NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3005 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9d8964f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53760 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53760)
diff --git a/old/53760-8.txt b/old/53760-8.txt
deleted file mode 100644
index 5dace93..0000000
--- a/old/53760-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3005 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Orlowit: mies ja vaimo, by Maksim Gorky
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Orlowit: mies ja vaimo
-
-
-Author: Maksim Gorky
-
-
-
-Release Date: December 18, 2016  [eBook #53760]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ORLOWIT: MIES JA VAIMO***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-ORLOWIT: MIES JA VAIMO
-
-Kirj.
-
-Maksim Gorki
-
-
-
-
-
-
-Tampereella,
-K. Kaatra,
-1908.
-
-Isak Julinin kirjapaino.
-
-
-
-
-... Miltei joka lauvantai kuului kauppias Petunnikowin vanhan, likaisen
-talon ränstyneen piharakennuksen kellarikerroksesta naisen hirveätä
-kirkunaa.
-
-"Odotas! Senkin juoppolalli, perkele!" kirkui nainen syvällä
-alttiäänellä.
-
-"Hellitä!" vastasi miehen tenori.
-
-"En, enpäs hellitä, en hellitä, senkin peto."
-
-"Valehtelet! Sinä hellität!"
-
-"Tapa minut, en hellitä."
-
-"Sinäkö? Sinä valehtelet senkin hälläkkä!"
-
-"Herra Jumala! Se tappaa minut... Apuun!"
-
-"Sinä hellität."
-
-"Lyö vaan, elukka, lyö vielä!"
-
-"Odota vaan... toisen kerran lisää!"
-
-Tämän vuoropuhelun alkaessa hypähti Sutschkowin maalarinoppilas, joka
-päivät pitkät pienessä vajassa jauhoi väriä, lähemmäs, hänen silmänsä
-loistivat kuin pienen hiiren ja hän huusi niin kovin kuin taisi:
-
-"Suutari Orlowissa tapellaan taas! Hohoo!"
-
-Tschischik, joka oli kaikellaisten seikkailujen harrastaja, juoksi
-Orlowin akkunan luo, asettui mahalleen maahan ja pistäen takkuisen
-veijaripäänsä viekkaine kasvoineen, jotka olivat yltäänsä maalissa,
-akkunasta sisään, katseli hän ahnain silmin pimeään kosteaan luolaan,
-josta löyhki vanhan nahan ummehtunut haju. Sisällä kieriskeli
-raivoisasti kaksi olentoa.
-
-"Ihanhan sinä tapat minut!"... kirkui vaimo tukahtuneella äänellä.
-
-"Eipä väliä!" rauhoitti häntä mies, ääneensä kooten koko raivonsa.
-
-Kuului kumeita iskuja jotain pehmeää vasten, huokauksia, ihmisen
-tukahdutettua ähkimistä niinkuin jotain painavaa nyöritettäisiin.
-
-"Hajdjai, kylläpä kolhii sitä halolla", kuvasi Tschischik tapausta, ja
-yleisö, joka ali kokoontunut hänen ympärilleen -- Schneider, raastuvan
-palvelija, Lewtschenko, soittoniekka Kistiakow ja muut ilmaisten huvien
-ystävät -- kyselivät häneltä innokkaasti nyppien hänen jalkojaan ja
-housujaan, jotka olivat yltäänsä maalissa:
-
-"No, mitenkäs nyt? Onko se saanut sen akan alleen?"
-
-"Selässä istuu ja painaa sen nokkaa maahan..." kertoi Senka ja vapisi
-mielenhalusta näkemistään nauttien.
-
-Yleisö kumartui akkunaa kohti hartaasti haluten itse nähdä taistelun
-yksityiskohtia, ja vaikka tunnettiinkin ne tavat, joita Grischka Orlow
-käytti sodassa vaimoaan vastaan, oli hämmästys kuitenkin yleinen.
-
-"Hyi perhana! Kylläpä on sen peitannut."
-
-"Koko nenä on verissä", selitti Senka.
-
-"Hyvä Jumala", huusivat naiset.
-
-"Kylläpä on peto."
-
-Miesten lausunto oli puolueettomampi.
-
-"Kuoliaaksi kai se sen nuijii..." sanoivat he.
-
-Ja soittoniekka selitti profetan äänellä:
-
-"Muistakaa minun sanoneen, että puukolla se sen tappaa. Ei tuota kauvan
-kestä, kerrassa siitä loppu tulee."
-
-"No nyt loppui!" kertoi Senka kuiskaten, hypähti ylös ja juoksi
-nurkkaansa, johon asettui havaintojaan tekemään, sillä hän tiesi
-Grischka Orlowin tulevan pihalle.
-
-Yleisö hajaantui nopeasti, kukaan kun ei tahtonut joutua liian lähelle
-hurjaa suutaria, joka ei nyt taistelun jälkeen enää ollut yhtä
-mieltäkiinnittävä eikä ihan vaaratonkaan. Ja tavallisesti kun Orlow
-tuli luolastaan, ei pihalla ollut muita kuin Senka. Syvään hengittäen,
-paita rikki, tukka hajalla ja hikinen naama naarmuissa katseli Orlow
-veristävin silmin ja kädet taapäin ojossa ympäri pihaa ja kulki hitain
-askelin vanhalle kivirauniolle, joka oli halkovajan lähellä. Välillä
-vihelsi hän kuin olisi aikonut kutsua kaikki talon asukkaat taisteluun.
-Sitten istahti hän rauniolle, pyyhkäsi paidan hialla hikeä ja verta
-otsaltaan ja jäi istumaan väsähtäneeseen asentoon, retkahtaen likasta,
-kirjavaväristä seinää vasten, johon Sutschkowin maalareilla oli tapana
-työstä tullessaan puhdistella siveltimiään.
-
-Orlow oli kolmissa kymmenissä ijältään. Pronssinvärisiä,
-hienopiirteisiä hermostuneita kasvoja koristivat pienet tummat viikset,
-joiden alta näkyivät täydet punaset huulet. Suuren käyrän nenän yli
-olivat taajat kulmakarvat kasvaneet ja niiden alta tirkisteli pari aina
-epävarmoja hehkuvia silmiä. Kiharat hiukset valahtivat takaa ruskealle
-jänteiselle niskalle. Kasvultaan oli hän keskikokoinen, hieman työn
-kumartama, vankkalihaksinen ja kiihkeä. Ja istuessaan nyt kauvan kuin
-jäykistyneenä veti hänen terve ruskea rintansa syviä hengenvetoja.
-Aurinko on jo laskenut, mutta ilma on painava; pihalla tuntuu
-öljyvärin, hapankaalin ja kaikenlaisen mädännyksen haju. Molempain
-kerrosten akkunoista kuuluu lauluja ja haukkumasanoja ja väliin
-tirkistää jokin juopponaama akkunasta Orlowiin päin ja katoaa taasen.
-
-Maalarit tulevat työstä, sivumennen katsahtavat he Orlowiin, viittaavat
-toisilleen ja iloisesti lörpötellen lähtevät saunaan tai kapakkaan.
-Yläkerrasta kiipeevät räätälit pihalle -- puoliksi pukeutuneita,
-laihoja, vääräsäärisiä ihmisiä -- tekevät pilaa maalarien puhetavasta,
-joka kuuluu kuin herneitä pudistelisi. Koko piha kaikuu meteliä,
-iloista ja vilkasta naurua ja sukkeluuksia... Orlow istuu nurkassaan
-vaieten, eikä katso kehenkään. Ei kukaan mene hänen luokseen, ei
-uskallakaan kukaan häntä pilkata, sillä kaikki tietävät, että hän nyt
-on hurja peto.
-
-Siinä istuu hän synkeänä ja raivoisana, rinta huohottaa, sieramet
-vavahtelevat, huulet käyristyvät ja suusta näkyy kaksi riviä vankkoja,
-isoja, keltaisia hampaita. Hänen silmissään väikkyy punaisia läiskiä,
-viinan himo kalvaa hänen sisuksiaan. Hän tietää, että juoma
-helpottaisi, mutta häntä hävettää näin valoisaan aikaan reveltynä ja
-rääsyisenä mennä kadun yli kapakkaan, sillä kaikki tuntevat Grigori
-Orlowin.
-
-Hän tuntee arvonsa eikä tahdo antaa aihetta pilkalle, mutta ei hän
-myöskään voi mennä kotiin pukeutumaan ja peseytymään. Siellä lattialla
-makaa hänen rääkätty vaimonsa, joka inhottaa häntä. Kuuluu ähkinää
-sisältä ja mies tietää, että tuo toinen on marttyyri ja että vääryys on
-hänessä itsessään. Hän tietää olevansa syyllinen ja se kiihdyttää vain
-hänen vihaansa, sillä tämän tiedon ohella hehkuu hänen sielussaan
-ilkeä, hämärä tunne ja tämä on tietoisuutta voimakkaampi. Kaikki tuntuu
-niin synkeältä ja tuskaiselta, tahdottomana antautuu hän tuskansa
-valtaan ja tietää, että vain puolpullonen viinaa voi hänen mieltään
-helpottaa.
-
-Silloin tulee harmonikan soittaja Kistiakow. Tällä on yllään
-samettimekko, punanen silkkipaita ja housut keikailevasti saappaisiin
-pistetyt. Kainalossaan on hänellä vihreässä pussissa vetopepelinsä,
-mustat viiksensä ovat huipukkaiksi kiverretyt, lakki on takaraivolla ja
-kasvot loistavat oman arvon tuntoa ja iloa. Orlow rakastaa häntä tuon
-oman arvon tunnon, soiton ja iloisen luonnon takia sekä kadehtii hänen
-kevyttä, huoletonta elämäänsä.
-
-    "Sua onnittelen voitostas
-    ja haavoistasikin."
-
-Orlow ei suutu sukkeluudesta, vaikka onkin sen jo monasti kuullut, eikä
-soittoniekkakaan tarkota sen pahempaa, tapansa on vaan viskellä
-sukkeluuksia.
-
-"Mitä nyt, veli? Joko taas näyteltiin Plevnan tappelua?" kysyy
-Kistiakow ja jää hetkeksi suutarin eteen. "Voi sinä, Grinia, oletpa
-aika kappale! Jospa vain tahtoisit käydä samaa tietä kuin me kaikki
-käymme... Mennäänkö jo?"
-
-"Kohta, kohta..." vastaa Orlow päätään nostamatta.
-
-    "Mä sua kaihoon ja odotan."
-
-Hän lähtee ja Orlow seuraa pian perässä.
-
-Silloin tulee pieni, täyteläinen vaimo maakerroksesta seinää pitkin
-hapuillen. Pään ympäri on huivi kiedottu niin että vain toinen silmä
-sekä vähän poskea ja otsaa näkyy. Horjuen kulkee hän yli pihan ja
-istahtaa miehensä äskeiselle paikalle. Ei kukaan ihmettele hänen
-ilmestymistään, siihen on totuttu ja kaikki tietävät, että hän istuu
-siinä, kunnes Grischka juopuneena ja katuvaisena palaa kapakasta. Hän
-tulee pihalle, koska maakuopassa on ahdistava ilma ja myös
-taluttaakseen juopuneen miehensä portaita alas. Portaat ovat
-rikkinäiset ja liukkaat, Grischka on kerran pudonnut niitä myöden alas
-ja nyrjäyttänyt käsivartensa, niin ettei kahteen viikkoon voinut tehdä
-työtä ja täytyi pantata kaikki, jotta voitiin tulla tuo aika toimeen.
-
-Siitä saakka odotti Matrjona häntä aina. Usein istui joku naapuri hänen
-kanssaan, enimmäkseen Lewtschenko, virasta eronnut isoviiksinen
-aliupseeri, joka on järkevä vähävenäläinen, kaljupäinen ja
-harmaanenäinen. Nytkin hän istahtaa paikalleen, haukottelee ja kysäsee:
-
-"Jokos taas olette tapelleet?"
-
-"Mitä se sinulle kuuluu!" sanoo Matrjona kipsakasti.
-
-"Minä vaan tarkotin..." selittää mies, ja sitten vaikenevat molemmat.
-
-Matrjona hengittää syvään ja rintansa korisee.
-
-"Miksi te aina tappelette. Ettekö voi tulla toimeen?" alkaa taas
-vähävenäläinen.
-
-"Se on meidän asiamme..." sanoo Matrjona Orlow.
-
-"Niinpä kyllä, omahan asianne on", sanoo Lewtschenko ja nyykäyttää
-sanansa vahvikkeeksi päätään.
-
-"Miksi tulet luokseni?" kysyy Orlowa tuikeasti.
-
-"Perhana... kylläpä olet! Eikö sinulle saa sanaakaan sanoa. Kun minä
-teitä katselen -- niin oletpa sinä Grischkoinesi aika pariskunta! Joka
-päivä pitäisi teitä piiskata, aamuin ja illoin, niin, niin... Kylläpä
-sitte muuttuisitte."
-
-Vihoissaan menee mies pois ja Matrjona on siitä iloinen, sillä jo kauan
-on huhu käynyt, ettei se vähävenäläinen taida ihan turhaan häntä
-kierrellä ja hän on vihoissaan tälle ja kaikille ihmisille, jotka
-huolehtivat asioista, mitkä eivät heitä liikuta. Vähävenäläinen astelee
-sotilaan askelin pihanurkkaa kohti, hänen käyntinsä on ijästään
-huolimatta voimakas ja reipas.
-
-Silloin kiepsahtaa jostain sopesta Tschischik hänen eteensä.
-
-"On tuo Orlowin akka aika lammas!" kuiskaa hän Lewtschenkolle,
-viekkaasti viitaten Matrjonaa kohti.
-
-"Minä selitän sinulle kyllä sen asian", vastaa vähävenäläinen nauraen
-partaansa. Hän pitää iloisesta Tschischikistä ja kuuntelee kernaasti
-tämän juttuja, tämä kun tuntee kaikki talon salaisuudet.
-
-"Ei sen kimppuun pääse niin marssien", jatkaa Tschischik. "Maschinka,
-se maalari yritti, mutta sai selkäänsä. Itse minä kuulin eikä ollutkaan
-se leikkiä, päin naamaa vaan sai."
-
-Hän on puoliksi täysikasvuinen, puoliksi lapsi, kahdentoista ijässä,
-vilkas ja tunteellinen, ja kuten sieni imee kosteutta, niin imee hänkin
-itseensä kaikkea ympäröivää elämän lokaa. Otsallaan on jo hieno ryppy,
-joka osoittaa Senka Tschischikin ajattelevan.
-
-... Ilma on pimennyt, näkyy palanen sinistä taivasta, tähtien valossa
-näyttää paljaiden seinäin ympäröimä piha syvältä kuopalta, jos ylöspäin
-katsahtaa. Sen sopessa istuu pieni naisolento tappelusta leväten ja
-odottaen juopunutta miestään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Orlowit olivat olleet neljä vuotta naimisissa. Heillä oli ollut lapsi,
-joka eli toista vuotta. Eivät sitä kauvan surreet, vaan rauhoittuivat
-pian toista odottaen. Kellari, jossa asuvat, on iso, pitkä ja pimeä
-holvikattoinen huone. Oven pielessä on venäläinen uuni; sen ja seinän
-välitse johtaa kapea käytävä huoneeseen, jota valaisee kaksi
-pihallepäin antavaa akkunaa. Valo tulee sameina säteinä luolaan. Se on
-kostea, tunkkainen ja kalsea. Jossain tuolla ylhäällä tykkii elämä,
-tänne saakka tunkeutuu vain kaukaisia epämääräisiä ääniä, jotka yhdessä
-tomun kanssa leijailevat mahdottomina, värittöminä joukkioina Orlowin
-kuoppaan. Uunia vastapäätä on puinen kaksikerroksinen vuode ruskeine
-kukikkaine peitteineen. Toisella seinällä pöytä, jonka ääressä syödään
-ja juodaan teetä ja vuoteen sekä ikkunaseinän välillä työskentelee
-Orlowin pariskunta. Seinillä juoksentelee russakoita hakien ravintoa
-leipäpalloista, joilla vanhojen aikakauslehtien kuvia on seinille
-liimattu. Kärpäsiä on joka paikassa, ne surisevat ikävystyttävästi ja
-niiden likaamat kuvat ovat kuin tummia läiskiä likasenharmaalla
-seinällä.
-
-Päivä alkoi tässä asunnossa seuraavasti: Kuutta käydessä heräsi
-Matrjona, peseytyi ja laittoi kuntoon teekeittiön, joka tappeluissa oli
-saanut monta kuhmua sekä oli monesta kohdin sinkillä paikattu. Veden
-kiehuessa keittiössä siivoili vaimo tupaa, käväsi kaupassa ja herätti
-sitten miehensä. Kun tämä nousi ja pukeutui, surisi ja kiehui
-teekeittiö jo pöydällä. Sitten istuutuivat he pöydän ääreen ja joivat
-teensä sekä söivät sen kanssa kaksi naulaa valkeata leipää.
-
-Grigori teki hyvää työtä ja työtä hänellä aina olikin. Hänen työssään
-näkyi mestarin käden jälki. Vaimo piti työkaluja järjestyksessä ja
-auttoi pikkutöissä. Aamu-teen aikana keskusteltiin päivällisruuasta.
-Talvisin, jolloin syötiin enemmän, oli tämä hyvin tärkeä kysymys.
-Kesällä lämmitettiin uunia säästäväisyyssyistä vain juhlapäivinä eikä
-silloinkaan aina. Tavallisesti syötiin kaljaan kastettua leipää, vähän
-sipulia ja suolakalaa, joskus myös palanen lihaa, joka oli keitetty
-jonkun naapurin keittiössä. Teen juotuaan istuutui Grigori
-suutarirummulleen, vaimo viereen matalalle jakkaralle.
-
-Niin tehtiin työtä vaieten -- mistäpä he olisivat puhuneetkaan! Jonkun
-työtä koskevan sanan heittivät toisilleen ja taas oltiin vaiti puolisen
-tuntia. Väliin haukotteli Grigori ja mylvähti lopuksi. Matrjona
-huokaili ja oli vaiti. Joskus lauloi Orlow laulun. Hänellä oli
-metallikirkas ääni ja osasi laulaa. Laulun sanat sulivat pian
-valittavaksi ja nopeaksi kerronnaksi ja ikäänkuin peläten, etteivät voi
-tulkita kaikkea, mitä tahtoivat, tunkeutuivat ne nopeasti Grischkan
-rinnasta esille, muodostuivat väliin surullisiksi huokauksiksi tai
-lentelivät kaihoten ja huokaillen akkunasta pihalle. Matrjona yhtyi
-lauluun hennolla alttoäänellään. Molempain kasvot saivat ajattelevan ja
-surullisen ilmeen. Grischkan tummat silmät kostuivat. Vaimo, joka
-kokonaan näytti vaipuvan lauluun, heilahteli puoleen ja toiseen kuin
-puol'unessa, keskeytti usein laulamisen, yhtyäkseen siihen taasen. Ei
-kumpikaan havainnut laulun kestäessä toisensa läsnäoloa ja koettivat he
-vierain sanoin tulkita synkän elämänsä tyhjyyttä ja ikävyyttä,
-tahtoivat kenties näihin sanoihin pukea puoliksi tiedottomat
-ajatuksensa ja tunteensa, jotka heidän sieluissaan itivät.
-
-Väliin teki Grischka omia laulunpätkiä:
-
-    Oi, mun elämäin... sua kiroon...
-    Tuskani oi! Kirottu kolmin verroin!
-
-Matrjonaa eivät nämä tällaiset miellyttäneet ja hän tokasi silloin:
-
-"Miksi ulvot kuin koira kuolleen lähellä?"
-
-Mies suuttui silloin heti:
-
-"Vanha norsu, mitä sinä ymmärrät!"
-
-"Ulvot, ulvot ja haukut vielä..."
-
-"Suus kiinni! Kuka minä olen? Sinun sällisi kai, koska täällä
-rehentelet ja saarnailet? Hä!"
-
-Kun Matrjona näki, että miehen kaulasuonet paisuivat ja
-silmät loistivat vihassa, vaikeni hän, vaikeni kauan, jätti
-mielenosotuksellisesti vastaamatta miehen kysymyksiin, jonka viha
-nopeasti haihtui.
-
-Vaimo käännähti poispäin, vaikka miehen katse jo haki sovintoa ja
-odotti hänen nauruaan, nähtävästi peläten, että tämä taasen suuttuisi.
-Mutta samalla häntä huvitti olla häijy ja myös nähdä miehen pyrkivän
-sovintoon -- sillä olihan se edes elämää ja ajattelemista... He
-molemmat -- hehän olivat nuoria terveitä ihmisiä, rakastivat toisiaan
-ja olivat toisistaan ylpeät. Grischka oli voimakas, kiihkeä ja kaunis
-ja Matrjona oli valkea, täyteläinen ja hänen harmaat silmänsä loistivat
-kirkkaasti. "Komea eukko", kuten talonväellä oli tapana sanoa. He
-rakastivat toisiaan, mutta heillä oli ikävä, kun ei minkäänlaisia
-vaikutteita eikä harrastuksia ollut, jotka olisivat voineet antaa
-vaihtelua -- kiihtymystä, ajatusta, lepoa -- sanalla sanoen:
-tyydytystä. Sillä jos ei ulkoapäin tule mitään vaikutteita eikä ole
-henkisiä harrastuksia, niin täytyy miehen ja vaimon vaikka olisivat
-korkeallakin sivistysasteella, tulla toisilleen tuhoisiksi. Tämä on
-laki, yhtä välttämätön kuin oikea. Jos Orloweilla olisi ollut elämän
-tarkoitus niinkin ahdas, kuin on ropojen kokoaminen ropojen päälle,
-niin olisi heidän elämänsä ollut helpompi.
-
-Mutta sitä ei heillä ollut.
-
-He näkivät aina vain toisiaan, olivat toisiinsa tottuneet, tunsivat
-joka sanan ja liikkeen. Päivä kului toisensa jälkeen ilman että mitään
-vaihtelevaa tapahtui. Usein pyhäsin kävivät he yhtä henkisesti köyhäin
-ihmisten luona. Juotiin, laulettiin ja usein tapeltiin. Sitten kului
-taasen päiviä, kuten ketjun renkaita, jotka raskauttivat näitten
-ihmisten elämän työllä, ikävällä ja järjettömällä keskinäisellä
-ärtymisellä.
-
-Usein sanoi Grischka: "Ompa tämä elämää, ihan kuin helvetissä! miksikä
-olenkaan mailmaan tullut? Työtä ja ikävää, ikävää ja työtä..." Vaikeni
-hetkisen, kohotti katseensa ja omituisesti hymyillen jatkoi: "Äitini on
-minut Jumalan tahdon mukaan synnyttänyt... siitä ei mitään sanomista!
-Olen sitten tätä käsityötä mestariksi asti opetellut... Mitäs sillä?
-eikö ole minuttakin suutareita? No, olenpa siis suutari, entäs sitten,
-mitä iloa siitä on?... Istu rummullasi ja ompele... No, ja sitten
-kuolen. Kerrotaan, että se kolerakin... No, entäs sitten? Onhan Grigori
-Orlow elänyt, ommellut kenkiä ja kuollut koleeraan. Mutta mitäs tämä
-merkitsee? Ja mitä varten on tarpeen, että elän, ompelen ja kuolen?"
-
-Matrjona oli vaiti. Miehen sanat kajasivat kamalilta. Väliin pyysi hän,
-ettei tämä niin puhuisi, koska se oli Jumalan tahtoa vastaan, joka
-kyllä tiesi, miten ihmisen elämä oli järjestettävä. Ja monasti, kun oli
-sillä tuulella, sanoi hän miehelleen:
-
-"Et joisi viina -- eläisit paremmin, eikä mokomia ajatuksia tulisi
-päähäsi. Toiset elävät, eivät valita, vaan kokoovat rahaa, laittavat
-verstaan ja elävät kuin herrat."
-
-"Mitäs siinä horiset, noita-akka. Pidä tietosi ominasi! Miksen minä
-joisi, kun huvittaa? Toiset! Tunnet kai niitä paljon, noita toisia,
-noita onnenpoikia, mitä? Olinko minä naimiseen saakka tällainen, hä?
-Jos sanon totuuden, niin sinäpä minua kalvat ja teet elämäni
-happamaksi, senkin sammakko."
-
-Matrjona loukkaantui, mutta hänestä tuntui, kuin olisi mies oikeassa.
-Kun hän oli päissään, oli hän hauska ja rakas -- toisia tunsi hän vain
-mielikuvituksissaan. Ennen naimisiin menoa ei hän ollut tuollainen.
-Silloin oli hän hauska, miellyttävä ja hyvä mies... Ja nyt tuollainen
-elukka.
-
-"Mistä se riippuu? Olenkohan minä sen rasituksena?" ajatteli hän. Ja
-hänen sydämensä kutistui kokoon hänen näin katkeria ajatellessaan, hän
-sääli itseään ja miestään, meni tämän luo, katsoi häntä rakkaasti
-silmiin ja puristautui hänen rintaansa vasten.
-
-"No, vielä siinä nuolemaan kuin lehmä"... sanoi Grischka myristen ja
-oli työntävinään pois, mutta vaimo tiesi, ettei hän sitä tarkottanut ja
-puristautui yhä kovemmin häneen kiinni. Silloin välähtivät miehen
-silmät, hän heitti työnsä maahan, otti vaimonsa polvelleen ja suuteli
-häntä kauan. Ja koko rinnastaan huoaisten sanoi hän puol'ääneen
-ikäänkuin peläten jonkun kuulevan:
-
-"Hohhoo, Motrija! Huonostihan me elämme, tappelemme kuin elukat...
-Mutta mihinkä tästä pääsee? Se on niin minun tähdessäni määrätty...
-ihminen syntyy jonkun tähden alla ja se tähti on hänen kohtalonsa."
-
-Mutta tämä selitys ei häntä tyydyttänyt ja hän puristi vaimoaan
-rintaansa vasten käyden ajattelevaksi. Niin istuivat he usein
-maaluolansa hämärässä valossa ja huonossa ilmassa. Vaimo oli vaiti ja
-huokaili, mutta monasti muisti hän näinä hyvinä hetkinä loukkauksia ja
-iskuja, joita oli saanut, ja hiljaa itkien syytteli hän itseään. Mies
-taas näiden rakkaitten itsemoitteitten hämäämänä hyväili lämpimästi
-vaimoaan, joka yhä äänekkäämmin valitteli. Lopuksi kyllästyi mies ja
-sanoi:
-
-"No, jo riittää ulvominen! Minusta tuntuu tuhat kertaa pahemmalta, kun
-sinua lyön. Ymmärrätkö? Mutta ole hiljaa nyt. Jos teille sormen antaa,
-niin tahdotte te koko käden. Lopeta lörpötys, minkäs voit sanoa
-ihmiselle, jonka elämä on ylhäältäkäsin niin määrätty."
-
-Toisinaan tuli hän näinä hellyyden hetkinä herkäksi ja selitti
-synkästi: "Minkäs minä tälle luonnolleni teen? Teen väärin sinua
-kohtaan... Myönnän. Tiedänhän, että sinä olet ainoa uskollinen
-sieluseni... Mutta sitä en aina muista, ymmärrätkö, Motrija, etten
-väliin voi sinua silmissäni sietää. On kuin olisin sinusta liikaa
-nauttinut. Ja sitten on sydämessäni sellainen ilkeä halu repiä sinut
-ihan kappaleiksi. Ja minkä enemmän sinä olet oikeassa sitä enemmän
-tahtoisin sinua lyödä..."
-
-Vaimo tuskin ymmärsi kaikkea, mutta miehen katuva ja rakas ääni
-rauhoitti häntä. "Jumalan avulla elämä tästä kyllä paranee, totumme
-toisiimme", sanoi hän huomaamatta, että he jo aikoja sitten olivat
-toisiinsa tottuneet ja ikävystyneet.
-
-"Kunhan vain saisimme lapsen, olisi sekin parempi meille..." sanoi hän
-usein huoaten. "Olisihan leikkikalu ja huolehdittava."
-
-"No, mitäs siten haikailet, laita se..."
-
-"Niin mutta... Kun sinä lyöt -- en voi. Sinä lyöt niin kovasti vatsaan
-ja lanteille... Jollet sinä edes potkisi..."
-
-"Hoh", myrähti Gregori nolona. "Voiko sitä sitten aina ajatella, millä
-sitä lyö. Enhän minä ole pyöveli... Enkä minä ilokseni lyö vaan
-tuskassa."
-
-"Ja mihin se sinun tuskasi on nyt sinut vienyt?" sanoi Matrjona
-surullisesti.
-
-"Se on nyt kerran kohtaloni", filosofeerasi Grischka, "kohtaloni ja
-luonnonlaatuni... Katsohan minua, olenko minä esim. huonompi kuin tuo
-vähävenäläinen? Ja kuitenkin se elää kärsimättä mitään. Hän on yksin,
-ei ole vaimoa... Minä en sinutta tulisi toimeen... Mutta hän ei ole
-milläänkään, polttaa piippua ja nauraa ja on sillä tyytyväinen, se
-perhana. Mutta minun ei käy... Minä olen kai tullut maailmaan sellainen
-levottomuus sydämessä. Luontoni on kerran nyt sellainen.
-Vähävenäläisellä on luonto kuin -- keppi ja minulla kuin -- vieteri.
-Kun siihen painaa, niin kimmahtaa se ylös. Kuljempa esimerkiksi
-kadulla, katselen, katselen kaikkea, itselläni ei ole mitään. Se
-tuskastuttaa. Vähävenäläinen ei tarvitse mitään. Mutta minua suututtaa
-jo se, ettei hän mitään tarvitse. Partasuu mies ja että minä... en
-oikein tiedä mitä tahdonkaan... Tahdon kaikkea. No niin... Tässä minä
-nyt istun luolassani, teen työtä, eikä minulla ole mitään... Ja sitten
-olet sinä siinä. Olet vaimoni, mutta mitäs erikoista siinä on? Vaimo
-kuin vaimo, jolla on jonnin joutavat vehkeet. Tiedän kaikki, mitä
-sinussa on, minä tiedän, miten sinä huomenna niistät, tiedän koska jo
-tuhat kertaa olen nähnyt... Mitä elämää tämä nyt on ja mitä tämä
-merkitsee? Ei se huvita. No, menenpähän kapakkaan, siellä kun on
-hauska."
-
-"Miksi sitten menit naimisiin", kysyy Matrjona.
-
-"Miksikä", nauraa Grischka. "Piru tiesi, miksi... Jos minä oikein
-tuntoni mukaan sanon, niin ei se niin tarpeellista ollutkaan... Olisin
-mieluummin kuljeskellut paljasjalkain joukossa... Siellä ollaan kyllä
-nälässä, mutta ollaan vapaita. Saat juosta, mihin tahdot, mailman
-ympäri, jos tahdot."
-
-"No mene sitten ja jätä minut rauhaan", selitti Matrjona. "Kyllä
-minäkin pois menen."
-
-"Mihin sinä menet?" kysyi Grischka painavasti.
-
-"Se on sitten minun asiani."
-
-"Mi-ihin?" ja hänen silmänsä välähtivät tuhoa ennustavasti.
-
-"Älä ulvo, en minä pelkää."
-
-"Joko sinä olet jonkun löytänyt? Sano pois vaan!"
-
-"Anna minun olla."
-
-"Missä minä sinun olla annan?" ulvoi Grischka.
-
-Hän oli jo tarttunut toista tukkaan ja riuhtassut huivin päästä. Iskut
-paaduttivat naisen, hän nautti ilkeydestä, hän kiivastui ja sen sijaan,
-että parilla sanalla olisi tehnyt lopun miehensä mustasukkaisuudesta,
-ärsytti hän tätä yhä enemmän katsellen häntä merkitsevästi hymyillen,
-mies raivostui ja löi, löi säälimättä.
-
-Ja lopuksi, kun hän ihan muserrettuna ja väsyneenä ähkien makasi
-vuoteella miehensä vieressä, katseli tämä häntä sivultapäin ja huokasi
-syvään. Hänestä tuntui pahalta, omatunto kalvoi, hän käsitti syyttä
-suotta olevansa mustasukkainen ja lyöneensä ihan aiheettomasti.
-
-"No, jo riittää", sanoi hän nolona. "Onko se minun syyni, että minulla
-on tällainen luonto? Olet sinäkin hyvä, kun pitäisi rauhottaa, niin
-sinä vaan ärsytät. Mitä varten?"
-
-Vaimo vaikeni, mutta tiesi, että nyt kun häntä oli lyöty ja loukattu,
-hän voi odottaa innokkaita sovintohyväilyjä. Ja hän itki nyt vain
-odotuksen ilosta jo ennenkuin miehensä oli häneen kajonnutkaan.
-
-"No, jo riittää Motrija, älä itke kultaseni anna anteeksi." Hän
-silitteli tämän hiuksia, suuteli häntä sekä kiristeli hampaitaan
-katumuksen katkeruudessa.
-
-Akkunat olivat auki, mutta vastapäinen seinä esti taivasta näkymästä.
-Heidän tuvassaan oli ainainen hämärä ja ahdas, kolkko ilma.
-
-"Voi sinä elämä, sinä olet erinomainen pakkotyö", kuiskaili Grischka
-osaamatta pukea sanoiksi, mitä tuskissaan tunsi. "Tämä loukko sen
-vaikuttaa Motrija. Mehän olemme kuin elävältä haudatut..."
-
-"Muutammeko toiseen taloon?" kysäsi Matrjona kyynelissään hymyillen.
-Hän käsitti ehdotuksen sanojen mukaan.
-
-"Ah, ei se siitä parane. Jos me kömpisimmekin maan pinnalle, niin
-olisimme kuitenkin kuin loukussa... Ei yksin tämä asunto ole loukku,
-koko elämä on loukku."
-
-Matrjona ajatteli hetkisen ja sanoi: "Jumalan avulla tämä kyllä
-paranee... Me totumme toisiimme."
-
-"Niin, paranee, paranee... niin sinä usein sanot. Mutta eivät meidän
-asiamme parane Motrija... yhä useamminhan me tappelemme -- ymmärrätkö."
-
-Tuo oli totta. Tappelujen välit kävivät yhä lyhemmiksi ja vihdoin oli
-Grischka joka lauantai jo aamusta alkaen vaimolleen vihamielinen.
-
-"Tänä iltana minä pidän juhlaa, menen kapakkaan... Juon aika humalan",
-selitti hän.
-
-Matrjona räpäytti silmiään ja oli vaiti. "Et puhu mitään, no ole vaiti,
-vaan parempi itsellesi", kehoitti mies.
-
-Päivän kuluessa selitti Grischka yhä uudelleen käyden yhä ilkeämmäksi,
-että hän aikoi illalla juoda itsensä humalaan, ja kun hän huomasi
-vaimonsa siitä pahastuvan, ja että tämä vaieten, silmissä omituinen
-kiilto, oli valmis taistelemaan, tuli hän yhä raivoisammaksi.
-
-Illalla julisti Senka Tschischik, että taistelu oli alkanut.
-
-Sitten kuin Grischka oli piessyt vaimonsa, katosi hän usein koko yöksi,
-eikä tullut sunnuntainakaan kotiin. Vaimo otti hänet vastaan täynnään
-mustelmia. Oli vakava ja vaikeni, mutta sääli myöskin salassa häntä,
-sillä hänkin oli rääsyissä ja tuli usein lyötynä ja verisin silmin
-kotiin. Vaimo tiesi, että Grischkan täytyi juoda itsensä selväksi ja
-olikin hänellä puolipullonen valmiina. Ja Grischkakin tiesi sen.
-
-"Anna minulle ryyppy..." pyysi hän käheällä äänellä, joi lasin, kaksi,
-kolme ja laittautui työhön. Se päivä kului omantunnonvaivoissa, jotka
-väliin olivat niin kovat, että hän ei voinut niitä sietää, vaan heitti
-työnsä menemään, noitui kauheasti, raivosi pitkin huonetta tai
-heittelehti vuoteellaan. Matrjona antoi hänen rauhottua ja sitten
-viettivät he sopiaisia.
-
-Ensi alussa kuului näihin sopiaisiin paljon katkeraa ja paljon
-suloista, mutta ajan ollen katosi tämä ja he sopivat ylipäänsä vain
-siksi, että oli epämukavaa elää vaieten viikon viisi päivää lauantaihin
-saakka.
-
-"Turmiolle sinä itses juot", saneli Matrjona huokaillen.
-
-"Minä juon itseni turmiolle", vahvisti Grischka ja sylkäsi sivulleen
-kuin olisi hänestä aivan sama, joiko itsensä pilalle tai eikä. "Ja sinä
-juokset tiehesi..." kuvaili hän tulevaisuutta ja katsoi vaimoaan
-tutkivasti silmiin.
-
-Jonkun aikaa oli vaimolla ollut tapana luoda tällöin silmänsä alaspäin,
-Grischka oli tämän huomannut ja hänen otsansa rypistyi uhkaavasti ja
-hän kiristeli hampaitaan. Mutta salaa kävi Matrjona yhä edelleen
-tietäjäin ja kortinlukijain luona sekä kuljetteli kaikenlaisia juuria
-ja yrttejä mukanaan. Mutta kun tämä ei mitään auttanut, kustansi hän
-messun pyhälle marttyyrille Bonifasiukselle, joka auttaa viinanhimoa
-vastaan ja polvillaan itki hän katkeria kyyneleitä ja rukoili hiljaa
-vapisevin huulin koko messun ajan. Ja yhä uudelleen tunsi hän miestään
-vastaan kylmää vihaa, joka herätti synkkiä ajatuksia ja hän sääli yhä
-vähemmän ihmistä, joka kolme vuotta sitten niin paljolla naurulla,
-hyväilyllä ja rakkailla puheilla oli hänen elämäänsä huvittanut.
-
-Niin elivät he päivästä päivään, vaikk'eivät olleet mitään pahoja
-ihmisiä ja odottivat tuhoaan, tapausta, joka oli lopettava heidän
-tuskaisan, järjettömän elämänsä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutamana maanantai-aamuna, juuri kun Orlowin pariskunta oli päässyt
-teetä juomasta, ilmestyi heidän epäystävällisen asuntonsa kynnykselle
-poliisin komea vartalo. Orlow hypähti istuimeltaan ja vaimonsa
-moittivasti katsellessa hapuili hän juopumuksen vielä sekoittamista
-aivoistaan jotain edellisen päivän tapausta muistaaksensa; vaieten ja
-uhmaavasti katseli hän samein silmin vierastaan ja odotti pahinta.
-
-"Käykää tännepäin", kehotti poliisi jotain ulkona olevaa.
-
-"Täällähän on pimeä kuin luolassa. Piru vieköön Petunnikowin", kuului
-nuori ja iloinen ääni sanovan. Poliisi astui sivuun ja valkopukuinen
-ylioppilas astui lakki kädessä nopeasti huoneeseen. Hänen tukkansa oli
-lyhyeksi leikattu, otsa päivän paahtama ja iloiset, ruskeat silmänsä
-vilkkuivat pilkallisina lasien takaa.
-
-"Hyvää päivää", huudahti hän äänellä, jonka basso ei vielä ollut oikein
-vankka. "Saan kunnian esittää itseni, olen terveyden hoitaja. Tulen
-ottamaan selkoa, miten voitte... ja koettamaan hieman ilmaanne
-täällä... ilma on todella huoneessanne hyvin huono."
-
-Orlow hengähti helpotuksesta ja naurahti hyväntahtoisesti. Tämä iloinen
-ylioppilas miellytti häntä heti, sillä oli terveet hyvät kasvot ja
-poskilla hento, vaalakka ilme. Hänen koko kasvonsa hymyilivät niin
-erikoisen raikasta, tervettä ja kirkasta hymyä, että Orlowin maakuoppa
-heti valkeni iloisemmaksi.
-
-"Sitten, hyvät ystävät", sanoi ylioppilas keskeytymättä, "tyhjentäkääpä
-likaämpäriä useammin, sillä siitä se ilma pahenee. Ja teitä, äiti hyvä,
-kehottasin pesemään sitä useammin ja heittelemään tänne nurkkiin vähän
-sammuttamatonta kalkkia ilman puhdistukseksi... Hyvää se on
-kosteuttakin vastaan. Entäs te, isä hyvä, miksikäs olette niin
-tyytymättömän näköinen?" kysyi hän Orlowilta ja tarttui tämän käteen
-valtasuonta koetellen.
-
-Orlowit ällistyivät niin tämän ylioppilaan irtonaisesta olennosta, että
-Matrjona myhäili hämillään ja katseli häntä vaieten, Grigori taas
-hymyili iloissaan.
-
-"No, ja mitenkäs maha jaksaa?" kysyi tämä taas. "Onkos matoja? Kertokaa
-vaan kainostelematta, sehän on jokapäiväinen asia, ja jos jotain on
-epäkunnossa, niin annetaan jotain karvasta lääkettä ja se kyllä
-lähtee."
-
-"Hyvä meidän on... terveitä ollaan", lausui Gregori lopuksi, "ja vaikka
-minä olen tämän näköinen, niin on se vain ulkonaista... sillä jos
-oikein totta puhun, niin tuli tässä eilen kumotuksi muutamia laseja."
-
-"Niin, hajusta sen heti tunsin, hyvä herra, että te eilen olitte
-ottanut... Tietäkääppäs, siitäpä minä pikkusen sanoisinkin..."
-
-Hän oli niin huvittava ja hänen kasvonsa niin hauskat, että Orlow
-remahti luottavaan ja äänekkääseen nauruun, ylioppilas nauroi
-äänekkäämmin ja hauskemmin kuin muut, mutta lakkasi myös pikemmin,
-ja kun naurun aiheuttamat poimut hänen suu- ja silmäpielissään
-olivat silinneet, näyttivät hänen avoimet kasvonsa vieläkin
-vaatimattomammilta.
-
-"Ihminen, joka tekee työtä, tarvitsee kai joskus ryypyn, jos pysyy
-kohtuudessa, mutta meidän aikanamme on paras, jos siitä pysyy kokonaan
-erillään. Oletteko kuulleetkaan, mikä tauti nyt raivoo?"
-
-Ja hän ehättikin kertomaan, vakain kasvoin ja järkevällä äänellä
-kolerasta ja taistelukeinoista sitä vastaan. Hän puhui kulkien
-huoneessa edestakaisin, milloin seinää koetellen, milloin katsahtaen
-oven taa, jossa oli likaämpäri ja likavesinen vati. Hän kumartui uunin
-aukkoa kohti, nuuskien mistä sieltä haju nousi. Hänen äänensä
-heilahteli basson ja tenorin välillä ja hänen yksinkertaiset sanansa
-painuivat tarkasti kuulijain mieleen ilman ponnistuksia heidän
-puoleltaan. Hänen kirkkaat silmänsä loistivat ja hän oli täynnä
-innostusta asiaansa, jota niin yksinkertaisesti ja iloisesti palveli.
-
-Gregori seurasi hänen olemustaan uteliaasti hymyillen. Matrjona
-niisteli nenäänsä, poliisi oli kadonnut.
-
-"No, te hommaatte sitte tänään vielä kalkkia, hyvä isäntäväki. Tästä
-läheiseltä rakennukselta antaa muurari teille viidellä kopeekalla
-kalkkia, niin paljon kuin tahdotte. Ja juomisesta, hyvä isäntä, jollei
-se ole ihan kohtuullista, pysytään erillään... Ja sitten näkemiin...
-Minä pistäydyn vielä täällä."
-
-Ja yhtä nopeasti hän katosi kuin oli tullutkin ja näytti jättäneen
-silmiensä muistoksi hämmästyneen ja tyytyväisen hymyn Orlowin
-pariskunnan kasvoille.
-
-Hetkisen vaikenivat he, katselivat toisiaan eivätkä näyttäneet voivan
-vielä oikein käsittää sitä vaikutusta, jonka tämä tietoisen tarmon
-äkillinen ilmaus oli tehnyt heidän koneelliseen elämäänsä.
-
-"Hehhee", sanoi Gregori hitaasti päätään puistaen. "Siinäpä oli...
-kemisti! Ja noista sanotaan, että he myrkyttävät ihmisiä. Rupeisiko nyt
-tuollainen ihminen mokomiin puuhiin? Ja minkälainen äänikin sillä oli
-ja koko olento... Ei, tuo se on oikea tapa, tulee ja on juuri sellainen
-kuin on -- kas tällainen olen. Kalkkia... Onko se vaarallista?
-Sitruunahappoa... Mitä se on? Happoa vain eikä muuta ja pääasia että
-kaikki pitää olla puhdasta, ilma ja lattia ja ämpäri... Voiko nyt tällä
-tavalla ihmisiä myrkyttää? Perhana! Myrkyttäjät, sanotaan... Ei. Tämäkö
-oli mies? Työtä tekevä ihminen, sanoi hän, täytyy vähän ryypätä,
-kohtuudella. Kuulitko Motrija. No... kaadappas lasiin, onko sinulla
-mitään?"
-
-Tämä kaatoi hänelle kernaasti puolikuppisen viinaa pullosta, jonka
-jostain veti esiin.
-
-"Kyllä se oli hyvä mies", sanoi hän naurahtaen, "mutta ne toiset --
-kuka ne takaa, kenties ovatkin ne juonessa."
-
-"Missäpä juonessa ne olisivat ja kukapa sen olisi tehnyt", kivahti
-Gregori.
-
-"Tappaakseen ihmisiä... Sanotaan, että missä on paljon köyhiä, siellä
-on käsky toimittaa liiat pois maailmasta", selitti Matrjona.
-
-"Kuka sen sanoi?"
-
-"Kaikkihan sanovat... tuo maalarin oppilas sanoo ja monet muut."
-
-"Pässinpäitä. Olisiko se nyt mikä etu niille? Ajatteles: parantaako?
-miten sen nyt ymmärtää? Vaiko haudata! Eikö se nyt sitten muka toisi
-vahinkoa? Siihen tarvitaan arkku, hauta ynnä muuta. Valtion rahoista...
-Tyhmyyksiä. Jos he tahtoisivat yhteiskuntaa puhdistaa ja pienentää,
-niin lähettäisivät Siperiaan, siellä on tilaa kyllä kaikille. Tai
-asumattomille saarille, työhön. Työtä tekemään ja veroja maksamaan...
-Ymmärrätkö? Kas, siinä olisi sinulle puhdistusta, mikä olisi vielä
-edullistakin, sillä asumaton saari ei tuota tuloja, jollei siellä ole
-ihmisiä. Ja valtiolle ovat tulot pääasia eikä sen puolelta olisi
-ihmisten tappamisessa mitään järkeä... Ymmärrätkö? Niin ja mitä sitten
-ylioppilaaseen tulee, niin on hän aika veitikka, se on selvä. Se on
-niinkuin enemmän kapinantapaista. Mutta ihmisten tappamiseen ei
-tuollainen rahasta rupea, näkeehän tuon heti, ettei se semmoista hommaa
-ja kuuleehan sen puheestakin."
-
-Koko päivän läpeensä puhuivat he ylioppilaasta ja siitä, mitä tämä oli
-ilmoittanut. He muistelivat hänen nauruaan, kasvojaan, huomasivat että
-hänen takistaan puuttui nappi ja olivat ihan riitaantua siitä, kummasta
-rivistä se puuttui. Matrjona väitti vankasti, että se puuttui oikealta
-puolelta, mies väitti vasempaa ja oli jo kaksi kertaa nostaa meteliä,
-mutta muisti samalla, ettei viina ollut vielä kokonaan loppunut ja
-antoi siksi perää. Ja sitten päätettiin huomisesta lähtien noudattaa
-puhtautta. Ja ikäänkuin raikas henkäys olisi heihin sattunut, puhelivat
-he edelleen ylioppilaastaan.
-
-"Olipa se aika poika", sanoi Gregori ihastuneena, "tulee sisälle ja
-heti tuntuu kun oltaisi oltu kuusi vuotta tutut... Nuohtoo joka
-paikan... selittää kaikki... eikä muuta mitään. Ei kilju eikä huuda,
-vaikka onkin esivaltaa... Katsos, Matrjona, se pitää väliä meistä. Sen
-näki heti. Tuommoiset tahtovat pitää meitä puhtaina eikä muuta.
-Tyhmyyttä se on se puhe tappamisesta. Akkain lörpötyksiä... Kysyi, onko
-maha kunnossa. Jos hän tahtoisi minut tappaa, niin mitä pirua hän minun
-mahastani huolehtii. Somastipa se sen selitti. Perhana. Mikä sinne
-mahaan olisi madellut?"
-
-"Satua se on", myhäili Matrjona. "Sen se vaan sanoi pelotellakseen,
-että ihmiset paremmin pysyisivät puhtaudessa."
-
-"No, kuka sen tiesi ehkäpä on totta sekin... Kosteudessa ne madot
-sikiävät. Perhana, mikä niitten petojen nimi taas olikaan, ei se ole
-satua... kyllä minä tiedän... ihan se sana on tuossa kielelläni, mutta
-en saa sanottua."
-
-Vielä kun he menivät levolle puhelivat he tästä päivän tapahtumasta
-samalla naivilla innostuksella, millä lapset puhelevat ensi
-vaikutteista, jotka heihin ovat syvästi sattuneet, ja kesken puhettansa
-he nukahtivat.
-
-Aikasin aamulla he heräsivät siihen, että heidän vuoteensa vieressä
-seisoi maalarin täyteläinen keittäjätär ja hänen tavallisesti punaset
-ja täysinäiset kasvonsa olivat ihan harmaat ja pitkulaiset.
-
-"Mitäs nyt tehdään", sanoi hän nopeasti ja maiskutteli paksuja punaisia
-huuliaan, "meidänkin talossa on nyt kolera... Jumala koettelee meitä."
-Ja hän hyrähti itkuun.
-
-"Mitäs sinä... valehtelet", kirkasi Gregori.
-
-"Enkä minä tuota ämpäriä illalla tyhjentänyt", sanoi Matrjona
-syyllisyyden tunnossa.
-
-"Hyvät ystävät, minä menen tieheni, maalle", sanoi keittäjä.
-
-"Kehen se sattui?" kysyi Gregori nousten.
-
-"Siihen harmonikan soittajaan, siihen sattui. Joi eilen vesijohdon
-vettä ja yöllä tuli tauti, mahaa kouristi niinkuin olisi arsenikkia
-ollut."
-
-"Harmonikan soittajaan", murisi Gregori. Ei voinut hän uskoa, että
-soittoniekkaan voisi mikään tauti tarttua, niin iloinen poika oli vielä
-eilen. Kulki pihalla. "Minä menen katsomaan", päätti Orlow epäilevästi
-naurahtaen.
-
-Molemmat naiset kirkasivat.
-
-"Grischka, sehän tarttuu."
-
-"Mihin menet rakas, mihin menet?"
-
-Grigori haukuskeli heitä, kiersi rääsyt ja veti jalkineet jalkaansa ja
-meni avoimin paidoin ovea kohden. Vaimonsa tarttui takaa hänen
-hartioihinsa ja hän tunsi tämän käden vapisevan ja raivostui.
-
-"Minä vetäsen päin turpaasi! Heitä irti!" rähähti hän ja meni
-töykästyään vaimoaan rintaan.
-
-Piha oli tyhjä ja hiljainen, ja kun Gregori kulki soittoniekan ovea
-kohti, tuntui kyllä kauhistavalta mutta samalla hyvältäkin, kun hän
-ajatteli olevansa ainoa koko talossa, joka uskalsi mennä sairaan
-soittajan luo. Mielihyvänsä lisääntyi vielä, kun hän huomasi räätälien
-katselevan häntä toisesta kerroksesta. Hän viheltelikin ja heilautti
-päätään ylpeästi, mutta soittoniekan ovella odotti häntä pieni pettymys
-Senka Tschischikin muodossa.
-
-Tämä oli hiukkasen raottanut ovea ja pistäen terävää nokkaansa esille
-raosta teki hän tavallisia havainnoitaan ja oli niin syventynyt siihen,
-että vasta käännähti, kun Orlow häntä sipaisi korvalle.
-
-"Kylläpä on käynyt huonoksi", sanoi hän kuiskaten ja katseli Orlowia
-terävin katsein. "On kuin olisi kuivanut, hyvä Jumala."
-
-Orlow, jonka nenään oli pistänyt kauhea löyhkä, pysähtyi kuunnellen ja
-koetti samalla kurkistaa yhdellä silmällä sisään.
-
-"Jos annettaisi sille vähän juomavettä, Grigori setä", ehdotti
-Tschischik.
-
-Orlow katsoi tuota poikasta kasvoihin, jotka olivat niin kiihtyneet,
-että miltei värisivät hermostuksesta ja hän tunsi itsekin kiihtyvänsä.
-
-"Mene tuomaan vettä", käski hän Tschischikiä, tempasi rohkeasti oven
-auki, mutta jäi kynnykselle hiukan taapäinkin vetäytyen.
-
-Grigorin silmiä hämärti, hän näki edessään Kistiakowin. Soittoniekka
-makasi juhlapuvussaan, rinta pöytää vasten. Hän oli tarttunut siihen
-käsiksi ja laikkasaappaisiin puetut jalat liikkuivat väsyneesti
-kostealla maalla.
-
-"Kuka siellä?" kysyi hän heikosti ja välinpitämättömästi, kuin olisi
-hänen äänensä sammunut ja menettänyt sointunsa. Grigori rohkasi
-mielensä, astui varovasti yli lattian ja yritti puhua iloisesti leikkiä
-laskien.
-
-"Minähän täällä, veli Mitri Pawlow... Mikäs on? Olet kai juonut vähän
-liikaa?" Tarkkaavasti, tuska ja uteliaisuus kuvastuen kasvoilla,
-katseli hän Kistiakowia tätä tuntematta.
-
-Sairaan kasvot olivat kulmikkaat, poskipäät pistivät terävinä kulmina
-esiin, silmät olivat uponneet syvälle, niiden ympärillä oli vihreitä
-läiskiä ja tuijottivat ne liikkumattomina. Poskien pinta oli sen
-värinen kuin ovat kuumina kesäpäivinä vainajain kasvot. Ihan kuin
-kuolleen kasvot nuo olivat ja vain poskien hidas liikunta osoitti
-henkeä vielä olevan. Kistiakowin liikkumattomat silmät katsoivat kauan
-Gregorin kasvoja kohti ja tämän kuollut katse säikäytti häntä. Orlow
-hapuili käsillään omia kupeitaan, hän seisoi parin kolmen askeleen
-päässä sairaasta ja tuntui hänestä kuin olisi joku kostealla kylmällä
-kädellä puristanut hänen kurkkuaan ja hän halusi mahdollisimman pian
-päästä pois tästä huoneesta, joka ennen oli ollut niin kirkas ja
-hauska, mutta joka nyt oli täynnä pistävää löyhkää ja omituisen kylmä.
-
-"No", alkoi hän ja teki lähtöä, mutta sairaan harmaat kasvot alkoivat
-merkillisesti liikkua, mustuneet huulet aukenivat ja soinnuttomalla
-äänellä sanoi hän: "minä kuolen."
-
-Näiden sanain syvä välinpitämättömyys ja sanomaton kyllästys kaikuivat
-Orlowin korvissa kuin jymeät iskut. Mieletön ilme kasvoillaan käännähti
-hän ovea kohti, kun samassa Tschischik hengästyneenä ja hiessä lennätti
-ämpäriä ovea kohti.
-
-"Tässä on... Spiridonowin kaivosta... eivät tahtoneet antaa."
-
-Hän asetti ämpärin lattialle, pistäytyi johonkin loukkoon, tuli esille
-taas ja ojentain lasia Orlowille jatkoi hän:
-
-"Sanoivat, teillä on, sanotaan, kolera... no entäs sitte, sanoin minä,
-tulee se teillekin. Koko korttelissa se liikkuu, mutta silloin se vasta
-oikein kivahti."
-
-Orlow otti lasin, kaatoi siihen ämpäristä vettä ja nielasi sen yhdellä
-henkäyksellä. Hänen korvissaan kaikuivat vielä kuolevan sanat: minä
-kuolen.
-
-Ja Tschischik kieppui yhä hänen ympärillään ja oli toimessaan.
-
-"Antakaa juoda", sanoi sairas ja liikkui pöytineen ympäri lattiaa.
-
-Tschischik juoksi hänen luokseen ja ojensi vesilasin hänen mustia
-huuliaan kohti. Grigori seisoi ovella nojaten seinää vasten ja kuin
-unessa kuuli hän sairaan hörppivän vettä. Sitten kuuli hän Tschischikin
-ehdottavan, että Kistiakow riisuttaisi ja pantaisi vuoteeseen, ja
-sitten kuului maalarin keittäjättären ääni. Hänen leveät kasvonsa,
-joista kuvastui kauhu ja sääli, katselivat akkunasta sisään ja
-itkuisalla äänellä sanoi hän:
-
-"Pitäisi antaa sille Hollantilaista kimröökiä rommin kanssa; teelasiin
-kaksi ruokalusikkaa ja paljon rommia."
-
-Joku, jota ei näkynyt, ehdotti öljyä kurkkukastikkeen ja viinan kanssa.
-
-Äkkiä tunsi Orlow, kuinka valoisa mielijohdatus valaisi hänen painavaa
-pimeyttään. Hän pyyhkäsi voimakkaasti otsaansa kuin tahtoisi sitä valoa
-vahventaa, juoksi nopeasti ulos, yli pihan ja katosi kadulle.
-
-"Hyvä Jumala. Suutariinkin tarttui, juoksi kai sairashuoneelle",
-selitteli keittäjätär surkealla äänellä.
-
-Matrjona, joka seisoi hänen vierellään, katseli häntä avoinna
-harrottavin silmin, kalpeni ja koko hänen ruumiinsa vapisi.
-
-"Valehtelet", sanoi hän käheästi ja hänen huulensa tuskin liikkuivat.
-"Gregoriin ei se tauti tartu, ei tartu."
-
-Mutta keittäjätär oli jo ruikutellen kadonnut johonkin ja viidessä
-minutissa kokoontui Petunnikowin talon eteen metelöivä joukko
-naapureita ja ohikulkijoita. Kaikkien kasvoilla kuvastui sama tunne:
-toivottoman surun kanssa vaihteleva kiihtymys ja sitten oli niissä
-jotain ilkeätä, joka väliin väistyi teennäisen rohkeuden tieltä.
-
-Tschischik juoksenteli pihan ja joukon väliä kertoillen, mitä sairaan
-huoneessa tapahtui, ja nopeasti kipasivat hänen jalkansa yli pihan.
-
-Ihmiset liikuskelivat joukossa ja tomuinen löyhkäävä ilma kaikui heidän
-metelöivästä puheestaan. Väliin kuului mehevä haukkumasana yhtä ilkeä
-kuin mieletön.
-
-"Kas... tuolla tulee Orlow."
-
-Orlow tuli istuen valkoisten, liinakuomuisten kärryjen istuimella,
-niitä ajava ihminen oli myöskin valkeaan puettu. Jymeällä äänellä huusi
-tämä:
-
-"Tehkää tietä", ja hän ajoi suoraa päätä joukkoa kohti, joka hajaantui
-kaikille tahoille.
-
-Tämä tapaus näytti vähän hämmästyttäneen katsojia ja he vaikenivat
-äkkiä ja menivät tiehensä. Kärryjen takaa esiintyi ylioppilas, joka oli
-käynyt Orlowin luona. Hänen lakkinsa oli niskalla, suuria hikipisaroita
-tippui otsalta, hartioilla oli valkea vaippa ja sen reunassa iso pyöreä
-aukko keltaisin reunuksin kuin olisi se palanut.
-
-"No Orlow, missä on sairas?" sanoi hän äänekkäästi ja katseli yleisöä,
-joka oli kokoontunut portinpielukselle ja näytti katsovan häntä hyvin
-epäystävällisesti vaikka uteliaana.
-
-Joku sanoi kovaa:
-
-"Katsokaahan kokkia."
-
-Toinen ääni kuiskasi ilkeästi:
-
-"Odottakaahan, kyllä se teille näyttää."
-
-Kuten tavallista, oli leikinlaskijakin joukossa.
-
-"Kyllä se vielä teille juoman laittaa, joka ruumiinne hajottaa."
-
-Naurettiin, mutta ei hauskasti vaan tuskaisasti, vaikkakin kasvot
-hieman kirkastuivat.
-
-"Mutta eivätpä ne itse pelkää tartuntaa... Mitäs se merkitsee?" kysyi
-muuan mies merkitsevästi ja hänen kasvoillaan ja katseessaan oli
-jännitetyn ajatuksen leima.
-
-Ja tämän kysymyksen vaikutuksesta kävivät kasvot taasen synkiksi ja
-puheet kaikuivat kolkkoina.
-
-"Tuolta ne tuovat sitä."
-
-"Orlow kantaa, senkin koira."
-
-"Eikö se pelkää?"
-
-"Mikä hätä hänellä on, juopporatti!"
-
-"Varovammin, varovammin, Orlow, nostakaa jalkoja korkeammalle... Noin,
-hyvä. Anna mennä, Pekka", käski ylioppilas. "Sano tohtorille, että minä
-tulen kohta. No, herra Orlow, pyytäisin teitä auttamaan minua tuhoamaan
-tartuntapesät... Pian te opitte miten ne toimitetaan... Rupeatteko? Vai
-mitä?"
-
-"Rupean kyllä", sanoi Orlow, katsahti ympärilleen ja oli oikein ylpeä.
-
-"Kyllä minäkin auttaisin", selitti Tschischik.
-
-Hän oli saattanut sairasrattaita kadulle saakka ja tuli juuri
-tarjoomaan apuaan, ylioppilas katseli häntä lasiensa lävitse.
-
-"Mikäs sinä olet miehiäsi?"
-
-"Maalari... oppilas..." selitti Tschischik.
-
-"Etkä pelkää koleraa?"
-
-"Minäkö?" kysyi Senka hämmästyneenä. "Sitä vielä puuttuisi! minä... en
-ylipäänsä pelkää mitään."
-
-"Ohoh! mutta hyvä on! Aletaanpas sitten, pojat." Ylioppilas istuutui
-tynnyrille, joka oli kumollaan maassa ja kertoi Orlowille ja Senkalle,
-kuinka tärkeätä oli pestä itsensä kunnollisesti.
-
-Hämillään hymyillen tuli Matrjona pian heidän joukkoonsa. Häntä seurasi
-keittäjä, joka pyyhkieli kosteita silmiään likasella esiliinallaan.
-Vähitellen tuli muitakin varovasti; niinkuin kissa lähenee varpusta.
-ylioppilaan ympärille oli näin muodostunut kymmenhenkinen joukko ja hän
-oli ihan innostunut. Seisoi keskellä, huitoi käsillään ja piti
-esitelmää saaden kuulijansa vuoroin naurahtamaan, vuoroin tarkkaavasti
-kuuntelemaan, väliin taas hiipi kuulijain kasvoille epäilevä hymy ja
-kuului sen mukaisia lausuntoja.
-
-"Kaikissa taudeissa on ennen kaikkea ruumiin ja ilman puhtaus tärkeä,
-hyvät ystävät", selitti hän yhä uudelleen.
-
-"Hyvä Jumala," huokaili ääneensä maalarin keittäjätär, "täytyy rukoilla
-pyhää Barbaraa varjelemaan äkillisestä kuolemasta."
-
-"Ihmiset puhdistavat ruumistaan ja ilmaansa ja kuolevat kuitenkin",
-selitti muuan kuulijoista.
-
-Orlow seisoi vaimonsa vieressä, katseli ylioppilasta silmiin ja
-ajatteli syvämielisesti jotain. Joku nykäsi häntä paidanliepeestä.
-
-"Grigori-setä", kuiskasi Tschischik varpailleen kohoten ja silmät
-hehkuen kuin kekäleet. "Siellä se Mitri Pawlow nyt kuolee eikä sillä
-ole sukulaisia... kuka sen harmonikan saa?"
-
-"Ole vaiti, pikku perhana", ärähti Orlow.
-
-Senka siirtyi sivulle ja katseli soittoniekan tuvan akkunasta sisään
-jotain silmillään ahnaasti etsien.
-
-"Kalkkia, tervaa", luetteli ylioppilas.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tämän vilkkaan päivän iltana kysyi Matrjona uteliaana mieheltään, kun
-tämä istuutui teetä juomaan:
-
-"Olit jossain tänään ylioppilaan kanssa?"
-
-Grigori katsahti häneen hieman synkin silmin, joissa oli sellainen ilme
-kuin ei hän olisi kuullut, eikä vastannut mitään vaan kaatoi teen
-teevadille.
-
-Päivällisaikaan kun Grigori oli puhdistanut soittoniekan huoneen, oli
-hän mennyt ylioppilaan kanssa johonkin ja tuli kotiin ajattelevana ja
-vaiteliaana, kävi vuoteelle ja makasi teen juontiaikaan saakka
-sanaakaan sanomatta, vaikkakin hänen vaimonsa yritti useaan kertaan
-saada häntä jutteluun. Ei hän edes rähissyt siitä, ettei saanut olla
-rauhassa ja tämä oli jo vallan tavatonta.
-
-Naisen vaistolla, jonka koko elämä on mieheensä keskittynyt, aavisti
-Matrjona jo, että jokin uusi asia oli vallannut hänen miehensä. Hän oli
-tuskassa muutenkin ja halusi saada jotain tietää.
-
-"Voitko pahoin, Grischka?"
-
-Grigori kaatoi loput teestään suuhunsa, pyyhkäsi viiksiään, ojensi
-hitaasti tyhjän lasin vaimolleen, rypisti silmäkulmansa ja sanoi:
-
-"Minä olin ylioppilaan kanssa parakilla... niin olin..."
-
-"Koleraparakilla", huudahti Matrjona levottomasti ja kysyi hiljemmin;
-"onko siellä monta?"
-
-"Tämän meikäläisen kanssa 53..."
-
-"Vai niin."
-
-"Kymmenkunta on jo paranemassa... kuljeskelevat... ovat keltaisia,
-laihoja..."
-
-"Ovatko nekin kolerassa? Vai eivätkö?... Jos ne ovat panneet sinne
-joitakin muita joukkoon saadakseen sanoa; katsokaas, näin me parannamme
-ihmisiä."
-
-"Pässinpää", sanoi Gregori päättävästi ja hänen silmänsä välähtivät
-pahasti. "Olette aika narrijoukkoa. Tietämättömiä ja tyhmiä. Ihan tässä
-teidän kanssanne tuskastuu, ette ymmärrä mitään." Hän tempasi karskisti
-lasinsa ja vaikeni.
-
-"Missäs sinä nyt olet niin sivistynyt?" kysyi Matrjona pisteliäästi ja
-huokasi.
-
-Hänen miehensä ei ollut kuulevinaan, ajatuksissaan ankarana istui hän
-vaieten. Sammuva teekeittiö surisi hiljaista säveltä, ikkunasta
-tuoksahti sisään öljyvärin, karbolihapon ja pengotun tunkion tuoksua.
-Hämärä, keittiön surina ja hajut, kaikki tämä suli yhteen ja ympäröi
-Orlowin kuin painavalla unella ja uunin musta aukko katseli pariskuntaa
-ikäänkuin vain odottaisi sopivaa tilaisuutta nielläkseen heidät. Kauan
-oltiin puhumatta, mies ja vaimo nakertivat sokeria, kolistelivat
-astioita ja ryyppivät teetä. Matrjona huokaili, Grigori koputteli
-sormellaan pöytään.
-
-"Siellä sitten on puhdasta, etten mokomaa ole nähnyt", sanoi hän äkkiä.
-"Koko väki on valkeissa. Sairaita kylvetään, annetaan viiniäkin...
-kolme ja puoli ruplaa pullo! Entäs ruoka sitten... sen hajukin jo tekee
-kylläiseksi... ja hoito ja huolenpito... Ja kaikkia niitä hoidetaan
-kuin omia lapsia. Tjaa. Ymmärrä sitä. Niin sitä maailmassa eletään. Ei
-sinua kukaan halveksi eikä häiritse, siitä puhumattakaan, että kukaan
-kurkistaisi toisen asuntoon. Voiko ihminen siellä hengittää vai eikö?
-Ja kun sitten on kuoleman kielissä, silloin ei tiedetä miten oikein
-parhaiten voitaisi auttaa. Parakkeja... viiniä... Kuuden ja puolen
-pullosta. Onko ihmiset sitten niin vähäjärkisiä? Parakit ja viini
-maksavat paljon rahaa. Eikö tätä rahaa voitaisi käyttää elämän
-parantamiseksi... jos joka vuosi sitä jonkun verran käytettäisi."
-
-Vaimo ei vaivannut itseään ymmärtääkseen hänen puheitaan, häntä
-tyydytti jo se, että ne olivat uusia ja siitä päätti hän, että Grigorin
-sielussa liikkui outoja tuumia. Tämän havaittuaan tahtoi hän
-mahdollisimman pian tietää, missä määrin nämä uutuudet saattavat koskea
-häntä.
-
-"Kai ne siellä sen paremmin ymmärtävät kuin sinä", sanoi hän ja puri
-epäillen huulensa yhteen.
-
-Grigori kohautti olkapäitään, katsahti häneen sivultapäin ja alkoi
-sitten hetken vaiettuaan äänekkäästi puhua:
-
-"Jos tietävät tai ovat tietämättä, oma asiansa. Mutta jos minun täytyy
-kuolla elämää juuri haistamattakaan, niin siitä voin minä sanani sanoa.
-Sanonpa sinulle: tällaista järjestystä en minä enää siedä enkä aio
-odottaa, kunnes kolera tulee ja vie minut kuten soittoniekan -- sen
-ymmärrän. Sitä en tahdo! Peti Ivanowits sanoo: estä se, jos kohtalosi
-on sinua vastaan! niin taistele, niin sittehän nähdään, kuka voittaa!
-Sotaa siis! Eipä sitten muuta... Mitäs nyt sitten? Minä rupean parakin
-palvelijaksi -- ymmärrätkö? Menen suoraan sen pedon luokse -- kas,
-niele minut ja minä pyristelen käsin ja jaloin... En siellä
-vähempääkään ansaitse... kakskymmentä ruplaa kuukaudessa palkkaa ja voi
-saada palkinnonkin... Voi kai kuollakin?... Kyllä, mutta pikemmin
-täällä kutjahtaa. Ja onhan elämä vaihtelevampaa..." Ja Orlow löi
-kiihkeästi nyrkillään pöytään, niin että astiat helähtivät. Matrjona
-katsoi miestään alussa hieman levottomana ja uteliaana, mutta lopuksi
-siristi hän vihasesti silmänsä.
-
-"Se ylioppilas kai neuvoi", kysyi hän vielä rauhallisena.
-
-"Oma minun järkeni... tiedän itse mitä teen." Hän ei tahtonut vastata
-suoraan.
-
-"No, ja miten neuvoi hän sinua pääsemään irti minusta?" jatkoi
-Matrjona.
-
-"Sinusta?" Grigori nolostui hieman, hän ei ollut sitä asiaa ajatellut.
-"Voisihan vaimon jättää yksin, mutta on monenlaisia naisia. Matrjona
-yksin -- se olisi vaarallista. Sitä täytyy pitää silmällä." Orlow
-pysähtyi tähän ajatuksissaan ja murisi: "Ylioppilas... Mitä sinusta
-tulee? Asut tässä... ja minä saan palkan..."
-
-"Vai niin", sanoi vaimo lyhyesti ja rauhallisesti ja nauroi tuota
-paljon puhuvaa naisen naurua, joka miehessä heti herättää
-mustasukkaisuuden.
-
-Tämän tunsi Orlow, hän kun oli hermostunut ja herkkätunteinen, mutta
-arvonsa tunnossa ei hän tahtonut sitä vaimolleen osottaa, vaan sanoi
-lyhyesti:
-
-"Mitä sinä loruat?" ja odotti sitten mitä tämä vielä sanoisi.
-
-Tämä vaan hymyili ärsyttävästi eikä puhunut mitään.
-
-"No mitä tahdot sitten?" kysyi Grigori kovalla äänellä.
-
-"Mitäpä minä", sanoi Matrjona välinpitämättömästi ja peseskeli
-astioita.
-
-"Senkin nauta, älä siinä kuomaile, minä pieksen sinut", kohahti Orlow.
-"Menen ehkä vielä kuolemaan."
-
-"Enhän minä sinua lähetä... älä mene..." keskeytti Matrjona.
-
-"Jopa sinä olisit valmis", sanoi Orlow ivallisesti.
-
-Vaimo vaikeni, joka seikka yhä enemmän raivostutti miestä, mutta tämä
-ei kuitenkaan ilmaissut tunteitaan tavallisella tavalla. Häntä pidätti
-jokin ovela ajatus, hän hymyilikin vahingoniloisesti.
-
-"Tiedän minä, että sinä ajaisit minut helvettiin. No, katsotaampa, kuka
-viimeksi nauraa... Osaan minäkin!"
-
-Hän nousi pöydästä, sieppasi lakkinsa, meni ulos ja jätti vaimonsa
-tyytymättömänä tämän menettelyyn. Tämä oli uhkausten sekottama ja
-pelkäsi tulevaisuutta entistä enemmän. Hän katseli ikkunasta ulos ja
-kuiski itsekseen:
-
-"Herra Jumala! Pyhä neitsyt Maria."
-
-Kauvan istui hän pöydän ääressä kaikellaisia levottomia ajatellen ja
-kuvitellen, mitä Grigori voisi tehdä. Puhtaat astiat olivat pöydällä.
-laskevan auringon säteet heittivät vastapäiselle seinälle punasen
-läiskän. Siitä heijastui valo alas ja sokeriastian reuna kiilsi. Otsa
-rypyssä katseli vaimo tätä kiiltävää pistettä, kunnes silmänsä
-väsyivät. Sitten nousi hän istualleen, korjasi pois astiat ja paneutui
-maata.
-
-Hänen oli paha olla.
-
-Grigori tuli illan pimeässä. Askeleista päätti Matrjona, että hän oli
-hyvällä tuulella. Hän murahti jotain siitä, että huoneessa oli pimeä,
-huusi vaimoaan, meni vuoteen luo ja istahti siihen. Vaimo kohennaite
-hänen vierelleen.
-
-"Tiedätkö mitä?" sanoi Orlow nauraen.
-
-"No mitä?"
-
-"Saat sinäkin paikan!"
-
-"Mistä?" kysyi tämä värisevällä äänellä.
-
-"Sieltä parakista mistä minäkin", selitti mies juhlallisesti.
-
-Vaimo kietoi kätensä hänen kaulaansa ja tanakasti puristaen häntä
-suuteli suoraan suulle. Tätä ei mies ollut odottanut ja hän töykkäsi
-tämän takaisin. Se vaan teeskentelee, senkin lutka, ei tahdo olla minun
-kanssani, kiemailee viekkaasti, pitää miestään narrina.
-
-"Mistä sinä iloitset?" kysyi hän karkeasti ja teki mielensä heittää
-hänet maahan.
-
-"Siitä vaan", vastasi vaimo iloisesti.
-
-"Teeskentele! Minä tunnen sinut!"
-
-"Sinä urhoollinen mies."
-
-"Ole vaiti!"
-
-"Rakas Grisania, omani!"
-
-"Mikä sinun oikein on?"
-
-Kun hyväilyt olivat häntä vähän lepyttäneet, kysyi hän huolekkaasti:
-
-"Etkö sinäkään pelkää?"
-
-"Ollaanhan siellä yhdessä", kuului yksinkertainen vastaus.
-
-Tämä oli miehestä hauskaa kuulla ja hän sanoi:
-
-"Oletpa kunnon eukko."
-
-Ja samalla nipisti hän tätä kyljestä, niin että Matrjona kirkasten
-kiemurteli.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ensi päivänä, jona Orlowin pariskunta oli paikassaan, sattui tulemaan
-paljon sairaita ja molemmat tulokkaat, jotka olivat tottuneet
-hiljaiseen elämään, tunsivat outoa levottomuutta tässä vilkkaassa
-liikkeessä, johon olivat joutuneet. He olivat taitamattomia, eivät
-ymmärtäneet käskyjä ja monien vaikutusten valtaamina juoksivat he
-hätäännyksissään edestakaisin koettaen tehdä jotain, mutta häiritsivät
-enemmän toisia. Grigori tunsi usein sangen selvästi, että hän
-taitamattomuudessaan oli ansainnut ankaran muistutuksen, mutta hänen
-suureksi hämmästyksekseen ei kukaan mitään rähissyt.
-
-Kun muuan lääkäri, iso tumma mies, jolla oli kotkanenä ja iso luomi
-oikeanpuolisten kulmakarvain yllä, käski Grigoria auttamaan muuatta
-sairasta kylpyyn, tarttui Grigori sairaaseen sellaisella kiihkolla,
-että tämä kiljasi ja lyyhistyi kokoon.
-
-"Hyvä ystävä, älä heti hänen luitaan riko, hän kyllä paratessaan pääsee
-itse kylpyyn", sanoi lääkäri vakavasti.
-
-Orlow nolostui; mutta sairas, laiha pitkä riuku, naurahti hyvin
-väkinäisesti ja sanoi heikosti: "hän on vielä tottumaton touhuun."
-Toinen lääkäri, vanha mies, jonka harmaa parta oli suippo ja silmät
-loistivat, oli antanut Orloweille heidän tullessaan neuvoja, miten
-heidän piti seurustella sairasten kanssa, miten milloinkin menetellä,
-miten nostaa sairaita. Lopuksi kysyi hän, olivatko he eilen kylpeneet
-ja antoi heille valkeat puvut. Tällä lääkärillä oli hento ääni ja hän
-puhui nopeasti. Orlowit olivat häneen heti mieltyneet, mutta pian
-olivat he parakin kihinässä unohtaneet hänen neuvonsa. Heidän
-ympärillään kuhisi valkopukuisia ihmisiä, he kuulivat käskyjä, jotka
-heti käsitettiin, sairaat yskivät ja ähkivät, veden loisketta kuului ja
-kaikki nämät äänet sekottuivat ilman terävään, kutkuavaan hajuun, joka
-tuntui siltä kuin jokainen lääkärin sana, jokainen sairaan huokaus
-olisi haissut ja revellyt nenää.
-
-Ensin tuntui Orlowista, kuin vallitsisi täällä mieletön sekamelska,
-jossa hän ei paikkaansa löytäisi ja tuntui kuin tulisi hän kuuroksi,
-sairaaksi, tukehtuisi... Mutta kun muutamia tunteja kului, tempasi
-hänet ympäristön tarmokas touhu ja hän oli innostunut hakemaan
-paikkaansa. Hän tunsi, että kävisi helpommaksi olento, jos hän pääsisi
-samaan mylläkkään, jossa muut liikkuivat.
-
-"Karboolia!" huusi lääkäri.
-
-"Vielä kuumaa vettä kylpyyn", käski laiha, pieni ylioppilas, jonka
-silmäluomet olivat punaset, turvonneet.
-
-"Te... mikä onkaan nimenne? Orlow... vai? Peskää tämän jalkoja... Noin
--- noin -- katsokaas, noin... Köykäsemmin, älkää raastako hänen
-pintaansa..." -- "Oh kun väsyttää..." Näin puhui toinen ylioppilas,
-jolla oli pitkä tukka ja rokonarpiset kasvot.
-
-"Taas tuotiin sairas", sanoi joku.
-
-"Orlow, menkää ottamaan vastaan."
-
-Grigori oli innoissaan, hiki tippui otsalta ja silmiä tuntui
-hämärtävän. Väliin häneltä vaikutteiden lukuisuuden takia katosi
-personallinen tietoisuus. Vihreät läiskät väsyneitten silmien alla,
-tuhkanharmaat kasvot, silmäkulmat, jotka tauti oli tehnyt pistäviksi,
-niljakas, haiseva iho, kaikki tämä kouristi hänen sydäntään ja herätti
-hänessä pahoinvoinnin tunteen.
-
-Kerran näki hän ohimennen parakin käytävällä vaimonsa. Tämä oli
-laihtunut, näytti harmaalta ja kuluneelta. Käheällä äänellä kysyi
-Grigori häneltä:
-
-"Mitä kuuluu?"
-
-Tämä hymähti heikosti ja katosi vastaamatta.
-
-Uusi odottamaton ajatus lennähti läpi Grigorin aivojen: Kenties oli
-mieletöntä tuoda vaimoaan tähän iljettävään työhön, saa vielä
-tartunnan, ja kun hän seuraavan kerran tämän tapasi, sanoi hän
-ankarasti:
-
-"Pese nyt usein käsiäsi ja pidä varasi!"
-
-"Mikäs täällä on hätänä?" kysyi vaimo ärsytellen ja näytti pikkusia
-valkosia hampaitaan.
-
-Miestä suututti. Oli tämäkin nyt leikin paikka! millaista väkeä ovat
-naiset! Mutta ei hänellä ollut aikaa enempään puhelemiseen, ja kun
-Matrjona huomasi hänen ilkeän katseensa, katosi hän nopeasti naisten
-osastoon.
-
-Seuraavana hetkenä oli Orlow jo kantamassa tuttua poliisia
-ruumishuoneeseen. Poliisia kuljetettiin paareilla ja lasittunein silmin
-tuijotti hän kirkasta taivasta kohti. Grigori katsoi häneen synkkä
-kauhu sydämessään. Toissapäivänä oli tämä poliisi ollut toimessaan ja
-ohimennen oli hän sitä vähän ärsyttänyt -- heillä oli hanhi kynimättä
-keskenään. Ja nyt oli tämä ihminen, terve mies, kuollut, taudin
-runtelemana!
-
-Orlow tunsi, kuinka ilkeätä tämä oli. Mitä varten sitten synnytään, jos
-päivässä voi kuolla tähän kauheaan tautiin? Hän katsahti taasen
-poliisiin ja sääli täytti hänen mielensä, mitä tulee senkin lapsista,
-niitähän on kolme? Vuosi sitten vietiin vaimo hautaan, eikä hän ollut
-uusiin naimisiin mennyt.
-
-Tuntui ihan ruumiillista tuskaa, mutta äkkiä liikahti ruumiin vasen
-käsi ja oikeni hitaasti. Samalla sulkeutui koukistuneen suun vasempi
-puoli, joka oli ollut ammollaan.
-
-"Seis!" huusi Orlow käheästi ja laski paarit maahan. "Hän elää!"
-kuiskasi hän palvelijalle, jonka kanssa paaria kantoi. Tämä käännähti
-ympäri, katseli tarkkaavasti ruumista ja sanoi Orlowille täydellä
-vakaumuksella:
-
-"Miksi valehtelet? etkö ymmärrä, että hän ojentuu arkkua varten?
-Katsohan, miten on käyristynyt, eihän sitä noin voisi arkkuun pistää.
-Kanna pois!"
-
-"Mutta hänhän liikkuu..." sanoi Orlow kauhusta väristen.
-
-"Kanna vaan, lapsellinen mies! Etkö ymmärrä, mitä sinulle puhutaan?
-minähän sanon sinulle, että hän vaan ojentaa itseään. Tuo
-tietämättömyytesi tulee sinulle vielä kalliiksi. Elää muka! Niinkö sitä
-kuolleesta puhutaan? Kapinaahan se on hyvä veli, ymmärrätkö? Pidä vaan
-suus kiinni, äläkä puhu, että hän liikkuu, kaikkihan ne liikkuvat. Ja
-sitten sitä kuiskitaan ympäri kaupunkia ja sitten tulee kapina, kun
-täällä mukamas eläviä haudataan. Tulevat tänne, koko joukko, ja lyövät
-meidät palasiksi. Saat sinäkin silloin osasi, ymmärrätkö! Pannaan tänne
-vasemmalle."
-
-Proniwin rauhallinen ääni ja tyyni käynti vaikuttivat Grigoriin
-virkistävästi.
-
-"Äläs sinä, veli, masennu, kyllä tähän tottuu. Hyvä on olla. Kohtelu ja
-kaikki niinkuin kuuluukin. Kaikkihan kerran kuollaan, veli,
-yksinkertaisin asia maailmassa. Ollaan vaan iloisia eikä pelätä, se on
-pääasia. Juotko viinaa?"
-
-"Kyllä", sanoi Orlow.
-
-"Minulla on tuolla tuvassa pullo, otetaanpas ryyppy!"
-
-He menivät parakin takana olevaan tupaan, joivat ja Proniw antoi
-Orlowille sokeripalan, johon oli tiputettu pippuriminttua ja sanoi:
-
-"Otappas tuo, muutoin haiset viinalta. Ne ovat täällä siitä kovat,
-sanovat olevan vaarallista."
-
-"No, ja sinä olet tottunut jo tähän?" sanoi Grigori.
-
-"Mikäs? Alusta pitäen se kävi. Minun aikanani on täällä jo aika joukko
-ihmisiä kuollut. Satoja saa sanoa. Levotonta on elämä, mutta hyvä on ja
--- täytyy sanoa, Jumalan työtä tämä on. Ihan kuin sodassa, oletko
-kuullut laupeuden sisarista? Turkin sodassa minä niitä näin. Olin
-Ardaganissa ja Karsissa. Ne, veliseni, ovat toista maata kuin me
-sotamiehet. Kulkevat ympäriinsä ihan suojatta luotisateessa puistossa.
-Ja luodit vinkuvat... viuuh... sattuupa väliin päänuppiinkin ja siihen
-loppuu koko juttu..."
-
-Tämän juttelun ja hyvän ryypyn vaikutuksesta tuli Orlow hieman
-rohkeammaksi.
-
-"Kun on leikkiin mennyt, niin leikin kestää", sanoi hän itselleen ja
-pesi sairasten jalkoja. Hänen selkänsä takana ähki joku:
-
-"Juotavaa, hyvät ystävät!"
-
-Toinen vaikeroi:
-
-"Hohoi! Lämpösempää!... Herra tohtori, tämä auttaa. Hyvä Jumala,
-paremmalta tuntuu, antakaa vielä vähän kuumaa."
-
-"Antakaa viiniä", huusi tohtori Waschtschenko.
-
-Orlow touhusi, katsoi tarkasti mitä ympärillään tapahtui eikä se
-hänestä enää ollutkaan niin ilettävää ja kauheaa kuin äsken tuntui. Hän
-huomasi, ettei tämä ollutkaan mitään sekasoppaa, vaan että täällä
-vaikutti suuri ja järkevä voima. Mutta kuitenkin, kun hän muisti sen
-poliisin, kauhistui hän ja katseli akkunasta ruumisvajaa kohti. Hän
-arveli sen kyllä kuolleen, mutta tämä luulo oli häilyvä. Entäs jos se
-äkkiä tulee ulos ja huutaa! Nyt muistikin hän jonkun kerran kertoneen,
-että kolerakuolleet pyrkivät pois arkuistaan.
-
-Kun Orlow juoksi parakin läpi ja milloin hieroi jotain, milloin auttoi
-kylpyyn, niin tuntui hänestä, kuin olisi päässään käynyt myllynratas.
-Hän ajatteli vaimoaan: mitenhän sekin jaksaa? Väliin ohimennen tuli
-halu mennä häntä katsomaan. Mutta pianpa hän ikäänkuin häpesi tätä
-toivoaan ja murisi itsekseen:
-
-"Liiku nyt vaan ahkeraan, läskilöntti! Laihdut... ja pääset kirotuista
-aikomuksistasi."
-
-Hän kuvitteli aina mielessään, että hänen vaimollaan oli salaisia,
-loukkaavia aikomuksia ja usein, kun hän ajatuksissaan saavutti
-jonkinlaisen puolueettoman aseman, myönsi hän, että nämät aikomukset
-olivat tavallaan oikeutetut. Kirottuahan se elämä oli ja voihan siinä
-pistää päähän tyhmiä ajatuksia.
-
-Tämä ajatus tuli väliin varmuudeksi. Hän kysyi itseltään: niin kukas on
-sitten siirtänyt minut maakuopastani tähän kuohuvaan kattilaan? -- eikä
-hän osannut itse vastata. Mutta kaikki nämät ajatukset olivat kokonaan
-sisäisiä, ne eivät mitenkään suorastaan vaikuttaneet hänen jännitettyä
-tarkkaavaisuutta vaativaan työhönsä. Hän ei ollut koskaan nähnyt
-ihmisten näin menettelevän. Ja usein nähdessään lääkärien ja
-ylioppilasten väsyneet kasvot, ajatteli hän, etteivät ne rahaansa
-tyhjällä ansaitse.
-
-Kun Orlow sai lomavuoronsa, meni hän tuskin jaloillaan pysyen parakin
-pihamaalle ja paneutui apteekin seinävierelle akkunan alle.
-
-Päässä suhisi ja sydänalassa tuntui vihlova tuska. Hän ei ajatellut
-mitään, ei tahtonut mitään, ojensi vain itsensä ruoholle, katseli
-taivasta kohti pilviin, joita auringon lasku kauniisti väritti ja
-nukahti kuolon raskaaseen uneen.
-
-Hän näki unta olevansa vaimoineen tohtori Waschtschenkon suuressa
-huoneessa, jossa oli wieniläisiä tuoleja.
-
-Tuoleilla istuu pelkkiä parakin sairaita. Tohtori ja Matrjona tanssivat
-keskellä salia venäläistä tanssia, hän itse soittaa harmonikkaa ja
-nauraa ääneensä, kun tohtorin pitkät koivet eivät näytä taipuvan ja
-tohtori käy tärkeänä ja kopeana Matrjonan kanssa salin läpi kuin
-haikara yli suon. Ja kaikki sairaat heittelehtivät nauraen tuoleillaan.
-
-Äkkiä ilmestyy poliisi ovelle. "Ahaa!" huutaa hän synkkänä ja
-uhkaavana. "Sinä Grischka luulit minun jo kuolleen, soitat harmonikkaa
-ja kannat minua ruumishuoneeseen. Tuleppas nyt mukaan, nouse pois ja
-tule!"
-
-Vavisten ja yltäänsä hien vallassa nousee Orlow istualleen. Hänen
-luonaan seisoo tohtori Waschtschenko ja sanoo moittien:
-
-"Ystävä, mikäs sairaanhoitaja sinä olet, kun käyt maahan maata ja vielä
-vatsallesi? Jos vilustaisit vatsasi, silloinpa saisit maata tuolla ja
-vielä kuolisit. Ei tämä kelpaa, hyvä ystävä, parakissahan sinulla on
-makuupaikka. Sinähän hikoat, taisi olla kuumetta. Tules tänne, niin
-annan sinulle jotain."
-
-"Väsytti vaan", myrisi Orlow.
-
-"Sen pahempi. Täytyy pitää huolta itsestään, nyt on vaarallinen aika ja
-sinä olet ihminen, jota tarvitaan."
-
-Orlow asteli vaieten lääkärin jälessä käytävän päähän, vaieten otti hän
-lääkkeen ja ryyppäsi vielä jotain toisesta lasistakin, irvisti ja
-sylkäsi.
-
-"Ja nyt minä menen maata, näkemiin." Ja lääkäri lähti pitkine koipineen
-käytävää käymään.
-
-Orlow katseli hänen menoaan ja äkkiä koko kasvot iloisessa naurussa
-juoksi hän tämän jälkeen ja sanoi:
-
-"Kiitän nöyrimmästi, herra tohtori."
-
-"Mistä?" Tämä jäi seisomaan.
-
-"Työstä. Nyt minä panen siihen kaiken voimani. Sillä tämä levottomuus,
-tämä on minun mieleeni... ja että minä olen ihminen, jota tarvitaan...
-Muuten vaan, kiitän nöyrimmästi!"
-
-Ällistyneenä katsoi tohtori tätä jonkin ilon elähyttämää
-parakkipalvelijaa tarkkaavasti ja naurahti.
-
-"Lysti mies; sievästi, tarkasti teet työsi. No mene nyt lepäämään ja
-sitten tee työtä, ei minulle vaan sairaille, meidän täytyy ottaa
-ihmisistä pois sairaus, riistää ne sen kourista, ymmärrätkö? Meidän
-täytyy kaikin keinoin poistaa tautia, mene nyt nukkumaan!"
-
-Pian makasi Orlow sijallaan ruumiissaan miellyttävä lämpimän tunne. Hän
-oli iloinen ja ylpeä tuon juttelunsa johdosta tohtorin kanssa. Ja hän
-nukahti vain sitä valittaen, ettei vaimonsa ollut kuullut. Täytyy
-huomenna kertoa, mutta jos se perhana ei usko.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Tule teetä juomaan, Grischka", herätti hänet vaimonsa aikaisin
-aamulla. Hän kohotti päätään ja katseli vaimoaan. Tämä hymyili hänelle.
-Sileäksi suittuna näytti hän valkeassa mekossaan niin raikkaalta ja
-puhtaalta, mieluista oli häntä katsella, mutta samalla muisti mies,
-että tuollaisenahan tuota naista parakin muutkin miehet saavat
-katsella.
-
-"Mitä teetä? Oma teenihän minulla on; mihin pitäisi minun tulla?" kysyi
-hän.
-
-"Tulet kai minun kanssani teetä juomaan", ehdotti Matrjona häntä
-rakkaasti katsellen.
-
-Grigori katseli sivulleen ja sanoi lyhyesti tulevansa. Vaimo meni ja
-hän vetäysi uudelleen pitkoksensa.
-
-"Katsoppas vaan! Kutsuu minua luokseen teelle ja on niin
-ystävällinen... Mutta on laihtunut kovasti lyhyenä aikana." Hänen kävi
-sääliksi ja hän tahtoi tehdä vaimolleen jonkin ilon. Ostaisikohan
-jotain hyvää teen kanssa, vai mitä sitä tekisi, mutta pestessään
-itseään luopui hän tästä ajatuksesta. "Mitä sitä naisia semmoseen
-totuttaa! Elää se ilmankin!"
-
-Teetä juotiin pienessä valoisassa kaksiakkunaisessa huoneessa, josta
-oli näköala kentälle, mitä aamuauringon kultaset säteet häikästen
-valasivat. Ruoholla kimalteli vielä kaste, kaukana taivaan rannalla
-olivat postitien puut punevan pilven peitossa. Taivas oli kirkas ja
-pelloilta nousi kostean maan ja märän ruohon tuoksu.
-
-Pöytä oli akkunan välikohdalla ja kolme ihmistä istui sen ääressä.
-Grigori, Matrjona ja muuan työtoveri, vanha laiha nainen, jonka kasvot
-olivat rokonarpiset ja silmät hyvin harmaat. Hänen nimensä oli Felicato
-Jegorowna, ja oli asessorin naimaton tytär. Hän ei voinut juoda teetä
-sairaalan vedestä, vaan laittoi aina kuntoon oman teekeittiönsä. Kun
-hän tärisevine äänineen oli kertonut tämän Orlowille, pyysi hän tätä
-ystävällisesti istuutumaan akkunan ääreen ja siemasemaan "oikeata
-taivaan ilmaa" ja katosi sitten johonkin.
-
-"Taisit väsyä eilen?" kysyi Orlow vaimoltaan.
-
-"Kauheasti", vastasi Matrjona vilkkaasti. "Tuskin tunsin jaloillani
-seisovani, päätä pyörrytti, en ymmärtänyt, mitä minulle puhuttiin,
-luulin ihan nääntyväni. Tuskin kestin siihen saakka kun pääsin
-vapaavuorolle... Rukoilen aina Jumalaa, että hän auttaisi minua."
-
-"Kyllä kai pelkäät?"
-
-"Sairaitako?"
-
-"Eivät sairaat mitään tee."
-
-"Ruumiita -- pelkään. Tiedätkö..."
-
-Hän kumartui miestänsä kohti ja kuiskasi tälle tuskaisesti: "ne
-liikkuvat kuoleman jälkeen... hyvä Jumala."
-
-"Sen minäkin näin", naurahti Grigori. "Minulle oli poliisi Nasarow
-eilen kuoltuaan antaa korvapuustinkin. Minä kannoin häntä
-ruumishuoneeseen, silloin heilahti hänen vasen kätensä... noin... oli
-ihan sattua minuun. Kas noin!" Hän liioitteli hiukan, mutta se kävi
-kuin itsestään.
-
-Tämä teenjuonti valoisassa puhtaassa huoneessa akkunain ääressä, joista
-oli avara näköala vihreille kentille sinitaivaan alla, miellytti häntä
-suuresti. Vihdoin tuli häneen halu näyttäytyä parhaalta puoleltaan,
-tahtoi olla päivän sankari.
-
-"Minä teen täällä työtä minkä vaan osaan, taivas tietäköön, siihen on
-syytä. Ensiksikin on täällä ihmisiä, sen sanon sinulle, jommoisia ei
-ole koko mailmassa."
-
-Hän kertoi keskustelunsa lääkärin kanssa ja pani vähän omiaan ihan
-huomaamattaan ja tuli yhä paremmalle tuulelle.
-
-"Ja toiseksi, itse tämä työ, tämähän on suuri asia ihan kuin sota.
-Kolera ja ihmiset -- kuka siinä kaataa toisensa? Täällä täytyy olla
-järki selvänä. Mitä on tämä kolera? Se pitää ymmärtää ja saada
-selville, mitä se ei siedä. Tohtori Waschtschenko sanoo minulle: sinä,
-Orlow, olet mies, jota tässä asiassa tarvitaan. Älä pelkää, sanoi, aja
-sinä se sairaitten jaloista vatsaan ja minä autan pikkusella
-rohtotipalla siitä pois. Siihen se loppuu ja ihminen pääsee jälleen
-elämään. Ja täytyy sen olla sinulle koko ikänsä kiitollinen, sillä
-kukapas hänet kuolemasta pelasti? Juuri me!" -- Ja Orlow pullisti
-ylpeästi rintaansa ja katseli vaimoaan loistavin silmin.
-
-Ajattelevasti hymähti tämä ja katsoi miestään. Tämä oli kaunis, sen
-Grischkan näkönen, jonka hän kauan sitte oli nähnyt, silloin ennen
-häitä.
-
-"Meidän osastossa tekevät kaikki myös kovasti työtä ja ovat niin hyviä.
-Tohtori, se paksu neiti, ja sitten nämät apulaiset, hyviä ihmisiä,
-puhuvat niin että meikäläinen kaikki ymmärtää."
-
-"Taidat olla tyytyväinen?" kysyi Grigori, jonka kiihko vähä lauhtui.
-
-"Minäkö, hyvä Jumala, ajatteleppas itse, minähän saan 12 ruplaa ja sinä
-20. Yhteensä 32 kuussa. Kaikki vapaata! Jos nämä ihmiset ovat talveen
-saakka sairaat, niin kuinka paljon meillä onkaan koossa! Ja sitten me
-Jumalan avulla muutammekin pois siitä maakuopasta."
-
-"Njaa, se on tärkeä juttu", saneli Orlow miettien ja vähän aikaa
-vaiettuaan huudahti hän toivehikkaalla äänellä, taputtaen vaimoaan
-hartioille:
-
-"Ah, Matrjona, eiköhän meillekin kerran päivä paista! Ole nyt vain
-varuillasi, äläkä pelkää!"
-
-Tämä loisti innosta.
-
-"Kunhan sinä vaan voisit muuttua..."
-
-"Ei puhuta nyt siitä. Kun olot muuttuvat, muutun minäkin."
-
-"Hyvä Jumala, kunhan niin kävisi", huoahti vaimo syvään.
-
-"Ole vaan huoletta!"
-
-"Grischenka!"
-
-He erosivat toisistaan iloisin toivein, valmiina tekemään työtä
-viimeiseen veripisaraan, iloisina ja reippaina.
-
-Kolme, neljä päivää kului ja jo oli Orlowia muutaman kerran mainittu
-järkeväksi ja taitavaksi mieheksi ja hän huomasi myös, että Proniw ja
-muut parakin palvelijat katselivat häntä kateellisesti ja olisivat
-kernaasti tehneet hänelle jonkun jutkun. Hän oli myös varuillaan ja
-hänessä kohosi raivo tuota paksuturpaista Proniwia vastaan, jonka
-kanssa hän niin kernaasti seurusteli. Mutta samalla tuntui hänestä
-katkeralta nähdessään toverien halun tehdä hänelle työn jälkeen jotain
-kiusaa. "Huonoja miehiä", huudahti hän itsekseen ja purasi hiljaa
-hampaitaan sekä koetti olla varuillaan, ettei jäisi vihamiehilleen
-mitään velkaa. Ja ehdottomasti pysähtyi hän ajattelemaan vaimoaan. --
-"Sen kanssa saa puhua kaikista asioista eikä se kadehti hänen
-menestystään eikä kaada saappaille karbolia kuten Proniw."
-
-Kaikki työpäivät olivat yhtä meluisia kuin ensimäinen, mutta ei hän
-väsynyt niin, kun päivä päivältä yhä tietoisemmin käytti voimiaan. Hän
-oli oppinut erottamaan lääkkeiden hajun toisistaan, ja kun hän huomasi
-tulikivisen eetterin tuoksun, imi hän sitä kun sattui tilaisuus usein
-salaa, sillä hän oli huomannut, että se vaikutti yhtä mieluisasti kuin
-ryyppykin. Ensi sanalta ymmärsi hän lääkärien käskyt, oli aina hyvä ja
-puhelias, osasi pitää seuraa sairaille ja niin miellytti hän yhä
-enemmän lääkäreitä ja ylioppilaita ja kaikkien näitten uusien
-vaikutelmien johdosta tuli häneen ylevä, juhlallinen mieliala. Hän
-tunsi olevansa jokin erikoinen ihminen. Hän tunsi kiihkeää halua tehdä
-jotain, joka vetäisi huomion hänen puoleensa, joka hämmästyttäisi
-kaikkia ja saattaisi heidät vakuutetuiksi hänen arvostaan, jonka omasta
-puolestaan tunsi kohoavan. Tämä oli erikoista kunnianhimoa, jota tunsi
-äkkiä moisen toimen saanut ihminen, hän kun halusi olla jotain
-itselleen ja muille, se oli kunnianhimoa, joka vähitellen muuttuu
-kiihkeäksi haluksi toimittaa jokin epäitsekäs sankarityö.
-
-Tämän tunteen vaikutuksesta otti Orlow toimittaaksensa kaikenlaisia
-vaarallisia tehtäviä. Niinpä kantoi hän aivan yksin, apua odottamatta,
-vankan sairaan tämän vuoteelta kylpyammeeseen, hoiteli likaisimpia
-sairaita ja uhmasi ihan tarttumismahdollisuuksia ja katsoi kuolemaa
-silmiin tavalla, joka monasti oli miltei kyynillinen. Mutta ei tämä
-tyydyttänyt häntä. Hän himoitsi jotain suurempaa. Tämä toive tuli yhä
-kiihkeämmäksi, kiusasi häntä, jopa tuotti tuskaakin. Silloin purki hän
-sydämensä vaimolleen, kun ei hänellä ketään muutakaan ollut.
-
-Muutamana iltana työstä päästyään ja teen juotuaan menivät he kentälle.
-Parakki oli sivulla kaupungista suurella vihreällä kentällä, jota
-toiselta puolen rajotti metsän musta reuna ja toiselta rivi
-kaupunkilaisrakennuksia. Pohjoseen päin ulottui lakeus kauas sulaen
-yhteen sinitaivaan kanssa, etelässä rajotti sitä mäen törmä, joka
-vietti alas joelle, alaspäin sitä pitkin kulki tie ja yhtä kaukana
-toisistaan reunusti tätä rivi vanhoja paksurunkoisia puita. Aurinko
-laski ja kirkkojen ristit kohosivat puistojen tumman lehvästön yli ja
-loistivat taivaalla heijastellen kultasia sädekimppuja ja kaupungin
-laitatalojen ruuduista loisti auringonlaskun punanen loimo. Jostain
-kuului soittoa. Taajapuisista kuopista virtaili pihkan hajua, metsäkin
-levitti mehukasta tuoksuaan ilmaan. Lämpösen tuulen keveät leuhaukset
-virtailivat lemmekkäästi kaupunkia kohti ja laajalla autiolla kentällä
-oli niin kaunista, rauhaisaa ja surullista.
-
-Orlowit astelivat vaieten ruohoa pitkin ja vetivät keuhkoihinsa
-puhdasta ilmaa parakin tuoksujen sijaan.
-
-"Mistä tuo soitto kuuluu? Kaupungistako vaiko leiristä?" kysyi Matrjona
-hiljaa mieheltään, joka ajatuksiinsa vaipuneena asteli hänen
-rinnallaan.
-
-Tällaisena ei hän tahtonut tätä nähdä, tuntui niin oudolta ja
-kaukaiselta. Viime aikoina olivat he olleet niin vähän yhdessä ja vaimo
-pani tällaisille hetkille sitä suuremman arvon.
-
-"Soittoko?" kertasi Grigori kuin unesta havahtuen, "vieköön piru koko
-soiton. Jospa kuulisit mikä soitto käy minun sielussani... sepä on
-jotain!"
-
-"Mitä sitten?" kysyi vaimo katsahtaen häneen rauhattomasti.
-
-"Enpä tiedä itsekään... Enkä siis osaa sitä kertoa... Ja jos
-osaisinkin, et ymmärtäisi. Sielussani on poltto... se tahtoo vapautta,
-enemmän tilaa... että oikein saisin koettaa voimiani... Ah! Minussa
-tuntuu olevan sellainen voima... ihan voittamaton. Tuntuu siltä kuin
-jos kolera muuttuisi ihmiseksi, oikein sankariksi, minun puolestani
-vaikkapa Ilja Murometsiksi, niin minä sen kukistaisin. Tuleppas
-taisteluun! Minä sen nitistäisin ja itsekin siihen kaatuisin... Minun
-haudalleni pantaisi risti, jossa seisoisi: 'Grigori Andrejew Orlow
-vapautti Venäjän kolerasta!' Muuta ei tarvita."
-
-Hän puhui ja hänen kasvonsa hohtivat, silmät säteilivät.
-
-"Sinä voimakas mieheni!" kuiskasi hänelle Matrjona ja painautui häntä
-vasten.
-
-"Ymmärrätkö... minä kävisin sen kimppuun... jos siitä vain olisi hyötyä
-ja elämä tulisi helpommaksi. Sillä minä näen ihmisiä: tohtori
-Waschtschenko, ylioppilas Kokrjakow -- ne tekevät työtä, niin että
-täytyy hämmästyä! Luulisi jo väsymyksestä kuolevan... luuletko sinä
-niitten tekevän sitä rahan edestä? Ei semmosta voi rahan edestä tehdä.
-Tohtori, jumalan kiitos, jaksaa vielä. Kun se vanhus viime kerran
-sairastui, valvoi Waschtschenko hänen kanssaan neljä kertaa 24 tuntia,
-eikä käynyt koko aikana kotonaankaan... Tällä ei ole mitään tekemistä
-rahan kanssa! Sääli siinä on pohjana. Sääli ihmisiä... ei sääli
-itseään... kysyppäs sitten miksi? Jokaisen puolesta... Mischka Usowin
-puolesta, joka kuuluu pakkotyöläisiin! Tietäväthän kaikki, että se on
-varas ja pahempikin. Se parannettiin ja kaikki olivat iloisia sekä
-nauroivat, kun se nousi vuoteeltaan... Ja minä tahdon näetkös saada
-tuntea tämän saman ilon. Tahtoisin saada sitä niin paljon, että
-kuolisin. Sillä kun näen heidän ilossaan nauravan, niin on kuin olisi
-naula lihassani. Minä ihan tuskasta näännyn, minä tahdon, mutta miten?
-Ah! Perkele!"
-
-Orlow antoi kätensä retkahtaa toivottomasti ja vaipui taas
-ajatuksiinsa.
-
-Matrjona vaikeni, mutta hänen sydämensä tykytti levottomasti, hän
-pelkäsi miehensä kiihkoa ja tämän sanoissa näki hän koko sen kiihkoisan
-intohimon, jota hän ei ymmärtänyt eikä koettanutkaan ymmärtää. Hänelle
-oli miehensä kallis ja rakas mutta ei tuommoinen sankari.
-
-He kulkivat laakson reunalla ja istuutuivat rinnakkain maahan... Kaukaa
-näkyi nuoren kauniin koivun tuuhea latva, laakson pohja oli jo
-sinervässä hämärässä, sieltä kohosi kostea märkien lehtien ja neulasien
-tuoksu. Väliin puhalsi tuulen henkäys, koivun lehdet liikahtivat,
-pienet männytkin -- koko laakso täyttyi hennolla, hätäisellä
-kuiskeella, tuntui kuin olisi joku nukkunut, jota puut rakastivat, ja
-jonka lepoa ne suojasivat, ja jonka takia, etteivät häntä herättäisi,
-ne kuiskaten puhelivat. Kaupungin tulet syttyivät ja näyttivät sen
-puistojen tummaa taustaa vasten punasten ruusujen kaltaisilta.
-Taivaalla alkoivat tähdet kimallella. Orlowit istuivat vaieten. Mies
-rummutti sormin polveaan, vaimo katseli häntä sivusta ja huokasi.
-
-Äkkiä kietoi hän kätensä tämän kaulalle, painoi päänsä hänen rintaansa
-vasten ja sanoi kuiskaten:
-
-"Rakas Grischenka, kultaseni, kuinka hyvä oletkaan taas minulle!
-Rakkaani! Mehän elämme niinkuin silloin häitten jälkeen! Et puhu pahaa
-sanaa, olet minun kanssani, puhut minulle asiasi... et rääkkää minua!"
-
-"Joko sinun on ikäväsi sitä? Voinhan minä taas alkaa", sanoi Grigori
-rakkaasti tuntien sydämessään hellyyttä ja sääliä vaimoaan kohtaan.
-
-Hän silitti hiljaa tämän päätä ja tämä tuntui hänestä niin hyvältä,
-isälliseltä. Matrjona olikin ison lapsen kaltainen. Hän istui miehensä
-polvilla ja oli painautunut tämän rintaa vasten hentona, pienenä,
-lämpimänä.
-
-"Rakkaani", kuiski hän.
-
-Mies veti henkeään syvään ja puhkesi sanoihin, jotka olivat hänelle
-itselleen ja hänen vaimolleen uusia.
-
-"Sinä pikkuinen kissanpoika! Rakkaani katsohan... miten ovatkaan asiat,
-niin ei ole lähempää ystävää kuin oma puoliso. Jos minä teenkin sinulle
-monasti pahaa, niin tuskasta se johtuu, Motrja. Olemme eläneet
-semmoisessa luolassa, emme nähneet valoa, tuskin ihmisiäkään. Kun
-ryömin esille luolasta, tulin näkeväksi, olinhan kuin sokea elämässä.
-Ja nyt ymmärrän, että vaimo on lähin, ensimmäinen ystävä, niin, miten
-sitten asiat lienevätkin. Sillä ihmiset, ne ovat aina käärmeitä, totta
-puhuen, toinen tahtoo aina haavottaa toista, niinkuin tuo Proniw
-Wasinkow. Piru vieköön... Motrtja, vielä me pääsemme eteenpäin, älä
-huoli, me elämme vielä ihmisiksi, ihan järkevästi. No mikäs on, pikku
-raukkaseni?"
-
-Vaimo itki suloisia onnen kyyneleitä ja vastasi suudellen.
-
-"Ainokaiseni", vastasi mies ja suuteli uudelleen.
-
-He suutelivat toistensa poskilta pois suolaset kyyneleet ja kauan puhui
-Orlow hänelle aivan uusin sanoin. Tuli pimeä. Taivas, jonka
-lukemattomat tähdet kirkkaina loistivat, katseli maata juhlallisen
-surumielisenä ja lakeus oli yhtä hiljainen kuin taivas.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Heidän tapanaan oli ollut juoda teetä yhdessä. Seuraavana aamuna tuli
-Orlow huoneeseen vähän nolona ja nyrpeänä. Felisita oli sairas ja
-Matrjona, joka yksin oli huoneessa, otti miehensä vastaan säteilevin
-kasvoin. Mutta pian synkkenivät ne taas ja hän kysyi:
-
-"Miksi olet tuon näköinen? Voitko pahoin?"
-
-"En, ei mitään", vastasi tämä kuivasti, istuutui ja tempasi itselleen
-teelasinsa.
-
-"No, mutta mikä sinun sitten on?" kysyi Matrjona.
-
-"En voinut nukkua... ajattelin... tulimmepas me eilen tunteellisiksi,
-maistui ihan omenatortulta... ja minua hävettää nyt... Ei semmonen
-kelpaa. Teikäläiset koettavat tuommoisina hetkinä saada miestä
-kynsiinsä, niin niin... älä luulottele liikoja, et sinä onnistu, en
-minä tule taipumaan, pane mieleesi se!"
-
-Hän sanoi kaiken tämän hyvin painokkaasti, mutta ei katsonut vaimoonsa.
-Matrjona ei koko aikana kääntänyt katsettaan hänen kasvoistaan ja
-kummasti käyristyivät hänen huulensa.
-
-"Miksi sinä siitä olet pahoillasi, että eilen lähestyit minua?" kysyi
-hän. "Sekö sinua pahoittaa, että eilen olit hyvä minulle ja suutelit.
-Sekö? Minun on paha mieli sitä kuullessani... hyvin katkeraa... ihan
-sydäntä kouristaa tuollaista puhetta kuullessa, mitä tahdot sitten?
-Ikäväkö sinun on minun kanssani... etkö voi minua sietää, vai mikä
-sinua vaivaa?"
-
-Hän katseli miestään tiukasti ja hänen äänessään oli katkeruutta,
-uhmaa.
-
-"Ei nyt juuri niinkään", sanoi Grigori nolona, "sanompahan niin vaan...
-elettiin yhdessä siellä maakuopassa, itsehän tiedät millaista se elämä
-oli. Mieluummin siitä ei puhu. Ja nyt olemme päässeet ylös, mutta se
-panee pelkäämään. Kaikki on niin pian muuttunut... minä olen vieras
-itselleni ja aivan uusi sinäkin olet. Mitä tämä kaikki on ja mitä tästä
-tulee?"
-
-"Mitä herran nimessä tahdot?" sanoi Matrjona vakavasti. "Älä vaan kadu,
-että eilisiltana olit niin hyvä!"
-
-"Jätetäänhän tämä", sanoi Grigori yhä nolona ja huokasi. "Minä luulen
-sittenkin, että me emme onnistu. Ei ollut kaunista entinen elämämme,
-mutta en minä tästäkään oikein pidä. Ja vaikka en juokkaan enkä riitele
-sinun kanssasi enkä hauku..."
-
-Matrjona nauroi hermostuneesti:
-
-"Sinulla ei ole nyt aikaa semmoiseen."
-
-"Mutta juomiseen olisi aikaa", nauroi Orlow. "Ei ole halua, sepä on
-ihme. Ja sitten tuntuu niin merkilliseltä, en tiedä oikein, olisiko
-omantunnonvaivoja vaiko tuskaa." Hän pudisti taas päätään ja kävi
-ajattelevaksi.
-
-"Hyvä Jumala yksin tietää, mikä sinua riivaa", sanoi Matrjona ja
-huoahti syvään. "Kyllä tämä elämä on hyvää, vaikkakin on paljon työtä.
-Kaikki lääkärit pitävät sinusta, olet itse niin tunnollinen kaikessa,
-en vaan ymmärrä, miksi olet niin levoton!"
-
-"Siinäpä se juuri on, levoton... Minä ajattelin näinikään: Peter
-Ivanowits sanoo, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. No, enkö minä
-sitte ole ihminen, toisten kaltainen? Mutta kuitenkin on tohtori
-Waschtschenko parempi kuin minä ja monet muut myös. Emme olekaan siis
-samallaisia. He paransivat Mischka Usowin ja ovat siitä iloissaan. En
-ymmärrä sitä. Mitäs siitä iloita, jos yksi ihminen onkin tullut
-terveeksi? Hänen elämänsähän on huonompi kuin koleera, jos totta
-puhutaan. He tietävät sen ja iloitsevat kuitenkin. Tahtoisin minäkin
-niin iloita, mutta en voi, sillä mitäpä siitä iloita?"
-
-"Ne säälivät ihmisiä", väitti Matrjona. "Kun meidänkin puolella joku
-sairas alkaa parantua, hyvä Jumala, mitä kaikkea tehdäänkään. Ja kun
-joku köyhä pääsee pois, niin annetaan hänelle neuvoja, rahaa ja
-lääkkeitä. Ihan itkuksi vetää. Hyviä, tunteellisia ihmisiä ovat."
-
-"Niinpä sinäkin sanot -- itkeä... Minä oudostelen vaan, en muuta!..."
-Orlow kohautti olkapäitään, kynsäsi kovallistaan ja katseli vaimoaan
-epäillen.
-
-Tämä oli äkkiä tullut puheliaaksi ja todisti miehelleen innokkaasti,
-että ihmiset todella ansaitsevat sääliä. Kumartuen miehensä puoleen ja
-katsellen häntä rakkaasti silmiin puhui hän kauan ihmisistä ja miten
-raskas elämä on.
-
-Tämä katseli häntä ja ajatteli:
-
-"Katsoppas nyt, mitä kaikkea se osaa. Mistä ottaakin kaikki nuo sanat!"
-
-"Säälithän sinä itsekin, sanot, että tahtoisit tuhota koleran, jos
-vallassasi olisi, mitä varten sitte? Ketä se sitte vahingoittaa?
-Ihmisiä juuri eikä sinua. Sinun elämäsihän on oikeastaan sen kautta
-tullut paremmaksi."
-
-Orlow naurahti ääneensä.
-
-"Totta niin. Minä olen parempi, yhä edelleen vaan reippaasti! Ihmiset
-kuolevat ja sen kautta elän minä paremmin! niinkö? Ompa tämä elämää!
-Hyi..."
-
-Hän nousi ja meni nauraen työhönsä. Kulkiessaan käytävää pitkin valitti
-hän itsekseen, ettei kukaan ollut kuullut Matrjonan puhetta. "Hyvästi
-se puhui, aika eukko, ymmärtää yhtä ja toista."
-
-Ja hyvillä mielin meni hän omaan osastoonsa sairasten ähkinän ja
-voihkinan keskeen.
-
-Joka päivä laajeni hänen tunteittensa piiri ja samalla kasvoi myöskin
-halu puhua. Ei hän tietenkään osannut kertoa siitä, mitä hänen
-sisässään liikkui, sillä suurin osa hänen tunteistaan ja ajatuksistaan
-oli aivan hämäriä. Tuskaisa tunne kalvoi häntä siksi, että hän ei
-voinut iloita ihmisistä.
-
-Ja yhä riehui hänessä toivo toimittaa jotain sankarillista ja
-hämmästyttää kaikki. Hän tunsi, että asemansa parakissa on jonkinlainen
-väliaste. Lääkärit ja ylioppilaat ovat häntä ylempänä, palvelijat
-alempana. Niin, mikä hän onkaan? Ja hän tunsi olevansa yksin. Silloin
-tuntui hänestä kuin leikkisi kohtalo hänellä, että se on temmannut
-hänet paikastaan ja ajelee häntä ilmassa kuin höyhentä. Hän surkutteli
-itseään ja meni vaimonsa luo. Monasti ei hän tahtonut mennä, luuli näet
-että hän avomielisyydellään alenti itseään tämän silmissä, mutta hän
-meni kumminkin. Hän tuli tämän luo äreänä ja pahatuulisena, mutta lähti
-lemmen lohduttamana. Hänen vaimollaan oli omat omituiset sanansa. Niitä
-oli vain muutamia harvoja yksinkertaisia, mutta niissä oli niin paljon
-tunnetta, ja hämmästyen huomasi hän, että Matrjona valtasi yhä enemmän
-ja enemmän sijaa hänen elämässään, että hänen yhä useammin täytyi
-ajatella tätä ja puhua hänelle täydestä sydämestä.
-
-Matrjona omasta puolestaan käsitti myös tämän hyvin ja koetti yhä
-vahvistaa kasvavaa vaikutustaan miehensä elämään. Työteliäs ja eloisa
-elämä oli kohottanut hänen itsetuntoaan ihan hänen huomaamattaan. Ei
-hän sitä ajatellut, ei mietiskellyt, mutta kun hän muisti entistä
-elämää maakerroksessa, jolloin hän huolehti vain miehestä ja
-taloudesta, niin vertaili hän ehdottomasti menneisyyttä nykyisyyteen ja
-entisyyden synkät kuvat palasivat yhä uudelleen hänen mieleensä. Ne,
-joiden käskettävänä hän parakissa oli, olivat ruvenneet hänestä
-pitämään hänen työteliäisyytensä takia, kaikki olivat hänelle hyvät,
-häntä pidettiin ihmisenä ja tämä oli hänelle uutta, elähyttävää.
-
-Muutamana yönä kun oltiin toimessa, kysäsi se paksu naislääkäri hänen
-elämäänsä ja Matrjona kertoi hänelle alttiisti ja avoimesti kaikki,
-mutta äkkiä vaikeni hän ja naurahti.
-
-"Mitä naurat?" kysyi lääkäri.
-
-"Muuten vaan... elin niin huonosti ja uskokaa minua hyvä tohtori, en
-minä sitä edes ymmärtänyt enkä minä tähän hetkeen saakka ole oikein
-ymmärtänyt, kuinka huonoa se kaikki oli."
-
-Tämän menneisyyden tarkastelun jälkeen iti Matrjona Orlowin sielussa
-aivan erikoinen tunne miestään kohtaan. Hän rakasti tätä yhä vieläkin
-niinkuin ennen vaimon sokealla rakkaudella, mutta hänestä tuntui, kuin
-olisi Gregori hänen velallisensa. Usein puhutteli hän tätä suojelevalla
-äänenpainolla, kun tämä levottomuudellaan sai hänet huolestumaan, mutta
-usein epäili hän, oliko mahdollista tuon miehen kanssa elää rauhassa ja
-levossa, vaikkakin hän ylipäänsä uskoi, että Grigori oli tullut
-rauhallisemmaksi ja päässyt tuskastaan.
-
-Kohtalo oli heidät yhteen saattanut ja olisivat he molemmat -- nuoria,
-työkykyisiä ja voimakkaita ihmisiä kun olivat -- olettaneet väritöntä
-elämää puolinaisessa köyhyydessä, elämää, jossa pääasiana olisi ollut
-rahapennin kokoomispyrkimys. Tästä kauheasta oli heidät lopuksi
-pelastanut se, mitä Grischka nimitti sielunsa levottomuudeksi, ja mikä
-hänen luonteensa mukaan ei sallinut hänen tyytyä jokapäiväiseen
-elämään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutamana syyskuun aamuna ajoivat rattaat taasen parakin pihalle ja
-Proniw nosti niistä pienen, yltäänsä väritahraisen nuorukaisen, joka
-oli laiha ja keltainen, ja jonka hengitys kävi raskaasti.
-
-"Taaskin Petunnikowin talosta, sen kostean kadun varrelta", vastasi
-ajuri kysymykseen.
-
-"Tschischik", huudahti Orlow tuskallisesti. "Hyvä Jumala, Senka
-Tschischik, tunnetko minua?"
-
-"Ky-yllä", sanoi Tschischik ponnistuksella maatessaan paareilla ja
-käänsi hitaasti silmiään nähdäkseen Orlowin, joka seisoi kumartuneena
-häntä kohti.
-
-"Sinäkin... iloinen veitikka. Mistä sen sait?" kysyi Orlow. Häneen
-vaikutti tuon taudin runteleman pojan näkeminen hyvin kiihdyttävästi.
-Miksipä juuri tämä poika? Hän puri hampaansa yhteen ja pudisti
-surullisesti päätään.
-
-Tschischik huohotti vaan. "Kylmä on", sanoi hän, kun hänet pantiin
-vuoteelle ja riisuttiin pois väritahraiset ryysyt.
-
-"Me pistämme sinut heti lämpimään veteen", puheli Orlow, "ja parannamme
-sinut."
-
-Tschischik pudisti päätään ja kuiskasi: "Ei, ette te minua paranna!
-Grigori setä, kumarruhan tänne, korva lähemmäksi, minä sieppasin sen
-harmonikan! Se on halkovajassa. Toissa päivänä vasta ensi kerran
-soitin. Ompa se soittopeli, minä piilotin sen ja silloin alkoikin
-vatsaa koskea. Se synti sen teki. Siellä portaitten alla seinänvierellä
-se riippuu. Peitin sen puulla. Kuules, Grigori setä, anna se sen
-soittajan sisarelle, se kyseli sitä." Hän alkoi vaikerrella ja
-kyyristyi kouristuksen käsissä.
-
-Kaikki mitä voitiin, tehtiin hänen hyväkseen, mutta hänen kuihtunut
-laiha ruumiinsa ei kestänyt, ja illalla kantoi Orlow hänet
-ruumishuoneeseen.
-
-Orlow koetti asetella Tschischikin jäseniä luonnolliseen asentoon,
-mutta se ei onnistunut hänelle, masentuneena ja äreänä kulki hän pois
-ajatellen mielessään tuota iloista poikaa, jonka kauhea tauti oli niin
-runnellut.
-
-Hänet valtasi kauhea tietoisuus voimattomuudestaan kuolemaa vastaan ja
-sen johdosta, ettei hän sitä ymmärtänyt. Kuinka paljon olikaan hän
-nähnyt vaivaa ja kuinka olivatkaan lääkärit koettaneet ja kuitenkin
-kuoli tuo poikanen! Tuntui tuskalliselta. Hänetkin, Orlowin, se jonain
-kauniina päivänä nutistaa ja loppu tuli! Tuntui kauhistavan ja elämä
-oli niin yksinäinen. Jospa voisinkin puhua jonkin viisaan ihmisen
-kanssa! Hän oli jo usein yrittänyt pitempää puhelua ylioppilasten
-kanssa, mutta ei kellään ollut aikaa filosofeerauksiin ja Grigorin
-yritykset eivät onnistuneet. Täytyi mennä vaimonsa luo ja puhella hänen
-kanssaan. Synkkänä ja surullisena menikin hän tämän luo.
-
-Tämä oli juuri tullut toimestaan ja peseytyi kamarissaan, mutta
-teekeittiö oli jo pöydällä ja täytti ilman höyryllä ja surinallaan.
-
-Vaieten istahti Grigori tuolille ja katseli vaimonsa paljaita, pyöreitä
-hartioita. Keittiö porisi, vesi roiskahteli, Matrjona niisti nenäänsä,
-palvelijat juoksentelivat nopeasti käytävässä ja Grigori koetti käynnin
-mukaan avata kuka kulki.
-
-Äkkiä pälkähti hänen päähänsä kuvitelma, että Matrjonan hartiat ovatkin
-yhtä kylmät ja niljakkaat ja hiessä kuin Tschischikin äsken, kun tämä
-kiemurteli kouristuksissa. Hän lyykähti kokoon ja sanoi jylhästi:
-"Senka on kuollut."
-
-"Kuollut tulkoon autuaaksi", sanoi Matrjona kuin rukouksessa ja sylkäsi
-sitten voimakkaasti suuhunsa joutuneen saippuan ulos.
-
-"Minun on niin ikävä sitä", huokasi Grigori.
-
-"Oli se aika veitikka."
-
-"Hän on kuollut ja se sovittaa kaikki. Ei ole aikaa mietiskellä
-millainen hän oli. Vahinko että kuoli. Taitava poika..."
-
-"Se harmonikka! Hm. Viisas veitikka, usein katselin minä sitä ja
-ajattelin: pitäisi ottaa oppilaaksi. Orpo oli. Olisi siihen hyvin
-totuttu ja olisi ollut kuin oma poika, eihän ole meillä lapsia. Sinä
-olet terve, mutta et saa. Kerran synnytit etkä enää. Ohhoh. Olisipa
-meillä pari sellaista palleroista, niin ei olisi niin ikävää... Elää,
-tehdä työtä, miksi hyväksi? Ruokansa takiako? Niin, mutta mihin me
-oikeastaan kuulumme ja mitä me ruualla teemme? Voidaksemme tehdä työtä.
-Tämähän on hullutusta, päätöntä. Niin, olisipa lapsia niin olisi
-toista!"
-
-Hän sanoi tämän surullisella ja tyytymättömällä äänellä, pää syvälle
-painuksissa. Matrjona seisoi hänen edessään, kuunteli ja kävi yhä
-kalpeammaksi.
-
-"Olen terve, sinä olet terve eikä ole lapsia! Mistäs se tulee, miksei
-ole? Sitä ajattelee ja ajattelee ja rupeaa lopuksi juomaan!"
-
-"Sinä valehtelet", sanoi Matrjona varmasti ja kovalla äänellä,
-"valehtelet, uskallappas täällä puhua tuommoista! Ymmärrätkö! Koitappa!
-Sinä juot vaan siksi, että sinua haluttaa, kun et voi pitää itseäsi
-aisoissa. Minun lapsettomuudellani ei ole siinä mitään tekemistä. Sinä
-valehtelet, Grischka!"
-
-Grigori hämmästyi, hän nojautui taapäin tuolillaan, katseli vaimoaan
-eikä tuntenut tätä. Koskaan ennen ei hän ollut tätä nähnyt niin
-raivoissaan, ei ollut tämä koskaan niin armottoman ilkeästi katsonut
-eikä koskaan niin painokkaasti puhunut.
-
-"No, no", ärähti hän ärsyttäen ja tarttui vankasti käsin istuimeensa.
-"No sano vielä jotain!"
-
-"Kyllä sanonkin, en olisi sanonut, mutta sinulta en tahdo kuulla tuota
-moitetta. Minä en synnytä sinulle enkä tule synnyttämään, en enää voi,
-minä en synnytä!" Hänen huutonsa kuului kuin olisi itku ollut kurkussa.
-
-"Älä kilju", sanoi mies.
-
-"Miksen minä synnytä? No ajatteles, Grischka, kuinka usein olet minua
-lyönyt, kuinka usein olet kupeitani kolhinut. Muistelehan kuinka olet
-minua rääkännyt ja kiusannut! Tiedätkö kuinka paljon verta minusta
-lähti sinun kidutustesi jälkeen. Paita oli kaulaa myöten verissä. Siksi
-en minä synnytä, rakas mieheni. Kuinka voit minua siitä moittia? Etkö
-häpeä katsoa minua silmiin!... Sinähän olet murhaaja, ymmärrätkö:
-murhaaja. Itsehän olet lapsesi tappanut! Kaikkea olen sinulta sietänyt,
-kaikki olen sinulle antanut anteeksi. Tuollaisia sanoja en anna
-elämässäni anteeksi. Kun kuolen, niin ajattelen niitä. Etkö ymmärrä,
-että itse olet syynä siihen, että minä olen pilalla. Enkö minä ole
-niinkuin muutkin naiset, enkö minä tahtoisi lapsia? Minä en tahdo,
-arvelet sinä. Oh monta yötä olen valvonut ja Jumalalta rukoillut, että
-hän varjelisi kohtuni lasta sinulta -- murhaajalta... Kun minä näen
-vieraan lapsen, niin kuohahtaa sappeni kateudesta ja säälistä itseäni
-kohtaan. Taivaan kuningatar, kuinka olisinkaan minä häntä hoitanut!
-Mikä minä olen? Herra Jumala, minä olen hedelmätön!"
-
-Hengästyksissään oli hän läkähtyä. Sanat pursuivat suusta ilman
-yhteyttä, sekanaisina. Hänen kasvonsa olivat täynnä täpliä, hän vapisi
-ja yski kuin tukehtumaisillaan. Grigori pidättyi kiinni tuolissa.
-Kalpeana ja masentuneena istui hän ja katseli ammottavin silmin tätä
-vierasta naista.
-
-Hän oli peloissaan tämän puolesta, hän pelkäsi, että tämä oli tarttuva
-häneen käsiksi ja kuristava hänet. Sitä uhkasivat nuo kauheat raivoisat
-silmät. Tällä hetkellä oli tuo nainen kahta vertaa voimakkaampi kuin
-hän. Sen tunsi hän ja pelkäsi. Hän ei voinut nousta ja iskeä tuota,
-kuten ennen oli tehnyt. Hän ymmärsi, että tämä oli muuttunut, että
-mahtava voima oli tähän asettunut. "Sinä olet loukannut sisimpääni,
-Grischka. Tämä synti minua vastaan on ääretön. Minä olen kärsinyt,
-vaiennut... Minä rakastin sinua... Mutta tuota moitetta en voi kestää.
-Ei ole minulla voimia enää, sinä, Jumalan minulle antama. Ole niitten
-sanojesi tähden kolme kertaa kir-- -- --"
-
-"Vaikene!" ulvoi Grischka ja kiristeli hampaitaan.
-
-"Mitä häiriötä te teette. Oletteko unohtaneet, missä olette, kirotut
-paholaiset?"
-
-Grigorin silmissä hämärti. Hän ei nähnyt, kuka ovella seisoi ja
-puhutteli häntä bassoäänellä. Hän haukkui ja reuhasi, töytäsi ihmisiä
-kylkeen ja juoksi pois, ulos. Matrjona seisoi vielä hetkisen hiljaa;
-sitten asteli hän horjuen ja kuni sokea käsin hapuillen vuoteelleen ja
-lyykähti huohottaen sille.
-
-Ilma pimeni ja akkunasta katsoi taivaalta harmaitten risaisten pilvien
-lomitse kultainen kuu luoden varjoja lattialle. Pian pieksi taaja,
-vihmova sade akkunalautoja ja seinää. Se oli aikaisen syksyn
-loppumattomain ikäväin päivien enne. Kellon heiluri naksutti
-sekuntejaan, sadepisarat putoilivat yhä edelleen akkunalautaa vasten,
-tunti kului toisensa jälkeen, sade ei lakannut. Ja vuoteellaan makasi
-nainen katsellen tulehtunein silmin kattoa kohti. Hänen kasvonsa olivat
-synkät, ankarat, poskipäät pistivät esiin ja silmistä loisti kauhu ja
-tuska. Ja yhä pieksi sade seiniä ja akkunaa. Kuin painoa pannen
-kuiskasi se jotain väsyttävän yksitoikkoista. Se tuntui tahtovan
-vakuuttaa jollekin jotain. Mutta ei ollut sillä riittävästi voimaa
-sanoa sitä nopeasti ja varmasti ja näytti se toivovan saavuttavansa
-tarkotuksensa tuskaisan päättömän värittömän saarnan kautta, jossa ei
-ollut uskon vilpitöntä pontta.
-
-Sadetta kesti kauvan ja ennusti se synkkää päivää. Eikä Matrjona voinut
-nukkua, yksitoikkoisen sateen rapinan keskestä kaikui hänen korviinsa
-tuskaisa kauhistava kysymys:
-
-Mitä nyt? Mitä tulee nyt? Yhä ja uudelleen kuului tämä kysymys
-akkunaruutujen takaa ja iskeytyi raatelevalla tuskalla koko hänen
-olemukseensa.
-
-"Mitä tulee nyt?"
-
-Ei uskaltanut hän siihen kysymykseen vastausta antaa, vaikkakin vastaus
-sukeltautui hänen eteensä yhä uudelleen juopuneen ja eläimellisesti
-raivoisan miehen muodossa. Mutta tuskaisa oli hänen erota ajatuksesta,
-että elämä muuttuisi hiljaiseksi ja rakkaaksi. Hän oli jo niin tähän
-ajatukseen tottunut ja pelkäsi hän uhkaavaa aavistustaan. Ja kuitenkin
-oli hän varma siitä, että niin kävisi, että jos Grigori taas alkaisi
-juoda, hän ei enää voisi elää tämän kanssa. Toisena oli hän jo tämän
-nähnyt, oli itsekin uudistunut ja vanha elämä kauhisti, tuskastutti
-häntä. Tämä oli aivan uusi ja tuntematon tunne. Mutta hän oli vaimo ja
-vihdoin alkoi hän moitiskella itseään tämän riidan takia.
-
-"Mutta miten tämä kaikki tapahtui, hyvä Jumala, miten minä sen
-teinkään?"
-
-Ristiriitaiset tuskaiset ajatukset häntä kalvoivat. Päivä alkoi
-koittaa. Keveä usva leijaili yli lakeuden. Eikä taivasta näkynyt tämän
-kostean harmaan usvan läpi.
-
-"Orlowa tulkaa toimeen!"
-
-Noudattaen koneellisesti kutsua, joka ovelta kuului, nousi hän ja meni
-parakkiin voimattomana ja sairaana. Siellä hämmästyivät kaikki hänen
-hidasta liikuntoaan ja nähdessään hänen synkät kasvonsa sammunein
-silmin.
-
-"Orlowa, te ette ole terve?" kysyi lääkäri.
-
-"Ei mitään."
-
-"Sanokaa pois vaan, voihan joku tulla tilallenne."
-
-Matrjonaa tuskastutti. Hän ei tahtonut näyttää suruaan tälle hyvälle
-mutta kuitenkin vieraalle ihmiselle. Ja kiusatun sielunsa syvyydestä
-ammennettuaan voimaa, sanoi hän lääkärille nauraen:
-
-"Ei mitään, minä riitelin hiukkasen mieheni kanssa, kyllä se ohi menee,
-ei ollut ensi kerran."
-
-"Vaimo parka", sanoi huoaten lääkäri, joka tunsi hänen elämänsä.
-
-Matrjonaa halutti langeta maahan, painaa päänsä tämän polville ja
-purskahtaa itkuun, mutta hän kokosi voimansa, puri huulensa yhteen,
-koetti käsin kurkkuaan kuin tahtoisi painaa tukahtumisen takaisin.
-
-"Mitä nyt tulee?" Ja hänen sydämmensä sykki ankarasti näiden sanojen
-tahdissa.
-
-Kauvan istui hän yksin syvässä puol'unessa, ja kun vain askeleita
-kuului käytävässä, hypähti hän ylös, nousi tuoliltaan ja katseli ovea
-kohti.
-
-Mutta kun ovi vihdoin aukeni ja Grigori astui sisään, ei hän mennyt
-kokoon eikä noussut ylös, sillä hänestä tuntui kuin olisivat syyspilvet
-täydellä painollaan äkkiä laskeutuneet hänen päälleen.
-
-Grigori pysähtyi kynnykselle, heitti sitten märän lakkinsa lattialle ja
-kulki kolisevin askelin vaimonsa luo. Vesi valui hänestä, hänen
-kasvonsa olivat punaset, silmät ja huulet olivat venyneet leveään
-tyhmään hymyyn. Hänen astuessaan, kuuli Matrjona kuinka vesi losahteli
-hänen saappaissaan, hän näytti surkealta eikä ollut Matrjona häntä
-sellaiseksi kuvitellut.
-
-"Tahdotko, että lankean eteesi polvilleni?"
-
-Vaimo vaikeni.
-
-"Etkä tahdo? Oma asiasi, minä aina ajattelin: olenko sinua kohtaan
-syyllinen vai enkö? Niin, olen syyllinen. Siksi sanonkin: jos tahdot,
-niin lankean polvilleni!"
-
-Vaimo oli yhä vaiti, mutta hän tunsi viinan hajun ja katkera tunne
-kalvoi hänen sieluaan.
-
-"Näethän! Käytä nyt aikaa niin kauvan kuin olen rauhallinen", sanoi
-Grigori ja kysyi äänekkäämmin: "No, annatko anteeksi?"
-
-"Sinä olet humalassa", sanoi Matrjona huoaten. "Mene nukkumaan!"
-
-"Sinä valehtelet, en minä ole humalassa, vaan väsynyt, minä kuljeskelin
-ympäriinsä ja ajattelin. Olen paljon ajatellut. Ota nyt vaarin!"
-
-Hän uhkasi sormellaan ja hymyili.
-
-"Miksi olet vaiti?"
-
-"En voi puhua kanssasi."
-
-"Et voi, mikset?"
-
-Mies kuohahti äkkiä ja hänen äänensä kävi kiinteäksi.
-
-"Sinä olet eilen täällä kirkunut, haukkunut, no ja nyt minä kuitenkin
-pyydän sinulta anteeksi. Huomaa tämä!"
-
-Hän sanoi tämän onnettomuutta uhkaavasti, huulet käyristyivät ja
-sieramet laajenivat. Matrjona tiesi, mitä tämä merkitsi, ja entinen
-elämä sukelsi selkeänä hänen eteensä: maakuoppa, lauvantai, tappelu,
-ikävä ja tuska!
-
-"Minä huomaan", sanoi hän terävästi, "sinä olet taas tullut elukaksi."
-
-"Elukaksi! -- Tämä ei kuulu asiaan. Minä sanon, annatko minulle
-anteeksi? Mitä ajattelet? Luuletko, että minä tarvitsen sinun
-anteeksiantamustasi? Kyllä minä ilman sinuakin toimeen tulen, mutta
-kuitenkin tahdon minä, että sinä antaisit anteeksi? Ymmärrätkö?"
-
-"Mene matkaasi, Grigori", huusi vaimo täynnä tuskaa ja kääntyi pois.
-
-"Matkaani?" nauroi Grigori ilkeästi, "matkaani, jättäen sinut rauhaan,
-Ahaa, joko sinä olet jonkun löytänyt?"
-
-Hän tarttui tämän hartioihin, veti hänet lähemmäksi ja asetti hänen
-kasvojensa eteen veitsen, lyhyen, paksun ja terävän palan ruostunutta
-rautaa.
-
-"Jospa tappaisit minut", sanoi Matrjona ja hengähti syvään, ja
-irtauduttuaan hänen käsistään kääntyi hän jälleen pois. Silloin
-käännähti mieskin pois, kun häneen sattui tämän ääni eivätkä sanat. Hän
-oli usein kuullut nämä sanat, mutta noin ei hän koskaan ollut puhunut,
-Ja se seikka, että tuo nainen pelkäämättä hänen veistään käännähti
-poispäin, tämä yhä lisäsi hänen ällistystään. Joku hetki sitten olisi
-hänen ollut helppo iskeä, mutta nyt ei hän voinut. Vaimonsa
-välinpitämättömyyden kauhistamana heitti hän veitsen pöydälle ja kysyi
-synkällä raivolla:
-
-"Perkele, mitä sitten tahdot?"
-
-"En mitään, en yhtään mitään", huudahti Matrjona. "Mutta mitä sinä
-tahdot? Jos olet tullut minua tappamaan, niin iske sitten!"
-
-Grigori katseli häntä vaieten eikä tiennyt mitä tehdä. Hänen aatoksensa
-olivat sekaisin. Hän oli tullut varmasti luullen voittavansa Matrjonan.
-Eilisen törmäyksen sattuessa oli tämä ollut voimakkaampi ja se alenti
-häntä omissa silmissään. Tämän täytyi ehdottomasti alistua. Hän ei
-tiennyt miksi, mutta hän oli varma siitä, että niin täytyi tapahtua.
-Kuumaverisenä luonteeltaan oli hän näiden neljänkolmatta tunnin
-kuluessa paljon elänyt ja ajatellut, Ja sekava kun oli, ei hän päässyt
-perille tunteittensa sekamelskasta, johon oli joutunut vaimonsa
-heittäessä häntä vastaan tuon oikeutetun syytöksen. Hän käsitti, että
-tämä oli kapinaa häntä vastaan ja hän otti mukaansa veitsen,
-pelottaakseen Matrjonaa. Hän olisi iskenyt, jollei tämä niin
-välinpitämättömästi olisi kohdellut hänen yritystään nöyrtyä. Mutta nyt
-oli tämä hänen edessään avuttomana, tuskan runtelemana, mutta kuitenkin
-voimakkaampana. Häntä loukkasi ja tämä seikka selventi hänen
-ajatuksiaan.
-
-"Kuule", sanoi hän, "älähän konstaile, sinä tiedät, että minä
-todellakin voin iskeä kylkeesi ja siihen se loppuu, kaikki loppuu ihan
-yksinkertaisesti."
-
-Grigori vaikeni tuntiessaan, ettei sanonut sitä, mitä piti. Matrjona ei
-liikahtanut, seisoi vain poispäin käännähtäneenä. Kuumeisen nopeasti
-teki hän tiliä kaikesta menneisyydestä ja yhä uudelleen tunkeutui hänen
-mieleensä kysymys:
-
-"Mitä tulee nyt?"
-
-"Motrija", sanoi Grigori äkkiä hiljaa. Hän nojautui pöytää vasten ja
-kumartui vaimoaan kohti. "Olenko minä syyllinen kaikkeen siihen,
-etteivät asiat ole järjestyksessä? Tuntuu niin pahalta ollakseni."
-
-Hän pudisti päätään ja huokasi.
-
-"Niin pahalta tuntuu, niin ahdasta on elämä, elämääkö tämä on? Sanahan
-minulle: koleerasairaat, mitä ne ovat? Ovatko ne minun tukijoitani.
-Toiset kuolevat, toiset paranevat ja minun täytyy elää. Miten elää? Ei
-tämä ole elämää? Tämähän on kuin taudin kouristusta. Eikö tämä tunnu
-tuskalta? Minä ymmärrän kaikki, mutta tuntuu vaikealta sanoa, etten
-minä näin voi elää. Ja miten minun tulisi elää, sitä en tiedä. Nuo
-tuolla paranevat, niille ollaan niin huomaavaisia, minä taasen olen
-terve, mutta jos sieluni on sairas, niin olenko huonompi kuin he.
-Ajattele, minähän olen huonompi kuin kolerasairas, minun sydämmeni
-kouristeleikse. Siinä on vika ja sinä huudat minulle. Luuletko että
-minä olen elukka, juoppolalli? Siinäkö on kaikki! Voi sinä nainen
-millainen olet, puukuva!"
-
-Hän puhui hiljaa, järkevästi, mutta vaimo ei juuri kuullut, mitä hän
-sanoi. Hänen ajatuksensa olivat toisaalla.
-
-"Sinä vaan vaikenet", sanoi Grischka ja hänen sisällän kohosi jokin
-uusi ja voimakas tunne. "No, miksi vaikenet, mitä tahdot?"
-
-"Minä en tahdo sinulta mitään!" huusi Matrjona. "Miksi kiusaat minua?
-Mitä sinä tahdot?"
-
-"Niin, sitä vaan."
-
-Tällöin tunsi Orlow, että hän ei voinut sanoa, mitä hän tarvitsi, sanoa
-niin että se molemmille kävisi selväksi ja hän käsitti, että heidän
-välilleen oli äkkiä tullut jotain, mikä ei enää ollut yksin sanoin
-poistettavissa.
-
-Silloin kuohahti hurja raivo taasen. Äkkiä iski hän nyrkillään vaimonsa
-niskaan ja eläimenä ulvoi hän:
-
-"Sinä, senkin noita-akka, sinä leikit minulla, minä lyön sinut
-kuoliaaksi."
-
-Isku heitti Matrjonan kasvot pöytää vasten, mutta hän kohosi heti ylös
-ja täynnä vihaa katsoen miestään silmiin sanoi hän varmasti, kuuluvasti
-ja lyhyesti:
-
-"Lyö!"
-
-"Hiljaa!"
-
-"Mikset lyö?"
-
-"Sinä perkele!"
-
-"Ei Grigori, jo riittää!"
-
-"Hiljaa!"
-
-"Minä en anna sinun pitää itseäni pilkkanasi!"
-
-Hän kiristeli hampaitaan ja astui taaksepäin ehkäpä vain sitä
-mukavammin voidakseen lyödä.
-
-Mutta silloin aukeni ovi ja kynnyksellä seisoi tohtori Waschtschenko.
-
-"Mitä tämä on? Missä luulette olevanne, mitä teette?"
-
-Hänen kasvonsa olivat ankarat ja hämmästyneet. Orlow ei nolostunut
-hänen tullessaan, sanoihan vaan:
-
-"Onpahan vaan pieni desinfektsioni miehen ja vaimon kesken."
-
-Ja kolkosti naurahti hän lääkäriin katsoen.
-
-"Miksi et ole tullut toimeesi?" huudahti lääkäri ankarasti tämän naurun
-ärsyttämänä.
-
-Grischka kohautti olkapäitään ja selitti rauhallisesti:
-
-"Oli tekemistä; omia asioitani!"
-
-"Vai niin ja kuka täällä eilen metelöi?"
-
-"Me."
-
-"Te? Vai niin, te olette kuin kotonanne!"
-
-"Emmehän toki ole orjia!"
-
-"Vaiti! Kapakan olette tänne laittaneet, elukoita olette, minä näytän
-missä olette!"
-
-Grischkan valtasi kiihkeä halu panna kaikki nurin, päästä pois tästä
-painavasta sekamelskasta. Hänestä tuntui, kuin täytyisi hänen tehdä
-jotain tavatonta ja kerrassaan vapauttaa sielunsa kaikesta sen
-sekamelskasta. Hän oikasihe, tunsi sydämmessään miellyttävän viileyden
-ja kissan liikkein käännähtäen lääkärin puoleen sanoi hän:
-
-"Älkää nyt kurkkuanne niin kiljutelko, älkää huutako, minä tiedän missä
-olen... kidutuslaitoksessa!"
-
-"Mitä? Mitä sanot?" Ällistynyt tohtori kumartui hänen puoleensa.
-
-Grischka tiesi sanoneensa hurjan sanan, mutta ei siitä rauhottunut,
-kiihtyi vaan.
-
-"Olkaa huoletta, kyllä jo selviää. Te nielette pillerin! Matrjona, pane
-myttysi kokoon."
-
-"Ei, ystävä hyvä, odotahan! Vastaa ensin!" sanoi lääkäri uhkaavan
-tyyneesti. "Minä sinut, sinä ilkeä mies..."
-
-Grischka katsoi häntä uhmaavasti ja alkoi puhua. Hänestä tuntui kuin
-juoksisi hän ja kuin joka askeleelta hengitys helpottaisi.
-
-"Te, Andrei Stepanowits, älkää huutako, älkää haukkuko! Te luulette
-koleran takia voivanne komentaa minua. Turhaan. Ei kukaan tarvitse
-teidän parannustanne ja se, että sanoin 'kidutuslaitos' oli vain tyhjä
-sana, minä vain tahdoin ärsyttää, mutta te älkää huutako noin!"
-
-"Sinä valehtelet", sanoi lääkäri rauhallisesti. "Minä sinut opetan. Hei
-tulkaa tänne!"
-
-Käytävään oli kokoontunut ihmisiä, Grischka siristi silmänsä ja puri
-hampaansa yhteen.
-
-"Minä en valehtele enkä pelkää, ja jos te tahdotte antaa opetuksia,
-niin sanonpa minäkin opetukseksi jonkun sanan."
-
-"No sano!"
-
-"Minä menen kaupunkiin ja huudan: ystävät, tiedättekö miten koleraa
-parannetaan?"
-
-"Mitä?" Ja lääkärin silmät levenivät.
-
-"Silloinpa tänne tulee puhdistus ja ilotulitus."
-
-"Mitä sanot, sinä perkele!" huusi lääkäri jylhästi. Kiihtymys oli
-hänessä muuttunut hämmästykseksi. Hänhän tiesi, ettei tämä mies ollut
-tyhmä ja tunsi hänet ahkeraksi, mutta nyt: miksi oli hän ilman asiaa
-tullut tuommoiseksi?
-
-"Mitä sinä puhut tyhmyyksiä, narri!"
-
-"Narri", kajahti kaikuna Grischkan koko olemuksessa. Hän tiesi, että
-tuomio oli oikea ja loukkaantui siksi sitä enemmän.
-
-"Mitäkö minä puhun? Minä tiedän, minusta on ihan samaa", sanoi hän ja
-silmänsä loistivat hurjasti. "Nyt minä ymmärrän, että on aivan samaa ja
-turhaan me tunteitamme pakotamme. Matrjona, ota myttysi!"
-
-"En minä lähde", selitti Matrjona varmasti.
-
-Tohtori tuijotti heihin molempiin, hieroi otsaansa eikä ymmärtänyt
-mitään.
-
-"Sinä olet humalassa tai hullu. Tiedätkö mitä teet?"
-
-Grischka ei antanut, ei voinut antaa myöten ja hän vastasi lääkärille
-ivallisesti:
-
-"No ja mitä te sitten ymmärrätte? Desinfektsionia! Niin. Parannatte
-sairaita ja terveet kuolevat, kun ei elämässä ole tilaa. Matrjona, minä
-murskaan pääsi, tule!"
-
-"Minä en tule sinun kanssasi!"
-
-Hän oli kalpea ja luonnottoman jäykkä, mutta hänen silmänsä katsoivat
-varmoina ja kylminä miehen silmiin. Grischka käännähti rohkeudestaan
-huolimatta pois ja painunein päin oli hän vaiti.
-
-Tohtori sylkäsi: "Perhana tätä ymmärtäköön, sinä, mene tiehesi! Mene ja
-ole kiitollinen, että sinut tänne otin. Oikeuteen pitäisi, aasi, mars!"
-
-Grigori katseli vaieten lääkäriä ja hänen päänsä painui uudelleen.
-Parempi olisi, jos olisi lyöty tai kutsuttu poliisia, mutta lääkäri oli
-hyvä ihminen ja hän näki, että Orlow oli miltei syyntakeeton.
-
-"Minä sanon viime kerran; tuletko?" kysyi Grischka vaimoltaan käheästi.
-
-"Ei, minä en tule", vastasi tämä ja kumartui hieman kuin itkua
-välttääkseen.
-
-Grischka antoi kätensä pudota.
-
-"No, vieköön piru teidät kaikki helvettiin, mitäpä minä teitä
-tarvitsen."
-
-"Sinäpä olet visainen", alkoi lääkäri hyvitellen.
-
-"Älkää te veikistelkö!" kirkui Grischka.
-
-"No, kirottu narttu, nyt minä lähden, emme kai tapaa toisiamme. Ehkäpä
-sentään, se riippuu minusta, mutta jos me tapaamme, niin käy sinun
-huonosti, huomaa se!"
-
-Ja Orlow astui ovea kohti.
-
-"Hyvästi, traagikko", sanoi lääkäri ivallisesti, kun Grischka oli hänen
-vierellään.
-
-"Älkää kajotko minuun, älkää vetäkö vieteriä vireeseen, se on nyt
-rauhassa eikä kuulu kellekään. Hyvä niin!"
-
-Hän otti lakin maasta, heitti sen päähänsä ja meni vaimoonsa
-katsahtamatta.
-
-Vaimo katseli tätä tutkien. Kalpeana seisoi hän kasvot näköjään
-tunteettomina. Lääkäri osoitti Grigoria ja kysyi:
-
-"Mikä häntä vaivaa?"
-
-"En tiedä."
-
-"Hm. Ja mihin menee hän?"
-
-"Juomaan", vastasi Matrjona kiinteästi. Lääkäri kohautti olkapäitään ja
-meni.
-
-Matrjona katseli akkunasta ulos. Parakista kulki illan pimeässä
-sateessa ja tuulessa nopeasti mies, yksin, keskellä märkää harmaata
-kenttää.
-
-Matrjona Orlowin kasvot kävivät yhä kalpeammiksi. Hän asteli huoneen
-nurkkaan, lankesi polvilleen ja alkoi rukoilla. Kiihkeästi heittäytyi
-hän maata vasten, tuskin veti hän henkeään innokkaasti rukoustaan
-kuiskiessaan ja vapisevin käsin repi hän rintaansa ja kaulaansa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kävin kerran E:n käsityökoulussa. Mukanani kulki muuan tuttava, sen
-koulun perustajia. Hän kuljetti minua mallikelpoisesti järjestetyssä
-koulussa ja kertoi:
-
-"Kuten näette, voin minä näytellä näitä laitoksia. Ihmettelymme
-kasvaa yhä. Meillä on kerrassaan ihmeteltäviä opettajia.
-Kenkäteollisuusosastossa on esim. muuan opettajatar, yksinkertainen
-kengäntekijä, talonpoikaisnainen, aivan nuori vielä, mutta hieno
-moitteeton nainen, muuten piru vieköön. No jaa! Tämä nainen, sanon
-minä, on yksinkertainen kengäntekijä, mutta miten hän työskentelee,
-miten taitavasti hän opettaa käsityötään, kuinka rakkaassa suhteessa
-hän on lapsiin! Ihan täytyy hämmästyä. Hän on ihan korvaamaton, tekee
-työtä 12 ruplasta ja asunto koulussa. Ja niistä kolikoista elättää
-vielä kahta orpoa, minä sanon, että se on merkillisen mieltäkiinnittävä
-henkilö."
-
-Hän kehui tätä naista niin, että minussa heräsi halu tutustua häneen.
-Tapasinkin hänet ja hän, Matrjona Ivanowna, kertoi minulle surullisen
-elämänsä tarinan. Alkuaikoina, kun hän oli eronnut miehestään, ei tämä
-antanut hänelle rauhaa. Hän tuli päihtyneenä, metelöitsi, haki hänet
-käsiinsä kaikkialta ja löi. Kaikki oli hän sietänyt.
-
-Kun parakki syksyllä suljettiin, ehdotti naislääkäri, että hän
-otettaisiin tänne kouluun ja laitettaisi niin, ettei miehensä pääsisi
-tänne. Tämä onnistui ja Orlowa elää nyt rauhallista työteliästä
-elämäänsä. Sairaanhoitajattarien avulla oppi hän lukemaan ja
-kirjoittamaan, otti kasvattaakseen kaksi orpoa, tytön ja pojan, ja hän
-tekee työtä, on tyytyväinen ja ajattelee kauhulla entisyyttään.
-Kasvattejaan rakastaa hän yli kaiken, ymmärtää heidän toimiskelunsa
-merkityksen ja on koulussa voittanut yleisen kunnioituksen, mutta hän
-yskii kuivasti ja se kuulostaa pelottavalta. Hänen kapeilla poskillaan
-on sairas hehku ja harmaissa silmissä paljon tuskaa. Avioliitto
-levottoman Grischkan kanssa on jättänyt jälkensä.
-
-Tämä taasen on antanut asiain mennä eikä nyt yli kahteen vuoteen ole
-vaimostaan välittänyt. Väliin tulee hän N:ään mutta ei ole
-näyttäytynyt. Kuuluu "paljasjalkojen" joukkoon.
-
-Minun onnistui saada hänetkin käsiini, muutamasta syrjäkaupungin
-sopesta. Kaksi kolme kertaa kohdattuamme olimme ystävät. Kerrottuaan
-saman tarinan kuin vaimonsakin vaikeni hän hetkisen ja sanoi sitten:
-
-"Kas siten, Maksim Saratiewits, on elämä minua heitellyt. Enkä minä ole
-mitään sankarityötä suorittanut ja yhä vielä toivon minä jotain
-tekeväni. Jospa minä murentaisin koko maailman tomuksi tai kokoisin
-joukon ja tappaisin kaikki ihmiset viimeiseen saakka tai jotain muuta,
-joka kohottaisi minut kaikkien ihmisten yläpuolelle, mistä minä
-sylkäsisin, ja jospa saisin sanoa: voi te maan madot, miksi te elätte
-ja miten te elätte. Teeskentelijöitä olette ettekä muuta ja sitten yks
-kaks kolme lentää palasiksi. Vieköön piru, kuinka on ikävää! Ikävä ja
-ahdas on minulle elämä. Kun minä pääsin Matrjoskasta, niin ajattelin:
-no Grischka, ui nyt kaikkeen maailmaan, nyt olet vapaa! Mutta erehdys.
-Kiinnipä olin. Mutta vielä se tulee, vielä minusta kuullaan, miten,
-piru tiesi... Nainen? Piru vieköön, tarvitsemmeko me tämmöiset naista?
-Mitä varten? Minuahan elämä lennättää sinne ja tänne! Levottomuus
-sydämmessä olen minä maailmaan tullut ja osani on olla paljasjalka. Se
-on paras paikka elämässä! Vapaa ja kuitenkin tuntuu ahtaalta! Minä olen
-kulkenut ja matkustellut kaikkialla. Ei mitään lohdutusta. Juon
-tietysti. Entäs sitte? Viina rauhottaa sydäntä ja sydän se hehkuu.
-Kaikki inhottaa minua, kaupungit, kylät, ihmiset, hyi! Eikö nyt voi
-parempaa keksiä? Kaikki toinen toistaan vastaan! Minä tahtoisin ne
-hävittää kaikki. Oi, elämä, perkeleellinen viisaus sinä olet!"
-
-Me istuimme kapakassa, sen raskas ovi aukeni ja sulkeutui yhä. Sen
-sisusta pani ajattelemaan hirviötä, joka vähitellen mutta ehdottomasti
-toinen toisensa jälkeen nielee venäläiset ihmisparat, levottomat ja
-muut!
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ORLOWIT: MIES JA VAIMO***
-
-
-******* This file should be named 53760-8.txt or 53760-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/7/6/53760
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53760-8.zip b/old/53760-8.zip
deleted file mode 100644
index 07d19d2..0000000
--- a/old/53760-8.zip
+++ /dev/null