NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5330 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..abe95b5
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53759 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53759)
diff --git a/old/53759-8.txt b/old/53759-8.txt
deleted file mode 100644
index 2079db2..0000000
--- a/old/53759-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5330 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Mary, by Bjørnstjerne Bjørnson, Translated by
-Werner Anttila
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Mary
-
-
-Author: Bjørnstjerne Bjørnson
-
-
-
-Release Date: December 18, 2016  [eBook #53759]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARY***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-MARY
-
-Kirj.
-
-Björnstjerne Björnson
-
-Norjalaisesta alkuteoksesta tekijän luvalla suomentanut
-
-Werner Andelin [Werner Anttila]
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-G. W. Edlund,
-1906.
-
-Oy F. Tilgmannin kirja- ja kivipaino.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Talo ja suku.
- -- Kunnes.
- Uusi Marit.
- Vallanvaihto.
- Kolmea vuotta myöhemmin.
- Kotona.
- Yksin.
- Ratkaiseva.
-
-
-
-
-TALO JA SUKU
-
-
-Etelä-Norjassa on rannikon ääriviiva alinomaa taittunut. Siihen
-ovat tunturit ja joet syynä. Edelliset päättyvät ylätasangoiksi
-ja niemekkeiksi, edessä usein saaria; jälkimäiset ovat kaivaneet
-laaksoja ja päättyvät lahtiin.
-
-Talo oli erään sellaisen, "kroken" nimisen lahden varrella. Alkuaan
-oli talon nimenä Krokskogen, josta tanskalaisten virkamiesten
-asiakirjoihin tuli "Krogskoven"; nyt se on nimeltään Krogskogen.
-Omistajain nimenä oli ennen vanhaan Kroken, Anders tai Hans Kroken;
-ne olivat päänimiä. Myöhemmin he ottivat nimekseen Krog, vieläpä
-insinöörikenraali oli v. Krogh. Nyt heidän nimenään on muitta
-mutkitta Krog.
-
-Kaikki, jotka kulkivat siitä ohitse höyrypursilla läheiseen
-kaupunkiin tai sieltä tännepäin, poiketen laituriin, kappelin
-juurelle, puhuivat siitä, kuinka rauhaisassa ja hiljaisessa
-kätköpaikassa Krogskogen oli.
-
-Näköpiirin reunalla tunturit kohosivat komeina, vaan täällä perillä
-ne olivat litistyneet. Talon kummallakin puolen oli ulkoneva
-ylätasanko, metsäinen, pitkulainen. Niin likellä oikeanpuolista
-ylänköä olivat rakennukset, että laivoilla kulkijoista näytti kuin
-katoilta voitaisiin hypätä sen reunalle. Länsituuli ei tänne päässyt;
-sille saatiin kuten "tulta lainatessa" sanoa: ohi talosta! Melkein
-samaa voitiin sanoa sekä pohjan että idän ilmoille. Vain etelästä
-käsin kävi myrsky tervehtimässä, mutta perin säyseästi. Saaret, yksi
-iso ja kaksi pientä, sitä pidättelivät ja siivosivat, ennenkuin
-se pääsi edemmä. Rakennusten edessä korkeat puut vaan hieman
-taivuttelivat ylimpiä latvojaan tahdikkaasti; ne eivät menettäneet
-arvokkaisuuttaan.
-
-Tässä hiljaisessa lahdessa oli seudun paras uimaranta. Varsinkin
-nuoriso pyrki tänne kaupungista kesällä lauantai-iltaisin tai pyhinä
-leikkiäkseen vedessä hietapohjalla tai uidakseen isoon saareen
-asti ja sieltä takaisin. Krogskogenista päin katsoen tämä tapahtui
-vasemmalla puolen, siellä missä joen suu ja laituri oli, ja missä,
-ihan sen yläpuolella ja lähempänä ylänköä, myöskin oli kappeli,
-ympärillään Krogien haudat. Sieltä oli aika matka rakennuksiin, jotka
-olivat oikealla puolen, ylempänä. Harvoin tänne kuului uimassa ja
-leikkimässä kävijäin telmettä. Mutta Anders Krog tuli itse mielellään
-heitä katsomaan, kun olivat tehneet tulta rantamalle tai niemelle
-metsään. Hän saapui kai pitämään tulta hieman silmällä. Mutta
-sitä ei kukaan kuullut tai huomannut. Häntä mainittiin "kaupungin
-kohteliaimmaksi mieheksi" tai "kaupungin ensimäiseksi gentlemaniksi".
-Hänen suuret, omituisen loistavat silmänsä levittivät kaikkien
-kasvoihin lempeätä tervetuloa; ne harvat sanat, mitä hän puhui,
-sisälsivät vaan hyviä toivomuksia. Itse kulki hän edelleen ylängölle,
-suorittaen tavallisen, hitaan kävelyretkensä. Hänen korkea, hiukkasen
-eteenpäin taipunut vartalonsa näkyi ylhäällä metsässä, ja niin kauan
-oltiin hiljaa. Mutta riittipä heillä täällä hauskuutta! Enimmäkseen
-ne olivat työväkeä ja ammattilaisia kaupungista, urheilukuntia,
-lauluseuroja, pieniä poikia. He kokoontuivat laiturin ja kappelin
-lähelle; siellä he riisuutuivat.
-
-Uusi rannikkotie meni siitä poikitse, ihan likeltä. Mutta kesäisin ei
-sitä monikaan käyttänyt. Silloin kuljettiin pienissä höyrylaivoissa
-tai veneissä. Kun uijat panivat ylängölle vahdin, saatiin olla varmat
-siitä, ettei heitä pääsisi kukaan yllättämään.
-
-Itse talossa oli hiljaista, aina hiljaista. Päärakennuksen paras
-kylki ei edes ollut lahdelle, vaan vainioille päin. Siinä oli kaksi
-korkeata kerrosta, kattojen kulmat typistettyjä. Pitkä ja ja leveä
-rakennus.
-
-Perusmuuri oli etupuolella hyvin korkea; mukavat portaat veivät
-huoneisiin. Koko rakennus oli valkeaksi maalattu, mutta perusmuuri ja
-akkunat olivat mustat. Ulkohuoneet oli sijoitettu lähemmä ylänköä;
-laivoista ei niitä voitu nähdä. Molemmin puolin päärakennusta kaksi
-isoa puutarhaa. Meren puoleisessa oli hedelmäpuita, rakennuksesta
-käsin vasemmanpuoleinen oli vaan kukka- ja kyökkitarha.
-
-Ylätasankojen välissä oli laakea kenttä, pitkulainen ja kapea. Se oli
-erinomaisen hyvin viljelty. Isojen hollantilaisten lehmien oli täällä
-hyvä olla.
-
-Talon ja suvun historian oli metsä jo ennakolta määrännyt. Metsä oli
-suuri ja hyväkasvuinen ja onneksi jo varhain joutunut hollantilaisen
-hoidon ja säästäväisyyden haltuun. Siihen aikaan, kun hollantilaisia
-kauppalaivoja tuli Norjaan ihan metsänomistajain luokse. Täällä ne
-saivat puita lastikseen ja antoivat norjalaisille taas sivistystään
-ja sen tuotteita. Krogskogen oli erittäin onnekas; sillä kolmesataa
-vuotta takaperin, kun lahdessa oli aluksia ottamassa lastia, sattui
-niistä erään omistaja rakastumaan talon isännän vaaleatukkaiseen
-tyttäreen. Se päättyi siten, että hän osti koko komeuden. Mainiosti
-maalattu muotokuva heistä molemmista riippuu vieläkin talon suuressa
-tuvassa, lahden puoleisessa nurkassa. Kuvassa nähdään pitkä laiha
-mies tavattoman loistavine silmineen. Hän oli tummatukkainen ja
-hieman kumaraniskainen. Suku on varmaan ollut vahvaa lajia, koska
-Krogit yhä vieläkin ovat sen näköisiä. Ensimäinen hollantilainen
-omistaja ei ollut nimeltään Krog, eikä hän siellä asunutkaan. Mutta
-sille pojalle, joka otti talon huostaansa, oli kasteessa annettu
-nimeksi Anders Krog äidinisänsä mukaan, ja hän nimitti poikansa
-Hansiksi, oman isänsä mukaan; sitten kulkivat nämä kaksi nimeä
-perintönä vuorotellen. Mikäli poikia oli enemmän, oli niistä yhden
-nimenä Klas ja toisen Jürges, joista ajan mittaan tuli Klaus ja
-Jörgen. Sekoitusta heidän ja hollantilaisten sukulaisten kesken
-näet yhä jatkui, niin että suku oli yhtä hyvin hollantilaista kuin
-norjalaista ainesta; talossa oli kauan aikaa vallalla hollanninkieli.
-
-Mutta kuitenkin näytti siltä, etteivät rodut sulaneet yhteen.
-Luultavasti siksi, ettei hollantilainen aines ollut yksinomaan
-hollantilaista; siinä tapauksessa se olisi helpommin sulautunut
-norjalaiseen; vaan se oli osaksi espanjalaista. Mustat hiukset,
-loistavat silmät, laiha vartalo periytyivät miehissä polvesta
-polveen; mutta vaalea aines ja tukeva ruumis jäivät naisten
-perinnöksi; heissä yhtyi norjalainen veri hollantilaiseen. Harvoin
-nähtiin miespuolisten luovuttavan naisille, tai päinvastoin, mitään
-muuta kuin että vaalea ja musta tukka yhtyivät punaiseksi tai että
-loistavat silmät joskus siirtyivät naisenkin kasvoihin.
-
-Suvussa oli se omituisuus, että joka avioliitossa syntyi enemmän
-tyttöjä kuin poikia. Krogit olivat kelpo väkeä ja kauttaaltaan
-varakkaita; heidän sukunsa oli niinmuodoin taaja ja arvossa pidetty.
-Siitä tiedettiin mainita, että se piti hyvässä sovussa vaaria
-omistansa.
-
-Heissä oli yhteisenä piirteenä järkevä kohtuullisuus. Norjassahan on
-yleistä, ettei rikkaus säily kolmen miespolven lävitse. Ellei sitä
-jo toisessa hukata, niin varmasti sitten kolmannessa. Tässä suvussa
-se pysyi. Päätilalla olivat metsät samana rikkauden lähteenä kuin
-kolmesataa vuotta aikaisemmin.
-
-Suvussa oli perinnöllinen halu matkustuksiin. Talon kirjastossa oli
-enemmän matkakuvauksia kuin kirjoja mistään muista aineista, ja ne
-yhä lisääntyivät. Jo lapsetkin olivat retkillä, sillä tapaa näet,
-että laativat suunnitelmia kirjojen, kuvien ja karttain mukaan.
-He harjoittivat matkaleikkiä pöydillä. Kulkivat kaupungista, joka
-oli kyhätty värillisistä paperitaloista, toisiin samanlaisiin.
-Työntelivät eteenpäin laivoja, jotka myös olivat maalattua paperia,
-lastina papuja, kahvia, suolaa ja puutikkuja. Ulkona lahdella he
-soutelivat, purjehtivat ja uivat laiturista saareen. Se merkitsi
-matkaa Euroopasta Amerikaan, Jaapanista Ceyloniin. Taikka he
-kulkivat ylänköjen poikki, s.o. Cordilleri-tunturien ylitse mitä
-merkillisimpiin intiaanikaupunkeihin. Heti kun he kasvoivat
-aika-ihmisiksi, piti päästä matkustamaan; alkuna oli etusijassa
-retki hollantilaisten sukulaisten luo. Niinpä sinne tuli noin
-kaksisataa vuotta takaperin eräs mies, joka tosin heti lähti edemmä
-hollantilaisella Itä-Intian kulkijalla, mutta palasi Amsterdamiin
-haluten ruveta rakennusmestariksi ja insinööriksi, mikä siihen
-aikaan oli samaa. Hän kunnostautui ja sai myöhemmin kutsumuksen
-Kööpenhaminaan ammattinsa opettajaksi. Siellä hän siirtyi sotaväkeen
-ja yleni lopulta insinöörikenraaliksi. Perinnöllä ja toimella hän oli
-kerännyt itselleen varoja, otti virkaeron ja asettui Krogskogeniin,
-jonka osti lapsettoman veljensä kuoltua. Hän piti nimeä Hans von
-Krogh. Hän rakennutti nykyisen päärakennuksen kivestä, mikä on vähän
-käytetty rakennusaine Norjan metsäseuduilla. Vanha insinööri halusi
-huvitusta. Vaikkei hän ollut naimisissa, rakensi hän hyvät tilat
-"vastaisille". Talon kaikki osat hän rakensi uudestaan, hän ojitti
-ja istutti, hän tuotti Hollannista puutarhurin, vanhan Siemensin,
-jonka ankaraa luonnetta, tuimaa puhtauden ja järjestyksen vaatimusta
-vieläkin muistellaan. Hänelle kenraali rakensi sekä kasvihuoneen että
-tarhurinasunnon.
-
-Kenraali eli hyvin vanhaksi. Hänen jälkeensä ei tapahtunut
-mitään erikoista, ennenkuin kahdesta veljeksestä nuorempi muutti
-Amerikaan ja asettui Michigan-järven rannalle; tämä oli siihen
-aikaan uudismaata. Sitä pidettiin suurena tapahtumana. Hänen
-nimensä oli Anders Krog ja hyvin hänen siellä kävi. Ihmiset vaan
-kummastelivat, ettei hän mennyt naimisiin. Hän tahtoi luoksensa yhden
-veljenpoikiaan, luovuttaakseen tälle omaisuutensa. Tästä johtui se,
-että nykyisen omistajan vanhempi veli lähti kotoa sinne. Nimeltään
-hän oli Hans.
-
-Mutta sattuipa ihan samaan aikaan sinne saapumaan nuori norjalainen
-tyttö, hänkin sukulainen, ja tähän vanhanpuoleinen setä rakastui.
-Hän tarjoutui kustantamaan veljenpoikansa, Hansin, matkan takaisin
-kotimaahan. Mutta nuori mies piti sitä häpeänä. Hän jäi ja perusti
-oman liikkeen. Se oli puutavara-alalla, sillä tähän hän oli
-perehtynyt. Liike menestyi mainiosti. Kun hänen olisi isänsä kuoltua
-ollut palattava kotiin ja otettava talo huostaansa, ei hän tahtonut.
-Nuorempi veli, Anders, oli sillä välin ruvennut kauppiaaksi; hän oli
-ottanut käsiinsä kaupungin suurimman siirtomaantavarain kaupan. Nyt
-hänen piti ottaa talokin.
-
-Varsinainen liikemies ei nuori Anders Krog ollut. Mutta verrattomasta
-tunnollisuudesta ja hienosta kohtelusta oli seurauksena, että pian
-tekivät kaikki hänen liikkeessään kauppaa. -- Joku muu olisi kai
-siitä rikastunut, mutta niin ei käynyt hänen. Saadessaan Krogskogenin
-oli hän melkoisessa velassa sekä kaupungissa olevan liikkeensä vuoksi
-että varsinkin talosta. Kumpaakaan hän ei ollut halvasta saanut.
-Matkustella hänen tietysti piti, mutta hän teki joka vuosi vaan
-kuukauden retken, milloin Englantiin, milloin Ranskaan j.n.e. Enimmin
-hän kyllä halusi päästä ihan Amerikaan saakka, mutta sitä hän ei
-vielä uskaltanut. Hän tyytyi lueskelemaan tästä uudesta ihmemaasta;
-lukeminen oli hänen suurin ilonsa; sitä lähinnä oli huolenpito
-puutarhoista. Hän ymmärsi sitä paremmin kuin puutarhuri.
-
-Tämä hiljainen, loistavasilmäinen mies oli ujo kuin nelitoistavuotias
-tyttö. Arkiaamuina hän haki itselleen yksinäisen paikan -- jos
-näet mitään sellaista oli -- siinä pienessä höyrylaivassa, joka
-vei hänet kaupunkiin, niin kauan kuin lahti oli jäästä vapaana.
-Hän astui laivasta kohteliaana kaikkia muita kohtaan; hän riensi
-kunnioittavasti tervehtien ohitse, kun oli päässyt maihin, -- ja oli
-sitten talossaan torin varrella iltaan asti, jolloin palasi kotiin
-samaa tietä. Paitsi milloin hän ajoi polkupyörällä. Talvella hän
-kulki hevosella tai jäi yöksikin kaupunkiin, jossa hänellä oli kaksi
-vaatimatonta ullakkohuonetta omassa talossaan.
-
-Hänessä oli hienoin aines aviomieheksi, mitä kaupunki tunsi. Mutta
-hänen voittamattoman ujoutensa vuoksi olivat kaikki lähentelemiset
-mahdottomia, --
-
-
-
-
--- KUNNES
-
-
-oikea ilmestyi. Mutta silloin hän oli jo yli neljänkymmenen vanha.
-Hänen kävi samoin kuin kaimansakin, Michigan-järven äärellä asuvan
-setänsä, että nuori tyttö hänen omaa sukuansa tuli hänet ottamaan. Ja
-se oli juuri tämän sedän ainoa lapsi.
-
-Hän oli kerran sunnuntai-aamuna paitahihasillaan työssä kyökki- ja
-kukkatarhassaan talon yläsivulla, kun muuan nuori tyttö, päässä
-suuri olkihattu, laski molemmat hansikattomat kätensä valkoiselle
-säleaidalle ja katseli sen isojen nuppien välitse puutarhaan.
-
-Anders Krog, kumarruksissa kukkalavan yli, kuuli veitikkamaisen
-"hyvää päivää!" ja kavahti pystyyn. Hänen silmissään oli tuo tyttö
-kuin ilmestys. Sanatonna ja liikkumatta, kädet mullassa, hän seisoi
-tuijottaen.
-
-Tyttö nauroi ja sanoi: "Kukas minä olen?" Silloin hän taas pääsi
-tajuihinsa. "Te olette -- te varmaankin olette --", enempää hän ei
-saanut sanottua, vaan hymyili tervetuloa. "Kuka minä olen?" -- "Marit
-Krog Michiganista". Hän oli sisareltaan, joka asui toisella puolen
-vasenta ylänköä, kuullut Marit Krogin olevan matkalla. Mutta hän ei
-aavistanut, että tulija jo oli perillä. "Ja te olette isäni veli",
-vastasi tyttö englantilaisella äänenpainolla. "Kuinka te molemmat
-olettekin toistenne näköiset! -- Kylläpä te olette samanlaisia!"
--- Hän seisoi tuijottaen. "Saanko tulla sinne tarhaan?" -- "Kyllä,
-tietysti, -- mutta ensiksi -- mutta ensin minun kuitenkin täytyy
---", hän katseli käsiään ja paitansa hihoja. -- "Kai minä voin
-mennä taloon?" sanoi tyttö yritteliäästi. "Sen te voitte, -- niin
-tietysti! Olkaa niin hyvä ja astukaa sisään pääovesta. Minä lähetän
-palvelustytön --" ja hän riensi keittiötä kohti.
-
-Marit juoksi rakennuksen eteen ja ylös portaita. Vääntämällä
-ylenmäärin isoa avainta, joka oli vanha taideteos kuten koko
-raudoituskin, hän pääsi hyvin valoisaan eteiseen. Hänellä oli hieman
-vihiä piirustamisesta, hänessä oli siihen taipumusta. Hän havaitsi
-heti, että kaikki nämä kaapit, isot ja pienet, olivat erinomaista
-hollantilaista tekoa ja että huone oli suurempi kuin miltä se näytti,
-kalusto vei tilaa. Kauniit vanhanaikuiset portaat leikkauksineen
-johtivat hänen oikealla puolellaan toiseen kerrokseen. Suoraan
-hänen edessään oli ovi keittiöön, sen hän huomasi, sen hän myös
-haistoi. Siihen hän sai vahvistuksen, kun palvelustyttö tuli esille.
-Avoimesta ovesta sai hän katsahtaa keittiöön, jossa oli marmorilevyjä
-laattiana, seinät peitetyt sinikuvallisilla posliinipinnoilla
-ja hyllyn yläpuolella, joka jakoi seinän kahtia, kiilloitettuja
-vaskiastioita useita eri kokoja. Hollantilainen keittiö. Täällä
-eteisessä hän seisoi niin paksuilla matoilla, ellei milloinkaan
-ollut sellaisille astunut. Yhtä raskaita olivat portaidenkin matot,
-kiinnitetyt paksummilla messinkikepeillä kuin mitä hän oli ennen
-nähnyt. Täällä kävellään tyynyillä, ajatteli hän, ja hänen mieleensä
-tuli heti se kuva, että talo oli mahdottoman iso sänky. Sitten hän
-nimittikin sitä aina "sängyksi". "Mennäänkö nyt kotiin sänkyyn?"
-sanoi hän nauraen. Molemmin puolin hän näki ovia huoneisiin, joiden
-laatua hän kuvitteli. Vasemmalla hänestä, vaan talon oikealla puolen,
-tuli ensin pienempi huone ja sen takana lahdelle päin iso huone koko
-rakennuksen leveydeltä. Ja näin olikin rakennuksen laita. Talon
-pohjoisen osan hän kuvitteli jaetuksi pitkinpäin kahdeksi huoneeksi.
-Sekin piti paikkansa. Eikä tämä ollutkaan niin merkillistä,
-sillä hänen isänsä talo Michigan-järven rannalla oli samaan
-tapaan järjestetty. Yläkerrassa hän arveli olevan leveän käytävän
-rakennuksen poikki ja pienempiä huoneita molemmin puolin käytävää.
-Mutta jos kohta täällä alhaalla oli noin hirveän paksut matot, niin
-ylhäällä ne olivat ainakin yhtä paksut, oikeita tyynymattoja. Tässä
-talossa ei ollenkaan kaikunut. Täällä asui hiljaista väkeä.
-
-Palvelija oli avannut sille sivulle, joka oli meren puolella.
-Marit astui sisään ja katseli huoneen kaikkia maalauksia ja pikku
-esineitä; siinä oli liiaksikin kalustoa, mutta joka ainoa kapine oli
-hyvin valittu, osaksi aivan mieskohtaisen maun mukaan; sen hän heti
-huomasi. Täällä oli m.m. maalauksia, joilla täytyi olla hintaa. Mutta
-erityisesti kiinnitti hänen mieltään se, että vasta nyt hän ymmärsi
-omaa vanhaa isäänsä, vaikka oli elänyt hänen kanssaan ihan pienestä
-pitäin, yksin hänen kanssaan; äitinsä hän oli varhain menettänyt.
-Näin suuresta määrästä hienoa ja arvokasta oli hänen isänsä olento
-kehittynyt. Vähin erin ja siksi huomaamatta. Eikö tuntunut siltä,
-että isä nyt tuli hänen viereensä ja hymyili hienotunteista, lämmintä
-hymyään, kun hänet oli käsitetty?
-
-Tuoltapa hän tulikin! Avoimesta ovesta Marit hänet näki portailla.
-Nuorempi, se oli totta; mutta eipä sillä väliä, silmät olivatkin
-senvuoksi vielä kauniimmat ja sydämellisemmät, -- hänellä oli sama
-käynti, samat kädenliikkeet, sama eteenpäin kumartuva, varova
-lähestyminen. Ja kun Anders Krog nyt katsoi häneen ja puhui
-hänelle ja toivotti hänet tervetulleeksi... samoilla hillityillä
-sanoilla, silloin Marit aavisti kaikessa sen syvän kunnioituksen
-yksilöllisyyttä kohtaan, mikä hänen mielestään erotti hänen isänsä
-kaikista, jotka hän tunsi. Isällä oli ohuemmat hiukset, hänen
-kasvoissaan oli ryppyjä, suussa ei enää ollut kaikkia hampaita,
-iho oli kurttuinen... Juuri sitä muistellessa tuli kyyneleet
-silmiin. Hän katsoi Anders Krogin nuorempiin silmiin, kuuli hänen
-reippaamman äänensä, tunsi hänen lämpimämmän kätensä puristuksen.
-Hän ei malttanut, hän kietoi molemmat kätensä Anders Krogin kaulaan,
-heittäytyi hänen rintaansa vasten ja itki.
-
-Niin, sillä oli asia ratkaistu. Anders Krog ei sille mitään mahtanut.
-
-Hetkistä myöhemmin he molemmat olivat veneessä, jolla Marit oli
-tullut. Hän souti niemen ympäri. Sekä itsensä että uimaväen vuoksi,
-joka katseli heitä, Anders Krog oli ujosti yritellyt päästä itse
-soutamaan. Mutta siitä alkaen, kun Marit oli laskenut molemmat
-kätensä hänen kaulaansa, hän oli saanut toisen valtaansa. Anders
-tiesi ennakolta, että hänen täytyi tehdä, mitä tämä tuuhea punainen
-tukka halusi. Hän istui katsellen Maritin pisamaisia kasvoja
-ja pisamaisia käsiä, hänen komeata vartaloaan, hänen raikasta
-suutaan. Hän näki kaulustan reunassa mitä heleintä, valkeata ihoa;
-silmissä oli jotakin, mikä sen kanssa sopi ihan yhteen. Hän ei
-ehtinyt kylliksi katsella, ennenkuin oltiin perillä. Eikä hän vielä
-matkallakaan sisaren taloon päässyt kyllikseen selville Maritin
-lempeästä äänestä, ei hänen käynnistään, ei jaloista, ei puvusta, ei
-hampaista eikä hymystä eikä vähääkään siitä, mitä Marit puhui, sikin
-sokin, se oli yhtä hämmentävää kaikki tyyni.
-
-Seuraavana aamuna hän ei lähtenyt kaupunkiin. Heti kun höyrylaiva,
-jolla hänen olisi pitänyt mennä, oli ehtinyt niemen ohitse, tuli
-Maritin valkea vene. Hänellä oli mukanaan palvelustyttö, jonka oli
-määrä istua vahtina; sillä nyt hän tahtoi uida, hän myös.
-
-Siitä päästyään hän astui taloon. Hän tahtoi jäädä sinne
-päivälliselle. Sitten he yhdessä kävelivät takaisin ylängön halki;
-vene oli lähetetty kotiin.
-
-Seuraavana päivänä Marit lähti hänen kanssaan kaupunkiin. Päivää
-myöhemmin piti tädinkin tulla mukaan; mutta silloin Marit tahtoi
-ajaa. Ja sillä tapaa oli joka päivä jotakin uutta. Molemmat
-sisarukset elivät vaan hänen hyväkseen. Marit otti vastaan, ikäänkuin
-pitäisikin niin olla.
-
-Kun hän oli ollut heidän luonaan kolmisen viikkoa, tuli Hans veljeltä
-kaapelisähkösanoma, että heidän setänsä, Anders, oli äkkiä kuollut;
-Marit oli valmistettava sitä kuulemaan.
-
-Siitä tuli raskain käynti, mitä Anders Krogilla oli ollut, -- kun
-piti mennä ylängön halki sisaren luo tämä sähkösanoma taskussaan.
-Juuri kun hän näki tuon hauskan keltaisen rakennuksen kaikkine
-ulkohuoneineen ja ympäröivine puineen alhaalla tasangolla, kuuli hän
-ruokakellon kaikuvan herttaisesti hilpeään aurinkoiseen ilmaan. Nyt
-odotti katettu pöytä. Hän istuutui, hänestä tuntui, kuin ei jaksaisi
-perille asti. Menisihän hän sinne kuolettamaan iloisen päivän.
-
-Päästyään vihdoin taloon hän astui sisään keittiön kautta yhdessä
-muutamien työmiesten keralla, jotka tulivat kaukaa päivälliselle.
-
-Siellä hän tapasi sisarensa, joka pyysi häntä seuraamaan itseään
-sisähuoneeseen. Sisar peljästyi ja kävi murheelliseksi kuten velikin,
-mutta hän oli rohkeampi luonne ja otti ilmoittaakseen Maritille. Tämä
-ei nyt juuri ollut kotona, mutta häntä odotettiin joka hetki.
-
-Sisähuoneesta Anders Krog sitten kuuli sellaisen huudon ja
-kiljahduksen, jota ei koskaan unhottanut. Hän hypähti pystyyn
-tuskasta, mutta ei voinut lähteä pois. Haikea nyyhkytys toisesta
-huoneesta pidätti häntä. Se kasvoi kasvamistaan, lyhyiden huutojen
-keskeyttämänä. Sama välitön voima hänen tuskassaan kuin ilossaankin.
-Se ajoi häntä ympäri huonetta, kunnes sisar avasi oven: "Hän tahtoo
-tavata sinua".
-
-Niin hänen täytyi mennä sisään. Ponnistaen tahdonvoimaansa hän
-pakotti itsensä siihen. Marit makasi sohvalla; mutta samassa kun
-Anders tuli näkyviin, nousi Marit istualle, ojensi kätensä häntä
-kohti: "Tule, tule! Nyt olet sinä isäni!" -- Anders riensi hänen
-luokseen ja kumartui häntä kohti; Marit pani kätensä hänen kaulaansa,
-veti hänet kiivaasti syliinsä, toisen täytyi polvistua.
-
-"Sinä et enää koskaan saa minua jättää! Et koskaan!" -- "En koskaan!"
-vastasi Anders juhlallisesti. Marit nosti häntä lujasti puoleensa,
-hänen rintansa jyski Andersin rintaa vasten, hänen päänsä painautui
-toisen päätä vasten, kosteana, polttavana. "Sinä et koskaan saa minua
-jättää!" -- "En koskaan!" toisti Anders koko sydämestään ja kiersi
-kätensä hänen ympärilleen.
-
-Marit laskeutui taas makuulle lohdutettuna ja piti toisen kädestä
-kiinni, käyden tyynemmäksi. Aina kun tuli uusi puuskaus ja Anders
-kumartui hänen puoleensa rakkain sanoin, saatiin se hillityksi.
-
-Anders ei tohtinut lähteä kotiin, hän jäi sinne yöksi. Marit ei
-saanut nukuttua, ja Andersin täytyi istua hänen luonaan.
-
-Vasta seuraavana päivänä oli Maritilla selvillä, mitä nyt oli
-tehtävä. Hän tahtoi matkustaa kotiin, ja Andersin olisi lähdettävä
-mukaan. Tämä oli Andersista kovin odottamatonta. Mutta ei hän eikä
-hänen sisarensa uskaltanut Maritia vastustaa. Silloin juolahti
-sisaren mieleen kääntää hänen ajatuksensa toisaalle. Hän sanoi:
-"Teidän pitäisi ensin mennä naimisiin". Marit katsahti häneen ja
-sanoi: "Niin, se on oikein. Se meidän on tosiaankin tehtävä!" Ja
-nyt antoi tämä hänelle niin paljon ajattelemista, että tuskan
-tunne väheni. Andersin mieltä ei oltu tiedusteltu, mutta sitä ei
-tarvittukaan.
-
-Sitten saatiin Hansilta ensimäinen kirje. Hän oli toimittanut kaikki,
-mitä kuului sedän hautaukseen, ja kertoi nyt asian kulun. Hän
-tarjoutui ottamaan huostaansa sedän liikkeen maatiloineen.
-
-Andersin luottamus veljeensä oli rajaton; tarjous hyväksyttiin, ja
-siten raukesi matkan aihe. Niin pian kuin Hans oli tarkastanut koko
-kuolinpesän, mainitsi hän ostohinnan ja kysyi veljeltään, eikö tämä
-suostuisi olemaan sillä määrällä osakkaana hänen liikkeessään? Ne
-summat, jotka olivat pankeissa ja osakkeissa, lähetettiin Andersille
-heti. Jo nämäkin olivat kyllin suuria, jotta Andersista tuli velaton
-ja lisäksi Marit sai reistailla ja uudistella, miten vaan mieli teki.
-Anders tahtoi, että Marit pitäisi koko perinnön; mutta sille puheelle
-Marit nauroi. Siten Anders joutui yhtiöön veljensä kanssa ja oli
-Norjan olojen kannalta tästä alkaen hyvin varakas mies.
-
-Kun Marit oli ollut muutamia kuukausia naimisissa, tuli hänen
-olentoonsa muutos. Hän heittäytyi omituisten mielijohteiden valtaan,
-unen ja todellisuuden väliset rajat eivät enää olleet taatut.
-Sitäpaitsi hän tahtoi muuttaa kaikki, mikä oli hänen hoidossaan.
-Sekä kotona täällä että kaupungissa. Jälkimäisestä talosta täytyi
-vuokralaisten muuttaa pois. Hän tahtoi pitää sen yksin.
-
-Andersin ajan vei se, mitä Maritin mieleen johtui, mutta
-varsinkin Marit itse. Hänen kiitollisuutensa löysi niukalti
-sanoja; mutta se oli silmissä, kohteliaisuudessa, joka oli käynyt
-vieläkin laajemmaksi; mutta ennen kaikkea se oli hänen hartaassa
-huomaavaisuudessaan. Hän pelkäsi kadottavansa sen, mikä niin
-odottamatta oli tullut, tai jonkin menevän rikki. Hänen vaatimaton
-luontonsa piti onnea ansaitsematonna.
-
-Marit liittyi häneen yhä lähemmin. Hänellä oli eräs puhetapa,
-jota hän tavantakaa toisti: "Sinä olet isäni -- ja enemmänkin!"
-Ja lisäksi: "Sinulla on maailman ihanimmat silmät, ja ne ovat
-minun omani". Vähitellen hän hieman luopui siitä, mitä oli
-puuhannut; sen sijaan hän tahtoi lukea ääneen miehelleen. Hän luki
-englantilais-amerikalaista kirjallisuutta, etenkin runoutta. Hänen
-luvussaan oli se laulava esitystapa, jolla englantilaisia runoja
-lausutaan, hän loi ne tosiksi omalla vakuuttavalla tavallaan. Hänen
-äänensä oli pehmeä, se piteli sanoja varovasti. Hiljaa kuin muistista.
-
-Kun aika kului pitemmälle, piti heidän joka päivä yhdessä mennä
-kasvihuoneeseen. Kukat olivat enteenä siitä, mikä hänessä kasvoi; hän
-tahtoi joka päivä niitä nähdä. "Tokkohan ne puhuvat siitä?"
-
-Ja sitten eräänä päivänä, kun talvi antoi ensi merkin aikeestaan
-muuttaa pois rannikolta ja he yhdessä olivat poimineet ensimäistä
-vihannuutta auringon puoleisella seinämällä, tunsi hän, että nyt tuli
-hänen sairautensa; nyt oli tuo suuri hetki tulossa. Ilman erikoista
-ennakkotuskaa ja Andersin pitäessä häntä kädestä hän synnytti
-tyttären. Sitäpä hän oli halunnutkin. Mutta kohtalo ei suonut hänen
-kasvattaa lastaan; sillä kolmantena päivänä sen jälkeen Marit kuoli.
-
-
-
-
-UUSI MARIT
-
-
-Lääkäri pelkäsi kauan aikaa, että myöskin Anders Krog sortuisi.
-Suorastaan liikarasituksesta. Pitkällisessä yksinäisyydessään hän
-ei ollut tottunut antautumaan toiselle tai ottamaan vastaan niin
-äärettömän paljoa, kuin yhdyselämä Maritin kanssa antoi. Vasta tämän
-kuolema toi ilmi, miten heikoksi hän oli käynyt, miten vähän hänessä
-oli voimaa kestää. Pieni jäännös tarvitsi kuukausia elpyäkseen sen
-verran, että hän sieti muita ihmisiä lähellään. Hänelle kerrottiin,
-että lapsi oli viety sisaren luokse. Häneltä kysyttiin, tahtoiko hän
-nähdä tytärtään. Melkein ynseästi hän kääntyi poispäin. Ensimäinen
-asia, mitä hän vakavasti tuumi saatuaan lisää voimia, oli se, että
-hänen olisi luovuttava kauppaliikkeestään. Hän neuvotteli siitä
-Klaus sedän kanssa, joksi erästä sukulaista, omituista vanhaapoikaa,
-yleensä sanottiin. Hänen kauttaan saatiin liike myytyä. Kuitenkaan ei
-taloa, jossa se oli, -- se oli pidettävä kaikin puolin koskematonna
-muistoksi vainajasta.
-
-Ruvettuaan ulkona liikkumaan kävi Anders Krog ensin kappelissa ja
-haudalla, ja se koski häneen niin, että hän taas sairastui. Siitä
-toinnuttuaan hän ilmoitti aikovansa lähteä matkalle ja pysyä poissa.
-Hänen sisarensa tuli peljästyneenä häntä tapaamaan; eihän toki siinä
-ollut perää? "Ethän tahtone jättää meitä ja lastasi?" -- "Kyllä, minä
-en siedä oloa omissa huoneissani:", vastasi hän ja purskahti itkuun.
--- Mutta hänen piti kaikin mokomin ensin nähdä lapsensa? -- "Ei, ei!
-Sitä kaikkein vähimmin".
-
-Hän matkusti käymättä sitä katsomassa.
-
-Mutta tietysti juuri lapsi hänet jälleen sai palaamaan kotiin.
-Noin kolmen vanhana tyttönen valokuvattiin, ja siitä kuvasta...
-sellaisesta yhdennäköisyydestä äidin kanssa, sellaisesta
-lapsensulosta hän ei saattanut pysyä syrjässä. Konstantinopolista,
-jossa hän nyt oleskeli, hän kirjoitti: "Nyt olen käyttänyt kolme
-vuotta siihen, mitä yhtenä sain elää, käydäkseni sen lävitse. En
-tohdi sanoa, että vielä olisin ehtinyt sitä selvittää itselleni.
-Varsinkin on paljon uutta ilmestyvä, kun taas näen ne paikat, joissa
-olimme yhdessä. Mutta niin pitkälle olen kuitenkin päässyt näiden
-kolmen vuoden syvempien kokemusten avulla, etten enää pelkää niitä
-paikkoja; päinvastoin nyt suuresti sinne ikävöin".
-
-Kohtauksesta uuden Maritin kanssa tuli juhla. Ei heti, sillä aluksi
-lapsi tietysti pelkäsi outoa miestä suurine silmineen. Mutta riemua
-ylensi se, että pikku Marit varovasti, vähin erin, lähestyi. Kun
-hän vihdoin istui isänsä polvella, pidellen kahta uutta nukkea,
-turkkilaista miestä ja naista, ja pisti niitä hänen nenäänsä,
-saadakseen isänsä aivastamaan, koska niin oli tädinkin käynyt,
-silloin Anders Krog sanoi kyyneltyen: "Minulla on ollut vain yksi
-yhtymä, joka oli ihanampi."
-
-Marit siirtyi sitten hänen luokseen, mukana lapsenpiika. Heidän ensi
-käyntinsä yhdessä oli suunnattu äidin haudalle, jolle tyttösen piti
-laskea kukkia. Niin hän tekikin, mutta hän tahtoi saada ne takaisin.
-Siinä ei auttanut mikään. Hoitaja poimi lopulta uusia; mutta niistä
-ei lapsi huolinut; omansa hän tahtoi. Heidän täytyi siis antaa hänen
-ottaa ne mukaansa ja jättää uudet haudalle. Anders ajatteli: tämä ei
-ole kuin äitinsä.
-
-Yritys uudistettiin. Joka päivä piti äidin saada kukkia, ja lapsen
-kautta. Isä jakoi kukat kahtia; toista osaa kantoi hän, toista Marit.
-Hän tahtoi, että lapsi panisi omansa haudalle ja ottaisi hänen
-kukkansa takaisin kotiin. Mutta se ei käynyt päinsä. Kävipä vielä
-pahemmin; sillä kun he olivat lähdössä hautuumaalta, tahtoi Marit,
-että isänkin piti tuoda kukkansa kotiin takaisin. Siihen hänen täytyi
-suostua lapsen mieliksi. Seuraavana päivänä hän koetti uutta keinoa.
-Marit kantoi kukat äidin haudalle, mutta isä antoi hänelle makeisia,
-jotta hän jättäisi kukat sinne. Kyllä hän luovutti kukat makeisia
-vastaan, jotka hän pisti suuhunsa. Mutta kun piti lähteä pois, tahtoi
-hän kukatkin. Isä kävi hyvin alakuloiseksi.
-
-Sitten hän keksi, että äiti paleli; Maritin piti hänet peittää.
-Silloin tyttö ehdotti, että äidin olisi tultava omaan sänkyynsä.
-Isä oli näet sanonut hänelle, että hänen sänkynsä viereinen tyhjä
-vuode oli äidin, ja Marit tiedusteli ehtimiseen, eikö äiti jo pian
-tulisi. Hän ei päässyt tulemaan, sanoi isä; äiti makasi siellä ulkona
-ja paleli. Näin saavutettiin tarkoitus. Marit itse sirotteli kukat
-haudalle ja jätti ne sinne. Kotia mennessä hän usein toisti: "nyt ei
-äiti palele".
-
-Anders Krogin teki mieli tietää, mitä Marit äidillä ymmärsi. Hän
-tahtoi, että lapsi tuntisi äitinsä muotokuvat, mutta harjoitti
-ensin hänen aistiaan eläinten ja esineiden kuvilla. Siirtyi sitten
-muotokuviin sisarestaan ja itsestään ja useista, jotka lapsi tunsi.
-Kun Marit oli niihin hyvin perehtynyt, tuli ensi kuva äidistä esille.
-Siinä ei ollut mitään vaikeutta; Marit sai nähdäkseen useampia
-muotokuvia ja oppi pian ne erottamaan muista. Päivällisen jälkeen,
-kun hänen oli mentävä maata, tahtoi hän äidin syliinsä. Ensin ei isä
-käsittänyt, ja Marit kävi äreäksi. Sitten isä toi äidin ensimäisen
-muotokuvan, sen laski Marit heti käsivarrelleen, peitti ja nukahti.
-Vasta kun hän oli nelivuotias ja näki keittiössä erään äidin
-pitelevän kipeätä lastaan, sai Anders Krog varmuutta siitä, että
-Marit ymmärsi, mitä äiti on; sillä hän sanoi: "Miksi ei minun äitini
-tule minua pukemaan ja riisumaan?"
-
-Lopulta tuli isästä ja tyttärestä erinomaisen hyvät ystävät. Mutta
-vielä suuremman ilon hän sai, kun Marit kasvoi niin suureksi, että
-isä voi hänelle kertoa äidistä. Äidistä, joka meren takaa tuli isän
-luo, mukana pikku Marit. Missä äiti ja hän olivat yhdessä kävelleet,
-siellä he molemmat kävivät. Kaikki kävelyretket. Isä souti häntä,
-niinkuin äiti oli häntä soutanut, he matkustivat yhdessä kaupunkiin,
-niinkuin ennen he molemmat. Siellä Marit istui äidin ostamilla
-tuoleilla, joilla äitikin oli istunut. Pöydässä hänellä oli äidin
-paikka, kasvihuoneessa ja puutarhassa, kukkien luona hän oli äiti, ja
-hän oli apuna kuten äitikin ennen. Mikä viisas, kaunis lapsi! Äidin
-punainen tukka ja kimaltelevan valkea iho, hänen suuret silmänsä,
-sama hieno pitkä kulmakarvojen linja. Ehkä hän saisi äitinsä
-kaarevan nenänkin. Kädet pitkine sormineen eivät olleet äidin eikä
-vartalokaan. Pään ja kaulan yhtyminen hieman kumartuen oli ennemmin
-isältä. Hartiat eivät olleet kauniisti poikkipäin leikatut kuten
-äidin, vaan viettävät ja käsivarret ulkonivat niistä lievemmin. Isän
-täytyi mennä joka ilta katsomaan, kun Marit riisuttiin. Se sekoitus
-Krogien mies- ja naispuolista perikuvaa, mikä tähän asti oli ollut
-niin harvinainen, vaan jota jo äiti osaksi edusti, -- tässä se oli
-täydellinen. Maritista tuli pitkä, silmät suuret, pään muoto hieno.
-
-Hän ei saanut Maritia seurustelemaan lasten kanssa; hänen tuli niiden
-kanssa ikävä. Ne eivät osanneet kyllin nopeasti mukaantua hänen
-tuumiinsa, jotka olivatkin omituisia. Olivathan kentät täällä sirkus;
-isä oli kertonut Buffalo Bills'istä. Intiaanit kiitivät yli aron,
-Marit itse etumaisena valkean ratsun selässä. Ylängöt olivat looshia,
-ja siellä istui täyteen väkeä. Tätä eivät muut lapset voineet nähdä.
-Eivätkä ne ymmärtäneet pöydällä matkaleikkiä, jonka isä oli hänelle
-opettanut.
-
-Noin seitsemän vanhana hän pakotti isänsä ostamaan hänelle
-polkupyörän ja opettamaan sillä ajamaan; isä osasi itse ajaa
-mainiosti. Mutta tästä tuli se ylimääräinen lisä, joka sai Anders
-Krogin kutsumaan itselleen apua.
-
-Hän oli Pariisissa tutustunut kaukaiseen sukulaiseen, nimeltä rouva
-Dawes; tämä oli joutunut naimisiin Englannissa, vaan kun hänen ainoa
-lapsensa kuoli, erosi hän miehestään ja elätti itseään pitämällä
-täyshoitolaa Pariisissa. Tässä laitoksessa Anders Krog häntä joka
-päivä ihaili. Tuskinpa hän oli tavannut viisaampaa ihmistä. Nyt hän
-tiedusti rouva Dawesilta, tahtoisiko tämä tulla hänen luokseen,
-hoitaa hänen talouttaan ja kasvattaa hänen lapsensa. Rouva Dawes
-sähkötti heti suostumuksensa, ja vajaassa kuukaudessa hän oli myynyt,
-muuttanut ja ryhtynyt kaikkiin toimiinsa. Muuan lannevamma, joka
-hänessä oli jo kauan ollut, oli niin pahentunut, että hänen oli
-vaikea käydä. Mutta mukanaan olleesta siirrettävästä nojatuolista,
-joka tuli hänen lihavasta olemuksestaan aivan täyteen, hän hallitsi
-koko taloa, siihen luettuna isäntäkin. Tämä ihan säikähtyi hänen
-kykyänsä. Rouva Dawes nousi harvoin tuolistaan; mutta sittenkin
-hän tiesi kaikki, mitä tapahtui. Seinät eivät suojanneet hänen
-silmiltään, etäisyydet hävisivät. Enimmäkseen oli tähän selityksenä
-terävä huomio, hänen kykynsä tulkita sanoja ja merkkejä, lukea
-ilmeistä ja silmistä, haistaa ja kuulla, arvata siitä, mitä ennen
-tiesi -- ja vihoviimein se, että hän osasi tiedustella. Vaan olipa
-sellaistakin, mitä ei voitu selittää. Jos vaara uhkasi jotakuta, joka
-oli hänelle rakas, tunsi hän sen paikaltansa. Hän kiljahti -- ja
-silloin hän aina puhui englantia -- hän kapsahti jaloilleen, vieläpä
-aika vauhtia. Niinpä sinäkin merkillisenä päivänä, kun Marit oli
-syössyt polkupyörineen jokeen ja pari miestä höyrylaivasta oli hänet
-kiskonut maalle; sillä onnettomuus sattui alhaalla laiturin lähellä,
-sinne hän oli pyrkinyt. Silloin tapasivat Marit ja rouva Dawes
-toisensa, edellinen valuvan märkänä parkuen, toinen valuvan hikisenä
-parkuen.
-
-Rouva Dawes teki joka päivä kierroksen talossa, ja jos tarvittiin,
-sen ympäri; edemmä hän joutui harvoin. Sillä kierroksella hän näki
-kaikki, myös mitä oli tulossa, vakuuttivat palvelijat.
-
-Hänen olennossaan oli jotakin virtaavaa; hän ihan ui papereissa,
-istuessaan nojatuolissa. Lakkaamatta jatkui kirjeenvaihto, minkä
-Anders Krog väitti käsittävän kaikki henkilöt, jotka olivat ennen
-olleet hänen luonaan asumassa. Siinä kirjoitettiin kaikilla kielillä
-ja kaikista aineista; sillä rouva Dawesin toinen pääpuuha oli siirtää
-kirjeisiinsä se, mitä hän luki -- ja hän lueskeli myöhään yöhön. Hän
-kääntäytyi pöytää kohti, jonka edessä oli kirjoituslauta, hän kääntyi
-pöydästä lukeakseen. Tuolin sivuun oli kiinnitetty koneellinen
-lukulauta, jolle hän sai laskea kirjansa; harvoin hän sitä kädessään
-piti. Hän rakasti muistelmakirjallisuutta enemmän kuin mitään muuta
-luettavaa; siitä hän sitten jaaritteli kirjeissään. Sitä lähinnä
-taidelehtiä ja matkakuvauksia. Hänellä oli hieman varoja, ja hän
-osti, mitä halusi.
-
-Lasta hän opetti muun puuhan sivussa. Arkihuoneessa ison pöydän
-ääressä, siellä he istuivat, "Eva täti" valta-istuimellaan,
-pienokainen vastapäätä. Mutta aina kun tarvittiin, oli Maritin
-tultava Eva tädin pulpetin ääreen. Opetus meni niin helposti, että
-lapsi usein unhotti pidettävänkään koulua. Vieläpä isäkin, jolla oli
-kirjastonsa ihan seinän takana, usein sen unhotti, tullessaan sisään
-ja kuunnellessaan keskustelua tai kertomuksia.
-
-Jos opetus sujuikin helposti, niin oli muuta, mikä otti kovalle ja
-aiheutti taistelua. Hän tahtoi näet saada parannuksia lapsen muuhun
-käytökseen, ja siinä oli isä tiellä. Mutta tämä joutui tietysti
-tappiolle, vieläpä ennenkuin aavistikaan, mitä rouva Dawesilla oli
-mielessä. Maritin piti oppia tottelemaan, hänen piti saada käsitystä
-määräajasta, järjestyksestä, kohteliaisuudesta ja soveliaisuudesta.
-Hänen täytyi joka päivä istua piaanon ääressä, hänen oli istuminen
-suorana pöydässä, peseminen kätensä rajattoman monta kertaa, hänen
-piti aina sanoa, minne lähti. Eikä hän tästä kaikesta tahtonut
-huolia. Oikeastaan ei isäkään.
-
-Rouva Dawesilla oli yksi ainoa luja tukikohta, josta voi alkaa.
-Se oli lapsen rajaton usko äitinsä täydellisyyteen. Rouva Dawes
-sai hänelle vakuutettua, ettei äiti ollut koskaan mennyt myöhemmin
-nukkumaan kuin kello 8. Hän oli aina sitä ennen järjestänyt
-vaatteensa tuolille ja pannut kenkänsä ulkopuolelle.
-
-Siitä, mitä äiti oli tehnyt ja nimenomaan täydellisesti, hän siirtyi
-selittämään, mitä äiti olisi tehnyt, jos olisi ollut Maritin sijassa,
-ja varsinkin, mitä hän ei olisi tehnyt, jos olisi ollut Marit. Tämä
-oli vaikeampaa. Niinpä kun rouva Dawes vakuutti, ettei äiti koskaan
-ollut ajanut polkupyörällä edemmä kuin että hänet voitiin nähdä.
-"Mistäs sen tiedät?" kysyi Marit. -- "Sen tiedän siitä, etteivät
-äitisi ja isäsi koskaan olleet poissa toistensa luota". -- "Se on
-totta, Marit", sanoi siihen isä iloiten, että kerrankin saattoi
-todeksi vahvistaa sen, mitä rouva Dawes keksi; sillä eihän enin osa
-ollut lainkaan totta.
-
-Mitä edemmä opetus joutui, sitä enemmän se huvitti rouva Dawesia
-itseään ja sitä kiinteämmin hän sai lapsen valtaansa. Maritin
-haaveilemisen, joka oli perintöä äidiltä ja uhkeassa kasvussa niin
-kauan kuin isä kuunteli ja oli siitä mielissään, hän otti asiakseen
-juurittaa pois. Kerran keväällä Marit tuli kiireesti kotiin ja
-kertoi isälleen, että vanhassa puussa äidin ja hänen mummunsa
-hautojen välissä, vanhan puun kolossa, oli pikkuinen pesä ja siinä
-pesässä pikkuruisia linnunmunia. "Ne tuovat sanaa äidiltä, eikö
-niin?" Isä nyökäytti ja tuli hänen mukaansa katsomaan. Mutta heidän
-lähestyessään lensi lintu ulos ja piipitti surkeasti. "Sanooko äiti,
-ettei meidän sovi mennä likemmä?" kysyi hän isältään. -- Tämä myönsi.
-"Se kai häiritsisi äitiä?" kysyi hän edelleen. Isä nyökkäsi. -- -- He
-tulivat hyvin iloisina kotiin, puhuen koko ajan äidistä. Kun Marit
-kertoi tämän rouva Dawesille, vastasi hän: "Sellaista myöntää isäsi,
-jottei mielesi pahastuisi, lapsi kulta. Jos äitisi voisi sinulle
-lähettää sanan, tulisi hän itse." -- Sillä kumouksella, jonka nämä
-harvat, julmat sanat vaikuttivat, ei ollut määrääkään. Vieläpä ne
-muuttivat hänen suhteensa isään. --
-
-Koulu meni varmaa uraansa, kasvatus samaten, kunnes Marit oli
-kolmentoista vuoden tienoilla, pitkä, hyvin laiha, suurisilmäinen,
-tukka tuuhea, punainen, valkoinen hieno hipiä ilman pisamia, mistä
-rouva Dawes oli ylpeä.
-
-Silloin tuli eräänä päivänä isä kirjastosta sisään ja keskeytti
-opetuksen. Semmoista ei ollut sattunut kaikkina niinä vuosina,
-mitä se oli kestänyt. Marit sai lupaa; rouva Dawes seurasi isää
-kirjastoon. "Olkaa niin hyvä ja lukekaa tämä kirje!"
-
-Rouva Dawes luki ja näki, mistä hänellä ei ennen ollut mitään tietoa,
-että se, joka seisoi hänen edessään ja katseli häntä kasvoihin, hänen
-lukiessaan, oli miljoonamies, eikä vaan kruunuissa, vaan dollareissa.
-Sedän kuolemasta saakka, jolloin ensiksi oli suoritettu etukäteen
-pankkisummia ja osakkeita, hän ei ollut mitään osinkoa nostanut
-veljensä yhtiömiehenä -- ja tässä oli nyt tulos.
-
-"Onnittelen teitä", sanoi rouva Dawes ja tarttui hänen oikeaan
-käteensä molemmin käsin. Hänen silmänsä kyyneltyivät. "Ymmärrän
-teidät, rakas Krog, te tahdotte, että tästedes matkustetaan?" --
-Anders Krog katsoi häneen loistavilla silmillään, leveästi hymyillen.
-"Onko teillä mitään sitä vastaan, rouva Dawes?" -- "Ei, kun saamme
-mukaan palvelijoita; olenhan minä jaloistani huono." -- "Niitä kyllä
-saatte, ja kaikkialla pidämme vaunut. Kai koulua voidaan jatkaa?"
--- "Voidaanko? Yhä vaan paremmin!" Hän säteili ja itki, se suli
-yhteen. Hän sanoi itse, ettei ollut koskaan tuntenut itseään niin
-onnelliseksi.
-
-Pari viikkoa myöhemmin he kolmisin olivat palvelijoineen, piikoineen
-lähteneet Krogskogenista.
-
-
-
-
-VALLANVAIHTO
-
-
-Kului puolikolmatta vuotta, jona aikana isä kävi muutamia kertoja
-kotona, vaan ei kumpikaan toisista. Sitten he todenteolla tuumivat
-asettua kesäksi Krogskogeniin. Siinä mielessä he kaikki kolme olivat
-nyt eräässä Wienin muotiliikkeessä. Rouva Dawesin ja Maritin piti
-saada uutta, varsinkin juuri Maritin, jonka vaatteet kävivät aina
-pieniksi. Oli toukokuun ensi päiviä; nyt oli saatava kesäpuvut.
-
-"Meistä näyttää molemmista, sekä isästäsi että minusta, että
-sinun nyt olisi ruvettava pitämään pitkiä hameita. Sinä olet niin
-pitkä". Marit katsahti isäänsä, vaan tämän silmät olivat kiintyneet
-kankaisiin, joita oli heidän eteensä levitetty. Rouva Dawes puhui
-hänen puolestaan. "Isäsi on usein sanonut, että kun sinä kävelet
-hänen kanssaan, herrat niin katselevat sinun jalkojasi". -- Isä kävi
-levottomaksi; jopa myyjätärkin tiskin takana huomasi, että ilmassa
-oli ukkosta. Hän ei ymmärtänyt heidän kieltään, mutta näki kaikkien
-kolmen kasvot. Vihdoin isä kuuli, että Marit vastasi oudolla, vaan
-ystävällisellä äänellä: "Senkö vuoksi, että äidillä oli minun
-ikäisenäni pitkä hame, minullekin nyt on hankittava?" -- Rouva Dawes
-loi kauhistuneena silmänsä Anders Krogiin, mutta tämä käänsihe
-poispäin. Sitten Marit taas sanoi: "Kuules, Eva täti, tietysti sinä
-silloin olit äidin luona? Sillä kertaa, kun hän sai pitkän hameen?
-Vai oliko ehkä isä?"
-
-Sitten ei enää puhuttu pitkästä hameesta. Ei puhuttu enää. He menivät.
-
-Muuta ei tapahtunut. Itsestään seurasi, että seuraavana päivänä Marit
-ei saapunutkaan lukutunnille, vaan ajoi isän kanssa kaupungille
-järjestämään tuota pukuasiaa. Lisäksi, että he sieltä lähtivät
-museoihin. He pitivät tapanaan kulkea ulkona joka päivä, kunnes
-sieltä matkustettiin. Lukutunneista ei enää tullut mitään. Ikäänkuin
-ei mitään olisi tapahtunut, kävivät he illoilla kaikin kolmisin
-konsertissa tai oopperassa tai teaatterissa. He tahtoivat käyttää
-sitä aikaa, mikä enää oli jäljellä.
-
-Kesäkuun alkupäivinä he olivat Kööpenhaminassa. Siellä heitä odotti
-kirje Klaus sedältä. Jörgen Thiis, hänen ottopoikansa, oli päässyt
-luutnantiksi; Klaus tahtoi pitää kevätjuhlan maalla huvilassaan, vaan
-odotti, kunnes he joutuisivat kotiin. Milloin he saapuisivat?
-
-Tästä oli Marit hyvin mielissään. Pulskan, pitkän Jörgenin hän tunsi.
-Se oli piirin amtmanin poika, jonka äiti oli Klaus Krogin sisar.
-
-Oli siis suunniteltava tanssijaispuku; neuvottelut olivat hyvin
-lyhyet, kun ei kukaan puhunut ennakolta sanaakaan. Sen, mikä asiassa
-oli jännittävää, eikö tämän hameen pitäisi olla pitkä, piti kukin
-povessaan. Kun tuli se suuri hetki, että otettiin mittaa, kysyi
-nainen, joka sen suoritti: "Neiti kai tahtoo pitkän hameen?" Marit
-katsoi rouva Dawesiin päin, joka punastui. Mikä oli pahempaa: nainen
-itsekin punastui. Hän joudutti mitan ottoa sen lyhyen hameen mukaan,
-joka oli Maritilla yllä.
-
-Kesäkuun kahdentenakymmenentenä päivänä oli sitten tanssijaiset.
-Helteinen päivä ilman aurinkoa. Vieraat seisoivat puutarhassa suuren
-huvilan edessä, kun tuli se vene, joka toi Maritin ja hänen isänsä;
-nämä olivat viimeiset. Marit yksin nousi maihin. Vanha Klaus, pitkä,
-kapea, tavattoman leveissä housuissa, tulla köpitti alas rantaan
-häntä vastaan. Hatutta päin ja kiiltävä kalju päälaella ja kasvot
-kosteina hän pysäytti Maritin kädenliikkeellä, katsoen sillä välin
-Anders Krogin puoleen alas veneeseen: "Etkö tule sinäkin mukaan?"
--- "En, kiitos vaan!" Vene loittani. Nyt vasta hän katseli Maritia,
-jota rouva Dawes pitkissä kirjeissään oli kuvannut suurimmaksi
-kaunottareksi, mitä oli nähnyt. Hän tuijotti, hän kumarsi ja astui
-lähemmä, tuoksuen tupakalta, iso epäpuhdas suu avoinna hymyillen.
-Tarjosi sitten käsivartensa. Mutta Marit, jolla oli yllään jalkoihin
-asti ulottuva hihaton kaapu, ei ollut sitä huomaavinaan. Ukko
-hätkähti, mutta seurasi ylöspäin toisia kohti. Ja sitten hän sanoi:
-"Täältä minä tulen tanssijaisten kuningattaren kanssa". Se loukkasi
-Maritia, se loukkasi kaikkia, niin että alku ei ollut onnellinen.
-Jörgen, joka oli siinä lähinnä, riensi esille tarjoutuakseen ottamaan
-vastaan hänen kaapunsa ja hattunsa; mutta Marit tervehti kevyesti
-ja astui ohitse. Siinä oli tyyliä. Läsnäolijain kesken alkoi heti
-kuiskuttelu. Maritin tapa mennä ohitse, hänen kasvonsa, ryhtinsä,
-käyntinsä, huikaiseva iho, loistavat silmät, kaarevuus niiden
-yläpuolella, nenän hieno muoto... kaikki tyyni oli yhtä ja kaikki
-täydellistä. Jörgen Thiis oli poissa. Hän oli itse pitkä, solakka
-mies Krogien mallia; mutta silmät olivat aivan toisenlaiset. Nyt
-ne olivat naulittuina oveen, josta Marit oli kadonnut. Hän odotti
-portailla.
-
-Ja kun Marit taas tuli ulos Jörgenin luo mennäkseen hänen
-käsivarteensa nojaten toisten seuraan -- lyhyessä hameessa heleää
-merensinistä silkkiharsoa, läpinäkyvät silkkisukat samaa väriä,
-kengät hopealta läikkyvää silkkiä muinaisaikaisine solkineen, niin
-hän oli kuin näky. Ihailu oli yksimielinen. Mistään muusta ei puhuttu
-ihan siihen asti, kun siirryttiin pöytien ääreen. Eikä kuiskailu
-hänestä sielläkään lakannut; siitä tuli kaupungin puheenaine. Ettäkö
-niin puhdaspiirteiset kasvot niin loistavine silmineen valkoisen
-valkoisessa hipiässä samalla olivat punaisen tukan sädekehässä?
-Kaikki sopi korkeaan vartaloon lievästi kaltevine hartioineen ja
-rintakehään, joka vielä ei ollut täysin kehittynyt, mutta niin vapaa
-ja itsenäinen, kuin voisi siltä avata napit. Ne käsivarret, ne
-ranteet, lanteen muodostus, jalat... se oli ihan lystikästä, sillä
-parvi nuoria herroja väitti mitä kiivaimmin, että nilkat olivat paras
-osa, niiden vertaa ei ollut pohjoismaissa. Niin kapeat, sellainen
-nouseva pyöristys ylöspäin --? Ei ikinä!
-
-Jörgen Thiis unhotti puhumisen, vieläpä hyväksi aikaa syömisenkin,
-mikä muuten hänestä oli hauskinta. Hän seurasi Maritia kuin unessa
-kävijä. Maritia ei saatu nähdä muutoin kuin takana tai vieressä aina
-Jörgen.
-
-Tanssijaisten vuoksi olivat hänen isänsä ja rouva Dawes saapuneet
-kaupungissa olevaan kotiin. Aamun koitteessa he heräsivät meluavaan
-puheeseen ja nauruun ulkoa, mies- ja naisäänisiin hurraahuutoihin.
-Juhlavieraat saattoivat Maritia kotiin.
-
-Seuraavana päivänä kävi vanhusten luona sukulaisia ja ystäviä. Ne
-aikuisemmat, jotka olivat olleet iltamassa mukana, pitivät Maritia
-kauneimpana, mitä miesmuistiin olivat nähneet. Vanha Klaus oli
-kello yhdeksän aikaan illalla soutanut ja tallustanut kaupunkiin,
-noutaakseen pari ystävää vaan katsomaan.
-
-Iltapuolella ilmestyi Jörgen virkapuvussa ja uusissa hansikkaissa.
-Hän otti "vapauden" kysyä, miten neiti jaksoi. Neiti ei vielä ollut
-liikkunut huoneestaan.
-
-Kun Marit vihdoin tuli, oli hänen mielensä ihan muissa asioissa
-kuin eilen. Sen tunsi rouva Dawes heti. Myöskään ei tanssijaisten
-kuningatar kertonut juhlasta mitään. Hän rajoittui vaan kysymään,
-olivatko he heränneet? Sitten hän söi. Siitä päästyään ja tultuaan
-taas toisten luo, mainitsi hänen isänsä, että Jörgen oli käynyt
-tiedustamassa, miten hänen laitansa oli. Marit hymyili. Rouva Dawes:
-"Etkö pidä Jörgenistä?" -- "Kyllä." -- "Miksi siis hymyilit?" --
-"Hän söi niin paljon." -- Nyt isä puuttui puheeseen nauraen: "Niin
-hänen isänsäkin, amtmani, tekee! Ja aina hän valikoi sen, mikä on
-makeinta." -- "Ihan niin." --
-
-Rouva Dawes istui odottaen, mitä nyt oli tulossa; sillä jotakin
-tuli; Marit meni ulos; hetken kuluttua hän näyttäytyi hattu päässä
-ja päivänvarjo kädessä. "Aiotko mennä ulos?" kysyi rouva Dawes.
-Marit seisoi vetäen hansikkaita käsiinsä. "Minä menen tilaamaan
-käyntikortteja." -- "Eikö sinulla ole käyntikortteja?" -- "On, mutta
-entiset eivät minulle enää sovi." -- "Miksi ei?" sanoi rouva Dawes
-hyvin ihmeissään; "sinusta ne ennen olivat niin kauniita. Silloin
-Italiassa." -- "Kyllä niin, -- mutta juuri nimi ei enää minulle sovi,
-luulemma." -- "Nimesikö?" Molemmat nostivat silmänsä. Marit: "Minusta
-tuntuu ihan, ettei se enää ole minun."
-
--- "Vai ei Marit sinulle sovi?" sanoi rouva Dawes. Isä lisäsi hiljaa:
-"Se oli äitisi nimi." Marit ei heti vastannut; hän tunsi isän
-säikähtäneen katseen. -- "No minkä nimen tahdot, lapsonen?" sanoi
-taas rouva Dawes. "Mary." -- "Mary?" -- "Niin. Se sopii paremmin, --
-luullakseni." Toisten äänetön ihmettely näytti häntä rasittavan. Hän
-sanoi: "Aiommehan käydä myös Amerikassa. Siellä sanotaan Mary." --
-"Mutta sinut on kastettu Maritiksi", yritti vihdoin hänen isänsä. --
-"Mitä se tekee?" -- Rouva Dawes: "Se on sinun papinkirjassasi, lapsi;
-se on sinun nimesi." -- "Kyllä niin, asiakirjoissa se kai lienee,
-vaan ei minussa." Molemmat toiset tuijottivat.
-
-"Tämä tuntuu isästäsi raskaalta, lapsi." -- "Isähän voi vastakin
-kernaasti sanoa minua Maritiksi." -- Rouva Dawes katsoi häneen
-murheellisena eikä puhunut enää. Marit oli saanut hansikkaat
-käsiinsä. "Amerikassa minua sanotaan Maryksi. Sen tiedän.
-Tässä minulla on mallikortti. Eikö se näytä hyvältä?" Hän otti
-käyntivihosta esille oikein pienen kortin. Rouva Dawes katsahti
-siihen ja ojensi sen Anders Krogille. Hienoilla kirjaimilla hienolla
-paperilla oli: "Mary Krog".
-
-Isä katseli sitä kauan aikaa. Laski sen sitte kädestään pöydälle,
-tarttui sanomalehteensä ja oli lukevinaan.
-
-"Minun on paha mieli, isä, että sinä otat sen siltä kannalta." --
-Anders Krog toisti hiljaa nostamatta silmiään lehdestä: "Marit on
-äitisi nimi." -- "Minäkin pidän äidin nimestä. -- Mutta se ei sovi
-minulle."
-
-Sen sanottuaan hän lähti ulos, hiljaa. Rouva Dawes, joka istui
-akkunan ääressä, silmäili alas kadulle hänen jälkeensä. Anders Krog
-pani pois lehden; hän ei voinut lukea. Rouva Dawes tahtoi koettaa
-häntä lohduttaa. "Siinä on jotakin", sanoi hän; "Marit ei enää
-hänelle sovi."
-
--- "Hänen äitinsä nimi", toisti Anders Krog. Kyyneliä vierähteli.
-
-
-
-
-KOLMEA VUOTTA MYÖHEMMIN
-
-
-Kolmea vuotta myöhemmin Pariisissa, kauniina kevätpäivänä sateen
-jälkeen, ajoi Mary sukulaisensa Alice Clercin kanssa pitkin _avenue
-bois de Boulogne'_a metsän edessä olevaa kullattua porttia kohti.
-Nämä kaksi olivat tutustuneet Amerikassa, he olivat taas tavanneet
-toisensa täällä Pariisissa viime vuonna. Alice Clerc asui nyt
-isänsä kanssa Pariisissa. Ukko Clerc oli ennen ollut New-Yorkin
-suurin taidekauppias, nainut norjalaisen neidon, Krogien sukua.
-Vaimonsa kuoltua hän myi tavattoman ison liikkeensä. Tytär oli
-kasvatettu taiteen avulla, saaden siinä perusteellista opetusta. Hän
-oli nähnyt koko maailman museot ja mukanaan laahannut isänsä ihan
-Jaapaniin asti. Heidän hotellinsa _champs Elysées'ssä_ oli täynnä
-taide-esineitä. Siellä hänellä oli kuvaamonsakin, hän harjoitti
-kuvanveistoa. Alice, joka ei enää ollut nuori, oli tukeva, lihonnut,
-hyvänluontoinen ja pirteä.
-
-Tänä vuonna tulivat Anders Krog ja hänen seurueensa Espanjasta.
-Molemmat ystävättäret istuivat juuri puhelemassa eräästä Maryn
-muotokuvasta, joka oli Espanjasta lähetetty Alicelle ja kulki
-edelleen Norjaan. Alice väitti, että taiteilija ilmeisesti oli
-tavoitellut yhtäläisyyttä Donatellon "pyhän Cecilian" kanssa.
-Pään asennossa, silmän muodossa, niskalinjassa ja puoleksi
-avoimessa suussa. Vaan miten hauska tuollainen yritys saattoikin
-olla, siitä oli sittenkin vahinkoa näköisyydelle. Niinpä oli
-muotokuvalle haitaksi, ettei silmiä näkynyt; olivathan ne luodut
-maahan kuin Donatellon kuvassa. Mary nauroi; saadakseen juuri tätä
-yhdenkaltaisuutta esille hän oli maalauttanut kuvansa.
-
-Nyt Alice kertoi norjalaisesta insinööriupseerista, jonka hän tunsi
-siitä saakka, kun kesäisin oli äitinsä kanssa käynyt Norjassa.
-Upseeri oli nähnyt muotokuvan hänen luonaan ja rakastunut. -- "Vai
-niin", sanoi Mary muissa mietteissä. -- "Se ei ole mikään tavallinen
-mies, ota huomioosi; eikä tavallinen rakastuminenkaan." -- "Entäs
-sitten?" -- "Minä vaan sanon sinulle ennakolta. Hän tietysti tapaa
-sinut minun luonani." -- "Onko se tarpeellista?" -- "Kovinkin. Sillä
-muuten saan minä kärsiä." -- "Onko hän siis vaarallinen?" Alice
-nauroi. "Ainakin minulle!" -- "Kas, kas! No se on eri asia." --
-"Nyt sinä ymmärrät minua väärin. Odota, kunnes saat hänet nähdä."
--- "Onko hän niin pulska?" -- Alice nauroi: "Ei, hän on kerrassaan
-ruma! -- Niin, odota nyt." -- He ajoivat edemmä, tungos paisui;
-tänään oli runsaasti väkeä liikkeellä. -- "Mikä hänen nimensä on?"
--- "Frans Röy." -- "Röy? Se on meidän naislääkärimme nimi. Neiti
-Röy." -- "Niin, se on hänen sisarensa; hän puhuu sisarestaan usein."
--- "Neiti Röyllä on komea vartalo." -- Nyt Alice nousi istualtaan:
-"Entä hänen veljellään? Kun kävelen hänen kanssaan kadulla, kääntyvät
-ihmiset katsomaan häntä vielä kerran. Täys' urho! Mutta ei mikään
-pussimainen. Ei, hyvin pitkä, solakka." -- "Siis harjaantunut?"
---"Tavattomasti. Mistään hän ei ole niin ylpeä eikä hän mitään niin
-mielellään näytä kuin voimaansa!" -- "Onko hän siis tuhma?" --
-"Tuhmako? Frans Röy?" -- Alice istuutui taas taapäin eikä Mary enää
-kysellyt.
-
-He olivat myöhään ulkona; loppumattomia vaunujonoja kulki heidän
-ohitseen taas kotiapäin metsästä. Avenue'n kaikki kolme isoa ajotietä
-olivat täynnä. Mitä enemmän he lähestyivät rautaporttia, jonka
-luona tiet supistuivat yhdeksi, sitä tiheämpiä olivat vaunujonot.
-Tämä näytelmä vaaleita ja monivärisiä kevätpukuja ensimäisenä
-aurinkoisena päivänä sateen jälkeen oli laadultaan ainokainen näky.
-Äsken puhjenneiden puiden välissä näyttivät vaunut täyteläisiltä
-kukkakoreilta vihannuuden keskellä, toinen toisensa perässä,
-toistensa vieressä, ilman alkua, ilman loppua.
-
-Rautaportin lähellä he joutuivat liki aaltoilevaa kävelijäin
-joukkoa. Mutta juuri kun he olivat päässeet sisäpuolelle, paisuu
-levoton liike oikealta vasemmalle. Oikealla puolen on kai jotakin
-näkyvissä, mitä ei tänne asti nähdä. Jotkut kirkuivat ja viittailivat
-sisäänpäin järviä kohti, vaunut ajoivat komennon mukaan sivulle
-tai poikkiteille, liike eneni, pian se oli yleinen. Santarmit ja
-metsänvartijat hääräilivät eri puolilla, vaunut ahdattiin niin
-yhteen, etteivät enää päässeet liikahtamaankaan. Leveä keskikäytävä
-oli pian tyhjänä pitkän matkaa alaspäin. Kaikki kurkottivat,
-kaikki kyselivät, -- tuolta se tuli! Raivoisa hevospari, perässä
-isot vaunut. Pukilla nähtiin sekä kuski että _groom_. Siellä oli
-varmaankin ollut taistelua, koska ehdittiin tyhjentää ajotie, tai
-hevoset olivat pillastuneet jo kaukana. Täällä ylhäällä, portin
-sisäpuolella, olivat kaikki vaunut hävinneet keskialalta; Alicen
-ajoneuvot olivat melkein äärimmäisinä vasenta jalkakäytävää vasten.
-He kuulevat takaapäin huutoja; arvatenkin tyhjennetään koko avenue.
-Mutta kukaan ei sinne katso, kaikki eteenpäin. Komea valjakko
-hurjassa vimmassa ylöspäin heitä kohti. Uteliaisuuden kiihkossa
-aaltoilivat väkijoukot molemmin puolin edestakaisin. Arat ihmiset
-portin ulkopuolella huusivat: "Portit kiinni!" -- Raivoisa kielto,
-tuhatääninen iva oli heille vastauksena sisäpuolelta. Vaunuissa
-olivat kaikki nousseet pystyyn, ihmisiä seisoi istuimilla. Myös
-Alice ja Mary. Hevosten vauhti näkyi kasvavan, mitä lähemmäksi
-ne joutuivat. Kuski ja _groom_ pitivät ohjaksista, minkä ikinä
-jaksoivat; mutta se vaan yllytti elukoita. Vaunuista pisti esille
-yläruumiinsa mies, jolla oli päässä korkea hattu, luultavasti
-nähdäkseen, missä hänen olisi taitettava niskansa. Muutamat koirat
-seurasivat kiukkuisesti rähisten, täällä ylempänä ne houkuttivat
-useampia radalle, vaan ne eivät tohtineet hypätä lähelle. Kun pari
-kolme kuitenkin uskalsi, törmäsivät ne yhteen, niin että yksi
-keikahti nurin ja jäi alle. Vaunut hypähtivät, koira parkasi -- sen
-toverit vaikenivat hetkeksi.
-
-Silloin irtautuu väkijoukosta mies täällä rautaportin lähellä ja
-astuu keskelle rataa. Ihmiset kiljuivat hänelle, he heiluttivat
-keppejä ja sateenvarjoja, he uhkasivat. Pari santarmia rohkeni astua
-muutamia askelia hänen perässään ja viittaili ja huusi; samoin teki
-muuan metsänvartija tällä puolen. Vaan juoksi hyvin peloissaan
-takaisin. Välittämättä näistä huudoista ja uhkauksista mies piti
-silmällä hevosia. Siirtyi vasemmalle, oikealle, taas vasemmalle...
-ilmeisesti rynnätäkseen vastaan.
-
-Heti kun väkijoukko tämän älysi, se vaikeni, tulipa sellainen
-hiljaisuus, että voitiin kuulla lintujen laulavan puissa. Kuulla
-kumea, kaukainen kaiku jättiläiskaupungista, joka ei koskaan vaikene,
-ilmanhenkäyksen tänne kantamana. Siitä tuli yksitoikkoinen pohjasävel
-lintujen viserrykseen. Merkillistä, että hevoset seisoivat yhtä
-jännityksessä kuin ihmiset; ne eivät liikuttaneet jalkaansakaan. Vain
-koirat olivat taas toimessaan.
-
-Sitten tuo villi kulkue saavutti radalla seisovan miehen. Hän kääntyy
-nuolennopeasti samalle taholle kuin hevoset, juoksee niiden mukana ja
-heittäytyy sitten kiinni lähimmän kylkeen...
-
-"Se on hän!" huusi Alice kalmankalpeana, tarttuen rajusti Maryyn,
-niin että molemmat olivat kaatua. Naisäänet kirkuivat kimeästi ja
-hurjasti. Miesäänten kaikuva karjunta tuli perästä. Nyt hän riippui
-lähimmässä hevosessa, Alice sulki silmänsä, Mary kääntyi poispäin.
-Juoksiko hän mukana vai laahattiinko häntä? Seisauttaa niitä hän ei
-voinut!
-
-Taas muutamia sekuntia kamalan hiljaa, vain koiria ja hevosten
-kavioita kuului. Sitten lyhyt huudahdus, sitten tuhansia, sitten
-riemu, raju loppumaton riemu. Liehuvia nenäliinoja, hattuja ilmaan
-ja päivänvarjoja. Väki tunkeutui taas avenuelle molemmilta sivuilta
-kuin raju tulva. Täällä ylhäällä se täyttyi silmänräpäyksessä.
-Raivostuneet hevoset seisoivat vaahdosta märkinä ja värisivät ihan
-likellä Alicen vaunuja. Hän näki harmaan englantilaisen, kookkaan
-vanhuksen, jolla oli valkea parta ja korkea hattu, hän näki nuoren,
-pitkän lady'n riippuvan ukon käsivarressa, ja hän kuuli tämän
-sanovan: _"Well done, young man!"_
-
-Kuului naurun rähäkkää. Ja vasta nyt Alice näki hänet, jota se
-koski, pitämässä kiinni hevosen sieramista, hatutta päin, liivit
-revittyinä hajalle, käsi veressä ja kasvot hikisinä, kiihdyksissä,
-nyt lystillisesti kääntyneinä englantilaisia kohti. Ihan samassa
-hetkessä hän äkkäsi Alicen. Tämäpä yhä seisoi vaunujen istuimella.
-Viipymättä hän jätti hevoset ja vaunut ja englantilaiset ja raivasi
-itselleen tien Alicea kohti: "Hyvä ystävä, pelastakaa minut tästä
-lystistä!" sanoi hän hätäisesti. Ennenkuin Alice vastasi tai edes
-pääsi istuimelta alas, saatikka ennenkuin _groom_ ehti hypätä alas
-istuimeltaan, oli hän avannut vaunujen oven ja seisoi heidän luonaan.
-Hän auttoi ensin Alicea, sitten tämän ystävää alas istuimilta.
-Sitten hän sanoi kuskille ranskaksi: "Viekää minut kotiini niin
-pian kuin pääsette irti. Muistatte kai osoitteen." -- "Kyllä, herra
-kapteeni", vastasi kuski kunnioittavasti tervehtien ja ihmettelevin
-silmin. Kun Frans Röy sitten aikoi istuutua, vääntyivät hänen
-kasvonsa, ja jalkaansa tarttuen hän manasi: "Äh hemmetti, se sika
-on survonut minua! Nyt vasta se tuntuu." Samassa hän näki Maryn
-suuret, ihmettelevät silmät; hän ei ennemmin ollut Maryyn katsonut,
-ei edes silloin, kun auttoi häntä alas istuimelta. Hänen kasvojensa
-ilme muuttui niin rajusti ja niin perin lystillisesti, että molemmat
-naiset purskahtivat nauruun. Hän tavoitteli hattuaan verisellä
-kädellä -- ja huomasi, että hattu oli hävinnyt. Silloin hänkin nauroi.
-
-Sillä välin kuskin onnistui ohjata vaunuja muutamia metriä eteenpäin
-ja alettiin kääntyä.
-
-"Niin, minun ei kai tarvitse sanoa, ken hän on?" nauroi Alice. "Ei!"
-vastasi Röy ja tuijotti, niin että Mary punastui.
-
-"Mutta kuinka ihmeessä te uskalsitte?" sanoi Alice. "No ei se niin
-vaarallista ole kuin luulisi", vastasi Röy kääntämättä silmiään
-Marystä. "Se on oikeastaan vaan temppu. Minä olen sen tehnyt kahdesti
-ennen." Hän puhui vaan Marylle. "Minä huomasin heti, että vaan
-toinen hevonen oli menettänyt järkensä; toisen täytyi kulkea mukana.
-Ja silloin minä kävin hulluun käsiksi. Huh, minkä näköinen minä
-olen!" Nyt vasta hän havaitsi, että liivit olivat repeytyneet, kello
-poissa ja verinen käsi tahrasi vaatteita. Mary tarjosi hänelle
-nenäliinaansa. Röy katseli hienoa, kirjailtua vaatetta ja sitten
-Maryä: "Ei, neiti, se olisi samaa kuin neuloa koivunparkkia silkillä."
-
-Röy asui ihan likellä, oikealla puolen rautaportista, niin että
-oltiin piankin perillä. Sydämellisesti kiittäen ja tarjoomatta
-veristä kättään hän astui vaunuista.
-
-Kun hän ontuen poistui jalkakäytävän poikki, kookkaana, mahtavana,
-ja vaunut kääntyivät, kuiskasi Alice englanninkielellä: "Kun
-saisi käyttää tuollaista mallia, Mary!" -- Mary katsoi häneen
-kummastuneena: "Niin, eikö se käy päinsä?" -- Alice katseli Maryä
-vieläkin kummastuneempana: "Alasti minä tarkoitan." Mary melkein
-hypähti istuallaan, kumartui sitte eteenpäin ja katsoi Alicea ihan
-läheltä kasvoihin. Alice kohtasi hänen silmäyksensä härnäävällä
-naurulla.
-
-Mary nojautui taapäin ja tuijotti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Frans Röyn täytyi jalkansa vuoksi pysyä hiljaa muutamia päiviä.
-Kun hän taas ilmoitti saapuvansa Alicen luo, toimitettiin tästä
-sopimuksen mukaan sana Marylle. Mutta Maryn valtasi sellainen
-levottomuus, ettei hän tohtinutkaan lähteä. Seuraavalla kerralla ajoi
-hänet sinne uteliaisuus, tai mikä lie ollut. Vaan hän tuli myöhään,
-ja heti kun hän taas oli joutunut Frans Röyn eteen, toivoi hän, ettei
-koskaan olisi tullut. Röyssä oli jotakin niin voimaperäistä, että se
-tuntui tästä hienosta naisesta ahdistavalta, melkein loukkaavalta.
-Maryn olemus aaltoili, hän seurasi Röytä silmin ja korvin; ajatukset
-suhisivat ja veri niiden mukana. Tottahan se kerran haihtuu, tuumi
-hän. Mutta niin ei käynyt Alicen ihastus tai oikeammin rakastuminen,
-kuultava ja nähtävä joka sanassa, joka katseessa lisäsi huimausta.
-Oliko Röy todella niin ruma? Tuo leveä, pystysuora otsa, nuo pienet
-säihkyvät silmät, kiinni puristettu suu, ulkoneva leuka osoittivat
-yhdessä jotakin tavattoman voimakasta, mutta se kävi hauskaksi sen
-kautta, ettei hänellä melkein ollut nenää. Hauskaa oli myös enin osa
-siitä, mitä hän puhui. Niin ikuisesti hyvällä tuulella ja lystikäs,
-että hänestä räiskyi, niin loppumattoman täynnä päähänpistoja.
-Hänen ulkonainen käytöksensä ei ollut raju; päinvastoin hän oli
-itse kohteliaisuus, huomaava, joskus mielistelevä. Se johtui
-hänen ylen valtavasta olennostaan. Tuollainen räiske tuli yksin
-puheesta ja silmistä. Mutta hänen muotonsa vaikutti osaltaan, hänen
-väkevä kätensä, hänen kokoon ahtautunut jalkansa, joka oli pelkkää
-jalkarintaa, hänen hartiansa, niskansa, rintakehänsä, puhuivathan
-nekin, ne vahvistivat, ne todistivat. Niistä ei päässyt hetkeksikään
-rauhaan. Ja puhe oli herkeämätöntä.
-
-Mary ei tuntenut muuta keskustelumuotoa kuin kansainvälisen
-seuratavan. Kevyttä puhelua ilmasta, päivän tapauksista,
-kirjallisuudesta ja taiteesta, satunnaisuuksista matkalla tai
-oleskelun aikana, kaikki tyyni puolentoista kyynärän päästä. Täällä
-sitä vastoin oli kaikki yksilöllistä ja ihan lähellä. Lisäksi
-hän tunsi itse vaikuttavansa Röyhyn kuin viini. Röy päihtyi yhä
-pahemmin ja kävi vallattomammaksi. Se vaikutti repivästi, se vei
-turvallisuuden. Niin pian kuin Mary soveliaisuuden kannalta saattoi
-lähteä, katosi hän, huumaantuneena, mieli sekaisin, oikeastaan
-hurjassa paossa. Hän lupasi itselleen juhlallisesti, ettei koskaan
-enää sinne menisi.
-
-Vasta myöhemmin päivällä hän meni tapaamaan isäänsä ja rouva Dawesia.
-Hän ei kertonut kohtauksestaan mitään. Eipä hän edelliselläkään
-kerralla ollut puhunut. Rouva Dawes pyysi häntä katsahtamaan
-korttiin, joka oli pöydällä. -- "Jörgen Thiis? Onko hän täällä?" --
-"Hän on ollut täällä koko talven. Nyt vasta hän oli kuullut meidän
-tulleen." -- "Hän pyysi sanomaan sinulle terveisiä", huomautti isä;
-hän istui tapansa mukaan lukemassa.
-
-Se tuotti ihan lepoa, kun vaan ajatteli Jörgen Thiisiä. Talvella
-viime vuonna olivat hän ja Jörgen olleet useasti yhdessä täällä
-Pariisissa. Monessa tilaisuudessa oli Jörgen ollut hänen
-kavaljeerinaan; niinpä julkisissa tanssijaisissa _Elysées'ssä_ ja
-_hôtel de Ville'ssä_. Sellaisena kavaljeerina, josta hänellä oli
-kaikin puolin kunniaa. Pulska, hieno, kunnioittava. Isä kertoi, että
-Jörgen aikoi siirtyä diplomatiaan. "Siihen tarvittaneen toki varoja?"
-sanoi Mary. "Hän saa periä Klaus sedän" -- vastasi rouva Dawes.
-"Oletko siitä varma?" -- "Varma en ole." -- "Eikö ole totta, että
-Klaus setä on hävinnyt hyvän joukon viime aikoina?" Rouva Dawes oli
-vaiti. Isä vastasi: "Saattaa olla." -- "Auttaako hän edes Jörgeniä?"
-Ei kumpikaan vastannut. "Eipä Jörgenillä näy siis olevan kovin
-mainioita toiveita", sanoi Mary puheen päätteeksi. --
-
-Frans Röyllä oli Pariisissa muuan tehtävä hallitukselta, ja siksi
-hän usein oli poissa. Nyt juuri oli näin laita, niin että Mary oli
-turvassa. Vaan hänen tullessaan kerran varhain aamulla Alicen luo,
-heidän kun piti yhdessä lähteä kaupungille -- istui siellä Frans
-Röy! Tämä hypähti seisaalle ja Maryä vastaan. Hänen silmistään valui
-ihailua ja iloa, hän tarttui Maryn käteen molemmin kourin. Mitään
-säteilevämmän onnellista ei Mary ollut ennen nähnyt. Mary tunsi
-kovasti punastuvansa. Alice nauroi, ja se vaan teki asian pahemmaksi.
-Mutta Röyn puheliaisuus auttoi heidät pulasta. Tänään se näet oli
-tavaton hänelle itselleenkin. Hän oli juuri tullut mahdottoman
-isosta tehtaasta, ja sinne hän syöksi ja veti heidät mukaansa.
-Puolialastomat miehet kuokkineen pitkin kiehuvan metallin virtaa,
-tulipunaista, porehtivaa, -- koneiden valtavuus ja siellä ihmiset
-alla kuin varovat muurahaiset jättiläismetsässä. Hän koetti heille
-selittää yksityiskohtiakin. Se onnistui täydellisesti; mutta se vei
-aikaa ja sitä kesti siihen asti, kun molempien ystävysten piti lähteä.
-
-Heidän istuessaan vaunuissa oli Alicen mieli hyvin hilpeä. Olihan
-niin ilmeisen selvää, että Frans Röy oli tänään vahvasti vaikuttanut.
---
-
-Päivää myöhemmin Mary lähti Pariisista automobiililla yhdessä erään
-amerikalaisen avioparin kanssa. Hän oli poissa muutamia päiviä.
-Mutta ensimäinen, mitä hän takaisin tultuaan teki, oli käynti Alicen
-luona. Ihan oikein: siellä istui Frans Röy! Sekä hän että Alice
-hypähtivät pystyyn suuressa riemussa, Alice tuli häntä vastaan,
-syleili ja suuteli: "Karkuri, karkuri!" huusi hän. Liian vähän
-on taas sanoa, että Frans Röyn silmät kimaltelivat; ne ampuivat
-kuningastervehdyksiä. Siitä silmänräpäyksestä alkain, kun Mary
-häntä tervehti, ei hänen puheensa lakannut. Hän oli niin tuhmasti
-rakastunut, että Alicea alkoi pelottaa. Onneksi hänen täytyi
-keskeyttää; hänen oli suoritettava muuan toimi. Mary jäi vielä
-hänen jälkeensä, mieli kuohuksissa, myrsky ei ottanut tauotakseen.
-Alice huomasi sen ja tahtoi häntä tyynnyttää yrittämällä hartaasti,
-huolestuneesti selittää Frans Röytä. Mutta se vaan hämmensi; Mary
-lähti.
-
-Iltapuolella, tullessaan toisten puheille - hän oli levännyt, hänen
-oli tarvinnut levähtää -- hän kuuli piaanonsoittoa. Hän älysi heti,
-että siellä oli Jörgen Thiis hauskuttamassa vanhuksia. Jörgen oli
-todella taiteilija, ja hän piti siitä soittimesta, mikä heillä
-oli. Sen oli määrä seurata heitä Norjaankin. Mary astui ihan hänen
-luokseen, kiitti häntä siitä, että hän oli niin huomaavainen isää
-ja Eva tätiä kohtaan; paha kyllä, heidän täytyi niin usein olla
-yksin. Hän vastasi, että hänestä oli äärettömän iloista, kun hänen
-soittoonsa pantiin arvoa, ja että piaano oli viettelevä, tosiaan ensi
-luokan kone. Keskustelu päivällisen kuluessa ja sen jälkeen osoitti
-Marylle, kuinka nuo kolme olivat toisiinsa tottuneet; he voivat olla
-ilmankin hänen seuraansa.
-
-Hän oli sydämestään kiitollinen siitä, että heillä oli niin hauska
-iltahetki. Siinä puhuttiin paljon kodista, vanhukset ikävöitsivät.
-
-Heti kun hän oli mennyt, sanoi rouva Dawes: "Onpa se Jörgen hauska ja
-sivistynyt!" -- Isä katsoi Maryyn ja hymyili. "Mitä sinä hymyilet,
-isä?" -- "Muuten vaan", hän hymyili enemmän. "Tahdot kai tietää,
-mitä minä hänestä arvelen?" -- "Niin, mitä sinä pidät hänestä?"
-Rouva Dawes oli pelkkänä korvana. "Kyl-lä." -- "Sinä venyttelet!" --
-"E-en." -- "No kuinkas --?" -- "Oikeastaan pidän hänestä paljon." --
-"Mutta siinä on sentään jotain --?" Nyt Mary hymyili. "Minusta ei ole
-hauskaa, että hänen silmänsä ikäänkuin imevät minut itseensä." Isä
-nauroi: "Ihan kuin ruokaa? Niinkö?" -- "Juuri niin!" -- "Elinhaluinen
-mies, huomaa se, -- kuten hänen isänsäkin." -- "Mutta samoin kuin
-hänen isällään on hänelläkin niin monta muuta hyvää ominaisuutta",
-puuttui siihen rouva Dawes. "Niitä hänellä on", sanoi Anders Krog
-vakavasti. Mary ei siihen vastannut. Hän sanoi hyvää yötä ja tarjosi
-hänelle otsansa suudeltavaksi. -- --
-
-Pari päivää sen jälkeen, varhain aamulla, meni Mary tapaamaan
-Alicea hänen työhuoneessaan pihan puolella. Anders Krog oli nähnyt
-vanhaa kiinalaista posliinia, jota hänen teki mieli; mutta siihen
-oli tarpeen saada Alicen neuvo. Tähän aikaan päivää ja työhuoneessa
-saattoi Mary varmasti tietää tapaavansa Alicen yksin. Tavallisesti
-kuitenkin mallineen.
-
-Hän meni suoraan sisään, puhumatta portinvartijalle. Alice tuli
-itse avaamaan. Hänellä oli yllään työpuku ja hänen kätensä oli
-likaantunut, niin ettei hän voinut tarjota sitä Marylle. "Onko siellä
-malli?" kuiskasi Mary. "Kohta saan", vastasi Alice kummallisesti
-hymyillen ja hiljaa; "malli odottaa viereisessä huoneessa. Vaan tule
-nyt!" Kun Mary tuli perille verhon eteen, näki hän, miksi malli
-odotti toisessa huoneessa; Frans Röy istui täällä. Näin varhain ja
-syvissä mietteissä. Hän ei edes huomannut heidän tuloaan. Ensi kerran
-Mary nyt näki hänet vakavana. Se sopi miehekkääseen muotoon ja hänen
-ilmeiseen voimaansa verrattomasti paremmin kuin mikään vallaton
-lystikkäisyys. "Katsokaa toki, kuka on tullut!" sanoi Alice. Frans
-Röy hypähti seisaalleen. -- -- --
-
-Sen päivän keskustelu kävi vakavaksi. Frans Röy oli raskaalla
-mielellä; Maryn ei ollut vaikea käsittää, että juuri hänestä he
-olivat puhuneet.
-
-Siksi he olivat hieman hämillään kaikki kolme. Kunnes Alice otti
-puheen ainetta aamulehdistä. Kaksi murhaa mustasukkaisuudesta,
-niistä toinen kovin kauhea, oli pöyristyttänyt heitä kaikkia,
-varsinkin Frans Röytä. Hän väitti, että romaanilaisten kansojen
-avioliittokäsitys oli kotoisin siltä ajalta, jolloin vaimo oli miehen
-omaisuutta ja uskottomuus siis rangaistiin kuolemalla. Kristinuskon
-kautta oli tosin myös vähitellen mies tullut vaimon omaksi. Etenkin
-katolisissa maissa. Niissä he sen vuoksi murhasivat toisiaan kilpaa,
-mies vaimonsa ja vaimo miehensä. Tästä ruvettiin vaihtamaan sanoja.
-Mary oli myös sitä mieltä, ettei kumpikaan aviopuoliso omistanut
-toistansa. Ne olivat vapaita yksilöjä ja saivat määrätä kumpikin
-kohtalonsa. Avioliiton jälkeen samoin kuin sitä ennenkin. Vain
-rakkaus määräsi. Jos rakkaus loppui, koska kehitys teki toisen tai
-molemmat toisenlaisiksi kuin mitä olivat avioliittoon mennessään tai
-jos toinen heistä tapasi jonkun, joka valtasi sielun ja ajatukset ja
-käänsi elämän toiselle uralle, niin piti hyljätyn tyytyä siihen. Ei
-tuomita tai murhata. Mutta Frans Röy ja hän joutuivat erimielisiksi,
-kun harkittiin, mikä oikeudenmukaisesti voisi erottaa aviopuolisot.
-Varsinkin kun he kajosivat siihen, minkä pitäisi heitä pidättää.
-Mary oli tässä paljoa vaateliaampi kuin toinen. Frans Röy ehdotti
-leikillään, että Maryn piti sanoa: "aviopuolisoilla on täysi vapaus
-erota; mutta he eivät saa sitä käyttää!" Toinen taas ehdotti, että
-Frans Röy sanoisi: "aviopuolisoiden on nimenomaan erottava; ellei
-heillä ole todellista perustetta, pitää heidän lainata joku!"
-
-He joutuivat tässä keskustelussa syvemmälle kuin sanoihin. Frans
-Röytä viehätti hänessä kuin uusi laji kauneutta se, että Mary oli
-niin perin itsenäinen. Se loi uutta loistoa kaikkeen muuhun. Se ei
-ollut vallanhimoa. Se oli vaan suojaa, mutta korkeinta. Koko olento
-yhtyi siinä, loistaen. "Älä koske minuun!" säteili silmistä, äänestä,
-ryhdistä. Ehkä, jos siksi tulisi, valmis marttyyrikunniaan. Marystä
-tuli paljoa suurempi. Mutta myös avuttomampi. Juuri tuollaiset
-silmäävät liian korkealle ja kaatuvat ensi askeliin. Silloin he
-useinkin lankeavat kauheasti.
-
-Frans Röy tuijotti häneen, unhotti vastaamisen, unhotti, missä
-istui. Tuntui kuin joku huutaisi: "Ota vaari hänestä!" Ritarillisuus
-tunkeutui hänen rakkauteensa voimakkain komentosanoin.
-
-Mary huomasi hänen jäävän syrjään heidän keskustelustaan; mutta se
-ei häntä pysäyttänyt; aine oli liian kallista. Kun Frans Röy taas
-alkoi tarkata, kuuli hän Maryn purkavan sisällisintään, varmaan sitä
-aavistamatta. Mary sanoi, mitä oli miettinyt siitä alkaen, kun osasi
-sellaista ajatella. Se oli hänen puoleltaan niin luonnollista kuin
-nostaa hamettansa siinä, missä oli likaa, tai ulkona rannasta uida,
-kun ei enää ulotu pohjaan. Yksilöllisyys pelastettakoon, kasvakoon.
-Älköön sorrettako, älköön tahrattako; se oli ensimäinen ja viimeinen
-vaatimus.
-
-Mutta Mary tunsi samalla Frans Röyn puoleen omituista vetoa, joka sai
-hänet puhumaan kaikki, mitä mielessä oli. Viime kerrasta oli niin
-pitkä aika. Hän ei lainkaan tiennyt, että sillä persoonallisuudella,
-joka vapauttaa ajatuksemme, samalla on valtaa meihin. Hän vaan tunsi,
-että täytyi puhua -- ja hillitä itseään. Suloinen tajunta, jota hän
-ensi kerran koki.
-
-Sen vuoksi liukui puheenaine edemmä. Sanoissa, jotka siirtyivät yhä
-lähemmä heihin itseensä ja lopulta eksyivät silmäin ja hengityksen
-hiljaisuuteen. Alice oli mennyt mallinsa luo. He joutuivat hämille
-huomatessaan jääneensä kahden. He vaikenivat ja välttivät toistensa
-katseita.
-
-Kun oli hätäisesti katseltu milloin yhtä, milloin toista lukuisista
-taide-esineistä, yhtyi heidän huomionsa erääseen kädettömään
-fauniin; se seisoi heitä nauraen. He puhuivat yhdessä tästä vanhasta
-taidekappaleesta vaan ollakseen vaikenematta. Mistähän se lie
-löydetty? Miltä ajalta se oli? Se oli varmaankin ollut kallis. He
-puhuivat hillityin sanoin, hyväilevällä äänellä ja välttelevin
-silmin. Eivätkä he myöskään seisseet varmalla pohjalla. He tunsivat
-itsensä kevyemmiksi, ikään kuin olisivat ylemmässä ilmakerroksessa.
-Heistä tuntui, että se, mitä he ajattelivat oli paljastettuna, ja
-että he itse olivat läpikuultavia.
-
-Silloin tuli Alice takaisin. Hän katsoi heihin sellaisella
-silmäyksellä, joka herätti molemmat. "Joko nyt olette selvillä
-avioliitosta?" sanoi hän; avioliitostahan puhuttiin, kun hän lähti
-huoneesta.
-
--- Mary muisti, että hänen oli mentävä asialle ja että vaunut
-odottivat. Frans Röy muisti myös, mitä hänen oli toimitettava. Siksi
-he menivät yhdessä ulos. Läpi pihanpuoleisen huoneen, eteisen ja
-portista, Maryn vaunuja kohti. Mutta he eivät enää löytäneet äskeistä
-sävyä, ja siksi he olivat vaiti.
-
-Hattu kädessä Frans Röy avasi hänelle vaunujen oven. Mary astui
-sisään, nostamatta katsettaan. Kun hänen istuuduttuaan oli
-tervehdittävä, odottivat häntä väkevimmät silmät, mihin hän koskaan
-oli katsahtanut. Täynnä intohimoa ja kunnioitusta.
-
-Kahden tunnin päästä Frans Röy oli jälleen Alicen luona. Kauemmin hän
-ei voinut olla yksinään taivasta tavoittavine toiveineen.
-
-Missä hän oli sillä välin ollut? Kaupungilla ottamassa jäljennöstä
-Donatellon "pyhästä Ceciliasta". Hänen täytyi verrata! Mutta sen
-saattoi Alice ennakolta arvata, että Donatellon Cecilia joutui
-kamalasti tappiolle.
-
-Nyt alkoi Alicea todella pelottaa. "Rakas ystävä, te ajatte koko
-asianne pilalle. Se on luonteenne mukaista." Hän vastasi ylpeästi:
-"En ole vielä koskaan todenteolla pyrkinyt päämäärään, jota en myös
-olisi saavuttanut." -- "Sen kyllä uskon. Te voitte tehdä työtä, te
-pääsette esteistä voitolle, te voitte myös odottaa." -- "Voin kyllä!"
--- "Vaan te ette voi hillitä itseänne, te ette voi antaa hänen tulla
-teidän luoksenne." -- "Mitä tämä nyt merkitsee, Alice?" -- Se koski
-häneen kipeästi. "Sen on määrä muistuttaa teille, rakas ystävä, että
-te ette tunne Maryä, te ette tunne sitä maailmaa, missä hän on. Te
-olette metsäkarhu." -- "Vaikkapa niin, että olenkin metsäkarhu. Sitä
-vastaan minulla ei ole mitään. Mutta entä kun hän nyt on mielistynyt
-metsäkarhuun? Sellaisessa asiassa ei erehdy!" Hän ei suvainnut
-alennettavan korkeata mielialaansa. Sitten hän kääntyi rukoillen
-Alicen puoleen; vieläpä tahtoi häntä syleillä; hänellä oli taipumusta
-syleilemään.
-
-"Ei, olkaa nyt siivolla, Frans! Johan te häiritsette minua toisen
-kerran." -- "Teitä on nyt häirittävä, te ette saa muovaella sen
-naisen mukaan, joka on tuolla vankilassanne. Rakas Alice, oma
-ystäväni, teidän on muovaeltava minun onneani!" -- "Mutta mitä voin
-sen lisäksi tehdä, mitä jo olen hyväksenne tehnyt?" -- "Te voitte
-minulle hankkia pääsyn heidän kotiinsa." Alice harkitsi. "Ei se ole
-niinkään helppoa." -- "Mitä vielä -- te kyllä sen keksitte. Teidän
-täytyy, teidän täytyy!" Niin kauan hän puhui, syleili ja hellitteli,
-kunnes Alice taipui ja lupasi.
-
-Miten hän siinä nyt menettelikin, -- huonosti asian kävi. "Jos
-pyydän isää ottamaan vastaan nuoren miehen, jolle häntä ei ennen ole
-esitetty, niin varmasti hän sen käsittää väärin", sanoi Mary. Alice
-myönsi sen kohta. Hän oli suuttunut itseensä, kun ei ollut tuota
-älynnyt. Sen sijaan että olisi Maryn kanssa neuvotellut, eikö asiaan
-voisi toisella tapaa käydä käsiksi, hän jätti koko tuuman. Hän oli
-harmissaan vielä ilmoittaessaan Frans Röylle tuloksen; hän tunsi,
-sanoi hän, ettei Mary halunnut ketään välittäjäksi. Hän teroitti
-taas, että Röyn oli oltava varovainen.
-
-Frans Röy joutui onnettomaksi. Alice ei ruvennut häntä lohduttamaan.
-
-Päivää myöhemmin Frans Röy taas tuli. "Minä en voi siitä luopua",
-sanoi hän. "Myöskään en voi mitään muuta ajatella."
-
-Niin kauan hän istui siellä ja niin usein hän uudisti iäti samaa
-kaikenlaisin kertauksin, ja niin onneton hän oli, että hyvän Alicen
-tuli häntä sääli. "Kuulkaapas", sanoi hän, "minä kutsun heidät
-yhdessä tänne. Siten voi kutsu Krogien luo tulla itsestään." -- Hän
-hypähti pystyyn: "Sepä on mainio aate. Rakas ystävä, tehkää niin!" --
-"Ei sitä voi nyt heti tehdä. Anders Krog on kipeänä. Meidän täytyy
-odottaa." Frans Röy seisoi pettyneenä ja tuijotti häneen. "Mutta
-ettekö voi toimittaa meitä kahta taas yhteen?" -- "Kyllä minä sen
-voin." -- "No toimittakaa -- niin pian kuin suinkin! Rakas, hyvä
-ystävä, niin pian kuin suinkin!"
-
-Se onnistui. Mary oli heti valmis häntä taas tapaamaan.
-
-He yhtyivät Alicen luona ajaakseen yhdessä näyttelyyn Champs
-Elysées'hen.
-
-Taideteoksien yhdessä katseleminen on todellista keskustelua ilman
-sanoja. Ne harvat sanat, mitä siinä puhutaan, herättävät satoja. Vaan
-näitä ei sanota. Toinen tuntee toisen kautta tai luulee tuntevansa.
-He yhtyvät molemmat yhdessä kuvassa erotakseen toisessa. Silloin he
-oppivat toisiaan tuntemaan paremmin yhdessä tunnissa kuin muuten
-viikoissa. Alice johti heitä kuvasta kuvaan; mutta itse pysyi hän
-omalla alallaan -- mitä edemmä, sitä täydellisemmin. Hän katsoi
-niinkuin taiteilija katsoo. Ne kaksi, jotka aloittivat kuvista,
-joutuivat yhä suuremmassa määrin havaitsemaan toisiaan kuvien kautta.
-Siitä tuli kuiskutusleikkiä nopein silmin, niukoin sanoin, kevyesti
-osoittelevin sormin. Mutta ne, jotka hapuilevat toistensa lähelle
-salateitä, riemuitsevat samalla määrättömästi. Ja suovat kernaasti
-aavistaa, että niin on asian laita. Se on kuin lintujen leikkiä,
-jotka uivat veden alla ja pistäytyvät esille kaukana -- sitten taas
-hakeakseen toistensa seuraa. Hetken onnea lisäsivät ne monet silmät,
-jotka heitä katselivat.
-
-Alikerrassa kuvateosten seassa Alice vei heidät ihan keskelle alaa.
-Hän seisahtui tyhjän jalustan eteen ja kääntyi kaitsijan puoleen.
-"Eikö atleetti vielä ole kunnossa?" -- "Ei, neiti, ei, paha kyllä",
-vastasi toinen. "Lieneeköhän sitä taas kohdannut onnettomuus?" -- "En
-tiedä, neiti." Alice selitti Marylle, että eräs atleettikuvapatsas
-oli mennyt pystytettäessä palasiksi. "Atleetti?" kysäsi Frans Röy,
-hän oli hieman syrjemmällä, nyt hän riensi paikalle. Molemmat toiset
-hymyilivät. "Mikä atleetti? Ettekö te puhuneet atleetista?" --
-"Kyllä", sanoivat he ja nauroivat. "Mitä nauramista siinä on?" sanoi
-Frans Röy. "Minulla on serkku, joka on atleetti." Nyt molemmat naiset
-nauroivat hurjemmin. Frans Röytä kovasti ihmetytti. "Voin vakuuttaa,
-että hän on kunnollisimpia miehiä, mitä tunnen. Ja niin eriskummaisen
-vikkelä. Meidän suvussamme on sitä vikaa. Poikana minä olin kahtena
-kesänä hänen luonaan sirkuksessa."
-
-Toiset nauroivat. "Mitä vietävää te nauratte? Minulla ei elämässäni
-ole ollut ihanampia päiviä kuin sirkuksessa." Naiset kiiruhtivat
-ovelle päin, hurjasti paeten nauruineen. Frans Röyn täytyi seurata,
-mutta hän oli äkeissään: "En minä käsitä, mitä te nauratte", sanoi
-hän, kun he kaikki istuutuivat vaunuihin. Vaan nauroi itsekin.
-
-Tästä pikku väärinkäsityksestä johtui, että kaikki kolme olivat mitä
-parhaalla tuulella, kun pysähdyttiin Maryn asunnon eteen.
-
-Alice ja Frans Röy ajoivat edemmä kahden. Frans Röy kääntyi ylen
-onnellisena Aliceen päin ja kysyi, eikö hän ollut tänään esiintynyt
-kilttinä poikana? Eikö hän ollut pysynyt nahoissaan? Eikö hänen
-"afäärinsä" ollut loistavalla kannalla? Hän ei malttanut kuulla
-toisen vastauksia, hän nauroi ja jaaritteli ja tahtoi vihdoin seurata
-Alicea kotiin. Mutta sitäpä Alice varoi sallimasta. Sitten Frans Röy
-tahtoi korvaukseksi, kun jätti hänet rauhaan, että Alice ottaisi
-heidät molemmat mukaansa ajoretkelle _bois de Boulogne'_en, pitkin
-tietä _la bagatelle'_n ohi. Se retki oli sovitettava aamuksi kello
-yhdeksän. Silloin tuoksui metsä vahvimmin, silloin kuului lintujen
-laulu raikkaimmin, ja silloin he saisivat vielä olla yksin. Sen Alice
-lupasi.
-
-Seuraavana perjantaina Alice nouti Maryn ennen kello yhdeksää
-aamulla, sitten he lähtivät noutamaan Frans Röytä.
-
-Jo etäältä Alice näki hänen astuvan edestakaisin katukäytävällä.
-Käynnistä ja ryhdistä hän aavisti pahaa. Mary ei voinut häntä nähdä,
-ennenkuin vaunut pysähtyivät. Mutta silloinpa hänen kasvojensa yli
-lennähti liekki kaikesta siitä tulesta, mikä Frans Röyn kasvoissa
-paloi. Tämä hyökkäsi vaunuihin kuin saaliiksi voitettuun laivaan.
-Alice riensi kiinnittämään hänen huomiotansa, jott'ei heti tulisi
-purkausta. "Kuinka ihana aamu", sanoi hän, "juuri senvuoksi, ettei
-nyt ole täyttä aurinkoa! Ei mikään ole kauniimpaa kuin hillitty sävy
-sellaisessa värikkäässä maisemassa, jollaiseen nyt ajamme." Mutta
-Frans Röy ei kuullut, hän ei ymmärtänyt mitään paitsi Maryä. Valkea
-huntu, heitetty hänen punaisen tukkansa ylitse, puoliavoin, raikas
-suu sai hänet järjiltänsä. Alice mainitsi, että metsän tuoksu oli
-rikastunut siitä alkaen, kun japanilaiset puulajit olivat varttuneet.
-Aina kun nämä lähettivät huimia tuulahduksia tyylikkääseen
-eurooppalaiseen metsäntuoksuun, tuntui siltä, kuin outoja lintuja
-pyrähtelisi oudoin huudoin puiden seasta. Heti julisti Frans Röy
-pontevasti, että siitä saivat metsän omat linnut uutta laulua. Niin
-ihmeellisesti kuin ne lauloivat tänä aamuna, arveli hän, eivät ne
-olleet koskaan laulaneet.
-
-Alice pelkäsi räjähdystä yhä pahemmin. Hän tahtoi sen ehkäistä
-houkuttamalla Frans Röytä katsomaan värien vastakohtia metsässä
-ja niityllä ja etäisyydessä. Retki _la bagatelle'a_ kohti onkin
-niistä niin rikas. Mutta Frans Röy istui taaksepäin, hänen täytyi
-joka kerta kääntyä heistä poispäin, nähdäkseen, mitä Alice tahtoi
-hänen näkemään. Siitä hän kävi maltittomaksi; vielä pahemmin siitä,
-että Maryn ja hänen joka kerta oli keskeytettävä puheensa. "Emmekö
-mieluummin astu maahan ja hieman kävele?" sanoi hän. Vaan tätäpä
-Alice enimmin pelkäsi; mitä silloin voisikaan Frans Röyn päähän
-juolahtaa?
-
-"Katsokaahan toki ympärillenne!" huusi Alice Frans Röylle. "Eikö
-tunnu siltä, kuin värit laulaisivat kuorossa?" -- "Missä?" kysyi
-hän jyrkästi. -- "Hyvänen aika, katsokaapas vaan kaikkea tuota
-erilaista vihreyttä itse metsässä! No mutta katsokaa! Ja sitten
-niityn vihreyttä taas sen rinnalla!" -- "Minä en huoli sitä
-katsella! En hituistakaan!" hän kääntyi taas naisiin päin ja nauroi.
-"Eiköhän kuitenkin olisi parempi astua maahan?" ryntäsi hän jälleen.
-"Toista on sentään metsässä juoksennella kuin sitä katsella. Samoin
-nurmella." -- "Nurmelle on kielletty astumasta." -- "No kävellään
-sitte helkkarissa maantiellä ja katsellaan kaikkea. Kyllä se on vähän
-parempaa kuin ajaa ahtaissa vaunuissa!" Mary yhtyi siihen.
-
-"Enpä minä tosiaankaan ole tuonut teitä tänne kävelemään. Meidänhän
-piti ihailla historiallista _la bagatelle'_n linnaa ja sitä
-ympäröivää metsää. Sen vertaa ei ole missään. Ja pitihän meidän
-päästä niin kauas kuin suinkin. Sitä emme ainakaan voi, jos alamme
-kulkea jalan."
-
-Tämä vetoominen sai heidät pysymään hetkisen alallaan. Täytyihän
-vaunujen omistajan saada määrätä. Mutta Marykin oli vähitellen käynyt
-vallattomaksi. Hänen silmänsä, joissa tavallisesti oli jotakin
-mietiskelevää, loistivat elämänhalusta. Tänään hän nauroi Frans
-Röyn kaikille hilpeille sutkauksille, hän nauroi ihan tyhjästäkin.
-Hän tahtoi ehtimiseen kukkia, mitä näki. Heidän oli joka kerta
-pysähtyminen riipiäkseen kukkia ja lehtiä. Hän täytti niillä vaunut,
-niin että Alice lopulta pani vastaan. Silloin Mary heitti kaikki ulos
-ja vaati tiukasti päästä itsekin vaunuista.
-
-He seisauttivat ja astuivat maahan.
-
-He olivat nyt kaukana _la bagatelle'_n toisella puolen ja käskivät
-kääntää vaunut. Näiden piti ajaa hiljaa jonkun matkaa takaisinpäin,
-sitten he tulisivat perästä.
-
-He eivät olleet astuneet montakaan askelta, kun Frans Röy rupesi
-heittämään kiekkoa, s.o. viskautui syrjittäin eteenpäin käsilleen,
-keikahtaakseen siitä taas jaloilleen, sitten jälleen syrjittäin
-käsilleen ja niin poispäin, yhä nopeammin. Sitten hän kääntyi ja
-tuli samaten takaisin. "Tämä on minun sirkustemppujani", sanoi
-hän säteillen. "Tässä on toinen temppu!" Hän keikautti itsensä
-siitä, missä seisoi, ilmassa ympäri ja tuli taas maahan jaloilleen,
-tarkalleen samaan paikkaan, josta oli hypännyt. Sitten kerta vielä.
-"Näettekö? Ihan siihen, mistä hyppään!" Hän riemuitsi, toisti
-temppunsa kaksi kertaa, kolme kertaa, neljä, viisi.
-
-He ihailivat häntä. Sietipä ihaillakin, kun näki tuon kookkaan,
-väkevän miehen suorittavan temppunsa mitä helpoimmin, niin että siitä
-todella tuli kaunista. Heidän ylistyksensä innostamana hän alkoi
-pyöriä sellaisella vauhdilla, että toisten tuli paha olla pelkästä
-näkemisestä. Eikä se ollut kaunistakaan. He kääntyivät poispäin ja
-kirkuivat. Tämä riemastutti häntä kauheasti. Harmistuneena huusi
-Alice: "Te olette todellakin sellainen poikavekara kuin mikäkin
-seitsentoistavuotias!" -- "Kuinka vanha te olette?" kysyi Mary. "Yli
-kolmenkymmenen." Silloin he nauroivat täyttä kurkkua.
-
-Sitä heidän olisi pitänyt karttaa. Se hänen täytyi rangaista.
-Ennenkuin Alice aavistikaan, sieppasi Frans Röy häntä vyötäisistä ja
-kiiti hänen kanssaan mitä tuiminta juoksua viertotietä ylöspäin, niin
-että pöly tuprusi. Painava Alice ponnisti vastaan kaikin voimin ja
-kirkui. Mutta ei auttanut; se vaan huvitti Frans Röytä. Hattu putosi,
-huivi putosi, Mary juoksi jäljestä ja korjasi maasta, naurusta ihan
-koukussa. Sillä nuo kömpelöt vastustusyritykset ilman pienintäkään
-apua olivat kerrassaan repäiseviä. Vihdoin Frans Röy kääntyi, ja he
-tulivat samaa hurjaa ravivauhtia takaisin ja pysähtyivät Maryn luo.
-Alicen kasvot kiihdyksissä, hikisinä ja punaisina. Hänen hengästynyt
-raivonsa, joka ei löytänyt sanoja, sai Maryn kikattamaan. Frans
-lauloi: "hop-sa-sa! hop-sa-sa!" Alicen edessä, kunnes tämä jaksoi
-puhua ja torua hänet pahanpäiväiseksi. Silloin hän nauroi.
-
-"Entä te --?" kääntyi nyt Mary Frans Röyn puoleen. "Eikö se
-laisinkaan koskenut teihin?" -- "Eipä juuri. Pitäisi kohta tehdä
-sama temppu teidän kanssanne!" Mary kauhistui. Hän oli juuri antanut
-Alicelle hatun ja piteli hänen huiviaan ja omaa hattuaan, jonka oli
-ottanut päästään. Mutta kirkaisten viskasi hän molemmat käsistään
-ja lähti juoksemaan vastakkaiselle taholle, sinnepäin, missä vaunut
-olivat.
-
-Silmänräpäystäkään Frans Röy ei ollut aikonut, mitä oli uhannut.
-Se oli vaan hullutusta. Vaan kun hän näki Maryn juoksevan, vieläpä
-sellaista vauhtia, jota ei olisi luullut hänellä olevan tai kellään
-naisella, tuntui se hänen upseerisydämessään taisteluvaatimukselta.
-Alice huomasi sen ja hätäili: "Älkää tehkö sitä!" Sanat heittäytyivät
-hänen tielleen niin tunkevina, että hän epäröi. Mutta Mary tuolla
-kiitämässä valkoisessa hameessaan, ylinnä punainen tukka, vaihtaen
-jalkoja niin vinhasti ja kevyesti, että jo pelkkä rytmi vietteli,
-veipä häneltä tajunnankin, se hänet viskasi kilparadalle, ennenkuin
-itse tiesikään. Juuri kun Alice toisen kerran ja epätoivoissaan
-huusi: "Älkää tehkö sitä!"
-
-Valkoinen juova tomun yläpuolella tuolla edessäpäin valahti kuin
-aurinko hänen silmiinsä ja mielikuvitukseensa. Se hänet sokaisi.
-Hän juoksi kuin tajutonna. Hän juoksi kuin huudettaisiin tuolta
-edestäpäin yhtä mittaa: "ota minut! ota minut!" Hän juoksi kuin Maryn
-saavuttaminen olisi elämän korkein palkinto.
-
-Mary oli päässyt melkoisesti edelle. Juuri se kiihotti Frans Röyn
-kaikki voimat äärimmäiseen ponnistukseen. Kilpajuoksuun onnesta sen
-kanssa, joka tahtoi vaan ottajalle antautua. Polttava veri pani hänen
-korvansa suhisemaan, himo siinä loihti. Kaikkien näiden päivien ja
-öiden yhteen ryntäävät kaipaukset pyrkivät nyt voittoon. Tahtoivat
-vihdoin kerrankin puhua. Tai oikeastaan, tässä ei tarvinnut puhua;
-olihan hänellä Mary nyt sylissään.
-
-Nyt Mary käänsi päätään, -- näki hänet, kiljahti, kokosi hameensa,
--- ja kiiti sitten vieläkin vinhemmin! Frans Röy menetti järkensä.
-Hän luuli kiljahduksen olleen houkutusta. Hän näki Maryn viittaavan
-eteenpäin, hän luuli sillä osoitettavan, missä Mary aikoi pysähtyä ja
-pitää itseään pelastuneena. Täytyi siis saada hänet kiinni, ennenkuin
-sinne ennätti. Frans Röykin syöksähti nyt viimeiseen porhallukseen,
-ja se vei hänet yhtä vauhtia ihan likelle Maryä. Hän luuli jo
-tuntevansa Maryn tuoksua; kohta saisi kuulla hänen hengitystään.
-Frans Röy oli niin riehaantunut, ettei tiennyt kajoovansa Maryyn,
-ennenkuin tämä katsahti taakseen. Mary laski heti hameensa vapaaksi,
-ja hypättyään pari askelta lisää hän seisahtui. Frans Röyn käsivarsi
-tarttui hänen vyötäisiinsä, hän poltti, hän tempasi Maryn rajusti
-puoleensa, -- kun samassa kuuli mitä julmistuneimman: "Päästäkää
-irti!" Hengenahdistus teki sen niin tavattoman kiukkuiseksi. Frans
-Röy ihan kauhistui; vaan luuli olevansa pakotettu tukemaan häntä,
-kunnes hän pääsisi läkähdyksestään; siksi hän piti kiinni. Silloin,
-hengenahdistuksen samalla puristuneella tuikeudella: "Te ette kelpaa
-kavaljeeriksi!" Frans Röy hellitti.
-
-Kuului kavioiden kapsetta, vaunut lähenivät kiireesti. Molemmat
-pukilla istujat olivat seuranneet tapausta; heille Mary oli
-viitannut. Sokeassa takaa-ajossaan Frans Röy oli nähnyt vaan hänet.
-
-Nyt Mary astui vaunuja kohti. Hän piti nenäliinaa kasvoillaan; hän
-itki. Palvelija hypähti maahan ja avasi vaunujen oven.
-
-Frans Röy kääntyi hänestä poispäin, lohdutonna, järki halvaantuneena.
-Tuolta tuli Alice. Hän kantoi huiviaan ja Maryn hattua ja meni
-suoraan vaunuihin päin välittämättä Frans Röystä. Kun tämä aikoi
-tavata hänet, viittasi Alice pysymään poissa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmantena päivänä tapahtuman jälkeen saapui Frans Röy Alicen luo.
-Alice ei ollut kotona. Seuraavana päivänä hän sai saman ilmoituksen.
-Sitten hänen täytyi matkustaa pois muutamiksi päiviksi. Vaan
-tultuaan kotiin hän taas lähti Alicea tapaamaan. Hän meni juuri
-äsken kaupungille, vastasi palvelija. Nyt työnsi hän muitta mutkitta
-palvelijan syrjään ja astui sisään.
-
-Alice puuhaili innokkaasti moniaiden taide-esineiden seassa; näitä
-oli pöydällä ja tuoleilla tai pystyssä laattialla. "Mutta Alice --?"
-sanoi hän tyynesti ja haikeasti. Alice hätkähti; mutta samassa Frans
-Röy havaitsi Alicen takana hänen isänsä. Siksi hän astui esille
-ikäänkuin ei olisi mitään sanonut.
-
-Taide-esineet pantiin syrjään; Frans Röy oli siinä apuna. Isä lähti
-huoneesta. "Mutta Alice?" toisti silloin Frans Röy nuhdellen.
-"Ette kai aikone sulkea minulta oveanne? Ja juuri kun olen niin
-onneton?" Alice ei vastannut. "Olemmehan aina olleet niin hyviä
-tovereita ja pitäneet niin hauskaa seuraa?" Alice seisoi poispäin
-kääntyneenä eikä mitään vastannut. "Jos olenkin käyttäytynyt
-tuhmasti, niin tunnemmehan me kaksi toisemme niin hyvin, ettei se
-voi meitä erottaa?" -- "Kaikella pitää sentään olla rajansa", kuuli
-Frans Röy. -- Hän hieman viivytteli. "Rajansa? Rajansa? Johan nyt
-jotakin, Alice. Meidän välillämme ainakin on --". Ennenkuin hän ehti
-pitemmälle, riensi Alice: "Ei saa käyttäytyä sillä tapaa toisten
-läsnäollessa!" Hän oli tulipunaisena. -- "Jaha, mutta mitä te
-tarkoitatte --?" Hän ei käsittänyt. Alice kääntyi poispäin: "Toisten
-läsnäollessa kohdella minua sillä tapaa...", selitti Alice. "Mitähän
-Mary siitä ajattelee?" -- Nyt vasta Frans Röylle selvisi, että hän
-oli kohdellut hullusti myös Alicea, hän oli koko ajan ajatellut vaan
-Maryä. Nyt hän häpesi. Häpesi hirveästi ja astui Alicen luo. "Pyydän
-teiltä anteeksi, Alice, olin niin iloinen, etten ajatellut. Vasta
-nyt sen tajuan. Antakaa minulle syntisparalle anteeksi! Katsokaahan
-nyt minuun!" Alice käänsi päänsä häneen päin, silmät onnettomina ja
-täynnä kyyneliä; ne kohtasivat Frans Röyn silmät, jotka myös olivat
-onnettomia, vaan rukoilevia. Niinpä ei kestänyt kauvaa, kunnes heidän
-molempien katseensa sulivat yhteen. Frans Röy ojensi käsivartensa,
-syleili häntä, tahtoi suudella; mutta tätä ei sallittu. "Alice,
-rakas, kulta Alice, tottahan te jälleen minua autatte?" -- "Siitä ei
-lähde mitään hyötyä. Te pilaatte kaikki." -- "Tästä alkaen teen, mitä
-ikänä minulta pyydätte". -- "Niin te olette ennenkin luvannut". --
-"Mutta nyt olen oppinut. Nyt pidän sanani! Kunniani kautta!" -- "Ei
-kukaan voi luottaa siihen, mitä lupaatte. Sillä te ette ymmärrä."
--- "Vai en ymmärrä?" -- "Ette. Ettehän aavistakaan, kuka hän on!"
--- "Myönnän, että lienen hairahtunut; sillä tähän hetkeen saakka en
-käsitä, miksi hän niin kiivastui". -- "Kuinka te sitä käsittäisitte!"
--- "Niin, sillä kun hän viskasi kaikki pois ja lähti juoksemaan,
-uskoin minä todellakin, että hän tahtoi minut saada juoksemaan
-perässään". -- "Ettekö kuullut, kun kahdesti huusin: 'Älkää tehkö
-sitä!'" -- "Kyllä; mutta en sitäkään käsittänyt". -- Alice istui
-toivotonna. Hän ei enää sanonut mitään, hänestä tuntui kaikki olevan
-turhaa. Frans Röy istuutui häntä vastapäätä: "Selittäkää se minulle,
-Alice! Ettekö nähnyt, miten hän nauroi, kun riepoitin teitä pitkin
-tietä?" -- "Ettekö vielä ole älynnyt, mikä suunnaton matka meistä
-muista on häneen?" -- "Mary Krog ei ole vaativainen, ei kopea. Ei
-vähääkään." -- "Ei, sitä hän ei ole. Nyt te taas käsitätte minut
-väärin. Kun me muut olemme tavallisia olentoja, joihin ken tahansa
-kernaasti voi koskea, asuu hän sitä vastoin etäisyydessä, jota
-kukaan ei vielä ole lyhentänyt puoltakaan metriä. Ei ylpeydestä eikä
-luulottelusta." -- "Ei, ei." -- "Hän on sellainen. Ellei hän olisi
-sellainen, hänet olisi jo aikoja saavutettu ja naitu. Ettehän vaan
-luule tarjouksia puuttuneen?" -- "Sen käsittää jokainen." -- "Kysykää
-rouva Dawesilta! Hän pitää niistä päiväkirjaa tuhansissa kirjeissään.
-Hän ei muusta nyt kirjoitakaan."
-
-"Mutta miten tämä on ymmärrettävä, rakas Alice?" -- "Sen ymmärtää
-helposti. Hän on lempeä, myöntyväinen, avulias, kaikkea mitä vaan
-tahdotte. Mutta hän asuu keijukaisten maassa, jonne ei ketään
-päästetä. Hän vartioitsee sitä mitä rikkomattomimmalla huolella
-ja hienotunteisuudella!" -- "Siis järkkymätön!" -- "Ehdottomasti!
-Senkään vertaa ette siis ole vielä käsittänyt!" -- "Olen sen kyllä
-käsittänyt, vaan unhotin."
-
-Frans Röy jäi istumaan ikäänkuin kuuntelisi jotakin kaukaista. Hän
-kuuli taas ne valkoiset tuskanhuudot, jotka värähtelivät ilmassa, kun
-hän pääsi Maryn lähelle; hän näki peljästyneen viittauksen vaunuja
-kohti, tunsi Maryn värisevän ruumiin, kuuli hänen vihanpurkauksensa,
-minkä kaikki hänen jäljellä oleva voimansa syöksi, hän näki Maryn
-menevän itkien. Yht'äkkiä hän käsitti! Mikä tyhmä, raaka ilkiö hän
-olikaan!
-
-Hän istui yhä ääneti, onnetonna.
-
-Mutta hänen luontonsa mukaista ei ollut heittäytyä epätoivoon. Pian
-hänen muotonsa kirkastui. "Olkoon mitä tahansa, mutta leikkiä se vaan
-oli, rakas Alice." -- "Hänen puoleltaan se oli muutakin. Niin juuri,
-sitä ette kai epäile?" -- "Häntä on ahdisteltu ennenkin vai mitä?"
--- "Monella tapaa." -- "Siksi hänet mielikuvitus nyt valtasi?" --
-"Tietysti. Näittehän sen?" -- Frans Röy oli vaiti. "Mutta kuulkaapas
-nyt, hyvä Frans, -- eikö siinä ollut Teidänkin puoleltanne muuta kuin
-leikkiä? Eikö se ollut sitä, mikä ratkaisee?"
-
-Frans Röy taivutti päätään häveten. Sitten hän astui kerran laattian
-poikki ja tuli takaisin. "Hän on itsevaltias. Hän ei suostu
-valloitettavaksi. Minun olisi pitänyt pysähtyä --?" -- "Te ette olisi
-saanut laisinkaan ajaa takaa. Ja nyt hän olisi omanne." Frans Röy
-vaipui taas istumaan, kuin raskas taakka hartioilla.
-
-"Sanoiko hän mitään?" tiedusti Alice tutkivin silmin. -- Frans Röy
-olisi mieluimmin sen salannut, mutta kysymys toistettiin. "Hän sanoi,
-etten minä kelpaa kavaljeeriksi."
-
-Alicen mielestä tämä oli paha asia. Sitten Frans Röy kysyi, oliko
-Mary sanonut hänelle mitään? Vaunuissa? "Ei sanaakaan. Mutta minä
-puhuin. Löylytin teitä. Aika lailla." -- "Eikä hän ole sitten puhunut
-mitään?" -- Alice ravisti päätään. "Teidän nimenne on pyyhitty pois
-sanakirjasta, rakas ystävä." -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutamien päivien kuluttua Frans Röy sai putkipostitse kirjeen, joka
-hätäisesti ilmoitti hänelle, että kello 11 aamupäivällä he taas ovat
-champs Elysées'n näyttelyssä. Kun tämä sana joutui hänelle, oli kello
-jo 11.
-
-Mary oli tullut Alicen luo ja pyytänyt häntä mukaansa. Heidän oli
-määrä arvostella erästä hollantilaista rannikkomaisemaa, jonka hänen
-isänsä aikoi ostaa. Hinta tuntui heistä kaikista koko kireältä,
-ehkä Alice voisi hankkia paremmat ehdot. Maryn vaunut odottivat
-ulkopuolella. Alice poistui hänen luotaan, riensi kirjoittamaan Frans
-Röylle, meni sitten pukeutumaan, mikä vastoin tavallisuutta vei
-tänään paljon aikaa. He tulivat näyttelyyn, löysivät kuvan, menivät
-toimistoon, jossa heidän täytyi odottaa. Tekivät sitte tarjouksensa,
-jättivät osoitteensa ja palasivat näyttelyn alakertaan; sillä he
-etsivät taas atleettia. Nyt se seisoi siellä kaikessa, miehekkäässä
-voimassaan. Alice tuli ensiksi sen luo ja puhkesi: "Taivas, sehän on
---" vaan keskeytti ja kääntyi Marystä poispäin. Hän katseli patsasta
-kaikilta puolilta, yhä uudelleen, sanomatta sanaakaan. Juuri se, mikä
-oli Frans Röylle ominaista, että hänen voimansa ei ollut päälläpäin
-lihaspusseina, vaan jäntevyyttä mitä kaunismuotoisimmassa, solakassa
-ruumiissa, se ilmeni tässäkin. Siinä oli Frans Röyn ryhti ja pään
-heitto, hänen leveä otsansa vinosti ylhäällä, hänen kätensä, hänen
-lyhyt, väkevä jalkateränsä, -- kaikki tyyni oli tässä. Kuvapatsas
-vaikutti kuin sotalaulu. Ensi kerran Alice nyt keksi sanan, joka
-kuvasi Frans Röyn vaikutelmaa. Se lumosi hänet kuin marssin rytmi.
-Ihan samaa, mitä hän usein oli tuntenut nähdessään Frans Röyn
-astuvan. Oliko tämä yhtäläisyys erikoinen sattuma vai oliko Frans Röy
-todellakin... hänen tuli kuuma ja täytyi hetkeksi poistua kuvateoksen
-läheltä, katsomaan jotakin muuta.
-
-Mary oli koko ajan pysynyt Alicen takana, joka oli hänet kokonaan
-unhottanut. Nyt, kun Alice oli syrjässä, heräsi hänessä väkistenkin
-kysymys: ymmärtääköhän Mary, mitä hän näkee?
-
-Alice odotti hieman, ennenkuin alkoi pitää häntä silmällä. Mary
-seisoi kuvapatsaan edessä selkä Aliceen päin ja kauan liikkumatta.
-Alice kävi kovin uteliaaksi. Hän kiersi toiselle sivulle muiden
-kuvateosten sekaan, otti esille pincenez'n ja tarkasti Maryä. Tämän
-silmät olivat puoleksi ummessa, hänen povensa aaltoili. Hän siirtyi
-hitaasti ihan ympäri patsaan, loittoni, taas läheni, pysähtyi jälleen
-puoleksi eteen, puoleksi sivulle.
-
-Sitten hän katselee ympärilleen Alicea hakien ja äkkää hänet,
-pincenez suunnattuna ihan itseään kohti; vieläpä Alice piti siitä
-kiinni nähdäkseen selvemmin. Siitä ei voinut erehtyä: Alicen kasvot
-olivat pelkkää veitikkamaista hymyä.
-
-On asioita, joita toinen nainen ei suo toisen huomata. Maryn veri
-kuohahti; suuttuneena ja loukkaantuneena hän tunsi Alicen silmäyksen
-olevan _insulte_ -- sana ajateltiin ranskaksi. Hän käänsi äkkiä
-selkänsä kuvapatsaaseen ja lähti ovelle päin. Mutta vähä väliä
-hän pysähtyi ollakseen katselevinaan muita teoksia. Itse asiassa
-päästäkseen voitolle siitä kiihtymyksestä, johon oli joutunut.
-Vihdoin hän pääsi ulko-ovelle. Hän ei katsonut, tuliko Alice
-jäljestä; hän meni ulos etusuojamaan ja sieltä edemmä.
-
-Vaan juuri kun hän oli päässyt ulkopuolelle, saapui Frans Röy
-kiireesti. Niin hätäisesti kuin hänelle olisi lähetetty sana ja
-hän olisi myöhästynyt. Frans Röy repäisi hatun päästään saamatta
-nyökkäystäkään vastaukseksi, vain pari tuikeata silmää. "Elkää nyt
-enää olko julmalla päällä!" sanoi hän leveimmällään itämurteellaan,
-hyvänsävyisesti ja poikamaisesti. Mary elostui, niin, hän ei voinut
-muuta, hän hymyilikin ja oli todella ottaa vastaan hänen ojennetun
-kätensä, -- kun huomasi hänen silmiensä tekevän salamamatkan
-taaksensa ja palaavan mukanaan pikkuruikkusen voitonriemua. Silloin
-Marykin käänsi päätään ja kohtasi Alicen siimat. Niissä oli erikoisen
-paljon sekä ilkamoimista että riemua. Siis sovittu yhtymä! Silloin
-Mary muuttui. Ikäänkuin huimimman tornin korkeudesta hän katsahti
-alas toiseen ja toiseen -- ja jätti heidät. Hänen vaununsa olivat
-vähän matkan päässä, hän viittasi, ja ne tulivat leveässä kaaressa
-jokseenkin sille kohtaa, missä hän odotti. Hänen isänsä vaunuissa ei
-ollut palvelijaa, hän avasi itse, ennenkuin Frans Röy ehtisi apuun.
-Hän nousi vaunuihin, ikäänkuin ei ketään olisi läsnä. Päästyään
-istumaan hän loi silmäyksensä Aliceen Frans Röyn ohitse. Paksu Alice
-tuli hitaasti vaappuen. Jo matkan päästä näki selvästi, että siinä
-hurjasti kamppailtiin naurun puuskausta vastaan. Ja kun Alice ehti
-perille ja näki Maryn istuvan isoisesti kasvot käännettyinä toiselle
-taholle ja Frans Röyn, urhon, tällä puolen seisovan kauhistuneena
-nahkapoikana, ei hän enää jaksanut hillitä itseään, hän purskahti
-nauruun, joka ravisti koko hänen painavaa olemustaan perustuksia
-myöten. Hän nauroi niin, että kyyneleet kierivät. Hän nauroi niin,
-että vaivoin ja vaan toisen avulla löysi astuimen ja kiskoi itsensä
-vaunuihin. Hän vaipui istuimelle Maryn viereen leveästi hohottaen.
-Vaunut retkahtivat. Hän istui nenäliina kasvoilla ja hirnui sen
-suojassa. Hän näki vilaukselta Maryn purppuranpunaisen suuttumuksen
-ja Frans Röyn kalpean kauhun, -- sitä hurjemmin hän nauroi. Ajajankin
-täytyi nauraa, vaikk'ei lempo soikoon tiennyt miksi. Niin he lähtivät
-liikkeelle. Taas onnistumaton retki mitä parhaitten toiveitten
-lopuksi! Se oli mennyt niin myttyyn, kuin se nenäliina, jolla hän nyt
-kyyneliään kuivaili. Kesti pitkän aikaa, ennenkuin hän pystyi mitään
-sanomaan. Tietysti hän sitten aluksi surkutteli Frans Röytä. "Sinä
-olet hänelle liian ankara, Mary. Herranen aika, kuinka onnettomalta
-hän näytti!" Ja nauru valtasi hänet uudestaan. Mutta Mary, joka koko
-ajan oli odottanut tilaisuutta, puhkesi nyt puhumaan: "Mitä sinun
-suojattisi minuun kuuluu?" Ja ikäänkuin tämä ei riittäisi, kohosi hän
-istualtaan ja kumartui Alicen hilpeiden silmien eteen. "Sinä varmaan
-erehdyt itsestäsi ja minusta. Sinähän häneen olet rakastunut. Etkö
-luule minun jo aikoja sitä huomanneen? Itse te parhaiten tiedätte,
-missä suhteissa olette toisiinne. Minuun se ei kuulu. Mutta se
-teitittely, jota te molemmat käytätte, -- onko se verhona?" --
-
-Alicen nauru taukosi. Hän istui kalpeana, niin kalpeana, että Mary
-säikähti. Mary tahtoi kääntää katseensa taas poispäin, vaan ei
-voinut. Alicen silmät pitivät sitä kiinni tuskallisissa vaihteluissa,
-kunnes sulkeutuivat. Silloin Alicen pää vaipui taapäin, pitkään ja
-raskaasti huoaten. Se oli kuin ammutun eläimen ähkinää.
-
-Mary istui vieressä, kauhistuneena omasta laukauksestaan.
-
-Mutta se oli ammuttu.
-
-Odottamatta ja hätäisesti Alice kohotti päätään ja käski ajajan
-seisauttaa. "Minun täytyy mennä tuohon hotelliin." Vaunut
-pysähtyivät. Alice avasi oven, astui maahan ja sulki jälkeensä.
-Pitkään, haikeasti katsoen Maryyn hän sanoi: _"Good bye! -- Good
-bye!"_ vastattiin hiljaa.
-
-Molemmat tunsivat, että hyvästijättö oli ainiaaksi.
-
-Mary ajoi edelleen. Heti kun ehti kotiin, meni hän suoraa päätä
-perheen saliin; hänellä oli isälle jotakin sanottavaa. Oven eteen
-tultuaan hän kuuli piaanonsoittoa ja arvasi Jörgen Thiisin olevan
-siellä. Vaan se ei häntä pidättänyt. Hattu päässä ja kevätkaapu yllä
-hän odottamatta seisoi huoneessa. Jörgen Thiis hypähti seisaalle
-piaanon äärestä ja astui häntä vastaan, hänen silmänsä täyttyivät
-ihastuksesta; Mary leimusi kiihtymyksestä, joka hänessä oli. Mutta
-jokin ylpeä ja luotansa karkoittava kaikessa tässä kimalluksessa sai
-Jörgenin luopumaan lähestymisestään. Silloin tuli hänen silmiinsä
-sitä imevää, himokasta, mitä Mary niin syvästi inhosi. Kevyesti
-tervehtien Mary astui hänen ohitseen, isänsä luo. Tämä istui tapansa
-mukaan suuressa nojatuolissa kirja polvella. "Kuules, isä! Mitä
-sanot, jos nyt lähtisimme kotiin?"
-
-Kaikkien kasvot kirkastuivat. Rouva Dawes alkoi: "Tiedätkö, että
-Jörgen Thiis juuri äsken kysyi, milloin me matkustamme; hän lähtisi
-mukaan." -- Mary ei kääntynyt Jörgen Thiisiin päin, vaan jatkoi:
-"Luullakseni huomenna lähtee höyrylaiva Havresta?" -- "Se on
-kyllä totta," vastasi hänen isänsä, "mutta siksi emme kai ehtine
-valmiiksi?" -- "Ehdimme kyllä!" sanoi rouva Dawes; "onhan meillä
-koko iltapuoli." -- "Mielelläni minä autan", sanoi Jörgen Thiis.
-Nyt hän sai ystävällisen silmäyksen Maryltä, ennenkuin tämä teki
-selkoa hinnasta, jonka Alice oli määrännyt hänen isänsä haluamalle
-hollantilaiselle maisemakuvalle. Sitten hän lähti salista ryhtyäkseen
-omia tavaroitaan pakkaamaan.
-
-He saapuivat kaikki neljä hotellin päivällispöytään kello 1/2
-8. Mary tuli aika väsyneenä; Jörgen Thiis meni häntä vastaan ja
-sanoi: "Neitihän on tällä kertaa tutustunut Frans Röyhyn?" -- Isä
-ja rouva Dawes olivat hyvin tarkkaavaisia; he ilmaisivat sillä,
-että Jörgen varmaankin oli juuri puhunut siitä heille. Aina kun
-Mary joutui tuntemaan jonkun uuden herran, olivat näet molemmat
-huolissaan. Mary punastui; hän tunsi sen itsekin ja sävähti siksi yhä
-punaisemmaksi. Molemmat vanhukset tuijottivat. "Olen tavannut hänet
-miss Clerc'in luona", vastasi Mary. "Useita kesiä ovat miss Clerc'in
-äiti ja hän itse olleet Norjassa ja siellä seurustelleet Frans Röyn
-omaisten kanssa; he ovat samasta kaupungista. Pitääkö minun antaa
-lisätietoja?" Jörgen Thiis säikähti. Toiset tuijottivat. Jörgen
-hätäili: "Sanoin juuri äsken isällenne ja rouva Dawesille, että
-meidän nuorempien upseerien kesken pidettiin Frans Röytä parhaana
-mitä meillä on. Niin etten minä sillä mitään pahaa tarkoittanut."
--- "Sitä en teistä olekaan epäillyt. Vaan kun en itse ole siitä
-tuttavuudesta täällä kertonut, niin ei minusta näy vierailla olevan
-syytä sitä julistaa." -- "Ihan kauhuissaan sanoi Jörgen Thiis, että
--- että hänellä siinä kohden ei ollut muuta mielessä kuin osaksi --
-että, että, -- --." "Sen kyllä tiedän", vastasi Mary keskeyttäen.
-
-Sitten he menivät yhdessä alakertaan. Pöydässä -- heillä oli
-muista erillään oma pöytänsä -- Jörgen Thiis tietysti tarttui
-keskeytyneeseen puheenaineeseen. Sitä ei voinut tuolla tapaa sikseen
-jättää. Upseerit, sanoi hän, pitivät ikävänä seikkana, että Frans
-Röy oli siirtynyt insinöörikuntaan. Hän oli niin etevä strateegi.
-Heidän harjoituksensa, sekä tietopuolisemmat että käytännölliset,
-olivat hänelle antaneet tilaisuutta osoittaa suurta kykyänsä.
-Jörgen mainitsi esimerkkejä, mutta toiset eivät niitä ymmärtäneet.
-Sitten hän siirtyi kertomaan juttuja Frans Röystä. Toverielämästä,
-hänen toiminnastaan. Niiden oli määrä näyttää, kuinka suosittu ja
-sukkela hän oli; mutta Mary väitti niiden osoittavan varsinkin
-sitä, kuinka poikamainen hän oli. Jörgen silloin hieman perääntyi;
-hän olikin kuullut niitä vaan kerrottavan; olihan Frans Röy häntä
-vanhempi. "Mitä te hänestä pidätte?" kysyi Jörgen Thiis äkkiä
-hyvin viattomasti. Mary viivytteli. Toiset nostivat silmänsä. "Hän
-jaarittelee niin liian paljon." -- Jörgen nauroi. "Mutta mitä hänen
-pitäisi teidän mielestänne tehdä? Hänessä kun on niin paljon voimaa."
--- "Pitääkö sen päästä meidän muiden ihmisten kimppuun?" Sille he
-kaikki nauroivat, ja niin heltisi se kireys, joka tähän asti oli
-pitänyt kaikkia hämillä. Krog ja rouva Dawes tunsivat olevansa
-turvassa Frans Röyltä. Samoin Jörgen Thiis.
-
-He nousivat taas yläkertaan puoliyhdeksän aikaan. Mary pyysi anteeksi
-poistumistaan, hän oli väsynyt. Huoneestaan hän maatessaan kuuli
-Jörgen Thiisin soittavan. Silloin Mary itki. --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Seuraavana iltana merellä, aavalla ja rasvatyynellä. Vienossa
-hämyssä kesäyötä vastaan; kaksi savupatsasta etäällä, muuten ei
-mitään. Jakamatonta sameanharmaata edessä ja alla. Mary nojautui
-laivan parrasta vasten. Ei ainoatakaan ihmistä näkynyt; koneen jyske
-ainoa ääni. Hän oli juuri ollut kannen alla kuulemassa soittoa, vaan
-noussut sieltä ennen muita. Sanomaton yksinäisyyden tunne ajoi hänet
-ylös sisällyksettömään näköalaan. Kaikkialla pilviä rajoina.
-
-Ei mitään muuta kuin pilviä; ei edes kajastusta auringosta, joka oli
-laskenut.
-
-Mitä hänellä itsellään nyt oli jäljellä siitä maailman loistosta,
-josta hän oli tulossa? Eikö hänessä itsessään ja ympärillä ollut
-yhtä tyhjää? Matkaelämä oli nyt mennyttä; ei hänen isänsä eikä
-rouva Dawes voinut tai tahtonut jatkaa; sen hän ymmärsi. Siinä
-lahdessa, jossa heidän kotinsa oli, ei ollut ainoatakaan naapuria,
-kenestä hän olisi piitannut. Siinä kaupungissa, missä he asuivat,
-puolen tunnin matkan päässä, ei yhtäkään ihmistä, johon hän olisi
-kiintynyt. Hän ei ollut malttanut siitä huolehtia. Hänellä ei missään
-ollut vakinaista asuntoa. Se elämä, joka versoo maaperästä ja sitoo
-kaikkeen, mitä siinä on, se ei ollut hänen. Kenen tahansa luo hän
-meni, tuntui keskustelu pysähtyvän, jotta voitaisiin ottaa esille
-muuta puhuttavaa, mikä hänelle soveltuisi. Ne _globe-trotter'it_,
-jotka kulkivat maapallon ympäri kuten hän itsekin, juttelivat matkan
-tapauksista, museoista ja musiikista siellä, missä joutuivat yhteen.
-Välistä myös ratkaisemattomista kysymyksistä, jotka liitelivät
-mukana, minne hyvänsä he menivät. Vaan niissä ei ollut ainoatakaan,
-mikä olisi häntä koskenut. Käsittelykaavat hän osasi ulkoa. Ne olivat
-lähinnä jonkunlaisia kieliharjoituksia tai joutopuhetta ilman mitään
-tarkoitusta.
-
-Hänen osakseen tullut ihailu, joka toisinaan kohosi jumaloimiseksi,
-alkoi jo silloin, kun hän vielä oli lapsi ja piti sitä leikkinä.
-Vähitellen hän oli siihen niin tottunut kuin vastakkaistanssin
-vuoroihin. Muuan ainokainen tapahtuma, joka oli koko perhettä
-pelästyttänyt, pari kohtausta, jotka olivat tuntuneet raskailta, oli
-jo aikoja unhotettu; kaikki oli nyt jokapäiväistä, vailla todentekoa.
-Hän oli jäänyt tyhjin käsin ja yksin.
-
-Riuhtaisten hänen ruumistaan hypähti Frans Röyn sankarimuoto esille.
-Niin ilmeisenä, niin äärimmäisen selväpiirteisenä, että Marystä
-tuntui kuin ei voisi liikahtaa hänen tähtensä.
-
-Frans Röy ei ollut muiden kaltainen. Tämäkö häntä oli pelottanut?
-
-Vaan ajatellessaankin Frans Röytä hän värisi. Vasten hänen
-tahtoaankin näkyi Frans Röyn luona Alice lihallisesti himoiten,
-silmät riettaina... millainen oli heidän keskinäinen suhteensa?
-Pimeni, vihlaisi, kiehui. Sitten hän seisoi itkien.
-
-Hän kuuli jonkin mahtavan kumeasti kohisevan. Hän kääntyi sinne
-päin. Heitä vastaan tuli _oceansteamer_, niin aavistamatta ja niin
-valtava, että hän pidätti henkeään. Se syöksähti merestä esiin
-ilman varoitusta. Se kiiti kauheaa vauhtia heitä vastaan, paisui
-paisumistaan, pienten ja suurten valojen tulivuoreksi. Hyrskyvässä
-pauhussa se tuli ja meni. Vain silmänräpäys -- ja se oli kaukainen
-näky.
-
-Kuinka tämä valtasi hänet!
-
-Tuo sivuuttava, kiitävä elämä maailmanosasta toiseen, ajatukset ja
-työ ikuisessa ja hedelmällisessä vaihdossa.
-
-Sillä välin kun hän loikoi täällä ja ajelehti pienessä keikkujassa.
-Maailman kolossin aallot saivat sen vaappumaan, niin että täytyi
-pitää kiinni, jottei mereen suistuisi.
-
-Hän oli jälleen suuressa tyhjyydessä. Petettynä. Sillä petostahan
-se oli, kun kaikki, mitä hän kolmessa maailmanosassa oli nähnyt
-ja kuullut kansojen elämässä ja juhlissa, kirkollisissa ja
-kansallisissa, tai taideteoksia, musiikkia, ikäänkuin jäi sinne,
-missä oli nähty ja kuultu, ja hän oli kaamean liikkumattomassa
-erämaassa.
-
-
-
-
-KOTONA
-
-
-Kävi hämmästyttävän toisin.
-
-Jo maihin astuessaan hän näki mitä vilpittömintä iloa, kun jälleen
-tavattiin sekä nuoria että vanhoja. Kaikkien kasvot kirkastuivat.
-Samoin matkalla ylöspäin toria kohti; kaikki ilostuivat, kaikki
-tervehtivät. Sill'aikaa kun hän oli ollut heitä ajattelematta, olivat
-he ajatelleet häntä. Torin varrella olevasta talostaan heidän oli
-määrä myöhemmin päivällä lähteä Krogskogeniin rannikkolaivalla.
-Sillä välin kävi heillä sukulaisia. Näiden teki mieli kertoa, kuinka
-iloisia he olivat vihdoinkin saadessaan heidät taas nähdä. He
-tahtoivat kertoa myös siitä menestyksestä, jonka Maryn espanjalainen
-muotokuva oli saavuttanut. Ensin täällä, sitten pääkaupungissa ja
-nyt kiertomatkalla pitkin maata yhdessä muiden kuvien keralla. Siitä
-kirjoitettiin -- niin, kai hän oli lukenut, mitä siitä kirjoitettiin?
--- Ei, hän ei ollut vähääkään lukenut lehtiä -- paitsi jonkun kerran
-niitä, mitä ilmestyi heidän olopaikoissaan. "Etkö sinä luekaan
-täkäläisiä lehtiä?" -- "Kyllä, kun isä niitä näyttää minulle." Eikö
-siis hänen isänsä, eikä rouva Dawes ollut hänelle mitään maininnut?
--- "Ei." -- Niin, nyt hänet tunnettiin koko Norjassa. Olihan tämä
-hänen kolmas muotokuvansa; vai joko oli neljäs? Ja se oli kaunein.
-Se oli otettu meidän kuvalehtiimme. Eräässä englantilaisessa
-taidelehdessä, "Studio'ssa", se oli myös. Eikö hän sitä tiennyt?
--- "En." -- Täkäläinen nuoriso oli hänestä kovin uhoissaan. Sen
-vuoksi he olivat lykänneet kevätjuhlansa siksi, kunnes hän tulisi
-kotiin. "Silloin sinua oikein juhlitaan." -- "Minuako?" -- "Mennään
-Marielystiin. Höyrylaiva täältä ja höyrylaiva naapuristosta; siellä
-yhdytään. Jörgen Thiis on koko puuhan suunnitellut Pariisista asti."
--- "Jörgen Thiis?" -- "Niin, eikö hän ole kertonut." -- "Ei."
-
-Heti kun toiset lähtivät pois, meni hän tapaamaan isäänsä; tämä
-oli par'aikaa purkamassa muutamia niistä taide-esineistä, mitä oli
-ostanut ja joiden oli määrä jäädä hänen huoneeseensa. "Oletko sinä,
-isä, lähettänyt minun muotokuviani näyttelyihin?" -- Krog hymyili
-ja vastasi viattomasti: "Kyllä minä tosiaan olen, rakas lapsi. Ja
-siitä on monella ollut iloa. Muuten minulta on sitä pyydetty. Joka
-kerta minulta on pyydetty." Hän sanoi sen niin herttaisesti. Että isä
-oli häneltä salannut ja kieltänyt rouva Dawesia mitään puhumasta,
-varmaankin myös Jörgen Thiisiä, se oli hänestä niin somaa. Nyt hän
-teki, mikä hänellä muuten oli hyvin harvinaista, hän suuteli isäänsä.
-
-Vai tästä siis hänen isänsä, rouva Dawes ja Jörgen Thiis niin
-ahkeraan olivat yhdessä kuiskutelleet ja supatelleet? Siksi oli
-häneltä pidätetty kotimaan lehdet. Kaikki oli ennakolta sovittu --
-vieläpä sekin ehdotus, että juuri nyt lähdettäisiin kotiin! Hän
-melkein piti Jörgen Thiisistä.
-
-Heidän lähtiessään Krogskogeniin oli laivasillalle kerääntynyt joukko
-nuorisoa. Se huusi: "Pyhänä tavataan!"
-
-Hänestä oli maisema lahden puolella viehättävä. Koko se puoli tuntia,
-mikä Krogskogeniin oli matkaa, oli kuin hyvien tuttujen yhtämittaista
-tervehtimistä. Nyt oli rannikkoa pitkin kulkeva, osittain uudestaan
-valmistettu tiekin valmiina. Se oli oikein hauska, aina kun se
-leikkasi niemenkärkien ympäri, usein tunturin sisään. Krogskogenin
-halki kulki tie, kuten ennenkin, toiselta niemeltä tasangon vieritse
-toiselle, ihan laiturin sivutse ja kappelin ja hautuumaan läheltä.
-
-Kuinka virkistävän ihana oli Krogskogenin asema! Hän oli muistellut
-sen olevan niin yksinäisen; vaan oli unhottanut, kuinka viehkeä
-se oli! Tämä hiljainen, kiiltävä lahti merilintuineen! Väreily
-tuolla peremmällä, missä joki laskee vetensä, pitkä tasanko
-sisämaahan päin ylänköjen välissä ja nämä vihreässä puvussa.
-Eivätkö asuinrakennuksen läheiset puut todellakaan olleet tuota
-pitempiä? Kuinka mainiolta näytti tuo pitkä ja valkea talo, mustine
-akkunoineen ja perusmuurineen. Toisesta savutorvesta nousi sakeaa
-savua; sieltä vyöryi ilmoille hauskaa tervetuloa. Hän hyppäsi maihin
-ennen muita ja joutuun kotia kohti. Kahdeksan tai kymmenen vuotias
-tyttönen tuli juosten laivalle päin, pysähtyi nähdessään Maryn,
-kääntyi ja juoksi takaisinpäin minkä ikinä kerkesi. Mutta Mary sai
-hänet portailla kiinni. "Nyt minä otan sinut!" hän käänsi tyttösen
-puoleensa: "Kuka sinä olet?" Se oli vaaleatukkainen, naurava tyllerö,
-joka ei vastannut. Portailla seisoi talon naisväki, ja yksi heistä
-sanoi, että hän oli nimeltään Nanna ja juoksi täällä asioilla. "No
-oleppas sitte minun tyttöni!" sanoi Mary ja otti hänet mukaansa
-ylös portaita. Hän tervehti kutakin erikseen, vaan tunsi heidän
-pettyvän, kun hän riensi edelleen puhelematta heidän kanssaan. Hän
-ikävöitsi saada taas astua syville matoille, tuntea omituista valoa
-ympärillään eteisessä, jälleen nähdä suuret kallisarvoiset kaapit,
-kaikki maalaukset ja harvinaisuudet hollantilaisajalta. Vielä enemmän
-hän ikävöitsi päästä yläkertaan omaan huoneeseensa. Tuo äänettömyys
-portaissa ja sitten eteenpäin pitkässä, hieman pimeässä käytävässä
--- milloinkaan ei tämä ollut hänelle niin kuiskutellut kuin tänään.
-Jotakin vienoa, puoleksi kätkettyä, perin tuttavallista ja ihan
-läheltä. Se laverteli vielä, kun hän seisoi huoneensa ovella, se ihan
-piti hänestä kiinni, niin että kesti ennenkuin hän avasi.
-
-Oi, huone oli täydessä auringonpaisteessa pitkisseinän akkunasta,
-joka oli avoinna toisia rakennuksia ja ylänköä kohti. Vaaleampaa
-valoa suoraan edessä olevasta akkunasta hedelmäpuutarhan ja lahden
-puolella. Tämä pilkisteli puiden välistä. Niiden yläpuolelta näkyivät
-saaret ja nyt vaaleanharmaa meri. Vaan ylängöltä käsin, joka oli
-ihanimmassa lehdessään ja kukassaan, valui kevään tuoksua. Huone
-itsekin valkoisessa puhtaudessaan oli kuin syli sitä ottamassa.
-Täällä sisällä kaikki järjestyi kunnioittaen sängyn ympärille, joka
-oli keskellä laattiaa. Se oli enemmän kuin prinsessaa varten; se oli
-itse prinsessa; kaikki muu tuli niiaten sitä kohti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Retki Marielystiin oli kaikin puolin onnistunut. Vaan siellä sattui
-mielenapeutta Maryn ja Jörgenin kesken.
-
-Sen laita oli näin. Laivalle tuli Jörgen Thiis pitkän, tanakan naisen
-kanssa, jonka leveä otsa, lämpöiset silmät, pieni nenä ja ulkoneva
-leuka virittivät Maryn poskille lievää punaa, ja tätä verhotakseen
-Mary nousi seisaalle ja kysyi: "Ettekö te ole insinöörikapteeni
-Frans Röyn sisar?" -- "Onpa kyllä", vastasi Jörgen Thiis; "me olemme
-varmuuden vuoksi ottaneet lääkärin mukaamme." -- Mary: "Se on minusta
-hyvin hauskaa; minä olen tietysti kuullut veljenne puhuvan Teistä.
-Hän pitää Teistä niin paljon." -- "Kaikkihan me pidämme", vakuutti
-Jörgen Thiis ja meni.
-
-Neiti Röy ei itse ollut mitään sanonut. Mutta hänen tutkivista
-silmistään valui Maryä kohti ihailua. Nyt hän istui Maryn viereen.
-"Viivyttekö kauvankin kotona?" -- "Sitä en tiedä. Kenties emme
-ollenkaan enää matkusta; isäni on käynyt liian heikoksi." --
-Neiti Röyn viisaat silmät ikäänkuin merkitsivät muistiin. Hän ei
-pitkään aikaan puhunut mitään. Mutta Mary ajatteli itsekseen: se on
-hienotunteista, ettei hän rupea juttelemaan veljestään.
-
-Nämä kaksi olivat koko retken ajan yhdessä. He seisoivat myös
-toistensa likellä, kun jälkiruoka tarjottiin ulkoilmassa ja puheita
-pidettiin. Se menestys, jonka juhla saavutti, nousi Jörgen Thiisin
-päähän. Tultiinhan kilistämään hänen kanssaan lasia, hän kävi
-tunteelliseksi ja tahtoi puhua. Ihanteen, ikuisen ihanteen puolesta.
-Onnellinen se mies, joka on sen jo nuoruudessaan nähnyt! Hän on sitä
-rinnassaan kantanut opastavana, sammumatonna valonheittäjänä elämän
-polulla! -- Hän joi pohjaan, heitti lasinsa, kalpeana, liikutettuna.
-
-Tämä kamala vakavuus tuli niin äkkiä hilpeiden ihmisten eteen, että
-he nauroivat. Joka ainoa!
-
-Neiti Röy sanoi Marylle: "Olettehan te seurustellut luutnantti
-Thiisin kanssa?" -- "Sekä viime talvena että edellisenä", vastasi
-Mary sivumennen; hän söi jäätelöä.
-
-Vieressä seisoi muuan nuori tyttö. "Merkillinen mies tuo Jörgen
-Thiis", sanoi hän. "Hän on meidän seurassamme niin hyvä, mutta
-kuuluu olevan sotamiehille niin häijy." Hämmästyneenä kääntyi Mary
-häneen päin. "Millä tapaa häijy?" -- "Hänen sanotaan miehiä niin
-piinaavan. Olevan niin kauhean tarkan ja niin suunnattoman omituisen.
-Ja rankaisevan ihan tyhjästä." Mary kääntyi silmät leveinä Margrete
-Röyhyn päin. "Kyllä se on totta", vastasi tämä kevyesti; hänkin söi
-jäätelöä.
-
-Kun sitten illan suussa oli tanssiminen lopetettu ja lähdetty
-laivalle päin, Mary Jörgenin kainalossa, sanoi Mary hänelle: "Onko
-totta, että se väki, jota te komennatte, moittii Teitä?" -- "Siinä
-lienee todellakin perää, neiti." Hän nauroi. -- "Onko se mikään
-naurun asia?" -- "No ei siitä itkeäkään kannata, neiti," hän oli
-oikein lystillä päällä, olisi kernaimmin ottanut Maryn syliinsä ja
-tanssinut tietä alaspäin laiturille, kuten niin monet muut tekivät.
-Vaan Mary torjui. "Minun oli sitä ikävä kuulla", sanoi hän. Silloin
-Jörgen älysi, ettei tämä ollut leikkiä. "Tahdon sanoa Teille, neiti,
-etteivät norjalaiset yleensä tajua, mitä totteleminen ja kuri on.
-Sinä lyhyenä aikana, minkä ne ovat komennettavinamme, täytyy meidän
-sitä heille opettaa." -- "Millä keinoin opettaa?" -- "Pikku asioissa
-tietysti." -- "Piinaamalla heitä pikku asioilla?" -- "Niin juuri." --
-"Asioilla, joiden välttämättömyyttä he eivät käsitä?" -- "Aivan niin.
-Heidän on opittava jättämään viisastelut. Heidän täytyy totella. Ja
-mitä tekevät, se on tehtävä täsmällisesti. Ehdottoman täsmällisesti."
-
-Mary ei vastannut. Vaan heidän sivulleen tuli toinen pari, ja Mary
-puhui näille. Sitä hän jatkoi, kunnes päästiin rantaan.
-
-Laivalla hän huomasi, että Jörgen Thiis oli alakuloinen. Maihin
-astuttaessa Jörgeniä ei näkynyt laiturilla. Ilman mitään sopimusta
-saattoi koko seura Maryä kotiin torin varrelle. Laulettiin ja
-meluttiin ulkopuolella, kunnes Mary ilmestyi parvekkeelle ja
-sirotteli kukkia heidän päälleen, -- sekä ne, jotka oli mukanaan
-tuonut, että kaikki, mitä löysi. Hajaannuttiin nauraen ja ailakoiden.
-Vaan heidän poistuessaan Mary etsi heidän seastaan Jörgeniä; tätä ei
-siellä näkynyt. Hänen tuli paha mieli; hän oli huonosti palkinnut
-Jörgeniä päivästä, joka oli hänen elämänsä ihanimpia. Häntä oli
-suuremmoisesti juhlittu.
-
-Seurustelua suuremmissa ja pienemmissä piireissä tuli nyt yhtä
-mittaa; mutta Jörgen Thiis oli kadonnut. Ensin hän oli jonkun aikaa
-ollut kotona vanhempiensa luona, nyt hän oli Kristianiassa. Mary ei
-ollut koskaan sen enempää ajatellut Jörgen Thiisiä; mutta nyt, kun
-hän pysytteli syrjässä, täytyi hänen muistella, mikä osa Jörgenillä
-oli tässä onnellisessa samanikäistensä tapaamisessa. Se merkillinen
-malja, minkä hän oli esittänyt "uskollisuudelle ihannetta kohtaan"...
-kun se puhe pidettiin, ajatteli hän vaan: kuinka tunteellinen
-saattaakin Jörgen Thiis olla! Nyt hän ajatteli: ehkä se tarkoitti
-minua! Hän oli tottunut näihin liioitteluihin, eikä hän lainkaan
-pitänyt Jörgen Thiisistä. Vaan kun hän muisteli, miten rajusti
-rakastunut Jörgen oli jo heidän ensi yhtymässään ja että hän kaikki
-nämä vuodet oli ollut ihan samanlainen, milloin ja missä tahansa he
-yhtyivät, tuli siitä jotakin suurempaa. Ahnaisiin, imeviin silmiin
-tuli silloin jotakin melkein liikuttavaa. Ettei Jörgen sietänyt hänen
-seuraansa, kun hän oli vähimmänkään epäsuopea, osoittihan sekin,
-miten syvästi Jörgen häntä rakasti. Ettei Jörgen mitään sanonut, vaan
-jäi pois, se oli hänen mieleensä.
-
-Sitten saapui Mille Falke, rintatautisen lehtorin kaunis, lempeä
-vaimo, eräänä päivänä hänen luokseen. Hän oli saanut kirjeen Jörgen
-Thiisiltä. Kristianiassa oli muuan kymmenhenkinen seura päättänyt
-lähteä retkelle Nordkapiin. Laivapaikat oli tilattu jo pari kuukautta
-sitten, -- ja nyt tuli esteitä. Jörgen Thiisiltä oli kysytty, eikö
-hän voisi ottaa matkalippuja huostaansa ja kerätä kymmentä henkilöä
-tehdäkseen niiden kanssa tuon ihanan retken? Pikkukaupungeissa
-elettiin paremmassa toveruudessa, siellä oli helpompi saada sellainen
-joukko kokoon. Jörgen Thiis suostui ehdotukseen, -- jos Mary Krog
-tulisi mukaan; silloin hän olisi varma, että muut voitaisiin saada.
-
-Rouva Mille Falk esitti tämän Marylle sillä hyväilevällä
-kissanlämmöllä, jota harva voi vastustaa. Maryllä ei kuitenkaan
-ollut pienintäkään halua istua höyrylaivassa keskellä kesäkuumaa tai
-keskeyttää, mitä täällä nyt oli tarjona; se oli kovinkin hauskaa.
-Mutta eipä hän kernaasti olisi taas pahoittanut Jörgen Thiisin
-mieltä. Hän puhui isälleen ja rouva Dawesille; hän kuunteli vielä
-kerran Mille Falkia -- ja suostui.
-
-Alkupuolella heinäkuuta kokoontui seurue yöllä eräälle
-rannikkolaivalle, jonka oli määrä viedä heidät Bergeniin. Sieltä
-retki alkaisi. Heitä oli kuusi naista ja neljä herraa. Naisista yksi
-oli kaupungin arvoisa koulunjohtajatar; yksi herroista oli hänen
-poikansa, ja naisista taas oli kolme ollut ennen hänen oppilaitaan.
-Hän oli siveellinen tukipiste. Kaksi osanottajaa oli vastanainut
-pariskunta, jota kiusoiteltiin koko matkalla. Sitä kannattikin tehdä,
-sillä he olivat kumpikin hyvin sukkelia ja osasivat kostaa. Muuan
-nuori tukkukauppias liehakoitsi naisista kahta -- kuten väitettiin
--- saamatta selville, kummasta enemmän piti. Tämän ratkaisemisessa
-oli hänellä koko muu seurue apuna, molemmat naiset uutterimmin.
-Eräs nuori kielentutkija kastettiin jo ensi yönä rannikkolaivalla
-"hyljätyksi". Lukuunottamatta vanhaa rouvaa pitivät muut aika elämää
-eikä yksikään välittänyt unesta. Ainoastaan kielentutkija ei osannut
-tanssia eikä laulaakaan eikä vähääkään mielistellä; eipä häntä
-itseäänkään voinut mielistellä, sillä silloin hän kävi noloksi.
-Seurauksena oli, että kaikki, vieläpä Marykin, liehakoitsivat
-"hyljättyä", vain nauttiakseen hänen saamattomuudestaan. Pilanteon
-alkuunpanija oli vakinaisesti Jörgen Thiis; kiusoitteleminen oli
-hänellä intohimona. Sillä alalla ei hänen kekseliäisyyttään aina
-voinut uskoa ilkeydestä vapaaksi.
-
-Alussa sai hän itse olla rauhassa. Vaan vähin erin uskalsi jo
-"hyljättykin" käydä hänen kimppuunsa. Kaikki pistelivät hänen
-ruokahaluansa, vallanhimoansa ja varsinkin hänen alamaista
-palvelijanosaansa Maryyn nähden. Maryllä oli Krogien varhain
-kehittynyt kyky huomata liiallisuudet, niin että hän nauroi muiden
-mukana silloinkin, kun ivattiin alamaisuutta häntä kohtaan. Jörgen
-Thiis ei siitä ollut millänsäkään. Hän söi yhtä vahvasti, oli yhtä
-turhantarkka retken johtajana ja pysyi järkkymättä Maryn kekseliäänä,
-väsymättä paikalle kiitävänä auttajana.
-
-Laiva oli ihan täynnä matkustajia, joukossa useita ulkomaalaisia;
-mutta Jörgen Thiisin hilpeä seurue oli keskuksena; luonto houkutti
-niin alinomaa matkustajat ihailemaan, etteivät he kovin paljoa
-hieroutuneet toistensa kimppuun. Heistä tuntui kuin kuulisivat
-jotakin suurta esitettävän. Ihmeet seurasivat täällä toisiansa.
-Lisäksi tuli päivän pituus. Joka vuorokauden päästä kävi yö
-lyhyemmäksi, viimein katosi. He kiitivät eteenpäin pelkässä valossa,
-ja se huumasi. He eivät väsyneet. He joivat, tanssivat, lauloivat;
-lopulta heissä kaikissa oli sama mieliala. He ehdottelivat sellaista,
-mikä muuten olisi tuntunut mahdottomalta; täällä se sopi maiseman
-villiyteen, valon huumeeseen. Kun Maryltä kova tuuli kerran vei
-hatun, hyppäsi kaksi kavaljeeria mereen sitä noutamaan. Toinen oli
-tietysti Jörgen Thiis. Mielten jännitys oli noussut arkipäiväistä
-ylemmä. Jotkut uupuivat; he nukkuivat öin ja päivin. Vaan useimmat
-kestivät, ainakin niin kauan kuin kuljettiin eteenpäin. Niiden
-joukossa Mary.
-
-Jörgen Thiis oli kunnioittavalla lujuudellaan pakottanut kaikki
-siihen, että he kohtelivat Maryä jokseenkin samoin kuin hän
-itse. Myöskään ei sattunut pienintäkään seikkaa, joka olisi tätä
-häirinnyt. Se johtui varsinkin hänen omasta hienoksi harjaantuneesta
-käytöstavastaan valppaine kykyineen olla huomaavainen.
-
-Heidän siirtyessään takaisin rannikkolaivaan pyysi hän vilpittömän
-kiitollisena Jörgen Thiisiä tulemaan mukaan kotiin Krogskogeniin. "En
-minä voi näin äkkiä lopettaa", sanoi Mary.
-
-Ja siellä Jörgen Thiis viipyi useita päiviä. Kaikki oli hänestä
-siellä kaunista ja virkistävää. Se taideaisti, mitä hänessä
-oli, kohdistui enimmäkseen pikku esineisiin; hän siis ihaili
-kansatieteellisiä kapineita, ja niitä täällä oli kylliksi. Huoneet ja
-niiden kalustus olivat ihan hänen makunsa mukaisia. Rouva Dawesille,
-jolle hän puhui vapaasti, hän uskoi salaisuutensa; se mikä oli
-rauhallista, hillittyä, toi hänen mieleensä lemmenkaihoa, sanoi hän.
-Hän haaveili piaanoa soittaen, pitkiä aikoja, yhä uudestaan. Ja aina
-siihen suuntaan.
-
-Maryä hän kohteli yhtä kunnioittavasti kahden kesken kuin muiden
-seurassa. Siitä saakka, kun he olivat tuttuja, Mary ei ollut kuullut
-ainoatakaan sanaa, jota voisi pitää johdantona kosintaan; eipä edes
-ainoata sanaa, jota voisi sanoa johdannon johdannoksi. Ja se oli
-Maryn mieleen.
-
-Yhdessä he retkeilivät metsässä ja vainiolla; he soutelivat yhdessä
-sukulaisia tervehtimään. Jörgenillä oli avain hänen uimahuoneeseensa.
-Hän kävi siellä, ennenkuin kukaan muu oli valveilla. Usein taas
-heidän retkensä jälkeen.
-
-Mary itse oli käynyt seuranhaluisemmaksi. Jörgen huomautti siitä.
-"Niin", vastasi Mary, "nuoret ihmiset elävät täällä lähemmin yhdessä,
-ikäänkuin sisaruspiirissä, ja siksi ne ovat toisenlaisia, vapaampia,
-terveempiä. Se on minuunkin tarttunut."
-
-Jörgenin piti eräänä aamuna lähteä kaupunkiin, ja Mary meni mukaan.
-Hän tahtoi käydä Klaus sedän, hänen ottoisänsä luona, jota ei ollut
-kotiintulostaan asti tavannut.
-
-Klaus setä istui perimmäisessä huoneessa savupilvessä ikäänkuin
-hämähäkki harmaan seittinsä takana. Hän hypähti seisaalle nähdessään
-Maryn astuvan sisään, häpesi ja vei hänet "isoon tupaan." Jörgen
-oli ennakolta varoittanut Maryä, että Klaus setä tuskin oli hyvällä
-päällä; hänellä oli taaskin ollut tappioita. Niinpä heti kun he
-istuutuivat tyhjään, jäykkään saliin, hän alkoikin valitella aikoja.
-Tapansa mukaan hän koukisti selkänsä kyrmyyn, levitti jalkansa
-painaakseen kyynärpäänsä niitä vasten ja pitkät sormensa vastakkain.
--- "Niin, kyllähän teidän on hyvä, kun vaan lystäilette!" Ehkä
-hän tahtoi tämän taas hyvittää ja sanoi: "Enpä ole koskaan nähnyt
-kauniimpaa paria!"
-
-Jörgen nauroi, vaan punastui ihan ohimoihin asti. Mary istui
-jäykkänä; se ei häneen ulottunut.
-
-Jörgen saattoi hänet takaisin Krogin taloon torin varrelle; se olikin
-aivan lähellä. Hän ei puhunut tiellä sanaakaan ja sanoi hätäiset
-hyvästit. Sitten häneltä tuli sana, että hänen täytyi viipyä iltaan
-asti; silloin hän ajaisi Krogskogeniin pyörällään. Se ei ollut
-sopimuksen mukaista; mutta Mary lähti.
-
-Laivassa kotimatkalla Mary sitten ajatteli mahdollisuutta: pari
-hänestä ja Jörgen Thiisistä? Ei! Se ei ollut koskaan sattunut
-hänen mieleensä. Jörgen oli kaunis, komea mies, mainio kavaljeeri,
-todellinen taiteilija piaanonsoitossa. Hänen hyvästä päästään, hänen
-hienosta käytöksestään oltiin yksimielisiä. Vieläpä sekin, mikä
-ennen niin inhotti, hänen nautinnonhimonsa, joka saattoi puhjeta
-esille katseessa ja ilmeessä ja käydä imevän kaltaiseksi, mitä ei
-sietänyt nähdä... ehkä juuri siitä peruspohjasta muu oli kehittynyt?
-Aisti täydellisyyteen taiteessa, kurissa, puheessa? Mutta siihen jäi
-jotakin selittämätöntä. Hänestä oli yhdentekevää, mitä se oli, sillä
-hän jätti sikseen kaikki nämä mietiskelyt. Ne eivät häneen kuuluneet.
-
-Hän oli tavannut erään talonpoikaisvaimon, joka oli nuoruudessaan
-heillä palvellut; hänen viereensä Mary nyt istuutui. Vaimo ilostui:
-"Kuinkas teidän isänne jaksaa? Nyt minä olen käynyt vanhaksi, mutta
-sen sanon, että niin monta kuin olenkin tuntenut, -- parempaa miestä
-kuin isänne en ole koskaan tavannut. Hän on ja pysyy kaikkein
-parhaana."
-
-Tämä lausuttiin niin odottamatta ja lämpimästi, että Mary heltyi.
-Vaimo kertoi sitte piirteen toisensa jälkeen isän hienotunteisuudesta
-ja hyvyydestä. Sitä hän jatkoi koko matkan. Ensin tuntui Marystä,
-ettei mitään suloisempaa ollut pitkään aikaan sattunut. Vaan sitten
-hän pelästyi. Hän oli kerrassaan unhottanut, kuinka syvästi hän itse
-rakasti isäänsä. Vieraantunut sitä ilmaisemasta. Miksi? Miksi hänen
-mielensä oli kiinni niin paljossa muussa eikä hänessä, joka oli
-kaikista paras ja rakkain?
-
-Hän kiirehti ylöspäin taloa kohti. Vaikka isä oli käynyt niin
-kivulloiseksi, ei hän viime aikoina ollut melkein laisinkaan
-käynyt isän luona. Päästyään lähemmä hän näki Jörgenin polkupyörän
-nojaavan portaita vasten ja kuuli hänen soittavan. Mutta Mary riensi
-ohitse, isäänsä tapaamaan, joka istui konttoorissa pulpetin ääressä
-kirjoittamassa. Mary kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli
-häntä, katsoi hänen hyviin silmiinsä ja suuteli vielä kerran.
-Herkästi havaiten, mikä on lystikästä, hän nauroi nähdessään isänsä
-kummastuksen. "Niin, kyllähän sinä voit minua ihmetellä, sillä
-minä teen sitä niin kovin harvoin. Mutta sittenkin on asia niin,
-että pidän sinusta niin äärettömästi." Taas hän suuteli isäänsä.
-"Rakas lapseni!" sanoi Krog ja hymyili rynnäkön lävitse. Hän oli
-siitä onnellinen, sen Mary näki. Vähitellen tuli hänen silmiinsä
-se omituinen kirkastus, jota ei kukaan unhottanut. Mary ajatteli
-itsekseen: näin minä teen täst'edes joka ainoa päivä!
-
-Jörgen ja hän olivat päättäneet lähteä pyöräretkelle pitkin seutua.
-Seuraavana päivänä he olivat matkalla. Se sukulainen, jonka luo he
-saapuivat, muuan komppanianpäällikkö, riemastui heidän tulostaan.
-Heidän täytyi lopulta jäädä sinne sekä kahdeksi että kolmeksi
-päiväksi. Ympäristön nuoriso hankittiin seuraksi, pantiin toimeen
-retki tunturilaitumille, mikä taas oli Marylle ihan uutta. "Tunnen
-kaikki maat vaan en omaani." Ensi vuonna hän matkustaisi Norjassa;
-siihen ei tarvittaisi erikoista matkaseuraa. Tämä aie kun oli
-mielessä, niin kotimatkasta tuli oikea herraskulku.
-
-Juuri kun Jörgen ja hän jättivät pyöränsä nojaamaan portaita vasten,
-tuli pikku Narina juosten ovesta ja kiireesti portaita alas. Hän
-itki, vaan ei nähnyt tulijoita; hän oli menossa toiseen rakennukseen.
-Kun Mary huusi: "Mikä nyt on?" pysähtyi Nanna ja purskahti: "Voi
-tulkaa, tulkaa, minä juuri haen väkeä!" Yhtä kiireesti taas ylös
-ilmoittamaan, että nyt ne tulivat. Jörgen perästä, sitten Mary.
-Riennettiin läpi eteisen, ylös portaita, pitkin käytävää perimmäistä
-huonetta kohti oikealle. Siellä makasi Anders Krog laattialla ja
-rouva Dawes oli polvillaan hänen vieressään, parkuen. Krog oli
-saanut halvauksen. Jörgen nosti ja kantoi hänet laattian poikki
-sänkyyn ja sovitti hänet siihen. Mutta Mary syöksi jälleen alakertaan
-telefonoimaan lääkäriä.
-
-Lääkäri ei ollut kotona, Mary haki häntä paikasta toiseen. Sillä
-välin hänessä huusi epätoivo siitä, ettei hän ollut isänsä luona,
-kun tämä kohtaus sattui! Olihan hän juuri luvannut itsekseen olla
-hänelle joka päivä hyvä -- ja sitten lähtenyt hänen luotaan! Niin,
-vielä tänään hän oli iloinnut, kun pääsisi ensi kesänä matkustelemaan
-ympäri maata ilman häntä! Millainen hänestä oli tullut? Mikä hänet
-oli riivannut?
-
-Saatuaan puhutella lääkäriä hän heti riensi takaisin isän luo. Tämä
-oli sillä välin riisuttu ja Jörgen poissa. Mutta rouva Dawes istui
-tuolilla päänaluksen vieressä, kädessä kirje, äärettömän onnetonna.
-Maryn nähtyään hän oitis ojensi tälle kirjeen, kääntämättä silmiään
-sairaasta.
-
-Kirjeen oli lähettänyt Amerikasta muuan Marylle outo mies,
-joka ilmoitti, että Hans veli oli menettänyt heidän ja omankin
-omaisuutensa. Itse hän oli heikkomielinen, ollut sellaisena kai jo
-kauan.
-
-Kuten Mary tiesi, ei Krogien suvussa miespuolella ollut tavatonta,
-että vanhat kävivät höperöiksi. Mutta hän kauhistui isänsä vuoksi,
-joka ei ollut pitänyt silmällä! Sekin oli arveluttava merkki.
-
-Hänen isänsä oli arvatenkin juuri menossa näyttämään tätä kirjettä
-rouva Dawesille, kun hänet tapasi halvaus. Ovi näet oli avoinna ja
-hän makasi siinä likellä.
-
-Mary luki kirjeen kahdesti ja kääntyi rouva Dawesiin päin, joka istui
-itkien. "Niinpä niin, Eva täti, -- se on kestettävä." -- "Kestettävä?
-Mitä sinä tarkoitat? Rahojako? Viis rahoista! Vaan isäsi! Tuo
-ihana mies, paras ystäväni!" Hän katsoi hellittämättä Krogin
-ummistuneisiin silmiin ja itki yhtä mittaa, purkaen hänelle mitä
-parhaita nimityksiä, mitä korkeinta ylistystä, mutta englanniksi.
-Vieraalla kielellä sanat putoilivat kuin kaukaisemmalta ajalta; Mary
-oli polvillaan isänsä edessä ja poimi ne talteen. Ne tulivat joka
-päivältä molempien vanhusten yhdyselämää, kukin kaipuineen, kukin
-kiitoksineen -- kuvana siitä, mitä hän oli saanut lempeiltä sanoilta,
-hyviltä silmiltä, lahjoina ja suvaitsevaisuutena. Se tuli niin
-rikkaana, niin lämpimänä, hyvän omantunnon uljaalla voimalla; sillä
-rouva Dawes oli itse koettanut olla hänelle taas kaikkena, mikäli oli
-voimia riittänyt. Niin kultaisia sanoja kuin siinä siroteltiin Maryn
-pään ylitse hänen isänsä kunniaksi, -- niin köyhäksi ne Maryn itse
-tekivät! Sillä hän oli isästään niin vähän välittänyt! Voi kuinka hän
-katui, voi kuinka epätoivoissaan hän oli!
-
-Jörgen Thiis tuli näkyviin käytävässä juuri kun Mary nousi. Mary
-kumartui ottamaan kirjeen ja aikoi sen antaa Jörgenille, kun
-rouva Dawes, joka myös näki hänet, pyysi häntä auttamaan itseään
-huoneeseensa; hänen täytyi päästä sänkyyn, hänen myös. "Herra ties,
-milloin taas nousen! Jos hän on valmis, niin olen minäkin."
-
-Jörgen riensi paikalle, sai koko massan nousemaan tuolilta ja hoippui
-hänen kanssaan hitaasti pois. Hän soitti sinne palvelustytön, joka
-sitten auttoi rouva Dawesin sänkyyn; itse tuli Jörgen takaisin Maryn
-luo. Tämä seisoi liikkumatonna, kädessä kirje, jonka nyt ojensi
-Jörgenille.
-
-Hän luki sen tarkkaavasti ja kalpeni. Niin, hetkisen hän oli kuin
-sammunut; Mary astui pari askelta häntä kohti, vaan Jörgen ei
-huomannut. "Tämä se on ollut syynä halvaukseen", sanoi Mary.
-
-"Tietysti", kuiskasi toinen häneen katsomatta. Pian hän sitten lähti.
-
-Mary seisoi taas isänsä luona. Tämän suloiset, hienot kasvot
-kutsuivat Maryä, hän heittäytyi taas isänsä kaulalle ja nyyhkytti.
-Siitä, josta hän enimmin piti, hän oli vähimmin välittänyt. Ehkä vaan
-siksi, ettei isä koskaan muistuttanut itsestään?
-
-Hän ei lähtenyt isänsä luota, ennenkuin lääkäri tuli, mukana
-sairaanhoitajatar. Silloin Mary meni rouva Dawesia katsomaan.
-
-Rouva Dawes oli epätoivoissaan ja sairaana. Mary tahtoi häntä
-lohduttaa, mutta hän keskeytti kiivaasti: "Minun on ollut liian hyvä.
-Minä olen ollut liian varma. Nyt tulee tosi eteen!" Mary kauhistui
-tuota sanaa, sillä hänellä oli se ollut kaiken aikaa sydämessä.
-
-"Sinä menetät meidät molemmat, lapsi rukka! Ja omaisuuden!" Marystä
-oli vastenmielistä, että hän mainitsi omaisuuden. Rouva Dawes tajusi
-sen ja sanoi: "Sinä et minua ymmärrä, lapsi parka! Ei se ole sinun
-syysi, vaan meidän. Me hemmoittelimme sinua liiaksi. Mutta sinä
-olitkin niin paha, ellemme täyttäneet tahtoasi."
-
-Mary katsahti kauhistuneena: "Minäkö paha?" -- Rouva Dawes: "Minä
-kyllä sen sanoin isällesi, lapseni, sanoin monta kertaa. Mutta hän
-oli läpeensä hyvä, hän teki sen aina tyhjäksi." Jörgen tuli sisään
-tohtorin kanssa. "Jos jotakin sattuu väliin, voi kohta olla loppu
-käsissä, neiti." -- "Joutuuko hän rammaksi?" kysyi rouva Dawes. --
-Lääkäri vältti vastaamasta; hän sanoi vaan: "Nyt tarvitaan lepoa."
-Tuli niin hiljaista tämän selityksen perästä.
-
-"Neiti ei saa valvoa sairaan luona. Ennemmin kaksi hoitajatarta."
-Mary ei vastannut. Rouva Dawes alkoi taas itkeä: "Kyllä tästä nyt
-tulee toinen aika." --
-
-Lääkäri poistui Jörgenin saattamana. Tultuaan jälleen huoneeseen
-kysyi Jörgen hiljaa: "Pitääkö minunkin lähteä, -- vai voinko olla
-miksikään hyödyksi?" -- "Ei, älkää jättäkö meitä", valitti rouva
-Dawes. Jörgen katsoi Maryyn päin, joka ei mitään sanonut eikä
-nostanut silmiäänkään. Mary itki hiljaa.
-
-"Te tiedätte, neiti", sanoi Jörgen Thiis kunnioittavasti, "ettei ole
-ketään, jolle mieluummin olisin apuna." -- "Tiedämme kyllä, hyvä
-ystävä!" nyyhkytti rouva Dawes. Mary oli kohottanut päätään, vaan kun
-rouva Dawes puhui, pysyi hän vaiti.
-
-Kun Mary vähää myöhemmin tuli ulos rouva Dawesin luota, oli Jörgen
-juuri avaamassa ovea kamaristaan, joka oli Maryn huoneen vieressä.
-Jörgen jäi seisomaan avoimeen oveen, niin että Mary saattoi hänen
-takanaan nähdä pakatun matkalaukun. Mary pysähtyi: "Te matkustatte?"
--- "Niin", vastasi Jörgen. -- "Täällä tulee nyt hiljaista." Jörgen
-odotti lisää, vaan muuta ei kuulunut. "Nyt alkaa metsästyskausi. Olin
-ajatellut tiedustaa isältänne, saisinko metsästellä hänen maillaan?"
--- "Jos voitte tyytyä minun suostumukseeni, niin ei ole mitään
-estettä." -- "Tuhannet kiitokset, neiti! Silloin saanen poiketa
-katsomaan?" Hän kumarsi syvään ja tarttui Maryn käteen.
-
-Sitten hän meni rouva Dawesille sanomaan hyvästit. Siellä hän
-kuitenkin viipyi vähintäin kymmenen minuuttia. Hän tuli jälleen ulos
-juuri kun Mary oli menossa isänsä huoneeseen.
-
-Hänen seisoessaan isänsä luona alkoi tämä liikkua ja avasi silmänsä!
-Mary polvistui: "Isä!" Krog näkyi muistelevan ja yritti puhua, vaan
-ei jaksanut. Mary riensi: "Me tiedämme sen, kaikki tyyni, isä.
-Vaan älä siitä välitä! Kyllä meidän on sittenkin hyvä." Krogin
-silmistä ilmeni, että hän käsitti, vaikka hitaasti. Hän tahtoi
-nostaa kättänsä, vaan huomasi voimattomuutensa. Hän katseli Maryä
-tuskallisen hämmästyneenä; Mary laskeutui hänen kaulalleen, suuteli
-häntä ja itki.
-
-Mutta Krog rupesi paranemaan uskomattoman pian. Marynko läsnäolo ja
-uuttera hoito siinä auttoi? Niin sanoi sairaanhoitajatar.
-
-Nyt tuli aika, jolloin Mary oli uupumaton huolenpidossaan kummastakin
-potilaasta, vaan samalla perehtyi kodin ja talon hoitoon. Hän tunsi
-siinä viihtyvänsä, sillä hänellä oli taipumusta pitämään järjestystä
-ja ohjaamaan. Rouva Dawes oli ihan ihmeissään.
-
-Ei mitään pelkoa vastaisen varalta, ei vähääkään kaiken sen
-kaipaamista, mitä oli ollut. Hän sanoi niille, jotka häntä
-surkuttelivat, että tosin oli kovaa, kun molemmat vanhukset olivat
-sairaina, mutta muuten hänen oli niin hyvä, ettei hän muuta toivonut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Eräänä tavattoman lämpimänä päivänä elokuussa hänellä oli aamusta
-alkaen ollut paljon puuhaa. Hän ikävöitsi päästä veteen heti kun
-joutaisi.
-
-Viiden ja kuuden välillä he juoksivat rantaan, pikku Nanna ja
-hän. Ensin olivat molemmat uimahuoneessa; pikku Nanna oli niin
-riemuissaan, kun sai hommata Maryn kauniissa hiuksissa; tänään ne
-päästettäisiin hajalle. Sitten Nanna juoksi ylös harjanteelle,
-suurelle kivelle, vartioidakseen sieltä molemmille tahoille. Mary
-ei tahtonut pitää mitään päällään, vaan kieriskellä ja uida oikein
-mielin määrin. Sitten hän porhalsi saarta kohti. Täältä saattoi hän
-itse nähdä niemen kummankin sivun ynnä tiet. Kaikki hiljaista, ei
-vaaraa mitään. Siis takaisin vaan!
-
-Meri lellitteli ja kantoi, aurinko läikkyi käsivarsilla, jotka
-halkoivat vettä, edessä maa elosta kylläisenä tuoksui vahvasti,
-merilintuja keinui lahdessa, toisia oli hänen yläpuolellaan
-kirkumassa. "Minä kun niin kauhistuin yksin oloa --!"
-
-Päästyään perille hän ei viitsinyt nousta vedestä; hän
-kääntyi selälleen ja lepäsi. Sitten muutamia vetoja ja lepäsi
-uudestaan. Ranta oli houkutteleva; hän laskeutui siihen makuulle
-auringonpaahteeseen. Pää puolittain kivellä, hiukset vedessä
-kellumassa. Kuinka ihana tunne! Mutta jokin yllytteli häntä katsomaan
-ympärilleen. Sitä hän ei viitsinyt. Kyllä pitäisi katsoa sinne, missä
-tyttö istui. Mutta hän ei siitä välittänyt. Olihan Nanna siellä
-vartioimassa. Niin paljon se kuitenkin vaikutti, että hyvä olo
-hävisi; hän lopetti. Noustessaan seisaalle astuakseen portaiden luo
-uimahuoneen juurelle, näki hän suuren kiven takana -- Jörgen Thiisin,
-pyssy olalla, metsämiehen puvussa! Pikku tyttö seisoi kivellä
-pystyssä, liikkumatta; hän tuijotti metsästäjään, kuin pidettäisiin
-hänestä kiinni.
-
-Kuumia veriaaltoja läikähti Maryn lävitse vihassa ja inhossa. Eikö
-Jörgen häpeä? Vai onko hän järjiltänsä? Ulkonaisesti Mary ei ollut
-mitään näkevinään -- syöksähti suinpäin veteen ja ui portaille päin,
-joihin tyynesti tarttui -- ja katosi.
-
-Mutta hengitys kuohui rajuna, hän oli niin kuumissaan, että
-unhotti pyyhkimästä itseään, unhotti pukeutumasta. Hän syttyi yhä
-kiihkeämmäksi, lopulta hänessä ihan kiehui kostonhimo ja raivo. Tuo
-mielistelevä Jörgen Thiis uskalsi häntä loukata pahemmin kuin kukaan
-ennen.
-
-Hän reuhtoi ja hosui tuolla mielettömällä, kunnottomalla
-hyökkäyksellä niin kauan, että joutui mielteisiin, jotka raastoivat.
-Hän seisoi taas atleetin voimakkaan ruumiin edessä, hän oli taas
-Alicen paljon tietävien silmien katseltavana. Hän värisi --, vaan
-kuuli samassa lapsen huutoa ylhäältä. Kiihtymyksestä hän oli
-vähällä huutaa vastaukseksi. Mitähän se merkitsi? Sille puolen ei
-ollut akkunaa. Ovesta hän ei kehdannut katsoa; sillä hänellä ei
-ollut mitään yllään. Milloinkaan hän ei ollut niin jouduttanut
-pukeutumistaan; mutta juuri sen vuoksi hän sotkeutuikin, niin että
-se vei aikaa. Hän ei tahtonut esiintyä Jörgen Thiisille puoleksi
-puettuna.
-
-Juuri päästyään niin pitkälle, että saattoi ajatella oven avaamista,
-hän kuuli pikku Nannan juosta kipittävän uimahuoneen siltamalle.
-Mary tempasi oven auki, tyttönen syöksähti sisään ja suoraan hänen
-syliinsä. Siihen hän piilotti päänsä ja itki niin, että puuskui
-voimatta puhua.
-
-Mary sai hänet tyyntymään varsinkin lupaamalla, että nyt Nanna saisi
-selvittää hänen hiuksensa. Silloin tyttö kertoi, että luutnantti
-seisoi kiven takana, ennenkuin hän huomasikaan. Nanna oli istunut
-laulelemassa eikä lainkaan kuullut hänen tuloansa. Luutnantti oli
-häntä uhannut. Voi kuinka hän pelkäsi, sillä luutnantti näytti niin
-ilkeältä! Voi kuinka ilkeältä hän näytti! "Heti kun Mary oli päässyt
-uimahuoneeseen, karkasi se juoksujalkaa suoraan tänne!"
-
-"Jörgen Thiiskö?"
-
-"Sitten minä huusin minkä jaksoin! Silloin hän seisahtui. Mutta
-sitten hän kääntyi ja tuli ylöspäin minua kohti. Minä kiveltä alas
-ja metsään -- --" hän ei jaksanut enää, hän kätki taas päänsä Maryn
-vaatteisiin ja itki.
-
-Tämähän oli pahintakin pahempaa! Mary ei aluksi saanut sitä päähänsä.
-
-Mutta vähitellen hänelle alkoi selvitä, että Jörgen varmaan oli
-toisenlainen. Että hänessä oli riehuva intohimo. Että hänessä oli
-rohkeutta valtavaan häikäilemättömyyteen. Jos hän olisi tullut...?
-
-Niin ylpeäksi ja väkeväksi kuin Mary itsensä tunsi, olisi siitä
-tullut karkoitus ainiaaksi -- se eikä mitään muuta.
-
-Mutta kotimatkalla hän antoi Nannan mennä edeltäpäin. Syynä oli se,
-että hän tuskin jaksoi siirtää toista jalkaa toisen sivutse, niin
-olivat ajatukset hänet vallanneet.
-
-Kuinka jaksoi mies päivä päivältä hillitä itseään, kun oli niin raju
-himo kestettävänä? Kauan, kauan sitä varmaankin oli kerääntynyt;
-muuten hän ei voisi kukistua kuulumattomassa rynnäkössä itsensä -- ja
-hänen kimppuunsa!
-
-Oliko Jörgen kaikkina näinä vuosina hehkunut kiihkosta? Hänen
-ihailunsa, hänen kunnioituksensa, hänen ainainen huolenpitonsa, --
-oliko kaikki savua maanalaisesta tulivuoresta? Joka jonakin päivänä
-singauttaa leimuavia kiviä ja polttavaa tuhkaa!
-
-Vai oli Jörgen Thiis siis vaarallinen? Hän ei siitä vähennyt;
-hän kohosi! Se oli ylistettävä, tuo pakko, jolla hän oli itsensä
-kahlinnut -- hänen kunniakseen! Että kiusaus kerran avasi tietä
-kapinoiville voimille, jotka hän oli lukinnut -- pitäisikö hänen
-oikeastaan siitä suuttua Jörgeniin?
-
-Koko loppuosan päivää, vieläpä riisuutuessaankin hän vaivasi tällä
-mieltään. Seuraavana päivänä hän päätti, että nyt se sai jäädä. Se
-päästi irti jotakin, minkä hän kerran ennen oli masentanut; se ei
-saisi häiritä sitä tahtia, johon hän oli elämäänsä soveltamassa.
-Siksi hän taas ryhtyi työhönsä entistä ankarammin, vieläpä sitä
-lisäsikin. Hän näet tutki isänsä vanhoja tilikirjoja ja irrallisia
-muistiinpanoja (näitä olikin kovin paljon!), hän tahtoi päästä
-selville, miten asiain laita yleensä oli. Olihan isällä omaisuutta
-täälläkin, eikä hän mitenkään ollut saanut kulutetuksi kaikkea,
-mitä Amerikasta tuli. Mutta hän ei löytänyt, mitä haki. Isää hän ei
-tohtinut vaivata, eikä rouva Dawes mitään tiennyt.
-
-Mutta miten eheä ja uuttera hänen intonsa olikin, -- hiipi jotakin
-eilistä sen mukana. Jörgen oli tietysti aikonut uida; uimasta päästyä
-käydä talossa. Sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, hän ei tullutkaan.
-Tokko hän yleensä enää tulisikaan? Ellei uudestaan kutsuta?
-Olihan hän rikkonut, niin että riitti. Mary kuuli talon seuduilla
-ammuskeltavan seuraavina päivinä. Toiset lisäksi mainitsivat, että
-edempänäkin ammuttiin. Mutta eipä Jörgen tullut toisena päivänä, ei
-kolmantena, eikä neljäntenäkään. Se oli Maryn mieleen.
-
-Kun ajatukset niin usein olivat ylängöillä ja metsissä, lähti hän
-kerran sinnepäin, vähää ennen puoltapäivää. Kuten aina elokuun
-loppupuolella, voi sään muutos olla Etelä-Norjassa suuri. Nyt oli
-kylmä; hänestä tuntui raikkaalta astua pohjoista kohti vastatuuleen,
-joka leikki hänen ympärillään. Hän nousi hieman alapuolelta
-rakennuksia; sieltä oli helpompi. Hän kiipesi reippaasti, hän oli
-niin tottunut, ja hän ikävöitsi päästä ylemmä, seistä tuulessa ja
-silmäillä pitkin kuohuvaa merta. Ensi kukkulalta hän jo saattoi
-nähdä törmät, joilla oli väkeä jälkiniitossa ja tänään levittämässä
-heiniä kuivamaan, lahden, saaret, meren, joka tänään oli musta ja
-kantoi monta purjelaivaa ja joitakuita höyryveneitä. Mutta hänen
-yläpuolellaan oli kamala varisten rääkyntä; siellä varmaankin
-langetettiin tuomiota. Hän näki yhden ja toisen viiltävän ilmaa ja
-katoavan kauvemma ylängölle päin ja pohjoisemmaksi. Mellakka kävi yhä
-pahemmaksi, mitä ylemmä hän nousi. Sen vuoksi hän kiirehti, ehkä hän
-voisi pelastaa sen, joka oli hairahtunut. Hän oli ihan kauhuissaan,
-niin että selässä tuntui kylmä viima. Hän uskoi ne varmasti näkevänsä
-heti kun pääsisi lähimmän kallionkielekkeen taakse. Sen sijaan hän
-päätään nostaessaan näki miehen makaavan vatsallaan hyvän matkan
-päässä, pohjoisempana, vastapäätä rakennuksia. Se oli Jörgen
-Thiis! Ensin Mary kyykistyi, mutta sitten hänessä heräsi iloinen
-kostontunne, ja siinä mielessä hän itse nousi pystyyn, reippaana,
-varmana. Jörgen, näki hänet ja kapsahti seisaalle, hämillään,
-häpeissään ja sieppasi lakin päästään, pisti sen taas päähänsä
-eikä tiennyt, minne päin katsoa tai kääntyä. Mary läheni hitaasti,
-oikein nauttien Jörgenistä. Jo kaukaa hän huusi: "Vai tällä tapaa te
-metsästelette? -- Kenties aiotte ampua meidän kanojamme?" Ehdittyään
-lähemmä: "Eikö teillä ole koiraa mukana? Mitäs sillä, kyllähän te
-kanojamme osaatte koirattakin ampua. Tai ehkä teillä ei olekaan
-koiraa?"
-
-"On kyllä, mutta tänään en olekaan metsästämään lähtenyt. Olen siitä
-jo päässyt."
-
-Nämä yksinkertaiset, sävyisät sanat, jotka hän lausui uskaltamatta
-Maryyn katsoa, käänsivät tämän tunteet toisaalle. Hän ei tahtonut
-Jörgeniä rääkätä. Hän oli kyllin kuullut sedän hirmuvallasta.
-
-Varikset raivosivat entistä pahemmin. "Kuulkaa! Siellä ollaan
-tuomiolla! Miksi ette auta sitä poloista?" -- "Siinä olette
-todellakin oikeassa!" sanoi Jörgen mielissään, kun pääsi vapaaksi.
-Hän kumartui ottamaan pyssynsä ja juoksi. Mary jäljestä. Ensin pieni
-kukkula, sitten pitkin tietä. Kahdessa vanhassa puussa ja näiden
-ympärillä raivosivat nuo harmajat lautamiehet; niitä oli satoja. Vaan
-heti kun äkkäsivät pyssymiehen, hajaantuivat ne rääkyen eri tahoille.
-Niiden tilinteko oli päättynyt.
-
-Aivan oikein: kahden suuren puun välissä makasi tavattoman iso varis,
-revittynä ja verisenä, viimeisissä henkitoreissaan. Jörgen aikoi sen
-nostaa maasta. "Ei, älkää koskeko siihen!" huusi Mary ja kääntyi
-poispäin. Hän lähti heti takaisinpäin vuoren rinnettä kohti. Kun
-hän ei kuullut Jörgenin tulevan perästä, hän pysähtyi: "Tulette kai
-mukaan? Ja syötte päivällistä?" Jörgen tuli. Siten he ääneti astuivat
-yhdessä, kunnes saapuivat Jörgenin äskeiselle makuupaikalle. Jörgen
-riensi: "Mitenkä teillä kotona jaksetaan?" -- Mary hymyili: "Kiitos,
-asianhaarain mukaan oikein hyvin."
-
-Savu uuninpiipusta tuprusi ilmaan. Kattojen kivet sinisine
-silauksineen peittivät upeasti kaikkia rakennuksia. Suuret puutarhat
-molemmilla sivuilla hiekkakäytävineen ulkonivat rakennuksista kuin
-juovikkaat siivet. Kaikki niin elävänä kuin voisi millä hetkellä
-tahansa kohota ilmaan. -- "Oletteko kauankin tässä maannut?" kysyi
-Mary säälimättä; olihan se hänestä jonkinlaista lumousta. Jörgen ei
-vastannut. Mary tunnusteli jalansijaa rinnettä alaspäin; tältä kohtaa
-se oli hyvin jyrkkä. "Saanko auttaa teitä?" -- "Kiitos, mutta minä
-olen tästä useammin kulkenut kuin te."
-
-Siitä tuli hiljainen ateria. Jörgen söi hitaasti, kuten ainakin, vaan
-ei koskaan niin, kuin tänään. Mary oli pian päässyt joka ruokalajista
-ja istui Jörgeniä katsellen. Sanoi jonkun sanan ja sai kohteliaita
-vastauksia. Jörgenin silmät, jotka muutoin olivat Maryn kimpussa kuin
-loiskuvat aallot tahtoen imeä hänet mukaansa... tänään ne vaivoin
-pääsivät lautasesta irti. Äkkiä hän lopetti. "Ettekö voi hyvin?" --
-"Kyllä, kiitos; mutta minä olen syönyt kylliksi."
-
--- -- Muutamia minuuttia myöhemmin Jörgen tuli ulos Anders Krogin
-luota. Mary oli vähää ennen tullut rouva Dawesin luota ja juuri
-avannut oven huoneeseensa. Jörgen Thiis sanoi: "Minusta isänne
-vointi, neiti, on paljoa parempi." -- "Niin, hän saa jo sanotuksi
-yhtä ja toista. Ja voi kättäänkin hieman liikuttaa." -- Jörgen
-nähtävästi ei kuunnellut. "Onko tämä teidän huoneenne? -- En ole sitä
-koskaan nähnyt." Mary väistyi tieltä, Jörgen yhä katsoi. "Ettekö
-tahdo astua sisään?" -- "Saanko?" -- "Olkaa niin hyvä!" Jörgen
-astui kynnykselle, sen yli, hitaasti; Mary seurasi. Jörgen seisoi
-ihan hiljaa ja hengitti syvään. Mary vieressä. Oliko huone verhottu
-nypläyksillä? Hän ei voinut sitä selvittää. Vuode, huonekalut,
-valkoisen sinistä tai sinisen valkoista, amoriineja katossa,
-maalauksia, joukossa hänen ihanan äitinsä kuva, ja kukkia sen edessä.
-Ja se tuoksu... ei juuri kukista yksin, vaan Marystä ja Maryn, joka
-seisoi tuossa vieressä, sinisessä hameessaan, puolihihaisessa. Tässä
-puhtaassa tuoksussa, tässä värisulossa Jörgen häpesi. Hän häpesi
-niin, että teki mieli syöstä ulos. Hän ei voinut hillitä, hänen
-rinnassaan alkoi läähättää ja nostaa; häneen tuli väristys. Tuntui
-kuin täytyisi purskahtaa itkuun. Silloin välähti kaksi valkoista
-käsivartta ja hän kuuli jotakin sanottavan, sinistä ja valkoista
-ja valkoista ja sinistä sekin. Ovi hänen takanaan sulkeutui, sen
-piti kai verhota hänet. Sitten taas välähtivät nuo valkoiset
-käsivarret ja hän kuuli selvästi: "No Jörgen! -- No Jörgen!" Hän
-tunsi käsivarteensa tartuttavan ja joutui istumaan. Mary oli
-todellakin sanonut "Jörgen", kahdesti "Jörgen." Nyt Mary silitti
-hänen otsaansa ja pyyhkäisi siitä hiukset pois. Niin lempeästi, niin
-kukkasenvienosti. Se hellitti jotakin; kaikki haikea ja kova suli
-Maryn kosketuksesta ja valui pois. Sanomattomassa lämmön tunteessa.
-Se, joka nyt kumartui hänen puoleensa, oli oikeastaan ensimäinen,
-joka auttoi häntä, hänen lapsuudestaan saakka. Hän oli tuntenut
-olevansa niin yksin. Tuollainen luottamus häneen kädenpuristuksessa!
-Niin ansaitsematta. Se teki hyvää! Kuinka hyvää se teki! Hän uneksi
-olevansa hyvä, hänkin, hyvien voimien vallassa. Valkoinen ja sininen
-ihan peitti hänet. Sen alla nuo suuret hyvät silmät liittivät
-Jörgenin sielun omaansa. Jörgen sanoi anteeksi pyytäen ja hyvin
-hiljaa: "Minä en sitä enää kestänyt." Mitä hän ei kestänyt, se
-ymmärrettiin; Mary vetäytyi heti edemmä. "Mary" kuiskasi Jörgen.
-Se tuli hänen tahtomattaan, hän ajatteli ääneensä. Se säikäytti
-häntä, se säikäytti Maryä. Tämä väistyi hänestä kauemma, silmät
-himmenivät, jokin ikäänkuin horjui. Sen näki Jörgen, -- ja ennenkuin
-Mary aavistikaan, ennenkuin hän itsekään tiesi, oli hän Maryn luona.
-Kietoi hänet syliinsä, nosti häntä puoleensa. Villiintyi tuntiessaan
-Maryn ruumiin omaansa vasten, suuteli, suuteli häntä, mihin osui.
-Mary väänsi itseään poispäin -- milloin toiselle sivulle, milloin
-toiselle. Silloin Jörgen suuteli kaulaan, ympäri kaulaa. Mary tunsi
-jotakin olevan aikeissa. Vain toinen käsi oli hänellä vapaana, mutta
-sillä hän sysäsi Jörgeniä luotaan. Samassa hän taivutti itseään niin
-kauas taaksepäin, että oli kaatua. Jörgen joutui kumartumaan hänen
-päälleen, se sytytti, ja hän tahtoi käyttää sitä hyväkseen. Mutta
-hänen täytyi irroittaa oikea kätensä saadakseen kiinni Maryn alta.
-Juuri sen vuoksi Mary sai vasemman kätensä vapaaksi, painoi sen hänen
-rintaansa vasten kaikella voimallaan, niin että pääsi kääntymään
-sivulle ja seisoi. Silmät yhtyivät. Ne olivat villinä, liekit niissä
-kietoutuivat yhteen. Kumpikin vaiti. Hengähdykset lyhyitä, teräviä.
-
-"Mary!" kuului käytävästä parkaistavan. Se oli rouva Dawes!
-Rouva Dawes, joka ei enää jaksanut vuoteestaan nousta, -- seisoi
-käytävässä! "Mary!" vieläkin kerran, niin epätoivoisesti, kuin olisi
-tainnoksiin menossa. Molemmat ulos. Rouva Dawes seisoi yöpuvussa
-avonaisen ovensa ulkopuolella, seinään nojaten. Hän oli vaipumassa
-maahan, kun Jörgen Thiis syöksi paikalle ja otti häntä kainaloista.
-Portaita ylös tuli palvelustyttö toisensa perästä, myös pikku Nanna.
-Jörgen seisoi kannattaen rouva Dawesia, kunnes yhtynein voimin
-saatiin hänet nostetuksi ja kannetuksi huoneeseensa. Itse hän ei enää
-astunut jaloillaan. Silmät olivat ummessa; oliko hän pyörtynyt, sitä
-he eivät tienneet. Se oli hirveä taakka. Vaikka kuinka nostettiin ja
-kiskottiin, niin kovalle otti, ennenkuin hänet oli saatu kynnyksen
-yli. Hitaasti laattian poikki; mutta siinäpä olikin pahin jäljellä,
-kun näet oli saatava yläruumis ylös vuoteeseen; sillä siinä he eivät
-mahtuneet oikein nostamaan. Aina kun runko oli sängyn laidalla, eivät
-jalat nousseetkaan mukana; hän lipui taas alas; hän ei itse auttanut
-vähääkään. Hän vaan ähki. Ennenkuin Jörgen pääsi oikein käsiksi,
-oli rouva Dawes taas laattialla, koko ihminen. Kun he vihdoin taas
-saivat yläruumiin vuoteeseen, vaan ei niin pitkälle, että se olisi
-pysynyt oman painonsa varassa, joutuivat he ihan epätoivoon, he
-eivät tajunneet, miten oli meneteltävä. Pikku tyttö nauraa hihitti
-ja karkasi; Jörgen katsahti raivossa hänen jälkeensä. Tästä tuli
-liikaa jo Maryllekin. Kolme minuuttia takaperin hän oli vimmatusti
-taistellut, -- ja nyt häntä nauratti niin hurjasti, että piti juosta
-tiehensä, hänenkin. Hän seisoi nenäliina suun edessä, naurusta
-katkeamaisillaan, kun sairaanhoitajatar tuli esille isän huoneesta;
-isä tahtoi tietää, mitä tämä kaikki merkitsi. Mary meni sinne. Hän
-tuskin sai sitä naurulta selitettyä isälleen, nimittäin rouva Dawesin
-tilaa ja Jörgenin ja tyttöjen riuhtomista. Hänen isänsä ponnisteli
-kysyäkseen, mitä rouva Dawes tahtoi ulkona käytävässä. Silloin Maryn
-nauru taukosi. Muuan palvelija tuli rouva Dawesin luota ilmoittamaan,
-että rouva nyt oli vuoteessa. Hän tahtoi puhua neidin kanssa.
-
-Siellä seisoi Jörgen vuoteen jalkapuolessa; rouva Dawes makasi ja
-ähki ja itki ja huusi Maryä. Heti kun Mary ilmestyi oveen, alkoi
-hän: "Mikä sinun oli lapseni? Minuun tuli hirmuinen tuska -- mikä
-oli hätänä?" Mary astui hänen luokseen katsomatta Jörgeniin. Hän
-polvistui vanhan ystävänsä viereen, kiersi sitten käsivartensa
-hänen kaulansa ympäri. "Voi Eva täti!" sanoi hän ja laski päänsä
-hänen rintaansa vasten. Hiukkasta myöhemmin Mary itki. -- "Mitä
-nyt? Mitä se on? Mistä sinä olet niin onneton?" voivotti rouva
-Dawes; hänen kätensä yhä silitteli ihania hiuksia. Vihdoin Mary
-nosti silmänsä; Jörgen Thiis oli poissa. Mutta Mary oli vaiti. "En
-koskaan ole sitä niin tuntenut", alkoi rouva Dawes uudestaan, "ellei
-jotakin kamalaa olisi tapahtumassa?" Mary oli ääneti. "Oliko se
-jotakin Jörgen Thiisin puolelta?" Mary katsoi häneen. -- "Taivas,
-vai oli! Ajattelinhan minä sitä! -- Mutta muista, lapseni, että
-hän on sinua rakastanut ensi kerrasta asti, kun sinut näki, eikä
-ketään muuta. Se on jotakin se, näetkös. -- Eikä ainoatakaan kertaa
-edes viitannut sinulle, -- vai onkos?" -- Mary pudisti päätään.
-"Se merkitsee paljon. Se se luonnetta näyttää. Palvellut sinua hän
-on ja kunnioittanut sinua -- niin, älä ole liian ankara! Vasta
-nyt, kun olet köyhä, tohtii hän -- -- niin, mitä se oli?" -- Mary
-hieman epäröi; sitten hän sanoi: "Ensin hänen näytti tulevan paha
-olla. Mutta sitten hänestä äkkiä tuli hullu." -- "Voi, minä voisin
-sinulle jotakin kertoa, minä myös... juuri niin, Mary!" Hän vaipui
-ajatuksiinsa. Sitten hän mutisi: "Ne, jotka tuolla tapaa pitävät
-vuosikausia..." -- "Älkäämme puhuko siitä!" keskeytti Mary ja nousi.
--- "No no, se on..." -- "Ei enää siitä!" toisti Mary. Hän meni
-akkunan ääreen. Silloin hän kuuli takanaan rouva Dawesin sanovan:
-"Hän on puhunut minulle, kuuletkos. Uskaltaisiko hän nyt tarjoutua.
-Hän ei voi kuvitella mitään ihanampaa. Astua esille, kun me emme enää
-jaksa. Mutta hänestä tuntuu, että sinä liiaksi estät lähestymästä."
-Mary teki ehdottoman liikkeen. Rouva Dawes näki sen: "Älä nyt ole
-liian ankara, Mary! Tiedätkö, lapseni, että isäsi ja minä arvelemme
-molemmat..." -- "Ei, täti!" Mary kääntyi ripeästi häneen päin --
-oikeastaan ei vihoissaan, vaan kuitenkin sellaisena, ettei tätä voitu
-jatkaa.
-
-Mary jäi hänen luokseen. Hän ei tahtonut mennä vaaraan tavata Jörgen
-Thiisiä. Kerran kun Mary jossakin asiassa auttoi rouva Dawesia,
-sanoi tämä: "Kai tiedät, että hän perii Klaus sedän?" Kun Mary ei
-vastannut, uskalsi hän jatkaa: "Jörgen uskoo, että Klaus setä auttaa
-häntä, jos hän nai." Mary ei ollut kuulevinaan.
-
-Kun reitti oli vapaana, meni Mary omaan huoneeseensa. Hän ajatteli
-uudestaan koko kohtauksen ja hehkui, mutta ihmetteli, ettei ollut
-oikeastaan suuttunut. Olihan se sentään kauheaa.
-
-Ja juuri kun hän tuumi: mitä nyt seuraa? naputettiin ovelle
-hiljaa. Hän harmistui, oli vähällä juosta lukitsemaan. Hetkisen
-kuluttua hän sanoi: "Astukaa sisään!" Ovi aukeni ja sulkeutui hänen
-kääntymättänsä katsomaan; hän istui suuressa tuolissaan. Hiljaa,
-nöyrästi astui Jörgen hänen luokseen ja laski toisen polvensa
-laattiaan, painaen kasvot käsiinsä. Siinä ei ollut mitään, mikä
-olisi Maryä loukannut. Jörgen oli kovasti liikutettu. Mary katsoi
-hänen kauhista, pehmeätukkaista päätänsä. Hän viivähti Jörgenin
-pitkissä musiikkisormissa. Jokin hienous hänessä lepytti. Vaan tuo
-tunteellisuus! "Pitääkö minun lähteä?" oli ainoa, mitä hän sanoi.
-Mary hieman odotti, sitten vastasi: "Pitää." Aivan hiljaa. Jörgen
-laski kätensä, tarttui hänen oikeaan käteensä ja painoi sitä vasten
-huulensa, pitkään, vaan kunnioittavasti. Nousi ja meni.
-
-Suutelosta, niin kunnioittava kuin se olikin, vihlaisi Maryn
-ruumiin lävitse repäisevä tunne. Samaa mitä hän äsken tunsi, kun
-Jörgen suuteli suutelemistaan, niin että alkoi pyörryttää. Mary jäi
-kummastuneena istumaan. Kauan vielä Jörgenin mentyä. Hän muisteli
-taas heidän kamppailuaan pienimpiin seikkoihin asti ja värisi. "Miksi
-en ole häneen suuttunut?"
-
-Sitten taas naputettiin. Rouva Dawes oli lähettänyt tytön kysymään,
-tahtoisiko Mary tulla sinne. "Käskitkö sinä hänen lähteä, lapseni?"
-Rouva Dawes oli muutakin kuin huolestunut. Hän kohosi innoissaan
-istualle ja nojautui toista käsivarttaan vasten. Myssy oli vinossa
-hänen harmaassa tukassaan, lihava kaula oli entistä punaisempi,
-ikäänkuin olisi liian lämmin. "Miksi käskit hänen matkustaa?" toisti
-hän. "Hänpä itse tahtoi." -- "Voitko niin sanoa, lapseni? Olihan hän
-täällä valittamassa. Hän tahtoi mieluummin olla menemättä kuin elää!
-Sinä et sitä ymmärrä. Ethän sinä koskaan tee muuta kuin syrjäytät
-hänet. Ja kidutat häntä." Hän laskeutui taas taaksepäin, aivan
-epätoivoissaan. Sana "kidutat" tuntui sivumennen lystilliseltä; mutta
-Maryssä itsessäänkin oli se tunne, että hänen olisi pitänyt puhua
-Jörgenille ennenkuin päästi hänet menemään. Mennä hänen piti.
-
-Sitten seurasi jokseenkin tukalia päiviä. Anders Krogin vointi
-huononi sään muuttuessa ja tuli vatsanvaivoja. Hänen oli vaikeampi
-ilmaista ajatuksiaan. Mary oli paljon hänen luonaan; silloin hänen
-silmänsä olivat niin Maryssä kiinni, että tätä melkein pelotti.
-
-Rouva Dawes lähetteli hänelle pieniä lappusia. Kynäilyään hänen
-täytyi vuoteessaankin jatkaa. Isä katseli Maryä pitkään aina kun
-lappusia tuotiin. Kyllähän Mary siitä arvasi, mitä niissä käsiteltiin.
-
-Eräänä päivänä rouva Dawes sanoi hänelle: "Sinä arvioit voimasi liian
-suuriksi, kun luulet voivasi elää täällä yksin meidän kanssamme."
--- "Mitä tarkoitat?" -- "Että miten väsynyt oletkin seuraelämästä
-keväällä, -- syksyn tullessa se taas vetää. Siihen olet liiaksi
-tottunut." --
-
-Mary ei sillä kertaa vastannut; mutta joitakuita päiviä myöhemmin
--- sää oli kauan ollut kurja, hän ei ollut päässyt liikkeelle --
-hän sanoi rouva Dawesille: "Voit olla oikeassa siinä, että sillä
-elämällä, mitä yhdessä olemme kaikki nämä vuodet eläneet, on minussa
-syvät juuret."
-
-"Niin, syvemmät kuin itse tiedätkään, lapseni!" -- "Mutta mitä sinä
-tahdot minun tekemään? Enhän voi täältä päästä? Enkä tahdokaan."
--- "Et, mutta voit hieman vaihdella." -- "Kuinka?" -- "Sen kyllä
-käsität, lapseni! Jos olisit naimisissa, olisi hän toiset ajat sinun
-kanssasi täällä, ja sinä taas toiset hänen kanssaan siellä, minne hän
-nyt joutuu." -- "Merkillinen avioliitto!" -- "En usko sinun pääsevän
-sitä lähemmä." -- "Mitä lähemmä?" -- "Sitä, mitä elämä sinulta
-vaatii. Ja sitä, mihin olet tottunut."
-
-Maryssä oli se tunne, että siinä, mitä rouva Dawes nyt sanoi, oli
-isän toivomus. Että isä oli hänen kohtalostaan enimmin levoton. Että
-avioliitto Jörgenin kanssa, Klaus sedän hoivassa, tuottaisi isälle
-turvallisuutta. Maryn mieltä oikein painosti, että hän tähän asti oli
-vähän huolinut isän toiveista.
-
-Koko tämä aika, kaikki nämä neuvottelut tuntuivat hänestä oopperan
-resitatiivilta, joka yhdistää kaksi toimintaa.
-
-Katsellessaan nyt syksyn tullessa yli lahden hän tunsi olevansa kuin
-satimessa. Seistessään ylhäällä vuorella ja nähdessään syksyn tylyn
-lähenemisen vaahtoharjaisissa aalloissa hän tiesi sen tuovan talveksi
-salvan. Silloin häntä vihlaisi; hän oli muuhun tottunut.
-
-Veressäkin vihloi. Hän ei enää saanut rauhaa. Muistossa Jörgen ei
-ollut vastenmielinen. Vieläpä se ilmakehä, joka seurasi Jörgeniä,
-herätti myötätuntoa.
-
-Että halvaus oli lamauttanut isän ja että Jörgen silloin oli läsnä
-ja että isä häntä halusi... eikö se liittänyt yhteen? Eikö siinä
-ollut kohtaloa? Esiintyä Jörgenin kanssa Tukholmassa [Ruotsin
-ulkoasiain ministeristö oli siihen aikaan Norjan] ja myöhemmin joutua
-lähetetyksi kauemma, -- luonnollisempaa loppua hänen matkaelämäänsä,
-kaikinpuolisempaa sen käyttämistä, mitä hän siinä oli oppinut, ei
-voisi helposti keksiä.
-
-Klaus setä saisi auttaa! Säällisesti auttaa! Hän tunsi, että Klaus
-setä oli hänen vallassaan. --
-
-"Kaiken kaikkiaan, rakas Eva täti", sanoi hän kerran istuessaan
-rouva Dawesin vuoteen ääressä ja jutellessaan: "Sinä saat kirjoittaa
-Jörgenille."
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Mary itse oli sillalla, kun laiva tuli. Oli lauantai-iltapäivä,
-kaikki, jotka vain pääsivät, lähtivät kaupungista pois nauttimaan
-luonnon helmassa viimeisiä syyspäiviä. Oli kaunis päivä.
-Etelä-Norjassa voi sellaisia olla syyskuun lopulle asti. Maryllä
-oli yllään sininen puku, ja sinisellä päivänvarjolla hän huiskutti
-Jörgenille ja muutamille ystäville, jotka seisoivat hänen lähellään.
-Kaikki laivassa olijat kasaantuivat laiturille katselemaan.
-
-Jörgen tajusi heti, kun seisoi Maryn luona, että piti olla
-varovainen. Hän arvasi Maryn tulleen häntä vastaan tänne rantaan ihan
-sen vuoksi, ettei heidän yhtymisensä pääsisi läheiseksi.
-
-Tiellä tuli puhe pääskysistä, jotka nyt kokoontuivat lähtemään.
-Voudista, joka juuri oli ampunut mahtavan kotkan. Siitä
-kirjoituslaudasta, jonka rouva Dawes oli laatinut. Hyvästä
-jälkiniitosta, hedelmien ja rehunauriin hinnoista. -- Käytävässä
-Mary juoksi Jörgenin luota huomauttaen lyhyesti: "anteeksi!" Hän
-riensi portaita ylös. Poika, joka kantoi Jörgenin matkalaukkua, tuli
-jäljestä sisään; Jörgen ja hän seisoivat siinä tietämättä minne
-mennä. Silloin kuului ylhäältä: "Tänne päin!" He menivät. Mary
-avasi vierashuoneeseen, omansa vieressä, ja käski pojan jättämään
-matkalaukun sinne. Jörgenille hän sanoi: "Mennäänkö nyt isän luo?"
--- Hän astui itse edellä. Sairaanhoitajatarta ei siellä ollut.
-Arvatenkin hänet poistaakseen Mary ensin oli täällä käynyt.
-
-Sairaan silmiin syttyi heti valoa, kun hän Maryn takana avoimessa
-ovessa näki Jörgenin. Kohta kun ovi oli suljettu, meni Mary isänsä
-luo, kumartui häntä kohti ja sanoi: "Nyt olemme Jörgen ja minä
-kihloissa, isä."
-
-Kaikki se hyvyys ja onni, joka voi kasvoihin kokoontua, säteili
-nyt isän kasvoista. Hymyillen kääntyi Mary Jörgeniin, joka seisoi
-kalpeana ja ihastuneena, vähällä syöksyä Maryä syleilemään.
-Mutta Jörgen tunsi, että Mary kyllä tahtoi hänen hämmästyksensä,
-kiitollisuutensa ja ihailunsa, mutta ilman ulkonaisia menoja. Siitä
-hänen onnensa ei vähennyt. Hän kohtasi Maryn hymyilevät silmät mitä
-täysimmällä, sydämellisimmällä riemulla. Hän puristi sitä kättä,
-jota Anders Krog jaksoi liikuttaa, hän katsoi Krogin kyyneltyneisiin
-silmiin, hänen omansakin itkivät. Mutta kaikki olivat ääneti, kunnes
-Mary sanoi: "Nyt mennään Eva tädin luo!"
-
-Voiton tuntein astui Mary itse edellä. Jörgen ihaili häntä ja
-seurasi. Hänen sydämensä oli täynnä, varsinkin hurmausta siitä
-suurenmoisuudesta, jota Maryn anteeksianto osoitti. Hän ajatteli:
-ulkona käytävässä Mary kääntyy ja silloin... Mutta Mary meni suoraa
-päätä rouva Dawesin ovelle ja koputti.
-
-Nähdessään Jörgenin löi rouva Dawes lihavat kätensä yhteen, kiskoi
-myssyään ja aikoi nousta, -- mutta ei jaksanut, kun oli niin
-liikutuksen vallassa. Hän vaipui taas paikalleen ja itki, siunasi,
-ojensi käsivartensa, Jörgen sulkeutui niihin; mutta hän ei saanut
-Jörgeniä suutelemaan.
-
-Niin pian kun osattiin järkeä puhua, sanoi Mary: "Eikö sinustakin,
-Eva täti, näytä siltä, että meidän kahden on huomenna mentävä
-Klaus setää tervehtimään?" -- "Ainoa oikea tapa, lapseni! Mitä te
-rupeaisitte odottamaan?" -- Jörgen säteili. Mary poistui, jotta nuo
-molemmat tuttavalliset saisivat purkaa mieltänsä.
-
-Kun he taas yhtyivät, älysi Jörgen, että tunnussana oli: "Katsoa vaan
-ei koskea!" Se tuntui kovalta; mutta hän myönsi, että ken sillä tapaa
-oli juljennut, sen täytyi pysyä nahoissaan. Mary tahtoi itse hallita
-itseänsä.
-
-Voitontunteessaan Mary oli kauniimpi kuin milloinkaan ennen.
-Jörgenistä tuntui armolta, että Mary häntä sinutteli. Muuhunpa Mary
-ei suvainnutkaan mukaantua. Jörgen yhä odotteli; mutta Mary ei suonut
-lisää. Ei koko päivään. Sitten Jörgen turvautui piaanoon ja valitteli
-hirveästi. Mary avasi ovet, jotta rouva Dawes kuulisi. "Poika rukka!"
-sanoi rouva Dawes.
-
-Seuraavana päivänä Mary ei tullut huoneestaan, ennenkuin heidän oli
-lähdettävä laivalla Klaus sedälle. "Tänään sinä olet oikein _la
-grande dame_!" -- Jörgen tarkasteli häntä ihaillen; Mary oli komeassa
-pariisilaisessa käyntipuvussaan. "Tahdot kai valtavasti vaikuttaa
-Klaus setään?" -- "Sitäkin. Vaan onhan nyt sunnuntai. -- Sanoppa", ja
-hän kävi äkkiä vakavaksi: "Tietääkö Klaus setä isän onnettomuuden?"
--- "Ettäkö hän on sairaana?" -- "Ei, vaan syytä siihen?" -- "Sitä
-en osaa sanoa. Minä tulen kotoa. -- Minä en ole mitään sanonut. En
-kotonakaan." -- Se oli Maryn mieleen. Siksi heillä olikin hauska,
-hilpeä retki rantaan ja sitten laivalla. He kuiskailivat häistä,
-kuukauden virkalomasta niiden jälkeen, Tukholman elämästä, kuinka
-Mary kävisi siellä ja Jörgen kotona joulun aikaan ja nyt heti
-tehtäisiin pikku retki Kristianiaan, sanalla sanoen: pilvetön oli
-heidän taivaansa.
-
-Klaus setä tavattiin savuluolassaan, jossa häntä enemmän aavistettiin
-kuin nähtiin. Hän säikähti itsekin, kun Mary kaikessa komeudessaan
-seisoi hänen edessään. Hän riensi heidän edellään isoon jäykkään
-saliin. Ennenkuin istuttiinkaan, sanoi Jörgen: "Niin, setä, nyt me
-tulemme sinulle ilmoittamaan --", hän ei ehtinyt edemmä; sillä Klaus
-setä näki kasvoista, mitä säteilevän uutta heillä oli mukanaan.
-"Toivotan onnea, toivotan onnea!" Pitkä mies ojensi kumartuen
-kummallekin käden: "Niin sanovat kaikki", riemuitsi hän, "että te
-kaksi olette kaunein pari, mitä kaupungissa on ollut. Näetkös",
-lisäsi hän, "me olemme jo aikoja teidät kihlanneet!" Heti kun
-he olivat istuutuneet, pimeni hänen muotonsa. Hän katsoi Maryyn
-säälivästi: "Isäsi, lapsi parka!" -- "Isä jaksaa nyt paremmin",
-vastani Mary vältellen. -- Klaus setä silmäsi häntä tutkien: "Eipä
-hän enää voi...", hän pysähtyi; hänen ei todellakaan ollut hyvä sitä
-lausua, eikä Marynkään. He jäivät siis ääneti istumaan. --
-
-Kun taas puheltiin, koski se tavattoman huonoja aikoja. Nämä eivät
-tuntuneet aikovankaan lakata. Osakkeet olivat arvottomia, laivaliike
-lamassa, ei mitään uusia yrityksiä, rahat piilossa. Tällöin Klaus
-setä useasti silmäili Jörgeniä, ikäänkuin tahtoisi tiedustella
-enemmän, kun hän olisi poissa. Mary sen älysi ja antoi merkin
-Jörgenille, joka nousi ja pyysi suomaan anteeksi; hänen piti tavata
-paria toveria kaupungilla. Maryn ja Jörgenin kesken oli sovittu,
-että edellinen yksin puhuisi Klaus sedälle. Vaan mistähän Klaus setä
-tahtoi hänen kanssaan puhua? Mary oli jännittyneenä.
-
-Tuskin oli Jörgen ehtinyt ovesta ulos, kun Klaus setä sanoi
-huolestuneen näköisenä: "Lapsi rukka, onko totta, että isäsi on
-kärsinyt suuria tappioita Amerikassa?" -- "Hän on menettänyt kaikki",
-vastasi Mary. "Vai kaikki menettänyt?" -- Hän tuijotti iso suu
-avoinna, kävi tulipunaiseksi ja puuskui: "No sitten minä käsitän niin
-hemmetin hyvin, mistä se halvaus tuli!" -- hän syöksyi huoneessa
-edestakaisin, ikäänkuin ei ketään olisi läsnä. Väljät housut
-loksuivat jaloissa, pitkät kädet reuhtoivat. "Hän onkin aina ollut
-semmoinen herkkäuskoinen hölmö! Oikea tomppeli! Onko se laitaa, että
-kun niin suuri omaisuus on kiinni toisen asioissa, niin ei pidetä
-silmällä! Mokoma kirottu --" hän vaikeni äkkiä ja tiedusti mitä
-kummastuneimpana: "Mihin te naimisenne sitte perustatte --?"
-
-Mary oli tuntenut itsensä loukatuksi sydänjuuria myöten jo aikoja
-ennen tätä kysymystä. Hänen läsnäollessaan noin käyttäytyä, hänen
-kuultensa noin puhua isästä! Kuitenkin hän vastasi mitä kauneimmin
-hymyillen ja veitikkamaisesti: "Sinuun, Klaus setä!"
-
-Tämän ällistystä ei voi kuvata. Mary yritti sitä hillitä, ennenkuin
-se purkautuisi, laski pilaa ja käänsi puheen englanniksi, surkutellen
-Klaus sedän köyhyyttä! Mutta se oli yhtä tehotonta kuin linnunlaulu
-karhuun. "Se on sen saatanan Jörgenin tapaista", purskahti vihdoin,
-"keinotella heti minun niskaani!" -- Hän harppoi taas pitkin
-laattiata, entistä vinhemmin: "Ha, haa! Senhän ties jo ennakolta!
-Kun jokin on hullusti, niin minut siihen avuksi! Tämmöisinä aikoina,
-kun tuskin ruokaani ansaitsen! Niin hävytöntä en ole ikipäivinäni
-kuullut!" Hän ei nähnyt Maryä, ei mitään. Tämän pohatan oikut,
-kiukku, hävyttömyys olivat aina saaneet vapaasti purkautua.
-"Jörgeniltä pitäisi, totta vie, kieltää sekin, mitä hän nykyään
-saa minulta! Hän ei tee muuta kuin vaatii lisää! Ja nyt minun muka
-pitäisi -- -- ha, haa! Kyllä se on poikaa!" --
-
-Mary istui kalmankalpeana. Koskaan ennen ei oltu häntä nöyryytetty;
-koskaan ei ollut yksikään häneltä kieltänyt kohtelua, joka soi
-hänelle etusijan.
-
-Mutta malttiaan hän ei menettänyt. -- "Minä hoidan nyt isän tilejä",
-sanoi hän kylmästi; "niistä näkyy, että sinullakin ja hänellä on
-yhteisiä asioita." -- "Kai, kai", sanoi Klaus setä, pysähtymättä ja
-häneen katsahtamatta: "Onhan niitä -- parin sadan tuhannen verran.
-Mutta jos tilejä hoidat, niin kai myös näet, etteivät ne paperit
-näinä aikoina tuota juuri mitään." -- "Nyt sinä liioittelet", vastasi
-Mary. "Vai niin, mitä sinä aiot niillä?" kysyi ukko ja pysähtyi,
-huudahtaen sitten kuin aavistaisi asian: "Onko Jörgen pyytänyt sinua
-ne myymään?" -- "Jörgen ei ole minulta mitään pyytänyt", sanoi Mary
-ja nousi.
-
-Hänen siinä seistessään kalpeana, pitkänä, komeana ja rohkeasti
-silmäilevänä masentui Klaus setä kokonaan. Tämä vaan tuijotti. Mary
-sanoi: "Surkuttelen, etten ole ennen tiennyt, mikä sinä olet."
-Kaikki etevämmyys haihtui Klaus sedästä, hän tyhmistyi ja jäykistyi.
-Hän ei kyennyt vastaamaan, eipä liikahtamaankaan. Hän päästi Maryn
-lähtemään. Ja tätä hän vähimmin halusi! Akkunasta hän katsoi Maryn
-jälkeen, näki hänen kiitävän sivutse läheistä toria kohti. Olipa Mary
-kaunis ja ylpeä! Ihan ilmestys!
-
--- Kun Jörgen vähää myöhemmin tuli noutamaan Maryä tai oikeammin
-jäämään sinne hänen kanssaan päivälliselle -- sillä päivälliskutsusta
-hän ainakin oli varma --, sai hän vastaansa saman ryöpyn kuin Mary ja
-lisääkin, kun Klaus setä nyt oli itseensä suunnattoman tyytymätön. Se
-oli nyt Jörgenin sovitettava. "Mitäs pirua sinä et itse tullut? Vai
-etkö uskaltanut? -- Ja sitten sinä aiot saada hänen myymään osakkeita
-nyt, kun niillä ei ole mitään arvoa. Kirotun kevytmielinen köntys
-sinä oletkin aina ollut." -- Klaus setä oli väärässä; mutta Jörgen
-tunsi hänet, hän tiesi, ettei nyt sopinut vastata. Hän kömpi sieltä
-kuin kontaten ja saapui Maryn luo surkeampana kuin sinä päivänä,
-jolloin Mary hänet tapasi ylängöllä tuijottamassa kadotettuun
-paratiisiin. Itse oli Mary itkenyt harmista ja pettymyksestä;
-mutta hänessä oli jousta; nyt se ponnahti toisaalle! Puoli tuntia
-sitten vallinneesta voitontunteestaan he olivat romahtaneet niin
-rutosti, että kun lisäksi tuli Jörgenin nolous, se kaikki kääntyi
-nauruksi! Mary nauroi niin hillittömästi, niin myrskyävän vapaasti,
-että se ihan paransi Jörgeninkin. Neljännestunnin päästä olivat
-molemmat nuoret ulkona, mennäkseen tilaamaan mainion päivällisen
-samppanjoineen. Sill'aikaa kun sitä valmistettaisiin, aikoivat
-he lähteä kävelylle. Mutta heti kun he pääsivät ulos ihanaan,
-raittiiseen ilmaan, piti Jörgenin palata telefonoimaan Krogskogeniin,
-että he tulevat kävellen sinne päivälliselle! Matka kestäisi hyvinkin
-kaksi tuntia, pitkin uutta rannikkotietä; siitä tulisi ihana retki!
-
-He kiirehtivät; kirkas syyspäivä oli viileä pirteine tuulineen --
-oikea kävelyilma.
-
-Rantatie leikkasi kaikkien nienten poikki; he ikävöitsivät
-päästä tuohon alituiseen vaihteluun rannasta vuorelle, vuorelta
-rannalle. Meri tummansinisenä, täynnä laivoja purjeineen ja
-savupatsaita taaempana. Tänään oli sunnuntai, siksi myös useampia
-huvipurjehtijoita; ne hiiviskelivät salmien välitse ja tohtivat
-avomerellekin.
-
-Reippaasti käyden olivat nuoret pian päässeet kaupungin tiheämmästä
-osasta. Tuossa oli kaunis pieni talo puutarhassa. "Kenenkä tuo on?"
-kysyi Mary; se näytti niin hauskalta. "Se on lääkärin, neiti Röyn",
-vastasi Jörgen innokkaasti. "Minähän olen harmissa ja pettymyksessä
-unhottanut sanomasta, että tapasin kaupungissa Frans Röyn!"
-Huomaamattaan Mary pysähtyi. Tahtomattaan hän punastui. "Frans Röyn?"
-kysyi hän ja ihmetteli. Sitten hän lähti, ennenkuin sai vastausta.
-"Hän on täällä valvomassa satamarakennusta. Tiedät kai, että Irgens
-on kuollut." -- "Insinööri? Onko hän kuollut?" -- "Ja nyt sanotaan,
-että kapteeni Röy tulee hänen sijaansa." -- "Onko siinä työtä hänen
-vertaiselleen miehelle?" -- "Niin kysynee monikin. -- Ihmetellään,
-mitä hän tekee täällä?" nauroi Jörgen. Mary katsoi häneen ja hän
-Maryyn. Sitten hän astui Maryä lähemmä: "Mutta nyt hän myöhästyy."
-Hän oli näihin sanoihin odottanut ymmärtävää silmänluontia, jossa
-ehkä kimaltelisi hieman onneakin. Mary astui edelleen, katsomatta
-häneen, myöskään mitään sanomatta.
-
-Silloin he olivat kauan vaiti. He kulkivat nopeasti. Syystuuli
-vilvoitti. Sitten Mary kääntyi Jörgeniin päin ilahuttaakseen häntä:
-"Tiedätkö, Jörgen, että isällä on kaksisataa tuhatta sijoitettuna
-Klaus sedän asioihin?" -- "Niitä on puolikolmatta sataa tuhatta",
-vastasi Jörgen. Mary hyvin hämmästyi, -- ensin siitä, että Jörgen
-tiesi asian, toiseksi noista viidestäkymmenestä tuhannesta. "Klaus
-setä itse sanoi kaksisataa tuhatta." -- "Niin, mitä isälläsi
-on hänen liikkeissään ja laivoissaan. Mutta äskettäin ennen
-sairastumistaan hän lähetti sedälle viisikymmentä tuhatta, mikä oli
-jäänyt joutilaaksi." -- "Mistä sen tiedät?" -- "Setä on sanonut."
--- "Minä en ole sitä huomannut." -- "Vai et, isäsi on kai jättänyt
-sillä kertaa sen merkitsemättä; olihan se hänen tapansa. Sitäpaitsi"
--- tässä Jörgen hidasteli -- "tiedätkö sinä isäsi kaikkia varoja?"
-Mary ei tahtonut siihen vastata, hän tiesi, että kysymys oli
-ratkaisematta. Mutta kuinka Jörgen saattoi --? Ehkä rouva Dawesin
-kautta? Ainakin oli Mary iloinen. Hän oli seisahtunut, haluten sanoa
-jotakin. Mutta tuuli liehutti hänen hameitaan, hajoitti hieman hänen
-tukkaansa ja lennätti huivin syrjään: "Kuinka hurmaavan näköinen
-sinä olet!" huudahti Jörgen. -- "Mutta eihän meillä siis ole mitään
-estettä, Jörgen?" -- "Voisimme mennä naimisiin, sitäkö tarkoitat?"
--- "Niin!" ja Mary riensi eteenpäin. -- "Ei, kultani, nyt eivät
-osakkeet tuota melkein mitään." -- "Mitäs sillä väliä? Pidetään
-me vaan puoltamme, Jörgen!" Mary säteili terveyttä ja rohkeutta.
-"Ilmanko sedän suostumusta?" kysyi Jörgen alakuloisesti. -- Mary
-taas pysähtyi: "Tekeekö hän sinut perinnöttömäksi?" -- Vastaamatta
-suoraan Jörgen sanoi raskaasti: "Kunpa tietäisit, Mary, mitä minä
-olen kestänyt sedän puolelta. Ihan siitä alkaen, kun hän otti minut
-luokseen. Millä hän on minua kiusannut. Mistä hän on kimppuuni
-käynyt. Tähän päivään asti on minua kohdeltu kuin kelvotonta
-koulupoikaa. Hänen paha sisunsa on aina minuun purkautunut." Hänen
-kasvoissaan yhtyi sellainen määrä onnettomuutta ja katkeruutta,
-että Mary ihan itsestään virkkoi: "Jörgen parka, -- nyt minä
-alan ymmärtää!" He kulkivat edemmä. Mary harkitsi, että Jörgenin
-hillitsemiskyky oli kovassa koulussa opittu; siellä hän oli oppinut
-myös salaamaan itseänsä. Hänen sitkeyttään täytyi Maryn ihailla;
-mitä hän olikaan kestänyt! Entä hänen soittonsa! Se oli ollut hänen
-lohdutuksenaan. Nyt Mary ymmärsi hänen tavattoman kohteliaisuutensa.
-Ymmärsi hänen tunteellisuutensa. Hän ymmärsi, miksi Jörgenistä oli
-tullut niin ankara ja tarkka niihin nähden, jotka joutuivat hänen
-käskettävikseen.
-
-Mary huomasi olevansa ehkä itsekin syypää siihen, että Jörgenin
-oli ollut niin ikävä. Jörgenin pitkällinen, salattu rakkaus häneen
-oli vaan lisännyt taakkaa; sillä hän ei ollut Jörgenille antanut
-ainoatakaan rohkaisevaa sanaa; päinvastoin. Ihmekö siis, että Jörgen
-lopulta oli kuin lumottu? "Jörgen parka!" sanoi hän toisen kerran ja
-tarttui hänen käteensä. Ensimäinen lemmenosoitus, mitä Mary vielä
-oli hänelle suonut. Hänen täytyi kohta taas päästää Jörgenin käsi,
-estääkseen hameensa helmoja nousemasta, sillä niemen kohdalla kävi
-vinha tuuli, ja ihan heidän alapuolellaan näkyi purjevene. Sieltä
-tervehdittiin ja he vastasivat. Olipa nyt raikas päivä, läikkyvän
-sinisenä kimalteli vuono punaisine lippuineen.
-
-Kun he tulivat lahdelle, kysyi Mary: "Luuletko todella, että hän
-tekee sinut perinnöttömäksi, jos menemme naimisiin?" -- "Meillä
-ei ole mitään, minkä turvissa menisimme naimisiin, kultaseni!" --
-"Voimmehan myydä ne osakkeet", sanoi Mary rohkeasti. "Vai niin,
-jos naimisiin päästäksemme teemme sen tempun, että myymme nyt kun
-niiden arvo on alhaalla, kyllä hän silloin varmasti kieltää minulta
-perinnön." -- Mutta Mary ei tahtonut heittää asiaa: "Entä metsämme?"
--- "Se saa kasvaa vielä monta vuotta." -- Olipa hän hyvin selvillä,
-tuo Jörgen! Harkinnut kaikki tyyni!
-
-He saapuivat rantatielle, joka vei viimeiselle, Krogskogenin
-läheiselle niemelle. Siellä oli vanha omituinen lappalaiskoira; Mary
-oli sen kanssa hyvissä väleissä. Haukkuihan se aina hiukan, kun joku
-lähestyi, ehkä se näki huonosti; mutta heilutti heti häntäänsä, kun
-vainusi tuttua väkeä. Tänään se ihan raivosi.
-
-"Hyvänen aika", huudahti Mary, "sinuunko se on niin suuttunut?"
-Jörgen ei vastannut, vaan koppasi maasta pienen kiven. Sen äkättyään
-koira kiiti häntä koipien välissä risujen taa, joita oli siinä
-lähellä. Sieltä se jatkoi soittoaan. "Anna sen olla!" sanoi Mary
-nähdessään Jörgenin mittailevan heittomatkaa. "Onpa sentään hauska
-nähdä, eikö se väisty ihan sille kohtaa, minne nyt tähtään", sanoi
-Jörgen, "ja silloin se saa kiven suoraan selkäänsä." Samassa hän
-oli heittävinään, koira loikkasi syrjään -- sitten vasta hän heitti
-ja kivi osui ihan koiran selkään. Se ulisi. "Näetkös!" sanoi Jörgen
-kerskaten. "Ei sitä monikaan niin tarkasti heitä, voin sinulle
-huomauttaa." -- "Ammutko sinä yhtä taitavasti?" -- "Ammunko?
-Yleensä, Mary, kun jotakin teen -- sitä tosin ei ole paljon --,
-mutta säällisesti minä sen toimitan." Maryn oli se myönnettävä. Sitä
-koirankin raivo etäältä vakuutti.
-
-Oikotiellä kotiin sanoi Jörgen: "Pitääkö sinun mielestäsi kertoa
-tästä mitään rouva Dawesille tai isällesi?" -- "Siitäkö, mitä Klaus
-setä sanoi?" -- "Niin. Se vaan surettaisi heitä. Emmekö voi sanoa,
-että setä pyysi meitä odottamaan kevääseen asti?" -- Mary seisahtui.
-Sellainen ei ollut hänen mieleensä. Mutta Jörgen ei hellittänyt.
-"Minä tunnen Klaus sedän paremmin kuin sinä. Hän rupee tätä pian
-katumaan. Tosin hän ei peräänny, mutta itse sitten ehdottaa jotakin
-muuta -- jotenkin samaa, mitä pyydän sinun sanomaan: -- että hän
-tahtoo meidän odottamaan kevääseen."
-
-Mary oli jo aikoja huomannut, miten hyvin Jörgen tiesi asiat; siksi
-hän saattoi myöntää, että Jörgen tässäkin kohden oli järkevämpi.
-Mutta kiertoteihin hän ei ollut tottunut. "Anna minun järjestää!"
-sanoi Jörgen; "sillä tapaa vanhuksilta säästyy pettymys."
-
-"Mutta mitä minä heille vastaan?" kysyi Mary. -- "Mikä on totta,
-että Klaus setä kihlauksestamme hyvin riemastui, ja että ajat juuri
-nyt ovat huonot, niin että täytyy odottaa. Onhan asian laita näin."
-Siihen Mary suostui. Varsinkin kun vanhusten säästäminen oli hänestä
-niin hyvin harkittua Jörgenin puolelta. Siitä sai Jörgen häneltä
-vilpittömän kiitoksen -- ja taas hänen kätensä. Tätä Jörgen sai pitää
-ihan portaille asti, vieläpä niitä ylöskin. Hänestä se oli vakuutena
-suudelmasta eteisessä. Mutta silloin otan kymmenen!
-
-Hän avasi oven ja päästi Maryn ensin sisään. "Kiitos seurasta,
-Jörgen!" sanoi Mary astuen ohitse ja nyökäyttäen hänelle hilpeänä
--- ja juoksi portaille ja niitä ylös. Jörgen kuuli hänen menevän
-huoneeseensa. --
-
-Kuinka varovasti Jörgen sovittikin sanansa kertoessaan retkestä, --
-vanhuksille se oli paha pettymys. Sekä Anders Krogista että varsinkin
-rouva Dawesista se oli selittämätöntä, vieläpä jälkimäisestä julmaa.
-Koko pitkän talven saisi siis Mary olla täällä yksin ja Jörgen
-Tukholmassa. Voisivat ehkä tavata toisiaan jouluna jonkun päivän,
-vaan ei kauempaa. Merkillistä kyllä, tämä vanhusten pettymys vaikutti
-Jörgeniinkin odottamattoman raskaasti. Hän jurotti kuin kipeä lintu.
-Ei puhunut, tuskin vastaili rouva Dawesille, ei soittanut, vaan
-valmisteli huomisaamuksi lähtöänsä. Matka oli suoraan Tukholmaan; oli
-jo määräaika.
-
-Mary yksin oli pirteä. Tuntui siltä, kuin ei koko asia häneen
-koskisi. Hänelle ei päivä ollut mitään pahaa tuonut; siltä näytti.
-Se voitontunne, joka hänessä vallitsi siitä asti, kun hän isänsä
-edessä armollisimmasti julisti heidän kihlauksensa, se ei ainoastaan
-ollut heikentymättä, vaan entistään suurempi. Hän hyräili käytävissä
-ja huoneissa, hänellä oli senkin seitsemän puuhaa, ikäänkuin juuri
-hänen olisi lähdettävä ratkaisevalle ja kaukaiselle matkalle.
-Illallispöydässä hän laski leikkiä, niin että Jörgeniin tuli levoton
-tunne, kuin tehtäisiin hänestä pilaa. Lopuksi hän suoraan sanoi,
-ettei käsittänyt Maryä. Hänestä tuntui, että Maryn pitäisi häntä
-ennemmin sääliä. Jäihän Mary kuitenkin omaan herttaiseen kotiinsa
-ja rakkaaseen työhön molempien vanhustensa hyväksi, mutta hän itse
---? Nyt hän _vihasi_ sitä, mihin piti ryhtyä, koska se erotti hänet
-Marystä! Hän katui luopumistaan sotilasvirasta. Hän inhosi Tukholmaa.
-Hän tiesi, kuinka syrjäytettynä siellä elää nuori mies, joka ei ollut
-mukana ylemmässä _societé'ssa_. ja lisäksi oli norjalainen. Hän oli
-onneton ja purki mieltänsä.
-
-"Kun sinä niin hyvin osasit rippikoulussa, Jörgen, niin tiedät kai,
-että Jaakop sai kokonaista seitsemän vuotta raataa Raakelin tähden?"
--- "Vai en muka ole kyllin monta raatanut sinun tähtesi, Mary?"
--- "Vuosia tuli niin monta, kun sinä aloit niin liian aikaisin.
-Sinuun on päässyt ikävä tapa -- aloittaa liian varhain!" -- "Kuinka
-voi nähdä sinua ja pysyä --? Sinä olet itseäsi vastaan kohtuuton."
--- "Oli kai sinulla, Jörgen, muita päämääriä kuin saada minut?"
--- "Kyllä niitä oli Jaakopilla, senkin saiturilla! Ja hänellä oli
-kuitenkin se ilmeinen etu, että sillä välin sai tavata Raakelia
-milloin vaan halusi." -- "No -- kun on odottanut monta vuotta,
-Jörgen, --" "-- niin voi odottaa puoli vuotta lisää? Vai niin,
-kyllähän sinun on helppo pakista, sinä kun et koskaan ole odottanut.
-Et vähääkään!" -- Mary oli vaiti. "Vai vielä sinä kaupan päälle
-tahdot minua kiusoitella, Mary? -- Minua, jonka (vieläpä sinunkin
-luonasi!) pitää tyytyä niin laihoihin annoksiin!" -- "Valitatko
-sinä, Jörgen?" -- "Valitan niinkin." -- "Sinä aloitit niin kovin
-varhain, muistatko." Mary nauroi. Jörgen kävi hämille, mutta vähän
-päästä: "Sinä et käsitä, mitä odottaminen on!" -- "Ainakin käsitän,
-että kun saa laihoja annoksia, niin helpommin siihen tottuu." Hän
-nauroi taas. Jörgen tunsi itsensä sekä loukatuksi että epävarmaksi.
-Se, joka hänestä oikein piti, olisi tuskin voinut noin käyttäytyä
--- monikuukautisen eron aattona. Ja kun oli niin kehnot avioliiton
-toiveet kuin heillä.
-
-He istuivat hetken aikaa Maryn isän luona ja kauemmin rouva Dawesin
-huoneessa. Jörgen oli hiljaa, puhumatta mitään. Mutta Mary oli
-hilpeä. Rouva Dawes katseli heitä ihmetellen. Hän kääntyi Jörgenin
-puoleen: "Poika rukka, sinun pitää tulla tänne jouluksi!" Mary
-vastasi hänen puolestaan: "Eva täti, joulunahan Tukholmassa on
-hauskinta."
-
-Äkkiä Mary nousi ja sanoi hyvin odottamatta "hyvää yötä!" ensin
-Jörgenille, sitten rouva Dawesille. "Minä olen matkasta väsynyt, ja
-minun pitää nousta aamulla varhain saattamaan Jörgeniä."
-
-Jörgenistä tuntui tämä odottamaton poistuminen ennakolta harkitulta
-metkulta. Mary tahtoi päästä sanomasta hänelle jäähyväisiä
-kahdenkesken käytävässä. Jörgen päätti kostaa. Sitä hän osasi.
-
-Rouva Dawes tahtoi tietää, oliko heidän välillään sattunut mitään?
-Jörgen kielsi. Hän ei uskonut Jörgeniä, jonka täytyi vakavasti
-toistaa olevansa mistään tietämättä. Mutta apeuttaan Jörgen ei voinut
-salata. Hän ei jaksanut edes viipyä siellä, vaan lähti. Käytävässä
-oli vastoin tapaa ihan pimeä. Hän hapuili ovellensa. Vasta kun hän
-oli sytyttänyt valoa huoneessaan ja tahtomattansakin kuunnellut, eikö
-Marystä olisi mitään elonmerkkiä, johtui hänen mieleensä, että hänen
-ovensa lukko oli korjattu äänettömäksi. Aamulla se oli kitissyt.
-Aivan vähäisen, mutta kitissyt kuitenkin. Koskaan hän ei ennen ollut
-tavannut tämänlaista taloa, jossa pieninkin vika heti korjattiin.
-Vaikka oli sunnuntai. Hän ei voinut toivoa suurempaa onnea, kuin
-saatuaan kaikki reilaan palata tänne, levähtää täällä ja eleskellä
-täällä niin kauan ja sillä tapaa kuin hänen sisin pyrkimyksensä
-elämän nautintoon kuvitteli. Oli siis kestettävä. Mukaannuttava Maryn
-mielialoihin nyt, kuten ennen sedän. Kunnes hänen aikansa tulisi! --
-
--- Hän oli riisuutumassa, kun ovi ääneti aukeni ja Mary astui
-huoneeseen yöpuvussaan. Ylevänä, huikaisevan kauniina. Hän veti oven
-kiinni ja astui lampun luo. "Sinun ei tarvitse odottaa, Jörgen!" Mary
-sammutti lampun. --
-
-
-
-
-YKSIN
-
-
-Seuraavana aamuna Mary nukkui liian kauan. Hänet herätti laulu ja
-soitto. Ensin puoliunessa, sitten tulvaavien muistojen lävitse hän
-varmasti kuuli Jörgenin äänen. Tämä lauloi piaanon säestyksellä,
-akkunat avoinna varhaisena aamuhetkenä. Hänen heleä, riemuitseva
-tenorinsa kaiutti ilosäveliä Marylle.
-
-Pian, pian sai Mary yllensä; muuten myöhästyisi saattamasta Jörgeniä
-laivalle. Kiireisessä puuhassa hänen mielensä yhä valveutui, ja sitä
-valtavammin ryntäsivät ajatukset Jörgeniä ja tämän rajua riemua
-kohti. Jörgenin sydämellistä, läpi sielun ja aistien tulvivaa
-kiitosta, sitä hän tahtoi nauttia ihan läheltä! Että Jörgen
-voittoriemussa nostaisi ja kantaisi häntä elämänsä ruhtinattarena.
-Vapaasta itsevaltiudesta oli Mary hänelle suonut elämän korkeimman
-palkinnon. Nyt Jörgen oli palkittu pitkällisestä vaivastaan!
-Ennakkoluulottomasti ja tinkimättä. Tunsihan Mary hänet nyt, tiesi
-pienimpään seikkaan saakka, millaiselta Jörgen näyttäisi, miten
-Jörgen käyttäytyisi saattaakseen hänet onnelaansa. Siksi Maryn rinta
-nyt paisuen ikävöi Jörgeniä. Kunnioitusta ja kiitosta hän kaipasi!
-
-Pienen hollantilaisen työhuoneen läpi hän tuli sinisessä
-aamuhameessaan ja tarttui ovenripaan astuakseen musiikkisaliin, joka
-oli lahden puolella; mutta hänen oli seisahtuminen henkäisemään, niin
-jännittynyt hän oli. Sillä aikaa hän nautti kuulleessaan salista
-Jörgenin voittoriemua. Niin viehättynyt oli Jörgen omasta laulustaan,
-että Mary pääsi ihan hänen lähelleen, ennenkuin Jörgen huomasi.
-Tämä nosti katseensa, säteilevänä, -- kohosi hitaasti seisaalle,
-hiljaa kuin juhlaan. Jörgen ei tahtonut häiritä mielialaa, avasi
-sylinsä Maryä kohti, veti hänet puoleensa, suuteli kunnioittavasti
-hänen hiuksiaan, silitteli sitä poskea, joka oli esillä, verkalleen,
-varovasti; hän tahtoi peittää ja suojata. Auttaa häntä miehekkäällä
-lempeydellä pääsemään siitä hävyn tunteesta, joka Maryssä tietysti
-oli. Jörgen oli kerrassaan hellä ja tyynnyttävä. -- --
-
-"Kyllä meidän nyt jo pitää rientää syömään", kuiskasi Jörgen
-ystävällisesti hänen korvaansa, vielä kerran suudellen hänen
-kaunista tukkaansa, hengittäen sen hyvää tuoksua. Sitten hän otti
-Maryä vyötäisiltä hiljaa, mutta johtaen. Melkein ovella hän kysyi
-hillitysti: "Olet kai nukkunut hyvin, kun tulit niin myöhään?"
-Hän avasi isällisesti oven vapaalla kädellään ja katsahti Maryyn
-myötätuntoisesti, kun ei saanut vastausta. Mary oli hyvin kalpea ja
-aivan hämillään. "Suloinen tyttöseni", kuiskasi Jörgen.
-
-Pöydässä Jörgenin huomaavaisuudella ei ollut määrääkään, varsinkin
-kun Mary ei huolinut ruoasta. Mutta aika oli täpärällä, Jörgenin
-täytyi huolehtia omasta syömisestään, niin ettei ehditty paljoa
-puhua. Mary ei virkkanut sanaakaan. Mutta hänestä Jörgen näkyi
-pitelevän kahvelia ja veistä uudella valtaherrallisella tavalla.
-Samaan malliin, kuin Jörgen nyt hänelle puhui ja häntä katseli.
-Jörgen nähtävästi tahtoi häntä rohkaista. Sen perästä, mitä eilen oli
-tapahtunut. Maryn teki melkein mieli tarttua lautaseen ja paiskata se
-niine hyvineen vasten Jörgenin silmiä!
-
-Jörgenin voittolaulu tarkoitti häntä itseänsä! Voitto hänen omaa
-ansiotansa!
-
-Pöydällä oli viinikarahvi joka ateriaksi. Jörgen joi hitaasti
-kokonaisen suuren lasillisen, pyyhki suutaan, nousi ja lausui
-arvokkaasti: "anteeksi!" -- Sitten ovesta: "Pitää katsoa, onko poika
-tuonut matkalaukkuni".
-
-Kohta hän taas tuli ruokahuoneeseen. "Aika joutuu", -- hän sulki oven
-ja astui nopeasti Maryn luo, joka nyt seisoi akkunan ääressä. Jörgen
-veti hänet nyt reippaasti syliinsä ja alkoi suudella... "Ei enää
-sitä!" sanoi Mary yhtä itsevaltiaasti kuin ennen ja kääntyi poispäin.
-Mary astui ylpeästi eteiseen, otti nutun, jota palvelustyttö kiirehti
-auttamaan hänen päälleen, valitsi hatun, katsahti, millainen sää
-oli, ja otti sitten päivävarjon. Tyttö avasi ulko-oven, Mary meni
-reippaasti ulos, Jörgen perässä mitä kipeimmin loukkaantuneena.
-Jörgen ei tiennyt mitenkään rikkoneensa.
-
-He kävelivät hetken ääneti. Mutta Maryn mieli kiehui niin, että kun
-hän vihdoin muisti levittää päivänvarjonsa, hän oli vähällä sen
-hajoittaa. Jörgen näki sen.
-
-"Kuuleppas", sanoi Mary -- ja hän tuntui saaneen uuden äänen: "Minä
-en välitä kirjeenvaihdosta. Enkä minä osaakaan kirjoitella kirjeitä."
--- "Etkö siis tahdo, että sinulle kirjoitan --?" Jörgenkin puhui
-uudella äänellä. Mary ei vastannut eikä katsonut häneen. "Mutta jos
-jotakin sattuisi --?" sanoi Jörgen. "No niin, _silloin_ --! Vaan onhan
-sinulla sitäpaitsi rouva Dawes."
-
-Ikäänkuin tämä ei riittäisi, Mary lisäsi: "Et kai sinäkään, Jörgen,
-ole mikään erinomainen kirjeiden kyhääjä, niin ettei tässä mitään
-mene hukkaan."
-
-Jörgenin teki ihan mieli lyödä.
-
-Sattuipa sitten vielä, että tuo vanha, omituinen lappalaiskoira oli
-laiturilla saattamassa jotakuta kotiväestään. Heti kun se äkkäsi
-Jörgenin, alkoi rähäkkä. Siinä ei auttanut mikään, vaikka sitä
-kuinkakin hätistettiin ja vaiennettiin.
-
-Kaikki kääntyivät tulijoihin päin. Jörgen oli kohta kumartunut
-ottamaan hyvän kiven, ja Mary oli hiljaa pyytänyt häntä jättämään
-sikseen. Juuri silloin läheni höyrylaiva, kaikkien huomio siirtyi
-sinne, koirankin, ja tätä hetkeä Jörgen oli varronnut iskeäkseen
-kiven ihan sen niskaan, niin että se ulisi. Sitten Jörgen heti
-kääntyi Maryn puoleen ja nosti hattuansa, kaunein hymynsä huulillaan,
-tuhannesti kiittäen vieraanvaraisuudesta tällä kertaa!
-
-Maryn ei auttanut soveliaisuuden vuoksi muu kuin seistä, kunnes laiva
-lähti; täytyipä hänen pari kertaa heiluttaakin päivänvarjoansa.
-Hymyillen ja voitollisesti tervehti Jörgen laivasta, huiskuttaen
-hattuansa leveissä kaarissa.
-
-Kuinka raivoissaan Mary oli! Vaan tuskinpa Jörgen vähemmän.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Hänenhän olisi pitänyt heittäytyä tomuun minun edessäni ja suudella
-hameeni alinta saumaa!" Tämä tunne oli Maryssä.
-
-Eilisillasta asti oli häämöittänyt mielessä jotakin epähienoa. Jörgen
-ei tahtonut häntä päästää! Maryn piti turvautua viekkauteen ja sulkea
-häneltä ovensa. Mutta hän selitteli sitä sairaloiseksi seuraukseksi
-Jörgenin pitkällisestä kaipuusta; siitä oli tullut riivausta.
-
-Nyt ei enää voinut epäillä! Ainoastaan "täysin kokenut" saattoi
-ottaa asian tuolta kannalta. Hänet oli petetty! Se, mikä hänessä oli
-parhainta, hänen hienointen vaistojensa suojelemaa ja hellimää, se
-oli houkuteltu inhottavaan erehdykseen.
-
-Hän taisteli ja tappeli tämän kanssa koko päivän. Kavalletuksi
-ja raiskatuksi hän itseään nimitteli. Ensin hän sysäsi syyn
-niskoiltansa. Sitten hän sen omisti kokonansa ja tuomitsi itsensä
-kelvottomaksi elämään. Hän ei tehnyt muuta kuin erehdyksiä, hän
-kavalsi itsensä. Toisinaan hän sanoi: tässä on ollut väkivaltaa minua
-vastaan, vaikka vapaasta tahdosta antauduin! Toisinaan taas: Tämän
-alkusyy on varmaankin aikaisempi, enkä voi sitä selvittää.
-
-Kuinka siunattua, että hänen huoneensa oli koskematon ja puhdas!
-Viereiseen hän ei tahtonut astua eikä sitä nähdä.
-
-Itse Jörgeniä hän ei tahtonut omistaa! --
-
-Mutta pysyisikö Jörgen vaiti? Siitä hän oli varma. Jörgenissä ei
-ollut sen tapaista vikaa; muuten olisi hänkin jotakin kuullut.
-Vaan että oli olemassa ainoakaan ihminen, joka tiesi --! Hän itki
-suuttumuksesta ja voimattomuudesta. Se riistäisi häneltä elämänhalua.
-Se ahdistaisi kuin painajainen. Varsinkin milloin hän oli ylimmillään.
-
-Tavata Jörgeniä hän tahtoi! Sanoa hänelle, millaiseksi oli hänet
-luullut, -- ja mikä mies hän oli. Kenen luo hän oli luullut
-menevänsä, -- ja kenen luo hän joutui. Jörgen ei saisi voitosta
-riemuita. Mutta siksi oli tarpeen tuntea Jörgenin elämää. Keneltä
-uskaltaisi kysyä, ken sitä tuntisi? -- --
-
-Herätessään seuraavana aamuna hän oli paremmin selvillä. Ensiksikin
-siitä, miten hänen oli hankittava täydet tiedot Jörgenistä; se piti
-toimittaa aina kun tilaisuutta sattui, niin ettei kukaan huomaisi.
-Samoin hän tajusi, että ero Jörgenistä ja sitä valmistava yhtymys
-oli siirrettävä toistaiseksi -- etenkin vanhusten vuoksi. Toinen
-ja paljoa tärkeämpi asia oli: taas järjestää kuntoon oma elämänsä,
-päästä siitä painostavasta ilmasta, joka oli hänet vienyt turmioon.
-Tässä oli vain yksi ura: ryhtyä työhönsä, harjaantua siihen ja saada
-uutta rohkeutta työn tuloksista.
-
-Työtä ja velvollisuudentuntoa! Hän kohottautui käsivarttensa
-nojaan ikäänkuin jäljitellen mielensä nousua. Seisoi seuraavassa
-silmänräpäyksessä laattialla, ollakseen valmiina. --
-
-Ne 50,000 kruunua, jotka hänen isänsä niin äskettäin oli jättänyt
-Klaus sedälle ja joita hän ei ollut mistään tileistä löytänyt,
-eivätköhän ne viitanneet siihen, että hänen isällään oli säästöjä
-Amerikassa -- ulkopuolella veljensä liikettä? Että ne osinkorahat,
-mitä hän ei ollut kuluttanut, oli sijoitettu sinne arvopapereihin?
-Että 50,000 oli äskettäin joutunut vapaaksi ja lähetetty tänne?
-
-Siitä asti kun Jörgen toissapäivänä mainitsi nuo 50,000, ei Mary
-ollut kaiken muun keskellä saanut niiltä rauhaa. Hänen täytyi
-tarkastaa isän amerikalainen kirjeenvaihto; sieltä se kai ilmenisi.
-Mutta hän ei tavannut mitään, -- kunnes avasi erään lippaan, joka oli
-lykätty kirjahyllyn alle ja jonka avain oli isän rahakukkarossa. Mary
-tunsi matkoilta tämän lippaan, vaan ei ollut koskaan tiennyt, mitä
-siinä oli. Siellä oli koko amerikalainen kirjeenvaihto, siellä oli
-myös siihen kuuluvat tilit. Näytti siltä, että isä oli hänen äitinsä
-ajoilta saakka pitänyt tätä omaisuutta ja kaikkea siihen kuuluvaa
-muusta erillään. Mutta tästä oli varmaankin melkoinen osa jäänyt
-säästöön, vaikkapa pääoma, miljoona dollaria, oli menetetty. Mary
-joutui kuin kuumeeseen. Hänen isänsä oli kaiketi käsittänyt kirjeen
-niin, että muka kaikki, mitä hän Amerikassa omisti, oli hukassa.
-Samoin olivat hän ja muutkin käsittäneet.
-
-Saatuaan tämän päähänsä hän meni taas puhuttelemaan isäänsä. Hän
-selitti perinpohjin ja sanoi heti matkustavansa Amerikaan ottamaan
-asiasta selkoa. Isä säikähti, mutta tajusi pian, että niin oli pakko
-menetellä, ja myöntyi.
-
-Rouva Dawes ei ollut niin herkkäuskoinen. Hän älysi, että syynä oli
-jokin, mistä Mary pyrki vaihtelulla eroon. Mutta Maryn olennossa ja
-hänen esityksessään siitä, mitä oli keksinyt, oli jotakin kiivasta,
-vastustamatonta. Siksi rouva Dawes lausui vaan joitakuita hiljaisia
-muistutuksia myrskystä merellä tähän vuodenaikaan. Kolmen päivän
-päästä Mary, mukanaan englantia osaava palvelustyttö, oli matkalla
-Amerikaan. Kyllä hän löytäisi, sanoi hän, sen, joka voisi hänelle
-antaa arvokasta apua. Tunsihan hän niin monta.
-
-Kaikki sujui mielen mukaan. Vajaassa puolessatoista kuukaudessa hän
-ehti palatakin. Hän oli saapunut Amerikaan ihan viime hetkellä. Sillä
-juuri silloin oltiin käymässä oikeutta siitä, että Anders Krog muka
-oli kaikilla varoillaan ollut veljensä yhtiömiehenä, vaikka hän oli
-jättänyt vaan sen summan, joka oli liikkeessä kiinni.
-
-Tämän sai _hän_ todistettua.
-
-Menestys rohkaisi häntä. Miksi ei menisi edemmä? Tässä hänellä
-oli pääomaa toimintaansa, ja hänessä oli suuri halu ryhtyä asiaan
-käsiksi. Myös metsänhoitoon! Eikö hän sitä voisi oppia yhtä hyvin
-kuin joku muukin? Kaksinkertaista kirjanpitoa? Liekö se niin
-vaikeata? Hän aloitti heti.
-
-Anders Krog näkyi toipuvan siitä alkaen, kun Mary palasi kotiin.
-Varmuus siitä, että oli pelastettu se omaisuus, joka hänellä oli
-veljensä konkurssipesän ulkopuolella, tuotti hänelle paljon iloa.
-Maryn tulevaisuus oli hänelle niin kallis.
-
-Sitä vastoin rouva Dawes ilmeisesti heikkeni. Tässä toimeliaassa,
-lepäämättömässä naisessa ei enää näyttänyt olevan voimia.
-Jörgeniäkään hän ei tiedustellut; kirjeenvaihtonsa hän oli jättänyt.
-
-Mary hoiti taloa yhdessä voudin kanssa ja omaisuutta erään
-liikemiehen avulla. Sen ohella hän hankki itselleen opetusta ja
-lueskeli. Kahdesti viikossa hän kävi kaupungissa.
-
-Näin jouduttiin marraskuuhun. Silloin Anders Krog sai kirjeen
-Kristianiasta läheiseltä sukulaiselta, rikkaalta mieheltä, jonka
-ainoa lapsi, nuori neito, oli nyt kihlautunut. Hän pyysi Margitia
-tulemaan kaikin mokomin juhliin, joita siellä olisi useampiakin
-molemmissa suurissa perheissä.
-
-Mary itsekin ihmetteli, että hänessä yht'äkkiä heräsi niin kova halu
-sinne. Vanha Aatami ei ollut kuollut. Hän rallatteli käytävissä ja
-sisällä, valmistellessaan itseään matkalle, hän ikävöitsi uusiin
-ympäristöihin -- ja uudestaan ihailtavaksi! Hän etsi siitä hyvitystä!
-Se hänen täytyi itselleenkin tunnustaa.
-
-Hän ei ollut siellä viipynyt montakaan päivää, kun Anders Krog sai
-kirjeen, jossa Marylle viritettiin ylistystä mitä voimakkaimmin
-sanoin. Ei kihlatuista, vaan hänestä oli tullut kaikkien
-tanssijaisten keskus; ei kihlatuille, vaan hänelle tuli etusija ja
-suosionosoitukset -- varsinkin juuri itse kihlattujen puolelta! Hänen
-ainokainen kauneutensa, hänen ylevä olentonsa, hänen tietonsa ja
-hieno käytöksensä tekivät hänestä heidän keskensä unhottumattoman.
-Heidän oli saatava pitää häntä vielä jonkun aikaa.
-
-Anders Krog lähetti kirjeen rouva Dawesin nähtäväksi, mutta pyysi
-pian saada sen takaisin; hänen piti se lukea monet kerrat. --
-
-Tämän kirjeen jälkeisenä päivänä oli Mary taas kotona. Hän tuli
-aamulla hiljaa ovesta isänsä luo, joka pelästyi hänen näköänsä. Hän
-oli sairastunut, sanoi Mary, ja se kyllä näkyi. Mary ei ollut vain
-kalpea, hän oli harmaa, silmät uneliaina, puhe raukeata. Hän suuteli
-isäänsä pitkään ja hellästi, ei tahtonut nähdä isän saamaa kirjettä,
-ei puhua olostansa juhlissa. Nyt ensin rouva Dawesin luo pariksi
-minuutiksi, sitten sänkyyn lepäämään.
-
-Hän ei ollut puoltakaan minuuttia rouva Dawesin luona, jonka hän
-jätti hyvin levottomaksi.
-
-Mary makasi koko päivän, söi illalla hieman ja makasi taas koko yön.
-
-Noustuaan hän oli sen näköinen kuin tavallisesti, reipas ja valpas.
-Vouti, puutarhuri, emännöitsijä kävivät tekemässä hänelle tiliä,
-ja hän liikkui pitkin taloa. Sitten hän hymyillen tuli tapaamaan
-isäänsä, joka hyvin ilostui nähdessään hänet taas entisellään.
-
-Mary tuli hänelle sanomaan, ettei nyt mikään estänyt heitä
-menemästä kohta naimisiin. Olihan heillä nyt varoja. Isä sai
-vaivoin selitettyä, että samaa hän oli itsekin tuuminut. Silmät ja
-toinen käsi sanoivat loput, nimittäin ettei mikään olisi hänestä
-mieluisempaa.
-
-Mutta kun Mary huomautti samaa rouva Dawesille lisäten, että hänen
-melkein teki mieli heti lähteä Tukholmaan sitä ehdottamaan (Jörgenin
-nimeä ei mainittu), sai rouva Dawes kaiken entisen aavistuskykynsä,
-nousi istualle vuoteessaan ja purskahti rajusti itkemään. Silloin
-Mary masentui, heittäytyi vuoteelle ja kuiskasi: "Niin on laita,
-Eva täti!" Hän itki elämänsä katkerimpia kyyneliä. Vaan kun rouva
-Dawesin murhe siitä eneni, täytyi Maryn nostaa päätään: "Rakas
-täti, voihan isä meidät kuulla!" -- Se hieman hillitsi heitä; mutta
-rouva Dawes vakuutti itkun halki, että tämä oli ihan kuin hänen oma
-kohtalonsa! Vasta kun hänen sulhasensa oli saanut hänet siihen, pääsi
-hän selville, mikä viheliäinen veijari se oli; "mutta silloin meidän
-täytyi mennä naimisiin". "Siinä näet, lapseni, millaisia me naiset
-olemme; me emme ikinä opi." --
-
-"Voi, että te satuitte päästämään sen miehen minun elämääni!"
-valitti Mary. "Minussa oli se vaisto, että hänet oli pidettävä
-loitolla, mutta te saitte sen turtumaan." Heti perästä: "Ei, ei,
-älä välitä, Eva täti, en minä teitä mistään moiti. Mitä apua nyt
-onkaan valituksista? Tässä ei auta muu kuin sulkea silmänsä ja syöstä
-siihen!"
-
-Siitä oli rouva Dawes ihan samaa mieltä. "Sitten teet kuten minäkin:
-kun kunnia on pelastettu, eroat hänestä." -- "Ei, sitä en tee!
-Silloin meillä on se, mikä yhdistää. -- Voi jumalani!" voivotteli hän
-tarttuen kiinni vanhaan ystäväänsä ja hilliten puuskauksia lakanalla.
-Rouva Dawes istui avutonna ja piteli häntä. "Sitä en käsitä", sanoi
-hän. Silloin Mary nosti päätään ripeästi: "Vai et käsitä? Hän teki
-sen juuri sitoakseen minut. Hän tunsi minut." Taas hän heittäytyi
-vuoteelle onnetonna, epätoivossaan. Purkausten välillä tai pikemmin
-niiden osina kuului: "Tästä ei ole mitään pelastusta! Ei mitään
-pelastusta!"
-
-Rouva Dawes ei kyennyt, ei rohjennut etsiä sanoja niin suurta
-murhetta vastaan.
-
-Se sai vapaasti kuohua. Kunnes suuttumus jäähdytti. Rouva Dawes
-saattoi tuntea, kuinka jokin muu vähin erin pääsi ilmoille.
-Mary kohotti päänsä, hänen itkeneet silmänsä vihasivat: "Luulin
-antautuvani gentlemanille. Mutta jouduin keinottelijalle." Nyt hän
-nousi hitaasti seisaalle.
-
-"Aiotko hänelle niin sanoa, lapseni?" -- "En sanaakaan! En mitään, en
-kerrassaan mitään siihen suuntaan. Sanon vaan, että meidän on mentävä
-naimisiin."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmen päivän kuluttua Jörgen Thiisille tuotiin kirje ulkoasiain
-ministeristöön. Se oli Maryltä. "Olen Grand-hotellissa ja odotan
-sinua ulkona käytävällä tasan kello kaksi."
-
-Jörgen ymmärsi heti, mitä asia koski. Hän lähti kiireesti, sillä
-kello oli neljännestä vailla kaksi. Vasta portaissa hän oudoksui,
-että oli yhdyttävä "ulkona käytävällä".
-
-Mary ei tahtonut olla hänen kanssaan kahden kesken huoneessaan.
-
-Se muutti hänen aikeensa. Hän poikkesi asuntoonsa, päästi vankeudesta
-pienen mustan villakoiran, harvinaisen eläimen, jota hän harjoitteli,
-sillä se oli vielä penikka.
-
-Kadulla oli lumisohjoa ja kuraa, niin että koira heti käskettiin
-pysymään käytävällä; täällä oli puhdasta. Parin vallattoman
-syrjäretken perästä se onnistui; koira pelkäsi hänen hienoa keppiänsä.
-
-Jo kaukaa näkyi Maryn korkea vartalo. Hän seisoi selittäin, linnaa
-kohti kääntyneenä. Ei ketään ohikulkijaa, ei ketään muuta hotellin
-edessä. Jörgenin sydän tykytti kovasti; hänen rohkeutensa aleni.
-
-Mary huomasi hänet siten, että koira tuli hänen luokseen aivan kuin
-hän olisi vanha hyvä ystävä. Hän piti koirista; vaan matkaelämä oli
-häntä estänyt itselleen hankkimasta koiraa. Ja tämä oli niin virkeä,
-niin kaunis ja niin hienosti hoidettu, niin hänen makunsa mukainen,
-että hän ehdottomasti kumartui sitä kohti; samassa hän näki Jörgenin.
-Mary nousi heti: "Onko tuo sinun koirasi?" sanoi hän, ikäänkuin he
-olisivat puoli tuntia sitten eronneet toisistaan siinä kadulla. "On",
-vastasi Jörgen, kohottaen hattuaan kunnioittavasti. Silloin Mary taas
-kumartui ja taputteli koiraa. "Kuinka suloinen sinä olet! Ja niin
-hieno! Ei ylös!" -- "Ei ylös!" komensi Jörgen vahvemmin. Mary nousi
-taas. "Minne mennään?" sanoi hän; "minä en ole täällä koskaan ollut."
--- "Voimmehan kävellä suoraan eteenpäin ja kääntyä sitten tuolla,
-niin päästään John Ericsonin muistopatsaan luo." -- "Jaha, sitä tekee
-mieleni nähdä." He lähtivät.
-
-"Tule vaan tänne", huusi Jörgen koiralle ja näytti keppiänsä.
-Jörgen oli loukkaantunut siitä, ettei Mary ollut hänelle tarjonnut
-kättänsäkään. Koira tuli surkeana, mutta oli pian yhtä iloinen, sillä
-Mary puhui sille ja taas taputteli.
-
-"Minä olen tehnyt pikamatkan Amerikaan", sanoi Mary. -- "Niin, sen
-olen kuullut." -- "Niitä 50,000, joista mainitsit, en löytänyt
-tileistä, ja silloin käsitin, että välttämättä oli erikoinen
-tilinpito niistä varoista, mitä Amerikassa oli. Ja niinpä olikin.
-Sitten oli pakko matkustaa sinne pelastamaan niin paljon kuin vielä
-oli mahdollista. Pääoma oli menetetty."
-
-"Miten kävi?" -- "Toin sieltä mukanani sen, mikä oli osingoista
-kaikkina näinä vuosina jäänyt käyttämättä."
-
--- "Rahat oli kai hyvin sijoitettu?" -- "Paremmin, luullakseni, kuin
-Euroopassa olisi mahdollista."
-
-Tässä sattui pieni välikohtaus. Koira oli ollut käytävän ulkopuolella
-ja sai pari lätkäystä. Se kuohutti Maryä. -- "Hyvä jumala, eihän
-koira sitä ymmärrä." -- "Kyllä se ymmärtää mainion hyvin, mutta ei
-ole oppinut tottelemaan."
-
-He astuivat yhä edemmäksi ja jokseenkin nopeasti. "Mitä sinä
-tarkoitat kertomalla tätä minulle?" kysyi Jörgen. "Että voimme heti
-mennä naimisiin." -- "No paljonko niitä rahoja on?" -- "Pari sataa
-tuhatta." -- "Dollaria?" -- "Ei, vaan kruunua. Ja lisäksi ne 50,000".
--- "Ei se riitä." -- "Sen kanssa, mitä meillä on muuten?" -- "Se
-'muuten' ei nykyään tuota melkein mitään. Kyllähän sen tiedät."
-
-Maryn alkoi olla paha. Jörgen sen huomasi äänestä kun Mary sanoi:
-"Onhan meillä metsä takavarana." -- "Joka voidaan hakata vasta kolmen
-vuoden päästä? Ehkä vasta neljän tai viiden? Se riippuu kasvusta." --
-Mary tiesi hänen olevan oikeassa; miksi hän olikaan sitä maininnut?
-
-"Mutta kymmenen -- kaksitoista tuhatta kruunua vuodessa...?" --
-"Meidän asemassamme se ei riitä."
-
-Taas välikohtaus. Täällä ei ollut katukäytävää, vaan suuri aukea
-paikka ja oikein kurassa. Molemmat olivat unhottaneet koiran. Muuan
-paksu, likainen laivahurtta, sekin villakoira, oli päässyt maihin
-muutamien matruusien mukana, jotka juuri astuskelivat samaa tietä.
-Tämän mieluisen toverin seuraan oli Jörgenin koira lyöttäytynyt.
-Suurella vaivalla se saatiin huudettua takaisin, ruokotonna, joksi
-se jo oli ehtinyt. Vaan kun Mary sekaantui asiaan, läheni se
-riemuisena, onnellisena, mutta sai ruoskasta iskun ja vinkui. --
-"Onpa sentään merkillistä", sanoi Mary, "ettet voi pitää sopua kiltin
-koiran kanssa!" Hän muisti kotinaapurin vanhan lappalaiskoiran, jota
-vastaan hän myös oli niin paha. Jörgen ei vastannut hänelle. Mutta
-kun koira seurasi nöyränä ja hän oli päässyt siitä rauhaan, sanoi
-hän: "Tietääkö Klaus setä siitä omaisuudesta mitään?" -- "En luule
-kenenkään tietävän paitsi me itse. Miksi sitä kysyt?" -- "Parempi
-on sanoa Klaus sedälle." -- Mary seisahtui hämmästyneenä: "Klaus
-sedälle?" Jörgenkin pysähtyi. Nyt he katsoivat toisiinsa. "Sillä
-tapaa saamme enemmän toimeen", sanoi Jörgen. "Klaus sedänkö luona?"
--- Mary tuijotti. Hän ei käsittänyt Jörgeniä. "Suvun kunnian vuoksi
-hän tekee paljon", sanoi Jörgen luoden nopean syrjäkatseen ja lähti
-liikkeelle. Mary oli käynyt lumivalkoiseksi, vaan seurasi. "Onko
-meidän tunnustettava Klaus sedälle?" kuiskasi hän Jörgenin takana.
-Pitemmälle ei nöyryytys voisi mennä. "Tee se vaan!" vastasi hän
-yllyttäen, melkein iloisena; "nyt hän ei pane vastaan". Oliko tämäkin
-ollut Jörgenillä ennakolta mielessä?
-
-Jörgen tuli häntä lähemmä: "Kun Klaus sedällä ei ole omaisuudesta
-vihiä, saamme me enemmän, näetkös!"
-
-Olipa hän asian hyvin harkinnut! Niin vastenmielistä kuin tämä
-Marystä olikin, se vaikutti valtavasti. Jörgenissä oli varmaankin
-enemmän kykyä kuin hän oli arvellut. Kun Jörgen saisi täysin näyttää,
-mitä osasi, hämmästyisi joku muukin kuin Mary.
-
-Itse oli Mary nyt kääriytymässä umpeen kuin lehti liian kuivassa
-lämmössä. "Tahdotko itse neuvotella Klaus sedän kanssa?" -- "Minä
-seuraan sinua nyt heti kotiin, voithan käsittää. Ei sinun olisi
-tarvinnutkaan tulla. Vain ilmoittaa se minulle."
-
-Mary kulki pää kumarruksissa ja värisi. Jörgenin etevämmyys syrjäytti
-ja masensi hänet; hänen mielipiteensä kuvottivat. Kuten kerran ennen,
-samoin nytkään ei jalka tahtonut siirtyä toisen eteen; hän ei enää
-voinut seurata.
-
-Silloin hän kuuli Jörgenin huutavan: "Tule tänne, saatanan pentu!"
-Taas koiran kimpussa. Erään toverin likainen käpälä oli jälleen sen
-houkutellut velvollisuuden uralta. Jörgenin äänessä oli jotakin
-hänelle ominaista, kun hän käski: se oli samalla hillitty ja terävä.
-
-Koira tunsi sen ja jäi katselemaan, epäröiden. Kun sillä oli iloisen
-kevytmielinen luonne, heittäytyi se yht'äkkiä vallatonna toveriaan
-kohti ja alkoi uudestaan leikkiä, ikäänkuin ei mitään olisi sanottu.
-
-Mary otti siitä oppia. Oltiin ihan John Ericsonin patsaan
-juurella. Hän loi katseensa tähän taideteokseen, hän katsoi John
-Ericsonin suuriin, syviin, miettiviin silmiin, kunnes hänen omansa
-kyyneltyivät. Hän oli niin onneton.
-
-Sillä välin Jörgen hääräsi koiran kanssa. Sen kasvattamisessa oli
-periaatteena, ettei koskaan saisi antaa sen menetellä vastoin
-herransa tahtoa. "Tuleppa tänne, pikku veijari", sanoi hän
-mairitellen. Koira ihmetteli. Se keskeytti leikin. "Tule pois
-vaan, pikku ystävä!" Se loikkasi pari iloista hyppyä häntä kohti,
-muistellen hyviä, hauskoja hetkiä; ehkä nyt oli sellainen tulossa?
-Mutta mikä liekin ollut, -- se rupesi epäilemään, kääntyi ja makasi
-pian ruokottoman ystävänsä käpälissä, molemmat piehtaroiden.
-Ohikulkijat seisahtuivat, heitä huvitti koiran tottelemattomuus.
-Se ärsytti Jörgeniä. Mary sen tajusi ja tahtoi säästää koiraa; hän
-seisoi Jörgenin takana ja sanoi ranskaksi hiljaa: "Ei ole oikein
-ensiksi houkutella ja sitten lyödä." Mutta siitä Jörgen vaan paatui.
-"Sitä sinä et käsitä", vastasi hän, myös ranskaksi. Hän houkutteli.
-
-Lyhytjärkisesti uskoen hyvää, kuten siivojen penikkaan on tapana,
-lopetti koira nyt leikkinsä ja katsahti häneen. Jörgen läheni keppi
-selän takana hyvitellen. Hän oli raivoissaan toisten naurusta, mutta
-hillitsi mielensä lempein sanoin: "Tule pois, pikku ystävä!"
-
-"Älä usko häntä!" huusi muuan englantilainen matruusi, mutta nyt oli
-jo myöhä. Jörgen oli päässyt käsiksi sen toiseen pitkään korvaan.
-Koira vinkui, Jörgen oli kai nipistänyt. Mary huusi ranskaksi:
-"Älä lyö sitä!" Ja sitten Jörgen löi. Ei kovaa, mutta koira ulisi
-kamalasti, se oli niin peloissaan. Jörgen löi taas -- ei nytkään
-kovaa, pikemmin vaan härnätäkseen heitä kaikkia. Koira parkui niin
-vihlovan surkeasti, ettei Mary sietänyt sinne katsoa. Hän seisoi,
-katse luotuna John Ericsonin hyviin, suuriin silmiin, ja sanoi: "Nyt
-olet lyönyt minut eroon itsestäsi, Jörgen!"
-
-Samassa hetkessä Jörgen hellitti ja nousi. Hän näki Maryn silmien
-leimuavan, kasvot olivat valkoiset, vartalo ylevästi pystyssä häntä
-vastaan. Maryn yläpuolella John Ericsonin pää.
-
-Vain silmänräpäyksen. Sitten Mary kääntyi ja astui kiireesti poispäin
-kevyessä, iloisessa tahdissa -- koira mukana.
-
-Ihmiset nauroivat, englantilaiset matruusit härnäävästi ivaten, --
-Jörgen riensi perästä.
-
-Mutta kun Mary huomasi, että koira seurasi häntä eikä Jörgeniä ja
-että sen silmät hakivat hänen katsettaan saadakseen tietää, mitä hän
-lisäksi tahtoi, muuttui kaikki entinen tuska rajuksi riemastukseksi.
-Se oli hänen tapaistansa. Hän taputti käsiään ja juoksi, ja koira
-hyppi haukkuen mukana.
-
-Lumous oli murrettu, häpeästä päästy irti, -- jääköön Jörgen ja koko
-hänen olentonsa!
-
-"Eikö niin, pikku pelastaja?" Se haukkui.
-
-Hän katsahti taakseen Jörgeniin päin. Tämä ei voinut soveliaisuuden
-kannalta juosta.
-
-"Mutta me kaksi saamme vai mitä?" Hän taputti taas käsiään ja juoksi,
-ja koira juoksi mukana, haukkuen.
-
-Sitten hän vähensi vauhtia, leikki koiran kanssa, puheli sille;
-Jörgen oli niin kaukana jäljessä. "Oikeastaan pitäisi nimenäsi olla
-'liberator', mutta se on tuollaiselle pienelle mustalle tollolle
-liian pitkä. Pannaan niineksesi John, pannaankos? Saat nimesi sen
-miehen mukaan, joka katseli minua niin että uskalsin!" Taas hän
-juoksi, ja koira mukana. "Sinä seuraat minua, kuuletkos, etkä häntä!
-Se on oikein, se on hyvin tehty! Sillä niin teki hänkin, jonka nimen
-saat. Hän ei seurannut orjien ruoskijoita, hän pysyi niiden luona,
-jotka vapahtivat!" Nyt he kääntyivät kulmasta. Jörgeniä ei näkynyt.
--- Kun Jörgen perästä tuli hotelliin, kiellettiin Maryn olevan
-siellä, vaikka hän oli nähnyt Maryn sinne menevän. Hän mainitsi, että
-Maryllä oli hänen koiransa. Vai niin, siitä ei voitu antaa selkoa.
-
-Hänen täytyi mennä. Hän oli menettänyt sekä Maryn että koiransa.
-
-Mutta huoneessaan Mary kysyi koiraltansa: "Tahdotko olla minun?
-Tahdotko olla minun kanssani, pikkuinen musta John?" Hän taputti
-käsiään saadakseen sen haukahtamaan iloisen suostumuksensa. Siten
-oli omistuskysymys ratkaistu. Hän sai Jörgeniltä kirjeen, arvatenkin
-siitä asiasta. Sen hän lukematta poltti.
-
-Hän arveli Jörgenin saapuvan häntä tapaamaan rautatienasemalle, kun
-juna lähtisi Norjaan, ja silloin vaativan omaansa. Hän tuli junalle
-rohkeasti ajaen, vieressään koira pestynä, kammattuna, siistinä.
-Jörgeniä ei siellä ollut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Hän makasi koko yön koira edessään matkapeitteellä.
-
-Mutta aamun tullen heräsivät ajatukset. Nyt hän oli yksin. Yksin
-vastuussa.
-
-Tähän saakka hän oli kaikin voimin ajanut itseänsä kuin ruoskalla
-ainokaiselle ahtaalle pelastustielle: mennä kohta naimisiin Jörgenin
-kanssa, synnyttää ulkomaanmatkalla -- ja sitten kestää niin kauan
-kuin suinkin.
-
-Mutta mennä inhoomansa miehen vaimoksi vain lainatakseen itselleen
-viikunanlehden, -- olipa sitä nyt mahdoton käsittää! Hän oli sitä
-yrittänyt, koska näin ajateltiin hänen ympärillään ja koska hän oli
-erikoisessa asemassa; siellä ei suvaittu pilkkua juhlahameessa.
-
-Vaan nyt hän sanoi sille "hyi, hyi", ihan ääneensä. Ja kun koira
-heti nosti päätään, lisäsi hän: "Tämä oli minun 'koiraretkeni', voin
-sinulle sanoa! Loppuosa 'koirajuttuuni!'"
-
-Mutta entä nyt?
-
-Hän tiesi, mitä voisi tehdä. Vaan sen tietäisi välttämättä kaksi
-muutakin, Jörgen ja yksi lisää. Olipa siinäkin kylliksi. Siksi hän ei
-voisi siihen ryhtyä uljaasti ja vapaasti, -- mikä hänelle kuitenkin
-oli tarpeen.
-
-Niin, entä sitten?
-
-Niin kauan kuin hänen "koiraretkensä", hänen "koirajuttunsa" tuntui
-hänestä käsketyltä, välttämättömän tarpeelliselta maineen vuoksi, ei
-se, vihoviimeinen lymysija, ollut täytenä totena tarjoutunut.
-
-Nyt se oli todentekoa!
-
-Hän katsoi surumielisenä koiran luottavaisiin silmiin, ikäänkuin
-hakisi niistäkin neuvoa. Hän tapasi mitä puhtainta elinhalua ja
-alttiutta. Hän painoi päänsä sen turkkiin ja itki. Hän oli vielä niin
-nuori, häntä ei haluttanut kuolla.
-
-Ensi kerran hän itki omaa itseänsä; hänen tuli itseään sääli. Hän
-ei käsittänyt, millä oli tämän ansainnut. Myöskään hän ei voinut
-selvittää, miten tämä oli tapahtunut.
-
-Koira älysi, ettei hänen ollut hyvä. Se nuoli hänen käsiään ja
-tirkisteli hänen silmiinsä. Se ynisi päästäkseen ylös häntä
-lohduttamaan.
-
-Sitten hän otti sen syliinsä ja kumartui sen yli, mikä siitä tuntui
-olevan leikkiä. Se yritti purra hänen käsiään. Siihen hän suostui.
-Näiden kahden välillä alkoi mitä hullunkurisin teuhaaminen, jota
-kesti kestämistään, sillä koira ei kyllästynyt; aina kun Mary
-lopetti, aloitti se uudestaan.
-
-Sitten hän rupesi sille juttelemaan: "Kuules, musta pikku John,
-sinä muistutat neekereistä. Muistutat minulle, että kaimasi pelasti
-neekerit. Pelasti orjuudesta. Sinä olet pelastanut minut joutumasta
-orjuuteen."
-
-"Mutta kehno pelastus se on, sanon sinulle, kun en saa elää yhdessä
-sinun kanssasi. Eikö sinustakin siltä tunnu?" Ja sitten hän taas itki.
-
--- Tiheä huntu kasvoilla hän matkusti kaupungin läpi toiselta
-asemalta toiselle, koira vieressään istuimella. Hän ei nähnyt ketään
-tuttua. Mutta jos ne tietäisivät --?
-
-Voi sitä tuomittua ja tapettua varista, jota Jörgen aikoi nostaa
-maasta ja hän oli paennut, -- hän ei ennen tiennyt, kuinka tarkkaan
-oli sen nähnyt! Nähnyt halki viilletyn kaulan, rikki nokitun mahan,
-tyhjät silmäkuopat, punainen liha ammotti häntä kohti, hän ei siltä
-päässyt hetkeksikään rauhaan tällä kauhealla matkallaan.
-
-Ulkona oli talvi. Hän ei ollut moneen vuoteen nähnyt talvea.
-Uinahtavia, kuihtuneita maisemia hän oli nähnyt, vaan ei talven
-muuttamisvoimaa, ei hävitystä, jota verhosi valkoisista valkoisin
-oikullisine vivahduksineen metsissä. Vuono ei vielä ollut jäässä, se
-oli esillä mustanharmaana, härnäävänä, tylynä, ikäänkuin suunnaton
-kaikkialla olija, joka tahtoi taistella.
-
-Matka kaupungin halki oli säikäyttänyt hänen mielikuvitustaan; nyt
-tämä oli luonnonvoimain vallassa. Hänen heikkoutensa kävi sitä
-tuntuvammaksi. Voisiko _hän_ ryhtyä mihinkään taisteluun? Jaksaisiko
-hän kestää muutoksen hetkeen asti? Hänen täytyisi jo ennen luopua.
-
-Tästä tuskaillessaan hän näki isänsä kasvot! Kuinka hän voisi elää
-sanomatta isälle, mitä oli tulossa? Ei koskaan, ei koskaan hän
-voisi sitä isälle sanoa. Eipä hän voinut sitäkään sanoa, että oli
-Jörgenistä eronnut. Isä ei voisi sitä sietää.
-
-Jos hän jättäisi sanomatta ja -- katoaisi?! Voi hyvä Jumala -- se
-isän tappaisi siihen paikkaan!
-
-Koko matkalla ei enää pelkoa muista, ei laisinkaan pelkoa oman
-itsensä puolesta, ainoastaan isän tähden. --
-
--- Niin uupuneena, niin sieluntuskassa hän saapui kotiin, että
-talon nähdessään rupesi itkemään. Niin raskasta käyntiä, kuin nyt
-hänellä oli kotiportaita kohti, ei varmaankaan lie monella ollut.
-Koiran riemuhypytkään, kun se pääsi lujalle pohjalle, eivät voineet
-keventää. Mary meni huoneeseensa peseytymään ja vaatteita muuttamaan
-ja pyysi ilmoittamaan isälleen ja rouva Dawesille, että hän oli
-tullut. Pikku tyttö oli myös saapuvilla ja auttoi häntä; hänen
-yhtämittainen leikkinsä koiran kanssa piinasi Maryä, mutta tämä ei
-sanonut mitään.
-
-Mary näytti kovin voipuneelta. Että hän oli itkenyt, se oli liiankin
-ilmeistä.
-
-Vaan ehkä niin oli hyvä. Siitähän isä heti huomaisi, että hyvin ei
-nyt ollut laita. Kunpa isä vaan sen kestäisi? Hänen piti jo rientää
-isälle selittämään, että matka oli ollut pitkä ja vaivaloinen ja
-ettei Jörgenin mielestä omaisuus ollutkaan kyllin suuri, jotta heidän
-asemassaan voisi mennä naimisiin. Heidän täytyisi odottaa Klaus setää.
-
-Jos hän saisi itkeä, ja sitä hän kyllä saisi, kun oli niin väsynyt ja
-epätoivoinen, niin se olisi valmistuksena toiseksi kerraksi. Kunpa
-isä vaan kestäisi.
-
-Mutta mikä muu hänellä oli neuvona? Ellei hän nyt heti menisi,
-aavistaisi isä pahaa, tuskaantuisi, eikä sitäkään sietäisi.
-
-Hän värisi seistessään oven edessä. Ei ainoastaan tuskasta isänsä
-tähden, ei, vaan myös siksi, ettei saanut heittäytyä isänsä syliin,
-sanoa hänelle kaikkea ja kyllikseen itkeä hänen kanssaan. Kuinka tämä
-kaikki oli kauheaa!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta elämä on joskus armelias.
-
-Isälle ei oltu ilmoitettu, että Mary oli tullut, sillä hän
-nukkui. Ja tätä huomauttaakseen oli sairaanhoitajatar tullut ulos
-käytävään odottamaan, kunnes Mary ilmestyisi huoneestaan. Miksi
-olla naputtamatta ovelle ja sanomatta sitä oven takaa? Siksi, että
-hänen olentonsa kerran oli sellainen. Nyt kun Mary tuli esille, ei
-sairaanhoitajatar enää ollutkaan käytävässä vaan portailla. Sillä
-sieltä oli tulossa palvelustyttö tuoden sairaalle päivällistä, joka
-muuten aina oli itse hoitajattaren huolena, ja häpeissään siitä,
-ettei tänään sitä toimittanut, hän tahtoi ainakin mennä portaille
-palvelijaa vastaan ja ottaa häneltä ruoan.
-
-Juuri silloin Mary avasi oven isänsä huoneeseen. Hän jäi siihen
-seisomaan, sillä samassa ehti hoitajatar paikalle ja kuiskasi: "Hän
-nukkuu, neiti!"
-
-Mutta koira ei siitä välittänyt. Se oli jo sisällä, käpälät jo
-vuoteen laidalla, kuono kohotettuna likelle juuri heräävän sairaan
-kasvoja. Hän heräsi tämän mustan elukan tuijottaessa silmiinsä. Ne
-levisivät apoauki ja hakivat kauhistuneina pitkin huonetta tavaten
-Maryn katseen. Mary seisoi ovessa, säikähtäneenä, kalmankalpeana.
-Anders Krog nosti päätään häntä kohti, silmät jäivät riippumaan,
-niihin valahti kuin kaukonäköä. Sitten pää vaipui.
-
-"Hän kuolee!" huusi hoitajatar Maryn takana, laski tarjottimen
-kädestään ja kiiti paikalle.
-
-Mary ei aluksi voinut sitä uskoa; vaan sen käsitettyään hän
-heittäytyi isänsä syliin sydäntä särkevästi parkaisten. Tähän vastasi
-läheisestä huoneesta rouva Dawes. Kun sinne riennettiin, makasi hän
-tajutonna. Sitten hän toipui sen verran, että liikutti kieltään.
-Takaisi sekavasti englanniksi, niin ettei kukaan ymmärtänyt; -- mutta
-lääkäri sanoi, että hänestäkin tulee kai pian loppu. Isä oli kuollut.
-
-Mary piteli järkeänsä, ikäänkuin se olisi hänellä käsissään. Ei
-millään muotoa saanut sortua. Ei huutaa, ei ajatella. Sillä eihän hän
-ollut tappanut! Piti käsittää ja pysyä siinä, mitä muut sanoivat,
-hyväksyä heidän ehdotuksensa, että näet oli kutsuttava tänne hänen
-isänsä sisar. Täytyi olla päästämättä valloilleen omaa suruaan, kun
-näki hänen. Täytyi, täytyi! "Auttakaa, auttakaa minua", huusi hän,
-"etten joudu hulluksi!" Ja tohtorille: "En minä ole häntä tappanut,
--- vai olenko?"
-
-Lääkäri sai Maryn vuoteeseen kylmin käärein eikä lähtenyt hänen
-luotaan. Hänkin vakuutti, että nyt piti kestää.
-
-Vasta kun pikku Nanna varhain seuraavana aamuna tuli sisään koiran
-kanssa ja tämä tahtoi maata hänen käsivarrellaan, sai hän itkeä.
-
-Päivemmällä helpotti; sillä telefonitse tulvasi niin valtava joukko
-sähkösanomia ja näissä oli niin sydämellistä, useinkin syvästi
-liikutettua osanottoa, että se sulatti hänen murhettansa. Tämä
-myötätunto, tämä ihailu hänen isäänsä kohtaan ja sisällinen pyrkimys
-lohduttamaan ja tukemaan auttoi häntä. Varomattomasta jäljennöksestä
-eräästä näitä sähkösanomia, jotka telefoni toi, hän vasta sai tietää,
-että rouva Daweskin oli kuollut. Hänelle ei oltu uskallettu sitä
-ilmoittaa. Mutta suuri, ylt'yleinen osanotto kantoi hänet senkin
-ylitse. Nyt vasta hän sen ymmärsi! Kaikki muut paitsi hän tiesivät,
-että hän oli menettänyt molemmat ja että hän oli yksin.
-
-Enimmin liikutti häntä seuraava sähkösanoma Pariisista: "Rakas
-Mary! Lohduttakoon sinua suuressa murheessasi se tieto, että minun
-luonani voit levähtää, minua saat käskeä, matkustelen kanssasi, tulen
-luoksesi, miten vaan tahdot! Muuttumaton Alicesi."
-
-Mary aavisti, ken oli Alicelle ilmoittanut.
-
-Myös Jörgen sähkötti: "Jos voisin sinulle olla pienimmäksikään avuksi
-tai lohdutukseksi, tulisin kohta. Olen murtunut ja epätoivoinen."
-
-Sama liikuttava ja kunnioittava osanotto ilmeni hautajaisissa, jotka
-olivat kolmea päivää myöhemmin. Oli joudutettu Maryn vuoksi.
-
-Kukkalähetyksiä saapui loppumatta, kaikkein ylinnä seppele
-"Alicelta". Norjalaisia, tuoreita kukkia.
-
-Se kannettiin Maryn huoneeseen, hän tahtoi sen nähdä. Koko talon
-täytti kukkien tuoksu talvisaikaan, rakkauden henkäys nukkuvien
-ylitse.
-
-Mary ei käynyt alhaalla, hän ei tahtonut nähdä arkkuja, ei
-kukkalahjoja, ei valmistuksia. Alakerrassa saivat pitkämatkaiset
-vieraat virvokkeita.
-
-Mutta ihmisiä tuli paljoa enemmän kuin taloon mahtui, ja kappelin
-luona oli vieläkin suurempi joukko.
-
-Pappi kysyi, saisiko tulla neidin luo. Mary kiitti, vaan kielsi.
-
-Heti sen perästä tiedusti pikku Nanna, saisiko "Klaus setä" tulla
-häntä tervehtimään. Ukko oli hänelle lähettänyt liikuttavan
-sähkösanoman ja kysynyt, voisiko olla millään tapaa avuksi. Myöskin
-oli hänen seppeleensä niin suurenmoinen, vakuutti talon väki, että
-Mary oli saanut senkin nähtäväkseen.
-
-Mary suostui. Ja sisään tuli tuo pitkä, nyt mustapukuinen mies,
-huohottaen, ikäänkuin olisi vaikea hengittää. Heti kun hän oli ovesta
-ehtinyt ja näki Maryn seisovan kuin mustakehäisenä norsunluuna
-perällä vuoteen vieressä, istuutui hän likimmälle tuolille ja
-purskahti itkemään. Se kuului samalta, kuin jos suuren kellon jousi
-ratkeaa palasiksi ja koko laitos ratisten purkautuu. Se oli sen
-miehen itkua, joka ei ollut koskaan itkenyt siitä lähtien, kun oli
-lapsi. Itkua, joka kauhistui itseänsä. Hän ei kohottanut päätään.
-
-Mutta hänellä oli jotakin asiaa, sen Mary tajusi. Pari kertaa hän
-näytti yrittävän siihen tarttua, mutta silloin valtasi itku yhä
-pahemmin. Sitten hän viittasi kädellään poispäin. Se ei tarkoittanut
-Maryä, se tarkoitti häntä itseänsä, hän ei jaksanut. Hän nousi ja
-lähti. Ovea hän ei mennessään sulkenut. Mary kuuli hänen nyyhkyttävän
-pitkin käytävää ja portaita. Arvatenkin hän samalla lähti talosta.
-
-Maryn mieltä liikutti. Hän tiesi isänsä olleen Klaus sedän parhaan,
-ehkä ainoan ystävän. Mutta hän käsitti, ettei itku ollut vaan isän
-vuoksi; siinä oli myös välitöntä osanottoa ja katumusta. Muuten hän
-olisi jäänyt arkun ääreen.
-
-Kappelin kaunis kello alkoi soida. Koira, jota koko päivä pidettiin
-hänen huoneessaan, oli kovin levoton ja kapsahti nyt merenpuoleiselle
-akkunalle, nostaen sille käpälänsä nähdäkseen ulos. Mary lähestyi.
-
-Samassa Klaus setä ajoi poispäin. Mutta alhaalla alkoi virrenveisuu,
-ruumissaatto tuli. Molempia arkkuja kantamassa oli ympäristön
-talonpoikia. Kun ensimäinen tuli näkyviin, vaipui Mary polvilleen
-itkemään kuin sydän olisi pakahtua. Muuta hän ei nähnyt.
-
-Hän oli heittäytynyt vuoteelle, kellonsoitto viilsi kuin pitkin
-ruumista, hän kuvitteli sen uurtavan itseään. Hänen aistinsa
-sekaantui yhä pahemmin, hän oli varma siitä, että hänen seistessään
-ovessa isä oli nähnyt hänen lävitsensä ja että siitä hän oli kuollut.
-Rouva Dawes oli häntä seurannut kuten ainakin. Isä oli tädin elämän
-ainoa suuri rakkaus. Nyt he olivat kumpikin täällä. Myös hänen
-äitinsä, valkeassa, pitkässä hameessa. "Sinä palelet, lapseni!" Äiti
-otti hänet syliinsä, sillä Marystä oli taas tullut ihan pieni ja
-aivan viaton. Siihen hän nukahti.
-
-Mutta kun hän heräsi eikä kuullut ainoatakaan ääntä ulkoa eikä
-sisältä, talo kun oli tyhjä... pani hän kätensä ristiin ja sanoi
-puoliääneen: "Tämä oli meille kaikille kolmelle parasta. Meille on
-oltu armeliaita."
-
-Hän katseli koiraansa hakien; hän kaipasi osanottoa. Mutta varmaankin
-oli hänen nukkuessaan joku sen päästänyt huoneesta.
-
-Enempää ei tarvittu, niin hän alkoi uudestaan itkeä. Helmi helmeltä
-hänen tyhjentymättömästä tuskanlähteestään. Sitä valui yli hänen
-poskiensa ja kättensä, kun hän maaten nojasi raskasta päätään.
-
-"Nyt voin ruveta taas itseäni ajattelemaan. Nyt olen yksin."
-
-
-
-
-RATKAISEVA
-
-
-Toisena päivänä hän kävi haudoilla. Tuskaa vaimensi seuraava pikku
-tapaus.
-
-Oli lauantai, ja sunnuntai oli niitä harvoja vuoden kuluessa,
-jolloin kappelissa oli jumalanpalvelus. Sellaisiksi päiviksi haudat
-yleensä koristeltiin. Kun oikeanpuolinen naapuritalo oli ennen
-kuulunut Krogskogeniin, oli sen hautuumaa täällä. Emäntä oli tullut
-koristamaan uutta hautaa, ja lappalaiskoira seurasi mukana. Tietysti
-Maryn pikku villakoira kiiti luottavaisesti sitä kohti, ja emännän ja
-Maryn kummaksi vanha koira, huolellisten ja varovien tutkistelujen
-nojalla, otti pikku tyllerön ystäväkseen. Se, joka muuten ei
-sietänyt penikoita, rakastui tähän. Se antoi repiä korvistaan, purra
-kinttuihinsa, vieläpä laskeutui pitkälleen villakoiran eteen, muka
-voitettuna. Maryä se niin huvitti, että hän jonkun matkaa saattoi
-emäntää katsellakseen leikkiä. Ja sai siitä palkintonsa, sillä hän
-kuuli lämpimiä ylistyspuheita isästään ja kaikua niistä, jotka näinä
-päivinä olivat liikkeellä seudulla ja perustivat hänen jälkimaineensa.
-
-Kävellessään kotia koiran kanssa, joka nyt oli vallaton, hän
-ajatteli: Alanko olla äitini kaltainen? Onko minussa ollut hänestä
-jotakin, mikä ei ennemmin ole saanut sijaansa? Jotakin idyllimäistä?
-
-Sinä päivänä häntä odotti kaksi asiaa.
-
-Ensimäinen oli kirje Klaus sedältä, joka nimitti häntä "Korkeasti
-kunnioitettu, rakas kummitytär, neiti Mary Krog".
-
-Että Klaus setä oli hänen kumminsa, sitä hän ei aavistanutkaan. Isä
-ei ollut sitä koskaan sanonut, luultavasti ei tiennyt itsekään.
-
-Klaus setä kirjoitti:
-
-    'On tunteita, liian voimakkaita sanoilla lausuttaviksi,
-    varsinkaan kirjoitetuilla. Minä en ole kynäniekka, tahdon vaan
-    ilmoittaa kirjallisesti, kun en suullisesti voinut, että samana
-    päivänä, kun unhottumaton ystäväni, sinun isäsi, kuoli ja rouva
-    Dawes, jalo kasvatusäitisi, myös kuoli ja sinä jäit yksin,
-    määräsin sinut, rakas kummityttäreni, perillisekseni.
-
-    Omaisuuteni ei likimainkaan ole niin suuri kuin yleensä
-    arvellaan; minulla onkin viimeksi ollut kovia vastoinkäymisiä.
-    Mutta kuitenkin sitä on kylliksi meille molemmille -- nimittäin
-    jos sinä hallitset omaa osaasi _eikä Jörgen_. Edellytän näet,
-    että te nyt menette naimisiin.
-
-    Monta vuotta on rouva Dawesin testamentti ollut huostassani,
-    samoin kuin olen hoitanut hänen rahojaan. Eilen avasin
-    testamentin. Hän on säätänyt sinulle omaisuutensa. Tätä on noin
-    60,000 kruunua. Mutta näiden rahojen, samaten kuin isäsi varojen,
-    laita on niin, etteivät ne nykyään tuota melkein mitään.
-
-    Kummisi
-
-                                                Klaus Krog.'
-
-Mary vastasi heti:
-
-    'Rakas kummini.
-
-    Kirjeesi on minua liikuttanut. Kiitän sinua koko sydämestäni.
-
-    Mutta suurta lahjaasi en voi ottaa vastaan.
-
-    Onhan Jörgen ottopoikasi enkä tahdo mitenkään joutua hänen
-    tielleen.
-
-    Sinä et saa siitä olla minulle pahoillasi. Minun on mahdotonta
-    toisin toimia.
-
-    Rouva Dawesin testamentista teen vastedes päätökseni ja sitten
-    ilmoitan sinulle.
-
-    Sinulle kiitollinen
-
-                                                 Mary Krog.'
-
-Jättäessään kirjeen vietäväksi hän kuuli vaunujen ajavan taloon. Pian
-tuotiin hänelle käyntikortti, jossa oli: Margrete Röy, _cand. med._
-
-Kesti hieman, ennenkuin hän tuli sisään; hän oli riisunut
-yltään matkatamineet, nyt olikin kylmä päivä. Tämä lisäsi Maryn
-jännitystä melkoisesti, niin että kun kookas, voimakas nainen
-lempein silmin seisoi ovessa, Mary värisi ja kalpeni. Hän huomasi,
-mikä vaikutus sillä oli lempeisiin silmiin, jotka nyt levittivät
-kaiken myötätuntonsa hänen ylitseen. Ikäänkuin molemmat olisivat
-tunteneet toisensa jo monta vuotta, astui Mary hänen luokseen, laski
-päänsä hänen olkaansa vasten ja itki. Margrete Röy nosti onnetonta
-lämpimästi puoleensa.
-
-He istuutuivat. Hänen asianaan oli kysyä, milloin Mary lähtisi
-ulkomaille? Mary kummastui: "Olenko kellekään niin sanonut?" --
-Margrete Röy selitti kuulleensa sen sairaanhoitajalta. "Vai niin",
-vastasi Mary, "mitä siinä tilassa puhuin, sitä en enää muista.
-Ainakaan en ole sitten asiaa ajatellut."
-
-"Te siis ette aio matkustaa?" Mary hieman viivytteli. "Tarkoitan,
-etten tiedä. En ole vielä ennättänyt itseäni ajatella." Margrete Röy
-joutui hämille. Sen Mary näki tai oikeammin tunsi. "Oletteko ehkä
-tekin aikonut matkustaa?" kysyi hän. "Olen. Siksi tahdoin tiedustaa,
-voisinko teille olla miksikään avuksi, ja silloin sovittaisin
-matkani teidän suunnitelmanne mukaan." -- "Minne te lähdette?" --
-"Opintoretkelle. Ensiksi Pariisiin. Sairaanhoitaja sanoi teidänkin
-aikovan juuri sinne", lisäsi hän. Hän alkoi olla ymmällä. Oli
-aikonut auttaa Maryä ja näytti nyt tunkeilevalta. "Ymmärrän
-teidän hyvyytenne", vastasi Mary. "Onhan mahdollista, että olen
-maininnut Pariisin. Sitä en muista. Mutta itse asiassa en ole mitään
-päättänyt." -- "Vai niin, teidän on siis todella suotava minulle
-anteeksi. Kaikki on ollut väärinkäsitystä." Neiti Röy nousi.
-
-Mary tunsi, että hänen pitäisi viivyttää vierastansa, mutta hänessä
-ikäänkuin ei ollut voimia. Vasta ovella Mary hänet pysäytti. "Jonkun
-päivän päästä tulen puhelemaan kanssanne, neiti Röy." Hän lausui
-sen hiljaa, katsettaan nostamatta. "Tänään minulla ei ole voimia",
-lisäsi hän. -- "Sen voin huomata. Sitä minä arvelinkin. Otin sen
-vuoksi mukaani teille jotakin, jos tahdotte käyttää. Se on parasta
-vahviketta, mitä tunnen."
-
-Voi kuinka miellyttävältä tämä nainen Marystä tuntui! Hän kiitti
-sydämellisesti.
-
-"Saatuani hieman lisää voimia minä siis tulen." -- "Te olette
-tervetullut." -- "Niin", sanoi Mary punastuen: "teillä ei liene
-mitään sitä vastaan, että tulisitte minun luokseni?" -- "Taloonne
-torin varrelle?" kysyi Margrete Röy, joka myös punastui. -- "Niin,
-meidän taloomme torin varrelle. Taikka enhän enää voine sanoa
-'meidän?'" Taas tuli kyyneliä. "Heti kun ilmoitatte, saavun teille."
-
-Viikon perästä hän tuli.
-
-Mitä riehuvimmassa marraskuun myrskyssä, pahimmassa mitä niillä
-seuduin oli raivonnut. Lahdet eivät vielä olleet jäässä, niin että
-höyrylaiva kulki. Mutta tuskalla ja vaivalla sekin pääsi. Ja pysähtyi
-kaupunkiin.
-
-Margrete Röy oli kovin ihmeissään, kun sinä päivänä sai pyynnön
-saapua Krogin taloon torin varrelle.
-
-Hän tuli lämpöiseen, hauskaan taloon, jonka oli tottunut näkemään
-hyljättynä, akkunaverhot laskettuina. Hänet saatettiin yläkertaan
-pitkin vanhanaikaisia leveitä portaita; kaikessa näkyi vanhojen
-kaupunkitalojen kuosia ja tyyliä edellisen vuosisadan alkuajoilta.
-
-Mary istui perimmäisessä huoneessa, punaisessa kammiossa, joka oli
-muuttumatonna hänen äitinsä ajalta. Hän istui sohvalla äitinsä suuren
-muotokuvan alla. Kun hän nousi mustapukuisena, kalpeana, silmät
-punaisen tukan alla raskaina, näytti hän Margrete Röystä surun omalta
-kuvalta, kauneimmalta, mitä voitiin kuvitella. Hänen olennossaan oli
-vallalla juhlarauha. Hän puhui niin hiljaa kuin myrsky ulkona salli.
-
-"Tunnen teidän kunnioittavan toisen surua. Myöskin olen varma, että
-olette vaiti." -- "Olen kyllä." -- Kesti hetken ennenkuin Mary sanoi:
-"Kuka on Jörgen Thiis?" -- "Kuka hän on --?"
-
--- "Monesta syystä otaksun _teidän_ voivan minulle ilmoittaa." --
-"Ensin on minun kuitenkin kysyttävä: ettekö ole kihloissa Jörgen
-Thiisin kanssa?" -- "En." -- "Niin on sanottu." -- Mary oli vaiti.
-"No ettekö ole ollutkaan hänen kanssaan kihloissa?" -- "Olin."
--- Silloin Margrete virkkoi kiireesti ja iloisena: "Vaan olette
-purkanut?" -- Mary nyökkäsi. -- "Siitä tulee monelle iloa; sillä
-Jörgen Thiis ei ole teidän arvoisenne." Se ei näyttänyt Maryä
-kummastuttavan. Saadakseen Margrete Röyn kajoomaan asiaan hän sanoi:
-"Hän lienee rakastanut, -- ennenkuin minua rakasti?" -- "Kyllä kai,
-Jörgen Thiis?!" -- Mary alkoi vasemmalla kädellä silitellä oikeata,
-yhtä mittaa, ikäänkuin tahtoisi jotakin pyyhkiä pois. Margrete
-kumartui lähemmä Maryä: "Hyvä neiti, ettekö ole sitä tiennyt?" --
-"En." -- "Vai niin, kyllä sitten arvaan loput, että hän on teille
-sanonut: te olette ihanteeni ensi kerrasta asti, kun teidät näin? Ja
-sille olen koko ajan ollut uskollinen?" -- Mary tuijotti: "Kuinka
-voitte sen tietää?" -- Margrete ei vastannut, toisti vaan hyvin
-hartaana: "Onko hän teille niin sanonut?" -- "Ei minulle, vaan
-eräälle, jonka tiesi sen kertovan minulle."
-
-Margrete ei voinut salata suuttumustaan. "Tiedättekö mitään?"
-kysyi Mary. -- "Naislääkäri, hyvä neiti, tietää enemmän kuin voi
-kertoakaan." -- "Mutta kuitenkin uskon, että hän rakasti minua",
-sanoi Mary, puolustaakseen sillä itseään. -- "Sen me kaikki näimme",
-vastasi Margrete. "Hän rakasti teitä varmaan syvemmin kuin ketään
-ennen." Ja hän lisäsi: "Eikä se ollutkaan kumma." Mary istui
-jäykkänä, vaan tiedusti: "Onko hänellä ollut mitään suhdetta täällä
-kaupungissa?" -- "On, Mille Falkiin." -- "Naituun vaimoon?" --
-"Ettekö sitäkään tiedä? Koko kaupunki sen tietää. Mutta Kristianiassa
-tunsin nuoren, herttaisen tytön, jonka hän uskotteli olevan hänen
-ainokaisensa! Tytön mieltä se liikutti, ja kun heidän ei sopinut
-mennä naimisiin, antautui tyttö hänelle." -- "Mitä hän teki?" Mary
-säikähti. Oliko hän kuullut oikein? Ulkona riehui myrsky, niin että
-kävi hankalaksi kuulla. Margrete toisti selvästi ja kovemmin. "Hän
-oli lämminsydäminen tyttö, joka uskoi sen olevan oikein." -- "Eivätkä
-voineet mennä naimisiin?" -- "Eivät voineet. Silloin tyttö antautui
-hänelle."
-
-Mary ponnahti ylös, vaan jäi seisomaan. Hänen teki mieli jotakin
-sanoa, vaan hillitsi.
-
-"Älkää noin pelästykö, neiti, se ei ole niinkään harvinaista." Tämän
-selityksen kuullessaan Mary tuntui vaipuvan alemmalle asteelle. Hän
-istuutui jälleen hitaasti. "Teillä varmaankaan ei ole sellaisesta
-mitään elämänkokemusta, neiti." -- Mary pudisti päätään. -- "Siksi
-minua ihmetyttää, että pääsitte Jörgen Thiisistä ajoissa eroon; hän
-on kokenut." -- Mary ei vastannut mitään. "Me luulimme teidän menevän
-naimisiin ennen syksyn tuloa. Varsinkin kun isänne ja rouva Dawes
-sairastuivat." -- "Niin aioimmekin, mutta se kävi mahdottomaksi."
-
-Margrete ei saanut selville, mitä piili tämän salaperäisen vastauksen
-takana. Mutta hän sanoi tutkivin katsein: "Silloin hänen halunsa
-kai suuresti kasvoi?" -- Maryä värisytti; mutta hän pakotti itsensä
-tyyneksi. "Te näytte hänet tuntevan?" -- Margrete hieman mietti:
-"Kyllä", sanoi hän, "olenhan minä vanhempi teitä, -- vieläpä
-häntäkin. Mutta häpeä sanoa, Kristianiassa hullaannuin häneen aika
-lailla, minäkin. Sen hän keksi -- ja yritti." Hän nauroi.
-
-Mary kalpeni, nousi, lähti liikkeelle ja seisahtui akkunan ääreen.
-Ulkoa ruoski myrsky ja sade ruutuja yhä paisuvalla voimalla;
-heidän täytyi nyt puhua kovaa. Mary seisoi siellä hetken aikaa ja
-silmäili rajuilmaa; tuli sitten takaisin ja asettui Margreten eteen,
-liikutettuna, levotonna.
-
-"Tahdotteko minulle luvata: olla koskaan sanomatta kellekään, mitä
-tänään olemme puhuneet? -- Vaikka mitä tulisi?" Margrete katseli
-häntä ihmetellen. "Olla siis mainitsematta kellekään, että olette
-minulta kysynyt, millainen Jörgen Thiis on?" -- "Tahdon ehdottomasti,
-ettei kukaan saa sitä tietää." -- "Ketä _sillä_ tarkoitetaan?"
--- Mary katsoi häneen: "Ketäkö tarkoitetaan?" Hän ei käsittänyt.
-Mutta Margrete nousi: "Tänne kaupunkiin on tullut muuan mies teille
-sanomaan, ettei Jörgen Thiis ole teidän arvoisenne. Hän myöhästyi.
-Mutta minusta hän näyttää ansaitsevan tietää, että nyt olette itse
-havainnut, kuka Jörgen Thiis on." -- Mary vastasi innokkaasti: --
-"_Hänelle_ sanokaa! Kaikin mokomin sanokaa hänelle. -- Vai siksi
-hän tuli?" lisäsi hän hitaasti. "Minua ilahuttaa, että mainitsitte
-minulle! Minulla näet oli toinenkin asia... (hän keskeytti hetkeksi)
-se, mitä minulla muuten oli teille sanottavaa, se oli... että
-veisitte terveisiä veljellenne. Minulta." -- "Sen toimitan. Ja kiitos
-siitä! Te tiedätte, mitä te olette veljelleni." Maryn katse liukui
-syrjään. Hän taisteli hetkisen. "Minä olen niitä onnettomia", sanoi
-hän, "jotka eivät voi saada selkoa omasta elämästään. Siitä, mitä
-on tapahtunut. Minä en löydä johtoa. Vaan minua aavistuttaa, että
-veljellänne on siihen osaa." -- Hän aikoi varmaankin sanoa lisää,
-mutta ei voinut. Sen sijaan hän taas poistui akkunan ääreen ja jäi
-sinne. Myrsky puhui ulkoa huoneeseen tuhansien äänten vimmalla. Se
-ihan huusi häntä. "Armahda, mikä ilma!" sanoi Margrete Röy lujalla
-äänellä. "Mieleni on hyvä, kun pääsen sinne!" lausui Mary kääntyen
-häneen päin loistavin silmin. "Aiotteko ulos tuollaiseen ilmaan?"
-huusi Margrete. "Tahdon _kävellä_ kotiin!" vastasi Mary. "Päälliseksi
-kävellä?!" Mary astui esille, seisahtui häntä vastapäätä, ikäänkuin
-sanoakseen jotakin suurta, villiä. Mutta hän malttoi; se, mikä jäi
-lausumatta, ryntäsi kuitenkin silmiin, kasvoihin, poveen, sai kädet
-kohoomaan, ja raskaasti huokaisten hän heittäytyi taaksepäin äitinsä
-sohvalle, jossa oli istunut Margreten tullessa. Hän peitti kasvonsa.
-
-Silloin Margrete laskeutui polvilleen hänen eteensä. Mary antoi
-itseään syleillä ja vetää likelle kuin väsynyt, kipeä lapsi. Hänen
-itkunsa purskahti esille, liikuttavana ja avutonna kuin lapsen,
-sekin; pää vaipui ystävän olalle.
-
-Vain hetkisen. Sitten hän riuhtaisten nousi istualle. Sillä Margrete
-oli sanonut ihan hänen korvaansa: "Teitä vaivaa jokin. Puhukaa
-minulle!"
-
-Ei sanaakaan vastaukseksi. Itse ei Margrete rohjennut sanoa lisää.
-Hän nousi; hän tunsi, ettei hänellä enää ollut täällä tekemistä.
-
-Eikä Marykään häntä yhtään pidättänyt. Hänkin oli noussut. Sitten he
-sanoivat toisilleen hyvästi.
-
-Mutta Margrete ei voinut olla sanomatta ovella seistessään:
-"Tahdotteko todella mennä jalan --?" Mary nyökkäsi, kuin tahtoisi
-sanoa: "Riittää jo siitä! Se on minun asiani."
-
-Silloin Margrete lähti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaupungissa oli sytytetty lyhdyt, kun Mary pääsi talonsa
-ulkopuolelle. Töin tuskin hän jaksoi pysyä pystyssä tuulenpuuskissa,
-jotka lounaasta ahtautuivat rakennusten väliin. Hänellä oli yllään
-vedenpitävä kaapu, lujasti nappiin pantu, päässä huppukaulus,
-jalassa varrelliset vedenpitävät kengät. Hän astui niin kiireesti
-kuin jaksoi. Keskustelusta Margrete Röyn kanssa oli jäänyt yksi
-ainoa mielle. Mutta se ahdisti häntä, se ruoski häntä selkään
-yhdessä sateen kanssa: Margreten kauhistuneet silmät ja kasvojen
-kalpeus hänen sanoessaan: "Teitä vaivaa jokin. Puhukaa minulle!"
-Voi taivas, hän käsitti asian! Tuolla tapaa katsoisivat häneen
-kaikki, jos saisivat tietää! Niin syvästi hän oli pettänyt ja
-loukannut sitä uskoa, mikä heissä oli häneen. Kaikki tuntuivat he
-olevan hänen kintereillään, heitä hän pakeni -- varisten parvea! Hän
-ryntäsi eteenpäin ja joutui kaupungin ulkopuolelle, ennenkuin itse
-huomasikaan. Täällä, viimeisen lyhdyn takana, oli sysimustaa; hänen
-täytyi seistä hetkinen, ennenkuin taisi tietä erottaa. Mutta sittenpä
-hän kiitikin! Myrsky tuli puoleksi takaa, puoleksi sivulta.
-
-Juuri se tuomio, mikä hänen osakseen tuli, hänet ajoi mailta ja
-mantereilta! Ajoi edemmäksikin! Ensi hetkestä asti, jolloin hän
-käsitti tilansa, hänestä oli tuntunut, kuin olisi hänelle annettu
-käärö, jota hän ei tähän saakka ollut avannut. Aavistihan hän
-koko ajan, mitä siinä oli; mutta oikeastaan vasta eilen hän sen
-aukaisi. Käärössä oli suuri musta huntu, johon hän kokonaan voisi
-kätkeä itsensä ja häpeänsä, kuoleman huntu. Vaan sekin suotiin
-ehdolla. Eräällä ehdolla, jonka hän lapsesta asti tunsi. Silloin
-kerrottiin eräästä hänen isotädistään, että tämä tahtoi salata
-joutuneensa raskaaksi miehensä poissa ollessa ja käveli salaa paljain
-jaloin jääkylmällä laattialla, kaiket illat. Hän tahtoi kuolla
-luonnollisella kuolemalla, mikä siitä seuraisi. Silloin ei kukaan
-tietäisi, että hän oli lopettanut itsensä, eikä mitään syytä pääsisi
-ilmi.
-
-Mutta joku oli kuullut hänen kävelevän tuolla tapaa yökaudet, ja
-siksi se kuitenkin tuli ilmi.
-
-Nyt tehtäisiin paremmin!
-
-Heikkous, mikä hänet niin odottamatta valtasi Margreten edessä, oli
-nyt kadonnut. Nyt hänessä oli voimaa tekoonsa.
-
-Ikäänkuin sitä olisi heti koeteltava, tuli hänen viereensä näkyviin
-jotakin varjomaista. Se nousi aavistamatta pimeydestä, niin uhkaavan
-likellä, että hän lähti juoksemaan. Kuinka hän kauhistui, kun oli
-myrskyn mylvinän läpi kuulevinaan sen juoksevan jäljestä! Silloin hän
-saa takaisin rohkeutensa ja seisahtuu. Samassa pysähtyy sekin, mikä
-on takana. Hän astuu edelleen; toinen lähtee myös liikkeelle. Sepä
-nyt ihme, ajattelee hän: ellen uskalla mennä tuota katsomaan, niin
-en myöskään uskalla sitä, mikä on tulossa. Hän kääntyi ja astui ihan
-likelle hirviömäistä seuraajaansa, joka väisti säveästi; se oli nuori
-hevonen. Se oli valjaissa ja haki avuttomuudessaan ihmistä. Mary
-taputteli sitä ja puhui sille. Olihan se viesti elämästä, hyljätty,
-joka lohdutti epätoivoista. Mutta kun se seurasi edemmä, jätti hän
-sen lähimpään maalaistaloon. Hänen täytyi olla yksin. Siellä alettiin
-kovin kummastella. Että kukaan oli liikkeellä sellaisessa ilmassa,
-vieläpä nainen! Hän riensi pois valosta ja taas pimeään.
-
-Tämä pikku tapaus oli häntä vahvistanut; hän tiesi nyt uskaltavansa.
-Ja kulki reippaasti eteenpäin.
-
-Hänen oli juuri noustava ensimäiselle harjanteelle, jonka poikki tie
-oli hakattu. Joko asian laita todella niin oli tai hänestä tosiaan
-niin tuntui, mutta myrsky yhä paisui. Totta kai se pian ehtisi
-pahimmilleen. Mutta hänestä siinä oli hänen oma surkeutensa ja
-häpeänsä. Juuri se vahvisti! Ei hän kuolemaa pelännyt, vaan elämää.
-
-Kulkiessaan eteenpäin hän taas harkitsi kaikkea. Hän ei tahtonut
-kavaltaa lastaan. Ei pelastua sillä, että sallisi sen kuolettaa.
-Ei jättää sitä vieraille ja sitten hyljätä. Ei elää ilman
-itsekunnioitusta.
-
-Jos tulisi kosija -- ja niitä kai tulisi monta, nyt kuten ennen! --
-tunnustaisiko hän ensin? Vai salaisi häpeämättä? Kunniallisesti hän
-ei voinut muuta kuin sortua lapsensa kanssa. Mihinkään muuhun hän
-ei tuntenut kykenevänsä. Mutta se piti toimittaa niin, ettei kukaan
-aavistaisi. Hänen täytyi kuolla taudin kuolema; piti siis hankkia
-kuolemantauti.
-
-Hän oli sen itselleen velkaa. Sillä siitä hän oli tänään yhtä varma
-kuin sinä iltana, jolloin meni Jörgenin luo, ettei hän ansainnut
-siitä joutua onnettomaksi.
-
-Se oli suunnaton erehdys, oli kyllä; -- mutta siihen hän oli viaton.
-Varmaan oli siihen sekaantunut paljon viettiäkin, -- kuitenkin se
-oli sellainen teko, jota hän ei hävennyt. Hän oli itseään kohtaan
-velvollinen kuolemaan niin, että kaikkien tuttujen myötätunto
-vähentymättä säilyisi. Hän oli sen heillekin velkaa, koska olivat
-hänessä nähneet parhaansa. Hän ei kavalasti hävittäisi heidän uskoaan.
-
-Nyt hän oli päässyt huipulle, ja täällä alkava hirveä kamppailu
-kääntyi ehdottomasti taisteluksi juuri tästä. Kaiken maailman voimat
-tuntuivat tempovan häneltä itsekunnioitusta ja yrittävän saada hänet
-tuomituksi. Täällä oli meri vapaana, ja penikulmien takaa tulivat
-aallot nousemistaan nousten. Tavatessaan sitten niemenkärjen ne
-pärskyivät sylimäärin ilmaan. Isoimmat ulottuivat häneen viimeisillä
-ruoskivilla suihkuillaan. "Siitä saat! Siitä saat!" Ja myrsky, joka
-riehui vuoren kyykkyistä syrjää kohti, tahtoi ilman painolla paiskata
-hänet siitä syvyyteen. Vaikka sadetakki pysyi lujasti ummessa
-liepeistä, näyttiin tahtovan häneltä ne kiskoa ja vääntää nurin päin:
-"Seis alasti häpeässäsi, häpeässäsi!"
-
-Vaan eipä saanut häntä aaltojen raivoisa pärske säikäytettyä
-tuntemaan itseään syylliseksi eikä myrskykään jaksanut häntä tunkea
-rautaista aitaa vasten ja sitten ehkä sen ylitse. Hän lyyhistyi,
-täytyipä hänen pysähtyäkin pahimpien puuskien ajaksi; mutta hän kulki
-taas edelleen, poikkeamatta tieltään. "Minä en luovuta kunniani
-seppelettä, minä tahdon kuollessanikin sen pitää! Siksi ette te minua
-saa!"
-
-Hän pääsi huipulta, astui pitkin sen kylkeä ja edelleen syvemmälle
-tasankoa kohti, joka oli tämän harjanteen ja lähimmän välillä. Täällä
-oi muinoin ollut maanvieremä, niin että vuorenkuve oli raavittu ja
-alhaalla lojui kiviröykkiöitä, joiden halki tie nyt kulki. Tässä
-murenevassa rojussa, ihan tien vieressä, seisoi ainokainen notkea
-koivu, aivan yksin. Hän muisti sen samassa kun läheni paikkaa;
-tällaisessa myrskyssä se varmaankin oli taittunut? Ei, se kesti.
-Hän seisoi sen luona ja huoahti. Se taipui, niin että hänen joka
-hetki täytyi luulla sen nyt taittuvan; mutta se ponnahti taas
-nuorteana pystyyn. Itse ei hän jaksanut pysytellä samalla kohtaa,
-niin riuhtovan tuima oli rajuilma juuri täällä kulmassa; mutta nuori
-koivu, joka kohosi niin korkealle tuuheine latvoineen ja itse oli
-niin hento ja solakka, se kesti, ihan yksin; se siitä suoriutui.
-
-Hän tahtoi samaan ryhtyä, kun lähti sen luota ja poikkesi nummelle.
-Vaan sielläpä myrsky sai valtaa vitsoakseen sadetta vasten hänen
-kasvojaan; joka suihku oli terävä nuoli. Jopa nyt, ajatteli hän,
-tällaiselta tuntuisi, jos koettaisin kestää sitä myrskyä, joka minua
-odottaa.
-
-Valot taloista, ainoa mitä hän näki, julistivat rauhaa. Mutta hän
-tiesi, mitä se hänelle merkitsi.
-
-Hän kiiti pitkin lahden viereistä tietä; mutta hän alkoi väsyä.
-Sen oireita oli, että kuva pääsi voitolle ja todellisuus hävisi
-kuvaan. Vanhoja mielteitä, joita häneen oli kirjoista tullut.
-Hänen ponnistellessaan ylöspäin toista kärkeä kohti ei meri, joka
-taas levisi vapaana, ollutkaan merta, vaan merihirviöitä, jotka
-mylvivät himoansa ammottavin kidoin, sadat toistensa takaa. Ja
-kiitävät pedot ilmassa hirveine siipineen olivat näille, alhaalla
-olijoille luvanneet paiskata hänet niiden kynsiin. Hän painautui
-kaikilla viimeisillä voimillaan kiviseinää vasten; mutta täällä
-oli oja, johon hän putosi kastuen likomäräksi. Täällä on vieläkin
-enemmän vihollisia, ajatteli hän ja kapusi taas ylös. Onneksi oli
-niemi kapea, hän pääsi pian pyörähtämään seuraavalle leveälle
-tasangolle. Sitten ei enää ollut kuin yksi harjanne. Ei hän henkeään
-pelastaakseen tahtonut olla mereen syöksymättä, vaan pelastaakseen
-kunniansa. Jos hänet löydettäisiin vedestä tai jos hän kerrassaan
-katoaisi, sanoisivat kaikki, että hän oli etsinyt surmaansa -- ja
-sitten etsisivät sen aihetta.
-
-Vaan täällä hän pimeän halki kuuli vanhan lappalaiskoiran haukkuvan.
-Se oli hyvin likellä. Hän oli astunut nopeammin kuin tiesikään, hän
-olikin jo lähellä sen kotia. Nyt hän näki valot.
-
-Mieltä liikutti pelkkä ajatuskin tavata olento, joka piti hänestä.
-Hän rakasti elämää. Hän ei itsekään enää uskonut olevansa siihen niin
-kelvoton. Kun tämä tuttu ääni pimeydestä kutsui häntä, tuntui samalta
-kuin jos haaksirikkoinen näkee ihmisiä rannalla.
-
-Hänen kulkiessaan talon sivutse jätti koira vahtipaikkansa ja tuli
-hieman haukuskellen, märkänä ja häntäänsä heiluttaen, saamaan
-tervehdystä. Hän silitti sitä kolmasti jäähyväisiksi ja riensi
-edemmä. Pian hän kuuli sen haukkuvan, mutta toisella, kiivaammalla
-äänellä. Ehdottomasti muistui hänen mieleensä Jörgen. Samoin koko
-tällä loppuosalla matkaa, joka muuten oli hänen isälleen pyhitetty.
-Sadat kerrat, pienestä pitäen, hän oli täällä käynyt ja pyöräillyt
-isänsä kanssa. Nyt se oli Jörgenin pilaama, sekin. Hän ei enää voinut
-tätä tietä kulkea ilman Jörgeniä. Ei askeltakaan elämän uralla ilman
-häntä.
-
-Hän katsahti välttämättä ylöspäin. Vaan siellä ei ollut mitään
-taivasta.
-
-Aivan uupuneena hän alkoi kiertää viimeistä ylänköä. Hän sivuutti sen
-ajattelematta, tuntematta, että tämä oli viimeistä kertaa; mutta myös
-pelkäämättä.
-
-Se, mihin hän nyt oli menossa, oli niin likellä ja niin lujasti hänen
-mielessään, kuin tie hänen jalkainsa alla. Nyt oltiin Krogskogenin
-maalla, ja tie vei laituria kohti. Niin pimeä oli, että hänen
-silmänsä, jotka nyt olivat kuitenkin tottuneet pimeyteen, vasta
-laiturin lähellä vilaukselta näkivät kappelin valkean muurin. Hänen
-ajatuksensa olivat hätäisesti hipaisseet kalmiston hautoja, mutta
-luopuivat niistä heti, kiintyäkseen siihen, mitä kohti hän nyt kulki.
-Hän astahti sillalle arvelematta, lähtien kiireesti sitä pitkin.
-Täällä ei myrsky uhannut, täällä ei sade vitsonut kasvoja; molemmat
-olivat hillittyjä ystävävaltoja siitä hetkestä, kun hän astui
-Krogskogenin alueelle. Ylänkö ja saaret suojasivat. Muissa oloissa
-hän olisi tuntenut lievitystä, ehkäpä rauhaakin isiensä sylissä, --
-nyt oli joka ajatus tylsä. Vain koneellisesti hän riensi edelleen.
-Koneellisesti hän avasi pari sadetakkinsa nappia päästäkseen käsiksi
-avaimeen, koneellisesti hän pisti sen lukkoon ja aukaisi uimahuoneen
-oven. Vasta hänen seistessään siellä sysipimeässä heräsivät aistit
-ja hätkähtivät. Se jäännös lounastuulta, mikä täällä kulki, löi oven
-kiinni; silloin häntä hirvitti. Tuntui kuin hän ei olisikaan yksin.
-
-Hänen piti nyt riisuutua ja astua alas portaita päästäkseen
-jääkylmäksi. Jää-jääkylmäksi! Sitten pukeutua ja mennä kotia
-kuumeeseen ja muuhun, mitä siitä seuraisi. Ellei kuume toimittaisi,
-mitä hän siltä odotti, niin hänellä oli jotakin, mikä voisi avustaa.
-Sen hän oli saanut rouva Dawesin kätköistä. Sitten saisi kuume syyn
-niskoilleen.
-
-Mutta nyt, kun hänen oli ryhdyttävä avaamaan nappiaan, tuntui hän
-kutistuvan ja ihoa karmi. Vesi häntä hirvitti, jääkylmä vesi, jonne
-oli mentävä! Huh, tässä likellä oli kai jäätäkin! Hänen täytyi
-astua jäälle paljain jaloin! Hän pitäisi kaikissa tapauksissa
-sukat jalassa; ne hän sitten voisi kuivata, niin ettei kukaan
-alkaisi epäillä. Mutta tuo jää-jääkylmä vesi... entä jos siinä
-sattuisi kouristus? Ei, hän ponnistelisi, uisi. Vaan jos jää
-leikkaisi haavoja, kun hän pyrkisi taas ylös? Hänen täytyi pitää
-alusvaatteetkin päällään. Mutta voisivatko ne kuivua huomisaamuksi?
-Kyllä, jos hän ripustaisi ne uunin ympärille. Hänen oli lukittava
-ovi, niin että kaikki olisi kunnossa, kun palvelustyttö saapuisi.
-Kunhan hän vaan olisi silloin tajussaan? Hän ei ollut koskaan
-sairastanut, hän ei sitä tiennyt.
-
-Vaipuessaan näihin pitkällisiin mietiskelyihin hän oli avannut
-sadetakin napit. Kun hänen nyt oli riisuttava päähine, sattui se
-odottamaton seikka, että hän tahtomattansa alkoi sen sijaan päästää
-hamettaan, avata sen nappeja kaulasta, jossa riippui hänen äitinsä
-medaljonki. Tällöin kädet vapisivat, ruumiskin alkoi väristä. Hän ei
-ollut ajatellut medaljonkia, ei moneen vuoteen, eikä hän sitä nytkään
-ajatellut; väristys ei siitä johtunut. Mutta medaljonki ikäänkuin
-tuli esille väristyksessä. Pitihän se nyt irroittaa. Kunpa hän vaan
-ei sitä unhottaisi? Ei, hän pistäisi sen samalla taskuunsa.
-
--- Kas niin! --
-
-Silloin tuli uusi säikähdys. Ihan selvään kuului sillalta askelia,
-yhä lähemmältä. Väristys taukosi, vaistomaisesti hän taas pani napit
-kiinni, ensin kaulasta, sitten sadetakin, pian, pian. Kellä oli tänne
-asiaa? Ei ainakaan uimahuoneeseen.
-
-Juuri tänne oltiin tulossa! Luja tempaus lukosta, ovi lensi auki,
-valtava olento sadekaavussa täytti oven, huppukauluksinen pää ylettyi
-aukkoa ylemmä. Sähkölyhty heitti valoa ihan Maryn kasvoihin, hän
-päästi hurjan kiljahduksen, se oli Frans Röy.
-
-Maryn valtasi voipumus niin täysin, että hän oli lyyhistyä kasaan,
-mutta häneen käytiin käsiksi, hänet kannettiin ulos, se kävi
-tuokiossa. Hän kuuli oven paiskautuvan kiinni, joutui istumaan toisen
-käsivarrelle, ja sitten lähdettiin. Sanaakaan hän ei saanut suustaan,
-eikä toinenkaan mitään puhunut.
-
-Mutta siltaman päähän tultaessa hän taas tointui, sen Frans Röy
-tunsi. Pianpa tämä sai kuullakin: "Tämä on väkivaltaa!" Ei vastausta.
-Heti sitten kova ponnistus päästä irti ja taas, mutta vahvemmin,
-elävämmin: "Tämä on väkivaltaa!" -- Ei vastausta. Mutta Frans Röyn
-toinen käsivarsi kiertyi hellästi hänen ympärilleen. Mary kysäisi
-kiivaasti: "Miten te olette tänne joutunut?" -- Nyt toinen vastasi:
-"Sisareni!"
-
-Ääni, ääni hyväili häntä hellästi. Mutta Mary taisteli sitä vastaan:
-"Jos sisaressanne on hyvyyttä minua kohtaan, jos teissä itsessänne,
-niin antakaa minun olla!" Frans Röy kulki edelleen. "Antakaa minun
-olla, kuuletteko? Tämä on kehnoa!" Mary kiemurteli hänestä irti
-niin voimakkaasti, että hänen piti vaihtaa asentoa, mutta istumaan
-Mary jäi. Itku kurkussa Mary sanoi: "Minä en päästä ketään itseäni
-hallitsemaan." Silloin toinen vastasi: "Te saatte voimainne takaa
-rynnistellä irti, -- vaan kotia teidät kannan. Ellette minua tottele,
-panen teille vahdin!" Sanat puristivat Maryä kuin rautavanne, hän
-pysyi ihan hiljaa: "Panette minulle vahdin?" -- "Ihan niin, sillä te
-ette voi itseänne hallita."
-
-Mitään hupsumpaa ei Mary ollut ikipäivinään kuullut. Mutta hän ei
-tahtonut siitä kiistellä. Hän vaan vastasi: "Ja sen te uskotte
-auttavan?" -- "Uskonpa niinkin. Kun näette meidän ryhtyvän kaikkeen,
-mitä hyväksenne voimme tehdä, niin te mukaannutte, sillä te olette
-niin hyvä." Mary oli hetkisen vaiti, sitten sanoi: "Minä en voi ottaa
-apua keltään, jossa ei ole minua kohtaan täyttä kunnioitusta" -- hän
-alkoi itkeä.
-
-Silloin Frans Röy pysähtyi ja katsahti huppukauluksen alta ylöspäin,
-sen verran kuin voi. "Minussako ei täyttä kunnioitusta teitä
-kohtaan?! Luuletteko, että teitä muuten kantaisin? Minä en tunne
-mitään hienompaa, kauniimpaa kuin te olette. Siksi teitä kannan.
-Vaikka olisitte tehnyt kuinka hiton hullusti, -- _minä_ tiedän,
-että kun kerran te olette niin tehnyt, siihen on ollut mitä ylevin
-vaikutin; te ette muuta voi! Jos teitä on petetty, jos olette
-kauheasti erehtynyt, -- sitä syvemmin teitä rakastan -- nyt sen
-olen sanonut! -- sillä olettehan te siitä tietysti myös onneton!
-Siksipä saanen minäkin olla teille joksikin avuksi. Se on rakkainta,
-mitä minulle voi tapahtua. Lähden kyllä pois, jos ehdottomasti
-tahdotte. Menen kanssanne vihille, jos tahdotte osoittaa niin paljon
-luottamusta minuun. Lupaan tappaa sen veitikan, jos niin tahdotte.
-Teen mitä ikinä tahdotte, kunhan se tuottaa teille onnea. Sillä se on
-rakkainta, mitä tiedän."
-
-Hän keskeytti, vaan sitten jatkoi:
-
-"Kulkiessani tänä iltana teidän perässänne minussa oli sellainen
-tuska, jota en luullut kenenkään ihmisen voivan kestää. Täällä
-hän aikoo syöstä mereen, ajattelin. Silloin on minunkin syöstävä.
-Tällaisessa ilmassa me varmasti hukumme molemmat, mutta sille ei
-mitään mahda. Eikä tämä vaivannutkaan mieltäni, vaan se, että
-te olitte niin onneton, niin epätoivoinen! Että saatoitte uskoa
-olevanne kelvoton elämään. Te, joka ette koskaan voisi tehdä mitään
-kelvotonta, vaikka maksettaisiin maailman korkein palkinto. En
-koskaan elämässäni ole tavannut ihmistä, josta siinä asiassa olisin
-varmempi. Enkä silloin saanut sitä teille sanoa. Enkä auttaa teitä.
-Minä tunsin teidät, en tohtinut astua luoksenne. Mutta sitten
-sain kuitenkin pelastaa teidät! Sillä te ette voi haluta kuolemaa
-kuultuanne mitä nyt olen sanonut. Vai voittekohan?" Hän oli kuullut
-Maryn nyyhkyttävän, tuntenut Maryn kiertävän kätensä hänen päänsä
-ympäri, niin että häneltä puhe melkein tukehtui. Nyt hän päästi
-Maryn hitaasti luisumaan. Mutta hänen kaulaansa kiertynyt käsivarsi
-ei hellinnyt. Päästessään maahan Mary nosti toisenkin kätensä hänen
-kaulalleen ja kasvonsa hänen rintaansa vasten, nyyhkien, mutta
-loistavin kasvoin, hänen povensa löi siihen tahtia Frans Röyn rinnan
-alla, riemun nopeata tahtia. --
-
--- Taloon oli saatu telefonitse sana, että neiti oli matkalla,
-pahimmassa myrskyssä, mitä oli nähty. Tavan takaa kyseltiin
-kaupungissa olevasta talosta, oliko hän jo perillä.
-
-Pikku tyttö ja koira olivat monta kertaa käyneet rappusilla eikä
-koira ollut haukkunut. Mutta tällä kertaa se haukkui ja päälle
-päätteeksi lähti aika laukkaa rannalle päin.
-
-Kotiväki oli ollut mitä suurimmassa jännityksessä. Heistä ei siinä
-ollut mitään kummaa, että hänen murheensa ja epätoivonsa oli hänet
-ajanut rajuilmaan ja myrskyyn. Hän kaipasi sitä! Hän kaipasi
-tilaisuutta panna henkensä alttiiksi, hän ei sitä enää pitänyt
-arvossa. Kun pikku tyttö nyt tuli rajuna: "Hän on täällä! Hän on
-täällä!" itkivät he ilosta, kaikki naiset. He olivat jo kauan
-odotelleet pitäen huoneita ja ruokaa lämpiminä. Nyt he kattoivat
-yhdelle lisää, sillä Nanna ryntäsi taas sisään ja ilmoitti, ettei
-neiti ollut yksin, hän oli kuullut jonkun miehen puhuvan. Vihdoinkin
-oli siis, arvelivat he, Jörgen Thiis tullut! "Ei, ei se ollut hänen
-puhettaan. Se oli oikein aika mies!"
-
-Maryn tavatessaan oli koira ihan määrättömästi riemuissaan. Se
-vikisi, se kiljui, se hyppi ihan kasvoille eikä talttunut. Kun
-Frans Röy sille puhui, otti se hänet heti vastaan kuin vanhan
-ystävän, mutta kääntyi heti myös takaisin Maryn kimppuun. Pienestä
-karvaisesta olennosta ihan leimusi tulta. Se oli kodin iloa, kun
-hänet taas nähtiin pelastettuna. Mary tunsi sen kenties olevan myös
-alkusoittoa omaan, uudestaan virkoovaan iloonsa, kun pääsisi irti nyt
-kestämästään kauhusta.
-
-Hänen tullessaan sisään koiran kanssa, yhtä villinä ilosta, odottivat
-siellä kaikki kolme palvelijaa ja takana pikku tyttö. Vaan heiltä
-jäi mielenpurkaus kesken, kun he näkivät valtavan olennon kohoovan
-Maryn takaa, sillä sadetakissaan näytti Frans Röy yliluonnolliselta.
-Mutta sitten he kohta puhkesivat puhumaan: "Voi voi, kun neiti lähti
-sellaiseen ilmaan! Kuinka meitä on pelottanut! Emännöitsijä sieltä
-kaupungista ilmoitti! Täällä on lähitienoolla tulipalo. Kaikki miehet
-menivät sinne. Muuten olisimme lähettäneet hevosen. Jumalan kiitos,
-että saimme teidät taas kotiin!"
-
-Mary salasi liikutuksensa rientämällä yläkertaan. Hän pääsi
-lämpöiseen huoneeseensa, sytytetyn lamppunsa ääreen.
-
-"Onko kaikki tuo rakkaus ja huolenpito uutta? Vai enkö ole ennen
-huomannut?"
-
-Koira vikisi oven takana, kunnes hänen täytyi se päästää sisään.
-Sen kiitollisuus siitä oli niin tunkeileva, ettei hän ollut saada
-vaatteita muutettua. Varsinkin oli pulaa, kun piti jalkineita vaihtaa.
-
-Lopuksi hän korjasi hiuksiansa; hänelle muistui mieleen äitinsä
-medaljonki, jonka hän nyt haki esille ja ripusti kaulaansa. Hän
-katseli sitä -- siitä olikin jo monta vuotta --, puristi sitä
-kädessään ja suuteli sitä. Heti sitten hän sytytti kynttilän ja meni
-se kädessään käytävän poikki isänsä huoneeseen. Laski kynttilän
-pöydälle, kumartui isänsä vuoteen yli ja suuteli päänalusta. Taas
-ulos; vaan pysähtyi vierashuoneen oven kohdalle. "Tuolla hän saa
-maata, niin että sen voi huomenna taas avata! Sillä sitten ei siellä
-enää ole iljetystä." Palvelustyttöä, joka saapui paikalle, hän käski
-lämmittämään vierashuoneessa. Se on jo tehty, vastasi tyttö. "Vienkö
-sinne neidin kynttilän?" Mary antoi sen hänelle ja jäi katselemaan
-hänen jälkeensä. "Onko täällä todella aina oltu tuollaisia?"
-
-Palvelija jäi huoneeseen järjestelemään. Itse astui Mary edelleen
-portaita kohti. Siellä hän taas seisahtui. Koira, joka jo oli ehtinyt
-alakertaan, kiiti taas ylös; se ei enää tahtonut hänestä luopua. Hän
-taputteli sitä kiitollisena, ikäänkuin edes hieman suorittaakseen
-sitä suurta kiitollisuutta, joka hänet nyt täytti ääriä myöten.
-"Huomenna -- minä olen siihen liian väsynyt tänä iltana -- mutta
-huomenna minä sanon Frans Röylle kaikki! Kaikki, mitä minulle on
-tapahtunut! Kaikki! Sitten saanen itsekin siitä selvää." Tämä uljas
-aie mielessään hän meni portaita alas; vaan pysähtyi, ennenkuin oli
-ihan alhaalla. "Ihmeellistä! -- Onpa todella ihmeellistä! Tuntuu
-siltä kuin voisin sen sanoa koko maailmalle."
-
-Koira seisoi hollantilaisen huoneen ovella; se haistoi, että siellä
-oli Frans Röy.
-
-Mary tuli perästä ja avasi. Vaan tuskin hän itse ehti ovesta, kun
-Frans Röy huudahti ikäänkuin olisi käynyt vaivaksi pysyä niin kauan
-vaiti: "Jumaliste, täälläpä mahtaa olla ihanaa!" Nähdessään koiran
-hyppivän hänen ympärillään hän lisäsi: "Ja kylläpäs teistä täällä
-pidetään!" Hänen kasvonsa kimaltelivat.
-
-"Virkapuvussa?" huomautti Mary. "Niinpä kyllä, tiedättekö, että minut
-noudettiin suoraa päätä komeista häistä?" Hän nauroi.
-
-Siitä Mary sai erään aatteen. Sillä välin kun koira tempoi ja repi
-hänen hermojaan, sanoi hän hilpeästi katsoen Frans Röytä kasvoihin
-"Meillä on Krogskogenissa ennenkin asunut insinöörikenraali." --
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MARY***
-
-
-******* This file should be named 53759-8.txt or 53759-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/7/5/53759
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53759-8.zip b/old/53759-8.zip
deleted file mode 100644
index 2d4b385..0000000
--- a/old/53759-8.zip
+++ /dev/null