sitten voit kohdata niin taitavia tietäjiä, että he sanovat sinulle -koko elämäsi, kunhan he vain ovat ensiksi saaneet neljännestunnin -haastatella palvelijoitasi. - -Nokkelat naiset tekevät neitsyydestä kukan, joka lakastuu ja -virkoo joka päivä ja jonka poimiminen on sadannella kerralla vielä -tuskallisempaa kuin ensimmäisellä. - -Onpa sellaisiakin, jotka korjaavat taitonsa voimalla kaikki ajan -tuottamat vauriot ja jotka osaavat toimittaa uudelleen kasvoille -niiden väistyvän kauneuden, jopa manata naisen takaisin vanhuuden -huipultakin ja palauttaa hänet hänen varhaisimman nuoruutensa helmaan. - -Kaikki nämä ihmiset elävät tai yrittävät elää kaupungissa, joka on -kaiken keksimiskyvyn äiti. - -Kansalaisten tuloja ei siellä suinkaan anneta vuokralle: niiden -perustuksenahan ovat vain äly ja oveluus. Kullakin on niistä oma -osansa, josta hän koettaa hyötyä parhaansa mukaan. - -Ken yrittäisi lukea kaikki ne lainoppineet, jotka tavoittelevat sen -tai tämän moskeijan tuloja, hän olisi samalla laskenut meren hiekan -ja meidän hallitsijamme orjat. - -Määrätön joukko kielten, taiteiden ja tieteiden opettajia opettaa -sellaista, mitä he eivät itsekään osaa. Ja tämä kyky onkin varsin -merkillinen, sillä eihän vaadita paljoakaan älyä sellaisen -opettamiseen, minkä osaa, kun taas täytyy olla rajattomasti älyä -sellaisen opettamisessa, mistä ei itsekään mitään tiedä. - -Täällä saattaa ihminen kuolla vain äkillisesti: kuoleman ei ole -täällä mahdollista osoittaa muutoin valtaansa. Sillä joka nurkassa -on ihmisiä, joilla on pettämättömiä lääkkeitä kaikkiin ajateltaviin -tauteihin. - -Kaikkiin myymälöihin on viritetty näkymättömiä verkkoja, joihin -kaikki ostajat takertuvat. Niistä voi kuitenkin joskus selviytyä -helpollakin: nuori myyjätär voi kuherrella kokonaisen tunnin oudon -miehen kanssa saadakseen hänet ostamaan kimpun hammastikkuja. - -Ei ole sitä ihmistä, joka ei lähtisi tästä kaupungista varovaisempana -kuin hän sinne tuli: kun joutuu jakamaan omaisuuttaan muille, oppii -sitä säilyttämään. Se onkin ainoa edullinen oppi, minkä muukalainen -voi saada tässä viekottelevassa kaupungissa. - -Pariisissa, 10 p. Saphar-kuuta v. 1714. - - - - -59. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Äskettäin kävin talossa, johon oli kerääntynyt piiri kaikenkaltaisia -ihmisiä. Keskustelun oli vallannut, sen huomasin tullessani, kaksi -vanhaa rouvaa, jotka olivat turhaan tehneet työtä koko aamupäivän -näyttääkseen nuorilta. "Täytyy myöntää", virkkoi toinen heistä, -"että nykyajan miehet ovat sentään hyvin erilaisia kuin ne miehet, -joita me näimme nuoruudessamme: he olivat kohteliaita, ystävällisiä, -hyväntahtoisia. Mutta nykyään ovat miehet minusta aivan sietämättömän -töykeitä." - -"Kaikki on muuttunut", puuttui silloin puheeseen muuan suuresti -luuvalon vaivaama mies. "Aika ei ole enää sellainen kuin ennen. -Neljäkymmentä vuotta sitten voivat kaikki hyvin, kaikki kävelivät -omin jaloin, kaikki olivat iloisia, kaikki harrastivat vain naurua ja -tanssia. Nykyään ovat kaikki aivan sietämättömän surullisia." - -Hetkistä myöhemmin keskustelu kääntyi valtiollisiin asioihin. -"Hiisi vieköön!" huudahti muuan vanhanpuoleinen herrasmies, -"valtiota ei enää hallita: näyttäkäähän minulle nykyään ministeri -sellainen kuin herra Colbert. Minä tunsin hyvin hänet, tämän herran -Colbert'in. Hän oli ystäviäni. Hän maksatutti aina minun eläkkeeni -ennenkuin kenenkään muun. Mikä mainio järjestys silloin väliksikään -raha-asioissa! Kaikki olivat silloin varoissaan. Mutta nykyään minä -olen puilla paljailla." - -"Hyvä herra", virkkoi siihen muuan kirkon palvelija, "puhutte nyt -voittamattoman hallitsijamme kaikkein ihmeellisimmästä kaudesta. Onko -olemassa mitään niin suurenmoista kuin se, mitä hän teki silloin -kerettiläisyyden tuhoamiseksi?" - -"Ja ettekö laske miksikään kaksintaistelujen poistamista?" kysyi -tyytyväisen näköisenä toinen mies, joka ei ollut vielä virkkanut -halaistua sanaa. - -"Huomautus on vallan paikallaan", kuiskasi joku korvaani. "Tämä -mies on perin ihastunut julistuksesta ja noudattaa sitä niin -tunnollisesti, että hän kuusi kuukautta sitten otti selkäänsä sata -kepiniskua vain ollakseen sitä loukkaamatta." - -Minusta näyttää siltä, Usbek, ettemme me voi milloinkaan arvostella -asioita muutoin kuin tiedottomasti suhteuttamalla ne itseemme. En -ole lainkaan kummissani, vaikka neekerit maalaavatkin pirun hohtavan -valkoiseksi ja jumalansa sysimustiksi, vaikka eräiden kansojen -Venuksella onkin aina reisiin asti riippuvat rinnat ja vaikka -vihdoin kaikki epäjumalanpalvelijat ovatkin varustaneet jumalansa -ihmiskasvoilla ja antaneet niille kaikki omat taipumuksensa. Sangen -sattuvasti on sanottu, että jos kolmiot loisivat itselleen jumalan, -antaisivat ne sille kolme kylkeä. - -Rakas Usbek! Kun näen ihmisten ryömivän pienen pienellä -ainehiukkasella, nimittäin maapallolla, joka on vain piste -avaruudessa, ja kuitenkin asettuvan suoraan Kaitselmuksen malleiksi, -en ymmärrä, miten sovittaa niin ääretön hulluus niin äärettömään -pienuuteen. - -Pariisissa, 14 p. Saphar-kuuta v. 1714. - - - - -60. kirje. - -Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Kysyt minulta, onko Ranskassa juutalaisia. Tiedä siis, että -kaikkialla, missä on rahaa, on myöskin juutalaisia. Kysyt minulta, -mitä he siellä tekevät. Täsmälleen samaa, mitä he tekevät Persiassa. -Ei mikään muistuta niin aasialaista juutalaista kuin eurooppalainen -juutalainen. - -Kristittyjen keskuudessa he osoittavat samoin kuin meidänkin -keskuudessamme lannistumatonta, suorastaan hulluudeksi yltyvää -itsepäisyyttä silloin kun on kysymys heidän uskonnostaan. - -Juutalaisten uskonto on vanha kanto, josta on putkahtanut kaksi -oksaa, koko maapallon peittävää: tarkoitan muhamettilaisuutta ja -kristinuskoa. Tai paremmin sanoen: se on äiti, joka on synnyttänyt -kaksi tytärtä, jotka ovat vaivanneet sitä tuhansin vitsauksin, -sillä uskonnollisissa asioissa ovat läheisimmät sukulaiset pahimpia -vihollisia. Mutta niin huonoa kohtelua kuin se on niiltä saanutkin, -ei se osaa olla ylpeilemättä siitä, että on ne maailman saattanut. -Se käyttää molempia syleilläkseen koko maailmaa, samalla kun sen -kunnianarvoisa vanhuus toiselta puolen syleilee kaikkia aikoja. - -Juutalaiset ovat siis mielestään kaiken pyhyyden lähde ja kaiken -uskonnon alku. Meitä he pitävät taas kerettiläisinä, jotka ovat -väärentäneet lain tai pikemminkin olemme heidän nähdäkseen -kapinallisia juutalaisia. - -Jos muutos olisi tapahtunut vähitellen ja huomaamatta, olisivat hekin -luullakseni helposti joutuneet viettelyksen pauloihin. Mutta kun se -tuli äkkiä ja väkivaltaisesti, kun he voivat osoittaa niin yhden kuin -toisenkin syntymän päivän ja hetken, ovat he kiukuissaan nähdessään -meidänkin lukevan aikakausia ja pysyttelevät visusti uskonnossa, jota -ei maailmakaan iässä voita. - -Milloinkaan he eivät ole Euroopassa nauttineet niin suurta rauhaa -kuin nykyisin. Kristittyjenkin keskuudessa aletaan vähitellen -vapautua siitä suvaitsemattomuuden hengestä, joka heissä aikaisemmin -asui: Espanjassa on havaittu maan kärsineen juutalaisten -karkottamisesta ja Ranskassa niiden kristittyjen kiusaamisesta, -joiden usko poikkesi hiukan ruhtinaan uskosta. On älytty, että -uskonnon levittämisen into on eroitettava kiintymyksestä, jota tulee -tuntea sitä kohtaan, ja ettei sen rakastamiseksi ja noudattamiseksi -ole lainkaan välttämätöntä vihata ja vainota niitä, jotka eivät sitä -noudata. - -Olisi suotavaa, että musulmaanimme ajattelisivat tästä asiasta yhtä -järkevästi kuin kristityt, että voitaisiin kerta kaikkiaan tehdä -rauha Alin ja Abu Bekrin välillä ja jättää Jumalan ratkaistavaksi -näiden pyhien profeettain ansioita koskeva kiista. Minä tahtoisin -heitä palvottavan kunnioitusta ja arvonantoa osoittavin teoin eikä -turhin etevämmyydenjulistuksin, ja minusta olisi viisainta koettaa -ansaita heidän suosiotaan, mihin paikkaan Jumala lie sitten heidät -määrännytkin: joko oikealle kädelleen tai valtaistuimensa astinlaudan -alle. - -Pariisissa, 18 p. Saphar-kuuta v. 1714. - - - - -61. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Äskettäin menin erääseen kuuluisaan kirkkoon, jonka nimenä on -Notre-Dame. Ihaillessani tätä suurenmoista rakennusta oli minulla -tilaisuus keskustella erään pappismiehen kanssa, jonka uteliaisuus -oli tuonut sinne niinkuin minutkin. Puhe osui hänen ammattinsa -rauhallisuuteen. "Useimmat ihmiset", sanoi hän, "kadehtivat meidän -toimemme tarjoamaa onnea. Ja he ovat oikeassa. Kuitenkin on sillä -ikävätkin puolensa. Me emme elä niin erossa maailmasta, ettei meitä -tuhansissa tiloissa kutsuttaisi sen hälinään. Ja meillä onkin siinä -varsin vaikea tehtävä suoritettavana. - -"Maailman lapset ovat kummallisia. He eivät voi sietää meidän -hyväksymistämme enempää kuin meidän moitteitammekaan. Jos me aiomme -oikaista heitä, pitävät he meitä naurettavina. Jos me annamme -heille tunnustuksemme, pitävät he meitä ihmisinä, jotka eivät täytä -tehtäväänsä. On erinomaisen nöyryttävää ajatella herättäneensä -pahennusta yksinpä jumalattomienkin keskuudessa. Meidän on siis pakko -käyttäytyä kaksimielisesti ja vaikuttaa vapaauskojiin, ei suinkaan -jyrkällä suhtautumisella, vaan epätietoisuudella, johon me heidät -jätämme, mikäli on kysymyksessä meidän ajatuksemme heidän puheistaan. -Siihen tarvitaan melkoista kekseliäisyyttä. Tämä näennäinen -puolueettomuus on näet vaikea noudatettava. Maailman lapset, jotka -uskaltavat kaikkea, jotka heittäytyvät kaikkien päähänpistojensa -valtaan ja jotka aina menestyksen mukaan jatkavat niitä tai hylkäävät -ne, saavuttavat paljon suurempaa suosiota. - -"Eikä siinä kaikki. Me emme voi maailman hälinässä säilyttää tätä -niin onnellista ja rauhallista tilaa, jota niin paljon ylistetään. -Heti kun me sen keskelle ilmestymme, pakotetaan meidät väittelemään. -Meidät pakotetaan esimerkiksi todistamaan rukouksen hyödyllisyys -ihmiselle, joka ei usko Jumalaan, paaston välttämättömyys toiselle, -joka on koko ikänsä kieltänyt sielun kuolemattomuuden. Moinen -yritys on sangen työläs, eivätkä naurajat ole suinkaan meidän -puolellamme. Vieläpä enemmänkin: jonkinlainen kiihko vetää muitakin -meidän omiin mielipiteisiimme kalvaa meitä lakkaamatta ja kuuluu -ikäänkuin ammattiimme. Se on yhtä naurettavaa kuin jos nähtäisiin -eurooppalaisten koettavan ihmisluontoa parantaakseen pestä -valkoiseksi afrikkalaisten naamaa. Me tuotamme häiriötä valtioon, me -kiusaamme itseämme saadaksemme kaikki tunnustamaan uskonkappaleita, -joilla ei ole suinkaan mitään perustavaa merkitystä. Ja me olemme -ikäänkuin se Kiinan valloittaja, joka nostatti alamaisensa yleiseen -kapinaan vaadittuaan heitä leikkaamaan tukkansa tai kyntensä. - -"Jopa se intokin, millä me koetamme saada hoitoomme uskottuja sieluja -täyttämään pyhän uskontomme asettamat velvollisuudet, on usein -vaarallinen, eikä siinä voi koskaan olla kyllin varovainen. Muuan -keisari, nimeltänsä Theodosius, antoi surmata miekan terällä erään -kaupungin kaikki asukkaat, vaimot ja pienet lapsetkin. Kun hän -sitten yritti käydä kirkkoon, suljetutti muuan piispa, nimeltänsä -Ambrosius, ovet häneltä kuin murhamieheltä ja pyhäinhäväisijältä -ikään ja teki siinä sankarillisen teon. Suoritettuaan sen sovituksen, -minkä moinen rikos vaati, ja päästyään kirkkoon, asettui tämä keisari -pappien paikalle. Samainen piispa karkotti hänet sieltä ja teki siinä -uskonkiihkoisen ja mielettömän teon. Tässäkin osoittautui jälleen -todeksi, että on varottava liiallista intoilua. Sillä mitä se koski -uskontoa tai valtiota, oliko tämän ruhtinaan paikka pappien joukossa -vaiko ei?" - -Pariisissa, 1 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714. - - - - -62. kirje. - -Zelis kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Kun Sinun tyttäresi on nyt täyttänyt seitsemännen vuotensa, -olen luullut olevan ajan siirtää hänet vaimolan sisähuoneisiin -ja odottamatta hänen kymmenettä ikävuottaan uskoa hänet mustien -eunukkien huostaan. Eihän voitane liian varhain riistää nuorelta -naiselta lapsuuden vapautta ja antaa hänelle pyhää kasvatusta niiden -pelottavien muurien sisäpuolella, missä kainous asuu. - -Sillä minä en voi olla samaa mieltä kuin ne äidit, jotka sulkevat -tyttärensä vaimolaan vasta sitten kun he aikovat valita näille -puolison, jotka pikemminkin tuomitsevat tyttärensä vaimolaan kuin -heidät sen oloihin pyhittävät, ja pakottavat heidät näin väkivalloin -omaksumaan elämäntavan, mihin heidän olisi tullut nämä hellästi -innostuttaa. Onko sitten odotettava kaikkea järjen voimalta, eikä -mitään tottumuksen lempeydeltä? - -Turhaan puhutaan meille siitä alistuneesta asemasta, minkä luonto -on meille määrännyt: ei riitä vain saada meidät ymmärtämään, meitä -täytyy myös harjoittaa siihen, niin että se tukee meitä sinä -kohtalokkaana aikana, jolloin intohimot heräävät ja yllyttävät meitä -riippumattomuuteen. - -Ellei meitä sitoisi teihin muu kuin velvollisuus, saattaisimme joskus -unohtaa sen. Ellei meitä innostuttaisi siihen muu kuin luonnollinen -taipumus, voisi ehkä toinen voimakkaampi taipumus sitä heikontaa. -Mutta sitten kun lait ovat antaneet meidät yhdelle ainoalle miehelle, -ovat ne riistäneet meidät kaikilta muilta ja siirtäneet meidät niin -kauas heistä kuin jos olisimme sadantuhannen peninkulman päässä. - -Luonto, joka aina pitää niin hyvää huolta miehistä, ei ole -rajoittunut antamaan heille haluja. Se on suonut niitä meillekin ja -se on tehnyt meistä heidän autuutensa kiihtyviä välikappaleita. Se on -sytyttänyt meihin intohimojen tulen hankkiakseen heille tilaisuuden -elää rauhallisina. Jos he milloin menettävät tunteettomuutensa, on se -määrännyt meidät palauttamaan heidät siihen jälleen, meidän saamatta -milloinkaan nauttia siitä onnellisesta tilasta, mihin me heidät -toimitamme. - -Älä kuitenkaan kuvittele, Usbek, että Sinun asemasi olisi -onnellisempi kuin minun. Minulla on ollut täällä tuhansia nautintoja, -joista Sinä et tiedä mitään. Mielikuvitukseni on tehnyt lakkaamatta -työtä selvittääkseen minulle niiden oikean arvon. Minä olen elänyt, -mutta Sinä olet vain kaihonnut. - -Siinä vankilassakin, missä Sinä minua pidät, minä olen Sinua -vapaampi. Mitä enemmän Sinä lisäät vartiointini valppautta, sitä -enemmän nautin Sinun levottomuudestasi. Ja Sinun epäluulosi, Sinun -mustasukkaisuutesi, Sinun huolesi ovat kaikki Sinun riippuvaisuutesi -merkkejä. - -Jatka vain, rakas Usbek. Ympäröi minut vartijoilla öin ja päivin, -äläkä luota tavallisiin varovaisuustoimiin. Lisää minun onneani -tekemällä oma onnesi varmaksi ja tiedä, etten minä pelkää mitään -muuta kuin Sinun välinpitämättömyyttäsi. - -Ispahanin palatsissa, 2 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714. - - - - -63. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Luulenpa Sinun aikovan viettää koko elämäsi maalla. Alussa menetin -Sinut näkyvistäni vain pariksi kolmeksi päiväksi. Nyt on jo kulunut -kaksi viikkoa, enkä minä ole nähnyt Sinua vilahdukseltakaan! Tottahan -onkin, että Sinä oleskelet viehättävässä talossa, että Sinulla on -siellä sopivaa seuraa ja että Sinä saat siellä haastella ja järkeillä -mielin määrin: eipä muuta tarvitakaan, kun Sinä jo unohdat koko -maailman. - -Mitä minuun tulee, kulkee minun elämäni kutakuinkin samanlaista -uraa kuin Sinä olet nähnyt sen kulkevan. Seurustelen ahkerasti -suuressa maailmassa ja koetan oppia sitä tuntemaan. Hengestäni katoaa -vähitellen kaikki, mikä siinä muistuttaa aasialaisuutta, ja se taipuu -vaivatta eurooppalaisiin tapoihin. Minä en enää kovin hämmästy -nähdessäni samassa talossa viisi, kuusi naista viiden, kuuden miehen -seurana, enkä pidä sitä kovinkaan hulluna keksintönä. - -Voinpa väittää tulleeni tuntemaan naiset vasta tänne saavuttuani. -Olen saanut heistä enemmän selkoa täällä yhdessä kuukaudessa -kuin olisin saanut kolmessakymmenessä vuodessa vaimolan seinien -sisäpuolella. - -Meidän keskuudessamme luonteet ovat kaikki samanlaisia, koska ne ovat -väkisin taivutettuja: ihmisiä ei nähdä sellaisina kuin he ovat, vaan -sellaisina kuin heidät pakotetaan olemaan. Tässä sydämen ja hengen -orjuudessa kuullaan puhuvan vain pelon, jolla on ainoastaan yksi -kieli, eikä luonnon, joka ilmaiseiksen hyvin erilaisin tavoin, joka -esiintyy perin moninaisin muodoin. - -Teeskentely, meidän keskuudessamme hyvin paljon käytetty ja -tarpeellinen taito, on täällä tuntematon. Kaikesta puhutaan, -kaikki nähdään, kaikki kuullaan. Sydän paljastetaan kasvojen -lailla. Tavoissa, hyveessä, paheessakin ilmenee aina jonkinlaista -välittömyyttä. - -Naisten miellyttämiseksi tarvitaan erästä kykyä, erilaista kuin se -kyky, joka miellyttää heitä vielä enemmän: se on eräänlaista henkistä -leikittelyä, joka huvittaa heitä sikäli kuin se näyttää lupaavan -heille joka hetki sellaista, mikä voidaan toteuttaa vain liiankin -pitkin väliajoin. - -Tämä leikittely, joka luonnostaan kyllä sopii pukuhuoneeseen, näyttää -lopulta muovanneen koko kansakunnan yleisluonteen. Leikitellään -valtioneuvostossa. Leikitellään sotajoukon etunenässä. Leikitellään -vieraiden lähettiläiden kanssa. Erilaiset ammatit näyttävät -naurettavilta vain sikäli kuin niitä harjoitetaan vakavasti: lääkäri -ei olisi enää naurettava, jos hänen pukunsa olisi vähemmän synkkä ja -jos hän tappaisi potilaansa piloja puhellen. - -Pariisissa, 10 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714. - - - - -64. kirje. - -Mustien eunukkien päällikkö kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Minä olen sellaisessa pulassa, etten osaa sitä Sinulle kuvaillakaan, -mahtava herra. Vaimola on kauhistavan epäjärjestyksen ja sekasorron -tilassa. Sota vallitsee vaimojesi välillä. Eunukkisi ovat jakautuneet -kahteen leiriin. Kuuluu vain valituksia, nurkumisia, moitteita. -Minun nuhteitani halveksitaan. Kaikki näyttää olevan sallittua tänä -kurittomuuden aikana. Minä olen enää vain tyhjä nimi vaimolassa. - -Joka ikinen vaimosi väittää olevansa toisia parempi syntyperänsä, -kauneutensa, rikkautensa, älynsä ja Sinun rakkautesi puolesta, -samalla kun hän vetoaa johonkin tällaiseen etuunsa päästäkseen -kaikissa suhteissa muiden edelle. Joka hetki menetän sen -pitkämielisen kärsivällisyyden, millä minä kuitenkin olen -onnettomuudekseni tehnyt heidät kaikki tyytymättömiksi. -Varovaisuuteni, jopa myöntyväisyytenikin, minun asemassani -harvinainen ja outo ominaisuus, ovat olleet hyödyttömiä. - -Sallitko minun paljastaa Sinulle, mahtava herra, kaikkien näiden -epäjärjestysten syyn? Syy on kokonaan Sinun sydämesi ja sen hellän -huolenpidon, mitä Sinä heille osoitat. Ellet Sinä pidättäisi kättäni, -jos Sinä nuhteiden sijasta antaisit minun käyttää kuritusta, ellet -Sinä päästäisi heidän valituksiaan ja heidän kyyneleitään itseäsi -hellyttämään, vaan lähettäisit heidät nyyhkyttämään minun eteeni, -minä kun en helly milloinkaan, taivuttaisin heidät piankin ikeeseen, -jota heidän on kannettava, ja lannistaisin piankin heidän kopean ja -itsevaltaisen mielensä. - -Sitten kun minut oli viisitoistavuotiaana ryöstetty Afrikan -sydämestä, kotimaastani, myytiin minut aluksi isännälle, jolla -oli yli kaksikymmentä vaimoa tai jalkavaimoa. Huomattuaan minut -vakavasta ja vaiteliaasta olennostani soveliaaksi vaimolaan hän -määräsi tehtäväksi minut lopullisesti sinne soveliaaksi, ja niin -suoritettiinkin leikkaus, joka oli aluksi tuskallinen, mutta joka -tuotti minulle lopulta onnea, koska se vei minut isäntieni korvaa -ja luottamusta lähemmäksi. Jouduin siis vaimolaan, joka oli minulle -kuin uusi maailma. Ylieunukki, ankarin mies, minkä minä olen -eläessäni nähnyt, hallitsi siellä rajattomana valtiaana. Ei siellä -kuultu puhuttavan eripuraisuudesta eikä riidoista. Syvä hiljaisuus -vallitsi kaikkialla. Kaikki nämä naiset kävivät nukkumaan samalla -hetkellä vuoden umpeensa ja nousivat niinikään samalla hetkellä. -He menivät kylpyyn vuorotellen ja he poistuivat siitä saatuaan -meiltä pienimmänkin merkin. Muun osan aikaa he olivat melkein aina -huoneisiinsa suljettuina. Hänen pyrkimyksenään oli varsinkin saada -heidät noudattamaan mitä suurinta puhtautta, ja hän oli sitä varten -keksinyt sanoin kuvailemattomia keinoja: pieninkin tottelemattomuus -rangaistiin armotta. "Minä olen orja", tapasi hän sanoa, "mutta -minä olen sellaisen miehen orja, joka on teidän isäntänne ja minun -isäntäni, ja minä käytän sitä valtaa, minkä hän on antanut minulle -teihin nähden. Hän teitä kurittaa, enkä minä, joka vain lainaan -hänelle käteni." Nämä naiset eivät milloinkaan astuneet isäntäni -huoneeseen muutoin kuin kutsuttuina: he ottivat tämän armon vastaan -riemuiten ja olivat ilman sitä valittamatta. Niinpä kunnioitettiin -minuakin, joka olin halvin tämän rauhallisen vaimolan mustaihoisista, -tuhat kertaa enemmän kuin Sinun vaimolassasi, missä minä käsken heitä -kaikkia. - -Heti kun tämä suuri eunukki oli havainnut minun luonnonlahjani, -käänsi hän silmänsä puoleeni. Hän puhui minusta isännälleni, -selittäen minun kykenevän työskentelemään hänen omien -katsantokantojensa mukaisesti ja seuraamaan häntä hänen nykyisessä -toimessaan. Hän ei lainkaan hämmästynyt minun suurta nuoruuttani: hän -uskoi tarkkaavaisuuteni korvaavan kokemuksen puutteen. Mitä Sinulle -sanoisinkaan? Minä edistyin niin suuresti hänen luottamuksessaan, -että hän jätti arvelematta haltuuni niiden pelottavien huoneiden -avaimet, joita hän oli niin kauan vartioinut. Tämän suuren mestarin -koulussa opin käskemisen vaikean taidon ja kehityin noudattamaan -taipumattoman hallituksen menettelyohjeita. Hänen opastamanaan -tutkin naisten sydäntä. Hän opetti minua käyttämään hyväkseni heidän -heikkouksiaan ja olemaan hämmästymättä heidän kopeuttaan. Usein hän -pani heidät huvikseen koetukselle ja antoi minun viedä heidät aina -kuuliaisuuden äärimmäiselle rajalle asti. Sieltä palautti hän heidät -sitten huomaamatta ja pyysi minua joksikin ajaksi teeskentelemään -taipumista. Kelpasipa häntä katsella näinä hetkinä, jolloin hän -näki heidät aivan epätoivon partaalla! Rukousten ja moitteiden -keskipisteenä kesti hän heltymättä heidän kyyneleensä. "Kas sillä -tavalla", sanoi hän tyytyväisenä, "tulee hallita naisia. Heidän -lukumääränsä ei minua säikytä: samoin hoitaisin kaikkia suuren -hallitsijammekin vaimoja. Kuinka saattaa mies toivoa vangitsevansa -heidän sydämensä, elleivät hänen uskolliset eunukkinsa ole aluksi -lannistaneet heidän sieluansa?" - -Hän ei ollut ainoastaan luja, vaan myöskin terävänäköinen. Hän luki -heidän ajatuksensa ja arvasi heidän teeskentelynsä: heidän tutkitut -eleensä, heidän laitellut ilmeensä eivät salanneet häneltä mitään. -Hän tiesi heidän peitetyimmätkin tekonsa ja heidän hiljaisimmatkin -sanansa. Hän käytti yksiä saadakseen selkoa toisista, ja hänellä -oli tapana palkita pieninkin luottamus. Kun he pääsivät herransa -läheisyyteen vain kutsuttuina, toimitti eunukki sinne ne, jotka hän -tahtoi, ja käänsi isäntänsä silmät niihin, joita hän halusi avustaa, -ja tämä suosionosoitus oli jonkun ilmoitetun salaisuuden palkintona. -Hän oli saanut isäntänsä ymmärtämään, että oli viisainta jättää hänen -tehtäväkseen tämä valinta, joka suuresti lisäsi hänen arvovaltaansa. -Näin hallittiin siis, mahtava herra, vaimolaa, joka oli luullakseni -parhaiten järjestetty koko Persiassa. - -Jätä käteni vapaiksi, salli minun pakottaa kaikki kuuliaisuuteen, ja -viikossa olen palauttava järjestyksen sekasorron keskeen: sitä käskee -kunniasi ja sitä vaatii turvallisuutesi. - -Ispahanilaisessa palatsissasi, 9 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714. - - - - -65. kirje. - -Usbek kirjoittaa vaimoilleen Ispahanin palatsiin. - - -Olen kuullut vaimolan olevan sekasorron vallassa ja täynnä sisäistä -riitaa ja eripuraisuutta. Enkö minä lähtiessäni kehottanut teitä -noudattamaan rauhaa ja hyvää sopua? Te lupasitte sen: teittekö niin -vain minua pettääksenne? - -Tepä tässä itse pettyisitte, jos tahtoisin seurata ylieunukin antamia -neuvoja, jos minä tahtoisin käyttää valtaani pakottaakseni teidät -elämään niin kuin minun varoitteluni käskivät teitä elämään. - -Minä en kuitenkaan osaa käyttää näitä väkivaltaisia keinoja ennenkuin -olen koettanut kaikkia muita. Tehkää siis omaksi hyväksenne se, mitä -ette ole tahtoneet tehdä minun hyväkseni. - -Ylieunukilla on paljon valittamisen aihetta: hän sanoo, että te ette -välitä hänestä vähääkään. Kuinka voitte sovelluttaa tämän käytöksen -asemaanne kuuluvaan vaatimattomuuteen? Eikö hyveenne ole minun poissa -ollessani uskottu hänen haltuunsa? Se on pyhä aarre, jonka vartija -hän on. Mutta se halveksiminen, mitä te hänelle osoitatte, lausuu -ilmi, että he, joiden määränä on saada teidät elämään kunnian lakien -kuuliaisuudessa, ovat teille vastenmielisiä. - -Minä pyydän siis teitä muuttamaan käytöstänne ja menettelemään niin, -että minä voin toisen kerran hylätä ne ehdotukset, joita minulle -tehdään teidän vapautenne ja rauhanne kahlitsemiseksi. - -Sillä minä tahtoisin saada teidät unohtamaan, että minä olen teidän -herranne, muistaakseni vain, että minä olen teidän puolisonne. - -Pariisissa, 5 p. Chahban-kuuta v. 1714. - - - - -66. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Täällä harrastetaan hyvin innokkaasti tieteitä, mutta enpä tiedä, -ollaanko täällä kovin oppineita. Joka epäilee kaikkea ajattelijana, -ei uskalla kieltää mitään jumaluusoppineena: tämä ristiriitainen mies -on aina tyytyväinen itseensä, kunhan vain sovitaan arvonimistä. - -Useimpain ranskalaisten kiihkeimpänä haluna on olla älykäs ja -sukkela. Ja kaikkien niiden kiihkeimpänä haluna, jotka tahtovat käydä -älykkäästä, on kirjojen tekeminen. - -Mutta sen päättömämpää keksintöä ei osaa ajatella. Luontohan näyttää -viisaudessaan pitäneen huolta siitä, että ihmisten tyhmyydet jäisivät -hetkellisiksi, mutta nyt tekevät, kirjat ne kuolemattomiksi. Houkkion -pitäisi tyytyä jo siihen, että hän on ikävystyttänyt kaikkia niitä, -jotka ovat hänen lähelleen osuneet. Mutta hän tahtoo kiusata vielä -tulevia sukupolvia. Hän tahtoo typeryytensä voittavan unohduksen, -josta hän olisi voinut nauttia kuin haudan rauhasta. Hän tahtoo -jälkimaailman saavan ikuisiksi ajoiksi tiedon siitä, että hän on -elänyt ja että hän on ollut hölmö. - -Kaikista kirjailijoista en halveksi ketään niin syvästi kuin -mukailijoita, jotka haalivat joka taholta muiden teoksista siepattuja -riekaleita, sovitellakseen niitä sitten omiin aikaansaannoksiinsa -niinkuin turpeenpalasia nurmikenttään. He eivät ole hituistakaan -parempia kuin ne latojat, jotka rivittävät kirjasimia niin että -nämä yhteen koottuina muodostavat kirjan, jonka syntymiseen he -ovat ottaneet osaa vain käsillään. Minä toivoisin kunnioitettavan -itsenäisiä teoksia, ja minusta on jonkinlaista pyhyyden häpäisemistä, -kun raastetaan ne palaset, joista ne on muodostettu, irralleen -pyhätöstä, mihin ne kuuluvat, ja kun niihin näin kohdistetaan -halveksunta, jota ne eivät ansaitse. - -Ellei ihmisellä ole mitään uutta sanottavaa, niin miksi hän ei -vaikene? Miksi hänen pitää turhaan nähdä kaksinkertaista vaivaa? - -"Mutta minähän tahdon panna kaikki uuteen järjestykseen." - -"Te olette taitava mies: s.o. te tulette kirjastooni ja asetatte -alas ne kirjat, jotka ovat ylhäällä, ja ylös ne kirjat, jotka ovat -alhaalla. Ja sitten olette tehnyt mestariteoksen!" - -Minä kirjoitan Sinulle tästä asiasta, -- -- --, koska olen -suunnattomasti vihastunut kirjaan, jonka olen juuri lukenut ja joka -on niin paksu, että sen olisi luullut sisältävän koko maailman -tiedon. Mutta se vain väsytti minut lopen, opettamatta minulle -mitään. Hyvästi. - -Pariisissa, 8 p. Chahban-kuuta v. 1714. - - - - -67. kirje. - -Ibben kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Kolme laivaa on saapunut tänne tuomatta minulle minkäänlaisia tietoja -Sinusta! Oletko sairas? Vai huviksesiko minua säikyttelet? - -Ellet rakasta minua maassa, missä Sinulla ei ole muita hellyyden -esineitä, niin kuinka käykään sitten Persiassa ja perheesi helmassa? -Mutta ehkä erehdyn. Sinä olet kylliksi rakastettava löytääksesi -kaikkialta ystäviä. Sydän on kaikkien maiden kansalainen. Kuinka -saattaisikaan jalo sielu olla muodostamatta ystävyyssuhteita? -Tunnustan Sinulle kunnioittavani vanhoja ystävyysliittoja. Mutta enpä -vastusta uusienkaan solmimista, milloin siihen vain tilaisuutta on. - -Missä maassa olen oleskellutkin, niin olen elänyt aivan niinkuin -minun olisi pitänyt viettää siellä koko ikäni. Minä olen yhtä -innokkaasti tavoitellut hyveellisten ihmisten tuttavuutta, minä olen -tuntenut samaa sääliä tai pikemminkin samaa hellyyttä onnettomia ja -samaa kunnioitusta niitä kohtaan, joita menestys ei ole sokaissut. -Sellainen on luonteeni, Usbek. Kaikkialta, mistä tapaan ihmisiä, -valitsen ystäviä. - -Täällä asuu muuan gebri, jolla luullakseni on Sinun jälkeesi -ensimmäinen sija sydämessäni: hän on itse rehellisyyden sielu. -Erikoiset syyt ovat pakottaneet hänet vetäytymään tähän kaupunkiin, -missä hän elää kaikessa rauhassa kunniallisen liikkeen tuottamilla -tuloilla vaimonsa kanssa, jota hän rakastaa. Hänen elämänsä on ollut -täynnä jalomielisiä tekoja, ja vaikkakin hän pyrkii elämään syrjässä, -on hänen sydämessään enemmän sankarillisuutta kuin suurimpienkaan -hallitsijani sydämessä. - -Tuhannet kerrat olen puhunut hänelle Sinusta. Näytän hänelle kaikki -Sinun kirjeesi. Huomaan hänen olevan siitä hyvillään ja uskonpa nyt -jo, että Sinulla on ystävä, jota et edes tunne. - -Tästä voit lukea hänen tärkeimmät seikkailunsa; niin vastahakoisesti -kuin hän onkin niistä kirjoittanut, ei hän ole kuitenkaan voinut -kieltää sitä ystävyydeltäni, ja minä uskon nyt kertomuksen Sinun -ystävyytesi huomaan. - - -_Apheridonin ja Astarten tarina_. - -Minä olen syntynyt gebrien keskuudessa, joiden uskonto on ehkä -maailman vanhin. Onnettomuudekseni valtasi minut rakkaus ennen -kuin järki. Olin tuskin kuusivuotias, kun en enää voinut elää -muualla kuin sisareni seurassa. Silmäni seurasivat häntä aina, -ja jos hän jätti minut hetkeksikään, huomasi hän palatessaan -niiden vuotavan kyyneleitä. Jokainen päivä lisäsi yhtä paljon -ikääni kuin rakkauttanikin. Isäni, ihmeissään niin voimakkaasta -kiintymyksestä, olisi kyllä mielellään naittanut meidät Kambyseen -säätämän vanhan gebriläistavan mukaan, mutta muhamettilaisten -pelko, muhamettilaisten, joiden ikeen alaisina me elämme, estää -kansamme jäseniä ajattelemasta näitä pyhiä liittoja, joita -uskontomme ei ainoastaan salli vaan jopa määrää ja jotka ovat perin -teeskentelemättömiä jo luonnon muodostaman yhteyden kuvia. - -Nähdessään, että olisi ollut vaarallista seurata minun mielitekoani -ja omaa haluansa, päätti siis isäni sammuttaa liekin, jonka hän luuli -olevan vasta alussaan, mutta joka olikin jo viimeisessä vaiheessaan: -hän otti matkan tekosyyksi ja vei minut mukanaan, jättäen sisareni -erään naissukulaisen huomaan, sillä äitini oli kuollut kaksi -vuotta aikaisemmin. En lähde teille tässä kertomaan, kuinka suuri -oli epätoivoni eron hetkellä: syleilin sisartani, joka aivan ui -kyynelissä; mutta minä en kyyneleitä vuodattanut, sillä tuska oli -tehnyt minut ikäänkuin turraksi. Me saavuimme Tiflisiin, ja isäni, -uskottuaan kasvatukseni eräälle sukulaisellemme, jätti minut sinne ja -palasi kotiin. - -Jonkun aikaa jälkeenpäin kuulin hänen erään ystävän suosituksesta -toimittaneen sisareni kuninkaan beiramiin, missä hän palveli muuatta -sulttaanitarta. Jos minulle olisi ilmoitettu hänen kuolemansa, ei se -olisi minuun järkyttävämmin vaikuttanut. Sillä paitsi sitä, etten -minä toivonut häntä enää näkeväni, oli hänen menonsa beiramiin -tehnyt hänestä muhamettilaisen, eikä hän enää voinut sen uskonnon -ennakkoluulojen mukaisesti katsella minua muutoin kuin inhoten. -Jaksamatta elää kauemmin Tiflisissä, väsynyt kun olin itseeni ja -maailmaan, minä palasin Ispahaniin. Ensimmäiset sanat, mitkä lausuin -isälleni, olivat katkeria. Moitin häntä siitä, että hän oli laittanut -tyttärensä paikkaan, minne voi päästä vain uskontoa muuttamalla. -"Te olette tuottanut perheellenne", puhuin minä, "Jumalan ja teitä -valaisevan auringon vihastuksen. Olette tehnyt pahempaa kuin -jos olisitte saastuttanut alkuaineet, koska olette saastuttanut -tyttärenne sielun, joka oli yhtä puhdas. Minä kuolen tuskasta ja -rakkaudesta. Mutta olkoon kuolemani ainoa rangaistus, minkä Jumala -teille lähettää!" - -Nämä sanat sanottuani poistuin. Kahden vuoden aikana kulutin sitten -elämäni käymällä katselemassa beiramin muureja ja tirkistelemällä -huonetta, missä sisareni saattoi olla, ja olin näin joka päivä -tuhannet kerrat vaarassa joutua näitä pelättäviä paikkoja -kierteleväin eunukkien surmattavaksi. - -Vihdoin kuoli isäni, ja sulttaanitar, jota sisareni palveli, -nähdessään tämän päivä päivältä varttuvan yhä kauniimmaksi, kävi -mustasukkaiseksi ja naitti hänet eräälle eunukille, joka toivoi häntä -omakseen intohimoisesti. Täten pääsi sisareni vaimolasta ja asettui -eunukkinsa kanssa asumaan erääseen taloon Ispahaniin. - -Kolmeen kuukauteen en saanut häntä puhutella, koska eunukki, miehistä -mustasukkaisin, toimitti minut aina erilaisin verukkein tieheni. -Vihdoinkin pääsin hänen beiramiinsa, ja hän salli minun puhella -sisareni kanssa verhon läpi. Ilveksenkään silmät eivät olisi voineet -häntä nähdä, niin tarkoin hän oli vaatteiden ja huntujen peitossa, -enkä minä häntä muusta tuntenutkaan kuin äänen soinnusta. Kuinka -olinkaan liikuttunut, kun huomasin olevani häntä näin lähellä ja -kuitenkin kaukana hänestä! Hillitsin toki itseni, sillä minua -pidettiin silmällä. Mitä häneen tulee, vuodatti hän luullakseni -muutamia kyyneleitä. Hänen miehensä aikoi jotenkuten puolustella -käytöstään, mutta kohtelin häntä kuin hän olisi ollut halvin orja. -Hän oli pahemmassa kuin pulassa kuullessaan minun puhuvan sisareni -kanssa kieltä, jota hän ei osannut: se oli muinaispersiaa, joka -on meidän pyhä kielemme. "Kuinka! sisareni", sanoin minä, "onko -totta, että olette hylännyt isienne uskon? Tiedän kyllä, että -teidän on ollut pakko beiramiin mennessänne liittyä muhametinuskon -tunnustajiin, mutta, sanokaa minulle, onko sydämenne voinut suunne -tavoin suostua hylkäämään uskonnon, joka sallii minun rakastaa teitä? -Ja kenen takia hylkäätte sen, tämän uskonnon, jonka pitäisi olla -meille kallis? Kurjan raukan takia, jossa näkyy vielä hänen kerran -kantamainsa kahleiden häpäisevä leima, ja joka, jos hän olisikin -mies, olisi inhoittavin kaikista!" - -"Veljeni", lausui hän, "mies, josta puhutte, on puolisoni. Minun on -häntä kunnioitettava, niin arvottomalta kuin hän teistä näyttääkin. -Ja minä olisinkin vaimoista halveksittavin, jos..." - -"Ah! sisareni", keskeytin minä, "te olette gebri. Hän ei ole -puolisonne, eikä voi ollakaan: jos pysytte uskossanne isienne tavoin, -voitte pitää häntä vain hirviönä." - -"Ah!" vastasi hän, "kuinka kaukaiselta se uskonto minusta -näyttääkään! Tuskin olin oppinut sen käskyt, kun minun oli jo ne -unohdettava. Tehän huomaatte, ettei kielikään, jota kanssanne -puhun, ole minulle enää tuttu, ja että minun on tavattoman vaikea -ilmaista ajatuksiani. Mutta luottakaa siihen, että lapsuutemme muisto -viehättää minua yhä, että minulla on sen ajan jälkeen ollut vain -petollisia iloja, ettei ole päivääkään kulunut minun ajattelemattani -teitä, että teillä on ollut suurempi osa avioliittooni kuin -luulettekaan ja että minä olen alistunut siihen vain toivoen saavani -nähdä taas teitä. Mutta kuinka onkaan oleva minulle yhätikin raskas -se päivä, joka on jo minulle ollut hyvin raskas! Näen teidän olevan -aivan suunniltanne. Mieheni vapisee raivosta ja mustasukkaisuudesta. -Minä en saa teitä enää nähdä. Puhun epäilemättä kanssanne viimeisen -kerran elämässä: jos niin olisi, veljeni, ei se tulisi pitkäksi." -Näin sanoessaan hän heltyi, ja huomatessaan olevansa kykenemätön -jatkamaan keskustelua jätti minut siihen maailman masentuneimmaksi -ihmiseksi. - -Kolme, neljä päivää myöhemmin pyysin jälleen tavata sisartani. Tuo -raakalaiseunukki olisi mielellään tahtonut minua siitä estää, mutta -paitsi sitä, etteivät tämäntapaiset aviomiehet hallitse vaimojansa -yhtä voimakkaasti kuin muut, rakasti hän niin rajattomasti sisartani, -ettei hän voinut tältä mitään kieltää. Minä näin hänet siis vielä -samassa paikassa ja samassa asussa kahden orjattaren seuraamana, niin -että minun oli jälleen turvautuminen erikoiskieleemme. - -"Sisareni", virkoin hänelle, "mistä johtuu, etten voi tavata teitä -joutumatta kauhistuttavaan asemaan? Nämä muurit, jotka pitävät teitä -sulkeissaan, nämä salvat ja nämä ristikot, nämä inhoittavat vartijat, -jotka pitävät teitä silmällä, saattavat minut raivoon. Kuinka -olettekaan voinut menettää sen suloisen vapauden, jota esi-isänne -nauttivat? Äitinne, joka oli siveä, antoi miehelleen hyveensä -takeeksi vain hyveensä: he elivätkin molemmat onnellisina keskinäisen -luottamuksen turvissa. Ja heidän elämäntapojensa yksinkertaisuus -oli heistä tuhat kertaa kallisarvoisempi rikkaus kuin se väärä -loisto, joka näyttää olevan teidän osanne tässä ylellisessä talossa. -Menettäessänne uskontonne olette menettänyt vapautenne, onnenne -ja sen jalon tasa-arvoisuuden, joka on sukupuolenne kunnia. Mutta -pahempi on, että te ette ole suinkaan ihmisarvostaan alennetun orjan -vaimo, sillä sitä ette voi olla, vaan hänen orjansa." - -"Ah! veljeni", sanoi hän, "kunnioittakaa puolisoani, kunnioittakaa -uskontoa, jonka olen omaksunut: sen uskonnon mukaanhan minä en ole -voinut kuulla teitä enkä teille puhua rikosta tekemättä." - -"Kuinka? sisareni", vastasin minä aivan kiihtyneenä, "te arvelette -siis tämän uskonnon olevan totisen uskonnon?" - -"Ah!" huokasi hän, "kuinka olisikaan minulle edullista, ettei se -olisi totinen uskonto! Minä olen kantanut sille liian suuren uhrin -voidakseni olla siihen uskomatta, ja jos minun epäilykseni..." - -Näin sanottuaan hän vaikeni. - -"Niin, epäilyksenne, sisareni, ovat hyvin perusteltuja, millaisia -ne lienevätkään. Mitä voittekaan odottaa uskonnolta, joka tekee -teidät onnettomaksi tässä maailmassa eikä anna teille mitään toivoa -tulevasta? Muistakaa, että meidän uskontomme on maailman vanhin, -että se on aina kukoistanut Persiassa ja että sillä on sama alkuperä -kuin tällä valtakunnallakin, jonka varhaisimpia vaiheita kukaan -ei tunne, että vain sattuma on tuonut sen rajojen sisäpuolelle -muhamettilaisuuden ja että tämä lahko on saanut siellä jalansijaa -ei suinkaan vakaumuksen tietä, vaan valloituksen avulla. Elleivät -luonnolliset ruhtinaamme olisi olleet heikkoja, näkisitte vielä -tänä päivänä vanhojen tietäjäin uskonnon olevan vallassa. Siirtykää -mielikuvituksessanne noihin ammoin kuluneihin vuosisatoihin: kaikki -puhuu siellä teille tietäjäin opista eikä mikään muhamettilaisten -lahkosta, joka ei vielä useita tuhansia vuosia myöhemminkään ollut -edes lapsuuskaudessaan." - -"Mutta", sanoi sisareni, "vaikka minun uskontoni olisikin teidän -uskontoanne myöhäisempi, on se ainakin puhtaampi, koska se palvelee -vain yhtä Jumalaa, kun te sitävastoin palvelette lisäksi aurinkoa, -tähtiä, tulta, vieläpä alkuaineitakin." - -"Minä huomaan, sisareni, että olette musulmaanien parissa oppinut -herjaamaan pyhää uskontoamme. Me emme palvo tähtiä emmekä alkuaineita -eivätkä isämmekään ole niitä milloinkaan palvoneet. Milloinkaan -eivät he ole niille temppelejä pystyttäneet, milloinkaan he eivät -ole niille uhranneet. He ovat vain omistaneet niille uskonnollista, -vaikkakin laadultaan alempaa kunnioitusta, niinkuin sopiikin -jumaluuden teoille ja ilmestysmuodoille. Mutta, sisareni, sen Jumalan -nimessä, joka meitä valistaa, ottakaa tämä pyhä kirja, jonka olen -teille tuonut: se on lainsäätäjämme Zarathustran kirja. Lukekaa se -ennakkoluuloitta. Päästäkää sydämeenne siitä lähtevät valonsäteet, -jotka valistavat teitä sitä lukiessanne. Muistakaa isiänne, jotka -ovat kauan kunnioittaneet aurinkoa Balkhiin pyhässä kaupungissa. Ja -muistakaa myös minua, joka osaan toivoa lepoa, menestystä, elämää -vain teidän kääntymyksestänne." Ylenmäärin liikutettuna jätin hänet -yksinään päättämään tärkeimmän asian, mitä minulla saattoi koko -iässäni olla. - -Palasin hänen luokseen kahden päivän kuluttua. En puhunut hänelle -sanaakaan: odotin ääneti elämäni tai kuolemani tuomiota. "Teitä -rakastaa, veljeni", lausui hän vihdoin, "teitä rakastaa gebrinainen. -Olen kauan taistellut, mutta jumalat! kuinka monet vaikeudet -poistaakaan rakkaus! Kuinka tunnenkaan oloni keveäksi! En enää -pelkää rakastavani teitä liiaksi. Nyt ei minun tarvitse panna rajoja -lemmelleni: sen ylenmääräisyyskin on nyt sallittu. Ah! kuinka kaikki -tämä sopiikaan sydämeni tilaan! Mutta milloin katkaisette te, joka -olette osannut katkaista ne kahleet, mitkä henkeni oli itselleen -takonut, milloin katkaisette ne kahleet, mitkä sitovat käteni? Tästä -hetkestä alkaen olen teidän: osoittakaa nyt kuinka kallis tämä lahja -teille on, ottamalla minut viipymättä huostaanne. Veljeni, kun -ensimmäisen kerran saan teitä suudella, luulen kuolevani syliinne." - -En voisi milloinkaan sanoin lausua riemua, mikä minut täytti tätä -hellää puhetta kuunnellessani. Minä uskoin ja näin tosiaankin sinä -hetkenä olevani ihmisistä onnellisin. Näin lähellä täyttymistään -kaikki ne toiveet, joita olin elättänyt kahdenkymmenenviiden vuoden -aikana, näin haihtuvan kaikkien niiden surujen, jotka olivat -tehneet ne vuodet minulle kovin raskaiksi. Mutta totuttuani hiukan -näihin suloisiin ajatuksiin huomasin, etten ollutkaan niin lähellä -onneani kuin olin ensi ihastuksessa kuvitellut, vaikka olinkin -voittanut suurimman esteen. Oli vielä petettävä hänen vartijainsa -valppaus. En uskaltanut kenellekään paljastaa elämäni salaisuutta. -Meidän oli kaksin, hänen ja minun, suoritettava kaikki. Jos yritys -epäonnistuisi, olin vaarassa joutua seivästetyksi. En kuitenkaan -nähnyt julmempaa rangaistusta kuin epäonnistuminen sellaisenaan. -Sovimme siitä, että hän lähettäisi pyytämään minulta kelloa, -minkä hänen isänsä oli hänelle jättänyt, ja että minä kätkisin -siihen viilan, jolla hän voisi katkaista erään kadulle avautuvan -ikkunanristikon, ja solmuköyden, jonka avulla hänen olisi helppo -laskeutua alas. Edelleen päätimme, etten minä enää kävisi hänen -luonaan, vaan että tulisin joka yö sen ikkunan alle odottamaan, -milloin hän voisi toteuttaa aikomuksensa. Vietin näin viisitoista -yötä umpeensa näkemättä ketään, koska hän ei ollut saanut suotuisaa -tilaisuutta. Vihdoin kuulin kuudentenatoista viilan työskentelevän. -Tuon tuostakin keskeytyi kirskuna. Niinä väliaikoina oli pelkoni -kuvailematon. Lopulta näin hänen tunnin työskentelyn jälkeen -kiinnittävän köyden. Hän pudottausi sen varaan ja liukui syliini. -En ajatellut enää vaaraa, vaan viivyin kauan siinä asennossa, -liikahtamattakaan. Sitten vein hänet kaupungin ulkopuolelle, missä -minulla oli hevonen valmiina. Nostin hänet tarakkaan taakseni ja -poistuin mahdollisimman nopeasti paikasta, joka saattoi käydä meille -hyvin tuhoisaksi. Ennen päivän koittoa saavuimme erään gebrin luo, -joka oli vetäytynyt autiolle seudulle elämään vaatimattomasti -kättensä työllä. Emme kuitenkaan katsoneet sopivaksi jäädä -hänen luokseen, vaan painuimme hänen neuvostaan tiheään metsään -ja piilouduimme vanhaan onteloon tammeen siksi kunnes pakomme -nostattama hälinä olisi häipynyt. Me olimme kahden tässä syrjäisessä -paikassa, kenenkään näkemättä, vakuuttaen lakkaamatta rakastavamme -toisiamme aina ja odottaen sopivaa tilaisuutta antaaksemme jonkun -gebriläispapin toimittaa pyhien kirjojemme määräämät vihkimismenot. -"Sisareni", puhelin minä, "kuinka tämä liitto onkaan pyhä! Luonto oli -meidät jo yhdistänyt, ja pyhä lakimme yhdistää meidät vielä kerran." -Vihdoin tuli pappi rauhoittamaan rakastuneen kärsimättömyytemme. -Hän toimitti talonpoikaistalossa kaikki vihkimismenot. Hän siunasi -meidät ja toivotti meille tuhansin kerroin Gustaspesin koko voiman -ja Hohoraspesin pyhyyden. Pian sen jälkeen me poistuimme Persiasta, -missä emme olleet turvassa, ja vetäydyimme Georgiaan. Siellä olimme -vuoden, päivä päivältä yhä enemmän kiintyen toisiimme. Mutta kun -rahani alkoivat loppua ja kun pelkäsin köyhyyttä sisareni puolesta, -vaikkakaan en omasta puolestani, jätin hänet sinne lähteäkseni -etsimään apua sukulaisiltamme. Milloinkaan eivät ole jäähyväiset -olleet hellemmät. Mutta matkani ei ollut ainoastaan hyödytön, vaan -tuhoisakin. Sillä kun olin havainnut yhtäältä kaiken omaisuutemme -joutuneen takavarikkoon ja toisaalta sukulaisteni olevan melkein -kykenemättömiä minua auttamaan, jäi minulle rahaa juuri sen -verran kuin tarvitsin paluumatkaan. Mutta mikä epätoivo minua -odottikaan: minä en tavannut enää sisartani! Muutamia päiviä ennen -tuloani olivat tataarit tehneet hyökkäyksen siihen kaupunkiin, -missä hän oleskeli, ja kun he näkivät hänet kauniiksi, ottivat -he hänet mukaansa ja myivät hänet sitten Turkkiin matkustaville -juutalaisille, jättäen jäljelle vain pienen tyttösen, jonka hän -oli synnyttänyt muutamia kuukausia aikaisemmin. Minä lähdin -näiden juutalaisten jälkeen ja tavoitin heidät kolmen peninkulman -päässä sieltä: rukoukseni, kyyneleeni olivat turhia. He vaativat -minulta itsepintaisesti kolmeakymmentä tomaania, hellittämättä -ainoastakaan. Käännyttyäni kaikkien ihmisten puoleen, anottuani sekä -turkkilaisten että kristittyjen pappien suojelusta, puhuttelin erästä -armeenialaista kauppiasta ja myin hänelle tyttäreni ja itsenikin -kolmestakymmenestäviidestä tomaanista. Sitten palasin juutalaisten -luo, annoin heille kolmekymmentä tomaania ja vein ne viisi jäljelle -jäänyttä sisarelleni, jota en ollut vielä nähnyt. "Olette vapaa", -sanoin hänelle, "sisareni, ja minä saan teitä syleillä. Kas tässä -tuon teille viisi tomaania. Mieleni on paha, ettei minusta maksettu -enempää." - -"Kuinka!" huudahti sisareni, "oletteko myynyt itsenne?" - -"Olen", vastasin minä. - -"Ah! onneton! Mitä olette tehnyt? Enkö ollut jo kyllin kovaosainen -teidän koettamatta tehdä minua vielä kovaosaisemmaksi? Vapautenne -oli minulle lohdutus, mutta orjuutenne syöksee minut hautaan. Ah! -veljeni, kuinka onkaan rakkautenne julma! Entä tyttäreni? En näe -häntä missään." - -"Hänetkin minä myin", vastasin minä. Me puhkesimme molemmat -kyyneleihin emmekä jaksaneet sanoa toisillemme sanaakaan. Vihdoin -lähdin tapaamaan isäntääni, ja sisarenikin saapui sinne melkein yhtä -pian kuin minä. Hän heittäytyi hänen jalkoihinsa. "Minä rukoilen -teiltä orjuutta", puhui hän, "niinkuin muut rukoilevat teiltä -vapautta. Ottakaa minut: tehän saatte minusta paremman hinnan kuin -miehestäni." Silloin syntyi taistelu, joka sai kyyneleet vuotamaan -isäntäni silmistä. "Onneton!" sanoi sisareni, "oletko luullut minun -voivan ostaa vapauteni Sinun vapautesi kustannuksella? Herra, näette -edessänne kaksi kovaosaista, jotka kuolevat, jos te heidät eroitatte. -Minä myyn itseni teille. Maksakaa hintani. Ehkäpä se raha ja minun -palvelukseni kerran saavat teidät myöntämään sellaista, mitä en nyt -uskalla teiltä pyytää. Oma etunne vaatii, ettette eroita meitä. -Ajatelkaa, että minä olen hänen elämänsä." - -Armeenialainen oli lempeä mies, jota onnettomuutemme liikuttivat. - -"Palvelkaa minua kumpainenkin uskollisesti ja innokkaasti, ja minä -lupaan vuoden kuluttua lahjoittaa teille vapautenne takaisin. Minä -näen, ettette te kumpainenkaan ansaitse tilanne onnettomuuksia. Jos -te vapaiksi päästyänne olette niin onnellisia kuin ansaitsette olla, -jos Onnetar teille hymyilee, olen varma siitä, että te korvaatte -vahingon, minkä ehkä joudun kärsimään." - -Molemmat syleilimme hänen polviaan ja yhdyimme hänen matkaansa. Me -autoimme toinen toistamme orjuuden askareissa, ja olin hyvilläni, -milloin vain sain tilaisuuden suorittaa työn, joka oli määrätty -sisarelleni. - -Vuoden loppu tuli käsiin: isäntämme piti sanansa ja vapautti meidät. -Me palasimme Tiflisiin. Siellä tapasin erään isäni vanhan ystävän, -joka harjoitti menestyksellä lääkärin ammattia siinä kaupungissa. -Hän lainasi minulle hiukan rahaa, jolla tein kauppoja. Liikeasiat -veivät minut sitten Smyrnaan, mihin lopulta asetuinkin. Siellä olen -nyt elänyt jo kuusi vuotta, ja siellä on minulla ollut maailman -rakastettavinta ja suloisinta seuraa: sopu vallitsee perheessäni, -enkä minä vaihtaisi asemaani kaikkien maailman kuninkaiden kanssa. -Onnekseni olen myös tavannut sen armeenialaisen kauppiaan, jota saan -kiittää kaikesta, ja minä olen tehnyt hänelle eräitä huomattavia -palveluksia. - -Smyrnassa, 27 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1714. - - - - -68. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Äskettäin menin päivälliselle erään tuomarin luo, joka oli minua -kutsunut useammankin kerran. Kun olimme puhelleet asiasta jos -toisestakin, sanoin hänelle: "Hyvä herra, minusta nähden teidän -ammattinne on hyvin työläs." - -"Eipä niinkään kuin luulette", vastasi hän. "Kun suoriutuu siitä -sillä tavalla kuin me, on se vain leikkiä." - -"Mutta kuinka sitten! Eikö teillä ole aina pää täynnä muiden ihmisten -asioita? Eikö teidän ole lakkaamatta pohdittava kysymyksiä, jotka -ovat kaikkea muuta kuin huvittavia?" - -"Olette oikeassa. Ne asiat eivät tosiaankaan ole huvittavia, sillä -me emme välitä niistä hituistakaan. Ja juuri siitä johtuu, ettei -ammattimme ole niin väsyttävä kuin sanotte." - -Kun näin hänen ottavan asian niin keveästi, jatkoin uteluani ja -sanoin: "Hyvä herra, en ole vielä lainkaan katsellut työhuonettanne." - -"Sen uskon kyllä, koska minulla ei työhuonetta olekaan. Hankkiessani -tämän viran tarvitsin rahaa maksaakseni nimitykseni. Niinpä -myin kirjastoni, eikä kauppias, joka sen osti, jättänyt minulle -suunnattomasta niteiden joukosta muuta kuin tilikirjani. Enkä minä -niitä kaipaakaan: me tuomarit emme suinkaan pöyhkeile turhalla -tiedolla. Mitä meillä olisi hyötyä kaikista noista lakikirjoista? -Melkein kaikki tapaukset ovat epäselviä ja poikkeavat yleisestä -säännöstä." - -"Mutta eiköhän se johdu siitä, hyvä herra", puhelin minä, "että te -panette ne poikkeamaan yleisestä säännöstä? Sillä miksikä olisi -sitten maailman kaikilla kansoilla lakeja, ellei niitä voitaisi -soveltaa, ja kuinka niitä taas voidaan soveltaa, ellei niitä tunneta?" - -"Jos te puolestanne tuntisitte Oikeuspalatsin", lausui tuomari, "ette -puhuisi niin kuin puhutte. Meillähän on elävät kirjamme, nimittäin -asianajajat, jotka tekevät työn meidän puolestamme ja ottavat -vaivakseen meidän valistamisemme." - -"Ja eivätkö he myös joskus ota vaivakseen teidän pettämistänne?" -kysyin minä. "Ettepä siis tekisi hullummin, vaikka hiukan -varoisitte heidän väijytyksiään. Heillä on omat aseensa, joilla he -ahdistavat tasapuolisuuttanne: olisi hyvä teilläkin olla aseita sen -puolustamiseksi, niin ettette lähtisi keveästi puettuina taistelemaan -miesten kanssa, jotka ovat haarniskoituja aina hampaisiin asti." - -Pariisissa, 13 p. Chahban-kuuta v. 1714. - - - - -69. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Etpä olisi osannut kuvitellakaan minusta vääntyvän vielä suuremman -metafyysikon kuin ennen olinkaan. Niin on kuitenkin laita, ja Sinä -pääset siitä täyteen varmuuteen, kun olet suoriutunut tästä minun -filosofisesta vuodatuksestani. - -Järkevimmät filosofit, jotka ovat miettineet Jumalan luontoa, ovat -sanoneet häntä ehdottoman täydelliseksi olennoksi. Mutta he ovat -tavattomasti käyttäneet väärin tätä ajatusta. He ovat luetelleet -kaikki ne erilaiset täydellisyyden muodot, joita ihmisessä saattaa -ilmetä ja joita hän voi kuvitella, ja ovat sitten sälyttäneet ne -Jumala-käsitteeseen, ajattelematta, että nämä tunnusmerkit ovat -usein keskenään ristiriitaisia ja etteivät ne saata esiintyä samassa -yksilössä hävittämättä toisiaan. - -Lännen runoilijat kertovat, että kun eräs maalari halusi kerran -kuvata kauneuden jumalattaren, keräsi hän kauneimmat kreikattaret, -otti jokaisesta sen, mitä hänessä viehättävintä oli, ja loi näin -kokonaisuuden, jonka oli määrä olla kaikista jumalattarista -kauneimman näköinen. Jos joku olisi tästä päättänyt, että se -jumalatar oli sekä vaalea että tumma, että hänen silmänsä olivat -mustat ja siniset, että hän oli lempeä ja kopea, olisi häntä pidetty -naurettavana houkkiona. - -Usein puuttuu Jumalalta täydellisyys, joka saattaisi merkitä hänessä -suurta epätäydellisyyttä. Mutta milloinkaan ei häntä rajoita mikään -muu kuin hänen oma itsensä: hän on oma välttämättömyytensä. Niinpä -vaikka Jumala onkin kaikkivaltias, ei hän saata rikkoa lupauksiaan -eikä pettää ihmisiä. Usein ei kykenemättömyys ole hänessä, vaan -suhteellisissa asioissa. Siinä syy, miksi hän ei voi muuttaa olioiden -luontoa. - -Eipä näin muodoin olekaan mitään ihmettelemistä siinä, että muutamat -kirjanoppineemme ovat uskaltaneet kieltää Jumalan rajattoman -ennaltatietämisen sillä perustuksella, että se ei sovellu hänen -oikeudenmukaisuuteensa. - -Niin rohkea kuin tämä ajatus lieneekin, käy se metafysiikan -kannalta mainiosti laatuun. Sen peruskäsitteiden mukaan ei ole -mahdollista Jumalan ennakolta nähdä asioita, jotka riippuvat vapaiden -syiden vaikutuksesta, koska sitä, mikä ei ole vielä tapahtunut, -ei ole olemassa, eikä sitä siis kukaan saata tunteakaan. Sillä -olemattomuutta, jolla ei ole mitään ominaisuuksia, ei voida havaita. -Jumala ei saata lukea tahdon aikomuksia, jota ei ole olemassakaan, -eikä nähdä sielussa sellaista, mitä ei siinä ole, sillä siksi kunnes -sielu ei ole vielä tehnyt päätöstään, ei myöskään toimintaa, joka saa -sen tekemään päätöksensä, ole siinä olemassa. - -Sielu on oman päätöksensä seppä. Mutta on tilaisuuksia, joissa sen -päätös horjuu niin suuresti, ettei se tiedä, mihin suuntaan sen olisi -päätöksensä tehtävä. Useinkin menettelee se näin vain näyttääkseen -vapauttaan, niin ettei Jumala saata nähdä tätä päätöstä ennakolta -ei sielun toiminnasta eikä ulkonaisten esineiden siihen tekemästä -vaikutuksesta. - -Kuinka voisi siis Jumala ennakolta nähdä asioita, jotka ovat -riippuvaisia vapaiden syiden vaikutuksesta? Hän saattaisi nähdä ne -vain kahdella tavalla: otaksumalla, mikä on ristiriidassa rajattoman -ennakoltatietämisen kanssa, tai voisi hän nähdä ne välttämättöminä -seurauksina, jotka ehdottoman varmasti johtuisivat syystä, mikä -synnyttäisi ne samalla tavalla. Sehän on vielä ristiriitaisempaa, -koska sielun otaksutaan olevan vapaa, mutta koska se tositeossa olisi -yhtä vapaa kuin biljardipallo on vapaa liikkeissään, silloin kun sitä -toinen pallo sysää. - -Älä kuitenkaan luule minun haluavan rajoittaa Jumalan tietäväisyyttä. -Samoin kuin hän saa luontokappaleet toimimaan mielensä mukaan, -samoin hän tietää kaikki, mitä hän tahtoo tietää. Mutta vaikka hän -voisikin nähdä kaikki, ei hän aina käytä tätä kykyänsä. Hän jättää -tavallisesti luomalleen olennolle vallan toimia tai ei toimia, -antaakseen sille mahdollisuuden tehdä hyvin tai pahoin. Silloin hän -kieltäytyy käyttämästä oikeutta, mikä hänellä on vaikuttaa siihen -ja määrätä sen päätös. Mutta milloin hän tahtoo tietää jotakin, -tietää hän sen aina, koska hänen vain tarvitsee tahtoa sen tapahtuvan -siten kuin hän sen näkee ja määrätä luotujen olentojen päätös oman -tahtonsa mukaiseksi. Näin hän eroittaa tapahtuvan asian yksinomaan -mahdollisten asiain joukosta, suuntaamalla määräyksillään sielujen -tulevat päätökset ja riistämällä niiltä kyvyn toimia tai olla -toimimatta, minkä hän oli niille alkuaan antanut. - -Jos voidaan käyttää vertausta asiassa, joka on yläpuolella kaikkien -vertausten, ei esim. hallitsija tiedä, mitä hänen lähettiläänsä tulee -tekemään jossakin kysymyksessä. Jos hän tahtoo sen tietää, tarvitsee -hänen vain määrätä tälle, että hänen on meneteltävä sillä ja sillä -tavalla, ja hän voi olla varma siitä, että kaikki tapahtuu juuri niin -kuin hän on suunnitellut. - -Koraani ja juutalaisten kirjat nousevat lakkaamatta vastustamaan -ehdottoman ennakoltatietämisen oppia. Jumala näyttää niissä yleensä -olevan tietämätön sielujen tulevista päätöksistä, ja se tuntuu -suorastaan olleen ensimmäinen totuus, minkä Mooses on opettanut -ihmisille. - -Jumala panee Aatamin maalliseen paratiisiin sillä ehdolla, ettei hän -syö erästä tiettyä hedelmää: järjetön määräys olennon puolelta, joka -tuntisi sielujen tulevat päätökset, sillä voisiko sellainen olento -asettaa ehtoja armonosoituksilleen tekemättä niitä naurettaviksi? -Sehän olisi ollut aivan samaa kuin jos joku ihminen, joka olisi -tiennyt Bagdadin valloituksen, olisi sanonut toiselle: "Annan teille -tuhannen kultarahaa, ellei Bagdad ole valloitettu." Eikö hän olisi -silloin laskenut varsin huonoa pilaa? - -Rakas Rhedi, miksi niin paljon filosofiaa? Jumala on niin korkealla, -ettemme me näe edes hänen pilviänsä. Me tunnemme hänet hyvin vain -hänen käskyistään. Hän on määrätön, aineeton, rajaton. Muistuttakoon -hänen suuruutensa meille meidän pienuuttamme. Alituinen nöyrtyminen -on hänen lakkaamatonta palvomistaan. - -Pariisissa, Chahban-kuun viimeisenä päivänä v. 1714. - - - - -70. kirje. - -Zelis kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Soliman, jota Sinä rakastat, on aivan epätoivoissaan loukkauksesta, -jonka hän on äskettäin saanut kärsiä. Muuan nuori huimapää, -nimeltä Suphis, oli jo kolme kuukautta tavoitellut hänen tytärtään -vaimokseen. Hän näytti tyytyväiseltä tämän tyttären ulkomuotoon -niiden kuvausten perustuksella, mitä hänelle olivat antaneet naiset, -jotka olivat nähneet hänet lapsena. Myötäjäisistäkin oli sovittu, ja -kaikki oli käynyt ilman minkäänlaisia loukkauksia. Eilen ensimmäisten -juhlamenojen tapahduttua lähti tyttö matkaan ratsain eunukkinsa -seuraamana ja tavan mukaan päästä jalkoihin peitettynä. Mutta -kun hän oli saapunut aiotun miehensä talon edustalle, suljetutti -tämä häneltä portin ja vannoi ettei päästä häntä sisään ennenkuin -myötäjäisiä oli korotettu. Sukulaiset kiiruhtivat paikalle kaikilta -tahoilta sovittamaan asiaa. Sitkeän vastustuksen jälkeen saivatkin -he Solimanin antamaan vävylleen pienen lahjan. Kun sitten kaikki -vihkimenot oli suoritettu, vietiin tyttö häävuoteeseen melkeinpä -väkivalloin. Mutta hetken kuluttua nousikin tuo huimapää aivan -raivoissaan, silpoi hänen kasvonsa useasta kohdasta ja väitti, -ettei hän ollutkaan neitsyt, lähettäen hänet sitten takaisin isänsä -luo. Ihmistä ei voi enemmän järkyttää solvaus kuin Solimania on -järkyttänyt tämä väite. Ja kuitenkin on henkilöitä, jotka vakuuttavat -tyttöä viattomaksi. Isät ovat hyvin onnettomia, kun heidän täytyy -kestää moisia loukkauksia! Jos minun tytärtäni kohdeltaisiin sillä -tavalla, kuolisin minä luullakseni surusta. Hyvästi. - -Fatmen palatsissa, 9 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1714. - - - - -71. kirje. - -Usbek kirjoittaa Zeliille. - - -Minä surkuttelen Solimania, sitäkin enemmän kun onnettomuus on -korjaamaton, koska hänen vävynsä on vain käyttänyt lain suomaa -vapautta. Minun mielestäni on se laki varsin kova, kun se näin -uhraa kokonaisen perheen kunnian jonkun hullun oikuille. On turhaa -sanoakaan, että olisi muka olemassa varmoja merkkejä, joista voi -saada totuuden selville. Sehän on vanha erehdys, josta on jo nykyään -päästy meidän keskuudessamme. Lääkärimmekin selittävät kumoamattomia -todisteita näiden merkkien epäluotettavaisuudesta. Jopa kristitytkin -pitävät niitä kuviteltuina, vaikka heidän pyhät kirjansa puhuvatkin -niistä selvästi ja vaikka heidän muinainen lainsäätäjänsä onkin -pannut kaikkien neitojen viattomuuden tai tuomion niistä riippuvaksi. - -Mielihyvällä kuulen Sinun innokkaasti huolehtivan tyttäresi -kasvatuksesta. Suokoon Jumala, että hänen miehensä havaitsee hänet -yhtä kauniiksi ja yhtä puhtaaksi kuin Fatima oli, että hänellä on -kymmenen eunukkia vartijoinaan, että hän on sen vaimolan kunnia ja -koristus, mihin kohtalo hänet vie, että hänen päänsä päällä on vain -kullattuja kattolautoja ja että hän astuu vain hienoimpia mattoja -pitkin! Ja toiveiden kukkuraksi nähkööt minun silmäni hänet kaikessa -kunniassaan! - -Pariisissa, 5 p. Chalval-kuuta v. 1714. - - - - -72. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Äskettäin olin seurassa, missä näin erään hyvin itseensätyytyväisen -miehen. Neljännestunnissa hän ratkaisi kolme siveysopillista -kysymystä, neljä epäselvää historian kohtaa ja viisi fysikaalista -tehtävää. En ole ikänäni tavannut niin yleiskykyistä -kaikenratkaisijaa. Hänen henkeänsä ei milloinkaan kahlehtinut -pieninkään epäilys. Jätettiin tieteet syrjään ja puhuttiin päivän -uutisista: hän lausui ratkaisevan sanan päivän uutisistakin. -Aioin panna hänet pulaan ja sanoin itsekseni: "Minun täytyy tässä -turvautua vahvimpaan puoleeni. Minäpä pakenen omaan maahani." Puhuin -hänelle siis Persiasta. Mutta tuskin olin lausunut neljä sanaa, kun -hän jo kahdesti osoitti minun osuneen väärään, nojaten herrojen -Tavernier'n ja Chardin'in kertomuksiin. "Ah! hyvä Jumala!" puhelin -minä itsekseni, "mikä mies tämä onkaan? Hänhän on piankin paremmin -selvillä Ispahanin kaduista kuin minä." Tein viipymättä päätökseni: -panin suuni lukkoon, annoin hänen puhua, ja hän lausuileekin yhäti -ratkaisevia sanojaan. - -Pariisissa, 8 p. Zilkadeh-kuuta v. 1715. - - - - -73. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Olen kuullut täällä puhuttavan eräänlaisesta tuomioistuimesta, jota -nimitetään Ranskan Akatemiaksi. Eipä ole maailmassa toista vähemmän -kunnioitettua tuomioistuinta, sillä sanotaan kansan heti kun se -on tehnyt päätöksensä kumoavan nämä päätökset ja pakottavan sen -hyväksymään lakeja, joita sen on seurattava. - -Joku aika sitten se julkaisi arvovaltansa vakaannuttamiseksi -kokoelman tuomioitaan. Tämä niin monen isän lapsi oli jo melkein -ikäloppu syntyessään, ja vaikka se olikin laillinen, oli muuan -aikaisemmin maailmaan tullut äpärä ollut vähällä tukahuttaa sen. - -Niillä herroilla, jotka sen muodostavat, ei ole muuta tehtävää kuin -lakkaamaton lörpötteleminen. Kehunta sijoittautuu kuin itsestään -heidän iankaikkiseen loruilemiseensa, ja niin pian kuin heidät on -vihitty sen salaisuuksiin, valtaa heidät ylistyspuhekiihko, joka ei -luovu heistä enää milloinkaan. - -Tällä ruumiilla on neljäkymmentä päätä, joista jokainen on täynnä -kuvia, vertauksia ja vastakohtia. Kaikki nämä suut puhuvat melkein -yksinomaan huudahdellen, ja sen korvat tahtovat aina kuulla vain -poljentoa ja sulosointua. Mitä silmiin tulee, niin niistä ei ole -kysymystäkään: se näyttääkin olevan luotu vain puhumaan eikä -näkemään. Se ei seiso vakavasti jaloillaan, sillä aika, joka on -sen vitsaus, horjuttaa sitä lakkaamatta ja hävittää kaiken, mitä -se on tehnyt. Muinoin sanottiin sen käsiä ahneiksi; siitä minä en -puhu Sinulle mitään, vaan jätän asian niiden ratkaistavaksi, jotka -tuntevat sen paremmin kuin minä. - -Moisia kummia, -- -- --, ei nähdä lainkaan Persiassamme. Meillä ei -ole minkäänlaista halua pystyttää tällaisia ihmeellisiä ja outoja -laitoksia: me etsimme aina vain luontoa yksinkertaisissa tavoissamme -ja teeskentelemättömissä elämänmuodoissamme. - -Pariisissa, 27 p. Zilkadeh-kuuta v. 1715. - - - - -74. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Muutamia päiviä sitten sanoi eräs tuttavani minulle: "Olen luvannut -viedä teidät Pariisin parhaisiin taloihin. Nyt vien teidät erään -ylhäisen herran luo, joka on koko valtakunnan arvokkaimmin esiintyviä -miehiä." - -"Mitä sillä tarkoitatte, hyvä herra? Onko hän kohteliaampi, -hyvänsävyisempi kuin joku muu?" - -"Eipä niinkään", vastasi hän. - -"Ahaa, minä ymmärrän: hän antaa joka hetki kaikkien, jotka joutuvat -hänen lähelleen, tuntea hänen oman ylemmyytensä. Jos niin on laita, -en huoli sinne tullakaan. Minä alistun jo ennakolta tuomioon ja annan -hänen häiritsemättä nauttia ylemmyydestään." - -Piti kuitenkin lähteä mukaan, ja minä näin kuin näinkin ylpeän pikku -miehen, joka pisti nuuskaa nenäänsä niin mahtavasti, joka toimitti -niistämisensä niin säälimättömästi, joka sylki niin huolettomasti, -joka hyväili koiriaan niin syvästi ihmisiä loukkaavalla tavalla, -etten kyllikseni osannut häntä ihmetellä. "Ah! hyvä Jumala!" puhelin -minä itsekseni, "jos minä Persian hovissa ollessani esiinnyin -näin, esiinnyin perinpohjaisena hölmönä!" Olisipa meidän, Usbek, -pitänyt olla jo aika ilkeitä luonteeltamme voidaksemme lingota -satoja pieniä loukkauksia ihmisille, jotka tulivat joka päivä -luoksemme osoittamaan meille hyväntahtoisuuttaan. He tiesivät -meidän olevan heidän yläpuolellaan. Elleivät he taas olisi sitä -tienneet, olisivat meidän hyvät työmme opettaneet sen heille joka -päivä. Kun ei meidän tarvinnut tehdä mitään saadaksemme osaksemme -muiden kunnioituksen, teimme kaikkien ollaksemme rakastettavia. -Me seurustelimme halvimpienkin ihmisten kanssa: mahtavuuden ja -komeuden keskellä, jotka tekevät aina sydämen kovaksi, he pitivät -meitä hienotunteisina. He näkivät vain sydämemme yläpuolellaan. -Me taas alennuimme heidän tarpeittensa tasalle. Mutta kun oli -kohotettava ruhtinaan majesteettia julkisissa juhlamenoissa, kun -oli muukalaisissa herätettävä kunnioitusta kansakuntaa kohtaan, kun -vihdoin oli vaarallisissa tiloissa innostettava sotilaita, nousimme -sata kertaa korkeammalle kuin olimme laskeutuneet. Me palautimme -ylpeyden kasvoillemme, ja meidän sanottiin joskus esiintyneen -hyvinkin arvokkaasti. - -Pariisissa, 10 p. Saphar-kuuta v. 1715. - - - - -75. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Minun täytyy tunnustaa Sinulle, etten ole kristityissä huomannut -sitä elävää uskonnollista vakaumusta, joka on yleinen musulmaanien -keskuudessa. Heissä on varsin pitkä matka tunnustuksesta uskoon, -uskosta vakaumukseen, vakaumuksesta tekoon. Uskonto ei ole niin -paljon pyhityksen esine kuin kaikille kuuluva kiistan esine. Hovikot, -miekan miehet, jopa naisetkin ryhtyvät vastustamaan hengenmiehiä ja -vaativat näitä todistamaan heille sellaista, mitä he ovat päättäneet -olla uskomatta. Tämä ei johdu siitä, että he olisivat päättäneet -olla uskomatta järkeensä nojaten ja että he olisivat ottaneet -vaivakseen tutkia sen uskonnon totuutta tai vääryyttä, minkä he -hylkäävät: he ovat kapinoitsijoita, jotka ovat tunteneet ikeen -niskassaan ja pudistaneet sen pois ennenkuin olivat saaneet edes -selville, mikä ies se oikeastaan oli. Niinpä he eivät olekaan sen -lujempia uskomattomuudessaan kuin uskossaankaan: he elävät ikäänkuin -vuoroveden vallassa, joka viskelee heitä lakkaamatta yhdestä -toiseen. Muuan heistä sanoi minulle kerran: "Minä uskon sielun -kuolemattomuuteen aikakausittain. Mielipiteeni riippuvat ehdottomasti -ruumiini tilasta. Aina sen mukaan, onko minulla enemmän vai vähemmän -elonhenkiä, sulattaako vatsani hyvin vai huonosti, onko ilma, -jota hengitän, keveätä vai raskasta, onko liha, jota syön, laihaa -vai vahvaa, olen minä spinozalainen, sociniolainen, katolilainen, -epäuskoinen tai uskovainen. Kun lääkäri on vuoteeni ääressä, olen -suuresti rippi-isäni mieleen. Minä osaan kyllä estää uskontoa -tuottamasta itselleni vaivaa silloin kun jaksan hyvin, mutta minä -sallin sen lohduttaa itseäni silloin kun olen sairas. Kun minulla -ei ole enää mitään toivottavaa tässä maailmassa, tarjoutuu uskonto -käytettäväksi ja voittaa minut lupauksillaan. Niinpä minä tahdonkin -kernaasti heittäytyä sen syliin ja kuolla jälleen toivon puoleen -kääntyneenä." - -Jo kauan sitten vapauttivat kristityt ruhtinaat valtakuntiensa -kaikki orjat, koska, sanoivat he, kristinusko pitää kaikkia ihmisiä -tasa-arvoisina. - -Totta onkin, että tämä uskonnollinen teko oli heille varsin -hyödyllinen: siten he masensivat ylimyksiä, joiden vallasta he -päästivät alhaisen kansan. Sittemmin he ovat tehneet valloituksia -maissa, missä he ovat havainneet orjien pitämisen edulliseksi. -Niinpä he ovatkin sallineet niiden ostamisen ja myymisen, unohtaen -kokonaan sen uskonnollisen periaatteen, joka heitä oli aikaisemmin -hyvin syvästi liikuttanut. Mitä on tästä sanottava? Totuutta tänään, -valhetta huomenna. Miksi me emme menettele kristittyjen tavoin? -Me olemme varsin yksinkertaisia kieltäytyessämme perustamasta -siirtokuntia ja tekemästä helppoja valloituksia suotuisissa -ilmanaloissa vain siitä syystä, ettei vesi ole kyllin puhdasta -voidaksemme peseytyä pyhän Koraanin määräysten mukaisesti! - -Minä kiitän Jumalaa, kaikkivaltiasta, joka on lähettänyt meille -suuren profeettansa Alin, siitä, että minä tunnustan uskontoa, joka -saa ihmisen pitämään sitä kaikkia maallisia etuja korkeampana ja joka -on puhdas kuin taivas, mistä se on kotoisin. - -Pariisissa, 13 p. Saphar-kuuta v. 1715' - - - - -76. kirje. - -Usbek kirjoittaa ystävälleen Ibbenille Smyrnaan. - - -Lait ovat hirvittävän ankaria Euroopassa niille, jotka surmaavat -itsensä. Heidät tapetaan niin sanoakseni toisen kerran. Heitä -raahataan häpeällisesti pitkin katuja, heidät julistetaan -kunniattomiksi ja heidän omaisuutensa takavarikoidaan. - -Minusta nähden, Ibben, ovat nämä lait hyvin kohtuuttomia. Jos minua -painaa tuska, kurjuus, halveksunta, miksi tahdotaan estää minua -lopettamasta vaivojani ja miksi tahdotaan minulta julmasti riistää -apukeino, joka minulle on tarjona? - -Miksi tahdotaan pakottaa minua työskentelemään yhteiskunnan hyväksi, -jonka jäsenyydestä minä suostun luopumaan, ja pitämään vastoin -tahtoani sopimus, jonka tekemiseen minä en ole ottanut osaa? -Yhteiskunta on perustettu keskinäiselle edulle, mutta jos se käy -minulle rasittavaksi, niin kuka estää minua siitä kieltäytymästä? -Elämä on annettu minulle lahjaksi: minä voinen siis palauttaa sen -silloin kun se ei ole enää lahja, sillä kun syy lakkaa, täytyy -seurauksenkin lakata. - -Voiko ruhtinas vaatia minua olemaan hänen alamaisensa silloin kun -minä en lainkaan käytä alamaisuudesta johtuvia etuja? Voivatko -kansalaistoverini pyytää niin kohtuutonta jakoa, jossa on kysymys -heidän hyödystään ja minun epätoivostani? Voiko Jumala vastoin -kaikkien hyväntekijäin tapaa tuomita minut ottamaan vastaan -armonosoituksia, jotka ovat minulle rasitukseksi? - -Minä olen velvollinen noudattamaan lakeja niin kauan kuin elän lakien -alaisena. Mutta kun en enää elä niiden alaisena, voivatko ne sitoa -minua silloinkin? - -Mutta, sanottaneen, tehän särette Kaitselmuksen säätämän -järjestyksen. Jumala on liittänyt ruumiiseenne sielun, ja te erotatte -sen siitä: te vastustatte siis hänen tarkoitusperiään ja olette -hänelle tottelematon. - -Mitä sillä tarkoitetaan? Särkisinkö minä Kaitselmuksen säätämän -järjestyksen sillä, että muutan aineen muodostelmia ja teen -nelikulmaiseksi pallon, jonka liikkeen ensimmäiset lait, s.o. -luomisen ja säilymisen lait, olivat tehneet pyöreäksi? Epäilemättä -en. Minä vain käytän oikeutta, joka on minulle annettu, ja siinä -merkityksessä voin häiritä aivan mieleni mukaan koko luontoa -kenenkään voimatta sanoa minun vastustavan Kaitselmusta. - -Onko maailman kaikkeudessa oleva vähemmän järjestystä ja suunnitelmaa -sitten kun minun sieluni on eronnut ruumiista? Luuletteko tämän uuden -yhdistelmän olevan vähemmän täydellisen ja vähemmän yleisistä laeista -riippuvaisen ja luuletteko maailman siinä mitään menettäneen ja -Jumalan töiden olevan vähemmän suuria tai oikeammin sanoen vähemmän -rajattomia? - -Luuletteko minun ruumiini, sitten kun siitä on tullut tähkä, mato, -ruohontupsu, muuttuneen vähemmän arvokkaaksi luonnon tuotteeksi -ja sieluni, sitten kun se on vapautunut kaikesta, mitä siinä oli -maallista, käyneen vähemmän jaloksi? - -Kaikkien näiden ajatusten lähteenä, rakas Ibben, on yksinomaan meidän -ylpeytemme. Me emme oivalla ensinkään pienuuttamme, vaan tahdomme -siitä huolimatta merkitä jotakin maailmankaikkeudessa, esiintyä -siinä ja pyrkiä siinä muka tärkeäksi olioksi. Me kuvittelemme, että -niin täydellisen olennon kuin meidän tuhoamisemme vahingoittaisi -koko luontoa, emmekä jaksa käsittää, että yksi ihminen enemmän tai -vähemmän maailmassa -- mitä minä sanon? kaikki ihmiset yleensä, sata -miljoonaa sellaista maapalloa kuin meidän ovat vain kuin pienen -pieni, painoton hiukkanen Jumalan edessä, joka huomaa sen vain -tietämisen äärettömyyden takia. - -Pariisissa, 15 p. Saphar-kuuta v. 1715. - - - - -77. kirje. - -Ibben kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Rakas Usbek! Minusta näyttävät onnettomuudet olevan oikealle -muhamettilaiselle vähemmän rangaistuksia kuin uhkauksia. Ne päivät -ovat erittäin kallisarvoisia, jolloin meidän on sovitettava -rikkomuksemme. Mutta menestyksen aikoja olisi lyhennettävä. -Kärsimättömyytemmehän vain osoittaa, että me tahtoisimme olla -onnellisia välittämättä hänestä, joka antaa autuuden, koska hän on -itse autuus. - -Jos olentomme on yhdistetty kahdesta osasta ja jos tämän yhteyden -välttämätön säilyttäminen osoittaa suurempaa alistumista Luojan -käskyihin, on siitä voitu tehdä uskonnollinen laki. Jos taas tämä -välttämätön yhteyden säilyttäminen on parempana takeena ihmisten -teoista, on siitä voitu tehdä maallinen laki. - -Smyrnassa, Saphar-kuun viimeisenä päivänä v. 1715. - - - - -78. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Lähetän Sinulle jäljennöksen kirjeestä, jonka muuan Espanjassa -oleskeleva ranskalainen on kirjoittanut tänne. Luullakseni tutustut -siihen varsin mielelläsi. - -"Minä olen jo kuusi kuukautta kuljeskellut Espanjassa ja Portugalissa -ja elänyt kansojen keskuudessa, jotka halveksivat kaikkia muita, -mutta suovat yksinomaan ranskalaisille sen kunnian, että vihaavat -heitä. - -"Vakava arvokkuus on näiden molempien kansakuntien huomattavin -luonteenpiirre. Se ilmenee varsinkin kahdessa asiassa: silmälaseissa -ja viiksissä. - -"Silmälasit osoittavat päivän selvästi, että niiden kantaja on niin -täydellisesti tieteisiin perehtynyt ja niin syvällisiin opintoihin -hautautunut mies, että hänen näkönsä on siitä heikontunut. Ja -jokaista nenää, jota ne koristavat tai painavat, voidaan eittämättä -pitää oppineen miehen nenänä. - -"Mitä viiksiin tulee, ovat ne kunnianarvoisia itsessään, riippumatta -niiden muusta merkityksestä ja tähdellisyydestä. Kuitenkin voidaan -niistä usein saada suurta hyötyä ruhtinaan palvelukseksi ja kansan -kunniaksi, niinkuin selvästi osoitti muuan kuuluisa portugalilainen -kenraali Intiassa, sillä kun hän kerran oli rahan puutteessa, -leikkasi hän toisen viiksensä ja lähetti pyytämään Goan asukkailta -kaksikymmentätuhatta pistolea sitä panttia vastaan: hänelle -lainattiin rahat viipymättä, ja myöhemmin hän lunasti viiksensä -kunnialla. - -"On helppo ymmärtää, että tämäntapaiset vakavat ja hitaan tyynet -kansat saattavat olla turhamaisen ylpeitä. Sitäpä he ovatkin. -Tavallisesti he perustavat tämän ylpeytensä kahteen varsin -huomattavaan seikkaan. Ne, jotka asuvat Espanjan ja Portugalin -mantereella, tuntevat sydämensä erinomaisesti paisuvan, kun he -muistavat olevansa n.s. vanhoja kristittyjä, s.o. kun he ovat varmoja -siitä, etteivät polveudu niistä ihmisistä, jotka inkvisitio on vasta -viime vuosisatoina pakottanut omaksumaan kristinuskon. Länsi-Intiassa -asuvat saavat mielensä yhtä hyväksi ajatellessaan sitä suurenmoista -ansiotaan, että he ovat, niinkuin he sanovat, valkoihoisia ihmisiä. -Eipä ole Suurherran vaimolassa milloinkaan ollut kauneudestaan -niin ylpeää sulttaanitarta kuin on raihnaisinkin ja inhoittavin -lurjus hipiänsä olivinvihreästä valkeudesta, kun hän istuu jossakin -meksikolaisessa kaupungissa ovensa kynnyksellä, käsivarret ristissä. -Niin merkillinen mies, niin täydellinen olento ei tekisi työtä -kaikista maailman aarteistakaan eikä suostuisi milloinkaan jonkun -kehnon, koneenomaisen ammatin harjoittamisella häpäisemään nahkansa -kunniaa ja arvoa. - -"Sillä tulee tietää, että kun jollakin miehellä on Espanjassa -erinäisiä ansioita, niinkuin esim. silloin kun hän voi liittää -eteviin ominaisuuksiin, joista juuri puhuin, sen että hän omistaa -suuren miekan tai että hän on oppinut isältään taidon raapia -epäsointuisia säveleitä huonosti viritetystä kitarasta, ei hän tee -enää työtä: hänen kunniansa riippuu hänen jäsentensä levosta. Ken -istuu paikallaan kymmenen tuntia päivässä, saa täsmälleen puolet -enemmän arvonantoa kuin toinen, joka istuu vain viisi, koska nyt -kerran aateluus ansaitaan tuoleilla. - -"Mutta vaikka nämä voittamattomat työn viholliset komeilevatkin -filosofisella tyyneydellään, ei tämä tyyneys kuitenkaan asu heidän -sydämessään, sillä he ovat aina rakastuneita. He ovat maailman -ensimmäisiä miehiä kuolemaan lemmenkaihosta rakastettujensa ikkunan -alla, eikä ainoakaan espanjalainen, jolla ei ole nuhaa, saata käydä -naissankarista. - -"He ovat ensi sijassa uskovaisia ja toisessa sijassa mustasukkaisia. -He varoisivat visusti jättämästä vaimojansa iskujen puhkoman sotilaan -tai raihnaisen virkamiehen yrityksille alttiiksi, mutta he antavat -heille kyllä samaan huoneeseen seuraksi tulisen munkinkokelaan, joka -luo silmänsä alas, tai tanakan fransiskaaniveljen, joka luo ne ylös. - -"He tuntevat paremmin kuin kukaan muu naisten heikot puolet. He -eivät sallikaan kenenkään nähdä heidän kantapäätänsä eikä yllättää -heitä varpaankärjistä; he tietävät varsin hyvin, että mielikuvitus -jatkaa matkaansa ja ettei mikään pidätä sitä tiellä: se saapuu kuin -saapuukin päämääräänsä, mihin on joskus saatu ennakolta tieto sen -tulosta. - -"Yleensä sanotaan lemmentuskien olevan julmia. Espanjalaisille -miehille ne ovat vielä julmempia kuin muille. Naiset parantavat -heidät kärsimyksistään, mutta he vain muuttavat miesten kärsimysten -laatua, ja useinkin jää näille pitkällinen ja ikävä muisto jostakin -sammuneesta intohimosta. - -"He noudattavat pieniä kohteliaisuussääntöjä, jotka Ranskassa -tuntuisivat aivan sopimattomilta. Niinpä ei kapteeni milloinkaan -piekse sotilastaan pyytämättä tältä lupaa, eikä inkvisitio koskaan -poltata juutalaista anomatta tältä anteeksi. - -"Espanjalaiset, joita ei polteta, näyttävät olevan niin kiintyneitä -inkvisitioon, että he varmaankin suuttuisivat, jos se heiltä -riistettäisiin. Minä vain toivoisin perustettavaksi toisen -samantapaisen tuomioistuimen, ei suinkaan kerettiläisiä vastaan -yleensä, vaan harhaoppien päämiehiä vastaan, jotka väittävät pienillä -munkkimaisilla tempuilla olevan saman tehon kuin seitsemällä -sakramentilla, jotka palvovat kaikkea, mitä kunnioittavat, ja jotka -ovat niin uskovaisia, että he ovat tuskin kristityitä. - -"Voitte ehkä tavata henkevyyttä ja tervettä järkeä espanjalaisessa -itsessään, mutta älkää etsikö sitä heidän kirjoistaan. Katselkaapa -vain jotakin heidän kirjastoaan, missä on romaanit yhdellä ja -skolastikot toisella puolella, ja te sanotte epäilemättä, että -sen järjestelyn on suorittanut ja sen sisällyksen kerännyt joku -ihmisjärjen salainen vihollinen. - -"Ainoa heidän kirjansa, joka on tosiaankin hyvä, on se, joka on -osoittanut kaikkien muiden naurettavuuden. - -"He ovat tehneet suunnattomia löytöjä Uudessa Maailmassa, mutta he -eivät tunne omaa mannertansa: heidän virtojensa varsilla on satamia, -joita ei vielä ole keksitty, ja heidän vuorillaan asuu kansoja, -joista he eivät tiedä mitään. - -"He sanovat auringon nousevan ja laskevan heidän valtakunnassaan. -Mutta sanottava on myöskin, että se kiertomatkallaan näkee vain -hävitettyjä peltoja ja autioita tienoita." - -Näkisinpä varsin mielelläni, Usbek, kirjeen, jonka joku Ranskassa -matkusteleva espanjalainen olisi lähettänyt Madridiin: luullakseni -kostaisi hän kyllä kansansa puolesta. Mikä laaja ala hitaan -levolliselle ja ajattelevalle miehelle! Kuvittelen hänen aloittavan -Pariisin kuvauksen näin: - -"Täällä on erikoinen talo, jossa säilytetään hulluja. Ensi hetkessä -luulisi sitä kaupungin suurimmaksi. Erehdys: parannuskeino on mitätön -taudin levenemiseen katsoen. Epäilemättä sulkevat ranskalaiset, jotka -ovat huonossa huudossa naapuriensa keskuudessa, muutamia hulluja -erikoiseen taloon, saadakseen ihmiset uskomaan, että ne, jotka ovat -sen ulkopuolella, eivät muka ole päästään vialla." - -Jätän espanjalaiseni tähän. Hyvästi, rakas Usbek. - -Pariisissa, 17 p. Saphar-kuuta v. 1715. - - - - -79. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Useimmat lainsäätäjät ovat olleet vähälahjaisia miehiä, jotka sattuma -on nostanut muiden etunenään ja jotka ovat melkein yksinomaan -noudattaneet vain ennakkoluulojaan ja mielihaaveitaan. - -Heiltä näyttää jääneen oivaltamatta heidän tehtävänsä suuruus ja -arvo: he ovat vain ikäänkuin huvikseen sepitelleet lapsellisia -lakijärjestelmiä, joissa he ovat kyllä mukautuneet pienten -henkien pyyteisiin, mutta herättäneet tervejärkisissä ihmisissä -epäluottamusta. - -He ovat vajonneet hyödyttömiin pikku seikkoihin. He ovat eksyneet -erikoistapauksiin, mikä kaikki osoittaa ahdasta henkeä, joka -ymmärtää asiat vain osittain eikä kykene yhdistämään mitään -kokonaisnäkemykseen. - -Muutamat ovat teeskennellen käyttäneet yleisestä kielestä eroavaa -sanantapaa: järjetön teko lainsäätäjän tekemäksi, sillä kuinka -voidaan lakeja noudattaa, ellei niistä edes saada selkoa? - -Usein he ovat myös tarpeettomasti kumonneet lakeja, jotka olivat -aikaisemmin voimassa, s.o. he ovat syösseet kansat kaikkinaisista -muutoksista eroittamattomiin epäjärjestyksiin. - -On kyllä totta, että paremmin ihmisten luonnosta kuin hengestä -johtuvan kummallisuuden takia on joskus välttämätöntä muuttaa -erinäisiä lakeja. Mutta sellainen tapaus on harvinainen, ja milloin -se esiintyy, pitää siihen koskea vain vapisevin käsin ja liittää -siihen toimitukseen niin paljon juhlallisuutta ja noudattaa niin -suurta varovaisuutta, että kansa joutuu siitä aivan itsestään -päättelemään lakien olevan erinomaisen pyhiä, koska tarvitaan niin -monia muodollisuuksia niiden peruuttamiseen. - -Usein ovat he myös tehneet niistä liian rikkiviisaita ja seuranneet -enemmän ajatuspäätelmiä kuin luonnollista tasapuolisuutta. Myöhemmin -onkin sitten havaittu ne liian ankariksi ja tasapuolisuuden nimessä -on luultu pitävän niistä poiketa. Mutta tämä apukeino lisäsi vain -pahaa. Millaisia lait lienevätkin, niitä täytyy aina noudattaa ja -pitää julkisena omanatuntona, jota yksityisten omantunnon tulee aina -seurata. - -Täytyy kuitenkin myöntää, että muutamat heistä ovat älynneet -menetellä erinomaista viisautta todistavalla tavalla silloin kun -ovat antaneet isille suuren vallan lapsiin nähden: mikään ei niin -helpota hallitusmiesten työtä, mikään ei niin tyhjennä käräjäsaleja, -mikään ei vihdoin niin levitä rauhallisuutta valtioon, missä tavat -kasvattavat aina parempia kansalaisia kuin lait. - -Kaikista valloista käytetään sitä vähimmän väärin, se on pyhin -kaikista hallitusmuodoista, se yksin on riippumaton sopimuksista, -joita aikaisemmin se on jo ollutkin olemassa. - -On huomattu, että niissä maissa, missä isän käsiin uskotaan suurin -palkitsemisen ja rankaisemisen oikeus, perheissä vallitsee paras -järjestys: isät ovat ikäänkuin maailman luojan vertauskuvia, hänen, -joka, vaikka hän voisikin ohjata ihmisiä rakkaudellaan, kiinnittää -heitä itseensä myös toivon ja pelon vaikuttimilla. - -En voi päättää tätä kirjettäni huomauttamatta Sinulle eräästä -ranskalaisen hengen kummallisuudesta. Ranskalaisten sanotaan näet -säilyttäneen roomalaisista laeista suunnattoman joukon hyödyttömiä -kohtia, jopa pahempiakin, mutta he eivät ole ottaneet niistä isän -valtaa, minkä ne ovat säätäneet ensimmäiseksi lailliseksi vallaksi. - -Pariisissa, 18 p. Saphar-kuuta v. 1715. - - - - -80. kirje. - -Suureunukki kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Eilen toivat armenialaiset vaimolaan nuoren tsherkessiorjattaren, -jonka he halusivat myydä. Vein hänet salaisiin huoneistoihin, -riisuin hänet ja tarkastelin häntä tuomarin silmin. Mitä enemmän -häntä tarkastelin, sitä enemmän löysin hänessä suloja. Neitseellinen -kainous näytti tahtovan peittää ne katseiltani. Huomasin kyllä, -kuinka vaikeata hänen oli totella: hän punastelihe havaitessaan -olevansa alastomana, jopa minunkin edessäni, minun, joka kainoutta -pelästyttävistä intohimoista vapautuneena en välitä vähääkään tämän -sukupuolen vallasta ja joka häveliäisyyden palvelijana vapaimmissakin -teoissa luon vain siveitä katseita ja saatan herättää vain viattomia -tunteita. - -Havaittuani hänet Sinun arvoiseksesi loin silmäni alas, heitin -hänen hartioilleen helakanpunaisen viitan, panin hänen sormeensa -kultasormuksen, heittäydyin hänen jalkoihinsa ja palvoin häntä -Sinun sydämesi kuningattarena. Sitten maksoin armeenialaisille ja -kätkin hänet kaikkien katseilta. Onnellinen Usbek! Sinulla on nyt -hallussasi enemmän kauneutta kuin on kaikissa Itämaiden palatseissa. -Mikä ilo Sinulle, kun palatessasi tapaat kaiken, mitä Persiassa on -ihastuttavinta ja kun näet vaimolassasi sulojen syntyvän uudelleen -sitä mukaa kuin aika ja omistus pyrkivät niitä hävittämään! - -Fatmen palatsissa, 1 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1715. - - - - -81. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Euroopassa ollessani, rakas Rhedi, olen nähnyt monenlaisia -hallituksia. Täällä eivät ole asiat niinkuin Aasiassa, missä -valtiotaidon säännöt ovat kaikkialla samat. - -Olen usein itsekseni ajatellut, millainen hallitus olisi parhaiten -järjen mukainen. Minusta se hallitus on näyttänyt täydellisemmältä, -joka pääsee päämääräänsä vähimmin kustannuksin, niin että hallitus, -joka ohjaa ihmisiä heidän taipumuksiansa ja luonnonlahjojansa -parhaiten vastaavalla tavalla, on täydellisin. - -Jos lempeän hallituksen aikana kansa on yhtä kuuliaista kuin ankaran -hallituksen aikana, on edellistä pidettävä parempana, koska se on -järjen mukaisempi ja koska ankaruus on hylättävä vaikutin. - -Olen varma siitä, rakas Rhedi, etteivät julmemmat lait tai lievemmät -rangaistukset saa valtion kansalaisia tottelemaan lakeja. Maissa, -missä rangaistukset ovat kohtuullisia, pelätään niitä yhtä paljon -kuin niissäkin maissa, missä ne ovat hirmuvaltiaita ja inhoittavia. - -Olipa sitten hallitus lempeä tai olipa se julma, niin toimitetaan -rankaiseminen aina asteittain: suurempi tai pienempi kuritus -määrätään suuremman tai pienemmän rikoksen mukaan. Mielikuvitus -sovittautuu itsestään sen maan tapoihin ja katsantokantoihin, missä -eletään: viikon vankeus tai lievä sakko vaikuttavat yhtä paljon -lempeässä maassa asuvan eurooppalaisen mieleen kuin käsivarren -menettäminen säikähdyttää aasialaista. He liittävät tietyn määrän -pelkoa tiettyyn rangaistuksen määrään ja kukin toimittaa sen omalla -tavallaan: häpeän epätoivo masentaa jo ranskalaisen, joka on tuomittu -johonkin sellaiseen rangaistukseen, ettei moinen häiritsisi edes -neljännestunnin aikaa turkkilaisen unta. - -Muutoin en huomaa järjestystä, oikeutta ja tasapuolisuutta -noudatettavan paremmin Turkissa, Persiassa, Mogulin valtakunnassa -kuin Hollannin ja Venetsian tasavalloissa tai edes Englannissa. -Minä en luule siellä tehtävän vähemmän rikoksia ja ihmisten enemmän -säikähtävän rangaistusten suuruutta ja siis myös tottelevan paremmin -lakeja. - -Päinvastoin huomaan minä näissä samoissa valtioissa erään vääryyden -ja sorron lähteen. - -Minä uskon ruhtinaankin, joka on itse laki, hallitsevan siellä -vähemmällä vallalla kuin muualla. - -Minä huomaan, että ratkaisevina hetkinä sattuu aina meteleitä, joita -ei kukaan hallitse, ja kun kerran väkivaltaista mahtia aletaan -halveksia, ei ole enää kellään kylliksi mahtia sen palauttamiseksi -entiselleen. - -Minä ymmärrän edelleen juuri tuon epätoivoisen tietoisuuden, ettei -rangaistuksesta päästä, lujittavan epäjärjestystä ja levittävän sitä -yhä laajemmalle. - -Lisäksi ei näissä valtioissa minun nähdäkseni synny pieniä -levottomuuksia eikä niissä ole milloinkaan pitkältä nurinasta -kapinaan. - -Myöskään ei niissä suinkaan tarvitse suurten syiden valmistaa -suuria tapahtumia. Päinvastoin sytyttää pieninkin sattuma suuren -vallankumouksen, niin että sitä aavistavat useinkin yhtä vähän ne, -jotka siinä ovat osallisina, kuin nekin, jotka siitä kärsivät. - -Silloin kun turkkilaisten keisari Osman syöstiin valtaistuimelta, ei -ainoakaan niistä, jotka tämän väkivaltaisen teon tekivät, ajatellut -sitä tehdä. He vain nöyrästi pyysivät oikeutta, koska heillä oli -yhtä ja toista valitettavaa. Muuan ääni, josta ei ole milloinkaan -saatu selkoa, kohosi sattumalta joukosta. Mustafan nimi mainittiin ja -yht'äkkiä tuli Mustafasta keisari. - -Pariisissa, 2 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1715. - - - - -82. kirje. - -Nargum, Persian moskovalainen lähettiläs, kirjoittaa Usbekille -Pariisiin. - - -Kaikkien maailman kansojen joukossa, rakas Usbek, ei ole ainoatakaan, -joka maineessa ja valloitusten suuruudessa olisi voittanut tataarien -kansan. Tämä kansa on todellinen maailman valtias. Kaikki muut -näyttävät vain olevan luotuja sitä palvelemaan: se on samalla sekä -valtakuntien perustaja että niiden hävittäjä. Kaikkina aikoina se on -antanut maapallollamme näytteitä voimastaan ja kaikkina kausina se on -ollut kansakuntien vitsauksena. - -Tataarit ovat kaksi kertaa valloittaneet Kiinan ja pitävät sitä -vieläkin käskyvaltansa alaisena. - -He vallitsevat niitä avaroita maita, jotka muodostavat Mogulin -valtakunnan. - -Persian herroina he ovat istuneet Kyyroksen ja Gustaspesin -valtaistuimella. He ovat masentaneet Moskovan. Turkkilaisten nimellä -ovat he tehneet suunnattomia valloituksia Euroopassa, Aasiassa ja -Afrikassa ja heillä on vieläkin alueita kaikissa näissä kolmessa -maanosassa. - -Ja puhuaksemme kaukaisemmista ajoista ovat heistä lähteneet melkein -kaikki ne kansat, jotka ovat heittäneet kumoon Rooman valtakunnan. - -Mitä ovat Aleksanterin valloitukset Tschingis-kaanin valloituksiin -verrattuina? - -Tältä voitolliselta kansakunnalta on puuttunut vain -historioitsijoita, jotka olisivat ylistäneet sen ihmeellisten töiden -muistoa. - -Kuinka paljon kuolemattomia tekoja onkaan hautautunut unhoon! Kuinka -paljon onkaan heidän perustamiaan valtakuntia, joiden alkuperästä -meillä ei ole mitään tietoa! Kun tämä sotaisa kansakunta ajatteli -yksinomaan hetkellistä mainettansa, kun se oli voitostaan varma -kaikkina aikoina, ei se huolinut lainkaan vetää tulevaisuudessa -huomiota puoleensa muinaisten valloitusten muistolla. - -Moskovassa, 4 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1715. - - - - -83. kirje. - -Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Vaikka ranskalaiset puhuvatkin paljon, on heidän joukossaan -kuitenkin jonkunlaisia vaiteliaita dervishejä, joita nimitetään -kartusiaaneiksi. Heidän sanotaan leikkaavan kielensä luostariin -mennessään. Ja hyvin toivottavaa olisi, että kaikki muutkin dervishit -heittäisivät luotansa kaiken, minkä heidän ammattinsa tekee heille -tarpeettomaksi. - -Vaiteliaista ihmisistä puheen ollen johtuu mieleeni toisia, paljon -kummallisempia, joilla on muuan varsin merkillinen kyky: he osaavat -puhua sanomatta mitään ja he pitävät vireillä keskustelua kahden -tunnin ajan ilman että on mahdollista saada heistä selkoa, jäljitellä -heitä tai muistaa ainoatakaan sanaa siitä, mitä he ovat lörpötelleet. - -Tämänlaisia miehiä jumaloivat naiset. Mutta he eivät kuitenkaan -jumaloi näitä niin paljon kuin toisia, jotka ovat luonnolta saaneet -rakastettavan kyvyn hymyillä sopivaan aikaan, nimittäin joka hetki, -ja jotka levittävät ilomielisen hyväksynnän sulon kaikkeen, mitä -naiset sanovat. - -Mutta verrattoman älykkäitä ovat he silloin kun he osaavat nähdä -hienoutta kaikessa ja löytää tuhansia pieniä nerokkaita piirteitä -kaikkein arkipäiväisimmistäkin asioista. - -Tunnenpa vielä toisia, jotka ovat ilmeiseksi edukseen tuoneet -keskusteluihin elottomia esineitä ja panneet puhumaan kirjaillun -nuttunsa, vaalean irtotukkansa, nuuskarasiansa, keppinsä ja -hansikkaansa. Samoin on otollista alkaa jo kadulta saakka ja -vetää huomiota puoleensa vaunujen räminällä ja ovea ankarasti -kolistelevalla vasaralla: tämä alkusana valmistaa puheen jatkoa, ja -kun johdanto on kaunis, tekee se siedettäviksi kaikki ne typeryydet, -jotka seuraavat sitten, mutta jotka onneksi saapuvat liian myöhään. - -Vakuutan Sinulle, että nämä pienet kyvyt, joista ei meillä välitetä -vähääkään, tekevät mainioita palveluksia niille, jotka onnekseen ovat -ne saaneet, ja että terveellä järjellä varustettu ihminen ei hevin -loista tämänlaisten miesten kesken. - -Pariisissa, 6 p. toista Rebiab-kuuta v. 1715. - - - - -84. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Jos on olemassa Jumala, rakas Rhedi, täytyy hänen välttämättä olla -oikeamielinen, sillä ellei hän sitä olisi, olisi hän pahin ja -epätäydellisin kaikista olennoista. - -Oikeus on tosioloinen kahden asian välinen sopusointuisuussuhde, ja -on tämä suhde aina sama, mikä olento sitä tarkasteleekin, olkoonpa -Jumala, olkoonpa enkeli ja olkoonpa vihdoin ihminen. - -On kyllä totta, etteivät ihmiset aina näe näitä suhteita. Useinkin, -vaikka he ne näkevätkin, poikkeavat he niistä, ja aina näkevät he -parhaiten oman etunsa. Oikeus korottaa äänensä, mutta sen on vaikea -saada sitä kuuluville intohimojen hälinässä. - -Ihmiset saattavat tehdä vääryyttä, koska heidän on edullista tehdä -niin ja koska he mieluummin tyydyttävät itseänsä kuin muita. He -toimivat aina ottamalla huomioon itsensä: ei kukaan ole paha ilman -aihetta. Täytyy olla jokin syy, joka saa teon syntymään, ja tämä syy -on aina etusyy. - -Mutta nythän ei ole mahdollista, että Jumala tekisi milloinkaan -mitään väärää. Jos otaksutaan hänen näkevän oikeuden, täytyy hänen -välttämättä sitä seurata. Sillä kun hän ei tarvitse mitään ja kun hän -riittää itselleen, olisi hän ilkein kaikista olennoista, koska hän -olisi ilkeä ilman etusyytä. - -Ellei Jumalaa olisikaan olemassa, pitäisi meidän siis rakastaa aina -oikeutta, s.o. pyrkiä ja ponnistella olemaan sen olennon kaltaisia, -josta meillä on niin kaunis käsitys ja joka, jos hän olisi olemassa, -olisi välttämättä oikeamielinen. Vaikka me näin olisimmekin vapaita -uskonnon ikeestä, ei meidän pitäisi olla vapaita tasapuolisuuden -ikeestä. - -Nämä seikat, Rhedi, ovat saaneet minut ajattelemaan, että oikeus -on ikuinen ja kokonaan riippumaton inhimillisistä sopimuksista. Ja -jos se niistä riippuisi, olisi se hirvittävä totuus, joka ihmisten -täytyisi salata itseltään. - -Meidän ympärillämme on aina ihmisiä, jotka ovat meitä vahvempia: he -voivat vahingoittaa meitä tuhansin eri tavoin ja kolmeneljäsosaksi -voivat he tehdä sen rangaistuksetta. Kuinka rauhoittavaa onkaan -meille tieto, että kaikkien näiden ihmisten sydämessä on sisäinen -perusvoima, joka taistelee puolestamme ja suojelee meitä heidän -hyökkäyksiltään! - -Muutoin täytyisi meidän elää alituisen pelon vallassa. Me kulkisimme -ihmisten ohi kuin jalopeurain, emmekä me olisi hetkeäkään varmoja -hengestämme, omaisuudestamme emmekä onnestamme. - -Kaikki nämä ajatukset pakottavat minut kiihkeästi vastustamaan -niitä kirjanoppineita, jotka kuvailevat Jumalaa hirmuvaltaisesti -voimaansa käyttäväksi olennoksi, jotka panevat hänet toimimaan -sellaisella tavalla, ettemme me tahtoisi itse niin toimia, peläten -häntä loukkaavamme, jotka sälyttävät hänelle kaikki ne vajavaisuudet, -mitä hän rankaisee meissä, ja jotka vastakkaisissa lausunnoissaan -esittävät hänet väliin pahaksi olennoksi, väliin olennoksi, joka -vihaa pahaa ja rankaisee sen. - -Mikä tyydytys ihmiselle, jos hän itseään tutkiessaan huomaa olevansa -sydämestään oikeutta rakastava! Tämän ilon, niin ankara kuin se -onkin, pitää häntä hurmata: hän näkee olevansa yhtä paljon niiden -yläpuolella, joilla ei sitä iloa ole, kuin hän näkee olevansa -tiikerien ja karhujen yläpuolella. Niin, Rhedi, jos varmasti -tietäisin voivani aina erehtymättä noudattaa sitä tasapuolisuutta, -jonka näen silmäini edessä, pitäisin itseäni ihmisten parhaana. - -Pariisissa, 1 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1715. - - - - -85. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Eilen kävin Sotavanhusten talossa. Jos olisin ruhtinas, olisin yhtä -iloissani tämän laitoksen perustamisesta kuin kolmen taistelun -voittamisesta. Kaikkialla näkee siellä suuren hallitsijan käden. -Luullakseni se on maailman kunnianarvoisin paikka. - -Kuinka suurenmoista onkaan nähdä samaan paikkaan koottuina kaikki -nuo isänmaan uhrit, jotka hengittävät vain sitä puolustaakseen ja -jotka, tuntien omaavansa saman sydämen, mutta ei enää samoja voimia, -valittavat vain nykyistä kykenemättömyyttään, se kun estää heitä -vielä uhrautumasta sen hyväksi! - -Onko mitään ihailtavampaa kuin nähdä näiden raihnaiden soturien -noudattavan tässä rauhallisessa tyyssijassakin yhtä täsmällistä -kuria kuin jos vihollisen läheisyys pakottaisi heitä siihen, etsivän -viimeistä tyydytystään tästä sodan kuvasta ja jakavan sydämensä ja -mielensä uskonnon ja sotataidon velvollisuuksien suorittamiseen! - -Minä toivoisin, että niiden nimet, jotka kuolevat isänmaan hyväksi, -kirjoitettaisiin temppeleissä säilytettäviin luetteloihin, mitkä -muodostuisivat siten ikäänkuin maineen ja jalouden lähteeksi. - -Pariisissa, 15 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1715. - - - - -86. kirje. - -Usbek kirjoittaa Mirzalle Ispahaniin. - - -Sinähän tiedät, Mirza, että muutamat shaahi Solimanin ministerit -olivat punoneet juonia pakottaakseen kaikki Persian armenialaiset -poistumaan valtakunnasta tai kääntymään muhamettilaisuuteen, -ajatellen, että meidän maamme pysyisi alituisesti saastutettuna niin -kauan kuin se suvaitsisi helmassaan näitä uskottomia. - -Persian suuruus olisi ollut mennyttä kalua, jos tässä tilaisuudessa -olisi kuultu sokeata uskonkiihkoa. - -On tietymätöntä, miksi tuumasta ei tullut mitään. Eivät ne, jotka -ehdotuksen tekivät, eivätkä nekään, jotka sen hylkäsivät, arvanneet -sen seurauksia: sattuma toimitti järjen ja valtiotaidon työn ja -pelasti valtakunnan suuremmasta vaarasta kuin se, mihin se olisi -voinut joutua menetettyään kolme taistelua ja kaksi kaupunkia. - -Karkottamalla armenialaiset oltiin vähällä hävittää yhdessä -ainoassa päivässä valtakunnan kaikki liikemiehet ja melkein kaikki -käsityöläiset. Olen varma siitä, että suuri shaahi Abbas olisi -ennemmin antanut katkaista molemmat käsivartensa kuin vahvistanut -nimellään moisen määräyksen ja että hän lähettäessään Mogulille ja -muille Intian kuninkaille ahkerimmat ja kelvollisimmat alamaisensa -olisi katsonut antaneensa heille puolet kaikista maistaan. - -Vainot, joilla kiihkoilevat muhamettilaisemme ovat kiusanneet -gebreja, ovat pakottaneet nämä laumoittain siirtymään Intiaan ja -riistäneet Persialta tämän työteliään kansakunnan, maanviljelykseen -hyvin innostuneen, kansakunnan, joka työllään olisi yksin kyennyt -voittamaan maaperämme karuuden. - -Uskovaisilla oli enää vain toinen isku iskettävänä: oli tuhottava -teollisuus, minkä tapahduttua valtakunta olisi sortunut itsestään ja -sen mukana, väistämättömänä seurauksena, myöskin se sama uskonto, -joka tahdottiin tehdä niin kukoistavaksi. - -Jos halutaan käytellä järkeä ilman ennakkoluuloja, niin enpä -tiedä, Mirza, eikö olisi vain hyväksi, että valtiossa on useampia -uskonsuuntia. - -Huomataanhan yleisesti, että ne, jotka tunnustavat vain suvaittuja -uskontoja, osoittautuvat hyödyllisemmiksi isänmaalleen kuin ne, jotka -kuuluvat vallitsevaan uskontokuntaan, koska edelliset kunniapaikoista -karkotettuina voivat nousta arvoon vain äveriäisyytensä ja -rikkautensa avulla, joita heidän on taas pakko hankkia työllään ja -yhteiskunnan vaivalloisimmilla ammateilla. - -Kun muutoin kaikkiinkin uskontoihin sisältyy yhteiskunnalle -hyödyllisiä käskyjä, on hyvä, että niitä noudatetaan innokkaasti. -Mutta onko olemassa mitään, mikä kykenisi enemmän tätä intoa -lietsomaan kuin uskontojen monilukuisuus. - -Ne ovat keskenään armahtamattomia kilpailijoita. Kateus ulottuu -aina yksityisiin asti: kukin on varuillaan, koska pelkää tekevänsä -sellaista, mikä tuottaisi häpeää hänen puolueelleen ja heittäisi sen -vastapuolueen armottoman halveksunnan ja arvostelun uhriksi. - -Niinpä onkin aina huomattu, että johonkin valtioon ilmestynyt -uusi uskonlahko on ollut varmin keino aikaisemman lahkon kaikkien -väärinkäytösten korjaamiseksi. - -On turha sanoa, ettei olisi muka ruhtinaan etujen mukaista suvaita -useampia uskonlahkoja valtiossaan. Vaikka kaikki maailman lahkot -kokoontuisivat siihen, ei siitä olisi hänelle pienintäkään vahinkoa, -koska niiden joukossa ei ole ainoatakaan, joka ei säädä kuuliaisuutta -tai saarnaa alistumista. - -Myönnän kyllä, että aikakirjat ovat täynnä uskonsotia. Mutta -huomattakoon tarkoin, ettei suinkaan uskontojen monilukuisuus ole -näitä sotia aiheuttanut, vaan se suvaitsemattomuuden henki, joka -kiihotti vallitsevaksi tekeytynyttä uskontoa. Ne on aiheuttanut -se käännytysinto, jonka juutalaiset saivat egyptiläisiltä ja joka -on näistä tarttuvana kansantautina siirtynyt muhamettilaisiin -ja kristittyihin. Ne on aiheuttanut se hurmahenkisyys, jonka -leviämistä ei voi pitää muuna kuin inhimillisen järjen täydellisenä -pimentymisenä. - -Sillä ellei olisi epäinhimillistä pakottaa toisten omaatuntoa, ellei -siitä olisi tuloksena ainoakaan niistä pahoista seurauksista, jotka -siitä tuhansittain sikiävät, täytyisi olla hullu ajatellakseen -mitään sellaista. Ken tahtoo saada minut muuttamaan uskontoa, tekee -epäilemättä niin vain siksi, ettei hän itse muuttaisi uskontoaan, jos -häntä aiottaisiin siihen pakottaa: hän pitää siis kummana sitä, etten -minä tee sellaista, mitä hän ei ehkä itse tekisi, vaikka saisi koko -maailman omakseen. - -Pariisissa, 26 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1715. - - - - -87. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Täällä näyttää perheiden hallitseminen sujuvan aivan itsestään. -Aviomiehellä on vain varjon verran valtaa vaimoonsa, isällä -lapsiinsa, isännällä orjiinsa nähden. Oikeus sekaantuu kaikkiin -heidän riitoihinsa, ja ole varma siitä, että se on aina -mustasukkaista aviomiestä, vihastunutta isää ja hankalaa isäntää -vastaan. - -Kävin äskettäin siinä paikassa, missä oikeutta jaetaan. Ennen kuin -sinne pääsee, täytyy kestää lukemattomien nuorten kaupustelijattarien -hyökkäykset ja kuunnella heidän viekottelevalla äänellä tekemiään -tarjouksia. Tämä näytelmä on aluksi varsin huvittava, mutta se tekee -kaamean vaikutuksen sitten kun on tultu noihin suuriin saleihin, -missä näkyy vain ihmisiä, joiden puku on vielä vakavampi kuin heidän -kasvonsa. Vihdoin astutaan siihen pyhään paikkaan, missä kaikki -perhesalaisuudet paljastetaan ja missä peitetyimmätkin teot vedetään -päivänvaloon. - -Sinne tulee kaino neitonen tunnustamaan liian kauan säilytetyn -neitsyyden tuskia, taistelujaan, vaivalloista vastustustaan: hän -ylpeilee niin vähän voitostaan, että hän lakkaamatta uhkaa piankin -joutua tappiolle, ja jottei hänen isänsä enää jäisi tietämättömäksi -hänen tarpeistaan, ilmoittaa hän ne kaikelle kansalle. - -Julkea aviovaimo tulee sitten kertomaan kaikki ne häväistykset, millä -hän on puolisoaan kiusannut, päästäkseen hänestä eroon. - -Yhtä kainona tulee toinen sanomaan olevansa kyllästynyt kantamaan -aviovaimon nimeä, koska hän ei kuitenkaan siitä mitään hyödy: hän -paljastaa hääyön peitetyt salaisuudet. Hän vaatii, että hänet on -jätettävä kaikkein taitavimpien asiantuntijain katseltavaksi ja että -oikeuden päätöksen on asetettava hänet jälleen kaikkiin neitsyyden -oikeuksiin. Onpa sellaisiakin, jotka rohkenevat heittää miehilleen -taisteluhaasteen ja vaatia heitä yleisön nähden suorittamaan ottelun, -jonka todistajat tekevät ainakin hyvin vaikeaksi: yhtä häpäisevä koe -vaimolle, joka sen kestää, kuin miehelle, joka siinä joutuu tappiolle. - -Suunnaton joukko ryöstettyjä tai vieteltyjä neitoja kuvailee miehiä -paljon pahemmiksi kuin he ovatkaan. Rakkaus kaikuu kautta koko tämän -käräjäsalin: siellä kuulee puhuttavan vain raivostuneista isistä, -petetyistä tyttäristä, uskottomista rakastajista ja huolestuneista -aviomiehistä. - -Siellä noudatetun lain mukaan katsotaan jokaisen avioliiton aikana -syntyneen lapsen kuuluvan miehelle. Tällä saattaa olla hyvät syynsä -ollakseen sitä uskomatta: laki uskoo sen hänen puolestaan ja -vapauttaa hänet tutkimuksista ja epäilyksistä. - -Tässä tuomioistuimessa lasketaan äänet enemmistön mukaan. Mutta -kokemus on opettanut, että olisi parempi laskea ne vähemmistön -mukaan. Ja sehän onkin varsin luonnollista, sillä onhan oikeutta -rakastavia henkiä hyvin vähän, kun taas koko maailma myöntää, että -vääryyteen taipuvia on suunnattoman paljon. - -Pariisissa, 1 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715. - - - - -88. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Ihmistä sanotaan seuraa rakastavaksi eläimeksi. Jos niin on laita, -näyttää ranskalainen minusta olevan enemmän ihminen kuin kukaan muu, -ihminen sanan täydessä merkityksessä, sillä hän tuntuu olevan luotu -yksinomaan seuraa varten. - -Mutta minä olen huomannut heidän joukossaan henkilöitä, jotka -eivät ainoastaan rakasta seuraa, vaan jotka itse muodostavat -yleismaailmallisen seuran. Heitä riittää joka soppeen ja pieleen -ja he kansoittavat silmänräpäyksessä kaupungin joka taholta: sata -tämäntapaista ihmistä saa aikaan suuremman vilinän kuin kaksituhatta -muuta kansalaista, ja he voisivat muukalaisten silmissä korjata ruton -ja nälän pahimmatkin hävitykset, Kouluissa kysytään, voiko kappale -olla yhtaikaa useammassa eri paikassa: he ovat todistuksena siitä, -mitä filosofit epäilevät. - -Heillä on aina kiire, koska heillä on tärkeänä tehtävänä kysyä -kaikilta, jotka he tapaavat, minne nämä menevät ja mistä he tulevat. - -Heidän päästään ei ikinä lähtisi se vakaumus, että on hienoa -ja säädyllistä käydä joka päivä tervehtimässä yleisöä -yksityiskohtaisesti, ottamatta lukuun niitä käyntejä, joita he -tekevät summassa paikkoihin, missä on suurempi seura koolla. Mutta -kun tämä tie on liian lyhyt, eivät sellaiset käynnit merkitse mitään -heidän juhlamenosäännöissään. - -He vaivaavat talojen ovia vasaraniskuillaan enemmän kuin tuulet ja -myrskyt. Jos tarkasteltaisiin kaikkien ovenvartijain luetteloja, -tavattaisiin niistä joka päivä heidän nimensä sveitsiläiskirjaimin -tuhansiin eri muotoihin väännettynä. He kuluttavat elämänsä -hautajaissaattoihin, surunvalituskohteliaisuuksiin tai -hääonnitteluihin. Kuningas ei osoita ainoallekaan alamaiselleen -suosiotaan heidän kustantamatta itselleen vaunuja mennäkseen -ilmaisemaan hänelle iloaan tapauksen johdosta. Vihdoin he palaavat -kotiinsa lopen uupuneina lepäämään, voidakseen seuraavana päivänä -jälleen ryhtyä rasittaviin tehtäviinsä. - -Muuan heistä kuoli joku aika sitten väsymyksestä, ja hänen -haudalleen pantiin seuraava kirjoitus: "Tässä lepää ihminen, -joka ei milloinkaan levännyt. Hän on kävellen ottanut osaa -viiteensataankolmeenkymmeneen hautajaissaattoon. Hän on iloinnut -kahdentuhannenkuudensadankahdeksankymmenen lapsen syntymästä. -Apurahat, joiden takia hän on aina erilaisin sanoin onnitellut -ystäviään, nousevat kahteenmiljoonaankuuteensataantuhanteen -livreen. Hän on kulkenut katua yhdeksäntuhattakuusisataa stadionia -ja taivaltanut maaseutua kolmekymmentäkuusi stadionia. Hänen -keskustelunsa oli huvittavaa. Hänellä oli valmis varasto juttuja -ja tarinoita, joita oli kaikkiaan kolmesataakuusikymmentäviisi -kappaletta. Lisäksi hän omisti jo nuoresta pitäen satakahdeksantoista -vanhoista kirjailijoista poimittua mietelauselmaa, joita hän -käytti loistavissa tilaisuuksissa. Hän kuoli vihdoin ikänsä -kuudentenakymmenentenä vuotena. Minä vaikenen, matkustaja. Sillä -mitenkä saisinkaan Sinulle luetelluksi kaikki, mitä hän on tehnyt ja -mitä hän on nähnyt?" - -Pariisissa, 3 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715. - - - - -89. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Pariisissa vallitsevat vapaus ja tasa-arvoisuus. Eivät syntyperä, -kunto, eivät edes sotaisat ansiot, olkootpa kuinka loistavia -tahansa, pelasta ihmistä siihen suureen joukkoon hukkumasta, johon -hän on vajonnut. Arvoasteiden kateus on täällä tuntematon. Pariisin -ylhäisimmäksi henkilöksi sanotaan sitä, jolla on parhaat hevoset -vaunujen edessä. - -Korkea herra on ihminen, joka tapaa kuningasta, joka puhuttelee -ministerejä, jolla on esi-isiä, velkoja ja eläkkeitä. Jos hän lisäksi -kykenee peittämään toimettomuutensa näyttämällä puuhakkaalta tai -teeskentelemällä huvinhalua, luulee hän olevansa onnellisin ihminen -maan päällä. - -Persiassa on ylimys vain se, jolle maan valtias uskoo jonkin -hallitustoimen. Täällä on ihmisiä, jotka ovat ylimyksiä jo -syntyperänsä nojalla; heiltä puuttuu kuitenkin vaikutusvalta. -Kuninkaat menettelevät taitavain käsityöläisten tavoin, nämäkin kun -tuotteitaan valmistaessaan käyttävät aina kaikkein yksinkertaisimpia -työkaluja. - -Kuninkaallinen suosio on ranskalaisten suuri jumala. Ministeri -on pääpappi, joka uhraa sille monen monet uhrit. Ne, jotka häntä -ympäröivät, eivät ole suinkaan puettuja valkoiseen: väliin uhraajina, -väliin uhrattuina antautuvat he koko kansan lailla täydellisesti -epäjumalansa palvelukseen. - -Pariisissa, 9 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715. - - - - -90. kirje. - -Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Kunnianhimo ei lainkaan eroa siitä vaistosta, joka saa kaikki -luontokappaleet pitämään huolta säilymisestään. On kuin avartaisimme -olemuksemme rajoja silloin kun pakotamme sen pysymään muiden -muistossa: näin me saamme ikäänkuin uuden elämän, joka käy meille -yhtä kallisarvoiseksi kuin sekin, minkä taivas on meille lahjoittanut. - -Mutta kun kaikki ihmiset eivät ole samalla tavalla kiintyneet -elämään, eivät he myös yhtä kiihkeästi tavoittele kunniaa. Tämä jalo -intohimo on kyllä kaiverrettuna heidän sydämeensä, mutta mielikuvitus -ja kasvatus lieventävät sitä tuhansin tavoin. - -Tämä ihmisten välillä havaittava erilaisuus on vielä ilmeisempi, kun -on kysymys kansoista. - -Perussääntönä voidaan pitää, että jokaisessa valtiossa kunnianhimo -kasvaa alamaisten vapauden mukana ja vähenee myös sen mukana: kunnia -ei ole milloinkaan orjuuden seuralainen. - -Muuan älykäs mies sanoi minulle jokin päivä sitten: "Ranskassa -vallitsee useissa suhteissa suurempi vapaus kuin Persiassa. Niinpä -rakastetaankin siellä enemmän kunniaa. Tämä mainio mieliteko saa -ranskalaisen suorittamaan kernaasti ja ihastuneena tehtäviä, joita -teidän sulttaaninne on pakko kiskoa alamaisistaan muistuttamalla -heille lakkaamatta rangaistuksia ja palkintoja. - -"Niinpä onkin meillä ruhtinas ylen arka halvimmankin alamaisensa -kunniasta. Sen säilyttämiseksi on olemassa arvossa pidettyjä -tuomioistuimia: sehän on kansakunnan pyhä aarre ja ainoa, jonka -valtias ei hallitsija ole, koska hän ei voisi olla sen valtias omia -etujaan loukkaamatta. Jos siis joku alamainen havaitsee ruhtinaansa -haavoittaneen hänen kunniaansa joko antamalla muille etusijan tai -osoittamalla hänelle vaikka kuinkakin pientä halveksumista, jättää -hän heti paikalla hänen hovinsa, hänen virkansa, hänen palveluksensa -ja vetäytyy yksityiselämään. - -"Ranskalaisten ja teikäläisten sotajoukkojen erotus on siinä, että -jälkimmäiset, kun niihin kuuluu vain jo luonnostaan raukkamaisia -orjia, voittavat kuolemanpelon vain rangaistuksenpelon avulla, mikä -synnyttää sielussa ikäänkuin uuden kauhun lajin, joka typerryttää sen -kokonaan, kun sitä vastoin edelliset käyvät riemuiten iskuja kohti ja -karkottavat pelon mielihyvällä, joka on sitä voimakkaampi. - -"Mutta kunnian, maineen ja hyveen pyhäkkö näyttää kuuluvan -tasavaltoihin ja maihin, missä voidaan lausua sana isänmaa. Roomassa, -Ateenassa, Lakedaimonissa maksoi kunnia yksin loistavimmatkin -palvelukset. Tammen tai laakerin lehvistä punottu seppele, -kuvapatsas, ylistyspuhe olivat äärettömän arvokkaita voitetun -taistelun tai valloitetun kaupungin palkintoja. - -"Siellä piti mies, joka oli suorittanut oivan teon, tekoa -itseään riittävänä palkintonaan. Hän ei voinut nähdä ainoatakaan -kansalaistoveriaan tuntematta iloa siitä, että oli hänen -hyväntekijänsä: hän laski palvelustensa lukumäärän kansalaistoveriensa -lukumäärästä. Jokainen ihminen kykenee tekemään hyvää toiselle -ihmiselle. Mutta jumalain kaltainen on mies, joka kykenee lisäämään -kokonaisen yhteiskunnan onnea. - -"Mutta eikö tämä jalo kilvoittelu pakostakin sammu kokonaan -persialaisten sydämestä, koska heidän virkansa ja arvoasemansa ovat -vain hallitsijan oikkujen ilmaisuja? Mainetta ja kuntoa pidetään -siellä olemattomina, ellei niihin liity ruhtinaan suosio, jonka -mukana ne syntyvät ja kuolevat. Mies, jolla on puolellaan yleinen -kunnioitus, ei saata milloinkaan olla varma siitä, ettei häntä -jo huomenna syöstä syvimpään häpeään. Tänään hän on sotajoukon -päällikkö. Ehkäpä tekee ruhtinas hänestä piankin kokin, ehkeipä -hänellä ole sitten enää muuta mainetta toivottavana kuin se, minkä -hän ansaitsee hyvän lihamuhennoksen valmistamisella". - -Pariisissa, 15 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715. - - - - -91. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle Smyrnaan. - - -Ranskan kansan yleisestä kunnianhimosta on yksityisten henkilöiden -mieleen muodostunut jokin, en tiedä mikä, sellainen piirre, jota -sanotaan kunniantunnoksi. Kunniantunto kuuluu kyllä varsinaisesti -jokaiseenkin ammattiin, mutta varsinkin pitävät siitä kiinni miekan -miehet, ja heidän keskuudessaan se on ennen muuta vallassa. Minun -kävisi hyvin vaikeaksi saada Sinut ymmärtämään, mitä se oikeastaan -on, sillä meillä ei ole mitään sitä täysin vastaavaa käsitettä. - -Muinoin eivät ranskalaiset, varsinkaan aateliset, juuri seuranneet -muita lakeja kuin tämän kunniantunnon lakeja: ne ne säännöstelivät -koko heidän elämänsä juoksun. Ja ne olivat niin ankaroita, ettei -kukaan voinut ilman kuolemaakin julmempaa rangaistusta, en sano -rikkoa niitä, vaan kiertää niiden pienintäkään määräystä. - -Milloin oli kysymys riitojen ratkaisemisesta, sääsivät ne tuskin -muuta kuin yhden menettelytavan, nimittäin kaksintaistelun, joka -ratkaisi kaikki vaikeudet. Siinä oli vain se paha vika, että usein -tuli tuomio langetetuksi muiden riitapuolten kuin varsinaisten -asianosaisten kesken. - -Kunhan vain mies tunsi hiukankin toista, täytyi hänen ottaa osaa -kiistaan ja panna henkensä alttiiksi, aivan kuin jos hän olisi itse -ollut vihoissaan. Mutta hän tunsi aina saaneensa kunniaa sellaisesta -valinnasta ja niin imartelevasta suosiosta. Ja niinpä ei moni, joka -ei olisi antanut neljää pistolea sille miehelle pelastaakseen hänet -hirsipuusta, hänet ja koko hänen perheensä, empinyt hetkeäkään -pannessaan tuhannet kerrat hänen puolestaan henkensä vaaraan. - -Tämä ratkaisutapa oli verrattain kehno keksintö, sillä eihän siitä -seikasta, että joku oli taitavampi tai voimakkaampi kuin toinen, -vielä seurannut, että hänen syynsä olivat myös pätevämmät. - -Niinpä ovatkin kuninkaat kieltäneet sen erittäin ankarain -rangaistusten uhalla, mutta turhaan. Kunnia, joka tahtoo aina vain -hallita, nousee kapinaan eikä tunnusta mitään lakeja. - -Näin ovat ranskalaiset sangen pulmallisessa asemassa. Sillä nuo -samaiset kunnian lait pakottavat kunniallisen miehen kostamaan, jos -häntä on loukattu. Mutta toiselta puolen kurittaa oikeus häntä mitä -julmimmilla rangaistuksilla, jos hän kostaa. Jos hän seuraa kunnian -lakeja, saa hän surmansa mestauslavalla. Jos hän seuraa oikeuden -lakeja, karkotetaan hänet iäksi ihmisten seurasta. Näin ollen on -vain kaksi pelottavaa vaihtoehtoa valittavana: kuolla tai joutua -arvottomaksi elämään. - -Pariisissa, 18 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715. - - - - -92. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rustanille Ispahaniin. - - -Tänne on ilmestynyt muuan Persian lähettilääksi laittautunut -ihminen, joka tekee julkeata pilaa maailman kahdesta suurimmasta -kuninkaasta. Hän tuo ranskalaisten hallitsijalle lahjoja, joita ei -meidän hallitsijamme saattaisi antaa edes Imiretian tai Georgian -kuninkaalle, ja näin on hän alhaisella ahneudellaan häväissyt kahden -valtakunnan majesteettia. - -Hän on joutunut naurettavaksi kansan keskuudessa, joka pyrkii -olemaan Euroopan sivistynein, ja hän on saanut Lännen sanomaan, että -kuningasten kuningas hallitsee vain raakalaisia. - -Hän on saanut osakseen kunnianosoituksia, jotka hän näytti itse -tahtoneen kieltää itseltään. Ja ikäänkuin olisi Ranskan hovi pitänyt -enemmän murhetta Persian suuruudesta kuin hän, on se esittänyt hänet -arvokkaalla tavalla kansalle, joka häntä halveksii. - -Älä kuitenkaan kerro tästä mitään Ispahanissa: säästä kurjan olennon -päätä. Enhän toivo ministeriemme rankaisevan häntä heidän omasta -typeryydestään ja siitä arvottomasta vaalista, minkä he itse ovat -tehneet. - -Pariisissa, toisen Gemmadi-kuun viimeisenä päivänä v. 1715. - - - - -93. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Hallitsijaa, joka oli kauan vallassa, ei ole enää. Hän sai eläessään -ihmiset puhumaan; kaikki vaikenivat hänen kuollessaan. Esiintyessään -lujana ja rohkeana tänä viimeisenä hetkenään hän näytti väistyvän -vain kohtalon tieltä. Samoin kuoli suuri shaahi Abbas, täytettyään -maanpiirin nimellään. - -Älä luule tämän suuren tapauksen antaneen täällä aihetta vain -siveellisiin mietiskelyihin. Jokainen on ajatellut omia asioitaan ja -jokainen on pyrkinyt saamaan etua tästä muutoksesta. Kun kuningas, -hallitsijavainajan pojanpojanpoika, on vain viisivuotias, on hänen -ruhtinaallinen setänsä julistettu valtakunnan sijaishallitsijaksi. - -Kuningasvainaja on tehnyt testamentin, joka rajoitti -sijaishallitsijan valtaa. Tämä ovela ruhtinas meni kuitenkin -parlamenttiin, esitteli siellä kaikki syntyperänsä oikeudet ja sai -kuin saikin kumotuksi entisen hallitsijan määräykset, hallitsijan, -joka oli tahtonut elää itseään kauemmin ja pyrkiä hallitsemaan vielä -kuolemansakin jälkeen. - -Parlamentit muistuttavat raunioita, joita poljetaan jaloin, mutta -jotka sentään aina johtavat mieleen jonkun kansojen vanhan uskonnon -aikana kuuluisan temppelin. Niiden asiana on enää tuskin muu kuin -oikeuden jakaminen ja niiden valta on yhäti kuihtumassa, ellei joku -aavistamaton tapahtumain yhdyntä puhalla siihen uutta eloa ja voimaa. -Nämä suuret virkakunnat ovat seuranneet inhimillisten asiain yleistä -kohtaloa: ne ovat väistäneet aikaa, joka hävittää kaikki, tapojen -turmeltumista, joka heikontaa kaikki, ja korkeinta valtaa, joka -masentaa kaikki. - -Mutta sijaishallitsija, joka tahtoi saavuttaa kansan suosion, näytti -aluksi kunnioittavan tätä yleisen vapauden vertauskuvaa. Ja ikäänkuin -hän olisi aikonut kohottaa maasta temppelin ja epäjumalan, tahtoi -hän niitä pidettävän yksinvallan tukena ja kaiken laillisen mahdin -perustuksena. - -Pariisissa, 4 p. Rhegeb-kuuta v. 1715. - - - - -94. kirje. - -Usbek kirjoittaa veljelleen, Kasbinin luostarin munkille. - - -Minä nöyrryn edessäsi, pyhä munkki, ja minä vaivun kasvoilleni -maahan. Minä tarkkaan Sinun jalkojesi jälkiä kuin omaa silmäterääni. -Sinun pyhyytesi on niin suuri, että näyttää kuin Sinulla olisi pyhän -Profeettamme sydän. Sinun tapojesi ankaruus hämmästyttää taivastakin. -Enkelit ovat katselleet Sinua kunnian kukkulalta ja sanoneet: -"Miksi hän viipyy vielä maan päällä, koska hänen henkensä asuu -meidän seurassamme ja liihottelee pilvien kannattaman valtaistuimen -ympärillä?" - -Ja miksi en kunnioittaisikaan Sinua minä, joka olen kuullut -kirjanoppineittemme sanovan, että dervisheissä, uskottomissakin, on -aina jotakin pyhää, minkä takia totisten uskovaisten on annettava -heille arvoa, ja että Jumala on valinnut kaikista maan ääristä -tavallista puhtaampia sieluja, jotka hän on erottanut jumalattomasta -maailmasta, jotta heidän lihankidutuksensa ja palavat rukouksensa -hillitsisivät hänen vihaansa, silloin kun se on valmiina iskemään -niin moniin tottelemattomiin kansoihin? - -Kristityt kertovat ihmeitä ensimmäisistä munkeistaan, joita pakeni -tuhansittain Thebaiksen kauhistaviin erämaihin ja joiden päämiehiä -olivat Paulus, Antonius ja Pakomius. Jos se, mitä he näistä puhuvat, -on totta, on heidän elämänsä ollut yhtä täynnä ihmeitä kuin meidän -pyhimpien immaumiemme elämä. He viettivät joskus kymmenenkin vuotta -näkemättä ainoatakaan ihmistä. Mutta he asuivat yöt ja päivät pahojen -henkien seurassa: lakkaamatta kiusasivat heitä nämä ilkeät olennot, -ja he tapasivat niitä vuoteessaan, he tapasivat niitä pöydältään, -saamatta niiltä milloinkaan suojaa. Jos tämä kaikki on totta, -kunnianarvoisa munkki, täytyy tunnustaa, ettei kukaan ole vielä -milloinkaan elänyt huonommassa seurassa. - -Järkevät kristityt pitävät kuitenkin kaikkia näitä juttuja hyvin -luonnollisina vertauskuvallisina tarinoina, joiden tarkoituksena -on osoittaa meille ihmisen onneton tila. Turhaan etsimme erämaasta -rauhaa ja lepoa: kiusaukset seuraavat meitä aina. Pahojen henkien -kuvaamat intohimomme eivät meistä luovu silloinkaan: nämä sydämen -hirviöt, nämä hengen harhatuotteet, nämä erehdyksen ja valheen tyhjät -varjot näyttäytyvät meille yhäti meitä vietelläkseen ja ahdistavat -meitä jopa paastoamisen ja kiduttamisen keskelläkin, siis juuri -voimamme hetkinä. - -Mitä minuun tulee, kunnianarvoisa munkki, niin tiedän minä Jumalan -lähettilään kahlehtineen Saatanan ja syösseen hänet syvyyksiin: hän -on puhdistanut maan, joka oli ennen täynnä Saatanan valtaa, ja tehnyt -siitä soveliaan asuinsijan enkeleille ja profeetoille. - -Pariisissa, 9 p. Chahban-kuuta v. 1715. - - - - -95. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -En ole vielä milloinkaan kuullut puhuttavan valtio-oikeudesta ilman -ettei olisi aluksi huolellisesti tutkittu yhteiskuntien syntyä, -mikä minusta tuntuu naurettavalta. Elleivät ihmiset muodostaisi -yhteiskuntia, jos he pakoilisivat ja karttaisivat toisiaan, silloin -täytyisi kysyä moisen ilmiön syytä ja tutkia, miksi he pysyttelevät -erossa. Mutta nythän he syntyvät kaikki toinen toiseensa sidottuina: -poika syntyy isänsä läheisyydessä ja pysyttelee siinä. Näin on -yhteiskunta saanut alkunsa ja siinä on yhteiskunnan syntymisen syy. - -Valtio-oikeutta tunnetaan paremmin Euroopassa kuin Aasiassa. -Kuitenkin voidaan sanoa, että ruhtinaiden intohimot, kansojen -kärsivällisyys, kirjailijain imartelu ovat turmelleet kaikki sen -perusaatteet. - -Sellaisena kuin sitä nykyään harjoitetaan on tämä oikeus tiede, -joka opettaa ruhtinaille, mihin asti he saavat loukata oikeutta -panematta etujaan vaaraan. Mihin yritykseen onkaan ryhdytty, Rhedi, -kun on heidän omantuntonsa paaduttamiseksi muodostettu vääryydestä -järjestelmä, laadittu sen säännöt, julistettu sen periaatteet ja -tehty niistä johtopäätökset! - -Ylevien sulttaaniemme rajaton valta, jolla on ohjeena vain oma -itsensä, ei synnytä pahempia hirviöitä kuin tämä kurja taito, joka -tahtoo taivuttaa oikeutta, niin taipumaton kuin se onkin. - -On kuin olisi, Rhedi, kaksi aivan erilaista oikeutta olemassa: -toinen, joka säännöstelee yksityishenkilöiden asioita ja joka -vallitsee yksityisoikeudessa, ja toinen, joka säännöstelee kansojen -kesken syntyviä ristiriitaisuuksia ja joka pitää ankaraa komentoa -valtio-oikeudessa, ikäänkuin ei valtio-oikeus olisi itsekin -yksityisoikeutta, ei tosin jonkin erityisen maan, vaan koko maailman -yksityisoikeutta. - -Selitän Sinulle lähemmin toisessa kirjeessä ajatukseni tästä asiasta. - -Pariisissa, 1 p. Zilhageh-kuuta v. 1716. - - - - -96. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Tuomarien tulee jakaa oikeutta eri kansalaisten keskeisissä asioissa: -kunkin kansan tulee itse jakaa oikeutta sen ja jonkun muun kansan -välisissä asioissa. Eikä tässä toisessa oikeuden jaossa voida käyttää -muita perusohjeita kuin ensimmäisessäkään. - -Kansojen kesken tarvitaan harvoin kolmatta tuomariksi, koska -kiistanaiheet ovat melkein aina selviä ja helppoja ratkaista. Kahden -kansakunnan edut käyvät tavallisesti niin erilleen, että tarvitsee -vain rakastaa oikeutta löytääkseen sen; tuskinpa kukaan ryhtynee -syyttämään itseään omassa asiassaan. - -Niin ei ole laita niiden riitojen, joita sattuu yksityisten kesken. -Koska he elävät yhteiskunnassa, haarautuvat ja sekaantuvat heidän -etunsa niin monella tavalla, niitä on niin monenlaisia, että -kolmannen täytyy pakostakin selvitellä mitä asianosaisten ahneus -pyrkii hämmentämään. - -On olemassa vain kaksi oikeutetun sodan lajia: sota, jota käydään -hyökkäävän vihollisen torjumiseksi, ja sota, jota käydään ahdistetun -liittolaisen auttamiseksi. - -Ruhtinailla ei pitäisi olla lainkaan oikeutta käydä sotaa -yksityisten riitojensa takia, ellei rikkomus olisi niin vakava, -että se ansaitsisi siihen vikapääksi joutuneen ruhtinaan tai kansan -kuoleman. Niin ei ruhtinas saa alottaa sotaa vain siksi, että -häneltä on kielletty jokin kunnianosoitus, joka hänelle kuuluu, tai -että on kohdeltu sopimattomasti hänen lähettiläitään tai että on -tehty jotakin samantapaista, yhtä vähän kuin joku yksityinen saa -tappaa henkilön, joka kieltäytyy väistymästä hänen tieltään. Tämä -siitä syystä, että kun sodanjulistuksen pitää olla oikeudenmukainen -teko, missä rangaistus on aina sovitettava rikkomuksen suuruutta -vastaavaksi, täytyy ottaa selko, ansaitseeko se, jolle sota -julistetaan, tosiaankin kuoleman, sillä jos ken ryhtyy sotimaan -jotakuta vastaan, tahtoo hän rangaista tätä kuolemalla. - -Valtio-oikeuden alalla sota on ankarin oikeusteko, koska sen -seurauksena voi olla ja koska sen päämääränä on kokonaisen -yhteiskunnan hävittäminen. - -Koston tavoittelu tulee vasta toisella sijalla. Eiväthän -tuomioistuimetkaan ole voineet olla noudattamatta lakia, joka käskee -mittaamaan rangaistusta rikoksella. - -Kolmas oikeusteko tapahtuu silloin kun ruhtinaalta riistetään edut, -joita hän voi hankkia meidän kustannuksellamme, yhäti sillä ehdolla, -että rangaistus on loukkauksen mukainen. - -Neljäntenä oikeustekona, jonka tulee olla yleisin, on kieltäytyminen -sellaisen kansan liitosta, jonka menettelyä on syytä valittaa. Tämä -rangaistus vastaa tuomioistuinten julistamaa karkotusta, joka erottaa -syylliset yhteiskunnasta. Samoin on ruhtinas, jonka kanssa me emme -suostu tekemään liittoa, erotettu meidän yhteydestämme, eikä hän siis -enää ole meidän yhdyskuntamme jäsen. - -Ruhtinasta ei voida pahemmin häväistä kuin kieltäytymällä hänen -liittokumppanuudestaan, eikä taas osoittaa hänelle suurempaa kunniaa -kuin suostumalla siihen. Ihmisten kesken mikään ei niin heitä -mairittele eikä mikään myös ole heille niin suureksi hyödyksi kuin -se, että he näkevät muiden aina pitävän huolta heidän menestyksestään. - -Mutta jotta liitto meitä tosiaankin sitoo, täytyy sen olla -oikeudenmukainen. Niinpä ei liitto, jonka on tehnyt kaksi kansaa -sortaakseen kolmatta, ole suinkaan hyväksyttävä, ja sen voikin syyhyn -joutumatta rikkoa. - -Eikä ole myöskään ruhtinaan kunnian ja arvon mukaista käydä tyrannin -liittoon. Erään Egyptin hallitsijan sanotaan huomauttaneen Samoksen -kuninkaalle tämän julmuudesta ja hirmuvaltaisuudesta ja kehottaneen -tätä parantamaan käytöstään: kun tämä ei sitä tehnyt, toimitti -egyptiläinen Samokseen sanan, että hän luopui hänen ystävyydestään ja -liitostaan. - -Valloitus ei luo itsessään minkäänlaista oikeutta. Jos kansa on -jäänyt elämään, on valloitus rauhan ja vääryyden korjaamisen -panttina. Ja jos kansa on hävitetty tai hajoitettu, on se hirmuvallan -muistomerkkinä. - -Rauhansopimukset ovat ihmisten kesken niin pyhiä, että ne näyttävät -olevan oikeuksiaan vaativan luonnon ääniä. Ne ovat kaikki -oikeudenmukaisia silloin kun niiden ehdot ovat sellaisia, että -molemmat kansat saattavat säilyä. Muutoin voi se noista kahdesta -yhteiskunnasta, jonka on tuhouduttava, koska siltä on rauhanteossa -riistetty sen luonnollinen suoja, tavoitella sitä sodalla. - -Sillä luonto, joka on järjestänyt ihmisten keskuuteen erilaiset -voiman ja heikkouden asteet, on myöskin nostanut heikkouden usein -voiman verroille epätoivon avulla. - -Pariisissa, 4 p. Zilhageh-kuuta v. 1716. - - - - -97. kirje. - -Ylieunukki kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Tänne on saapunut useita keltaihoisia naisia Visapurin valtakunnasta: -minä ostin niistä yhden veljellesi, Mazenderan käskynhaltijalle, -koska hän oli lähettänyt minulle kuukausi sitten korkean käskynsä ja -sata tomaania. - -Minä tunnen naiset, sitäkin paremmin, kun he eivät pääse minua -yllättämään ja kun silmieni toimintaa eivät häiritse sydämeni -liikkeet. - -En ole milloinkaan nähnyt niin kummallista ja niin täydellistä -kauneutta: hänen loistavat silmänsä antavat eloa hänen kasvoilleen -ja kohottavat värin hehkua, joka saattaisi varjoon kaikki -tsherkessiläiset sulot. - -Erään ispahanilaisen liikemiehen ylieunukki osteli häntä kanssani -kilvan. Mutta neito piiloutui halveksien hänen katseiltaan ja näytti -etsivän minun katseitani, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa minulle, -ettei halpa kauppias ollut hänen arvoisensa, vaan että hänet oli -kohtalo määrännyt korkeasukuisemmalle puolisolle. - -Tunnustan Sinulle: minä tunnen sisässäni salaista iloa kun vain -ajattelen tämän kaunottaren viehkeyttä. On kuin näkisin hänen astuvan -veljesi vaimolaan, ja minusta on hauskaa jo ennakolta todeta kaikkien -hänen vaimojensa hämmästys, toisten valtava tuska, toisten mykkä, -mutta vielä tuskallisempi masentumus, niiden pahansuopa tyytyväisyys, -jotka eivät enää toivo mitään, ja niiden kiihottunut kunnianhimo, -jotka vielä jotakin toivovat. - -Näin minä toimitan valtakunnan toisesta päästä asti eräässä -vaimolassa täydellisen muutoksen. Kuinka monet intohimot saankaan -liekehtimään ja kuinka paljon pelkoa ja vaivaa valmistankaan! - -Mutta niin hämmentynyt kuin tämän vaimolan sisäinen maailma onkin, -pysyy ulkopuoli yhtä rauhallisena. Suuret mullistukset kätketään -sydämen syvyyksiin, murheet niellään ja ilo hillitään. Kuuliaisuus -on oleva yhtä täsmällistä ja säännöt yhtä taipumattomia. Lempeys, -jonka on pakko olla aina näkysällä, on putkahtava ilmoille itsensä -epätoivon uumenista. - -Me olemme panneet merkille, että mitä enemmän meillä on naisia -vartioitavanamme, sitä vähemmän he antavat meille puuhaa. Suurempi -miellyttämisen pakko, pienempi liittoutumisen mahdollisuus, useampia -alistumisen esikuvia, kaikki tämä kahlitsee heitä yhä voimakkaammin. -He pitävät lakkaamatta silmällä toistensa tekoja ja askeleita: on -kuin he olisivat tehneet meidän kanssamme sopimuksen joutuakseen -omasta toimestaan yhä suurempaan riippuvaisuuteen. He suorittavat -meidän tehtävämme melkein puoliksi ja avaavat silmämme silloin kun -satumme ne sulkemaan. Mitä sanonkaan? He kiihottavat lakkaamatta -isäntää kilpailijattariaan vastaan, aavistamatta kuinka lähellä he -ovat niitä, joita rangaistus kohtaa. - -Mutta kaikki tämä, mahtava herra, kaikki tämä ei ole mitään ilman -isännän läsnäoloa. Mitä voimme tehdä sen vallan tyhjällä varjolla, -jota ei meille milloinkaan suoda kokonaisuudessaan? Me edustamme -vain heikosti Sinun toista puoltasi ja me voimme näyttää heille vain -inhottua ankaruutta. Mutta Sinä, Sinä lievennät pelkoa toivolla, -sillä Sinun valtasi on ehdottomampi silloin kun Sinä hyväilet, kuin -silloin kun Sinä uhkaat. - -Palaja siis, mahtava herra, palaja tähän palatsiin ja levitä -kaikkialle valtasi merkkejä. Tule viihdyttämään epätoivoisia -intohimoja, tule poistamaan kaikki lankeemuksen tekosyyt, tule -rauhoittamaan nurkuvaa lempeä ja tekemään velvollisuuskin -miellyttäväksi, tule vihdoinkin huojentamaan uskollisten eunukkiesi -taakkaa, joka käy päivä päivältä raskaammaksi. - -Ispahanilaisessa vaimolassa, 8 p. Zilhageh-kuuta v. 1716. - - - - -98. kirje. - -Usbek kirjoittaa Hasseinille, Jaronin vuoren dervishille. - - -Oi sinä viisas dervishi, jonka ihmeellinen henki loistaa suuresta -tietämisestä, kuule, mitä Sinulle sanon. - -Täällä on filosofeja, jotka totta puhuen eivät ole saavuttaneet -itämaalaisen viisauden huippua. Heidän hurmauksensa ei ole nostanut -heitä valon valtaistuimelle saakka. He eivät ole kuulleet niitä -kielin kertomattomia sanoja, jotka kaikuvat enkelien lauluissa, -eivätkä tunteneet jumalallisen raivon kauhistuttavia purkauksia. -Omaan huomaansa jätettyinä, pyhistä ihmeistä osattomina seuraavat he -hiljaisuudessa inhimillisen järjen polkuja. - -Etpä osaisi uskoa, mihin asti tämä opas on heidät vienyt. He ovat -järjestäneet kaaoksen ja selittäneet yksinkertaisen liike- ja -tasapaino-opin avulla jumalallisen rakennuksen suunnitelman. Luonnon -tekijä pani aineen liikkumaan: enempää ei tarvittu sen hämmästyttävän -ilmiörunsauden synnyttämiseksi, minkä nyt näemme maailmankaikkeudessa. - -Kun tavalliset lainsäätäjät tarjoovat meille lakeja inhimillisten -yhteiskuntien säännöstelemiseksi, lakeja, jotka ovat yhtä -muuttuvaisia kuin niiden laatijain ja niitä noudattavain kansain -mieli, puhuvat nämä meille vain yleisistä, järkähtämättömistä, -ikuisista laeista, joita noudatetaan poikkeuksetta loppumattoman -uskollisesti, säännöllisesti ja nopeasti avaruuksien äärettömyydessä. - -Ja millaisiksi luulet, jumalainen mies, näitä lakeja? Kuvittelet -ehkä, että astuessasi Iankaikkisen neuvospöydän ääreen hänen -salaisuuksiensa ylevyys lyö Sinut hämmästyksellä: Sinä kieltäydyt jo -ennakolta ymmärtämästä ja valmistut vain ihmettelemään. - -Mutta piankin tulet toisiin ajatuksiin. Ne eivät tosiaankaan huikaise -silmiäsi väärän arvokkuuden loistolla. Niiden yksinkertaisuus on -vaikuttanut, ettei niitä ole pitkään aikaan huomattu, ja vasta -ankaran mietiskelyn jälkeen on oivallettu koko niiden hedelmällisyys -ja laajakantoisuus. - -Ensimmäinen laki lausuu, että jokainen kappale pyrkii piirtämään -suoran viivan, ellei se tapaa mitään estettä, joka kääntää sitä -toisaalle. Ja toinen laki, joka on vain ensimmäisen seuraus, opettaa, -että jokainen kappale, joka kiertää jonkin pisteen ympäri, pyrkii -siitä loittonemaan, koska sen piirtämä rata lähenee sitä enemmän -suoraa viivaa, mitä kauempana se siitä on. - -Kas siinä on, ylevä dervishi, luonnon avain. Kas siinä ovat ovat ne -hedelmälliset perusaatteet, joista tehdään johtopäätöksiä silmän -kantamattomiin, niinkuin tulen Sinulle eri kirjeessä osoittamaan. - -Viiden tai kuuden totuuden tajuaminen on täyttänyt heidän -filosofiansa ihmeillä ja saanut heidät toimittamaan enemmän -kuulumattomia kummia ja oudostuttavia tekoja kuin kaikki se, mitä -meille kerrotaan pyhistä profeetoistamme. - -Sillä minä olen vakuuttunut siitä, ettei ainoakaan kirjanoppineemme -olisi ollut joutumatta pulaan, jos häntä olisi kehotettu vaa'alla -punnitsemaan kaikki maata ympäröiviä ilma tai mittaamaan kaikki sen -pinnalle vuosittain putoava vesi. Varmaankin olisi hän myös miettinyt -neljä kertaa päänsä ympäri ennen kuin olisi sanonut, kuinka monta -peninkulmaa ääni kulkee tunnissa, kuinka pitkän ajan valonsäde -tarvitsee tullakseen auringosta maahan, kuinka monta syltä on täältä -Saturnukseen, kuinka kaarevaksi on laivan kylki laitettava, jotta -siitä tulisi niin hyvä purjehtija kuin mahdollista. - -Jos joku jumalallinen mies olisi koristanut näiden filosofien teokset -korkeilla ja ylevillä sanoilla, jos hän olisi sovittanut niihin -rohkeita kuvia ja salaperäisiä vertauksia, olisi hän ehkä luonut niin -kauniin kirjan, että sen olisi voittanut vain pyhä Koraani. - -Jos minun kuitenkin tulee sanoa Sinulle, mitä ajattelen, niin en -minä oikein osaa pitää kuvatyylistä. Koraanissamme on melkoinen -joukko lapsellisia kohtia, jotka tuntuvat minusta aina lapsellisilta, -vaikkakin niitä kohottaa ilmaisutavan voima ja eloisuus. Ensi aluksi -luulisi pyhässä innostuksessa sepitettyjen kirjojen olevan ihmisten -kielellä tulkittuja jumalallisia aatteita, mutta meidän pyhissä -kirjoissamme tapaakin päinvastoin jumalan kielen ja ihmisten aatteet, -ikäänkuin Jumala olisi ihmeellisestä oikusta sanellut lauseet ja -ihminen antanut ajatukset. - -Arvelet ehkä minun puhuvan liian vapaasti sellaisesta, mikä on -pyhintä keskuudessamme, ja luulet kai sitä tässä maassa vallitsevan -itsenäisyyden hedelmäksi. Ei. Järki ei ole, taivaan kiitos, turmellut -sydäntä. Niin kauan kuin elän on Ali oleva profeettani. - -Pariisissa, 15 p. Chahban-kuuta v. 1716. - - - - -99. kirje. - -Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Eipä ole maailmassa valtakuntaa, jossa onni olisi niin häilyvä kuin -täällä. Joka kymmenes vuosi sattuu mullistuksia, jotka syöksevät -rikkaan kurjuuteen ja nostavat köyhän nopein siivin rikkauden -huipulle. Yksi hämmästelee köyhyyttään, toinen yltäkylläisyyttään. -Tuokiossa rikastunut ihmettelee Kaitselmuksen viisautta ja tuokiossa -köyhtynyt kohtalon sokeata sallimusta. - -Verojen kokoojat uivat aarteissa: heidän keskuudessaan on vähän -Tantaloksia. He alkavat kuitenkin tämän ammattinsa äärimmäisessä -kurjuudessa. Heitä halveksitaan kuin lokaa niin kauan kuin he -ovat köyhiä, mutta kun heistä on tullut rikkaita, annetaan heille -paljon arvoa. Niinpä he eivät jätäkään tekemättä mitään tätä arvoa -hankkiakseen. - -Nykyään heidän asemansa on kuitenkin kauhistuttava. Hiljattain on -perustettu muuan kamari, jota nimitetään oikeuskamariksi, koska -sen tarkoituksena on riistää heiltä koko heidän omaisuutensa. He -eivät voi kuljettaa pois eivätkä salata tavaroitaan, sillä heidät -pakotetaan kuolemanrangaistuksen uhalla ilmoittamaan ne täsmälleen. -Näin pannaan heidät kulkemaan hyvin ahtaasta solasta, nimittäin -heidän henkensä ja rahojensa välistä. Onnettomuuden kukkuraksi -kunnioittaa muuan sukkelasta suustaan tunnettu ministeri heitä -pilapuheillaan ja lörpöttelee kaikista neuvoskunnan päätöksistä. Eipä -tavata joka päivä ministerejä, jotka tahtovat naurattaa ihmisiä. Ja -tälle on oltava kiitollisia siitä, että hän on sellaista yrittänyt. - -Palvelijaluokka nauttii Ranskassa suurempaa kunnioitusta kuin -muualla. Se on suurten herrain taimitarha ja se täyttää muiden -säätyjen tyhjät sijat. Siihen kuuluvat henkilöt asettuvat -onnettomuuteen suistuneiden ylimysten, vararikkoon joutuneiden -virkamiesten ja sodan raivoisissa kahakoissa kaatuneiden aatelisten -tilalle. Ja elleivät he kykene itse näitä korvaamaan, kohottavat -he kaikkien suurten sukujen loistoa tytärtensä avulla, nämä kun -jonkinlaisen lannan tavoin lihottavat karuja vuoriperäisiä maita. - -Kaitselmus on minun nähdäkseni, Ibben, aivan ihmeellisellä tavalla -toimittanut rikkauksien jaon. Jos se olisi suonut niitä vain kunnon -ihmisille, ei niitä olisi osattu kyllin selvästi erottaa hyveestä -eikä niiden koko tyhjyyttä olisi perinpohjin oivallettu. Mutta -kun tutkitaan, millaisia ne ihmiset ovat, joille niitä on eniten -sälytetty, opitaan rikkaita halveksimalla myös lopulta halveksimaan -rikkauksia. - -Pariisissa, 26 p. Maharram-kuuta v. 1716. - - - - -100. kirje. - -Rica kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Minusta ovat muodin oikut ranskalaisten keskuudessa suorastaan -hämmästyttäviä. He ovat nyt jo unohtaneet, millainen heidän pukunsa -oli viime kesänä, mutta vielä vähemmän ovat he selvillä siitä, millä -tavalla he tulevat pukeutumaan tänä talvena. Varsinkaan ei saata -kukaan kuvitella, kuinka paljon mies saa uhrata rahaa pitääkseen -vaimoaan muodin tasalla. - -Mitä hyödyttäisi minun ryhtyä Sinulle tarkoin kuvailemaan heidän -pukujansa ja koristuksiansa? Uusi muoti hävittäisi piankin koko minun -työni, niinkuin se hävittää heidän räätäliensä työn, ja ennenkuin -olisit saanut kirjeeni, olisi kaikki jo muuttunut toiseksi. - -Nainen, joka poistuu Pariisista viettääkseen kuutisen kuukautta -maalla, palaa sieltä yhtä vanhanaikaisena kuin jos hän olisi -unohtunut sinne kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Poika ei tunne äitinsä -kuvaa, niin oudolta tuntuu hänestä puku, jota hän on maalattaessa -käyttänyt: hän luulee siinä esitetyn jotakin amerikattaren tapaista -tai arvelee maalarin tahtoneen tulkita jotakin päähänpistoaan. - -Joskus kohoavat tukkalaitteet vähitellen korkeuksiin, kunnes jokin -mullistus heittää ne äkkiä alas. On ollut aika, jolloin niiden -suunnaton korkeus sijoitti naisen kasvot hänen keskipaikoilleen. -Toisen kerran taas oli jaloilla sama asema, sillä korot muodostivat -jalustan, joka piti niitä ilmassa. Kuka sitäkään uskoisi, että -arkkitehtien on ollut usein pakko korottaa, alentaa tai leventää -oviaan aina sen mukaan, millaista muutosta naisten koristukset heiltä -vaativat? Heidän taiteensa säännöt ovat saaneet orjina totella -näitä oikkuja. Joskus nähdään naisten kasvoilla arvaamaton määrä -mustia laastaripilkkuja, mutta huomenna ne ovat kaikki kadonneet. -Muinoin oli naisilla vartaloa ja hampaitakin: nykyään ei niistä ole -puhettakaan. Tämän vaihtelevan kansan keskuudessa ovat tyttäret, mitä -heistä sitten arvostelija sanoneekaan, aivan toisenlaisia kuin heidän -äitinsä. - -Tottumusten ja elämänmuotojen laita on sama kuin muotien: -ranskalaiset muuttavat tapojaan aina kuninkaansa iän mukaan. -Hallitsija saattaisi tehdä kansastaan vakavankin, jos hän vain sitä -yrittäisi. Ruhtinas painaa mielensä leiman hoviin, hovi kaupunkiin, -kaupunki maaseutuun. Yksinvaltiaan sielu on kuin muotti, joka valaa -kaikki muut sielut kaltaisikseen. - -Pariisissa, 8 p. Saphar-kuuta v. 1717. - - - - -101. kirje. - -Rica kirjoittaa samalle. - - -Äskettäin puhuin Sinulle ranskalaisten tavattomasta häilyväisyydestä -muotiasioissa. Kuitenkin on aivan käsittämätöntä, kuinka sitkeästi -he niistä pitävät kiinni. Ne muodostavat säännön, jonka mukaan he -arvostelevat kaikkea, mitä tapahtuu muiden kansojen keskuudessa. -Kaikesta vetoavat he aina niihin, ja kaikki, mikä on outoa, näyttää -heistä aina naurettavalta. Tunnustan Sinulle, etten osaa sovittaa -tätä pukukiihkoa siihen huikentelevaisuuteen, millä he niitä -muuttavat joka päivä. - -Kun sanon Sinulle heidän halveksivan kaikkea, mikä on outoa ja -muukalaista, puhun vain pikku seikoista. Sillä kun on kysymys -tärkeistä asioista, näyttävät he epäilevän itseään niin perinpohjin, -että unohtavat oman arvonsakin. He myöntävät mielellään, että toiset -kansat ovat viisaampia, kunhan vain tunnustetaan, että he ovat -paremmin puettuja. He suostuvat kernaasti tottelemaan kilpailevan -kansan lakeja, kunhan vain ranskalaiset parturit määräävät -lainsäätäjän vallalla muukalaisten irtotukkien muodon. Mikään ei -heistä ole niin kaunista kuin havaita kokkiensa maun hallitsevan -hamasta pohjoisesta ihan etelään ja heidän kähertäjättäriensä -säädösten kulkevan voitokkaina kautta Euroopan kaikkien pukuhuoneiden. - -Kunhan he vain saavat nauttia näitä jaloja etuja, mitä he huolivat -siitä, että terve järki tuodaan heille muualta ja että he lainaavat -naapureiltaan kaiken, mikä koskee valtiollista ja yhteiskunnallista -hallintoa? - -Voiko kukaan kuvitella, että Euroopan vanhinta ja mahtavinta -kuningaskuntaa on jo yli kymmenen vuosisadan aikana hallittu laeilla, -joita ei ole tehty sitä varten? Jos Ranska olisi ollut valloitettu -maa, ei moista olisi vaikea käsittää. Mutta sehän on esiintynyt -valloittajana. - -Ranskalaiset ovat hylänneet vanhat lakinsa, joita heidän ensimmäiset -kuninkaansa laativat yleisissä kansankokouksissa. Ja omituisinta on, -että niitä roomalaisia lakeja, joita he omaksuivat omiensa sijaan, -olivat osaksi säätäneet ja osaksi merkinneet muistiin heidän omien -lainlaatijainsa aikana eläneet keisarit. - -Ja jotta saalis olisi täydellinen ja jotta terve järki tulisi heille -kokonaisuudessaan muualta, ovat he hyväksyneet noudatettaviksi myös -kaikki paavien julistukset ja muodostaneet niistä uuden oikeutensa -osan: uusi laji orjuutta sekin. - -On kyllä totta, että viime aikoina on kirjoitettu muistiin muutamia -kaupunkien ja maakuntien säädöksiä, mutta nekin on melkein kaikki -otettu roomalaisesta oikeudesta. - -Tämä omaksuttujen ja niin sanoaksemme kansalaistutettujen lakien -paljous on niin suuri, että se rasittaa yhtä paljon oikeutta kuin -oikeuden jakajiakin. Mutta nämä lukuisat lakikirjat eivät ole -mitään verrattuina siihen kauhistavaan selittäjäin, tulkitsijain ja -mukailijain armeijaan, jonka yksityiset jäsenet ovat yhtä heikkoja -älynsä vähäisen terävyyden puolesta kuin he ovat voimakkaita -äärettömän lukumääränsä puolesta. - -Eikä siinä kaikki. Nämä muukalaiset lait ovat saaneet aikaan -muodollisuuksia, jotka ovat ihmisjärjen häpeä. Olisi verrattain -vaikeata ratkaista, onko muoto käynyt vahingollisemmaksi -kotiutuessaan lakitieteeseen vaiko juurtuessaan lääketieteeseen, -onko se tehnyt enemmän tuhoa lakimiehen kauhtanan alla kuin lääkärin -leveän hatun varjossa ja onko se yhtäällä syössyt enemmän ihmisiä -vararikkoon kuin tappanut niitä toisaalla. - -Pariisissa, 12 p. Saphar-kuuta v. 1717. - - - - -102. kirje. - -Usbek kirjoittaa ------:lle. - - -Täällä puhutaan yhä paavin perussäädöksestä. Menin joku päivä -sitten taloon, missä heti kuulin erään pyylevän, punakan miehen -huutavan lujalla äänellä: "Minä olen antanut paimenkirjeeni. Minä -en lähde vastaamaan mihinkään, mitä te sanotte. Lukekaa vain se -paimenkirje ja tulette näkemään, kuinka minä olen siinä ratkaissut -kaikki teidän epäilyksenne. Olen saanut aika tavalla hikoilla niistä -suoriutuakseni", jatkoi hän vieden käden otsalleen, "minä olen -tarvinnut koko oppineisuuttani ja minun on täytynyt lukea monen monta -latinaista kirjailijaa". - -"Sen uskon kyllä", virkkoi toinen mies, joka oli siinä lähettyvillä, -"sillä onpa se kaunis teos. Ja minä väitän, ettei se jesuiittakaan, -joka hyvin usein käy luonanne, kykene sepittämään parempaa." - -"Sepä sen, lukekaa se siis", jatkoi ensimmäinen, "ja pääsette näistä -asioista neljännestunnissa paremmin selville kuin jos minä olisin -puhunut niistä teille kaksi tuntia". - -Näin hän väisteli keskusteluun antautumasta ja panemasta -pöyhkeyttään vaaraan. Mutta kun häntä yhä ahdistettiin, oli hänen -pakko lopultakin tulla esille vallitustensa suojasta ja hän alkoi -lasketella jumaluusoppineiden tapaan moninaisia typeryyksiä, missä -toimessa muuan dervishi auttoi häntä sangen kunnioittavasti. Kun -pari miestä, jotka olivat kuunnelleet keskustelua, kielsi jonkun -hänen perusväitteensä, sanoi hän ilman muuta: "Se on varmasti niin, -koska me olemme sen niin päättäneet, ja me olemme erehtymättömiä -päätöksissämme." - -"Kuinka", lausuin minä hänelle vuorostani, "oletteko te -erehtymättömiä?" - -"Ettekö sitten huomaa", vastasi hän, "että Pyhä Henki valistaa meitä?" - -"Se on mainiota", jatkoin minä, "sillä siitä tavasta, millä te -olette puhuneet koko tämän päivän, huomaan teidän kipeästi kaipaavan -valistusta." - -Pariisissa, 18 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1717. - - - - -103. kirje. - -Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Euroopan mahtavimmat valtakunnat ovat keisarin ja Ranskan, Espanjan -ja Englannin kuninkaiden valtakunnat. Italia ja suuri osa Saksaa ovat -jakaantuneet lukemattomiin pikku valtioihin, joiden ruhtinaat ovat -suoraan sanoen yksinvaltiuden marttyyreja. Meidän mainehikkailla -sulttaaneillamme on enemmän vaimoja kuin useimmilla näillä -ruhtinailla alamaisia. Italian ruhtinaat, jotka eivät ole kovinkaan -yksimielisiä, ovat säälittävimmässä asemassa. Heidän valtakuntansa -ovat avoinna kuin karavaanimajalat, niin että heidän on pakko ottaa -niihin vastaan kaikki, jotka vain suvaitsevat tulla. Näin ollen onkin -heidän ollut liittyminen suurempiin ruhtinaihin, joille he omistavat -pikemmin pelkonsa kuin ystävyytensä. - -Enimmät Euroopan hallitukset ovat yksinvaltaisia tai sanotaan niitä -ainakin siksi, sillä enpä tiedä, onko milloinkaan ollut olemassakaan -todellisesti yksinvaltaisia hallituksia. Ainakin on niiden ollut -mahdotonta kauan säilyä puhtaina. Yksinvaltainen hallitus on -väkivaltainen hallitus, joka aina muuttuu itsevaltiudeksi tai -tasavallaksi. Valtaa ei voida milloinkaan sopusuhtaisesti jakaa -kansan ja ruhtinaan kesken: tasapainoa on liian vaikea säilyttää. -Mahti vähenee pakostakin yhdeltä puolen, samalla kun se lisääntyy -toisella puolen. Ja etu on yleensä ruhtinaan puolella, koska hänellä -on hallussaan sotajoukko. - -Niinpä onkin Euroopan kuninkaiden valta hyvin suuri, ja heidän -voidaan sanoa pitävän sitä niin suurena kuin he vain haluavat. -Mutta he eivät harjoita sitä yhtä laajassa mitassa kuin meidän -sulttaanimme. Ensiksikään he eivät tahdo loukata kansojensa tapoja ja -uskontoa ja toiseksi ei heidän etunsa mukaista ole sen ulottaminen -liian avaralle. - -Ei mikään lähennä niin ruhtinaiden asemaa heidän alamaistensa asemaan -kuin se suunnaton valta, mikä heillä on näihin nähden, eikä myöskään -mikään tee heistä siinä määrin onnen oikkujen ja iskujen uhreja. - -Meidän sulttaanimme tapa pienimmälläkin vihjauksellaan lähettää -kuolemaan kaikki, jotka eivät häntä miellytä, kumoaa kokonaan sen -suhteen, jonka pitää vallita rikoksen ja rangaistuksen välillä ja -joka on ikäänkuin valtioiden sielu ja vallankäytön sopusointu. Kun -kristityt ruhtinaat ottavat tarkoin huomioon tämän suhteen, ovat he -siinä rajattomasti meidän hallitsijoistamme edellä. - -Persialainen, joka varomattomuuksissaan tai onnettomuuksissaan on -saanut osakseen ruhtinaan epäsuosion, tietää varmasti kuolevansa. -Pieninkin virhe tai pieninkin oikku asettaa hänet tähän ankaraan -tilaan. Mutta jos hän olisi tavoitellut ylivaltiaansa henkeä, jos -hän olisi aikonut luovuttaa hänen linnoituksensa vihollisille, -suoriutuisi hän siitäkin henkensä menettämisellä. Hän ei siis joudu -suurempaan vaaraan jälkimmäisessä kuin edellisessäkään tapauksessa. - -Niinpä kun hän huomaa joutuneensa hiukankin epäsuosioon, kun hän -näkee varman kuoleman edessään eikä näe mitään pahempaa, ryhtyy hän -aivan luonnon pakosta toimittamaan rauhattomuuksia valtiossa ja -tekemään salaliittoja hallitsijaa vastaan, koska se on hänen ainoa -apukeinonsa. - -Näin ei ole eurooppalaisten ylimysten laita, heiltä kun epäsuosio -riistää vain hallitsijan hyväntahtoisuuden ja myötätunnon. He -poistuvat hovista ja ajattelevat vain rauhallisen elämän nautintoja -ja syntyperänsä tarjoomia etuja. Kun heidät otetaan hengiltä -enimmäkseen vain majesteettirikoksesta, varovat he joutumasta siihen -vikapäiksi, ottamalla huomioon, mitä he siinä voivat menettää ja -kuinka vähän he siinä saattavat voittaa. Niinpä nähdäänkin vähän -kapinoita ja vähän väkivaltaisella kuolemalla kuolleita ruhtinaita. - -Elleivät ruhtinaamme tätä rajatonta valtaa harjoittaessaan ryhtyisi -monenlaisiin varovaisuustoimiin henkensä turvaamiseksi, eivät he -eläisi päivääkään. Ja ellei heillä olisi palkoissaan lukemattomia -joukkoja, joiden avulla heidän muita alamaisiaan käy pitäminen -verisessä kurissa, ei heidän valtansa kestäisi kuukauttakaan. - -Siitä on vain neljä, viisi vuosisataa, kun Ranskan kuningas vastoin -sen ajan tapaa ensiksi hankki itselleen henkivartijoita, ollakseen -suojassa salamurhaajilta, jotka muuan pieni aasialainen ruhtinas oli -lähettänyt hänen surmakseen. Siihen asti olivat kuninkaat eläneet -rauhassa alamaistensa keskellä niinkuin isät lastensa keskellä. - -Ranskan kuninkaat eivät suinkaan saata meidän sulttaaniemme tavoin -omasta alotteestaan riistää henkeä ainoaltakaan alamaiseltaan, vaan -on heillä päinvastoin aina varalla armahdus kaikille rikoksellisille. -Riittää, että ihmisellä on ollut onni nähdä ruhtinaansa ylevät -kasvot, kun hän jo lakkaa olemasta arvoton elämään. Nämä valtiaat -ovat kuin aurinko, joka levittää kaikkialle eloa ja lämpöä. - -Pariisissa, 8 p. toista Rebiab-kuuta v. 1717. - - - - -104. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Jatkaakseni viimeisen kirjeeni ajatuksenjuoksua kerron Sinulle -tässä suunnilleen, mitä muuan sangen järkevä eurooppalainen minulle -äskettäin sanoi: - -"Huonoin menettelytapa, mihin aasialaiset ruhtinaat ovat voineet -turvautua, on heille ominainen piilottautuminen. He tahtovat kai -siten herättää suurempaa kunnioitusta, mutta he herättävätkin -kunnioitusta kuninkuutta, vaan ei kuningasta kohtaan, ja he -kiinnittävät alamaisten mielen määrättyyn valtaistuimeen, vaan ei -määrättyyn henkilöön. - -"Se näkymätön voima, joka hallitsee, on kansalle aina sama. Vaikka -kymmenen kuningasta, jotka se tuntee vain nimeltä, olisi tappanut -toinen toisensa, se ei huomaa minkäänlaista erotusta: siitä on samaa -kuin jos sitä olisivat hallinneet perä perää henget. - -"Jos suuren kuninkaamme Henrik IV:n inhoittava murhaaja olisi iskenyt -iskunsa johonkin Intian kuninkaaseen, olisi hän kuninkaallisen -sinetin ja ikäänkuin häntä varten koottujen suunnattomien aarteiden -haltijana tarttunut kaikessa rauhassa valtakunnan ohjiin, ilman -että ainoakaan ihminen olisi ajatellut vaatia häneltä takaisin -kuningastaan, ja tämän perhettä ja lapsia. - -"Ihmetellään usein, ettei itämaisten ruhtinaiden hallitustavassa -melkein milloinkaan tapahdu muutoksia. Mistä muusta se johtuu kuin -siitä, että se on aina hirmuvaltainen ja kauhistuttava? - -"Muutoksenhan voi toimittaa vain ruhtinas tai kansa. Mutta ruhtinaat -varovat visusti sitä tekemästä, koska heillä niin suuren vallan -omistaessaan on kaikki, mitä heillä voikin olla. Jos he jotakin -muuttaisivat, saattaisi se koitua vain heidän vahingokseen. - -"Mitä alamaisiin tulee, niin jos joku heistä jotain suunnitteleekin, -ei hän voi panna suunnitelmaansa valtiossa toimeen. Hänenhän täytyisi -kyetä yhtäkkiä vastustamaan pelottavaa ja aina yhtenäistä valtaa, ja -siihen puuttuu häneltä sekä keinoja että aikaa. Mutta hänen tarvitsee -vain mennä tämän vallan lähteelle, ja silloin riittää hänelle yksi -käsivarsi ja yksi silmänräpäys. - -"Murhamies nousee valtaistuimelle samassa kun entinen yksinvaltias -syöksähtää siitä pois, kaatuu ja heittää henkensä hänen jalkojensa -juuressa. - -"Tyytymätön eurooppalainen pyrkii pitämään yllä salaista yhteyttä -muiden kanssa, heittäytymään vihollisten joukkoon, anastamaan jonkun -linnoituksen, kiihottamaan joutavaa nurinaa alamaisten keskuudessa. -Mutta tyytymätön aasialainen käy suoraan käsiksi ruhtinaaseen, -säikähdyttää, iskee, kukistaa. Hän hävittää tämän ruhtinaan -muistonkin, niin että hän on samassa silmänräpäyksessä orja ja herra, -vallananastaja ja laillinen hallitsija. - -"Onneton se kuningas, jolla on vain yksi pää! Siihen näyttää -keskittyneen koko hänen valtansa vain osoittaakseen ensimmäiselle -kunnianhimoiselle uskalikolle paikan, mistä se on kokonaisuudessaan -löydettävissä." - -Pariisissa, 17 p. toista Rebiab-kuuta v. 1717. - - - - -105. kirje. - -Usbek kirjoittaa ------:lle. - - -Kaikki Euroopan kansat eivät ole yhtä riippuvaisia ruhtinaistaan. -Niinpä ei esim. englantilaisten kärsimätön luonne jätä heidän -kuninkaalleen paljoakaan aikaa valtansa vahvistamiseen. Alamaisuus -ja kuuliaisuus ovat hyveitä, joista he vähiten ylpeilevät. He -lausuilevat niistä sangen kummallisia asioita. Heidän nähdäkseen on -olemassa vain yksi side, joka kykenee liittämään ihmiset toisiinsa, -ja se side on kiitollisuus. Aviomiestä, vaimoa, isää ja poikaa sitoo -toisiinsa vain rakkaus, jota he tuntevat toisiaan kohtaan, tai hyvät -työt, joita he toisilleen tekevät. Ja nämä erilaiset kiitollisuuden -syyt ovat kaikkien yhteiskuntien alkuna. - -Mutta jos ruhtinas, edistämättä alamaistensa onnea, tahtoo -päinvastoin heitä sortaa ja hävittää, lakkaa kuuliaisuuden perustus -olemasta: mikään ei heitä enää sido eikä kiinnitä häneen, vaan he -palaavat luonnolliseen vapauteensa. Englantilaiset väittävätkin, -ettei mikään rajaton valta saata olla oikeutettu, koska sillä ei ole -milloinkaan voinut olla oikeutettua alkuperää. "Sillä emmehän me -voi", sanovat he, "antaa toiselle enemmän valtaa meihin nähden kuin -meillä on itsellämme. Mutta nythän meillä ei ole rajatonta valtaa -itseemme nähden, me kun emme saa esim. riistää itseltämme henkeä. Ei -siis kenelläkään koko maan päällä myöskään ole sellaista valtaa", -päättelevät he. - -Majesteettirikos ei heidän nähdäkseen ole muuta kuin rikos, minkä -heikompi tekee vahvempaa vastaan kieltäytymällä häntä tottelemasta, -millä tavalla hän sitten hänelle tottelemattomuuttaan osoittaakin. -Niinpä julistikin Englannin kansa, joka kerran huomasi olevansa -vahvempi erääseen kuninkaaseensa verrattuna, että ruhtinas teki -majesteettirikoksen silloin kun hän ryhtyi sotaan omia alamaisiaan -vastaan. He ovatkin varsin oikeassa sanoessaan, että heidän -Koraaninsa käskyä, joka määrää olemaan vallanpitäjille alamainen, -ei ole kovin vaikea noudattaa, koska heidän on mahdotonta olla sitä -noudattamatta, sitäkin enemmän, kun ei heitä käsketä tottelemaan -hyveellisintä, vaan väkevintä. - -Englantilaiset kertovat erään kuninkaansa, sitten kun hän oli -voittanut ja ottanut vangiksi prinssin, joka oli nostanut kapinan ja -riidellyt häneltä kruunua, käyneen moittimaan hänen uskottomuuttaan -ja petollisuuttaan. "Vasta hetki sitten ratkaistiin", sanoi onneton -prinssi, "kumpi meistä kahdesta on petturi". - -Vallananastaja selittää kapinallisiksi kaikki, jotka eivät ole hänen -tavallaan sortaneet isänmaata, ja luullen, ettei ole lakia siinä, -missä hän ei näe tuomareita, pakottaa hän ihmiset kunnioittamaan -taivaan säädöksinä sattuman ja onnen oikkuja. - -Pariisissa, 20 p. toista Rebiab-kuuta v. 1717. - - - - -106. kirje. - -Rhedi kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Eräässä kirjeessäsi puhuit minulle paljon Länsimaissa harjoitetuista -tieteistä ja taiteista. Pitänet minua raakalaisena, mutta minä en -tosiaankaan tiedä, korvaako niistä saatu hyöty ihmisille sen huonon -tavan, millä he niitä joka päivä käyttävät. - -Olen kuullut sanottavan, että jo yksin pommien keksiminen riisti -vapauden kaikilta Euroopan kansoilta. Kun ruhtinaat eivät enää -voineet uskoa linnoitusten vartioimista kansalaisille yleensä, koska -nämä olisivat antautuneet ensimmäisen pommin räjähtäessä, saivat he -siitä hyvän tekosyyn suurten säännöllisten sotajoukkojen luomiseen, -sotajoukkojen, joiden avulla he ovat sitten sortaneet alamaisiaan. - -Sinähän tiedät, ettei ruudin keksimisen jälkeen ole enää ollut -valloittamattomia linnoituksia, mikä merkitsee, Usbek, ettei maan -päällä ole enää turvapaikkaa vääryyttä ja väkivaltaa vastaan. - -Vapisen aina ajatellessani, että joskus ehkä keksitään joku -salaisuus, joka tarjoaa yhä lyhyemmän tien ihmisten tuhoamiseksi ja -kokonaisten kansojen ja kansakuntien hävittämiseksi. - -Sinä olet lukenut historioitsijoita. Huomaa tarkoin: melkein kaikki -valtakunnat on perustettu silloin kun tieteet ja taiteet olivat vielä -tuntemattomia, ja melkein kaikki ne ovat hävinneet vain siitä syystä, -että niitä on liiaksi kehitetty. Muinainen Persian valtakunta tarjoaa -meille siitä kotoisen esimerkin. - -En ole vielä ollut pitkää aikaa Euroopassa, mutta olen jo ennättänyt -kuulla järkevien ihmisten puhuvan kemian tuhotöistä. On kuin se -olisi neljäs vitsaus, joka saattaa ihmisiä häviöön ja perikatoon -yksitellen, mutta jatkuvasti, kun sitävastoin sota, rutto ja nälkä -tuhoavat heitä joukottain, mutta vain aika ajoin. - -Mitä meitä on hyödyttänyt kompassin keksiminen ja niin monien -kansojen löytäminen, koska meille ovat pikemmin siirtyneet heidän -tautinsa kuin heidän rikkautensa? Kulta ja hopea oli yhteisestä -sopimuksesta asetettu kaikkien tavarain hinnan mitaksi ja niiden -arvon takeeksi siitä syystä, että nämä metallit olivat harvinaisia -ja tarpeettomia mihinkään muuhun käytäntöön. Mitä siis meitä auttoi -niiden käyminen yleisemmiksi, niin että me tarvitsimme jonkun tavaran -arvon korvataksemme kaksi tai kolme rahamerkkiä yhden asemesta? Sehän -oli vain epämukavampaa. - -Mutta toiselta puolen on tämä keksintö ollut hyvin turmiollinen -löydetyille maille. Kokonaisia kansakuntia on tuhottu, ja ihmiset, -jotka ovat säästyneet kuolemasta, on painettu niin ankaraan -orjuuteen, että sen kuvaileminen on saanut musulmannitkin värisemään. - -Onnellinen Muhammedin lasten tietämättömyys! Pyhän Profeettamme hyvin -suuresti hellimä herttainen yksinkertaisuus, sinä muistutat aina -mieleeni muinaisten aikojen lapsellista viattomuutta ja rauhaa, joka -asui esi-isiemme sydämessä! - -Venetsiassa, 2 p. Rhamazan-kuuta v. 1717. - - - - -107. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Joko Sinä et ajattele sitä, mitä sanot, tai Sinä toimit paremmin kuin -ajattelet. Sinä olet lähtenyt isiesi maasta hankkiaksesi tietoja, ja -nyt Sinä halveksit kaikkea tietoa. Kehittyäksesi saavut maahan, missä -kehitetään kaunotaiteita, ja Sinä pidät niitä turmiollisina. Sanonko -Sinulle, mitä ajattelen, Rhedi? Minä olen paremmin Sinun kanssasi -yhtä mieltä kuin Sinä olet itsesi kanssa. - -Oletko kylliksi ajatellut sitä onnetonta raakalaistilaa, mihin -meidät veisi tieteiden ja taiteiden menetys? Ei ole tarvis sitä -kuvitella: sen voi nähdä? Onhan maan päällä vielä kansoja, joiden -keskuudessa hiukankin opetettu apina voisi tulla kunnialla toimeen. -Se olisi kutakuinkin muiden asukkaiden tasalla, eikä sen älyä -pidettäisi suinkaan vajavaisena eikä sen luonnetta kummallisena. Se -eläisi siellä yhtä hyvin kuin joku muukin, herättäisipä huomiotakin -näppärällä käytöksellään. - -Sinä väität valtakuntien perustajain useimmissa tapauksissa olleen -vailla tieteiden ja taiteiden tuntemusta. Enhän kielläkään, etteivät -raakalaiskansat ole voineet raivoisain tulvavirtain tavoin vyöryä -yli maiden ja upottaa verenhimoisiin joukkoihinsa sivistyneimmätkin -valtakunnat. Mutta huomaa tarkoin: he ovat itse oppineet tieteitä ja -taiteita tai ovat antaneet voitettujen kansojen niitä harjoittaa. -Muutoin olisikin heidän valtansa mennyt menojaan niin kuin ukkosen -jyrinä ja myrskyn kohu. - -Sinä sanot pelkääväsi, että vielä joskus keksitään julmempia -hävityskeinoja kuin nykyään käytännössä olevat. Ei; jos joku tuhoisa -keksintö tehtäisiinkin, kiellettäisiin se piankin kansainvälisen -oikeuden taholta ja kansakuntien yksimielinen sopimus hautaisi moisen -suunnitelman ikiajoiksi. Ruhtinaiden etujen mukaista ei ole suinkaan -valloitusten tekeminen sellaisin keinoin: heidänhän tarkoituksenaan -on hankkia alamaisia eikä maita. - -Sinä valitat ruudin ja pommien keksimistä. Sinusta on tavatonta, -ettei enää ole valloittamattomia linnoituksia. Toisin sanoen: Sinusta -on tavatonta, että sodat loppuvat nykyään pikemmin kuin ennen. - -Olet varmaankin historiaa lukiessasi huomannut, että ruudin -keksimisen jälkeen taistelut eivät ole enää olleet läheskään niin -verisiä kuin ennen, koska nykyään ei enää juuri milloinkaan jouduta -käsikähmään. - -Ja vaikkapa olisi ollutkin muutamia erikoisia tapauksia, joissa -joku tieto tai taito olisi osoittautunut turmiolliseksi, niin onko -se siitä syystä hylättävä? Oletko sitä mieltä, Rhedi, että uskonto, -jonka pyhä Profeettamme on tuonut taivaasta, on turmiollinen, koska -se on jonakin päivänä saattava petolliset kristityt häpeään? - -Sinun luulosi mukaan taiteet veltostuttavat kansoja ja ovat -siten valtakuntien kukistumisen syynä. Sinä puhut muinaisen -Persian valtakunnan tuhoutumisesta, joka oli muka sen asukkaiden -tarmottomuuden ansio. Mutta tämä esimerkki ei ole lähimainkaan -ratkaiseva, koska kreikkalaiset, jotka heidät lannistivat, -harjoittivat taiteita verrattomasti innokkaammin kuin he. - -Kun väitetään taiteiden veltostuttavan ihmisiä, ei ainakaan puhuttane -niiden varsinaisista harjoittajista, koska he eivät ole milloinkaan -joutilaina, ja tiettyähän on, että joutilaisuus vaikuttaa kaikista -paheista veltostuttavimmin mieleen. - -Kysymys saattaa siis olla vain niistä, jotka taiteista nauttivat. -Mutta kun jokaisessa hyvin järjestetyssä maassa täytyy niiden, jotka -nauttivat jonkun taiteen tarjoomista eduista, harjoittaa jotakin -toista, elleivät mieli vaipua häpeälliseen köyhyyteen, seuraa siitä, -että joutilaisuus ja velttous eivät välttämättä liity taiteisiin. - -Pariisi on ehkä maailman aistillisin kaupunki, ja siellä -saavuttanevat nautinnot korkeimman hienostuksensa. Mutta se on ehkä -myös kaupunki, missä eletään kovinta elämää. Jotta joku ihminen -voisi elää mukavasti, täytyy sadan muun tehdä työtä hellittämättä. -Jos joku nainen on saanut päähänsä, että hänen on siinä ja siinä -juhlassa esiinnyttävä sellaisissa ja sellaisissa koruissa, täytyy -siitä hetkestä viidenkymmenen käsityöläisen ahertaa nukkumatta ja -saamatta aikaa juomiseen tai syömiseen: hän käskee ja häntä totellaan -kerkeämmin kuin meidän hallitsijaamme, koska aineellinen etu on -maailman mahtavin hallitsija. - -Tämä työnteon kiihko, tämä rikastumisen intohimo, käy säädystä -säätyyn, käsityöläisistä ylimyksiin asti. Kukaan ei tahdo -olla köyhempi kuin henkilö, jonka hän juuri näki välittömästi -alapuolellaan. Pariisissa saatat nähdä miehen, jolla on elämisen -keinoa aina tuomiopäivään asti, tekevän lakkaamatta työtä ja olevan -vaarassa lyhentää ikäänsä kootessaan, niinkuin hän sanoo, millä elää. - -Sama henki täyttää koko kansan. Sen keskuudessa nähdään vain työtä -ja ahkeruutta. Missä on siis se veltostunut kansa, josta Sinä niin -paljon puhut? - -Jos otaksumme, Rhedi, että jossakin valtakunnassa suvaittaisiin -vain maanviljelykselle ehdottoman välttämättömiä taitoja, joita on -niitäkin sentään aika joukko, ja että siitä karkotettaisiin kaikki -ne, jotka palvelevat vain hekumaa ja huvitusta, niin väitän minä, -että sellainen valtio olisi maailman kurjin. - -Vaikka asukkaat jaksaisivatkin olla vailla niin monen monia -mukavuuksia, jotka ovat syntyneet heidän tarpeistaan, kuihtuisi kansa -päivä päivältä ja valtio kävisi niin heikoksi, ettei olisi niin -pientä valtaa, joka ei kykenisi sitä alamaisekseen pakottamaan. - -Saattaisin tässä puuttua pitemmältäkin asiaan ja osoittaa Sinulle, -että yksityisten tulot lakkaisivat melkein kokonaan ja siis -myöskin ruhtinaan tulot. Kansalaisten kesken ei olisi enää tuskin -minkäänlaisia rahasuhteita. Se hyödykkeiden kiertokulku ja se tulojen -jatkuva nousu, jotka johtuvat erilaisten taitojen keskinäisestä -riippuvaisuudesta, taukoaisivat ehdottomasti. Kukin hankkisi tuloja -vain maastaan ja hankkisi siitäkin vain täsmälleen niin paljon -kuin hän itse tarvitsisi, jottei kuolisi nälkään. Mutta kun siten -saataisiin kokoon vain sadas osa valtakunnan tuloista, täytyisi -asukkaiden lukumäärän suhteellisesti vähentyä, niin että heistä voisi -jäädä jäljelle vain sadas osa. - -Otappas tarkoin huomioosi, kuinka korkealle ammattitaidon tuottamat -tulot voivat nousta. Kiinteä omaisuus tuottaa vuotuisesti -haltijalleen vain kahdennenkymmenennen osan arvostaan. Mutta maalari, -joka ostaa yhdellä pistolilla väriä, valmistaa taulun, josta -maksetaan viisikymmentä pistolia. Samaa voidaan sanoa kultasepistä, -villan ja silkin käsittelijöistä ja kaikenlaisista muistakin -ammattitaitureista. - -Kaikesta tästä on meidän tehtävä se johtopäätös, Rhedi, että jos -ruhtinaan mieli pysyä mahtavana, täytyy hänen alamaistensa elää -hyvin ja mukavasti. Hänen täytyy koettaa hankkia heille kaikenlaisia -ylellisyystavaroita yhtä innokkaasti kuin elämän välttämättömimpiä -tarpeita. - -Pariisissa, 14 p. Chalval-kuuta v. 1717. - - - - -108. kirje. - -Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Minä olen nähnyt nuoren hallitsijan. Hänen elämänsä on hyvin -kallisarvoinen hänen alamaisilleen, ja yhtä kallisarvoinen se on koko -Euroopalle niiden suurten selkkausten tähden, joita hänen kuolemansa -voisi aiheuttaa. Mutta kuninkaat ovat jumalain kaltaisia: heidän -eläessään on heitä pidettävä kuolemattomina. Hänen kasvonpiirteensä -ovat majesteetilliset, mutta samalla viehättävät. Oivallinen kasvatus -näyttää avustaneen onnellista luonnonlaatua ja lupaa jo suurta -ruhtinasta. - -Täällä sanotaan, ettei länsimaisten kuningasten luonteesta päästä -milloinkaan selville ennen kuin he ovat suoriutuneet kahdesta -ankarasta kokeesta: rakastajattarestaan ja rippi-isästään. Pian -saadaan nähdä niin toisen kuin toisenkin tekevän parhaansa -anastaakseen tämän kuninkaan sielun valtaansa, ja siinä -tarkoituksessa tullaan käymään suuria taisteluita. Sillä ruhtinaan -ollessa nuori ovat nämä kaksi mahtia aina kilpailijoita, mutta kun -on kysymys vanhasta kuninkaasta, sopivat ne ja toimivat yksissä. -Kun ruhtinas on vielä nuori, on dervishillä sangen vaikea osa -suoritettavanaan: kuninkaan voima on hänen heikkoutensa. Mutta -toinen saa yhtä helposti voiton hänen heikkoudestaan kuin hänen -voimastaankin. - -Saapuessani Ranskaan huomasin tuon nyttemmin kuolleen kuninkaan -joutuneen täydellisesti naisten hallittavaksi, ja kuitenkin tarvitsi -hän siinä iässä, missä hän silloin oli, minun arvellakseni kaikista -maailman hallitsijoista vähiten naisia. Kerran kuulin erään -naisen sanovan: "Tuon nuoren everstin hyväksi täytyy tosiaankin -jotakin tehdä. Hänen urhoollisuutensa on minulle tunnettu. Minäpä -puhun hänestä ministerille." Muuan toinen taas virkkoi: "On aivan -hämmästyttävää, että tämä nuori apotti on unohdettu. Hänestä pitää -tulla piispa. Hän on hyvästä perheestä, ja minä voisin vastata hänen -moitteettomista tavoistaan." Sinun ei tule kuitenkaan kuvitella -niiden, jotka näin puhuivat, olleen ruhtinaan suosikkeja. He olivat -vaihtaneet hänen kanssaan sanasen tuskin kahta kertaa eläessään, -niin perin helppo kuin onkin päästä puhuttelemaan eurooppalaisia -ruhtinaita. Mutta asian laita on se, että jokaisella, jolla -on virka hovissa, Pariisissa tai maaseudulla, on samalla joku -nainen, jonka käsien kautta kulkevat kaikki ne armonosoitukset -ja joskus vääryydetkin, mitä hän voi saada aikaan. Nämä naiset -ovat kaikenpuolisissa suhteissa toistensa kanssa ja muodostavat -jonkinlaisen yhdistyksen, jonka lakkaamatta puuhailevat jäsenet -auttavat toisiaan ja edistävät toistensa asiaa: he ovat kuin -uusi valtio valtiossa. Ja ken hovissa, Pariisissa, maaseudulla -oleskellessaan näkee ministerien, tuomarien, hengenmiesten toimivan -ja touhuavan, niin ellei hän tunne naisia, jotka näitä hallitsevat, -on kuin ihminen, joka näkee kyllä koneen käyvän, mutta ei aavistakaan -sen sisäisiä pontimia. - -Luuletko Sinä, Ibben, jonkun naisen viitsivän ruveta ministerin -rakastajattareksi vain maatakseen hänen kanssaan? Mikä ajatus! Hän -tekee sen taritakseen hänelle joka aamu viisi tai kuusi anomuskirjaa. -Ja heidän luonteensa hyvyys ilmenee siinä hartaassa innossa, millä -he tahtovat tehdä hyvää lukemattomille onnettomille ihmisille, jotka -hankkivat heille sadantuhannen livren korot. - -Persiassa valitetaan parin, kolmen naisen hallitsevan -valtakuntaa. Asiat ovat paljon pahemmin Ranskassa, missä naiset -yleensä hallitsevat ja missä he eivät ainoastaan anasta valtaa -kokonaisuudessaan, vaan jakavat sen vielä pienin erin keskenään. - -Pariisissa, Chalval-kuun viimeisenä päivänä v. 1717. - - - - -109. kirje. - -Usbek kirjoittaa ------:lle. - - -Täällä on eräitä kirjantapaisia, joista me emme tiedä mitään -Persiassa, mutta jotka näyttävät olevan täällä kovin muodissa: -niitä mainitaan sanomalehdiksi. Laiskuus on sangen hyvillään niitä -lukiessaan: onhan ihastuttavaa suoriutua kolmestakymmenestä niteestä -neljännestunnissa. - -Useimmissa kirjoissa ei tekijä ole kunnolla ennättänyt lausua -tavallisia kohteliaisuuksiaankaan, kun lukijat ovat jo -henkihieverissä: hän pakottaa heidät puolikuolleina tavoittelemaan -kokonaiseen sanamereen hukutettua aihetta. Yksi tahtoo päästä -kuolemattomaksi kaksitoistataitteisella kirjalla, toinen -nelitaitteisella. Kolmas taas, jolla on kauniimmat lahjat, tähtää -kaksitaitteiseen teokseen. Niinpä hänen täytyykin suhteellisesti -venyttää aihettaan, minkä hän tekeekin ilman armoa ja sääliä, koska -hän ei lue miksikään lukijaparan vaivoja, niin että tämä on vähällä -tappaa itsensä koettaessaan saada suppeata yleiskäsitystä siitä, mitä -tekijä on niin suurella työllä ja touhulla laveasti esittänyt. - -En tosiaankaan ymmärrä, -- -- --, mitä ansiota voisi olla moisten -aikaansaannosten sepittämisessä: minäkin voisin niitä kyhäillä, jos -vain tahtoisin tehdä lopun terveydestäni ja jostakin kustantajasta. - -Sanomalehtikynäilijät menettelevät siinä varsin väärin, että he -puhuvat vain uusista kirjoista, ikäänkuin totuus olisi milloinkaan -uusi! Minusta nähden ei ihmisellä, joka ei vielä ole lukenut kaikkia -vanhoja kirjoja, ole vähintäkään syytä pitää uusia niitä parempina. - -Mutta kun he pitävät sääntönään puhua vain teoksista, jotka ovat -vielä aivan kuumia ahjon jäljeltä, ovat he myös säännöllisesti kovin -ikävystyttäviä. He varovat visusti arvostelemasta kirjoja, joista -he esittävät otteita, vaikka heillä olisi hyviä syitäkin siihen. Ja -tosiaan: kuka olisi kylliksi rohkea hankkiakseen itselleen kymmenen, -kaksitoista vihollista kuukausittain? - -Useimmat suorasanaisen sepittäjät ovat siinä runoilijain kaltaisia, -että he sietävät valittamatta kelpo selkäsaunan, mutta olematta -arkoja hartioistaan ovat niin arkoja teoksistaan, etteivät voi kestää -pienintäkään arvostelua. Täytyy siis tarkoin välttää iskemästä heitä -niin herkkätuntoiseen paikkaan, ja sen tietävät sanomalehtikynäilijät -hyvin. He menettelevät siis aivan päinvastoin. He alottavat -kehumalla käsiteltyä aihetta: ensimmäinen mauttomuus. Siitä he -siirtyvät ylistelemään tekijää: väkinäisiä ylistelyjä, sillä he ovat -tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat vielä kirjoittamisintonsa -vallassa ja jotka ovat valmiita hankkimaan itselleen hyvitystä ja -surmaamaan kynänpistoin uhkarohkean sanomalehtimiehen. - -Pariisissa, 5 p. Zilkadeh-kuuta v. 1718. - - - - -110. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Pariisin yliopisto on Ranskan kuninkaiden vanhin tytär, ja hyvin -vanha tytär, koska sillä on ikää yli yhdeksänsataa vuotta. Niinpä se -puhuukin joskus sekaisin. - -Minulle on kerrottu sillä olleen joku aika sitten muutamien -oppineiden miesten kanssa suuren riidan Q-kirjaimesta, jota se -vaati äännettäväksi K:n tapaan. Kiista kiihtyi niin kuumaksi, että -muutamilta riistettiin omaisuus. Parlamentin täytyi sovittaa sota ja -antaa juhlallisella päätöksellä lupa jokaiselle Ranskan kuninkaan -alamaiselle ääntää tämä kirjain aivan mielensä mukaan. Oli somaa -nähdä Euroopan kahden kunnianarvoisimman virkakunnan täydellä -touhulla ratkaisevan yhden ainoan aapiston kirjaimen kohtaloa! - -Minusta on, rakas -- -- --, aivan kuin kutistuisivat suurintenkin -miesten päät kasaan silloin kun heitä on useita koolla ja kuin -olisi siellä, missä on eniten viisaita, vähiten viisautta. -Suuret virkakunnat ja muut yhtymät takertuvat aina niin lujasti -pikkuseikkoihin, muodollisuuksiin, turhiin tapoihin, että tärkein -tulee vasta perästä päin. Olen kuullut kerrottavan, että kun muuan -Aragonian kuningas oli kutsunut Aragonian ja Katalonian valtiosäädyt -koolle, kuluivat ensimmäiset istunnot sen kysymyksen pohtimiseen, -millä kielellä keskustelu oli suoritettava. Kiista oli ankara ja -säädyt olisivat hajaantuneet jo tuhannet kerrat, ellei olisi keksitty -sitä pelastuskeinoa, että kysymykset oli tehtävä kataloniaksi ja -vastaukset annettava aragoniaksi. - -Pariisissa, 25 p. Zilkadeh-kuuta v. 1718 - - - - -111. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Kauniin naisen osaa on paljon työläämpi näytellä kuin yleensä -luullaankaan. Eipä tehdä maailmassa vakavampaa työtä kuin tehdään -aamuisin hänen palvelijattarien ympäröimän pukeutumispöytänsä -ääressä. Sotajoukon johtaja ei huolellisemmin sijoita oikeata -siipeänsä tai varaväkeänsä kuin hän asettelee mustaa laastaritäpläänsä, -jonka vaikutus voi mennä piloille, mutta jonka tehoa hän sentään -toivoo tai aavistaa. - -Mitä päänvaivaa, mitä tarkkaavaisuutta tarvitaankaan, jos hänen mieli -lakkaamatta sovitella kahden kilpailijan ristiriitaisia etuja ja -näyttää molempien silmissä puolueettomalta, samalla kun hän antautuu -kummallekin ja tekeytyy kaikkien niiden valitusten välittäjäksi, -joiden aiheena hän on! - -Kuinka hän saakaan puuhata, jos hänen mieli järjestää -huvitilaisuuksia toinen toisensa jälkeen, toimittaa niitä sarjoittain -ja kausittain ja torjua kaikki onnettomuudet, jotka voisivat niitä -häiritä! - -Siitä huolimatta ei suurinta vaivaa tarjoa huvitteleminen, vaan -huvitetulta näyttäminen. Ikävystyttäkää heitä niin paljon kuin -tahdotte, he antavat sen teille anteeksi, kunhan vain ihmiset jäävät -siihen uskoon, että heillä on ollut sanomattoman hauskaa. - -Joku päivä sitten olin mukana illallisilla, jotka eräät naiset olivat -järjestäneet maalle. Sinne mennessämme he puhelivat lakkaamatta: -"Meidän täytyy kerrankin oikein hullutella ja huvitella." - -Seura ei kuitenkaan ollut oikein sopusointuinen, ja niin sitten -oltiin kutakuinkin totisia. "Täytyy myöntää", sanoi eräs heistä, -"että meillä on oikein hauskaa. Tänään ei ole koko Pariisissa niin -hilpeätä seuraa kuin meidän." Kun ikävä sai minussa yhä suuremman -vallan, ravisteli muuan nainen minua ja sanoi: "No! Eikö nyt olla -iloisella tuulella?" - -"Ollaan kyllä", vastasin minä haukotellen. "Minä luullakseni kohta -pakahdun naurusta." Ikävä sai kuitenkin aina voiton tällaisista -mietiskelyistä. Mitä minuun tulee, tunsin minä siirtyväni -haukotuksesta haukotukseen ja vihdoin tylsään uneen, joka teki lopun -kaikista iloistani. - -Pariisissa, 11 p. Maharram-kuuta v. 1718. - - - - -112. kirje. - -Usbek kirjoittaa ------:lle. - - -Kuningasvainajan hallitusaika oli niin pitkä, että sen loppu oli -saanut unohtamaan sen alun. Nykyään vaatii muoti välittämään vain -hänen alaikäisyytensä aikana sattuneista tapauksista. Niinpä -luetaankin yksinomaan sitä aikaa käsitteleviä muistelmia. - -Tässä seuraa puhe, jonka muuan Pariisin kaupungissa toimiva -sotapäällikkö silloin piti sotaneuvoston kokouksessa. Tunnustan, -etten ymmärrä siitä juuri mitään. - -"Hyvät herrat! Vaikka meidän joukkomme onkin lyöty takaisin -mieshukkaa kärsien, luulen minä puolestani meidän olevan helppoa -korjata tämä vastoinkäyminen. Minulla on hallussani kuusisäkeistöinen -laulu, joka on aivan valmis päästettäväksi ilmoille ja joka, siitä -olen varma, on palauttava kaikki tasapainoonsa. Minä olen valinnut -muutamia erittäin heleitä ääniä, jotka hyvin voimakkaiden rintojen -syvyyksistä soiden tulevat ihmeellisesti liikuttamaan kansan mieltä. -Laulu on sovitettu säveleelle, joka on tähän asti tehnyt aivan -erikoisen vaikutuksen. - -"Ellei se riitä, julkaisemme vaskipiirroksen, joka esittää Mazarinia -hirtettynä. - -"Onneksemme hän ei puhu hyvin ranskaa, vaan murtaa sitä niin -surkeasti, että hänen asiainsa täytyy pakostakin luisua alamäkeen. -Me emme suinkaan saa olla kansalle huomauttamatta sitä naurettavaa -tapaa, millä hän sitä ääntää. Keksimmehän me joku päivä sitten hänen -puheestaan niin törkeän kieliopillisen virheen, että siitä pidettiin -ilvettä kaikissa kadunkulmissa. - -"Toivoakseni on kansa jo ennen viikon kulumista tekevä Mazarinin -nimestä yleissanan osoittamaan kaikkia kuormaeläimiä ja varsinkin -vetojuhtia. - -"Tappiostamme lähtien on musiikkimme pitänyt häntä niin -armahtamattoman ahtaalla perisynnistä, että hänen on ollut pakko -karkottaa luotaan kaikki hovipoikansa, jottei olisi saanut nähdä -kannattajainsa lukumäärän hupenevan puoliin. - -"Rohkaiskaa siis jälleen mielenne ja olkaa varmoja siitä, että me -toimitamme hänet matkaansa vuorten yli pelkillä vihellyksillämme." - -Pariisissa, 4 p. Chahban-kuuta v. 1718. - - - - -113. kirje. - -Rhedi kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Euroopassa oleskellessani olen lukenut vanhempia ja uudempia -historioitsijoita ja vertaillut eri aikoja. Minusta on ollut -huvittavaa nähdä noiden aikojen niin sanoakseni vaeltavan silmieni -ohitse. Varsinkin olen pysähtynyt tarkastelemaan niitä suuria -muutoksia, jotka ovat tehneet aikakaudet hyvin suuresti toisistaan -eroaviksi ja maan perin vähän itsensä kaltaiseksi. - -Sinä et ole ehkä huomannut erästä asiaa, joka saa minut joka -päivä hämmästymään. Miksi maailma on nykyään niin harvaan asuttua -verrattuna siihen mitä se oli ennen? Kuinka on luonto voinut kadottaa -ensimmäisten aikojen äärettömän hedelmällisyyden? Olisiko se jo -ehtinyt vanhuudenikäänsä ja olisiko sen kohtalona kuihtuminen? - -Viivyin yli vuoden Italiassa ja näin siellä vain muinaisen Italian, -ennen kuuluisan Italian jätteet. Vaikka kaikki ihmiset asuvat -kaupungeissa, ovat ne aivan autioita ja asukkaista tyhjiä. On kuin ne -olisivat enää olemassa vain osoittaakseen paikkaa, missä sijaitsivat -nuo mahtavat kaupunkivaltiot, joista historia on niin paljon puhunut. - -On henkilöitä, jotka väittävät yksistään Rooman kaupungissa -olleen muinoin enemmän väkeä kuin on nykyään jossakin suuressa -eurooppalaisessa valtakunnassa. On ollut sellaisia Rooman -kansalaisia, joilla oli kymmenentuhatta, jopa kaksikymmentätuhatta -orjaa, ottamatta lukuun niitä, jotka työskentelivät maataloissa. -Ja kun Rooman kansalaisia laskettiin olleen neljä- tai -viisisataatuhatta, ei voida määrätä kaikkien asukkaiden lukua -mielikuvituksen nousematta kapinaan. - -Sisiliassa oli muinoin mahtavia valtakuntia ja lukuisia kansoja, -jotka ovat sieltä sittemmin kadonneet: tällä saarella ei ole enää -muuta huomattavaa kuin sen tulivuoret. - -Kreikka on niin autio, ettei siinä ole enää sadattakaan osaa -entisestä asukasmäärästä. - -Espanjalla, joka oli ennen aivan täynnä kansaa, on nykyään -näytettävänään vain hylättyjä tienoita. Eikä Ranskakaan ole mitään -siihen muinaiseen Galliaan verrattuna, josta Caesar puhuu. - -Pohjoismaiden kansat ovat hyvin harventuneet, eikä ole enää -puhettakaan siitä, että niiden kansojen olisi pakko, niinkuin ennen, -jakautua ja lähettää maailmalle mehiläisparvien tavoin kokonaisia -siirtokuntia ja heimoja uusia asuinpaikkoja etsimään. - -Puolassa ja Euroopan Turkissa on tuskin enää väkeä nimeksikään. - -Amerikasta ei löytäisi kahtasataa osaakaan ihmisistä, jotka ennen -olivat siellä suuria valtakuntia. - -Aasiankaan laita ei ole paljon parempi. Vähässä Aasiassa, jossa -kukoisti ennen monta mahtavaa valtakuntaa ja uskomattoman monta -suurta kaupunkia, on niitä enää vain pari kolme. Mitä tulee -varsinaiseen Aasiaan, ei Turkille kuuluva osa siitä ole juuri -täydempi. Ja jos meidän kuninkaidemme hallitsemaa osaa verrataan -siihen kukoistavaan tilaan, missä se oli muinoin, huomataan, että -siinä elää enää vain pienen pieni osa niistä asukkaista, joita siinä -kuhisi lukemattomin laumoin Xerxeen ja Dareioksen aikoina. - -Näiden suurten valtakuntien ympärille ryhmittyneet pikku valtiot ovat -taas tosiaankin autioita. Sellaisia ovat Imirettan, tsherkessien ja -Gurielin kuningaskunnat. Näiden laajojen alueiden hallitsijoilla on -enää tuskin viittäkymmentätuhatta alamaista. - -Egypti on joutunut samalla tavalla häviölle kuin muutkin maat. - -Kun näin kuljen kautta koko maapallon, näen vain rappeutumista -ja raunioitumista: on kuin se olisi hiljattain päässyt ruton ja -nälänhädän kourista. - -Afrikka on aina ollut niin tuntematon, ettei siitä voi puhua yhtä -varmasti kuin muista maanosista. Mutta ellei oteta huomioon muuta -kuin Välimeren rannat, joista on oltu selvillä kaikkina aikoina, -huomataan niiden tavattomasti joutuneen takapajulle siitä mitä ne -olivat roomalaisena maakuntana ollessaan. Nykyään niiden ruhtinaat -ovat niin heikkoja, että heidän valtakuntansa ovat maailman -mitättömimpiä. - -Toimitettuani niin tarkat laskelmat kuin tällaisissa asioissa saattaa -tulla kysymykseen olen havainnut, että maapallolla on nykyään tuskin -kymmenettä osaa siitä väkiluvusta, joka kansoitti sen Caesarin -aikana. Hämmästyttävintä on, että sen asukasmäärä harvenee päivä -päivältä. Jos tätä menoa jatkuu, on se kymmenen vuosisadan kuluttua -oleva vain erämaa. - -Tämä on, rakas Usbek, kauhistuttavin tuhotapaus, mikä on milloinkaan -maailmaa kohdannut. Mutta sitä on tuskin huomattu, koska se on -tapahtunut vähitellen, monien vuosisatojen kuluessa, mikä taas -puolestaan todistaa sisäistä vammaa, salaista, piilossa vaikuttavaa -myrkkyä, ihmissukua vaivaavaa näivetystautia. - -Venetsiassa, 10 p. Rhegeb-kuuta v. 1718. - - - - -114. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Maailma, rakas Rhedi, ei ole suinkaan muuttumaton. Eiväthän -taivaatkaan sitä ole: tähtitieteilijät ovat kaikkien niiden -vaihtelujen silminnäkijöitä, jotka ovat aivan luonnollisia seurauksia -aineen yleisestä liikkeestä. - -Maapallo noudattaa samoja liikkeen lakeja kuin kiertotähdetkin. -Sisässään se saa kestää alkuvoimiensa herkeämätöntä taistelua. Meri -ja manner näyttävät olevan ikuisessa sodassa keskenään. Jokainen -hetki tuo mukanaan uusia suhteita. - -Kun ihmiset asuvat paikassa, jossa niin moninaisia muutoksia -tapahtuu, on heidänkin tilansa yhtä epävarma. Sadattuhannet syyt -voivat vaikuttaa ja pieninkin niistä voi heidät tuhota ja sitäkin -helpommin siis lisätä tai vähentää heidän lukuaan. - -En puhu mitään niistä erikoisista tuhotapahtumista, joita -historioitsijat usein mainitsevat ja jotka ovat hävittäneet -kokonaisia kaupunkeja ja kuningaskuntia. Onhan niitä yleisiäkin, -jotka ovat monet kerrat vieneet ihmissuvun perikadon partaalle. - -Aikakirjat ovat täynnä sellaista yleismaailmallisia ruttotauteja, -jotka ovat tuon tuostakin kauhistuttaneet ihmiskuntaa. Ne puhuvat -eräästäkin, joka oli niin ankara, että se poltti yksinpä kasvien -juuretkin ja että sen vaikutus ulottui koko silloiseen tunnettuun -maailmaan, aina Kathayn valtakuntaan asti. Hiukkanen lisää -mädännyksen voimaan olisi ehkä yhdessä ainoassa päivässä hävittänyt -koko ihmissuvun. - -Eihän ole kahta vuosisataakaan siitä, kun kaikista taudeista -häpeällisin alkoi levitä Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan. Erittäin -lyhyessä ajassa se teki hirvittävää jälkeä: ihmisistä olisi tullut -loppu, jos se olisi jatkanut voittokulkuaan yhtä hillittömästi. -Syntymästään saakka tautien rasittamina, kykenemättöminä kestämään -yhteiskunnallisten velvollisuuksien taakkaa olisivat he surkeasti -menehtyneet. - -Mitä olisi tapahtunut, jos myrkky olisi ollut hiukan voimakkaampaa? -Ja epäilemättä se olisi tullut voimakkaammaksi, ellei olisi kaikeksi -onneksi keksitty niin tehoisaa lääkettä kuin on keksitty. Ehkäpä -tämä tauti olisi siitoselimiä vahingoittaessaan vahingoittanut itse -siitoskykyäkin. - -Mutta miksi puhua tuhosta, joka olisi voinut kohdata ihmissukua? Eikö -se ole sitä tosiaan kohdannutkin ja eikö vedenpaisumus vähentänyt -ihmiskuntaa yhteen ainoaan perheeseen? - -Saattavatko ne, jotka tuntevat luontoa ja joilla on järjellinen -käsitys Jumalasta, uskoa, että aine ja luodut oliot olisivat -vain kuudentuhannen vuoden vanhoja ja että Jumala olisi koko -iankaikkisuuden aikana ollut tekemättä tekojansa ja käyttänyt vasta -eilen luovaa voimaansa? Olisiko niin tapahtunut siksi, ettei hän -voinut, vaiko siksi, ettei hän tahtonut? Mutta ellei hän voinut sitä -tehdä yhteen aikaan, ei hän voinut sitä tehdä toiseenkaan. Hän ei -ole siis sitä tahtonut. Mutta kun Jumalassa ei ole minkäänlaista -jaksomääräisyyttä, niin jos otaksumme hänen tahtoneen jotakin yhden -kerran, on hän tahtonut sitä aina ja alusta alkaen. - -Ei ole siis laskettava maailman ikävuosia. Hiekkajyvästen luku -meren rannalla ei ole niihin sen paremmin verrattavissa kuin -silmänräpäyskään. - -Kuitenkin puhuvat kaikki historioitsijat meille ensimmäisestä -isästämme. He näyttävät meille ihmissuvun syntymän. Eikö ole -luonnollista ajatella Aatamin pelastuneen yleisestä onnettomuudesta -niinkuin Noa pelastui vedenpaisumuksesta, ja näitä suuria tapauksia -sattuneen useamminkin sitten maailman luomisen? - -Mutta kaikki hävitykset eivät ole äkillisiä ja väkivaltaisia. Me -näemme useiden maapallon osien väsyvän tuottamaan elintarpeita -ihmisten ravinnoksi. Mistä me tiedämme, vaikka maassa olisi -kokonaisuudessaan yleisiä, hitaita ja huomaamattomia väsymyksen syitä? - -Minusta on ollut hyvin hauskaa esittää Sinulle näitä yleisiä -ajatuksia ennen kuin käyn yksityiskohtaisemmin vastaamaan -seitsemäntoista tai kahdeksantoista vuosisataa sitten tapahtunutta -väkiluvun vähentymistä koskettelevaan kirjeeseesi. Seuraavassa -kirjeessä aion osoittaa Sinulle, että riippumatta ulkonaisista -ja aineellisista syistä ovat siihen tulokseen vaikuttaneet myös -siveelliset ja henkiset syyt. - -Pariisissa, 8 p. Chahban-kuuta v. 1718. - - - - -115. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille. - - -Sinä etsit syytä, miksi maapallolla on vähemmän asukkaita kuin ennen. -Jos tarkkaat hyvin, huomaat kyllä, että se suuri erotus johtuu -tavoissa tapahtuneesta suuresta muutoksesta. - -Sitten kun kristinusko ja muhamettilaisuus ovat keskenään jakaneet -roomalaisen maailman, ovat asiat käyneet aivan toisenlaisiksi. Nämä -molemmat uskonnot eivät ole läheskään niin suotuisia ihmissuvun -levenemiselle kuin maanpiirin valtiaiden uskonto. - -Tämä viimeksi mainittu kielsi moniavioisuuden, ja siinä se oli hyvin -huomattavasti muhametinuskon edellä. Se salli avioeron, mikä merkitsi -toista ei suinkaan vähemmän huomattavaa etua kristinuskoon nähden. - -Minusta ei mikään ole niin ristiriitaista kuin pyhän Koraanin -suvaitsema monivaimoisuus ja saman kirjan niiden kaikkien -tyydyttämistä koskeva määräys. "Lähestykää vaimojanne", sanoo -Profeetta, "koska te olette heille yhtä tarpeellisia kuin heidän -vaatteensa ja koska he ovat teille yhtä tarpeellisia kuin teidän -vaatteenne." Kas siinä käsky, joka tekee totisen musulmannin elämän -sangen työlääksi. Eivätköhän niin monet vaatteet käy jo rasitukseksi -sille, kenellä on ensiksikin nuo lain säätämät neljä vaimoa ja sitten -vain yhtä monta jalkavaimoa ja orjatartakin? - -"Teidän vaimonne ovat teidän peltonne", sanoo Profeetta edelleen. -"Menkää siis pelloillenne, tehkää hyvää sieluillenne ja te olette sen -jonakin päivänä löytävä." - -Minusta on oikea musulmaani kuin mikäkin levähtämättömään kamppailuun -määrätty voimauros, joka kuitenkin pian heikontuu ja rasittuu -ensimmäisistä ponnistuksistaan, uupuu suorastaan voiton kentälle ja -hautaantuu niin sanoaksemme omien menestystensä taakan alle. - -Luonto toimii aina hitaasti ja ikäänkuin säästellen, eivätkä sen -teot ole milloinkaan hurjan äkillisiä. Luomistyössäänkin se tahtoo -noudattaa maltillisuutta ja etenee aina vain sääntöperäisesti -ja määrämittaisesti. Jos sitä kiiruhdetaan, vaipuu se piankin -herpautumistilaan. Se käyttää säilymiseensä kaiken tarmon, mitä sille -on jäänyt, ja menettää ehdottomasti tuottavan kykynsä ja luovan -voimansa. - -Tähän raukeuden tilaan saattaa nyt meidät aina vaimojen suuri -lukumäärä, joka on omiaan meitä enemmän menehdyttämään kuin -tyydyttämään. On hyvin tavallista meidän keskuudessamme, että -miehellä, jolla on suunnaton vaimola, on vain hyvin vähän lapsia. Ja -nämäkin lapset ovat useimmiten heikkoja ja kivulloisia, ja niissä -tuntuu heidän isänsä riutuneisuus. - -Eikä siinä kaikki. Kun näiden vaimojen on pakko noudattaa väkinäistä -pidättyväisyyttä, täytyy heillä olla vartijoita, jotka taas saattavat -olla vain kuohilaita: uskonto, mustasukkaisuus, jopa järkikään eivät -voi päästää heidän lähelleen muita. Näitä vartijoita täytyy olla -paljon, joko säilyttämässä sisäistä rauhaa niiden sotien uhallakin, -joita nämä naiset käyvät lakkaamatta keskenään, tai taas estämässä -ulkoapäin tapahtuvia yrityksiä. Niinpä mies, jolla on kymmenen vaimoa -tai jalkavaimoa, ei mene suinkaan liiallisuuksiin hankkiessaan yhtä -monta eunukkia heitä vartioimaan. Mutta minkä tappion aiheuttavatkaan -yhteiskunnalle nämä monen monet syntymästään saakka kuolleet -miehet! Kuinka suuresti moisen seikan täytyykään edistää väkiluvun -vähenemistä! - -Orjattaret, jotka elävät vaimolassa palvellakseen eunukkien kanssa -näitä lukuisia vaimoja, vanhenevat siellä melkein aina rasittavassa -neitsyydessä, he kun eivät saa mennä naimisiin siellä ollessaan. -Eivätkä heidän emäntänsä, kun ovat kerran heihin tottuneet, luovu -heistä melkein milloinkaan. - -Näin pitää siis yksi ainoa mies niin monen monta kumpaankin -sukupuoleen kuuluvaa ihmistä nautintojensa palveluksessa, tappaa -heidät valtiolta ja tekee heidät hyödyttömiksi suvun jatkamisen -kannalta. - -Konstantinopoli ja Ispahan ovat maailman kahden suurimman valtakunnan -pääkaupunkeja. Niihin kokoontuu kaikki ja niihin tulevat kansat -tuhansien syiden houkuttelemina kaikilta tahoilta. Kuitenkin -kuihtuvat ne aivan itsestään ja piankin häviäisivät ne kokonaan, -elleivät hallitsijat tuottaisi niihin melkein joka vuosisata -kokonaisia kansakuntia jälleen kartuttamaan niiden väkilukua. -Käsittelen kuitenkin tätä asiaa lähemmin jossakin toisessa kirjeessä. - -Pariisissa, 13 p. Chahban-kuuta v. 1718. - - - - -116. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Roomalaisilla ei ollut suinkaan vähemmän orjia kuin meilläkään. Olipa -heillä niitä enemmänkin. Mutta he käyttivät niitä paremmin. - -He eivät suinkaan estäneet pakkokeinoilla orjiensa lisääntymistä, -vaan koettivat päinvastoin edistää sitä niin paljon kuin -voivat ja toimittaa niistä mahdollisimman monta jonkinlaiseen -avioliittoon. Näin täyttivät he talonsa molempiin sukupuoliin -kuuluvilla, kaikenikäisillä palvelijoilla ja valtion lukemattomalla -väenrunsaudella. - -Lapsia, jotka muodostivat ajan pitkään isännän rikkauden, syntyi -tuhka tiheään hänen ympärillään. Hän yksin piti huolta niiden -elättämisestä ja kasvattamisesta. Isät, vapautuneina tästä taakasta, -seurasivat yksinomaan luontaista taipumustaan ja lisäsivät sukuaan -pelkäämättä liian lukuisaa perhettä. - -Olen jo sanonut, että meidän keskuudessamme on kaikkien orjien -ainoana tehtävänä vaimojemme vartioiminen eikä mikään muu ja että he -ovat valtion kannalta katsoen kaikin tavoin tuottamattomia. Niinpä -jääkin vain muutamien vapaiden miesten, muutamien perheenpäiden -tehtäväksi ammattien harjoittaminen ja maan viljeleminen, ja siihen -työhön antautuvat nämäkin niin vähän kuin suinkin voivat. - -Niin ei ollut laita roomalaisten keskuudessa. Tasavalta -käytti suunnattomaksi edukseen orjien kansaa. Kullakin oli -säästöomaisuutensa, peculiuminsa, jota hän piti hallussaan isännän -määräämillä ehdoilla. Tämän omaisuuden hän teki tuottavaksi ja -antautui ammattiin, mihin hänen taipumuksensa häntä vetivät. Yksi -piti pankkiliikettä, toinen harjoitti merikauppaa. Tämä toimi -vähittäiskauppiaana, tuo teki jotakin käsityötä tai vuokrasi -ja viljeli maata. Ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi kaikella -voimallaan yrittänyt saada hyötyä säästöomaisuudestaan, joka tarjosi -hänelle samalla sekä hyvinvoinnin nykyisessä orjuudessa että vapauden -toivon tulevaisuudessa. Näin syntyi ahkera kansa, näin kukoistivat -käsityöt ja ammatit. - -Rikastuttuaan uutteruudellaan ja työllään hankkivat orjat itselleen -vapauden ja pääsivät kansalaisiksi. Tasavalta korjasi näin -tappioitaan lakkaamatta ja otti helmaansa yhä uusia perheitä sitä -mukaa kuin vanhat hävisivät. - -Seuraavissa kirjeissäni saanen tilaisuuden todistaa Sinulle, että -mitä enemmän jossakin valtiossa on väkeä, sitä uhkeammin kukoistaa -siinä liike-elämä. Yhtä helposti voisin todistaa myös, että mitä -paremmin liike-elämä siinä kukoistaa, sitä enemmän lisääntyy siinä -asukkaiden luku: nämä kaksi asiaa auttavat ja edistävät toisiaan -välttämättömästi. - -Jos näin on laita, niin kuinka suureksi täytyikään tuon lakkaamatta -ahertavien orjain suunnattoman lauman paisua ja lisääntyä! Ahkeruus -ja yltäkylläisyys synnytti heidät ja he puolestaan synnyttivät -yltäkylläisyyden ja ahkeruuden. - -Pariisissa, 16 p. Chahban-kuuta v. 1718. - - - - -117. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Me olemme tähän asti puhuneet muhamettilaisista maista ja etsineet -syytä, miksi niissä oli vähemmän asukkaita kuin niissä, joita -roomalaiset pitivät vallassaan. Tutkikaamme nyt, mistä sama tulos on -johtunut kristityissä maissa. - -Avioero oli sallittu pakanauskonnossa, mutta se kiellettiin -kristityiltä. Tästä muutoksesta, joka näytti ensin niin mitättömältä, -oli vähitellen kauheita seurauksia, sellaisia, että niitä saattaa -tuskin uskoa. - -Avioliitolta ei ainoastaan riistetty sen suloutta, vaan -vahingoitettiin myös sen tarkoitusperää. Tiukentamalla sen solmua -sitä vain höllennettiin, ja sen sijaan että olisi sydämiä yhdistetty -niinkuin väitettiin, erotettiinkin ne iäksi. - -Niin vapaaseen tekoon, missä sydämellä täytyy olla niin suuri -osansa, tuotiin pakko, välttämättömyys, jopa kohtalon sallima. -Eri luonteenlaatujen vastenmielisyyksiä, oikkuja ja vieromisia ei -laskettu miksikään. Tahdottiin sitoa paikalleen sydän, se, mitä -luonnossa on vaihtelevinta ja häilyvintä. Armotta ja toivotta -kahlehdittiin toisiinsa ihmisiä, jotka olivat toisilleen taakaksi ja -jotka eivät melkein milloinkaan sopineet yhteen. Näin meneteltiin -niiden tyrannien tavoin, jotka sidotuttivat eläviä ihmisiä -kuolleisiin ruumiisiin. - -Mikään ei ollut niin edullista molemminpuoliselle kiintymiselle -kuin avioeron mahdollisuus. Miehen ja vaimon oli helpompi kestää -kärsivällisesti kotoiset kiusat, koska he tiesivät voivansa lopettaa -ne milloin tahansa. Ja he pitivät usein tätä valtaa kädessään koko -ikänsä käyttämättä sitä vain siitä ainoasta syystä, että heillä oli -vapaus sitä käyttää. - -Niin ei ole laita kristittyjen, koska heidän nykyiset vaivansa saavat -heidät epätoivoon tulevaisuudesta. He näkevät avioliiton ikävistä -puolista vain niiden pysyväisyyden ja niin sanoaksemme niiden -ikuisuuden. Siitä saavat alkunsa vastenmielisyydet, riitaisuudet, -halveksuminen, mikä merkitsee vain pelkkää jälkeläisten tappiota. -Tuskin on oltu kolmisen vuotta avioliitossa, kun lyödään laimin sen -tärkein puoli ja vietetään yhdessä kolmekymmentä kylmää vuotta. Näin -muodostuu yhtä täydellisiä ja ehkäpä turmiollisempia sisäisiä eroja -kuin jos ne olisivat julkisia. Kukin elää ja pysyy omalla tahollaan, -ja kaikki se tapahtuu tulevien sukupolvien vahingoksi. Piankin -heittäytyy mies, joka on alkanut inhota iankaikkista vaimoansa, -ilotyttöjen syliin ja alentuu siten häpeälliseen ja kokonaan -yhteiskunnan vastaiseen seurusteluun, joka, toteuttamatta avioliiton -tarkoitusta, edustaa korkeintaan vain sen nautintoja. - -Ellei nyt kahdesta tällä tavoin sidotusta henkilöstä toinen joko -sitten luonnonlaatunsa tai ikänsä takia ole sovelias luonnon -tarkoitusta täyttämään ja suvun jatkamista edistämään, vie hän -toisenkin mukanaan hautaan ja tekee hänestä yhtä hyödyttömän kuin hän -on itse. - -Eipä ole siis suinkaan kummeksittava, vaikka nähdäänkin kristittyjen -keskuudessa kovin lukuisien avioliittojen tuottavan perin vähän -kansalaisia. Avioero on poistettu. Huonosti onnistuneita avioliittoja -ei voida korjata, eivätkä naiset enää kulje, niinkuin Roomassa oli -tapana, useampien miesten kesken kädestä käteen, niin että nämä -miehet ottivat heistä kukin kohdallaan mahdollisimman parhaan hyödyn. - -Uskallan sanoa sen: jos sellaisessa valtiossa kuin Lakedaimonissa, -jossa kansalaisia lakkaamatta sitoivat omituiset, turhantarkat lait -ja jossa oli vain yksi perhe, nimittäin valtio, olisi säädetty, -että miesten tuli vaihtaa vaimoja joka vuosi, olisi siellä syntynyt -lukematon väen paljous. - -On jokseenkin vaikeata täysin käsittää syytä, joka on saanut -kristityt kieltämään avioeron. Avioliittohan perustuu kaikkien -maailman kansojen keskuudessa sopimukseen, johon voidaan ottaa -kaikenlaisia ehtoja ja josta on katsottu olevan syytä kieltää -vain sellaiset ehdot, mitkä olisivat voineet heikontaa sen -tarkoitusta. Mutta kristityt eivät katsele avioliittoa suinkaan -tältä näkökannalta: niinpä onkin heidän sangen työlästä sanoa, mitä -se oikein on. He eivät myönnä sen olevan aistien nautintoa, vaan -näyttävät päinvastoin, niinkuin olen Sinulle jo sanonut, tahtovan -karkottaa siitä tämän nautinnon niin tyystin kuin voivat. Se on -heistä vertauskuva, käsite, salaisuus, josta minä en ymmärrä mitään. - -Pariisissa, 19 p. Chahban-kuuta v. 1718. - - - - -118. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Avioeron kieltäminen ei ole ainoa syy kristityissä maissa havaittuun -väestön vähenemiseen: se suuri eunukkien määrä, mikä esiintyy heidän -keskuudessaan, ei ole suinkaan pienempänä aiheena tähän ilmiöön. - -Tarkoitan pappeja ja molempiin sukupuoliin kuuluvia dervishejä, -jotka pyhittäytyvät ikuiseen pidättyväisyyteen. Pidättyväisyys on -näet kristittyjen päähyve, vaikkakaan minä en heitä siinä suhteessa -lainkaan ymmärrä, koska en tiedä, mikä se sellainen hyve on, josta ei -ole mitään tuloksia. - -Minusta nähden heidän kirjanoppineensa puhuvat ilmeisesti -ristiin, kun he sanovat avioliittoa pyhäksi ja sen vastakohtaa, -naimattomuutta, vielä pyhemmäksi, ottamatta lukuun sitä seikkaa, että -peruskäskyistä ja opinkappaleista puheen ollen hyvä on aina samaa -kuin paras. - -Niitä ihmisiä, joiden ammattiin kuuluu aviottomuus, on suunnattoman -paljon. Isät tuomitsivat siihen muinoin lapsensa jo kehdosta lähtien. -Nykyään antautuvat he siihen itsestään neljäntoista vuotiaana, mikä -on kutakuinkin sama asia. - -Tämä pidättyväisyyden ammatti on tuhonnut enemmän ihmisiä kuin ikinä -rutot ja verisimmätkään sodat. Jokaisessa luostarissa nähdään ikuinen -perhe, jossa ei synny ketään ja joka pysyy pystyssä kaikkien muiden -kustannuksella. Nämä talot ovat aina avoinna kuin kuilut, joihin -tulevat sukupolvet hautautuvat. - -Tämä menettelytapa eroaa suuresti roomalaisten menettelytavasta, -nämä kun sääsivät erikoisia rangaistuslakeja niitä varten, jotka -kieltäytyivät noudattamasta avioliiton lakeja ja tahtoivat nauttia -yhteiselle hyvälle aivan vastakkaista vapautta. - -Puhun tässä vain katolisista maista. Protestanttisen uskonnon mukaan -on kaikilla oikeus siittää lapsia, eikä se siedä katolilaisten -tapaisia pappeja eikä dervishejä. Ja ellei tätä uskontoa -rakennettaessa, uskontoa, joka palautti kaikki ensimmäisten aikojen -kannalle, sen perustajia olisi lakkaamatta syytetty liioittelusta, -olisivat he, sitten kun olivat tehneet avioliiton yleiseksi, -epäilemättä myös höllentäneet sen iestä ja lopullisesti kukistaneet -sen raja-aidan, joka tässä suhteessa erottaa Nasarealaisen -Muhammedista. - -Mutta miten tämän asian laita lieneekin, varmaa vain on, että uskonto -asettaa protestantit suunnattomasti parempaan asemaan katolilaisiin -verraten. - -Rohkenenpa sanoa senkin, että siinä tilassa, missä Eurooppa nyt on, -katolilaisen uskonnon on mahdotonta pysyä siinä pystyssä viittäsataa -vuotta. - -Ennen Espanjan mahtavuuden masentumista katolilaiset olivat -protestantteja paljon voimakkaammat. Nämä jälkimmäiset ovat -kuitenkin vähitellen päässeet tasapainoon, ja nykyään alkaa vaaka -painua heidän puolelleen. Tämä edullinen asema vahvistuu päivä -päivältä: protestantit tulevat yhä rikkaammiksi ja mahtavammiksi ja -katolilaiset heikommiksi. - -Protestanttisten maiden voi jo ennakolta sanoa olevan ja -tosiasiallisesti ne ovatkin tiheämmin asuttuja kuin katoliset maat. -Mistä seuraa ensiksikin, että verotulot ovat niissä huomattavammat, -koska ne lisääntyvät maksajien lisääntyessä: toiseksi, että maa on -niissä paremmin viljeltyä, ja lopuksi, että liike-elämä on niissä -vilkkaampi, koska niissä on enemmän ihmisiä, joiden on luotava -varallisuutensa ja koska tarpeiden enentyessä keksitään myöskin -enemmän keinoja niiden tyydyttämiseksi. Missä on olemassa vain maan -viljelemiseen riittävä määrä väestöä, täytyy liike-elämän pakostakin -kuihtua. Ja missä on olemassa vain kauppatoimen hoitamiseen -tarvittava määrä ihmisiä, täytyy maanviljelyksen pakostakin joutua -hunningolle, mikä merkitsee sitä, että molempien täytyy kitua samalla -kertaa, koska toista voidaan harrastaa vain toisen kustannuksella. - -Mitä tulee katolisiin maihin, niin ei niissä ole ainoastaan -maanviljelystä lyöty laimin, vaan on niissä myöskin työnteko pilalla. -Työnteosta suoriudutaan näet niissä siten, että opitaan viisi, kuusi -kuolleen kielen sanaa. Heti kun miehellä on vain takanaan tämä -varasto, ei hänen enää tarvitse huolehtia toimeentulostaan. Hän -saa luostarista rauhallisen elämän, joka olisi hänelle maailmassa -maksanut monet hiet ja vaivat. - -Eikä siinä kaikki. Dervisheillä on käsissään melkein kaikki valtion -rikkaudet. He muodostavat oikean ahneiden ihmisten seuran, joka -aina ottaa, eikä koskaan anna, vaan kasaa lakkaamatta tuloja -pääomiaan kartuttaakseen. Suuren suuret rikkaudet vaipuvat silloin -niin sanoaksemme halvautuneeseen tilaan: ei ole enää tavarain -kiertokulkua, ei liike-elämää, ei ammatteja, ei teollisuutta. - -Ei ole sellaista protestanttista ruhtinasta, joka ei kantaisi -kansoiltaan paljon suurempia veroja kuin paavi alamaisiltaan. -Kuitenkin nämä jälkimmäiset ovat köyhiä ja kurjia, samalla kun toiset -elävät yltäkylläisyydessä. Liike-elämä luo yhtäällä vilkkautta -kaikkialle, kun taas toisaalla munkkilaisuus levittää kuolemaa joka -soppeen. - -Pariisissa, 26 p. Chahban-kuuta v. 1718. - - - - -119. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Meillä ei ole nyt enää mitään sanomista Aasiasta ja Euroopasta. -Siirtykäämme siis Afrikkaan. Käy kuitenkin tuskin puhuminen muusta -kuin sen rannikoista, koska sisämaata ei lainkaan tunneta. - -Berberian rannikkovaltiot, joissa vallitsee muhametinusko, eivät ole -nykyään niin taajaan asuttuja kuin roomalaisten aikana, syistä, jotka -olemme jo maininneet. Mitä tulee Guinean rannikoihin, niin on niistä -varmaankin väestö hirvittävästi harventunut niiden kahdensadan vuoden -kuluessa, jolloin pikkukuninkaat eli kylien päälliköt ovat myyneet -alamaisiaan Euroopan ruhtinaille näiden amerikkalaisiin siirtokuntiin -lähetettäviksi. - -Kummallisinta on, että Amerikka, joka saa vuosittain niin paljon -uusia asukkaita, on itse autio eikä hyödy lainkaan Afrikan jatkuvista -tappioista. Niitä orjia, jotka siirretään outoon ilmanalaan, kuolee -siellä tuhansittain. Ja kaivostyöt, joihin käytetään lakkaamatta -sekä maan alkuasukkaita että muukalaisia, ne epäterveelliset huurut, -jotka näistä kaivoksista nousevat, elohopea, johon täytyy alituisesti -turvautua, tuhoavat heitä armottomasti. - -Ei ole mitään niin mieletöntä kuin hävittää lukemattomia ihmishenkiä -penkoakseen maan uumenista kultaa ja hopeaa, näitä itsessään täysin -hyödyttömiä metalleja, jotka esiintyvät rikkauksina vain siksi, että -ne on valittu rikkauksien merkeiksi. - -Pariisissa, Chahban-kuun viimeisenä päivänä v. 1718. - - - - -120. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Jonkin kansan hedelmällisyys riippuu joskus maailman -vähäpätöisimmistä seikoista. Useinkaan ei tarvita muuta kuin pieni -käänne sen mielikuvitukseen, kun sen luku jo suuresti lisääntyy -entisestään. - -Juutalaiset, joita aina tuhotaan ja jotka aina syntyvät uudelleen, -ovat korjanneet lakkaamattomat menetyksensä ja häviönsä yksinomaan -sen toivon turvin, mikä heidän keskuudessaan elähyttää jokaista -perhettä, että nimittäin sen helmasta syntyy kerran mahtava kuningas, -josta on tuleva maailman herra. - -Persian muinaisilla kuninkailla oli niin monen monia tuhansia -alamaisia vain sen tietäjäpappien uskontoon kuuluvan opinkappaleen -takia, että Jumalalle mieluisimmat teot, mitä ihminen saattaa tehdä, -olivat lapsen siittäminen, pellon muokkaaminen ja puun istuttaminen. - -Kun Kiinalla on helmassaan suunnaton asukasjoukko, johtuu se vain -eräästä määrätystä ajatustavasta. Sillä kun lapset pitävät isäänsä -jumalana, kun he kunnioittavat häntä sellaisena jo tässä elämässä, -kun he palvovat häntä hänen kuoltuaan uhreilla, joiden avulla he -luulevat hänen Tyeniin haihtuneen sielunsa saavan uuden elämän, on -jokainen halukas lisäämään perhettä, joka on niin kuuliainen tässä -elämässä ja niin tarpeellinen toisessa. - -Toiselta puolen autioituvat muhamettilaiset maat päivä päivältä erään -katsantokannan johdosta, joka, niin pyhä kuin se onkin, vaikuttaa -hyvin turmiollisesti silloin kun se on juurtunut mieliin. Me pidämme -itseämme matkustajina, joiden tulee ajatella vain toista isänmaata. -Hyödylliset ja kestävät työt, huolehtiminen lastemme tulevaisuuden -varmentamisesta, lyhyen, ohimenevän elämän tuolle puolen ulottuvat -suunnitelmat tuntuvat meistä järjettömiltä. Rauhallisina -nykyisyydestä, huolettomina tulevaisuudesta me emme katso maksavan -vaivaa korjata julkisia rakennuksia, perata pelloksi uusia maita -tai viljellä niitä, jotka kaipaavat hoitoamme. Me elämme yleisessä -unteluudessa ja heitämme kaikki Kaitselmuksen haltuun. - -Turhamaisuuden henki on saanut eurooppalaiset perustamaan -kohtuuttoman esikoisoikeuden, joka on hyvin haitallinen suvun -lisääntymiselle, koska se ohjaa isän huomion vain yhteen lapseen ja -kääntää hänen silmänsä toisista, koska se pakottaa hänet vastustamaan -useampien varallisuuden perustamista, tehdäkseen yhden ainoan -varallisuuden varmaksi ja koska se vihdoin hävittää kansalaisten -tasa-arvoisuuden, joka muodostaa koko heidän äveriäisyytensä. - -Pariisissa, 4 p. Rhamazan-kuuta v. 1718. - - - - -121. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Villien asumissa maissa on tavallisesti hyvin vähän väkeä, koska he -melkein kaikki vierovat työtä ja maan viljelemistä. Tämä onneton -vastenmielisyys on niin voimakas, että kun he milloin kiroavat -vihollistaan, toivottelevat he hänen joutuvan muokkaamaan maata, -koska he uskovat vain metsästyksen ja kalastuksen olevan jaloa ja -heille soveltuvaa askaretta. - -Mutta kun metsästys ja kalastus tuottavat useina vuosina varsin -vähän, ahdistaa nälkä heitä tuon tuostakin, ottamattakaan lukuun sitä -seikkaa, ettei ole niin riista- ja kalarikasta seutua, joka voisi -elättää suurta kansanpaljoutta, koska eläimet pakenevat aina liian -asuttuja tienoita. - -Muutoin eivät villien kyläyhteiskunnat, joissa on pari, kolme -sataa asukasta, jotka ovat toisistaan eristettyjä ja joilla on -yhtä vastakkaiset edut kuin kahdella valtakunnalla ikään, saata -pysyä pystyssä, koska niillä ei ole suurten valtioiden apukeinoja, -valtioiden, joiden kaikki osat tukevat ja avustavat toisiaan. - -Villeillä on muuan toinenkin tottumus, joka on yhtä turmiollinen kuin -tämä ensimmäinenkin, nimittäin naisten julma sikiönlähdettämistapa, -jottei heidän raskautensa tekisi heitä heidän miestensä silmissä -epämiellyttäviksi. - -Täällä taas ovat voimassa hirvittävän ankarat lait tätä -vallattomuutta vastaan, menevätpä ne siinä suhteessa aivan -liiallisuuksiin. Jokaista neitoa, joka ei ole käynyt ilmoittamassa -raskauttaan viranomaisille, rangaistaan kuolemalla, jos hänen -kohtunsa hedelmä kuolee: ei kainous eikä häpeä eivätkä tapaturmatkaan -riitä hänelle milloinkaan puolustukseksi. - -Pariisissa, 9 p. Rhamazan-kuuta v. 1718. - - - - -122. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Siirtokuntien tavallinen vaikutus on se, että ne heikontavat -maita, jotka niitä perustavat, kansoittamatta maita, joihin niitä -perustetaan. - -Ihmisten tulee pysyä siellä, missä he ovat. On tauteja, jotka -johtuvat siitä, että vaihdetaan hyvä ilma huonoon. Toiset taas -johtuvat siitä, että ylimalkaan ilmanalaa vaihdetaan. - -Ilmaan imeytyy, niinkuin kasveihinkin, kunkin seudun maahiukkasia, -ja se vaikuttaa meihin niin voimakkaasti, että se määrää -luonnonlaatumme. Kun me siirrymme toiseen maahan, tulemme sairaiksi. -Koska nesteet ovat tottuneet johonkin määrättyyn tiheyteen ja -molemmat johonkin määrättyyn liikenopeuteen, eivät ne saata enää -muita sietää, vaan vastustavat uusia järjestelyjä. - -Milloin joku maa pysyy autiona, on se merkkinä jostakin ilmaston -laadussa vallitsevasta erikoisesta viasta. Jos siis riistetään -ihmiset onnellisen taivaan alta ja lähetetään heidät sellaiseen -maahan, tehdään täsmälleen päinvastoin kuin tarkoitetaan. - -Roomalaiset tiesivät sen kokemuksesta. He karkottivat kaikki -rikollisensa Sardiniaan ja asuttivat siellä myös juutalaisia. Näiden -ihmisten tuhoutuminen oli kestettävä, mutta sen teki heille hyvin -helpoksi se halveksunta, jota he tunsivat näitä kurjia kohtaan. - -Suuri shaahi Abbas, joka tahtoi riistää turkkilaisilta mahdollisuuden -pitää suuria sotajoukkoja rajoilla, siirsi melkein kaikki -armenialaiset maastaan ja lähetti heitä yli kaksikymmentätuhatta -perhettä Guilanin maakuntaan, missä he hyvin pian kuolivat melkein -kaikki. - -Mitkään kansojensiirrot Konstantinopoliin eivät ole milloinkaan -onnistuneet. - -Se suunnaton määrä neekereitä, josta puhuimme, ei ole suinkaan -täyttänyt Amerikkaa. - -Sen jälkeen kun Hadrianus hävitti juutalaiset, on Palestiina ollut -vailla asujamia. - -Täytyy siis myöntää, että suuret hävitykset ovat miltei -korjaamattomia, koska kansa, joka on jossakin suhteessa rappiolla, -pysyy edelleenkin samassa tilassa. Ja jos se sattumalta kohentuukin, -menee siihen vuosisatoja. - -Mutta jos tuollaisessa voipumuksen tilassa pieninkin äsken -koskettelemamme seikka sattuu vaikuttamaan, ei kansa kohennu, vaan -raukeaa päivä päivältä ja käy tuhoaan kohti. - -Maurien karkottaminen Espanjasta tuntuu vieläkin yhtä hyvin kuin -ensimmäisenä päivänä, siten syntynyt tyhjyys kun ei suinkaan täyty, -vaan laajenee päivä päivältä. - -Hävitettyään Amerikan eivät espanjalaiset, jotka ovat anastaneet -entisten asukkaiden sijan, ole voineet kansoittaa sitä uudelleen, -vaan hävittäjät hävittävät itsensä ja kuihtuvat lakkaamatta tuhoisan -kohtalon, tai niinkuin minä mieluummin sanoisin, jumalallisen -oikeuden iskeminä. - -Ruhtinaiden ei siis pidä ajatella laajojen maiden kansoittamista -siirtokuntien avulla. En kuitenkaan väitä, etteivät ne saattaisi -joskus onnistuakin. Onhan niin onnellisia ilmanaloja, että ihmissuku -lisääntyy siellä aina. Siitä ovat todistuksena eräät saaret, joiden -kansoittamisen ovat toimittaneet laivoista niiden rannikolle heitetyt -ja siellä hyvin pian parantuneet sairaat. - -Mutta milloin nämä siirtokunnat menestyvät, eivät ne suinkaan lisää -emämaan mahtia, vaan jakavat sen, elleivät ne ole alueeltaan hyvin -pieniä, niinkuin sellaiset, jotka lähetetään valtaamaan joitakin -tukikohtia kaupalle. - -Kartagolaiset olivat, niinkuin myöhemmin espanjalaiset, löytäneet -Amerikan tai ainakin muutamia suuria saaria, joilla he harjoittivat -suunnatonta kauppaa. Mutta kun he huomasivat asukasmääränsä -vähenevän, kielsi tämä viisas tasavalta alamaisiaan harjoittamasta -sitä kauppaa ja meriliikettä. - -Uskallan sanoa, ettei suinkaan tule kuljettaa espanjalaisia -Länsi-Intiaan, vaan päinvastoin pitäisi siirtää intiaanit ja kaikki -sekarotuiset Espanjaan. Pitäisi palauttaa tälle valtakunnalle kaikki -sen sinne tänne sirotellut kansat, ja jos tosiaan vain puoletkin -näistä suurista siirtomaista säilyisi, tulisi Espanjasta Euroopan -pelättävin suurvalta. - -Valtakuntia voidaan verrata puuhun, jonka liian laajalle leviävät -oksat imevät kaiken mehun rungosta ja synnyttävät vain varjoa. - -Ei mikään pitäisi niin perinpohjin parantaman ruhtinaita kaukaisten -valloitusten kiihkosta kuin portugalilaisten ja espanjalaisten -esimerkin. - -Valloitettuaan uskomattoman nopeasti äärettömiä alueita ja -hämmästeltyään itsekin näitä voittojaan enemmän kuin kukistetut -kansat tappioitaan, miettivät nämä molemmat kansat niiden -säilyttämisen keinoja ja kulkivat siinä kumpainenkin eri tietä. - -Kun espanjalaiset eivät katsoneet jaksavansa pakottaa voitettuja -kansakuntia uskollisuuteen, pitivät he parempana surmata ne -sukupuuttoon ja lähettää niiden tilalle Espanjasta luotettavaa -väkeä, eikä milloinkaan ole kauheampaa suunnitelmaa täsmällisemmin -toteutettu. Nähtiinhän silloin kansan, yhtä lukuisan kuin kaikki -Euroopan kansat yhteensä, katoavan maan päältä näiden raakalaisten -saapuessa, raakalaisten, jotka näyttivät Länsi-Intian keksiessään -halunneen samalla osoittaa ihmisille keksineensä julmuuden korkeimman -asteen. - -Tällaisen raakalaisuuden avulla saivat he säilymään sanotun maan -vallassaan. Huomaa siitä, kuinka tuhoisia valloitukset ovat, koska -niiden seurauksetkin ovat tuollaisia, sillä tämä inhoittava apukeino -oli tosiaankin ainoa. Kuinka he olisivatkaan kyenneet pitämään niin -monia miljoonia ihmisiä kurissa? Kuinka he olisivatkaan jaksaneet -käydä sisäistä sotaa niin pitkän matkan takaa? Mitä heistä olisikaan -tullut, jos he olisivat antaneet näille kansoille aikaa toipua -ihmetyksestä, johon ne olivat vaipuneet näiden uusien jumalain -saapuessa ja heidän pelottavien salamainsa leimahtaessa? - -Portugalilaiset kulkivat taas kokonaan vastakkaista tietä. He eivät -käyttäneet julmuutta. Mutta niinpä karkotettiinkin heidät pian -kaikista maista, jotka he olivat löytäneet. Hollantilaiset tukivat -näiden kansojen kapinaa ja käyttivät sitä hyödykseen. - -Kuka ruhtinas kadehtisi näiden valloittajien kohtaloa? Kuka -haluaisi tehdä sellaisia valloituksia sellaisilla ehdoilla? Toiset -karkotettiin anastetuilta alueilta tuota pikaa. Toiset tekivät niistä -erämaita ja toimittivat saman osan omallekin maalleen. - -Sankarien arpana onkin perikatoon syöksyminen sellaisia maita -valloittaessaan, jotka he pian taas menettävät, tai sellaisia kansoja -kukistaessaan, jotka heidän on pakko itse tuhota. He muistuttavat -mielipuolta, joka tuhlasi omaisuutensa ostamalla kuvapatsaita, mitkä -hän heitti mereen, ja peilejä, mitkä hän heti rikkoi. - -Pariisissa, 18 p. Rhamazan-kuuta v. 1718. - - - - -123. kirje. - -Usbek kirjoittaa samalle. - - -Hallituksen lempeys edistää ihmeellisesti suvun lisääntymistä. Kaikki -tasavallat ovat siitä pysyvänä todistuksena, ja muita enemmän Sveitsi -ja Hollanti, jotka ovat Euroopan kehnoimmat valtiot maanlaadun -puolesta, mutta jotka ovat kuitenkin tiheimmin asuttuja. - -Ei mikään vedä niin muukalaisia puoleensa kuin vapaus ja aina sitä -seuraava varallisuus: edellistä haetaan sen itsensä takia, ja tarve -tuo ihmisiä maahan, mistä on saatavissa jälkimmäistä. - -Suku lisääntyy maassa, missä yltäkylläisyys tyydyttää lasten tarpeet, -silti lainkaan vähentämättä vanhempain hyvinvointia. - -Myöskin kansalaisten tasa-arvoisuus, joka synnyttää tavallisesti -varallisuuden tasa-arvoisuuden, kuljettaa ja levittää -yltäkylläisyyttä ja elämää valtioruumiin kaikkiin osiin. - -Niin ei ole laita mielivallan alamaisuuteen taivutettujen maiden. -Ruhtinas, hovikot ja muutamat yksityiset pitävät hallussaan kaikkia -rikkauksia, kaikkien muiden huokaillessa äärimmäisessä köyhyydessä. - -Jos mies elää huonoissa varoissa ja jos hän oivaltaa siittävänsä -vielä itseäänkin köyhempiä lapsia, ei hän mene naimisiin. Ja jos -hän naimisiin meneekin, pelkää hän liian suurta lapsilaumaa, koska -nämä lapset voisivat saattaa hänen taloudelliset olonsa lopulliseen -epäjärjestykseen ja koska he varmaankin joutuisivat isänsä -varallisuustasoa alemmaksi. - -On myönnettävä, että maalainen eli talonpoika, kun hän on kerran -mennyt naimisiin, kansoittaa maata mistään huolimatta. Oli hän sitten -rikas tai köyhä, ei se asia liikuta häntä: hänellähän on aina varma -perintö jätettävänä lapsilleen, nimittäin kuokka. Eikä näin mikään -estä häntä sokeasti seuraamasta luonnon viettiä. - -Mutta mitä hyödyttää valtiota tämä kurjuudessa kituvain lasten -joukko? Nehän kuolevat melkein kaikki sitä mukaa kuin syntyvät. -Eikä niistä tule milloinkaan oikein vankkaa väkeä: heikkoina ja -raihnaisina he heittävät yksitellen henkensä tuhansista syistä, -samalla kun niitä surmaavat summissa ne lukuisat kulkutaudit, -joita kurjuus ja huono ravinto aina aiheuttavat. Ne, jotka niiltä -säästyvät, pääsevät miehen ikään pääsemättä sen voimaan ja kituvat -koko lopun elämänsä. - -Ihmiset ovat kuin kasveja, jotka eivät milloinkaan menesty, ellei -niitä hyvin hoideta. Kurjuudessa eläväin kansojen keskuudessa vähenee -suku, jopa joskus huononeekin lajistaan. - -Ranska on kaikesta tästä oivallisena esimerkkinä. Äskeisten sotien -aikana oli kaikkien alaikäistenkin pakko mennä naimisiin, koska -he pelkäsivät joutuvansa sotaväkeen. Avioliitot solmittiin siis -liian aikaisin ja lisäksi suuressa köyhyydessä. Niin monista -avioliitoista syntyi tietysti paljon lapsia, mutta niitä saa turhaan -etsiä nykypäivien Ranskasta, koska kurjuus, nälkä ja taudit ovat ne -korjanneet sen pinnalta. - -Jos niin suotuisassa ilmanalassa, niin hyvin järjestetyssä -kuningaskunnassa kuin Ranskassa tehdään moisia huomioita, niin miten -ovatkaan asiat muissa valtioissa? - -Pariisissa, 23 p. Rhamazan-kuuta v. 1718. - - - - -124. kirje. - -Usbek kirjoittaa pappi Mehemet Alille, Kolmen Haudan vartijalle -Kumiin. - - -Mitä meitä auttavat immaumien paastot ja pappien jouhipaidat? -Jumalan käsi on kaksi kertaa raskaasti painanut lain lapsia. Aurinko -himmentyy ja näyttää valaisevan vain heidän tappioitaan: heidän -sotajoukkonsa kokoontuvat, mutta ne hajoitetaan kuin tuhka. - -Osmannien valtaa järisyttää kaksi ankarinta iskua, mitä se on -milloinkaan saanut. Muuan kristitty mufti pitää sitä vain vaivoin -pystyssä. Saksan suurvisiiri on Jumalan vitsa, joka on lähetetty -kurittamaan Omarin kannattajia. Hän levittää kaikkialle heidän -kapinoimisestaan ja petollisuudestaan raivostuneen taivaan vihaa. - -Immaumien pyhä henki, Sinä itket yötä ja päivää Profeetan lapsia, -jotka inhoittava Omar on vienyt väärille poluille. Sinun sisimmän -sydämesi valtaa liikutus, kun Sinä katselet heidän onnettomuuksiaan. -Sinä haluat heidän kääntymistään etkä heidän turmiotaan. Sinä -tahtoisit koota heidät Alin lipun ympärille pyhimysten kyyneleiden -voimalla etkä nähdä uskottomien kauhun hajoittavan heitä vuorille ja -erämaihin. - -Pariisissa, 1 p. Chalval-kuuta v. 1718. - - - - -125. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Mikä saattaa aiheuttaa sen suunnattoman anteliaisuuden, jota -ruhtinaat osoittavat hovikoilleen? Tahtovatko he kiinnittää nämä -itseensä? Mutta hehän ovat jo niin kokonaan heidän omiaan kuin -he suinkin voivat olla. Ja jos he sitäpaitsi hankkivat muutamia -alamaisiaan omikseen ostamalla heidät, täytyy heidän juuri siitä -syystä menettää äärettömän paljon toisia alamaisia köyhdyttämällä -heidät. - -Ajatellessani ruhtinaiden asemaa, heitä kun aina ympäröivät ahnaat, -kyllääntymättömät henkilöt, en voi muuta kuin surkutella heitä. Ja -minä surkuttelen heitä vielä enemmän silloin kun heillä ei ole voimaa -vastustaa pyyntöjä, mitkä koituvat aina niiden rasitukseksi, jotka -eivät pyydä mitään. - -En voi milloinkaan kuulla puhuttavan heidän anteliaisuudestaan, -armonosoituksistaan, eläkkeistään vaipumatta tuhansiin mietteisiin. -Kokonainen lauma ajatuksia tulvahtaa mieleeni. On kuin kuulisin -julistettavan seuraavaa käskykirjettä: - -"Sitten kun erinäisten alamaistemme väsymätön apurahojen -pyytämisen into on lakkaamatta vedonnut Meidän kuninkaalliseen -anteliaisuuteemme, olemme vihdoin suvainneet myöntyä niihin -monilukuisiin anomuksiin, joita he ovat Meille esittäneet ja jotka -ovat tähän asti olleet valtaistuimen suurimpana murheena. He ovat -tehneet Meille tiettäväksi, etteivät he ole sen jälkeen kun kruunu on -Meille joutunut olleet kertaakaan poissa Meidän aamuvastaanotostamme, -että Me olemme aina nähneet heidät tiemme varrella liikkumattomina -kuin rajapylväät ja että he ovat kurottautuneet niin paljon kuin -ovat ikänänsä voineet katsellakseen korkeimpienkin olkapäiden -yli Meidän Jalouttamme. Edelleen olemme saaneet useita anomuksia -eräiltä kauniimpaan sukupuoleen kuuluvilta henkilöiltä, jotka ovat -rukoilleet Meitä ottamaan huomioomme, että heidän toimeentulonsa -kysyy tiettävästi suuria kustannuksia. Niinikään ovat erinäiset -sangen iäkkäät naiset päätään heilutellen pyytäneet Meitä -laskemaan sydämellemme, että he ovat olleet hovin koristuksina -Meidän kuninkaallisten edeltäjiemme aikana ja että jos heidän -sotajoukkojensa päälliköt ovat tehneet valtion pelätyksi sotaisilla -urotöillään, ovat he puolestaan tehneet hovin yhtä kuuluisaksi -juonillaan. Koska Me haluamme kohdella anojia ystävällisesti ja -myöntyä kaikkiin heidän pyyntöihinsä, olemme me säätäneet ja -käskeneet seuraavaa: - -"Että jokaisen maanmiehen, jolla on viisi lasta, tulee joka päivä -vähentää viidennellä osalla leipämäärää, minkä hän heille antaa. Me -velvoitamme perheenisiä toimittamaan tämän vähennyksen kunkin osasta -niin tasapuolisesti kuin suinkin mahdollista. - -"Me kiellämme nimenomaisesti kaikkia niitä, jotka harjoittavat -perintötilojensa viljelemistä tai jotka ovat antaneet ne vuokralle, -toimittamasta niillä parannuksia, millaisia ne sitten lienevätkään. - -"Me määräämme, etteivät ne henkilöt, jotka harjoittavat alhaisia -ammatteja tai käsitöitä ja jotka eivät ole milloinkaan olleet Meidän -Majesteettimme aamuvastaanotossa, saa vastedes ostaa vaatteita -itselleen, vaimolleen tai lapsilleen useammin kuin joka neljäs vuosi. -Lisäksi kiellämme Me heiltä ankarasti kaikki ne pienet huvittelut, -joita heidän on ollut tapa panna toimeen perheissään vuoden -suurimpina juhlina. - -"Koska Meidän tietoomme on edelleen tullut, että useimmat Meidän -kunnon kaupunkiemme porvarit ovat kokonaan vajonneet huolehtimaan -tytärtensä naittamisesta, mitkä tyttäret ovat Meidän valtakunnassamme -herättäneet suosiollista huomiota vain murheellisella ja ikävällä -kainoudella, käskemme Me heitä viivyttämään heidän avioliittoansa -siksi kunnes heidät, sitten kun he ovat saavuttaneet asetusten -määräämän iän, nämä asetukset siihen pakottavat. Lisäksi kiellämme -virkamiehiämme pitämästä tointa lastensa kasvatuksesta." - -Pariisissa, 1 p. Chalval-kuuta v. 1718. - - - - -126. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Kaikki uskonnot joutuvat pahaan pulaan silloin kun olisi annettava -jonkinlainen käsitys niitä ihmisiä odottavista nautinnoista, jotka -ovat hyvin eläneet. Pahoja ihmisiä pelotellaan helposti monen -monilla rangaistuksilla, joilla heitä uhataan. Mutta hyveellisille -ihmisille ei tiedetä mitä luvata. Näyttää kuin kuuluisi nautintojen -luontoon lyhytaikaisuus: mielikuvituksen on vaikea keksiä muunlaisia -nautintoja. - -Minä olen lukenut sellaisia paratiisin kuvauksia, jotka ovat -totisesti omiaan karkottamaan jokaisen järkevän ihmisen mielestä -halun päästä sinne. Toiset panevat nämä onnelliset varjot lakkaamatta -soittamaan huilua. Toiset tuomitsevat heidät iankaikkisen -käyskentelyn vaivaan. Kolmannet vihdoin, jotka saattavat heidät -siellä ylhäällä haaveilemaan tämän alhaisen maailman rakastettuja, -eivät ole luulleet sataa miljoonaa vuotta niin pitkäksi ajaksi, että -heiltä olisi sen kuluessa mennyt moisten lemmensurujen halu. - -Tässä yhteydessä muistan tarinan, jonka minulle kertoi muuan Mogulin -maassa käynyt mies. Se osoittaa, että intialaiset papit ovat -yhtä hedelmättömiä kuin muut kun on kysymys paratiisin riemujen -kuvitteluista. - -Muuan vaimo, joka oli menettänyt miehensä, saapui juhlallisesti -kaupungin kuvernöörin luo kysymään, saisiko hän polttaa itsensä. -Mutta kun muhamettilaisten valtaan joutuneissa maissa koetetaan -parhaan mukaan poistaa tätä julmaa tapaa, epäsi kuvernööri jyrkästi -vaimon pyynnön. - -Kun tämä huomasi rukouksensa tehottomiksi joutui hän kauhistuttavaan -kiihkoon. "Katsokaa", huusi hän, "katsokaa, millaista pakkovaltaa -täällä harjoitetaan! Vaimoraukka ei saa edes polttaa itseään silloin -kun hänen mielensä tekee! Onko milloinkaan nähty moista? Äitini, -tätini, sisareni, kaikki ovat kunnollisesti palaneet. Mutta kun minä -tulen pyytämään lupaa tältä kirotulta kuvernööriltä, suuttuu hän ja -alkaa kirkua kuin raivohullu." - -Sattumalta oli siinä läsnä muuan nuori Buddhan pappi. "Uskoton -ihminen", huusi hänelle kuvernööri, "sinäkö olet ajanut tuollaisen -kiihkon tämän vaimon päähän?" - -"En", vastasi tämä, "en ole milloinkaan häntä edes puhutellut. Mutta -jos hän tahtoo minua uskoa, suorittaa hän kyllä uhrinsa, koska hän -siten tekee Brahma-jumalaa miellyttävän teon. Niinpä saakin hän siitä -hyvän palkinnon, sillä hän on toisessa maailmassa tapaava miehensä ja -alottava hänen kanssaan uuden avioliiton." - -"Mitä te sanotte?" hämmästyi vaimo. "Tapaanko minä mieheni? Ah! -silloin minä en poltakaan itseäni. Hän oli mustasukkainen, kärtyisä -ja siksi toiseksi niin vanhakin, että ellei Brahma-jumala toimita -hänessä joitakin korjauksia, ei hän varmastikaan tarvitse minua. -Minäkö polttaisin itseni hänen tähtensä! En edes sormenpäätäni -polttaisi, vaikka voisin hänet siten vetää ylös helvetin syvyyksistä. -Ne kaksi vanhaa pappia, jotka minut tähän viettelivät ja jotka -tiesivät, millaista minun oli elää hänen kanssaan, varoivat visusti -sanomasta minulle kaikkea. Mutta ellei Brahma-jumalalla tosiaankaan -ole muuta lahjaa minulle annettavana, kieltäydyn minä siitä -autuudesta. Hyvä herra kuvernööri! Minä rupean muhamettilaiseksi. -Ja mitä teihin tulee", jatkoi hän nuoreen pappiin katsahtaen, "niin -voitte, jos haluatte, mennä sanomaan miehelleni, että minä voin -oikein hyvin". - -Pariisissa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1718. - - - - -127. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Minä odotan Sinua tänne huomiseksi. Sillä välin lähetän Sinulle -kuitenkin Ispahanista saapuneet kirjeet. Minulle osoitetuissa -kerrotaan, että Suur-Mogulin lähettilään on käsketty poistua -valtakunnasta. Siihen lisätään, että on vangittu prinssi, kuninkaan -setä, jolle hänen kasvatuksensa on ollut uskottuna, ja että hänet -on viety erääseen linnaan, missä häntä vartioidaan hyvin ankarasti, -sitten kun häneltä oli riistetty kaikki hänen arvomerkkinsä. Minua on -liikuttanut tämän prinssin kohtalo, ja minä surkuttelen häntä. - -Tunnustan Sinulle, Usbek, etten ole vielä heltymättä nähnyt kenenkään -kyynelten vuotavan. Minä tunnen inhimillistä sääliä kaikkia -onnettomia kohtaan, ikäänkuin vain he olisivat ihmisiä. Ja maan -mahtaviakin, joita kohtaan sydämeni on kova heidän ollessaan kunnian -kukkuloilla, rakastan heidän kukistuttuaan. - -Ja mitäpä he tekisivätkään menestyksensä päivinä turhalla -hellyydellä? Sehän lähenee liiaksi tasa-arvoisuutta. He pitävät -paljon enemmän kunnioituksesta, joka ei vaadi vastatunnetta. Mutta -sitten kun he ovat suistuneet suuruutensa korkeuksista, muistuttavat -vain meidän valituksemme siitä heille. - -Minusta on jotakin hyvin suorasukaista ja hyvin suurtakin -sen ruhtinaan sanoissa, joka ollessaan vihollistensa käsiin -joutumaisillaan ja nähdessään hoviväkensä itkevän ympärillään, -virkkoi heille: "Minä huomaan kyyneleistänne, että olen vielä -kuninkaanne." - -Pariisissa, 3 p. Chalval-kuuta v. 1718. - - - - -128. kirje. - -Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Olet kai tuhannetkin kerrat kuullut puhuttavan mainiosta Ruotsin -kuninkaasta. Hän piiritti erästä linnoitusta Norjaksi nimitetyssä -valtakunnassa. Kun hän kahden kesken erään insinöörin kanssa tarkasti -juoksuhautoja, sai hän luodin päähänsä ja kuoli siitä. Viipymättä -vangittiin hänen pääministerinsä. Valtiopäivät kokoontuivat myös pian -ja tuomitsivat hänet menettämään päänsä. - -Häntä syytettiin suuresta rikoksesta. Hänen sanottiin herjanneen -kansakuntaa ja riistäneen siltä kuninkaan luottamuksen, mikä -konnamaisuus minunkin mielestäni ansaitsee tuhatkertaisen kuoleman. - -Sillä jos on jo kehnoa mustata ruhtinaan kuullen hänen halvimmankin -alamaisensa kunniaa, niin mitä sitten onkaan, kun mustataan -kokonaisen kansakunnan kunniaa ja ryöstetään siltä sen ihmisen -hyväntahtoisuus, jonka Kaitselmus on pannut luomaan sen onnen? - -Minusta pitäisi ihmisten puhua kuninkaille niinkuin enkelit puhuvat -pyhälle Profeetallemme. - -Sinähän tiedät, että minä niissä pyhissä vieraspidoissa, joihin -herrojen herra laskeutuu maailman ylhäisimmältä valtaistuimelta -antautuakseen keskusteluihin orjiensa kanssa, olen ottanut ankaraksi -ohjeekseni tottelemattoman kieleni hillitsemisen. Minun ei ole -milloinkaan kuultu päästävän suustani ainoatakaan sanaa, josta olisi -voinut olla katkeria seurauksia hänen halvimmallekaan alamaiselleen. -Milloin minun on ollut pakko lakata olemasta vähäpuheinen, en ole -koskaan lakannut olemasta kunnian mies. Ja tässä uskollisuutemme -koetuksessa olen kyllä pannut vaaraan henkeni mutta en milloinkaan -kuntoani. - -En ymmärrä, mistä johtuu, että tuskin milloinkaan on niin ilkeää -ruhtinasta, ettei hänen ministerinsä ole vielä ilkeämpi. Jos ruhtinas -tekee jonkin pahan työn, tapahtuu se melkein aina yllytyksestä. -Siitä seuraakin, ettei ruhtinaiden kunnianhimo ole milloinkaan niin -vaarallinen kuin heidän neuvonantajiensa halpamaisuus. Mutta jaksatko -Sinä käsittää, että mies, joka vasta eilen pääsi ministeriöön ja -joka ei ehkä enää ole siinä huomenna, saattaa hetkisessä muuttua -itsensä, perheensä, isänmaansa ja niiden sukupolvien viholliseksi, -joita ikuisiin aikoihin asti tulee syntymään hänen sortamansa kansan -keskuudessa? - -Ruhtinaalla on intohimoja, mutta ministeri panee ne liikkeelle. -Niiden viittomaan suuntaan hän ohjaa ministerintoimiaan. Hänellä -ei ole muuta päämäärää, eikä hän muusta huolikaan. Hovikot -viettelevät ruhtinasta ylistelyillään, mutta ministeri imartelee -häntä vaarallisemmin neuvoillaan, suunnitelmilla, joita hän tälle -tyrkyttää, ja menettelyohjeilla, joita hän tälle esittelee. - -Pariisissa, 25 p. Saphar-kuuta v. 1718. - - - - -129. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Kuljin äskettäin Pont-Neufin yli erään ystävän seurassa. Tämä tapasi -tutun miehen, jota hän sanoi mittausopintutkijaksi. Ja kaikestapa sen -huomasikin, sillä hän oli vaipunut syviin ajatuksiin. Ystäväni täytyi -kiskoa häntä hyvän aikaa hihasta ja pudistella häntä muutoinkin -saadakseen hänet palaamaan tajuihinsa, niin kiintynyt hän oli -käyrään, joka oli kaiketi kiusannut häntä jo yli viikon. He lausuivat -kumpainenkin toisilleen monen monia kohteliaisuuksia ja kertoivat -kumpikin osaltaan kirjallisia uutisia. Nämä juttelut johtivat heidät -erään kahvilan edustalle, ja minäkin menin heidän mukanaan sisään. - -Panin merkille, että kaikki ottivat mittausopin tutkijamme -erinomaisen kunnioittavasti vastaan ja että tarjoilijatkin -kiinnittivät häneen paljon enemmän huomiota kuin kahteen nurkassa -istuvaan muskettisoturiin. Hänestäkin näytti paikka tuntuvan -miellyttävältä, sillä hän oikoi hiukan kasvojensa ryppyjä, jopa -puhkesi nauramaankin, ikäänkuin ei hänellä olisi milloinkaan ollut -pienintäkään vihiä mittausopista. - -Kuitenkin hänen säännöllinen järkensä mittaili kaikkea, mitä -keskustelun kuluessa sanottiin. Hän muistutti miestä, joka -puutarhassaan katkoi miekallaan muiden yläpuolelle kohoavien kukkien -päät. Täsmällisyytensä marttyyrinä hän kärsi jokaisesta keskustelun -säännöllisestä tasosta poikkeavasta puheenkäänteestä, niinkuin -herkkä näkö kärsii liian voimakkaasta valaistuksesta. Mikään ei -ollut hänestä samantekevää, kunhan se vain oli totta. Niinpä olikin -hänen haastelunsa varsin kummallista. Hän oli juuri sinä päivänä -saapunut maalta erään miehen seurassa, joka oli nähnyt komean -linnan ja loistavia puutarhalaitoksia: hän oli puolestaan nähnyt -vain kuusikymmentä jalkaa leveän rakennuksen ja epäsäännöllisen -neliön muotoisen, kymmenen auranalaa käsittävän puistikon. Hän -olisi hyvin mielellään suonut perspektiivisääntöjä noudatetun -niin tarkoin, että lehtokujat olisivat näyttäneet joka paikasta -yhtä leveiltä. Hän olisi kyllä neuvonut sitä varten pettämättömän -menettelytavan. Hän näytti erikoisen tyytyväiseltä hyvin omituisesti -rakennettuun aurinkokelloon, jonka hän oli siellä keksinyt. Mutta -hän suuttui kovin erääseen oppineeseen, joka istui minun vieressäni -ja kaikeksi onnettomuudeksi kysyi häneltä, näyttikö se aurinkokello -babylonialaisia tunteja. Kun muuan uutistenmetsästäjä kertoi -Fuenterrabian linnan pommituksesta, esitteli hän meille heti sen -viivan luonteen ja laadun, minkä pommit olivat piirtäneet ilmaan. Hän -oli niin ihastuksissaan siitä tiedostaan, ettei hän halunnut ottaa -lainkaan selkoa pommien vaikutuksesta. Kun eräs toinen oli valittanut -joutuneensa vararikkoon edellisenä talvena sattuneen tulvan takia, -lausahti mittausopintutkijamme: "Se, mitä tuossa sanoitte, on minusta -sangen hauskaa, sillä nyt minä näen, etten suinkaan erehtynyt -havainnoissani, vaan että tänä vuonna on tosiaankin satanut vähintäin -kaksi tuumaa enemmän kuin viime vuonna." - -Hetken kuluttua lähti hän pois, ja me seurasimme häntä, Kun -hän asteli verrattain nopeasti eikä huolinut lainkaan katsella -eteensä, poksahti hän suoraan erääseen toiseen mieheen. Törmäys oli -ankara. Iskusta he kumpikin lennähtivät taholleen vastakkaisessa -suhteessa nopeuteensa ja massaansa. Kun he olivat hiukan toipuneet -typerryksistään, lausui vieras mies mittausopintutkijalle, käden -otsalleen vieden: "Olen hyvin mielissäni siitä, että satuitte -törmäämään minuun, sillä minulla on teille ilmoitettavana suuri -uutinen: minä olen lähettänyt Horatiukseni maailmaan." - -"Kuinka?" hämmästyi mittausopin mies. "Hänhän on ollut maailmassa jo -kaksituhatta vuotta." - -"Te ette ymmärrä minua", selitti toinen. "Minä olen toimittanut -päivän valoon käännöksen tämän vanhan runoilijan teoksista. Minä olen -jo kahdenkymmenen vuoden ajan puuhaillut pelkkiä käännöksiä." - -"Mitä? hyvä herra", virkkoi mittaustieteilijä. "Kahteenkymmeneen -vuoteen ette siis ole lainkaan ajatellut! Te puhutte muiden puolesta -ja muut ajattelevat teidän puolestanne." - -"Hyvä herra", vastasi oppinut, "ettekö sitten usko minun tehneen -yleisölle suurta palvelusta, kun olen tehnyt mainioiden kirjailijain -lukemisen sille helpoksi?" - -"Enpä sitä juuri sanoisi. Kunnioitan kyllä siinä kuin joku toinenkin -niitä yleviä neroja, joita puette valepukuun. Mutta te ette pääse -koskaan heidän kaltaisekseen, sillä jos aina käännätte, ei teitä -milloinkaan käännetä. - -"Käännökset ovat ikäänkuin kuparirahoja, joilla on kyllä yhteensä -sama arvo kuin yhdellä ainoalla kultarahalla ja ovat mukavampiakin -kansan käytellä. Mutta ne kuluvat aina helposti ja ovat ala-arvoisia -metallipitoisuudeltaan. - -"Te tahdotte, sanotte te, saada nämä kuuluisat vainajat heräämään -uuteen eloon keskuudessamme. Minä myönnänkin, että hankitte heille -kyllä ruumiin, mutta elämää ette heihin saa: eläväksi tekevä henki -puuttuu aina." - -"Miksi ette mieluummin harrasta niin monen monien kauniiden -totuuksien etsimistä, joita yksinkertainen laskelma paljastaa meille -joka päivä?" - -Sitten kun tämä pieni neuvo oli annettu, erosivat he luullakseni -sangen tyytymättöminä toisiinsa. - -Pariisissa, toisen Rebiab-kuun viimeisenä päivänä v. 1719. - - - - -130. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Tässä kirjeessä aion puhua eräästä kansakunnasta, jota nimitetään -uutisniekoiksi ja joka kerääntyy erääseen loistavaan puutarhaan, -missä heidän toimettomuudellaan on aina jotakin toimittamista. He -ovat sangen hyödyttömiä valtiolle, ja vaikka he puhua pajattaisivat -viisikymmentä vuotta, pysyisivät tulokset täsmälleen samoina kuin -jos he olisivat olleet yhtä pitkän ajan vaiti. Kuitenkin he luulevat -olevansa tärkeitäkin henkilöitä, koska he keskustelevat loistavista -suunnitelmista ja käsittelevät suuria kysymyksiä. - -Heidän keskustelujensa pohjana on kevytmielinen ja naurettava -uteliaisuus. Ei ole niin salaista kammiota, jonne he muka eivät -pääsisi tunkeutumaan. Hehän eivät voisikaan suostua jäämään -tietämättömiksi mistään asiasta. Heillä on täydellisesti selvillä, -kuinka monta vaimoa on korkealla sulttaanillamme ja kuinka monta -lasta hän toimittaa vuosittain maailmaan. Ja vaikka he eivät -tuhlaakaan rahojaan urkkijoihin, tietävät he tyystin, millä keinoin -hän aikoo nöyryyttää turkkilaisten ja mogulien keisarit. - -Tuskin he ovat tyhjentäneet nykyisyyden, kun he syöksyvät -tulevaisuuteen. Ja kulkien Kaitselmuksen edellä he ilmoittavat sille -kaikki ihmisten askeleet. He ohjaavat kenraalia kädestä pitäen ja -kehuttuaan häntä tuhansista typeryyksistä, joita hän ei ole tehnyt, -valmistavat hänelle tuhansia muita typeryyksiä, joita hän ei tule -tekemään. - -He panevat sotajoukot lentämään kuin kurjet ja muurit kaatumaan kuin -pahvivarustukset. Heillä on sillat yli kaikkien jokien, salaiset -tiet yli kaikkien vuorten ja heillä on suunnattomat varastohuoneet -polttavissa hietaerämaissa. Heiltä ei puutu muuta kuin terve järki. - -Asun erään henkilön kanssa, joka sai seuraavan kirjeen tuollaiselta -uutisniekalta. Kun kirje tuntui minusta omituiselta, panin sen -talteen. Kas tällainen se on: - - "Hyvä herra! - - "Erehdyn harvoin arvaillessani ajan tapahtumia, 1 p. tammik. v. - 1711 minä ennustin keisari Josefin kuolevan sen vuoden kuluessa. - Kun hän jaksoi silloin erinomaisen hyvin, pelkäsin kyllä - joutuvani ihmisten pilkaksi, jos olisin lausunut ajatukseni aivan - selvästi, minkä vuoksi käytinkin hiukan kaksimielistä sanamuotoa. - Mutta ihmiset, jotka osaavat tehdä johtopäätöksiä, ymmärsivät - minua hyvin. Ja 17 p. huhtikuuta sinä samana vuonna hän kuolikin - rokkoon. - - "Heti kun keisarin ja turkkilaisten sota oli julistettu, - kiiruhdin etsimään piirimme herroja jäseniä kaikista Tuileries'n - kolkista. Minä keräsin heidät vesialtaan lähettyville ja - ennustin, että Belgradia tultaisiin piirittämään ja että se - valloitettaisiin. Olin niin onnekas, että ennustukseni toteutui. - On kyllä totta, että minä piirityksen kestäessä löin vetoa sata - pistolia siitä, että kaupunki vallattaisiin 18 p. elok. Se - vallattiin kuitenkin vasta seuraavana päivänä. Voidaanko puhua - häviöstä niin kauniissa pelissä? - - "Kun kuulin espanjalaisen laivaston laskeneen Sardinian - rannikolle, tein sen johtopäätöksen, että se myös valloittaisi - saaren. Minä sanoin sen, ja niin kävikin. Tämän menestyksen - pöyhistämänä lisäsin, että tämä voittoisa laivasto purjehtisi - Finaleen valloittaakseen Milanon. Kun minun oli vaikea saada - muita hyväksymään tätä ajatusta, tahdoin kannattaa sitä - kunniakkaasti: minä löin vetoa viisikymmentä pistolia ja menetin - ne jälleen. Sillä se paholainen Alberoniksi lähetti vastoin - sopimuksia laivastonsa Sisiliaan ja petti näin yht'aikaa kahta - suurta valtiomiestä, Savoijan herttuaa ja minua. - - "Kaikki tämä, hyvä herra, on heittänyt asiani niin sekaisin, että - olen päättänyt aina vain ennustaa enkä lyödä vetoa milloinkaan. - Ennen me emme tunteneetkaan Tuileries'ssa vedonlyönnin tapaa, - eikä kreivi de L----vainaja sitä juuri sietänytkään. Mutta sitten - kun joukko keikareita on tunkeutunut pariimme, emme enää tiedä, - mihin päämme pistää. Tuskin olemme avanneet suumme kertoaksemme - jonkin uutisen, kun joku tällainen nuorukainen pyrkii lyömään - vetoa sitä vastaan. - - "Eräänä päivänä, kun minä jo availin käsikirjoitustani ja - sovittelin silmälaseja nenälleni, käytti muuan tällainen - suupaltti ensimmäisen ja toisen sanan välihetkeä hyväkseen ja - tokaisi: 'Minä lyön sata pistolea vetoa, ettei se ole totta'. En - ollut huomaavinanikaan tuollaista mielettömyyttä, vaan jatkaen - puhettani lujemmalla äänellä lausuin: 'Koska marsalkka de -- - -- -- on saanut tietää...' 'Se on valhetta', keskeytti hän. - 'Teillä on aina niin päättömiä uutisia. Eihän tässäkään nyt ole - minkäänlaista järkeä.' - - "Minä pyydän Teitä, hyvä herra, tekemään minulle sen ilon, että - lainaatte minulle kolmekymmentä pistolea, sillä minun täytyy - Teille tunnustaa, että nämä vedot ovat tosiaan saattaneet minut - pahaan pulaan. Samalla lähetän Teille jäljennöksen kahdesta - kirjeestä, jotka olen kirjoittanut ministerille. Minä olen, jne." - - -_Erään uutisniekan kirjeet ministerille_. - - "Armollinen herra! - - "Minä olen innokkain alamainen, mitä kuninkaalla on milloinkaan - ollut. Minähän sain erään ystävänikin toteuttamaan tekemäni - suunnitelman ja kirjoittamaan kirjan sen seikan osoittamiseksi - ja todistamiseksi, että Ludvig Suuri oli suurin kaikista - ruhtinaista, jotka ovat ansainneet Suuren nimen. Jo pitkät ajat - olen valmistellut itse toista teosta, josta on oleva vielä - enemmän kunniaa kansallemme, jos Teidän Korkeutenne suvaitsee - suoda minulle etuoikeuden. Tarkoitukseni on todistaa, ettei - ranskalaisia aina kuningaskunnan perustamisesta alkaen ole - milloinkaan voitettu ja että kaikki se, mitä historioitsijat ovat - tähän asti puhuneet meidän tappioistamme, on pelkkää petkutusta. - Minun on pakko oikaista heitä monessa kohdassa, ja minä - uskallankin olla sitä mieltä, että minä loistan varsinkin juuri - arvostelussa. Minä olen, armollinen herra, jne." - - - "Armollinen herra! - - "Kun olemme suureksi tappioksemme menettäneet herra kreivi - de L------in, pyydämme Teitä nöyrimmästi antamaan suosiollisen - lupanne johtajan valitsemiseen. Epäjärjestys alkaa tunkeutua - keskustelukokouksiimme, eikä valtion asioita pohdita niissä enää - yhtä tarkasti kuin ennen. Nuorukaisemme eivät välitä hituistakaan - vanhemmista jäsenistä eivätkä omassakaan keskuudessaan noudata - minkäänlaista kuria: se on todellinen Rehabeamin neuvoskunta, - missä nuorukaiset tekevät vanhusten sanan tyhjäksi. Meidän on - turha huomauttaa heille, että me pidimme Tuilerioja rauhallisesti - hallussamme jo kaksikymmentä vuotta ennen kuin he olivat - maailmaan tulleetkaan. Pelkäänpä pahoin, että he meidät vielä - sieltä karkottavat ja että meidän on pakko, sitten kun meidän - on ollut poistuttava paikasta, missä olemme usein mananneet - esiin ranskalaisten sankariemme haamuja, väistyä pitämään - keskustelukokouksiamme Kuninkaan Puutarhaan tai johonkin vielä - syrjäisempään soppeen. Minä olen, jne." - -Pariisissa, 7 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1719. - - - - -131. kirje. - -Rhedi kirjoittaa Ricalle Pariisiin. - - -Eurooppaan saavuttuani olen kaikkein suurimmalla uteliaisuudella -koettanut tutkia tasavaltojen syntyä ja historiaa. Sinähän tiedät, -ettei useimmilla aasialaisilla ole edes aavistustakaan sentapaisesta -hallitusmuodosta ja ettei heidän mielikuvituksensa ole kyennyt heille -selvittämään, että maan päällä voi muunlaista hallitusmuotoa ollakaan -kuin itsevaltainen. - -Maailman ensimmäiset hallitusmuodot olivat yksinvaltaisia. Vain -sattumalta syntyi vuosisatojen kuluessa tasavaltoja. - -Sitten kun Kreikan oli tuhonnut vedenpaisumus, tuli uusia asukkaita -sitä kansoittamaan. Se sai melkein kaikki siirtokuntansa Egyptistä -ja Aasian läheisimmistä seuduista, Ja kun näitä maita hallitsivat -kuninkaat, joutui niistä lähteneille kansoille samanlainen -hallitusmuoto. Mutta kun näiden ruhtinaiden tyrannia kävi liian -raskaaksi, karistivat kansat ikeen hartioiltaan. Ja monien -kuningaskuntien jätteistä kohosivat sitten ne tasavallat, jotka -nostivat Kreikan kauniiseen kukoistukseen ja tekivät siitä ainoan -sivistyneen maan raakalaisten keskelle. - -Vapauden rakkaus ja kuningasviha säilytti Kreikan kauan -riippumattomana ja levitti laajalle tasavaltaista hallitusmuotoa. -Kreikkalaiset kaupungit saivat liittolaisia Vähästä Aasiasta. Ne -perustivat sinne siirtokuntia, yhtä vapaita kuin ne itsekin, ja -nämä olivat niiden suojamuureina Persian kuninkaiden yrityksiä -vastaan. Eikä siinä kaikki. Kreikka kansoitti myös Italian ja Italia -vuorostaan Espanjan ja ehkä Galliankin. Tiedetäänhän, että suuri, -vanhojen kirjailijain usein mainitsema Hesperian maa oli alkuaan -sama kuin Kreikka, jota sen naapurit pitivät autuuden asuntona. -Kreikkalaiset, jotka eivät löytäneetkään tätä onnelaa omien -rajojensa sisältä, lähtivät etsimään sitä Italiasta, italialaiset -taas Espanjasta, espanjalaiset Baeticasta tai Portugalista, niin -että kaikilla näillä seuduilla oli tämä nimi vanhojen kirjailijain -teoksissa. Nämä kreikkalaiset siirtokunnat kuljettivat mukanaan sen -vapauden hengen, minkä ne olivat saaneet tästä suloisesta maasta. -Niinpä tuskin nähdäänkään niinä kaukaisina aikoina yksinvaltoja -Italiassa, Espanjassa, Galliassa. Pian tulemme näkemään, että -Pohjolan ja Saksan kansat olivat yhtä vapaita. Jos heidän -keskuudestaan löydettäisiinkin jonkinlaisen kuninkuuden jälkiä, niin -johtuu se siitä, että pidetään kuninkaina sotajoukkojen päälliköitä -tai tasavaltojen esimiehiä. - -Kaikki tämä tapahtui Euroopassa, sillä mitä Aasiaan ja Afrikaan -tulee, niin niitä on aina painanut itsevaltius, ellemme ota lukuun -muutamia Vähän Aasian kaupunkeja, joista jo puhuimme, ja Karthagon -tasavaltaa Afrikassa. - -Maailman jakoivat keskenään kaksi mahtavaa tasavaltaa: Rooman ja -Karthagon tasavallat. Ei ole mitään niin hyvin tunnettua kuin -Rooman tasavallan alkuvaiheet, eikä mitään niin vähän tunnettua -kuin Karthagon tasavallan synty. Ei tiedetä kerrassaan mitään Didoa -seuranneiden afrikalaisten ruhtinaiden sarjasta eikä siitä, kuinka -he menettivät valtansa. Rooman tasavallan suunnaton laajeneminen -olisi ollut maailmalle suuri onni, ellei olisi ollut kohtuutonta -erotusta Rooman kansalaisten ja voitettujen kansojen välillä, jos -olisi annettu maakuntien käskynhaltijoille pienempi valta, jos heidän -tyranniaansa ehkäiseviä pyhiä lakeja olisi noudatettu ja elleivät he -olisi käyttäneet niiden vaientamiseen samoja aarteita, joita heidän -laiton menettelytapansa oli koonnut. - -Tuntuu kuin sopisi vapaus Euroopan kansojen luonteeseen ja orjuus -aasialaisten. Turhaan tarjosivat roomalaiset kappadokialaisille tätä -kallisarvoista aarretta: tämä raukkamainen kansakunta kieltäytyi -siitä ja kiiruhti orjuuden helmaan yhtä innokkaasti kuin muut kansat -pyrkivät vapauteen. - -Caesar sorti Rooman tasavaltaa ja pakotti sen tottelemaan -mielivaltaansa. - -Eurooppa huokaili kauan väkivaltaisen sotilashallituksen kahleissa, -ja roomalainen lempeys vaihtui julmaan sortoon. - -Sillä välin lähti lukemattomia tuntemattomia kansoja Pohjolasta -ja levisi tulvavirtojen tavoin yli Rooman maakuntien. Ja kun ne -huomasivat olevan yhtä helppoa suorittaa valloituksia kuin harjoittaa -ryöstöä, kiskoivat ne maakunnat irti toisistaan ja tekivät niistä -kuningaskuntia. Nämä kansat olivat vapaita ja rajoittivat siihen -määrään kuninkaiden valtaa, että nämä olivat itse asiassa vain -niiden esimiehiä tai sotapäälliköitä. Vaikka nämä kuningaskunnat -olikin perustettu väkivallalla, eivät ne siitä syystä tunteneetkaan -voittajan iestä. Kun Aasian kansat, sellaiset kuin turkkilaiset ja -tataarit, tekivät valloituksia, oli heidän ainoana ajatuksenaan, -riippuvaisia kun olivat yhden ainoan miehen tahdosta, yhä uusien -alamaisten toimittaminen hänelle ja hänen verisen valtansa tukeminen -asein. Mutta kun Pohjolan kansat olivat vapaita jo kotimaastaan -lähtiessään, eivät ne Rooman maakuntiakaan anastaessaan antaneet -päälliköilleen kovin suurta valtaa. Jopa erottivat muutamat tällaiset -kansat, niinkuin Afrikan vandaalit ja Espanjan gootit, kuninkaansa, -milloin eivät olleet heihin tyytyväisiä. Ja toisten keskuudessa oli -ruhtinaan valtaa rajoitettu tuhansin erilaisin tavoin. Suuri joukko -ylimyksiä otti sen käyttelemiseen osaa hänen rinnallaan. Sodat -voitiin alkaa vain heidän suostumuksellaan. Saalis jaettiin päällikön -ja soturien kesken. Ruhtinaalle ei maksettu minkäänlaista veroa. Lait -säädettiin kansan yleisissä kokouksissa. Sellaisia olivat kaikkien -näiden Rooman keisarikunnan sirpaleista muodostuneiden valtioiden -perustavat aatteet. - -Venetsiassa, 20 p. Rhegeb-kuuta v. 1719. - - - - -132. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Viisi tai kuusi kuukautta sitten olin eräässä kahvilassa. Siellä -näin verrattain hyvin puetun aatelismiehen, jota toiset kuuntelivat. -Hän puhui siitä, kuinka hauskaa oli elää Pariisissa. Hän valitti -asemaansa, hänen kun oli pakko elää maaseudulla. "Minulla on", sanoi -hän, "viidentoistatuhannen livren vuositulot tiluksistani, mutta -olisin luullakseni onnellisempi, jos minulla olisi neljäs osakaan -tästä omaisuudesta rahana tai arvopapereina, joita voi kuljettaa -kaikkialle mukanaan. Turhaan ahdistan vuokraajianikin ja hukutan -heidät oikeuskuluihin: heidän maksukykynsä siitä vain vähenee. En ole -vielä päässyt näkemään sataa pistolea yhdellä kertaa. Jos olisin -velkaa kymmenentuhatta frangia, pantaisiin kaikki tilukseni ryöstöön -ja minä saisin mennä vaivaistaloon." - -Poistuin kiinnittämättä sen suurempaa huomiota tähän puheeseen. Mutta -kun eilen osuin jälleen samoille seuduille, poikkesin samaan taloon. -Ja nyt näin siellä totisen miehen, jonka kasvot olivat kalpeat ja -laihtuneet ja joka viiden tai kuuden pakisijan keskellä esiintyi -synkkänä ja mietteliäänä, kunnes hän äkkiä puuttui puheeseen: "Niin, -hyvät herrat", lausui hän ääntänsä ylentäen, "minä olen hävinnyt -mies. Minulla ei ole enää mistä elää. Sillä minulla on nykyään -kaksisataatuhatta livreä pankinsetelejä ja kolmesataatuhatta frangia -muuta rahaa. Minä olen kauheassa asemassa: luulin olevani rikas ja -nyt joudunkin vaivaistaloon. Olisipa minulla edes tilkkunen maata, -minne voisin vetäytyä, niin minulla olisi varmasti elämisen keinot -tiedossa. Mutta minulla ei ole edes niin suurta maa-aluetta kuin -tämän hatun pohja." - -Sattumalta käänsin pääni toiseen suuntaan ja näin toisen miehen, joka -väänteli kasvojaan mielettömän tavoin. "Kehen nyt voi enää luottaa?" -huudahti hän. "Muuan petturi, jota pidin niin hyvänä ystävänäni, että -lainasin hänelle rahani, on maksanut ne takaisin! Mitä inhoittavaa -petollisuutta! Tehköön mitä tahansa, minun silmissäni hän on aina -oleva kunniaton olento." - -Siinä oli aivan lähellä kolmas hyvin huonosti puettu mies, joka -kohottaen silmänsä taivaaseen sanoi: "Jumala siunatkoon ministeriemme -aivoituksia! Saisinpa nähdä osakkeet kahdessatuhannessa ja kaikki -Pariisin palvelijat isäntiään rikkaampina!" Uteliaisuuksissani kysyin -hänen nimeään. "Hän on hyvin köyhä mies", vastattiin minulle. "Niinpä -hänellä on köyhän ammattikin: hän on sukujohtojen tutkija. Mutta hän -toivoo taitonsa käyvän tuottavaksi, jos tätä rikkauden heilahtelua -jatkuu. Hän uskoo kaikkien näiden nousukaspohatoiden piankin -tarvitsevan häntä, jos heidän mieli hiukan muovaella nimeänsä, -kaapia pahempaa likaa pois esi-isistään ja koristaa vaunujensa ovia. -Hän kuvittelee voivansa tehdä niin paljon ylhäistä väkeä kuin vain -viitsii ja on aivan haltioissaan ilosta, kun näkee asiakkaittensa -luvun näin lisääntyvän." - -Vihdoin näin astuvan sisään erään kalpean ja kuivan vanhuksen, jonka -arvasin uutisniekaksi ennen kuin hän oli ennättänyt istuutuakaan. Hän -ei kuulunut niihin, jotka voitokkaalla varmuudella kohtaavat kaikkia -kovan onnea kolauksia ja jotka aina vain ennustavat menestystä ja -voittosaalista. Hän oli päinvastoin niitä vapisijoita, joilla on -vain surullisia uutisia. "Asiat käyvät aina päin mäntyyn Espanjan -puolessa", kertoi hän. "Meillä ei ole lainkaan ratsuväkeä rajalla, -ja pelättävissä on, että prinssi Pio, jolla sitä on kokonainen suuri -joukko-osasto, ottaa paloveroa koko Languedocista." Vastapäätä -minua istui muuan filosofi, jonka ulkoasu oli verrattain huonossa -järjestyksessä ja joka sääli uutisniekkaa, kohotellen hartioitaan -sitä mukaa kuin toinen korotti ääntään. Asetuin hänen viereensä, -ja hän kuiskasi korvaani: "Tehän olette kuullut tuon narrin jo -kokonaisen tunnin ajan loruilevan meille Languedocin pelostaan. Minä -keksin eilen illalla auringossa pilkun, joka, jos se leviää, saattaa -kohmetuttaa koko luonnon. Mutta minä, minä en ole lausunut sanaakaan." - -Pariisissa, 17 p. Rhamazan-kuuta v. 1719. - - - - -133. kirje. - -Rica kirjoittaa ------:lle. - - -Äskettäin kävin katsomassa erästä suurta kirjastoa, joka oli -sijoitettu dervishien luostariin. Dervishit ovat ikäänkuin sen -vartijoita ja hoitajia, mutta he ovat velvollisia päästämään sinne -yleisöäkin määrättyinä tunteina. - -Sisään astuessani näin erään vakavan miehen kävelevän lukemattomien -niteiden keskellä, jotka ympäröivät häntä joka puolelta. Menin hänen -luokseen ja pyysin häntä sanomaan, mitä olivat eräät muita paremmin -sidotut kirjat. "Hyvä herra", vastasi hän, "asun täällä vieraassa -maassa: minä en tunne täällä ketään. Monet ihmiset tekevät minulle -samanlaisia kysymyksiä. Mutta ymmärtänettehän, etten minä suinkaan -saata lähteä lukemaan kaikkia näitä kirjoja kyetäkseni heidän -uteliaisuuttaan tyydyttämään. Täällä on kyllä kirjastonhoitaja, joka -antaa teille haluamanne tiedot, sillä hän uhraa yöt ja päivät kaiken -sen tutkistelemiseen, mitä tuossa näette. Hän on mies, joka ei kelpaa -mihinkään muuhun ja josta meille on vain suurta haittaa, koska hän ei -tee työtä luostarin hyväksi. Mutta ruokakello kuuluu soivan. Niiden, -jotka minun tavallani johtavat veljeskuntaa, täytyy olla ensimmäisiä -kaikissa toimituksissa." Näin sanoen munkki työnsi minut ulos, sulki -oven ja katosi kuin lentämällä näkyvistäni. - -Pariisissa, 21 p. Rhamazan-kuuta v. 1719. - - - - -134. kirje. - -Rica kirjoittaa samalle. - - -Seuraavana päivänä palasin tähän kirjastoon, missä nyt tapasin aivan -toisen miehen kuin ensi kerralla näkemäni. Hänen ulkoasunsa oli -vaatimaton, hänen kasvonilmeensä henkevät ja hänen käyttäytymisensä -hyvin herttainen. Heti kun olin puhunut hänelle uteliaisuudestani, -kävi hän sitä tyydyttämään, jopa, kun olin ulkomaalainen, minua aivan -erikoisesti valistamaankin. - -"Arvoisa isä", sanoin hänelle, "mitä ovat nämä paksut niteet, jotka -täyttävät koko tämän puolen kirjastoa?" - -"Ne ovat Pyhän Kirjan selityksiä", vastasi hän. - -"Onpa niitä paljon!" ihmettelin minä. "Pyhä Kirja oli varmaankin -hyvin hämärä muinaisina aikoina, mutta nyt se näyttää olevan hyvin -selvä. Onko vielä olemassa epäilyksiä? Saattaako olla olemassa -kiisteltyjä kohtia?" - -"Onko niitä olemassa, hyvä Jumala! Onko niitä olemassa!" huudahti -hän. "Niitä on melkein yhtä paljon kuin rivejä." - -"Niinkö?" vastasin minä. "Entä mitä kaikki nämä kynäniekat ovat -sitten tehneet?" - -"Nämä kynäniekat", selitti hän, "eivät ole suinkaan etsineet Pyhästä -Raamatusta sitä, mitä tulee uskoa, vaan sitä, mitä he itse uskovat. -He eivät ole sitä pitäneet kirjana, johon sisältyvät heidänkin -tunnustettavikseen aiotut opinkappaleet, vaan teoksena, josta sopi -penkoa vahvistusta heidän omille mielipiteilleen. Siitä syystä -he ovat vääntäneet kaikki sen ajatukset ja pitäneet pihdeissään -kaikkia sen lausumia. Se on maa, mihin kaikkien lahkojen kannattajat -hyökkäävät ryöstöjä toimittamaan. Se on taistelutanner, missä -viholliskansat, milloin vain osuvat vastakkain, ottelevat tulisesti -ja missä rynnätään ja kahakoidaan monen monituisin tavoin. - -"Aivan tässä lähellä näette hartauskirjoja ja yltiöjumalisia -teoksia. Tuossa on siveysopillisia kirjoituksia ja ne ovat jo paljon -hyödyllisempiä. Sitten seuraavat jumaluusopilliset teokset, jotka -ovat kaksin kerroin käsittämättömiä, ensiksikin niiden pohtiman -asian ja toiseksi itse pohtimistavan takia. Tässä näette mystikkojen -teoksia, nimittäin sellaisten uskovaisten, joilla on hyvin hellä -sydän." - -"Ah, arvoisa isä", ehätin minä, "odottakaahan hetkinen. Älkää pitäkö -niin kiirettä. Puhukaa minulle niistä mystikoista." - -"Hyvä herra", vastasi hän, "jumalisuus lämmittää hellyyteen -taipuvaisen sydämen ja saa sen lähettämään kuumia höyryjä aivoihin, -jotka myös kuumenevat: siitä syntyvät sitten haltiotilat ja -hurmaannukset. Moinen on jumalisuuden hourailua. Usein se kehittyy -tai oikeammin sanoen turmeltuu kvietismiksi: tehän tiedätte, ettei -kvietisti ole mitään muuta kuin hullu, jumalinen ja hillitön ihminen. - -"Kas tässä ovat omantunnonasiain ratkaisijat, jotka nostavat päivän -valoon yön salaisuudet ja jotka elättävät mielikuvituksessaan kaikkia -niitä hirviöitä, mitä rakkauden pahahenki saattaa luoda, niin että he -niitä keräilevät, vertailevat ja seulovat ajatuksissaan lakkaamatta. -He saavat olla onnellisia, ellei heidän sydämensä sekaannu leikkiin -ja käy omasta puolestaan niin suorasukaisesti kuvattujen ja niin -alastomina maalattujen hairahdusten rikoskumppaniksi. - -"Huomannette, hyvä herra, että minä ajattelen vapaasti ja sanon -teille kaikki, mitä ajattelen. Minä olen luonnostani avomielinen ja -sitäkin avomielisempi teidän seurassanne, koska olette muukalainen ja -tahdotte tietää asiat ja tietää juuri sellaisina kuin ne ovat. Jos -tahtoisin, voisin puhua teille kaikesta tästä vain iki-ihastuneena ja -huudahdella lakkaamatta: 'Tämä on jumalaista! Tuo on kunnianarvoisaa! -Se on ihmeellistä!' Ja silloin tapahtuisi kahdesta mahdollisuudesta -toinen: joko minä pettäisin teitä tai häpäisisin itseni teidän -silmissänne." - -Siihen me pysähdyimme. Dervishi sai jotakin toimittamista, ja niin -katkesi keskustelumme seuraavaan päivään. - -Pariisissa, 23 p. Rhamazan-kuuta v. 1719. - - - - -135. kirje. - -Rica kirjoittaa samalle. - - -Palasin sovittuna hetkenä ja ukko vei minut täsmälleen samaan -paikkaan, missä olimme eronneet toisistamme. "Kas tässä ovat", alkoi -hän, "kieliopintutkijat, selitysten ja muistutusten sepittäjät". - -"Arvoisa isä", virkoin minä, "kaikki nämä ihmiset saattavat -varmaankin tulla toimeen ilman tervettä järkeä?" - -"Saattavat kyllä", vastasi hän, "eikä sitä heidän teoksissaan -näykään. Mutta heidän aikaansaannoksensa eivät ole siitä sen -huonompia, mikä on varsin mukavaa heille." - -"Se on totta", myönsin minä. "Ja minä tunnen monta filosofia, jotka -tekisivät viisaasti ryhtyessään harrastamaan tämäntapaisia tieteitä." - -"Tässä näette", jatkoi hän, "kaunopuhujat, joilla on kyky vakuuttaa -syistä riippumatta. Tässä ovat taas mittausopin tutkijat, jotka -pakottavat ihmisen olemaan varma siitä ja siitä asiasta vastoin hänen -tahtoaan ja jotka ajavat häneen mielipiteitä väkivoimalla. - -"Tässä ovat metafyysilliset kirjat, jotka pohtivat hyvin korkeita -kysymyksiä ja joissa äärettömyys on kaikkialla näkyvissä; fysiikan -kirjat, jotka eivät huomaa sen ihmeempää avaran maailmankaikkeuden -taloudessa kuin käsityöläistemme yksinkertaisimmassakaan koneessa; -lääketieteelliset teokset, nämä luonnon haurauden ja tieteen -väkevyyden muistomerkit, jotka panevat ihmisen vapisemaan puhuessaan -lievimmistäkin taudeista, niin lähelle ne tuovat kuoleman, mutta -jotka taas puhaltavat mieleemme täydellisen varmuuden puhuessaan -lääkkeiden tehosta aivan kuin meistä olisi tullut kuolemattomia. - -"Tässä vieressä ovat anatomian kirjat, jotka sisältävät paljon -vähemmän ihmisruumiin eri osien kuvauksia kuin niille annettuja -outoja nimiä, mikä ei suinkaan paranna sairaan tautia eikä lääkärin -tietämättömyyttä. - -"Tässä tulee kemia, joka asustaa väliin vaivaistalossa, väliin -hullujenhuoneessa, ja ne paikat sopivatkin sille aivan yhtä hyvin. - -"Tässä ovat salaisen tiedon tai oikeammin salaisen tietämättömyyden -kirjat. Niihin kuuluvat sellaiset, jotka sisältävät noituutta, -minkä tapaista tahansa. Useimpien ihmisten mielestä ne ovat -inhoittavia, minun mielestäni surkuteltavia. Niihin kuuluvat myös -tähtienselittäjäin teokset." - -"Mitä sanottekaan, arvoisa isä! Tähtienselittäjäinkö teokset!" -puutuin minä innokkaasti puheeseen. "Niitähän me pidämme kaikkein -tärkeimpinä Persiassa. Ne määräävät kaikki elämämme työt ja toimet -ja ohjaavat päätöstämme kaikissa yrityksissä. Tähtienselittäjät ovat -suorastaan meidän rippi-isiämme. Vieläpä enemmänkin: he vaikuttavat -myös valtion hallitukseen." - -"Jos niin on laita", virkkoi hän, "on teidän hartioillanne -paljon painavampi ies kuin järjen. Sehän on kaikkein kummallisin -vaikutusvallan muoto. Minä surkuttelen sydämestäni perhettä ja vielä -enemmän kansaa, joka antautuu niin täydellisesti kiertotähtien -hallittavaksi." - -"Me käytämme", vastasin minä, "tähtienselitystä niinkuin te käytätte -laskutaitoa. Kullakin kansalla on tieteensä, jonka mukaan se ohjaa -valtio taitoaan. Kaikki tähtienselittäjät yhteensä eivät ole tehneet -niin paljon tyhmyyksiä Persiassa kuin yksi ainoa teikäläinen -laskumestari on tehnyt täällä. Ettekö luule tähtien satunnaista -yhtymää yhtä varmaksi ohjeeksi kuin teidän järjestelmäseppänne -koreita järkeilyjä? Jos pantaisiin tästä asiasta toimeen äänestys -Ranskassa ja Persiassa, koituisi siitä tähtienselitykselle kaunis -voitto. Saisittepa kerrankin nähdä laskutaiturinne nöyryytettyinä. -Mikä musertava johtopäätös voitaisiinkaan siitä tehdä heitä vastaan!" - -Väittelymme keskeytyi siihen ja meidän oli erottava. - -Pariisissa, 26 p. Rhamazan-kuuta v. 1719. - - - - -136. kirje. - -Rica kirjoittaa samalle. - - -Seuraavan kerran tavatessamme vei oppinut opastajani minut -erikoiseen huoneeseen. "Tässä ovat uudempaa historiaa käsittelevät -teokset", lausui hän. "Tuossa näette ensinnäkin kirkon ja paavien -historioitsijat, joita minä luen hartaudekseni, mutta jotka usein -tekevät minuun aivan päinvastaisen vaikutuksen. - -"Tässä ovat ne, jotka ovat kirjoittaneet Rooman pelottavan -valtakunnan rappeutumisesta, sen valtakunnan, joka oli muodostunut -perin monen valtion sirpaleista ja jonka raunioille rakentui taas -monta uutta valtakuntaa. Lukematon joukko raakalaiskansoja, yhtä -tuntemattomia kuin ne maat, missä ne asuivat, ilmestyi yht'äkkiä, -tulvi sen yli, ryösti sitä, pirstoi sen ja perusti sitten kaikki ne -kuningaskunnat, mitä nykyään Euroopassa näette. Nämä kansat eivät -itse asiassa olleet kokonaan raakalaisia, koska ne olivat vapaita, -mutta ne ovat tulleet raakalaisiksi sitten kun ne enimmäkseen -rajattoman yksinvallan alamaisiksi antauduttuaan ovat menettäneet -kauniisti järkeen, ihmisyyteen ja luontoon soveltuvan suloisen -vapauden. - -"Tuossa näette Saksan historioitsijat. Saksa on tosin enää vain -ensimmäisen keisarikunnan varjo, mutta se on luullakseni ainoa -valta maan päällä, jota ei sisäinen eripuraisuus ole heikontanut, -ja samaten ainoa, joka vahvistuu vahingoistaan ja joka osaa -hitaasti käyttää hyväkseen menestystä, mutta käy lannistumattomaksi -tappioistaan. - -"Tässä ovat sitten Ranskan historioitsijat. Siinä maassa nähdään -ensin kuninkaiden vallan hiljalleen syntyvän, kuolevan kaksi kertaa, -syntyvän yhtä monta kertaa uudelleen ja viettävän sitten riutuvaa -elämää useamman vuosisadan aikana. Mutta vähitellen se voimistuu, saa -lisiä joka taholta ja kohoaa vihdoin korkeimpaan loistoonsa aivan -niinkuin sellaiset joet, jotka juoksunsa varrella tyrehtyvät tai -piiloutuvat maan alle, mutta sitten uudelleen ilmoille tullessaan -niihin laskevien sivujokien paisuttamina tempaavat kiivaassa -vauhdissaan mukaansa kaiken, mikä niiden kulkua vastustaa. - -"Tässä näette Espanjan kansan lähtevän vuoriltaan, muhamettilaisten -ruhtinaiden joutuvan ikeeseen yhtä hitaasti kuin he olivat maan äkkiä -valloittaneet, monien ruhtinaskuntien yhtyvän laajaksi valtakunnaksi, -joka pääsi melkein yksinvaltiaaksi, kunnes se valheellisen -äveriäisyytensä rusentamana menetti sekä voimansa että maineensa ja -säilytti vain ensimmäisen mahtavuutensa luoman ylpeyden. - -"Tuossa ovat Englannin vaiheiden kertojat. Siinä maassa nousee vapaus -alituisesti riidan ja kapinan liekeistä, ruhtinas horjuu lakkaamatta -järkähtämättömällä valtaistuimella, kansa on malttamatonta, mutta -viisasta raivossaankin, ja merten valtiaana -- mitä ei oltu ennen -nähty -- yhdistää maailmankaupan maailman herruuteen. - -"Aivan lähellä ovat toisen merten kuningattaren, Hollannin tasavallan -historioitsijat, Hollannin, joka on kunnioitettu Euroopassa ja -pelätty Aasiassa, missä sen kauppiaat näkevät monet kuninkaat -jalkoihinsa kumartuneina. - -"Italian historioitsijat näyttävät teille kansan, joka oli muinoin -maailman valtias, mutta joka nyt on kaikkien muiden orja. Sen -ruhtinaat ovat eripuraisia ja heikkoja, vailla kaikkia muita -hallitsijanominaisuuksia kuin turha politikoiminen. - -"Tässä ovat tasavaltojen historioitsijat, Sveitsin, joka on vapauden -kuva, Venetsian, jonka turvana on vain sen säästeliäs taloudenhoito, -ja Genovan, joka loistaa vain rakennuksillaan. - -"Tuossa näette Pohjolan aikakirjat, muiden mukana Puolan, joka -käyttää huonosti vapauttaan ja kuninkaidensa valitsemisen oikeutta, -että se tuntuu siten haluavan lohduttaa naapurikansojaan, jotka ovat -menettäneet kumpaisenkin." - -Siihen jäi keskustelumme jälleen seuraavaan päivään saakka. - -Pariisissa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1719. - - - - -137. kirje. - -Rica kirjoittaa samalle. - - -Seuraavana päivänä vei hän minut toiseen huoneeseen. "Tässä ovat -runoilijat", alkoi hän, "toisin sanoen kynäniekat, joiden ammattina -on terveen järjen kammitsoiminen ja ymmärryksen hukuttaminen -kaikenlaisiin viehätyskeinoihin niinkuin muinoin haudattiin -naiset helyihinsä ja hepeniinsä. Te tunnette heidät. He eivät ole -suinkaan harvinaisia Itämaillakaan, missä tulisempi aurinko näyttää -kuumentavan mielikuvitustakin. - -"Tässä ovat eepilliset runoelmat." - -"Vai niin! Mutta mitä ne eepilliset runoelmat sitten ovat?" - -"Toden puhuakseni", vastasi hän, "en minä tiedä sitä. Tuntijat -väittävät, ettei niitä ole milloinkaan sepitettykään muuta kuin -kaksi ja etteivät muut, jotka sillä nimellä esiintyvät, ole suinkaan -eepillisiä runoelmia. Sitäkään en tiedä. He sanovat edelleen, että on -mahdotonta tehdäkään uusia. Ja sehän on vielä kummallisempaa. - -"Tuossa näette näytelmärunoilijat, jotka minun mielestäni ovat -oikeita runoilijoita ja intohimojen hallitsijoita. Heitä on kahta -lajia: huvinäytelmäin sepittäjiä, jotka vaikuttavat meihin lempeän -herttaisesti, ja murhenäytelmäin sepittäjiä, jotka myllertävät -mielemme ja liikuttavat meitä väkivaltaisella voimalla. - -"Tässä ovat laulurunoilijat, joita halveksin yhtä paljon kuin -kunnioitan noita toisia ja jotka tekevät taiteestaan sulosointuisen -hulluttelun. - -"Sitten näette tuossa paimenrunoelmien sepittäjät ja maalaiselämän -ylistäjät, jotka osaavat miellyttää hovienkin asukkaita kuvailemalla -lepoa ja rauhaa, mitä näillä ei ole ja minkä he väittävät vallitsevan -paimenten elämässä. - -"Kaikista kynäniekoista, mitä olemme tähän asti katselleet, tulevat -tässä vaarallisimmat. He ovat komparunojen sorvailijoita, noiden -liukkaiden pikku vasamain, jotka iskevät syvän ja lääkkeillä -paranemattoman haavan. - -"Tässä näette romaanit. Niiden tekijät ovat eräänlaisia -runoilijoita, jotka ajavat yhtä hyvin hengen kuin sydämenkin kielen -liiallisuuksiin, jotka koko ikänsä etsivät luontoa eivätkä sitä -milloinkaan löydä ja jotka rakentelevat luonnolle yhtä vieraita -sankareita kuin siivekkäät lohikäärmeet ja kentaurit." - -"Olen lukenut", puutuin minä puheeseen, "muutamia romaanejanne, mutta -jos te tutustuisitte meidän romaaneihimme, saisitte vielä enemmän -loukkaantumisen syytä. Ne ovat yhtä luonnottomia ja sitä paitsi -niitä kahlitsevat meidän tapamme ankarasti: täytyy kulua kymmenen -intohimon vuotta ennen kuin rakastaja saa nähdä edes lemmittynsä -kasvoja. Tekijäin on kuitenkin pakko kuljettaa lukijansa näiden -ikävien valmistelujen kautta. Itse tapahtumiahan on mahdoton saada -vaihteleviksi. Silloin turvaudutaan temppuun, joka on pahempi kuin -autettava epäkohta, nimittäin ihmeisiin. Olenpa varma, ettei teistä -ole juuri järkevää antaa velho vaimon manata kokonaisia sotajoukkoja -maan uumenista ja yhden ainoan sankarin tuhota sadantuhannen miehen -armeija. Sellaisia ovat nyt kuitenkin romaanimme. Ne kuivakiskoiset -ja usein toistetut seikkailut ikävystyttävät meitä ja päättömät -ihmeet nostavat järkemme kapinaan." - -Pariisissa, 6 p. Chalval-kuuta v. 1719. - - - - -138. kirje. - -Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan. - - -Ministerit seuraavat täällä toisiansa ja hävittävät toisensa kuin -vuodenajat. Kolmessa vuodessa olen nähnyt neljä kertaa muutettavan -raha-asiain hoitojärjestelmää. Persiassa ja Turkissa kerätään verot -tänään samalla tavalla kuin näiden valtakuntien perustajain aikana. -Täällä ei ole läheskään laita niin. Totta onkin, että me emme -hukkaa siihen asiaan niin paljon järkeä kuin länsimaalaiset. Meidän -nähdäksemme ei ole suurempaa eroa ruhtinaan tulojen hoitamisen ja -jonkun yksityisen tulojen hoitamisen välillä kuin on sadantuhannen -tomanin ja sadan tomanin laskemisen välillä. Mutta täällä pannaan -puuhaan paljon enemmän kekseliäisyyttä ja salaperäisyyttä. Suurten -nerojen täytyy tehdä työtä yötä ja päivää. Heidän täytyy siittää -lakkaamatta ja suurella vaivalla yhä uusia suunnitelmia. Heidän -täytyy kuunnella lukemattomien ihmisten mielipiteitä, ihmisten, -jotka ahertavat heidän hyväkseen ilman että kukaan olisi heiltä -sitä pyytänyt. Heidän täytyy eritä maailmasta ja elää työhuoneensa -kätköissä, minne mahtimiehetkään eivät pääse ja mitä pieneläjät -kunnioittavat pyhäkkönä. Heidän päänsä on aina oleva täynnä tärkeitä -salaisuuksia, ihmeellisiä aivoituksia, uusia järjestelmiä. Ja vihdoin -heidän täytyy mietteisiinsä vajonneina olla vailla ei ainoastaan -puhekykyä, vaan joskus myös kohteliaisuutta. - -Heti kun kuningasvainaja oli sulkenut silmänsä, aiottiin luoda uusi -hallitusjärjestelmä. Tunnettiin, ettei voitu oikein hyvin. Mutta -ei tiedetty, miten olisi meneteltävä, jotta olisi voitu paremmin. -Edellisten ministerien rajaton valta oli tuntunut pahalta. Nyt se -tahdottiin jakaa. Sitä varten muodostettiin kuusi tai seitsemän -neuvoskuntaa, ja tämä ministeristö on ehkä hallinnut Ranskaa kaikkein -järkevimmin. Se pysyi pystyssä kuitenkin vain vähän aikaa, samoin -kuin se hyväkin, mitä se oli ennättänyt toimittaa. - -Kuningasvainajan kuollessa oli Ranska kuin tuhansien tautien -runtelema ruumis. N------ otti veitsen kouraansa, leikkasi pois -tarpeettoman lihan ja määräsi joitakin ulkonaisia lääkkeitä. Mutta -sisäinen vika jäi yhä parantamatta. Eräs muukalainen otti sen -hoitamisen tehtäväkseen. Käytettyään monia väkivoimakkaita lääkkeitä -hän luuli palauttaneensa potilaan entisen lihavuuden, mutta olikin -tehnyt hänestä vain pöhöttyneen raukan. - -Kaikki, jotka vielä puoli vuotta sitten olivat rikkaita, ovat -nykyään köyhiä, ja ne, joilla ei ollut edes leipää, uivat -rikkauksissa. Milloinkaan nämä kaksi äärimmäisyyttä eivät ole niin -läheltä koskettaneet toisiaan. Se muukalainen käänsi koko valtion -nurin niinkuin vaatekaupustelija kääntää nutun: hän panee sen -päällimmäiseksi, mikä oli alimmaisena, ja mikä oli päällimmäisenä, -sen hän panee nurjalle puolelle. Mitä aavistamattomia onnen -potkauksia, uskomattomia niille, joihin ne kohdistuivat! Jumalakaan -ei vedä sen nopeammin ihmisiä heidän mitättömyydestään. Kuinka monia -palvelijoita palvelevatkaan nyt heidän entiset toverinsa ja ehkä -huomenna heidän entiset isäntänsä! - -Kaikki tämä johtaa usein hullunkurisiin sattumuksiin. Palvelijat, -jotka olivat koonneet varallisuutensa edellisen hallituksen aikana, -kehuvat nyt syntyperäänsä. He maksavat niille, jotka ovat juuri -jättäneet palvelijantakkinsa eräälle tietylle kadulle, kaiken sen -halveksunnan, mitä heille osoitettiin vielä puoli vuotta sitten. He -huutavat täyttä kurkkua: "Aatelisto on perikadossa! Mikä epäjärjestys -valtiossa! Mikä sekaannus säätyluokissa! Vain tuntemattomien -olentojen nähdään nyt keräävän rikkauksia!" Voit olla varma siitä, -että nämä tuntemattomat kostavat kyllä puolestaan niille, jotka -tulevat heidän jälkeensä, ja että kolmenkymmenen vuoden kuluttua nämä -ylhäiset herrat pitävät jo aika melua. - -Pariisissa, 1 p. Zilkadeh-kuuta v. 1720. - - - - -139. kirje. - -Rica kirjoittaa samalle. - - -Tässä saat nähdä loistavan esimerkin aviorakkaudesta, ei ainoastaan -tavallisen naisen antaman, vaan suorastaan kuningattaren. Ruotsin -kuningatar, joka tahtoi kaikin keinoin tehdä puolisonsa prinssin -osalliseksi kruunuun, lähetti kaikkien vaikeuksien poistamiseksi -säädyille ilmoituksen, missä hän selitti luopuvansa hallituksesta -siinä tapauksessa että prinssi valittaisiin hänen sijaansa. - -Hiukan yli kuusikymmentä vuotta sitten luopui toinen kuningatar, -nimeltään Kristiina, kruunusta antautuakseen kokonaan filosofian -tutkimiseen. En osaa sanoa, kumpaako esimerkkiä meidän on enemmän -ihailtava. - -Vaikka olenkin sitä mieltä, että jokaisen tulee pysyä lujasti -asemassa, mihin luonto on hänet sijoittanut, ja vaikka en jaksakaan -ylistää niiden heikkoutta, jotka huomaavat, etteivät ole tehtävänsä -tasalla, ja sitten poistuvat paikaltaan ikäänkuin karkaamalla, -on minuun kuitenkin voimakkaasti vaikuttanut näiden molempien -ruhtinatarten sielun suuruus, kun olen nähnyt toisen hengen ja toisen -sydämen olleen heidän onnenosaansa ylevämmän. Kristiina tahtoi tietää -aikana, jolloin muut tahtoivat vain nauttia. Ja toinen kuningatar -tahtoo nauttia vain onnensa laskemisesta kokonaisuudessaan, korkean -puolisonsa käsiin. - -Pariisissa, 27 p. Maharram-kuuta v. 1720. - - - - -140. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Pariisin parlamentti on äskettäin karkotettu erääseen pieneen -kaupunkiin, jonka nimi on Pontoise. Ministerineuvosto lähetti sille -kirjoihin otettavaksi ja hyväksyttäväksi lausunnon, joka häpäisi -sitä. Se merkitsikin sanotun lausunnon pöytäkirjoihinsa, mutta -tavalla, joka häpäisee ministerineuvostoa. - -Samanlaisella kohtelulla uhataan muutamia muitakin valtakunnan -parlamentteja. - -Nämä virkakunnat ovat aina vihattuja: nehän lähestyvät kuninkaita -vain lausuakseen heille surullisia totuuksia. Ja samalla kun -hovikkojen lauma puhuu heille lakkaamatta heidän hallituksensa -suojassa elävästä onnellisesta kansasta, saapuvat ne julistamaan -tuollaisen imartelun valheeksi ja tuomaan valtaistuimen juurelle -huokaukset ja kyyneleet, joiden tallettajia ne ovat. - -Totuuden taakka on raskas taakka, rakas Usbek, silloin kun se on -kannettava aina ruhtinaihin saakka! Nämä ajattelevat varmaankin, -että ne, jotka niin tekevät, ovat siihen pakotettuja ja etteivät -he milloinkaan suostuisi suorittajilleen niin surullisiin ja niin -masentaviin toimiin, ellei heitä siihen väkisin veisi heidän -velvollisuutensa, heidän kunnioituksensa, jopa heidän rakkautensakin. - -Pariisissa, 21 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1720. - - - - -141. kirje. - -Rica kirjoittaa samalle ------:een. - - -Aion tulla Sinua tervehtimään viikon lopulla. Kuinka herttaisesti -päivät taas kuluvatkaan seurassasi! - -Muutamia päiviä sitten minut esitettiin eräälle hovinaiselle, joka -oli halunnut nähdä minun muukalaista hahmoani. Minusta hän oli -kaunis, meidän hallitsijamme katseiden ja korkean sijan arvoinen -siinä pyhässä paikassa, missä hänen sydämensä lepää. - -Hän uteli minulta tuhansia seikkoja persialaisten tavoista ja -persiattarien elämästä. Nähdäkseni vaimolan elämä ei häntä -viehättänyt ja hänestä tuntui epämiellyttävältä, että kymmenen -tai kahdentoista naisen oli pakko tyytyä yhteen mieheen. Hän ei -voinut kateudetta nähdä tuon miehen onnea eikä säälittä noiden -naisten asemaa. Kun hän pitää lukemisesta, varsinkin runoteosten -ja romaanien, pyysi hän minua puhumaan sentapaisista meikäläisistä -tuotteista. Mitä hänelle niistä haastelin, lisäsi vain hänen -uteliaisuuttaan, ja hän kehotti minua käännättämään hänelle jonkun -katkelman niistä kirjoista, mitä olin tuonut tänne mukanani. -Minä tein niin ja lähetin hänelle muutaman päivän kuluttua erään -persialaisen tarinan. Ehkäpä tutustut Sinäkin siihen mielelläsi -käännöksestä. - -"Sheikki Ali-kaanin aikaan eli Persiassa muuan nainen nimeltänsä -Zulema. Hän osasi ulkoa koko pyhän Koraanin. Ei kukaan dervishi -ollut häntä paremmin selvillä pyhien profeettain perintäopeista. -Arabialaiset kirjanoppineet eivät olleet sanoneet mitään niin -salaperäistä, ettei hän olisi ymmärtänyt täydellisesti sen -ajatusta. Näin laajoihin tietoihin hän yhdisti jonkinlaisen hilpeän -mielenlaadun, niin että tuskin saattoi arvata, halusiko hän huvittaa -niitä, joiden kanssa hän haasteli, vaiko opettaa. - -"Eräänä päivänä, kun hän oleskeli tovereineen vaimolan salihuoneessa, -kysyi muuan heistä, mitä hän arveli toisesta elämästä ja uskoiko -hän sitä kirjanoppineidemme vanhaa perimätietoa, että paratiisi oli -aiottu vain miehille. - -"'Niinhän sitä yleisesti väitetään', puhui hän. 'Eihän ole jätetty -mitään tekemättä meidän sukupuolemme halventamiseksi. Onpa olemassa -eräs kautta koko Persian levinnyt kansakunta, jota sanotaan -juutalaisten kansaksi ja joka väittää pyhiin kirjoihinsa nojautuen, -ettei meillä ole edes sieluakaan. - -"'Nämä herjaavat mielipiteet perustuvat yksinomaan miesten -ylpeyteen, nämä kun tahtovat kuljettaa ylemmyytensä vielä elämänsä -tuolle puolenkin, ajattelematta, että sinä suurena päivänä kaikki -luontokappaleet ovat Jumalan edessä kuin tyhjyys ja ettei heille ole -silloin annettu minkäänlaisia etuoikeuksia, ellei hyveen suomia. - -"'Jumala ei suinkaan rajoita palkintojaan. Ja samoin kuin miehet, -jotka ovat hyvin eläneet ja hyvin käyttäneet valtaa, mikä heille -täällä maan päällä kuuluu meihin nähden, pääsevät iki-ihanien -taivaallisten kaunotarten täyttämään paratiisiin, sellaisten -kaunotarten, että jos joku kuolevainen olisi heidät nähnyt, syöksyisi -hän heti kuolemaan päästäkseen sitä pikemmin heistä nauttimaan, -samoin joutuvat hyveelliset naiset hekuman paikkaan, missä heitä -hurmaa oikea nautintojen ryöppyvirta ja missä heidän seuranaan on -heidän alamaisikseen annettuja jumalallisia miehiä: kullakin naisella -on oma palatsinsa, mihin hänen miehensä suljetaan ja missä näitä -vartioivat eunukit, vielä uskollisemmat kuin meidän. - -"'Eräästä arabialaisesta kirjasta luin', jatkoi hän, 'että muuan -mies, Ibrahim nimeltään, oli aivan sietämättömän mustasukkainen. -Hänellä oli kaksitoista tavattoman kaunista vaimoa, joita hän kohteli -hyvin ankarasti. Hän ei luottanut edes eunukkeihinsa eikä palatsinsa -muureihin. Hän piti heitä melkein aina lukon takana huoneisiinsa -suljettuina, niin etteivät nuo raukat voineet nähdä toisiaan, vielä -vähemmin puhella keskenään. Sillä hän oli mustasukkainen viattomasta -ystävyydestäkin. Kaikki hänen tekonsa kantoivat hänen luontaisen -raakuutensa leimaa. Milloinkaan ei lempeä sana lähtenyt hänen -suustaan, eikä hän milloinkaan antanut pienintäkään merkkiä, joka ei -olisi jollain tavalla koventanut heidän orjuutensa ankaruutta. - -"'Kerran, kun hän oli koonnut heidät kaikki erääseen vaimolansa -huoneeseen, moitti muuan heistä, toisia rohkeampana, hänen huonoa -luonnettaan. -- Kun etsitään niin innokkaasti keinoja pelon -herättämiseksi, lausui vaimo, löydetäänkin aina ensin keinot -vihan herättämiseksi. Me olemme niin onnettomia, ettemme voi olla -toivomatta muutosta oloihimme. Toiset voisivat minun sijassani -toivoa teidän kuolemaanne. Minä toivon vain omaa lähtöäni. Ja kun -voin toivoa pääseväni eroon teistä vain sitä tietä, on minusta se -ero oleva hyvin suloinen. Tämä puhe, jonka olisi pitänyt liikuttaa -häntä, nosti hänet raivoisaan vihaan. Hän tempasi tikarinsa ja -upotti sen vaimon poveen. -- Rakkaat kohtalokumppanini, lausui hän -kuolevan äänellä, jos taivas säälii hyvettäni, saatte te koston. Näin -puhuttuaan hän jätti tämän onnettoman elämän mennäkseen nautintojen -asuntoon, missä naiset, jotka ovat hyvin eläneet, saavat osakseen -yhäti uudistuvan onnen. - -"'Ensiksi näki hän hymyilevän niityn, jonka vihreyttä tehostivat -kaikkein raikkaimpien kukkien värikkäät täplät. Puro, jonka vesi oli -kristallia kirkkaampi, polveili sen halki tuhansin mutkin. Sitten -hän astui ihaniin lehtoihin, joiden hiljaisuuden keskeytti vain -lintujen lempeä laulu. Loistavia puutarhoja avautui sitten hänen -eteensä; luonto oli ne koristanut kaikella yksinkertaisuudellaan ja -komeudellaan. Vihdoin hän tapasi mahtavan, erikoisesti häntä varten -valmistetun palatsin. Se oli täynnä hänen nautintojensa palvelukseen -määrättyjä taivaallisia miehiä. - -"'Kaksi heistä ilmestyi heti häntä riisumaan. Toiset laskivat hänet -kylpyyn ja voitelivat häntä kaikkein suloisimmilla hajuaineilla. -Sitten hänelle tuotiin entisiä äärettömän paljon komeammat vaatteet. -Tämän jälkeen hänet vietiin suureen saliin, missä hän tapasi -tuoksupuista tehdyn tulen ja mitä herkullisimmilla ruuilla katetun -pöydän. Kaikki näytti tarkoittavan hänen aistiensa hurmaamista: -yhtäältä hän kuuli soitantoa, sitä jumalallisinta, mitä vienointa, -toisaalla hän näki vain näiden taivaallisten miesten tansseja, joiden -ainoana tehtävänä oli hänen miellyttämisensä. Näin moninaisten -nautintojen tarkoituksena oli kuitenkin vain johdattaa häntä -vähitellen yhä suurempiin. Hänet vietiin huoneeseensa, ja sitten -kun hänet oli vielä kerran riisuttu, kannettiin hänet komeaan -vuoteeseen, missä kaksi ihastuttavan kaunista miestä otti hänet -syliinsä. Silloinpa vasta hän oikein hurmauksen tunsi ja silloinpa -vasta hänen nautintonsa meni yli kaikkien hänen toiveidensa. -- Olen -aivan suunniltani, puheli hän miehille. -- Luulisin kuolevani, ellen -olisi varma kuolemattomuudestani. Tämä on jo liikaa, päästäkää minut. -Minä menehdyn hekuman kiihkeyteen. Niin, niin, te sallitte aistieni -hiukan rauhoittua. Alan hengittää taas ja palata tuntoihini. Miksi -soihdut on viety pois? Miksi en saa nyt tarkastella teidän jumalaista -kauneuttanne? Miksi en saa nähdä... Mutta miksi nähdä? Te viette -minut jälleen äskeisiin riemuihini! Oi jumalat! Kuinka tämä pimeys -on herttainen! Mitä? Minä olen kuolematon, ja kuolematon teidän -seurassanne! Minä olen... Ei, minä pyydän armoa, sillä minä huomaan -kyllä, ettei teidän tarvitse sitä milloinkaan pyytää. - -"'Sitten kun hän oli toistanut käskynsä useampaan kertaan, toteltiin -häntä. Mutta häntä ei toteltu, ennen kuin hän tahtoi sitä oikein -vakavasti. Hän heittäytyi raukeana lepäämään ja nukahti heidän -syliinsä. Pari unen hetkeä poisti hänen väsymyksensä. Hän sai kaksi -suuteloa, jotka äkkiä sytyttivät häneen tulen jälleen. Hän avasi -silmänsä. -- Minä olen levoton, sanoi hän. -- Minä pelkään, että -te ette enää rakasta minua. Se oli epäluulo, jonka vallassa hän ei -halunnut olla kauan. Niinpä hän ryhtyikin miesten kanssa kaikkiin -selvittelyihin, mitä hän suinkin saattoi toivoa. -- Ymmärrän -erehtyneeni, huudahti hän. -- Anteeksi! anteeksi minä olen varma -teistä. Te ette puhu minulle mitään, mutta te todistatte paremmin -kuin mikään, mitä voisitte sanoa. Niin niin, minä tunnustan sen: -milloinkaan ei ole niin voimakkaasti rakastettu. Mutta mitä! Te -kiistelette minulta molemmat vakuuttamisen kunniaa! Ah! jos te vielä -käytte kilpasille, jos te liitätte kunnianhimon minun tappioni -tuottamaan nautintoon, olen hukassa. Te olette molemmat voittajia, -minä vain olen voitettu, mutta minä myyn teille voiton kalliista. - -"'Vasta päivän sarastus lopetti tämän leikin. Hänen uskolliset, -miellyttävät palvelijansa astuivat huoneeseen, ne kaksi nuorta miestä -nousivat vuoteesta ja kaksi vanhusta vei heidät taas kammioihin, -missä heitä säilytettiin hänen nautintojensa varalta. Hänkin nousi -ja näyttäytyi ensin tälle ihailevalle hoville yksinkertaisen -aamupuvun suloissa ja sitten kaikkein upeimpien korujen peittämänä. -Tämä yö oli kaunistanut häntä, se oli luonut eloa hänen hipiäänsä -ja ilmehikkyyttä hänen viehkeyteensä. Koko päivä oli vain tanssia, -soittoa, juhlapitoja, leikkejä, kävelyretkiä. Ja Anaïksen nähtiin -tuon tuostakin katoavan ja kiiruhtavan lentämällä kahden nuoren -sankarinsa luo. Vietettyään heidän seurassaan muutamia kallisarvoisia -hetkiä hän palasi taas joukkoon, jonka oli jättänyt, kasvot kerta -kerralta yhä kirkastuneempina. Vihdoin hän hävisi illan suussa -kokonaan näkyvistä. Hän sulkeutui palatsiinsa, missä hän sanoi -tahtovansa lähemmin tutustua niihin kuolemattomiin vankeihin, joiden -oli määrä ikuisesti elää hänen kanssaan. Hän kävi siis kaikissa tämän -huoneiston salaisimmissakin ja viehättävimmissäkin sopissa, joissa -hän laski viisikymmentä ihmeen kaunista orjaa. Hän harhaili koko yön -kammiosta kammioon ja sai kaikkialla aina erilaisia ja aina samoja -kunnioituksen ja alttiuden osoituksia. - -"'Näin vietti kuolematon Anaïs elämäänsä, väliin loistavissa -huvituksissa, väliin yksinäisissä nautinnoissa, komean seurueen -ihailemana, riemastuneen rakastajan hellimänä. Usein hän poistui -lumolinnastaan mennäkseen johonkin maalaisluolaan. Kukkia näytti -nousevan hänen askeleistaan, ja minne hän kulkikin, kaikkialla -tarjoutui hänelle leikkien riemu. - -"'Hän oli jo viipynyt yli viikon tässä onnen asunnossa, mutta hän -ei ollut vielä kertaakaan joutanut ajattelemaan, koska hän oli aina -suunniltaan ilosta. Hän oli nauttinut onnestaan sitä tajuamatta -ja tapaamatta ainoatakaan sellaista rauhallista hetkeä, jolloin -sielu ikäänkuin tekee tiliä itselleen ja kuuntelee omaa ääntänsä -intohimojen vaietessa. - -"'Autuailla on niin voimakkaita nautintoja, että he pääsevät harvoin -sellaiseen mielen vapauteen. Kiintyneinä erottamattomasti nykyisiin -menettävätkin he tästä syystä kaiken menneen muiston ja lakkaavat -kokonaan huolehtimasta siitä, mitä he tunsivat ja rakastivat -entisessä elämässään. - -"'Mutta Anaïs, jonka henki oli tosiaankin filosofinen, oli kuluttanut -melkein koko elämänsä mietiskelyyn, olipa hän ulottanut ajatuksensa -paljoa kauemmas kuin oli osattu odottaa oman onnensa nojaan jätetyltä -naiselta. Se ankara eristyneisyys, missä hänen miehensä oli häntä -pitänyt, soi hänelle vain tämän edun. Tämä hengen voima oli saanut -hänet halveksimaan pelkoa, jonka vallassa hänen kohtalokumppaninsa -olivat, ja kuolemaa, joka oli lopettava hänen vaivansa ja aloittava -hänen autuutensa. - -"'Näin selkeni hän vähitellen nautintojen päihtymyksestä ja sulkeutui -yksinään johonkin palatsinsa huoneeseen. Hän vaipui suloisesti -miettimään entistä tilaansa ja nykyistä autuuttansa, eikä hän voinut -olla heltymättä toveriensa onnettomuudesta: tajuaahan kukin perin -helposti kärsimykset, joita on itse kokenut. Anaïs ei kuitenkaan -jäänyt pelkän säälin rajoihin, vaan ottaen voimakkaammin osaa näiden -kovaonnisten kohtaloon tunsi haluavansa auttaa heitä. - -"'Hän käski siis erästä nuorukaista, joka kuului hänen seurueeseensa, -laittautumaan hänen entisen miehensä hahmoon, menemään hänen -vaimolaansa, tekeytymään siellä isännäksi, karkottamaan hänet sieltä -ja jäämään sinne hänen sijaansa siksi kunnes hänet kutsuttaisiin -takaisin. - -"'Käsky pantiin nopsasti täytäntöön. Nuorukainen halkoi ilmoja ja -saapui Ibrahamin vaimolan portille. Isäntä ei ollut itse kotona. -Lähetti koputtaa, kaikki avautuu hänelle. Eunukit vaipuvat hänen -jalkoihinsa. Hän kiiruhtaa huoneistoihin, missä Ibrahimin vaimoja -säilytetään lukon takana. Hän oli ohimennen siepannut avaimet -tämän mustasukkaisuuden sankarin taskusta, tekeytyen hänelle -näkymättömäksi. Hän astuu sisään ja hämmästyttää heitä aluksi -lempeällä ja herttaisella näöllään. Ja pian sen jälkeen hän -hämmästyttää heitä innokkaalla touhullaan ja yritystensä nopeudella. -Kaikki saivat osansa hämmästyksestä, ja he olisivat pitäneet sitä -unena, jos siinä olisi ollut vähemmän todellisuutta. - -"'Sillä aikaa kun näitä uusia näytelmiä näytellään vaimolassa, -kolkuttaa Ibrahim, huutaa nimeänsä, raivoaa ja karjuu. Monien -vaikeuksien jälkeen hän pääsee sisään ja saattaa eunukkinsa -rajattoman hämmennyksen valtaan. Hän loikkii eteenpäin pitkin -askelin, mutta peräytyy ja putoaa kuin pilvistä nähdessään väärän -Ibrahimin, todellisen kuvansa, nauttivan kaikkia isännän vapauksia. -Hän huutaa apua. Hän käskee eunukkeja tappamaan tämän petturin, -mutta häntä ei totella. Hänelle jää enää vain se oljenkorsi, että -hän vetoaa vaimojensa tuomioon. Tunnissa oli väärä Ibrahim vietellyt -kaikki tuomarinsa puolelleen. Toinen karkotetaan ja raahataan -häpeällisesti vaimolasta, ja hän olisi saanut tuhatkertaisen -surman, ellei hänen kilpailijansa olisi määrännyt säilyttämään -hänen henkensä. Jäätyään näin taistelutantereen herraksi osoittihe -uusi Ibrahim yhä selvemmin tapahtuneen vaalin arvoiseksi ja herätti -yleistä ihastusta tähän asti tuntemattomilla ihmetöillä. -- Te ette -ole lainkaan Ibrahimin kaltainen, -- vakuuttivat naiset. - -"'-- Sanokaa, sanokaa mieluummin, ettei se petturi ole minun -kaltaiseni, puhui voittoisa Ibrahim. -- Mitä on minun sitten -tekeminen, ollakseni teidän puolisonne, ellei se riitä, mitä minä -teen? - -"'-- Ah! me emme epäile hituistakaan, vakuuttivat naiset edelleen. --- Ellette olekaan Ibrahim, riittää meille, että olette niin hyvin -ansainnut olla Ibrahim. Teissähän on tänä yhtenä ainoana päivänä -ollut enemmän Ibrahimia kuin hänessä on ollut kymmenenä vuonna. - -"'Lupaatte siis, jatkoi hän, -- asettua minun puolelleni sitä -veijaria vastaan? - -"'-- Älkää sitä epäilkökään, he puhuivat yhteen ääneen. -- Vannomme -teille ikuista uskollisuutta. Meitähän on vain liiankin kauan vedetty -nenästä. Se petturi ei lainkaan aavistanut meidän hyveellisyyttämme: -hän aavisti vain oman heikkoutensa. Mehän näemme nyt selvästi, -etteivät miehet ole sentään sellaisia kuin hän: epäilemättä he ovat -teidän kaltaisianne. Tietäisittepä, kuinka syvästi saatte meidät -vihaamaan häntä! - -"'-- Ah! minä tulen usein antamaan teille vihan syitä, virkkoi väärä -Ibrahim. -- Te ette tajua vielä kaikkea vääryyttä, mitä hän on teille -tehnyt. - -"'-- Me arvioimme hänen vääryyttään teidän kostonne suuruudesta, -sanoivat he. - -"'-- Olette oikeassa, lausui jumalainen mies. -- Olen mitannut -sovituksen rikoksella. Olen hyvilläni, kun olette tyytyväisiä minun -rankaisutapaani. - -"'-- Mutta, jatkoivat naiset, -- jos se petturi palaa, mitä me sitten -teemme? - -"'-- Luullakseni hänen kävisi vaikeaksi pettää teitä, vastasi hän. --- Siitä toimesta, mikä minulla on teidän seurassanne, tuskin -selviydytään viekkaudella. Sitä paitsi lähetän hänet niin pitkälle, -ettette enää kuule hänestä puhuttavankaan. Tästä hetkestä alkaen -pidän minä huolta teidän onnestanne. En tule olemaan lainkaan -mustasukkainen. Minä osaan kyllä hankkia varmuuden uskollisuudestanne -tuottamatta teille hankaluuksia. Minulla on kyllin hyvä ajatus -ansioistani uskoakseni, että pysytte minulle kuuliaisina. Ellette -noudata hyvettä kun on puhe minusta, niin kuka teidät sitten siihen -taivuttaisi? Tätä keskustelua riitti pitkälti hänen ja näiden -vaimojen välillä, jotka enemmän hämmästyneinä molempien Ibrahimien -erilaisuudesta kuin yhtäläisyydestä eivät edes joutaneet kyselemään -niin moninaisten ihmeiden selitystä. Vihdoin palasi oikea aviomies -epätoivoisena katsomaan heitä vielä kerran: hän tapasi koko talonsa -riemun vallassa ja vaimonsa uskottomampina kuin koskaan. Sellaisessa -paikassa ei ollut mustasukkaisella viipymistä: hän poistuikin -raivoissaan. Ja hetkistä myöhemmin seurasi väärä Ibrahim häntä, -kävi häneen käsiksi, viiletti häntä halki ilmojen ja heitti hänet -neljänsadan peninkulman päähän sieltä. - -"'Oi hyvät jumalat, mikä murhe valtasi naiset heidän rakkaan -Ibrahiminsa kadottua! Jo olivat heidän eunukkinsakin saaneet takaisin -entisen luontaisen ankaruutensa. Koko talo kylpi kyynelissä. Joskus -he arvelivat kaikkea tapahtunutta vain unennäöksi. He tuijottivat -toisiinsa ja muistuttelivat toisilleen näiden outojen seikkailujen -pienimpiäkin yksityiskohtia. Vihdoin palasi taivaallinen Ibrahim yhä -rakastettavampana. Naisista tuntui, ettei hänen matkansa ollut häntä -lainkaan rasittanut. Uusi isäntä käyttäytyi niin eri tavalla kuin -entinen, että se hämmästytti kaikkia naapureita. Hän erotti kaikki -eunukit ja päästi kenen tahansa taloonsa. Eikä hän edes sallinut -naistensa käyttää huntuja. Oli kummaa nähdä heitä kemuissa miesten -seurassa, yhtä vapaina kuin nämäkin. Ibrahim ajatteli, ja syystä -kyllä, etteivät maan tavat koskeneet sellaisia kansalaisia kuin hän. -Kuitenkaan hän ei kieltäytynyt mistään tuhlauksesta: hän hävitti -suunnattoman avokätisesti mustasukkaisen aviomiehen omaisuuden, niin -ettei tämä, kun hän kolmen vuoden kuluttua palasi niistä kaukaisista -maista, minne hänet oli lennätetty, löytänyt muuta kuin vaimonsa ja -kolmekymmentäkuusi lasta.'" - -Pariisissa, 26 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1720. - - - - -142. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille ------:een. - - -Tässä seuraa kirje, jonka eilen sain eräältä oppineelta mieheltä. Se -tuntunee Sinusta aika omituiselta. - - "Hyvä herra! - - "Puoli vuotta sitten perin hyvin rikkaan sedän, joka jätti - minulle viisi-, kuusisataatuhatta livreä ja komeasti sisustetun - talon. On nautinto olla varoissaan silloin kun osaa niitä varoja - hyvin käyttää. Minä en ole lainkaan kunnianhimoinen eikä minulla - ole halua huvituksiinkaan. Oleskelen melkein aina työhuoneessani, - missä vietän oppineen miehen elämää. Sellaisessa paikassa viihtyy - kunnianarvoisan muinaisajan innokas ihailija. - - "Kun setä oli sulkenut silmänsä, olisin hyvin kernaasti - haudannut hänet muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten - käyttämin juhlamenoin, mutta minulla ei silloin vielä ollut - kyynelmaljakoita eikä uurnia eikä muinaisaikaisia lamppuja. - - "Sittemmin olen kyllä hankkinut runsaasti näitä kallisarvoisia - harvinaisuuksia. Muutamia päiviä sitten myin hopeisen - pöytäkalustoni ostaakseni savilampun, jota muuan stoalainen - filosofi oli käyttänyt. Olen luopunut kaikista peileistä, - joilla setäni oli peittänyt melkein kaikki huoneidensa seinät - saadakseni pienoisen hiukan rikkoutuneen kuvastimen, joka oli - muinoin palvellut Vergiliusta: minusta on ihastuttavaa nähdä - omat kasvoni heijastuneina Mantovan joutsenen piirteiden - paikalla. Eikä siinä kaikki. Olen ostanut sadalla louisd'orilla - viisi tai kuusi kuparirahaa, jotka olivat käytännössä - kaksituhatta vuotta sitten. Tietääkseni ei talossani ole nykyään - ainoatakaan huonekalua, joka ei olisi tehty ennen keisarikunnan - rappeutumista. Minulla on pienoinen huone täynnä hyvin arvokkaita - ja hyvin kalliita käsikirjoituksia. Vaikka turmelenkin näköni - lukiessani niitä, käytän kuitenkin niitä paljon mieluummin kuin - painettuja kappaleita, jotka eivät ole niin tarkkoja ja joita - kulkee kaikkien käsissä. Vaikka en juuri käy ulkona, on minulla - kuitenkin rajattoman intohimoinen halu tuntea kaikki ne vanhat - tiet, jotka olivat olemassa roomalaisten aikaan. Niinpä kulkee - muuankin sellainen aivan läheltä asuntoni ohitse: siitä on noin - tuhatkaksisataa vuotta, kun eräs Gallian prokonsuli sen laitatti. - Mennessäni maatalooni en jätä milloinkaan kulkematta sitä - pitkin, vaikka se onkin hyvin epämukava ja vaikka siitä tuleekin - yli peninkulman kierto. Mutta se minua raivostuttaa, että sen - varrelle on sinne ja tänne pystytetty puupylväitä osoittamaan - matkaa läheisiin kaupunkeihin. Olen vallan epätoivoissani - nähdessäni nämä kurjat merkit muinaisten peninkulmapatsaiden - tilalla. Varmastikin velvoitan perilliseni korjaamaan ne - entiseen kuntoonsa ja käsken heitä alistumaan niihin kulunkeihin - testamentissani. Jos Teillä on, hyvä herra, joku persialainen - käsikirjoitus, olisin hyvin iloinen, jos suvaitsisitte toimittaa - sen haltuuni. Minä maksan siitä niin paljon kuin vain haluatte - ja kaupanpäällisiksi annan Teille muutamia omia teoksiani, jotka - osoittanevat Teille, etten minäkään ole kirjallisen valtion - hyödytön jäsen. Niiden joukossa huomannette tutkimuksen, missä - minä todistan, että muinaisissa voittokulkueissa käytetty - seppele oli punottu tammenlehvistä eikä laakerista. Ihailunne - saavuttanee myös toinen teos, missä minä luotettavimpien - kreikkalaisten kirjailijain lausunnoista tehtyihin oppineihin - johtopäätelmiin nojaten osoitan, että Kambyses haavoittui - vasempaan eikä suinkaan oikeaan sääreen. Kolmannessa minä taas - todistan, että pieni otsa oli roomalaisten keskuudessa hyvin - suosittu kauneuden merkki. Lähetän myös Teille nelitaitteisen - niteen, joka sisältää Vergiliuksen _Aeneidin VI_. laulun erään - säkeen selityksen. Kaikki nämä teokset saatte kuitenkin vasta - muutaman päivän kuluttua. Tällä hetkellä tyydyn vain toimittamaan - Teille seuraavan, jonkun vanhan kreikkalaisen tarujenkokoilijan - muistiin merkitsemän katkelman, jota ei ole vielä julkaistu ja - jonka minä keksin erään kirjaston tomuisista kätköistä. Minä - jätän Teidät nyt erään tärkeän tehtävän takia, joka minulla on - paraillaan suoritettavana. Minun on näet korjattava entiselleen - muuan Plinius Luonnontutkijan kaunis kohta, jonka 5. vuosisadan - jäljentäjät ovat omituisesti vääntäneet. Minä olen, jne." - - -_Erään vanhan tarun katkelma_. - -Eräällä saarella Orkadien lähellä syntyi poikalapsi, jonka isä oli -Aiolos, tuulien jumala, ja äiti kaledonialainen luonnotar. Hänen -sanotaan aivan itsestään oppineen laskemaan sormillaan ja jo neljän -vuotiaana tunteneen metallit niin tarkoin, että kun hänen äitinsä -aikoi antaa hänelle messinkisormuksen kultasormuksen asemesta, keksi -hän petoksen ja heitti lahjan maahan. - -Heti kun hän oli ehtinyt varttuneeseen ikään, neuvoi isä hänelle sen -salaisuuden, kuinka tuulet voidaan sulkea nahkasäkkiin: niitä hän -sitten myyskenteli kaikille matkustajille. Mutta kun tavara ei ollut -oikein haluttua hänen kotimaassaan, lähti hän sieltä ja alkoi kiertää -maailmaa kumppaninaan sokea sattuman jumala. - -Matkoillaan hän kuuli, että Baeticassa kultaa kiilteli joka taholla. -Silloin hän syöksymällä sinne. Hänet otti kuitenkin hyvin huonosti -vastaan Saturnus, joka piti silloin valtaa. Mutta sitten kun -tämä jumala oli poistunut maan päältä, keksi hän mennä kaikkiin -kadunkulmiin ja huutaa siellä lakkaamatta kähein äänin: "Baetican -asukkaat! Te luulette olevanne rikkaita, koska teillä on kultaa ja -hopeaa. Teidän erehdyksenne säälittää minua. Uskokaa minua: jättäkää -kurjien metallien maa ja tulkaa mielikuvituksen valtakuntaan, -missä minä lupaan antaa teille rikkauksia, jotka teitä itseännekin -hämmästyttävät," Samassa avasi hän suuren osan mukanaan tuomiaan -nahkasäkkejä ja jakeli tavaraansa kaikille, jotka sitä vain halusivat. - -Seuraavana päivänä hän palasi samoihin katujenkulmiin ja huusi: -"Baetican asukkaat! Tahdotteko rikastua? Kuvitelkaa, että minä -olen hyvin rikas ja että te olette myöskin hyvin rikkaita. Ajakaa -joka aamu päähänne, että omaisuutenne on yön kuluessa paisunut -kaksinkertaiseksi. Nouskaa sitten makuulta, ja jos teillä on -velkojia, menkää maksamaan heille sillä, mitä olette kuvitelleet ja -kehottakaa heitäkin vuorostaan kuvittelemaan." - -Muutaman päivän kuluttua hän ilmestyi jälleen ja puhui tähän tapaan: -"Baetican asukkaat! Minä huomaan kyllä, ettei mielikuvituksenne -ole enää niin vilkas kuin ensi päivinä. Antakaa siis minun -mielikuvitukseni ohjata teitä. Minä panen joka aamu silmienne eteen -ilmoitustaulun, josta tulee teidän rikkauksienne lähde. Te näette -siinä vain neljä sanaa, mutta ne sanat merkitsevät paljon, sillä ne -määräävät vaimojenne myötäjäiset, lastenne perinnöt, palvelijainne -luvun. Ja mitä teihin tulee", sanoi hän lähinnä seisoville, "mitä -teihin tulee, rakkaat lapseni -- minä voin puhutella teitä sillä -nimellä, sillä olenhan minä teidät uudelleen synnyttänyt -- -ratkaisee ilmoitustauluni vaunujenne komeuden, pitojenne loiston, -rakastajattarienne luvun ja kalleuden." - -Päivän, parin kuluttua hän saapui kadunkulmaan aivan -hengästyksissään. Ja vihan vimmoissa hän karjui: "Baetican asukkaat. -Minä neuvoin teitä kuvittelemaan, mutta minä näen, ettette sitä tee. -No niin: nyt minä käsken." Sen sanottuaan hän poistui nopeasti. -Mutta harkinta kutsui hänet samoja jälkiään takaisin. "Olen kuullut, -että jotkut teidän joukostanne ovat kyllin inhoittavia pitääkseen -säilössään kultansa ja hopeansa. Menköön vielä hopea, mutta -kulta... kulta! Ah! se se minua vasta kiukuttaa... Vannon kautta -pyhien säkkieni, että elleivät he tuo sitä minulle, minä rankaisen -heitä ankarasti." Sitten hän lisäsi hyvin vakuuttavan näköisenä: -"Luuletteko minun pyytävän teiltä näitä kurjia metalleja pitääkseni -ne? Johan sekin todistaa täydellistä vilpittömyyttäni, että minä -palautin niistä heti teille puolet, kun te jokin päivä sitten niitä -minulle toitte." - -Seuraavana päivänä huomattiin hänet jo kaukaa ja kuultiin puhuvan -viekoittelevan lempeällä ja imartelevalla äänellä: "Baetican -asukkaat! Minä olen kuullut osan aarteitanne olevan ulkomailla. -Pyydän teitä, toimittakaa ne minulle. Tekisitte minulle sillä suuren -ilon ja minä olisin teille siitä ikuisesti kiitollinen." - -Aioloksen poika puhui ihmisille, joita ei juuri naurattanut. -Mutta nyt he eivät voineet olla hohottamatta. Siksipä hän menikin -matkoihinsa hyvin hämmentyneenä. Mutta rohkaisten mielensä hän -uskalsi kuitenkin palata anelemaan: "Minä tiedän teillä olevan -kalliita kiviä. Jupiterin nimessä, luopukaa niistä! Mikään ei -teitä niin köyhdytä kuin moiset tavarat. Luopukaa niistä, sanon -minä. Ellette kykene sitä itse tekemään, hankin teille mainioita -välittäjiä. Kuinka suuret rikkaudet tulvivatkaan taskuihinne, jos -vain teette niin kuin minä neuvon! Niin, minä lupaan teille kaikki, -mitä on puhtainta pusseissani." - -Vihdoin hän nousi lavalle ja puhui varmalla äänellä: "Baetican -asukkaat! Olen verrannut sitä onnellista tilaa, missä te nyt -olette, siihen tilaan, missä näin teidät tänne tullessani, ja -olen havainnut teidät rikkaimmaksi kansaksi maan päällä. Mutta -kohottaaksenne varallisuutenne huippuunsa sallikaa minun ottaa puolet -omaisuudestanne." Näin puhuttuaan Aioloksen poika katosi kerkein -siivin ja jätti kuulijansa kuvailemattoman hämmästyksen valtaan. -Senpätähden hän palasikin seuraavana päivänä ja sanoi: "Minä huomasin -eilisen puheeni olleen teille tavattoman vastenmielinen. No niin: -olkaa kuin en minä olisi mitään puhunut. Puolethan on tottakin -liikaa. On käytettävä toisia keinoja sen päämäärän saavuttamiseksi, -jonka olen viittonut. Kootkaamme rikkautemme samaan paikkaan. Sehän -käy helposti päinsä, sillä nehän eivät vaadi suurta tilaa." Niin -tapahtui, ja heti katosi niistä kolmeneljäsosaa. - -Pariisissa, 9 p. Chahban-kuuta v. 1720. - - - - -143. kirje. - -Rica kirjoittaa Nathanael Leville, juutalaiselle lääkärille, -Livornoon. - - -Sinä kysyt, mitä minä ajattelen amulettien tehosta ja talismaanien -voimasta. Miksi käännyt siinä asiassa minun puoleeni? Sinä olet -juutalainen ja minä olen muhamettilainen: sehän merkitsee, että me -olemme molemmat hyvin herkkäuskoisia. - -Minä kuljetan aina mukanani yli kahtatuhatta pyhän Koraanin -lauselmaa. Minä sidon käsivarsiini pieniä pusseja, joissa säilytän -kirjoitettuina yli kahdensadan dervishin nimiä. Alin, Fatiman ja -kaikkien puhtaiden nimet olen piilottanut yli kahteenkymmeneen pukuni -kohtaan. - -Kuitenkaan en väitä niidenkään olevan väärässä, jotka kieltävät -erinäisiin sanoihin muka sisältyvän voiman. Meidän on paljon -vaikeampi vastata heidän järkiperusteihinsa kuin heidän vastata -meidän kokemuksiimme. - -Minä kuljetan mukanani kaikkia näitä pyhiä lappuja pitkästä -tottumuksesta, mukaantuakseni yleiseen käytäntöön. Olen sitä mieltä, -että ellei niillä ole enemmän voimaa kuin sormuksilla ja muilla -koruilla, jotka ovat hyvin yleisiä kaunistuskeinoja, ei niillä -ole vähemmänkään. Mutta Sinä panet koko luottamuksesi erinäisiin -salaperäisiin kirjaimiin, ja ilman sitä turvaa olisit alituisen pelon -vallassa. - -Ihmiset ovat hyvin onnettomia! He häilyvät lakkaamatta väärien -toiveiden ja naurettavan pelon vaiheilla. Ja nojaamatta järkeen he -luovat itselleen hirviöitä, jotka heitä pelottavat, tai haavehaamuja, -jotka johtavat heitä harhaan. - -Mitä luulet vaikuttavan määrättyjen kirjainten järjestämisen -määrätyllä tavalla? Minkä tenhon luulet niiden aseman muuttamisen -hämmentävän? Mikä suhde niillä voi olla tuuliin, jotta ne -tyynnyttäisivät myrskyjä, ja ruutiin, jotta ne voittaisivat sen -voiman? Ja missä yhteydessä ne ovat lääkärien mainitsemiin pahoihin -ruumiinnesteisiin ja tautien syihin, parantaakseen ihmisiä? - -Kummallisinta on, että niiden, jotka vaivaavat järkeänsä saadakseen -sen keksimään eräiden tapahtumien ja salaisten voimien yhteyden, on -ponnisteltava yhtä ankarasti ollakseen näkemättä niiden todellisia -syitä. - -Sinä sanonet, että eräät taikavoimat ovat joskus tuottaneet voiton -taistelussa. Mutta minä sanon Sinulle, että Sinun täytyy olla -tahallasi sokea, ellet jaksa nähdä maan laadussa, sotilaiden luvussa -ja urhoudessa ja johtajien kokemuksessa riittäviä syitä mainitun -tuloksen saavuttamiseksi, tuloksen, jonka todelliset tekijät tahdot -jättää huomaamatta. - -Minä myönnän puolestani hetkiseksi, että on olemassa tenhovoimia. -Myönnä Sinä puolestasi hetkiseksi, ettei niitä ole, sillä sehän ei -ole mahdotonta. Tämä myönnytys, jonka minulle teet, ei estä kahta -sotajoukkoa tappelemasta: luuletko nyt tässä tapauksessa, ettei -kumpikaan voi voittaa? - -Uskotko Sinä niiden kohtalon jäävän epävarmaksi siihen asti kunnes -joku näkymätön mahti tulee sen ratkaisemaan? Uskotko kaikkien iskujen -menneen hukkaan, kaiken harkinnan olleen turhan ja kaiken urhouden -jääneen hyödyttömäksi? - -Oletko siinä käsityksessä, ettei kuolema, joka tällaisissa -tilaisuuksissa vaanii ihmistä tuhansin tavoin, saata aiheuttaa -mielissä sitä silmitöntä säikähdystä, jota Sinun on niin vaikea -selittää? Luuletko, ettei sadantuhannen miehen armeijassa voi olla -yhtään pelkuria? Oletko varma, ettei tämän yhden arkuus voi herättää -arkuutta toisessa ja ettei toinen, joka pakenee kolmannen luota, voi -piankin saada tätä jättämään siihen paikkaan neljättä? Enempää ei -tarvita, jotta voittamisen mahdollisuudet kieltävä epätoivo äkkiä -valtaisi koko sotajoukon ja valtaisi sitä helpommin, mitä lukuisampi -se on. - -Kaikki tietävät ja kaikki tajuavat, että ihmiset, niinkuin -kaikki luontokappaleetkin, joiden alituisena huolena on itsensä -säilyttäminen, rakastavat intohimoisesti elämää. Tämä tiedetään -yleisesti ja kuitenkin tutkitaan, miksi he jossakin erikoisessa -tilaisuudessa pelkäävät sen menettämistä. - -Vaikka kaikkien kansojen pyhät kirjat ovatkin täynnä tämän -paanillisen eli yliluonnollisen kauhun esimerkkejä, en minä osaa -kuvitella mitään niin tyhjänpäiväistä, koska, voidakseen olla -varma siitä, että vaikutus, jonka voivat aiheuttaa sadattuhannet -luonnolliset syyt, on yliluonnollinen, täytyisi sitä ennen tutkia, -eikö mikään näistä syistä ole ollut toiminnassa. Mikä on mahdotonta. - -En puhu Sinulle enempää tästä asiasta, Nathanael. Minusta nähden tämä -kysymys ei ansaitse niin vakavaa pohdintaa. - -Pariisissa, 20 p. Chalval-kuuta v. 1720. - -Jk. Juuri kun olin päässyt edellisen kirjeen loppuun, kuulin -kadulla huudettavan kaupaksi erään maaseutulääkärin pariisilaiselle -lääkärille lähettämää kirjettä, sillä kaikkia joutavia täällä -painatetaan, julkaistaan ja ostetaan. Luulen tekeväni taiten -lähettäessäni vuorostani sen Sinulle, koska se tavallaan koskettelee -kiistakysymystämme. Siinä on useita kohtia, joita minä en ymmärrä. -Mutta Sinähän lääkärinä tajunnet virkaveljiesi kieltä. - - -_Maaseutulääkärin kirje pariisilaiselle lääkärille_. - -Kaupungissamme oli tuonnoin sairas, joka ei ollut saanut unta -kolmeenkymmeneenviiteen päivään. Hänen lääkärinsä määräsi hänelle -opiumia. Mutta hän ei kyennyt sitä nauttimaan: vaikka hänellä oli jo -malja kädessään, epäröi hän enemmän kuin koskaan ennen. Viimein hän -sanoi lääkärilleen: "Hyvä herra, pyydän teiltä armoa vain huomiseen. -Tunnen erään miehen, joka ei harjoita lääkärin ammattia, mutta jolla -on huostassaan lukemattomia unilääkkeitä. Sallikaa minun kutsuttaa -hänet tänne. Ja ellen minä nuku ensi yönä, lupaan uudelleen kääntyä -puoleenne." Kun lääkäri oli poistunut, suljetutti sairas uutimet ja -sanoi pikku palvelijalleen: "Kas niin, meneppäs nyt herra Anisin luo -ja pyydä häntä puheilleni." Herra Anis saapuu. "Hyvä herra Anis, minä -olen kuolemaisillani. En voi nukkua. Olisikohan teillä varastossanne -M. T. tai jonkun kunnianarvoisan jesuiittaisän kyhäämä hartauskirja, -jota ette ole saanut myydyksi, sillä useinhan ovat kavahdetuimmat -lääkkeet parhaita?" - -"Hyvä herra", vastasi kirjakauppias, "minulla on isä Caussin'in _Pyhä -Tuomioistuin_, kuutena niteenä, ja se sopii varmaankin teille. Minä -lähetän sen. Toivoakseni se tekee teille hyvää. Jos haluatte arvoisan -isä Rodriguez'in, espanjalaisen jesuiitan, teokset, niin älkää -olko niitä käyttämättä. Mutta uskokaa minua: pysykäämme vain isä -Caussin'issa. Jumalan avulla toivon, että yksi ainoa isä Caussin'in -lause tekee teihin saman vaikutuksen kuin kokonainen M. T:n lehti." -Sitten herra Anis poistui juostakseen hakemaan lääkettä myymälästään. -_Pyhä Tuomioistuin_ saapuu. Siitä pudistetaan pöly. Sairaan poika, -nuori koululainen, alkaa lukea. Hän koki vaikutuksen ensimmäisenä. -Toisella sivulla lausui hän enää sanat vain epäselvällä äänellä, ja -pian tunsi koko seurakin raukenevansa. Hetkistä myöhemmin kuorsasivat -kaikki paitsi sairas, joka pitkällisten koettelemuksien jälkeen -vihdoinkin vaipui unenhorrokseen. - -Lääkäri saapuu varhain seuraavana aamuna. "No, onko opiumiani -otettu?" Hänelle ei vastata mitään: vaimo, tytär, pieni poika, kaikki -suunniltaan ilosta näyttävät hänelle isä Caussinia. Hän kysyy, mitä -he tarkoittavat. Hänelle sanotaan: "Eläköön isä Caussin! Hänet täytyy -lähettää sidottavaksi. Kuka olisi arvannut? Kuka olisi uskonut? Se -on ihme! Katsokaahan, hyvä herra, katsokaahan toki isä Caussinia: -tämä nide sai isäni nukkumaan." Ja sitten hänelle selitettiin asia -niinkuin se oli tapahtunut. - -Lääkäri oli taidokas mies, täysin perehtynyt salatieteen ongelmoihin -ja sanojen ja henkien voimaan. Tämä esimerkki avasi hänen -silmänsä. Ja moninaisia mietittyään hän päätti muuttaa kokonaan -lääkitsemistapansa. "Tämä on hyvin merkillinen tapaus", puheli hän. -"Nyt voin nojata kokemukseen. Täytyy vain jatkaa sitä pitemmälle. Ja -miksei sitten henki voisikin siirtää teokseensa samoja ominaisuuksia, -mitä sillä on itsellään? Eikö sellaista tapahdu joka päivä? Ainakin -maksaa vaivan koettaa. Olen kyllästynyt apteekkareihin. Heidän -sokerimehunsa, heidän virkistysjuomansa ja kaikki heidän galenolaiset -rohtonsa tekevät lopun sairaista ja heidän terveydestään. -Muuttakaamme siis järjestelmää. Koetelkaamme henkien voimaa." Tästä -ajatuksesta lähtien hän laati uuden lääkejärjestelmän niinkuin saatte -nähdä hänen käyttämistään tärkeimmistä lääkkeistä, joita tässä -alempana esittelen. - - -_Ulostava juoma_. - -Ottakaa kolme lehteä Aristoteleen ajatusoppia kreikankielellä; -kaksi lehteä jotakin tavallista tuikeampaa skolastisen jumaluusopin -tutkimusta, niinkuin esim. rikkiviisasta Scotusta; neljä lehteä -Paracelsusta; yksi Avicennaa; kuusi Averroësta; kolme Porphyriosta; -yhtä paljon Plotinosta; yhtä paljon Iamblikhosta. Antakaa niiden -hautua yhdessä kaksikymmentäneljä tuntia ja nauttikaa sitten lääkettä -neljä kertaa päivässä. - - -_Voimakkaampaa ulostuslääkettä_. - -Ottakaa kymmenen V. P:tä paavin J:ja koskevasta K:stä. Tislatkaa -ne vesipaahtimessa. Kaatakaa pisara siten syntyvää pistävänkitkerää -nestettä lasilliseen tavallista vettä. Nielkää seos luottavaisesti. - - -_Oksennusainetta_. - -Ottakaa kuusi juhlapuhetta; kaksitoista hautauspuhetta, mitä tahansa, -kunhan ei vain käytetä H. de N:n pitämiä; kokoelma uusia oopperoita; -viisikymmentä romaania; kolmekymmentä uutta tieteellistä esitelmää. -Pankaa kaikki nämä keitinpulloon, uuttakaa niitä kaksi päivää ja -tislatkaa ne sitten. Ellei tämä vielä riitä, neuvotaan seuraava. - - -_Tehokkaampi oksennuslääke_. - -Ottakaa arkki täplikästä paperia, joka on ollut jonkun R. J:n -asiakirjakokoelman peitteenä. Hautokaa sitä kolme minuuttia. -Lämmittäkää lusikallinen tätä liuosta ja nielkää. - - -_Sangen yksinkertainen keino parantaa hengenahdistusta_. - -Lukekaa kaikki arvoisan isä Maimbourgin, entisen jesuiitan, teokset -niin että pysähdytte vain jokaisen lausejakson lopussa, ja olette -huomaava hengityskyvyn vähitellen palaavan, teidän tarvitsematta -uudistaa koetta. - - -_Kuinka taidetaan itseänsä varjella syyhelmältä, ruvilta, rohtumilta -ja kupulataudilta_. - -Ottakaa kolme Aristoteleen käsiteluokkaa, kaksi metafysiikan astetta, -yksi ajatusmääritelmä, kuusi Chapelain'in säettä, yksi lause apotti -de Saint-Cyran'in kirjeistä, kirjoittakaa kaikki nämä paperille, -käärikää se kokoon, kiinnittäkää nauhaan ja kantakaa kaulassanne. - - -_Miraculum chimicum, de violenta fermentatione, cum fumo, igne et -flamma_. - -Misce Quesnellianam infusionem, cum infusione Lallemaniana; fiat -fermentatio cum magna vi, impetu et tonitru, acidis pugnantibus, et -invicem penetrantibus alcalinos sales: fiet evaporatio ardentium -spirituum. Pone liquorem fermentatum in alambico: nihil inde -extrahes, et nihil invenies, nisi caput mortuum. - - -_Lenitivum_. - -Recipe Molinae anodini chartas duas; Escobaris relaxativi -paginas sex; Vasquii emollientis folium unum: infunde in aquae -communis libras iiij, ad consumptionem dimidiae partis colentur -et exprimantur; et, in expressione, dissolve Bauni detersivi et -Tamburini abluentis folia iij. - -Fiat clyster. - - -_In chlorosim, quam vulgus pallidos colores, aut febrim amatoriam, -appellat_. - -Recipe Aretini figuras iv; R. Thomae Sanchii de matrimonio folio ij. -Infundantur in aquae communis libras quinque. - -Fiat ptisana aperiens. - -Tällaisia rohtoja ryhtyi nyt lääkärimme käyttämään menestyksellä, -jonka voi helposti kuvitella. Hän ei tahtonut, selitti hän, viedä -potilaitaan vararikkoon turvautumalla harvinaisiin lääkkeisiin -tai suorastaan sellaisiin, joita on tuskin olemassakaan, niinkuin -esim. omistuskirjeeseen, joka ei olisi ketään haukotuttanut, liian -lyhyeen esipuheeseen, piispan itsensä sepittämään paimenkirjeeseen, -jansenistin halveksimaan tai jesuiitan ihailemaan jansenistiseen -teokseen. Hän sanoi tällaisten lääkkeiden olevan omiansa edistämään -vain puoskaroimista, jota kohtaan hän puolestaan tunsi voittamatonta -vastenmielisyyttä. - - - - -144. kirje. - -Rica kirjoittaa Usbekille. - - -Käydessäni joku päivä sitten eräässä maalaiskartanossa tapasin -siellä kaksi oppinutta, jotka ovat täällä suuressa maineessa. Heidän -luonnonlaatunsa oli minusta ihmeellinen. Oikein arvosteltuna supistui -toisen keskustelu tähän: "Mitä olen sanonut, on totta, koska minä -olen sen sanonut." Toisen keskustelu kulki taas vastakkaista rataa: -"Mitä minä en ole sanonut, ei ole totta, koska minä en ole sitä -sanonut." - -Pidin paljon edellisestä. Sillä vaikka ihminen onkin itsepäinen, ei -se tee minulle kerrassaan mitään. Mutta jos hän on hävytön, tekee -minulle pahaa. Edellinen puolustaa mielipiteitään, siis sellaista, -mikä kuuluu hänelle. Jälkimmäinen ahdistaa muiden mielipiteitä, siis -sellaista, mikä on kaiken maailman omaa. - -Oi rakas Usbek! Kuinka huonon palveluksen turhamaisuus tekeekään -niille, joilla sitä on suurempi annos kuin ihminen välttämättä -tarvitsee hengissä säilyäkseen! Sellaiset ihmiset haluavat muiden -ihailua vaikkapa olemalla vastenmielisiä. He pyrkivät muita ylemmäs, -vaikka eivät pääse edes tasalle. - -Tulkaa, vaatimattomat ihmiset, tulkaa syleilyyni! Teissä on elämän -viehätys ja sulo. Te luulette, ettei teillä ole mitään. Mutta minä -sanon teille, että teillä on kaikki. Te ajattelette, että ette -nöyryytä ketään, mutta te nöyryytättekin koko maailman. Ja kun minä -mielessäni vertaan teitä noihin öykkäreihin, joita näen kaikkialla, -kukistan heidät korkeuksistansa ja paiskaan heidät teidän jalkoihinne. - -Pariisissa, 22 p. Chahban-kuuta v. 1720. - - - - -145. kirje. - -Usbek kirjoittaa ------:lle. - - -Älykkään miehen on tavallisesti hankala olla seuroissa. Hyvin harvat -henkilöt ovat hänen makuunsa. Häntä ikävystyttävät kaikki nuo monen -monet ihmiset, joita hän suvaitsee nimittää poroporvareiksi. Hänen on -mahdotonta olla hiukan päästämättä vastenmielisyyttään näkyviin, mikä -taas tekee kaikista halveksituista hänen vihamiehiään. - -Koska hän on varma siitä, että hän voi miellyttää silloin kun hän -vain tahtoo, ei hän huoli kovinkaan usein sitä tehdä. - -Hän on taipuvainen arvosteluun, koska näkee enemmän asioita kuin muut -ja tajuaa ne paremmin. - -Hän hävittää melkein aina omaisuutensa, koska hänen älykkyytensä -hankkii hänelle siihen useampia keinoja. - -Hän ei menesty yrityksissään, koska hän panee paljon uhkaan. Hänen -näkemyksensä, joka kantaa aina kauas, kuvailee hänelle päämääriä, -jotka ovat liian etäällä. Ottamattakaan lukuun sitä seikkaa, että hän -suunnitelmia tehdessään huomaa heikommin vaikeudet, jotka johtuvat -ulkonaisista olosuhteista, kuin apukeinot, jotka lähtevät hänestä -itsestään ja joita hänellä on omassa varastossaan. - -Hän lyö laimin pikku seikat, joista kuitenkin riippuu melkein -kaikkien suurten yritysten onnistuminen. - -Keskinkertainen ihminen koettaa sitä vastoin hyötyä kaikesta: -hän oivaltaa vallan hyvin, ettei hänen sovi menettää mitään -huolettomuuksiin. - -Maailman hyväksyminen tulee tavallisimmin keskinkertaisen ihmisen -osaksi. On ihastuttavaa antaa hänelle: on hauskaa ottaa tuolta -toiselta. Silloin kun kateus hyökkää yhden kimppuun ja kun hänelle -ei anneta mitään anteeksi, toimitetaan kaikki toiselle hyvin päin: -itserakkaus käy hänen puolustajakseen. - -Mutta jos älykkäällä miehellä on yleensä näin paljon vastuksia, mitä -sitten sanommekaan oppineiden kovasta asemasta? - -En voi milloinkaan ajatella tätä asiaa muistamatta kirjettä, jonka -muuan oppinut kirjoitti eräälle ystävälleni. Se oli tällainen: - - "Hyvä herra! - - "Tarkastelen kaiket yöt kolmenkymmenen jalan kaukoputkilla - valtavia taivaankappaleita, jotka vyöryvät rataansa päittemme - yläpuolella. Ja milloin haluan levähtää, otan sirot - suurennuslasini ja tutkin jauhopunkkia tai koiperhosta. - - "En ole tosiaankaan rikas, eikä minulla ole muuta kuin yksi - huone. En uskalla siihenkään tehdä tulta, koska pidän siinä - lämpömittariani ja koska vieras lämpö saisi sen nousemaan. Viime - talvena olin kuolla viluun. Mutta vaikka lämpömittarini, joka - oli alimmissa asteissaan, huomautti minulle, että käteni olivat - jäätymäisillään, en ollut siitä tietävinänikään. Niinpä onkin - sitten lohdutuksenani tieto, että minulla on täsmällinen selko - pienimmistäkin viime vuonna sattuneista lämmön vaihteluista. - - "Seurustelen hyvin vähän. Ja kaikista niistä ihmisistä, joiden - pariin joudun, en tunne ainoatakaan. Mutta Tukholmassa on mies, - toinen Leipzigissä, kolmas Lontoossa, joita en ole milloinkaan - nähnyt ja joita en varmaan tule näkemäänkään, mutta joiden - kanssa olen niin ahkerassa kirjeenvaihdossa, etten päästä ohi - ainoatakaan postipäivää heille kirjoittamatta. - - "Mutta vaikka en tunnekaan ketään korttelissani, olen siinä - kuitenkin niin huonossa maineessa, että minun lienee lopulta - pakko poistua siitä. Viisi vuotta sitten haukkui minut pahan - päiväisesti muuan naapurineukko, joka väitti minun leikelleen - hänen koiransa kappaleiksi. Lähistössä asuvan teurastajan akka - sekaantui leikkiin, ja samalla kun edellinen huuteli minua - solvauksilla, kolhi jälkimmäinen minua kivillä, minua ynnä - tohtori ------:ä, joka oli seurassani ja joka sai niin ankaran - iskun otsaluuhunsa ja takaraivoonsa, että hänen, järkensä - asuinsija kärsi siitä kovin. - - "Siitä hetkestä lähtien on aina ollut itsestään selvää, että - milloin joku koira sattuu eksymään jonnekin kadun kaukaisempiin - osiin, se on kulkenut minun käsieni kautta. Muuan kunnon - porvarisrouva, jolta oli hukkunut piskuinen rakki, sellainen, - jota hän sanoo rakastaneensa enemmän kuin, lapsiaan, tuli - tässä joku päivä sitten pyörtymään huoneeseeni. Ja kun ei sitä - sittenkään löytynyt, haastoi hän minut käräjiin. Enpä luule - milloinkaan pääseväni eroon kaikkien näiden akkojen kiusallisesta - ilkeydestä, vaan he tulevat nähdäkseni aina kirkuvin äänin - rasittamaan minua jo kymmenen vuotta sitten kuolleiden - sieluttomien luontokappaleiden hautauspuheilla. - - "Minä olen, jne." - -Kaikkia oppineita syytettiin muinoin noituudesta, sitä en lainkaan -ihmettele. Kukin puhui itsekseen: "Minä olen kehittänyt luonnon -lahjoittamat kyvyt niin pitkälle kuin niitä voi kehittää. Kuitenkin -se ja se oppinut on minua joissakin suhteissa etevämpi. Siinä täytyy -siis olla jotakin pirunkonstia." - -Nykyään, jolloin sellaiset syytökset ovat joutuneet huonoon huutoon, -on ryhdytty käyttämään toista keinoa: nykyään oppinut voi tuskin -välttää uskonnottomuuden tai kerettiläisyyden moitetta. Kansa voi -hänet kyllä julistaa viattomaksi, mutta haava on isketty eikä -se milloinkaan mene oikein, umpeen. Se jää ainaisesti hänelle -kipeäksi kohdaksi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin saattaa vielä -vastustaja sanoa hänelle vaatimattomasti: "Jumala varjelkoon minua -väittämästä, että se, mistä teitä syytetään, olisi totta. Mutta -teidän on kuitenkin ollut pakko puolustautua." Näin käännetään hänen -puolustuksensakin häntä vastaan. - -Jos hän kirjoittaa historiaa ja jos hänen hengessään on jaloutta ja -sydämessään suoruutta, toimitetaan hänelle tuhannet vainot. Häntä -vastaan yllytetään tuomarit asiasta, joka on tapahtunut tuhat vuotta -sitten. Ja hänen kynänsä tahdotaan kahlita, ellei sitä voida ostaa. - -Hän on kuitenkin onnellisempi kuin ne halpamaiset miehet, jotka -myyvät rehellisyytensä kehnosta apurahasta, jotka, kun katsellaan -kaikkia heidän petoksiaan yksitellen, saavat niistä tuskin ropoakaan -kappaleesta, jotka kaatavat valtakuntien perustuslait, vähentävät -yhden valtiomahdin oikeuksia ja lisäävät toisen, antavat ruhtinaille -ja ottavat kansoilta, palauttavat vanhentuneita oikeuksia voimaan, -imartelevat heidän aikanaan suosittuja intohimoja ja valtaistuimella -istuvia paheita ja johtavat jälkimaailmaa harhaan sitäkin -kunnottomammalla tavalla kun sillä on vähemmän mahdollisuuksia kumota -heidän todistuksensa. - -Mutta siinä ei ole vielä kyllin, että tekijä on saanut pitää hyvänään -kaikki solvaukset. Siinä ei ole vielä kyllin, että hän on saanut -lakkaamattomalla levottomuudella ajatella teoksensa menestystä. Se -ilmestyy vihdoin, teos, josta hän on nähnyt niin paljon vaivaa. Se -toimittaa hänelle riitoja joka taholta. Ja kuinka niitä välttää? -Hänellä oli se ja se mielipide. Hän puolusti sitä kirjoituksissaan. -Hän ei tiennyt, että toinen oli kahdensadan peninkulman päässä -hänestä puhunut aivan päinvastoin. Mutta kuitenkin syttyy sota. - -Uskaltaisipa hän edes toivoa jonkinlaista arvonantoa! Ei! Korkeintaan -kunnioittavat häntä ne, jotka harrastavat samaa tiedettä kuin -hänkin. Filosofi halveksii perinpohjin miestä, jonka pää on täynnä -tosiasioita. Ja toinen, jolla on hyvä muisti, pitää häntä taas -haaveilijana. - -Ne taas, jotka kerskailevat kopeasta tietämättömyydestään, -haluaisivat upottaa koko ihmissuvun siihen samaan unohdukseen, mihin -he itsekin kerran vaipuvat. - -Jos joltakin puuttuu se tai tämä kyky, korvaa hän tappionsa -halveksimalla sitä kykyä. Hän poistaa esteen, jonka hän tapasi -ansiokkuuden ja itsensä väliltä, ja luulee sitten olevansa miehen -tasalla, jonka saavutuksia hän pelkää. - -Ja kuitenkin täytyy hyvin monen ihmisen yhdistää epävarmaan -maineeseen nautintojen menetys ja terveyden hukka. - -Pariisissa, 20 p. Chahban-kuuta v 1720. - - - - -146. kirje. - -Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan. - - -Siitä on jo pitkät ajat, kun rehellisyyden sanottiin olevan suuren -ministerin sielu. - -Yksityishenkilölle on tavallaan eduksikin se huomaamattomuus, missä -hän elää. Hän pilaa maineensa vain muutamain ihmisten tieten. Muilta -hän on suojassa. Mutta ministerillä, joka rikkoo rehellisyyttä -vastaan, on yhtä monta todistajaa, yhtä monta tuomaria kuin -hallittavaa. - -Rohkenisinko sen sanoa? Suurin paha, minkä epärehellinen ministeri -tekee, ei ole suinkaan siinä, että hän vahingoittaa ruhtinasta ja -tuottaa kansalleen häviötä. Toinen paha on minun nähdäkseni tuhat -kertaa vaarallisempi: se huono esimerkki, jota hän näyttää. - -Sinähän tiedät minun kauan matkustelleen Intiassa. Siellä näin -ministerin antaman huonon esimerkin hetkessä turmelevan luonnostaan -jalomielisen kansan halvimmasta alamaisesta korkeimpiin mahtimiehiin -asti. Siellä näin kokonaisen kansan, jonka keskuudessa oli -ylevämielisyyttä, rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja luotettavuutta -kaikkina aikoina pidetty ikäänkuin ihmisen synnynnäisinä -ominaisuuksina, yht'äkkiä muuttuvan kansoista kehnoimmaksi. Näin -taudin tarttuvan ja tuhoavan ruumiin terveimmätkin jäsenet. Näin -kunnollisinten miesten tekevän halpamaisimpia tekoja, loukkaavan -elämänsä kaikissa tiloissa oikeuden ensimmäisiä periaatteita sen -pätemättömän tekosyyn varjolla, että niitä ensin oli loukattu heidän -vahingokseen. - -He nimittivät inhoittavia lakeja kaikkein kurjimpien tekojen turvaksi -ja sanoivat vääryyttä ja petollisuutta hädän pakoksi. - -Minä näin lupausten kunniaa häväistävän, pyhimpiä sopimuksia -rikottavan, kaikkia perhelakeja pilkattavan. Näin ahnaiden -velallisten, jotka ylpeilivät röyhkeästä köyhyydestään, -jotka toimivat lakien raivon ja ajan ankaruuden kunnottomina -välikappaleina, teeskentelevän maksua sitä suorittamatta, ja näin -heidän suuntaavan puukon kohti hyväntekijäinsä povea. - -Näin toisten vielä kunnottomampien ostavan melkein ilmaiseksi tai -paremmin sanoen kokoovan maasta tammenlehtiä korvatakseen niillä -leskien ja orpojen välttämättömät tarpeet. - -Näin kaikissa sydämissä äkkiä syttyvän sammuttamattoman rikkauden -janon. Minä näin hetkessä muodostuvan kamalan rikastumisen -salaliiton, ei rikastumisen rehellisellä työllä ja kunniallisella -ahkeruudella, vaan ruhtinaan, valtion ja kansalaistoverien -vararikolla. - -Näin kunniallisen kansalaisen käyvän näinä onnettomina aikoina -nukkumaan vain tämä ajatus mielessä: "Tänään panin yhden perheen -puille paljaille. Huomenna panen toisen." - -Muuan toinen sanoi: "Minä lähden tästä mukanani eräs musta mies, -jolla on kirjoitusneuvot kädessä ja terävä rauta korvan takana, -ottamaan hengiltä kaikki ne, joille olen velkaa." - -Kolmas puheli: "Huomaanpa asiani vähitellen järjestyvän. On kyllä -totta, että kun minä kolme päivää sitten kävin suorittamassa erään -maksun, jätin kokonaisen perheen kyyneliin, hävitin kahden kunnon -tytön myötäjäiset ja tein pienen pojan kasvatuksen mahdottomaksi. Isä -kuolee siihen suruun ja äiti kuihtuu kärsimyksistä. Mutta olen tehnyt -vain sellaista, minkä laki sallii." - -Onko enää suurempaa rikosta kuin se, minkä tekee ministeri -turmellessaan kokonaisen kansan tavat, alentaessaan jaloimmatkin -sielut, himmentäessään arvoasemien loiston, saastuttaessaan hyveen ja -syöstessään korkeimmankin sukuperän yleisen halveksunnan saaliiksi! - -Mitä jälkimaailma on sanova silloin kun sen täytyy punastua isiensä -häpeästä? Mitä sanoo kasvava kansa verratessaan esivanhempainsa -rautaa niiden kultaan, joilta se on välittömästi saanut elämän? -En epäile aatelisten poistavan vaakunakilvistään kelvotonta -ylhäisyysasteikkoa, joka tuottaa heille häpeää, ja jättävän nykyistä -sukupolvea siihen innoittavaan alennukseen, johon se on omasta -ehdostaan joutunut. - -Pariisissa, 11 p. Rhamazan-kuuta v. 1720. - - - - -147. kirje. - -Suureunukki kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Asiat ovat nyt kehittyneet asteelle, jota on enää mahdoton sietää. -Vaimosi ovat alkaneet kuvitella, että lähtösi on tehnyt heidät -kokonaan vapaiksi rangaistuksesta. Täällä tapahtuu kauheita. Vapisen -itsekin sitä julmaa kertomusta, mikä minun on Sinulle esitettävä. - -Mennessään joku päivä sitten moskeijaan pudotti Zelis huntunsa ja -näyttäytyi melkein peittämättömin kasvoin koko kansalle. - -Zachin tapasin makaamasta erään orjattarensa kanssa, vaikka sellainen -on ankarasti kielletty vaimolan laeissa. - -Maailman ihmeellisin sattuma toi käsiini kirjeen, jonka lähetän -Sinulle. En ole millään saanut selkoa, kenelle se oli aiottu. - -Eilen illalla keksittiin eräs nuori poika vaimolan puutarhasta, mutta -pääsi pakenemaan muurin yli. - -Lisää siihen kaikki sellainen, mikä ei ole tullut tietooni. Sinua -petetään varmasti. Odotan käskyjäsi, ja aina siihen onnelliseen -hetkeen asti, jolloin ne saan, olen elävä kuolettavassa tuskassa. -Mutta ellet jätä kaikkia näitä naisia minun valtaani, en vastaa -Sinulle ainoastakaan, ja minulla tulee olemaan joka päivä yhtä -surullisia uutisia Sinulle kerrottavana. - -Ispahanilaisessa vaimolassa, 1 p. Rhegeb-kuuta v. 1717. - - - - -148. kirje. - -Usbek kirjoittaa ylieunukille ispahanilaiseen vaimolaan. - - -Tämä kirje antaa Teille rajattoman vallan koko palatsissa. Käskekää -siinä yhtäläisesti kuin minä. Kulkekoot pelko ja kauhu mukananne. -Rientäkää viemään huoneistosta huoneistoon rangaistuksia ja -kurituksia. Eläkööt kaikki säikähdyksen valloissa. Puhjetkoot -kaikki kyyneliin edessänne. Kuulustelkaa koko vaimolaa. Alkakaa -orjista. Älkää säästäkö rakkauttani. Saakoot kaikki kokea pelottavan -tuomionne. Vetäkää päivän valoon kätketyimmätkin salaisuudet. -Puhdistakaa se saastainen paikka ja palauttakaa sinne kaikonnut -hyve. Sillä tästä hetkestä alkaen lasken hartioillenne pienimmätkin -hairahdukset, mitä siinä sattuu. Epäilen sieppaamanne kirjeen olleen -tarkoitetun Zeliille. Tutkikaa sitä asiaa ilveksen silmin. - -------:ssä, 11 p. Zilhageh-kuuta v. 1718. - - - - -149. kirje. - -Narsit kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Suureunukki on kuollut, mahtava herra. Kun minä olen vanhin -orjistasi, olen astunut hänen paikalleen siksi kunnes olet -ilmoittanut, kehen suvaitset luoda katseesi. - -Kaksi päivää hänen kuolemansa jälkeen tuotiin minulle muuan -kirjeesi, joka oli hänelle osoitettu. Varoin visusti sitä avaamasta. -Kunnioittavasti käärin sen verhoon ja panin sen säilyyn siihen asti -kunnes olet ilmoittanut minulle pyhän tahtosi. - -Eilen tuli muuan orja keskellä yötä sanomaan minulle, että hän oli -nähnyt erään nuoren miehen vaimolassa. Minä nousin, tutkin asiaa ja -havaitsin, että se näky oli harhanäky. - -Suutelen jalkojasi, ylevä herra ja pyydän Sinua luottamaan minun -intooni, kokemukseeni ja vanhuuteeni. - -Ispahanilaisessa vaimolassa, 5 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1718. - - - - -150. kirje. - -Usbek kirjoittaa Narsitille ispahanilaiseen vaimolaan. - - -Teitä onnetonta! Teillä on käsissänne kirjeitä, jotka sisältävät -kiireellisiä ja ankaroita määräyksiä. Pieninkin viivytys saattaa -minut epätoivoon. Ja Te pysytte rauhallisena turhan tekosyyn varjolla. - -Tapahtuu kauheita asioita. Ehkäpä ansaitsee puolet orjistani -kuoleman. Lähetän Teille kirjeen, jonka ylieunukki kirjoitti minulle -siitä ennen kuolemaansa. Jos olisitte avannut käärön, joka oli -hänelle osoitettu, olisitte löytänyt siitä verisiä käskyjä. Lukekaa -ne siis, ne käskyt. Olette tuhon oma, ellette pane niitä täytäntöön. - -------:ssä, 25 p. Chalval-kuuta v. 1718. - - - - -151. kirje. - -Solim kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Jos vaikenisin pitemmältä, olisin yhtä syyllinen kuin kaikki ne -rikolliset, joita vaimolassasi on. - -Minä olin suureunukin, luotettavimman orjasi, uskottu. Nähdessään -loppunsa lähestyvän hän kutsutti minut luokseen ja sanoi minulle -nämä sanat: "Minä kuolen. Mutta ainoa suru, mikä minulla on elämästä -eritessäni, tulee siitä, että viimeisten katseitteni on pakko nähdä -isäntäni vaimot rikollisina. Varjelkoon häntä taivas kaikista niistä -onnettomuuksista, joita minä aavistan! Tulkoon kuolemani jälkeen -uhkaava varjoni teroittamaan niille pettureille velvollisuuden -käskyjä ja pelottamaan heitä yhä! Tässä ovat näiden kauhistuttavien -kammioiden avaimet. Vie ne mustien orjien vanhimmalle. Mutta ellei -hän minun kuoltuani ole kyllin valpas, niin muista ilmoittaa asiasta -isännälleni." Näin puhuttuaan hän veti viimeisen henkäyksensä -sylissäni. - -Minä tiedän, mitä hän vähää ennen kuolemaansa kirjoitti Sinulle -vaimojesi käytöksestä. Palatsissa on tälläkin hetkellä kirje, -joka olisi tuonut kauhun mukanaan, jos se olisi avattu. Myöhemmin -lähettämäsi siepattiin kolmen peninkulman päässä täältä. En ymmärrä, -mitä tämä oikein on: kaikki käy onnettomasti. - -Sillä välin eivät vaimosi huoli enää lainkaan hillitä itseään. -Suureunukin kuoltua näyttää kaikki olevan heille luvallista. Roxane -yksinään on pysynyt velvollisuuden polulla ja noudattanut kainouden -vaatimuksia. Tavat höltyvät ilmeisesti päivä päivältä. Vaimojesi -kasvoilla ei näy enää sitä lujaa ja ankaraa hyveellisyyttä, joka -niillä vallitsi ennen. Näihin asuntoihin levinnyt uusi iloisuus -on minun mielestäni pettämätön jonkin uuden tyydytyksen todistus. -Kaikkein pienimmissäkin seikoissa huomaan tähän asti tuntemattomia -vapauksia. Vieläpä orjatkin suorittavat velvollisuutensa ja -noudattavat sääntöjänsä niin leväperäisesti, että minä olen aivan -hämmästyksissäni. Heissä ei ole enää sitä tulista intoa Sinua -palvelemaan, joka ennen näytti elähyttävän koko palatsia. - -Vaimosi olivat viikon maalla, eräässä syrjäisimmässä talossasi. Nyt -kerrotaan, että orja, joka sitä hoitaa, oli lahjottu, niin että hän -päivää ennen heidän saapumistaan oli kätkenyt kaksi miestä komeimman -huoneen seinässä olevaan kivikomeroon, mistä he sitten ilmestyivät -illalla meidän poistuttuamme. Vanha eunukki, joka on nykyään -päämiehenämme, on hölmö, jolle voi uskottaa mitä tahtoo. - -Minua kuohuttaa kostonhaluinen viha tuollaista petollisuutta kohtaan. -Ja jos taivas soisi Sinun palvelustasi edistääksensä sen, että Sinä -katsoisit minut kelvolliseksi hallitsemaan, lupaisin minä vaimojesi -olevan ainakin uskollisia, elleivät he olisikaan hyveellisiä. - -Ispahanin vaimolassa, 6 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1719. - - - - -152. kirje. - -Narsit kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Roxane ja Zelis ovat tahtoneet päästä maalle. En ole luullut pitävän -sitä heiltä kieltää. Onnellinen Usbek! Sinulla on uskollisia vaimoja -ja valppaita orjia. Minä olen käskijänä paikassa, minkä hyve näyttää -valinneen suojakseen. Luota siihen, ettei siellä tapahdu mitään, mitä -silmäsi eivät voisi sietää. - -On kuitenkin sattunut muuan onnettomuus, joka murtaa mieltäni. Eräät -hiljattain Ispahaniin saapuneet armenialaiset kauppiaat toivat -mukanaan kirjeen, jonka Sinä olit minulle lähettänyt. Toimitin orjan -sitä noutamaan. Mutta paluumatkalla hän joutui varkaiden käsiin, niin -että kirjekin hukkui. Kirjoita siis minulle kiireesti, sillä minun -ymmärtääkseni on Sinulla tapahtuneen vaihdoksen johdosta tärkeitä -asioita minulle ilmoitettavana. - -Fatmen palatsissa, 6 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1719. - - - - -153. kirje. - -Usbek kirjoittaa Solimille Ispahanin vaimolaan. - - -Minä panen raudan käteesi. Minä uskon Sinulle sen, mikä tällä -hetkellä on minulle kalleinta maailmassa: kostoni. Astu uuteen -toimeesi, mutta älä ota mukaasi sydäntä tai sääliä. Kirjoitan -vaimoilleni ja käsken heitä tottelemaan Sinua sokeasti. Niin -moninaisten rikosten hämmentäminä he kaatuvat maahan katseistasi. -Sinun täytyy palauttaa minulle onneni ja rauhani. Tee vaimolani -samanlaiseksi kuin se oli lähtiessäni. Mutta aloita rankaisemalla. -Tuhoa syylliset ja pane vapisemaan ne, jotka aikovat syyllisiksi -tulla. Mitä hyvitystä voitkaan toivoa isännältäsi niin erinomaisista -palveluksistasi! Riippuu vain itsestäsi, kohoatko säätyäsi ylemmäs -ja saatko suurempia palkintoja kuin olet milloinkaan osannut -kuvitellakaan. - -Pariisissa, 4 p. Chahban-kuuta v. 1719. - - - - -154. kirje. - -Usbek kirjoittaa vaimoilleen Ispahanin palatsiin. - - -Olkoon tämä kirje kuin ukonvaaja, joka iskee jyrinän ja myrskyn -pauhatessa! Solim on ylieunukkinne, ei teitä vartioidakseen, vaan -rangaistakseen. Koko palatsi vaipukoon hänen edessään maahan. Hän -on tuomitseva teidän entiset tekonne ja vast'edes hän on pitävä -teitä niin ankarassa ikeessä, että kaipaatte vapauttanne, ellette -kaipaakaan hyvettänne. - -Pariisissa, 4 p. Chahban-kuuta v. 1719. - - - - -155. kirje. - -Usbek kirjoittaa Nessirille Ispahaniin. - - -Onnellinen se, ken tajuaa hiljaisen ja tyynen elämän arvon ja -viihdyttää sydäntänsä perheensä keskellä, tuntematta muuta maata kuin -sen, joka on nähnyt hänen syntyvän! - -Elän nykyään armottomassa ilmanalassa, lähellä kaikkea sellaista, -mikä minua tuskastuttaa, kaukana kaikesta, mikä minua viehättää. -Synkkä murhe valtaa minut. Minä vaivun kauhistavaan alakuloisuuteen. -On kuin menehtyisin, enkä ole oma itseni muulloin kuin villin -mustasukkaisuuden syttyessä poveeni ja puhaltaessa sieluuni pelon, -epäluulon, vihan ja kaipauksen. - -Sinä tunnet minut, Nessir. Sinä olet aina katsellut sydämeeni kuin -omaan sydämeesi. Säälisit minua, jos tietäisit surkean tilani. -Joskus saan odottaa kokonaista kuusi kuukautta tietoja vaimolasta. -Minä luen kaikki kuluvat hetket: kärsimättömyyteni pitentää ne aina. -Ja kun sitten se niin kiihkeästi odotettu on saapumassa, tapahtuu -sydämessäni äkillinen kumous. Käteni vapisee avatessaan kohtalokasta -kirjettä. Levottomuutta, joka sai minut epätoivoon, pidän nyt -onnellisimpana tilana, missä voin olla, ja pelkään, että minut -herättää siitä julmempi isku kuin tuhatkertainen kuolema. - -Mutta mitä syitä minulla lie ollutkin isänmaastani lähtemiseen ja -vaikka saankin kiittää pakoa henkeni säilymisestä, en minä voi -enää, Nessir, jäädä tähän kauheaan maanpakoon. Sillä enkö kuitenkin -kuolisi mielihaikeuteni kalvamana? Olen tuhannet kerrat hoputtanut -Ricaa lähtemään tästä muukalaisesta maasta. Mutta hän vastustaa -kaikkia minun päätöksiäni. Hän sitoo minut tänne tuhansin tekosyin. -Hän näyttää unohtaneen isänmaansa. Tai paremmin sanoen: hän näyttää -unohtaneen minut, niin vähän hän välittää minun ikävästäni. - -Minua onnetonta! Kaipaan takaisin isänmaahani ehkäpä vain tullakseni -yhä onnettomammaksi! Mitä siellä tekisinkään? Veisinhän vain pääni -vihollisteni käsiin. Eikä siinä kaikki. Minä menen vaimolaani. -Minun täytyy vaatia tiliä siitä tuhoisasta ajasta, minkä olen ollut -poissa. Ja jos löytäisin syyllisiä, miten minun silloin kävisi? Ja -jos vain pelkkä sellainen ajatuskin minua kauhistuttaa näin kaukaa, -mitä sitten kun se minun paikalle tultuani käy todellisemmaksi? -Miten silloin käy, jos minun täytyy nähdä, jos minun täytyy kuulla -sellaista, minkä pelkkä kuvittelukin jo minua hirvittää? Miten -silloin käy, jos niiden rangaistusten, jotka minä itse määrään, -täytyy olla minun nöyryytykseni ja epätoivoni ikuisia todistuksia? - -Minun on sulkeuduttava muurien suojaan, jotka ovat minulle -kauheampia kuin niiden kätkössä vartioiduille naisille. Vien sinne -kaikki epäluuloni. Heidän hätäilevä touhunsa ei voi vähentää niitä -hituistakaan. Vuoteessani, heidän sylissänsä nautin vain omasta -levottomuudestani. Niin vähän mietiskelyyn soveltuvalla hetkellä -keksii mustasukkaisuuteni kyllä siihen tilaisuutta. Ihmissuvun -kelvoton roju, kurjat orjat, joiden sydän on ollut aina suljettu -kaikilta lemmentunteilta, te ette enää valittaisi asemaanne, jos -tietäisitte minun asemani onnettomuuden. - -Pariisissa, 4 p. Chahban-kuuta v. 1719. - - - - -156. kirje. - -Roxane kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Kauhu, yö ja pelko vallitsevat vaimolassa. Hirvittävä suru ympäröi -sitä. Tiikeri purkaa siellä joka hetki raivoansa. Hän on kiduttanut -kahta valkeata eunukkia, jotka ovat kuitenkin tunnustaneet vain -oman viattomuutensa. Hän on myynyt osan orjattariamme ja pakottanut -meidän vaihtamaan keskenämme niitä, mitkä ovat meille jääneet. -Zachia ja Zelistä on huoneessaan, yön pimeydessä, kohdeltu -häpeällisellä tavalla: se pyhyydenraiskaaja ei ole pelännyt käydä -heihin inhoittavilla käsillään. Hän pitää meitä kaikkia suljettuina -huoneisiimme, ja vaikka me olemmekin siellä yksinämme, pakottaa hän -kuitenkin meidät elämään hunnutettuina. Me emme saa enää toisillemme -puhuakaan. Rikosta olisi jo toisillemme kirjoittaminen. Meillä ei ole -enää muuta vapaata kuin kyyneleet. - -Joukko uusia eunukkeja on tullut vaimolaan, missä he piirittävät -meitä yöt ja päivät. Heidän teeskennelty tai todellinen epäluulonsa -keskeyttää lakkaamatta unemme. Minua lohduttaa vain se tietoisuus, -ettei tätä tällaista kestä kauan ja että nämä tuskat päättyvät -elämäni mukana. Ja se ei tule olemaan pitkä, julma Usbek! Minä en ole -antava Sinulle aikaa lopettaa kaikkia näitä häpäiseviä loukkauksia. - -Ispahanin palatsissa, 2 p. Maharram-kuuta v. 1720. - - - - -157. kirje. - -Zachi kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Oi taivas! Raakalainen on loukannut minua jo rankaisutavallaan! -Hän on tuominnut minulle kurituksen, joka alkaa kauhistuttamalla -kainoutta, kurituksen, jonka tuottama nöyryytys on rajaton, -kurituksen, joka palauttaa ihmisen niin sanoakseni takaisin -lapsuuteen. - -Sieluni, joka ensin masentui kokonaan häpeän painosta, tuli jälleen -tuntoihinsa ja alkoi raivostua, kun huutoni kaiuttivat asuntoni -holveja. Minun kuultiin anovan armoa ihmisistä kurjimmalta ja -vetoavan hänen sääliinsä sitä mukaa mitä armottomammaksi hän kävi. - -Siitä ajasta alkaen hänen julkea ja orjamainen sielunsa on noussut -minun sieluni murheeksi. Hänen läsnäolonsa, hänen katseensa, hänen -sanansa, kaikki onnettomuudet rasittavat minua. Kun olen yksin, on -minulla ainakin lohdutuksenani kyynelöiminen. Mutta kun hän ilmestyy -näkyviini, valtaa minut raivo. Huomaan sen voittamattomaksi ja vaivun -epätoivoon. - -Se tiikeri uskaltaa sanoa Sinua kaikkien näiden raakamaisuuksien -aiheuttajaksi. Hän tahtoi riistää minulta rakkautenikin ja saastuttaa -jopa sydämeni tunteet. Kun hän kuulteni lausuu nimen, jota minä -rakastan, en osaa enää valittaakaan: voin enää vain kuolla. - -Olen kestänyt poissaolosi ja olen pitänyt rakkauteni eheänä -rakkauteni voimalla. Yöt, päivät, hetket, kaikki on ollut Sinua -varten. Olin ylpeäkin rakkaudestani, ja rakkautesi hankki minulle -täällä kunnioitusta. Mutta nyt... Ei, en jaksa enää kestää -nöyryytystä, mihin minut on syösty. Jos olen viaton, palaa minua -rakastamaan. Palaa, jos minä olen syyllinen, niin saan vetää -viimeisen henkäykseni Sinun jalkojesi juuressa. - -Ispahanin palatsissa, 2 p. Maharram-kuuta v. 1720. - - - - -158. kirje. - -Zelis kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Tuhannen peninkulman päässä minusta tuomitsette minut syylliseksi! -Tuhannen peninkulman takaa rankaisette minua! - -Silloin kun raakalaismainen eunukki nostaa minua vastaan saastaiset -kätensä, toimii hän Teidän käskystänne. Hirmuvaltias minua -häpeällisesti loukkaa, eikä se, joka hirmuvaltaa harjoittaa. - -Te voitte aivan mielenne mukaan lisätä kidutuksianne. Sydämeni on -ollut levossa siitä lähtien kun se ei enää ole voinut Teitä rakastaa. -Sielunne alentuu ja Te muututte julmaksi. Olkaa varma siitä, että -onnellista ei Teistä ainakaan tule. Hyvästi. - -Ispahanin palatsissa, 2 p. Maharram-kuuta v. 1720. - - - - -159. kirje. - -Solim kirjoittaa Usbekille Pariisin. - - -Minä säälin itseäni, mahtava herra, ja minä säälin Sinua: milloinkaan -ei uskollinen palvelija ole vaipunut sellaiseen kauheaan epätoivoon -kuin minä nyt. Seuraavassa kerron Sinulle onnettomuutesi ja omat -onnettomuuteni: kirjoitan niistä Sinulle vain vapisten. - -Kautta kaikkien taivaan profeettain vannon vartioineeni vaimojasi -päivät ja yöt siitä lähtien kun Sinä heidät minun haltuuni uskoit: -hetkeksikään en ole keskeyttänyt levotonta valppauttani. Alotin -toimeni rangaistuksilla ja olen ne nyt lopettanut luopumatta -luontaisesta ankaruudestani. - -Mutta mitä sanonkaan? Miksi kerskata Sinulle tässä uskollisuudesta, -joka ei Sinua hyödyttänyt? Unohda kaikki entiset palvelukseni. Pidä -minua petturina ja rankaise minua kaikista rikoksista, joita en ole -voinut estää. - -Roxane, uljas Roxane... oi taivas! Kehen voi enää luottaa? -Sinä epäilit Zelistä ja olit Roxanesta aivan levollinen. Mutta -hänen kesytön hyveensä oli julmaa vilppiä. Se oli vain hänen -petollisuutensa verho, Minä yllätin hänet erään nuoren miehen -sylistä. Heti kun tämä huomasi joutuneensa ilmi, hyökkäsi hän -kimppuuni ja iski minua kaksi kertaa tikarilla. Melun kutsumat -eunukit piirittivät hänet. Hän puolustautui kauan ja haavoitti heistä -useampia. Aikoipa hän palata Roxanen huoneeseenkin, kuollakseen, -sanoi hän, hänen silmiensä edessä. Mutta vihdoinkin mursi ylivoima -hänet ja hän kaatui jalkoihimme. - -En tiedä, ylevä herra, odotanko ankaroita käskyjäsi. Sinä olet pannut -kostosi minun käsiini. Minun ei tule viivyttää sitä. - -Ispahanin palatsissa, 8 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1720. - - - - -160. kirje. - -Solim kirjoittaa samalle Pariisiin. - - -Olen tehnyt päätökseni. Onnettomuutesi katoavat: minä olen rankaiseva. - -Tunnen jo salaista iloa. Minun sieluni ja Sinun sielusi saavat -rauhan. Me tuhoamme rikoksen, ja viattomuuskin on kalpeneva. - -Oi teitä, jotka näytätte olevan luotuja jäämään tietämättömiksi -aistienne vallasta ja suuttumaan haluistannekin, oi teitä häpeän ja -kainouden ikuisia uhreja, miksi en voi päästää teitä suurena tulvana -virtaamaan tähän onnettomaan vaimolaan, nähdäkseni teidän hämmästyvän -sitä veren paljoutta, minkä minä aion siinä vuodattaa! - -Ispahanin palatsissa, 8 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1720. - - - - -161. kirje. - -Roxane kirjoittaa Usbekille Pariisiin. - - -Niinpä niin, minä olen Sinua pettänyt. Minä olen lahjonut -eunukkisi. Minä olen pilkannut mustasukkaisuuttasi ja osannut tehdä -inhoittavasta vaimolastasi hekuman ja nautintojen tyyssijan. - -Minä kohta kuolen. Myrkky on valuva suoniini. Sillä mitä tekisinkään -täällä sitten kun sitä ainoata miestä, joka piteli minua elämässä, ei -ole enää? Minä kuolen, mutta minun varjoni lentää matkaansa hyvässä -seurassa. Minä olen juuri lähettänyt edelläni pyhäinraiskaajat -vartijat, jotka ovat vuodattaneet maailman ihanimman veren. - -Kuinka oletkaan voinut luulla minua niin herkkäuskoiseksi, -että olisin kuvitellut olevani maailmassa vain Sinun oikkujasi -jumaloidakseni ja että kun Sinä sallit itsellesi kaikki, Sinulla muka -olisi oikeus kahlita kaikki minun haluni? Ei! Minä olen kyllä elänyt -orjuudessa, mutta olen aina ollut vapaa. Olen korjannut Sinun lakisi -luonnon lakien mukaisiksi, ja henkeni on aina pysynyt riippumattomana. - -Sinun pitäisi kiittää minua uhrauksesta, jonka olen hyväksesi -tehnyt, siitä, että olen alentunut kylliksi näyttääkseni Sinulle -uskolliselta, siitä, että olen raukkamaisesti kätkenyt sydämeeni -sen, mikä minun olisi pitänyt julistaa koko maailmalle, ja vihdoin -siitä, että olen häväissyt hyvettä sallimalla nimittää sillä nimellä -alistumista Sinun oikkuihisi. - -Sinä hämmästyit, kun et tavannut minussa rakkauden riemuitsevaa -hurmausta. Jos olisit tuntenut minua paremmin, olisit tavannut -minussa vihan koko väkevyyden. - -Onneksi luulit pitkät ajat, että sydän sellainen kuin minun oli Sinun -alamaisesi. Me olimme molemmatkin onnellisia: Sinä luulit pettäväsi -minua ja minä petin Sinua. - -Tällainen puhetapa tuntuu Sinusta epäilemättä oudolta. Olisikohan -mahdollista, että minä Sinulle niin paljon tuskaa tuotettuani -pakottaisin Sinut vielä ihailemaan rohkeuttani? Mutta kaikki on -lopussa. Myrkky menehdyttää minut. Voimani pettävät. Kynä putoaa -kädestäni. Tunnen jopa vihanikin heikkenevän. Minä kuolen. - -Ispahanin palatsissa, 8 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1720. - - - - -SELITYKSIÄ JA HUOMAUTUKSIA - - -Näiden selitysten ja huomautusten pääasiallisena lähteenä on -ollut se ruotsinnos, jonka _A. Silow_ on v. 1915 Montesquieun -_Persialaisista kirjeistä_ toimittanut Bonnierin Klassilliseen -kirjastoon (_Montesquieu: Persiska Brev_, översatta samt försedda med -en inledning av. _A. Silow_. I-II. Stockholm, Albert Bonniers förlag, -1915). Luonnollisesti on myös suomalaista _Tietosanakirjaa_ ahkerasti -käytetty, ja usein liittyvätkin alempana annetut tiedot varsin -läheltä sen esityksiin. -- Käännös on suoritettu Émile Faguet'n -toimittamasta Nelson-Lutetia-painoksesta. - - -_Eräitä mietteitä Persialaisista kirjeistä_ - -on pidettävä Montesquieun myöhemmin sepittämänä esikoisteoksensa -puolustuskirjoituksena, sitä kun oli usealtakin taholta ankarasti -ahdistettu. Niinpä oli apotti _J.B. Gaultier_ v. 1751 eräässä -lentokirjassaan pyytänyt todistaa _Persialaiset kirjeet_ -jumalattomiksi uskonnonvastaisiksi kyhäyksiksi. "Mietteet" esiintyvät -ensi kerran vuoden 1754 painoksessa. - -_Muutamien viehättävien teosten... jotka ovat ilmestyneet -Persialaisten kirjeiden jälkeen_. Montesquieun eläessä ilmestyi -joukko näiden suosittujen kirjeiden jäljittelyjä, niinkuin esim. -_Saint-Foix'n Lettres turques_ (Turkkilaisia kirjeitä), jotka oli -suoranaisesti sepitetty Montesquieun teoksen jatkoksi, markiisi -_d'Argenson'in Lettres juives_ (Juutalaisia kirjeitä, 1738), rva -de _Graf-Figny'n Lettres d'une Péruvienne_ (Erään perulaisnaisen -kirjeitä, v. 1747), _Samuel Richardson'in Pamela_ (1741), ym. Tämä -jälkimmäinen romaani, jonka Montesquieu rva de Graffignyn teoksen -ohella erikoisesti mainitsee tässä yhteydessä, on kuitenkin vain -kirjemuodoltaan Montesquieun kirjan kaltainen. Montesquieu katsoi -ensimmäisenä tuoneensa _kirjeromaanin_ uudempaan kirjallisuuteen. -Tämän muodon valinnassa on häneen kuitenkin epäilemättä vahvasti -vaikuttanut Pascalin esimerkki, tämä kun oli jo vv. 1656-1657 -julkaissut kuuluisat jansenistiset kiistakirjeensä _Letters à un -provincial_ (Kirjeitä eräälle maaseutulaiselle.) Joka tapauksessa -saavutti kirjeromaani Montesquieun jälkeen suurta suosiota ja loi -esim. sellaiset käänteentekevät teokset kuin Rousseaun _Uusi Héloïse_ -(1760) ja Goethen _Nuoren Wertherin kärsimykset_ (1774), joihin -myöhemmin (1802) liittyivät vielä Foscolon sepittämät _Jacopo Ortisin -viimeiset kirjeet_. - - -ESIPUHE. - -_Tunnen erään naisen_... Vanhemmat selittäjät sanovat tätä naista -tekijän vaimoksi. - - -1. kirje. - -_Ispahan_ l. nykyään _Isfahan_ oli vielä tällöin Persian -pääkaupunkina, mutta sitten kun se ryöstettiin afganilaisten -hyökkäyksen aikana (1722) menetti se entisen merkityksensä. Myöhemmin -muutettiin hallituksenkin istuin Teheraniin. Aikoinaan oli Ispahan -Itämaiden kukoistavimpia kaupunkeja, täynnä toinen toistaan komeampia -loistorakennuksia, useiden karavaaniteiden keskus, asukkaita noin -10 kertaa enemmän kuin nyt, jolloin niitä on 70,000. Medshid-i -Shah-moskeija on vieläkin Itämaiden uhkein. Teollisuuskin on yhä -huomattava. - -_Kum l. Kom_, vanhan persialaisen maakunnan pääpaikka, pohjoiseen -Ispahanista, Persian ylätasangolla. Tässä kaupungissa palvottiin ja -palvotaan _Fatimaa_, joka ei ole sama kuin Muhammedin kuuluisa tytär, -fatimidien esiäiti, vaan erään Alin seuraajan tytär. - -_Tauris_, nykyään _Tabris_, vanhan persialaisen maakunnan pääpaikka, -lähellä Persian nykyistä rajaa. - -_Erserum_, nykyisen Turkin Länsi-Armenian pääkaupunki, noin 40,000 -asukasta, linnoitettu, saavuttanut kuuluisuutta ensimmäisen -maailmansodan yhtenä näyttämönä. Sijaitessaan Trapetsuntin ja -Tahrisin välisen kauppatien varrella, se oli aikaisemmin erittäin -tärkeä karavaanien varastopaikka ja Itämaiden kukoistavimpia -kaupunkeja: vieläkin se on Armenian tärkein kauppakaupunki. - -_Saphar_-kuuta. Persialaiset laskivat alkuaan aikansa -aurinkovuosittain, mutta muhamettilaisuuden päästyä valtaan tuli -tämän ajanlaskun tilalle arabialais-muhamettilainen kalenteri, joka -jakaa ajan kuuvuosiin. Kussakin vuodessa on 12 kuukautta, kussakin -kuukaudessa 29 tai 30 päivää. Arabialainen vuosi on siis lyhempi -kuin gregoriaaninen ja joutuu siitä yhä enemmän edelle. Arabialaiset -kuukaudet ovat: 1. _Muhárram_ (tässä Maharram); 2. _Sáfar_ (Saphar); -3. _Rebi'el-auwal_ (Ensimmäinen Rebiab-kuu); 4. _Rebi'el-tani_ -(Toinen Rebiab-kuu); 5. _Djumádá el-úla_ (Ensimmäinen Gemmadi-kuu); -6. _Djumádá el-áchira_ (Toinen Gemmadi-kuu); 7. _Rádjab_ (Rhegeb); -8. _Scha'bán_ (Chahban); 9. _Ramadán_ (Ramazan); 10. _Shauwál_ -(Chalval); 11. _Du-l-ká'da_ (Zilkadeh); 12. _Du-l-hiddja_ (Zilhageh). -Niinkuin tiedetään, alkaa tämä ajanlasku, _hedshra_, Muhammedin -paosta, joka tapahtui 15 p. heinäk. 622 j.Kr. - - -2. kirje. - -Montesquieu käyttää _vaimola_-sanan vastineena persialaista sanaa _le -sérail_, joka oikeastaan merkitsee asuntoa, palatsia eikä suinkaan -_haaremia_, sitä seraljin osaa, missä vaimot oleskelivat. - -Chardin, ranskalainen matkailija, kuvaa v. 1711 Amsterdamissa -ilmestyneessä matkakirjassaan, kuinka persialaisia naisia -kuljetettiin pitemmillä taipaleilla. Sata askelta edellä ja sata -askelta jäljessä ratsasti miehiä, jotka lakkaamatta huusivat: _Kuruk! -Kuruk!_, mikä tässä tapauksessa merkitsi: "Pysyköön jokainen loitolla -täältä!" Heidän välissään ratsasti eunukkeja, kuohilaita, jotka -pitkin kepein ahdistivat kaikkia tungettelijoita täi hidastelijoita. - - -6. kirje. - -_Erivan_, vanhan samannimisen persialaisen maakunnan pääpaikka. - -_Petollisia osmanneja_. Persialaisten ja turkkilaisten välillä -vallitsi varsinkin tähän aikaan voimakas uskonnollinen viha. -Persialaisethan tunnustivat ja tunnustavat muhamettilaisuuden -toista uskonsuuntaa, shi'iittiläisyyttä, joka pitää vain Koraania -uskonnollisena ohjeena ja profeetan vävyä, rohkeata Ali-kalifia sekä -hänen ja Fatiman jälkeläisiä kalifinarvon laillisina perijöinä. -V. 1502 kohotettiin shi'iittiläisyys Persian valtionuskonnoksi. -Turkkilaiset taas lukeutuvat monien muiden muhamettilaisten -kansanheimojen tavoin sunnalaisiin, oikeauskoisiin, jotka pitävät -alussa vain suullisena perintätietona säilyneitä kertomuksia -Muhammedin ratkaisuista ja menettelystä Koraanin kanssa -yhdenarvoisina oikeuslähteinä ja kolmea ensimmäistä kalifia profeetan -oikeina seuraajina. - - -8. kirje. - -Tähän aikaan hallitsi Persiassa shaahi _Hussein_ (1694-1722). - - -11. kirje. - -Useat vanhat kirjailijat, niinkuin esim. Herodotos, Strabo, -Plutarkos, puhuvat _troglodyyteistä eli luolaihmisistä_, villeistä -ihmisistä, jotka eivät tunteneet huoneiden rakentamistaitoa. Heidän -kotipaikakseen sanotaan yleensä Punaisen meren Afrikan puolista -rannikkoa. - - -14. kirje. - -Montesquieun kertomus luolaihmisestä sisältää jo samoja -perusaatteita, joita hän sittemmin kehittää _Lakien hengessä_ -(III: 3-7; IV: 2-5). Näissä kirjeissä hän puhuu samaan -tapaan kuin myöhemmin Rousseau ennen yhteiskuntaa vallinneesta -onnellisesta, hyveen hallitsemasta tilasta ja katsoo yksinvaltaisen -hallitusmuodon asettamista ja omaisuuden yksilöllistämistä kaikkien -onnettomuuksien alkulähteeksi. Mutta "hyve", "kunto" saattaa hänen -myöhemmän käsityksensä mukaan kuitenkin elää kansanvaltaisessa ja -tasavaltaisessa valtiomuodossa, kun taas ylimysvallan kantavana -aatteena on "kohtuullisuus", yksinvallan "kunniantunto" ja itsevallan -"pelko". - - -16. kirje. - -_Kumin kolme hautaa_ ovat, paitsi ylempänä mainittua Fatiman hautaa, -persialaisten kuningasten Sefi I:n ja Abbas II:n haudat. - -Kalifi Ali, Muhammedin vävy sai apeltaan miekan, jota nimitettiin -_Zufagariksi_ ja jonka sanottiin olleen kärjestään halkinainen kuin -haarukka. Hänen seuraajansa säilyttivät sitä pyhänä kaluna, kunnes -muuan heistä särki sen metsästysretkellä. - -_Imaamilla_, muhamettilaisella arvonimellä, on useita merkityksiä. -Ensiksikin sillä tarkoitetaan pappia, joka moskeijassa johtaa -yhteistä rukousta tai lukee saarnan. Sitten se merkitsee -uskonnollista päämiestä, jonka maallinen vastakohta on emiiri. -Turkin sulttaaneilla oli nämä kummatkin arvonimet. Imaameiksi -sanotaan edelleen varhaisimman muhamettilaisen aikakauden -koraaninselittäjiä. Imaameja ovat vihdoin kaksitoista Muhammedin -vävystä Alista polveutuvaa henkilöä, joista viimeinen, Muhammed al -Mahdi v. 879 hävisi tietymättömiin. Sunnalaiset luulevat Mahdin -kerran ilmestyvän ja alistavan koko maailman islamiin. Shi'iitit taas -otaksuvat hänen olevan vielä hengissä ja palaavan kerran ottamaan -maailmanvallan käsiinsä. _Kolmastoista imaami_ on siis erinomainen -kohteliaisuusnimitys. - -_Tulitaivas_ (l'empyrée), empyreum, maailman ylin osa, johon -arveltiin tulen muka keveimpänä, alati ylöspäin pyrkivänä -alkuaineena kerääntyneen ja josta taivaan valoilmiöt saavat alkunsa. -Kuvaannollisesti valon koti, autuaitten asunto. Danten suuressa -runoelmassa paratiisin ylin osa. - -_Niinkuin päivän sarastaessa erotetaan valkea lanka mustasta_: lause -on Koraanista (II. luku, 183. säe), missä eriväristen lankojen -erottamista käytetään paaston alkamisen merkkinä. - -_Hurmaannuta se profeettain hengellä_: paitsi Muhammedia, varsinaista -Profeettaa, tunnustaa islami tuhansittain muitakin jumalallisia -lähettejä. Arvokkaimpia niiden joukossa ovat esim. Aadam, Noa, -Aabraham, Mooses ja Jeesus. - - -17. kirje. - -_Jonka ovat kirjoittaneet enkelien kädet_. Mm. enkeli Gabrielin -suhteesta Koraaniin lausuu tämä itse (II, 91); "Sano: 'Ken on -Gabrielin vihollinen?' sillä hänhän ilmoitti Allahin suostumuksella -sydämellesi (Koraanin sanat) entisen vahvistukseksi ja ojennukseksi -ja iloiseksi sanomaksi uskovaisille." - - -18. kirje. - -_Kirjanoppineiden perimätiedot_ (hadiisi) palautuvat Muhammediin -ja hänen seuraajiinsa ja koskettelevat heidän tekojaan. Aluksi ne -kulkivat suupuheina, mutta 700- ja 800-luvuilla niitä koottiin ja -kirjoitettiin muistiin. Parhaan kokoelman toimitti al Bukhari (840 -j.Kr.). - -_Immaum_, turkkilainen muoto ylempänä esitetystä _imaami_ sanasta, -joka merkitsee moskeijapappia. - -Tässä kerrottu muhamettilainen luomistarina tavataan mm. eräässä -1600-luvulla ilmestyneessä matkakuvauksessa _Voyages d'Adam Olearius -en Moscovie, Tartarie et Perse_, joka v. 1656 käännettiin ranskaksi -saksalaisesta alkuteoksesta ja josta sittemmin ilmestyi useita -painoksia. Barckhausen, muuan Montesquieun julkaisijoita, otaksuu -hänen käyttäneen lähteenään juuri tätä teosta. - - -19. kirje. - -_Tokat l. Tokad_ (armeen, _Evtoghia_, vanhan ajan _Dazimon_), -kaupunki turkkilaisen Vähän-Aasian koillisosassa, suoraan länteen -Erserumista, n. 30,000 as. Nykyään kokonaan rappiolla. Bysanttilaisen -linnan rauniot. Läheisyydessä vaskikaivoksia. Kukoistusaikana oli -Tokatissa 60,000-100,000 asukasta. - -_Smyrna_, tunnettu merikaupunki Vähän-Aasian länsirannalla, Idän ja -Euroopan kaupan pääpaikkoja. Muuan suurimpia karavaaniteitä lähti -siitä Etu-Aasian sisäosiin. - -_Pashat_. Montesquieu kirjoittaa tässä _les bachas_, oikeammin -_baasja_, joka on arabialainen muoto turkkilaisesta sanasta _pasha_. -Persialainen muoto on _padshah_ (herra kuningas), josta on syntynyt -turkkilainen sana _padishah_, alkuaan Persian shaahien, sitten -yleensä islamilaisten ruhtinaiden ja varsinkin Turkin sulttaanin -hallitsija-arvonimi. _Pasha_ on taas korkeissa viroissa olevien -turkkilaisten sotilas- ja siviilihenkilöiden -- tässä kuvernöörin -- -arvonimi, korkeampi kuin _bei_. - -_Kourallinen kalliosaarelta lähteneitä kristityitä_ tarkoittaa -Maltan-ritareita. - -_Osmaneiksi, ottomaaneiksi, otmaneiksi, osmanlineiksi_ nimitetään -turkkilaisia sulttaani Osman I:n, Turkin valtakunnan perustajan -mukaan (synt. v. 1259, kuoli v. 1326). - - -23. KIRJE. - -Vain yksi huntu: persialaisnaisilla niitä on neljä. - - -24. kirje. - -Tämä kirje alottaa nyt sen teoksen-osan, johon sisältyy sen -päätarkoitus: Ranskan silloisten olojen ivallinen arvostelu. - -_Ranskan kuninkaana_ oli tällöin kuuluisa "aurinkokuningas" Ludvig -XIV (1643-1715), joka vainosi ankarasti hugenotteja ja jansenisteja, -hankki ylelliseen hovielämäänsä ja lukuisiin sotiinsa rahoja -myymällä arvonimiä ja virkoja ja muuttamalla mielin määrin valtion -velkapaperien maksutapaa. - -_Taudeista parantaminen_ viittaa vanhaan uskonnolliseen tapaan, jonka -mukaan kuningas siunasi sairasta ristinmerkillä ja lausui: "Kuningas -koskettaa sinua, parantakoon Jumala sinut!" - -Se _perussäädös (constitution)_ l. paavillinen bulla, jota -tässä tarkoitetaan, on ilmeisesti n.s. _Unigenitus_ (paavin -bullia nimitetään aina niiden alkusanojen mukaan), jossa paavi -Clemens XI selitti isä Pasquier Quesnelin v. 1705 ilmestyneen -jansenistisen teoksen _Reflexions morales sur le Nouveau Testament_ -(Siveysopillisia mietteitä Uudesta Testamentista) lauselmaa -"kerettiläisiksi, vaarallisiksi ja hurskaita korvia loukkaaviksi". -Seurauksena oli kiivas ja pitkällinen jansenistien ja jesuiittain -riita. Bulla annettiin kuitenkin vasta 8 p. syysk. v. 1713. - -_Mufti_ on muhamettilainen lainoppinut, joka uskonnollisissa ja -oikeusasioissa antaa Koraaniin ja perintätietoon perustuvan lausunnon -eli lainselityksen. - -_Naiset ovat alhaisempia luontokappaleita kuin me_: Koraanin mukaan -pääsevät naisetkin paratiisiin, mutta eivät samaan kuin miehet. - -Ludvig XIV:n _näkymättömät viholliset_ olivat jansenisteja, joita -jesuiitat (= _dervishit_: sana tarkoittaa muhamettilaisia munkkeja ja -erakkoja) vainosivat. - - -26. kirje. - -_Te ette ole milloinkaan unohtanut kiinnittää pyhää huntua sen -peitoksi_ tarkoittaa persialaisten naisten tapaa ei ainoastaan -verhota otsa, vaan myöskin peittää kasvojen aliosa, leuka ja suu -leveällä kankaankaistaleella. Koko tähän tapojenkuvaukseen on -ylempänä mainittu _Chardinin_ matkakirja tuntuvasti vaikuttanut. - - -27. kirje. - -Auringon kaupungilla tarkoitetaan Ispahania. - - -29. kirje. - -Montesquieu kirjoittaa joko tahallaan tai epähuomiosta väärin -_Irimette_, kun oikea muoto on _Imeretia_, myöhemmin _Imerethi_. Tämä -kaukasialainen maa, muinaiskreikkalaisten _Kolkhis_, oli ennen pieni -itsenäinen valtio, mutta joutui v. 1810 Venäjän haltuun. Samoin on -käynyt itsenäisen _Georgian_, josta Imeretia aikaisemmin oli osana -ja joka v. 1802 tehtiin venäläiseksi maakunnaksi. Nämä pikku valtiot -olivat jo nimellisen itsenäisyytensä aikana vahvasti riippuvaisia -milloin mistäkin suuremmasta naapurimaasta. - -_Rhamazan_ (Ramadan) on muhamettilaisten paastokuu, jonka kestäessä -heidän on noudatettava ankaraa pidättyväisyyttä. - -_Pienet puupallot_ tarkoittavat rukousnauhaa. - -_Kaksi kankaanpalasta_ kuuluvat munkin pukuun, ja niistä on toinen -peittämässä rintaa, toinen selkää. - -_Galicia_ on roomalaiskatolisessa maailmassa huomattava maakunta -siitä syystä, että siinä sijaitsee kuuluisa pyhiinvaelluspaikka -_Santiago di Compostella_, jossa Espanjan suojeluspyhimys apostoli -Jaakob Vanhempi legendan mukaan on haudattuna. - - -32. kirje. - -Tässä tarkoitettu laitos on _Hospice des Quinze-Vingts_, sokeainkoti, -jonka Ludvig Pyhä perusti noin v. 1254, palattuaan Palestiinasta, -missä saraseenit olivat sokaisseet 300 hänen sotilastaan. - - -35. kirje. - -_Tauriin loistava luostari_ on Chardinin mukaan nimeltään _Ayn-Ali_ -("Alin Silmä"). - -_Ali, joka oli kaunein kaikista miehistä_: Chardin mainitsee Alia -pidettävän aivan uskomattoman kauniina, minkä vuoksi taiteilijat, -jotka ovat tahtoneet kuvata häntä, ovatkin aina jättäneet hänen -kasvonsa verhon peittoon. - -_Moniavioisuuden Voitto_ tarkoittaa erästä latinankielistä teosta -_Polygamia triumphatrix ... auctore Theophilo Alateo cum notis -Athanasii Vincentii_, joka mainitaan painetuksi Lundissa v. 1682. -Varmasti on tämä kuitenkin väärä ilmoitus todellisen painopaikan -salaamiseksi, joka otaksuttavasti oli Amsterdam. Tekijä oli _John -Lyser_. Selittäjäksi on sanottu itseään Pufendorfia, mutta se on -tuskin uskottavaa. Tekijä ja kustantaja menettelivätkin viisaimmin -pysytellessään piilossa, koska teos pyysi Vanhasta ja Uudesta -Testamentista otettujen lauseiden avulla todistaa ei mitään sen -vähempää kuin että moniavioisuus ei ollut ainoastaan hyödyllinen ja -sopiva, vaan kristityille suorastaan säädetty laitos. - - -36. kirje. - -_Onpa muuan talo, missä kahvi valmistetaan sillä tavalla, että_... -nähtävästi tarkoittaa kuuluisaa _Rue de l'Ancienne-Comédie'n_ -varrella sijainnutta _Procope_-kahvilaa, joka oli 1700-luvun -kirjallisen Pariisin kokoontumispaikkana. - -Tässä puheena oleva _kreikkalainen runoilija_ on Homeros, jonka -syntymäkaupungista on käyty tunnettua kiistaa ja joka tässä esiintyy -samalla sen väittelyn keskipisteenä, missä oli kysymys vanhojen tai -uudempien kirjailijain paremmuudesta ja minkä johtajia oli ollut -Perrault uudempien ja Boileau vanhojen puolella. V. 1714 oli tämä -tuima riita leimahtanut uuteen liekkiin La Motte'in ja rva Dacier'n -välillä, ja tämä kärhämä lienee ollut Montesquieun ivan lähimpänä -aiheuttajana. - -_Raakalaiskieli_ tähtää oppineiden väittelyissä käytettyyn -skolastiseen latinankieleen, joka oli klassillisen latinan -turmeltunut jälkeläinen. - -_Onhan nähty kokonaisen kansakunnan_ tarkoittaa _irlantilaisia_, -joita Englannin kuninkaat heidän katolilaisuutensa takia ankarasti -vainosivat ja joiden papit siis suurin joukoin pakenivat Ranskaan. - - -37. kirje. - -Tämän kirjeen aikaan, v. 1713, oli Ludvig XIV 75-vuotias ja hän oli -hallinnut 60 vuotta. - -_Ministeri, joka on vain 18-vuotias_: Ludvigilla ei tähän aikaan -ollut niin nuorta ministeriä. Tässä tarkoitetaan luultavasti Louis -François Letellin'iä, Barbecieux'n markiisia, joka oli syntynyt v. -1668 ja joka v. 1685 nimitettiin pysyväksi valtiosihteeriksi. - -_80-vuotias rakastajatar_ on luonnollisesti rva de Maintenon, joka -oli syntynyt v. 1635. - -_Uskonnon tarkkaa noudattamista_ vaativat jansenistit, joita kuningas -piti vihollisinaan. - -_Hänen palatsinsa puutarhoissa_, s.o. Versailles'n puistossa. - -_Se ruhtinas, jonka edessä kaikki valtaistuimet luhistuvat_, on -tietysti Persian shaahi. - - -38. kirje. - -_Sauromaatit l. sarmaatit_ olivat vanhojen kirjailijain, jo -Herodotoksen ja sitten muidenkin, mainitsema paimentolaiskansa, -joka asui itään Tanais-virrasta eli nykyisestä Donista. Naisella -oli heidän keskuudessaan merkitsevämpi asema kuin muiden -raakalaiskansojen keskuudessa, ja usein sanotaan naisten taistelleen -miesten rinnalla, pitipä heidän muka tappaa joku vihollinenkin, -ennen kuin saivat mennä naimisiin. Herodotos sanookin tämän kansan -saaneen alkunsa amatsoonien ja skyyttien yhtymästä. -- Myöhemmin -sanottiin sarmaateiksi eräitä itäeurooppalaisia slaavilaisia kansoja, -mm. venedejä, ja Sarmatian katsottiin käsittävän koko Itä-Eurooppa -Veikselistä Volgaan asti. - -Tekstissä esiintyvä profeetan lause viittaa Koraaniin (II, 228). - - -39. kirje. - -_Pyhiinvaeltajan (hadshi)_ kunnianimellä nimitetään muhamettilaisten -keskuudessa jokaista, joka on tehnyt pyhiinvaelluksen Mekkaan. - -Montesquieu nojaa _Muhammedin syntymän_ esityksessä Koraaniin, -mutta huomattava on, ettei tämä missään kohdassa nimenomaan säädä -ympärileikkausta. - - -40. kirje. - -_Mogul_ tai _Suur-Mogul_ oli sen valtakunnan hallitsijain ja -monikkomuodossa turkkilaisten asukkaidenkin nimenä, jonka Etu-Intiaan -16. vuosisadan alussa perusti Babar-kaani, Dshingis-kaanin -pojanpojanpoika. Kertomuksen Suur-Mogulista, joka vuosittain -punnituttaa itsensä ja julistaa sitten tuloksen alamaisilleen, -on Montesquieu saanut _J. B. Tavernier'_n Pariisissa v. 1677 -ilmestyneestä matkakuvauksesta. Mainittu toimitus tapahtuu -hallitsijan syntymäpäivänä ja alottaa juhlan, jolla päivää vietetään. - - -44. kirje. - -Aleksanteri Suuri sai Quintus Curtiuksen mukaan _koko maailman -vaikenemaan (Curtius: De rebus gestis Alexandri Magni, X, 5)_. - - -45. KIRJE. - -_Nicolas Flamel_ eli Pariisin porvarina 1300-luvulla (1330-1418). hän -oli jollakin salaperäisellä tavalla saavuttanut suuren omaisuuden, ja -kateellinen aika piti häntä alkemistina. - -Fransiskaanimunkki _Raimundus Lullus_ (1231-1315), tunnettu sekä -myrskyisestä nuoruudestaan että suurista tiedoistaan, oli myöskin -luonnontieteilijä, ja häntä kunnioitettiin alkemistisen taidon -korkeimman huipun saavuttajana. - - -46. kirje. - -Nämä kaniininkauhistujat tarkoittavat juutalaisia, turkkilaisia ja -armenialaista. Barmaani taas edustaa intialaista sielunvaellusoppia. - - -49. kirje. - -_Kasbin_ l. _Kasvin_ on samannimisen persialaisen maakunnan -pääkaupunki luoteiseen Teheranista. Chardin mainitsee -matkakuvauksessaan siellä olleen useampia kristittyjä perheitä. Hän -sanoo myöskin matkoillaan tavanneensa muutamia kapusiinisiirtoloita -Persiassa. - - -51. kirje. - -Tässä tarkoitetaan _Moskovian_ suuriruhtinaskuntaa, _Moskoviaa_, -jonka nimellä siihen aikaan mainittiin koko Venäjän valtakuntaa. - -_Kuningasten kuninkaaksi_ nimittivät persialaiset hallitsijaansa. - -Se _tsaari_, josta tässä on puhe, on _Pietari Suuri_ (1672-1725), -jonka uudistuspyrkimyksiä kirjeessä kosketellaan. - - -55. KIRJE. - -_Bagdadin_, abbasiidien vanhan pääkaupungin, joka sijaitsi kahden -puolen Tigris-virtaa, valloittivat turkkilaiset lopullisesti v. 1638. - -_Kandahar_, Kaakkois-Afganistanin samanniminen pääkaupunki, oli -useankin kerran persialaisten käsissä. Tässä tarkoitetaan nähtävästi -v. 1649:n valtausta. - - -56. kirje. - -Koraani kieltää viinin ja uhkapelin. Asiasta lausutaan V luvun 93. -säkeessä näin: "Saatana tahtoo vain heittää vihaa ja karsautta -keskuuteemme viinin ja pelin avulla ja kääntää teitä pois Allahia -ajattelemasta ja rukoilemasta. Ettekö siis tahdo pysyä niistä -erillänne? Ja totelkaa Allahia ja totelkaa Hänen lähettiään ja olkaa -varuillanne." - - -57. kirje. - -_Omantunnonasiain ratkaisijat_, kasuistit, jotka vastaavat -juutalaisten "kirjanoppineita", pitävät tehtävänään ohjata -epätietoista erinäisissä pulmallisissa omantunnonkysymyksissä. -Kasuistiikka kehitettiin keskiajalla erikoiseksi yliopistolliseksi -opetusaineeksi, ja myöhemmin harrasti sitä protestanttinenkin kirkko. -Tunnettuahan on, millä leimuavalla ivalla Pascal (1623-1662) oli -ruoskinut jesuiittain turmiollista kasuistiikkaa. - -_Sôfi_ l. _Sâfi_ oli safidilaiseen hallitsijasukuun kuuluneiden -Persian hallitsijain arvonimenä. Tämä suku oli vallassa vv. -1499-1736. - - -58. kirje. - -Muhamettilaiset eivät tee mitään varsinaista erotusta uskonnollisen -ja maallisen lain välillä. Sentähden nimittääkin Rica myös kirkon -miehiä _lainoppineiksi_. - - -59. kirje. - -_Colbert_ oli Ludvig XIV:n rahaministerinä ja yleensä valtion asiain -hoitajana, jopa meriministerinäkin, vv. 1661-1683. Häntä onkin -pidettävä Ranskan sotalaivaston varsinaisena luojana. Valtion tulot -kohosivat hänen aikanaan suunnattomasti. Hän koetti ajan yleisten -aatteiden mukaan kehittää varsinkin kauppaa ja teollisuutta: vähemmän -hän piti huolta maanviljelyksestä. - -Ludvig XIV:n kuuluisin teko _kerettiläisyyden tuhoamiseksi_ -oli n.s. Nantesin julistuksen peruuttaminen v. 1685, niin että -hugenotit menettivät sen uskonnonvapauden, mitä he olivat nauttineet -julistuksen antamisesta asti (1598). - -Useilla julistuksilla (vv. 1651, 1679, 1711) koetti Ludvig XIV, -vaikka turhaan, lopettaa kaksintaistelukiihkon. - -Varsinkin _Spinoza_ on jyrkästi vastustanut inhimillisten mittojen ja -suhteiden soveltamista maailmankuvaan, ja juuri hän on sanonut, että -jos "ympyrät voisivat ajatella, kuvailisivat ne Jumalaa ympyräksi". -(Vrt. _A. Grotenfelt: Uuden ajan filosofian historia_, I, 2. painos, -1913, s. 341.) - - -60. kirje. - -Muhammedin kuoltua nousi riita siitä, kuka pääsisi hänen lähimmäksi -seuraajakseen. Kilpailijoina olivat varsinkin profeetan appi -_Abu Bekr_ (n. 570-634), joka oli ollut hänen ensimmäisiä ja -uskollisimpia puoluelaisiaan ja joka oli järkevillä neuvoillaan -suuresti edistänyt hänen asiaansa, sekä _Ali_ (600-661), profeetan -vävy. Abu Bekr suoriutui voittajana, niin että hänestä tuli -ensimmäinen kalifi (632-634), kun taas Ali pääsi samaan arvoon -vasta neljäntenä järjestyksessä (656-661). Alin kannattajat eivät -kuitenkaan milloinkaan tunnustaneet Abu Bekriä lailliseksi kalifiksi, -ja siitä syystä on muhamettilainen maailma vieläkin jakautunut -kahteen aikaisemmin esitettyyn puolueeseen, sunnalaisiin, Abu Bekrin -palvojiin, sekä shi'iitteihin, Alin tunnustajiin. Varsinkin Persiassa -Alia melkein jumaloidaan, ja hänen hautansa Kufassa on suosittu -pyhiinvaelluspaikka. - - -61. kirje. - -_Amavang_, ensimmäinen Mandshu-sukuinen _Kiinan keisari_, pakotti -alamaisensa mm. ajamaan päänsä, kuitenkin jättämällä sittemmin -tavaksi tulleen palmikon paikoilleen. - -Keisari _Theodosius I_ toimitti Thessalonikan kaupungissa vv. -390 j.Kr. kauhean verilöylyn siellä syntyneen kapinan johdosta. -Rangaistukseksi sulki piispa _Ambrosius_ häneltä Milanon kirkon -ja syöksi hänet uskovaisten yhteydestä siksi kunnes keisari oli -osoittanut tarpeellista katumusta. - - -67. kirje. - -_Gebrit_ l. _parsit_ olivat Persian alkuasukkaita, jotka -arabialaisten valloitettua maan ja sassanidien kukistuttua (v. 641 -j.Kr.) siirtyivät Intiaan, missä heidän jälkeläisiään vielä elää -Bombayn tienoilla noin 100,000 henkeä. Persiassakin heitä on säilynyt -muutamia tuhansia Jezdin ja Kirmanin maakunnissa. Heidän uskontonsa -on vanhaa Zarathustran uskontoa, ja he noudattavat vieläkin muinaisia -tapojaan: ruumiiden asettamista torneihin lintujen syötäviksi, -tarkkoja puhtaussääntöjä ym. Ilmaa, vettä, maata ja varsinkin tulta -varjellaan saastutukselta. Temppeleissä pidetään yllä pyhää tulta, -ja uhreja varten valmistetaan pyhää haoma-juomaa. Jumalausko on -tavallaan monijumalainen, sillä Ormuzdin rinnalla palvotaan myös -esim. aurinkoa ja tähtiä. Toimeliaina ja valistusta harrastavina ovat -parsit Intiassa saavuttaneet huomattavan yhteiskunnallisen aseman -kauppiaina, rahamiehinä, asianajajina, virkamiehinä yms. - -Gebrit olivat kovin muodissa 1700-uvun filosofien keskuudessa, nämä -filosofit -- esim. Voltaire ja Rousseau -- kun luulivat gebrien -uskonnossa tavanneensa mm. suvaitsevuuden perikuvan. - -Herodotoksen mukaan (III, 31) oli Kyroksen poika, persialaisten -kuningas _Kambyses_ saanut aikaan sisarusten keskisten avioliittojen -tavan. - -_Tiflis_ oli vielä 1700-luvun alussa Georgian kuningaskunnan -pääkaupunki, mutta v. 1799 valtasivat sen venäläiset. - -_Beiram_ on oikeastaan muhamettilaisen kirkkovuoden kahden suuren -juhlan, "pienen" ja "suuren" beiramin nimitys. Tässä käytetään sanaa -merkityksessä "palatsi", "asunto", "vaimola". - -Muinaispersialaisia pappeja sanottiin _maageiksi_, tietäjiksi: -he harjoittivat Babylonista opittua noitumistaitoa, etenkin -unienselitystä ja ennustusta. - -_Zarathustran kirjalla_ tarkoitetaan Zend-Avestaa. - -Afganilainen kaupunki _Balkh_ on sama kuin vanha Baktra, Baktrianan -pääkaupunki. Perimätieto väittää Zarathustran syntyneen siellä, minkä -vuoksi hänen tunnustajansa pitävätkin sitä pyhänä paikkana. - -_Gustaspes_ l. _Hystaspes_ oli muinaispersialainen kuningas, jonka -sanotaan eläneen Zarathustran aikaan ja jonka tämä käänsi oikeaan -uskoon. _Hohoraspes_ oli hänen tarunomainen isänsä. - - -69. kirje. - -Se kreikkalainen _maalari_, josta tässä on puhe, on _Zeuxis_, joka -eli 400-luvulla e.Kr. Hänen sanotaan valinneen viisi harvinaisen -kaunista kreikatarta malleikseen silloin kun hänen oli Krotonin -Heran-temppeliin maalattava kuuluisa taulunsa Helenasta ja siten -tulkittava kreikkalaista kauneusihannetta. - -Montesquieu käsittelee tässä kirjeessä _tahdon vapauden_ kysymystä, -joka siitä lähtien kun Descartes ja Spinoza olivat esittäneet jyrkät -mielipiteensä inhimillisten tekojen määrättyihin edellytyksiin -liittyvästä riippuvaisuudesta _(determinismi)_, oli ollut kaikkein -kiihkeimmin käytyjä kiistoja filosofian alalla. Edeltäjänsä -Pierre Bayle'in tavoin puolustaa Montesquieu tässä determinismin -vastakohtaa, indeterminismiä, väittäen siis tahdon tekojen olevan -ainakin jossain määrin vapaita. - - -71. kirje. - -Tämän kirjeen kristittyjen pyhiä kirjoja koskeva kohta tarkoittaa -erästä Vanhan Testamentin paikkaa (5 Moos. 22: 13-21), missä -puhutaan naidun naisen neitsyydestä. - - -72. kirje. - -Jean-Babtiste _Tavernier_ (syntynyt Pariisissa v. 1605, kuollut -Kööpenhaminassa v. 1689) teki liikemiehenä kuusi matkaa Aasiaan, -etupäässä Persiaan ja Intiaan. Hänen näillä matkoillaan tekemänsä -havainnot julkaistiin useissakin teoksissa, joista huomattavin oli -nimeltään _Les six voyages de Jean-Babtiste Tavernier_ (1676--1677). - -_Jean Chardin_ (synt. Pariisissa v. 1643, kuollut v. 1713) liikkui -hänkin Aasiassa kauppiaana, hänen isänsä, jalokivikauppias, kun oli -lähettänyt hänet Intiaan ostamaan timantteja. Kotimatkallaan hän -pysähtyi kuudeksi vuodeksi Persiaan, missä hän enimmäkseen oleskeli -Ispahanissa shaahi Abbasin suojattina. Myöhemminkin hän teki matkoja -Itämaille. Havaintonsa hän merkitsi kirjaansa _Voyages de M:r le -chevalier Chardin en Perse et autres lieux de l'Orient_, joka ensiksi -ilmestyi Lontoossa ja Amsterdamissa vv. 1686-1711 ja joka oli myös -varustettu varta vasten mukaan otetun henkilön piirroksilla. Tällä -teoksella, josta ilmestyi monta painosta, on ollut melkoinen merkitys -tähän aikaan yhä vahvistuvan Itämaa-harrastuksen kannalta. - - -73. kirje. - -Tässä tarkoitetaan _Ranskan Akatemian sanakirjaa_, jonka ensimmäinen -laitos ilmestyi v. 1694 ja toinen v.1718. Se "äpärä", joka uhkasi -tukahuttaa tämän teoksen alkuunsa, oli apotti _Antoine Furetière'in_ -_Dictionnaire universel, contenant généralement tous les mots -français_, joka oli ilmestynyt jo v. 1690. Furetière oli erotettu -Akatemiasta v. 1685, koska hänen syytettiin epärehellisellä tavalla -käyttäneen yksityisen yrityksensä hyväksi virkaveljiensä esitöitä. - - -75. kirje. - -_Sociniolaisten_ l. sociniaanien uudennusajan ja uskonpuhdistuksen -vaikutuksen alaisena syntynyt uskonnollinen liike on saanut -nimensä perustajistaan _Lelio Sozini'sta_ (1525-1562) ja hänen -veljenpojastaan, liikkeen varsinaisesta oppi-isästä _Faustus -Sozini'sta_ (1539-1604). Jälkimmäinen perusti seurakuntansa Puolaan, -Rakowin kaupunkiin, mistä sociniolaisia levisi muihinkin maihin, -kun heidät v. 1658 karkotettiin Puolasta. Heitä oli sittemmin -Saksassa aina 19. vuosisataan saakka, Alankomaissa ja varsinkin -Siebenbürgenissä, samoin kuin Englannissa ja Pohjois-Amerikassa. -Heitä sanotaan nykyään _unitaareiksi_. - -Sociniolaiset pitävät oppinsa lähteenä vain Uutta Testamenttia. -Ihmisjärjelle tunnustetaan uskonnonkin alalla melkoinen sija, -niin että rationalismi ja myöhemmin osaksi panteismi ovat tässä -uskonopissa vallalla. Kolminaisuusoppi, sakramentit, oppi ruumiin -ylösnousemisesta ja perisynnistä hylätään. Jumala on yksi ja Jeesus -oli vain ihminen, vaikkakin ainoa laatuaan. - -Muhamettilaisten ei sanota välittäneen esim. Venetsian valtauksesta -siksi, ettei siellä olisi ollut vettä heidän puhdistuspesuihinsa. -(Huomautus tekstin alla.) - - -76. kirje. - -Tämä _itsemurhan_ puolustus esiintyy myös muutetussa muodossa -Montesquieun roomalaisteoksen 12. luvussa. - - -77. kirje. - -Tätä verrattain hämärää kirjettä ei ollut ensimmäisissä painoksissa, -mutta se lisättiin vuoden 1754 laitokseen hiukan lieventämään -edellisen kirjeen jyrkkää materialismia. - - -78. kirje. - -Tarkoitettu _portugalilainen kenraali_ oli _Jean de Castro_ -(1500-1548), joka oli Portugalin Intian kuvernöörinä ja -varakuninkaana. _Goa_ Etu-Intian länsirannalla oli muinoin -portugalilaisen varakuninkaan asuinpaikkana. - -_Suurherraksi_ sanotaan tavallisesti Turkin sulttaania. - -_Ainoa heidän hyvä kirjansa_ tarkoittaa luonnollisesti ensi sijassa -Cervantesin _Don Quijotea_, jossa osoitetaan espanjalaisten -ritariromaanien naurettavuus ja järjettömyys. - -Estramaduran ja Salamancan maakuntien välisiä seutuja (_Las -Batuecas_) sanotaan niin syrjäisiksi ja vaikeakulkuisiksi, ettei muu -Espanja pitkiin aikoihin tiennyt juuri mitään niiden asukkaista. - - -80. kirje. - -_Tsherkessit_ (myös _sirkassit_, oma nimi _adighe_), -länsikaukaasialainen kansa, joka viime vuosisadan keskivaiheille -saakka asui Mustanmeren itärannalla, Kaukasus-vuoren länsipään -ympärillä, mutta josta sitten pääosa muutti Turkin valtakunnan -alueelle (1858-1864 400,000 henkeä), koska he eivät tahtoneet joutua -Venäjän alamaisiksi. Tsherkessit ovat kauneudestaan kuuluisia, -keskikokoisia, solakoita, voimakasrakenteisia, kasvonpiirteet hienot, -tukka ruskea, silmät tummat. He ovat urhoollisia ja vieraanvaraisia, -mutta samalla kevytmielisiä ja julmia. Nainen tekee enimmät työt. -Uskonto muhamettilainen. Nuoria tyttöjä myytiin ennen paljon -orjattariksi. Tämän kaupan keskus oli Kaffa Krimin niemimaalla. - - -81. kirje. - -Sulttaani _Osman II_, joka v. 1618 tuli hallitukseen, kukistettiin ja -murhattiin neljä vuotta myöhemmin (1622). _Mustafa I_ nousi veljensä -Ahmet I:n jälkeen valtaistuimelle v. 1617. Mutta kun luonto oli hänet -hyvin huonosti varustanut lahjoillaan, syöstiin hänet seuraavana -vuonna vallasta veljenpoikansa Osman II:n eduksi. Kun tämä oli -murhattu, kutsuttiin Mustafa takaisin, mutta jo seuraavana vuonna -pakotettiin hänet taas luopumaan hallituksesta. Hänen seuraajakseen -tuli toinen veljenpoika, Murad IV, joka murhautti hänet v. 1639. - - -82. kirje. - -_Tataareilla_ tarkoitettiin tässä hyvin laajasti ottaen kaikkia niitä -aasialaisia mongolilais-, tunguusilais- ja turkkilaislaumoja, jotka -eri aikoina ovat tulvineet yli Aasian ja Euroopan. - -Tataarit (mongolit) valloittivat _Kiinan_ osaksi 1100- ja -1200-luvuilla, perustaen silloin Juen-hallitsijasuvun (1295-1368), -osaksi 1600-luvulla, jolloin Mantshujen (Ta-tsing) hallitsijasuku -perustettiin v. 1644. - -_Mogul-kaani_ (pers. = mongol-kaani) oli perimätiedon mukaan -Tatar-kaanin veli ja Turkestanin Alinge-kaanin pojanpoika. -Alinge-kaani polveutui taas suoraan Jafetista. Heistä lukevat -"mongolit" ja "tataarit" sukunsa. Mogul-kaanista polveutui -Dshingis-kaani, ja hänen jälkeläisensä oli taas Suur-Mogulin -intialaisen valtakunnan perustaja, afganilaiskuningas Babar. - -_Moskovian_ nujersivat vv. 1237-1240 tataarilaiset heimot, pitäen -sitä vallassaan aina v. 1480 asti. 13. vuosisadasta aina 16. -vuosisataan olivat _turkkilaiset_ vähitellen laajentaneet valtaansa -suuriin osiin Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa. - -_Dshingis-kaani_ (l. _Djingis-kaani_ = "sangen mahtava kaani", "täysi -sankari", alkuperäiseltä nimeltään _Temudzin_) eli v. 1162-1227, -oli maailman suurimpia valloittajia ja kuuluisin mongoliruhtinas. V. -1215 hän valloitti Pohjois-Kiinan ja Pekingin. V. 1219 hän hävitti -Turkestania sekä Persiaa ja Luoteis-Intiaa. Yhden osaston hän lähetti -Venäjälle, missä Venäjän ruhtinaat voitettiin Kalkajoella v. 1223. V. -1225 Dshingis-kaani valloitti Länsi-Kiinan, mutta kuoli paluumatkalla -pääpaikkaansa Karakorumiin. Valtakunta jaettiin hänen neljän poikansa -kesken. - - -83. kirje. - -_Kartusiaanit (kartensit, Ordo Carthusienis)_, Pyhän Bruno -Kölniläisen v. 1084 La Chartreuse'in erämaahan Grenoble'in lähelle -perustama ja Aleksanteri III:n v. 1177 vahvistama erakkoveljeskunta. -Benediktuksen säännön lisäksi noudatettiin alituista vaikenemista -jumalanpalveluksen ulkopuolella sekä täydellistä pidättäytymistä -lihansyönnistä. Protestanttisessa maailmassa kartusiaanit ovat -tunnettuja liköörin valmistajina. - - -85. kirje. - -_Sotavanhusten talon (L'Hôtel des Invalides)_ rakennutti Ludvig XIV -vv. 1670-1675 L. Bruantin ja J. H. Mansardin tekemien piirustusten -mukaan. Napoleon laajensi puolestaan taloa, jonka kirkossa hän -nykyään lepää haudattunakin suomalaisesta porfyyristä tehdyssä -arkussa. - - -86. kirje. - -Koko tämän kirjeen tarkoituksena on Nantesin julistuksen -peruuttamisen peitetty ruoskiminen. - -_Shaahi Soliman_, jonka nimenä ensin oli Sefi II, hallitsi vv. -1668-1694. - -_Suuri Shaahi Abbas_ tarkoittaa Abbas I:tä, joka hallitsi Persiaa -vv. 1586-1628 ja joka varsinkin edisti kauppaa ja maanviljelystä ja -suosi tieteitä ja taiteita. Puhe ahkerista ja taitavista _gebreistä_ -sopii sellaisenaan myös _hugenotteihin_, jotka Sombartin tutkimuksien -mukaan -- mm. teoksessa _Der Bourgeois_ -- niissä maissa, Preussissa, -Hollannissa, Englannissa, mihin he pakenivat, ennen pitkää olivat -kaupan, teollisuuden ja käsityön etunenässä. - - -87. kirje. - -_Paikka, missä oikeutta jaetaan_ on suuri pariisilainen käräjäkeskus -_Palais de Justice_, jossa esiintyviä ilmiöitä kirjailijat ovat usein -ivailleet, mm. Corneille huvinäytelmässään _La Galerie de Palais_. - -_Onpa sellaisiakin, jotka rohkenevat_... tämä omituinen -menettelytapa, jolla oli nimenä _la preuve du congrés_, kiellettiin -v. 1667. - - -88. kirje. - -_Sveitsiläisiä_ käytettiin niin yleisesti Ranskassa ovenvartijoina, -että sveitsiläistä merkitsevä sana on tullut yleisnimeksi -merkitsemään kirkonvahtia l. suntiota ja yleensä ovenvartijaa. Samaa -on sanottava saksalaisesta _Schweizer_-sanasta. - - -89. kirje. - -Muinaiset _uhripapit_ olivat tavallisesti puettuja _valkoiseen_. -Tässä puheenaolevat henkilöt, kun he ovat sekä pappeja että uhreja, -eivät siitä syystä muka kanna papillista pukua. - - -91. kirje. - -_Pistole_, vanha, alkuaan espanjalainen kultaraha. Sama rahan nimitys -tuli sitten muuallakin käytäntöön. - - -92. kirje. - -Se lähetystö, josta Montesquieu tässä puhuu, saapui Pariisiin -helmikuussa v. 1715 ja muodosti niin sanoaksemme yhden _Persialaisten -kirjeiden_ edellytyksiä, koska se enemmän kuin moni muu seikka -käänsi suuren yleisön huomiota Itämaihin ja varsinkin Persiaan. Sen -esiintymiseen liittyvä ilvenäytelmän sävy on vaikuttanut sen, että -jo Montesquieun aikana ja myöhemminkin pidettiin koko juttua joko -jonkun persialaisen seikkailijan petoksena tai vanhuudenraihnaan -Ludvig XIV:n lähimmän piirin yrityksenä huvittaa kuningasta -- Ludvig -Suurihan eli silloin viimeistä vuottansa. Uudemmat tutkimukset -ovat kuitenkin osoittaneet, että mainittu lähetystö oli tosiaankin -Persian shaahin lähettämä ja että sillä oli määrätty valtiollinen -tehtävä suoritettavanaan, nimittäin v. 1708 Ranskan ja Persian -välillä tehdyn kauppasopimuksen juhlallinen vahvistaminen. Lähetystön -käynti Pariisissa muodostui kuitenkin sen johtajan, Mehemet Riza -Begin pöyhkeän ja holtittoman esiintymisen johdosta täydelliseksi -ilvenäytelmäksi. Lähempiä tietoja tästä sivistyshistoriallisesti -huvittavasta tapahtumasta tarjoaa _M. Herbette: Une Ambassade persane -sous Louis XIV_. Paris, 1907. - - -93. kirje - -Ludvig XIV kuoli 1 p. syysk. 1715. Hän oli syntynyt v. 1638 ja -noussut valtaistuimelle v. 1643. Uusi kuningas, Ludvig XV, oli -ainoastaan viisivuotias, ja hänen alaikäisyytensä aikana hoiti -hallitusta herttua Filip Orléansilainen, kuninkaan setä. 2 p. -syysk. 1715 tekemällään päätöksellä kumosi parlamentti Ludvig XIV:n -testamenin, jonka mukaan sijaishallitsijan valtaa olisi tuntuvasti -rajoittanut ns. sijaishallitusneuvosto. Sen sijaan perustettiin -seitsemän "neuvostokamaria" hallinnon eri aloja varten, ja niissä -oli sijaishallitsijalla suuri määräämisvalta. Vastalahjaksi sai -parlamentti 15 p. syysk. 1715 takaisin "le droit de remontrances'in", -joka siltä oli otettu Ludvig XIV:n aikana ja jonka mukaan -parlamentilla oli oikeus esittää arvostelevia lausuntoja kuninkaan -hallitustoimista. - - -94. kirje. - -Munkki, jolle Usbek kirjoittaa, kuului ns. _santoneihin_, -muhamettilaisiin munkkeihin, joilla oli erikoisen ankarat -luostarisäännöt. - -Yläegyptiläisen Theban kaupungin läheisissä erämaissa asuneiden -erakoiden päämiehiksi mainitut miehet elivät 3. vuosisadanlopussa -ja 4. vuosisadan alussa ja kuolivat _Paulus Thebalainen_ n. v. 340, -_Antonius Komalainen_ v. 356 ja _Pakomius_ v. 346 j.Kr. Varsinkin oli -Pakomiuksen toiminta merkillinen munkkilaisuuden järjestäjänä: hänhän -perusti Theban tienoille ensimmäisen luostarin, ympäröimällä joukon -lähekkäin olevia erakkomajoja yhteisellä muurilla ja järjestämällä -munkkien elämän yhteisellä munkkisäännöllä, joka sekin oli vanhin -laatuaan. Sisarelleen Marialle perusti Pakomius myös ensimmäisen -nunnaluostarin. - - -96. kirje. - -Kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen kertoo, että -Amasis, Egyptin kuningas (vv. 569-526 e.Kr.), purki Samoksen -tyrannin Polykrateen kanssa tekemänsä liiton, koska tämä kieltäytyi -sovittamasta jumalia sillä tavalla kuin egyptiläinen oli häntä -kehottanut tekemään. Amasiksen menettelyn syynä oli siis etupäässä -hänen taikauskoinen rangaistuspelkonsa, eikä suinkaan hänen -jalomielisyytensä. - - -97. KIRJE. - -_Visapurin kuningaskunta_ muodosti itsenäisen valtion läntisessä -Hindustanissa vv. 1489-1686. Viimeksi mainittuna vuonna valloitti -sen suurmoguli Aureng-Zeb. - -_Mazenderan_ on persialainen maakunta, joka sijaitsee Kaspian meren -eteläpäässä. - - -98. kirje. - -_Jaron_ l. _Jahrum_, kaupunki Farsin (Farsistanin) persialaisessa -maakunnassa, johon kuuluvat Persian ylätasangon ja Persian lahden -välillä sijaitsevat karut vuoriseudut. - - -99. kirje. - -Ranskassa perustettiin 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla useampiakin -"oikeuskamareja" (_chambres de justice_) pitämään silmällä -rahamiesten toimia. Sellainen tuomioistuin perustettiin myös v. 1716 -sijaishallitsijan käskystä, ja sen tarkoituksena oli päästä käsiksi -niihin verojenvuokraajiin ja suurpohattoihin, jotka Ludvig XIV:n -aikana olivat hankkineet maalle suunnattoman velkataakan. - -Tuoksi sukkelasuiseksi ministeriksi arvellaan yleisesti -herttua _Adrien-Maurice de Noailles'ia_ (1678-1766), joka oli -sijaishallitusneuvoston jäsen ja raha-asiainneuvoston puheenjohtaja -vv. 1715-1718. Viimeksi mainittuna vuonna hän joutui epäsuosioon -ja erosi toimistaan, koska hän ei voinut hyväksyä Law'n -talouspolitiikkaa, josta myöhemmin tulee puhe. - -_Palvelijoista_ puhuessaan näyttää Montesquieu erikoisesti -tarkoittaneen kardinaali Dubois'ta, sijaishallitsijan entistä -opettajaa, jonka tämä oli kohottanut ministeriksi. Dubois oli -nuoruudessaan palvellut kansleri Michel Le Tellier'llä. - - -101. kirje. - -_Vierailla laeilla_ tarkoitetaan tässä ranskalaisten omaksumaa -roomalaista oikeutta, samoin kuin kanonista oikeutta. Keisari -Justinianuksen (527-565 j.Kr.) ja hänen seuraajainsa hallitessa -koottiin roomalaiset lakimääräykset _Corpus juris civilis_-kirjaan. -Melkein samaan aikaan ryhdyttiin samalla tavoin kokoomaan -frankkilaisia lakeja Klotar I:sen lähimpien seuraajien hallitessa. - - -102. kirje. - -Tässä kirjeessä viitataan samaan paavin _perussäädökseen_ l. bullaan, -josta on jo ollut puhetta 24. kirjeessä. - - -103. kirje. - -_Se Ranskan kuningas, joka ensiksi hankki itselleen henkivartijoita_, -oli Filip II August (1179-1223), ja se aasialainen ruhtinas, -joka uhkasi häntä, oli muuan uskonkiihkoisten _assassiinien_ -(arabialaisesta sanasta _hashshisi'n_ "hashiksen syöjät") -johtaja. Tämä hurja muhamettilainen lahko, jonka v. 1090 perusti -persialainen Hasan Ibn Sabbâh, oli lukuisia salamurhia toimittamalla -erinomaiseksi vastukseksi ja kauhuksi sekä ristiretkeilijöille -että muhamettilaisille ruhtinaille. Libanonilla he anastivat -useita kaupunkeja, minkä jälkeen heidän päällikkönsä sai nimen -Sheikh-ul-Dzibâl ("vuorten vanhus"). Tämä "vuorten vanhus" -on sittemmin joutunut monen seikkailuromaanin henkilöksi -eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Ranskalaisen _salamurhaajaa_ -merkitsevän sanan assassin, jota Montesquieu'kin tässä kohdassa -käyttää, katsotaan johtuvan juuri näiden "hashiksen syöjäin" nimestä. -V. 1272 valloitti Egyptin sulttaani Beibars heidän linnansa, mutta -heitä on vieläkin olemassa Libanonin vuoristossa _ismaililaisten_ -nimisenä shi'ittiläisenä lahkona. - - - -105. kirje. - -Samaan aikaan kuin Englannin alahuone asetti Kaarle I:n sen -tuomioistuimen eteen, joka oli havaitseva hänet vikapääksi kuolemaan, -selitti se periaatteelliseksi käsityksekseen (tammikuussa v. 1649), -että kuningas saattoi tehdä majesteettirikoksen kansaansa vastaan. - -Se englantilainen kuningas, josta kirjeen lopulla on puhe, lienee -ollut Edward IV, joka v. 1471 Tewkesbury'n taistelussa otti vangiksi -prinssi Edwardin, edeltäjänsä Henrik VI:n pojan. - - -106. kirje. - -Tässä, samoin kuin 135. kirjeessä, Montesquieu tarkoittaa -_kemiasta_ puhuessaan epäilemättä _alkemiaa_, joka vasta myöhään -erosi varsinaisesta tieteellisestä kemiasta. Vielä sen vuosisadan -lopulla, jonka alkupuolella Montesquieu kirjoitti _Persialaiset -kirjeensä_, oli monessa maassa ns. "hermeettisiä seuroja", jotka -pitivät kullantekointoa vireillä, ja monet Euroopan ruhtinaat -tuhlasivat loistavien kuvittelujen houkuttelemina suuria summia omien -alkemististen laboratorioiden ylläpitämiseen. Suomessakin eli saman -vuosisadan lopulla alkemisti, _August Nordenskiöld_ (1754-1792), -jolla vv. 1781-1787 oli työhuoneensa Uudessakaupungissa. - - -108. kirje. - -Ludvig XV:n elämä oli tosiaankin tärkeä Euroopalle, koska hänen -kuolemansa olisi varmaankin aiheuttanut kruununperimyssodan. Espanjan -Bourbonit eivät nimittäin olleet luopuneet vaatimuksistaan Ranskan -kruunuun, vaikka he olivatkin vakuuttaneet niin tekevänsä silloin -kun oli ollut kysymys Kaarle II:sen vakiinnuttamisesta Espanjan -valtaistuimelle. - - -109. kirje. - -Enimmät ranskalaiset sanomalehdet olivat tähän aikaan pienikokoisia -aikakautisjulkaisuja, joissa tavallisesti käsiteltiin ilmestynyttä -kirjallisuutta. Varsinainen nykyaikainen sanomalehdistö syntyi vasta -vallankumouksen aikana, kun oli saatu painovapaus. - - -110. kirje. - -Jo Kaarle Suuri harrasti korkeamman opetuksen aikaansaamista -valtakuntaansa, mutta varsinainen yliopisto syntyi Pariisiin vasta v. -1200:n tienoilla Filip II Augustin hallitessa. V. 1257 perusti Ludvig -Pyhän rippi-isä Robert de Sorbon Pariisiin teologiaa opiskelevain -yhdyskunnan, josta kehittyi sittemmin kuuluisa Sorbonne'in -yliopistolaitos. - -Vastustushaluinen ranskalainen filosofi ja matemaatikko Pierre -Ramée (Petrus Ramus), joka v. 1551 tuli ajatusopin ja puhetaidon -professoriksi Pariisiin, esitteli kieliopillisissa teoksissaan, -että latinankielen _Qu_ oli äännettävä K:ksi (siis _kiskis_, eikä -_quisquis_). Ja kun Raméella oli aivan harvinainen kyky saada -riitansa syntymään ja jatkumaan, kesti tätäkin kirjainsotaa hyvän -aikaa. Yleensä edusti hän uudempaa, tieteellisempää käsitystapaa -vanhan skolastiikan vastapainoksi. Hän sai surmansa Pärttylinyönä. - -Katalonian ruhtinaskunta liitettiin Aragoniaan v. 1163, sitten kun -ikivanha Aragonian kreivikunta oli v. 1035 tullut kuningaskunnaksi. -Ferdinandin ja Isabellan kuoltua molemmat yhdistettiin Kastiliaan -v. 1516. Vanhat erikoisoikeutensa Aragonian kuningaskunta menetti -Espanjan perintösodan (1701--13) jälkeen. Tässä kerrotun tapauksen -mainitaan sattuneen v. 1610, Filip IV:n hallitessa. - - -112. kirje. - -Koko tämä kirje kuvailee Ludvig XIV:n alaikäisyyden aikana käytyä -taistelua Anna Itävaltalaisen kaikkivoipaa ministeriä italialaista -kardinaali Mazarinia (1602-1661) vastaan. Esitetty omituinen -puhe antaa näytteen käytetyistä taistelukeinoista: ivalauluin, -kuvin, sukkeluuksin koetettiin tehdä muukalaista hallitusmiestä -naurettavaksi sellaiseen pilaan aina alttiin pariisilaisen yleisön -silmissä. Kielen taitamattomuus tekikin kardinaalille usein -kolttosia. Niinpä sanotaan hänen kerran parlamentin läheteille -puhuneen _l'arrét d'oignon'ista_ (oignon = sipuli), kun hänen piti -puhua _l'arrét d'union'ista_ (yhdistymispäätöksestä). - -Ylimystön, parlamentin ja Pariisin väestön tyytymättömyys, joka vei -ns. Fronde-kapinaan (1648-1653), johtui Mazarinin verosäännöksistä, -elinkeinojen laiminlyömisestä, raha-asiain huonosta hoidosta, -valtionvarain anastamisesta ja kuninkaan vallan jatkuvasta -laajentamisesta. V. 1649 täytyi kardinaalin ja nuoren kuninkaan paeta -Pariisista. Kardinaali palasi, mutta karkotettiin jälleen, lähti -Saksaan ja palasi vihdoin v. 1653 voittajana riemusaatossa Pariisiin. - - -113. kirje. - -Montesquieu alkaa tässä käsitellä väestökysymystä, jota hän pohtii -vielä kymmenkunnassa seuraavassakin kirjeessä. Vaikka hänen erinäiset -lähtökohtansa sietävätkin arvostelua, niinkuin esim. se, että -maapallon asukasmäärä olisi yleensä entisestä pienentynyt, ovat -nämä kirjeet varsin mielenkiintoisia, koska Montesquieu tässä jo -esittelee niitä yhteiskuntateoreettisia katsantokantojaan, jotka -sitten kehitetymmässä muodossa joutuvat uudelleen pohdittaviksi hänen -myöhemmissä pääteoksissaan. - -_Gurielin_ ruhtinaskunta, joka 1700-luvulla maksoi veroa Turkille, -sijaitsi etelään vanhasta Imeretian valtakunnasta. Nykyään se on -Venäjän Kaukasian osana. - - -114. kirje. - -_Rutto_, jota tässä tarkoitetaan, oli varmaankin ns. _Musta Surma_, -joka alkoi v. 1333 Kiinassa, tuli v. 1347 Eurooppaan ja raivosi esim. -Suomessa vv. 1350-51. Mm. Ruotsissa kuoli ihmisiä kokonaiset kylät, -jopa pitäjätkin sukupuuttoon. - -_Kathay (Cathay)_ oli Kiinan nimenä keskiajalla. Sen arvellaan -syntyneen erään mantshu-heimon, kitaanien, nimestä, joka heimo -900-luvulta oli asunut koillisessa Kiinassa ja jonka ylivalta siellä -lakkasi v. 1125. Tämä nimitys, tavallisesti muutettuna muotoon -_Kitai_, on vieläkin Kiinan nimenä Venäjällä, Persiassa, Turkestanin -kansoilla ym. - -15. vuosisadan lopulla hävitti kauhea kuppataudin laatuinen rutto -Eurooppaa. Jo varhain oli huomattu elohopean olevan tehoisinta -lääkettä kuppatautia vastaan. - - -115. kirje. - -Puheenaolevat vaimojen tyydyttämiseen kohdistuvat Koraanin määräykset -esiintyvät II, 183 ja II, 223. Montesquieun käännös ei ole aivan -tarkka. - - -118. kirje. - -Sekä Tridentin kirkolliskokouksen päätös että v:n 1579 määräys -kielsivät katolilaisia tekemästä luostarilupauksiaan _ennen -kuudettatoista_ ikävuotta. Montesquieu on siis tässä kohdassa hiukan -liioitellut, puhuessaan neljästätoista vuodesta. - - -120. kirje. - -_Tyen_ on kiinalainen taivaan nimitys. - - -121. kirje. - -_Villinaisten julmasta lähdettämistavasta_ on Montesquieu saanut -tietoja _Étienne de Flacourt'in_ teoksesta _Histoire de la grande -Isle Madagascar_ (Pariisissa, v. 1661) missä omistetaan kokonainen -luku tälle kysymykselle. - -_Ne ankarat lait_, joihin Montesquieu tässä viittaa, perustuvat -erääseen Henrik II:n v. 1556 antamaan asetukseen. - - -122. kirje. - -Tässä kirjeessä Montesquieu käy käsiksi kysymykseen, jolla -sittemmin _Lakien Hengessä_ tuli olemaan perustava merkitys: ns. -"ilmanalaoppiin", jota hän oli jo pohtinutkin tutkielmassaan _Essai -sur les causes qui peuvent affecter les esprits_. - -Keisarien Augustuksen ja Tiberiuksen aikana karkottivat _roomalaiset_ -yhteiskunnalle vaarallisia henkilöitä _Sardiniaan_. - -Sekä Tavernier että Chardin mainitsevat _Abbas I:n_ (1586-1628) -tyhjentäneen Tauriin ja Erserumin välisen alueen kansasta, luodakseen -siten erämaan suojaksi turkkilaisia vastaan. - -_Guilan'in_ tai _Gilan'in_ maakunta sijaitsee Kaspian meren -lounaispäässä, länteen Mazenderanin maakunnasta. Tieto sinne -siirretyistä tuhansista perheistä on Tavernier'n antama. - -_Juutalaisten hävittäminen_ tapahtui heidän viimeisen suuren -kapinansa johdosta vv. 132-135 j.Kr. keisari Hadrianuksen hallitessa. - -_Maurien karkottaminen_ Espanjasta tapahtui vv. 1609-1611 Filip -III:n hallitessa. - -_Bourbonin_ l. _La Réunion'_in saarelle saapui ylempänä mainitun -Flacourt'in tietojen mukaan laiva, jonka henkiin jäänyt miehistö -oli hyvin sairas, mutta parantui pian saaren terveellisen ilmanalan -vaikutuksesta. Tämä Intian valtameressä sijaitseva saari kuuluu -nykyään Ranskalle. - - -123. kirje. - -Espanjan perimyssodan alkaessa annettiin 1 p. tammik. 1701 julistus, -että sotaväkeen piti otettaman vain naimattomia miehiä. Samanlainen -määräys oli ollut voimassa v. 1688 Pfalzin sodan aikana. - - -124. kirje. - -Tämän kirjeen aikoihin olivat turkkilaiset kärsineet kaksi suurta -tappiota sodassaan Itävaltaa vastaan, ensin Peterwardeinissa (1716), -missä he menettivät Temeswarin, ja sitten Belgradin luona, joka myös -joutui vihollisen käsiin. Näin ollen täytyi heidän tehdä nöyryyttävä -rauha Posjarevatzissa v. 1718. - -_Saksan suurvisiiri, Jumalan vitsa_ oli Itävallan sotapäällikkö, -Savoijan prinssi Eugen. - -Se _kristitty mufti_, josta tässä on kysymys, on mahdollisesti -espanjalainen kardinaali Alberoni, joka koetti kiihottaa sulttaania -Itävaltaa vastaan, samalla kun hän itse Espanjan pääministerinä -hankki Sardinian ja Sisilian valtaamista uudelleen Espanjan haltuun, -sitten kun sen oli ollut vähää ennen pakko luovuttaa ne Italialle. - -_Omar I_ oli toinen kalifi Muhammedin jälkeen (634-644). Häntä -eivät kuitenkaan ylempänä mainitut shi'iitit tunnustaneet profeetan -lailliseksi seuraajaksi. - - -127. kirje. - -_Suur-Mogulilla_ tarkoitetaan tässä Espanjan kuningasta Filip V:tä, -ja hänen lähettiläänsä on Cellamaren ruhtinas, joka oli ollut -Ranskassa v:sta 1715. Kardinaali Alberonin yllyttämänä teki tämä -salaliiton sijaishallitsija-herttuan kukistamiseksi. Salaliitto tuli -kuitenkin ilmi, Cellamare vangittiin ja vietiin yli rajan v. 1718. -_Kuninkaan setä_ on taas Bourbonin Ludvig August, Maine'in herttua, -Ludvig XIV:n äpäräpoika. Hän oli ottanut osaa Cellamaren vehkeisiin, -pidätettiin siitä syystä marrask. v. 1718 ja sai istua vuoden vankina -Doullensin linnassa. - -Ei ole tiettyä, mitä ruhtinasta Montesquieu tarkoittaa kirjeensä -viimeisessä kappaleessa. Quintus Curtius ilmoittaa kyllä aikaisemmin -mainitussa teoksessaan (vrt. 44. kirjettä) Persian kuninkaan Dareios -III:n lausuneen jotakin samantapaista paetessaan v. 331 e.Kr. Arbelan -taistelun jälkeen Aleksanteri Suurta. - - -128. kirje. - -_Mainiolla Ruotsin kuninkaalla_ tarkoitetaan luonnollisesti Kaarle -XII:ta, joka kaatui Fredrikshaldin edustalla 30 p. marrask. 1718. -Hänen vangittu ja kuolemaan tuomittu pääministerinsä oli kuuluisa -parooni Georg Heinrich von Goertz, joka tosiaan mestattiinkin v. -1719, syytettynä siitä, että hän oli herättänyt kuninkaassa epäluuloa -kansaa kohtaan. Goertz ja John Law, josta Montesquieu sittemmin tulee -laajasti puhumaan, muistuttavat jonkun verran toisiaan, samoin kuin -Ranskan ja Ruotsin taloudellinen tila oli siihen aikaan jotakuinkin -samanlainen. - - -129. kirje. - -_Le Pont-Neuf_ (Uusi Silta) on Pariisin vanhimpia Seine'in yli -johtavia siltoja, hiukan yläpuolella Louvre'in palatsin. Se oli jo -aikaisemmassakin kirjallisuudessa saavuttanut suuren kuuluisuuden. - -Rooman viimeinen kuningas Tarquinius Superbus, joka karkotettiin v. -509 e.Kr., _katkoi miekallaan_ unikoita, osoittaakseen pojalleen, -kuinka oli tehtävä Gabiin kaupungin asukkaille, joiden alueesta oli -tuleva "_ager romanus_", "roomalainen alue". Samoin kertoo Herodotos -menetelleen miletolaisen Thrasybuloksen, kun korintholainen Periander -tuli häneltä kysymään, kuinka valtiota oli paraiten hallittava (7. -vuosisadalla e.Kr.). - -Espanjalaista kaupunkia _Fuenterrabiaa_ piiritti Ranskan ylipäällikkö -Berwickin herttua v. 1719, valloittaen sen. - - -130. kirje. - -Puutarha, jossa uutisniekat pitivät kokouksiaan, oli ranskalaisen -puutarha-arkkitehdin Lenotre'in suurteos _Tuileries'n puutarha (Jardin -des Tuileries)_, joka liittyi myöhemmin hävitettyyn Tuileries'in -kuninkaalliseen linnaan. - -Saksan keisari _Joosef I_ hallitsi 1705-1711. - -Se _keisarin ja turkkilaisten sota_, josta tässä on puhe, alkoi -heinäkuussa v. 1716. Vrt. edellä 124. kirjettä. - -_Espanjan laivasto_ laski maihin Sardiniaan elok. v. 1717. Heinäk. -v. 1718 saapui espanjalainen laivasto myös Sisiliaan. Tähän aikaan -piti Sisiliaa kuningaskuntanaan _Savoijan herttua_ Victor Amadeus -Utrechtin rauhassa v. 1713 tehdyn sopimuksen mukaan. V. 1720 -pakotettiin hänet kuitenkin vaihtamaan tämä saari Sardiniaan. - -_Kreivi de L..._ oli kreivi de Lionne (kuollut v. 1708), Ludvig -XIV:n ulkoministerin, markiisi Hugues de Lionne'in poika. Aikalaiset -mainitsevat hänen viettäneen päivänsä Tuileries'n puutarhassa -vetelehtiväin tyhjäntoimittajien ja uutistenmetsästäjäin seurassa. -Niin kertoo esim. Saint-Simon muistelmissaan. - -_Rehabeamin neuvoskunnasta_ kts. 1. Kun. 12: 8. - -_Kuninkaan Puutarhan_ (Jardin du Roi) otti kuuluisa -luonnontieteellinen kirjailija Buffon v. 1739 hoitoonsa, sitten kun -sen oli v. 1633 pannut vaatimattomaan alkuun kasvitieteilijä Gyu de -Labrosse. Buffon rikastutti sitä kaikkia luonnonvaltakunnan osia -edustavilla kokoelmilla. V. 1793 siirrettiin sinne myös eläintarha ja -avattiin samalla luonnontieteellinen kirjasto. Nykyään tunnetaan se -nimellä _Jardin des Plantes_ (Kasvitiet. puutarha). _Virallinen nimi_ -on _Museum d'histoire naturelle_. - - -131. kirje. - -Kreikkalainen perimätieto kertoo kahdesta _vedenpaisumuksesta_, -joista toinen sattui 19. vuosisadalla e.Kr. ja toinen 17. -vuosisadalla e.Kr. Edelliseen liittyy Ogygesin ja jälkimmäiseen -Deukalionin nimi samalla tavalla kuin Noan nimi juutalaiseen tarinaan. - - -132. kirje. - -Montesquieu käsittelee tässä kirjeessä ja useissa seuraavissa -ns. Law'n järjestelmän tuhoisaa vaikutusta maan yleisiin -raha-asioihin. Skotlantilainen John Law (1671-1729) kuului niihin -omituisen haaveellisiin ja samalla suurpiirteisen käytännöllisiin -"suunnitelmiensepittäjiin" _(Projektenmacher, hommes à projets, -brasseurs d'affaires)_, jotka 17. ja 18. vuosisadalla tuon -tuostakin pyörryttivät sekä valtioiden johtomiehiä että suurta -yleisöä ihmeellisillä ehdoillaan. Law, joka oli pelillä hankkinut -suuren omaisuuden ja Hollannissa tutustunut kehittyneeseen -pankkiliikkeeseen, tarjoutui pelastamaan Ranskan silloisen -sijaishallitsijan, Orleansin herttuan siitä suunnattomasta -velkataakasta, minkä Ludvig XIV oli valtiolle hankkinut. Se -oli tapahtuva setelinanto-oikeudella varustetun valtiopankin -perustamisella ja yleensä luoton laajentamisella ja korkokannan -alentamisella. Kun Law'n v. 1716 perustama yksityinen pankki -menestyi erinomaisesti, muutettiin hänen pankkinsa v. 1718 valtion -pankiksi, ja sen setelien tuli kullan ohessa olla ainoana laillisena -maksuvälineenä suuremmille summille. Siihen liitettiin pian Ranskan -koko merentakaisen kaupan hoito ja se otti myös huolekseen valtion -rahan lyönnin ja verojen vuokrauksen, samalla kun se lainasi -valtiolle 1,200 miljoonaa livreä. Yhtiön osakepääomaa lisättiin -tietysti alinomaa toiminnan laajetessa, ja yleisö halusikin ahnaasti -näitä uusia arvopapereita, koska kaikki näytti niin suurenmoiselta -ja varmalta. Näin alkoi ennen kuulumaton pörssihuijaus. Osakkeiden -kurssi kohosi huimaavasti, niin että v. 1720:n alussa maksettiin -500 livren paperista 20,000 livreä. Samalla laskettiin yhä uusia -seteleitä liikkeeseen, varsinkin sitten kun Law oli v. 1720:n alussa -nimitetty raha-asiain ministeriksi. Uusi ministeri ryhtyi jopa -pakkokeinoihin, saadakseen yleisön metallirahan asemesta käyttämään -vain setelirahaa. Niinpä määrättiin esim., että kansalaisten tuli -jättää kultansa, hopeansa ja muut kalleutensa yleisiin kassoihin ja -korvaukseksi ottaa pankin seteleitä. Se oli jo korkeata peliä, ja -kun yleisön luottamus sai ensin hiukankin aihetta horjumiseen, ei -romahduskaan ollut enää kaukana: eihän käynyt kovin kauan päinsä -hoitaa kokonaisen maan taloutta vain kuvitelluilla arvoilla. -Osakkeiden arvo alkoi äkkiä laskea yhtä huimaavasti kuin se oli ennen -noussut, ja setelien kävi samoin. Seurauksena oli valtion vararikko, -joka saattoi lukemattomia kansalaisia kerjäläisiksi, jos kohta -monet olivat huijauksen aikana suunnattomasti rikastuneetkin ja jos -kohta kiihkeän kullanhimon lumoissa oli tapahtunutkin monenlaisia -aavistamattomia varallisuuden keikauksia. Law erotettiin virastaan, -ja jo jouluk. v. 1720 hänen täytyi paeta Ranskasta pelastaakseen -henkensä. Vuosikymmenen lopulla hän kuoli perinpohjin köyhtyneenä -Venetsiassa. Luotto, Law'n järjestelmän perustus, joutui hänen hyvää -tarkoittavan, mutta yltiöpäisen puuhansa onnettomien seurausten takia -Ranskassa pitkäksi ajaksi huonoon huutoon. - -Savoijan prinssi _Fransesco Pio_ oli v. 1719 Espanjan armeijan -päällikkönä, samoin kuin Berwickin marsalkka Ranskan. Vihollisuudet -olivat ylempänä mainitun kardinaali Alberonin vehkeiden tulos, koska -hän tahtoi saada Ranskan kruunun Espanjan kuninkaalle Filip V:lle, -niinkuin yleensäkin kohottaa Espanjan sen entiseen mahtavuuteen. -Madridin rauha lopetti riidat v. 1720 vastoin Alberonin suurenmoisia -tuumia. - - -133. kirje. - -V. 1707 oli pariisilainen Saint-Victorin luostari -testamenttimääräysten johdosta avannut suuren kirjastonsa yleisölle. - - -134. kirje. - -_Kvietismi_ on mystillisuskonnollinen liike, joka sai alkunsa -espanjalaisen Miguel de Molinoksen (1640-1697) opetuksista ja joka -on tavallaan jatkoa keskiajan kirkolliselle mystiikalle. Se asettaa -ihanteeksi sielun täydellisen toimettomuuden, lepotilan (lat. sana -_quies, quietis_ merkitsee "lepoa", "alallansa oloa") ja vaipumisen -Jumalaan, "pyhän välinpitämättömyyden". Oma tahto ja omat toiveet -ovat kokonaan kuoletettavat. Käytännöllisistä syistä katolinen kirkko -tuomitsi kvietismin. - - -135. kirje. - -Se _laskumestari_, jota tässä tarkoitetaan, on aikaisemmin esitelty -John Law. - - -137. kirje. - -Kun Montesquieu halveksii muita runouden lajeja ja antaa arvoa -vain näytelmärunoudelle, on kuin puhuisi hänen suunsa kautta se -"suuri vuosisata", joka oli Ranskan kirjallisuuteen liittänyt -kuolemattomia mestariteoksia sekä murhenäytelmän että huvinäytelmän -alalta. Siinä suhteessa vastusti häntä ankarimmin Voltaire, jolla -oli tähän vastustukseen omakohtaista syytä. Kun näet Montesquieu -jyrkästi kielsi, ettei eepillisiä runoelmia Homeroksen laulujen ja -mahdollisesti Aeneidin jälkeen enää voida luoda, arvellaan hänen -sillä tähdänneen Voltaire'in _Henriade'iin_, joka jo tähän aikaan -kierteli kaupunkia käsinkirjoitettuna. - - -138. kirje. - -Ranskan raha-asiain johto järjestettiin _neljä kertaa uudelleen_ -parin, kolmen vuoden kuluessa siten, että marsalkka de Noailles -erotettiin raha-asiain neuvoston esimiehyydestä tammik. v. 1718, -hänen sijaansa pantiin René d'Argenson (1), raha-asiain neuvosto -muodostettiin uudelleen syysk.-lokak. 1718 (2), Argensonin sijaan -tuli John Law tammik. v. 1720 (3) ja hänenkin oli pian poistuttava -paikaltaan lopulla v. 1720 (4). - -Ne _seitsemän neuvoskuntaa_, joita Montesquieu tässä tarkoittaa, -muodostettiin, niinkuin jo ennen on mainittu (92. kirje) v. 1715, -mutta lopetettiin jo 1718. - -N-- -- -- on ylempänä mainittu marsalkka de Noailles. - -Se _muukalainen_, josta tässä on puhe, on luonnollisesti John Law. -Hänen järjestelmänsä tuloksiin viitataan samalla. - -Se ihmeellinen _katu_, minkä varrelle palvelijat jättivät -virkapukunsa, oli Rue Quincampoix, pörssikeinottelujen keskus. - - -139. kirje. - -1 p. helmik. 1720 päivätyssä kirjelmässä luopui Ruotsin kuningatar -Ulriika Eleonoora kruunusta puolisonsa, Hessenin maakreivin Fredrikin -hyväksi. -- Kuningatar Kristiina luopui hallituksesta v. 1654. - - -140. kirje. - -Kun _Pariisin parlamentti_ kieltäytyi pöytäkirjoihinsa ottamasta -erästä Law'n ehdottamaa maan taloudellisia oloja koskevaa esitystä, -karkotettiin se heinäk. v. 1720 Pontoise'in pieneen kaupunkiin noin -30 km Pariisista pohjoiseen, mistä se pääsi palaamaan vasta Law'n -kukistuttua 17 p. jouluk. samana vuonna. - - -141. kirje. - -Persiassa ei ole ollut _sheikki Ali-kaaniksi_ mainittua hallitsijaa, -mutta Chardin puhuu useamminkin sen nimisestä suurvisiiristä, joka -eli shaahi Solimanin aikaan. - -Tarina _kahdesta Ibrahimista_ muistuttaa hyvin läheisesti -vanhaa kreikkalaista tarinaa Tirynsin kuninkaan Alkaioksen -pojasta Amphitryonista, jonka puolison Alkmenen luona Zeus -Hermeksen avustamana vieraili sillä seurauksella, että -Alkmene synnytti Herakleen. Tätä tarinaa käsittelivät sitten -kreikkalaiset huvinäytelmäsepät, heiltä lainasi kehitellyn aiheen -roomalainen Plautus (_Amphitruo_), v. 1668 näyteltiin Molière'in -_Amphitryon_-ilveily ja v. 1807 julkaisi saksalainen romantikko -Heinrich von Kleist Moliére-mukailuna mestarillisen, oikeaan -shakespearelaiseen ilmapiiriin kohotetun _Amphitryoninsa_. - - -142. kirje. - -_Mantovan joutsen_ on luonnollisesti Vergilius, joka syntyi pienessä -Andesin kylässä aivan Mantovan lähellä. - -_Vanhan tarun katkelma_ on kokonaan omistettu ylempänä esitetyn John -Law'n ja hänen järjestelmänsä ivailemiselle. Law oli v. 1671 syntynyt -Edinburghissa _Skotlannissa_, jonka muinainen nimi oli _Kaledonia_. -Hänen isänsä oli rikas kultaseppä ja äitinsä ylhäistä skotlantilaista -aatelia. - -_Orkadien_ saaret tarkoittavat Skotlantiin kuuluvia, sen -koilliskärjessä sijaitsevia _Orkney_-saaria. _Orcades_ oli niiden -vanha nimitys. - -_Baetica_ oli erään eteläisen Espanjan osan muinainen nimitys. -Baetica oli rikkain espanjalainen maakunta. Tässä sillä tarkoitetaan -Ranskaa. - -_Saturnus_ on luonnollisesti "aurinkokuningas" Ludvig XIV. Law -saapui Ranskaan jo hänen aikanaan (v. 1708), mutta hänet käskettiin -poistumaan Pariisista, koska hänellä oli aivan selittämätön onni -pelissä. Hän palasi vasta Ludvig XIV:n kuoltua (v. 1715). - -_Mielikuvituksen valtakunta_ on tässä luoton ja pankinsetelien ja -arvopaperien maailma. - -_Ilmoitustaulu_ ja sen _neljä sanaa_ tarkoittavat Law'n perustaman -Intian kauppayhtiön osakkeiden kurssi-ilmoituksia. - -Jotta saataisiin yleisö käyttämään paperirahaa, kiellettiin 27 -p. helmik. 1720 yksityisiä kansalaisia pitämästä hallussaan -enempää kuin 500 livreä hopeaa tai kultaa. Rangaistuksena oli mm. -rahojen takavarikoiminen. Rahat jätettiin yleisiin kassoihin ja -vastikkeeksi saatiin pankin seteleitä. Sama käsky ulotettiin myös -siirtomaihin. 4 p. heinäk. v. 1720 määrättiin samaa myös jalokivistä. -Osakkeiden huima aleneminen vähensi ihmisten omaisuutta puolella, -kolmellaneljäsosalla, jopa enemmälläkin. - - -144. kirje. - -Tässä kirjeessään, joka on kauttaaltaan katolisen taikakalu-uskon -ja varsinkin jesuiittakirjailijain purevaa ahdistelua, käyttää -Montesquieu useamminkin lyhennysmerkkejä täydellisten nimien -asemesta. Niinpä tarkoittaa _M. T. (la C. du G.)_ eräiden selittäjien -mukaan jesuiittain julkaisemaa teosta _La Connaissance du Globe -(Maapallon tuntemus)_. _Kymmenen V. P:tä paavin J:ja koskevasta -K:stä_ on taas luettava: "Kymmenen Valtioneuvoston Päätöstä paavin -jesuiittoja koskevasta kirjelmästä" Edelleen tarkoittaa _H. de -N._ Herra Flechier'tä Nimes'n piispaa, ja _R. J._ "Ranskalaisia -jesuiittoja". - -_Nic. Caussin_ (1583-1651), jesuiitta hänkin, julkaisi Pariisissa -v. 1625 tai v. 1627 _La Cour Sainte_-nimisen hartauskirjan. Hän oli -Ludvig XIII:n rippi-isä ja vehkeili turhaan Richelieutä vastaan. -Espanjalaisen jesuiittaisän _Alfonso Rodriguez'in_ (1526-1616) -uskonnollisia hyveitä käsittelevä teos ilmestyi v. 1609. Molemmista -näistä teoksista on ilmestynyt useita painoksia muillakin -sivistyskielillä. - -Kirjeen jatkoa, joka sisältää ihmeellisiä lääkemääräyksiä, ei -Montesquieun omien osoitusten mukaan ole lainkaan otettu kaikkiin -_Persialaisten kirjeiden_ painoksiin. Siitä syystä ei tässäkään -ryhdytä kaikkia sen ivailemia kirjailijoita ja ajattelijoita lähemmin -esittelemään, koska se tehtävä veisi kovin laajoihin selityksiin -ja koska lukija ilman sitäkin ymmärtää kirjoittajan pääasiallisen -tarkoituksen. Montesquieun tekstissä latinankielisinä esiintyvät -lääkemääräykset jatkavat toiseen suuntaan. Niinpä suositellaan -"lemmenkuumetta" vastaan rivon italialaisen kirjailija Aretinon -tuotteita ja Pyhän Tuomas Akvinolaisen mietteitä avioliitosta. - - -146. kirje. - -Tämä kirje on jälleen kokonaisuudessaan Law'n järjestelmän ja nyt -varsinkin sen surullisten seurausten ankaraa arvostelua. - -_Intialla_ tarkoitetaan tässä Ranskaa. - -_Tammenlehdet_ ovat pankin seteleitä, joiden piti korvata -metalliraha, mutta jotka romahduksen tapahduttua kävivät -arvottomiksi. Jos velallinen maksoi niillä velkansa, niinkuin laki -salli, oli se samaa, kuin jos olisi melkein kokonaan menettänyt -rahansa. - -Tähän kirjeeseen lopettaa Montesquieu Euroopan ja Ranskan olojen -ivallisen käsittelyn ja siirtyy loppukirjeissä selvittelemään Usbekin -vaimolassa sattuneita tapauksia, jotka ovat saaneet jäädä parin, -kolmen vuoden ajaksi syrjään periaatteellisten keskustelujen tieltä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERSIALAISIA KIRJEITÄ*** - - -******* This file should be named 53745-8.txt or 53745-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/7/4/53745 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53745-8.zip b/old/53745-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1ce5268..0000000 --- a/old/53745-8.zip +++ /dev/null |