diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54044-8.txt | 3597 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54044-8.zip | bin | 74225 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3597 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..cea7150 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54044 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54044) diff --git a/old/54044-8.txt b/old/54044-8.txt deleted file mode 100644 index 25132a3..0000000 --- a/old/54044-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3597 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Onnellisten saari, by August Strindberg, -Translated by Ilmari Ahma - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Onnellisten saari - Kaksi kertomusta kokoelmasta 'Svenska öden och äfventyr' - - -Author: August Strindberg - - - -Release Date: January 24, 2017 [eBook #54044] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNELLISTEN SAARI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -ONNELLISTEN SAARI - -Kaksi kertomusta kokoelmasta "Svenska öden och äfventyr" - -Kirj. - -AUGUST STRINDBERG - -Suom. Ilmari Ahma - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava -1912. - - - - -SISÄLLYS. - - August Strindberg. - Onnellisten saari. - Suojelijoita. - - - - -August Strindberg. - - -August Strindberg (synt. Tukholmassa tammik. 22 p:nä 1849) on -nykyajan omituisimpia henkiä. Rajumyrskyn lailla hän ilmestyi -aikana, jolloin Ruotsissa kaikki oli unteloa poroporvarillisuutta, -esiintyen pelottomana kapinoitsijana, taisteluun vaativana -yhteiskunnan-uudistajana. Hän on kulttuurinvihollinen ja -rousseaulainen kuten Ruotsissa häntä ennen Thorild, mutta paljon -intohimoisempi ja väkivaltaisempi kuin tämä, ja hänen syvät, -persoonalliset, kammottavat itsebiografiansa "Tjänsteqvinnans son" -y.m. menevät totuudenrakkaudessa ja alastomuudessa kauas Rousseaun -"Tunnustuksien" edelle. Mutta juuri tätä suorasukaisuutta, mikä on -ominaista näille samoin kuin Strindbergin muullekin tuotannolle, -ruotsalainen yleisö vihasi ja piti kaikkea hyvää tapaa loukkaavana. -Ja viha teki yleisön sokeaksi, niin että se kokonaan jätti -näkemättä Strindbergin syvän alkuperäisyyden, hänen loistavan -todellisuudenkuvauksensa, ja pysähtyi ainoastaan yksipuolisuuksiin -ja liioitteluihin, joita kylläkin voi huomata hänessä samoin -kuin jokaisessa reformaattorissa. Eikä tämä viha ole vieläkään -sammunut, vaikka Strindberg on saavuttanut maailmanmaineen ja taajat -ihailijajoukot tunnustavat hänen suuruutensa. Tuontuostakin on se -leimahtanut ilmiliekkiin, viimeksi aivan äskettäin, ja myönnettävä -on, ettei Strindbergkään puolestaan ole sovintoa etsinyt. - -Strindberg on luonut mahtavan sarjan teoksia, joista monet tulevat -elämään kauan hänen jälkeensä ja herättämään yhä uusien sukupolvien -ihastusta. Hänen nuoruuden-näytelmänsä "Mestari Olavi" on täydellinen -mestariteos, maailmankirjallisuuden merkillisimpiä näytelmiä. -Strindberg onkin Ruotsin ainoa suuri näytelmänkirjoittaja. Loistava on -myöskin hänen toinen nuoruudenteoksensa, satiirinen kuvaus "Punainen -huone". Se nostatti ilmestyessään suuttumuksen myrskyn, ja koko -sanomalehdistön arvostelu muodostui murhaavaksi parjaustulvaksi, joka -kohdistui sekä kirjaan että sen tekijään. Mutta silloin nousi -suomalainen auktoriteetti, professori Estlander, ja selitti, että -"Punainen huone" oli mestariteos, josta ruotsalaisten oli syytä -ylpeillä. Arvostelu herätti suurta huomiota Ruotsissa, ja kaikki -riensivät tutustumaan kirjaan, joka oli antanut aihetta niin -vastakkaisiin lausuntoihin. "Röda rummet" onkin Strindbergin -tunnetuimpia ja enin luettuja kirjoja. - -Mullistavien suurteostensa lomassa on Strindberg kirjoittanut m.m. -sarjan eteviä historiallisia kertomuksia, joista seuraavassa pari -näytettä yhteiskuntasatiirin alalta. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - - -Kolmimasto "Ruotsin Leijona" oli vetänyt keulapurjeet etumastoonsa -Älfsborgin linnoituksen edustalla ja oli juuri nostamaisillaan -ankkurin, kun muuan tullilaitoksen soutuveneistä erkani rannasta ja -antoi merkin, ettei laiva saanut vielä lähteä; mutta tuuli oli jo -pullistanut purjeet ja laiva riuhtoi ankkuriköyttä. Tullimiehet -soutivat minkä jaksoivat; köysi heitettiin laivasta, ja pian hinattiin -tullivene ison aluksen viereen. Veneestä kapusi ylös kaksi nuorta -miestä, jotka vedettiin tykkiaukosta laivaan; heidän jäljestään -viskattiin nahkasäkki, joka näytti olevan heidän ainoa matkatavaransa, -ja sitten läksi tullivene takaisin. Mutta "Ruotsin Leijona", joka nyt -oli saanut ankkurinsa ranapalkille, lasketti pienin keulapurjein -ulapalle oikeanpuolisen laitatykistön jyskyessä ja linnoituksen -kanuunain vastatessa ammuntaan. - -"Ruotsin Leijonan" lastina oli taekaluja, kankaita ja kappaletavaraa; -sitäpaitsi oli 500 matkustajaa, enimmäkseen pahantekijöitä, jotka oli -tuotu ankkuripajoista, vankiloista ja kuritushuoneista, ja matkan -määränä oli Uuden Ruotsin siirtomaa Pohjois-Amerikassa. - -Kun molemmat nuoret herrat olivat päässeet välikerroksen läpi kannelle, -kääntyivät he ikäänkuin saman ajatuksen valtaamina taaksepäin ja -pistivät kielen ulos suustaan, linnoitukselleko vai koko maalle, joka -siinti kaukaisuudessa, sitä oli vaikea sanoa. Tällä tavoin päästettyään -ilmoille isänmaalliset tunteensa he etsivät peränpuolelta kapteenin -kajuutan näyttääkseen paperinsa ja tehdäkseen selkoa itsestään. - -Siitä selityksestä, jonka he tällöin antoivat, kävi ilmi, että he -olivat Upsalan akatemian ylioppilaat Dominus Lassi Hulling ja Petter -Snagg, jotka kumpikin oli todistettu syypäiksi siihen, että olivat sekä -kaupungin kapakoissa että myös eräissä osakuntakekkereissä puhuneet -solvaavasti kuninkaan professorista Serenissimus Olaus Rudbeckiuksesta -ja tämän äskettäin ilmestyneestä, "Atland eli Manhem" nimisestä -vuosisataisteoksesta, joka oli tähän asti aavistamattomalla tavalla -korottanut isänmaan kunniaa, kun näet sanottu Serenissimus siinä oli -sekä deduktsionin että induktsionin avulla päivänselvästi näyttänyt -toteen, että Svean valtakunta ei ollut vähempää kuin ihmissuvun kehto. -Tyhmän ja säädyttömän epäilyksensä tähden oli ennenmainitut Hulling ja -Snagg pantu arestiin, mutta koska he tässä ahtaassa eikä niinkään -terveellisessä paikassa olivat käyttäytyneet sopimattomasti ja -rangaistavasti, oli heidät tuomittu kujanjuoksuun ja kuritushuoneeseen. - -Kuninkaallisen majesteetin erinomaisesta armosta he olivat saaneet -luvan lähteä maanpakoon ja matkustaa "Ruotsin Leijonassa" Uuteen -Ruotsiin. - -Kapteeni kuunteli selitystä sävyisästi virnistellen. Ei hän ollut -kuullut tuosta Atlantica-kirjasta, mutta saatuaan tietää sen sisältävän -jotakin sellaista, että muka Svean valtakunta oli tuo syvyyteen -vajonnut Atlantis eli Onnellisten saari, asettui hän oitis -ylioppilaiden puolelle ja selitti jokaisen merimiehen tietävän, että -Atlantica oli Valtameressä, joka juuri samaisesta saaresta oli saanut -nimensä, eli Atlantinmeressä. Ja sitten hän lausui oppineet herrat -tervetulleiksi ja tuli heidän hyväksi ystäväkseen. - -Matka eteni hyvillä tuulilla Pohjanmeren poikki, Kanavan läpi ja -Espanjan merelle. Koska mahdollisen haaksirikon vuoksi ei uskallettu -pitää vankeja sidottuina eikä karkaamisesta tai kapinasta ollut pelkoa, -kaikki kun olivat selittäneet olevansa tyytyväisiä saadessaan -matkustaa, kulkivat nämä vapaina ja käyttäytyivät siivosti ja -soveliaasti. Naineet olivat saanee takaisin vaimonsa ja lapsensa, joita -eivät olleet vuosikausiin nähneet, ja he olivat ylen onnellisia, ja -onni teki heidät hyviksi. Mutta eivät he vallan vaarallisia olleetkaan. -Jotkut olivat humalapäissään lyöneet puukolla, toiset karanneet -sotapalveluksesta, toiset poimineet hedelmiä muiden puista, syystä -ettei heillä ollut omia. Pimeistä, epäterveellisistä vankiloista -päästyään he nauttivat täysin siemauksin mahtavan meren näystä ja -kirkkaasta valosta. Kaikki oli uutta heille, ja he ilakoivat kannella -kuin lapset. Milloin he juoksivat katsomaan delfiiniä, joka karkeloi -aalloilla, milloin piti heidän nähdä, kuinka merimiehet pyydystivät -hain tai lentokalan. - -Kun he olivat vapautetut työnteosta, oli koko matka heille yhtä ainoata -pyhäpäivää, ja leipähuolten painamatta he astuivat katettuun pöytään, -yksinkertaiselle mutta riittävälle aterialle. - -Molemmat ylioppilaat, jotka oltuaan nuora kaulassa olivat päässeet -pakoon, tunsivat olevansa tavallaan rikoksentekijöitä hekin ja tekivät -tuttavuuksia irtipäästettyjen kanssa, joiden oli määrä samoin kuin -heidänkin alkaa alusta elämän taistelu uudessa maassa, uusissa oloissa. -Lassi oli luonteensa ja kasvatuksensa mukaisesti tullut siihen -maailmankatsomukseen, että kaikki mikä tapahtuu on parasta; Petter -sitävastoin piti kaikkea auttamattoman viheliäisenä. Ja monesti -joutuivat toverukset riitaan näistä maailmankatsomuksistaan, jolloin -aina kävi niin, että he kumpikin saivat puolet kuuntelijoista -kannattajikseen, mikä kerran antoi laivalääkärille aiheen ratkaista -kiistakysymyksen myöntämällä kummankin riitapuolen olevan oikeassa. -Elämässä on sekä mustaa että valkoista, hän sanoi. Ken sattuu näkemään -vain mustan puolen, luulee kaiken olevan mustaa; ken taas sattuu -näkemään ainoastaan valkoisen, luulee kaikkea valkoiseksi. Sen pituinen -se. - -Niin he saapuivat Azorien saarille, joita on yhdeksän. Siellä he saivat -nousta maalle jaloittelemaan. He luulivat tulleensa paratiisiin, sillä -siellä kasvoi viinirypäleitä, maissia, oransseja, ananaksia ja meloneja -paljaan taivaan alla. Eräs puukottaja, joka oli istunut ankkuripajassa -kuusi vuotta, riemastui niin, että hänet täytyi panna köysiin, ja -sidottuna hän istui puron reunalla syöden appelsiinia, jotta naama oli -keltaisena, ja kirkui olevansa Aatami. Hän tahtoi sen vuoksi riisua -itsensä alasti ja verhota ruumiinsa vain tupakanlehdellä, mutta -laivapappi otti hänet huostaansa ja selitti, että oli synti käydä -vaatteitta, mutta mies todisti jumalansanan ja raamatunhistorian -avulla, että Aatami syntiinlankeemuksen jälkeen kävi puettuna -ainoastaan viikunanlehteen, jonka vuoksi hän katsoi olevansa oikeutettu -käymään tupakanlehteen puettuna. Mutta silloin pappi osoitti -kirkkoisien ja Flora Exotica Sacran nojalla, ettei viikunanlehti ollut -mikään tupakanlehti. - -Vihdoin vietiin matkustajat laivaan; purjeet nostettiin ja matka -suunnattiin Antiguaan. Tähän asti oli kaikki käynyt rauhallisesti ja -hyvin, paitsi että oli Pohjanmerellä oltu pienessä myrskyssä. Mutta -nyt, kun he olivat tulossa pasadivyöhykkeeseen, tuli tyven. Meri lepäsi -heidän ympärillään kuin elohopeapinta, missä laiva liikkui kuin -magneettineula. Kuumuus kävi sietämättömäksi, terva tihkui kaikista -seisovista kappaleista ja laivanrungon saumoista. Aamusta iltaan -huuhdeltiin laivaa vedellä, ikäänkuin olisi pelätty sen syttyvän -tuleen. Siinä kului viikko. - -Silloin, eräänä aamuna aikaisin, huomautti etumastossa oleva tähystäjä, -että pohjoisessa näkyi pilviä. Kapteeni, joka tiesi mitä tämä merkitsi, -käski heti köyttää tykit ja kaiken irtaimen, tilkitä luukut ja väen -olla valmiina vastaanottamaan pahinta. - -Jonkun tunnin kuluttua, aamiaisen aikaan, näkyi musta juova -taivaanrannassa; muutamia tunteja myöhemmin kuului pauhina semmoinen -kuin aaltojen vyöryessä rantaa vasten tahi kuin rattaiden jyrinä -kaupungista, ja vetten yli ryntäsi myrsky. Ennenkuin purjeet olivat -ehtineet antamaan laivalle vauhtia, olivat raakapuut, tangot ja -latvapurjeet meressä, ja pelkin alapurjein kiiti "Ruotsin Leijona" -myötätuulessa etelää kohti, eteenpäin, eteenpäin, ilman tietoa minne. - -Myrsky raivosi kolme päivää, ja joka tuokio varrottiin kölin karahtavan -pohjaan. Pappi luki ja saarnasi ja selitti, ettei muuta sopinut -odottaakaan, kun oli pahantekijöitä laivassa. Hän muistutti Joonaasta -ja esitti kapteenille, että profeetta Michan XII luvun 16:nnen ja -seuraavien värssyjen nojalla olisi heitettävä mereen kaikki rikolliset, -jotta pelastettaisiin vanhurskaat, mutta kapteeni ei suostunut. Kun -vaara oli suurimmillaan, meni Lassi Hulling papin luo ja ehdotti -yleisen rippi- ja rukouspäivän pitämistä nyt heti, sillä -- sanoi hän --- ainoastaan katumattomat rikokset painavat vaakakupissa. Ehdotus -hyväksyttiin, ja rippi, josta pahantekijät vapautettiin, koska heillä -ei ollut tunnustamattomia rikoksia, alkoi. - -Toimeenpannussa kuulustelussa ei tavattu ainoatakaan vanhurskasta. -Mutta myrsky jatkui siitä huolimatta. Silloin alkoi keulan puolelta -kuulua hiljaista mutinaa. Väki oli tuuminut puoleen ja toiseen, ja -viimein oli joku älyniekka keksinyt, että papinkin pitäisi ripittäytyä, -sillä hän oli enää ainoa, joka ei ollut tunnustanut syntejään. Ehdotus -hyväksyttiin huutoäänestyksellä, mutta rippi-isä oli vielä saatava. - -Vihdoin ilmoittautui Petter Snagg, joka oli tenttinyt hepreankielen -papintutkintoa varten. Pappi pani vastalauseensa, mutta turhaan. Hänet -köytettiin suurmastoon, ja saatuaan sekä ankaria nuhteita että -ystävällisiä kehotuksia hän tunnusti viljalti kyyneliä vuodattaen, että -oli nuoruudessaan vietellyt erään rippikoulutytön. - -Sitten syntyi neuvottelu, johon matkustajatkin ottivat osaa, ja koska -pappi oli vaatinut, että heidät kaikki viisisataa oli viskattava -mereen, langetettiin pian tuomio, että pappi itse jouti mereen, -profeetta Michan XII luvun 16:nnen ja seuraavien värssyjen nojalla. Ja -kun hän oli rukoillut viimeisen rukouksensa, heitettiin hänet mereen. - -Mutta myrsky vain yltyi. Vihdoin seitsemäntenä päivänä koiranvahdin -aikana laiva törmäsi kivelle. Kirkaisu kajahti vastaukseksi rungon -ryskinälle, kun keula syöksyi vedenalaiselle karille ja nousi aivan -pystyyn. Tykit irtautuivat köytöksistä ja romahtivat välikansien läpi -alas. Päivänkoitteessa laiva alkoi vajota. Mutta silloin nähtiin maata -tuulen puolella. - -Enimmät olivat päässeet veneisiin, mutta ehtimättä ottaa mukaansa -nimeksikään ruokavaroja, vaatteita tai työkaluja. Auringon noustessa -näkivät kaikki kuusisataa henkeä olevansa pelastetut ja nousivat maihin -hyvässä järjestyksessä, mutta laiva upposi kuin kivi, kun he laskivat -jalkansa maalle. - - - - -TOINEN LUKU. - - -Seitsenpäiväisen rasituksen ja unettomuuden jälkeen olivat matkustajat -niin uuvuksissa, että heti paneutuivat maahan nukkumaan rantapuiden -varjoon. Mutta Lassi Hulling ja kapteeni läksivät tiedusteluretkelle. - -Eivät he olleet milloinkaan nähneet niin ihmeen ihanaa maata; se oli -ensi huomio, jonka he tekivät, sittenkuin olivat lämpimän vuoksi -vähentäneet vaatteita yltään. Eniten ihmetytti heitä se, että siksi -pohjoisella leveysasteella -- sillä he olivat vielä kaukana -päiväntasaajan pohjoispuolella -- tapasivat näin lämpimän troopillisen -ilmanalan; mutta selityksen he pian löysivät, kun näkivät tulivuoren, -joka hiljalleen kohosi kuin suojamuurina pohjatuulta vastaan ja -maanalaisella lämmöllään samalla muutti saaren ansariksi. Kaikkialla he -näkivät palmuja taateleineen ja kokospähkinöineen, leipäpuita, -banaaneja eli pisankeja, eräänlaisia oransseja, ananashedelmiä ja -viikunapuita, jättiläismansikoita, meloneja, jotka kaikki joko -paraillaan kantoivat hedelmiä tahi kohta tulivat kantamaan. Maa oli -saari, siitä ei ollut epäilystäkään. Puroja luikerteli tamarindien -varjoisain holvikatosten alla, ja punaisesta graniitista he löysivät -lähteitä, joiden vesi oli jääkylmää, mikä ihmetytti heitä, kun he -tiesivät, että pohja oli tuliperäistä. - -Papukaijat, mesilinnut ja tukaanit, joilla oli punaiset, vihreät, -siniset, keltaiset ja kullanväriset höyhenet, lentelivät puissa ja -lauloivat ihanasti, eivät niinkuin ne kirkujat, joita he olivat nähneet -häkeissä, mutta ne olivatkin ainoat eläimet mitä tavattiin. He -vaelsivat puiden siimeksessä ja halki kukkaniittyjen, jotka ulottuivat -aina merenrantaan asti. Helle kävi yhä rasittavammaksi, niin että -heidän täytyi heittää vaatekappale toisensa jälkeen tielle. Puolipäivän -korvissa he nousivat tulivuorelle, joka näytti olevan sammunut, ja -illan suussa he saattoivat laskeutua levolle sen juurelle kumpikin -palmunlehtensä alle, pelkäämättä ihmisten tai petojen hyökkäyksiä, -sillä he olivat nyt saaneet vahvistuksen arveluilleen, että olivat -saarella, joka oli vailla kaikkia vaarallisia eläimiä ja ihmisiä. - -Palatessaan seuraavana päivänä maihinnousupaikalle he tapasivat -matkakumppaninsa loikomassa puiden alla kylläisinä, puolialasti ja -valveillaan uneksien. Lassi, joka oli sekä taitavin että tarmokkain -heistä kaikista, valittiin puheenjohtajaksi neuvotteluun, joka nyt -pidettiin. Tosin nähtiin saari sanomattoman ihanaksi, mutta täytyi -ajatella tulevaisuutta. Ensimäinen kysymys koski asuntoja, sillä -varrottiin talvea. Lassi vastasi tähän oitis huomauttamalla, että -kaikesta päättäen oli nyt paraillaan sydäntalvi. Ne, joita miellytti -asua ummehtuneissa majoissa, saivat huvitella kaatamalla ja kuorimalla -puita kynsillään, sillä mitään työkaluja ei ollut. Ne, jotka mieluummin -halusivat lepoa ja rauhaa, saattoivat tyytyä kyhäämään katoksia puiden -alle. Toinen epäilys koski ravintoa. Lassi vakuutti, että sikäli kuin -hän oli huomannut puista ja yrteistä, ei täällä tule ruuasta puutetta -koko vuonna, sillä kun toinen puu herkesi kantamasta hedelmiä, niin -toinen alkoi. Kolmas vastaväite tuli naisten taholta, jotka kauhulla -ajattelivat sitä päivää, jolloin heidän täytyy olla ilman vaatteita. -Lassi kiinnitti heidän huomiotansa siihen, että he ensinnäkin jo nyt -keskellä talvea kävivät puolialasti, niin että heidän siis kevään -tullen oli pakko kuumuuden vuoksi kulkea aivan alasti, joko sitten -tahtoivat tai eivät. - -Kun siis näin oltiin turvatut ruuan, vaatteiden, asumusten, -polttopuiden ja veden puutteelta, niin ei muuta kuin ala asettua. Ja -niin he tekivätkin. Mutta sen neuvon Lassi heille antoi, ettei heidän -pitänyt jäädä yhteen kohti, vaan että heidän tuli hajaantua ympäri -saarta. Jos sattuisi yhteistä asiaa, lupasi hän kuuluttaa heidät kokoon -torvella, jonka sanoi kyllä osaavansa hankkia. Ja niin he sillä kertaa -erosivat, kun Lassi ensin oli huudettu päämieheksi ja pitänyt puheen, -jossa hän kehotti heitä syömään, juomaan ja iloitsemaan, sillä nyt he -olivat saapuneet erääseen noista niinsanotuista Onnellisten saarista, -sitä ei ollut epäilemistäkään, ja hän vain toivoi, että saisi täällä -käsiinsä professori Rudbeckin, niin panisi hänet syömään Atlanticansa -nahkakansineen päivineen. - -Yöksi majoittui jokainen muutamien lehtien alle, jotka ripustettiin -puiden oksiin. - -Mutta seuraavana aamuna Lassi kutsui koolle lähimmät ystävänsä, -kapteenin, Petter Snaggin ja lääkärin. Kun he olivat hankkineet -itsellensä aamiaisen ravistelemalla muuatta taatelipalmua, esitti Lassi -eräitä tärkeitä kysymyksiä, joihin tulevaisuus oli antava varmimman -vastauksen. Ensimäisen kysymyksen hän teki lääkärille: käykö eläminen -päinsä ilman liharuokaa ja suolaa? Lääkäri arveli, kaiken sen mukaan, -mitä oli lukenut matkakertomuksista, etteivät he näin lämpimässä -ilmanalassa voisi edes sietää liharuokaa, ja mitä suolaan tuli, -sisälsivät hedelmät niin paljon suoloja, ettei muuta tarvittu. - -Juuri tästä keskusteltaessa kuului lähimmästä pensaikosta kirkaisu. -Sieltä tuotiin esiin mies, joka oli kalmankalpea ja jossa näkyi -ilmeisiä myrkytyksen oireita. Toimitetussa kuulustelussa kävi selville, -että hän oli liharuuan-himossaan tappanut kivellä jonkin linnun ja -koettanut syödä sen, mutta oli kohta alkanut tuntea inhoa ja saanut -vatsanväänteitä. Lääkäri määräsi hänen olemaan vasta syömättä lihaa, ja -sillä oli tämä tärkeä kysymys ratkaistu. - -Toisen kysymyksen esitti Petter Snagg, ja se koski yhteisen -jumalanpalveluksen, henkikirjoituksen ja laillisen hallinnon -järjestämistä. Hän tunsi ihmisten pahuuden, ja kun nämä monet heittiöt -olivat jonkun aikaa vetelehtineet joutilaina, saatiin aivan varmaan -nähdä, että rauhattomuudet tulivat häiritsemään heidän yhteiskuntaansa. -Hän ehdotti senvuoksi kirkkokäsikirjan ja lakikirjan tarkastamista; -kumpaakin oli hän saanut kappaleen pelastetuksi. - -Lassi väitti vastaan, että nyt, kun ei ollut olemassa mitään -riidanaiheita, nimittäin ruuan, vaatteiden ja asumusten puutetta, -tulivat rikoksetkin lakkaamaan. Kuka tahtoisi varastaa, kun oli joka -päivä kaikkea yltäkyllin eikä tarvinnut koota? Kuka tahtoisi murhata, -kun ei mitään kateuden syytä ollut olemassa, kaikki kun olivat yhtä -rikkaita ja yhtä mahtavia? Kuka tahtoi murtautua toisen huoneeseen, kun -ei mitään huoneita ollut, mihin murtautua? Kuka tahtoi tehdä -lapsenmurhan, kun lapsilla oli ruokaa yltäkyllin eikä kenenkään -tarvinnut pelätä joutuvansa yhteiskunnan rasitukseksi? Koetteeksi hän -tahtoi ottaa lakikirjan ja tarkastaa joitakin kohtia, mitä eteen -sattui. - -Lassi aukaisi lakikirjan ja luki: - --- Ensimäiseksi: Maakaari! Sen voimme huoleti sivuuttaa, koska ei -meillä ole mitään maanomistajia. Hyväksytäänkö? - --- Hyväksytään, vastasi kokous. - --- Toiseksi: Perintökaari! Mitä perimistä meillä muka on? Viikunanlehti -tai kokospähkinän kuori? Poisko? Häh? - --- Pois, täytyi kokouksen vastata. - --- Kolmanneksi: Rakennuskaari! "1 Luku. Miten kylän asema on määrättävä -ja tilukset jaettavat. 2 Luku. Miten talonasemalle on rakennettava." -Kun nyt ei ensinkään rakenneta eikä jaeta maita, niin heitämme kai -tämänkin kaaren, vai kuinka? - --- Niin, vastasi kokous. - --- Neljänneksi: Kirkkokaari! Koska meillä ei ole kirkkoa, saamme kai -antaa tämänkin mennä? - --- Niin, vastasi kokous. - --- Viidenneksi: Rikoskaari! Raukeaa kai itsestään sen nojalla, mitä -olen esittänyt varkaudesta, ryöstöstä ja murhasta, kun syyt ovat -poissa? - --- Niin, vastasi kokous. - --- Kuudenneksi: Naimiskaari! Tahtooko kokous lykätä kysymyksen -tuonnemmaksi, kunnes tulevaisuus on antanut jonkinlaisia kokemuksia? -Sillä naiminen kuuluu maahan, ja kun ei omaisuutta ole, ei ole -avioliittoakaan. - --- Niin, vastasi kokous. - -Petter Snagg pani vastalauseen. - --- Nyt, keskeytti Lassi, olemme siis hylänneet koko lakikirjan ja -jäljellä on vain kannet! Ne saa Petter Snagg muistoksi, vai miten? - --- Saa, vastasi kokous nauraen, mutta Petter ei antautunut. - --- Veto! kirkui hän. -- Miten saattaa yhteiskunta pysyä pystyssä ilman -lakeja? - --- Kuulehan, Petter, vastasi Lassi. -- Lait on laadittu yhteiskunnan -puutteiden korjaamiseksi; yhteiskunta, jossa ei mitään puutteita ole, -ei kaipaa lakeja! Onko oikein? - --- Oikein on, vastasi kokous. - --- Mutta Petter Snagg, jatkoi Lassi, -- hän tahtoo mieluummin saada -puutteellisen yhteiskunnan, jolla on lait, kuin täydellisen ilman -lakeja. - -Petter otti puheenvuoron. - --- Minä jätän sikseen kysymyksen siviililaista, olkoon sen laita miten -tahansa, mutta uskonnotta ei yhteiskunta voi pysyä pystyssä! - --- Hyvä! sanoi Lassi. -- Siinä olet oikeassa! Uskonto meillä pitää -olla! Mutta katsokaamme, kelpaako vanha uskonto meidän uusiin -oloihimme! Tahtooko kokous kuulla minua hetkisen? - --- Tahtoo, vastasi kokous. - --- Alan alusta, sanoi Lassi, eli syntiinlankeemuksesta. Ihmiset kävivät -alasti paratiisissa eivätkä tehneet mitään työtä. Hyvä! Sitten he -olivat tottelemattomia ja söivät tiedon puusta ja heidät ajettiin ulos -maailmaan työtä tekemään! No niin! Me olemme jälleen löytäneet -paratiisin, mutta paratiisin, jossa ei ole mitään tiedon puuta. Me siis -emme voi tehdä syntiä, vaikka kuinka tahtoisimme. Ja vaikka me sitä -tekisimmekin, ei meitä voida ajaa pois, sillä emme täältä mihinkään -pääse, eikä meitä myöskään voida työntekoon pakottaa, kun ei ole mitään -millä tehdä työtä. Siis jää syntiinlankeemus sikseen eikä sitä -mitenkään käy sovittaminen nykyisiin oloihin. Myönnetäänkö tämä? - --- Myönnetään, vastasi kokous, ja miehet raapivat korvallistaan, mutta -kapteeni heitti paidan yltään ja läksi rantaan uimaan. - --- Niin ollen, jatkoi Lassi, koska tiedon puuta ei ole, ei myöskään ole -syntiä, ja koska ei ole syntiä, ei tarvita sovitusta, ja siihen raukeaa -koko oppi. Hyväksytäänkö? - --- Todistelu hyväksytään, sanoi Petter, mutta ihmisen synnynnäistä -uskonnontarvetta ei käy tekeminen olemattomaksi. - --- Myönnetään, vastasi Lassi, mutta jos se merkitsisi synnynnäistä -tarvetta käydä kirkossa ja soittaa urkuja, niin tämä tarve tavattaisiin -kaikilla kansoilla. Mutta eihän sitä ollut villikansoilla, ja siksi ei -kirkossa nukkumisen, urkujen soittamisen, virrennumerojen taulullepanon -ja kolehdinkokoomisen tarve ole synnynnäinen, vaan hankittu tarve. -Hyvä! Mikä on hankittua, se voidaan kadottaakin. Saapa nähdä emmekö -kadota tarvetta saada haukkumisia juopolta papilta, tarvetta antaa pois -viimeinen lehmämme, kun papin on paasattava ruumista haudattaessa, ja -niin edespäin, saapa nähdä, sanon. - -Tohtori seurasi kapteenin esimerkkiä ja läksi hänkin merenrantaan. - --- Hiton viisas se teologia, sanoi hän. - --- Mutta, vastusti Petter Snagg, armonvälikappaleet, pyhäpäivät, nuo -autuaan levon ihanat hetket! - --- Armonvälikappaleita ei käy jakaminen, kun ei ole vihittyä pappia. - --- Mutta, vastasi Petter, voimmehan vihityttää jonkun. - --- Ei, sanoi Lassi, siihenhän tarvitaan piispaa, ja semmoista meillä ei -ole. Eikä meillä muuten ole viiniäkään, sillä en ole täällä nähnyt -viiniköynnöstä. - --- Mitä viimemainittuun tulee, huomautti Petter, joka jo kylpi hiessä, -sopisi viinin asemesta käyttää kokosmaitoa, ananas- tai viikunamehua. - --- Mahdotonta, sanoi Lassi; silloin pitäisi väärentää teksti. Huomaa -tarkoin: Jeesus sanoi opetuslapsillensa: Minä olen viinipuu ja te -olette oksat; ei hän sanonut: Minä olen kokospuu ja te olette pähkinät, -eikä: Minä olen ananas ja te olette piikit, eikä: Minä olen viikuna ja -te olette lehdet. Jos aletaan väärentää tekstiä yhdestä kohden, pitää -väärentää kaikki tyynni. Eikä meillä ole leipääkään. Siis saisimme -ottaa pisangin tai ananaksen ja muuttaa kaavan tällaiseksi: Ottakaa ja -syökää tämä pisanki -- - --- Ei, sanoi Petter, nyt alkaa tulla liian kuuma. Nyt minä menen -uimaan; tuletko mukaan? - --- Ali right, sanoi Lassi, ja niin jätämme teologian. - -Ja he läksivät uimaan. - - - - -KOLMAS LUKU. - - -Vuosi oli kulunut. Kaikesta, mitä oli pelätty, ei mitään ollut -tapahtunut. Talvi oli yhtä lämmin kuin kesäkin. Vuodenajat erosivat -toisistaan vain erilaisten tuotteittensa kautta, ja niiden -tuleentumisajan mukaan oli Lassi laatinut almanakan. Ruokajärjestyksen -yksitoikkoisuus tuli täten vältetyksi, ja ihmiset pysyivät erinomaisen -terveinä. Niinpä oli siis neljä vuodenaikaa, kolme kuukautta kussakin: -Pisanki, Leipäpuunhedelmä, Taateli ja Kokospähkinä. Pisankiin -(tammi--maaliskuu) kuului vielä ananas ja oranssi; Leipäpuunhedelmään -(huhti--kesäkuu) kuului jättiläismansikka ja viikuna; Taateliin -(heinä--syyskuu) kuuluivat lisäksi persikat ja kirsikat; Kokospähkinään -(loka--joulukuu) aprikoosit ja mulperinmarjat. Sitäpaitsi tuottivat -alituista vaihtelua melonit, granaattiomenat, maissi, herneet ja pavut, -niin että ruokalista oli myötäänsä uusi. Kun ei kukaan tehnyt työtä ja -lämpö oli korkea, jaksettiin syödä vain hiukan. Ja koska laivaruoka oli -ollut pääasiallisesti suolaista, oli hedelmäravinto perinpohjaisena -keripukin parannuskeinona, ja tämän johdosta tuli kasviaineiden syönti -vähitellen tavaksi. Jotkut yksityiset lihansyöntiyritykset tuottivat -rangaistukseksi vatsatauteja. Eräs vanha juoppo oli keksinyt keinon -valmistaa kokosmehusta päihdytysjuomaa panemalla sen käymään, mutta -tuli siitä niin sairaaksi, ettei tehnyt sitä toistamiseen eikä kukaan -muukaan. Tällaisia yksinkertaisia ravintoaineita käytettäessä -lievenivät intohimot, ja vain ystävällisiä sanoja puhuttiin. Kateus ei -päässyt syntymään, kun kaikilla oli hyvät olot, eikä mitään -epäjärjestyksiä sattunut. Viha ja kiukku hävisivät, ja "oli vallan -liika lämmin", jotta olisi viitsinyt riidellä, sanoi kapteeni. Kun oli -totuttu olemaan vaatteitta, jotka sitäpaitsi olivat kuluneet rikki, -tuli tavaksi käydä puolialastomina, ja lopulta oli miesten ja naisten -ainoana pukimena taidokkaasti punottu lehtiverho. Lapset kävivät -apposen alasti. - -Ajan kuluksi keksittiin leikkejä, pallokisoja, huvikävelyjä, uinti- ja -souturetkiä, ja erittäinkin harrastivat lapset puissa-kiipeilemistä, -jossa urheilussa he pian saavuttivat suuren taitavuuden. Lisäksi oli -Lassi järjestänyt neljä suurta juhlaa: yhden kunkin vuodenajan -alkajaisiksi. Ja vilpittömällä riemulla ihmiset kävivät tervehtimään -jokaista uutta sadonkorjuu-aikaa, sillä ruuan vaihdoksen ilo oli -todellakin varsin luonnollinen. Silloin kokoonnuttiin ja leikittiin -koko päivä. Miehet, naiset ja lapset karkeloivat suuren, vastapoimitun -hedelmäkasan ympärillä, ja esikoishedelmät uhrattiin ikihyvälle -Antajalle, niinkuin jo Aabel ja Kain olivat uhranneet Herralle, ja tämä -tapa oli kaikkien, yksinpä Petter Snagginkin mielestä sekä kaunis että -raamatullinen. - -Petter Snagg oli tehnyt yrityksen vapaakirkon muodostamiseksi ja tahtoi -lukea saarnan, mutta koko homma tuntui perin hullunkuriselta, ja kun -hän rukoili esivallan ja sotavoiman puolesta, ei se soveltunut -ensinkään. Ja synnintunnustuksessa ei yksikään saattanut olla vilpitön, -sillä kellään ei ollut mitään syntejä tunnustettavana. - -Sopu, rauha ja lepo vallitsi koko yhteiskunnassa; kovia sanoja ei enää -käytetty, ja lopulta ihmiset puhuttelivat toisiaan lempinimillä. Kun -lapsi syntyi, iloittiin suuresti, ja se otettiin yhteiskunnan jäseneksi -leikein ja lauluin, luonnon suomana lahjana, joka ei saanut mitään -vanhempain käsissä olevan pääoman raakaa sivuarvoa ja jota ei myöskään -pidetty taakkana eikä rangaistuksena. Kun nuorukainen ja neito -tahtoivat saada lapsia keskenään ja tulla ystäviksi, ilmoittivat he sen -Lassille, joka oitis pani toimeen juhlan tämän iloisen tapauksen -kunniaksi, eikä nuorten nimiä kirjoitettu mihinkään kirjaan eikä heitä -pakotettu lupaamaan toisilleen tottelevaisuutta, niin että jos toinen -heistä tahtoi syödä viikunoita ja toinen banaaneja, ei mikään laki -voinut pakottaa heitä syömään samaa ruokaa. Kun ei myöskään ollut -huoneita siivottavana eikä astioita pestävänä, ei vaimon tarvinnut olla -miehellensä alamainen, ja vuode- ja asumus-ero oli pakollinen, syystä -ettei vuodetta eikä asuntoa ensinkään ollut, vaan ainoastaan lehtikasa -puun juurella. - -Kaikki oli siis niin vapaata, pakotonta ja yksinkertaista kuin suinkin, -eikä äitien tarvinnut valvoa tyttäriään, koska heidän ei tarvinnut -pelätä, että vävyt naisivat tyttäriä rahojen vuoksi, eikä sitä, että -tyttäret laittaisivat lapsia, sillä lapsensaamista pidettiin suurena -siunauksena ja sitä tilaa, jossa tyttö oli lasta kantaessaan, -nimitettiinkin sentähden "siunatuksi". Yksi ainoa seikka häiritsi tämän -Onnellisten saaren rauhaa; se oli entisyyden muisto, joka etenkin -unessa heräsi eloon. Niinpä kuultiin nukkuvien usein kiljahtelevan -unissaan. Eräs vanha seppä uneksi usein ankkuripajasta ja -heräsi siihen, että vanginvartija potkaisi häntä kylkeen. Muuan -tynnyrintekijä, joka oli varastanut, koska hänellä oli liian monta -lasta, uneksi öisin, että lapset parkuivat leipää, ja kun hän havahtui -ja näki auringon paistavan noihin alati-hedelmällisiin puihin, niin hän -ilosta itki ja lankesi polvilleen kiittäen Jumalaa kaikesta hyvästä; -mutta sitten hän johtui ajattelemaan tulevaisuutta, ja silloin eivät -mitkään lohtuperusteet auttaneet. Tämä se oli tuon muuten niin -onnellisen yhteiskunnan paha henki: tulevaisuuden ajatteleminen. -Nähdessään kuinka hyvin kaikki nyt oli eivät he voineet vavistuksetta -ajatella, millaisiksi olot muuttuisivat, jos esimerkiksi jokin laiva -tulisi heitä noutamaan. Koti-ikävään ei kellään heistä ollut aihetta, -sillä kaikilla oli takanaan joko kuritushuone tai sotapalvelus, eikä -niitä kukaan ikävöinyt. Entisyyden muisto ja tulevaisuuden -ajatteleminen siis olivat ne aaveet, jotka häiritsivät heidän -autuaallista rauhaansa, ja sekä lääkäri että Lassi aprikoivat -sinne-tänne keksiäkseen apukeinon, mutta turhaan. Mutta mitä he eivät -pystyneet keksimään, sen keksi sattuma. - -Eräänä päivänä oli seppä mennyt metsään virkistyäkseen unettoman yön -jälkeen. Muutamasta kivirauniosta hän löysi pensaan, jossa oli sinisiä -marjoja ja jommoista hän ei ollut ennen nähnyt. Hän poimi muutamia -marjoja ja söi ne. Erityisen hyviltä ne eivät maistuneet, mutta hän ei -kiinnittänyt siihen huomiota. Ja sitten hän meni kotiinsa, s.o. sen -pensaan luo, missä hänellä oli lehtikasansa. Siellä hän tapasi -vaimonsa. Seppä oli repäisevän hauskalla tuulella ja puhui hullutuksia. - --- Olet tainnut ottaa naukun, sanoi vaimo, jolla vielä oli entisyyden -muisto tallella. - --- Mitä se on? ihmetteli seppä. - --- Viinaa! sanoi vaimo maiskuttaen suutaan. - --- Viinaa? Siitä en ole ikinä kuullut puhuttavan. Mitä se on? sanoi -seppä kummissaan. - --- Jollet muista mitä se oli, niin muistat kai, että istuit Karlskronan -tyrmässä! - --- Karlskronan? En yhtään ymmärrä sinua, muija kulta! - --- Sitten olet hukannut muistisi, sanoi eukko. - -Ja sen juuri olikin seppä tehnyt, ja nyt oli keksintö selvä. Lääkäri -keräsi kohta marjoja ja antoi koko joukolle syödä, unilääkkeeksi muka, -ja kaikki söivät, lääkärikin, mutta Lassi pudotti marjansa mäkeen, -sillä, ajatteli hän, ei tiedä mitä voi menneisyydestä oppia, ja -tulevaisuutta ei tunne kukaan. - - - - -NELJÄS LUKU. - - -Kolme vuotta oli kulunut maallenoususta, kun Lassi eräänä päivänä läksi -pitemmälle matkalle saaren sisäosiin vielä kerran tutkiakseen sen -tulevaisuusmahdollisuuksia ja ottaakseen selkoa, tokko se voi sietää -sitä runsasta väenlisääntymistä, mikä oli ilmennyt kahtena viime -vuotena. Hän oli ottanut pienen kanootin, jossa oli melonut puroa -ylöspäin tiheän banaaninlehtikatoksen alla ja edennyt jokusia -peninkulmia sisämaahan. Soudusta väsyneenä hän nousi veneestään ja söi -kirsikkapuun juurella aamiaisen, jonka jälkeen pani maata. - -Monta minuuttia ei hän ollut nukkunut, ennenkuin havahtui kuullessaan -rapinaa ylhäältä banaanipuusta, jonka oksien alla hän makasi. Hän -tirkisti ylöspäin lehvien välitse ja näki latvassa apinan, kuten -arveli, joka oksalla istuen kuori pitkillä kynsillään banaanin hedelmiä -ja pisti niitä suuhunsa, joka oli pitkän parran peitossa. Lassi kävi -levottomaksi, sillä tässä oli odottamaton kilpailija, joka, jos sillä -oli seuraa, kuten luultavaa oli, saattoi tehdä heille paljon hallaa. -Hän päätti houkutella apinan luokseen ja joko vangita sen tai tappaa -sen kivellä. Hän meni ja haki suurimman ja kellanpunaisimman melonin -minkä saattoi löytää, ja tämä toisessa ja kivi toisessa kädessä hän -läheni puuta, jonka latvassa apina istui. - -Ensin hän rupesi maiskuttamaan kieltään: apina kuuli sen ja nakkasi -Lassia banaanilla päähän. - --- Ko-ko, jatkoi Lassi näyttäen melonia. - -Mutta apina ei vastannut, vaan puikahti vielä ylemmäksi latvaan, joka -sen painosta taipui kaareksi. - --- Ko-ko, pojuseni, houkutteli Lassi. -- Tule tänne, saat hyvää. - -Mutta Ko-ko ei tullut, vaan käännähti äkkiä ja tekaisi hävyttömän -tempun, niin ettei Lassi ehtinyt alta pois, vaan kiljahti raivosta -kiehuen: - --- Tuhannen perkelettä! Tuhannen perkelettä! - -Tämän kuultuaan Ko-ko istahti oksalle ja näytti tulevan syvästi -liikutetuksi. Hän hieroi nenäänsä puunkuorta vasten, ja kyyneleet -tippuivat hänen partaansa. Lassi kuuli hänen huokaavan, mutta pysytteli -vielä kohtalaisen loitolla. - --- Kuuletko, saakelin halvattu, etkö laittau alas maistamaan meloniani, -saakelin halvattu! - -Apinan liikutus näytti kasvavan, ja Lassinkin valtasi sama tunne, kun -hän kuuli banaanipuun latvasta ihmisäänen: - --- Kotoiset sävelet, synnyinmaa ja ystävät; silmäni itkevät sinun -siemenesi tähden; ei ole koskaan ennen kotimaan kieli niin suloisena -korvissani soinut, ja sydämeni on täysi niinkuin astia, niinkuin -kalebassi, koska jälkikesän aurinko sen täyttää rieskalla ja ytimellä! - --- No hitto vieköön, eikös se ole pastori Axonius! huudahti Lassi. Ja -huutaen: "minä olen juuri se", syöksyi pappi puusta maahan, ja samassa -molemmat maanmiehet lepäsivät syleilyssä vasten toistensa karvaisia -rintoja kylpien papin kyynelissä. - --- Mitenkä Herran nimessä olette tänne joutunut? oli Lassin ensimäinen -kysymys. -- Mehän viskasimme teidät mereen, vai kuinka? Onko valaskala -niellyt teidät ja sitten oksentanut maalle? - --- En ole maalle oksennettu, sanoi pappi, vaan olen uinut maihin. - --- Kertokaa, kertokaa! sanoi Lassi. - -Pappi kuivasi kyyneleensä banaaninlehdellä ja istuutui kivelle. Sitten -hän alkoi kertomuksensa: - --- Kuten unennäön muistan nyt, kun sinä -- sanon sinä, koska tapaamme -toisemme näin -- kun sinä siitä muistutat, että minut viskattiin -mereen, syytä en muista. - --- Oo, se oli kyllä riittävä, ratio sufficiens, kuten Aristoteles -sanoo. - --- Kuka Aristoteles? kysyi pappi. - --- Ahaa, ajatteli Lassi, hänkin on syönyt noita marjoja! -- Kerro -päälle vaan ja anna Aristoteleen olla, sanoi hän. - -Pappi jatkoi: - --- Uiskenneltuani epämääräisen ajan muistan tunteneeni pohjan jalkaini -alla, ja sitten nousin maihin saarelle, joka oli tämän näköinen. Kun -olin syönyt marjoja ja juonut vettä, panin maata. Herätessäni tunsin -omituista tyyneyttä ja rauhaa, jommoista en ollut ennen kokenut. Luonto -oli edessäni kuin avoin kirja, ja yhteys luomakunnan ja luojan välillä -tuntui tuiki yksinkertaiselta. Tunsin, että takanani oli jokin pimeä -menneisyys, mutta en tiennyt mitä se oli. Pääni oli kevyt, ja mitkään -mietiskelyt eivät minua vaivanneet. Mieleni oli iloisempi kuin koskaan -ennen, ja niin läksin astumaan saaren sisäosaan päin. En ollut pitkälle -ehtinyt, kun näin miehen, joka oli polvillaan rukoilemassa -epäjumalankuvaa. Haa! ajattelin, olen tullut pakanamaahan -- sillä -aatokseni olivat vielä ikäänkuin vanhojen, sekavien käsitysten -hämmentämät. Mieletönnä raivosta nähdessäni tuollaista sielun -alhaisuutta, joka saattoi ryömiä ihmiskätten tekemän kuvan edessä, -sieppasin kiven ja iskin maahan jumalankuvan. Olisitpa kuullut mitä -sitten tuli! Mies parkui ja repi tukkaansa ja nimitti minua pakanaksi. -Kun hän oli tyyntynyt, kysyin minä, mitä uskontoa hän tunnusti. Hän -vastasi tunnustavansa lempeätä nikealaista oppia. Kun en tuntenut sitä, -sai hän selittää. Se oli typerin oppi mistä olen milloinkaan kuullut -puhuttavan. Se olikin vain neljän äänen enemmistöllä hyväksytty -suuressa Nikean kokouksessa. Pyysin miestä selittämään, mitä jumalaa he -palvelivat ja oliko jumalia enemmän kuin yksi. Ei, vastasi hän, he -palvelivat ainoata totista jumalaa! Hyvä, vastasin minä, sitten me -palvelemme samaa. Mutta mitä hänellä siis oli tekemistä epäjumalankuvan -kanssa, joka riippui hirressä? Niin, se oli jumalan poika, nähkääs! -Huonopa oli jumala, jonka poika antoi hirttää itsensä, tuumin minä. -Silloin hän vastasi, etten minä ymmärtänyt sitä. Myönsin sen -mielelläni, mutta hän lausui toivomuksen, että jahka pyhä henki saisi -vallan sydämessäni, niin minulle kävisi paremmin. Pyhä henki; teillä on -siis kolme jumalaa? Hän vastasi, että perkele vielä vallitsi minussa, -mutta kun vapaudun sen kynsistä, niin käy paremmin. Hahhaa! Teillä on -neljä jumalaa! Ja jos minussa vallitsee perkele, maailmanruhtinas, niin -pyydän saada pysyä hänen omanaan. Jos hän (joka minussa vallitsee) oli -luonut tämän kauniin maailman kaikkine ihanuuksineen, ja jos hän oli -maailman herra, niin minä tahdon tunnustaa häntä. Ja minä lankesin -maahan kasvoilleni ja rukoilin maailmanruhtinasta. Mutta silloin mies -päästi huudon ja kutsui paikalle joukon puoluelaisiaan. He köyttivät -minut käsistä ja jaloista. Sitten he veivät minut pienen, eriskummaisen -huoneen luo, jonka katolla oli hirsipuu. -- Kuka täällä asuu? minä -kysyin. -- Jumala täällä asuu, sillä tämä on jumalan huone, vastasi -eräs noista mustista, sillä he olivat kaikki mustiin puetut. -- Oi -jumalani, maailman valtias! minä huudahdin. Lyö salamallasi heidän -röyhkeytensä! Sinä, joka asut taivasten yläpuolella ja jolla on -aurinko, kuu ja tähdet astinlautana, sinäkö asuisit mokomassa -rottelossa! -- Silloin tuli vanhin mustista ja tahtoi puhua kanssani -ystävällisesti. Hän sanoi, että nikealainen oppi oli lempeyden oppi, ja -siksi hän tahtoi voittaa minut lempeydellä. Hän kysyi minulta, -tahdoinko rakastaa erästä juutalaista, joka oli kärsinyt ja kuollut -tämän opin tähden. Siihen minä vastasin: en, koska ensiksikään en -tuntenut ketään juutalaista ja toiseksi en tahtonut rakastaa ketään -muuta kuin jumalaa. Silloin hän suuttui ja sanoi, että minä joudun -helvettiin. Kun luulin, että helvetti hänen lempeän oppinsa mukaan oli -hyvä paikka, niin vastasin: hyvä on! - --- Mitä, huudahti hän, tahdotko mennä helvettiin? - --- Tahdon niinkin, minä sanoin. -- Sitten he veivät minut jumalan -huoneeseen sisälle. Ovella seisoi mies säästölaatikko kädessä ja tahtoi -rahaa. Minä kysyin, näyttikö hän jumalaansa rahasta. Silloin tuli joku -palvelija ja löi minua kepillä päähän. Pyysin häntä olemaan lempeä -minua kohtaan, sillä minunhan piti juuri tutustua lempeyden oppiin. -Sitten he veivät minut suuren taulun eteen. Se kuvasi helvettiä. Ylinnä -näkyi vanha, ärtyinen, parrakas mies, yläpuolellaan kyyhkynen ja -jalkainsa juuressa karitsa; yltympärillä oli joukko muita epäjumalia, -joilla oli siivet, ja heidän alapuolellaan helvetti. Ei se näyttänyt -kovin houkuttelevalta. Mustat, pihtiniekat epäjumalat siellä -nipistelivät miesten, naisten ja lasten arimpia paikkoja ja sitten -viskasivat heidät tuleen. -- Se on ilkeätä, sanoin minä, ja -minut valtasi silmitön halu käännyttää kaikki nämä poloiset -epäjumalanpalveluksestaan. -- Jos tämä on lempeätä nikealaista oppia, -sanoin minä, ja jos helvetti on tämänkaltainen, niin en tahdo olla -nikealainen! -- Ja sitten lankesin polvilleni ja rukoilin heidän -puolestaan. Oi jumala, maailman luoja ja ylläpitäjä, katso näiden -poloisten puoleen ja liikuta heidän kovat ja eksyneet mielensä... Mutta -pitemmälle en ehtinyt, ennenkuin minut sysättiin kumoon ja kannettiin -ulos. - -Seuraavana päivänä minut piti poltettaman elävältä, koska en tahtonut -tunnustaa nikealaista oppia. Kysyin kohteliaasti vanhimmalta, eikö -heidän lempeällä opillaan ollut mitään lievempää rangaistusta -rikoksesta sellaisesta kuin minun. Sanottiin ettei ollut. Rovio oli -valmis, ja puettuna kaapuun, jossa oli häpeällisiä kuvia -maailmanruhtinaasta sarvet päässä ja kieli ulkona suusta -- aatteles -niitä herjaajia! -- vietiin minut halkopinolle. Lauluja laulamalla ja -pitämällä epäjumalankuvia edessäni he valmistivat minua kuolemaan. En -ollut ikinä uskonut, että semmoisia villejä ihmisiä saattoi asua meren -saarilla. No niin, hetki oli tullut, ja minä luulin, että loppuni oli -käsissä. - -Silloin pimeni taivas ja pilvistä iski salama, monta salamaa, alas -jumalan huoneeseen, epäjumalankuvien sekaan. -- Näettekös, näettekös, -huusin minä, jumala lyö mäsäksi oman huoneensa! Vieläkö uskotte hänen -asuvan siinä! -- Mustat hajaantuivat, minä riistäydyin irti. Otettuani -rannalta veneen pakenin merelle, sillä parempi hukkua jumalan käden -kautta kuin näiden pakanain. Ja nyt olen täällä ja nyt tahdon kehottaa -teitä lähtemään kanssani käännyttämään noita pakanoita ainoaan oikeaan -uskoon. -- - -Lassi oli tarkkaavaisena kuunnellut papin eriskummaista kertomusta, -mutta loppupuolella oli hän vielä tarkkaavaisemmin katsellut -tulivuorta, joka etäisyydessään lähetti kidastansa ilmoille vähäisen -savupilven. - --- Mennään kotia ensin ja puhutaan asiasta ystävillemme, sanoi hän, -ennenkuin lähdemme käännytysretkelle. - -He menivät veneeseen ja soutivat kotiin päin, kaiken aikaa keskustellen -opettavaisesti erilaisista pakanoista ja inhimillisten erehdysten -alkuperästä. Kun he saapuivat kotiin, oli taivas jo mustana savusta, ja -heikkoa jyskettä kuului etäältä. Kaikki olivat levottomia eivätkä -tienneet mitä oli tulossa. Papin paluu ei herättänyt sanottavaa -huomiota, sillä ihmisillä oli muuta ajattelemista. Koko yö valvottiin -ja varustettiin veneitä, jotka varovaisesti kyllä oli pantu talteen ja -pidetty kunnossa. - -Taivas oli tulipunainen, ja ne, jotka kiipeilivät puissa matkaeväitä -keräämässä, näkivät tulivuoren loisteessa tehdä työtään. Koko seuraava -päivä jatkettiin veneitten varustamista vedellä, hedelmillä ja -lehvillä, sillä nyt saatiin pelätä sekä nälkää että vilua. Jyske yltyi -ja maa tärähteli. Kolmantena päivänä kuului ukkosenjyrähdyksiä, ja -koskena syöksyi tulivuoresta hehkuvanpunainen laava. - -Kaikki hyökkäsivät veneisiin ja murhemielin, itkien ja huokaillen -lähtivät Onnellisten saaresta, jossa antelias luonto oli heitä -elättänyt ja vaatettanut kolme vuotta, jossa he olivat eläneet rauhassa -ja onnellisina, riidatta ja kiistatta, ja joka heidän nyt täytyi jättää -lähteäkseen kohden tuntemattomia kohtaloita. - -Heidän päästyään merelle alkoi saari vajota. Puut vaipuivat veteen, ja -aallot huojuttivat niiden latvoja. Matalammat kukkulat katosivat -vähitellen; viimein huuhtelivat tyrskyt tulivuorenkin keilaa. Jokainen -aalto, joka loiskahti aukkoon, syöksyi ilmaan höyrypilvenä, joka oli -punainen hehkuvasta laavasta, sinertävä palavasta tulikivestä ja vihreä -vaskesta ja muista metalleista, jotka sulina läikkyivät tuon valtaisen -uunin pohjalla. - -Ja niin katosi Onnellisten saari noiden poloisten näkyvistä, jotka nyt -jättäytyivät tuuliajolle kulkeakseen kuolemaa tai kenties vielä -pahempaa kohden. - - - - -VIIDES LUKU. - - -Kun matkamiehet viisi päivää harhailtuansa merellä vihdoin saivat -näkyviinsä maan, olivat he menehtymäisillään vilusta. Uusi maa, joka -nyt aukesi heidän silmäinsä eteen, näytti olevan manner tai ainakin -suunnattoman suuri saari. Kun he astuivat maalle, olivat heidän -ruokavaransa lopussa ja he kävivät ahnaasti käsiksi simpukkoihin, joita -aallot olivat viskanneet rannalle, ja tämä raaninen ravinto sai heidän -ruumiinlämpönsä vähitellen palautumaan. Seudun ilmanala tuntui olevan -kylmänlainen, ja Onnellisten saaren ihanista hedelmäpuista ei näkynyt -jälkeäkään. Metsässä kasvoi pyökkejä, tammia, koivuja ja ylempänä -vuorten rinteillä mäntyjä ja kuusia. Nälissään kun olivat, koettivat he -syödä pyökin ja tammen terhoja, mutta ne eivät tehneet kylläiseksi -ja sitäpaitsi maistuivat inhottavilta. Mutta puiden seassa -juoksenteli jäniksiä, metsäkauriita, villejä vuohia ja lampaita, ja -pensaikossa elostivat metsot ja teeret. He oivalsivat siis heti, että -täällä oli elettävä metsästyksellä ja kalastuksella ja että oli pakko -niin pian kuin suinkin hankkia lämpimiä vaatteita eläinten nahoista, -ellei mielitty paleltua kuoliaaksi. - -Lassi kuulutti kohta suuren kokouksen ja esitti seuraavan tuuman. - -Ensi päivänä sai kukin käydä rannoilla ja ravita itseään simpukoilla -sekä etsiä luolia ja onttoja puita yömajoiksi. Mutta niiden, jotka -olivat löytäneet luolan tai kolon, piti kohta sen jälkeen kerätä -simpukoita ja vettä muutamille niistä, jotka valmistivat jousia ja -nuolia eläinten ampumista varten, sillä heidän aikansa tarvittiin -tyyten. Jousen valmistuksen esitöiksi käskettiin etsimään teräviä -kiviä, joita sopi käyttää veitsinä. - -Yön tullessa ei oltu vielä ehditty muuta kuin koota teräviä kiviä, ja -sitten ryömittiin nukkumaan luoliin, rotkoihin ja kumolleen kaadettujen -veneitten alle. Seuraavana aamuna alkoi jousenteko, kun ensin kuitenkin -oli kivittämällä tapettu jokusia eläimiä, joiden nahka heti nyljettiin -ja käytettiin pienten lasten vaatteiksi. Kun joku määrä jousia oli -kolmantena päivänä valmiina, läksivät miehet metsälle ja naisistakin -ne, jotka eivät olleet raskaina tai joilla ei ollut lasta kaittavana. -Tämä tapahtui äärimäisessä hädässä, sillä kaikki simpukat, jotka -viimeinen myrsky oli heittänyt maalle, oli syöty. Riistansaalis ei -ollut runsas. Pappi ja seppä, jotka olivat sattuneet tähtäämään samaa -jänistä, joutuivat riitaan siitä, kumpi sen oli tappanut, ja olisivat -ryhtyneet käsikähmään, ellei Lassi olisi astunut väliin ja ratkaissut -asiata siten, että he saivat jakaa saaliin. - --- Nyt alkaa tappelu, sanoi Lassi itsekseen, ja kohtaus teki -läsnäolijoihin ikävän vaikutuksen. - -Eläinten liha täytyi syödä raakana, mikä oli inhottavaa. Mutta -aterialle, jolle nyt ruvettiin, tulivat kaikki raskaat vaimot ja ne, -jotka olivat lasten tähden saaneet jäädä kotiin, ja pyysivät hekin -syötävää. Ei kukaan tahtonut antaa omastaan. Silloin täytyi Lassin taas -astua väliin, ja hän velvoitti jokaisen miehen, joka oli syntyneiden -tai syntymättömien lasten isä, antamaan saaliistansa naisille. Mutta -oli aivan mahdotonta saada selkoa isistä, sillä noina kolmena vuotena, -jotka oli eletty Onnellisten saarella, olivat miehet ja naiset -sekaantuneet toisiinsa pitämättä lukua isyydestä. Syntyi riitaa. Lassin -täytyi jälleen mennä välittämään. Ja jaettuaan miehet ja naiset kahteen -joukkoon hän käski kunkin naisen valita itselleen miehen. Sitten täytyi -jokaisen naisen juhlallisesti luvata olla pitämättä yhteyttä muiden -miesten kanssa, niin kauan kuin oma hankki hänelle ja hänen lapsilleen -ruuan ja vaatteet. Tämän katsoivat kaikki varsin kohtuulliseksi. Mutta -Petter Snagg, jonka aina täytyi hangotella vastaan, esitti kysymyksen, -mitä miehen oli tehtävä, jos nainen oli uskoton, johon Lassi vastasi, -että mies silloin lakkasi olemasta velvollinen elättämään naista, -toisin sanoen oli oikeutettu eroamaan hänestä tai ajamaan hänet -luotaan, sillä luonto ei ollut tarkoittanut, että toisen pitäisi -työllään maksaa toisen ilot. - --- Ja niin on meillä avioliitto valmiina taas, tuumi Lassi itsekseen. - -Kaikki puolikasvuiset lapset saivat tehdä syötyjen eläinten luista -ongenkoukkuja, punoa ruohoista siimoja ja ruveta kalastelemaan. - -Niin eli nuori yhteiskunta jonkun aikaa varsin tukalata elämää. Talvi -oli luolissa ankara, sillä heillä ei vielä ollut tulta. - -Kevään tullen he kauhukseen huomasivat, että riista alkoi vähetä. -Retket ulotettiin yhä loitommalle metsiin, mutta silloin saatiin nukkua -taivasalla ja saaliin kotia-retuuttaminen oli raskasta työtä. Riita -saaliista alkoi käydä yhä yleisemmäksi, ja rauha häiriintyi. Silloin -sattui oikeaan aikaan, kun yhteiskunta oli jo perikadon partaalla, että -pastori Axonius eräänä päivänä tuli kotia kylään tuoden muassaan kauan -kaivatun tulikiven. Se oli palanen rikkikiisua. Mutta hän oli -kateellinen löydöstään. Ja Lassi, joka yksin oli säilyttänyt muistinsa, -lyöttäysi Axoniuksen kumppaniksi aarteen hoitoon. He olivat kauan -nähneet, että kansa oli tyytymätön; he olivat huomanneet, että oli -syntynyt jonkinlainen vastenmielisyys vaivalloista metsästystä kohtaan -ja että kaikki kaipasivat niitä onnen päiviä, jolloin kenenkään ei -tarvinnut tehdä työtä. Mieltenkuohu oli yleinen, ja halu päästä -työnteosta levisi kuin synti koko yhteiskuntaan. Lassi ja Axonius, -joilla oli täysi työ koettaessaan keksiä parannuksia jousien ja -vaatteiden valmistuksen sekä riidanratkaisun alalla, eivät paljoa -ehtineet metsästellä, jonka vuoksi heidän täytyi kerjätä ruokansa -toisilta, jotka vain vastenmielisesti luopuivat omastaan. Aika oli -tullut, jolloin he pääsivät kerjäämästä, kun he yhteiskunnalle -tekemänsä suuren palveluksen vastineeksi saattoivat vaatia elatusta ja -vaatteissa-pitoa. Talvi läheni, ja tulen tarve oli tuntuvampi kuin -koskaan. - -Lassi kutsui koko väen koolle. Sitten hän selitti, että oli -välttämätöntä hajaantua eri tahoille ja etsiä uusia metsästysmaita. -Tämä kävi päinsä vain siten, että kukin vei asunnon muassaan, sillä -epävarmaa oli, tokko saattoi joka ilta löytää luolia. Mutta jotta -kävisi laatuun asua teltassa, tarvittiin tulta. Se, joka voisi hankkia -tulta milloin tahansa, olisi uuden ajan suurin mies. Pastori Axonius -oli saanut luonnonjumalilta syvemmät tiedot luonnon salaisuuksista kuin -kukaan muu, ja Lassi oli käyttämällä hyväkseen pastorin tietoja yhdessä -hänen kanssaan keksinyt tulenteon taidon. Nyt hän kysyi yhteiskunnan -jäseniltä, tahtoivatko he elättää hänet ja pastorin siitä hyvästä, että -saivat tulikiviä. - -Kokous vastasi raikuvalla suostumushuudolla. - -Sitten Lassi laitatti rovion. Heitti näädännahan papin päähän ja -ketunnahan hänen hartioilleen. Sitten hän jupisi, kääntyneenä päin -aurinkoa, jota hän ylisti tulen lähteeksi, joitakin heprealaisia -sanoja, joihin pappi vastasi käsittämättömällä pominalla. Sen jälkeen -hän käski kansan langeta polvilleen. Sitten pappi iski tulen, ja rovio -syttyi palamaan. - --- Nyt, sanoi Lassi kaikuvalla äänellä, on uusi aikakausi alkanut. -Tulen kera voimme retkeillä ympäri maata, eikä tule metsän anti meiltä -koskaan puuttumaan. Hilivoo, hokus pokus, paraskit, parai, Mahomet! - -Ja kaikki kansa hyppi kuin humalassa kauniin nuotion ympärillä. Mutta -pappi, jota tahdottiin kumartaa kuin jumalaa, palasi kiireesti luolaan -ja piiloutui sinne. - -Kun Lassi oli ottanut kaikilta lupauksen, että he määräaikoina tulevat -tuomaan veronsa, jakoi hän heille tulikiviä ja käski heidän heti tehdä -telttoja, jakautua viiteen joukkioon ja mennä menojaan. Lisää tulta -tarvitessaan he saivat tulla takaisin. - -Seitsemässä päivässä he saivat teltat kuntoon, ja sitten he läksivät -matkoihinsa metsiin, mutta sillä puheella, että kokoontuvat, paitsi -tuliveron tuontiin, joka vuosi määräpäivänä talvipäivänseisauksen -aikaan, jolloin päivät alkavat pidentyä, juhlimaan kokon poltolla -auringon paluuta ja tulen keksimistä. Sitäpaitsi selitti Lassi, että -pastori Axoniuksen läheinen seurustelu jumalien kanssa ei enää sallinut -hänen nähdä heitä niin usein kuin ennen; samaten antoi pastori Lassin -kautta tietää, ettei hänen nimensä enää ollut Axonius, vaan oli se -hänen tahdostaan oleva Ufka -- syvämerkityksellinen sana, jonka -varsinaista tarkoitusta Lassi ei vielä ollut keksinyt, sillä se -oli niin syvällinen, että tarvittiin kuusi miespolvea sen -selvillesaamiseen. Ja sitten he läksivät. - -Mutta Lassi ja Axonius, eli, kuten häntä nyttemmin nimitettiin, Ufka, -joiden ei tarvinnut metsästää, istuivat kotona valkean paisteessa -herkutellen. Koska heillä oli ruokaa enemmän kuin jaksoivat syödä, -lahjoivat he pian muutamia miehiä ja naisia, joilla ei myöskään ollut -halua laukata pitkin metsiä, hoitamaan tultansa, paistamaan ruokaansa -ja neulomaan vaatteitansa. - --- Nyt on meillä herrat ja palvelijatkin, sanoi Lassi itsekseen. -- Saa -nähdä miten tämä päättyy. - - - - -KUUDES LUKU. - - -Aika laahusti eteenpäin, ja Lassi istui kaikessa rauhassa ja otti -vastaan veroa. Mutta seuraavana vuonna suuren uhrin jälkeen hän odotti -turhaan, ja nälänhätä uhkasi. Silloin hän lähetti liikkeelle Ufkan, -pitkä, korpinhöyhenistä tehty takki yllä, tiedustelemaan ja pelottamaan -vastahakoisia, jotta he toisivat veronsa. Kun Ufka palasi, oli hän -revitty ja pahoinpidelty. Kansa ei enää uskonut häneen eikä tarvinnut -Lassin tulikiviä, kun Petter Snagg oli keksinyt mistä niitä saatiin. -Mutta Lassilla oli muuta varalla, sillä hän oli viisas mies, jolla oli -muisti tallella. Heimojen kokoonkutsuminen ei enää hyödyttänyt mitään, -mutta hän lähti hakemaan Petter Snaggia ja hänen heimoaan, sillä hän -tahtoi lyödä hänet hänen omalla alueellaan ja todistajain läsnäollessa. -Saavuttuaan vihdoin raskaan päivämatkan perästä Snaggin telttakylään -hän astui esiin ja tervehti Petteriä kunnioittavasti, ja keskusteltuaan -kahdenkesken he tekivät liiton uuden keksinnön perusteella. Heimo -kutsuttiin kokoon, ja Snagg piti seuraavansisältöisen puheen. - -Metsästäjäelämä ei ollut vailla vaivoja ja hankaluuksia. Välistä oli -lihaa yltäkyllin, niin että sitä jäi mätänemään, välistä taas oli -puute. Jonkun kerran oli tosin yritetty kuivaamalla säilyttää -yltäkylläisyydestä jotakin, mutta menettelytapojen puutteellisuus oli -tehnyt heidän toiveensa tyhjiksi. Nyt olivat Petter Snagg ja Lassi -Hulling löytäneet salaperäisen kiven, jolla oli kyky estää lihaa, kalaa -ja nahkoja mätänemästä. Tällä aikakauden suurimmalla keksinnöllä oli -arvaamattoman laajakantoiset seuraukset. Nyt kävi laatuun metsästää -määräaikoina ja sitten istua rauhassa, ja rauhassaistuminenhan oli -elämän suurin, puhtain ja varmin nautinto. Jos heimo nyt tahtoi maksaa -Lassille ja Petterille veroa, niin se sai heidän keksintönsä. - -Jyrisevä suostumushuuto tuli vastaukseksi. - -Petter jakoi sitten valkoista, rouhittua kiveä, jota nimitettiin -suolaksi, ja kehotti kansaa tulemaan kerta viikossa noutamaan -tarpeensa, jonka vastineeksi piti tuoda vero. Ja sitten Lassi palasi -kotiansa. - -Mutta verotuloja ei karttunut kovinkaan paljoa, sillä kapteeni Parta -oli jo opettanut heimolleen savustamismenettelyn, joka oli tehnyt -hänestä verottajan, ja partalaiset eivät huolineet suolasta. - -Suolan tultua käytäntöön saivat ihmiset parempaa aikaa ja alkoivat -pysyä aloillaan. Mutta nyt oli jo niin totuttu kovaan työhön, että -saatiin tilaisuutta uusien keksintöjen tekemiseen. Niinpä esimerkiksi -lääkäri, joka oli erään heimon verottaja, oli löytänyt punaisen -metallin, jota kävi helposti takominen ja josta oli sangen edullista -tehdä nuolia. Metalli ei ollut muuta kuin vaskea, ja sen tultua -käytäntöön kävi metsästys entistä helpommaksi, jotapaitsi siitä -valmistettiin veitsiä ja kirveitä, joilla puita kaadettiin. Mutta -sitten alkoi ankara vasken etsintä kaikkialla. Sitä ei löydetty. Toiset -heimot lähettivät sananviejiä tohtori Gaddin luo ja pyysivät tietoa -vasken löytöpaikasta. Hän kieltäytyi ilmaisemasta salaisuutta, mutta -möi veitsiä ja nuolenkärkiä suolasta ja tulikivistä, joista hänellä oli -puute, pitäen kuitenkin hinnan niin korkeana, että muut heimot -suuttuivat, ja eräänä kauniina päivänä hyökkäsi Pihtis-seppä, joka oli -erään heimon päällikkö, hänen kyläänsä ja vangitsi lääkärin ja ja hänen -heimonsa. Lääkäri ja hänen väkensä rukoilivat henkensä puolesta ja -saivatkin pitää sen sillä ehdolla, että tekivät työtä sepälle ja hänen -kansalleen eli rupesivat heidän orjikseen. - -Mutta uhkaavan vaaran säikyttämänä oli Lassi, joka myös oli kateellinen -sepälle ja kapteenille, lähtenyt liikkeelle ja etsinyt uuden metallin, -joka oli terävämpää kuin vaski eikä taipunut iskuista, ja rautaisilla -piikeillään ja kirveillään hän varusti väkensä, joka nyt otti sepän ja -kapteenin joukot vangiksi. Mutta silloin Lassille tuli ajattelemista -enemmän kuin hän oli koskaan uneksinutkaan, sillä oli vaikeata elättää -ja hallita niin suurta ihmisjoukkoa yhdessä kohden, ja metsänriista oli -vähentynyt. Täytyi miettiä uusia ravintoaineita, jotka saattoi pitää -näkyvissään, ettei tarvinnut juosta metsästä hakemaan. Hän pyydystytti -senvuoksi alkuhärkiä, lampaita ja vuohia, jotka kytkettiin puihin -niityille ja joiden maitoa ja lihaa voitiin mielen mukaan käyttää, ja -niin oli hänellä paimentolaiskansa hallittavanaan. Mutta talvella piti -elukoita ruokkia, ja sitä varten oli rakennettava navetoita ja latoja -sekä koottava heinää. - -Mutta pian kyllästyttiin ruuan yksitoikkoisuuteen, ja vanhat muistot -iloisesta ajasta Onnellisten saarella alkoivat tuntua mahassa. Lassi, -joka oli käyttänyt aikansa hyvin, oli löytänyt pari ruoholajia, joiden -siemenet survottuina ja maitoon sotkettuina olivat herkullista ruokaa. -Sitäpaitsi oli hän tavannut paksujuurisia kasveja, joiden juuret olivat -karvaita kasvaessaan laihassa maassa, mutta makeita kasvaessaan -lihavassa. Kun hänellä ei ollut auraa eikä kesytettyä vetojuhtaa, niin -hän kaadatti ja poltatti metsää. Tuhkaan hän kylvi ruohon- ja -nauriinsiemenensä, ja niin oli maanviljelys käynnissä. Kaikki heimot -eivät heti seuranneet esimerkkiä. Mutta muutamat tekivät sen. Mutta -kaskenpoltto karkoitti metsänriistan. Naapurit valittelivat savun -haitallisuutta; hekin alkoivat päästä viljelyskasvien makuun, mutta -eivät tahtoneet heittää metsästystä eivätkä hävittää metsiä. He tekivät -senvuoksi silloin-tällöin pieniä hyökkäyksiä Lassin alueelle eivätkä -tahtoneet tunnustaa hänen omistusoikeuttaan sikäli, että olisivat -myöntäneet hänelle oikeuden kaskeamisella hävittää maata ja -metsänriistaa. Lassin täytyi karkoittaa heidät asevoimin. Mutta väki, -joka oli sodassa, ei voinut tehdä työtä. Siksi täytyi toisten ruokkia -ja vaatettaa niitä, jotka olivat ulkona suojelemassa peltoja. Niin -määräsi Lassi yleisen suojelusveron. - -Tällöin alettiin rakentaa taloja ja luovuttiin kokonaan -kiertolaiselämän ajatuksesta. Mutta paikallaanpysymisen sulous täytyi -ostaa kalliisti, eikä Lassilla nyttemmin enää koskaan ollut iloista -päivää, sillä hän sai ehtimiseen istua riitoja ratkaisemassa ja -laatimassa lakeja ja asetuksia. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Tavat tulivat yhä raaemmiksi. Kulkurielämä metsissä oli vaikuttanut -jotenkuten virkistävästi mieliin, ja riistan pitempiaikaisen -säästämisen mahdottomuus teki ihmiset anteliaiksi. Nyt, kun -kävi kätkeminen, tulivat ihmiset ahneiksi ja pikkumaisiksi. -Metsästäjäheimot, jotka vielä liikuskelivat lähiseudun salomailla, -katsoivat häpeälliseksi riistää lehmiltä maitoa, jonka luonto oli -määrännyt vasikoille, ja jotkut jalomielisemmät päättivät kerran -väkisin estää tämän eläinrääkkäyksen. Metsästäjät halveksivat kauan -noita "vasikoita", kuten he sanoivat, mutta vielä enemmän he -halveksivat heitä, kun saivat nähdä teurastuksen, jossa sidotut elukat -ilman vastarinnan merkkiäkään mitä raaimmalla tavalla pistettiin -kuoliaaksi ja veri vuodatettiin kuiviin. Se oli kerrassaan inhottava -näky metsästäjille, jotka harvoin näkivät kuolinkamppausta eivätkä -milloinkaan verenvuodatusta. Petter Snagg, joka oli metsästäjien -päällikkö, ei keksinyt kyllin kuvaavia sanoja ilmaistakseen suruaan ja -ylenkatsettaan raakuuden yltymisen johdosta. Vielä pahempaa tuli, kun -ruvettiin polttamaan metsiä ja ihmiset alkoivat syödä "ruohoa kuin -elukat". Petterin mielestä tuli ensiksikin metsien hävitys turmelemaan -maan; toiseksi oli hänestä typerää viljellä ruohonsiemeniä ja pitää -suunnattomia maa-aloja kuivien korsien hallussa. - --- Mokomaakin siivotonta, viheliäistä, raaistunutta joukkoa! puhkesi -hän puhumaan nähdessään heidän kumarassa kuokkineen ja lapioineen -tonkivan maata, jota täytyi höystää lannalla, kun se oli antanut sadon. --- Niin pitkälle on raakuus mennyt, että he syövät sontaa! Eivätkö he -vedä sitä navetasta pellolle, ja eivätkö he sitten vedä latoihinsa -viljaa, joka on siitä kasvanut. Hyi, saakeli, semmoista väkeä! Ja -sitten he rakentavat hirsistä umpinaisia tupia, joihin ei ilma pääse -sisään, ja siellä rötköttävät ja haisevat ja polttavat tulta, niin että -voivat pahoin, jos tulevat ulos raittiiseen ilmaan. Ja muuta he eivät -saa maailmasta nähdäkseen kuin nokiset halmeensa ja armaat -sontatunkionsa navetan nurkalla. Aatelkaas, kuinka älykkäiksi ja -miellyttäviksi semmoinen toimi heidät tekeekään! - -Lassilla, joka vielä toisinaan sovinnossa kohtasi Petterin, oli tapana -väitellä hänen kanssaan ja aina huomauttaa, että maanviljelys teki -ihmiset rauhallisiksi, sillä se, jolla oli laihonsa taivasalla, varoi -hankkimasta itselleen vihamiehiä, jotka saattoivat hänen nukkuessaan -viedä hänen satonsa. - -Mutta Petter väitti vastaan, että ihminen, jolla oli omaisuutta, ei -voinut koskaan nukkua rauhassa, vaan tuli aina elämään kadottamisen -pelossa. Ja -- jatkoi hän -- kuinka maahan kytketyksi hän tunteekaan -itsensä ja kuinka vaikea hänen on erota tästä viheliäisestä elämästä -tietäessään jättävänsä tavaransa hunningolle. Saattaahan rankkasade, -raekuuro, aidan sortuminen milloin tahansa hävittää työn hedelmät. -Pelonalainen sukukunta siitä kaikesta syntyy; orjamaisen, tyhmistyneen -kansan hän tulee saamaan näistä maantonkijoista, jotka lopuksi -piintyvät siihen käsitykseen, ettei maailmassa muuta olekaan kuin -heidän maatilkkunsa. - -Lassi sai pian nähdä seuraukset. Orjat, joiden elatus kävi kalliiksi ja -vartioiminen hankalaksi, täytyi päästää vapaaksi. He läksivät oitis -metsiin ja rupesivat kaatamaan kaskea. Ja pian oli koko Lassin alue -maanviljelijäin hallussa. Riitoja syntyi metsäpalstoista ja -laidunmaista. Toisen elukat menivät toisen peltoihin tallaamaan. -Silloin kaikki alkoivat vaatia yhteisiä sopimuksia, eikä Lassilla ollut -muuta neuvoa kuin vetää taas esille lain ensimäinen kaari eli Maakaari, -jonka nojalla itsekukin sai omistusoikeuden siihen maahan, jonka oli -ottanut haltuunsa. Mutta pian tultiin huomaamaan, ettei lakia toteltu. -Täytyi siis keksiä rangaistuksia. Koska väenkarttuminen uhkasi jo käydä -liialliseksi ja vankiloista olisi tullut kohtuuton rasitus syyttömille, -ja kun lisäksi kaikki halusivat päästä vankilaan saadakseen ruuan ja -asunnon tarvitsematta tehdä työtä, niin katsottiin parhaaksi tappaa -lainrikkojat. Henki ei vielä ollut kellekään ylen kallis, sillä -verrattaessa nykyisiä oloja entiseen ihanaan Onnellisten saaren aikaan -pidettiin elämää yleensä taakkana. Kuolemanrangaistus hyväksyttiin -senvuoksi riemuiten, ja Rikoskaari tuli taas voimaan. - -Mutta uusia selkkauksia uhkasi syntyä. Lassi näki, että asiat alkoivat -sotkeutua, mutta niiden selvittäminen ei ollut mahdollinen; täytyi vain -antaa kaiken mennä niinkuin meni. - -Parin vuoden kuluttua, kun oli lakkaamatta riidelty ja säädetty lakeja -aitausvelvollisuuksista, vesistöistä, joita jotkut olivat sulkeneet -myllyillä, niin että toisten kalastus oli mennyt pilalle, tienteosta -toisen maalle, kun toinen ei voinut päästä omalle alueelleen ajamatta -naapurin maan kautta, ja muusta sellaisesta, sattui eräänä päivänä, -että muuan talokas eli talonpoika, kuten nyttemmin nimitettiin niitä, -jotka olivat asettuneet asumaan peltojen ja laidunmaiden laiteille, -aivan äkkiä kuoli. Hän jätti jälkeensä vaimon ja kuusi lasta, kolme -poikaa ja kolme tytärtä. Kukin näistä tahtoi talon, mutta se ei voinut -jaettuna elättää kaikkia, ja Lassi tahtoi ennemmin yhden talollisen -kuin kuusi mökkiläistä ja siksi hänen täytyi vetää esiin vanha -Perintökaari, jonka mukaan vanhin poika tuomittiin pitämään taloa ja -elättämään äitiä. Muut siskokset saivat lähteä maailmalle palvelusta -hakemaan. Tämä seikka sai toiset talonpojat varovaisemmiksi lasten -hankkimiseen nähden, ja sittemmin oli harvinaista, että talonpojalla -oli enemmän kuin kaksi lasta, sillä kukaan ei tahtonut lapsistaan -palkollisia. Mutta nyt alkoi niistä, jotka jo olivat syntyneet ja -joille ei riittänyt maata, muodostua tyytymättömien luokka. He olivat -sangen vaarallisia, sillä kun heillä ei ollut mitään menetettävää, niin -he eivät pelänneet mitään. He läksivät metsiin, koska eivät käsittäneet -miksi heidän pitäisi raataa toisten hyväksi, jotka anastivat heidän -työnsä hedelmät. Lassi sulkeutui papin kanssa moneksi päiväksi -huoneeseensa ja koetti keksiä syytä, jonka nojalla toisten pitäisi -tehdä työtä ja toisten syödä, mutta eivät he semmoista löytäneet. - -Mutta kun nyt maata ei saanut lohkoa, sattui joskus hyvinä vuosina -tulemaan niin runsas sato, että syntyi ylijäämä ja talonpojalla oli -jotakin lajia enemmän kuin hän saattoi syödä. Silloin hän keksi vaihtaa -toisilta sitä, mitä heillä oli yli tarpeen, ja pian tiedettiin -tarkalleen, mihin aikoihin ja missä sai tavata niitä, joilla oli -jotakin vaihdettavaa. Markkinapaikoilla kohdattiin, ja sinne tulivat -metsästäjät turkiksineen, suoloineen, kaloineen ja riistoineen ja -vaihtoivat niitä viljaan, juustoon, voihin ja karjaan. Vaihdon -helpottamiseksi älyttiin ruveta käyttämään sinkkilevyjä, jotka -leimattiin numeroilla ja kävivät vaihtovälineenä. Mutta kun tällä -tavoin alkoi kertyä rikkauksia, tuli osatonten ja perinnötönten kateus -niin suureksi, että he ryhtyivät rosvoamaan ja ryöstämään. - -Näin oli yhteiskunta joutunut suureen vaaraan, ja Lassin täytyi pestata -seisova sotajoukko noista tyytymättömistä, joten entinen sotaväki yhä -lisääntyi ja uusia veroja täytyi määrätä. Talonpojat maksoivat -mielellään veroa, kunhan olivat turvassa. Mutta nuo heittiöt, jotka -asuivat vasta-rakennetussa tornissa, söivät, joivat, soittivat ja -tanssivat. Tehtävää ei heillä ollut mitään, ja niin he saivat sen -käsityksen, että olivat parempia kuin maantonkijat. He olivat -tavoiltaan raakoja eivätkä piitanneet Lassista mitään. He kuljeksivat -teillä ja poluilla ja rosvoilivat vaihtajia, kun nämä palasivat -markkinoilta. - -Kauan kuului hiljaista nurinaa talonpoikain taholta, joilla ei ollut -halua ylläpitää sortajia. Kuolemanrangaistus ei pelottanut ketään, -sillä kaikki uskoivat kuoltuaan pääsevänsä takaisin Onnellisten saareen -ja menivät kuolemaan kuin pitoihin ikään. Lassin oli siis pakko keksiä -jotakin, mikä tekisi kuoleman kammottavaksi. Eikä hänen kauan -tarvinnutkaan etsiä. - -Ufka, eli entinen pastori Axonius, joka oli vaipunut jonkinlaiseen -nautamaiseen horrostilaan, herätettiin taas ja lähetettiin maailmaan -saarnaamaan valtiollista eli helvettiuskontoa. Tämän kauniin opin -pääkohdat olivat seuraavat: Kaikki ihmiset, jotka eivät ole saaneet -maata, ovat heittiöitä. Jumala on luonut heidät, mutta he olivat -tottelemattomia, ja tottelemattomuus esivaltaa kohtaan on synneistä -suurin; senvuoksi kaikki, joilla ei ollut maata ja jotka eivät -mielineet tehdä työtä toisille, tulivatkin kuoltuansa joutumaan -helvettiin, missä heitä elävältä paistetaan iankaikkisesta -iankaikkiseen. Tämä järjettömyys ei aluksi tehnyt mitään vaikutusta -ihmisten eksyttämättömiin mieliin, mutta tottumuksen voima on suuri, ja -vähitellen Ufkan onnistui maalatuilla tauluilla saada naiset -kuolemanpelon valtaan. Tämä oli ensi askel. Mutta soturit tekivät -papista pilaa ja olivat parantumattomia. Lopuksi täytyi Lassin käyttää -heitä kohtaan toista keinoa. Hän lahjoi heidät. - -Maa jaettiin lääneihin, joihin kuhunkin pantiin soturi päämieheksi. Nyt -kävi jotakuinkin pitäminen talonpoikia kurissa, sillä jokaisella -lääninherralla oli torni ja linnaväki. Mutta nämä päämiehet sortivat -suunnattomasti talonpoikia ja keksivät myöskin ottaa veroa jokaiselta -kauppiaalta, joka kulki heidän alueensa kautta. Tätä veroa nimitettiin -tulliksi ja sen tarkoitukseksi ilmoitettiin kaupan suojeleminen -(nimittäin "suojelijoiden" rosvousta vastaan). - -Niin kulki kehitys "eteenpäin". - -Lassi oli nainut ja saanut lapsia. Hänen menonsa kasvoivat ja hänen -täytyi ottaa uusia veroja. Mutta silloin talonpojat valittivat. Heillä -oli itsellään niin monta lasta elätettävänä, sanoivat he, etteivät -tahtoneet elättää muiden omia; ja pojat ja tytöt tekivät lapsia minkä -ennättivät. Lassi katsoi olevansa pakotettu antamaan uuden säännöksen, -jossa ankaran rangaistuksen uhalla kiellettiin jokaista, jolla ei ollut -maata eikä omaisuutta, tekemästä lapsia. Ja jotta kävisi tyystin -valvominen niitä, jotka synnyttivät lapsia, velvoitettiin naimisiin -aikovat ilmoittautumaan Ufkalle, ja hänen tuli ensin muokata heitä -helvettiopilla, jonka kautta jokaisen mieskuntoisen nuorukaisen ja -naimaikäisen tytön täytyi vannoa vala. Vanhemmat valittivat ja -vaikeroivat, mutta siitä ei ollut apua, sillä sotavoima ratkaisi -nyttemmin kaikki omantunnonkysymykset ensi ja viime kädessä. Lisäksi -tuli eräs toinen seikka. - -Naiset, jotka olivat lastensa vuoksi asettuneet miesten suojelukseen, -olivat siten joutuneet sellaiseen riippuvaisuuteen, joka läheni -palvelijan asemaa. Vaimo teki kotona kaikki pikku askareet, ja sisaret, -jotka olivat perinnöttömiä, palvelivat veljiä. Mutta kun jokainen -talollisenpoika, joka tahtoi naida, pelkäsi menojen lisääntymisen -tähden joutuvansa huonoihin oloihin, niin tytöt olivat jäädä -naimattomiksi. Vanhemmat keksivät silloin antaa heille huomenlahjan ja -lopuksi puolen perintöoikeutta. Ne, joilla oli suuri perintö, pääsivät -senvuoksi helpommin naimisiin kuin ne, joilla oli pieni. Näin pysyivät -maanomistajat koossa maattomia vastaan, ja siten syntyi maa-aateli -raa'an väkivallan eli varasaatelin rinnalle, mutta sen alapuolelle. - -Mutta varas-aateliset olivat levottomia herroja, joissa -metsästäjäkauden iloiset muistot vielä elivät, ja saadakseen jotain -millä huvitella he anastivat itselleen ne harvat metsästysmaat, mitä -vielä oli jäljellä, ja talonpojat kiellettiin pitämästä aseita. Toinen -keksintö, jonka nämä varkaat tekivät ja joka herätti kaikkien -talonpoikain oikeutetun suuttumuksen, oli se, että he kesyttivät susia, -jotka eivät kuitenkaan tulleet kesymmiksi kuin että tottelivat -herrojaan, mutta purivat kaikkia muita. Niitä pidettiin muka -metsästyksen vuoksi, mutta itse asiassa niitä käytettiin suojelemaan -varastettua tavaraa varkaiden nukkuessa humalassa. Tämä varkaiden ja -villipetojen yhteenliittyminen suututti talonpoikia tavattomasti, mutta -nyttemmin ei heillä enää ollut toivoa saada ääntänsä kuuluviin. - -Lopulta herrojen saaliinhimo alkoi kohdistua toisiin herroihin, ja he -tekivät pieniä hyökkäyksiä toistensa torneja vastaan. Talonpojat siinä -aina joutuivat kärsimään, heidän peltonsa kun tallattiin herrojen -hevosten jalkoihin, sillä herrat olivat ruvenneet liittoon näidenkin, -heitä vahvempien eläinten kanssa. Talonpojat, jotka olivat aseettomia, -eivät voineet mitään tehdä aseellisia miehiä ja villejä eläimiä -vastaan. Mutta he valittivat Lassille. Tämä, joka oli nähnyt asiain yhä -enemmän sotkeutuvan, ei keksinyt muuta keinoa kuin varustaa talonpojat -aseilla ja heidän avullaan sekä omalla sotajoukollaan kurittaa herroja. -Ja sen hän teki. - -Sitten oli enää vain toinen puoli askelta jäljellä: hän huudatti -itsensä kaikkien päämiesten päämieheksi eli kuninkaaksi. Antaakseen -hankkeelle enemmän loistoa hän pani toimeen suuren kruunauksen. -Puettuna punaiseen, siilinnahalla reunustettuun susiturkkiin ja närhin -sulilla koristettu majavannahkalakki päässä hän esiintyi suurella -niityllä, missä Ufka voiteli tervalla hänen suunsa ympäryksen, jonka -jälkeen koko kansan täytyi tehdä uusi vala helvettiopin nimessä ja -vannoa, että Lassi oli Jumalan lähettämä ja että Hulling-suku polveutui -Jaafetista, Noakin pojasta, jonka vuoksi kaikkien torninpäämiesten piti -olla hänelle alamaiset ja maksaa hänelle veroa. Viimemainittu asia ei -ollut näille mikään vaikeus, sillä he vain panivat talonpojillensa -uuden veron. Ja niinmuodoin oli Lassi I Hulling-suvusta voideltu -kuninkaaksi Jumalan armosta. Mutta antaakseen kuningasnimelle suurempaa -arvokkuutta hän kirjoitutti nimekseen: Lassi I Hugo, sukua Hulling von -Japhetson. - -Sitten tuli verrattain rauhallinen aika. Helvettioppi oli näet -levinnyt, ja kuolemanpelko oli niin suuri, että rikoksia harvoin -tehtiin. - -Mutta uusi maattomien luokka oli syntynyt. Nämä eivät nyttemmin enää -saaneet kuljeksia vapaasti, sillä kuljeskelu oli rangaistuksen uhalla -kielletty, ja jotkut heistä olivat asettuneet asumaan lääninherrojen -tornien ympärille ja valmistivat vaatteita ja saappaita laiskalle -linnaväelle. Maksun he saivat kehnonlaisen, mutta nauttivat päämiehen -suojelusta, s.o. saivat maksaa veroa siitä hyvästä, että tekivät työtä -laiskureille. Mutta ihmisten järki oli jo niin pimitetty, etteivät -poloiset räätälit ja suutarit älynneet tätä petosta, ja helvettiopin -päästyä voimaan oli kuolemanpelko yltynyt niin suureksi, että ihmiset -ennemmin elivät mihin hintaan tahansa, minkä sorron ja nöyryytysten -alaisina hyvänsä, kuin tahtoivat uskaltaa kuolla. Mutta suutarien ja -räätälien täytyi myöskin syödä ja juoda, ja tornin ympärillä ei -kasvanut mitään. - -Talonpoikien täytyi siis tuoda heille ruokaa saaden vastineeksi -vaatteita, kenkiä ja rahaa. Mutta herrat aitasivat muurilla tornin -ympäristön ja muuriin he panivat portin, portille kirjurin, sillä jo -kauan oli ollut kirjureita, jotka kantoivat talonpojalta maksun siitä, -että hän sai viedä tavaraa myytäväksi. Talonpojat eivät saattaneet -käsittää, miksi heidän piti maksaa siitä, että vaivautuivat -kuljettamaan ruokaa kaupunkiin, eikä sitä kukaan muukaan käsittänyt, -mutta "niin oli kirjoitettu". - -Vihdoin menivät eräänä päivänä jotkut ovelat kauppamiehet Lassin -puheille ja saivat hänen päähänsä, että maanviljelys joutuu rappiolle, -jos talonpojat matkustelevat kaupunkeihin kaupoille; senvuoksi he -lupasivat ottaa toimekseen käydä ostelemassa tavaroita talonpojilta ja -maksaa siitä määrätyn veron "majavalakille" -- niin Lassia nyt -nimitettiin. Hän suostui ehdotukseen, mutta silloin talonpojat -kieltäytyivät myymästä. Kaupungissa syntyi nälänhätä, ja talonpojat -velvoitettiin kuolemanrangaistuksen uhalla myymään kauppiaille. Silloin -talonpojat ilkeyttään panivat tavaroilleen niin korkean hinnan, että -Lassi oitis kirjoitutti taksat, jotka määräsivät talonpoikain karjan ja -viljan hinnan. Ja nyt oli kaupungin ja varkaiden tulevaisuus taattu, ja -rauha ja onni vallitsi viisi pitkää kuukautta, josta Lassi sai -sotureiltaan nimen Lassi Läävänlukko, koska hänellä ikäänkuin oli -avain, millä saattoi avata ja sulkea talonpoikain läävät mielensä -mukaan. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Rauha oli kuitenkin vain näennäinen eikä ensinkään luotettava. Vanhat -talonpojat, jotka olivat olleet mukana tätä kaikkea luomassa, eivät -tietenkään osoittaneet mitään kunnioitusta Lassille, jota olivat ennen -sinutelleet kuin veljeä ikään. Mutta nyt oli hänellä valta suojella -heitä sotavoimalla, he olivat väsyneitä rettelöihin ja mukautuivat. -Mitä tehdä? he tuumivat, ja kun ei mitään ollut tehtävissä, totuttiin -olemaan vaiti ja kärsimään. - -Mutta yhtä helppo ei ollut kesyttää nuorta polvea, joka ei ottanut -totellakseen isää ei äitiä, saati sitten vieraita. Turhaan koki Ufka -heitä pelottaa helvetillä. Heidän ajatuskykynsä oli vielä terve, niin -että he oivalsivat koko valejutun mielettömyyden ja nauroivat Ufkalle. -He tulivat hurjiksi ja huimapäiksi, eivät viihtyneet epäterveellisissä, -löyhkäävissä pirteissä, vaan samoilivat maita metsiä ja etsivät -seikkailuja. Vanhemmat antoivat heille selkään, mutta pojat löivät -tuleen pirtit ja heinäsuovat ja karkasivat metsiin. Yhteiskunta oli -tällöin uhkaavassa vaarassa, ja joku ehdotti todenteolla, että joka -toinen poika olisi kuohittava, jotta saataisiin vastaisen varalle -työväkeä. Mutta Lassi ei hyväksynyt tätä luonnotonta toimenpidettä. -Hänellä oli toinen keino, jota oli säästänyt viimeiseen asti, koska hän -itse paheksi sitä sen luonnonvastaisuuden ja julmuuden takia, hän kun -oli nuoruudessaan läpikäynyt saman menettelyn, jonka muistot vieläkin -kummittelivat hänen mielessään hirvittävimpänä kaikesta, mitä hän oli -elänyt. Joka kylän tuli ylläpitää kuritushuonetta, missä lapset oli -pidettävä kuusi vuotta telkien takana ja joka päivä puolinälällä ja -selkäsaunalla totutettava orjuuteen, ja missä heidän tuli vuodesta -vuoteen kuulemalla helvettioppia ja erästä Lassin ja Ufkan keksimää -uutta moraalia vähitellen saada mieliinsä juurtumaan se kunnioitus ja -kuuliaisuus herrojansa kohtaan, johon he luonnon mukaan eivät olleet -velvollisia. Menettelytapa oli mitä suurimmassa määrin tunnoton, mutta -sillä oli sama vaikutus kuin kuohitsemisella. - -Joku aika tosin kului oppikirjojen tekoon, mutta voitettavissa oli niin -paljon, ettei laiminlyöty uhrata aikaa ja huolenpitoa uuden laitoksen -hyväksi. - -Kun työ oli valmis, niin tarkoitusperä havaittiinkin saavutetuksi. -Lapset teljettiin huoneeseen aikaisin aamulla, ja ensimäinen asia, -minkä he saivat oppia, oli vaikeneminen. Tämä oli tärkein kaikista, -sillä nyt ei yläluokan -- kuten se itseään nimitti, koska "Jumala" oli -sen asettanut alaluokan yläpuolelle -- tarvinnut pelätä alaluokan -arvostelua. Toinen oli kuuliaisuus: se merkitsee, että tekee toisen -tahdon ja on vailla omaa. Suuren lapsilauman sulkeminen samaan -huoneeseen tuotti loistavan menestyksen, sillä huono ilma pilasi -terveyden, ja terveyden mukana katosi voima ja tahto. Mutta -vaikenemisen eli totuuden-salaamisen tapa aiheutti haitan, jota ei oltu -arvattu ottaa lukuun. Lapset näet älysivät, että vastaamalla -myöntävästi silloin kun olisi pitänyt kieltää saattoi hankkia itselleen -etuja, kuten palkintoja tai vapautusta rangaistuksesta, ja sentähden -alkoi valhe kukoistaa. Kuuliaisuus puolestaan synnytti viekkautta. -Lasten mielestä oli väärin pidellä toveria opettajan piiskatessa häntä, -mutta he toimivat vastoin sitä, mitä oikeana pitivät, ja vähitellen -tottuivat tekemään vastoin vakaumustaan. Niitä, jotka paraiten -valehtelivat ja viekastelivat, nimitettiin kilteiksi lapsiksi, ja he -saivat piparkakkuja ja hunajaa; ne, joka puhuivat totta ja olivat -rehellisiä, saivat piiskaa ja jäivät ruuatta. Niin oli kasvatuksen -perustus laskettu. Lassia tulos välistä hämmästytti, mutta mikäpä -neuvoksi, kun kerran oli lähtenyt liukkaalle jäälle! - -Lastenpieksäjien kävi kuitenkin vaikeaksi täyttää koko pitkä oppiaika -pelkällä patukalla, ja niinpä täytyi keksiä uusia oppiaineita. Koulussa -opetettiin nyttemmin, paitsi valhetta ja kavaluutta, koko joukko -perättömyyksiä, jotka yhteisellä "moraali"-nimellä ajettiin ruoskan -voimalla kalpeihin ja kivulloisiin lapsiin. Ensimäinen moraali kuului: -Jumala on luonut talonpojat ja käsityöläiset tekemään työtä niille, -jotka eivät tahdo työtä tehdä. Toinen moraali: Sinun pitää tyytymän -osaasi! (Tämän käskyn täyttäminen ei ollut vaikeata niille, joiden -kadehdittavana osana oli vapautus työnteosta, mutta niille, joilla oli -työntekijän kova osa, se oli mahdoton.) Kolmas moraali: Sinä et saa -naida, ellei sinulla ole kahtatoista tynnyrinalaa maata tai Ufkan -lupaa. (Eräs iso poika, joka huomautti, että moraalin pitäisi kuulua -näin: Jotta saisit naida, täytyy sinun olla ollut mukana anastamassa -itsellesi kaksitoista tynnyrinalaa maata! pantiin pimeään kuoppaan.) -Neljäs moraali: Sinä et saa ottaa toisen omaisuutta. (Eräs tyttö, joka -sanoi muistavansa, milloin isänsä otti omaisuutensa yhteismaasta, ja -arveli, että isää senvuoksi pitäisi rangaista, saatiin kuudella -raippaparilla vakuutetuksi siitä, että oli väärässä.) Viides moraali: -Sinä et saa tappaa ketään. (Eräs alaikäinen, joka kysyi, tarkoittiko -"sinä" myöskin Lassia ja pyöveliä, jotka surmasivat jokaisen, joka ei -tahtonut tappaa metsissä asuvaa metsästäjäkansaa, pantiin jalkapuuhun.) -Kuudes moraali: Sinä et saa edes ajatella, että se, mikä nyt on -olemassa, voi olla huonoa. (Tämä oli etevin kaikista moraaleista, sillä -se kuolettaa kaiken ajattelun ja samalla vastustuksen siemenenkin!) - -Mutta ei auttanut sekään. Nuoriso teeskenteli ja valehteli, mutta -toisinaan totuus pääsi ilmoille ja silloin yhteiskuntaa jälleen uhkasi -vaara. Ihmiset kyllästyivät elämiseen niin, että jättivät hunningolle -työt ja kaikki: he näkivät nälkää, mutta silloin yläluokkakin alkoi -nähdä nälkää ja voida huonosti, eikä sellainen käynyt laatuun. -Helvetinpelko lakkasi, sillä ihmiset arvelivat, että heillä oli jo maan -päällä helvetti, jota pahempaa ei voinut tulla. Lassi ja Ufka -huomasivat pian välttämättömäksi tehdä ajan vaatimia muutoksia -helvettioppiin, ja siksi alkoivat papit puhua enemmän taivaan ilosta, -joka oli tuleva kaikille kärsiville ja raskautetuille. Jotkut -kapinoitsijat tähän kyllä huomauttivat, että niinmuodoin Lassin ja -yläluokan, joilla on ollut hyvät olot, pitäisi joutua helvettiin, mutta -se ei vaikuttanut asiaan, sillä vastustusmiehet poltettiin roviolla ja -heidän kysymyksensä jätettiin vastaamatta. Mutta taivaaseen-pääsemisen -toivo herpaisi kurin, ja täytyi keksiä uusia keinoja. Ja siksi Lassi -houkutteli muutamia laiskoja heittiöitä tekemään lauluja alaluokan -valistukseksi. Niin saatiin joukko runoilijoita. Nämä kävivät huonosti -puettuina, vaikkei tarvinnutkaan, sillä heillä oli vakinainen palkka, -mutta heidän tuli ulkoasullaan uskotella alaluokalle, että muka olivat -lähteneet "syvistä riveistä". He kulkivat ympäri maata ja lauloivat, -että elämä oli niin ihanaa; että pitäisi uskoa kaikista ihmisistä -hyvää; että kaikki Lassit, Ufkat, lääninherrat, vanhemmat, holhoojat ja -kasvattajat olivat niin hyviä ja alaluokan parasta katsovia; että -kaikki tyytymättömyys sen johdosta, että toiset tekivät työtä, toiset -söivät, oli sulaa kateutta ja halpamaisuutta; että kun kukin oman -toimensa hoitaa, niin hyvin käy jos mikä koittaa; että maatyö ja -käsityö eivät olleet mitään työtä, vaan että todellisen työn, -raskaimman työn, sen oli Jumala pannut hallituksen, sotajoukon ja -Ufkain tehtäväksi; että tulee ottaa maailma semmoisena kuin se on -(myöskin semmoisena, miksi Lassien ja Ufkain konnuudet ovat sen -tehneet). Tämä se veteli. Laulut opittiin ensin ulkoa, sitten ne jäivät -korvaan ja siitä siirtyivät ajatuksiin. - -Mutta pianpa näyttäytyi, että alaluokkakin alkoi käyttää lauluja -pauhatakseen yläluokkaa vastaan. Lassi näki kauhukseen uhkaavan pilven, -mutta ei hän suotta ollut ottanut menneisyydestä oppia. Aluksi hän -koetti sitä keinoa, että maksoi runoniekoille vuosipalkan. Se auttoi -jonkun aikaa, mutta laulajia ilmestyi tuhkatiheään palkkaa vaatimaan, -ja verot lisääntyivät. Silloin, kun muu ei auttanut, hän katsoi -välttämättömäksi perustaa nurkkakunnan. Seitsemäntoista kehnointa -runoniekkaa valittiin ja julistettiin erehtymättömiksi. Kaikki muut, -jotka tahtoivat tehdä lauluja, julistettiin kelvottomiksi. Sillä oli -asia autettu. Kansa, joka maksoi noille seitsemälletoista siitä -hyvästä, että sai heiltä haukkumisia, tottui kouluissa pian pitämään -heitä erehtymättöminä ja kaikkia muita kelvottomina. Ja niin saatiin -kaikki tyytymättömät laulajat vaikenemaan, sillä kukaan ei tietenkään -tahtonut olla saamatta kiitosta ainakin noilta seitsemältätoista, ja se -teki, että kaikki laulut sittemmin tulivat laulettavaksi samalla -nuotilla. - -Kun sitten koulut avattiin ja kävi vaikeaksi saada moraalikirjoja -kaikille, täytyi Lassin vihdoin viimein, vaikka kovasti pelkäsikin -päästää ilmoille niin vaarallista keksintöä, perustaa kirjapaino. Mutta -jottei tätä vaarallista laitosta käännettäisi häntä itseään ja hänen -työtänsä vastaan, panetti hän sen kuninkaallisen valvonnan alaiseksi. - -Kuninkaallisen kirjapainon ensimäinen tuote oli Painovapausasetus. -"Tyytymättömät" niminen salainen seura piti kokoustaan muutamalla -heinäparvella eräänä iltana, juuri uuden Painovapausasetuksen -ilmestyttyä. Paavali metsänkävijä oli saanut käsiinsä kappaleen sitä, -ja hänen piti arvostelun alustukseksi lukea se julki. Kuulijat -asettuivat järjestykseen. - -Paavali alkoi lukea: - --- Painovapausasetus. 1 §. Jokaisella kansalaisella on täysi vapaus -esittää ajatuksensa painetussa muodossa. - --- Hyvä! huusivat Tyytymättömät. -- Eläköön vapaus! - --- 2 §, luki Paavali. -- Puhdasta evankeelista helvettioppia, koska se -Jumalasta on, älköön saatettako tarpeettoman arvostelun alaiseksi. - --- Hoo! vastasivat Tyytymättömät. -- Sitäpä juuri ennen kaikkea piti -arvosteltaman. - --- 3 §, luki Paavali. -- Jokainen kirjailija olkoon velvollinen -puhumaan kiittävästi Lasseista, Ufkoista, lääninherroista, sotilaista, -kirjureista ja lastenpieksäjistä ynnä heidän ystävistään ja -tuttavistaan. - -4 §. Keskinäisen Kehumisen Seuran eli 17 erehtymättömän tehtävänä on -tukahuttaa jokainen moraalia vastaan kohdistettu kirjallinen yritys. - -Tässä keskeytti Ruuto miilunpolttaja: - --- Pitäisi palauttaa muistiin mitä moraalilla tarkoitetaan! - -Paavali metsänkävijä selitti: - --- Moraali, se on 1:ksi että kaikki talonpojat ja käsityöläiset ovat -syntyneet tekemään työtä Lassille, Ufkalle j.n.e.; 2:ksi ettei kukaan -saa naida ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata tai Ufkan lupaa... - --- Riittää, riittää! huusivat Tyytymättömät. -- Muistetaan se liiankin -hyvin. Jatka! - --- 5 §. Ei kukaan, lukuunottamatta Keskinäisen Kehumisen Seuraa, saa -lausua mielipidettään kenestäkään kuolleesta Lassista. - -6 §. Jokaisella kansalaisella on täysi oikeus esittää ajatuksensa -painetussa muodossa! - -Tyytymättömät hajaantuivat lujasti päättäen ensi tilassa käyttää -hyväkseen uutta painovapautta. - -Lastenpieksäjät ne ensinnä saivat painovapauden tuotteita, ja -Moraalikirjaa painettiin tuhansia kappaleita, naulattiin pirttien -seiniin ja levitettiin alaluokan keskuuteen, sillä yläluokka, joka oli -kirjan keksinyt, osasi sen ulkoa jo ennestään. - -Mutta Lassi väsyi ja vanheni ja tunsi loppunsa lähenevän. Kutsuttuaan -koolle kaksituhatta sotilasta hän käski heidän valita vallanperijän. Ja -katso, valituksi tuli hänen poikansa, jolle oitis vannottiin -uskollisuudenvala ja annettiin nimi Lassi II Aksel. Lassi itki -liikutuksesta nähdessään näin suurenmoisen todistuksen kansan -rakkaudesta hänen huonettansa kohtaan ja sai etsimättömän aiheen -ehdottaa, että majavannahkalakki ja valtaistuin jäisi hänen suvulleen -perinnölliseksi. Kun tämän johdosta kuului tyytymättömyyttä -lääninherrojen taholta, niin Ufka esiintyi ja vetosi kansaan, joka -seisoi etäämpänä metsässä sotilaiden takana. Kansa, joka vihasi -sotureita eikä ollut muuta kuullut kuin että nämä olivat vastanneet ei, -huusi tietysti jaa, ja niin täytyi sotilaiden myöntyä. Lassi kiitti -tästä uudesta kansan rakkauden osoituksesta ja sanoi käsittävänsä tämän -"syvien rivien" huudon ikäänkuin Jumala itse olisi puhunut, sillä -Kansan ääni on Jumalan ääni, ja Lassi II riensi omaksumaan tuon yhtä -kauniin kuin valheellisen mielilauseen: Kansan rakkaus palkkani! - -Lassi, jota niin monet vaihtelevat liikutukset olivat järkyttäneet, -laskeutui vuosista ja kunniasta kyllänsä saaneena kuolinvuoteelle. -Annettuaan kaikille vihamiehilleen anteeksi heidän rikoksensa ja -saatuaan Ufkalta vakuutuksen taivaaseenpääsystä hän nukkui. Kaikki 17 -erehtymätöntä kirjoittivat ylistyslauluja hänen monitoimisesta -elämästään, ja Ufka piti ruumispuheen, jonka tekstinä oli: Autuaat ovat -ne, jotka Herrassa kuolleet ovat. Lassi II kuivasi kyyneleensä ja nousi -valtaistuimelle. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - -Lassi II Aksel oli lempeä herra, joka ei rakastanut -sotia, vaan harrasti sivistystä ja tiedettä. Hänen ensimäinen -hallitustoimenpiteensä oli Lassi I:n historian kirjoituttaminen. -Erehtymättömien seura kävi työhön käsiksi ja onnistui aikaansaamaan -mestariteoksen, jolla oli pysyvä arvo. Lassia nimitettiin siinä -Suureksi, ja syystä kyllä, sillä hänhän oli luonut tämän uuden -Yhteiskuntajärjestyksen ja aina pitänyt kansan parasta korkeimpana -päämääränään. Mutta Tyytymättömien seura kirjoitti toisen historian, -jossa Lassille muitta mutkitta annettiin nimi "Tyhmä Hulling". He -selittivät, että hän se oli hommannut tämän nykyisen orjuuden, missä -toiset olivat elättäjiä, toiset elättejä ja missä raataja maksoi verot -ja laiskuri oli niistä vapaa; että hän oli tärvellyt nuorison -toimittamalla vankiloita ja lastenpieksäjiä; että hän oli aasi ja hänen -yhteiskuntansa typerä. Kirja otettiin takavarikkoon ja poltettiin -tekijöineen, jonka jälkeen Keskinäisen Kehumisen Seura määräsi -kuuden sinkkinaulan palkinnon sille, joka kirjoitti kauneimman -muistokirjoituksen Suuren Lassi I Hugon kunniaksi. - -Kun Lassi II Aksel kuitenkin huomasi, ettei tyytymättömyys -yhteiskuntaan ollut kädenkäänteessä tukahutettavissa, niin hän -kirjoitutti valtakunnanhistorian, jossa isä-Lassin jälkeenjättämän -Rudbeckin Atlanticakirjan nojalla täysin sitovasti todistettiin, että -nykyinen valtakunta todella oli täydellisin kaikista valtakunnista ja -että se se juuri oli Atlantica eli Onnellisten saari. Sitä saarta, -missä heidän esi-isänsä muka olivat asuneet ja kuvitelleet olleensa -onnellisia, sitä ei ollut koskaan ollut olemassakaan. Se oli vain sekin -Tyytymättömien keksintöjä, joiden piti tehdä ihmiset tyytymättömiksi. -Ja sitten lastenpieksäjät ottivat käytäntöön uuden oppikirjan, jonka -nimi oli Nykyisyyden Ylistys eli Täydellisin Yhteiskunnista. - -Mutta kirjurien ja sotilaiden lapsia oli kasvanut aika liuta. Riidan ja -hajaannuksen välttämiseksi, samoin kuin kuninkaan vaaliin nähden, oli -otettu tavaksi, että virat menivät perintönä, mutta kun kirjurit ja -sotilaat naivat esteettömästi ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata, -sillä he tietysti olivat säätämänsä lain yläpuolella, niin maa oli -piankin täynnä virattomia yläluokan lapsia. Valtio elätti heitä -stipendeillä eli palkinnoilla, jottei heidän tarvinut varastaa eikä -murhata, ja niin monille kuin suinkin perustettiin virkoja. Mutta kun -joutilasten oli vaikea olla tekemättä mitään, keksivät he jos -jonkinlaisia puuhia, enemmän tai vähemmän idioottimaisia. Eräs ryhtyi -keräämään nappeja, eräs toinen kokosi kuusen ja männyn käpyjä, kolmas -hankki apurahan ulkomaanmatkaa varten. Viimemainittu palasi kotia -keksittyään erään kuolleen kielen joissakin puutauluissa. Kun niiden -mukana seurasi merkkien selitys, oli tulkinta helppo, ja keksijä, joka -nimitti kieltä Shosho-kieleksi, oli hyvin ylpeä siitä, että osasi -kieltä, jota kukaan muu ei osannut. Se, joka oli kerännyt nappeja, oli -saanut hirmuisen kokoelman. Kun hän lopulta ei tiennyt missä sitä -säilyttää, sai hän valtionrahastosta varoja rakentaakseen talon, mihin -kokoelma oli sijoitettava. Siellä hän sitten ryhtyi järjestämään -nappeja. Monella tavalla niitä saattoi ryhmittää: ne saattoi jakaa -alushousunnappeihin, housunnappeihin, takinnappeihin j.n.e., mutta -miekkosemme keksi konstikkaamman ja niinmuodoin vaikeamman -järjestelmän. Mutta tähän hän tarvitsi apua. Hän kirjoitti ensiksi -teoksen Nappitutkimuksen Tärkeydestä Tieteen kannalta. Sitten hän -hommasi valtionrahastoon anomuksen, jossa pyysi Nappiologian -professorin virkaa ja kahta apulaisen paikkaa. Anomukseen suostuttiin, -etupäässä siksi, että saataisiin toimettomille jotakin askartelua, -sillä itse asian tärkeyttä ei silloin vielä oivallettu. Koska miehellä, -jonka nimi oli Hylling (hänen arveltiin syntyneen jostakin Hullingista -ilman Ufkan lupaa), sattui olemaan kaksi äpäräpoikaa, joiden -pieksämiskustannuksiin hänellä ei ollut varoja, ei apulaisenpaikkoja -tarvittu julistaa haettaviksi. Hylling oli pian hämmästyttävä maailmaa -ensimäisellä täydellisellä tieteellisellä järjestelmällä. Kahdessa -vuodessa hän sen valmisti, ja se oli kerrassaan ihmeellinen -jättiläisteos, sillä sen luokkiin voitiin sovittaa kaikki maailman -napit. Järjestelmä oli seuraavan näköinen: - - Napit: - - Sinkki- Vaski- Tina- Rauta- Luu- Puu- - - Reiälliset: -- -- -- -- -- - I luokka: 1-reikäiset j.n.e. - II " 2- " - III " 3- " - IV " 4- " - liman reikiä: - I luokka: Ilman 1 reikää j.n.e. - II " " 2 " - III " " 3 " - IV " " 4 " - Silmukalla varustetut: - A) pyöreät silmukat j.n.e. - a) uurretut - b) uurteettomat - B) soikeat silmukat - a) uurretut - 1) lyhyt-uurteiset - 2) pitkä-uurteiset - b) uurteettomat - 1) puuttuu - 2) puuttuu - -Se herätti suunnatonta huomiota. Mutta se, joka oli käpyjä keräillyt, -ei tahtonut olla toista huonompi, vaan hämmästytti hänkin pian maailmaa -suurella tieteellisellä järjestelmällä, jossa kaikki kävyt olivat -jaetut 23 luokkaan, 67 lahkoon ja 1,500 heimoon. - -Tähän aikaan oli jo kauan tuumailtu oppimäärien laajentamista, ja koska -oli katsottu vääräksi, että alaluokan lapset saivat oppia yhtä paljon -kuin yläluokan, päätettiin perustaa yliopisto. Kolme tiedettä oli jo -olemassa: Shosho-kieli, Nappiologia ja Käpyologia, jotka tieteet -tästedes tulivat pakollisiksi. Mutta koska myös varakkaat talonpoikien -ja käsityöläisten lapset lähettivät lapsiansa yliopistoon, -järjestettiin kollokvioita eli yksityisiä keskusteluja, joihin -ainoastaan yläluokan lapset pääsivät ja joita ilman ei tutkintoja -käynyt suorittaminen. Jos sittenkin joku alaluokan lapsista joskus -onnistui läpäisemään tutkinnoissa, ei hän silti saanut virkaa, sillä -virat olivat perittäviä. - -Lassi II Aksel kuoli -- sitä ei voitu estää -- mutta sai kuoltuansa -nimen Lassi Viisas. - - - - -KYMMENES LUKU. - - -Hänen poikansa, joka nousi valtaistuimelle, nimitti itseään muitta -mutkitta Antti VII:ksi, mistä syystä, ei tiedetä, mutta arvattavasti -joidenkin historiallisten seikkojen takia. Hänen hallitusaikanaan -syntyivät kuvaamataiteet. Sattui näet eräänä päivänä leipuripoika -vanuttelemaan taikinaa; hänen piti leipoa kakku, mutta senpä sijaan hän -tekaisikin vuohen. Shosho-kielen professori, joka sattumalta käveli -ikkunan ohi, jonka ääressä poika työskenteli, äkkäsi hänen suuret -taipumuksensa ja pani hänet taikinan sijasta tekemään vuohen savesta ja -poltti sen sitten uunissa. - -Maalaustaiteen synty oli toisenlainen. Muutamalla saaren syrjäseudulla -oli kauan huomattu, että joutilaat sysimiesten pojat piirtelivät -hiilellä tukkeihin. Ensin he piirustivat ruokottomia, mutta sitten he -tekivät kuvia kaikesta mitä näkivät. Sitä luultiin ensin joksikin -raivoksi tai tylsämielisyydeksi, joka oli puhjennut ilmi, sillä oli -tosiaankin hullua nähdä koko lauman nuorukaisia huippivan kuin harakat -ympäri ja piirtävän kuvia kaikesta mitä näkivät. He kuvasivat pöytiä, -tuolinjalkoja, taloja, puita, kiviä, porkkanoita, työntökärryjä, -koiria, kissoja, kaikkea mitä ikinä käsiinsä saivat. Turhaan vanhemmat -kokivat saada heitä jättämään nuo hullutukset ja tekemään hyötyä, se -oli mahdotonta. He itkivät ja sanoivat tahtovansa mieluummin nähdä -nälkää ja kuolla kuin luopua kuvien piirustamisesta. Se oli todella -oikea raivo. - -Kun Antti sai kuulla asiasta, tuli hän ensin hyvin pahoilleen, sillä -hän rakasti kansaansa niinkuin vain ruhtinas voi tehdä. Sitten hän -käski teljetä heidät taloon, missä he saivat hillittömästi antautua -raivonsa valtaan kuninkaallisen suojeluksen alaisina. Hän pani toimeen -kokeiluja ja antoi eräänä päivänä viidenkymmenen raivopäisen piirtää -saman tuolinjalan kuvan. Mutta katso, ei ollut kahta piirustusta -samannäköistä. Filosofit, joita kutsuttiin paikalle, selittivät sen -johtuvan persoonallisesta käsityksestä. Antti, joka ei ollut luullut, -että persoonallinen käsitys tuolinjalasta saattoi olla mitään -filosofista, huomasi nyt erehdyksensä ja uskoi kuvanpiirtämisellä -olevan syvällisen merkityksen hengenelämän osana, ja hän nimitti -taitavimman kuvanpiirtäjän professoriksi. Tämä kirjoitti oitis teoksen -piirustuksen sisällyksestä ja muodosta. Lähtien hyvinvalitusta -esimerkistä, tuolinjalasta, joka oli kilpatehtävänä, hän johtamalla -selitti: Tuolinjalan sisällys, se on persoonallinen käsitys, -tuolinjalan muoto, se on piirustettu kuva. Kun sisällys ja muoto -peittävät toisensa, eli täydelleen sulautuvat toisiinsa, silloin -piirustus on täydellinen kuva eli kaunis j.n.e. - -Eräänä päivänä nähtiin ruma Antti VII:n kuva piirustustalon -päätyseinässä. Ohikulkijat nauroivat. Tekijä kutsuttiin esiin ja -velvoitettiin piirtämään Antti kuninkaan kuva, mutta kauniilla tavalla. -Tekijä väitti, että kuva oli kaunis, sillä sen edellytyksenä oli hänen -persoonallinen käsityksensä Antti VII:stä. Tekijä velvoitettiin -kuolemanrangaistuksen uhalla heti paikalla muuttamaan persoonallisen -käsityksensä Antti VII:stä. Kun tekijälle luvattiin professorin arvo ja -palkka, niin hän oitis muutti persoonallisen käsityksensä Antti VII:stä -ja nimitettiin siitä hyvästä hovimaalariksi. - -Antti vaipui kuolon uneen kahdeksantena hallitusvuotenaan, ja -Erehtymättömät antoivat hänelle Piirustuksen suojelijan nimen. Hänen -jälkeensä tuli hallitsijaksi Pietari Eerikki I. Tämä oli hurjapäinen -herra, joka ei voinut pysyä alallaan. Hän kävi sotaa metsämiehiä -vastaan ja itse löi heitä kuoliaaksi minkä ennätti. Mutta kansa valitti -sotaverojen raskautta eikä kyennyt älyämään näiden teurastusten hyötyä. -Heidän pimeän järkensä valistamiseksi Pietari teetti uuden oppikirjan -kouluissa käytettäväksi. Sen nimi oli Kuningasten kirja, ja se ylisti -kaikkia kuninkaita Lassi I:stä Pietari Eerikkiin saakka; erittäinkin -ylistettiin kaikkia vieraisiin maihin tehtyjä hyökkäys- ja -ryöstöretkiä. - -Sotaretket jatkuivat edelleenkin Pietari Eerikin aikana, sillä sotilaat -rakastivat kunniaa ja erittäinkin toisten omaisuuden, niinkuin -pöytäkellojen, ruoka-astioiden ja rahojen valloittamista. Eräs -Tyytymättömien seuran jäsenistä kirjoitti tämän johdosta lentokirjasen -nimeltä "Vertaileva esitys varkauden eri lajeista, Yksityisestä ja -Julkisesta, eli Varastaminen Valtio-oikeuden kannalta katsottuna, ynnä -taulu, osoittava Kansainväliset Varkaudet viimeisten Hulling-sukuisten -Kuningasten aikana". Lentokirjanen poltettiin tekijöineen, kuten -tavallista. Pietari Eerikin kuoleman aiheutti juoppous, ja -(historioitsijana on meidän pidettävä kiinni tuskallisesta totuudesta) -kenties jonkun verran myöskin haureus. Häntä surivat kaikki sotilaat, -ja hän sai nimen Sankarikuningas eli Verraton. - -Häneen sammui Hulling-suku, jonka alkuna olivat Suuret Lassit. Koska -oli jo saatu piiskalla ajetuksi kasvavan polven mieliin, että kuninkaat -olivat Jumalasta, kävi nyt hieman pulmalliseksi valita uusi kuningas -omista miehistä, sillä sitähän ei sentään käynyt kansalle uskottaminen, -että mies, joka eilen oli sotapäällikkö, tänään saatettiin valita -Jumalan lähettämäksi. Senvuoksi lähetettiin retkikunta vierasten -heimojen luo, ja se toi kuin toikin muassaan otuksen, joka oitis -kastettiin ja kruunattiin. Suosion saavuttamiseksi annettiin hänelle -nimeksi Lassi III ja hänen selitettiin olevan etäistä sukua -Hullingeille. Kun hän ei osannut kieltä eikä tietänyt mitään maasta, -jota hänen piti hallita, luisui valta Ufkan käsiin (joka oli -upsalalaisen pastori Axoniuksen jälkeläisiä). Tämä teki kaikkensa -helvettiopin mieleenterottamiseksi ja käski piirustusprofessorien -kuvata helvetin, joka ripustettiin joka kirkon seinälle. Lassi kuoli ja -nimitettiin kuolemansa jälkeen Lassi Pyhäksi. - -Hänen seuraajansa Pietari II Eerikin aikana syttyi hirveä uskonsota -maakuntien välillä. Oli näet esiintynyt eräs hurmahenki ja selittänyt, -ettei kadotettuja helvetissä nipistelty pihdeillä, vaan pisteltiin -haarukoilla. Suuri kirkolliskokous kutsuttiin koolle ja siinä -väiteltiin kuusikymmentä päivää ja kuusikymmentä yötä pihdeistä ja -haarukoista, jonka johdosta syntyivät puoluenimet Pihdit ja Haarukat. -Kysymys ratkaistiin Pihtien eduksi. Mutta Haarukat pysyivät lujina -uskossaan eivätkä väistyneet sittenkään, vaikka polttoroviolla -uhattiin. He pääsivät eräässä maakunnassa voitolle ja alkoivat pitää -puoliaan Pihtien ylivoimaa vastaan. Pihdit joutuivat pulaan ja -lähettivät avunhakijan Pietari II Eerikin luo. Pietari Eerikki kutsutti -kansan koolle ja vannoi kyynelsilmin puoltavansa puhdasta helvettioppia -henkeen ja vereen asti. Ja sitten hän lähti sotaan. Tätä kesti -viisitoista vuotta, ja arkullinen pöytäkelloja toisensa jälkeen -lähetettiin kotiin; sotaväenottoja ja veroja määrättiin tuontuostakin. -Mutta Haarukat pitivät urheasti puoliaan. Vihdoin saapui kamala viesti, -että Pietari Eerikki oli kaatunut. Mutta suru helpotti hieman, kun -saatiin kuulla, että Pihdit olivat vallanneet kaksi maakuntaa, -kuusituhatta lippua ja rumpua, viisisataa pöytäkelloa ja kolme -miljoonaa kullassa ja hopeassa. Pietari Eerikin ruumis tuotiin kotia ja -hänen tomulleen rakennettiin kirkko, jonka seinässä luettiin sanat: -Sankarikuninkaalle, Puhtaan Helvettiopin Puoltajalle. Kuoli pihtiensä -puolesta. Henki luultavasti Jumalan luona! - -Tämä oli kauniin lehti Hullingien ylistyskirjassa. - -Mutta Haarukat pysyivät edelleenkin uskossaan ja saivat viimein -uskonnonharjoitusvapauden. Niin, olipa niitäkin (tyytymättömiä), jotka -väittivät, että oli tapeltu joutavista, sillä viis siitä, pistelläänkö -helvetissä haarukoilla vai pihdeilläkö nipistellään, kun tiettiin, -ettei helvettiä ollut olemassakaan. - -Pietari Eerikin jälkeen tuli kuninkaaksi Jöns I Fiilip. Pani toimeen -näytelmiä pitääkseen tyytymättömiä hyvällä tuulella. Mutta kun -tyytymättömätkin tekivät näytelmiä, niin heidän näytelmänsä -julistettiin syntisiksi ja perustettiin kansallinen näyttämö, jolla -esitettiin kohtauksia ylistyskirjasta ja Pihtien sodasta uskottomia -vastaan. Siten kansa totutettiin katsomaan kunnioituksella ylös -"suuriin muistoihinsa". - -Hänen seuraajansa Jöns II Petterin aikana perustettiin Valtionsanomat. -Sen aiheutti osittain kuohuva tyytymättömyys, osittain tarve saada -yläluokan mielipiteet leviämään niin nopeasti kuin suinkin. -Valtionsanomain tehtävänä oli: alinomaa selittää, että kaikki mitä -alaluokka ajatteli, puhui ja kirjoitti oli valetta, ja että kaikki -alaluokan teot johtuivat alhaisista vaikuttimista, itsekkyydestä, -kateudesta ja ilkeydestä; selittää että nykyinen yhteiskunta oli -täydellisin ja kaikkien onneen johtava; saarnata että helvettioppi oli -lempein, syvällisin ja älykkäin kaikista opeista sekä ettei sitä ikinä -voitu millään muulla opilla korvata; että kaikki muut opit olivat -typeriä ja siveettömiä, j.n.e. Tätä keksintöä tervehdittiin riemulla, -ja Valtionsanomat omaksuivat senvuoksi nimen Yleinen Mielipide eli -Siunattu Seisahdus. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - - -Yhteiskunta oli nyt saavuttanut takaperoisuuden huippukohdan eli -ihanteen. Hyödyllistä halveksittiin ja hyödytöntä pidettiin kunniassa. -Niinpä oli kunniakkaampaa piirtää omenan kuva, mistä pääsi -professoriksi tai ritariksi, kuin viljellä omenapuuta, mistä sai vain -maksaa veroa. Näytelmän esittämistä pidettiin paljon suuremmassa -arvossa ja kunniassa kuin näytelmän kirjoittamista, ja välistä nähtiin -yleisön valjastavan itsensä jonkun näyttelijättären vaunujen eteen ja -vetävän hänet teatterilta, kun oli saatu nähdä joku oikein hyvä -kappale. Kaikkia, jotka tahtoivat ehkäistä oikeutta, vastustaa -viheliäisen tilan parantamista, suurentaa hätää, rangaista viatonta, -palkittiin viroilla, eläkkeillä ja kunniamerkeillä. - -Ihanteellisimmaksi muodostui elämä kuitenkin kaupungeissa. -Kuninkaankaupungissa asui kolmesataatuhatta ihmistä paikalla, joka ei -ollut kuin jonkun tynnyrinalan laajuinen. Nähdessään tämän kivihaudan, -joka oli asukkaiden ylpeys, saattoi heti laskea, montako kuormallista -törkyä sen alla oli, sillä kaupunkia ei puhdistettu joka päivä. - -Siitä nousi löyhkä, jota kaupunkilaiset eivät huomanneet, mutta -joka synnytti tauteja. Näitä edisti suuresti myös ihanteellinen -rakennustapa. Sen sijaan että talot olisi asetettu penkereittäin päivää -vasten, rakennettiin ne pitkiin riveihin, joiden välissä kulki kujat -niin kapeat, että aniharvat asukkaista saivat valoa huoneisiinsa. -Samoin kuin eräissä kansoissa, jotka asuvat laaksoissa korkeiden -vuorten välissä, syntyi täälläkin tauti nimeltä kretinismi, joka -muuttaa aivojen toiminnan ja tekee tylsämielisyyden periytyväksi. - -Kaupunkilaiset tulivatkin niin tylsiksi, ettei talonpoika ymmärtänyt -heidän puhettaan. He olivat myös saaneet kaikki käsitteensä niin -hämmennyksiin, että ne, joilla oli varoja, nukkuivat päivällä ja söivät -ja joivat yöllä, mikä tietenkin synnytti vielä enemmän tauteja. - -Pienelle alalle sulloutuneina he olivat alituisesti tukkanuottasilla, -mikä ei ihme, sillä olihan heidän pakko häiritä toisiaan, töykkiä -toisiaan, tallata toisiaan. Yltyvän tylsyyden keralla tuli -saamattomuus, joka läheni lapsen avuttomuutta. Monta tuhatta markkaa -kultaa oli senvuoksi maksettava vartijoille, jotka poliisin nimisinä -kulkivat kaduilla, taluttivat juopuneita kotiin, kantoivat yliajettuja -kotiin, juoksivat hakemaan vettä pyörtyneille, ottivat selvää -talonnumeroista, antoivat tietoja parturien osoitteista, ilotyttöjen -tyyssijoista, ilmoittivat missä oli tulipalo ja sen semmoista. - -Näihin tylsämielisten koteihin virtasivat maaseudulta kaikki pojat ja -tytöt, joilla ei ollut perintömaata. Pojat otettiin orjiksi, tytöt -hakivat orjattarenpaikkoja tai vartoivat tilaisuutta tullakseen -raiskatuiksi. Kaupungissa näet oli nuorten miesten vaikea mennä -naimisiin, ja sentähden raiskattiin poliisin ja tyttöjen omalla -suostumuksella kaikki tytöt, joiden lapsilla ei ollut oikeutta vaatia -toimia tai virkoja. - -Onnettomia kun olivat kaupungissa, etsivät he yhtämittaa huojennusta -väkijuomista, joita nautittiin yleisillä paikoilla. Suuremmissa -ryyppytilaisuuksissa, jotka olivat vain miesten keskeisiä, oli tapana -juoda erityinen lasi alkoholia kotona olevan naisen kunniaksi, joka ei -voinut poistua lasten luota, sekä myöskin malja kodille, missä vuode ja -vaimo odottivat. Oikein suuret humalajuhlat alotettiin juomalla suuri -lasillinen alkoholia kuninkaan ja isänmaan, välistä myös puhtaan -helvettiopin kunniaksi. - -Koko tämä kolmensadantuhannen hengen ihanneyhteiskunta väitti -työskentelevänsä kansan hyväksi. Mutta jos kävi tulleissa tai torilla -aamusella, kun talonpojat toivat heille ruokaa, sai nähdä, kuka se -heidät elätti. Korvaukseksi talonpojat saivat hiukan rahaa, joka meni -verojen maksuun; edelleen saivat he nähdä öljyväritauluja, kuulla -luentoja ja näytelmiä, joita heillä ei koskaan ollut aikaa kuunnella, -mutta se oli heidän oma syynsä, sillä olihan heillä tilaisuus kuulla -niitä milloin tahtoivat, eri maksusta tietysti; sitäpaitsi he saivat -opettajia, jotka heille opettivat helvettioppia ja ylistyskirjaa, eri -maksusta tietysti, ja sunnuntaisin kauhallisen haukkumisia papilta, -joka pauhasi että he olivat suuria konnia ja että he tulivat -kuohituiksi, elleivät maksaneet veroja. Kaiken tämän, jota sanottiin -sivistyksen siunatuiksi hedelmiksi, he saivat (eri maksusta) siitä, -että veivät ruokaa kaupunkiin niille, jotka olisivat kuolleet nälkään, -jos talonpojat jonakin aamuna olisivat jääneet tulematta torille. Ja se -meni talonpoikiin! - -Mutta kaupungissa oli aina köyhiä ja tyytymättömiä, ja näistä täytyi -lopulta ruveta pitämään huolta, sillä he kävivät vaarallisiksi. -Sentähden perustettiin yleisiä armeliaisuuslaitoksia, joita nimitettiin -vankiloiksi ja joissa kokeiltiin, kuinka vähällä ihminen voi elää. Ja -kun se oli saatu selville, tehtiin huomio, että työväki eli -ylellisesti. Kun työmiehet kieltäytyivät tekemästä työtä, sillä työ oli -vapaata, muutettiin työ pakolliseksi ja heidät ajettiin asevoimalla -työhön. - -Kun vihdoin tyytymättömyys ja mieltenkuohu kävivät ylen suuriksi, verot -sietämättömiksi, ja kaikesta syytettiin hallitsijaa, niin tämä keksi -uuden hallitusmuodon, joka monien rettelöiden perästä hyväksyttiin -eduskunnallisen eli vastuujärjestelmän nimisenä. Samoin kuin monet -sanomalehdentoimittajat painovapauslain pakottamina olivat sitä -kiertääkseen panneet sijalleen niinsanottuja vastaavia, samoin valitsi -kuningas nyttemmin ministereitä, jotka ottivat vastuulleen hänen -tyhmyytensä siten turvaten kuninkaan kaikilta syytöksiltä. Mutta vastuu -ei ollut sen vaarallisempi kuin että ministeri, joka oli seissyt -syntipukkina kuninkaallisen tyhmyyden tähden, sai ottaa eron maaherrana -tai kerubiimi-ritarina. Nämä vastuunalaiset paikat olivatkin senvuoksi -hyvin miellyttäviä ja haluttuja. - -Tähän liittyi läheisesti suunpieksämisjärjestelmä eli parlamentaarinen -hallintomuoto. Joukko pohatoita kokoontui kerran vuodessa koettamaan -ovelilla puheilla saada taas määrätyksi uhrin, jonka niskoille uusi -vero oli mätettävä. Milloin olivat toisilleen liian ovelia, päättivät -he sovussa olla sälyttämättä veroa toistensa niskoille tai myöskin -vaihtoivat ja tekivät kauppaa verokuormilla. - -Omituinen ja laatuaan oiva esimerkki tästä hallintomuodosta oli -nahkurinammattia koskeva parlamenttiasiakirja. Kuusi nahkuria oli -viidenkoImatta vuoden ajan tehnyt huonoa nahkaa korkeaan hintaan. -Eräänä päivänä alkoivat metsästäjät, joita vielä asui naapuristossa, -tuoda maahan hyvää nahkaa halvalla. Kansa riemuitsi uutisesta, mutta -nuo kuusi nahkuria, jotka istuivat puhekamarissa eli parlamentissa, -laativat anomuksen saadakseen pannuksi metsästäjien nahalle tullin. -Kotimaista teollisuutta on suojeltava, oman maan lapsia ei saa -näännyttää j.n.e. He saivat kuin saivatkin metsästäjien nahan -tullin-alaiseksi! Näiden kuuden nahkurin takia oli kansan siis -edelleenkin ostettava huonoa nahkaa kalliista hinnasta. Tätä -nimitettiin suojelusjärjestelmäksi, koska sillä tavoin suojeltiin -yksityisten etua yleisen kustannuksella. Vastuunalainen katsoi -kuitenkin parhaaksi hakea maaherran paikkaa, oli kovin suuttunut -olevinaan ja erosi; sai paikan ja lisäksi kerubiimi-ritariston merkin, -jolla tavallisesti palkittiin vain suurmiehiä. - -Mutta surkeinta oli, että tylsyys vähitellen tuli synnynnäiseksi -samoin kuin ruumiinviat. Vähämieliset, jotka nimittivät itseään -intelligenssiryhmäksi (sanasta _intelligere_, älytä, huomata), syystä -etteivät älynneet vähämielisyyttään (vrt. _non lucet_, josta _lucus_), -olivat aikojen kuluessa niin rappeutuneet, että olivat kadottaneet -tietoisuuden aivopehmennyksestään ja päinvastoin pitivät itseään -yhteiskunnan viisaimpina. Koska heillä oli sotavoima hallussaan, tuli -yhteiskunta lähimmiten muistuttamaan houruinhuonetta, missä potilaat -ovat nousseet kapinaan ja panneet lääkärinsä ja vartijansa telkien -taakse. Tämä aiheutti mitä hullunkurisimpia kohtauksia. Niinpä saattoi -puhekamarissa kuulla jonkun ihan tosissaan paukuttavan, että Atlantica -(se oli valtakunnan nimi tätä nykyä), jolla oli vain 50,000 soturia, -saattoi menestyksellä pitää puoliansa Aqviloniata vastaan tai mitä -muuta valtakuntaa hyvänsä, jolla oli 20 kertaa niin monta soturia. -Toisella kertaa esitettiin pontevasti ja menestyksellä, että -yhteiskunta menee hajalle, jollei kansa suostu maksamaan veroa eräille -komeljanteille. Ja kerran oli valtion perikato varma, ellei kansa -tahtonut myöntää palkkaa ja professorinvirkaa eräälle herrasmiehelle, -joka oli pistänyt suuren joukon itikoita sinkkineuloihin. - -Kun näin saatiin vuodesta vuoteen nähdä tylsämielisyyttä vaalittavan, -palkattavan ja tavoiteltavan, seurasi siitä, että monet poloiset -halusivat päästä osallisiksi tylsyydestä, koska se tuotti kunniaa ja -rahaa. Ja sitten tuli koulujen levittää sitä, mutta äkkiä se ei käynyt, -sillä muisto pidätti vielä kansan mieliä kiinni entisyydessä, jossa oli -toki ollut järjellisyyttä, vaikka se monessa kohden olikin ollut -tukalampi. Mutta kun he aina ja alituisesti näkivät, että vain -mahtimiesten mielipiteiden omaaminen tuotti arvonantoa, täytyi heidän -vastoin tahtoaan ainakin suullaan tunnustaa hyväksytyt mielipiteet, -vaikkeivät sitten olisikaan niin ajatelleet, ja kun he ponnistuksillaan -vihdoin olivat saavuttaneet yläluokan katsantokannan, olivat nämä -ajatukset jo vanhoja. - -Niin syntyi yhteiskunnassa lakkaamaton ryntääminen, ikuinen riehunta ja -levottomuus ja ehtymätön tyytymättömyys. Ja kun vähäväkiset joukolla -nousivat mahtavia vastaan ja riistivät heiltä vallan, nähtiin entisten -olojen pian uusiutuvan ja palaavan, niin että ne, jotka äsken olivat -olleet sorrettuja, kapinan jälkeen aina havaitsivat olevansa sortajia, -mitä eivät olleet koskaan edes uneksineet. - -Ja silloin kaikki ajattelevat ihmiset heittäytyivät kiihkeästi -pohtimaan kysymystä yhteiskunnan parantamisesta, ja joukoittain syntyi -lahkokuntia, jotka pyhän innostuksen elähyttäminä tahtoivat mihin -hintaan hyvänsä tehdä lopun onnettomuuksista, hädästä ja riidasta. - -Eräs lahko, nimeltä engelskannahkakoulu, oli sitä mieltä, että -yhteiskunnan tulisi saada kasvaa rauhassa niinkuin luonnonniitty, missä -ruoho ja rikkaruoho saivat taistella ravinnosta silläkin uhalla, että -rikkaruoho väkevämpänä ehkä vei voiton. - -Toinen, nimeltä risalistit eli pikkulintukoulu, harrasti yleistä -pienten, sairasten, heikkojen, typerien, laiskojen yhteenliittymistä, -jonka nojalla heikomman oikeus vahvemman sortamiseen saavuttaisi -perustuslain pyhyyden. - -Kolmas lahko, nimeltä toivottomat, ei nähnyt mitään pelastusta -selviämättömien kysymysten selvittämisessä, vaan arveli ainoaksi -tehtäväksi räjähyttää hajalle koko Tellus-planeetin, jolle tyhjästä -luotuna olisi parasta palata alkutilaansa. - -Ja sillaikaa kuin nämä ja monet muut lahkot taistelivat ylivallasta, -pysyi yhteiskunta edelleenkin vanhassa kiinni, entisyydestä etsien -nykyisyyden kaikenpuolisen oivallisuuden todisteita, omaksuen -vanhempia, aikansa eläneitä muotoja, tehden päätöksiä ja säädellen -lakeja, niin ettei koskaan ennen ollut sellainen sopu vallinnut -vallanpitäjien kesken, jotka senvuoksi uskoivat ja todistuttivat, että -tämä se oli oikea onnellisten saari, kun taas vallanalaiset yhä -vahvistuivat uskossaan, että se sittenkin oli onnettomien. - - - - - - -SUOJELIJOITA. - - - - --- Paavali mestari puhukoon! sanoi kannunvalaja-ammattikunnan vanhin ja -koputti pöytään. - -Paavali mestari nousi, loi tutkivan katseen yli kokoontuneen -ammattikunnan, mestarien ja sällien, ja alkoi puhua: - --- Ammatinvanhin, mestarit ja sällit! Oikeuteni nojalla ja tunteeni -vaatimusta noudattaen olen päättänyt esiintuoda ehdotuksen, joka tosin -ei voi tänä vuonna saavuttaa kannatusta, tuskinpa ensi vuonnakaan, -mutta juuri siksi on sen tultava esiin nyt, jotta sillä on aikaa -levätä, koska kerran kaikkien suurten kysymysten kohtalona on -lepääminen. Hyvinarvoisa Tukholman kannunvalaja-ammattikunta on ollut -hyödyllisenä laitoksena olemassa kaksi vuosisataa, eikä sen järjestys -ole näiden vuosisatojen kuluessa välittänyt ajan hyökkäyksistä, vaan on -pysynyt alkuperäisellä kannallaan. Mutta sitävastoin eivät ole ajan -myrskyiltä säilyneet ne ulkonaiset olosuhteet, joissa ammattikunta on -elänyt. Silloin kun kuningas ja neuvosto hyväksyivät ja vahvistivat -ammattikunnan säännöt, oli Svean valtakunnan pääkaupungissa asukkaina -kahdeksansataa porvaria; nyt on väkiluku kasvanut nelinkertaiseksi. -Ammattiasetus määräsi kaksisataa vuotta takaperin mestarien luvun -ainoastaan neljäksi; tämän säännöksen aiheutti arvokas tarkoitus -suojella käsityötä hutiluksilta ja nurkkamestareilta. Mutta nyt on -suojelus olosuhteiden vaihtumisen johdosta muuttunut alkujaan -tarkoitetun vastakohdaksi; suojelus on muuttunut sorroksi. - -Ammatinvanhin tarttui kelloonsa, ja tuvassa kuului matalaa sorinaa. - --- Minun vilpitön ajatukseni on, jatkoi Paavali mestari, että mestarien -lukumäärän pitäisi oikeutta myöten olla neljä kertaa niin suuri, koska -väkiluku on kasvanut nelinkertaiseksi. Täällä on meillä pari sataa -sälliä, kaikki nuoria kelpo miehiä, joiden täytyy kuluttaa koko -elämänsä odottaessaan mestariksi pääsemistä ja oman liikkeen saantia; -täällä he raatavat pienellä palkalla, ja vain neljä miestä korjaa -voiton. Minun ehdotukseni on siis, että ammattikunnan säännöt tässä -kohden muutetaan sikäli, että mestarien lukumäärä vastaiseksi määrätään -kuudeksitoista. Olen puhunut. - -Sällit ääntelivät hyväksyvästi; ammatinvanhin koputti pöytään. - --- Suu kiinni, sällit, ei teillä ole tässä mitään sanomista! karjui -hän. -- Hyvinarvoisa kannunvalaja-ammattikunta! Me elämme aikaa, joka -on täynnä kuohuntaa ja tyytymättömyyttä. Ikivanhan, koetellun -järjestyksen kimppuun hyökkäävät kunniattomat unohtaen mitä hyvää itse -ovat saaneet nauttia laitoksilta, jotka esi-isämme ovat meille antaneet -iloksi ja turvaksi. - -Tässä teki puheen kuulumattomaksi eriskummainen narajava ääni, -muistuttava sitä, mikä syntyy laivan hangatessa vasten puusiltaa. Tuvan -pimeimmässä sopessa, jonne talikynttilöiden himmeä valo tuskin -tunkeutui, istui perimäisellä penkillä pieni, kummallinen olento, joka -oli säihkyvin silmin kuunnellut kummankin puhujan esitystä. Hänen suuri -päänsä lepäsi välittömästi hartioilla niinkuin maalarin jauhinkivi -alustallaan; suoraan rintakehästä pisti esiin kaksi pitkää koipea kuin -airopari; mahan tilalla oli tyhjä paikka, mutta selässä, jonka piti -olla sileä, kökötti ryhmyinen kyttyrä. Kasvot olivat muuten kujeellisen -näköiset, mutta olivat tilapäisesti saaneet viattoman ja tarkkaavaisen -ilmeen. Hälventääkseen viimeisetkin epäluulot jonkinlaisesta -syyllisyydestä tuohon merkilliseen narinaan oli kyttyrämies pannut -käsivartensa ristiin rinnalle ja nostanut epäilyksenalaisemman kätensä -korvan taa, ikäänkuin olisi mitä hartaimmin nauttinut ammatinvanhimman -kultaisista sanoista. Kun tämä sitten jatkoi puhettaan, näkyi -kyttyräselkä kurottavan vasemman koipensa niin kauas, että yletti -edessään olevan vaapperan penkin jalkaan, sillä seurauksella, että -penkki raskaine sällikuormineen joutui keinuvaan liikkeeseen, joka -synnytti tuon vastenmielisen ja tuiki häiritsevän äänen. - --- Istu siivosti! sähisivät epäilyksenalaiset sällit kääntyen -kyttyräselkään päin. - --- Siivostihan minä, vastasi tämä näyttäen viattomia käsiään. - --- Kuka perhana siellä sitten ei voi pysyä alallaan? - -Kysymys jäi vastauksetta, ja ammatinvanhin jatkoi: - --- Maailmassa kaikki kaipaa suojelusta. Lasta suojellaan kapalovöillä, -jottei se tulisi vinoksi, naista suojaa mies, porvaria soturi ja -soturia kuningas. Kuinka ei siis kannunvalajan ammattiakin suojeltaisi? -Lähinnä syömistä on juominen kieltämättä tärkein niistä toiminnoista, -jotka ihmisen elämää ylläpitävät. Jo Aatami ymmärsi juoda vettä, Noak -astui askeleen eteenpäin ja joi viiniä; kaikki me olemme juoneet, -nuoret ja vanhat, pienet ja suuret, köyhät ja rikkaat. Nyt tahdon -kysyä: kuinka me pääsisimme nauttimaan juomisen lahjaa, jollei meillä -olisi mistä juoda? Voisimmehan tosin laskeutua mahallemme kuten -järjettömät eläimet, mutta sitten emme olisi ihmisiä enää. (Tämä on -tärkeimpiä erotuksia ihmisen ja eläimen välillä.) Ne, jotka valmistavat -juoma-astioita, eritoten kannuja, jotka ovat täydellisimmät kaikista -juoma-astioista, ovat ihmiskunnan todellisia hyväntekijöitä, he kun -ovat ihmisen kohottaneet eläinten yläpuolelle. Kannunvalajan ammatti on -suuri, ehkäpä suurin kaikista ammateista, ja nyt se tahdotaan vetää -lokaan, tahdotaan maahan jaottaa mitä esi-isät ovat rakentaneet, -tahdotaan yhdellä kynänpyörähdyksellä tuhota mitä vuosisadat ovat -luoneet. Mitä on vastattava moiseen julkeaan hyökkäykseen? - -Vaappera penkki vastasi ritinällä ja ratinalla, kuin olisi taitettu -kimppu kuivia päreitä, ja koko sällirivi huojui ja nyökytteli päitään -kuin varikset lahonneella aidalla. - --- Mitä helvetin melua se on? kirkui ammatinvanhin. -- Ajakaa pellolle -sällit viimeisen edelliseltä penkiltä! - --- Emmehän me mitään! huusivat sällit. -- Penkki se oli! - -Kyttyräselkä pyyhkäisi hiukset otsaltaan molemmilla viattomilla -käsillään ja hyssitti hänkin noille häiriötä tuottaville -kumppaneilleen. - -Paavali mestari käytti tilaisuutta puuttuakseen jälleen puheeseen, mikä -ei ollutkaan vaikeata, kun ammatinvanhin oli tyhjentänyt koko vanhojen -puheenparsien varastonsa. Hän vastasi ensiksi ammatinvanhimman -syytökseen hyökkäyksestä esi-isiä vastaan, kehotti sitten ammattikuntaa -häveliäisyyteen, sillä kannunvalajat eivät olleet ensimäisiä -ihmiskunnan hyväntekijöitä, koska Aatami joi pivostaan, Noak -savimaljasta ja meidän vapahtajamme sienestä. Tinakannu oli myöhäisempi -keksintö, joka aikanaan oli työntänyt syrjään ja hävittänyt esi-isäin -haarikat, jotka vuorostaan olivat syrjäyttäneet sarven. Kaikki edistys -kulki ainoastaan hyökkäyksen ja hävityksen kautta, ja se, joka koki -ehkäistä hyökkäystä, asettui niinmuodoin edistyksen esteeksi. Mitä -tuohon hyväätekevään suojelukseen tuli, ei hän saattanut yhtyä -ammatinvanhimman mielipiteeseen, että sotaväki muka suojeli porvaria. -Hän oli pikemmin ollut havaitsevinaan, että soturi varsin tuntuvasti -sorti porvaria. - -Ammatinvanhin otti vapauden keskeyttää Paavali mestarin ja pyysi häntä -olemaan menemättä henkilökohtaisuuksiin. - -Sitten ammatinvanhin esitti maalailevan kuvauksen siitä onnellisesta -tilasta, missä elinkeinot ja ammatit nykyään olivat, eritoten -kannunvalajan ammatti, ja hän vannotti ammattikuntaa olemaan -kiinnittämättä huomiota kirkujiin, joita oli kaikkina aikoina ollut ja -joiden ainoana tehtävänä oli olla tyytymättömiä. Hän pyysi koko -ammattikuntaa nousemaan yhtenä miehenä, nyt kun sen perustuksia -järkytettiin ja saastaiset kädet uhkasivat koskea siihen, minkä -esi-isät olivat luoneet... - -Rauskis! kuului tuvan perältä, ja raihnainen penkki kuusine sälleineen -romahti lattiaan. Pikku kyttyräselkä kimposi pystyyn, kirkui ja -päivitteli meteliä ja takoi lattiata kainalosauvoillaan. Koko -sällijoukko remahti hillittömään nauruun, johon mestarien ja -ammatinvanhimmankin täytyi yhtyä. Kello soi, ammattikunnan kokous -päättyi. - -Penkit sysättiin syrjään, pöytiä vedettiin esiin, ja olut vaahtosi -pikareissa ja kannuissa. - --- No, rakas veli Paavali, sanoi ammatinvanhin syleillen -vastustajaansa, -- ethän vain ole äkäinen minulle, että äsken sinua -rökitin? - --- Oo, siltäkö näyttää, sanoi Paavali mestari. -- Löylyttäähän sitä -pitää toinen toistaan näin väitellessä; mutta ei kai sinun silti olisi -tarvinnut niin juukelisti lykätä liikoja. - --- Ammatinvanhimpana on minulla aina lupa olla voitolla, näetkös, eihän -muuten voi herättää kunnioitusta. - --- Niin, on se merkillistä, ettei voi saavuttaa ihmisten kunnioitusta, -ellei valehtele, sanoi Paavali mestari. - --- Älä kiivastu, älä kiivastu, sanoi ammatinvanhin. -- Näes, kun joutuu -noin päätäpahkaa puhujalavalle, ja ympärillä tulee hiljaista, ja -edessään näkee seinänä kynttiläntulia ja silmiä, ei ole niinkään helppo -ajatella mitä sanoo, mutta sanoa pitää jotakin, ja kun ajatukset -pettävät, niin on toki sanoja, mihin turvautua. Näin meidän kesken -puhuen täytyy minun tunnustaa, että olit pääasiassa varsin oikeassa, -mutta ei semmoista käy sanominen sälleille, jotka kaikki tahtovat tulla -mestareiksi niin helpolla kuin suinkin ja vain odottavat, että me -annamme myöten. - --- Näin meidän kesken puhuen, veli hyvä, vastasi Paavali mestari, -olemme kaikki olleet sällejä, ja siksi on meidän nyt myöskin -ymmärrettävä mitä sällit tahtovat. - --- Hyvin kauniisti sanottu... - --- No mutta sanokaamme ääneen mikä on kaunista eikä vain sitä mikä -rumaa on. - --- Sinä olet kunnon mies, mestari, sanoi ammatinvanhin ja kehotti -vastustajaansa tyhjentämään kannun. - -Juominkeja jatkettiin pontevasti, pakina vilkastui, kynttiläin tuike -kävi unisemmaksi ja ilma sakeni. Sitten kannettiin illallinen sisään. -Mestarit tarjosivat. Liikkiöt ja suolakalat hupenivat vadeilta yhtä -nopeaan kuin olivat tulleetkin. Sitten juotiin neitsyt Maarian malja, -suojeluspyhimysten malja, ammattikunnan, ammatinvanhimman ja mestarien -maljat. Vanhat läksivät kotia, mutta sällit saivat jäädä siistimään -tupaa ja pesemään astioita. - -Silloin ilo remahti ilmoille, ja kaikki pohjatilkat koottiin isoon -maljaan, joka pantiin keskelle pöytää. - --- Bosse puhumaan, Bosse puhumaan! kiljuttiin niin että tupa tärisi. - -Bosse eli Boo -- se oli kyttyräselkä -- nousi ja istuutui -ammatinvanhimman tuoliin, missä hänen päänsä tuli käsinojain tasalle. -Hän oli aika hutikassa; kasvot paistoivat yhtä ainoata suurta hymyä; -hikiset hiussuortuvat olivat liimautuneet otsaan kiinni; suuret hampaat -loistivat valkoisina, ja pienet silmät viiruilivat veitikkamaisesti. - --- Vaiti, sällipojat! hän alkoi ja kolahutti kainalosauvallansa maljan -laitaan, jonka jälkeen hän samalla kädenjatkolla hilasi luokseen -suurimman kannun minkä näki. - --- Kaikista inhimillisistä tarpeista, lähinnä erästä, jonka nimeä en -tohdi mainita näin hienossa seurassa, on epäilemättä puheiden pitäminen -omiansa todellisimmin ja parhaiten päästämään ilmoille sisäisen -tunteen. Kaikki me olemme puhuneet jonkun kerran elämässämme. Eeva piti -puheen, ennenkuin narrasi Aatamin syömään omenan. Saara puhui pitkään -ja hyvästi, ennenkuin synnytti Abrahamille pojan, ja pyhä Hieronymus ei -olisi ikinä lopettanut, elleivät jalopeurat olisi tulleet ja syöneet -häntä suuhunsa. Niin on laita tässä maailmassa! Kaikki me olemme -puhuneet, suuret ja pienet, köyhät ja rikkaat... - --- Ja kuurot ja mykät... sutkautti Nigels veli, joka kilpaili Bossen -kanssa sukkelimman kunniasta. - -Bosse irvisti pahasti ja hämmenteli kainalosauvallaan maljan -sisällystä. Sitten hän lausui: - --- Sokeat näkevät, kuurot kuulevat ja mykät puhuvat, niin sanotaan -sanassa, ja jos se ei ole totta, niin onko se minun syyni! - -Nigels oli nolattu, ja Bosse jatkoi: - --- En tiedä mitään niin ihanaa kuin kuulla itseni puhuvan; ovatko muut -samaa mieltä, siitä en ole ehtinyt ottamaan selkoa. Vai mitä arvelet, -Kort? - -Kainalosauva, joka näytti olevan tarkoituksenmukaisin vaivaisen -kaikista ulottimista, pistäysi tällöin haukottelevan Kortin suuhun, -mikä lystikäs temppu saavutti koko seuran äänekkään hyväksymisen. - --- Kuulkaa nyt, junkkarit, mitä sanon teille! Te tiedätte, että -pormestari ja korkeat herrat eivät anna sällien kokoontua puhumaan -mitään järkevätä asioistaan, mutta jos he tahtovat kokoontua juomaan ja -pelaamaan, niin sitä ei kielletä. Käpälät pöydälle siis, ottakaa -likaisiin näppeihinne nämä kortit ja antakaa niiden läiskyä, sillaikaa -kuin minä haastan järkevän sanan. Vainuan näet jonkun mestarin -äkkiarvaamatonta tuloa, sillä ne eivät liiaksi luota meihin. Peli -käymään, niin minä juttelen. - -Kortit läiskyivät, ja Bosse puhui: - --- Vanhan testamentin äijillä oli kaunis tapa viskata joku miehistä -mereen, kun milloin joutuivat laivoineen myrskyyn. En tahdo suosittaa -tätä tapaa siksi, että se on vanha, vaan siksi, että se on hyvä. -- -Meidän sällipurtemme on merihädässä, ja yksi on heitettävä mereen. -Olette valinneet minut. Se on hyvä valinta. Ei ole minulla isää, joka -jäisi itkeä tillittämään, eikä mainetta pilattavana, sillä kahdesti -olen istunut tyrmässä juopumuksesta. Ei ole tyttöjä kintereilläni -juoksemassa eikä lapsimukuloita liioin, sillä laki ei salli tällaisten -krokotiilien lisätä sukuaan, ja siinä se tekee oikein, sillä muuten -saisi pian hakata kaikki metsät noiden suloisten sikiöiden -kainalosauvoiksi ja puujaloiksi; ja sitten voin sanoa teille, että se, -jolla on keuhkot selässä ja sydän alhaalla suolien seassa, ei elä niin -hemmetin kauan. Ei siis sääli miestä! Bosse menee mereen! Mutta yhtä -asiaa hän pyytää, yhtä ainoata! Teidän tulee osoittaa uskovanne, että -hän tekee oikein, ja ettei hän tee sitä ainoastaan itsensä tähden, -sillä hänellähän ei ole paljoa kadotettavana. -- Huomenna hän alottaa -mestarinäytteensä suorittamisen, sillä sitä ei kukaan voi häneltä -kieltää. Mitä sitten tapahtuu, saatte nähdä, ja sitä hän ei vielä tiedä -itsekään, se riippuu onnesta. -- Ja nyt, vannokaa tämän pitkän -käsivarteni kautta, ettette petä minua ettekä ryömi nurkkien taa -piiloon, kun alkaa paukkua! Vannokaa! - --- Kautta kaikkien pyhien ja perkeleitten, jupisivat sällit pannen -sormensa sauvalle. - --- Amen! sanoi Boo. -- Ja nyt antakaa läiskyä taas, sillä kuulen -mestarin kompuroivan portaita ylös, ja meidän on näytettävä hänelle, -että olemme luvallisissa ja kunnioitettavissa puuhissa. - -Kohta sen jälkeen mestari astui tupaan askelin, joiden piti esittää -hiipimistä, mutta jotka runsaan oluenjuonnin johdosta pikemmin -muistuttivat pilttuussaan meiskaavan äksyn hevosen kaviontöminää. -Sällit tervehtivät häntä riemuhuudoin, ja Boo piti hänelle puheen, joka -päättyi niin, että mestaria pyydettiin mukaan pelaamaan viatonta -keihäsmiestä, ja seuraus oli, että mestari pian istui pöydän päässä -koura täynnä korttilehtiä. Mutta kun tuli Boon lyöntivuoro, oli hän -kadonnut, sillä hän tiesi mitä huomispäivä hänelle merkitsi. - - * * * * * - -Ammatin vanhimman talossa, vanhassa ränstyneessä keittiössä oli -Boo seuraavan päivän aamupäivällä lukon takana valmistamassa -mestarinäytettään, jota häntä ei voitu kieltää tekemästä, mutta joka ei -kuitenkaan voinut hankkia hänelle oikeutta harjoittaa kannunvalajan -ammattia kaupungissa, koska, kuten edellä on mainittu, mestarien -lukumäärä sai olla ainoastaan neljä eikä kukaan näistä ollut yöllä -kuollut, huolimatta niistä rajuista rynnäköistä, joita he itse olivat -tehneet henkeänsä vastaan. Tutkittavan oli valettava pullo, vati ja -kannu, mutta kahden ensinmainitun esineen teosta oli Boo saanut -vapautuksen, koska hänen taitonsa niiden valmistamisessa oli tunnettu. - -Liedellä palavan hyvän sysivalkean ääressä seisoi Boo ja piti -sulatintaan sopivassa lämmössä. Valumuotti, jonka hän oli tehnyt -savesta, oli kääritty märkiin riepuihin; huonolla puntarilla hän -punnitsi lyijyä ja tinaa, jotka pani sulattimeen. Aine suli pian yhteen -ja muodosti tasaisen pinnan; muotti täytettiin sulalla metallilla, ja -jonkun hetken kuluttua oli kannu valettu. Sorvissa hän sitten silitti -saumat, ja hohkakivellä tehtiin metalli kiiltäväksi kuin hopea. Kannu -oli valmis ja antoi kirkkaasti kilahtavan äänen. - -Kaksi tuntia oli vielä jäljellä, ennenkuin hänet piti laskettaman ulos -ja hänen työnsä otettaman arvosteltavaksi. Hän istahti jakkaralle -levähtämään ja rupesi tarkastelemaan teostaan. Tässä oli pantu alulle -uutta vanhassa ammatissa. Ammoisista ajoista olivat kannut olleet -korkeita ja suupuolestaan hyvin kapeita, mistä oli johtunut se haitta, -ettei niitä käynyt pyyhkiminen sisäpuolelta tai että se saattoi tapahtua -vain suurella vaivalla, kun käsi ei mahtunut sisälle pyyhkeen mukana. -Seuraus olikin, että kannut eivät koskaan olleet puhtaita. Ainoa -parannustoimenpide, mihin oli aikojen kuluessa ryhdytty, oli lyijyn -käyttämisen kielto. Mutta tämä oli vain aiheuttanut sen haitan, että -astiat olivat käyneet kalliimmiksi, parantamatta itse asiaa -sanottavasti. - -Nyt oli Boo ratkaissut pulman sangen yksinkertaisella tavalla. Jotta -kannua kävisi peseminen sisäpuolelta, oli hän muuttanut sen muotoa ja -tehnyt sen laajempisuiseksi, niin että käsi mahtui sisään; saadakseen -astian halvemmaksi oli hän pannut lyijyä tinan sekaan; mutta saadakseen -sen kirkasääniseksi oli hän käyttänyt uutta, kylmävalannaksi nimitettyä -työtapaa, joka perustui siihen, että valumuotti pidettiin märillä -rievuilla kylmänä, ja joka poisti sen ainoan haitan, minkä lyijyn -käyttäminen saattoi tuoda mukanaan. - -Boolla oli niinmuodoin syytä olla tyytyväinen uutuuteensa, vaikkei -hänellä ollutkaan suuria toiveita, että saisi vanhat sen hyväksymään. - -Kun aika oli kulunut, kuului joku työntävän avaimen lukkoon ja ovi -aukesi. Ammatinvanhin astui sisään, seurassaan sällienvanhin, jonka -tuli kantaa mestarinäyte raastupaan, missä se oli tarkastettava. -Ammatinvanhin ei ollut iloinen; ainakin oli hänen kasvoillaan -hirveitten mielenliikutusten ja pahojen unien jälkiä, mahdollisesti -yövalvonnan ja humalan vaikutuksia. Mestarinäyte peitettiin liinalla, -ja sitten alettiin astua raastupaan, ammatinvanhin edellä, -sällienvanhin perässä ja viimeisenä Bosse hyppien kuin harakka -kainalosauvojensa varassa. - -Katupojat seisoksivat kulmissa ja näyttelivät kieltään Bosselle, joka -vastasi ainoastaan roiskauttamalla kainalosauvallaan katuojasta -semmoisen ryöpyn, että ilvehtivä parvi katosi porttikäytäviin. - -Raastupaan tultua sai Bosse viittauksen jäädä etehiseen, missä -ovenvartija istui. Pormestari ja kannunvalaja-ammattikunnan kolme -mestaria olivat ammatinvanhinta vastassa. Kun ovi jätettiin -puoliavoimeksi, saattoi Bosse kuulla mitä puhuttiin sen takana suuressa -salissa. Pormestari alotti: - --- Mitä peevelin peliä tämä on! Tulla muka suorittamaan -mestarinäytettä, vaikkei ole avointa paikkaakaan! Vaivaamaan ihmisiä -joutavalla! Pitänee näpsäyttää nenälle niitä, etteivät täällä -juoksentele milloin vaan. Esille mestariteos, niin katsotaan sitä jotta -saatana vieköön! Vedä pois rääsy! - -Sällienvanhin nosti liinan, ja siinä nyt oli pöydällä Bossen -mestarinäyte. - --- Mitä Jeesuksen nimessä tämä on? Pilkkanaanko mies meitä pitää? -räjähti pormestari ja päästi ivallisen naurun. - --- Minusta tuntuu, sanoi ammatinvanhin, kuin tämä astia olisi tehty -vallan muihin tarkoituksiin kuin juomakannuksi; siihenhän sopii pistää -koko päänsä. - --- Minä, joka olen niin pikkuinen, sanoi pormestari, voisin varmastikin -ottaa istumakylpyjä tässä ruukussa. - -Kaikki nauroivat paitsi Paavali mestari. - --- Käske lurjus sisään! sanoi pormestari. - -Bosse astui sisään. - --- Kuules, poikaseni, alkoi pormestari, -- parturiksiko aiot? - --- Mene tiedä, vastasi Bosse; on niitä nähty tinanvalajia, joista on -tullut raatimiehiä. - --- Jos olisit yhtä sukkela sormistasi kuin olet suustasi, sanoi -pormestari, niin voisi ehkä sinustakin tulla tinanvalaja. -- Miksikä -tahdot nimittää tätä astiaa? - --- Nimestä viisi, mutta kyllä minä siksi vähän join olutta viime yönä, -että saatan nähdä sen kannuksi, vastasi Bosse. - --- On sitä sinulla suuta, mutt'en toki luullut, että sulle oli -istumapottua tarvis saadaksesi jumalanviljan nahkaasi. - -Paavali mestari, joka oli tähän asti vaiennut, puuttui nyt puheeseen. - --- Pojalla on kyllä ollut tarkoituksensa laittaessaan kannun suun noin -laajaksi, sanoi hän. - --- Mikä tarkoitus se semmoinen? Anna kuulua! sanoi pormestari pannen -kätensä korvan taa. - --- Tarkoitus oli, että kädet mahtuisivat kannuun, vastasi Bosse. - --- Kuulkaas miestä! Hän juo käsillään, hän. - --- Ei, hän tarkoittaa, että voisi pistää kätensä kannun sisään silloin -kun tahtoo puhdistaa sitä, avusti Paavali mestari. - --- Mitä joutavia! keskeytti pormestari. -- Käyhän päinsä huuhtoa kannut -vastedes niinkuin tähänkin asti. Sitäpaitsi on hän pannut hopeata tinan -sekaan, koska se on noin kovaa ja kiiltävää. - --- Ei, olen pannut lyijyä, sanoi Bosse. - --- Lyijyä? Se on vale, puuttui ammatinvanhin puheeseen. -- Tina käy -harmaaksi lyijystä ja pehmeäksi kuin vaha. - --- Niin, tavallisissa tapauksissa, mutta ei kylmävalantaa käytettäessä, -sanoi Paavali mestari. - --- Kylmävalantaa? Kylmää valantaa! -- Pidelkää minusta kiinni! kirkui -ammatinvanhin. -- Kaatakaa päähäni sangollinen vettä, iskekää suonta -korvan takaa; olenko menettänyt järkeni, vai onko Paavali tullut -hulluksi? Joko nyt käy valaminen kylmää tinaa? Sitä kai hän kävikin -viime kesänä Saksassa oppimassa? - --- Kylmää tinaa ei valeta, vastasi Paavali mestari, mutta valetaan -kylmiin muotteihin. - --- Vieköön piru teidän muottinne ja uutuutenne! Ja minua kummastuttaa, -että sinä, Paavali, vanha järkimies, voit puuttua mokomiin metkuihin. -Ota sinä Bossesi pyttyineen ja mene kotia ja opeta hänet tekemään -kunnollista työtä ja tule sitten takaisin, kun voit saada kunniata -hänestä, mutta älä enää toiste laske nulikoita esille, lopetti -ammatinvanhin kokouksen. - -Paavali mestari koki vielä tehdä vastaväitteitä, mutta turhaan. Uutuus -hylättiin, koska se oli uusi ja tarpeeton. Kun ei käynyt epääminen -eräitä sen hyviä puolia, selitti toinen vaiti-olleista mestareista -tavaran kelvottomaksi, koska se oli väärennetty lyijyllä, ja niin oli -asia päätetty. - -Paavali mestari, jonka palveluksessa Bosse oli ja joka oli suotta -vaivannut ammattikuntaa ja pormestaria, tuomittiin tarjoamaan aamiaisen -raastuvankellarissa, mutta Bosse sai mennä kotiin. - -Hänen olisi oikeastaan pitänyt olla pahoillaan, mutta hänen luonteensa -ei ollut lainkaan siihen taipuvainen, ja hän oli niin monta vuotta -taistellut typeryyttä vastaan, ettei hänellä ollut suuria toiveita sen -paranemisesta, kun lähti koetta suorittamaan. - -Tullessaan raastuvanportille hän näki suuren väenpaljouden, joka huhun -johdosta oli odottanut saadakseen tervehtiä uutta mestaria. Mutta kun -ihmiset näkivät sällin tulevan yksinään, kannu kädessään ja ilman -mitään uuden arvon merkkejä, niin he vimmastuivat, että olivat -turhanpäiten seisoksineet odottamassa. Jotkut vihelsivät, toiset -hyssittivät, mutta Boo, joka ei ollut tottunut suosionosoituksiin, -selviytyi hyvin; hän pani kannun päähänsä, pisti kielen ulos suustaan, -pyöritti silmiään ja astua köpitti väkijoukkoon, joka oitis huomasi -kohtauksen hullunkurisuuden ja rupesi nauramaan. Remuavan joukon -seuraamana Boo vetäytyi muutamaan olutkapakkaan. Sisälle päästyään hän -pani kannun eräälle pöydälle ja istuutui viereiselle penkille. - --- Olutta tänne! hän huusi piialle. - --- Kas, miten mainio kannu, sanoi Metta. - --- Aatteles, että sinä sen hoksaat, vaikket ole kuin kapakanpiika. - --- Tuon voi ainakin pyyhkiä kädenkäänteessä! - --- Ihan kuin minun sanani. - --- Se mahtaa olla kovasti tyyris? - --- Maksaa kolmannesta vähemmän kuin muut. - --- Oi herra jumala ja pyhä Nikolaus, tehkää sitten kaikin mokomin -tuollaisia! - --- Sitä juuri tahtoisin, näes, mutta kaikkea ei saa mitä tahtoo, ja -meidän korkeat suojelijamme eivät salli elinkeinon menevän alaspäin, -mikä merkitsee samaa kuin että kannut menevät ylöspäin. - -Muuan viljankantaja tuli sisään ja istahti Boon viereen. - --- Siinäpä helkkarin sievä kannu; mistä noita tuollaisia saa ostaa? -kysyi hän. - --- Helvetistä niitä saat ostaa semmoisia, ärähti Boo vihaisesti. - --- Jollei se matka olisi niin pitkä, kävisin pian hakemassa mokoman, -kun ei vaan olisi pahan kallis. - --- On tuiki käsittämätöntä, että mitä oppineemmaksi ihminen tulee, sitä -tyhmemmäksi hän käy. Uskooko kukaan, että neljästä mestarista vain yksi -ainoa ymmärsi, kuinka oivallinen tämä kannu on? ärjyi Boo. - --- Hoo, kyllä ne ymmärsivät, arveli viljankantaja, vaan juuri siksi -eivät tahtoneet tunnustaa sitä. Mutta sen minä sanon, että joka -tuommoisia kannuja pitäisi kaupan, olisi ihan paikalla pohatta. - -Boo istui siellä iltaan asti ja ihailutti kannuaan. Kun kapakka -suljettiin kello yhdeksältä, meni hän kotia puolihumalassa ja pani -tyytyväisenä maata, rakas kannunsa päänaluksen vieressä. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä tapahtui pitkänlainen keskustelu Boon ja Paavali -mestarin välillä, ja sen vaikutus oli, että Boo, joka oli -säntillisyydellä ja säästäväisyydellä koonnut jonkun leiviskän tinaa, -sai luvan tehdä työtä omaan laskuunsa vanhassa keittiössä, sillä -Paavali mestari oli semmoinen harvinainen mies, joka tahtoi, että -muutkin saisivat elää, kun kohtalo oli hänelle itselleenkin suonut niin -hyvät päivät. - -Bossea ei näkynyt kaupungilla kahteen viikkoon, ja hänen kannu-asiansa -unohtui, sillä ihmisillä oli niin paljon muuta puheen ainetta. - -Mutta eräänä aamuna päivänkoitteessa saivat kaupungin piiat nähdä -jotakin. Keskellä Suurtoria, aivan raastuvan edustalla, oli Bosse -kyhäämässä pöytää muutamista laudoista, jotka hän asetti parin -pakkalaatikon varaan. Kun pöytä oli valmis, veti hän esille kannun -toisensa perästä ja pani ne laudoille riviin; ja katso, kaikki kannut -olivat samanmuotoisia kuin se, jonka hän oli esittänyt raastuvassa ja -jonka korkea ammattikunta oli hylännyt. - -Kello yhdeksältä oli Boo myynyt puolet varastostaan. Hyvillään ja -tyytyväisenä hän istui pöydällä jalat ristissä allaan ja huuteli: -"Kannuja, kannuja, ostakaa kannuja!" Toistettuaan tätä muutamia satoja -kertoja hän alkoi sovittaa noita sanoja nuottiin, jonka itse tekaisi. - -Yhdeksän aikaan, kun aurinko oli korkealla taivaanlaella ja kaikilla -sälleillä oli lomahetkensä, nähtiin kannunvalajansällien keräytyvän -ryhmiin Bossen pöydän ympärille. Jotkut varovaisemmista lausuivat -huolestuttavia arveluja ammattikuntajärjestyksen ja erioikeuksien -loukkaamisen vaarallisuudesta; toiset nyökkäsivät hyväksyvästi ja -virkkoivat puoliääneen: pidä puolesi, Bosse. - -Mutta kannunvalajain ammatinvanhin oli käyttänyt aamuhetkeä -pistäytyäkseen raastuvassa. Hän tuli astuen raskain askelin törmää ylös -ja loi kaihoisia katseita mäen yläpäähän, laahustaessaan kepin varassa -eteenpäin. Torille päästyään hän seisahti ja pyyhki hikeä otsaltaan. -Hänen katseensa tähysti nopeasti torilla hyöriviä väkijoukkoja, mutta -ei huomannut mitään tavatonta eikä epäilyttävää. Hän painoi keppinsä -maahan ja oli juuri jatkamaisillaan vaellustaan, kun hänen korvaansa -sattui kummallinen ääni, joka kuulosti etäältä kukon kiekunalta, mutta -joka varmaan oli olevinaan laulua. - --- Kannuja, kannuja, ostakaa kannuja! Isoja kuin ammatinvanhimman -mylly, leveitä ja laveita kuin pormestarin mylly! Kannuja hei, kannuja -hoi! - -Ammatinvanhin hyökkäsi keppi ojona väkijoukkoon, joka ympäröi Bossen -pöytää ja vaivoin antoi perään, likistääkseen kohta sitä lujempaan -pinteeseen lihavan ammatinvanhimman, joka nyt oli kuin puristimessa ja -pakotettuna joukon riemuitessa kuulemaan Bossen pilkkalaulua, jonka -tämä viritti uudestaan asianmukaisin muutoksin, väkijoukon yhtämittaa -säestäessä: ss! ss! ss! - -Ammatinvanhin alkoi kirkua: - --- Senkin pääroisto, joka uskallat rikkoa lakeja ja asetuksia! - --- En minä mitään asetuksia ole rikkonut, sanoi Bosse. - --- Sinä olet avannut puodin, senkin petturi! - --- Ei tämä mikään puoti ole, vastasi Bosse. - --- Mutta se on pöytä. - --- Ei, ei se mikään pöytä ole, pari lautaa vain, ja sitäpaitsi -sanotaankin arnmattiasetuksessa, ettei saa varustaa ikkunaa. Ei täällä -mitään semmoista näy, ellei ammatinvanhin näe taivaan akkunoita -- -tuolla ylhäällä! - --- Sinä myyt kannuja, senkin tuhannen... - --- Ihmiset kun ostavat, nähkääs ammatinvanhin! - --- Ja laulat herjauslauluja, lurjus! - --- Minä laulan ammatin vanhimman myllystä. - --- Vielä mitä, ruokottomia sinä lauloit, variksenpelätti. Tännepäin, -pormestari ja soturit! Tännepäin! - -Pormestari ilmestyi ikkunaan ja älysi tuokiossa ystävänsä tukalan -aseman. Hän antoi viittauksen sisällepäin huoneeseen, ja pian näkyi -kaupungin rumpali toisessa ikkunassa. Rumpu antoi lyhyen merkin. - --- Pysykää nyt lujina! sanoi Bosse sälleille. - -Mutta rumpu alkoi päristä, ja silloin joukko ikäänkuin vavahti -kauhusta. Se vaikeni ja hajosi kuin pilvi. - --- Pysykää lujina, huusi Bosse, nyt sitä kysytään! - -Mutta he eivät pysyneet. Väistyivät, väistyivät häpeällisesti. Mutta -silloin Bosse suuttui. Hän karkasi pystyyn, nousi pöydälle ja karjui: - --- Valapatot, kyttyräselät! Juoksetteko vasikannahan tautta! -Muistatteko miten vannoitte kautta pyhien ja perkeleitten, että pysytte -lujina, yöllä kun olitte korttia pelaavinanne? Näyttäkää, hirtehiset, -naamannekin minulle älkääkä vain selkäpuolta, tai muuten keppini lankee -kiusaukseen ja tulee tehneeksi syntiä! - -Mutta kaikki he juoksivat pakoon nähdessään pormestarin ja kaupungin -asemiehet, jotka tulivat ja piirittivät Boon ja hänen myymälänsä. - -Silloin Bossen ääni vaikeni; vastustamatta hän antoi ottaa kiinni -itsensä ja viedä kaupungin vankilaan, jonka jälkeen hänen myymätön -varastonsa pantiin takavarikkoon. - -Portista vietäessä hän katsoi taakseen hyvän tuulen puuskassa ja -virkkoi ammatinvanhimmalle: - --- Toivottavasti kannunvalaja-ammattikunta, joka suojelee elinkeinoa, -myöskin suojelee sen harjoittajia. Siksi tahdon sivumennen mainita, -että mieluummin nukun naudankarvoilla kuin muurikivillä ja että pidän -tuoreesta lihasta enemmän kuin homeisesta leivästä; hyvä olut on aina -ollut heikkouteni, ja toivon, että korkeat suojelijani muistavat pitää -huolta huoneeni lämmityksestä ja siivoamisesta. - -Ja hän loikkasi tyrmään, rohkein mielin, mutta vähäisin toivein. - - * * * * * - -Kuusi päivää Boo istui tyrmässä. Ei kukaan saanut tavata häntä -vankilassa, mutta oven läpi sai puhua hänen kanssaan. Nämä puhelut ne -harmittivat häntä enemmän kuin kylmyys ja kosteus. Tuli hyviä neuvoja -jälkeenpäin, tiedonantoja, kehotuksia, ehdotuksia. - --- Mitä se kannattaa? -- Miksi rettelöidä? -- Mitä sinä siitä hyödyt? --- Onko se oikein? - -Mutta pahinta oli, kun äitimuori tuli Etelävuorilta, missä hänellä oli -lehmä ja tölli. Eukko oli vanhuuttaan raihnas ja kuuro ja oli vain -hämärästi tajunnut syyn poikansa vangitsemiseen. Hänkään ei päässyt -tyrmään sisälle, vaan sai keskustella oven takaa, mikä sai aikaan -vallan hirveitä sekaannuksia. - --- Mitä olet tehnyt, onneton poika? huusi ämmä oven takaa? - --- Olen tehnyt kannuja, vastasi Bosse. - --- Olet saanut pamppua? Sen kyllä uskon. Mutta minä kysyn mitä sinä -olet tehnyt? - --- Kannun! kiljaisi Bosse ikäänkuin halkaistakseen paksun oven. - --- Jaa, jaa, tiesin minä sen, että niin tuli lopulta käymään. Aina sitä -sanoin, kun olit kotona tottelematon. Mutta on ne tytötkin hulluja. -Semmoinen rumilas kuin sinä! Hyi! - -Nyt ei Bosse ymmärtänyt tuon taivaallista, ja siksi hän oli ääneti. - --- Vai niin, vai Annu sen nimi on, jatkoi ämmä omin päin. -- Saman -niminen oli sekin, joka narrasi kelkkaansa Puluniemen mustan Antin. - --- Mistä Antista se muori horisee? - --- Niinkö sinä poika sanot vanhalle äidillesi? Ettes yhtään häpeä! Oi -oi oi, sellaista lasta! Sellaista lasta! - -Bossen ymmärrys pimeni, ja hän tunki päänsä vuodepahnoihin päästäkseen -jatkamasta keskustelua. - -Vankilasta päästyään ei hän palannut Paavali mestarin luo, vaan -retkeili kaupungin kapakoissa, missä istuskeli aamusta iltaan kuluttaen -myynnin tuottamia rahoja, joita ei oltu muistettu ottaa häneltä pois -tyrmään pantaessa. Hänet oli erotettu kannunvalajien ammattikunnasta; -häneltä oli riistetty oikeus työskennellä omaan laskuunsa, ja mitään -muuta ammattia hän ei osannut. Hän oli lakannut olemasta yhteiskunnan -suuressa koneistossa sinä rattaana, miksi kasvatus oli hänet tehnyt, ja -hän olisi piankin liittynyt irtolaisten ja tyytymättömien laumaan, -ellei olisi sattunut asioita, jotka tekivät hänet jälleen -hyödylliseksi, vaikka toisella tapaa. - -Saman päivän aamuna, jolloin Bossen suurisuuntainen yritys raivata -uutta uraa kannunvalannan ohdakkeisella alueella oli mennyt myttyyn, -tuli lyypekkiläinen kauppias Algut kotia, Itäisen Yhteismaakadun -varrella merisatamassa sijaitsevaan konttoriin, ja laski Bossen tekemän -kannun liikekumppaninsa kirjoituspöydälle. - --- Na, Josef! Katso teme kannu! - -Josef katseli kannua tuntijan tavoin: - --- Na, Algut, mi te sitte? - --- Mite sine tahto antta minule teste kannusta? - -Josef kirjoitti hiukan paperilleen ja vastasi: - --- Mine antta kaksi eeri. - --- Anttako kaksi eeri? Na! - --- Ah, sine! Ei sine saa kun poolitoista eeri. - --- Na, anttako poolitoista eeri? - -Josef kirjoitti paperilleen hiukan lisää ja vastasi sitten: - --- Onkko se prifaatigeschäft vai kumppanigeschäft? - --- Se ole prifaati. - --- Na, sitte mine antta poolitoista. - -Kun kauppa oli tehty, läksi Algut kaupungille etsimään Bossea. Tämä oli -silloin vankilassa eikä tavattavana. Algut otti sitten kannunsa ja meni -erääseen kauppalaivaan, joka oli valmiina lähtemään Lyypekkiin. -Laivassa hän teki sopimuksen, että saksan oli tilattava Lyypekistä -tuhat kannua myötäseuraavan mallin mukaan ja oitis lähetettävä ne -tänne, mutta antoi lisäksi määräyksen, että valajan tuli sekoittaa -tinaan hiukan enemmän "liiji". Laiva lähti ja viipyi kuukauden päivät. - -Tämä kaikki tapahtui saksalaisen kuninkaan Kristoffer Baijerilaisen -hallitessa, joka ruotsalaisten tavanmukaisen keskinäisen kateuden -johdosta oli sattunut pääsemään valtaistuimelle, koska mieluummin -otettiin kuninkaaksi ulkomaalainen mies kuin suostuttiin valitsemaan -kotimainen, aivan kuin sammakot, kun saivat haikaran kuninkaakseen. -Tämä kuningas, joka tietenkin oli vailla kaikkia isänmaallisia tunteita -uutta maatansa kohtaan, hallitsi sitä kuin suurta kuninkaankartanoa, -pitäen maanomistajia arentilaisina ja jaellen kruunun omaisuutta -maanmiehilleen, saksalaisille. Mutta saksalaiset saivat myöskin -erioikeuksia melkein kaikkeen, etenkin vapaaseen kaupantekoon maassa. -Nämä erioikeudet loukkasivat useinkin aikaisempia, Ruotsin miehille -kalliista myytyjä oikeuksia, ja koko kauppa ja liike joutui pian -saksalaisten käsiin. Nämä saksalaiset taas, jotka näkivät sekä -kummastellen että mielikseen, miten nöyrästi siivot ruotsalaiset -käyttäytyivät muukalaisten sorron alaisina, kohtelivat maan asukkaita -kuin tyhmiä barbaareja, jotka eivät pystyneet hoitamaan omia asioitaan; -kävivätpä nämä muukalaiset pian niin kopeiksi, että pitivät itseään -maan todellisina hyväntekijöinä. Eivätkä he koskaan väsyneet -kerskaamaan "hyvistätöistään", joita muka olivat tehneet köyhälle -maalle, ja vaativat usein röyhkeästi kiitollisuutta. - -No niin; Bosse maleksi eräänä aamuna kaupungilla. Hänen rahansa olivat -lopussa, eikä hän ollut ihan yhtä hilpeä kuin tavallisesti. Miten -olikaan, joutui hän saksalaisten puotien tienoille merenrantaan. Siellä -oli aika melu: rautakanget kalisivat, vitjat rämisivät, koirat -haukkuivat, kantajat kirkuivat; mutta kaiken tämän pauhinan keskeltä -hän erotti laulun, joka kummastutti häntä tavattomasti ja sai hänet -heristämään korviaan. - --- Kannuja, kannuja, kuka osta kannuja? - -Bosse ei uskonut kuulleensa oikein ja läksi harppailemaan läpi -väkijoukon, joka tungeksi katupuodin ympärillä. Lähemmä tultuaan hän -näki myymäkojusta pistävän esille riu'un, jossa riippui viisi kiiltävää -tinakannua, hänen oman mallinsa mukaisia. Hän pujottelihe vähitellen -likemmäksi, kunnes pääsi myymäpöydän luo. Sen ääreen hän jäi seisomaan -nojaten kyynärpäähänsä ja katseli tarkoin ja hellittämättä kauppiaan -silmiä. Saksalaisella oli koko koju täynnä kannuja, ja hän möi aika -vauhtia. - --- Mi te sine vahta? sanoi saksalainen, jota Bossen katseet alkoivat -kiusata. - --- Sinua kai! vastasi Bosse. - --- Tahto sine osta kannu? - --- Ei mine tahto mi te osta, vastasi Bosse. - --- Mene pois sitte! - -Bosse jäi koko aamupäiväksi katselemaan saksalaista. - --- Mitä sinä odotat? kysyi Bosselta muuan raudankantaja. - --- Rumpalia, hän vastasi. - -Ei kuulunut mitään rumpalia, mutta raastuvassa oli sentään ollut aika -vilkasta. Kannunvalajain ammatinvanhin oli rientänyt pormestarin luo -kiukusta puhisten ja vaatinut rumpalin väliintuloa, jotta luvaton -ammattikunnan oikeuksien loukkaaminen estyisi. Pormestari oli -hänkin raivonnut, mutta selittänyt, ettei mahtanut asialle mitään, -kun saksalaisilla oli omat erikoiset, kuninkaan vahvistamat -kaupankäyntioikeutensa; hän saattoi ainoastaan neuvoa olemaan vaiti ja -ilmaisematta tyytymättömyyttä, koska se vain antaisi saksalaisille -yhden hauskuuden lisää. - -Kun myymälä illalla suljettiin, meni Bosse kotia äitinsä luo -Etelävuorille ja mietiskeli näkemiään ja kuulemiaan; ja yöllä uneen -mennessään hän tuumi itsekseen: "Piru vieköön, kuinka ne olivat minun -kannujeni näköisiä!" - -Bossen oli määrä yösijan ja ruoka vähän korvaukseksi paimentaa lehmää -sillaikaa kuin muori oli pyykkirannassa. Sen vaivan helpottamiseksi hän -oli keksinyt, että elukan sopi sitoa johonkin kiveen kiinni; mutta kun -tämä oli vastoin eukon periaatteita ja vastoin kaikkea järkiperäistä -karjanhoitoa, koska luontokappaleen siten kävi mahdottomaksi valita -parhaita paloja kehnolta mäkilaitumelta, niin näki Bosse kohta olevansa -siinä asemassa, että täytyi loikkia pitkin mäkiä, mikä oli hänelle -varsin hankalaa. Mutta nyt tänä aamuna, se oli kaunis syysaamu, -oli tuo siunattu eläin syönyt makonsa oikein täyteen ja laskeutui -sammalelle märehtimään mitä oli kiireissään ahtanut sisäänsä. -Bosse käytti hyväkseen iloista tilaisuutta, heittäytyi maahan ja -vaipui mietiskelyyn. Hän ajatteli ensin miten onnellista olisi -kyttyräselkäiselle tässä matoisessa maailmassa, jos lehmät voisivat -syödä maatessaan; nehän saattaisivat hiljalleen ryömiä eteenpäin, -sikäli kuin olivat syöneet maan puhtaaksi, eikä niiden tarvitsisi -nousta jaloilleen ja kulkea kaula ojona; eikä hän käsittänyt, miten -nämä eläimet sietivät, että veri oli myötäänsä päässä, kun ne kulkivat -laitumella syöden. Sitten hän ihmetteli, miksi Jumala antoi -saksalaisten myydä tinakannuja, vaikkei hän, joka oli kyttyräselkäinen, -saanut sitä tehdä. Sitten hän katseli yli merenlahden ja laivarannan, -missä oli monta laivaa, mastoissa Saksan ja Lyypekin liput, -ja hän kysyi itseltään, tokko saksalainen oli varastanut hänen -kannunvalimensa. Tähän kysymykseen hän vastasi empimättä myöntävästi; -mutta kärsityn vääryyden tuottama tuska lieveni melkoisesti, -kun hän ajatteli sitä vahinkoa, mikä koitui hyvinarvoisalle -kannunvalaja-ammattikunnalle. - -Hän oli kiertänyt nuoran lujasti oikean kätensä ympäri ja lojui -mukavasti selkä vasten kiveä. Lehmä märehti niin yksitoikkoisesti, -aurinko paistoi niin lämpimästi, kivi osui olemaan paksun -sammalpeitteen vuoksi niin pehmeä, ja Bosse oli niin väsynyt, -seisottuaan koko edellisen päivän kojupöydän kupeessa, että hän vaipui -hyväätekevään uneen. Ja hän näki ihmeen kaunista unta lehmästä, joka -makasi vuoteessa lakanain välissä ja söi puna-apilaa ja ryyppäsi -välillä renskaa tinakannusta, jossa oli viisikolmatta prosenttia -lyijyä, ja sitten tuli käärme ja mateli päänaluksen poikki, mutta kun -Bossen piti ottaa se kiinni, niin se luikersi sormien välistä ja katosi -Lyypekin lippuun, ja meni sen tien, ja kuului kuin olisi päästetty -kokonainen pyykki neljännestä kerroksesta maahan, ja sitä seurasi -hirmuinen kirvely selässä, niin että Bosse heräsi. - --- Missä lehmä on? kirkui ämmä, joka seisoi kainalosauva kohotettuna -lyöntiin. - --- Tuolla se makaa, sanoi Bosse vetäen nuorasta, mutta nuora oli -poissa. - --- Missä se on? sähisi vanhus. - -Niin, nyt Bosse tiesi, missä se oli. Voi surkeutta; tuskin kolmen sylen -päässä oli jyrkänne, ja siellä se virui. Bosse konttasi nelinryömin -reunalle ja katsoi äkkisyvänteeseen. - --- Onko se siellä? kuiskasi eukko. - --- Siellä on, vastasi Bosse allapäin. - --- No? - --- Ei taida olla hengissä. Näyttää siltä kuin olisi haljennut. - -Suuri oli suru Etelävuorilla, melkein yhtä suuri kuin hänen isänsä -kuollessa. Ei teurastajakaan huolinut ostaa elukkaa, joka oli niin -kurjassa tilassa. Ämmä itki ja tappeli kaksi päivää. Sitten hän kuivasi -kyyneleensä ja alkoi suolata lihaa, täyttää makkaroita ja survoa -keuhkohakkelusta. Ja lihaa siellä syötiin jok'ikinen päivä, ja murhe -oli raskas; ei olisi luullut, että lihapäivien pito kävi niin -raskaaksi. Väliin täytyi ämmän nousta rusikoimaan Bossea purkaakseen -surunsa ilmoille, ja poika otti vastaan vaieten, koska tiesi sen -tyynnyttävän muoria. Eräänä päivänä, kun liha oli lopussa ja maito -niinikään, istuivat Bosse ja hänen äitinsä töllin edustalla katsellen -alhaalla syvänteessä pauhaavaa kaupunkia. Ja he olivat hyvin pahoilla -mielin. Silloin he näkivät miehen tulla kapuavan mäkeä ylös. Se oli -siististi puettu mies, jolla oli ymmärtäväiset silmät ja punainen -parta. Bossen nähtyään hän tuli hyvin iloiseksi. - --- Mine ole niin iloinen ette nehde teme kiselli! Mine ole juossut -kaikki paikkat ja hakenut hentte! Ah, herra Jeesus, kuinkka raskas on -kulkke teele! No, Bosse, minula on yksi geschäft josta puhua. Teme on -kai teiden eitti, na, hen saa kuula. - -Bosse pyysi kauppiasta istumaan ja valmistihe kuuntelemaan. - --- Kas niin: mine ole kauppamees Algut ja kauppita kannuja, jotka mine -ole ottanut Lübekiste! - --- Vai niin, sieltäkö ne ovat kotoisin? keskeytti Bosse. - --- Niin, mine osta ne sieltte! Mutta ne tule minule liikka kallis! -Sanoka pois, miste hinnasta te tahto tehde minule semmone kannu? - --- Kuulkaas, kuka se on sanonut, että minä tahdon tehdä mitään kannuja? -sanoi Bosse. - --- Minä olen, puuttui äiti puheeseen ja päästi syvän huokauksen, joka -tuntui nousevan äskettäin manalle menneen syvästä haudasta. - --- Na, kas niin! Ja mite teme mees tahto kannusta? - --- Pooli eeri, vastasi Bosse. - --- Ah, herr mein gott, siitte hinnasta mine saa se kannu Lübekiste. - --- Vähemmällä sitä ei käy tekeminen, sanoi Bosse päättävästi. - --- Silloin pitte panna enempi liiji siihen! - --- Kuulkaa nyt, kauppias, sanoi Bosse, näettekö tuota jyrkännettä? - --- Jaa, na! - --- Meillä oli lehmä, joka meni siitä alas. Sinne on vain viisi syltä. -Uskokaa minua, pääsee siitä härkäkin alas. - --- Bosse, Bosse, keskeytti äiti, ajattele vanhaa, köyhää äitiäsi! - --- Sen teenkin! Tahdon, että hänellä on kunniallinen poika, vaikka tämä -muuten olisikin raukka. - --- Kunniallinen! Hm! Jahka tulet rikkaaksi, on sinulla varaa olla -kunniallinen! - --- Se oli rumasti sanottu! - --- Yhtä rumaa on, että aikamies antaa äitinsä nääntyä työssä. - --- Kuulkaahan, kauppias, sanoi Bosse. -- Te saatte myydä ulkomaalaisia -kannuja, mutta ette saa tässä maassa valmistaa niitä! - --- Na, niin; mine ei meina tehde mite kannuja, ja jos mine antta tehde -niitte, niin ei ne tule rootsalaissia kannuja. - --- No jopa on ovela. Hän panee minut tekemään ulkomaalaisia kannuja -Ruotsissa. Mutta sanokaas yksi asia: miksi käännytte juuri minun -puoleeni? - --- Jaa, na, miksi? Mine tikke teste kiselliste! - --- Mutta minulla ei ole verstasta eikä saa olla. - --- Na, ei minulakan ole, mutta minula on iksi oikken hive isteve, joka -laina meile hoone kaupunginmuurista. - --- Minä jätän tämän asian huomiseen, sanoi Bosse. - --- Na, tehden niin! Hoomena mine odotta teitte. Kauppamees Algut ja -Josef ranttakatu varrela! Te hake kauppamees Algut, ei Josef! Hivesti! - -Keskustelu oli päättynyt, mutta Bossen rauhaisa oleskelu Etelävuorilla -oli sekin päättynyt. Ämmä ahdisti häntä vedoten hänen sydämeensä ja -kunniantuntoonsa. Mutta kun tuli kunniasta puhe, oli Bosse voiton -puolella, sillä hänhän juuri taisteli sen säilyttämiseksi. Mutta eukko -väitti edelleenkin, että kunnia oli rikkaita varten ja että köyhien oli -täytettävä ensimäinen velvollisuutensa ja pysyttävä hengissä. Jos -rikastui, niin sai kunniaa ja arvonantoa. - -Lorun lopuksi tuli, että Bosse hölkytti rantaan Algutin ja Josefin luo, -vieläpä varsin hyvissä ajoin. Hänet vietiin takatietä konttorista -aittaan ja sieltä edelleen kellariin, missä hän näki täydellisen -tinanvalajan-verstaan sekä sällin, jonka oli määrä avustaa. - -Siellä Bosse sitten ryhtyi toimeensa ja valmisti lyypekkiläisiä -kannuja, kuten niitä nimitettiin, ja ne menivät aivan erinomaisesti -kaupaksi. - -Sälli, nimeltä Klaus, oli näöltään semmoinen, joka herättää enemmän -mieltymystä kuin luottamusta. Hän oli hyvin opinhaluinen ja koki päästä -kaikkien ammattisalaisuuksien perille, otti selkoa vähäpätöisimmistäkin -pikkuseikoista ja kyseli samaa asiaa moneen kertaan. - -Eräänä päivänä Klaus oli kadonnut. Algut kauppias ei osannut sanoa -missä hän oli, eikä hän sitä tiennytkään. Samoihin aikoihin sattui -pieni erimielisyys toiminimen Algut & Josefin omistajain välillä. Josef -ei tahtonut enää ostaa Algutin kannuja, syystä että ne olivat liian -kalliita; hän ei tahtonut maksaa enempää kuin äyrin kannusta. Algut -väitti vastaan ja vaati puoltatoista. Silloin Josef peruutti kaupan ja -selitti, ettei enää tarvinnut Algutin kannuja. Algut ei sittenkään -antanut myöten, vaikkei hänellä ollut mitään kauppa-erioikeuksia, vaan -nämä kaikki oli luovutettu Josefille. Viikon päästä Josef avasi -lyypekkiläisen kannumyymälän, kun entinen varasto oli loppunut; ja nyt -hän saattoi myydä kannuja yleisölle puoleentoista äyriin. - --- Ah, sine kavala kettu, sanoi Algut. -- Tesse mine neke se Klaus -pirun sormen jelkki. Onkko sinula se roisto teele also? - --- Minula on, sanoi Josef. - -Bosse oli jälleen työtönnä. - -Mutta vähitellen alkoi kuulua äänekkäitä valituksia hyvinarvoisan -kannunvalaja-ammattikunnan taholta. Moniin kuukausiin ei oltu myyty -ainoatakaan kannua, elinkeino oli lamassa, sällejä täytyi erottaa, -verstaissa vallitsi levottomuus. Ja tämä kaikki johtui siitä -yksinkertaisesta syystä, että ihmiset mieluummin ostivat saksalaisten -halvempia ja parempia kannuja kuin ammattikunnan kalliimpia ja -huonompia. - -Ammatinvanhin ja mestarit sättivät ihmisten huonoa makua, sadattelivat -vapaata kauppaa ja toimittivat kuninkaalle anomuksen, jossa pyysivät -panemaan maahantuoduille kannuille tullin, jotta ne tulisivat -kalliimmiksi ja mahdottomiksi ihmisten ostaa. Mutta kuningas vastasi -ainoastaan: tehkää yhtä halpoja ja hyviä kannuja, niin saatte myydä -tekin. - -Silloin parkaistiin taas. Pitäisikö Tukholman ikivanhan ja taatun -kannunvalaja-ammattikunnan luopua traditsioneistaan noudattaakseen -päivän oikkuja! Ei ikinä, ennen he kaatuvat kunnian miehinä, kuin -vaihtavat työtapaa. Eivätkö esi-isät ole juoneet heidän kannuistaan? -Ovat, ja tämä on painava syy! Ja ennen kaikkea, mikä on vielä enemmän, -eivätkö nämä kannut ole ruotsalaisia? Ovat! Pitäisikö ne siis -vaihdettaman ulkomaiseen rihkamaan. (Kun tähän joku huomautti, että -vanhatkin kannut olivat saksalaista mallia ja että Tukholman ensimäinen -kannunvalaja oli ollut saksalainen, nimeltä Albrecht Zinn, niin hänet -viskattiin kokoushuoneesta ulos.) - -Asema kävi yhä tukalammaksi, työttömiä sällejä kuljeksi kaduilla pitäen -rähinää. Verstaiden ikkunat lyötiin säpäleiksi. Eräänä yönä tehtiin -hyökkäys saksalaisten puoteihin, mutta metelöitsijät vangittiin ja -pantiin tyrmään. Koko kaupunki oli kapinassa. - -Vihdoin, eräänä aamuna, herätti kaupunkilaisten huomiota uusi ja -odottamaton näky. Paavali mestari, Bossen entinen isäntä, oli pistänyt -ikkunastaan ulos pitkän seipään, jossa riippui kuusi uutta -"lyypekinmallista" kannua, ja koko hänen ikkunalautansa oli täynnä -samanmoisia. Itse hän seisoi myymäpöydän ääressä huutaen kaupaksi -"Lyypekin kannuja, puhtaasta tinasta tehtyjä, hinta äyri ja neljännes". - -Saksalaiset olivat nujerretut. Kaikki ostajat ryntäsivät Paavali -mestarin puotiin, mistä sai puhtaasta tinasta tehtyjä Lyypekin kannuja. - -Mitä ahneus, ylpeys ja isänmaallisuus eivät olleet ennen saaneet -aikaan, sen teki nyt kaikkivoipa kateus. - -Seuraavassa vuosineljänneskokouksessa ammatinvanhin piti puheen, jota -asiakirjat tosin eivät ole jälkimaailmalle säilyttäneet, mutta joka -siitä huolimatta ansaitsee tulla kerrotuksi. - -Ei ollut ensi kerta -- hän lausui -- kun ihmiskunta, oli joutunut -surullisen näytelmän todistajana näkemään, miten vuosisatoja kestänyt -ja koeteltu sai väistyä uudistuspuuhien ja keinottelun tieltä. Tuskan -tuntein sanoi puhuja tänä päivänä laskevansa isänmaan alttarille -uhrinsa kieltäessään itseltään ja ammattikunnaltaan oikeuden valmistaa -sellaisia tinakannuja, joita ei käynyt peseminen (näin ei hän sanonut, -mutta se oli ajatus); murhemielin, mutta ilman katkeruutta hän nyt -heitti maahan aseensa tukalassa taistelussa, mutta teki sen lujasti -luottaen siihen, että tulevaisuus oli antava hänelle tunnustuksen siitä -itsepintaisuudesta, millä hän oli vastustanut päälletunkevaa tulvaa, -joka uhkasi niellä yhteiskunnan ja hukuttaa sen jaloimmat harrastukset, -puhtaimmat pyrinnöt ja parhaat toiveet. Hän ei voinut lopettaa muuten -kuin lausumalla toivomuksen, että tulevaisuus osoittaisi vanhojen -olleen oikeassa, sillä rimpuiltiinpa täällä miten tahansa ja -vääristeltiin asioita, pysyy kuitenkin ikuisesti totena, että vanha on -vanhin. - -Paavali mestari tunsi tarvetta vastata muutamin sanoin siihen -erinomaisen asialliseen ja tyystin harkittuun puheeseen, jonka -ammatinvanhin äsken oli aikaansaanut. - -Hän lausui palavimman toivonsa olevan, että ihmiskunta saisi alati -nähdä ikivanhan -- mikä, kuten tunnettua, on ylen taipuvainen -muuttumaan mädännykseksi -- väistyvän paremman tieltä, joka -tilapäisesti usein sattuu olemaan uusi. Nähtiinhän miten ruoho mätäni -joka vuosi, miten ihmiset ja eläimet mätänivät vuosisadassa; tosin -nähtiin satavuotisia puita, mutta niissä olikin sisus mätä, jos -tarkkaan katsoi. No niin, surrako piti? Ei suinkaan! Mätäneminen loi -uutta elämää; mätäneminen oli vain ylösnousemuksen toinen muoto. -Jos nyt, ennenkuin mentiin ottamaan vastaan sitä, mikä oli -välttämätöntä, tahdottiin verhoutua ylpeyden ja valheellisen -omanvoitonpyytämättömyyden ryysyihin -- niin olkoon menneeksi, se -tehtiin häpeän peitteeksi, ja siihen ei Paavali mestari tahtonut monta -sanaa tuhlata. Siirtyäkseen sitten asiaan tahtoi Paavali mestari sanoa -toden sanan, vaikka se kirvelisikin ylpeyttä. Eivät joutuneet -ammatinvanhin ja ammattikunta keinottelijain eikä isänmaankavaltajien -uhreiksi, vaan kukistuivat ihan yksinkertaisesti omaan kateuteensa. -Kaikki läsnäolijat tiesivät, että kannut, joita nyt myytiin -"lyypekkiläisten" nimisinä, olivat tukholmalaisen Boo sällin keksimiä. -Eikö totta? - -Ammatinvanhin väänsi naamansa suunnattomaan irvistykseen ja sai -suustaan vain hyvin paljon sanovan sanan: "Äss!" - -Nigels mestari haukotteli ylenkatseellisesti: "Vai Bossesta puhumaan!" -Ja sällit hihittivät: "Meidän Bosse." - -Paavali mestari jatkoi ja lupasi olla puhumatta Bossesta, mutta sanoi -antavansa tyttärensä hänelle vaimoksi, joten Bosse saa periä liikkeen. -Saa kuin saakin! Ja jos ammattikunta vanhimpineen halusi ottaa oppia -siitä, mitä oli tapahtunut, niin oli summa se, että jos ihmiset -malttaisivat olla suojelematta toisiaan niin perhanasti, niin meillä -kaikilla olisi paremmat päivät, sillä nähty on, että mikä joillekuille -on erinomainen suojelus, saattaa enimmille olla vihoviimeistä sortoa, -ja jos tahdomme elämisen oikeutta itsellemme, on meidän pakko täyttää -suuri, ikuinen velvollisuus antaa toistenkin elää. - -Ja tähän päättyi suuri kannunvalajataistelu Tukholmassa, taistelu, -joka oli maksanut niin monta ikkunaruutua, niin monta vangitsemista, -niin paljon ylpeyttä, puhumattakaan toiminimen Algut & Josefin -lakkaamisesta, ainoan lehmän suistumisesta Etelävuorten jyrkänteeltä -alas ja Klaus sällin ilmaantumisesta Visbyhyn, mihin hän toi "uuden -keksintönsä" ja missä kuljeksi panetellen muuatta Bossea, joka oli -hänen työllään rikastunut Tukholmassa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNELLISTEN SAARI*** - - -******* This file should be named 54044-8.txt or 54044-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/0/4/54044 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54044-8.zip b/old/54044-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d77eed2..0000000 --- a/old/54044-8.zip +++ /dev/null |