NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3597 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..cea7150
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54044 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54044)
diff --git a/old/54044-8.txt b/old/54044-8.txt
deleted file mode 100644
index 25132a3..0000000
--- a/old/54044-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3597 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Onnellisten saari, by August Strindberg,
-Translated by Ilmari Ahma
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Onnellisten saari
-       Kaksi kertomusta kokoelmasta 'Svenska öden och äfventyr'
-
-
-Author: August Strindberg
-
-
-
-Release Date: January 24, 2017  [eBook #54044]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNELLISTEN SAARI***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-ONNELLISTEN SAARI
-
-Kaksi kertomusta kokoelmasta "Svenska öden och äfventyr"
-
-Kirj.
-
-AUGUST STRINDBERG
-
-Suom. Ilmari Ahma
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava
-1912.
-
-
-
-
-SISÄLLYS.
-
- August Strindberg.
- Onnellisten saari.
- Suojelijoita.
-
-
-
-
-August Strindberg.
-
-
-August Strindberg (synt. Tukholmassa tammik. 22 p:nä 1849) on
-nykyajan omituisimpia henkiä. Rajumyrskyn lailla hän ilmestyi
-aikana, jolloin Ruotsissa kaikki oli unteloa poroporvarillisuutta,
-esiintyen pelottomana kapinoitsijana, taisteluun vaativana
-yhteiskunnan-uudistajana. Hän on kulttuurinvihollinen ja
-rousseaulainen kuten Ruotsissa häntä ennen Thorild, mutta paljon
-intohimoisempi ja väkivaltaisempi kuin tämä, ja hänen syvät,
-persoonalliset, kammottavat itsebiografiansa "Tjänsteqvinnans son"
-y.m. menevät totuudenrakkaudessa ja alastomuudessa kauas Rousseaun
-"Tunnustuksien" edelle. Mutta juuri tätä suorasukaisuutta, mikä on
-ominaista näille samoin kuin Strindbergin muullekin tuotannolle,
-ruotsalainen yleisö vihasi ja piti kaikkea hyvää tapaa loukkaavana.
-Ja viha teki yleisön sokeaksi, niin että se kokonaan jätti
-näkemättä Strindbergin syvän alkuperäisyyden, hänen loistavan
-todellisuudenkuvauksensa, ja pysähtyi ainoastaan yksipuolisuuksiin
-ja liioitteluihin, joita kylläkin voi huomata hänessä samoin
-kuin jokaisessa reformaattorissa. Eikä tämä viha ole vieläkään
-sammunut, vaikka Strindberg on saavuttanut maailmanmaineen ja taajat
-ihailijajoukot tunnustavat hänen suuruutensa. Tuontuostakin on se
-leimahtanut ilmiliekkiin, viimeksi aivan äskettäin, ja myönnettävä
-on, ettei Strindbergkään puolestaan ole sovintoa etsinyt.
-
-Strindberg on luonut mahtavan sarjan teoksia, joista monet tulevat
-elämään kauan hänen jälkeensä ja herättämään yhä uusien sukupolvien
-ihastusta. Hänen nuoruuden-näytelmänsä "Mestari Olavi" on täydellinen
-mestariteos, maailmankirjallisuuden merkillisimpiä näytelmiä.
-Strindberg onkin Ruotsin ainoa suuri näytelmänkirjoittaja. Loistava on
-myöskin hänen toinen nuoruudenteoksensa, satiirinen kuvaus "Punainen
-huone". Se nostatti ilmestyessään suuttumuksen myrskyn, ja koko
-sanomalehdistön arvostelu muodostui murhaavaksi parjaustulvaksi, joka
-kohdistui sekä kirjaan että sen tekijään. Mutta silloin nousi
-suomalainen auktoriteetti, professori Estlander, ja selitti, että
-"Punainen huone" oli mestariteos, josta ruotsalaisten oli syytä
-ylpeillä. Arvostelu herätti suurta huomiota Ruotsissa, ja kaikki
-riensivät tutustumaan kirjaan, joka oli antanut aihetta niin
-vastakkaisiin lausuntoihin. "Röda rummet" onkin Strindbergin
-tunnetuimpia ja enin luettuja kirjoja.
-
-Mullistavien suurteostensa lomassa on Strindberg kirjoittanut m.m.
-sarjan eteviä historiallisia kertomuksia, joista seuraavassa pari
-näytettä yhteiskuntasatiirin alalta.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-
-Kolmimasto "Ruotsin Leijona" oli vetänyt keulapurjeet etumastoonsa
-Älfsborgin linnoituksen edustalla ja oli juuri nostamaisillaan
-ankkurin, kun muuan tullilaitoksen soutuveneistä erkani rannasta ja
-antoi merkin, ettei laiva saanut vielä lähteä; mutta tuuli oli jo
-pullistanut purjeet ja laiva riuhtoi ankkuriköyttä. Tullimiehet
-soutivat minkä jaksoivat; köysi heitettiin laivasta, ja pian hinattiin
-tullivene ison aluksen viereen. Veneestä kapusi ylös kaksi nuorta
-miestä, jotka vedettiin tykkiaukosta laivaan; heidän jäljestään
-viskattiin nahkasäkki, joka näytti olevan heidän ainoa matkatavaransa,
-ja sitten läksi tullivene takaisin. Mutta "Ruotsin Leijona", joka nyt
-oli saanut ankkurinsa ranapalkille, lasketti pienin keulapurjein
-ulapalle oikeanpuolisen laitatykistön jyskyessä ja linnoituksen
-kanuunain vastatessa ammuntaan.
-
-"Ruotsin Leijonan" lastina oli taekaluja, kankaita ja kappaletavaraa;
-sitäpaitsi oli 500 matkustajaa, enimmäkseen pahantekijöitä, jotka oli
-tuotu ankkuripajoista, vankiloista ja kuritushuoneista, ja matkan
-määränä oli Uuden Ruotsin siirtomaa Pohjois-Amerikassa.
-
-Kun molemmat nuoret herrat olivat päässeet välikerroksen läpi kannelle,
-kääntyivät he ikäänkuin saman ajatuksen valtaamina taaksepäin ja
-pistivät kielen ulos suustaan, linnoitukselleko vai koko maalle, joka
-siinti kaukaisuudessa, sitä oli vaikea sanoa. Tällä tavoin päästettyään
-ilmoille isänmaalliset tunteensa he etsivät peränpuolelta kapteenin
-kajuutan näyttääkseen paperinsa ja tehdäkseen selkoa itsestään.
-
-Siitä selityksestä, jonka he tällöin antoivat, kävi ilmi, että he
-olivat Upsalan akatemian ylioppilaat Dominus Lassi Hulling ja Petter
-Snagg, jotka kumpikin oli todistettu syypäiksi siihen, että olivat sekä
-kaupungin kapakoissa että myös eräissä osakuntakekkereissä puhuneet
-solvaavasti kuninkaan professorista Serenissimus Olaus Rudbeckiuksesta
-ja tämän äskettäin ilmestyneestä, "Atland eli Manhem" nimisestä
-vuosisataisteoksesta, joka oli tähän asti aavistamattomalla tavalla
-korottanut isänmaan kunniaa, kun näet sanottu Serenissimus siinä oli
-sekä deduktsionin että induktsionin avulla päivänselvästi näyttänyt
-toteen, että Svean valtakunta ei ollut vähempää kuin ihmissuvun kehto.
-Tyhmän ja säädyttömän epäilyksensä tähden oli ennenmainitut Hulling ja
-Snagg pantu arestiin, mutta koska he tässä ahtaassa eikä niinkään
-terveellisessä paikassa olivat käyttäytyneet sopimattomasti ja
-rangaistavasti, oli heidät tuomittu kujanjuoksuun ja kuritushuoneeseen.
-
-Kuninkaallisen majesteetin erinomaisesta armosta he olivat saaneet
-luvan lähteä maanpakoon ja matkustaa "Ruotsin Leijonassa" Uuteen
-Ruotsiin.
-
-Kapteeni kuunteli selitystä sävyisästi virnistellen. Ei hän ollut
-kuullut tuosta Atlantica-kirjasta, mutta saatuaan tietää sen sisältävän
-jotakin sellaista, että muka Svean valtakunta oli tuo syvyyteen
-vajonnut Atlantis eli Onnellisten saari, asettui hän oitis
-ylioppilaiden puolelle ja selitti jokaisen merimiehen tietävän, että
-Atlantica oli Valtameressä, joka juuri samaisesta saaresta oli saanut
-nimensä, eli Atlantinmeressä. Ja sitten hän lausui oppineet herrat
-tervetulleiksi ja tuli heidän hyväksi ystäväkseen.
-
-Matka eteni hyvillä tuulilla Pohjanmeren poikki, Kanavan läpi ja
-Espanjan merelle. Koska mahdollisen haaksirikon vuoksi ei uskallettu
-pitää vankeja sidottuina eikä karkaamisesta tai kapinasta ollut pelkoa,
-kaikki kun olivat selittäneet olevansa tyytyväisiä saadessaan
-matkustaa, kulkivat nämä vapaina ja käyttäytyivät siivosti ja
-soveliaasti. Naineet olivat saanee takaisin vaimonsa ja lapsensa, joita
-eivät olleet vuosikausiin nähneet, ja he olivat ylen onnellisia, ja
-onni teki heidät hyviksi. Mutta eivät he vallan vaarallisia olleetkaan.
-Jotkut olivat humalapäissään lyöneet puukolla, toiset karanneet
-sotapalveluksesta, toiset poimineet hedelmiä muiden puista, syystä
-ettei heillä ollut omia. Pimeistä, epäterveellisistä vankiloista
-päästyään he nauttivat täysin siemauksin mahtavan meren näystä ja
-kirkkaasta valosta. Kaikki oli uutta heille, ja he ilakoivat kannella
-kuin lapset. Milloin he juoksivat katsomaan delfiiniä, joka karkeloi
-aalloilla, milloin piti heidän nähdä, kuinka merimiehet pyydystivät
-hain tai lentokalan.
-
-Kun he olivat vapautetut työnteosta, oli koko matka heille yhtä ainoata
-pyhäpäivää, ja leipähuolten painamatta he astuivat katettuun pöytään,
-yksinkertaiselle mutta riittävälle aterialle.
-
-Molemmat ylioppilaat, jotka oltuaan nuora kaulassa olivat päässeet
-pakoon, tunsivat olevansa tavallaan rikoksentekijöitä hekin ja tekivät
-tuttavuuksia irtipäästettyjen kanssa, joiden oli määrä samoin kuin
-heidänkin alkaa alusta elämän taistelu uudessa maassa, uusissa oloissa.
-Lassi oli luonteensa ja kasvatuksensa mukaisesti tullut siihen
-maailmankatsomukseen, että kaikki mikä tapahtuu on parasta; Petter
-sitävastoin piti kaikkea auttamattoman viheliäisenä. Ja monesti
-joutuivat toverukset riitaan näistä maailmankatsomuksistaan, jolloin
-aina kävi niin, että he kumpikin saivat puolet kuuntelijoista
-kannattajikseen, mikä kerran antoi laivalääkärille aiheen ratkaista
-kiistakysymyksen myöntämällä kummankin riitapuolen olevan oikeassa.
-Elämässä on sekä mustaa että valkoista, hän sanoi. Ken sattuu näkemään
-vain mustan puolen, luulee kaiken olevan mustaa; ken taas sattuu
-näkemään ainoastaan valkoisen, luulee kaikkea valkoiseksi. Sen pituinen
-se.
-
-Niin he saapuivat Azorien saarille, joita on yhdeksän. Siellä he saivat
-nousta maalle jaloittelemaan. He luulivat tulleensa paratiisiin, sillä
-siellä kasvoi viinirypäleitä, maissia, oransseja, ananaksia ja meloneja
-paljaan taivaan alla. Eräs puukottaja, joka oli istunut ankkuripajassa
-kuusi vuotta, riemastui niin, että hänet täytyi panna köysiin, ja
-sidottuna hän istui puron reunalla syöden appelsiinia, jotta naama oli
-keltaisena, ja kirkui olevansa Aatami. Hän tahtoi sen vuoksi riisua
-itsensä alasti ja verhota ruumiinsa vain tupakanlehdellä, mutta
-laivapappi otti hänet huostaansa ja selitti, että oli synti käydä
-vaatteitta, mutta mies todisti jumalansanan ja raamatunhistorian
-avulla, että Aatami syntiinlankeemuksen jälkeen kävi puettuna
-ainoastaan viikunanlehteen, jonka vuoksi hän katsoi olevansa oikeutettu
-käymään tupakanlehteen puettuna. Mutta silloin pappi osoitti
-kirkkoisien ja Flora Exotica Sacran nojalla, ettei viikunanlehti ollut
-mikään tupakanlehti.
-
-Vihdoin vietiin matkustajat laivaan; purjeet nostettiin ja matka
-suunnattiin Antiguaan. Tähän asti oli kaikki käynyt rauhallisesti ja
-hyvin, paitsi että oli Pohjanmerellä oltu pienessä myrskyssä. Mutta
-nyt, kun he olivat tulossa pasadivyöhykkeeseen, tuli tyven. Meri lepäsi
-heidän ympärillään kuin elohopeapinta, missä laiva liikkui kuin
-magneettineula. Kuumuus kävi sietämättömäksi, terva tihkui kaikista
-seisovista kappaleista ja laivanrungon saumoista. Aamusta iltaan
-huuhdeltiin laivaa vedellä, ikäänkuin olisi pelätty sen syttyvän
-tuleen. Siinä kului viikko.
-
-Silloin, eräänä aamuna aikaisin, huomautti etumastossa oleva tähystäjä,
-että pohjoisessa näkyi pilviä. Kapteeni, joka tiesi mitä tämä merkitsi,
-käski heti köyttää tykit ja kaiken irtaimen, tilkitä luukut ja väen
-olla valmiina vastaanottamaan pahinta.
-
-Jonkun tunnin kuluttua, aamiaisen aikaan, näkyi musta juova
-taivaanrannassa; muutamia tunteja myöhemmin kuului pauhina semmoinen
-kuin aaltojen vyöryessä rantaa vasten tahi kuin rattaiden jyrinä
-kaupungista, ja vetten yli ryntäsi myrsky. Ennenkuin purjeet olivat
-ehtineet antamaan laivalle vauhtia, olivat raakapuut, tangot ja
-latvapurjeet meressä, ja pelkin alapurjein kiiti "Ruotsin Leijona"
-myötätuulessa etelää kohti, eteenpäin, eteenpäin, ilman tietoa minne.
-
-Myrsky raivosi kolme päivää, ja joka tuokio varrottiin kölin karahtavan
-pohjaan. Pappi luki ja saarnasi ja selitti, ettei muuta sopinut
-odottaakaan, kun oli pahantekijöitä laivassa. Hän muistutti Joonaasta
-ja esitti kapteenille, että profeetta Michan XII luvun 16:nnen ja
-seuraavien värssyjen nojalla olisi heitettävä mereen kaikki rikolliset,
-jotta pelastettaisiin vanhurskaat, mutta kapteeni ei suostunut. Kun
-vaara oli suurimmillaan, meni Lassi Hulling papin luo ja ehdotti
-yleisen rippi- ja rukouspäivän pitämistä nyt heti, sillä -- sanoi hän
--- ainoastaan katumattomat rikokset painavat vaakakupissa. Ehdotus
-hyväksyttiin, ja rippi, josta pahantekijät vapautettiin, koska heillä
-ei ollut tunnustamattomia rikoksia, alkoi.
-
-Toimeenpannussa kuulustelussa ei tavattu ainoatakaan vanhurskasta.
-Mutta myrsky jatkui siitä huolimatta. Silloin alkoi keulan puolelta
-kuulua hiljaista mutinaa. Väki oli tuuminut puoleen ja toiseen, ja
-viimein oli joku älyniekka keksinyt, että papinkin pitäisi ripittäytyä,
-sillä hän oli enää ainoa, joka ei ollut tunnustanut syntejään. Ehdotus
-hyväksyttiin huutoäänestyksellä, mutta rippi-isä oli vielä saatava.
-
-Vihdoin ilmoittautui Petter Snagg, joka oli tenttinyt hepreankielen
-papintutkintoa varten. Pappi pani vastalauseensa, mutta turhaan. Hänet
-köytettiin suurmastoon, ja saatuaan sekä ankaria nuhteita että
-ystävällisiä kehotuksia hän tunnusti viljalti kyyneliä vuodattaen, että
-oli nuoruudessaan vietellyt erään rippikoulutytön.
-
-Sitten syntyi neuvottelu, johon matkustajatkin ottivat osaa, ja koska
-pappi oli vaatinut, että heidät kaikki viisisataa oli viskattava
-mereen, langetettiin pian tuomio, että pappi itse jouti mereen,
-profeetta Michan XII luvun 16:nnen ja seuraavien värssyjen nojalla. Ja
-kun hän oli rukoillut viimeisen rukouksensa, heitettiin hänet mereen.
-
-Mutta myrsky vain yltyi. Vihdoin seitsemäntenä päivänä koiranvahdin
-aikana laiva törmäsi kivelle. Kirkaisu kajahti vastaukseksi rungon
-ryskinälle, kun keula syöksyi vedenalaiselle karille ja nousi aivan
-pystyyn. Tykit irtautuivat köytöksistä ja romahtivat välikansien läpi
-alas. Päivänkoitteessa laiva alkoi vajota. Mutta silloin nähtiin maata
-tuulen puolella.
-
-Enimmät olivat päässeet veneisiin, mutta ehtimättä ottaa mukaansa
-nimeksikään ruokavaroja, vaatteita tai työkaluja. Auringon noustessa
-näkivät kaikki kuusisataa henkeä olevansa pelastetut ja nousivat maihin
-hyvässä järjestyksessä, mutta laiva upposi kuin kivi, kun he laskivat
-jalkansa maalle.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-
-Seitsenpäiväisen rasituksen ja unettomuuden jälkeen olivat matkustajat
-niin uuvuksissa, että heti paneutuivat maahan nukkumaan rantapuiden
-varjoon. Mutta Lassi Hulling ja kapteeni läksivät tiedusteluretkelle.
-
-Eivät he olleet milloinkaan nähneet niin ihmeen ihanaa maata; se oli
-ensi huomio, jonka he tekivät, sittenkuin olivat lämpimän vuoksi
-vähentäneet vaatteita yltään. Eniten ihmetytti heitä se, että siksi
-pohjoisella leveysasteella -- sillä he olivat vielä kaukana
-päiväntasaajan pohjoispuolella -- tapasivat näin lämpimän troopillisen
-ilmanalan; mutta selityksen he pian löysivät, kun näkivät tulivuoren,
-joka hiljalleen kohosi kuin suojamuurina pohjatuulta vastaan ja
-maanalaisella lämmöllään samalla muutti saaren ansariksi. Kaikkialla he
-näkivät palmuja taateleineen ja kokospähkinöineen, leipäpuita,
-banaaneja eli pisankeja, eräänlaisia oransseja, ananashedelmiä ja
-viikunapuita, jättiläismansikoita, meloneja, jotka kaikki joko
-paraillaan kantoivat hedelmiä tahi kohta tulivat kantamaan. Maa oli
-saari, siitä ei ollut epäilystäkään. Puroja luikerteli tamarindien
-varjoisain holvikatosten alla, ja punaisesta graniitista he löysivät
-lähteitä, joiden vesi oli jääkylmää, mikä ihmetytti heitä, kun he
-tiesivät, että pohja oli tuliperäistä.
-
-Papukaijat, mesilinnut ja tukaanit, joilla oli punaiset, vihreät,
-siniset, keltaiset ja kullanväriset höyhenet, lentelivät puissa ja
-lauloivat ihanasti, eivät niinkuin ne kirkujat, joita he olivat nähneet
-häkeissä, mutta ne olivatkin ainoat eläimet mitä tavattiin. He
-vaelsivat puiden siimeksessä ja halki kukkaniittyjen, jotka ulottuivat
-aina merenrantaan asti. Helle kävi yhä rasittavammaksi, niin että
-heidän täytyi heittää vaatekappale toisensa jälkeen tielle. Puolipäivän
-korvissa he nousivat tulivuorelle, joka näytti olevan sammunut, ja
-illan suussa he saattoivat laskeutua levolle sen juurelle kumpikin
-palmunlehtensä alle, pelkäämättä ihmisten tai petojen hyökkäyksiä,
-sillä he olivat nyt saaneet vahvistuksen arveluilleen, että olivat
-saarella, joka oli vailla kaikkia vaarallisia eläimiä ja ihmisiä.
-
-Palatessaan seuraavana päivänä maihinnousupaikalle he tapasivat
-matkakumppaninsa loikomassa puiden alla kylläisinä, puolialasti ja
-valveillaan uneksien. Lassi, joka oli sekä taitavin että tarmokkain
-heistä kaikista, valittiin puheenjohtajaksi neuvotteluun, joka nyt
-pidettiin. Tosin nähtiin saari sanomattoman ihanaksi, mutta täytyi
-ajatella tulevaisuutta. Ensimäinen kysymys koski asuntoja, sillä
-varrottiin talvea. Lassi vastasi tähän oitis huomauttamalla, että
-kaikesta päättäen oli nyt paraillaan sydäntalvi. Ne, joita miellytti
-asua ummehtuneissa majoissa, saivat huvitella kaatamalla ja kuorimalla
-puita kynsillään, sillä mitään työkaluja ei ollut. Ne, jotka mieluummin
-halusivat lepoa ja rauhaa, saattoivat tyytyä kyhäämään katoksia puiden
-alle. Toinen epäilys koski ravintoa. Lassi vakuutti, että sikäli kuin
-hän oli huomannut puista ja yrteistä, ei täällä tule ruuasta puutetta
-koko vuonna, sillä kun toinen puu herkesi kantamasta hedelmiä, niin
-toinen alkoi. Kolmas vastaväite tuli naisten taholta, jotka kauhulla
-ajattelivat sitä päivää, jolloin heidän täytyy olla ilman vaatteita.
-Lassi kiinnitti heidän huomiotansa siihen, että he ensinnäkin jo nyt
-keskellä talvea kävivät puolialasti, niin että heidän siis kevään
-tullen oli pakko kuumuuden vuoksi kulkea aivan alasti, joko sitten
-tahtoivat tai eivät.
-
-Kun siis näin oltiin turvatut ruuan, vaatteiden, asumusten,
-polttopuiden ja veden puutteelta, niin ei muuta kuin ala asettua. Ja
-niin he tekivätkin. Mutta sen neuvon Lassi heille antoi, ettei heidän
-pitänyt jäädä yhteen kohti, vaan että heidän tuli hajaantua ympäri
-saarta. Jos sattuisi yhteistä asiaa, lupasi hän kuuluttaa heidät kokoon
-torvella, jonka sanoi kyllä osaavansa hankkia. Ja niin he sillä kertaa
-erosivat, kun Lassi ensin oli huudettu päämieheksi ja pitänyt puheen,
-jossa hän kehotti heitä syömään, juomaan ja iloitsemaan, sillä nyt he
-olivat saapuneet erääseen noista niinsanotuista Onnellisten saarista,
-sitä ei ollut epäilemistäkään, ja hän vain toivoi, että saisi täällä
-käsiinsä professori Rudbeckin, niin panisi hänet syömään Atlanticansa
-nahkakansineen päivineen.
-
-Yöksi majoittui jokainen muutamien lehtien alle, jotka ripustettiin
-puiden oksiin.
-
-Mutta seuraavana aamuna Lassi kutsui koolle lähimmät ystävänsä,
-kapteenin, Petter Snaggin ja lääkärin. Kun he olivat hankkineet
-itsellensä aamiaisen ravistelemalla muuatta taatelipalmua, esitti Lassi
-eräitä tärkeitä kysymyksiä, joihin tulevaisuus oli antava varmimman
-vastauksen. Ensimäisen kysymyksen hän teki lääkärille: käykö eläminen
-päinsä ilman liharuokaa ja suolaa? Lääkäri arveli, kaiken sen mukaan,
-mitä oli lukenut matkakertomuksista, etteivät he näin lämpimässä
-ilmanalassa voisi edes sietää liharuokaa, ja mitä suolaan tuli,
-sisälsivät hedelmät niin paljon suoloja, ettei muuta tarvittu.
-
-Juuri tästä keskusteltaessa kuului lähimmästä pensaikosta kirkaisu.
-Sieltä tuotiin esiin mies, joka oli kalmankalpea ja jossa näkyi
-ilmeisiä myrkytyksen oireita. Toimitetussa kuulustelussa kävi selville,
-että hän oli liharuuan-himossaan tappanut kivellä jonkin linnun ja
-koettanut syödä sen, mutta oli kohta alkanut tuntea inhoa ja saanut
-vatsanväänteitä. Lääkäri määräsi hänen olemaan vasta syömättä lihaa, ja
-sillä oli tämä tärkeä kysymys ratkaistu.
-
-Toisen kysymyksen esitti Petter Snagg, ja se koski yhteisen
-jumalanpalveluksen, henkikirjoituksen ja laillisen hallinnon
-järjestämistä. Hän tunsi ihmisten pahuuden, ja kun nämä monet heittiöt
-olivat jonkun aikaa vetelehtineet joutilaina, saatiin aivan varmaan
-nähdä, että rauhattomuudet tulivat häiritsemään heidän yhteiskuntaansa.
-Hän ehdotti senvuoksi kirkkokäsikirjan ja lakikirjan tarkastamista;
-kumpaakin oli hän saanut kappaleen pelastetuksi.
-
-Lassi väitti vastaan, että nyt, kun ei ollut olemassa mitään
-riidanaiheita, nimittäin ruuan, vaatteiden ja asumusten puutetta,
-tulivat rikoksetkin lakkaamaan. Kuka tahtoisi varastaa, kun oli joka
-päivä kaikkea yltäkyllin eikä tarvinnut koota? Kuka tahtoisi murhata,
-kun ei mitään kateuden syytä ollut olemassa, kaikki kun olivat yhtä
-rikkaita ja yhtä mahtavia? Kuka tahtoi murtautua toisen huoneeseen, kun
-ei mitään huoneita ollut, mihin murtautua? Kuka tahtoi tehdä
-lapsenmurhan, kun lapsilla oli ruokaa yltäkyllin eikä kenenkään
-tarvinnut pelätä joutuvansa yhteiskunnan rasitukseksi? Koetteeksi hän
-tahtoi ottaa lakikirjan ja tarkastaa joitakin kohtia, mitä eteen
-sattui.
-
-Lassi aukaisi lakikirjan ja luki:
-
--- Ensimäiseksi: Maakaari! Sen voimme huoleti sivuuttaa, koska ei
-meillä ole mitään maanomistajia. Hyväksytäänkö?
-
--- Hyväksytään, vastasi kokous.
-
--- Toiseksi: Perintökaari! Mitä perimistä meillä muka on? Viikunanlehti
-tai kokospähkinän kuori? Poisko? Häh?
-
--- Pois, täytyi kokouksen vastata.
-
--- Kolmanneksi: Rakennuskaari! "1 Luku. Miten kylän asema on määrättävä
-ja tilukset jaettavat. 2 Luku. Miten talonasemalle on rakennettava."
-Kun nyt ei ensinkään rakenneta eikä jaeta maita, niin heitämme kai
-tämänkin kaaren, vai kuinka?
-
--- Niin, vastasi kokous.
-
--- Neljänneksi: Kirkkokaari! Koska meillä ei ole kirkkoa, saamme kai
-antaa tämänkin mennä?
-
--- Niin, vastasi kokous.
-
--- Viidenneksi: Rikoskaari! Raukeaa kai itsestään sen nojalla, mitä
-olen esittänyt varkaudesta, ryöstöstä ja murhasta, kun syyt ovat
-poissa?
-
--- Niin, vastasi kokous.
-
--- Kuudenneksi: Naimiskaari! Tahtooko kokous lykätä kysymyksen
-tuonnemmaksi, kunnes tulevaisuus on antanut jonkinlaisia kokemuksia?
-Sillä naiminen kuuluu maahan, ja kun ei omaisuutta ole, ei ole
-avioliittoakaan.
-
--- Niin, vastasi kokous.
-
-Petter Snagg pani vastalauseen.
-
--- Nyt, keskeytti Lassi, olemme siis hylänneet koko lakikirjan ja
-jäljellä on vain kannet! Ne saa Petter Snagg muistoksi, vai miten?
-
--- Saa, vastasi kokous nauraen, mutta Petter ei antautunut.
-
--- Veto! kirkui hän. -- Miten saattaa yhteiskunta pysyä pystyssä ilman
-lakeja?
-
--- Kuulehan, Petter, vastasi Lassi. -- Lait on laadittu yhteiskunnan
-puutteiden korjaamiseksi; yhteiskunta, jossa ei mitään puutteita ole,
-ei kaipaa lakeja! Onko oikein?
-
--- Oikein on, vastasi kokous.
-
--- Mutta Petter Snagg, jatkoi Lassi, -- hän tahtoo mieluummin saada
-puutteellisen yhteiskunnan, jolla on lait, kuin täydellisen ilman
-lakeja.
-
-Petter otti puheenvuoron.
-
--- Minä jätän sikseen kysymyksen siviililaista, olkoon sen laita miten
-tahansa, mutta uskonnotta ei yhteiskunta voi pysyä pystyssä!
-
--- Hyvä! sanoi Lassi. -- Siinä olet oikeassa! Uskonto meillä pitää
-olla! Mutta katsokaamme, kelpaako vanha uskonto meidän uusiin
-oloihimme! Tahtooko kokous kuulla minua hetkisen?
-
--- Tahtoo, vastasi kokous.
-
--- Alan alusta, sanoi Lassi, eli syntiinlankeemuksesta. Ihmiset kävivät
-alasti paratiisissa eivätkä tehneet mitään työtä. Hyvä! Sitten he
-olivat tottelemattomia ja söivät tiedon puusta ja heidät ajettiin ulos
-maailmaan työtä tekemään! No niin! Me olemme jälleen löytäneet
-paratiisin, mutta paratiisin, jossa ei ole mitään tiedon puuta. Me siis
-emme voi tehdä syntiä, vaikka kuinka tahtoisimme. Ja vaikka me sitä
-tekisimmekin, ei meitä voida ajaa pois, sillä emme täältä mihinkään
-pääse, eikä meitä myöskään voida työntekoon pakottaa, kun ei ole mitään
-millä tehdä työtä. Siis jää syntiinlankeemus sikseen eikä sitä
-mitenkään käy sovittaminen nykyisiin oloihin. Myönnetäänkö tämä?
-
--- Myönnetään, vastasi kokous, ja miehet raapivat korvallistaan, mutta
-kapteeni heitti paidan yltään ja läksi rantaan uimaan.
-
--- Niin ollen, jatkoi Lassi, koska tiedon puuta ei ole, ei myöskään ole
-syntiä, ja koska ei ole syntiä, ei tarvita sovitusta, ja siihen raukeaa
-koko oppi. Hyväksytäänkö?
-
--- Todistelu hyväksytään, sanoi Petter, mutta ihmisen synnynnäistä
-uskonnontarvetta ei käy tekeminen olemattomaksi.
-
--- Myönnetään, vastasi Lassi, mutta jos se merkitsisi synnynnäistä
-tarvetta käydä kirkossa ja soittaa urkuja, niin tämä tarve tavattaisiin
-kaikilla kansoilla. Mutta eihän sitä ollut villikansoilla, ja siksi ei
-kirkossa nukkumisen, urkujen soittamisen, virrennumerojen taulullepanon
-ja kolehdinkokoomisen tarve ole synnynnäinen, vaan hankittu tarve.
-Hyvä! Mikä on hankittua, se voidaan kadottaakin. Saapa nähdä emmekö
-kadota tarvetta saada haukkumisia juopolta papilta, tarvetta antaa pois
-viimeinen lehmämme, kun papin on paasattava ruumista haudattaessa, ja
-niin edespäin, saapa nähdä, sanon.
-
-Tohtori seurasi kapteenin esimerkkiä ja läksi hänkin merenrantaan.
-
--- Hiton viisas se teologia, sanoi hän.
-
--- Mutta, vastusti Petter Snagg, armonvälikappaleet, pyhäpäivät, nuo
-autuaan levon ihanat hetket!
-
--- Armonvälikappaleita ei käy jakaminen, kun ei ole vihittyä pappia.
-
--- Mutta, vastasi Petter, voimmehan vihityttää jonkun.
-
--- Ei, sanoi Lassi, siihenhän tarvitaan piispaa, ja semmoista meillä ei
-ole. Eikä meillä muuten ole viiniäkään, sillä en ole täällä nähnyt
-viiniköynnöstä.
-
--- Mitä viimemainittuun tulee, huomautti Petter, joka jo kylpi hiessä,
-sopisi viinin asemesta käyttää kokosmaitoa, ananas- tai viikunamehua.
-
--- Mahdotonta, sanoi Lassi; silloin pitäisi väärentää teksti. Huomaa
-tarkoin: Jeesus sanoi opetuslapsillensa: Minä olen viinipuu ja te
-olette oksat; ei hän sanonut: Minä olen kokospuu ja te olette pähkinät,
-eikä: Minä olen ananas ja te olette piikit, eikä: Minä olen viikuna ja
-te olette lehdet. Jos aletaan väärentää tekstiä yhdestä kohden, pitää
-väärentää kaikki tyynni. Eikä meillä ole leipääkään. Siis saisimme
-ottaa pisangin tai ananaksen ja muuttaa kaavan tällaiseksi: Ottakaa ja
-syökää tämä pisanki --
-
--- Ei, sanoi Petter, nyt alkaa tulla liian kuuma. Nyt minä menen
-uimaan; tuletko mukaan?
-
--- Ali right, sanoi Lassi, ja niin jätämme teologian.
-
-Ja he läksivät uimaan.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-
-Vuosi oli kulunut. Kaikesta, mitä oli pelätty, ei mitään ollut
-tapahtunut. Talvi oli yhtä lämmin kuin kesäkin. Vuodenajat erosivat
-toisistaan vain erilaisten tuotteittensa kautta, ja niiden
-tuleentumisajan mukaan oli Lassi laatinut almanakan. Ruokajärjestyksen
-yksitoikkoisuus tuli täten vältetyksi, ja ihmiset pysyivät erinomaisen
-terveinä. Niinpä oli siis neljä vuodenaikaa, kolme kuukautta kussakin:
-Pisanki, Leipäpuunhedelmä, Taateli ja Kokospähkinä. Pisankiin
-(tammi--maaliskuu) kuului vielä ananas ja oranssi; Leipäpuunhedelmään
-(huhti--kesäkuu) kuului jättiläismansikka ja viikuna; Taateliin
-(heinä--syyskuu) kuuluivat lisäksi persikat ja kirsikat; Kokospähkinään
-(loka--joulukuu) aprikoosit ja mulperinmarjat. Sitäpaitsi tuottivat
-alituista vaihtelua melonit, granaattiomenat, maissi, herneet ja pavut,
-niin että ruokalista oli myötäänsä uusi. Kun ei kukaan tehnyt työtä ja
-lämpö oli korkea, jaksettiin syödä vain hiukan. Ja koska laivaruoka oli
-ollut pääasiallisesti suolaista, oli hedelmäravinto perinpohjaisena
-keripukin parannuskeinona, ja tämän johdosta tuli kasviaineiden syönti
-vähitellen tavaksi. Jotkut yksityiset lihansyöntiyritykset tuottivat
-rangaistukseksi vatsatauteja. Eräs vanha juoppo oli keksinyt keinon
-valmistaa kokosmehusta päihdytysjuomaa panemalla sen käymään, mutta
-tuli siitä niin sairaaksi, ettei tehnyt sitä toistamiseen eikä kukaan
-muukaan. Tällaisia yksinkertaisia ravintoaineita käytettäessä
-lievenivät intohimot, ja vain ystävällisiä sanoja puhuttiin. Kateus ei
-päässyt syntymään, kun kaikilla oli hyvät olot, eikä mitään
-epäjärjestyksiä sattunut. Viha ja kiukku hävisivät, ja "oli vallan
-liika lämmin", jotta olisi viitsinyt riidellä, sanoi kapteeni. Kun oli
-totuttu olemaan vaatteitta, jotka sitäpaitsi olivat kuluneet rikki,
-tuli tavaksi käydä puolialastomina, ja lopulta oli miesten ja naisten
-ainoana pukimena taidokkaasti punottu lehtiverho. Lapset kävivät
-apposen alasti.
-
-Ajan kuluksi keksittiin leikkejä, pallokisoja, huvikävelyjä, uinti- ja
-souturetkiä, ja erittäinkin harrastivat lapset puissa-kiipeilemistä,
-jossa urheilussa he pian saavuttivat suuren taitavuuden. Lisäksi oli
-Lassi järjestänyt neljä suurta juhlaa: yhden kunkin vuodenajan
-alkajaisiksi. Ja vilpittömällä riemulla ihmiset kävivät tervehtimään
-jokaista uutta sadonkorjuu-aikaa, sillä ruuan vaihdoksen ilo oli
-todellakin varsin luonnollinen. Silloin kokoonnuttiin ja leikittiin
-koko päivä. Miehet, naiset ja lapset karkeloivat suuren, vastapoimitun
-hedelmäkasan ympärillä, ja esikoishedelmät uhrattiin ikihyvälle
-Antajalle, niinkuin jo Aabel ja Kain olivat uhranneet Herralle, ja tämä
-tapa oli kaikkien, yksinpä Petter Snagginkin mielestä sekä kaunis että
-raamatullinen.
-
-Petter Snagg oli tehnyt yrityksen vapaakirkon muodostamiseksi ja tahtoi
-lukea saarnan, mutta koko homma tuntui perin hullunkuriselta, ja kun
-hän rukoili esivallan ja sotavoiman puolesta, ei se soveltunut
-ensinkään. Ja synnintunnustuksessa ei yksikään saattanut olla vilpitön,
-sillä kellään ei ollut mitään syntejä tunnustettavana.
-
-Sopu, rauha ja lepo vallitsi koko yhteiskunnassa; kovia sanoja ei enää
-käytetty, ja lopulta ihmiset puhuttelivat toisiaan lempinimillä. Kun
-lapsi syntyi, iloittiin suuresti, ja se otettiin yhteiskunnan jäseneksi
-leikein ja lauluin, luonnon suomana lahjana, joka ei saanut mitään
-vanhempain käsissä olevan pääoman raakaa sivuarvoa ja jota ei myöskään
-pidetty taakkana eikä rangaistuksena. Kun nuorukainen ja neito
-tahtoivat saada lapsia keskenään ja tulla ystäviksi, ilmoittivat he sen
-Lassille, joka oitis pani toimeen juhlan tämän iloisen tapauksen
-kunniaksi, eikä nuorten nimiä kirjoitettu mihinkään kirjaan eikä heitä
-pakotettu lupaamaan toisilleen tottelevaisuutta, niin että jos toinen
-heistä tahtoi syödä viikunoita ja toinen banaaneja, ei mikään laki
-voinut pakottaa heitä syömään samaa ruokaa. Kun ei myöskään ollut
-huoneita siivottavana eikä astioita pestävänä, ei vaimon tarvinnut olla
-miehellensä alamainen, ja vuode- ja asumus-ero oli pakollinen, syystä
-ettei vuodetta eikä asuntoa ensinkään ollut, vaan ainoastaan lehtikasa
-puun juurella.
-
-Kaikki oli siis niin vapaata, pakotonta ja yksinkertaista kuin suinkin,
-eikä äitien tarvinnut valvoa tyttäriään, koska heidän ei tarvinnut
-pelätä, että vävyt naisivat tyttäriä rahojen vuoksi, eikä sitä, että
-tyttäret laittaisivat lapsia, sillä lapsensaamista pidettiin suurena
-siunauksena ja sitä tilaa, jossa tyttö oli lasta kantaessaan,
-nimitettiinkin sentähden "siunatuksi". Yksi ainoa seikka häiritsi tämän
-Onnellisten saaren rauhaa; se oli entisyyden muisto, joka etenkin
-unessa heräsi eloon. Niinpä kuultiin nukkuvien usein kiljahtelevan
-unissaan. Eräs vanha seppä uneksi usein ankkuripajasta ja
-heräsi siihen, että vanginvartija potkaisi häntä kylkeen. Muuan
-tynnyrintekijä, joka oli varastanut, koska hänellä oli liian monta
-lasta, uneksi öisin, että lapset parkuivat leipää, ja kun hän havahtui
-ja näki auringon paistavan noihin alati-hedelmällisiin puihin, niin hän
-ilosta itki ja lankesi polvilleen kiittäen Jumalaa kaikesta hyvästä;
-mutta sitten hän johtui ajattelemaan tulevaisuutta, ja silloin eivät
-mitkään lohtuperusteet auttaneet. Tämä se oli tuon muuten niin
-onnellisen yhteiskunnan paha henki: tulevaisuuden ajatteleminen.
-Nähdessään kuinka hyvin kaikki nyt oli eivät he voineet vavistuksetta
-ajatella, millaisiksi olot muuttuisivat, jos esimerkiksi jokin laiva
-tulisi heitä noutamaan. Koti-ikävään ei kellään heistä ollut aihetta,
-sillä kaikilla oli takanaan joko kuritushuone tai sotapalvelus, eikä
-niitä kukaan ikävöinyt. Entisyyden muisto ja tulevaisuuden
-ajatteleminen siis olivat ne aaveet, jotka häiritsivät heidän
-autuaallista rauhaansa, ja sekä lääkäri että Lassi aprikoivat
-sinne-tänne keksiäkseen apukeinon, mutta turhaan. Mutta mitä he eivät
-pystyneet keksimään, sen keksi sattuma.
-
-Eräänä päivänä oli seppä mennyt metsään virkistyäkseen unettoman yön
-jälkeen. Muutamasta kivirauniosta hän löysi pensaan, jossa oli sinisiä
-marjoja ja jommoista hän ei ollut ennen nähnyt. Hän poimi muutamia
-marjoja ja söi ne. Erityisen hyviltä ne eivät maistuneet, mutta hän ei
-kiinnittänyt siihen huomiota. Ja sitten hän meni kotiinsa, s.o. sen
-pensaan luo, missä hänellä oli lehtikasansa. Siellä hän tapasi
-vaimonsa. Seppä oli repäisevän hauskalla tuulella ja puhui hullutuksia.
-
--- Olet tainnut ottaa naukun, sanoi vaimo, jolla vielä oli entisyyden
-muisto tallella.
-
--- Mitä se on? ihmetteli seppä.
-
--- Viinaa! sanoi vaimo maiskuttaen suutaan.
-
--- Viinaa? Siitä en ole ikinä kuullut puhuttavan. Mitä se on? sanoi
-seppä kummissaan.
-
--- Jollet muista mitä se oli, niin muistat kai, että istuit Karlskronan
-tyrmässä!
-
--- Karlskronan? En yhtään ymmärrä sinua, muija kulta!
-
--- Sitten olet hukannut muistisi, sanoi eukko.
-
-Ja sen juuri olikin seppä tehnyt, ja nyt oli keksintö selvä. Lääkäri
-keräsi kohta marjoja ja antoi koko joukolle syödä, unilääkkeeksi muka,
-ja kaikki söivät, lääkärikin, mutta Lassi pudotti marjansa mäkeen,
-sillä, ajatteli hän, ei tiedä mitä voi menneisyydestä oppia, ja
-tulevaisuutta ei tunne kukaan.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-
-Kolme vuotta oli kulunut maallenoususta, kun Lassi eräänä päivänä läksi
-pitemmälle matkalle saaren sisäosiin vielä kerran tutkiakseen sen
-tulevaisuusmahdollisuuksia ja ottaakseen selkoa, tokko se voi sietää
-sitä runsasta väenlisääntymistä, mikä oli ilmennyt kahtena viime
-vuotena. Hän oli ottanut pienen kanootin, jossa oli melonut puroa
-ylöspäin tiheän banaaninlehtikatoksen alla ja edennyt jokusia
-peninkulmia sisämaahan. Soudusta väsyneenä hän nousi veneestään ja söi
-kirsikkapuun juurella aamiaisen, jonka jälkeen pani maata.
-
-Monta minuuttia ei hän ollut nukkunut, ennenkuin havahtui kuullessaan
-rapinaa ylhäältä banaanipuusta, jonka oksien alla hän makasi. Hän
-tirkisti ylöspäin lehvien välitse ja näki latvassa apinan, kuten
-arveli, joka oksalla istuen kuori pitkillä kynsillään banaanin hedelmiä
-ja pisti niitä suuhunsa, joka oli pitkän parran peitossa. Lassi kävi
-levottomaksi, sillä tässä oli odottamaton kilpailija, joka, jos sillä
-oli seuraa, kuten luultavaa oli, saattoi tehdä heille paljon hallaa.
-Hän päätti houkutella apinan luokseen ja joko vangita sen tai tappaa
-sen kivellä. Hän meni ja haki suurimman ja kellanpunaisimman melonin
-minkä saattoi löytää, ja tämä toisessa ja kivi toisessa kädessä hän
-läheni puuta, jonka latvassa apina istui.
-
-Ensin hän rupesi maiskuttamaan kieltään: apina kuuli sen ja nakkasi
-Lassia banaanilla päähän.
-
--- Ko-ko, jatkoi Lassi näyttäen melonia.
-
-Mutta apina ei vastannut, vaan puikahti vielä ylemmäksi latvaan, joka
-sen painosta taipui kaareksi.
-
--- Ko-ko, pojuseni, houkutteli Lassi. -- Tule tänne, saat hyvää.
-
-Mutta Ko-ko ei tullut, vaan käännähti äkkiä ja tekaisi hävyttömän
-tempun, niin ettei Lassi ehtinyt alta pois, vaan kiljahti raivosta
-kiehuen:
-
--- Tuhannen perkelettä! Tuhannen perkelettä!
-
-Tämän kuultuaan Ko-ko istahti oksalle ja näytti tulevan syvästi
-liikutetuksi. Hän hieroi nenäänsä puunkuorta vasten, ja kyyneleet
-tippuivat hänen partaansa. Lassi kuuli hänen huokaavan, mutta pysytteli
-vielä kohtalaisen loitolla.
-
--- Kuuletko, saakelin halvattu, etkö laittau alas maistamaan meloniani,
-saakelin halvattu!
-
-Apinan liikutus näytti kasvavan, ja Lassinkin valtasi sama tunne, kun
-hän kuuli banaanipuun latvasta ihmisäänen:
-
--- Kotoiset sävelet, synnyinmaa ja ystävät; silmäni itkevät sinun
-siemenesi tähden; ei ole koskaan ennen kotimaan kieli niin suloisena
-korvissani soinut, ja sydämeni on täysi niinkuin astia, niinkuin
-kalebassi, koska jälkikesän aurinko sen täyttää rieskalla ja ytimellä!
-
--- No hitto vieköön, eikös se ole pastori Axonius! huudahti Lassi. Ja
-huutaen: "minä olen juuri se", syöksyi pappi puusta maahan, ja samassa
-molemmat maanmiehet lepäsivät syleilyssä vasten toistensa karvaisia
-rintoja kylpien papin kyynelissä.
-
--- Mitenkä Herran nimessä olette tänne joutunut? oli Lassin ensimäinen
-kysymys. -- Mehän viskasimme teidät mereen, vai kuinka? Onko valaskala
-niellyt teidät ja sitten oksentanut maalle?
-
--- En ole maalle oksennettu, sanoi pappi, vaan olen uinut maihin.
-
--- Kertokaa, kertokaa! sanoi Lassi.
-
-Pappi kuivasi kyyneleensä banaaninlehdellä ja istuutui kivelle. Sitten
-hän alkoi kertomuksensa:
-
--- Kuten unennäön muistan nyt, kun sinä -- sanon sinä, koska tapaamme
-toisemme näin -- kun sinä siitä muistutat, että minut viskattiin
-mereen, syytä en muista.
-
--- Oo, se oli kyllä riittävä, ratio sufficiens, kuten Aristoteles
-sanoo.
-
--- Kuka Aristoteles? kysyi pappi.
-
--- Ahaa, ajatteli Lassi, hänkin on syönyt noita marjoja! -- Kerro
-päälle vaan ja anna Aristoteleen olla, sanoi hän.
-
-Pappi jatkoi:
-
--- Uiskenneltuani epämääräisen ajan muistan tunteneeni pohjan jalkaini
-alla, ja sitten nousin maihin saarelle, joka oli tämän näköinen. Kun
-olin syönyt marjoja ja juonut vettä, panin maata. Herätessäni tunsin
-omituista tyyneyttä ja rauhaa, jommoista en ollut ennen kokenut. Luonto
-oli edessäni kuin avoin kirja, ja yhteys luomakunnan ja luojan välillä
-tuntui tuiki yksinkertaiselta. Tunsin, että takanani oli jokin pimeä
-menneisyys, mutta en tiennyt mitä se oli. Pääni oli kevyt, ja mitkään
-mietiskelyt eivät minua vaivanneet. Mieleni oli iloisempi kuin koskaan
-ennen, ja niin läksin astumaan saaren sisäosaan päin. En ollut pitkälle
-ehtinyt, kun näin miehen, joka oli polvillaan rukoilemassa
-epäjumalankuvaa. Haa! ajattelin, olen tullut pakanamaahan -- sillä
-aatokseni olivat vielä ikäänkuin vanhojen, sekavien käsitysten
-hämmentämät. Mieletönnä raivosta nähdessäni tuollaista sielun
-alhaisuutta, joka saattoi ryömiä ihmiskätten tekemän kuvan edessä,
-sieppasin kiven ja iskin maahan jumalankuvan. Olisitpa kuullut mitä
-sitten tuli! Mies parkui ja repi tukkaansa ja nimitti minua pakanaksi.
-Kun hän oli tyyntynyt, kysyin minä, mitä uskontoa hän tunnusti. Hän
-vastasi tunnustavansa lempeätä nikealaista oppia. Kun en tuntenut sitä,
-sai hän selittää. Se oli typerin oppi mistä olen milloinkaan kuullut
-puhuttavan. Se olikin vain neljän äänen enemmistöllä hyväksytty
-suuressa Nikean kokouksessa. Pyysin miestä selittämään, mitä jumalaa he
-palvelivat ja oliko jumalia enemmän kuin yksi. Ei, vastasi hän, he
-palvelivat ainoata totista jumalaa! Hyvä, vastasin minä, sitten me
-palvelemme samaa. Mutta mitä hänellä siis oli tekemistä epäjumalankuvan
-kanssa, joka riippui hirressä? Niin, se oli jumalan poika, nähkääs!
-Huonopa oli jumala, jonka poika antoi hirttää itsensä, tuumin minä.
-Silloin hän vastasi, etten minä ymmärtänyt sitä. Myönsin sen
-mielelläni, mutta hän lausui toivomuksen, että jahka pyhä henki saisi
-vallan sydämessäni, niin minulle kävisi paremmin. Pyhä henki; teillä on
-siis kolme jumalaa? Hän vastasi, että perkele vielä vallitsi minussa,
-mutta kun vapaudun sen kynsistä, niin käy paremmin. Hahhaa! Teillä on
-neljä jumalaa! Ja jos minussa vallitsee perkele, maailmanruhtinas, niin
-pyydän saada pysyä hänen omanaan. Jos hän (joka minussa vallitsee) oli
-luonut tämän kauniin maailman kaikkine ihanuuksineen, ja jos hän oli
-maailman herra, niin minä tahdon tunnustaa häntä. Ja minä lankesin
-maahan kasvoilleni ja rukoilin maailmanruhtinasta. Mutta silloin mies
-päästi huudon ja kutsui paikalle joukon puoluelaisiaan. He köyttivät
-minut käsistä ja jaloista. Sitten he veivät minut pienen, eriskummaisen
-huoneen luo, jonka katolla oli hirsipuu. -- Kuka täällä asuu? minä
-kysyin. -- Jumala täällä asuu, sillä tämä on jumalan huone, vastasi
-eräs noista mustista, sillä he olivat kaikki mustiin puetut. -- Oi
-jumalani, maailman valtias! minä huudahdin. Lyö salamallasi heidän
-röyhkeytensä! Sinä, joka asut taivasten yläpuolella ja jolla on
-aurinko, kuu ja tähdet astinlautana, sinäkö asuisit mokomassa
-rottelossa! -- Silloin tuli vanhin mustista ja tahtoi puhua kanssani
-ystävällisesti. Hän sanoi, että nikealainen oppi oli lempeyden oppi, ja
-siksi hän tahtoi voittaa minut lempeydellä. Hän kysyi minulta,
-tahdoinko rakastaa erästä juutalaista, joka oli kärsinyt ja kuollut
-tämän opin tähden. Siihen minä vastasin: en, koska ensiksikään en
-tuntenut ketään juutalaista ja toiseksi en tahtonut rakastaa ketään
-muuta kuin jumalaa. Silloin hän suuttui ja sanoi, että minä joudun
-helvettiin. Kun luulin, että helvetti hänen lempeän oppinsa mukaan oli
-hyvä paikka, niin vastasin: hyvä on!
-
--- Mitä, huudahti hän, tahdotko mennä helvettiin?
-
--- Tahdon niinkin, minä sanoin. -- Sitten he veivät minut jumalan
-huoneeseen sisälle. Ovella seisoi mies säästölaatikko kädessä ja tahtoi
-rahaa. Minä kysyin, näyttikö hän jumalaansa rahasta. Silloin tuli joku
-palvelija ja löi minua kepillä päähän. Pyysin häntä olemaan lempeä
-minua kohtaan, sillä minunhan piti juuri tutustua lempeyden oppiin.
-Sitten he veivät minut suuren taulun eteen. Se kuvasi helvettiä. Ylinnä
-näkyi vanha, ärtyinen, parrakas mies, yläpuolellaan kyyhkynen ja
-jalkainsa juuressa karitsa; yltympärillä oli joukko muita epäjumalia,
-joilla oli siivet, ja heidän alapuolellaan helvetti. Ei se näyttänyt
-kovin houkuttelevalta. Mustat, pihtiniekat epäjumalat siellä
-nipistelivät miesten, naisten ja lasten arimpia paikkoja ja sitten
-viskasivat heidät tuleen. -- Se on ilkeätä, sanoin minä, ja
-minut valtasi silmitön halu käännyttää kaikki nämä poloiset
-epäjumalanpalveluksestaan. -- Jos tämä on lempeätä nikealaista oppia,
-sanoin minä, ja jos helvetti on tämänkaltainen, niin en tahdo olla
-nikealainen! -- Ja sitten lankesin polvilleni ja rukoilin heidän
-puolestaan. Oi jumala, maailman luoja ja ylläpitäjä, katso näiden
-poloisten puoleen ja liikuta heidän kovat ja eksyneet mielensä... Mutta
-pitemmälle en ehtinyt, ennenkuin minut sysättiin kumoon ja kannettiin
-ulos.
-
-Seuraavana päivänä minut piti poltettaman elävältä, koska en tahtonut
-tunnustaa nikealaista oppia. Kysyin kohteliaasti vanhimmalta, eikö
-heidän lempeällä opillaan ollut mitään lievempää rangaistusta
-rikoksesta sellaisesta kuin minun. Sanottiin ettei ollut. Rovio oli
-valmis, ja puettuna kaapuun, jossa oli häpeällisiä kuvia
-maailmanruhtinaasta sarvet päässä ja kieli ulkona suusta -- aatteles
-niitä herjaajia! -- vietiin minut halkopinolle. Lauluja laulamalla ja
-pitämällä epäjumalankuvia edessäni he valmistivat minua kuolemaan. En
-ollut ikinä uskonut, että semmoisia villejä ihmisiä saattoi asua meren
-saarilla. No niin, hetki oli tullut, ja minä luulin, että loppuni oli
-käsissä.
-
-Silloin pimeni taivas ja pilvistä iski salama, monta salamaa, alas
-jumalan huoneeseen, epäjumalankuvien sekaan. -- Näettekös, näettekös,
-huusin minä, jumala lyö mäsäksi oman huoneensa! Vieläkö uskotte hänen
-asuvan siinä! -- Mustat hajaantuivat, minä riistäydyin irti. Otettuani
-rannalta veneen pakenin merelle, sillä parempi hukkua jumalan käden
-kautta kuin näiden pakanain. Ja nyt olen täällä ja nyt tahdon kehottaa
-teitä lähtemään kanssani käännyttämään noita pakanoita ainoaan oikeaan
-uskoon. --
-
-Lassi oli tarkkaavaisena kuunnellut papin eriskummaista kertomusta,
-mutta loppupuolella oli hän vielä tarkkaavaisemmin katsellut
-tulivuorta, joka etäisyydessään lähetti kidastansa ilmoille vähäisen
-savupilven.
-
--- Mennään kotia ensin ja puhutaan asiasta ystävillemme, sanoi hän,
-ennenkuin lähdemme käännytysretkelle.
-
-He menivät veneeseen ja soutivat kotiin päin, kaiken aikaa keskustellen
-opettavaisesti erilaisista pakanoista ja inhimillisten erehdysten
-alkuperästä. Kun he saapuivat kotiin, oli taivas jo mustana savusta, ja
-heikkoa jyskettä kuului etäältä. Kaikki olivat levottomia eivätkä
-tienneet mitä oli tulossa. Papin paluu ei herättänyt sanottavaa
-huomiota, sillä ihmisillä oli muuta ajattelemista. Koko yö valvottiin
-ja varustettiin veneitä, jotka varovaisesti kyllä oli pantu talteen ja
-pidetty kunnossa.
-
-Taivas oli tulipunainen, ja ne, jotka kiipeilivät puissa matkaeväitä
-keräämässä, näkivät tulivuoren loisteessa tehdä työtään. Koko seuraava
-päivä jatkettiin veneitten varustamista vedellä, hedelmillä ja
-lehvillä, sillä nyt saatiin pelätä sekä nälkää että vilua. Jyske yltyi
-ja maa tärähteli. Kolmantena päivänä kuului ukkosenjyrähdyksiä, ja
-koskena syöksyi tulivuoresta hehkuvanpunainen laava.
-
-Kaikki hyökkäsivät veneisiin ja murhemielin, itkien ja huokaillen
-lähtivät Onnellisten saaresta, jossa antelias luonto oli heitä
-elättänyt ja vaatettanut kolme vuotta, jossa he olivat eläneet rauhassa
-ja onnellisina, riidatta ja kiistatta, ja joka heidän nyt täytyi jättää
-lähteäkseen kohden tuntemattomia kohtaloita.
-
-Heidän päästyään merelle alkoi saari vajota. Puut vaipuivat veteen, ja
-aallot huojuttivat niiden latvoja. Matalammat kukkulat katosivat
-vähitellen; viimein huuhtelivat tyrskyt tulivuorenkin keilaa. Jokainen
-aalto, joka loiskahti aukkoon, syöksyi ilmaan höyrypilvenä, joka oli
-punainen hehkuvasta laavasta, sinertävä palavasta tulikivestä ja vihreä
-vaskesta ja muista metalleista, jotka sulina läikkyivät tuon valtaisen
-uunin pohjalla.
-
-Ja niin katosi Onnellisten saari noiden poloisten näkyvistä, jotka nyt
-jättäytyivät tuuliajolle kulkeakseen kuolemaa tai kenties vielä
-pahempaa kohden.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-
-Kun matkamiehet viisi päivää harhailtuansa merellä vihdoin saivat
-näkyviinsä maan, olivat he menehtymäisillään vilusta. Uusi maa, joka
-nyt aukesi heidän silmäinsä eteen, näytti olevan manner tai ainakin
-suunnattoman suuri saari. Kun he astuivat maalle, olivat heidän
-ruokavaransa lopussa ja he kävivät ahnaasti käsiksi simpukkoihin, joita
-aallot olivat viskanneet rannalle, ja tämä raaninen ravinto sai heidän
-ruumiinlämpönsä vähitellen palautumaan. Seudun ilmanala tuntui olevan
-kylmänlainen, ja Onnellisten saaren ihanista hedelmäpuista ei näkynyt
-jälkeäkään. Metsässä kasvoi pyökkejä, tammia, koivuja ja ylempänä
-vuorten rinteillä mäntyjä ja kuusia. Nälissään kun olivat, koettivat he
-syödä pyökin ja tammen terhoja, mutta ne eivät tehneet kylläiseksi
-ja sitäpaitsi maistuivat inhottavilta. Mutta puiden seassa
-juoksenteli jäniksiä, metsäkauriita, villejä vuohia ja lampaita, ja
-pensaikossa elostivat metsot ja teeret. He oivalsivat siis heti, että
-täällä oli elettävä metsästyksellä ja kalastuksella ja että oli pakko
-niin pian kuin suinkin hankkia lämpimiä vaatteita eläinten nahoista,
-ellei mielitty paleltua kuoliaaksi.
-
-Lassi kuulutti kohta suuren kokouksen ja esitti seuraavan tuuman.
-
-Ensi päivänä sai kukin käydä rannoilla ja ravita itseään simpukoilla
-sekä etsiä luolia ja onttoja puita yömajoiksi. Mutta niiden, jotka
-olivat löytäneet luolan tai kolon, piti kohta sen jälkeen kerätä
-simpukoita ja vettä muutamille niistä, jotka valmistivat jousia ja
-nuolia eläinten ampumista varten, sillä heidän aikansa tarvittiin
-tyyten. Jousen valmistuksen esitöiksi käskettiin etsimään teräviä
-kiviä, joita sopi käyttää veitsinä.
-
-Yön tullessa ei oltu vielä ehditty muuta kuin koota teräviä kiviä, ja
-sitten ryömittiin nukkumaan luoliin, rotkoihin ja kumolleen kaadettujen
-veneitten alle. Seuraavana aamuna alkoi jousenteko, kun ensin kuitenkin
-oli kivittämällä tapettu jokusia eläimiä, joiden nahka heti nyljettiin
-ja käytettiin pienten lasten vaatteiksi. Kun joku määrä jousia oli
-kolmantena päivänä valmiina, läksivät miehet metsälle ja naisistakin
-ne, jotka eivät olleet raskaina tai joilla ei ollut lasta kaittavana.
-Tämä tapahtui äärimäisessä hädässä, sillä kaikki simpukat, jotka
-viimeinen myrsky oli heittänyt maalle, oli syöty. Riistansaalis ei
-ollut runsas. Pappi ja seppä, jotka olivat sattuneet tähtäämään samaa
-jänistä, joutuivat riitaan siitä, kumpi sen oli tappanut, ja olisivat
-ryhtyneet käsikähmään, ellei Lassi olisi astunut väliin ja ratkaissut
-asiata siten, että he saivat jakaa saaliin.
-
--- Nyt alkaa tappelu, sanoi Lassi itsekseen, ja kohtaus teki
-läsnäolijoihin ikävän vaikutuksen.
-
-Eläinten liha täytyi syödä raakana, mikä oli inhottavaa. Mutta
-aterialle, jolle nyt ruvettiin, tulivat kaikki raskaat vaimot ja ne,
-jotka olivat lasten tähden saaneet jäädä kotiin, ja pyysivät hekin
-syötävää. Ei kukaan tahtonut antaa omastaan. Silloin täytyi Lassin taas
-astua väliin, ja hän velvoitti jokaisen miehen, joka oli syntyneiden
-tai syntymättömien lasten isä, antamaan saaliistansa naisille. Mutta
-oli aivan mahdotonta saada selkoa isistä, sillä noina kolmena vuotena,
-jotka oli eletty Onnellisten saarella, olivat miehet ja naiset
-sekaantuneet toisiinsa pitämättä lukua isyydestä. Syntyi riitaa. Lassin
-täytyi jälleen mennä välittämään. Ja jaettuaan miehet ja naiset kahteen
-joukkoon hän käski kunkin naisen valita itselleen miehen. Sitten täytyi
-jokaisen naisen juhlallisesti luvata olla pitämättä yhteyttä muiden
-miesten kanssa, niin kauan kuin oma hankki hänelle ja hänen lapsilleen
-ruuan ja vaatteet. Tämän katsoivat kaikki varsin kohtuulliseksi. Mutta
-Petter Snagg, jonka aina täytyi hangotella vastaan, esitti kysymyksen,
-mitä miehen oli tehtävä, jos nainen oli uskoton, johon Lassi vastasi,
-että mies silloin lakkasi olemasta velvollinen elättämään naista,
-toisin sanoen oli oikeutettu eroamaan hänestä tai ajamaan hänet
-luotaan, sillä luonto ei ollut tarkoittanut, että toisen pitäisi
-työllään maksaa toisen ilot.
-
--- Ja niin on meillä avioliitto valmiina taas, tuumi Lassi itsekseen.
-
-Kaikki puolikasvuiset lapset saivat tehdä syötyjen eläinten luista
-ongenkoukkuja, punoa ruohoista siimoja ja ruveta kalastelemaan.
-
-Niin eli nuori yhteiskunta jonkun aikaa varsin tukalata elämää. Talvi
-oli luolissa ankara, sillä heillä ei vielä ollut tulta.
-
-Kevään tullen he kauhukseen huomasivat, että riista alkoi vähetä.
-Retket ulotettiin yhä loitommalle metsiin, mutta silloin saatiin nukkua
-taivasalla ja saaliin kotia-retuuttaminen oli raskasta työtä. Riita
-saaliista alkoi käydä yhä yleisemmäksi, ja rauha häiriintyi. Silloin
-sattui oikeaan aikaan, kun yhteiskunta oli jo perikadon partaalla, että
-pastori Axonius eräänä päivänä tuli kotia kylään tuoden muassaan kauan
-kaivatun tulikiven. Se oli palanen rikkikiisua. Mutta hän oli
-kateellinen löydöstään. Ja Lassi, joka yksin oli säilyttänyt muistinsa,
-lyöttäysi Axoniuksen kumppaniksi aarteen hoitoon. He olivat kauan
-nähneet, että kansa oli tyytymätön; he olivat huomanneet, että oli
-syntynyt jonkinlainen vastenmielisyys vaivalloista metsästystä kohtaan
-ja että kaikki kaipasivat niitä onnen päiviä, jolloin kenenkään ei
-tarvinnut tehdä työtä. Mieltenkuohu oli yleinen, ja halu päästä
-työnteosta levisi kuin synti koko yhteiskuntaan. Lassi ja Axonius,
-joilla oli täysi työ koettaessaan keksiä parannuksia jousien ja
-vaatteiden valmistuksen sekä riidanratkaisun alalla, eivät paljoa
-ehtineet metsästellä, jonka vuoksi heidän täytyi kerjätä ruokansa
-toisilta, jotka vain vastenmielisesti luopuivat omastaan. Aika oli
-tullut, jolloin he pääsivät kerjäämästä, kun he yhteiskunnalle
-tekemänsä suuren palveluksen vastineeksi saattoivat vaatia elatusta ja
-vaatteissa-pitoa. Talvi läheni, ja tulen tarve oli tuntuvampi kuin
-koskaan.
-
-Lassi kutsui koko väen koolle. Sitten hän selitti, että oli
-välttämätöntä hajaantua eri tahoille ja etsiä uusia metsästysmaita.
-Tämä kävi päinsä vain siten, että kukin vei asunnon muassaan, sillä
-epävarmaa oli, tokko saattoi joka ilta löytää luolia. Mutta jotta
-kävisi laatuun asua teltassa, tarvittiin tulta. Se, joka voisi hankkia
-tulta milloin tahansa, olisi uuden ajan suurin mies. Pastori Axonius
-oli saanut luonnonjumalilta syvemmät tiedot luonnon salaisuuksista kuin
-kukaan muu, ja Lassi oli käyttämällä hyväkseen pastorin tietoja yhdessä
-hänen kanssaan keksinyt tulenteon taidon. Nyt hän kysyi yhteiskunnan
-jäseniltä, tahtoivatko he elättää hänet ja pastorin siitä hyvästä, että
-saivat tulikiviä.
-
-Kokous vastasi raikuvalla suostumushuudolla.
-
-Sitten Lassi laitatti rovion. Heitti näädännahan papin päähän ja
-ketunnahan hänen hartioilleen. Sitten hän jupisi, kääntyneenä päin
-aurinkoa, jota hän ylisti tulen lähteeksi, joitakin heprealaisia
-sanoja, joihin pappi vastasi käsittämättömällä pominalla. Sen jälkeen
-hän käski kansan langeta polvilleen. Sitten pappi iski tulen, ja rovio
-syttyi palamaan.
-
--- Nyt, sanoi Lassi kaikuvalla äänellä, on uusi aikakausi alkanut.
-Tulen kera voimme retkeillä ympäri maata, eikä tule metsän anti meiltä
-koskaan puuttumaan. Hilivoo, hokus pokus, paraskit, parai, Mahomet!
-
-Ja kaikki kansa hyppi kuin humalassa kauniin nuotion ympärillä. Mutta
-pappi, jota tahdottiin kumartaa kuin jumalaa, palasi kiireesti luolaan
-ja piiloutui sinne.
-
-Kun Lassi oli ottanut kaikilta lupauksen, että he määräaikoina tulevat
-tuomaan veronsa, jakoi hän heille tulikiviä ja käski heidän heti tehdä
-telttoja, jakautua viiteen joukkioon ja mennä menojaan. Lisää tulta
-tarvitessaan he saivat tulla takaisin.
-
-Seitsemässä päivässä he saivat teltat kuntoon, ja sitten he läksivät
-matkoihinsa metsiin, mutta sillä puheella, että kokoontuvat, paitsi
-tuliveron tuontiin, joka vuosi määräpäivänä talvipäivänseisauksen
-aikaan, jolloin päivät alkavat pidentyä, juhlimaan kokon poltolla
-auringon paluuta ja tulen keksimistä. Sitäpaitsi selitti Lassi, että
-pastori Axoniuksen läheinen seurustelu jumalien kanssa ei enää sallinut
-hänen nähdä heitä niin usein kuin ennen; samaten antoi pastori Lassin
-kautta tietää, ettei hänen nimensä enää ollut Axonius, vaan oli se
-hänen tahdostaan oleva Ufka -- syvämerkityksellinen sana, jonka
-varsinaista tarkoitusta Lassi ei vielä ollut keksinyt, sillä se
-oli niin syvällinen, että tarvittiin kuusi miespolvea sen
-selvillesaamiseen. Ja sitten he läksivät.
-
-Mutta Lassi ja Axonius, eli, kuten häntä nyttemmin nimitettiin, Ufka,
-joiden ei tarvinnut metsästää, istuivat kotona valkean paisteessa
-herkutellen. Koska heillä oli ruokaa enemmän kuin jaksoivat syödä,
-lahjoivat he pian muutamia miehiä ja naisia, joilla ei myöskään ollut
-halua laukata pitkin metsiä, hoitamaan tultansa, paistamaan ruokaansa
-ja neulomaan vaatteitansa.
-
--- Nyt on meillä herrat ja palvelijatkin, sanoi Lassi itsekseen. -- Saa
-nähdä miten tämä päättyy.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-
-Aika laahusti eteenpäin, ja Lassi istui kaikessa rauhassa ja otti
-vastaan veroa. Mutta seuraavana vuonna suuren uhrin jälkeen hän odotti
-turhaan, ja nälänhätä uhkasi. Silloin hän lähetti liikkeelle Ufkan,
-pitkä, korpinhöyhenistä tehty takki yllä, tiedustelemaan ja pelottamaan
-vastahakoisia, jotta he toisivat veronsa. Kun Ufka palasi, oli hän
-revitty ja pahoinpidelty. Kansa ei enää uskonut häneen eikä tarvinnut
-Lassin tulikiviä, kun Petter Snagg oli keksinyt mistä niitä saatiin.
-Mutta Lassilla oli muuta varalla, sillä hän oli viisas mies, jolla oli
-muisti tallella. Heimojen kokoonkutsuminen ei enää hyödyttänyt mitään,
-mutta hän lähti hakemaan Petter Snaggia ja hänen heimoaan, sillä hän
-tahtoi lyödä hänet hänen omalla alueellaan ja todistajain läsnäollessa.
-Saavuttuaan vihdoin raskaan päivämatkan perästä Snaggin telttakylään
-hän astui esiin ja tervehti Petteriä kunnioittavasti, ja keskusteltuaan
-kahdenkesken he tekivät liiton uuden keksinnön perusteella. Heimo
-kutsuttiin kokoon, ja Snagg piti seuraavansisältöisen puheen.
-
-Metsästäjäelämä ei ollut vailla vaivoja ja hankaluuksia. Välistä oli
-lihaa yltäkyllin, niin että sitä jäi mätänemään, välistä taas oli
-puute. Jonkun kerran oli tosin yritetty kuivaamalla säilyttää
-yltäkylläisyydestä jotakin, mutta menettelytapojen puutteellisuus oli
-tehnyt heidän toiveensa tyhjiksi. Nyt olivat Petter Snagg ja Lassi
-Hulling löytäneet salaperäisen kiven, jolla oli kyky estää lihaa, kalaa
-ja nahkoja mätänemästä. Tällä aikakauden suurimmalla keksinnöllä oli
-arvaamattoman laajakantoiset seuraukset. Nyt kävi laatuun metsästää
-määräaikoina ja sitten istua rauhassa, ja rauhassaistuminenhan oli
-elämän suurin, puhtain ja varmin nautinto. Jos heimo nyt tahtoi maksaa
-Lassille ja Petterille veroa, niin se sai heidän keksintönsä.
-
-Jyrisevä suostumushuuto tuli vastaukseksi.
-
-Petter jakoi sitten valkoista, rouhittua kiveä, jota nimitettiin
-suolaksi, ja kehotti kansaa tulemaan kerta viikossa noutamaan
-tarpeensa, jonka vastineeksi piti tuoda vero. Ja sitten Lassi palasi
-kotiansa.
-
-Mutta verotuloja ei karttunut kovinkaan paljoa, sillä kapteeni Parta
-oli jo opettanut heimolleen savustamismenettelyn, joka oli tehnyt
-hänestä verottajan, ja partalaiset eivät huolineet suolasta.
-
-Suolan tultua käytäntöön saivat ihmiset parempaa aikaa ja alkoivat
-pysyä aloillaan. Mutta nyt oli jo niin totuttu kovaan työhön, että
-saatiin tilaisuutta uusien keksintöjen tekemiseen. Niinpä esimerkiksi
-lääkäri, joka oli erään heimon verottaja, oli löytänyt punaisen
-metallin, jota kävi helposti takominen ja josta oli sangen edullista
-tehdä nuolia. Metalli ei ollut muuta kuin vaskea, ja sen tultua
-käytäntöön kävi metsästys entistä helpommaksi, jotapaitsi siitä
-valmistettiin veitsiä ja kirveitä, joilla puita kaadettiin. Mutta
-sitten alkoi ankara vasken etsintä kaikkialla. Sitä ei löydetty. Toiset
-heimot lähettivät sananviejiä tohtori Gaddin luo ja pyysivät tietoa
-vasken löytöpaikasta. Hän kieltäytyi ilmaisemasta salaisuutta, mutta
-möi veitsiä ja nuolenkärkiä suolasta ja tulikivistä, joista hänellä oli
-puute, pitäen kuitenkin hinnan niin korkeana, että muut heimot
-suuttuivat, ja eräänä kauniina päivänä hyökkäsi Pihtis-seppä, joka oli
-erään heimon päällikkö, hänen kyläänsä ja vangitsi lääkärin ja ja hänen
-heimonsa. Lääkäri ja hänen väkensä rukoilivat henkensä puolesta ja
-saivatkin pitää sen sillä ehdolla, että tekivät työtä sepälle ja hänen
-kansalleen eli rupesivat heidän orjikseen.
-
-Mutta uhkaavan vaaran säikyttämänä oli Lassi, joka myös oli kateellinen
-sepälle ja kapteenille, lähtenyt liikkeelle ja etsinyt uuden metallin,
-joka oli terävämpää kuin vaski eikä taipunut iskuista, ja rautaisilla
-piikeillään ja kirveillään hän varusti väkensä, joka nyt otti sepän ja
-kapteenin joukot vangiksi. Mutta silloin Lassille tuli ajattelemista
-enemmän kuin hän oli koskaan uneksinutkaan, sillä oli vaikeata elättää
-ja hallita niin suurta ihmisjoukkoa yhdessä kohden, ja metsänriista oli
-vähentynyt. Täytyi miettiä uusia ravintoaineita, jotka saattoi pitää
-näkyvissään, ettei tarvinnut juosta metsästä hakemaan. Hän pyydystytti
-senvuoksi alkuhärkiä, lampaita ja vuohia, jotka kytkettiin puihin
-niityille ja joiden maitoa ja lihaa voitiin mielen mukaan käyttää, ja
-niin oli hänellä paimentolaiskansa hallittavanaan. Mutta talvella piti
-elukoita ruokkia, ja sitä varten oli rakennettava navetoita ja latoja
-sekä koottava heinää.
-
-Mutta pian kyllästyttiin ruuan yksitoikkoisuuteen, ja vanhat muistot
-iloisesta ajasta Onnellisten saarella alkoivat tuntua mahassa. Lassi,
-joka oli käyttänyt aikansa hyvin, oli löytänyt pari ruoholajia, joiden
-siemenet survottuina ja maitoon sotkettuina olivat herkullista ruokaa.
-Sitäpaitsi oli hän tavannut paksujuurisia kasveja, joiden juuret olivat
-karvaita kasvaessaan laihassa maassa, mutta makeita kasvaessaan
-lihavassa. Kun hänellä ei ollut auraa eikä kesytettyä vetojuhtaa, niin
-hän kaadatti ja poltatti metsää. Tuhkaan hän kylvi ruohon- ja
-nauriinsiemenensä, ja niin oli maanviljelys käynnissä. Kaikki heimot
-eivät heti seuranneet esimerkkiä. Mutta muutamat tekivät sen. Mutta
-kaskenpoltto karkoitti metsänriistan. Naapurit valittelivat savun
-haitallisuutta; hekin alkoivat päästä viljelyskasvien makuun, mutta
-eivät tahtoneet heittää metsästystä eivätkä hävittää metsiä. He tekivät
-senvuoksi silloin-tällöin pieniä hyökkäyksiä Lassin alueelle eivätkä
-tahtoneet tunnustaa hänen omistusoikeuttaan sikäli, että olisivat
-myöntäneet hänelle oikeuden kaskeamisella hävittää maata ja
-metsänriistaa. Lassin täytyi karkoittaa heidät asevoimin. Mutta väki,
-joka oli sodassa, ei voinut tehdä työtä. Siksi täytyi toisten ruokkia
-ja vaatettaa niitä, jotka olivat ulkona suojelemassa peltoja. Niin
-määräsi Lassi yleisen suojelusveron.
-
-Tällöin alettiin rakentaa taloja ja luovuttiin kokonaan
-kiertolaiselämän ajatuksesta. Mutta paikallaanpysymisen sulous täytyi
-ostaa kalliisti, eikä Lassilla nyttemmin enää koskaan ollut iloista
-päivää, sillä hän sai ehtimiseen istua riitoja ratkaisemassa ja
-laatimassa lakeja ja asetuksia.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-
-Tavat tulivat yhä raaemmiksi. Kulkurielämä metsissä oli vaikuttanut
-jotenkuten virkistävästi mieliin, ja riistan pitempiaikaisen
-säästämisen mahdottomuus teki ihmiset anteliaiksi. Nyt, kun
-kävi kätkeminen, tulivat ihmiset ahneiksi ja pikkumaisiksi.
-Metsästäjäheimot, jotka vielä liikuskelivat lähiseudun salomailla,
-katsoivat häpeälliseksi riistää lehmiltä maitoa, jonka luonto oli
-määrännyt vasikoille, ja jotkut jalomielisemmät päättivät kerran
-väkisin estää tämän eläinrääkkäyksen. Metsästäjät halveksivat kauan
-noita "vasikoita", kuten he sanoivat, mutta vielä enemmän he
-halveksivat heitä, kun saivat nähdä teurastuksen, jossa sidotut elukat
-ilman vastarinnan merkkiäkään mitä raaimmalla tavalla pistettiin
-kuoliaaksi ja veri vuodatettiin kuiviin. Se oli kerrassaan inhottava
-näky metsästäjille, jotka harvoin näkivät kuolinkamppausta eivätkä
-milloinkaan verenvuodatusta. Petter Snagg, joka oli metsästäjien
-päällikkö, ei keksinyt kyllin kuvaavia sanoja ilmaistakseen suruaan ja
-ylenkatsettaan raakuuden yltymisen johdosta. Vielä pahempaa tuli, kun
-ruvettiin polttamaan metsiä ja ihmiset alkoivat syödä "ruohoa kuin
-elukat". Petterin mielestä tuli ensiksikin metsien hävitys turmelemaan
-maan; toiseksi oli hänestä typerää viljellä ruohonsiemeniä ja pitää
-suunnattomia maa-aloja kuivien korsien hallussa.
-
--- Mokomaakin siivotonta, viheliäistä, raaistunutta joukkoa! puhkesi
-hän puhumaan nähdessään heidän kumarassa kuokkineen ja lapioineen
-tonkivan maata, jota täytyi höystää lannalla, kun se oli antanut sadon.
--- Niin pitkälle on raakuus mennyt, että he syövät sontaa! Eivätkö he
-vedä sitä navetasta pellolle, ja eivätkö he sitten vedä latoihinsa
-viljaa, joka on siitä kasvanut. Hyi, saakeli, semmoista väkeä! Ja
-sitten he rakentavat hirsistä umpinaisia tupia, joihin ei ilma pääse
-sisään, ja siellä rötköttävät ja haisevat ja polttavat tulta, niin että
-voivat pahoin, jos tulevat ulos raittiiseen ilmaan. Ja muuta he eivät
-saa maailmasta nähdäkseen kuin nokiset halmeensa ja armaat
-sontatunkionsa navetan nurkalla. Aatelkaas, kuinka älykkäiksi ja
-miellyttäviksi semmoinen toimi heidät tekeekään!
-
-Lassilla, joka vielä toisinaan sovinnossa kohtasi Petterin, oli tapana
-väitellä hänen kanssaan ja aina huomauttaa, että maanviljelys teki
-ihmiset rauhallisiksi, sillä se, jolla oli laihonsa taivasalla, varoi
-hankkimasta itselleen vihamiehiä, jotka saattoivat hänen nukkuessaan
-viedä hänen satonsa.
-
-Mutta Petter väitti vastaan, että ihminen, jolla oli omaisuutta, ei
-voinut koskaan nukkua rauhassa, vaan tuli aina elämään kadottamisen
-pelossa. Ja -- jatkoi hän -- kuinka maahan kytketyksi hän tunteekaan
-itsensä ja kuinka vaikea hänen on erota tästä viheliäisestä elämästä
-tietäessään jättävänsä tavaransa hunningolle. Saattaahan rankkasade,
-raekuuro, aidan sortuminen milloin tahansa hävittää työn hedelmät.
-Pelonalainen sukukunta siitä kaikesta syntyy; orjamaisen, tyhmistyneen
-kansan hän tulee saamaan näistä maantonkijoista, jotka lopuksi
-piintyvät siihen käsitykseen, ettei maailmassa muuta olekaan kuin
-heidän maatilkkunsa.
-
-Lassi sai pian nähdä seuraukset. Orjat, joiden elatus kävi kalliiksi ja
-vartioiminen hankalaksi, täytyi päästää vapaaksi. He läksivät oitis
-metsiin ja rupesivat kaatamaan kaskea. Ja pian oli koko Lassin alue
-maanviljelijäin hallussa. Riitoja syntyi metsäpalstoista ja
-laidunmaista. Toisen elukat menivät toisen peltoihin tallaamaan.
-Silloin kaikki alkoivat vaatia yhteisiä sopimuksia, eikä Lassilla ollut
-muuta neuvoa kuin vetää taas esille lain ensimäinen kaari eli Maakaari,
-jonka nojalla itsekukin sai omistusoikeuden siihen maahan, jonka oli
-ottanut haltuunsa. Mutta pian tultiin huomaamaan, ettei lakia toteltu.
-Täytyi siis keksiä rangaistuksia. Koska väenkarttuminen uhkasi jo käydä
-liialliseksi ja vankiloista olisi tullut kohtuuton rasitus syyttömille,
-ja kun lisäksi kaikki halusivat päästä vankilaan saadakseen ruuan ja
-asunnon tarvitsematta tehdä työtä, niin katsottiin parhaaksi tappaa
-lainrikkojat. Henki ei vielä ollut kellekään ylen kallis, sillä
-verrattaessa nykyisiä oloja entiseen ihanaan Onnellisten saaren aikaan
-pidettiin elämää yleensä taakkana. Kuolemanrangaistus hyväksyttiin
-senvuoksi riemuiten, ja Rikoskaari tuli taas voimaan.
-
-Mutta uusia selkkauksia uhkasi syntyä. Lassi näki, että asiat alkoivat
-sotkeutua, mutta niiden selvittäminen ei ollut mahdollinen; täytyi vain
-antaa kaiken mennä niinkuin meni.
-
-Parin vuoden kuluttua, kun oli lakkaamatta riidelty ja säädetty lakeja
-aitausvelvollisuuksista, vesistöistä, joita jotkut olivat sulkeneet
-myllyillä, niin että toisten kalastus oli mennyt pilalle, tienteosta
-toisen maalle, kun toinen ei voinut päästä omalle alueelleen ajamatta
-naapurin maan kautta, ja muusta sellaisesta, sattui eräänä päivänä,
-että muuan talokas eli talonpoika, kuten nyttemmin nimitettiin niitä,
-jotka olivat asettuneet asumaan peltojen ja laidunmaiden laiteille,
-aivan äkkiä kuoli. Hän jätti jälkeensä vaimon ja kuusi lasta, kolme
-poikaa ja kolme tytärtä. Kukin näistä tahtoi talon, mutta se ei voinut
-jaettuna elättää kaikkia, ja Lassi tahtoi ennemmin yhden talollisen
-kuin kuusi mökkiläistä ja siksi hänen täytyi vetää esiin vanha
-Perintökaari, jonka mukaan vanhin poika tuomittiin pitämään taloa ja
-elättämään äitiä. Muut siskokset saivat lähteä maailmalle palvelusta
-hakemaan. Tämä seikka sai toiset talonpojat varovaisemmiksi lasten
-hankkimiseen nähden, ja sittemmin oli harvinaista, että talonpojalla
-oli enemmän kuin kaksi lasta, sillä kukaan ei tahtonut lapsistaan
-palkollisia. Mutta nyt alkoi niistä, jotka jo olivat syntyneet ja
-joille ei riittänyt maata, muodostua tyytymättömien luokka. He olivat
-sangen vaarallisia, sillä kun heillä ei ollut mitään menetettävää, niin
-he eivät pelänneet mitään. He läksivät metsiin, koska eivät käsittäneet
-miksi heidän pitäisi raataa toisten hyväksi, jotka anastivat heidän
-työnsä hedelmät. Lassi sulkeutui papin kanssa moneksi päiväksi
-huoneeseensa ja koetti keksiä syytä, jonka nojalla toisten pitäisi
-tehdä työtä ja toisten syödä, mutta eivät he semmoista löytäneet.
-
-Mutta kun nyt maata ei saanut lohkoa, sattui joskus hyvinä vuosina
-tulemaan niin runsas sato, että syntyi ylijäämä ja talonpojalla oli
-jotakin lajia enemmän kuin hän saattoi syödä. Silloin hän keksi vaihtaa
-toisilta sitä, mitä heillä oli yli tarpeen, ja pian tiedettiin
-tarkalleen, mihin aikoihin ja missä sai tavata niitä, joilla oli
-jotakin vaihdettavaa. Markkinapaikoilla kohdattiin, ja sinne tulivat
-metsästäjät turkiksineen, suoloineen, kaloineen ja riistoineen ja
-vaihtoivat niitä viljaan, juustoon, voihin ja karjaan. Vaihdon
-helpottamiseksi älyttiin ruveta käyttämään sinkkilevyjä, jotka
-leimattiin numeroilla ja kävivät vaihtovälineenä. Mutta kun tällä
-tavoin alkoi kertyä rikkauksia, tuli osatonten ja perinnötönten kateus
-niin suureksi, että he ryhtyivät rosvoamaan ja ryöstämään.
-
-Näin oli yhteiskunta joutunut suureen vaaraan, ja Lassin täytyi pestata
-seisova sotajoukko noista tyytymättömistä, joten entinen sotaväki yhä
-lisääntyi ja uusia veroja täytyi määrätä. Talonpojat maksoivat
-mielellään veroa, kunhan olivat turvassa. Mutta nuo heittiöt, jotka
-asuivat vasta-rakennetussa tornissa, söivät, joivat, soittivat ja
-tanssivat. Tehtävää ei heillä ollut mitään, ja niin he saivat sen
-käsityksen, että olivat parempia kuin maantonkijat. He olivat
-tavoiltaan raakoja eivätkä piitanneet Lassista mitään. He kuljeksivat
-teillä ja poluilla ja rosvoilivat vaihtajia, kun nämä palasivat
-markkinoilta.
-
-Kauan kuului hiljaista nurinaa talonpoikain taholta, joilla ei ollut
-halua ylläpitää sortajia. Kuolemanrangaistus ei pelottanut ketään,
-sillä kaikki uskoivat kuoltuaan pääsevänsä takaisin Onnellisten saareen
-ja menivät kuolemaan kuin pitoihin ikään. Lassin oli siis pakko keksiä
-jotakin, mikä tekisi kuoleman kammottavaksi. Eikä hänen kauan
-tarvinnutkaan etsiä.
-
-Ufka, eli entinen pastori Axonius, joka oli vaipunut jonkinlaiseen
-nautamaiseen horrostilaan, herätettiin taas ja lähetettiin maailmaan
-saarnaamaan valtiollista eli helvettiuskontoa. Tämän kauniin opin
-pääkohdat olivat seuraavat: Kaikki ihmiset, jotka eivät ole saaneet
-maata, ovat heittiöitä. Jumala on luonut heidät, mutta he olivat
-tottelemattomia, ja tottelemattomuus esivaltaa kohtaan on synneistä
-suurin; senvuoksi kaikki, joilla ei ollut maata ja jotka eivät
-mielineet tehdä työtä toisille, tulivatkin kuoltuansa joutumaan
-helvettiin, missä heitä elävältä paistetaan iankaikkisesta
-iankaikkiseen. Tämä järjettömyys ei aluksi tehnyt mitään vaikutusta
-ihmisten eksyttämättömiin mieliin, mutta tottumuksen voima on suuri, ja
-vähitellen Ufkan onnistui maalatuilla tauluilla saada naiset
-kuolemanpelon valtaan. Tämä oli ensi askel. Mutta soturit tekivät
-papista pilaa ja olivat parantumattomia. Lopuksi täytyi Lassin käyttää
-heitä kohtaan toista keinoa. Hän lahjoi heidät.
-
-Maa jaettiin lääneihin, joihin kuhunkin pantiin soturi päämieheksi. Nyt
-kävi jotakuinkin pitäminen talonpoikia kurissa, sillä jokaisella
-lääninherralla oli torni ja linnaväki. Mutta nämä päämiehet sortivat
-suunnattomasti talonpoikia ja keksivät myöskin ottaa veroa jokaiselta
-kauppiaalta, joka kulki heidän alueensa kautta. Tätä veroa nimitettiin
-tulliksi ja sen tarkoitukseksi ilmoitettiin kaupan suojeleminen
-(nimittäin "suojelijoiden" rosvousta vastaan).
-
-Niin kulki kehitys "eteenpäin".
-
-Lassi oli nainut ja saanut lapsia. Hänen menonsa kasvoivat ja hänen
-täytyi ottaa uusia veroja. Mutta silloin talonpojat valittivat. Heillä
-oli itsellään niin monta lasta elätettävänä, sanoivat he, etteivät
-tahtoneet elättää muiden omia; ja pojat ja tytöt tekivät lapsia minkä
-ennättivät. Lassi katsoi olevansa pakotettu antamaan uuden säännöksen,
-jossa ankaran rangaistuksen uhalla kiellettiin jokaista, jolla ei ollut
-maata eikä omaisuutta, tekemästä lapsia. Ja jotta kävisi tyystin
-valvominen niitä, jotka synnyttivät lapsia, velvoitettiin naimisiin
-aikovat ilmoittautumaan Ufkalle, ja hänen tuli ensin muokata heitä
-helvettiopilla, jonka kautta jokaisen mieskuntoisen nuorukaisen ja
-naimaikäisen tytön täytyi vannoa vala. Vanhemmat valittivat ja
-vaikeroivat, mutta siitä ei ollut apua, sillä sotavoima ratkaisi
-nyttemmin kaikki omantunnonkysymykset ensi ja viime kädessä. Lisäksi
-tuli eräs toinen seikka.
-
-Naiset, jotka olivat lastensa vuoksi asettuneet miesten suojelukseen,
-olivat siten joutuneet sellaiseen riippuvaisuuteen, joka läheni
-palvelijan asemaa. Vaimo teki kotona kaikki pikku askareet, ja sisaret,
-jotka olivat perinnöttömiä, palvelivat veljiä. Mutta kun jokainen
-talollisenpoika, joka tahtoi naida, pelkäsi menojen lisääntymisen
-tähden joutuvansa huonoihin oloihin, niin tytöt olivat jäädä
-naimattomiksi. Vanhemmat keksivät silloin antaa heille huomenlahjan ja
-lopuksi puolen perintöoikeutta. Ne, joilla oli suuri perintö, pääsivät
-senvuoksi helpommin naimisiin kuin ne, joilla oli pieni. Näin pysyivät
-maanomistajat koossa maattomia vastaan, ja siten syntyi maa-aateli
-raa'an väkivallan eli varasaatelin rinnalle, mutta sen alapuolelle.
-
-Mutta varas-aateliset olivat levottomia herroja, joissa
-metsästäjäkauden iloiset muistot vielä elivät, ja saadakseen jotain
-millä huvitella he anastivat itselleen ne harvat metsästysmaat, mitä
-vielä oli jäljellä, ja talonpojat kiellettiin pitämästä aseita. Toinen
-keksintö, jonka nämä varkaat tekivät ja joka herätti kaikkien
-talonpoikain oikeutetun suuttumuksen, oli se, että he kesyttivät susia,
-jotka eivät kuitenkaan tulleet kesymmiksi kuin että tottelivat
-herrojaan, mutta purivat kaikkia muita. Niitä pidettiin muka
-metsästyksen vuoksi, mutta itse asiassa niitä käytettiin suojelemaan
-varastettua tavaraa varkaiden nukkuessa humalassa. Tämä varkaiden ja
-villipetojen yhteenliittyminen suututti talonpoikia tavattomasti, mutta
-nyttemmin ei heillä enää ollut toivoa saada ääntänsä kuuluviin.
-
-Lopulta herrojen saaliinhimo alkoi kohdistua toisiin herroihin, ja he
-tekivät pieniä hyökkäyksiä toistensa torneja vastaan. Talonpojat siinä
-aina joutuivat kärsimään, heidän peltonsa kun tallattiin herrojen
-hevosten jalkoihin, sillä herrat olivat ruvenneet liittoon näidenkin,
-heitä vahvempien eläinten kanssa. Talonpojat, jotka olivat aseettomia,
-eivät voineet mitään tehdä aseellisia miehiä ja villejä eläimiä
-vastaan. Mutta he valittivat Lassille. Tämä, joka oli nähnyt asiain yhä
-enemmän sotkeutuvan, ei keksinyt muuta keinoa kuin varustaa talonpojat
-aseilla ja heidän avullaan sekä omalla sotajoukollaan kurittaa herroja.
-Ja sen hän teki.
-
-Sitten oli enää vain toinen puoli askelta jäljellä: hän huudatti
-itsensä kaikkien päämiesten päämieheksi eli kuninkaaksi. Antaakseen
-hankkeelle enemmän loistoa hän pani toimeen suuren kruunauksen.
-Puettuna punaiseen, siilinnahalla reunustettuun susiturkkiin ja närhin
-sulilla koristettu majavannahkalakki päässä hän esiintyi suurella
-niityllä, missä Ufka voiteli tervalla hänen suunsa ympäryksen, jonka
-jälkeen koko kansan täytyi tehdä uusi vala helvettiopin nimessä ja
-vannoa, että Lassi oli Jumalan lähettämä ja että Hulling-suku polveutui
-Jaafetista, Noakin pojasta, jonka vuoksi kaikkien torninpäämiesten piti
-olla hänelle alamaiset ja maksaa hänelle veroa. Viimemainittu asia ei
-ollut näille mikään vaikeus, sillä he vain panivat talonpojillensa
-uuden veron. Ja niinmuodoin oli Lassi I Hulling-suvusta voideltu
-kuninkaaksi Jumalan armosta. Mutta antaakseen kuningasnimelle suurempaa
-arvokkuutta hän kirjoitutti nimekseen: Lassi I Hugo, sukua Hulling von
-Japhetson.
-
-Sitten tuli verrattain rauhallinen aika. Helvettioppi oli näet
-levinnyt, ja kuolemanpelko oli niin suuri, että rikoksia harvoin
-tehtiin.
-
-Mutta uusi maattomien luokka oli syntynyt. Nämä eivät nyttemmin enää
-saaneet kuljeksia vapaasti, sillä kuljeskelu oli rangaistuksen uhalla
-kielletty, ja jotkut heistä olivat asettuneet asumaan lääninherrojen
-tornien ympärille ja valmistivat vaatteita ja saappaita laiskalle
-linnaväelle. Maksun he saivat kehnonlaisen, mutta nauttivat päämiehen
-suojelusta, s.o. saivat maksaa veroa siitä hyvästä, että tekivät työtä
-laiskureille. Mutta ihmisten järki oli jo niin pimitetty, etteivät
-poloiset räätälit ja suutarit älynneet tätä petosta, ja helvettiopin
-päästyä voimaan oli kuolemanpelko yltynyt niin suureksi, että ihmiset
-ennemmin elivät mihin hintaan tahansa, minkä sorron ja nöyryytysten
-alaisina hyvänsä, kuin tahtoivat uskaltaa kuolla. Mutta suutarien ja
-räätälien täytyi myöskin syödä ja juoda, ja tornin ympärillä ei
-kasvanut mitään.
-
-Talonpoikien täytyi siis tuoda heille ruokaa saaden vastineeksi
-vaatteita, kenkiä ja rahaa. Mutta herrat aitasivat muurilla tornin
-ympäristön ja muuriin he panivat portin, portille kirjurin, sillä jo
-kauan oli ollut kirjureita, jotka kantoivat talonpojalta maksun siitä,
-että hän sai viedä tavaraa myytäväksi. Talonpojat eivät saattaneet
-käsittää, miksi heidän piti maksaa siitä, että vaivautuivat
-kuljettamaan ruokaa kaupunkiin, eikä sitä kukaan muukaan käsittänyt,
-mutta "niin oli kirjoitettu".
-
-Vihdoin menivät eräänä päivänä jotkut ovelat kauppamiehet Lassin
-puheille ja saivat hänen päähänsä, että maanviljelys joutuu rappiolle,
-jos talonpojat matkustelevat kaupunkeihin kaupoille; senvuoksi he
-lupasivat ottaa toimekseen käydä ostelemassa tavaroita talonpojilta ja
-maksaa siitä määrätyn veron "majavalakille" -- niin Lassia nyt
-nimitettiin. Hän suostui ehdotukseen, mutta silloin talonpojat
-kieltäytyivät myymästä. Kaupungissa syntyi nälänhätä, ja talonpojat
-velvoitettiin kuolemanrangaistuksen uhalla myymään kauppiaille. Silloin
-talonpojat ilkeyttään panivat tavaroilleen niin korkean hinnan, että
-Lassi oitis kirjoitutti taksat, jotka määräsivät talonpoikain karjan ja
-viljan hinnan. Ja nyt oli kaupungin ja varkaiden tulevaisuus taattu, ja
-rauha ja onni vallitsi viisi pitkää kuukautta, josta Lassi sai
-sotureiltaan nimen Lassi Läävänlukko, koska hänellä ikäänkuin oli
-avain, millä saattoi avata ja sulkea talonpoikain läävät mielensä
-mukaan.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-
-Rauha oli kuitenkin vain näennäinen eikä ensinkään luotettava. Vanhat
-talonpojat, jotka olivat olleet mukana tätä kaikkea luomassa, eivät
-tietenkään osoittaneet mitään kunnioitusta Lassille, jota olivat ennen
-sinutelleet kuin veljeä ikään. Mutta nyt oli hänellä valta suojella
-heitä sotavoimalla, he olivat väsyneitä rettelöihin ja mukautuivat.
-Mitä tehdä? he tuumivat, ja kun ei mitään ollut tehtävissä, totuttiin
-olemaan vaiti ja kärsimään.
-
-Mutta yhtä helppo ei ollut kesyttää nuorta polvea, joka ei ottanut
-totellakseen isää ei äitiä, saati sitten vieraita. Turhaan koki Ufka
-heitä pelottaa helvetillä. Heidän ajatuskykynsä oli vielä terve, niin
-että he oivalsivat koko valejutun mielettömyyden ja nauroivat Ufkalle.
-He tulivat hurjiksi ja huimapäiksi, eivät viihtyneet epäterveellisissä,
-löyhkäävissä pirteissä, vaan samoilivat maita metsiä ja etsivät
-seikkailuja. Vanhemmat antoivat heille selkään, mutta pojat löivät
-tuleen pirtit ja heinäsuovat ja karkasivat metsiin. Yhteiskunta oli
-tällöin uhkaavassa vaarassa, ja joku ehdotti todenteolla, että joka
-toinen poika olisi kuohittava, jotta saataisiin vastaisen varalle
-työväkeä. Mutta Lassi ei hyväksynyt tätä luonnotonta toimenpidettä.
-Hänellä oli toinen keino, jota oli säästänyt viimeiseen asti, koska hän
-itse paheksi sitä sen luonnonvastaisuuden ja julmuuden takia, hän kun
-oli nuoruudessaan läpikäynyt saman menettelyn, jonka muistot vieläkin
-kummittelivat hänen mielessään hirvittävimpänä kaikesta, mitä hän oli
-elänyt. Joka kylän tuli ylläpitää kuritushuonetta, missä lapset oli
-pidettävä kuusi vuotta telkien takana ja joka päivä puolinälällä ja
-selkäsaunalla totutettava orjuuteen, ja missä heidän tuli vuodesta
-vuoteen kuulemalla helvettioppia ja erästä Lassin ja Ufkan keksimää
-uutta moraalia vähitellen saada mieliinsä juurtumaan se kunnioitus ja
-kuuliaisuus herrojansa kohtaan, johon he luonnon mukaan eivät olleet
-velvollisia. Menettelytapa oli mitä suurimmassa määrin tunnoton, mutta
-sillä oli sama vaikutus kuin kuohitsemisella.
-
-Joku aika tosin kului oppikirjojen tekoon, mutta voitettavissa oli niin
-paljon, ettei laiminlyöty uhrata aikaa ja huolenpitoa uuden laitoksen
-hyväksi.
-
-Kun työ oli valmis, niin tarkoitusperä havaittiinkin saavutetuksi.
-Lapset teljettiin huoneeseen aikaisin aamulla, ja ensimäinen asia,
-minkä he saivat oppia, oli vaikeneminen. Tämä oli tärkein kaikista,
-sillä nyt ei yläluokan -- kuten se itseään nimitti, koska "Jumala" oli
-sen asettanut alaluokan yläpuolelle -- tarvinnut pelätä alaluokan
-arvostelua. Toinen oli kuuliaisuus: se merkitsee, että tekee toisen
-tahdon ja on vailla omaa. Suuren lapsilauman sulkeminen samaan
-huoneeseen tuotti loistavan menestyksen, sillä huono ilma pilasi
-terveyden, ja terveyden mukana katosi voima ja tahto. Mutta
-vaikenemisen eli totuuden-salaamisen tapa aiheutti haitan, jota ei oltu
-arvattu ottaa lukuun. Lapset näet älysivät, että vastaamalla
-myöntävästi silloin kun olisi pitänyt kieltää saattoi hankkia itselleen
-etuja, kuten palkintoja tai vapautusta rangaistuksesta, ja sentähden
-alkoi valhe kukoistaa. Kuuliaisuus puolestaan synnytti viekkautta.
-Lasten mielestä oli väärin pidellä toveria opettajan piiskatessa häntä,
-mutta he toimivat vastoin sitä, mitä oikeana pitivät, ja vähitellen
-tottuivat tekemään vastoin vakaumustaan. Niitä, jotka paraiten
-valehtelivat ja viekastelivat, nimitettiin kilteiksi lapsiksi, ja he
-saivat piparkakkuja ja hunajaa; ne, joka puhuivat totta ja olivat
-rehellisiä, saivat piiskaa ja jäivät ruuatta. Niin oli kasvatuksen
-perustus laskettu. Lassia tulos välistä hämmästytti, mutta mikäpä
-neuvoksi, kun kerran oli lähtenyt liukkaalle jäälle!
-
-Lastenpieksäjien kävi kuitenkin vaikeaksi täyttää koko pitkä oppiaika
-pelkällä patukalla, ja niinpä täytyi keksiä uusia oppiaineita. Koulussa
-opetettiin nyttemmin, paitsi valhetta ja kavaluutta, koko joukko
-perättömyyksiä, jotka yhteisellä "moraali"-nimellä ajettiin ruoskan
-voimalla kalpeihin ja kivulloisiin lapsiin. Ensimäinen moraali kuului:
-Jumala on luonut talonpojat ja käsityöläiset tekemään työtä niille,
-jotka eivät tahdo työtä tehdä. Toinen moraali: Sinun pitää tyytymän
-osaasi! (Tämän käskyn täyttäminen ei ollut vaikeata niille, joiden
-kadehdittavana osana oli vapautus työnteosta, mutta niille, joilla oli
-työntekijän kova osa, se oli mahdoton.) Kolmas moraali: Sinä et saa
-naida, ellei sinulla ole kahtatoista tynnyrinalaa maata tai Ufkan
-lupaa. (Eräs iso poika, joka huomautti, että moraalin pitäisi kuulua
-näin: Jotta saisit naida, täytyy sinun olla ollut mukana anastamassa
-itsellesi kaksitoista tynnyrinalaa maata! pantiin pimeään kuoppaan.)
-Neljäs moraali: Sinä et saa ottaa toisen omaisuutta. (Eräs tyttö, joka
-sanoi muistavansa, milloin isänsä otti omaisuutensa yhteismaasta, ja
-arveli, että isää senvuoksi pitäisi rangaista, saatiin kuudella
-raippaparilla vakuutetuksi siitä, että oli väärässä.) Viides moraali:
-Sinä et saa tappaa ketään. (Eräs alaikäinen, joka kysyi, tarkoittiko
-"sinä" myöskin Lassia ja pyöveliä, jotka surmasivat jokaisen, joka ei
-tahtonut tappaa metsissä asuvaa metsästäjäkansaa, pantiin jalkapuuhun.)
-Kuudes moraali: Sinä et saa edes ajatella, että se, mikä nyt on
-olemassa, voi olla huonoa. (Tämä oli etevin kaikista moraaleista, sillä
-se kuolettaa kaiken ajattelun ja samalla vastustuksen siemenenkin!)
-
-Mutta ei auttanut sekään. Nuoriso teeskenteli ja valehteli, mutta
-toisinaan totuus pääsi ilmoille ja silloin yhteiskuntaa jälleen uhkasi
-vaara. Ihmiset kyllästyivät elämiseen niin, että jättivät hunningolle
-työt ja kaikki: he näkivät nälkää, mutta silloin yläluokkakin alkoi
-nähdä nälkää ja voida huonosti, eikä sellainen käynyt laatuun.
-Helvetinpelko lakkasi, sillä ihmiset arvelivat, että heillä oli jo maan
-päällä helvetti, jota pahempaa ei voinut tulla. Lassi ja Ufka
-huomasivat pian välttämättömäksi tehdä ajan vaatimia muutoksia
-helvettioppiin, ja siksi alkoivat papit puhua enemmän taivaan ilosta,
-joka oli tuleva kaikille kärsiville ja raskautetuille. Jotkut
-kapinoitsijat tähän kyllä huomauttivat, että niinmuodoin Lassin ja
-yläluokan, joilla on ollut hyvät olot, pitäisi joutua helvettiin, mutta
-se ei vaikuttanut asiaan, sillä vastustusmiehet poltettiin roviolla ja
-heidän kysymyksensä jätettiin vastaamatta. Mutta taivaaseen-pääsemisen
-toivo herpaisi kurin, ja täytyi keksiä uusia keinoja. Ja siksi Lassi
-houkutteli muutamia laiskoja heittiöitä tekemään lauluja alaluokan
-valistukseksi. Niin saatiin joukko runoilijoita. Nämä kävivät huonosti
-puettuina, vaikkei tarvinnutkaan, sillä heillä oli vakinainen palkka,
-mutta heidän tuli ulkoasullaan uskotella alaluokalle, että muka olivat
-lähteneet "syvistä riveistä". He kulkivat ympäri maata ja lauloivat,
-että elämä oli niin ihanaa; että pitäisi uskoa kaikista ihmisistä
-hyvää; että kaikki Lassit, Ufkat, lääninherrat, vanhemmat, holhoojat ja
-kasvattajat olivat niin hyviä ja alaluokan parasta katsovia; että
-kaikki tyytymättömyys sen johdosta, että toiset tekivät työtä, toiset
-söivät, oli sulaa kateutta ja halpamaisuutta; että kun kukin oman
-toimensa hoitaa, niin hyvin käy jos mikä koittaa; että maatyö ja
-käsityö eivät olleet mitään työtä, vaan että todellisen työn,
-raskaimman työn, sen oli Jumala pannut hallituksen, sotajoukon ja
-Ufkain tehtäväksi; että tulee ottaa maailma semmoisena kuin se on
-(myöskin semmoisena, miksi Lassien ja Ufkain konnuudet ovat sen
-tehneet). Tämä se veteli. Laulut opittiin ensin ulkoa, sitten ne jäivät
-korvaan ja siitä siirtyivät ajatuksiin.
-
-Mutta pianpa näyttäytyi, että alaluokkakin alkoi käyttää lauluja
-pauhatakseen yläluokkaa vastaan. Lassi näki kauhukseen uhkaavan pilven,
-mutta ei hän suotta ollut ottanut menneisyydestä oppia. Aluksi hän
-koetti sitä keinoa, että maksoi runoniekoille vuosipalkan. Se auttoi
-jonkun aikaa, mutta laulajia ilmestyi tuhkatiheään palkkaa vaatimaan,
-ja verot lisääntyivät. Silloin, kun muu ei auttanut, hän katsoi
-välttämättömäksi perustaa nurkkakunnan. Seitsemäntoista kehnointa
-runoniekkaa valittiin ja julistettiin erehtymättömiksi. Kaikki muut,
-jotka tahtoivat tehdä lauluja, julistettiin kelvottomiksi. Sillä oli
-asia autettu. Kansa, joka maksoi noille seitsemälletoista siitä
-hyvästä, että sai heiltä haukkumisia, tottui kouluissa pian pitämään
-heitä erehtymättöminä ja kaikkia muita kelvottomina. Ja niin saatiin
-kaikki tyytymättömät laulajat vaikenemaan, sillä kukaan ei tietenkään
-tahtonut olla saamatta kiitosta ainakin noilta seitsemältätoista, ja se
-teki, että kaikki laulut sittemmin tulivat laulettavaksi samalla
-nuotilla.
-
-Kun sitten koulut avattiin ja kävi vaikeaksi saada moraalikirjoja
-kaikille, täytyi Lassin vihdoin viimein, vaikka kovasti pelkäsikin
-päästää ilmoille niin vaarallista keksintöä, perustaa kirjapaino. Mutta
-jottei tätä vaarallista laitosta käännettäisi häntä itseään ja hänen
-työtänsä vastaan, panetti hän sen kuninkaallisen valvonnan alaiseksi.
-
-Kuninkaallisen kirjapainon ensimäinen tuote oli Painovapausasetus.
-"Tyytymättömät" niminen salainen seura piti kokoustaan muutamalla
-heinäparvella eräänä iltana, juuri uuden Painovapausasetuksen
-ilmestyttyä. Paavali metsänkävijä oli saanut käsiinsä kappaleen sitä,
-ja hänen piti arvostelun alustukseksi lukea se julki. Kuulijat
-asettuivat järjestykseen.
-
-Paavali alkoi lukea:
-
--- Painovapausasetus. 1 §. Jokaisella kansalaisella on täysi vapaus
-esittää ajatuksensa painetussa muodossa.
-
--- Hyvä! huusivat Tyytymättömät. -- Eläköön vapaus!
-
--- 2 §, luki Paavali. -- Puhdasta evankeelista helvettioppia, koska se
-Jumalasta on, älköön saatettako tarpeettoman arvostelun alaiseksi.
-
--- Hoo! vastasivat Tyytymättömät. -- Sitäpä juuri ennen kaikkea piti
-arvosteltaman.
-
--- 3 §, luki Paavali. -- Jokainen kirjailija olkoon velvollinen
-puhumaan kiittävästi Lasseista, Ufkoista, lääninherroista, sotilaista,
-kirjureista ja lastenpieksäjistä ynnä heidän ystävistään ja
-tuttavistaan.
-
-4 §. Keskinäisen Kehumisen Seuran eli 17 erehtymättömän tehtävänä on
-tukahuttaa jokainen moraalia vastaan kohdistettu kirjallinen yritys.
-
-Tässä keskeytti Ruuto miilunpolttaja:
-
--- Pitäisi palauttaa muistiin mitä moraalilla tarkoitetaan!
-
-Paavali metsänkävijä selitti:
-
--- Moraali, se on 1:ksi että kaikki talonpojat ja käsityöläiset ovat
-syntyneet tekemään työtä Lassille, Ufkalle j.n.e.; 2:ksi ettei kukaan
-saa naida ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata tai Ufkan lupaa...
-
--- Riittää, riittää! huusivat Tyytymättömät. -- Muistetaan se liiankin
-hyvin. Jatka!
-
--- 5 §. Ei kukaan, lukuunottamatta Keskinäisen Kehumisen Seuraa, saa
-lausua mielipidettään kenestäkään kuolleesta Lassista.
-
-6 §. Jokaisella kansalaisella on täysi oikeus esittää ajatuksensa
-painetussa muodossa!
-
-Tyytymättömät hajaantuivat lujasti päättäen ensi tilassa käyttää
-hyväkseen uutta painovapautta.
-
-Lastenpieksäjät ne ensinnä saivat painovapauden tuotteita, ja
-Moraalikirjaa painettiin tuhansia kappaleita, naulattiin pirttien
-seiniin ja levitettiin alaluokan keskuuteen, sillä yläluokka, joka oli
-kirjan keksinyt, osasi sen ulkoa jo ennestään.
-
-Mutta Lassi väsyi ja vanheni ja tunsi loppunsa lähenevän. Kutsuttuaan
-koolle kaksituhatta sotilasta hän käski heidän valita vallanperijän. Ja
-katso, valituksi tuli hänen poikansa, jolle oitis vannottiin
-uskollisuudenvala ja annettiin nimi Lassi II Aksel. Lassi itki
-liikutuksesta nähdessään näin suurenmoisen todistuksen kansan
-rakkaudesta hänen huonettansa kohtaan ja sai etsimättömän aiheen
-ehdottaa, että majavannahkalakki ja valtaistuin jäisi hänen suvulleen
-perinnölliseksi. Kun tämän johdosta kuului tyytymättömyyttä
-lääninherrojen taholta, niin Ufka esiintyi ja vetosi kansaan, joka
-seisoi etäämpänä metsässä sotilaiden takana. Kansa, joka vihasi
-sotureita eikä ollut muuta kuullut kuin että nämä olivat vastanneet ei,
-huusi tietysti jaa, ja niin täytyi sotilaiden myöntyä. Lassi kiitti
-tästä uudesta kansan rakkauden osoituksesta ja sanoi käsittävänsä tämän
-"syvien rivien" huudon ikäänkuin Jumala itse olisi puhunut, sillä
-Kansan ääni on Jumalan ääni, ja Lassi II riensi omaksumaan tuon yhtä
-kauniin kuin valheellisen mielilauseen: Kansan rakkaus palkkani!
-
-Lassi, jota niin monet vaihtelevat liikutukset olivat järkyttäneet,
-laskeutui vuosista ja kunniasta kyllänsä saaneena kuolinvuoteelle.
-Annettuaan kaikille vihamiehilleen anteeksi heidän rikoksensa ja
-saatuaan Ufkalta vakuutuksen taivaaseenpääsystä hän nukkui. Kaikki 17
-erehtymätöntä kirjoittivat ylistyslauluja hänen monitoimisesta
-elämästään, ja Ufka piti ruumispuheen, jonka tekstinä oli: Autuaat ovat
-ne, jotka Herrassa kuolleet ovat. Lassi II kuivasi kyyneleensä ja nousi
-valtaistuimelle.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-
-Lassi II Aksel oli lempeä herra, joka ei rakastanut
-sotia, vaan harrasti sivistystä ja tiedettä. Hänen ensimäinen
-hallitustoimenpiteensä oli Lassi I:n historian kirjoituttaminen.
-Erehtymättömien seura kävi työhön käsiksi ja onnistui aikaansaamaan
-mestariteoksen, jolla oli pysyvä arvo. Lassia nimitettiin siinä
-Suureksi, ja syystä kyllä, sillä hänhän oli luonut tämän uuden
-Yhteiskuntajärjestyksen ja aina pitänyt kansan parasta korkeimpana
-päämääränään. Mutta Tyytymättömien seura kirjoitti toisen historian,
-jossa Lassille muitta mutkitta annettiin nimi "Tyhmä Hulling". He
-selittivät, että hän se oli hommannut tämän nykyisen orjuuden, missä
-toiset olivat elättäjiä, toiset elättejä ja missä raataja maksoi verot
-ja laiskuri oli niistä vapaa; että hän oli tärvellyt nuorison
-toimittamalla vankiloita ja lastenpieksäjiä; että hän oli aasi ja hänen
-yhteiskuntansa typerä. Kirja otettiin takavarikkoon ja poltettiin
-tekijöineen, jonka jälkeen Keskinäisen Kehumisen Seura määräsi
-kuuden sinkkinaulan palkinnon sille, joka kirjoitti kauneimman
-muistokirjoituksen Suuren Lassi I Hugon kunniaksi.
-
-Kun Lassi II Aksel kuitenkin huomasi, ettei tyytymättömyys
-yhteiskuntaan ollut kädenkäänteessä tukahutettavissa, niin hän
-kirjoitutti valtakunnanhistorian, jossa isä-Lassin jälkeenjättämän
-Rudbeckin Atlanticakirjan nojalla täysin sitovasti todistettiin, että
-nykyinen valtakunta todella oli täydellisin kaikista valtakunnista ja
-että se se juuri oli Atlantica eli Onnellisten saari. Sitä saarta,
-missä heidän esi-isänsä muka olivat asuneet ja kuvitelleet olleensa
-onnellisia, sitä ei ollut koskaan ollut olemassakaan. Se oli vain sekin
-Tyytymättömien keksintöjä, joiden piti tehdä ihmiset tyytymättömiksi.
-Ja sitten lastenpieksäjät ottivat käytäntöön uuden oppikirjan, jonka
-nimi oli Nykyisyyden Ylistys eli Täydellisin Yhteiskunnista.
-
-Mutta kirjurien ja sotilaiden lapsia oli kasvanut aika liuta. Riidan ja
-hajaannuksen välttämiseksi, samoin kuin kuninkaan vaaliin nähden, oli
-otettu tavaksi, että virat menivät perintönä, mutta kun kirjurit ja
-sotilaat naivat esteettömästi ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata,
-sillä he tietysti olivat säätämänsä lain yläpuolella, niin maa oli
-piankin täynnä virattomia yläluokan lapsia. Valtio elätti heitä
-stipendeillä eli palkinnoilla, jottei heidän tarvinut varastaa eikä
-murhata, ja niin monille kuin suinkin perustettiin virkoja. Mutta kun
-joutilasten oli vaikea olla tekemättä mitään, keksivät he jos
-jonkinlaisia puuhia, enemmän tai vähemmän idioottimaisia. Eräs ryhtyi
-keräämään nappeja, eräs toinen kokosi kuusen ja männyn käpyjä, kolmas
-hankki apurahan ulkomaanmatkaa varten. Viimemainittu palasi kotia
-keksittyään erään kuolleen kielen joissakin puutauluissa. Kun niiden
-mukana seurasi merkkien selitys, oli tulkinta helppo, ja keksijä, joka
-nimitti kieltä Shosho-kieleksi, oli hyvin ylpeä siitä, että osasi
-kieltä, jota kukaan muu ei osannut. Se, joka oli kerännyt nappeja, oli
-saanut hirmuisen kokoelman. Kun hän lopulta ei tiennyt missä sitä
-säilyttää, sai hän valtionrahastosta varoja rakentaakseen talon, mihin
-kokoelma oli sijoitettava. Siellä hän sitten ryhtyi järjestämään
-nappeja. Monella tavalla niitä saattoi ryhmittää: ne saattoi jakaa
-alushousunnappeihin, housunnappeihin, takinnappeihin j.n.e., mutta
-miekkosemme keksi konstikkaamman ja niinmuodoin vaikeamman
-järjestelmän. Mutta tähän hän tarvitsi apua. Hän kirjoitti ensiksi
-teoksen Nappitutkimuksen Tärkeydestä Tieteen kannalta. Sitten hän
-hommasi valtionrahastoon anomuksen, jossa pyysi Nappiologian
-professorin virkaa ja kahta apulaisen paikkaa. Anomukseen suostuttiin,
-etupäässä siksi, että saataisiin toimettomille jotakin askartelua,
-sillä itse asian tärkeyttä ei silloin vielä oivallettu. Koska miehellä,
-jonka nimi oli Hylling (hänen arveltiin syntyneen jostakin Hullingista
-ilman Ufkan lupaa), sattui olemaan kaksi äpäräpoikaa, joiden
-pieksämiskustannuksiin hänellä ei ollut varoja, ei apulaisenpaikkoja
-tarvittu julistaa haettaviksi. Hylling oli pian hämmästyttävä maailmaa
-ensimäisellä täydellisellä tieteellisellä järjestelmällä. Kahdessa
-vuodessa hän sen valmisti, ja se oli kerrassaan ihmeellinen
-jättiläisteos, sillä sen luokkiin voitiin sovittaa kaikki maailman
-napit. Järjestelmä oli seuraavan näköinen:
-
-                     Napit:
-
-        Sinkki- Vaski- Tina- Rauta- Luu- Puu-
-
-      Reiälliset:  --     --    --     --   --
-      I luokka: 1-reikäiset j.n.e.
-     II   "     2-    "
-    III   "     3-    "
-     IV   "     4-    "
-      liman reikiä:
-      I luokka: Ilman 1 reikää j.n.e.
-     II   "       "   2   "
-    III   "       "   3   "
-     IV   "       "   4   "
-      Silmukalla varustetut:
-      A) pyöreät silmukat j.n.e.
-         a) uurretut
-         b) uurteettomat
-      B) soikeat silmukat
-         a) uurretut
-            1) lyhyt-uurteiset
-            2) pitkä-uurteiset
-         b) uurteettomat
-            1) puuttuu
-            2) puuttuu
-
-Se herätti suunnatonta huomiota. Mutta se, joka oli käpyjä keräillyt,
-ei tahtonut olla toista huonompi, vaan hämmästytti hänkin pian maailmaa
-suurella tieteellisellä järjestelmällä, jossa kaikki kävyt olivat
-jaetut 23 luokkaan, 67 lahkoon ja 1,500 heimoon.
-
-Tähän aikaan oli jo kauan tuumailtu oppimäärien laajentamista, ja koska
-oli katsottu vääräksi, että alaluokan lapset saivat oppia yhtä paljon
-kuin yläluokan, päätettiin perustaa yliopisto. Kolme tiedettä oli jo
-olemassa: Shosho-kieli, Nappiologia ja Käpyologia, jotka tieteet
-tästedes tulivat pakollisiksi. Mutta koska myös varakkaat talonpoikien
-ja käsityöläisten lapset lähettivät lapsiansa yliopistoon,
-järjestettiin kollokvioita eli yksityisiä keskusteluja, joihin
-ainoastaan yläluokan lapset pääsivät ja joita ilman ei tutkintoja
-käynyt suorittaminen. Jos sittenkin joku alaluokan lapsista joskus
-onnistui läpäisemään tutkinnoissa, ei hän silti saanut virkaa, sillä
-virat olivat perittäviä.
-
-Lassi II Aksel kuoli -- sitä ei voitu estää -- mutta sai kuoltuansa
-nimen Lassi Viisas.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-
-Hänen poikansa, joka nousi valtaistuimelle, nimitti itseään muitta
-mutkitta Antti VII:ksi, mistä syystä, ei tiedetä, mutta arvattavasti
-joidenkin historiallisten seikkojen takia. Hänen hallitusaikanaan
-syntyivät kuvaamataiteet. Sattui näet eräänä päivänä leipuripoika
-vanuttelemaan taikinaa; hänen piti leipoa kakku, mutta senpä sijaan hän
-tekaisikin vuohen. Shosho-kielen professori, joka sattumalta käveli
-ikkunan ohi, jonka ääressä poika työskenteli, äkkäsi hänen suuret
-taipumuksensa ja pani hänet taikinan sijasta tekemään vuohen savesta ja
-poltti sen sitten uunissa.
-
-Maalaustaiteen synty oli toisenlainen. Muutamalla saaren syrjäseudulla
-oli kauan huomattu, että joutilaat sysimiesten pojat piirtelivät
-hiilellä tukkeihin. Ensin he piirustivat ruokottomia, mutta sitten he
-tekivät kuvia kaikesta mitä näkivät. Sitä luultiin ensin joksikin
-raivoksi tai tylsämielisyydeksi, joka oli puhjennut ilmi, sillä oli
-tosiaankin hullua nähdä koko lauman nuorukaisia huippivan kuin harakat
-ympäri ja piirtävän kuvia kaikesta mitä näkivät. He kuvasivat pöytiä,
-tuolinjalkoja, taloja, puita, kiviä, porkkanoita, työntökärryjä,
-koiria, kissoja, kaikkea mitä ikinä käsiinsä saivat. Turhaan vanhemmat
-kokivat saada heitä jättämään nuo hullutukset ja tekemään hyötyä, se
-oli mahdotonta. He itkivät ja sanoivat tahtovansa mieluummin nähdä
-nälkää ja kuolla kuin luopua kuvien piirustamisesta. Se oli todella
-oikea raivo.
-
-Kun Antti sai kuulla asiasta, tuli hän ensin hyvin pahoilleen, sillä
-hän rakasti kansaansa niinkuin vain ruhtinas voi tehdä. Sitten hän
-käski teljetä heidät taloon, missä he saivat hillittömästi antautua
-raivonsa valtaan kuninkaallisen suojeluksen alaisina. Hän pani toimeen
-kokeiluja ja antoi eräänä päivänä viidenkymmenen raivopäisen piirtää
-saman tuolinjalan kuvan. Mutta katso, ei ollut kahta piirustusta
-samannäköistä. Filosofit, joita kutsuttiin paikalle, selittivät sen
-johtuvan persoonallisesta käsityksestä. Antti, joka ei ollut luullut,
-että persoonallinen käsitys tuolinjalasta saattoi olla mitään
-filosofista, huomasi nyt erehdyksensä ja uskoi kuvanpiirtämisellä
-olevan syvällisen merkityksen hengenelämän osana, ja hän nimitti
-taitavimman kuvanpiirtäjän professoriksi. Tämä kirjoitti oitis teoksen
-piirustuksen sisällyksestä ja muodosta. Lähtien hyvinvalitusta
-esimerkistä, tuolinjalasta, joka oli kilpatehtävänä, hän johtamalla
-selitti: Tuolinjalan sisällys, se on persoonallinen käsitys,
-tuolinjalan muoto, se on piirustettu kuva. Kun sisällys ja muoto
-peittävät toisensa, eli täydelleen sulautuvat toisiinsa, silloin
-piirustus on täydellinen kuva eli kaunis j.n.e.
-
-Eräänä päivänä nähtiin ruma Antti VII:n kuva piirustustalon
-päätyseinässä. Ohikulkijat nauroivat. Tekijä kutsuttiin esiin ja
-velvoitettiin piirtämään Antti kuninkaan kuva, mutta kauniilla tavalla.
-Tekijä väitti, että kuva oli kaunis, sillä sen edellytyksenä oli hänen
-persoonallinen käsityksensä Antti VII:stä. Tekijä velvoitettiin
-kuolemanrangaistuksen uhalla heti paikalla muuttamaan persoonallisen
-käsityksensä Antti VII:stä. Kun tekijälle luvattiin professorin arvo ja
-palkka, niin hän oitis muutti persoonallisen käsityksensä Antti VII:stä
-ja nimitettiin siitä hyvästä hovimaalariksi.
-
-Antti vaipui kuolon uneen kahdeksantena hallitusvuotenaan, ja
-Erehtymättömät antoivat hänelle Piirustuksen suojelijan nimen. Hänen
-jälkeensä tuli hallitsijaksi Pietari Eerikki I. Tämä oli hurjapäinen
-herra, joka ei voinut pysyä alallaan. Hän kävi sotaa metsämiehiä
-vastaan ja itse löi heitä kuoliaaksi minkä ennätti. Mutta kansa valitti
-sotaverojen raskautta eikä kyennyt älyämään näiden teurastusten hyötyä.
-Heidän pimeän järkensä valistamiseksi Pietari teetti uuden oppikirjan
-kouluissa käytettäväksi. Sen nimi oli Kuningasten kirja, ja se ylisti
-kaikkia kuninkaita Lassi I:stä Pietari Eerikkiin saakka; erittäinkin
-ylistettiin kaikkia vieraisiin maihin tehtyjä hyökkäys- ja
-ryöstöretkiä.
-
-Sotaretket jatkuivat edelleenkin Pietari Eerikin aikana, sillä sotilaat
-rakastivat kunniaa ja erittäinkin toisten omaisuuden, niinkuin
-pöytäkellojen, ruoka-astioiden ja rahojen valloittamista. Eräs
-Tyytymättömien seuran jäsenistä kirjoitti tämän johdosta lentokirjasen
-nimeltä "Vertaileva esitys varkauden eri lajeista, Yksityisestä ja
-Julkisesta, eli Varastaminen Valtio-oikeuden kannalta katsottuna, ynnä
-taulu, osoittava Kansainväliset Varkaudet viimeisten Hulling-sukuisten
-Kuningasten aikana". Lentokirjanen poltettiin tekijöineen, kuten
-tavallista. Pietari Eerikin kuoleman aiheutti juoppous, ja
-(historioitsijana on meidän pidettävä kiinni tuskallisesta totuudesta)
-kenties jonkun verran myöskin haureus. Häntä surivat kaikki sotilaat,
-ja hän sai nimen Sankarikuningas eli Verraton.
-
-Häneen sammui Hulling-suku, jonka alkuna olivat Suuret Lassit. Koska
-oli jo saatu piiskalla ajetuksi kasvavan polven mieliin, että kuninkaat
-olivat Jumalasta, kävi nyt hieman pulmalliseksi valita uusi kuningas
-omista miehistä, sillä sitähän ei sentään käynyt kansalle uskottaminen,
-että mies, joka eilen oli sotapäällikkö, tänään saatettiin valita
-Jumalan lähettämäksi. Senvuoksi lähetettiin retkikunta vierasten
-heimojen luo, ja se toi kuin toikin muassaan otuksen, joka oitis
-kastettiin ja kruunattiin. Suosion saavuttamiseksi annettiin hänelle
-nimeksi Lassi III ja hänen selitettiin olevan etäistä sukua
-Hullingeille. Kun hän ei osannut kieltä eikä tietänyt mitään maasta,
-jota hänen piti hallita, luisui valta Ufkan käsiin (joka oli
-upsalalaisen pastori Axoniuksen jälkeläisiä). Tämä teki kaikkensa
-helvettiopin mieleenterottamiseksi ja käski piirustusprofessorien
-kuvata helvetin, joka ripustettiin joka kirkon seinälle. Lassi kuoli ja
-nimitettiin kuolemansa jälkeen Lassi Pyhäksi.
-
-Hänen seuraajansa Pietari II Eerikin aikana syttyi hirveä uskonsota
-maakuntien välillä. Oli näet esiintynyt eräs hurmahenki ja selittänyt,
-ettei kadotettuja helvetissä nipistelty pihdeillä, vaan pisteltiin
-haarukoilla. Suuri kirkolliskokous kutsuttiin koolle ja siinä
-väiteltiin kuusikymmentä päivää ja kuusikymmentä yötä pihdeistä ja
-haarukoista, jonka johdosta syntyivät puoluenimet Pihdit ja Haarukat.
-Kysymys ratkaistiin Pihtien eduksi. Mutta Haarukat pysyivät lujina
-uskossaan eivätkä väistyneet sittenkään, vaikka polttoroviolla
-uhattiin. He pääsivät eräässä maakunnassa voitolle ja alkoivat pitää
-puoliaan Pihtien ylivoimaa vastaan. Pihdit joutuivat pulaan ja
-lähettivät avunhakijan Pietari II Eerikin luo. Pietari Eerikki kutsutti
-kansan koolle ja vannoi kyynelsilmin puoltavansa puhdasta helvettioppia
-henkeen ja vereen asti. Ja sitten hän lähti sotaan. Tätä kesti
-viisitoista vuotta, ja arkullinen pöytäkelloja toisensa jälkeen
-lähetettiin kotiin; sotaväenottoja ja veroja määrättiin tuontuostakin.
-Mutta Haarukat pitivät urheasti puoliaan. Vihdoin saapui kamala viesti,
-että Pietari Eerikki oli kaatunut. Mutta suru helpotti hieman, kun
-saatiin kuulla, että Pihdit olivat vallanneet kaksi maakuntaa,
-kuusituhatta lippua ja rumpua, viisisataa pöytäkelloa ja kolme
-miljoonaa kullassa ja hopeassa. Pietari Eerikin ruumis tuotiin kotia ja
-hänen tomulleen rakennettiin kirkko, jonka seinässä luettiin sanat:
-Sankarikuninkaalle, Puhtaan Helvettiopin Puoltajalle. Kuoli pihtiensä
-puolesta. Henki luultavasti Jumalan luona!
-
-Tämä oli kauniin lehti Hullingien ylistyskirjassa.
-
-Mutta Haarukat pysyivät edelleenkin uskossaan ja saivat viimein
-uskonnonharjoitusvapauden. Niin, olipa niitäkin (tyytymättömiä), jotka
-väittivät, että oli tapeltu joutavista, sillä viis siitä, pistelläänkö
-helvetissä haarukoilla vai pihdeilläkö nipistellään, kun tiettiin,
-ettei helvettiä ollut olemassakaan.
-
-Pietari Eerikin jälkeen tuli kuninkaaksi Jöns I Fiilip. Pani toimeen
-näytelmiä pitääkseen tyytymättömiä hyvällä tuulella. Mutta kun
-tyytymättömätkin tekivät näytelmiä, niin heidän näytelmänsä
-julistettiin syntisiksi ja perustettiin kansallinen näyttämö, jolla
-esitettiin kohtauksia ylistyskirjasta ja Pihtien sodasta uskottomia
-vastaan. Siten kansa totutettiin katsomaan kunnioituksella ylös
-"suuriin muistoihinsa".
-
-Hänen seuraajansa Jöns II Petterin aikana perustettiin Valtionsanomat.
-Sen aiheutti osittain kuohuva tyytymättömyys, osittain tarve saada
-yläluokan mielipiteet leviämään niin nopeasti kuin suinkin.
-Valtionsanomain tehtävänä oli: alinomaa selittää, että kaikki mitä
-alaluokka ajatteli, puhui ja kirjoitti oli valetta, ja että kaikki
-alaluokan teot johtuivat alhaisista vaikuttimista, itsekkyydestä,
-kateudesta ja ilkeydestä; selittää että nykyinen yhteiskunta oli
-täydellisin ja kaikkien onneen johtava; saarnata että helvettioppi oli
-lempein, syvällisin ja älykkäin kaikista opeista sekä ettei sitä ikinä
-voitu millään muulla opilla korvata; että kaikki muut opit olivat
-typeriä ja siveettömiä, j.n.e. Tätä keksintöä tervehdittiin riemulla,
-ja Valtionsanomat omaksuivat senvuoksi nimen Yleinen Mielipide eli
-Siunattu Seisahdus.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-
-Yhteiskunta oli nyt saavuttanut takaperoisuuden huippukohdan eli
-ihanteen. Hyödyllistä halveksittiin ja hyödytöntä pidettiin kunniassa.
-Niinpä oli kunniakkaampaa piirtää omenan kuva, mistä pääsi
-professoriksi tai ritariksi, kuin viljellä omenapuuta, mistä sai vain
-maksaa veroa. Näytelmän esittämistä pidettiin paljon suuremmassa
-arvossa ja kunniassa kuin näytelmän kirjoittamista, ja välistä nähtiin
-yleisön valjastavan itsensä jonkun näyttelijättären vaunujen eteen ja
-vetävän hänet teatterilta, kun oli saatu nähdä joku oikein hyvä
-kappale. Kaikkia, jotka tahtoivat ehkäistä oikeutta, vastustaa
-viheliäisen tilan parantamista, suurentaa hätää, rangaista viatonta,
-palkittiin viroilla, eläkkeillä ja kunniamerkeillä.
-
-Ihanteellisimmaksi muodostui elämä kuitenkin kaupungeissa.
-Kuninkaankaupungissa asui kolmesataatuhatta ihmistä paikalla, joka ei
-ollut kuin jonkun tynnyrinalan laajuinen. Nähdessään tämän kivihaudan,
-joka oli asukkaiden ylpeys, saattoi heti laskea, montako kuormallista
-törkyä sen alla oli, sillä kaupunkia ei puhdistettu joka päivä.
-
-Siitä nousi löyhkä, jota kaupunkilaiset eivät huomanneet, mutta
-joka synnytti tauteja. Näitä edisti suuresti myös ihanteellinen
-rakennustapa. Sen sijaan että talot olisi asetettu penkereittäin päivää
-vasten, rakennettiin ne pitkiin riveihin, joiden välissä kulki kujat
-niin kapeat, että aniharvat asukkaista saivat valoa huoneisiinsa.
-Samoin kuin eräissä kansoissa, jotka asuvat laaksoissa korkeiden
-vuorten välissä, syntyi täälläkin tauti nimeltä kretinismi, joka
-muuttaa aivojen toiminnan ja tekee tylsämielisyyden periytyväksi.
-
-Kaupunkilaiset tulivatkin niin tylsiksi, ettei talonpoika ymmärtänyt
-heidän puhettaan. He olivat myös saaneet kaikki käsitteensä niin
-hämmennyksiin, että ne, joilla oli varoja, nukkuivat päivällä ja söivät
-ja joivat yöllä, mikä tietenkin synnytti vielä enemmän tauteja.
-
-Pienelle alalle sulloutuneina he olivat alituisesti tukkanuottasilla,
-mikä ei ihme, sillä olihan heidän pakko häiritä toisiaan, töykkiä
-toisiaan, tallata toisiaan. Yltyvän tylsyyden keralla tuli
-saamattomuus, joka läheni lapsen avuttomuutta. Monta tuhatta markkaa
-kultaa oli senvuoksi maksettava vartijoille, jotka poliisin nimisinä
-kulkivat kaduilla, taluttivat juopuneita kotiin, kantoivat yliajettuja
-kotiin, juoksivat hakemaan vettä pyörtyneille, ottivat selvää
-talonnumeroista, antoivat tietoja parturien osoitteista, ilotyttöjen
-tyyssijoista, ilmoittivat missä oli tulipalo ja sen semmoista.
-
-Näihin tylsämielisten koteihin virtasivat maaseudulta kaikki pojat ja
-tytöt, joilla ei ollut perintömaata. Pojat otettiin orjiksi, tytöt
-hakivat orjattarenpaikkoja tai vartoivat tilaisuutta tullakseen
-raiskatuiksi. Kaupungissa näet oli nuorten miesten vaikea mennä
-naimisiin, ja sentähden raiskattiin poliisin ja tyttöjen omalla
-suostumuksella kaikki tytöt, joiden lapsilla ei ollut oikeutta vaatia
-toimia tai virkoja.
-
-Onnettomia kun olivat kaupungissa, etsivät he yhtämittaa huojennusta
-väkijuomista, joita nautittiin yleisillä paikoilla. Suuremmissa
-ryyppytilaisuuksissa, jotka olivat vain miesten keskeisiä, oli tapana
-juoda erityinen lasi alkoholia kotona olevan naisen kunniaksi, joka ei
-voinut poistua lasten luota, sekä myöskin malja kodille, missä vuode ja
-vaimo odottivat. Oikein suuret humalajuhlat alotettiin juomalla suuri
-lasillinen alkoholia kuninkaan ja isänmaan, välistä myös puhtaan
-helvettiopin kunniaksi.
-
-Koko tämä kolmensadantuhannen hengen ihanneyhteiskunta väitti
-työskentelevänsä kansan hyväksi. Mutta jos kävi tulleissa tai torilla
-aamusella, kun talonpojat toivat heille ruokaa, sai nähdä, kuka se
-heidät elätti. Korvaukseksi talonpojat saivat hiukan rahaa, joka meni
-verojen maksuun; edelleen saivat he nähdä öljyväritauluja, kuulla
-luentoja ja näytelmiä, joita heillä ei koskaan ollut aikaa kuunnella,
-mutta se oli heidän oma syynsä, sillä olihan heillä tilaisuus kuulla
-niitä milloin tahtoivat, eri maksusta tietysti; sitäpaitsi he saivat
-opettajia, jotka heille opettivat helvettioppia ja ylistyskirjaa, eri
-maksusta tietysti, ja sunnuntaisin kauhallisen haukkumisia papilta,
-joka pauhasi että he olivat suuria konnia ja että he tulivat
-kuohituiksi, elleivät maksaneet veroja. Kaiken tämän, jota sanottiin
-sivistyksen siunatuiksi hedelmiksi, he saivat (eri maksusta) siitä,
-että veivät ruokaa kaupunkiin niille, jotka olisivat kuolleet nälkään,
-jos talonpojat jonakin aamuna olisivat jääneet tulematta torille. Ja se
-meni talonpoikiin!
-
-Mutta kaupungissa oli aina köyhiä ja tyytymättömiä, ja näistä täytyi
-lopulta ruveta pitämään huolta, sillä he kävivät vaarallisiksi.
-Sentähden perustettiin yleisiä armeliaisuuslaitoksia, joita nimitettiin
-vankiloiksi ja joissa kokeiltiin, kuinka vähällä ihminen voi elää. Ja
-kun se oli saatu selville, tehtiin huomio, että työväki eli
-ylellisesti. Kun työmiehet kieltäytyivät tekemästä työtä, sillä työ oli
-vapaata, muutettiin työ pakolliseksi ja heidät ajettiin asevoimalla
-työhön.
-
-Kun vihdoin tyytymättömyys ja mieltenkuohu kävivät ylen suuriksi, verot
-sietämättömiksi, ja kaikesta syytettiin hallitsijaa, niin tämä keksi
-uuden hallitusmuodon, joka monien rettelöiden perästä hyväksyttiin
-eduskunnallisen eli vastuujärjestelmän nimisenä. Samoin kuin monet
-sanomalehdentoimittajat painovapauslain pakottamina olivat sitä
-kiertääkseen panneet sijalleen niinsanottuja vastaavia, samoin valitsi
-kuningas nyttemmin ministereitä, jotka ottivat vastuulleen hänen
-tyhmyytensä siten turvaten kuninkaan kaikilta syytöksiltä. Mutta vastuu
-ei ollut sen vaarallisempi kuin että ministeri, joka oli seissyt
-syntipukkina kuninkaallisen tyhmyyden tähden, sai ottaa eron maaherrana
-tai kerubiimi-ritarina. Nämä vastuunalaiset paikat olivatkin senvuoksi
-hyvin miellyttäviä ja haluttuja.
-
-Tähän liittyi läheisesti suunpieksämisjärjestelmä eli parlamentaarinen
-hallintomuoto. Joukko pohatoita kokoontui kerran vuodessa koettamaan
-ovelilla puheilla saada taas määrätyksi uhrin, jonka niskoille uusi
-vero oli mätettävä. Milloin olivat toisilleen liian ovelia, päättivät
-he sovussa olla sälyttämättä veroa toistensa niskoille tai myöskin
-vaihtoivat ja tekivät kauppaa verokuormilla.
-
-Omituinen ja laatuaan oiva esimerkki tästä hallintomuodosta oli
-nahkurinammattia koskeva parlamenttiasiakirja. Kuusi nahkuria oli
-viidenkoImatta vuoden ajan tehnyt huonoa nahkaa korkeaan hintaan.
-Eräänä päivänä alkoivat metsästäjät, joita vielä asui naapuristossa,
-tuoda maahan hyvää nahkaa halvalla. Kansa riemuitsi uutisesta, mutta
-nuo kuusi nahkuria, jotka istuivat puhekamarissa eli parlamentissa,
-laativat anomuksen saadakseen pannuksi metsästäjien nahalle tullin.
-Kotimaista teollisuutta on suojeltava, oman maan lapsia ei saa
-näännyttää j.n.e. He saivat kuin saivatkin metsästäjien nahan
-tullin-alaiseksi! Näiden kuuden nahkurin takia oli kansan siis
-edelleenkin ostettava huonoa nahkaa kalliista hinnasta. Tätä
-nimitettiin suojelusjärjestelmäksi, koska sillä tavoin suojeltiin
-yksityisten etua yleisen kustannuksella. Vastuunalainen katsoi
-kuitenkin parhaaksi hakea maaherran paikkaa, oli kovin suuttunut
-olevinaan ja erosi; sai paikan ja lisäksi kerubiimi-ritariston merkin,
-jolla tavallisesti palkittiin vain suurmiehiä.
-
-Mutta surkeinta oli, että tylsyys vähitellen tuli synnynnäiseksi
-samoin kuin ruumiinviat. Vähämieliset, jotka nimittivät itseään
-intelligenssiryhmäksi (sanasta _intelligere_, älytä, huomata), syystä
-etteivät älynneet vähämielisyyttään (vrt. _non lucet_, josta _lucus_),
-olivat aikojen kuluessa niin rappeutuneet, että olivat kadottaneet
-tietoisuuden aivopehmennyksestään ja päinvastoin pitivät itseään
-yhteiskunnan viisaimpina. Koska heillä oli sotavoima hallussaan, tuli
-yhteiskunta lähimmiten muistuttamaan houruinhuonetta, missä potilaat
-ovat nousseet kapinaan ja panneet lääkärinsä ja vartijansa telkien
-taakse. Tämä aiheutti mitä hullunkurisimpia kohtauksia. Niinpä saattoi
-puhekamarissa kuulla jonkun ihan tosissaan paukuttavan, että Atlantica
-(se oli valtakunnan nimi tätä nykyä), jolla oli vain 50,000 soturia,
-saattoi menestyksellä pitää puoliansa Aqviloniata vastaan tai mitä
-muuta valtakuntaa hyvänsä, jolla oli 20 kertaa niin monta soturia.
-Toisella kertaa esitettiin pontevasti ja menestyksellä, että
-yhteiskunta menee hajalle, jollei kansa suostu maksamaan veroa eräille
-komeljanteille. Ja kerran oli valtion perikato varma, ellei kansa
-tahtonut myöntää palkkaa ja professorinvirkaa eräälle herrasmiehelle,
-joka oli pistänyt suuren joukon itikoita sinkkineuloihin.
-
-Kun näin saatiin vuodesta vuoteen nähdä tylsämielisyyttä vaalittavan,
-palkattavan ja tavoiteltavan, seurasi siitä, että monet poloiset
-halusivat päästä osallisiksi tylsyydestä, koska se tuotti kunniaa ja
-rahaa. Ja sitten tuli koulujen levittää sitä, mutta äkkiä se ei käynyt,
-sillä muisto pidätti vielä kansan mieliä kiinni entisyydessä, jossa oli
-toki ollut järjellisyyttä, vaikka se monessa kohden olikin ollut
-tukalampi. Mutta kun he aina ja alituisesti näkivät, että vain
-mahtimiesten mielipiteiden omaaminen tuotti arvonantoa, täytyi heidän
-vastoin tahtoaan ainakin suullaan tunnustaa hyväksytyt mielipiteet,
-vaikkeivät sitten olisikaan niin ajatelleet, ja kun he ponnistuksillaan
-vihdoin olivat saavuttaneet yläluokan katsantokannan, olivat nämä
-ajatukset jo vanhoja.
-
-Niin syntyi yhteiskunnassa lakkaamaton ryntääminen, ikuinen riehunta ja
-levottomuus ja ehtymätön tyytymättömyys. Ja kun vähäväkiset joukolla
-nousivat mahtavia vastaan ja riistivät heiltä vallan, nähtiin entisten
-olojen pian uusiutuvan ja palaavan, niin että ne, jotka äsken olivat
-olleet sorrettuja, kapinan jälkeen aina havaitsivat olevansa sortajia,
-mitä eivät olleet koskaan edes uneksineet.
-
-Ja silloin kaikki ajattelevat ihmiset heittäytyivät kiihkeästi
-pohtimaan kysymystä yhteiskunnan parantamisesta, ja joukoittain syntyi
-lahkokuntia, jotka pyhän innostuksen elähyttäminä tahtoivat mihin
-hintaan hyvänsä tehdä lopun onnettomuuksista, hädästä ja riidasta.
-
-Eräs lahko, nimeltä engelskannahkakoulu, oli sitä mieltä, että
-yhteiskunnan tulisi saada kasvaa rauhassa niinkuin luonnonniitty, missä
-ruoho ja rikkaruoho saivat taistella ravinnosta silläkin uhalla, että
-rikkaruoho väkevämpänä ehkä vei voiton.
-
-Toinen, nimeltä risalistit eli pikkulintukoulu, harrasti yleistä
-pienten, sairasten, heikkojen, typerien, laiskojen yhteenliittymistä,
-jonka nojalla heikomman oikeus vahvemman sortamiseen saavuttaisi
-perustuslain pyhyyden.
-
-Kolmas lahko, nimeltä toivottomat, ei nähnyt mitään pelastusta
-selviämättömien kysymysten selvittämisessä, vaan arveli ainoaksi
-tehtäväksi räjähyttää hajalle koko Tellus-planeetin, jolle tyhjästä
-luotuna olisi parasta palata alkutilaansa.
-
-Ja sillaikaa kuin nämä ja monet muut lahkot taistelivat ylivallasta,
-pysyi yhteiskunta edelleenkin vanhassa kiinni, entisyydestä etsien
-nykyisyyden kaikenpuolisen oivallisuuden todisteita, omaksuen
-vanhempia, aikansa eläneitä muotoja, tehden päätöksiä ja säädellen
-lakeja, niin ettei koskaan ennen ollut sellainen sopu vallinnut
-vallanpitäjien kesken, jotka senvuoksi uskoivat ja todistuttivat, että
-tämä se oli oikea onnellisten saari, kun taas vallanalaiset yhä
-vahvistuivat uskossaan, että se sittenkin oli onnettomien.
-
-
-
-
-
-
-SUOJELIJOITA.
-
-
-
-
--- Paavali mestari puhukoon! sanoi kannunvalaja-ammattikunnan vanhin ja
-koputti pöytään.
-
-Paavali mestari nousi, loi tutkivan katseen yli kokoontuneen
-ammattikunnan, mestarien ja sällien, ja alkoi puhua:
-
--- Ammatinvanhin, mestarit ja sällit! Oikeuteni nojalla ja tunteeni
-vaatimusta noudattaen olen päättänyt esiintuoda ehdotuksen, joka tosin
-ei voi tänä vuonna saavuttaa kannatusta, tuskinpa ensi vuonnakaan,
-mutta juuri siksi on sen tultava esiin nyt, jotta sillä on aikaa
-levätä, koska kerran kaikkien suurten kysymysten kohtalona on
-lepääminen. Hyvinarvoisa Tukholman kannunvalaja-ammattikunta on ollut
-hyödyllisenä laitoksena olemassa kaksi vuosisataa, eikä sen järjestys
-ole näiden vuosisatojen kuluessa välittänyt ajan hyökkäyksistä, vaan on
-pysynyt alkuperäisellä kannallaan. Mutta sitävastoin eivät ole ajan
-myrskyiltä säilyneet ne ulkonaiset olosuhteet, joissa ammattikunta on
-elänyt. Silloin kun kuningas ja neuvosto hyväksyivät ja vahvistivat
-ammattikunnan säännöt, oli Svean valtakunnan pääkaupungissa asukkaina
-kahdeksansataa porvaria; nyt on väkiluku kasvanut nelinkertaiseksi.
-Ammattiasetus määräsi kaksisataa vuotta takaperin mestarien luvun
-ainoastaan neljäksi; tämän säännöksen aiheutti arvokas tarkoitus
-suojella käsityötä hutiluksilta ja nurkkamestareilta. Mutta nyt on
-suojelus olosuhteiden vaihtumisen johdosta muuttunut alkujaan
-tarkoitetun vastakohdaksi; suojelus on muuttunut sorroksi.
-
-Ammatinvanhin tarttui kelloonsa, ja tuvassa kuului matalaa sorinaa.
-
--- Minun vilpitön ajatukseni on, jatkoi Paavali mestari, että mestarien
-lukumäärän pitäisi oikeutta myöten olla neljä kertaa niin suuri, koska
-väkiluku on kasvanut nelinkertaiseksi. Täällä on meillä pari sataa
-sälliä, kaikki nuoria kelpo miehiä, joiden täytyy kuluttaa koko
-elämänsä odottaessaan mestariksi pääsemistä ja oman liikkeen saantia;
-täällä he raatavat pienellä palkalla, ja vain neljä miestä korjaa
-voiton. Minun ehdotukseni on siis, että ammattikunnan säännöt tässä
-kohden muutetaan sikäli, että mestarien lukumäärä vastaiseksi määrätään
-kuudeksitoista. Olen puhunut.
-
-Sällit ääntelivät hyväksyvästi; ammatinvanhin koputti pöytään.
-
--- Suu kiinni, sällit, ei teillä ole tässä mitään sanomista! karjui
-hän. -- Hyvinarvoisa kannunvalaja-ammattikunta! Me elämme aikaa, joka
-on täynnä kuohuntaa ja tyytymättömyyttä. Ikivanhan, koetellun
-järjestyksen kimppuun hyökkäävät kunniattomat unohtaen mitä hyvää itse
-ovat saaneet nauttia laitoksilta, jotka esi-isämme ovat meille antaneet
-iloksi ja turvaksi.
-
-Tässä teki puheen kuulumattomaksi eriskummainen narajava ääni,
-muistuttava sitä, mikä syntyy laivan hangatessa vasten puusiltaa. Tuvan
-pimeimmässä sopessa, jonne talikynttilöiden himmeä valo tuskin
-tunkeutui, istui perimäisellä penkillä pieni, kummallinen olento, joka
-oli säihkyvin silmin kuunnellut kummankin puhujan esitystä. Hänen suuri
-päänsä lepäsi välittömästi hartioilla niinkuin maalarin jauhinkivi
-alustallaan; suoraan rintakehästä pisti esiin kaksi pitkää koipea kuin
-airopari; mahan tilalla oli tyhjä paikka, mutta selässä, jonka piti
-olla sileä, kökötti ryhmyinen kyttyrä. Kasvot olivat muuten kujeellisen
-näköiset, mutta olivat tilapäisesti saaneet viattoman ja tarkkaavaisen
-ilmeen. Hälventääkseen viimeisetkin epäluulot jonkinlaisesta
-syyllisyydestä tuohon merkilliseen narinaan oli kyttyrämies pannut
-käsivartensa ristiin rinnalle ja nostanut epäilyksenalaisemman kätensä
-korvan taa, ikäänkuin olisi mitä hartaimmin nauttinut ammatinvanhimman
-kultaisista sanoista. Kun tämä sitten jatkoi puhettaan, näkyi
-kyttyräselkä kurottavan vasemman koipensa niin kauas, että yletti
-edessään olevan vaapperan penkin jalkaan, sillä seurauksella, että
-penkki raskaine sällikuormineen joutui keinuvaan liikkeeseen, joka
-synnytti tuon vastenmielisen ja tuiki häiritsevän äänen.
-
--- Istu siivosti! sähisivät epäilyksenalaiset sällit kääntyen
-kyttyräselkään päin.
-
--- Siivostihan minä, vastasi tämä näyttäen viattomia käsiään.
-
--- Kuka perhana siellä sitten ei voi pysyä alallaan?
-
-Kysymys jäi vastauksetta, ja ammatinvanhin jatkoi:
-
--- Maailmassa kaikki kaipaa suojelusta. Lasta suojellaan kapalovöillä,
-jottei se tulisi vinoksi, naista suojaa mies, porvaria soturi ja
-soturia kuningas. Kuinka ei siis kannunvalajan ammattiakin suojeltaisi?
-Lähinnä syömistä on juominen kieltämättä tärkein niistä toiminnoista,
-jotka ihmisen elämää ylläpitävät. Jo Aatami ymmärsi juoda vettä, Noak
-astui askeleen eteenpäin ja joi viiniä; kaikki me olemme juoneet,
-nuoret ja vanhat, pienet ja suuret, köyhät ja rikkaat. Nyt tahdon
-kysyä: kuinka me pääsisimme nauttimaan juomisen lahjaa, jollei meillä
-olisi mistä juoda? Voisimmehan tosin laskeutua mahallemme kuten
-järjettömät eläimet, mutta sitten emme olisi ihmisiä enää. (Tämä on
-tärkeimpiä erotuksia ihmisen ja eläimen välillä.) Ne, jotka valmistavat
-juoma-astioita, eritoten kannuja, jotka ovat täydellisimmät kaikista
-juoma-astioista, ovat ihmiskunnan todellisia hyväntekijöitä, he kun
-ovat ihmisen kohottaneet eläinten yläpuolelle. Kannunvalajan ammatti on
-suuri, ehkäpä suurin kaikista ammateista, ja nyt se tahdotaan vetää
-lokaan, tahdotaan maahan jaottaa mitä esi-isät ovat rakentaneet,
-tahdotaan yhdellä kynänpyörähdyksellä tuhota mitä vuosisadat ovat
-luoneet. Mitä on vastattava moiseen julkeaan hyökkäykseen?
-
-Vaappera penkki vastasi ritinällä ja ratinalla, kuin olisi taitettu
-kimppu kuivia päreitä, ja koko sällirivi huojui ja nyökytteli päitään
-kuin varikset lahonneella aidalla.
-
--- Mitä helvetin melua se on? kirkui ammatinvanhin. -- Ajakaa pellolle
-sällit viimeisen edelliseltä penkiltä!
-
--- Emmehän me mitään! huusivat sällit. -- Penkki se oli!
-
-Kyttyräselkä pyyhkäisi hiukset otsaltaan molemmilla viattomilla
-käsillään ja hyssitti hänkin noille häiriötä tuottaville
-kumppaneilleen.
-
-Paavali mestari käytti tilaisuutta puuttuakseen jälleen puheeseen, mikä
-ei ollutkaan vaikeata, kun ammatinvanhin oli tyhjentänyt koko vanhojen
-puheenparsien varastonsa. Hän vastasi ensiksi ammatinvanhimman
-syytökseen hyökkäyksestä esi-isiä vastaan, kehotti sitten ammattikuntaa
-häveliäisyyteen, sillä kannunvalajat eivät olleet ensimäisiä
-ihmiskunnan hyväntekijöitä, koska Aatami joi pivostaan, Noak
-savimaljasta ja meidän vapahtajamme sienestä. Tinakannu oli myöhäisempi
-keksintö, joka aikanaan oli työntänyt syrjään ja hävittänyt esi-isäin
-haarikat, jotka vuorostaan olivat syrjäyttäneet sarven. Kaikki edistys
-kulki ainoastaan hyökkäyksen ja hävityksen kautta, ja se, joka koki
-ehkäistä hyökkäystä, asettui niinmuodoin edistyksen esteeksi. Mitä
-tuohon hyväätekevään suojelukseen tuli, ei hän saattanut yhtyä
-ammatinvanhimman mielipiteeseen, että sotaväki muka suojeli porvaria.
-Hän oli pikemmin ollut havaitsevinaan, että soturi varsin tuntuvasti
-sorti porvaria.
-
-Ammatinvanhin otti vapauden keskeyttää Paavali mestarin ja pyysi häntä
-olemaan menemättä henkilökohtaisuuksiin.
-
-Sitten ammatinvanhin esitti maalailevan kuvauksen siitä onnellisesta
-tilasta, missä elinkeinot ja ammatit nykyään olivat, eritoten
-kannunvalajan ammatti, ja hän vannotti ammattikuntaa olemaan
-kiinnittämättä huomiota kirkujiin, joita oli kaikkina aikoina ollut ja
-joiden ainoana tehtävänä oli olla tyytymättömiä. Hän pyysi koko
-ammattikuntaa nousemaan yhtenä miehenä, nyt kun sen perustuksia
-järkytettiin ja saastaiset kädet uhkasivat koskea siihen, minkä
-esi-isät olivat luoneet...
-
-Rauskis! kuului tuvan perältä, ja raihnainen penkki kuusine sälleineen
-romahti lattiaan. Pikku kyttyräselkä kimposi pystyyn, kirkui ja
-päivitteli meteliä ja takoi lattiata kainalosauvoillaan. Koko
-sällijoukko remahti hillittömään nauruun, johon mestarien ja
-ammatinvanhimmankin täytyi yhtyä. Kello soi, ammattikunnan kokous
-päättyi.
-
-Penkit sysättiin syrjään, pöytiä vedettiin esiin, ja olut vaahtosi
-pikareissa ja kannuissa.
-
--- No, rakas veli Paavali, sanoi ammatinvanhin syleillen
-vastustajaansa, -- ethän vain ole äkäinen minulle, että äsken sinua
-rökitin?
-
--- Oo, siltäkö näyttää, sanoi Paavali mestari. -- Löylyttäähän sitä
-pitää toinen toistaan näin väitellessä; mutta ei kai sinun silti olisi
-tarvinnut niin juukelisti lykätä liikoja.
-
--- Ammatinvanhimpana on minulla aina lupa olla voitolla, näetkös, eihän
-muuten voi herättää kunnioitusta.
-
--- Niin, on se merkillistä, ettei voi saavuttaa ihmisten kunnioitusta,
-ellei valehtele, sanoi Paavali mestari.
-
--- Älä kiivastu, älä kiivastu, sanoi ammatinvanhin. -- Näes, kun joutuu
-noin päätäpahkaa puhujalavalle, ja ympärillä tulee hiljaista, ja
-edessään näkee seinänä kynttiläntulia ja silmiä, ei ole niinkään helppo
-ajatella mitä sanoo, mutta sanoa pitää jotakin, ja kun ajatukset
-pettävät, niin on toki sanoja, mihin turvautua. Näin meidän kesken
-puhuen täytyy minun tunnustaa, että olit pääasiassa varsin oikeassa,
-mutta ei semmoista käy sanominen sälleille, jotka kaikki tahtovat tulla
-mestareiksi niin helpolla kuin suinkin ja vain odottavat, että me
-annamme myöten.
-
--- Näin meidän kesken puhuen, veli hyvä, vastasi Paavali mestari,
-olemme kaikki olleet sällejä, ja siksi on meidän nyt myöskin
-ymmärrettävä mitä sällit tahtovat.
-
--- Hyvin kauniisti sanottu...
-
--- No mutta sanokaamme ääneen mikä on kaunista eikä vain sitä mikä
-rumaa on.
-
--- Sinä olet kunnon mies, mestari, sanoi ammatinvanhin ja kehotti
-vastustajaansa tyhjentämään kannun.
-
-Juominkeja jatkettiin pontevasti, pakina vilkastui, kynttiläin tuike
-kävi unisemmaksi ja ilma sakeni. Sitten kannettiin illallinen sisään.
-Mestarit tarjosivat. Liikkiöt ja suolakalat hupenivat vadeilta yhtä
-nopeaan kuin olivat tulleetkin. Sitten juotiin neitsyt Maarian malja,
-suojeluspyhimysten malja, ammattikunnan, ammatinvanhimman ja mestarien
-maljat. Vanhat läksivät kotia, mutta sällit saivat jäädä siistimään
-tupaa ja pesemään astioita.
-
-Silloin ilo remahti ilmoille, ja kaikki pohjatilkat koottiin isoon
-maljaan, joka pantiin keskelle pöytää.
-
--- Bosse puhumaan, Bosse puhumaan! kiljuttiin niin että tupa tärisi.
-
-Bosse eli Boo -- se oli kyttyräselkä -- nousi ja istuutui
-ammatinvanhimman tuoliin, missä hänen päänsä tuli käsinojain tasalle.
-Hän oli aika hutikassa; kasvot paistoivat yhtä ainoata suurta hymyä;
-hikiset hiussuortuvat olivat liimautuneet otsaan kiinni; suuret hampaat
-loistivat valkoisina, ja pienet silmät viiruilivat veitikkamaisesti.
-
--- Vaiti, sällipojat! hän alkoi ja kolahutti kainalosauvallansa maljan
-laitaan, jonka jälkeen hän samalla kädenjatkolla hilasi luokseen
-suurimman kannun minkä näki.
-
--- Kaikista inhimillisistä tarpeista, lähinnä erästä, jonka nimeä en
-tohdi mainita näin hienossa seurassa, on epäilemättä puheiden pitäminen
-omiansa todellisimmin ja parhaiten päästämään ilmoille sisäisen
-tunteen. Kaikki me olemme puhuneet jonkun kerran elämässämme. Eeva piti
-puheen, ennenkuin narrasi Aatamin syömään omenan. Saara puhui pitkään
-ja hyvästi, ennenkuin synnytti Abrahamille pojan, ja pyhä Hieronymus ei
-olisi ikinä lopettanut, elleivät jalopeurat olisi tulleet ja syöneet
-häntä suuhunsa. Niin on laita tässä maailmassa! Kaikki me olemme
-puhuneet, suuret ja pienet, köyhät ja rikkaat...
-
--- Ja kuurot ja mykät... sutkautti Nigels veli, joka kilpaili Bossen
-kanssa sukkelimman kunniasta.
-
-Bosse irvisti pahasti ja hämmenteli kainalosauvallaan maljan
-sisällystä. Sitten hän lausui:
-
--- Sokeat näkevät, kuurot kuulevat ja mykät puhuvat, niin sanotaan
-sanassa, ja jos se ei ole totta, niin onko se minun syyni!
-
-Nigels oli nolattu, ja Bosse jatkoi:
-
--- En tiedä mitään niin ihanaa kuin kuulla itseni puhuvan; ovatko muut
-samaa mieltä, siitä en ole ehtinyt ottamaan selkoa. Vai mitä arvelet,
-Kort?
-
-Kainalosauva, joka näytti olevan tarkoituksenmukaisin vaivaisen
-kaikista ulottimista, pistäysi tällöin haukottelevan Kortin suuhun,
-mikä lystikäs temppu saavutti koko seuran äänekkään hyväksymisen.
-
--- Kuulkaa nyt, junkkarit, mitä sanon teille! Te tiedätte, että
-pormestari ja korkeat herrat eivät anna sällien kokoontua puhumaan
-mitään järkevätä asioistaan, mutta jos he tahtovat kokoontua juomaan ja
-pelaamaan, niin sitä ei kielletä. Käpälät pöydälle siis, ottakaa
-likaisiin näppeihinne nämä kortit ja antakaa niiden läiskyä, sillaikaa
-kuin minä haastan järkevän sanan. Vainuan näet jonkun mestarin
-äkkiarvaamatonta tuloa, sillä ne eivät liiaksi luota meihin. Peli
-käymään, niin minä juttelen.
-
-Kortit läiskyivät, ja Bosse puhui:
-
--- Vanhan testamentin äijillä oli kaunis tapa viskata joku miehistä
-mereen, kun milloin joutuivat laivoineen myrskyyn. En tahdo suosittaa
-tätä tapaa siksi, että se on vanha, vaan siksi, että se on hyvä. --
-Meidän sällipurtemme on merihädässä, ja yksi on heitettävä mereen.
-Olette valinneet minut. Se on hyvä valinta. Ei ole minulla isää, joka
-jäisi itkeä tillittämään, eikä mainetta pilattavana, sillä kahdesti
-olen istunut tyrmässä juopumuksesta. Ei ole tyttöjä kintereilläni
-juoksemassa eikä lapsimukuloita liioin, sillä laki ei salli tällaisten
-krokotiilien lisätä sukuaan, ja siinä se tekee oikein, sillä muuten
-saisi pian hakata kaikki metsät noiden suloisten sikiöiden
-kainalosauvoiksi ja puujaloiksi; ja sitten voin sanoa teille, että se,
-jolla on keuhkot selässä ja sydän alhaalla suolien seassa, ei elä niin
-hemmetin kauan. Ei siis sääli miestä! Bosse menee mereen! Mutta yhtä
-asiaa hän pyytää, yhtä ainoata! Teidän tulee osoittaa uskovanne, että
-hän tekee oikein, ja ettei hän tee sitä ainoastaan itsensä tähden,
-sillä hänellähän ei ole paljoa kadotettavana. -- Huomenna hän alottaa
-mestarinäytteensä suorittamisen, sillä sitä ei kukaan voi häneltä
-kieltää. Mitä sitten tapahtuu, saatte nähdä, ja sitä hän ei vielä tiedä
-itsekään, se riippuu onnesta. -- Ja nyt, vannokaa tämän pitkän
-käsivarteni kautta, ettette petä minua ettekä ryömi nurkkien taa
-piiloon, kun alkaa paukkua! Vannokaa!
-
--- Kautta kaikkien pyhien ja perkeleitten, jupisivat sällit pannen
-sormensa sauvalle.
-
--- Amen! sanoi Boo. -- Ja nyt antakaa läiskyä taas, sillä kuulen
-mestarin kompuroivan portaita ylös, ja meidän on näytettävä hänelle,
-että olemme luvallisissa ja kunnioitettavissa puuhissa.
-
-Kohta sen jälkeen mestari astui tupaan askelin, joiden piti esittää
-hiipimistä, mutta jotka runsaan oluenjuonnin johdosta pikemmin
-muistuttivat pilttuussaan meiskaavan äksyn hevosen kaviontöminää.
-Sällit tervehtivät häntä riemuhuudoin, ja Boo piti hänelle puheen, joka
-päättyi niin, että mestaria pyydettiin mukaan pelaamaan viatonta
-keihäsmiestä, ja seuraus oli, että mestari pian istui pöydän päässä
-koura täynnä korttilehtiä. Mutta kun tuli Boon lyöntivuoro, oli hän
-kadonnut, sillä hän tiesi mitä huomispäivä hänelle merkitsi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ammatin vanhimman talossa, vanhassa ränstyneessä keittiössä oli
-Boo seuraavan päivän aamupäivällä lukon takana valmistamassa
-mestarinäytettään, jota häntä ei voitu kieltää tekemästä, mutta joka ei
-kuitenkaan voinut hankkia hänelle oikeutta harjoittaa kannunvalajan
-ammattia kaupungissa, koska, kuten edellä on mainittu, mestarien
-lukumäärä sai olla ainoastaan neljä eikä kukaan näistä ollut yöllä
-kuollut, huolimatta niistä rajuista rynnäköistä, joita he itse olivat
-tehneet henkeänsä vastaan. Tutkittavan oli valettava pullo, vati ja
-kannu, mutta kahden ensinmainitun esineen teosta oli Boo saanut
-vapautuksen, koska hänen taitonsa niiden valmistamisessa oli tunnettu.
-
-Liedellä palavan hyvän sysivalkean ääressä seisoi Boo ja piti
-sulatintaan sopivassa lämmössä. Valumuotti, jonka hän oli tehnyt
-savesta, oli kääritty märkiin riepuihin; huonolla puntarilla hän
-punnitsi lyijyä ja tinaa, jotka pani sulattimeen. Aine suli pian yhteen
-ja muodosti tasaisen pinnan; muotti täytettiin sulalla metallilla, ja
-jonkun hetken kuluttua oli kannu valettu. Sorvissa hän sitten silitti
-saumat, ja hohkakivellä tehtiin metalli kiiltäväksi kuin hopea. Kannu
-oli valmis ja antoi kirkkaasti kilahtavan äänen.
-
-Kaksi tuntia oli vielä jäljellä, ennenkuin hänet piti laskettaman ulos
-ja hänen työnsä otettaman arvosteltavaksi. Hän istahti jakkaralle
-levähtämään ja rupesi tarkastelemaan teostaan. Tässä oli pantu alulle
-uutta vanhassa ammatissa. Ammoisista ajoista olivat kannut olleet
-korkeita ja suupuolestaan hyvin kapeita, mistä oli johtunut se haitta,
-ettei niitä käynyt pyyhkiminen sisäpuolelta tai että se saattoi tapahtua
-vain suurella vaivalla, kun käsi ei mahtunut sisälle pyyhkeen mukana.
-Seuraus olikin, että kannut eivät koskaan olleet puhtaita. Ainoa
-parannustoimenpide, mihin oli aikojen kuluessa ryhdytty, oli lyijyn
-käyttämisen kielto. Mutta tämä oli vain aiheuttanut sen haitan, että
-astiat olivat käyneet kalliimmiksi, parantamatta itse asiaa
-sanottavasti.
-
-Nyt oli Boo ratkaissut pulman sangen yksinkertaisella tavalla. Jotta
-kannua kävisi peseminen sisäpuolelta, oli hän muuttanut sen muotoa ja
-tehnyt sen laajempisuiseksi, niin että käsi mahtui sisään; saadakseen
-astian halvemmaksi oli hän pannut lyijyä tinan sekaan; mutta saadakseen
-sen kirkasääniseksi oli hän käyttänyt uutta, kylmävalannaksi nimitettyä
-työtapaa, joka perustui siihen, että valumuotti pidettiin märillä
-rievuilla kylmänä, ja joka poisti sen ainoan haitan, minkä lyijyn
-käyttäminen saattoi tuoda mukanaan.
-
-Boolla oli niinmuodoin syytä olla tyytyväinen uutuuteensa, vaikkei
-hänellä ollutkaan suuria toiveita, että saisi vanhat sen hyväksymään.
-
-Kun aika oli kulunut, kuului joku työntävän avaimen lukkoon ja ovi
-aukesi. Ammatinvanhin astui sisään, seurassaan sällienvanhin, jonka
-tuli kantaa mestarinäyte raastupaan, missä se oli tarkastettava.
-Ammatinvanhin ei ollut iloinen; ainakin oli hänen kasvoillaan
-hirveitten mielenliikutusten ja pahojen unien jälkiä, mahdollisesti
-yövalvonnan ja humalan vaikutuksia. Mestarinäyte peitettiin liinalla,
-ja sitten alettiin astua raastupaan, ammatinvanhin edellä,
-sällienvanhin perässä ja viimeisenä Bosse hyppien kuin harakka
-kainalosauvojensa varassa.
-
-Katupojat seisoksivat kulmissa ja näyttelivät kieltään Bosselle, joka
-vastasi ainoastaan roiskauttamalla kainalosauvallaan katuojasta
-semmoisen ryöpyn, että ilvehtivä parvi katosi porttikäytäviin.
-
-Raastupaan tultua sai Bosse viittauksen jäädä etehiseen, missä
-ovenvartija istui. Pormestari ja kannunvalaja-ammattikunnan kolme
-mestaria olivat ammatinvanhinta vastassa. Kun ovi jätettiin
-puoliavoimeksi, saattoi Bosse kuulla mitä puhuttiin sen takana suuressa
-salissa. Pormestari alotti:
-
--- Mitä peevelin peliä tämä on! Tulla muka suorittamaan
-mestarinäytettä, vaikkei ole avointa paikkaakaan! Vaivaamaan ihmisiä
-joutavalla! Pitänee näpsäyttää nenälle niitä, etteivät täällä
-juoksentele milloin vaan. Esille mestariteos, niin katsotaan sitä jotta
-saatana vieköön! Vedä pois rääsy!
-
-Sällienvanhin nosti liinan, ja siinä nyt oli pöydällä Bossen
-mestarinäyte.
-
--- Mitä Jeesuksen nimessä tämä on? Pilkkanaanko mies meitä pitää?
-räjähti pormestari ja päästi ivallisen naurun.
-
--- Minusta tuntuu, sanoi ammatinvanhin, kuin tämä astia olisi tehty
-vallan muihin tarkoituksiin kuin juomakannuksi; siihenhän sopii pistää
-koko päänsä.
-
--- Minä, joka olen niin pikkuinen, sanoi pormestari, voisin varmastikin
-ottaa istumakylpyjä tässä ruukussa.
-
-Kaikki nauroivat paitsi Paavali mestari.
-
--- Käske lurjus sisään! sanoi pormestari.
-
-Bosse astui sisään.
-
--- Kuules, poikaseni, alkoi pormestari, -- parturiksiko aiot?
-
--- Mene tiedä, vastasi Bosse; on niitä nähty tinanvalajia, joista on
-tullut raatimiehiä.
-
--- Jos olisit yhtä sukkela sormistasi kuin olet suustasi, sanoi
-pormestari, niin voisi ehkä sinustakin tulla tinanvalaja. -- Miksikä
-tahdot nimittää tätä astiaa?
-
--- Nimestä viisi, mutta kyllä minä siksi vähän join olutta viime yönä,
-että saatan nähdä sen kannuksi, vastasi Bosse.
-
--- On sitä sinulla suuta, mutt'en toki luullut, että sulle oli
-istumapottua tarvis saadaksesi jumalanviljan nahkaasi.
-
-Paavali mestari, joka oli tähän asti vaiennut, puuttui nyt puheeseen.
-
--- Pojalla on kyllä ollut tarkoituksensa laittaessaan kannun suun noin
-laajaksi, sanoi hän.
-
--- Mikä tarkoitus se semmoinen? Anna kuulua! sanoi pormestari pannen
-kätensä korvan taa.
-
--- Tarkoitus oli, että kädet mahtuisivat kannuun, vastasi Bosse.
-
--- Kuulkaas miestä! Hän juo käsillään, hän.
-
--- Ei, hän tarkoittaa, että voisi pistää kätensä kannun sisään silloin
-kun tahtoo puhdistaa sitä, avusti Paavali mestari.
-
--- Mitä joutavia! keskeytti pormestari. -- Käyhän päinsä huuhtoa kannut
-vastedes niinkuin tähänkin asti. Sitäpaitsi on hän pannut hopeata tinan
-sekaan, koska se on noin kovaa ja kiiltävää.
-
--- Ei, olen pannut lyijyä, sanoi Bosse.
-
--- Lyijyä? Se on vale, puuttui ammatinvanhin puheeseen. -- Tina käy
-harmaaksi lyijystä ja pehmeäksi kuin vaha.
-
--- Niin, tavallisissa tapauksissa, mutta ei kylmävalantaa käytettäessä,
-sanoi Paavali mestari.
-
--- Kylmävalantaa? Kylmää valantaa! -- Pidelkää minusta kiinni! kirkui
-ammatinvanhin. -- Kaatakaa päähäni sangollinen vettä, iskekää suonta
-korvan takaa; olenko menettänyt järkeni, vai onko Paavali tullut
-hulluksi? Joko nyt käy valaminen kylmää tinaa? Sitä kai hän kävikin
-viime kesänä Saksassa oppimassa?
-
--- Kylmää tinaa ei valeta, vastasi Paavali mestari, mutta valetaan
-kylmiin muotteihin.
-
--- Vieköön piru teidän muottinne ja uutuutenne! Ja minua kummastuttaa,
-että sinä, Paavali, vanha järkimies, voit puuttua mokomiin metkuihin.
-Ota sinä Bossesi pyttyineen ja mene kotia ja opeta hänet tekemään
-kunnollista työtä ja tule sitten takaisin, kun voit saada kunniata
-hänestä, mutta älä enää toiste laske nulikoita esille, lopetti
-ammatinvanhin kokouksen.
-
-Paavali mestari koki vielä tehdä vastaväitteitä, mutta turhaan. Uutuus
-hylättiin, koska se oli uusi ja tarpeeton. Kun ei käynyt epääminen
-eräitä sen hyviä puolia, selitti toinen vaiti-olleista mestareista
-tavaran kelvottomaksi, koska se oli väärennetty lyijyllä, ja niin oli
-asia päätetty.
-
-Paavali mestari, jonka palveluksessa Bosse oli ja joka oli suotta
-vaivannut ammattikuntaa ja pormestaria, tuomittiin tarjoamaan aamiaisen
-raastuvankellarissa, mutta Bosse sai mennä kotiin.
-
-Hänen olisi oikeastaan pitänyt olla pahoillaan, mutta hänen luonteensa
-ei ollut lainkaan siihen taipuvainen, ja hän oli niin monta vuotta
-taistellut typeryyttä vastaan, ettei hänellä ollut suuria toiveita sen
-paranemisesta, kun lähti koetta suorittamaan.
-
-Tullessaan raastuvanportille hän näki suuren väenpaljouden, joka huhun
-johdosta oli odottanut saadakseen tervehtiä uutta mestaria. Mutta kun
-ihmiset näkivät sällin tulevan yksinään, kannu kädessään ja ilman
-mitään uuden arvon merkkejä, niin he vimmastuivat, että olivat
-turhanpäiten seisoksineet odottamassa. Jotkut vihelsivät, toiset
-hyssittivät, mutta Boo, joka ei ollut tottunut suosionosoituksiin,
-selviytyi hyvin; hän pani kannun päähänsä, pisti kielen ulos suustaan,
-pyöritti silmiään ja astua köpitti väkijoukkoon, joka oitis huomasi
-kohtauksen hullunkurisuuden ja rupesi nauramaan. Remuavan joukon
-seuraamana Boo vetäytyi muutamaan olutkapakkaan. Sisälle päästyään hän
-pani kannun eräälle pöydälle ja istuutui viereiselle penkille.
-
--- Olutta tänne! hän huusi piialle.
-
--- Kas, miten mainio kannu, sanoi Metta.
-
--- Aatteles, että sinä sen hoksaat, vaikket ole kuin kapakanpiika.
-
--- Tuon voi ainakin pyyhkiä kädenkäänteessä!
-
--- Ihan kuin minun sanani.
-
--- Se mahtaa olla kovasti tyyris?
-
--- Maksaa kolmannesta vähemmän kuin muut.
-
--- Oi herra jumala ja pyhä Nikolaus, tehkää sitten kaikin mokomin
-tuollaisia!
-
--- Sitä juuri tahtoisin, näes, mutta kaikkea ei saa mitä tahtoo, ja
-meidän korkeat suojelijamme eivät salli elinkeinon menevän alaspäin,
-mikä merkitsee samaa kuin että kannut menevät ylöspäin.
-
-Muuan viljankantaja tuli sisään ja istahti Boon viereen.
-
--- Siinäpä helkkarin sievä kannu; mistä noita tuollaisia saa ostaa?
-kysyi hän.
-
--- Helvetistä niitä saat ostaa semmoisia, ärähti Boo vihaisesti.
-
--- Jollei se matka olisi niin pitkä, kävisin pian hakemassa mokoman,
-kun ei vaan olisi pahan kallis.
-
--- On tuiki käsittämätöntä, että mitä oppineemmaksi ihminen tulee, sitä
-tyhmemmäksi hän käy. Uskooko kukaan, että neljästä mestarista vain yksi
-ainoa ymmärsi, kuinka oivallinen tämä kannu on? ärjyi Boo.
-
--- Hoo, kyllä ne ymmärsivät, arveli viljankantaja, vaan juuri siksi
-eivät tahtoneet tunnustaa sitä. Mutta sen minä sanon, että joka
-tuommoisia kannuja pitäisi kaupan, olisi ihan paikalla pohatta.
-
-Boo istui siellä iltaan asti ja ihailutti kannuaan. Kun kapakka
-suljettiin kello yhdeksältä, meni hän kotia puolihumalassa ja pani
-tyytyväisenä maata, rakas kannunsa päänaluksen vieressä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä tapahtui pitkänlainen keskustelu Boon ja Paavali
-mestarin välillä, ja sen vaikutus oli, että Boo, joka oli
-säntillisyydellä ja säästäväisyydellä koonnut jonkun leiviskän tinaa,
-sai luvan tehdä työtä omaan laskuunsa vanhassa keittiössä, sillä
-Paavali mestari oli semmoinen harvinainen mies, joka tahtoi, että
-muutkin saisivat elää, kun kohtalo oli hänelle itselleenkin suonut niin
-hyvät päivät.
-
-Bossea ei näkynyt kaupungilla kahteen viikkoon, ja hänen kannu-asiansa
-unohtui, sillä ihmisillä oli niin paljon muuta puheen ainetta.
-
-Mutta eräänä aamuna päivänkoitteessa saivat kaupungin piiat nähdä
-jotakin. Keskellä Suurtoria, aivan raastuvan edustalla, oli Bosse
-kyhäämässä pöytää muutamista laudoista, jotka hän asetti parin
-pakkalaatikon varaan. Kun pöytä oli valmis, veti hän esille kannun
-toisensa perästä ja pani ne laudoille riviin; ja katso, kaikki kannut
-olivat samanmuotoisia kuin se, jonka hän oli esittänyt raastuvassa ja
-jonka korkea ammattikunta oli hylännyt.
-
-Kello yhdeksältä oli Boo myynyt puolet varastostaan. Hyvillään ja
-tyytyväisenä hän istui pöydällä jalat ristissä allaan ja huuteli:
-"Kannuja, kannuja, ostakaa kannuja!" Toistettuaan tätä muutamia satoja
-kertoja hän alkoi sovittaa noita sanoja nuottiin, jonka itse tekaisi.
-
-Yhdeksän aikaan, kun aurinko oli korkealla taivaanlaella ja kaikilla
-sälleillä oli lomahetkensä, nähtiin kannunvalajansällien keräytyvän
-ryhmiin Bossen pöydän ympärille. Jotkut varovaisemmista lausuivat
-huolestuttavia arveluja ammattikuntajärjestyksen ja erioikeuksien
-loukkaamisen vaarallisuudesta; toiset nyökkäsivät hyväksyvästi ja
-virkkoivat puoliääneen: pidä puolesi, Bosse.
-
-Mutta kannunvalajain ammatinvanhin oli käyttänyt aamuhetkeä
-pistäytyäkseen raastuvassa. Hän tuli astuen raskain askelin törmää ylös
-ja loi kaihoisia katseita mäen yläpäähän, laahustaessaan kepin varassa
-eteenpäin. Torille päästyään hän seisahti ja pyyhki hikeä otsaltaan.
-Hänen katseensa tähysti nopeasti torilla hyöriviä väkijoukkoja, mutta
-ei huomannut mitään tavatonta eikä epäilyttävää. Hän painoi keppinsä
-maahan ja oli juuri jatkamaisillaan vaellustaan, kun hänen korvaansa
-sattui kummallinen ääni, joka kuulosti etäältä kukon kiekunalta, mutta
-joka varmaan oli olevinaan laulua.
-
--- Kannuja, kannuja, ostakaa kannuja! Isoja kuin ammatinvanhimman
-mylly, leveitä ja laveita kuin pormestarin mylly! Kannuja hei, kannuja
-hoi!
-
-Ammatinvanhin hyökkäsi keppi ojona väkijoukkoon, joka ympäröi Bossen
-pöytää ja vaivoin antoi perään, likistääkseen kohta sitä lujempaan
-pinteeseen lihavan ammatinvanhimman, joka nyt oli kuin puristimessa ja
-pakotettuna joukon riemuitessa kuulemaan Bossen pilkkalaulua, jonka
-tämä viritti uudestaan asianmukaisin muutoksin, väkijoukon yhtämittaa
-säestäessä: ss! ss! ss!
-
-Ammatinvanhin alkoi kirkua:
-
--- Senkin pääroisto, joka uskallat rikkoa lakeja ja asetuksia!
-
--- En minä mitään asetuksia ole rikkonut, sanoi Bosse.
-
--- Sinä olet avannut puodin, senkin petturi!
-
--- Ei tämä mikään puoti ole, vastasi Bosse.
-
--- Mutta se on pöytä.
-
--- Ei, ei se mikään pöytä ole, pari lautaa vain, ja sitäpaitsi
-sanotaankin arnmattiasetuksessa, ettei saa varustaa ikkunaa. Ei täällä
-mitään semmoista näy, ellei ammatinvanhin näe taivaan akkunoita --
-tuolla ylhäällä!
-
--- Sinä myyt kannuja, senkin tuhannen...
-
--- Ihmiset kun ostavat, nähkääs ammatinvanhin!
-
--- Ja laulat herjauslauluja, lurjus!
-
--- Minä laulan ammatin vanhimman myllystä.
-
--- Vielä mitä, ruokottomia sinä lauloit, variksenpelätti. Tännepäin,
-pormestari ja soturit! Tännepäin!
-
-Pormestari ilmestyi ikkunaan ja älysi tuokiossa ystävänsä tukalan
-aseman. Hän antoi viittauksen sisällepäin huoneeseen, ja pian näkyi
-kaupungin rumpali toisessa ikkunassa. Rumpu antoi lyhyen merkin.
-
--- Pysykää nyt lujina! sanoi Bosse sälleille.
-
-Mutta rumpu alkoi päristä, ja silloin joukko ikäänkuin vavahti
-kauhusta. Se vaikeni ja hajosi kuin pilvi.
-
--- Pysykää lujina, huusi Bosse, nyt sitä kysytään!
-
-Mutta he eivät pysyneet. Väistyivät, väistyivät häpeällisesti. Mutta
-silloin Bosse suuttui. Hän karkasi pystyyn, nousi pöydälle ja karjui:
-
--- Valapatot, kyttyräselät! Juoksetteko vasikannahan tautta!
-Muistatteko miten vannoitte kautta pyhien ja perkeleitten, että pysytte
-lujina, yöllä kun olitte korttia pelaavinanne? Näyttäkää, hirtehiset,
-naamannekin minulle älkääkä vain selkäpuolta, tai muuten keppini lankee
-kiusaukseen ja tulee tehneeksi syntiä!
-
-Mutta kaikki he juoksivat pakoon nähdessään pormestarin ja kaupungin
-asemiehet, jotka tulivat ja piirittivät Boon ja hänen myymälänsä.
-
-Silloin Bossen ääni vaikeni; vastustamatta hän antoi ottaa kiinni
-itsensä ja viedä kaupungin vankilaan, jonka jälkeen hänen myymätön
-varastonsa pantiin takavarikkoon.
-
-Portista vietäessä hän katsoi taakseen hyvän tuulen puuskassa ja
-virkkoi ammatinvanhimmalle:
-
--- Toivottavasti kannunvalaja-ammattikunta, joka suojelee elinkeinoa,
-myöskin suojelee sen harjoittajia. Siksi tahdon sivumennen mainita,
-että mieluummin nukun naudankarvoilla kuin muurikivillä ja että pidän
-tuoreesta lihasta enemmän kuin homeisesta leivästä; hyvä olut on aina
-ollut heikkouteni, ja toivon, että korkeat suojelijani muistavat pitää
-huolta huoneeni lämmityksestä ja siivoamisesta.
-
-Ja hän loikkasi tyrmään, rohkein mielin, mutta vähäisin toivein.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuusi päivää Boo istui tyrmässä. Ei kukaan saanut tavata häntä
-vankilassa, mutta oven läpi sai puhua hänen kanssaan. Nämä puhelut ne
-harmittivat häntä enemmän kuin kylmyys ja kosteus. Tuli hyviä neuvoja
-jälkeenpäin, tiedonantoja, kehotuksia, ehdotuksia.
-
--- Mitä se kannattaa? -- Miksi rettelöidä? -- Mitä sinä siitä hyödyt?
--- Onko se oikein?
-
-Mutta pahinta oli, kun äitimuori tuli Etelävuorilta, missä hänellä oli
-lehmä ja tölli. Eukko oli vanhuuttaan raihnas ja kuuro ja oli vain
-hämärästi tajunnut syyn poikansa vangitsemiseen. Hänkään ei päässyt
-tyrmään sisälle, vaan sai keskustella oven takaa, mikä sai aikaan
-vallan hirveitä sekaannuksia.
-
--- Mitä olet tehnyt, onneton poika? huusi ämmä oven takaa?
-
--- Olen tehnyt kannuja, vastasi Bosse.
-
--- Olet saanut pamppua? Sen kyllä uskon. Mutta minä kysyn mitä sinä
-olet tehnyt?
-
--- Kannun! kiljaisi Bosse ikäänkuin halkaistakseen paksun oven.
-
--- Jaa, jaa, tiesin minä sen, että niin tuli lopulta käymään. Aina sitä
-sanoin, kun olit kotona tottelematon. Mutta on ne tytötkin hulluja.
-Semmoinen rumilas kuin sinä! Hyi!
-
-Nyt ei Bosse ymmärtänyt tuon taivaallista, ja siksi hän oli ääneti.
-
--- Vai niin, vai Annu sen nimi on, jatkoi ämmä omin päin. -- Saman
-niminen oli sekin, joka narrasi kelkkaansa Puluniemen mustan Antin.
-
--- Mistä Antista se muori horisee?
-
--- Niinkö sinä poika sanot vanhalle äidillesi? Ettes yhtään häpeä! Oi
-oi oi, sellaista lasta! Sellaista lasta!
-
-Bossen ymmärrys pimeni, ja hän tunki päänsä vuodepahnoihin päästäkseen
-jatkamasta keskustelua.
-
-Vankilasta päästyään ei hän palannut Paavali mestarin luo, vaan
-retkeili kaupungin kapakoissa, missä istuskeli aamusta iltaan kuluttaen
-myynnin tuottamia rahoja, joita ei oltu muistettu ottaa häneltä pois
-tyrmään pantaessa. Hänet oli erotettu kannunvalajien ammattikunnasta;
-häneltä oli riistetty oikeus työskennellä omaan laskuunsa, ja mitään
-muuta ammattia hän ei osannut. Hän oli lakannut olemasta yhteiskunnan
-suuressa koneistossa sinä rattaana, miksi kasvatus oli hänet tehnyt, ja
-hän olisi piankin liittynyt irtolaisten ja tyytymättömien laumaan,
-ellei olisi sattunut asioita, jotka tekivät hänet jälleen
-hyödylliseksi, vaikka toisella tapaa.
-
-Saman päivän aamuna, jolloin Bossen suurisuuntainen yritys raivata
-uutta uraa kannunvalannan ohdakkeisella alueella oli mennyt myttyyn,
-tuli lyypekkiläinen kauppias Algut kotia, Itäisen Yhteismaakadun
-varrella merisatamassa sijaitsevaan konttoriin, ja laski Bossen tekemän
-kannun liikekumppaninsa kirjoituspöydälle.
-
--- Na, Josef! Katso teme kannu!
-
-Josef katseli kannua tuntijan tavoin:
-
--- Na, Algut, mi te sitte?
-
--- Mite sine tahto antta minule teste kannusta?
-
-Josef kirjoitti hiukan paperilleen ja vastasi:
-
--- Mine antta kaksi eeri.
-
--- Anttako kaksi eeri? Na!
-
--- Ah, sine! Ei sine saa kun poolitoista eeri.
-
--- Na, anttako poolitoista eeri?
-
-Josef kirjoitti paperilleen hiukan lisää ja vastasi sitten:
-
--- Onkko se prifaatigeschäft vai kumppanigeschäft?
-
--- Se ole prifaati.
-
--- Na, sitte mine antta poolitoista.
-
-Kun kauppa oli tehty, läksi Algut kaupungille etsimään Bossea. Tämä oli
-silloin vankilassa eikä tavattavana. Algut otti sitten kannunsa ja meni
-erääseen kauppalaivaan, joka oli valmiina lähtemään Lyypekkiin.
-Laivassa hän teki sopimuksen, että saksan oli tilattava Lyypekistä
-tuhat kannua myötäseuraavan mallin mukaan ja oitis lähetettävä ne
-tänne, mutta antoi lisäksi määräyksen, että valajan tuli sekoittaa
-tinaan hiukan enemmän "liiji". Laiva lähti ja viipyi kuukauden päivät.
-
-Tämä kaikki tapahtui saksalaisen kuninkaan Kristoffer Baijerilaisen
-hallitessa, joka ruotsalaisten tavanmukaisen keskinäisen kateuden
-johdosta oli sattunut pääsemään valtaistuimelle, koska mieluummin
-otettiin kuninkaaksi ulkomaalainen mies kuin suostuttiin valitsemaan
-kotimainen, aivan kuin sammakot, kun saivat haikaran kuninkaakseen.
-Tämä kuningas, joka tietenkin oli vailla kaikkia isänmaallisia tunteita
-uutta maatansa kohtaan, hallitsi sitä kuin suurta kuninkaankartanoa,
-pitäen maanomistajia arentilaisina ja jaellen kruunun omaisuutta
-maanmiehilleen, saksalaisille. Mutta saksalaiset saivat myöskin
-erioikeuksia melkein kaikkeen, etenkin vapaaseen kaupantekoon maassa.
-Nämä erioikeudet loukkasivat useinkin aikaisempia, Ruotsin miehille
-kalliista myytyjä oikeuksia, ja koko kauppa ja liike joutui pian
-saksalaisten käsiin. Nämä saksalaiset taas, jotka näkivät sekä
-kummastellen että mielikseen, miten nöyrästi siivot ruotsalaiset
-käyttäytyivät muukalaisten sorron alaisina, kohtelivat maan asukkaita
-kuin tyhmiä barbaareja, jotka eivät pystyneet hoitamaan omia asioitaan;
-kävivätpä nämä muukalaiset pian niin kopeiksi, että pitivät itseään
-maan todellisina hyväntekijöinä. Eivätkä he koskaan väsyneet
-kerskaamaan "hyvistätöistään", joita muka olivat tehneet köyhälle
-maalle, ja vaativat usein röyhkeästi kiitollisuutta.
-
-No niin; Bosse maleksi eräänä aamuna kaupungilla. Hänen rahansa olivat
-lopussa, eikä hän ollut ihan yhtä hilpeä kuin tavallisesti. Miten
-olikaan, joutui hän saksalaisten puotien tienoille merenrantaan. Siellä
-oli aika melu: rautakanget kalisivat, vitjat rämisivät, koirat
-haukkuivat, kantajat kirkuivat; mutta kaiken tämän pauhinan keskeltä
-hän erotti laulun, joka kummastutti häntä tavattomasti ja sai hänet
-heristämään korviaan.
-
--- Kannuja, kannuja, kuka osta kannuja?
-
-Bosse ei uskonut kuulleensa oikein ja läksi harppailemaan läpi
-väkijoukon, joka tungeksi katupuodin ympärillä. Lähemmä tultuaan hän
-näki myymäkojusta pistävän esille riu'un, jossa riippui viisi kiiltävää
-tinakannua, hänen oman mallinsa mukaisia. Hän pujottelihe vähitellen
-likemmäksi, kunnes pääsi myymäpöydän luo. Sen ääreen hän jäi seisomaan
-nojaten kyynärpäähänsä ja katseli tarkoin ja hellittämättä kauppiaan
-silmiä. Saksalaisella oli koko koju täynnä kannuja, ja hän möi aika
-vauhtia.
-
--- Mi te sine vahta? sanoi saksalainen, jota Bossen katseet alkoivat
-kiusata.
-
--- Sinua kai! vastasi Bosse.
-
--- Tahto sine osta kannu?
-
--- Ei mine tahto mi te osta, vastasi Bosse.
-
--- Mene pois sitte!
-
-Bosse jäi koko aamupäiväksi katselemaan saksalaista.
-
--- Mitä sinä odotat? kysyi Bosselta muuan raudankantaja.
-
--- Rumpalia, hän vastasi.
-
-Ei kuulunut mitään rumpalia, mutta raastuvassa oli sentään ollut aika
-vilkasta. Kannunvalajain ammatinvanhin oli rientänyt pormestarin luo
-kiukusta puhisten ja vaatinut rumpalin väliintuloa, jotta luvaton
-ammattikunnan oikeuksien loukkaaminen estyisi. Pormestari oli
-hänkin raivonnut, mutta selittänyt, ettei mahtanut asialle mitään,
-kun saksalaisilla oli omat erikoiset, kuninkaan vahvistamat
-kaupankäyntioikeutensa; hän saattoi ainoastaan neuvoa olemaan vaiti ja
-ilmaisematta tyytymättömyyttä, koska se vain antaisi saksalaisille
-yhden hauskuuden lisää.
-
-Kun myymälä illalla suljettiin, meni Bosse kotia äitinsä luo
-Etelävuorille ja mietiskeli näkemiään ja kuulemiaan; ja yöllä uneen
-mennessään hän tuumi itsekseen: "Piru vieköön, kuinka ne olivat minun
-kannujeni näköisiä!"
-
-Bossen oli määrä yösijan ja ruoka vähän korvaukseksi paimentaa lehmää
-sillaikaa kuin muori oli pyykkirannassa. Sen vaivan helpottamiseksi hän
-oli keksinyt, että elukan sopi sitoa johonkin kiveen kiinni; mutta kun
-tämä oli vastoin eukon periaatteita ja vastoin kaikkea järkiperäistä
-karjanhoitoa, koska luontokappaleen siten kävi mahdottomaksi valita
-parhaita paloja kehnolta mäkilaitumelta, niin näki Bosse kohta olevansa
-siinä asemassa, että täytyi loikkia pitkin mäkiä, mikä oli hänelle
-varsin hankalaa. Mutta nyt tänä aamuna, se oli kaunis syysaamu,
-oli tuo siunattu eläin syönyt makonsa oikein täyteen ja laskeutui
-sammalelle märehtimään mitä oli kiireissään ahtanut sisäänsä.
-Bosse käytti hyväkseen iloista tilaisuutta, heittäytyi maahan ja
-vaipui mietiskelyyn. Hän ajatteli ensin miten onnellista olisi
-kyttyräselkäiselle tässä matoisessa maailmassa, jos lehmät voisivat
-syödä maatessaan; nehän saattaisivat hiljalleen ryömiä eteenpäin,
-sikäli kuin olivat syöneet maan puhtaaksi, eikä niiden tarvitsisi
-nousta jaloilleen ja kulkea kaula ojona; eikä hän käsittänyt, miten
-nämä eläimet sietivät, että veri oli myötäänsä päässä, kun ne kulkivat
-laitumella syöden. Sitten hän ihmetteli, miksi Jumala antoi
-saksalaisten myydä tinakannuja, vaikkei hän, joka oli kyttyräselkäinen,
-saanut sitä tehdä. Sitten hän katseli yli merenlahden ja laivarannan,
-missä oli monta laivaa, mastoissa Saksan ja Lyypekin liput,
-ja hän kysyi itseltään, tokko saksalainen oli varastanut hänen
-kannunvalimensa. Tähän kysymykseen hän vastasi empimättä myöntävästi;
-mutta kärsityn vääryyden tuottama tuska lieveni melkoisesti,
-kun hän ajatteli sitä vahinkoa, mikä koitui hyvinarvoisalle
-kannunvalaja-ammattikunnalle.
-
-Hän oli kiertänyt nuoran lujasti oikean kätensä ympäri ja lojui
-mukavasti selkä vasten kiveä. Lehmä märehti niin yksitoikkoisesti,
-aurinko paistoi niin lämpimästi, kivi osui olemaan paksun
-sammalpeitteen vuoksi niin pehmeä, ja Bosse oli niin väsynyt,
-seisottuaan koko edellisen päivän kojupöydän kupeessa, että hän vaipui
-hyväätekevään uneen. Ja hän näki ihmeen kaunista unta lehmästä, joka
-makasi vuoteessa lakanain välissä ja söi puna-apilaa ja ryyppäsi
-välillä renskaa tinakannusta, jossa oli viisikolmatta prosenttia
-lyijyä, ja sitten tuli käärme ja mateli päänaluksen poikki, mutta kun
-Bossen piti ottaa se kiinni, niin se luikersi sormien välistä ja katosi
-Lyypekin lippuun, ja meni sen tien, ja kuului kuin olisi päästetty
-kokonainen pyykki neljännestä kerroksesta maahan, ja sitä seurasi
-hirmuinen kirvely selässä, niin että Bosse heräsi.
-
--- Missä lehmä on? kirkui ämmä, joka seisoi kainalosauva kohotettuna
-lyöntiin.
-
--- Tuolla se makaa, sanoi Bosse vetäen nuorasta, mutta nuora oli
-poissa.
-
--- Missä se on? sähisi vanhus.
-
-Niin, nyt Bosse tiesi, missä se oli. Voi surkeutta; tuskin kolmen sylen
-päässä oli jyrkänne, ja siellä se virui. Bosse konttasi nelinryömin
-reunalle ja katsoi äkkisyvänteeseen.
-
--- Onko se siellä? kuiskasi eukko.
-
--- Siellä on, vastasi Bosse allapäin.
-
--- No?
-
--- Ei taida olla hengissä. Näyttää siltä kuin olisi haljennut.
-
-Suuri oli suru Etelävuorilla, melkein yhtä suuri kuin hänen isänsä
-kuollessa. Ei teurastajakaan huolinut ostaa elukkaa, joka oli niin
-kurjassa tilassa. Ämmä itki ja tappeli kaksi päivää. Sitten hän kuivasi
-kyyneleensä ja alkoi suolata lihaa, täyttää makkaroita ja survoa
-keuhkohakkelusta. Ja lihaa siellä syötiin jok'ikinen päivä, ja murhe
-oli raskas; ei olisi luullut, että lihapäivien pito kävi niin
-raskaaksi. Väliin täytyi ämmän nousta rusikoimaan Bossea purkaakseen
-surunsa ilmoille, ja poika otti vastaan vaieten, koska tiesi sen
-tyynnyttävän muoria. Eräänä päivänä, kun liha oli lopussa ja maito
-niinikään, istuivat Bosse ja hänen äitinsä töllin edustalla katsellen
-alhaalla syvänteessä pauhaavaa kaupunkia. Ja he olivat hyvin pahoilla
-mielin. Silloin he näkivät miehen tulla kapuavan mäkeä ylös. Se oli
-siististi puettu mies, jolla oli ymmärtäväiset silmät ja punainen
-parta. Bossen nähtyään hän tuli hyvin iloiseksi.
-
--- Mine ole niin iloinen ette nehde teme kiselli! Mine ole juossut
-kaikki paikkat ja hakenut hentte! Ah, herra Jeesus, kuinkka raskas on
-kulkke teele! No, Bosse, minula on yksi geschäft josta puhua. Teme on
-kai teiden eitti, na, hen saa kuula.
-
-Bosse pyysi kauppiasta istumaan ja valmistihe kuuntelemaan.
-
--- Kas niin: mine ole kauppamees Algut ja kauppita kannuja, jotka mine
-ole ottanut Lübekiste!
-
--- Vai niin, sieltäkö ne ovat kotoisin? keskeytti Bosse.
-
--- Niin, mine osta ne sieltte! Mutta ne tule minule liikka kallis!
-Sanoka pois, miste hinnasta te tahto tehde minule semmone kannu?
-
--- Kuulkaas, kuka se on sanonut, että minä tahdon tehdä mitään kannuja?
-sanoi Bosse.
-
--- Minä olen, puuttui äiti puheeseen ja päästi syvän huokauksen, joka
-tuntui nousevan äskettäin manalle menneen syvästä haudasta.
-
--- Na, kas niin! Ja mite teme mees tahto kannusta?
-
--- Pooli eeri, vastasi Bosse.
-
--- Ah, herr mein gott, siitte hinnasta mine saa se kannu Lübekiste.
-
--- Vähemmällä sitä ei käy tekeminen, sanoi Bosse päättävästi.
-
--- Silloin pitte panna enempi liiji siihen!
-
--- Kuulkaa nyt, kauppias, sanoi Bosse, näettekö tuota jyrkännettä?
-
--- Jaa, na!
-
--- Meillä oli lehmä, joka meni siitä alas. Sinne on vain viisi syltä.
-Uskokaa minua, pääsee siitä härkäkin alas.
-
--- Bosse, Bosse, keskeytti äiti, ajattele vanhaa, köyhää äitiäsi!
-
--- Sen teenkin! Tahdon, että hänellä on kunniallinen poika, vaikka tämä
-muuten olisikin raukka.
-
--- Kunniallinen! Hm! Jahka tulet rikkaaksi, on sinulla varaa olla
-kunniallinen!
-
--- Se oli rumasti sanottu!
-
--- Yhtä rumaa on, että aikamies antaa äitinsä nääntyä työssä.
-
--- Kuulkaahan, kauppias, sanoi Bosse. -- Te saatte myydä ulkomaalaisia
-kannuja, mutta ette saa tässä maassa valmistaa niitä!
-
--- Na, niin; mine ei meina tehde mite kannuja, ja jos mine antta tehde
-niitte, niin ei ne tule rootsalaissia kannuja.
-
--- No jopa on ovela. Hän panee minut tekemään ulkomaalaisia kannuja
-Ruotsissa. Mutta sanokaas yksi asia: miksi käännytte juuri minun
-puoleeni?
-
--- Jaa, na, miksi? Mine tikke teste kiselliste!
-
--- Mutta minulla ei ole verstasta eikä saa olla.
-
--- Na, ei minulakan ole, mutta minula on iksi oikken hive isteve, joka
-laina meile hoone kaupunginmuurista.
-
--- Minä jätän tämän asian huomiseen, sanoi Bosse.
-
--- Na, tehden niin! Hoomena mine odotta teitte. Kauppamees Algut ja
-Josef ranttakatu varrela! Te hake kauppamees Algut, ei Josef! Hivesti!
-
-Keskustelu oli päättynyt, mutta Bossen rauhaisa oleskelu Etelävuorilla
-oli sekin päättynyt. Ämmä ahdisti häntä vedoten hänen sydämeensä ja
-kunniantuntoonsa. Mutta kun tuli kunniasta puhe, oli Bosse voiton
-puolella, sillä hänhän juuri taisteli sen säilyttämiseksi. Mutta eukko
-väitti edelleenkin, että kunnia oli rikkaita varten ja että köyhien oli
-täytettävä ensimäinen velvollisuutensa ja pysyttävä hengissä. Jos
-rikastui, niin sai kunniaa ja arvonantoa.
-
-Lorun lopuksi tuli, että Bosse hölkytti rantaan Algutin ja Josefin luo,
-vieläpä varsin hyvissä ajoin. Hänet vietiin takatietä konttorista
-aittaan ja sieltä edelleen kellariin, missä hän näki täydellisen
-tinanvalajan-verstaan sekä sällin, jonka oli määrä avustaa.
-
-Siellä Bosse sitten ryhtyi toimeensa ja valmisti lyypekkiläisiä
-kannuja, kuten niitä nimitettiin, ja ne menivät aivan erinomaisesti
-kaupaksi.
-
-Sälli, nimeltä Klaus, oli näöltään semmoinen, joka herättää enemmän
-mieltymystä kuin luottamusta. Hän oli hyvin opinhaluinen ja koki päästä
-kaikkien ammattisalaisuuksien perille, otti selkoa vähäpätöisimmistäkin
-pikkuseikoista ja kyseli samaa asiaa moneen kertaan.
-
-Eräänä päivänä Klaus oli kadonnut. Algut kauppias ei osannut sanoa
-missä hän oli, eikä hän sitä tiennytkään. Samoihin aikoihin sattui
-pieni erimielisyys toiminimen Algut & Josefin omistajain välillä. Josef
-ei tahtonut enää ostaa Algutin kannuja, syystä että ne olivat liian
-kalliita; hän ei tahtonut maksaa enempää kuin äyrin kannusta. Algut
-väitti vastaan ja vaati puoltatoista. Silloin Josef peruutti kaupan ja
-selitti, ettei enää tarvinnut Algutin kannuja. Algut ei sittenkään
-antanut myöten, vaikkei hänellä ollut mitään kauppa-erioikeuksia, vaan
-nämä kaikki oli luovutettu Josefille. Viikon päästä Josef avasi
-lyypekkiläisen kannumyymälän, kun entinen varasto oli loppunut; ja nyt
-hän saattoi myydä kannuja yleisölle puoleentoista äyriin.
-
--- Ah, sine kavala kettu, sanoi Algut. -- Tesse mine neke se Klaus
-pirun sormen jelkki. Onkko sinula se roisto teele also?
-
--- Minula on, sanoi Josef.
-
-Bosse oli jälleen työtönnä.
-
-Mutta vähitellen alkoi kuulua äänekkäitä valituksia hyvinarvoisan
-kannunvalaja-ammattikunnan taholta. Moniin kuukausiin ei oltu myyty
-ainoatakaan kannua, elinkeino oli lamassa, sällejä täytyi erottaa,
-verstaissa vallitsi levottomuus. Ja tämä kaikki johtui siitä
-yksinkertaisesta syystä, että ihmiset mieluummin ostivat saksalaisten
-halvempia ja parempia kannuja kuin ammattikunnan kalliimpia ja
-huonompia.
-
-Ammatinvanhin ja mestarit sättivät ihmisten huonoa makua, sadattelivat
-vapaata kauppaa ja toimittivat kuninkaalle anomuksen, jossa pyysivät
-panemaan maahantuoduille kannuille tullin, jotta ne tulisivat
-kalliimmiksi ja mahdottomiksi ihmisten ostaa. Mutta kuningas vastasi
-ainoastaan: tehkää yhtä halpoja ja hyviä kannuja, niin saatte myydä
-tekin.
-
-Silloin parkaistiin taas. Pitäisikö Tukholman ikivanhan ja taatun
-kannunvalaja-ammattikunnan luopua traditsioneistaan noudattaakseen
-päivän oikkuja! Ei ikinä, ennen he kaatuvat kunnian miehinä, kuin
-vaihtavat työtapaa. Eivätkö esi-isät ole juoneet heidän kannuistaan?
-Ovat, ja tämä on painava syy! Ja ennen kaikkea, mikä on vielä enemmän,
-eivätkö nämä kannut ole ruotsalaisia? Ovat! Pitäisikö ne siis
-vaihdettaman ulkomaiseen rihkamaan. (Kun tähän joku huomautti, että
-vanhatkin kannut olivat saksalaista mallia ja että Tukholman ensimäinen
-kannunvalaja oli ollut saksalainen, nimeltä Albrecht Zinn, niin hänet
-viskattiin kokoushuoneesta ulos.)
-
-Asema kävi yhä tukalammaksi, työttömiä sällejä kuljeksi kaduilla pitäen
-rähinää. Verstaiden ikkunat lyötiin säpäleiksi. Eräänä yönä tehtiin
-hyökkäys saksalaisten puoteihin, mutta metelöitsijät vangittiin ja
-pantiin tyrmään. Koko kaupunki oli kapinassa.
-
-Vihdoin, eräänä aamuna, herätti kaupunkilaisten huomiota uusi ja
-odottamaton näky. Paavali mestari, Bossen entinen isäntä, oli pistänyt
-ikkunastaan ulos pitkän seipään, jossa riippui kuusi uutta
-"lyypekinmallista" kannua, ja koko hänen ikkunalautansa oli täynnä
-samanmoisia. Itse hän seisoi myymäpöydän ääressä huutaen kaupaksi
-"Lyypekin kannuja, puhtaasta tinasta tehtyjä, hinta äyri ja neljännes".
-
-Saksalaiset olivat nujerretut. Kaikki ostajat ryntäsivät Paavali
-mestarin puotiin, mistä sai puhtaasta tinasta tehtyjä Lyypekin kannuja.
-
-Mitä ahneus, ylpeys ja isänmaallisuus eivät olleet ennen saaneet
-aikaan, sen teki nyt kaikkivoipa kateus.
-
-Seuraavassa vuosineljänneskokouksessa ammatinvanhin piti puheen, jota
-asiakirjat tosin eivät ole jälkimaailmalle säilyttäneet, mutta joka
-siitä huolimatta ansaitsee tulla kerrotuksi.
-
-Ei ollut ensi kerta -- hän lausui -- kun ihmiskunta, oli joutunut
-surullisen näytelmän todistajana näkemään, miten vuosisatoja kestänyt
-ja koeteltu sai väistyä uudistuspuuhien ja keinottelun tieltä. Tuskan
-tuntein sanoi puhuja tänä päivänä laskevansa isänmaan alttarille
-uhrinsa kieltäessään itseltään ja ammattikunnaltaan oikeuden valmistaa
-sellaisia tinakannuja, joita ei käynyt peseminen (näin ei hän sanonut,
-mutta se oli ajatus); murhemielin, mutta ilman katkeruutta hän nyt
-heitti maahan aseensa tukalassa taistelussa, mutta teki sen lujasti
-luottaen siihen, että tulevaisuus oli antava hänelle tunnustuksen siitä
-itsepintaisuudesta, millä hän oli vastustanut päälletunkevaa tulvaa,
-joka uhkasi niellä yhteiskunnan ja hukuttaa sen jaloimmat harrastukset,
-puhtaimmat pyrinnöt ja parhaat toiveet. Hän ei voinut lopettaa muuten
-kuin lausumalla toivomuksen, että tulevaisuus osoittaisi vanhojen
-olleen oikeassa, sillä rimpuiltiinpa täällä miten tahansa ja
-vääristeltiin asioita, pysyy kuitenkin ikuisesti totena, että vanha on
-vanhin.
-
-Paavali mestari tunsi tarvetta vastata muutamin sanoin siihen
-erinomaisen asialliseen ja tyystin harkittuun puheeseen, jonka
-ammatinvanhin äsken oli aikaansaanut.
-
-Hän lausui palavimman toivonsa olevan, että ihmiskunta saisi alati
-nähdä ikivanhan -- mikä, kuten tunnettua, on ylen taipuvainen
-muuttumaan mädännykseksi -- väistyvän paremman tieltä, joka
-tilapäisesti usein sattuu olemaan uusi. Nähtiinhän miten ruoho mätäni
-joka vuosi, miten ihmiset ja eläimet mätänivät vuosisadassa; tosin
-nähtiin satavuotisia puita, mutta niissä olikin sisus mätä, jos
-tarkkaan katsoi. No niin, surrako piti? Ei suinkaan! Mätäneminen loi
-uutta elämää; mätäneminen oli vain ylösnousemuksen toinen muoto.
-Jos nyt, ennenkuin mentiin ottamaan vastaan sitä, mikä oli
-välttämätöntä, tahdottiin verhoutua ylpeyden ja valheellisen
-omanvoitonpyytämättömyyden ryysyihin -- niin olkoon menneeksi, se
-tehtiin häpeän peitteeksi, ja siihen ei Paavali mestari tahtonut monta
-sanaa tuhlata. Siirtyäkseen sitten asiaan tahtoi Paavali mestari sanoa
-toden sanan, vaikka se kirvelisikin ylpeyttä. Eivät joutuneet
-ammatinvanhin ja ammattikunta keinottelijain eikä isänmaankavaltajien
-uhreiksi, vaan kukistuivat ihan yksinkertaisesti omaan kateuteensa.
-Kaikki läsnäolijat tiesivät, että kannut, joita nyt myytiin
-"lyypekkiläisten" nimisinä, olivat tukholmalaisen Boo sällin keksimiä.
-Eikö totta?
-
-Ammatinvanhin väänsi naamansa suunnattomaan irvistykseen ja sai
-suustaan vain hyvin paljon sanovan sanan: "Äss!"
-
-Nigels mestari haukotteli ylenkatseellisesti: "Vai Bossesta puhumaan!"
-Ja sällit hihittivät: "Meidän Bosse."
-
-Paavali mestari jatkoi ja lupasi olla puhumatta Bossesta, mutta sanoi
-antavansa tyttärensä hänelle vaimoksi, joten Bosse saa periä liikkeen.
-Saa kuin saakin! Ja jos ammattikunta vanhimpineen halusi ottaa oppia
-siitä, mitä oli tapahtunut, niin oli summa se, että jos ihmiset
-malttaisivat olla suojelematta toisiaan niin perhanasti, niin meillä
-kaikilla olisi paremmat päivät, sillä nähty on, että mikä joillekuille
-on erinomainen suojelus, saattaa enimmille olla vihoviimeistä sortoa,
-ja jos tahdomme elämisen oikeutta itsellemme, on meidän pakko täyttää
-suuri, ikuinen velvollisuus antaa toistenkin elää.
-
-Ja tähän päättyi suuri kannunvalajataistelu Tukholmassa, taistelu,
-joka oli maksanut niin monta ikkunaruutua, niin monta vangitsemista,
-niin paljon ylpeyttä, puhumattakaan toiminimen Algut & Josefin
-lakkaamisesta, ainoan lehmän suistumisesta Etelävuorten jyrkänteeltä
-alas ja Klaus sällin ilmaantumisesta Visbyhyn, mihin hän toi "uuden
-keksintönsä" ja missä kuljeksi panetellen muuatta Bossea, joka oli
-hänen työllään rikastunut Tukholmassa.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNELLISTEN SAARI***
-
-
-******* This file should be named 54044-8.txt or 54044-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/0/4/54044
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54044-8.zip b/old/54044-8.zip
deleted file mode 100644
index d77eed2..0000000
--- a/old/54044-8.zip
+++ /dev/null