diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 19:00:20 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 19:00:20 -0800 |
| commit | 9bb312e1f532387309e8a5db12166cf781e1b7a8 (patch) | |
| tree | 4268f5d7e5916502a56bc10991493226316f5a08 | |
| parent | 7f47c4fb55743731683eb5018f18598248a98fc0 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53752-8.txt | 3386 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53752-8.zip | bin | 61952 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3386 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8d1c95a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53752 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53752) diff --git a/old/53752-8.txt b/old/53752-8.txt deleted file mode 100644 index 8045ff2..0000000 --- a/old/53752-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3386 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Sissipäällikkö, by Henryk Sienkiewicz, -Translated by Felix Borg - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Sissipäällikkö - Kohtauksia ranskalais-saksalaisesta sodasta - - -Author: Henryk Sienkiewicz - - - -Release Date: December 17, 2016 [eBook #53752] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SISSIPÄÄLLIKKÖ*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -SISSIPÄÄLLIKKÖ - -Kohtauksia ranskalais-saksalaisesta sodasta - -Kirj. - -HENRYK SIENKIEWICZ - -Suomentanut Felix Borg - -Alkuperäinen nimi: Selim Mirza - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1912. - -O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -I. - - -Keväällä ranskalais-saksalaisen sodan aikana preussilaiset piirittivät -Belfortia, ja se vapaajoukko, jossa minä ja lapsuudenystäväni Selim -olimme jo puolisen vuotta palvelleet, pysytteli heidän selkäpuolellaan, -kahakoiden melkein joka päivä, ottaen vangiksi pikalähettejä ja -ahdistellen muonakuormastoja seuraavia vartiojoukkoja. - -Tämä vapaajoukko oli koottu kaikenkarvaisista seikkailijoista, -suurimmaksi osaksi ulkolaisista, miehistä, jotka eivät empineet ryhtyä -millaisiin väkivaltaisuuksiin tahansa eivätkä antaneet elämälleen -mitään arvoa, koska heillä ei ollut mitään kadotettavaa. Alituisten -taistelujen raaistuttamia kun olivat, tuntui heistä veren vuodattaminen -yhtä mieluisalta kuin petoeläimestä. - -Itse sanoimme olevamme ihmispyydystäjiä, vaikka oli vaikea mennä -päättämään, kuka oikeastaan oli pyydystäjä, kuka pyydystettävä, sillä -meitäkin ahdistettiin lakkaamatta ja oikeen aito saksalaisella -itsepintaisuudella. Me emme suoneet vihollisillemme hetkenkään rauhaa, -mutta eivätpä hekään jättäneet meitä rauhaan, eivät päivin eivätkä öin. -Päivisin olimme tavallisesti kätkeytyneinä pensaikkoihin, metsiin tai -viinitarhoihin, öisin, etenkin pimeällä ja sateella, läksimme -samoilemaan ympäristöön, hiivimme preussilaisten leiriin saakka, otimme -vangiksi vahtisotilaita, ammuimme vartiojoukkoja, väijyimme junia, -revimme kiskoja, hävitimme lennätinjohtoja j.n.e. - -Ei kukaan, ei edes Gambettan hallitus, tietänyt missä me milloinkin -oleksimme, mitä me puuhasimme ja mihin aijoimme ryhtyä. Mitään palkkaa -ei meillä ollut; me anastimme suurimmaksi osaksi ruokavaramme -preussilaisilta ja joimme preussilaisten ulaanien viinaa, vaikka -olimmekin joka puolelta piiritettyjä tai oikeammin kanuuna- ja -pistinmuurin saartamia. Nuotiota emme milloinkaan tehneet; läpimärkinä -ollessamme annoimme auringon kuivata itsemme; kun pakkanen puri, -lämmitimme itseämme ratsupyssyjen tulella. - --- Me riipumme kiinni preussilaisissa kuin takkiaiset, -- oli -sotilaillamme tapana sanoa. - -Jossakin etäällä oli taisteleva ja pakeneva Ranska, ranskalaiset -kaupungit, Ranskan hallitus, sotajoukko, toissilmäinen diktaattori, -julistuskirja, kenraalit kullalla kirjailtuine univormuineen, -sanomalehdet, sotilassairaalat, muonavarastot mutta kaikki tämä oli -sadan penikulman päässä. Ympärillämme oli vain preussilaisia, -baijerilaisia ja saksilaisia joukkoja. - -Toisinaan yritti joku preussilainen kenraali siepata meidät hiljaa ja -varovasti kiinni, aivan kuin ilkeän paarman. Kun sopiva hetki oli -tullut, laskeutui käsi äkkiä päällemme -- mutta tavoitti ainoastaan -tyhjää ilmaa: me olimme jo muilla mailla. - -Toisinaan työnsimme pistimin tuollaiseen käteen ja raivosta kiljahtaen -vedettiin se takaisin. - -Alituiset taistelut, ansat ja joka hetki uhkaavat vaarat olivat -miehissämme kehittäneet oikean sudenvaiston. He tarvitsivat tuskin -komentoakaan, he olivat aina varuillaan, aina tarkkaavaisia ja -varovaisia. Koko aikana, kun heitä vainottiin, eivät he hetkeksikään -lakanneet itse vainoamasta; he olivat oppineet keinon väijyä yöt -läpeensä henkeään pidättäen ja terävästi tarkaten sille suunnalle, -mistä saaliin odotettiin tulevan. - -Aina uskaltaen kaikki, olivat he samalla varovaisia kuin kissat. -Toisinaan, kun olimme väijyksissä pensaikossa, kulki preussilaisia -joukkoja niin läheltä ohitsemme, että minä saatoin selvästi kuulla -upseerien äänet, mutta jos joukot olivat liian suuria, ei ainoatakaan -laukausta ammuttu. - -Rykmentti, joka marssii auringonpaisteessa, luo varjon. - --- Me olimme aivan varmat siitä, että te lymysitte meidän varjossamme, --- sanoi eräs vanki minulle. - -Ja todella lymysimmekin preussilaisten varjossa. - -Joukkueestamme hävisi vähitellen kaikki inhimilliset tunteet; en voi -sanoa, että he taistelivat ainoastaan tapellakseen. Ranskasta he eivät -välittäneet. Ranskalaisia sotilaita toisista osastoista tai -vakinaisesta armeijasta he eivät sietäneet, yhtä vähän kuin -preussilaisiakaan, ja he halveksivat heitä enemmän kuin preussilaisia. -Yhteensattumiset, joita muuten harvoin tapahtui, päättyivät aina -riitaan ja tappeluun. - --- Preussilaiset pötkisivät pakoon, jos saisivat nähdä teidän naamanne, --- oli meidän sotilaillamme tapana sanoa heille, -- mutta he saavat -aina nähdä vain... housunne. - -Sanalla sanoen, joukkomme oli joka suhteessa aivan erikoinen, mutta se -ei ollut monilukuinen; päinvastoin suli se yhä enemmän ja enemmän -kokoon sekä alituisten taistelujen että melkein yli-inhimillisten -ponnistusten johdosta. Sitäpaitsi oli haavoitettujen ja sairaitten -kohtalo kamala. Heidät jätettiin ilman muuta metsään virumaan. Kerran, -kun eräs mies sortui maahan väsymyksestä ja rukoili jotakuta tekemään -hänestä lopun, kuulin vastattavan: - --- Rauhoitu, karitsaiseni, kyllä sudet sinusta huolen pitävät. - -Uusia vapaaehtoisia ei ilmoittautunut, sillä moinen ammatti ei suinkaan -houkutellut, jos kohta se toiselta puolen tarjosikin tilaisuuksia -päästä käsiksi mitä runsaimpaan saaliiseen. Kelloja, rahoja ja -sormuksia, kaatuneilta anastettuja, kerääntyi meikäläisille niin suuret -määrät, ettei tiedetty mitä kaikilla tehdä. Kortinpeluu oli kielletty, -ostettavissa ei ollut mitään, ja kätkeä tavaroitaan ei kannattanut, -sillä jokainen tiesi ennemmin tai myöhemmin kaatuvansa tai -menehtyvänsä. - -Joukko väheni niin ollen päivä päivältä, kellään ei ollut halua liittyä -siihen siitäkään syystä, että se ei tarjonnut mitään tulevaisuuden -mahdollisuuksia. Sotilaalla ei ollut taskussaan marsalkansauvaa, vaan -kuolema. Hallitus mainitsi meistä ylen harvoin tiedonannoissaan. - --- Se ei tiedä meistä yhtään mitään, -- virkkoi johtajamme, joka vihasi -hallitusta. - -Toissilmäinen diktaattori tahtoi kuitenkin nähdä meidät ja lähetti -johtajallemme La Rochenoirelle käskyn saapua eräälle määrätylle -paikalle. Mutta La Rochenoire ei totellut määräystä, ja sen sijaan että -olisi saapunut kohtauspaikalle, asettui hän väijymään vihollista. - --- Jos hän tahtoo nähdä meidät, -- virkkoi La Rochenoire, -- niin -tulkoon luoksemme ilmapallolla, sehän on hänen erikoisalansa. - -Joukkomme olisi muuten paraatissa tehnyt jokseenkin nolon vaikutuksen: -sotilaat olivat laihtuneet ja käyneet ruudin savusta aivan mustiksi, ja -heidän vaatteensa riippuivat riekaleina; toisilla oli pää verisessä -kääreessä, ja sukimattomina ja pesemättöminä olivat he enemmän petojen -kuin ihmisten näköisiä. - -Olin aivan sattumalta joutunut tähän joukkoon: Selim oli houkutellut -minut siihen. Kun sota jo riehui täydessä vauhdissaan ja me molemmat -valmistausimme lähtemään Parisista, tahdoin minä liittyä vakinaiseen -armeijaan, mutta Selim sanoi: - --- Liittykäämme La Rochenoireen! - --- Mikä hän on miehiään? - --- Hän on muodostanut vapaajoukon. - --- Tunnetko sinä hänet? - --- Tunnen. - -Miten ja milloin hän oli tullut tuntemaan tuon miehen, sitä ei hän -koskaan tahtonut minulle ilmaista, ja olenkin vain arvaamalla päässyt -sen perille. Tiesin, että Selim, jolla oli paljon rahaa, enemmän kuin -hän tarvitsi, oli ennen sodan syttymistä viettänyt jokseenkin vapaata -elämää Parisissa; tiesin hänen joutuneen kaksintaisteluun erään -ranskalaisen ylimyksen kanssa ja kolme kertaa lyöneen tämän kädestä -miekan, mutta yksityisseikoista en ole saanut selvää. Siihen aikaan -elimme me, Selim ja minä, jokseenkin erillämme. Ensinnäkin oli hän -rikas, ja toiseksi oli Hanian muisto meidän välillämme. Tosin oli Selim -käyttäytynyt häntä kohtaan kuin kunnon mies konsanaan, mutta minä en -voinut vapautua ajatuksesta, että jos häntä ei olisi ollut, ei rakasta -Haniaani olisi kohdannut sellainen onnettomuus, eikä hän olisi mennyt -luostariin, ja minä itse olisin ollut onnellisempi: en olisi tuntenut -sitä sielun tyhjyyttä, joka nyt kahdeksan vuoden ajan oli minua -vaivannut, ja sen sijaan, että harhailin vieraissa maissa, olisin ehkä -kaikessa rauhassa palvellut isieni maata. - -Sitäpaitsi kiusasi minua sekin, että minua, joka olin vähemmän -syyllinen, kalvoi suru ja omantunnon soimaus, kun taasen Selim oli -kokonaan unohtanut Hanian. Saavuttuaan Parisiin antautui hän koko -itämaisen luonteensa intohimoisuudella maailmankaupungin huumaaviin -huvituksiin. Selim oli aina ollut rajaton kaikessa. Hänen -varallisuutensa, aateluutensa, sivistyksensä, eikä suinkaan vähemmin -äidiltä peritty ulkonainen kauneutensa, avasivat hänelle kaikki ovet. -Hänet otettiin vastaan joka taholla, kaikki kilpailivat hänen -suosiostaan, Mutta niinpä olikin hän kaunis kuin taiteilijan unelma, -tuo nuorukainen, jolla oli lämpimät, suoraan sydämeen tunkeutuvat -siniset silmät, ylväs pää, muodoltaan taiteilijan ikuistuksen arvoinen, -ryhdikäs, solakka vartalo, pulppuava nuoruus ja elonvoimaa niin -ehtymättömästi, että mitä runsaammin hän sitä tuhlasi, sitä enemmän -hänelle sitä tuntui jäävän. - -Sitäpaitsi ei hän ollut ainoastaan "kaunis mies" siinä merkityksessä -kuin boulevardien Parisi käsittää kauneuden. Hänessä oli kaikki -erikoista ja tavatonta, lahjakkuudesta ja kuohuvasta elämänhalusta aina -kasvonpiirteisiin saakka. - -Nuoren tattarin, jolla oli enkelimäiset kasvot, atleetin voimat, -leijonan rohkeus ja ritarin käytös, oli Parisi havainnut aivan -tuntemattoman väriseksi ja tuoksuiseksi ruusuksi. On helppo arvata, -miltä Seine-kaupungin markiisit näyttivät hänen rinnallaan. Heitä oli -kuohuva elämä puristellut luita ja ytimiä myöten, hänelle näytti se -vain antavan uusia voimia. Heidän sielunsa olivat sammuneet kuin -öljyttömät lamput, hän oli pelkkää tulta ja liekkiä. He olivat voimansa -tuhlanneet, hän ei tiennyt mitä tehdä uhkuvalla elonvoimallaan. He -eivät enää tavanneet elämästä mitään viehätystä, häntä hurmasi kaikki -se uusi, mikä häntä ympäröi, ja itse viehätti hän kaikkia. - -He ottivat osaa mässäyksiin, kiihoittaakseen veltostuneita hermojaan, -hän jäähdyttääkseen ylen kuumaa vertansa. Ja sitäpaitsi ei sakka -pikarin pohjalta tarttunut hänen huuliinsa, paha varisi tästä jalosta -luonteesta kuten kuiva hiekka kalliolta. - -Hänen luonteensa oli muodostunut silmieni edessä, olin nähnyt sen -kehittyvän melkein päivä päivältä, ja siksi minä tunsinkin hänet -perinpohjin. Mies oli sama Selim kuin lapsenakin, kaikki vain -täydellisemmäksi suhtautuneena. - -Omien voimiensa tietoisuus antoi hänelle varmuutta, useimpien -ihmissielujen kehnouden ja teeskentelyn tuntemus sai hänet halveksimaan -ihmisiä. Lannistumattoman tarmon ja toimintakyvyn siemenet, joita -hänessä aina oli ollut, juurtuivat nyt, versovat ja tekivät hänestä -tavallaan vaarallisen. - -Hänellä oli jälellä entinen vilkkaus ja ajattelemattomuus, jotka hänen -intohimoisen luonteensa takia saattoivat helposti muuttua -mielettömyydeksi. Mutta siitä suojasi häntä itse-arvostelu, jota -sivistys tuottaa, ja hienosti kehittynyt vaisto, joka käsitti jokaisen -teon ja ajatuksen merkityksen. - -Hän ei ollut milloinkaan ollut tunteellinen, mutta jos hänessä oli -lapsuuden päivinä ollut jotakin sentapaista havaittavissa, katosi se -nyt jäljettömiin. Senpätähden ei Hanian muisto ollut jättänyt hänen -mieleensä omantunnontuskia eikä kaipuun hiventäkään. Nauraen ja -riemuiten osasi hän rakastella, ei huokaillen. Sellainen luonne -soveltui kuitenkin parisittarien luonteeseen ja mielenlaatuun, ja -siksipä he olivatkin kerrassaan hurmaantuneita häneen, vaikka tiesivät -varsin hyvin, että hän arvelematta saattoi pettää heitä. Puhuessani -hänelle tästä, vastasi hän: - --- Minä en sitoudu kehenkään, minä huvittelen. Antaisin mitä tahansa, -jos voisin löytää todellista rakkautta, mutta jos sellaista on -olemassa, joudut sinä meistä kahdesta kauemmin etsimään sitä, mutta -luultavaa myöskin on, että sinä sen löydät. - --- Sinä siis petät, sanoessasi: minä rakastan? - -Hän hymyili. - --- Ei, tiedän kyllä pettäväni vast'edes, mutta sitä sanoessani en petä. - -Ne miehet, joiden kanssa hän oli tekemisissä, jakaantuivat kahteen -ryhmään: toiset melkein jumaloivat häntä ja toiset inhosivat. Selimillä -puolestaan oli aivan erikoinen tapa kohdella heitä. - --- Minä pidän enemmän niistä, jotka pitävät minusta, mutta kunnioitan -enemmän niitä, jotka minua vihaavat; he ovat itsenäisempiä, -- sanoi -hän. - -Sitten oli hänellä tapana lisätä: - --- Kaipaan muuten yhtä vähän kumpiakin. - -Kuitenkin oli hän erinomainen toveri. Hänellä oli kultainen sydän, ja -hän auttoi missä ja millä tavalla suinkin voi, mutta hänen ystävyytensä -ei ollut helposti voitettavissa. Sinä hetkenä, kun hän veljellisesti -jakoi kaikki jonkun toisen kanssa, rakasti hän myöskin tuota -toista kuin veljeään; silloin oli hänen tunteensa vilpitön ja -teeskentelemätön, mutta kohta sen jälkeen saattoi hän ottaa saman -suhteen jokseenkin kevyeltä kannalta. Selim käsitteli kaikkea -jokseenkin keveästi. - -Kun minä äsken mainitsemistani syistä aloin vetäytyä hänestä erilleni, -kävi Selim katkeran surumieliseksi. Tuon tuostakin kysyi hän minulta: - --- Mitä sinulla sitten oikeastaan on minua vastaan, senkin jöröjukka? - -Sitten herkesi hän kysymästä, mutta hän ei herennyt suremasta. Usein -ryntäsi hän ylös pieneen kamariini Montmartrelle, istahti ikkunan -ääreen ja katsoi huolestuneena minuun enkelinsilmillään, ikäänkuin -tahtoen lukea kaiken, mitä sydämessäni liikkui. Minä puolestani en -lakannut pitämästä hänestä, päinvastoin; ehkä juuri siksi, että meidän -luonteemme olivat niin perin erilaiset, olin hänen suhteensa yhtä -paljon heikko kuin myötätuntoinenkin. Mutta Hanian varjo oli meidän -välillämme. Lisäksi oli minulla muitakin perusteita. - -Enhän voinut elää niinkuin hän, ja sitäpaitsi oli hän iloinen, minä -raskasmielinen. Tosiaankin, minulla oli kyllä syitä pysyä erossa -Selimistä, mutta minä en voinut uskoa niitä hänelle, sillä pelkäsin -hänen alkavan sääliä minua. Luontoni ei salli minun milloinkaan uskoa -surujani toisille. Kun tunsin piston sydämessäni, suljin sen, kuten -ummistuu simpukka, jonka sisään tunkeutuu hiekanjyvänen. Sitäpaitsi en -koskaan uskonut muille ilojanikaan. Se, joka menettelee toisin, toimii -jonkun sisäisen voiman pakoittamana; sitä pakoitusta en minä tuntenut. - -Sellaisissa oloissa olimme eläneet muutamia vuosia Parisissa, minä -vaatimattomasti, hän suurellisesti. Sitten syttyi sota. Tiedon siitä -otimme vastaan verrattain välinpitämättömästi. Koko Parisi piti sitä -alussa vain jonkinlaisena sotajoukkojen kävellyttämisenä. Luultiin -parrakkaitten zuavien ja mustien afrikalaisten pelkän näkemisen ajavan -saksalaiset pakosalle. Nämä zuavit ja turkuusit lähtivät Parisista kuin -saalista vainuava petolintuparvi. He tunsivat hehkuvaa taistelu-intoa -ja kärsimättömyyttä päästä mahdollisimman pian haistamaan ruudin savua -ja tappelemaan. Parisi pysyi rauhallisena tulevaisuuteen nähden. - --- Vielä yksi voitto meille, -- sanottiin, -- ja sitten on kaikki -lopussa. - -Mutta kun kanuunien savu oli Weissenburgin, Gravelotten ja Sedanin -taistelujen jälkeen haihtunut, huomasivat peljästyneet ranskalaiset -kärsineensä suurimman tappion, mitä olivat milloinkaan kohdanneet. -Kaikki nuo kirjavat, punaiset ja mustat rykmentit olivat hajonneet -kuin akanat tuuleen saksalaisten rautapukuisten joukkojen -tieltä ja maailmankaupungin ympärille kerääntyi yhä sakeampia -preussilaisjoukkoja. Alettiin öisin kuulla Attilan hevosten hirnuntaa -Parisin porttien edustalla. Tuon tuostakin kajahteli sanansaattajan -hevosen kavioitten kopse kaupungin tyhjillä kaduilla, ja ääni ilmoitti: -"Meikäläiset lyötiin! Uusi tappio!" Hetkiseksi lyyhistyi Parisi kokoon -kuin härkä, joka saa kirvespohjasta otsaansa iskun, mutta sitten nousi -se jälleen ylös ja alkoi karjua. Koko kansa nousi nyt puolustukseen. -Peljätty toissilmäinen diktaattori lensi ilmapallolla tiehensä -kaupungista. Pohjoisessa, etelässä, idässä ja lännessä muodostui uusia -joukkoja, armeijoita kasvoi maasta kuin sieniä sateella. Maa muuttui -pistinmetsäksi. Juuri siihen aikaan syöksyi Selim kerran huoneeseeni -hehkuvin poskin ja säihkyvin silmin. Hän heittäysi kaulaani ja -huudahti: - --- Lähtekäämme ulos tappelemaan! - -Minä olin jo kauan toivonut sitä, ja otin sentähden vastaan hänen -sanansa mitä rauhallisimmin. Hän luuli mielialaani vanhaksi -kylmäkiskoisuudeksi, jota oli jo vuosikausia ollut välillämme, ja -lisäsi sentähden nopeasti: - --- Meidän välillämme on ollut jotakin, mutta profeettani kautta, unohda -se, Henryk! - -Muistin mitä isäni oli sanonut, kun minun tuli antautua -kaksintaisteluun Selimin kanssa: - --- Tappele sitten, poikani, ja tappele niin että kipinät sinkoilevat! - -Vastasin sentähden Mirzalle samoilla sanoilla: - --- Niin, tapellaan, Selim, ja tapellaan niin että kipinät sinkoilevat! - -Syleilimme toisiamme ja aloimme sitten innokkaasti keskustella. Minä -tahdoin jäädä Parisiin ja taistella kaupungin muurien sisäpuolella. -Selim halusi lähteä pois kaupungista ja liittyä johonkin vapaajoukkoon: - --- Kaupungin roskaväkeä alkaa jänistää. - -Sitten alkoi hän kertoa minulle La Rochenoiresta ja vakuutti hänen -luonaan tapaavamme mitä kaipasimme. - --- Hän ei voi sietää minua, -- sanoi Selim, -- mutta hän on perin -merkillinen mies! En ole milloinkaan ennen tavannut sellaista -luonnetta. Minä voisin panna vaikka pääni pantiksi hänen edestään. - -Kuten jo mainitsin, olin turhaan tiedustellut Selimiltä lähempiä -seikkoja hänen ja La Rochenoiren välisestä kaksintaistelusta. Aavistin, -että hän oli se markiisi, jonka kädestä Selim oli kolmasti lyönyt -miekan, mutta Selim oli ottanut osaa lukemattomiin kaksintaisteluihin, -enkä minä tiennyt mitään varmaa. - --- Voin vakuuttaa sinulle, että sinä et ikinä tapaa hänen vertaistaan, --- sanoi hän houkuttelevasti. - -Lopuksi taivuin; minulla ei ollut tapana koskaan mukautua Selimin -tahtoon, mutta nyt suostuin väkisinkin. Parisissa ei tarvinnut muuta -kuin mennä muurien ulkopuolelle, saadakseen tapella niin paljon kuin -vain halutti. -- Parisista ei enää voinut päästä pois muutoin kuin -ilmapallolla. Ilmassa purjehtiminen ei minua juuri erityisesti -viehättänyt. Olisin muuten tahtonut liittyä ratsuväkeen; La Rochenoiren -joukko oli jalkaväkeä, mutta Selim oli itsepäinen -- ja minä mukauduin. - -Kaksi päivää sen jälkeen nousimme ylös ilmapallolla, mukanamme joukko -tiedonantoja ja ilmoituksia diktaattorille. Päivä oli pilvinen ja -sateinen. Pallomme kohosi kaupungissa muutaman tuhannen jalan -korkeuteen, mutta laskeutui heti sen ulkopuolella niin että ainoastaan -pari pyssynkantamaa eroitti meidät maasta, ja verkalleen kulki se yli -preussilaisen leirin. Näin koko leirin kuin kämmenelläni: valkoisen -telttameren, vallitukset, kanuunat, kypäräpäiset vahtisotilaat, jotka -seisoivat liikkumattomina kuin kuvapatsaat ympäri leiriä. Sotilaat -osoittivat meitä, kenraalit tähystelivät meitä kaukoputkillaan, ja -leirissä syntyi hälinää ja melua, joka tunkeutui palloomme saakka. -Meitä ammuttiin pienillä kenttätykeillä, mutta me emme kuulleet edes -kuulien suhinaa. Hra Vaucourt, pallon päällysmies, kelpo ilmailija, -mutta aika jänishousu, istui kauhusta puolikuolleena korin pohjalla. -Selim nauroi kuin lapsi, taputti käsiään, kumartui saksalaisiin päin ja -huusi heille haukkumasanoja kaikilla maailman kielillä. Liikkuessaan -sai hän korin heilumaan, mikä vielä lisäsi hra Vaucourtin kauhua. Minä -puolestani pidin ratsupyssyä kädessäni ja odotin otollista hetkeä -ampuakseni, mutta sekä matkan pituus että korin heiluminen tekivät sen -mahdottomaksi. - -Päästyämme leirin ulommaisen reunan kohdalle laskeutui pallo vielä -alemmaksi. Nyt tarttui Selimkin ratsupyssyynsä, ja hänen silmänsä -kiiluivat kuin suden. Hän katseli tarkasti eräälle suunnalle, ja -hetkisen kuluttua virkkoi hän minulle: - --- Katso! - -Minä silmäilin hänen osoittamalleen taholle ja meitä ympäröivän kevyen -usvakerroksen läpi huomasin, että parvi ratsumiehiä erosi toisista ja -alkoi ajaa meitä takaa. - -Jonkun ajan kuluttua eroitimme jo neliskulmaiset ulaanilakit, univormut -ja pistimet paljain silmin. Ratsastajien hoputukset kuuluivat jo ihan -selvästi; pian olivat he aivan allamme. Pallomme laskeutui yhä -alemmaksi ja kulki nyt paljoa hiljaisempaa vauhtia. - --- Ne ovat ulaaneja! -- huudahti Selim. - --- _Nous sommes perdus!_ [Me olemme hukassa] sopersi hra Vaucourt. - -Sillävälin ratsastivat ulaanit eteenpäin minkä kavioista lähti, mutta -kerrassaan epäjärjestyksessä. Etunenässä upeili muuan suurikasvuinen -vaaleapartainen upseeri. Hänen kastanjanruskea hevosensa, nähtävästi -parempi toisia, juoksi täyttä ravia suoraan pallomme alla, ja maa -pelmahteli sen kavioissa. Upseeri istui takakenossa, ja kääntämättä -silmiään hetkeksikään muuanne tähysteli hän palloamme, huutaen: - --- Te olette meidän vallassamme! Te olette meidän vallassamme! - --- Pitäkää sitten kiinni meistä! -- vastasi Selim. - -Lensimme yli pajupensaita kasvavan ja nähtävästi vesiperäisen niityn, -sillä ulaanien hevoset kompastelivat tuon tuostakin ja kaatuivat. -Suurin osa ratsastajia jäi jälkeen ja lopetti takaa-ajon kokonaan; -upseeri ja parikymmentä miestä seurasi kuitenkin uskollisesti -kintereillämme. - --- Nepä ovat uljaita hevosia, -- sanoin Selimille. - --- Nyt me voimme ampua, -- vastasi hän. - -Me olimmekin nyt vain pari sataa metriä maanpinnan yläpuolella, mutta -korin heilumisen vuoksi oli melkein mahdoton ampua; toisinaan joutui se -melkein vaakasuoraan asentoon. - --- Ettekö voi sovittaa, ettei tämä kirottu kori tanssi niin vimmatusti? --- huusi Selim jyrisevällä äänellä, ikäänkuin hra Vaucourt olisi ollut -kuuro. - --- _Nous sommes perdus!_ -- sopersi hra Vaucourt. - -Silloin nousi Selim seisomaan ja pitäen toisella kädellään kiinni -nuorasta kohotti hän toisella ratsupyssyänsä ikäänkuin pistoolia ja -tähtäsi upseeria. - --- Sinä ammut ohi, -- sanoin minä. - --- Koettakaamme. - -Kuului kumea pamaus ja heti sen jälkeen huutoa alhaalta. Katsahdin -sinne: upseeri ei tähystellyt enää meitä, vaan painoi kasvonsa hevosen -kaulaa vasten ja pyörähti hetkisen kuluttua maahan satulasta. - -Samassa laskeusimme niin alas, että köysi melkein kosketti maata. -Onneksi kerääntyivät ulaanit kaatuneen upseerinsa ympärille, ja -sill'aikaa ennätimme me etääntyä muutamia satoja askeleita heistä. - -Hra Vaucourt, joka oli nyt jonkun verran rauhoittunut, heitti pois -pallosta kaikki mitä heitettävissä oli, mutta nähtävästi purkausi -kaasua märän kankaan lävitse tai sitten oli siihen ilmestynyt reikä -johonkin paikkaan; joka tapauksessa laahasi kolmannes köyttä pitkin -maata ja pallo heilui hirveästi. - -Sen huomatessaan jatkoivat ulaanit taas takaa-ajoaan, mutta heidän -hevosensa olivat jo lopen väsyneitä eivätkä jaksaneet juosta enää -pitemmälle. Tovia myöhemmin oli takaa-ajajia vain viisi jälellä, ja -hetkisen kuluttua sortui taas yksi hevonen maahan, jaksamatta nousta -jaloilleen. - --- Nyt niitä on vain neljä, -- sanoi Selim. - --- Ammu yksi, niin jää vain kolme! - --- Matka on liian pitkä; sitäpaitsi heiluu kori tavattomasti. - --- Mutta tarpeetontahan on paeta pitemmälle - --- Siinä sinä olet oikeassa. Hra Vaucourt, avatkaa venttiili, jotta -pallo tyhjentyy; me tahdomme laskeutua. - --- Hyvät herrat! -- huudahti ranskalainen epätoivoissaan. -- Te olette -kadottaneet järkenne! Mitä -- neljä paholaista vielä kintereillämme, ja -mekö antautuisimme heille vapaaehtoisesti? Emme koskaan! - --- Hra Vaucourt, avatkaa venttiili ja heittäkää ankkuri, -- uudisti -Selim uhkaavasti. - --- En koskaan! - -Silloin kääntyi Mirza minuun ja virkkoi rauhallisesti: - --- Ole hyvä ja aseta ratsupyssyn piippu hra Vaucourt'in ohimolle; hän -saa valita. - -Minä käännyin, ja pitäessäni toisella kädellä kiinni köydestä, tähtäsin -toisella hra Vaucourt'ia ohimoon. - --- Saatte minuutin miettimisaikaa. - -Hra Vaucourt alkoi manata, hän manasi meidän kansallisuuttamme, sitä -hetkeä, jolloin ensi kerran näki päivänvalon, itseään, Parisia ja -preussilaisia, mutta heitti ankkurin ja avasi venttiilin sellaisella -kiireellä, kuin Ranskan pelastuminen olisi riippunut siitä. Pallo alkoi -nopeasti laskeutua. - --- Pidä kiinni! -- huusi Selim. - -Yhtä seikkaa emme olleet ottaneet huomioon: ilmapallosta ei astuta alas -yhtä helposti kuin vaunuista. Ankkuri tarttui tosin pensaaseen, mutta -kori syöksyi maahan sellaisella vauhdilla, että me kaikki kolme -lensimme suin päin monen metrin päähän toisistamme. Ratsupyssy lensi -jonnekin kädestäni, ja itse putosin päistikkaa pensaikkoon. - -Hyppäsin heti pystyyn, mutta ennenkun olin ennättänyt selvitä -keikauksesta ja löytää ratsupyssyni, kuulin hevosen päristelemistä ihan -viereltäni. - --- Oikealle, oikealle! -- huusi Selim. - -Samassa pamahti laukaus, ja ratsastaja, joka oli asettanut pistimen -rintaani vasten, syöksyi pää edellä satulasta kuin salaman iskemänä. - -Mirza ei nähtävästi ollut menettänyt ratsupyssyä pudotessaan! - -Minä tartuin myöskin omaani ja katsahdin ympärilleni. Nyt oli Selim -vuorostaan vaarassa. Kaksi ratsastajaa syöksyi häntä kohden täyttä -vauhtia, huutaen ja kirkuen kuin hullut. Paljain päin, liehuvin -suortuvin, hehkuvin poskin ja sieramet levällään valmistautui hän -tyynesti ottamaan heitä vastaan. Toinen ratsastaja kohotti pistoolinsa -ja tähtäsi -- minä laukaisin. - -Kolmesta ahdistajasta oli nyt jälellä vain yksi, ja minä tunsin itseni -aivan levolliseksi. Mirza oli liian taitava miekkailija, jotta tappelun -päätös olisi ollut epävarma. - -Neljäs ulaani, joka oli muutamien satojen askeleitten päästä nähnyt -kaikki, kannusti hevostaan niin rajusti, että eläimen kaviot vajosivat -syvälle maahan, ja alkoi sitten paeta niin nopeasti kuin hevosen -kavioista suinkin lähti. - -Selim ampui luodin hänen jälkeensä, mutta osaamatta, sillä välimatka -oli liian pitkä. - -Preussilainen, jonka Selim oli ampunut ihan viereeni, ei ollut heittänyt -suitsia kädestään, ja hevonen seisoi vieressä, pää vaipuneena herransa -ruumiin yli. Selim ja minä saimme vaivoin suitset heltiämään -jäykistyneestä kädestä. Sitten hyppäsi Selim satulaan, ottaakseen -kiinni toiset hevoset. Toinen niistä, nähtävästi vähemmän älykäs eläin, -oli alkanut kaikessa rauhassa syödä ruohoa niinkuin ei olisi mitään -tapahtunut, mutta toinen juoksenteli niityllä ja osoitti lyhyellä -hirnunnalla suruaan. - -Hevosten kiinniottamisessa kului hetkinen. Neljännestunnissa oli -Selimillä kolme hevosta hallussaan. Minä kävin sillä välin ottamassa -selvää ilmailija Vaucourt'ista, jonka kohtalosta olimme epätietoisia. - -Löysin hänet rähmällään makaamasta erään pensaan takaa ja aloin -pudistaa häntä käsivarresta. - --- Hra Vaucourt, nouskaa ylös! - --- Pardon! Armoa! -- änkytti hra Vaucourt, luullen minua varmasti -preussilaiseksi ulaaniksi. Ilmailija-parka ei tullut ajatelleeksi, että -preussilainen ei olisi koskaan puhutellut häntä ranskaksi. - --- Hra Vaucourt, nouskaa! Ei täällä ole enää ulaaneja, vaati me, teidän -toverinne! - -Hra Vaucourt kohotti päätään, nojasi kyynärpäihinsä ja alkoi ihmetellen -tirkistellä minua, uskomatta silmiään. Selim, joka oli jonkun matkan -päässä hevosineen, nauroi kuollakseen. - --- Niin, niin, täällä ei ole enää ainoatakaan ulaania! -- toisti hän. - -Hra Vaucourt katseli meitä, ulaanien hevosia, kaatuneita, ja remahti -sitten sellaiseen riemuun, että me luulimme hänen kadottaneen järkensä. - --- _Eh bien! Vous êtes donc des diables!_ [Ka, tepä olette aika -lempoja!] huusi hän hillittömästi. - --- Häntä saamme kiittää kaikesta, -- sanoin minä, osoittaen Selimiä. - --- Mitä? Tuota nuorta miestä, joka on näöltään aivan kuin -- tyttö? - --- Ei, ei, vaan meitä molempia, -- vastasi Selim. - -Hra Vaucourt nauroi, hyppi, teki lukemattomia kysymyksiä, hyppi -uudestaan, sanalla sanoen, hän oli kokonaan suunniltaan. Sitten juoksi -hän katsomaan kaatuneita, mutta päästyään lähimmän ruumiin luo, joka -kasvot vääntyneinä, verinen vaahto suupielissä ja hampaat lujasti -purtuina yhteen tuijotti häneen jäykistyneellä katseellaan, -- silloin -alkoivat ilmailijamme polvet tutista, ja hän kävi niin kalpeaksi, että -me pelkäsimme hänen pyörtyvän. - -Selin kehoitti häntä kopeloimaan kaatuneitten taskuja, mutta siihen ei -hän uskaltanut ryhtyä. Otimme heiltä ainoastaan kypärit ja ajoimme -sitten tiehemme. - --- Kyllä minä sentään mieluummin matkustan näin kuin tuolla -helvetinkoneella, -- arveli Selim, sivuuttaessamme ilmapallon, joka -kokoon luhistuneena retkotti nurmikolla perin surkeana. - -Sill'aikaa oli alkanut yhä enemmän hämärtää, ja piankin oli yö käsissä. -Me saavuimme metsätielle, mutta minne se johti, sitä emme tienneet -- -ehkä jonnekin kylään, joka oli täynnä preussilaisia. Mitä suurin -varovaisuus oli tarpeen, silli kaikki vaarat eivät olleet suinkaan -voitettuja. Seutu, jota nyt kuljimme, oli vihollisten hallussa, ja me -saatoimme millä hetkellä tahansa kohdata preussilaisia vartiojoukkoja. -Sitäpaitsi oli hyvinkin mahdollista, että oli lähetetty toinen osasto -meitä takaa-ajamaan. Hra Vaucourt ei voinut mitenkään hillitä kieltään, -kun hän kerran oli päässyt vauhtiin, ja hän osoitti meille "ääretöntä", -"sanomatonta" kiitollisuuttaan niin kovaäänisesti, että Selimin oli -lopulta pakko pyytää hiljaisuutta. - --- Minkätähden? -- kysyi hra Vaucourt. - --- Preussilaisia saattaa olla lähistöllä. - --- _Avec vous, je m'en fiche_, -- vastasi ilmailija luottavasti. - -Hänen rohkeutensa oli nyt yhtä "ääretön" kuin hänen -kiitollisuutensakin. - -Metsätie soukkeni soukkenemistaan. Tuon tuostakin tunkeutui korviimme -jotakin melua; silloin poikkesimme aina sivuun, pysähdyimme ja -pidätimme henkeämme. Kerran juoksi naarashirvi vasikoineen tien poikki, -katsahti meihin ja riensi sitten muutamin harppauksin läheiselle -niitylle, missä alkoi rauhallisena pureksia ruohoa. Oli aivan kuin -eläimet olisivat tienneet ihmisillä olevan nyt siksi paljon tekemistä -toistensa murhaamisessa, ettei heillä ollut aikaa välittää niistä. -Toisinaan pieksivät oksat meitä kasvoihin tai tarttuivat kiinni -vaatteisiimme, väliin hirnui joku hevosistamme levottomana, joskus -taasen näytti joku kanto pimeässä ihmiseltä, joka harasi käsivarsillaan -tai ojensi ne taivasta kohden -- ja me hoputimme hevosiamme, hra -Vaucourt vetäytyi taaksepäin, ja Selim ja minä viritimme kivääriemme -hanat ja lähestyimme varovasti epäilyksenalaista paikkaa. Metsä suhisi, -sade oli jo melkein tauonnut, mutta sen sijaan alkoi tuulla, ja -taivaalla kiiti repaleisia pilviä, jotka, milloin keräysivät yhteen ja -peittivät kuun, milloin hajaantuivat niin, että näimme tähtien -taivaalla valjuina tuikkivan. Naapurimme hermot alkoivat taas -huomauttaa olemassaolostaan vähemmin miellyttävällä tavalla. Minä -puolestani tunsin itseni perin onnelliseksi. Hiljaisuus, yksinäisyys, -karu metsä, yö, raitis tuuli, epävarmuus ja uhkaavat vaarat hurmasivat -minua sanomattomasti; olin aivan kuin uudestisyntynyt. Muurien sisällä -oli ahdasta ja painostavaa, täällä hengitin syvästi ja vapaasti kuin -Farys Arabistanissa [Farys, erään Mickiewicz'in runon sankari]. Siellä -muurien sisällä olivat ajatukseni alituisesti samoilleet katkerissa -muistoissa ja yksityisissä huolissa, täällä oli vierelläni veljeni, -tattari, kädessäni toinen veli, ratsupyssy, edessäni avara, vapaa -luonto, unhotus, huumaus... kuolema. Ellei ajatus tovereitteni -epävarmasta asemasta olisi pidättänyt minua, niin olisin kääntänyt -kasvoni taivasta kohden ja huutanut keuhkojeni koko voimalla: hei, hei, -sinä suhiseva, kiehtova metsä! -- ja sitten olisin kuunnellut kaikua -metsästä, missä tuuli humisutti puitten latvoja kuin urkuja soittaen. -Liettualaisuus heräsi minussa, ja minusta tuntui kuin olisin ollut -Bialowiczin aarniometsissä, soitten ja rämeikköjen keskellä, missä vesi -sydänyöllä laulaa, missä switeziankojen [slaavilaisen jumaltaruston -switeziankat vastaavat suunnilleen meidän uduttariamme] vihlovat huudot -ilmassa kaikuvat, missä mustat kannot vihreinä loimuavat ja eläimet -puhuvat ihmiskielin. - -En siis ajatellut vaaroja enkä niistä välittänyt, mutta Mirza valvoi. -Hänen rypistyneet kulmansa osoittivat mitä suurinta tarkkaavaisuutta; -hän tähysteli jokaista pensasta ja puunrunkoa. Tie kävi yhä -huonommaksi. - -Vihdoin, puolen tunnin ratsastuksen jälkeen, virkkoi Selim: - --- Meidän täytyy lepuuttaa hevosia. - -Poikkesimme syrjään tieltä, ja kun olimme päässeet jonkun matkaa metsän -sisälle, hyppäsimme alas ratsailta ja vapautimme eläimet satuloista. -Hellittämättä suitsia käsistämme laskeuduimme sitten levolle puitten -suojiin. Kukaan ei puhunut sanaakaan, kaikki olivat liian väsyneitä. -Hiljaisuutta häiritsi vain ruohon rouske hevosten hampaissa. Olimme -levänneet noin neljännestunnin, kun Selim ja minä äkkiä hypähdimme -pystyyn. - --- Mitä se on? -- kuiskasimme molemmat yhtaikaa. - -Pimeydestä ja hiljaisuudesta tunkeutui korviimme kummallista melua -- -jotakin lapsen itkun ja lampaan määkinän tapaista ääntä. - --- Lammas, -- virkkoi Mirza. - --- Ei, vaan huuhkaja, -- vastasin minä. Samassa lakkasivat hevoset -syömästä, luimistivat korviaan ja alkoivat vainuta sieramillaan. - -Ei, se ei voinut olla lammas eikä huuhkaja! Tuossa valittavassa, -epäselvässä äänessä oli jotakin peloittavaa juuri sentähden, että se -tuntui niin luonnottomalta. Susien ulvonta tai ratsupyssyjen pauke ei -olisi saattanut meitä niin levottomiksi. - -Selim, joka rohkeudestaan huolimatta oli hieman taikauskoinen, tuijotti -pimeyteen ja kuiskasi: - --- Tuo ei oikein miellytä minua, yhtä vähän kuin mitkään sellaiset -vaarat, joiden laadusta en ole selvillä. - --- _Mon Dieu!_ -- sopersi hra Vaucourt kauhusta vavisten. - --- Kas, tuolla on jotakin valkoista, -- kuiskasi Selim ja osoitti -metsään. - -Katsahdin sinne. Mirza erehtyi, siellä ei näkynyt mustaa eikä -valkoista. - --- Minäpä lähden sinne pyssyineni, -- sanoin. -- Ei kai se paholainen -minua purematta niele. - -Lähdin sinne päin, mutta sitä mieltä olin minäkin, että sellaiset -vaarat ovat pahimmat, joiden laatua ei tunne. Tosiaankin, kun kuulin -tuota merkillistä ääntä joka puolelta, olin valmis uskomaan, että -kaatuneitten henget istuivat puitten oksilla kuin varpuset ja puhelivat -toisilleen. - -Minunkin hermoni alkoivat täristä. Säpsähdin joka kerta kun oksa -jalkani alla risahti. Kerran olin kuulevinani äänen kuiskaavan -korvaani: "_He, Polonais_!" [Hei, puolalainen!] Mutta se oli vain -mielikuvitusta. - -Kiersin sen puun, jonka alla olimme levänneet. Ääni kuului yhtämittaa, -välistä sieltä, välistä täältä, niin että se lopulta lakkasi minua -peloittamasta ja alkoi väsyttää. - --- Mene hiiteen! -- mutisin itsekseni ja palasin takaisin puun alle. - -Siellä tapasin ainoastaan hra Vaucourtin, joka minun lähestyessäni -luuli, että paholainen itse oli tullut noutamaan hänen sieluansa. - --- Missä Mirza on? -- kysyin minä. - --- Hän meni o-o-o-ottamaan se-se-selkoa... yritti hän vastata, -hampaitten lyödessä loukkua. - -Kului neljännestunti, puoli tuntia, mutta Selimiä ei kuulunut. - -Nyt aloin minäkin todella pelätä. Suuri onnettomuus saattoi olla -tapahtunut: Mirza oli kenties poistunut liian pitkälle, eksynyt -kirottuun metsään, eikä löytänyt takaisin. - -Kolme neljännestuntia oli jo mennyt, eikä Selimiä vieläkään näkynyt. - -Olisin tosin voinut ampua tai huutaa, siten opastaen häntä, mutta -samalla olisin myöskin voinut houkutella kimppuumme preussilaisen -vartiojoukon. Mutta muusta ei ollut apua. Ilman Selimiä en olisi -jättänyt leiriämme, vaikka koko preussilainen armeija olisi hyökännyt -kimppuumme. Ilmoitin hra Vaucourt'ille aikomukseni. - -Hän heittäytyi polvilleen eteeni ja rukoili minua luopumaan aikeestani. - --- Silloin olemme kaikki mennyttä miestä, sanoi hän. - -Minä koetin viheltää, mutta hiljaisuus vain vastasi; salaperäinen -äänikin oli vaiennut. Huusin sentähden kerran ja sitten useamminkin: - --- Mirza... halloo! - -Ei vastausta. - -Jouduin sellaiseen tuskaan Mirzan tähden, että tukka nousi päässäni. -Sillä hetkellä oli se poika minulle kallisarvoisempi kuin kaikki muu -maailmassa, ajattelematta sen enempää asetin ratsupyssyn poskelleni ja -laukaisin. - -Punainen salama ja pamaus. Koko metsä vaikeni kuin kauhusta. Hra -Vaucourt huusi: - --- Herra, ota minun sieluni! - --- Sitä ei huolisi pirukaan, -- vastasin minä kärsimättömästi. - -Hiljaisuutta ei kestänyt kauempaa kuin viisi minuuttia; silloin kuulin -hiljaista rapinaa pensaikosta, aivan kuin joku olisi tallannut kuivia -oksia. - -Se saattoi olla Selim, mutta myöskin joku toinen. Hra Vaucourt ja minä -asetuimme väijyksiin puun taakse. - -Hetkisen kuluttua ilmestyi tumma olento pensaikosta. Onnettomuudeksi -siirtyi kuu juuri silloin pilveen, ja tuli niin pimeä, että me töin -tuskin saatoimme eroittaa haamun. - -Etukumarassa lähestyi se verkalleen ja varovasti, pysähtyen tuon -tuostakin kuuntelemaan. Huomasin sen kädessä pyssyn. - -Viiden askeleen päähän meistä pysähtyi olento. Teroitin katseeni -mahdollisimman tarkaksi -- se ei ollut Mirza. - -Pimeys esti minua eroittamasta, oliko tuntematon preussilainen tai -sotilas ensinkään. Tosin näin, ettei hänellä ollut kypärää päässä, -mutta eiväthän baijerilaiset ja saksilaiset käyttäneet kypärää, ja -preussilaisillakin saattoi olla lakkeja. - -Kuka tuo viiden askeleen päässä oleva mies olikaan, tarvitsin häntä -joka tapauksessa ja päätin ottaa hänet kiinni. - --- Tsss! -- kuiskasi hän. - --- Tsss! -- vastasin minä puun takaa. - -Me leikittelimme oikeastaan sokkosilla. Leikki oli tosin tällä kertaa -hieman vaarallista, mutta ei suinkaan vähemmin mieltäkiinnittävää. - -Vieras astui vielä kaksi askelta lähemmäksi. Samassa heittäydyin minä -kuin tiikeri hänen kimppuunsa, ja sekuntia myöhemmin istuin hajareisin -hänen rintansa päällä ja pidin lujasti kiinni kurkusta, huutaen: - --- Vaikene, tai olet kuoleman oma! Mutta tuntematon, joka oli voimakas -mies, heitteli itseään sinne tänne kuin hullu. Minä olen myöskin -verrattain vahva mies, mutta vain suurella vaivalla sain pidellyksi -hänet aisoissa. Hän potki kuin vimmattu ja oli vähällä heittää minut -kumoon. - -Äkkiä jäi hän liikkumattomana makaamaan niinkuin olisi rautakäsi -naulannut hänet maahan. Katsahdin taakseni: Selim oli polvillaan hänen -sääriensä päällä ja kurottautuen olkani yli, työnsi hän välkkyvän -pistimenkärjen miehen silmien eteen. - --- Jos teet pienimmänkin liikkeen, niin pääset hengestäsi, -- kuiskasi -hän. - -Tuntematonta ei enää haluttanut ponnistella vastaan. Selim nousi ylös, -otti ratsupyssynsä ja virkkoi: - --- Laske hänet! - -Minä tottelin; vanki lepäsi liikkumattomana kuin tukki. - --- Tappakaa minut sitten, -- sanoi hän. - --- Nouse ylös! - -Mies-raukka nousi pystyyn ja virkkoi läähättäen: - --- Mitä te olette miehiänne? Mitä te minusta tahdotte? Minä en tee -kellekään ihmiselle pahaa. Te olette musertaneet luitani. Jos olette -metsänvartijoita, niin ottakaa pyssyni. Minä maksan sakot... mutta -älkää taittako kaikkia luitani. Nyt on sota. Saalis on sen, joka tahtoo -syödä. Saksalaiset pyydystävät ranskalaisia... sudet lampaita, kissat -hiiriä... minä petoja ja jäniksiä, Sellaiset ovat ajat... kaikki -pyydystävät. - --- Mikä sinä sitten olet? - --- Nimeni on Mathieu Benoit eli vanha Mathieu, jos suvaitsette. - --- Hyvä, rauhoitu, vanha Mathieu! Me emme ole metsänvartijoita, emmekä -aijo ottaa pyssyäsi, vielä vähemmin laahata sinua oikeuden eteen tai -ottaa sakkoja -- osoita vain meille tietä. - --- Niin, mutta te olette ruhjoneet minun vanhat luuni, -- mutisi -salametsästäjä. - -Selim kaivoi taskustaan muutamia kultakolikoita: - --- Osta näillä uudet ja vastaa nyt kysymyksiini... Onko täällä -preussilaisia? - --- On. - --- Ja ranskalaisia? - --- Niitä myöskin. He tappavat toisiaan, ja Isä Jumala katselee vain, -eikä sano sanaakaan. - --- Kuuleppas! Vie meidät ranskalaisten luo sellaista tietä, jolla emme -kohtaa preussilaisia. - --- Sellaisia teitä tunnen paljonkin. - --- Jos kohtaamme enemmän kuin kolme preussilaista, ammun kuulan -otsaasi. Jotta et pääse pakenemaan, sidon sinut nuoraan ja saat juosta -perässä. - --- Nykyään on koira suuremman arvoinen kuin ihminen, -- mutisi Mathieu -vastaukseksi. - -Me nousimme satulaan ja läksimme matkaan. Mathieu kuletti meitä -sellaisia teitä myöten, jotka hän yksin tunsi. - --- Tämä tie, -- sanoi hän, osoittaen metsätietä, jota olimme juuri -tulleet, -- vie Poutvertiin, missä matami Troliella on ravintola. -Sanotaan, että eukolla pitäisi olla rahoja. Tuolla lepää preussilainen, -joka äsken ampui nuoren Vauhartin. Minä tunnen kuin viisi sormeani ja -vien teidät oikeaan paikkaan. Nyt on sellaiset ajat, että kuolema asuu -tiellä, rauha metsässä, saksalainen kirkossa ja keisari vankilassa. - --- Muuten olen minä tyhmä mies, enkä tiedä yhtään mitään, -- lisäsi hän -hetkisen kuluttua. - --- Ja kenelle sinä myyt saaliisi? kysyi Selim. - --- Milloin preussilaisille, milloin ranskalaisille, mutta jos he -ryöstävät sen minulta, niin saavat sen ilmaiseksi. Sota ottaa, hyvä, ja -maksaa selkäsaunalla. - -Ukko kävi yhä puheliaammaksi. Hänessä ilmeni sekä yksinkertaisuutta -että järkeilyä: kun suuret tappelevat, kärsivät pienet ja luulevat, -että Isä Jumala on hetkiseksi nukahtanut. - -Tiedustelimme oppaaltamme, mitä se kummallinen ääni oli, jota olimme -metsässä kuulleet, ja saimme tietää, että salametsästäjät huutavat -siten toisilleen öiseen aikaan; koska ukko Mathieulla oli ollut -mukanaan kolme poikaansa metsässä, niin oli ääni kuulunut eri -suunnilta. - --- Mutta paljon mahdollista, -- lisäsi ukko, -- että itse vihtahousukin -laskettelee sellaisia ääniä. - -Sitten alkoi hän taas: - --- Olisittepa joutuneet tekemisiin poikani Jakobin kanssa, jota myöskin -sanotaan "Vääräkädeksi", niin ettepä olisikaan niin helpolla -selvinneet, vaikka olettekin vahvoja kuin turkkilaiset. - -Kahden seuduissa yöllä alkoi metsä vihdoin harveta, ja me saavuimme -erääseen solaan. Mathieu kertoi, että metsä, jonka olimme jättäneet -taaksemme, ei ollut suuri, mutta tie kulki melkein sen ympäri; me -olimme niin ollen kulkeneet hyvän matkaa ympyrässä. - -Tuskin oli päivä alkanut sarastaa, kun kuulimme etäältä kukon kiekunaa, -ja hetkisen kuluttua eroitimme aamuisen usvan läpi ranskalaisten -hallussa olevan pienen kaupungin katot ja kirkon tornin. Vahtisotilaan -kaikuva _Qui vive!_ keskeytti kulkumme. Meidän täytyi odottaa kunnes -vartiojoukko saapui, ja tämän mukana pääsimme sitten kaupunkiin. - -Meitä ihmetytti jonkun verran, että raatihuoneella asuvaa kenraalia ei -heti herätetty, vaikka ilmoitimmekin tuovamme viestejä Parisista. -Tyydyttiin vain osoittamaan maille huone, jonka lattialle oli siroteltu -olkia, ja vartija asetettiin ovelle. Me heittäysimme oljille ja -vaivuimme raskaaseen uneen. - -Vasta kello kymmenen tienoissa kutsuttiin meidät kenraalin luo, jonka -nimeä en enää muista; suuri osa senaikuisia muistiinpanojani on -joutunut hukkateille. Herra kenraali, pönäkkä ja ihrainen mies, jolla -oli kalanpäätä muistuttava naama ja vihreät silmät, oli täydellinen -- -ei soturin, vaan -- kissanpäivillä eläneen mässääjän esikuva. - -Kymmenkunta ylempiarvoista upseeria ympäröi häntä kunnioittavan -vaiteliaina. Hra Vaucourt pyysi puheenvuoroa ja alkoi kaunopuheisesti -kuvailla seikkailujamme, joiden todenperäisyyttä vakuuttivat ulaanien -kypärät sekä hevoset, joilla olimme ratsastaneet kaupunkiin. - -Hra Vaucourt puhui totuuden mukaisesti, jättäen kuitenkin -mainitsematta, että minä olin tähdännyt häntä ratsupyssyllä ohimoon, -saadakseni hänet avaamaan venttiilin. Sitäpaitsi sanoi hän alituisesti -"me", kun hänen olisi pitänyt sanoa "he". - -Hänen kertomuksensa aikana seisoimme Selim ja minä vieretysten, nojaten -ratsupyssyihimme. Upseerit tarkastelivat meitä sanattomina. Kun hra -Vaucourt oli vihdoin lopettanut kertomuksensa, nousi kenraali seisaalle -ja alkoi: - --- Hyvät herrat! Minulla on kunnia esitellä teille tämä Ranskan urhokas -poika (tässä osoitti hän hra Vaucourt'ia). Jos kaikki ranskalaiset -kävisivät hänen... hm hm hm... olisi meidän maamme jo vapautettu -vihollisista. Tämä urhoollinen... hm hm... ei välittänyt... välittänyt -hm hm hm... vaan suoraan kuulasateen läpi ja... hm hm... saapui hän -meidän luoksemme... Ja sentähden, hyvät herrat... hyvät herrat... - -Tässä alkoi kenraali pyyhkiä suutaan ruokaliinalla, upseerit -hymyilivät, Ranskan urhokas poika kävi punaiseksi kuin krapu ja alkoi -vilkuilla meihin. Selim puri huultaan ja minä puolestani koetin antaa -Ranskan urhokkaan pojan katseestani havaita, ettei meillä ollut -ajatusta ryhtyä vastustamaan niitä kiitoslauseita, joita hänen osakseen -tuli. - -Sillävälin oli kenraali irroittanut rinnastaan tähden, joita siinä -muuten riippui kokonainen sikermä, ja virkkoi: - --- Lähemmäksi, Ranskan urhokas poika! Minä toivon... hm hm... että -diktaattori... hm hm... antaa vahvistuksensa tälle kunnianosoitukselle, -jonka minä nyt teille suon. - -Muuan pitkäkasvuinen, kasvoiltaan tuima ja epämiellyttävä upseeri ei -voinut enää hillitä itseään, vaan virkkoi: - --- Anteeksi, kenraali .. Minä olen saanut sen käsityksen, että nämä -kaksi herraa... - -Kenraali viittasi häntä vaikenemaan ja kääntyi meihin: - --- Te muukalaiset, -- sanoi hän, -- jotka juuri olette liittyneet -Ranskan lipun alle, ottakaa tämä sankari esikuvaksenne, ja saattaa -tapahtua, että teidänkin rintanne koristetaan moisella kunniamerkillä. - -Pelkäsin Selimin ratkeavan ääneen nauramaan tai saavan aikaan -ikävyyksiä. Mutta ei, hän seisoi rauhallisena ja kylmänä, vaikka -saattoi selvästi huomata, että tapaus sekä harmitti että huvitti häntä. - -Hra Vaucourt oli muuten kunnon mies; hän selitti, ettei risti kuulunut -hänelle, vaan meille. Siitä oli seurauksena, että kenraali sai -miettiäkseen ongelman: mikä oli suurempi, hra Vaucourtin -urhoollisuusko, vai vaatimattomuus? Sitten erosivat meidän tiemme. - -Iltapäivällä kutsui Mirza upseerit päivällisille, joilla hän tuhlasi -rahaa kuin ruhtinas. Seuraavana päivänä läksimme etsimään La -Rochenoirea. - -Siten tapahtui matkamme Parisista. - - - - -II. - - -Haute-Saônen departementtiin saakka matkustimme suurimmaksi osaksi -seutujen kautta, jotka olivat ranskalaisten hallussa, vaikkakin -baijerilainen armeija, joka toimi etelässä, oli yhteydessä pääkaupunkia -piirittävän preussilaisen armeijan kanssa. Ainoana vaaranamme olivat -ranskalaiset sotarosvot; kaikki tiet vilisivät niitä, eikä suinkaan -sattunut harvoin, että ne ottivat omalletunnolleen ryöstöjä ja -varkauksia. Heitä emme kuitenkaan pelänneet, meitä kun taasen oli -kolme. "Ranskan urhokas poika" hra Vaucourt oli tosin toista tietä -lähtenyt Bordeauxiin, mutta kohta toisena matkapäivänä liittyi meihin -eräs Jean Marx, syntyään elsassilainen, kahdeksantoistavuotias -nuorukainen, joka ei pelännyt mitään maailmassa ja olisi yhden päivän -tuttavuuden perästä seurannut meitä vaikka suoraa päätä saksalaisten -kitaan. Kaikkialla kohtasimme sodan kauhuja, kaikkialla hävitettyjä -kyliä, joitten asukkaat piiloutuivat meidän lähestyessämme; pellot -olivat viljelemättöminä, tuon tuostakin tapasimme kuihtuneita, -nälkäisiä raukkoja, aavemaisia olentoja, jotka perunamaissa kuleksien -etsivät menneenvuotisia, puolimätiä perunoita. Minne vain tulimme, -tunkeutui sieramiimme tukahduttava katku. Öisin valaisi taivaanrantaa -tulipalon kajastus, ja etäältä kuului suden ulvontaa. Muutamia kertoja -jouduimme taistelutantereelle, missä ei kuitenkaan näkynyt enää -ihmisten ja hevosten ruumiita, vaan valkoisia paperitukkoja, jätteitä -ammutuista panoksista. Toisin paikoin peittivät nämä tukot maan kuin -lumi, paikotellen oli niitä harvemmassa. Kerran päädyimme aivan autioon -kylään, missä ei ollut muuta elollista, kuin meitä pakeneva, nälästä -kaakattava kanaparvi ja yksi ihminen, mielipuoli eukko, joka istui -puoleksi luhistuneen tupansa kuistilla ja puheli kovaäänisesti -itsekseen. Ainoastaan suurella vaivalla saimme hänen hajanaisista -vastauksistaan selville, että kylän asukkaat olivat joku päivä sitten -ampuneet ulaaneja ja sitten paenneet, sillä he pelkäsivät, että heidän -kylänsä poltettaisiin. - -Eräänä yönä saavuimme tuvalle, jonka ikkunasta loisti valkea, ja -koputimme ovelle. Kesti kauan ennenkuin havaitsimme minkäänlaisia -elonmerkkejä, mutia vihdoin avautui ovi ja eteemme ilmestyi niin -sudennäköiset kasvot, että me melkein luulimme näkevämme sen pedon -edessämme. Marx väitti miestä ruumiinvarkaaksi, ja ehdotti, ettemme -yöpyisi hänen luokseen, kun emme voineet olla lainkaan varmoja siitä, -ettemme yöllä saisi puukonpistoa kylkiluittemme väliin. Mutta me olimme -lopen väsyneitä ja päätimme kuitenkin yöpyä. Hetkisen kuluttua ilmestyi -esille vielä neljä samanlaista olentoa; he alkoivat vilkuilla meitä -salavihkaa ja luoda ahnaita silmäyksiä matkatavaroihimme. Marx jäi -pihalle hevosten luo, Mirza puolestaan tarttui muitta mutkitta -susimiestä kurkkuun, painoi hänet seinää vasten ja asetti pistoolin -piipun hänen otsalleen sanoen: - --- Kuuleppas, kirottu elukka! Aja heti paikalla ulos nuo roikaleet, -muutoin ammun sekä sinut että jokainoan heistä, ja jos jotakin häviää -yön aikana, hirtän sinut ilman armoa. - -Miehet alkoivat murista, koettipa eräs heistä selittää olevansa joku -virkailijakin ja pyysi uhkaavasti saada nähdä passejamme. Vastaukseksi -tarttui Selim ratsupiiskaansa ja alkoi sillä säälimättä läiskytellä, ja -etenkin tuota virkailijaa. Yö kului rauhassa, ja me jatkoimme -seuraavana aamuna matkaamme. - -Mutta tie kävi yhä vaarallisemmaksi. Tulimme nyt seudulle, joka oli -melkein kokonaan saksalaisten vallassa, joita pienet, hajallaan -liikkuvat vapaajoukot lakkaamatta ärsyttelivät ja ahdistelivat. Kylät -ja kaupungit olivat säilyneet paremmin täällä kuin niillä seuduin, -missä kaksi armeijaa taisteli keskenään. Asukkaat eivät tehneet -vastarintaa saksalaisille, vaan taipuivat heidän ylivoimaansa, mutta -niinpä olikin heiltä melkein mahdoton saada minkäänlaista apua tahi -neuvoja. Me päätimme millä hinnalla hyvänsä etsiä käsiimme La -Rochenoiren, vaikka se näytti inhimillisille voimille mahdottomalta, -sillä ensiksikään ei kukaan tiennyt, missä hän joukkoineen oleskeli, ja -toisekseen täytyi meidän, päästäksemme hänen luokseen, mennä suoraan -saksalaisten kitaan, sillä mikään vapaajoukko ei ollut niin vihattu ja -vainottu kuin hänen. Voimme sanoa, että me kolme aloimme nyt käydä -todellista sotaa omin päin. Me liikuimme vain öisin ja suuntasimme -kulkuamme sellaisille paikoille, missä huhujen mukaan oli joko hyökätty -valiojoukkojen kimppuun, lyöty etujoukkoja tahi vangittu pienempiä -osastoja. Mutta kylläpä me sovimmekin hyvin yhteen, me kolme. - -Marx oli tosiaankin kelpo poika. Hän oli luonteeltaan rauhallinen ja -välinpitämätön, kuten elsassilaiset ainakin, ja mursi lystikkäästi -ranskankieltä. Toisinaan tuntui minusta kuin hänen urhoutensa olisi -johtunut jonkinlaisesta puuttuvasta käsityskyvystä, jostain uhkaavan -vaaran tajuamattomuudesta. Mutta syy oli toinen. Marx vihasi -saksalaisia kaikesta sielustaan, ja tuollainen viha katkeroittaa -rauhallista luonnetta paljoa suuremmassa määrässä kuin muunlaista. -Kuitenkin oli hän valpas kuin vainukoira ja epäilemättä kylmäverisin -meistä kaikista. - - - - -III. - - -Vain vähäisen osan matkasta kuljimme rautateitse. Ranskalaisten haltuun -jääneillä seuduilla oli nimittäin useimmat radat hävitetty, ja yleisen -sekasorron aikana ei kukaan välittänyt ryhtyä niitten uudelleen -rakentamiseen. Tämä vaikeutti suuresti sotajoukkojen liikkeitä, mutta -siihen aikaan tahtoivatkin kaikki yksimielisesti syöstä Ranskan -turmioon. - -Haute-Saônen depardementti, missä La Rochenoire oleskeli, oli -saksalaisten vallassa. Päästyämme sen rajojen sisäpuolelle, aloimme -taas kulkea metsiä myöten ja liikuimme melkein yksinomaan öisin. Päivät -nukuimme humala- tai viinitarhoissa, tähystelimme ja teimme uusia -matkasuunnitelmia. - -Pari päivää ennen tuloamme La Rochenoiren leiriin poikkesimme erääseen -La Mare-nimiseen kylään. Se ei tosin ollut aivan matkamme varrella, -mutta Selim selitti, että hänen täytyi saada tavata erästä hra La -Grangea, joka oli jonkun aikaa asunut siellä; häneen oli Mirza -tutustunut Parisissa. - -Me lähestyimme kylää mitä varovaisimmin, sillä oli hyvinkin -mahdollista, että siellä majaili baijerilaisia tai preussilaisia -joukkoja. Oli jo pimeä, aurinko laskenut; ainoastaan lännessä kuulsi -vielä iltaruskon kajastus. Siellä täällä alkoi talojen ikkunoihin -ilmestyä valoa. Kaikkialla näytti vallitsevan mitä suloisin rauha. Me -ryömimme humalatarhassa kuin käärmeet, mutta koirat vainusivat meidät -ja alkoivat haukkua. Samassa näimme muutamia tummia olentoja, jotka -seisoivat aitauksen toisella puolella ja keskustelivat puoliääneen. - -Me kumarruimme alas. Äänet vaikenivat, ja yksi olennoista kumartui yli -aidan ja tähysteli tarkasti humalatarhaan päin. Sitten alkoi taas -kuulua ääniä pimeydestä: - --- Mitä te tähystelette, ukko Grousbert? - --- Koirat haukkuvat! tuolla liikkuu jotakin. - --- Tuollako! Kuu alkaa juuri kohota taivaalle, ja silloin käyvät koirat -aina levottomiksi. - -Toinen ääni lisäsi: - --- Ehkä siellä on kuolleitten sieluja? Sanotaan, että koirat vainuavat -ihmissieluja. - --- Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. - -Sitten kuului huokauksia. - -Mirza kuiskasi minulle: - --- Ne ovat varmasti sotilaita. - -Miehet alkoivat aidan takana taas haastella, mutta vielä enemmän -kuiskaten: - --- Susia juoksentelee myöskin ympäristöllä. Sota siittää susia niinkuin -kaikkea muutakin pahaa. - --- Kylläpäs iltarusko oli tänään punainen! Jossain on kai taas -taisteltu. - --- Määri arvelee preussilaisten tulevan uudelleen tänne. - --- Suojelkoon meitä Pyhä Hubertus heistä! - -Nyt nousi Selim piilopaikastaan ja huusi: - --- Halloo, ihmiset hyvät! Voitteko opastaa meidät hra La Grangen luo? - --- Oh!... -- kuului pelästyneitä ääniä. Mitä te olette miehiänne? - --- Tänään sotilaita, huomenna ties mitä! Neuvokaa meille tie, älkääkä -kyselkö. - -Eräs miehistä virkkoi: - --- Minä seuraan teitä. - -Käännyimme nyt leveälle tielle, jota verhosi läpinäkymätön pimeys. -Kuljettuamme satakunta askelta teki tie äkkinäisen mutkan oikeaan. -Etäämpänä kohosi pieni kirkko, jota ympäröi valkoinen, matala muuri ja -joukko puita; näiden lomitse pilkisti valaistuja ikkunoita. - --- Tuo on Pyhän Hubertuksen kirkko, virkkoi saattajamme, -- ja täällä -asuu La Grange. - -Tulimme nyt puutarhaan, joka oli niin tiheä, että oksat levisivät -ikäänkuin holviksi käytävien yli. Puutarha näytti olevan perin huonossa -kunnossa. Sen keskustassa oli kaunis sveitsiläiseen malliin rakennettu -huvila, jonka seinät olivat villien viini- ja muitten köynnöskasvien -peitossa, jotta valaistut ikkunat tuikkivat kuin käärmeen silmät. - -Eteisen ovi oli auki, ja me astuimme sisään. Ihmisiä ei näkynyt. -Eteinen oli pimeä, mutta kuu paistoi niin heleästi ikkunasta, että me -saatoimme eroittaa kaikki: keskellä lattiaa oli pöytä, seinänvierillä -kaappeja ja niiden päällä kuivaneita tähkäkimppuja. - -Marx koputti ratsupyssyllä lattiaan. Samassa kuului askeleita, -viereiseen huoneeseen antava ovi avautui, ja naisolento -- luultavasti -palvelustyttö -- näyttäysi, mutta katosi heti, nähtävästi pelästyen. -Marx koputti kovemmin. - -Hetkisen kuluttua ilmestyi sama naisolento uudestaan, pitäen lamppua -kädessään, ja hänen perässään tuli vanha harmaahapsinen ukko. Tämä -lähestyi meitä, nosti käden silmilleen ja kysyi verkkaan, mutta -verrattain kovalla äänellä: - --- Miksi te meluatte niin, ystäväiseni? - -Sitten asetti hän käden korvalleen ja kysyi: - --- Hä? - -Jos me olisimmekin melunneet, niin ei ukkoparka olisi sitä varmastikaan -kuullut, sillä kaikesta päättäen tuntui hän olevan kuuro. - --- Eikö minulla ole kunnia olla tuttu? huudahti Mirza, kumartuen ukkoon -päin. - -Tämä tarkasti häntä, muisteli hetkisen ja virkkoi: - --- Ah, tekö se olettekin, kreivi? - -Sitten lisäsi hän itsekseen, mutta aivan kuuluvasti: - --- Mitä hän näillä seuduilla tekee! - --- Minä aijon antautua sotapalvelukseen, vastasi Mirza. - --- Tervetuloa, tervetuloa kattoni alle! - -Selim esitti Marxin ja minut, ja ukko kehoitti meitä astumaan sisälle, -mutta me pyysimme ensin saada muuttaa vaatteitamme, sillä me -muistutimme hieman liiaksi maantierosvoja. Palvelustyttö johdatti -meidät vierashuoneeseen. - -Pukeutuessamme virkkoi Mirza: - --- Hän on kauheasti vanhentunut, muuttunut melkein lapseksi uudestaan. - --- Miksi sinä tahdoit häntä tavata? Hänhän on aivan höperö. - --- Sen kerron sinulle yöllä. - -Sitten menimme alas. - -Ukko odotti jo meitä katetun ruokapöydän ääressä. Heti meidän jälkeemme -astui huoneeseen nuori, kaunis tyttö, solakkavartaloinen ja -tummakutrinen. La Grange esitti hänet pojantyttärekseen. - -Minä kumarsin jäykästi ja jokseenkin välinpitämättömästi. Mutta äkkiä -keksin jotakin, mikä hämmästytti minua mitä suurimmassa määrin. - -Neiti La Grange vaaleni kalman kalpeaksi, nähdessään Mirzan, eikä -viimemainittukaan näyttänyt vähemmin liikutetulta. - --- Hänellä näkyi olevan syynsä tännetuloon, -- arvelin itsekseni. - -Me istuimme kukin paikallemme ja ryhdyimme äänettöminä aterioimaan. -Kukaan ei tuhlannut sanoja, puhuttiin hillityllä äänellä ikäänkuin -olisi pelätty jonkun kuuntelevan. - -Sen verran huomasin kuitenkin, että neiti La Grangen ja Mirzan välillä -oli jotakin. Edellinen karttoi Mirzan katsetta, mutta kun Mirza taas ei -katsonut neitoon, tarkasti tämä häntä kummallisin silmäyksin. Mirza -koetti turhaan saada keskustelua vireille. Vaitiolo kävi kiusalliseksi. - -Aterian päätyttyä katsahti ukko La Grange kattoon ja sanoi äkkiä: - --- Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai... niin, torstaihan tänään -onkin. - -Noustuamme pöydästä tarttui Mirza hänen käsivarteensa, ja he katosivat -viereiseen huoneeseen. Luulen, että hän pyysi ukolta opasta, mutta en -voinut kuulla heidän keskusteluaan, vaikka he puhuivatkin verrattain -kovaäänisesti. Olin nimittäin istahtanut neiti La Grangen viereen ja -koetin pitää hänelle seuraa. - -Se olisi ollut toisissa olosuhteissa verrattain helppoa. Nuori tyttö -oli kaunis ja miellyttävä, hänellä oli älykkäät, tummat silmät ja -ihmeteltävän kauniit kädet, jotka hän nähtävästi mielistelyn halusta -nosti tuon tuostakin kutreilleen. Mutta tällä kerralla ei keskustelusta -ollut tulla mitään. Minä olin väsynyt ja neiti La Grange hajamielinen. - -Vihdoin kysyin häneltä, kuinka kauan hän oli tuntenut Mirzan. - -Silloin tuli häneen eloa, mutta sen sijaan että olisi vastannut kysyi -hän vuorostaan, mitä varten me olimme tulleet näille seuduille. -Vastasin hänelle, että minusta oli yhdentekevää, missä sain tapella, -mutta Mirza oli tahtonut poikettavaksi tänne. Tytön kuumeentapainen -levottomuus yltyi. Olisin ehkä jossain toisessa tilaisuudessa koettanut -udella häneltä yhtä ja toista, mutta nyt esti minua siitä väsymys. Marx -oli nukahtanut nojatuoliin ja kuorsasi, ja minä ajattelin enemmän unta -kuin sydänsalaisuuksien utelemista. - -Kohta palasivat Mirza ja ukko viereisestä huoneesta. Ukko istahti nyt -viereeni, laski kätensä polvelleni ja alkoi puhua pitkiä, hajanaisia -lauseita, tehden aina etukäteen käsillään liikkeitä, joiden piti kuvata -hänen sanojaan. Sillaikaa lähestyi Mirza neiti La Grangea. Kuulin -heidän vaihtavan muutamia pikaisia sanoja, ja senjälkeen näkyi Mirza -hartaasti pyytävän jotakin. Onnistuin kuulemaan vain sanat: "Minä -selitän kaikki!" sillä samassa teki ukko taas käsillään muutamia -ennakkoliikkeitä ja sanoi sitten: - --- Te saatte nukkua toisessa rakennuksessa. Teidän tarvitsee vain avata -takaovi, niin pääsette suoraan humalatarhaan... aina metsään saakka. - -Sitten nosti hän käden korvalliselleen ja kysyi: - --- Hä? - -Vihdoin sanoimme hyvää yötä. Toinen rakennus oli puutarhan äärimäisessä -kulmassa, muutaman kivenheiton päässä huvilasta. Siellä ei nähtävästi -asunut ketään, sillä astuessamme sisälle lehahti vastaamme humalan -tuoksu, ja humaloita näkyi riippuvan siellä kuivamassa. Yksi huoneista -oli kuitenkin kalustettu, ja lattialle oli levitetty kolme patjaa, -päänalusia ja hursteja. Niin houkuttelevaa vuodetta en ollut nähnyt -pitkiin aikoihin, ja minä heittäydyin levolle, ajattelematta edes -riisuutua. Selim ja Marx eivät liioin riisuneet yltään, vaan kävivät -makuulle täysissä pukineissa, ja kaikilla oli ratsupyssy lähellään -siltä varalta, että niitä tarvittaisiin. - --- Kuule, -- sanoi Mirza. -- Nyt on hetki tullut, jolloin minun täytyy -tunnustaa ja selittää sinulle kaikki... - -Sen verran kuulin, mutta nukahdin sitten, ja nukuinkin niinkuin tukki, -mutta en toki paria tuntia enempää. - -Kello kahden ajoissa heräsin äkkiä. - -Ensi alussa en voinut muistaa, missä olin, mutta sitten selvenivät -ajatukseni, ja minä katsahdin ikkunasta ulos. - -Heikko vaaleanpunainen valo loisti sisälle. - -Mutta se ei ollut päivänsarastusta, vaan kaukaisen tulipalon -kajastusta. - --- Siellä palaa, -- ajattelin itsekseni, mutta en tuntenut vähintäkään -halua jättää lämmintä vuodettani. - --- Mahtavat tapella siellä. - -Ja siellä tapeltiinkin. - -Hetkisen kuluttua kuulin kiväärin pauketta etäältä. - -Kaukaiset, kumeat laukaukset, nopeat ja tasaiset kuin säveljakso, -taukosivat toisinaan ja kaikuivat sitten taas kaksinkertaisina. - -Väliaikoina kuului Marxin kuorsausta. - -Jonkun ajan kuluttua tuntui minusta aivan kuin olisivat laukaukset -kuuluneet lähempää, ja jokunen kanuunan jyrähdys tärisytteli -ikkunanruutuja. En tahtonut vielä nousta ylös, mutta päätin kuitenkin -varovaisuuden vuoksi herättää Mirzan. - --- Selim! -- huusin minä. - -Ei vastausta. - --- Selim! -- toistin kovalla äänellä. - -Vastaukseksi kuului vain Marxin kuorsaus! - -Tällävälin oli kajastus yhä kirkastunut, ja minä eroitin jo Selimin -vuoteen -- se oli tyhjä. - -Arvelin hänen lähteneen ottamaan selkoa taistelun kulusta; tartuin -ratsupyssyyni ja läksin myöskin ulos. - -Kuu paistoi kirkkaasti, ja tulipalon kajastuksen ohella levitti se -salaperäistä valaistusta puutarhaan. Puitten lehdet rapisivat hiljaa, -heijastuen hopealle ja kuparinpunaiselle; maassa näkyi pitkiä, tummia -varjoja. Mutta puutarhassa oli kaikki hiljaista. Huvilan ikkunat -näyttivät mustilta. Täällä oltiin nähtävästi tottuneita tulipalon -loimuihin ja kiväärinlaukauksiin. - -Salaperäinen juhlallisuus vallitsi kaikkialla. Täällä uinuvan puiston -surunvoittoinen hiljaisuus, tuolla veripunainen hehku, taistelu, -tulipalo ja meren kohinaa muistuttava melu. - -Olin niin tottunut olemaan varuillani, että nytkin vaistomaisesti -hiivin eteenpäin aivan kuin olisin lähestynyt preussilaista -vahtisotilasta. - -Äkkiä huomasin Mirzan ja jäin kuin naulittuna seisomaan paikalleni. -Penkillä, varjoisessa pensaikossa, istui neiti La Grange, ja hänen -edessään oli Mirza polvistuneena, suudellen innokkaasti hänen käsiään. - -Kuu ja punerva hohde valaisi heitä. - --- Sinä minun ainoani, ainoani! -- kuiskasi Mirza intohimoisesti. - --- Annathan anteeksi? -- jatkoi hän hetken kuluttua. - -Hänen äänensä ja suudelmansa kuuluivat yli voimakkaimpienkin -pyssynpamausten. - -Kuulin vielä muutamia yksinäisiä lauseita: - --- Tulin ainoastaan... - -Aloin pelätä, että taistelu leviäisi La Mareen saakka ja katsoin -varovaisuuden vaativan meitä olemaan valppaina. Vetäysin senvuoksi -pensaikkoon ja vihelsin hiljaa sovitun merkin. - -Heti alkoi pensaista kuulua rapinaa ja samassa ilmestyi eteeni Mirza -säihkyvin silmin ja hehkuvin poskin, läähättäen mielenliikutuksesta. - --- Mikä on hätänä? -- kysyi hän. - --- Tappelevat. - --- Etäällä. Älä käytä väärin merkkiä, sinä leikittelet. Merkki tietää: -vaara on lähellä. - --- Häiritsinkö sinua? - -Mirza pysähtyi äkkiä. - --- Sinä näit?... - --- Näin. - -Hän vaikeni hetkiseksi, sitten syleili hän minua. - --- Hyvä, -- sanoi hän. Käykäämme sisälle, minulla on sinulle paljon -kerrottavaa. Nyt et kai nukahda? - --- En, sen lupaan. - -Me menimme sisälle. Minä heittäysin patjalleni, Mirza istahti omalleen -ja alkoi: - --- Sinun mielestäsi olen ehkä toiminut itsekkäästi, mutta arvelin, että -sinusta oli sama, missä sait tapella. Sitäpaitsi seuraa minua aina -onni, mutta sinua ei, ja sentähden ajattelin, että jos sinä sidot -kohtalosi minun kohtalooni, joudut sinä myöskin osalliseksi minun -onnestani. Mutta asian voi muuttaa. Minä olen antautunut hyvin -vaaralliseen seikkailuun. Nyt kerron sinulle mihin. Jos tahdot, niin -voit peräytyä, vielä ei ole myöhäistä. Mutta sano minulle, olisitko -joka tapauksessa lähtenyt sotaan? - --- Olisin. - --- Hyvä -- siis en houkutellut sinua? - --- Et. - --- Kuule sitten. Jo ennen sodan syttymistä tutustuin Parisissa Lydia la -Grangeen ja rakastuin häneen. Hän miellytti minua. Mutta sitten välimme -rikkoutuivat, ja tiedätkö, kuka siihen oli syynä? - --- En. - --- La Rochenoire. - --- La Rochenoire? - --- Niin. Yksityisseikkoja en nyt ennätä sinulle kertoa. La Rochenoire -rakastui myöskin häneen, mutta se mies oli huonossa huudossa -ja markiisin-arvoineen köyhä kuin kirkonrotta. Minulle oli -verrattain helppoa lyödä hänet laudalta. Silloin haastoi hän minut -kaksintaisteluun. Me taistelimme pistooleilla. Kolme kertaa tähtäsin -häntä otsaan, ja kolmasti lahjoitin hänelle hengen. Hän ei osaa ampua. -Olisin voinut tappaa hänet, ja kadun, etten sitä tehnyt, sillä siitä -lähtien on hän vainonnut minua väsymättömästi. Olen aina ollut tulinen, -kuten tiedät, ja toisinaan antautuessani uusiin suhteisiin en ole -välittänyt sitä ennen lopettaa entisiä. Niin oli nytkin käynyt. Vuotta -ennen kuin opin tuntemaan Lydian olin Jockey-klubissa tutustunut -nuoreen meriupseeri Marillaciin, joka heti ensi hetkellä mieltyi -minuun. Hän oli kelpo poika -- urhoollinen, älykäs, sanalla sanoen -oikea ritari. Jonkun viikon kuluttua kutsui hän minut kotiinsa ja -tarjosi ystävyytensä, ja minä -- suokoon Jumala sen anteeksi! -- -antausin suhteisiin hänen nuoren, kauniin vaimonsa kanssa. -Meikäläisissä oloissa pidetään sellaista rikoksena, mutta Parisissa on -se ihan tavallista. Minä en ollut ympäristöäni parempi. Mutta -omatuntoni alkoi kuitenkin soimata minua. Mies oli usein poissa, mutta -kun hän tuli kotiin, täytyi minun teeskennellä ystävyyttä häntä -kohtaan, ja se kävi ylen tukalaksi; minä inhosin itseäni. Tultuani -tuntemaan Lydian tahdoin lopettaa entiset suhteeni, en siksi, että -tunteeni Lydiaa kohtaan olisi ollut todellinen, sellaiseksi muuttui se -vasta myöhemmin, -- vaan siksi, etten voinut teeskennellä. Luulin -voivani helposti päästä eroon rouva Marillacista, mutta petyin -suuresti. Hän oli saanut tiedon aikeestani, ja mustasukkaisuudesta ja -kostonhimosta antautui hän suhteisiin La Rochenoiren kanssa. Tämä taas -ei anna koskaan anteeksi eikä väisty kenenkään tieltä, ja siksi käytti -hän tilaisuutta tehdäkseen lopun Lydian ja minun välisestä suhteesta, -samalla kostaen minulle. Hän selitti Lydialle, että minä rakastin rouva -Marillacia. Lydia ei tahtonut uskoa sitä, vaan vaati todistuksia. -Silloin sain rouva Marillacilta kirjeen, missä hän pyysi minulta -viimeistä kohtausta. Minä kieltäysin. Silloin sain toisen kirjeen, joka -sisälsi vain sanat: "Sinä tiedät, että mieheni on tullut kotiin, ja -pelkäät." Enempää ei tarvittu. Minä menin. Se oli ansa. La Rochenoiren -oli määrä tuoda Lydia paikalle, todistaakseen hänelle uskottomuuteni. -Mutta siinä ei kylliksi. Kostonhimoisena minua kohtaan ei se lurjus -empinyt valita myöskin rouva Marillacia uhrikseen; hän ei ilmoittanut -ainoastaan Lydialle kohtaamisestamme, vaan myöskin hra Marillacille, -toivoen tämän haastavan minut kaksintaisteluun ja surmaavan minut -- -Marillac oli nimittäin Ranskan taitavimpia miekkailijoita, eikä kukaan -uskaltanut ryhtyä hänen kanssaan miekkasille. Sitten tapahtui -yhteentörmäys. Sinä olet tietysti kuullut siitä -- koko Parisihan ei -puhunut muusta. Päätin antaa Marillacin surmata itseni, mutta kun sain -nähdä verta, pääsikin kovaonninen luontoni oikeuksiinsa, ja minä -työnsin miekkani kahvaa myöten hänen rintaansa. Vielä tänään kuulen, -kuinka terä mursi hänen selkärankansa. - -Mirza säpsähti. Hän oli kalpea, hänen silmänsä säihkyivät ja kasvoilla -kuvastui tuska, mutta samalla synkkä, uhkaava katkeruus. - -Hän peitti käsillään kasvonsa ja vaikeni. Vähään aikaan en kuullut -muuta kuin laukauksia, jotka yhä lähenivät. - --- Kerro enemmän, aika on täpärällä, -- sanoin minä. - --- On helppo arvata, -- lisäsi hän, -- mitä sitten tapahtui. Lydia ajoi -minut ovesta ulos, ja siitä lähtien aloin rakastaa häntä toden teolla. -Olisin kostanut verisesti La Rochenoirelle, mutta en ollut selvillä -hänen syyllisyydestään. Sitäpaitsi komennettiin hänet heti jälkeenpäin -Marseilleen, sillä hän oli siihen aikaan meriministeri. Ennen lähtöään -kosi hän Lydiaa, joka epätoivoissaan antoi myöntymyksensä. Minä -aloin viettää hurjaa elämää ja tuhlasin koko joukon rahoja. Olin -Jockey-klubin sielu; siellä pidettiin minua sankarina, itse pidin -itseäni halpamaisena raukkana. Kärsin kauheasti. Sitäpaitsi kasvoi -rakkauteni Lydiaan, ja se teki minut vielä onnettomammaksi. - --- Kuinka sait tietää La Rochenoiren osallisuuden tuohon juttuun? - --- Tapasin rouva Marillacin sittemmin siinä kurjassa ympäristössä, -missä aikaani kulutin. Hän oli vajonnut syvälle, mutta minä koetin -kohottaa häntä, vaikka tosin liian myöhään: hän oli saanut -keuhkotaudin. Hän kuoli pian sen jälkeen, mutta tunnusti ennen -kuolemaansa minulle kaikki. Vannoin silloin kostavani La Rochenoirelle. -Ja kautta taivaan! olisin tehnyt sen heti, ellei sota olisi juuri -silloin tullut väliin. - --- Luulin, -- jatkoi hän, -- että La Rochenoire sortuu sen jalkoihin, -ja rukoilin sentähden ristin Jumalaa ja typerää Muhamedia pelastamaan -hänet minulle. Eikä aikaakaan, kun hänen nimensä sukelsikin esille -tapausten pyörteistä, sen kamalan kehän ympäröimänä, joka oli tehnyt -hänet niin kuuluisaksi sissiksi. Silloin ajattelin: nyt on hetki -tullut! - --- Mikä on tarkoituksesi? - -Mirza aukaisi vapisevin käsin lakkinsa vuorin ja otti esille paperin, -jonka ojensi minulle, sanoen: - --- Lue! - -Aloin lukea tulipalon loimussa, ja minusta tuntui kuin en olisi ollut -valveillani, -- kuin olisi kaikki, mitä tapahtui, ollut vain -kummallista unta, joka haihtui herättyäni. - -Paperi, jota pidin kädessäni, oli kaikessa vaatimattomuudessaan Mirzan -nimitys La Rochenoiren joukon päälliköksi, sekä määräys asettaa -samainen La Rochenoire sotaoikeuden tuomittavaksi. - -Ojensin paperin äänettömänä takaisin. - -Mirza nousi seisaalle ja tuli luokseni. Hänen kasvoillaan kuvastui -oikea itämainen julmuus. - --- Vannon tämän yön, palon, noitten kaatuneitten kautta, että minä -ilman epäilyksiä ammutan hänet! - -Sitten avasi hän nopeasti ikkunan. Hän tarvitsi selvästi raitista -ilmaa. - -Mutta minä en käsittänyt, mitä nimitys merkitsi. - --- Selitä minulle asia! -- sanoin. - -Selim käveli hetkisen edes takaisin. - --- Sinä ihmettelet nimitystä ja käskyä asettaa sotaoikeuden eteen mies, -joka ei tee muuta kuin tappelee saksalaisten kanssa, -- vastasi hän -vihdoin. -- Mutta kaikella on syynsä. Tuo mies luulee nyt olevansa -kaikki kaikessa, ollessaan joukon johtaja. Hän on ylimys. Hänen -miehensä huutavat "_vive le roi_!" [Eläköön kuningas!] sotakentällä. -Hän ei palvele tasavaltaa, vaan Henrik V:ttä. Sitäpaitsi kohtelee herra -markiisi ihmisiä liian ylimielisesti, hän ammutti Branche Verten kylän -määrin, hirtätti Agneauxissa kaksi talonpoikaa, poltatti Maricin kylän -sentähden, että se kieltäytyi antamasta hänelle muonavaroja. Kun Chauzy -lähetti hänelle ohjeita, ruoskitutti hän sanansaattajia ja lähetti -Chauzylle röyhkeitä vastauksia. Yksin sekin riittää tuottamaan hänelle -kuolemantuomion. Hän tahtoo olla oma herransa ja käydä sotaa omin päin, -mutta sepä ei luonnistu. Diktaattorilla oli tosiaankin kylliksi syitä. -Hän selitti La Rochenoiren menettäneen päällikkyyden, kukaan ei -tahtonut ryhtyä siihen, kunnes minä sain tiedon asiasta. - -Ilmoitin heti olevani valmis ryhtymään toimeen, ja koska diktaattori -tunsi minut Jockeyklubin ajoilta, tulin suuremmitta vaikeuksitta -nimitetyksi. Mutta minulle huomautettiin, että La Rochenoire, jolla ei -ole paljoa kadotettavaa ja jolla on sotilaansa takanaan, varmasti ampuu -sen, joka saapuu hänen leiriinsä nimitys taskussaan. - --- Mitä? Eikö hallitus kykene vapauttamaan itseään hänestä? - --- Kykenee kylläkin: se voisi saartaa hänet joukoillaan ja tuhota -hänet perin pohjin. Mutta diktaattori ajattelee yleistä mielipidettä. -La Rochenoiren nimi on käynyt julkiseksi, hän on jo otellut -nelisenkymmentä kertaa ja useimmiten suoriutunut voittajana. Olen -sentähden saanut käskyn menetellä varovasti, mikä ei minua juuri -miellytä! Säästän La Rochenoirea niin kauan kuin hänellä on sotilaat -puolellaan, mutta hekin alkavat napista. Minä en vedä esille -nimitystäni heti, vaan vasta sitten kun olen voittanut sotilaat -puolelleni. Mutta jos La Rochenoire antaisi käskyn ampua minut, niin -ammun kuulan hänen otsaansa ja vedän esille nimitykseni. Epäilen -kuitenkin niin käyvän. La Rochenoire tietää, että minä olen hyvissä -väleissä nykyisen diktaattorin kanssa. Ampua minut olisi samaa kuin -"polttaa kaikki laivansa", ja sitä ei hän toki tahtone. Saammehan -muuten nähdä. Toivottavasti ei tarvitse mennä äärimäisyyksiin. Se on -hallituksen toivo. La Rochenoire ei tiedä asiasta mitään. Niin ovat -asiat. Sano nyt minulle ajatuksesi. - --- Ajatukseni on, että olisit tehnyt paremmin, jos olisit sanonut -minulle kaikki samalla kertaa. - --- Menettelin väärin, mutta pelkäsin, että sinä voisit saada minut -luopumaan aikeestani. - --- Ja miksi sinä sitten houkuttelit minut mukaan? - --- Vielä ei ole myöhäistä vetäytyä takaisin. Sinä sanoit olevan -yhdentekevää, missä saat tapella. Jonkun matkan päässä täältä oleskelee -Corbeaun vapaajoukko. Sinä voit liittyä siihen. Varmuuden vuoksi olen -hankkinut sinulle paikan. - --- Kuule nyt, Selim! -- sanoin minä. -- Sinä tahdot kostaa, ja tee se, -mutta tapa ei minua miellytä, Voisin kyllä käsittää, jos sinä etsisit -La Rochenoiren ja muitta mutkitta ampuisit luodin hänen otsaansa, mutta -sinä aijot ensin voittaa hänen luottamuksensa ja sitten pettää hänet. - --- Minä en ole valinnut tapaa. Sellaiset ovat saamani määräykset, ja -niitä täytyy minun noudattaa, minkä myöskin olen luvannut tehdä, sillä -ei siinä kylliksi, että ilman muuta surmaan hänet. Ensin täytyy minun -saada nöyryyttää hänet mitä julmimmin. Minä en välitä, onko se kaunista -vai eikö. Minä olen tattari. Minä janoan kostoa! - -Ja hän olikin sillä hetkellä aivan kuin täysiverinen tattari. - --- Ajattele, mitä hän on minulle tehnyt! Ajattele, että Lydia on hänen -morsiamensa! - -Ja hän alkoi hieroa käsiään niin että nivelet nauskuivat. - -Hetkisen kuluttua lisäsi hän: - --- No, seuraatko sinä minua vai etkö? - --- Seuraan. Jos asia toimitetaan heti, niin autan sinua, muussa -tapauksessa luovun koko puuhasta. - --- Tee se! Hyvä! Kiitos! - -Hän puristi kättäni. - --- Missään tapauksessa, -- lisäsi hän, -- me emme mene yhtaikaa -leiriin, jottemme herätä epäluuloa. Minun täytyy päästä sinne ensin -- -sitten tulette te, sinä ja Marx. Me emme ole tuntevinamme toisiamme. -Siten ainakin tulette suojatuiksi hänen kostoltaan, jos jotakin -tapahtuu. - -Minä en tahtonut suostua siihen, mutta Mirza huomautti, ettei meillä -ollut oikeutta vetää mitään aavistamatonta Marxia mukaamme. Minä -mukaannuin. - --- Koska sinä lähdet matkaan? -- kysyin minä. - --- Päivän koittaessa. Te jäätte tänne vielä muutamiksi päiviksi. - -Sitten tarttui hän taas käteeni. - --- Ole hyvä Lydialle! Minä rakastan häntä. Ole sääliväinen minua -kohtaan, ainakin siinä suhteessa. Hän ansaitsee sinun ystävyytesi... -paremmin kuin minä. Hän on kärsinyt paljon, sillä hän ei ole koskaan -lakannut minua rakastamasta. Nyt on kaikki selitetty. - -Ja hän heittäytyi kaulaani ja painoi päänsä rintaani vasten. Sitten -nousi hän äkkiä ylös ja sanoi: - --- Nyt minä menen. - --- Minne? - --- Sanomaan hänelle jäähyväiset. Se lapsi raukka odottaa minua vielä. - -Hän otti ratsupyssynsä ja meni. Minä jäin yksin nukkuvan Marxin kanssa. -Sotamelu ei vaiennut, päinvastoin yltyi. Sitävastoin häipyi kajastus, -sillä päivä alkoi jo sarastaa. Ikkunanruudut alkoivat loistaa, oksien -rajaviivat kävivät yhä selvemmiksi. Nojasin päätäni käteen ja aloin -miettiä. Mutta minä en ajatellut sitä, mitä oli tapahtunut. Olen -aina tottunut mukautumaan perusteltujen tosisyitten edessä, -hyväksymään ne kuin turkkilainen "kismetin", kohtalon, marmorikylmän -välinpitämättömästi. Tuollainen taivuttautuminen oli siihen aikaan -periaatteeni, lohdutukseni. Elämä ei ollut minusta penninkään arvoinen, -elin jonkinlaisessa epäilyksen ajassa. Olin liian kauan elänyt vain -sisällistä elämää ja kuluttanut itseäni. Sentähden etsinkin nyt -voimakkaita, kannustavia vaikutelmia, sillä ne repäisivät minut irti -kaiken katoavaisuuden ja tyhjyyden mietteistä. - -Ajattelin nyt ainoastaan Mirzaa, hänen voimakasta elämäänsä, -itseluottamustaan ja sitä ylenmääräistä elämänintoa, joka hänessä -kuohui. Hän tappeli, rakasti, kosti ja oli täydellisesti vakuutettu -siitä, että se kaikki oli vaivan arvoista. Ei ainoakaan epäilyksen -varjo himmentänyt hänen sieluaan. Hänessä ei ollut pisaraakaan Hamletin -verta. Sellaiset ihmiset ovat luodut toimimaan. Hänestä säteili elämän -lämpöä, jossa minäkin jähmettynyttä sieluani lämmittelin. - -Tällä hetkellä heitti hän tuolla puistossa jäähyväiset kauniille neiti -La Grangelle, unohtaen koko maailman. Minä olisin hänen sijassaan -tuntenut suutelevani huulia, jotka kuolema ennemmin tai myöhemmin -jähmetyttää. - -Päivä valkeni yhä. La Maren kukot alkoivat kiekua toinen toisensa -perästä. Menin avonaisen ikkunan ääreen ja näin samassa heikon -lyhdynvalon, joka lähestyi nopeasti pimeydestä, ja kuulin puukenkien -kolinaa. - -Hetkisen kuluttua ilmestyi ikkunan alle paljaspäinen ja takkutukkainen -poika. Hän kohotti lyhtyä, ja nähtyään minut ikkunassa huudahti hän -läähättäen: - --- Te ette nuku? - --- Kuinka niin? - --- Preussilaiset ovat matkalla kylään. - --- Sammuta lyhty ja mene! -- vastasin minä kuiskaten. - -Herätin Marxin ja menin sitten eteisen ovelle ja vihelsin. - -Mirza tuli heti. - --- Halloo! Halloo! -- huusi hän. - --- Saksalaiset ovat La Maressa. - -Hiivimme humalatarhaan, joka ulottui metsään saakka. Meidän ei muuten -tarvinnut edetä kovin pitkälle, sillä preussilaiset eivät tienneet -meidän oleksivan kaupungissa. Heittäydyimme rauhassa humalaköynnösten -sekaan ja aloimme kuunnella. Taistelu oli jo päättynyt ja kajastus -hävinnyt taivaalta. Aluksi oli kaikki hiljaista La Maressa, mutta -vähitellen aloimme eroittaa ensin hiljaisempaa, sitten kovempaa melua. -Jonkun ajan kuluttua kuulimme kavioitten kopsetta ja hevosten -hirnuntaa, torvien toitotusta ja rumpujen pärinää. Lopuksi alkoi kuulua -myöskin laulua: ratsuväki luikkasi "Die Wacht am Rhein", ja äänet -kajahtelivat kirkkaina hiljaisuudessa. Niissä tuntui lannistumatonta -voimaa ja voitonvarmaa ylimielisyyttä; saattoi arvata, että -cimbriläiset tomun ja veren peittämät joukot tällä laululla juhlivat -uutta voittoaan. - -Sarastuksen ensi säteet mahtoivat loistaa sädekehänä heidän lippunsa -ympärillä. - -Me kuuntelimme vaieten. Välinpitämätön Marx kalpeni raivosta ja -kuiskasi hampaittensa lomitse murtuvalla ranskankielellään: "_C'est -pien! nous ferrons_!" [Hyvä! Saammepa nähdä!] Mirza antautui myös -kokonaan hetken valtaan. Varmasti unohti hän nyt kaiken muun, ja tuntui -kuin hänen ajatuksensa sillä hetkellä olisivat olleet painavampia kuin -Hamletin kaikki mietelmät yhteensä. - -Nähtävästi oli kysymyksessä vain läpikulku, sillä vähitellen eteni -melu, kavioiden kopse ja laulu kuuluivat heikommin ja sekottuivat -vähitellen humalaköynnösten suhinaan. Sittemmin toi vain jokunen, -voimakkaampi tuulenpuuska katkonaisia ääniä korviimme. - --- Ne menivät, -- kuiskasi Selim. - --- Niin. - --- Nyt täytyy minunkin lähteä. Te käännytte takaisin La Mareen. - -Me jätimme pitkät ja sydämelliset jäähyväiset. Mirza kuivasi kyyneleen -silmäkulmastaan, heitti ratsupyssyn olalleen, työnsi lakin kenoon ja -poistui verkalleen, hyräillen jotakin sotilaslaulua. - -Sitten kääntyi hän vielä kerran katsomaan ja lähetti meille viimeiset -jäähyväisensä. - -Marx ja minä palasimme äänettöminä La Mareen. - - - - -IV. - - -Kolme päivää myöhemmin lähestyimme La Rochenoiren leiriä. Sydämeni -jyskytti kuin vasara, sillä enhän tiennyt, oliko Mirza enää elossakaan. -Matkalla sanoin Marxille, miten hänen tuli milloinkin menetellä, ja -neuvoin häntä parhaani mukaan. Kelpo poika oli kiintynyt Selimiin kuin -veljeensä; hän sanoi, että jos Selim ei enää ole hengissä, ampuu hän La -Rochenoiren kuin koiran. - -La Rochenoiren leiriin opasti meidät eräs talonpoika, joka oli -sissipäällikön vakooja, vaikka hän koetti samalla uskotella meille -olevansa preussilainen vakooja ja kantavansa palkkaa heiltä. Hänen -nimensä oli Hugon. - -Haihduttaakseni levottomuuttani aloin keskustella hänen kanssaan. - --- Te kai ansaitsette hyvästi rahaa, vai mitä? -- kysyin minä. - -Hugon käänsi julmat kasvonsa minuun ja hymyili, muistuttaen silloin -hampaitaan näyttävää koiraa. - --- Ansio on kurja, -- vastasi hän, -- mutta Isä Jumala toimittaa -toisinaan lisää. Tuon tuostakin tapaa ruumiita, ja kun niitten taskuja -kaivelee, löytää lantteja, kelloja ja sormista sormuksia. Muuten -kuolisin nälkään. - --- Vai niin, te ryöstätte ruumiita? - --- Entä sitten? Luen joka kerta "ijankaikkisen rauhan", ja joskus -kaksikin. Monet eivät tee sitäkään. Isä Jumala on kyllä meille -armollinen. Ranskalaisia palvelen ilmaiseksi. Corbeau -- nielköön maa -hänet kitaansa! -- määräsi minut hirtettäväksi -- tosin kyllä palvelin -silloin vain preussilaisia, -- mutta La Rochenoire irroitti nuoran -kaulastani. Tästälähin, sanoi hän, tulee sinun ottaa maksu -preussilaisilta, mutta palvella meitä. Ja minä palvelenkin häntä kuin -koira. Tunnen täällä jokainoan pensaan. Vien preussilaiset minne hän -määrää, ja jos minä toisinaan kaivelenkin kaatuneitten taskuja, niin ei -hän siitä pahastu. Hän sanoo minua aina "naudaksi", ja siihen on -hänellä täysi oikeus, sillä onhan hän herrani ja isäntäni. - -Kuljimme hetkisen äänettöminä. Sitten virkkoi Hugon: - --- Kohta olemme perillä. - -Leiri sijaitsi metsässä, kaatuneiden puitten suojassa. Oppaamme teki -muutamia sovittuja merkkejä vahtisotilaalle, joka pidätti meitä, kunnes -vartiojoukko saapui. Tämä vei meidät sitten leiriin. - -Saapuessamme sinne oli aurinko juuri laskeutumassa. Ei ainoatakaan -telttaa näkynyt, mutta kaikkialla oli olkilyhteitä. Jonkun matkan -päässä näkyi kymmenkunta vaunua ja niiden edessä laihoja hevoskaakkeja. -Vaunujen välissä istui kuormarenkejä, kestiten itseään juustolla ja -leivällä. Useimmat sotilaat lepäsivät oljilla, toiset olivat -kaivautuneet lyhteisiinsä niin että vain pää näkyi. Kokonaisuus teki -hyvin surullisen vaikutuksen: kuihtuneita, likaisia kasvoja, -pullistuneita, verisiä silmiä, repaleisia takkeja -- kaikki tuo teki -nuo olennot enemmän ryövärien kuin sotilaitten näköisiksi. - -Meidät otettiin vastaan verrattain kylmästi. Kun vartiojoukko vei -meidät kentän poikki, kohottautui siellä ja täällä puitten juurien -joukosta esille hurjia kasvoja, ja käheä ääni kysyi: - --- Halloo! Lempo soikoon, keitä te tänne laahaatte? - --- Ne ovat boulevardikeikareita! - --- Tule tänne vaan, pieni nahkapoika, -- huusi eräs Marxille, -- -isänmaa tarvitsee leivonpaistia! - --- Kylläpäs sinä tyhmittelet, -- puuttui toinen, tarkastaen Marxin -parrattomia kasvoja, eihän se mikään leivonen ole, vaan valepukuinen -tyttö. Näetkös, kuinka se sipsuttelee varpaillaan! - --- Vieköön piru sinut varpainesi päivinesi! Jos se on tyttö, niin sitä -parempi! - -Marx heristi heille nyrkkiä, minä etsin katseellani Mirzaa, mutta en -nähnyt häntä missään. Aloin jo miettiä uhkauksemme täytäntöön panoa La -Rochenoiren suhteen. Saavuimme nyt muutamien suurten puitten luo, -joiden takaa oli kuulunut valittavaa ääntä. Katsahdettuani sinne oli -aivan kuin raskas kivi olisi pudonnut sydämeltäni: ensimäinen, jonka -näin, oli Selim Mirza. Ajutantin univormuun puettuna keskusteli Mirza -ylen tuttavallisesti pienen, kähärätukkaisen ylpeännäköisen ja -kellerväkasvoisen miehen kanssa. Arvasin, että se oli La Rochenoire. -Hiukan sivulla seisoi tanakkarakenteinen, rokonarpinen ja tavattoman -ruma mies. Lakin asemesta oli hänen päänsä likaisessa, verisessä -kääreessä. Hän oli, kuten sittemmin tulin tietämään, luutnantti Simon, -La Rochenoiren oikea käsi. - -Vartiojoukko pysähtyi äänettömänä jonkun matkan päähän heistä. Mirza -loi meihin pikaisen välinpitämättömän katseen, sitten kääntyi hän pois, -ikäänkuin ei olisi koskaan ennen nähnyt meitä, ja pudotti sormella -tuhan sikaristaan. La Rochenoire ja Simon eivät alussa liioin -välittäneet meistä. He olivat nimittäin kumpikin tahollaan toimessa; -toinen keskusteli Mirzan kanssa ja toinen valvoi muutamien talonpoikien -kurittamista. Talonpoika-raukat, joita vartiojoukon upseerin selityksen -mukaan syytettiin siitä, että he olivat opastaneet preussilaisia -leiriin, vapisivat joka jäsenessään. Simon käski heidän tarkasti -katsoa, mitä tovereille tapahtui. Kaksi onnetonta istui kolmannen -päällä ja ruoski hänet verille; sitten nousi suomittu ylös, joi -kulauksen viiniä ja kääntyi lähimmän toverin puoleen, sanoen: - --- Nyt on teidän vuoronne, vaariseni. - -Simon valvoi toimitusta, lyöden tahtia käsillään ja toistaen -yhtämittaa: - --- Kovemmin! - -La Rochenoire ja Mirza kuiskailivat vähän väliä toisilleen. He -näyttivät olevan mitä parhaimpia ystäviä. - -Vihdoin päättyi rankaisutoimitus. Vartiojoukon upseeri ilmoitti tulomme -La Rochenoirelle. Tämä katsahti nyt ensi kerran meihin. En ole koskaan -eläissäni nähnyt sellaisia silmiä. Ne olivat harmaat ja himmeät ja -aivan kuin sammuneet. - --- Simon, vie nuo miehet sisälle, -- sanoi hän, lyhyeen ja terävästi. - -Simon otti esille rasvaisen muistikirjan ja merkitsi siihen meidän -nimemme; sitten luovutti hän meidät nuorelle Touvenir-nimiselle -upseerille, sanoen: - --- Neljäs ruotu, Blainen ja Renardin numeroille. - -Touvenir osoitti meille kummallekin olkilyhteemme, sanoen lyhyesti: - --- Levätkää nyt. - -Siten tulimme leiriin. - -Muutamia päiviä myöhemmin heräsin äkkiä yöllä ja tunsin itseni -sairaaksi. Oljet, joilla lepäsin, olivat kosteat. Heti auringon -laskettua oli taivas vetäytynyt pilveen ja sitten oli alkanut sataa, -eli oikeammin oli puitten lehdille alkanut laskeutua paksua sumua, joka -tihkui nyt pisaroina alas vuoteisiimme. Tippumisen ääni kiihoitti -hermojani. Tunsin itseäni ahdistavan ja olevani onneton. Kaikki tuntui -minusta menevän huonosti. Näin joka päivä Mirzan, mutta en ollut vielä -vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan. Hänen käytöksensä La Rochenoirea -kohtaan on minulle käsittämätön. Mistä johtui tuo ystävyys? Selim oli -hänen ajutanttinsa, kuinka on selitettävä tämä nopea ja odottamaton -virkaylennys? Aavistelin, että viekas ranskalainen oli virittänyt ansan -ja leikitteli nyt Mirzan kanssa kuin kissa. Nämä ajatukset tekivät -minut levottomaksi. Ja koko ajan loiskivat pisarat herkeämättä, -rapisivat lehdiltä lehdille yhä nopeammassa tahdissa. Kuume alkoi -nousta, ja aivoni työskentelivät yhä rauhattomammin. Kun ajattelin, -että me jäisimme tähän joukkoon, jossa vain petos ja ansat kaikkialla -väijyivät, jouduin aivan epätoivoon. Millä kaipuulla ajattelinkaan -vakinaista armeijaa, sen ratsastavia rykmenttejä, jotka keskellä -valoisaa päivää syöksyivät kuin myrskytuuli vihollista vastaan! Ja me? -Meidän täytyi kuin susien samoilla pimeydessä, väijyä metsissä ja -pensaikoissa, hyökätä takaapäin vihollistemme kimppuun... Aloin tuntea -inhoa tuota elämää kohtaan, ennen kun olin ehtinyt sitä vielä -kokeakaan. En voinut nukkua, mutta vaivuin hetkisen kuluttua -jonkinlaiseen horrostilaan. Muutamia tunteja kuuntelin pisarain -putoamista ja jonkun linnun tai pimeyden hengen ääntä, yksitoikkoista: -"to-to, to-to!" Mikähän lintu se mahtoi olla, joka pimeydessä ja -sateessa sillä tavalla äänteli? Toisinaan kuvittelin sen joksikin -yliluonnolliseksi, kuolemaa ennustavaksi olennoksi. - -Sitten aloin nähdä näkyjä. Tumma metsä vetäytyi kaikilta puolin -taaksepäin ja muodosti ikäänkuin neljä seinää. Olin olevinani jossakin -huoneessa lapsuuteni kodissa. Pöydällä paloi lamppu ja sen ympärillä -istuivat isä, äiti ja sisaret. Mutta sitten katosivat nuo olennot ja -sijalla näin kaksi tuntematonta tyttöä, jotka selailivat jotakin -vanhaa, kuvitettua aikakirjaa. Asetuin heidän taaksensa ja kurkistin -kuvaa. Se oli kömpelö, keskiaikainen puupiirros Azincourt'in -taistelusta. Alle oli piirretty goottilaisin kirjaimin: "Azincourt'in -taistelu". Säpsähdin äkkiä ilman minkäänlaista aihetta, näky katosi, ja -taas oli ympärilläni metsä ja pimeys, ja korvissani kaikui vesipisarain -loiskina ja toverien raskas hengitys. - -Haihduttaakseni näyt mielestäni aloin sanoa itselleni: sinä olet -metsässä, palvelet vapaajoukossa, La Rochenoire on päällikkö, Mirza -ajutantti, vieressäsi nukkuu Marx... Mutta minua peloitti, en tiedä -mikä. Pelkäsin, jotta mieleni teki huutaa apua. - -Äkkiä kajahti kimakka vihellys, ja kaikki heräsivät. Päästin -helpoituksen huokauksen. Tämä oli ainakin todellisuutta! Sotamiehet -hyppäsivät pystyyn, ja neljännestunnin kuluttua olivat rivit -järjestyksessä. Luutnantit seisoivat paljastetuin miekoin komppaniainsa -edessä ja ilmoittivat kuiskien toisilleen määräyksiä. Tuokion kuluttua -ilmestyi La Rochenoire, ja hänen lähestyessään vaikeni surina, jota -aina riveistä ja etenkin ranskalaisten riveistä kuuluu. Oli aivan kuin -sotilaat olisivat nähneet itse kuoleman lähestyvän. - -La Rochenoire tuli Mirzan seuraamana. He kävelivät verkalleen rivejä -pitkin. Sotilaat seisoivat suorina kuin aidanseipäät ja tekivät -kunniaa. Siellä täällä lausui hän jonkun sanan upseereille. Hetkisen -perästä kuului komento ja rivit jakautuivat kahtia... Toinen puoli -marssi La Rochenoiren ja Mirzan johdolla oikealle, toinen, johon Marx -ja minä kuuluimme, marssi Simonin johdolla suoraan eteenpäin. - -Täydellinen pimeys vallitsi vielä. Tummat puuröykkiöt ja juurineen -kaatuneet rungot muodostivat mitä salaperäisimpiä kuvioita. Aavemaisuus -kuvastui kaikkialla. Me marssimme eteenpäin äänettöminä ja aivan -hiljaa. Ajattelevalle ihmiselle on sotapalvelus siinäkin suhteessa -epämieluista, ettei tiedä etukäteen, minne milloinkin komennetaan. Käsi -kulettaa häntä vain kuin shakkinappulaa, ja sillä hyvä. Niin oli -minunkin laitani. Tiesin, että La Rochenoire oli ottanut osaa siihen -taisteluun, josta olimme kuulleet melua La Mareen, ja että hän oli -kärsinyt tappion. Arvelin senvuoksi, että meidän nyt oli määrä kostaa -tuo tappio, mutta minne me olimme matkalla ja kuinka vahvan voiman -kanssa joudumme tekemisiin, siitä ei minulla ollut vähintäkään -aavistusta. - -Hetkisen kuluttua loppui metsä. Yöllistä taivaanrantaa vasten kuvastui -kukkula tuulimyllyineen ja lukumäärältään kolmeenkymmeneen nousevine -rakennuksineen, joita me varovasti lähestyimme. Tuulimyllyn ikkunasta -loisti valoa, ja sen alla häämöitti ratsupyssyynsä nojaavan -preussilaisen vahtisotilaan tumma, liikkumaton varjo. Vaikka pensaat -estivätkin meitä näkymästä ja me liikuimme mahdollisimman varovasti, -kuuli vahtisotilas kuitenkin hiipimisestämme johtuvan rapinan. _Wer -da?_ kajahti hiljaisuudessa, ja heti senjälkeen pamahti laukaus; -punainen salama välähti pimeydessä. - -Silloin kiljaisimme me kuin yhdestä suusta ja syöksyimme suin päin -taloja kohti, joista vastattiin heti kivääritulella. Kohta oli taistelu -täydessä käynnissä. Marx, minä ja muutamia muita sotilaita riensimme -Simonin johdolla juoksujalassa erään tuvan ovelle ja aloimme -väkivoimalla pyrkiä sisälle, vihollisen ampuessa ikkunoista ja -katoilta. Ovi murtui, ja me säntäsimme sisälle. Saksalaiset ampuivat -meitä, mutta osaamatta. Joka puolella oteltiin pyssynperillä, -pistimillä ja lopuksi nyrkeillä ja hampailla. Samaan aikaan -tunkeutuivat sotilaamme toisiinkin taloihin. Kaikkialla vaikenivat -laukaukset ja oteltiin käsikähmässä. Meidän tuvassamme muuttui taistelu -pian raivoisaksi temmellykseksi. Rätisten taittuivat ratsupyssyt, -pistimet kalskuivat ja taistelevat ähkyivät. Preussilaiset ja -ranskalaiset temmelsivät lattialla toinen toistensa päällä, kiskoivat -toisiaan tukasta ja purivat. Muuan kookas preussilainen tarttui Marxia -kurkkuun ja molemmat kaatuivat lattialle, mutta Marx, joka oli voimakas -kuin härkä, pääsi heti päälle, asetti polvensa vihollisen rinnalle ja -alkoi kohlia hänen päätänsä kivistä lattiaa vasten. Samassa heittäytyi -toinen preussilainen hänen päällensä. Minä aijoin kiirehtiä Marxille -avuksi, mutta sain iskun rintaani ja kaaduin pitkin pituuttani uunin -viereen, jossa paloi vielä tuli. - -Kuinka kauan siinä makasin, en tiedä. Tultuani jälleen tuntoihini en -ensi aluksi voinut liikuttaa jäsentäkään. Tupa oli tyhjä, ja hiljaisuus -vallitsi kaikkialla. Tuli oli uunissa sammunut. Ankarain ponnistusten -jälkeen sain käännetyksi kasvoni lattiaa vasten ja kohottauduin hiukan -kyynäspäilleni. Ensimäinen, jonka kalpeassa valaistuksessa näin, oli -Simonin ruumis, joka ammolla suin ja julmasti irvistäen lepäsi -vieressäni. Sitten pyörryin uudestaan. Toinen heräämiseni oli jo paljon -miellyttävämpi. Lepäsin vuoteessa enkä lattialla. Ensiksi näin Mirzan -kauniit, huolestuneet kasvot kumartuneena ylitseni. - --- Sinäkö siinä? -- kysyin minä. - --- Minä, -- vastasi hän iloisesti, -- olin hieman peloissani sinusta, -mutta huomaankin, ettei mitään vaaraa olekaan. - -Itse asiassa tunsin itseni aivan terveeksi. - -Rintaani sattunut isku oli saattanut minut tunnottomaksi, mutta ei -vahingoittanut minua mitenkään. Hengitin taas vapaasti ja kivutta. - -Minulla ei ollut sentään vähintäkään halua nousta ylös, tyydyin vain -katselemaan ympärilleni. Huomasin olevani samassa huoneessa, missä -toissapäivänä tai eilen tappelimme. Kaikkialla näkyi taistelun jälkiä: -ikkunaruudut olivat sirpaleina, uuni puoleksi revitty, seinillä -veripilkkuja, lattialla muurinsaven siruja, mutta ei ainoatakaan -ruumista. Avonaisista ikkunoista paistoi aurinko sisälle, ja ankarat -tuulenpuuskat nostivat savua kytevästä takasta, joka taas alkoi hehkua. -Väkevä katku tunkeutui sieramiin. - --- Kuinka kauan olen oikeastaan nukkunut? -- kysyin Selimiltä. - --- Kokonaisen vuorokauden -- ja kuin tukki. - --- Ja sinä et ole haavoittunut? - --- Sain vain pienen naarmun. - -Hän kääri ylös paidan hihan ja ojensi marmorivalkean käsivartensa, -jossa näkyi pitkä punainen nirhama ja siniset hampaan jälet. - --- Nämä saksalaiset eivät sentään anna teurastaa itseään kuin lampaat. - --- Mutta mehän löimme heidät? - --- Siitä voit olla varma. Tuskin yksikään pääsi pakenemaan. - --- Ja te riensitte meitä auttamaan? - --- Niin. - --- Missä Marx on? -- kysyin hetkisen kuluttua. - --- Patrullissa; Marx on jo korpraali. - --- Simonhan kaatui, eikö niin? - --- Niin, hän lepää jo haudassa. - --- Kuka sai hänen paikkansa? - --- Minä. - -Minä nousin istumaan. - --- Selitä minulle, mitä tämä kaikki merkitsee! - -Mirza alkoi nauraa. - --- Upseerit ovat hieman tyytymättömiä, mutta La Rochenoire ei tahdo -kuulla puhuttavankaan kenestäkään toisesta Simonin seuraajaksi. - --- Minä en ymmärrä yhtään mitään! - --- Ja kuitenkin on kaikki niin yksinkertaista. Puhutaan, että -ranskalaiset tulevat riisumaan aseensa. Siinä ei voi mitenkään olla -perää, mutta niin puhutaan. Jos huhu toteutuu, joutuu La Rochenoire, -joka on luopunut hallituksesta, perin tukalaan asemaan. - --- Sentähden hän siis suosii sinua? - --- Niin, jotta minä taas puolestani, jos niin tarvitaan, suosisin -häntä. Rikkaana ulkomaalaisena otettiin minut Parisissa vastaan -kaikkialla, ja minä tein tuttavuutta useimpien niitten henkilöitten -kanssa, joilla nyt on suurin vaikutusvalta Ranskassa. Ja mikä on -suuriarvoisempaa, kaikki pitivät minusta. Minä olin "_persona grata_", -ja siksipä voikin sanani merkitä jotakin. Oleskeluni tässä -vapaajoukossa ja huomattu asemani tuottaa La Rochenoirelle suosiota -johtavissa piireissä. Ellei niin olisi, ei toinen meistä olisi enää -elävitten joukossa. Kun tulin leiriin, katsoi hän minua harmailla -silmillään aivan kuin susi lammasta, joka tulee pyytämään yösijaa hänen -luolassaan. Mutta minä selitin tahtovani vain tapella, ja koska hän -tappeli parhaiten, niin tulin hänen luokseen. Hän vainusi ansaa ja -nauroi pilkallisesti. Hän oli jo kääntynyt Simoniin, antaakseen merkin -ampua minut, mutta sitten tuli hän ajatelleeksi, että se murha -tuottaisi diktaattorin ja muiden johtohenkilöitten suoranaisen vihan. -Hän luuli varmasti pääsevänsä minusta suuremmitta vaaroitta jo -ensimäisessä taistelussa. Nähdessäni hänen hymynsä sanoin minä: -"Luultavasti tuntuu teistä naurettavalta, kun minä tulen juuri silloin -kun puhutaan aseitten riisumisesta." Puhe aseitten riisumisesta oli -ensimäinen koukku, jonka hänelle viritin. Hän synkistyi ja alkoi -kysellä, mitä minä asiasta tiesin. Vastasin, että jos minä olisin -tavannut diktaattorin, niin olisin nyt voinut antaa varmempia tietoja, -sillä diktaattori oli aina kunnioittanut minua ystävyydellään ja -luottamuksellaan. - -Se oli toinen koukku. La Rochenoire ei pelkää, mutta hän tietää, että -tuon toissilmäisen kanssa ei ole leikkiminen. Mikä hänelle tulisi -eteen, jos armeija riisuisi aseensa? Silloin vaatisi toissilmäinen -hänet varmasti tilille. Sitäpaitsi oli La Rochenoirella toisiakin -tuumia. Hän on kunnianhimoinen, ja hän luottaa Henrik V:nen -valtaanpääsemiseen, toivoen sen takaavan hänelle loistavan aseman -tulevaisuudessa. Hän toivoo silloin saavansa kostaa kaikki nöyryytykset -ja köyhästä markiisista, jolla ei Parisissa ollut varaa ostaa -itselleen edes kunnollista sikaaria, tulevansa vaikutusvaltaiseksi -valtiomieheksi. Niin, niin, valtaan päästessään olisi tuolla miehellä -edessään loistava tulevaisuus, jos vain minuakin ei olisi tuossa -tulevaisuudessa. - --- Sinä olet antautunut vaaralliseen leikkiin. - --- Sen kyllä tiedän, mutta minä olen rauhallinen. Kuulehan vielä. La -Rochenoire tietää, että ennen Henrikkiä täytyy tuon toissilmäisen -diktaattorin mahtikauden tulla, ja hän tietää myöskin, että se aika -saattaa käydä hänelle vaaralliseksi, sitä suuremmalla syyllä, kun -Gambetta ja hän, jotka tuntevat toisensa jo klubiajoilta, eivät koskaan -ole pitäneet toisistaan. Hänen täytyy niin ollen hankkia itselleen -jonkinlaista turvaa siksi ajaksi, ja sen hän luulee saavansa minusta. - -Mirza alkoi nauraa. - --- Minä pelaan vaarallista peliä, mutta minä suoriudun voittajana, -sillä olen nähnyt hänen korttinsa, kun hänellä sitävastoin ei ole -aavistustakaan minun korteistani. - --- Ja tiedätkö miksi sellaista peliä sanotaan? - -Mirza joutui raivoihinsa. - --- Vehkeilyksi! -- huudahti hän, -- petokseksi! Sellaista oli hänen -pelinsä. Marillacin kuolema, hänen vaimonsa lankeemus ja kuolema, -Lydian kyyneleet -- siinä on pelin hedelmät. Ja minäkö epäröisin ja -valitsisin kostoni keinoja? Mitä minä sitten teen? Kuinka menettelen? -Jos sinä tiedät toisia keinoja, niin sano. Ammunko hänelle luodin -otsaan, niin ettei hän tiedä, miksi ja kuka hänet ampui? Ensimäinen -uljas preussilainen voi tehdä sen minun asemestani. Ja sitten! Huono -maine tarttuu nimeen niin ettei siitä milloinkaan voi vapautua. -Sellaisesta kostosta en totisesti huoli. Sitäpaitsi, ethän sinä -sotkeudu asiaan; älä siis saarnaa siveyttä! Jos sinä olisit minun -asemassani, luovuttaisit sinä kai Lydian hänelle ilman muuta ja -siunaisit vielä päällepäätteeksi, lopuksi kurkistaen kuvastimesta, -soveltuuko marttyyrikruunu sinulle hyvin. Mutta minä olen toisenlaista -ainesta, minä! Päämäärään johtavat keinot pidän hyvinä. Sitäpaitsi olen -saanut ne määräyksinä, ja minun täytyy ne täyttää. Olen sotilas. - --- Tee kuten haluat, mutta varo itseäsi! Oleskelemisesi näin lähellä La -Marea voi herättää hänessä epäilyksiä, ellei hän ole aivan sokea. - -Selim oli vielä kiihdyksissä, mutta rauhoittui kuitenkin vähitellen ja -sanoi: - --- Ei! Kaikki seikat yhdistyvät viemään tuon lurjuksen turmioon. -Lopetettuani suhteeni Lydian kanssa aloin elää entistä hurjemmin. Sinä -tunnet kovaonnisen luontoni. Minä rakastuin sittemmin tai olin -rakastuvinani ainakin kymmeneen kertaan. Tarvitsin uusia vaikutelmia. -La Rochenoire, joka tietää sen, ei silmänräpäystäkään epäile, että minä -enää muistelisin Lydiaa. - -Sitten lisäsi hän nopeasti ja ikäänkuin tahtomattaan: - --- Ihmettelen itse itseäni. - -Minä purskahdin nauramaan. - --- Mutta älä loukkaa Lydiaa ja minua epäilyksilläsi! -- huudahti hän -jälleen intohimoisesti. -- Rakastan häntä kunniallisen miehen tavoin. - --- Aijotko mennä hänen kanssaan naimisiin? - --- Aijon, luonnollisesti. - --- Ja sitten palaatte te kai takaisin Puolaan? Vanha isoisäsi, joka -istuu takkavalkean ääressä sudentaljalla, odottaa sinua joka päivä. - -Mirza ei vastannut mitään, mutta hänen kasvoillaan kuvastui syvä -liikutus. Varmaankin ikävöi hän sitä rauhallista elämää, joka hänen -lapsuutensa kodissa vallitsi. Tunsin Mirza Demidowiczin suvun yhtä -hyvin kuin omani. Kaikki olivat he nuoruutensa päivinä hurjastelleet, -mutta kun se aika oli mennyt ohi, olivat he palanneet takaisin -lapsuutensa kotiin. Sellainen oli ollut hänen isoisänsä, sellainen -hänen isänsä, ja sellainen oli hän varmasti itsekin. Kehoitin häntä -pysymään sanassaan Lydian suhteen: menemään naimisiin hänen kanssaan ja -viemään hänet kotiinsa. Keskustelu päättyi luutnantti Touvenir'in -tuloon. - --- Määräys päälliköltä. - -Mirza katsoi hänelle ojennettuun paperiin ja virkkoi sitten: - --- Hyvä. - -Tuntia myöhemmin olimme matkalla La Rochenoiren luo. - - - - -V. - - -Yöllä yhdistyivät joukkomme taas; edellä puolenpäivän taistelimme vielä -kerran tai oikeammin yllätimme erään sairassaattueen ja tuhosimme sen -täydellisesti. Sitten alkoi kova elämä melkein yli-inhimillisine -vaivoineen, uskomattomine marsseineen, puutteineen, unettomine öineen, -alituisine vainoineen, ansoineen ja molemminpuolisine väsymättömine -hävityssotineen. Preussilaisten kärsivällisyys oli uskomaton! He eivät -tietenkään voineet, lyötyään ensin suuria armeijoja, sietää pienen, -viissatamiehisen joukon uhmaa. Liikkuvien preussilaisten kolonnain -johtajat pitivät kunnia-asianaan tuhota perinpohjin nuo kirotut -ranskalaiset sissit, joita he eivät pitäneet edes sotilaina. -Milloinkaan ei oltu kuultu sotilaitten suusta niin tosia sanoja kuin -nämä: "me riipuimme preussilaisten kimpussa kuin takkiaiset!" Joka -päivä ympäröi meitä rautainen rengas, mutta aina vaan turhaan. -Sotilaamme hurjistuivat yhä entisestään alituisissa tappeluissa, ja -ankarasta kurista huolimatta yltyivät he usein mitä raaimpiin -väkivaltaisuuksiin ei ainoastaan vankeja, vaan myöskin ranskalaista -maalaisväestöä vastaan. - -Liikkuvien preussilaisten kolonnain johtajat luulivat usein ajavansa -meitä takaa, vaikka oikeastaan me, tosin näennäisesti paeten, -vainosimmekin joka hetki heitä. Pieninkin varomattomuus heidän -puoleltaan tuotti heille uuden tappion. Mutta eipä La Rochenoiren -erinomainen sotanero ollutkaan vielä koskaan esiintynyt sellaisessa -loistossa kuin noina vaikeina aikoina. Hänen rohkeutensa oli vallan -uskomaton, mutta kylläpä onni häntä suosikin. Toisinaan antoi hän -tahallaan piirittää itsensä ja heittäytyi sitten vastustamattomalla -raivolla vihollisen kimppuun. Sattui kerran, että kahdeksantuhannen -miehen suuruinen divisioona kiiruhti eteenpäin pikamarssissa, luullen -ajavansa meitä takaa, mutta mepä ajoimmekin heitä takaa aivan -kintereillä, yllätimme heidät eräänä yönä ja tuhosimme kolmannen osan -koko joukosta. Kerran sovitti La Rochenoire siten, että kaksi -preussilaista joukkoa ampui tunnin ajan toisiaan, luullen -pippuroitsevansa meitä. Hänen kylmäverisyytensä oli yhtä suuri kuin -sotilaallinen taitavuutensakin. Näin usein yöllisten taistelujen aikana -tuon pienen miehen seisovan aseettomana pahimmassa kuulasateessa, -sikaari hampaissa, välinpitämättömästi seuraamassa taistelun menoa. - -Hän ei säästänyt ihmisiä, ei säälinyt sotilaita; hän oli usein -uskomattoman julma maalaisväestölle, mutta ei hän säästänyt -itseäänkään. Hänen ollessaan joka päivä silmieni edessä aloin muodostaa -itselleni kuvan hänen luonteestaan. Hän oli saanut kasvatuksensa -jesuiitoilta, ja hänellä oli ollut aikomus itsekin mennä hengelliseen -säätyyn. Tämä kasvatus antoi hänen koko olemukselleen kuten -himoilleenkin omat rauhalliset, kylmät muotonsa, joista kuitenkin himot -voimakkaampina puhkeilivat. Parisissa ollessaan oli hän ensin -kadottanut uskonsa ja sitten oppinut karttamaan ihmisiä; hän oli köyhä, -ja halveksumiseen liittyi sittemmin myöskin viha. Näin tuli hänestä -ylimys ei niin paljon ajatuksiltaan kuin seurustelutavoiltaan. Hänen -markiisinarvonsa joka tuntui melkein ivalta hänen köyhyydessään, -helpoitti hänen pääsyään ylhäisiin piireihin. Hän ei toivonut mitään -korkeampaa kuin saada nähdä Henrik V Ranskan kuninkaana, sillä hän -tiesi, että tämän hallitessa voisivat miehet sellaiset kuin hän kohota -korkealle ja saada tilaisuutta polkea toisia jalkoihinsa, mikä olisi -ollut hänen suurin ilonsa. Kaikesta huolimatta oli hän epäilijä sekä -uskonnon asioissa että myöskin mielipiteissään ylimalkaan. Ei kylliksi, -että hän ei rakastanut Ranskaa, -- hän vielä halveksikin sitä. Hän soti -taistellakseen. Pariisin pilaantuneessa ilmapiirissä oli hän kadottanut -kyvyn eroittaa hyvän pahasta. Hänestä ne olivat samaa. Tämä paatumus ja -hänen kiihkeät, synnynnäiset intohimonsa tekivät hänestä mitä -vaarallisimman ihmisen, etenkin kun hänet oli luotu toiminnan mieheksi. - -Sellaisen ihmisen kanssa oli Mirza antautunut taisteluun elämästä ja -kuolemasta. Aluksi olin aivan varma siitä, että hän joutuu alakynteen -tässä voimien mittelyssä, mutta ennen pitkää tulin huomaamaan, että -Mirzakin oli vaarallinen vastustaja. Näennäisesti vallitsi heidän -välillään kuitenkin mitä parhain sopu. He olivat tähän saakka -menestyksellä taistelleet preussilaisia vastaan, ja myöntää täytyy, -että tähän onnistumiseen ei suinkaan vaikuttanut vähäisessä määrässä -Mirza, joka kaikin puolin osottautui Simonia etevämmäksi. - -Lopuksi, oltuamme täten kuukauden päivät sokkosilla vihollistemme -kanssa, kävi asemamme epätoivoiseksi. Liikkuvat kolonnat saarsivat -meitä joka puolelta; pakoon hiipiminen viisisatamiehisen joukon kanssa -kävi lopulta mahdottomaksi, samoin ruokavarojen hankkiminen; -sotaneuvottelussa päätimme sentähden jakautua kahtia. Toisen osaston -päälliköksi tuli Mirza, toisen La Rochenoire. Molemmat toivoivat täten -voivansa hiipiä pois Haute-Saônen maakunnasta ja helpommin saavansa -muonavaroja. Päätimme kuitenkin olla etenemättä kauemmaksi kuin yhden -päivämarssin päähän toisistamme siltä varalta, että apua tarvittaisiin. - -Siitä lähtien alkoi Mirza toimia itsenäisesti. Tunnustan olleeni -utelias näkemään, kuinka hän suoriutuisi, sillä asema oli jokseenkin -vaarallinen. Mutta minä luotin häneen, ja kaikki kävikin yli -odotusteni. Heti ensimäisenä päivänä eron jälkeen taisteli hän -voitokkaasti ulaanien kanssa; siinä taistelussa hän oli vähällä -menettää henkensä. Sitten viekasteli hän vihollisten käsistä niin -liukkaasti, että minä aloin pitää häntä itse La Rochenoireakin -taitavampana. Toisinaan luulin, että hän oli nouseva tähti ja aivan -ensiluokkainen, ja minä olen varma, että hän itsekin oli vakuutettu -siitä. Sotilaat alkoivat pian jumaloida häntä ja seurasivat häntä -sokeasti tuleen. Kuitenkin oli Mirza melkein yhtä ankara kuin La -Rochenoire, mutta paljon varovaisempi. Kun joku sotilaista oli tehnyt -kepposen ja Selim katsahti häneen kalveten, tiesi sotilas, että leikki -ei ollut lähellä. Häntä kutsuttiin neidiksi harvinaisen kauneutensa -tähden. Kerran kuulin erään sotilaan nuotion ääressä sanovan -toverilleen: - --- Kun neiti käy kalpeaksi, on viimeinen hetki käsissä. - --- Entä sitten? -- vastasi toinen. -- Neiti voi olla sekä äiti että -piru, mutta La Rochenoire on pelkkä piru. - -Ankara, vaivalloinen sotilaselämämme ei kuitenkaan ollut vailla -hupaisia välikohtauksia. Marssiessamme kerran erään metsän läpi, -sukelsi puitten välistä äkkiä esille mies: "Seis! Mikä sinä olet -miehiäsi?" -- "Vallakkialainen", vastasi hän, "syntyisin Galiziasta, -palvellut turkkilaisessa ja italialaisessa armeijassa sekä -ranskalaisessa muukalaisjoukkueessa, ollut Meksikossa ja Algierissä." - --- "Mitä sinä tahdot?" -- "Palvella." Asetimme hänet riviin. -Ei ollut vielä puoltakaan päivää kulunut, kun vallakkialainen -osottausi liukaskielisemmäksi mieheksi koko joukossa. Hän nolasi -suupalteimmatkin, antoi heille pilkkanimiä, lainasi heiltä rahoja, -joita ei kuitenkaan voinut käyttää hyväkseen, petkutti heitä -korttipelissä ja veijasi kaikin tavoin. Joka ilta lauloi hän erään -tyhmän, yksitoikkoisen laulun jostain ovivahdista ja pani sotilaat -nauramaan itsensä puolikuoliaiksi. Laulu päättyi sanoilla: "Hei, herra -ovivahti, annappas avaimet!" Lausuessaan sana "ovivahti" osoitti -vallakkialainen jotakuta sotilasta. Tällä tavoin "ovivahdiksi" -nimeämistä pidettiin suurena kunniana. Saattoipa sen johdosta kehkeytyä -riitoja ja tappelultakin. - --- Minusta se ei koskaan tee ovivahtia! huusi muuan sotilaista -huitaisten kiukkuisena nuttunsa maahan. - --- Sinusta, senkin huuhkaja, joka olet tullut kolme vuotta liian -aikaisin maailmaan! -- vastasi vallakkialainen. -- Tiedätkös, missä -kalat kasvavat? Hä? Tiedätkös, mikä eroitus on vesi- ja tuulimyllyllä? -Hä? - -Ja ennenkun hämmästynyt sotamies oli ennättänyt tointua, remahtivat -toiset äänekkääseen nauruun, jonka usein keskeytti preussilaisten -pyssynpauke. - -Tällä tavoin meni kaksi viikkoa. Kolmannella viikolla oli meidän pakko -antautua taisteluun, joka saattoi La Rochenoiren urotyöt kokonaan -varjoon. Leiriimme saapui eräänä iltana kolmisensataa miestä Emile -Corbeaun sissijoukosta, tuoden mukanaan noin viisikymmentä hevosta. -Joukkoa komentava upseeri kertoi, että eräs liikkuva kolonna oli -edellisenä päivänä lyönyt heidät täydellisesti ja ajoi luultavasti -heitä takaa. Sotilaat olivat säälittävän näköisiä. Siitä huolimatta -päätti Mirza heidän tukemanaan vastustaa preussilaisia tai oikeammin -mennä heitä vastaan ja yllättää heidät takaapäin. Kolonaan kuului -yhdeksänsataa miestä, joista kaksisataa oli ratsumiehiä, ja sitä -komensi nuori, mutta sangen taitava upseeri nimeltä Otto von -Hohenstein, joka oli sissien kauhu. Niin kuuluisan vastustajan -voittamismahdollisuus houkutteli Mirzaa, ja annettuaan Corbeaun -sotilaitten vahvistaa itseään ruualla ja juomalla komensi hän heti -miehet jalkeille. - -Oli yö. Metsä oli niin paksun sumun peitossa, että töin tuskin kykeni -näkemään omaa kättään. Me lymysimme pensaikossa molemmin puolin -maantietä. Oli niin hiljaista, että me kuulimme selvästi sydämiemme -lyönnit. Hengen menettämisen uhalla oli kaikenlainen puhelu kielletty, -ja minun tehtävänäni, joka nyt olin upseeri, oli valvoa sotilaita ja -etenkin vallakkialaista, joka ei mitenkään ollut voida hillitä -kieltään. Me olimme saaneet tarkat ohjeet: kun Mirza laukaisi -pistolinsa, oli se merkki taistelun alkamiseen. Kuinka sotilaitten -sydämet jyskyttivät levottomina. Mikään ei niin hermostuta sotamiestä -kuin väijyksissä makaaminen ja odottaminen. - -Vihdoin kuului pyörien ratinaa ja säännöllisiä askeleita. Silloin tuli -sellainen hiljaisuus, että saattoi eroittaa jokainoan lehden rapinan -puissa. Askeleet lähestyivät, ja hetkisen kuluttua näyttäytyi -etujoukko, kuusi ulaania. He tupakoivat kaikessa salaisuudessa. Kun he -pääsivät meidän kohdallemme, ratsasti muuan heistä toverinsa luo, ja me -kuulimme heidän keskustelevan pimeässä: - --- Annappas tulta! - --- Hae sitä ranskalaisilta! - -Pian olivat he ennättäneet ohitsemme, ja taas oli hiljaista. Vihdoin -saapui pääjoukko. Etunenässä tuli ratsuväki, sitten jalkaväki, kaikki -jokseenkin hajanaisissa riveissä. Saattoi selvästi havaita, että he -eivät aavistaneetkaan minkäänlaista yllätystä, sillä he olivat -laiminlyöneet tavallisimmatkin varokeinot. Marssiessaan pitivät he -kovaa melua, kuten saksalaisilla on tapana, ja lauloivat kuorossa -voimakkaasti, korostaen joka tavua: "Viisi -- paria -- nahkaisia -- -sukkia!" - -Ja molemmin puolin maantietä väijyi heitä kuolema. - -Kun he olivat ehtineet meidän kohdallemme, pamahti äkkiä pistolin -laukaus. - -Siihen vastattiin heti rätisevällä ratsupyssyjen tulella tien -vasemmalta puolelta. Nousi tavaton meteli, josta kuului laukauksia ja -huutoja: "järjestäkää rivit!" sekä saksalaisten päällikön voimakas, -levollinen ja toisinaan yli kaiken kajahteleva ääni. Muodostettiin -rintama vasemmalle, ja me peityimme oksien alle, joita kuulat katkoivat -ja pudottelivat niskaamme. Äkkiä pamahti toinen laukaus tien oikealta -puolelta. Saksalaiset muodostivat nyt kaksi rintamaa, mutta sillävälin -sulki Mirza tien kummastakin päästä. Luoteja sateli joka puolelta. - -Savu teki pimeyden yhä sankemmaksi. Sotilaamme ulvoivat saksalaisten -ympärillä kuin nälkiintynyt susilauma. Onnettomat preussilaiset -luulivat Jumala ties kuinka suuren ylivoiman heitä pimeässä -piirittävän. He ampuivat umpimähkään. Ulaanien hevoset alkoivat hirnua -ja hyppivät pelosta pystyyn; se yhä lisäsi sekasortoa. Koko joukkue -läksi eteenpäin -- silloin pamahti yhteislaukaus tervetuliaisiksi ja -pani heidät peräytymään. Taaskin laukaus. Hevoset alkoivat pillastua ja -mylläkkä kävi yhä suuremmaksi. Kuului huuto: "Valkeata! Valkeata!" -Saksalainen päällikkö sai onnettoman päähänpiston, nim. valaista tie. -Näimme preussilaisten sotamiesten kohottavan palavia olkilyhteitä -pistimiensä kärjissä. Veripunainen loimu valaisi tien ja lähimmät puut, -mutta meille siitä oli vain etua, sillä me näimme nyt paremmin tähdätä. -"Tähdätkää upseeria! Upseeria!" alkoivat miehemme huutaa. Palavien -olkilyhteitten valossa näimme ylpeän, kookkaan vartalon, kypärä päässä -ja kultasankaiset silmälasit nenällä, uhmaten seisovan vaunuissa -jaellen käskyjä. Tuli valaisi hänet päästä kantapäihin saakka. -"Upseeria!" toistivat äänet. Kuulat vinkuivat ilmassa, oljista -sinkoili kipinöitä ja palavia korsia, mutta upseeri seisoi yhä -vahingoittumattomana. Silloin kiiruhti Mirza luoksemme: - --- Tähdätkää upseeria! -- huusi hän, tempasi ratsupyssyn -vallakkialaisen kädestä ja tähtäsi. Pamaus! Nuori upseeri horjahti, -kallistui taaksepäin ja kaatui suin päin palavaan olkilyhteeseen. Oljet -sammuivat kuitenkin pian, preussilaisten laukaukset heikkenivät ja -harvenivat. He tekivät yhä vielä vastarintaa, mutta epätoivoisina, -meidän tulemme yhä kiihtyessä ja sotilaittemme eläimellisen karjunnan -käydessä yhä villimmäksi. Viiden minuutin kuluttua kuului komento: -"pistimet esille!" Silmänräpäyksen ajan näin taasen Mirzan, joka -etukenossa, miekka kädessä ryntäsi eteenpäin välkkyvien pistinten -ympäröimänä. Mutta yhtäkkiä alkoi taas joku olkilyhde loimuta -preussilaisten puolella, ja sen vieressä näkyi kahden pistimen väliin -kiinnitetty valkoinen nenäliina. - --- Heretkää, ne antautuvat! -- huudettiin joka taholta. - -Niin tapahtuikin. Taistelu oli päättynyt. - -Puolen tunnin kuluttua vallitsi tuolla verentahraamalla tiellä sama -hiljaisuus kuin äsken. Käskin korjaamaan ruumiit pois. Etsin itse Otto -von Hohensteinin, jonka kasvot olivat palohaavojen rumentamat, ja otin -haltuuni hänen paperinsa ja hänen vaimonsa tai morsiamensa valokuvan, -joka minulla vielä tänäänkin on tallella. Sitten läksin hakemaan -Mirzaa. Hän istui kannon päällä. Hän hengitti läähättäen, tukka hiestä -märkänä, kasvot ruudinsavun tahraamina, kädet vapisevina. Hänen -katseensa todisti ääretöntä ylpeyttä, jota hän ei välittänyt edes -salata. Seuraavien päivien kuluessa kasvoi hänen ylimielisyytensä -kasvamistaan. Hän ei ottanut vastaan minkäänlaisia neuvoja, eikä -pyytänytkään niitä. Upseereja kohtaan kävi hän mahtailevaksi ja samoin -muuttui hänen käytöksensä minuakin kohtaan, joten suhde välillämme kävi -yhä kylmemmäksi. - -La Rochenoiresta emme puhuneet enää, mutta minä huomasin, että Mirza -alkoi halveksua vastustajaansa. Olihan hänen johdettavanaan nyt kaksin -verroin vahvempi joukko kuin La Rochenoiren. Miksikä hän siis pelkäisi? - -Kahta päivää myöhemmin hyökkäsi hän Deux-Pontsin kylään, jossa -preussilainen osasto majaili. Hän ei hyökännyt sen kimppuun yöllä, vaan -keskellä kirkasta päivää. Hän pani toimeen oikean taistelun, ja se -tuotti hänelle uusia laakereita entisten lisäksi. - -Mirza toimi nyt vastoin La Rochenoiren käskyä ja odotti sen varmasti -saavan aikaan jotakin ratkaisevaa. - -Samalla tuli tieto, että La Rochenoiren kimppuun oli hyökätty ja että -hän oli kärsinyt tuntuvan tappion. Tämän kuultuaan lausui Mirza -upseereille: - --- La Rochenoire tuhoaa ihmisiä, joista olisi minulle suurta hyötyä. - -Upseerit katsoivat toisiinsa vaieten. - -Sensijaan että Mirza hyökkäsi Deux-Pontsiin, olisi hän voinut -rientää La Rochenoirea auttamaan, sillä meillä oli nyt vapaampi -toimintamahdollisuus. Liikkuvat kolonnat olivat jo hajoitetut, ja -pääjoukkonsa lähettivät preussilaiset ranskalaista armeijaa vastaan. - -Saman päivän iltana saapui muuan La Rochenoiren upseeri luoksemme, -tuoden määräyksen että Mirzan piti viipymättä saapua pääleiriin. - -Muistan tuon kohtauksen aivan yhtä elävästi kuin olisi se tapahtunut -eilen. Upseeri seisoi Deux-Pontsin maistraatin ovella, kaksi sormea -hatunreunassa, Selim istui pöydän ääressä lukien verkkaan -käskykirjettä. - -Silmäilin häntä tarkkaavasti. Kärsimykset ja vaivat kuvastuivat hänen -kasvoillaan. Hän oli laihtunut ja käynyt kalpeaksi ja vanhemmaksi, ja -hänen ennen niin lempeät, nuorekkaat kasvonsa ilmaisivat nyt ankaruutta -ja jäykkyyttä. Saattoi havaita, että hän oli tottunut itse käskemään, -eikä käskyjä vastaanottamaan. - -Äkkiä nousi hän ylös, meni upseerin luo, repi käskykirjeen rikki hänen -silmiensä edessä ja heitti palaset lattialle. - --- Tervehtikää La Rochenoirea ja sanokaa, että minä lähden La Mareen, --- sanoi hän kylmästi. Upseeri kumarsi ja meni. Sitten kääntyi Mirza -minuun: - --- Kutsu upseerit kokoon! - -Muutamien minuuttien kuluttua palasin toverieni seuraamana. - --- Herrat ovat hyvät ja lukevat ääneen tämän kirjoituksen! - -Joku upseereista luki diktaattorin käskykirjeen. - -Mirza seisoi levollisena ja kylmäkiskoisena. - -Synkkä hiljaisuus vallitsi. - --- Hyvät herrat, -- virkkoi Selim. -- Oltuanne lain suojelusta vailla -oleva ryövärijoukkue, tulee teistä taas tasavaltalaisia sotureita. -Osoittamanne urhous on taivuttanut hallituksen anteeksiantoon. Minulla -on oikeus rangaista, mutta minä annan mieluummin anteeksi. Niille, -jotka eivät hyväksy menettelyäni, jota olen leiriin tultuani -noudattanut, ilmoitan että olen toiminut määräysten mukaan; sitäpaitsi -en ole velvollinen tekemään teille tiliä. Lisään vielä, että sen, joka -ryhtyy minua vastustamaan, ammutan heti. - -Yksikään sana ei noussut vastustamaan tätä pontevata puhetta. Hetkisen -kuluttua astui vanhin upseeri, harmaahapsinen, italialaissyntyinen -Michaelis esiin, nosti sormensa hatun reunaan ja virkkoi: - --- Odotamme määräyksiä. - --- Ilmoittakaa sotamiehille päällikön vaihdos. - -Upseeri meni, ja heti sen jälkeen kuului huuto: - -"Eläköön tasavalta!" "Eläköön neiti!" ja "Alas La Rochenoire!", -ilmaisten meille, kuinka uutinen otettiin vastaan. - -Jos La Rochenoire olisi kuullut nämä huudot, olisi hän kuningas -Salomonin ja Gelimerin tapaan voinut huudahtaa: - --- Kaikki on katoavaista! - -Tuntia myöhemmin marssimme La Mareen. - - - - -VI. - - -Saavuimme perille vasta myöhään yöllä. Emme tavanneet hra La Grangea -emmekä Lydiaa kotoa. Ikkunaluukut olivat suljetut, ja hiljaista oli -sekä huvilassa että puistossa. Huomasin, että Lydian odottamaton -poissaolo oli ankara isku Selimille. Varmasti oli hän toivonut saavansa -levähtää ja antautua niiden suloisten tunteiden valtaan, jotka niin -kauan olivat olleet hänen sielustaan karkoitettuna, ja nyt kohtasi -häntä tämä pettymys. Ehkä hän toivoi löytävänsä jonkun kirjeen tai -saavansa tervehdyksen, sillä hän tiedusteli tarkkaan palvelustytöltä, -joka ei kuitenkaan tietänyt kertoa muuta kuin että herrasväki oli -matkustanut pois, luvaten palata kolmen päivän kuluttua. Minusta oli -tämä matka aivan luonnollinen, mutta Selimiin koski se kovemmin kuin -olin luullut, sillä hän ei voinut peittää levottomuuttaan. Hänelle ei -tapaus itse asiassa mitään merkinnyt, mutta tällaisissa olosuhteissa -tuntui se kuitenkin kovaonnisuudelta. - -Pelkkä oleskelu Lydian kodissa vaikutti suotuisasti Selimiin. Ankaruus -ja jäykkyys katosi hänen kasvoiltaan, ja ne saivat lempeämmän ilmeen. -Välillämme muuttui suhde heti lämpöisemmäksi. Tuima sissipäällikkö -muistutti taas ylioppilas Selimiä. Hän tarttui minua käsivarresta ja me -aloimme samoilla ympäri taloa. Salaperäisen viehätyksen tarjoaa -rakastuneelle se huone, jossa hänen rakastettunsa on ollut ja asunut. -Suloiset muistot yhtyvät surullisiin ja siihen kaikuun, joka seinistä -toistuu. On ikäänkuin jokainen noista kaiuista kertaisi: hän on poissa. -Astuimme ensin Lydian huoneeseen. Molemmin puolin toalettipöytää oli -porsliinimaljakoita ja niissä kuihtuneita kukkia, ja pöydällä näkyi -kruunun muotoinen kampa, jommoisia naiset pitävät hiuksissaan. Mirza -kääntyi ikkunaan päin, mutta minä näin kuitenkin, että hän kohotti -kamman huulilleen. Hän mahtoi todella rakastaa Lydiaansa. - -Muuten ei mistään voinut päättää Lydian hiljakkoin huoneessa -oleskelleen. Vuodeverho oli poissa, eikä peitekään ollut paikallaan; -joku armoton käsi oli korjannut pois kaiken, mikä olisi voinut -muistuttaa huoneen omistajattaresta. Huonekalut valkoisine -päällysverhoineen olivat kasatut päällekkäin, ja seinillä riippuvat -peilit ja kuvat olivat muslimilla verhotut. Mirza paljasti kuvat. Yksi -niistä esitti Lydiaa lapsena lyhyissä hameissa. Kuva oli vanha -kellastunut dagerrotypi. Kasvot saattoi kyllä eroittaa, mutta valkoiset -sukat olivat vain kahtena valkoisena tahrana, ja tumma hame suli -kokonaan taustaan. Mieleni teki nauraa kuvalle, sillä Lydia ei ollut -lapsena suinkaan ollut kaunis, ja lisäksi oli hänellä kuvassa -pelästynyt ilme, silmät siristävät ja suu avoinna. Selim kääntyi pois, -ikäänkuin ei hän olisi tahtonut nähdä minun välinpitämättömänä tai -pilkallisena katsovan kuvaa. Luultavasti se hänen mielestään näytti -erinomaisen miellyttävältä ja suloiselta, mutta minulla oli oma -mielipiteeni. Selim oli liian järkevä tai liian vähän tunteellinen. -Hetkisen kuluttua laski hän vastenmielisenä kuvan kädestään ja virkkoi: --- Tuohan on irvikuva! Purskahdin sydämelliseen nauruun, ja hän yhtyi -siihen. Sitten jätin hänet yksikseen muistojensa pariin ja palasin -upseerien luo, jotka olivat kokoontuneet ruokasaliin juomaan viiniä ja -polttamaan piippua. - -Ennen levolle paneutumistani menin tarkastamaan vahteja. Yö oli pimeä -ja kylmä. Metsän laidassa ulvoi susi, ja sen ulinassa oli jotain -valittavaa. Kylässä huusi joku talonpoika tytärtään tai vaimoaan: - --- Rosina! Rosina! - -Palasin takaisin puutarhan kautta. Lydian huoneen ikkunat olivat -valaistut. Nähtävästi istui Selim vielä siellä. - -Luulin tapaavani hänet unelmiinsa vaipuneena mutta hän olikin -syventynyt tutkimaan karttaa. - --- Saksalaiset ovat päivämarssin päässä täältä, -- virkkoi hän minulle. --- Heidän voimansa on melkoinen, mutta ylihuomenna teemme hyökkäyksen. - --- Kukapa tietää, vaikka jo huomenna joutuisivat tekemisiin La -Rochenoiren kanssa, -- vastasin minä. - -Hän kohautti olkapäitään. - --- Sitä parempi. On jo aika tehdä loppuselvitys hänen kanssaan, vaikka -hän onkin heikko vastustaja. - --- Sinä olet liian varma itsestäsi. - --- Tulevaisuus sen osoittaa. - -Ja lausuessaan sanan tulevaisuus katsahti hän karttaan ja laski sen -päälle kätensä. - -Koko seuraavan aamupäivän jakeli hän käskyjä. Hän odotti taistelua. -Mutta "kismetin" tahto oli, että hänen tuli sitä ennen taistella se -kamppailu, josta minä olin hänelle ennustanut. - -Kello oli kolme, ja me istuimme paraikaa päivällispöydässä, kun ovi -äkkiä avautui ja sisään astui La Rochenoire. - -Kolmessakymmenessäkuudessa tunnissa oli hän suorittanut matkan, joka -muutoin vaati kolme päivää. Hän oli pölyinen ja väsynyt, kasvot olivat -levolliset ja katse jäykkä kuten ainakin, eikä liikutuksen värettäkään -voinut huomata hänen kasvoillaan; hän oli nyt enemmän papin näköinen -kuin koskaan ennen. - -Hänen astuessaan sisään ponnahtivat hänen entiset upseerinsa seisomaan. - -Mirza katsoi häneen merkillisesti, hänen silmänsä säihkyivät, mutta hän -pysyi tyynenä. Nähtävästi oli hän valmistautunut tähän, sillä hän -viittasi ajutantilleen, joka heti poistui. - -La Rochenoire astui pari askelta lähemmäksi. Hänen uhkaava katseensa -oli lakkaamatta tähdättynä Mirzaan. - --- Lähetin teille eilen määräyksenä, -- virkkoi hän matalalla äänellä. - --- Minusta oli tarpeetonta totella sitä. - -Toinen puoli La Rochenoiren kasvoista alkoi vavahdella, kuten aina -taisteluissakin. - --- Minä vangitsen teidät, -- sanoi hän levollisesti. - -Mirza kohautti olkapäitään ja kääntyi sanoen: - --- Michaelis, ota kiinni tuo hullu! - -Samassa astui huoneeseen ajutantti neljän sotamiehen kera. Sotamiehet -marssivat säntillisin askelein La Rochenoiren luo ja asettuivat vaieten -seisomaan hänen kummallekin puolelleen. - --- Tasavallan nimessä vangitsen minä teidät, -- sanoi ajutantti. - -Oli aivan kuin La Rochenoire olisi lyyhistynyt kokoon, ja hänen -kasvonsa kävivät synkiksi. Silmänräpäyksessä selvisi hänelle kaikki -- -Mirzan kosto ja käyttämät keinot. Hän tiesi joutuneensa ansaan ja -kadottaneensa kaikki pelastuksen mahdollisuudet. - -Mutta hän ei ollut niitä, jotka tuhlaavat sanojaan turhaan. -Lukemattomien taistelujen voittaja, pelätty sissi oli nyt täydellisesti -häviöllä. Hänen kasvoillaan ei näkynyt teeskenneltyä ylpeyttä, eikä -halveksumista; hän ei katsonut musertavasti Mirzaan, vaan pysyi -liikkumattomana, tietäen varsin hyvin, että vastustus oli turhaa ja -hänen arvoaan alentavaa. - -Mirzan kasvoilla ilmeni sitävastoin voittajan ylimielisyys. Hän ei -suvainnut edes katsahtaakaan La Rochenoireen. Hänen mielestään ei tämä -enää ollut kilpailija, hänen vertaisensa vastustaja, vaan tavallinen -syytetty -- _un pauvre diable_, jolle ei maksanut vaivaa tuhlata -enempää ajatuksia kuin sotalain pykälät määräsivät. - -Tuossa kaikessa, tuossa äkillisessä osien vaihdossa, La Rochenoiren -laisen ylpeän miehen nöyrtymisessä oli jotakin niin järkyttävää, että -kaikki se, mitä tämän jälkeen seurasi, tuntui mitättömältä siihen -verrattuna. - --- Viekää hänet ulos! -- komensi Mirza. - -Sotamiesten täsmälliset askeleet kajahtelivat kolkosti ja pahaa -ennustavina. La Rochenoire vietiin siihen taloon, jossa me olimme -viettäneet yömme, käydessämme ensi kertaa La Maressa. - -Kun vangittu oli viety pois, vallitsi huoneessa synkkä hiljaisuus. -Kiusallinen tunne valtasi kaikki. - -Sotilaat eivät juuri ylimalkaan ole kehuttavia kristittyjä, he eivät -ole anteeksiantavaisia vihamiehiään kohtaan, jotka joutuvat heidän -käsiinsä, mutta kuitenkin tunsin minä nyt katkeraa, suuttumusta Mirzaa -kohtaan. La Rochenoire oli tullut hänen luokseen aseettomana, ja hän -oli vastaanottanut entisen päällikkönsä samana järkkymättömänä, mutta -mahtavampana miehenä, jolla oli julmiin sotalain pykäliin nojautuva -tuomitsemisoikeus ja joka oli varma voitostaan ja omasta hengestään. - -Sanalla sanoen kaikki edut olivat yhdellä puolella. - -Sitäpaitsi tiesin, ettei Mirza osoittaisi mitään armoa. - -Sotaoikeus istui. Tuomarit olivat Michaelis, Marx ja minä. Mirza toimi -puheenjohtajana, Touvenir kirjurina. - -La Rochenoire tuotiin sisään. Kun katsahdin häneen, oli minusta aivan -kuin hän olisi noiden tuntien kuluessa käynyt vähintään vuotta -vanhemmaksi, mutta hän oli levollinen tai oikeammin aivan -välinpitämätön. - -Kun syytökset oli luettu, kysyi Mirza, mitä hänellä oli sanottavana -puolustuksekseen; hän kohautti vain olkapäitään. Tutkinnon päätyttyä -vietiin hänet takaisin vankeuteen. Sitten ryhdyimme tekemään päätöstä. -Mirza ei äänestänyt. - -Muistutin tuomareille, että syytetty oli johtanut runsaasti -neljäkymmentä voitokasta taistelua. Näytti siltä kuin sanani olisivat -tehneet vaikutuksen. - -Lopuksi me äänestimme. La Rochenoire tuomittiin kuolemaan. - -Minut määrättiin viemään hänelle tieto tuomiosta. Tehtävä oli perin -kiusallinen. Vastoin kaikkia oletuksia ei hän ottanut minua vastaan -ainoastaan tyynesti, vaan vieläpä kohteliaasti. Kun minä surullisen -tehtäväni suoritettuani valmistauduin lähtemään, virkkoi hän: - --- Tiesin teidän äänestävän kuolemantuomiota vastaan. Jos teidän -äänenne olisi ratkaissut tuomion, olisitte te tehnyt minulle huonon -palveluksen. - -Ennen lähtöäni tarkastin vahdit. Kaksi sotilasta seisoi oven edessä ja -yksi humalatarhan puoleisen ikkunan alla. - -La Rochenoirella ei ollut minkäänlaisia pakenemismahdollisuuksia. - -Sitten palasin päämajaan, mutta sinä yönä en saanut unta silmiini. -Koska tuomion täytäntöönpanon tuli tapahtua La Rochenoiren sotilaitten -läsnäollessa, määrättiin minut noutamaan La Rochenoiren jälelle jäänyt -joukko. - -Se vei vähintään kaksi päivää. En tuntenut erikoista halua lähteä sille -retkelle, mutta vielä vähemmin olisin suonut Mirzan lähettävän jonkun -toisen. - -Otin sentähden kymmenkunnan Corbeaun ratsumiestä mukaani ja läksin -matkaan. - -Heti La Maren ulkopuolella näkivät sotilaat kirkon lähellä miehen, joka -aikoi piiloutua hautuumaan aidan taakse. He ottivat miehen kiinni ja -laahasivat hänet eteeni. - -Tunsin hänet entiseksi oppaaksemme Hugoniksi. - --- Mitä sinä täältä haet? -- kysyin ankaralla äänellä. - -Hugon oli päissään tai teeskenteli. - --- Minä tunnen täällä joka pensaan, -- sammalsi hän. -- Herra kapteenin -luvalla aijon mennä huvilaan. Se on täynnä sotilaita. Hiivin aidan -vierustaa pitkin, sillä luulin teitä saksalaisiksi, mutta sitten tuli -tuo sotamies ja aikoi lävistää minut pistimellä -- ja hän on -maanmieheni... - -Hän alkoi itkeä. - --- Mene nukkumaan! Sinä olet juovuksissa! - --- Hätä viekottelee ihmistä juomaan, herra kapteeni. Tänään sitä on -vaunuissa, huomenna vaunujen alla... Mutta päinvastoinkin... Eilen -pelkäsivät sotilaat häntä, huomenna ampuvat he hänet. - -Epäilys alkoi herätä mielessäni. - --- Oletko tavannut La Rochenoirea? -- kysyin. - --- Siellä on kauheasti sotamiehiä, herra kapteeni. Ne eivät laske -lähelle. Ajattelin: minäpä nukun hautuumaalla. Tänään eletään, huomenna -sinne kuopataan. - -Hetkisen tuntui minusta kuin La Rochenoiren olisi jollain tavoin -onnistunut keskustella Hugonin kanssa ja lähettää tämä hakemaan -sotilaitaan. Mutta sitten nauroin tälle ajatukselle. Olihan Selimillä -puolta enemmän sotilaita kuin hänellä, eikä Hugon mitenkään voinut -saavuttaa La Rochenoiren joukkoa ennen minua. Jätin hänet sentähden -maantielle, ja me jatkoimme matkaamme. En voinut käsittää, mikä ihme -oli lennättänyt tiedon La Rochenoiren kohtalosta hänen sotilaittensa -korviin ennen minun saapumistani. Upseerit ja miehistö ottivat minut -vastaan synkkinä, äänettöminä. - -Kukaan ei sentään osoittanut uhmaa. He olivat parvi lampaita, joiden -kanssa sain menetellä niinkuin itse halusin. - -Annoin palauskäskyn, ja me läksimme heti liikkeelle. - -Puolenpäivän aikaan annoin sotilaitten huoahtaa pari tuntia; sitten -jatkettiin matkaa yhä nopeammin. Talonpojat piiloutuivat kylissä, -sivuuttaessamme heidät, Ennättääkseni mahdollisimman pian La Mareen -päätin hankkia ajoneuvoja, ja otin kaikki hevoset ja vaunut, mitä -matkan varrella oli saatavissa. Kaikkialla vastasi kuitenkin pitäjän -määri: - --- Ei ole. - -Mutta kun minä asetin revolverinpiipun hänen otsalleen, oli kylmällä -teräksellä ihmeellinen kyky sytyttää määrissä isänmaanrakkautta; -ajoneuvoja ilmestyi heti. - -Me lähestyimme La Marea myöhään yöllä ja hyvässä järjestyksessä. -Ratsastin ratsumiehineni puoli Ranskan penikulmaa edellä. Tahdoin olla -ensimäinen, ja sitäpaitsi oli minun annettava tieto tulostamme -etuvartijoille. - -Kylästä emme kuulleet pienintäkään ääntä, ja kaikkialla oli pilkkosen -pimeää. Mirza noudatti aina suurempaa varovaisuutta kuin La Rochenoire -eikä antanut koskaan sytyttää valkeata öiseen aikaan. - -Olimme jo aivan lähellä kirkkoa. Aliupseerini ratsasti luokseni: - --- Luutnantti, -- sanoi hän, -- etuvartijat ovat nukahtaneet. - --- Mahdotonta, vastasin minä. Siitä seuraa kuolemanrangaistus. - -Kuu kumotti helakasti. Etuvartijoita ei näkynyt missään. - --- Mitä tämä tietää? -- ajattelin levottomana. Kuitenkin odotin joka -hetki saavani kuulla: - --- _Qui vive?_ - -Mutta kaikkialla oli hiljaista. - -Aliupseeri lähestyi taas minua ja kuiskasi: - --- Täällä on tapahtunut jotakin. Katsokaahan, kirkon ikkunat ovat -rikki. - -Vilkaisin sinne. Kuun kalpeat säteet heijastuivat kirkon ikkunoista, -mutta toisin paikoin näkyi vain mustia reikiä. - --- Täällä on varmasti tapeltu, -- kuiskasi aliupseeri. - -Hautuumaan portti oli auki. Me ratsastimme sisään. - -Äkkiä kompastui hevoseni johonkin kovaan esineeseen, josta lähti kumea -kajahdus. - -Luulin sitä pääkalloksi, joka oli joutunut ruohostoon, mutta määräsin -kuitenkin erään sotilaista ottamaan siitä selon. - -Sotilas astui ratsailta, kurottautui alas ja ojensi sitten minulle -preussilaisen kypärän. - -Ei siis ollut epäilemistäkään siitä, että Mirza oli minun -poissaollessani joutunut taisteluun ja marssinut sitten muille maille. - -Ratsastimme kauemmaksi hautuumaalle ja tutkimme kaikki epätasaisuudet, -mitä maassa tapasimme. - -Viisikymmentä askelta siltä paikalta, josta olimme löytäneet kypärän, -virui preussilaisen sotilaan ruumis. Saattoi selvästi nähdä, että hän -oli kuollut jo monta tuntia sitten; taistelun täytyi olla tapahtunut jo -edellisenä päivänä. - -Tapasimme lukemattomia jälkiä siitä ruohostossa. Muutamin paikoin oli -maa kokonaan panosten jätteiden peitossa; kauempana lepäsi joukottaan -preussilaisten ruumiita, vielä kauempana ranskalaisten ruumiita ja -vieläkin etäämpänä ranskalaisia ja preussilaisia yhdessä mylläkässä -päällekkäin. Siinä oli oteltu käsirysyssä. Kuun säteet valaisivat -lukemattomia uusia ruumiskasoja. Kaikki näyttivät uneen vaipuneilta. - --- Huvilaan! -- huudahdin minä. - -Nelistimme maantielle. Etäällä näkyi tummia ihmisjoukkoja lähestyvän: -siellä saapui joukkoni, joka nyt oli ehtinyt hautuumaan aidan toisen -päädyn kohdalle. - -Pysähdytin heidät kädenviittauksella ja kiiruhdin itse ratsumiehineni -ohi tiellä viruvien ruumiitten. Pian näimme huvilan edessämme: yksi -ikkuna oli valaistu ja selkosen selällään; eteisen ovikin oli auki. - -Riensin kiireesti sisälle. Ensimäinen huone oli tyhjä; salin oven -raosta loisti valoa. - -Avasin oven ja jäin seisomaan kuin naulittuna. - -Keskilattialla oli matala selkänojaton sohva, ja sillä lepäsi ruumis -hurstin peittämänä, niin että jäykistyneet kasvot vain näkyivät. - -Molemmin puolin kuolleen päänalusta paloi kynttilä. Jalkopäähän oli -mustiinpuettu nainen polvistunut, painaen otsaansa sohvan käsinojaan, -kädet ristissä päälaella. - -Astuessani sisään nousi hän ylös. Tunsin hänet Lydiaksi. Hän näytti -kalpealta ja valvoneelta, väsyneeltä ja melkein kivettyneeltä, mutta ei -itkeneeltä. - --- Mademoiselle Lydia! -- huudahdin hillitysti. - -Hän lähestyi minua varpaillaan, ikäänkuin peläten häiritsevänsä -kuolleen lepoa, ja kuiskasi: - --- Hän on kuollut! - -Sitten nojasi hän päänsä olkaani vasten. Kyyneleetön nyyhkytys puhkesi -hänen rinnastaan. - -Vasta silloin johtui mieleeni, että kuollut ehkä olikin ukko La Grange. - -Menin nopeasti sohvan luo ja kohotin hurstia. Kalma hengähti vastaani. -Kynttiläin keltainen valo lankesi sinervänkalpeille kasvoille. - -Kasvot olivat -- Selim Mirzan. - - - - -VII. - - -Seuraavana aamuna toimitin tutkimuksen. Siinä ilmeni seuraavaa: La -Rochenoire olikin ollut salaisissa tekemisissä Hugonin kanssa, jolle -hän oli antanut määräyksen käydä ilmoittamassa preussilaisille Mirzan -oleskelusta La Maressa. Hugon oli johdattanut heidät niin taitavasti -humalatarhojen kautta, että etuvartijat olivat nostaneet hälytyksen -vasta silloin, kun joukko oli jo kokonaan saarrettu. Syntyi taistelu. -Mirza kaatui melkein heti. La Rochenoiren, joka kostonhimonsa -kiihoittamana ei ollut edes ajatellut omaa pelastustaan, onnistui -kuitenkin yleisen sekasorron aikana ja Hugonin avulla hiipiä -humalatarhaan ja sieltä metsään. - -Vuotta myöhemmin, kun sota oli jo loppunut, sain tietää hänen -oleskelevan Venetsiassa. Hän oli perinyt suuren maatilan Bretagnessa, -mennyt naimisiin ja eli nyt kaikessa rauhassa. - -Oliko hänen vaimonsa nimi La Orange, siitä en onnistunut saamaan -selkoa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SISSIPÄÄLLIKKÖ*** - - -******* This file should be named 53752-8.txt or 53752-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/7/5/53752 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53752-8.zip b/old/53752-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 42b28d4..0000000 --- a/old/53752-8.zip +++ /dev/null |